KYMIJOEN KOSKISSA · RIKSGRÄNSEN · LUKIJAMATKALLA NOVA SCOTIASSA
RE T K EILY · M AT K A ILU · VA R U S T E E T A RUS EE
Nro Marraskuu 2009 Nro 9 M
7,80
Rospuuttoretkelle
vällyjen alta
Rotkojärvien
salaisuudet Hiihto-oppaana
Ranskassa
Retkeilijän
teholedit
BLACK DIAMOND MEGAWATT -SUKSET
Naisten rinkat viikon vaellukselle
TEEMA:
POHJOISEN ALKUPERÄISKANSAT
2000 Annapurna · 2001 Amazonia · 20 2005 Santiago de Compostela · 2006 Skotlan
Voita seikkailu ta
Voit osallistua kilpailuun tilaamalla Retken tai lähettämällä kortin, jossa kerrot nimesi, ikäsi ja yhteystietosi, osoitteeseen
Retki
Outdoor Media Oy Pl 193 15101 Lahti
Kilpailu alkoi 15.1.2009 ja päättyy 31.12.2009. Lumihuippuisia vuoria, buddhalaisia temppeleitä, kauniita luostareita, tiibetiläistä kulttuuria. Voittaja julkistetaan Matka 2010 -messuilla.. 0207 435 103 fax 0207 435 101 info@aventura.fi www.aventura.fi
Retken täysi-ikäiset kestotilaajat osallistuvat arvontaan automaattisesti. Korkeimmillaan vaelletaan 4 877 metrin korkeudessa.
Osallistu arvontaan ja lähde Retki-lehden matkassa Intian Ladakhiin.
Retkeily Matkailu Varusteet
· 3 kulttuuripainotteista akklimatisoitumispäivää
Lehin kaupungissa.
· 7 päivän vaellus täysihoidolla
(aamiainen, lounas ja päivällinen)
· Vaelluksella kannetaan itse vain päiväreppua,
matkatavarat kulkevat jakkien selässä. 002 Sahara · 2003 Tahiti · 2004 Dakota nti · 2007 Kanada · 2008 Islanti · 2009 Intia
ai lähde mukaan
UUTTA · UUTTA · UUTTA · UUTTA · UUTTA
LÄHDE MUKAAN LUKIJAMATKALLE
26.8.8.9.2010
Koe unohtumaton vaellus Intian Himalajalla turistivirtojen ulkopuolella. · Teltta, makuupussi ja makuualusta kuuluvat matkan hintaan. · Mukana suomalainen ammattitaitoinen vuoriopas. Matkan hinta 2390 /hlö, 1hh lisä 250 (ei vaelluksella) Vastuullinen matkanjärjestäjä:
Matkatoimisto Aventura Aventura Latina Oy Lönnrotinkatu 9, 00120 Helsinki p
040 547 88 44 jenni@outdoormedia.fi
Karoliina Lahti
JULK AISIJA
Outdoor Media Oy
info@outdoormedia.fi TOIMITUS
PL 193, 15101 LAHTI
toimitus@retkilehti.fi ISSN 1456-8837
Aikakauslehtien liiton jäsen
Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. (03) 782 2341 eastpro@phnet.fi Jenni Nilsson p. R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T
Nro 9 Marraskuu 2009
s.74
PÄÄTOIMIT TAJA ULKOASU
Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Tapani Haapanen
TAIT TO
Tenho Järvinen
REPRO
Tuukka Tams
toimitussihteeri@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT
Tenhelp Oy, Kerava
PAINO
Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Lamminpää Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT
Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty.
K ANNEN KUVA
Mikko Nikkinen
RETKI ILMEST Y Y 10 KERTAA VUONNA 2009
Kestotilaus 6 nroa, 39 Määräaikatilaus 10 nroa, 73
TILAAJAPALVELU
Juhani Karvonen Tiina Riikonen Martti Sjöholm
VIRALLINEN SEIKK AILIJA
tilaajapalvelu@retkilehti.fi p. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset)
ILMOITUSMY YNTI
Veikka Gustafsson
K ARTAT
Tatu Järvinen
PIIRROKSET
Eastpro Oy p. (03) 782 2340, f. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun.
s.66
Kirjoittaja lähti Ounastunturien seudulle lumoutumaan rospuuttoajan maisemasta.
70 Hiihto-oppaana Ranskassa
Harrastuksen yhdistäminen työhön on monen ulkoilijan haaveena. Maan jäätymistä ja lumien saapumista voi joko odottaa kotona takkatulen ääressä tai lähteä itse luontoon seuraamaan muutosta. Erinomaisten päiväretkikohteiden luo voi mennä joko ihailemaan pohjoista jylhää maisemaa tai odottamaan näkevänsä vilauksen vesikansasta.
56 Vällyjen alta rospuuttoretkelle
Loppusyksystä talvi tekee tuloaan ja syksy on väistymässä. Naisten rinkat sten
Naiset eroavat rakenteellisesti miehistä, ja niin kuuluu naisten rinkkojenkin olla erilaisia. Retken tärkeimmältä varusteelta odotetaan paljon varsinkin hieman pidemmällä matkalla, joten testissä haettiin parasta mahdollista naisille tarkoitettua rinkkaa viikon vaellukselle.
TESTI
s.26 s.40
26 Pohjoisen alkuperäiskansat
Pohjoisen pallonpuoliskomme alkuperäiskansat ovat selviytyneet vaikeissa olosuhteissa hyvien erätaitojen ja valtavan luonnontuntemuksen ansiosta. Palkitsevasta työstä riittää hänellä useita kertomuksia, mutta kuluttava harrastus on myös ottanut omansa.
6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaista 12 Virallinen seikkailija 14 Testissä naisten rinkat 26 Teema: Pohjoisen
alkuperäiskansat
66 Koskimelontaa Kymijoella 70 Hiihto-oppaana Ranskassa 74 Monipuolinen Riksgränsen 78 Luontoretki 80 Uutuudet 81 Pikatesti 82 Retkikeittiö 84 Kirjat 86 Markkinapaikka 88 Retkikalenteri 90 ReissuJussi 91 Seuraava Retki
s.56 s.70
40 Saivojärvet 46 Retkeilijän teholedit 52 Metsähallituksesta
erityisyhtiö?
54 Villi Pohjola laajentaa 56
Rospuuttoretkelle Nova Scotiassa
62 Lukijamatkalla. Lappeenrantalainen Tytti Lankinen teki haaveesta totta ja opasti laskettelijoita useana kautena Ranskan Alpeilla. Osa kansoista on edelleen elinvoimaisia, ja vaikka luonto on vieläkin heille arkipäivää, ovat he oppineet elämään nykyaikaisesti.
40 Kaksipohjaisten rotkojärvien salaisuudet
Saivojen pohjattomien järvien ja lampien toisella puolella on saamelaisten uskomusten mukaan toinen maailma, jossa saivokansa elää
Kansalaisten yhteisessä omistuksessa on metsistämme neljännes. Kansallispuistojen sesonkien ruuhkia voidaan lievittää satsaamalla myös muihin retkeilyalueisiin. Metsiä pidetään tärkeinä ja suojelemisen arvoisina. Vaikka suomalaisten luontosuhdetta kuvataan nykyisin etäiseksi, on sellainen kuitenkin olemassa. Villi Pohjola on tehnyt arvokasta työtä ohjaamalla mökkien vuokraamisesta saatuja varoja kaupallisesti vähemmän kiinnostavien mutta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen ylläpitoon. Lapissa on muistettava Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, oikeudet maahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin. Uhka voi olla kaukaa haettu, mutta se kuvastaa jotain oleellista suomalaisesta kansanluonteesta. Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi. Tätä omaisuutta Metsähallitus on asetettu hoitamaan. Metsätalouden, luonnonsuojelun ja virkistyskäytön käsitteleminen hallinnollisesti yhtenä kokonaisuutena turvaa parhaiten retkeilyn edellytykset ja kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa metsien käyttöön. Kansalaisjärjestöt ovat pelänneet metsien omistuksen karkaavan ulkomaisille liikemiehille. Yhtiöittämisen seurauksena ei saa olla eränkävijöiden arvostamien vaatimattomien ja vähän käytettyjen kämppien sulkeminen. MIK KO HIE TA
Joka viides suomalaisperhe omistaa metsää.
PITKIN SYKSYÄ on käyty julkista keskustelua kahdesta Metsähallitukseen liittyvästä aiheesta: luontomatkailun tulosyksikön Villi Pohjolan yhtiöittämisestä sekä Metsähallituksen liikelaitoksen purkamisesta ja sen seurauksista. Tätä summaa joudutaan jatkossa tarkastamaan vastaamaan paremmin alueiden nykyistä käyttöastetta, jotta retkeily ja luontomatkailu voisivat jatkua kestävällä tavalla. Riittävä vuokrakämppien ja autiotupien verkosto on yksi osatekijä ulkoilmakulttuurin kehittymisessä. Siitä kärsisivät myös kämppiä huoltavat pienyrittäjät. Retkeily on viime vuosina lisääntynyt. Valtio myöntää vuosittain noin 20 miljoonaa euroa muun muassa retkeilyreittien ja luontokeskusten ylläpitoon. Suomen metsiä käytetään monipuolisesti mutta taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Joka viides suomalaisperhe omistaa metsää ja ainutlaatuisten jokamiehenoikeuksiemme ansiosta luonnosta voivat kaikki nauttia
Jimmy Chin | Meru, India | Mammatus Jacket | Photo: Renan Ozturk
thenorthface.com/eu
Mukaan oli ilmoittautunut lähes sata partiota. Tapahtuman jälkeen käynnistyvän maailmankiertueen ansiosta filmejä on mahdollisuus nähdä ympäri maailmaa. Nuorten sarjassa parhaiten menestyivät Mikko Kivivuoren ja Matti Vartiaisen NaNoQ, naisten sarjassa Tampereen Lokkien Anna Muhonen ja Anna Hankela sekä veteraanisarjassa Jouko Mäkisen ja Erkki Siitosen Konkarit. Samalla elokuva on matka hyppääjien sielunelämään. Suomalaisittain kiinnostavin lyhytelokuva oli Iiro Seppäsen tuottama Journey to the Center, joka seuraa kolmen basehyppääjän matkaa kiinalaisen luhistuneen vuoren uumeniin. Tänä syksynä uusittu reitti polveilee nyt enimmäkseen Kolin kansallispuistossa Herajärven Kierros -retkeilyreittiä pitkin. ajankohtaista j
BANFF MOUNTAIN FILM FESTIVAL SÄVÄYTTI SUOMESSA MAASTOMARATON REIPPAILTIIN REPPU SELÄSSÄ
KUVA IIRO SEPPÄNEN COURTESY OF THE BANFF CENTRE KUVA STUDIO KORENTO/HARRI MÄENPÄÄ
Vaarojen maraton on kaiken kansan ulkoilutapahtuma, jossa pelkkä juokseminen ei ole pääasia.
KOLIN poluilla ja kallioilla kiemurteleva Vaarojen Maraton houkutteli tänä syksynä matkaan 245 osallistujaa. lokakuuta. HELSINKILÄISESSÄ Bio Rex -elokuvateatterissa koettiin lokakuun alussa suuren elokuvajuhlan tuntua. Reitti suunniteltiin Metsähallituksen kanssa siten, että kulutukselle arimmat paikat kierretään. Järvi- ja vaaramaisemien lisäksi reitillä näkee monenlaista metsämaastoa kaskialueista kuiviin männiköihin, reheviin kuusikoihin ja soihin. Kuntoilijat ja retkeilijät saivat nauttia ulkoilusta yhtenä syksyn parhaimmista päivistä 10. Seppänen oli itse näytöksessä paikalla esittelemässä teoksen. Avoimessa sarjassa voiton vei Iiro Kakon ja Markku Aution partio Samoilijat. Retkisarjan lisäksi tapahtumassa oli sarjat 15, 42 ja 84 kilometrin juoksijoille sekä kahden hengen joukkueille, jotka etenivät juosten ja pyöräillen. Varsinainen elokuvafestivaali järjestetään vuosittain Banffissa, Kanadan Albertassa. Monet filmien hurjat temput saivat yleisössä aikaan kauhistuneita kohahduksia ja huvittuneita naurahduksia. Polkua tai polun veroista tietä on 42 kilometrin reitillä 34 kilometriä ja soratietä kahdeksan kilometriä. Tapahtuman erikoisuutena oli kaksipäiväiseksi supistettu kuntosarjan kilpa. Yhteistyössä Retki- ja Skimbaaja-lehtien sekä retkeilyvarusteiden maahantuojan Vandernetin kanssa järjestetty Banff Mountain Film Festival World Tourin Suomen näytös kokosi yli 600 ulkoilmaelämästä ja vuoristourheilusta kiinnostunutta katsojaa tutustumaan elokuvakilpailun parhaimpiin otoksiin. Kuntosarjan etevimpiä olivat Timo Jokela ja Marko Wickholm partiollaan Kiialan asema.
10
RETKI marraskuu 2009. Kilpailutehtävät mittasivat tuttuun tapaan monipuolisesti erätaitoja. www.banffmountainfestivals.ca/tour www.karsu.fi
PEURAN POLULLA MITELTIIN ERÄTAIDOISSA
ER ÄVAELLUK SEN SM-kilpailut kilpailtiin Suomen Ladun 40-vuotisjuhlakilpailuna syyskuun alussa Peuran polulla Metsäpeuranmaan erämaa-alueella Keski-Pohjanmaalla
Niistä saa apua myös monen valittamaan kaamosmasennukseen ja kevätväsymykseen. Kun viiden miljoonan asukkaan kansamme saa talteen vain kymmenen prosenttia sadosta, on turha syyttää muutamaa tuhatta ulkomaista poimijaa metsien tyhjentämisestä. Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi. Marjastuksesta oli jo tulossa vain aktiivisten eläkeläisten harrastus, mutta olen ilokseni huomannut, että ekologisten eväiden hankkiminen kiinnostaa nuoriakin. Poru on aivan turhaa. Yleisönosastoille ilmestyy silloin tällöin kirjoituksia, joissa ehdotetaan marjanpoiminnan kieltämistä ulkomaalaisilta. Tutustakin kohteesta saa enemmän irti, kun poikkeaa polulta katsastamaan vaikkapa mustikoiden kukkimista, marjojen kasvua ja kehittymistä tummiksi herkuiksi. KOLUMNI
Elätkö sinä metsästä vai marketista?
TÄNÄ VUONNA OLEN kartuttanut ruokavarastojani tavallista enemmän metsän antimilla. Elätkö sinä metsästä vai marketista. Varsinkin mustikoita riitti lähimetsissä poimittavaksi ämpärikaupalla. Mukillinen marjoja päivässä parantaa vastustuskykyä merkittävästi ja pelastaa siten syysflunssalta. Saaliin puhdistaminen, ruoaksi valmistaminen ja pakkaseen pussittaminen venyttävät maastokokemuksen kotiin asti. Esimerkiksi karpalot ja suppilovahverot vain paranevat alkaneiden yöpakkasten kirpeästä kylmyydestä. Vieläkään ei ole liian myöhäistä poimia vitamiinipommeja kellareihin. Ne ovat herkullisia, terveellisiä ja ilmaisia. Sanotaan, että Suomi elää metsästä. Keräily on parhaimmillaan myös sosiaalinen tapahtuma, jossa kaverit keskenään tai eri sukupolvet yhdessä rientävät metsämaille ämpäreineen ja koreineen. Luonnontuotteiden käyttäminen on kaikin puolin järkevää. Heidän poimimansa sadon ansiosta marjoja jalostavat yritykset voivat työllistää monia suomalaisia. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan jopa 90 prosenttia metsämarjoista ja ruokasienistä jää poimimatta. Marjastus ja sienestys sekä sadon kypsymisen seuraaminen sopivat mainiosti minkä tahansa retken ohjelmaan. Syksyn edetessä siirryin keräämään puolukoita ja herkullisia sieniä
Tuuli ja sade, upottavat suot, vaikeakulkuiset ikimetsät ja liukkaat kalliot eivät päästä vaeltajaa vähällä. Lundhagsin vaelluskengät, -housut ja -takit on suunniteltu äärimmäisiin pohjoismaisiin olosuhteisiin. Tuoreet hirvenjäljet, pöllön äänetön lento, pikkujyrsijän sukellus kanervikkoon. joustomateriaalit. hihansuut, helma ja huppu. Tilaa kuvastomme sähköpostilla info@marinoutdoor.nu tai puhelimitse 0400 710 660.. Syksyiset vaellukset tarjoavat retkeilijälle uskomattomia elämyksiä mutta myös kosolti haasteita. alttiissa paikoissa. Eränkävijöille, jotka haluavat nauttia luonnossa liikkumisesta myös silloin, kun muut jäävät suosiolla kotiin.
TRAVERSE JA TRAVERSE PRO ympärivuotiseen käyttöön.
SYNCRO HIGH kengän alaosa.
yhdessä kehittämä TM). Pitoa ja vakautta kantapään muotoon tehdyllä tuella.
sivuvetoketjut tuulettamiseen. Upea ruska, väkevä maan tuoksu, kiireettömät nuotiokahvit järven rannalla
Koska naisella on yleensä vähemmän voimaa, kasvaa kantolaitteen sopivuuden tärkeys entisestään. T
E
S
T
I
TEKSTI AKSANA KUROLA KUVAT ANTTI KUROLA TESTI RETKEN TYÖRYHMÄ
Reissunaisten
VIIKON VAELLUKSELLE SAA KOOTTUA AIKAMOISEN VARUSTEKUORMAN. VAELLUKSEN TÄRKEIMMÄLTÄ VARUSTEELTA VAADITAAN PALJON ERITYISESTI SILLOIN, KUN SE ON TARKOITETTU NAISILLE.
N
aiset ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia kuin miehet, ja erilaisia ovat myös naisille tarkoitetut rinkat. Naisen vartalo on lyhyempi, lantio leveämpi ja hartiat kapeammat kuin miehillä. TAVARAT PITÄISI SAADA MAHTUMAAN RINKKAAN, KOKO KUORMA KANNETTUA MAASTOON JA VIELÄ PITÄISI OLLA KIVAAKIN. Hyvässä kantolaitteessa huomioidaan naisen anatomia ja kehon painopisteet. Tästä syystä unisex-reput eivät voi sopia ihanteellisesti molemmille sukupuolille. Hyvä kantolaite jakaa painon sopivasti koko keholle, mut-
14
RETKI marraskuu 2009
Säkkiosaan pääsee myös etuosan läpän kautta, mutta musta sisus hankaloittaa
Perusreppu sopii satunnaiselle retkeilijälle.
tavaroiden käsittelyä. Pakattavat varusteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon tavaraa reppuun saa mahtumaan, sillä kovat tavarat kiilautuvat kapeassa säkkiosassa. Rintaremmissä on portaaton säätö ja jousto. Kaksiosaisen rinkan jakaa pikalukoilla kiinnitettävä välipohja, jolloin repun sisälle le mahtuu pitkätkin tavarat. Keinuvan lantiovyön tarkoituksena on, että paino myötäilee liikettä. Jotta paino jakautuisi tasaisemmin, on tärkeää kiinnittää alaosan kiristysremmi. Painava lasti aiheuttaa liiallisen heijauksen, joka tuntuu epämiellyttävältä. Rinkassa on myös todella hyvä kumipäällysteinen kantokahva.
Deuter Aircontact Pro 55+15.
Halti Green 60 F
Hinta: 179 Tilavuus, mitattu: 43 l + 9 l taskut Paino, mitattu: 2 630 g
GREENIN kanto-ominaisuudet eivät ole riittävät 20-kiloiselle lastille. Näin reppuun mahtuu entistä vähemmän tavaraa, mutta se on miellyttävämpi kantaa. Muuten
reppu on huolellisesti tehty sekä laadukkaan ja kestävän oloinen. Pakattaessa reppu pysyy ryhdikkäästi pystyssä. Sisukseen
OXO on jykevää tekoa.
tulee riittävästi valoa käsitteelyn helpottamiseksi. Olkaviilekkeet ovat jäykät ja voivat hiertää niskaa. Siinä on erinomaiset isot sivutaskut ja hyvät vetoketjut isoilla hammastuksilla sekä tukevat vetimet. Kun pakkaamisen on tehnyt huolellisesti, rinkka on vakaa kannettava. Kantomukavuutta heikentää alaosion täyteen pakkaaminen, jolloin painoa tulee alaselälle. Säätö on portaaton. Repussa on hyvät sivutaskut, mutta vetoketjun vedin jää kompressioremmien alle. Suuaukon toivoisi olevan leveämpi, samoin ylipakkausvara voisi olla pidempi. Tilavuudeltaan se on samaa luokkaa kuin muut, mutta varusteet mahtuvat sinne kapean säkkiosan vuoksi huonosti. Green sopii satunnaisille retkille ja niille, jotka haluavat perusrepun yleiskäyttöön.
Lundhags V8 Spirit 60.
22
RETKI marraskuu 2009. Jos sivuilla on tavaraa, on taskuja hankala käyttää. Kaikin puolin rinkka on jykevää tekoa ja voi vaatia pitkää sisäänajoa. Kuorma jää roikkumaan hartioille eikä sitä saa asettumaan selänmyötäiseksi ja jalkojen päälle. Se haittaa erityisesti vaikeassa maastossa liikkumista. Pakkausominaisuuksiltaan repun ryhdikkyys on eduksi, mutta suuaukon toivoisi olevan leveämpi. Teltan saa kiinnitettyä repun alle lisäremmein. Aukon edessä on osittainen verkko estämässä tavaroiden luiskahtamista ulos. Pehmikkeet saisivat kuitenkin olla paksummat ja jäykemmät. Lantiovyö asettuu mukavasti, mutta painavassa kuormassa paino laskee alas ja lantiovyö painaa vatsaa. Haltin erikoisuutena on paljemaisten sivutaskujen alle menevät erinomaiset onkalot, joihin pystyy pujottamaan esimerkiksi sauvat tai telttakepit. Alas on lisäksi jätettävä hieman vajaata tilaa ja siirrettävä tavaroita yläosioon, jotta kanto-ominaisuus säilyisi miellyttävänä. Etuosa aukeaa isona läppänä, ä, joka helpottaa varusteiden käsittelyä. Kantolaitteen pehmikkeet litistyvät painosta. Vedenpitävä vetoketju on hammastukseltaan pientä eikä sitä ole e varmistettu remmeillä vetoketjun hajoamisen varalta. Kantolaitteen selkäosan pituussäätö on hieman tahmea, sillä muoviosainen lukko vapautetaan vetämällä remmistä ylöspäin. Olkaviilekkeisiin pystyy kiinnittämään vaikka kuksan sulkurenkaalla.
Fjällräve Fjällräven Kajka 65.
Repun ompeleet ovat löysät, mikä antaa viimeistelemättömän vaikutelman. T
E
S
T
I
Haglöfs OXO 650
Hinta: 265 Tilavuus, mitattu: 50 l + 12 l Paino, mitattu: 3 060 g
HAGLÖFS OXO 650 on
Kantojärjestelmä
kapea ja korkea reppu, joka nousee hieman tornimaisesti pään ylle. Lantiovyö kiristyy hyvin ja asettuu erinomaisesti lonkkaluiden päälle
Sen monet yksityiskohdat tekevät siitä miellyttävän käyttää, kunhan remmien ja kiinnikkeiden käyttöä on harjoitellut. Häiritsevä ominaisuus laskee repun pistepottia.
Tilaviin sivutaskuihin pääsee vaikka sivuille olisi kiinnitetty tavaraa tosin lyhyet kompressioremmien alle jäävät vetoketjut häiritsevät isojen sivutaskujen käyttöä. Kantomukavuus kärsii huomattavasti painon kohotessa, sillä muun muassa lantiovyö ei ole riittävän tukeva isolle kuormalle. Lantiovyö asettuu lonkkien päälle hyvin, mutta vyöosa kaartuu ylös. Myös rin-
taremmin kiristys loppuu pienikokoisilla kesken. Se ei tunnu tarpeelliselta, sillä yläosan sisäänkäynnin kautta tavaroita on helppo penkoa. Tosin ne eivät sovellu kapeaharteisille henkilöille, sillä ne jäävät liian sivulle. Toisaalta reppua ei tarvitse pakata täyteen, sillä tilava reppu on
Reppu venyy testin suurimmaksi.
miellyttävä pakata ja sisusväri helpottaa käyttöä. Lantiovyö muokataan uunissa juuri omiin muotoihin sopivaksi ja se kiristyy tasaisesti ergopull-kiristyksen ansiosta. Olkaviilekkeet asettuvat mukavasti ja rintaremmissä on riittävästi kiristysvaraa. Reppu on tilavuudeltaan ylipakattuna testin suurimpia, ja se soveltuukin mainiosti lyhyisin siirtymiin. Säkkiosaan on ylimääräinen sisäänkäynti. Isosta säkkiosasta huolimatta kantamus on napakka ja kehonmyötäinen. Reppua on erittäin miellyttävä kantaa isossa lastissa eikä se vaadi tarkkaa pakkaamista. Olkaviilekkeet tuntuvat pehmeiltä ja tukevilta. Lasti ei asetu selkää vasten vaan jää roikkumaan hartioille. Pitkät tavarat mahtuvat sisään, sillä välipohjan sivuilla on kolot. Osion tukeva vetoketju takertelee kiinni vetäessä vetoketjun suojaavaan lippaan. Lisäksi repussa on kaksi avotaskua. Vetoketjullisia taskuja ei ole kuin yksi sivulla ja kaksi läpässä. Tosin valmistaja lupaa käyttömukavuutta 22 kiloon asti. Materiaalin velttouden vuoksi iso pussiosa on hieman ryhditön. Rinkan vesileilipussukan voi repusta poistaa ja käyttää
Xenon on harteikkaan vaeltajan testivoittaja.
sellaisenaan. Selän pituutta pystytään säätämään vauhdissa. Koska materiaali on tukevaa, se pysyy ryhdikkäästi pystyssä. Lisäksi repun liikettä myötäilevässä kantolaiteessa on liikaa heiluria. Läppätasku aukeaa koko leveydeltään, joten tavarat tipahtavat helposti sieltä ulos. Vetoketjujen hammastus on miellyttävän suuri ja vedin rullaa mukavasti, mutta vetoketjuja ei ole varmistettu remmeillä. Verkkotaskut ovat liian pienet.
Osprey Xenon ja kehikko sivulta.
RETKI marraskuu 2009
25. Välipohja kiinnitetään remmeillä, joissa ei ole pikalukkoja vaan remmit pitää ujuttaa solkiin. Alaosaan mahtuu hyvin tavaraa. Ylimääräisen sisäänkäynnin huonona puolena on, että kielekkeen yläosassa oleva tarranauha aukeaa helposti reppua nostettaessa pakkausvaiheessa ja repun suuta kiristettäessä. Ison pussiosan etumus aukeaa kahdella vetoketjulla, mikä helpottaa täyteen pakatun kantamuksen käyttöä. Lastin ympärille tuleva kehikko jakaa painon sopivasti selkään ja asettuu lantiolle eikä valu alas. Tasku toimii hyvin silloin, kun läppää käytetään vyölaukkuna. Repun päälle irtoläppä asettuu jämäkästi. T E ST I S S Ä : N A I ST E N R I N K AT Osprey Xenon 70
Yksityiskohtia
Hinta: 300 Tilavuus, mitattu: 54 l + taskut 12 l Paino, mitattu: 2 550 g
PUSSIN suu on niin suuri,
Deuter Aircontact Pro -päiväreppu.
että tavarat voi lähes heittää sisälle. Erinomaiset käyttöohjeet saavat kiitosta.
Vaude Accept 65+10
Hinta: 190 Tilavuus, mitattu: 54 l + taskut 24 l Paino, mitattu: 2 660 g
ACCEPT on ihanteellinen
Millet Ld Khumbun etutasku.
rinkka vaelluksille, jos lastin paino pysyy reilussa kymmenessä kilossa. Tarra pysyy kiinni vasta, kun on kiinnittänyt ja kiristänyt repun suun yli menevän kompressioremmin. Reppu on hieman erilainen kuin mihin perinteisesti suomalaiset ovat tottuneet
Pienen Karhun tähtikuviosta löytyy Pohjantähti. RETKEILIJÄLLÄ ON HEILTÄ PALJON OPITTAVAA.
ön pimeys on ääretön. teema
T E K ST I A K S A N A K U R O L A K U VAT A N TT I K U R O L A
Arktisen luonnon
POHJOISEN ALKUPERÄISKANSAT OVAT SELVIYTYNEET KARUISSA LUONNONOLOISSA JA ELÄNEET OSANA YMPÄRISTÖÄ. Tukipylväs havainnollisti myös
Y
26
RETKI marraskuu 2009. Ennen muinoin saamelaiset uskoivat, että kupolimaista taivaankantta piti ylhäällä pylväs, jonka toisessa päässä oli kirkas tähti. Taivaalla loistavat miljoonat tähdet, jotka erottuvat vain erämaan sydämessä. Taivaankantta pystyssä pitäviä elämänpuita nostettiin monille uhripaikoille
Arktiseen alueeseen kuuluu Islanti, Grönlanti ja Färsaaret sekä pieni osa Venäjästä, Kanadasta, Yhdysvalloista, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. On sanottu, että lappilaiset edustavat porotaloutta ja saamelaiset poronhoitoa.
tietäjät
ihmisen sisäistä elämää. He ovat aina eläneet läheisessä suhteessa luonnon kanssa.
Luonto on kaikkialla
Pohjoisen alkuperäiskansat elävät samojen tähtien alla, mutta keskenään hyvin erilaisissa oloissa. Ihminen tuntee olevansa yhtä koko kaikkeuden kanssa. Puolet pinta-alasta on Jäämeren peittämää. Alla on arktinen karu maa, jonka eteläisen rajan piirtää pohjoi-
nen napapiiri. Maantieteellinen Eurooppa yltää kuitenkin aina Uralille asti, jonka länsipuolella elävät läntisen alueen nenetsit.
RETKI marraskuu 2009
27. Se kannustaa ihmisiä toteuttamaan yleviä tavoitteitaan. Alueella elää neljä miljoonaa ihmistä, joista viidesosa kuuluu alkuperäiskansoihin. Siihen on sekoittunut maatuvan puun haju sekä jäkälän, sammaleen ja varpujen aromi. Suomessa poronhoito ei ole vain saamelaisten etuoikeus kuten Ruotsissa. Usein mainitaan, että saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Euroopassa elävät saamelaiset, Grönlannissa inuitit, Venäjällä jakutit, tsuktsit, nenetsit, evenkit, orokit ja enetsit sekä Pohjois-Kanadassa inuvialuit, denet ja métisit sekä intiaanit ja inuitit. Puiden oksat kapuavat kohti korkeuksia, ilmassa on vahva tuoksu. Pohjoistuuli pyyhkäisee raikkaudellaan kuulumisia pohjoisnavalta
Nykyisin selviytyminen luontaiselinkeinolla on haastavaa, mikä on voinut ajaa esimerkiksi liian suurten porotokkien pitämiseen. Tämä on seurausta samoista kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeistä, joilla elää osittain samoja eläin- ja kalalajeja. Vahva tieto luonnosta perustuu selviytymiseen: inuiteillä on satoja nimityksiä erilaisille jään muodoille, saamelaisilla lumelle. Ongelmana on, että monella alueella oma kieli on jo menetetty ja kylänvanhimpien tiedot siirtyneet ajasta ikuisuuteen" Flöjt har, mittelee. Se on läsnä kaikkialla: arkipäivässä, maisemassa, ruuassa ja politiikassa. a
Siitä huolimatta monella on säilynyt henkinen yhteys luontoon. Metsästäjä pyytää sen mitä tarvitsee ja hyödyntää saaliin tarkasti. "Moderni maailma on ajanut myös alkuperäiskansoihin kuuluvat henkilöt urbanisoitumaan ja monet ovat etääntyneet luonnosta ja unohtaneet erätaidot. teema
KUVA ELINA HELANDER-RENVALL
Alkuperäiskansat ottavat luonnosta säästeliäästi. Ilmaston lämpenemisen aiheuttamien suurimpien muutosten uskotaan tapahtuvan nimenomaan arktisilla alueilla, joten läheisessä luontosuhteessa elävät alkuperäiskansat ja monet luontaiselinkeinot ovat muutoksille haavoittuvaisia.
28
RETKI marraskuu 2009. Tutkimusten mukaan alkuperäiskansojen asuttamilla alueilla luonnon kasvien ja eläinten monimuotoisuus ja rikkaus on säilynyt jopa 8090 prosenttisesti. Amerikan intiaanien keskuudessa työttömyysluku on huikea 90 prosenttia, mikä voi olla hyvin musertavaa, mutta heidän vahvuutenaan on ollut innostus ja ylpeys omasta alkuperästä. Kun toisaalla puut nousevat korkeuksiin, ryömivät vaivaiskoivut toisaalla maata pitkin. Joissakin tapauksissa luontoa on käytetty myös tuhoisasti. "Alkuperäiskansojen kulttuuri elää renessanssia: omasta tiedosta, kulttuurista ja taidoista ollaan uudestaan kiinnostuneita. Pitkään ilmasto säilyi lähes muuttumattomana, mutta nykyään ilmastonmuutos vaikuttaa uhkaavasti elinoloihin. Alkuperäiskansojen kulttuurissa kunnioitus luontoa kohtaan on valtava. Jokaisella kansalla on oma tapansa selviytyä ympäröivistä oloista, vaikka yllättävän paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tavalliset metsässä käyvät suomalaiset eli retkeilijät, kalastajat ja metsästäjät osaavat usein paremmin erätaitoja kuin Pohjois-Amerikan cityintiaanit" muis, tuttaa tutkija Mika Flöjt Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutista Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.
Alla on arktinen karu a n r maa. Ihmisten uskotaan saapuneen napaseudulle 30 00035 000 vuotta sitten ja nykyisten pohjoisten kansojen esi-isien asettuneen alueelle 3 0004 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kuvan jäljet kuuluvat riekolle.
Pohjoismaita hyväilee Golf-virran tuoma lempeys, muualla elämä on ankaraa niin luonnolle kuin ihmisellekin
teema
KUVA ELINA HELANDER-RENVALL
Pääsiäisen keväthangilla aurinko hymyilee kilpaa hiihtäjäseurueen kanssa.
Vuodenajat rytmittävät alkuperäiskansojen vuotta. Ennen kaikki lapset olivat mukana: esimerkiksi isän kanssa kalastamassa saattoi olla kaksikin lasta veneessä. "Saamelaisessa perinteessä naiset ovat olleet hyvin voimakkaita. Siitä milloin porovuosi alkaa voi olla monta käsitystä: kalenterivuoden alusta, loppukevään vasomisajasta, syksyn erotuksista vai ensilumen satamisesta. , Moottorikelkkojen tultua 1960-luvulla poronhoito on muuttunut miehiseksi alaksi, sillä kelkoilla ajaminen on fyysisesti raskasta työtä. ,
Lumen odotus
Osa saamelaisista elää edelleen harjoittamalla luontaiselinkeinoja. "Osa saamelaisista perinnetiedoista on sellaisia, että niitä oppii parhaiten käytännössä. Nykytilanteen vuoksi erityisesti tyttöjen mahdollisuus oppia monipuolisesti luonnosta kaventuu" Helander-Renvall harmittelee. Myös opettajat ja kotirouvat viettävät paljon aikaa liikkumalla luonnossa, kuten käymällä hillassa, mikä rakentaa heidän luonnontuntemustaan. Tämä on kouriintuntuvaa ja läheistä kanssakäymistä luonnon kanssa. Keväällä vedet aukeavat ja jäidenlähdön jälkeen pyydetään kalaa.
saamelaisten mutkaton yhteys luontoon katkeaa ja ympäristökäsitys länsimaalaistuu, mutta silti kiinnostus luontoon voi säilyä esimerkiksi tunteiden, mieltymysten ja asenteiden tasolla" , Helander-Renvall sanoo. Saamelaisten syvempi ymmärrys ja luonnon tietous ovat sidoksissa käytännön elämään erityisesti perinteisillä aloilla, kuten poronhoidossa. r as l
kotiin, kun ennen koko perhe seurasi mukana ja joutui yöpymään matkan varrella. Moderni elämä on kuitenkin muuttanut naisten asemaa" kertoo Helander-Renvall. Ilmaston lämpeneminen on
30
RETKI marraskuu 2009. Elinkeinon motorisointi on myös nopeuttanut työntekoa ja tehnyt sen helpommaksi. Heidän työpanoksensa on ollut todella suuri. Miehet hoitavat kelkoilla asiat ripeästi ja palaavat saman vuorokauden aikana takaisin
Helsinki on Suomen s k n suurin saamelaiskylä. Harrastuspohjainen kalastus ja metsästys liittävät pohjoisen ihmisen omaan ympäristöönsä: luonto on osa arkipäivää pohjoisen ihmisen elämässä. Nykyään pojat kasvatetaan ulkotöiden ja luonnon parissa ja tytöt perheen asunnon sisätiloissa. Luonnon kierto ja poronhoito rytmittävät saamelaisen vuoden. He ovat myös määränneet monista asioista, hoitaneet taloutta ja ylläpitäneet paikallisessa yhteisössä tasapainoa, esimerkiksi aikaansaaneet sopua riitoihin
Ohuessa ja pehmeässä lumikerroksessa on se hyvä puoli, että sen läpi porojen on helppo kaivaa ruokaa.
SOPHISTICATED BUT SIMPLE.
Pohjoismaissa laiduntaa puoli miljoonaa poroa. Nykyään kunnon hankikantoa ei välttämättä tule ja jotkut petoeläimet, kuten ahmat, pystyvät liikkumaan helposti pehmeälumisessa maastossa.
PeltTM
HailTM
DURABLE AND UP TO THE TASK STRAIGHT OUT OF THE GATE. Laidunmaat ovat olleet jäässä lauhan sään ja sitä seuranneiden pakkasten johdosta. Poromiehet tekevät jatkuvasti havaintoja säistä ja ilmoista. Riskiaika poronhoidon kannalta pitkittyy, jos lunta on riittävästi vasta joulun jälkeen. Nykyään poromiehillä on iso pelko siitä, että porojen ravinnonsaanti estyy laidunten jäätymisen vuoksi. Kesän jäljiltä kisurat ovat hyväkuntoisia, sillä luonnossa on ollut riittämiin sieniä ja kasveja. Myös lumen rakenne on muuttunut, mikä voi olla haitaksi poroille. Ennen keväällä oli kovat, kantavat hanget, jotka olivat tietyissä olosuhteissa poroille suureksi eduksi. Kevätkesällä myös muulla eläinkunnalla, kuten kotkilla ja karhuilla, on suuri ravinnon tarve uusien poikueiden vuoksi, ja vasa kelpaa niille mainiosti saaliiksi. THE PELT AND HAIL ANSWERS THE CALL FOR A FLASHLIGHT THAT DOES WHAT YOU NEED, WHEN YOU NEED IT. DROP IN AA BATTERIES AND BRIGHTEN UP.
PELT: OVERALL LENGTH: 16,4 CM WIDTH: 2,8 CM WEIGHT: 62 G (W/O BATTERY) BATTERIES: (2) AA REAR TACTICAL SWITCH : YES HAIL 11,4 CM 2,8 CM 51 G (W/O BATTERY) (1) AA YES
READ MORE AT WWW.GERBERGEAR.COM
Myynti ja Markkinointi Fiskars Brands Finland Oy Ab Puh. Toinen leutojen ja kosteiden talvisäiden aiheuttama huolenaihe on laidunten homehtuminen: Sopiva lumimäärä ja kylmyys estävät lumen alla olevan maaperän ja kasviston homehtumisen. Vasoma-aika alkaa toukokuussa. Keväällä tiineenä olevien vaatimien eli naarasporojen voimat alkavat hiipua, varsinkin jos talvella on ollut runsaasti lunta. Pohjoisessa poroja on ruokittu 1980-luvulta saakka. Talvella porot pärjäävät pitkälle jäkälän avulla, mutta nykyään niille pitää antaa lisäravintoa kevättalvesta lähtien jopa toukokuuhun asti. Lumella on merkittävä rooli poronhoidossa, sillä paksu hanki suojaa maata jäätymiseltä. muuttanut vuosirytmiä ja jossain määrin lisännyt henkistä painetta, koska ilmastomuutos tuo epävarmuutta luonnon tulevasta kantokyvystä. Syksy on aikaa, jolloin alkaa lumen odotus. Saman verran sarvipäitä on Jamalin niemimaan nenetseillä.
Poroerotukset alkavat syksyllä. Kaikki eivät kuitenkaan kokoa keskikesällä poroja, koska eivät halua aiheuttaa niille uupumista ylimääräisen aktiviteetin takia.
RETKI marraskuu 2009
31. 09 - 3509 000 info@fiskarsbrands.fi
Saamelaisten kesä
Kesällä joillakin paliskunnilla on vasojen merkintä. Tämä on ollut viime vuosina todellinen ongelma esimerkiksi Utsjoen Kaldoaivin paliskunnassa. Kun ennen oli täysi talvi jo lokakuun puolessa välissä, on lumen tulo nykyään vähintään kuukauden myöhässä. Lumen koostumus on viime vuosina ollut erilainen kuin ennen, sillä lumi pysyy pehmeänä pitkiä aikoja. Vasta tammikuussa on maassa kunnolla lunta
Saamenkielessä on satoja nimiä erilaiselle lumelle. Perinteisen saamelaisen käsityksen mukaan eläimet antautuvat ihmiselle ja saavat siitä vastalahjaksi hyvän kohtelun. Matkailijan voi olla vaikea erottaa aitoja alkuperäiskansojen edustajia ja asusteita epäaidoista.
Poronhoito, kalastus, metsästys ja pienimuotoinen maatalous sekä luonnonvaraisten tuotteiden keräily ja käsityöt ovat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Uusille laidunmaille saapuessaan poromies pyytää niiltä luvan maiden käyttöön ja lähtiessään hän kiittää maita, sillä perinteisen saamelaisen käsityksen mukaan kaikki luonto on elävä, sielullinen ja jossain mielessä pyhä. Paliskunta pelkäsi, että lisääntyvä matkailu häiritsisi porojen vasontaa. Monta kertaa on kalastaja saanut pyytää tyhjää ja hirvenmetsästäjä turhaan kulkenut pitkiä taipaleita löytämättä jälkeäkään sarvipäästä. Myös maahiset otetaan vakavasti ja niihin ylläpidetään harmonisia
32
RETKI marraskuu 2009. teema
Kolarin Venejärvessä elävä Sami Tiensuu perheineen on onnistunut yhdistämään perinteisen elinkeinon ja matkailun.
Luonto on läsnä n s kaikkialla. Eläimiin on vastavuoroinen yhteys. Saamelaiskielet antavat eri ilmiöille hyvin tarkan sisällön ja pohjoisen poronhoidossa saamelaiset käyttävät omaa kieltään. Esimerkiksi Pohjois-Lapin maakuntakaavaan liittyen oli suunnitelmana avata moottorikelkkareitti Paistunturin erämaan läpi. Kesällä poromiehellä on aikaa kalastukseen, marjanpoimintaan ja muille vastaaville töille. "Pitäisi määritellä, miten luokitella eri elinkeinot maankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa, ja mikä menee muiden edelle: perinteinen elinkeino uudenlaisen eteen vai toisin päin. Voi olla, että matkailusta tulee vielä tulevaisuudessa poromiehelle lisäelinkeino sisältäen riekon pyynnin, kalastuksen ja safarit" Helan, der-Renvall pohtii.
Tarun mukaan saamelaisasusteiden värit ovat itse auringon tyttären suunnittelemia. Asiaa selvitettäessä tuli esille, että muun muassa paikallinen paliskunta vastusti moottorikelkkareittiä. Poronhoito onkin olennaisena osana ylläpitämässä saamenkieltä ja kulttuuria. Yhä edelleen perinteet ovat vahvassa asemassa ja poronhoito voi mennä uusien elinkeinojen kuten matkailun edelle. Monelle perinnetietoa omaavalle henkilölle matkailu voisi tuoda toimeentulon. Matkailuyrittäjät puoles-
Sielu luonnolla
Lapin erämaat ovat suuret, järvialueet laajat ja luonto ympärillä vahva. Jotkut erämiehet kertovat tarinoita siitä, kuinka he ovat yöllä unessa nähneet, missä saaliit ovat. Saamen terminologia on erittäin rikas kuvaamaan luontoa, lunta, maastoa, säätä ja poroa. Sitä kunnioitetaan, säästetään ja sen kanssa ollaan varovaisia. k la
taan katsoivat, että kelkkareitti olisi ollut heidän elinkeinolleen välttämätön. Niitä harjoitetaan usein yhdistelmäelinkeinona, nykyään matkailun ja palveluelinkeinojen ohella. Luonnon eri kappaleet kuten karhut, laidunmaat ja henkiolennot saavat persoonan, mutta eivät ihmisen ominaisuuksia
Nenetsit Siperian selviytyjät
MAAILMAN KYLMIN piste sijaitsee Siperiassa, Verhojanskissa. Ympäristöä lukemalla saamelainen tietää, missä hän kulkee. "Pitää tietää miten luonto toimii, katsoa miten sää kehittyy ja jatkuvasti tarkkailla ympäristöä" Helander-Ren, vall selostaa. Luonnosta otetaan vain se mitä tarvitaan, eikä kaikkea mitä irti saadaan. Lumeen ja talveen liittyy paljon tietoa, koska tämä tieto on tärkeää poronhoidon kannalta. Paimentolaiskansat ovat aikoinaan asuttaneet yli puolet Venäjän maa-alasta. "Tulet pitää pystyä tekemään märällä säällä siis vaikka kuinka sataisi" hän , huomauttaa. Erikoistutkija painottaa, että nimenomaan tieto ympäristöstä ja erätaidot takaavat luonnossa selviytymisen. Raaka-aineiden hinnan nousu ajaa alkuperäiskansat ahtaalle, sillä laidunmaista löytyy rikkauksia kuten öljyä, hiiltä, kaasua, kuparia ja kultaa, joita valtio haluaa hyödyntää. Luonnon kunnioittaminen ohjaa siellä liikkumista. Helander-Renvall ei missään tapauksessa halua kaunistella tai yleistää kuvaa. Hän ei kerää kasvia joka vuosi, vaan antaa sille välivuosia, vaikka yrtti kasvaisi valtoimenaan. "Tietenkin on myös henkilöitä, jotka eivät välitä luontoon liittyvistä perusarvoista" hän myöntää. Vain harjaantunut silmä osaa lukea lumen muotoa ja rakennetta oikein. Marjan varvuista hän kerää varoen teelehtiä, jotta kasvi jäisi elämään. Maa on ikiroudassa, kesällä aurinko paistaa yötä päivää ja talvella jatkuu pitkä pimeys kaamos. Kun saamelainen lähtee poimimaan lääkeyrttejä, kuten väinönputkea, hän ottaa sitä säästeliäästi. Pienempiä ryhmiä on lukuisia, muun muassa enetsit, tsuktsit, jakuutit ja orokit. Siellä pakkanen saattaa laskea 70 asteeseen. Kansat pitävät vaikuttamismahdollisuuksiaan pieninä, mutta muun muassa Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijat yrittävät sovittaa teollistumisen ja kansojen tarpeita yhteen.
Ne
Tekninen sukka ei ole koskaan ollut näin mukava!
Vallankumouksellinen sukkateknologia
TCXTW
TCXTM
XCTW W
XCT XCTM TM
suhteita. Tehdään sen sijaan pienet tulet, sellaiset mitkä tarvitaan kahvinkeittoon. He elävät alueella, jonka luonnonrikkaudet ovat valtavat. Monet tarinat ovat varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka huonosti voi käydä, jos maahisten toiveita ei ota huomioon. Hän osaa suunnistaa eri merkkejä seuraamalla ja tekemällä niistä johtopäätöksiä. Lumesta voi nähdä tuulen suunnan ja maaston muodoista sijainnin. Saamelaisista kielistä
RETKI marraskuu 2009
33. Tuuli paljastaa monta asiaa ja tärkeä tieto on sekin, että porot kulkevat vastatuuleen. Vaikka maastossa olisi kuinka paljon kuivaa puuta, tauolla ei laiteta isoa tulta, kun nuotio sytytetään. ,
TRILAYER®
Luonnon lukemisen taito
Kunnioittava asenne luontoa kohtaan auttaa selviytymään arktisissa oloissa. Venäjällä väestöstä vain pieni ryhmä on tunnistettu alkuperäiskansoiksi. "Saamelaisten luonnonkäytössä esiintyy varovaisuutta ja säästäväisyyttä" väittää Helander-Renvall. Se miten lumi on kasautunut kertoo paljon. Porosta käytetään , ainakin perinteisessä taloudessa kaikki mahdollinen hyväksi: lihat, luut, sarvet, suonet ja nahka. Luonnonrikkauksien keskellä elävät Venäjän suurimmat alkuperäiskansojen ryhmät nenetsit ja evenkit, joita on yhteensä 35 00045 000
Saamelaiselle tärkeimpiä selviytymisvarusteita on leuku eli isokokoinen tupessa kannettava puukko. Tosin kaikki eivät ole vielä hylänneet perinteisiä varusteita.
mennettaviaan, ja jos hän sattuu nukahtamaan, on siitä seurauksena paleltumia kasvoissa ja sormenpäissä. Opiskeluaikoina nenetsit keskittyvät vain itsensä sivistämiseen.
34
RETKI marraskuu 2009. Jokaisella leu´ulla on oma tehtävänsä: risujen katkominen, puun kaataminen, kalan perkaaminen, poron nylkeminen ja naskalina toimiminen jäihin tiputtaessa. Perinnetiedon osaava kulkija tarkkailee puron virtauksien suuntaa ja tuntureiden muotoa, seuraa aurinkoa ja kuuntelee lintujen ääntelyä. Näky on komea, mutta tärkeämpi on niiden hyöty. Esimerkiksi korpin yhtäkkinen äännähdys kertoo, että lähellä voi olla mökki tai ihmisiä. Toisen vaateparren nahka on sisään ja karvat ulospäin ottamassa
KUVA FLORIAN STAMMLER
Tuhat sarvipäätä kumppanina
Tavallisen eurooppalaisen lämpömittarin lukemat loppuvat 38 asteeseen, mutta pakkanen kirii kohti äärettömiä. Kylmän tunnetta lisää kova tuuli, jolta ei aavalla puuttomalla seudulla pääse suojaan. Parilla leu´ulla pärjää monessa tilanteessa, ja poromiehen vyöllä yleensä roikkuukin useampi puukko. Maastossa vaeltaja voi katsoa ajan kulun tähtien ja kuun asennosta tai pimeysasteesta. Moni heistä on lukenut paljon enemmän kirjallisuuden klassikoita kuin länsimaalaiset. Suurin osa perinteisistä varusteista kuten peskit, nutukkaat eli karvakengät ja luuhkat eli lapin ponchot kuuluvat vanhempaan kulttuuriin, johon liittyi hiihto ja porolla ajaminen, eivätkä ne välttämättä sovi hyvin nykyisen poronhoidon kanssa, jossa kuljetaan moottorikelkalla. teema
KUVA FLORIAN STAMMLER
Nenetsit ajavat reellä myös kesällä, sillä ikiroudassa oleva maa on hyvin märkää. Saamelainen kunnioittaa luonnon luomaa tilannetta ja tekee päätöksensä sen mukaan. Päälle on puettu kaksi kerrosta vaatetta: suoraan paljasta ihoa vasten on poronkarva ja ulospäin nahkainen pinta. Yön pimeässä poromies vahtii liikkumatta paiNenetsien sivistystaso on korkea. Hän on kuin yksi kisuroista kaikkien porontaljoista tehtyjen vaatteiden alla. Alueella sataa vuosittain yhtä vähän kuin autiomaassa, mutta vesi ei katoa vaan jää maanpinnalle.
löytyy lumen kuvaamiseen yli 300 termiä, jotka löytyvät ruotsalaisen Yngve Rydin kirjasta Snö
SUUNTO ELEMENTUM TERRA
Modernin tutkimusmatkailijan kaupunkikello Suunto Elementum Sarja yksilöllisiä, Suomessa valmistettuja laatukelloja, jotka on suunniteltu opastamaan syvemmälle, korkeammalle ja pidemmälle. www.suunto.com/elementum.
RETKI marraskuu 2009
35. Jälleenmyynti: Valikoidut kello- ja kulta-alan liikkeet kautta maan
Nyt luonnonrikkaudet koettelevat heidän selviytymistään.
vastaan kylmät henkäykset. Vaatteiden alle ei pueta mitään ei edes alusvaatteita eikä sukkia. Yksi ihminen tuntee tuhatpäisen tokkansa jokaisen poron kasvot ja luonteen. , Moottorikelkka ei ole mullistanut nenetsien poronhoitoa kuten saamelaisten keskuudessa. "Kun nenetsit päättävät siirtyä uusille laidunmaille, tekee liikkeelle lähdöstä päätöksen ihminen, mutta se mitä reittiä sinne kuljetaan on taas poron päätettävissä. Kansa on avoin uusille asioille, mutta he eivät kuitenkaan hylkää omaa kulttuuriaan, vaan sisällyttävät uutuudet omaan elämäänsä. Kansa käyttää kelkkoja lähinnä sosiaaliseen elämään toistensa luona vieraillessa, mutta poronhoi-
36
RETKI marraskuu 2009. Pitkä pusakka yltää pohkeisiin asti ja jalkaan on puettu parit sisäkengät ja ulkokengät. a v a
Sivistystä
Nenetsit on jaettu kahteen ryhmään, joiden historialliset taustat poikkeavat toisistaan. "Liikkuvalle kansalle matkapuhelin on erinomainen keksintö. Nenetsit myös lypsävät poroja. Matkassa kuljettamiseen ne eivät kuitenkaan sovellu" Stammler kertoo. Asuste on niin painava, että sillä ei pysty liikkumaan, vaan vain seuraamaan katseella paimennettavia, joita onkin tuhatkunta. Paimentolainen elää porojen kanssa vuoden ja vuorokauden ympäri. Kun paimentolaisen pitää pystyä liikkumaan, hän pukee päälleen huovutettua villaa. Ensi silmäykseltä näyttää siltä, että nykyaika ei ole tuonut mitään muutoksia, mutta syvempi luotaus paljastaa modernin maailman läsnäolon. teema
KUVAT FLORIAN STAMMLER
Siperian nenetsit ovat selviytyneet suurista mullistuksista Venäjän kolmen imperiumin ajan ja he ovat alkuperäiskansoista kaikkein parhaiten säilyttäneet kulttuurinsa. Kansat ovat levittäytyneet Venäjällä Kuolan niemimaalta aina Yenisei-joelle asti. Läntisen alueen nenetsit sen sijaan ovat enemmän modernisoituneet ja länsimaalaistuneet. Luonnossa elävän ei tarvitse käyttää kalenteria tai kelloa. Paimentolaisilla on myös televisioita ja tietokoneita, jos heillä on asunto kylässä. Stammler on työssään kansainvälisesti arvostettu. Viimeisellä reissullaan pari vuotta sitten hän eli paimentolaisten matkassa seitsemän viikkoa, joista kuukauden ajan pakkasmittari näytti ääretöntä.
Luonnosta otetaan vain n s a t a se mitä tarvitaan. Poronhoito ja luonto luovat elämälle rytmin ja kuukaudet on nimetty niiden mukaan. Kyse ei ole karjasta eikä lemmikeistä vaan kumppaneista. Poro saattaa mutkitella paljonkin, mutta se kulkee nopeinta ja keveintä reittiä" Florian , Stammler kertoo. Siperian nenetsit ovat selviytyneet suurista mullistuksista kolmen imperiumin ajan ja ovat alkuperäiskansoista kaikkein parhaiten säilyttäneet kulttuurinsa. Pelkästään Jamalin niemimaan nenetseillä on yhtä paljon poroja kuin pohjoismaissa yhteensä eli puoli miljoonaa sarvipäätä. Hän on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen erikoistutkija, joka on tehnyt päätyönsä nimenomaan nenetsien parissa
www.suunto.com/elementum
RETKI marraskuu 2009
37. SUUNTO ELEMENTUM VENTUS
Laatutietoisen purjehtijan ranteeseen maalla ja merellä Suunto Elementum Sarja yksilöllisiä, Suomessa valmistettuja laatukelloja, jotka on suunniteltu opastamaan syvemmälle, korkeammalle ja pidemmälle. Jälleenmyynti: Valikoidut kello- ja kulta-alan liikkeet kautta maan
Pakasaivolta vajaa parikymmentä kilometriä koilliseen sijaitsee Muonion toinen rotkojärvi, Äkässaivo. Lammikon syvyydeksi on arvioitu vielä toiset 60 metriä. Sen seinämät ovat
40
RETKI marraskuu 2009. Rotko seuraa kallioperän murrosvyöhykettä, mikä on helpottanut mannerjäätikön sulamisvirtojen kaivuu-urakkaa. Järveä reunustavat jyrkänteet ja kukkulat kurottavat paikoin yli 60 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Järven pohjoispää on hämmästyttävän pyöreä ja säännöllinen. Kattilaa muistuttavaa rotkoa on pidetty Suomen suurimpana hiidenkirnuna, jonka halkaisija yltää 150 metrin tietämille. Geologit toppuuttelevat innokkaimpia hiidenkirnuharrastajia, sillä heidän mukaansa rotkojärvi ei ole voinut syntyä pelkästä jättimäisen jäätikköjoen vesipyörteestä, vaan luonnonnähtävyyden syntyyn ovat vaikuttaneet monet geologiset prosessit. kotimaankohde
T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A
Saivon rannalla P
PAKASAIVO JA ÄKÄSSAIVO OVAT MUONION TUNNETTUJA LUONNONNÄHTÄVYYKSIÄ. VANHOJEN USKOMUSTEN MUKAAN NÄIDEN KAKSIPOHJAISTEN ROTKOJÄRVIEN ALAKERRASSA ASUU KUOLLEIDEN SAAMELAISTEN SAIVOKANSA.
akasaivon järvenpinta välkehtii rotkon pohjalla Muonion ja Kolarin rajan tuntumassa. Vesistön muodon rikkoo ainoastaan etelään kurottava kilometrin pituinen kanjoni, jonka pohjalla järvi jatkaa kulkuaan muuttuen vähitellen pieneksi puroksi
Luonnonnähtävyyttä on pidetty Suomen suurimpana hiidenkirnuna, jota reunustavat kukkulat nousevat yli 100 metriä järven pohjaa ylemmäs.
·K A R TAT
Saivot ovat uskomusten mukaan kaksipohjaisia järviä, jotka muistuttavat muodoltaan tiimalasia. Molemmat saivot ovat lähdeperäisiä järviä. Tosin kansantieteilijä ja tarinoiden kerääjä Samuli Paulaharjun mukaan Äkässaivo on sellainen vesi, jota eivät kaikki uskalla mennä katsomaan eivät ainakaan heikkoveriset. Niin jylhät ovat saivon seinämät. Saivokansa elää ylösalaisin maanpäällisiin ihmisiin verrattuna.
Pakasaivoa loivemmat, mutta järven kauneus hivelee edelleen vierailijan silmää. Maanpäällisestä näkyvästä vesistöstä johtaa reikä välipohjan alapuoliseen vainajalaan, jossa saamelaiset jatkavat haltijoiden kanssa kuoleman jälkeistä elämää. Niihin ei laske puroja tai jokia, vaan virtavedet saavat alkunsa järvestä. Tällai-
PIIRROS KAROLIINA LAHTI
RETKI marraskuu 2009
41. Pakasaivon rotkojärvi on pohjoispäästään hämmästyttävän pyöreä
Pakasaivosta tuli seudun mahtavimman saamelaissuvun, Suikkien, pyhä ja palvottu paikka, jonne saavuttiin uhraamaan ja kokoontumaan. Vaikka saamelaisten taikausko on vaihtunut kristinuskoon, paikallisten kunnioitus rotkoa kohtaan jatkuu yhä: Pakasaivon kodan vieraskirjan mukaan rotkon reunalla on solmittu valat ikuisesta rakkaudesta ja avio-onnesta.
Kaksi pohjaa
Pakasaivo ja Äkässaivo ovat nimensä mukaisesti saivoja, joksi saamelaiset ovat nimittäneet kaksipohjaisia kirkasvetisiä järviä ja lampia. Muonion kunnan internetsivuilla kehutaan tuolloisen mittauksen todistaneen, että saivon syvyys olisi varmuudella yli 90 metriä. Sana saivo merkitsee saamelaisten vainajalaa, jossa vietetään kuolemanjälkeistä elämää. Se on ylösalaisin verrattuna järvenpäälliseen elämään eli saivossa vesikansa elää päät alaspäin kääntyneenä. Seidalle tuodut hirvenpäät osoittavat luonnon arvostuksen ja taikauskon elävän yhä paikallisten mielissä.
set kirkasvetiset lähdejärvet ja luonnonmuodostumat herättivät kunnioitusta taikauskoisissa saamelaisissa, minkä seurauksena Pakasaivoa ja Äkässaivoa pidettiin pyhinä paikkoina. Silloin ei löydetty selvää kovaa pohjaa, vaan järvessä pääteltiin olevan välipohja noin 50 metrin syvyydessä. Jyrkännettä on pidetty saivojärven lisäksi alueen seitana eli uhripaikkana.
42
RETKI marraskuu 2009. Kalastajat yrittivät määrittää saivojen syvyyttä laskemalla köyttä pohjattomilta tuntuviin hautoihin. Julmannäköinen rotko sai lisänimen Lapin helvetti, jona Pakasaivo tunnetaan edelleen useimmilla kartoilla. Mittaukset uusittiin vuonna 2000, jolloin ei löydetty mitään todisteita legendaarisesta välipohjasta. Lars Leevi Laestadius määritteli 1840-luvulla sanan saiwo (saameksi sáiva) tarkoittavan henkiolentojen ja haltijoiden asuinsijaa. Uskomusten mukaan saivojärvet muistuttavat muodoltaan tiimalasia: näkyvän järven pohjassa on pieni reikä, josta päästään alapuoliseen maailmaan. Tarinan mukaan Äkäslompolon Heikki-vainaja yritti mitata Äkässaivon syvyyttä nuoralla. kotimaankohde
Pakasaivon kaakkoispuolisella mäntykankaalla seisoo yksinäinen kivenjärkäle, Kirkkopahta, jota palvottiin seitana. Heikki laski köyttä monta syltä tapaamatta pohjaa, jolloin saivon haltija tuli sanomaan: "Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, tulet itse perässä." Pakasaivon syvyyttä yritettiin mitata vuonna 1977. Sen sijaan syvimmän
Äkässaivon Seitapahta kohoaa liki parikymmenmetrisenä kalliopaasina. Uhrilahjat ja seidan palvonta kuuluivat menneiden saamelaissukupolvien uskomuksiin ennen kristinuskon saapumista Pohjolaan
Toisessa tarinassa kalastajat soutivat vinhasti pakoon syvässä vedessä kahlaavaa äijärumilusta. EXTREME lämpokerraston sisäpinta on kosteutta siirtävää polypropyleeniä ja ulkopinta lämmittävää Merinovillaa. Se saattoi nousta veden pintaan kalakummituksena, joka muistutti kooltaan kahta kumollaan olevaa nuottavenettä. Tarinoiden mukaan saivojärvissä elää suuri kalojen isäntäkin, jota kutsutaan Kalojensammeksi, Kalojenvanhimmaksi tai Vetehiseksi. Sen alapuolella vesi on hapetonta ja rikkivetypitoista. 020 7621 283
EXTREME
Pakasaivon pohjoisimmalle näköalapaikalle pääsee lastenvaunuilla ja pyörätuolilla. 020 7621 295, kai.lehtonen@humak.fi. Siiatkin ovat niin suuria kuin taimenet ja Pakasaivossa elää rautukin" kirjoitti Paulaharju. Shamaani pystyi pyytämään saivokan-
STRETCH MESH verkkoasun materiaali on kosteutta siirtävää polypropyleeniä, joka muodostaa tuulettavan ilmakerroksen ihon ja seuraavan vaatekerroksen väliin. Tällaisessa vedessä kaikki järven pohjaan mahdollisesti uponneet tai upotetut veneet ja esineet säilyvät hyvin. Tämän seurauksena entinen uhripaikka saattaa olla todellinen aarreaitta.
Pelottava saivokansa
Saivoja on pidetty erittäin kalaisina vesistöinä hohtavan puhtaan lähdeveden ja suotuisan pohjan ansiosta. Saivokansa ei tuonut pelkkää pahaa, vaan he olivat tavallisia ihmisiä parempaa väkeä. Saivojärvien isännät ja haltijat pystyivät nousemaan vesikansan parista maalle, jos järvellä ei osattu käyttäytyä kunnolla. Hakuohjeet ja halulomake: www.humak.fi.
SEIKKAILUKASVATUKSEN ERIKOISTUMISOPINNOT (30 op) TORNIOSSA
Humanistinen ammattikorkeakoulu
Tornion kampus, Kivirannantie 13-15, 95410 Tornio, p. Vesistö on nimittäin meromiktinen järvi, jossa pinta- ja pohjavedet eivät koskaan sekoitu keskenään. Kalastajien piti noudattaa erityistä varovaisuutta ja hiljaisuutta. k ä h a
Suursaalis ei ollut täysin varma, sillä saivojen kalat olivat erittäin arkoja ja ne saattoivat paeta välipohjan reiän kautta saivokansan valtakuntaan. Toisaalta saamelaiset ovat olleet oikeassa: Pakasaivon vesi todellakin on kahdessa kerroksessa. Kerran metelöivät ja ilvehtivät uimarit kohtasivat rannalle nousseen kuusten korkuisen, ontuvan ja rääsyissä kulkevan akan. Ilmakerros lämmittää kylmällä säällä pitäen kuoriasun ihosta irti. Pintavesi on normaalia järvivettä 1213 metrin syvyyteen, jossa sijaitsee harppauskerros. Tasosaumattu asu ei hierrä kovassakaan käytössä ja kaksikerrosrakenteen ansiosta iho pysyy kuivana.
FINNSVALA Ky Rannantie 13 86710 KÄRSÄMÄKI Puhelin 08 770 080
Katso lähin jälleenmyyjä: www.finnsvala.com
RETKI marraskuu 2009
43. ,
Haku 2.-23.11.2009, toteutus 3/2010 - 10/2010
Kasvatuksen, nuorisotyön ja ohjaamisen ammattilaisille Omien retkeilytaitojen kehittämiseen ja ohjaamisen välineeksi Lähijaksot Torniossa sisältävät mm. "Tunturiseutujen saivoissa ovat kalat niin lihavia ja rasvaisia, ettei missään maavesissä kasva sellaista viljaa. www.humak.fi
kohdan lukemaksi saatiin 60 metriä, mikä tekee Pakasaivosta Pohjois-Suomen toiseksi syvimmän vesistön Inarijärven jälkeen. Matkailuyrittäjä pitää kohteessa kahvilaa juhannuksesta syyskuun loppuun.
valmistettu Suomessa
Saivokansa ei tuonut o a t pelkkää pahaa. retkeilyä, melontaa ja kiipeilyä
Lisätietoja: lehtori Kai Lehtonen p
Sekä Pakasavio että Äkässaivo ovat olleet uhripaikkoja. Monet saivot ovat antaneet veden viljaa vain tietylle seidanpalvojalle. Uhripaikka kuuluu menneiden saamelaissukupolvien uskomuksiin, mutta kaikki taikausko ei ole Lapin kairoilta vielä kadon-
Sekä Pakasaivo että Äkässaivo ovat oivia päiväretkikohteita. Tämä noin kolmen metrin korkuinen kivilaatta tunnetaan Kirkkopahtana, josta käytetään myös nimityksiä Pakajärven Seitapahta ja Kirkkopaha. kotimaankohde
TIETOREPPU
PAKASAIVO JA ÄKÄSSAIVO luonto- ja kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä Länsi-Lapin Muoniossa saamelaisten uskomusten mukaan kaksipohjaisia järviä eli saivoja Kulttuuriperintöä Saivot ovat saamelaisten vainajaloita eli ne vastaavat nykyuskontojen taivasta ja helvettiä. Pakasaivo ja Äkässaivo ovat jo sellaisenaan seitoja, mutta molempien luonnonmuodostumien läheisyyteen on kehittynyt myös erillinen palvonta- ja uhripaikka. Kartat www.retkikartta.fi www.karttapaikka.fi (haku paikannimellä) Lisätietoja ja lähteitä Kejonen Aimo, Geologiset kohteet Suomen 100, Karttakeskus, 2007. Äkässaivon rannan vierustalla kohoaa mahtava jyrkänne, jota kutsutaan Seitapahdaksi ja Äkässaivon Kirkkopahdaksi. kohteiden opastaulujen tekstit
salta erityisvoiman omaavaa lintua, käärmettä tai poroa henkimaailmassa liikkumiseen. Samalta ajalta juontaa lisänimi Suikkien helvetti, joka on myöhemmin muuntunut Lapin helvetiksi. Paulaharju Samuli, Lapin muisteluksia, Kirja, 1922. Järville ja lammille on uhrattu ja niitä on palvottu seitoina. Metsähallitus on pystyttänyt kodat Muonion molempien nähtävyyksien vierailijoille.
44
RETKI marraskuu 2009. Ihmiset
pystyivät valtaamaan lehmän kuolleiden karjasta, mutta siihen tarvittiin erityisiä taikoja tulusten heittämisineen ja lehmän sokkona pyörittämisineen. Retkeilypalvelut Pakasaivolla on näköalapaikka liikuntaesteisille sekä kota ja kahvila juhannuksesta syyskuun loppuun. Uhreilla on pyritty lepyttämään saivon haltijat ja vesikansa hyvän kalasaaliin varmistamiseksi. Äkässaivolla on kota ja kolmen kilometrin luontopolku eli Saivonkierros. Apua saivosta haettiin ongelmatilanteisiin ja saattoipa kuolleilta esi-isiltä saada karjaa, aseita ja muita tarvekaluja. Paulaharju Samuli, Seitoja ja seidan palvontaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932. Vesikansan havaittiin joskus nousevan saivosta maalle laidunnuttamaan karjaansa mehevään rantaruohikkoon. Muutoin lehmä lähti navetasta ja palasi saivokansan luo.
Seidan palvontaa
Saivot ovat olleet saamelaisille pyhiä. Halkaisijaltaan liki kymmenmetrinen kivenjärkäle kohoaa ylhäisessä yksinäisyydessään tasaisessa ja muuten kivettömässä kangasmatossa noin kolmisen kilometriä Pakasaivon kaakkoispuolella. Molempien saivojen läheisyydessä on erillinen uhripaikka eli seita: Pakasaivon eteläpuolisella mäntykankaalla nököttää yksinäinen kivenjärkäle, Kirkkopahta. Näin Pakasaivostakin tuli vesistö, joka tarjosi antejaan vain Suikkien suvulle
Maanmittauslaitoksen Karttapaikka.fi-palvelu tunnistaa yhteensä 55 sanan saivo sisältävää paikannimeä. Lähin näköalapaikka sopii myös avustajan kanssa retkeileville liikuntaesteisille kulkijoille, sillä havaintolavalle johtaa sorastettu polku. Syrjäiset soratiet johdattavat vierailijat aivan Pakasaivon tuntumaan. Se on liki parikymmentä metriä korkea kalliomuodostelma, jonka eteläseinämä putoaa pystysuorana ja paikoin jopa negatiivisena alas suon laitaan. Matkaa merkityltä pysäköintipaikalta uhrikohteeseen on alle kaksisataa metriä. Kohteeseen on opastus Äkäslompolon ja Muonion väliseltä tieltä, josta käännytään Äkäskerolle vievälle väylälle. Todellisuudessa näiden kaksipohjaisten saamelaisten vainajaloiden määrä on paljon suurempi, sillä kaikkien vesistöjen nimiin ei ole liitetty sanaa saivo. Pakasaivon parkkialueen reunalla sijaitsee Metsähallituksen omistama kota, joka sopii mainiosti eväiden grillaamiseen tai yöpymiseen. Taukopaikan huollosta vastaa matkailuyrittäjä, joka pitää kotakahvilaa samassa pihapiirissä. Tuloreiteistä jälkimmäinen on suosituin, sillä Hannukaisen kylä sijaitsee lähellä Ylläksen matkailupalveluita. Pysäköintipaikalta tallustettavaa nähtävyydelle kertyy vain pari sataa metriä. Kaikki paikannimet eivät kuvaa saivojärviä, vaan joukkoon lukeutuvat myös vesistöjen rannoilla kohoavat Saivoharjut, Saivokerot, Saivovaarat ja Saivonmaat. Muulloin kotakahvilaa vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Paulaharju mainitsee kirjoissaan myös useita saivoja, joita nykyiset kartat eivät enää tunne: Palosaivo, Kaamuksensaivo, Kuossasaivo ja Surkimo elävät vain kirjan sivuille tallennetuissa tarinoissa.
Sa
Uhripaikka saattaa p i a olla todellinen l d n n aarreaitta. Näistä Näkkäläjärven ja Pöyrisjärven rannoilla on säilynyt nykypäiviin asti saamelaisten uskomuksiin liittyviä seitakiviä eli uhripaikkoja. Vierailijat voivat lunastaa tuoreet munkkikahvit juhannuksen ja syyskuun lopun välisenä aikana. Metsähallituksen ylläpitämän kohteen opastaulut kertovat kulkijoille seudun luonnosta ja kulttuurihistoriasta. Samuli Paulaharjun 1920-luvulla tekemien perinnetutkimusten mukaan tunnettuja saivoja ovat aikanaan olleet myös kirkasvetiset suuret vesistöt, kuten Kilpisjärvi, Näkkäläjärvi, Pöyrisjärvi ja Kelontekemäjärvi. Paikallisten mukaan ne ovat kiitoksena muutaman saaliittoman metsästyskauden jälkeisestä onnistuneesta hirvijahdista. Nähtävyyksien pohjoispuoliselle törmälle on rakennettu viihtyisä kota ja nuotiopaikka.
·
RETKI marraskuu 2009
45. Kaikki nämä kohteet sijaitsevat Länsi-Lapissa: Muonion, Kittilän ja Kolarin kairoille on nimetty 16 saivoa, ja loput liki 40 kohdetta sijoittuvat Enontekiön kunnan alueelle. Äkässaivo sijoittuu Äkäsjoen partaalle Pallas-Yllästunturin kansallispuiston länsilaidalle. Äkässaivon Kirkkopahdaksi nimetty jyrkänne kohoaa lammen länsipuolella. Eteläisemmälle tähystyspaikalle pääsee lankkupolkua, mutta sitä pitkin joudutaan nousemaan ja laskemaan rappusia. Äkässaivon nähtävyydet sijoittuvat kolme kilometriä pitkän luontopolun eli Saivonkierroksen varrelle. Niiden luonto ja kulttuurihistoria houkuttelevat saivojärvien rannoille runsaasti retkeilijöitä, mutta kohteet eivät suinkaan ole ainoita saamelaisten saivoja. Kirkkopahdan seitakivi sijaitsee Hannukaisesta Pakasaivoon johtavan tien varressa. Reitti on merkitty huolellisesti ja pahimmat kosteikot, kivikot ja rinteet on pitkostettu.
Saivojen Länsi-Lappi
PAKASAIVO ja Äkässaivo ovat tunnettuja matkailu-
kohteita. Äkässaivo ja Seitapahta sijaitsevat reitin puolivälissä. Alueella kiertää kolmen kilometrin mittainen luontopolku, Saivonkierros. e t
nut: seitakiven hyllyllä lojui menneenä syksynä kaksi tuoretta hirvenpäätä. Perille pääsee Kolarin, Muonion ja Hannukaisen suun-
nalta. Sitä kutsutaan myös nimellä Seitapahta.
Päiväretkelle
Sekä Pakasaivo että Äkässaivo ovat suosittuja matkailunähtävyyksiä ja retkikohteita. Äkässaivon lisäksi sen viereistä jyrkännettä pidetään muinaisena palvontapaikkana. Nimihaun perusteella saivoiksi lukeutuvia järviä ja lampia sijaitsisi Länsi-Lapissa nelisenkymmentä
Nyt hehkulamppujen aika on päättymässä energiatehokkuuden nimissä. Korvaavaksi teknologiaksi on kehitelty loisteputkiin perustuvia energiansäästö-
T
46
RETKI marraskuu 2009. SELVITIMME, MITÄ LEDIMARKKINOILLA TAPAHTUU JA MILLAISIA VALAISIMIA RETKEILIJÄLLE ON TÄNÄ SYKSYNÄ TARJOLLA.
homas Edison hehkutti hiililankaa ensimmäisen kerran melko tarkalleen 130 vuotta sitten. Koska hehkulamppu tuottaa enimmäkseen lämpöä ja vain vähän valoa, ei uusia hehkulamppuja tuoda Suomen markkinoille vuoden 2012 jälkeen. varustekatsaus
TEKSTI MIKKO HIETA KUVAT MIKKO HIETA JA VALMISTAJAT
Retkeilijän
teholedit
VALAISINTA OSTAVAN RETKEILIJÄN ON SYYTÄ OLLA TARKKANA SAADAKSEEN JUURI HALUTTUUN KÄYTTÖTARKOITUKSEEN SOPIVAN LYHDYN
Valmistajat ilmoittavat ledien toiminta-ajaksi kymmeniä tuhansia, jopa satatuhatta tuntia. Eri toimintojen valitseminen ei kaikissa malleissa ole kovin helppoa, etenkään pimeässä metsässä rukkaset kädessä. Kannattaa selvittää, kuinka pitkään paristot antavat tehoa, jos haluaa loihtia pimeyteen valmistajan mainostaman
Magliten valopisteet ensimmäisestä sukupolvesta viimeisimpään näyttävät, kuinka valon väri on vaihtunut lämpimän kellertävästä sinivihreään.
maksimimäärän valoa. Ledi ei varsinaisesti pala loppuun, vaan ainoastaan himmenee käyttöiän päättymisen lähestyessä. Retkeilijän kannattaa valita tuote, joka kehittää mahdollisimman paljon valoa mahdollisimman pienellä teholla. Ledivalaisimella voidaan helposti toteuttaa erilaisia valaistuksia tarpeen mukaan. Nyt katsastamme, mitä markkinoilla on tapahtunut ja esittelemme myös muutamia käsivalaisimia.
Creen valmistama MC-E-ledikomponentti rakentuu neljästä sirusta ja tuottaa valoa yli 600 lumenia.
Philipsin prototyyppi valkoisesta OLEDkennosta on esimerkki tulevaisuuden ohuista ja taipuvista valaisevista pinnoista.
Valaisin tarpeen mukaan
Ennen hankintaa on syytä miettiä, mihin tarkoitukseen valaisinta aikoo käyttää. Koska ledeissä ei käytännössä ole rikkoutuvia osia ja ne kuluttavat sähköä vain vähän, sopivat ne hyvin retkeilijän valaisimiin. Ledin oma valaisukulma on kapeahko, joten avuksi tarvitaan heijastimia ja linssejä tuottamaan haluttu valokuvio. Pieneen näpräilyyn teltassa riittää jo muutaman lumenin valo, mutta pimeässä metsässä vähäinen valo ei ole tarpeeksi. Retki-lehti testasi otsalamppuja pari vuotta sitten numerossa 10/2007. Ledi ei itse asiassa ole lamppu lainkaan, vaan puolijohdekomponentti, joka säteilee valoa, kun sen läpi johdetaan virtaa. Täsmällistä tietoa ei ymmärrettävästi ole kenelläkään, sillä toiminta-ajan testaaminen ei ole järkevää. Helpoimmin tiedon siitä, miten valmistajan ilmoittamat käyttötunnit ja valomäärät on laskettu, löytää Petzlin verkkosivuilta.
Ikuinen valo
Teholedit ovat hyvin pitkäikäisiä. Ensimmäiset ledit kehitettiin jo 1900luvun alussa, mutta niiden käyttö yleistyi vasta 1960-luvulla. Samalla voi arvioida, kuinka hyvin retkellä pärjää sillä tehoasetuksella, joka tarjoaa eniten käyttötunteja. Monissa valaisimissa käytetään yhden teholedin ja useamman tavallisen viiden millin ledin yhdistelmää. Laadukkaammissa lampuissa regulaattorit pitävät valotehon tasaisena niin kauan kuin paristossa riittää virtaa. Pidemmällä retkellä joutuu joka tapauksessa tekemään kompromissin halutun valoisuuden ja käytettävissä olevan virran välillä. Yksilöeroja on niin kestävyyden, värisävyn kuin tuotetun valon määränkin suhteen. Vaikka lediä pidettäisiin päällä ympäri vuorokauden, veisi lähes kuusi vuotta ennen kuin 50 000 tuntia olisi saavutettu. Lämmönhallinta on avain hyvään valotehoon ja pitkään käyttöikään. Kannattaakin tutustua lampun käytettävyyteen ennen ostopäätöstä. Niitä ei tarvitse vaihtaa käytännössä koskaan, sillä luultavimmin jokin muu osa valaisi-
Fenix HP10 -valaisimen voimakkaasti muotoiltu alumiinirunko varmistaa tehokkaan jäähdytyksen.
mesta särkyy ensin. Eri valmistajien tiedot eivät ole suoraan keskenään vertailukelpoisia, joten tarkkana saa olla. Ja silloin testattavan tyyppisiä ledejä ei luultavasti enää olisi markkinoilla. Toisaalta korkeat lämpötilat kuluttavat lediä huomattavasti eikä valmistusprosessikaan kykene vielä tuottamaan täysin tasalaatuisia tuotteita. Parhaimmillaan valokeila on portaattomasti säädettävissä tarpeen mukaan eikä valaistun alueen keskelle jää missään vaiheessa pimeää pistettä. Siitä lähtien ledien tehokkuus ja valovoima ovat kaksinkertaistuneet noin puolentoista vuoden välein. Jos yöllä pitää juosta, on hyödyllistä nähdä kauemmas. Siksi valmiit ledit testataan ja lajitellaan valovoiman ja värin mukaan. Tämä työvaihe nostaa komponentin hintaa. Kaksi täsmälleen saman mallista valaisinta ei siis välttämättä tuota aivan samaa määrää saman väristä valoa, etenkään jos valmistaja on säästänyt tuotetestauksessa. Matemaattinen eliniän ennustaminenkaan ei tuota tarkkoja tuloksia, sillä erikoista kyllä tutkimukset osoittavat, että teholedien tuottaman valon määrä itse asiassa lisääntyy ensimmäisten tuhannen käyttötunnin aikana. KUVA CREE
lamppuja, mutta myös ledit ovat kehittyneet vakavasti otettavaksi valaisintyypiksi. Kehittyneimmillä teholedeillä päästään yli 600 lumenin valomääriin ja ledejä yhdistämällä valoa syntyy vieläkin enemmän. Näin retkeilijä voi luottaa siihen, että valoteho ei laske pariston jännitteen alenemisen myötä ennen kuin virta on täysin lopussa. Siksi
RETKI marraskuu 2009
47
KUVA PHILIPS. Virrankulutuksella on väliä, jos ei halua täyttää taskujaan varaparistoilla. Lähes kaikista valaisimista löytyy täyden tehon lisäksi erilaisia himmennysvaihtoehtoja ja vilkkutoimintoja
Päinvastaisiakin esimerkkejä on. Petzlin valaisimissa puhutaan vaan superledeistä ja Black Diamond käyttää DoublePowerledejä. varustekatsaus
litteä teholedikomponentti kiinnitetään ensin lämpöä tehokkaasti siirtävään välikappaleeseen, joka jälleen kiinnitetään jäähdyttävään materiaaliin, esimerkiksi valaisimen alumiiniseen runkoon. Käsivalaisimen pakkasessa jäähtynyt alumiinirunko voi aiheuttaa paljaaseen käteen jopa paleltuman.
Onko valmistajalla väliä?
Nykyisin tuotteen brändinimi ei välttämättä kerro paljoakaan siitä, miten ja missä kyseinen tuote on valmistettu. Lähes kaikki valaisimet ovat vähintään roiskevesitiiviitä, koska teholedit vaativat tasokkaan sää-
Käsivalaisimet
Nimi Malli Maahantuoja Hinta Paristot Paino Polttimo Täysteho Käyttöaika Kantama Keilan säätö Tehon säätö Fenix TK40 Delotec Oy 149,95 8 x AA 284 g 1 x Cree MC-E 630 lumenia 150 tuntia 300 metriä ei 4 tasoa, 4 vilkkua Gerber Cornea Fiskars Brands Finland Oy 39,90 2 x AA 142 g 1 x LED 18 lumenia 7 tuntia 70 metriä on ei ilmoitettu Led Lenser P7 Nordic Trail Oy 69,50 4 x AAA 192 g 1 x Cree 170 lumenia 120 tuntia ei ilmoitettu on 3 tasoa Maglite Mini Maglite LED Vandernet Oy 34,95 2 x AA 68 g 1 x Luxeon Rebel ei ilmoitettu 50 tuntia ei ilmoitettu on 2 tasoa, 2 vilkkua Princeton Tec Amp 5.0 Normark Suomi Oy 49 4 x AA 213 g 1 x Maxbright 3 x Ultrabright 65 lumenia 160 tuntia 80 metriä ei 2 tasoa UK 4 AA eLed Zoom Nordic Trail Oy 74 4 x AA 172 g 1 x LED 40 lumenia 10,5 tuntia ei ilmoitettu on 2 tasoa
Otsavalaisimet
Nimi Malli Maahantuoja Hinta Paristot Paino Polttimo Black Diamond Sprinter Greendoor Oy noin 100 akku 100 g 1 x DoublePower punainen vilkkuledi niskassa Täysteho Käyttöaika Kantama Keilan säätö Tehon säätö 68 lumenia 64 tuntia 50 metriä ei 2 tasoa ja vilkku 225 lumenia 210 tuntia 120 metriä ei 4 tasoa ja 3 vilkkua on portaaton 10030 % 140 lumenia 75 tuntia Fenix HP10 Delotec Oy 59,95 4 x AA 117 g 1 x Cree Q5 Led Lenser H7R Nordic Trail Oy 74,90 3 x AAA tai Ni-MH-akut 120 g 1 x Cree Petzl Tikka Plus 2 Vandernet Oy 49,95 3 x AAA 83 g 1 x superled 1 x punainen led 50 lumenia 130 tuntia 35 metriä ei 2 tasoa, vilkku Princeton Tec Remix Normark Suomi Oy 59 3 x AAA 83 g 1 x Maxbright 3 x Ultrabright 45 lumenia 200 tuntia 45 metriä ei 4 tasoa ja vilkku Silva Alpha Fiskars Brands Finland Oy 330440 2,24,4 Ah akku 183 g 3xLuxeon K2 TFFC 540 lumenia 24 tuntia 150 metriä ei 4 tasoa
48
RETKI marraskuu 2009. Siksi monet valaisinmerkit kertovat avoimesti, minkä yrityksen ledejä heidän valaisimissaan käytetään. Periaate on sama kuin tietokoneiden prosessorien jäähdyttämisessä. Talviretkellä lämpö ei ole ongelma, mutta silloin taas paristokotelon pitää olla hyvin eristetty pakkasen vaikutuksilta. Muun muassa Maglite haluaa valmistaa tuotteensa omassa tehtaassaan Kaliforniassa alusta loppuun mahdollisimman pitkälle itse. Valaisimen tärkein komponentti on valoa tuottava ledi. Tämä nimeämistapa tietysti antaa mahdollisuuden vaihtaa leditoimittajaa markkinatilanteen mukaan. Jos lämmönhallinta on toteutettu huonosti, voi valoteho pudota nopeasti jopa puoleen valmistajan ilmoituksesta. Monet menestyneimmistä yrityksistä eivät todellisuudessa valmista itse enää mitään. Ledin lisäksi on tarkasteltava muita käytettävyystekijöitä. Samalla komponentin elinikä lyhenee. Tunnetuimpia ovat amerikkalainen
Cree, korealainen Seoul Semiconductor sekä Philips-konserniin kuuluva Lumileds, jonka ledejä myydään Luxeon-tuotemerkillä. Jotkut valmistajat taas jättävät tietoisesti ledimerkin kertomatta. Tärkeämmäksi on tullut alihankintaketjujen ohjaaminen ja tuotteistaminen. Princeton Tec puolestaan käyttää ihan tavallisia Luxeonin Rebel-ledejä ja viiden millin ledejä, mutta kutsuu niitä mahtipontisesti Maxbright- ja Ultrabright -termeillä
Ikävä tosiasia on, että nyt ostettu valaisin on muutaman vuoden kuluttua jo vanhanaikainen. 1019 ja su 1.11. Kotelo on pystyttävä avaamaan ja sulkemaan helposti vaativissakin sääolosuhteissa. Taskulamppua ei ehkä tarvittaisi lainkaan, jos hansikkaan saisi hehkumaan kättä heiluttamalla.
·
RETKI marraskuu 2009
49. Pohjoismaiden suurimmat talviurheilumessut
30.10.1.11.2009
Helsingin Messukeskus
ys ha Eläm sta puu i . talv apsille l
! tuus issa Uu hall a
30.10.1.11.2009 Helsingin Messukeskus
Avoinna: pe 30.10. Retkeilijän apuna saatetaan tulevaisuudessa nähdä vaikkapa itsevalaisevia vaatteita, jotka saavat virtansa liike-energiasta. OLED:ia voidaan käyttää myös taipuvissa pinnoissa. Jännittävintä on seurata orgaaniseen aineeseen perustuvien OLED-paneelien kehitystä. Tutustumme tulokkaaseen tarkemmin
seuraavassa numerossa. Tuotekehityksen odotetaan myös tuovan ratkaisuja teholedien huonoon värintoistoon. Maglite tuo joulumarkkinoille hämmästyttävän uutuusvalaisimen, jonka toimintoja ohjataan liiketunnistimen avulla. Petzl on onnistunut viimeistelemään tuotteisiinsa myös hyvän laatuvaikutelman sen lisäksi, että laajasta värivalikoimasta löytyy lamppu joka kuosiin. Silva on puolestaan luvannut tuoda kevättalvella markkinoille otsalamppuja, joissa osa ledeistä on suunnattu lähes kulkijan jalkoihin. 1220, la 31.10. Tämä auttaa näkemään yhtä aikaa lähelle ja kauas päätä tai valaisinta kääntämättä. Jo nyt tiedetään, että sinisävyisellä valolla on piristäviä vaikutuksia. Valkoinen valo saadaan aikaan pinnoittamalla sinisiä ledejä fluoresoivalla loisteaineella, joka muuttaa osan säteilystä kellertäväksi, jotta silmä aistisi valon valkoisena. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että käyttöpainikkeet ovat kulutuskestäviä mutta jäykkiä. Nykyisten puolijohteiden sinertävä valo on herättänyt kysymyksiä valaistuksessa lisääntyvien ledien terveysvaikutuksista. Tehokaskaan ledi pakattuna halvalta tuntuvaan muoviin ei herätä luottamusta.
Ledien tulevaisuus
Koska lediteknologia kehittyy hurjaa vauhtia, kalvaa ostajan mieltä aina epävarmuus siitä, mitä tuotekehitys tuo tullessaan. Silvan Alphan 540 lumenia jakaantuu kolmen ledin ansiosta laajemmalle alueelle ja antaa paremman yleisnäkymän metsän tapahtumiin.
suojauksen. Pisimmän käyttöiän ostokselleen saa valitsemalla tuotteen malliston kehittyneimmästä kärkikastista. OLED:in avulla kokonainen ikkuna voisi olla valaisin, joka alkaa hehkua illan pimentyessä. 1017 Liput: aikuiset 13 ¤, lapset 9 ¤, ryhmät 9 ¤ /hlö, perhe 28 ¤, kokoaikalippu 20 ¤ / 14 ¤ Samalla lipulla myös
Fenixin TK40 leiskauttaa synkkään metsään 630 lumenia valoa, mutta suurin valomäärä rajoittuu pistemäiselle alueelle. Paristokotelon suunnittelulla on merkitystä erityisesti otsavalaisimissa, joissa painon pitää jakautua tasaisesti
varustekatsaus
Fenix TK40
Hinta: 149,95
Käsivalaisimet>>>
Gerber Cornea
Hinta: 39,90
KIINALAISVALMISTAJAN lampussa on tekemisen meininkiä.
Kahdeksan pariston vuoksi painoa kertyy aivan liikaa, mutta silti lyhdyn haluaa ottaa retkelle mukaan. Yrityksen isä Tony Maglica ei pitänyt varhaisia ledejä riittävän laadukkaina brändilleen. Kytkin on napakka, mutta repussa virta kytkeytyy turhan helposti päälle itsestään.
VEITSIEN valmistajana tunnettu Gerber tuli valaisinmarkkinoille vuonna 2004. Cornea on perusvalaisin, jossa ei ole mitään ylimääräistä. 630 lumenia ei jätä pulaan missään tilanteessa, jos virta vain riittää. Valaisimen päätä liu´utetaan eteen tai taakse, ja valokeila muuttuu portaattomasti yleisvalosta kohdevaloksi. Nyt Maglite on palannut pelikentälle uusilla ledivaloillaan. Valaisimen liittimet on valmistettu kullasta. Valaisimeen käyvät myös akut ja litiumparistot, jotka tuovat potkua kylmillä keleillä. Talvella lampun kolhuilta suojaava kumipäällyste on paljaalle kädelle alumiinia miellyttävämpi.
ja äärioloissa viihtyville suunnatun mallistonsa lediaikaan ja vesitiiviistä neljän AA-pariston mallista on nyt saatavilla lediversio. Oregonilainen tuote valmistetaan amerikkalaisella kansallistunteella, vaikka yritys on kuulunut suomalaiseen Fiskarskonserniin parikymmentä vuotta. Valokeilan leveyttä voi säätää.
50
RETKI marraskuu 2009. Otsavalaisin mallistosta edelleen puuttuu.
Princeton Tec Amp 5.0
Hinta: 49
UK 4AA eLed Zoom
Hinta: 74
UNDERWATER Kinetics on päivittänyt sukeltajille
YHDEN Luxeonin teholedin ja kolmen Nichian valmistaman 5 millin ledin yhdistelmällä etsitään kompromissia valon määrän ja virrankulutuksen välille. Se saattoi olla strateginen virhe, sillä kuluttajat kiinnostuivat heikkotehoisistakin ledilampuista. Kestävät ja vesitiiviit koteloinnit ovat yrityksen erityisalaa, joten tämänkin lampun runko on tukevanoloista muovia. Sisarmalleista tehoja löytyy enemmän.
Led Lenser P7
Hinta: 69,50
Maglite Mini Maglite LED
Hinta: 34,95
OREGONILAISEN perheyrityksen Coastin valaisimessa on kätevä
valokeilan pikasäätö. Isompaa tehoa kaipaavan valinta on X21, joka tuottaa seitsemällä ledillä huimat 950 lumenia.
MAGLITE oli pitkään se ainut oikea valaisin, kunnes lediteknologia käänsi markkinat kilpailijoiden eduksi. Valokuvio pysyy koko ajan tasaisen kirkkaana. Maksimitehoa kannattaakin käyttää säästeliäästi
Lisäksi lampussa on pariston varaustilan merkkivalo, joka syttyy, kun virtaa on jäljellä enää 10 %. Hinta määräytyy valitun akun koon mukaan.
RETKI marraskuu 2009
51. Linssi on aitoa lasia. Otsapannan solki on tarkoitettu apuvälineeksi paristokotelon avaamiseen, mutta ilman ohjetta tätä ominaisuutta ei osaa käyttää.
ALPHA sopii parhaiten vauhtilajien harrastajille, sillä se valaisee laajan alueen suurella teholla. Lamppu on ladattava, joten se sopii hyvin päivittäiseen käyttöön.
jo myyntipakkauksesta. Kevyt otsalamppu antaa riittävästi valoa nopeaan etenemiseen ja niskassa vilkkuva punainen ledi auttaa muita tielläliikkujia havaitsemaan kuntoilijan helpommin. Paristokotelo lukitaan jämäkästi kahdella ruuvilla.
Led Lenser H7R
Hinta: 74,90
Petzl Tikka Plus2
Hinta: 49,95
H7R on ominaisuuksiltaan hämmästyttävän monipuolinen. Muovikuorisen valaisimen asentosäätö on hyvin jämäkkä, joten vahingossa valaisupään asento ei ainakaan muutu. Ylikuumenemissuojaus palauttaa lampun turbomoodista pienemmälle teholle kolmen minuutin käytön jälkeen. Valaisimen nohevasta varustesalkusta löytyy oma kiinnike myös kypärälle. Erillinen punainen ledi auttaa säilyttämään hämäränäön. Muotitietoinen retkeilijä löytää herkullisesta värivalikoimasta vaatetukseensa sopivan valaisimen. 100
Fenix HP10
Hinta: 59,95
FENIXIN ensimmäinen otsavalaisin on tukevaa tekoa, mikä näkyy BLACK DIAMOND tuo marraskuussa kauppoihin erityisesti juok-
sijoille suunnitellun valaisimen. Valaisinpää on alumiinia, joka kuumenee käytössä nopeasti. Alumiinisen valaisupään voi kiinnittää mukana tulevalla lisäosalla maastopyörän tankoon, jonka jälkeen harrastus saa aivan uusia ulottuvuuksia. R-mallissa käytetään ensisijaisesti ladattavia akkuja, mutta jos lataaminen ei ole mahdollista, voi lampussa käyttää myös tavallisia AAA-kokoisia paristoja.
PETZLIN uudistuneessa Tikka-mallistossa muovikotelon laatuvaikutelma on hyvä ja paristoihin pääsee käsiksi huomattavasti edeltäjiään helpommin. Keilan säätö on onnistuttu toteuttamaan niin, että valokuvion laatu ei kuitenkaan heikkene. Valaisimen tehon ja valokeilan laajuuden portaattomien säätöjen ansiosta lamppu muuntautuu tehokkaasti erilaisiin tarpeisiin. Se ei tahdo aueta millään. Otsavalaisimet>>>
Black Diamond Sprinter
Hinta: n. Juoksijan otsapanta on tukeva, mutta paksu virtakaapeli ei tahdo millään pysyä pois tieltä. Valaisimelle on useita sisarmalleja, joihin kannattaa tutustua ennen lopullista valintaa.
Princeton Tec Remix
Hinta: 59
Silva Alpha
Hinta: 330440
PRINCETON Tecin uutuus Remix on nimensä mukaisesti hybridi,
joka valaisee joko yhdellä teholedillä enemmän tai kolmella viiden millin ledillä pidempään. Virtakytkimen vieressä on toinen kytkin valaisutilojen vaihtamista varten
Jopa 85 % Metsähallituksen tuloista saadaan vuosittain metsätaloudesta. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden hoito sekä erävalvonta. puheenaihe
T E K ST I M I K K O H I E TA K U VAT J O E L A H O L A
METSÄHALLITUS
haluaa erityisyhtiön retkeilijät viraston
VALTION LIIKELAITOSTEN PURKAMINEN ON PAKOTTANUT POHTIMAAN, KUINKA VALTION MAITA JA VESIÄ TULISI JATKOSSA HALLINNOIDA. Nyt toimintoja järjestellään uudelleen, sillä valtioneuvosto on päättänyt lakkauttaa valtion liikelaitokset. Nyt luontoväki on noussut asian suppean valmistelun vuoksi takajaloilleen ja valtion metsistä on sukeutunut oksainen kiistakapula. VALTIONEUVOSTON TALOUSPOLIITTISEN MINISTERIVALIOKUNNAN ODOTETAAN OTTAVAN KIISTAAN KANTAA VIELÄ TÄMÄN VUODEN PUOLELLA, VAIKKA OHJAAVILLA MINISTERIÖILLÄ EI OLE ASIASTA YHTEISTÄ NÄKEMYSTÄ. METSÄHALLITUS JA LUONTOVÄKI OVAT TAVOITTEINEEN SAMASSA VENEESSÄ, MUTTA SOUTAVAT ERI SUUNTIIN. Sen tehtävänä on hoitaa ja hallita valtion omistamia maa- ja vesialueita, joita on yhteensä yli 12 miljoonaa hehtaaria. Metsähallituslain uudistamista on pohtinut viisihenkinen virkamiestyöryhmä, koska valtiovarainministeriössä yhtiömuodon reivaaminen katsottiin lähinnä tekniseksi muutokseksi. Euroopan komissio katsoo niiden olevan kilpailulainsäädännön vastaisia, koska niiden on käytännössä mahdotonta ajautua konkurssiin. Metsähallitus harjoittaa sekä itse että tytäryhtiöidensä kautta myös liiketoimintaa, kuten kämppien vuokrausta ja kiinteistökauppaa. 52
etsähallitus on valtion liikelaitos. Valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta ehti jo syyskuussa puoltaa ilmailulaitos Finavian ja varustamoliikelaitos Finstashipin muuttamista osakeyhtiöiksi. Kainuun maakuntahallitus ehti jo vaatia koko lain valmistelun keskeyttämistä, koska sen mukaan eri tahoja ei ole kuultu riittävästi.
M
Suuria näkemyseroja
Lähes varmaa on, että nykyisen Metsähallituksen pohjalta syntyy muutaman vuoden kuluessa Yleisradion kaltainen
RETKI marraskuu 2009. Luontopalvelut-yksikön hoitamia julkisia hallintotehtäviä varten Metsähallitus saa rahoitusta valtion budjettivaroista
Jo nyt on päätetty, että valtion maat ja vedet jäävät joka tapauksessa valtion suoraan omistukseen eikä jokamiehenoikeuksiin tai lappilaisten vapaaseen metsästysoikeuteen puututa. Metsähallituksessa pelkoa pidetään turhana. Uhkana olisi kansallispuistojen muuttuminen maksullisiksi. Metsähallitus kannattaa virallisesti vahvaa erityisyhtiötä, joka säilyttäisi mahdollisimman pitkälle nykyisen organisaatiorakenteensa. Näkemyserot onkin eräällä tavalla sisäänrakennettu Metsähallituksen organisaatioon eikä niitä yritetä peitellä. Tämä ei kuitenkaan koske metsästys- ja kalastusasioita, sillä niistä vastaava erätalouspäällikkö on suoraan maa- ja metsätalousministeriön alainen ja niin ollen riippumaton sekä luontopalvelujohtajasta että pääjohtajasta. Ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
·
RETKI marraskuu 2009
53. Samalle kannalle asettuvat Metsähallituksen henkilöstöjärjestöjen edustajat. Eri tahojen välillä on suuria näkemyseroja siitä, mikä elimien suhteen tulisi olla. Viestintäjohtaja
Juha Mäkinen tyrmää ajatuksen maksullisista kansallispuistoista täysin epärealistisena. Erityisyhtiöön siirrettäisiin pelkät liiketoiminnot. Tilanne selittyy osittain sillä, että luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen on toiminnassaan riippumaton Metsähallituksen pääjohtajasta, sillä hänet nimittää suoraan valtioneuvosto ja luonnonsuojeluasioissa yksikkö hakee muutoinkin ohjauksensa ympäristöministeriöstä. valtion erityisyhtiö siis valtion omistama osakeyhtiö, jolla on erityisiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Lopullisen päätöksen tulevasta hallintomallista tekee eduskunta arviolta ensi vuoden loppupuolella.
Järjestöt huolestuneita tulevaisuudesta
Monet luontojärjestöt ovat ottaneet kantaa laajan viraston puolesta. Nyt väittely on siirtynyt poliittiselle tasolle ja tulevina viikkoina nähdään,
Vaikka Metsähallituksen tehtäviä hoitaisi jatkossa liikelaitoksen sijaan valtion omistama erityisyhtiö, ei maiden, vesien ja kämppien omistus muuttuisi. Metsähallituksen viestintäjohtaja Juha Mäkinen myöntää, että luontopalveluiden ja Metsähallituksen muun johdon välillä on ollut organisaation sisäistä kitkaa. Retkeilijää kiinnostaa, miten eri hallintomallit vaikuttavat kansalaisten mahdollisuuksiin nauttia yhteisestä kansallisomaisuudestamme. Ympäristöministeriössä näkemys on toinen. Koska vain viisi prosenttia luontopalveluiden toiminnasta pitää sisällään julkisen vallan käyttöä, ei rinnalla toimivan viraston tarvitsisi olla kovinkaan suuri. Maksujen valvonta olisi käytännössä mahdotonta. Suomalaisten yhteinen omaisuus pidetään jatkossa suoraan valtion taseessa.
kuinka ministerit Paula Lehtomäki ja Sirkka-Liisa Anttila organisaatiokysymyksen ratkaisevat. Tämä johtaisi Suomen Ladun arvion mukaan virkistyskäytön taloudellisten resurssien pienentymiseen jopa viidenneksellä. "Laajaan erityisyhtiöön pohjautuva malli pitää parhaiten koossa Metsähallitus-kokonaisuuden sekä yhteisen osaamispohjan ja kulttuurin" , pääjohtaja Jyrki Kangas toteaa. Suomen Latu on huolissaan muutosten vaikutuksista neljään miljoonaan vuosittaiseen virkistyskäyntiin valtion metsissä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa ohjauksensa myös rahoittamiinsa virkistyspalveluihin sekä Metsähallituksen liiketoimintoihin. Esitys uudesta hallintomallista valmistunee lähiviikkoina, minkä jälkeen se julkaistaan verkossa ja sitä voivat kommentoida kaikki halukkaat. Toistaiseksi tietoa ei ole ollut riittävästi tarjolla. Siellä toivotaan mahdollisimman laaja-alaista virastoa, joka voisi rakentua nykyisen luontopalvelut-yksikön pohjalta. Yhdistyksen mukaan erityisyhtiö ei voisi saada EU-projektirahoitusta tai työllistämistukea eikä se voisi hyödyntää vankityövoimaa. Metsähallituksessa näin suuria uhkia ei nähdä, vaikka luontopalvelujen budjettirahoitusta ei olekaan kyetty kasvattamaan samassa tahdissa käyttöasteen lisääntymisen kanssa. Jyrkimpiä sanankäänteitä on esittänyt Suomen luonnonsuojeluliitto, jonka puheenjohtaja Risto Sulkava epäili juuri Suomen Luonto -lehdessä, että valtion maita ollaan nyt luovuttamassa bisnesmiehille. Sen rinnalle on kaavailtu virastoa, joka huolehtisi asioista, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Tämä malli jakaisi käytännössä Metsähallituksen kahtia, sillä luontopalveluissa työskentelee noin 550 henkilöä.
Metsähallitus palvelee kahta isäntää
Metsähallituksen luontopalvelut-yksikkö on mukana taistelussa laajan viraston puolesta. Luontopalvelut on ennenkin kyennyt ajamaan Metsähallituksen sisällä omaa linjaansa ympäristöministeriön tukemana. 15 liikelaitosvuoden jälkeen paluuta virastoksi ei moni haikaile
Se tarjoaa eteläsuomalaisittain erittäin hyvät vaellusmaastot. "Toisaalta kysyntäkin on tuolla ehkä hieman alhaisempaa kuin muualla."
Etelässä kysyntää vuokramökeille
Villi Pohjola on pyrkinyt levittäytymään perinteisiltä valtion mailta muuallekin. T E K ST I J U H A N I K A R V O N E N K U VAT J O E L A H O L A
lisää vuokramökkiensä määrää
VILLILLÄ POHJOLALLA ON NYKYISIN VUOKRATTAVANAAN SATOJA JOKO OMIA TAI SEN VÄLITETTÄVIKSI ANNETTUJA YKSITYISTEN OMISTAMIA MÖKKEJÄ. ,
54
RETKI marraskuu 2009. On jokaisen etu, että mökit saadaan käyttöön" ker, too Villin Pohjolan palvelupäällikkö Risto Jäntti.
Villi Pohjola
Kaikki Villin Pohjolan kohteet voi varata netin kautta, mikä on hieman lisännyt kysyntää. "Metsähallituksella on merkittävästi maata vasta Viitasaarelta ja Saarijärveltä ylöspäin. POHJOIS-KARJALA JA SAVO OVAT UUSIA ALUEVALTAUKSIA.
etsähallituksen maksullisista luontomatkailupalveluista vastaavalla Villillä Pohjolalla on koko maassa 450 vuokrakämppää, joista noin 200 on välitysmökkejä. Suomessa on paljon käyttämätöntä mökkikapasiteettia. "Varsinkin yksityisten mökkien tarjonta on viime vuosina kasvanut. Omistajat viettävät mökeillään muutaman viikon vuodessa, mutta muuten ne voivat olla täysin tyhjillään. Pielisen länsipuolella mökeille on ollut viime vuosina kasvavaa kysyntää. , Länsirannikko on mökkivuokrauksessa vajavaisinta aluetta, omia tai välitysmökkejä on muuta maata vähemmän. Mökkiverkostoa on kuitenkin laajennettava etelässä valtion maiden ulkopuolelle" tarkentaa Jäntti. Saamme niitä välitettäväksemme aika paljon, esimerkiksi kuluvana vuonna niitä on tarjottu meille satakunta. Eräs syistä on valtion maiden vähyys eteläisessä Suomessa. "Nyt mökeistä yli 60 prosenttia varataan netin kautta."
M
Verkostoa ei kasvateta rakentamalla
Jäntin mukaan Villi Pohjola ei nykyisin laajenna mökkiverkostoaan ensisijaisesti rakentamalla uusia, vaan ostamalla mökkejä yksityisiltä tai ottamalla niitä välitykseen. Etelässä on joitakin kohteita, joista Hämeenlinnan Evo on ehkä merkittävin. Savossa on paikoin hyvin kysyttyjä mökkejä, esimerkiksi Rautalammilla yhteen välitykses-
sämme vuoden olleeseen mökkiin on jo 17 varausta" kertoo Jäntti. He ovat saaneet runsaasti mökkejä välitykseensä erityisesti Kuopion ja Joensuun väliseltä alueelta, muun muassa Juankoskelta ja Tuusniemeltä. "Metsähallituksella on Itä-Suomessa ollut perinteisesti aika vähän maata. Se pyrkii kasvattamaan verkostoa muun muassa itäiseen Suomeen, jonne retkeilijät ovat kämppiä kaivanneet
"Useimmat mökit mahtuvat 60100 euron vuorokausihintaan. "Hirsi kestää satoja vuosia hoidettuna. "Nykyisin sama asiakas voi vuodenajasta riippuen haluta erilaisen mökin. Varsinkin erämaamökit ovat syksyisin varattuja, jolloin niihin majoittuu runsaasti metsästäjiä. Autiotupia käyttävät lähinnä raskaan sarjan retkeilijät, joiden määrä on melko vakio."
Muutamalla kävyllä saa miltei luksusta
Mökkien hintataso on pidetty vuosia melko samassa tasossa. Villin Pohjolan vuokrakämppätarjonnasta löytyy sopiva kohde niin lapsiperheille kuin isoille ryhmillekin. Elokuun puolivälistä syyskuun toiselle viikolle on hiljaista, jolloin mökin saa vuokratuksi miltei mistä tahansa. , Villi Pohjola on luokitellut epävirallisesti mökkinsä käpyluvun mukaan, jossa viisi käpyä edustaa luksusta ja yhden kävyn mökissä selviää erähenkisyydellä. Koloveden Mäntysalon saaressa on myös tilava vuokrakämppä vesiretkeilijöille." Maksuttomia autiotupia on Metsähallituksella lähinnä Kainuussa ja sen pohjoispuolella. "Pohjois-Karjalan ja Sydän-Savon mökeistä joitakin on Ruunaan alueella sekä Nilsiän Tahkovuoren seudulla, joilla on hyvät vaellusmahdollisuudet. Elokuussa koulujen alkaessa on hiljaisempaa. Perille pääsee huomattavasti nopeammin, luonto on jylhää ja maakunnissa on runsaasti hyviä vaelluskohteita, joilla on mahdollisuus kymmenien kilometrien vaelluksiin." Jäntin mukaan retkeilykulttuuri on muuttunut. Nyt tuo suunnittelu on jäänyt vähemmälle ja ihmiset tekevät vuodessa useita lyhyitä retkeilymatkoja. Neitikoskella ja Kylmäluomassa vaeltaa vuosittain 40 000 ihmistä. Jäntti arvioi, ettei retkeilijä enää välttämättä pyri maantieteellisesti mahdollisimman kauas. Niiden määrää Villi Pohjola
Ilkivaltaa ei esiinny
Jäntin isännöimällä alueella Itä-Suomessa ja Kainuussa on noin 150 vuokramökkiä. Myös yksityisten omistuksessa olevat, välityksessämme olevat mökit ovat samaa tasoa. Kesällä halutaan viettää perheen kanssa lomaa hyvin varustetussa mökissä helposti saavutettavien ulkoilualueiden lähellä, syksyllä jotkut perheenjäsenet haluavat painua korpeen vaatimattomuuden keskelle ehkä metsästysharrastuksen takia."
ei ole lisäämässä ja olemassa olevat ovat Jäntin mukaan hyväkuntoisia. Mökkien vuokraajista hänellä on vain hyvää sanottavaa. Viikon saa viettää kuuden vuorokauden hinnalla. Useamman kävyn mökkien varustus riittää vaativillekin kuluttajille, muun muassa retkeileville lapsiperheille. Kylmäluoma on enemmän leirintäaluetyyppinen majapaikka" Risto Jäntti selventää. Matkan osuus kotoa mökille on noussut entistä tärkeämmäksi kriteeriksi mökin valinnassa."
Kainuu pitänyt suosionsa
Useimmat mökit sijaitsevat retkeilyalueilla tai niiden läheisyydessä osin myös kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden sisällä. Toisaalta Savo tarjoaa erinomaiset vesiretkeilymahdollisuudet, koska seudulla on kaksi kansallispuistoa, Kolovesi ja Linnansaari" , kehuu Jäntti. Hossa on alueista monipuolisin: siellä myös liikuntarajoitteiset on otettu huomioon ja esimerkiksi kalastuspaikkoja on runsaasti. , Hossassa on parikymmentä kämppää, joihin mahtuu keskimäärin puolentusinaa ihmistä. Alueella on 440 hengen mökkien lisäksi autiotupia. Vuorokausihinta on useimmin noin 70 euroa 46 hengen mökistä. "Suosituimmat retkeilyalueet ovat olleet jo pitkään Kainuussa Hossassa. Osa on kuitenkin alkanut etsiä uusia kohteita hieman lähempää Kainuusta ja Savosta. Täysin varustellun lomamökin vastakohtana perinteinen savottakämppä ei tarjoa sen paremmin juoksevaa vettä kuin sähköäkään, mikä tekee niistä houkuttelevia kohteita muun muassa partiolaisryhmille.
KUVA MIKKO HIETA
Yhdeksi syyksi vuokramökkien kysynnän kasvulle hän näkee ihmisten muuttuneet loma- ja retkeilytottumukset. "Ennen vuodessa tehtiin yksi pitkä kunnon retki, johon kului puoli lomaa ja talvella harrastettiin retken suunnittelua. "Suosituimmat luokat ovat loppujen lopuksi 23 kävyn mökit. Läheskään kaikki retkeilijät eivät edellytä mökiltä täyttä varustusta, sähköstäkin ovat monet valmiit tinkimään." Yhdestä asiasta ei Villi Pohjola ole kuitenkaan mökkien varustuksessa tinkinyt: sauna löytyy jokaisesta mökistä.
Metsästysaikoina vilkkainta
Mökkivuokrauksessa on selvä sykli. Emme ole markkinoiden kallein mökkivuokraaja, mutta emme toisaalta se halvinkaan" Jäntti arvioi. "Muutamassa tapauksessa omistajat ovat ilmoittaneet, että vuokraajien mukana on jotakin hävinnyt tai vuokraajat ovat jotakin rikkoneet ilmoittamatta siitä."
·
RETKI marraskuu 2009
55. "Ilkivaltaa ei ole esiintynyt ja mökit on siivottu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvään kuntoon. "Lappi on toki säilyttänyt lumonsa ja osa retkeilijöistä matkaa aina sinne. Määrä on todella vähän, kun ajatellaan, että joka kohteessa vierailee vuodessa kymmeniä ryhmiä." Välitysmökeistä on Jäntin korviin kantautunut hyvin vähän valituksia. Itä-Suomen mökkien vuokrauksessa näkyy erityisesti karhunmetsästys. Metsäkanalintujen metsästyksen alku näkyy varausten lisääntymisenä, ja metsästyskautta jatkuu lokakuulle, minkä jälkeen varausten määrä putoaa. "Niissä on kymmenien kilometrin pituiset vesireitit ja puistoissa voi yöpyä merkityillä paikoilla. Keväällä uusi sesonki alkaa etelän koulujen hiihtolomista ja vilkkainta on jälleen keskikesällä ja syyskuussa, jolloin pienriistan metsästys alkaa. Lähetämme epäsiistiksi jääneestä mökistä laskun vuokraajille jälkikäteen, mutta vuosittain laskuja joudutaan laittamaan postiin vain muutamia. Niiden alueiden mökit on syytä varata jopa puoli vuotta etukäteen, mikäli haluaa viettää varaustuvassa aikaa juuri tiettynä ajankohtana. Esimerkiksi Savon kohteisiin on etelästä alle kolmasosan matka siitä, mitä on Lapin kohteisiin
Yksityiskohtia en juuri malta miettiä, mutta matkalla ehtii suunnitella lisää. Päätän käydä ainakin katsomassa, miltä märkä ja pimeä tunturissa näyttävät. Retkeni edetessä kohtaan joka päivä kaikenlaisia pieniä yllätyksiä ja alan vähitellen uskoa, että vaelluskeikka rospuuttoaikaan on sittenkin hiukan omanlaisensa juttu. kotimaanmatka
T E K ST I J A K U VAT T I I N A R I I KO N E N
Rospuuttoretriitti ruuhkareitillä
LOPPUSYKSYN ROSPUUTTOKAUSI ON MONEN MIELESTÄ TYLSÄÄ AIKAA. VÄLLYJEN ALLA EI KUITENKAAN KANNATA VÄIJYÄ, SILLÄ LOPPUSYKSYN ROSPUUTTOKAUSI ON OIVAA AIKAA RETKEILYYN JA VAELTAMISEEN.
telä-Suomessa syksy on jatkunut märkänä ja masentavan pimeänä jo usean viikon ajan. KAIKEN LISÄKSI ON PIMEÄÄ JA USEIN VIELÄ MÄRKÄÄ JA KURAISTAKIN. Silti Lappi kutsuu, kun lokakuussa kohdalleni osuu yllättävä pidempi vapaa. Lähtö on taas kerran melko pikainen kamat nopeasti reppuun ja mukaan sylillinen karttoja. Ajomatkan edetessä matkakohteeksi valikoituu Ounastunturien seutu, jonka avarista maisemista erityisesti pidän. KESÄ MUKAVINE VAELLUSKELEINEEN ON JO MENNYT, RUSKARETKISESONKIKIN JÄÄNYT JO TAAKSE JA TALVEN HIIHTOKELEJÄ JOUTUU VIELÄ ODOTTELEMAAN. Vaellukseni ajankohta myöhäissyksyllä on eri kuin mihin olen tottunut. Sade ja kura vievät päivälläkin kaiken valon eikä uloskaan juuri tee mieli. Myöhäissyksyisen Lapinreissun suunnitteluun on ehkä syytä käyttää aikaa hiukan enemmän kuin ne itselleni normaalit kolme minuuttia.
E
56
RETKI marraskuu 2009. Parhaina retkeilyaikoina Ounastunturien alue on HettaPallas-reitin vuoksi melko kansoitettu, mutta arvelen, että nyt lokakuun jälkipuoliskolla sinnekin saattaisi sekaan mahtua
Huomaan, että Niitselysjoen ylittävä köysivene on juuri edellisenä päivänä nostettu talviteloille, joten en pääse kämpälle. Maalintujen metsästysaika on nyt parhaimmillaan ja siksi metsästäjiä on liikkeellä.
·
K A R TA
T
Syksy ja talvi kohtaavat. Lunta vastassa
Valoisalla ehdin ajaa Kuusamon korkeudelle asti. Vesistöiden ylityksissä on oltava varovainen, veden lisäksi myös ilma on kylmä.
Tämähän on aivan upea aika vaeltaa!
Viimeiset sata kilometriä pohjoiseen saan ajella kieli keskellä suuta, sillä allani on kesärenkaat ja tiellä on lunta. Kaivan rinkasta lämpimimmät varavaatteet päälleni jo heti alkumatkasta.
Verhot avautuvat
Väittävät, että Pallaksen suunnalla pitää kulkea melkein jonossa, mutta nyt tunturi on tyhjä: ketään ei näy missään. Suunnittelen yöpyväni Oulangan kansallispuiston syrjäisellä Kerojärven kämpällä. Epäilen, ettei sielläkään ketään ole tähän aikaan syksystä, keskellä viikkoa ja vesisateella. Montellin maja kuitenkin löytyy. Lisäksi pakkassumu peittää taivaanrannan. Lumiker-
RETKI marraskuu 2009
57. Olen jo nyt myyty rospuuttokauden retkeilystä tämähän on aivan upea aika vaeltaa! Hyppään ripeästi kenkiini ja kiiruhdan ulos, mutta lähes kymmenen asteen pakkanen ja tunturista puhaltava tuima vastatuuli saavat minut kääntymään ympäri heti nurkan takana. Maastoon lähden Vuontisjärveltä, mistä pääsee mahdollisimman nopeasti suoraan tunturiin. Näkymä on aivan uskomaton monen pimeän viikon jälkeen. Onneksi en sentään jää jumiin toiselle puolelle jokea, joten saatan palata takaisin ja lampsia liukasta juurakkopolkua pitkin Ristikallion kämpälle. Ilta on juuri pimenemässä, mutta polkua näkee kulkea hämärässäkin. Ei olekaan, mutta yömyöhällä tupaan ilmestyy kuusihenkinen miesseurue. Avotunturiin päästessäni on jo pimeää eikä tunturissa polku erotu lumen alta. Aamun valjettua kurkistan ulos ja lähes sokaistun, sillä minua tervehtii uusi hohtava lumi, kirkkaan sininen taivas ja tunturin reunaa nouseva aurinko. Se on idyllinen pikkutupa, mutta nyt kylmä ja vetoinen. Kotona leppeässä syyssäässä talvirenkaat eivät edes käväisseet mielessä, mutta täällä on tuiskuttanut ihan kunnolla. Lisäksi liiteri on aivan tyhjä, sillä alueen kiivas ruskasesonki on juuri takana ja polttopuut siksi lopussa
Hetken päästä sama toistuu: verhot kiinni ja taas verhot auki.
Luonto on muovannut hämmästyttäviä korukiviä Saroaivin maisemaan.
Jäänsekainen vesi ei houkuttele kahlaamaan, mutta yli on päästävä.
Rospuuttoretkellä on varauduttava erilaisiin keleihin. kotimaanmatka
ros tasoittaa maastoa ja karkeassa lumessa kenkäkin pitää hyvin, joten kulkeminen on helppoa. Sumupilvi on tullut niin äkisti, etten edes ehdi ymmärtää, mistä se siihen oikein on pudonnut. Huipulta avautuu joka ilmansuuntaan huikea maisema, joka on yhtä valon juhlaa. Istahdan hetkeksi kivenlohkareen tuulensuojaan harmittelemaan näkymien katoamista, mutta samalla hetkellä pilvi jo häipyy ja taas maisema avautuu sata kilometriä suuntaansa. Aluksi kipuan Lumikeron laelle. Ennen kuin ehdin kaivaa kamerani esille, on maisema jo kadonnut ja paksu valkoinen pumpuli peittänyt kaiken. Samana päivänä voi vaeltaa vihreitä kanervikkoja ja lumisia polkuja.
58
RETKI marraskuu 2009. Nyt voisi hyvillä mielin kulkea polkujen ulkopuolellakin, kun lumi suojaa kasvillisuutta kulumiselta
Hetken katselemme toisiamme äimistyneitä, mutta taitavat porotkin todeta, ettei yksinäinen tarpoja varmaankaan ole vaarallinen. Pahakurun ympäristössä, merkityiltä reiteiltä sivussa on paljon koluttavaa: pieniä yksityiskohtia, jotka maastoltaan poikkeavat muun kansallispuiston yleisilmeestä. Olisi tuhlausta lämmittää moista "hotellia" ja ehkä vielä saunaakin vain itseään varten, joten jatkan matkaani vielä illan hämärtyessä. Pahakurun reunalla seisoo yksinäinen tupa, joka on Hannukurun hienouksille vastakohtana karun yksinkertainen, mutta omasta mielestäni kuitenkin kiva ja kotoisa. Syksy on ollut kiireinen ja reissuun lähtö pikainen, mutta nyt on koko pitkä ilta aikaa rauhoittua. Otsalamppu on toki mukanani, mutta kuljen polkua pitkin ilman valoa, sillä nyt on hyvä mahdollisuus harjoitella pimeässä kulkemista ilman lamppua. Myöhemmin aamupuuroa lusikoidessa ihailen ikkunasta koko ajan muuttuvaa maisemaa. Keittelen siistissä autiotuvassa myöhäisen lounaan. Kevättalven ja kesän vaelluksillani valoisat illat vetävät aina vaan eteenpäin, joten lopulta leiriytyessä onkin sitten jo myöhä. Mörköjä ei kuitenkaan kannata pelätä, varsinkaan jos on reissussa yksin. Aurinko nousee kirkkaan keltaisen sumuverhon takaa ja kultaa maiseman, mutta taas sumu saapuu ja hetken kuluttua maisema on tasaisen harmaata höttöä. On kuin katselisi elokuvaa, valot ja värit vaihtelevat jatkuvasti.
Luonnon elokuvassa
Tältä reissulta en ollut lähtenyt hakemaan mitään kuntoa koettelevia saavutuksia enkä syystelttailun asketismia. Olen tyytyväinen, että vaellussauva on vakiintunut perusvarusteisiini, joten nytkin se on enempiä miettimättä lähtenyt mukaani. Sesonkiaikoina Hannukurussa on menoa ja meininkiä, kun lukuisten retkeilijöiden lisäksi paikkaa kansoittavat rippikoululaiset ja muut ryhmät. Jyrkkään rinteeseen jäätynyt valumavesi tekee kulkemisen hankalaksi, kivet ja juurakot ovat todella liukkaita. Olen suunnitellut pitäväni pienen evästauon kurun pohjalla olevalla purolla, mutta vasta hieman ennen paikalle saapumista muistuu mieleeni, että lokakuussa purotkin ovat pohjoisessa tietysti jäässä, ainakin kun sattuu tällainen pakkasjakso. Ruuhkakin on suhteellista, sillä nyt lokakuussa jopa Hannukurun "leirikeskus" on autio ja tyhjä, mitä en tietenkään pane pahakseni. Loppusyksyn reissuilla pitkät ja pimeät illat eivät ole haitta vaan etu, nyt on aikaa rauhoittua, olla vaan ja ihmetellä. Pilven hälvetessä aivan edessäni on pieni porotokka. Tupaantuloaskareet tehtyäni asetun aloilleni ja sytytän kynttilöitä: nyt al-
RETKI marraskuu 2009
59. Huurteiset pitkospuut vaativat hiukan enemmän keskittymistä, mutta toisaalta ilman lamppua tähdet ja nouseva kuu pääsevät oikeuksiinsa.
Leppoisan illan ainekset: kynttiläillallinen, tupakirjan lukemista ja reitinsuunnittelua kartan äärellä.
Verhot kiinni ja taas verhot auki.
kaa oma retriittini. Illansuussa saavun Hannukuruun. Haluan nauttia hiljaisesta rauhasta sekä hemmotella itseäni helpolla ja leppoisalla tupaelämällä, johon myöhäinen syksy antaa hyvän tilaisuuden. Leppoisasta olosta nautiskellen kömmin vielä takaisin makuupussiini. Alkuilta vierähtää lukemalla koko vieraskirja läpi ja meneehän siinä samalla useampi kuksallinen kahviakin. Tunturista laskeudun polkua pitkin Suaskuruun. Aamun valjetessa ulkona on taianomainen tunnelma
kotimaanmatka
Jo edellisellä reissullani haikailin käydä Ruototunturilla, mutta silloin en sitten sateessa viitsinyt lähteä rämpimään märkien jänkien poikki. Maasto on sekä märkää että upottavaa, joten jyrkkään ylämäkeen kulkeminen alkaa tuntua raskaalta. Huipulla aikani maisemia ihailtuani laskeudun Sioskurun autio- ja varaustuvalle, joka on yksi HettaPallas-reitin suosituimpia yöpymispaikkoja. Lisäksi koulujen syysloma tarkoittaa myös sitä, että koulubussit eivät tällä viikolla liikennöikään, mikä samalla karsii omia reittivaihtoehtojani. Puolitaipaleen metsänvartijantila keskellä ei-mitään on vaikuttava näky: hämärästä metsästä ilmestyy avoin pihakenttä, sen ympärillä jokirantaan laskevat niityt ja niiden keskellä vanha torppa piharakennuksineen. Lokakuussa vedet ovat jo hyytävän kylmiä, rannat usein jäässä ja ainakin kivet liukkaita, joten kahlaamisia on syytä välttää. Ihmettelen, miten seitsemän opiskelijanuorta on tähän aikaan liikkeellä, kunnes valkenee: koulujen syyslomaviikko on alkanut. Lopulta törmään keskellä metsää yksinäiseen kilometritolppaankin. Polkua en silti löydä, joten lähden sitten suuntaamaan jyrkkää rinnettä ylös kohti Outakankielistä. Nousen Tallakasrovan
·
60
RETKI marraskuu 2009. Aikoinaan kansallispuiston valvontatupana toimineelle Rautuojan kämpälle saapuminen on aina yhtä hauskaa arpapeliä, se kun on mukavasti piilotettu puronrantatöyrään taakse. Iltaohjelmassa on jälleen kynttiläillallinen: leppoisaa ruuanlaittelua, kämppäkirjan lueskelua ja muuten vaan kynttilänliekin tuijottelua. Vähitellen saan itseni liikkeelle märkään metsään etsimään vanhalla kartallani olevaa Sieppijärven polkua. Nyt jängät ovat pinnasta kohmeessa tässä vuodenajassahan on kaikenlaisia etuja! Sumussakin on nyt helppo kulkea pelkällä kompassisuunnalla, kun jäätyneet mättäät kestävät loikkia suoraan yli. Outtakan takainen kulmakunta on rauhallista seutua, vaikka nyt ei ruuhkasta ole riesaa muuallakaan. Jängät ovat sulaneet ja lisäksi rinteillä virtaa vuolaita puroja, kun edellisten päivien lumi on alkanut sulaa. Kostean päivän ja raskaahkon taapertamisen jälkeen on mieltä lämmittävää löytää sisältä valmiiksi pilkotut polttopuut ja kiehiset. Olen tullut muutamaksi päiväksi katsomaan myöhäissyksyn rospuuttoaikaa, mutta löytänytkin kokonaan uuden vuodenajan, alati vaihtelevan murrosjakson, jolloin syksy ja talvi tekevät vaihtokauppaa. Sytytän tulen kamiinaan, ripustan kamppeeni orrelle kuivumaan ja kamiinan päälle kuivamuonat turpoamaan. Löydänkin muutaman puun kylkeen lyödyn yksittäisen merkkipilkan ja parit jänkään maatuneet pitkospuun pätkät. Kun pimeä tulee jo illansuussa, on rospuuttoajan vaellusten herkkua puuhastella kämpällä kaikessa rauhassa.
Opiskelen vanhan Poromies-lehden kannesta kanteen.
Yhtenä reittivaihtoehtona on palata tien varteen, ensin Ounasjärven yli venekuljetuksella ja sieltä sitten bussilla takaisin autolle. Keli muuttuu välillä vesisateeksi, joka tekee jäätyneen maan todella liukkaaksi. Kokemani vaihtelevat sää- ja valo-olot sekä lähes kulkijoista tyhjä kansallispuisto ja rauhaisan tunnelmalliset illat eivät laske minua otteestaan. Käväisen myös Puolitaipaleen vanhalla metsänvartijantuvalla. Seuraavana päivänä on vuorossa taas upea aurinkoinen pakkaspäivä. Kylällä olen suunnitellut kruunaavani vaellusreissuni kunnon ravintola-aterialla. Lähden oikomaan metsän läpi kohti jokea ja silta löytyykin. Sade lotisee ulkona ja tiputtelee hiukan sisäänkin, joten on hyvä syy nukkua ylipitkät yöunet ja kuitata kiireisen kesän univelkoja. Tuvan kaapista löytyy lisäksi jonkun rinkankeventäjän jättämä riisipaketti, joka hyvällä omalla tunnolla siirtyy omaan reppuuni. Nyt ei ketään näy mailla eikä halmeilla ja iso tupa on kylmillään, joten pidän vain ruokatauon ja mietin jatkosuunnitelmaa. Se alkaa olla yhä harvinaisempaa herkkua, kuten tälläkin retkellä olen tullut muilla kämpillä toteamaan. Sen jälkeen vuorossa on kasvoja piiskaava jääkiteinen vastatuuli, joka uhkaa kääntyä oikeaksi talvimyrskyksi. Toiset ovat käännelleet kellojaan, mutta minä olen siirtänyt koko oman ajatusmaailmani kesästä talveen.
Matkan venytystä
Aamulla taivas on kirkas ja ilma kuivunut pikkupakkaseksi, joten rauhallisten aamutoimien jälkeen heitän vähitellen repun selkääni ja suuntaan taipaleelle. Tien varteen nälkäisenä palatessani on vielä kaiveltava auto lumen alta, raaputettava umpijäiset ikkunat puhtaaksi ja houkuteltava menopeli käyntiin. Matka voi jatkua ja suunta kääntyy nyt pohjoiseen, josta taas omia mutkiani itään ja länteen risteillen vähitellen takaisin etelän suuntaan.
Kynttiläillallinen yhdelle
Aamukahvilla on aikaa istuskella ja aamulehtenä opiskelen vanhan Poromies-lehden kannesta kanteen. Jälleen löytyy tyhjä tupa ja oma rauha. Ruokapaikka ei kuitenkaan ole auki ja ohikulkijoille asiaa ihmeteltyäni saan vastauksen: "Sekö siula vielä on kello kesäajasa?" Olen ollut niin tehokkaasti irti arjesta, ettei ole edes käynyt mielessä, että tunturissa ollessani on siirrytty talviaikaan. Kulmakunta on tuttua, mutta haeskelen taas itselleni uuden kulkureitin. Ruuanlaittoa suunnitellessani ovesta alkaa työntyä sisään porukkaa aikamoisella ryminällä. Tuntuu syksyiseltä: sateentihkuinen ilma hämärtää päivän ja haittaa suunnistamistakin. Saan tehokkaan pikakertauksen siitä, mitä tarkoittaa rinnesuo. Rautuojan idyllinen pikkukämppä ja sen kaunis ympäristö ikimäntyineen vetävät minut sinne kerta toisensa jälkeen. Teen repustani inventaarion: ruokapuoli alkaa olla jo turhan vähissä, olenhan lähtenyt tunturiin vain hiukan piipahtamaan ja nyt on jo viides vaelluspäivä meneillään. Ounasjärvi on kuitenkin jo jäätymässä ja taksiveneet kuulemma nostettu talviteloille tuollaisetkin yksityiskohdat pitäisi jatkossa muistaa selvittää ajoissa. Vaellukseni venyy yhteensä yhdeksänpäiväiseksi. Poromiehiltä olen kuullut entisen puistonvartijan todenneen, että tupa on rakennettu kunnolla piiloon, jotta on saatu olla rauhassa ylimääräisiltä vierailta. Loma alkaa lähestyä loppuaan ja eväät ovat jo aivan lopussa, joten pois on lähdettävä vaikka mieli tekisi jatkaa. Tähän asti olen nauttinut hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, joten siten suunnittelen jatkavanikin. Huurteinen ja alkaneen vesisateen kastelema silta on niin liukas, että joudun ylittämään sen nelivedolla konttaamalla. Laskeskelen, että hillitysti syömällä saisin venytettyä eväitäni vielä muutamaksi päiväksi. Ruototunturin huipulla tuulee vimmatusti, mutta sieltä on hyvä katsella reitille jatkoa. Tupa löytyy, mutta sateesta ja sulamisvesistä vuolaan Rautuojan ylittäminen liukasta puunrankaa pitkin on aikamoista trapetsitaiteilua: pienikin harha-askel tietäisi uimareissua. Aiemmilta reissuiltani muistelen, että edessä olevan Siosjoen yli johtaisi silta, vaikka karttani ei sillasta tiedäkään. Ensimmäiseksi lämmittelen itseni pitämällä kunnon puutalkoot. kangasta Rautuvaaran länsirinteelle ja jatkan siitä Rautujärven rantaan, josta edelleen Välivaaran laelle
Turvallisuussyistä ei kokeneen konkarinkaan kannata silloin suunnata erämaihin yksin. Purojen ylityksissäkin vaellussauva on ehdottoman tarpeellinen, lähes jäiseen veteen mulahtaminen on aivan turha riski. Ensilumen tultua polkujen ulkopuolella kulkeminen ei kuluta maastoa niin pahasti kuin kesällä, sillä jo vähäinenkin lumikerros suojaa kasvillisuutta kulumiselta. Kahluut ja muut vesistönylitykset voivat olla hankalia, purot saattavat tulvia tai rannat olla jäässä, mutta jäät eivät vielä kanna. Jäätynyttä jänkää pitkin pääsee silloin paikkoihin, jotka kesämaan aikaan ovat upottavan märkiä. Rospuuttoajan vaellusta suunnitellessa on syytä muistaa muutakin kuin vain sääolosuhteet. Muutaman pakkaspäivän jälkeen suot kantavat kävellä. Tukevat jalkineet ja vaellussauva pelastavat liukkailla keleillä, mutta tarkkana on silti oltava. Pahin kelirikkoaika ei ole helppo kokeneellekaan kulkijalle, vaikka olosuhteiden aiheuttamat hankaluudet voikin ottaa haasteena. Ennen kaikkea se, että kerrankin on aikaa vain olla ja rauhoittua. Reittisuunnittelusta huolimatta voi kuitenkin joutua kulkemaan pimeässä, joten varustaudu kunnon otsalampulla ja varaa mukaan riittävästi paristoja. Ero saattaa yllättää kesävaelluksiin tottuneen: Enontekiöllä päivänpituus on elokuun alussa noin 20 tuntia, mutta lokakuun lopulla enää 8 tuntia, josta siitäkin pari tuntia on hämärää. Lyhenevässä päivässä ja pitkissä pimeissä illoissa on myös omat hienoutensa. Louhikoihin tai jyrkkiin rinteisiin ei ole syytä lähteä terveydellään leikkimään, mikä on pidettävä mielessä jo reittisuunnitelmaa pohtiessa. Rospuuttoretkeily
riskejä ja riemua
uonnonrauhaa rakastava, hiljaisuudesta ja yksinäisyydestäkin nauttiva kulkija suuntaa syrjäiselle erämaalle. Koko reissun aikatauluissa on oltava pelivaraa yllättävien olosuhteiden varalta. Rajoitusalueilla ja muilla aroilla luontokohteilla pysytään tietysti poluilla ja pitkoksilla vuodenajasta ja kelistä riippumatta. Venekuljetukset, venelossit ja kevyet sillat ovat usein jo lokakuussa talviteloilla, vaikka etelässä vedet ovatkin vielä sulia. Kun muita kulkijoita ei tapaa päiväkausiin, saa oikeasti olla rauhassa ja omissa oloissaan. Liian pitkiä päivämatkoja ei kannata ahnehtia. Varsinkin yksinkulkijalle rospuuttoajan vaellus on täydellinen irtiotto arjesta. Jos asenne ja varusteet ovat kunnossa, ei rospuuttoaika ole kurjuutta kummempaa: se sopii aivan tavalliselle jokamiesvaeltajallekin. Lokakuussa retkeilykohteiden useimmat kesäpalvelut on jo suljettu talven ajaksi tai hiljaiseksi rospuuttoajaksi. Tapaturmatilanteissa on aina vaarana hypotermia, joten kaikkia turhia riskejä on vältettävä.
L
Rospuuttoajan kulkijalla on maastossa myös etuutensa, vuodenaika antaa uusia ulottuvuuksia reitinvalintaan. Kun sää häilyy patikka- ja hiihtokelin välimaastossa, helpottaa tulevaa reissua aikataulussa joustamisen lisäksi vaelluskohteen valinta. Liian tiukkaa aikataulua ei kannata tehdä sen paremmin matkustamiseen kuin maastoonkaan. Rospuuttoajan lyhyt valoisa aika vaatii vaelluksen reittisuunnitteluun malttia. Kun vielä pitää tekniset värkit suljettuina, pysyy tehokkaasti irti jatkuvasta uutistulvasta ja arkielämän aikatauluista. Saman olotilan pääsee pienemmässä mittakaavassa kokemaan eteläisessäkin Suomessa pimeimmän vuodenajan päivä- tai viikonloppuretkellä.
·
RETKI marraskuu 2009
61. Vaikka etelässä olisikin vielä leppeä syyssää, Lappiin lähtiessä talvisiin olosuhteisiin on syytä varautua jo lokakuun alkupuolella
Jos valaita ei näy, lupaa osa laivureista rahat takaisin. Lähes jokaisessa kolkassa Nova Scotian saarta on tarjolla valaan katselua. Rannikolla on myös erinomaiset mahdollisuudet melontaan ja alkuperäiskansojen historiaan tutustumiseen.
Seilaamme etsimään valaita Halifaxin edustalta Haligonian III:lla. Eniten erilaisia risteilyjä satamassa tuottaa Murphy´s, jonka matkoilla pääsee esimerkiksi tutustumaan historialliseen satamaan, syvänmerenkalastukseen, hinaajaristeilylle tai katsomaan valaita. Aatun Kolin erämessuilla täyttämä Retken lukijamatkan arvontakuponki oli tarttunut onnettaren näppeihin ja pian matka vei kohti Kanadaa.
Lukijamatkalla
KANADASSA
R
etkikumppanikseen Aatu valitsi kaverinsa Ville Martikaisen, jonka kanssa Kolille oli aikoinaan mopoiltu rankkasateessa Joensuusta saakka. Myös delfiinit ilahduttavat ajoittain risteilijöitä. Kolmen hengen miehistö hoitaa rutinoituneesti tehtävänsä ja risteilyemäntä Amber kuuluttaa lähes taukoamatta tarinaa
Valaita ja kaloja
Halifaxin kaupunki hengittää vahvasti raikasta meri-ilmaa. Muutaman tunnin matkan havaintosaaliiksi saamme pari hylkeen päätä sekä muutaman ravun kokemastamme merrasta. Idylliset satamarakennukset ja ulkoilmakahvilat kuhisevat turisteja ja paikallisia nautiskelijoita. Risteilyjen esittelijät eli sisäänheittäjät houkuttelevat veneilemään. Määränpäänä on Uuden Skotlannin eli Nova Scotian pieni provinssi Atlantin rannikolla Kanadassa, jonne on järjestetty aktiviteetteja poikien toiveiden mukaan. Aatun isä Tuomo lähti myös palkintomatkalle ikään kuin virallisena valvojana, koska pojat olivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä. lukijamatka
T E K ST I , K U VAT J A K A RTAT M A RTT I S J Ö H O L M
Miltä tuntuisi tulla valituksi yli neljänkymmenentuhannen vastaajan joukosta. Valaiden havainnointi on varmempaa saaren pohjoisosassa ainakin takuiden perusteella. Risteilyllä usein havaittavia lajeja ovat lahti- ja sillivalas, tonnikala, hylje ja kalasääski. Lajivalikoimaan on haluttu mukaan ainakin pyöräilyä ja kalastusta. Aatu Pesonen Joensuusta tietää tunteen. Nykyisin Myrphyn perustajan Gerald Murphyn laivastoon kuuluu jo kahdeksan alusta.
Bear Den Cafen edessä Tuomo, kahvilan isäntä, Aatu ja Ville.
62
RETKI marraskuu 2009
Iltapäiväksi luvattua aaltoa odotellessa pistäydymme evästämään kylän keskustan erikoiseen kahvilaan. Aatu ja Ville nauttivat risteilystä ja valaiden katselu käy oivallisesti palkintomatkan alkupalaksi.
Lainelautailua sormet kohmeessa
Itäinen rannikkoreitti vie Aatun ja Villen oppimaan kosteaa lainelautailua, josta lumilautailevat nuoret ovat innoissaan. Kahvilaruokala Bear Den Cafe on tönöttänyt paikallaan kymmeniä vuosia ja saanut vie-
1
2
·K A R TAT
3
4
1. Koilliseen kolkkaan ajetaan komean sillan kautta. Kahdesta kiinteästä toimipisteestä sekä liikkuvasta surffikuorma-autosta palvellaan enimmäkseen heinä-elokuun välisenä aikana. Koska olemme reissussa kesäkuussa, koulujen ja yliopistojen lomat eivät ole vielä alkaneet eikä merivesikään vielä lämminnyt. valaista, kaloista sekä näkemästämme Yhdysvaltojen laivaston tukikohdasta. Surffaus sujuu ilman Suomesta tuotuja varusteitakin, sillä surffausvälinevuokraan sisältyy hupullinen märkäpuku, neopreenirukkaset ja -tossut. Martinique-rannalla voi nähdä huilutyllin. Merenkulun museossa riittää katseltavaa. Caledoniassa on lauantaisin maalaismarkkinat.
RETKI marraskuu 2009
63. 2. Surffaussesonkiin on vielä aikaa, joten välineitä ja opetusta saa ilman etukäteisvarausta Happy Dudes Surf Emporiumista. 4. 3
"Eri ideoita vertailtiin ja Turusen Jounin kanssa
Kymijoen
66
RETKI marraskuu 2009
kohinaa. Irtautuminen Marjaniemen melojista tapahtui sulassa sovussa: esimerkiksi koskimelontakalusto siirtyi uuden seuran käyttöön. Lähinnä merimelojista koostuvassa, noin tuhannen jäsenen seurassa se koettiin liian suureksi haasteeksi. Jäsenet melovat pääosin Kymijoella ja Helsingin vanhankaupungin koskissa. "Koskimelonnasta kiinnostunut perusporukka on ollut olemassa jo 15 vuotta sitten, kun porukalla vuokrattiin mökkejä Kymijoen varrelta vuoden parin sopimuksella" kertoo Ollikainen. Seura julkaisee omaa tukilehteä, josta saadaan mainostuloja. Rahoitusmalli löytyi ja suunnittelussa päästiin etenemään. Hän on vastan, nut tukikohdan suunnittelusta. Tukikohdasta on tarkoitus saada jatkossa myös vuokratuloja.
K
Talkoilla kasaan
Keskuksen kokoa, vaatimuksia ja tietysti jäsenistön toiveita puntaroitiin. "Meillä on ollut vuosia yksi teräskontti perusleirinä, mutta kun parhaat vedet ovat aikaisin keväällä, tarvitaan melomisen mielekkää, seen harrastamiseen kunnon tukikohta" hän perustelee. Jotkut ovat käyneet myös melonnan mekassa Nepalin valtaisissa virroissa. Oman tukikohdan hanke eteni ripeästi. "Nostimme tukikohtatarpeen esille Marjaniemen melojissa 45 vuotta sitten koskijaoston toimesta. MITTAVA RAKENNUSPROJEKTI ON MYÖS OIVA ESIMERKKI SEUROILLE JA YHDISTYKSILLE TALKOOTYÖN ONNISTUMISEN MAHDOLLISUUKSISTA.
ohina - koskimelonta ry:n pelikenttänä ovat virtaavat kosket. "Kohina-koskimelontayhdistys perustettiin hyvässä yhteisymmärryksessä koskijaoksen irtauduttua Marjaniemen melojista, joka on enemmän meriseura" kertovat Jukka Ollikai, nen ja Jouni Turunen, jotka ovat rakennusprojektin kantavia voimia ja aktiivisia harrastajia. lajiesittely
T E K ST I J A K U VAT M I K KO N I K K I N E N
KOSKIMELONTASEURA KOHINAN ELOKUUSSA AVAAMA TUKIKOHTA KONTTI PARANTAA MELONTAHARRASTUSMAHDOLLISUUKSIA KYMIJOELLA. Koskijaostossamme oli noin , 60 jäsentä, joista noin puolet oli aktiiveja" kertoo rakennuttamisesta vastannut Turunen. Melontaseuran tukikohdan Kontin takana on koskimelojien ydinporukka suuremmasta seurasta. Seura on saanut projektiin EU-tukea, mutta myös omarahoitusosuutta tarvittiin. Kokemuksia virtaavasta vedestä haetaan usein myös Norjasta
"Olemme yhteistyössä kahden muun melontaseuran kanssa, joilla on käyttösopimus tukikohdasta vuokraa vastaan" Ollikainen , kertoo. , Toisin kävi, sillä nyt avatun rakennuksen terävä profiili kielii toisenlaisesta ideasta. "Ensin meinasimme pistää valmiita parakkielementtejä jonoon, jotta pääsisimme mahdollisimman halvalla" Ollikainen sanoo. Tukikohdan rakennustyöt aloitettiin keväällä 2008, ja takana on nyt noin 3 000 talkootyötuntia ja ripaus ammattimiesten tilaustyötäkin. Kontti mahdollistaa koskimelontakauden aloittamisen aikaisemmin ja lopettamisen myöhemmin. Petteri Kuuskoski taituroi virrassa kuin kotonaan.
ajomatkalla melomaan vietettiin monta suunnittelutuokiota" Ollikainen valot, taa. Tämä keskus
mahdollistaa tasokkaan harrastamisen ja myös toiminnan laajentamisen" hahmot, telee Ollikainen kokonaisuutta.
Omaan käyttöön
Tällä hetkellä Kontti on varattu kesäkuukausien ajaksi seuran harrastajien käyttöön, mutta ajatuksissa on vuokrata sitä halukkaille esimerkiksi kokousten tai tapahtumien järjestämiseen. "Onhan meilläkin lainaa tässä omarahoitusosuudessa, mutta toisaalta meillä on olemassa suunnitelma sen takaisinmaksamiseksi. Kymijoki vahvistaa asemaansa Etelä-Suomen virtaavan veden keskuksena Kontin valmistumisen myötä. Seuran vankka melontaosaaminen yhdistettynä jatkuvaan kurssitoimintaan sekä alueelle vakiintunut ohjelmapalvelutoiminta ja kalastusmatkailu tekevät siitä houkuttelevan kohteen vain reilun tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. "Lähes 90-prosenttisesti teimme tämän kuitenkin itse" , Ollikainen summaa ja samalla kiittelee aktiivista talkooporukkaa. "Kustannuspuolella olemme joutuneet pitämään tarkkaa lukua ja siinä on toisaalta auttanut se, että joukossamme on monia asiantuntijoita, joiden avulla olemme päässeet säästämään." Rakennushankkeen budjetti lähentelee 150 000 euroa, mikä on harrastustukikohdasta melko mittava summa. Toisaalta Kohinan hankkeen voisi kuvitella antavan uskoa muiden vastaavanlaisten harrasta-
japorukoiden tai seurojen omien hankkeiden toteuttamiseksi. Tavoitteena oli rakentaa tukikohta, mikä parantaisi harrastusmahdollisuuksia, mutta myös tehdä se kustannustehokkaasti. Sen vuoksi hän on luvannut hoitaa lumityöt.
RETKI marraskuu 2009
67. Päätehtävänä Kontilla on koskimelonnan harrastaminen ja vasta sitten vuokraustoiminta ulkopuolisille. Käytännössä se tar-
Suunnittelija Ollikainen on ideoinut rakennuksen muodon niin, ettei lumi pysy katolla
Niistä löytyy sopivia niin lapsille kuin aikuisillekin.
Suoraan maasta nousevan jylhän katon muodon taustasta Ollikainen valottaa, että hän on lupautunut hoitamaan lumityöt. Tiloista löytyy hienoja yksityiskohtia. Pesutilojen laatoituksen toteutus on nokkela. "Peltikatot ovat myös osa maaseutumaisemaa" perustelee Ollikainen. , Muinaismuistoalueena suojellun koskenrantaharjun vieressä sijaitseva Kontti on Ollikaisen mukaan "mehevä paikka" . Puulämmitteinen sauna on avara ja tiloiltaan moderni. , Hän muistelee aikaa ennen uutta keskusta. Kymijoessa on monia vesivoimaloita ja ennen se oli tärkeä puutavaran kuljetusväylä. Konttia vuokrataan kokouksiin ja tilaisuuksiin ensisijaisesti talviaikaan. Klubissa on kalustus ja av-varustus kahdenkymmenen hengen kokouksille. Tukikohta sijaitsee maaseutumaisemassa peltoaukean ja muinaismuistoalueena suojellun koskenrantaharjun välissä lähellä Sittarännin koskea. Se on valmistunut kesän 2009 aikana. "Kymijoella on melottavaa koskissa niin aloittelijalle kuin konkarillekin" Jou, ni Turunen sanoo. Hän opastaa osallistumaan seuran kurssille, mikä on turvallisin tapa aloittaa koskimelontaharrastus. Hän asustelee lähitienoilla ja treenaa säännöllisesti joella. Rantaan on matkaa noin viisikymmentä metriä, joten koskimelojat eivät tarvitse tukikohdalleen suoranaisesti rantapaikkaa, sillä aika vietetään joella eikä rannalla.
KONTTI on Kohina - koskimelonta ry:n koskitukikohta ja toiminnan keskus Kotkassa Kymijoen Pernoonkoskilla. Kultaankoskien jälkeen Kymijoessa on useita haaroja, joista joki jakautuu läntiseen Hirvikoskenhaaraan ja
itäiseen Pernoonhaaraan. Joki alkaa Päijänteestä ja laskee Suomenlahteen viitenä suuhaarana. "Koskimelonta on sellainen laji, että jos siinä haluaa kehittyä, on treenattava säännöllisesti ja paljon" Kuuskoski sanoo. Lisätietoja: www.kohinaa.com www.kymijoki.fi www.visitkotka.fi www.kymifishing.fi
Ko
Toiminnallinen torppa
"Kontilla terassi on kesätoiminnan ydin" , Ollikainen sanoo. Koskimelonta, rafting ja kalastus ovat keskittyneet lähinnä Korian alapuoliseen jokialueeseen. Käymme Kuuskosken kanssa tutustumassa Pernoonkosken sittarännin paikkoihin, missä mies myllyttää näyttävästi. Nyt kontin , myötä melontakausi Kymijoella voi jatkua sopivan vesitilanteen myötä pitkälle syksyyn.
·
68
RETKI marraskuu 2009. Se ylläpitää koulutuksilla myös oman kouluttajajäsenistön pätevyyksiä ja taitoja. Kontissa on talvilämmin klubirakennus ja erilliset kalustovarastorakennukset, jotka ympäröivät suurta pihaterassia. lajiesittely
Kontti
Kymijoki on melonnan ohella aktiivinen matkailukohde. "Yhtään laattaa emme ole ostaneet vaan laatat ovat kaikki yksittäisiä mallilaattoja" Ollikainen kertoo erikoises, ta ratkaisusta, jonka parissa latojat ovat viettäneet paljon työaikaa. "Olihan se sellaista kylmässä puljaamista aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä" Kuuskoski sanoo. Merikontit on saatu lahjoituksena ja niihin varastoidaan seuran sekä jäsenten melontakalusto. Suomen freestylemelojien nokkamies Petteri Kuuskoski kehuu Kymijokea harjoituspaikkana. Osa kokonaisuutta oli Saimaa ja sen Kymijokeen yhdistävä Väliväylä, joka on retkimelojille soveltuva reitti. "Saunassa on erinomaiset löylyt ja pesutilat tuovatkin aikaiseen tai myöhempään melontakauteen aimo annoksen lisäpontta" Turunen pe, rustelee.
Joki monelle harrastajalle
Kymijoki on Kymijoen vesistön laskujoki Suomessa. Kohina järjestää noin kuusi kurssia vuodessa ja tavoitteena on suunnata ne nuorille, lapsille ja myös kokeneemmille melojille. Kymijoen kokonaispituus on suuhaarasta riippuen noin 180205 kilometriä. Kumilautta- ja kalastusyrittäjät toimivat lähinnä Korian alapuolisella alueella.
koittaa harrastamiseen muutamaa lisäkuukautta vuodessa. Korian, Myllykosken ja Inkeroisten taajamien alueella joki virtaa enimmäkseen peltomaisemassa. Jykevä patio kattaa koko talon joenpuoleisen sivun ja sitä reunustaa kolme säilytyskonttia. Keskivirtaamalla veden virtaus Pyhäjärvestä mereen kestää kolme vuorokautta. Kymijoen virtaama on yleensä suurin kevään lumensulamisjaksosta alkukesään. "Niiden päälle on tulossa lisää terassitilaa ja alatantereelle nuotiopaikkakin" rakennus, projektista vastannut Jouni Turunen selvittää. Hän , on majaillut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa melomassa tietenkin. Koskimelontaseura Kohina on Suomen Kanoottiliiton jäsen. Seura järjestää lisäksi ohjaajaja opaskoulutusta. "Koski muuttuu jatkuvasti, tuossakin Sittarännissä on joku pulteri pyörähtänyt pohjalle, mikä on muuttanut virtaa" konkari näyttää. Ahvionkosken jälkeen seuraa alajuoksun ainoa asumaton alue. Nämä jokihaarat jakaantuvat edelleen viiteen mereen laskevaan suuhaaraan. Ikkunoissa on pajunvitsoista punotut verhot. Avaran ja korkean avotilan kattoon on asennettu ripustuspisteet, jotka mahdollistavat köysitekniikoiden harjoittelemisen. Alueella on myös tukikohtaan kuulumaton laavu ja tulipaikat sekä näköalapaikka koskelle ja parkkipaikka. Kalustokonteissa on noin 15 koskipaattia varusteineen
Remixin valaisuetäisyys on jopa 45 metriä. V a ttaa ausiry a
Sa rok vuo
t ta o iekoittmin! r s
s! u A
Princeton Tec Remix
Princeton Tecin huippu-uutuus tuo valoa pimeyteen peräti 200 tunnin ajan. Kevyt Remix on iskunkestävä sekä vedenpitävä. , www.normark.
69. Paino vain 85g.
10 v. takuu
Valovoima 45 lm / 30 lm Lamput: Maxbright LED + 3 x 5 LED
Princeton Tec EOS
Valovoima: 50 lm, lamput: 1 x maxbright LED, toiminta-aika 121 h, paino 105 g, takuu 10 vuotta.
Princeton Tec Fuel
Valovoima: 35 lm, lamput: 3 x 5 mm Ultrabright LED, toiminta-aika 164 h, paino 78 g, takuu 10 vuotta.
RETKI marraskuu 2009 Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark
henkilö
T E K ST I M I K K O N I K K I N E N K U VAT T Y TT I L A N K I N E N
70
RETKI marraskuu 2009
Meno keskuksissa vaihtelee paljon maittain. Minusta Ranskan Alpit ovat kiehtova laskupaikka, missä kokonaisvaltaisuus ratkaisee. "Vaikka pakettimatkalla opastetaan, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lasketaan jonossa tai että opetetaan" hän sanoo. "Ranskassa ei juurikaan tanssita monot jalassa pöydillä afterskissä, kun taas Itävallassa meno on villimpää. "Hiihtomatkalla tarvitaan jatkuvasti ohjeistamista, neuvomista, vinkkaamista ja tulkkaustakin" Lankinen sanoo ja naurahtaa, että , "hanhiemon" rooli on tuttua ja että hänetkin on herätetty jopa keskellä yötä, kun avain ei ole sopinut oman hotellihuoneen lukkoon.
S
Pientä ja paikallista
Asiakasryhmistä Lankinen tunnistaa niin nautiskelijat kuin kovemmat tykittäjätkin. Oppaan työssä paikallistuntemus on kaiken jalusta. Siellä on loistavat mäet, ystävälliset ihmiset, maukas ruoka ja hyvät viinit" Lankinen sanoo. 71
RETKI marraskuu 2009. "Nykyään työskentelen paljon päätteellä toimistossa, joten kaipaan raikasta ulkoilmaa ja Alppien maisemia" herkistyy Lankinen kuvia selailles, saan muistelemaan menneitä. Esimerkiksi Morzinessa ei ole ketjujen hotelleja vaan pieniä viihtyisiä, usein perheiden tai suvun omistamia ja ylläpitämiä hotelleja. , Hän on viettänyt lukuisat talvet vuodesta 1993 lähtien Ranskan Alpeilla tai niiden välittömässä läheisyydessä, näistä viisi talvea hiihto-oppaan unelma-ammatissa. Rinnealueen tunteva opas mahdollistaa laskettelunautinnon ilman rinnekartan selausta tai lounaspaikan etsintää" sanoo Lankinen. Ennen hiihto-oppaat olivat lähes poikkeuksetta nimenomaan lasketteluun panostaneita oppaita, mutta nykyään monet valmismatkajärjestäjät käyttävät ympärivuotisia henkilöitä myös hiihto-oppaina. ,
Hiihto-oppaana Ranskassa
MONELLA ULKOILMAIHMISELLÄ SIINTÄÄ HAAVE HARRASTUKSEEN LIITTYVÄSTÄ TYÖSTÄ. Olenkin monesti sanonut, että hotelleissa kannattaa käyttäytyä kuin kotonaan. , Hän ei välttämättä osaa kokemuksestaan huolimatta suoranaisesti suositella tai vertailla hiihtokohteita. Toisaalta hiihtoreissussa kannattaa ottaa oppi , oppaalta, joka tuntee muun muassa alueen monipuoliset rin-
teet mutkineen ja haasteineen, herkullisimmat ruokapaikat, paikalliset tavat ja sääennusteet. uomalaiset matkanjärjestäjät ovat palkanneet jo vuosien ajan innokkaita laskettelijoita opastamaan talvikausien ajaksi Euroopan hiihtokohteisiin. "Ryhmien hiihto-opastaminen Alpeilla perustuu paljolti siihen, että alueet ovat valtavan laajoja ja rinteitä on runsaasti. "Olen ehkä jäävi sanomaan, sillä olen tykästynyt ranskalaiseen kulttuuriin, elämänmenoon ja ihmisiin. Kyllä Ranskassakin mennään laskettelupäivän jälkeen käymään janojuomalle, joka saattaa venyä useamman aperitiivin nauttimiseen, ja toisaalta britit ovat tuoneet pubikulttuuria tehokkaasti kaikkiin alppikeskuksiin. Vaihtoehtoja on jokaiseen makuun ja mieltymykseen, sekä rinnealueiden että kylien suhteen. TOIMI EDELLYTTÄÄ HIIHTOTAITOJEN LISÄKSI MUUN MUASSA PAIKALLISTEN OLOJEN JA ALUEIDEN TUNTEMISTA SEKÄ HYVÄÄ KIELITAITOA. Lappeenrantalainen 42-vuotias Tytti Lankinen opasti useiden vuosien ajan Ranskassa. Suomessa et tapaa hotellinomistajaa, mutta Alppien pikkuhotelleissa tapaat usein koko perheen" hän kuvailee. HIIHTOOPASTAMINEN ON OLLUT YKSI SUOSITUIMMISTA TYÖTEHTÄVISTÄ JO VUOSIKAUSIEN AJAN. Näin ruokailujen ja jutustelujen ohella pääsee ketjuhotelleja paremmin käsiksi paikalliskulttuuriin
, Hiihto-oppaan työ vaatii talvikaudella kaiken ajan. "Se on oma ihana kotikyläni Ranskassa" hän sanoo hymyssä suin. "Olin paikallisella yritysmatkojen järjestäjällä pienen ajan töissä yhdellä kaudella, mutta muuten elätin itseni opastamalla. , Sittemmin hän on päätynyt työelämään Kouvolan seudun kuntayhtymän kautta Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle projektikoordinaattoriksi kansainvälisen tutkimushankerahoituksen pariin. En voinut kuvitellakaan, että jotain voisi mennä rikki" Lankinen muiste, lee. "UIAGM-opaskaverini Marc Deshayesin kanssa harjoittelimme jäätikkötaitoja Mer De Glacella, treenasimme Morzinessa ja teimme Italian puolella nousun Grand Paradisille neljään tonniin, mutta lopulta huonot sääolosuhteet estivät varsinaisen huiputusyrityksemme." Le Mont Blanc on siellä edelleen ja selvästi myös Lankisen tulevaisuuden haaveissa.
Kotikylä Ranskassa
Lankinen vietti oppaana Ranskan Alpeilla useita vuosia lähinnä Kolmen laakson alueella ja Morzinessa. Sinne haikaileva tarvitsee oppaakseen kokeneen ja sertifioidun vuoristo-oppaan. , Hän työskenteli sitä ennen Etelä-Ranskassa Rivieralla IT-alan yrityksessä. "Monet tulevat Alpeille tampattujen rinteiden perässä, vaikka olosuhteet mahdollistavat huomattavasti monipuolisemman, haastavamman ja uusia kokemuksia sekä taitoja kartuttavan lumilandian sekä rinteissä että rinteiden ulkopuolella. Kun firman ranskalainen tytäryritys pistettiin kiinni, hän ei halunnut palata takaisin Suomeen. , Monet suomalaiset haluavat kuitenkin laskea alppikohteessakin Suomessa totuttua sileää ja puhdasta kissanjälkeä. "Olin ollut aiemmin Morzinessa töissä ja tunsin paikan." Hän halusi pieneen kylään ja vuoret houkuttelivat. Polveni ovatkin kolmen eturistisideleikkauksen jäljiltä yhtä arpiset kuin jääkiekkoilijalla" Lankinen nauraa. Kesät menivät Suomessa alkuvuosina sairaslomalla polvioperaatioiden vuoksi. "Aloittaminen oli minulle helppoa, sillä osasin kieltä, tunsin paikan ja ison joukon kyläläisiä." Oppaaksi aikovien onkin syytä muistaa, että innon ja hiihtotaidon lisäksi oppaan on osattava sekä kieltä että tunnettava paikalliset olot.
Tytti työssään. Hyvällä tuurilla pääsee jopa pöllyttämään koskemattomia puuterimäkiä" Tytti täsmen, tää.
Polviongelmia hiihtämisestä
Laskeminen on vaatinut veronsa, sillä Tytti on kärsinyt polviongelmista. Sinnikäs nainen yritti kesällä 2008 nousta Mount Blancille ystävänsä Mappela Lehtosen kanssa. Lankinen pitää Alppien kesäisistä oloista jopa talvea enemmän, sillä silloin siellä on hänen mukaansa enemmän harrastusmahdollisuuksia ja luontokin on kauniimpi. "Ensimmäisen opaskauden päätteeksi loukkasin polveni paksussa kevätpuuterissa, sillä siteet olivat liian tiukalla ja polvi vääntyi, kun laskimme kaveriporukalla. Ajauduin sinne asumaan jo ennen ensimmäistä opaspestiäni" Lankinen kertoo. "Sain polveni hiihtokuntoon nippa nappa ennen Sunski-oppaiden Söldenin lumileiriä seuraavana syksynä. henkilö
Merkityillä rinteillä
Opas on laskupäivinä mukana siksi, että hän opastaa rinnealueilla tapahtuvaan hiihtoon. Toiselle polvelle kävi samalla tavalla, mutta onneksi sain lääkäriltä luvan tehdä talven opaskeikan ja eturistiside uusittiin vasta keväällä" Lankinen muistelee. Hiihdin toki itse pois, sillä minulle ei koskaan ollut sattunut mitään. Rankassa sellainen kantaa Guide de haute montagne -titteliä. Kun hän palasi Suomeen, hän tutkitutti vihoittelevan polvensa ja ortopedi taikoi uudet eturistisiteet katkenneiden tilalle. Suomalaiset matkanjärjestäjät eivät operoi oppaineen rinnealueiden ulkopuolella. Tuleva työmatka Nizzaan ilahduttaa. , "Siellä on vain noin 3 000 ympärivuotista asukasta, ei suuria ketjuhotelleja tai valtavia turistimääriä. "Tutustuin Elämysmatkoihin ja tarjouduin Halmeen Petelle töihin" Tytti , muistelee opasuransa alkua. Se on erittäin aito pieni kylä, kodikkaan viihtyisä ja idyllinen. Hiihtopäivä alkaa aikaisin aamulla ja venyy usein myös pitkään iltaan.
Opas tuntee olojen lisäksi myös paikalliset erikoisuudet niin ruokapöydässä kuin ulkoilussa. Polvi toimi hyvin ja innostuin ehkä liikaa ja vedin lipat. "Ranskassa ei hyväksytä ulkomaalaisia opastutkintoja, siellä tunnustetaan ainoastaan ranskalaisen UIAGM- järjestön IFMGA" Lankinen kertoo. Hän voi auttaa varusteiden vuokraamisessa ja vuoristopalveluiden ostossa.
72
RETKI marraskuu 2009
Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suotittuja. Devold-tuotteita
www.devold.no info@marinoutdoor.nu Puhelin 0400 710660
myydään johtavissa urheilu- ja vapaa-ajanliikkeissä.
Worn by Norwegians since1853
RETKI marraskuu 2009
73
HAVNEVIK AS
PHOTO: ARILD EIDSET H12826. Tärkeintä on, että käytät villakerrastoa, joka pitää sinut kuivana ja lämpimänä mukavalla
V I L L A K E R R A S T O T
tavalla - riippumatta aktiviteettitasosta. Ensimmäiset käyttäjämme olivat kalastajat, työläiset ja tutkimusmatkailijat, jotka joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, tuntureilla ja jäätiköillä. Villakerrastoja käyttivät sellaiset kuuluisuudet kuin Fridtjof Nansen, Roald Amundsen, Lincoln Ellsworth. Ulkoilun nautinto...
DEVOLD HISTORIA
Devold on valmistanut villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. Niitä suosivat yhtä lailla myös tämän päivän retkikunnat.
...on parhaimmillaan kun pukeudut oikein. Devold villakerrastoja on monenlaatuisia - mukautettuja sinun tarpeisiisi
"Maailman parhaat laskijat tulevat tänne kisaamaan", hän huomauttaa.
PIENESSÄ KOHTEESSA ON RIITTÄVÄSTI LUONNETTA MAAILMAN PARHAILLE VAPAALASKIJOILLE, JA SILTI SE ON OIVA PAIKKA ALOITTELEVALLE TAKAMAASTOJEN HIIHTOVAELTAJALLE. pohjola
T E K ST I A K S A N A K U R O L A K U VAT A N TT I K U R O L A
RIKSGRÄNSENIN
rajattomat maastot
Riksgränsenin tunturiopas ja hiihdonopettaja Jon Nilsson pitää laskettelun tuomasta vapauden tunteesta. NORJAN JA RUOTSIN RAJALLA SIJAITSEVA RIKSGRÄNSENIN HIIHTOKESKUS ON MYÖS LUMIJUMALIEN SUOSIOSSA.
74
RETKI marraskuu 2009. Kohdetta hän pitää erinomaisena, sillä siellä eivät haasteet lopu kesken
"Tämä on paras paikka maailmassa, tai ainakin Ruotsissa, harrastaa extremehiihtoa" opas hehkuttaa. Valtakunnan rajaa ei huomaa kuin kartalta. Kohde on hyvin monipuolinen ja täältä löytyy kaikenlaista touhuttavaa ympäri vuoden" Jon Nilsson kertoo. Luonnon muodot, kivet ja pudotukset ovat kuin mansikoita ja antavat kohteeseen luonnetta. Kaikkein eniten kiinnostusta herättää Kebnekaisen alue, joka sopii parhaiten extremelasketteluun, mutta pitkä välimatka tekee ainutlaatuisella alueella helihiihtämisestä kallista. Ihmiset ovat ystävällisiä, kaikkialla aistii kesän eikä päälle tarvitse pukea kuin shortsit, t-paidan ja laskettelulasit." Riksgränsenissä heli- ja offpiste-hiihto ovat hyvin suosittuja ja vuosittain asiakkaana on noin kaksituhatta opastettua ryhmää. Tosin siellä voi laskea tuhat korkeuserometriä kerralla, ja puolessa päivässä ehtii viidelle huipulle.
Takamaastoon
Riksgränsenissä on kolme erinomaista tunturia hiihtovaellukselle: Vassecohka, Vuoddasriida ja Nordalsfjell. Pienen korkeuseron nousee hetkessä ylös, mutta parhaimmillaan vertikaalia saattaa kerääntyä jopa 700 metriä. Riksgränsenin laskettelukeskuksessa maisemaa hallitsee kaksi suurta tunturia Vassecohka ja Vuoiddasriida, joiden keskellä keskus näyttää kutistuvan olemattomaksi. Nousu suositulle Nordalsfjell-tunturille 1 052 metrin korkeuteen tapahtuu alle puolessa tunnissa, joten sen ehtii laskemaan useaan otteeseen päivässä. Joskus nousu taittuu helposti valmista polkua pitkin, mutta avaamaton latu tarkoittaa useimmiten koskemattomia lumia tuntureiden seinämillä. Rajalinja kulkee myös hiihtokeskuksen rinteiden poikki, joten laskettelijat pujottelevat kahden maan välillä. "Mutta juhannuksena hiihto on kaikkein parasta. Hissi nousee alueen matalimmalle pyöreälakiselle tunturille ja sieltä maisemia saa katsella niska takakenossa. Koreat tunturit, vuonot ja kimalteleva meri näyttävät olevan aivan lähellä.
RETKI marraskuu 2009
75. Hiihtovaeltaja liikkuu sujuvasti niin Ruotsin kuin Norjan puolen tuntureilla. Hän on käynyt Riksgränsenissä laskettelemassa 14-vuotiaasta lähtien, ja nyt hän kuuluu niiden kahdenkymmenen hengen joukkoon, jotka asuvat Riksgränsenissä ympäri vuoden. Karttaan on tunturin nimeksi merkitty Gattercohka. , 22-vuotias mies työskentelee laskettelukeskuksessa tunturioppaana ja hiihdonopettajana. , Nilssonin laskukausi yltää marraskuusta kesä-heinäkuun puoleen väliin ja joskus pidempäänkin. Rajan toiselta puolelta löytyvät muun muassa Bjornfjellet, Naevertind ja Kopparfjellet.
Vuoden ympäri
"Riksgränsenissä voi tehdä ihan kaikkea. "Asiakkaanani on kaikentasoisia laskijoita aloittelijoista ekspertteihin." Helihiihto on yleistä ja edullista Riksgränsenin ympäristössä. Toukokuussa taas on hyvät säät ja kauniit maisemat. ·K A R TAT
A
uringon paistaessa Riksgränsenin ympäristö näyttää parhaat puolensa: lukuisat huiput ja luonnonrinteiden jyrkät profiilit pursuavat lumesta kuin kermakakku. Hissillä noustessa esiin ilmestyy Nordalsfjell, joka seisoo rajapyykkinä Ruotsin ja Norjan välissä. Opas suosittelee tulemaan paikalle helmikuussa tai maaliskuun alussa, jolloin alueella on vähän ihmisiä ja lumi on hyvää. Aloitteleva takamaastojen kulkija voi keskittyä lumiturvallisuuteen ja kurvailla loivia mäkiä kauniissa maisemissa. Herkuista voi nauttia sen mukaan, kun taidot kehittyvät. Tunturin huipulta aukeaa upeat maisemat aina Narvikiin asti
Pohjoisen tuntua antaa komea luonnonmuodostelma Lapin portti, joka jää pian matkailijan taakse. Alueella on pitkät perinteet hiihtovaelluskohteena, ja se on hyvä vaihtoehto Alpeille varsinkin aloittelevalle takamaastojen kulkijalle. Vaikka mäki on hissien ulottuvilla, on syytä kantaa mukanaan täyttä lumivyöryvarustusta.. Tosin pala omaleimaisuutta katosi hotellin peruskorjausten jälkeen. Riksgränsenin laskettelukeskus on perustettu jo vuonna 1903. Kevättalvesta jäällä on lukuisia pieniä koppeja suojaamassa pilkkijöitä. Reis, suun menee koko päivä ja liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Luonnon muodot tekevät laskettelusta mieluisan.
76
RETKI marraskuu 2009
KUVA AKSANA KUROLA
50-asteisia osuuksia eikä umpikujaan laskeminenkaan ole mahdotonta. Lasku on jyrkempää kuin missään Suomen rinteistä, joten ensikertalaisen kannattaa olla tarkkana, jottei joudu harhaan. pohjola
Pitkät perinteet
TIETOREPPU
RIKSGRÄNSEN
Väittää olevansa maailman pohjoisin laskettelu-
keskus.
Sijainti: Norrbotten, Ruotsi aivan Norjan
rajalla
Paikan päälle pääsee junalla tai bussilla.
Lentäen Kiirunaan.
Avoinna helmikuun puolesta välistä toukokuun
loppuun sekä juhannuksena. Nordalfjelliltä on useita laskulinjoja, joiden kuntoon lumiolosuhteet vaikuttavat. Lisätietoja Riksgränsenin laskettelukeskus www.stromma.se/sv/Riksgransen/ Katterjåkkin turistikeskus www.katterjokk.se/ Opastusta www.mountainguide.se/ Kirja Topptur, Narvik, Riksgränsen, Björkliden, Abisko; Mikael Af Ekenstam, Lars Thulin & Mikael Engblom, SG Zetterquist, Göteborg 2004.
Riksgränsenin keskuksessa huokuu historiallinen henki, jota ei helposti tavoita muissa laskettelukohteissa. Suuri hotelli, junarata ja rajaseudun pienet mökit antavat tunteen, että on saapunut johonkin erityiseen paikkaan. Autolla matkustettaessa Kiirunasta ajaa vielä reilu sata kilometriä Riksgränseniin. Tie seuraa pitkän matkaa Torniojärveä, joka on suuruudessaan dramaattinen. Talven väistyessä kesäksi jää
"Kaikista upein lasku on tunturista merelle. Riksgränsenissä pystyy saavuttamaan helposti mielenkiintoisia laskupaikkoja melko turvallisesti ja saamaan tuntumaa luonnonlumelle. Etelänpuoleinen lasku on mukavaa pitkää lojottelua, josta on kaikki äärimmäisyys kaukana. Nordalsfjelliltä lasketaan vuonon rantaan, josta matkaa jatketaan laivalla ja takaisin Riksgränseniin palataan junalla" Nilsson kehuu. Joissakin kallion väleissä voi olla jopa
Hissien ulottuvilta pääsee helposti rinteiden ulkopuolelle. Perinteisesti Riksgränseniin matkataan junalla, sillä autotie on kulkenut Kiirunan ja Narvikin väliä vasta 1980-luvun puolesta välistä lähtien. Paikan päällä pidetään jokakeväiset vapaalaskun PMkisat, joissa suomalaiset ovat päässeet pystisijoille
Tunnelmassa on tamisessa. KevätKopparfjelletille on helppo lähestyminen tä kohden mennessä päivät pitenevät ja nousu eikä laskukaan ole hullumpi. vauhdilla. Pehmeissä paikoissa laskeminen Riksgränsenissä rinteiden luonnonmuodot ja sieltä täältä pilkäy haastavaksi, sillä suksi haukkaa helposti jäiseen pintaan ja kottavat kivet ja kalliot helpottavat maaston hahmottamisessa uppoaa kuoren alla olevaan pehmeään sohjoon. ruttamaan jo lokakuulla. Silloin hiihtäjä saapuu tuu kermakakkuleivokseksi. aa vasta helmikuun hämärällä. pikkuhiljaa kahden suuren tunturin syleiRajavyöhykkeellä lunta alkaa tuplyyn. dot elävöittävät menoa. Laskunautinja tekevät paikasta mielenkiintoisen laskettavan, jossa muonosta ei ole kysymys, vaan auringon ylistyksestä. toissa, voi yömäki olla nautinnollinen taas kylpee valossa." Helihiihtoa voi harrastaa maaliskuulta kokemus. Lämpisema katoaa täydellisesti ja kaikki ympärillä on vain valkoista. Marraskuussa Vuoiddasriidan komeus sykähdytlumimyräkkä pitää kaiken valkoisena, tää. Linnut ovat lakanneet laulamasta. Tämän ansiosta huonollakin säällä voi Ihmiset ovat saapuneet huipulle termospulloineen ja eväinauttia laskettelusta hissin ulottuvilla. Ympäröivät tunturit ovat sijauresta, ja kerran tunturin laelle kauseimmiten vain pintapuolisesti lumen vuttua kannattaa jatkaa aina etelähuipiiskaamat. Auringon säteet eivät enää yllä laaksoon, ja vas, mutta huonolla säällä se on jotain aivan muuta. Päivän laskujen jälkeen on kesäkuulle. Yhä Abiskossa voi huolestuttaa luHienon lähestymisen tekee hiihtämettomuus, sillä kehutuista hangista ei mällä Katterjåkkista laakson pohjaa pitnäy jälkeäkään. pulle tai jopa Vuoiddasriidalle asti. Hiihtokausi jatkuu pitkälle keväätaivas värjäytyy punaiseksi ja luonto hilJon Nilssonia viehättää Riksgränsenissä seen ja vielä juhannuksenakin voi käydä jenee. Välillä maijännittäväksi käy, ehtiikö valo hyväillä laskijoita huipulla. jantaisin Riksgränsenin hissit aukeavat laskijoille, kun kello lyö Auringonpaisteella Riksgränsen ympäristöineen on kuin taikymmenen illalla. Tosin hotelli on kiinVaikka viihtyisi lähinnä takamaas"Vuodenajat ovat dramaattisen erilaisia: talvella on paljon lunta ja pimeää, kun kesä ni touko-kesäkuussa parin viikon ajan. myöten. jotain herkkää: pysähtymisen hetki, jolloin on aikaa keskittyä omiin ajatuksiinsa avarassa maisemassa.
Pyhätunturi
"Vassecohkan pitkä mäki on hyvin suosittu, se on ehkä Ruotsin suosituin hiihtovaelluskohde" Nilsson kertoo. Tällöin kontrasteja ei näy ja laskijan on vaikea tietää, meneekö Rinteessä ajetuissa kohdissa lasku sujuu melko hyvin, vaikkakin hän ylös vai alaspäin. erityisesti luonnon vuosittainen kierto. Huipulle noustaan Vastavat vapaana. Tällöin laaksoissa ei ole vielä upea tunturi tekee kulkijaan syvän vaikunnon pohjia ja lumeen uppoaa kaulaa kutuksen. Saamelaisten pyhällä tunturilla on mutta ilman selkiydyttyä kivet loistavat uhrattu jumalille, ja vielä nykyäänkin rinteissä. Kevään edetessä sumussa Keväinen keskiyön aurinko näkyy hiihtäminen vaihtuu auringossa ilotteupeasti Naevertindin huipulta, jolloin luun. He istuvat kallioiden päällä ja ihailevat taivaan rannassa kunnollinen kuoritakki, joka suojaa kehon perusteellisesti, sekä pilkistävää valoilmiötä. mukava nousta mäkeen hissien voimalKeskuksen hiihtohissit kuljettavat la katsomaan keskiyön aurinkoa. Mukaan kannattaa varata neen. Jos reissaajan aika on vähissä, kanRiksgränsenin hiihtokeskus aukenattaa autolla hurauttaa Norjan puolelle. jalkapohjahieronta on taattu. muuttuu mustaksi ja rantavedet liplatlaatu on hyvää. Maikeltalinssiset laskettelulasit, jotka auttavat maiseman hahmotsema muuttuu sävyiltään mustavalkoiseksi. Kolmihuippui, selta tunturilta on useita laskulinjoja alas ja useimmiten lumen
·
Vuoddaisriidalle hiihtää komeaa laaksoa pitkin.
Keskiyön aurinko pilkistelee tunturien takaa.
RETKI marraskuu 2009
77. 6 000 henkeä tunnissa ja hotelli majoittaa tuhat henkeä, joten Toukokuun puolesta välistä kuun loppuun aina tiistaisin ja pertäyttä on vain baarissa afterskin aikaan. män päivän jälkeen illan raikkaus tekee lumen pinnasta korppua. Perillä maisema muutkin länteen päin. mutkittelemassa
Jätteillä on päästöjen kannalta pienehkö vaikutus energiankulutukseen verrattuna, kun lajittelu ja kaatopaikat hoidetaan asianmukaisesti. 1990-luvun alussa 41 prosenttia suomalaisista ilmoitti sienestävänsä. Tänä syksynä tappavan myrkyllisiä valkokärpässientä ja suippumyrkkyseitikkiä on noussut esiin enemmän kuin monena aiempana vuonna.
RUOKAVALINNOILLA JA JÄRKEVÄLLÄ ASUMISELLA KEVENNÄT YMPÄRISTÖKUORMAA
otitalouksien kulutusvalinnat ja niiden ympäristövaikutukset -hankkeen tulokset näyttävät suuntaa uudelle kokonaisvaltaisemmalle tavalle huomioida ympäristövaikutuksia. 2009 tehdyn
S
kyselyn mukaan 43 prosenttia suomalaisista harrastaa sienestystä. Erityisesti biojätteen lajittelun parantamisesta olisi edelleen suurta hyötyä" , Nissinen kertoo. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Ari Nissisen mukaan parhaat päästöjen vähennysmahdollisuudet olisivatkin juuri lämmityksessä. Vuosituhannen vaihteessa harrastajien määrä oli laskenut 38 prosenttiin suomalaisista. Tutkimuksessa olivat mukana MTT, Suomen ympäristökeskus, Kuluttajatutkimuskeskus ja Thule-Instituutti sekä useita elintarvikealan yrityksiä.
78
RETKI marraskuu 2009. Lounaslautaselle kannattaa poimia sesonkikasviksia ja -juureksia sekä maltillinen määrä lihaa tai kalaa, jos haluaa ruokailla ympäristöä huomioiden. Sienestyksen on havaittu olevan vahvasti kulttuurisidonnainen luontoharrastus. Pysyviä vaikutuksia saadaan aikaan energiaremonteilla. Sienestäjien joukossa on enemmän naisia kuin miehiä ja maalla asuvat ovat hieman innokkaampia harrastajia kuin kaupunkilaiset.
Sienisyksy oli monien kauppasienten osalta satoisa ja kausi jatkui lokakuulle asti. Avaimet veden- ja sähkönkulutuksen hallintaan ovat jo paremmin asukkaan omissa käsissä vesipihien ja energiatehokkaiden laitteiden myötä. KUVA MIKKO NIKKINEN
luontoretki
KOONNUT AINO JUSLÉN
Metsäntutkimuslaitoksen ulkoilututkimuksen mukaan sienestyksen harrastajat kävivät viime kaudella keräysretkillä keskimäärin kahdeksan kertaa.
Hyvänä ruokasienisyksynä esiintyy myös paljon myrkkysieniä
SIENESTYS KIINNOSTAA YHÄ USEAMPIA
ienestysharrastus kasvattaa suosiotaan suomalaisten keskuudessa, ilmenee Metsäntutkimuslaitoksen ulkoilututkimuksesta. Ruokasienten ohella hyvänä sienisyksynä esiintyy yleensä runsaasti monenlaisia lahottajasieniä ja myrkyllisiä sienilajeja. Itä-Suomessa puolet väestöstä käy sienimetsässä, kun taas Länsi-Suomessa harrastajien osuus jää 29 prosenttiin. Asumisen ympäristövaikutuksia voi pienentää eniten sähkönkulutusta vähentämällä ja varmistamalla, ettei lämpö karkaa harakoille. "Erityisesti kerrostaloissa näitä on kuitenkin
K
asujan itse vaikea mitata ja hallita. Tulos on vastoin aiempaa käsitystä, jonka mukaan perinteiset keräilyharrastukset ovat taantumassa. Suppilovahveroita, kantarelleja, lampaankääpiä ja hallavahakkaita voi poimia vielä marras-joulukuussa, jos kovat yöpakkaset ja lumipeite eivät estä kauden jatkumista
Laji vaatii kasvualustaltaan kalkkipitoisuutta. Kalojen kivuntuntokykyä ja o oppimista on alettu tutkia vasta hiljattain. Niiden viestintäkeinot ovat ihmis sille muutoinkin toistaiseksi enimmäkseen a arvoituksia. Samalla etsittiin kohteita, joiden tilaa voitaisiin parantaa hoitotoimin. K Kalojen aivotoiminta on havaittu huomatt tavasti monimutkaisemmaksi kuin aiemm min on luultu: kalat tuntevat esimerkiksi k kipua samaan tapaan kuin nisäkkäät ja m muut selkärankaiset. Väärä tieto kaloista perustuu luultav vasti siihen, että kalat eivät ääntelehdi tai i ilmehdi. Ruotsissa kanta on noin 200 yksilöä.
RETKI maraskuu 2009
79
KUVA TERHI RYTTÄRI
uonnonsuojelun edistämiseen satsataan Suomessa myös taloudellisesti vaikeina aikoina. "Näyttelyssä pyritään antamaan kävijöille kuva metsien käytöstä kokonaisuutena kaikki ulottuvuudet huomioiden" , kuvailee vastaava näyttelytuottaja Heikki Hepoaho. Rakennuksen ja näyttelyn logokilpailun voittajaksi selvisi lokakuussa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelija Sami Nyyssölä.
K
M
oska harjujen eteläja länsirinteitä on alkuperäisinä jäljellä hyvin vähän, on kissankäpälä kadonnut Suomesta 80-prosenttisesti. Puurakenteinen talo nousee näyttely- ja museokeskus Arktikumin viereen Rovaniemen keskustan läheisyyteen. oligantha). Lisäksi budjettineuvotteluissa sovittiin lisäpanostuksista kansallispuistojen kunnossapitohankkeisiin.
L
KUVA SANNA KITTAMAA
LUONNONSUOJELUUN SATSATAAN MYÖS TALOUSLAMASSA
KISSANKÄPÄLÄ KADONNUT SUOMESTA LÄHES TÄYSIN
Tärkein harjujen paahderinteiden hoitotoimenpide on niiden pitäminen valoisina puustoa avaamalla.. sä hankkeessa inventoitiin parin vuoden aikana noin 30 000 hehtaaria harjumetsää, josta suurin osa sijaitsee Natura 2000 -alueilla. Pikkulehdokki on pienikokoinen ja vaatimaton, joten sen löytyminen oli onnekas sattuma siitä huolimatta, että kasvi oli täydessä kukassa. Noin kymmensenttinen pikkulehdokki on EteläSuomen metsistä tutun valkolehdokin sukulainen. Hoitokohteiksi soveltuvien harjurinteiden yhteispinta-ala on noin 120 hehtaaria. HarjuKissankäpälä on vähentynyt jen paahdeympäristöjen rajusti harjujen paahderinteiden elvyttämiseen tähtääväsumpeenkasvun vuoksi. Niiden hyvinvoinnista ei puhuta j juuri koskaan. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on tyytyväinen siihen, että hallituksen ensi vuoden talousarvioesitys sisältää monia luonnonsuojeluhankkeita. Tällä summalla voidaan hankkia vajaat 5 000 hehtaaria arvokkaita alueita suojelun piiriin", toteaa Lehtomäki. Tässä työssä ajankohtaisin ja tärkein väline on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO, jonka rahoitus kolminkertaistuu ensi vuonna nykyisestä noin 8 miljoonasta eurosta. "Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen on mittava haaste myös Suomessa. Kilpisjärven seudulla kasvaa suuri määrä muitakin lajeja, joita ei tavata muualla Suomessa. Kasvin havaitsi Helsingin yliopiston biologian opiskelija Anna Allén, joka keräsi aineistoa pro gradu -tutkielmaansa Mallan luonnonpuistossa. Näistä vain pieni osa on luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia ja ne ovat kooltaan pieniä, vain muutamasta neliömetristä kymmeniin aareihin.
K KALATKIN OPPIVAT J JA TUNTEVAT
alat ovat eläimistä ehkä väärinymmärretyimpiä ja unohdetuimpia. Pilke-näyttelyn painopisteinä ovat metsien uudet tuotteet ja innovaatiot, joita suomalaiset metsäasiantuntijat kehittävät ja tuottavat. ROVANIEMELLE RAKENNETAAN AINUTLAATUINEN METSÄNÄYTTELY JA PUURAKENNUS PILKE
etsähallitus rakentaa Rovaniemelle uuden 5 600 neliömetrin suuruisen toimisto- ja näyttelyrakennuksen vuoden 2010 loppuun mennessä. Suomen Eläinsuojeluyhdistyst ten liitto kampanjoi eläinten viikolla lokak kuussa pyrkien parantamaan erityisesti last ten ja nuorten kalatietoutta sekä lisäämään k kalojen hyvää kohtelua.
KUVA JARI KURVINEN/VASTAVALO.FI
SUOMESTA LÖYTYI UUSI KÄMMEKKÄLAJI
K
K
äsivarren Lapista löytyi heinäkuussa Suomelle uusi kämmekkälaji, pikkulehdokki (Platanthera obtusata subsp. Inventoinneissa pyrittiin löytämään paahderinteitä, joilla kasvaisi niille luonteenomaisia kasvilajeja, kuten kangasajuruohoa ja kissankäpälää
Megawattit ovat vauhdikkaasti lasketellessa vakaat, mikä houkuttelee laajentamaan omia rajojaan. Black Diamondin naisten randomono Shiva istuu hyvin jalkaan. Monojen pohjassa voi käyttää alppisiteisiin sopivaa pohjaa tai randositeeseen käyvää paksua pohjaa. 0400 706 827 LISÄÄ TIETOA: www.blackdiamond.eu
RETKI marraskuu 2009
81. Ensi alkuun tottumaton kiristää vahingossa monon aivan liian tiukaksi paketiksi jalkaan. Sukset soveltuvat muillekin kuin vain eksperteille. Itse asiassa ne mullistavat keskitason laskijan käsityksen pujottelusta. Hiihdettäessä monot myötäilevät liikettä mukavasti eivätkä rasita jalkaa.
Monon vaihtaa a helposti laskuasentoon kääntämällä varren a takaosassa olevaa e vipua. Luonnostaankin leveät sukset sopivat puuterilumelle, mutta ne ovat suorastaan ihanteelliset raskaassa upottavassa sohjossa. Monojen ollessa kävely/hiihto-asennossa on niillä erittäin kevyt kulkea ja ne tuntuvat siltä, että niillä voisi vaikka juosta. Vauhdikkaalle 170-senttiselle kurvittelijalle sopii jo pidemmät sivakat. Ulkomitoiltaan sukset ovat valtavat: pituutta on 178 tai 188 senttimetriä. Ulkokuoren helposti kiristettävät soljet napsahtavat kevyesti kiinni. Kaikkein huonoiten Megawattit sopivat jäisille poikkikuluille, mutta niidenkin laskeminen onnistuu kohtuudella. Se sopii hyvin aloittelijasta keskitason laskijalle sekä rennosti pujotteleville eksperteille. Hankalia lumikelejä ei näillä sivakoilla enää ole. Randopohjan adapterissa on kiinnitykset myös Dynafitin siteisiin. Kantin todellinen mitta on kuitenkin lyhyempi kuin suksen pituus, sillä mallissa on reilusti rockeria eli se on kuin kiikkutuolin jalka: suksen kärjet nousevat reippaasti ylös ja tekevät suksista ketterät. Lämpömuokattavissa sisäkengissä on portaaton kiristysmekanismi, jonka ansiosta sisäkenkä asettuu mukavasti jalanmyötäisesti kuin sukka. Myös miehille löytyy monoja vastaavilla ominaisuuksilla. Suksea ei saa kuin kahta pituutta, mutta skaala on riittävä kattamaan kaiken kokoiset laskijat. Mono ei ole kovinkaan jäykkä mutta miellyttävän tukeva. Niillä onnistuu mutkittelemaan ketterästi myös hiljaista vauhtia esimerkiksi silloin, kun näkyvyyttä ei ole ja laskija joutuu etenemään varvastuntumalla. Näillä suksilla kauden mahtavien laskupäivien määrä moninkertaistuu ja kevään upottavassa sohjossa tuntuu siltä, että kausi loppuu kesken.
MÄKIEN KELLUVAT VALTIAAT
Tähän asti on ollut vaikea löytää monoja, jotka ovat hyvät laskettelussa ja mukavat vaelluskäytössä, kun takamaastojen vaeltaja hiihtää laskettelukohteeseen. T E K ST I A K S A N A K U R O L A K U VAT VA L M I STA J A
pikatesti
Ketterät ja vauhtivakaat sukset tekevät laskemisesta helppoa ja vivun käännöllä letkeistä randomonoista saadaan tukea lasketteluun.
BLACK DIAMONDIN MEGAWATT -suksilla laskeminen on kuin tanssia takamaastojen lumilla. Esimerkiksi miesten malleista Factory on jäykkä ekspertin mono ja Method sopii keskitason laskijalle.
·
BLACK DIAMONDIN SUKSET JA RANDOMONOT
SUKSET: Megawatt (849 ) NAISTEN RANDOMONO: Shiva (519 ) MIESTEN MALLIT: Factor (549 ), Method (519 ) MYYNTI: Timanttikantti, Lahti puh
Metsästäjä suhtautuu luontoon kunnioittaen. Kun sarkapukuinen Urpo Saastamoinen asteli metsästä jälleen kylille, oli saaliina usein joku syötäväksi kelpaava metsän eläin.
Metsästä pataan
Sastan nykyinen toimitusjohtaja Jari Saastamoinen seuraa isänsä Urpon jälkiä, ja hänkin menee mielellään metsälle. Kaikki syödään eikä eläimiä ammuta turhaan. Elettiin vuotta 1969, kun menestystä niittänyttä eräpukua ryhdyttiin valmistamaan laajempaan myyntiin. Luonnossa liikkumiseen täytyi olla sinne par-
RETKI marraskuu 2009. RETKIKEITTIÖ
T E K ST I J O P P E R A N TA K U VAT S A STA N A R K I STO J A J U K K A K E TO L A
Läheiset suhteet
Luontoon
URPO SAASTAMOINEN OMPELI ITSELLEEN SARKAPUVUN METSÄLLE LÄHTIESSÄÄN 40 VUOTTA SITTEN JA TUOTEMERKKI SASTA OLI SYNTYNYT. Kaupankäynti siirtyi sisätiloihin, kun hän perusti Nurmekseen E. Metsästysasujen valmistusta jatkettiin vaateliikkeen yhteydessä viidentoista vuoden ajan, kunnes Sasta eriytettiin omaksi yhtiökseen. Saastamoisen vaateliikkeen. Ahkerina metsämiehinä Saastamoiset pohtivat erilaisia vaihtoehtoja vaatetukseen luonnossa liikkuessaan. Samassa yhteydessä syntyi Sasta-tuotemerkki. YRITYKSEN OMIIN VAATTEISIIN PUKEUTUU METSÄLLE MENNESSÄÄN MYÖS KEITTIÖVIERAAMME YRITYKSEN NYKYINEN TOIMITUSJOHTAJA, JARI SAASTAMOINEN.
haiten soveltuva asu, ja sen tuli palvella käyttäjäänsä kelissä kuin kelissä. "Metson kanssa nautitut vastapoimitut mustikat ovat yhtä oleellinen osa nautinnollista ateriaa kuin itse lintu." Nuotion ääressä ruokaa tehdessä mukavuuteen liittyviä asioita ovat läm-
O
82
ikeastaan Saastamoisen kauppiassuvun juuret juontuvat yli 70 vuoden takaa, kun Eino aloitteli uraansa kulkukauppiaana ja myöhemmin torikauppiaana. Vihreästä sarkakankaasta syntyi Urpon käsissä monikäyttöinen metsästysasu. Yksittäisiä kappaleita meni tuttavapiiriin, mutta kun sarkapuvun maine kiiri, tuli tilauksia jo kauempaakin. Urpo Saastamoinen kasvoi isänsä mukana vaatteiden pariin. "Herkkuhetkiä on maittavan eräaterian nauttiminen luonnon helmassa", Jari Saastamoinen hehkuttaa. Sen huomasivat myös ensin metsästyskaverit ja sitten
kylän muut miehet. Jari Saastamoisen mukaan kaikki metsän herkut eivät suinkaan tule aseen kanssa hankkimalla, vaan yhtä tärkeitä ovat marjat ja sienet. Yhtä mielellään kuin isänsä, tuo Jari Saastamoinenkin retkiltään saalista. Sastassa jatkettiin vaatteiden suunnittelua samalla pioneerihengellä, mikä leimasi Urpon sarkapukukokeiluja. Hyvän ruuan ystävänä hän haluaa nauttia luonnonantimia puhtaana ja tuoreena
Metsäkokki pyyhkäisee useasti sormensa puhtaaksi erähousun lahkeeseen. Pariloi vuohenjuustoviipaleet ja annostele leivän päälle. Rakenna annos romaine-salaatin ja tuoreiden tomaattien tuodessa väriä annokselle. Kääräise lettu rullalle ja leikkaa kahtia. Nautitaan lämpimänä tuoreiden mustikoiden kera.
MUSTIKKAMETSOA SAVUJUUSTOPERUNOIDEN KERA
metson rintafileetä pekonia perunoita kermaa punaviinikastiketta mustikoita tomaattia salaattia
min ja suojaava pukeutuminen. Saastamoisen mukaan laadukkaan vaatteen on kestettävä kymmeniä pesuja rikkoutumatta ja kutistumatta. Lisää juustokuutiot ja kerma. Toimivan metsävaatteen omistaja voi kokkailla retkiruokiaan kelistä piittaamatta. Tarkista lihan kypsyys leikkaamalla viilto lihaan. Rouhaise pintaan hieman mustapippuria antamaan potkua. Paista ohuita rapeita lettuja. Ruskista kaunis väri pintaan ja siirrä lihat kypsentymään pienemmälle lämmölle. "Ehkä siinä huomaa vaatteiden eron karuimmillaan, kun sateen sattuessa lähes uusi vaate laskee veden läpi vanhan eräpuvun pitäessä käyttäjänsä edelleen kuivana."
MUSTIKKARULLA
lettuainekset tummaa suklaata purkkikermavaahtoa mustikkahilloketta voita
Sekoita lettujauhot kylmään veteen ja jätä turpoamaan. Vapaa-ajalta kaivataan ennen kaikkea rentoutumista ja nautintoa", kertoo Jari Saastamoinen.
Paista perunakuutiot pannulla. Nautitaan raikkaassa syysilmassa nuotion vierellä.
·
Metsoaterian jälkeen maistuvat jälkiruuaksi herkulliset letut mustikkakermatäytteellä.
RETKI marraskuu 2009
Reseptit
83. Tauolle istahtava kulkija tarvitsee lämmintä taukotakkia suojakseen ja puupöllille istahdettaessa ei ulkoinen kosteus saa tunkeutua vaatteeseen. Avaa purkki ja lämmitä punaviinikastike kiehuvaksi kattilassa. Pursota kermavaahtoa lopuksi päällimmäiseksi. Paistele pekoni parilalla ruskeaksi ja rapeaksi. Viipaloi vuohenjuusto ja marinoi viipaleet mustikkahillokkeella. Tee metsonrintafileestä annospalat ja laita paistumaan pekonin päälle. Noin pari palaa riittää maistiaisiksi. Jatkuvaan kilpailuun, meluun ja suorittamiseen on väsytty. Pilko savujuusto pieniksi kuutioiksi. On aivan sama, kerätäänkö mustikoita vai väijytäänkö metsoja, niin luonnossa liikkuminen ei saa kärsiä väärästä vaatetuksesta. Jari Saastamoisen reseptit
Urpo Saastamoinen poseeraa majavajahdin päätteeksi, yllään uusi sarkainen metsästysasu.
MUSTIKKALEIPÄNEN
ruisleipää vuohenjuustoa mustikoita vadelmabalsamicoa
Murskaa tuoreet mustikat hillokkeeksi. Käytännön kokemus auttaa Sastaa kiinnittämään huomiota vaatteidensa yksityiskohtiin, kuten riittävän tilaviin taskuihin. Levitä mustikkahilloketta valmiille letulle kuin tomaattikastiketta pitsalle. Laita nokare voita sulamaan pannulle odottelemaan paistamisen aloitusta. Maista ja lisää mausteita oman maun mukaan. Asettele lautaselle ja koristele kermavaahdolla ja suklaalastuilla. Muutama minuutti riittää antamaan makua. Paahda ruisleipä nuotiolla sopivan lämpimäksi ja rapeaksi. "Näissä metsissä testaamme edelleen eräpukujemme toimivuuden," Jari Saastamoinen kertoo. Lisää hieman vadelmabalsamicoa ja anna tekeytyä rauhassa. "Ihmiset arvostavat nyt rauhallista elämää, vapautta ja liikkumista koskemattomassa luonnossa. Jätä hautumaan. Lisää mustikkahilloketta lihan päälle antamaan makua riistalle. Annos on valmis nautittavaksi, kun kermavaahto sulaa ja lettu on kuuma.
Tekninen vaate kehittyy
Sarkapuvun on korvannut nykyaikaisemmat materiaalit. Reissussa rähjääntyy helposti. Eräpuvun perusajatus on kuitenkin pysynyt kaikki vuodet samana: vaatteen tulee suojata käyttäjäänsä luonnon erilaisissa olosuhteissa. Lisää suklaalastuja makusi mukaan tuomaan pehmeyttä. Veistele tummasta suklaasta lastuja ja tarkista suklaan maku. Liha saa jäädä hieman punertavaksi, mutta jokainen paistaa itselleen sopivan kypsyysasteen
Miehet palaavat takaisin heinäkuussa ja laskevat vauhdikasta jokea pitkin Markkinan kylään. Kirja jatkaa Poppikselle ominaista tyyliä: isot kuvat, reilusti sujuvaa tekstiä ja paljon asiaa. Kun katsoo nykyisten televisiokanavien tarjontaa, on selvää, että tällaisia elokuvia tarvitaan. Sen sijaan matkalaisten oma kerronta kuulostaa enemmän kotivideolta. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa, ja kirjoittajakin tulee erittäin hyvin esiteltyä. Elokuvan maisemat ovat mahtavat. K O O N N N U TJ O P P E R A N TA NTA KOO U T JOPPE
Kirjat
Seikkailijain elämää Kanootti kairassa
KAKSI nuorta miestä hiihtää kanootti
Maaseutumatkailua Irlannissa
POPPIS SUOMEL A on kahdestoista ihminen maailmassa, joka on hiihtänyt ilman ulkopuolista apua sekä pohjoisettä etelänavalle. Vaikka tässä ollaan myös lumilakeuksilla liikkeellä, on kirjassa erittäin rento ote. Seikkailuun se on liian hidas. Pääasiassa kaksin liikkuvat tekijät tapaavat matkallaan muita erämaan kulkijoita. Ainoastaan matkakumppani Pasi Ikonen taustoineen jää vähän varjoon.
perässään Yliperän tuntureilla jättäen aluksensa Porojärven rantaan odottamaan kesää ja sulia jokia. Se on karuudessaan kaunista ja kaikkialla on paljon vanhoja kivistä tehtyjä rakennelmia. Toki reissun rasittavuus tulee hyvin esille, mutta erityisen paljon on painoarvoa pantu pienille hauskoille hetkille. Sopeutuminen vei aikansa, sillä kulttuurishokki oli suuri. Matka itsessään on hyvinkin hauska ja mielenkiintoinen. Siksi on sääli, että valmistautumiselle on uhrattu vain muutama sivu, vaikka tähänkin puoleen olisi ollut kiehtovaa tutustua. Ympärillä oli ihmisiä, jotka elivät vuosisatoja vanhojen tapojen ja ajatusten mukaisesti. Kuviin Suomela on käyttänyt runsaasti aikaa ja vaivaa yli tuhannen kilometrin hiihdon lisäksi. Parasta kirjassa on luonto, joka on tiukasti kiinni jokapäiväisessä elämässä. Selostaja on hyvä lisä, sillä hän johdattelee rauhallisella tyylillään katsojaa hienosti luonnon pariin. Kylän ihmisistä osa osoittautuu lämpimäksi, mutta osa kulkisi toisaalla kylähullun statuksella. Vaikka tapahtumissa on hyvinkin eriskummallisia piirteitä, ei kerronta nouse siivilleen vaan lässähtää. Kirjoittaja kertoo myös paljon tuntemuksistaan ja pohtii reissun valokuvaamisen haittapuolia. Jos se olisi elokuvan ainoa tarjonta, olisi tempokin juuri sopiva. Luonto on suuri tuntematon, mutta uskomattoman nätti ympäröidessään kirjoittajan uutta asuinseutua. Kun perässä on ahkio, jalassa sukset ja kädessä pörröhanskat, ei polulta niin vain poukkoilla kuvia näpsimään. Suomessa näitä tehdään kuitenkin liian vähän. Kotimaisen tuotannon kerrontaan tarvitaan silti hieman enemmän sähäkkyyttä ja särmää, jotta katsojakin innostuu.
NUORI suomalainen nainen muutti
·
Erämaajoki, seikkailu Käsivarren erämaassa, DVD, Jyrki Puupponen ja Joel Ahola, www.loimumedia.fi 2009.
·
Irlantiin opetellakseen puutarhanhoitoa. Kovin usein ei kelkkapoliiseillakaan varmasti tule kanoottia talvisessa kairassa vastaan. Jälkimmäistä matkaa käsitellään paksussa kirjassa, jossa kuvataan päivä päivältä retken etenemistä. Teoksessa on paljon tavalliseen elämänmenoon keskittyviä asioita, mitkä tuntuvat alan harrastajista ihanan kotikutoiselta, kun taas tavallinen lukija saattaa pitää kulmakunnan väkeä tavattoman yksinkertaisina ihmisinä. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan elämässä tapahdu. Kirjassa on hyvin paljon irlantilaisten historiaa ja paikkakunta tuntuu kiehtovalta. Kirjoittaja kuvaa upeasti ympäröivää maisemaa. Kirja kuvaa lähinnä pelkkää naparetkeä. Kirjaa on mukava lukea, mutta jotain puuttuu. Näin on jatkuvista sateistakin huolimatta.
Etelänapa, Tuulinen tavoite, Kari Poppis Suomela, www.poppicok.fi, 2009.
·
Irlantilainen aamiainen, Hanna Tuuri, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009.
84
RETKI marraskuu 2009. Elokuvan parasta antia on kuvallinen kerronta. Kuitenkin sen suunnittelu on myös ollut pitkä prosessi. Hiihtoretken tapahtumat kattavat noin puolet elokuvasta, loppuosassa keskitytään joen laskuun
Alkuperäisasukkaat, tutkimusmatkailijat ja ympäröivä luonto joutuivat sopeutumaan toisiinsa. Eri puulajien ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia käsitellään kattavasti. Vanhat tarinat kiehtoivat kirjoittajaa. Liemille, mausteseoksille ja kastikkeille on annettu varsin paljon tilaa, mikä on tällaisessa perusteoksessa perusteltua. Myös loimutuksesta annetaan kosolti vinkkejä, samoin savukalan kanssa sopivista viineistä. Elämä oli kovaa. Kotimaassaan arvostettu Mears ei lyöttäydy inuittien ja intiaanien seuraan paistattelemaan omaa osaamistaan vaan nöyrästi alkuperäiskansoja ihaillen. Northern Wilderness ei opeteta eloonjäämiskeinoja. Vaikka sivistys ja nykyaika tunkeutuivat erämaahan, on paljon perinteistä edelleen jäljellä. Helsinkiläisen ravintola-alan opettajan laatima opaskirja kertoo monipuolisesti savun käyttämisestä ruoanvalmistukseen ja kuivaamiseen sekä selittää savun fysikaalisia ja kemiallisia vaikutuksia elintarvikkeisiin. Suurten savustuslaitosten rinnalla esitellään kevyet savustuslaatikot ja neuvotaan jopa, miten retkikeittimellä voi loihtia savuherkkuja. Hersyvä huumori kruunaa kerronnan. Turkismetsästäjät liikkuivat tuohikanooteilla, joita enää harva osaa valmistaa. Reseptit kattavat teoksesta yllättäen vain vajaat puolet. Kirja on herkullinen ajankuvaus 1920luvun Kanadan erämaista, missä elettiin vielä miltei täydellistä luontaistaloutta kaukana kaupungeista ja valtaväylistä. Tarina vaikuttaa tarunhohtoiselta seikkailukertomukselta mutta on silti totta. Teoksen kuvallinen anti jää ymmärrettävästi suppeaksi mutta rikastuttaa sellaisenaankin sanomaa.
·
Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa, Einar Odd Mortensen, Minerva, Jyväskylä 2009.
TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ
SAVUN lämpöä ja liekin loimua on käytetty vuosituhansien ajan niin lihan, kalan kuin kasvistenkin kypsentämiseen. Hänen analyyttisen tarkka ja hienostelematon tyyli tuo tapahtumat tuoreen oloisina lukijan ulottuville. Suuret tuntemattomat erämaat avautuivat vuosisatoja sitten. Sovituksi luultu työpaikka jäi saamatta, mutta kokemuksia janoava nuorukainen pestautui turkiskauppiaaksi ja reissasi koiravaljakolla intiaanireservaattiin harjoittamaan uutta ammattiaan. Ray Mears tutustuttaa lukijan vanhoihin tapoihin ja käsityötaitoihin. Majavannahkoja ja silkkipuseroita
NORJAL AINEN kaupunkipoika lähti
Herkkuja hitaasti kypsentäen
Pohjoisen talvet
ENGL ANTIL AINEN erätaitoekspert-
talvella 1925 Kanadaan kokeilemaan onneaan. Kaikki käytettiin tarkasti eikä mitään haaskattu. Mortensen kertoo reservaatin arkisista tapahtumista, alkuperäiskansojen hätkähdyttävästä elämästä, tragikoomisista epäonnistumisistaan ammatissaan ja ympäröivästä luonnosta. Tavoilleen uskollisena hän on tutkinut tarkasti asioita eikä yritä kirjoittaa historiaa uusiksi. Savustus saattaa hyvin ollakin ihmiskunnan ensimmäisiä ruoanvalmistustapoja. Monet ohjeista ovat suuritöisiä ja vaativat pitkän valmistusajan, mutta mukana on myös hampurilaisresepti, johon toki käytetään savukampelaa nam.
ti vietti aikaansa Kanadassa tutustuen varhaiseen elämänmenoon luonnon ehdoilla. Kirjan käsikirjoitus jäi vuosikausiksi unohduksiin, kunnes kirjoittajan poika löysi sen ja päätti julkaista huimat muistelut. Teos on kunnianosoitus katoavalle maailmalle Kanadan erämaissa.
·
Northern Wilderness, Ray Mears, Hodder & Stoughton Ltd, London 2009.
·
Savustuskirja, Tatu Lehtovaara, Otava, Helsinki 2009.
TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ
RETKI marraskuu 2009
85. Ohjeet on laadittu kuudelle hengelle, mutta ne sopivat reippaan retkipäivän päätteeksi pienemmällekin ryhmälle. Hän matkusti ympäri Kanadaa useaan kertaan kirjaansa varten. Katoavaa on myös lumikenkien perinteinen valmistaminen. Sen sijaan se tutustuttaa lukijaa suuriin erämaihin ja sen asujiin sekä historiaan
olkaimissa U A 28x13cm 64x37x25, 1440g Kylmänkestävyys 502420 119,00 310600 133,27 S A -40 C Monitoimi otsalamppu T - Origo HeatPal 5100 spriilämmitin / keitin E A 1500W pyörä I J kiinnike T A 432510 kampi15,95 A D958144201 195,00 N lataus Varusteet autoon, kotiin, mökille, matkailuvaunuun matkailuautoon, veneeseen, leirintään, retkeilyyn
O
Luonnolliseen viluntorjuntaan
Pehmeä luomuvilla lämmittää hyvin eikä hiosta
Kestotilaus (6 nroa) 39 Määräaikaistilaus (10 nroa) 73 Lahjatilaus, kesto (6 nroa) 39 Lahjatilaus, määräaikainen (10 nroa) 73
100 % merinovilla
TILAAN!
Kestotilaus (7 nroa) 48
Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi
Määräaikaistilaus (7 nroa) 53 Lahjatilaus, kesto (7 nroa) 48
Retkeilyn tavaratalo
Launeenkatu 84 15610 Lahti p. 044 733 0022 tilaajapalvelu@outdoormedia.fi
86
RETKI marraskuu 2009. 03-752 56 96
ERÄ-LINDROOS
L U M I L A U TA I L U N E R I K O I S L E H T I
Lahjatilaus, määräaikainen (7 nroa) 53
p. 044 733 0022 tilaajapalvelu@outdoormedia.fi
p. markkinapaikka
www.vapaa-aika.com
V THERM-A-REST V Deuter act Lite, 35+10 Kevyt vaellusreppu 183x51x SL A A Pro Lite L 3,8cm itsetäyttyvä hengittävyyttä edistävä makuualusta n.680g materiaali rinkan R P pakkaus selkäpuolella ja koko n
lähetyskulut)
(norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 )
Myynti: Janne Autere 040 553 5469 janne@outertrading.fi Jyrki Ahokas 040 773 2203 jyrki@outertrading.fi
p. 044 733 0022, myynti@retkilehti.fi
www.outertrading.fi
RETKI marraskuu 2009
87. Toimitetaan kelorasiassa. Kullankaivaja Jukka Kelan perinteisin menetelmin kaivamat kultahiput painavat noin 0,5 grammaa. Mukana aitoustodistus. www.ferrino.it
Tarjoushinta Retken lukijoille 79 + toimituskulut
CONTEMPORARY OUTDOOR SINCE 1870
www.eramaankulta.fi
Retki-lehden lukijatarjous:
Uutuuskirja erikoishintaan!
MAAHANTUONTI:
Pär Nilsson & Christel Schröder
Syö hyvin leirinuotiolla, vaelluksella, piknikillä ja kalassa
RETKIRUOKAA
Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai pariin hutaistuun eväsleipään. Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä.
Atena · Sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis. Riipuslenkki on 14 karaatin kultaa. Katso Retki 7/2004. Taikariipus suojaa retkilläsi. Uniikki kaulakoru
Lemmenjoen Pehkosenkurun kullasta
KARHU NUKKUU, KARHU NUKKUU Hämeen luontokeskus, Tammela Isänpäivänä kello 1016 kaikille isille puuhasteltavaa, peuhattavaa ja pureskeltavaa. Monet ovat kyllästyneet lumen odotukseen ja vaihtaneet suksensa maastopyörään. MELOJAN ENSIAPUKURSSI SLU-talo, Helsinki Retkiensiapuun painottuva SPR:n EA1-kurssin vaatimusten mukainen koulutus. www.kanoottiliitto.fi
Kuvatapahtumia
21.23.11. Käytetyt varusteet voi aina kierrättää seuraavalle retkeilijäsukupolvelle. Hinta 60. METSÄ 2009 -MESSUT Messukeskus, Helsinki Metsänomistajille ja metsissä retkeileville tarkoitetut messut tuovat raikkaan henkäyksen syksyyn. www.siida.fi REEL ROCK FILM TOUR 9.11. 27.11. CAMERA BOREALIS Siida, Inari Pohjoiseen luontoon keskittyvän valokuva- ja elokuvatapahtuman teemana on tällä kertaa "Minä ja mettä". www.finnexpo.fi/terveys Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi.
KUVA MIKKO NIKKINEN
Kanoottiliiton koulutuksia
Kanoottiliiton koulutuksiin ilmoittautuminen 1.11. Lumettomuus edistää myös yhä suositummaksi tulleen retkiluistelun olosuhteita. SKIEXPO JA BOARDEXPO Messukeskus, Helsinki Valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät esittelevät hiihtokauden uusimmat välineet ja varusteet. Viime vuosina talvi on saapunut Etelä-Suomeen parin hapuilevan yrityksen jälkeen toden teolla vasta tammikuussa. Kysy melontaseurojen jäsenalennusta.
Koko perheelle
7.11. Ravintolan seisova pöytä notkuu lasten herkkuruokia ja laavulla on tarjolla tikkupullia ja mehua. Kun Lappi ja Koillismaa saavat pysyvän lumipeitteen, kolutaan etelässä vielä patikkapolkujen kaljamilla ja melotaan kauden viimeisiä retkiä. Vimma, Turku Liput 10 www.openworld.fi
Messuja
30.10.1.11. Järkevä retkeilijä ostaa vain kestäviä varusteita, joiden elinkaari on mahdollisimman pitkä. www.luontoon.fi
88
RETKI marraskuu 2009. Odotettu ensilumi saattaa yllättää ja peittää maan minä yönä hyvänsä. Koska emme voi vaikuttaa sääoloihin, on turha maanitella pakkasten ja hankien perään. Hinta 110. Myös matkailukohteet kertovat palveluistaan. Taitavat kuvaajat esittävät omia tulkintojaan suomalaisen luonnon keskeisimmästä elementistä. KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ JA MIKKO HIETA
Kalenteri
Ensilunta odotellessa
LOPPUSYKSYN ja alkutalven tienoilla Pohjolan sää on oikullisimmillaan: tuimat yöpakkaset ja päiväkausia jatkuvat lotisevat sateet seuraavat toinen toistaan. Olipa se sitten vaikka itsenäisyyspäivän melontaa tai otsalampun valossa lumikenkäilyä ensimmäisten puuterilumien peitettyä maan vaippaansa. www.luontoon.fi 8.11. Luonnonoikuista riippuvaisen lajin kausi venyy parhaimmillaan uudenvuoden yli, jos vain purevaa pakkasta piisaa sateiden jälkeen paria päivää pidempään. 28.11. Touhuttavaa riittää sisällä ja ulkona. Sitä vastoin voimme nauttia siitä, mitä luonto milloinkin tarjoaa. TERVEYSMESSUT Messukeskus, Helsinki Monipuolisten messujen tarjontaa ovat hyvä olo, terveys, hyvinvointi, itsestään huolehtiminen ja oikeat ruokailutottumukset. Kino Niagara, Tampere 19.11. www.finnexpo.fi/skiexpo 6.8.11. MELOJAN RETKEILYKURSSI SLU-talo, Helsinki Erätaitoja ja retkivarusteita melojan näkökulmasta. Kino Andorra, Helsinki 12.11. Nastarenkain varustautuneena ja viimaan pukeutuneena fillarilla kurvailu sujuukin mainiosti talven yli. www.alaosta.fi 21.22.11. www.finnexpo.fi/metsa 13.15.11. ÄLÄ OSTA MITÄÄN -PÄIVÄ Älä osta mitään -päivää vietetään joka vuosi marraskuun viimeisenä perjantaina. "YÄÄK, ÖTÖKKÄ" -LASTEN TAPAHTUMAPÄIVÄ Syötteen luontokeskus, Syöte Lasten tapahtumapäivänä kello 1114 surisevat ja pörisevät luontomme tärkeät pikku ötökät. mennessä osoitteeseen koordinaattori@kanoottiliitto.fi. Teemapäivä haastaa pohtimaan päivittäisiä kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutuksia ympäristöön
Naaras kovertaa joka vuosi pesäkolon kuolevaan kuuseen, johon se laskee 35 munaa. Niinpä sen suomalaiskannat ovat tiheimmillään Peräpohjolassa, jossa pesii yli puolet maamme pohjantikoista. Pohjantikka on miltei käpytikan kokoinen, mutta poikkeaa siitä monin tavoin: kantakin on vain kymmenesosa. Nuoret linnut palaavat pesimäseuduilleen maaliskuun aikana. Tärkeimpänä syynä sanotaan olevan vanhojen kuusikoiden väheneminen. Se popsii myös muita hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä. Kun ravintoa on runsaasti, pohjantikkakannat kasvavat. Se viihtyy parhaiten vanhoissa kuusikoissa. Tunturi-Lapissa sen voi tavata myös tunturikoivikossa. T E K ST I M I K KO LA M M I N PÄ Ä P I I R R O S K A R O L I I N A LA H T I
Kuusikon hiljainen asukki
KYNTTILÄKUUSIEN NAKUTTAJAN SAATTAA TAVATA MYÖS ETELÄ-SUOMEN VANHOISSA METSISSÄ.
ohjantikka (Picoides tridactylus) elelee Keski-Euroopan vuoriseutujen ja Pohjoi-Euroopan lisäksi Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Vaatimattoman oloinen mustavalkea lintu naputtelee hiljaa kuusen kuorta, jonka alta se etsii nakertavia kaarnakuoriaisia ravinnokseen. Viime vuosikymmeninä lajin kanta on pysynyt vakaan vähäisenä. Poikaset kuoriutuvat noin 12 vuorokauden hautomisen jälkeen. Se saattaa tulla koputtamaan vanhojen hirsirakennusten nurkkia herkullisia kuoriaisia etsiessään.
P
·
RETKI marraskuu 2009
89. Mustavalkoisen nakuttajan voi tavata myös asutuksen lähitienoilla. Etelä-Suomessa laji on varsin harvinainen, ja aivan eteläisimmissä osissa se ei pesi lainkaan, mutta saattaa vaeltaa sinnekin talvehtimaan. Myrskytuhot voivat nostaa paikallisen populaation moninkertaiseksi. Lajin voi arvata viihtyneen alueella pitkään, jos seudun kuusista monet menettävät kokonaan kuorensa. Toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmenenä maassamme pesivien pohjantikkojen lukumäärä putosi viidennekseen eikä kanta ole sen jälkeen elpynyt. Myös majavalampien rantamien pystyyn kuolevissa metsiköissä yksilömäärät ovat korkeita. Etelän kuusikoituminen on jopa parantanut pohjantikkojen talvehtimisoloja. Pohjantikka tarraa kuusen runkoon kolmivarpaisin jaloin, mistä se on saanut ruotsin- ja englanninkieliset nimensä (tretåig hackspett ja three-toed woodpecker). Vaikka pohjantikka on paikkalintu, eli pysyy vuoden ympäri samoilla sijoilla, vaeltavat nuoret yksilöt loppusyksyllä jopa satoja kilometrejä etelämmäs etsien kuolevia kuusia. Silloin niitä voi tavata kaukana kesäisiltä pesäpaikoiltaan
Jahtiporukka ryhtyi
syyttämään retkeilijöitä ajon pilaamisesta, salakalastuksesta, luvattomasta avotulen teosta ja ties mistä muista rikkomuksista, joiden sanamuodot jäivät vieraskielisiltä ymmärtämättä. Suuret sieraimet puuskuttaen se teki jyrkän käännöksen välttääkseen avoveden ja suuntasi uintinsa päättäväisesti kohti länttä, jossa saaristo jatkui repaleisena. Toinen muisteli kuulleensa viikingeillä olleen omat tulkintansa tähtitarhasta. Sen punertavalle hehkulle veti vertaa vain suurena pallona loimottanut kuu. Pannukahvi porisi parhaillaan, kun tanner alkoi vaimeasti tömisemään kuin pehmeiden
E
kavioiden alla. Syynä unettomuuteen oli komea tähtitaivas, jonka ihailulta ei oltu maltettu mennä nukkumaan. Metsästäjät huomasivat tämän itsekin ja rauhoittuivat hiukan ennen kuin poistuivat anteeksi pyydellen tulosuuntaansa. ReissuJussi Reissu
Kulttuurien yhteentörmäys
dellisenä yönä oli valvottu puolivahingossa pikkutunneille. Telttaleiri sijaitsi meren äärellä, sisäsaaristoon työntyvän kallioisen niemen nokassa. Retkeilijöiden onneksi näytelmästä nähtiin lievennetty nykyversio.
·
Kuka olisi riidan voittanut?. Edessä avautuvat laajat selkävedet tekivät paikasta ihanteellisen tähtien tarkkailulle, sillä asutuksen valosaaste ei päässyt pilaamaan yötaivaan näkymiä. Tämän kaiken seuraaminen leirinuotion äärellä oli saanut retkeilijät valtaansa. Telttojen välistä ja melkein nuotion ylitse ryntäsi komeasarvinen uroshirvi ja jatkoi matkaansa suoraan mereen. Olisiko heidän kesken syntynyt kinaa tähtikuvioiden nimistä ja kuka olisi riidan voittanut. Puhe kääntyi menneisyyteen ja siihen, miten esi-isämme olivat käsittäneet taivaankappaleet. Tähdet, planeetat ja kuu olivat varmasti ruokkineet heidän mielikuvitustaan, kun ne nytkin puhuttelivat läsnäolijoita arvoituksellisuudellaan. Miehet kävivät selvästi ylikierroksilla, sillä mitään perusteita heidän esittämilleen syytöksille ei ollut. Silloin tällöin pimeydessä vilahti valoviiru, jonka todennäköisesti aiheutti ilmakehässä palava avaruusromu. Aamulla makuupusseista kömpi uneliasta väkeä tulistelupaikalle. Joku muisti suomensukuisten kansojen taivaallisen peuran ja Kalevalan hiiden hirven liittyvän yhteen. Illan ensimmäisenä valopisteenä taivaalle kohosi kaakosta kirkas Mars-planeetta. Näiden pohdiskelujen myötä syntyi ajatus, josko muinaiset suomalaiset ja Skandinavian urhot olisivat joskus kohdanneet näillä samaisilla kallioilla. Jokin iso eläin laukkasi leiriä kohden niin vauhdikkaasti, että oksat katkeilivat ja pensaat kahisivat. Hän kertoi näiden yhteisestä tähtikuviosta, jota yritettiin porukalla etsiä tuhansien valopisteiden joukosta. Otaksuttiin, että he olivat varmasti aikoinaan suunnistaneet taivaankappaleiden avulla purjehtiessaan pitkillä merimatkoillaan. Retkikuntalaiset eivät ehtineet hämmästykseltään avata suutaan, kun jo seuraavassa hetkessä paikalle poukkasi joukko punanuttuisia metsästäjiä koirineen, pyssyineen ja radiopuhelimineen. Aivan kuin historia olisi toistanut edellisillan tarinan hämmästyttävän samankaltaisena hirvineen ja asemiehineen. Alkoi kovaääninen asioiden selvittäminen ruotsin kielellä. Viikingit olisivat varmaankin tyrmänneet aseillaan muiden mielipiteet ja hiljentäneet toisinajattelijat
Seuraava Retki ilmestyy joulukuun alussa 2009
RE T K EILY · M AT K A ILU · V A R U T EE T U VA RUS
Nro 10 Joulukuu 2009
Turvallisesti jäille Koiravaljakon kyydissä Vuorille hiihtämään Tarkista vakuutusturvasi Talvitakuu Ylläs-Hallissa
Vaellusmonot
TESTI
10/09
SEURAAVA
www.odlo.com Toimivat vaatteet takaavat täydellisen kehonlämpötilan. Eriytetyt lämpö- ja ilmastointivyöhykkeet takaavat optimaalisen lämpötilan, olipa lajisi mikä tahansa, säässä kuin säässä. Odlo Evolution Warm, naisille ja miehille omat mitoitukset. Älä hyväksy kompromisseja
Odlo Evolution Warm pitää liikkuvan ihmisen lämpötilan aina optimaalisena. Ei kompromisseja. Lisäksi saumaton rakenne ja äärimmäisen joustava ja superkevyt materiaali antavat maksimaalisen liikkumavapauden ja käyttömukavuuden. www.mb-trading.fi. Sen mikrokuidut siirtävät kosteutta kaikissa aktiviteeteissa