TEHDÄÄNKIN ÄÄNILEVY MUSIIKKILIIKKEESSÄ Monosyntikassa on jujua! Faarao Pirttikangas & romutavaran mystinen klangi HECTORIN JUHLAKIERTUEELLA juhlavaa oli myös tekninen toteutus! N ro 12 17 H in ta 10 ,3 E 01 Kansi.indd 1 7.2.2017 12.33
Täydellinen soundi studioon ja keikalle haluamallasi volumella. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tampere Katso lisätiedot: www.soundtools.fi/musiikkiteknologia 02-03 Ilmoitukset.indd 3 7.2.2017 12.35. Numa Compact 2 Keikkapianojen uusi standardi painaa vain 7kg ja kuulostaa todella isolta omillakin kaiuttimillaan. • Mitä eroa on headsetillä, solmiomikillä ja käsikapulalla luentotilaisuudessa . • Miksi mikrofoni kiertää . Two Notes Torpedo Studio Kuin kuuntelisit hyvin mikitettyä isoa vahvistinta tarkkaamossa. Schecter BANSHEE ELITE-6 FR Sustainiac GNAT Saat kitaran soimaan niin kauan kuin haluat, säröllä tai ilman! • 25.4 Oulu • 26.4. Tukee Softuben lisäksi myös UAD:n plugareita. Zoom Q2n Kompakti videokamera superlaadukkaalla äänellä. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Järkeä Musiikkiteknologiaan -kiertue Konemusaa musiikkitunnille, äänentoisto-ongelmat seurakunnan bändi-iltamissa, eroon mikrofonin kierrosta hotellin konferenssisalissa.... Studiosi hermokeskus tallentaa ja editoi myös ääniraitoja. Softube Console 1 Mikserimäisin kontrolleri nyt edullisempaan hintaan. Kuopio • 27.4. • Miten sijoittelen soittimet ja kaiuttimet . • Miten digimikseriä käytetään . • Miten konemusaa tehdään . Akai MPC X Kauan odotettu työaseman uusi tuleminen. Opetusvideoihin, bänditallenteisiin, vloggaukseen.... • Miten äänitän bändi-iltamat . selkokielistä tietoa ja käytännön esimerkkejä opettajalle, nuoriso-ohjaajalle, kanttorille, äänivastaavalle ja kaikille muille kiinnostuneille
Luonnehdinta ”audiopioneeri” on paremmin kuin hyvin perusteltu. Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Tätä hän ei kuitenkaan milloinkaan lausunut ääneen, näytti vain esimerkkiä. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. G enelecin perustamisen ja aktiivikautinten sinnikkään kehittämisen kautta Martikainen on ollut luomassa vallitsevaa nykykäsitystä siitä miltä ensiluokkainen kaiutin kuulostaa, kuunneltiinpa sitä radion tai tv:n lähetysyksikössä, musiikkistudiossa tai olohuoneessa. S enkin jälkeen kohtasimme toisemme useammin Frankfurtin messuhalleissa kuin kotimaassa, ja vuodesta toiseen Martikaisella oli aikaa juttu hetkeen, sekä uteliaisuutta keskustella tietysti audioalan ja kaiutinten kehityksestä, mutta yhtälailla valo kuvauk sesta, ilmailusta ja maailman yleisestä tilasta. Suomalaisena yritystarinana hänen pitkään luotsaamansa Genelec on vakiinnuttanut paikkansa pienenä suurena tekijänä, jonka kotimaiselle suunnit telulle ja teolliselle valmistukselle antama esimerkki on innostava. K un diplomiinsinööri Ilpo Martikainen kuvailee ajatuksiaan yrittäjyydestä, suomalaisesta työstä ja elämästä Taloudellisen Tiedotustoimisto TATin tuottamalla lyhyellä videolla (Rohkea Suomi – Ilpo Martikainen / Genelec, 2014, katsottavissa videopal velu Vimeosta), hänestä huokuu sama kiireettömän mutta päättäväisen ja asialleen omistautuneen, tark kanäköisen mutta diplomaattisen, analyyttisen mutta asioiden moninaisuutta ymmärtävän ihmisen olemus, joka leimasi myös kohtaamisia hänen kanssaan. 4 www.riffi.fi 1/2017 ÄÄTOIMITTAJALTA Lämmöllä K un tapasin Genelecin perustajan, Ilpo Martikaisen ensimmäisen kerran kansainvälisillä messuilla, häneltä löytyi oman yrityksensä kiireisten vientipon nisteluiden ohessa aikaa ja viitseliäisyyttä vastailla harkiten ja perusteellisesti myös nuoren suoma laistoimittajan puolivalmiisiin kysymyksiin, joista näin jälkikäteen arvioituna on täytynyt kirkkaana paistaa kysyjän akustiikkaan ja kaiuttimiin liittyvien tietojen hentous. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät Ilpo Martikainen (22.12.1947 – 30.1.2017) 04-05 Pääkirjoitus117.indd 4 8.2.2017 14.44. Ajatukset asiakkaan tarpeiden ymmär tämisestä, vastuullisesta raakaaineiden käytöstä ja kestävästä kehityksestä vaikuttavat olleen Genelecin toiminnassa luontaisia ja sisäsyntyisiä toimintaperi aatteita, jotka on myös viety yrityksen käytäntöön. Vain yksi ehto ohjasi keskustelua – hiljaisuutta ei pidä pelätä, keskustelukumppanille tulee antaa rauha ja aikaa muodostaa oma puheenvuoronsa
Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus117.indd 5 8.2.2017 14.44. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli
Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com TV-Sävel Saaristenkatu 6 13100 HÄMEENLINNA (03) 6165 929 tvsavel@gmail.com www.tevari.fi UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com W W W . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määräaikaisena 62,00 e . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Tommi E. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. F I – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo vuodesta 1996! 06-07 Sisältö117.indd 6 8.2.2017 16.01. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Kauppakeskus Merituuli Isonniitynkuja 2 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Tampere Kuninkaankatu 19 33210 TAMPERE 010 320 7490 ftampere@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Kauppakaari 1 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Jylhä / Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Jos menee musa kauppaan niin siellä on kolmesataa kitaraa, joista yksi on vasuri.” Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + posti kulut. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Toni Härkönen Misha Koivunen Tommi Saarela Sami Sarhamaa Juha Seila Tommi E. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Irtonumeron hinta on 10,30 e . 22. Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. P O R I S O U N D C I T Y. 6 www.riffi.fi 1/2017 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Jimmy Westerlund & small talk – Amerikassa pärjää Amerikan tavalla… Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Tommi Saarela 26 36 18 44 50 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Hector & Power Band – juhlat tien päällä! 18 Ikimuistoiset sessiot – Jimmy Westerlund 23 Faarao Pirttikangas – kaatopaikan kuningas 26 Ville Leppäsen happy twang – suomalaisen americanan tie vei St Louisiin 30 Paul Young – tyytyväinen veteraani 32 Matti Kallio – monen sortin pelimanni! 58 Lastenmusiikkia aikuisten oikeasti – kun soitinliikkeestä tehtiin pop-up-studio SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Jari ”Heinä” Nieminen – Straton soundi on helppo sijoittaa isoon orkesteriin RIVAKAT PIKAKOKEET 40 Sontronics – apuvälineitä audioväelle 41 Caline P1 Scuru – pedaaleille virtaa 42 Xvive U2 – langaton on verraton 43 Fishman Neo-Buster – akustinen kuuluviin! KÄYTTÖTESTIT 44 Manu Katché Junior Kit ja Sakae Pac-D – pieni on kaunista! 46 Kala U-Bass – sehän soi kuin kontrabasso! 48 Koch Classic SE – vähemmän watteja, enemmän soundia 50 Boss AD-2 Acoustic Preamp – akustisen kitaran kompakti kumppani 52 Dreadbox Hades & Erebus – analogisessa monosyntikassa on jujua 54 RME Fireface UFX+ – ammattilaisen työkalu 56 Turbosound Inspire – oiva ääni antaa taiteelle innoituksen GRANDE FINALE 65 Muusikkona maailmalla – Jazzmuusikon työmatka on arkea Italian kiertueella 67 Alangon päiväkirja – Kesy musta aukko YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. P O R I S O U N D C I T Y. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com TV-Sävel Saaristenkatu 6 13100 HÄMEENLINNA (03) 6165 929 tvsavel@gmail.com www.tevari.fi UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com W W W . Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. F I – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo vuodesta 1996! 06-07 Sisältö117.indd 7 8.2.2017 16.01. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Jylhä / Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Kauppakeskus Merituuli Isonniitynkuja 2 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Tampere Kuninkaankatu 19 33210 TAMPERE 010 320 7490 ftampere@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Kauppakaari 1 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2
Hector päätti juhlakiertueensa täpötäydelle Hartwall Areenalle. Riffi selvitti millä ja miten toteutettiin 50-vuotista taiteilijanuraansa juhlistavan artistin kiertueen ääni, valo ja kuva. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen rundin tuotannosta vastasi Eastway Live ja tekniikasta Bright Finland. KUVA: JYRI LAITINEN 08-12 Hector.indd 8 7.2.2017 14.48. 8 www.riffi.fi 1/2017 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA HECTOR & Power Band – juhlat tien päällä! Hector risteili alkutalvesta 30-päisen muusikkoja teknikkojoukon kanssa ympäri maata kuukauden mittaisella konserttikiertueella, jonka päättäjäiset pidettiin loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla
Vain Hectorilla ja kahdella jousisoittajalla on korvamonitorit, muuten lavalla kuunnellaan neljäätoista D&B:n M4-kulmaa. – Laulumikin geini on raju ja kapselina on KSM9-kondensaattori. – Esimerkiksi Kallion Matilla on lavalla lauluja huilumikit aivan vierekkäin, mutta huilussa on neljän sekunnin kaiku. – Hectorin Power Band on vanhan liiton oikeata soittamista, jossa ei olla missään taustanauhaklikeissä kiinni, vaan joka ilta on oikeasti erilainen. Käsityö kunniaan Kappalekohtaisia snapshotteja Kreivilä ei tälle kiertueelle rakentanut. PA-järjestelmän virittämisestä huolimatta joka paikassa riittää kuitenkin muutettavaa etupään tiskille asti – esimerkiksi mikserin masterkorjaimen säädöt ovat Kreivilän mukaan hyvin paikkakohtaisia, ja varsinkin tärkeimmissä signaaleissa muutokset ulottuvat kanavatasolle saakka. Koska Hectorin materiaalissa teksti on olennaisinta ja lavavolyymi on suhteellisen korkea, efektipuolen täytyy olla varsin maltillinen – äänen selkeys nousee tavoitteena yli kaiken muun. Konetaustan kanssa soittava bändi tukee snapshot-ajattelua, mutta tässä ajan kaiken käsin – tykkään kun voin vaikuttaa asioihin. Pulmien väistäminen ryhtymällä kattavaan korvamonitorointiin ei noussut keskustelunaiheeksi missään vaiheessa esituotantoa. Toisaalta nyt kanavia jotka käyvät välillä mutella ei ole monta, joten hän mykistää ja aukoo ne käsin. www.riffi.fi 1/2017 9 V uonna 1966 ensilevytyksensä julkaissut Heikki ”Hector” Harma on suomalaisen rockin elävä legenda. 08-12 Hector.indd 9 7.2.2017 14.48. Videomateriaalin sekaan miksattava livekuva lisää entisestään konsertti kokemuksen näyttävyyttä. Kreivilä kuitenkin jatkaa, että biisikohtainen ohjelmointi voisi olla paikallaan vaikkapa mute-automaation osalta. Sitä ei kannata unohtaa auki niihin biiseihin, joissa huilua ei soiteta! Lavan signaalit ajetaan analogisplitteriin, josta ne jaetaan etupäähän sekä monitoripisteeseen, jossa Stade Kentän näpeissä on analoginen Midas Heritage 3000. Ja siitä päästäänkin kiertueen suurimpaan haasteeseen: lavalla on 11-henkinen orkesteri, joka paahtaa paikoitellen rankasti ja solisti on lauteilla kaikkien keskellä. Bright vastasi kiertueen äänestä, valosta, videosta sekä lavarakenteista miehistöineen. Artistin 50-vuotista taiteilijanuraa juhlistavan ”Muisti”-konserttikiertueen tuotti Eastway Live ja komeasta teknisestä toteutuksesta kantoi kokonaisvastuun Bright Finland. Sonyn kahvoissa Sara Helin. Kreivilä korostaa kotiläksyjen tekemisen tärkeyttä kaikkien nykypäivän digitiskien kanssa, sillä ilman käyttäjäkohtaisia miksausasetuksia sisältävää tiedostoa pöytä on tyhjä ja puhdas. Kiertueen miksaajalle Mikko Kreivilälle Midas ei tietenkään ollut merkkinä uusi tuttavuus, vaikka nimenomainen ProX sitä olikin. Sen Midaksen ProX kiersi miksaaja Mikko Kreivilän ja Hectorin mukana Suomea ensimmäistä kertaa. – Tämä bändi on jo niin vanha instituutio, että in-ear-kuuntelu vaatisi aikamoisen asennemuutoksen. Kaikki ovat tottuneet siihen, että äänen pitää lavalla paitsi kuulua myös tuntua. – Midas tunnetaan mikserimaailmassa äänenlaadultaan yhtenä parhaimmista, ja ProX:n prosessointikapasiteetti on valtava eli dsp ei kesken lopu, suitsuttaa maahantuojana toimivan Brightin Jorma Tikka. Kun lauluun pitää saada selkeyttä, se ei onnistu pelkästään nostamalla laulua pintaan, koska saman mikin kautta nousevat myös rumpusetti ja muut äänekkäät soittimet vuotoäänenä. Äänipuolen laitekattauksessa merkille pantaviin elementteihin kuului Midaksen uusin salimikserimalli ProX, joka kiersi Suomea tositoimissa ensimmäistä kertaa. Hectorin laulun alamiddletaajuudet käyttäytyvät varsin saliriippuvaisesti, ja myös efektejä täytyy annostella kulloisenkin salin akustisia olosuhteita kuulostelleen, sillä esimerkiksi kaikuisassa salissa digitaalikaiku sotkee äänikuvaa entisestään. – Pohjat pitää tehdä ennakkoon ja hyvin, tyhjällä faililla ei kannata tien päälle lähteä, Kreivilä toteaa muistuttaen, että useisiin digipöytiin saa onneksi offline-editoriohjelmia, joilla pääsee valmisteluissa jo pitkälle pelkästään tietokonetta näpyttelemällä. Kiertueen edetessä hän sorvasi jokaisessa konserttipaikassa failiin uuden, paikkakohtaisen scenen. Kreivilä starttasi kiertueelle yhdellä kattavalla faililla, johon hän oli asemoinut kaiken kanavainformaation nimiä myöten, prosessoinnit, ekvalisoinnit, insertit, dynamiikat sekä pöydän signaalireititykset
Jouset on mikitetty DPA:lla ja Hammondin Leslie-kaiuttimen alakerta Sennheiserin MD421:llä, muuten mikkikattaus on likimain Shurea, mainittua Hectorin langatonta KSM9-käsilähetintä myöten. Runsaan pesuheitinkattauksen tuottamaa hajavaloakin suurempi haaste on konserttipaikkojen pintojen kirjava värimaailma. Kanavamäärän pitämiseksi kurissa miksauksesta karsittiin ylimääräiset herkut, kuten snaren alamikki, ja bassokin otetaan pelkästään vahvistimesta linjaan. Kreivilä kuitenkin kiittelee kiertueen harjoituksista asti vallinnutta yhteistyön henkeä. Kiertueella käytetty valaisinkalusto koostuu valtaosin Martinin liikkuvista: bändin takana on 20 pesuheitintä ja 12 spottia, sivuilla 6 pesuria ja etuvaloina 8 spottia. Lavalla tehdään joitakin summamiksauksia, jotta pöydän tulokanavat on saatu puristettua 48:aan. 10 www.riffi.fi 1/2017 kanssa pitää pystyä mikserin takana elämään, emme me voi lähteä tappamaan bändin omaa energiaa. – Sellaista miinaa miksaajan kannattaa kuitenkin aina vältellä, että huomaa tuhlaavansa kaiken energiansa ja keskittymisensä siihen, että on liikaa kanavia – ja samalla liikaa vaihtoehtoja! Valosta kuvaan Ainakin vuosikymmenen ajan Hectorin kiertuevaloista vastannut Jere Jääskeläinen on suunnitellut ja toteuttanut myös juhlakiertueen valaisun. Bändiin tähtäävän heitinarsenaalin lisäksi palettiin kuuluu 16 yleisöblinderia. – Olen ollut otettu kimppatyöstä ja vuorovaikutuksesta, en ole vain teknikko jossain salin perällä, vaan soittajien kanssa on voitu puhua soitinvalinnoista, soundivalinnoista ja vahvisti mien sijoittelusta. Mikserin takaa on saanut kyseenalaistaa jopa sovituksellisia asioita. Varsinaisia seuraajaheittimiä ei rokkikeikoilla yleensä ole, eikä tälläkään. Molemmilla kitaristeilla on käytössään sähkiskanava ja akkarikanava. Seuraajan puuttumista voidaan paikkailla liikku vien spottien avulla. – Toki jokainen perusteltu kanava/mikrofoni on jokaisen miksaajan oma asia ja lopulliset tarpeet paljastuvat vasta keikalla, kun kuulee koko materiaalin oikeassa ympäristössä. Hippotizeriin on ohjelmoitu tuntikaupalla tyylikästä videosisältöä konsertin taustakuvitusta varten. 08-12 Hector.indd 10 7.2.2017 14.48. Valokattaus on omavarainen, eli pääperiaatteena on pystyttää joka paikkaan oma kalusto. Mikko Kreivilä kertoo, että varsinkin kosketinsoittaja Esa Kotilaisen lavakioski on niin iso, että jos kaiken ottaisi etupäähän erikseen kanavamäärä pöydässä melkein tuplaantuisi. Niiden väliin sijoittuu miksaajan työmaa. Kreivilän mielestä 48 kanavaa on raja, johon tällaisen produktion on järkevää mahtua. Kreivilä sanoo pyrkivänsä yleensä jättämään kanavalistaan pelivaraksi muutaman tyhjän kanavan tien päällä tehtäviä lisäyksiä varten. Taloista löytyvää täydentävää tavaraa voidaan käyttää lisänä – esimerkiksi Tampere-talon konserteissa hyödynnettiin katsomon yläpuolelle pienistä ledeistä rakennettua tähtitaivas-efektiä. – Enemmän pesuheittimiä ja vähän vähemmän spotteja, Jääskeläinen tiivistää valaisinkalustonsa koostumuksen. Tolkkua kanaviin Saliäänen voimakkuudessa alarajan määrittelee lavavolyymi, jonka yli miksaajan on pakko ajaa että äänikuva ylipäätään siirtyy PA-kaappeihin. Tällä keikalla eivät kovalevyraidat soi Markku Myllymäki (vas.) ohjelmoi, valosuunnittelija Jere Jääskeläinen tarkkailee tulosta. – Kun lavalla on toistakymmentä esiintyjää ja 14 kulmamonitoria, niin mikrofonivalintoja joudutaan tekemään osittain jo näiden faktojen ehdoilla, Jorma Tikka toteaa, ja kertoo että muun muassa kiertueella käytetty KSM8-uutuusmalli on tässä suhteessa kerännyt kiitosta hyvällä soundillaan ja vuotoäänien hallinnallaan. Nyt Kotilaisen koko syntikkakattaus tulee lavalta pöytään yhtenä valmiiksi miksattuna stereoparina, lisäksi haitari tulee suoraan yhdellä mikillä ja Leslie kolmella. Niistä mikrofonikanavia on 28 ja linjatuloja loput. Ylärajan taas määrittelee laulumikkeihin kertautuva vuotoääni. – Mitä mustempi sali sitä parempi, Jääskeläinen toteaa ja huokaisee perään, että tämänkin reissun varrelle osuneet vitivalkoiset urheiluhallit nostavat merkittävästi valopuolen harmikerrointa. Valoshow’n komentokeskuksena on High End Systemsin Wholehog Full Boar 4
Järjestelmän suunnittelussa, kokoonpanossa, ripustuksessa ja virityksessä on tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon suoraa ääntä kuulijoille koko saliin, väistellen samalla epätoivottuja heijastuksia. Kun PA on saatu vireeseen, äänitiimi tekee linjatsekin minkä jälkeen bändi nousee lauteille neljältä iltapäivällä. Ennen rundia tehdään suunnitelmat, joilla kokonaisuus saadaan toimivaksi, ja sitten toistetaan sitä keikasta toiseen, Anssi Karjalainen muotoilee Hectorin ”Muisti”-juhlakiertueenkin pääperiaatteen. Toisaalta tilan oman vasteen ja kaiuntakäyttäytymisen mukaan myös alapäätä eli sub-kaiuttimien tasoa voidaan joutua peukaloimaan suurestikin. Myös sub-kaiuttimien sijoittelu vaihtelee paikasta riippuen, perustilanteessa sub array on lattialla lavan edessä, mutta joskus subit täytyy esimerkiksi kiinteiden penkkirivien takia siirtää vasen/oikea-muodostelmaan pää-PA:n alle. Toistoa ja säätöä Yli kolmituntisen konsertin ohjelmisto periytyy viiden vuosikymmenen varrelta. Käytännössä periaate joustaa, sillä kiertue pysähtyy konserttisaleissa, monitoimikeskuksissa ja urheiluhalleissa, eikä paikkojen kokoon, muotoon ja muihin ominaisuuksiin liittyvistä eroista johtuen kaikkea pystytä toistamaan sellaisenaan. – Aikataulu on tällä kiertueella on rakennettu tarkoituksella pikkuisen väljäksi. PA-kaiutinkattaus oli mitoitettu suurimman keikkapaikan mukaan, mainittu päätöskonsertti pois lukien. Tämän saavuttamiseksi on etuna käyttää mahdollisimman suuntaavia kaiuttimia, joiden suuntaavuuskäyttäytyminen ei lisäksi saisi muuttua kovin jyrkästi taajuuden mukaan. Viritystä urakalla Konserttipäivät on aikataulutettu niin, että support-tiimi aloittaa konserttipaikalla aamulla kello seitsemän ja muu tekniikka tulee yhdeksältä jolloin support on kasvanut ripustus kor keu teen. Linjasäteilijöiden ja edistyneen kaiutinprosessoinnin aika kaudella viivekaiutinvirityksiä ei tämän kiertueen saleissa tarvita, vaan kaikki yleisöääni voidaan ampua samalta viivalta lavan etureunan huitteilta. Tekniikalle on jätetty siihen luppoaikaa, mikä on tarpeen siinä vaiheessa, jos sattuu jotain odottamatonta. Kiertueen pienimmässä salissa ”heittomatka” oli noin 35 metriä ja suurimmassa – Hartwall Areenalla – lähes 90 metriä, johon yleisöäkin mahtuu melkein kymmenen kertaa enemmän. www.riffi.fi 1/2017 11 – Rundaaminen on usein pistokeikkailua selkeämpää. Paikan mukaan muuttuvat vain ripustuskorkeus ja kaiuttimien keskinäiset kulmat. Ääniryhmän systeemivastaavana toimivalle Karjalaiselle kuitenkin riittää, että asiat tehdään samalla tavalla ”niin pitkälle kuin mahdollista”. Jos konserttipaikassa ei ole ripustuspisteitä tai niihin ei voida kiinnittyä joudutaan pystyttämään oma ”ground support”. Hartwall Areena on niin paljon kookkaampi kuin mikään muu kiertueen sali, että siellä kiertueen pää-PA:na käytetty D&B Audiotechnikin V-sarja siirtyy fillailemaan sivustoja ja etusuuntaa varten tuotiin tuhdit pinkat järeämpää J-sarjaa. Smaart-softalla monikanavamittauksena tapahtuvan virityksen aluksi soitetaan kaiuttimista vaaleanpunaista kohinaa, jota mitataan salista useammasta paikasta mittamikrofoneilla. Huoneet soivat kuitenkin niin eri lailla, eikä sille mitään mahda, ja sähköisesti sitä ei voi korjata kuin osittain. Ensimmäinen ja suurin muuttuja on ripustustekniikka. Karjalainen huomioi mittauksissaan jopa ilman kosteuden ja lämpötilan, joiden muutokset vaikuttavat varsinkin lyhyisiin aallonpituuksiin eli diskanttitaajuuksiin. Hartwall Areenalla myös sub-kattaus tuplattiin ja lennätettiin, ja lattiatasolle lavan eteen tuotiin lisukkeeksi järeät infrabassot. 1972 ilmestyneen esikoisalbuminsa ”Nostalgian” jälkeen Hector on julkaissut parikymmentä studiolevyä. Niiden kertoman mukaan säädetään PA:n taajuusvastetta, kunkin kaiutinryhmän tasoja, viiveaikoja ja suhteita. – Detaljitasolla systeemi muovautuu rundin kuluessa joka tapauksessa, Karjalainen lisää. Jos eteen tulee erikoistilanne, sitten muutetaan suunnitelmia. – Mittaohjelmaan on tallennettu referenssivaste johon tähtään, jotta miksaajalla FOH:issa ja yleisöllä katsomossa olisi mahdollisimman samanlaiset olosuhteet joka ilta. KUVA: JYRI LAITINEN 08-12 Hector.indd 11 7.2.2017 14.48. Soundcheck on ohi kuudelta ja tilanne rauhoitetaan pariksi tunniksi, ennen kuin keikka alkaa iltakahdeksalta. Karjalaisen urakka alkaa tarkistamalla katsomon mittasuhteet lasermitalla. Lounaaseen mennessä äänentoiston palikat ovat paikoillaan ja iltapäivällä Karjalainen alkaa virittää PA:ta, mihin kuluu tunti tai kaksi. – D&B:n ArrayProcessingin myötä en ole enää muuttanut kaiutinmäärää keikkojen välillä, vaan ripustan joka paikkaan saman setin
– Kamerakuva toimi kiertueen muissa konserteissa lediseinällä lähinnä valmiin videosisällön lisukkeena. 08-12 Hector.indd 12 7.2.2017 14.48. Jere Jääskeläinen luonnehtii juhlakiertueen valokattausta ”nykypäivänä aika epätavalliseksi”. Toimivaan yhteispeliin kuuluu, että molemmat eivät voi tykittää täysillä yhtä aikaa, koska ne talloisivat silloin toistensa varpaille. Kuvaa ajetaan ROE Visualin jättimäiseltä ledinäytöltä, jolle Antti Hietalan viisimiehinen videoryhmä työntää ennalta tuotettua kontenttia Hippotizer-servereiltä. Tietysti nytkin pyritään tekemään näyttävä show, mutta pääosassa ovat tällä kertaa artisti ja orkesteri, jotka loistavat jo omilla ansioillaan! u ”Muisti”-lista CREW (20 henkilöä) 4 hlöä ääni 2 hlöä valo 5 hlöä video 2 hlöä support & lava 5 kuljettajaa 1 kiertuemanageri (kulkee esiintyjien mukana) 1 kiertuetuottaja (”salil’ eka, salil’ vika”) Lisänä 6–30 hlöä paikallinen apukanto, narikka ja security ESIINTYJÄT (11 henkilöä) Heikki ”Hector” Harma, voc, gtr Okko Laru, drs, voc Matti Maijanen, bs Jarmo Nikku, gtrs Jussi Turunen, gtrs Esa Kotilainen, keys, acc Matti Kallio, keys, flutes, voc Janne Toivonen, horns Panu Syrjänen, sax Aili Ikonen, voc, violin Iida Laine, cello AJONEUVOT 2 kpl 14-paikkainen nightliner-bussi 2 kpl rekka (lava & support / ääni, valo & backline) 1 kpl kuorma-auto (video) SALIÄÄNI KIERTUEELLA 10 x D&B Audiotechnik V8 ja 2 × V12 per puoli 8 × J-Sub lattialla 6 × Q1 etufillinä 2 × C7 varalla fillikäyttöön SALIÄÄNI HARTWALL AREENALLA 14 × J8 ja 2 × J12 per puoli 10 × D&B Audiotechnik V8 ja 2 × V12 per puoli (sivuilla) 6 × J-Sub per puoli lennätettynä 8 × J-Infra lattialla 6 × Q1 ja 2 × Y10P etufillinä Areenakonsertissa PA pantiin uusiksi – Anssi Karjalainen lisäsi alakertaan töminää kahdeksan infrasubin patteristolla. – Tämä on simppelimpi verrattuna siihen, mitä tämän kokoisilla lavoilla on viime aikoina totuttu näkemään. Fokuksessa musiikki Kriittisin tekninen vääntö ja taiteellinen paini Hectorin juhlakiertueen valaisussa käydään videon kanssa. Valon ja videon roolit on pyritty sopimaan kappalekohtaisesti niin, että yhdessä kappaleessa liidaa valo ja toisessa kuva. Mutta yllättävällä tavalla. Käytössä olevista viidestä kamerasta kaksi on miehitettyjä, kaksi robottikameraa ja yksi kiinteä. Hectorin luottomiehiin lukeutuva Jarmo Nikku aloittaa joka ilta urakkansa virittämällä kymmenen kitaraa – jos tuplakaulaisen Danelectron saa laskea kahdeksi. Hartwall Areenalla livekuvaus nousi isompaan rooliin, ja videoseinäkin oli huomattavasti leveämpi, Hietala kertoo. 12 www.riffi.fi 1/2017 eikä bändi käytä edes klikkiä, joten myös valaisu on ajoitukseltaan silkkaa käsityötä – mitään aikakoodiin ohjelmoitua tilanteiden liipaisua ei ole
Pituudet 3, 6, 9, 12 ja 15 metriä. F I MARSHALL TEKI SEN TAAS !!! Uutuusmallit kokeiltavissa Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.fi www.musikantti.fi Huippulaadukkaat elektroakustiset Maton-kitarat vaativalle keikkamuusikolle Musikantista. P O R I S O U N D C I T Y. kanssa • sopii käytettäväksi PA:n ja/tai instrumenttivahvistimen kanssa • kompakti koko, alumiinikotelo • tehokas kolmialueinen EQ • säädettävä notch filter kierronestoon • erilliset DIja vahvistinlähdöt 159 € Hotone A Station Tehokas akustisen soittimen etuvahvistin, DI-boksi ja etuvahvistin laulumikille – soundi kuin hunajaa! • mykistettävissä virityksen ajaksi • mikrofonivahvistin, phantom • efektilenkki • boost-toiminto heikkojen signaaleiden vahvistamiseksi tai soolojen esiin nostamiseksi • käyttö paristolla tai virtalähteellä DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Peavey 6505 mini 20W täysputkivahvistin tarjoilee legendaarisen Peavey 6505-soundin pienessä ja kätevässä paketissa! 555 € (Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi) Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2, PORI 020 721 8450 , sound.city@pp.inet.fi W W W . www.riffi.fi 1/2017 13 n näyteikkuna UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. Läpikuultava vaippa ja kuparinhohtoiset Neutrikin monoplugit kullatuilla kontakteilla takaavat hyvän soundin ja katu-uskottavan ulkonäön. Hill Andante SMA1020 • aktiivinen 2-tierakenne • 10" & 1" elementit • maksimi SPL 119 dB 13-17 Näyteikkuna117.indd 13 8.2.2017 13.45. Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi Alkaen 36 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Aito putkietuaste, Waterfall-koskettimisto, mekaaninen avainnus, huikea täyden polyfonian soundigeneraattori, dynaamiset midi-ominaisuudet… Ja paino vain 15,7kg! 3 750 € Hammond XK-5 Paras keikkaurku maan päällä! Täältä löytyvät jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi • toimii kitaran, mandoliinin, viulun yms. Cordial CSI-METAL -instrumenttijohdot ovat taipuisaa CGK175 Top Performance-kaapelia, joka kestää kovankin keikkakäytön. 1 599 € Tervetuloa kokeilemaan! Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Oletko kuullut. Hinnat alk
14 www.riffi.fi 1/2017 n näyteikkuna TV-Sävel Music Shop Saaristenkatu 6, HÄMEENLINNA Puh. 13-17 Näyteikkuna117.indd 14 8.2.2017 13.45. (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi JBL E50BT Bluetooth-kuulokkeet 99 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Nyt 695 € Odotettu huippu-uutuus! DV MARK LITTLE MARK 40 II Kevyt ja kompakti EL34 täysputkinuppi! 40 W tehoa, 2 kanavaa, 3-alueinen EQ molemmissa kanavissa, digitaalikaiku, efektilenkki tasonsäädöllä, kaiutinlähdöt 4/8/16 Ohm, painoa vain 8,9 kg! Uusia 2017 Gibsoneita heti varastossa! Esim. alv 24% Sinimäentie 8, ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@brightgroup.fi Soundtools Teollisuuskatu 21, HELSINKI Puh. 920 € sis. Nopeaa ja yksinkertaista. Lataa kirjastoon kuvia tai videoita ja pistä pyörimään. 459 € ImageCueT on kompakti ja helppokäyttöinen kuvaserveri. 0290 800 835 store@soundtools.fi www.soundtools.fi Studiologic Numa Compact 2 – täysin uudistettu • kevyt ja kompakti • ammattitason koskettimisto • kaksi kontrollitikkua ja aftertouch • yhden gigan sisäinen muisti soundeille • kuusi huippuluokan efektiä samanaikaisesti • vahvistin & kaiuttimet kotisoittoon ja harjoituksiin Seuraava julkaisupäivä 12.4.2017 ilmestyvässä numerossa 2/2017. Tämä Les Paul Classic 2017-T GT hintaan: 1595 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Martin LX1E Little Martin • kansi: kuusi • sivut ja pohja: mahonki ja kuusi • elektroniikka: Fishman Isys Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700, info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 595 € (sis.pussin) https://www.mikrofonikauppa.fi/neumann-kms105-bk-kondensaattorimikrofoni.html NEUMANN KMS-105 huippuluokan laadukas kondensaattorimikrofoni laulukäyttöön
www.riffi.fi 1/2017 15 Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. 990 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Nyt kaikki loput varastossa olevat EVE Audion kaiuttimet tarjoushintaan! Osa myymälän esittelykappaleita. Uusi Optiweb-teknologia antaa Elixir-kielten soundille entistä enemmän luonnollista vivahteikkuutta – käyttöiästä tinkimättä! Optiweb-pinnoitus antaa kielen värähdellä täysin vapaasti, ja se tarjoaa myös tuntuman, jota on lähes mahdotonta erottaa pinnoittamattomasta kielestä. Hyvä valikoima! Tervetuloa! Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Roland F-140R CB Hankkiessasi Roland F-140R digitaalipianon koet tämän hintaja kokoluokan soittimessa ennen kuulumattoman autenttisen, ilmaisuvoimaisen pianosoinnin. Alkaen 31 € St. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha TF-Rack on erittäin kompakti digimikseri iPad-ohjauksella ja kosketusnäytöllä. Tekstiilipäällysteiset SKY-kaapelit ovat saatavissa 3-, 6ja 9-metrisinä ja niissä on liittiminä aidot Neutrikin NP2X-WHITE monoplugit. Hinnat alkaen 249 € /kpl Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Hohner Remaster 39 € Lisätiedot Elixir-kielistä sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi Elixir Optiweb Elixir on noussut maailmanmaineeseen Nanowebja Polyweb-kielillään, joiden käyttöikä on moninkertainen tavallisiin kieliin verrattuna. Käy kuuntelemassa soundivertailu osoitteessa www.elixirstrings.com. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Lewitt DTP 340 TT Rummut, lyömät, sähkökitarat – studiossa tai keikalla… Toimii! svh 99 € 13-17 Näyteikkuna117.indd 15 8.2.2017 13.45. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Profitron Oy ESPOO Puh. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi CORDIAL CXI-SKY Kuin tilauksesta Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Cordial toi markkinoille sinivalkoisen instrumenttikaapelisarjan. Varaukset / lisätiedot: • puh. Saimme pienen ensierän juuri Suomeen! Tarjoushinta 1 990 € Tokai-mallistosta löydät kitarat aloittelijalle, varttuneelle harrastajalle ja ammattilaisille
180 rytmiä. Hintaluokka 158 € F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Uusittu rimoitus tuo ääneen lisää herkkyyttä ja korostaa alaja keskiääniä. Soveltuu musiikin kuunteluun myös meluisassa ympäristössä tai monitorikuulokkeeksi studioon. Intro Music Oy, Kauppakaari 1, KERAVA fb.me/intromusicoy Soitinliikkeen varaston TYHJENNYSMYYNTI! Kaikki alessa! Ale jopa -70% Tule käymään tai tiedustelut: info@intromusic.fi / 09-294 0757 13-17 Näyteikkuna117.indd 16 8.2.2017 13.45. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi LINE6 Spider V 60 Kitara vahvistin 60 W. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC Custom One Pro + 16 ohmin suljettu kuuloke. 305,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 999,90 € YAMAHA Revstar RS720B Mahonkirunko ja -kaula liimakiinnityksellä, loimuvaahterakansi. 600 soitinääntä. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA FG800 BL Maailman suosituimpia teräskielisiä kitaroita. Artistien muokkaamia valmiita soundeja. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi CASIO CTK-4400 Monipuolinen kosketinsoitin. Erinomainen dynamiikka. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi Erikoistarjous 629 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 3 399,90 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 19, TAMPERE Puh. Viritin, metronomi ja rumpuluuppeja. 199 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 329 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Huikea määrä vahvistinja efektimallinnuksia. Koko paketti mahtuu kitarapussiisi. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA Recording Custom Legendan paluu! Hinnat alk. Kokopuinen kansi. Bigsby B50 -vibratalla ja Dry-switch. Sisältää verkkolaitteen. Paino 1,2 kg. 16 www.riffi.fi 1/2017 n näyteikkuna Ibiza Sound Akkukäyttöinen PA-setti + mikrofoni + langaton mikrofoni, USB BT Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi 295 € BluGuitar AMP1 Nelikanavainen 100W kitaravahvistin, jossa boost ja reverb
Tule tutustumaan. 519 € Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi 13-17 Näyteikkuna117.indd 17 8.2.2017 13.45. Media-alan perustutkinto, mediapalvelujen toteuttaja TEATTERIJA ESITYSTEKNIIKKA ÄÄNITUOTANTO Yhteishaku 21.2.–14.3. ja Erillishaku 21.2.–31.3. Nyt erä huippuhintaan! 149 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Tarjous 649 € Kawai ES110 Huikea digitaalipiano-uutuus! Kevyt vaihtoehto kotiin tai keikalle (linjaulostulot). 044 701 5402 tai palmgren@pori.fi, www.palmgren-konservatorio.fi Hae opiskelijaksi Metropolian Musiikkiin! Musiikkipedagogi AMK ja YAMK Muusikko AMK ja YAMK Yhteishaku 15.3.–5.4.2017 metropolia.fi/haku https://www.mikrofonikauppa.fi/shure-se-315korvanappikuulokkeet.html SHURE SE 315 IEMkorvanappikuulokkeet Shuren laadukkaat ääntä eristävät InEar -korvanappikuulokkeet, esim keikkakäyttöön. www.riffi.fi 1/2017 17 n näyteikkuna Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PT-Talo 2. Acus 5 T – aitoa soundia akustiselle kitaralle! Omat kanavat laululle ja instrumentille monipuolisilla säädöillä. Hakeutuminen: www.opintopolku.fi Lisätietoja: p. Yksilölliseen muusikkouteen painottuvat opinnot rytmitai klassisessa musiikissa. Lisätietoja www.pkky.fi/amoo kuopionkonservatorio.fi HAE MEILLE OPISKELEMAAN! Musiikkialan ammatillinen perustutkinto Muusikko, klassinen-/rytmimusiikki Musiikkiteknologi HAKUAIKA: 21.2.–14.3.2017 http://tampereenkonservatorio.fi/ammattiin/ musiikkiteknologia/ Musiikkiteknologiaa ja sähkömusiikkia! Hakuaika 21.2.–14.3.2017 Yhteishaussa 21.2.–14.3.2017 Muusikko / Musiikkiteknologi Suorita musiikkialan perustutkinto tapahtumakaupunki Porissa. kerros, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Pohjois-Karjalassa valmistetut Flaxwood kitarat Kimmon Soittimesta. Muista myös Kimmon Soittimen Youtube-kanava ja Instagram
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Sturm und Drangin ”kuudenneksi jäseneksi” it seään kuvaava Jimmy Westerlund oli todistamassa bändin syntyä ja loppua. 18 www.riffi.fi 1/2017 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TONI HÄRKÖNEN Jimmy WESTERLUND IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Yhteistyö alkoi rosoisissa merkeissä Westerlundin studiolla Vaasassa, kun Jimmyn vanha muusikkokaveri Patrick Linman tuli neljätoistavuotiaan 18-22 Ikimuistoiset Westerlund.indd 18 8.2.2017 13.47. Sturm und Drangin nousu ja tuho Ensimmäinen Jimmyn sessio onkin erään yhtyeen elinkaaren mittainen. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta hahmoksi
Sturm und Drang julkaisi yhteensä kolme albumia, jotka kaikki menestyivät verrattain hyvin. Rising Son -sinkku hätyytteli listakärkeä, yhtye valittiin vuoden tulokkaaksi Emma-gaalassa ja seuraavana vuonna tehtiin Euroopan kiertue. Ei rock’n’roll tehnyt heistä sellaisia. ”Otatko jotain juotavaa?” ”Emmä juo mitään. – Ikinä ei voi tietää mitä musiikissa tapahtuu. Ikkunat hajoo, sun muuta. www.riffi.fi 1/2017 19 poikansa Andrén kanssa esittelemään demoa kappaleesta, jolle olisi tarkoitus saada bändi soittamaan. Sen takia se oli tavallaan helppoa, mutta välillä niin saakelin vaikeata, kun ne jätkät oli niin helkkarin villejä. Hän tiesi, mitä halusi ja on heistä ainoa, joka on vielä bisneksessä mukana. Jätkät oli kuitenkin valmiiksi tollasia. Meistä tuli ajan myötä hyvät ystävät, vaikka hän oli silloin pieni poika. Siinä on iso vastuu. Mitähän tästä tulee. Oli täysin ylläri, että näiden jätkien juttu lähti vetämään. Ohjelmiston sävelsivät pääasiassa Andrén isä, Patrick, sekä Jimmy ja muutama ruotsalaisnikkari. Bändin ura lähti nousuun heti ensimmäisellä levyllä. Joku potki jonkun tuolin hajalle. Ongelmana vain oli, että pojille kuuluisuuden myötä avautuneessa puuhamaassa oli kosolti houkutuksia. Hikisen kesän jälkeen Vaasassa järjestettiin showcase-keikka levy-yhtiölle. Mä juon vaan paskaa!” – ”Hitto mikä kakara”, mä ajattelin. Nuori ihminen pystyy oppimaan kuitenkin tosi nopeasti. Koskaan ei tiennyt, mitä tapahtuu. Diili tehtiin Helsingissä ja bänditreenarista tuli tuottaja, jonka toimenkuvaan kuului yhtäkkiä myös junioreiden kaitseminen. – Siinä piti olla itsekin tosi leikkimielinen. Kone oli tyhjänä ja kaverit alkoi riehumaan siellä. – Hyvältä kuulosti saman tien, totesin, että äijällä on piiput kunnossa. Sturm und Drangilla on oleellinen rooli Jimmy Westerlundin elämässä. Millaista se junioreiden kaitseminen oli. Ainoa neljätoistavuotias oli laulaja André. Aksentti ja kaikki valmiina. Molemmat biisit oli kirjoitettu Ruotsissa yhdessä MP Perssonin kanssa, joka on tuttu Gyllene Tider -bändistä ja esimerkiksi Roxetten Listen to Your Heart -suurhitistä. Jo pelkästään se, että saat hard rock -biisin Suomen main stream-radioon on jo saavutus. Seuraavana yönä tuli Kalloselta viesti, että ”Jestas, tämä bändihän rokkaa!!”. Kirjoittaja ei malta olla raapimatta päätään Jimmyn tarinaa kuunnellessa. Vielä kolmannelle levylle Jimmyn kynäilemä ”Molly the Murderer” oli yksi vuoden soitetuimpia kappaleita, vaikka Graduation Day -albumia ei enää julkaistukaan ulkomailla. André sitten siihen samaan, että ”Mulla ei ole papereita, mutta me ollaan saman ikäisiä”. – Se oli mulle hyvin opettavaista aikaa, jolloin tehtiin paljon hommia levy-yhtiöiden kanssa ja tein samaan aikaan vie”Sillä hetkellä mä tiesin, että tää bändi oli tässä.” 18-22 Ikimuistoiset Westerlund.indd 19 8.2.2017 13.48. – Ne tuli sisään, morjestin Andréta, hän ei sanonut mitään. Eikä olleetkaan. Sitten yhtäkkiä hevi olikin ihan kuollut, vaikka Sturmiksella olikin enemmän sellainen ”lasten hevi” -leima otsassa, koska olivat niin nuoria. Mikä toimii mikä ei. Sitten kun saat sen hitin, niin et saa edes levyä ulos ulkomailla. ”Nää ei voi olla neljätoistavuotiaita”. – Oli hirvee projekti saada ne kaverit pysymään kasassa. Joko sillä on liikaa itseluottamusta tai hän on hyvin epävarma. – Sillä hetkellä mä tiesin, että tää bändi oli tässä. What the fuck. Tyrmäävästä alusta huolimatta tuona päivänä sovitettiin ja tuotettiin Rising Son -kappale. Bändi oli hänen ensimmäinen iso juttunsa Suomessa, ja sen menestys antoi uskoa, että musahomma voi onnistua myös kotimaassa. André oli ollut mukana Ruotsissa, mutta kappaleet laulettiin ensimmäisen kerran levylle Vaasassa. Kaverit oli juoneet koko illan siellä konttorilla ja sitten lähdettiin koneella Vaasaan ja kaverit ihan seipäässä. Antaa olla perkele! Jimmy ei kuitenkaan syyttele levy-yhtiötä, vaikka onkin sitä mieltä, että Sturm und Drangin kanssa olisi pitänyt pyrkiä saman tien jollekin ulkomaiselle metallilabelille, kuten Nuclear Blastille tai Frontiers Recordsille. Totta kai on aina riski tehdä projekteja noin nuorten ihmisten kanssa. Tarjoilija tivaa papereita ja Aleksi lyö pöytään passin jossa lukee Alejandro Ivarso, eikä naamakaan värähtänyt. Vaikea genre, kun sitä ei ole ole tavallaan olemassa, mutta livenä se on todella iso. Varsinkin tommonen kaupallinen radiohevi kuten The 69 Eyes oli katoamassa mainstreamista. Niitä puoliballadeja – joita pystyivät kuuntelemaan niin mummot kuin nuoriso – oli aika monta. Mä jaksoin tehdä sitä niinkin kauan, koska mä välitin niistä tyypeistä. – No, sitten treenattiin koko kesä. Ei André halua tehdä enää keikkoja Suomessa. Ohjelmisto käsitti kaikki debyyttilevyllä kuultavat kappaleet. Siitä, ja myöhemmin samana päivänä kasatusta Indian-biisistä tulisi myöhemmin hittejä. Ja drinkit tuli pöytään. Ystävystyin Andrén ja Alexin ( Ivars, bändin toinen kitaristi tuohon aikaan) kanssa tosi nopeasti. Ja kyllähän sitä hittiä väännettin ja väännettiin. – Me saatiin paskaa niskaan kaikesta mitä ne jätkät teki. Odotukset yhtyeen soittotaidosta eivät olleet järin kovat, joten seuraavaksi Kallonen otti yhteyttä Jimmyyn. Tarvittiin joku tekemään yhtyeestä levytyskelpoinen. Mihin sä pystyt kasvamaan englanninkielisellä musalla täällä Suomessa. Soitin demoille välillä itse rummut ja basson, että ymmärtävät levelin, millä soitto pitää olla. Asko ei oikein tiennyt mitä tehdä. Meillä oli kuitenkin monta hittiä ja yksi sen ajan Suomen soitetuimpia biisejä. – Mitään ei saanut tehdä, ellei André ollut mukana – mikä oli hieno piirre nuoressa miehessä. – Kerran istuttiin Helsingissä ravintolassa Sturmiksien ja Askon kanssa ja kuusitoistavuotias Aleksi tilasi kaksi Gin Tonicia. Eihän ”Sturmiksien” meininki eronnut juurikaan muiden saman ikäisten toimista. Vaikka bändi oli jo olemassa, demolla soitti vanhempi Linman. Andren faijahan oli mun vanha kaveri. Mies lähti siis tekemään levyä, mutta joutui lastenhoitajaksi. Mä olin niiden bändi treena ri. Laulaja-kitaristi André Linman osallistui säveltämiseen, myös Ruotsissa, ja aivan kaikkeen muuhunkin. Tarina ei kerro, miten istuimen hajoittaminen selvitettiin. Patrick Linman lähetti demon HMC:n Asko Kalloselle, joka epäili juttua vitsiksi. Vitunmoinen attitude. Usko heviin oli hiipumassa. Me melkein vaan tapeltiin ekat vuodet, mutta samaan aikaan tsempattiin toisiamme. Jotta homma ei olisi mennyt turhan helpoksi, lisättiin soppaan vielä soittajien huolestuneet vanhemmat, jotka hiillostivat vuorollaan Westerlundia ja Kallosta
Tsiisus, mikä prosessi on tehdä töitä tommosen artistin kanssa. Ei tätä uraa voi suunnitella. Napelle jäi saman verran. Worldwide” tai mitä se siihen sanokaan… Itse en ollut silloin paikalla. Vetää pari kertaa ”Mr. – Just kävelin areenalle ja seiskyttuhatta ihmistä laulaa. Jos haluaa jotain tarpeeksi, ja joku huomaa sen, se voi tapahtua ihan oikeesti. Narinder Singh eli ”Nape” oli Saksan Sonyn Ken Ogiharan kavereita. Mä olin ihan loppu sen yön osalta, kun oli joutunut kaitsemaan Negativen kitaristia, joka oli aivan sekaisin. – Sitten siinä oli se lontoolainen tuottaja, Dario G, joka ei tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Myös Nape oli vähän maistissa kuten minäkin… – ”Hohhoijaa, käy hakemassa vähän viskiä, niin tehdään tällainen biisi. Joskus on voinut tietää, että tästä tulee jotain, ehkä joistain sinkuista, mutta muuten kaikki ollut yllätyksiä. ”Ei juma, onkos tää totta?”, ihmetteli Westerlund. Mutta kun sä uskot siihen ja teet niitä asioita, se tapahtuu. Se tulee tekemällä. Kun mä mietin mun onnistuneita juttuja, ne on aina olleet jotenkin tosi yllättäviä. Westerlund oli juuri päässyt nukkumaan, kun puhelin soi. Vierähti kuukausi ennen seuraavaa tiedonmurusta: biisille olisi tulossa Etelä-Afrikan isoin bändi TKZee ja fiittaamaan Pitbull. Varsinkin suomalaisten epäluuloisella ”Ei tästä tule mitään, ne vaan puhuu” -mentaliteetilla ei päästä mihinkään. Useimmat jutut tulee ihan yllättäen, suunnittelematta. On hassua, että usein asia mitä työstetään, on vain sellainen abstrakti juttu jossain ilmassa. Sitten mulle soitettiin Sonylta ja alkoi tippua tietoa, että samalle levylle olisi tulossa Shakiraa, sun muuta. Ogiharalta oli tullut toimeksianto, että Jalkapallon MM-kisoihin pitäisi saada kappale. Tehtiin vielä siihen tosi nopeasti jalkapalloteemainen teksti – lapsia ja juhlaa, kaikkea semmosta… Kolme tuntia meni sen biisin tekemiseen. Jätkä tulee paikalle, eikä ole tehnyt biisin eteen yhtään mitään. Niinpä se tuli studioon mua etsimään. Jollain Max Martinilla on monta tällaista Jimmy-ihmistä siinä ympärillä, jotka tekee kaiken, ja lopuksi kaikki menee Martinin nimiin. Sehän kuulostaa hyvältä, hehe…” Mä ajattelin, että tää on täyttä bullshittia, ei tästä tuu mitään. Sturm und Drang saavutti kahdella ensimmäisellä albumillaan arvometalliin oikeuttavat myyntiluvut. Omaksi osuudekseen Jimmy arvioi kuusitoista-kahdeksantoista prosenttia. Yhtäkkiä sua tarvitaan johonkin juttuun. Tämän huikean panoksen jälkeen Pitbull halusi puolet biisin rojalteista. Mukaan ängettiin englantilainen tuottaja ja kuvaan astuu Pitbullin managementti. Kevyttä hauskanpitoa. Siitä tulee jotain konkreettista; biisiin saadaan mukaan Pitbull, se päätyy Sony Americalle, ja sä teet sopimuksen Sonyn ja FIFA:n kanssa. Jimmy ei halua sanoa, kuinka paljon Pitbullin rojalti-osuus kappaleesta loppujen lopuksi oli. Mukana oli myös edellä mainittu Asko Kallonen, joka kutsui Jimmyn paikalle sillä seurauksella, että tämä loppujen lopuksi tuotti yhtyeen Neon-albumin. Worldwide, Mr. – Tehtiin biisi Napen kanssa valmiiksi ja lähetettiin Pitbullin managementille. Siitä sai alustan, että uskaltaa luottaa itseensä. Mahdollisuuksia tulee, kunhan sanoo vaan kaikkeen joo. Nykypäivänä musiikin teko isossa maailmassa on ihmeellistä hommaa. Bändin kolmas ja samalla viimeinen, enteellisesti nimetty Graduation Day saavutti albumilistan 9. Sitten alkoikin hitonmoinen sekoilu. Debyytti Learning to Rock rikkoi platinarajan ja toinen albumi Rock’n’Roll Children kultarajan. Yks känniyö, muutama idea, jotka laitettiin parissa tunnissa kasaan. Dokumentissa on kohtaus, jossa hän kävelee semifinaali-ottelussa stadionilla paikalleen ja miehen kappale pärähtää soimaan. Mua pyydettiin sinne Etelä-Afrikkaan paikan päälle. Näin se vaan on. Jimmy lyö nyrkkiä pöytään kuin alleviivaten sitä, kuinka tärkeää on omata oikeanlainen mentaliteetti, kun ollaan siellä jossain. Mutta toinen tarina alkoi, kun demo lähetettiin Ogiharalle Saksaan. Kello oli seitsemän kun lähdin kotiin. – Ei perkele, täähän on meidän biisi, miten tää voi muka mennä näin. Omia mahdollisuuksiansa ei pidä Jimmyn mukaan aliarvioida. – Nape oli kuullut, että Losissa on toinenkin suomalainen työskentelemässä. – Joskus ihmiset kuitenkin tarkoittavat mitä sanovat. Biisi meni kuitenkin läpi ja päätyi sille kokoelmalevylle. Se oli mun rock’n’roll high school. Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album/Game On kappale, Sony Music Elettiin vuotta 2010 ja Jimmy Westerlund asusteli Los Angelesin lämmössä. Nape oli hyvä räppäämään, ja veti jotain freestylea. 20 www.riffi.fi 1/2017 lä tv-tuotantoja. Paljon puhutaan siitä, kuinka kehittävää on viedä itseään epämukavuusalueelle. – Tää tarina on hyvä esimerkki siitä, että ei mistään voi tulla aika paljon. – Mä teen tän homman! Jos sä alat epäilemään, etkä ota niitä askeleita, mitä se vaatii, homma ei tapahdu. – Se on uskalluksesta kiinni. Sitten lisäsin säkkärin siihen päälle tosta vaan. Asko otti mut vähän niin kuin siipiensä alle ja opin silloin bisneksestä todella paljon. Silloin oppii paljon enemmän. Jimmyä naurattaa koko homma sen verran, että on suorastaan vaikeuksia jatkaa tarinaa. Näinhän se menee isossa maailmassa. Sä teet tavallaan asiaa, mitä ei olemassa. sijan ja oli ehdolla Emma-gaalassa ”Vuoden rock-albumi” -kategoriassa. Huonojakin juttuja tulee välillä, mutta niistäkin oppii. Biisin syntytarina oli pääosin siinä. ”Jos sä alat epäilemään, etkä ota niitä askeleita, mitä se vaatii, homma ei tapahdu.” 18-22 Ikimuistoiset Westerlund.indd 20 8.2.2017 13.48. Tamperelainen Negative sattui olemaan kaupungissa hiomassa seuraavan levyn biisejä amerikkalaisen Jeff Bluen kanssa. Mehän tehtiin se ihan huumorilla ilman mitään puristamista. Pienestä Lapväärtin kunnasta kotoisin olevalle Westerlundille ajatus ulkomaille lähtemisestä oli alkuun varmaankin pelkkää epämukavuusaluetta. Mulla on yks vanha idea, jota voisi siihen käyttää”. Toisessa päässä Ken Ogihara sauhuaa puhelimeen, että ”Vittu mikä biisi! Tää pitää saada! Hän soittaa Wyclef Jeanille!” – ”Ai kenelle. On tärkeää, että uskaltaa liikkua. Ei menestyneet ihmiset sano tuollaisia asioita, jos ne ei meinaa sitä. Ei voi tietää, miten lahjakas joku ihminen on. Se oli se iso nimi siinä. Bändi oli iso juttu myös suomenruotsalaisille, kun ei heillä ole ollut ikinä mitään vastaavaa. Yle teki samaan aikaan dokumenttia Westerlundista. Tavaraa valmistuu yhteistyönä, vaikka osapuolet ei välttämättä edes tapaa toisiaan. Siihen liittyen, eräänä yönä kello kolmen paikkeilla, Jimmy paiski vielä töitä studiossa, kun paikalle pölähtää suomalaissyntyinen kaveri, Nape nimeltään. Aika hyvä kohta siinä dokkarissa
Ne on niin väsyneitä. Nyt on jotain, mitä mä olen odottanut vuosia!!”, se vaan huusi puhelimessa. Se kuvaa erinomaisesti millaista oli, kun umpisuomalainen Yön vokalisti Olli Lindholm ja ”umpihurri” Westerlund päätyivät työskentelemään keskenään. Vaikka Shakiran ”Waka Waka” oli albumin ykköshitti, voidaan todeta, että suomalainen on ollut Billboardin kärjessä. Jotain uutta pitää keksiä. Gabi Hakanen halusi biisin sinkkuna ja kysäisi samalla Jimmyltä, että voisiko hän kuvitella tuottavansa Yötä. Jimmy, sun pitää tulla tapaamaan bändin jätkiä. Jimmyn mukaan vasta versio 13 läpäisi hänen seulansa. Tapasin Lindholmin Iskelmägaalassa. – ”Ei saakeli, mitä tästä tulee?” Sillä oli niin kiire. Nimimiehet lisäävät tuotteen huomioarvoa. Jimmy sanoo tuotteen olevan sen uskottavampi, mitä enemmän hyviä tyyppejä on mukana. Syntyi ”Minne tuulet vie”, josta tulikin aikanaan iso hitti. Ja ystäviä ollaan vieläkin. Pieniä asioita, mitkä tekee sen että se on pro. Ne kuitenkin tekee siihen aika paljon linkittämällä sen eteenpäin. Westerlundin mukaan levy myi 2,4 miljoonaa kappaletta ja viihtyi Billboardin kärjessä kolmetoista viikkoa. Ristiriidat oireilivat jo ensimmäisessä sessiossa. – No, ok ja ok. Ei sitä voi vaan öristä jotain nauhalle. Mä oon Lapväärtin poika…” Albumi nousi ilmestyessään ainakin viidessä maassa top kymmeneen ja Yhdysvalloissa Billboardin ykköseksi. Hän intoili, että Westerlundin entisen yhtyeen Komet fabrikenin Snedsteg-kappale sopisi hyvin Yön ohjelmistoon, ja niin Yö myös sitten teki biisistä oman versionsa, joka sai nimekseen ”Jään sun viereen”. Se on vaihtokauppaa. ”Sitä ei ikinä tiedä, mitään takeita ei ole. Me ei voida tehdä sitä samaa levyä meidän studiossa uudelleen ja uudelleen… – Mä rupesin miettimään, että mitä mä teen näiden vanhojen ukkojen kanssa. Vaikkakin paljon vähemmän, hehee. Myös Mikko Karjalaisen tekemä teksti joutui muokkauksen alle. Puri hampaita yhteen, muttei halunnut kuitenkaan polttaa siltoja. Ilman Dario G:tä koko homma ei olisi tapahtunutkaan. Mutta jos Pitbull saa siitä jotain rahaa, niin saan minäkin. Sen takia pitää tehdä parempien kanssa töitä. ”Mä oon Pitbull, kuka sä oot. Epäileväinen tuottaja, oli imarreltu kyselystä, mutta epäili kuitenkin, ettei ole oikea tyyppi hommaan. Emmä voi tämmöstä tuottaa. ”Ahaa, tän tyypin aivot on ollut tässä mukana”. www.riffi.fi 1/2017 21 Max Martin sanoo aina, että tiimi on se vahvuus. Siinä vaiheessa Lindholm oli ihan valmista kamaa – tämä oli Lindholmille ensimmäinen kerta, kun kappaletta hierotaan oikein kunnolla. Hitto ne hyppää kattoon!! Tässä on Uutta Yötä! Tästä lähtee uusi ura! Hitto, meille ei ole tapahtunut mitään kymmeneen vuoteen. Loppujen kolmentoista oli määrä valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä. Se soi ympäri maailmaa, ja oli listoilla koko maailmassa. – Ei se mitään ilkeetä ollut, mutta se on semmonen persoona. Ehkä vaikeinta onkin saada materiaalia eteenpäin. Bändin jäsenetkin vois innostua. Niinpä Lindholm matkusti Jimmyn kesämökille Pohjanmaalle. Vaikka kuinka haluaisi uran alussa pitää kaikki langat omissa käsissä, ja tehdä kaikki itse, se toinen taho on voinut tehdä aika paljonkin siihen juttuun. Jimmy editoi raitoja edes takaisin, ja kävi vielä Tampereellakin äänittämässä jotain, kunnes kappale saatiin kasaan. – Se alkoi soimaan aika paljon ja levystä tuli kultalevy. Jätkä tulee pohjanmaalle mun kesämökille laulamaan, niin kyllä tässä pitää vähän viettää aikaakin. Ja se on kaikista tärkein asia. Westerlundin ja Yön yhteistyö tuntui hyvin kaukaa haetulta ajatukselta hänelle. Mutta kun mä katoin Ollia, niin juma, mikä energiataso sillä on! Jos on energiaa, on toivoa. Monet kokee, että se on hyväksikäyttöä, ne ottaa sun idean. Veti muutaman oton ja oli jo lähdössä. Oliko kuusitoista prosenttia ok. Kaiken käynnisti oikeastaan Gabi Hakasen soitto Sonylta. Mutta sillain se menee, jos mä olisin tehnyt viisitoista biisiä lisää noille tyypeille, olisin vaatinut vähän enemmän. FIFA:n mukaan albumin tuotoilla oli rakennettu vuoteen 2012 mennessä seitsemän lastenkotia ympäri Afrikkaa. Tommosten jätkien kanssa sä meet mukaan siihen peliin ja sun pitää kestää se peli. Mä laulatin sitä koko päivän ja mä näin, että se oli tosi vittuuntunut. Hän ei oikein uskonut siihen asiaan. Yö: Puolet taivaasta – puolet helvetistä, Ratas Music Group 2016 Kontrasti on ensimmäinen asia, joka tulee Jimmyn mieleen Yön viimeisimmän albumin syntytarinaa muistellessa. ”Jos mä teen sulle tän, niin mä saan kolkyt prossaa”, vaikkei oltais tehty oikeastaan mitään. Ja se hieroo sen lopputuotteen. Sun pitää vain uskoa.” 18-22 Ikimuistoiset Westerlund.indd 21 8.2.2017 13.48. Se oli viime levyn paras biisi! Täs on jotain uutta. ”Jimmy, meidän pitää tehdä uusi biisi. – Se kiipparimies Mikko ( Kangasjärvi), vitsi mikä tyyppi!! Mä en edes tiennyt, että Yön tyypit osaa soittaa, haha!! Sehän on haitarinsoiton maailmanmestari, aivan virtuoosi. Hän lähti kuitenkin tapaamaan bändiä studioon. Ennen sitä kappale piti kuitenkin äänittää. – Sulla voi olla vaikka kuinka hyvää materiaalia, mutta jos olet nobody, kukaan ei viitsi kuunnella sitä. Lindholm yllättyi, hänen mielestään oli tehty kuten aina ennenkin eikä muuhun ollut tarvetta. Ilman sitä ei voi tehdä mitään. – Siinäkin Olli oli, että ”Mitä helvettiä?” – Mutta kun mä lähetin sille ekan demon, se soitti mulle ja huusi puhelimeen, ”Jumalauta! Nyt on kerrankin silleen, että mä kuulostan melkein laulajalta. Mulla on vähän eri ajatus äänittämisestä. Albumin myrskyisää syntytarinaa ehdittiin puida jo viime kesänä monessakin lehdessä, mutta nykyään Jimmy vain käkättelee levyn syntyyn liittyneelle draamalle. Se on kaiken A ja O. Mutta semmosta se on, kun kaksi jääräpäätä kohtaa. Ja eikun säveltämään
– Ei kuulija välitä mistä lähtökohdista sä tuut, varsinkaan tänä päivänä. Sen kanssa voi viettää koko elämän tietämättä mihin se voi viedä. Se on sen homman kapteeni. Ajattele; Jimmy Westerlund ja Yö – eihän siinä ole mitään järkeä. Oli kyseessä raha, kuuluisuus tai vain halu tehdä joku biisi tarpeeksi hyvin. Olli Lindholm oli kuitenkin myös hyvin innostunut bändin uudesta meiningistä. Vaikka ilmassa oli konfliktin uhka, oli Lindholm tyytyväinen siihen, että kerrankin joku sanoo hänelle asioista. Niihin aikoihin studiossa oli oikein kunnon draamaa. Joskus asiaa auttaa, että tulee asian pariin tavallaan ulkopuolelta. 22 www.riffi.fi 1/2017 Biisi nauhoitettiin, ja Jimmy pystyi vain toteamaan, että, ”Perskuta, täähän kuulostaa jopa hyvältä”. Hauska juttu kaikenkaikkiaan. Mitä mä oikeasti haluan. Jimmyn mukaan usein musiikin teossa ongelmana on, että yritetään liikaa, eikä uskalleta luottaa siihen ensimmäiseen intuitioon, sillä loppupeleissä se ensifiilis ratkaisee. Kun biisi on valmis ja jengi kuuntelee sitä – kaikki on ihan hiljaa… tulee tippa silmään, että tää on kova juttu! Tästä tulee radiohitti! Me viedään Yö taas takaisin huipulle! Enää tuossa vaiheessa olisi ollut vaikea kieltäytyä tuottajan pestistä. Luultavasti juuri edellä mainitut vastahankatilanteet hioivat Puolet taivaasta – puolet helvetistä -albumista sellaisen timantin, joka nosti yhtyeen takaisin huipulle. Olen aina tykännyt tehdä mua nuorempien tyyppien kanssa juttuja, mutta mun esikuvat on taas paljon vanhempia. Oppi on alkanut mennä perille. Oli hyvä, että se potki mua samalla perseelle. Jopa niin paljon, että hän soitti Westerlundille vuoden ajan joka aamu. On tosi vaikeaa olla rehellinen itselleen. – Sillä oli silloin erodraamaa päällä ja mä sanoin sille, että ”Nyt tehdään musiikkia tai sitte ei tehdä yhtään mitään ja lähdetään kotiin!” – Se otti pöydältä jonkun esineen käteen ja huusi, että ”saatanan suomenruotsalainen, nyt se turpa kiinni!” Jos en olisi tuntenut jätkää, olisin saattanut pelästyä. Uskoa ei ole enää. ”Mitä jos meistä olis tähän vielä kerran. Mä uskon että se on vaikeaa jopa noille huipputyypeille. Mä taistelen sen kanssa joka päivä – koko ajan. Siihen sisältyy myös opetus siitä, että kannattaa pitää kaikki ovet auki, sillä koskaan ei voi tietää mikä juttu onnistuu. Sitä ei ikinä tiedä, mitään takeita ei ole. Minne tuulet vie oli ilmestymisen aikaan Suomen soitetuimpia kappaleita. Mikä sekin on todella aikaista studiohommiin. Juuri siksi Olli on ollut niin vahva Yössä. Tällöin ei ole ehtinyt muodostua mitään sääntöjä tai tabuja. Me tultiin kaikesta huolimatta ihme kyllä tosi hyvin toimeen. Sä uskallat käydä sen kimppuun ilman ennakkomieltymyksiä. Ainoastaan sillä on merkitystä, mitä kaiuttimista tulee. Senhän takia sut on otettu siihen juttuun mukaan. Vai teenkö mä tän sen takia, että soppari vaatii. u 18-22 Ikimuistoiset Westerlund.indd 22 8.2.2017 13.48. – On helppo päästää paskaa käsistään vain sen takia, että palvelee muita. Ollihan on täys AD/HD. Mutta sä seisot sen asian takana, vaikka edessä seisoo menestyneempiä tyyppejä. Työskentely Yön kanssa kiehtoi Westerlundia myös oppimiskokemuksena. Sanoin vaimolle, että mieti sitä biisiä, jonka kirjoitin silloin kesämökillä. Joskus pitää uskaltaa sanoa mielipiteensä vaikka riskinä onkin konflikti. Hakanen levy-yhtiöstä tuli paikalle kirjoituttamaan levytyssopimuksen ja levyn teko alkoi. – ”Jumalauta, on se nyt ihmeellistä”, huusi Lindholm takaisin. Yhteistyö Yön kanssa on hyvä esimerkki Jimmy Westerlundin halusta välttää kaavoihin kangistumista. – ”Sitten ei tehdä biisiä ollenkaan”, vastasi Westerlund Lindholmin hangoitteluun. – Kun Yö veti kaksi iltaa loppuunmyydyllä Metroareenalla, tuli tippa silmään. Legendaarisen suomalaisen orkesterin kautta voisi oppia kaikenlaista suomalaisuudesta ja sitä säestävästä musiikista. Tinkimättömyys tulee siitä että haluaa jotain asiaa tarpeeksi. Innostuneesta alkupöhinästä huolimatta, taiteen synnyttäminen ei sujunut ongelmitta. Se kontrasti on se hieno juttu. Musiikki on niin erikoinen media. – En ole ikinä nähnytkään semmosta ihmistä. Sitten kun löytyy se vanha kipinä. Sama kuin Max Martin (ruotsalainen biisinikkari) tekee biisit englanniksi, vaikka on umpiruotsalainen. Se tuli mun luokse kahdeksalta aamulla, mikä on mulle tosi aikaista: ”Nukutsä vielä. – TT Oksalan (edesmennyt huipputuottaja) jälkeen ei ole ollut mitään vastaavanlaista. Sun pitää vain uskoa. – On hauska, miten voi löytää uusia juttuja. – Huomas, kun heissä sytty semmonen palo. Siitä biisistä tuli se, joka nosti heidän uran uudelleen lentoon. – Silloin ei yliajattele sitä asiaa. Pitäisi olla superrehellinen, mutta samalla saada se projekti maaliin. Jimmyn mukaan Lindholmille oli kova pala, kun nuorempi jannu tuli kertomaan, miten hommat hoidetaan. Tarkoitus oli saada nauhalle jotain aivan uudenlaista tavaraa, mutta laulaja ei ollut kuitenkaan suostuvainen tuottajan visiolle. Olli on ollut mulle hyvä opettaja monessa asiassa. Uudet tuulet poikivat yhtyeelle myös ison kiertueen. Joskus tyypeistä näkee, että ei ole oikeen lähtenyt enää moneen vuoteen. Hän kertoo, että suomenruotsalaisena hän ei ole ikinä edes tajunnut suomalaista musiikkikulttuuria. Meidän piti aloittaa yhdeksältä”. On hienoa, mitä yksi biisi voi tehdä ihmisille. Meistähän on tullut nykyään hyviä ystäviä ja soittelemme toisillemme aina silloin tällöin kaikista elämän asioista. Se oli aika kiivasta. Se on niin järjestelmällinen tyyppi. – Mä teen nykyään paljon suomenkielisiä biisejä, vaikka en sitä hyvin puhukaan. Mä tunsin sen kuitenkin niin hyvin siihen aikaan, ettei se lyönyt. Kunhan tekee vaan juttuja hyvällä huumorilla. Me ollaan tehty tää joskus, tehdään tää vielä kerran! Vittu, me tehdään tää vielä kerran!!” – Sitten se kipinä syttyy niiden ihmisten välillä ja me tehdään se biisi… Ja jumalauta se fiilis, mikä siitä tulee
TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN Pirttikangas – kaatopaikan kuningas Se mikä on toisille romua, voi olla Faarao Pirttikankaalle luovan soundin lähde. Oman roolinsa hän kokee tässä paikassa jonkinlaisena sisällöntuottajana. Hän alkaa keitellä kahvia, taustalla soi stereoista Stravinsky. Kysyimme kuinka hän on päätynyt tapaansa tehdä musiikkia, ja Faarao avasi sanaisen arkkunsa. Osa omia, osa soittokavereiden, toteaa Pirttikangas, joka työstää tilassaan uutta musiikkia harva se päivä. Silmäys ympärille paljastaa, että seinän vierille on varastoitu kitaroita, syntikoita, vahvistimia, kaikenkarvaisia lyömäsoittimia ja äänityskalustoa. Faarao 23-25 Faarao oik.alku.indd 23 8.2.2017 13.50. www.riffi.fi 1/2017 23 T amperelaisella teollisuusalueella sijaitsevan työtilan ovi avautuu, ja Pekka ”Faarao” Pirttikangas pyytää peremmälle
Kun kyselen mahdollisista vaikuttajamuusikoista, Pekka nostaa kitaristeista esiin Captain Beefheartin Zoot Horn Rollon ( Bill Harkleroad) sekä Marc Ribotin. Nubialaiset luovat levyn soundin Pekka Pirttikangas on kotoisin Pohjois-Savosta, Varpaisjärveltä. Faarao haluaa puhua Kuhmalahden Nubialaisista nimenomaan ”meidän bändinä”. Musiikki on omanlaistaan ”fuusiota”: on rockia, iskelmää, jazzia, bluesia, Pekka kuvailee. Roland Promars -monosyntikka kiehtoo Faarao Pirttikangasta: ”Tämä on yksi ensimmäisiä syntikoista, joissa oli muistipaikkoja omia soundeja varten. Paljon soittokavereita ei pieneltä paikkakunnalta löytynyt, mutta onneksi siellä vaikutti parin kaverin muodostama kokoonpano, joka soitti ’50-luvun rock’n’rollia ja ’60-luvun garagepunkkia ja ”avasi jotain sisäisesti”. Onko bändin tyyli siis syntynyt luontevasti itsestään vai ollaanko tietoisesti tehty valinta soittaa valtavirran ulkopuolelle jäävää musiikkia. Tilitystekstejä ei tarvitse tehdä, sillä tarinoita löytyy niin paljon huonompiosaisistakin. Yleisin vertaus lienee kuitenkin Tom Waits. Tietyssä vaiheessa Cosmo Jonesin musiikkiin alkoi hiipiä akustisia sävyjä. Olen ihan penskasta asti äänitellyt kaikenlaisia soundeja. Voitiin käyttää enemmän puhaltimia sekä puoliakustista kattausta. Yhteistä ovat kiinnostus ”löydettyihin” soundeihin, sekä samat esikuvat, Harry Partch ja Beefheart. Tällä saa aika rajut avaruusmökät aikaan.” 23-25 Faarao oik.alku.indd 24 8.2.2017 13.50. – Ei sitä mitenkään päätetty. Mutta enimmäkseen tämä on vain jonkinlaista tarkkailua. Samoin tekstittäjänä vanhat kansantarinat sekä niiden suhde nykyisyyteen ovat kiinnostaneet. Vaikka hän onkin keulahahmo, niin myös muut soittajat osallistuvat biisien säveltämiseen. 24 www.riffi.fi 1/2017 Faarao Pirttikankaan ja Kuhmalahden Nubialaisten pari viimeisintä levyä – Kaatopaikan Kuningas sekä erityisesti Papyloonin Barbecue – ovat saaneet jopa jonkin verran radiosoittoa, osoituksena vaikkapa Ylen Levylautakunnan voitto Delirium Tango -kappaleella. Bluesjuurien penkomisen kautta puolestaan tulivat tutuiksi jenkkigospelin kitarasaarnaajat, joiden levytyksistä löytyy Faaraon mukaan ”rankkasoundisimpia rock’n’roll-esityksiä”. Sitten kun huomasi, että jos jonkun pahvilaatikon mikittää tietyllä tapaa, niin siitä voi saada jopa rajumman ja mielenkiintoisemman soundin kuin jostain normirummuista. – Ja ihan oikeutettu sellainen. Välillä on joutunut hanttihommia tekemään, välillä taas on pärjännyt periodeja pelkästään tällä. Se on vaan voimavara ja tosi hienoa mitä muut muusikot pystyy siihen tuomaan. – Arkisemmat tekstit syntyy, kun laiskottaa ja enemmän tarinankerrontaa sisältävät lyriikat syntyy kun jaksaa vähän aiheeseen paneutua. On vaan erilaisia kappaleita, jotka on sitten sillä rykmentillä saatu kuulostamaan ehyeltä kokonaisuudelta. Kaikki saa kuitenkin tuoda sävelmiään kehiin, ja siinä sekoittuu aika paljon eri tyyppien taustoja. Kuukausi kerrallaan mennään. Se eriytyi sitten aika kivasti tähän Faarao-kokoonpanoon. – No ei. Jossain vaiheessa nuoruudessa minulle valkeni, että musan ei tarvitse olla radiopoppia, vaan vääristyneitä särösoundeja sekä ”löydettyjä” soundeja voi käyttää hienolla tapaa. Vapaamman jazzin kentällä toimivassa Astro Can Caravan -kollektiivissa puolestaan syntyi lempinimi ”Pharaoh” (viittauksena saksofonisti Pharoah Sandersiin). Punk-blues-kokoonpano Cosmo Jones Beat Machine oli Pirttikankaan ensimmäinen levyttämään päässyt yhtye. Onko sinun helppo elää tällaisella marginaalimusiikilla Suomessa. Varsinkin silloin kun demotan, niin käytän vähän kaikkea mahdollista. Mutta silloinkin kun on ollut kahdeksasta neljään kiinni muissa töissä, niin aina on näitäkin hommia tullut viikonloppuisin tehtyä. Robert Johnson ja Blind Willie Johnson. Niihin voi sitten linkittää omia tuntemuksiaan, jos siltä tuntuu. Tämä johtunee siitä, että vaikka musiikin toteutustapa on hyvin karhea ja epäkonventionaalinen, niin monet kappaleet ovat sävellyksinä ja sovituksina vetoavia. Soittajat varsin pitkälle sanelee sen, miltä musiikki alkaa kuulostamaan. Tekstitän kaikki kappaleet ja sävellänkin valtaosan. Löydettyjä soundeja Pirttikangas kertoo, että häneen ovat teini-iästä lähtien vedonneet erilaiset ”eksentriset musiikkityylit”, myös maailmanmusiikki ja kenttä-äänitykset. Esimerkiksi Vuorisen Kusti on soittanut paljon iskelmää ja humppaa. – Se on aikamoinen kollektiivi, vaikka minun nimissä kulkeekin. Kun tuli suomenkielisen musiikin aika, taiteilijanimi kääntyi kotoisasti Faaraoksi. Toisaalta Keith Richards ja Jimmy Page kuuluivat teinivuosina peruslukemistoon, ja sitä kautta löytyivätkin slide, avovireet sekä delta blues, sekä mm. En ole osannut oikein koskaan ajatella levyjäni mitenkään konseptuaalisesti, että mitä se musa tulee olemaan
– Metallilaatikko menee Pro Reverbin kanssa liian länkkärisoundiseksi, liian kepeäksi ja ohueksi. Kaatopaikan Kuningas -levylle tehtiin puolet pohjista jopa Tascamin C-kasetti-kasiraiturilla. En tiedä mistä se johtuu, varmaan kitaran mikrofoneista ja siitä, että metalliboksi on ontto. Kuhmalahden Nubialaisia hän toteaa osaavansa äänittää siten kuin hän bändin päässään kuuleekin, eli ”sellaista vähän vanhahtavaa soundia”. Vanhemmalla iällä olen huomannut, että minua on ahdistanut käydä musaliikkeessä testaamassa jotain pedaaleja tai soittimia. Se on sellaista jytäkamaa, ja siinä mielessä vähän vaativampaa. Nyt kun esiintymisiä on tullut enemmän, niin se on jossain määrin mennyt selkeämpään suuntaan. Laulusoundissasi on myös hieman waitsmaista klangia. Kaula on jostain Strato-kopiosta. Pekka kantaa näytille myös Kotikutoisten Soittimien (eli Jaakko Ryynäsen) hänelle rakentamia kierrätyskielisoittimia. – Sen sijaan Cosmo Jones Beat Machinen viimeisin levy käytiin ihan suosiolla tekemässä äänitysstudiossa. Nyt olen alkanut testailla jonkin verran myös normaalia lauluääntä, että löytyykö sellaista; on tullut enemmän kappaleita, joissa ei mennä koristen koko ajan. No, ehkä se minun laulu lähtee enemmän kurkusta kuin tuolta palleasta. – Olen huomannut miten kätevää digitaalinen äänittäminen tavallaan on, mutta esimerkiksi lauluraidan saan valmiimman kuuloiseksi, kun siihen tulee nauhakompressointi sen sijaan, että vetäisin sen suoraan tuonne Reaperiin. Digitaalista tallennusta hän ei sinänsä vierasta, vaan yrittää suhtautua laitteisiin avoimin mielin. ”Vääristyneitä särösoundeja sekä ’löydettyjä’ soundeja voi käyttää hienolla tapaa.” Kierrätyskamoja Yhdeksi Pirttikankaan tavaramerkiksi on muodostunut Bo Diddley -mallinen kitara. – Sitä tekniikkaa en ole kuitenkaan koskaan tietoisesti harjoitellut, vaikka joskus keikalla onkin tullut palautetta joistakin biiseistä, että ”miten sä ton kurkkulaulun teet”. Tämä kitara on kuulemma ollut hyvä yhdistelmä Peavey Backstage Plussan, vanhan transistoricombon kanssa. – Perusinstrumentaatio Kuhmalahden Nubialaisissa on kuitenkin aika konventionaalinen; on meillä välillä ihan normaali rumpusettikin käytössä, Pekka muistuttaa. Sekin perustuu kierrätykseen, sillä runkona on käytetty metallilaatikkoa. Kun tein ensimmäisiä soolokeikkoja, laulaminen oli varmaan aikamoista muminaa. Pirttikangas kertoo tehneensä myös pari pienimuotoista rundia kiinalaisen kurkkulaulaja Tulegur Gangzin kanssa. Peaveyn ja kitaran saan silloin kulkemaan käsipelillä. Nyt olen soittanut kitaralla jo parikymmentä vuotta, koska se on toimiva yhdistelmä Peaveyn kanssa. Studion nurkasta puolestaan löytyy Fender Pro Reverb, jolle kuulemma löytyy käyttöä tavallisempien kitaroiden, esimerkiksi Gibson Les Paul Black Beautyn kera. – Jotkut väittää, että nauha menee liian ohueksi, kun vetää kahdeksan raitaa C-kasetille. – Kitara on kaverini kuvataiteilija Timo Nenosen rakentama, ja hän meni onneksi rahapulassaan myymään sen minulle. Yleensä paras soundi löytyy ihan testailemalla, ja joskus se kirpputorilta löytynyt parin euron perunamikrofonikin voi olla se kovin juttu, jos haluaa vaikka kirkasta sihisevää soundia, Faarao tiivistää. Se on niin paljon kiinni siitä miksausja jälkityöstövaiheesta. Boksin hän löysi kadulta, se voi olla joku rekasta tippunut suojaboksi. Kynnys on jotenkin hirveän korkea. www.riffi.fi 1/2017 25 Esimerkiksi ”löydettyjen soundien” lähteistä kelpaa pahvilaatikoiden ohella vaikkapa muovinen bensakanisteri ja siihen kiinnitetyt helistimet. – Esimerkiksi valtaosa efekteistä on Bossin halpispedaaleja. Se on myös järjettömän painava vahvistin roudata, varsinkin kun soolokeikat liikun julkisilla. u 23-25 Faarao oik.alku.indd 25 8.2.2017 13.50. Kuhmalahden Nubialaisten levyjä hän työstää osittain analogisesti kasiraitaiselle kelanauhurille. Väittäisin kuitenkin, että harva huomaa mitään eroa sillä levyllä. Hän on itse valmistanut niihin pietsomikrofonit, ja koko setti toistetaan yhden mikserin ja vahvistimen kautta, mikä lisää kolina-aspektia. – Niin, laulanko oikeastaan vieläkään. Äänittäjänä Pirttikangas sanoo olevansa ”harrastelija”, mutta saa kuitenkin napattua talteen mieluisia soundeja. Treenikämpällä huutamisesta se tuli, soitettiin äänekästä musiikkia ja oli huonot laulukamat. Se eroaa aika paljon puheäänestäsi. Vahvistimen kaiku on itse asiassa rikki, mutta sen säätönuppia avaamalla saa tosi pistävän diskanttisoundin, jota sitäkin olen viime aikoina hyödyntänyt äänityksissä. Oman rajoittuneen laulutaitoni puitteissa olen sitten kokeillut muutamia eri tyylejä. Pirttikangas kertoo, että suurin osa laitteistosta on sellaista, jonka hän on hankkinut jo parikymmentä vuotta sitten ja joka vielä toimii. Osalla bändin keikoista on mukana myös romuperkussiot, ”erilaisista dyykatuista osista koostuva setti”, jota soittaa Pentti Dassum
Leppänen kopsasi lp-levyiltä Johnsonin jokaisen riffin ja keräili kansista tiedonjyväsiä h ap p y tw ang 26-29 Ville Leppänen.indd 26 8.2.2017 13.51. Erityisesti vuonna 1938 kuollut Johnson on yhä yksi bluesmusiikin suurimmista mysteereistä. 1966) tarttui kitaraan Buddy Hollyn innoittamana. Robert Johnsonin maaniseen bluesin kolahdettua paluuta ei ollut – muusikon bootsit ja tie kutsui. 26 www.riffi.fi 1/2017 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Maailma oli kovin erilainen tuolloin, tietoa bluesmestareiden elämästä ei voinut lueskella Internetistä. K un Amerikka tuli 80-luvun taitteessa rytinällä Dallasin ja rockabilly-boomin muodossa Härmään, oli Suomi vielä tiukasti Neuvostoliiton kainalossa. Suomessa tämä tuhansien keikkojen mies on yhä suurelle yleisölle tuntematon, vaikka pedal steel -kitaran soitossa Leppäsen taidot tunnustetaan jo maailmallakin. Myös espoolainen Ville Leppänen (s. VIRTANEN Ville Leppäsen Kitaristi Ville Leppänen on tehnyt pitkäjänteistä työtä juurimusiikin parissa
– Jo steelkitaran soittoasento tekee siitä täysin uuden soittimen; hankin aikoinani Rickenbacherin 50-luvulla valmistaman kuusikielisen bakeliittisteelkitaran, siitä soittaminen on edennyt 8-kielisten Fender Stringmaster console lap steelien kautta 10-kieliseen pedal steel -malliin. Toki slantit ovat hyvinkin toimivia myös slidessä. Näistä tekniikoista kiinnostuneita riittää nykyisin Leppäsen juttusille SST:n keikoilla, mutta mistä löytyvät miehen omat esikuvat. Uppouduin todella intohimoisesti siihen maailmaan, nauraa Leppänen ehdottomuudelleen. – Olen aina tehnyt laulettua musaa ja halusin soittaa pedal steeliin keskittyvää instrumentaalimusiikkia. Noista ajoista Leppäsen spektri on huomattavasti laajentunut, vaikka nimenomaan countrybluesin taitajana mies tunnetaankin. Akustinen National-kitaroita hyödyntävä soitto oli aluksi ohjenuoranani, hänen soittonsa kautta sitten löysin vanhat havaijilaiset mestarit kuten Sol Hoopiin, kertoo Leppänen, joka kantoi lähes kaikki blues-, rockja poplevynsä divariin. – Näitä asioita tehdessäni koen olevani siellä missä minun on tarkoituskin olla, uskon että tästä kumpuaa kaikki se positiivisuus ja hyvä meininki josta ihmiset usein ilokseni tulevat kiittelemään; tällöin koen onnistuneeni, musiikin elämää suuremman, voimaannuttavan ilosanoman välittäminen on minulle tärkeää, hän pohtii. Levy päätyi myös St. Soittoasennon lisäksi stilikka poikkeaa kitarasta muutoinkin. Edellä mainitut ovat yhä soitossa, vaikka SST:ssä Leppänen käyttää nykyään Framuksen lap steel -kitaraa. Leppäsen korkea falsetti ja läpitunkeva soundi on velkaa myös Hank Williamsille, joka on toinen suuri esikuva. On kuitenkin nastaa lisätä siihen soppaan kaikkea muutakin. Olkatoppausten ja kivipestyjen farkkujen aikakautena menneiden aikojen vaikutteet näkyivät Leppäsessä muutenkin. Jotkut voivat muistaa hänet myös Keystone Copsista, joka kiersi dobrokitara & läskibasso -duonsa kanssa maamme baarit moneen kertaan, ja keikkaili myös Skandinaviassa. – Olin kuvista tsekannut miten bluesmiehet 30-luvulla pukeutuivat. Myöhemmin duo kasvoi bändiksi ja on hiljalleen keikkaillut aina näihin päiviin asti. – Steelsoitto tuli kehiin 90-luvun alussa Bob Brozmanin kautta. En häpeile sitä, olenhan itselleni sen vääntänyt. On helppo ymmärtää lavalta huokuva positiivisuus, kun tajuaa juttelevansa miehen kanssa, joka saa tehdä kutsumustyötään. Tykkään laulamisesta, mutta haasteena on kertoa tarina soittamalla. www.riffi.fi 1/2017 27 idolinsa varhain päättyneestä elämästä. – Slideeli liukukitaraa soitettaessa otekädellä voidaan putken liu’uttamisen lisäksi sormittaa sointuja ja melodioita, steelissä kaikki tehdään steelrautaa liu’uttamalla. Toisaalta steelissä voidaan käyttää slantteja eli raudan vinoon asettamista esimerkiksi laajennettujen sointujen aikaansaamiseksi. – Western swing -tyylin taitajat kuten Bob Willsin yhtyeessä soittaneet Leon McAuliffe ja Herb Remington olivat 8-kielisen sähkösteelin opettelussani tärkeitä hahmoja. Ajatus olisi saattanut jäädä idean tasolle, jolleivat juuri oikeat soittajat olisi sattuneet kohdalle. Stratosta steeliin Micke Björklöf & Blue Strip -yhtyeen riveissä Leppänen on stratonsa kanssa näkyvästi kitarasankarin tontilla. Steel-kitaran soundi kuitenkin tekee jo sen vaikutelman, että alkaa heinä kasvaa. Tuorein ja Leppäselle läheisin yhtye lienee kuitenkin seitsemänvuotias Southpaw Steel ’n’ Twang. Minulla tulee olemaan bluessoittajan poltinmerkki otsassa aina. Buddy Emmons taas on fiiliksellään ja meiningillään pedal steel -sankarini. K U V A : A IJ A L E H T O N E N 26-29 Ville Leppänen.indd 27 8.2.2017 13.51. Hetken aikaa levylautasella pyörivät vain rohisevat havaijilaiset stilikkalevyt – mitä vanhempi, sitä parempi. Pahimman bluesinnostuksen keskellä Leppäseen iski myös toinen trooppinen purema: havaijilainen steel-kitara vei miehen sydämen. Leppäsen soitossa kuuluu kuitenkin poikkeuksellisen paljon iloa ja hauskuutta. Stilikalla Amerikkaan SST:n ensimmäinen levy, Hale’s Pleasure Highway (2014), sai paljon hyvää palautetta ympäri maailmaa aina Australiaa myöten. Toisille se on synonyymi tylsyydelle, kurjuudessa rypemistä. Blues tarkoittaa monille musiikkia puhtaimmillaan ja raaimmillaan. Siellä ihmeteltiin suomalaisten pelimannien tulkinSouthpaw Steel ’n’ Twang eli Tero Mikkonen, JP Mönkkönen ja Ville Leppänen. Pääasiassa instrumentaalimusiikkiin keskittynyt trio sekoittelee luovasti jazzia, funkia, americanaa ja progeakin. Hän antoi uuden näkökulman liukukitaraan, jota olin toki soittanut 80-luvun alusta. Viimeksi mainittuun soittimeen ja dobron soundiin minut kyllä tutustutti Vanha Isäntä -levyjen välityksellä alan mestari Olli Haavisto – ennen kaikkia mainittuja artisteja. Nyt rytmiryhmän pehmeä svengi on olennainen osa trion soundia. Leppäsen kanssa countryrock bändi Commotionin riveissä yhtä aikaa soittaneet rumpali Tero Mikkonen ja basisti JP Mönkkönen näkivät yhteisen vision instrumentaalibändistä. Johnsonista tuli hänelle yksi kulmakivistä ja se kuuluu yhä lauluvaikutteissa. Siinä vasenkätisyydestään lempinimen saanut ”Lefty Willie” voi heittää bluesmiehen viitan pois harteiltaan ja keskittyä lähes kokonaan vain pedal steelin soittoon. Ehkä siemen kylvettiin jo silloin kun Leppänen vuosien lap steelin soittamisen jälkeen tilasi Jenkeistä ensimmäisen pedal steelinsä, joka inspiroi viemään musiikkia uusille vesille. Louisissa toimivan Steel Radion toimitukseen. Bluesmies pukeutui villakangashousuihin ja vanhan tyylin kauluspaitaan. SST on tietyntyyppistä sekametelisoppaa, jossa mennään ilman genrerajoituksia. Pedal steelissä yksittäisten kielten virettä voi laskea tai nostaa pedaalistolla, lap steelissa taas voi venyttää kieltä raudan takaa
Orkesterin musiikki soi myös paikallisilla radiokanavilla ja Internetissä toimivan Steelradio.comin kautta kopla tavoitti peräti puoli miljoonaa aficionadoa ympäri maailman. Nyt vauhti on rauhoittunut sadan keikan tienoille. Itse keikallahan sitä ei juuri voi tehdä – soitat vain mitä lähtee! Pyrin kyllä treenaamaan säännöllisesti, vaikka välillä se on kyllä keikkarundien ja muun säädön vuoksi hankalaa. Kokemus oli koko porukalle unohtumaton ja epäilemättä ympäristön spiritti suodattui äänitteelle asti hyvänä fiiliksenä. Myös Björklöfin kokoonpanon tie on vienyt genren synnyinsijoille, aina Memphisiin asti. Settimme aikana hiipi muutaman kerran mieleen, että aika tavalla kuvatusta tyylistä poikkeava musisointimme saattaa kaataa vanhoja raja-aitoja tai sitten tulee turpiin. Micke & Lefty feat. Memphisissä oli kuitenkin hyvä yhteishenki, että me ollaan kaikki samasta ”blueslandiasta” kotoisin. On tietenkin osa genreä, että asiat perustuu sähkökitaralle, on riffit ja soolot. – Festarin musiikillinen anti oli pääsääntöisesti countryshufflen, kaksitahticountryn ja countryballadien katkeamatonta virtaa, jossa lukuisat toinen toistaan taitavammat solistit sukkuloivat. Treenaaminenkin on usein musan funtsimista enemmän kuin varsinaista sorminäppäryystreeniä. Mutta jos se on vain sitä, niin se on tylsää. Matka huipentui kahteen New Yorkin klubikeikkaan ja Leppänen oli reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Kotimaassa Finnish Blues Awards valitsikin Blue Stripin viime vuoden yhtyeeksi ja Leppäsen biisi, Last Train to Memphis, äänestettiin vuoden blueskappaleeksi. Sormiplektrat tavallisen rinnalla Kiireisimpinä Keystone Cops -vuosinaan Leppänen teki liki kahdensadan keikan vuositahtia. Kitara ja sankari Yhteistyö Micke Björklöfin kanssa on kestänyt osapuilleen 15 vuotta ja Blue Stripin riveissä Leppäsen harteille on aseteltu myös jonkinsorttista kitarasankarin viittaa. Maanläheiselle miehelle se mantteli sopii huonosti vaikkei hän siitä mitenkään hämilläänkään ole. – Sekä Blue Stripin että SST:n levyt ovat soineet jenkki ra dioissa. Louisiin 2015. Sovitamme biisit yhdessä ja molemmat sävelsivät uudelle levylle yhden biisin. Oli nasta jutella samanhenkisten ihmisten kanssa. Levy-yhtiö Bafe’s Factory oli organisoinut tiukkaan aikatauluun myös studiosessiot ja viidessä päivässä St. Luovaa panosta tulee komppiryhmältäkin. – Kilpailu taiteessa on ristiriitaista, on se sitten Sibeliustai blues-kilpailu. Kansanvälisyyttä on ruokittu muutenkin, ja viimeisimmän pitkäsoittonsa, It Ain’t Bad Yet (2015), Blue Strip levytti Englannissa Grammy-palkitun tuottajan John Porterin ohjauksessa. Se on hieman koomista kun kitarisankari tulee ja vetää silmät kiinni kohti taivaita niitä soolojaan ja yleisö odottaa sitä henkeä pidätellen. 28 www.riffi.fi 1/2017 taa americanasta eikä aikaakaan, kun levy-yhtiöön putkahti kutsu soittamaan vuosittaiseen steelkitaristien kokoontumiseen St. Jo Keystone Copsin aikana Leppänen hallitsi yleisön hauskuuttamisen kikkailuillaan. Jos musa kuitenkin perustuu lähestulkoon kokonaan pelkästään kitarasankaruudelle niin kyllä se jo vähän tylsistyttää. – SST on kollektiivinen ryhmä, meillä on sama ajatus mihin ollaan menossa. Menestys ei Leppäsen elämässä ole näkynyt rahavirtoina tai julkisuuspaineina, mutta keikkoja bändi on saanut tehdä tasaiseen tahtiin aina Eurooppaa myöten mikä on pitänyt homman elinvoimaisena. Oma, laadukas biisimateriaali on varmasti ollut yksi syy menestykseen ja siihen, että jopa rapakon takaiset juurimusiikkiradiot ovat napanneet Blue Stripin soittolistoilleen, mikä lienee tietynlainen läpimurto. Loppuaplodit olivat kuitenkin oikein mukavat ja myyntipöydän ääreen tuli reilusti porukkaa kiittelemään mielenkiintoisesta ja tuoreesta musiikista. Chef -yhtye edusti Suomea International Blues Challenge -kilpailussa vuonna 2012, ja 2015 Micke Bjorklof & Blue Strip oli Suomen lähettiläänä European Blues Challenge -kilpailussa Brysselissä. – Pyrin selvittämään erilaisia soinnullisia ja melodiallisia asioita ja kelailen näitä. Leppänen rallattelee melodioita joka välissä puhelimeen ja kirjoittelee uusia teksti-ideoita varsinkin keikkamatkoilla. Kun ottaa huomioon, että Leppänen on perheellinen mies ja opettaa kaiken lisäksi päivätöinään kitaransoittoa, ei aikaa voi biisinkirjoittamiselle ja treenaamiselle paljoa olla. Jo 44 kertaa järjestetty International Steel Guitar Convention on tärkeä kokoontuminen, jossa parhaat yhdysvaltalaiset stilikkataiturit konsertoivat. Se on kyllästyttävää ja tulee korvista ulos. Vuoden ainoana ulkomaalaisena artistina SST oli erikoisuus ja tapahtuman mainoksen esipuheessa mainittiin erikseen että: ”This year, we are hosting a band from Finland”. Suhtaudun kuitenkin kitarasankaruuteen tietyllä huvittuneisuudella. Louisin kosteassa kuumuudessa purkitettu Stat(u)e of Mind ilmestyi sitten loppuvuodesta 2015. Harmi ettei siellä makseta teostoja, vaikka tärkeintä olisikin saada sen verran kiinnostusta, että voisi tehdä Amerikan-rundin. Olen kuullut niin hirveästi blueslevyjä ja juurimusaa, jossa koko bändi on vain sitä varten, että joku pääsee vinguttamaan. Koen myös, että se on osa tätä hommaa ja se pitää vetää sitten niin hyvin kuin pystyy. Olen käynyt muutamalla bluesfestivaalilla, jossa ei ole ollut juuri muuta kuin kitarasankarisooloilua korkealta ja kovaa. ”Suhtaudun kuitenkin kitara sankaruuteen tietyllä huvittunei suudella.” Aina tulee uusia pedaaleita, mutta Tubescreamer se vain pysyy… 26-29 Ville Leppänen.indd 28 8.2.2017 13.51. – Ei se mitenkään poikkea siitä mitä olen tehnyt aina. Onhan siinä toisaalta oma juttunsa ja minäkin olen lähtenyt aikoinaan siitä, että olen digannut kitarasoundeista ja -sooloista
Umpikuja, kehno kuja Bluesmiehen leima otsassa on pitänyt monipuolisen soittajan pienen piirin helmenä, vaikka rahkeita populaarimmankin yhtyeen kitaristiksi olisi. Ei ole hirveän hyvä jämähtää vain yhteen juttuun. 5. – BS-keikoilla on yleensä Bossin yleismylly, siinä on ne muutamat perussäädöt joita käytän. Laput silmillä meneminen ei johda mihinkään, paitsi siihen että loppuiän tekee pastisseja, jossa kaikki tekeminen on alisteista sille tietylle muodolle. Hänen kitarointiaan on kuultu esimerkiksi Jussu Pöyhösen ja CMX:n levyillä. Olen tosi tyytyväinen, että musiikissani kuuluu nykyään muutakin. Blue Strip kiertää keväällä Euroopassa ja Aasiassa. Bossin kompura, Danelectron delay, Bossin kaiku – siinähän ne. 26-29 Ville Leppänen.indd 29 8.2.2017 13.51. Vasenkätisenä Leppänen on joutunut tottumaan siihen, että soittimia on vaikeampi saada. info@. Ja ennen kaikkea voit nauttia upeasta musiikkitarjonnasta. Tähän on käytännön syynsä. On hyvä, että on sellainen vaihe kun intohimoisesti uppoutuu johonkin asiaan – kunhan se ei kestä liian kauaa aikaa. BS-keikoilla hänen vahvistimenaan on Fenderin Blues Junior ja Southpaw-sessioissa soi Fenderin Vibrolux. Laatikoita ei ole kuin puoli tusinaa. Leppänen haluaa levittää pedaalit lavalle niin, että ne mukautuvat helposti pedal steelin ja stratocasterin vaihtoon. Sellainen telecaster tosin kasattiin standardiosista 50-luvun replican mukaisesti. – Mielellään soitan Fender-tyyppisellä putkistyrkkarilla, jossa on tarpeeksi alakertaa ja headroomia. Vuoden 2017 Musikmesse uudistuu. 20 17 Fi nn la nd It’s my tune. – Käytän kyllä sormiplektraa keskisormessa ja nimettömässä mutta tavallista lätyskäplektraa peukalon ja etusormen välissä – yleensähän peukalossa on peukkuplegu. Tervetuloa mukaan musiikkivuoden tärkeimpään kansainväliseen tapahtumaan! Pääset sukeltamaan syvälle musiikin maailmaan, luomaan uusia kontakteja ja tutustumaan alan huippuyrityksiin. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se hetki, että tämä on katsottu, ja se voi luovan tekemisen kannalta olla umpikuja. Hämmästyttävää kyllä, Leppänen ei ole kuitenkaan teettänyt kitararakentajalla omin mieltymyksin veistettyä työkalua. – Jos menee musakauppaan niin niin siellä on kolmesataa kitaraa, joista yksi on vasuri. Niissä Leppänen tuntuu löytäneen ilmaisun, jossa sopivissa määrin traditiota ja uuden etsintää. Toisaalta Leppänen ei ole vakansseja aktiivisesti hakenutkaan studiosessioita lukuun ottamatta. nland.messefrankfurt.com Puh. Efektilauta on nykypuulla vaatimattoman näköinen ky häelmä. 4. Omat projektit ovat käytännössä silti vieneet ajan. Onneksi tuli muutakin. 040 544 5577 Liput ja lisätietoja: musikmesse.com Tekniikkaansa Leppänen kuvailee epäortodoksiseksi. – 8. Päätin, että haluan olla tuollainen. Muotokielenä yritin omaksua kokonaisvaltaisesti sen tyylin, kun en kuunnellut mitään muuta musaa. – Aika suuri osa tekemästäni musiikista on ollut tietyn asian jäljittelyä. Bluesin myötä mulla oli hirveä intohimo olla kuin Robert Johnson. Luin levyn takakannesta, että ’Robert Johnson oli kuin yksinäinen sanomalehden pala, joka viipotti pitkin Memphisin katuja.’ Se vetosi runollisella paatoksellaan minuun. 2017 Frankfurt am Main 64 20 101 8_ M M _A llg em ei n_ R IF FI _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • tg : 06 .12 .2 01 6 D U : 16 .0 1. Tilanne ei ole muuttunut yhtään. Voi olla että jotkut jutut taittuisivat niin paremmin. Soittokamoissa Leppänen ei ole lähtenyt varustelukierteeseen vaan on tyytynyt hyvin perusratkaisuihin. Tällä hetkellä Leppäsen pääasiallinen työhevonen on japanilainen Fender Stratocaster. u SST tekee yhteiskiertueen Lena & Slide Brothers -yhtyeen kanssa maalis-toukokuussa nimikkeellä ”Slidin’ Explosion -17”. Steelkeikoilla on Ibanezin Tube Screamer, Mad Professor -särö ja Morleyn volapedaali koska siinä on myös wah
Albumi on hieman retromman oloinen kuin Youngin vanhat hittilevyt, jotka soundeiltaan olivat tiukasti tuolloisessa ajassa kiinni. Good Thing ei kuitenkaan syntynyt siten, että bändi olisi soittanut raidat sisään samanaikaisesti. Niinpä, Paul Youngin suurimmat hitit ovat aina olleet cover-kappaleita. Waterboys-yhtyeestä). Miten tämä nykypäivän musiikin tekemisen meininki näyttäytyy sinulle, varsinkin jos vertaa siihen miten asiat olivat ’80ja ’90-luvuilla. Se oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun hän kuuli oikeaa soul-bändiä torvisektioineen ja Hammondeineen ja kertoi aloittaneensa Hammond-urkujen soiton tuon konsertin inspiroimana. Emme nimittäin halunneet valita mitään aivan ilmeisiä kappaleita. – Minun yleisöni ostaa edelleen CD-levyjä, mutta tottakai olen huomannut, kuten kaikki muutkin, että tulot levynmyynnistä ovat huomattavasti pienemmät kuin ennen. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että levystä tulee parempi siten, että mukana on muitakin soittajia. Hän esitti levyllään swing-versioita uudemmista rock-kappaleista. Perustyöni ei ole muuttunut, sillä esiinnyn edelleen konserteissa yleisölle, jonka ikähaarukka on aika laaja: monet ovat minun ikäisiäni tai hieman nuorempia ja onpa joukossa jopa alle kolmekymppisiäkin. – Arthur itse ehdotti minulle levyn tekemistä. Otin jälleen yhteyttä (sovittaja) Steve Sidwelliin, jonka kanssa yritimme löytää yllättäviä kappaleita. Siksi nyt oli hyvä käväistä juurillani, jotta voin taas katsoa eteenpäin. Ainoa tällaiseksi luokiteltava biisi oli Aretha Franklinin Respect, ja juuri se ei sitten oikein toiminutkaan. Good Thing -levyllä ei ole yhtään originaalia Paul Young -kappaletta, vaikka yleensä niitä on joka levyllä joitain ollut. Aikataulujen sopiminen pr-väen välityksellä ei tällä kertaa mennyt ihan presiis, ja hän aistiikin yllättyneisyyteni. Eikä siinä mitään, sillä hän on aina onnistunut löytämään laadukkaita ja omalle äänelleen sopivia valintoja, esiTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JAMES HOLE Paul Young – tyytyväinen veteraani Sinisilmäsoulin brittikuningas Paul Young yhtyeineen esiintyy huhtikuun alussa pitkästä aikaa Suomessa. Baker tunnetaan ’80–’90-lukujen tuotannoistaan ja remiksauksistaan. Monet niistä olivat sellaisia, joita olin nuorena kuunnellut, ja sitten otimme mukaan pari epätavallisempaa valintaa Metallicalta ja Eminemiltä. He tietävät mitä tulevat kuuntelemaan. Se edellinen, vuonna 2006 julkaistu ”Rock Swings” sisälsi swing-versioita tunnetuista rock-kappaleista. James on tietynlainen traditionalisti ja kovasti orgaanisten soundien perään. Paul antaa kuitenkin heti alkuun itsestään maanläheisen vaikutelman: hän lupaa hoitaa muut puhelut pois alta ja soittaa sitten tunnin päästä uudestaan. Kuinka varsinaisesti päädyit yhteistyöhön heidän kanssaan. Hän tunsi James Hallawellin, joka taas hoiti muusikot. Toinen tuottaja levyllä on James Hallawell, jonka krediitit ovat etupäässä soittajana (mm. Ensin hän soitti itse instrumentteja ja ohjelmoi torviosuudet. – Tuon levyn julkaisi muistaakseni sama levy-yhtiö, joka oli julkaissut Paul Ankan Rock Swings -levyn. 30 www.riffi.fi 1/2017 P uhelin soi yht’äkkiä iltapäivällä: Paul Young siellä kyselee onko nyt hyvä aika haastattelulle. Ennen kuin aloimme työstämään lauluja studiossa, pidimme yhteyttä ja palaveerasimme levytettävien laulujen tiimoilta. Siksi kolusimme arkistoja syvemmältä, ja löysimme hieman epätavallisempia kappaleita. – En oikein pystynyt kuvittelemaan mitä ihmiset odottavat Paul Young -albumilta, sillä niillä on aina ollut hyvin erityylisiä kappaleita. Koska fanit ovat nyt vanhempia, ajattelin, että he haluavat musiikkia jota olisi suhteellisen helppoa kuunnella, mutta ei kuitenkaan liian helppoa. He lähestyivät minua, sillä heidän mielestään sama idea toimisi luultavasti minun myös lauluäänelläni. Näin tapahtuukin, ja pääsemme varsinaiseen asiaan, Good Thing -levyyn, joka katkaisi kymmenen vuoden tauon. James on minua nuorempi ja näki minut aikoinaan keikalla Q-Tips-bändin kanssa. Mä mistä löytäisin sen laulun. – Me äänitimme levyn sillä tavoin kuin Arthur haluaa työskennellä, eli siellä on paljon ohjelmoitua kamaa. Se ei varsinaisesti syntynyt Paul Youngin omasta aloitteesta. Annoimme kuitenkin äänitysten hautua aika pitkään, sillä hän on hyvin kiireinen ja kävi aina välillä Miamissa. – Saimme tuottaja Arthur Bakerin kanssa idean, että tekisimme levyn, jossa palaisin ikään kuin juurilleni. Luvassa on tuttujen hittien ohessa maanläheistä perinnesoulia siihen ’60-luvun henkeen, jota kuultiin jo viime vuonna julkaistulla Good Thing -levyllä. Good Thing on vasta toinen Paul Young -levy 2000-luvun puolella. 30-31 Paul Young.indd 30 8.2.2017 13.53. Minulla on ollut yllättäjän maine, esimerkiksi Wherever I Lay My Hat ja I’m Gonna Tear Your Playhouse Down ovat levytyksinä hyvin erityyppisiä. Paulin mukaan syy oli se, että paluulevyn konseptia piti miettiä hieman eri näkökulmasta
Sama juttu tapahtui kitaristi Steve Boltonin kanssa: pyysin häntä ensin vain vierailemaan, ja sitten hänen tyylinsä osoittautui hyvin omaperäiseksi. – Olen käyttänyt heitä kiertueilla viimeisen viiden vuoden ajan. Juontaako tämä siitä, että soul-musiikin katalogi on hyvin hallussa. Pidän tex-mex-musiikista, ja se on aivan erilaista kuin oma musiikkini. Kovia soittajia. En nimittäin halunnut tehdä No Parlez’sta tavallisen soul-levyn kuuloista, olinhan jo ollut sellaisessa yhtyeessä. Mutta tämäkään ei ole enää yhtä helppoa, sillä laulunkirjoittamisen tyyli on muuttunut paljon siitä mitä se viime vuosikymmenillä on ollut. Halusin kyllä laulaa r’n’b-tyylisesti, mutta samalla käyttää hyväkseni ’80-luvun vaikutteita. Hän saikin sen kuulostamaan aivan erilaiselta. Heidän asennettaan hän kehuu myös. www.riffi.fi 1/2017 31 merkkinä juuri Wherever I Lay My Hat tai vaikkapa Love Of The Common People. Kun tein ensimmäistä soololevyäni, pyysin häntä vierailemaan yhdessä kappaleessa. Se oli hauskinta keikkarintamalla pitkään aikaan. Lopuksi Paul kertoo, että tulevalla Suomen keikalla kuullaan paljon vanhoja suosikkeja, mutta jonkin verran myös uuden levyn kappaleita. Esimerkiksi joulukuussa tein samaan aikaan soolokeikkoja ja Los Pacaminos -keikkoja. Lisäksi pidän heistä siksikin, että he ovat minua nuorempia ja heillä on energinen ja positiivinen ote lauluihini, Paul toteaa lopuksi. Silloinen kitaristini Jamie Moses lähti hommaan mukaan, koska hän on puoliksi amerikkalainen syntyperältään ja ymmärsi tuollaisen musiikin päälle. u ”Sopivien laulujen löytäminen ei ole enää yhtä helppoa, koska laulun kirjoittamisen tyyli on muuttunut paljon.” 30-31 Paul Young.indd 31 8.2.2017 13.53. Syy kuusimiehisen Los Pacaminosin perustamiseen oli halu esiintyä myös pienemmissä paikoissa. Kun aikoinaan kasasit Royal Family -bändiäsi, halusitko nimenomaan, että siinä olisi nauhaton basso. Nyt minun on vaikeampi löytää itselleni sopivia lauluja: sovitukset ovat erilaisia, ja esimerkiksi tapa miten säkeistö ja kertosäe rakennetaan. Olin nähnyt Pinon soittavan toisessa yhtyeessä. Nykyisen taustabändin soittajat ovat kauttaaltaan tanskalaisia. – Yksi laulunkirjoituskumppaneitani on Drew Barfield, jolle kerroin toiveestani perustaa bändi baarija klubikeikkailua varten. Omien konserttien ohella Paul on nimittäin esiintynyt jo ’90-luvulta lähtien englantilaisen tex-mex-yhtye Los Pacaminosin kanssa. – Olen onnenpekka siinä mielessä, että olen keksinyt toisenkin jutun, jonka parissa on yhtä hauskaa ja haasteellista työskennellä. Yhtyeessä soittaa myös pedal steel -kitaristi Melvin Duffy, joka on kiertänyt First Aid Kitin ja Robbie Williamsin kanssa. – Tunnen sen hyvin, ja siksi olen pystynyt kaivamaan hieman syvemmältä löytääkseni juuri tuollaisia lauluja. Palataan vielä hetkeksi Paul Youngin ’80-luvun tuotantoon, sillä erottamaton ja monien rakastama piirre noilla levyillä on Pino Palladinon nauhaton basso, jota usein buustasi Bossin OC-2 -oktaavipedaali. Nauhaton basso muutti debyytin soundin Keikkailua Paul Young ei ole missään vaiheessa lopettanut, ja hän vaikuttaakin varsin tyytyväiseltä nykyiseen tilanteeseensa. Siitä se alkoi kehittyä. Niinpä kutsuimme hänet soittamaan yhä useampaan biisiin. – En lainkaan, se oli vain noita juttuja joita tapahtuu. Toisaalta ostan paljon kaikenlaisia levyjä, minkä johdosta olen löytänyt kappaleita esimerkiksi Tom Waitsilta (Soldier’s Things) tai Joy Divisionilta (Love Will Tear Us Apart)
Yksi kuitenkin pysyy. Viime vuosina liveproggikset ovat olleet valikoidumpia ja olen keskittynyt enemmän levyjen tuotantohommiin. Musiikkia mies tekee ja esittää, on tehnyt sitä ammattimaisesti jo parikymmentä vuotta, ja välillä jokin osa-alue painottuu toista enemmän. 32-35 Matti Kallio.indd 32 8.2.2017 13.54. Huilua Hectorille Kallion musiikilliset esikuvat ja suuntaukset ovat vaihdelleet ikäkausien myötä, niin kuin kai useimmilla. – Jos minut herätetään keskellä yötä sikeästä unesta ja tivataan mikä on sydämeni musiikkia, niin se on ilman muuta irlantilainen kansanmusiikki. Kallio muistelee tulleensa heitetyksi suoraan ”syvään päähän” Helsingin kaupungin omistamassa äänitysstudiossa, jonne sai sivarivuoden mittaisen pestin ja pääsi harjoittelemaan alaa käytännössä – äänittämällä ja miksaamalla helsinkiläisten koulukokoonpanojen tallenteita kaikissa genreissä kuolonmetallista kuorolauluun. – 1990-luvun lopulla tein tosi paljon keikkoja, jopa 200 vuodessa. Ties kuinka monta instrumenttia taitavalla Matti Kalliolla on lusikka niin monessa sopassa ja niin syvällä, että yritetäänpä heti kärkeen selvittää mikä hän itse kokee olevansa: muusikko vai tuottaja, säveltäjä vai sovittaja, vai…. Irkkuskeneen nivoutuu myös Kallion ajautuminen Hectorin luottomuusikoksi. Tuottamisesta Kallio muistaa unelmoineensa jo teininä, ja ensimmäinen levytuotanto tulikin eteen jo parikymppisenä. – Iltasanomat teki 2000-luvun alussa juttua helsinkiläisistä irkkujameista, joissa kävin viikoittain soittamassa 2-rivistä haitaria, tinapilliä ja irkkuhuilua. Palo irkkumusaa kohtaan roihahti jo 1990-luvulla eikä ole osoittanut hiipumisen merkkejä. TEKSTI JA KUVA: TOMMI SAARELA Matti Kallio – monen sortin pelimanni! Jotkut meistä ehtivät istua useammalla jakkaralla kuin toiset – ja jotkut vieläkin useammalla. Varsinaiset studiotyön jipot alkoivat paljastua lukion jälkeen. – Nykyisen kotimaani Islannin irkkuskene on aika olematon, joten yritän käydä välillä Irlannissa vähintään jameissa soittamassa, Kallio sanoo ja alkaa innostuneesti kuvailla tunnelmia sikäläisissä pubeissa, joista parhaimmissa akustinen elävä musiikki soi vuoden jokaisena päivänä keskipäivästä puoleen yöhön. Seuraavana päivän puhelin soi, ”Heikki Harma täällä, hyvää päivää”. 32 www.riffi.fi 1/2017 -T ätä itseltänikin välillä tivaan, Kallio tokaisee ja kysymys jää vaille vastausta. Biisien väsäämistä ja taltiointia oli onneksi tullut kotioloissa harjoiteltua jo aiemmin midin ja sekvensserisoftien avustuksella
Monet Kallion kotimaisista artistikumppaneista gospelmuusikko Pekka Simojoesta vokalisti Laura Voutilaiseen ovat käyneet hakemassa ”satujen saarelta” oikeaa tunnelmaa levytyksiinsä. Viimeisin ja tunnetuin Islannissa vieraillut levyttäjä lienee Vesa-Matti Loiri. Jälkimmäinen on ainakin pari versiota jäljessä päiväntasaisesta. Monet tulevat Suomesta tänne tekemään kivoja juttuja, ja toisaalta minulla on myös Islannissa uusia kuvioita. Tukikohdan siirtäminen Islantiin kahdeksan vuotta sitten oli Suomessa uraa tekevältä muusikolta rohkea veto, mutta ei vaikuta tahtia haitanneen. – Vaikka asun Islannissa, sillat Suomeen eivät ole palaneet. Multiinstrumentalistilla soittamisen rinnalla on aina kulkenut myös laulu. – Minua hirvittää jo etukäteen se tilanne, kun joudun Toolsini päivittämään. Minulle on kunnia-asia että äänitetäänpä mitä tahansa, vaikka lastenmusaa, niin tehdään sekin hyvin ja ”oikeesti”. Kallio miksaa Pro Toolsilla, mutta on myös vannoutunut Reason-käyttäjä. Islantiin asettuneelle Matti Kalliolle pitkät keikkamatkat Suomeen eivät ole este – tuskin edes hidaste. – Vanhoissa analogisyntikoissa minua viehättää välitön meininki, potikat ovat näkyvissä ja niitä voi alkaa heti väännellä, eikä tarvitse lähteä valikoihin sukeltelemaan. Digitaalitekniikkaa voi studiossa sopivasti karhentaa muutamalla valitulla analogisella sormiosoittimella, joita ovat esimerkiksi Rolandin Juno-106, Yamahan CS-15D, Hohnerin D6-klavinetti, Fender Rhodes MKII Stage 54, Hohnerin analogiviulukone sekä saksalainen Vermona Perfourmer MK II. Tukea tarjolla Asukasluvultaan Islanti ei ole edes Helsingin kokoinen. kaikkea kivaa” kuten ”noin sata huilua” kaiken maailman etnopilleistä irkkupuhaltimiin. Tämän vuoden alussa Islanti saattoi tiettävästi ensimmäisenä maailmassa voimaan lain, jonka nojalla valtio tukee äänitetuotantoa maksamalla kuluista neljänneksen. Kallio kuvaileekin nykyisen kotimaansa olevan ”kuin Tampere keskellä Pohjois-Atlanttia”. Kielisoittimia löytyy Martinin akustisesta Fenderin bassoon, ja löytyypä nurkista vaikka mitä: tenoribanjoa, mandoliinia ja 12-kielistä kitaraa. – Minulle on karttunut studiolle kohtuullinen soitinkokoelma, Kallio kuittaa vaatimattomasti. www.riffi.fi 1/2017 33 Matti Kallion ”Fireland”-studio sijaitsee Reykjavikin satamassa makasiinirakennuksessa. Ikkunasta aukeaa näkymä Atlantille, sisällä äänitysja sovitushommien keskiössä on iMac, ja sen tärkeimpiä softia Sibelius sekä Pro Tools. – Veskulle haluttiin etsiä joku makea mesta, ja löysinkin yhdestä vuonosta satavuotiaan maalaistalon, joka vuokrattiin äänityksiä varten. – Tarvittaessa teen myös ohjelmointeja, ja esimerkiksi Spectrasonicsin Omnispheresoftasyna on mahtava. Koska tuotantotuen piiriin kuuluvat myös ulkomaiset produktiot, Kallionkin on entistä helpompi houkutella muusikoita, bändejä ja artisteja Islantiin äänitysreissulle. Kallio kuvailee Islannissa tarjolla olevia kiehtovia äänityspaikkoja: on hänen oma pajansa Fireland, on erilaisia kaupallisia studioita, ja sokerina pohjalla aina voi räätälöidä äänitystilan jonnekin hienoon lokaatioon. Ja tietysti perkussioita sekä ”kasa PAJA ATLANTIN RANNALLA K U V A : T H O R L E IF U R Ö R N G U N N A R S S O N 32-35 Matti Kallio.indd 33 8.2.2017 13.54. Se päivä lähenee. – Heilutan vahvasti oikeiden soitinten ja oikeiden soittajien lippua. Yritän aina pitää softien kanssa pääni kylmänä – vaikka niihin kehitetään uusia houkuttelevia ominaisuuksia yritän olla lähtemättä siihen kelkkaan, ennen kuin minulla on aikaa hoitaa siirtymä rauhassa. – Se on mainio softa ideoiden tallentamiseen, siinä on jotain semmoista välitöntä, että kun saa biisi-idiksen niin voi lähteä saman tien rakentamaan sitä eteenpäin. Veskun jengi asui siellä, minä toin sinne kamat ja sinne rakennettiin studio, jonka tarkkaamosta ja laulukopista oli esteetön näkymä Atlantille ja vuorille. Kallion studiossa efektimaailma on pitkälti ”in the box”, eli hoituu plugareilla
Aitojen sormioiden lisäksi kioskiin oli tulossa Macbook sampleplugareineen, mutta sitä ei matkaan tarvittu. Millä perusteella valinta tapahtuu. Kallion ykköskiipparina on Nord Stage, josta hän kaivaa pianot, Rhodesit ja Wurlitzerit. Multisoittajan kioskissa Kallio laskeskelee olleensa viimeisen 12 vuoden ajan mukana kaikilla Hectorin keikoilla. Muutamaa vuotta myöhemmin omaa levyään työstäessään Harma kutsui Kallion vierailemaan parille raidalle ja niiden myötä avautui pesti keikkakokoonpanossakin. Takana oli monen vuoden työ kansainvälisen ”Taru sormusten herrasta” -musikaalin parissa, ja monta voimahahmoa oli Kallion studiossa soivat aidot analogiset Rhodesit ja Hohnerit, mutta keikkakäytössä luottokamoja ovat digitaalisormiot Nord Stagesta Rolandin RD-600:een. – Hectorin keikat ja rundit ovat aina juhlaa, soittajanuran huippuhetkiä. Ja tässä viime vuoden lopun juhlakiertueessa oli jotain erityistä: artisti itse on vapautunut vuosien mittaan, ja tuntuu nauttivan tilanteesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja se säteilee bändiin ja soittajiin. Myös niinä vuosina kun ei ole rundattu, on yksittäisiä konsertteja ja esiintymisiä. Hän tutustui bändiin kiertuemuusikon roolissa 2000-luvun alkuvuosina tullessaan tuuraamaan silloista vakiohaitaristia Markku Lepistöä. – Kolmantena on Rolandin RD-600, joka on nykyään melkein jo vintagea. – Se oli siltä varalta, jos treeneissä olisi ilmaantunut erikoistarpeita, niin olisin voinut alkaa leipoa soundeja ”isoista kirjastoista”. – Normaalia 5-rivistä pienestä asti soittaneena tämän kanssa meni aluksi jonkun aikaa pähkäillessä, että ”ei voi olla todellista”! Etnojunan veturina – Minun proggiksissani taiteellinen tuottaminen, miksaaminen, sovittaminen ja säveltäminenkin usein sulautuvat toisiinsa, Kallio pohtii levytyspuolen toimenkuviaan ja roolejaan. Eli valitsen ne millä pystyn hoitamaan tonttiini kuuluvat asiat. RD-600 toimi hyvin parikymmentä vuotta, mutta hajosi talven rundilla ensimmäistä kertaa, onneksi teknikot ehtivät kiikuttaa sen välipäivinä korjattavaksi maahantuojan huoltoon. Huilut kuuluvat aina mukaan. Yhtenä merkittävimmistä miehelle langenneista musiikillisista vetovastuista voi pitää Värttinää, jonka täysjäseneksi Kallio liittyi vuosikymmenen taitteessa ja viihtyi pestissä viime vuoteen saakka. Hectorin bändissä haitaritonttia hallitsee Esa Kotilainen, mutta muulloin Kallion spesiaalisoittimiin kuuluu ehdottomasti vähintään irlantilaisvireinen 2-rivinen haitari, joka toimii kuin huuliharppu: paljetta vetäessä ja työntäessä tulee eri sävel. 34 www.riffi.fi 1/2017 Hector oli tekemässä elokuvamusiikkia, johon etsi irkkuhuilun soittajaa ja Kallio sai keikan. Käytän siitä vain yhtä mattoa, joka on sen vehkeen ainoa oikeasti hyvä soundi. Nordin päällä on toinen midikoskettimisto, jolla hän käskyttää Nordin Hammond-soundeja. Kun Kallio liittyi jäseneksi, Värttinä oli muutosten kourissa. – Esimerkiksi Hectorin hommassa kattaus on ollut aika vakio, pääperiaatteena ”keep it simple, stupid”. Ja kun Hectorille valkeni, että pillinsoittaja voisi hoidella koskettimet sekä tukun muitakin soittimia, Kallio tuli merkanneeksi bändistä itselleen isomman tontin kuin aluksi pitikään. 32-35 Matti Kallio.indd 34 8.2.2017 13.54. Talven kiertueelle pääsivät D-vireiset irkkuhuilu, low whistle ja nokkahuilu. Kallio omistaa huomattavasti suuremman kokoelman soittimia, kuin tuo keikoille mukaan
Bändin omiin levyjulkaisuihin tuli pitkä tauko. Islantiin hän päätyi ensi kertaa viime vuosituhannen viimeisinä päivinä. www.riffi.fi 1/2017 35 MUSIIKIN POLULLA Matti Kallio (40) kertoo olevansa nelipäisen sisaruskatraan kuopus, josta tuli perheen ainoa ammattimuusikko. – Juu, kyllä näin on ollut, ja mikä sen ihanampaa! Olen saanut olla osallisena tosi erilaisissa jutuissa: joskus soitan yhden raidan johonkin ja toisinaan tuotan koko levyn. Kallion isoveljet diggailivat 1970-luvun progea ja 1980-luvun speedmetallia. Kallion levylautasella on luonnollisesti pyöritelty läjittäin irkkubändien lättyjä sekä kotimaista kansanmusiikkia, oman harmonikkaopettajan Maria Kalaniemen tuotannosta alkaen. Ja päätös piti, vaikka treenimatkoille tulikin hieman mittaa. Kallio päätyi harmonikkaan, mihin vaikutti osittain kummisetä, jolla oli tapana jossain vaiheessa iltaa tempaista esiin 5-rivinen haitarinsa, ja loihtia sillä ilmoille valikoidut valssit ja polkat. Kallio oli helsinkiläisten edustusjoukkueessa, ja löysi isäntämaan kuorosta tulevan vaimonsa. u ”Minulle on kunnia-asia, että äänitetäänpä mitä tahansa, vaikka lastenmusaa, niin tehdään sekin hyvin ja ’oikeesti’.” 32-35 Matti Kallio.indd 35 8.2.2017 13.54. – Värttinään laitoin paljon energiaa, ja se oli minulle tärkeä luova kanava, Kallio summaa lyhyesti seitsemän vuoden pestinsä Suomen kansainvälisesti tunnetuimman etnobändin ytimessä. – Täytyy antaa sille aikaa, ja saada jotain julkaisukuntoon, Matti Kallio ilmoittaa jämäkästi. – Perheessä oli sellainen tapa, että soittotunneille mennään. Kallio lähti Itä-Helsingin musiikkiopistoon opiskelemaan pianoa ja harmonikkaa, ja otti myöhemmin rinnalle popimman ja jatsimman pianon ”Ogelissa”. MuKa otti Kallion vastaan, ja maa jäi yhtä toimittajaa köyhemmäksi, mutta sai vaihdossa monipuolisen musiikintekijän ja -esittäjän. – Abivuonna musiikinopettaja ehdotti, että kokeile Sibiksen Musiikkikasvatuksen osastoa. Lisäksi Kallio on luvannut itselleen, että tänä vuonna pintaan nousee myös oman musiikin tekeminen. Pystyisikö joukosta mitenkään poimimaan vain muutaman. Tänä vuonna vaaka näyttäisi taas kallistuvan levytuotantojen suuntaan. Kun miehen musiikkimieltymykset ulottuvat sekamelskana kaikkien kuviteltavien genrerajojen yli klassisesta kansanmusiikkiin, popista progeen ja jotain toista reittiä takaisin, syntyy suosikkilistasta loputon suo. – Kun esimerkiksi Yesin ex-vokalisti Jon Anderson konsertoi Islannissa viime vuonna Todmobilen ja ison orkesterin kanssa, minulla oli ilo olla mukana yhtenä kiipparistina. Björk ei ole jäänyt ainoaksi kansainväliseksi tähdeksi, jonka kanssa Kallio on Islannissa saanut musisoida. Hän on vähän kuin Islannin Hector, elävä legenda, laulaja ja biisintekijä ja lisäksi vielä näyttelijä. Kallio on nyt asunut Reykjavikissa kahdeksatta vuotta. Tein diilin itseni kanssa, että yritän kerran ja jos ei natsaa, pyrin Valtiotieteelliseen ja tähtään toimittajan hommiin. Kallio kiittelee MuKaa ”varmaan Suomen monipuolisimmaksi yleismusiikilliseksi kouluksi” sovitusja musiikkiteknologian oppijaksoineen. – Jos itse yritti kuunnella Mozartin klarinettikonserttoa, niin naapurihuoneesta vyöryi Anthraxia aika kovalla paineella, Kallio nauraa nuoruuden sävelkylpyään. – Egill Ólafssonille on tekeillä uusi soololevy. Verkostoitumisen kannaltakaan Sibiksen merkitystä ei sovi väheksyä. Vastaava keikka oli viime syksynä luvassa myös Nik Kershawin kanssa, mutta sen Kallio missasi, koska oli samaan aikaan buukattuna Suomeen. Jokainen sisaruksista aloitti pianolla ja parin vuoden päästä valittiin rinnalle toinen soitin. Tekemisentäyteinen ilmapiiri imaisi Kallionkin niin mukaansa, että paperien saaminen vei 12 vuotta, mikä lienee tuplat ellei triplat ihanteellisesta valmistumisajasta. Kaikkien kulttuuripääkaupunkien nuorista laulajista kasattu satapäinen kuoro matkusti Islantiin esiintymään Björkin kanssa suorassa lähetyksessä noin miljardille tv-katsojalle. Kotona soi koko ajan ja kaikissa genreissä. Niin vakava harrastus kuin musiikki Kalliolle olikin, siitä ei pitänyt tulla ammattia. Mitä reittiä hän sitten mahtoi ajautua vahvasti musiikin viitoittamalle elämänpolulle. Satujen saarelle Juuri ennen kuin kun kutsu Värttinään tuli, Kallio oli päättänyt muuttaa puolisonsa kotimaahan Islantiin. Yksi Kallion uusia suosikkeja on kansainvälistä uraa tekevä färsaarelainen laulajatar Eivør Pálsdóttir. Kallion ansiolistaa satunnaisotannalla selaillen käy ilmi, että mies on paitsi säveltänyt Värttinän tapaisille ryhmille, myös tehnyt paljon esimerkiksi lastenmusiikkia niin levyille kuin televisioon, ja laulusovituksia Rajattomalle ja Club for Fivelle sekä orkesterisovituksia UMO:lle. – Todella kovaa matskua. Eikä muusikkous ollut hänellekään ainoa vaihtoehto. Kun Värttinä oli vuosi sitten Islannissa kävimme porukalla kuuntelemassa Eivørin keikkaa ja olimme kaikki klapilla päähän lyötyjä! lähtenyt bändin muusikkoryhmästä. Musasta tulee paikoitellen mieleen Wigwam, se on vähän progehtavaa materiaalia. Satanen lasissa Erilaisissa rooleissa Kalliolle on kertynyt kredittejä jo yli sadalla albumilla. Tuotin hänen edellisenkin levynsä, ja hän räväytti minulle nyt hurjan kasan arkistonauhoja kuunteluun, että mitä niistä saisi aikaan. Näin nuorella uralla se tarkoittaa pahimmillaan melkein levyä per kuukausi. Kallio yrittää, ja kertoo että kotioloissa on tullut kuunneltua paljon klassista pienestä pitäen, ja kiipparivetoisen musiikin puolelta varhaisia vaikuttajia olivat Jean-Michel Jarre ja rokin puolelta esimerkiksi Van Halen sekä ”Sting, tietysti”. Sikäläinen progehenkinen Todmobile-bändi on säännöllisesti kutsunut konserttiensa keulakuviksi Genesiksen ja Yesin kaltaisten bändien jäseniä, ja Kalliolla on Todmobilen kanssa säpinää. Uusi kokoonpano astui studioon viimein 2011, ja Värttinän kaksi tuoreinta albumia, ”Utu” (2012) ja ”Viena” (2015) ovat Kallion tuottamia ja pitkälti säveltämiä. Helsingistä oli tulossa vuonna 2000 yksi Euroopan yhdeksästä kulttuuripääkaupungista, kuten myös Reykjavikista
Deluxesta ei oikein koskaan tullut suurta hittiä, mutta jotenkin silloin nuorena poikana tykästyin tähän. E l ä m ä n i k i t a r a t Jari ”HEINÄ” Nieminen – Straton soundi on helppo sijoittaa isoon orkesteriin 36-39 Elämäni kitarat Nieminen.indd 36 8.2.2017 13.58. Kemistä alunperin kotoisin olevan kitaristin nuoruuden suosikit edustivat kuulemma aika paljon ’70-luvun hardrockia. Kun tapasimme Studio Stadin & Runski Musicin tiloissa Itä-Helsingissä oli näytillä kitaroita vintage-järkäleistä high end -hybrideihin. Vieläkin tätä tulee jossain yhteyksissä soitettua, etenkin silloin kun saa istua eli yleensä teatterihommissa, painoa on nimittäin aika paljon. Fender Stratocastereita: 1962 ja 1972 – Tämän kitaran on Pekka Riepäs -niminen kaveri ostanut aikoinaan uutena. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Noiden humbucker-mikkien ansiosta tämä Tele levittäytyy myös Gibson-maailman puolelle, ei onneksi liikaa kuitenkaan. Paulilta se taas tuli minulle vuonTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Vanhemmat ostivat tämän minulle kun olin nuori sälli, eli ihan Kemistä hankittu. Fender Telecaster Deluxe vuodelta 1977 – Tämä ei ole ihan sieltä Fenderin parhaimmistosta, mutta ensimmäinen laatukitarani. Nyt on Jari ”Heinä” Niemisen vuoro. Siksi musta Les Paul on hänelle vieläkin ”sykähdyttävä näky”. 36 www.riffi.fi 1/2017 T ämänkertainen haastateltavani on tehnyt pitkän ja polveilevan uran freelancerina ja hänen soittoaan voi kuulla niin iskelmälevyillä kuin isojen orkestereiden viihdekonserteissakin. Sittemmin monipuoliset soittohommat ovat vaatineet monenlaista otetta. Nykyisin työnantajiin kuuluvat esimerkiksi Riku Niemi Orchestra, Jorma Kääriäisen bändi sekä teatterit. Kovin pitkiä keikkoja tällä ei jaksaisi soittaakaan. Hänen kuoltuaan kitara päätyi hyvälle ystävälleni Valtian Paulille
Kovin monelle levylle tämä kitara ei ole kuitenkaan päätynyt, sillä se ei ole päässyt kotoa pois. Hetken soitettuani totesin, että tämä on minun. Kaikki taitaa olla vielä alkuperäistä, ainakaan minun aikana ei ole vaihdettu osia. Kepahan on itse ostanut kitaran Iisalmesta nuorena poikana. Varsinkin kun melko paljon näistä hommista on sinfisbändissä istumista erilaisissa viihdekonserteissa, niin Straton soundi on aika helppo sijoittaa sellaiseen isoon orkesteriin. Nailonkielinen akustinen kitara, rakentaja Lassi Nurmi – Toimenkuva oli ’90-luvulla aika paljon sitä iskelmälevyjen soittoa. ’70-luvun mikeissähän sitä yläpäätä tuppasi olemaan niin, että riittää. – Vaikka itse tässä vanhaa koulukuntaa jo edustaakin, niin onneksi Les Paulille on vielä silloin tällöin käyttöäkin – ehkä enemmän säröhommissa, vaikka saahan sillä myös hienon jazztyylisen soundin. – Nuorena opiskelin jossain välissä klassista vähän aikaa, mutta se jäi sitten kun sähkis vei voiton; sillähän olen myös aloittanut. Tähän taitaa olla uusittu talla ja virityskoneisto, muuten taitaa olla orkkiskunnossa. Se on nauhoitettu useampaan otteeseen, ja tällä hetkellä siinä on Lollarin mikit. Nurmen Lassin tekemä klassinen kitara oli vuonna ’94 Kitarapajassa myynnissä ja ostin sen heti uutena. Tämä on ollut hirveän hyvä soitin, jolla on tullut jokusia Kari Tapioita vedettyä. – Esimerkiksi Kääriäisen Jorman bändissä soitan tätä melkein yksinomaan. Otin sen kerran mukaan, ja heti alkoi puhelimet soimaan: sun kuuskakkonen on hävinnyt täältä himasta! – Tuo vieressä oleva ’72 Stratocaster taas kulkee nimellä Työkalu. Osittain tietysti senkin takia, että siellä vedetään jotain Agentsin biisejä, joten sitä esamaista maailmaa pitää jonkin verran tarjota. Varsinainen kampiosa on Floyd Rosesta; Jaakko Kiikeri Kitarapajalla rakenteli tuollaisen systeemin. Ne alkuperäiset on kuitenkin tallessa, vaikka en tulekaan myymään tätä kitaraa koskaan. Sen olen ostanut Kettusen Kepalta vuonna ’97, jolloin hän pitkällisen vonkaamisen jälkeen suostui luopumaan siitä. Nauhoitettu se on toki uudestaan, koska tykkään soittaa vähän isommilla nauhoilla. – Koska tässä on sen aikaiset käsinkäämityt mikrofonit, niin kitara on himpun verran tummempi verrattuna uusiotuotantoon. Plektralla saa sellai36-39 Elämäni kitarat Nieminen.indd 37 8.2.2017 13.58. Niin välttyy siltä e-kielen ulostulemiselta, mikä noissa ’70-lukulaisissa vaivasi. Nuo levyhommat soitin aika lailla plektralla, sillä sen ”kvasi-españolin” rooli ei ollut levytyksissä kuitenkaan niin iso, että olisin jaksanut puhdasoppista klassista sormisoittoa tsekata; sellaista ei koskaan haettu. www.riffi.fi 1/2017 37 na 2004. Suomalaisessa iskelmämusiikissa tällä instrumentilla on haettu yleensä aika selkeää soundia, soitettu välisoittoja ja pieniä soolopätkiä. Gibson Les Paul vuodelta 1972 – Musta Les Paul on ollut minulle aina mieluinen. Muutenkin tämä on tosi hyvä käyttökitara. Ostin tämän Kitarapajasta joskus ’90-luvun puolivälin jälkeen. Tallablokki on myös vaihdettu; se taitaa olla Fenderin, mutta palat Wilkinsonin, sillä niiden jako on aavistuksen kapeampi. Soundi on hyvin miellyttävä, eikä kauheasti kilise. Edellisen olin hävittänyt, ja muutaman vuoden olin ilman. Tätä on kyllä laitettu moneen otteeseen, että saatiin minulle mieluinen
Martin D-42 vuodelta 2004 – Tähän liittyy hauska stoori sillä tavalla, että kitara on Kari Tapion entinen. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 36-39 Elämäni kitarat Nieminen.indd 38 8.2.2017 13.58. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . – Se juttu on varmaan siinä, että Esa lähti aikanaan kehittämään sitä pedaalia siitä ajatuksesta, että sitä säröä voisi soittaa Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Mikä Sputnik-särössä on se juttu, joka viehättää. Joku oli soittanut ilmeisesti kotisohvallaan. Systeemiä en ole edes koskaan muuttanut; nyt siinä taitaa olla sarjaan kytkentä. Ihan perinteistä Joe Pass -hommaa ei 335:stä saa, se on enemmän ”kvasi-jazz”: vähän trebleä pois ja kevyellä kädellä kaulan päältä. r i f f i . Tosin senkin jo taitaa suomalainen kitaristiporukka aika hyvin tuntea. – Tätä kitaraa soitin takavuosina paljon Hietasen Pentin kanssa. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Ihan jazz-kitaroitakin minulla on ollut, mutta ei tällä hetkellä. Lisäksi löytyy yksi kotimainen, Harri Raudaskosken rakentama vahvistin. Esa on vanhoja kavereita, ja hän on niitä minulle muutaman kasannut. Yksi vähän erikoisempi on Esa Viirretin rakentama Sputnik. Olin Karilla kesäpoikana, oltiin jossain keikalla, ja hänellä oli Martin niin järjettömän kovalla kaikissa monitoreissa, että se kiersi koko ajan. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Heinä kertoo käyttävänsä pääasiassa Fenderin ja Bognerin vahvistimia. Silloin jos tarvitsen vähän jatsikkaampaa soundia, niin tuostahan se löytyy. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Tietysti se ’80-luvun hommahan oli hyvin pitkälti sitä, että soitettiin ”Seuraavana aamuna varhain soi puhelin: – Klappi tässä terve, Martini lähtee nyt, osta.” choruksella heläköitä puhtaita soundeja ja sitten hirveä jyrä sen jälkeen. Mikrofonit ovat Seymour Duncanin Jeff Beck (JB humbucker) sekä Matin kaksi omaa Sound of Bluesia, jotka ovat isosoundisia: ne jyrää aika monet humbuckerit mennessään. – Joskus saattaa tulla, mutta ehkä enemmän efekteihin liittyviä. B. Se ei ole mikään isoääninen kitara, vaan soundi on aika kapealla alueella, mutta heleänä. Pedaaliosastolla käytän lähinnä ns. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Minulla oli aikoinaan pari Andersonin ’80-luvun lopun Floyd Rose -versiota. – Sitä soitin RNO:ssa monta vuotta melkein yksinomaan. 38 www.riffi.fi 1/2017 seen hyvän soundin, kunhan muistaa soittaa sitä vähän erilailla kuin sähkökitaraa. – Samanhenkinen hybridi on tuo Tom Anderson. Seuraavana aamuna varhain soi puhelin: ”Klappi tässä terve, Martini lähtee nyt, osta.” – Minulla on myös Taylorin ’90-luvun malli, jolla olen soittanut paljon harjakomppeja. Pena kun on isoääninen laulaja, niin sille pitää olla myöskin iso vastus. Gibson 335 vuodelta 2013 – Tämä on Larry Carlton -malli, jossa on pyritty jäljittelemään hänen vuoden ’68 335-kitaraansa. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Olin hämmentynyt kun näin tämän: ei naarmun naarmua, mutta nauhat oli soitettu ihan loppuun. Takaa pystyy tekemään valintoja esimerkiksi siten, että on vaikka joku Straton väliasento valittuna. Verrattuna noihin Stratoihin sointi on ehkä hiukan kiinteämpi. Toisaalta taas humbucker on todella isosoundinen, ja sillä saa tarvittaessa hyvää amerikanliidiä. Siinä on suosaarni-runko ja vaahterakaula sekä Andersonin oma mikkisysteemi. Esimerkiksi jos tarvitaan selkeästi kampihommaa tai isoa särösoundia. Yhdessä vaiheessa tuo Kepan vanha Strato ja Flaikkari oli semmoiset, jotka seisoi oven suussa lähtövalmiina melkein koko ajan. Lisäksi on Framuksen 335-kopio, jossa on hiotut kielet, eli siitä saa kunnon tuhinaa jos tarvitsee. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kaikkien mukana cd-levy. Sitä soundiahan tietysti aina harjoitusten aikana ruuvaa mieleisekseen. No, sitten se aika meni ohi, ja nyt joitakin vuosia sitten löytyi Pajasta tämä ’92 Classic. f i . – Mikrofonisysteemissä saa valittua kaikki mikrofonit yksikelaisena, kaikki pois päältä tai sitten voi valita kaikki sarjaan tai rinnan. Pelkästään soundi ei kuitenkaan ratkaise valintaa. Tässä soittimessa on kaikin puolin leveä soundi. Ihan hirveän hyvä kitara ja nimenomaan yleistyökalu. kaupan hyllyltä löytyvää tavaraa: Bogneria, Mad Professoria ja Strymonia. Tuleeko kapellimestarilta koskaan mitään toiveita. Tarvittaessa lainataan Riku Niemen orkesterissa Heinän kitarat vaihtuvat aina produktion mukaan. Silloin saattaa tulla toivomuksia, että ”ota jotain sen henkistä matkaan”. Noiden yksikelaisten mikkien soundi on paikoin jopa Teleen kallellaan – jopa niin, ettei niitä kannata oikein kirkkaaseen vahvistimeen edes tarjota. Hybridikitaroita: Nevalainen Flying Finn ja Tom Anderson – Nevalaisen Matti teki tämän yksilön minulle toivelistani mukaan: Wilkinsonin talla ja jälleen se vähän kapeampi jako, runko leppää ja kaula vaahteraa. Tämä Martin taas on enemmän sellainen Bösendorf, ääntä tulee isolta alalta. Toki siitä löytyy muutakin. Usein käytössä on Strato, Gibson 335 tai vaikkapa Flying Finn. Tiesin, että niiden kanssa on helppo mennä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. – Monesti vaikuttaa sekin, että minkälaista matskua on mukava milläkin kitaralla soittaa. Joskus soitan ihan sellaista perus-fingerpicking-hommaa, mitä joutuu jossain työyhteydessä soittamaan, mutta se Tommy Emmanuel on kyllä minulta hyvin kaukana. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Lähinnä soitan plektralla. Tuo yksittäinen kytkin tuossa yläpuolella on niin sanottu ”panic button” eli sillä pääsee suoraan humbuckeriin. Laukkua ei oltu varmaan edes käytetty ulkona
– Teemme toistemme keikkoja toistemme kamoilla. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Esimerkiksi Jarmo on aikoinaan hankkinut itselleen kaikenlaista sähkösitaria ja muuta, joten jos sellaisia tarvitsee niin häneltä voi lainata. Jarmo Nikun kanssa taas on sovittu ”yhteistyöja avunanto sopimus”: mitä vaan tarvitaan, niin toiselta voi lainata. Kaikkien mukana cd-levy. f i . r i f f i . Omalta Voxin hankinnalta Heinä on säästynyt, sillä niitä hän saa lainaan aina tarvittaessa. Erityisesti Straton kanssa. Juuri tämä yksilö oli käytössä kun tehtiin Lahden sinfisbändin ja Rajattoman kanssa Queen-proggista. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kivaahan olisi tietysti omistaa tavaroita paljon, mutta kun pienessä Suomessa mennään ja soittamalla yrittää itsensä ja perheensä elättää, niin valintoja joutuu aina välillä tekemään. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Kyllä se alkuperäinen vanha tuhina sieltä löytyi, tosin kaverina taisi olla myös vähän tuoreempi Mesa Boogie, ja niillä haettiin sellainen yhdistelmä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . silverface-Fenderiin ilman että se tulisi ihan silmille. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 36-39 Elämäni kitarat Nieminen.indd 39 8.2.2017 13.58. – Pauli sanoi minulle aikoinaan, että älä mene ostamaan mitään Voxeja, hänellä on. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. B. Tämän jutun kuviin saatiin mukaan myös vanha ’60-luvun Vox, jonka omistaa Pauli Valtia. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Siinä pedaalissa on tosi hienosti löytynyt se juttu, että pystyt soittamaan tosi kirkkaisiin vahvistimiin, ja silti särö kuulostaa pyö reäl tä ja täyteläiseltä. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Esimerkiksi Kääriäisen Jorman bändissä se toimii mainiosti Fenderin Blues DeVille ML -vahvistimen kanssa. Jarmo taas esimerkiksi kävi soittamassa Englannissa aikoinaan yhdet Thin Lizzy -festarit tuolla mustalla Les Paulilla, jotta oli oikeassa hengessä
40 www.riffi.fi 1/2017 Sontronics ST Pop, hinta < 40 E Sontronics ST-Pad/phase, hinta < 60 E Lisätiedot: T-Soundi • S-posti: info@t-soundi.com RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJAT S ontronics valmistaa monen muun merkin tavoin mikrofonien lisäksi myös erilaisia oheistarvikkeita äänitysja äänentoistopuuhiin. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. Molemmissa on samantyyppinen ympyränmuotoisen kehän ympärille pingotettu kaksikerroksinen nailonverkko hajottamassa puhalteiden ilmavirtaa, mutta kun K&M:n versiossa äänelle on varattu vajaan 12 senttimetrin kulkuaukko, niin Sontronicsin mallissa vastaava mitta on yli 17 senttimetriä. Holkin voi kytkeä mikrofonijohdon loppupäähän ja avuksi kannattaa ottaa jatkojohto signaalin eteenpäin kuljettamiseksi, ettei holkki jää törröttämään lavarasiasta tai mikserin liitinpaneelista ulos. Toisaalta löy säystä tarvitaan oikeastaan vain silloin, kun verkko vaihdetaan uuteen. Tietystä koon aiheuttamasta kömpelöhköstä olemuksestaan huolimatta ST-Pop hoiti varsinaisen toimensa – puhalteiden vaimennuksen – asiallisesti ja moitteetta. www.nexo.fr 40-43 RIvakat 117.indd 40 8.2.2017 14.34. Ja pitkän kaulan ulottuvuudellekin saattaa olla käyttöä, vaikka filtterin asennolle onkin tiettyjä rajoituksia. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. 126 dB SPL. ST-Popin joutsenkaula ei nimittäin ihan täysin jaksa kannatella suoran pitkän vivun päässä olevan verkon ja pingotuskehän painoa vaan kaulaa on aina taivutettava jostain kohden mutkalle, jotta se pitää asentonsa. Kokeiluun sain pop-filtterin ja ST-Pad/phase-sovittimen – kaksi varsin arkipäiväistä kapinetta, joista kummallakaan ei luoda soundia, mutta molemmilla on tarkoitus varjella sitä. Erittäin kompakti, max. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. Ensimmäinen vaihtaa navat 2 ja 3 keskenään ristiin, mikä on alalle tyypilliseen tapaan merkattu vaihelukuina ja 180, eikä napaisuuden vaihtoon viittaavalla polarity-termillä. Sen jälkeen ruuvin sai sopivan tiukalle näpeilläkin, mutta mitenkään miellyttävää sen kääntäminen ei ole. Tiukkausta varten on metallinen sormiruuvi, joka oli tehtaan jäljiltä niin piukalla, että ensikääntö vaati pihtien apua. Myös joutsenkaula on paksumpi ja mittaakin sillä on useita senttejä K&M:n malliin verrattuna. Siitä yksi lisäplussa valmistajalle. Nailonverkkoa pingottava kehä on akseloitu kaulan päähän ja myös sitä voi kääntää. Mikserin kanava on siis syytä panna kiinni aina h-hetkellä, jos ja kun kytkimen asentoa on tarpeen muuttaa. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. Sama skaalaero pätee myös kiinnitysleukaan, jolla väline asennetaan mikrofonitelineeseen käytön ajaksi. ••• ST-Pad/phase on simppeli, mutta tiukan paikan tullen arvokas apu. ERILLISHAKU 21.2.-31.3. Teatteri ja esitystekniikka Äänituotanto www.pkky.fi/amo o Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. ••• Sontronicin ST-Pop on huomattavan kookas laitos, erityisesti kun sen rinnalle laittaa vuosia luottamuksellisesti palvelleen K&M:n vastaavan tuotteen. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. ••• Sontronics ST-Pad/phase puolestaan on kymmensenttinen XLR-holkki, jonka kylkeen on upotettu kolme liukukytkintä. Seuraava kytkin tarjoaa signaalitasolle 10 desibelin vaimennusta, ja mikäli se ei riitä, napsautetaan kolmannella kytkimellä vielä toiset 10 desibeliä lisää. Sen kaikki kytkimet toimittivat tehtävänsä luvatulla tavalla, mutta yksi asia kannattaa huomioida – jokainen kytkimen naksautus aiheuttaa melko rajun häiriöpiikin audiolinjaan. ••• Tällaisella isommalla pop-filtterillä saa luonnollisestikin suuremman peiton, josta saattaa olla etua mikäli laulaja liikkuu kovasti tai heitä on useampia. Ja varaverkko kehineen löytyykin suoraan pakkauksesta. Sontronics – apuvälineitä audioväelle MEDIA-ALAN PERUSTUTKINTO HAKU on avoin kaikille YHTEISHAKU 21.2.-14.3
Niitä olisi kyllä saanut olla pakkauksen kaapelisetissä vaikka toinenkin varalla, sillä napaisuuden käännölle on yllättävän monesti käyttöä. Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. Kahden seuraavan lähdön jännite voidaan erikseen valita joko yhdeksäksi tai 12 voltiksi ja virtaa kumpainenkin antaa yhden ampeerin verran. Niinpä kokonaisen pedaalilaudankin tarpeisiin riitti usein verraten pieni yhteinen virtalähde. Kahdeksas lähtö toimii 18 voltin jännitteellä ja antaa niinikään yhden ampeerin verran virtaa. ••• Caline P1 Scuru – pedaaleille virtaa Lähdöt 1 – 5 ovat jännitteeltään yhdeksän volttia ja virtaa niistä heltiää 500 milliampeeria per lähtö. Osaltaan koko selittyy sillä, että sinisenhohtava rasia on pohjimmiltaan vain jakokeskus, jota syötetään ulkoisella 18 voltin muuntajalla. Mikäli niiden antaa olla päällä, led kertoo valolla lähdön toimivan moitteettomasti. Jos hohde käy häiritsemään, ledit voi pikkukytkimellä napsauttaa kokonaan pois käytöstä. Erittäin kompakti, max. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. Sutjakka rasiakaan ei vie kovin paljoa tilaa kitaristin soundirysästä. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. Jos taas kytkennässä on jotakin pielessä – esimerkiksi pedaalin virtaliittimen napaisuus poikkeaa Boss/Ibanez-standardista ja synnyttää oikosulun – ledi sammuu sen merkiksi. ••• Jokaiselle lähdölle on oma sininen merkkiledinsä ja varsin kirkkaina ne valaisevat myös pedaalilautaa. Nykyään yhä useampi efekti laite vaatii toimiakseen enemmän virtaa kuin paristosta heltiää ja luonnollisestikin myös sellaisista pedaaleista koottu setti tarvitsee aiempaa järeämpiä virtalähteitä. Pituutta sillä on vajaat 17 senttiä, leveyttä viisi ja korkeutta kolme ja puoli senttiä. Vakiopedaaleiden kytkentään on pakkauksessa mukana kahdeksan tavallista johtoa. ••• Tehtävästään Scuru selvisi mallikkaasti. 126 dB SPL. Edellä mainitusta pulmasta pääsee yli Calinen pakkaukseen kuuluvalla napaisuuden kääntöpiuhalla. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. www.nexo.fr 40-43 RIvakat 117.indd 41 8.2.2017 14.34. Caline P1 Scuru on juuri sellainen, vaikka jämäkkään alumiinikoteloon koottu laite onkin fyysisesti solakka. Virtasyöppöjä efektejä täyteen ladottuna se toimitti niille riittävästi virtaa, eikä osoittanut taipumuksia minkäänlaisten häiriöiden keräämiseen. RIVAKAT Hinta: 91 E Lisätiedot: R-Jam Group • www.r-jamgroup.fi P erinteiset analogipedaalit olivat virtapihejä laitteita, joita saattoi pääsääntöisesti käyttää myös paristovoimalla. Sen virranantokyky puolestaan on kaksi ampeeria tasavirtaa, mikä Scurussa jaetaan sitten kahdeksaksi erilliseksi ja toisistaan eristetyksi lähdöksi
Siirto lähettimeltä vastaanottimelle tapahtuu 2,4 GHz:n alueella ja valittavana on neljä eri kanavaa. Musiikin ja musiikkipedagogiikan laaja-alaisimmat huippuosaajat kasvavat Metropoliassa Metropolian pop/jazzja klassisen musiikin koulutukset ovat yhdistyneet. 42 www.riffi.fi 1/2017 RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJAT H arva tarvitsee langatonta ison lavan ja liikehdinnän vuoksi, mutta moni on väsynyt tallomaan jalkojensa juureen sykkyrälle kiertyvää kitarapiuhaa. Tällaiset sovittelut ovat nykyisin arkea, koska mainitulla taajuusalueella saa liikennöidä vapaasti ja sitä käytetään monenlaisissa kapineissa kameroista itkuhälyttimiin. U2:n vaihto uudelle kanavalle korjasi tilanteen. ••• Valmistaja lupaa U2:n kantavuudeksi 30 metriä häiriöttömissä oloissa ja esteettömän näköyhteyden yli, mutta testipaikassa tuollainen metrimäärä vaatii vastaanottimen jättämistä yhteen huoneeseen ja lähettimen viemistä useamman oviaukon kautta kokonaan muihin huonetiloihin. Valmistajan lupaus 30 metristä täyttyi myös kirkkaasti, Xvive U2 – langaton on verraton vaikkei näköyhteyttä lähettimen ja vastaanottimen välillä ollutkaan. Näin on hyvä. ••• Xvive U2 on digitaalinen järjestelmä, jossa käytetään 24-bittistä äänen koodausta 48 kHz:n näytteistyksellä. Lähettimeen akseloitu plugi kääntyy 300 asteen verran ja lähettimen takapintaan liimattu kumipehmuste suojaa kitaran pintaa kolhuilta. Päivätoteutus (240 op) Musiikkipedagogi (amk) – pop/jazzja/tai klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (amk) – vain pop/jazz-musiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Monimuotototeutus (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi amk) • pop/jazzja klassinen musiikki Muusikko (ylempi amk) • pop/jazzja klassinen musiikki Hae päivätai monimuotototeutukseen: metropolia.fi/haku Yhteishaku 15.3.-5.4.2017 Kulttuuri 57518_Metropolia_Riffi_60x252.indd 1 30.1.2017 14.48 Hinta: 139 E Lisätiedot: Vantaan Musiikki • www.vantaanmusiikki.fi 40-43 RIvakat 117.indd 42 8.2.2017 14.34. U2 pärjäsi kyllä, mutta tietokoneen verkkoyhteydet pätkivät. Varsinaisia ylimääräisiä räpsyjä tai paukkeita ei ilmennyt, mutta aivan kantavuuden äärirajoilla liikuttaessa systeemi koettaa roikkua mukana viimeiseen saakka ja sen seurauksena ääni pätkii hermostuneesti ennen kuin lopulta vaikenee kokonaan. Kanavan valinta käy yksinkertaisesti ja Litium-ioni-akuille luvataan soittoaikaa jopa viisikin tuntia ennen lataustarvetta. Vaihtoehdot olivatkin tarpeen, sillä testistudion oma langaton verkko ja U2 häiritsivät toisiaan ensimmäisellä kokeillulla kanavalla. U2 jelppaa. Näin toimittaessa U2:n yhteys oli moitteeton samoille etäisyyksille kuin aiemmin kokeiltujen, samalla taajuusalueella toimivien muiden langattomien laitteiden. Sellaista ei pakettiin kuulu, mutta se ei liene kynnyskysymys nykyisin, kun latureita kertyy koteihin muutoinkin ylenmäärin. Riittävän monen mutkan taa etäännytettynä lähetin lopulta kadotti yhteyden. Se puolestaan hoituu pakkauksessa olevalla Y-johdolla, jolla sekä vastaanottimen että lähettimen saa samanaikaisesti johonkin yleispätevään USBlaturiin. Ratkaisu: mikserikanava mykäksi aina kun kitaristi poistuu lavalta soittimensa kanssa takahuoneeseen. Valmistaja ilmoittaa U2:n latenssiksi enintään kuusi millisekuntia, enkä käytännössä havainnut minkäänlaista soittotuntumaan vaikuttavaa viivettä. Metropoliassa on yksi musiikin koulutus, joka sisältää sekä rytmimusiikin että klassisen musiikin osaamisen. ••• U2:n asennus soittimeen on helppoa
Ja luonteeltaan hämmästyttävän akustinen bassopäästä aina preesens-alueelle asti. Itse mikrofoni on soinniltaan puhtoinen ja kirkas. Fishman Neo-Buster – akustinen kuuluviin! ja kaiuttimelle sopiva vahvistin/sub kaappi 600 W Puhdasta tehoa ja äänenlaatua! GENERALMUSIC LEM passiivikaiutin 200 W suositushinta 345,nyt 154,/ kpl suositushinta 820,nyt 375,40-43 RIvakat 117.indd 43 8.2.2017 14.34. Herkkyyttä ja sävyjä alkoi löytyä laajemmalla dynamiikan skaalalla vasta, kun miksasin humbuckerin rinnalle kopan sisään asennetun K&K-mikrofonin signaalia. Otelaudan päädylle on oma soviteleikkauksensa ja mikrofonin johto nostetaan lätkän reunassa olevan hahlon kautta kopan ulkopuolelle. Pienellä passailulla Neo-Buster kumminkin asettui nätisti paikoilleen. ••• Sopivan elastinen Neo-Buster peitti kaikuaukon tiiviisti ja se vaimensi kitaran akustisen soinnin tehokkaasti – ei kierrä tolkun voluumeilla. www.riffi.fi 1/2017 43 RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJAT Hinta: 129 E Lisätiedot: Into-Luthman • kuvasto.intoluthman.fi F ishmanin Neo-Busterin juju on humbucker-mikrofoniin yhdistetty lätkä, joka peittää kaikuaukon samaan tapaan kuin aikoinaan testaamani, pelkkään kierron hillitsemiseen tähtäävä Planet Waves Screeching Halt (Riffi 2/2015, luet ta vis sa osoitteessa www.riffi.fi). Se nimittäin toimii itsessään erinomaisesti sähköistetyn musiikin osana, popista rockiin ja sähköfolkista iskelmään. Neo-Busterin lätkä istuu sellaisenaan halkaisijaltaan tasan nelituumaiseen kaikuaukkoon, mutta se sopeutuu myös kahdeksasosatuumaa pienempään reikään, kun sen ympäriltä riisuu ulommaisen, kekseliäästi sijoilleen kiinnitetyn, mutta helposti irrotettavan kumireunuksen pois. Hiukan alle kolmen metrin mittainen johto ulottuu pelimannin jalkojen juureen asetettuun DI-boksiin tai pedaaliin hyvin, mutta liikkumatilaa musikantille se sallii vain muutaman askeleen verran. Täysin akustisen kokoonpanon kanssa ja sormisoittoon siirryttäessä Neo-Busterin sähkökitaramaisuus tulee kyllä esiin. ••• Neo-Busterin asennus testikitaraan kävi kieliä irrottamattakin, joskin 1970-luvun Gibson Hummingbirdin todella paksu ja lähes kaikuaukon reunalle ulottuva plektrasuoja vaikutti alkuun esteeltä. Ihanteellinen tilanne olisikin, jos noiden kahden miksausta pääsisi lennossa muuttamaan pedaalilla siten, että näppäilykuvioissa K&K:n signaalia voisi uittaa höysteeksi mukaan, kun taas plektralla harjatessa NeoBuster kantaisi päävastuun. Humbuckerin yläpinta kohoaa melko lähelle kieliä, mikä vaatii huoliteltua plektrakäden työskentelyä ja mahdollisesti soittoasennon kevyttä mukauttamista. Siellä diskanttikielten alukkeisiin liimautui ylimääräinen ja kovasti pietsosysteemeitä muistuttava ”zingahdus”, jota oli hieman hillittävä ekvalisaattorilla
Kehdossa lepäillen Japanilainen Sakae toimi sattumoisin Yamahan rumpujen valmistajana vuosikymmenien ajan, kunnes tuli markkinoille omalla nimellään. Nyt on tarjolla kaksi hyvää vaihtoehtoa. Harmi kyllä, bassarin runko on yhtä syvä kuin leveäkin, ja puuvanteilla piippumaisuus vain korostuu, eikä moinen syvyys tuo sointiinkaan mitään etua. Etutomit ripustetaan vankoilla pallonivelillä varustettuun kaksoispidikkeeseen, joka puolestaan kiinnittyy vankasti ”bassarin” pidikemuhviin. Viime vuoden puolella markkinoille palannut ”Manu Katché Junior Kit” on muokatSakaen Pac-D -rummusto tarjoaa aidon puuvanteisen pikkubassarin mielenkiintoisella kellutussysteemillä. Junior Kit tehdään Kiinassa, kuten kaikki nykyiset Yamahat, PHX-lippulaivaa lukuun ottamatta. Samalla kun tarkoituksena on tarjota laatusetti juniorirumpaleille pitäisi täyttää aikuisen soittajan odotukset pieniäänisestä, kevyesti roudattavasta ja pieneen tilaan niin autossa kuin lavalla sopivasta työkalusta. Välillä niitä käväisee markkinoilla, ja taas ne katoavat jonnekin. Nyt on filippiiniläinen mahonki vaihtunut seitsemänmilliseen koivurunkoon, wrapit aitoon lakkapintaan, bassaria on lyhennetty ja kymppituumainen etutomi on saanut kaverin, mikä on monelle aloittelevalle soittajalle tärkeä lisähoukutin. Yamahan korotinputki uppoaa rungon läpi, joten pienen soittajan käytössä bassarin saa vaihtoehtoisesti myös pudotettua liki lattiatasoon asti. H yvän pikkurummuston valmistamisen haaste on iso: pitäisi pystyä palvelemaan kahta kovin erilaista asiakaskuntaa. Rummun alapuolella on vastaava muhvi pedaalikorottimen vastakappaleena. Itse korotin koostuu putkesta ja litteästä bassarin vannetta imitoivasta kiinnitinkappaleesta, johon pedaalin leuat kiristetään. Ilman stoppareita saattaa lujakenkäisempi soittaja joutua etsiskelemään muutaman biisin jälkeen irtoruuveja lavalta. 44-45 Juniorirummut.indd 44 8.2.2017 14.03. Tomia kyljelleen Yamahan bassarin soundi on koon huomioiden yllättävän täyteläinen ja naseva – olkoonkin että on hieman liioiteltua puhua ”bassarista”, kun kyse on periaatteessa kyljelleen käännetystä lattiatomista prässivanteineen päivineen. Aiempi oli nykyiseen verrattuna enemmän halpissarjaa, bassorumpu oli yhtä pitkä kuin leveä ja etutomeja vain yksi. Perinteinen teräsvanne normiruuveineen ei ole bassarin poljentaan paras mahdollinen ratkaisu vireen pysyvyyden kannalta, ja Yamahan settiin voikin suositella lisähankintana muovistoppareita, jotka estävät viritysruuvien löystymisen omia aikojaan. Yhtiön juniorisetti on nimeltään Pac-D, ja se valmistetaan Taiwanissa. Sakaen setti näyttää ja tuntuu oikealta rummustolta ennen kaikkea siksi, että 16-tuumainen bassari on varustettu aidoilla puuvanteilla ja vannekoukuilla. Yamaha on julkaissut rumpuvirtuoosi Manu Katchén nimissä minirummuston aiemminkin. 44 www.riffi.fi 1/2017 tu vuosikymmenen takaisesta versiosta. Korottimen tarkoituksenahan on nostaa bassaria lattiatasosta, mikä on tarpeen ainakin aikuisen soittajan käytössä, jotta bassaripedaalin nuija osuu kalvolla napakymppiin ilman, että nuijan vartta joutuisi tolkuttomasti lyhentämään. TEKSTI: TOMMI SAARELA Manu Katché Junior Kit Sakae Pac-D Manu Katché Junior Kit Sakae Pac-D – pieni on kaunista! Asiallisia pienikokoisia rummustoja on ollut kautta aikojen saatavilla niukasti
Settien kauneuskilpailun Sakae voittaa puuvanteillaan, kun taas Yamaha loistaa käytännöllisyydellään: sen telineet ovat piirun verran vankempia ja esimerkiksi tomien ripustus käy näppärämmin, vaikka niitä on enemmän kuin Sakaella. Runkojen päällimmäinen ja alimmainen viilu ovat kirsikkapuuta, ja niiden välissä on neljä kerrosta aasialaista mahonkia. Korottimena toimii neljällä jalalla itsekseen seisova ”kehto”, jonka päälle bassari asetetaan lepäämään. Soinnillisesti settien puntit menevät loppupelissä koko lailla tasan, joten käyttäjäkohtaiset tarpeet ratkaisevat valinnan. Jos taas korkeusasema ei ole niin oleellinen seikka, yksi etutomi riittää ja puuvanne bassarissa tuntuu tärkeältä, valinnan vaaka voisi kallistua Sakaen puoleen. Virveli on puoli tuumaa syvempi kuin Yamahan, ja tuottaa oikein napakan, hallitun, puhtaan ja tummasävyisen soundin monilla vaihtoehtoisilla kireyksillä. Molempien telineet ovat kevyet, niin kuin on tarkoituskin, ja roudausystävällisyys samaa luokkaa. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Myös roudattavuuden kannalta olisi toivonut maltillisempaa mitoitusta. Yamahan ja Sakaen juniorirummustot ovat molemmat päteviä ja täyttävät tarkoituksensa: valitsee kumman tahansa, vikaan tuskin menee. Yamahan setin saa myös asemoitua todella matalalle, mikä on tärkeä ominaisuus silloin, jos soittaja on pienikokoinen. www.riffi.fi 1/2017 45 Yamaha Junior Kit ja Sakae Pac-D Monipuoliset minirummustot Manu Katché Junior Kit • 16" × 15" bassorumpu • 12" × 5" virveli • 10" × 7" ja 12" × 7" etutomit • 13" × 12" lattiatomi • hinta telineneineen 999 e Sakae Pac-D • 16" × 16" bassorumpu • 12" × 5,5" virveli • 10" × 7" etutomi • 13" × 11" lattiatomi • hinta telineineen 699 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. 44-45 Juniorirummut.indd 45 8.2.2017 14.03. Sakaen bassari on kookkaampi mutta toisaalta kevyempi. Kehdon kaikissa jaloissa on pitävät piikit, jotka tulevat tarpeeseen koska itsessään lähes raudaton rumpu on uskomattoman kevyt ja lähtisi muuten omille teilleen. Rummun säätö halutulle tasolle onnistuu melkein liiankin monella eri tavalla. Nyt ei onneksi ole niin. Samankaltaisuus jatkuu virvelien liuskakiinnityksissä ja mattojen kiristys sujuu vaivattomasti, joskin Sakaella on kiristyspyörässä bonuksena hyvin näppiin tarttuva kumipäällyste. Kummankin setin reunaviisteet ovat huolellista työtä ja virittäminen sujuu, tomien sointi on terveellä pohjalla ja paranee edelleen laadukkaammilla kalvoilla. Yamaha on selvästi kalliimpi kuin Sakae, mutta kattaus sisältää yhden rummun ja yhden symbaalitelineen enemmän. u Manu Katché Junior Kit Sakae Pac-D Manu Katché Junior Kit Sakae Pac-D Manu Katchén juniorisetistä on saatavilla kolme hienoa lakkapintaa: perusmustan lisäksi tumma violetti ja karpalonpunainen. Molempi parempi Kokeillut Yamahan ja Sakaen rummustot ovat kapuloita ja penkkiä lukuun ottamatta soittovalmiita paketteja: molempiin kuuluu bassaripedaali, matalat haitsuja virvelitelineet sekä yksi tai kaksi peltitelinettä. Monesti rumpuseteissä pieni koko yhdistyy mielikuvaan heikosta laadusta – ja mielikuva on usein osoittautunut todeksi. Sakaen ainoa etutomi on varustettu alakalvon (!) ruuveihin kiinnittyvällä kellutusripustimella, joka pitää kiristellä adapterilla peltitelineeseen. Suurin karhunpalvelus, jonka voi tehdä harrastustaan aloittelevalle soittajalle, on hankkia hänelle huono soitin. Sakaenkin pikku bassariin kuuluu luonnollisesti korotinratkaisu, tosin varsin ainutlaatuinen
Ja hifistyneempi vaihtoehto kalan metallipäällysteisille löytyy Pyramidmerkillä. Talkki pölisemään Kielen tahkeus vaatii totuttelua myös näppäilyn osalta. Sormenpään koukkaava liike poimii kielen mukaan, mutta sepä ei irtoakaan sormen otteesta yhtä helposti kuin metallipäällysteinen ja tiukemmaksi jännitetty tavallinen kieli. Poikkisuuntaan ei oikein sitten onnistukaan vibrato eikä venytys, sen verran tahkeasti kieli tarraa nauhojen pintaan. Nimittäin sähköistetysti. Samoin vibrato syntyy helposti kättä kielen suuntaisesti huojuttamalla. Netin keskustelufoorumeilla suositellaan kitkan vähentämiseen esimerkiksi perinteistä talkkia tai biljardikepin päähän hierottavaa liitua, mutta niillä en nyt ryhtynyt pölistelemään – lainasoitin ja niin pois päin. Kielistä puheeollen: U-bass ei ole sillä tavoin marginaalissa, että soittaja sidottaisiin pelkästään soitinvalmistajan omaan tarvikevalikoimaan. Sen jälkeen nauhavälit kapenevat jo sen verran, että osumatarkkuus on automaattisesti parempi. Jos sävelen soidessa siirtää sormenpään nauhavälin tallan puoleisesta reunasta satulan puoleiseen reunaan liu’uttamalla, saa aikaan mukavan ylöspäin (todellakin ylöspäin) nousevan glissandon, joka saattaa sopia tehokeinoksi, kun valitsee oikean hetken sille. Enemmän haasteita luo paksujen kielten venyvyys – viritystapin ympärille kun alkaa helposti kiertyä päällekkäisiä kerroksia ja sopivaan kohtaan sattuva pykälä tekee viritysnupin kääntämisestä tarkkuuspeliä. Kieli on materiaalina itse asiassa niin joustavaa, että se jopa puristuu kokoon sormenpään ja otelaudan välissä, jos hiukan vielä koventaa otetta. Ilmasto rassaa Testissä käynyt soitin oli kiertomatkallaan ehtinyt jo sen verran tutustua suomalaisen keskuslämmityksen kuivattamaan sisäilmaan, että sen ohkaisten nauhojen päät erotti otekättä liikutellessa vaivatta. Kieliä valmistaa jo useampi merkki ja ensiasennuskielten vaihtoehdoksi on tarjolla esimerkiksi Pyramidin valmistamia settejä. Akustisena soittimena U-Bass soi ihan niinkuin uket soivat, kivasti ja pienellä äänellä. Puhdasvireinen soitto vaatiikin sopivan kevyttä painallusta ja mieluiten juuri nauhavälin tallan puoleisesta reunasta. Kala itse tarjoaa Pahoehoe-kielten vaihtoehdoiksi omia ja hieman edullisempia hopealangalla päällystettyjä kieliään, joissa tuntuman pitäisi olla lähempänä tavallista bassoa. Langaton 4-kanavainen lähetin ja vastaanotin. Herkkyys on myös etu. Muita oireita ei ollut havaittavissa, mikä lupaa hyvää käyttäjälle. Testisoittimen Aja E-kielten virityskoneistojen akseleissa oli myös pientä klappia, mutta virittämiseen se ei varsinaisesti vaikuttanut. Kielen painaminen otelaudan nauhoja vasten ei vaadi juurikaan voimaa ja hitusen ronskimmalla tatsilla sävel taipuu ylävireiseksi. Etenkin leveämmät nauhavälit viritinlavan tuntumasta kaulan puolivälin paikkeille ovat kriittisiä. Peltolantie 2 (Tikkurilan/Peltolan tori) 01300 Vantaa XVive U2 Hinta 139 € Puh: 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Voidaan käyttää mihin tahansa muuhunkin langat toman yhteyden luomiseen. Soundi on iso ja pyöreä, mutta saattaa jäädä joihinkin juttuihin turhan muhevaksi. Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvisti meen ja soitto voi alkaa. Akustista rakennetta kyllä varmasti tarvitaan sähköisen soinnin synnyttämiseen, mutta pelkkä akustinen sointi on itsessään kovin vaatimaton niin volyymin kuin sävyjenkin osalta. Sähkö – ja sen mukana kaikki U-Bass kääntää myös päälaelleen vanhan sanonnan, jonka mukaan jokainen sähkökitara ja -basso on pohjimmiltaan akustinen soitin, johon on vain lisätty elektroniikkaa. 46-47 Kala U-Bass2.indd 46 8.2.2017 17.10. Sen sijaan löysin ratkaisuksi soittotavan vaihdon. Se vain rullautuu sormenpään alla kierteelle, muttei veny normaalikielen tavoin. Hieman vaimennetussa studion soittotilassa uke-basson ääni TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KALA U-Bass – sehän soi kuin kontrabasso! Koko on pieni, mutta ääni iso. Akustisesti rakenteestaan huolimatta U-Bass on lähestulkoon täysin sähköinen soitin. Jos taas eksotiikkaa hakee, voi kokeilla Road-toadin rasta-kieliä, joiden pintarakenne muistuttaa dreadlockkeja. Jos bassolinja vaatii todella täsmällistä atakkia, suosittelen kokeilemaan suhteellisen paksua puuplektraa, jonka laveammalla nurkalla saa tarkkuutta eikä menetä kuitenkaan soinnin pyöreyttä kokonaan. Terävinä ne eivät törröttäneet, mutta jahka talvi on lusittu, voi olla paikallaan viedä soitin jo siliteltäväksi. 46 www.riffi.fi 1/2017 S oittimeen tehtaalla asennetut Pahoehoe-kielet valmistetaan polyuretaanista ja ne ovat erittäin elastiset. Homma alkaa sujua, kun kieliä pyyhkii sivusuuntaan tai painaa hiukan koppaa kohden peukalon syrjällä sen sijaan että koukkisi niitä sormilla
Sähköistä soundia kuunnellessa oppii myös keventämään soittotatsiaan pikkuhiljaa kunnes tasapaino alkaa löytyä luonnostaan: U-bassia ei tarvitse komentaa eikä sen sointi parane fyysisellä voimalla, sen kanssa kannattaa kommunikoida vähin elein ja kevyin kosketuksiin. soittimen kehitysvaiheisiin liittyvää tietoa, piirustuksia ja patenttihakemuksia, alkuperäinen käyttöohje, neuvoja soittimen huoltoon ja ylläpitoon jne. u U-Bassin pohjassa on jämäköin magneetein lukittuva huoltoluukku. 500 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Päämäärän tietäen on ymmärrettävää, että Ashboryn otelauta oli nauhaton, joskin nauhojen paikat oli merkitty näkyviin. Guild hankki Ashboryn soittajiksi kosolti nimekkäitä basisteja, jotka myös todistivat väkevästi pikkubasson puolesta. Guild Ashboryn mensuuri oli sama 18 tuumaa kuin U-Bassissa, ja siinä käytettiin myös samanlaisia silikonikieliä. Musiikkityylistä riippuen se tuo silloin joko mukavaa vaihtelua normibassotteluun tai korvaa sen jopa kokonaan omalla persoonallisella ilmeellään. Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvisti meen ja soitto voi alkaa. Se mikä akustisena kuulostaa kielen turhanpäiväiseltä sivuääneltä, saattaa Shadowmikrofonin ja etuasteen kautta kuulosteltuna osoittautua kontrabassomaiseksi ja erittäin tervetulleeksi narinaksi, ja sieltä sähkösoinnin puolelta löytyvät myös ne soittoa mukavasti maustavat moukaisut, jotka akustisesti kuulostavat vain otelaudalla siirtyvän käden tahmailusta syntyviltä haittaääniltä. Lisätiedot: www.largesound.com Langaton 4-kanavainen lähetin ja vastaanotin. Kala U-Bass Akustinen minibasso • valmistettu Kiinassa, trimmaus USA:ssa • mahonkikoppa • mahonkikaula • ruusupuuotelauta • 16 nauhaa • 21" mensuuri • Shadow-mikrofoni ja etuvahvistin • hintaluokka n. Vain kahden vuoden ajan tuotannossa olleen Ashboryn keksi Alun Ashworth-Jones ja toteutti Nigel Thornbory 1985. Maailmalla sekä Guildin että DeArmondin valmistamia soittimia liikkuu jonkin verran käytettynä, ja Ashbory-bassolle on oma vankka kannattajakuntansa, sekä muutama asialle omistautunut nettisivusto – totta kai! Sivustoista suurin on Large Sound, jonka kuvatarjonnasta poimittiin oheinen kopio Guildin muinaisesta esitteestä. Sähkö ei kuitenkaan tuo sointiin pelkkää volyymiä vaan se ruokkii aivan olennaisesti soittimen soundia. U-Bassista poiketen kyse oli täysin sähköisestä umpilankusta, jonka oli määrä kuulostaa kontrabassolta. 029 080 0835 • www.soundtools.fi kutistuu melko pieneksi ja puisevaksi, mutta esimerkiksi toimiston puolella tai kahvihuoneen kovemmassa akustiikassa sointi kyllä sitten sai sen verran ympäristön tukea, ettei soitto ilman sähköä vallan turhauta. Soitin jäi silti marginaaliin, vaikka myöhemmin Guildin oikeudet itselleen ostanut Fender lanseerasi vielä kokeeksi Ashbory-basson uudispainoksen, tällä kertaa DeArmondin logolla. Sivustolta löytyy myös mm. Peltolantie 2 (Tikkurilan/Peltolan tori) 01300 Vantaa XVive U2 Hinta 139 € Puh: 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Voidaan käyttää mihin tahansa muuhunkin langat toman yhteyden luomiseen. 46-47 Kala U-Bass2.indd 47 8.2.2017 17.10. Siisti ja näppärä ratkaisu. Vähän nikkarimpi lukija saakin noista aineksista jo aivan kelpo eväät vaikka oman Ashbory-klooninsa rakentamiseen. Guild Ashbory Bass – tienraivaaja Ihan tyhjän päälle ei Kalan tarvinnut miniatyyribassoaan ideoida, sillä 1980-luvun jälkipuoliskolla Guild oli raivannut jo polkua ennakkoon Ashbory-bassollaan
Näin toimittaessa myös kaiku ruokkii etuasteessa syntyvää säröä, mikä tuottaa erilaisen lopputuloksen kuin särölle ajetun soundin syöttäminen vahvistimen omaan tai efektilenkkiin kytkettyyn kaikuun. Tehovarantoja lukuunottamatta mallit ovat yhteneväisiä, ja kokeilussa kävi parivaljakon pienempi. Särö on osa soundia Classic SE:n säröytymiskynnys on verraten alhaisella voluumitasolla, ja mikäli soitin tuuppaa tymäkästi signaalia, ei sointia saa ihan puhtaaksi pelkästään vahvistinta säätämällä edes kotiharjoittelun mittakaavassa, vaan avuksi on otettava kitaran hanikat. Esimerkiksi SG ’61 re-issuen vahvat humbuckerit piti himmata puolenvälin paikkeille kitaran omilla säätimillä ennenkuin puhdas oli läpikuultavaa ja kirkasta puhdasta. Tämän kokoluokan komboissa käytetään usein kymppitai jopa kahdeksantuumaista kaiutinelementtiä, joka tyypillisesti tuo soundiin vahvan painotuksen keskialueelle. Tavanomaisen keikkakaluston mittoihin ainakaan tämä pienempi malli ei silti vielä kapua, sillä täysin puhdasta ääntä SE Classic 6 antaa vain hyvin rajallisesti. Säröön liittyvä reunaehto on kuitenkin syytä pitää mielessä. Sävy on ryhdikäs ja rapea, ja mikä mukavinta – nokkavastikin komottavan mikrofonin signaali pyöristyy sopivasti, eikä preesens-piikki tökkää korvaan. Kochin särö on nimittäin erittäin miellyttävää ja soittajaa inspiroivaa sorttia. Kun vahvistimessa ei ole omaa kaikua, on helpointa käyttää sen edessä pedaalia. Jos tämä on ratkaiseva kysymys, suosittelen kokeilemaan saman tien 12-wattista Classic SE -versiota, kun ei sen hintakaan ole kovasti kalliimpi. Särö hiipii soinnin sekaan ensin hienoisena karheutuna tai hiekkaisuutena, joka lujempaa käskettäessä muuttuu sävelten ja sointujen rosahtaviksi alukkeiksi. 48 www.riffi.fi 1/2017 K och valmistaa Classic SE -mallia kahtena miniatyyrikoon kombona, kuuden ja 12 watin nimellistehoilla. Molemmissa on kytkin tehon pudottamiseksi ja pienemmän antopuhti on säästöliekillä hehkutettaessa kaksi wattia, suuremman neljä. Koch varustaa Classic Tone SE -mallinsa kuitenkin 12-tuumaisin kartioin, jotka antavat sointiin tiettyä leveyttä wattien vähäisestä määrästä piittaamatta. Pieni vahvistin saavuttaa saman säröpisteen kohtuullisemmilla voluumeilla, mikä on yksi syy niiden suosioon erityisesti äänityksissä. Havainto puhtaan soinnin rajallisuudesta on kuitenkin vain toteamus, ei moite. 48-49 Koch.indd 48 8.2.2017 14.05. Ja kyllä Classic SE tässäkin suhteessa vastaa huutoon, joskin vasta sen verran lujilla äänitasoilla liikuttaessa, että moni käsi hakeutuu pienemmässä tuvassa ihan automaattisesti tehonpudotuskytkimelle. Vähän säätöjä – paljon vaihtoehtoja Classic SE 6 ei koreile säätimien määrällä, mutta Koch osaa ottaa vähästä irti kaiken ja pikkuisen enemmänkin. Omista soittimistani ainoastaan 1970-luvun alun Hagströmissä oli luontaisesti niin mieto signaali, että Koch empi ryhtyä sitä murtamaan. Moni kitaristi hakee soundiinsa murtumisrajalle ajetulle pääteasteelle tyypillistä säröä, mikä ei kuitenkaan onnistu isolla vahvistimella ilman kohtuutonta mekkalaa tai keinokuorman käyttöä kaiuttimen rinnalla. Yksinäisellä tone-säätimellä voi ensinnäkin sekä vaimentaa että korostaa kriittistä preesens-aluetta ja sillä saa kirkkaasta ultra-kirkasta tai täysmattaa, kummin vain tarve on. Eikä yksikelaisilla varustettujen stratoja tele-mukaelmienkaan volumea voinut täpöille jättää tuohon päämäärään pyrkiessä. Vaikka se ei omine voimineen rumpalille pärjääkään, niin PA:lla ja asiallisella monitoroinnilla tuettuna myös keikan voi hoitaa, tietyin varauksin. Potentiometrin tuntumaan sijoitettu vipukytkin pudottaa vaikutusaluetta nimellisestä 2 000 Hz:n kohdistuksesta 500 Hz:n alueel le, jolloin sama säädin TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Koch Classic SE – vähemmän watteja, enemmän soundia Pienet kitarakombot ovat mukavia koti soittoon, mutta kun laatua on tarpeeksi, ne voivat tunnetusti olla loistovalinta myös ammattilaisen äänitystoimiin
Koska vaihto-operaatio vie aikansa, en yhdellä vahvistimella päässyt tekemään nopeita A/B-vertailuita vaan mielikuva perustuu pitempien soittotuokioiden aikana kummastakin putkituksesta muodostuneeseen tuntumaan. Perussoundi on kaiken aikaa nimenomaan Kochin oma, eikä suoranaista F-imitaatiota sen paremmin kuin M-jäljitelmää ole tarjolla. Esimerkiksi muutaman tuplausraidan soittamista varten tuskin jaksaa päätettä uudelleen putkittaa, mutta kokonaista sessiota tai keikkaa ajatellen se ei ole mikään iso vaiva. Säröjunttaukseen sopivaa heviveetä se ei tarjoa, mutta sellaiseen toimeen valitaan toisenlainen peli joka tapauksessa. Käytännössä vahvistin tuntui suosivan yksikelaisia mikrofoneja 6V6-putkella varustettuna, kun taas EL84:n kanssa tuntui luontevammalta soittaa humbuckereilla. u 48-49 Koch.indd 49 8.2.2017 14.05. Sallitut putkimallit ovat EL84 sekä 6V6, ja sellaiset myös toimitetaan vahvistimen mukana – yksi valmiiksi päätteeseen asennettuna, toinen omassa laatikossaan, kombon kopan takaosaan suojaan paketoituna. Näin yhden säätimen ja kahden kytkimen yhteispelillä saa ulos jo huomattavan monenlaisia ja toisistaan oleellisesti poikkeavia soundeja. Etuasteen ja kaiuttimen vaikutus soundiin on niin suuri, ettei pelkkä pääteasteen kytkennän muutos yhdestä putkesta toiseen muuta soundia totaalisesti vaan pikemminkin täsmentää sen tiettyjä piirteitä ja painotuksia johonkin suuntaan. Varsinainen jippo on kuitenkin Classic SE:n Single ended -tyyppinen pääteaste, johon on valmiiksi asennettu kannat kahdelle eri putkityypille, joista vain yksi kerrallaan voi olla käytössä. Kokeilun aikana tuli hakematta mieleen, että kaksi isompaa Classic SE -mallia olisivat mainio keikkasetti stereoksi valjastettuina. 029 080 0835 • www.soundtools.fi muuttuukin keskialueen kuopan kovertamiseen tai soolosoundin paksuntamiseen sopivaksi työkaluksi. Kompaktin kokonsa ansiosta ne mahtuisivat kyytiin ja pienemmällekin lavalle, ja tupla-kattaus toisi tukevuutta soundiin. Päätevahvistin säätää lepovirran putkelle itse (ns. Eikä sellaista ole nyt varmasti edes haettu, sillä aiemmis ta yhteyksistä on jo selvää, että kyllä Koch sellaisenkin halutessaan osaa tehdä. Säröalttiudestaan huolimatta Classic SE:n oma soundi on selkeä ja kiinteä, mitään turhaa löysää ei ole bassorekisterissä, eikä keskialuetta tuki pikkuvahvistimille yleensä tyypillinen honotus. Etuasteessa Koch käyttää 12 AX7 -kaksoistriodia, jonka ensimmäinen puolisko vahvistaa signaalin ennen gainja tone-säätöjä. Vaikka molemmat putkityypit assosioituvat hyvin vahvasti tiettyihin vahvistinmerkkeihin ja niiden ominaissoundeihin, niin aivan niin jyrkästi ei Classic SE:n sointi muutu putkea vaihdettaessa. auto bias), joten putken voi vaihtaa omin päin, kunhan antaa vahvistimen ensin jäähtyä ja irrottaa virtajohdon työn ajaksi. Erot eivät ole radikaaleja ja soundit puolestaan pitkälti mieltymysja makuasioita, joten joku toinen voi päätyä aivan päinvastaiseenkin tulokseen. www.riffi.fi 1/2017 49 Koch Classic Single Ended Kombovahvistin kitaralle • yksi kanava • gain, tone ja volumesäätimet • bassoleikkurin, gain boostin ja tonesäädön vaikutuslalueen valintakytkimet • tonesäädön vaikutuksen kohdistus • nimellisteho 6 (2) tai 12 (4) W • etuasteen putki: 12AX7 • pääteasteen putki vaihdettavissa: EL84 / 6V6 • kaiutin kytkettävissä äänettömäksi • linjalähtö PA/äänityskäyttöön • linjatulo ulkoisen etuvahvistimen käyttöön • kaiutinliitäntä, 4 / 8 / 16 ohmia • oma kaiutin: Koch VG1260 • mitat: 34 × 34 × 25 cm (l × k × s) • paino: 14,5 kg • hintaluokka: 700 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Toinen puolikas putkea hyödynnetään niiden jälkeen ja ennen päätettä. Lisää liikkumatilaa suo toinen vipukytkin, jota naksauttamalla voi keventää vahvistimen bassorekisteriä tuntuvasti. Toimintojen määrään nähden Classic SE onkin varsin monipuolinen vahvistin. Putkia suojaava metallisäleikkö on suhteellisen helppo purkaa pois tieltä muutaman ruuvin avauksella, mutta kokoamiseen meni tovi ennenkuin osat loksahtivat tukevasti sijoilleen. Ylärekisterin hallintaan Tone-säädin ja sen vaikutusta kohdistava pikkukytkin taas antavat pätevät keinot. Kaksi eri päätettä. Operaatio vie sen verran aikaa, ettei sitä alvariinsa viitsi tai ennätä tehdä
Boss lähestyy asiaa kuitenkin toisin: AD-2 tarjoaa kolme soundiin vaikuttavaa ominaisuutta, ja näistä kutakin säädetään vain yhdellä nupilla. Säätövara on laaja ja kaiun voimakkuutta nostettaessa sen pituuskin tuntuu kasvavan, joten tietynlaista kultaista leikkausta haetaan tyylin ja keikkapaikan akustiikan mukaan. Lisäksi pedaalista löytyy Ambience-säätö eli kaiku sekä notch-filtteri eli kapea suodin, jolla voi ehkäistä kiertoa. Esimerkiksi bändisoitossa voi olla paikallaan hieman kirkkaampi sointi kuin yksin soittaessa. On kuitenkin erinomaista, että säätövaraa löytyy paljon, koska se helpottaa sopivan soundin löytämistä erilaisilla mikrofoneilla ja erilaisissa soittotilanteissa. Lähtökohtaisesti kaiku ohjautuu kumpaankiin lähtöön. Liitäntöjä AD-2:ssa on kolme. Sen avulla kitaran mikrofonin soundiin saadaan ujutettua mukaan akustisen soittimen luonnolliselle äänelle ominaista klangia. Valmistajan mukaan vieläpä niin, että AD-2 analysoi kaiken aikaa pedaaliin syötettävän signaalin luonnetta ja muuntelee prosessointia sen mukaisesti. Täten manuaalin informaatio siitä, että pedaali analysoi ja prosessoi sisääntulevan signaalia soiton aikana – ja sen mukaan – vaikutti myös käytännössä toimivalta. harjaus) ainakaan mitään epämiellyttävää muutosta. Lähtöjä taas on kaksin kappalein: output lähettää balansoimattoman signaalin akustisen kitaran vahvistimeen, monitoriin tai vaikkapa äänikortin instrumenttituloon. Jippo toimii TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Boss AD-2 Acoustic Preamp – akustisen kitaran kompakti kumppani Kitaralaukun tarviketaskuun mahtuva etuvahvistin tarjoaa keikkailevalle musikantille yksinkertaiset, mutta tehokkaat työkalut soundin muokkaukseen. Aivan säädön loppupäässä soinnin luonne oli jo melko epäluonnollinen, ja koin itse, että asetus oli kello kolmeen saakka käyttökelpoinen. Line out taas mahdollistaa balansoidun signaalin syötön mikse riin. Yhden nupin taktiikalla Aloitin pedaalin tutkiskelun täysin kuivalla soundilla ja pelkästään Acoustic Resonance -toimintoa kokeillen. Eniten äänen luonteeseen vaikuttaa Acoustic Resonance -säätö. Tarvittaessa lavalle eri kaiku AD-2:n ambience-kaiun koin varsin mukiinmeneväksi, ja se jo yksistäänkin auttaa pehmentämään lähtökohtaisesti kovahkoa linjasoundia. Mitä enemmän säätöä aukaisi, sitä enemmän mukaan tuli helisevää yläkertaa, mutta tällöin ylä-äänekset ja matala taajuus tuntuivat hieman korostuvan keskialueen kustannuksella. Jonkin aikaa nuppia näprättyäni huomasin jättäväni sen aika automaattisesti kello 10 ja 11 tienoille, jolloin tuloksena oli mukavan täyteläinen ja lämmin sointi. Näin ollen soundin pitäisi toimia niin hiljaisessa sormisoitossa kuin voimallisesti komppia harjattaessakin. 50-51 Boss.indd 50 8.2.2017 15.01. Säädön alkupäässä havaitsin eniten akustiselle kitaralle ominaista lämpöä ja täyteläisyyttä. En huomannut soundin luonteessa eri soittotavoilla (sormisoitto vs. Ensimmäinen on instrumenttitulo, jonka impedanssi on akustisen kitaran mikrofoneille sopiva 10 megaohmia. 50 www.riffi.fi 1/2017 P erinteinen ja yleinen tapa on parannella akustisen kitaran sointia manuaalisella ekvalisaattorilla, jonka jälkeen signaali yleensä balansoidaan mikserille lähettämistä varten. Kaiun voi nimittäin ohjata halutessaan vain output-lähtöön eli omaan vahvistimeen tai monitoriin, jolloin PA:lle syötettävän signaalin mausteeksi voi säätää mikseristä erilaisen kaiun. Pedaalista löytyy kuitenkin jippo, josta on keikalla etua
Itse voin todeta, että Boss AD-2 vei hyvällä mikrofonilla varustetun laadukkaan soittimen linjasointia kauniimpaan suuntaan – siis verrattuna siihen vaihtoehtoon, että kytki kitarapiuhan suoraan kanavaan. Riffi-kauppa AKUSTINEN KITARA on verraton säestyssoitin 26,75 e + postikulut Tamperelaisen muusikko/pedagogi Heikki Markkulan kirjassa käydään läpi kaikki yleisimmät komppaustavat sekä soinnut. 50-51 Boss.indd 51 8.2.2017 15.01. Opetuksen ydin on DVD, jolle kaikki esimerkit ja harjoitukset on kuvattu havainnollisia kuvakulmia käyttäen. u KAIUTTIMET VAHVISTIMET EFEKTIT RAKENNUSSARJAT MADE IN FINLAND, HELSINKI, KALLIO GEARS.URALTONE.COM Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Simppeliä siis, kunhan proseduurin suorittaa pari kertaa ennen tositoimia. Pieneksi puutteeksi luen sen, ettei laitteessa ole ground lift -toimintoa, vaikka suurin osa käyttäjistä todennäköisesti ottaa virran verkkolaitteesta, sillä paristolla käyttöaika jää melko lyhyeksi. 010 323 5410 • www.roland.fi niin, että pidetään pedaalin kytkintä pohjassa, kiinnitetään piuha tulojakkiin ja käännetään Ambience-säätö joko kello kolmen asentoon (merkkivalo vilkkuu nopeasti ja kaiku ohjautuu molempiin lähtöihin) tai kello yhdeksän kohdalle (merkkivalo vilkkuu hitaasti ja kaiku ohjautuu vain output-lähtöön). Lopuksi valinta viimeistellään vapauttamalla kytkin. Notch-säätö oli sekin yksinkertainen ja tarkoitusenmukainen. Kauniimpaan suuntaan Boss AD-2:ssa on hieman samaa ideaa kuin TC:n Bodyrezpedaalissa, mutta oleellisesti monipuolisemmin säädettävässä muodossa. Lisäksi pieni lisäkulu koitunee joillekin siitä, että balansoitua signaalia varten joutuu hankkimaan TRS-XLR-kaapelin tai -adapterin. www.riffi.fi 1/2017 51 Boss AD-2 Pedaali akustisen kitaran linjasoinnin elävöittämiseen • valmistettu Taiwanissa • viiden vuoden takuu • instrumenttitulo (impedanssi 10 megaohmia) • balansoitu lähtö (vaatii TRS-XLR-kaapelin) • balansoimaton lähtö • bufferoitu ohituskytkentä • säädöt: acoustic resonance, ambience, notch • Mute-toiminto • toimii yhdeksän voltin paristolla sekä verkkolaitteella (suositellaan) • virrankulutus 55 mA • hinta 130 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Näistä maininnoista huolimatta AD-2 on hinnan ja laadun suhteen asiallinen pedaali. Varsinaisesti säätö vaikutti mataliin taajuuksiin ja alakeskialueella, joilla kierto akustisen kitaran kanssa yleensä syntyykin. Suotimen vaikutus tuntui tasapainoiselta vaikka filtteröinnin määrään ei itse voi vaikuttaa. Opetus-DVD ja nuottikirja – olipa kyseessä nuotiolaulu, yhteisveisuu tai vaikkapa folk-konsertti. Lähtökohtaisesti soundiin vaikuttaa myös kitara ja siinä olevan mikrofonin laatu. Elävän kuvan tukena palvelee 36-sivuinen kirja, josta materiaali löytyy nuottien lisäksi myös tabulatuureina ja ytimekkäin ohjein höystettyinä. Eikun tutustumaan, jos yhtään tarvetta tällaiselle pelille on. Mute-toiminto puolestaan onnistuu painamalla pedaalia pohjaan hiukan pidempään, kunnes merkkivalo vilkkuu. Sanoisin, että AD-2 on hyödyllinen keikkakumppani, joka kaiken lisäksi kulkee todella helposti mukana. Ja pelkästään plussaa on se, että tätä säätöähän voi käyttää apuna myös ekvalisoinnissa, mikäli haluaa ohentaa soundia
Eikun ruuvaamaan. Sikälikin ollaan perusasioiden äärellä, että muistipaikkoja ei laitteessa ole eli ruutuvihkot esiin! Edullisuus ei niinkään kuulu itse soinnissa, oskillaattori on oikein pätevä, vaan enemmänkin karsittuina ovat niin pääoskillaattorin kuin LFO:nkin aaltomuodot sekä pitch bend-alueen säädön kaltaiset ”herkut”. Ne ovat aikaan sidottuja parametrejä, joilla määritetään, kuinka ääni syttyy, soi ja sammuu. Vielä parempaa: Kreikassa rakennettuja analogisyntikoita. Tämän moduulin hinta/hupisuhde on erittäin kohdallaan: vaikka sointimaailma on melko suppea, hyviä bassosoundeja löytyy kuitenkin varsin mukavasti. Enimmiltä osiltaan miellyttävän kokoiset säätimet tuntuvat hyviltä käteen ja toimittavat tehtävänsä täsmällisesti. Verhoeli vaippakäyrägeneraattoreita (eikös olekin kiva sana!) – syntikkaslangissa envelopeja – on kaksin kappalein, laajempi A D/R S -versio sekä suppeampi A R. Moduuli toimii joko monofonisena unisontai kaksiäänisenä parafonic-tilassa. Kaksi oskillaattoria tekisi tietenkin eetvarttia, mutta sub-oskillaattoreillakin saa hyvän murinan aikaan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Aito analogi oskil laat to ri soi kuten pitääkin, bassosyntikalle tärkeä alakerta on miellyttävä ja riittävä, asiaankuuluvasti soittimen vire pitää kutinsa vasta hetken kuluttua, soittimen lämmettyä. 52 www.riffi.fi 1/2017 S ain testattavakseni moisia midi-ohjattavia laatikoita kaksin kappalein; Hades on monofoninen bassoja Erebus puolestaan mono/parafoninen (soolo)syntikkamoduli. Määrältään säädettävä OTA-särö (transkonduktanssivahvistin, ilmeisesti) tuo myös hyvän mausteen, sillä saa lisää reunaa ja se tekee myös äänen envelopelle jotain hauskaa. Erebuksen filtterit ovat hieman loivempia ns. No, jopas. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Filtteriasiat hoitaa resonoiva kolmannen asteen alipäästösuodin, jonka jyrkkyys on 18 dB oktaavi. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille. Hades Parikymmentä senttiä kanttiinsa oleva Hades tuottaa analogisella VCO-oskillaattorillaan ja sen kahdella alioskillaattorilla sahaja pulssiaaltoja. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 52-53 Dreadbox.indd 52 8.2.2017 14.07. TEKSTI: SAMI SARHAMAA DREADBOX Hades & Erebus – analogisessa monosyntikassa on jujua Nimet kreikkalaisesta mytologiasta. Miellyttävän lisän Hadeksen operointiin tuo pieni, kahdeksan pisteen kytkentämatriisi, jolla voidaan kytkeä signaaleita pisteestä toiseen ja saada aikaan vaikkapa vibratoa kytkemällä matalataajuusoskillaattori LFO ohjaamaan VCA:n eli vahvistimen äänenvoimakkuutta hitaalla nopeudella. Siis yksi äänenväriin ja toinen äänenvoimakkuuteen, ihan kuten Hadeksessakin. Erebus Erebus puolestaan on kahden oskillaattorin soolosyntikka. toisen asteen suotimia (12 dB/oktaavi), mutta ero Hadekseen ei ole käytännössä suuren suuri, kummallakin saa tummaa ja kirkasta tarpeen mukaan, resonanssin purressa hyvin molemmissa. Kryptiset lyhenteet tulevat sanoista Attack (nousuaika, atakki), Decay (laskuaika), Sustain (sointiaika) sekä Release (sammumisaika). Yleensä syntikoissa näitä envelopeja on kaksin kappalein, yksi ohjaa suotimen eli filtterin käyttäytymistä ja toinen vahvistinta
Dreadbox Hades & Erebus Analogisia syntikkamoduuleita Molemmissa: • midi-ohjaus • ulkoinen virtalähde Hades • monofoninen analoginen bassosyntikka • 1 VCO, 2 × sub-oskillaattori • 18 db/oct 3 pole VCF • 8 pisteen matriisi • hintaluokka 300 e Erebus • mono/parafoninen analoginen syntikka • 2 VCO • 12 db/oct 2 pole VCF • viive/echo • 15 pisteen matriisi • hintaluokka 500 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Sointimaiseman laajuus, monipuolisempi matriisi ja viive tekevät siitä vaikeasti vastustettavan. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Muistipaikkojen puute hieman kiusaa, mutta toisaalta pieni sattumanvaraisuus kuuluu ehdottomasti näiden pelien henkeen. Sointi on oikea ja käyttöliittymä on vaan niin hyvä: mikään ei voita potikoita ja säätimiä, kun soundia ruuvataan! Erebus on luonnollisesti hieman kalliimpi kuin Hades, mutta on myöskin huomattavasti monipuolisempi. Erebukselta taipuvat myös bassopuolen soinnit erittäin mallikkaasti. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Tietenkin kaksi oskillaattoria jo sinällään antavat mahdollisuuden virittää niitä eri intervalleihin. Jos pitäisi valita vain yksi, ottaisin ehdottomasti Erebuksen. Erebus on melkoisesti monipuolisempi kuin Hades: oskillaattoreissa on sahan ja pulssin lisäksi myös kantti, ja filtterin envelopen uudelleentriggaamisen saa halutessaan estettyä. Parafoninen tila on tosiaan kahden äänen polyfoninen eli jos ei nyt ihan koko sointuja, niin kuitenkin intervalleja voi pelillä soittaa. Tällä pelillä löytyvät lähes kaikki perinteiset, monofoniset syntikkasoundit, toden totta, kädenkäänteessä. Hyvältä tuntuu, näissä peleissä on paljon järkeä. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Miltä tuntuu. Vahva tuulahdus muutaman vuosikymmenen takaa oli jopa sävähdyttävä kokemus ja minulle jäi kalvava tunne, että nämä kaverit soivat paremmin kuin mitkään samplet. Totutun kuuloista, paksua unisono-soundia ei irronnut, mutta se taitaakin olla enemmän kuin kahden oskillaattorin homma se. 029 080 0835 • www.soundtools.fi Envelopet ovat samanlaiset kuin Hadeksessa: A R vahvistimella ja A D/R S suotimella, kytkentämatriisissa on enemmän kytkentäpisteitä (15) ja mukana on myös viive-efekti, jolla saa maustettua soittoa todella mukavasti ja pisimmillään viive on toista sekuntia. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 52-53 Dreadbox.indd 53 8.2.2017 14.07
54 www.riffi.fi 1/2017 R ME latoo tiskiin jäätävät lukemat: Fireface UFX+ on varustettu 12 analogitulolla, 16 Adat-tulolla, kahdella AEStulolla ja 64 MADI-tulolla sekä vastaavilla lähdöillä. Etulaidan enkoodereilla pääsee suoraan käsiksi kuulokesyöttöjen ja päälähtöjen voluumeihin ja neljän valintakytkimen avulla syvemmälle menun muihin parametreihin. Vaihtoehtoisesti TotalMix voi palvella apumikserinä, jonka kautta uudet tallennettavat signaalit ohjataan tietokoneen DAW-ohjelmalle ja aiemmin tallennetut raidat monitorikuunteluun. Uutta tallennettavaa audiota ei tarvitse kierrättää monitorointiin DAWohjelman kautta, sillä TotalMix osaa reitittää fyysisiin tuloihin kytketyt signaalit suoraan monitorointiin Firefacen sisällä, jolloin latenssi pysyy käytännössä olemattomana. TotalMixiä voi käyttää päämikserinä, jolla hallitaan Firefacen tasoja ja reitityksiä, ja se tarjoaa myös jonkin verran äänenmuokkausta ja efektointia omalla DSP-prosessorillaan. Fix it in the TotalMix Fireface UFX+ toimii myös itsenäisenä laitteena ilman kytkentää tietokoneeseen, mutta kyllä sen hallinta huomattavasti helpompaa tietokoneella ja RMEn omalla TotalMix-ohjelmalla kuin etulaidan namikoilla. Vaikka TotalMixin hillityn harmaa ulkoasu ja toiminta onkin hyvin loogisesti jäsennelty, ei kyse ole intuitiivisesta käyttöliittymästä ihan siinä mielessä kuin iOS-applikaatioiden aikakaudella on opittu ajattelemaan. Päälähdöiksi nimetyt kaksi kanavaa puolestaan XLR-liittiminä. 54-55 RME.indd 54 8.2.2017 14.08. Analogiset linjatason tulot löytyvät balansoituina TRS-jakkeina takalevystä, samoin kuusi analogilähtöä. Tarvittaessa se toimii myös täysin itsenäisenä digitaalimikserinä, jolla voi mm. Erillisvarusteena myytävälle kauko-ohjaimelle tarkoitetun liitännän lisäksi myös midija word clock -tarpeet on huomioitu. tallentaa moniraitamateriaalia suoraan USB-muistiin. Pikemminkin kyseessä on selkeä ja tarkoituksenmukainen insinöörilogiikka, jonka sujuva käyttö vaatii syventymistä ja jonkin verran vaivannäköä. Fireface UFX-plussan valtavaa kanavamääTEKSTI: LAURI PALOPOSKI RME Fireface UFX+ – ammattilaisen työkalu Thunderbolttai USB-väylään liitettävä Fireface UFX+ tarjoaa kaikkiaan 94 audiotuloa ja saman verran lähtöjä. Yhden räkkiyksikön viipaleissa ei tunnetusti ole liittimille ylenpalttisesti tilaa, mutta RME on saanut koko lajitelman mahtumaan ja mikä mukavinta – tämän laitteen kanssa ei tarvitse käyttää D25-viuhkoja apuna vaan jokaiselle liitännälle on oma liittimensä. Myös työnäkymän muokkaus tilanteeseen sopivaksi on TotalMix FX -ohjelman käyttäjälle suositeltava, jollei jopa pakollinen toimenpide. Etulevyyn on sijoitettu kaksi kuulokejakkia sekä mikrofonitai linjasignaalille soveltuvat neljä XLR-komboa, jotka voidaan yksilöllisesti asettaa myös sähkökitaralle tai -bassolle sopiviksi korkeaimpedanssisiksi tuloiksi
Lähtöoletus on, että sekä ekvalisaattori että kompressori vaikuttavat vain monitoroitavaan ääneen session aikana, kun taas tallentimelle ohjattava signaali ohittaa molemmat työstölaitteet koskemattomana ja alkuperäisessä muodossaan. Hyvä; aktivoidaan ensin klikkaamalla AES-lähtö ja avataan sen pikkuliukua, jolloin kaiun paluusignaalia alkaa virrata kyseiseen lähtöön. Tuotantoyksikön DAW-systeemin osana Fireface UFX+ on aivan yhtä vakuuttava, turhia krumeluureja kaihtava ja pelkästään asiaan keskittyvä laite. Valinta ei ole kanavatai raitakohtainen vaan se pätee sitten saman tien kaikkiin samanaikaisesti tallennettaviin signaaleihin. 0207 512 300 • www.studiotec.fi rää ei nimittäin ole tarkoituksenmukaista pitää koko ajan näkyvillä. Loop back on yksinkertaisesti virtuaalinen kytkentä, jolla jonkin valitun lähdön signaali peilataan takaisin vastaavaan fyysiseen tuloon. Molemmat kaikuefektit tuotetaan Firefacen omalla dsp-prosessorilla, joten niiden käyttö ei kuormita tietokonetta. Fyysisissä tulokanavissa on ensinnäkin kolmialueinen täysparametrinen ekvalisaattori, jota tukee säädettävällä vaimennusvoimakkuudella ja rajataajuudella toimiva erillinen bassoleikkuri. u 54-55 RME.indd 55 8.2.2017 14.08. www.riffi.fi 1/2017 55 RME Fireface UFX+ Digitaalimikseri/interface • 8 analogista linjatuloa • 4 linja/mikrofoni/instrumenttituloa • 8 analogista linjatason lähtöä • 2 stereofonista kuulokelähtöä • 16 Adat-tuloa + 16 Adat-lähtöä • 2 AES -tuloa + 2 AES-lähtöä • 64 MADI-tuloa + 64 MADI-lähtöä • 2 midi-tuloa + 2 midi-lähtöä • USB 3.0 • Thunderbolt • word clock -tulo ja -lähtö • 76 kanavan tallennus suoraan USB-muistille Hinta: 2 599 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Vaikka efektit on tarkoitettu äänitysvaiheessa vain monitorointiin eikä niiden tallentamiseen ole samanlaista asetuksiin perustuvaa optiota kuin ekvalisoinnilla ja dynamiikkaprosessorilla, niin kyllä kaiutkin saa silti tallennettua soiton mukana. Valikoimassa on erikokoisia ja -tyyppisiä perustiloja ja kolme stereofonista versiota toistokaikua. Jos kuitenkin haluaa tallentaa jo valmiiksi muokattua signaalia, se onnistuu ruksaamalla Record EQ+D -valinta Firefacen USB settings -valikosta. Signaaleiden tavanomainen reititys on tehty TotalMixissä varsin helpoksi, eikä se vaadi virtuaalisten piuhojen vetelyä tai uppoutumista kytkentämatriisiin. Niiden väliin jäävät DAW-ohjelmasta saapuvat signaalit. Eq:n lisäksi fyysiset tulot on varusteltu dynamiikkaprosessorilla, jossa on kaksi eri työkalua – kompressori ja kohinaportti. Parempi on muotoilla erilaisia työpohjia (work space) eri tilanteisiin. RME:n muokkaimet ovat transparentteja ja tehokkaita välineitä, joilla saadaan tallennusvaiheessa monitorikuuntelusta selkeää ja siistiä. Raskaan sarjan edustaja RME Fireface UFX+ on ammattilaite jämäköistä räkkikorvista virtajohdon vedonpoistokoukkuun asti. Käytännössä homma hoituu automaattisesti miksauksen myötä. Ja annetaan ripaus virtuaaliakustiikkaa äänen ympärille ettei linjasoiton, lähimikityksen ja kuulokekuuntelun yhdistelmä ala rasittaa taiteellista suoritusta – ilman latenssia ja tietokoneen prosessoria kuormittamatta. Oletetaan, että vaikkapa fyysisiä AES-liitäntöjä ei esimerkkisessiossa tarvita mihinkään. Sen jälkeen uusi sessio käynnistyy nopeammin, kun voi kutsua muistista juuri sopivan tai pienellä muokkauksella passaavan kanavakattauksen. Perusmuokkauksen ohessa Fireface UFX+ tarjoaa myös kaksi tehostemaisempaa maustetta, samalle signaalipolulle peräkkäin sijoitetun tilakaiun (reverb) sekä toistokaiun (echo), joita ruokitaan yhdellä aux-syötöllä. TotalMix näyttää kanavat kolmena kerroksena, joista alimmainen edustaa laitteen omia lähtöjä ja ylimmäinen sen tuloja. Kun sitten napsautetaan lähdön omasta työkaluvalikosta loop back -toiminto päälle, ohjautuu kyseisen lähdön signaali, eli tässä tapauksessa pelkkä kaiku, vastaavaan tulokanavaan (tässä tapauksessa AES in), jonka kautta se voidaan tallentaa tietokoneelle siinä missä vaikkapa nyt sitten analogisten tulokanavienkin signaalit. Samalla loop back -menetelmällä onnistuu myös erilaisten välisummien miksaaminen ja tallennus DAW-ohjelmaan. Puuhassa käytetään apuna jotakin vapaana olevaa lähtö/tulokanavaa ja RMEn loop back -toimintoa. Se käy verraten yksinkertaisesti, ja koska samantyyppisiä työtilanteita tulee melko usein toistuvasti eteen, kannattaa erilaisten käyttökelpoisten perusasetelmien rakenteluun ja tallentamiseen satsata tovi. Lopullisessa miksausvaiheessa käytetään sitten niitä DAW-ohjelman työkaluja ja tämähän on kyllä kerrassaan toimiva työnjako. Efektit käytössä Fireface tarjoaa kahdenlaisia efektejä. TotalMixin efektit eivät kilpaile DAW-ohjelmista tuttujen, vuosikertalaitteita jäljittelevien plugareiden tai kanava strip pien kanssa eksotiikalla, eikä niiden ole tarkoituskaan. Mahdollisuus käyttää laitetta itsenäisenä mikserinä ja kyky tallentaa DURec-toiminnolla 12 analogitulon rinnalla 64 madi-kanavaa suoraan USBmuistiin on kovaa valuuttaa. Kun alariviltä valitsee jonkin lähdön – vaikkapa kuulokesyötön – voi kahdelta ylimmältä riviltä koostaa saman tien sopivan mik sauk sen sille
56 www.riffi.fi 1/2017 V almistajansa edullisimpaan kategoriaan kuuluvaan Inspiremallistoon otettiin tuntumaa jo liki vuosi sitten, kun ensimmäiset tuotteet saatiin maahan. Basso ei humahtele epämääräisesti vaan iskut toistuvat napakan täsmällisinä. Kuten 56-57 Turbosound.indd 56 8.2.2017 14.10. äärilaitaan panoroitu koneellinen heimorumpali jyskytteli ihan tarkalleen omasta positiostaan ja toinen samanlainen kuittaili vastalaidalta ilman, että tiheämpikään vuoropuhelu puuroutui. Ryhdikkäästi koko kaistalla Yleissoinniltaan järjestelmä on skarppi ja hallittu. Diskantti on erottelevan kirkas, eikä riivi korvaa. Tuolloin varsin mukavat arviot (Riffi 3/2016) ansainnut pilarikaiutin ja sen jalustana toimiva sub bass -komero saivat loppuvuodesta vaihtoehdokseen toisenlaisen yhdistelmän, kun maahan saapui lisää saman sarjan malleja. Yksi äänikuvan TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Inspire Inspire Turbosound Turbosound – oiva ääni antaa taiteelle innoituksen Moitteeton ääni, asialliset DSP-työkalut soundin muokkaukseen ja käytännöllinen rakenne – kyllä sellaisella reseptillä kelpo PA syntyy. Keskialue on sävyltään aavistuksen kovahko, muttei piikitä eikä roiski silmille. Ja että saisin nimenomaan juuri tehosteäänetkin tottelemaan stereopanorointia, jolla pyrin luomaan hieman laajempaa ja eläväisempää ääniavaruutta esityksen taustaksi. Terve ja asiallinen sointi koko toistoalueella. Sommitelma on sellaisenaan tasapainoinen ja tälläisella kolmen yksikön systeemillä ääntä irtoaa kyllä hääpitoihin, pienelle kuppilakeikalle tai vaikka kesäsiirtolan puutarhabileisiin vallan sopivasti. Matalat taajuudet eivät tunnetusti anna yhtä selkeitä suuntaviitteitä kuin yläkerta, mutta kun lavan leveydestä johtuen vasemman ja oikean kaiutinpinon välille muodostui reilun yhdeksän metrin etäisyys, ja yleisökin kuunteli esitystä verraten läheltä, erottelua syntyi kyllä bassokaistallakin. Testijakson päätteeksi halusin kuitenkin koeponnistaa settiä myös suhteellisen teatraalisessa ulkoilmaesityksessä ja pyysin maahantuojalta vielä toisenkin sub-bass-kaapin, etteivät melkoisen tymäkät ja alarekisteriin vahvasti painottuvat lyömäsoittimet, syntikkabassojen jurnutukset ja sekalaiset tehosteäänet jäisi vahingossakaan aneemisiksi. Itse asiassa satelliitteja oli kaksi, sillä valmistaja on ajatellut perussysteemiksi yhtä monofonista bassokaiutinta ja sille sopivaksi kumppaniksi stereoksi jaettua satelliittiparia. Nyt kokeiluun otettiin 15-tuumaisella kartiolementillä varustettu aktiivinen iP15B-bassokaiutin ja sen kumppaniksi tarkoitettu passiivinen yläkerran iP82-satelliitti kahdeksantuumaisella tötteröllä ja yhden tuuman kompressiodriverilla kalustettuna. Niinpä iP15Bbassokaappiin on integroituna peräti kolme vahvistinta – kaksi nimellisteholtaan 200-wattista päätettä yläkerroille, ja lisäksi alakaistalle varattu kolmas vahvistin, joka on nimelliseltä teholtaan 600 wattia
010 841 4150 • www.brightgroup.fi www.bluescase.com • puh. Näille toimille ei ole minkäänlaista näyttöä, josta niiden käyttäytymistä voisi seurata, mutta pääasia lienee, että sointi oli terve eikä minkäänlaisia haitallisia ja korvin kuultavia sivuvaikutuksia ilmennyt. u Inspiren DSP:n asetuksiin pääsee käsiksi bassokaapin takanurkan säätö paneelin kautta tai langattomasti iOSapplikaatiolla. Kun käyttötilanteet tämän testin puitteissa olivat ympäristöjen suhteen varsin helppoja eikä prosessoria tarvinnut käyttää akustisten ongelmien korjaamiseen, riitti muutaman desibelin vaimennus keskialueen korjaimella hienosäädöksi, johon olin tyytyväinen. www.riffi.fi 1/2017 57 hintatasosta voi päätellä, Turbosoundin Inspire-setti ei paini samassa sarjassa kuin esimerkiksi edellisessä numerossa käsitelty ja hi-endiksi luokiteltava Nexon laitteisto, vaan sitä tulee arvioida omassa hintaluokassaan. Erillistä mikseriä ei siis välttämättä aina tarvita – tuotedemon taustamusiikki ja parin juontajan puheet saadaan kuulumaan suorilla kytkennöillä. 56-57 Turbosound.indd 57 8.2.2017 14.10. Neljästä erilaisesta vaihtoehdosta voi valita käyttötilanteeseen parhaiten sopivan perusekvalisoinnin, jolla esimerkiksi lähiseinien tai nurkan tuottamaa bassokorostusta saa loivennettua, tai optimoitua taajuusvasteen vaikka puhetoiston tarpeisiin. 050 569 7495 • jussi.zenger@bluescase.com Säätötoimien ohella myös musiikin soitto suoraan älylaitteelta käy päinsä bluetoothin välityksellä. Turbosound Inspire Edullinen PA-ratkaisu iP15B-bassokaiutin • aktiivinen bassokaiutin • 15-tuumainen elementti • toistoalue 45 Hz – 150 Hz ±3 dB (38 Hz – 200 Hz -10 dB) • maksimiäänenpaine 120 dB SPL • paino 26,3 kg • kaksi analogituloa, XLR • digitaalinen stereotulo, bluetooth • hinta: 699 e Integroidut D-luokan päätevahvistimet • bassokaista, 600W • yläkaista satelliiteille, 2 × 200 W Integroitu DSP-prosessori (Klark Teknik) • automaattinen piikki/RMS-limitteri • neljä erilaista esiekvalisointia • kolmialueinen taajuuskorjain • omat volume-säädöt analogija bluetooth-tuloille iP82-satelliittikaiutin • passiivinen 2-tierakenne • 8 tuuman kartioelementti • yhden tuuman kompressiodriver • toistoalue 45 Hz – 150 Hz ±3 dB (38 Hz – 200 Hz -10 dB) • herkkyys 91 dB / 1W @ 1m • maksimi SPL: 113 dB jatkuvana, 119 dB hetkellisesti • paino 9,3 kg • hinta 199 e / kpl (myydään pareittain) Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Kaikki DSP-prosessorin asetukset ja säädöt onnistuvat applikaatiolla bluetooth-yhteyden kautta. Itsenäisesti ilman ulkoista mikseriä Riffissä 3/2016 raportoidun pilarikaiuttimen ja sille kuuluvan sub-bass-kaiuttimen yhteydessä kokeilin jo Turbosoundin iOSapplikaatiota systeemin ohjauksessa ja sama metodi on käytettävissä myös tämän setin kanssa. Valmistajan mukaan DSP tasoittelee automaattisesti dynamiikkaa ja jakosuodinkin mukauttaa toimintaansa tilannekohtaisesti. Applikaation ansiosta miksaus hoituu esityksen lomassa, kun kauko-ohjaimeksi valjastetun puhelimen voi sijoittaa vaikka mikrofonitelineeseen kiinitetylle pidikkeelle aivan käden ulottuville, tai miksei myös salin puolelta, kuuntelijan asemaan sijoittuneena. Setin käyttötapoja laajentaa puolestaan mukavasti se, että iP15B-bassokaiuttimen kaksi tuloa toimivat tarvittaessa myös mikrofonitason signaaleilla ja niille on omat voluumiasetuksensa. Ja käsisäätöisellä kolmialueisella korjaimella voi sitten täydentää vasteen muokkausta vielä oman korvan ohjaamana. Jos systeemin sointi kaipaa oman maun mukaista säätöä tai keikkapaikan akustiikka vaatii kompensaatiota, niin perustyökaluja löytyy sub-bass-kaapin takareunasta operoitavasta Klark Teknikin DSP-prosessorista. Ja siinä Inspire on kyllä aivan kärkikastia tarjoten erinomaisen hinnan ja laadun suhteen
Vaikka nyt reseptiräppejä, joissa mä räppään reseptiä ja siihen vastataan samalla mitalla. B ianca Morales on tehnyt aikuisille suunnatun musiikin ohella aktiivista työtä lastenkulttuurin parissa aivan uran alkuvuosista lähtien. – Tykkään laulaa melodista musiikkia ja jazzia, missä mikTEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Lastenmusiikkia aikuisten oikeasti – kun soitinliikkeestä tehtiin pop-up-studio Soundtoolsin myymälä ei hiljentynyt loppiaisviikonloppunakaan. Kohderyhmän ikähaarukka ulottuu alakoulusta lukioon ja musisointiin osallistuvien valmiustasot huomioivaa materiaalia löytyy aina musiikkiopistotason opiskelijoille ja nuoriso-orkestereille kirjoitettuihin sovituksiin asti. Dynaaminen herttamikrofoni kitaravahvistimen kartion edessä ei juurikaan vuotoa kerännyt, vaikka etäisyys rumpuihin oli vain reilun metrin luokkaa. Kanavien säätöä helpottaa Softuben Console 1. Oma valinta on Audio-Technican AE5400. Siinä oli mukana musiikkiopiston bändi puhaltimien ja jousien kanssa sekä heidän kuoronsa. Mutta sitä ennen ehtii vaikka kaksi kolme kuukautta treenata ennakkoon samanhenkisten taustojen kanssa. – Pyrin siihen, että jos koulussa on musiikkia opiskelevia, niin otetaan ne nuoret mukaan bändiin soittamaan ja laulamaan. Tai Hottikokki-twistiä, jossa on doowop-laulua ja twistitaputuksia. Voidaan tarjota kouluille autenttisella livemeiningillä soitetut harjoitustaustat. Nyt taltioitu Hockus kockus -projekti pohjautuu Yleisradion Lastenja Nuortentoimitukselle parikymmentä vuotta sitten tehtyihin musiikkivideoihin, joiden kappaleille löytyy yhä uusia kuuntelijapolvia koulumaailmasta. Voidaan ottaa ihan niin monta sinne lavalle mukaan kuin mahtuu! Resurssit eri puolilla maata vaihtelevat kovasti ja se oli yhtenä pontimena tämän tallenteen tekemiselle. 58 www.riffi.fi 1/2017 – Tai sitten voidaan pitää ihan sellaisia matalan kynnyksen workshoppeja, joissa pääsee mukaan yksillä treeneillä laulamaan ja tanssimaan. – Otetaan bändi sitten vasta kenraaliharjoitukseen ja konserttiin mukaan. Ja jos siellä on tanssijoita, niin ne voi tehdä tyylinmukaisia koreografioita eri kappaleisiin – meillä on monenlaista musiikkia: on räppiä ja sambaa, discoa, chachaa, bossanovaa, swingiä…, Bianca kertoo ja jatkaa samaan hengenvetoon: 58-61 Äänitys.indd 58 8.2.2017 14.22. Morales konsertoi kouluissa kummalla tahansa kotimaisella kielellä, tai vaikka molemmilla samassa tilaisuudessa. Lapset eivät näissä tilanteissa ole vain passiivisia vastaanottajia, vaan heidät otetaan mukaan esitykseen, tavalla tai toisella, omalla kotikielellään tai kylvetyksenä siihen vieraampaan. – Imatran konserttisalissa meillä oli 200 henkilöä lavalla. Mikki on laulajan paras kaveri Pitkän kokemuksen myötä käsitys ihanteellisesta mikrofonista on Biancalle selkeä. Perttu Siren esittelemässä edellisen päivän tuloksia miksaamon puolella. Sisään asteli solisti bändeineen ja ryhtyi levyttämään. Plus sitten alaja yläkoulun sekä lukion musiikkiluokkalaisia vielä mukana kuorossa. Taipuisaa ohjelmistoa voi esittää monella eri tavalla, hyvin pienimuotoisesti tai sitten ihan toisin
– Kymmenen vuotta sitten tää olisi ollut peruskeikkamikkinä aivan mahdoton! Konkkamikkinä siinä on kiertoherkkyyttä kuitenkin enemmän kuin jossain Shuren 58:ssa tai Betassa, jotka ovat siinä suhteessa varma nakki – ei joudu äänimies pulaan. Tämän projektin äänimestari Perttu Siren vahvistaa Biancan näkemyksen mikrofonin soveltuvuudesta: – Studiomainen soundi ihan sellaisenaan. Kaikki kuulostaa aika samalta; vaikka laulat hiljaa tai kovaa, niin se tavallaan pumppaa sen jollain määrätyllä dynamiikalla ja soundilla. rofonin pitäisi oikeasti toistaa se mitä kurkusta tulee. Ja hienostuneempi mikrofoni vaatii myös äänentoistolta nykystandardien mukaista korkeaa laatua. Kitara saattaa vuotaa rumpuihin ja rummut saattaa vuotaa kitaraan, mutta niinhän se on live-tilanteessakin, tuumailee Perttu Siren. Ihanteellisen käsite riippuu kuitenkin jossain määrin myös musiikin tyylilajista. Ne toimii hyvin rokkiin ja peruspoppiin, mutta ne ei toimi, jos puhutaan klassisesta tai akustisesta… Tai enemmän jazzmaisesta laulutyylistä, jossa on tärkeätä, että pystyy tekemään todella minimaalisia hiljaisia osuuksia, ja välillä tosi korkealta ja kovaa, kaikenmaailman tiukkoja nopeita skattikuvioita, vislaamaan ja kaikkea tämmöistä. Ja kun mennään sitten korkealta ja kovaa, niin totta kai mikkiä vähän kauemmas pois, mutta silloinkin se kuulostaa vielä hyvin luonnolliselta. Tämä on ensimmäinen mikki, johon mä olen sillä lailla tyytyväinen. Eri asiat ratkaisevat. Mä luotan siihen, että se mitä teen, niin se myöskin toteutuu. Tämä mikki on antanut sen mahdollisuuden, että mä voin laulaa enemmän niin kuin laulaisin akustisesti. www.riffi.fi 1/2017 59 – kun soitinliikkeestä tehtiin pop-up-studio – Soundaa perushyvältä. 58-61 Äänitys.indd 59 8.2.2017 14.22. Että kaikki dynaamiset vaihtelut toimii. Työn jouhea kulku: biisi otetaan haltuun lappujen luennalla, kompin perusperiaatteet ja kriittiset taitteet keskustellaan selviksi, jotakin kohtaa mallataan mahdollisesti soittamalla ennen läpimenoa ja sitten onkin jo ensimmäisen oton aika. Tulostaa mun soundi mahdollisimman lähelle sitä oikeata. – On paljon mikkejä, jotka on silleen vähän kuolleita. Ja paremmalta kuin moni esiintymispaikka. Voin laulaa hiljaa softisti, mutta kuitenkin matalat äänet tulee hyvin esiin. Rumpumikitys Pertun tapaan: bassari, virveli ja yksi overhead – jälleen kerran: selkeys-helppous, ei ylimääräistä
Mähän en äänitä säännöllisesti enkä tee PA-keikkoja jatkuvasti, mutta jonkunlainen periaate tai filosofia on, että mahdollisimman simppeli on hyvä. Tässä projektissa efektiräkki sisältää kokonaisen mikserin masterlohkon efekteineen päivineen, jolloin samalla peruskehikolla pääsee uuden biisin taltiointiin nopeasti. Esimerkiksi Siren nostaa Abletonin tarjoaman mahdollisuuden rakentaa virtuaaliprosessoreista omia ”efektiräkkejä”. Mitä enemmän raitoja sitä hankalampaa niitä on hallinnoida Sama pelkistetty linja koskee myös mikityksiä. – Tykkään vetää mahdollisimman vähillä mikeillä. 60 www.riffi.fi 1/2017 Bianca Moralesilla on aihetta hymyyn – F.F. Yhteenlaskettu kanava/raitamäärä jää alle kymmenen ja eräänä tämän hankkeen dogmina on käyttää vain sellaista kalustoa, jota tavallisissa bändiympyröissäkin käytetään. Abletonin valintaa suosi sekin, että tässä hankkeessa bändi soittaa kokonaisia biisejä yhtenäisinä ottoina, eikä DAW-ohjelmissa yleensä sujuviksi viilatuille raitakohtaisille päälleäänityksille ja editoinneille olle tarvetta. Sami Virtanen ja Strato – kyllä taittuu. Työmenetelmät on luonnollisestikin aina mietittävä tilanteen mukaan ja genren luonne huomioiden. Taisi siellä eilen tulla johonkin jopa neljäskin otto, kuvailee Siren työn edistymistä. Session ainoa luurit on varattu äänittäjälle erillisten kanavien solo-kuuntelua varten. Saman kappaleen eri otot hän jättää äänitysvaiheessa peräkkäiseksi pötköksi, josta on kappaleiden väliin jätettyjen tyhjien jaksojen ansiosta sitten helppo saksia talteen lopulta käyttöön tuleva versio. Eikä kyse ole pelkästään bugien tai mahdollisten miinojen metsästyksestä, sillä matkan varrella oppii kenties niksejä, joiden jakamisesta voi olla muille käyttäjille iloa. Yksinkertaisen menetelmän edut kertautuvat muissakin työvaiheissa. Näin käytännön toimissa tulee väkisinkin opiskeltua ohjelman teknistä hallintaa myös mukavuusalueen ulkopuolelta. Biancan levysessioon lähestymistapa sopii erinomaisesti, sillä musiikki on tietyllä tavalla hyvin perinteistä: soittamalla soitettua ja soitetulta kuulostavaa, ei klikkiin nojaavaa, gridiin pakotettua tai paloista koostettua. Jos menee otto pieleen, niin otetaan koko bändillä toinen otto ja ehkä vielä kolmas. Band on iskussa ja hyvä tunnelma kuuluu sekä soitossa että laulussa. Ei siis eksoottisia etuasteita tai luksusluokan muokkauslaitteita, vaan perusmikrofoneja suoraan Soundcraft Signature MTK -mikseriin kytkettynä. Oton aikana soittajat kuulevat toisensa akustisessa tilassa ja oton päätteeksi juuri tallennettu versio soitetaan kaikille soittotilassa olevan kaiuttimen kautta, monona. – Aika pitkälti vedetään samoilla perussoundeilla ja vähän haetaan pieniä variaatioita sen mukaan, että onko reggae-biisi ja hiukan kumimaisempi basso vai olemukseltaan huomattavasti kevyempää gospel-funkia. Live-meininkiä Työkaluvalinnoissa painottuvat luonnollisestikin oman työpaikan edustamat ja siten helposti saatavilla olevat tuotemerkit, mutta Siren toteaa vastaavan onnistuvan aivan hyvin muunkin merkF.F. – Jos siinä mahdollisesti tulee ajatusharhoja tai -virheitä, niin osaa sitten kertoa niistä muillekin, toteaa Siren. Mikseri hoitaa myös A/Dja D/A-muunnokset ja kommunikoi USB-liitännän kautta SSD-kovalevyllä varustetun MacBook Pron kanssa. 58-61 Äänitys.indd 60 8.2.2017 14.22. Esimerkiksi kuuntelun rakentamiseen ei kulu aikaa, koska erilliselle kuulokemonitoroinnille ei ole tarvetta. – Hyvin perinteisellä tyylillä mennään: nauha niin sanotusti pyörii ja musiikki raikaa. Band Bianca Morales, laulu Jartsa Karvonen, rummut Jussi Liski, koskettimet Jan-Olof Strandberg, basso William Suvanne, foni Sami Virtanen, kitara Äänittäjä OTO Tämä projekti on Soundtoolsin tukkupuolella työskentelevälle Perttu Sirenille harrastustoimintaa, mutta osin myös ammattitaidon kartutusta ja ylläpitoa. Vaikka Ableton Live oli ohjelmana tuttu muuten, ei hänellä ollut kokemusta sen käyttämisestä pitemmän lineaarisen äänityksen teossa. Monesti on ihan ihan turha tehdä hienoja viritelmiä keikalla – etenkin jollain pienellä lavalla ja vielä jos bändivaihdot on nopeita ja kaikki pitää saada pelaamaan heti
Jos joku ei tunnu menevän ihan niin kuin pitäisi, niin tarvitaan vaan muutama otto. Näin kommunikaatio soittajien ja solistin välillä on mahdollisimman välitöntä myös oton aikana. Sarjan pohjalta on sittemmin julkaistu jo kahteen otteeseen cd-levy, joiden tuotoilla on tuettu WWF:n toimintaa. Mutta itse asiassa tätä tilaa ja näitä kaikkia mikkejä ja laitteita ja työkaluja tärkeämpi juttu on nää kaverit, jotka soittaa ja laulaa. Jatkoa seurasi muutaman vuoden päästä Hottikokki-sarjassa, jossa lapset laittoivat terveellistä ruokaa – juuri aiheeseen sopivan musiikin johdolla. Äänittäjän ei tarvitse nyplätä mitään eikä hakea tai luoda sitä soundia virittelemisen kautta. verran, että soitinten ääni vaimenee jo oleellisesti ennenkuin se edes tavoittaa solistimikrofonin. Myös kielten erilaisuus heijastuu kappaleiden käsittelyyn, eikä välitön kommunikaatio ole siinäkään haitaksi. Ei kumminkaan perinteiseltä keikkasolistin paikalta, vaan kasvot orkesteriin päin ja ikäänkuin kapellimestarin positiosta. Käytettävissä olisi ollut myös erillinen ”laulukoppi”, jossa akustinen vuoto olisi ollut minimaalista. – Tila on kuin on, ei ole fiini ja hieno musiikkistudio. – Saadaan se liven spontaanius ja luonnollinen groove ja se luonnollinen reagointi… Tää on orgaanista musiikkia! Levylle tehdään versiot sekä suomeksi että ruotsiksi. – Tärkeintä on se, että sieltä kuulu ne elementit, ja ne kuulostaa hyvältä. Alkuperäiset biisit olivat pitkälti biittipohjaisia, mutta perusteellisen suomalaiskäsittelyn jälkeen kokoelman 24 eri kappaletta esittelivät lopulta kukin aina yhden musiikkityylin ”valssista räppiin ja swingistä twistiin”. www.riffi.fi 1/2017 61 Merja Partanen syventyy kuuntelemaan tekstiä – ääntämyksen täytyy olla selkeätä, mutta istua silti sijoilleen musikaalisesti ja luontevasti. Kun lisäksi mikrofonin suuntaku vion kuuro puoli on kohti vuodon lähdettä, saadaan senkin suoma vaimennus hyödynnettyä. Muutaman pykälän muutos saattaa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten hyvältä se kuulostaa. Se tulee jo siitä soitosta, Siren kiittelee. Jan-Olof Strandbergia naurattaa: ”Pointtihan ei ole se, että soitetaan täydellisesti… Mutta saadaan se live-energia, jota ei saavuteta jos korjaillaan ja soitetaan yksitellen!” kisillä vermeillä. Etäisyyttä bändin ja solistin välillä on sen Bianca Morales Productions Bianca Morales perusti oman tuotantoyhtiön 1989 ja Merja Partanen tuli mukaan 1992, työskenneltyään siihen asti hieman toisenlaisissa liike-elämän tehtävissä. – Mutta vanhana sellistinä, kuorolaulajana ja jazz-diggarina tämä sopi hyvin kuvioon, toteaa Merja ja ryhtyy muistelemaan, miten silloin alkuaikoina seminaarimatkalla Los Angelesissa tavattiin jenkkiläinen säveltäjä Lois SkieraZucek, jolla oli kokoelma lapsille suunnattuja lauluja… – Toimme ne Suomeen ja kirjoitimme uudet tarinat ja uudet sovitukset! Sillä seurauksella, ettei alkuperäinen säveltäjä yhdessä vaiheessa kunnolla tunnistanut omia tuotoksiaan. Se on myös aikataulukysymys. Ennenkaikkea tekniset ratkaisut määräytyvät tavoitteen mukaan. Tämän tallenteen on tarkoitus kuulostaa elävältä bändiltä tyypillisessä keikkatilanteessa. Miksaukseen on varattu yksi päivä… Ei siinä ruveta hieromaan ja editoimaan tahti kerrallaan. Bianca laulaa oman osuutensa samaan aikaan kuin pohjat äänitetään. Hyvin soitettu, se on siinä, kiteyttää Siren. Kaksi päivää äänitetään ja sitten erikieliset versiot ja foni vedetään erikseen. Sitä käytettäessä oltaisin menetetty näköyhteys ja jouduttu tukeutumaan luurikuunteluun. Jussi Liski tulkitsee sovituksen koukeroita – soitetaanko alunperin isommalle orkesterille kirjoitetun lapun mukaan vai saako vähän mukailla. Äänityspaikkana Soundtoolsin myymälä ja sen esiintymislava toimivat mainiosti. Alunperin ”Säästämme luontoa, suojelemme eläimiä” -videosarjan tilaus käsitti kahdeksan osaa, mutta lisätilaus napsahti pöytään kuulemma jo ennen kuin alkuperäistä satsia ehdittiin edes julkaista. – Joissain biiseissä hidastettiin ihan pikkuisen, jotta ne olisi luontevampia laulaa myös ruotsiksi. Barbara Helsingius kirjoitti lauluihin aikoinaan oivalliset ruotsinkieliset lyriikat, mutta niitä ei ole aiemmin tallennettu. – Miksi, kun se kerran toimii näinkin, aprikoi Perttu Siren. Teksteissä lähdettiin alkuun liikkeelle luonnosuojelusta ja kierrätyksestä, ja tuloksena oli 14 YLEn Lastenja nuortenohjelmille tehtyä musiikkivideota 1996. Asioita voi havaita ajoissa ja silloin kun hienosäätö käy vielä helposti. Ja että tätä on helppo käsitellä. Tämän hankkeen myötä toteutuu nyt sekin pitkäaikainen toive. u 58-61 Äänitys.indd 61 8.2.2017 14.22. Bändin ja laulajan sijoittelu tällä tavalla oli myös teknisesti kestävä ratkaisu
maaliskuuta 2017. Liitä mukaan nimesi sekä yhteystietosi. www.soundtools.fi KILPAILUTEHTÄVÄ: Nimeä kolme antoisinta Riffin artikkelia vuodelta 2016. Upean Carl Martin Greg Howe’s Lick Boxin voitti Jaakko Anttonen Lahdesta. ONNETAR ASIALLA! Palkinto Riffin numerossa 6/2016 julkaistuun kysymykseen vastanneiden kesken on arvottu. Kymmenen valmiiksi ohjelmoitua Sceneasetusta huomioivat käytön erilaisissa tilanteissa ja vaihtelevissa valaistuksissa, kiitos myös korkealaatuisen laajakulmaobjektiivin (160°, F2.0/16.6 mm). Q2N on varustettu omalla X/Y-stereomikrofonilla, joka kestää jopa 120 desibelin äänenpainetason. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Audiotallennus tapahtuu 24-bittisinä WAV-tiedostoina ja 96 kHz:n näytetaajuudella. Vastausaika päättyy 31. HDMI Type D -mikroliitännän ansiosta kameran voi kytkeä suoraan HDMI-televisioon ja USBliitännän kautta syntyy yhteys tietokoneeseen tai iOS-laitteeseen. 62 www.riffi.fi 1/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Lähetä vastaus vapaamuotoisella sähköpostilla osoitteeseen riffi@riffi.fi. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. Onnea voittajalle! 62-64 Palveluhakemisto.indd 62 8.2.2017 16.03. Riffi-kauppa Vastaa kysymykseen ja osallistu Zoom Q2N -videokameran arvontaan! Zoom Q2N on musiikki esitysten tallentamiseen suunniteltu HD-tason videokamera, jolla saat yhdellä kerralla talteen sekä kuvan että äänen. Palkinnon arvo on 198 euroa ja sen lahjoitti Soundtools. Perustele valintasi lyhyesti. Käyttö kahdella AA-paristolla ja monipuoliset kiinnitystarvikkeet tekevät siitä todellisen joka paikan höylän, joka hoitaa homman sillä aikaa kun itse heittäydyt soiton pauloihin. Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta
Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi 62-64 Palveluhakemisto.indd 63 8.2.2017 16.03. Pinnink. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. www.riffi.fi 1/2017 63 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään
029 080 0830 w w w. 64 www.riffi.fi 1/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i S t u d i o j a t r e e n i t i l at Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. s o u n d t o o l s . 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna Moduulimittaiset ilmoitukset vaihtuvin sisällöin kertajulkaisuna tai vuosipakettina 62-64 Palveluhakemisto.indd 64 8.2.2017 16.03. f i soundtools Est. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa) LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh
Vastaavaa ”lentoasemakulttuuria” en muualla maailmassa tiedä olevan ja yleensä check-in-henkilöt ovat päinvastoin hyvin ystävällisiä ja lähes poikkeuksetta pääsy portille onnistuu ongelmitta pehmeän kitaralaukun kanssa. Pehmeään olkalaukkuun pakattua sähkökitaraa on yleensä ollut hyvin vaikea Helsingissä saada matkustamoon, vaikka se hyvin olisikin lentokoneen matkatavarahyllyyn mahtunut. ••• Soittomatkoilla ei paljoa valitettavasti nähtävyyksiä ehdi katsoa ja toinen Rooman päiväni kuluukin henkilökohtaisessa harjoittelussa, illalla Roomassa soitettavaa klubikeikkaa valmistellessa. Minut ohjataankin sitten viemään laukku suurille tavaroille tarkoitettuun luovutuspisteeseen, josta ”hellävarainen” kuljetus sen noukkii. ••• Päätin varautua yllätyksiin ottamalla varuille kunnollisen flightcasen ja tarkoitukseni oli bussimatkan aikana buukata se matkatavaraksi ruumaan. Olen odotellut bussia niin New Yorkissa, Pariisissa kuin Laitilassakin, mutta vastaavaa maisemaa ei kyllä muualta löydy! Illan keikka Roomassa sujuu täydelle salille mainiosti ja jälleen loistavan italialaisen illallisen ja Jazzmuusikon työmatka on arkea Italian kiertueella 65-66 Muusikkona 117.indd 65 8.2.2017 14.23. Siirrymme harjoittelemaan ohjelmistoa LänsiRoomaan Portuensen kaupunginosaan, jossa sijaitsevassa, autotalliin rakennetussa äänitysstudio/ treenikämpässä majoitun myös seuraavat kolme yötä. Matkatavaroiden ja soittimien pakkaus on taas venynyt yöllä ja unet typistyneet muutamaan tuntiin. Tuossa oversized-pisteessä minua tuijottaa happaman näköinen ihminen, jolta varmistelen vielä, että kitaranihan saa sitten parempaa kohtelua, koska palvelusta maksetaan enemmän. Tarkoitus on tehdä pieni kolmen päivän soittokiertue Italiassa, sikäläisten kollegoideni kanssa.. Ehkä ikävimpänä tapauksena mieleen nousee lehdistössäkin laajasti esillä ollut episodi, jossa hyvän kitaristikollegani Olli Soikkelin keikkareissu torpedoitiin lähes täydellisesti ja lopulta kitarakin onnistuttiin hajottamaan juuri Helsinki-Vantaan lentoaseman henkilökunnan joustamattomuuden seurauksena. Pohja viimeiseltä uskoltani reiluun peliin tuntuu katoavan jonnekin ja päätän jo heti, että paluumatkalla vedän pöytään muutaman kikka kolmosen… ••• Iltapäivällä Rooman Fiumcinon lentoasemalla huoli huojenee: kitaralaukkuni löytyy hihnalta, ja onneksi vahingoittumattomana. Soittotyötehtäviin tarvittava kalusto on saatu ehjänä perille. www.riffi.fi 1/2017 65 Muusikkona maailmalla T apaninpäivän jälkeinen tiistai, kello on neljä aamulla. Siirtyessäni jazz-klubille pysähdyn hetkeksi ihmettelemään Petrosellin bussipysäkillä vieressä olevaa antiikinaikaista roomalaistemppeliä kuulaassa illan valossa. ••• Helsinki-Vantaan lentoasema on kansainvälisestikin tunnettu siitä, että muusikoita – etenkään kitaristeja – ei todellakaan pidetä tervetulleina soittimineen kyseiselle lentoasemalla. Tiukan kahden eri ohjelmiston läpikäynnin jälkeen on vuorossa herkullisen italialaisen pastan nauttiminen paikallisessa ravintolassa ja sen jälkeen hyvin ansaitut yöunet. Virkailija tiuskaisee välittömästi, että soitin menee täysin samalle hihnalle muiden tavaroiden kanssa ja vastuu on kaikessa minulla – tehtäväni on ottaa riittävä vakuutus, koska lentokenttä ei todellakaan vastaa mistään. Mitään käsinkuljetuksia on turha toivoa. ••• Lentoasemalla kitaralaukun hinnaksi kerrotaan 66 euroa. Tavallisen matkalaukun hinta olisi 24 euroa ja esim. polkupyörän kuljetuksen hinta ruumassa vain 48 euroa! Taivastelen asiaa halpalentoyhtiön myyjälle, joka luottokorttia laskuttaessaan selittelee, että matkatavarat kuten kitara viedään tällä hinnalla sitten käsinkuljetuksena koneeseen ja siksi hinta on kalliimpi. Kohta linja-autolla Helsinkiin, ja aamukoneella Roomaan. Vaan nytpä käykin ilmi, että kyseisen lentoyhtiön käytäntö on, että matkatavarat pitää buukata vähintään kuusi tuntia ennen lähtöä, tai sitten asia hoidetaan tiskillä. Mobiiliaikakaudellahan kaikki on mahdollista
Tilanteesta suivaantuneena soitan halpalentoyhtiön puhelinpalveluun, josta pienen vääntämisen jälkeen saankin ostettua halvan lisämatkalaukkulipun kitaralaukulleni. fasistisen tyylin arkkitehtuuria. Isossa alueellisessa sanomalehdessä kuvani on jopa päätynyt etusivulle! Tällä kiertueella tunnen todella tekeväni suomalaista jazzia tunnetuksi maailmalla. ••• Perjantaiaamuna onkin sitten vihdoin aikaa käydä Rooman keskustassa ja käytän vapaa-aikani pitkälti hyvien Italialaisten juustojen hakuun tuliaisiksi. punaviinilasin jälkeen siirrymme Portuensen kaupunginosaan yöpuulle. Kehuttuani aikani Italiaa ja italialaisia häpeilemättä, peli on voitettu ja hivutan keskustelun sivussa kitara-flightcaseni hihnalle ja kohta kahvaan on lisätty matkatavaratagi ilman pienintäkään naamanrypistelyä kitarasta. Eipä aikaakaan, kun alamme keskustella hyvistä Italialaisista pecorino-juustoista ja lippuvirkailija intoutuu selittämään kaiken aiheesta. Italia-terveisin, Kari Antila Testien ja haastattel ujen juttuarkis to Jatkuvast i päivittyvä t tuoteuutis et Riffi-kau ppa 65-66 Muusikkona 117.indd 66 8.2.2017 14.23. Tällä kertaa ilmoitan vain saapuvani ylimääräisen matkalaukun kanssa Rooman lentoasemalle ja päätän olla kertomatta laukun olevan todellisuudessa kitaralaukku! ••• Saapuessani lentoasemalle käännän heti kikka kolmosella check-in virkailijan huomion toiseen matkalaukkuuni ja sen sisältämien, ostamieni juustojen säilyvyyteen lennolla. Aikaa on myös pysähtyä hetkeksi ihmettelemään Forum Romanumia ja Colosseumia. Iloinen virkailija toivottelee juustoja nuoleskelubakkanaalini jälkeen hyvää matkaa hymyssä suin kättä heilutellen ja minä poistun myhäillen gaten suuntaan tyytyväisenä kikka kolmoseeni. Latina on Mussolinin aikakauden luomus ja keskustan arkkitehtuuri on italialaista ns. Tutustuminen ympäristöön jää kumminkin jälleen lyhyeksi ja keskitymme soittamaan keikan salissa, jossa Mussolinikin oli aikoinaan puhunut. Tällä kertaa yli kuutta tuntia ennen koneen lähtöä päätän olla ajoissa liikkeellä matkatavaran lisäämiseksi, mutta yllätyksekseni ei matkatavaraa voi edelleenkään lisätä halvoilla internet-hinnoilla lentolippuuni vaan netti neuvoo käyttämään kalliita lentoasemahintoja. ••• Kolmantena päivänä jatkan kitaran harjoittelua pedantisti koko päivän tukikohdassani ja illaksi siirrymme tällä kertaa Latinan kaupunkiin noin 70 kilometriä Roomasta etelään. Yleisöä on jälleen saapunut hyvä joukko kuuntelemaan Kari Antila Trion keikkaa ja olen lievästi sanottuna otettu siitä miten tarkkaan historiaani on perehdytty
Asiakas ei koskaan maksa pelkästä työajasta, vaan kokemuksesta ja koko luovasta prosessista. Muistin yhtäkkiä, että olin luonut edelliseen pitkään projektiini sille timelinen, jolle olin pudotellut erinäisiä muualta nykäisemiäni raakasampleja. Siirryin autotalliin ja paiskoin betonilattiaan erinäisiä esineitä, isoja ja pieniä. Kivuliaat osumat kuuluisivat asiaan, koska energiaa tarvittaisi. Hyvin harvoin käy niin, että jostakin tulee kerrasta val mista, mutta tällä kertaa rumat transientit ja liioi tellut taajuudet yhdistyivät onnellisesti prosessiin, ja jyrskettä syntyi. Kesy musta aukko 67 Alanko 117.indd 67 7.2.2017 12.37. Muistan yleensä tekemistäni projekteista kaiken tarpeellisen, kaikista niistä ”untitled audio” ja ”untitled instrument” raidoista osaan aina poimia oikeat jutut, jostakin syystä. Niille oli ominaista jokin luon tainen gatetoiminto, sillä etäisyyden kasvaessa yli 10 senttimetrin, mikki ei käytännössä poiminut pihaustakaan mistään, ja etäisyyden ollessa noin 1 cm, tietyt taajuudet korostuivat järjettömästi. Laitteen käyttöliittymä kun ei ole ihan Macstandardien mukainen drag’n’drop, vaan pikemminkin jokin akateemisen kollektiivisen älyn keskittymä, jonka ymmärrys vaatii salaseurojen kausikorttia. Olipa hölmö olo. Mutta. Heikommat uhrautuisivat silloin mahdollistaakseen rotunsa säilymisen. ••• Terapiapaiskonnan jälkeen kuulutusmikkejä oli enää neljä jäljellä, ja raakasoundit olivat juuri ha lutunlaisia: RAAKOJA. Enää puuttui, että asiakas olisi ollut läsnä ja sanonut ”no ni mä TIESIN että tälleen näitä tehään, painatte vaan plei ja kone tekee juttuja!” ••• Niiin. Parisataa raitaa untitled hommaa. Assarille projektieni au kaisu olisi yhtä painajaista. Siirsin piruuttani yhden ko konaisen failin Kymaan ja painoin ”Play”. ••• Hetken tutkittuani tajusin, että raakasoundit olivat todennäköisesti liian pitkiä ja ”loivia”, eikä niissä ollut läheskään riittävästi tapahtumia, joita algo ritmi olisi voinut värittää tai runnella (lähinnä tuota jälkimmäistä). Olisi helppo typistää keikka sanoihin ”vedät vaan kamaa jonkun läpi ja se siitä”, mutta niinhän se ei koskaan mene (meni ehkä viimeksi joskus 90luvulla). KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja J okin aika sitten tarvittiin erääseen projektiin soundeja, joiden alkuperää ei olisi saanut tun nistaa. Pahinta oli, että oma mielikuvitus alkoi ottaa valtaa, ja loi mielikuvan esineistä, joiden materiaali, muoto ja koko vaihteli, samoin tiheys… ja jotka toi mivat keskenään yhteistyössä, mutta jotka satun naisesti edellyttivät ristiriitaa luodakseen energiaa, tarttumapintaa, abraasiopintaa, kitkaa. Huhhuh näitä konseptivisioitani. Parhaat äänet syntyivät pulttien ja takorautaesineiden pu dotessa hyvin lähelle mikrofonia, joten… päätin tuhota mikin iskemällä sen päälle kaikkea käsiin sattuvaa. En juurikaan tee muistiinpanoja, joten kaikki moduulit timelinen algoritmissä näyttivät seka sotkulta. Huomasin, että painavien pulttien pudottelu pullon ja lasinsiru jen päälle aivan mikkien edessä sai aikaan hyvin korostuneita transientteja ja taajuuksia. Joskus musta aukko todellakin sylkäisee jo takin takaisin. Halusin kuitenkin testata paria jut tua, ja kaivoin esille vanhat puolalaiset rautatie kuulutusmikrofonini, kaikki viisi, jokainen vähän erilainen, kuin ne olisi aikanaan tehty vain yhdelle tietylle tyypille kukin. Niiden piti olla synteettisen kuuloisia, mutta samalla kyllin kompleksisia, jotta niiden synteetti syys ei olisi ollut karikatyyrimäistä – pikemminkin ideana oli luoda ”fotorealistisia” (vaiko sonorealis tisia?) efektejä, joiden kaltaisia voisi oikeasti olla olemassa, jos tietyt reunaehdot ja lainalaisuudet toteutuisivat. Ensin pähkäillään päivätolkulla, kunnes alita junta heittää mielenlammikkoon kiven, ja aaltojen osuessa kallon reunoihin oivallat, että vuosi sitten viikon verran askarreltu algoritmi saattaisi päteä moitteitta käynnissäolevaan projektiin. Mutta sekään ei oikein tuntunut oikeanlaiselta – sen sijaan Kyman tuottamissa pro sessoiduissa äänissä oli jotakin olennaista, mutta nyt se piti vain saada jotenkin kuriin. Yritin aika tavalla kaikenlaisia jekkuja lämpi mikseni, perussitäjatätä, mutta mikään vanha ja kertaalleen koestettu proseduuri tai plugarisetti ei oikein tuottanut halutunkaltaista lopputulosta: härskejä artifakteja, painovoimasta vapaata suur ta uhkaavaa massaa tuottamassa kirskuvia ää niä, jotka eivät edenneet ilmakehän kautta, vaan kantautuivat erilaisia materiaaleja pitkin (ehkä jopa telepaattisestikin). Mutta, koska Kyma on todellakin ajan ja älyn imevä entiteetti, ja jos sitä ei käytä edes viikoit tain, jotakin olennaista unohtuu matkalla. Voi huo kaus. ••• En ollut käynnistänyt kesyä mustaa aukkoani, Ky masettiäni, noin vuoteen, ja päivitin sen uusim paan käyttöympäristöön. www.riffi.fi 1/2017 67 on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville
68 Takakansi117.indd 68 7.2.2017 12.38. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. f i . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. r i f f i . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun