VKO 2008-38
683219-0807
TEEMA: JÄÄKAUDEN MERKIT. PETOJA BONGAMAAN · KICKKAROIDEN SAIMAALLA · LOHIHERKUT
RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T
Nro 7 Syyskuu 2008
7,50
Hollannin
pyöräilykulttuuri
Lyngenin
kesässä
Luttojoen
kultaa Soutaen
Softshell -takit
Puulavedellä Suomen sodan tantereilla
VIEWRANGERPAIKANNUSOHJELMA TUNTURI T620 -TREKKINGPYÖRÄ
PAL
(03) 782 2341
eastpro@phnet.fi ISSN
Karoliina Lahti
JULK AISIJA
Outdoor Media Oy
TOIMITUS
info@outdoormedia.fi
Aikakauslehtien liiton jäsen
Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun.
PL 193, 15101 LAHTI
toimitus@retkilehti.fi
s.50. R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T
Nro
Syyskuu
s.72
PÄÄTOIMIT TAJA Vt. Partanen
VIRALLINEN SEIKK AILIJA
tilaajapalvelu@retkilehti.fi p. (03) 782 2340 f. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset)
ILMOITUSMY YNTI
Veikka Gustafsson
K ARTAT
Tatu Järvinen
PIIRROKSET
Eastpro Oy p. päätoimittaja ULKOASU
Marko Taavila
Tapani Haapanen
TAIT TO
marko.taavila@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERIT
Tenho Järvinen
REPRO
Susanna Cygnel Susanna Haanpää
toimitussihteerit@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT
Tenhelp Oy, Kerava
PAINO
Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen
Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty.
K ANNEN KUVA
Antti Kurola Rovaniemi
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT
RETKI ILMEST Y Y VUONNA
KERTAA
Kestotilaus 6 nroa, 37 Määräaikatilaus 10 nroa, 70
TILAAJAPALVELU
Tuija Kauppinen Riitta Malve Juhani Nurmi Seppo J
Puulavedellä kokematonkin vesiretkeilijä pääsee tutkimaan erikoisia paasia vaikka tukevasta soutuveneestä.
Rosoisten raukkien ääressä
s.58 s.64
Mesikämmen kulkee metsässä reittejään täsmällisesti kuin julkinen liikenne, eikä välitä piilossaan väijyvästä ihmisestä sen enempää kuin lajitoveristaan.
Kopissa kyttäyskeikalla
Hollannissa fillaroivat kaikki pikkulapsista ikäihmisiin, eikä ihme: maassa on ajokkeja enemmän kuin asukkaita. s.12
Testissä palataan softshell-takkien parhaisiin puoliin, eli mukavuuteen, hengittävyyteen ja kohtuulliseen sateensekä tuulenpitävyyteen. Päällystettyä pyörätiestöä kulkee 22 000 kilometrin matkalta, joten kurvailla voi kaupungeissa, rannikolla, dyyneillä ja metsiköissä.
Pyörien ja tulppaanien maa
Pääkirjoitus Ajankohtaiset Virallinen seikkailija Testissä softshell-takit Tarpit Teemana jääkauden jäljet Suomen sodan muistomerkit Lapsuusmuistoja vaellukselta Lyngen kesällä Luttojoen kullankaivaja Puulavesi Petobongaus Uutuudet
Trekkingpyörä Uutuudet Paikannusohjelma Potkupyörällä Saimaan maisemissa Fillaristin Hollanti Retkikeittiö Kirjat Espoon saaristo Markkinapaikka Retkikalenteri Reissu-Jussi Seuraava Retki
s.76. Kuuntele järkäleillä on tarinansa, harjuilla huhunsa ja kuopilla kertomuksensa.
Jääkausi kävi täällä
Kiehtovat kivimuodostelmat, raukit, kohoavat kuin sienet, tuolit tai alttarit eteläsavolaisessa järvimaisemassa. Kompromissit kuuluvat asiaan, sillä kelin muuttuessa ankarammaksi kaivetaan repusta lisää vaatetta.
s.28
Softshell-takit
TESTI
Retkeilijä saa ihmetellä jääkauden jälkiä edelleen, vaikka jäämassat vyöryivät täällä yli 10 000 vuotta sitten
Säännöllisesti toistuessaan touhu aiheuttaa riippuvuutta ja opettaa nauttimaan oloista, joihin meidät on alun perin tarkoitettu. Naarmuja, ruhjeita ja fyysistä väsymystä saattaa ilmetä, mutta ne kuuluvat tuntopuolen antiin. Pääkirjoitus
M A RKO TA AV IL A
Älkäämme vieraantuko
Aisteja sopii hiukan koetella.
LÄNSIMAINEN IHMINEN pyrkii vimmatusti eristäytymään luonnosta. päätoimittaja marko.taavila@retkilehti.fi. Kaikki mikä koskee, haisee tai tuntuu edes hetken epämiellyttävältä, on estettävä. Luonnolliset asiat ovat muuttuneet niin nopeasti vieraiksi, ettei ihmiskeho pysy perässä. Samaa periaatetta sopisi soveltaa laajemmassakin mittakaavassa. Tuuraan kesälomailevaa päätoimittaja Mikko Lamminpäätä Retken tässä numerossa.
Marko Taavila vt. Suunnitteilla on kokonaisia alueita, joissa on mahdollista asua, asioida ja viettää vapaa-aikaa poistumatta siisteistä sisätiloista. Älkäämme siis vieraantuko luonnosta, vaan antakaamme kehomme tuntea sen monipuolisuus. Luonnossa voi altistaa itsensä monenlaisille hajuille, mauille, maisemille ja jopa täydelliselle hiljaisuudelle. Lisääntyneet allergiat ovat tästä eräs oire. Kuuria pidentämällä suotuisan vaikutuksen todennäköisyys kasvaa; maasta kasvavat parhaat mansikat, kuten Kärsämäellä tiedetään. Sateessa kastuminen, pakkasessa paleleminen tai helteessä hikoileminen ovat jo ajatuksina mahdottomia ja jäävät siten kokematta. Kauppakeskusten katetut ostoshelvetit ovat jo todellisuutta. En kehota ketään varsinaiseen masokismiin, mutta aistejaan sopii aina hiukan koetella. Yliherkkyyspotilaiden siedätyshoidoilla on saavutettu rohkaisevia tuloksia. Elimistö ryhtyy puolustautumaan siitepölyä vastaan ylitarmolla, vaikka hiukkaset ovat todellisuudessa vaarattomia. Ilmiö näyttää vain kiihtyvän ja saavan yhä kummallisempia piirteitä. Arkkitehdit kutsuvat lasiseinien taakse istutettuja puita ja vettä suihkuttavia tekolampia viherkeitaiksi. Kenties häkellyttävimpiä ovat jättihuviloiden sisälle pystytetyt kodat, joissa voi rentoutua porekylvyn päätteeksi. Enää ei tarvitse käydä ulkona: parkkihallista pääsee suoraan hissiin, joka kuljettaa ilmastoidulle myyntiosastolle
Muistuttavatko nämä omia vaatimuksiasi?
SPITZ JACKET Kolmikerroksisesta
GORE-TEX®
Pro Shell -
materiaalista valmistettu edistyksellinen kuoritakki. OZ PULLOVER
GORE-TEX® PACLITE®
Shell -materiaalia.
L-koko painaa vain noin 175 grammaa.
CLOTHES · BACKPACKS · FOOTWEAR · SLEEPING BAGS WWW.HAGLOFS.SE. HAGLÖFSIN MITALIT.
Monien muiden alojen tavoin myös ulkoilualalla palkitaan muista erottuvat huipputuotteet. Haglöfs on saanut viime vuosina kaksi kärkiluokan tunnustusta. Vain 175 grammaa (L-koko) painava takki on todennäköisesti maailman kevyin
GORE- TEX ® PACLITE®
-yläosa, jonka
innovatiivinen rakenne vähentää saumojen ja teippauksen tarpeen minimiin. Tuomaristo ylisti perusteluissaan tuotteidemme toimivuutta, teknisiä ratkaisuja, käyttömukavuutta ja innovatiivisuutta. Oz Pullover sai vuonna 2006 "Outdoor Industry Award" -palkinnon Friedrichshafenin ulkoiluvarustemessuilla yli 150 kilpailijan joukosta. Sai vuonna 2007 Ispo Outdoor Award -palkinnon. Vuoden 2007 "Ispo Outdoor Award" palkinto meni Haglöfsin Spitz Q Jacketille. Teknisesti edistyksellinen kuoritakki on ommeltu
GORE- TEX ®
Pro Shell -materiaalin
uusimmasta kolmikerroksisesta versiosta, joka on entistä kevyempi, kestävämpi ja hengittävämpi
numerossa 8/08 on Gustafssonin laaja raportti Himalajalta.
6
RETKI syyskuu 2008
KuVa vEikka GuStafSSon/annaPurna 2005. Pelastusoperaatiota vaikeutti tietojen ja huhujen epämääräisyys sekä ankarat sääolot. useita ihmishenkiä vaatinut murhenäytelmä lukeutuu vuorikiipeilyhistorian tuhoisimpiin. Gustafsson tavoitteli Himalajalla kolmea yli 8 000 metristä huippua, joille ei ollut aiemmin kiivennyt. loukkuun jääneiden lukumäärästä saadut tiedot vaihtelivat onnettomuusuutisoinnin alkupäivinä. veikka Gustafsson palaa Suomeen ar violta elokuun aikana. Mikäli Gustafsson olisi onnistunut yrityksessään, hänestä olisi tullut 8:s henkilö maailmassa, joka on kiivennyt ilman lisähappea kaikille 14:sta yli 8 000 metrin vuorenhuipulle. elokuuta sesongin karakorumissa. ajankohtaista j
koonnut M arko taavila
K2:N TRAGEDIA PYSÄYTTI
VaK aVa onnET Tomuus k2-vuorella keskeytti 1. romahdus vei laskeutumisköydet mennessään ja tuhosi yläpuolella olleiden paluureitin alas vuorelta. tämän jälkeen pohdittiin vielä palaamista Gasherbrum i:lle, mutta järkyttävät uutiset k2:lta sinetöivät päätöksen luopua aikeesta. lisäksi riittävän kokenutta pelastushenkilöstöä oli vähän tai he olivat aikaisempien nousujen uuvuttamia. Ensitietojen mukaan 4 kiipeilijää kuoli jääseinämän romahdettua 8 211 metrin korkeudessa paikassa, jota kutsutaan Bottleneckiksi. Suomalainen ja hänen japanilainen
kiipeilykumppaninsa Hirotaka Takeuchi saavuttivat 8. korkeuksien ohuesta ilmanalasta huolimatta muutama kiipeilijä saatiin tuotua välileiristä alas helikopterilla. alueella kesäkuusta lähtien kiipeillyt Veikka Gustafsson näki tapahtumat muutaman kilometrin päästä, Broad Peakin perusleiristä, ja sai kuulla niistä
nopeasti lisää. näistä valloittamatta jäi Gasherbrum i (8 068 m), jonka huippu jäi vain sadan korkeusmetrin päähän lumimyrskyn estäessä etenemisen. Hän muutti saman tien suunnitelmiaan ja lähti k2:n perusleiriin johtamaan pelastustoimia. tilannetietoja k2:lta voi seurata retki-lehden kotisivuilta. heinäkuuta Gasherbrum ii:n (8 035 m) ja heinäkuun 31. Broad Peakin laen (8 047 m)
Svalbard Arctic Canoe Circle, ACC 2008:n aikana edettiin kuitenkin 700 kilometriä 22 päivässä. sámi duodji esittelee saamenpukuja ja ivalon yrittäjänaiset järjestävät muotinäytöksen. Lisätietoja: www.inlike.fi/barents
Svalbardin ympärimelonta tyssäsi kohtaan, jossa GPS näytti sijainniksi 79 astetta 47 minuuttia.
aCC keskeytyi jäihin
suomalaIsRETKIKunnan yritys meloa Huippuvuorten pääsaaren ympäri kilpistyi jäähän. Projektia toteuttaa sveitsiläinen Myclimatesäätiö. reissun etenemistä on voinut seurata retken kotisivuilta ja siitä julkaistaan artikkeli lehtemme sivuilla lähiaikoina.
Partiolaiset ilmastonmuutosta vastaan
Pä äK auPunKIsEudun partiolaiset kiinnittivät Aihkikesäleirillään erityistä huomiota ilmastonmuutokseen. Partiolaisten lahjoittamilla rahoilla rakennetaan intiassa sijaitsevaan Biharin osavaltioon biomassavoimaloita, joilla korvataan nykyiset dieselvoimalat. retken numerossa 3/08 GPs-paikantimien testissä sivuilla 1617 ja 27 on virheellinen nimitieto. leirille saavuttiin pääosin junilla. keskikesään ajoitettu rupeama jäi noin 1 000 kilometriä tavoitteestaan. Vapaa-ajan Suomen kartan sijaan kyseessä on Suomi Pro -karttaohjelma.
oikaisuja
RETKI syyskuu 2008
7
KuVa PEkka HolMa
Barentsin messuille. kyseessä on YK:n alainen Clean Development Mechanism eli CDM-hanke (suom. kansallispuistoalueen ainutlaatuisuus otettiin erityisen tarkasti huomioon rakennusvaiheessa. vesistöjen ympäröimässä, suojellussa harjumaastossa käytettiin kevyitä työkoneita. leirin aikana päästöjen määrä pyrittiin pitämään mahdollisimman pienenä. Joitakin pätkiä jätettiin tarkoituksella asvaltoimatta ja päällystettiin ympäristöön sopivalla kiviaineksella. Heinäkuussa valmistunut reitti kulkee 19,3 kilometrin mittaisena vääksystä Pulkkilanharjun kautta vähä-Pulkkilaan. uusi väylä avaa kansallispuiston ja sen kaakkoisen harjuketjun entistä paremmin pyöräilijöille, jalankulkijoille ja muille ulkoilijoille. näytteilleasettajat tuovat tapahtumaan muun muassa lahjatavaroita, käsitöitä ja matkailupalveluja. nelihenkiseen melontaporukkaan kuuluivat Retki-lehden lukijoille tutut Jari Henttonen, Pasi Ikonen, Pekka Holma ja JuhaPekka mäki. Ensimmäisen päivän iltana messu- ja seminaariväki kokoontuu buffetpöydän ääreen nauttimaan hyvästä ruuasta ja tasokkaasta kulttuuriohjelmasta. "Maailmalla hiilidioksidikompensaatio on nouseva trendi" , kertoo Ville salo, aihkin projektipäällikkö. Elinkeinoyhtiö InLike Oy ja Finnbarents järjestävät kaksipäiväisen messuseminaarin, joka viime kerralla keräsi paikalle peräti 160 osallistujaa. aikaisemmin valtaosa retkeilijöistä on ollut vesilläliikkujia, sillä alue tunnetaan saarien ja selkävesien järvipuistona.
retken numerossa 6/08 muotkatunturin alueesta kertovassa artikkelissa sivulla 42 oli pieni virhe: vaskojoki ei laske muddusjärveen, vaan kurvaa sen läheltä ohi suoraan Paatariin. syyskuuta. ruuanvalmistuksessa vältettiin pieniä pakkauskokoja, eikä valmistuotteita juuri käytetty. taivalta tehtiin jääkarhujen ja mursujen maisemissa sekä jatkuvien säänvaihteluiden keskellä. aihkin 4 000 leiriläistä asui 8 alaleirissä, jotka kisailivat keskenään siitä, mikä niistä tuottaa vähiten jätteitä. Salo muistuttaa, että hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää pienillä valinnoilla ja muutoksilla. Yksittäisten puiden suojaamisessa ja muissa erikoiskohteissa rakentajat turvautuivat jopa käsityöhön. puhtaan kehityksen mekanismi). Messujen monipuolisesta kulttuuritarjonnasta vastaavat saamelaisyhtye Jiella, venäläiset esiintyjät ja norjalais-suomalainen kuoro. nuoret ja lapset voivat opetella luonnonsuojelua kouriintuntuvilla ja helposti ymmärrettävillä tavoilla, kuten jätteiden lajittelemisella.
Pyörätie Pulkkilanharjulle
PäIJänTEEn kansallispuiston maisematie on saanut rinnalleen kevyen liikenteen väylän. osallistumismaksuista ohjattiin prosentti eli noin 6 000 euroa hankkeeseen, jolla kompensoidaan tapahtumassa syntyneitä hiilidioksidipäästöjä. VIIdEnnET Barentsin kansainväliset yleismessut pidetään jälleen Saariselkä Areenalla ruskasesongin aikaan 5.6
Järjestelmän uskotaan madaltavan retkelle lähtemisen kynnystä ja palvelevan erityisesti kokemattomia ulkoilijoita, lapsiperheitä sekä muita erityisryhmiä. nykyisin Suomen mittavasta ulkoilureitistöstä vastaa monet tahot kuten Metsähallitus ja kunnat. näiden perusteella retkeilijä osaa varustautua koetukseen oikein. fC-Profililta jäi 250 kilometrin matkalta väliin ainoastaan yksi rullaluistelupätkä. Ohjeellinen keskimääräinen Sallitaan jonkin verran vai- Selkeästi viitoitettu ja mer- 1620 min/km korkeusero korkeintaan 120 m/km. retkeilijä saa valtakunnallisen järjestelmän avulla luotettavaa ennakkotietoa reiteistä. JC-Profil puolustaisi tuolloin kilpasarjan mestaruutta.
8
RETKI syyskuu 2008. ajankohtaista
reiteille luokitusjärjestelmä
asioita. Lisätietoa ja tuloksia: www.arcticcircle24.com
Kesän kovin seikkailu-urheilukisa, ArcticCircle24, järjestetään todennäköisesti myös ensi vuonna. tettu tai varustettu pitkospuin.
KESKIVAIKEA REITTI Korkeuseroja jonkin verran. luokkia kuvaavat värit, sininen, punainen ja musta ovat tuttuja esimerkiksi laskettelurinteistä. He kulkevat läpi valtaosan maan reiteistä ja varmistavat arvioidun tason määrätyin väliajoin tehtävillä päivitystarkastuksilla. Ohjeellinen maksimikaltevuus ta on tarvittaessa pohjus- kitty maastoon. VAIKEA REITTI Reitillä on jyrkkiä tai vaikeakulkuisia osia. suomEn laTu on kehittänyt suomalaisille ulkoilureiteille yhtenäisen vaativuusluokituksen. vaativuusluokituksen lisäksi tehdään kuvaus, johon kerätään monenlaista tietoa reitin varren palveluista, arvio kulkemiseen kuluvasta ajasta, luettelo luonto- ja kulttuuriympäristöistä sekä turvallisuusSuomen ladun kouluttamat ja hyväksymät luokittelijat ovat jo aloittaneet työnsä. enintään 15 %. Ohjeellinen keskimääräinen korkeus- Pohjaltaan tasainen ja pin- Selkeästi viitoitettu ja mer- 1215 min/km ero enintään 50 m/km. kaltevuus enintään 30 %. Ohjeellinen maksimi- keakulkuisia paikkoja. kitty maastoon. luokituksen toinen tehtävä on tukea reittien huoltoa ja laadukasta ylläpitoa. Suomen ladun yhteistyökumppaneina luokittelujärjestelmän kehittämisessä ovat olleet Metsähallituksen lisäksi opetusministeriö, ympäristöministeriö, Matkailun edistämiskeskus, Suomen kuntaliitto, Suomen ympäristökeskus ja Suomen Invalidien Urheiluliitto.
Vaativuusluokat, kriteerit ja merkintä
Reitin merkki HELPPO REITTI Korkeuserot
Vaativuusluokat, kriteerit ja merkintä
Maastopohja Viitoitus ja maastomerkinnät Keskimääräinen etenemisnopeus
Korkeuseroja vähän. heinäkuuta ja sen kilpasarjan ykköstiimin muodostivat mikko auvinen, Jaakko leppänen ja Janne mononen. kilpailu järjestettiin rovaniemellä 4.5. luokituksessa on otettu erikseen huomioon liikuntarajoitteiset, joiden reiteille on omat vaatimuksensa ja merkintänsä. Reitillä voi olla kahluuta Maastossa on havaittava pol- Yli 21 min/km vaativa osuus. Järjestelmä toimii näille kaikille työkaluna ja antaa arvokasta tietoa reittien kunnosta. luokittelu helppoihin, keskivaativiin ja vaativiin kertoo muun muassa taipaleen rasittavuudesta ja opasteiden tasosta. ku tai ura ja reitillä voi olla vähäistä viitoitusta.
LaPo_0308.indd 15
jC-Profil Pärjäsi rovaniemellä
5.6.2008 10:36:05
aRcTIccIRclE24-seikkailu-urheilukisa päättyi JC-Profil-joukkueen voittoon. koetuksen rankkuudesta kertoo, ettei yksikään taipaleelle lähteneestä 36 joukkueesta ehtinyt 24 tunnin aikana käymään läpi kaikki osuuksia
alv 8 % 91442 4-070 1
ja retkeilijän opas 20082009
9,90
RETKI syyskuu 2008
9. LIS
Ä
AH L
JA
Vuoden 2008-2009 Luontopäiväkirja ja retkeilijän opas
OSTA
SAAT LAHJAKSI
(rajoitettu erä)
"MONITOIMI" -LINKKARIN
uonto äiväkirj
Myynti: Suurimmat lehtipisteet kautta maan Ilmestyy kesäkuun alussa
Luontopäiväkirja 2008 2009
Luontoharrastajan tietoja muistiinpanokirja
Hinta 9,90
Pal.v ko 2007-34
sis
Kärhämän taustalla on kullankaivusta aiheutuvat haitat, jotka ovat ristiriidassa kansallispuiston lakien ja suositusten kanssa. Hylättyjä kenttiä on kunnostettu talkoilla ja esimerkiksi Ivalonjoella yhdessä Metsähallituksen kanssa. Näistä tärkeimpiä ovat alueille asetetut suojelutavoitteet ja luonnonkäyttöoikeuksien rajoitteet. Metsähallituksen ja ympäristöviranomaisten jyrkimmät lausunnot tulkitaan haluksi häätää vaskooliväki pois kultamailta. Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi
LEMMENJOEN KULLANKAIVAJAT ja heidän toimintansa on noussut viime aikoina esille. Tiedän kokemuksesta, että joukossa on juttumiehiä, joiden tarinoita on kiva kuunnella. Yhteisen sävelen löytyessä paikallisen erikoisuuden suomia mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin. Metsähallitus toimisi palveluntarjoajana ja huolehtisi kohteiden ylläpidosta yhteistyössä kullankaivajien kanssa. Elinkeinon harjoittami-. Se on jo ennen kärhämää patistanut jäseniään pitämään valtaukset siisteinä kaivamisen aikana ja maisemoimaan ne kaivun jälkeen. Kullankaivajat piristävät jo nyt vaelluksia. Retkeilijät voisivat ostaa valtauksilta majoitus- ja saunapalveluita, kokeilla kaivamista ja huomata omakohtaisesti työn ankaruus. Useimmat lapiomiehet toki hoitavat vastuunsa, mutta pahimmallaan valtaukset ovat kuin kaatopaikkoja jätteineen. Neuvonpidon pohjalta kullankaivajille voitaisiin laatia ympäristöohjeet, joita he sitoutuisivat noudattamaan. Riidat Metsähallituksen ja ympäristöviranomaisten kanssa pitäisi sopia, jotta perinteinen luontaiselinkeino ei katoaisi maastamme. Sen sijaan pitäisi tukea sen asemaa aitona jätkä- ja savottaperinteen jatkajana. Puolustuksen puheenvuoroissa painotetaan kullanhuuhdonnan kulttuurihistoriallista arvoa. Elinvoimaisena säilynyttä kullankaivua ei mielestäni pidä lakkauttaa. Jokivarren tyhjentäminen kaivajista lopettaisi yhden Lapin erikoisuuksista ja olisi varmasti ennemmin tappio kuin voitto Metsähallitukselle. Tilanteen ratkaisemiseksi ehdotan osapuolia istumaan neuvottelupöytään ja sopimaan yhteiset pelisäännöt. Kullankaivajien liiton omaksuma vastuullinen ja luontoa kunnioittava suuntaus on oikea ja sitä pitäisi edelleen jatkaa. Pian vuotta täyttävä Kullankaivajien liitto on alansa etujärjestönä tähän valmis. Seikkailija
KOLUMNI
Kullankaivu puhuttaa
Juttumiesten tarinoita on kiva kuunnella.
nen kansallispuistossa jakaa mielipiteitä. Totuuden nimissä on todettava, etteivät asiat ole näiltä osin täysin kunnossa. Kullankaivaminen lisää alueen kiinnostusta ja rikastuttaa Lapin matkailua, joihin liittyviä palveluita Metsähallituskin tarjoaa
Sauvojen kanssa skikkaus kehittää lähes kaikkia kehon lihaksia. Voit poiketa kaupungin asvaltilta suoraan luontoon hiekkatielle, poluille ja pururadoille. Monet kestävyysurheilijat ovat jo löytäneet skikkauksen kesäharjoitteluunsa. skike! Uusi laji liikkujalle
Lisävarusteena lokasuojat kurakeleille. Huomaa alhainen painopiste.
Isot, lujat ilmakumirenkaat toimivat hyvin myös maastossa. Kiinnitä skiket omiin lenkkitai ulkoilukenkiisi, säädä jarru ja menoksi o -road! Muista käyttää kypärää. Hinnat VO7 269 ja VO7S 219 .
Kaksi kokoa, kolme väriä
koko 28-38
koko 38-47
koko 38-47
Katso Skike-kiertueen aikataulu ja jälleenmyyjät netistä, www.hjorth. Aloittaminen on helppoa. Ilmanpainetta voi säätää alustan mukaan.
Skikkaus on uusi sporttilaji, joka yhdistää luisteluhiihdon ja maastopyöräilyn ennen kokemattomasti. /skike Skike-koulutus ja -vuokraus: www.suomenlatu.
"Skike" on rekisteröity tavaramerkki ja teknisesti EU mallisuojattu.
Yhteistyössä:. Jarruta nojaamalla taaksepäin. Uusi, tehokas jarru säädetään käyttäjän mukaan
Retki testasi, lunastaako softshell kuluttajien odotukset?
testatut softshelltakit
Berghaus Hellas fjällräven Pak5 Grifone Allion Pro
u
12
haglöfs Massif halti Domain halti rock icepeak Kasper Jack Wolfskin Supersonic XT Marmot Softshell Leadville Millet Super touring
kuperäisestä ajatuksesta eli pehmeästä ja mukavasta asusta. Jos takki vielä suojaisi kohtalaisesti säältä, käsissä olisi erinomainen tuote. Yleisesti oltiin jo aika kaukana al-
Millet W3 Pro Salomon Fusion Sasta Alta Vaude Kada Vaude Platinium
Retki syyskuu 2008. Nyt eri merkit tarjoa-
lkoiluvaatetermi softshell on mukautunut valmistajien ja kuluttajien mieleiseksi koko vuosituhannen alun. Termin merkitys on vaihdellut laidasta laitaan kangasvalmistajan, vaatemerkin tai käyttäjän mukaan. Mielikuvia tuntuu joskus olevan yhtä monta kuin puhujiakin. Kuoriasut olivat jo saavuttaneet kuluttajien vankkumattoman suosion, ja vähitellen kaivattiin välimuotoa perinteisen anorakin ja modernin kuoriasun välille. Silloin suurin osa testitakeista oli paksuja, täysin tuulen ja sateen pitäviä kuoritakkityyppisiä vaatteita. retki-lehden ensimmäinen softshelltesti ilmestyi viisi vuotta sitten ajan hermolla. Vähitellen softshell olikin jonkinlainen nukkapintainen vedenpitävä fleecetakki Ajan myötä mallistot ovat laajentuneet entisestään. Vähitellen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kaikkia vaatteita kutsuttiin softshelleiksi. T
E
S
T
I
teStit rETKEN TYÖrYHMÄ tekSti Ja kuVat KArI PoPPIS SUoMELA MittaukSet TAMPErEEN TEKNILLINEN YLIoPISTo
softshelliä
niskaan
Hyvä retkitakki suojaa kulkijaa joka kelissä ja on yhtä mukava aktiivisessa liikunnassa kuin oleilussakin. Se on aika paljon vaadittu takilta. Alun perin lähtökohta oli selkeä. Pehmeä ja joustava kangas kuulosti mukavalta kovan ja jäykän kuoren jälkeen
Pyysimme maahantuojilta ja valmistajilta testiin keveitä takkeja, jotka monipuolisina soveltuvat ympärivuotiseen käyttöön, mutta ennen kaikkea kuitenkin sulan maan aikaan, eli keväästä syksyyn.
Halusimme korostaa käyttömukavuutta, jonka nimenomaan pitäisi olla softshellin perusominaisuus: sopivasti joustavuutta ja pehmeyttä yhdistettynä riittävään sateen ja tuulen suojaan. Tässä testissä palaamme alkuperäisen softshellajatuksen lähteille. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t
vat softshelltakkeja eri lajeihin, keleihin ja vuodenaikoihin. Valikoimaa riittää, joten sopivan takin valinta tuntuu entistä vaikeammalta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki takit soveltuvat hyvin ympärivuotiseen käyttöön ja ovat myös riittävän ohuita kesäiltojen lämmikkeiksi.
Mukavuuden puolesta
Mukavuuden kannalta tärkeimpiä ominaisuuksia ovat joustavuus ja pehmeys. Hyvä takki suojaa kohtalaisesti erilaisissa tilanteissa, oloissa ja aktiviteeteissa. Hyvän softshelltakin alla ei välttämättä tarvitse pitää paksua paitaa, vaan vaate tuntuu mukavalta vaikka paljaalla
RETKI syyskuu 2008
13. Tosin kelin pahentuessa softshellin päälle on aina tarkoitus lisätä ohut kuori. Nyt testattu joukko edustaa mainiosti markkinoiden keveimpiä softshelltak-
keja
Kelin kylmentyessä ja tuulen voimistuessa alle pitää pukea lisää vaatetta tai laittaa ohut kuoritakki päällimmäiseksi.
14
Retki syyskuu 2008. Vastaavasti talvella tai keväthangilla on helpompi toteuttaa kerrospukeutumista. Tässä testissä keskitymme mallistojen ohuempiin malleihin, jotka eivät ole liian kuumia keskikesälläkään. Esimerkiksi testin paksuimmat takit Berghaus Hellas ja Jack Wolfskin Supersonic ovat erinomaisia takkeja talvella laskettelurinteessä, mutta turhan kuumia maastohiihtolenkillä tai ahkionvedossa vaelluksella. Istuvuus ja mallin sopivuus omalle vartalolle ovat tärkeitä valintakriteerejä. T
E
S
T
I
ominaisuustaulukko
Merkki ja malli Berghaus hellas fjällräven Pak5 Grifone allion Pro haglöfs Massif halti Domain halti Rock icepeak kasper Marmot Softshell leadville Millet Super touring Millet W3 Pro Salomon fusion Sasta alta Vaude kada Vaude Platinium Materiaali Goretex Softshell Hydratic IQ 100% nylon Windstopper Softshell 200 Windstopper Softshell Stormwall Softshell/neulos Drymaxx Ultimate Softshell Airframe Icestopper Windstopper Softshell (motion P-540S/Alliance P-760s) Polartec Powershield Windstopper Softshell Taifun Strech Climawind Windstopper Windproof 80 Schöller WB400 139 369 hinta () 299 239 244 229 199 249 60 239 150 269 189 150 Paino (g) 830 540 490 610 490 720 540 920 480 440 510 590 590 580 800 Saumat teipattu teipattu/liimattu/tava teipattu/tava -
Jack Wolfskin Supersonic Xt Stormlock Elaminate shell
iholla. Liikunnan intensiteetillä on suuri merkitys takin valinnassa. Joustavat kankaat sallivat istuvat leikkaukset, eivätkä takin hihat karkaa ranteiden päältä edes kurkottaessa. Paksuimmat mallit ovat usein talvikelilläkin turhan kuumia aktiiviliikunnas-
sa. Lämpötila pitää olla kymmenen tai alle, jotta suurin osa testitakeista soveltuu kuntolenkille ja hikiliikuntaan. Haltin Domainissa ja Vauden Kadassa on pyritty huomioimaan mahdollisimman hyvin hikiliikunnan erityisvaatimukset.
kankaita joka lähtöön
Kangasmarkkinoilla on tunnettujen kansainvälisten merkkien lisäksi monia valmistajien omia kangasmerkkejä. Tässä testissä on mukana yksi Polartec Powershield
kuVa rASMUS SUoMELA
Talvioloissa softshell-takki suojaa mukavasti kevyeltä viimalta ja lumisateelta. Materiaalinimien takana saattaa olla samaa kangasta kuin jollain toisella valmistajalla, mutta eri kauppanimellä. Näistä tunnetuimmat lienevät Haltin Drymaxx, Jack Wolfskinin Stormlock tai Vauden Windproof. Tunnetuista merkeistä Polartec, Schöller ja Goretex haukkaavat suurimman osan markkinoista. Softshelltakin paksuus pitäisi valita käytön mukaan, ja markkinoilla onkin paljon vaihtoehtoja
Tauolla tai sateen jälkeen softshell kuivuu kuitenkin hitaas-
Jatkuu sivulla 18.
Yhteystiedot
Merkki Berghaus fjällräven Grifone haglöfs halti icepeak Jack Wolfskin Marmot Millet Salomon Sasta Vaude Maahantuoja Hantaurus oy Fjällräven oy Heaven Distribution oy Haglöfs oy Halti oy L-Fashion-Group oy Bonge oy Greendoor oy Vandernet oy Salomon Sports Finland oy Sasta oy Free Life oy www-sivut www.berghaus.com www.fjallraven.se www.grifone.com www.haglofs.se www.halti.fi www.icepeak.fi www.jackwolfskin.com www.marmot.com www.millet.fr www.salomonsports.com www.sasta.fi www.vaude.de Puhelin (09) 693 6669 (09) 877 1133 (09) 2243 0131 (09) 8868 0080 (09) 852 081 (03) 822 1219 (09) 701 4075 (09) 560 7420 020 741 8330 020 778 9600 020 7424 430 0400 537 603
RETKI syyskuu 2008
15. Nämä kaikki toimivat silti erinomaisesti niin avotunturissa kuin avomerelläkin. Lisäksi mukana on yksi Goretex Softshell, joka eroaa edellisestä täydellisesti teipattuine saumoineen Lähes kaikkien valmistajien mallistoissa on monesti rinnakkain takkeja, joista osa on tehty omista kankaista ja osa tunnettujen kangasvalmistajien tuotteista. retkillä on yleensä ainoastaan muutamana päivänä hellettä, ja useimmiten mahdollinen sade jää pieneksi tihutteluksi. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t
Merkki ja malli Berghaus hellas fjällräven Pak5 Grifone allion Pro haglöfs Massif halti Domain halti Rock icepeak kasper Jack Wolfskin Supersonic Xt Marmot Softshell leadville Millet Super touring Millet W3 Pro Salomon fusion Sasta alta Vaude kada Vaude Platinium huppu kaulushuppu huppu huppu huppu taskut 2 etu-, 1 hiha-, 1 povitasku 2 etu-, 1 povitasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rinta-, 1 povitasku 1 povi-, 2 etutaskua 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 1 rintatasku 2 etu-, 2 selkätaskua 2 rinta-, 1 hihatasku tuuletus kylkikankaan läpi kainalovetoketju 40 cm selkäkankaan läpi kainalovetoketju 23 cm kaikkien taskujen kautta kainalovetoketju 39 cm, etutaskujen kautta kylki- ja kainalokankaan läpi kaikkien taskujen kautta kaikkien taskujen kautta etutaskujen kautta etutaskujen kautta kaikkien taskujen kautta, selkäkankaan läpi rintataskujen kautta ja kainalokankaan läpi
-takki, yksi Schöller WB400 -takki ja useampi Goretex Windstopper -softshelltakki. Sateen jatkuessa pidempään tai rankkasateen yllättäessä repusta kaivetaan erillinen sadetakki suojaksi. Mukavuuden kannalta tuulenpitävyys on ehdoton ominaisuus, mutta sen takia vaatteen täytyy myös tuulettua tehokkaasti. Nämä takit eivät ole kuitenkaan sadetakkeja, vaikka hyvää vedenpitävyyttä haetaankin. Kelin kylmentyessä alle pitää tosin pukea kunnolla vaatetta tai vetäistä päälle ohut kuori täydellisine tuulensuojineen. Kohtuullisesti ilmaa läpäisevä kangas ei suojaa myrskytuulilta tai kylmän kelin puhureilta riittävästi, muttei se ole tarpeenkaan.
Itse asiassa joka kolmas testitakeista piti tuulta vain kohtalaisesti. Kannattaa siis tutustua laajasti eri valmistajien mallistoihin ja vaihtoehtoihin.
kelin torjuntaa
Softshelliä voisi pitää ulkoilijan monitoimiasuna.
Parhaimmillaan se toimii joka kelissä: lumen keskellä teräshangilla, räntäsateessa kevään korvalla, kesäillan viilenevässä hämäryydessä tai alkusyksyn koleudessa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta testissä on kuitenkin ainoastaan yksi malli takkivalmistajaa kohden. Siksi onkin tärkeä erottaa, mitkä ominaisuudet ovat kankaiden ja mitkä takin mallien sekä yksityiskohtien ansiota. Vedenpitävyydestä softshellit suoriutuvat vaihtelevasti. Moni takki kestää pitkään sadetta, eikä etenkään aktiivisen liikunnan aikana kastuminen haittaa. Softshell on paras ulkoiluvaate arviolta yhdeksänä kertana kymmenestä. Toki hellekelille varataan erikseen hellevaatteet ja rankkasateeseen kunnon sadevehkeet, mutta kaikilla muilla keleillä softshell on usein tarkoituksenmukaisin vaihtoehto
siinä vesipatsaan korkeus luodaan fyysisen korkeuden sijaan koneellisella paineella HYDROtesteR iii model FX 30003L laitteella. Mitä suuremman vesipilarin painon kangas kestää läpitihkumatta, sitä vedenpitävämpi se on.
t
Mittaukset puhuvat
Vedenpitävyysmittauksissa kangas laitetaan nurinpäin mittauslaitteeseen. Tuloksen rajana pidetään kolmea pisaraa. Niissä ilma ei juuri liiku kankaan läpi, joten takkeja voidaan pitää täysin tuulenpitävinä. Hydrostaattisen paineen, eli vesitiiviyden määritys, tehtiin standardin sFs-eN 20811:1993 mukaan. ilmanläpäisevyys testattiin standardin sFs-eN isO 9237:1996 mukaan ilmastointi ja koeolojen ollessa 20 celsiusastetta ja ilmankosteuden 63 prosenttia. Siten tiedetään varmasti vedenpitävyyden raja-arvo, kuten kuvan tilanteessa.
kahdenlaista tuuletusta
Mittausten perusteella takit voidaan jakaa muutamaan selvästi toisistaan erottuvaan ryhmään.
tuulenpitävyydessä täysin omana joukkonaan erottuu kaksi kolmasosaa takeista. Alapuolelta painetta lisätään hitaasti ja samalla seurataan, miten vesikuplia ilmestyy kankaan nurjalle puolelle. Yleensä samalla hetkellä kankaan läpi kuitenkin ilmestyy lukematon määrä pisaroita. T
E
S
T
I
akit testattiin tampereen teknillisen yliopiston kuitumateriaalitekniikan laboratoriossa. Lähelle samaa tasoa jää myös schöller WB500 -kangas Vaude Platinium -takin selkäosassa. eron täysin tuulenpitäviin
huomaa jo selvästi myös käytännössä. Niille tehtiin erikseen tuulenpitävyyttä simuloiva ilmanläpäisevyystesti ja vedenpitävyyttä kuvastava hydrostaattisen paineen testi. Vastaavasti myös Vaude Kadi kangas päästää tuulen heikosti läpi edestä ja selvästi enemmän selkäpuolelta. testimenetelmä vastaa kuitenkin perinteistä vesipatsaan korkeutta, eli veden omaa painoa. toisessa päässä joukosta erottuu ainoastaan Polartec Powershieldkangas, jota on käytetty Millet super touringissa. Omaa luokkaansa edustaa Marmotin ja Grifonen kylki- tai Haltin Domainin
Veden- ja tuulenpitävyys
Merkki ja malli Berghaus hellas fjällräven Pak5 Grifone allion Pro haglöfs Massif halti Domain halti Rock icepeak kasper Jack Wolfskin Supersonic Xt Marmot Softshell leadville Millet Super touring Millet W3 Pro Salomon fusion Sasta alta Vaude kada Vaude Platinium materiaali Goretex Softshell Hydratic IQ 100% nylon Windstopper Softshell 200 Windstopper Softshell Stormwall Softshell/neulos Drymaxx Ultimate Softshell Airframe Icestopper Stormlock Elaminate shell Windstopper Softshell (motion P-540S/Alliance P-760s) Polartec Powershield Windstopper Softshell Taifun Strech Climawind Windstopper Windproof 80 Schöller WB400 Vedenpitävyys (mm) >9000 290 5980 >10000 >7300 >10000 5140 >10000 5250 190 5000 250 4800 160 240 tuulenpitävyys (l/m2s) <1 14 1/240* 3 <1/240** <1 <1 <1 3/200* 43 2 19 2 17/86** 10/28**/240***
* kyljissä (marmot,grifone) ** selässä (halti, vaude kada) *** kainalossa (vaude platinium
16
Retki syyskuu 2008. testikangas, eli tässä tapauksessa testitakin selkämys, asetettiin testilaitteen (schröder L14DR) läpivirtausreiälle. Useilla mittauksilla eliminoitiin kangas- tai mittapoikkeamia. ilmanläpäisevyys testattiin 510 eri kohdista selkäosaa
Fjällräven, salomon, Vaude ja Millet supertouring päästävät vettä läpi helposti, joten niistä ei ole sadetakiksi. Mittaustulokset näkyvät tarkemmin taulukossa ja graafeissa.
·
RETKI syyskuu 2008
17. Niiden ilmanläpäisevyys on 50100-kertainen paremman hengittävyyden ja tuuletuksen takaamiseksi. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t
Tuulenpitävyys (l/m2s)
Vaude Platinium Vaude Kada Sasta Alta Salomon Fusion Millet W3 Pro Millet Super touring Marmot Softshell Leadville Jack Wolfskin Supersonic XT Icepeak Kasper Halti Rock Halti Domain Haglöfs Massif Grifone Allion Pro Fjällräven Pak5 Berghaus Hellas 0 50 100 150 200 250
Vedenpitävyys (mm)
Vaude Platinium Vaude Kada Sasta Alta Salomon Fusion Millet W3 Pro Millet Super touring Marmot Softshell Leadville Jack Wolfskin Supersonic XT Icepeak Kasper Halti Rock Halti Domain Haglöfs Massif Grifone Allion Pro Fjällräven Pak5 Berghaus Hellas 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000
selkäkankaat sekä Vaude Platiniumin kainalot. Puolilla näistä mittaustulos menee kokonaan mittausalueen ulkopuolelle ja jollain todellakin puhutaan vedenpitävästä takista. teippaamattomien saumojen ja osin vettä imevien päälliskankaiden takia vedenpitävyys ei
kuitenkaan ole kuoritakkien tasoa. standardien mukaan takki on jo näilläkin arvoilla vedenpitävä. edestäpäin takkien tuulenpitävyys on testin kärkitasoa.
Vedenpitävyys hyvä
Vedenpitävyydessä mittaustulosten jakauma on samantyyppinen kuin tuulenpitävyydessä.
Kahta kolmasosaa testitakeista voidaan pitää vedenpitävinä. Viisi takkia näistä jää puoleen väliin, eli noin 5 000 millimetriin. tihkusade helmeilee kuitenkin pinnalta pois, joten takit tarjoavat kohtalaisesti suojaa kosteinakin päivinä
Niiden painoarvo jäi kuitenkin vähäiseksi.
arvostelutaulukko
takki käyttömukavuus 40 % Berghaus hellas fjällräven Pak5 Grifone allion Pro jacket haglöfs Massif halti Domain halti Rock icepeak kasper Jack Wolfskin Supersonic Xt Marmot Softshell leadville Millet Super touring Millet W3 Pro Salomon fusion Jkt Sasta alta Vaude kada Vaude Platinium 1 3 4,5 4,5 3 3 2 1 4 5 3 3 3 3 5 tuulenpitävyys 20 % 5 3 5 5 5 5 5 5 5 3 5 3 5 3 4 Vedenpitävyys 10 % 4,5 3 4 5 2 5 4 5 4 3 4 2 4 3 3 huppu ja kaulus 5% 3 2 1 1 1 2 1 4 1 5 1 1 1 2 4 tuuletusratkaisut 10 % 0 1 4 4 4 4 2 4 4 3 2 2 2 5 3 taskut 10 % 3 2 3 3 1 3 2 3 4 5 4 4 3 4 5 Paino 5% 2 4 5 3 5 2 4 1 5 5 4 3 3 3 2 2,4 2,7 4,2 4,2 3,2 3,6 2,9 2,9 4,1 4,2 3,5 2,8 3,3 3,3 4,2 Yht.
18
Retki syyskuu 2008. Grifonessa ja Marmotissa erittäin hengittävä harva kangas ulottuu helmasta ranteeseen koko kyljen ja käsivarsien matkalta. Tehokkain aktiivinen ilmankierto tapahtuu kainalo tai muiden tuuletusaukkojen kautta. T
E
S
T
I
ti, joten jos paikkaa ja aikaa ei kuivatukseen ole, takkia kannattaa varjella kastumiselta.
tuuletus avainasemassa
Softshellkankaat hengittävät yleensä riittävästi oleskelun ja kevyen rasituksen aikana. Vaude Platiniumissa
ARvosTElussA pääpaino annettiin käyttömukavuudelle.
Arvostelu
tähän osa-alueeseen toki vaikuttaa pieneltä osin monet muutkin arvostelukohdat, mutta tässä yhteydessä korostettiin soveltuvuutta erilaisiin käyttötilanteisiin ja miellyttävyyttä päällä. Passiivista tuuletusta tapahtuu yllättävän tehokkaasti kainaloihin, kylkiin ja käsivarsiin sijoitettujen ohuempien kankaiden kautta. Parhaiten taskujen kautta tuuletus onnistuu Millet Supertouringissa sekä Vaude Kadassa ja Platiniumissa. Lisäksi pieni arvo annettiin takin fyysiselle painolle ja toisaalta taskujen määrälle. Hikoilun lisääntyessä rasituksen tason tai ilman lämpenemisen takia vedenpitävät kankaat eivät pysty enää riittävään ilmanvaihtoon, ja siksi tuuletus ja ilmankierto ovat yksinkertaisesti ainoita keinoja pitää olo mukavana. Kadassa on sama systeemi myös selässä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, minkä takin kulloinkin mieluiten pukisi päälleen. Hupun ja kauluksen rakenne arvosteltiin omassa kohdassaan. Etutaskujen kautta tuuletus on harvoin yhtä tehokasta kuin tuuletus erillisistä aukoista. Nyt testatuissa takeissa ainoastaan kolmessa on kainalotuuletukset. Jack Wolfskinin ja Haglöfsin 40 senttimetrin aukot tuulettavat keskivartalon hyvin. Näissä kaikissa taskut aukeavat riittävästi, ja pohjakangas on riittävän harva ilmankierron kannalta. Valitettavan monessa takissa joko taskun aukko on liian pieni tai tas-
Hihansuut vasemmalta Halti Domain, Vaude Kada, Salomon Fusion, Millet W3, Sasta Alta, Halti Rock
kun pohjakangas liian tiheä riittävän tehokkaaseen tuuletukseen. Yksittäisinä osa-alueina arvostelutaulukolle nostettiin
tuulen- ja vedenpitävyys. Myös tuuletusratkaisut kainalovetoketjuineen tai harvempine kylkikankaineen otettiin arvostelussa huomioon omana kohtanaan. Sivuttaisten vetoketjujen
ja selkätaskun kautta ilma kiertää tehokkaasti, ja keho tuulettuu nopeasti
Myös Vaude Kadan selkä on etupuolta harvempaa kangasta. se onkin hyvä yleistakki, muttei sovi kesäretkille. itse asiassa se on kaikkein kauimpana perinteisestä softshellajatuksesta. Berghaus Hellas on niin ikään aivan liian hiostava tuote tähän testiin ja jää testin rajauksen ulkopuolelle muutenkin.
·
huiPut eSiiN RetkiNuotioilla
Testeissämme käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. Loppupisteissä neljä takkia ylsi samoille luvuille. oikein sijoiteltuna ilma kiertää tehokkaasti, eikä tuuli silti pääse häiritsevästi iholle. Esimerkiksi vedenpitävät Windstopperit vaativat tehokasta tuuletusta, kun taas vedenpitävyysmittauksissa heikommat tulokset saaneet Polartec Powershield ja Schöller WB400 hengittävät kankaan läpi riittävästi ilman erillistä tuuletusta. Takit ovatkin keventyneet merkittävästi viime vuosina. Kangas ei juuri jousta, joten siinäkin ominaisuudessa ollaan kaukana softshellistä. Vetoketjut kevenevät ja turhia taskujakin vältetään mielellään. Kauluksen kääritty huppu tarjoaa vain väliaikaista suojaa. Niiden käyttömukavuus nousee huippuunsa, kunhan pakkaa reppuun ohuen kuoritakin rankempien sateiden ja kovimpien myrskyjen varalle. Molemmat takit ovat erinomaisia tuotteita, kunhan ulkona ei ole liian kuuma. Näistä Grifone ja Haglöfs pitävät selvästi parhaiten vettä ja tuulta, mutta Millet ja Vaude ovat vastaavasti ylivoimisia hengittävyydessä. Tärkeintä on kuitenkin valita vaatteen paksuus tekemisen mukaan. Tässä testissä turhan paksuiksi tuotteiksi sulan maan aktiivikäyttöä ajatellen osoittautuivat lähinnä Jack Wolfskin ja pienin varauksin myös Haltin rock. Huppu on softshelltakissa usein turha. Näistä parhaimpia olivat Grifone ja Haglöfs. Alla merkkien selitykset.
Softshelltakit >>>
Berghaus Hellas
Hinta: 299 Materiaali: Goretex softshell Maahantuoja: Hantaurus Oy
BERGHAus Hellas eroaa
Viisi nuotiota saa tuote, johon ei voi enää keksiä mitään parannuksia.
Neljä nuotiota myönnetään, jos tuote on erinomainen mihin tahansa saman käyttöryhmän tuotteeseen verrattuna. Materiaalina Goretex softshell on täysin vedenpitävä ja myös testin ainoa takki, jossa kaikki saumat on teipattu. Tässäkin testissä suurin osa takeista painaa noin puoli kiloa ja ainoastaan muutama paksumpi malli yli 800 gramman. Toisille se toki tarjoaa lisää kaivattua mukavuutta, kun pään saa tuulelta suojaan. Kosteus haihtuu tätä kautta tehokkaasti, mutta paikalla ollessa sitä kautta tuulee takin sisään. Se kuuluu huippuluokkaan kaikissa oloissa.
Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan hyvä ja ostamisen arvoinen.
Kahden nuotion tuote on tyydyttävä valinta.
Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti testattuun käyttöön.
selvästi testin muista takeista. Urheilulliset asut ovat selvä oma ryhmänsä. Vaate onkin parhaimmillaan reippaan liikunnan aikana. Samalla täytyy kuitenkin muistaa softshellin perusolemus: kun keli huononee tarpeeksi, kaivettaisiin jo muutenkin repusta ohut hupullinen kuoritakki suojaksi. Joustavan ja pehmeän takin sijaan Hellas on paremminkin fleecevuorinen kuoritakki. Halti Domain ja Vaude Kada soveltuvat parhaimmillaan aktiiviseen liikuntaan, jossa tuuletuksia tarvitaan. Halti Domainissa koko selkä hartioihin ja kyynärpäähän asti on harvaa neulosta. resorien tampit, eli kiristykset, pienentyvät vuosi vuodelta ja taskuvetoketjujen suojat kapenevat entisestään. Periaatteessa mikä tahansa näistä neljästä voitaisiinkin julistaa testivoittajaksi. Tittelin annossa haluttiin kuitenkin painottaa enemmän perinteisiä softshellominaisuuksia ja siksi testivoittajan logo piirrettiin Millet Super Touringin kohdalle.
Monipuoliseen käyttöön
tärkeät yksittäiset kohdat
Minimalistisuus tuntuu olevan yhä suositumpaa. Berghaus Hellas on selvästi talvikäyttöön tarkoitettu kuoritakin ja softshellin yhdistelmä ja jää tässä testissä kauimmaksi ihannetakista.
Kokonaan teipatusta jäykähköstä takista puuttuu tuuletus.
RETKI syyskuu 2008
19. tuuletusmahdollisuuksia ei ole, ellei sitten avaa etuvetoketjua. Vyötärökiristykset kevennetään tai jätetään kokonaan pois.
oli ilahduttavaa huomata, miten monipuolisesti usea takki toimi erilaisissa oloissa ja harrastuksissa. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t
vastaavaa kangasta on kainaloissa isot alueet. Uskollisimmin perinteistä softshellideologiaa noudattavat Polartecin Powershield- ja Schöllerin WB400 -kankaiset Millet Super Touring sekä Vaude Platinium. Täysin veden- ja tuulenpitävistä takeista testin kärkeen pääsi ainoastaan, jos tuuletus oli hoidettu riittävän tehokkaasti joka erillisillä aukoilla tai passiivisilla kankailla
Riittävän pitkät hihat pysyvät hyvin ranteiden päällä aktiivisessa liikunnassa. siinä yhdistyvät sopivassa suhteessa veden- ja tuulenpitävyys sekä tehokkaan tuuletuksen kautta riittävä käyttömukavuus ympärivuotiseen käyttöön.
HAlTI Domain on tehty aktiiviseen urheiluun ja on hyvä osoitus softshellin soveltuvuudesta useisiin erilaisiin tarkoituksiin, kuten pyöräilyyn, hiihtoon ja juoksuun. tässä takissa kainalot ja koko kyljet ovat powerstrechtyyppistä kangasta, josta kosteus haihtuu tehokkaasti, ja toisaalta ilmavirta viilentää keskivartaloa sopivasti. etukangas tuntui hiostavan muita testitakkeja enemmän, joten takissa olisi kaivannut jotain tuuletusmahdollisuutta edestäpäin. edestä stormwall-kangas pitää täydellisesti tuulen ja veden, ja hartiasaumojen teippaus varmistaa asian. tuuletusta voi aavistuksen tehostaa pienten etutaskujen verkkovuorin kautta. tuuletusta voi tehostaa vielä etutaskujen verkkopohjan kautta. Kesäkuumalla takki on liian paksu, mutta jo illan viilentyessä tarpeen. Hyvät leikkaukset vielä vahvistavat mukavaa tuntumaa. takki seuraa hyvin vartalon liikkeitä, ja peukaloreikä hihansuussa varmistaa hihojen pysymisen ranteiden suojana. Haglöfs Massif on testin
Hinta: 199 Materiaali: stormwall softshell / neulos Valmistaja: Halti Oy
Testin pisimmät kainalovetoketjut tehostavat tuuletusta
parhaita softshellasuja. Massifissa tuuletus on varmistettu testin pisimmillä kainalovetoketjuilla. Näin vetoketju ei hankaa leukaa vaan kaulus tuntuu mukavalta paljaalla iholla. takki hengittää erittäin hyvin takaa. Aktiivisessa liikunnassa pelkkä selkäosan hengittävyys ei kuitenkaan aina riitä. T
E
S
T
I
Fjällräven Pak5
Hinta: 239 Materiaali: Hydratic iQ 100 % nylon Maahantuoja: Fjällräven Oy
FJÄllRÄvEN Pak5 on
Grifone Allion Pro
Hinta: 244 Materiaali: Windstopper softshell 200 Maahantuoja: Heaven Distribution Oy
GRIFoNE Allion on testin
kevyehkö takki, joka on muotoiltu vartalonmyötäiseksi. Lukemattomien saumojen ansiosta hihat ja hartiat istuvat hyvin, mutta toisaalta saumat tuntuvat iholla ohuen aluspaidan läpi. Merkittävä osa takin selkäosasta on täysin hengittävää ja tuulen läpäisevää trikooneulosta. Windstopper-kangas pitää kohtalaisesti vettä ja täydellisesti tuulta, joten kokonaisuus vaatii tuuletusmahdollisuuksia hengittävyyden riittämiseksi aktiiviliikunnassa. tiukka leikkaus istuttaa takin hyvin normaalivartalolle, mutta tukevarakenteisimpien ei kannata tätä harkita. samaa kangasta on käsivarsien takana ja kyynärpäissä. Fjällräven Pak5 on sopiva kevyehkö yleistakki, joka
Toispuoleisen kauluksen ansiosta etuvetoketju ei hankaa leukaa.
vaatii kuitenkin suojakseen kuoritakin sateen jatkuessa ja tuulen yltyessä reilusti.
monesta Windstopper-takista urheilullisin. takki onkin erittäin miellyttävä päällä juuri venyvyytensä ja pehmeytensä ansiosta. Aktiiviliikkumiseen takki soveltuu jo viileinä kesäpäivinäkin tai lumihangille kevätauringon lämmittäessä. Halti Domain toimii kelien viilennettyä hyvin aktiivisessa urheilussa. Grifonen Allion Pro on testin parhaita asuja, jossa yhdistyy sopivasti veden- ja tuulenpitävyys sekä käyt-
Hyvässä softshellissä yhdistyvät kaikki tärkeät ominaisuudet sopivassa suhteessa.
tömukavuus aivan, kuten hyvässä softshellasussa pitääkin.
Haglöfs Massif
Halti Domain
Hinta: 229 Materiaali: Windstopper softshell Maahantuoja: Haglöfs Oy
HAGlÖFs Massif on testin joustavin takki, eli se lunastaa ainakin siltä osin yhden softshellin perusajatuksista. etutaskujen puuttuessa ainoa vaihtoehto
Trikooneulos selässä ja hartioissa tehostaa ilmanvaihtoa.
on raottaa päävetoketjua. Windstopper-kangas pitää kohtalaisesti vettä ja täydellisesti tuulta. takin leikkauksissa on huomioitu reipas liikunta, ja vaate istuukin erittäin hyvin seuraten tarkasti vartalon liikkeitä. Kangas on muutenkin karkeahko paljaalla iholla, joten jopa kesällä takin alle pukee mielellään pitkähihaisen paidan. tavalliseksi retkiasuksi kannattaa kuitenkin valita jokin toinen asu.
20
Retki syyskuu 2008. etuvetoketju aukinaisena tavallisuudesta poikkeava muotoilu sen sijaan vaatii tottumista, sillä iso toispuoleinen kaulus lepattaa tuulessa häiritsevästi. Kokonaisuus vaatiikin tuuletusmahdollisuuksia hengittävyyden riittämiseksi aktiiviliikunnassa. etuvetoketju on vedetty ylhäällä kauluksessa sivulle
etutaskujen vetoketju on tavallista pidempi (25 cm) ja selässä on samanlainen tuuletusrakenne. Aktiiviseen liikuntaan takki on joka tapauksessa liian paksu puolet vuodesta. Kesäiltana takki on kiva lämmike, mutta reippaaseen menoon se kannattaa pukea ylle vasta myöhemmin syksyllä kelien viilentyessä. icepeak on testin keskivertotakkeja, muun muassa paksuudeltaan. sen paksuus pitää kuitenkin huomioida ryhdyttäessä reippailemaan kesäkeleillä.
taan tuulen- ja vedenpitävyyttä, on tuuletus ainoa ratkaisu ylläpitää mukavuutta aktiivisessa liikunnassa. sen sijaan hyvä huppu lisää suojaa. esimerkiksi hihat ovat aivan liian lyhyet, kun käsiä kurkottaa. takki istuu mukavasti. ilmanläpäisykyky on lähellä nollaa, joten takki on kaiken lisäksi tuulenpitävä. icepeak Kasper jää testissä melko huomaamattomaksi tuotteeksi, joka ei juuri erotu joukosta hyvään tai huonoonkaan suuntaan.
on testin painavin ja samalla myös paksuimpia takkeja. Halti Rock soveltuu erin-
Pehmeä kuvioitu sisäpinta tuntuu mukavalta paljaallakin iholla.
omaisesti ympärivuotiseen käyttöön. Paksuus rajoittaa takin käyttöä tehokkaista kainalotuuletuksista huolimatta; pitkät vetoketjut avaavat melkein koko kyljet. takki ei siis ole parhaimmillaan hikiliikunnassa. Pitkien kainalovetoketjujen kautta tuuletus onnistuu tehokkaasti. Kangas pitää vettä ja tuulta. taskujen verkkovuorista ilma takin sisällä vaihtuu kohtalaisesti, mutta se edellyttää riittävän isoa taskunsuuta ja toisaalta harvaa vuorikangasta. Kainalovetoketjujen kautta tuuletusta voi onneksi tehostaa. Kevyehkö vaate istuu päälle jotenkuten, jääden testin urheilullisimmista takeista mitoituksessa paljon jälkeen. Valitettavasti vain hengittävyys ja hiostavuus nousevat samassa suhteessa ja tuuletusmahdollisuudet rajoittuvat ainoastaan pienien sivutaskujen
Keskivertotakki on testin edullisin.
verkkopohjaan. syksyn viilentyessä takki ei ole liian tuhti edes liikunnassa. takki on liian paksu aktiiviseen kesäliikuntaan, mutta leiritakiksi ja lämmittelyyn viilenevinä kesäiltoina Rock kuitenkin soveltuu erinomaisesti. Kangas pitää täydellisesti veden, ja ilmanläpäisykin jää heikoksi. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t Halti Rock
tuuletus ratkaisee
KuN KANKAAlTA odote-
Hinta: 249 Materiaali: Drymaxx Ultimate softshell Airframe Valmistaja: Halti Oy
HAlTIN oma Drymaxx softshell on tyypillinen nykyaikainen softshellkangas. istuvuutta parantaa vielä leikkaus. selän molemmilla puolilla on pystyvetoketjut, joiden kautta ilma saadaan kiertämään takin edestä selkäpuolelle.
Icepeak Kasper
Jack Wolfskin Supersonic XT
Hinta: 239 Materiaali: stormlock elaminate shell Maahantuoja: Bonge Oy
JACK Wolfskin supersonic
Hinta: 60 Materiaali: icestopper Maahantuoja: L-Fashion-Group Oy
ICEPEAK Kasper on testin
edullisin takki ja siksi kiinnostava testattava. tosin parkatyyppinen, puolipitkä helma jakanee mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kesällä takki soveltuu lähinnä lämmikkeeksi viileneviin kesäiltoihin tai oleskeluun kylminä kesäpäivinä. Pehmeä kangas joustaa kohtalaisesti ja takaa siten riittävä käyttömukavuuden. sen sijaan talvella takin voi pukea hyvin niin lasketteluun kuin muihinkin talviharrastuksiin. teipatut pääsaumat varmistavat takin sateenpitävyyden. Kerrospukeutumisessa pitää olla kuitenkin tarkkana, ettei kuumuus yllätä. Vastaavasti taas juuri tiivis rakenne heikentää ilmankiertoa, ja takki alkaa hiostaa helposti. Vaude Kadassa (kuvassa)on paras ilmankierto. Jack Wolfskin supersonic Xt jää tässä testissä pahasti
Testin paksuin ja kuumin takki sopii laskettelurinteeseen.
ulkopuolelle paksuutensa takia. eristävyydeltään se vastaa lähinnä tavallista fleeceä ja onkin tässä ryhmässä aivan liian paksu ja kuuma. Kangas pitää kohtalaisesti vettä sijoittuen keskikastiin Windstopper-asujen kanssa. talvikäytössä se kuitenkin on hyvä takki reippaaseen liikuntaan.
RETKI syyskuu 2008
21. teippaamattomat saumat rajoittavat kuitenkin takin käyttöä sadetakkina. tunnetta vahvistaa luonnollisesti paksu rakenne
Kyljissä ja käsien alla aina hihansuuhun asti on kaistale kangasta, josta ilma pääsee helposti läpi. tämä passiivinen tuuletusjärjestelmä edesauttaa tehokkaasti kosteuden poistumista ja ilman kiertoa takia sisällä. edessä kangas on samantyyppistä kuin muissakin vastaavissa asuissa. takin leikkauksissa olisi pientä toivomisen varaa. siitä tehty Millet super touring on miellyttävä ja mukava ympärivuotinen retkitakki.
Windstopper-takeista ohuin. Polartec Powershield on erittäin pehmeä, joustava ja kevyt kangas, joka tuntuu mukavalta vaikka paljaalla iholla. Moni kulkija hikoilee vähemmän jaloista kuin ylävartalosta. Housuissa täydellistä vedenpitävyyttä tarvitaan huomattavasti harvemmin kuin takeissa. Joustavat kankaat lisäävät housujen mukavuutta ja istuvuutta merkittävästi verrattuna jäykkiin kahiseviiin kuorihousuihin. edestäpäin tuuletusta voi tehostaa taskujen verkkovuorien kautta. Windstopperkangas pitää kohtalaisesti vettä ja täydellisesti tuulta. softshell-housuilla voi mainosti viettää niin toimistotyö- kuin ulkoilupäivänkin. Koko softshellin idea tuntuu toimivan housuissa jopa paremmin kuin takeissa. Kovassa ja pitkään jatkuvassa sateessa kaipaa nopeasti kuoritakkia harteiden suojaksi, mutta housujen ei tarvitse täydellisesti pitää vettä. Kankaan pehmeä sisäpinta tuntuu mukavalta paljaalla iholla sekä pakkasessa että helteessä. Hupun tarpeen lisääntyessä kaivataan tämän takin päälle nimittäin jo muutenkin kuoritakkia suojaksi. Hyvin muotoiltu huppu on mukava lisä vaikka sen hyöty jääkin vähäiseksi. takki on edelleen hyvä perustakki, joka ohuehkona soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Windstopper-kangas pitää kohtalaisesti vettä ja täydellisesti tuulta. Polvien ja takapuolen kastumisesta huolimatta pehmeä sisäpinta tuntuu lämpimältä sekä mukavalta ihoa vasten. tehokkaampi tuuletus laajentaisi takin käytettävyyttä kesän aktiivisissa liikuntaharrasteissa.
Softshell housuissa
TÄssÄ TEsTIssÄ keskityimme softshell-takkeihin
Joustava kangas lisää sopivasti takin käyttömukavuutta.
mutta perehdyimme samalla myös softshell-housuihin. Vastapainona takki hengittää merkittävästi monia testitakkeja paremmin ja tuntuu mukavalta päällä, joten se toimii hyvin myös hikiliikunnassa. Powershield jää veden- ja tuulenpitävyydessä merkittävästi monesta muusta testikankaasta. tuuletus pelkästään etutaskujen ja rintataskun verkkopohjan kautta ei tahdo riittää, vaan tähän tarvittaisiin tehokkaita lisäkonsteja hikiliikunnassa. silti housuissakin erilaiset tuuletukset monipuolistavat vaatetta. Vyötäröllä taas on reilummin tilaa. Valitettavasti hihan pituus loppuu kuitenkin kesken, kun kurottaa käsiä. Joustava kangas lisää käyttömukavuutta. Polartec Powershield vastaa parhaiten alkuperäistä softshellkäsitystä. Rasituksen aikana iho viilentyy mukavasti verkkovuorin läpi reiden ylimääräisestä pystyvetoketjusta.
22
Retki syyskuu 2008. tuuletuksen maksimoimiseksi ei olisi pahitteeksi, jos lisätuuletus alataskujen kautta olisi mahdollista.
Ohut kangas kyljissä ja kainaloissa mahdollistaa passiivisen tuuletuksen.
Marmot Leadville on mukava takki, joka kevyenä tuulen ja vedenpitävänä soveltuu ympärivuotiseen käyttöön.
TE STIVOITTA JA
Kankaana Powershield vastaa parhaiten alkuperäistä softshelliä.
Millet W3 Pro
Hinta: 189 Materiaali: Windstopper softshell taifun stretch Maahantuoja: Vandernet Oy
MIllETIN W3 takki oli mukana jo edellisessä Retkilehden softshelltestissä. takin tiukka leikkaus mahdollistaa aktiivisen liikunnan, sillä vaate seuraa hyvin vartalon liikkeitä. takin istuvuus on kohtalainen. Niillä pärjää ulkona yllättävän pitkään syksyn jo viilennettyä ja talvikylmien alkaessa. tosin kesäkeleillä aktiivista liikuntaa kannattaa välttää se päällä. esimerkiksi hihansuu tuntuu jäävän lyhyeksi käsiä kurkotellessa. Kastuttuaan kangas kuivuu hitaasti. T
E
S
T
I
Marmot Softshell Leadville
Hinta: 150 Materiaali: Windstopper softshell (motion P-540s/ Alliance P-760s) Maahantuoja: Greendoor Oy
MARMoT Leadville on
Millet Super Touring
Hinta: 269 Materiaali: Polartec Powershield Maahantuoja: Vandernet Oy
MIllET super touring nousee miellyttävyydessään testin kärkisijoille. Kokonaisuus vaatiikin tuuletusmahdollisuuksia hengittävyyden riittämiseksi reippaassa liikkumisessa. selässä tuulenpitävän kalvon sisäpinnalla on ainoastaan nukkapinta
tuuletus toimii hyvin isojen etutaskujen verkkovuorien kautta tai selässä olevan erikoisen tuuletustaskun kautta. takki kuitenkin hengittää mukavasti ja toimii kohtalaisesti hikiliikunnassa. tuuletusta voi lisäksi tehostaa isojen rintataskujen verkkopohjan kautta. etenkään keskivyötärön pyöreydestä ei ole haittaa tässä takissa ja hartioissakin on hyvin tilaa. takin mustassa ja oranssissa kankaassa on vielä jonkin verran keskinäisiä eroja. sen sijaan hihat tuntuvat loppuvan aavistuksen kesken käsiä kurkotellessa. takki toimii hyvin hikiliikunnassa, kunhan keli pysyy viileänä. salomonin oma Climawind-kangas ei pärjää mittauksissa. Mittaustuloksissa Kada ei pääse lähellekään parhaita arvoja, eikä se ole tämän takin tarkoituskaan. etenkin kesällä pitää olla tarkkana, ettei alla ole liikaa vaatteita. Ohut kangas mahdollistaa takin käytön kesälläkin, joskin pelkästään rauhallisessa rasituksessa. se on testin painavimpia ja selvästi tukevampaa tekoa kuin testin keskivertotakit. Nopeasti kuivuvana se toimii hyvin pyöräily-, hiihto- tai lenkkiasuna, vaikka välillä sataisikin vettä tai räntää. Kokonaisuus vaatiikin tuuletusmahdollisuuksia, jotta hengittävyys riittäisi hikiliikunnassa. Rauhallisille retkille kannattaa varata jokin toinen takki.
Oikea softshell on yhtä hyvä talvella ja kesällä.
kin, kuten myös tiukka hihansuun sisäresori. Veden- ja tuulenpitävyys jää alempaan sarjaan. Windproof 80 -kangas päästää tuulta jonkin verran läpi, joten myös tuulen voimistuessa alle pitää pukea enemmän vaatetta tai turvautua kuoritakkiin. tuuletusta voi hivenen tehostaa pienten etutaskujen verkkovuorin kautta. Muutenkin takki sopii talviretkelle. salomon Fusion on hyvä yleistakki, mutta sateen varalta kannattaa reppuun pakata erillinen kuoriasu suojaksi.
Tiukasti muotoiltu takki kaipaisi lisää tuuletuksia.
takki sopii mitoitukseltaan tukevammillekin kavereille. Useiden saumojen ansiosta se seuraa käsien liikkeitä kaikessa liikunnassa. Juuri sen takia takki onkin miellyttävä ja hengittää tehokkaasti. takki on erittäin tiukasti muotoiltu ja seuraa hyvin vartalon liikkeitä vauhdikkaassakin menossa. saumat tuntuvat iholla, joten takin alla haluaa pitää pitkähihaista paitaa. Joustava ja venyvä kangas lisää vielä käyttömukavuutta entisestään. Pahimpien kelien varalle mukaan on syytä varata ohut kuoriasua softshellin perusajatuksen mukaisesti.
RETKI syyskuu 2008
23. Windstopper-kangas pitää kohtalaisesti vettä ja täydellisesti tuulta. Vaude Platinium on hyvä takki monipuoliseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi koko selkäkangas hengittää merkittävästi enemmän kuin takin etupuoli.
Takki sopii hyvin reippaaseen menoon pikkusateista huolimatta
Vaude Kada tuntuu sitä paremmalta, mitä enemmän ja vauhdikkaammin liikutaan. Näistä ainoa on pienten etutaskujen kautta tapahtuva tuuletus. Reilun kokoinen huppu suojaa hyvin lumituiskussa-
Hinta: 139 Materiaali: Windproof 80 Maahantuoja: Freelife Oy
KADA on suunniteltu aktii-
viseen liikuntaan. Pehmeä sisäpinta tuntuu mukavalta paljaallakin iholla. Kankaiden teknisiltä ominaisuuksiltaan schöllerin WB400 on samaa luokkaa kuin Polartecin Powershield. Veden- ja tuulenpitävyys eivät ole testin parhaita. Retkioloissa päälle kannattaa sateen jatkuessa pukea ohut kuoritakki. Kainalossa on muuta takkia harvempaa kangasta tehostamassa ilman kiertoa. tehokkaammat tuuletukset tosin monipuolistaisivat käyttömahdollisuuksia.
Vaude Kada
Vaude Platinium
Hinta: 369 Materiaali: schöller WB400 Maahantuoja: Freelife Oy
PARKATYYPPINEN Platinium on osa Vauden Argossarjaa. sasta Alta on ohuutensa
Takki soveltuu hyvin tukevimmillekin retkeilijöille.
puolesta hyvä retkitakki ympärivuotiseen käyttöön. se ei kuitenkin valitettavasti riitä, sillä takki hiostaa turhan paljon reippaassa liikunnassa. t e st i s s Ä : S o ft S h e llta k i t Salomon Fusion Sasta Alta
Hinta: 150 Materiaali: Climawind Maahantuoja: salomon sports Finland Oy
sAloMoN Fusion on tiukas-
Hinta: 239 Materiaali: Windstopper Valmistaja: sasta Oy
oHuEHKo Windstopper-
ti muotoiltu takki. Onnistuneiden leikkausten ansiosta takki istuu päälle mukavasti ja tuntuu sopivalta aktiivisessakin liikunnassa
Rautakaupan muoviset pressut ovat muutaman metrin levyisiä ja niissä on purjerenkaat kiristysnaruille. Kaarevuuden ansiosta kangas on tiukalla, eikä katoksen päälle kerry turhaan vettä. nekin ovat kankaita, jotka viritetään kulkijan suojaksi. avonaisella seudulla kankaisen tarpin taakse voi suojautua piiskaavalta tuulelta. tarppi-sana johtuu englannin sanasta tarp tai tarpaulin, joka merkitsee suojapeitettä tai pressua. Leiriaskareet sujuvat katoksen alla rattoisasti, eikä keittäessä savu jää pyörimään: seinättömässä suojassa tuuli pääsee puhaltamaan.
nykyaikaisten tarppien muodot vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. tyypillinen australialainen katos, hootchie, on maastokuvioitua kevyttä nailonkangasta. Myös avaruushuopa ja -lakana ovat eräänlaisia tarppeja. Kevytpeite on edullinen ja suhteellisen köykäinen. erätoverista voi taitella katoksen lisäksi myös kulmikkaan nukkumasuojan ja laavun.
Sotilastarpit tarjoavat piilon, joten niitä ryhdyttiin valmistamaan maastokuvioisesta kankaasta. Mukana kuljetettavat katokset olivat yleensä kangasta. Henkiinjäämisopeissa niistä neuvotaan kyhäämään suoja aurinkoa ja sadetta vastaan. toinen malli on suorakulmio. tarpissa on kuin taivasalla, mutta silti suojassa. polttavan kuumalla aavikolla tai sateisessa viidakossa kulkija virittää aina katoksen suojakseen. Sitä käytetään yleensä harjanarun varaan ripustettuna siten, että katteen sivut viettävät maata kohden.
24
RETKI syyskuu 2008. näissä tarpeissa tukitangot sijaitsevat kulmissa ja toiset kulmat osoittavan kohti maata. tarppeihin kuuluvat myös kevytpeitteet. varustekatsaus
TEKsTI Ja KuvaT Joppe Ranta
Retki veRtaili maRkkinoiden taRppeja, eli kankaisia katoksia, jotka suojaavat paahtavalta auRingolta tai sateelta.
Nopea suoja
Muoto ja malli
s
uomessa retkeilijä etsii suojaisen taukopaikan ja aterioi taivasalla. perinteinen suomalainen tarppi on erätoveri tai louevaate. Yleiskäyttöön sopii nelikulmainen kangas, jonka kaikki sivut ovat keskenään yhtä pitkät. Suomalainen metsämies toteutti samaa ajatusta havulaavussaan: rakennelman toinen sivu on maan tasossa ja nuotion puoleinen kuve pidetään täysin auki. Kesäinen metsä näyttää, kuulostaa ja tuoksuu erilaiselta tarpin alla riippumatossa kuin vaellusteltassa. tarpin sivut kaareutuvat usein hieman sisäänpäin, jotta kankaan saa pingotettua tiukasti maahan tukikeppien varaan. alkujaan tarpit olivat suuria puuvillakankaisia canvas-peitteitä, joilla varjeltiin lasteja laivojen, hevosrattaiden ja kuorma-autojen lavoilla. Kankaasta voi rakentaa puiden varaan katoksen tai virittää tarpin pystyyn tukikeppien, narujen ja kiilojen avulla. täällä sateet alkavat harvoin yllättäen, eikä aurinko paahda armottomasti. Viidakoiden alkuasukkaat suojautuivat banaanipuun lehdistä tehdyllä katoksella. erilaisia suojia ja katoksia rakennettiin luonnonaineista niin australiassa kuin Siperiassakin
Sellaiset kankaat on yleensä tarkoitettu telttojen eteen katokseksi, ja ne istuvat kaarevien telttojen päälle paremmin kuin tasasivuiset palat. isomman ryhmän keittokatokseksi ajateltu tarppi saisi olla tukevampaa kangasta, jotta sen saa tiukasti kiinni ja tuulen riepottelulta suojaan. Käytännössä tämä näkyy ulosjätetyissä kamppeissa, jotka yö kuuraa tai kastelee ilmankosteuden tiivistyessä niiden kylmenneille pinnoille. Suurimpia tarppeja ei ole edes tarkoitettu repussa kuljetettavaksi, joten painon ei aina tarvitse ratkaista valintaa.
mustan kappaleen säteily
IlMaN KaTETTa esineisiin varastoitunut lämpö karkaa
vapaasti avaruuteen ja tavarat jäähtyvät ympäröivän ilman lämpötilan tasolle. Jack Wolfskin Moonshadow on vaaleanruskean ja Wechsel Wing
RETKI syyskuu 2008
25. Talvella siltojen alapuolet jäätyvät tästä syystä hitaammin kuin vesistöjen muut alueet.
MaRKo taaViLa
Mu
tarppi toimii majoitteen yllä välikaton tavoin. Moonshadow tarjoaa hulppean katoksen pienelle leirille, ja sen suojiin sopii parikin vaellustelttaa vaivatta. Kangaspakasta saa enimmillään 150 senttimetrin levyistä kangasta, joten kaksi kaistaa ei riitä kolmen metrin sivuun. Riippumaton päälle viritettävän katoksen ei tarvitse olla suuri. Kolmas malli on epäsuhtainen kulmikas muoto. Hilleberg ja tatonka valmistetaan polyesteristä, ja ne painavat alle kaksi kiloa. Kovin monet suomalaiset eivät vielä edes käytä tarppeja, eikä niitä myydä kaupoissa. se suojaa auringon paahteelta, jolloin asumus ei lämpene liiaksi.
katoksen alla leiriruokailu sujuu sateelta suojassa.
pyysimme maahantuojilta ja valmistajilta vertailuun muutamia tarppeja. Materiaalit vaikuttavat tarppien käyttöön. Katokset ovat sävyltään tummia, Hilleberg vihreä ja tatonka harmaa. Yhden tai kahden hengen taukosuojaksi tai teltan etukatokseksi suunnitellun tarpin materiaali on ohut nailon, jonka vahvuus on keveys. tämä seitsemänkulmainen kangas on tarkoitettu lähinnä katokseksi kupolitelttojen eteen, mutta sopii myös muun mallisten telttojen eteen ja riippumaton suojaksi. neljä kertaa neljän metrin Jack Wolfskin Moonshadow on ommeltu neljästä kaistaleesta, joiden sauma kulkee kankaan kulmasta kulmaan, eikä sivujen suuntaisesti. Okavango Wing tehdään puuvillasta, ja se painaa siksi lähes kaksi ja puoli kiloa.
vertaillut mallit
Keinokuitukangas on siis kevyempää, mutta lähellä se tuntuu hiostavammalta kuin luonnonkuituinen puuvillakangas. otimme tutkittavaksemme muutaman eurooppalaisen tarpin sekä kaksi suomalaista katosta: Vihen Erätoverin ja samantyyppisen Laatuteltan Pe-Pa-laavun. ne soveltuvat yhden tai kahden hengen katoksiksi tai laavukankaiksi. Kangas on vahvistettu, sillä siihen voi kohdistua kova veto. Tarpin ja katoksen alla varustus säilyy pikkupakkasellakin sulana yläpuolisen pinnan palauttaessa osan säteilystä takaisin. Wing seisoo tarvittaessa itsekseenkin, koska sen mukana tulee yksi alumiininen tukikeppi ja seitsemän kiilaa. tarpin saa tilaustavarana valmistajilta. Hilleberg Tarp 20 XP ja Tatonka Tarp 1 ovat monikäyttöisiä katoksia. Kaikissa tarpeissa on useita kiinnityspisteitä naruille ja tukikepeille. Ilmiötä kutsutaan mustan kappaleen säteilyksi. painoa ei ole liikaa kannettavaksi. niille ei haettu paremmuusjärjestystä, koska retkeilijöiden tarpeet vaihtelevat paljon. tarppeja voi myös yhdistellä laajemmiksi katoksiksi. Laatuteltan pe-pa-laavussa on erityiset kiinnikkeet, joilla saa useamman kankaan yhdistää toisiinsa. Muihin tarppeihin verrattuna niissä on eniten kiinnityspisteitä, mikä mahdollistaa useita erilaisia pystytystapoja. Mukana kuljetettava kangas ei tietysti saisi painaa paljon, mutta suuri ja tukeva katos ei voi mitenkään olla kovin kevyt. Kevyin vertailun tarpeista on Wechselin Wing Zero G. Sisäänpäin loivat kaarrokset kankaassa parantavat istuvuutta, kun tarppi viritetään kahden tukikepin varaan maahan. okavango Wing on lähinnä tarkoitettu saman merkin perhetelttojen kylkeen katokseksi, mutta sopii muuhunkin käyttöön. niistä saa suuren katetun suojaisan tilan vaellusporukalle tai kätevän katoksen usean vaellusteltan eteen. Vaikka mitta muuten riittäisi, sauma ja reunakäänteet vievät osan kankaasta. Suurimmat tarpit ovat Hillebergin ja Tatonkan mallit sekä Wechselin Okavango Wing. Myös kotimaiset tuotteet ovat tumman vihreitä, mutta alumiinipinnoitteesta takia ne kiiltävät kääntöpuoleltaan. Vihe erätoveri ja Laatuteltan pe-pa-laavu ovat vertailun pienimmät suojat. Käyttötarkoituksen ja muodon mukaan määräytyvät myös tarppien saumat
Vaaleat katokset ovat valoisampia kuin tummat. auringonpaahteessa tumma väri imee lämpöä puoleensa, joten vaalea on viileämpi.
jack Wolfskin moonshadow
Materiaali: polyesteri, ripstop Koko (cm): 400 x 400 Paino (kg): 1,66, kepit: 0,88 Hinta (): 74,95, kepit (2 kpl): 29,95 Lisää tietoa: Bonge Oy, www.jack-wolfskin.com
Lisää narua ja tukikeppejä
Lähes jokaisen tarpin mukana tulee erinäinen määrä naruja, ja osassa pakkauksista on myös narukiristäjät. Lisäksi kankaan keskellä on neljä kiinnityspistettä.
26
RETKI syyskuu 2008. Narut kiristimineen kuuluvat pakettiin. varustekatsaus
vaaleanvihreä. Harjamalliin ripustettaviin tarppeihin on syytä varata lisänarua. Katosten kanssa maailmalla hyödynnetään paracord-nimistä nyöriä, joka on ohutta ja erittäin vahvaa laskuvarjoissa käytettävää nailonnarua. Lenkit naruja ja seipäitä varten on ommeltu kulmiin ja sivujen keskelle. isommassa mukana tulee kaksi säädettävää tukikeppiä. Kevyenä materiaalina se kulkee kätevästi repussa. tukikepit katokseen saa myös luonnosta. Maassa lojuvia puita voi käyttää, mutta ohuidenkin oksien katkomiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kulmien ja sivujen narulenkeissä on mukana kiinnitysnyörit kiristimineen. Kaikki tarpit pakataan omaan kuljetuspussiinsa. Jack Wolfskiniin ja tatonkaan tukikepit voi ostaa erikseen. Wechselin tarpeissa pienimpään pakkaukseen kuuluu yksi tukikeppi ja kiilasarja. Kahden kulkijan katos rakentuu puuttomalle alueelle peräkkäin jatkettujen vaellussauvojen varaan. Se kiristetään kiiloilla narujen päistä. Matalaan katokseen tueksi riittävät vaellussauvat. Alumiinikepit säätyvät käden käänteessä portaattomasti 100:stä 230 senttiin asti.
laatuteltta pe-pa-laavu
Materiaali: alumiinipinnoitettu polyesteri Koko (cm): 300 x 300 Paino (kg): 1,48 Hinta (): 120 Lisää tietoa: Laatuteltta Ky Vilkman, www.teltta.net
ERÄTOVERIN kaltaiseen nelikulmaiseen vaatteeseen on ommeltu
kiinnityspisteet kulmiin, sivujen keskelle ja kankaan päälle.
SUUREN nelikulmaisen kankaan sivuissa kulmien välissä on kahdet
kiinnityspisteet, joiden välit kaareutuvat loivasti sisäänpäin. Hillebergin tarp 20 Xp:ssä pussi on ommeltu nerokkaasti kiinteästi kankaan kulmaan.
·
tarpit >>>
hilleberg tarp 20 Xp
Materiaali: Kerlon SP polyesteri, silikonikäsittely Koko (cm): 440 x 440 Paino (kg): 1,68 Hinta (): 199 Lisää tietoa: www.greendoor.fi, www.hilleberg.com
NElIKUlMaISESSa kankaassa on hieman sisäänpäin kaarevat reunat. Wechselin okavango Wingin on sävyltään vaalea hiekka
Okavango Wingiin kuuluu myös kaksi alumiinista tukikeppiä, jotka säätyvät 179213-senttimetriksi.
NElIKUlMaISEEN kankaaseen on ommeltu lenkkejä ja purjeren-
kaita kiinnitysnaruja varten. Kussakin kulmassa on lenkki ja/tai purjerengas kiinnitysnarua varten. Paketin mukana tulee kiinnitysnarut kiristäjineen, alumiininen pystytystanko ja seitsemän maakiilaa.
Kiitos asiantuntija-avusta Pata Degermanille ja Ray Mearsille.
RETKI syyskuu 2008
27. Erätoverin mukana tulee nippu kiinnitysnarua pätkissä.
ommeltu lovi. Niitä on myös kankaan sivuilla, kulmissa ja keskellä.
Wechsel Wing Zero g
vihe erätoveri
Materiaali: alumiinipinnoitettu nailon Koko (cm): 290 x 290 Paino (kg): 0,82 Hinta (): 80 Lisää tietoa: Heikki Viherto Ky, www.kotiposti.net/viherto :
Materiaali: nailon, ripstop, silikonikäsittely Koko (cm): 300 cm x 325/225 cm Paino (kg): 0,46, keppi: 0,24, kiilat: 0,08 Hinta (): 100 Lisää tietoa: ibex-sport Oy www.ibex-sport.com
SEITSEMÄNKUlMaISEN kankaan leveämpään päähän on NElIKUlMaISEN kankaan sivuissa on 16 kiinnityspistettä naruille
ja kankaan ulkopinnassa viisi. tatonka tarp 1
Materiaali: polyesteri, PU-pinnoitus Koko (cm): 445 x 425 Paino (kg): 1,92 Hinta (): 132 Lisää tietoa: www.greendoor.fi, www.tatonka.com
Wechsel okavango Wing
Materiaali: puuvilla, PU-pinnoitus Koko (cm): 400 x 480 Paino (kg): 2,38, kepit: 0,76 Hinta (): 260 Lisää tietoa: ibex-sport Oy, www.ibex-sport.com
KaHDEKSaNKUlMION muotoon ommellussa kankaassa on kiin-
nikkeet naruille, jotka kuuluvat pakettiin
Aurinko paistaa, mutta on kylmä. On jääkausi. Ainoastaan tuuli on muovannut niihin haluamiaan muotoja. Välillä hiekan sekaan hautautuu valtavia jäämöykkyjä odottamaan myöhempää sulamista. K. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain puhurin vieno suhina, kun se liikuttelee jäisiä hiutaleita hangen pinnalla. Nykyiset pinnanmuotomme ja maalajitelmamme ovat muodostuneet pääasiassa edellisen jäätiköitymisen ja sen sulamisen aikana. Vesi lajittelee hienoa hiekkaa mieleisiinsä paikkoihin pitkiksi harjuiksi ja tasaisiksi tantereiksi. Jäätikkö on siivonnut peruskallioita peittävän aineksen ja kasannut sitä moreeniksi alaville alueille. Maankuori on painunut satoja metrejä lommolle valtavan massan painosta. Tällaiset toistuvat jääkaudet ja jopa parin miljardin vuoden kulutus rapautumisineen ovat silottaneet entiset vuoristomme loivapiirteiseksi maisemaksi. Fennoskandiaa peittävä paksu mannerjää on alkanut sulaa. Peruskalliosta irronneet lohkareet aloittavat pitkän salamatkansa jäävuorten sisällä.
Huiput madaltuivat
Suomi-neidon muodot ovat seurausta miljardien vuosien prosesseista, joihin sisältyy mannerlaattojen liikkeitä ja törmäyksiä, tulivuorten purkauksia sekä useita jääkausia. teema
T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A
JÄÄKAUDEN JÄLJET NÄKYVÄT JOKAISESSA RETKIKOHTEESSAMME, SILLÄ EDELLINEN JÄÄKAUSI JA MANNERJÄÄN SULAMISPROSESSIT MUOVASIVAT SUOMALAISEN MAISEMAN.
Jäätikön sulamisvedet virtaavat mannerjään alla ja suurissa railoissa. Kinoksessa ei ole yhtään elollisen olennon jättämään jälkeä. Ryöppyävät sulamisjoet pyörittävät kivenmurikoita kalliokolojen pyörteisissä koskissa. Lumivaipan alla hiutaleet ovat muuttuneet jääkerrokseksi, jonka paksuus on yli kaksi kilometriä. Ympäröivää kallioperää kovemmasta kiviaineksesta syntyneet vuoristojen juuret ovat kuitenkin säilyneet jääkausien kulutuksessa jyrkkäpiirteisinä vaaroina nykypäivän retkeilijöiden iloksi. Kaikki pinnanmuodot eivät ole syntyneet yhden jääkauden aikana, vaan maamme kallioperää ovat runnoneet useat jäätiköitymiset. Vaikuttava muinaisranta on syntynyt jääkauden jälkeisten vesistöjen huuhtoessa Lauhan rinteitä.
28
RETKI syyskuu 2008. Monet kansallisromanttisiin saavutuksiin pystyneet taiteilijat ja kirjailijat, kuten Eero Järnefelt, Juhani Aho, Jean Sibelius ja I. Inha ovat
Lauhanvuoren kansallispuiston kivijatan saa ylittää sulanmaan aikana vain lankkupolkua pitkin. Geologit ovat löytäneet Pohjois-Karjalasta Enon Urkkavaarasta jopa 2,3 miljardia vuotta vanhaa, silloisen jääkauden lajittelemaa moreenia, joka on myöhemmin kivettynyt kallioksi. Rauha puuttuu myös jäätikön laidalta. Railot kumahtelevat kuin tykit. Tarinassa syntyvät parhaillaan Suomen alueen pinnanmuodot, jotka näkyvät edelleen siis reilun 10 000 vuoden päästä kerrotuista tapahtumista.
L
umihiutale laskeutuu hangen pintaan. Koli on yksi kulutusta kestäneistä vaaroista. Mannerjään pinnalla vallitse rauha, mutta jään alla mielipuoliset voimat runnovat kallioperää ja siirtelevät irtonaista kiviainesta. Mannerjään reunasta irtoaa valtavina rysähdyksinä jäävuoria, jotka luhistuvat jäätikköä huuhtoviin aaltoihin. Liikkuvan jäätikön pohjassa kulkeutuu kiviä, jotka kuluttavat peruskallion pintaa jäätikön tulosuunnan puoleisilta rinteiltä ja repivät huipun takaisesta rinteestä mukaansa valtavia siirtolohkareita. Tämän Veiksel-jäätiköitymisen viimeinen vaihe tunnetaan mannerjäätikkönä, jonka aikakausi loppui noin 11 500 vuotta sitten. Luminen maisema jatkuu kaikkialla horisonttiin asti
Tämä jäätikön pohjaan kiinnittynyt kiviaines hioi ja tasoitti kallion sileäksi. Ympäristöään kovempana ovat säilyneet myös Sompion luonnonpuiston graniittiset huiput. Silokalliot ovat hioutuneet yleensä jäätikön tulosuunnan puolelta loiviksi ja siloposkisiksi kummuiksi. Helsingin Kaivopuisto on klassinen paikka silokallion uurteiden ja muiden kuvioiden tutkiskeluun. kiivenneet jäätikön pyöristämien vaaleiden kvartsiittikumpujen laelle. Tämä näkyy maastossa jyrkänteinä tai pystysuorina hyllyinä. Merenrannalla maannousu on paljastanut kalliot vasta viimeisten satojen tai tuhansien vuosien aikana, joten kallion pinta ei ole vielä ehtinyt rapautua rosoiseksi. Sileää pintaa rikkovat usein muutaman sentin syvyiset sirpin muotoiset kourut tai murrokset, jotka aukeavat joko jäätikön meno- tai tulosuuntaan. Heidän vanavedessään ovat kivunneet tuhannet muut. Toisiaan risteävät uurteet ovat piirtyneet kallioon jäätiköitymisen eri vaiheissa, joiden välissä jäätikön liikesuunta on ehtinyt muuttua.
Silokalliot ja moreeni o lo r muistuttavat i a jääkaudesta. Muita jäätikön piirtämiä kuvioita ovat kaaren muotoiset raot kallion pinnassa, eli pirstekaarteet. Kolin tavoin kvartsiittisen vuoriketjun jäänteisiin kuuluvat tunnetuista retkikohteista myös Pisa, Tahkovuori, Vuokatti, Ruka ja muut Kuusamon vaarat, Pyhä- ja Luostotunturit sekä PallasYllästuntureiden jakso. Railojen ja tunnelien kautta purkautuneet sulamisvedet virtasivat edelleen reunoille ja kuljettivat sinne irtonaista maa-ainesta.
Tästä alkaa
RETKI syyskuu 2008
29. Reittiä kutsutaankin Suomen vanhimmaksi retkeilypoluksi. Kun jäätikkö on ylittänyt
Reunalla
Mannerjäätikkö ei sulanut ja vetäytynyt tasaisesti, vaan ilmaston hetkellinen kylmeneminen pysäytti sen paikalleen. Nämä Nattaset ovat saaneet nimensä näkymästä, joka muistuttaa uhkean neidon rintamusta.
kummun, se on repinyt menosuunnan puoleisesta rinteestä lohkareista kalliota. Kolin tarjoamiin maisemiin ja sen Pirunkirkoksi nimettyyn lohkareluolaan pääsee tutustumaan Kolin kansallispuiston merkityillä reiteillä. Jos aikaa on vähän enemmän, rinkkaa kannattaa raahata myös viereisen järven ympäri: Herajärven kierros valittiin vuoden retkikohteeksi viime vuonna. Samalla reissulla kannattaa tutustua myös selityslaatalla koristeltuun siirtolohkareeseen, joka on kulkeutunut puiston etelälaitaan Viipurin rapakivialueelta.
Höyläten ja viilaten
Mannerjäätikkö siivosi kallioperän päällä lojuneen rapautuneen aineksen ja kasasi sen notkelmiin sekä syvänteisiin lajittelemattomaksi moreeniksi. Silokallion pinnasta voi erottaa pieniä, täysin suoria uurteita. Silokalliot ovat yhdessä moreenin kanssa yleisimmät jääkauden tunnusmerkit. ä k s
Suurimmat järkäleet ovat saattaneet uurtaa kallion pintaan myös syvempiä kouruja. Myös erittäin kovat kvartsiittimäet, kuten Koli ja Pisa, ovat säilyneet rapautumattomina. Simpukkamurros on lohjennut kaaren muotoisena molempiin suuntiin. Kallio on hioutunut kaikkialla, mutta parhaimmat silokalliot sijaitsevat rannikolla, kuten Porkkalanniemessä ja Hangossa. Urat osoittavat selvästi jäätikön kulkusuunnan. Merkitty polku Pielisen rannalta Ukko-Kolin huipulle on jo 112-vuotias. Ne ovat syntyneet jäätikön pohjaan jäätyneiden kivien raastamana. Lähinnä monen kokoisista kivistä koostunut irtonainen aines kulki paljastuneen peruskallion kumpujen ylitse
Kansallispuiston tunturikeskuksia yhdistää reilun 30 kilometrin retkeilyreitti.
Koska jäätikön keskusta kasvoi yhtä nopeasti kuin jäätikkö kö tsuli, reuna pysyi pitkään lähes samalla paikalla. Se alkaa aa nykyisen Suomenlahden rannikolta Hankoniemestä ja kaartaa aa Lahteen. Silloin sen reunaan syntyi Sisäta Suomen reunamuodostuma, joka alkaa retkeilijöiden suosimalta Hämeenkankaan monikäyttöalueelta ja kaartuu vähitellen koil-
Salpausselät ja muut reunamuodostumat sekä niitä kohti kulkevat harjut peittävät maamme pinta-alasta viisi prosenttia.
30
RETKI syyskuu 2008
KUVA OLLI RANTALA, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. mutta on pituudeltaan vain neljänneksen kaimojensa mitoista. eJäätikkö ehti perääntyä vain muutamia kymmeniä kilometre0 jä luoteeseen, kun syntyi Toinen Salpausselkä 11 80011 600 lvuotta siiten. Paikka on tunnettu rantavalleistaan ja riutoistaan, joihin opääsee tutustumaan Saaristomeren yhteysaluksilla lähes vuoden jokaisena päivänä. a, Kolmas Salpausselkä alkaa jo Saaristomeren kansallispuistosta, on jonka etelälaidalla merestä kohoaa viisi kilometriä pitkä Jurmon in saari. l11 40011 300 vuotta siiten syntynyt Kolmas Salpausselä, kä muistuttaa edelleen muodoltaan aikaisempia Salpausselkiä, a. Sieltä vallimainen selänne kulkee Saimaan etelälaitaa Lappeenrantaan ja kohti Kiteetä. si Jäätikön vetäytyminen pysähtyi vielä kerran pitkäksi toviksi ä11 00010900 vuotta sitten. Se seuraa muodollaan Ensimmäistä Salpausselhkää ja jatkuu lähes 600 kilometrisenä selänteenä Suomenlahdelta Pohjois-Karjalaan. sSalpausselät ovat mittasuhteiltaan ainutlaatuiset maailmasna sa, joten niitä pidetään geologisesti Suomen tunnetuimpana ämaastonmuotoa. Ensin kehittyi Ensimaa mäinen Salpausselkä 12 25012 050 vuotta sitten. Ne eivät ole kuitenkaan ainoat mannerjäälä tikön aiheuttamat reunamuodostumat kotimaassamme, sillä aSalpausselkien jatkeena Pohjois-Karjalassa kohoavat Tuupovaaran, Koitereen ja Pielisjärven reunamuodostumat. teema
Luoston ja Pyhätunturin kvartsiittinen tunturiselänne on säilynyt miljoonien vuosien kulutukselta ympäristöään kovempana kiviaineksena. sMaailmankuulut suuret reunamuodostumat syntyivät tällaismten jäätikön perääntymisvaiheiden aikana. Jäätikön kuljetn, tama maa-aines kasaantui jäätikön laidalla vielä tehokkaammin, kun mannerjään reuna vuoroin eteni ja vetäytyi
Myös Tiilikkajärven kansallispuiston poikki työntyy näyttävä harju upeine hiekkarantoineen.
Polku kulkee kapealla o selänteellä veden eä el liplattaessa reunoilla. Se on varsin luontevaa, sillä harjut ovat syntyneet jäätikön reunoja kohti kulkeneiden sulamisjokien pohjalle. Ne jatkuvat pitkinä mutkittelevina nauhoina suoraan kohti Salpausselkiä ja muita reunamuodostumia. Se on tavallaan Suomen vanhin luonnonsuojelualue, sillä jo vuonna 1803 keisari Aleksanteri I toivoi Suomen matkallaan näyttävän kohteen säilymistä. Pitkät harjujaksot seuraavat toisiaan 10 tai 20 kilometrin välein koko Suomen alueella. Harju päättyy vasta Petkeljärven kansallispuistoon. Myös Sevettijärven Saamen polku kulkee näyttävästi harjua pitkin vesistöjen halki.
Pelkkää hiekkaa
Kaikki helppokulkuiset kangasmaastot eivät muodostu vain harjuista ja reunamuodostumista. Tällainen mahtiharju on Hailuodon, Sotkamon ja Ilomatsin yhdistävä kangasmetsän kaistale, johon kuuluu useita retkeilyseutuja Rokuan kansallispuistosta ja Oulunjärven retkeilyalueesta alkaen. Lapin karuissa oloissa on säilynyt vielä joitakin avoimia tuulikenttiä, joille Pohjolan lyhyt suvi ei ehdi kasvattaa hiekkaa sitovaa
RETKI syyskuu 2008
31. p e a ol
Taivalkoskella Soiperoisen retkeilypolku kulkee kapeaa mutta jopa 40 metriä korkeaa harjukannasta Soiperoisen ja Rääpysjärven välistä. Päijänteen kansallispuiston Kelvenneen saari on punkaharju, kuten sen vierustoverina järveä halkova Pulkkilanharju. Punkaharjusta tehtiin vuonna 1843 valtionpuisto, mutta varsinainen luonnonsuojelualue perustettiin vasta 1990. Yleensä harjut ovat poikkileikkaukseltaan teräväpiirteisiä harjanteita, mutta ne voivat olla myös loivapiirteisiä. Harjun muotoon ovat vaikuttaneet jäätikköjoen virtaaman lisäksi sulamisvesiä johdattaneen railon tai jäätunnelin koko. Monessa tunnetussa retkikohteessakin harju halkoo vesistöä.
Liesjärven kansallispuiston retkipolku kulkee kapeaa selännettä pitkin veden liplattaessa polun molemmille reunoilla. Näyttävimpiä harjut ovat, kun ne kiemurtelevat vesistön halki. Reunamuodostuma päättyy lopulta Jyväskylän pohjoispuolelle.
Kiemurtelevat nauhat
Harjut kuuluvat erottamattomana osana Suomalaiseen kansallismaisemaan. Punkaharjun kunnassa Puruvettä ja Pihlajavettä erottava harjujakso tunnetaan kunnan nimellä. Pisimmät harjut alkavat Venäjän rajatolpilta ja jatkuvat vielä Pohjanlahden pohjassakin. Monet harjumaisemat ovat kärsineet soran- ja hiekanotosta.
liseen Päijänteen laitaan. Tällaista vesistöä jakavaa harjua kutsutaan punkaharjuksi. KUVA HANNU VALLAS/LENTOKUVA VALLAS OY
Hossan retkeilyalueen polku kiemurtelee pitkin harjuselännettä, jonka molemmilla puolilla järvet välkehtivät.
Vesistöjä halkovia harjuja kutsutaan punkaharjuiksi, joista tunnetuin sijaitsee Punkaharjun kunnassa.
Jäätikköjokien pohjalle syntyneet harjut ovat poikkileikkaukseltaan teräväpiirteisiä harjanteita. Niiden liepeillä levittäytyy suuria tasaisia hiekkamaastoja, jotka ovat syntyneet jäätikköjokien delta-alueille ja tuulen muovaamille dyynikentille. Harjut peittävät noin viisi prosenttia maamme pinta-alasta. Lapin punkaharjujen ehdoton ykkönen on Luomusharju, joka katkaisee Luomusjärvet kahtia Kevon reitin eteläpäässä. Harjujen suunta osoittaa jään vetäytymisen kulkua, mikä takia Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Kainuun ja Lapin harjut etenevät eri suuntiin. Jääkauden jälkeen hiekkamaastot olivat tuulten armoilla, ennen kuin kasvillisuus sitoi maaperän paikalleen
Se noudattelee linjaukseltaan Porrassalmenharjua. Harjuselänteet ja kangasmaastot ovat olleet aina helppokulkuisia verrattuna vetisiin soihin ja kivikkoisiin kallioihin. Dyynejä kannattaa lähteä ihastelemaan Porin Yyteriin. Tiet Hangosta Lahden ja Lappeenrannan kautta Kiteelle seuraavat Ensimmäisen Salpausselän maastoja. Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston kangasmaastoa halkoo myös keskiajalta periytynyt Kyrönkankaantie, joka sopii erinomaisesti pyöräretkitaipaleeksi. Sisimmän Salpausselän ja Päijänteen kansallispuiston maisemista johdetaan juomavesi pääkaupungin alueelle. Siitä jäätikkö on onnistunut repimään mukaansa lohkareita. Keskiaikainen Huovintie seuraa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa Huovinrinteen, Säkylänharjun ja Virttaankankaan muodostamaa harjua. Nykyaikaiseen jokisuiston deltaan pääsee tutustumaan Kalajoen hiekkasärkillä. Avoimia hiekkakenttiä tapaa vielä Kevon retkeilyreitin eteläpäässä, Inarin Iijärven eteläosissa ja Enontekiön Hetan ympäristössä. Nykyiset pikitietkin seuraavat helppokulkuisia maastoja. teema
Silokalliot ovat jäätikön tulosuunnan puolelta pyöristyneitä, mutta menosuunnan puoleinen rinne on jyrkkä. Mikkelin Porrassalmen museotie raivattiin kesäkäyttöön 1600-luvulla. Harjut ja kangasmaastot ovat tarjonneet ihmisille erinomaista pohjavettä. Tampereen ja Lahden väliset tiet kulkevat pitkin samoja harjuja, joiden linjoja noudatteli jo 1000-luvulla Ylisen Viipurintien reitti. Hiekkakuopat ja soramontut rumentavat monen kangasmaaston maisemaa. Kuoppien armottomia kitoja ja lohduttomia hiekka-aavikoita joutuu tuijottamaan etenkin Etelä-Suomen retkeilyreittien varsilla. Uurteet voivat myös leikata toisiaan, jos ne ovat syntyneet jäätiköitymisen eri vaiheissa.
kasvustoa tai joista tuuli on onnistunut repimään kasvuston pois. Suomen suurin lähde pulppuaa Kevon retkeilyreitin eteläpäässä aivan pysäköintialueen laidalla. Vanhoista kulkukeinoista, eli reiteistä, on säilynyt vielä nykypäivän kulkijallekin muutamia. Kun myöhemmin tällainen hiekkaan peittynyt jää suli, paikalle syntyi kuoppa eli suppa.
32
RETKI syyskuu 2008. Rapautumattoman silokallion pintaa juovittavat jäätikön pohjassa kulkeneiden kivien uurtamat viirut. Sulaojanlähde työntää siitä alkavaan Sulaojaan jopa 32 000 kuutiometriä vettä jokaisen vuorokauden aikana. Sulaoja on oikeastaan pieni joki, joka ei nimensä mukaisesti jäädy talvella. Osa harjuistamme on lastattu kuorma-autojen lavalle ja kuljetettu rakennuspaikkojen täytemaaksi. Paikoin raskaasti poljettavaan pehmeään hiekkaan saa varautua Rokuan etelälaidalle linjatulla Keisarintiellä. Suuret purotkin saavat alkunsa tuottoisimmista lähteistämme. Vaikka julma maisema olisi jäänyt jo rinkkaa kantavan selän taakse, kuuluu kauhahirviöiden ja soralajittelijoiden ulvonta ja mekastus vielä seuraavalle taukopaikalle.
Onneksi parhaat harjunäkymät ja ainutlaatuiset muodostumat yritetään säilyttää harjujensuojeluohjelman avulla. Juomapullon täyttämisen ja janon sammuttamisen ei pitäisi ole vaikeaa, jos uutta vettä nousee maan uumenista 370 litraa sekunnissa. Alkuperäisasukkaat ovat pitäneet lähdettä pyhänä palvontapaikkana.
Kuoppia kankaalla
Kun reunamuodostumat, harjut ja deltat syntyivät, hiekkaan hautautui jäätiköstä irronneita jäälohkareita. Harjujen kupeilla lähteet pulputtavat jatkuvasti kirkasta ja raikasta juomista, joka kelpaa kernaasti retkeilijän pulloon
Kun retkeilijä lähtee kapuamaan pois Pookinkupin pohjalta, hän joutuu kiipeämään yli 80 metriä lähtötasoa ylemmäs.
Onkiniemen Kiikkukivi on jäätikön kuljettama siirtolohkare, jota pystyi aiemmin keinuttamaan kevein ponnistuksin. Sitä ei ole saatu asetettua täydellisesti paikalleen sen jälkeen, kun humalainen isäntä vieritti murikan alas traktorilla.
Siirtolohkareet ovat voineet kulkeutua jäävuorten sisällä jopa satoja kilometrejä. Sen naapurissa avautuu kahden supan, eli Pookinkupin ja Kakkoskupin, muodostama monttu. Suomen syvimpänä suppana tunnettu Rokuan Syvyydenkaivo ulottuu noin 70 metrin syvyyteen. Geologien mukaan supan teoreettinen maksimisyvyys on noin 80 metriä, sillä jäätikkörailon reunasta ei ole voinut lohjeta suurempia kimpaleita. Hollolan Hälvälänkankaan laidalta alkaa todellinen suunnistajan painajainen: Tasainen ja etenemisnopeudeltaan lentokent-
RETKI syyskuu 2008
33. i k a
Eniten julkisuutta Suomen supista on saanut Lahden kisamonttu. Salpausselkien hiihtojen ja Maailman cupin mäkihyppääjien näyttämö toisin tunnetaan muista kuin geologisista ominaisuuksistaan. Kivi ei liiku enää kunnolla. Kivien alkuperä on pystytty määrittämään lähtöpaikan erikoisen kivilajin perusteella.
Yksinäisiä järkäleitä sn sä et i e n s pidettiin jättiläisten viskomina. Suppia kutsutaan myös kupeiksi, haudoiksi, krooppeiksi ja lukoiksi jokaisen paikkakunnan oman tavan mukaan
Näiden ajanjaksojen aikana vedenpinta on pysynyt pitkään samalla korkeudella maankohoamisesta huolimatta. Siksi huipulla kasvaa rehevää sekametsää, vaikka Lauhan rinteet ovat ravinnotonta ja karua mäntykangasta. Huippu ei ole koskaan peittynyt veteen, joten aallot eivät ole milloinkaan päässeet huuhtomaan lakimaaston ravinteita. Suomen korkeimmalle ulottuva muinaisranta levittäytyy Vammavaaralla Rovaniemen ja Tervolan rajaseudulla noin 220 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta. Muinaisrantoja kutustaan myös pirunpelloiksi etenkin, jos ne sijaitsevat mäen huipulla. Moni kunta pitää jättimäistä siirtolohkarettaan maan suurimpana. Kiven alle jäävän lippaluolan sisällä on jopa huollettu nuotiopaikka. teema
Harju- ja kangasmaatot ovat arvokasta pohjavesialuetta. Merkittävimmät näistä kivikoista ovat syntyneet Ancylusjärven ja Litorinameren tyrskyissä. Kun aallot saivat huuhtoa kauan samoja rantoja, ne muuttuivat vähitellen karuiksi kivikoiksi ja rantavalleiksi. Piilossa olevan kiven osan laajuutta ei tunneta. Entisten rantakivikkojen läpi saa kulkea sulanmaan aikana vain merkittyjä retkeilyreittejä pitkin. Geologi Aimo Kejonen kertoo kirjassaan Suomen 100 Geologiset kohteet suurimman näkyvissä olevan siirtolohkareen sijaitsevan Turun Ruissalon kupeessa. Usein kivet kulkeutuivat vain muutamia kilometrejä emokalliosta. Nykyisen Itämeren kehityksessä on ollut vaiheita, jolloin vesistö on kuroutunut altaaksi tai suureksi järveksi. Sama maankohoaminen jatkuu edelleen. Kauneimmissa lähteissä vesi pulppuaa kiehumista muistuttavina pyörteinä hiekkamaan uumenista.
tää muistuttava kangasmaasto vaihtuu yllättäen valtavaksi supikoksi. Kiven luo tallustaa helposti merkittyä retkipolkua pitkin.
34
RETKI syyskuu 2008. Kyseisen Kukkarokiven veden pinnan yläpuolelle yltävän osan pituus on 40, leveys 30 ja korkeuskin 12 metriä. Kaikki kuopat muistuttavat vielä erehdyttävästi toisiaan. Lauhanvuori on Länsi-Suomen korkein kohta. Harjujen hyvä pohjavesi yltää usein syvimpien suppien pohjalle muodostaen suppajärviä tai vetisiä soita.
Muinaiset rannat
Jäätikön massa painoi maankamaran kuopalle, joka alkoi jään vähentyessä oieta. Ne syntyivät jo yli 50 000 vuotta sitten. Maastoon ei tule varsinaisesti yhtään kohoumaa, mutta kymmenet kuopat takaavat monta hikistä nousua. Suurin maan sisällä oleva siirtolohkare on löydetty vesivoimalan rakennustyömaalta Pielisjoen varrelta Kontiolahdelta. Rikkonaisesta rinteestä riistetyt lohkareet saattoivat kasaantua notkelmiin röykkiöiksi tai jäädä lojumaan kalliota vasten. Helsingin kaupunki on rakentanut seitsemän metriä syvän kupin reunalle katselutasanteen. Myös Lauhanvuoren kansallispuisto on oiva paikka muinaisrantojen tutkiskeluun, sillä Lauhavuoren rinnettä koristavat louhikkoiset kivijatat. Tällaisia yksinäisiä järkäleitä pidettiin jättiläisten viskomina murikoina. Seudun retkeilypalveluihin kuuluu pari muinaisrannan kupeeseen pystytettyä laavua, jotka on merkitty myös alueen maastokarttaan. Maa kohosi tasaisesti ylöspäin ja uutta rantaa paljastui koko ajan lisää. Suurin osa Suomen noin 1 100 tunnetusta luolasta on syntynyt tällä tavoin, joten niitä kutsutaan lohkareluoliksi. Tien varressa sijatsevaan kohteeseen on alle kymmenen minuutin kävely Pukinmäen juna-asemalta.
Jättiläisten murikat
Jäätikkö repi kalliorinteiden takasivuilta mukaansa valtavia lohkareita ja kivenjärkäleitä. Jää ja tuuli auttoivat tyrskyjä maisemanmuokkauksessa. Karun männikön verhoamien rinteiden vastapainoksi harjun laella kasvaa jopa niinipuuta, eli metsälehmusta.
Pihlajamäen hiidenkirnut ovat maailman vanhimpia. Suppien täyttämässä maastossa suunnistaminen muuttuu erittäin vaikeaksi, koska kuopan pohjalta näkyy vain kuopan laidoille. Sen laki kohoaa 231 metriin. Onneksi kivenheittäjän sihti on ollut aina kovin heikko, joten kirkot ja muut maalitaulut säilyivät ehjinä. Halkaisijaltaan yli 20 metrin lohkareita tunnetaan useita eri puolilla Suomea. Näistä ainakin Punkaharjun Julunkivi tunnetaan retkeilykohteena. Kansanperinteeseen liittyy monta tarinaa, jossa jokin jätti on vihoissaan singonnut kiviä pitkin kylää. Tämän Kuurnan lohkareen halkaisija oli peräti 100 metriä. Myös Hämeenkankaan korkeimmat huiput Jämillä ovat säilyneet rantavoimien ravinteita huuhtovalta kulutukselta. Tunnemme nämä mäkien rinteillä levittäytyvät louhikot muinaisrantoina. Menneet sukupolvet eivät ymmärtäneet, miten suuret siirtolohkareet olivat voineet päätyä kilometrien päähän lähimmistä kallioista tai kivikoista
Jokikirnua voi ihastella vaikka Imatralla Vuoksen koskella tai vesivoimaloiden kuivissa uomissa. Tällaisten kivien alkuperä on pystytty tunnistamaan lähtöpaikkakunnalle tyypillisen kivilajin ansiosta. liemikirnu tunnetaan Suomen suurimpana hiidenkirnuna. Parviai-
nen, Kirjayhtymä 1995
Jääkaudet, Marjatta Koivisto, WSOY, 2004 Jääkausien jäljillä, Matti Eronen, Tähtitieteellinen
yhdistys Ursa 1991
Planeetta Maa, Juhani Kakkuri, Tähtitieteellinen yhdis-
tys Ursa 1991
Pohjois-Suomen maaperä, Peter Johansson ja Raimo
Kujansuu, Geologian tutkimuskeskus 2005
Retkeilijän kiviopas, Geologian tutkimuskeskus 2006,
Maankohoaminen a n a k le jatkuu edelleen.
Hiiden tekosia
Jäätikön sulamisvirtojen railoissa kovalla paineella ryöpynneet vesimassat pyörittivät uomissaan kiviä, jotka koversivat kallioon poranreikiä muistuttavia onkaloita. Sukulanra-
2. Kirnu voi olla jopa kolme metriä syvempi, sillä sen pohja on täyttynyt seinämistä rapautuneilla lohkareilla. Kivet ovat silti tonnien painostaan huolimatta tukevasti paikoillaan. Sen halkaisija on 5,7 sillä ne ovat irtomaan peittäminä maastoutuneet 8 metriä. Tämä Paholaisen hyvin ympäristöönsä. täyttyvät vähitellen umpeen Suurin Rovaniemen Sukuja piiloutuvat maastoon. Kivikko ja sen alla olevat luolat kuuluvat Kortesjärven Palojärveltä alkavan retkeilyreitin nähtävyyksiin. Tosin sen syntyyn on tarvittu myös muita voimia, kuin sulamisvirroissa pyörineitä kiviä. Kivikirnuja arvellaan olevan Suomessa yli 10 000, vaikka niitä on luetteloitu vasta noin 2 000. Pedersören Ilveskivi, eli Lostenen, on jättimäisestä siirtolohkareesta hajonnut kiviröykkiö, jonka suurimmat kivet ovat halkaisijaltaan 20 metrisiä. Kirnujen vierelle on rakennettu kota eväiden grillaukseen. Tämä Juomapata on tällä hetkellä täyttynyt vedellä, mutta geologit tyhjensivät sen vuonna 1996. Hiidenkirnut voivat sijaita myös niin syrjäisillä kallioilla, ettei niitä ole vielä löydetty. Silloin seinämän korkeudeksi mitattiin vajaa 10 metriä. Tällaista Kiikkukiveä voi ihailla esimerkiksi Sysmän Onkiniemessä nelostien pysäköintipaikan laidalla. Tosin, paikallinen isäntä vieritti kiven humalassa alas traktorilla, eikä se keinu enää entiseen tapaansa huolellisesta paikalleen asettelusta huolimatta.
Lukemista geologiaretkelle
Aatto Ratia, Tammi 1996
Lohkareesta emäkallioon jäätiköstä maaperäksi,
Luontomatkailijan Suomi, Tuomo Härkönen, Jarmo Lai-
Lu
tinen ja Kimmo Räntilä, Otava 1993
Löytöretkiä Suomen luontoon Kaivopuistosta kansal-
lispuistoihin, Veikko Neuvonen, Genimap 2006
Jokamiehen geologia, Kalle Taipala ja Jouko T. Jotkut siirtolohkareet ovat jääneet kallioille paikkoihin, joissa niiden vierähtäminen alas näyttää väistämättömältä. Nykyään rotkojärven reunalla on Metsähallituksen retkeilyrakenteita laavuineen. Tällaiset rantakirnut ovat laakeita ja melko matalia kuppeja, mutta niiden keskellä hiomakivi jatkaa yhä edelleen hidasta työtään.
·
RETKI syyskuu 2008
35. Silti ne jättimäisiä kalliopatoja. Juomapadan tilavuus on suurempi kuin Paholaisen liemikirnun, mutta rapautuneiden seinämien vuoksi kirnun ominaispiirteet ovat kadonneet. Hiidenkirnuja syntyy yhä nykyäänkin virtaaviin vesistöihin. painos
Suomen retkeilyopas, Juhani Nurmi ja Jouni Laaksonen,
Edita ja Metsähallitus 2007
kan kirnujen nimet ovat voineet myös sekoittua, sillä ne ovat lähtöisin vain muutaman paikallisen käyttämistä kutsumanimistä. Suurimmat siirtolohkareet ovat kulkeutuneet yleensä vain muutamia kilometrejä jäätikön kyydissä, mutta jäävuoren sisällä kiven murikat ovat saattaneet ajelehtia satojakin kilometrejä ennen jään sulamista ja kiven putoamista silloisen vesistön pohjalle. lanrakan, eli Hirvaan, 30 hiiSuomessa on vielä tuhansia denkirnusta on jopa 15,4 metlöytämättömiä hiidenkirnuja, riä syvä. Paskasaivo on ollut saamelaisten pyhä paikka. Meren ja suurten järvien rantoja huuhtovat aallot voivat keinuttaa kallion syvennyksessä lojuvaa kiveä. Jäävuorten kuljettamat siirtolohkareet ovat yleisiä Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolisilla alueilla. Kirnut tunnetaan hyvin asutuilla alueilla, mutta syrjäseuduilla moni nähtävyys odottaa vielä löytäjäänsä. Lapin helvetin eli Muonion Pakasaivon rotkojärven päässä on 60 metriä syvä kohta, joka saattaa geologien mukaan olla jättiläismäinen hiidenkirnu. Helsingin Pihlajamäen hiidenkirnut ovat puolestaan maailman vanhimpia, sillä ne ovat syntyneet 50 00070 000 vuotta sitten. Halkaisijaltaan nelimetrinen kirnu yltää kymmeneen metriin. Sallan Aholanvaaran suurimman kirnun halkaisija vaihtelee 13 ja 15,5 metrin välillä. Toisaalta tasaisellakin kalliolla lojuva kivenjärkäle saattaa olla hyvin kiikkerä ja liikutettavissa kevein ponnistuksin. Myös Uudellamaalla Askolan Kirnukalliossa sijaitsee useita kirnuja. Jotkut lähteet mainitsevat suurimmaksi kirnuksi Sukulanrakan Piispa Hemmingin kirnun, mutta sen syvyys on kuitenkin vain noin 10 metriä ja leveys kapeimmillaan 1,5 metriä. Kansan suussa oudot kalliokattilat nimitettiin hiidenkirnuiksi. Suurinta niistä kutsutaan Jättiläisen Kuhnepytyksi. Myös luolia on löydetty selvästi enemmän asutuksen liepeiltä kuin synkimpien korpien kätköistä. Suurin osa kirnuista on siis edelleen löytämättä, sillä ne ovat hautautuneet irtonaisen maa-aineksen alle. painos
Suomen 100 Geologiset kohteet, Aimo Kejonen,
Karttakeskus 2007
Suomen kansallispuistot Ulapalta paljakalle, Lappa-
lainen Markku, Metsähallitus 2001
Suomen luonnon ihmeitä, Risto Lounema, Yhtyneet
Kuvalehdet Oy 2001, 2. Tavanomaisen kirnun halkaisija ja syvyys jäävät alle metriin, mutta maassamme Geologit ovat tyhjentäneet tunnetaan myös muutamia useimmat löytämistään hiidenkirnuista
Maa kallistuu, koska Pohjanlahden rannikko nousee vuosittain merestä yli viisi millimetriä enemmän kuin Suomenlahden perukka. Nykyinen maanousunopeus vakiintui 3 0004 000 vuotta sitten. "Maapallon keskipisteen nähden nousu on vielä muutaman millin suurempaa, sillä osa maannoususta katoaa merenpinnan nousuun" selventää Koi, vula. Ilmiö ei ole ainut maailmassa, sillä samanlaista jääkauden jälkeistä maannousua tapahtuu myös Kanadassa Hudsoninlahden ympäristössä. Tällä hetkellä maa kohoaa Perämeren rannikolla merenpintaan nähden seitsemänkahdeksan millimetriä vuodessa. Rantaviiva karkaa nopeasti ja ainutlaatuisesti merelle, minkä vuoksi alue on hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena luontokohteena Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2006. Hän työskentelee erikoistutkijana Geodeettisessa laitoksessa ja on perehtynyt maankuoren liikkeisiin. Maannousun tuomat ongelmat eivät liity pelkästään rantaviivan pakenemiseen ja maanomistussuhteisiin, sillä maamme kallistuminen voi vaikuttaa yhteiskunnan toimiin paljon enemmän. Lantmäteriet, Rapportserie: Geodesi och Geografiska informationssystem, 2007:4, Gävle.
Maannousulla on ollut suuri merkitys ihmisen toimille viimeisten vuosisatojen aikana, ja luonnon aiheuttamat tuskanhetket kuuluvat myös tulevaisuuteen. Rannikkokaupungeista esimerkiksi Vaasa ja Pori ovat joutuneet siirtämään satamiaan ja asutustaan kohti merta, kun aikaisemmat laituripaikat ovat joutuneet kuiville. Tällöin merenpinnan pitäisi olla lähes 20 metriä nykyistä alempana.
Pohjoismainen maannousumalli kertoo maannousun vuotuiset nopeudet millimetreinä suhteessa merenpintaan. Kallistuma hidastaa Pohjanmaan jokien virtaamaa ja kasvattaa jokisuiden suistoalueita.
36
RETKI syyskuu 2008
KUVA MARKKU POUTANEN, GEODEETTINEN LAITOS. Maannousuarvot perustuvat seuraaviin julkaisuihin: Vestøl O. (2006): Determination of postglacial land uplift in Fennoscandia from leveling, tidegauges and continuous GPS stations using least squares collocation. Vesijättö ei siis kuulu automaattisesti rannan tilaan, mikä saattaa hankaloittaa merkittävästi
tilan toimintaa" Koivula pohtii. Journal of Geodesy 80, 248-258 ja Ågren J, Svensson R (2007): Postglacial Land Uplift Model and System Definition for the New Swedish Height System RH 2000. Pohjoismainen maannousu on kuitenkin parhaiten tutkittu.
"M
Ei mikään pikku juttu
Uutta maata paljastuu merenpohjasta kaksi hehtaaria jokaisena päivänä, eli Suomen pinta-ala kasvaa seitsemän neliökilometriä joka vuosi. teema
T E K ST I J O E L A H O L A
Mannerjää suli jo 10 000 vuotta sitten, mutta jääkausi muuttaa maisemaa yhä jokaisena päivänä.
aa kohoaa Pohjanlahden rannikolla vielä vajaa 100 metriä seuraavan 10 000 vuoden aikana" , Hannu Koivula arvioi. Toimituksen tekee maanmittaustoimiston toimitusinsinööri. Kiivaimmillaan maa nousi lähes 10 senttimetriä vuodessa, mutta tahti on rauhoittunut verkalleen. "Maannousun takia rannan ja sitä reunustavan tilan väliin syntyy vesijättömaata, jonka omistavat yleensä yhteisen vesialueen osakkaat. Merenkurkun matalalla maannousurannikolla muutoksen ehtii nähdä jo ihmisiän aikana: Siinä, missä isoisä uitti verkkojaan, laiduntaa tänä päivänä lehmiä. Naapurisuhteet Ruotsin kanssa lähenevät, sillä Perämeren on laskettu kuroutuvan järveksi seuraavan 2 300 vuoden aikana. Suurin osa maannoususta on jo takana, sillä pahimmillaan pari kolme kilometriä paksu mannerjää painoi maatamme lähes kilometrin lommolle. Oikeneminen alkoi heti, kun jää alkoi sulaa viime jääkaudella 18 000 vuotta sitten. Puolet kuopasta palautui jo sulavan jäätikön alla. , Vesijätön voi tietyin edellytyksin lunastaa. Vöyrin kanssa vuonna 2007 yhdistynyt Maksamaan kunta on noussut kokonaan meren pohjasta viimeisen 600 vuoden aikana
Kallistuva maaperä sai veden kohoamaan ja puhkaisemaan uudet reitit Heinolan harjuun ja myöhemmin Imatran kohdalla Salpausselkään: Päijänne juoksuttaa vettä nykyään Kymijokeen ja Saimaa soljuu Vuoksen koskiin.
Nooan perintöä vai maannousua?
"Luonnollisesti maankohoaminen on tunnettu Pohjolassa niin kauan kuin täällä on ollut asutusta. Selityksenä pidettiin myös Raamatun vedenpaisumuksen jälkeistä merenpinnan laskua tai Itämeren virtaamista Atlanttiin. Hän perusti arvionsa merenpinnan laskemiseen
meressä olevan kiven suhteen" Koivula , muistelee edeltäjiensä mittauksia. "Maannousu voittaa vielä merenpinnan nousun, joka on nykyään vuosittain yhdestä kahteen millimetriä. Sisämaassa ilmiön
havaitseminen on vaikeaa vesiasteikoilla, mutta pitkien vesistöjen kallistumista on seurattu järven vastakkaisissa päissä olevilla mittareilla. Tosin hänkään ei tiennyt oikeaa selitystä ilmiölle. Suomen rannikolla meriveden korkeutta luetellaan veneilijöiden säätiedotuksessa 13 mittausasemalta, eli mareografilta. Ilmastonmuutos ja nykyisten jäätiköiden sulaminen voivat aiheuttaa aivan toisenlaisen tilanteen. Vaikka meriveden korkeus vaihtelee runsaasti peräkkäisinäkin päivinä ilmanpaineen ja tuulien vaikutuksesta, pitkät aikasarjat antavat luotettavat maannousuluvut rannikolle. ,
·
RETKI syyskuu 2008
37
KUVA JOEL AHOLA
KUVA HANNU VALLAS/LENTOKUVA VALLAS OY. Tämän satelliittipaikannukseen perustuvan tutkimuksen avulla voidaan selvittää korkeusliikuntojen lisäksi kallioperän vaakaliikkeitä" erikoistutkija , Hannu Koivula selventää nykytilannetta. Veden kuviteltiin jopa vuotavan merenpohjan koloista" erikoistutkija Koivula hymäh, tää. Silloin Östhammarin asukkaat pyysivät Ruotsin arkkipiispalta ja valtionhoitajalta lupaa kaupungin siirtämiseksi lähemmäksi merta, koska perille ei enää päässyt kalastusveneillä. Hän kävi tutkimassa Celsiuksen kivimerkintöjä vuonna 1834 ja sai lähes sadan vuoden aikasarjan mukaan maannousulle 9 millimetrin vuotuisen nopeuden. Esimerkiksi IPCC:n (The International Panel of Climate Change) skenaarioiden mukaan merenpinta nousee 988 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä" Koivula huomauttaa. 1840-luvulla syntyneen jääkausiteorian myötä maannousuilmiön tutkimus sai uutta vauhtia, mutta ratkaisun keksi vasta 1880-luvun lopussa Gerald De Geer. "Lämpömittarin asteikolla mainetta niittänyt tiedemies Anders Celsius määritti jo vuonna 1743 merenpinnan laskuksi Gävlen seudulle noin yhden senttimetrin vuodessa. Näistä asemista vanhin on Hangon vedenkorkeudenmittari, joka on ollut käytössä jo vuodesta 1887. 1990-luvun lopulla valmistunut 12 pysyvän GPS-aseman verkko antaa myös luotettavat lukemat maannousulle. Englantilainen Charles Lyell oli ensimmäisiä tiedemiehiä, joka uskoi maan nousevan eikä merenpinnan laskevan. Rantaviivan pakenemista pidettiin merenpinnan laskuna, eikä maan kohoamisena. Nuorimman, eli Rauman mareografin lukemia on rekisteröity jo vuodesta 1933 lähtien. "Maannousuarvot on määritetty sisämaassa toistetuilla tarkkavaaituksilla eli korkeuskiintopisteiden mittauksilla. Merenkurkun maailmanperintökohteen pyykkilautamoreeniksi kutsutut harjanteet kurovat rantavedet lahdiksi, jotka maanousu muuttaa järviksi.
Matala jokisuisto ja hidastunut virtaama pahentavat alueen kuuluisia kevättulvia entisestään. Vanhin maannousuun liittyvä merkintä on peräisin Ruotsista vuodelta 1491. Aikoinaan myös Päijänteen ja Saimaan vesistöt virtasivat Perämereen, mutta vesi ei voi edetä vastamäkeen. Maannousuilmiötä tutkitaan myös muinaisrantojen korkeuksien avulla sekä toistettavilla painovoimamittauksilla. Hänen nimellään tunnetaankin Merenkurkun alueelle tyypilliset pitkulaisista moreenikummusta muodostuneet kentät, eli De Geer -moreenit, joita kutsutaan myös pyykkilautamoreeneiksi.
Maannousu on jättänyt vanhat laiturit armotta kuiville.
Tutkimuksessa tulevaisuus
Anders Celsiuksen käyttämää vedenkorkeusasteikkoa hyödynnetään nykyäänkin maannousun määrittämiseen
Kaikki erikoiset rotkot, kivet ja maastonmuodot eivät välttämättä ole saaneet kansanperintöön liittyvää lempinimeä, mutta nimetyistä paikoista kunnat ovat saaneet oivia matkailunähtävyyksiä. Suurimman huomion kansan suussa on saanut itse piru, jolle omistettua luolia, pesiä ja kellareita tunnetaan lukuisia. Pahamaineisia paikkoja on nimetty lisäksi paholaisen, velhojen, noitien, louhien ja jättiläisten mukaan. Samalla karttatutkimuksella muistiinpanoihin voi kerätä myös violetilla värillä merkityt ihmisen toiminnasta syntyneet kulttuurikohteet, kuten vanhat myllyt, linnavuoret ja kalliomaalaukset. Kohteiden tarkempi tutkiskelu kannattaa tehdä Maanmittauslaitoksen maksuttomassa karttapalvelussa
KUVA SAUL AHOLA
oirasia, Lotikonkellari, Julma Ölkky, Moronhattu, Emovaha, Jyrävä, Äijänpelto, Lapin helvetti, Pumpulikirkko, Saanastuoli, Vortikka, Karhunahdas, Synninlukko ja Velhonvitunputous. Nämä luontokohteet sisältävät myös rehevimmät lehdot ja vetisimmät suot sekä kuohuvimmat kosket ja huikeimmat harjut. Luonnonnähtävyydet on esitetty kartalla muista merkeistä selvästi erottuvalla vihreällä värillä. Sitä on väitetty maailman ainoaksi siirtolohkareessa olevaksi hiidenkirnuksi, mutta todellisuudessa kyseessä on Suomen suurin rapautumisluola, eli tafoni.
Karkalin luonnonpuiston kupeessa sijaitseva Turholan luola on puron kallion kalkkijuoneen kovertama karstiluola.
38
RETKI syyskuu 2008. teema
T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A
Löytöretkelle
Oman kotiseudun tai tulevan matkakohteen geologisten nähtävyyksien etsintä kannattaa aloittaa karttoihin tutustumalla. Jokaisella kunnalla on jokin oma geologinen nähtävyytensä ellei kymmeniä. GT Tiekartastot ja Pyöräily GT -kartat esittävät monia geologisia nähtävyyksiä. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Hitonhaudat ja Hiidenportit kertovat myös tekijästään. Esimerkiksi hiidenkirnuja arvioidaan olevan Suomessa noin 10 000 ja luolienkin määrän uskotaan yltävän 2 000:een. Kansanperintönä säilyneet nimet kuvastavat ihmisen tietämättömyyttä kohteiden synnystä. Osa paikoista on helvetillisiä, kuten Helvetinjärven kansallispuisto. Kun ihmismieli ei keksinyt julman ja jylhän näköisille geologisille kohteille luonnollista selitystä, niiden uskottiin syntyneen pirun ja muiden ilkeiden veijareiden työnä.
V
Mäen laella sijaitsevaa muinaisrantaa kutsutaan pirunpelloksi.
Inarin Karhunpesäkivi on tunnettu turistinähtävyys. Karttoja selaamalla silmään osuvat myös Pirunportti, Pirunkirkko, Pirunvuori, Pirunkirnu, Pirunlinna, Pirunuuni ja Pirunkivi
Karttapaikan nettisivustoa selaamalla kotiseudun maastosta saattaa löytyä myös muinaishautoja tai muita oivia vierailukohteita. Seuraavaksi ilmestyvät kartat Syötteeltä ja Rokualta" geo, logi Jari Nenonen vinkkaa. Pienen karttapalan
·
Luontomatkailijan Suomi ja Löytöretkiä Suomen luontoon. Lisäksi erilaiset kivipihat ja -puistot sekä näyttelyt antavat uutta näkemystä maa- ja kallioperäämme."
RETKI syyskuu 2008
39. Ne kaikki esittelevät geologisia nähtävyyksiä. Vain reilu vuosi sitten ilmestynyt Suomen 100 Geologiset kohteet on erinomainen starttipaketti geologiseen retkeilyyn. Kirjassa Aimo Kejonen esittelee Suomen upeimpia geologisia nähtävyyksiä kattavasti koko maan alueelta. Geologiset luontopolut
Geopolku, Yläne Jääkausitie, Asikkala Kuuskajaskarin Geopolku, Rauma Kivi-Maran polku, Rauma Sinisimpukan luontokeskus,
Geologiset näyttelyt
Geologian tutkimuskeskus, Espoo Luontokapinetti, Yläne Jalokivimuseo, Ylämaa Yliopistomuseo Arppeanum, Helsinki Tytyrin kaivosmuseo, Lohja Kivimuseo, Tampere Eräjärven kivimuseo, Orivesi Partek geonäyttely, Parainen Geologian tutkimuskeskus, Kuopio Suomen Kivikeskus, Juuka Luontokeskus Ukko, Lieksa, Koli Luontokeskus Oskari, Rantasalmi Keski-Suomen Luontomuseo,
Dragsfjärd
Porosalmi, Rantasalmi Vehmersalmen luontotaival, Kuopio Kolinuuron Geopolku, Lieksa Saarikylä, Suomussalmi Härmänkylä, Kuhmo Kalajärvi, Seinäjoki Susiluola, Kristiinan kaupunki Öjberg, Vaasa Linkupalon tulivuoripuisto, Kittilä Kivitunturi, Savukoski Suoniittykulttuuripolku, Rovaniemi Kiirunankieppi, Kolari Tankavaara, Sodankylä Hirvaan hiidenkirnut, Rovaniemi Pyhätunturi, Pelkosenniemi Geopolku, Utsjoki
Jyväskylä
Kaivosmuseo, Outokumpu Hoiskon Tulivuoripuisto, Alajärvi Terranova, Vaasa Meteoriihi, Vaasa, Söderfjärden Luontokeskus Suppa, Utajärvi, Rokua Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo,
Seinäjoki
K.H.Renlundin museo, Kokkola Yliopiston kivimuseo, Oulu Meteoriittikeskus, Lappajärvi Geologian tutkimuskeskus,
Geologiset retkeilykartat
Urho Kekkosen kansallispuisto (Koillis-
Kivipuistoja ja -pihoja
Mäntyniemen käräjäkivet, Helsinki Tiedekeskus Heureka, Vantaa Gadoliniitti, Vihti Kivipiha Jotuni, Pori Sapokan vesipuisto, Kotka Vehmersalmen kivi- ja kasvipiha,
Rovaniemi
Arktikum, Rovaniemi Tankavaaran Kultamuseo, Sodankylä Pyhätunturin Luontokeskus,
kaira) 1:100 000, 1994 Pallas-Ounastunturin kansallispuisto 1:50 000, 1998 Ivalojoen - Saariselän alue (Kultakaira) 1:50 000, 2000 Nuuksion järviylänkö 1:25 000, 2001 Lemmenjoen retkeily- ja kullankaivualue 1:50 000, 2002 Koli 1:20 000, 2003 YlläsLevi 1:50 000, 2006 PyhäLuosto 1:50 000, 2007 Geologian tutkimuskeskuksen tekemiä retkeilykarttoja myyvät opastuskeskukset, matkailuyritykset, kartanmyyntipisteet ja Geologian tutkimuskeskuksen toimipaikat. "Maamme suosituimmista retkeilykohteista on valmistettu geologisia retkeilykarttoja jo vuodesta 1994. Kotikulmat tai kesälomapaikan ympäristö käydään läpi karttapala kerrallaan. Nyt kartat johdattavat kahdeksan retkikohteen geologiaan. LISÄÄ TIETOA: www.gtk.fi/geotieto/ jokamies/retkeily.html
Pelkosenniemi
Syötteen Luontokeskus, Taivalkoski Luontokeskus Kellokas, Kolari Geopirtti, Savukoski Poropuiston opastuskeskus, Salla Jalokivigalleria, Kemi
Kuopio Maapallon aikapolku, Utajärvi Kivipuisto, Oravainen Kivipuisto, Ranua
Retki-lehti kiittää Geologian tutkimuskeskusta ja etenkin geologi Jari Nenosta kattavasta geologisten käyntikohteiden listasta.
tulostaminen onnistuu kätevästi kotikoneella ennen maastoon säntäämistä.
Geologin opein
Omatoiminen retken suunnittelu ja sopivien kohteiden etsiminen on parhaimmillaan erittäin antoisaa ja opettavaista salapoliisityötä. Tällöin silmään saattaa osua useita kiinnostavia vierailukohteita, joista ei ole tiennyt aiemmin mitään. Vierailukohteita on todellisuudessa enemmän kuin sata, sillä kirjoittaja kertoo myös kohdetta vastaavista nähtävyyksistä muualla Suomessa. Esimerkiksi Porosalmen ympäristöön Rantasalmella on merkitty parin kilometrin säteelle peräti kymmenen luolaa, joiden olemassa olosta ei saa mitään vihiä GTkartoista. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä itse, sillä etenkin tunnetuimmat geologiset nähtävyydet ovat päätyneet monen kirjan sivuille. Retkikohteen tarkan kartan voi hakea helposti paikannimen perusteella. Retkeilijän lukemistoon soisi sopivan myös kirjojen Suomen luonnon ihmeitä,
www.karttapaikka.fi. "Suosittelen retkeilijöitä poikkeamaan myös geologisilla luontopoluilla. Hän työskentelee Geologian tutkimuskeskuksessa tavoitteenaan geologian popularisointi ja luontomatkailun markkinointi. Geologian tutkimuskeskuksen Retkeilijän kiviopas perehdyttää luonnossa liikkujan kiviemme kiehtovaan maailmaan
Vantaalla, Helsingin pitäjän kirkonkylässä väylä risteytyy Vanhaan Hämeentiehen (ks. Omatoimisuus on valttia Suomen sodan teemareissulla tai tapahtumapaikkoja etsiessä, sillä opastettuja reittejä on vähän tai ne ovat lyhyitä. Alinen Viipurintie, eli Suuri Rantatie, johdatti kenraaliluutnantti Aleksei Ivanovits Gortsakovin 17. Tapahtumapaikkoihin voi tutustua Saariston rengastien polkupyöräreiteillä.
KuvA JOEL AHOLA
istoriasta kiinnostuneille retkeilijöille ja matkailijoille on tarjolla runsaasti tähän ajanjaksoon liittyviä kohteita. Reitti kuuluu nykymatkailijoille markkinoitavaan historialliseen Kuninkaantiehen, joka tosin ei noudata täysin alkuperäistä linjaustaan. Kansallispuistoissa, luonnonalueilla ja niiden lähistöiden kohteilla on mukava vierailla retkeillessä alueella muutenkin.
H
Suomen sota alkoi 21. Valloittaja tunkeutui kahta päätietä länteen ja sai Etelä-Suomen nopeasti haltuunsa. Venäläiset jatkoivat tietä Tuusulan Hyrylään, josta Hyvinkäälle ja edelleen Hämeenlinnaan. meren rannikolla ja sisävesissä kelpaa retkeillä melomalla. historia
T E K ST I m A R KO TA AV i L A
SuOMEN SODAN TANTEREILLA
200 VUOTTA SITTEN KÄYTIIN RUOTSIN JA VENÄJÄN VÄLINEN SUOMEN SOTA, JONKA TANTEREISIIN NYKYRETKEILIJÄ VOI TUTUSTUA TAIPALEILLAAN.
Turun ja Ahvenanmaan välisillä vesillä käytiin merisotaa 200 vuotta sitten. Retki 6/08). Euroopan suurvaltapolitiikkaan liittynyt kahakka kosketti erityisesti Savoa ja Pohjanmaata, mutta sillä oli lukuisia sivunäyttämöitä aina Ahvenanmaalla asti. Kenraaliluutnantti Pjotor Ivanovits Bagrationin 21. Pääkaupunkiseudulla Kehä iii ylittää Vantaanjoen samasta kohtaa kuin edeltäjänsä Suuri Rantatie. Kuka vain voi tutustua yksittäisiin muistomerkkeihin ja taistelukenttiin tai seurailla sotilasosastojen reittejä. Suomen sodan tapahtumapaikat sijoittuvat TornioNurmeslinjan eteläpuolelle. maisemat ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa, mutta jonkin verran alkuperäisiä tielinjauksia ja maastonmuotoja on säilynyt. Vanhat kartat, kuten C.P Hällströmin vuo. helmikuuta 1808 venäläisjoukkojen ylittäessä Kymijoen Ahvenkoskella, Kuusankoskella ja Keltissä. Vanhoja osuuksia on kuitenkin suojeltu ja ne ovat edelleen paikoin kuljettavissa. Joukot liikkuivat ja taistelivat monen maakunnan alueella. Sivuteiksi jääneet osuudet sopivat erinomaisesti pyöräilyyn, koska niillä autoliikenne on vähäistä. divisioonalla oli sama päämäärä kuin sotaväellä, joka suuntasi Helsingistä pohjoiseen. Venäläisten kulkema reitti noudatti suunnilleen nykyistä val-
Kymijoelta länteen
40
RETKI syyskuu 2008. Pisin museoitu pätkä yhdistää noin 35 kilometrin mittaisena Virolahden ja Vehkalahden, jotka kuuluivat vuonna 1808 Venäjälle. Hän eteni joukkoineen Salpausselän suuntaista Ylistä Viipurintietä ja sen eteläistä haaraa Hollolan kautta Hämeenlinnaan. Historiallinen tausta antaa kulkemiseen erityisen mausteen, vaikka menneestä ei enää olisikaan nähtävillä selkeitä merkkejä. den 1799 Suomi-kartaston uusintapainos, auttaa mainiosti. Eräillä seuduilla taistelutanner sijaitsee luontopolun tai ulkoilureitin varrella. divisioonan Porvooseen ja Helsinkiin. Vesistössä kulki tuolloin Ruotsin ja Venäjän valtakuntien raja
Tieosuuden hallinta avasi kuitenkin merkittävän huolto- ja viestiyhteyden. Retki 1/06). Turusta venäläiset jatkoivat valloitusta postin käyttämää talviteitä Ahvenanmaalle.
Savon sokkeloissa
Hyökkäyksen toinen pääsuunta kohdistui Savoon. Venäläisten hallitsemaan Savonlinnaan johtanut Suuri Savontie ohitti Kuopion kaukaa eteläpuolelta, eikä sopinut lähestymisreitiksi. Sotilasosastot joutuivat ajoittain marssimaan vaatimattomia rekipolkuja pitkin. Aikomus epäonnistui, sillä hyökkääjä pelkäsi Kuopion takaisinvaltausta ja laittoi matkaan liian pienen osaston, joka lisäksi myöhästyi tehtävästään. divisioona ajoi kenraaliluutnantti Johan Adam Cronstedtin komentaman Savon prikaatin mikkelistä Pieksämäelle ja edelleen pohjoiseen.
·K A R TAT
Verisimmät maavoimien taistelut alkoivat keväällä 1808 ja päätyivät 14. Ankarien pakkasten ohella alueen maasto ja talviset tieverkoston puutteet hankaloittivat operaatiota. Reitin alkuperäisiä osuuksia on edelleen löydettävissä muun muassa iitistä ja Hämeenkoskelta. Kenraaliluutnantti Nikolai Aleksejevits Tutskovin 3. Venäläisosasto jatkoi matkaansa nykyisen valtatien länsipuolella Kangashäkkiin ja edelleen Saarijärvelle, josta tie numero 13:sta luoteeseen.
Keski-Suomen rajamailla
Lintulahden risteys Kyyjärven pitäjässä oli merkittävä liikenteen solmukohta. Paikoin hyödynnettiin vesistöjen jääpeitettä, kuten Kuopion Jynkänlahdella, jossa kapteeni Joachim Zachris Duncker esti hyökkääjältä talvitielle pääsyn, kunnes pääosa Savon prikaatista ehti kaupungin pohjoispuolelle. Reitti kulkee edelleen pääpiirteissään vanhaa linjaansa Vehmasmäestä Suonenjoelle ja tienä numero 69 Rautalammilta Hirvaskankaan jättimäisen liikennemyymäläkeskittymän risteykseen. tatie 6:tta Lappeenrannasta Kouvolaan, ja sieltä jatkuvaa valtatie 12:ta Lahden keskustan läpi Lammille. syyskuuta Oravaisten yhteenottoon.
KuvA iLKKA NiSKANEN
Komppaniankuja on kymmenen kilometrin pätkä historiallista maantietä Siikajoen kirkolta Revonlahdelle.
Leppävirran Kalmalahdella ja Kuopion eteläpuolella käytiin kiivaita, mutta lyhyitä viivytystaisteluita, joiden jälkeen pakomarssi jatkui iisalmen kautta luoteeseen. Sodanjohto kehottikin hyökkäysjoukkoja käyttämään kaikkia mahdollisia kulku-uria etenemiseen. Pääkaupunki Turkuun marssittiin Hämeen Härkätietä. Sieltä matka jatkui tietä numero 10 Hämeenlinnaan. Siellä tie haarautui Uuteenkaarlepyyhyn ja Kokkolaan, entiseen Gamlakarlebyhyn. On sangen mahdollista, että kesämökkien pikkuteillä on 200 vuotta sitten tarponut Savon prikaati venäläissotilaat kannoillaan. Vehmasmäestä risteytyvä väylä vei Keski-Suomen läpi Pohjanlahdelle saakka. Kuopion strateginen merkitys oli huomattava, sillä kaupunkiin johti kaksi tärkeää maantietä. Sivutieksi syrjäytyneenä se on nykyisin mainio pyöräilykohde, jonka varrella on monia kiinnostavia etappeja ja runsaasti matkailupalveluita (ks. Toivalasta avautui tie iisalmeen ja Ouluun.
Venäläiset hyödynsivät yhteyttä länteen ja lähettivät rannikolle sotilasosaston, jonka tarkoitus oli katkaista pohjoiseen vetäytyvien Ruotsin pääjoukkojen matka. Kuopioon pyrkivä hyökkääjä osasi odottaa vaikeuksia. Kulkuväylä tunnetaan jo Suomen varhaishistoriasta, ja se mutkittelee edelleen usean kunnan alueella hiekkapäällysteisenä. Kyyjärven nimikkovesistöä ympäröi nykyisin pyöräilyreitti, jonka varrella on taukopaikkoja ja lähikuntien ulkoilureitistöjen
RETKI syyskuu 2008
41
Keskustan tuntumasta lähtevän noin kolmen kilometrin Enojoen luontopolun varrella on Ruotsin joukkoja komentaneen majuri Otto Henrik von Fieandtin muistokivet. Näihin lukeutuvaa muinaista eränkäyntiväylää, Lapinsormea on säilynyt lähes 20 kilometriä järven länsipuolella. J.L. Tätä seuranneessa Siikajoen taistelussa hänen komentamansa Uudenmaan rykmentti hajotti eversti Carl Johan Adlercreutzin joukkojen tukemana vastustajan pakosalle. Taistelun muistomerkin alkuperäistä tekstiä jouduttiin valvontakomission vaatimuksesta muuttamaan jatkosodan jälkeen 1940-luvun lopulla.
42
RETKI syyskuu 2008
KuvA TARiNAmATKAT OY. Ruotsalaiset etenivät sitä myöten seuraavaan taistoon, jossa Adlercreutz ja Cronstedt hyökkäsivät voitokkaasti. Von Fieandt oli miehineen jo aiemmin kohdannut vastustajansa Lintulahden tienhaarassa sekä Perhon Kokkonevalla, jossa on taistelun muistomerkki. Välietappina on Karstula, jossa hämäläissotilaat taistelivat kesällä 1808 venäläisiä vastaan. Runebergin sepitteelliselle hahmolle tuntuu löytyvän esikuva yhden jos toisenkin pitäjän perimätiedoista.
opastuspiste. historia
KuvA TARiNAmATKAT OY
Sven Tuuva on Suomen sodan tunnetuimpia sankareita. Taistelun aikaisesta rakennuskannasta on säilynyt lautturin talo Väri, jonka aitan seinässä näkyy ammuskuulien reikiä. Kyyjärveltä alkava koskireitti vie melojan seitsemän järven kautta Saarijärvelle. Komppaniankuja on kymmenen kilometrin pätkä historiallista maantietä Siikajoen kirkolta Revonlahdelle. Pääsiäislauantaina miekkaansa tarttui eversti Georg Carl von Döbeln ja aloitti menestyksekkään viivytyssodan Pyhäjoen Ypperissä ja Viirteellä. Sen varrella järjestetään vuosittain melontatapahtuma, joka kauhotaan Pyhäjärveltä Kärsämäen, Haapajärven ja Oulaisten kautta Pyhäjoen keskustaan.
Siikajoella on ruotsalaisten ylipäällikön kenraali Wilhelm Mauritz Klingsborgin mukaan nimetty vanha sotatie. Kunnan alueella on runsaasti erinomaisia retkeilykohteita, kuten Salamajärven kansallispuisto ja Peuranpolut.
Venäläisjoukkojen ylivoima kasvoi sodan edetessä kun Ruotsin armeija jäi vaille miestäydennyksiä.
Taistelut Pohjois-Pohjanmaalla
Venäjä kohtasi aluksi vain vähäistä vastarintaa ja ajoi Ruotsin pääarmeijan Oulun seudulle maaliskuun loppuun mennessä. Perhossa kaatuneen luutnantti Bror Schönemanin komea hauta sijaitsee Ristisaaressa ja sinne johtaa kaunis koivukujanne. Pyhäjoki laskee 166 kilometrin mittaisena sisämaasta. Toukokuun alussa eversti Johan August Sandelsin savolaisprikaati päihitti venäläiset Pulkkilassa
Viimeiset taistelut Ruotsin maaperällä käytiin elokuussa 1809.
http://koti.mbnet.fi/sinisusi/sotajarauha/index.html www.palvanmeritaistelu.fi
Re
P Kuninkaantie: www.kingsroadfinland.net/index.html P Hämeen härkätie: www.harkatie.net P Kyrönkankaan tie:
P Kartasto: Suomen karttakirja 1799, C.P Hällströmin .
www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/
Suomi-kartaston uusintapainos, Genimap 2005
Sotilasosastoja kansallispuistossa
Puolustajat poistuivat toukokuun alussa jäällä Viaporista mantereelle.
Valloittamattomana pidetty Helsingin Viapori sinnitteli hiukan pidempään vihollisen puristuksessa. Paikallishistoriaan erikoistuneiden matkailupalvelujen tarjonta on runsasta ja monipuolista. Cronstedtia ja hänen Svartholman kollegaansa uhattiin jopa kuolemantuomiolla. Tornionjoen ja Pohjanlahden ylittäneet venäläiset valtasivat kevään aikana Uumajan kahdesti ja etenivät Kalixista rannikkoa pitkin Hörneforsin tasalle. Väylä oli Hämeen tärkeä yhteys rannikolle ja kulkee edelleen varsin alkuperäisenä museotienä ja valtakunnallisena pyöräilyreittinä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston halki. Lisäksi varustusten piirittämisen oletettiin sitovan vihollisen voimia. Helsingin nykyisissä sääoloissa tuntuu uskomattomalta, että puolustajat poistuivat toukokuun alussa jäitä myöten Viaporista mantereelle. Taktiikka perustui ajatukseen, että apua saataisiin myöhemmin meriteitse. Niitä myöten saattoi edetä Perämeren pohjukan ympäri, kuten nykyisin. Halutessaan oppaaksi voi palkata ruotusotilaan tai osallistua matkanjärjestäjien ryhmäretkeen. Kesäaikaan kaupungin ja Svartholman väliä liikennöi risteilyalus.
Pohjois-Karjalan kansanarmeija
Sissipäälliköksi ryhtynyt Olli Tiainen vaikeutti talonpoikineen vihollisen elämää Pohjois-Karjalassa ja esti venäläisten kiertoliikkeen Sandelsin selustaan. Vääpeli Jaakko Juhana Rothin ja kersantti Kaarlo Juho Spoofin johtama pieni osasto häiritsi huoltoliikennettä reitillä ja tuhosi venäläisten varastoja. Pienempi kolonna suuntasi Kyröskankaan tietä Vaasaan. Viapori tunnetaan nykyisin Suomenlinnana ja yhtenä Helsingin suosituimmista eväsretkikohteista. Kemijoelle oli Ruotsin Länsija itäpohjan läänien raja. Samoilla seuduilla paikallisia puolustajia johti ylioppilas Isak Stenius. Pohjanmaan ruotsinkielinen nimitys Österbotten juontaa tuolta ajalta.
Antautuvat linnoitukset
Ruotsalaiset pitivät linnoitukset miehitettyinä, vaikka kenttäarmeija vetäytyi. Vara-amiraali Carl Olof Cronstedt suostui aluksi tietyin ehdoin tulitaukoon ja lopulta antautumiseen, kun Ruotsin laivastoa ei näkynyt toukokuun 3. Tampereelta lähtenyt suurempi ruotsalaisosasto koukkasi Poriin ja jatkoi taivaltaan rannikkoa ylös pohjoiseen. Avun esteenä oli ankara talvi, joka seisautti meriliikenteen pitkälle kevääseen. Tien varrella harjoitettiin kesän 1808 aikana sissitoimintaa. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja siellä käy vuosittain satoja tuhansia vierailijoita.
Sodan alussa Ruotsin joukot vetäytyivät Hämeenlinnaan, josta jatkoivat pakoa Tampereelle. Venäläiset saivat saarilinnoitteen ehjänä, mutta englantilaiset räjäyttivät sen Krimin sodassa 1855. Toisaalta Cronstedt jäi yksin, kun venäläiset viivyttivät vastoin tehtyä sopimusta Tukholmaan lähetettyjä viestinviejiä. Viaporin menetys synkensi suuresti Ruotsin armeijan ja kansan mielialoja. Osa maakunnasta kuuluu Sodan ja rauhan tiehen, joka on Pohjanlahden molemmille puolille ulottuva historiallinen matkailutieverkosto. Ruotsalaissuomalaisena Interreg-hankkeena toteutettuun reitistöön voi tutustua autolla, polkupyörällä, kävellen ja jopa meloen. Sodan jälkeen Cronstedt sai kuitenkin vetäytyä Herttoniemen kartanoon, jossa eleli loppuikänsä puutarhaansa hoitaen. Täällä jakaannuttiin kahdeksi osastoksi. päivään mennessä. Väylä kulkee Enon ja Liek-
RETKI syyskuu 2008
43. Linnakkeen päällikköä pidettiin maanpetturina ja luopiona. Sandelisin joukko-osasto työntyi Savoon ja valtasi Kuopion takaisin ahdistaen maahantunkeutujan kauas mikkelin, Suuren Savontien ja itä-Suomen suuntiin.
Sodan ja rauhan tie
Reittejä ja lisää tietoa netistä
P Valtioneuvoston viralliset sivut: www.1809.fi P Sodan ja rauhan tie: P Lounais-Suomen meritaistelut:
Kahakat Etelä-Pohjanmaalla työnsivät rintamalinjaa Alavuden ja Karstulan tasalle. Hänen ja Tiaisen väki jopa löi keisarin sotilaat kahdella Pielisjärven taistelupaikalla. Saaren vierassatamaan voi ankkuroitua omalla veneellä. Ruotsin puolen kohteet ja reitistö liittyvät vuoden 1809 tapahtumiin, jolloin aseet olivat jo vaienneet Suomen alueella. Vornan maantietä on museoitu 2,5 kilometrin pituudelta Kolin kansallispuiston vastarannalla. Svartholmaa on sittemmin laajamittaisesti entistetty ja siellä on erinomaiset matkailupalvelut. Näistä mönnivaara sijaitsee vesistön pohjoispäässä JuukaNurmes-tien varrella. Ruutia tuhlaantui vähän majuri Carl Magnus Gripenbergin johtamien puolustajien pehmentämiseen, ja ne nostivat valkoisen lipun salkoon lähes ilman vastarintaa. Vuonna 1790 Ruotsinsalmen meritaistelussa kunnostautuneen sotapäällikön hauta on Helsingin pitäjän kirkkomaalla Vantaalla. Sen sivu- ja pääreittien varrella on runsaasti taistelupaikkoja, muistomerkkejä ja matkailukohteita, jotka liittyvät vuosien 180809 tapahtumiin sekä alueen muuhun sotaja kulttuurihistoriaan. matkan varrelle on pystytetty informaatiotauluja ja perustettu opastuskeskukset isoonkyröön, Kuortaneelle, Oravaisiin sekä Ruotsin Sävariin. Tykistötulen osoittauduttua turhaksi venäläiset ryhtyivät neuvottelemaan linnakkeen päällikön kanssa. Suunnitelma meni pahasti mönkään, sillä Loviisan edustan Svartholma antautui muutamassa viikossa. Pohjanlahtea seuraileva maaväylä koostui vähitellen toisiinsa liitetyistä tieosuuksista. Linnakkeelle kertyy Loviisasta merimatkaa noin kymmenen kilometriä
lokakuuta Aleksanteri I:n ja Venäjän sodanjohdon tyytymättömyyteen. historia
KuvA JOEL AHOLA
KuvA JOEL AHOLA
Laivastot taistelivat osin nykyisen Saaristomeren kansallispuiston alueella.
mittelivät toisiaan vielä lokakuussa, vaikka Ruotsi oli ryhtynyt Oravaisten tappion jälkeen vetämään jalkaväkeään Tornionjoen länsipuolelle.
Ruotsin joukot vetäytyivät vuonna 1808 Kyrönkankaan historiallista tietä pitkin pohjoiseen. Taistelukentän rannalla on nykyisin korkeatasoinen leirintäalue. Se lyötiin hajalle tai vangittiin päällikkö eversti Bergenstrålen muassa. Suomalaissyntyinen majuri Karl Wilhelm Malm uskalsi kansan tukemana edetä aina rajapitäjä Pälkjärven kirkolle. Sopimus purkautui kuitenkin jo 19. Joukko pysäytti venäläiset rähinässä, muttei enää pystynyt vaikuttamaan sodan lopputulokseen. Vihanpito Savon sankareita vastaan alkoi ja johti kohtaamiseen iisalmen Koljonvirralla, jossa Sandels miehineen osoitti jälleen taitonsa. Laivastot ottivat yhteen Lounais-Suomen rannikolla ja osittain nykyisen Saaristomeren kansallispuiston alueella. Sissiosasto häiritsi seuraavana kesänä venäläistä liikennettä väylän varrella.
san rajalla ja kuuluu kulttuurihistoriansa ja maisemiensa ansiosta suojelualueeseen. maihinnousuja yritettiin kesän aikana muutamaan otteeseen. Niihin osallistuneet sotilaat olivat usein heikosti koulutettuja, kuten juhannuksena Vaasaan rantautunut 1 200 miehen joukko. syyskuuta 1808 Lohtajalla. Keisari halusi puhdistaa Suomen ruotsalaisjoukoista, ja kenraalit kokivat Sandelsin uhaksi. Tämä sopi väsyneelle ja huollon puutteesta kärsivälle Ruotsin armeijalle, jolle kuningas ei luovuttanut lisäjoukkoja, vaikka reservissä niitä olisikin ollut. Hän ajoi miehineen venäläiset Sortavalaan saakka ja hätyytti näitä pari päivää Venäjän puolella. He saivat tukea paikallisilta, mutta joutuivat yön taisteltuaan pakenemaan paniikissa takaisin laivoihinsa. Lemunniemelle Kaarinaan nousseet ruotsalaiset eivät olleet juuri onnekkaampia. merivoimat
Venäläisten aloitteesta solmittiin aselepo 29. Sen yhteistyökumppanina toimiva ohjelmapalveluyritys vuokraa kanootteja, polkupyöriä ja muita retkeilyvälineitä sekä järjestää historiallisiin tapahtumiin liittyviä tapahtumia asiakkailleen.
Aseet tauolla
·
44
RETKI syyskuu 2008
Ulrich Grill
Korkeusmittari, ilmanpainemittari, kompassi - Uusi Suunto Core on outdoor-ammattilaisten valinta! www.suunto.com
RETKI syyskuu 2008
45
Kahden viikon kuluttua palasimme takaisin Vuomaselkään. Tilanne jäi mieleeni lähtemättömästi. Edessä häämötti pitkä matka suuressa erämaassa, jonka kokoa en lähtiessä pystynyt käsittämään. kotimaanmatka
T E K ST I J U H A N I N U R M I K u vaT A R V I N U R M I
Iso-Ojan vilpoisa vesi sammutti pienen retkeilijän janon.
Isäni viritti rinkkani tueksi kuusenoksan. Olin alle kymmenvuotias. VOIMAKAS KOKEMUS ANTOI SUUNNAN KOKO ELÄMÄLLENI.
ousimme illansuussa linja-autosta ja kampesimme reppumme ulos takakontista. Alussa minua vähän arvelutti. Olimme kuunnelleet Jaurun ikuista juoksua, kiivenneet rakkaisia rinteitä Sokostille ja huiputtaneet tarunhohtoisen Vongoivan. Vaelluksen varrelta muistiin jäi paikkoja ja tapahtumia niin,
N
46
RETKI syyskuu 2008. Olimme kulkeneet jokivarsia ja istuneet nuotioilla. Oli hieman outo olo ja taisi vähän pelottaakin. Olin lähdössä isäni kanssa Saariselälle, kuten edessä siintävää kairaa silloin kutsuttiin. Muistan lähtötunnelman hyvin. Paikka oli Vuomaselkä nelostien varressa Sodankylän ja Ivalon välissä. Korjauspaikan mukaan kantamus nimettiin Jaururinkaksi.
LAPSENA, 40 VUOTTA SITTEN, VAELSIN ISÄNI KANSSA SAARISELÄLLÄ. Olin kokenut lapsuuteni mieleenpainuvimman elämyksen
·K a R TaT
Siulanruoktu ei ole 40 vuodessa paljoa muuttunut.
että pari vuosikymmentä myöhemmin Saariselkä näytti hämmästyttävän tutuilta. Enontekiön-retkellämme isä varmaan sai ajatuksen lähteä kanssani Saariselälle. Minua asia ei huolettanut, sillä halusin reissuun. Järven rantapenkasta paljastui pienen pieni korsu, Kopsusluola, johon majoituimme. Vuotta aikaisemmin retkeilin äidin ja isän kanssa Enontekiön Maanselällä. En muista suunnitteluvaihetta tai vanhempieni mahdollisia keskusteluja pikkupojan pärjäämisestä. Periltä löytyi kaunis järvi, jonka takaa Nattasten omaleimainen profiili pilkotti. Lähtöpäivänä kävelimme Vuomaselästä saksalaisten sodanaikaista ajouraa Kopsusjärvelle varmaan aamuyölle asti, onhan matkaa lähes puolitoista peninkulmaa. Voimakkaat elämykset olivat jääneet lapsen mieleen pysyvästi.
Reissu etenee
Vaellus ei ollut minulle aivan ensimmäinen. Kaamusjärvellä tuntui satavan kaatamalla koko ajan ja Maaderjärvellä tuli pakkanen keskellä kesää. Pöyrisjärven hietatievat puolestaan kylpivät helteessä. Näkkälän kylä oli ihmeellinen paikka tunturikihujen lennellessä taivaalla valoisassa kesäyössä. Muistan tuonkin retken kuin eilisen päivän. Kämppä on ollut todella pieni, sillä myöhemmin paikalta löytyi vain miehenmittaisia hirsiä.
RETKI syyskuu 2008
47
Varaustuvista ei 1960-luvulla ollut tietoakaan. Sinne se jäi ja seisoo varmaankin vielä toiset neljä vuosikymmentä leiripaikkaa vartioimassa.
1. Olipa siellä suklaatakin, joka suli ja pilasi muun aarteiston. Nyt tilanteen ikuisti vaimoni. Kesäyössä pilkotti sinisiä tuntureita toistensa takana, ja maailma näytti pelottavan avaralta. Harmitti. Vaelsimme Hammaskuruun ja kävimme katsomassa myös Hammaskotaa. Tupaan kuljettiin sen läpi, ja ilkosillaan lauteilla istuva oli kaikkien nähtävänä. Myöhemmin isä kertoi, että olin mennyt totiseksi. Etenimme vanhalle Suomunruoktulle, joka on nykyisin säilytetty museokämppänä. Vanhan löylyhuoneen paikka näkyy edelleen, vaikka uusikin sauna on siirretty jo usean kerran kauemmas rannasta. Juhannusta vietimme Jaurun kämpällä, joka tunnetaan nykyisin Peuraselkänä. Hämmästyin melkoisesti, kun aikuisena löysin puuäijän samasta paikasta. Kuuntelimme Itäkairan kuusikoiden ikuista huokailua ja kiipesimme aidan viertä ylös Härkämurustalle katsomaan siulaa eli poroaidan porttia. Myöhemmin Hammaskodasta muodostui minulle ja vaimolleni eräs Koilliskairan parhaista paikoista, todellinen muistojen pesä. Näkymä oli ensikertalaiselle jotenkin luotaantyöntävä. Olin vain vähän puuäijää pitempi. Isä säikäytti minut viittoilemalla itään ja kertomalla, että sinne menisimme. Kuuselan kämpässä Luirolla pääsin lataamaan kamiinan itse. Isä pyysi ottamaan puu-ukkelia kädestä ja ikuisti minut sen kanssa samaan kuvaan. Silloin se näytti karulta, sotkuiselta ja pimeältä, eikä kodassa ollut edes lavereita. Silloin se oli autiotupakäytössä, mutta minä kummastelin eteiseen tehtyä saunaa. Se jäi vartioimaan leiripaikkaa, kun me vaeltajat jatkoimme matkaamme. Puita se nieli ankarasti ja kuumeni vimmatusti, muttei keittänyt ruokaa nälkäisille kulkijoille. Kapusin poroaidan ylitse Risteysvaaralla lähellä Jaurua.
Isäni kanssa könysimme Jaurun yli puisessa poroaidassa riippuen. Vuosi sitten keväällä Hammaskota paloi, mikä kirpaisi kipeästi. Tervehdin taas ukkoa kädestä pitäen ja tunnustelin puun kovaa pintaa. kotimaanmatka
Isä taisi olla väsynyt, sillä hän nukkui pitkälle seuraavaan päivään. Ilmeeni kertoo paljon senhetkisestä tunnelmasta. Lämmitimme aivan rannassa nököttävän pikkuisen saunan. Valvoimme aamuun asti ja keittelimme nuotiolla isän erikoista eli rusinoilla terästettyä kaurapuuroa. Kiipesimme Sokostille ja pidimme luppopäivän Luirolla. Rinkka mahtoi painaa ja uuvuttava työviikko oli takana. Maailman paras paikka menetettiin ikiajoiksi. Se nojasi edelleen mäntyyn vuosikymmenten patina naamallaan. Seinällä kamiinan vieressä killui anorakkini ja sen rintataskussa metsästä keräämäni aarteet: poronluita, aito jäniksen käpälä ja muuta rojua. 3. Siellä oli tynnyrin puolikkaasta valmistettu kamiina, joka oli kimurantti laite. Hammaskurusta jatkoimme isäni kanssa Siulanruoktulle ja sieltä vastavalmistuneelle Tahvontuvalle. 2. Nykyisin kamiinanrumilus on kulkeutunut jollakin ihmeellisellä voimalla monen kilometrin päähän lähelle Vongoivajokea, jossa se seisoo männikössä ruosteisena raatona.
1
2 3
Puuäijän vieraana
Vongoivajoen suun epäviralliselta leiripaikalta löytyi patsas, joka nojasi mäntyyn. Onneksi kukaan ei ollut nakannut sitä nuotioon. Joku oli veistänyt kelopöllistä ukon hahmon silmineen ja suineen. Painelimme Sokostinojan vartta ja Jaulutuskurua ylös suoraan huipulle. Vesi tuntui hyytävän kylmältä kesäkuun puolivälin kieppeillä, mutta uida piti. Hän oli oikeassa. Kova yritys tuotti tulikuuman kämpän ja vaelluksen ensimmäinen menetyksen. Puuäijä oli kutistunut melkoisesti ja 40 vuotta tehnyt tehtävänsä me molemmat olimme harmaantuneet. Ampupäillä lunta satoi juhannusviikolla. Minä en malttanut nukkua, vaan tutkin ympäristöä ja olin ihmeissäni. Luirolla majoituimme Kuuselan kämppään, joka palveli silloin autiotupana. Kesäyö oli ihana, ja sen juhannustunnelman muistan varmaan lopun elämääni.
48
RETKI syyskuu 2008. Hän lohdutteli, että siellä tuntureiden seassa meitä odottaisi helppokulkuisia männiköitä ja kauniita jokilaaksoja
Minä kuskasin repussa omat vaatteeni, näkkileivät ja makaronit. Vaellus vaikutti minuun pysyvästi ja muutti elämäni suuntaa, vaikken tiennyt sitä vielä silloin.
Paluu Koilliskairaan
Vaellus vaikutti minuun pysyvästi, vaikken sitä tiennytkään.
Pysyviä muistoja
Meillä oli retkellä selkeä työnjako. Me kumpikin olimme ajan saatossa harmaantuneet. Kävimme Iso-Ojan varrella Talkkunan kammilla. Kipinä syttyi toden teolla, ja retkeilystä tuli tärkein harrastuksemme sekä suoranainen elämäntapa. En kuitenkaan muista reissustamme mitään kielteistä. Isäukko puuhasteli kokkina, varustehuoltajana ja pääkuvaajana. Sillä tiellä olen vieläkin.
·
RETKI syyskuu 2008
49
Kuva ANNELI HEMMILä-NURMI. Seuraavana aamupäivänä olimme kotona. Muut hommat jaoimme paremmin tasan. Kampesimme itsemme kyytiin ja Rovaniemellä nousimme iltajunaan. Retkeily on antanut meille runsain mitoin onnea ja iloa. Sen tilalla seisoi uusi rautalankaverkosta väsätty aita. Vaelsimme Kopsusluolalta yötä myöten aamuksi takaisin nelostielle Vuomaselkään. Pariviikkoinen vaellus suuressa erämaassa tuntui pienestä pojasta pitkältä. Paikalla oli jo silloin Urho Kekkosen kansallispuisto ja seutukunta tunnettiin Koilliskairana. Yhteisiä reissuja on takana kymmeniä ja kehittelemme koko ajan uusia. Olemme kulkeneet maamme erämaat pitkin ja poikin, ja käyneet muissakin Pohjoismaissa. (yllä)
Paluumatka takaisin kohti maantietä sujui yhtä rattoisasti. Nykyään kaikki lomat menevät erämaita kulkiessa. Palailimme takaisin tienvarteen seuraillen omia jälkiämme Hammaskurun ja Kopsusjärven kautta.
Olen varma, että reissu oli isällekin tärkeä. Muutaman vuoden päästä Kilpisjärven-reissustamme menimme naimisiin ja seuraavana kesänä teimme ensimmäisen varsinaisen vaelluksemme Lemmenjoelle. Minä sytytin nuotiot, hääräsin apuvalokuvaajana ja olin suunnistajana. Muutamat asiat olivat Koilliskairassa muuttuneet, mutta hämmästyttävän paljon oli pysynyt ennallaan. Se oli alku elinikäiselle poltteelle. Epäilemättä olin toisinaan väsynyt, märkä ja kylmissäni. Kaikki oli uutta, ihmeellistä ja äärettömän kiehtovaa. Taivallamme vähintään parin viikon vaelluksia mahdollisuuksien mukaan ainakin kolme vuodessa ja teemme pienempiä retkiä lisäksi. 40 vuotta myöhemmin pääsin tervehtimään tuttua hahmoa. Postiauto tuli Ivalosta, ja rahastaja toivotti meille hyvää huomenta. Se alkoi löpöttää jo reissun puolivälissä ja siihen rakensimme tukikaaren kuusen oksasta. Muistaakseni nukuimme siellä, vaikkei kämppä ollut häävissä kunnossa. Nälkäkin taisi välillä yllättää. Kiipesimme Vongoivan yli Vongoivan kodalle, joka on nykyisin varauskammi. Kävimme muun muassa Peuraselällä, mutta Jaurun yli ei enää päässyt puista poroaitaa pitkin keikkumalla. Autiotuvatkin tuntuivat tutuilta. Luultavasti isä kuitenkin piti salaa silmällä suuntia, koska emme kertaakaan kävelleet harhaan eli hauheloon. Katselimme Saanan huipulta Käsivarren Suurtuntureille ja haaveilimme joskus vielä vaeltavamme siellä. Isä kantoi kaiken muun. Itse en ollut tuon retken jälkeen enää entiseni. Nykyisin se on maahan painuva raunio, mutta hahmon voi vielä tunnistaa. Ensimmäisen täysmittaisen vaelluksen vaimoni kanssa tein Saariselälle tasan kaksi vuosikymmentä ensikäyntini jälkeen. Vuonna 1982 lähdimme tyttöystäväni kanssa Kilpisjärvelle ja palloilimme Saanan ympäristössä 4 päivää. Aika tuntui pysähtyneen ja luonto tarjosi loputtomasti kiintoisia kokemuksia.
1970-luvulla minulla oli elämässäni muuta touhua kuin vaeltaminen. Ensimmäinen vaellukseni isäni kanssa Saariselälle 40 vuotta sitten ei kuitenkaan unohdu koskaan. Virityspaikan mukaan nimesimme repun Jauru-rinkaksi. Sittemmin haave on toteutunut perusteellisesti. Olemme saaneet viettää paljon aikaamme myös Suurtuntureilla, jonne nuorena parina Saanalta tiirailimme. Kaikki sellainen kuitenkin kuuluu vaellukseen. Sittemmin olemme tehneet Koilliskairaankin lukuisia retkiä ja seutu on käynyt meille kovin rakkaaksi. Ennen kaikkea suuri erämaa oli säilynyt samana, ja sen luonto sekä tunnelma puhuttelivat meitä vahvasti. Olimme olleet reissussa 13 päivää, ja reppuni oli käynyt kovin tyhjäksi. Vongoivan suulla tervehdin kelopöllistä veistettyä puuäijää heinäkuussa vuonna 1968 (vas.)
pohjolanmatka
T E K ST I T U I J A K A U P P I N E N K U VAT T U I J A J A I L K K A K A U P P I N E N
KIVENHEITON PÄÄSSÄ KILPISJÄRVELTÄ POHJOIS-NORJASSA SIJAITSEE LYNGENIN NIEMIMAA, JOKA HUIKAISEE KAUNEUDELLAAN. SE TARJOAA MAINIOT MAHDOLLISUUDET RETKEILYYN LUMETTOMANAKIN AIKANA.
50
RETKI syyskuu 2008
Siellä intialaisturisteilta näyttävä perhe kokeilee pikkukengillä, miltä lumi tuntuu. Viisi kilometriä pitkää ja pari kilometriä leveää järveä ympäröi vihreä saniaisten ja lehtipuiden peittämä maasto.
Matkaa maantien varresta järven rannalle sijaitsevalle Troms Turlagin tuvalle on 2,5 kilometriä. Ilmastonmuutos näkyy täällä räikeästi, ja jään sulamisvauhti tuntuu hurjalta. Hetken matkaa edettyämme sohjo muuttuu jääksi ja vaelluskenkien päälle laittamillemme jääraudoille tulee käyttöä. Kyltti kertoo jäätikön reunan sijainneen tässä kohdassa vuonna 1998. Koska kuljetamme automme katolla maastopyöriä, päätämme taittaa matkan fillaroiden. Sen toisessa päässä mieheni, kokenut jäätiköillä kulkija, vie meitä eteenpäin alustaa jatkuvasti tarkkaillen. Steindalin laakson nimi ei ole kovin kuvaava (stein = kivi), sillä se on kasvillisuudeltaan kovin vihreä ja kivet ovat varsin harvassa. Tuuli puhaltaa ahavana kohti kasvoja ja aurinko heijastaa säteitään kimmeltävästä lumesta sekä jäästä. eskellä helteistä heinäkuuta kaivan repustani kuorihousut ja -takin, jääraudat, kypärän ja hakun. Matkaa alhaalla Steindalin laaksossa sijaitsevalta kylätalolta on kertynyt noin kuusi kilometriä. Merkin luota on matkaa jään nykyiselle reunalle useita kymmeniä metrejä. Aivan järven rantaa seuraava polku muuttuu kuitenkin lopulta niin kapeaksi ja paikoitellen varsin vetiseksi, että ajokki on viisaasta jättää puun juureen ja jatkaa matkaa jalan. Patikoidessamme tuvalle löydämme avonaisen repun, jonka tapaamamme perhe on ilmeisesti laittanut odottamaan paluutaan. Saavumme takaisin jäätikön reunaan. Huolimattomasti polun varteen jätetyn kantamuksen sisältö on tarjonnut lampaille mukavan välipalan.
K
Jäätiköllä tarvitaan oikeanlaiset varusteet.
Vesistö keskellä vihreyttä
Jäätikkökokemukselle vastapainoa antaa vehreä Jägervatten. Jäätikön reuna on sohjoista lunta. Railoon tippuminen on aina vaarallista ja voi koitua kohtalokkaaksi ilman riittäviä pelastautumistaitoja. Vaikka kiipeäminen korkeammalle huikeiden maisemien toivossa kiehtoisi, ei aloittelijan kannata lähteä pistämään henkeään alttiiksi. Puristan tiukasti kiinni köydestä. Murikoiden määrä lisääntyy vasta jäätikön reunan lähestyessä. Aurinkolasit ovat täällä ehdoton varuste. Alun rankan nousun jälkeen loppumatka sujuu helpommin, sillä olemme jättäneet osan tavaroistamme Stendalshyttentuvalle, jonka on määrä olla seuraava yösijamme. Kahden ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen kahden hengen retkikuntamme saapuu Steindalsbreenille, yhdelle Norjan helpoimmin saavutettavista jäätiköistä. Jo muutaman sadan metrin nousu antaa ensikertalaiselle huikaisevan kokemuksen ja kimmokkeen oppia lisää jäätikkötaitoja. Me puolestamme teemme pienen tutkimusretken tuvan takaa kohoavalle vuorenrinteelle ja palaamme samaa reittiä takaisin autollemme.
·K A R TAT
Suo mi
Lyngenin tuville pääsee myös maastopyörällä, mutta osan matkasta saattaa joutua taittamaan jalkaisin.
RETKI syyskuu 2008
51. Onneksi heillä ei näytä olevan aikeitakaan jatkaa kauemmas. Seuraksemme tuvalle saapunut oslolaistyttö jää ihailemaan järvimaisemaa yömyöhään jatkaakseen aamulla matkaansa Fiskevatnetin tuvalle. Jägervattenin tupa on erittäin tasokas ja viihtyisä
Pyörälläkin meno tosin hyytyy. Niemen kärkeen on noin neljä kilometriä. Padosta huolimatta järvi näyttää satumaisen kauniilta takana siintävää jäätikköä vasten.
Monen laivan matka on päättynyt Lyngenin niemimaan kärkeen.
Tunnelmallinen tupa
Lyngstuva on Lyngenin niemimaan pohjoisin kärki. Fillarin selästä jalkautu-
Lyngstuvan majassa on tunnelmaa.
52
RETKI syyskuu 2008. + Lisää tietoa www.lyngenalp.no www.turistforeningen.no
vuonojen ympäröimä niemimaa, n.
Jägervattenin järvi kimmeltää vain kivenheiton päässä merestä.
LYNGEN
Urheasti ylämäkeen
Täytämme retkimuonavarastomme Lyngseidetin ruokakaupassa ja nautimme iltapäiväkahvit rantakahvilassa. + Jägervatten tietoa alueen kalastus- ja vaellusmahdollisuuksista, Lyngsalpene fiskeferie, p. Käännämme sitten auton keulan Koppangenin tielle, josta kurvaamme Rottenvikin kohdalla vasemmalle. km leveä satoja yli -metrisiä huippuja korkein vuori Jiehkkivarri ( m) peruspalvelut, kuten ruokakauppoja, posti, ravintoloita ja hotelleja alueen karttoja kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla yöpyä voi teltassa tai tasokkaissa tuvissa, joista suurin osa avoimia. pohjolanmatka
TIETOREPPU
km pitkä ja n. Várduhyttan-majalle lähtevän polun kohdalla on autolle sopiva levike. tunnin, tuvalta jäätikölle , tuntia mahdollista tehdä päiväretkenä, majalla viihtyisä yöpyä opastettuja retkiä jäätikölle: Lyngsfjord Adventure, www.lyngsfjord.com, p. Reilunkokoista tupaa komistaa valtava takka ja puulaatikkoon tuodut halot ovat sen mukaisia. ) pulitetaan käteisellä tuvissa oleviin lippaisiin tai pankkisiirrolla. + , lasse-ly@frisurf.no Lyngstuva tietoa kalastus- ja vaellusmahdollisuuksista sekä laivayhteyksistä, Lyngen havfiske- og tursenter, www.lyngenhavfiske.no, p. Järvi on padottu, joten kyseessä on huoltotie. Hiekkatie muuttuu poluksi, joka katoaa lopulta kallioiden sekaan. Steindalenin jäätikkö auto kannattaa jättää Elvenesiin, parkkipaikka n. Huipulle vie leveä, mutta sitäkin jyrkempi hiekkatie. Polku seurailee hiihtoladun pohjaa, ja kosteimpien paikkojen kohdalle on rakennettu pitkospuut. m maantiestä nousu tuvalle n. Autolla matka pysähtyy Russelviin, josta matkaa voi jatkaa pyörällä tai patikoiden. Seuraavana päivänä palaamme autolle ja päätämme lähteä katsomaan, miltä 500 metrin korkeudessa sijaitseva Rotenvikvatnet näyttää. Täällä pakkaamme muonat reppuihimme ja lähdemme liikkeelle. Várduhytta on hulppea. Yöpymismaksu (n. Erillisessä keittiössä seisoo viehättävä vanhanajan puuhella
Niemen kärjestä paljastuu toinenkin yllätys: majakka ja pieni, muutaman neliön kokoinen punainen puumökki, joka on avoin tupa. Fjällrävenin kehittämällä ympäristöystävällisellä vahakyllästeellä voit itse parantaa kankaan hylkivyyttä ja pitää huolta G-1000 ® -vaatteistasi.
53 Maahantuoja: Fjällräven Oy (09) 877 1133 · www.fjallraven.fi
RETKI syyskuu 2008. VAHVIKKEET Kulumiselle alttiissa paikoissa on ylimääräinen G-1000 ® -kerros kestävyyden lisäämiseksi.
·
Materiaali. LANKA Testattu, hyväksi havaittu erittäin luja polyesterilanka kestää käytössä ja kaikissa sääolosuhteissa. Pienen nyppylän jälkeen avautuu uskomaton näky: rannalla lojuu ruosteinen, aaltojen piiskaama laivan hylky. Tuvan ikkunan alle laitetulla penkillä on mukava ihastella, kuinka meri ja vuoret kohtaavat keskiyön auringossa. Saamme kuitenkin selville, että kyseessä on toisen maailmansodan aikaan haaksirikkoutunut sotalaiva. Hylky todistaa, että sääolot voivat niemen kärjessä äityä erittäin haasteellisiksi. TURVATASKU Lähes kaikissa malleissa on vetoketjulla varustettu sisätasku arvoesineitä varten. Merkittyä reittiä ei ole, mutta kulkua on tallattu varsin runsaasti. Sen ansiosta tuote on tuulenpitävä ja kestää hyvin kulutusta.
Kuvassa Vidda-housu
Greenland-vaha. Ne olivat klassiset Greenland-housut, joissa oli sivutasku kartalle sekä vahvikkeet kulumiselle alttiissa kohdissa. G-1000 ® on Fjällrävenin vaateklassikko. Varmasti toisella tavalla tunnelmallista olisi yöpyä tuvassa syksyllä myrskylyhtyjen valossa sateen piiskatessa ikkunaan.
TASKUJEN SIJOITTELU Taskut on sijoitettu ergonomisesti, jotta niihin pääsee helposti käsiksi ja näin vastaavat käyttäjän tarpeita. NAPIT Napeissa käytetään messinkiä, koska se ei syövy helposti ja lähes 90% kaikista messinkiseoksista on kierrätettyjä. Esimerkiksi karttataskuun mahtuu jopa laminoitu kartta.
Lampaat nauttivat välipalan suoraan repusta.
malla löydämme polun pään uudelleen. Materiaalina oli kulutusta kestävä G-1000®-kangas, jonka ansiosta housuja käytetään vielä tänäkin päivänä.
VYÖLENKIT Vyölenkeissä on vahvikkeet ja ne on kiinnitetty vahvistetulla ompeleella. Tiivis kangas on sekoitus polyesteria (65%) ja puuvillaa (35%). Mieleen hiipivät lapsuuden merirosvotarinat. Alakerrassa nököttää pieni kamiina, pöytä penkkeineen sekä keittotaso. Todennäköisesti Maailman parhaat vaellushousut!
Fjällräven suunnitteli ensimmäiset modernit vaellushousut jo vuonna 1969. Jyrkkien portaiden yläpäässä ullakolta paljastuu oiva nukkumatila parille kolmelle hengelle. TASKUJEN SUUNNITTELU Taskut on aina suunniteltu toimiviksi
Vähintään yhtä yllättynyt voisi olla Max Peronius, jos hän näkisi edessään nykyiset hotellit, ravintolat, kaupat, hiihtoladut ja laskettelurinteet. päivänä 1930, kivenheiton päässä Saariselän nykyisistä loistohotelleista:
54
ReTki syyskuu 2008. partanen
Max Peronius lapioi kultamaata ränniin maisemassa, jossa hän menehtyi saksalaisten jättämän panssarimiinan räjähdykseen.
KULLANKAIVAJIEN ankara Saariselkä
MAX PERONIUKSEN KUVIN JA TEKSTEIN IKUISTAMA ARKI KERTOO SAARISELÄSTÄ 78 VUOTTA SITTEN. näin peronius kuvaa elämäänsä kesäkuun 15. on helppo arvata, kumpi pystyisi sopeutumaan muuttuneisiin oloihin paremmin. ELÄMYKSET OLIVAT TUOLLOIN AIVAN TOISENLAISIA, KUIN MITÄ NYKYINEN LOMAKESKUS VOI TARJOTA.
E
lämänmeno on muuttunut kovin erilaiseksi Luttojoen rantatörmällä ja kaunispään kupeella verrattuna aikaan, jolloin Saariselän lomakaupunkia ei vielä ollut. retkipolut ja hiihtoladut on voideltu vuosisatojen aikana ruijan polun kulkijoiden hikipisaroilla ja kullankaivajien toiveilla, unelmilla sekä yksinäisellä raadannalla. partanen kuvaT Max peroniukSen SukuarkiSto Ja Seppo J. historia
TeksTi Seppo J. Mitähän tämän päivän monotanssija tekisi, jos hänet heitettäisiin nykyajasta 7080 vuotta taaksepäin etsimään kultaansa lumen, roudan ja jään peittämän puron penkalta
nipussa oli viisi lautaa (n. pieneen mustakantiseen vihkoon hän kirjasi tunnontarkasti päivittäiset tapahtumat ja piirsi kartat työmaistaan. Sen lähettyvillä sijaitsee nykyisin Karvaselän kummituskämppä.
uitto kevättulvassa
toukokuun 8. Kartan vasemmalle reunalle merkittyä Mikkolan kämppää hän piti asuntonaan. Lumi oli ensin lapioitava pois, jotta pääsi käsiksi routaiseen maahan. Hän oli myös kahden suvun, Virtasen ja Peroniuksen, kantaäiti. tein uuden latauksen, 3 patruunaa. peronius ryhtyi kokoamaan lautoja rakentaakseen niistä sängyn, pöydän, hyllyjä sekä kultarännejä. Keskimmäinen niistä alkaa Saariselän nykyisen kappelin alapuolelta. alussa tuotti uitto vaikeuksia. paikka sijaitsee Luton yli nykyisin johtavan retkipolun sillan eteläpuolella. Suuret kultayhtiöt olivat lopettaneet toimintansa jättäen jälkeensä paljon rakennuksia sekä kullankaivussa tarvittavaa tavaraa. Hän dokumentoi elämäänsä kynällä ja kameralla jättäen jälkeensä satoja arvokkaita otoksia Laanilan, tankavaaran, ivalon, Vuotson ja Sotajoen maisemista ja elämästä 1930- ja 1940-luvuilla. päivänä peronius siirtyi Laaniojalle, mutta palasi parin päivän kuluttua takaisin. keitin teetä ja käristin perunoita kämpän uunissa, samalla panin tulen leivinuuniin. 12.30 join kahvit nisun kanssa, 12.45 ajoin partani. Kummassakin sukuhaarassa on kullankaivajia 34 sukupolvessa.
RETKI syyskuu 2008
55. Valokuvat ja muistiinpanot antavat arvokasta tietoa siitä Lapista, jonka saksalaiset hävittivät vetäytyessään norjaan syksyllä 1944.
Max Peroniuksen kultatyömaat sijaitsivat kesällä 1930 nykyisen Saariselän ydinkeskustan tuntumassa. Yhtiö oli pian lopettanut toimintansa, ja isoveli hakeutui muihin töihin. kuun lopussa hän purki Prospektorin vanhan kämppäkartanon varaston. Maantielle oli matkaa kilometrin verran ja lähimpään asumukseen, Laanilan majataloon, viitisen kilometriä. Luton rannat olivat varsin hiljaisia ja yksinäisiä. työnsä peronius aloitti puron läntisen latvahaaran penkalla huhtikuun 23. peronius siirtyi jokivartta alaspäin räjäytellen uusia monttuja suunnilleen nykyisen tunturihotellin paikkeilla.
Peronius piirsi muistikirjaansa kolme karttaa Luton kultatyömaistaan. Siihen peronius iski rautakangella puolen metrin reiän. Joki oli kovin mukkainen, niin että tuon
Elina Peronius pitää käsissään vanhaa puuvaskoolia. Silloin pohjasorasta vaskattiin useita grammoja kultaa, ja suurin hippu painoi 1,2 grammaa. Vihkossa on myös kertomus ivalojoen talvikaivusta saman vuoden helmi- ja maaliskuussa. Max peroniuksesta puolestaan tuli sananmukaisesti elinkautinen lappilainen. Syötyäni klo 9 asetin pesupaljun leivinuunin savureijän päälle ja panin siihen paidan ja housut kiehumaan. 1 1/2 "). Hän oli Lapin kultahistorian ensimmäinen nainen, joka omisti kultavaltauksen aviomiehensä Maxin kuoleman jälkeen. Se sijaitsi noin kilometrin päässä Luton sillalta etelään, itäisen latvahaaran mutkasta Hirvaspirtin eteläpuolella. Maata sinkoili parinkymmenen metrin korkeuteen" hän kirjoittaa muistikirjassaan lauantaina 26.4. 13.10 lähdin Laanilan, jossa kello 14." kolme vuotta aikaisemmin, 19-vuotiaana hän oli tullut geologiveljensä Nikolain mukana Luopioisista Lappiin Ivalojoki Oy:n kirjanpitäjäksi. Majapaikkana Peronius piti Mikkolan kämppää, jonka rauniot näkyvät edelleen, tosin kyltti kertoo Piponiuksen kämpästä.
Dynamiittia routamaahan
Max peronius aloitti kullankaivun huhtikuun lopulla ja lopetti elokuussa. , Huonostihan siinä kävi. räjäytetty monttu täyttyi vedellä ja samoin kävi Luton itäiseen haaraan räjäytetyille kuopille. Isoin kaivos oli Luton itäpuolella pienen lammen lähettyvillä. päivänä 1930. peronius piti majapaikkanaan Mikkolan kämppää, joka sijaitsi Saariselän nykyisen tunturihotellin ja sen vieressä olevan Paras Paikka -hotellin alapuolella rantatörmällä. kirjoitin kirjeen isälle. räjähdyksessä lohkesi koko ojan puoleinen routapeitto. keksin tein naulaamalla vanhan lankanaulan koivuisen seipään läpi. "Ylös 8.20. kello 11 tein taikinan leivospulverilla ja pesin pyykin, 11.30 panin leivät uuniin, 12 olivat valmiina ja samalla panin kahvipannun kiehumaan. ivalolaiset Mikkolat kaivoivat seudulla kultaa melko pitkään 1890-luvulla. "upotin reikään, 25 cm syvään, dynamiittipatruunan. "tein nipun makasiinin permannon laudoista naulaamalla laudat päällekkäin
kuollessaan hän oli 39-vuotias. Max peronius palasi kultamaille kesällä 1945. kuvien perusteella peronius näyttää käyneen saksalaisten mukana norjassakin.
Max Peroniuksen yhden kesän kultasaalis mahtui vaskoolin pohjalle.
tuostakin täytyi nippua vetää niemen yli. peronius teki Luton rannoille kymmeniä monttuja ja isompia kaivoksia. 1/2 g, ei kun 950 mg!" "pesin rännit ja kannoin kultarännin rautarihvelit ja työkalut vaaraan. palo-ojalta hän kirjaa 24. historia
kestikievaria vuodesta 1927 pitänyt elina ja eemeli virtasen perhe oli tullut hänelle tutuksi vuosien varrella. tähän taitaa loppua työni Lutolla tältä vuodelta. Se palveli nyt peroniuksen majapaikkana. pajutiheikössä kadotin hyvän puukkoni, josta ankara paha mieli ja työn ilon kadotus oli seurauksena." kuun lopulla kämppä oli asuttavassa kunnossa. kullan hinta oli sodan jälkeen korkea, ja se houkutteli miinavaarasta huolimatta ottamaan riskejä. tunnen ikävää, olen niin kovin kotiutunut tänne" . Hänen annettiin kuvata saksalaisten tukikohtia ja vankileirejä Vuotsossa, tankavaarassa ja Laanilassa. heinäkuuta saaneensa 14 hippua, "jotka eivät yhteensäkään paina monta milligrammaa" . en puhdistanut kultaa, lähetän sen upineen (huuhdottaessa kultaan jääneine hiekkoineen, toim. päivästä on merkintä: "pesin rännit, melko karkeita hippuja n. kievarin isäntä kuoli vuonna 1931 äkillisesti, ja muutaman vuoden kuluttua peronius otti hänen paikkansa aviomiehenä, kestikievarin isäntänä sekä suurperheen isänä. Saksalaiset olivat perusteellisesti tuhonneet kaikki tankavaaran rakennukset ja kultakaivokset, mutta thieden rakentama maja oli jätetty paikalleen. Sodan aikana majatalossa vieraili paljon saksalaisia ja peronius työskenteli heidän tulkkinaan sekä oppaanaan. thieden rakentama kämppä tankavaaran kultakylässä on edelleen suvun omistuksessa.
kulta koituu kuolemaksi
valtausta hakemaan
peroniuksen kultasaalit näyttävät olleen kovin vähäisiä. , elokuuta. Max peronius menehtyi työmaalla tankavaaran ruosteojalla panssarimiinan räjähtäessä 29.8.1946. niputin kaikki ohuemmat laudat uudestaan prässinauloilla ja uitin kaikki laudat ojan suusta alaspäin. Yksi Saksan vuoristoarmeijan pääpuolustuslinja sijaitsi tankavaarassa. Moninaisten vaiheiden kautta Max peronius sai hallintaansa thieden vanhat valtaukset kesällä 1943, jolloin saksalaisten sotaonni alkoi kääntyä tappioksi. Laanilan majatalon arjesta kertovissa valokuvissa näkyy kodikas ja onnellinen perhe. Valtaukset siirtyivät hänen leskelleen elinalle, joka poikiensa Jouko ja Tauno virtasen kanssa jatkoi kullankaivua. Max peronius päättää näihin sanoihin muistikirjansa ja lähes neljän kuukauden yksinäisen uurastuksensa.
Onni löytyy Laanilasta
Muutaman vuoden kuluttua Max peroniuksen elämä sai uuden sisällön, sillä hän löysi isoa kultahippuakin arvokkaamman isomuksen, aarteen, Laanilasta.
·
56
ReTki syyskuu 2008. Seuraavan vuoden syksyllä syttyi Lapin sota, kun suomalaiset ryhtyivät erillisrauhan jälkeen ajamaan saksalaisia pois maasta. Vetäytyessään pohjoiseen lokakuun lopulla 1944 saksalaiset miinoittivat alueen ja jättivät jälkeensä hävitetyn maan lisäksi paljon räjähteitä sekä rautaromua. kestikievarissa kävi 1930-luvun lopulla jo melko paljon matkailijoita, joille järjestettiin poroajelua, hiihtoretkiä ja joille myytiin karhunkierroksia. alueella käytiin sitkeitä riitoja, joiden tuloksena thiede karkotettiin Suomesta elokuussa 1939. ainoastaan suussa olevat putoukset tuottivat vaikeuksia." peronius aloitti puutavaran uittamisen tulvivaa Luttojokea pitkin toukokuun 21. Max peronius oli oppaana saksalaiselle arkkitehti Werner Thiedelle, joka välikäsien kautta hallitsi tuottoisia kultavaltauksia. "tulos hyvä (Luttoon nähden), yksi lähes 1/4 g painava hippu ja 2 muuta tavallista suurempaa, muu kulta yhtä hienoa kuin ennenkin" hän kirjoittaa. parhaimmillaan valokuvissa on yhtä aikaa neljä kaadettua karhua. huom.) Swahnille. Hän käväisi myös kaunispään itäpuolella palo-ojalla tehden sinne kaksi isohkoa kultamonttua kaunispäältä ja urupäältä tulevien purojen yhtymäkohdan tienoille.
Peroniuksesta tuli elinkautinen lappilainen.
tankavaaran kankailla ja puroilla etsittiin kiivaasti kultaa 1930-luvun lopulla. kahden päivän päästä hän kirjoittaa: "päästyäni ojien yhtymän lähelle olivat pienemmät niput melkein kokonaan hajonneet ja isoimmista oli vain pari lautaa lähtenyt. "kultaa odottamattoman paljon" hän kirjoittaa 6. päivänä. Sitten sattui vielä tielle joen poikki kaatunut puu, joka piti hakata poikki. Mitä alemmaksi pääsin, sitä paremmin kulkivat laudat. perhe oli muuttanut Laanilasta Vaalan Säräisniemelle. , elokuun 9. kultaa näyttää olevan yli 1/2 g. Suurimman työmaan peronius rakensi Luton itärannalle Mikkolan kämpästä alavirran suuntaan ja täältä hän sai kesän parhaat saaliinsa
Siellä sijaitsi valtion matkamiehille pystyttämä Voudinkota, josta nykykartoille on jäänyt viereisen tunturin nimi Fouvinkotapää. Nuortijärvi) ja Tuulomajoen kautta Kuolavuonoon. Inarilainen evert kiviniemi kertoi löytäneensä 395 grammaa painavan kimpaleen Luton latvoilta Laanilan majatalon lähettyviltä. Boliden suoritti mittavia tutkimuksia Laanilassa, Sotajoella, Ivalojoella ja Saariselällä, josta tuotettiin erittäin salainen tutkimusraportti. Helsinkiläinen metsätarkastaja artur Wilhelm Granit hankki vuonna 1901 nimiinsä 30 ja oululainen metsänhoitaja Gustaf antell noin 60 valtausta Luton varrelta. Tästä ovat maastossa näkyvissä maanmittarin pystyttämät viralliset valtauspyykit, joita alun perin oli kahdeksan. Kulkukeinon rannoilta paljastuu tarinoita kolttien ja sompiolaisten kiistoista, vainolaisista ja helmenpyytäjistä. Ne siirtyivät vuotta myöhemmin juuri perustetun kullankaivuyhtiö Prospektorin haltuun. Lapin kultahistorian suurin hippu löytyi syyskuussa 1935. Yhtiökumppaneinaan hänellä oli joukko Kyrön kylän, nykyisen Ivalon, talollisia, jotka jäivät nuolemaan haavojaan Piponiuksen haettua valtauksen omiin nimiinsä. Luttojoen talvikeino puolestaan ohitti Hirvasjärvellä nykyisen Palkisojan ja Rajajoosepin tien risteyksen paikkeilla. Paikkaa on myöhemmin epäilty ja arveltu sen sijainneen Sotajoen Moberginojalla tai Tolosjoen Hangasojalla, missä Kiviniemi oli aiemmin kaivanut kultaa muiden kanssa. Löytövuonna Lutolla oli voimassa olevia valtauksia ainoastaan helsinkiläisten insinöörien L. TeksTi Seppo J. Pyykkejä on jäljellä kolme, muut ovat kadonneet lomakaupungin, hiihtokeskuksen ja latureittien rakentamisen alle.
Ikivanhojen Ruijan keinojen kulkusuunnat näkyivät hyvin vielä 1920-luvun tiekartoissa.
kiista kullasta
Ivalojoen kultakuumeen laannuttua Luton latvojen kulta jäi inarilaisten talonpoikien tavoiteltavaksi.
Vanhoissa valtausarkistoissa 1890-luvulla esiintyvät muun muassa nimet kangasniemi, Mikkola, Gumse, enblom ja Törmänen. Plantingin tiedoilla oli vaikutusta siihen, että maanmittausoppilas Joh. Hollmanin ja a. Kulkukeinot olivat käytössä 1910-luvulle, jolloin valmistui Petsamon tie Sodankylästä pohjoiseen. Kultahistorian ensimmäinen sankari lienee virkamatkallaan löytänyt kullan merkit Ruijan polun varresta. Plantingin tiedot ja tutkimukset johtivat Ivalojoen kultaryntäykseen vuonna 1870, mutta tässä vaiheessa kunnianarvoinen lainvalvoja oli muuttunut sankarista konnaksi varastettuaan itselleen kahden merimiehen, Jakob ervastin ja Nils Lepistön, kullan löytöpaikan Ivalojoella. Hedbergin perustamalla Luttojoen Kulta Oy:llä. Lapin kihlakunnan kruununvouti konrad Wilhelm Planting kertoi kirjeessään vuorihallitukselle, että Luttojoen kultapitoisuus oli syytä tutkia. Erityisen paljon historiaa kerrotaan Suomujoen suulta, Kiertämäojasta, Raja-Joosepista sekä keskijuoksun järvialueelta.
Jokea seuraileva ikivanha kulkukeino kätkee rannoilleen rajahistoriaa ja tarinoita kullankaivajista.
Huumaava kimallus
Ensimmäinen tieto Luton kullasta on vuodelta 1867. Professori väinö Tanner kertoo Helsingin Sanomien uutisessa 28.9.1935 nähneensä omin silmin samoilla paikoilla 48 grammaa painavan hipun. Löytöpaikka sijaitsee Luttojoen läntisen latvahaaran lähteillä, nykyisen Laanilan loma-asutuksen paikkeilla. Maastossa voi vielä löytää jälkiä vanhan keinon kulusta: pilkkoja puissa, vinoristejä ja kivikasoja avotunturissa.
·
RETKI syyskuu 2008
57. partanen kaRTTa MaanMittauSHaLLitukSen karttakirJa 1927
Kullan ja keinojen virta
V
ajaan 200 kilometrin mittainen Luttojoki saa alkunsa Laanilasta Kaunispään, Iisakkipään ja Vahtamapään rinteiltä. Paikalta ehdittiin kaivaa runsaassa kuukaudessa 328 grammaa kultaa, kun tieto Piponiuksen toisen valtauksen isoista kultasaaliista Ivalojoen Palsinojan suussa keskeytti työmaan. Talvikeino kulki Luirojärveltä Maantiekurun kautta Inarijärvelle ja Pielpajärven kirkolle. Valtaukset myytiin ruotsalaiselle kaivosyhtiö Bolidenille lupauk-
sella, että kaikkialla on kultaa vähintään 1 gramma kuutiometrissä. Lutto virtaa itään Ylä-Tuuloman (ent. Vedenjakajalla toisiaan tavoittelevat Pohjanlahteen ja Jäämereen laskevien purojen latvahaarat. Tutkimuksissa olivat mukana tuon ajan etevimmät geologit Felix Tegengren , Väinö Tanner ja ernst kranck sekä Alaskan kreivinä tunnettu ja lännen kultakentillä rikastunut Georg af Forselles.
Mennyt näkyy maastossa
Ikivanhat Ruijan keinot ovat kulkeneet Luton rantojen tuntumassa. Uusi vuosisata toi mukanaan kilpailun kultapaikoista, ja silloin alkoi kalliokultakuume. albert Piponius teki Luttojoella valtauksen kesällä 1871. Sompiosta kesäkeino tuli Kakslauttasen kautta Luton rantamaisemiin Kaunispään juurelle jatkuen siitä Urupään ja Paljakaisen kautta Ivaloon ja Inariin. Vanhin tieto reitin käytöstä on 1500-luvulta
Minun on pakko päästä maihin. Yhä innosta täristen tartun etutuhdolla airoihin, ja käännämme kokan kohti avointa järvenselkää.
karhulahdesta vene pitää vetää vajaan 100 metrin kaislikkokannaksen yli, jollei halua soutaa 4 kilometrin lisälenkkiä.
Puulan raukkipilarit sijaitsevat aivan rantakallioilla, joten niiden luo pääsee helposti soutaen tai meloen.
Puulan kymmenet raukkimuodostumat ja huolletut taukoPaikat luovat oivan Perustan melonta- tai soutureissulle. Raukkejahan tänne lähdettiin etsimään! Vähitellen suostun palaamaan parisoutuveneeseemme. olemme ehtineet ottaa vain muutaman totuttelevan aironvedon Kukkarohiekalta, kun näimme jo ensimmäisen saaren kupeessa upean raukin. Sehän on aivan selvä!" Retkiseurueemme innokkaat huudahdukset kantavat kauas tyynen Puulan pintaa pitkin. Silitän rosoisen kiven pintaa ja kurottelen raukin taakse. Kallioseinämän tyvellä kohoaa reilun metrin korkuinen ja puoli metriä paksu kummajainen. Säntään nopeasti kivipilarin luo ja ihailen kaunista rapautumaa. kotimaanmatka
T E K sT I j a K u vaT J o e l A h o l A
"K
atsokaa tuonne! Tuolla on yksi." "Missä. en minä näe mitään." "Tuolla saaren nokassa. hämähäkinseitit tarttuvat käsiini ja lakkiini, mikä vain lisää tutkimusmatkailijatunnelmaa. olemme juuri lähteneet viikonlopun souturetkelle. olen aivan haltioissani. juomakelPoinen vesi, lukuisat kuikat ja vähäinen moottoriveneliikenne täydentävät järvikohteen uPeaksi kokonaisuudeksi.
58
RETKI syyskuu 2008
Kuva TeRhi AholA
Aurinkoinen ja lähes helteinen kesäilta houkuttelee meidät kiitämään halki Simpiänselän, joka on yleensä tuuliltaan arvaamaton. Pieni kallioniemi halkaisee järven suosituimman leiripaikan kahteen hiekkarannan kaistaleeseen, joille iltaaurinko antaa kultaiset sävyt. emme ole ainoita telttailijoita suviyössä, sillä toisella nuotiopaikalla leiriä pitävät kangasniemeläiset nuorukaiset. Pumppaan armaalleni paksun rantapatjan tavallisen ilmatäytteisen makuualustan alle. Sulotar on tilaustyönä veistetty Puulan Melontakeskuksen Timo Luodolle, joka vuokrasi retkisoutuveneen käyttömme ja kuljetti sen Kangasniemeltä haluamaamme paikkaan. rapautuneita kivipilareita voi löytää lähes kaikilta pystysuorilta kalliorannoilta.
RETKI syyskuu 2008
59. Kohta uuden sadon perunat porisevat nuotiokattilassa, ja jääpussissa kuljetettu lohi tirisee rasvaisella paistinpannulla.
·K a R TaT
Puulan raukit ovat vertaansa vailla. Puinen kaunottaremme kantaa ylpeänä nimeä Luoto. hän pääsee airoihin aina halutessaan, mutta näin matkan teko ei käy odottavalle äidille liian raskaaksi. Minä ja kaverini vetelemme airoista, mutta raskaana oleva vaimoni huilaa perässä. Vesireissun olisimme voineet aloittaa jo Puulan Melontakeskuksen pihalta, mutta tällöin järvelle olisi kertynyt parin peninkulman verran vuonomaista lisätaivalta. Vähitellen palloksi pyöristyvä vatsa vaatii jo hieman erityiskohtelua retkioloissa.
tukevalla retkisoutuveneellä voi ylittää turvallisesti suuret järvenselät, vaikka vesiretkeilystä olisi aiemmin vain vähän kokemusta.
kalliota kannattelee miehenkokoinen pilari.
huuhdomme hellepäivän hiet lempeisiin laineisiin. Nyt vaikea vastustaja lepää tyynen rauhallisena, joten airojen jättämät pyörteet ja kierteet sulavat samettisen veden kimmeltävään kirkkauteen.
Hiekkarannan kuninkaat
Nousemme maihin laajalahden taukopaikalla iso Säkkisalon pohjoispäässä. Parivaljakon seurueen piti olla suurempi, mutta kaverit olivat kuulemma pelänneet viikonlopuksi povattuja sateita. olemme liikkeellä kolmen hengen porukalla. Viimeistään raikkaassa vedessä uiminen pyyhkii raskaan työviikon mietteet unholaan. Pystytämme majoitteemme keittokatoksen tuntumaan
Koko yön kestäneen mittelön tulokset ovat kaikkien muidenkin tiedossa. Myötätuuli kiidättää meidät nopeasti Soisalonselän taukopaikalle. Tuntuu kuin koko maailma olisi meidän. luonnonmuistomerkkinä suojeltu kivi mykistää seurueemme: voiko tällaisia nähtävyyksiä olla oikeasti Suomessa?
60
RETKI syyskuu 2008. Pystysuora kallio putoaa suoraan veteen, mutta jyrkänteeseen on syöpynyt syvennys. Jossain siellä sijaitsevat Rosvo-Puikkosen luolat. hieman kauempana järveen työntyy Tähtiniemi. Katkonainen uni vaihtuu tokkuraiseen aamuun. lukemat väittävät ajaksi aamuneljää. Siellä kuikat sukeltavat muikkuja lounaaksi. olemme kaikki sillä hetkellä illan kuninkaita ja kuningattaria.
alttarille
"Jees! Kolme pistettä!" Katson kelloa. Poikkeamme Papusaaren retkisatamassa. Telttanaapurit jaksavat vielä näköjään pelata petankkia. Nuotiopaikka ja telttailualue sijaitsevat kauniilla kallioluodolla, jonka toinen pääty tarjoaa hulppeat avokalliot. Pilarin taakse on jälleen pakko päästä ryömimiään: sisäinen pikkupoika ei ole kadonnut vielä minnekään. kotimaanmatka
iloiset ilmeet loistavat kaikkien kasvoilla. Puikkosen tiedetään haalineen hopeita jopa Venäjälle suuntau-
tuneilta ryöstöretkiltään. Aurinko paistaa ja leirissä on viimein rauha. Vain järven kaakkoislaidalla sijaitseva Saarnastuoli ylittää sen komeudessaan. Kuuluisa ryöväri piilotti aikoinaan kalliokäytäviin saaliinsa. Voimakas pohjoistuuli nostaa pelottavia vaahtopäitä Simpiänselän laidalla. Naapuritkin ovat vaipuneet siestalle. Paikalliset ovat etsineet vuosikymmenten takaisia aarteita jopa miinaharavalla, mutta kalleudet taitavat odottaa vielä löytäjäänsä. Sienenmallisen, 2,5-metrisen kiven laki on aivan tasainen, mutta haperon hatun alle mahtuisi puoli tusinaa taivaltajaa sadetta pitämään. Joudumme ponnistelemaan hetken pärskeitä vasten ennen, kuin veneemme liukuu saarten suojaisaan sokkeloon. Sen kattoa kannattelee miehenkokoinen pilari. Sen tunnistamme jo kaukaa keltaisesta kyltistä, joka kuvaa telttaa ja kanoottia. Saaressa riittää kuitenkin myös tuulelta suojaavaa männikköä. Keittelen muille aamiaista ja seuraan koskeloperheen yhteiseloa. Suuntakin on selvä, sillä viereisen Alttarisaaren rannalla häämöttää Puulan toiseksi tunnetuin raukki Alttarikivi. Aamiaisen jälkeen airot jatkavat liikettään tasatahtiin. Viereisessä saaressa katseemme nauliintuvat vain 20 metrin päässä erottuvaan raukkiin. 25 valokuvan jälkeen olemme jälleen valmiit jatkamaan matkaa
Kelaan tärisevin käsin siimaa sisään. Kompassin reunalla mittaamme kalan pituudeksi 53 senttimetriä, mikä ylittää alamitalle säädetyn rajan. onni on myötä: saalis pysyy edelleen kiinni. Kala ei pääse veneen alle, vaan ystäväni nappaa sen paatin viereltä haaviin. Taitamattomana kalastajana annan kalan hypätä vielä kertaalleen. kaksikosta mies on Puulalla jo kolmatta kertaa.
sateenkaarien kupeessa
Myötätuuli auttaa matkanteossa, kun kiidämme veneväylää etelään. Aallokko osoittautuu silti odotettua voimakkaammaksi, kun kiskomme venettä kahden
RETKI syyskuu 2008
61. elämäni ensimmäinen lohi on kyydissä, eikä kyseessä ole mikään istutettu kala vaan aito järvilohi. Tuuli on hetkeksi hellittänyt, joten soudamme Säkkisalonsalmen kautta Simpiänselän etelälaitaan. saksalaispariskunta meloo auringonlaskussa kohti hirsisaarta. hopeinen kylki välähtää auringossa, kun jalokala hyppää korkeuksiin. Rimpuilu ei auta, silla vaapun koukut taitavat olla lujasti leukapielissä. lutakonselällä kelan jarru parkaisee, ja vapa painuu kaarelle. olemme hankkineet läänikohtaiset uisteluluvat reissuun, joten uitamme venheen perässä lusikkaa ja pientä linkkuvaappua. Yllättävä saalis muuttaa aiemmin suunnittelemaamme ruokalistaa, ja valmistamme illalliseksi varatut kasvisnyytit Kankariluodon särkkämäisellä taukopaikalla välipalaksi. Kokenut kaverini neuvoo minua, ja otan opeista vaadin
suurin järvialue suurimmat latvavedet
maille perustettua luonnonsuojelualuetta vesille P Puula: Kangasniemi, Hirvensalmi ja Mikkelin Otava P Kyyvesi: Pieksämäki ja Haukivuori P kanoottivuokrausta: Puulan Melontakeskus, p. lohkareen alla seuraamme, kuinka ukkospuuska pyyhkii reittimme sivuitse. hirsisaaressa ilta kuluu parikiloista lohta paistaen. emme suuntaa järvenselälle, vaan lähdemme kiemurtelemaan saarten väliseen sokkeloon. Paikalliset ovat rakentaneet kallion suojaan epävirallisen nuotiopaikan. olemme nähneet Puulalla vain alle tusinan verran veneitä, mutta sattumalta molempiin yöpaikkoihimme saimme seuraksemme toisenkin retkiseurueen. Nyt saamme nauttia lahdenperukat tuntevan oppaan johdatuksesta. kotimaanmatka
tietorePPu
P kokonaispituus 70 km ja leveys 50 km, P Kymijoen vesistöalue, Mäntyharjun reitin P Etelä-Savon maakunta, Haukivuori,
Kuva JYRKi PUUPPoNeN
PUULA-KYYVESI, 458 km2 Suomen 10. Viimeiset aironvedot ohjaavat veneemme Vuohisaaren taukopaikan kautta kohti mannerta. Kaveri opastaa meidät myös valtavalle lippaluolalle lahden vastakkaiselle rannalle. Aurinko paistaa, ja eiliset tuulen nostattamat vaahtopäätkin ovat laantuneet lempeäksi liplatukseksi.
synkälle järvenselälle levittäytyy kokonainen sateenkaari.
Reissukaverimme mökki sijaitsee aivan lähisaaressa. Joudumme nousemaan vielä maihin pitämään sadetta kalliopaaden suojaan. Kuikat, silkkiuikut ja joutsenet saattelevat meidät kohti rannalla odottavan saunan rentouttavia löylyjä.
sateenkaaren vierellä kohti hirsisaaren retkisatamaa. Karhulahdesta oikaisemme neljä kilometriä takaisin järvenselälle kiskomalla veneemme kaislikkoisen kannaksen yli. 70 yksityisille tai valtion
Hirvensalmi, Kangasniemi ja Mikkeli
vaappuun iskenyt järvilohi muuttaa retken ruokalistan.
kuorsaus, kuin karhu jatkaisi siellä talviuntaan: auringonlaskun aikaan leiriin meloi väsynyt saksalaispariskunta, jonka unen äänet värisyttävät telttakangasta. Karhulahden reunassa kallion pinnasta on lohjennut halkaisijaltaan reilusti yli kymmenmetrinen kivipatja. Pari metriä paksu lohkare riippuu kalliojyrkänteen reunalla ja näyttää odottavan vain alle soutavia retkeilijöitä ennen alas pudottautumistaan. Katsomme jo sopivia kivenkoloja, joissa pystyisimme nukkumaan sateelta suojassa seuraavalla retkellämme. 40 rantautumispaikkaa P retkisatamissa telttailu- ja tulentekomahdollisuudet P leiripaikkojen kohdalla rannalla keltainen kanootti ja teltta -merkki Nähtävyyksiä P Saarnastuoli ja Alttarikivi P raukkeja useilla jyrkillä kalliorannoilla P Rapalan luolat Kartat P Puula Luontomatkailukartta 1:50 000, mukana opasvihko Puula järviopas (suomi, englanti, saksa) P Naarajoki Kyyvesi Puulavesi melontareitti, karttavihko 1:50 000 Lisää tietoa www.puula-kyyvesi.fi
P järvialueella yht. Sadekuurojen sävyttämän illan kruunaa synkälle järvenselälle levittäytyvä kokonainen sateenkaari.
Oppaan ohjaamana
heräämme jo aamutuimaan mutta viereisestä teltasta kuuluu autuas
retkisatamat näkyvät kauas järvelle, sillä ne on merkitty suurilla keltaisilla puukylteillä.
·
62
RETKI syyskuu 2008. Sääennusteen lupaamasta sateesta ei ole tietoakaan. Suven lämmittämässä järvivedessä kahlaaminen ei haittaa, mutta syksyllä samaan operaatioon tarvittaisiin jo kahluusaappaat. 040 5440 585, www.lakesidetours.fi/puulanmelontakeskus vaaroja vesillä P aallokko ja tuuli: Simpiän- ja Karttuunselkä, Portti- ja Säkkisalonsalmi P hetkessä nousevat ukkosmyrskyt ja -puuskat P nopeat moottoriveneet ja niiden nostamat aallot Leiripaikat P Puula-Kyyvesi-alueella n
Alttarikivi sijaitsee 10 kilometriä Saarnastuolilta pohjoiseen. raukit rannalla
S
aarnastuoli seisoo jyhkeänä kivipaatena Kynsikaivonniemen kupeessa Hirvensalmella. Pienempiä kalliopilareita ja sienikiviä sijaitsee järvialueella useita kymmeniä. Puulalla rantavoimat ovat jyllänneet poikkeuksellisen pitkään, sillä järven
vedenpinta pysyi lähes 5 000 vuotta samalla korkeudella. Seudun valtakivilaji on rapakivelle sukua olevaa karkearakeista granodioriittia, joka mureutuu helposti karkeaksi soraksi. Niemen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Alttarikalliossa on luolia. Pyöräretkeilijät suosivat Gotlantia, joka on tunnettu raukeistaan mutta outoja kivipilareita ja sienimuodostumia
ei tarvitse lähteä katsomaan naapurimaahan. Sienenmuotoinen kalliopaasi on kapeimmalta kohdaltaan vain metrin paksuinen, mutta muhkea yläosa nousee kymmenen metrin korkeuteen. Silloin kaivettu Hirvensalmen Kissakosken lasku-uoma pudotti Puulan pintaa peräti 2,5 metriä paljastaen upeat raukit ihailtaviksemme. Leikkimieliset geologit ovat antaneet Alttarikivelle tieteellisen lempinimen Russula granodioriticus gigantus eli granodioriittinen jättihapero.
saarnastuoli ja alttarikivi tunnetaan suomen upeimpina raukkeina, mutta niiden kaltaisia eriskummallisia kivipilareita voi ihastella myös kymmenillä muilla Puulan kalliorannoilla.
alttarikivi on saanut geologeilta lempinimekseen granodioriittinen jättihapero.
Rantavoimien työtä
Puulalla olot raukkien syntymiselle ovat olleet erittäin suotuisat. Perimätiedon mukaan Saarnastuoliin liittyy lapsensaantitaika: poikavauva syntyy varmasti yhdeksän kuukauden kuluttua, jos nuoripari ui hääiltana Saarnastuolin alitse, käy tervehtimässä Karhua ja viettää yön Alttarikallion luolassa. Raukkeja on löydetty myös Inarinjärveltä, Pohjanmaalta, Turun pohjoispuolelta sekä Ahvenenmaalta.
·
LäHTEET P Puula järviopas, Puula Luontomatkailukartan 1:50 000 opasvihko P Suomen 100 Geologiset kohteet, Aimo Kejonen, Karttakeskus 2007 P Suomen luonnon ihmeitä, Risto Lounema, Yhtyneet Kuvalehdet Oy 2001
RETKI syyskuu 2008
63. Puulan lisäksi kotoisia raukkeja pääsee tutkimaan Puulan naapurijärvellä Suonteella, Joutsan Maljakivillä, Liljendalin kantarellikivellä tai vaikkapa Kuusamon Karhunkierroksella Rupakivellä, joka kohoaa joesta. Eräässä kohdassa kallio muistuttaa erehdyttävästi karhun päätä, joten Karhusta tuli aikoinaan Puulan muinaisten kalastajien pyhä uhripaikka eli seita. Sen 2,5 metrin korkeudelle kohoava laki on aivan tasainen, mutta kiven kyljet ovat kovertuneet rajusti sisäänpäin. Kemiallisen rapautumisen lisäksi kivien ja kallion muovaustyöhön ovat osallistuneet rantoja huuhtoneet aallot sekä jääpeitteen kuluttavat voimat. Puulan laineet ympäröivät tämän Suomen komeimman raukin. Niitä kannattaa etsiä etenkin pystysuorista rantajyrkänteistä. Näin kivi tuo mieleen sienen tai tiimalasin miksei alttaripöydänkin. Nykyinen Puula liplattaa raukkeja matalammalla, sillä järvialueen pintaa laskettiin vuosien 1831 ja 1854 välisenä aikana. Toisen tarinan mukaan hääparin pitää sukeltaa Saarnastuolin alta ja viettää lemmenyö viereisen niemen raukkimuodostuman alla, jota kutsutaan myös nuottamies Kasperi Hautalan sateenpitokiveksi. Saarnastuoli ja Alttarikivi ovat tunnetuimmat Puulan raukeista. Kynsikaivonniemen kallioseinämissä raukkeja riittää lähes kilometrin matkalla. Raukkien haeskelua voi verrata aarteenetsintään, sillä omin avuin löydetty luonnonnähtävyys nostaa retkitunnelman huippuunsa
Pysäköimme auton, jotta voisimme katsoa otuksia lähemmin. Yllätyksekseni metsässä näkyikin nalleja! Sirkuksen otsot olivat päässeet karkuteille ja telmivät lähipusikossa. Toiveita siis on. Luontokuvaajalle se on huonointa aikaa, sillä valoa on vähän. Toisinaan ihmisen haju jää pyörimään ilmoille, jolloin se tuijottaa suuntaan tai toiseen saadakseen tarkemman vainun" , Rautiainen selostaa.
RETKI syyskuu 2008. Olin levoton, sillä matka oli pitkä ja tylsä. KUHMON TAKAMAILLA PIILOKOJUN SUOJASSA VOI TAVATA METSÄN KUNINKAAN JA MUITA PETOJA.
TEKSTI AKSANA KUROLA KUVAT ANTTI KUROLA
yössä
Anu Rautiainen, Lassin miniä, virittää tunnelmaa kertomalla, että toissa yönä haaskalla oli käynyt viisi sutta ja viimekin yönä oli nähty yksi. Retkilläkin olen aina haaveillut petojen kohtaamisista, mutta parhaimmillaan olen vain osunut läjän luokse tai tuoreille jalanjäljille. "Kun paikalla on vain yksi karhu, se tutkailee ympäristöään epäröiden. Jo keväällä paikalla käynyt espoolainen luontokuvaaja Tarmo Syväpuro kuvailee, kuinka ahma oli tullut parin metrin päähän ja katsonut suoraan silmiin.
O
64
Peto liikkuu aamuyöllä
lin kuusivuotias, kun ajoimme autolla Suomesta Pietariin. Tosin parhaat näytökset petoteatterissa on esitetty yöllä, jolloin valo ei riitä muuhun kuin katseluun. Se paljastaa tiukalla tuijotuksella kojun, jossa metelöidään. Eräänä elokuisena yönä kolme karhua taisteli uiden lammessa. Mummu kehotti istumaan hiljaa ja katsomaan metsään jospa siellä näkyisi karhuja. Rautiainen toisinaan keskeyttää syömingit puolilta öin, jotteivät pedot ahmisi mahojaan täyteen pimeällä ja palaisi kotikoloihinsa, kun kuvausten pitäisi alkaa. Yksi mesikämmenistä kiipesi automme katolle jättäen peltiin ikimuistoiset kynnen jäljet. Vuoden luontokuva -kilpailun voittajaksi valitussa Rautiaisen otoksessa Takaa-ajo kolme sutta jahtaa karhua. Kuvassa näkyvä tilanne oli ainutlaatuinen Rautiaiselle, joka on viettänyt kojussa öitään vuosia. Olen lukenut petobongausreissuista, joissa kiikareilla on voinut hädin tuskin erottaa ahman. Petojen kohtaaminen olisi toiveideni täyttymys, mutta eihän se voisi tapahtua näin helposti.
Pedot ja erityisesti sudet ilmestyvät haaskoille varmimmin puolen yön ja aamuneljän välillä. En silti usko näkeväni reissun aikana karhua, sutta, ahmaa tai muita petoja, koska olen realisti. Kerran rohkea ahma on ajanut suden pois haaskalta ja jatkanut ylväänä mutusteluaan. Nyt metsäneläimen tapaamisesta saattaa tulla totta, sillä lähden kajaanilaisen luontokuvaajan ja petokuvaussafarien uranuurtajan Lassi Rautiaisen matkaan yöksi piilokojuun. lajiesittely
KARHUJEN
JOILLEKIN KARHUJEN KOHTAAMINEN OLISI UNELMIEN TÄYTTYMYS, KUN TAAS TOISET PELKÄÄVÄT SITÄ KUOLLAKSEEN. Yön hämärässä napattu palkintokuva on maalauksellisen pehmeä. Luontokuvaaja on päässyt ihastelemaan myös susien ja karhujen välistä kinaamista
Jo tunnin kuluttua erotan liikettä metsikössä: pitkiä askelia ottaen karhu köntystelee lammen toiselta puolelta. Susi taas on herkkä kaikille äänille ja hajuille, joten se ei ilmesty paikalle, jos kojuissa vähänkään pidetään ääntä.
Lihansyöjien ravintola
Talvella Articmedia järjestää kuvaussafareita Kuusamossa ja Turun suunnalla, ja siellä linssiin voi osua kauniiden maisemien lisäksi kotkia. Kuhmossa Articmedialla on piilokojua, joihin mahtuu henkeä.
Petoteatterin parhaat näytökset esitetään yöllä.
Onnistunut esitys
Illalla kello kuuden aikaan asettaudumme mukavasti pieneen kojuun. Siellä täällä pilkottaa vaaleita luita, karvoja ja pala possun korvaa. Jotkut mesikämmenet uskaltautuivat aivan kojun vierelle.
Luontokuvaaja Lassi Rautiaisen tarkkailupaikoissa käy vuodessa asiakasta maasta.
Kun paikalle on saapunut useampi karhu, ihminen on niille pienempi uhka kuin muut mesikämmenet. Ympäristöstä näkee, että täällä on pidetty kunnon syömingit. Jakaannumme kolmeen piilokojuun suolammen rannalle ja pysymme niissä aamuun asti. Rautiainen saattaa saada soiton, jossa joku kertoo haluavansa ottaa yhtä hienon karhukuvan kuin mitä kollega nappasi. Uhanalainen ahma on pedoista kaikkein tyhmänrohkein, eikä se juuri arastele ihmistä. Kävellessämme kuvauskohteeseen Rautiainen osoittaa karhun jätöksiä. Kuiskailu virittää jännityksen ilmoille. Ilta-aurinko paistaa kirkkaasti lammelle ja korpit jaksavat liidellä. Aurinko paistaa pilvien lomasta, tuuli humisee ja korpit rääkyvät. Eläimet täytyy pitää ruuassa, jotta ne tottuisivat käymään paikalla. Karhut nukkuvat talviunta, mutta susi, ahma ja kotkat käyvät haaskoilla talvellakin. Yritys tekee matkoja myös ulkomaille, kuten Huippuvuorille. Vuoden aikana piilokojuissa käy asiakasta maasta.
Rautiaisen maasturi vie meidät metsäteitä pitkin suon äärelle. Ison eläimen koko keho liikkuu kauniisti ja pehmeästi upottavassa suossa.
RETKI syyskuu 2008
65. Minulla on kirja mukana, jottei aika käy pitkäksi, sillä puoleen yöhön on pitkä tovi. Ennen kuin poistumme autosta, Rautiainen huomauttaa, ettei ulkona enää voi jutustella. Piilokojuissa vierailee väkeä . Otamme eväät ja makuupussit esiin ja valmistaudumme odottamaan. Rautiaisten perheyritys, Articmedia, ruokkii petoja ympäri vuoden sianlihalla. Kun saavumme kojulle, puiden yllä liitelee kotka. Varmuuden vuoksi silmäilen välillä maisemaa. huhtikuuta .syyskuuta, eli sen ajan, kun karhut ovat liikkeellä. Markkinointi tapahtuu pääasiassa puskaradion välityksellä. Silloin se vaihtaa tarkkailun kohteeksi lajitoverinsa. Rautiainen on petobongaussafarien pioneeri.
Yhden yön aikana haaskalla vieraili karhua ja ahma
Tunnin päästä metsästä astelee iso uros samaa reittiä kuin edellinen karhu. Nyt kontio on jo alle metrin päässä. Eräs vastarannalta lähestyvä karhu häiritsee tämän vanhuksen ateriointia, joten se perääntyy, uppoaa pehmeään suohon ja joutuu uimaan. Sen peräpää uppoaa pehmeään suohon, ja se joutuu kauhomaan itsensä ylös. Epäilemme, että karhu on käynyt hirven päälle, mutta myöhemmin saamme tietää, että ääni kantautui kahden uroksen kohtaamisesta.
Ahma on saanut nimensä ahmimisesta. Iso köriläs ottaa pari juoksuaskelta ja lähtee pois. Kaukaa kantautuu karmea ääni. Pantakarhu yrittää vauhdittaa kulkuaan, mutta iso kaveri pysyy hännillä.
66
RETKI syyskuu 2008
KUVA LASSI RAUTIAINEN. Olen silti innoissani, sillä olen nähnyt oikean karhun. Se on selvästi muita paikalla käyneitä pienempi ja etenee keveästi. Viides näyttämölle saapuva otus tulee aivan lähellemme ja kiertää lammen toiselle puolelle. Karhu kiertää mäntyä ympäri kuin rituaalia tehden ja alkaa itsevarmasti lähestyä kojuja. Takaamme saapuu vielä yksi karhu, joka kulkee rohkeasti kahden kojun välistä metrin päähän syömään. Rautiainen on kuvannut jo vuonna tätä yksilöä, joka on paikalla käyvistä karhuista toiseksi vanhin. Aivan kuin joku tappaisi suurta mullikkaa. Kyljiltään vaalea ja harjaltaan tumma uros tulee estradille hinkkaamaan selkäänsä männyn runkoon. Jokin saa otson kuitenkin epäluuloiseksi, ja se kääntyy takaisin metsään. Tämä yksilö jemmaili maastoon lihapaloja, jotka mesikämmen myöhemmin söi.
Toinen pantakarhu askeltaa maisemaan ison möllikän seuraamana. Yleensä asiakas, joka viettää useamman yön piilokojussa, onnistuu kuitenkin näkemään hukan.
Lammen rannalle saavuttuaan se nousee seisomaan näyttäen ylväytensä. Kuudennella karhulla on panta, eli radiolähetin kaulassa, joten tutkijat voivat seurata sen liikkumista. lajiesittely
Sudet ovat pedoista arimpia ja niitä näkee kaikkein harvimmin. Lammella se läimäisee pariin otteeseen tyyntä pintaa ja kääntyy metsään. Täysin rauhoitettu eläin on suorastaan tyhmänrohkea kulkija, joka ei hätkähdä joka ääntä. Korpit hiljenevät. Se asettuu naapurikojun viereen makoilemaan ja nuolemaan turkkiaan puhtaaksi
Se hakee piilotetut kimpaleet ja alkaa mutustaa niitä. Kun aurinko on jo ylhäällä, vielä yksi karhu käy tarkasta-
otsoja kohtaan oli kadonnut lukuisten kyttäysöiden aikana. "Aloin epäillä jo alle kymmenvuotiaana, että vanhojen miesten jutut vaarallisista karhuista ovat soopaa." Rautiainen sai ensikokemuksen elävästä kontiosta ollessaan seitsemänvuotias, kun Rukan kisamonttuun oli tuotu kilpailujen ajaksi näytille elävä metsien mesikämmen. Rautiaisen kiinnostus karhuihin syttyi jo lapsena. Ulkopaikkakuntalaiset metsästäjät tekevät esikartoitusta karhunmetsästystä varten ja totuttavat koiriaan kontioihin. Jos ihminen on välillä öitä poissa, karhu käy juuri silloin." Into karhuihin kasvoi sitä mukaa, kun Rautiainen sai kuvattua niitä. Haaskoilla käyvät karhut liikkuvat laajemmalla kuin lajikumppaninsa.
Häirintää ruhoilla
·
RETKI syyskuu 2008
67. Rautiaisen ollessa parikymppinen karhu tappoi hirven kotikylässä Vuokissa. Niin ei kuitenkaan ole" Rautiai, nen painottaa. Haaskat eivät houkuta paikalle vain karhuja, sillä metsästäjät käyvät luvatta mestoilla häiritsemässä yritystoimintaa. Petotutkija Ilpo Kojola on tutkinut radiopantakarhujen elinpiiriä. Tarinat karhuista tuntuivat olevan huuhaata. Hän aikoo tehdä Euroopassa ensimmäisen susikirjan, johon on kuvattu luonnonvaraisia petoja eläintarhojen kasvattien sijaan. "Keksin, että haaskalla pitää olla aina ihminen paikalla. "Jos väite pitäisi paikkaansa, eniten citykarhuja olisi täällä Kuhmossa ja Suomussalmelle. Kuvaussafarien pioneeri on kulkenut pitkän ja hikisen tien päästäkseen tähän pisteeseen. Hetken kuvittelen sen olevan karhun poikanen, kunnes tajuan sen ahmaksi. "Alueella liikkuu aika monta vanhaa uroskarhua, sillä niitä saadaan tosi vähän saaliiksi. Ahma jolkottelee edestakaisin tuumaillen ja jemmailee lihapaloja ympäristöön. Otso kiskaisi juopuneelta takin hihan, mikä oli Rautiainen mielestä oikein. Ne saapuvat tasaisin väliajoin ja kulkevat samoja reittejä ristiin rastiin pehmeässä maastossa. Kyse on tuottavasta matkailubisneksestä, joka saa kansainvälistä näkyvyyttä.
Karhut kulkevat säännöllisesti kuin paikallisbussit.
Haaskojen pitäminen on kuitenkin vähentynyt: petojen ruokkiminen on niin työlästä, että yksittäiset luontokuvaajat ovat siirtyneet asiakkaiksi petosafarifirmoille. Hän halusi selvittää karhujen mysteerin. Kotikylässä Suomussalmella ihmisten puheissa toistui kolme aihetta: talvisota, savotta ja karhut. Nykyään Suomessa on yritystä ja toiminta laajenee. Seuranta osoittaa kuitenkin muuta. Iso kaveri etsii ruokaa vielä etäämpää, muttei näytä löytävän mitään. Teoksen on määrä valmistua vuonna . Metsän siimeksestä saapuva karhu jo yhdestoista kontio on varmasti kiitollinen ahman työskentelystä. Vihdoin mesikämmenet uskaltautuivat paikalle. Pari vuotta myöhemmin vuonna Rautiainen kuvasi ensimmäiset karhunsa mustavalkofilmille. Kävijä voi saada tunteen, että tämä petobongaus haaskalta on yksinkertaista: ei tarvita kuin koppi ja pala lihaa. Toisinaan tilanne on kärjistynyt konflikteihin, joissa Rautiainen on joutunut turvautumaan virkavaltaan todistusaineisto tallennettuna kameraan. Lähes kymmenen vuotta Rautiainen oli ainoa, joka järjesti petokuvaussafareita. Puolen yön aikaan aivan lähellämme olevaan puuhun nousee pieni karvainen otus. , Haaskan käytön on väitetty lisäävän karhujen häiriökäyttäytymistä ja tekevän niistä kaupunkilaisia ihmisten nurkilla liikkuvia petoja. Paikalle saapui myös juopunut mies, joka meni suoraan karhun luokse. Rautiaisen pelko
Rautiaisen kuvauskojut sijaitsevat rajavyöhykkeellä karhunmetsästyskieltoalueella. Vuodesta Rautiainen on tuonut ulkomaalaisia luontokuvaajia kojuilleen. Poliisin kanssa yhteistyössä Rautiainen on onnistunut paljastamaan salametsästysporukoita. Olen entistä ihastuneempi mesikämmeniin.
Alkaa tuntua siltä, että karhujen ajovuorot on järjestetty kuin paikallisbussilinjoilla. Aamu nousee usvan lomasta. Ne ovat oppineet suojautumaan rajan taakse, mikä on niiden pelastus. Se osoittautuu veikeäksi kaveriksi. Ilta on ollut pitkä, joten asetumme kojun lattialle lepäämään. KUVA LASSI RAUTIAINEN
massa alueen. Rautiainen viihtyi otson seurassa koko päivän. Alkujaan petojen bongaaminen on ollut kuvaajien herkkua, mutta enenevässä määrin paikalla on saapunut yksittäisiä retkeilijöitä.
Pitkä tie haaskalle
Valmiiksi katettuun pöytään on helppo tulla. Kun karhunmetsästys alkaa, karhut siirtyvät Venäjän puolelle. Aamuseitsemältä poistumme kojusta ja minusta tuntuu, että jotain on tapahtunut olen saanut karhun kosketuksen. Silloin nälkä voittaa pelon. Myös sudet asuvat rajan takana" Rautiainen iloitsee. Nyt luontokuvaaja Rautiaista kiinnostavat sudet. Kymmenen vuotta myöhemmin hän alkoi pitää Kuikan kämppää tukikohtanaan puolet vuodesta. Hän on julkaissut yksin tai ystäviensä kanssa yli kirjaa metsän eläimistä ja muistakin aiheista. Hän rakensi ensimmäisen piilokojunsa ja istui monta yötä hirven ruhon lähellä odottaen karhua, joka ei koskaan ilmestynyt. Uskotaan myös, että haaskalla käyvät karhut laiskistuvat ja pysyvät paikoillaan samoilla alueilla hakien valmiin noutoateriansa. Havahdun ääneen, joka muistuttaa kuivien oksien katkeamista: nalle makaa aivan koppimme vieressä ja rouskuttelee luita
MSR Autoflow Gravity Filter painaa grammaa ja suodattaa , litraa vettä minuutissa. Mukana tulevaan adapteriin sopivat MSR:n omat ja muun muassa Nalgenen pullot. Puukkoa tehdään kahta kokoa. Laitteen saa auki ilman erikoistyökaluja putsausta varten. Sen suodatusteho on , mikrometriä ja yhdellä suodattimella saa puhdistettua litraa juomavettä. Hinta: , Koko: x cm, paino , kg Valmistaja: Halti Oy Lisätiedot: www.halti.fi
Puukko kirveenä
Marttiini Twincutin vankan terän kahvanpuoleinen osa teroitetaan asteen ja kärkiosa asteen kulmaan. uutuudet udet
T E K S T I J O P P E R A N TA K U V AT J O P P E R A N TA J A T U O TTA J AT
Tilavasti unten maille
KOOKKAILLE tai runsasta nukkumatilaa haluaville kulkijoille valmistetaan Halti Explorer -makuupussia. Hinta: Koko: (p x l) x cm Valmistaja: Laatuteltta Ky Vilkman Lisätiedot: www.teltta.net
68
RETKI syyskuu 2008. Siihen kuuluu vakiovarusteena irrotettava tyyny. Mustaharmaa Explorer pakataan vettähylkivään kompressiopussiin. Kesäkeleille tarkoitetun säkin vuori on miellyttävää puuvillapolyesteriä ja täytteenä käytetään Quattrofil -polyesterivanua. Hinta: Hyperflow , Autoflow : Maahantuoja: Viave Oy Lisätiedot: www.viave.fi :
Puhdasta juomaa
Klapit kantoon
LAATUTELTAN Halkokassi valmistetaan vahvasta polyesterikankaasta. Kahvapalat tehdään vahatusta visakoivusta. Puhdistimesta valmistetaan myös painovoimaversiota, jota ei pumpata, vaan siinä vesi valuu pussista suodattimen läpi. Suodatusteho on , mikrometriä, joten puhdistimen haaviin jää pienetkin epäpuhtaudet. Näin tyviosan teroitus on ihanteellinen vuolemiseen ja kärki kestää paremmin hakkaamista. Puukkona ja kirveenä käytettävän Twincutin materiaalina on paksu ruostumaton teräs. -malli: terä mm, koko pituus paino g Valmistaja: Marttiini Oy Lisätiedot: www.marttiini.fi
mm,
MSR Hyperflow Microfilter on pieni ja nopea vedenpuhdistin. Nahkatupessa on kuminen pyörä, jonka avulla puukko pysyy napakasti paikallaan. Suodatin riittää noin vesilitran suodattamiseen. Laite painaa grammaa, ja Hollow Fibre -suodattimen läpi pumppuaa puhdasta juomavettä litraa minuutissa. Hinta: -malli , -malli Koko: -malli: terä mm, koko pituus mm, paino g. Vankkaan ja reilunkokoiseen kantamukseen klapeja mahtuu pari sylyksellistä. Kassin kyljessä on tasku sytykkeille
Testasimme myös Koillis-Englannin aluetta kahdessa eri mittakaavassa.
VIEWRANGER OHJELMA MATKAPUHELIMEEN HINTA: , VIEWRANGER KARTAT: valmiit kartta-alueet alk. Kartat piirtyvät näytölle selkeästi ja päivittyvät ruudulla nopeasti. Kuljettu matka jää jälkilokina puhelimen muistiin. Jos karttakerroksia on hankittu samalta alueelta eri mittakaavalla, tarkempi kartta vaihtuu näytölle automaattisesti kohdetta tarkennettaessa. ViewRangerin etuja ovat hinta ja mahdollisuus ladata tietoja kännykkään ennalta. Kiinnostavia kohteita saa jaettua muiden käyttäjien kanssa. Ladattua ohjelmaa voi kokeilla päivää ilmaiseksi. Hintaa ei tule lisää datalatauksista kohteessa, sillä kaiken tarvittavan voi tehdä internetin kautta etukäteen.
·
ViewRangerin internetsivut toimivat moitteettomasti, joten ohjelman ja kartat saa ladattua vaivattomasti. Lähiaikoina valikoimiin tulevat maastokartat myös Norjasta, Belgiasta, Hollannista, Ranskasta, Irlannista ja Sveitsistä. OMAVALINTAISET KARTTARUUDUT: km : / : -mittakaavan kartta alk. ViewRanger on helppo ottaa käyttöön internetistä. ViewRanger-ohjelma ja netistä ladattava ohjekirja ovat englanninkielisiä. Yleensä tiedetään, minne ollaan matkalla ja miltä alueelta karttoja tarvitaan. Zoomaus onnistuu kahdella napilla kätevästi. T E K ST I J A K U VAT J O P P E R A N TA
pikatesti
KARTTA KÄNNYKÄSSÄ
Tarkat maastokartat saa matkapuhelimen näytölle netistä.
ENGLANTILAINEN Augmentra Ltd tarjoaa Symbian S -käyttöjärjestelmällä toimiviin matkapuhelimiin paikannusohjelmaa, jossa käytetään tarkkoja topografikarttoja. VALMISTAJA: Augmentra Ltd LISÄTIEDOT: www.viewranger.com
,
RETKI syyskuu 2008
69. ViewRanger-ohjelmassa on kaikki tavallisen GPS-käsilaitteen toiminnot. Suomen karttoja voi ostaa alueittain mittakaavoissa : ja : . km : mittakaavan kartta alk. ViewRangerin palkitsi Britannian kansallinen maanmittauslaitos, Ordnance Survey, parhaana navigointiinnovaatiotuotteena vuosina .
Helposti hyödynnettävä
Ohjelmaa ja karttoja kokeiltiin Nokian puhelimissa ulkoisella ja sisäänrakennetulla GPS-vastaanottimella. Omat kohteet voi merkitä muistiin ja suuntaa otettaessa saadaan näytölle nopeus, etäisyys sekä muut matkatiedot. Suomalaiset kartat ovat Maanmittauslaitoksen materiaalia ja paperiversioista tuttuja ulkonäöltään. Pikatestissä kokeilimme karttaa koko Etelä-Suomen alueelta : -mittakaavassa ja pienemmältä alueelta pääkaupunkiseudulta koossa : . Vaikka käyttö on periaatteessa yksinkertaista, moni ominaisuus jää vierasperäisten nimitysten takia helposti hyödyntämättä. Kartat voi ladata valmiiksi ja laittaa kohdepisteet sekä reitit kännykkään ennen lähtöä. Karttoja ViewRanger tarjoaa tällä hetkellä Isosta-Britanniasta ja Suomesta. Maksamalla lisenssikoodin ohjelmaan saa jatkuvan käyttöoikeuden. Ohjelman panoraamaominaisuus, joka näyttää korkeuskäyrät ja karttapisteet sivusuunnassa, on hauska toiminto, mutta toimii valitettavasti vain brittiläisissä kartoissa.
Toisen ViewRanger-käyttäjän sijainnin saa tarvittaessa oman puhelimen näytölle. Tallennettuihin kohdetietoihin voi liittää tekstitiedon lisäksi valokuvan paikasta. Tilatut ja maksetut karttapalat saa muistikortilla, CD-levyllä tai lataamalla ne ViewRangerin internetsivuilta
Hinta: , Maahantuojat: Edustusliike Aki Björkbacka, p. Sukkaa valmistetaan mustana ja valkoisena. Hinta: Maahantuoja: Ibex-sport Oy Lisätiedot: www.ibex-sport.com
Hiertymien ehkäisyyn
COMPEED Rakonestopuikkoa käytetään jo ennen, kuin jalkaan hankautuu rakko. TNF Summit Series -tuoteperheeseen kuuluvaa takkia valmistetaan miesten ja naisten mitoituksella. Sisäpuolelle voi laittaa juomapussin, jonka letkun saa kätevästi läpivienneistä kiinni viilekkeeseen. Ankaran sateen yllättäessä kantamuksen suojaksi voi vetää omasta taskustaan sadesuojan, joka kuuluu repun vakiovarusteisiin. Hihansuut säädetään tarranauhalla. Etupaneelin pikkutasku sulkeutuu roiskevedenpitävällä vetoketjulla. Vetoketjulla suljettavat taskut sijaitsevat rinnan korkeudella, jotteivät ne jää repun lantiovyön alle. Materiaaliin lisätty hopeakuitu poistaa hajuja. Hinta: Maahantuoja: Oy Sultrade Ltd Lisätiedot: www.sultrade.fi
Sääret suojaan
OHUET X-action Running Long SX -juoksusukat valmistetaan polyamidista ja polypropeenista, joten ne siirtävät erinomaisesti kosteutta. Repun materiaalit, nailon ja polyesteri, pitävät vettä. uutuudet uutuudet
Ankariin oloihin
THE NORTH FACE Heathen -kuoritakki tehdään ripstop-nailonista ja Gore-Tex Pro Shellistä. Muotoillut viilekkeet ja vankka lantiovyö pitävät sen selässä tukevasti. Kantapäävahvikkeena on Cordura-nailon. Lisätiedot: www.x-action.at
Näppärästi matkaan
Deuter Futura Pro :aan tehdään selkäosa ilmavasta verkosta. Varsi ei kiristä, muttei myöskään valahda alas. Kolmikerrosrakenteinen seikkailupusakka on kevyt mutta vahva. Mahdolliseen hiertymäkohtaan sivellään liukas suojakerros suoraan puikosta. ja Edustus PuuhaPete, p. Säädettävän kiinteän hupun voi vetää kiipeilykypärän suojaksi. Vedenpitävän ja hengittävän takin kaikki saumat on teipattu. Repun läpässä on kiinnityspisteet sekä ulko- ja sisätasku. Kylkiin ommellaan verkkotaskut ja paljesivutaskut. Hinta: , Maahantuoja: Oy Ferrosan Ab Lisätiedot: www.ferrosan.fi
70
RETKI syyskuu 2008. Puuvilla lisää korkean varren miellyttävyyttä, ja elastaani tekee siitä hyvin istuvan. Futura Prossa on kaksiosainen pussi, jonka välipohjan saa avattua
Automaattiset ledvalot edessä sekä takana lisäävät turvallisuutta. Pyörän takahaarukka on erittäin jämäkkä, mutta edessä oleva Suntourjoustohaarukka sen sijaan hankaloittaa tasapainoista lastaamista. Asento jää varsin pystyksi, ja rajummassa menossa kannatin notkuu hiukan. Fillarin tyylikäs ja hillitty ulkonäkö miellyttää, joten sillä kelpaa kurvailla vaikka satamabulevardilla.
Lähes tuhannen euron hinta saattaa mietityttää, mutta pitkäikäiseksi ja laadukkaaksi ajopeliksi Tunturi T on kuitenkin oivallinen valinta.
·
TUNTURI T RUNKOKOOT: ja cm RENKAAT: " PAINO: n. Vaikka eri osasarjojen käyttöä joskus kritisoidaan, se mahdollistaa pyörän varustamisen paremmilla komponenteilla. Pyörään on käytetty kahta osasarjaa, jotka kestävät kulutusta. Ajokki soveltuu sekä arkiajeluun että kevyeen retkipyöräilyyn. Siihen ei voi kiinnittää tavaratelinettä etulaukkuja varten. Pyörän hyvä varustelutaso näkyy osavalinnoissa. Joustohaarukan saa lukittua pikasäätimestä, ja tavaratelineessä on oivat tuet pyörälaukuille. Ajokkia valmistetaan kahta eri runkokorkeutta. Tämän havaitsee T :n viimeistellyistä ohjaustangon tupeista, kannattimeen integroidusta matkamittarista, lisäkahvoista, valoista, ketjusuojasta ja tavaratelineestä. Kumit rullaavat herkästi, sillä niiden
kuvio on melko sileä ja renkaassa on selvä keskiharjanne. Fillarista saa kuitenkin kelpo matkapyörän vaihtamalla joustohaarukan tilalle jäykän kromimolybdeenihaarukan, jossa on tavaratelinekiinnikkeet. Herkemmät hydrauliset levyjarrut parantaisivat jarrutustuntumaa, mutta lisäisivät ajokin hintaa. Pistosuojattujen renkaiden heijastinnauhat näkyvät hyvin sivuille. Hikilenkille tai muuten vauhdikkaaseen menoon siitä ei ole, vaikka ajoasentoa saa säädettyä ohjainkannattimella kätevästi. kg HINTA: VALMISTAJA: Tunturi Oy, www.tunturi.com
RETKI syyskuu 2008
71. pikatesti
Tunturin tyylikäs trekkingpyörä soveltuu arkiajoon ja retkikäyttöön.
T E K ST I J A K U VA M I K K O N I K K I N E N
MAINIOSTI VARUSTELTU KULKUPELI
TUNTURI T -pyörän sydämenä on -sarjan alumiinista valmistettu ja huolellisesti viimeistelty runko, joka ei jousta. Deoren mekaanisilla levyjaruilla pyörä pysähtyy varmasti. Toisaalta leppoisammassa ajossa näistä seikoista ei ole haittaa. Siihen on valittu Deoren XT-takavaihtaja ja Deore-sarjan navat, etuvaihtaja sekä vaihde- ja jarruvivut
kotimaanmatka
Varparannantie on mutkineen, mäkineen ja maalaistaloidylleineen potkuttelijan unelma.
TEKSTI TUIJA KAUPPINEN KUVAT TUIJA KAUPPINEN JA KAIJA KARTTUNEN
Saimaan sydämessä POTKUTELLEN
KICKBIKE KYYDITTÄÄ VAUHDIKKAASTI JA KÄTEVÄSTI RETKELLE SAIMAAN JÄRVILABYRINTISSÄ. 72
RETKI syyskuu 2008
Intoudumme jopa kisailemaan. Mukanamme kulkevat vain juomapullot, rusinoita sekä ensiapu- ja korjausvälineitä haavereiden varalta.
V
Tästä alkaa potkupyöräilijän taivas.
Maalaismaisemaa
Nousu Kyrönsalmen sillalle tuo mukavasti hien pintaan. Reput olisivat varmasti kulkeneet kikkareiden sarvikoissa tai selässämme, mutta Oravin Melontakeskuksen yrittäjä Jukka Laitinen tarjoutuu ystävällisesti viemään ne kaupunkireissullaan autolla perille. Muutaman kilometrin päässä tien vasemmalla puolella on kyltti Oraviin. Nyt lähdemme reilun sadan kilometrin matkaan retkeilemään aikomuksenamme viettää matkalla yksi yö. Nyt potkujalka alkaa rullata niin, että ylämäetkin tuntuvat lähes myötäisiltä. Pysähdymme sen
·K A R TAT
Kickbiket ja pyörät kulkevat veneen kannella sulassa sovussa yli Haukiveden.
RETKI syyskuu 2008
73. Tästä alkaa potkupyöräilijän taivas: maalaismaisemassa mutkitteleva maantie, jossa autoliikenne on varsin vähäistä. Mieli tekee jo kikkaroimaan, niin kuin kickbike-potkulautailua savonlinnalaisittain kutsutaan. Asettaudumme somaksi potkuttelujonoksi pientareen laitaan. Pyörätie kaartuu Enonkoskentielle, ja pian se myös loppuu. Varparannan hautausmaan kaunis kellotapuli seisoo reilun kilometrin päässä Varpalan metsäkoulusta. Tavoitteenamme on kiertää rengasreitti Oravin ja Rantasalmen kautta takaisin Savonlinnaan. Yksi neljän hengen poppoostamme on potkutellut reitin yhden päivän aikana vastakkaiseen suuntaan. Autojen määrästä päätellen lentokone lienee juuri laskeutunut, potkimmehan hetken matkaa lentokentälle vievän tien varrella. Hyppäämme virtaviivaisten menopeliemme selkään tai paremminkin niiden astinlaudalle. aikka onkin mitä aurinkoisin kesäaamu ja Savonlinnan tori täynnä elämää, tuskin maltamme nauttia kahvista ja oopperasesongin vilinästä
Alamäissä meno saattaa kiihtyä kickbikellä jopa yli kilometriin tunnissa, joten välimatka edellä ajavaan on syytä pitää pitkänä. Sen ehdoton kohokohta on Louhimaan tila torppineen.
Aavan tuolla puolen
Pienen patikkaretkemme päätteeksi nautiskelemme hetken auringossa ja sitten onkin taas aika nousta veneeseen koti Rantasalmen Porosalmea. Ihmettelemme norpankuvaa tien varressa. Meistä tarkkasilmäisimmät bongaavat kaksi kalasääskeä.
74
RETKI syyskuu 2008. Oravin aurinkoinen terassi houkuttelee päiväkahville mutta meillä alkaa olla kiire venetaksiin, joka noudattaa kesä- ja elokuun välisenä aikana reittiliikenteen aikatauluja. kotimaanmatka
TIETOREPPU
KICKBIKE RETKI SAIMAALLA km, Rantasalmi (Porosalmi)Savonlinna n. Kyseessä on luontokuvaaja ja norppa-asiantuntija Juha Taskisen kotitila. km reitin voi kulkea molempiin suuntiin, hyväkuntoiset jopa yhdessä päivässä enimmäkseen asvaltoitua maantietä, hiekkatietä alle km, pyörätietä n. Määränpäänämme on Linnansaari. Laivan kannella ehdimme paistatella päivää reilun puolen tunnin verran. , muuna aikana venetaksi tilauksesta aikataulut: www.saimaaholiday.net/oravi eväät Savonlinnasta, Oravin kyläkaupasta, Lomakylä Järvisydämen kyläkauppa Iisopista ja Rantasalmen kirkonkylältä majoitusvaihtoehtoja teltasta luksusmökkiin, monipuoliset aktiviteetit kiipeilystä ratsastukseen: www.saimaaholiday.net luontokeskus Oskari: www.luontoon.fi
SavonlinnaOravi n.
Idyllinen juomatauon paikka paljastuu Varparannan kellotapulin katveesta. Tien vastakkaisella puolella seisoo lato, jonka seinään maalatut norpan ja kalan kuvat tarjoavat meille taidenautintoa. km Varusteet kickbike tai retkipolkupyörä ja kypärä korjausvälineet, juotavaa lisää tietoa: www.kickbike.com Palvelut vesireittiliikenne OraviLinnansaariPorosalmi . "Tervetuloa Oraviin" toivottaa Jukka Laitinen, joka on asetellut , nyssykkämme kauniiseen riviin melontakeskuksen katokseen. Haukiniemessä on myös kirjailija Joel Lehtosen synnyinkoti, mutta siellä vierailun jätämme vauhdin hurmassa väliin. Tie vie Juvolaan, josta käännymme kohti Oravia. Tähän on pakko pysähtyä. Punatiilinen tapuli rakennettiin vuonna .
ääreen juomaan. . . Haponlahden kanava tuo tunnelmaa suurelta Saimaalta, ja Oravin sillalle saavuttaessa aukeaa vieläkin kauniimpi järvinäköala.
Maalaistien varren norppa-kyltti kutsuu valokuvanäyttelyyn.
Laivalla Linnansaareen
Oravissa retkikuntamme omituiset menopelit saavat rantautuvien melojien päät kääntymään. Valitettavasti Taskinen ei näytä olevan tänään paikalla, emmekä siis pääse tutustumaan navettarakennuksessa olevaan valokuvanäyttelyyn. Nappaamme kyläkaupasta mukaan evästä ja hyppäämme paattiin, johon Laitinen on jo lastannut kickbikemme parin pyörän seuraksi.
"Tällaisia vempeleitä tämä paatti ei aiemmin olekaan nähnyt" naurah, taa kipparina työskentelevä nuorimies. Tauko onkin jo reilun tunnin potkuttelun jälkeen paikallaan.
Norppia näkyvissä
Matka jatkuu kohti Haukiniemeä. Kun olemme nauttineet päiväkahvit ja eväät Linnansaaren vierasvenesataman grillikatoksessa, päätämme verrytellä jalkojamme kiertämällä parin kilometrin mittaisen luontopolun. Kypärän käyttäminen on sanomattakin selvää.
Hiekkatie päättyy Varkauden tien varteen. Reitin varrelle osuu jylhä kallioseinämä, jossa joukko kiipeilijöitä kapuaa ja laskeutuu paikallisen oppaan johdolla. Lomakylä Järvisydämen avulias yrittäjä Markus Heiskanen on järjestänyt tavaroidemme kuljetuksen Savonlinnaan, joten vain edellispäivän jäykistämät jalat tuntuvat hidastavan matkantekoamme. Siinäkin olisi uusi laji kokeiltavaksi, mutta tämän viikonlopun olemme kuitenkin päättäneet pyhittää vain potkuttelulle. Joutenveden ja Haukiveden yhdistävältä Haponlahden kanavalta on komeat näkymät.
Keskiaikaishenkisessä Lomakylä Järvisydämessä meitä odottaa hirsimökki ja emäntäpiian notkuva pitopöytä. Savonlinnaan johtavalta kantatieltä poikkeamme puolen kilometrin matkan Parkumäen taistelun muistomerkille, josta avautuu kaunis näköala Haukivedelle sekä Venäjän ja Ruotsin välillä -luvun lopussa käydyn taistelun maisemiin. Se sitä paitsi lyhentää potkuttelumatkaa Savonlinnan ja Juvan välisellä valtatiellä numero , jota liikennöidään etenkin kesäkuukausina varsin vilkkaasti. Hevosharjun tilan islanninhevoset päästelevät menemään täyttä tölttiä. Sitten kuuluu hirnahduksia. Päivän toinen hiekkatieosuus odottaa Korholan tiellä, joka on maalaisidyllissään ehdottomasti poikkeamisen arvoinen. Mieli tekisi itsekin kokeilemaan, mutta päätämme jättää kiipeilyn toiseen kertaan. Polku lähtee suoraan lomakylän pihasta. Rantasalmen kirkonkylällä käymme luontokeskus Oskarissa, joka täydentää mukavasti edellispäiväistä vierailuamme Linnansaaren kansallispuistossa. Onneksi tienpohja on varsin kova eikä liian kivinen, joten ohuillakaan renkailla eteneminen ei tuota ongelmia. Emme kuitenkaan jatka Esa Pakarisen kotikaupunkiin, vaan kurvaamme vasemmalle koti Rantasalmea.
·
RETKI syyskuu 2008
75. Aholahdesta alkaa pyörätie, joka vie Savonlinnan keskustaan asti. Tämä maantien pätkä aina Aholahteen asti onkin matkan ehkä nihkein osuus. Vihdoin maltamme nauttia ansaituista torikahveista omenalörtsyn kera.
Luontotietoa ja kulttuurihistoriaa
Hyppäämme kickbikeille virkistävän aamu-uinnin jälkeen. Ennen saunaa sulattelemme ateriaa iltakävelyllä. Polun puolivälissä ihailemme näköalatornista avautuvaa järvimaisemaa ja palaamme takaisin mökille keräämään voimia seuraavan päivän koetukseen.
Hikikarpalot nousevat otsalle jo ensimetreillä.
Seitsemän kilometriä maantien laitaa hurahtaa vauhdikkaasti. Suuntaamme reilun kahden kilometrin pituiselle luontopolulle, jonka Geologian tutkimuslaitos on rakentanut. Hikikarpalot pukkaavat otsalle tosin jo alkumetreillä, sillä edessä on kolme kilometriä mäkistä Porosalmen hiekkatietä
Toisinaan kapea pyörätie sukeltaa hiljaisten dyynien keskelle. Niin myös suomalaisen Piri Tammisen ja hänen ystäviensä perustaman kerhon, U. Lisäksi hollantilainen kilpapyöräily on kansainvälistä huippua ja sitä seurataan kiih-
RETKI syyskuu 2008. Hollannissa on paljon pyöräkerhoja ja -ryhmiä. J. euromatka
T E K sT I R i i TTA M A LV e K u vaT R i i TTA M A LV e J A D u S FA b i u S
pyöräretkillä hollantilaisetkin kiitävät kypärä päässä. Tamminen muutti Hollantiin 1970-luvulla ja asuu perheineen Amsterdamissa. Pyörätieverkosto ulottuu kaikkialle maahan tiheänä ja asvaltilla päällystettynä. Puhdas ilma puolestaan innostaa pyöräilemään. Olisiko täällä vene sittenkin tarpeellisempi kuin polkupyörä. Monet ajavat kilpapyörällä, mutta yhä enemmän poljetaan myös hybrideillä. Polkien liikkuvat niin lapset, isoäidit kuin töihin menevät virkamiehetkin. Tuntuukin, että on poikkeuksellista olla fillaroimatta maassa, jossa on enemmän pyöriä kuin asukkaita. Lapset kasvavat pyöräilykulttuuriin" , Tamminen miettii syitä lajin suosioon Hollannissa. "Maasto on kaikkialla tasaista, välimatkat lyhyitä ja ilmasto suotuisa. Tänään meri ei kuitenkaan vyöry poldereille eli patoamalla kuivatetuille rannikkokaistoille, vaan sen jatkuvasta läheisyydestä voi nauttia täysin siemauksin pitkin Pohjanmeren rannikkoa kulkevalla pyöräilyreitillä. sen sijaan amsterdamissa pyöräilykypäriä ei juuri näe.
tulppaanien maassa
Hollantilaiset pyöräilevät sivistyneesti mainioita reittejään pitkin ja nauttivat evästauoista tunnelmallisissa kuppiloissa.
Ryhmässä peesaillen
Ajonautintoja
K
76
un lentokone alkaa laskeutua kentälle Amsterdamissa, paljastuu maisema vedenpaisumuksen jälkeen. Merenpinnan kohoaminen uhkaa maata, joka on suurimmaksi osaksi meren alapuolella ja jota vesi muutenkin hallitsee. Kun asiointimatkat pyöräillään, ilman laatu säilyy parempana. Cyclingin jäsenet, jotka ovat pyöräilleet yhdessä 25 vuotta. Kulttuurista voi nauttia vaikkapa pistäytymällä vanhoissa linnoissa.
Suomalaisen retkipyöräilijän, joka on tottunut polkemaan yksin tai kaksin maanteillä autojen ja sorapenkereen puserruksessa, kannattaa lähteä Hollantiin jo erilaisen ajelukulttuurin takia. Hollantilainen pyöräilyperinne on saanut uutta sisältöä ympäristöliikkeestä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viikonloppuisin lukuisat seurueet valtaavat maaseudun pyörätiet joskus ruuhkaksikin asti. Ohi kiitää hiekkarantoja vuoroveden eri vaiheissa ja avaria, rauhallisia peltoja kanavineen, siltoineen sekä tuulimyllyineen. Joskus näkee vilauksen yhtenäisissä seurapaidoissa kiitävistä kilpapyöräilijöistä, joiden tavoitteena on Tour de France. Maankamaralla, 16 miljoonan polkupyöräilijän valtakunnassa, ymmärtää kuitenkin pyöräilyn ja veden yhteyden. Hollantilaisten asenne saa satunnaisen pyöräilyturistinkin pohtimaan fillarointia ilmaston kannalta
Tavallisesti kerho vuokraa oman talon, josta tehdään noin sadan kilometrin retkiä päivittäin. "Nyt olemme kaikki kuusikymppisiä, mutta tahtimme ei ole vielä hidastunut. Pidämme vauhdin reippaana ja nautimme pienestä kilpailusta. , Hänelle itselleen ajo vanhalla, hollantilaisella Rih-kilpapyörällä merkitsee myös henkistä rentoutumista. Kaupunki onkin valittu kaupunkipyöräilyn ykköspaikaksi maailmassa, joten Kööpenhamina ja Peking sijoittuvat vasta sen perään. Vaihtelua ja haasteita ovat tarjonneet vuorotellen Ranskan, Saksan ja belgian vuoristoiset alueet sekä englannin nummet. Pyörätie erottuu autoliikenteestä valkoisella viivalla ja jalankulkijoista korokkeella. Kun muistaa näyttää käsimerkin kääntyessä, turistikin uskaltaa kurvata reipasta vauhtia kiitävien pyöräilijöiden parveen. "Suhtaudumme pyöräilyyn vakavasti, muttemme ryppyotsaisesti. keästi. Tosin talvet ovat niin leutoja, että osa jatkaa lenkkeilyä silloinkin.
ajoa ikä kaikki
suomalais-hollantilaisen pyöräkerho u.j.Cyclingin jäsenet käyvät rautatieasemalla kartasta läpi fillarireitin ja sopivat tapaamispaikat siltä varalta, että joukkue hajoaa reissun aikana kahteen ryhmään.
pyöräretkillään kerhon väki nauttii urheilun lisäksi mukavasta yhdessäolosta.
Fillarireitit Hollannissa halkovat rauhallisia maalaismaisemia myös limburgin seudulla.
Elämys kaupunkivilinässä
Tammisen ajokki lepää pyöräretkien välissä kotona työhuoneessa. Keväisin ryhmä pyöräilee viikon jossain naapurimaassa. , Ryhmänä pyöräily myös helpottaa polkemista, koska tuuli puhaltaa usein navakasti. Kymmenientuhansien yhteisten kilometrien jälkeen kaikki tuntevat toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Ajatukset tulevat ja menevät vapaasti." Sesonkiaikana pyöräkerho tekee päiväretken joka toinen viikonloppu. Koska Amsterdamin ympäristö on jo koluttu, uusia reittejä etsitään kauempaa. Se on kansallislaji siinä kuin jalkapallo ja luistelukin. Pyöräily on ehdottomasti paras tapa kokea luontoa ja maisemia" Tamminen kertoo. Kestävyyslajissa on merkitystä myös sillä, että kumppanit kannustavat. Pyöräilypolitiikalla halutaan edistää fillarointia parantamalla reittejä, turvallisuutta ja pysäköintipalveluja. "Omat pyöräretkemme päättyvät leppoisaan seurusteluhetkeen oluen tai kahvin ja omenatortun äärellä kahviloissa, joita löytyy aina reitin varrelta" Tamminen paljastaa. uutta on katettu pyörätie tai pyöräilyputki Haagin rautatieasemalta virastoalueelle. Hollannissa kuolee liikenteessä vähiten ihmisiä ajettuja kilometrejä kohti ja onnettomuusluvut ovat euroopan alhaisimpia väkilukuun suhteutettuna. Myös kuningatar ilmoittaa lajin suosikkiharrastuksekseen. Nyt paikalliset pääsevät sateellakin kuivina työpöytiensä ääreen.
·
RETKI syyskuu 2008
77. Hollantilaisista on hauskaa ajella yhdessä. Hollannissa tapaa paljon yli 80-vuotiaita pyöräilijöitä, mikä ei ole ihme, sillä kaikki ovat polkeneet koko ikänsä." Tammisen pyöräilyporukassa on reilut kymmenen jäsentä. Cyclingin kirjainlyhenne tulee samannimisestä leikkipuistosta, jossa kaikkien ryhmän jäsenten lapset kävivät aikoinaan ja jonka toiminnassa vanhemmat tutustuivat. Kilpapyörä on mahdollisimman riisuttu. J. Kausi lopetetaan koko viikonlopun kestävään retkeen Hollannissa. Kun porukka polkee viuhkan muodossa ja välillä vaihdetaan vetäjää, kukin saa vuorollaan tuulensuojaa.
u. Tammisen Rih saa rinnalleen Batavuksen, Gazellen ja Koga Miyatan, sillä hollantilaiset suosivat omia maineikkaita pyörämerkkejään. Moni saapuu Haagiin töihin junalla ja jatkaa loppumatkan työpaikalleen pyörällä. Kokenut ryhmä haluaa löytää omat seikkailunsa, mutta usein retket sivuavat valmiita reittejä. usein pyörät pakataan alkumatkaa varten junaan tai auton katolle. On myös nautinnollista selviytyä parinkymmenen kilometrin noususta ja sen jälkeen lasketella alaspäin kuin siivillä laaksonäkymistä nautiskellen." Retkisuunnitelman tekeminen ja kopioiminen kaikille on vuorotellen jokaisen jäsenen tehtävä. Katupyöräily ei ole järin urheilullista, mutta Amsterdamin ruuhkan sykkeessä se tarjoaa jännittävämmän elämyksen kuin yksikään maaseutua kiertävistä idyllisistä pyöräreiteistä. Kerhon suosikkireitit kiertävät Pohjanmeren rannikon dyynialueita ja maan kaakkoiskolkan kumpuilevia metsäalueita. "Pitkällä matkalla ehdin tyhjentää mieleni ja rauhoittua. Fillareille on omat liikennevalonsa, mutta autoilijat näyttävät myös varovan pyöräilijöitä. Vähät varusteet kulkevat mukana pikkulaukussa, joka kiinnitetään ohjaustankoon. ,
Pyörää pidetään Hollannissa julkisena kulkuneuvona, mikä ei ole ihme, sillä kolmasosa ajoneuvoliikenteestä pyöräillään Amsterdamissa vieläkin suurempi osa. Juomapullo on tärkeä, mutta eväitä ei tarvita, sillä edullisia ruokailupaikkoja löytyy joka kylästä. "Pysäköintialueella kaksipyöräinen kannattaa merkitä näkyvästi, jotta sen erottaa tuhansista samanlaisista" Tamminen vinkkaa. "Pidämme eniten Ranskan vuorille tehdyistä reissuista maisemien ja rauhallisten teiden ansiosta
Usein nämä reitit kulkevat lehmien ja lampaiden laiduntamien pel-
tojen ja pienten metsien halki, kun taas toisinaan vesireittien ylitykseen tarvitaan lauttaa. Toisinaan voi valita myös
maisematyypin, jossa haluaa reitin kulkevan. Pyöräilyinformaatiota löytyy netistä läkähdyttävä määrä hakusanalla fietsen eli pyöräily.
Dyynit kutsuvat
Lomaviikon aikana ehtii hyvin siirtyä reitiltä toiselle junalla paikallisten tapaan. Eri järjestöjen reitit menevät osittain päällekkäin, joten niiden yhdistäminen käy helposti. Vuokratun kulkupelin voi palauttaa toisessa kaupungissa. Ne on tarkoitettu sekä retkeilyyn että työmatkojen liityntäliikenteeseen. Hyvät pyöräilyverkostot jatkuvat Hollannista Belgiaan ja ranskaan.
reitit on merkitty selkeästi maastoon.
78
RETKI syyskuu 2008. Osa teistä myötäilee ajoteitä omana erillisenä reitistönään. Reitit on suunniteltu huolellisesti nimenomaan vaativien pyöräilyharrastajien ja retkeilijöiden tarpeisiin. Risteykset on merkitty selkeästi maastoon. Kanavien varsilla kulkevat kapeat tiet on alun perin tarkoitettu hevosille, jotka vetivät tavaralasteja jokea pitkin. "Ilman reittikarttaa voi päätyä ikäville tieosuuksille tai eksyä, koska tiestö on todella tiheää. Piri Tamminen, joka työskentelee matkailualalla, suosittelee turisteille valmiita pyöräilyreittejä. Kiintoisiin maisemiin, jopa yllätyksellisyyteen, on kiinnitetty huomiota." Hollannin pyöräilyreitit kattavat peräti kilometriä. Tarjolla on myös pyöräreittejä, jotka kulkevat asemalta toiselle. Niitä ylläpitää matkailujärjestö VVV, jolla on turistineuvontapisteitä ympäri maata. Internetistä löytyy reittipalveluja, joiden avulla voi suunnitella ja tulostaa omia retkiä klikkaamalla valmiita solmukohtia. Arkipäivien aamu- ja iltaruuhkassa ajokkia ei kuitenkaan voi kuljettaa. Piri Tamminen ehdottaa ensimmäiseksi pyöräretkeksi reittiä Amsterdamista dyynireittiä numero länsirannikolla.
alankomaiden rannikon pituisella pyöräilyreitillä säilyy yhteys pohjanmerelle.
pyöräteillä, jotka kulkevat patoja myötäillen, voi törmätä myös lampaisiin.
pyöräkerhon jäsenet hakevat vaihtelua tasaisiin pyöräilyteihin lähialueen vuoristosta. Retkipyörän vuokra on noin viisi euroa päivässä pantin lisäksi. ANWB:n ja LF-kartat sekä VVV:n paikalliset pyöräilykartat löytyvät netistä, mutta kattavimmin niitä saa paikallisista toimipisteistä. Valitettavasti suurin osa reittiselostuksista on hollanniksi, mutta kartoista ja maasto-opastuksista saa selvää ilman kielitaitoakin. Myös valtion rautatieyhtiö vuokraa pyöriä sadalla suurimmalla rautatieasemalla. Nyt ne on varattu pyöräilijöille ja kävelijöille.
Opastetusti omille teille
ANWB:llä, eli Hollannin autoliitolla on reittejä ja karttoja kymmenille yli ja alle kilometrin pyörämatkoille. Pyörälippu junaan maksaa kuusi euroa ja se on voimassa koko vuorokauden. Landeijke Fietsroutes, eli LF-reitit tarkoittavat maan läpi ulottuvia pitkiä pyöräilyreittejä. euromatka
reittejä vaativallekin
pyöräretkelle Hollantiin ei tarvitse ottaa omaa ajokkia mukaan.
H
ollannissa joka kaupungissa ja kylässä on vuokraamo, josta saa mieleisensä polkupyörän. ANWB:llä on lisäksi monia pyörähuoltopisteitä reittien varsilla. Rajaseudulla reittejä jatkuu Belgiaan, Saksaan ja Ranskaan. Toiset taas johdattavat hiljaiseen maalaisympäristöön kauas muusta liikenteestä
Se päättyy pohjoisessa Helderiin, josta pääsee Texelin saarelle lautalla. eurolla tarjotaan myös aamiainen kotikeittiössä ja kaupan päälle voi udella lisää pyöräilyvinkkejä.
·
lisää tietoa netistä
Pyöräreittejä
www.anwb.nl www.fietsenplatform.nl www.fietsenbond.nl www.fietsen. J. Tavatuista yli lajista valtaosa pesii saarella. Hollannin vuoristo, joka on osa Ardenneja, kohoaa siellä reiluun metriin.
Korkeuserot eivät tarjoa haasteita pyöräilijälle, mutta pyöreä ja kumpuileva maasto virkistää tasamaalla ajelun jälkeen. Metsäiset Ardennit jatkuvat Belgiaan, samoin kelpo pyörätiet. Rannikon pyörätie on myös osa koko Pohjanmeren ympäri kulkevaa pyöräilyreittiä, joka on kilometriä pitkä. Tulvassa sai surmansa hollantilaista, mikä käynnisti nykyisten patojen rakentamisen.
vaihtelevaa maastoa
Hollantilaissuomalaisen pyöräkerhon, U. Rannikolla sijaitsee myös monia luonnonsuojelualueita kuten Nationaal Park ZuidKennemerland. Sen pituus on kilometriä ja alkupiste Beverwijkissä, jonne on noin minuutin matka junalla. Äskettäin avattiin uusia, tutustumisen arvoisia reittejä Veluwessa EU:n tuella. Tämän päälle matkaa voi jatkaa Waddenzeeta kiertävällä LF -reitillä. Waddenzeellä kasvatetaan ostereita, jotka olivat aikai-
semmin paikallisten arkiruokaa. Metsät peittävät vain kymmenesosan maasta. Yleensäkin maan itäisissä osissa on paljon viehättäviä, metsäisiä luontoalueita, jotka sopivat erinomaisesti retkipyöräilyyn. Etelässä LF ylittää meren monin paikoin patoja pitkin ja kulkee läpi Zeelandin, jossa on vuoden suurtulvan muistomerkki ja museo. Nämä luonnon muokkaamat penkereet estävät merta tulvimasta takanaan sijaitseville asutuille alueille. Groningenissa kasvaa myös pieniä metsäalueita, jotka ovat harvinaisia Hollannissa. Hollannin rannikolla voi bongata paitsi luontoelämyksiä myös maan tyypillisiä nähtävyyksiä kuten tuulimyllyjä, kukkapeltoja ja kalastajakyliä. Cyclingin, suosikkireittejä mutkittelee Limburgissa, kapealla kaistaleella, joka rajoittuu Saksaan ja Belgiaan. Vrienden op de Fiets -säätiöön liittymällä saa yhteystiedot pyöräilyharrastajista, jotka majoittavat fillariretkeilijöitä koteihinsa. Tunnelma Friisinmaan avarilla polderipelloilla yksinäisine maataloineen ja raskaine pilvitaivaineen on edelleen samanlainen kuin vanhoissa hollantilaisissa maisemamaalauksissa. Aikaa kannattaa varata myös hiekkarannoille, jotka näkyvät rannan tuntumassa kulkevalta pyörätieltä. Dyynit omaperäisine kasveineen ja eläimineen ovat meren, tuulen, eläinten ja ihmisten muovaamia, ja vanhimmat niistä jopa tuhansia vuosia vanhoja. Jos aikaa on enemmän ja pitää meren läheisyydestä, voi suunnata rannikkoa kiertävälle LF1-reitille. www.holland.com www.gpstracks.nl
.nl
Li
79
www.cycletourer.co.uk www.MTBroutes.nl
rannikkoreitiltä voi poiketa vilvoitteleviin aaltoihin koska tahansa.
pyöräilijällä ei ole vaaraa eksyä edes Friisinmaan alavilla poldereilla.
Majoitusta
www.natuurkampeerterreinen.nl www.vriendenopdefiets.nl
RETKI syyskuu 2008. Jos pyöräretkillä aikoo yöpyä teltassa, luonnonläheisimmän telttapaikan löytää Natuurkempeerterreinen leirintäalueilta, joita on satakunta eri puolilla Hollantia. ANWB:n kartoissa alueelle esitetään useita reittejä ja niitä yhdistämällä retkelle saa lisää pituutta. Pohjoiset muuttajat levähtävät siellä syksyisin matkatessaan kohti etelää. Siellä on väljempää kuin kansoitetulla länsirannikolla. Sisätiloissa yönsä viihtyvälle tarjotaan monentasoisia ja -hintaisia mahdollisuuksia majoittua. Hollantilaiset nimittävätkin polder-vaihteeksi raskainta vaihdelevyä, jolle on käyttöä nimenomaan näillä pannukakkumaisilla tasangoilla. Pyöräkerho teki viime syksynä pitkän viikonloppuretken, joka suuntautui Groningenin maakuntaan Koillis-Hollannissa. Pitkin rantaviivaa näkee myös merkkejä toisesta maailmansodasta saksalaismiehityksen ajoilta. Texel on yksi pohjoisrannikon hiljaisista dyynisaarista, joilla viihtyy lomailijoiden lisäksi paljon lintuja
talvella Ahtia voi narrata pilkillä. ostetun saaliin saa ammattilaiselta ruodottomana fileenäkin, jos epäilee omia perkuutaitojaan. Suosituilla paikoilla säännöllisin väliajoin istutetut kalat nyitään nopeasti kuiville, mutta syrjäisemmillä kalavesillä saalista riittää tasaisemmin. kirjolohta karkaa vesistöihin myös
kasvatuslammikoista ja verkkoaltaista. reissukokki nauttii myös rasVaisen kalan takuuVarmasta mausta.
V
Kuva erkki NuutiNeN
illinä erämaajoessa vaeltava lohi on jokaisen harrastajakalastajan unelmasaalis. Jos retkeilijä haluaa ehdottomasti nauttia lohiherkuista, kannattaa ennen reissua poiketa varmalla apajalla lähikaupan tai kauppahallin kalatiskillä. Joen lisäksi lohta uistellaan mereltä ja järvenseliltä, mutta tällöin saalis jää helposti tottumattomalta kalastajalta saamatta.
lohikeitto maistuu myös pienelle kriitikolle.
lohesta ei jää mitään tähteeksi, sillä pää ja selkäruoto käytetään kalaliemeen.
Virkistyskalastajien iloksi moniin retkeilyalueiden lampiin on istutettu kirjolohta. Joskus kannattaa silti haastaa itsensä kalankäsittelytestiin ja valita tiskiltä kokonainen lohi.
Kaikki käyttöön
taidolla tai tuurilla napattu jalokala pilaantuu nopeasti kesähelteellä, joten kalastajan ei pitäisi kiskoa rannalle enempää punalihaista apetta kuin mitä seurue pystyy syömään. RETKIkeittiö
T E K sT I j a K u vaT J o e l A h o l A
saaliskala sapuskaksi
PunertaVa Väri saa lohen näyttämään houkutteleValta retkilautasella. Vaihtoehtona on kuljettaa isoa puupyttyä ja runsasta suolavarastoa, mutta harva kalastaja turvautuu enää entisajan säilytysmenetelmiin.
80
RETKI syyskuu 2008. l o h ens o u t aja t oi v o o jopa yli 20-kiloisen koukkuleukaisen kojamon iskevän veneen perässä matkaavaan vaappuun. kirjolohi nappaa pienen vieheen lisäksi perhoon ja onkeen
lisää keitokseen paloitellut perunat, porkkanat ja sipulit sekä suola ja maustepippurit. käännä lohipalat ja paista ateria kypsäksi.
nahallinen lohifilee (vatsapala) suolaa sitruunapippuria rasvaa paistamiseen
saVustettu Juustokala
nahallinen lohifilee suolaa sinihomejuustoa
ripottele lohen päälle suolaa. ripottele pinnalle hieman suolaa. taita lohipalat medaljongeiksi ja ripottele päälle suolaa sekä sitruunapippuria. lohesta loihditut
raPeat nahkaPalat
lohennahka rasvaa suolaa
haihduta ylimääräinen neste poistamalla kattilan kansi. levitä vetelä nahka nuotiopaikan ritilälle suomustettu puoli alaspäin. Viimeistele annokset ripottelemalla kalan pinnalle hienonnettua tilliä.
kotoa kannettu kalakin pitää kesällä valmistaa ensimmäisen retkipäivän aikana. lisää tarvittaessa vettä tai neljälle
kaiverra puolimetriseen lautaan, lankkuun tai pölkkyyn puukonkärjellä pieniä reikiä lohifileen kokoiselle alueelle. kypsennä, kunnes kalan pinta ruskistuu kauniiksi ja liha irtoaa vaivatta nahasta.
PannumeDalJonGit
loimulohi
VäliJärVen lohikeitto
g ruodotonta ja nahatonta lohta , l vettä (kalaliemikuutio) suolaa maustepippuria isoa perunaa porkkanaa sipulia pala purjoa tai muutama ruohosipuli pari lipstikanlehteä dl ruokakermaa tilliä
laita kalanpää, selkäruoto, evät ja muut perkuutähteet kannelliseen kattilaan. rasvainen ja helposti mureneva lohi valmistetaan usein nahan kera, jolloin kala pysyy ryhdissä. Veistele noin 5 senttimetriä pitkiä teräviä tikkuja, jotka sopivat tekemiisi reikiin. Perinteisen loimutuksen lisäksi saaliskalan valmistus onnistuu lettupannulla tai savustuspussissa, joka kulkee kevyesti repussa. Viimeistele soppa hienontamalla pinnalle tilliä.
Suomusta kalanperkuusta yli jäänyt lohennahka ja sivele sen pintaan rasvaa. Aseta ateria kypsymään nuo-
nahallinen lohifilee (pyrstöpala) suolaa sitruunapippuria
leikkaa fileestä noin neljä senttimetriä leveitä viipaleita. Juustoa voi olla runsaasti, sillä savu miedontaa sinihomeen voimakasta makua. medaljongit kypsyvät tasaisesti retkipannulla.
loimulohen, medaljonkien ja savustetun kalan lisukkeeksi sopivat muusi tai keitetyt uudet perunat. Alkupala on valmis, kun lohennahka on muuttunut täysin jäykäksi levyksi.
tion loimuun siten, että fileen paksumpi pää on lähempänä tulta. ripottele kalan päälle suolaa ja sitruunapippuria. keitä reilut viisi minuuttia ja kaada joukkoon kerma. Viillä palaset vielä puolivälistä kahtia mutta ainoastaan nahkaan asti. lisää reilunkokoiset lohikuutiot, kun perunat tuntuvat kypsiltä. Päätä ei kannata kiikuttaa vielä kompostoitavaksi, vaan kiduskannen
alta kaapaistaan sormenpäällä poskilihat parempiin suihin. Paistoon sopii parhaiten hiillos tai pieni nuotio. keitoksen voi lusikoida kirkkaana tai ehostaa sitä kermalla. Murenna sinihomejuustoa kuorrutukseksi kalan pintaan. Suolauksen voi tehdä maastossakin, mutta graavilohen valmistus vie kolmisen päivää, ja lämpötilan pitäisi olla lähellä jääkaapin lukemia.
reseptit
·
RETKI syyskuu 2008
81. Naulaa lohi puutikuilla paikoilleen nahkapuoli alustaa vasten. lisää vesi ja keitä kalalientä puolisen tuntia nuotiolla. Voit tehdä kalaliemen myös valmiista liemikuutiosta. heitä soppaan vartin kiehumisen jälkeen hienonnettu purjo tai ruohosipuli sekä lipstikka. kypsennä kalaa varttitunti hiilloksella tai nuotion paistoritilällä.
lohennahkaa ei kannata jättää tähteeksi, sillä siitä paistuu nuotiopaikan ritilällä rapea alkupala. Siivilöi liemi tai poista perkeet keitosta reikäkauhalla. keitto on valmis, kun kerma kuplahtaa muutaman kerran. Perkeistä irtoaa keitinveteen runsaasti terveellistä rasvaa ja herkullista makua. ujuta lohi savustuspussiin ja sulje huolellisesti, jotta sisälle syntyvä savu ei pääse pakoon. kalan etäisyys liekeistä on sopiva, kun pystyt vielä laittamaan paljaan käden lohen ja nuotion väliin. kotona valmistettuihin eväsleipiin kannattaa kokeilla kylmäsavustettua tai graavisuolattua lohta. Vanha sananlaskukin tiesi piilottelevista herkuista: "Pää pyytäjälle!" kalaliemi käytetään keiton perustaksi. keittokalasta tähteeksi jäävää nahkaa ei kannata heittää pois, vaan sen voi
suomustaa ja grillata rapeaksi alkupalaksi nuotiolla. Grillauksen edetessä nahka kuivuu vähitellen rapeaksi korpuksi, jonka jälkeen se irtoaa helposti paistoalustastaan. lohesta ei jää tähteeksi kuin sisälmykset, sillä pään, selkäruodon ja evät sekä fileoinnissa irrotetut vatsaruodot kannattaa keittää kattilassa erinomaiseksi kalaliemeksi. Sihdiksi kelpaa pari taitettua kuusenoksaa. liemestä erotetaan ruodot ja muut jätteet siivilöimällä neste toiseen kattilaan. kuumenna rasvattu pannu nuotiolla ja aseta medaljongit paistumaan maustettu puoli alaspäin. Vaikka jotkut keittävät sopan pelkistä kaloista ja suolasta, monipuolisempaan ateriaan kannattaa lisätä perunaa ja kasviksia. Nahka näyttää takertuvan ritilään, mutta älä yritä irrottaa sitä. Paista muutamia minuutteja ja mausta samalla yläpuolelta
Toisaalta rauhallinen kerronta sopii aiheeseen, eikä riippumaton virittäminen puiden väliin tehosteita edes tarvitse. Muuten mainiota kirjaa latistaa sen tekostadilaisuus etenkin, kun osa kohteista ei edes sijaitse Helsingissä vaan Espoossa ja Vantaalla.
Lasten Helsinki snadien Stadi, Retkiopas lapsiperheille, Minni Niemelä, Martti Uusinarkaus ja Kirmo Wartiovaara, Tammi 2008
·
johdattaa lukijan kasvien ja sienten kiehtovaan maailmaan. Levyt tutustuttavat luonnossa liikkumiseen monelta kantilta. Uutuus ei käsittele lajintunnistusta, joten se ei korvaa perinteistä kasvikirjaa. Jokaiseen kohteeseen suositellaan matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla. Suomalaisista huippubiologeista, tutkijoista ja asiantuntijoista koostuva kirjoittajakaarti selvittää lukijalle myös kasvien ja sienten evoluutiota, rakennetta, luokittelua, lisääntymistä ja leviämistä. Varustetietous ja koulutus -osiot kattavat perinteiset erätaidot, mutta opettavat myös kerrospukeutumisesta ja ohjaavat käyttämään uusimpia keittimiä sekä myrskysäkkiä. Jotkin erilaiset ajattelutavat tosin huvittavat, kuten risumajan rakentaminen aukiolle silloin, kun vieressä on houkutteleva metsä. Upeilla kuvilla ryhditetty opus ei sovellu retkeilijän reppuun, sillä järkälemäinen teos painaa lähes kaksi kiloa. Snadien Stadin lähes kohteessa on valinnanvaraa. Vaikka Gawleta esitteleekin erätaitoja brittiläisittäin, opit ovat pääpiirteittäin sovellettavissa Suomeen. Neliosaisen sarjan esikoinen kertoo kasvien merkityksestä sekä ihmiselle että luonnolle. Se auttaa kuitenkin luonnossa liikkujaa ymmärtämään kasvimaailman ja meitä ympäröivän luonnon tapahtumia paljon paremmin kuin tavallinen lajinmääritysopas. Sen tarkan paikan löytää kulkemalla kolmen vihjepaikan kautta koordinaattien mukaan. Asiat esitetään ja näytetään niin selkeästi, ettei selostusta välttämättä aina edes tarvitse. Muun muassa Suomenlinnasta mainitaan parhaat eväänsyöntipiilot ja muistutetaan taskulampun tärkeydestä pimeitä luolia kolutessa. Tiedot kasviharrastajan välineistä, kasvien piirtämisestä ja valokuvaamisesta täydentävät kokonaisuuden. Kirjat
K O O N N N U TJ O P P E R A N TA NTA KOO U T JOPPE
Perheretkeilijän pääkaupunkiseutu
Painavaa asiaa
UUDEN suurteossarjan aloittava Kasvit
Erätaitoja ruudulta
HELSINGIN ulkoilutarjontaan keskitty-
·
vä opaskirja esittelee kattavasti seudun leikkikentät, reippailukohteet ja museot lapsen perspektiivistä. Varoitustekstit erilaisista vaaroista esiintyvät filmissä aina tarpeen mukaan. Vuonna ilmestyvän Kasvit-sarjan neljäs osa esittelee erilaisia ympäristötyyppejä, joihin perehdyttäviä retkikohteita luvataan ehdottaa eri puolilta Suomea.
Kasvit 1, Mikko Piirainen (päätoimittaja) Weilin+Göös 2008
TEKSTI JOEL AHOLA
IKÄNSÄ eränkäyntiä harrastanut Peter Gawleta kertoo verkkaiseen tyyliinsä retkeilytaidoista kuuden dvd:n verran. Aineiston kuvaus ja leikkaus ovat selvästi laadukkaampia kuin tyypillisissä kotivideoissa, mutta televisioyhtiöiden ohjelmien tekniselle tasolle erätaitopariskunnan kyvyt eivät yllä. Kuvauksesta vastaa hänen vaimonsa Julie. Opas neuvoo, milloin kuhunkin paikkaan kannattaa mennä ja paljonko pitää varata aikaa. Meikäläinen eränkävijä pystyttäisi suojaisan leirinsä puiden alle ja rakentaisi sinne majoitteensakin.
·
Basic Bushcraft and Survival 16 DVD, Peter Gawleta, Birch Tree Productions 20052007, www.birchtreeproductions.co.uk
82
RETKI syyskuu 2008. Silti opaskirjassa täytyisi ehdottomasti olla edes auttava aluekartta kohteineen. Kohteiden kartan voi katsoa internetistä Google Map -sivuilta, mikä on hauska oivallus. Retkeilijä odottaa innokkaasti etenkin kirjasarjan viimeistä osaa. Filmien kieli on englanti, mutta kuvaa seuraamalla sisällön ymmärtää välttävälläkin kielitaidolla. Sujuvaa ja asiantuntevaa tekstiä lukee mielellään lepotuolissa, mutta maastokäyttöön kirjaa ei ole tarkoitettu. Kirja on selkeä ja pirteästi tehty mutta väkinäinen slangin vääntäminen tuntuu kiusalliselta. Teos sisältää lapsille erilaisia tehtäviä, joista kiehtovin on geokätkentäaarre
Tästä syystä Elon kuvissa ei ole oleellista niiden valokuvauksellisuus tai tekninen viimeistely, vaan iloinen meininki aidoissa tilanteissa. Nykypäivää kohden tultaessa kertominen muuttuu tarinaa tärkeämmäksi. Jokaiselle sienelle on oma korttinsa, jossa on kuvan lisäksi runsas ja monipuolinen tekstiosuus. Kuvakirjamainen teos on kunnianosoitus erämaalle, josta tuli pääkaupunkiseutulaisten kansallispuisto. Jokaisesta sienestä kerrotaan myös sen esiintymisalueet sekä annetaan vinkkejä niiden käyttöön ja säilytykseen. Lukijalle annetaan vinkkejä tutustumisen arvoisista kohteista. Kirjaa voi lukea maastossa vaivattomasti, ja postikorttikokoiset sivut on laminoitu sekä kiinnitetty yhdestä kulmasta toisiinsa. Jos teos sisältäisi Suvannon kylästä lisää taustatietoa ja yksityiskohtia sekä ajankuvaa, se olisi kiinnostava teos Lapista.
·
Suvanto Samoilua ja kalastelua etelästä pohjoiseen, Antti Aho, Hipputeos Oy 2008
NÄPPÄRÄÄ teosta tituleerataan ensimmäiseksi säänkestäväksi sienikirjaksi. Lakki, lakin alapinta, jalka ja malto kuvaillaan kattavasti, jotta erehtymisen vaara olisi mahdollisimman pieni. Lapin sodan tuhoilta säästyneen kylän miljöössä ja arkkitehtuurissa riittäisi tutkittavaa ja kuvattavaa. Kauniit luontokuvat esittelevät Nuuksion aluetta eri vuodenaikoina pienien tekstinpätkien höystämänä. Kirjoittaja kertoo istuneensa pirteissä ja kuljeskelleensa alueella, mutta on saanut teokseensa seudun rakennuksista vain ulkokuvia sekä ihmiskohtaloista muutaman tarinan. Mukaan on saatu pieni varusteluettelokin. Se ei kuitenkaan ole niin ylivertainen, kuin luvataan. Kirjoittaja tarinoi leppoisasti kalastusreissuista ja kuljeskelusta Lapin eri kolkilla. Kirjan parasta antia ovat kotialbumimaiset valokuvat ihmisistä luonnossa. Kalastusmatkat selvästi etelämpänä eli Toisvedellä ja Oriveden Eräjärvellä ovat vain täytemateriaalia Lappia käsittelevässä kirjassa. Kokonaisuus voisi olla parempi, jos tarinat vanhoista retkistä ja seikkailuista kulkisivat alue-esittelykierroksen ja luontokuvien kanssa yhtä matkaa kirjan alusta alkaen.
Nuuksio vaellusseikkailua järviylängöllä, Kari Elo, www.nuuksiokirja.fi 2008
·
Säänkestävä sienikirja, Sirpa Anita Ollonberg, Finable Oy 2008
RETKI syyskuu 2008
83. Vihreät sivut eivät likaannu helposti, mutta tummaa taustaa vasten vaaleaa tekstiä on paikoin hankala lukea.
·
ajoittuvat viiden vuosikymmenen ajalle. Nyt se on johdanto Antti Ahon vaellus- sekä kalastusretkiin Lapissa -luvun lopulta lähtien. Säänkestävä sienikirja on näppärä uutuus, joka kulkee helposti taskussa tai sienikorissa. Vuosien varrella näpsäistyjä kuvia ei tekijän mukaan ole otettu julkaisumielessä, vaan ne ovat omaksi iloksi tallennettuja ajankuvia. Samoilua ja sukulaisia
SUVANNON kylä Pelkosenniemellä
Sieniä sateella
Iloisesti Nuuksiosta
K ARI ELON kokemukset Nuuksiosta
voisi olla riittävä aihe kirjalle. Ajankuvaa ja varustekuvauksia on mukava lueskella, vaikka painotus tuntuukin olevan kalasaaliissa. Kirjoittaja aloitti alueen koluamisen partiolaisena -luvulla, mikä tuo perspektiiviä tekstiin. Ahon kirjaa vaivaa sekavuus, sillä kaikki aineisto on nyt ahdettu yksiin kansiin. Tuntuu, kuin kirjoittaja ei arvostaisi vanhoja muisteluitaan tai käyttäisi niitä vain loppuosan täytteenä. Sisäpiirivitsit vaikuttavat pikemmin noloilta kuin kiinnostavilta tai hauskoilta. Matkat ovat sopivasti erilaisia, jottei kertomus jää junnaamaan paikalleen. Viuhkamainen nide tuntuu aluksi hyvältä, muttei ole kätevä käytössä: kierreselkäisenä siitä saisi haluamansa sivun esille paremmin. Kunkin lajin kohdalla kerrotaan myös näköislajeista, jotka ovat tunnistamisen kannalta tärkeitä. Muuten erinomaista kirjaa vaivaa ainoastaan jäsentelyn sekavuus. Kuvakierros esittelee Nuuksiota alueittain, ja kirjan loppuosassa muistellaan retkiä vuosien varrelta. Kirjasessa esitellään kauppasientä, jotka kasvavat Suomen luonnossa
Miehistöjen juttuja on Ison Vasikkasaaren laiva on lasISON VASIKKASAAREN poluista osa hauska kuunnella salaa yläilmoista tattu lapsilla, sillä ulkoilukohdetta on sopii liikuntaesteisille, ja saarella on omasta kalliopiilosta. Sinne pääsee suoraan myös Suotyt kiertävät saarta ja antavat sille menojalta ja Matinkylän Nokkalasta. Espoon omistamassa keltaisessa talosIson Vasikkasaaren laiturin vieressä kyltit muistuttavat, ettei sa yksityinen ravintolayrittäjä pyörittää todella tunnelmallista telttailu ole täällä sallittu. Ison Vasikkasaaren eteläisillä rannoilla voi viettää lepohetken omassa rauhassa.
ISO VASIKKASAARI ESPOON EDUSTALLA HAASTAA HELSINGIN ULKOILUSAARET, JOILLA ON USEIN AIVAN LIIKAA VÄKEÄ.
L
Iso Vasikkasaari on viehättävä päiväretken kohde, jonka ympäri kiertää tunnissa kahdessa. ta, viisi puuceetä, kaksi uimarantaa Siisteissä keittokatoksissa kelpaa ja leikkipuisto pelialueineen. kangasmetsä kallioineen ja mustikkamättäineen tuntuu olevan Reittivene Isoon Vasikkasaareen lähtee Haukilahkaukana mantereen vilinästä, vaikkei olekaan. Pienen tovin päästä saavutaan määränpäähän. ja pääsevät yllättämään repun päällä peräti kolme tasokasta keittelykatosnuokkuvan maakravun. Myös pöytävalta. tilata maittavan aterian. Melojat sen rakennettu etenkin perheretkeilijöiinva-wc. Siellä hupenee kuitenkin ihan helposti koko päivä, sillä reissussa ei hätäillä vaan elvytään lungisti leppoisan lähiretkeilyn hengessä. Matkaa tehdään laiskasti ja hartaasti, välillä kahvia hörppien ja meri-ilmaa haistellen. Kuiva uima-asut näin aurinkoisella kelillä. Kesäravintolan lisäksi Isossa Vasikkasaaalue. toutumista. Moni pääkaupunkilainen säntää Helsingin Seurasaareen tai Suomenlinnaan merielämyksien toivossa, mutta luonnosta ämpimät pullat ja tuore kahvi tuoksuvat repussa. Edessä odottaa rauhoittava saarielämä vehreissä keiJos retkimuona sattui jäämään mantereelle, Gula Villasta voi taissa. vesitorni. Makkarat paistetaan, jos tulee nälkä. la ja Stora Herröllä saa yöpyä teltassa ihan vapaasti.
Lunkia saarielämää
84
RETKI syyskuu 2008. Kielto on välttämätön, sillä muuten kesäbistroa. Monessa saaressa kauempana merellä, kuten Gåsgrundilressa palvelee kahvila. GrilliVeneen puksuttaessa eteenpäin vuoroa ei tarvitse odotella, sillä useimmat lähtevät Isoon Vasikalkaa aikuistakin hymyilyttää, sillä meren henkäys tuntuu mukakasaareen piknikmeiningillä valmiit eväät kassissa. Taakse jäävät Otaniemen talojättiläiset ja Haukilahden tilaa riittää reissuruuan nauttijalle. Aamupäivällä laiturilla seisoo kymRantakallioilla hypnotisoituu suomeniä ihmisiä, mutta Suomenlinlaveden loiskeesta, eivätkä siellä naan vievän lautan vellovasta ihmisPyörillä täällä pörräävät veneet häiritse renmassasta ei ole tietoakaan. Murkina maistuu, mutta ihastuttavasta tunnelmasIsosta Vasikkasaaresta kehkeytyisi liian väen pilaama leirintäta saa maksaa tuhdisti. paistella ja maistella herkkuja. nauttiva talsijan kannattaa suunnata Isoon Vasikkasaareen. Paljon muuta Se on rakennettu helpoksi kulkea ja nauttia, mutta maisei helppoon lähiretkeen tarvitakaan, paitsi ehkä tiaisiksi on jätetty mahdollisimman paljon aitoa luontoa. eksoottisen säväyksen. Upeat rantaniiden rannasta kerran tunnissa. päiväretki
Päivä meren huomassa
T E K ST I J A K U VAT S U S A N N A C Y G N E L
Nina Rouvinen tutkii Luka ja Nooa Mikkasen kanssa, mitä kallion koloissa elelee. Siellä voi myös työnnellä sijaan lipuvat rantaan ihan vaivihkaa tä ajatellen: hehtaariin mahtuu lastenvaunuja
Stora Herrön ( , ha) rannat peittyvät enimmäkseen kallioon, mutta itärannalla on hiekkaisia lahdelmia rantaniittyineen. Piskuisella Rövargrundetilla ( , ha) välkehtii eksoottinen sisälaguuni. Lisää tietoa: www.espoo.fi -> liikunta ja ulkoilu
SAARISTOVENEET kuskaavat Espoon saaristoon kolmasti
Re
Espoo
Hiekkateiltä poiketaan metsän siimekseen treenaamaan tasapainoaistia ja hyppimään juurakoiden yli. Hikinen olo pistää haaveilemaan uintikierroksesta ennen iltaa. Sitä ennen tehdään vielä pieni sporttinen kiemura ja koukataan metsän keskellä nousevalle näköalatornille. Korkeasaari ( , ha) on metsäinen ulkoilusaari kapeine rantaniittyineen. Kaparen ( ha) tunnetaan kalliomänniköistään, sileistä kallioistaan, pienistä lammikoistaan ja rantaniityistään. Viimeistään tässä vaiheessa kulkija hengähtää merimaiseman kauneutta ääneen tällainen unelma näin lähellä. Sinne mahtuu vain muutama teltta. Kaikki palvelut puuttuvat, eikä telttailua sallita. Nyt on jo aivan välttämätöntä kaivaa kahvitermos ja pullat esiin. Siellä ei saa telttailla, mutta omassa veneessä voi yöpyä. Mutta vielä ei palata sinne, sillä nyt meri kutsuu kylpemään.
·
RETKI syyskuu 2008
85. Teltan voi pystyttää pohjois- ja itärannoille. Se sopii vaikka melontareissun lepopaikaksi, ja viipyä voi yön yli. Matalalla Knapperskärillä ( , ha) voi todella aistia meren läheisyyden. Torra Lövö ( , ha) on kallio- ja louhikkorantainen ulkoilusaari sileine kallioineen ja niittyineen. Tvijälp ( , , ha) Westendin edustalla esittelee anteliaasti koreita rantaniittyjään ja vaihtelevaa luontoaan. Etenkin lapset kokevat tarpomisen pikkupoluilla jännittäväksi vaihteluksi. Mäntyjen latvustojen yläpuolelta siintää kauas, eli etelässä etäämmälle saaristoon ja pohjoisessa Otaniemeen sekä muihin kaupunginosiin. Lapset alkavat kerätä käpyjä kivien koloista. Silokallioiden lomaan saa pystyttää teltan. Useilla Espoon kaupungin ulkoilusaarilla on laituri kiinnityslenkkeineen, keittokatos polttopuineen, kaivo ja jätehuolto. Silokalliot johdattavat kimmeltävän meren rantaan, ja jokaiselle halukkaalle löytyy oma poukamansa. Mustikka- ja puolukkakankailla kalliomäntyjen katveessa elo maistuu makoisalta. Gåsgrund ( , ha) on suosittu telttailusaari, jonka maasto vaihtelee silokallioista reheviin niittyihin, kuivaan kangasmetsään ja pohjoisrannan hiekkarantoihin. Tulentekopaikka on, mutta muut palvelut puuttuvat eikä telttailua sallita. Bylandet ( , ha) sijaitsee Kirkkonummen puolella Porkkalan edustalla ja on oiva tukikohta veneilijöille. Retkiä muille ulkoilusaarille
Näköalatornista erottaa niin Espoon rannikon tornitalot kuin ulkosaaristonkin piirteet.
Näkymiä kauas
Saaren eteläosassa patikoidaan henkevien rantaniittyjen vieritse koukeroisten mäntyjen katveeseen. Aivan Ison Vasikkasaaren eteläkärjessä on näköalapaikka, johon on pystytetty omatoimikahvipöytä korkeita paikkoja rakastaville. Muille ulkoilusaarille pääsee meloen, purjehtien tai vaikka soutaen. Aikuiset päätyvät tuijottamaan kauas merelle, eivätkä sanat pysty kuvailemaan tätä vapauden tunteen täyttämää hetkeä.
·K A R TAT
päivässä Otaniemestä ja Kivenlahdesta: Isoon Vasikkasaareen, Stora Herröseen, Rövarenille ja Gåsgrundetille. Rövaren ( , ha) kallioineen ja kivikkorantoineen kiehtoo retkeilijöitä ja telttailijoita. Siellä saa telttailla
Katso Retki 7/2004. lähetyskulut)
6
Vanhat lehdet 5 /kpl ut sis. www.eramaankulta.fi
86
RETKI heinäkuu 2008
Taita, nido päästä yhteen ja postita.. lähetyskul
6, 7, 8
4,
5,
(norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 )
Hintoihin lisätään postituskulut.
Kestotilaus (6 nroa) 37 Määräaikaistilaus (10 nroa) 70 Lahjatilaus, kesto (6 nroa) 37 Lahjatilaus, määräaikainen (10 nroa) 70
4,
5,
6,
7,
8
5,
6,
7,
8,
9,
10
5,
6,
7,
8,
9,
10
p. Mukana aitoustodistus. markkinapaikka TILAAN!
Retki-lehden lippis 13,90 sininen musta punainen Retki-lehden T-paita 24 S, M, L, XL Musta Punainen S, M, L, XL kpl Retki-lehden Buff 14,90 kpl Retki-lehden vyö 13,90 kpl Retki-lehden turvalippu 7,90 kpl Säilytyskansio 10,90 kpl Testinumero 2 10 kpl Testinumero 3 10 kpl Testinumero 4 10
Retki-lehden lukijatarjous: Uutuuskirja erikoishintaan!
Pär Nilsson & Christel Schröder
Vanhat numerot
2000 5,89 1, 2, 3 2001, 5,90 1, 2, 3, 2002 5,90 1, 3 2003 6,50 1, 2, 5, 2004 7,10 1, 2, 3, 2005 7,10 1, 2, 3, 2006 7,10 2, 3, 4, 2007 7,10 2, 3, 4, 2008 7,10 1, 2, 3,
RETKIRUOKAA
4,
5,
6
RJOUS! KESÄTAkuun loppuun assa elo
voim
Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai pariin hutaistuun eväsleipään. Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä. Taikariipus suojaa retkilläsi.
Uniikki kaulakoru
Outdoor Media Oy Retki-lehti
Vastauslähetys sopimus 5010660 15101 Lahti Tarjoushinta Retken lukijoille
Tilaajaan allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilauksen allekirjoittaa huoltaja)
79 + toimituskulut
Lahjatilauksen saajan nimi Katuosoite/vanha osoite Postinro ja -toimipaikka/vanha postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti
Kullankaivaja Jukka Kelan perinteisin menetelmin kaivamat kultahiput painavat noin 0,5 grammaa. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi
4,
5
Toimitustiedot/Osoitteenmuutos
Tilaajan nimi Katuosoite/uusi osoite Postinro ja -toimipaikka/uusi postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti
Retki on maksanut postimaksun puolestasi
Lemmenjoen Pehkosenkurun kullasta. Atena · Sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis. Toimitetaan kelorasiassa. Riipuslenkki on 14 karaatin kultaa
VIKA
ON SIKA!
SCORPIONSTORESTA KAUPPAKATU 29, VARKAUS SCORPIONSTORE.NET
Maahantuonti ja markkinointi: Vokant Management Oy · 09-6124 0082
BIKE LANETIST BIKE PLANETISTA BIKE PLANETISTA NETI IST HELSINKI, ESPOO, UL HELSINKI ESPOO, OULU HELSINKI, ESPOO, OULU I, WWW.BIKEPLANET.FI WWW BIKE LA WWW.BIKEPLANET F WWW.BIKEPLANET.FI EPL
Lämpimänä joka säällä
Pehmeä merinovilla hengittää hyvin eikä hiosta
Luonnon laatua koko perheelle
Uusi kuvasto ilmestynyt
Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi
Melonnan erikoisliike Espoossa.
North-West Import Oy
Erikoistarjous Retki-lehden lukijoille!
ien Kaikk jen to telt äiti!
Testivoittaja kanootit ! Retki lehti 4/04 Wenonah Sundowner Erä lehti 7/06 Wenonah Spirit II
Vesitiiviit reput, pyörälaukut, karttataskut, kameralaukut, kuivasäkit ym.
Sammalkallionkuja 3 B, 02210 ESPOO puh. 03-752 56 96
ERÄ-LINDROOS
www.northwestimport.fi
RETKI heinäkuu 2008
87. (015) 510 140 GSM (0500) 508 184, www.sgs-sports.fi
Retkeilyn tavaratalo
Launeenkatu 84 15610 Lahti p. 09-4114 4902 gsm. 0400-538 096
SPORTS GEAR SERVICE
380,- (529,-)
Akka R/S 2
AVOINNA: MA-PE 9-18, LA (9-15) Pappilankatu 3, 57100 SLN, puh
Etelässä voidaan ihailla monia ketokukkia, mutta Lapissa valmistaudutaan vähitellen ruskan väreihin. MM-ROGAINING Karulan kansallispuisto, Viro Lajin kahdeksannet maailmanmestaruuskisat suunnistetaan Etelä-Viron maastoissa. www.siida.fi 1.1.2009 SAAKKA TIIBET Museokeskus Vapriikki, Tampere Näyttely esittelee Himalajan rinteillä asuvan kansan kulttuuria. SAAKKA PAULAHARJUN TENO 1925 Hotelli Luossajohka, Utsjoki klo 1416 Valokuvanäyttely tutustuttaa Samuli ja Jenny Paulaharjun venematkaan, joka alkoi vuonna 1925 Angelista Jäämereltä. Näyttelyä täydentävät Minna Saastamoisen kesäkuussa 2008 ottamat kuvat samoilta paikoilta. Vaativaan koetukseen ilmoittautuminen on päättynyt. www.rukapalvelu.fi
Liikkumaan
31.8. KALEVAN KIERROS 2008 Hinnerjoki 2025 km Vuotuisen kestävyyskisasarjan suunnistusosuus käydään eteläisen Satakunnan maisemissa. Kalenteri
KOONNUT M ArKO TAAVILA
Syksyä kohden
ELOKUUN puolivälissä alkaa yksi parhaimmista retkeily- ja ulkoilusesongeista. HANKO SEA KAYAK GATHERING Tulliranta, Hanko Pohjoismaisessa merimelojatapaamisessa lajiin pääsee tutustumaan asiantuntijoiden opastuksella. ECROSS-MAASTOJUOKSUTAPAHTUMA Espoo, Leppävaara Eripituisille maastolenkeille voi lähteä juosten tai kävellen. www.kalevankierros.fi
Kisaamaan
28.31.8. KANGASALA 24 H -MAASTOPYÖRäKISA Kangasala, 24 h reitillä viiletetään vaativia metsäpolkuja yksin tai joukkueena. Maastossa edetään vauhdikkaita mäntykankaita ja tarkkaa kartanlukua vaativia supikoita. Lauantaina ohjelmaan kuuluvat lasten ilmaiset naperopyöräilyt ja minimaraton. Kaislikkorantoja kannattaa välttää elokuun 20. Eripituisista reiteistä voi valita itselleen parhaiten sopivan. AVOIMET KANSALLISET HOLLOLA-RASTIT Hollola, Vihattu 10-vuotisjuhlakilpailut käydään keskimatkoilla. http://8wrc2008.rogain.ee 27.9. www.kangasala24h.fi 20.21.9. Sorsanmetsästäjien pahin into laantuu onneksi viimeistään syyskuun alussa, vaikka vesilintujahdit jatkuvat vuoden loppuun.
7.9. Päivänvaloa riittää pitkälle iltaan, joka tummuu nopeasti säilyen silti melko lämpimänä. päivänä ja sitä seuraavina parina viikonloppuna. SAAKKA SAAMELAISET JA LUONNONKASVIEN KäYTTÖ Siida, Inari Näyttely kertoo saamelaisten perinteisistä hyötykasveista sekä niiden käyttö- ja säilytystavoista. www.luontoon.fi
Suunnistamaan
31.8. www.tampere.fi/vapriikki Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi.
Melomaan
22.24.8. Kaikenikäisille tarkoitetussa liikuntatapahtumassa massat ja huiput kohtaavat. www.lahdenahkera.fi/kunnon_nainen/
88
RETKI syyskuu 2008. www.paavonurmisports.com/PNmylly/ PNmylly.htp 12.13.9. Marjat ja sienet odottavat metsissä poimijaansa. XXXIX ERäVAELLUKSEN SM-KILPAILUT Sodankylä 3 vrk, 70100 km Pärttylinvaelluksella seulotaan kisapartioista kovakuntoisimmat ja taitavimmat. XI TARTU RATTAMARATON Tarto, Viro, 40 ja 89 km Vuotuinen maastopyöräkilpailu ajetaan Otepään hiihtokeskuksen maisemissa sunnuntaina. OULANKA CANOEING FOR LADIES Oulankajoki, Kuusamo Naisille järjestettävä oma vuotuinen melontaretkensä. 28.9. www.hollolanurheilijat.com 13.14.9. www.ecross.fi
Retkeilemään
6.9. KUNNON NAINEN Lahti, Urheilustadion, 7 km Järjestäjien tavoitteena on saada 4 000 eri-ikäistä naista osallistumaan kuntoreitille ja oheisohjelmiin. www.nilfinland.fi 22.24.8. www.erasm.fi
Fillaroimaan
31.8. www.tartumaraton.ee
Näyttelyyn
17.9. ALKAEN MAAKUNTARETKET Eri puolilla Suomea, 12 vrk Metsähallitus järjestää useita opastettuja retkiä ja vaellusviikonloppuja maakuntien luontokohteisiin. MYLLYN PYÖRäILY Turku, Kauppakeskus Mylly, 35240 km Iloinen liikuntatapahtuma järjestetään pyöräilyn ystäville. Ajankohta tarjoaa otolliset olot maastossa ja vesillä liikkumiseen koko maassa
Vanhenevassa pähkinäpensaskasvustossa on kaiken aikaa tarjolla eriasteisesti lahoavaa puuta, joten lajiston jatkuvuus on taattu. Pehmeä puuaines on vaaleaa ja hieman punertavaa, ja sitä on helppo työstää. Monimuotoisuuden vuoksi hoidettaviin kasvustoihin kannattaa jättää myös vanhat kuivat oksat, jotka kesällä peittyvät vihreyteen. Pensaiden nopeasti maatuvista lehdistä syntyy erityisen ravinteikasta lehtomultaa. Pähkänäksikin kutsutun kasvin hedelmillä eli pähkinöillä on ollut merkitystä ihmisen ravintokasvina. Joitakin samaan sukuun kuuluvia lajeja kutsutaan myös hasselpähkinöiksi. Pähkinäpensaiden esiintymisympäristöjen suurimpana luonnollisena uhkana onkin kuusettuminen.
·
RETKI syyskuu 2008
89. Omaleimaiset lehdet on helppo tunnistaa. Viljavilta mailta, joissa pähkinä viihtyy, löytyy usein esihistoriallisia ihmisten asuinpaikkoja. ravinteikas, noin 1,52 senttimetrin mittainen pähkinä kypsyy 5 kuukaudessa, joten vaaleanruskeita kypsiä pähkinöitä voi kerätä syksyn kynnyksellä. T E K ST I A i n o J u s l é n P I I R R O S K A r o l i i n A lA h t i
Lehtojen holvikaaret
PähkinäPensas muodostaa lehdoissa holvimaisia kasvustoja, jotka tuovat lehtimetsiimme keskieurooPPalaista tunnelmaa.
Monimuotoisuuden vaalija
P
ähkinöiden sukuun kuuluu noin 15 lajia, joista alkuperäisenä Suomessa kasvaa euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana). Lahottajasienilajistolle pähkinäpensaisto on kasvupaikkana varsinainen aarreaitta. Jyrsijöille ja hirvieläimille pähkinäpensaan versot maistuvat huonosti. Pensas kukkii varhain, jo maalis- ja huhtikuun vaihteessa ennen lehtien puhkeamista. Lisäksi lehdessä on lyhyt terävä kärkinipukka. Lehtoja on ehkä hoidettu jo vuosisatoja sitten, ja esimerkiksi ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä ruotsin hovin tarpeisiin jo 1600-luvulla.
Euroopanpähkinäpensas uusiutuu vähitellen, ja sama pensas voi kasvaa jopa satoja vuosia. Pensaan nuorissa versoissa erottuu vaaleita huokosia mutta vanhempana runko on ruskeanharmaa ja ohut kaarnaltaan. Ne ovat karhean karvaisia ja kärkiosastaan leveämpiä kuin tyvestä. Kasvuston keskimmäiset haarat ovat vanhimpia ja ne kuolevat ensimmäisinä, mutta pensas kasvattaa ympärilleen jatkuvasti uusia haaroja. Metsän asukkaista niillä herkuttelevat esimerkiksi orava, pähkinähakki ja närhi, jotka samalla levittävät tehokkaasti siemeniä. Suomessa pähkinäpensaan kauniisti kaareutuvia kasvustoja voi huomata Etelä-Suomen lehdoissa aina Satakuntaan ja EteläSavoon saakka. Pensaat kukoistavat säännöllisesti harvennetuissa lehti- ja sekametsissä. rusakot saattavat kuitenkin syödä nuoria versoja, ja myyrät popsivat nälissään lähes kaikkia puuvartisia. Pähkinäpensaslehdot vaativat hoitoa, jos niiden halutaan säilyvän pähkinävaltaisina
Hän oli matkalla Nordkappiin ja kyseli, olisiko edessä yhtä hurjia nousuja kuin tämä, jonka laella nyt jutusteltiin. Tilanne nolotti kämpän isäntää, joka ehti jo miettiä, mitä vieras ajattelisi moisesta näystä. Näin kanssakäyminen sujui ja osapuolet ymmärsivät kutakuinkin toisiaan.
Ilta rupesi jo hämärtämään, ja taivas tummui sadetta enteileväksi. Vieras ilahtui kutsusta, mutta ihmetteli, kun suunta otettiin suoraan metsään. Reitille oli vaikea löytää, sillä alkupää piilotteli tien penkassa korkean mäen päällä. Paikallisista asukkaista vain vanhimmat tunsivat entisen kalataipaleen, mutta heidän joukkonsa harveni vuosi vuodelta. Tapion karjan kummulle ei laitettu ristiä. Kauas tienvarteen jätettynä ajoneuvo aiheuttaisi pelkkää huolta ja kielisi ohikulkijoille asumuksesta. Kouluaikojen kielenopiskelusta oli nimittäin kulunut jo vuosikymmeniä, eikä taito ollut enää parhaassa terässään.
K
Pyöräilijä puhui mahdollisimman selkeästi ja kertoi olevansa puolalainen. Tämä kysyi, puhuiko tulija ranskaa ja sai piilopirtin asukkaalta vastaukseksi "Un peu" eli vähän, mikä vastasi hyvin totuutta. Hän jemmasi polkupyöränsä kuitenkin kanervikkoon ja lähti seuraamaan ystävällistä auttajaansa. Maahan kaivettiin kuoppa, jonne jänis peiteltiin. Latinaksi luikautettu värssy lienee hienoin, mitä suomalaisjänikselle on koskaan esitetty.
·
Pihassa lojuva raato nolotti isäntää.. ReissuJussi
Jäähyväiset jänikselle
ämpälle kulki vanha polku, jonka kalastajat olivat aikoinaan tallanneet maastoon. Fillaristin varustus vaikutti varsin asianmukaiselta. Suomalainen neuvoi ulkomaalaista parhaansa mukaan. Puolalaista hengetön jänö ei suuresti hätkähdyttänyt. Näin ei käynytkään, vaan raato odotti täysin koskemattomana saapujia. Sen sijaan puolalainen lauloi katolisen messuveisun korkealta kuin kuoripoika konsanaan. Eräältä ostosretkeltä palatessaan mies kohtasi tien varressa, aivan polun kohdalla istuvan pyöräilijän, joka hieroi säärtään. Polkijan jalka oli noususta hiukan turtunut, mutta muuten kunnossa. Polulla suomalainen muisti, että aamulla kämpän pihasta oli löytynyt
...
kuollut jänis. Hän ei ollut tehnyt asialle mitään, koska oletti sen katoavan kauppareissun aikana kettujen suihin. Siitä puuttui taajamien yksityiskohdat, pyöräilyreitit ja maaston korkeuserot.
...
Seikkailija kertoi yöpyvänsä metsissä, joka oli kuulemma sallittua, kunhan leiriytyi metrin päähän asutuksesta. Se lähti soratieltä ja polveili helppokulkuisena kuusikon ja männikkökankaan kautta järvenrantaan. Hän paikkasi puutteellista ranskankieltään viittomalla ja piirroksilla. Hän ehdotti muitta mutkitta vainajan hautaamista. Jalkamies päätti tarjota pyöräilijälle yösijaa kämpässään. Asiasta tietämättömät eivät osanneet polulle, joten kukaan ei koskaan eksynyt kämpälle vahingossa. Hän käveli mielellään muutaman kilometrin matkan kyläkauppaan asioille, sillä ei omistanut autoa. Kämpän omistaja nautti piilopirttinsä rauhasta. Puuhaan ryhdyttiin yhdessä tuumin. Ainoastaan kartta oli perin ylimalkainen ja tarkoitettu kaiketi autoilijoiden tarpeisiin. Tämä kummastutti kuulijaa, sillä oltiin Suomenselän vedenjakaja-alueella ja satojen kilometrien päässä odottaisivat Lapin tunturit
Seuraava Retki ilmestyy syyskuun puolivälissä 2008
RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T
teema: huippua 14 korkeinta
Hölkäten Ahvenanmaalla Pyhä-Luosto Ruotsin Stora Måsse Friedrichshafenin Outdoor-messut Jalat kuntoon Karttalaukut
Nro
Lokakuu
Kahden hengen vaellusteltat
TESTI
SEURAAVA
/
lehti
Nansen, Amundsen ja Ellsworth. D E V O L D® HISTORIA
Devold® on valmist anut villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suosittuja. Ensimmäiset käyttäjämme olivat kalastajat, työläiset ja tutkimusmatkailijat, jotka joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, tuntureilla ja jäätiköillä. Nii tä suosivat yhtä lailla myös tämän päivän retkikunnat.
V I L L A K E R R A S T O T
info marinoutdoor.nu puhelin 0400 710660