Retki 7/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

044-733 0022 (ti-to klo 9-16) Päiväretkien pikkureput Tilausjakso 8 nroa hintaan 69 . Saat lahjaksi Uvexin sporttilasit! Mukana kolmet linssit ja kova kotelo (arvo 69 ). TILAA HETI!. SOUTAEN PAIMENSAAREEN · VAELLUKSEN PUSSIRUUAT · KUUMEESSA KILPISJÄRVELLÄ RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T Nro 7 Elosyyskuu 2009 7,80 Hornoyan lintusaari Vinkit reissujen sponsorointiin Kainuun jylhä Hiidenportti Friedrichshafenin messu-uutuudet Marjaherkkuja maastossa Mapuche-intiaanien vieraana HOBIE-KAJAKKI TEEMA: INARIJÄRVI JA SAARISELKÄ tilaajapalvelu@retkilehti.fi, puh
(03) 782 2340 f. (03) 782 2341 eastpro@phnet.fi Karoliina Lahti JULK AISIJA ISSN 1456-8837 Outdoor Media Oy info@outdoormedia.fi TOIMITUS Aikakauslehtien liiton jäsen Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T Nro 7 Elosyyskuu 2009 s.62 PÄÄTOIMIT TAJA ULKOASU vt.päätoimittaja Marko Taavila marko.taavila@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tapani Haapanen TAIT TO Tenho Järvinen Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT REPRO Tenhelp Oy, Kerava PAINO Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Lamminpää Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. K ANNEN KUVA Mikko Nikkinen Lappeenranta, Saimaa RETKI ILMEST Y Y 10 KERTAA VUONNA 2009 Kestotilaus 6 nroa, 39 Määräaikatilaus 10 nroa, 73 TILAAJAPALVELU Juhani Karvonen Juha Paulakoski Heikki Salovuori Eero Welin VIRALLINEN SEIKK AILIJA tilaajapalvelu@retkilehti.fi p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. PL 193, 15101 LAHTI toimitus@retkilehti.fi. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset) ILMOITUSMY YNTI Veikka Gustafsson K ARTAT Tatu Järvinen PIIRROKSET Eastpro Oy p
Inarille suunnataan omatoimiretkille meloen, kun taas Saariselällä tallataan yhä useammin lyhyitä päiväretkiä: yöt nukutaan lakanoiden välissä tunturikeskuksessa tai muissa majoituspaikoissa. 54 Seikkailukasvatuksen erikoisopinnot Kasvatusalan ammattilaisille suunnattu kokonaisuus linkittää teorian tiiviisti käytäntöön. Tasaväkisessä testissä ei nyörejä katkottu, mutta yksikään otannan kantolaitteista ei pärjännyt kaikilla osa-alueilla. s.32 TESTI 32 Lapinmerellä ja koillisen kairoissa Koillislapin erämaat Inarijärvi ja UKK-puisto kutsuvat kulkijoita. Päiväretkikohteessa voi tutustua perinteiseen omavaraistilaan, jonka metsiköissä karja laiduntaa edelleen vapaana. 4 Pääkirjoitus 6 Ajankohtaista 10 Virallinen seikkailija 12 Testissä päiväreput 28 Friedrichshafenin messut 32 Teema: Koillis-Lapin erikoisuudet 68 Mapuche-intiaanien mailla 74 Luontoretki 76 Uutuudet 78 Vinkit retkien sponsorointiin 80 Syksyiset marjaherkut 82 Kirjat 84 Paimensaareen soutaen 86 Markkinapaikka 88 Retkikalenteri 90 ReissuJussi 91 Seuraava Retki s.68 46 Vaelluksen pussimuonat 50 Kuumeessa Kilpisjärvellä 54 Seikkailukasvatuksen koulutus 56 Hornoyan lintusaarella 62 Jylhä Hiidenportti s.84. Nyt reppu j i t jupiset Hyvän päivärepun voi pakata monenlaiselle retkelle, sillä se mukautuu erilaisiin käyttötilanteisiin. Kiipeilyyn, melontaan ja vaeltamiseen perehtyminen antaa valmiuksia luontoaktiviteettien järjestämiseen. s.54 68 Patagonian poluilla Suomalaispariskunta kohtasi sattumalta viidakossa mapuche-intiaanin, joka kutsui heidät vieraakseen. Yhteisen kielen puutteista huolimatta alkuasukas ja vaeltajat ymmärsivät toisiaan. 84 Soutamalla saareen Suvasveden Paimensaari on helmi Heinäveden laivareitin kansallismaisemassa. Lähekkäin sijaitsevat alueet ovat kuitenkin varsin erilaisia
Kärsimyksiä voidaan lieventää tai jopa välttää maltillisella aloituksella ja konkareiden neuvoja kuuntelemalla. Toistojen karttuessa alkuvaikeudet väistyvät ja tekemisestä päästään nauttimaan toden teolla. Erityisesti uutta lajia kokeilevat ovat alttiita lihasten kipeytymisille ja ihon hiertymille. M A RKO TA AV IL A En laita retkeilykamppeitani naulaan. ULKOILU- JA RETKEILYPUUHISSA sattuu joskus pieniä naarmuja ja vammoja. Varustepuolella törmäsin tähän tosiseikkaan toukokuisella 25 kilometrin jalkamarssilla. Suorituskerrat ja päivämatkat hiovat aloittelijasta osaajan, joka tuntee lajinsa varusteet ja fyysiset vaatimukset. Tapahtuneesta viisastuneena suuntasin seuraavalle, lähes yhtä pitkälle jotokselle vanhoissa tutuissa vaelluskengissäni. Näin ei kuitenkaan ollut, ja kävely kävi melkoisen tuskaiseksi, vaikka kantamuksia oli vähänlaisesti. Kannoin retkikunnan kokoon nähden ylikuormaa kuten kolmen hengen vaellustelttaa, vaikka yövyin maastossa yksin. Melontaan, pyöräilyyn ja moneen muuhun touhuun kannattaa silti rohkeasti tutustua, sillä terve keho toipuu rasituksista ja vahvistuu niiden kautta kestämään entistä paremmin tulevia koitoksia. Tuuraan kesälomailevaa ja Borneossa seikkailevaa päätoimittaja Mikko Hietaa tässä numerossa. Kotona havaitsin nivelen ulkolaidan turvonneeksi ja kosketusaraksi. Vaivasta saattoi osaltaan syyttää tarpeettoman nopeaa matkavauhtia ja tavanomaista painavampaa rinkkaa. En siis laita retkeilykamppeitani naulaan, vaan aion jatkossakin rasittaa kehoani sopivilla kerta-annoksilla. Turvotukseen ja kipuun saa rohtoja apteekista, mutta ainoa lääke niveliä tukevien lihasten vahvistamiseen on liikunta. Marko Taavila vt. päätoimittaja marko.taavila@retkilehti.fi. Kokemukset ovat arvokkaita, mutta käytännön tiedot ja taidot vaativat jatkuvaa päivitystä säilyäkseen käyttökelpoisina. Sinnittelin silti reitin loppuun, ja kun perillä riisuin saappaani, huomasin kantapäissäni komeat rakot. Jo kauan ennen päämäärää päkiäni tuntuivat kuin ratanaulaan astutuilta. Ne palvelivat kulkuani moitteettomasti, mutta viimeisten kilometrien nousuissa vasenta polveani alkoi vihlomaan. Toisaalta polven oirehtiminen antoi opettavan muistutuksen lihaskunnosta, joka heikkenee salakavalasti ilman riittävää fyysistä toimintaa. Tein noviisimaisen perusvirheen valitessani taipaleelle uudehkot maiharit, joiden uskoin jo muotoutuneen jalkaani sopiviksi
, www.normark.. V sek rytm taa usi aat oka S r uo v ar i t oittain! o s! u A Princeton Tec Apex Pro Valovoima: 130 lm, Lamput: Maxbright LED + 4 Ultrabright LED, Toiminta-aika: 100 h, Paino: 173 g, Takuu: 10 vuotta 130 173g Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark
Semifinaaleissa oli mukana myös kotoinen Saimaan järvialue, mutta se ei mahtunut enää 28 ihmeellisimmän kohteen joukkoon. Torpan maisemaa on hoidettu 1980-luvulta lähtien aktiivisesti perinteisillä työmenetelmillä. Linnansaaren torppa edustaa luonnoltaan monimuotoisia perinnebiotooppeja. Ilman hoitoa nämä kasvavat umpeen ja niiden määrä onkin vähentynyt voimakkaasti. Vuoden perinnemaiseman valinnut Maatiainen ry on yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää vanhojen viljely- ja koristekasvien sekä alkuperäisten kotieläinrotujen, kulttuurimaisemien ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Noin kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää perinnebiotoopeilla. Viimeisen näistä, Gasherbrum I:n, hän valloitti 26. Niillä tavataan lajistoa, joka on sopeutunut elämään ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Gustafsson on muun muassa viettänyt Himalajan vuoristossa yli neljä vuotta elämästään ja osallistunut kymmeniin retkikuntiin alueella. Pihapiirin asuinrakennus on vuodelta 1855 ja on sittemmin toiminut metsänvartijan asuntona sekä savottamiesten kämppänä. Saavutus tekee suomalaisesta ensimmäisen pohjoismaalaisen ja maailman yhdeksännen kiipeilijän, joka on suoriutunut neljäntoista vuoren urakasta ilman lisähappea. New7Wonders of Nature -äänestyksessä sadoista ehdotuksista äänestettiin ensin 77 suosituinta, joista asiantuntijaraati valitsi 28 kohdetta finaaliäänestykseen. Metsähallitus pitää tilaa yllä 1930-luvun asussa. Jo kauan arvostetuimpien vuorikiipeilijöiden kansainväliseen joukkoon lukeutunut Gustafsson kohoaa suorituksen myötä yhdeksi lajin suurista legendoista. 1970-luvulla esitetty ajatus nostettiin esiin, kun Norjan Storfjordin kunta julkisti asiasta tehdyn esiselvityksen. Retki-lehden seuraavassa numerossa kerrotaan kattavasti Veikka Gustafssonin urasta kiipeilijänä ja esitellään maailman korkeimpien vuorten sekä muiden äärikohteiden retkikuntia. 6 RETKI elosyyskuu 2009. Kaskeaminen aloitettiin uudelleen vuonna 1993 vuosikymmenien tauon jälkeen. Kovin pian rata ei toteudu, sillä hanke vaatii lisäselvityksiä ja nopeimmillaankin se veisi vähintään kymmenen vuotta. Veikka Gustafsson on tehnyt suomalaista ja kansainvälistä kiipeilyhistoriaa nousemalla maailman kaikkien yli 8 000 metristen vuorten huipuille. Veikka Gustafsson valloitti kaikki kasitonniset vuoret maailman yhdeksäntenä kiipeilijänä ilman lisähappea. JUNALLA JÄÄMERELLE? SUOMEN ja Norjan välille suunnitellaan jälleen rautatietä. Kolmosleiristä huipulle oli mahtava kiivetä. Siinä on paljon teknisiä osuuksia, ehkä yksi hienoimmista reiteistä" Gasherbrum I:n huipulta tavoitettu Gustafsson kommentoi , tunnelmiaan. Äänestyksen järjestäjien mukaan tarkoituksena on kiinnittää huomiota maapallon uskomattomaan kauneuteen ja monimuotoisuuteen. Kaikki Karakorumin huiput näkyvät auringonpaisteessa ja täysin tuulettomassa säässä. Vuonna 2007 alkanut ihmeidenmetsästys päättyy vasta vuonna 2011, joten vielä ehtii antaa äänensä. Äänestä osoitteessa: www.new7wonders.com Yli puolentoista vuosikymmenen urakka on takana. "Fiilistä on vaikea kuvailla. Tavoitteen eteen on tehty valtavasti määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Sen mukaan rata voisi kulkea Kolarista Norjan Skibotniin. heinäkuuta japanilaisen Kazuya Hiraiden ja bulgarialaisen kiipeilijäryhmän kanssa. Näitä mäkiä on kiivetty seitsemäntoista vuotta ja se on siinä. KOONNUT M ARKO TAAVILA ajankohtaista j MAATIAINEN RY on valinnut Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren torpan ympäristöineen vuoden 2009 perinnemaisemaksi. www.luontoon.fi/linnansaari www.maatiainen.fi KUVA VEIKKA GUSTAFSSON VUODEN PERINNEMAISEMA KASITONNISET PLAKKARISSA ÄÄNESTÄ IHMEELLISIN LUONTOKOHDE ÄÄNEST YS seitsemästä maailman ihmeellisimmästä luontokohteesta on edennyt finaalivaiheeseen
Sisäkonsertit kestävät noin tunnin ja ulkoilman laavukeikat puolisen tuntia. www.redbullxalps.com Duo Makkonen & Jokinen esiintyi kesällä 2009 Jutajaisetfolklorefestivaaleilla. METSÄHALLITUKSEN 150 toimintavuotta juhlistetaan syyskuussa Duo Makkosen & Jokisen Polkusoitto-keikoilla. www.metsa.fi CAMU MUUTTAA KIIPEILY- ja retkeilyvälineiden erikoisliikkeen Camun Helsingin toimipiste muuttaa elokuun alkupuolella Kaisaniemen Fennia-kortteliin. Maurerin taakseen jättämästä 29 kisailijan joukosta yksikään ei saavuttanut asetettua aikarajaa. Sveitsiläinen eteni 818 kilometrin matkan Salzburgista Monacoon yhdeksässä vuorokaudessa ja vajaassa seitsemässä tunnissa. Konserteissa kuullaan monipuolista metsäperinnemusiikkia kämpiltä, uitoilta ja savotoilta. Laulujaan miehet säestävät viululla, mandoliinilla, haitareilla, harmoonilla ja pimpparaudalla. Kilpailussa sallittiin liikkuminen ainoastaan jalkaisin tai liitovarjolla ja kilpailijoilla sai olla tukenaan vain yksi henkilökohtainen avustaja. POLKUSOITTO LAPIN KANSALLISPUISTOSSA X-ALPSISSA YLIVOIMAINEN VOITTO CHRISTIAN MAURER pääsi ensimmäisenä maalin Red Bull X-Alps -kisassa. Ylläksellä, jonka jälkeen kiertue vierailee viikon ajan Länsi- ja Itä-Lapin ruskakohteissa. Yhtye Duo Makkonen & Jokinen on esiintynyt useissa metsäaiheisissa tapahtumissa ja taltioinut alan perinnelauluja muun muassa Ja pokasaha soi -levylle. Kilpailu päättyi virallisesti 48 tuntia ensimmäisen maaliin tulijan jälkeen. Kisailijat kantoivat koko ajan mukanaan noin kahdenkymmenen kilon liitovarjovarusteita. Retki-lehdessä 9/2007 testatun myymälän uusi osoite on Vuorikatu 14. RETKI elosyyskuu 2009 7. Suomea edustanut Jouni Makkonen oli tässä vaiheessa seitsemänneksi lähimpänä Monacoa. Reittivalinta kääntöpisteeltä toiselle oli vapaa, mutta laaksoja yhdistävien liikennetunneleiden käyttö oli kielletty. Näistä ensimmäinen kuullaan 6.9. Vaihtoehdoiksi jäi suunnistaa Alppien halki joko jalan tai liitämällä. Konsertit ovat maksuttomia ja kaikille avoimia tilaisuuksia
Partioretkellä on myymälät Lahdessa, Heinolassa ja Riihimäellä. Kotisivujen tapahtumaosiossa on lisäksi luettelo intiaaneihin liittyvistä yleisöluennoista ja työpajoista, joita järjestetään syksyn mittaan. Näyttely on avoinna marraskuun 8. Suunnitelman vastustus keräsi muutamassa päivässä yli 17 000 nimen nettiadressin ja toi tilanteeseen aikalisän. Neljäs myymälä tullaan avaamaan vielä tämän vuoden aikana Lohjalle. Osakekauppaan vaikutti vahva maakuntahenki. Nummisen mukaan lähes 20 vuotta kaupungin katukuvaan kuuluneen yrityksen omistus haluttiin säilyttää nimenomaan Lahdessa. Partioretken pienosakkaiksi jääneet partiolippukunnat ovat myös saaneet osakkeistaan ostotarjouksen. www.vapriikki.net/sittingbull/ PARTIOLAISET MYIVÄT PARTIORETKEN RETKEILY TARVIKELIIKE Partioretken toimiva johto hankki kesäkuun lopussa tehdyllä kaupalla yrityksen osake-enemmistön Salpausselän Partiolaisilta. Kaupungin varojen puutteessa on kaivattua rahoitusta tullut yksityisten ja yhteisöjen lahjoituksina sekä haastekampanjan kautta. Lisäksi valtion mahdollisen tuen suhteen ollaan toiveikkaita. Lintujen hoitokustannukset voisi jakaa siten, että kaupungille kuuluisi papukaijat ja valtiolle luonnonvaraiset lajit, jotka sen omaisuutta lain mukaan ovatkin," ehdottaa lintuopas Olli Vuori. päivään saakka. Kierrokseen kannattaa varata riittävästi aikaa ja osaan sisällöstä voi tutustua internetissä. Puusiivekäs ei olekaan mikään pikkulintu vaan ihmisen kokoinen ilmestys, johon voi tehdä rahalahjoituksia Heinolan ABC-asemalla. KUVA OLLI VUORI Komeat sulkapäähineet ja muut aidot intiaaniesineet ovat esillä Vapriikin suurnäyttelyssä Tampereella. TAMPEREEN museokeskus Vapriikin upea suurnäyttely esittelee tasankointiaanien kulttuuria menneisyydestä nykypäivään. Budjettipäätöksiä odotellessa on apuun veistetty vaivaispöllö. "Ympäristöministeri tutustui tarhoihin keväällä ja meidän valtuuskuntamme kävi eduskunnassa. Aiheeseen paneudutaan legendaarisen lakotapäällikön Istuvan Härän ja hänen sukunsa kautta. Tampereella toimistoaan pitävät hämäläiset partiolaiset olivat jo aiemmin liittäneet oman partiokauppansa Partioaitta-ketjuun. ajankohtaista j ISTUVAN HÄRÄN MAAILMA JÄTTIPÖLLÖ ASIALLE HEINOL AN lintutarhojen lakkautusuhka nostatti keväällä kiukkuisen kansanliikkeen. Kenties vaikuttavinta antia ovat tasankoheimojen suhde luontoon ja maahan sekä yhteisön tavat ja maailmankäsitys. Yritys työllistää noin 30 työntekijää. Pääomistajaksi noussut toimitusjohtaja Harri Numminen jatkaa tehtävässään. Intiaaneista ja muista alkuperäiskansoista kiinnostuneelle näyttelyssä on runsaasti mielenkiintoista nähtävää. Laaja kokonaisuus on rakennettu näyttävästä esinekokoelmasta, valokuvista ja multimediaesityksistä. Numminen lupaa, että partiotuotteet kuuluvat jatkossakin kaupan valikoimiin, vaikka liikkeen nimi tuleekin vaihtumaan. Lintutarhan seinäpöllön kookkaan lajitoverin voi pian bongata Heinolan ABC-aseman ulkoaulassa. 8 RETKI elosyyskuu 2009. Kauppa liittyy Hämeen ja Salpausselän partiopiirien yhdistymiseen vuoden 2010 alussa, minkä johdosta partiolaisten omaisuuseriä järjestellään uudelleen
EEN G R UR TO 09 RETKI elosyyskuu 2009 9
Siihen matkaan on mahtunut paljon hienoja kokemuksia. En oikein osaa selittää sitä itsellenikään. Minun suuren unelmani tiellä oli monenlaisia vastoinkäymisiä, päällimmäiseksi mieleeni nousevat Annapurnalla kerta toisensa jälkeen kokemani epäonnistumiset. Meidän jokaisen kannattaa rakentaa unelmia ja ryhtyä saavuttamaan niitä. KOLUMNI Täällä sitä nyt ollaan pitää päästä pian alas! KOLME VIIKKOA sitten saavutin monivuotisen unelmani: kiipesin Gasherbrum I:lle, joka oli minulle viimeinen maailman neljästätoista yli 8 000 metriä korkeasta vuoresta. Miettiessäni nyt perusleiriin palattuani unelmani toteutumista oloni on kuin juuri pesästään lentäneellä linnunpoikasella: vapauden tunne valtaa mieleni, sillä unelmani ei enää kahlitse minua. Se oli mahtava tunne. Ehkä minun pitää laskeutua merenpinnan tasolle pystyäkseni ajattelemaan asioita selkeästi. Olin vielä kiipeilijänä raakile, kun kapusin Mount Everestin huipulle vuonna 1993. Ihmettelen edelleen, miksi olen kiivennyt maailman korkeimmille ja vaarallisimmille vuorille. Päästyämme kakkosleiriin olin fyysisesti aivan puhki, mutta henkisesti jo palautunut. Sen jälkeisenä yli viitenätoista vuotena olen kulkenut pitkän taipaleen. Mutta ennen kaikkea se on kokemista, näkemistä ja tuntemista laajalla skaalalla. Varsinkin kolmos- ja kakkosleirin väli pelotti. Olen oppinut kiinnostavista vieraista kulttuureista, upeasta luonnosta, hyviksi ystävikseni tulleista ihmisistä ja varmasti itsestänikin. Mietin, että täällä sitä nyt ollaan pitää päästä pian alas! Laskeutumisen vaarallisuus painoi mieltäni. Tiesin, että perusleiriin paluu olisi enää vain fyysistä tuskaa. Istuessani Gasherbrum I -vuoren huipulla sää oli tyyni ja näin uskomattoman kauniin maiseman alapuolellani. Samanlainen järkkymätön varmuus täytti mieleni huiputuspäivänä. Se ei ole kilpailua muita vastaan vaan yhteistyötä muiden kiipeilijöiden kanssa, jotta selviäisimme yhdessä luonnonvoimien koettelemuksista. Johdatin ryhmämme ensin väärälle huipulle, mutta ymmärsin silloin, että pääsemme kohta tavoitteeseemme. Se vaati pitkäjännitteisyyttä ja keskittymistä mutta se myös palkitsi. Kyllä maailma on hieno paikka! Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi. Vuorikiipeily on hieno harrastus. Toisaalta näen lukuisten matkalle jääneiden kiipeilykaverieni kasvot ja muistelen heitä lämmöllä. Jaksoin silti vaikeuksienkin keskellä uskoa tavoitteeseeni ja perille pääsemiseen
Oc
Jotkut retkeilijät pärjäävät päiväreissussa pikkurepulla, johon on pakattu vain voileipä, vesipullo ja sadetakki. Deuter Futura Pro 34 SL teki tähän sääntöön poikkeuk- 12 RETKI elosyyskuu 2009. Haimme reppua, johon mahtuisi patikoijan perusvarusteet ja joka ylipakattuna venyisi yhden yön kestävälle vaellukselle. Myös vuodenaika ja säätila vaikuttavat mukaan otettavien varusteiden määrään. Toisessa ääripäässä parin tunnin taipaleelle reppuun kuormataan koko perheen ruokatarpeet tai raskaat harrastusvälineet kameroineen, jalustoineen ja lintukaukoputkineen. MONIPUOLISET SÄÄDÖT ERIKOKOISILLE KULKIJOILLE, HYVÄT PAKKAUSOMINAISUUDET SEKÄ VIIMEISTELLYT JA MIETITYT YKSITYISKOHDAT NOSTIVAT PARHAAT TUOTTEET TESTIN KÄRKEEN. Testatut päiväreput Black Diamond RPM Deuter Futura Pro 34 SL Deuter Trans Alpine 30 Ferrino Stratus Ferrino X.M.T. Emme hakeneet seikkailulajeihin suunniteltua reppua, vaan kerroimme tuotteen käyttäjän liikkuvan pääasiassa leppoisasti polkuja pitkin patikoiden. Tällainen miellyttävä selkämys on repuissa Deuter Futura Pro 34 SL, Ortlieb Track, Nordisk Tyrfing, The North Face Interval 30 ja Osprey Atmos 35. T E S T I TEKSTI JOEL AHOLA KUVAT KARI POPPIS SUOMELA TESTI RETKEN TYÖRYHMÄ MITTAUKSET JOEL AHOLA päivän rientoihin HYVÄÄ PÄIVÄREPPUA ON MUKAVA KANTAA SELÄSSÄ SEKÄ PAKATTUNA, LÄHES TYHJÄNÄ ETTÄ YLIKUORMATTUNA. Testaajat huomasivat paidan kastuvan jokaista pakaasia kannettaessa, mutta verkko- kankaasta valmistetut ilmavat selkämykset pitivät selän pisimpään kuivana. Monipuoliseen testiin osallistui peräti yhdentoista eri valmistajan tuotteita. Kelpuutimme samalta valmistajalta testiin vain kaksi tuotetta, mikä supisti testattavien reppujen määrän kuuteentoista. Suurimpia testireppuja kannettiin yön yli kestävillä taipaleilla. Testiryhmä retuutti kantolaitteita hyvin erilaisilla retkillä: Reput kulkivat jopa yli 30 kilometrin päivätaipaleita reippaan kävelijän selässä tavanomaisten leppoisten luontopolkukierrosten lisäksi. 32 Fjällräven C2C äiväretken varustus ei ole yksiselitteinen setti, vaan kannettavan taakan suuruus vaihtelee runsaasti liikkumistavan, seurueen koon sekä retken ajallisen ja matkallisen pituuden mukaan. Pyysimme päivärepputestiin maahantuojilta ja valmistajilta tilavuudeltaan 3035 litran vetoisia kantolaitteita. Kaikkien reppujen viilekkeet ja lantiovyöt sallivat kantolaitteen säätämisen erikokoisille vartaloille. Testikutsuun vastattiin kiitettävästi ja saimme testattavaksi liki parikymmentä reppua. Reput keikkuivat pyöräilijän selässä työmatkoja poljettaessa ja harrastusmenoihin riennettäessä. Haglöfs Matrix 30 Haglöfs Tight Evo XL Halti Airlite 4 Halti Radical 4 Nordisk Tyrfing Ortlieb Track Ortovox Peak II 29 Osprey Atmos 35 Osprey Talon 33 The North Face Interval 30 Reppu selkään Testi tehtiin pääasiassa keskikesän paahtavassa kuumuudessa. Toisinaan pakaasin sisuksiin ahdettiin perheen ruokaostokset tai kirjaston kirjoja. Re- P pun pitäisi kuitenkin soveltua pyöräilyyn, jotta kantolaite kulkisi helposti selässä lähiretkikohteeseen poljettaessa. Niiden ilmoitettu tilavuus vaihteli 26 ja 45 litran välillä
Parhaiten pyöräilyyn sopivat testin repuista Deuter Trans Alpine 30, Ferrino Stratus ja Haglöfs Matrix 30. Pakaaseja pakkaamaan Testatut reput voidaan jakaa karkeasti vetoketjulla suljettaviin pakaaseihin ja narulukollisiin kantolaitteisiin, joiden päälle on sijoitettu noin viiden litran vetoinen ylätasku. Korkea reppu ei salli kumaraa ajoasentoa, sillä pyöräilykypärä osuu ikävästi niskaan nousevaan pakaasiin. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T sen, sillä se on suunniteltu pienikokoisille retkeilijöille ja naisille. Hyvä lantiovyö pitää kuorman napakasti paikallaan ja rintaremmi viimeistelee kantotuntuman. Säkkimäisiin narulukollisiin malleihin tavarat pystytään yleensä sullomaan vain yläkautta. Deuterin molempiin reppuihin on tehty avattava välipohja. Testattujen reppujen lantiovyöt vaihtelivat kapeasta remmistä leveisiin ja tukeviin malleihin. Kyseisen repun selkämys jää yli 170-senttiselle taivaltajalle liian lyhyeksi. Näiden alaosaan pääsee erillisen vetoketjullisen pakkausJatkuu sivulla 16. Hyvin istuva reppu on kelpo retkikaveri, jonka mukanaoloa ei aina edes huomaa. Reipasta kävelyrytmiä ylläpitävät retkeilijät suosivat kapeita kantolaitteita, jotka tarjoavat käsille laajat liikeradat. 32:n kanssa. RETKI elosyyskuu 2009 13. Testaajat mieltyivät leveiden mutta pehmeiden lantiovöiden tarjoamaan tukeen ja huomaamattomuuteen. Nordisk Tyrfing -repun viilekkeiden kiinnityskohtaa voi siirtää helposti korkeussuunnassa. Parhaiten käsien heiluttelu luonnistuu lähinnä kiipeilyyn suunniteltujen kantolaitteiden kuten Black Diamond RPM:n ja Ferrino X.M.T. Joustavasta kankaasta valmistettu Halti Radical 4:n lantiovyö sai erityistä kiitosta. KUVA JOEL AHOLA Pyörällä retkikohteeseen suuntaava päiväreissaaja haluaa repun, jonka yläosa ei nouse liian lähelle niskaa. Vastaava ominaisuus on useissa vaellusrinkoissa, mutta puuttuu lähes tyystin päivärepuista. Vaikka päiväretkellä kannetaan usein vain kevyttä kuormaa, patikoitsija arvostaa repun lantiovyötä, joka jakaa taakkaa hartioilta koko vartalon kannettavaksi. Mikäli vetoketju on pitkä, on reppuihin helppo lastata varusteita
Jotkut tuotteet painoivat jopa muutaman kymmenen grammaa valmistajan antamaa tietoa vähemmän. Tilavuusero kertoo mitatun ja ilmoitetun tilavuuden eron. Kolmen repun mitatut ja ilmoitetut painot poikkesivat selvästi. Venyvät ulkotaskut tosin vääristävät hieman Ospreyn tulosta. Negatiivinen luku tarkoittaa, että reppu on tilavuudeltaan valmistajan ilmoittamaa lukemaa pienempi. Vetoketjulla suljettavissa päivärepuissa ei ole ylätaskua eli säkkiosan sulkevaa huppua. tulosta yhdellä pykälällä. Liian pienestä repusta huomautettiin valmistajaa enemmän kuin liian suuresta: arvosana tippui yhdellä pykälällä, jos tilavuus oli kaksi litraa ilmoitettua pienempi tai viisi litraa suurempi. Reppujen tilavuuden kuvaaja 0 Black Diamond RPM Deuter Futura Pro 34 SL Deuter Trans Alpine 30 Ferrino Stratus Ferrino X.M.T. Parhaimpien reppujen litran painoksi tuli vain reilu 20 grammaa. · RETKI elosyyskuu 2009 15. Viiden gramman tarkkuudella määritettyä painoa verrattiin valmistajan ilmoittamaan tulokseen. Jokainen sadan gramman heitto tiputti Halti Radical 4 Nordisk Tyrfing Ortlieb Track Ortovox Peak II 29 Osprey Atmos 35 Osprey Talon 33 The North Face Interval 30 Reppujen tilavuudet muodostuvat reppuosan, ylätaskun ja ulkotaskujen summasta. Päiväreppuja ei arvosteltu pelkän painon tai tilavuuden mukaan, sillä testissä oli hyvin erikokoisia kantolaitteita. Ferrinon mallit olivat 235 ja 405 grammaa ilmoitusta painavampia ja pohjanoteerauksen teki Nordisk Tyrfing, joka painoi peräti 685 grammaa valmistajan ilmoitusta enemmän. Tilavuuden arvosana annettiin mittaustuloksen ja valmistajan ilmoituksen eron perusteella. Arvostelu perustuu tilavuuseroon. tuloksesta huolimatta reppujen välinen hajonta oli suuri, sillä Ferrinon Stratus oli liki kuusi litraa ilmoitettua pienempi ja Osprey Talon 33:n sisään mahtui yli yksitoista litraa valmistajan ilmoitusta enemmän. 32 Fjällräven C2C Haglöfs Matrix 30 Haglöfs Tight Evo XL Halti Airlite 4 Reppuosa Ylätasku Muut taskut 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Vaaka ei valehtele Tilavuusmittauksen lisäksi reppujen painot syynättiin tarkasti. Reput saivat arvosanan annettujen painotietojen paikkansapitävyydestä. Sen sijaan repuille laskettiin niiden painon ja tilavuuden suhdeluku, joka kertoo, kuinka paljon yksi repun tilavuuslitra painaa. 32 Fjällräven C2C Haglöfs Matrix 30 Haglöfs Tight Evo XL Halti Airlite 4 Halti Radical 4 Nordisk Tyrfing Ortlieb Track Ortovox Peak II 29 Osprey Atmos 35 Osprey Talon 33 The North Face Interval 30 Tilavuus ilmoitettu (l) 26 34+5 30 35+10 32 40 30 38 43 35+etutasku 35 35 29 35 33 30 Tilavuus mitattu (l) 32,1 38,4 31,5 39,3 (30,6+8,7) 28,2 42,8 36,5 35,3 40,8 34,2 39,3 35,1 27,0 45,1 44,3 35,1 Tilavuusero (l) 6,1 -0,6 1,5 -5,7 -3,8 2,8 6,5 -2,7 -2,2 -0,8 4,3 0,1 -2,0 10,1 11,3 5,1 Arvosana tilavuus 4 5 5 2 3 5 4 4 4 4 5 5 4 4 4 4 Pakatut golfpallot (kpl) 465 556 456 569 409 620 529 512 592 496 569 509 391 654 642 508 Reppujen tilavuudet mitattiin golfpallojen avulla. Useiden reppujen ilmoitetut painot pitivät erittäin hyvin paikkansa. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Reppujen tilavuus Reppu Black Diamond RPM Deuter Futura Pro 34 SL Deuter Trans Alpine 30 Ferrino Stratus Ferrino X.M.T
Monipuolisimmat kiinnitysmahdollisuudet ovat Ortovoxin ja Nordiskin repuissa. T E S T I Arvostelutaulukko REPPU Kantotuntuma 10 % Black Diamond RPM Deuter Futura Pro 34 SL Deuter Trans Alpine 30 Ferrino Stratus Ferrino X.M.T. Vaalea ja siten valoisa sisus, jollainen on Haglöfs Tight Evo XL -repussa, auttaa tavaroiden etsimistä. Testin tilavimmat taskut on ommeltu Fjällräven C2C:n kylkiin ja etumukseen. Päivärepun pitää soveltua myös pyöräilyyn, sillä lähiretkikohteisiin ja päivän harrastuksiin siirrytään usein polkemalla. 16 RETKI elosyyskuu 2009. Ulkopuoliset kiinnitykset auttavat lisäksi makuualustan tai muun käärön kuormaamista. Myös Ortovox Peak II 29 -repun erilliset osastot ja täyttöaukot helpottavat pakkaamista. Reppujen ylätaskun päälle tai etumukseen punotut kuminauhaverkot tarjoavat hyvän sijoituspaikan pusakalle tai vaikkapa sadevaatteille. 32 Fjällräven C2C Haglöfs Matrix 30 Haglöfs Tight Evo XL Halti Airlite 4 Halti Radical 4 Nordisk Tyrfing Ortlieb Track Ortovox Peak II 29 Osprey Atmos 35 Osprey Talon 33 The North Face Interval 30 1 2 4 3 4 4 4 3 3 4 3 4 4 4 4 4 Säädettävyys 5% 3 2 4 3 3 4 4 3 3 3 5 4 4 4 4 4 Kannettavuus Selkämys 5% 1 4 3 2 3 3 3 3 3 3 3 3 3 4 3 4 Viilekkeet 5% 2 4 4 4 4 4 4 2 3 4 3 4 4 4 4 3 Pyöräilykäyttö 5% 3 2 4 4 2 2 4 3 3 3 3 3 3 3 3 2 30 % 1,8 2,7 3,8 3,2 3,3 3,5 3,8 2,8 3,0 3,5 3,3 3,7 3,7 3,8 3,7 3,5 Pakattavuus 5% 3 5 5 4 2 4 3 3 2 3 3 3 4 3 4 3 Alipakkaus 5% 2 4 3 3 3 1 3 3 3 3 3 2 3 2 4 3 Pakkaaminen Ylipakkaus 5% 3 3 3 4 4 4 5 3 5 3 5 2 4 4 4 2 Kiinnitykset 5% 3 3 3 4 4 3 4 4 4 4 5 2 5 4 4 2 Taskut 5% 3 4 3 2 2 5 4 3 2 3 4 3 4 5 4 3 25 % 2,8 3,8 3,4 3,4 3,0 3,4 3,8 3,2 3,2 3,2 4,0 2,4 4,0 3,6 4,0 2,6 aukon kautta. Ylätaskullisiin reppuihin voi pakata huomattavasti tavanomaista enemmän tavaraa, jos taskuosan korkeus on säädettävissä. Ospreyn reppujen venyvät ulkotaskut ajavat saman asian. Suurin osa testatuista repuista kilpailee Keski-Euroopan vuoristossa liikkuvien päiväretkeilijöiden huomiosta. Jokaisessa repussa on hakuille kiinnityslenkit, vaikka hyvin harva suomalainen päiväretkeilijä tarvitsee kiipeilytyökaluja. Vaikka päiväretkeilijä ei kantaisi hakkuja ja suksia, hän tarvitsee kiinnityskohtia kalastusvälineiden, vaellussauvan, kaukoputken tai kamerajalustan kuljettamiseen. Reppujen sivuihin sijoitetut suksikiinnikkeet jäävät myös usein vaille alkuperäistä käyttötarkoitusta. Testin parhaat ylipakkaamisominaisuudet ovat repuissa Halti Airlite 4, Haglöfs Matrix 30 ja Nordisk Tyrfing. Niinpä tuotteet on suunniteltu etenkin kiipeilijöiden, hiihtäjien, lumilautailijoiden ja trekkaajien tarpeisiin
Osiossa on arvosteltu erikseen yleinen kantotuntuma erilaisissa käyttötilanteissa, muunneltavuus ja säädettävyys erilaisille vartaloille, selkäosan toimivuus, viilekkeiden ja vyön ominaisuudet sekä repun sopivuus pyöräilyyn. Kokonaisarvostelun perusteella kaikki tuotteet ansaitsivat kolme tai neljä testinuotiota eli ne soveltuvat hyvin tai erittäin hyvin testattuun tarkoitukseen. Viisi nuotiota saa tuote, johon on vaikea keksiä parannuksia. Neljä nuotiota myönnetään, jos varuste on erinomainen tuoteryhmässään. Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan ostamisen arvoinen. Kahden nuotion tuotteella pärjää tyydyttävästi. Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti testattuun käyttöön. RETKI elosyyskuu 2009 17. Mitattujen ominaisuuksien arvosteluperusteet on kerrottu mittauksien yhteydessä sivuilla 1819. 32 Fjällräven C2C Haglöfs Matrix 30 Haglöfs Tight Evo XL Halti Airlite 4 Halti Radical 4 Nordisk Tyrfing Ortlieb Track Ortovox Peak II 29 Osprey Atmos 35 Osprey Talon 33 The North Face Interval 30 1 4 4 4 2 4 1 2 2 4 4 5 2 1 1 1 Juomavalmius 5% 3 3 3 3 2 3 3 3 3 3 3 4 3 3 3 3 Viimeistely 5% 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 3 4 3 4 4 4 Käyttöohjeet 5% 2 5 5 1 1 2 1 1 1 1 1 2 1 4 4 1 20 % 2,5 4,0 4,0 3,0 2,3 3,3 2,3 2,5 2,5 3,0 2,8 3,8 2,3 3,0 3,0 2,3 Tilavuus 10 % 4 5 5 2 3 5 4 4 4 4 5 5 4 4 4 4 Mitatut ominaisuudet Painoero 5% 4 5 4 2 3 4 5 5 4 4 1 5 4 4 5 5 Paino/tilavuus 10 % 5 3 3 2 2 3 3 3 3 2 2 3 2 4 5 4 25 % 4,4 4,2 4,0 2,0 2,6 4,0 3,8 3,8 3,6 3,2 3,0 4,2 3,2 4,0 4,6 4,2 Tulos 100 % 2,9 3,6 3,8 2,9 2,9 3,6 3,5 3,1 3,1 3,3 3,3 3,5 3,4 3,7 3,9 3,2 HUIPUT ESIIN RETKINUOTIOILLA Retken testeissä käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. Arvostelu perustuu neljään osakokonaisuuteen, jotka on esitetty taulukossa erillisinä osioina. Osio muodostaa yhden neljänneksen testin lopputuloksesta. Testissä arvostettiin lisäksi repun mukana toimitettavia käyttöohjeita. Arvostelutaulukon kunkin osakokonaisuuden ja tulospalkin luku vastaa suunnilleen tuotteen saamien retkinuotioiden määrää. KANNETTAVUUS muodostaa testin loppuarvosanasta 30 prosenttia. Siinä arvosteltiin erikseen pakattavuus eli varusteiden sijoittelun helppous, ylipakkaaminen, alipakkaaminen eli selvästi vajaan kuorman kiristämismahdollisuudet, repun ulkopuoliset kiinnitysominaisuudet sekä taskut. Nämä puolestaan ovat kokoelmia erikseen arvostelluista ominaisuuksista. Nuotiomäärä kuvaa tuotteen ominaisuuksia testissä esitellyssä käytössä. Reput järjestykseen TESTITUOTTEIDEN arvostelu tehtiin poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti, jotta laadukkaasta ja tasaväkisestä joukosta onnistuttiin seulomaan testivoittaja sekä löytämään jokaisen repun parhaat ominaisuudet. Viimeistelyssä tarkasteltiin tuotteiden materiaalien ehjyyttä sekä vetimien, vetoketjujen, solkien ja narulukkojen toimivuutta. MITATUT OMINAISUUDET -osiossa arvosteltiin reppujen tilavuuteen ja painoon liittyviä ominaisuuksia. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Yksityiskohdat Sadesuoja 5% Black Diamond RPM Deuter Futura Pro 34 SL Deuter Trans Alpine 30 Ferrino Stratus Ferrino X.M.T. PAKKAAMINEN-osio antaa neljäsosan testituloksesta. Osiossa arvioitiin repun sadesuoja ja juomajärjestelmän käytön valmiudet. Testin tasaisuudesta kertoo se, ettei mikään tuote yltänyt huippupisteisiin kaikilla osa-alueilla. YKSITYISKOHDILLE annettiin 20 prosentin osuus koko tuotteen arvosanasta
Säkkimäinen repa puosa suljetaan narulukolla va ja hupulle on sijoitettu tilava ylätasku. RPM on parhaimmillaan kevyitä taakkoja kannettaessa. Deuter Futura Pro 34 SL. Testin keveimmän repun painon ja tilavuuden suhde on erinomainen. Deuter Futura Pro 34 SL Hinta: 120,00 Tilavuus: 34+5 l / 38,4 l (ilmoitettu/mitattu) 4 ) Paino: 1 665 g FUTURA Pro 34 SL olisi Ortlieb Track. yltänyt testivoittajaksi, jos sitä ei olisi tarkoitettu vain pienikokoisille vaeltajille: repun poikkeuksellisen lyhyt yt selkämys on liian lyhyt yli 170-senttiselle kulkijalle. Verkkoselkämys tuulettuu uu kohtalaisesti ja kantotuntuma uma on hyvä. Reppu on jaettavissa välipohjalla ja alaosaan an pääsee avaamalla erillisen n vetoketjun. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Black Diamond RPM Selkäosa Hinta: 59,90 Tilavuus: 26 l / 32,1 l (ilmoitettu/mitattu) tettu/mitattu) Paino: 675 g BLACK DIAMOND RPM painaa vain kolmanneksen testin raskaimman repun painosta. Ulkopuoliset t kiinnitykset sallivat ylimääräiäräisen kuorman. Tuotteen useat t taskut helpottavat edelleen n tavaroiden järjestelmällistä ä pakkaamista. Otannan kevyimmän pakaasin kanto-ominaisuudet kärsivät liiallisesta painon karsimisesta: repun selkämyksen pitäisi olla kovera, mutta pehmeänä ja vetelänä se muuttuu kuperaksi täyteen pakattuna. Tällaista selkää vasten painavaa puolipalloa on epämiellyttävä kantaa, eikä nauhamaisen ohut lantiovyö paranna tilannetta. Repun etumukseen on asennettu esimerkillinen kuminauhaverkko helpottamaan ylipakkaamista. Sadesuojattoman tuotteen sivuilla on venyvät avotaskut ja yläläppään on sijoitettu pari vetoketjullista pikkutaskua. Yläosastaan vetoketjulla aukeava reppu on helppo pakata ja vaaleat seinämät päästävät mukavasti valoa sisälle auttaen tavaroiden etsimistä. Futura Pro SL sisältää kirkkaansinisen sadesuojan ja n erinomaiset käyttöohjeet. Naisille ja pienikokoisille suunniteltu huipputuote sopii ainoastaan alle 170-senttisille. Osprey Atmos 35. RETKI elosyyskuu 2009 19
32 Sivutasku Hinta: 124,90 Tilavuus: 32 l / 28,2 l (ilmoitettu/mitattu) ttu/mitattu) Paino: 1 335 g PITKULAINEN ja kapea Fjällräven C2C. Ferrino X.M.T. Repun tilavuus jää liki neljä litraa valmistajan ilmoittamista lukemista. Kapea reppu tarjoaa laajat liikeradat käsille. Fjällräven C2C Hinta: 149,00 Tilavuus: 40 l / 42,8 l (ilmoitettu/mitattu) oitettu/mitattu) Paino: 1 785 g Ortlieb Track. RYHDIKÄS Fjällräven C2C muistuttaa sivutaskuineen ja kiinnitysmahdollisuuksineen pientä rinkkaa. Tuotetta kantaa mielellään kotimaan korvissa, vaikka erillinen jäykkä selkäpanssari, kypäräverkko, hakkukiinnitykset ja suksilenkit kielivätkin vuoristoon tarkoitetusta repusta. Tuote ei sisällä sadesuojaa, mutta ylätaskun vetoketju on vedenpitävä. Käyttäjä kaipaa ylätaskun lisäksi muita taskuja, jotka selkeyttäisivät pakkaamista. Tuotteen toiselle sivulle on tehty vedenpitävästä kankaasta jätteille varattu sivutasku. Lukuisten taskujen ansioista pakkaaminen on helppoa. Hyvän kantolaitteen heikko kohta on alipakkaaminen, sillä repusta puuttuvat tyystin sivun kiristysremmit. Osprey Atmos 35. Venyvät ulkotaskut kasvattavat pakkaustilan riittäväksi yöretkelle. RETKI elosyyskuu 2009 21. Repun muoto sallii käsille vapaat liikkeet, joten kantolaite sopii erinomaisesti reippaaseen etenemiseen. Venyviin taskuihin saa sullottua runsaasti ylimääräistä tavaraa ja kuormaa voi kasvattaa edelleen remmikiinnityksillä, joten reppuun mahtuvat myös yhden yön retkivarusteet. Sivutaskuun sijoitettu tilava sadehuppu yltää repun päälle, vaikka ulkopuolelle olisi kiinnitetty varusteita. Tosin repun sisuksiin pääsee vain yläkautta. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Ferrino X.M.T. 32 istuu hyvin selkään. Mustat seinämät tekevät repun sisuksesta synkän vaikeuttaen tavaroiden löytämistä. Varusteiden pakkaaminen on hieman hankalaa, sillä kapeaan reppuosaan pääsee vain yläkautta
Reppuosaan pääsee ainoastaan yläkautta, mikä vaikeuttaa varusteiden pakkaamista. Jos reppuosan sulloo täyteen tavaraa, etutaskuun mahtuu hyvin vähän varusteita. Jämäkkä selkämys tuntuu u hieman hiostavalta. Testin suurin ylätasku ku on korkeussuunnassa säädettävä. Etumuksen kuminauha on hyvä ominaisuus, mutta se saisi kiinnittyä sivuillekin. Repun sisuksiin pääsee helposti pitkän vetoketjun ansiosta ja valkoinen sisäkangas tekee tavaratilasta valoisan, mutta tilavammat taskut helpottaisivat pakkaamista. T E S T I Haglöfs Matrix 30 Hinta: 119,00 Tilavuus: 30 l / 36,5 l (ilmoitettu/mitattu) lmoitettu/mitattu) Paino: 1 290 g MATRIX 30 on monipuolinen pakkaus, joka tyydyttää ä niin perheretkeilyn kuin vuoristotrekkauksenkin vaatimukset. Pohjan muoviset kiinnityskohdat altistuvat kovalle rasitukselle reppua maahan laskettaessa, mikä voi kuluttaa lenkit rikki ahkerassa käytössä. Sadehupun ja käyttöohjeiden n puuttuminen jättivät repun tasaisessa testissä kärkisijojen ulkopuolelle. Ulkopuoliset kiinnitykset Black Diamond RPM. M Monipuolisen repun Monipuolisen re epun kanto-ominaisuudet d t ja pakkausmahdollisuudet ovat testin parhaimpia. Haglöfs Tight Evo XL Hinta: 135,00 Tilavuus: 38 l / 35,3 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 1 505 g HAGLÖFS Tight Evo XL on vetoketjulla suljettava tilava kantolaite. Tuotteesta puuttuu sadehuppu, mutta repun ylälaitaan sijoitettu pieni tasku suljetaan suojatulla vetoketjulla. Haglöfs Tight Evo XL. Monipuoliset kiinnitykset kaipaavat kaverikseen sivutaskuja. Osprey Atmos 35. 22 RETKI elosyyskuu 2009. Sen ominaisuuksia voisi edelleen parantaa päälle lle sijoitetuilla kiinnityslenkeillä ä tai kuminauhaverkolla. Monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet huipentuvat kuminauhaverkkoon, joka sallii runsaan ylipakkaaamisen. Repussa on monipuoliset kiinnitykset, joista osaa käytetään repun kompressioon
Repun monipuoliset kiinnitysominaisuudet laajentavat käyttömahdollisuuksia yön yli venyville retkille. Painon ja tilavuuden suhde jää testin häntäpäähän. Ospray Talon 33. Haglöfs Tight Evo XL:n pilli. J Joustava lantiovyö l ti i ö kruunaa hyvät kantoominaisuudet. RETKI elosyyskuu 2009 23. Pakkaustila jää hieman valmistajan ilmoituksesta, vaikka mukaan laskisi hihnalla suljettavan suurehkon etutaskun. Monitoimirepun värivalinta kummastuttaa: musta kangas tekee repun sisäosasta synkän vaikeuttaen tavaroiden etsimistä. Tukevat ja paksut materiaalit lupaavat pitkää käyttöikää, mutta nostavat repun grammamäärää. Tilavaan reppuun pääsee vain n yläkautta. Tuotteesta puuttuvat t kuminauhaverkot ja taivalluksille toivoisi monipuolisempaa taskuvalikoimaa. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Halti Airlite 4 Rintaremmi Hinta: 129,00 Tilavuus: 43 l / 40,8 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 1 555 g HALTI Airlite 4 on suunniteltu kiipeilyyn ja seikkailuurheiluun. Repun sivuilla on hyvät kiinnitysremmit, joita voi käyttää myös repun kompressioon. Vaikka ylätaskun vetoketju u on vesitiivis, jää päiväretkeilijä kaipaamaan sadesuojaa. Black Diamond RPM. Fjällräven C2C. Säädettävä ylätasku sallii runsaan ylipakkaamisen. Halti Radical 4 Ortovox Peak II 29. Hinta: 89,90 Tilavuus: 35 l + etutasku / 34,2 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 1 600 g RADICAL 4 muistuttaa väriltään ja ulkomuodoltaan Haltin Airlite 4:ää. Tilava ylätasku on kiinteä, joten sitä ei voi säätää korkeussuunnassa. Tuotteen pohjaan sijoitettu punainen sadehuppu parantaa testimenestystä. Kahdella narulukolla suljetttavan reppuosan voi pakata tavanomaista täydemmäksi, mitä korkeussuunnassa säädettävä ylätasku helpottaa edelleen. Repun selkämys ja viilekkeet ovat tätä pehmeämmät ja joustava lantiovyö takaa miellyttävän kantotuntuman
Korkeussuunnassa säädettävä ylätasku sallii suuren säkkiosan ylipakkaamisen. Reppu suljetaan taittelemalla ylälistaa ja kiristämällä ä rullaus hihnoilla. Painon ja tilavuuden suhde jää samalla heikoksi. Reppu sopii erinomaisesti vesiretkeilyyn ja retkiluisteluun, mutta hyvät kanto-ominaisuudet houkuttelevat kantamaan sitä ä metsäpoluilla ja kaupungin kaduilla. Repun pohjaan on sijoitettu harmaa sadehuppu. Samaa sulkumekanismia käytetään etutaskussa, jonka tilavuus jää vaatimattomaksi, jos reppuosa on sullottu täyteen. Repun sivuilla on kaksi venyvää pikkutaskua. Ilmava selkämys hiostaa paitaa testatuista repuista vähiten. Ulkopuolelle on hankala kiinnittää tavaroita, vaikka etumukseen on tehty muutamia läpivientejä irtohihnoille. Fjällräven C2C. Täysin vesitiivis reppu sopii hyvien kantoantoominaisuuksiensa ansiosta moneen käyttöön. Ortovox Peak II 29. 24 RETKI elosyyskuu 2009. T E S T I Nordisk Tyrfing Hinta: 69,00 Tilavuus: 35 l / 39,3 l (ilmoitettu/mitattu) tettu/mitattu) Paino: 1 985 g NORDISK Tyrfingin viilekkeiden kiinnitystä voi säätää pystysuunnassa, joten tuote sopii myös nuorille tai erittäin pienikokoisille retkeilijöille. Repussa on yksinkertaiset, mutta monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet. Testaajia kummastutti valmistajan antamat painotiedot: reppu painaa liki 700 grammaa ilmoitettua enemmän. Reppuosan narulukot luistavat liian herkästi ja selkämyksen metallisen rungon alaosa painoi suojaamattomana joidenkin testaajien selkää. Etutasku Deuter Futura Pro 34 SL. Raskaalla repulla on testin parhaat muuntelu- ja pakkausominaisuudet. Ortlieb Track Hinta: 149,90 Tilavuus: 35 l / 35,1 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 1 580 g ORTLIEB Track poikkeaa vedenpitävyydellään muista testatuista. Juomapussi sijoitetaan repun sisälle, mutta letkun läpivienti on tehty vesitiiviiksi. Viilekkeiden n ja lantionvyön säädöt riittävät t todella suurikokoisellekin kulkijalle. Tuotteen edullisuus näkyy hieman repun viimeistelyssä. Tuotteessa on monipuoliset taskut
Ylätaskun päälle on sijoitettu pätevä kuminauhaverkko. T E ST I S S Ä : PÄ I VÄ R E P U T Ortovox Peak II 29 Pikkutasku Hinta: 139,00 Tilavuus: 29 l / 27,0 l (ilmoitettu/mitattu) moitettu/mitattu) Paino: 1 370 g ORTOVOX Peak II 29 on tarkoitettu moneen käyttöön, , mutta tuotteen suunnittelussa on keskitytty lasketteluun ja kiipeilyyn. Repusta puuttuu sadesuoja. Repun rinnakkaismalli Aura on suunniteltu naisretkeilijöille. Testin tilavimpaan avimpaan reppuun mahtuu ht varusteita jopa kymmenen litraa valmistajan ilmoittamaa määrää enemmän. RETKI elosyyskuu 2009 25. Verkkoselkämys on mukava jopa helteisenä kesäpäivänä, mutta rungon alaosan metallireunus hankasi erään testaajan lonkkia pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Kantolaitteessa on erittäin monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet, mutta lukuisten remmien tarkoitus jäi testaajilla käyttööohjeen puuttuessa jopa osin epäselväksi. Reppuosaan pääsee yläosan lisäksi avaamalla kyljen n vetoketjun. Tosin sen käyttö hankaloittaa merkittävästi Fjällräven C2C. Nordisk Tyrfing. ylätaskun tyhjentämistä, sillä vetoketju sijaitsee kuminauhaverkon alla. Til Tilavuudelt Tilavuudeltaan testin d t ti pienin reppu on jaettu monipuolisiin j tt osastoihin. Osprey Atmos 35 Ortovox Peak II 29. Hinta: 130,00 Tilavuus: 35 l / 45,1 l (ilmoitettu/mitattu) oitettu/mitattu) Paino: 1 305 g METALLIRUNKOINEN Ospray Talon 33. Osprey Atmos 35 muistuttaa pientä rinkkaa, vaikka reppuosa suljetaankin vetoketjulla. Kaikki vetoketjut ovat vesitiiviitä, mutta sadehuppu puuttuu. Mitatun ja ilmoitetun tilavuuden kymmenen litran ero selittyy osin venyvistä ulkotaskuista, jotka ylipakattiin testissä. Ospreyn reppujen tavoin Atmos 35:n mukana tulee erinomaiset käyttöohjeet. Repun erillisten osioiden ja taskujen ominaisuudet on mietitty tiettyjen lumiturvallisuus-, ensiapu- tai ai kiipeilyvarusteiden säilyttämiseen, mutta näistä nauttii myös järjestelmällisesti tavaransa pakkaava päiväretkeilijä. Ilman niitä retkeilijä tuskin oivaltaisi, kuinka kävelysauvat saa kiinnitettyä kainalon alle repun kulmaan ja viilekkeeseen ripustettuiksi. Monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet sekä venyvät ulkotaskut sallivat ylipakkaamisen, joten tilava reppu sopii hyvin myös yön yli kestävälle retkelle
Kattava käyttöohje, viilekkeiden rintataskut ja oivallinen kantojärjestelmä ä täydentävät hyvän tuotteen. ksi Suurempien taskujen lisäksi käyttäjä kaipaa kantolaitteeseen monipuolisempia a kiinnitysmahdollisuuksia, sillä nnirepun ylipakkaamis- ja kiinniestin tysominaisuudet jäävät testin häntäpäähän. Repun juomavalmius on n testin paras, sillä juomapussi ssi sijoitetaan repun ja selkämykmyksen väliin, josta sen voi täytyttää ilman repun avaamista ja a tyhjentämistä. taskutila jää olemattomaksi. lReppua on erittäin mielkkolyttävä kantaa hyvän verkkoutta selkämyksen ansiosta, mutta etty lantiovyönä oleva pelkistetty hihna kaipaa lisätukea. lle Metallirunko nousee lähelle a niskaa, mikä hankaloittaa öä merkittävästi repun käyttöä pyöräilykypärän kanssa. Päiväretkeilijä jää kaipaamaan testivoittajaan sadesuojaa sekä kuminauhaverkkoja repun etumuksen ja ylätaskun päälle. F Ferrino Stratus. Testivoittajassa yhdistyy esimerkillisesti monipuolisuus, keveys ja käyttömukavuus. TE STIVOITTA JA The North Face Interval 30 Hinta: 110,00 Tilavuus: 30 l/ 35,1 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 1 015 g val THE NORTH FACE Interval 30 on tilavuudeltaan viisi litmaa raa valmistajan ilmoittamaa esuurempi. Valoisaan repeppuosaan pääsee vain yläkautautta, mutta hyvät kiinnitykset ja et venyvät taskut mahdollistaavat ylipakkaamisen. Reppuosa suljeat taan vetoketjulla ja tavarat saa sullottua helpohkosti un sisään, mutta täyden repun ksi. Repussa ei ole sadesuojaa, mutta testin parhaat heijastimet takaavat näkyvyyden tieliikenteessä. Halti Airlite 4. Kehno pakattavuus avuus laskee hyvän än kannettavan kokonaisarvosanaa. Nordisk Tyrfing. 26 RETKI elosyyskuu 2009. T E S T I Osprey Talon 33 Hinta: 100,00 Tilavuus: 33 l / 44,3 l (ilmoitettu/mitattu) Paino: 910 g PEHMEÄRUNKOINEN L Laajennus Osprey Talon 33 näyttää ensin hieman ryhdittömältä ä remmikasalta, mutta ensivaivaikutelma pettää pahan kerran: an: painon ja tilavuuden suhteeleltaan testin paras reppu sopii pii erinomaisesti niin kevyen kuin raskaankin taakan kanntamiseen
Jälleenmyynti: Valikoidut kello- ja kulta-alan liikkeet kautta maan. SUUNTO ELEMENTUM VENTUS Laatutietoisen purjehtijan ranteeseen maalla ja merellä Suunto Elementum Sarja yksilöllisiä, Suomessa valmistettuja laatukelloja, jotka on suunniteltu opastamaan syvemmälle, korkeammalle ja pidemmälle. www.suunto.com/elementum RETKI elosyyskuu 2009 27
VILLA TEKEE VAHVAN PALUUN MARKKINOILLE JA YRITTÄÄ HOUKUTELLA TEKNISIIN KUITUIHIN TOTTUNEITA KULKIJOITA. RETKI elosyyskuu 2009. T E K ST I M I K KO H I E TA K U VAT M I K K O H I E TA , MESSE FRIEDRICHSHAFEN JA VALMISTAJAT Friedrichshafen 28 MESSUT Retkeilyn varustetrendit 2010 Kevyttä ja mukavaa luontoa säästäen TULEVAN RETKEILYVUODEN UUTUUSTUOTTEISSA KOROSTUU MUKAVUUS JA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISYYS
Ohuesta telttakankaasta huolimatta kotamajoitteessa voi turvallisesti käyttää kamiinaa. Viidenkymmenen vuoden ikään ehtinyt Fjällräven toi varusteisiinsa kevyemmän version legendaarisesta G-1000-kankaastaan. Sen sijaan päivärepun koko on kasvanut, kun RETKI elosyyskuu 2009 Friedrichshafen 29. Saman valmistajan ilmatäytteinen NeoAir-makuualusta ei ole varsinaisesti enää uutuus, mutta kevyenä ansaitsee maininnan. Grammanviilaajat ovat aina osanneet leikata pesuohjeet irti kilojen karistamiseksi, mutta kevyempää kantamusta arvostavat varmasti muutkin. Deuter on kehittänyt ratkaisun levottomille nukkujille, jotka ennen ahdistuivat linjakkaissa makuupusseissa pyöriesPetzl Elia -kypärä. Sotilaat ovat olleet näistä kevytvaihtoehdoista luonnollisesti jo kiinnostuneita, mutta vasta käyttötestit osoittavat, kuinka ohuet kankaat kestävät rajua käyttöä ja pitkäkestoista altistusta auringon ultraviolettisäteilylle. Petzlin naisille suunnitellussa Eliakiipeilykypärässä on kätevä aukko poninhännälle. Retki-lehti oli mukana katsastamassa tulevan vuoden retkeilytrendejä. Suojain on kevyt ja sopii napakasti pienempäänkin päähän. Kevyeksi kuoreksi sopii Marmotin Super Mica -takki. Berghundin ja Ortliebin yhteistyönä syntynyt hauvan oma satulareppu on vesitiivis. Alle 250-grammainen tuote on hengittävä ja vedenpitävä. HelSportin Varanger 8-10 Camp -kotateltta on vaihtoehto niille ryhmille, jotka ovat kyllästyneet painavan puolijoukkueteltan kantamiseen. Varusteiden keveneminen vaikuttaa reppumarkkinoilla siten, että vaellusrinkan ei enää tarvitse olla kovin suuri. Muihinkin ulkoilijoiden erityistarpeisiin tarjottiin ratkaisuja. Yksi kekseliäimmistä voittajista oli nelijalkaisille ystävillemme suunniteltu kantolaite Aqua Yak. Friedrichshafen E telä-Saksassa Friedrichshafenissa vuosittain järjestettävät OutDoor-messut kokosivat heinäkuussa yhteen valmistajia, maahantuojia, jälleenmyyjiä ja mediaa lähes sadasta eri maasta. Ruotsalaisyhtiö lanseerasi samalla uuden Come On Baby Light My Fire -malliston lapsille suunnitelluilla Spork Little -aterimilla. Isoveljistään tuote eroaa kokonsa lisäksi sillä, että haarukan sahalaita on jätetty turvallisuussyistä pois. Messuilla esiteltiin yli kaksisataa tuoteuutuutta, joista parhaimmat aateloitiin OutDoor Industry Award -palkinnolla. Nukkuja sujuttaa makuualustansa aukosta osittain pussin sisälle ja yhdistelmä pitää lämpimänä kymmenen asteen pakkasiin saakka. Therm-A-Restin makuupussiuutuus Haven Top Bag lupailee kevyttä unta erikoisella rakenteellaan. Jack Wolfskinin keveiden tuotteiden Atmosphere-perheessä nähdään maailman keveimmästä Nanuk Micro SL -materiaalista valmistetut fleecet. Ruokailuvälineen seitsemän värivaihtoehtoa ovat valmistajan mukaan imeväisten suosikkeja. Keveydessään kilon kerhoon pääsevät myös Deuterin Spectro-reput ja Vauden Scutum Ultralight -teltta kahdelle, joka pystytetään vain yhden kaaren varaan. Ratkaisu on kokeilemisen arvoinen. Jousto toimii toki myös toisinpäin, jolloin pussiin ei jää liian väljiä kylmätaskuja. Kevyesti matkaan Monissa tuoteryhmissä vaeltajaa ilahduttaa tuotteiden keventyminen. Samalle kohderyhmälle löytyy oma mallinsa myös Hillebergiltä. Vaeltajan nesteytyksestä huolehtiva Platypus esitteli kovapintaisen juomapullon korvaajaksi Platy SoftBottlen, joka on varustettu kätevällä juomatutilla. Deuterin EL-sarjan rinkat on suunniteltu pitkäselkäisille ja Light My Firen Spork Lefty on puolestaan oikea valinta vasenkätisille. Alle kilon painavassa pussissa ei ole vetoketjua lainkaan Aqua Yak: kantolaite koiralle. ja se on selkäpuoleltaan avoin. Tutissa on tarpeellinen mekanismi, joka estää juoman vuotamisen venttiilistä vahingossa. Pehmeä pullo vie tyhjänä vähän tilaa, koska sen voi vaikka rullata taskuun. Lite-versio on esikuvansa tavoin kestävä, veden- ja tuulenpitävä sekä moskiitto- ja uv-suojattu. Deuter Exosphere -makuupussi. sään. Exosphere-makuupussin joustava rakenne sallii pussin laajenemisen neljännestä normaalikokoaan isommaksi
Todelliset villan ystävät tosin väittävät, ettei alusvaatteita tarvitsisi pestä lainkaan, sillä pelkkä auringonvalo riittää desinfioimaan ne. Patagonian oman ilmoituksen mukaan heidän kierrätysasteensa on nyt noin 90 prosenttia, mutta yhtiössä pyritään täyteen sataan kolmen vuoden kuluessa. Niinpä menekki on alkanut painottua keskikokoisiin 4060-litraisiin reppuihin. Scutum-teltta. Villapaidan paluu Yksi vahvimmista trendeistä ensi vuoden retkeilyvaatteissa on luonnonkuitujen käytön lisääntyminen. Ympäristöystävällisyys ei niinkään ole enää kilpailuvaltti vaan välttämättömyys retkeilybrändien uskottavuudelle. Messuilla nähtiin miellyttävän kekseliäitä ratkaisuja. Näyttävän väriktarvitse ll t l ä Nä ttä ä ä ik käät asumallit sopivat retkeilyn lisäksi myös arkikäyttöön. Tavallista lampaanvillaa hienompi merino ei kutita ja monet tuotteet voi pestä myös koneellisesti. Valmistuksessa käytetään luon- Haglöfs Grym -vaelluskenkä on palkittu kahdesti jo ennen markkinoille ehtimistään. 30 RETKI elosyyskuu 2009. SealLine-elektroniikkapussit. Hyvien tuoteominaisuuksien lisäksi luonnonkuitujen käytön yleistymiseen vaikuttaa vuosi vuodelta vahvistuva ympäristötietoisuus. Siitä valmistettu Modal-kuitu antaa alusasuille hyvin miellyttävän sisäpinnan. Lisäksi molemmat valmistajat käyttävät alusasuissaan merinovillaa, joka ei haise useankaan päivän käytön jälkeen. Jack Wolfskin puolestaan ilmoitti siirtyvänsä käyttämään ainoastaan orgaanisesti tuotettua puuvillaa. Uutena merkkinä Suomen markkinoille askeltava yhdysvaltalainen Pacific Outdoor Equipment vakuuttaa, että heidän tuotteidensa hiilijalanjälki on pyöreä nolla. Kuulun itse siihen nuorempien retkeilijöiden ikäpolveen, jolle villapaita edustaa kaunista perinnettä, mutta joka itse pukeutuu enimmäkseen teknisistä kuiduista valmistettuihin asuihin. Kierrätysmateriaalia nähdään myös La Sportivan kengissä. Syksyllä kauppoihin ehtivät Smartwool-alusasut todistavat, ettei alusvaat- t teen t it olla tylsä. Therm-a-Rest Haven -makuupussi. mukaan halutaan ottaa enemmän mukavuusvarusteita. Myös teknisistä huiveistaan tunnettu espanjalainen Buff tuo markkinoille merinovillaisen huivin. Kierrätettävyys ja kuidun luonnonmukainen valmistustapa ovat yhä tärkeämpiä asioita niin kuluttajille kuin valmistajillekin. Kierrätettyä kiitos Luonnossa samoaville ekologisen jalanjäljen pienentäminen on erityisen tärkeää ja samaa sitoutumista odotetaan tuotteiden valmistajilta. Kultaisella Industry Awardilla palkittu Vauden Blue Beech -makuupussi on hyvä esimerkki. Onhan kuluttajia pitkään valistettu pukeutumaan kerroksittain ja välttämään etenkin puuvillaa. O t turvautuu pyökkiin. Lundhags käyttää tuotteissaan bambua, joka on hengittävää ja luonnollisesti ti b kt i t Ortovox t t ök anti-bakteerista. Mutta jos unohdetaan Suomen oloissa haasteellinen puuvilla ja allergisia kutittava paksu norjalaisneule, jää jäljelle vielä monia toimivia luonnonmateriaaleja. MESSUT Laser Space -teltta. Puolet eristeestä on biohajoavaa Tencel-puukuitua ja puolet kierrätettyä polyesterimikrokuitua
Haglöfs esitteli messuilla uuden Grymvaelluskenkänsä, joka palkittiin jo ennen markkinoille ehtimistään sekä kultaisella Industry Awardilla että Scandinavian Outdoor Awardilla. Ison valmistajan monipuolisesta valikoimasta nimenomaan ruskeat jalkineet ovat halutuimpia. Uudistumisen vaikeus Retkeilyvälinevalmistajien tuotekehitysosastot ovat joka vuosi ison haasteen edessä. On kiinnostavaa, kuinka jälleen markkinoille tarjoiltiin uusia titaanikattiloita materiaalin keveyteen vedoten. Kierrätyskangasta on hyödynnetty myös Subzero-sarjan repuissa. Mukavuutta jalkineisiin Monen retkeilijän perusjalkine on tukeva nahkainen vaelluskenkä. Messuvieraat saivat konkreettista apua talouden tasapainoiluun lukuisilla slackline-pisteillä. Samoilla jäljillä on kotimainen Halti, joka uudistaa alusvaatteidensa myymäläpakkaukset. Meindlilla keinokuitujen ei uskota uhkaavan perinteisen nahkakengän asemaa. Memory foamia käytetään sekä kenkien rakenteissa että laadukkaimmissa pohjallisissa. La Sportivalla tekniikkaa kutsutaan Flex Controliksi. Nuorallakävely tasapainoiluliinan päällä on nousemassa muoti-ilmiöksi ja huimapäisiin voltteihin kykeneviä slackline-taitureita tullaan varmasti näkemään monissa ulkoilutapahtumissa tulevina vuosina. RETKI elosyyskuu 2009 Friedrichshafen · 31 Platy SoftBottle.. Eniten kuluttaja ilahtuu pienistä käytännön toimintaa helpottavista yksityiskohdista, kuten telttojen värikoodatuista kaaritunneleista tai vaikka reppuun integroidusta pyöräilykypäräpidikkeestä. Moni vaellusharrastusta aloitteleva on joutunut kärsimään rakoista, kun kenkä on ostettu juuri ennen matkaa, eikä riittävään sisäänajoon ole jäänyt aikaa. Jos raha on tiukilla, on sitäkin tärkeämpää satsata useita vuosia kestäviin laadukkaisiin varusteisiin. Viimeistely ja testaus tehdään käsin ennen lähettämistä. Siksi HelSportin Gjende 3 Camp on kiinnostava uutuus. Eteisen seinälle voi kiinnittää kätevän pienillä säilytystaskuilla varustetun organisaattorin. Juhlavuoden kunniaksi jalkineesta tuodaan keväällä kauppoihin pieni yksilönumeroitu Limited Edition -erä. Mullistavinta kengässä on sen keveys ja helppohoitoisuus. Uudetkin mallit perustuvat jollain tapaa joko Trangian perinteiseen myrskykeittimeen tai MSR:n Reactorin tyyppisiin lämmönvaihtimella varustettuihin laitteisiin. Useiden valmistajien markkinoille tuomat mukavuusjalkineet tarjoavat hyvän vaihtoehdon niille retkeilijöille, jotka eivät odota tuotteelta äärimmäistä tukevuutta. Yli jääneet materiaalit käytetään esimerkiksi tyynyjen täytteenä. Nämä ominaisuudet on saavutettu käyttämällä nahan sijaan 60 prosenttia kevyempää SuperFabric-materiaalia. Columbian reppu. nonmateriaaleja, kuten palmukuitua. Materiaalivalinnoilla kengästä saadaan myös perinteistä vaelluskenkää kevyempi. Niistä suosituinta Meindlin Island-mallia on valmistettu jo kaksikymmentä vuotta ja myyty yli miljoona paria. Friedrichshafen Suunto Core -kello. Tunnelimaisessa teltassa on suuri eteinen kahdella sisäänkäynnillä. Marmot Super Mica -takki. Puheilla halutaan toki valaa uskoa markkinoille, mutta näin todella vaikuttaisi olevan. Kattokangas voidaan avata siten, että ilma vaihtuu pelkän moskiittoverkon lävit- se. Viistosti leikattu sisäteltta tuo nukkujille mukavasti lisätilaa. Erottuminen markkinoilla on kuitenkin vaikeaa. Tutkijat ovat vakuuttuneet siitä, että ulkoiluharrastuksia ei haluta vähentää taantuman vuoksi. Ne on valmistettu muiden tuotteiden valmistuksessa ylijääneistä kankaista ja pussi jää lopulta kuluttajalle hyötykäyttöön. Lämmön avulla kulkijan jalkaan muotoutuvat materiaalit tekevät liikkeelle lähtemisestä helpompaa. Esimerkiksi perinteinen tunneliteltta on jo sinänsä niin toimiva konsepti, että sitä on vaikea parantaa. Jalkineen mukavuus syntyy tekemällä kenkään joustavampia alueita helpottamaan jalan luonnollista liikettä. Uudenlaisen lähestymistavan telttasuunnitteluun esittelee myös Terra Novan Laser Space 2, joka on poikkeuksellisen korkea ja tukeva majoite, vaikkei ehkä avotunturiolosuhteisiin ole tarkoitettukaan. Jos ennen mallistoksi riitti kaksi hieman erilaista vihreää reppua, on kaikilla valmistajilla nykyisin monenkirjava värivalikoima mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja kantolaitteita. Retken testissä selvitettiin jo vuosia sitten, että titaanin huonon lämmönjohtavuuden vuoksi saavutettu grammahyöty menetetään, kun mukana joudutaan kantamaan vastaavasti enemmän kaasua. Nuorallakävelyä Moni valmistaja halusi messuilla vakuuttaa, että ulkoiluteollisuus on yksi taloudellisen taantuman menestyjistä. Tällainen kenkä sopii esimerkiksi päiväretkiin helpoissa maastoissa ja hieman iäkkäämmille kulkijoille. Lowan mukavuusjalkineet löytyvät All Terrain -tuoteperheestä ja Meindlilla Comfort Fit -termin takaa. Uusilla teknisillä ratkaisuilla on helpotettu kenkien käyttöönottoa suoraan kaupan hyllyltä. Keittimissä vastaavia edistysaskelia ei juuri nähty
teema T E K ST I J A K U VAT M I K KO N I K K I N E N Lapin merellä INARIJÄRVI ON SAARISTOJEN SOKKELO, TAITEILIJOIDEN INNOITTAJA JA ERÄNKÄVIJÖIDEN MONIMUOTOINEN PARATIISI. Koillis-Lapin erikoisuudet 32 RETKI elosyyskuu 2009
apin meren lumovoimaa todistavat niin entisaikojen tarinat saariston kulkijoista kuin nykypäivän auto- ja traileriviidakko Veskoniemen piskuisella parkkipaikalla. Parhaillaan Huippuvuoria ympäri melova, vaativien olojen tuntija Pekka Holma taas neuvoo tekemään reitti-ilmoituksen ja pitämään jonkun ajan tasalla. Mitä kauemmaksi kohti koillista järvellä suuntaa, sen harvemmaksi jäljet käyvät. , L Lähdemme retkelle Veskoniemestä. a a a RETKI elosyyskuu 2009 33. Erämaamaiseman herkkyys rikkoutuu, kun sahausjälki paljastaa kaadetun kelon luonnontilaisen rantametsän keskellä. Paikalliset taas elävät kotoisasti järvellään kaukana ruuhka-Suomesta ja monelle se on vapaa-ajan viettopaikan ohella arkinen työmaa ja tulonlähde. Kyselemme kokeneilta ohjeita Inarijärvestä melontakohteena. Suuremmissa saarissa laidunnetaan poroja, ammattikalastajia on useita ja matkailuelinkeino työllistää monia. Sen lähisaarten rantoja ja niemiä koristavat kulkijoiden jäljet. Hän suosittelee saaristojen suojassa pujottelua Ukonjärveltä tai Veskoniemestä lähtien ja koilliskulmalla käymistä. Erittäin kokenut melontaopas Kimmo Karjalainen on Suomen Ladun retkillä vetänyt Inarilla lukuisia reissuja. Toisaalla kuivatusriu´ut ja telttasaunan luurangot viestivät kulkijoista. Vesi on kirkasta, mutta pohjoisessa se on vielä kirkkaampaa: rannallahan ei ole paperi- tai sellutehtaita, saati suurkaupunkeja. Melanvedoin erämaahan Kännykät kuuluvuusalue kattaa oletettavasti Inarin perimmäistä nurkkaa myöten, mutta ymmärtäväinen kulkija osaa sulkea matkaviestimen rannalta lähdettäessä katkaistakseen siteen arkeen. "Inarilla keli saattaa vaihtua äkisti ja vesi on kylmää ympäri vuoden" Holma muistuttaa. Viimeistään lukemattomat tulipaikat kertovat kävijöistä. Kalastajat hinaavat veneitään tuhannen kilometrin takaa päästäkseen kalaisille vesille. Koko matkan etelästä autoilijaa kiusanneet karavaanarit jäävät tähyilemään rannalle menoamme, kun suuntaamme ulos järvelle. Puhelin piippaa tasaisesti, ja se katkaisee erämaaelon Inarijär vi on riittävän n r ä i t ä kaukana arjesta. Melontakaveri joutuu hoitamaan työasioitaan järveltä
Pieni kaiku paljastaa takaa hiipivän melojakaverin liikkeen, kun melanvedon ääni toistuu graniitista. Sannan keskellä jököttää lasikuitupaatin melojaa ärsyttäviä karheita kiviä, joita on väisteltävä tarkkaan. Hiljaisuuden keskellä hennonkin äänen kaiku valtaa olemattoman äänimaailman vankkojen kallioiden syleilyssä. Pian puhelin joutaa sammuksissa melontaliivin taskuun vesitiiviiseen koteloonsa. teema autuuden. Nautimme auringonlaskusta rantakalliolla. Suopursujen tuoksu leijailee alavalla rannalla, missä jököttää tervaskantoja ja keloja. Karikot vaanivat kuitenkin kulkijoita, joten melojankin on varottava. Sileässä nautiskellen Suuntaamme Petäjäsaarelle aamuisen pikku puhurin saattelemana. Jyhkeä kallio reunustaa hienoa hiekkarantaa. Siistissä katoksessa on käteviä lavereita telttapaikkaa varten, sillä maasto on varsin epätasaista. Kostuneet vaellusjalkineet ja melontatossut on raahattu teltan eteiseen kivikeon päälle. Keli kuitenkin tyyntyy Raessaarten X-kirjaimen kohdalla. Niiden havainnoimista varten on syytä olla mukana pienet kiikarit. Halkaisemme keloa nuotioon ja käristämme pannussa järeää sian kylkipalaa. Rakennus ja koko leiripaikka on remontoitu. Omakin luuri huutaa välillä, Paula Koivuniemen Aikuinen nainen -soittoääni rikkoo tyvenen maiseman rauhan ja tunnelma on satunnaisesti pilalla. Rantakalliolle kahlittu teltta suojaa iltatuulelta, ja unen rajamailla merenkäynti ja tuuli sekoittuvat unettavasti. Yksiköillä melottaessa on Inarilla kätevää, kun toisella on polyeteenikajakki, jolla rantautuminen on helpompaa. Kirjaimilla varustetut merimerkit auttavat Inarilla suunnattomasti paikantamisessa. Murikat kuivattavat kenkiä ja tuovat viileänä iltana mukavan lämmön teltan sisälle. Inarilla vesi on taianomaisen kirkasta. Keskipäivän puolitoistametrinen aallokko taintuu kevyeksi liplatukseksi. Näin voi auttaa kaveria monellakin tapaa rantautumisessa ja varsinkin olemalla hitaampi meloja. Päivän puuskittainen tuuli vaimenee ja valoisa ilta houkuttelee istumaan untuvatakki päällä ja pipo päässä. Inarin ja Ivalon seudun rantavesien jälkeen Inarijärvi on riittävän kaukana arjesta. Kierrämme Hoikan Petäjäsaaren pohjoiskärkeen ihailemaan luonnontilaisia rantoja ja valumme saarten välin kapeikkoa pitkin kämpälle lounastauolle. Korkiamaurassa on luola, jossa jäät säilyvät yli lyhyen kesän. Inarijärven vedet ovat vapaana vain 45 kuukautta vuodesta. Keitämme kokeeksi vakuumipakkauksessa olevan tomaattikeiton ja mausteeksi karkeaa mustapippurirouhetta. Olemme lämmittäneet nuotiossa kiviä ja nostaneet ne työrukkaset kädessä teltan eteiseen. Se lupaa hyvää seuraavalle melontapäivälle. Laitamme sekaan myös retkiruokien kuninkaan, paketin paistettua pekonia. 34 RETKI elosyyskuu 2009. Illalla pysähdymme autiolle rannalle Maurasaarten väliin. Aterialla nautimme mukilliset punaviiniä lihan kanssa
Paikoin maisema onkin erittäin rikkonainen. Harrastajat ja ammattikalastajat pyytävät lohta, taimenta, rautua, harmaanieriää, siikaa, muikkua ja harjusta. Keitämme pastaa ja tomaattikastikkeen sekaan silppuamme tuoretta sipulia sekä käristettyä pekonia. Moni muukin on kuullut saarista, sillä siellä on lukuisia kalastajien leirejä telttasaunoineen. Sieltä ei ole kiire mihinkään ja jarruttelemme matkan etenemistä. Kalat ovat suuria ja niitä on tarinoissa tullut paljon. Kartta Inarijärvi, 1:50 000, Merenkulkulaitos 2002 miehille. Paikka on loistava leireilyyn Sammakkoselän ja Kasarin välillä liikuttaessa. Mies on liikkeellä kokoontaitettavalla kajakilla yksin. Jääsaaren kämpälle livumme vasta iltamyöhään. Tuulen virittyä veneet ovat häipyneet rannasta, kun kömmimme ulos teltasta. Kalan savustami- Tauon aikana Inarin pinta on tyyntynyt täysin. teema TIETOREPPU INARIJÄRVI Ensimmäisen melontapäivän päätteeksi nousee rantakalliolle tukeva tunneliteltta. Inarijärvi, saamenkielellä Anárjávri, on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Järven suurimmat saaret ovat kuin erämaita pienoiskoossa. Sopivasta kielimuurista huolimatta mies selvästi aistii tunnelman ja pakkaa säntillisesti tavaransa oman laverinsa viereen ja vaihtaa muiden kanssa vain harvoja sanoja. Matalikot ja karikot vaanivat kulkijaa, joten kajakillakin liikuttaessa on oltava varovainen varsinkin kovemmassa merenkäynnissä. Järvellä on lukuisia autiotupia, muun muassa Petäjäsaaressa, Kaikunuorassa, Jääsaaressa ja Kahkusaaressa. Järven pinta on 117119 metriä merenpinnan yläpuolella ja sitä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla voimalaitoksella. Kaikunuoran kämpällä majailee yksinäinen saksalainen meloja. Saarten ja luotojen välissä navigoiminen vaatii tarkkuutta. Suunnittelemme jo laittavamme teltan laiturille pystyyn, kunnes hyvän idean pilaa rantaan lipuva kolmen uisteluveneen laivasto. Inarijärvelle järjestetään opastettuja melontaretkiä muun muassa Suomen Ladun ja yksityisten opasyritysten toimesta. Saksalaisen läsnäolo kirvoittaa heti keskustelun menneisyyden traumoihin, kuinka Lappi poltettiin. Muita tunnettuja järvenselkiä ovat Ukonselkä, Kasari, Sammakko ja Satapetäjänselkä. Paistamme makkarat Katsomasaaren Lammasniemen hiekkarannalla, ja mietimme, tuoko tummaksi muuttuva taivaanranta sadetta tullessaan. Melomme selälle, josta tiputamme kurssin suoraan etelään Jääsaarten väliin kohti Z-kirjainta. Pystytämme teltan punaisen tuvan pihalle, sillä annamme tilaa saksalaiselle ja kala- 36 RETKI elosyyskuu 2009. Hän taitaa olla kaiken kukkuraksi väsynyt, sillä pari päivää vesisateessa ja tuulessa hiljentää suulaimmankin kulkijan. Rohkenemme matkaan rintaman saavuttua päälle ilman sadetta tai ukkosta. Tunnetuin Inarin saarista on Ukonsaari, joka on saamelaisten vanha uhripaikka. Näkyvyys on hyvä, mutta huonossa kelissä arvostaisimme kirjainta vielä enemmän kuin nyt. Paikka sijaitsee Vasikkaselällä pohjoisessa painaumassa. Suojaisat kapeikot ja saaret antava suojaa ja sinne on helppo rantautua. Vajoamassa sijaitseva Inarijärvi on suurimmilta osin matala ja erittäin karikkoinen. Ruokaolut kruunaa kokonaisuuden ja kiehautamme vielä pannukahvit. Suurella selällä horisontissa taivas ja Lapin meri kohtaavat saumattomasti. Järvessä on 3 318 saarta eli lähes yhtä monta kuin selvästi suuremmassa Saimaassa. Se sijaitsee Suomen koilliskolkassa. Teemme tuttavuutta seurueen kanssa ja alamme istumaan iltaa tulilla. Suuntaamme kohti pohjoista ja Kimmo Karjalaisen opastamaa Tissaarten rykelmän sokkeloa, jossa leireilimme edellisen syksyn kalareissulla. Uistelijat notkuvat pienessä hiprakassa nuotiolla. Inarijärvi tunnetaan runsaasta lohikalakannastaan. Kerma ja tuhti voikimpale viimeistelevät keskiyön auringossa nautitun lohisopan. Osa vesistöä reunustavista tuntureista kohoaa useiden satojen metrien korkeuteen. Keitämme tulilla pottuja ja laitamme sekaan savustetun lohen. Telttapaikkoja ei jänkäisellä niemekkeellä ole montaa. Kalastajat vertailevat saaliitaan. Kalastajat osaavat kertoa märän kulkijan etsiytyneen kämpän suojiin kuivattelemaan. Sudimme sileässä Leviän Petäjäsaaren koilliskärjestä idän ja kaakon välillä olevaa Kaikunuoraa kohti. Onneksemme olemme ainoat telttailijat tänä yönä. Kalastajien seurassa Kalastajien väsymys ajoi turisijat nukkumaan varhain, hyvä niin. Sen syvin kohta on 91,9 metriä
Raed more about our headlamps on www.silva.se · Myynti ja Markkinointi Fiskars Brands Finland Oy Ab puh 09 - 3509 000 info@fiskarsbrands.fi RETKI elosyyskuu 2009 37. Flood light lights up the area aruond you, while at the same time a spot light lights up the trail ahead of you at a distance of 150 meters. Sujuttelemme Nangunniemen laitaa kohti Veskoniemeä mukavasti lämmittävässä auringonpaisteessa. Tasainen turina vaihtuu aamuyön tunteina ärsyttäväksi örinäksi. For a runner, cross country skier or mountain biker this translates into less head movement, increased control, better balance and more speed. Lähdemme Jääsaaren piskuiselta kämpältä vähin äänin liikenteeseen. That is why we introduce the Silva Alpha headlamp with Intelligent Light® technology. Tänne on päästävä uudestaan. Silva Intelligent Light ® Traditional light SMARTER LIGHT, HIGHER SPEED. Power is nothing without control. Uistelijat nukkuvat osa veneissään ja osa pienessä autiotuvassa. Jarruttelemme komeassa kapeikossa ennen rakennettua rantaa. Laiturit veneineen ja rantasaunat koristavat maisemaa loppumatkan kalasatamalle, missä pyyntialukset seisovat. Telttamme kylpee aamuauringon valossa rantakallioilla ja heräämme lämpötilan noustessa. Painelemme mielestämme myöhään telttaan, kun olemme saaneet maistiaisia loimutaimenesta ja savustetusta harmaanieriästä. Silva Intelligent Light® is a new light distribution technology. Toinen retki Inarilla on sytyttänyt juuri kaihoisan kaipauksen Lapin merelle. l l seen tarvitaan Inarilla kunnon rosteripönttö, leppäpuruja, sokeria ja kyytipojaksi laatikollinen olutta. I N T E L L I G E N T L I G H T ® Kalat ovat suuria ja l a u r a niitä on tarinoissa t a n s tullut paljon. Talkoot tulevat jatkumaan aina auringonnousuun, mutta sitä emme vielä savustamisen tässä vaiheessa tiedä
Samoin kalastajien tarinoissa eletään, ryypätään ja hukutaan. Inari on näiden miesten syntymäpaikka, siellä eletään ja sinne myös usein kuollaan. Pureva viima käy poskipäihin, kun siirrymme mantereelta tukikohtaan saareen. Kyllä järvelle mahtuu muitakin kulkijoita, mutta vieraiden on ansaittava tuttavuutensa kantimet. Voita, suolaa, ruisleipää ja kaljaa. Saunaan tuli syntyy kuin itsestään, sillä hyvä isäntä nappaa otteen kiehisen lastuun heti kun tulitikkua vilauttaa. Niitä ei turhaan siirretä ja kalavaakaa myöten tavarat jököttävät tuulessa ja sateessa seuraavaa saalista odotellen. Arto Heikkinen maistelee Inarin tapaan savustettua siikaa. Kalastajien ensitervehdyksellä kädenpuristus on tanakka, mutta sitä leimaa ujo ja sivulle hapuileva katse. Olemme päässeet kaverin kautta matkaan mukaan. Tukikohta on Keski-Inarilla, reilun venematkan päässä Nellimistä. Käyttäjän näkökulmasta ne ovat kuitenkin oikeilla paikoillaan. Herkun salaisuus on suolauksessa ja lopputulos viimeistellään voikimpaleella. Takana on turruttava automatka, kaksitoista tuntia autossa ja päälle raikas reissu Inarijärven aaltoilevissa tyrskyissä. Kausi oli jo lopuillaan, mutta siikaa pyydetään aina talventuloon saakka. Mira haistelee mantereen tuulia vietettyään kesän saaressa isännän ohjastaessa vankkaa venettä. Paikallisten pakeille ei mennä noin vain ja etelän miestä katsotaan aina aluksi hieman arvioiden. Laiturilla on sivullisen silmin katsoen sikin sokin kalastustarvikkeita. Isken kirveellä halki tuhteja ja tiukkasyisiä honkahalkoja. Tuulahdus tuo tanakan tervantuoksun ilmoille. Samassa maassa asutaan, mutta pöydän äärellä on varsin erilaisia ihmisiä. Järven kaikkivaltiasta ei juuri väistellä: Lapin mies elää 38 RETKI elosyyskuu 2009. Pian tuli rätisee kiukaan alla ja tervainen savu pöllähtää ulkona mukavasti. Se on kalastajien paikka, missä on kaikki tarpeellinen kalastamista ja elämistä varten. Tukikohdan kämppä on rakennettu vain väliaikaista luonnonhyödyntämistarkoitusta varten valtion maille. Niinpä on selvintä kahmaista reilusti ämpärit kouraan ja kantaa vedet saunaan ja halkoja takankylki täyteen. teema Ammattikalastajien matkassa Syksyllä 2008 kuljin muutamia päiviä Inarilla ammattikalastajien matkassa. Saunan lämmityksen ajaksi asetumme mökkiin ja luovutamme tuliaiset. Syystyrskyissä Inarilla venekyyti on töyssyistä. S yyskuun alussa ruska on Inarilla parhaimmillaan. Keskikesän valoisuudesta ei ole tietoakaan, kun yö verhoaa seudun pimeään
Rantoja lukuun ottamatta siellä ei ole juuri merkkejä ihmisen toiminnasta. Taivaanranta kajastaa sinisenä ja tavoitamme ensimmäiset verkonmerkit. Kalat perataan, fileoidaan Kalat laitetaan hetkeksi huilaamaan päreen päälle ennen syömistä. Verkko hinataan veneeseen, toinen pujottelee kalat irti ja verkko sullotaan saaviin saman tien. Tukikohdassa järjestelemme tavarat eli nostamme ne epäjärjestyksen keskelle laiturille. Haju on sanoinkuvaamattoman kamala, sillä se muistuttaa tv:n poliisisarjojen rikospaikkatutkijoille selvitettäväksi päätyvää mönttiä. Osan savustamme syömäkaloiksi, sillä päivä on ehtinyt jo pitkälle. Yhteen verkkoon on takertunut kaloja täynnä ollut muikkuverkko. Kalaa tulee, mutta on sitä tullut enem- mänkin. mikä tuuli tuo mitäkin kaloja verkkoon ja missä saaren metsot lymyävät. Kalastajan arkipäivä Aamu avautuu kirkkaana ja pakkaudumme valmiiksi järvelle lähtöön. Tallustelemme parina päivänä Kaamassaaressa, joka on yksi Inarin suurimmista saarista. Etelän järvien roskakaloja ei joukossa ole. Siikaa ja sateenkaarirautua tulee mukavasti, jokunen taimenkin on seassa. Muutaman päivän visiitti kalastajien maailmaan avaa Inarin maisemaa tavalla, jota ei voi matkatoimistosta tilata tai omatoimimatkalla löytää. Raikas syysilma vie veronsa ja nälkä kurnii vatsassa. Sen mehukas aromi tunkeutuu kalan kuumaan lihaan ja saa tämän maistumaan taivaalliselta. Vedessä on kymmeniä siikaverkkoja koettavaksi. Pöntöstä nostetaan kypsyneet siiat ja upotetaan vain noin puoleksi minuutiksi suolaliuokseen. Suurimmat saaret Kaamassaaren tapaan ovat erämaita järvineen ja lampineen. tavalla, jota ymmärtää kenties vain toinen hänen kaltaisensa. Sammakkoselkä aaltoilee loivasti ja jostain Nellimin takaa kajastaa ujo auringonvalo. ja pistetään jäihin. Siian päälle sipaistaan kunnon kimpale voita ennen syömistä. On mitä parhain päivä lähteä ulos järvelle. Padassa porisee perunoita, kyytipoikana on tuhtia ruisleipää ja olutta. Verkonnosto sujuu kalastajilta vaivatta. Nostaminen ja kokeminen käy näppärästi. Emme laita kaloihin lainkaan suolaa ennen savustamista, vaan niille tehdään suolahaude. Luonnosta miehet osaavat kaiken. Vankassa avoveneessä on hydrauliikalla toimiva verkonnostolaite ja tyhjät tynnyrit odottamassa saalista. Lopuksi myytäväksi menevät fileet pakataan annospakkauksiin vakuumiin. Muutamaan litraan lämmintä vettä liotetaan kilo merisuolaa. Tuima ajoviima tuivertaa. Erämaassakin on oma arkensa, jota elää omanlaisensa kansa. · RETKI elosyyskuu 2009 39. Kelokonkelot saavat narista rauhassa toisiaan vasten ja saari on kaikilta piirteiltään todellinen erämaa
teema satsataan lähiretkeilyyn UKK-PUISTON OPASTUSKESKUKSEN PALVELUPISTEEN HOITAJA AINI MAGGA KEHOTTAA RUSKASTA KIINNOSTUNEITA MATKUSTAMAAN POHJOISEEN SYYSKUUN TOISELLA VIIKOLLA. 40 RETKI elosyyskuu 2009
U KK-puisto on suomen toiseksi suurin, kaikille vapaa erämaa. Kulkijoita hän kehottaa tutustumaan Tankavaaran kainalossa sijaitsevalta opastuskeskukselta lähtevään uuteen Geologiseen polkuun, jonka varrella tutustutaan maaston erityispiirteisiin. , Saariselällä Maggan mukaan luonto on erittäin lähellä. Saariselän alueen pelastuskeskus joutuu ajoittain pelastamaan maastosta kulkijoita, joilta on vain juotava loppunut, sillä moni ei osaa tunnistaa, mikä on oikea hätätilanne." Yhä useampi kulkija lähtee päiväretkelle suurissa tunturikeskuksissa kevyt reppu selässään. RETKI elosyyskuu 2009 41. "Kun tiiviisti rakennetusta tunturikeskuksesta alkaa kansallispuiston alueet aivan hotellin vierestä, retkelle lähteminen on helppoa." Puiston laidalla onkin useita retkipolkuja tunturikeskuksen liepeillä, Kiilopäällä ja Tankavaarassa. "Erämaaosissa kulkijoita on vähemmän, mutta päiväretkeily lähikohteisiin yleistyy yhä enemmän" kertoo Magga. "Se on pitkän kalenterivuoden varrella meidän lyhyt, muutaman viikon mittainen sesonkimme" Aini Magga , kertoo. Pientä vaihtelua kävijämäärissä on, mutta puistossa matkailijaluvuissa ei juuri näy merkkejä taantumasta. Syyskuun ruskaviikot ovat puiston kiireisintä aikaa. "Ennen laskenta on perustunut lähinnä kämppäkirjojen tulkintoihin ja muihin tutkimusmenetelmiin." Vuositasolla puistossa ja sen eri kohteissa vierailee noin 250 000 kulkijaa. Magga muistuttaa kulkijoita varustautumaan oikein: "Kartta ja kompassi pitää olla aina mukana, samoin juotavaa, syötävää ja lämmintä vaatetta. Kulkijoita on rauhalliseen tahtiin ympäri vuoden ja Maggan mukaan puistoon vastikään asennetut laskurit auttavat määrän tarkemmassa arvioinnissa
Kiilopään luontopolut alkavat tunturikeskuksen pihalta. Se nousee PikkuTankavaaran laelle, mistä on upeat näkymät Nattastuntureiden suuntaan. Vasalenkki, joka on reiteistä lyhin, kiertää kilometrin verran helpossa maastossa. Sen taukopaikka on hienon Koiranjuomalammen rannalla, missä on tanakka laavu tulipaikkoineen. Talvisin se on lumikenkäreitti. Molemmat ovat rengasreittejä, joista pidempi on vaativampi nousuineen ja laskuineen. Reitit on merkitty maastoon ja niiden varrella on monikieliset opastaulut. Kaunispäältä voi tallailla retkelle reppu selässä tai sitten tyytyä ihailemaan avaria tunturimaisemia, joita ei maantieltä edes näe. 42 RETKI elosyyskuu 2009. Myös sitä pitkin kulkee talvella lumikenkäilyura. Samalla alueella kulkevalla Koppelolenkillä on taas mittaa kolme kilometriä ja Kuukkelilenkillä kuusi. Sillä noustaan Iisakkipään huipulle, 454 metrin korkeuteen merenpinnasta. Seitsemän kilometrin mittainen Geologinen polku nousee Jorpulipään huipulle. Kansallispuiston muille merkityille reiteille ja luontopoluille pääsee Tunturikeskus Kiilopäältä, Saariselän matkailukeskuksesta, Sompiojärveltä sekä Kemihaaran ja Haukinivan pysäköintialueilta. Saariselän luontopolut alkavat Saariselän matkailukeskuksesta, Urho Kekkosen kansallispuiston portilta. teema UKK-puiston lähipolkuihin on satsattu ja osalla voi kulkea vaikka lastenrattaiden kanssa. Koilliskairan luontokeskuksen näyttelyssä on tiivistetty historiaa muinaisesta metsälappalaisten asuinalueesta, mutta myös puiston historiasta. Kaunispään huippu kiehtoo päiväretkeläisiä, sinne kavutaan joko patikassa tunturikeskukselta tai autokyydillä perille saakka. Kolmen kilometrin mittainen rengasreitti Porolenkki seurailee nimensä veroisesti Ahopään rinteillä poroaidan reunaa. Aini Magga neuvoo kulkijoita tulemaan puistoon syyskuun toisella viikolla, jolloin ruskasesonki on parhaimmillaan. Kiirunalenkillä noustaan kuuden kilometrin reissulla Ahopään tunturille. Kilometrin mittainen Urpiaislenkin sorapolku kiertää lähituntumassa ja sitä pitkin voi kulkea vaikka pyörätuolilla tai lastenrattaita työntäen. Iisakkipään luontopolussa on kaksi reittimahdollisuutta: toinen kiertää 2,5 kilometrin lenkin ja toinen kuusi kilometriä. Rinnakkain ovat saamelaisten elämä, luonnonhyödyntämistoimet ja alueelle voimakkaasti juurtunut retkeily. Lähipoluille liikkumaan Kesäaikaan Koilliskairan luontokeskuksen pihasta lähtevät Tankavaaran luontopolut
Koulutukset koostuvat ohjatusta yrityskohtaisesta työpajatyöskentelystä ja koko alueen yhteisistä osioista. Tutkimusosioon sisältyy henkilöstön työtyytyväisyysmittauksia. "Hankkeen tavoitteena on parantaa Saariselän matkailukeskuksen palvelun laatua siten, että se on jatkossakin vahva kilpailutekijä" kertoo Sanna Korte, lainen Pohjois-Lapin Matkailu Oy:stä. Silloin voi liikkua kevyellä varustuksella. Matkailun laatuhanke käyntiin SAARISELÄLLÄ toteutettiin matkailukeskuksen laatuohjelma ensimmäisenä keskuksena Suomessa vuonna 1995. , Ma Joonas ja Hannu Vapaavuori suuntaavat uusi teltta repussaan parin päivän vaellukselle kohti Rautulampea. RETKI elosyyskuu 2009 43. Vapaavuorten lyhyt vaellus on malliesimerkki siitä, kuinka UKK-puiston alueella lähiretkeily on kasvussa. "Hankkeen onnistumisen ja työn vaikuttavuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että hankkessa on laaja alueellinen yritysedustus" , toteaa toimitusjohtaja Kortelainen. Valmiit reitit tarjoavat riittävän haasteen monille ja lähimmät kämpät leirialueineen ovat tavoitettavissa muutaman päivän retkillä. Hannu-isä on tehnyt jo vuosikymmenien ajan reissuja erämaahan: tietotaito siirtyy isältä pojalle. Matkailualueen laatuohjelmaan osallistuu kymmenen matkailuyritystä, jotka edustavat Inaria, Nellimiä, Kiilopäätä ja Saariselkää. Muuten hiljaisen oloisella kylällä varustekaupassa käy kuhina, sillä tunturiin menijöitä on mukavasti. Hankkeen koulutuksista, tutkimuksista ja kehittämistoimenpiteistä vastaava Haaga-Perho pitää Saariselän matkailualueen laatukoulutusta merkittävänä tekijänä keskuksen kilpailukyvyn kehittämiseen. "Saariselkä on perinteikäs matkailukeskus, jonka mukaantulo ohjelmaan on hieno asia koko Lapin matkailualueen laatustatuksen kannalta" Kortelainen sanoo. Matkailun laatua on tarkoitus kehittää tutkimuksen ja laatukoulutuksen keinoin. Asiakastyytyväisyyttä mitataan kyselylomakkein sesonkeina, joista ensimmäinen on juuri käynnistymässä. Tavoitteena on kehittää alueen yritysten laatuosaamista, parantaa asiakaspalvelua, sitouttaa yritykset entistä tiivimpään yhteistyöhön ja luoda laadun työstämiseen alueellisen yritysverkoston tiimi. · · · · · · · Saariselällä luonto on a s ä ä u o erittäin lähellä. Kehittämisosiossa luodaan matkailukeskuksen yhteinen laatuohjeistus. , Isän ja pojan parivaljakko suuntaa muutaman päivän vaellukselle Rautulammin suuntaan. Tuolloin luotiin pohja laatutyölle, jota Saariselän uudessa kehitysvaiheessa jatketaan. rt i h ä Retkelle tunturiin Hannu ja Joonas Vapaavuori valitsevat retkelle uuden teltan Partioaitan Saariselän myymälästä. "Hankimme uuden, kun edellisellä retkellä vanha yksikerrosteltta ei pitänytkään enää vettä" kertoo Joonas Vapaavuori
Navigaattori tuo mukavan lisän matkanteon seuraamiseen ja suunnistamiseen, mutta paikantamista ja reittivalintoja ei saisi koskaan jättää pelkästään laitteen varaan. Tarvittaessa veden puhtaus varmistetaan puhdistustableteilla tai vesifiltterillä. Vaihtovaatteet valitaan sään mukaan. He rakensivat Hopiaojan varteen turisteille tarkoitetun huuhtomon, jonka oheen on sittemmin rakennettu ravintola ja muita matkailupalveluja. Tankavaaralla on oma tärkeä merkityksensä suomalaisen kullankaivuhistorian säilyttäjänä ja jatkajana. Aslak Peltovuoman ensimmäisistä hipuista lähtien on Saariselällä kaivettu kultaa. teema Muutaman hipun tähden TANKAVAARA on tunnettu turistinähtävyys, mutta samalla merkittävä osa suomalaisen kullankaivun historiaa. Kilpailijat saavat "suolatut" hiekka-annokset, joista vaskataan nopeuskilpailuna hiput esiin. Parhaiten Tankavaara tunnetaan vuosittaisista kullanhuuhdonnan suomenmestaruuskisoista, joita on järjestetty jo vuodesta 1974 lähtien. Toisaalta kullankaivukulttuurin rikkautta voidaankin mitata sille ominaiseen tapaan muussa kuin rahallisessa tai edes kultaisessa arvossa. Alueella esitellään kullankaivuuta monipuolisesti. Päiväretken varusteet Päiväretkelle tunturiin tarvitaan 3050-litrainen reppu, mihin varusteet ja eväät pakataan. Muut varusteet valitaan matkaan tarpeen mukaan. Pienessä taskuensiapupaketissa on sidetarpeita ja henkilökohtaiset lääkkeet. Lisäksi matkaan tarvitaan pienet eväät ja varalle kevyttä energiapitoista syötävää jos retken aikataulu jostain syystä venähtää. Vaikka nälkä olisi kuinka kova, on juominen aina tärkeämpää. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta Tankavaaran ensimmäisestä kultalöydöstä. Samalla on hyvä muistaa, että syömättäkin pärjää. Kauniillakin säällä tunturiin tarvitaan kaiken varalle suojaksi tuulen- ja vedenpitävä asu. Mittakaavaa selventää erinomaisen hyvin esillä olevat suurten hippujen jäljennökset. Kamerat, kiikarit ja opaskirjat tuovat sisältöä päivään. Tankavaarassa voi viettää mainiosti päivän erikoisiin nähtävyyksiin tutustuen. Puukko tai monitoimityökalu kuuluu luonnollisesti kulkijan varustukseen. Pientä maksua vastaan pääsee vaikkapa vaskaamaan, joka tosin on kullankaivuusta vain pieni, yleisesti näkyvin osa. Paikka on Kauko Launosen luomus ja hänen harteillaan Tankavaaran kultakylä on vienyt Suomea maailmankartalle. Leudoimmilla keleillä riittää kuiva paita, vaihtosukat ja päähine. Löydösalue ei ollut tarpeeksi rikas laajamittaisemmalle kaivostoiminnalle, mutta kuitenkin sopiva matkailukohteen perustamiseksi. Kävelysauvat taas tehostavat kulkemista ja antavat tukea vaikeakulkuisessa maastossa. Viileässä taas untuvatakki, liivi tai fleecepaita sullotaan reppuun. Museon anti johdattelee kotimaan ja muun maailman kultakuumeen historiaan. Turvallisuusvarusteista tärkeimmät ovat ajan tasalla oleva kartta suojuksineen ja kompassi. Juomavesi otetaan Lapissa monesti luonnosta suoraan. LISÄTIETOJA www.tankavaara.fi Tankavaarassa on mahdollisuus päästä vaskaamaan: tosin maksua vastaan. Hyttysmyrkkyäkään ei ole syytä unohtaa Lapin syksyssä kuljettaessa. · LINKIT www.saariselka.fi www.kiilopaa.com www.suomenlatu.fi www.luontoon.fi www.saariselankeskusvaraamo.fi 44 RETKI elosyyskuu 2009. Suomesta löytyneet ovat pieniä jyväsiä maailman isomusten rinnalla. Kohteen perustajina ovat olleet Lemmenjoen veteraanikaivajat Nipa Raumala ja Yrjö Korhonen 1970-luvulla. Lisäksi tarvitaan tulentekovälineet ja valo, jota voi käyttää kartanlukuun sekä merkinantoon
RETKI elosyyskuu 2009 45
Tavalliselle retkeilijälle valmiit ruokapussit toivat vaihtelua ja suosion lisäännyttyä useita valmistajiakin ilmaantui markkinoille. Sissimuona oli pakattu tinapaperipussiin, jota lämmitettiin vesihauteessa ja josta ateria syötiin vaikka suoraan. Kun kuuma vesi kaadettiin pussiin ja annettiin sen muhia muutama minuutti, saatiin herkullinen valmis retkiateria. Ne ovat hyvä lisä ja vara, mutta paljon K un takavuosina puhuttiin pussiin pakatuista valmiista retkiruuista, tarkoitettiin Jalostajan Sissimuonia ja myöhemmin Blå Bandin aterioita. Suuri syy tähän oli poikkeuksellisen korkealta tuntunut hinta. Niiden väitettiin pilaavan retkiruokakulttuuria, tuottavan hankalasti hävitettävää roskaa ja olevan ehdottomasti liian kalliita. Valmiista ruuista tuli hyvin suosittuja ja niillä hoidettiin monien retkikuntien muonitus. Tuhtien aterioiden lisäksi pussista sai jälkiruokia ja aamupaloja. varustekatsaus TEKSTI JA KUVAT JOPPE RANTA Vaeltajan pussimuonat VALMIIDEN PUSSIRUOKIEN VALIKOIMA ON LAAJENTUNUT VIIME AIKOINA REIPPAASTI. Helppokäyttöiset ruuat herättivät kiinnostusta eri maiden armeijoissa. Esimerkiksi saksalaisen Trekking-Mahlzeitenin alkuperäinen ajatus oli kehittää varastoinnin kestäviä ruoka-aineita, kun maailmalla 1970-luvulla elettiin öljykriisiä. Silti tämäntyyppisen ruuan yleistyminen retkeilypiireissä oli hyvin hidasta. Reiter valmisti yhden ja kahden hengen pusseja, joten vaihtoehtoja riitti. Alkuaikojen herkkuhetket koettiin Reiterin Pähkinävanukkaan kanssa ja kanssa- 46 RETKI elosyyskuu 2009. Esikypsytetty ja pakastekuivattu Reiter oli kevyt, energiapitoinen ja äärettömän helppo valmistaa. Ruokia käytettiin paljon pitkillä purjehduksilla ja tutkimusmatkoilla. Kuivatuista aineksista tehty Blå Band -retkiruoka mullisti vaeltajan ruokalistan, sillä kevyitä pusseja saattoi kantaa isonkin kasan mukanaan. Vaellusateriasta ei oltu totuttu maksamaan samaa summaa kuin lounasruuasta, vaikka syötävää sai lähes saman verran ja energiaa kahden annoksen edestä. Monenlaista tarvetta Alun perin pakastekuivattuja ruokia ei suinkaan suunniteltu retkeilijöille. Hädän hetkellä, huonossa kelissä tai muuten vaikeissa olosuhteissa pussiruuan valmistaa niin nopeasti ja helposti, että se voi jopa pelastaa hengen. Valmis annos sisältää kaikki retkeilijän tarvitsevat ainesosat ja kylliksi kaloreita. Arviolta viisitoista vuotta sitten rantautui Suomeen ensimmäinen uuden ajan retkimuona. Reiterin Suomeen tuoma valikoima laajeni pikkuhiljaa tarjoten lukuisia erilaisia makuja ja vaihtoehtoja. Tiskiä tulee vähimmillään vain lusikasta. Muutama eri makuvaihtoehto ja tekemisen helppous lisäsivät merkin suosiota. Osa retkeilyväestä vastusti pussiin pakattuja valmisruokia. ON AIKA KATSASTAA, MISSÄ TÄLLÄ HETKELLÄ MENNÄÄN. vaeltajille ylpeiltiin munajauhosta tehdyllä Aamiaismunakkaalla. Toisaalta ei ole tarkoituksenmukaista nauttia vaelluksen aikana pelkkää pussiruokaa. Heikkoutena oli paino, sillä ruoka pakattiin pussiin nesteineen päivineen. Nykyisin asiassa vallitsee jo konsensus, sillä pussisapuskojen edut ovat kiistattomat. Matkailevat suomalaisretkeilijät tekivät hankintoja KeskiEuroopasta, josta kuskattiin uusia merkkejä kotimaahan. Pahana puolena pidettiin tietenkin korkeaa hintaa
RETKI elosyyskuu 2009 49
OLEN NOUSSUT KILPISJÄRVEN KYLÄSTÄ TSAHKALJÄRVEN RANTAAN. Minäkin nostan rinkan selkääni ja lähden tepastelemaan polkua pitkin järven toiseen päähän, jossa on idyllinen leiripaikka. Syksy ei ole luonnon ihmeiden tutkimisen huippuaikaa. Vihdoinkin täällä, jo tämä hetki korvaa vaivat ja kustannukset. RETKI elosyyskuu 2009. Nukahtamisessa ei ole vaikeuksia, mutta puolen yön maissa käyn ulkona. Vaikka on tyyntä, teen kaiken huolellisesti, koska niin monesti olen joutunut toteamaan, kuinka sää voi vaihtua äkkiä. Perhosia ei tietenkään enää näe, ehkä joku yksinäinen mittari lehahtaa lyhyen lentonsa oksasta toiseen. Tutustuin kahteen helsinkiläistyttöön bussimatkalla, ja he saavuttavat taukopaikkani. Enkä minä tietenkään ole poikkeus. S 50 ää on lähes seljennyt. Kapustarinnat, joiden surumielisiä vihellyksiä kuulee vielä elokuussa, pääskyt, tiirat ja monet muut ovat siirtyneet talven viettoon etelämmäksi. Valitsen sijan ja alan pystyttää telttaa. Olen väsynyt lyhyen junassa vietetyn unen jälkeen, joten aseteltuani teltan yökuntoon käyn nukkumaan. Saapuessani järven koillispäähän totean, että muita ei ole paikalla. Ateriaksi valmistan paistettuja perunoita, munia ja makkaraa. Nyt on aika nauttia vapauden illuusiostani. On aurinkoinen pakkasaamu. Viilenee. Nisäkkäistä täällä poroakin yleisempi nähtävyys on ihminen, tuo kahdella jalalla kulkeva hirviö, joka ei kuitenkaan harjoita vakituista asumista, vaan pakenee aina omalle asuinsijalleen, mukavuuksien pariin. Nisäkäshavaintoja ei tule, ne rajoittuvat muutamaan lajiin: poroja on kohtalaisesti, sopulin tai jonkin hiirulaisen tapaa silloin tällöin, yhden kerran olen nähnyt ahman. EIKÖHÄN PAPERIHOMMISSA HANKITTU POSKIEN URBAANI KALPEUS VAIHDU TERVEEKSI PUNAKSI TÄÄLLÄ ULKOILMASSA. Pilvi on takertunut Saanan ympärille, joten huippua ei vieläkään näy. Siis heti alkuun liikutaan jo hyvän maun rajoilla. Taivas on kirkas, tähtiä sakeanaan ja Saanan ympärillä loimottavat revontulet. Valokuvaan Saanaa ja joitakin yksityiskohtia ympäristöstä. Hyönteiset eivät enää lennä, mikä onkin kauniiden syysvärien ohella yksi ajankohdan valintaan vaikuttanut seikka. Riekkoja, kiirunoita, korppeja, kotkia, ja piekanoja näkee vielä syyskuun puolivälissä. Kukkaloisto on mennyt joitakin keltanoita lukuun ottamatta. Verenimijöistä ei ole riesaa yhtään. On vaikea kuvitella, että vastaan tallustelisi joskus karhu tai jolkottelisi susi. kotimaanmatka T E K ST I J A K U VAT J U H A PA U L A KO S K I p ISTUN KIVELLÄ, SIEMAILEN VETTÄ JA ANNAN KEVYEN TUULENVIREEN KUIVATTAA SELKÄNI. Neidit eivät pysähdy vaan jatkavat matkaa, ainoastaan hyvästelevät. Kukkien sulkemisaika on tullut, jääleinikkien ylpeä, äänetön taistelu jatkuu tosin läpi vuoden. POLTAN PIIPULLISEN JA NAUTIN
Kauempana näkyy Siedjonjärvi ja sen takan tummina hahmoina Tierbmisvarri sekä Jollanoaivi. Lähden kohti Kuonjarvarrin ja Tuolljehuhputin välistä solaa. Kun sitten saavun kämpän pihaan, tuuli iskee kaikella voimallaan ja alkaa sataa. Aurinko paistaa ja on aivan tyyntä. Polku jatkuu sillan jälkeen tunturin rinnettä kohti Maasehjärveä. RETKEN ILU ILPA JOITUSK KIR sarjan vaellus Viikon voittaja etki korv Jo tämä h aa vaiva t ja kusta nnuk set. · T K A R TA KUVA VASTAVALO/SOILI JUSSILA Vähän ennen kämppää tulee yhtäkkiä parin sekunnin viheltävä puhuri. Saarijärven kämppä näkyy kauas, ja aikani kuljettuani saavun pihaan ja päätän syödä lounasta. Myöhemmin illalla tunnen kurkkukipua ja otan yhden särkylääkkeen. Kaukana siintää a k n ä Haltin luminen a n m huippu. Koetan saada tuulesta huolimatta pystytettyä teltan, joka on vain kangas ilman pohjaa. Keitän vettä ja rakennan myslistä ja mustikkasopasta puuron. Nyt näkyy jo Meekon mökkikin, pieni tupanen laaksossa, jota ympäröivät jyrkkäreunaiset vuoret. On mukavaa kulkea hyvää maastoa myötätuulessa. Sinne päästäkseen pitää nousta noin 300 metrin korkeusero viiden kilometrin matkalla, joten nousu ei ole jyrkkä, mutta polku on melko kivikkoinen. Ylhäällä pohja on helpompaa. Alussa on kosteikkoja, mutta korkeammalle noustessa polkupohja on parempi. Lähden kohti Saarijärveä. Lähden omia aikojani menemään kohti Meekoa, joka on tämän retken kääntöpaikka. u p Myötäkäymistä Aamulla tuvassa on kuhinaa, kun kaikki kokkaavat yhtä aikaa. Loppumatka menee viivytellen, kun ei raaskisi menettää maisemaa, joka täältä näkyy kokonaan, mutta laskeuduttaessa kauimmaiset tunturit häviävät näkyvistä. Kaahperusjoki on helppo ylittää. Kovin montaa muuta tavoitetta en kannettavakseni ottanutkaan. Ihmettelen vähän. Viimeiselle viiden kilometrin osuudelle tulee korkeuseroa noin 250 metriä alamäkeä ja polku on hyvä, joten meno on yhtä riemua. Lisäksi on leipää ja pannullinen kahvia. Polku kääntyy kohti pohjoista ja Meekoa. Tiedän, että reitti sinne on helppo: varmaan vaivattomin osuus, mitä tällä alueella on missään. Saarijärven kämpän ympäristö on vähän luotaantyöntävän näköinen: kivisiä kukkuloita tuulen pieksemällä aukiolla, ei puita. Oviaukko on niin matala, että ulos tullessaan pitää kumartaa syvään edessä näkyvälle Saivaaralle, jottei pää jysähdä oven karmiin: otsani muistaa sen. Näkymänä on tällä kertaa Sai- Tunturituulta ja tukkoisuutta Tyhjänkävely voi alkaa, siis turistina matkaaminen ilman mitään järkevää tai ainakaan hyödyllistä perustetta. Kaukana siintää Haltin luminen huippu. Teen kämpässä keiton ja särpimeksi mutustelen leipää sekä juon kahvit päälle. Syötyäni valitsen petipaikan ja käyn pitkäkseni. Se on pieni, hopeanharmaaksi ahavoitunut hirrestä tehty suoja. Ulkona sataa vaakasuoraan ja tuuli ulvoo nurkissa. Kuonjarjohkan kämppä on sopivasti tuulitunnelissa, eikä ole mahdollisuutta saada telttaa pystytettyä, joten päätän jäädä sinne yöksi. Kurkku on vielä kipeä ja päätä särkee. Tunturikoivikko harvenee, ja saavuttuani paljakkaan pidän taukoa. Laskeudun laaksoon vanhan viehättävän kämpän pihaan. Vasemmalle puolelle jäävät Kaahperusvaarat ja oikealla puolella avautuu suuri tasanko, jota myöten Kaitsajoki kiemurtelee. Solasta laskeudun Kuonjarjohkan laaksoon, ylitän kapean joen, ja loppumatka kämpälle on loivaa alamäkeä ja hyvää polkua. RETKI elosyyskuu 2009 51. Olen melko väsynyt ja haluan nopeasti lepäämään. Tuuli on edelleen kova. Jatkan matkaa hissukseen ja ajoittain pääsen kokemaan myös yhtä retkelle asettamaani tavoitetta: absoluuttista hiljaisuutta
Nousen polkua ylös laaksosta ja kuljen hyväpohjaista paljakkaa jokea seuraten. Tämä onkin siis se aamulla tapaamani pienen tokan johtaja, jonka on seurattava koko ajan, mitä ympäristössä tapahtuu. Pääsen vihdoin mäen päälle, ja loppu onkin melko tasaista marssimista Kuonjarjohkan kämpälle. Kaikki olennainen on näkyvissä: Annjalonjin pahta, koko Porojärven laakso ja Saivaara erottuvat ympäristöstään juhlallisena monoliittina. Saan vähitellen tuulen voimakkaasti riepotellessa kulmia kiinni ja teltan pystyyn. Poro kurkistelee eräällä kummulla ja vahtii aikomuksiani. En tiedä, onko kysei- 52 RETKI elosyyskuu 2009. Näen myös viitisentoista muuta poroa. Otan kuvia auringon kultaamasta maisemasta, ja retkeni täyttymys on saatu. Rinnakkaiselomme sujuu hyvin: tilaa on meille kaikille ja porot jäävät taakseni rauhassa syömään. He ovat olleet täällä vuorokautta minua aikaisemmin. Yksi kookassarvinen poro käyskentelee lähistöllä. Mitään pelättävää ei ole, ellei itse keksi omassa mielikuvituksessaan uhkia. Kultainen maisema Ilta saapuu, syöty on ja keräilen puolukoita pussiin. Teltta tuntuu pysyvän paikoillaan, joten vähennän vaatteita ja jatkan nukkumista. Siirryn ulos ja tähyilen niitä lämpimästä makuupussistani. Niin teenkin. Loppuvuodesta nämä karaistuneet eläimet viedään tapaamaan koukkua ja vasaraa. Totean kirjasta myös helsinkiläistytöt Paolan ja Johannan, jotka ovat yöpyneet teltassa. Tunturikoivut loppuvat, mutta ruskan värittämää vaivaiskoivua on runsaasti. Aamiaisen jälkeen makailen pitkään makuupussissani, mikä onkin mieliharrastukseni, ja annan tuulen puhdistaa ajatuksistani pahimpia kuonakokkareita. Otan viimeisen särkylääkkeen ja menen makuupussiin odottelemaan, että kuumeen nousu loppuu. On lounasaika, joten keitän teetä ja syön automatkalta jääneitä lihapiirakoita. Aion ylittää Pierfejohkan ja tulla iltaan mennessä toista puolta takaisin Meekon seudulle. Päälle nautin kahvit ja keksejä. K ämpäss ä ilta su van juu seuraa päivän re ittiä suun nitellessa . sellä karvaturrilla kotia näiden mustanharmaiden lohkareiden syövereissä, sehän tekee pitkiä päivämatkoja. Kurkkukipu ja päänsärky ovat antamassa seikkailun makua, eikä kipeämmäksi saisi tulla. Päätän käydä nukkumaan kaikki vaatteet päällä, ainoastaan kengät otan pois. Laakso on avara, aurinko paistaa ja tuuli on poissa. Toivoisin kyllä vielä sen yhyttäväni, mutta taitaa olla turhaa haavetta. Turun seudulta on paljon kävijöitä. kotimaanmatka vaara, tuo ihmeellinen luonnonmuodostuma. Aloitan lyömällä yhden kulman maakiilalla kiinni. Nukkumaan mennessäni asettelen teltan vielä hyvin paikalleen, koska jonkin verran tuuli tuntuu täällä suojaisassakin paikassa. Saavun Kuonjarin pihaan illansuussa. Mentävä on, vaikka minkäänlaista sauvaa ei ole. Tarkastelen tunturin rinteessä olevia hyllymuodostelmia yöpymistä varten, ja vaikka aamupuolella katsoin itselleni hyvän leiriytymispaikan, löydän nyt puron läheltä loistavamman. Saan eräältä retkeläiseltä pari särkytablettia yötä varten. Ahman valtakunnassa Loikoilen auringossa, mutta sitten lähden kulkemaan samaa jokilaaksoa takaisin päin. Teen ylityksen erityistä huolellisuutta noudattaen, koska olen yksin enkä yksinkertaisesti saa kaatua. Ruokahalua ei ole yhtään. Merkkaan itseni kirjaan ja ilmoitan lähteväni Pierfejohkan vartta ylöspäin. Koko ajan puhaltaa kova tuuli, joka on sivuvastainen. Olo kohenee ja kömmin ulos katselemaan muiden puuhia. Kysyn vielä varmuuden vuoksi maahisilta, sopiiko yöpymiseni heille, eikä vastalauseita kuulu. Ahmahan se oli, ja oli upeaa katsella tätä villin luonnon edustajaa. Poro on todella rohkea ja alkaa tulla kohti, joten minun on peräännyttävä. Saivaaran yk sinäin en komea sarvi. Paistetta paljakassa Menen käymään tyhjässä tuvassa ja lueskelen vieraskirjaa. Herään pilviseen mutta lämpimään aamuun. Kunto alkaa olla todella huono ja paleltaa vietävästi. Ylitys onnistuu, ja pääsen toisella puolella olevalle jokipenkalle. Toivottavasti päivystävä enkeli on paikalla. Yöllä nousen tarkastamaan kiinnitykset ja totean taas revontulet. Katselen sopivaa ylityskohtaa. En halua herätä yöllä siten, että olen alusvaatteisillani ja tuuli on vienyt teltan päältäni ja muitakin tavaroita mukanaan. Siis teltta pystyyn. Laitan ruokaa, keitän kahvit ja nautin olostani. Tuuli on jonkin verran tyyntynyt, kun heräilen. Tämäkin porotokka vaeltaa avonaisessa maisemassa nälän ajamana ja taatusti unohtaa, kelle kuuluu. Teltalle ei löydy suojaisaa paikkaa ja tuuli on kova. Aurinkoa en näe, se jää Meekonvarrin taakse, mutta erikoisia pilviä purjehtii taivaalla. Kun nostan jalan ottaakseni askeleen, tuuli siirtää sen eri paikkaan kuin olen ajatellut. Alkava flunssa tekee kulkemisen vaikeammaksi kuin olisi ollut tarpeellista. Tiedän, että pois päästäkseni on pakko syödä, joten keitän vähän riisiä ja juon lämmintä vettä. Auringonlasku saa aikaan erikoisia näkymiä, jotka kestävät noin minuutin kerrallaan. Se kulkee suoraan minun ja Saivaaran väliin, joten saan molemmat samaan valokuvaan. Käyn nukkumaan päällimmäisenä huolenani edelleen, että pysyykö teltta paikallaan. Muutamia vuosia sitten olin alempana majoittuneena laavuun, josta näin tumman hahmon hyppelevän ketterästi louhikossa. Jotkut ovat lentävän lautasen näköisiä, toiset kauniita hurrikaanin mallisia. Taitavat pitää vauhtia yllä, mutta ehtivätkö vilkuilla yhtään sivuille. Mikäli tuuli ensi yönä taas yltyisi, suojaisi Meenkonvarri suurimmilta puuskilta. Paikoin joki vaikuttaa vuolaalta. Nyt olen ahman valtakunnassa. Se tulee neljänä haarana melko leveällä alueella, joten en pysty näkemään koko tilannetta. Nyt alkaa pitkä, noin viiden kilometrin nousu. Nukahtamista odotellessani kuuntelen telttakankaan pauketta. Lähden hiljalleen paluumatkalle. Yöllä on kirkasta, revontulet loimottavat. Mahtaa korkeuksissa tuivertaa vahvasti
Jo sieltä kuuluukin tervehdys. Saavutan ennen pitkää Tsahkaljärven ja pystytän teltan samalle sijalle kuin ensimmäisenä iltana. Yritän väkisin syödä jotain. Kun saavun hotellille, on aikaa bussin lähtöön tunti, joten ehdin laittaa itseni matkakuntoon. Saanko ottaa valokuvan?" En vastusta kuultuani juuri elämäni . Kuljen Salmivaaran ja Muurivaaran kylkiä pitkin. Pian minulla on taas mahdollisuus vapautua rahojeni painolastista. Heitä on ilo katsella, reippaita ja iloisia nuoria ihmisiä. Lähden heidän jälkeensä. Partioporukasta yksi on lääkäri, ja hän antaa minulle lisää lääkkeitä, mutta ei voi muuta tehdä. Toinen makaa teltan päällä, kunnes toinen saa hakatuksi kulmiin maakiilat: näin tuuli ei vie koko viritystä kesken kaiken. Aamiaiseksi keitän kaksi kananmunaa, jotka olen saanut pysymään ehjänä ihme kyllä koko viikon. Tauolla istuessani partiolaiset saavuttavat minut. Yksi heistä istuu kämpän seinää vasten ja vuolee kuivaporolastuja pannuunsa. Suomi Pro -kartta on itse asiassa viisi eri karttaa yhdessä paketissa ja mikä parasta voit käyttää Suomi Pro -karttaa myös Garmin autonavigaattoreissa. Illalla hakemani vesi riittää, eikä minun tarvitse poistua teltasta sateeseen. Affecto Finland Oy:n Suomen Tiestö -autonavigointikartta. · © Maanmittauslaitos,, lupa nro 5/MYY/08 Maanmittausla tos, lup nro 5/MYY/08 Maanmittauslaitos lup nr 5/MYY/08 tta sla tos u ttauslaitos lupa ta lai os, lai os, MYY YY YY/ www.garmin.fi 53 K Ä S I L A I T T E E T · K A R T RETKI A R V I K K E2009 · P A L V E L U T AT · T elosyyskuu E T. Suomi Pro -kartta myydään koko Suomen kattavana karttana tai alueina, joissa Suomi on jaettu kuuteen osaan. Olen täydentänyt vesivarastot, joten minun ei tarvitse poistua teltasta. Sade lakkaa juuri, kun pitäisi alkaa purkaa leiriä. On ihan pakko vielä keittää kuumaa vettä yön varalle. Partiolaisten kanssa jutellessa ilta menee mukavasti. Matka täältä hotellille kestää vajaan tunnin, joten voin arvioida lähtöajan melko tarkkaan. digikameralla, entistäkin kirkkaammalla kosketusnäytöllä ja erittäin a. Tavoite on Tsahkaljärvi, mutta jos voimat loppuvat, voin jäädä yöksi melkein mihin vain. Laitteessa on MicroSDTM -korttipaikka lisäkartoille kuten esiohjelmoiduille Suomi Pro, BlueChart merikartta- tai City Navigator NT -katukarttakorteille. Kaikki käyvät vähitellen nukkumaan. Hyvä niin. Vaikka olo on epävarma, se ei ole kovin huono, voimaton vain. He rupeavat pystyttämään telttaansa pimeässä. Sitten he jatkavat matkaansa. Nyt taas paleltaa. herkällä GPS-vastaanottimella. Uutuus · 3,2 megapix kamera · Kuvaan myös sijainti · Vakaampi 3-akselinen kompassi · Uusi paranneltu 3" näyttö · 850 MB sisäinen muisti kartoille ja kuville · Langaton ANT-tiedonsiirto Valitse käyttö autoilu-, veneily-, kuntoilu-, oilu i il ulkoilu- tai geokätköilyprofiilien mukaan. Tuotetta myydään sekä muistikorttina että DVD-levynä. Suomi Pro -kartoissa on hyödynnetty myös Suomen ympäristökeskuksen järvikartat ja Metsähallituksen retkeilykohdetiedot. En ottanut lääkettä aamulla, jotta voisin tarkkailla kuntoni todellista tilaa paremmin. Makailen odotellen sateen loppumista. He pysähtyvät, ja yksi ottaa kameran esiin ja sanoo minulle: "Näytät niin sopeutuvan luontoon, aivan kuin kuuluisit luontoon. Makuupussissa sitten hikoilen perusteellisesti. Garmin Oregon 550 TM K k i Kytke virta, kosketa ja navigoi! Oregon 550 on varustettu mm. Retken jälkeen menee viikko töissä ja sitten toinen viikko ankaran jälkitaudin kourissa. Uudet Suomi Pro -kartat rtat Nyt maailman hienoimmat kartat Garmin GPS-laitteisiin. Paola ja Johanna lähtevät jokilaaksoa pitkin ensimmäisinä. Jos selvitän kovan nousun jokivarresta solaan, on loppu enimmäkseen myötämäkeä. Pääsen Saarijärven tuvalle, jossa syötyäni tunnen oloni melko pirteäksi. Olo on voimaton, mutta kuumetta ei nyt ole. Partiolaiset ovat nukkuneet siinä yönsä ja ovat juuri heräilemässä. Herään sateen ropinaan, on aamuyö ja lämmintä. Taivas on lohenpunainen ja tuuli on piessyt pilvet ihmeellisen muotoisiksi. Kerron niitä poimineeni ja käyn hakemassa hänelle kupillisen. Minä palelen taas kuin horkassa ja otan yhden lääkkeen ennen nukkumaanmenoa. Lisäämällä laitteeseen yksityiskohtainen nen n kartta Oregonin korkearesoluutioinen värinäyttö tuo seikkailuusi uuden ulottuvuuden, tapahtui se sitten maalla tai vesillä. 3,2 megapix kamera 3-akselinen kompassi Helpottaa, kun ep a tiedän, että e ä t selviydyn. l i n Osaksi luontoa Aamulla sade rummuttaa kattoon. Tytöt ovat yöpyneet hotellissa ja ovat valmiita lähtemään. suurimman kohteliaisuuden. Toivotamme hyvät jatkot, ja minä jatkan matkaa. Juon munkkikahvit kuten asiaan kuuluu. Sen teen, otan pillerin ja käyn nukkumaan. Taivallan järven toiseen päähän ja näen Tsahkaljokisuussa laavun. Hän noituu, ettei ollut kerännyt puolukoita Meekolta. Puolukkasurvosta kaverille Mökin pihaan saapuu kuuden hengen partiolaisseurue. Paikalle saapuvat Paola ja Johanna, jotka ovat huiputtaneet Haltin. Helpottaa, kun tiedän, että selviydyn
Olen aina kokenut korkeat paikat erittäin epämiellyttäviksi, joten oli hieno kokemus, kun kiipeily aloitettiin lattiatasosta tutustuen ajan kanssa kavereihin ja välineisiin. Ykköstason opinnoissa asioihin perehdytään melonnan, kiipeilyn ja vaelluksen kautta. Nämä tulivat ihmeen nopeasti RETKI elosyyskuu 2009. Tornion opinnoista valmistutaan auktorisointia vaille valmiiksi köysitoiminnanohjaajiksi. Erikoistumassa Seikkailukasvatukseen SEIKKAILUKASVATUKSEN KOULUTUKSEN PERIAATTEISIIN KUULUU, ETTEI MITÄÄN TEORIAA OPETETA, ELLEI SITÄ VOIDA LINKITTÄÄ KÄYTÄNTÖÖN. Aiheen erikoistumisopintoja voi opiskella 1- ja 2-tason kursseilla, jotka järjestetään vuorovuosittain. Pienin askelin etenimme siten, että lopulta olin laskeutumassa Rovaniemen kirnujen kallioilta. Alusta lähtien kaikki mahdollinen tehtiin itse, kun asia oli opetettu. Lajitaidoissa opettaminen eteni sopivin portain ja erityisesti opiskelijoiden psyykkinen sekä sosiaalinen turvallisuus otettiin huomioon. Kaltaiselleni omatoimisesti melomaan opetelleelle opinnot olivat todella paikallaan: kerrankin oli joku, joka neuvoi lajiin liittyvissä kikoissa. koulutus T E K ST I E E R O W E L I N K U VAT E E R O W E L I N J A M A R K K U LU K K A R I N I E M I Jens Pedersen ja Annu Tyyskänen-Sarajärvi harjoittelevat KTO-2kurssiin kuuluvaa seinältä pelastamista. Esimerkiksi varusteiden pakkaaminen, kirjaaminen allekirjoituksineen ja huolto suoritettiin heti tarvikkeiden nimien oppimisen jälkeen. tutuiksi, kun jokaisen oli haettava varusteita kaapista. TORNION KAMPUKSELLA JÄRJESTETÄÄN AIHEEN ERIKOISTUMISOPINTOJA KASVATUSALAN AMMATTILAISILLE. umanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) Tornionjoen varrella on panostanut seikkailukasvatuksen koulutuksen kehittämiseen jo vuosia. Molemmissa koulutuksissa menetelmänä on tekemällä oppiminen. Melomisessa turvallisuustaitoni olivat olemattomat. Hyviä nyrkkisääntöjä sain paljon ja asiat, joista itsellä oli aikaisempaa kokemusta, jäsentyivät mukavasti. Pääkouluttajallamme Kai Lehtosella oli tapana kertoa koko ryhmälle, miksi H 54 Teoria ja käytäntö Koulutukseen lähtiessäni minulla oli vaelluskokemusta runsaasti, melontaa olin harrastanut kauan, mutten koskaan ollut opetellut lajia kunnolla. Vaeltamisesta opin erittäin paljon uutta. Kiipeilyyn en ollut lainkaan tutustunut
Testin sisältö: www.kanoottiliitto.fi Köysitoiminnanohjaajakoulutus Suomen Kiipeilyliiton (SKIL) alaista koulutusta Tarkoitettu seikkailutoiminnassa toimiville. Sisältää KTO-1- ja KTO-2-kurssit. Näistä kertyi paljon lähtöjä ja palaamisia. Näin pystyimme oppimaan uutta ohjaajuudesta, johtajuudesta ja opettajuudesta. Koulutus jätti innostuksen jatkaa harjoittelua ja syventää taitojani. Rami Mikkonen treenaa tuentoja. Lehtosen lisäksi opiskelijoita opettivat Eeva Mäkelä ja Kalle Pulli. Ryhmähengen nostatusta Kiipeilyyn, melontaan ja vaeltamiseen liittyvät voimakkaat ryhmäkokemukset nostattavat porukan henkeä erityisellä tavalla. Opintojen edetessä ne muuttuivat käytännönläheisemmiksi kuten tulevien vaellus- ja melontareittien suunnittelemiseksi. Opiskelun loppupuolella jokainen toteutti tai suunnitteli ammatillisena näyttönään seikkailukasvatukseen liittyvän projektin. Luonnollisesti kaikkien kolmen lajin harjoittelu on elinikäinen prosessi. Kurssit läpikäynyt voi osallistua liiton järjestämään auktorisointikokeeseen, jonka läpäistyään voi käyttää ammattinimikettä köysitoiminnanohjaaja. Seikkailukasvatuksen 2-tason kursseilla opetellaan kunnolliset talviretkeilytaidot. Kasvatusalan ammattilaisena oli hyvin kiinnostavaa opiskella seikkailua, jossa myös kasvatusnäkemys oli mukana. Yläköysikiipeilyn toimintatavat tulivat kirnuilla tutuiksi, ja jälleen asioissa edettiin sopivassa tahdissa sekä ehdottoman tur- vallisesti. Sen organisoivat pitkälti opiskelijat, mutta kouluttajien tuki oli koko ajan meidän käytettävissä. Lajitaitoja opetettaessa meille annettiin lyhyt ja ytimekäs havainnollistava esitys, jonka jälkeen opiskelijat tekivät saman perässä. Yleensä tätä seurannut henkilökohtainen korjaus riitti, mutta lisäksi tarvittiin paljon toistoja opitun sisäistämiseen. Kiipeilyn osalta teimme useita reissuja, joista kaksi Rovaniemen kirnuille. Opiskelijat laativat retkelle reittisuunnitelmat luokkahuoneessa työskennellen. Opiskelijat tuottavat ja toteuttavat sekä hiihto- että jäätikkövaelluksen, joiden aikana opintoja sovelletaan käytännössä. hän päätyi koulutuksemme suunnittelussa ja toteuttamisessa kuhunkin tekemäänsä ratkaisuun. Tornionjoessa käytiin useilla lyhyillä melontareissuilla. Lähijaksojen välillä teimme kotona etätehtäviä, jotka aluksi olivat osittain teoreettisia. Työt olivat kaikki tekijänsä näköisiä ja hyvin erilaisia. Elinikäinen oppiminen Mielestäni hyvän kouluttajan opetuksessa ei ole turhia sanoja tai liikkeitä. Seikkailu jatkuu Opiskelu antoi runsaasti varmuutta vetää ryhmiä monenlaisten luontoaktiviteettien parissa. Lajiin perehtyminen huipentui Suomen Kanoottiliiton melonnanohjaajakokeeseen. Oikeat, aidot tilanteet ja tekeminen luonnossa tarjoavat hienoja olosuhteita opetella esimerkiksi kaverin ja ryhmän hyvinvoinnista huolehtimista tai vaikkapa luottamista siihen, että itse saa toisilta apua, kun sitä tarvitsee. Opettajien esimerkkisuoritusten jälkeen opiskelijat harjoittelevat runsaasti toisiaan kannustaen. · RETKI elosyyskuu 2009 55. Olin yllättynyt, että kielekkeitä erittäin paljon pelkäävänä laskeutumiset sujuivat itseltäni ilman suuria tärinöitä. Erämaavaelluksemme oli nelipäiväinen ja se tehtiin Hammastunturin alueella Saariselän tuntumassa. Monien harjoituskertojen ja taitojen omaksumisien jälkeen teimme kajakkivaelluksen Perämerellä Torne Fyröön. Ensimmäinen retki kesti yön yli, jolloin nukuimme puolijoukkueteltoissa ja päiväajat opettelimme kiipeilyn käytänteitä sekä tasaisella alustalla että kallioseinällä. Melontaohjaajakoulutus Suomen Kanoottiliiton (SKaL) alaista koulutusta Läpäistävä ohjaajan melontataito- testi. Testin voi vastaanottaa ja todistaa liiton hyväksymä melontaopas tai kouluttaja. Työssäni voin hyödyntää oppimaani vetämäni seikkailukerhon kanssa, koulun teemapäivinä ja jokapäiväisessä erityisopettajan tehtävissäni käyttämällä opetuksessa toiminnallisia menetelmiä
pohjola T E K ST I J U H A N I K A R V O N E N K U VAT J U H A N M Ä L KÖ N E N Äärimmäinen LUONTONÄYTELMÄ HORNOYAN LINTUSAARI VUOREIJAN ELI VARDÖÖN EDUSTALLA ON NORJAN ITÄISIN PAIKKA. VAIKKEI SATTUISI OLEMAAN LINTUHARRASTAJA, ON VIERAILU SAARELLA MONELLA TAVALLA ÄÄRIMMÄINEN KOKEMUS. 56 RETKI elosyyskuu 2009. PARIN KILOMETRIN LEVYISELLÄ KALLIOLLA PESII NOIN 60 000 LINTUPARIA, JA ÄÄNIEN MAAILMA ON HUIKEA
·K A R T TA RETKI elosyyskuu 2009 57
Vardøhusin linnoituksen pihalla kasvava pihlaja on kaupungin ainut puu. Saarella sijaitsevaan kaupunkiin pääsee tunnelin kautta autolla E75-tietä pitkin. Tarjolla on myös Norjan sisäisiä laiva- ja lentoyhteyksiä. Seuraavina ovat etelänkiisla ja lunni. Hornoyalla työskentelevien ornitologian opiskelijoiden mukaan pikkukajava on saaren yleisin pesivä lintulaji. Merikihun, tunturihaukan, merikotkan, suulan ja korpin pesinnät ovat harvinaisia. pohjola TIETOREPPU HORNOYA Vuoreijan seudulla on ollut asutusta tuhansia vuosia Barentsinmeren runsaiden kalakantojen ansiosta. Muita pesijöitä ovat lapinkirvinen, haahka, karimetso, ruokki, harmaalokki, pohjankiisla, riskilä, mustapäälokki ja vuorihemppo. Kalanjalostusteollisuus on yhä seudun merkittävin elinkeino. Saarella satunnaisesti havaittavia lintuja ovat jääkuikka, alli, tunturikihu, isokihu, muuttohaukka, suokukko ja vesipääsky. 58 RETKI elosyyskuu 2009. Kaupungissa on myös Yhdysvaltojen tutkaasema
Haaste on havaita tuosta joukosta pohjankiisla, jota saarella pesii vain noin 300 paria. Silmästä silmään Osa pohjoisen linnusta on tunnetusti pelottomia, mutta pikkukajavan silmänliikettä seuratessa voi uskoa päässeensä lintua lähelle. Kymmenien tuhansien lintujen keskellä Valtavan lintumäärän keskellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Kaiken keskellä kirjavanokkaiset lunnit lähtevät kallionkoloihin kaivamistaan pesistä merelle kalaan. Pikkukajavia on noin 25 000, etelänkiisloja ja karimetsoja kumpaakin noin 10 000 paria. Lentomestarin nousuja ja laskuja on helppo seurata lähietäisyydeltä. RETKI elosyyskuu 2009 59. Karimetso tuijottaa tiiviisti pesältään, kun retkeilijä pysähtyy hetkeksi muutaman metrin päähän hautovasta emosta. Muutaman askeleen päässä tulee miltei astuneeksi luotokirvisen munapesän päälle. Enin osa pesivistä pareista on valinnut pesäpaikakseen Hornoyan lintusaaren jyrkän länsirinteen. Esimerkiksi lapinkirvinen ja vuorihemppo ovat jopa todennäköisiä havaintoja. Pellenaamaiset lunnit suhtautuvat pelottomasti ihmisiin. Helposti tunnistettava laji väistää kulkijaa vain pakon edessä. Osa linnuista tuntuu olevan varsin suoraviivaista tyyppiä: kulkijaa väistetään vain kun törmäys muuten ei ole vältettävissä. Pikkukajava, karimetso, etelänkiisla ja lunni pesivät yhteensä 45 000 parin voimalla. Saaren kolmen yleisimmän lajin, pikkukajavan, etelänkiislan ja lunnin lisäksi tunnissa onnekas kävijä voi päästä näkemään lintuja, jotka muissa oloissa ovat jonkin asteen merkkitapauksia
Maaperä on enimmäkseen kuin kuussa: pelkkää kiveä ja kalliota. Euroopan laidalla vanhassa Hamningbergin kalastajakylässä voi havaita merilintujen kuten suulien lisäksi muun muassa pulmusia, lapinsirkkuja ja kenties tunturikiurun. Kylässä ei ole enää vakituista asutusta, mutta matkailukaudella siellä toimii ainakin yksi kahvila tosin sen aukioloajat ovat melko rajoitettuja. 60 RETKI elosyyskuu 2009. pohjola Hamningbergissa tulee mieleen kuu LINTURETKEN JÄLKEEN Vuoreijasta kannattaa suunnata noin neljänkymmenen kilometrin päähän Hamningbergiin jo pelkästään hämmentävien maisemien takia. Jos Tunturi-Lapissa kasvisto tuntuu niukalta, ei Hamningbergin maisemissa kasva paikoin edes ruoho
Oman retkemme ainoa toteutumaton toive oli myrskylintu, josta emme ahkerasta kiikaroinnista huolimatta nähneet vilaustakaan. Merimatka Vuoreijasta lintusaarelle vie vain noin vartin ja päivittäisen aikataulun mukaan kulkeva yhteysvene kuljettaa retkeilijät 250 kruunulla saarelle. Toisaalta suojaton Hornoya ei muutenkaan viehätä sateella ja tuulella. Hyviä kuvia vaatimattomallakin kalustolla Kun retkeilijä on astunut maihin, on hänen suurin velvollisuutensa pysyä merkityllä polulla. Ainakin meidän joukkiomme sai sovituksi kipparin kanssa hakuajan, joten saatoimme olla saarella juuri haluamamme ajan. Rannalla syödessä on syytä varoa ainakin harmaalokkeja, joista osa on varsin röyhkeitä. Toisaalta loppukesästä kymmenien tuhansien lintujen poikasten ruokkiminen tarjoaa hienon näytelmän. Vuorelle pääsee vaivatta Ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoisten lintulajien ennustetaan kärsivän eniten, joten lintuvuoren tulevaisuudelle voi vain toivoa parasta. Kallioilla on runsaasti ulosteita, joten istumaan ei kannata käydä aivan minne tahansa. Kulku-uralta ei ole syytä poiketa, sillä siltä kaikki lajit näkee erinomaisen hyvin. Jos luonnonystävä haluaa kuitenkin vielä nähdä huikean esityksen, kannattaa Hornoya sisällyttää retkiohjelmiin lähivuosina. Alkukesästä saarella on mahdollisuus nähdä myös muuttavia lintuja, esimerkiksi isokihuja tai jääkuikkia. Kiviä, kasveja tai munia ei luonnollisesti saa ottaa saarelta matkamuistoiksi. Lokitkin nauttivat retkeilijän eväistä Omat eväät ja erityisesti juomat on saarelle otettava mukaan, sillä siellä ei ole vesipistettä. Hornoya ei ole Pohjois-Norjan ainoa lintuvuori, eikä välttämättä edes suurin, mutta varmasti yksi helpoimmin lähestyttävistä. Paras aika vierailulle on yöttömän yön aika eli toukokuusta elokuulle. Saaren korkeimmalle kohdalle, noin kuuteenkymmeneen metriin merenpinnasta rakennetun majakanvartijan tuvasta avautuu upea näköala ja ainakin hyvällä ilmalla lintuharrastaja voi saada kiitettävän määrän ikkunapinnoja. · RETKI elosyyskuu 2009 61. Hieman pidemmällä objektiivilla saa oivia kuvia suoraan polulta, eikä esimerkiksi lunnin tai pikkukajavan onnistunut kuvaaminen pokkarillakaan ole tuhoon tuomittu yritys. Veneen kulkuun saattaa tulla muutoksia huonon sään aikana. Istuinalusta on saarella käyttökelpoinen
Entisaikojen luonnonjumalat hylättiin papiston johdolla 1600-luvulla, ja niinpä Hiidenportti jylhine ja pelottavine jyrkänteineen muuttui pahan Hiiden kodiksi. Sen sijaan reilun viiden peninkulman tietaipaleen päähän Hiidenportin kansallispuistoon löytää tiensä vuosittain vain 7 000 10 000 vierailijaa. HIIDENPORTIN KANSALLISPUISTO KESKITTYY MURROSLAAKSON SUOJELEMISEEN JA ALUEEN PALVELUITA KEHITETÄÄN KOLMIVUOTISENA HANKKEENA. arinan mukaan Hiisi pakeni tänne kauhuissaan Sotkamon Vuokatinvaaralta kuultuaan kristinuskon tuomaa kirkonkellojen soittoa. "Hiisi oli ennen kristinuskon saapumista pyhä ja hyvä paikka uhrilehto. Köydet varoittavat kulkijoita pudotuksesta, mutta niillä ei kielletä retkeilijöitä käymästä ihailemassa maisemia aivan jyrkänteen partaalla. SOTKAMON SYRJÄISELLÄ SALOLLA KALLIO ON REVENNYT KILOMETRIN PITUISEKSI ROTKOKSI. Hiisi taisi paeta vähän turhankin kauas: Sen entisellä kotiseudulla Vuokatissa vierailee vuosittain yli 400 000 matkailijaa. kotimaanmatka T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A K Hiidenportin reunoille on asennettu narukaiteet kansallispuiston kehittämisprojektin yhteydessä. Hän työskentelee erikoissuunnittelijana Metsähallituksessa. Nuo rotkon pohjalla "T 62 RETKI elosyyskuu 2009. Hiidenportille ei kantaudu edelleenkään kellojen jymy Sotkamosta, Kuhmosta, Valtimolta tai Nurmeksesta" hehkuttaa kansallispuiston erämai, suutta Eeva Pulkkinen
Koordinaatit kulttuuriin HIIDENPORTIN kansallispuiston kehittämisen yhte- ydessä Metsähallitus teki seudun kulttuurihistoriaan perehdyttävän esitteen: Hiidenportti kautta aikain. Ne on valittu yli sata paikkaa käsittävän perusteellisen kulttuurihistoriaselvityksen pohjalta. Paikalla piileksi käpykaartilaisia eli sotilaskarkureita, jotka eivät kestäneet sodan julmuuksia. pilkottavat lammet muistuttavat sieltä kurkkivan Hiiden silmiä" , Pulkkinen jatkaa kertomustaan. Esitettä saa Kuhmon keskustan laidalla sijaitsevasta Luontokeskus Petolasta ja seudun matkailuneuvonnasta. Ko ·K A R TAT Jatkosodan aikaisen piilokorsun jäänteet näkyvät yhä selvästi maastosta. Olemme kulkeneet Palolammen lähtöpaikalta merkittyä polkua vasta runsaan kilometrin, kun saavumme louhikkoisen murroslaakson reunajyrkänteelle. Päiväretkiseurueemme kurkottelee kaulojaan ja tuijottaa jyrkänteen alla välkkyvän lammen pintaa. Muut kohteet edustavat erämaatilaa, vanhaa kulkureittiä, niittysaunan ja piilopirtin jäänteitä sekä kultti- ja tarinapaikkaa. Kaikki kulttuurihistoriasta kertovat kohteet eivät sijaitse merkittyjen polkujen varrella, mutta annettujen koordinaattien ja GPS-paikantimen avulla retkeilijä löytää helposti perille. Kuljemme vedenjakajalla, sillä louhon länsipuolelta vesi aloittaa matkansa kohti Oulujoen vesistöä ja Pohjanlahtea, mutta itään valuvat vedet virtaavat Vuoksen vesistön kautta Suomenlahteen. RETKI elosyyskuu 2009 63. Reitti pudottautuu lankkupolkuna louhikkoon noustakseen ylös vastakkaisella puolella. Esitteestä on tehty suomen- ja venäjän- sekä englannin- ja saksankieliset versiot. Vihko sisältää kartan, johon on merkitty yksitoista vierailukohdetta. Se tosiaan muistuttaa synkkää mulkaisua, joka tuijottaa pohjalta varmasti takaisin silmää räpäyttämättä. Oman tarinansa ovat saaneet tervanpoltosta muistuttava tervahauta sekä savotta-ajoista kertovat kämpänrauniot, patorakenteet ja närelenkin vääntöpuu. Tällainen kansallispuiston tai retkikohteen historiaa ja kulttuuria käsittelevä vihkonen on lajissaan ensimmäinen: muista retkeilypaikoistakin on toki tehty esitteitä, mutta niiden anti on keskittynyt kokonaisen alueen sijasta jonkin yksittäisen kulttuurikohteen tarkasteluun
kotimaanmatka Rotkon reunalla Pysähdymme kallion reunalle katsomaan Kainuun luonnon ehkä merkittävintä nähtävyyttä. Metsähallitus halusi hyödyntää Laaksosen tietämystä ja ammattitaitoa kehittäessään kansallispuiston päiväretkireittejä. Laaksonen tuntee erinomaisesti Kainuun retkikohteet, sillä hänen kynästään on syntynyt seudun luontokohdeopas. Hiidenportin rotko on syntynyt kallion poimutuksessa. "Asuimme ennen Kuhmoon muuttoa tässä aivan lähellä ja kävimme vaimoni kanssa usein katsomassa Hiidenporttia. Pienessä korsussa on lymyillyt jatkosodan aikana käpykaartilaisia eli sotilaskarkureita, jotka 64 RETKI elosyyskuu 2009. Ymmärsimme vasta usean käynnin jälkeen, että kyseessä ei ole pelkkä yksittäinen näköalapaikka, vaan rotko ja näkymät jatkuvat vielä kilometrin pituisena nauhana kohti kaakkoa" muistuttaa , retkeilytoimittaja ja -kirjailija Jouni Laaksonen ja kehottaa vierailijoita jatkamaan kulkuaan merkittyä reittiä rotkoa seuraten. Vaelluskonkari suunnitteli viime vuonna Hiidenporttiin pari ympyräreittiä, jotka seuraavat olemassa olevia polkuja. Hiidenportin nähtävyys on sijoitettu kartalle ja maastoon rotkon eteläpuoliselle kalliohylylle. Samalla paikalla sijaitsi aiemmin puupökkelöstä tehty Hiisi, joka söi sisuksiinsa lähes jokaisen nähtävyydellä kävijän: puu-ukon vatsa aukesi luukulla ja sen sisällä säilytettiin vieraskirjaa. Pitkoksia on uudistettu runsaan parin kilometrin verran. Käväisemme Laaksosen opastamana katsomassa lähistöllä sijaitsevaa piilopirtin rauniota. "Kaiteella pyritään hienovaraisesti ohjaamaan retkeilijöiden kulkua, mutta köyden taakse menemistä ei varsinaisesti kielletä. Reiteistä valmistui karttaesite ja ne on ehditty jo viitoittaa maastoon. Nyyttikestit nuotiolla Hiidenportin kansallispuiston kehitystyön yhteydessä seudun reittimerkintöjä on parannettu. Seinämät ovat paikoin jopa negatiiviset eli jyrkänteiden yläosa kaartuu sen juurta ulommas. Alapuolellamme levittäytyvät louhikot ja suolammet sijaitsevat parikymmentä metriä korkeiden pystysuorien jyrkänteiden juurella. Rotkoon ei tiettävästi ole pudonnut koskaan kukaan, mutta kävijät ovat kiittäneet turvallisuuden tunteen tuovasta kaiteesta" , selventää kansallispuiston rakenteiden uudistamisesta vastaava luontovalvoja Hannu Haverinen. Kulkijoita on varoitettu äkki- pudotuksesta köysikaiteilla, jotka on pystytetty meneillään olevan kehitysprojektin yhteydessä vähintään kolmen metrin päähän reunasta. Viimeisen jääkauden aikainen jääjärvi on purkautunut luode-kaakkosuuntaisena jäätikköjokena, joka on puhdistanut murroksen laaksoksi ja lajitellut Hiidenportin jatkoksi Porttijokea seurailevan harjujakson
Kitulanlammen laavun paikalla on pidetty leiriä jo kivikaudella. Ruuanlaiton ja herkuttelun lomassa keskustelu polveilee kansallispuiston menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Maustamisen jälkeen lihat päätyvät tikunnokkaan liekkien lämpöön. Puistoon on ehditty rakentaa Hiidenportin kaiteet ja uusia runsaat pari kilometriä pitkospuita. Jälleen padottu Kiitän aterian jälkeen asiantuntevasta päiväretkiseurastani ja suuntaan syvemmälle Kainuun korpeen. Päiväretkeilijöille on viitoitettu kaksi ympyräreittiä, joiden pituus ja reittivariaatiot vaihtelevat kolmen ja reilun kymmenen kilometrin välillä. Sen lisäksi kansallispuiston kolmenkymmenen kilometrin pituisten polkujen varrelle on rakennettu neljä muuta laavua ja kaksi tulipaikkaa. Vuonna 2008 alkanut hanke jatkuu kesään 2010. Olemme sopineet yhteisestä herkutteluhetkestä, joten jokainen kaivaa reppujaan nuotion äärellä. Polun ulkopuolella sijaitsevalle kohteelle kulkiessamme löydämme runsaasti suota somistavia maariankämmeköitä. Vuonna 1982 perustetun suojelualueen rakenteiden uudistamiseen ja kansallispuiston kehittämiseen on onneksi saatu varoja Kainuun TE-keskuksen rahoittamana. Puisto on minulle osin entuudestaan tuttu, mutta haluan tutustua RETKI elosyyskuu 2009 65. Ensimmäistä kertaa suomalaisessa kansallispuistossa vierailevat belgialaiset ovat erittäin tyytyväisiä päiväretkensä antiin. Hiisi taisi paeta vähän i a t turhankin kauas. a n a a eivät kestäneet sodan julmuuksia. Lankkuun kiilattu lohi jätetään nuotion loimutettavaksi. Pysähdymme lounastauolle Porttilammen laavulle. Asetamme perunat kiehumaan ja folioon käärityt kasvikset kypsymään. Retkimenuun kuuluu tällä kertaa kilon paisti, jonka viipaloimme pihveiksi. Hanke on edennyt suunnitelmien mukaan: Retkeilijöille on valmistunut jo uusi karttaesite sekä kulttuurikohteisiin opastava lehtinen suomen-, englannin-, saksan- ja venäjänkielisenä. Sen keskeisinä tavoitteina on ollut kansallispuiston rakenteiden kunnostus, päiväretkireittien kehittäminen, kulttuuriperinnön hoito ja opastus sekä Palolammen entisen kioskin muuttaminen matkailuyrittäjille vuokrattavaksi ruokailutilaksi. Jälkiruuaksi on varattu maakunnan omia herkkuja: paistinpannulla lämmitettyä leipäjuustoa lakkahillolla sekä puolukkaisia piiraita eli rönttösiä. Saan tietää, että Metsähallituksen tavanomainen rahoitus on riittänyt vain kohteen vuotuiseen hoitoon ja huoltoon
He kyselevät ainoastaan keinoa suojautua verenhimoisilta itikoilta. Talttahammas on laa- tinut entisen uittopadon jäänteiden päälle oman patorakennelmansa. Belgialaiset ovat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa. Huomasin jo Kitulanlammen laavulla, että järven vesi on tavanomaista ylempänä, sillä lahden ylittävä lankkusilta oli liki veden peitossa. Keplottelen itseni kuivana järven eteläpuolelle ja suunnistan komeaa kangasta Ristilammen pohjoisreunassa yhä erottuvalle savottakämpän rauniolle. Nelihenkinen seurue on ensimmäistä kertaa Suomessa. Osa sen hirsikehikosta on tunnistettavissa vielä sata vuotta hakkuiden jälkeen. Kovasimen keino Ristilammen länsilaidalla yhytän jälleen retkeilyreitin. Naputtelen kämppäraunioiden koordinaatit GPS-paikantimeeni ja lähden taipaleelle. Luontokeskus Petola (Kuhmo), www.luontoon.fi/asiakaspalvelu/petola muutamaan polkujen ulkopuolella sijaitsevaan kulttuurikohteeseen. Entinen pilkkapolku on 66 RETKI elosyyskuu 2009. Vanha reitti näkyy yhä paksuissa männyissä, joiden kylkiin on aikanaan isketty kirveellä kuorettomat merkit eli pilkat. Olin varautunut hankalaan joenylitykseen, mutta nyt pääsen kävelemään liki kuivan virran poikki. Nyt kirveen kuorimat kohdat näkyvät puissa keloutuneina syvennyksinä. Paikoin vanhoja pilkkoja on niin tiheään, että reittiä pystyisi yhä kulkemaan ainoastaan niitä seuraamalla. Patikkapolku on linjattu seuraamaan entistä kulkukeinoa Kovasinvaaran erämaatalon ja Sivakan välillä. Kämpästä on jäljellä vain aukko metsässä sekä piisin sammaloitunut kivikasa, mutta se muistuttaa yhä retkeilijää korven entisistä kulkijoista. Samaa polkua pitkin Kovasimelle saavuttiin juhannuksen viettoon tai käytiin kylillä kauppamatkoilla. Lainaan heille karkotetta ja suosittelen poikkeamaan kaupassa ennen Lappiin suuntaamista. Hiidenportti on heidän ensimmäinen kansallispuistonsa ennen kolmiviikkoista Pohjois-Suomen kiertuetta. Sen sijaan kahden laskujoen välinen luhta osoittautuu haastavaksi kaatuneiden kuusten, heinän ja vetisten silmäkkeiden sekamelskaksi. Juutun sinne pitkäksi toviksi juttelemaan belgialaisen Willen-Adriaens-perheen kanssa. Vedenpaisumuksen syyllinen löytyy Porttijoen luusuasta, jossa kohoaa suuri majavan pesäkumpu. Kuljen ensin merkittyä reittiä Kitulanlammen laavulle, jonka ympäristössä on pidetty leiriä jo kivikaudella. Navigaattori opastaa minut Kitulanlammen pohjoislaidalla sijainneen uittokämpän rauniolle, joka on muisto 1900-luvun alun suursavotoista. Osa rantametsästä on kuollut puiden juurten jäätyä täysin veden alle. kotimaanmatka TIETOREPPU HIIDENPORTIN KANSALLISPUISTO Sotkamossa Kainuun etelälaidalla 45 km2, perustettu 1982 Metsähallitus hoitaa Nähtävyydet Hiidenportin murroslaakso Kovasinvaaran erämaatilan pihapiiri savotta-ajoista kertovat kulttuurikohteet Retkeilypalvelut lähtöpaikat Palolammella, Urpovaaralla ja Käärmesärkällä yhteensä 30 km retkeilyreittejä Hiidenkierros 35 km Kitulankierros 10,5 km viisi laavua, kaksi tulentekopaikkaa UKK-reitti kulkee kansallispuiston halki yhteydet vieressä sijaitseville Teerisuo-Lososuon soidensuojelualueelle ja Peurajärven virkistysalueelle Lintuhavainnot www.tiira.fi/hiidenportinkp.html Kartat www.retkikartta.fi (Nimihaku: Hiidenportti) Kainuun ulkoilukartta, www.kainuu.fi/ulkoilukartta Lisätietoja www.luontoon.fi/hiidenportti Hiidenportin kansallispuiston reittiopas ja kartta sekä Hiidenportti kautta aikain -esitteet, Luontokeskus Petolasta ja seudun matkailukohteista Laaksonen Jouni, Kainuun luontokohdeopas, Kainuun luonnonsuojelupiiri ry, Edita 2005. Patikkataival on kuitenkin merkitty myös maalimerkein
Puusto muuttuu yllättäen reheväksi koivikoksi ennen kukkulan laella sijaitsevaa entistä asuinkenttää. Kiertelen katajien täplittämää niittyä ja yritän hahmotella kivikasojen sekä kumpujen avulla entisten rakennusten sijainteja. Kovasinvaaran entisen erämaatalon pihaniitty kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden perinnemaisemien joukkoon. Sitä hoidetaan niittämällä ja ensi kesäksi on suunniteltu kasken polttamista. Samassa tuuli yltyy nopeasti voimakkaiksi puuskiksi, jotka enteilevät tulevaa rankkasadetta. Erämaatilan viimeiset asukkaat muuttivat pois vuonna 1949. Lämmin kesäsuihku ei kykene silti latistamaan onnistunutta päiväretkeä. · RETKI elosyyskuu 2009 67. Askeleet ovat rivakat, mutta kastun auttamatta viimeisillä sadoilla metreillä. o a t minulle hieno elämys, mutta tunnen silti pientä ärtymystä: miksi jokainen kulttuurihistoriallinen merkki on tuhrittu uudella maalitäplällä. Koivikko on muisto menneen kaskitilan pelloista. Hiidenportin rotko on Kainuun merkittävimpiä luonnonnähtävyyksiä. Kovasimella on asuttu jo 1700-luvulla. Jyrkänteiden reunustamat louhikot, suot ja lammet jatkuvat kilometrin pituisena helminauhana. Polut on ehditty jo n y viitoittaa maastoon. Nykyään vaaran laella ei ole enää rakennuksia, mutta pihaniittyjä hoidetaan valtakunnallisesti merkittävänä perinnemaisemana. Niittotalkoita järjestetään parin vuoden välein ja seuraavalle suvelle on suunniteltu kaskenpolttoa. Kiiruhdan nopeasti matkaan ehtiäkseni kilometrin päässä sijaitsevalle Palolammelle ennen sadekuuron alkua. Polku johdattaa minut lähelle Hiidenportin rotkoa, mutta se kääntyy kuitenkin juuri ennen nähtävyyttä ylös Kovasinvaaralle. Olisihan sen nykyisen reittimerkin voinut sutia vaikka viereiseen puuhun
Ratsupolun maaperä muodostui pehmeästä tulivuoriperäisestä tuhkasta ja kivistä. Katselin taakseni, kun vaimoni taiteili varovasti lautojen vahvimmille kohdille astuen mykistynyt kauhu huulillaan ja silmissään ei enää ikinä askeltakaan tällaista pitkin. Olin tasapainoillut sauvoilla tukien kuohuvan virran yli laholautaisella, kaiteettomalla ja kallistuneella riippusillalla, joka oli viritettynä vaijereiden varaan. Edempänä oli lisää pitkittäin heitettyjä runkoja ja toivo polun löytymisestä alkoi hieman vahvistua. Ranta oli soista pusikkoa, jossa oli joitakin pitkittäin heitettyjä puita, mutta mitään jälkiä ei näkynyt. Maa kohosi ja joelta nousi helpotukseksemme hevosura. kaukomatka T E K ST I J A K U VAT H E I K K I S A LO V U O R I Vaeltajat intiaanien vieraana YHTEISEN KIELEN VÄHÄISISTÄ SANOISTA JA VALTAVASTA KULTTUURIEROSTA HUOLIMATTA SUOMALAISPARISKUNTA JA ETELÄAMERIKKALAINEN INTIAANI YMMÄRSIVÄT TOISIAAN. P udotin rinkan moottorisahalla veistettyjen lankkujen päälle joen vastarannalla. Hevospolku, jota olimme tähän asti seuranneet, laskeutui sillan vierestä jokeen, mutta ei näyttänyt nousevan vastarannalla ylös. Chilen Andien laaksossa, korkeiden vuorten välissä oli valoisaa aikaa jäljellä ehkä pari tuntia. Polku ei tuntunut jatkuvan mihinkään joen tällä puolella. Ratsain liikkuvat paikalliset kahlasivat jokea pitkin suon ohi eivätkä varmaan käyttäneet koskaan siltaa. Tutkimme maastoa puiden välissä joka suuntaan. Hän oli sitonut hevosensa perään kuormajuhdan. 68 RETKI elosyyskuu 2009. Astuimme mättäille mahdollisuuksien mukaan välttyäksemme uppoamasta kovin syvälle. Alkava hämärä kiihdytti askeleitamme emmekä väsyneinä jaksaneet kierrellä mutapaikkoja. Kymmenmetristen puiden varjot tummensivat jo maanpintaa peittävät bamburyteiköt. Pitkään aikaan siitä ei ollut kulkenut kukaan, mutta se oli ainoa avoin reitti eteenpäin. Sademetsä sulkeutui jokaisesta suunnasta. Huuhdoimme niiden kylmissä vesissä housuihin ja sandaaleihin tarttuvaa mutaa, joka ulottui polviin asti. Väylä jatkui paikoitellen syvään uurtuneena ja mutaisena. Välillä polku laskeutui jyrkästi alas leikatessaan pieniä sivupuroja. Säästääksemme kenkiä vaihdoimme vaellussandaalit jalkoihimme, ja aloimme kahlata suota joensuuntaisesti. Ylityspaikkamme sahatut lankut ehkä antoivat toivoa vaeltajille, jotka mahdollisesti kulkisivat samaa reittiä seuraavana vuonna. Kävely oli muuttunut hyvin robottimaiseksi etenemiseksi ja taisteluksi pimenevää iltaa vastaan. Ensikosketus intiaaneihin Aikaisemmin päivällä olimme hätkähtäneet takaa tulevaa ratsastajaa
Mapuchet onnistuivat torjumaan espanjalaisten valloittajien hyökkäykset lähes sata vuotta kestäneissä taisteluissa 1500-luvulla. 1800-luvulla intiaanit joutuivat jälleen ahtaalle ja nykyään heitä on jäljellä enää vajaa miljoona. Ma Sekavin tuntein k v t n jätimme rinkat polun t m k u laitaan. Hänellä oli siellä aitta, johon tavarat laitettiin. Hän kertoi, että vene toi hänelle silloin tällöin ison lastin tarvikkeita rantaan. t n Mies pysähtyi, laskeutui alas ja alkoi keskustella ystävällisesti. Sieltä hän haki tarvitsemansa hevosilla asumukselleen, joka sijaitsi RETKI elosyyskuu 2009 69. Alkuperäiskansan perinteinen puusta rakennettu ruka-asumus oli heinäkattoinen. Kerroimme, että olimme ostaneet kolmenkymmenen kilometrin venekuljetuksen rannoiltaan kulkukelvottoman ja asumattoman Lago Todos Los Santosin poikki tiettömän sademetsän reunaan. Jokien kaiteettomien riippu- ja lankkusiltojen ylittämiset olivat huimia kokemuksia. Mapuchet MAPUCHE-INTIAANIT olivat nykyisen Chilen ja Argentiinan ensimmäisiä asuttajia. Täältä olimme lähteneet kävelemään Lonely Planetissa kuvattua Rio Sin Nombren jokilaaksoa seurailevaa vaelluspolkua kohti kolmen päivämatkan päässä olevaa Lago Rupancoa ja tietä. He elivät metsästämällä, kalastamalla ja villikasvien keruulla. Rinkoissa meillä oli teltta, makuupussit ja kaikki muut tarvittavat varusteet. ·K A R TAT Paikalliset asukkaat käyttävät hevosia liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Ratsastaja oli melko vanha vanttera ruskeaihoinen intiaani
Vettä tuli hyvin puron ylävirrasta vedetystä putkesta. Alkuperäiseen tavoitteeseemme emme jaksaisi ja valokin alkoi loppua. Se näytti paremmalta kuin aikaisemmat osuudet. Tuntui hyvältä, että olimme uskaltaneet lähteä sitä katsomaan. Jokilaakson molemmin puolin kohosi jonoina lumipeitteisiä tulivuoria. Ilahduimme iltaruokatarjouksesta. Hän esitteli rakentamansa uuden rakennuksen, jonka laudat oli itse veistänyt moottorisahalla suurista rungoista. Illallinen oli maukasta kasvispainotteista ruokaa. Keskellä aluetta oli ripoteltu muutama vaatimaton rakennus. Kiertelimme läheisillä niityillä. Palasimme ja rinkat olivat paikallaan. Idässä kymmenen kilometrin päässä massiiviset Andien vedenjakajahuiput salpasivat maiseman. Järkevintä olisi mennä ratsain, hän tarjoutui auttamaan. Olimme tulleet hyvin kaukaa, ja tuntui, että olimme saapuneet perille miksi siis kiirehtiä eteenpäin. Koirat ajoivat niityiltä kotieläimet asutuksen lähelle yöksi, koska alueella liikkui puumia. Sekavin tuntein jätimme rinkat polun laitaan hevosten lähelle ja lähdimme miehen kanssa alarinteeseen joelle. Kysyimme, millaisena polku jatkuisi eteenpäin. Kävimme vielä tarkistamassa vaelluspolkua eteenpäin seuraavalle vaijerisillalle asti. Opaskirjan suurpiirteinen kartta ei tuntenut tätä asutusta. He viljelivät vihanneksia, marjoja ja viljaa. Illalla odottelimme ruoan valmistumista ja kielivaikeuksista huolimatta otin puheeksi kalastusmahdollisuuden Rio Sin Nombressa, ja sovimme, että seuraavana aamuna voisimme lähteä kokeilemaan onkimista. 70 RETKI elosyyskuu 2009. Hevosia, lehmiä, härkiä, sikoja ja kanoja laidunsi näiden ympärillä aitauksissa. Noustuaan satulaan intiaani ymmärtääksemme pyysi meitä poikkeamaan luokseen, kun kulkisimme hänen kotinsa ohi. Osa jättiläismäisistä puista ei ollut palanut kulotuksessa, vaan törröttivät korkeina mastoina avoimessa maastossa. Kylmän yön jälkeen saimme aamupalaksi tuoretta leipää, juustoa, hilloa ja voita. Majassa oli sähkövalo, koska rinnettä alas virtaavaan puroon oli rakennettu alkeellinen sähköturbiini. Hidas etenemisemme ei vastannut vähäisiä muonavarojamme. Pari metriä paksuissa rungoissa jäljet näyttivät kuin puukon viilloilta telttakepissä. Tila oli lähes omavarainen. kaukomatka Mapuche-intiaaniperhe oli raivannut sademetsään pellon ja niittyaukean, joiden laidalla he asuivat vaatimattomissa taloissaan. jonkun matkaa edessä päin. Emme olleet aikaisemmin kuulleet matesta ja varauksellisesti maistelimme sen voimakasta, imelää makua. Talo oli tarkoitettu retkeilijöiden majoittamiseen ja siellä oli puuhellalla varustettu keittiö sekä muutama pieni makuusoppi. Intiaanin käsi teki laajoja liikkeitä ylös ja alas kuin olisi kuvannut jättiläisen pyykkilautaa. Kohina voimistui ja tulimme komealle putoukselle. Sovimme toisestakin yöstä. Kondorit kaartelivat lähempien rinteiden nousevissa ilmavirtauksissa. Kaikki mahdollinen oli tehty paikan päällä ja sähkökatkaisinkin oli ratkaistu niin, että lamput sammutettiin kiertämällä niiden kannat hiukan irti valaisimista. Mapuchet joivat voimakkaasti tuoksuvaa yrttiteetä koko illan ja ruoan jälkeen tarjosivat sitä meillekin. Näytimme viiden euron setelistä, missä Suomi sijaitsee. Lähestyimme pihapiiriä ja päivällä näkemämme intiaani käveli vastaan tervehtimään. Jotkut niistä olivat kaatuneet ja kyljistä oli viistetty moottorisahalla siivuja laudoiksi ja tarvepuiksi. Intiaani halusi ehdottomasti, että poikkeaisimme katsomaan muutaman sadan metrin päässä virtaavan joen putousta. Intiaani tuli vaimonsa kanssa majapaikkamme keittiöön kokkaamaan ateriaa, jonka valmistaminen otti aikansa. Pieniä aidattuja vastamuokattuja peltolänttejä näkyi tasaisille paikoilla. Hämärässä nousimme väsyneinä aukeaa mäensyrjää ylös, jossa rinne tasoittui. Yöpymismahdollisuus tuntui pelastukselta jännittävän päivän jälkeen. Mehiläisistä he saivat hunajaa, eläimiä oli monenlaisia. Myöhemmin selvisi, että mate on hyvin yleinen, paikallinen teen kaltainen juoma, eikä siinä ole mitään piristeitä tai muuta ihmeellistä, mutta keskellä sademetsää se herätti huolestuttavia ajatuksia. Perhe kuului valkoihoisten maahanmuuttajien kaltoin kohtelemiin mapuche-intiaaneihin. Odotellessamme juttelimme miehen kanssa. Olimme optimistisesti ajatelleet menevämme aika lailla pitemmälle sinä päivänä, mutta aikaa oli kulunut paljon bussimatkaan Puerto Varaksesta järven rantaan ja sieltä edelleen venekyytiin, eikä maasto ollut alkuunkaan niin nopeakulkuista kuin olimme oppaan perusteella kuvitelleet. Asutus metsässä Eteemme ilmestyi polttamalla raivattuja niittyjä, polku uurtui syvemmälle pehmeään maahan ja siihen liittyi sivu-uria. Ensimmäinen telttayö tuntemattomassa sademetsässä ei houkutellut
Koukku lensi joelle ja lisää siimaa vapautui purkin päältä. Joki kohisi sorapohjaisena pyöristyneiden kivien lomitse ja jatkoi kivikkoisena koskena alaspäin. Kaikki vaikutti niin luonnolliselta ja ilmeiseltä. Puut kasvoivat tiheänä seinämänä rantasoran reunassa. Olimme vaihtaneet ajatuksia mapuche-ystävämme kanssa ja selvittäneet monia asioita. Niissä saattoi lillua ja rentouttaa rasittuneita jäseniään. RETKI elosyyskuu 2009 71. Mato laitettiin koukkuun ja noin metrin verran siimaa kieputettiin viuhuen ilmassa kunnes laskettiin sopivassa kohdassa irti. Silti emme tunteneet olevamme kovinkaan kaukana toisistamme. TRILAYER® Lököttelyä kuumassa lähteessä Opaskirjan mukaan muutaman kilometrin päässä sijaitsisi hyväkuntoinen autiotupa, johon saisi avaimen matkan varrella sijaitsevasta talosta. Me osasimme ne kymmenen espanjan sanaa ja hän saman verran englantia, mutta ei lainkaan lukea tai kirjoittaa. Kassissa oli matopurkki ja muutama vanha peltinen kahvipurkki, jonka ympärille oli kierrettynä siima lyijypainoineen ja koukkuineen. h k ä Andien tammukoita Aamupalan jälkeen laskeuduimme joelle. Ystävämme sai heti annoskalan kokoisen tammukan ja toisenkin. Tuntui, että meidän oli helppo ymmärtää toisiamme. Saavuimme pienehkön, mutta melko syvän lampareen reunaan. Tekninen sukka ei ole koskaan ollut näin mukava! Vallankumouksellinen sukkateknologia Polut olivat paikoitellen syöpyneet syvälle pehmeään tulivuoriperäiseen maahan. TCXTW TCXTM XCTW W XCT XCTM TM Kaikki mahdollinen oli i o n tehty paikan päällä. Illalliseksi saimme syödä herkulliseksi paistettua kalaa. Purkin avoimeen päähän oli naulattu poikkipuu kädensijaksi. Meiltä heitot eivät tahtoneet onnistua alussa, mutta puolessa tunnissa porukkamme oli saanut aika läjän tammukoita. Tuvan erikoisuus oli termas eli puunrungosta koverretut ammeet, joihin johdettiin vettä kuumasta lähteestä. Auringonsäteet alkoivat tavoittaa lumihuippujen yli laakson pohjaa. Mapucheystävämme kantoi kassia kädessään
Viivytimme lähtöä ja mietimme lisävuorokautta kämppämajoituksessa, sillä seuraava yöpymispaikka vaati teltan pystytystä. Footprint Patagonia, Janak Jani, Footprint Handbooks 2007. Jos on aikaa, ovat erittäin korkeatasoiset pitkänmatkan bussit halpa ja turvallinen tapa liikkua. Bussiyhteyksiä on runsaasti ja ne ulottuvat Chilen ja Argentiinan rajan yli. Ensimmäiset talot niittyjen keskellä pilkottivat väistyvien pilvien takaa paljastuneen auringon valossa. Katoksen alla oleva pöytä ja järven suuntaan viritetty kangas antoivat pientä suojaa ruokailulle. Ajattelimme, että sopiva yöpaikka löytyisi varmaan lähempää tien päätä. Asumattomat rakennukset piti tuulettaa ja desinfioida ennen asumaan asettumista. Monituntisen kävelyn jälkeen alkoi näkyä niittyjä ja lisää sivupolkuja. Aivan tienvarressa oli kalastushotelli, jossa ainakin voisimme yöpyä. Patagonian vaellusreitit: Alueella on runsaasti erikuntoisia muutaman päivän reittejä. Aamupäivällä sataa tihuutti. Matkustus Kaukolennot: Useat yhtiöt lentävät Santiago de Chileen ja Buenos Airesiin. Vettä vihmova sumu ympärillämme oli ilmeisesti Andien länsirinnettä peittävää pilveä. Jouduimme ylittämään taloa lähestyessämme joen puunrungosta tehtyä siltaa pitkin. Liikkuminen: Patagoniassa on runsaasti sisäisiä lentoyhteyksiä. Pahimmissa paikoissa polku haarautui ja labyrintistä oli vaikea löytää takaisin pääuralle. Mapuche-ystävän kädenliike muistui monesti mieleen. Mäen huipulta näkyi Lago Rupanco ja sen takaiset lumilakkiset tulivuoret. Lähitalossa paloi valo, ja kysyimme, saisimmeko laittaa teltan heidän pihalleen ja voisimmeko saada juomavettä. Kunnon yöpymispaikkaa ei vain kuulunut ja ilta alkoi hämärtää. s m Loppukiri Niin kuin usein vaelluksella lopun häämöttäessä jostakin alkaa virrata tavattomasti energiaa ja viimeinen päivämatka saattaa olla huikea. Sesonki on joulukuun puolivälistä tammikuun loppuun. Alkeellisilla kalastusvälineillä nousi joesta kelpo määrä tammukoita. Tuulisessa, kylmässä ja kosteassa säässä saavuimme kartan telttapaikkaan. Nousimme kohti vedenjakajaa ja maasto alkoi tulla hankalammaksi. Lago Rupancon rannalla piti kartan mukaan olla telttapaikka. Kohtasimme ystävällisen vastaanoton ja koirien haukunnan säestämänä pystytimme pimeässä teltan, keittelimme teetä ja jalat hellinä kävimme nukkumaan juuri, kun sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. Puolenpäivän jälkeen sade alkoi taukoilla ja päätimme jatkaa matkaa. Ratsukyyti olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tuntui, että meidän n i t n oli helppo ymmärtää l o m ä toisiamme. Kymmenien metrien mittaiset puut olivat kaatuneet talven aikana kulku-uralle ja bambua kasvava maasto vaikeutti pahojen paikkojen kiertämistä. Kävelimme sisukkaasti hämärässä hotellille asti, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Saimme avaimen, mutta seuraava silta oli kuulemma kulkukelvoton ja jouduimme palaamaan takaisin virran yli ja etsimään vaihtoehtoisen reitin kohteeseen. Laitoimme rinkat roikkumaan kattoparruista remmeillä minimoidaksemme hiiri- ja virusvaaran. Koverrettuihin puuammeisiin valui putkista hiljakseen noin 40-asteista vettä. Oli todella nautinnollista nenä kylmänä loikoilla kuumassa kylvyssä, kun yö pimentyi ympärillä. Olimme varmaankin hyvin pitkään aikaan ensimmäiset yöpyjät. kaukomatka TIETOREPPU CHILE Kirjat Trekking in the Patagonian Andes, Clem Lindenmayer, Lonely Planet 2003. South America on a Shoestring, Danny Palmerlee, Lonely Planet 2007. Pienet maanvyöryt olivat pyyhkäisseet polun pois jyrkimmistä paikoista. Olimme polun korkeimmalla kohdalla, matkalla oli näkynyt talven jäljiltä joitakin lumiläikkiä. Suuntasimme sinne, mutta sellaista ei mistään löytynyt. Mutta kaikki hyvin, sillä teltan kanssa pärjää missä vaan. · 72 RETKI elosyyskuu 2009. Olo oli kuitenkin melko epävarma. Olimme talven jälkeen ilmeisesti ensimmäiset ihmisasukkaat. Pienten harhailujen jälkeen saavuimme illansuussa autiotuvalle. Teltta läpätti tuulessa. Jatkoimme kävelyä rivakasti kilometri kilometriltä. Meno jatkui ylös ja alas. Iltaa kohti lämpötila laski lähelle nollaa, eikä termaksen houkutusta voinut enää vastustaa. Osassa on mahdollisuus kämppään ja ruokailuun, toisissa omatoimiseen telttailuun. Kadonneen väylän uudelleen löytäminen oli vaikeaa. Emme löytäneet luvattua clorite-purkkia sisältä ja paremman puutteessa pyyhimme saippuavedellä osan lattiasta. Paras retkeilyaika on marraskuusta maaliskuulle ja vaihtelee reitin korkeuden mukaan. Pimeän jo laskeuduttua mahdollisuudet alkoivat olla vähissä. Linja-auto lähtisi huomenna puolelta päivin kahdentoista kilometrin päästä. Polku oli muuttunut melko leveäksi ja rannassa oli harvakseen asutusta. Sivupurot olivat syöpyneet syviksi kanjoneiksi ja polku uponnut niiden rinteillä kahden kolmen metrin syvyyteen, kun alas virtaava sadevesi oli toistuvasti huuhtonut irtomaata mennessään. Aamulla laitoimme kaikesta kylmyydestä ja sumusta välittämättä leirin kasaan ja jatkoimme tarpomista. Muutamassa eri yhteydessä meitä oli varoitettu myyräkuumeen tapaisesta hantaviruksesta. Vaihtoehtona meno toiseen kaupunkiin ja paluu toisesta
Uuden kohteemme Seattlen kautta pääsee sujuvasti myös kohteisiin, Vancouver, Los Angeles, San Diego, San Francisco, Phoenix ja Las Vegas. Varaa valtuutetusta matkatoimistosta ja lisätiedot osoitteesta www.icelandair.f i RETKI elosyyskuu 2009 73. alkaen Suorat lennot Helsingistä ovat totta. ISLANTIIN JA AMERIKKAAN uutuus Seattle 22.7. Kesällä neljä kertaa viikossa ja päivittäin pohjoismaiden kautta. Nopeat ja mukavat yhteydet kaikkiin Amerikan kohteisiin. Halutessasi voit tehdä StopOverin Reykjavikissa ilman lisämaksua
Suomesta tilaaminen onnistuu pankkien verkkomaksutunnuksilla tai postiennakolla. Vanhan kulkukeinoa juhlisti parikymmentä ensivaeltajaa patikoimalla noin 35 kilometrin mittaisen reitin. Pihakasviretken tulokset ovat nähtävissä Kasvimuseon ylläpitämässä Hatikka-tietokannassa. Valtakuntien välisen rajan voi ylittää Piilolan polulla, kun mukana ei ole tullattavaa tavaraa. Verkkokaupan rakentamisesta ja tuotevalikoimasta vastaa Metsähallituksen alihankkijana T.M. Paikalliset kasviharrastajat järjestävät niitä vapaaehtoisvoimin", kiittelee retki- koordinaattori Sinikka Kunttu Suomen luonnonsuojeluliitosta. Eniten ilmoituksia tuli nokkosesta, piharatamosta ja niittyleinikistä. Lisäksi retkeilijöitä palvelee Suomen puolella tulentekopaikka laavuineen. Palojoki Oy/ SERIPA. KUVA ANNE VIITALAAKSO-KAASALAINEN luontoretki KOONNUT AINO JUSLÉN Nokian Maatialanharjun kasviretkellä ihasteltiin harjukasvillisuutta ja maistettiin vuoden ensimmäisiä ahomansikoita. TUHANNET KASVIRETKILLÄ LUONNONKUKKIEN PÄIVÄNÄ N eljästoista kesäkuuta vietettiin Luonnonkukkien päivää eri puolilla Suomea. Luonnonkukkien päivää on vietetty Suomessa vuodesta 2003 lähtien. Verkkokaupan myyntituotto käytetään näiden alueiden luonnon ja palvelujen hyväksi. Reitin varrella on neljä autiotupaa, kaksi kummankin valtion alueella. PasvikInarin alueella kehitetään aktiivisesti kestävää luontomatkailua ja vahvistetaan eri sidosryhmien välistä verkostoa. Lisätietoja: www.luontoon.fi/vatsari M R 74 RETKI elosyyskuu 2009. Hatikka-tietokanta: www.hatikka.fi/luonnonkukat KANSALLISPUISTO- JA RETKEILYALUETUOTTEITA UUDESTA VERKKOKAUPASTA etsähallitus on avannut uuden verkkokaupan, jossa on laaja valikoima kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin liittyviä tuotteita. Piilolan polku avattiin retkeilijöille PasvikInari-rajapuiston yhteistyönä, jonka osapuolina ovat Suomi, Norja ja Venäjä. Teemapäivän juuret ovat Tanskassa, jossa tapahtumalla on jo yli 20-vuotiset perinteet. Suomen puolella Piilolan polku mutkittelee 24 kilometrin verran. Kaupan kautta voi tilata myös opaskirjoja ja karttoja. "On hienoa, että Luonnonkukkien päivän retkien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Verkkokauppa: kauppa.luontoon.fi UUSVANHA VAELLUSREITTI SUOMESTA NORJAAN etken edellisessä numerossa (6/09) esitelty Vätsärin erämaa-alueen ja norjalaisen Ylä-Paatsjoen kansallispuiston yhdistävä Piilolan polku vihittiin retkeilykäyttöön kesäkuussa pohjoisessa lähtöpisteessään Sortbrysttjernillä. Reitti on merkitty Suomessa sinisin puutolpin ja Norjassa puihin ripustetuin sinisin merkein. Ulkomailta tilauksia voi tehdä yleisimmillä luottokorteilla. Opastettuja kasviretkiä järjestettiin ennätysmäärä, yhteensä 94. Alkuvaiheessa tarjolla on lähes 300 tuotetta, muun muassa kansallispuistojen ja retkeilyalueiden tunnuksilla varustettuja vaatteita, mukeja ja reppuja. Osa innokkaista vietti Luonnonkukkien päivää omilla pihoillaan, joiden lajisto osoittautui yllättävän rikkaaksi, sillä havaintoja kertyi yhteensä 294 eri kasvilajista
Ohjelma näyttää metsäpalojen aiheuttamien pienhiukkasten ennustetut liikkumisreitit lähes vuorokaudeksi eteenpäin. Linnut aikuistuvat noin viidessä vuodessa ja alkavat pesinnät. Tätä kuvaava yksinkertaistettu animaatio on hyödynnettävissä ilmanlaatuportaalissa. Satakunnassa sisämaan pesähavaintoja on jo useilta vuosilta. Lukumäärä on suurin koko suojelutyön aikana. Merikotkan poikasten ravinto on aluksi kalaa, myöhemmin myös lokin poikasia ja muita vesilintuja. Metsäalan käyttöön on koottu ohjeet, joiden avulla muinaismuistolain mukaiset kulkutiet voidaan ottaa töissä paremmin huomioon. Merikotkatyöryhmä on toiminut vuodesta 1973 alkaen, jolloin munista kuoriutui ainoastaan viisi jälkeläistä. Viime vuonna varttui 263 poikasta, joita syntyi lintupariskunnille yhdestä kahteen kappaletta. Kenttäkokeen avulla testataan Ilmatieteen laitoksen metsäpalosavujen leviämisennustetta sekä tutkitaan muun muassa pienhiukkasten ja palon vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin pitkällä aikavälillä. Hetkellisten päästöjen lisäksi metsäpalot vaikuttavat pitkäaikaisesti muuttamalla muun muassa maan happamuusastetta ja lämpötaloutta. RETKI elosyyskuu 2009 75 KUVA MUSEOVIRASTO/PÄIVI MAARANEN. Luotettavamman ja vertailukelpoisemman kävijätiedon saamiseen on ollut suuri tarve. Kävijätiedon keräämisessä on käytetty hyvin erilaisia menetelmiä alueittain. Eagles kiittää esipuheessaan erityisesti ohjeiston laatimista koordinoinutta Metsähallitusta ja Suomen kiinnostusta sekä osaamista alalla. Ohjeet on koottu Museoviraston ja metsäalan toimijoiden yhteistyönä. Suojeltavalla kulkutiellä ei pääsääntöisesti liikuta konein, maanpintaa ei muokata, kantoja ei poisteta eikä latvus- tai oksamassaa jätetä. Suomessa pahimmat savut ovat aiheutuneet Venäjän voimakkaista metsäpaloista. Hän painottaa, että kävijämäärien dokumentointi kasvattaa retkeilyalueiden painoa valtiovallan, kunnallishallinnon ja koko yhteiskunnan silmissä. M Käytön vähentyessä polun pohja alkaa kasvittua, mutta kulkuuran tuntu säilyy pitkään. Vanhimmat rengastetut merikotkat ovat yli 25-vuotiaita. KUVA PERTTI SAUROLA/WWF M M KULOJEN PÄÄSTÖJÄ TUTKITAAN M Hämeen seudulla kesällä 2009 rengastetut merikotkanpoikaset. Kuvassa Vienan reitti Kevättijärven rannalla Suomussalmella. METSÄALALLE TIETOA MUINAISTEN KULKUTEIDEN SÄILYTTÄMISESTÄ uinaisten kulkuteiden jäännökset metsissä halutaan säilyttää metsänhoitotöissä nykyistä paremmin. Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä on tällä hetkellä noin yhdeksänkymmentä metsäympäristössä sijaitsevaa kulkutietä. MERIKOTKILLA ENNÄTYSMÄÄRÄ POIKASIA erikotkat ovat saaneet tänä kesänä Suomessa WWF:n eli Maailman luonnonsuojelujärjestön merikotkatyöryhmän laskentojen mukaan ennätykselliset 349 poikasta. Mikäli edes toinen rengas pystytään lukemaan kaukoputkella tai valokuvasta, linnun identiteetti saadaan selville. etsäpalojen päästöjä ja savun leviämistä tutkitaan Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla. Ilmatieteen laitos ylläpitää Euroopan ainoaa operatiivista metsäpalosavujen leviämisennustetta. Muinaiset huomattavien kulkuteiden jäännökset ovat muinaismuistolailla suojeltuja. Maailman luonnonsuojeluliiton Suojelualuekomission matkailutyöryhmän puheenjohtaja Paul F. Hiukkaset voivat kulkeutua ilmakehän virtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä, vaikka suurimmat hiukkaspitoisuudet ovat tyypillisesti aivan palojen läheisyydessä. Punavalkea rengas kertoo yksilön kuoriutuneen sisämaassa, mustasininen syntymävuoden. Kulkutiehen kuuluvat kulku-ura, siihen liittyvät rakenteet ja reittiä osoittavat viitat. Tällaisina kulkuteinä pidetään 1700ja 1800-lukujen vaihdetta vanhempaa kulkutieverkostoa. Lisäksi suojellaan vähintään kahden metrin etäisyydelle ulottuva suoja-alue. Tänä vuonna tavoite saavutettiin, kun Hämeessä todettiin ensimmäinen onnistunut pesintä. POHJOISMAIDEN JA BALTIAN KÄVIJÄSEURANTAA YHTENÄISTETÄÄN etsähallitus on julkaissut nelivuotisen kansainvälisen kehityshankkeen tulosten pohjalta oppaan "Kävijäseuranta luontoalueilla Pohjoismaiden ja Baltian maiden kokemuksiin perustuva opas". Työryhmän yksi päämäärä on pitkän aikaa ollut lajin esiintymisalueen laajentaminen sisämaahan
Teltan kokonaispaino on 1 490 grammaa. Keitintä pakattaessa jokaiseen väliin tulee muovinen tai kankainen suojus ja ulkopinnan verhoksi verkkokangaspussi. Tuotteen viimeistelyn tasosta kertoo käsiottimen kidan pienet silikonipehmikkeet, jotka suojaavat kattiloita naarmuuntumiselta. Paistinpannun pohja on paksu ja ulkoa uritettu. Huppu ja helma ovat säädettävät ja hihansuissa on kuminauharesorit. Kahden hengen vaellusmajoite seisoo hiilikuitukaarien tukemana ja siitä voi käyttää sääolojen salliessa vain pohjaa ja sisätelttaa. Tämä mahdollistaa myös kaasukeittimen käytön. Pakkauksen mukana tulee adapterit yleisimpiin puhelimiin. XP-60U:n Li-inonpolymeeriakku kestää noin 500 lataus- ja purkauskertaa. Keittimen poltinosa on Trangiasta tuttua kokoa. Nukkumatila on 2,1 metriä pitkä ja 1,3 metriä leveä. Esbit-spriikeitin on vankka ja luotettavan oloinen. uutuudet Aavikkoanorakki T E K S T I J O P P E R A N TA K U V AT J O P P E R A N TA J A T U O TTA J AT Keveä asunto MSR Carbon Reflex 2P on erinomaisen k C b R fl P i i kevyt j monipuolinen t ltt K hd h t ja i li teltta. Maastokuviona on hillitty aavikkoväritys, joka soveltuu hyvin luontoon, mutta jota voi käyttää kaupungissakin. Hinta: keitinsetti 109,00 , kahvipannu 19,90 ja kahvipannun keitintuki 9,90 Lisätiedot: www.riheda.net Virtaa retkelle XP-60U Xtreme Power on karamellirasian kokoinen virtalähde, jolla voi ladata muun muassa matkapuhelinten, digikameroiden, mp3-soittimien ja GPS-paikantimien akkuja. puolen litran kahvipannun. Hinta: 45 Lisätiedot: www.hansabattery.fi 76 RETKI elosyyskuu 2009. Niiden pohjassa on lämmönjohtavuutta lisäävät ritilät eli lämpöheltat. Teltassa mahtuu mukavasti hääräämään kaksi henkilöä, sillä huonekorkeutta on jopa metrin verran. Hinta: 495 Lisätiedot: www.noldor.fi ja http://cascadedesigns.com TUNTSAN anorakkiuutuus tehdään kevyestä puuvillapolyesterikankaasta (30/70), joka on käsitelty likaa ja kosteutta hylkiväksi. Hinta: 55 Lisätiedot: www.tuntsa.fi Laatua ja käytettävyyttä VANHA kuivaspriikeittimien valmistaja Esbit on tuonut valikoimiinsa erittäin mielenkiintoisen nestemäistä spriitä polttavan keittimen, jonka materiaalina on kevyt ja vahva kova-anodisoitu alumiini. Perinteiseen tapaan anorakin rinnuksella on suuri läpällinen vetoketjutasku. Sivujen tilaviin absideihin saa helposti asukkaiden varusteet suojaan. Pakkaukseen kuuluu 1,8 ja 2,35 litran kattilat. Ripstop-nailonista valmistetusta ulkoteltasta saa erikseen pystytettynä erittäin kevyen ja vedenpitävän suojan. Se sopii kuljetuksen ajaksi paketin noa sisään, eikä nosta painoa kuin 160 grammaa. 1 050 grammaa painavaan spriikeiusteena tinpakettiin saa lisävarusteena reilun nnun. Itse laite ladataan verkkovirran seinäpistokkeen tai tietokoneen USB-portin kautta
Penkin takana on vielä iso avoin tavaratila, jonka kuminyörien alle mahtuu useampikin kuivasäkki. Kajakki kulkee yllättäen kevyesti, mutta vauhdikkaasti eteenpäin. Niiden toiminta jäljittelee uivan pingviinin siipiä. Penkin ja polkimien säädöt ovat niin monipuoliset, että Hobie soveltuu hyvinkin erikokoisten melojien käyttöön. Se on sopivasti käsillä ja mahdollistaa suojaisan paikan kameralle, kännykälle tai vaikka miniläppärille. Peräsin toimii pienestä vivusta kajakin laidalla. Monikäyttöisyyttä lisää runsas määrä lisävarusteita. Se ei myöskään poljettaessa vatkaa sivulta toiselle, vaan kulkee kuin kiskoilla. Kajakissa on muun muassa paikat kuljetuspyörille, jotka helpottavat maasto-osuuksien siirtymiä. Toisin kuin perinteisessä kajakissa, siinä ei istuta sisällä vaan paksun muovirungon päällä olevassa kolossa. Vedenpitävään tavaratilaan voidaan lastata varusteita kolmesta eri luukusta, joista yksi on heti penkin edessä. Adventure-mallissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Lisää nopeutta haluavalle on olemassa tavanomaisia suuremmat Turbo-evät. Jalan pituuden mukainen poljinetäisyys on helppo säätää sopivaksi. Tasaisesti polkemalla matka taittuu sukkelasti ja huomaamatta. Varustelukilpaan lähtijälle tarjotaan aukkopeitettä, aurinkokatosta ja ankkureita. Kun alus irtautuu rannasta, asennetaan paikalleen Mirage Drive eli poljinmekanismi, jossa evät yhdistyvät polkimiin. Kajakin reunalla on lisäksi kaksi verkkotaskua tavaroille sekä kolo juomapullolle. Polkuvoimalla päästään ainoastaan eteenpäin, joten pakittavan on otettava kaksilapainen mela kylkitelineestä ja käytettävä sitä perinteiseen tapaan. Hobie-malliston kajakit ovat alkujaan kalastus- ja metsästyskäyttöön kehitettyjä, joten käsien vapaaksi jääminen on polkukajakkien avaintekijä. Hobie osoittautui erittäin vakaaksi ja tukevaksi kajakiksi. Sail Kit tekee Hobiesta pienen purjealuksen. Hobie Mirage Adventure on erittäin miellyttävä matkakumppani vesiretkeilyyn. Ominaisuus jättää kädet vapaaksi ja on hyödyllinen muun muassa lintujen kiikaroinnissa ja valokuvaamisessa. HOBIE MIRAGE ADVENTURE Pituus: 4,88 m Leveys: 70 cm Rungon paino: 28,12 kg Mirage Drive -poljinmekanismin paino: 3 kg Kapasiteetti: 159 kg Hinta: 2 295 (kuljetuspyörät 99 ) Maahantuoja: Vestrade Finland Oy Lisätiedot: www.vestrade.fi RETKI elosyyskuu 2009 77. Valmistajalla on myös paljon erilaisia telineitä kompasseille, navigaattoreille, onkivälineille, aseille ja muille tarvikkeille. Sillä kulkusuunta muuttuu helposti ja tasaisesti. Suuntaa muutetaan pienellä vivulla, joka välittää ohjainkomennot vaijerilla peräsimeen. Käsien vapautuminen on lähes täydellistä, mutta niitä tarvitaan peräsimen ohjailun lisäksi peruutettaessa. Testasimme Hobie Mirage Adventure -polkukajakkia, joka on tarkoitettu retkeilykäyttöön. T E K ST I J A K U VA J O P P E R A N TA pikatesti VAIN PAKKI PUUTTUU Tosimelojat saattavat halveksia poljettavaa kajakkia, mutta koeajon jälkeen itsepintaisinkin melanvääntäjä yllättyy positiivisesti. HOBIE-KAJAKIT kulkevat eteenpäin polkuvoimalla, joka liikuttaa kahta evää aluksen alapinnalla. Adventuresta on jopa rakennettavissa trimaraani kahdella sivuponttonilla ja suurella purjeella. · Hobie-kajakin toiminta perustuu polkuvoimalla liikkuviin pohjaeviin. Ominaisuudesta on hyötyä muun muassa valokuvauksessa ja lintujen kiikaroinnissa
Tämä voi tarkoittaa kotimaisille messuille ja muihin myynninedistämistapahtumiin osallistumista tai pitämistä huolta siitä, että tukijoiden merkit näkyvät valokuvissa. Nykyisin tuskin edes maajoukkueeseen pyrkivät hiihtäjät kokevat samanlaista kohtelua. Suoraa rahallista apua ei voida antaa, mutta silloin tällöin mielenkiintoiselta reissulta kirjoitettu artikkeli on päätynyt lehden sivuille lukijoiden iloksi. Avun tarvitsijan on syytä pohtia tarkoin, millaisia vastapalveluksia hän voi tarjota ja millaisiin ehdotuksiin hän voi suostua, ennen kuin lähtee lakki kourassa kiertelemään valitsemiensa yritysten ovilla. Reissun jälkeen on myös pidettävä ennen lähtöä annetut lupaukset. Taloudellisten satsausten odotetaan näkyvän tavalla tai toisella yrityksen tuloksessa. Retkikunnan nettisivuilla on luonnollista kertoa yhteistyötahoista ja laatia linkitykset heidän kotisivuilleen. Kaukana maailman äärissä rehkivät kulkijat eivät saa tiedotusvälineitä liikkeelle helposti, vaan heidän on nähtävä vaivaa, jotta yhteistyökumppanit saisivat kaipaamaansa näkyvyyttä. Tunnettavuuden ja julkisen kuvan paranemisen tai saatavan testaustiedon avulla edistyvä tuotekehitystyö tähtää markkinaosuuden nostamiseen ja kannattavuuden kasvuun. Yritysten harjoittama urheilijoiden ja retkikuntien avokätinen taloudellinen tukeminen eli sponsorointi on vaihtunut kaksisuuntaiseksi yhteistyöksi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio. 78 RETKI elosyyskuu 2009 KUVA KARI POPPIS SUOMELA. Retki-lehden toimitus saa usein pyyntöjä retkien tukemiseksi. T E K ST I MIKKO LAMMINPÄÄ Vuosikausia suunnitellut vaativat retkikuntamatkat ovat suuria ponnistuksia myös yhteistyöyrityksille. Sponsoroidut seikkailut JOS OMAT RAHAT EIVÄT RIITÄ REISSUUN, TARVITAAN MIELIKUVITUSTA JA YMMÄRTÄVIÄ YHTEISTYÖKUMPPANEITA. itä kauemmas matka suuntautuu tai mitä pidempään reissussa on tarkoitus viipyä, sitä pulleammaksi täytyy matkakassaa kartuttaa. Lähtiessäni Yhdysvaltoihin hiihtoretkioppaaksi miltei neljännesvuosisata sitten sain kotikuntani yrityksiltä matkaan komeat retkisukset ja repullisen suksivoiteita. Useimpien palkkarahat tahtovat riittää vain arjen kulujen kattamiseen, joten unelmien retken toteuttamiseen on haettava tukea muistakin lähteistä tai jatkettava haaveilua. Kaukana M ovat ajat, jolloin yritykset antoivat kysyjille tuotteitaan ilman vastapalveluksia
Espoon kauppakeskus Sellon Fotokulman kauppias Hanna Jansson toteaa: "Liikkeemme halusi osallistua vakioasiakkaamme pyöräreissun tukemiseen lähtökohtaisesti ihan hyvän ajatuksen takia. Pitkään jatkuneet yhteistyösuhteet ovat hedelmällisiä molemmille osapuolille. Yhteistyöllä matkaan JYRKI KALMARIN pyörävaelluksen varusteluettelo on esimerkki laajasta yhteistyökumppaneiden verkostosta: Rossano-pyörä (System 1) Pyörätietokone (Polar Electro) Felix-pyörävalaisin (Delotec) Hilleberg-teltta (Partioaitta) MSR-keitin (Partioaitta) Ortlieb-pyörälaukut (North-West Import) Keen-pyöräilykengät (C.R.I.) Vita Voima- ja Duo-ravintolisät (Suomen Bioteekki) Mivitotal-energiapatukat (Vitacom Pharma) Autan-, Off- ja Raid-hyttyskarkotteet (Transmeri) Plastic Padding -korjaustuotteet (Henkel Norden) Pienistä puroista Isoja firmoja voi olla vaikea saada mukaan tukemaan, sillä heidän ovellaan kolkuttelee kaikenlaisia onnenonkijoita. Halti oli mukana myös tänä vuonna Mount Everestin huipulle edenneen Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan tukemisessa. Vaatteiden tavoin joukon reput, makuupussit ja teltat olivat Haltin valmistamia. Kevättalvella 1986 suomalaisryhmä hiihti Pohjoisnavalle pitkälti Haltin valmistamin varustein. Talouskasvun hidastuminen on tehnyt yritykset varovaisiksi. Yhteistyökumppaneiden haalimisessa on käytettävä mielikuvitusta ja keksittävä tukikeinoja avoimin mielin. Mainostajien Liiton sponsoribarometrin mukaan kolmannes suurimmista mainostajista leikkaa sponsorointikulujaan tänä vuonna ja peräti 71 prosenttia nipistää tuettavien kohteiden lukumäärää. Tuen saaminen paikallisilta toimijoilta onnistuu monissa tapauksissa helpommin kuin maahantuojalta tai suoraan valmistajilta. Halusimme tietysti saavuttaa myös nimeä ja näkyvyyttä." Paikallinen pyöräkorjaamo innostui niin ikään reissusta. Lehti uutisoi viikoittain retkikunnan vaiheista. Kun markkinoilla olevat mallit ja tuotannon mallikappaleet eivät riitä, retkikunnan ja valmistajan on suunniteltava, testattava ja valmistettava tuotteet yhteistyössä. Kalmari hankki osan varusteistaan maahantuojilta ja valmistajilta, mutta sai apua myös kotipaikkakuntansa pienyrittäjiltä. Heikoista ajoista huolimatta joitain ilonaiheitakin paljastuu: kolmannes Mainostajien Liiton kyselyyn vastanneista yrityksistä lisää ekosponsorointiaan, mikä saattaa tuoda kekseliäälle luontomatkailijalle juuri ne matkakassaan tarvittavat tukieurot. · RETKI elosyyskuu 2009 79 KUVA JYRKI KALMARI KUVA TIMO POLARI. Hän on itse kerännyt arvokasta tietoutta omilla retkillään Nepalissa, Grönlannissa ja Etelämantereella. Yritys oli panostanut vuosia mittavaan tuotekehitystyöhön, mistä kertyi arvokasta tietotaitoa sekä navanvalloittajien että tavallisten retkeilijöiden varusteiden suunnitteluun. Nurmeslaiset asut ovat pukeneet naparetkeilijöitä Grönlannissa ja Pohjoisnavalla. Asut kiipeilijäryhmä suunnitteli yhdessä tutkimusmatkailija Patrick Degermanin kanssa. Saavutus oli merkittävä sitkeyttä osoittaneiden naparetkeilijöiden lisäksi varustevalmistajalle. "Jos joku haluaa lähteä tällaiseen urakkaan, niin täytyyhän sitä tukea" sanoo Lauri Snell helsinkiläi, sestä Deesport Oy:stä. Silloin on käännyttävä vähittäismyyjän sijasta maahantuojan ja valmistajan puoleen. "Ääriolosuhteet vaativat huippulaa, dukkaat vaatteet ja varusteet" kertoo retkikunnan varustuksesta vastannut Antti Inkinen. Myös Sasta on tehnyt pitkään yhteistyötä Laskuvarjojääkärikillan arktisten retkikuntien kanssa. Edellä mainittujen retkikuntien vaatetusta oli suunnittelemassa Kari "Poppis" Suomela, jonka kädenjälkeä ovat myös yhdessä Jalaksen kanssa suunnitellut erittäin lämpimät sisäkengälliset hiihtojalkineet. Joskus retket ovat niin poikkeavia, että niitä varten pitää valmistaa erikoistuotteita. Timo Polari pyöräili viikkokausia Keski-Euroopassa tutustuen maanosamme merkittävimpiin kulttuurikohteisiin. Deesportin Lauri Snell huolsi Jyrki Kalmarin polkupyörän ennen Bergenistä alkanutta pitkää pyöräretkeä. Testejä ja tuotetietoa Suoranaisen raha-avun sijaan yritykset ovat valmiimpia antamaan tukea palveluina, varusteina tai myöntämällä reiluja alennuksia. Samoin viime talvena Etelänavalle hiihtänyt suomalaiskaksikko käytti Sastan asuja. Helsinkiläinen Jyrki Kalmari pyöräilee vuosittain yli kuukauden kestoisia pyörävaelluksia. Lentoyhtiön kanssa voi yrittää neuvotella vaikkapa matkatavararahdin järjestelyistä. Pohjoisnaparetkikunnan ahkioita komistivat Haltin tarrojen lisäksi viikkolehden tunnukset. Hän on nähnyt runsaasti vaivaa tukijoukkojen valjastamiseen ja onnistunut tehtävässään
Kultaiset lakat täplittävät suonlaitaa ja karpalot piilottelevat avosuon sammalpinnalla. Jos kotiuunissa ei ole kiertoilmatoimintoa, on pikkulusikka jätettävä uuninluukun väliin kuivatuksen ajaksi. Päivän patikalla täytetty ropponen tarjoaa hyvän jälkiruuan tai pääruuan lisukkeen. Kun mustikoita sekoittelee välillä pellillä, marjasaalis kuivahtaa vuorokaudessa. Lumen peittäessä tienoot marjastusaika on auttamatta ohitse. Syksyllä vaeltaja kahmaisee vaistomaisesti mehukkaita herkkuja suuhunsa jokaisella tauolla. Herkulliseen jälkiruokaan voi käyttää myös puolukoita. T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A Marjamakuja koko vuodeksi TUOREET MARJAT RYYDITTÄVÄT RETKIEVÄSTÄ KESKIKESÄLTÄ LUMENTULOON. Yleisimmin kuivataan mustikoita, mutta myös karpalot, puolukat ja vadelmat kuivuvat säilyviksi. Mustikat voi kuivata uuninpellillä viidenkymmenen asteen lämmössä. RETKIKEITTIÖ Karpalopaistos valmistuu nuotiopannulla muutamassa minuutissa. Vaeltaja kaipaa kevyttä ja säilyvää retkimuonaa, joten hänen kannattaa säilöä marjansa kuivaamalla. Terveelliset marjat sopivat retkeläisen menuun sellaisenaan, mutta niitä voi lisätä puuroihin, lettutaikinaan tai leivonnaisiin. Puolukka ja karpalo tarjoavat punaisia herkkujaan vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Loppusyksyn, talven ja kevään retkille marjoista päästään nauttimaan säilömällä niitä varastoon. Saariston läpitunkemattomat pusikot kaunistuvat tyrnin oranssista loistosta. Tunturin kuve värjäytyy tummaksi variksenmarjoista ja paljakan väliset kosteikot pursuavat sinisiä juolukoita. Tai oikeastaan kulku pysähtyy kuin itsestään vastustamattoman marjapaikan tullessa vastaan. Reppuun varatuilla puurohiutaleilla, rasvalla, sokerilla ja perunajauhoilla saa marjojen kera loihdittua maittavia paistoksia, puuroja sekä kiisseleitä. RETKI elo-syyskuu 2009. Marjat rikastuttavat patikoitsijan taivalta ja ruokavaliota kotimaamme jokai- Kevyttä ja säilyvää Marjakausi kestää keskikesältä ensilumeen asti. Tummansiniset mustikat värjäävät mättäät hyttysiä parveilevassa kuusikossa. SÄILÖMÄLLÄ LUONNON SADOSTA RIITTÄÄ HERKUTELTAVAA SEURAAVAAN SATOKAUTEEN ASTI. homansikat reunustavat kulttuuripolkuja ja hakkuuaukko täyttyy vadelmapensaista. Kuivalla kankaalla puolukat somistavat varvikkoa punahehkuisina ryppäinä. Pakastin on monen luonnonystävän aarrearkku, mutta sen rikkaudet eivät kestä hyvinä päiväjotosta pidemmillä taipaleilla. Tämän jälkeen kuivausta voi jatkaa vielä hyvin tuuletetussa huoneilmassa. Mustikat ovat kuivuneet säilyviksi, kun niistä ei lähde puristamalla nestettä tai väriä. A 80 sessa kolkassa: Retkessä 6/2009 todettiin kunnaillamme kasvavan peräti 37 syötävää marjalajia
Oman hyytelön tai hillokkeen teko vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta työ palkitsee tekijänsä viimeistään iltanuotiolla lihapatojen äärellä. RETKI elo-syyskuu 2009 Reseptit Kuivatut mustikat ovat kevyttä ja säilyvää reissumuonaa. Lisää keitokseen marjat ja keitä rauhallisesti runsas puoli tuntia. Paista miedolla lämmöllä pari minuuttia, kunnes marjat ovat pehmenneet ja hiutaleet kypsyneet. Vatkaa härkimellä huttu hieman kuohkeammaksi herättyäsi. Kaada marjat, sokeri ja puurohiutaleet pannulle. Etenkin karpaloiden ja puolukoiden kova pinta kannattaa särkeä työtä nopeuttaakseen. Jos kuivatus tuntuu liian työläältä, marjat voi hankkia valmiiksi kuivattuina hyvin varustetuista ruokakaupoista. Tyhjät lastenruokapurkit ja niiden kannet sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Hyytelön kiinteyttämiseen käytetään hyytelöimisainetta tai vaihtoehtoisesti säilöttäväkn si on poimittava hieman i ältä ät hyyraakoja marjoja, sillä ne sisältävät h tymistä aiheuttavaa pektiiniä. Retkeilijälle tarjotaan valmiita purkkeja kaupan hyllyillä lähes jokaiseen makuun. mistetaan jopa kuusenkerkästä. Keitä puuroa kymmenkunta minuuttia välillä hämmentäen. Verkon reat septisivustot ja keittokirjat ipursuavat erilaisia ohjeia ta, joita on laadittu jopa harvemmin käytettäville marjalajikkeille. Möyhennä jälkiruokaa lastalla valmistuksen ajan. Kaupoissa myytävä mustikkajauhe on valmistettu teollisesti kuivatuista marjoista. · 81. Keitä kymmenkunta minuuttia. Herkuttele punainen puuro aamiaisella sokerin tai iskukuumennetun maidon kanssa. KARPALOPAISTOS KAHDELLE 2 dl karpaloita 2 dl kaurahiutaleita (13 min) ½ dl rasvaa ½ dl sokeria Kuumenna pannu nuotiolla. Hyytelöt ja hillot pakataan kuumennettuihin lasipurkkeihin. Lisää rasva. Hienonnus kannattaa tehdä vasta maastossa. Purkkiin pantatut Kellariin tai jääkaappiin säilötyt hillot, hillokkeet, hyytelöt ja marmeladit sopivat hyvin retkiruokia täydentämään. Säilytä viileässä ja ota mukaan retkille liharuokien kulinaristiseksi lisukkeeksi. Puolukkapuuro vatkataan maastossa kuohkeaksi härkimellä eli kuusen vuosikasvaimesta veistetyllä entisajan vispilällä. Kuivauksen voi tehdä uuninpellin sijasta tiheällä ritilällä, mutta leivinpaperin päälle levitettyjen marjojen pinnan voi murskata edistääkseen kuivumista. Kiehauta vesi iltanuotiolla ja lisää puuroainekset kattilaan härkimellä sekoittaen. Päiväretkelle voit ottaa lisukkeeksi mukaan vaniljakastiketta. PIHLAJANMARJAHILLOKE 2 l pihlajanmarjoja 3 dl vettä 4 dl sokeria KUIVAMUSTIKKAKIISSELI 7 dl vettä 2 dl kuivattuja mustikoita ½ dl sokeri 1 rkl perunajauhoja Murenna kuivaamasi marjat kattilaan. Annostele hilloke pieniin lasipurkkeihin ja sulje kannet heti. Retkeilijän kan- nattaa suosia mahdollisimman pie niä purnukoita, jotta herkut ovat reissuun lähdettäessä valmiik si sopivissa annospakkauksissa. Liha- ja riistaruokien aruokien öitä kanssa käytettäviä hyytelöitä valrkästä. Suurusta tekemäsi mustikkamalla mehu kiisseliksi valuttamalla joukkoon än ohuena nauhana kylmään vesidesiin sekoitetut perunajauhot. Lusikoi herkku suoraan pannulta tai annostele mukeihin. Näiden tehoa voi lisätä teelusikallisella sitruunahappoa tai puristamalla joukkoon sitruunan mehua. Kuori kauhalla pinnalle muodostuva vaahto. Kuivattuja marjoja käytetään tuoreiden tavoin tai niitä murskataan jauheeksi ruokien sekaan makua ja väriä antamaan. Nauti sellaisenaan tai puuron kanssa. Kiehauta vesi ja sokeri liemeksi. Lisää vesi ja sokeri. a Ostosreissu on varma tapa maut saada maukkaat marjamaut mukaan vaellukselle, mutta mispurkitetut herkut voi valmistaa myös itse. Peitä kattila kannella ja jätä puuro odottamaan aamua. Matkaajan marjaherkut PUOLUKKAPUURO NELJÄLLE 1 l vettä 1½ dl mannasuurimoita 3 dl puolukoita runsas 1 dl sokeria ripaus suolaa A skartele puhdet yönä kuivan kuusen vuosikasvaimesta ja siitä alkavista oksantyngistä härkin eli entisajan vispilä. Suurempia kuivatuseriä varten on suositeltavaa hankkia hyötykuivuri, jolla voi kuivata myös sieniä, kasviksia, kalaa tai lihaa
Värit, mitat ja esiintymisalueet luetellaan tarkasti. Kirjan jutut ovat pikkutarinoita kuin nuotiopiirissä turistuja. Arvokkaita raapustuksia ovat tehneet niin tavalliset kulkijat kuin tunnetut merkkihenkilötkin. Suku- ja heimonimistä on koottu oma listauksensa. · Suomen tunturikasvio, Henry Väre ja Rauni Partanen, Metsäkustannus 2009 · SA ARISTOATL AS on yksiin kansiin kasattu karttaotos Suomenlahden rannikolta. Tekijä lainaa monien kämppien päiväkirjoja, joista löytyy mielenkiintoisia merkintöjä. Muutamasta kämpästä on asiaa löytynyt vain jokunen virke ja toisista sivukaupalla. Jotkut tuvat siirrettiin sijoiltaan, kun toisista tuli huollettuja ja hoidettuja vaeltajien taukopaikkoja. Vesistön syvyys- ja merenkulkutiedot ovat tarkat, mutta vastuukysymysten takia kirjassa kehotetaan navigoinnissa käyttämään merikarttoja. Näistä noin 40 kasvaa vain Yliperällä eli Käsivarren suurtuntureilla. Hakemistot ovat lajien nimillä suomeksi ja latinaksi. Kun rinkan sivutaskuun pakkaa Suomen tunturikasvion, ei enää sormi jää suuhun. Kirja esittelee liki 400 lajia, joista peräti 120 esiintyy ensisijaisesti paljakalla, metsänrajan yläpuolella. Kun lajimäärittelyssä on päästy lähelle, kertoo tekstiosa tarkemmin, mikä kasvit toisistaan todella erottaa. Vanhat kämpät ovat päätyneet kulkijoiden yhteiseen käyttöön ja osa on tuhoutunut. Hakemisto tuntee noin 8 500 paikannimeä, joita käyttäjä saattaa tarvita. Kartoissa on merkittynä WGS84-koordinaatisto, joten sitä voi käyttää helposti navigaattoreiden kanssa. Osa kirjan myyntituotosta luovutetaan tähän hankkeeseen. Alueen palvelut havainnollistetaan symbolein. Kunkin lajin nimi on kirjassa suomen, ruotsin ja latinan lisäksi englanniksi. Mittakaavaan 1:40 000 tehdyt kolmiulotteiset kartat tuovat havainnollisesti esiin maaston muodot. Arkistojen kaivelu, lukuisat haastattelut ja omat kokemukset ovat kerryttäneet vankkaa tietomäärää. Karttoihin on painettu maastotiedot ja tiestö. Sattumuksia ja salaisuuksia Teeriaho kyllä kiitettävästi tarjoilee. Toki osa on ollut vilkkaammalla käytölläkin kuin toiset tuvat. Siksi tekstin kulkukin yskii ja jäntevyys puuttuu. Vaikka teokseen on taltioitu runsaasti katoavaa tietoa ja historiaa, on se kirjana sekava. Tästä on hyötyä, kun vertailee ulkomaisen kirjallisuuden kasvitietoja. Rauhoitetut lajikkeet, kuten jääleinikki, on syytä jättää niille sijoilleen. Kasvio on ryhmitelty selkeästi, joten maallikkokin löytää kirjasta helposti etsimänsä. Lisäksi karttakirjassa luodaan katsaus Rantaseurantaan, jolla kerätään tietoa rantaluonnon tilasta. Se on ruuanlaitossa monipuolisesti hyödynnetty yrtti, jonka kasvion ohjeilla erottaa muista putkikasveista. Karttojen lisäksi kirjassa on muutamia artikkeleita, joista saa tietoa muun muassa Itämerestä ja Suomenlahden suojelusta sekä saariston linnuista. Kierreselkäisenä sitä on helppoa käsitellä veneessä tai kanootissa. Saariselän ja Lapin asioille vihkiytyneet varmasti ahmivat kirjan nopeastikin, mutta sujuvaa vaellusseikkailua ei tästä teoksesta löydä. tellyt pieniä eriskummallisia kasveja, joita ei missään muualla ole tullut vastaan. Yrjö Teeriaho luo mielenkiintoisen katsauksen Saariselän autiotupiin ja niiden käyttäjiin. Sarjassa on ilmestynyt myös Hangon, Turun ja Uudenkaupungin saaristot käsittävä Saaristomeri-osa. Kulkijoiden vanhaa Saariselkää, Yrjö Teeriaho, Ykin Kartat Oy, Jyväskylä 2009 · Saaristoatlas, Pentti Martimo, Timo Tarkka ja Risto Pekkanen, Kustannusosakeyhtiö AtlasArt 2009. 82 RETKI elosyyskuu 2009. Hakemista helpottavat hyvätasoiset ja selkeät valokuvat. Kartta kattaa Hangon ja Virolahden välisen osan Suomenlahtea. Saaristoatlas on painettu kosteutta kestävälle paperille. Väinönputkea sen sijaan voi kokeilla omassakin puutarhassa. K O O N N N U TJ O P P E R A N TA NTA KOO U T JOPPE Kirjat Muisteluksi autiotuvista Paljakan kukkaloisto KUKAPA ei olisi tunturin rinteellä ihme- Karttakirja laineille SAARISELÄN alueen autiotupaverkos- to on vuosikymmenien aikana muuttunut
Teos täyttää paikkansa takuuvarmana keskustelun herättäjänä. Tuoreimmassa kirjassaan hän kertoo omasta ja Saimaan ranta-asukkaiden suhteesta norppaan ja uhanalaisen lajin tulevaisuudennäkymistä. Kirja ilmestyi keväällä otolliseen aikaan, sillä keskustelut kuuttien verkkokuolemista kävivät kuumimmillaan. Jo alussa kysytään, mitä tulee tehdä, jos on poiminut myrkyllisen sienen. Kirjan loppuun kootut keräily- ja haukiuutuusuistinten sekä muiden mieleen jääneiden vieheiden luettelo tuntuu irralliselta. Lukija opetetaan käyttämään opasta ja tulkitsemaan sen merkintöjä. Kuulostaa koomiselta, että yhtenä valintaperusteena mainitaan esteettisyys. Sen tehtävän Kososen kasaama kirjanen täyttääkin erinomaisesti. Teos käy järviensuojelun oppikirjasta, jonka soisi kuluvan jokaisen suomalaisen käsissä. Arvostus on luonnollisesti makuasia. Ainoastaan kirjan runsas värikuvitus on paikoin turhan tummaa ja sävytöntä. · 50 parasta uistinta kautta aikojen, Juha Jormanainen, Gummerus, Jyväskylä 2009. TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ · Parempi sieni korissa, Lasse Kosonen, WSOY Porvoo 2009 RETKI elosyyskuu 2009 83. Jormanainen on kelpuuttanut mukaan vain vaaput, lusikat ja lipat, mutta siltikin tarjonta on valtava. Sitten päästään itse asiaan eli sieniin. Uhanalaisten ystävä JUHA TASKINEN on seurannut vuosi- Sienikorin seuraksi Ottavimmat uistimet UISTINPAKKIIN mahtuu jos jonkinmoisia koukkuluomuksia. Vaikka taistelu lajin puolesta on ollut kuin pään lyömistä Karjalan honkaan, ei Taskinen sorru loanheittoon tai vaivu toivottomuuteen vaan tarjoaa ratkaisunavaimia. Arsenaalin laajuutta perustellaan vesistöjen erilaisuudella, sää- ja valo-olosuhteiden vaihtelevuudella ja pyydettävien kalalajien mieltymyksillä. Juha Jormanainen on kerännyt kirjaansa viisikymmentä mieluisinta viehettään. Kustantaja tukee kirjan myyntituotoilla norpansuojelutyötä. · Paluu Saimaalle, Juha Taskinen, WSOY, Helsinki 2009. TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ PAREMPI sieni korissa alkaa sienen rakenteella ja tuntomerkeillä. Ajankohtaisuus jatkuu pitkälle eteenpäin, sillä saimaannorpan säilyminen on koko ajan vaakalaudalla. Perusasiat on hyvä käydä läpi, sillä sienistä on tiedettävä, miten niitä poimitaan ja mitkä osat niistä ovat syötäviä. Se luo varmasti monia lukijoiden omia parhaiden uistimien luetteloita. Ohjeita annetaan tunnistukseen ja vinkkejä löytöpaikan suhteen. Suomen-, ruotsin- ja latinankielisen nimen vierestä symboleista näkee syötävyyden asteikolla erinomainen, hyvä tai syötävä. Muutama virke kertoo myös, miten sieni kannattaa laittaa ruuaksi. Teoksen kirjoittaja Lasse Kosonen neuvoo, että tulisi poimia vain sieniä, jotka varmasti tuntee syötäviksi. Jokaisesta sienestä on pokkarikokoisessa kirjassa sivun tai aukeaman verran asiaa. Valinta perustuu kirjoittajan omaan mielipiteeseen, joskin hän kertoo keskustelleensa luettelosta lukuisten muiden kalamiesten kanssa. Verkkoon hukkunut kuutti, järveä terrorisoivat vesiskootterit ja lapsenlapsiaan opastava ukki pysäyttävät lukijan pohtimaan omia arvojaan. Kuvat kertovat lisää uistimista värimuunnoksineen. Kuten kirjoittaja alkusanoissaan tuo esiin, ei kirja pyri olemaan kaiken kattava sieniteos vaan "saapasvarsiopas" . Syötävä, myrkyllinen, esikäsiteltävä, värjäyssieni ja kelvoton esitetään kirjassa kätevin symbolein. Kuvissaan Taskinen ottaa enemmän kantaa kuin teksteissään. Hän kertoo kokemistaan tapahtumista ja niistä kummunneista ajatuksistaan paatoksetta ja realistisen optimistisesti. Sen asemesta olisi kaivannut kehitykseen ja ottavuuteen syventyviä pohdintoja. kymmenet Saimaan viiksiniekkojen elämää ja koostanut valokuvistaan upeita teoksia. Hän antaa jokaisen uistimen historiasta, ominaisuuksista ja ottavuudesta sivun mittaisen luonnehdinnan
Irrotan käteni ja käännyn katsomaan takatuhdolla istuvaa vaimoani ja hänen sylissään oranssissa pelastusliivissä keikistelevää pienokaistamme. Elämäni naiset hymyilevät kilpaa, mutta alle kahdeksan kuukauden ikäinen tyttäreni Tuuli voittaa kilvan kimakalla naurahduksella. Melottavaa ja soudettavaa Metsähallituksen ylläpitämään retkikohteeseen kertyy Levälahdesta vain puolisentoista kilometriä. Nostan repun ja kantorinkan kyytiin. Pari askelta myöhemmin rysäytän kantamuksen soutuveneen keskipenkin tienoille. Soutuveneemme takana appivanhempani melovat avokanootilla. Koskikanootista puuttuu suuntaa vakauttava köli, mutta kohta pariskunta saa aluksensa kulkemaan haluamaansa suuntaa. Huvittuneina seuraamme heidän mutkittelevaa kulkuaan: näyttää kuin melojat luovisivat vastatuuleen. Vesimatkamme määränpää on Suvasvedellä Heinäveden reitin kupeessa kohoava Paimensaari. POHJOISSAVOSSA HEINÄVEDEN LAIVAREITIN KANSALLISMAISEMASSA SIJAITSEVA SAARI ON RAUHALLINEN JA KULTTUURIHISTORIALLINEN RETKIKOHDE. T artun vaunuista tiukalla otteella ja tempaisen kärryt ilmaan. päiväretki Koko perhe TEKSTI JA KUVAT JOEL AHOLA paimenessa Suvasveden Paimensaareen pääsee kesällä vain vesiteitse. Meidän reittimme on kuitenkin suojainen ja turvallinen lähes kaikilla keleillä, sillä lähin ranta sijaitsee aina alle parin sadan metrin päässä soutajista ja melojista. ·K A R TAT 84 RETKI elosyyskuu 2009. Asetellessani airoja paikoilleen ihailen iloista näkyä peräpenkillä voiko isä olla onnellisempi. Soutuveneellä voi kuljettaa jopa lastenvaunut perille. SUVASVEDEN PAIMENSAARI TUNNETAAN OMAVARAISTILASTAAN. Olemme aloittamassa päiväretkeä Pohjois-Savossa Tuusniemen Levälahden venerannassa. Vajaan kymmenen kilometrin päässä luoteessa Suvasvesi levittäytyy tuulille arvaamattomaksi Kukkarinseläksi, jonka 90 metrin syvyyteen vajoava pohja tekee järvestä Suomen kolmanneksi syvimmän Päijänteen ja Inarijärven jälkeen. Tartun kokkaan ja työnnän soutuveneemme vesille
on muurattu luonnonkivistä Vähitellen vaunut alkavat vesiallas. Talli, navetta, savusauna, kanala, aitta ja asuinrakennus muodostavat kauniin kokonaisuuden, jota pihan kaivot täydentävät. Niinpä sytytämme tulet nuotiopaikalle ja aloitamme lettujen sekä makkaroiden paiston. hytkyä. Paimensaarelle voi nousta maihin myös pohjoisrannalta tilan pyykkituvan vierestä, mutta länsireunan upealla kallioniemellä sijaitseva nuotiopaikka on saaren ainoa. Kiiruhdan kohti nuotiopaikkaa tuttua polkua pitkin. Innokkaat sonnipojat seuraavat minua tilalle, jonka aita viimein erottaa kulkumme. Kurkistelemme uteliaina lukitun päärakennuksen ikkunoista sisällä. Arvelen sen suojaavan karjan suilta valtakunnallisesti uhanalaista hirvenkelloa. Punaiset venepoijut kelluvat lahdessa piristäen värillään sinistä järven selkää. Kedolle on aidattu pieni kehikko. Hieman taaempana näkyy paja, ja polku johtaa pihalta rannan pyykkituvalle. Tyttäreni jokeltelee ja iloiset kiljahdukset opastavat minua paimenhuutojen tavoin perille. Puusta tehdyt kuormakärryt ja navetan puinen lukko kuusijousineen todistavat Hiltusten omavaraisuutta ja kekseliäisyyttä. Soutaessani selkä menosuuntaan voin tarkkailla seurueen ilmeitä. Aitan eteen metsikössä. Tyttäremme on saanut kerättyä voimia jälleen parin tunnin touhuamiseen. Matilla ja Marjalla oli yhteensä 12 lasta, joista Helmi, Janne, Matti ja Ida jäivät asuttamaan tilaa. Utelias karja on ilmeisesti kuullut tulomme, sillä Kantorinkan kyydissä suvun aterioinnin lomassa saamnuorimmainen pääsee me seurata kuuden vasikan tutustumaan Paimensaaren laiduntamista viereisessä perinnetilaan. Lastaamme vaunut ja reput jälleen veneisiin ja sonnustaudumme kelluntaliiveihin. Kohta tytär tuhisee jo suloista untaan vaunuissa hyönteisverkon alla. Erotamme sen nokasta sinivalkoisen ankkurikyltin, joka osoittaa retkisataman paikan. Hän ryystää tuttipullon tyhjäksi ja purnukallinen hedelmäsosetta katoaa pieneen suuhun. Ukki saa harteilleen kantorinkan, josta Tuuli huutelee innoissaan omia joikujaan. Pyykkituvalla poikkeamisen jälkeen seurueemme suuntaa kulkunsa takaisin veneille. Tiedän retken onnistuneen, kun hymy koristaa edelleen kaikkien kasvoja. · RETKI elosyyskuu 2009 85. Kun kaikki ovat aterioineet, lähdemme kiertämään Paimensaaren parin kilometrin pituista polkuverkostoa. Monet tarvekalut ovat jääneet paikoilleen tilan autioituessa, joten kierros on verrattavissa museovierailuun. Ura kaartaa kiviaitojen vierestä Paimensaaren tilalle, jonka Hiltusten perhe rakensi 1920-luvulla. Ankkurointipaikat on tarkoitettu isoille aluksille, joten vedämme kanootin ja soutuveneen maihin suojaisiin kalliopoukamiin. Se on erotettu maastosta aidalla, joka pitää saarella laiduntavat vasikat erillään retkeläisten seurasta. Perinteisellä retkellä olisimme tutustuneen ensin Paimensaaren polkuihin ja omavaraistilaan, mutta vauvan päivälepo määrää tahdin. Omavaraisena tunnettu saari autioitui vasta vuonna 1987. Vanhemmat ja isovanhemmat tietävät, kuka on retkikunnanjohtaja: lapsukainen kaipaa jo päiväunille. Jään muista hieman jälkeen kuvatessani vasikoita metsän siimeksessä. Kohtaamme ensin kuivaamon ja sen takaa pilkottaa jo riihi. Tytär on oppinut juuri istumaan, mutta olemme ehtineet totutella häntä jo parilla lyhyellä kävelyllä kantorinkan ihanuuteen. Vesiretkeilykohde perille kesäisin vain veneellä Heinäveden laivareitin varrella, 1,5 km Levälahden satamasta saaren länsilaidalla retkisatama nuotiopaikkoineen merkitty Paimenpolku 2 km karja laiduntaa vapaana saarella nuotiopaikkaa ja perinnetilan pihapiiriä lukuun ottamatta Kartta www.retkikartta.fi Lisätietoja www.luontoon.fi/paimensaari www.luontoon.fi/suvasvesi Saari omillaan Kapea mutta merkitty polku johdattaa meidät haavikon ja männikön kautta niityn laitaan. Omistus siirtyi vuonna 1994 Metsähallitukselle, joka osti saaren rantojensuojeluohjelmaan. Kukkulan rinteessä on kellari, jonka vierestä saavumme varsinaiseen pihapiiriin. TIETOREPPU PAIMENSAAREN PERINNEYMPÄRISTÖ 45 ha saari Tuusniemellä Pohjois-Savossa osa Suvasveden rantojensuojeluohjelma-aluetta saarella 1920-luvulla rakennettu perinnetila Metsähallitus hoitaa ja hallinnoi aluetta Laiduntava karja ylläpitää yhä arvokasta perinnemaisemaa. Lapsi päättää Kapea kallioniemi työntyy järveen Paimensaaren länsilaidalla. Sonnivasikat laiduntavat muualla saaren vanhoilla pelloilla säilyttäen arvokkaan perinneympäristön kauniine niittykukkineen. Ulkorakennukset ovat auki, joten pääsemme tutustumaan niihin asuintaloa paremmin. Paimensaaressa ei ole vaunuille sopivia polkuja, mutta olemme ottaneet kärryt mukaan vain lapsen nukkumista ajatellen
0400-538 096 Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai i kuivamuona pariin hutaistuun eväsleipään. markkinapaikka Luonnollisen pehmeää lämpöä Silkkivilla hengittää eikä hiosta. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi 86 RETKI elosyyskuu 2009. Ihana alusasu koko perheelle YH DE STÄ OS OIT TEE STA LÖYD ÄT NÄ MÄ KA IKK I HU IPP UM ERK IT! vasto Uusi ku nyt ! ilmesty Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi www.vuoripuro.com Retki-lehden lukijatarjous: Uutuuskirja erikoishintaan! Pär Nilsson & Christel Schröder North-West Import Oy Melonnan erikoisliike Espoossa. RETKIRUOKAA Testivoittaja kanootit ! Retki lehti 4/04 Wenonah Sundowner Erä lehti 7/06 Wenonah Spirit II Vesitiiviit reput, pyörälaukut, karttataskut, kameralaukut, kuivasäkit ym. Sammalkallionkuja 3 B, 02210 ESPOO puh. 09-4114 4902 gsm. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi p. 03-752 56 96 TILAA p. lähetyskulut) (norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 ) www.northwestimport.fi ERÄ-LINDROOS Retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 15610 Lahti p. Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä. Atena · Sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis
Retki-lehden suuri lukijatutkimus VASTAA VOITA! Hyvä lukija! Retki-lehden täyttäessä 10 vuotta haluamme kysyä Sinun mielipidettäsi siitä, kuinka olemme toimituksessa onnistuneet. Ilmoitamme voittajille henkilökohtaisesti. & Lahjatilauksen saajan nimi Katuosoite/vanha osoite Postinro ja -toimipaikka/vanha postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Klikkaa itsesi tutkimukseen. www.retkilehti.fi/lukijatutkimus ...ja tästä tilaus/lahjatilaus/osoitteenmuutos Toimitustiedot/Osoitteenmuutos Tilaajan/maksajan nimi Retki on maksanut postimaksun puolestasi Katuosoite/uusi osoite Postinro ja -toimipaikka/uusi postinro ja -toimipaikka Outdoor Media Oy Retki-lehti Vastauslähetys sopimus 5010660 15101 Lahti Puhelin Sähköposti Tilaajan allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilauksen allekirjoittaa huoltaja) RETKI elosyyskuu 2009 87. Vastaa Retki-lehden lukijatutkimukseen osoitteessa www.retkilehti.fi/lukijatutkimus. Vastausaikaa on syyskuun loppuun saakka. Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Osprey Talon 44 -reppu. Auta meitä tekemään vielä nykyistäkin parempaa lehteä ponnistaessamme uusiin seikkailuihin
TARTU RATTAMARATON Tarto,Viro, 89 km ja 40 km Tarton hiihtomaratonin pohjia seuraava maastopyöräilytapahtuma sopii kaikenkuntoisille, kunhan muistaa sovittaa vauhdin itselleen sopivaksi. ERÄVAELLUKSEN SM-KISAT Reisjärvi, 100 km ja 75 km Vuodesta toiseen vaeltajien tiedot, taidot ja kunto punnitaan nelipäiväisen kilpailun rasteilla ja maastotaipaleilla. www.nilfinland.fi/hskg/index.htm Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi. KUVA MIKKO NIKKINEN Itseään haastaen 6.9. 13 VAARAN MAASTOMARATON Vuokatti, Sotkamo, 20 km Vuokatin vaaroilla kunto joutuu koetukselle: UKK-reitillä on korkeuseroa 205 metriä ja kokonaisnousua miltei 900 metriä. Kalustokokeilut, uutuusesittelyt, tekniikkakoulut ja melontaretket tarjoavat mielenkiintoista tekemistä niin aloittelijoille kuin konkareillekin. www.vuokattisport.fi 10.10. www.pirkankierros.fi 20.9. Kun olot ovat ihanteelliset, ei polkujen houkuttelevasta kutsusta kannata kieltäytyä. X-KAATO Pääkaupunkiseutu Kauden viimeinen kilpailu starttaa aamuhämärissä. KANGASALA 24H -MAASTOPYÖRÄILY Kyötikkälä, Kangasala Rennon reippaassa pyöräilyssä kierretään reilun seitsemän kilometrin reittiä auringonpaisteessa ja otsalampun loisteessa. HANKO SEA KAYAK GATHERING Hanko Viime kesänä ensimmäisen kerran järjestetty melojien kokoontuminen saavutti suuren suosion. VUOKATIN VAELLUS Vuokatti, Sotkamo Suomen vanhin vaellustapahtuma johdattaa joukot kolmentoista vaaran ylitse upeaa UKK-reittiä pitkin. www.tartumaraton.ee Seikkaillen 3.10. Lajivalikoimaan kuuluu melonta, maastopyöräily ja suunnistus. Soolosarjan rinnalla poljetaan joukkuekilpailu. IV VAAROJEN MARATON Koli, Lieksa, 84 km, 42 km ja 15 km Pääosin komealla Herajärven kierroksella kulkeva reitti ottaa luulot pois sitkeimmästäkin kulkijasta. ECROSS Espoo, 18 km ja 7 km Etelän klassikoksi noussut tapahtuma kerää mäkiselle reitille kuntoilijoiden lisäksi maamme eturivin ratajuoksijoita ja maailman parhaita suunnistajia. Maratonmatkojen lisäksi tarjolla on pyöräilyn ja hölkän yhdistävä duo sekä kokonaan Herajärven kierrosta seuraava retkisarja. 4.10. www.karsu.fi Pyöräillen 4.5.9. www.ecross.fi 19.9. PIRKAN HÖLKKÄ Valkeakoski-Tampere, 33 km Kumpuilevilla kuntopoluilla ja mukavan kapeilla vaellusreiteillä kulkeva kuntotapahtuma haastaa nousuillaan. Vuoroin kivinen ja pehmeä polku lisää reissun rasittavuutta ja haastavuutta. Ensikertalaisten ei kannata ottaa menestystä tavoitteekseen, sillä palkintosijoille yltää vain vuosien tuomalla kokemuksella. KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ Kalenteri Kesä vaihtuu syksyksi PIAN ALKAVAN syksyn harmautta värittävät ruska ja syyssään arvoituksellisuus. www.kangasala24h.fi Meloen 21.23.8. Hölkkäsarjojen rinnalle keksitty sauvakävely on kääntänyt tapahtuman osallistujamäärän viime vuosina nousuun. www.multisport.fi Patikoiden 3.6.9. www.erasm.fi 19.9. www.kainuunliikunta.fi Telttailua Inarijärvellä. 88 RETKI elosyyskuu 2009
Laji kutee lohen ja taimenen lailla loppusyksyn kylmissä vesissä. Englanninkielinen nimi arctic charr viittaa lajin levinneisyyteen: nieriän sanotaan olevan maailman pohjoisin sisävesikala. Inarijärven isonieriät saavuttavat 40 senttimetrin alamitan noin kuusivuotiaana. Yleensä nieriät siirtyvät kalaravintoon vasta viisivuotiaina. Se kasvaa tyypillisesti vain alle 30-senttimetriseksi. Kuolimosta pyydettyjä emokaloja on lypsetty viljeltäväksi ja pikkukaloja siirretty Koloveden kirkkaisiin vesiin. Ainoat maamme merinieriät nousevat lisääntymään Tenon sivujokiin. Lajin harvinaistuminen on paikoin johtanut käytännössä sen rauhoittamiseen. Lohikaloihin kuuluva nieriä on parhaimmillaan savustettuna, mutta herkkua pääsee nauttimaan entistä kitsaammin. Lapinmereksi kutsutun Inarijärven säännöstely häiritsee lajin lisääntymistä. VALITETTAVASTI ILMASTONMUUTOS UHKAA HYISEN KYLMISSÄ VESISSÄ VIIHTYVÄN LOHIKALAN TULEVAISUUTTA. N ieriä (Salvelinus alpinus) on ulkonäöltään suurimman osaa vuodesta varsin vaatimaton, joskin sen sulavat linjat ja solakkuus ylevöittävät hopeanharmaata olemusta. Pohjoisessa istutukset eivät ole menestyneet hyvin, sillä vahvat siika-, taimen- ja haukikannat ovat vaikeuttaneet istukkaiden selviytymistä. Niistä elävinä pyydetyt kalat voivat ravinteikkaampaan veteen päästyään äityä kasvamaan nopeasti. Esimerkiksi Kuolimolla on päädytty laajoihin rauhoitusalueisiin, alamitaksi on määrätty 70 senttimetriä ja verkkojen pienimmäksi silmäkooksi 70 millimetriä. Nieriäkantoja on hoidettu pääasiassa istutuksin. T E K ST I M I K KO LA M M I N PÄ Ä P I I R R O S K A R O L I I N A LA H T I Uhanalainen punavatsa NUOTIONLOIMUSSA KYPSYVÄ NIERIÄ PÄÄSEE MONEN KALAMIEHEN UNIIN. Sen sijaan kutuajaksi uros pukeutuu upeaan asuun: selkä on tumma, kylkiä täplittävät kelta-punaiset pilkut ja vatsa hohtaa lajille tunnusomaisesti kirkkaanpunaisena. Kuolimon koekalastuksissa on verkkoihin saatu luonnollisesti syntyneitä nuoria kaloja, mikä antaa toiveita kannan säilymisestä. · RETKI elosyyskuu 2009 89. Kantoja uhkaavat kalastus, järvienpinnan korkeudensäännöstely, siikaistutukset ja vesien happamoituminen. Kääpiökantoja esiintyy vähäravinteisissa lammissa ja puroissa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama vesien lämpeneminen häiritsee pieniä paikallisia populaatioita. Mieluiten naaras laskee munansa karkeahiekkaiseen tai kiviseen pohjaan. Etelä-Suomen nieriäkanta on supistunut Savitaipaleen Kuolimojärven kylmissä syvänteissä uiskenteleviin eväkkäisiin. Jääkauden jälkeen ensimmäisten joukossa järviimme pesiytynyt kala viihtyykin vain kylmissä ja kirkkaissa vesissä, joissa on runsaasti happea. Nieriällä on taimenen tavoin monenlaisia erilaistuneita muotoja, jotka voivat esiintyä jopa samassa vesistössä. Lapissa ja lähinnä alueen pohjoisosien tunturijärvissä esiintyvää pikkunieriää kutsutaan rauduksi. Nieriän ruotsinkielinen nimi onkin röding. Keväällä kuoriutuvat poikaset syövät vesikirppuja, hankajalkaisia ja hyttysentoukkia
Haapaperhonen oli helppo tunnistaa opuksen kuvista korean ulkonäkönsä perusteella. Vihdoin perhonen asettui oksalla kuivuvien vaatteiden päälle ja antoi tallentaa itsensä muistikortille. Kotona retkeilijä ryhtyi etsimään hurmaavan siivekkään lajia eläinkirjasta. Teltta oli pian pystytetty, sillä yöstä oli tulossa leppoisa eikä asumuksen kaikkia naruja tarvinnut kiristää. Pastabolognesen poristessa keittimen kattilassa leiriin liihotti komea perhonen. Kulku-ura eteni veden kanssa samansuuntaisesti ja toi kulkijan suojaisaan niemenkärkeen. Hiestä kosteat sukat ripustettiin rantaleppään, jonka oksa oli kuin tehty kuivaustelineeksi. Leiriytymispaikka olisi ollut täydellinen ilman verenhimoisia hyttysiä, jotka sikisivät matalassa rantavedessä. Perhonen seurasi häntä vähän matkaa, mutta katosi sitten omille lentoreiteilleen. Jykevään kuusikkoon erkaneva polku armahti paahteelta. Sen varjoisa katveisuus sai lisäviilennystä purosta, joka virtasi pulputen kohti kapeaa järvenlahtea. Se lekutteli ihailijansa iloksi ilmassa ja laskeutui tuon tuosta lepän oksalle. Kokonaan uimasille kastautuminenkin kävi mielessä, mutta reipas kasvojen huuhtelu ja paidan vaihto saivat toistaiseksi riittää henkilökohtaiseksi hygieniahuolloksi. Kertakaikkisen viehättävä ja jollakin tavalla majesteetillinen siipiniekka sai hyvälle tuulelle. Ensimmäisenä oli levitettävä öttiäiskarkote, jotta muihin puuhiin saattoi ryhtyä rauhassa. Siipien siniset, oranssit ja valkoiset kuviot näkyivät terävinä ja niiden ohessa välkkyi vihertävää metallinhohdetta. Tuntui kuin metsän henget osoittaisivat näin vieraanvarai- suuttaan ja hyväksyntäänsä ihmiselle, joka viihtyi luonnon helmassa. Siivekkään valtaisa koko ja upean kirjava väritys kiinnittivät oitis huomion. Veden kiehumista odotellessa jäi sopivasti aikaa jalkojen huilutteluun järvessä. Otus lenteli aivan lähietäisyydellä ja siirtyi paikasta paikkaan ikään kuin olisi tullut tarkastamaan tulijan ja tämän varusteet. Iltapäivän aikana hänen oli kuitenkin palattava kaupunkiin. ReissuJussi Reissu Siivekästä leiriseuraa einäkuun alkupäivät hehkuivat helteisinä. Tekstissä sen mainittiin viehtyneen mätänevän eloperäisen löyhkäävään hajuun ja olevan kykenemätön vastustamaan kengissä hionneita sukkia. · Majesteetillinen siipiniekka sai hyvälle tuulelle.. Päivällisen jälkeen retkeilijä lähti koluamaan lähiseutujen polkuja ja jätti suurimman osan kamppeistaan leiriin. Illan hämärtyessä lyhyeksi kesäyöksi kulkija palasi teltalleen, nautti iltapalan ja vetäytyi nukkumaan makuupussiinsa. H Aamulla varhain hän nousi keittelemään kahvia. Hyttysiä ja paarmoja ei näkynyt, mutta pian jostakin ilmestyi eilinen perhonen tai ainakin tämän lajitoveri. Metsäautotien pölisevä hiekka narskui kenkien alla ja hiki kasteli lippalakin reunan sekä paidan selkämyksen. Valokuvattavaksi se ei tahtonut suostua millään vaan lensi heti toisaalle, kun kameraa oltiin laukaisemassa
Seuraava Retki ilmestyy syyskuun lopussa 2009 RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T Nro 8 Lokakuu 2009 Kammottavat kummituskämpät Lasten kanssa Hangossa Hokkaidon saarella Ruotsinkylä ratsain Melontaretki pimeässä Kuorihousut TESTI 8/09 SEURAAVA
NAUTI AURINGOSTA TURVALLISESTI. Omni-Shade- auringonsuojateknologia auttaa suodattamaan haitallisen UV-säteilyn, ennen kuin se saavuttaa ihosi ja antaa sinulle lisää huolettomia hetkiä auringossa. The Skin Cancer Foundation suosittelee Omni-Shade UPF 30, UPF 40 ja UPF 50 tekstiilejä tehokkaina UV-suojina.