GENELEC THE ONES – rima on jälleen korkeammalla! Nro 1-2018 Hinta 10,50 E Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen ja Ile Kallion jalanjälkiin Tommy EMMANUEL: ”MELODIA ON TÄRKEIN” NAMM 2018 01 Kansi.indd 1 6.2.2018 10.00
GENELEC THE ONES – rima on jälleen korkeammalla! Nro 1-2018 Hinta 10,50 Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen ja Ile Kallion jalanjälkiin Tommy EMMANUEL: ”MELODIA ON TÄRKEIN” NAMM 2018 rima on jälleen korkeammalla! 01 Kansi.indd 1 6.2.2018 10.00
P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Milloin vain. Litiumioniakku S1 Battery Pack lisävarusteena. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Myös akkukäyttö. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. 3-kanavainen mikseri. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 6.2.2018 10.03
02-03 Ilmoitukset.indd 3 6.2.2018 10.03
Jos tältä pohjalta miettii, niin ei pitäisi olla mitään hätää, lavalle vaan ja homma haltuun! Näin yksinkertaisesti se ei kuitenkaan käy. Itseään syventävä kierre on silloin lähellä ja se pitäisi torjua mahdollisimman tehokkaasti. En tarkoita mitään karnevaaliasua, vaan jotakin sellaista jota ylle puettaessa siviilipersoona siirtyy vapaavuoroon ja taiteilijaminä astuu tamine tamineelta ja asuste asusteelta palvelukseen. Ihmiset katsomossa ovat tulleet paikalla useimmiten vapaaehtoisesti ja pääsääntöisesti he ovat maksaneet päästäkseen tilaisuuteen. Kokemuksen ohessa eräät apukeinot ovat sallittuja, jolleivat jopa erittäinkin suositeltavia. Diivaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta esimerkiksi arkikuteet on syytä vaihtaa erityisesti esiintymistä varten hankittuun vaateparteen, jota ei muulloin pidetä. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Kapellimestari kaivoi taskustaan isomman puoleisen setelin muusikon kouraan, komensi tämän kenkäkauppaan ja kuittasi asian tyhjentävästi: ”Ei näe, ei. Esiintymisvarmuutta tuovat esiintymiset ja ennenkaikkea onnistuneet sellaiset. On tietysti poikkeuksiakin, mutta varpaisiinsa tuijottavia oldfieldeja ja pistepirkkoja mahtuu tähtitaivaalle sittenkin vain muutamia ja useimmat heistä jäävät marginaaliin. Sen pitäisi olla helppoa. 4 www.riffi.fi 1/2018 ÄÄTOIMITTAJALTA Päheä kitarahihna ei ole vain koreanpuoleinen remmi K un artisti astuu yleisön eteen, hänen pitää uskoa itseensä ja siihen, että hän on juuri oikea henkilö oikeassa paikassa ja tekemässä oikeita asioita oikeaan aikaan. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus118.indd 4 7.2.2018 11.50. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. Nopeasti on yleisön luottamus voitettava, ettei puuha käy yhtä tuskaisaksi kuin lätkämaajoukkueen alkusarjan pelit. Koreilemaan ei tarvitse ryhtyä, mutta riittävän tukeva ja siisti hihna on sekä visuaalinen elementti että soittajan vakuutus. Hämmästyttävän moni lahjakas esiintyvä taiteilija – joiksi myös rivimuusikot on syytä laskea – on luonteeltaan ujo tai ainakin pidättyväinen, eikä erityisesti rakasta yleisön edessä olemista itsessään. Kun peilistä katsoo Artisti, kaikki on valmiina. Yksi asia on rakastaa soittamista, ihan toinen juttu pitää esiintymisestä. Loppuun sopinee fonisti Ejje Oscarssonin kertoma anekdootti tuurauskeikan saaneesta muusikosta, joka ennen esitystä saapui teatterille asianmukaisesti tummassa puvussa, mutta ruskeat kävelykengät jalassaan. Vaikka pieni hapuilu konsertin alussa voi joskus niin sanotusti rikkoa jään, kääntyy epävarmuus usein tappion puolelle. Eikä sekään niin tavatonta ole, että julkinen esiintyminen voi olla läpikotaisin kauhistuttava asia, vaikka soittotai laulutaitoa olisi miten. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. Kurkkukipu, teknisen ongelman vuoksi väliin jäänyt sound check, autossa kyhjöttämisestä ärtynyt vihlova issias tai huoli iäkkäästä omaisesta syövät resursseja, joita kipeästi kaivattaisiin estradilla. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Mutta kuulee kyllä!” Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. Ja mikäli katsomossa istuu valistunutta väkeä, se ottaa esiintyjät vastaan lämpimin aplodein. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Kun kitara ei lipsu, eikä paina olkaa pahasti, uskoo omaan soittamiseensakin ihmeesti enemmän. Yleisön on vaikea rentoutua nauttimaan, jos aistii esiintyjän olon epävarmaksi tai epämukavaksi. Tarpeeton kitka pysäköintiluvan saamiseksi, selkkaus ruokailujärjestelyissä ja takahuoneen siivoton vessa ovat valitettavan usein reissaavan esiintyjän harmeina, eikä mikään niistä suoranaisesti ylevöitä mieltä. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. Muitakin rasitteita on. Ja huolittelu pitää viedä loppuun asti – tyylikäs asukokonaisuus lakkaa olemasta tyylikäs, jos olan yli kulkee kulahtanut kitararemmi. Vaikka olisi kuinka kokenut kehäkettu, saattaa juuri sen keikan alla sattua mitä tahansa sellaista, joka painaa ajatuksia vinoon ja haittaa henkistä virettä pahanpäiväisesti. Kun kapellimestari paheksui tyylirikkoa, muusikko puolustautui toteamalla, ettei yleisö montussa istuvan soittajan kenkiä näe
MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus118.indd 5 7.2.2018 11.50. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3
Jalkakytkimellä aktivoitava Overdrive omilla Volume-, Toneja Gain-säädöillä. Swell-säätö äänen syttymisen hallintaan ja ”takaperin soivien nauhaefektien” tuottamiseen. c o m Väärällään epätavallisia ominaisuuksia ja soundeja! Lue nettispesiaalit, joissa Tomi Malm pohtii huippusoittajien suosion salaisuutta ja Lars Mullen jatkaa NAMM-messujen perkuuta. Deluxe Memory Man, Shimmer ja Octave Delay . w w w. Riffi ilmestyy vuonna 2018 kuusi kertaa. Irtonumeron hinta on 10,50 e . Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Janne Alhonpää Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Maarit Kytöharju Niko Laasonen Lars Mulllen Vili Mäentausta Sakari Partanen Tommi Posa Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Raisa Suuronen Timo Östman Verkkotoimitus: Tommi E. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,00 e ja määrä aikaisena 63,00 e . Secondary knob mode avaa pääsyn ”piilotettuihin” parametreihin. Valittava hard/soft knee -kompressio. Viiveaika 5 – 3000 millisekuntia. Monitoimiset efektisäätimet. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,50 e + posti kulut. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Laajennetut säädöt häkellyttävien Freeze-efektien, eteeristen mattojen, taipuisien glissandojen ja ikuisen sustainin hallintaan. Studiotason kompressori. Efektilenkin kautta voit muokata Freeze-efektiä ulkoisilla laitteilla ja säilyttää samalla kuivan signaalin koskemattomana. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Kontrolloi sisäisten efektien toimintaa ja tallenna ekspressio-pedaalin asetukset (ekspressio-pedaali on lisävaruste). Virtanen Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Liitäntä ulkoiselle jalkakytkimelle. Oma kytkin Tails-asetukselle. Valittavissa myös Limiter-moodi. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Mikko Tegelman 14 Tomi Malm – musiikkityöläinen 19 Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen – ja Ile Kallion jalanjälkiin 22 Aalto Studios aloitti Otaniemessä – kirurgin veistä ja äänikenttiä 25 Porin teatteri valmistui – vanhan kaunottaren uusi tekniikka 30 Steve Coleman – oppia ikä kaikki 34 Tommy Emmanuel – rikostovereiden seurassa 36 Knut Reiersrud – norjalainen kameleontti SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 42 Elämäni kitarat – Kaarle Viikate: ”Ulkonäkö edellä” 46 NAMM 2018 – taas hellitään kitaristeja! 60 Sampo-virvelit – kiulut kolisemaan! KÄYTTÖTESTIT 50 Tokai TJM-140 – palikat kohdillaan 52 Lindy Fralin, Callaham & TUSC – tehtiin Telestä käyttökitara 54 Electro-Voice Evolve 50 – kokemuksen äänellä! 56 Genelec The Ones – rima on jälleen korkeammalla! 58 Shure Axient Digital – huippu on huippua GRANDE FINALE 63 Normipäivä – Palveluammatissa 64 Muusikkona Maailmalla – Tuokiokuvia Espanjan kiertueen aloituspäivältä 66 Alangon Päiväkirja – ”Ensiksi haluan kiittää…” 06-07 Sisältö.indd 6 8.2.2018 10.00. Aito stereotulo ja -lähtö. Sisäänrakennettu 62 sekunnin luupperi. 6 www.riffi.fi 1/2018 ”Esimerkiksi rumpalin persoona syödään helposti sillä, että katotaan kaikki iskut täysin taimiin. Myös jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät Riffin verkkosivuilta, www.riffi.fi. Mode-jalkakytkimellä valittavissa neljä ainutlaatuista Freezetoimintoa, tai Live Effects -tila. Sen jälkeen sitä rumpalia ei enää ole siinä.” Kannen kuva: Raisa Suuronen 25 36 42 8 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 10 huippuinspiroivaa viive-efektiä mukaanlukien mm. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 23. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. e h x . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Tap Tempo ja Tap Divide pedaalin omalla tai ulkoisella jalkakytkimellä. 11 jalkakytkimellä aktivoitavaa efektiä syntikkasoundien mausteeksi tai itsenäisesti käytettäväksi. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Jalkakytkimellä aktivoitava Overdrive omilla Volume-, Toneja Gain-säädöillä. Viiveaika 5 – 3000 millisekuntia. Mode-jalkakytkimellä valittavissa neljä ainutlaatuista Freezetoimintoa, tai Live Effects -tila. Kontrolloi sisäisten efektien toimintaa ja tallenna ekspressio-pedaalin asetukset (ekspressio-pedaali on lisävaruste). Valittava hard/soft knee -kompressio. Valittavissa myös Limiter-moodi. Secondary knob mode avaa pääsyn ”piilotettuihin” parametreihin. 10 huippuinspiroivaa viive-efektiä mukaanlukien mm. Efektilenkin kautta voit muokata Freeze-efektiä ulkoisilla laitteilla ja säilyttää samalla kuivan signaalin koskemattomana. Studiotason kompressori. Swell-säätö äänen syttymisen hallintaan ja ”takaperin soivien nauhaefektien” tuottamiseen. Laajennetut säädöt häkellyttävien Freeze-efektien, eteeristen mattojen, taipuisien glissandojen ja ikuisen sustainin hallintaan. c o m Väärällään epätavallisia ominaisuuksia ja soundeja! 06-07 Sisältö.indd 7 8.2.2018 10.00. 11 jalkakytkimellä aktivoitavaa efektiä syntikkasoundien mausteeksi tai itsenäisesti käytettäväksi. e h x . Oma kytkin Tails-asetukselle. Liitäntä ulkoiselle jalkakytkimelle. Sisäänrakennettu 62 sekunnin luupperi. w w w. Monitoimiset efektisäätimet. Aito stereotulo ja -lähtö. Deluxe Memory Man, Shimmer ja Octave Delay . Tap Tempo ja Tap Divide pedaalin omalla tai ulkoisella jalkakytkimellä
Tänä päivänä mies kiertää aktiivisesti ympäri maailmaa Sonata Arctican kanssa. Vaikka luulisi, että kiertäminen alkaisi iän myötä kyllästyttää, kertoo Tegelman nauttivansa siitä nykyään jopa enemmän kuin 08-13 Ikimuistoiset.indd 8 7.2.2018 11.52. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: SAKARI PARTANEN Mikko TEGELMAN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Muutenkin livehommat työllistävät häntä nykyään enemmän kuin studio. K uopiolainen Mikko Tegelman on tuttu niin studiosta kuin livemiksaajan työstään
– Kun näkee kuinka yleisö nauttii ja bändi vetää hyvin, niin se ei siinä vaiheessa tunnu niinkään työnteolta. Livepuolella taas oppii miten eri tilat ja käyttäytyvät, minkä kautta myös studiossa on helppo tehdä erilaisia akustisia ratkaisuja. ”Ei lähde tänään, jatketaan huomenna”. – Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, että ei eq:ta ole aina pakko säätää, jos lähtösoundi on terve. Sen jälkeen sitä rumpalia ei enää ole siinä. – Se onkin hyvä kysymys, johon vastausta ei löytynyt edes Topi Sorsakosken kirjasta, jossa asiaa myös ihmeteltiin. Ettei katossa roiku joku leikkaussalivalo. Se napsauttikin Voxin pois päältä. Mitä nyt välillä saattoivat tempot nousta turhan vikkeliksi. Toiminta oli suoraviivaista, soundit oli ruuvattu päivässä kohdilleen. Keitettiin kahvit ja panin Voxin lämpiämään. Oli kuitenkin selvää, että Agents oli hyvin treenannut bändi, jonka soittoon ei liiemmin tarvinnut puuttua. Soundi etsittiin mikrofonilla, eq:t jätettiin suoraksi. Valoja roikkumaan ja Suomen lippuja ikkunoihin ja seinille. Alettiin äänittää, biisi meni kerralla läpi ja ajattelin, että nyt se tulee kuuntelemaan. Jos asiat toimii ja ollaan samalla aaltopituudella, niin hyvin menee. Ensimmäisenä Tegelmanille tulee mieleen, että studiossa on paljon enemmän aikaa perehtyä laitteisiin, jolloin niitä on helppo hyödyntää livepuolella, missä aika on poikkeuksetta kortilla. Tegelmanilla on oma teoriansa: – Luulin alkuun, että syynä oli se, että mulla on näitä Neumannin U47-mikkejä, jotka oli harvinaisia Suomessa silloin. Uusintaottoja tehtiin ainostaan sen takia, että tempo saattoi joskus kiihtyä liikaa. Asioista voidaan tottakai jutella, mutta sitä loputonta pähkäilyä, jota studiossa pahimmillaan tehdään, ei livessä tapahdu. Pääsääntöisesti tässä onnistuttiin laulajaa lukuun ottamatta. – Minkälaista se meininki ja soitto pystyy olemaan livenä ja miten sen saisi studioon. Itse soiton kanssa ei ollut mitään ongelmia. – Yhtenä päivänä Esa tuli tonteille tekemään päällekkäisäänityksiä. Tämän lisäksi hän nostaa esiin bändien liveja studiomeiningin eroavaisuudet. Pohjat oli kasassa kuudessa päivässä, vaikkei homma aina kurkoiltakaan ihan tosta vaan lähteny. – Siitä oppi että tuollaisetkin asiat vaikuttaa. Mikko TEGELMAN ”Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, että ei eq:ta ole aina pakko säätää, jos lähtösoundi on terve.” 08-13 Ikimuistoiset.indd 9 7.2.2018 11.52. Pulliainen oli semmonen isällinen hahmo. Mä en tajua, miks niin paljon sitä studiossa harrastetaan. www.riffi.fi 1/2018 9 studiotyöskentelystä. – Jos ne kaikki korjasi, niin ei se kuulostanut enää häneltä. Ajatuksena oli äänittää Kuopiossa kaksi viikkoa jonka jälkeen Risto Hemmi miksaisi paketin Finnvoxissa. Ja palaute tulee välittömästi. Niillä oli silloin aikamoinen suksee ja hulina päällä, mikä tahtoo tarkoittaa, että pääsisivät eroon viinapitoisista houkutuksista. Erilaiset työskentely-ympäristöt tukevat toisiaan. Kun puitteet ovat kohdallaan ja bändillä hurmos päällä, myös miksaaja pystyy nauttimaan tilanteesta. Ensimmäinen oppitunti tuli kun bändi sisusti studion kokonaan uusiksi. Nyt se on ehkä vähän muuttunut. Toinen oppitunti tuli kun alettiin äänittämään kitaraa. Samanlainen tilanne oli edesmenneen Tarot-rumpali Pekka ”Pecu” Cinnarin soitossa, jossa oli aivan omanlainen time virveli-basari-osastolla. Äänitettäessä Pulliainen kiinnitti huolta enemmän meininkipuoleen ja Pedro Hietanen taas kuunteli enemmän tempoja, että pystyisikö laulaja vetämään, sillä häntä ei pahemmin paikalla nähty. Livetilanteen hienous on myös siinä, että kun tilanne on ohi, se on ohi. Mielenkiintoista oli myös todistaa kuuluisan Pedro Hietasen tuottamistapaa, joka oli lähinnä tietokoneshakin peluuta. Pulliaisen neuvo oli, että ”Mikit tohon, älä koske mihinkää eq:hun, vaan kuunnellaan”. Topi Sorsakoski ja Agents: Besame Mucho, EMI 1987 Time-asioita ei tarvinnut ainakaan näissä sessioissa pohtia. Studiossa kun ei ole sitä yleisöä kannustamassa, niin aika vaikea siellä on saada samanlaista hurmosta aikaan. Kirjasta ilmeni kuitenkin, ettei näin ollut. – Pulliaisella on helkkarin hieno tapa lähestyä asioita ja esittää niitä. Mutta se kuunteli koko ajan, ja sitten alkoi tulla kommentteja, vaikka näytti että oli ihan muissa maailmoissa. – Studiossa kun olet saanut jonkun levyn valmiiksi, niin pähkäily vaan jatkuu, että ”ton olis voinut tehdä noin…”, mikä on siinä vaiheessa ihan turhaa. Ihan sama mitä se musa on, pitäähän siinä jotain eloa olla. Muuten se on tylsää kuunneltavaa. Kuultuaan isojen Helsingin tähtien saapumisesta studiolleen, alkoi nuorella äänittäjällä unettomat yöt. Jännitti niin helkkaristi ja studiota puunattiin monta päivää. Tutina oli kuitenkin turhaa, sillä työskentely Agentsien kanssa oli pelkästään vaivatonta, mukavaa ja opettavaista. – Topi kyllä viihtyi enemmän ravintola Atlaksessa. Silloin on vain pakko hypätä nopeasti kyytiin. Sen tiedän, että se osaa olla vittumainenkin halutessaan. – Sorsakosken paikallaolo olisi helpottanut bändin toimintaa huomattavasti, sillä hänen tulkintansa ei ollut mitenkään suoraviivaista vaan enemmänkin venyvää ja viipyilevää, joka varmasti vaikuttaa bändin soittoon. Bändi vetää pohjat livenä, ja Sorsakoski laulaisi erikseen. Mikko Tegelman toimi tällä kertaa äänittäjänä ja Pedro Hietanen tuotti. Mutta ihan hyvinhän toi meni. Mun mielestä nykyään useat levyt kuulostavat pakatuilta ja vaisuilta live-esiintymiseen verrattuna. Sorsakoskea ei näkynyt ensimmäisen viikon aikana paikalla ollenkaan. – Mä mietin mitä tää tekee. Niiden piti päästä pois Helsingin hulinasta jonnekin, missä voi tehdä rauhassa. Eniten asiaa aprikoi tuottaja Hietanen, joka kuitenkin ymmärsi, että Agentsin maestrolla, Esa Pulliaisella oli asiassa jokin suurempi ajatus. Ensimmäiseksi mieleen tulee kysymys, miksi suosittu kokoonpano halusi tulla Helsingistä Kuopioon asti Tegelmanin studiolle. Ei mitään yltiöpäistä kommentointia. – Esimerkiksi rumpalin persoona syödään helposti sillä, että katotaan kaikki iskut täysin taimiin. Nuoreen äänittäjään löytyi luottoa sen verran, että rummut sai tehdä oman mielen mukaan, kunhan kuulostaa hyvältä. Jos bändit saisivat tallennettua levyille sen ilmavan soundin ja meiningin, mikä heillä on livenä,voisi saada aikaan paljon mielenkiintoisempia levyjä
Kuuletko eron studioiden välillä. 08-13 Ikimuistoiset.indd 10 7.2.2018 11.52. Hieno elämys! Besame Mucho oli Mikolle ensimmäinen iso levy, joka lähti lentoon. Laulajakin saatiin viimein studioon, mutta osa biiseistä jouduttiin kuitenkin laulamaan Finnvoxissa. Hyvää musaa, hyviä biisejä. – En tekis mitään toisin, helvetin hyvä levy on. Vertailu ja keskustelu ei tule kuitenkaan ikinä loppumaan. Ja lento jatkuu vieläkin. Jos joku muu kantaa sen mulle, niin kyllä mä sillä vedän. Lähdetäänkö me himaan. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty 165 833 kappaletta. Sille tielle jäätiin. Hänestä ja Tarotin miehistöstä oli kehkeytynyt ajan mittaan tiivis porukka, joka oli paljon kimpassa, sekä baareissa, että studiolla. Miten paljon lämpimämpi soundi jossain analogimikserissä on. Koska levy-yhtiön mies Hietanen ei ollut paikalla, tällaisia välipäiviä pystyi pitämään. Marco ( Hietala, yhtyeen laulava basisti) ja Janne ( Tolsa, samaisen bändin kosketinsoittaja) olivat töissä studiolla ja päällä oli kimppameininki, jossa hommien tekeminen oli helppoa. Ei sitä voi kieltää. Koska homIhan sama Mikko Tegelman on seurannut vuosikausia erilaisia keskustelupalstoja, joissa kiistely digin ja analogin paremmuudesta jatkuu vuodesta toiseen. No siitähän se väittely sitten alkoi Ja taispa mennä vittuilun puolelle. Halusin kuulla, kun kyseessä on toisen miksaama, että tunnistaako esimerkiksi rummuista sen tilan, missä ne on äänitetty. Ja kyllä tuolla maailmalla niihin välillä törmää, ja on niillä helvetin kiva tehdä. Täytyis ainakin tehdä helkkaristi työtä sen pilaamiseksi. En ole katunut kertaakaan. Jo pelkästään gainilla pystyy vaikuttamaan paljon, meneekö se hyvällä tavalla ruvelle. Eka tehtiin liveä ja sitten studiota. – Jos studiossa on vanhoja analogitiskejä, niin kyllähän niiden etuasteissa löytyy eroja. – ”Emmä ymmärrä tosta kamasta mitään!” Ne suunnilleen pakotti mut; ”Sähän lähet!” Ja hyvä päätös oli. To Live Forever oli porukan ensimmäinen levy. Levy ei jättänyt mitään hampaankoloon. Besame Mucho ylitti kultalevyrajan ilmestymisvuonna ja seuraavana vuonna ylittyi jo tuplaplatinaraja. 10 www.riffi.fi 1/2018 – Meikä ihmetteli, että täällä ollaan oltu kaksi tuntia, oliks tää nyt tässä. Joutuu tekemään isoja liikkeitä, kun tottunut, että kaikki on tossa edessä. Siihen vaikuttaa monta seikkaa: – Olin nuori jätkä, jonka studioon pamahtaa Helsingin tähtiä – Esa Pulliainen Voxeineen. Mutta nykyään, kun on tullut ikääkin lisää, niin ne on niin leveitä. Osapuolet olivat tutustuneet, kun yhtyeen veljekset Marko ja Sakari Hietala tulivat kysymään Tegelmania heidän livemiksaajakseen. Ihan sama käytetäänkö analogivai digivermeitä, pääasia, että kuulostaa hyvältä. Tegelman kertoo osuneensa roudariryhmä-nimisellä palstalla keskusteluun – tai sen kaltaiseen – jossa eräs kuopiolainen vanhan liiton toimija kertoi miten hän toimii oman analogitiskinsä kanssa. Okei, onhan jossain vanhassa Midaksessa hieno meininki ja rouheeta tehdä, mutta nykyään löytyy niin hyviä digimiksereitä, että en itse lähtisi kantamaan mitään vanhaa Midasta keikalle. Ei siellä Finnvoxissa ole välttämättä hirveesti jouduttu niitä soundeja vääntämään. – Noh, Finnvox on Finnvox… kuuntelin levyä juuri vähän aikaa sitten monen vuoden jälkeen. Kyllähän sen tunnisti. – Tais kysyä jossain vaiheessa, mikä siinä digipuolessa on niin paljon parempaa. Kun kaikki lähtösoundit ja muut oli niin hyviä, niin ei sitä voi pilata. Besame Muchon äänitykset on edelleenkin Mikko Tegelmanille eniten kolahtanut sessio. – Niin sanotut alan asiantuntijat taistelee kumpi on parempi livekäytössä. Tarot: To Live Forever, Bluelight Records 1993, Stigmata, Bluelight Records 1995, Gravity of Light, King Foo 2010 Mikko Tegelmanille kaikki kolme tekemäänsä Tarotin levyä ovat pelkkää ikimuistoista sessiota
Hienoa tiimityötä. Suurin osa studioista toimi kaupalliselta pohjalta, joten studioaika oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyään. Oli siellä jotain väliseiniä avittamassa. Stigmata-albumi ei niinkään. Synasoundien valintaan piti kiinnittää erityistä huomiota. – Joskus nuorempana kun vielä jaksoi, niin viritettiin aina rummut yhdessä rumpalin kanssa. Siellä äänitettiin myös osa kitaroista ja bassoista. Äänitysten aloituksesta miksausten alkuun näet kului yli vuosi. Puhumattakaan siitä, että olisi laskettu tunteja tai budjetteja. Tommosessa kamassa on tietty paljon tilusooloja, synia ja lauluja, joten kaikki raidat piti hyödyntää. – Saadaan isoa, erilaista rumpusoundia. Tästä eteenpäin Tarot tekikin monta albumia eri studioissa, joskin ”Suffer Our Pleasures” ja ”Crows Fly Black” -albumien rummut äänitettiin Tegelmanilla. Bassorummun kalvoa myöten mietittiin, mikä sopii tähän musaan.” 08-13 Ikimuistoiset.indd 11 7.2.2018 11.53. – Ei niistä taidettu omalla kohdalla mitään velottaa. Kaiken päälle vokalisti sairastui keuhkokuumeeseen. Sitten kun oli feidejä, niin kädet tärisi. Nyt tekniikka oli kehittynyt, eikä homma jäänyt enää kiinni raitojen määrästä. Kosketinsoittaja Tolsa onkin todennut levyjen olleen hyvä oppikoulu hänelle. Pääsääntöisesti kyse oli siitä miten rummut viritetään. Epäonnisten sessioiden aikana Tegelman hajotti akillesjänteensä, kitaristi Sakari Hietala kätensä törmätessään lasioveen. Tegelmanin mukaan ainakaan levy-yhtiöt eivät olleet kauhean halukkaita siitä maksamaan. Ison soundin sijaan vaihevirheessä olevat rummut taisivatkin hiukan pienentyä. www.riffi.fi 1/2018 11 mia tehtiin kaveripohjalta, ei Tegelmanille tullut mieleenkään, että hän olisi albumilla virallisesti tuottajana. Niitä on viime aikoina tullut paljonkin siirrettyä kovalevylle talteen. Tegelman kuvaa soundia ”oudon kolkoksi”. – Studiolla ei ollut kuin kuusitoistaraitainen analoginauhuri. Nehän on vieläkin tallessa ne kaksraitanauhat. Kun samalla raidalla oli synaja kitarasoolot, niin miksaaminen oli aika haastavaa. Synaja rumpusoundeista lähtien etittiin juttuja yhdessä. – Tämmösten pienten oivallusten kautta niitä biisejä sovitettiin. Jokin soundi saattaa yksinään kuulostaa hyvältä, mutta se ei välttämättä toimi esimerkiksi kitaran kanssa. Tarotinkin levyt voisi miksata uudelleen… Hän muistelee erään kappaleen demotusta, jonka biisitietoihin oli kirjoitettu ”Bonanza”. – Levy on tavallaan jännän kuulonen, vähän hassu, kun onnistuttiin vielä vähän miksauksessa sitä ryssimään. Jossain vaiheessa Tegelmanin tekemät levyt tunnistettiin rumpusoundeista. Jos levyn miksaaminen tuotti harmaita hiuksia, ei sen saattaminen miksauskuntoon ollut yhtään sen helpompaa. Ympyrä sulkeutui kun yhtye palasi ”kotiin” äänittämään viimeiseksi jäänyttä albumiaan Gravity of Light. Ja olihan se kiva auttaa kavereita ja olla siinä mukana. Levyjen demottaminen tai esituotanto oli oletettavasti harvinaisempaa tuolloin. Tehtiin vaan hommia hyvällä meiningillä, ajan kanssa. Bassorummun kalvoa myö”Viritettiin aina rummut yhdessä rumpalin kanssa. Tarvetta olisi ollut laitteille, joilla asioita olisi voinut taimata. Uusien tuulien haistelu sopi muutenkin bändin meininkiin, sillä se eli myös kappalemateriaalin kohdalla kokeellisempaa kautta. Stigmata-albumin jälkeen Tegelmanin oli todettava bändille, että olisi parempi tehdä seuraava levy muualla. – Jätkät tulee kuuntelemaan ottoa, ja Marco kattoo, että ”Miks tossa lukee Bonanza?” ”Sen takia, kun mun mielestä tää komppi on ihan paska. Levyä suunnitellessa sai Mikko ”hullun vision”, että äänitetään se hänen äitinsä tanssistudion isossa salissa. Tarotin kohdalla mentiin ”frendipohjalta”. Tegelmanin aiemmin todettua, että Tarotin levyt voisi miksata uudelleen, tiedustelen että onko jotain jäänyt hampaankoloon. To Live Forever on hänen mielestään ”ihan okei”. Sitä tilaa pystyis nyt hyödyntämään paremmin. Siitä tulee Bonanza mieleen”. Meininki oli hyvä ja Cinnarin kannalta oli hienoa, kun oli isot peilit, joista se pystyi zoomailemaan itteään. – Ei, kun me haluttiin jotain erilaista ja että se oikein tärähtää. Kauhee suunnittelu ja harjoittelu. – Nyt kun vuosien jälkeen kuunteli niitä raitoja, niin siitä olis saanut miljoona kertaa parempaa, kun ne lähtösoundit on niin hyvät. Välillä olikin sitten kolme-neljä kaveria miksatessa liuissa kiinni. Elettiin aikaa, jolloin ei kotistudioita vielä ollut. Mikko kehuu bändin rohkeutta kokeilla erilaisia metodeja. Peili ei siis haitannut soundia. Se kyllä vitutti jälkeenpäin, kun siitä ei saanut niin hyvää kuin halusi. – Oli aika koomisen näköistä kun kasa pörröpäitä oli tiskin yhdellä puolella ja loput toisella puolella numiskoissa kiinni. – Kovan onnen levy, kuittaa Mikko. Studio Soundissa oli rajat tulleet vastaan: raitamäärä ei riitä, resurssit loppuivat kesken. Vaikka meininki oli ”punk” ja kavereiden kanssa helppo tehdä, aiheutti teknisten rajoitusten ehdoilla toimiminen rutkasti pään raapimista. Se oli hauskan näköistä. Koska myös kaikki automatiikka puuttui, piti soundit ja balanssit miettiä äänitysvaiheessa hyvin tarkkaan. Kun miksauksen aika koitti, jäljellä oli visio, muttei vermeitä sen loppuun saattamiseen, eikä oikein taitoakaan. – Toki kaikenlaisista asioista puhuttiin ja keskusteltiin, mutta kun levy tuli ulos, niin oli se yllätys, että siellä luki mun nimi tuottajana. Siinä vaiheessa Marco toteaa, ”niin muuten onkin, muutetaan se”. Silloin oli energiaa ja halua tehdä asioita
– Siinä haettiin levylle vanhan stailin nauhasoundia. Lopputavara äänitettiin kuitenkin koneelle. Ylitiukkaa ilman mitään eloa. Tegelman nosti kädet pystyyn nauhaa kuunnellessaan, sillä ei hän oikein itsekään pystynyt vastaamaan kysymykseen. The Hoolers: Devil’s Apple, The Hoolers 2016 Oman kaupungin pojat, The Hoolers, saapuivat Tegelmanin studiolle levyä tekemään. Sitä oli ihan nasta tehdä, mutta olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka paljon se oikeastaan vaikutti siihen soundiin. Jos nostalgiaa olikin ilmassa, ei Tegelman ole ikävöinyt nauha-aikoja. Se oli valmiiksi jo vähän kompuroitu, joten sitäkään ei tarvinnut enää käyttää. Mikä se ero on. Kirjoittaja on aina ihmetellyt digiloikan tehneiden äänimiesten kykyä omaksua melkein täysin uudenlainen työskentely-ympäristö. – Kesti aika pitkään, ennenkuin halusin edes siirtyä siihen. Kokeiltiin erilaisia kalvoja ja mietittiin erilaisia nuijan kokoja ja kovuuksia. Tänä päivänä ei varmaan edes jaksais hinkata samalla tavalla. Ei juma, pakkohan tässä on ruveta skarppaamaan. Mikithän on olleet aina samat. Mua otti päähän se kylmä, jämäkkä, liikkumaton soundi. Kyseisessä sessiossa soundiasiat olivat kuitenkin sivuosassa, sillä jos nauhalle äänittäminen toi bändille yhtään lisäfiilistä, oli vaivannäkö kannattanut. Meininki oli pääasia. Jälkeenpäin ei tarvinnut mitään hörpöttimiä käyttää. Tarotin tarina odottaa jatkoa rumpali Pekka Cinnarin menehdyttyä vuonna 2016 pitkän sairauden jälkeen. Varsinkin nykyajan etuasteet toimivat hänen mielestään jo niin hyvin, ettei eroa juurikaan huomaa. Se oli ihan siinä rajoilla. Sieltä löytyy sitä lämpöä. Tarotin kohdalla virkattiin Cinnarin kanssa päiväkausia – tehtiin hirvee homma, että ne oli hänelle hyvät soittaa ja soundit olis mahdollisimman hyvät. Pitkästä aikaa nauhan kanssa pelehtiminen sai Mikon nostalgiselle päälle. 12 www.riffi.fi 1/2018 ten mietittiin, mikä sopii tähän musaan. Nyt kun kamat on kehittyneet tarpeeksi, niin ei ole yhtään ikävä. Asia oli toisin viisi-kuusi vuotta sitten. Jotain eroja nauhalle tallennettaessa kuitenkin löytyi. Silloin kun noi digihärvelit tuli tonne liveja studiopuolelle, niin olihan se aika kylmää hommaa. – Vaikka kuinka mainostettiin jotain vintagesoundia, niin ei niissä kauheasti lämpöä ollut. Nythän ne on kehittyneet helkkaristi aika lyhyessä ajassakin. Nehän jyrää kohta ohi! Varsinkin livepuolella multa loppuu kohta Mikko Tegelman ja Janne Tolsa muistelemassa… 08-13 Ikimuistoiset.indd 12 7.2.2018 11.53. Tegelmanin kohdalla harppaus teetti kosolti töitä. Bassosoundiin saatiin lämpöä, jota mies kaipaili digiajan etuasteilta. – Jälkeenpäin kun miettii, niin ei ole ollut montaa sessiota, että olis rumpusoundit menny läpi. – Kun oli tottunut tekemään töitä tietyllä tavalla ja yhtäkkiä alkoi tulla nuoria jätkiä, jotka osas käyttää niitä uusia kamoja. Mikin ja linjan balanssin kun löysi, se oli siinä. Tää on tää ikuisuuskysymys, mistä jengi aina taistelee. Nyt oli halu tehdä levyä perinteisempään tapaan pohjat nauhalle äänittäen. Pintaan nousi myös paljon pohdintaa, jonka johdosta tarina lähteekin aivan eri urille. – Tarkoituksella äänitin sen niin lujalla kuin uskalsi. Silloin oli kauhea into päällä. Jo pelkästään nauhan tuoksu nosti muistoja pintaan. – Siltä ajalta on paljon hienoja muistoja, ja olin vielä aika pitkään sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin
Loput jouduttiin keräämään kuormaautolla ympäri Kuopiota. – Siellä ne kulki ympäri maata ja Viroakin eri bändien kanssa. Eihän meillä ollut tietoa siihen aikaan, että niitä saa tyhjinäkin. Oman setin lopuksi, miksaaja kiskoi kaikki 62 kanavapiuhaa ja kanavanumeroteipit irti miksaustiskistä. Meidän marsut kasattiin niille kolmeen kerrokseen ja sieltä täältä kytkettiin pari kappaletta päälle. Mentiin esiintymään ihan ulapalla, että mitähän jengille tulee ulos. Tarot-kitaristi Sakari Hietalan muistin mukaan yhtyeen management vaati raiderissaan lavalle kahtakymmentäkahdeksaa Marshall-kaappia. Eniten nykyään Tegelmania vaivaa studiotoiminnassa ryhmässä tekemisen puute. Onneksi Mikko sai parin ekan viisun aikana palikat paikalleen ja homma toimi. Koko päivän elvistelyn jälkeen tekivät vielä meille ja lähinnä Tegelmanille hirveän vittuilun. Eihän siihen aikaan Suomessa millään soitinliikkeellä ollut tuollaisia määriä kaappeja. u Lue Devil’s Applen arvostelu osoitteesta: riffi.fi/artikkelit/levyarviot ”Mikin ja linjan balanssin kun löysi, se oli siinä.” Päivätoteutus (240 op) Musiikkipedagogi (AMK) – pop/jazzja/tai klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) – vain pop/jazz-musiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Muusikko (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Hakuohjeet, valintakoekuvaukset sekä alustava hakuaikataulu osoitteessa metropolia.fi/haku sekä opintopolku.fi Tutustu ja hae! metropolia.fi/haku Yhteishaku 14.-28.3.2018 Musiikin ja musiikkipedagogiikan laaja-alaisimmat huippuosaajat kasvavat Metropoliassa 52536_Metropolia_Riffi_60x252.indd 1 26.1.2018 13.34 08-13 Ikimuistoiset.indd 13 7.2.2018 11.53. Lopulta kaappeja saatiin kasaan jotakuinkin kaksikymmentä. Tarotilta – joka oli alkanut panostamaan suuren maailman meininkiin jo debyyttimaxisinkun aikaan – löytyi omasta takaa kaksitoista Marshallin kaappia ja kuusi nuppia. We ordered only empty cabinets”. Silloinkin kaverit ihmetteli, että miks täällä on oikeita kaappeja, kun me tilattiin tyhjiä. Kiroilu oli kova kun kaverit alkoi kasaamaan niitä lavalle. Joten kun yritettiin pysyä festari-aikataulussa, Mikko joutui vetää piuhat kiinni summanmutikassa ja huuteli talkabackin kautta meille, että ”soita sitä ja soita tätä”. Elettiin vuotta 1986 ja Metallica oli tulossa Pihtiputaan Saapasjalkarockiin. Ammattilainen siis puikoissa. Backlinen vuokrausfirmojakaan ei tuolloin vielä ollut, puhumattakaan firmoista, joilla olisi ollut tyhjiä kaappeja tai pelkkiä etulevyjä kulisseiksi, kertaa Hietala. Livenä se vielä on, mutta studiossa ei enää. Kaappeihin otettiin myös nupit, sillä yhtyeen kitaristit Kirk Hammet ja James Hetfield käyttivät kompatessa Tarotin Marshalleita ja sooloissa omia Mesa Boogieitaan. Siis ISOT kamat, tähdentää Hietala. Silloin kun se työkentelytapa muuttui, niin se oli kova pala mulle. Suhtautuminen omiin rajoihin on tervettä, Mikko ei jää ihmettelemään tai yritä itse väkertää asiaa – Hienoa, että nuoretkin voi opettaa asioita. duunit, jos mä en osaa käyttää näitä vermeitä. Mä olen aina tykännyt, että heput on paikalla, jauhetaan paskaa kimpassa ja muuta. Sitä mä kaipaan. – Jossain vaiheessa se meni siihen, että klikki vaan huutaa ja päälle surinakitara ja rumpali soittaa. Tarot hommasi siis itselleen jo heti levytysuran alussa omat kamat. Ihan ykköstä on, kun äänitettäessä on koko jengi mukana soittamassa. – Vastaavanlainen homma oli kun soitettiin samana vuonna Rantarockissa ennen Twisted Sisteriä. – Kun me alettiin purkamaan niitä autosta pois, oli bändin kitarateknikko John Marshall ekana ihmettelemässä, että: ”Are these operational. Laitemäärä oli sen verran mittava, että yhtye vuokrasi backlineaan muillekin kotimaisille yhtyeille. Meidän ja Smackin setit oli pääesiintyjän jälkeen. www.riffi.fi 1/2018 13 Ei mitään puolivillaisesti Tegelmanin lempilapseen Tarotiin liittyy hauska tarina kohtaamisesta amerikkalaisten kollegoiden kanssa. Se on studiosta hävinnyt. Sonatassa tulee vieläkin tilanteita joissa Mikko (55-vee), joutuu pyytämään heidän monitorimiksaaja Joonas Martimoa (26-vee…) näyttämään jonkun jutun. – Niillä oli ihan järjetön backline-vaade. Toivottavasti tulee joskus vielä takaisin. – Soittivat joskus loppuillasta. Kierojen siskojen toiminta muuttui suoranaiseksi vittuiluksi
TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: CONTANTE & SONANTE Tomi MALM – musiikkityöläinen Kosketinsoittaja Tomi Malmin ensimmäinen sooloalbumi ”Walkin’ on Air” on kivenkova tyylinäyte, jonka muusikkolistaa selatessa joutuu tämän tästäkin hieraisemaan silmiään: raidoilla esiintyvät muun muassa Vinnie Colaiutan, Simon Phillipsin ja Luis Conten kaltaiset soittajat. Kaikki alkoi nimittäin jo toistakymmentä vuotta sitten, kun Malm sai espanjalaisesta levy-yhtiöstä tarjouksen lähteä tekemään tribuuttilevyä maailman menestyneimpiin poptuottajiin kuuluvan David Fosterin kappaleista. Niiden kanavatunnuksista vastaavan Malmin tunnaribiisejä on kuultu myös tv-sarjoissa, jopa Japania ja Etelä-Koreaa myöten. 14 www.riffi.fi 1/2018 T omi Malmin musiikkia on kuullut jokainen suomalainen – ainakin tietämättään – jos on joskus kuunnellut vaikkapa Radio Suomea tai Radio Novaa. Miehen ensimmäistä omissa nimissä julkaistua pop-albumia hinkattiin julkaisukuntoon vuositolkulla, ja sen perustaa rakennettiin sitäkin pidempään. 14-18 Malm.indd 14 7.2.2018 11.56
Levyn nimikappaleen tulkitsee Peter Ceteran tontin Chicagon laulajana perinyt Jason Scheff. Lopputulosta kuunnellessa tuntuu vaikealta uskoa Malmin valitteluja tiukasta levytysbudjetista. Malmin kokemuksen mukaan asioinnissa amerikkalaisten tähtisoittajien kanssa auttaa aito, suora ja konstailematon suomalaisuus. Levy näyttää ja kuulostaa kalliilta, eikä säästelyn makua ole muusikkolistassakaan. ”Walkin’ on Air” kuten ”Fly Away” ovat sikäli molemmat kaukana bändilevyistä. Levyllä saa uuden sovituksen muun muassa Fosterin Earth, Wind & Firelle säveltämä groove-klassikko ”In the Stone”. Malm on säveltänyt levyn biiseistä kymmenen ja sovittanut kaikki. Siltä kantilta katsoen ”Walkin’ on Airin” äänittäminen eteni normaalissa päällesoittojärjestyksessä, vaikka äänityspaikkoja olikin parisenkymmentä ympäri maailmaa. – Menee vaan sinne sellaisena kuin on puhuen kökköä formulaenglantia eikä yritä teeskennellä mitään yläfemmoja heittelevää maailmanmiestä, Malm neuvoo. 14-18 Malm.indd 15 7.2.2018 11.56. Suurin osa pohjista on tallennettu sessiomiesten kotikonnuilla Kaliforniassa ja muualla USA:ssa. – Sitten ei kuulunut mitään, ja olin varma että Vinnie oli suuttunut ja heittänyt homman mielestään, Malm puistelee päätään. – Hän halusi tehdä ne paremmin! Tajusin, että nyt ollaan päästy kerhoon, jossa halutaan tehdä hommat kunnolla! Pala kerrallaan Soittajien vuorovaikutus on vaikeaa, jos jokainen suorittaa osuutensa eri kuukautena ja eri mantereella kuin muut. – Tunsin itse entuudestaan Skandinaviassa asuvia tekstittäjiä, amerikkalaiset löytyivät enimmäkseen levy-yhtiön kautta, Malm kertoo. Kun tilaisuus soololevyn tekemiseen avautui, suurin osa sävellyksistä oli kuulemma demovalmiina parissa viikossa. Jos välissä oli manageriporras, homma muuttui painajaiseksi. Malm niputti pahimmillaan reilusti yli sataraitaisista demoistaan demolauluilla ja klikkiraidalla ryyditettyjä summamiksauksia, joista kukin soittaja sai vaivattomasti rakennettua haluamansa kuuntelumiksauksen. Kun Colaiuta lopulta kotiutui kiertueelta ja ehti projektiin, Malm erehtyi kysymään hänen soittamistaan ensimmäisistä otoista, oliko virvelisoundi rumpalin mielestä kohdallaan. Näin esimerkiksi tapauksessa, jossa Michael Jacksonin kiertuebasistina toimineen Alex Alin saamista jännättiin kuukausikaupalla. Useimmiten äänityksiä varten lähetettiin netin kautta läjä kappaleen alusta printattuja audiofaileja, jotka vastaanottava muusikko tai studio pystyi importoimaan haluamaansa työasemaan. Albumi on toteutettu pääosin ulkomaisten sessiosoittajien voimin, myös laulaja vaihtuu joka raidalla. Malm kertoo jopa joidenkin amerikkalaiskollegoidensa ihmetelleen, miten mukaan oli saatu houkuteltua Vinnie Colaiutan tasoisia soittajia. Molemmat tuottamani levyt on varsin tiukasti arrattu, ei niin että ”soittakaa tähän jotain”, Malm selittää. Parhaassakin tapauksessa aikataulujen yhteensovittaminen tarkoitti melkoista odottelua, nythän tavoiteltiin soittajia, joita ovat työllistäneet esimerkiksi Frank Zappa, Whitney Houston, Chaka Khan, James Taylor tai Elton John. Parin viikon päästä Colaiuta yllättäen otti yhteyttä kertoen, että ”ollaan nyt kaverin studiossa ja soitetaan nämä biisit vielä kerran”. Eli tsekataan kuka olisi paras mihinkin rooliin. www.riffi.fi 1/2018 15 Malmin sovittamaa ”Fly Away – the Songs of David Foster” -levyä hierottiin useampi vuosi, sillä kansainvälisiä kärkimuusikoita haluttiin mukaan kymmenittäin, ja miksausvaiheessa taas tekijöille tärkeät pikku nyanssit vaativat loputtomasti aikaa. Kappaleen rummut hoitelee Vinnie Colaiuta. Formulaenglannilla maailmalle Ennen pohjasoittoja Malm rakensi sävellyksistään huolella sovitetut ja soitetut konedemot, joiden sointikuvaa voisi miehen työhuoneella suoritetun vertailukuuntelun perusteella luonnehtia levytyskelpoisiksi jo sinällään. Vinnie Colaiutakin harmitteli Malmille olevansa juuri lähdössä Stingin kiertueelle, ja kalenteri olisi täynnä pitkään ennen kuin rumpali ehtisi soittamaan osuutensa. Levyn kokeneita komppiryhmiä ryydittävät pohjoismaiset ja amerikkalaiset blosarit, joista kenties muhevimpana mainittakoon Las Vegasissa äänitetty kuusimiehinen The Fat City Horns. ”Wouldn’t It Be Kinder”-biisin laulaa puolestaan Toton nykyinen basisti Shem von Schroek. Malmin mielestä ”musan säveltäminen on maailman helpoin juttu, jos vain osaa ja haluaa”. – Jokainen biisi on ikään kuin oma leffansa, jossa täytyy olla eri casting. Albumin tarttuvimman menobiisin, Phil Collins -henkisen ”Favorin” laulaa tiukkasoundinen Frank Ådahl Ruotsista – komppaajinaan ei enempää eikä vähempää kuin rumpali Simon Phillips ja basisti Alex Al. Virallisilla taksoilla meillä ei olisi totta puhuen ollut varaa pyytää mukaan ketään näistä nimisoittajista. – Kyllä muusikko yleensä tulee, jos diggaa siitä musasta, ja lisäksi edullisella diggarihinnalla – joku jopa ilmaiseksi. Ajatus ison, nimekkään esiintyjäkatraan kokoamisesta yhdelle levylle on velkaa Quincy Jonesin ”Back on the Block”ja ”The Dude”-albumien konseptille. Nimiä jahtaamassa ”Walkin’ on Airin” valmistuminen vei alusta loppuun kolmisen vuotta, vaikka aloitus olikin ripeä. Sanoittajat vaihtuvat soittajien lailla biisikohtaisesti. Toisaalta tilanne ei ole sen kummempi kuin missä tahansa modernissa bändilevyssä, jossa käydään yksi kerrallaan soittamassa omat otot demopohjan päälle. Rosteri hallussa ”Walkin’ on Air” -albumilla soi 1970–80-lukujen henkeen sävelletty mutta nykypäivän arsenaalilla miksattu Amerikan länsirannikon laatupop, jota on maustettu ripauksella soulia, funkia, jazzia ja progea. – Teen demot mahdollisimman hyvin, koska ikinä ei tiedä mitä raitoja päätyy ihan levylle asti. Mutta sitten alkavat vaikeudet: yhteyksien ottaminen ja odottaminen. Jos haluttuun soittajaan sai suoran yhteyden, asioiden sopiminen kävi joskus helposti – Foster-levy oli avannut Amerikassa ovia
Ehjiä ottoja Brasseja lukuun ottamatta juuri mitään ei tallennettu kimpassa useamman soittajan kesken. – Lähtösoundi vaikuttaa enemmän kuin mikään muu. Tietysti demojen ja lappujen pitää olla hyviä ja selkeitä, että niistä ilmenee mitä haetaan. ”Walking on Air” -albumin raitoja tallennettiin Yhdysvaltojen lisäksi kaikissa Pohjoismaissa sekä Japanissa lähes parissakymmenessä studiossa ja työhuoneessa. – Eihän sitä voi jotain äänittäjäguruja lähteä neuvomaan, kyllä ne tietävät paremmin. 16 www.riffi.fi 1/2018 Kun rumpali oli hoitanut osuutensa biisiin, Malm valikoi eri versioista käytettävän oton ja ymppäsi sen demopohjaan, jolla saattoi lähestyä basistia. Kuinka tiukasti Malm sitten vaati soittajia seuraamaan demojen kuulokuvaa ja lappuja. Malm kertoo ravanneensa itsekin niin monessa sessiossa mukana kuin mahdollista, ja silloin kun se ei ollut – etäisyyden, aikaeron tai aikataulujen vuoksi – hän oli läsnä äänityksissä Skypen kautta. Vaikka totta kai sitä on tuottajana tarkka soundeista, ja varsinkin vireistä. Lopputuloksena kustakin soittosuorituksesta syntyi tyypillisesti pari kolme biisin mittaista ottoa, joista levylle valittiin yksi kokonainen, ei suinkaan ”parhaita paloja” kolmesta. Siinä kun Foster-tribuutti on trigattu, editoitu ja kliininen, Malm halusi soololevylleen orgaanisempaa otetta. Pohjien osalta poikkeuksen muodostivat rumpali John ”JR” Robinson ja basisti Neil Stubenhaus, jotka purkittivat osuutensa yhdessä. Olen käynyt tätä levyä tehtäessä niin monessa studiossa ja kotipajassa että hirvittää. – Jos pystyy olemaan äänitystilanteessa jollain lailla mukana, tuottajana minimoi omaa vaivaansa. Mutta on todella vapauttavaa kun vaikkapa kitaristille ei tarvitse huomauttaa vireestä mitään! Malm sanoo, että myös rumpaleille vireet ovat niin herkkä juttu, ettei niihin paljon kannata kiipparistin puuttua. 14-18 Malm.indd 16 7.2.2018 11.56. Malm sanoo, että niukasta ohjeistuksesta huolimatta lopputuloksessa oli melkein aina kaikki kohdallaan. Basso-osuuden jälkeen pallo heitettiin kitaristille, ja niin edelleen. – Se riippui vähän biisistä. – JR soittaa mieluiten kimpassa basistin kanssa, Malm kuittaa. Levyllä soittavat muun muassa Dan Warner (kitara), Jose Manuel ”Popo” Posada (basso), John ”JR” Robinson (rummut), Eric Marienthal (saksofoni) sekä Patrik Eriksson ja Mattias Lejdal (puhaltimet). Se on ainoa tilanne milloin pystyy vaikuttamaan, vaihtoehtona on kauhea editointi jälkikäteen. Demoja päivitettiin vaihe vaiheelta, jotta uusi soittaja saattoi reagoida aiempiin suorituksiin. Yleensä ei pistänyt. Tiedät mitä saat, jos osaat poimia oikean soittajan. Tuottajan vastuulla on tehdä oikeat valinnat – jos valitsee väärän soittajan, ollaan ongelmissa. – Tietenkin tuottajana sitä toivoo, ettei se nyt pistäisi sitä virveliään liian matalalle tai korkealle. Esimerkiksi ”Favor” oli aika tarkka, Simon (Phillips) joutui soittamaan toisenkin oton, ennen kuin naulasi sen, Malm nauraa. Haettiin ehjiä ottoja eikä silppumateriaalia, josta yritetään parsia jälkikäteen jotain kuuntelemisen kestävää. Soittajan soundi Malm tähdentää, että jos valitsee äänittäjät ja muusikot huolella, ohjeistuksia ei aina hirveästi tarvita. – Svengin takia oli tärkeää, että esimerkiksi basistit eivät soittaneet koneella tehtyjen demorumpujen vaan todellisten rumpuraitojen päälle, niissä esimerkiksi virvelin takapotku saattoi olla demoon verrattuna muutaman millisekunnin kallellaan johonkin päin
Soololevyn genre vaikuttaisi kuitenkin olevan ihan muuta, ”kaupallista” jenkkipoppia. Ajatellaan vaikka Quincy Jonesin arreja ”Thriller”-levyllä – päällimmäisenä on selkeä ja helppo taso, mutta taustalta löytyy vaikka mitä elementtejä, jos haluaa niitä poimia. – Huomasin, että aina kun kansista löytyivät ne tietyt nimet, lopputulos toimi. Aivan samaa ihailen Trevor Hornin tuotannoissa. Jos haluaa lopputuloksesta mahdollisimman hyvän, soittajille pitää tehdä asiat helpoksi. Jokainen tomi oli yleensä äänitetty omalle raidalleen, vain Simon Phillips summasi muhkean etutomikattauksensa stereoksi. – Se länsirannikon soundi mistä ”Walkin’ on Airin” vaikutteet tulevat on ”piilovaikeata” – musasta tehdään tarkoituksella pinnalta simppelin kuuloista, jotta sitä on helppo lähestyä, mutta alla on muita tasoja. Sieltä se kaikki lähtee. Virvelit äänitettiin tyypillisesti yläja alamikillä, bassari sisältä, ulkoa ja toisinaan sub-mikilläkin. – Lopulliset laput tehdään tietenkin kaikille omilla riveillään ja avaimillaan. Rumpunuottien tekeminen on kuitenkin oma taiteenlajinsa, ja projektin puolivälissä Malm päätti, että on parasta jos rumpulaput teetetään rumpalilla. – Yleensä en kirjoita edes pianon ääressä vaan työhuoneen lattialla. Malm kertoo yrittäneensä opiskella nuottisoftia, mutta kirjoittaa yhä arrit nopeammin käsin. Esimerkiksi jousia niin Five Corners Quintetille kuin hevibändeillekin sovittanut Malm kertoo luonnostelevansa jousitai brassisatsin nopeasti kahdelle riville, josta sitten levittää nuotit Logiciin naputtelemalla ne erillisille raidoille, ja muokkaa stemmat luettavaan ja soitettavaan asuun. Raitoihin ei haluttu äänittäjiltä minkäänlaista prosessointia, vain raakaa tallennusta. Miksausta ja liimailua Rumpalien osalta tyypillinen raitamäärä per otto oli reilun tusinan paikkeilla. Kovinkin erityyppisissä tiloissa taltioitujen soitto-osuuksien muokkaus ikään kuin samaan biisiin kuuluvaksi oli levyhankTomi Malm omistaa kymmenittäin sähköisiä sormioita, mutta piano on silti kaikki kaikessa. Omalle levylleen Malm kertoo tehneensä säästösyistä itse valmiit laput lähes kaikille – kitaristeille, basisteille, brassille ja taustalaulajille. Sovittaminen, tuottaminen ja studiopuurtaminen alkoivat viehättää Malmia jo varhain. – Oululainen rumpupedagogi Olli Estola kirjoitti lopulliset nuotit esimerkiksi Colaiutalle ja Robinsonille – ja hyvät kirjoittikin. Jos tila oli hyvä, saatettiin käyttää kahta tilamikkisettiä. Malm katsoo, etteivät nämä ole niin kaukana toisistaan kuin luulisi. Myöhemmin voin tarkistaa soittimen kanssa, tuliko virheitä. Hän muistelee ahmineensa diggailemiensa levyjen kansista tietoja hahmoista, jotka olivat vaikuttaneet äänikuvan syntyyn. Haitsulla oli aina oma mikki, vaikka jonkun koulukunnan mukaan se kuuluisikin tarpeeksi overheadien kautta. 14-18 Malm.indd 17 7.2.2018 11.56. Kitaristit printtasivat joskus efektit raitaan, ei esimerkiksi puhdasta ja efektisoundia erikseen. Tomi Malm sanoo oppineensa ”isommiltaan”, että sovitus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta tuoreus ja flow pysyvät. www.riffi.fi 1/2018 17 Big bandien jäljillä – Pienenä nukahdin Count Basien, Duke Ellingtonin ja Frank Sinatran levyjen soidessa etäältä olohuoneesta. Malmin levyhyllystä kurkkivat Bill Evansit ja Herbie Hancockit, Joni Mitchellit ja John Williamsit – ja toisaalta Genesiksen ja Yesin brittiproge. Ja tietysti Quincy Jonesista, jonka arreista tein penskana transkriptioita, kun yritin selvittää miten stemmat on jaettu
Miehen sovitusja muusikkokrediittejä on kirjattu jopa Gringos Locosin tyyppisten hardrock-bändien levynkansiin. – Olen tottunut tilaan, tunnen kamat ja kuuntelu on niin tuttu, että saan parasta jälkeä aikaan täällä, Malm toteaa. keen vaivalloisimpia osuuksia. Malm soittaa maistiaisiksi valmiiksi miksatun kymmenminuuttisen fuusiorockjazzia ja modernia klassista yhdistelevän instrumentaaliryöpytyksen, jossa hänen lisäkseen soittavat Vinnie Colaiuta, Luis Conte ja Alex Al. Jossain vaiheessa Malm löysi itsensä kolmenkymmenen synan ja puolen tusinan samplerin keskeltä. Niistä ajoista biisit ja miksaukset ovatkin syntyneet kotitalon kellarissa masterkiipparin, Mac Pron, Logicin ja siihen asennettujen lukemattomien instrumenttija efektiplugarien voimin. – Kun biisejä alkoi tulla lisää, päätettiin äänittää kaikki ”samalla vaivalla”, mutta jaettiin biisit kahteen kasaan. Toisena kikkana oli lisätä yhtäläisiä ensiheijasteita sinne tänne, kuulokynnyksen alapuolelle, millä saattoi osaltaan lisätä illuusiota siitä, että eri puolilla maailmaa tallennetut suoritukset olisivatkin peräisin samasta sessiosta. Myöhemmin klassisen repertuaarin kylkeen uivat jazz ja pop. Malmin säveltämiä ja sovittamia biisejä ovat levyttäneet suomalaiset artistit Hectorista Topi Sorsakoskeen ja Antti Tuiskusta Lenni-Kalle Taipaleeseen. Tyylilajillisesti Malmin musiikki heittelee niin laidasta laitaan, että debyytille valikoituivat sävellyksistä suorimmat ja helpommat. Tulevaisuudessa julkaistavalle toiselle levylle tulee koukkuisempaa materiaalia. Hän arvioikin musiikkimakunsa muovautuneen keskimääräistä kansainvälisemmäksi koska varhaislapsuus vierähti Keski-Euroopassa. Malmin puheissa vilahtelevat niin Beethoven kuin kirkkomusiikki, Burt Bacharach kuin fuusiojazz, Frank Zappa kuin länsirannikon aikuispop. Lisää luvassa Hyvältä soundaavaa ja kansiaan myöten viimeisen päälle viilattua sooloalbumia esitellään netissä kymmenellä tyylikkäällä Youtube-videolla. Lisähaasteena on vielä se, ettei tällaisen levyn materiaalia voi helposti keikoillakaan esitellä – soittajisto kun sattuu olemaan maailman sessiomuusikoiden halutuinta huippua. Ajamalla koko settiä – jopa bassoa – hiukkasen samaan tilaimpulssiin saattoi vahvistaa äänikuvan yhtenäisyyttä. Suurimman osan Malm miksasi kuitenkin itse omassa pajassaan, varsin simppelillä kuuntelulla – ja kokonaan ilman miksauspöytää. Malm hymähtää, että suomalaiskansallista A-mollia ei varsinkaan omiin proggiksiin tunnu pianosta millään löytyvän, mutta ”kalliita sointuja” senkin edestä. Kaikkine kuorrutuksineen ”Walkin’ on Air” kuulostaakin levybisneksen nykypuitteissa projektilta, joka ei välttämättä tuo rahaa vaan vie sitä. Varsinkin lauluja kompressoitaessa tila alkaa nousta helposti esiin. Duunari räntäsateessa Malm sanoo tehneensä koko ikänsä musiikkia ja ääntä – tosin lähinnä televisioon, elokuvaan, radioon ja mainoksiin. Miksausvaihe vei kaikkineen liki vuoden päivät. Osan ”Walkin’ on Airin” kappaleista miksasi Studio Kekkosen Mikko Raita. Hän sanoo, että musabisnesksessä – somemaailmasta puhumattakaan – on jo ihan riittävästi isoja egoja. Parhaat hänen tuntemansa muusikot ovat kuitenkin hyvin vaatimatonta väkeä. – Bändivaihe jäi minulla aika lyhyeksi, koska jo parikymppisenä innostuin mediamusasta, jota aloin tehdä syntikoilla ja hardware-sekvenssereillä. Tekniikan kehittyessä kaiken on voinut hiljalleen pakata ”boksiin”. – Ajattelen olevani nobody, joka tekee työkseen mediamusiikkia ja polkee fillarilla räntäsateessa – ja saakin sitten tilaisuuden tehdä oman levyn ulkomaisten supermuusikoiden kanssa, joiden soittoa on ihaillut pienestä pitäen! Malm hihkaisee. Tuntui kotoisalta pystyä pyörittämään koko palettia yksin. – Onneksi on softia, joilla saa häivytettyä tilaa, jos se tuottaa liikaa ongelmia. Jossain vaiheessa 1990-lukua alettiin päästä eroon nauhureista, synkkalaitteista ja rautasekvenssereistä, ja tilalle tulivat tietokoneet ja musasoftat. Foster-tribuuttilevyn kokonaisuudessaan Studio Kekkosessa miksannut Mikko Raita miksasi myös osan ”Walkin’ on Airin” kappaleista. Malmin musiikki syntyi pitkään Cubase-ympäristössä, josta hän vaihtoi Logiciin ja Macciin reilut kymmenen vuotta sitten. u Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit) Tomi Malm pohtii syitä huippusoittajien suosioon. Suurin osa tekemisistä on siis muualla kuin levytetyn rytmimusiikin maailmassa, jonne hän on tehnyt vain harkittuja hyppäyksiä aika ajoin. Malmin soololevy ei kuitenkaan ole jäämässä ainokaiseksi. 18 www.riffi.fi 1/2018 Pianotunneilta plugaristudioon Tomi Malm on soittanut pianoa nelivuotiaasta. Komeasta työnjäljestään huolimatta Malm antaa itsestään vaikutelman nöyränä alan duunarina, jolle tärkeintä ei ole pitää itsestään meteliä. Raitojen ”liimaukseen” Malm käytti esimerkiksi Altiverbin impulssivastekirjaston studiohuonetiloja. Säveltäjä paljastaa, että valmista materiaalia kertyi samoista sessioista hyvän alun verran toisellekin levylle. 14-18 Malm.indd 18 7.2.2018 11.56. Tänään Malmin työnkulussa tärkeää roolia näyttelevät Logiciin rakennetut ”templatet”, työpohjasessiot, joiden raidoille on valmiiksi asetettu sopiva määrä tuloja esimerkiksi Superior Drummerin (rummut), Trilianin (bassot), Spitfiren ja LA Scoring Stringsin (jouset) ja Kontaktin (piano ja muut) kaltaisille samplerisoftille. Näissä hyppäyksissä vaihteluväli on suuri niin yhteistyökumppanien kuin toimenkuvankin suhteen, joka vaihtelee tuottamisesta säveltämiseen ja soittamisesta sovittamiseen. 2000-luvun puolella synat korvautuivat plugareilla
Klassikkolevytykset pyörivät soittimissa edelleenkin. Kymmenisen vuotta sitten valmistui Remun ja bändin varhaisvaiheista kertova elokuva Ganes ja tämän vuoden tammi19-21 Erik Valkama.indd 19 7.2.2018 12.05. www.riffi.fi 1/2018 19 E ikä ole unohtanut Hurriganesin tunnetuinta kokoonpanoakaan Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen, jonka kultaisista ajoista on kulunut jo 40 vuotta. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: RAISA SUURONEN Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen – ja Ile Kallion jalanjälkiin Vaikka Remu on vähän ennen lehtemme ilmestymistä soittanut jäähyväiskeikkansa ja Hurriganesin viimeisinkin vaihe on saatu päätökseensä, ei Suomen kollektiivinen rokkikansa unohda tuota kotimaisen rock ’n’ rollin kuuluisinta sanansaattajaa
Aikoinaan ei ollut – kun tilasin jenkeistä Hendrixin nuottikirjoja, niiden tulo kesti kaksi kuukautta ja sinä aikana olin jo opetellut asian. ’74 Tavastia livessä näkyy lattiaan teipattu Fuzz, mutta ei muita pedaaleja. Albert toki harrasti improvisaatiota, mutta en lähde liikkeelle oman improvisaation kautta. Sounditkin alkuperäisen mukaan Kun oikeat kompit ja soolot on soitettavaksi löydetty, on soundinkin oltava täsmälleen kohdallaan. Esimerkiksi Hey Groupien soolon otin ’74 Tavastian keikasta, ihan sen takia, että Roadrunnerilla oleva soolo on soitettu puhtaalla soundilla ja siinä on hyvin vähän ääniä. – Sooloissa on toistuvasti paljon tunnistettavia osia. Musikaalin tarina on elokuvan tavoin Remuun keskittyvä, mutta elävää musiikkia on luvassa tosi reilu annos, sillä esityksessä kuullaan 28 kappaletta kokonaisuudessaan. – Vastaavasti taas tunnetummista puuttuvat Oowee-Oohla ja Good Morning Little Schoolgirl. 20 www.riffi.fi 1/2018 kuussa Suomen Musiikkiteatterissa Tampereella sai ensi-iltansa Ganes-musikaali, joka kevään mittaan kiertää eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Cissen laulaman Tigerin soolo on Tavastialla aika lailla sama kuin studiossa, ainakin tärkeät jutut ovat tarkasti. Mielenkiinnolla odotan, millaisiksi ne tulevat muodostumaan, kitaristi Erik Valkama kertoo. Albertin kompit olivat livenä alkuvaiheessa hyvinkin orjallisesti samanlaisia kuin levyillä. – Oman ikäpolveni ja vanhemmat kitaristikollegat ovat varmasti opetelleet Järvisen soittoa ja sooloja. – Mad Professorin uusi pedaali [Albert’s Overdrive] tekee hommastani helpompaa ja odotan innolla, että pääsen sitä kohta kokeilemaan. Minulla on vanha 60-luvun Fenderin Blackface Deluxe, josta otetaan reverbiä. Biisejä mahtuu mukaan näin paljon, koska ne ovat tosi lyhyitä, kahden kolmen minuutin ralleja. Ganesin materiaalia löytyy netistä, mutta useasti ne ovat päin honkia – kahden kielen jutuista on monesti jätetty toinen ääni pois. Ennen pedaalin saapumista olet tietenkin kasaillut soundia omilla leitteillasi. Kompressori. Uudessa Järvisen pedaalissa on kompressori mukana, joten jatkossa en tarvitse erillistä – tähän asti olen käyttänyt irrallista pedaalia. Ei, vaan Erik Valkama, Ilari Hämäläinen ja Dimitri Keiski rooliasuissaan. Opiskele musiikkialan ammattilaiseksi Kuopion konservatoriossa! MUSIIKKIALAN AMMATILLINEN PERUSTUTKINTO: MUUSIKKO klassinen musiikki / rytmimusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI HAKUAIKA 20.2.-13.3.2018 www.opintopolku.fi www.kuopionkonservatorio.fi 19-21 Erik Valkama.indd 20 7.2.2018 12.05. Millaisia aineksia tarvitaan. Ainoa, mikä puuttuu, on Ile Kallion ajan SG, mutta myöhemmin hän soitti Telecasterilla ja Stratolla ja minäkin hoidan ne osuudet Telellä. – Joistakin löytyi. ”Järvisen soitto ei ole teknisesti ylivoimaisen vaikeaa, mutta siinä on haasteita.” Albert, Cisse ja Remu. Sillä pääsen kiinni oikeaan soundimaailmaan, Valkama ennakoi. Kun teit vertailutyötä, löytyikö biiseistä useitakin liveversioita. Niin olen itsekin tehnyt ihan pikkupojasta ja siinä tämä musikaali osuu minulle ihan nappiin, Valkama toteaa. Mutta usein saa todeta, että ongelmakohta on ongelma muillekin ja on taas palattava alkuperäiseen musiikkiin. Nämä biisit ovat kuin kansanlauluja ja kuulijat päässään tietävät, miten soolot menevät. Sen huomaa, että hänen itsetuntonsa soittajana nousi koko uran ajan. Efektejä on saatettu lisätä miksausvaiheessa, mutta alkuaikojen keikat soitettiin tosi kuivalla soundilla. Myöhemmässä vaiheessa, etenkin silloin kun hän tuli takaisin bändiin, improvisaatiota oli paljon ja biisit olivat hyvinkin erilaisia. Korviin on luotettava ja tätä korostan omille oppilaillenikin, vaikka nykyään on kaikenlaisia konsteja. – Järvisen soitto ei ole teknisesti ylivoimaisen vaikeaa, mutta siinä on haasteita. – Esimerkiksi Rock ’n’ Roller -biisi alkaa soolon fade in’illä, joten siihen piti keksiä pari tahtia alkuun. Joistakin taas ei ollut livevetoa ollenkaan. – Olen opetellut originaalisoolot studiolevyiltä ja muutamia livepätkiltäkin. Siellä ei ole choruksia tai phasereita, soundit ovat tosi luonnolliset. – Kitaroina minulla sattuu olemaan punainen 70-luvun puoliakustinen Gibson 335 – Albert taisi soittaa 345:lla – pari 60-luvun Stratoa, koska Roadrunnerissa tarvitaan kampea ja sillä tehtyä psykedeliaa ja Telecaster, jollainen Albertilla oli Rock ’n’ Roll All Night Longin aikoihin. Hän on sekä esityksen kapellimestari että esittää Albert Järvistä ja Ile Kalliotakin. Mukaan tulee kohtauksia bändistä treeneissä, studiossa ja keikalla. Nyt täytyy tentata, kuinka Valkama on rooliinsa valmistautunut. Silloin saatan hakea esiin nuotteja ja tabulatuureja tai katson jos joku on youtubessa opetellut asian. Get On’in ja Tallahassee Lassien soolot ovat livenä hatusta, ihan erilaisia kuin levyllä. Kertoo musikaalisuudesta ja hyvästä jammailutaidosta, Valkama arvioi. Indian ja Hey Hey Hey. Millaiset konstit sinulla oli käytössä biisien opettelussa. Se olisi meidän hankala toteuttaa triona, ei siinä kerkeisi soundia vaihtaa ja sustainiakin olisi vaikea saada. Mutta esim. Joistakin Ilen aikaisista biiseistä ei ole livetaltiointeja. – Kaiku. Pisin taitaa olla juuri neljä minuuttia. Kaikki soitetaan oikeasti – Melkein kaikki tärkeimmät biisit ovat mukana, mutta on sinne valittu vähemmän tunnettujakin, mm. Lähden siitä, että soittaisin asiat mahdollisimmat tarkasti oikein. – Opettelen aina kaiken levyltä – paitsi jo tulee ongelmakohtia. Vaikka joku hardcorefani saattaakin odottaa nimenomaan kappaleiden studioversiota, joudutaan muitakin muutoksia tekemään ihan käytännön syistä
Ilen soolot ovat huomattavasti nopeammin plokattavissa, koska ne olivat selvästi sävellettyjä ja hän soitti ne nuotista nuottiin livenä. Ja Queen-musikaali, jossa esitin Brian Mayta. Tosi tiukkaa tykitystä. Hetken miettimisen jälkeen suostuttiin ja toinen keikka oli Lavian Huuhkajavuori Bluesissa. Näin ollen hän on yhtä lailla perehtynyt Ilen soittotyyliin ja huomaa erot kahden kitaristin välillä. Vuoropikkausta Albertilla on sooloissa joskus. Muutama esitys on luvassa vielä keväällä, Valkama mainostaa ohjelmistoja. Tämän näkee Tavastian livessäkin, vaikka Albertia on kuvattu vain vähän, eikä youtubessa ääni ja kuva ole edes synkassa. Stevie Ray Vaughanin muistelevissa tribuutti-illoissa Valkama on kitaristi paikallaan. Oman aikansa aktiivikeikkailija Scratch nähtiin menneenä vuonna taas lavalla. – Ilellä on se add9-kuvio, jota tulee jonkin verran. Kuinkahan tarkkaan nämä määräsivät, mitä Ilen on sooloihin soitettava. Sitä tulee joka paikassa ja se tekee alkuperäisten soolojen muistamisen hankalaksi. – Viime kesänä soitettiin pari keikkaa Scratchin kanssa. Lisäksi Ganes-musikaalinkin toteuttanut Suomen Musiikkiteatteri työllistää häntä useissa tehtävissä, joissa perehtymistaidolle on ollut käyttöä: – Olen tehnyt siellä monia proggiksia: komppausta teatteribändeissä [Abbaja Beatles-musikaalit] sekä Suomirockmusikaali, Tuuliajolla-musikaali, jossa esitän Ismo Alankoa. Muidenkin kitaristien jäljillä – ja oman bändin paluu Valkamalla ei tällä hetkellä ole vakituista omaa bändiä, mutta projekteja riittää kyllä. Veikkaisin, että enemmän kuin Albertin kohdalla. Eipä unohdeta Ile Kalliota. Tosi tunnistettava juttu. Sen jälkeen oltiin 15 vuotta telakalla, kunnes Puistoblues halusi 40-vuotisjuhliin nostalgiabändejä, jota siellä ovat aikoinaan esiintyneet. Erittäin tunnistettava piirre on myös kahden kielen terssit trioleina, Valkama summaa havaintonsa muutamalla virkkeellä. – Pentatoniset skaalat – sekä duuri että molli. Tästä esimerkki on Get On’in jälkimmäisen soolon triolihässäkkä. Nyt Valkama saa vastata Järvisen puolesta. Kuva ja ääni on sieltä otettu talteen ja miksattu. Bluesskaalaa on jonkin verran, mutta miinus vitosta hän ei käytä ollenkaan niin paljon kuin sen ajan jenkkikollegat. Bändillähän voi olla samasta biisistä albumiversio, singleversio ja erikois-edit – joistakin saattaa puuttua tai olla lisättynä kokonainen osa. – Se on kuultavissa, että studiossa sekä Albert että Ile soittavat melkein kaiken alaspäin pikkaamalla. Alaspäin tikutus on erittäin raskasta. Bokseista tavallisin on se, jossa etusormi on ykkösasteella ja esimerkiksi biiseissä It Ain’t What You Do, Get On, Tallahassee Lassie, Keep On Knockin ollaan aluksi perusasemassa ja siirrytään neljänteen asemaan. Musikaalissa meillä on onneksi taukoja biisien välillä ja kädet ehtii rentoutua, mutta ei ihme, että alkuaikojen Hurriganesin keikkojen jälkeen jätkät olivat aivan läpimärkinä hiestä. Siellä ei kolmella soinnulla pärjää ja Queenin biisien rakenteissa oli tosi paljon haastetta. Se oli valtavan iso tontti, jossa sai tehdä todella ison työn saada kaikki asiat haltuun. Youtubesta löytyy kaksi pätkää nimellä Making Of Hot Wheels, jossa Remu ja Cisse kouluttavat nuorta Ileä soolon soittamisessa. Jos olisi ollut, niin varmasti olisimme häneltä itseltään lehden sivuilla kysyneet, millaisia aineksia hänen soittoonsa sisältyy. Sävelistä se soitto syntyy Soundin lisäksi Järvisen tyyli ja sävelten valinta ovat hänelle ominaisia ja hänen soittonsa tunnistaa hyvin vierailuilla muiden artistien levyilläkin. Tamperelaisessa pubissa hän pyörittää kuukausittain toistuvaa house bandia vierailijoiden taustalla. u ”Ilen soolot ovat huomattavasti nopeammin plokattavissa, koska ne olivat selvästi sävellettyjä ja hän soitti ne nuotista nuottiin livenä.” Opiskele musiikkialan ammattilaiseksi Kuopion konservatoriossa! MUSIIKKIALAN AMMATILLINEN PERUSTUTKINTO: MUUSIKKO klassinen musiikki / rytmimusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI HAKUAIKA 20.2.-13.3.2018 www.opintopolku.fi www.kuopionkonservatorio.fi 19-21 Erik Valkama.indd 21 7.2.2018 12.05. Hän käyttää tosi paljon kutosta alempaa ja molliterssiä ylempää. Toinen yleinen on mollija duuriterssin vaihtelu. Myös yksi Valkaman vanhoista bändikokoonpanoista on aktivoitunut uudestaan pitkän tauon jälkeen – ja se ei ole Dingo, jonka kolmannessa paluussa hän ehti 2000-luvulla olla mukana yhdeksän vuotta. Riffi-lehti on perustettu 1996, jolloin Albert Järvinen ei enää ollut elossa. Musikaalin käsittelemä ajanjakso sisältää vaiheen, jossa Järvisen tilalle bändiin tulee takaisin perustajajäsen Kallio – jota Valkama siis myös esittää. Aikoinaan tehtiin triona toistasataa pitkää keikkaa vuodessa. Tehdään ainakin promovideo siitä ja ehkä ensi kesänä tuplataan keikkojen määrä
Aalto-yliopiston Otaniemen uusien tilojen ytimessä on isolla valkokankaalla ja Dolby Atmos -kuuntelulla varustettu elokuvamiksaamo. 22 www.riffi.fi 1/2018 T aideteollisen korkeakoulun käyttöön Arabianrannan kampukselle rakennettu Mediakeskus Lume ehti palvella elokuvan, television, digitaalisen median sekä lavastustaiteen opiskelijoita melkein pari vuosikymmentä. Uuden lokaation virallinen nimi on Aalto Studios Post Production, joka jakautuu audion ja videon tuotantotiloihin. 22-24 Aalto.indd 22 7.2.2018 12.08. Muuton päävastuullisena urakoi Studiotec, joka toimitti myös elokuvamiksaamon kaiutinjärjestelmän. TaiK:in tultua osaksi uutta Aalto-yliopistoa Lumen tietyt fasiliteetit yhdistettiin Aalto Studios -brändin alle, ja noin vuosi sitten muun muassa elokuvaäänityksen ja -äänisuunnittelun tiloja alettiin siirtää Otaniemeen. Msonic vastasi ääTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Aalto Studios aloitti Otaniemessä – kirurgin veitsiä ja äänikenttiä Korkeakoulujen yhdistymisen myötä Arabianrannan Lume-mediakeskuksen suojissa majaillut taideväki hätisteltiin väistötiloihin eri puolille pääkaupunkia. Elokuvaäänen ja -leikkaamisen opiskelijoille pystytettiin komeat studiotilat TKK:n entiselle kampukselle Otaniemeen
www.riffi.fi 1/2018 23 nija videotarkkaamoiden uhkeasta Avid/Pro Tools -varustelusta, ja urakassa työskenteli kymmenkunta muutakin alihankkijaa. Äänileikkaamoja astetta suuremmassa tilassa sijaitsee synkronitehosteita ja muita jälkiäänityksiä varten foley-studio, jonka tarkkaamo toimii lisäksi esimiksaamona. Kuuntelu kuin teatterissa – Mietimme pitkään akustisesta suunnittelusta vastanneen Akukonin Janne Riionheimon kanssa, valitaanko elokuvamiksaamoonkin hifivai leffakaiuttimet, sanoo Boullenger. Kulloinkin valittu kuuntelumoodi käyttää kaiutinpatteria eri tavoin, esimerkiksi normaalia 5.1ja 7.1-kuuntelua ajetaan pelkästään pääkaiuttimien sekä sivuja takasurroundien kautta, kun taas Atmos-moodi aktivoi myös kattokaiuttimet. Elokuvamiksaamon hämäriin kätkeytyvässä Dolby Atmos -äänentoistojärjestelmässä on 11 vaakakaiutinta, neljä katto kaiutinta sekä LFE-kanava, joka toistetaan kahdella Meyerin subielementillä. Boullengerin mukaan elokuvien loppumiksaukseen suunnitelluissa äänitarkkaamoissa on etua siitä, että järjestelmät vastaavat kuunteluoloja laadukkaassa teatterissa, jossa kaiuttimet tuottavat äänikenttiä, eivätkä suuntaa ääntä voimakkaasti tiettyyn pisteeseen. Foley-äänitystila tarjoaa puitteet esimerkiksi askelien jälkiäänitykseen. – Mehän emme varsinaisesti kouluta miksaajia, vaikka nekin taidot tietysti karttuvat opintojen myötä, Boullenger muistuttaa. Koska hifikaiuttimilla toteutetun kuuntelun haasteena on yleisesti, ettei niillä työskennellessä välttämättä kuule ilmiöitä, joita kaiutinjärjestelmät teatteritiloissa äänentoistoon tuottavat, Aalto Studios päätyi päätarkkaamossaan Meyer Soundin elokuvateatterikäyttöön suunnittelemiin Acheron Studio -kaiuttimiin. Käyttömestari Juha Tanhuanpää esittelee, kuinka pöydän voi koostaa fyysisistä moduuleista millaiseksi haluaa. Aidoissa tiloissa Aalto Studios on panostanut vahvasti Avidiin niin äänessä kuin kuvassa. Koska lähikuuntelu tuottaa yhden tiukasti rajautuvan hotspot-kuuntelupisteen, se on Aalto-yliopiston elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun lehtori Patrick Boullengerin mukaan kuin äänisuunnittelijan kirurgin veitsi, ja sellaisena lopulliseen elokuvamiksaukseen jo liiankin tarkka. Kaiutinjärjestelmällä voidaan ajaa Atmoksen peruskanavien eli ”7.1.2 bedin” lisäksi viittätoista objektiulostuloa. Aallon S6:n ohjauspinnasta löytyvät varmaankin kaikki saatavilla Patrick Boullengerin mielestä opiskelijalla täytyy olla kunnon työkalut, jotta oppii tunnistamaan mitä hyvä soundi vaatii. 22-24 Aalto.indd 23 7.2.2018 12.08. Aalto Studiosin Otaniemen uusien audiotuotantotilojen pääkäyttäjänä on korkeakoulun elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun opiskelijoiden parinkymmenpäinen joukko, joista periaatteessa kaikki päätyvät tekemään lopputöitään myös maan muihin miksaamoihin – Meguru Film Soundiin, Kalevala Studioon ja Finnvoxiin – joissa sekä tilat että henkilökunnan ammattitaito tarjoavat mahdollisuudet elokuvien loppumiksaukselle. Etummaiset seinäkaiuttimet ovat ainoastaan objektikanavien käytössä, ja leventävät tarvittaessa äänikuvaa valkokankaan sivustoilla. Aalto Studiosin neljän äänileikkaamon kuuntelu on toteutettu Genelecin tarkkailukaiuttimilla kehämäisesti SMPTE/ITUmallin mukaan. Sen neljällä kattokaiuttimella vahvistettu Genelec-kattaus on päätarkkaamon ja äänileikkaamojen välimuoto, joka toimii tarvittaessa myös lähikentästä irtautuvana pienenä Atmos-settinä. Aalto Studiosin viime keväänä alkanut muutto vietiin maaliin syksyksi, jolloin tehtiin viime silaukset, kuten optimoitiin kaiutin sijoittelua. Veitsenterällä Äänipuolen keskeisiä tiloja uudessa talossa ovat päätarkkaamo eli varsinainen elokuvamiksaamo, foley-studio sekä neljä äänileikkaamoa. Aallon elokuvamiksaamossa saa Boullengerin mukaan varsin hyvän tuntuman siitä, miten miksattavan äänen eri suunnat tulevat elokuvaa teatterissa esitettäessä käyttäytymään. Vaikka Otaniemessä onkin nyt teoriassa majailtu jo vuoden päivät, tietyiltä osin toiminta on vasta päässyt täydellä höyryllä käyntiin. Tiloissa on järjestetty Atmos-äänenkäsittelystä jo muutama kurssi, joista tuoreimman veti ”Tuntemattoman sotilaan” äänisuunnittelusta kiitosta kerännyt Kirka Sainio. Kun lautalattian kireyskin säädettävissä, samaa narinaa ei tarvitse kuunnella elokuvasta toiseen. Videoleikkaamoissa hyrisevät Avidin Media Composer -työasemat, ja elokuvamiksaamon Avid S6 lienee vähintäänkin Suomen suurin lajissaan. Jotta Dolby Laboratories suostuu ylipäätään määrittelemään tilan elokuvamiksaamoksi, sen pitää täyttää tilavuudeltaan ja neliöiltään tietyt minimistandardit, minkä myötä Aallonkin päämiksaamon sijoittaminen saneerattavassa kiinteistössä rajoittui pariin vaihtoehtoiseen paikkaan
Foley-studion tarkkaamon Genelec-kattaus kattokaiuttimineen toimii tarvittaessa myös Atmoskuuntelussa. 24 www.riffi.fi 1/2018 Aalto tuo, Aalto vie Aalto Studiosin toiminnot saman katon alle yhdistävän uuden mediatalon on määrä valmistua Otaniemeen vuoden 2020 loppuun mennessä. Tavoitteena on tuoda eri taustoilta ponnistavat tekijät yhteen käyttämään samoja teknologioita mutta eri tavoilla, jolloin kaikki oppivat toisiltaan, muotoilee Aalto Studiosin operatiivinen johtaja Marcus Korhonen. – Hyvät ideat kaipaavat toisia hyviä ideoita, ja niiden yhdistyessä saattaa syntyä huippuideoita. – Muun muassa etuasteiden lisäksi MTRX:ssä on valmiina 64 MADI-kanavaa sisään ja ulos, eli esimerkiksi Dolbyn Atmos-järjestelmän enkooderina käytettävän RMU:n saa kytkettyä suoraan. – Ehkei, mutta kyllä Atmos näyttää alkavan Suomeenkin rantautua, pohtii Tanhuanpää jatkaen etteivät efektit ole uutuudessa se isoin juttu. Korhosen mukaan vuosikymmenen vaihteessa avautuvassa ”tulevaisuuden mediakeskuksessa” on tarkoitus tuottaa elokuvien ja tv-ohjelmien lisäksi esimerkiksi virtuaalija lisättyä todellisuutta hyödyntäviä sovelluksia. Kiinteistöön kudottiin remontin yhteydessä myös Danteverkko, joka tuo joustoa opiskelijoille: alakerran foley-studiosta voidaan äänittää vaikkapa askelten kopinaa yläkerran äänileikkaamoihin tai isoon elokuvatarkkaamoon. Tarkoittaako tämä sitä, että koko elokuvamaailma ryntää nyt opetusrintamaa myöten täysillä Atmokseen. Hyvät työkalut ja -tilat vain auttavat ymmärtämään, mitä hyvä soundi vaatii – opittua voidaan sitten kentällä skaalata tilanteen mukaan. Boullengerin mukaan yhteinen tuotantoverkko tarjoaa työnkulkuun paljon hyvää. Aalto Studiosin visiona on muuntua koko jättiyliopistoa palvelevaksi digitaaliseksi sulatusuuniksi, joka yhdistää elokuvantekijöiden, designerien, pelinkehittäjien, tubettajien sekä julkisten ja kaupallisia toimijoiden intressejä. Siihen asti toimitaan väliaikaistiloissa – TKK:n vanhan kiinteistön lisäksi muun muassa Ryhmäteatterin entisessä teatterissa Kallion Pengerkadulla sekä Roihupellossa sijaitsevassa monikamerastudiossa. Juha Tanhuanpään mukaan laite tarjoaa jumalaisen soundin elokuvan kertojaäänelle. olevat moduulit, ja kookkaan pöydän ääreen mahtuu helposti kolmekin opiskelijaa rinta rinnan. Opiskelun kannalta toimintavarmuus on aiempaa parempi, ja peruslähtökohtien ollessa kunnossa opiskelija voi istua alas ja käydä töihin heti kun edellinen on penkiltä noussut. – Paras tulos kaikesta varustelusta onkin varmasti se, että opiskelija oppii tunnistamaan sen, mihin mikäkin tekeminen vaikuttaa. Ja sen, että hyvillä työkaluilla ainoa nerokkaan ilmaisun este on enää oma osaaminen ja ajattelu! u Aallon Avid Pro Tools S6 -mikseristä löytyvät likimain kaikki moduulit, joita pintaan voi hankkia. Aallon elokuvapajojen kattaus on kaiken kaikkiaan rouhea, mutta Boullengerin mukaan tarkoituksena ei ole hautautua varustelukuplan sisälle ja kouluttaa poispilattuja tyyppejä, jotka eivät tyydy yhtään vähempään. Äänileikkausyksiköissä puolestaan käytetään näppärästi iPadiin kytkeytyviä Pro Tools Dockeja, ja järjestelmän A/Dja D/Amuunnoksista huolehditaan MTRX-yksiköllä, jonka toiminnot voi pöydän tapaan pitkälti kustomoida laajennuskorttien avulla. 22-24 Aalto.indd 24 7.2.2018 12.08. Minusta Dolby Atmos on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei huomaa! Tärkeintä on ymmärrys Aalto Studiosin Otaniemen mediakeskuksessa kaikki tietokoneet ovat kiinni samassa tuotantoverkossa, ja kaikkea kuvaja äänimateriaalia jota leikkaajat ja äänisuunnittelijat käyttävät haetaan ja tallennetaan samoille varmennetuille servereille. – Ennemminkin vaikka sade kuulostaa aidommalta, tai tilavaikutelma kohtauksessa, jossa sinfoniaorkesteri soittaa konserttisalissa. Arabianrannasta muuttaneiden laitteiden harvalukuiseen joukkoon kuuluva Millennian STT-1 on matkalla räkkiin uusien naapureiden seuraan
P orin Teatterin hyvinkin musiikkipitoinen näytäntökausi 2017–2018 ei olisi koskaan ollut mahdollinen, ellei ensin olisi laulatettu timanttiporaa pitkään ja hartaasti vanhan talon sokkeloissa. Porissa modernisoitiin maan vanhimman suomenkielisen teatterin ääni, valo ja video. www.riffi.fi 1/2018 25 TEKSTI JA HENKILÖKUVAT: TOMMI SAARELA TEATTERIN JA ESITYKSEN KUVAT: JANNE ALHONPÄÄ/ENSEMBLE Porin Teatteri valmistui – vanhan kaunottaren uusi tekniikka Teatteritekniikan remonteissa isot ja eteläiset kohteet tuppaavat herättämään paljon kiinnostusta, mutta muuallakin kuplii. Ensimmäinen remonttivuosi aloitettiin uudistamalla ja laajentamalla varastoja ja verstaita, seuraavana remontoitiin sata25-29 Pori.indd 25 7.2.2018 12.10. Kaikkiaan remontti jaettiin kolmelle vuodelle, jotta teatteri pystyi koko ajan pyörittämään esityksiään ilman totaalista evakkoa. Porin Teatterin suojeltu 1800-luvun teatteri-interiööri asettaa rajoitteita teknisille uudistuksille – Nexon kaiuttimet kuitenkin kelpasivat Museovirastolle, vaikka kookkaita ovatkin
Uusrenessanssityylistä Porin Teatteria pidetään yhtenä Suomen kauneimmista teatterirakennuksista. – Viiveet on erittäin hyvin säädetty. Tiski käyttäjän mukaan Äänipöydiksi hankittiin teatterisoftalla varustetut Digico SD10T isolle ja SD9T pienelle näyttämölle. Urakan aikana moderni teknologia törmäsi moneen otteeseen 1800-luvun puitteisiin, kun talon teatteritekniikka uusittiin kokonaan. Toki se vähän alapäähän vaikuttaa, että ollaan parven alla – sehän on näitä fysiikan lakeja, Keto kertoo. Kuvan mikki ei kuulu joukkoon – se on näyttämörekvisiittaa. Yli 13 miljoonaa euroa maksaneessa vanhan kaunottaren ehostuksessa käytiin läpi kaikki rakenteet ja sisätilat. 300-paikkaisessa hevosenkengän muotoisessa klassisessa salissa speksit täyttyivät kolmella left-center-right-asemaan nostetulla Nexon PS15 -pistesäteilijällä, joiden tueksi portaaliaukolle ripustettiin kaksi subyksikköä. Pontus Kedon listaama mikrofonikattaus toteutui sataprosenttisesti. 25-29 Pori.indd 26 7.2.2018 12.10. Pistesäteilijän paluu Porin Teatterin tehostemestari Pontus Keto kertoo, että suuren näyttämön äänijärjestelmän lähtöspekseinä oli tietty äänenpaine kaikille penkeille tietyllä tarkkuudella. Pieniä viivekaiuttimia on sijoitettu strategisiin kohtiin, kuten miksauspisteen etupuolelle, joka sijaitsee parven alla salin takana. Miksaamossakaan ei huomaa työskentelevänsä viivelinjan varassa, soundi on samanlainen kuin parven etupuolella. Porin Teatterin ääni-, valo-, videoja av-tekniikan toteutti Akukonin suunnitelmien pohjalta Electro Waves projektinjohtaja Kurt Nybäckin johdolla. Lopuksi käytiin rakennusteknisesti haasteellisimman suuren näyttämön kimppuun, joka sijaitsee kiinteistön 1884 valmistuneessa osassa. Päänäyttämöä jopa korotettiin parikymmentä senttiä, ja aiemmin onttona koliseva 1800-lukuinen ullakko on nyt teknologiaa täynnä. 26 www.riffi.fi 1/2018 Tsaarinaikaisen teatterikaunottaren tekniikka on nyt viimeisen päälle: Digicon SD10T:n vasemmalla puolella on langattomien tarkkailupiste ja oikealla äänitehosteista huolehtiva Qlabkone. paikkainen pieni näyttämö, joka toimii 1970-luvulla rakennetussa laajennusosassa. – SD9T jouduttiin tosin heti ryöstämään pieneltä näyttämöltä ison puolen proggiksiin väliaikaiseksi monitoripöydäksi, jotta saatiin vähän helpotettua etupään miksaajan hommia, Keto myöntää. Wavemarkin Timo Liskin suorittaman loppuvirityksen jälkeen soinnillinen lopputulos on mittauksien mukaan erittäin hyvä, parempi kuin speksit edellyttivät. Viiveja surround-kaiuttimet ovat Nexon eri avauskulmilla varustettua ID-sarjaa, rampin pikku etufillit ovat APG:tä
Kaikki uudet heitinhankinnat liikkuvista konventionaalisiin otettiin lediversioina. Pienellä puolella uusi liikkuva kalusto on selvästi niukempi, mutta heittimet kookkaampia. Ykköstä silmään – Lähtöasetelma oli kieltämättä vähän pelottava, Electro Wavesilla Porin valojärjestelmistä vastannut Antti Helminen hymähtää. Harmony Sisters -musikaalissa käytetään paljon videota, minkä vuoksi valolta vaaditaankin parempaa kontrolloitavuutta. – Dante-verkotus on nykyään niin kätevä ja varmatoiminen – sen avulla tällaisia kohteita on viime aikoina menestyksellä toteutettu, summaa äänikaluston myynnistä vastannut Electro Wavesin Kari Lehtonen. Voin esimerkiksi valita onko käyttöliittymä kuin vanhassa analogitiskissä: pysyykö nappula siinä asennossa mihin sen käänsin kunnes käännän seuraavan kerran vai muuttuuko säätö joka scenen mukaan. Lähtökohtaisesti näyttelijöiden itsensä monitorointia takaisin lavalle pyritään välttämään, mutta nyt tehdään tässäkin poik keus eturampin, portaalin ja takaseinän pienillä Nexoilla. Yhden pöydän roudaaminen ohjaamosta katsomoon ja takaisin joka päivä olisi mahdoton vaiva, Nieminen lisää. Ketju kuntoon Yksi äänijärjestelmän isoja, odotettuja muutoksia on soitta jien henkilökohtainen Hear Technologies -monitorijärjestelmä. Suurella näyttämöllä Niemisen käytössä on nyt lähes viisikymmentä upouutta Roben liikkuvaa spottia ja pesuria. Jos pitää lennättää pommikone katsomon yli, se toteutuu muutaman scene-käskyn kautta. – Pieni puoli tehtiin ensin, ja tekniikka edistyi vuodessa niin paljon, että isolle näyttämölle hankitut vastaavat heittimet ovat jo kooltaan pienempiä vaikkakin yhtä tehokkaita. Kaiutinjärjestelmää surroundeineen päivineen ajetaan suoraan Digicon omalla matriisilla. Valopöytinä talon molemmilla näyttämöillä käytetään GrandMA2 Ultralightia. Ledin maihinnousu Porin Teatterin valaistuskalusto oli päässyt pahasti repsahtamaan peruskorjausta odotellessa, joten kaikki tehtiin uusiksi valaistusmestari Reijo ”Niekku” Niemisen speksauksien mukaan, ”viimeistä johdonpätkää myöten”. Uusissa liikkuvissa spottikoneissa on animaatiogobot, ne pystyvät stroboefektiin eikä värintuottoon tarvita filtterin filtteriä – sen kun valitsee GrandMA2 Ultralight -tiskistä minkä värin haluaa. – Valo-ohjaamo on katonrajassa, mutta harjoituksia ohjelmoidaan katsomossa. Kiinteitä heittimiä – lähinnä ETC:n profiilija Philipsin Par-heittimiä – tuli satakunta. Danten ohjaukseen käytetään Yamahan uutta MRX7-D -prosessoria. 25-29 Pori.indd 27 7.2.2018 12.10. Suuren näyttämön audiojärjestelmän I/O-räkit on verkotettu Optocoren kuitusysteemillä, minkä lisänä taloon on kudottu laaja Dante-verkko vahvistinjärjestelmään päin, ja esimerkiksi kaikki tietokoneet kytkeytyvät järjestelmään Danten kautta suoralla ethernet-liitännällä. Niekku Nieminen saa loihdittua uusilla liikkuvilla lediheittimillä aiempaa tarkempia väripesuja. – T-softassa on ominaisuuksia, joiden takia halusin nimenomaan Digicon. – Enää bändi ei oikeastaan tarvitse monitorimiksaajaa, koska he tekevät työn itse, Keto myhäilee ja jatkaa, että aiemmin etupäästä ajettiin yhtä ja samaa stereosummaa kaikkien kuulokkeisiin, mikä aiheutti soittajien keskuudessa tyytymättömyyttä: huilistin kun tarvitsee kuulla hieman eri asioita kuin rumpalin. – Electro Wavesille täytyy antaa erityinen kiitos siitä, että kun tein ison puolen remonttiin mikkilistan toiveideni mukaan, merkeistä ja malleista välittämättä, niin lista toteutui toimituksessa sataprosenttisesti! Kun signaaliketju mikrofoneista mikserin kautta PA:han on nyt tätä sorttia niin kyllähän se tekemistä helpottaa, Keto iloitsee. – Kun ei ole erillistä surround-ajosoftaa niin esimerkiksi surround-panoroinnit tehdään scene-vaihtojen avulla. Tätä varten audiosoftia pyörittävät tietokoneet on varustettu Audinaten Virtual Soundcard -ajureilla. www.riffi.fi 1/2018 27 Normaalisti monitorointi hoituisi etupäästä, mutta tällä kaudella Porissa menee kaksi isoa, erityyppistä musikaalia – ”Tukkijoella” ja ”Harmony Sisters” – joissa on enimmillään vahvistettavana liki parikymmentä pallokuvioisilla DPA:n mikeillä varustettua näyttelijää, orkesterin lisäksi. Suurella näyttämöllä pöytiä on kaksi, jotka toisiinsa verkotettuina tarjoavat järjestelmään laskentatehoa ja voivat toimia toistensa backup-järjestelminä
Rytmimusiikissa mennään rumpalin mukaan vaikka kapu huitoisi mitä! 1930–50-lukujen suomalaisesta lauluyhtyeestä kertova musikaali taustoittaa kotkalaissyntyisten Valtosen sisarusten huikeaa uraa kotija ulkomailla. Vanhojen biisien ’huonous’ johtuu nimittäin pelkästään alkeellisesta tallennustekniikasta ja levyn iästä. Muutamaa pääkaupunkiseudulla vietettyä vuotta lukuun ottamatta Tyni on pysytellyt synnyinseudullaan Porissa ja vieraillut kapellimestarina Porin Teatterissa parinkymmenen vuoden ajan. Viulisteja ei Porin sekstettiin mahdu, joten kosketinsoittaja hoitelee pianon ohessa jousisoundit Vienna-sampleilla. Tynin mukaan sovittaminen tai orkestrointi noudattelee samoja suuntaviivoja olipa edessä valmiin maailmanmusikaalin partituuri tai levyiltä plokkaaminen. Tynin työsarkaa helpottaa tutuista vakiokasvoista koottu bändi. Se mitä niiden väliin soitetaan on sitten valintakysymys. Porissa kapulle lankeaa useampia rooleja kuin etelän isoissa teattereissa. – Vähänkin tarkemmalla kuuntelulla huomaa, että vaikkapa Dallapén soittajat, jotka taustoja noihin aikoihin paljon tekivät olivat älyttömän kovia muusikoita! Kilpajuoksua Harmony Sistersin äänitteitä tutkaillessaan Tynin jo aiemmin tekemä havainto esitystempojen kiihtymisestä ajan saatossa sai vahvistusta. Vanhaa vaalien ”Harmony Sisters” -musikaalin orkesteriin kuuluu kitaraa soittavan kapellimestarin lisäksi kosketinsoittaja, hanuristi, huilisti, kontrabasisti ja rumpali-lyömäsoittaja. Valmiita stemmoja ei siis Porin kokoiselle bändille löydy. – Jokaisessa kappaleessa on jotain, joka on muuta tärkeämpää. 25-29 Pori.indd 28 7.2.2018 12.10. Tällä kaudella Tyniä työllistää Harmony Sisters -lauluyhtyeestä kertova epookkimusikaali. Ensin pitää hahmottaa kappaleen suuret linjat. Kompit soitetaan niin kuin levyillä – ja niin hyvin kuin pystytään! Tässä Tyni muistuttaa väärästä mielikuvasta, joka saattaa joskus savikiekkoäänitteitä kuunnellessa herätä. – Itse asiassa ”harjoituskitaristi”, soitan niin huonosti pianoa, Tyni naurahtaa. Aivan kuin kyse olisi kilpajuoksusta, jossa nopeampi on parempi. Sovitukset Tyni viimeistelee Finalesoftassa ja tarkkailee tulosta siihen liitetyn Garritanin soundikirjaston avulla. Koreografi voi sitten pyytää nostamaan tempoa, jos se on perusteltua jollekin tanssinumerolle. Jo sovitusvaiheessa on apua siitä, kun tietää kenelle lappujaan kirjoittaa. Tyni linjaa, että näytelmän kuvaileman aikakauden sointikuvaan pyritään kaikin keinoin – niin soiton tyylillä kuin siihen sopivalla varustuksella. Tässä produktiossa olen lähtenyt siitä, että aloitetaan mahdollisimman läheltä alkuperäistä tempoa. – Harjoitusvaiheessa käytän metronomia ja tempot jäävät hyvin muistiin. 28 www.riffi.fi 1/2018 Progekitaristi ja sota-ajan soundi K otimaiseen progeen ja jazzrockiin vihkiytyneet muistavat kitarasankari Seppo Tynin varsinkin yhteistyöstä Pekka Pohjolan kanssa, jonka kokoonpanoissa hän soitti toistakymmentä vuotta – muun muassa legendaarisella ”Kätkävaaran lohikäärme” -albumilla. Lauluyhtyeen levytykset on tehty 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin, aikana jolloin jousillakin oli tärkeä osa kappaleiden sointikuvassa. – Vanhoja kappaleita on nykyään tapana soittaa liian nopeina versioina. Entä tempot esitystilanteessa, miten ne otetaan ja pidetään. ”Harmony Sisters” on kotimainen kantaesitys, joten siitä ei ollut edes olemassa partituureja, joista voisi alkaa or kestroida. Arreja plokkaamassa Porin Teatterissa soitetaan tyypillisesti sekstetin, enimmillään septetin vahvuisella ryhmällä, mutta musikaalien partituurit ovat lähdössä aina selvästi isompia: ”Sound of Musicin” tapaiset klassikot on kirjoitettu jopa parikymmenhenkiselle orkesterille. Tynikin on produktioissa sovittaja, lauluvalmentaja, harjoituspianisti ja... – Kun tehdään tämäntyyppistä musikaalia, en modernisoisi musiikkia millään lailla. Käytännössä lähden aina liikkeelle kirjoittamalla melodian ja bassoäänen. Tyni pääsi siis plokkaamaan arreja 1930–50-lukujen levytyksiltä oikein olan takaa. Esitystilanteessa en tempoja enää tarkistele, vaan delegoin sen rumpalille
Hankaluuksista huolimatta kaikki pöydistä alkaen päivitettiin: ohjausjärjestelmää laajennettiin, splitterit ja datajärjestelmät uusittiin. 2018 Frankfurt am Main info@. Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen valikoima tuoteuutuuksia, trendejä ja konferensseja: +++ valoja ääniteknologia +++ mediatekniikka ja AVjärjestelmäintegraatio +++ teatterija näyttämötekniikka +++ lähetys-, kuvausja nauhoitustekniikka +++ esitysja konferenssitekniikka +++ projisointija displayteknologia +++ lasertekniikka ja tehosteet +++ Hanki messulippu etukäteen ja säästä jopa 25 %: prolight-soun d.com 10. –13. Ei tarvitse lähteä papereista selvittelemään tyhjiä osoitteita! Äänen ja valon myötä Porin Teatterin videopuolikin uusittiin kokonaan: suuren näyttämön kuudella uudella Panasonicin projektorilla pystytään luomaan vaikuttavia, suuri kuvapintoja. – Ja tuleehan teatterien kantaväelläkin joskus kiire, kun pitäisi saada uusi laite nopeasti kytkettyä. Satsin kaksi järeintä 10 000 ansin tykkiä ovat laserkoneita. – Tämä on Suomen toiseksi vanhin teatteri, ja mitä vanhempi suojelukohde on sitä enemmän se teettää haasteita ripustukseen, kaapelointiin ja valon reitteihin. 040 544 5577 25-29 Pori.indd 29 7.2.2018 12.10. Näin alkupää jää suurella varmuudella vapaaksi. nland.messefrankfurt.com Puh. – Keikkailevana valosuunnittelijana on itsekin tullut hakattua päätä monen teatterin seinään, koska vieraan talon valojärjestelmien logiikan haltuunotossa menee liikaa aikaa, Electro Wavesin Helminen perustelee ratkaisua. – Vaikka osoite olisi muuten oikea sitä saattaakin seikkailla nyt väärässä universumissa, Nieminen hymähtää. 4. Nyt sen voi lykätä aina ykköseen, oli universumi mikä tahansa. DMX-osoitteissa päädyttiin siihen, että kukin universumi täytetään 512:sta alaspäin. u ”Esityksessä en enää tempoja tarkistele, vaan delegoin sen rumpalille. Aiempaa isompi, monimutkaisempi järjestelmä tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta oma opettelunsa siinä on Porin Teatterin Reijo Niemisen mukaan ollut. Entisen 512:n sijaan DMX-osoitteita on nyt ”neljäntuhannen luokkaa”. _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • m r: 18 .12 .2 01 7 D U : 22 .12 .2 01 7 Fi nn la nd Neljä päivää huikeaa inspiraatiota: mukaansatempaavaa, innovatiivista ja täynnä synergiaa. Rytmimusiikissa mennään rumpalin mukaan, vaikka kapu huitoisi mitä!” 66 01 500 4_ PL S_ al lg em ei n_ R if. – Toinen isoista lasertykeistä vieläpä uppoasennettiin vanhan parven sisään ilmastointeineen sekä äänija tärinäeristyksineen, projektinjohtaja Kurt Nybäck paljastaa. Kapellimestari Seppo Tynin työkaluna on Timo Mustosen tilaustyönä valmistama kaarevakantinen Gibson L5 -kopio
30 www.riffi.fi 1/2018 30-33 Steve Coleman.indd 30 7.2.2018 12.12
Jo Colemanin vuoden 1985 debyyttilevyllä Motherland Pulse laulanut Cassandra Wilson on puolestaan nostanut esiin hyvin olennaisen tekijän kertoessaan, miten Steven kanssa soittaessa oli jo aikoinaan tärkeämpää pysyä perillä teosten rytmisestä kuin harmonisesta rakenteesta. Taika säkenöi yhä, kun hän marraskuussa palasi rikospaikalle eli Tampere Jazz Happeningin lavalle. Five Elementsin juuret ovat siinä jazzin ja modernin funkin yhdistelmän renessanssissa, jonka keihäänkärkinä nähtiin myös saksofonistit Greg Osby ja Gary Thomas. Machon lihaksikas soundi vetosi nuorempiinkin kuulijoihin ja johti kokeiluihin räppäreiden kanssa. ”Nyrkkeilyn ohella pidän kovasti koripallosta, jonka katseleminen synnyttää tuoreita musiikillisia ideoita.” 30-33 Steve Coleman.indd 31 7.2.2018 12.12. Chicagossa syntynyt ja siellä yhä asuva Coleman kehuu muusikoitaan ja sanoo, ettei erityisemmin kaipaa yllätyksellisyyttä enää uran tässä vaiheessa. – New Yorkissa minulla on ollut pitkään vireillä erilaisia hankkeita nimenomaan sellaisten soittajien kanssa, jotka eivät kuulu siihen ryhmään, jonka kanssa kierrän esiintymässä, toteuTEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU – oppia ikä kaikki Steve Coleman lumosi suomalaisyleisön ensi kerran syksyllä 1986. Paria keikkaa varten koottu bändi ei voi mitenkään tavoittaa vastaavia nyansseja kuin pitkään yhdessä soittanut joukkue. Alun perin 1980-luvun lopulla starttailut kehitystyö alkoi vakiintua nykyiselleen 22 vuotta sitten, kun basisti Anthony Tidd ja rumpali Sean Rickman kutsuttiin riviin. – Suomalaisista säveltäjistä tunnen vain Jean Sibeliuksen, enkä hänenkään tuotantoaan mitenkään perinpohjaisesti. Bändiliideri kenties kuuli ilmiömäisessä jazzmuusikossa kaikuja nuoremmasta itsestään. Eri puolilla maailmaa työpajoja pitänyt Coleman toteaa olleensa paremmin tekemisissä vain yhden meikäläisen muusikon kanssa. Ilmaisuvoima ja oman lajin tuntemus ainakin olivat korkealla tasolla, ja Colemanin maagisesti pyörteilevät sävelpunokset alkoivat virrata Finlaysonin panoksen myötä aiempaa virkeämmin ja värikkäämmin. Yleisemmin ottaen kyse on toimintani pääasiallisesta motiivista eli siitä, miten tahdon kommunikoida musiikin kielellä. Eikä tällaista asiaa voi kehittää kunnolla, jos porukka ympärillä vaihtuu koko ajan. Äly edellä tulevan säveltäjäimprovisoijan työtä inspiroivat yhtä lailla luonnontieteet kuin nyrkkeily ja koripallokin. Neljä vuotta myöhemmin mukaan liittyi tuolloin 18-vuotias trumpetisti Jonathan Finlayson. www.riffi.fi 1/2018 31 A lttosaksofonilla itseään pian viisi vuosikymmentä ilmaisseen Steve Colemanin pääasiallinen laajennettu työkalu on ollut jo pitkään yhtye nimeltä Five Elements. tan workshopeja ja teen äänitteitä. Hänen lausuntonsa mukaan Steve Colemanin panos jazzin kehitykselle on jopa yhtä olennainen kuin John Coltranen aikanaan. Tätä edelleen koossa olevaa ydinryhmää kuultiin ensi kerran levyllä 2002, kun On the Rising of the 64 Paths ilmestyi. Kuten moni muukin ammattimuusikko, Coleman pohtii. – Kaikki tämän musiikin lajin suuret edelläkävijät, kuten Miles Davis, Charlie Parker, John Coltrane, Max Roach ja Duke Ellington, tekivät merkittävimmät juttunsa vakituisten kokoonpanojen kanssa. Nimen muistamisen kanssa menee ensin vähän ohi, mutta kun instrumentiksi paljastuu trumpetti, selviää että kyse on nelisen vuotta sitten edesmenneestä Simo Salmisesta. Kun hänet syyskuussa 2014 valittiin yhdeksi MacArthur-säätiön ”nerostipendin” saajista, mahdollisti viiden vuoden säteelle jakautuva 625 000 dollarin pääoma entistä paremmat mahdollisuudet valistamiselle ja viestin eteenpäin viemiselle. Colemanin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt, muutaman viime vuoden mittaan todellisen globaalin läpimurtonsa tehnyt pianisti Vijay Iyer arvostaa vanhaa soittokaveriaan. Kolmenkymmenen albumin ja satojen ja taas satojen keikkojen jälkeen on varaa sanoa tietävänsä ainakin itsestään jo jotain. Kiitos heidän, toiminta sai aiempaa järeämmin funkiin ja rockiin tukeutuvan perustan. Sillä haluan, että se kieli on meidän oma kielemme. – Vaikka ulospäin saattaakin vaikuttaa siltä, että toimin pääosin tietyissä melko rajatuissa raameissa, teen myös paljon asioita suuren yleisön ulottumattomissa. Mies itse sivuaa tavallaan samaa aihetta jatkaessaan pohdintaansa pysyvän yhtyeen merkityksestä. Pysyväksi ilmiö ei kuitenkaan jäänyt, ja Coleman päätyi hyödyntämään oppimaansa oman M-Base (MacroBasic Array of Structured Extemporizations) -konseptinsa kehittelyyn, Five Elementsin edistämiseen, säveltämiseen sekä opetustyöhön. Sanomasta tulee painavampi ja meidän omasta tehtävästämme sen välittäjinä helpompi, kun kehitymme ja kasvamme yhdessä
Kyse on näkökulmasta, ja oma lähestymistapamme on toisenlainen. Toki jokusia konkreettisia katumuksen aiheitakin löytyy. Isä vei minua matseihin, joita järjestettiin elokuvateatterissa kotimme lähellä. Kiehtova Colemanin persoonaan liittyvä irtodetalji on hänen viehtymyksensä nyrkkeilyyn. Hauska ja epäilemättä tahallinen ristiriita sisältyi siihen, miten brutaalin kamppailu-urheilun innoittama levy on lyyrisintä Colemania vuosiin – sekä sävelmiltään että puupuhaltimia ja jousia suosivalta ylöspanoltaan. Tieteilijät selvittivät 1800-luvulla, että ihmisen aivopuoliskot toimivat yhdessä, mutta itsenäisesti. – En yleisesti ottaen koe tarvetta päästä pakoon yhtään mitään tai mistään, eikä musiikin mielestäni tarvitse olla älyllisesti haastavaa. Valtaosa ajastani kuluu musiikin parissa ja siitäkin iso osa omissa oloissa, yksikseni. Raavaiden miesten mätkimisestä twiittailu ei myöskään tarkoita sitä, etteivätkö taidolle perustuvat joukkuelajit inspiroisi saksofonistia. Itse asiassa se on ollut osa elämääni paljon pidempään kuin soiton opiskelu. Pitkän karriäärin varrelle on mahtunut jos jonkinlaisia tapahtumia ja kommelluksia, mutta vakavampia varsinaisia takaiskuja Coleman ei katso kokeneensa. Kaikki luulivat hänen lopettaneen jo kokonaan, mut30-33 Steve Coleman.indd 32 7.2.2018 12.12. 61-vuotias Coleman ei allekirjoita tulkintaa itsestään tavallista rationaalisempana otuksena. Coleman viittaa mittavaan tutkimustyöhön, jota on tehnyt useissa ei-länsimaisissa ympäristöissä. Niin ikään hänen säveltämistä, improvisointia ja niiden leikkauspistettä koskevat syväteoriansa ovat omassa viitekehyksessään ja mittakaavassaan uraauurtavia. Minusta jako aivoperäiseen, fyysiseen, tunteelliseen, spirituaaliseen ja vastaaviin on keinotekoinen. 32 www.riffi.fi 1/2018 Äly vs. Kyse ei siis ole vastapainosta älynystyröitä kirittävälle työlle. Siis sekä yhtyeen että yleisön kanssa. Tärkeää on niin ikään huomata, että kyse ei ole koskaan vain minun tekemisistäni vaan koko bändin panoksesta, näkemyksestä ja tulkinnoista. – Musiikkini on heijastusta asioista, joihin tunnen luonnostani vetoa ja joista haluan muiden kanssa kommunikoida. Viitisenkymmentä vuotta sitten alettiin puhua kahtiajaosta, jonka mukaan vasen puoli olisi järkiperäinen ja jäsentelevä, oikea puolestaan impulsiivinen ja taiteellinen. Hän halusi kuulla, miltä soundaan. – Nyrkkeily on kiinnostanut minua aina, jo pikkupoikavuosista lähtien. – Miles Davis kutsui minut 1970-luvun lopulla luokseen soittamaan. Syntyi Kreikan mytologian jumalilta nimensä lainannut malli ”apollonisesta” ja ”dionysisestä” aivopuoliskosta. Tätä voi soveltaa urheilumakuunikin. – Tässäkin asiassa on sikäli kyse näkökulmasta, että joku tapahtumahetkellä ikävältä tuntuva asia kääntyy lopulta aina uudeksi oppimiskokemukseksi. Me emme puhu ”odd-timeista” tai polyrytmeistä. Oma pelikirja Statuksen hankkiminen ja ylläpito vaativat alalla kuin alalla jatkuvaa, terävää ja määrätietoista aherrusta. Tällainen elämäntapa on useimpien mielestä tylsä. En juurikaan harrasta ihmisten kanssa seurustelua eli hengaile missään. Eikä kannata unohtaa, miten hienovireistä ja älyllistä toimintaa nyrkkeily voi olla. Kytkökselle löytyy Yhdysvalloissa toki historialliset mallinsa ja yhteiskunnalliset syynsäkin, mutta silti on aina yhtä jännittävää huomata, miten sosiaalisessa mediassa harvakseltaan aktiivisen miehen Twitterja Face booktileille tulee omien tekemisten mainostamisen ja astronomisista merkkipäivistä muistuttelun ohella varmimmin eloa, kun vääntö raskaan tai keskiraskaan sarjan tittelistä käynnistyy. Ymmärrän, että tietyt ideamme ja melodiamme näyttäytyvät eri kuulijoille eri tavoin. tunne Pinnallisen analyysin valossa Coleman näyttäytyy älyä ja älyllisyyttä arvostavana musiikin tekijänä: miehen teokset ovat usein jo käsitetasolla haastavia vaatiessaan esittäjiltään yhtä lailla raakaa osaamista kuin rohkeutta luovaan heittäytymiseen. Olin kovin nuori, ehdotus jännitti ja asiaa jonkin aikaa mietittyäni kieltäydyin tarjouksesta. Käytännön esimerkkiin parittomien tahtilajien käytöstä ja siitä, miten vaivattomasti Five Elements saa ne hengittämään, mies reagoi vastaavien ladunavaajien puheista tutulla tavalla. Tämän albumin, samoin kuin yli 20 muutakin levyään, saksofonisti muuten tarjoaa halukkaille ilmaiseksi osoitteessa m-base.com/downloads. – Olen kehittänyt jo pitkään niitä ilmaisun osa-alueita, jotka minua itseäni eniten kiinnostavat. Myös hänen tuorein albuminsa, viime kesän Morphogenesis, sai pääosan innoituksestaan nyrkkeilystä. Itselleni kaikki on yhtä ja samaa. Työmatkat esimerkiksi Ghanaan, Kuubaan, Brasiliaan ja Intiaan ovat tuottaneet sekä arvokasta henkistä pääomaa tekijälleen että tyylikkäitä yhteistyölevyjä kuten AfroCuba de Matanzasin kanssa 1996 äänitetty The Sign and the Seal. – Eniten on kärsinyt sosiaalinen toiminta. Myös Coleman on joutunut tekemään oman asiansa tähden uhrauksia siviilielämässään. Nyrkkeilyn ohella pidän kovasti koripallosta, jonka katseleminen synnyttää tuoreita musiikillisia ideoita. Minulla on itse asiassa melko vähän ystäviä. Five Elementsin verevää, mutta samalla abstraktia ja zenhenkisesti sisäänpäin kääntynyttä jazzfunkia ei kiekolla kuulla
Energisesti aistit avoimina kulkeva autodidakti ei varsinaisesti osaa tai halua nostaa joitakin kokemuksia muita arvokkaammiksi, koska katsoo matkaansa yhä jatkuvana sarjana tapahtumia. Bigbandille säveltämisen rajoja hän saa koetella säännöllisen epäsäännöllisesti Council Of Balance -nimen alle järjestyvän orkesterin kanssa, ja säestyksetön soololevykin on jo tullut tehtyä. En halua lähteä mukaan ”all stars” -keikoille tai levyille, joiden puitteissa muusikoita pistetään tekemään yhteistyötä bisnesmaailman ehdoilla. Ja tähän polulla pysymiseen yritän keskittyä. Haluan pitää musiikin tekemiseni polttopisteessä, enkä anna rahaasioiden vaikuttaa päätöksiini – ainakaan vapaaehtoisesti. – Päädyin valitsemaan musiikillisen suunnan, johon tuskin olisin ikinä kulkenut, jos olisin tuolloin lähtenyt Milesin kelkkaan. Ja aika pian huomasin, että olin poiminut itselleni parhaan mahdollisen polun. Vuodenvaihteessa pidän aina 45 vuorokauden mittaisen sapattivapaan työnteosta ja opiskelen. Sen kun olisin tiennyt, olisin melko varmasti käynyt antamassa ääninäytteen! Toisaalta, tuostakin tapauksesta opin taas jotain. Saavuttamansa aseman suhteen Coleman ei enää tässä vaiheessa elämäänsä halua tehdä kompromisseja. – Olen kehno vastaamaan ”parhaat ne ja nämä” -tyylisiin kysymyksiin, sillä tieni on polveillut moneen tärkeään paikkaan ja hetkeen. Invisible Paths: First Scattering -albumin julkaisi John Zorn Tzadik-yhtiönsä kautta 2007. Musiikin innoittajaksi kelpaavat niin biologien havainnot kuin muinaisten kulttuurien mystiikkakin: The Sonic Language of Myth (1999) ja The Ascension to Light (2000) saivat alkunsa intialaisiin ja egyptiläisiin maailmanselityksiin syventymisestä, kun taas Functional Arrhythmias (2012) ja Synovial Joints (2014) olivat eräänlaisia tutkielmia ihmiskehon osista ja toiminnoista. Teen töitä ja jatkan eteenpäin, oikeastaan samalla mallilla kuin jo pitkään. www.riffi.fi 1/2018 33 ta myöhemmin totta kai ilmeni, että miehellä oli mielessä comeback ja hän kasaili juuri silloin uutta yhtyettä. Five Elementsin kokonaisvaltainen johtaminen puolestaan vaikuttaa jatkuvalta unelmien täyttymykseltä. u ”Paria keikkaa varten koottu bändi ei voi mitenkään tavoittaa vastaavia nyansseja kuin pitkään yhdessä soittanut joukkue.” 30-33 Steve Coleman.indd 33 7.2.2018 12.12. Jälkiviisaana Coleman löytää ratkaisustaan hyvin kouriintuntuvan hyödyn. Sitä kautta tulin paikkaan, jossa voin tehdä tasan sitä, mikä miellyttää itseäni ja tuntuu oikealta. Colemanin elämänfilosofia rakentuu uteliaisuuden ja osaamisen kehittämisen varaan. – Edes väliaikainen rivisoittajaksi palaaminen ei houkuttele, vaikka saattaisikin johtaa joihinkin oivalluksiin. Yleisesti ottaen yhteinen peliaika tiettyjen mentorien kanssa on ollut korvaamatonta, mutta lopulta itse matkanteko on tärkeämpää kuin yksittäiset seisakkeet. Tähtään tiettyjen asioiden musiikilliseen ilmaisuun ja välittämiseen, eikä oman kielen kehitystyö tapahdu itsestään tai vikkelästi. On selvää, ettei kukaan meistä elä ikuisesti, ja koska tavoittelemani asiat ovat ainakin minulle työläitä ja aikaa vieviä, niihin keskittyminen ottaa nyt leijonanosan elämästäni
Jokainen Accomplice One -levyn 16:sta kappaleesta on siis soitettu vierailijan tai parinkin kanssa. Ei sen kummempaa. Perinteisesti soittaen Levyn avaava Deep River Blues on äänitetty laulaja-lauluntekijä Jason Isbellin kanssa. Jason Isbellillä on sopiva lauluääni tuollaiseen musiikkiin, joten kysyin, että tunteeko hän Deep River Bluesin. Etsimme oikean sävellajin (F#), ja hän lauloi sen heti ekalla otolla täydellisesti. – Olen soittanut biisiä nykyään konserteissani kunnianosoituksena Doc Watsonille. Lisäksi hän laulaa duettoja muutaman vierailijan kanssa. 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 34 7.2.2018 12.13. Nashvillesta marraskuun lopulla puhelimitse tavoittamani kitaristi kertoo, että tavoite oli tehdä levy, jossa olisi erilaisia lauluja, mutta samalla se tarjoaisi myös erilaisia puolia instrumentaalimusiikista. Aikaisemminkin Emmanuel on tehnyt duo-levyjä esimerkiksi Chet Atkinsin ja jazz-kitaristi Martin Taylorin kanssa, mutta nyt ollaan hieman erilaisen jutun äärellä. Alunperin Delmore Brothersin kappale on levytetty vuosien saatossa monta kertaa, joskus nimellä Big River Blues, joskus taas Deep River Bluesina. – Siinä puhalsimme kaikki yhteen hiileen, niin minun managerini kuin kaikki muutkin artistit, Tommy kiittää. Myös itse lauloin samaan aikaan, kun soitin. Fingerstylisti soittaa huomattavan paljon myös komppikitaraa ja single note -kitarointia. Se on hieman erilainen kuin hänen aikaisemmat albuminsa, ja aivan erinomaisen viihdyttävä kokonaisuus. – Olen ihaillut esimerikiksi Mark Knopfleria, Ricky Scaggsia ja Rodney Crowellia pitkään. Etsimme sopivan kappaleen, treenasimme hieman, ja sitten äänitimme. Kenen versio kappaleesta oli lähtökohtasi kun teit siitä sovitusta kitaralle. 34 www.riffi.fi 1/2018 T ammikuussa ilmestyneellä Tommy Emmanuelin uudella levyllä vierailevien muusikoiden kavalkadi on melkoinen: Mark Knopfler, Ricky Scaggs, Rodney Crowell, Jason Is bell, Pat Bergeson, Suzy Boggus, J.D. Kun kyseessä oli näin iso joukko vierailijoita omine kalentereineen, vaadittiin paljonkin suunnittelua aikataulujen ja studioiden varaamisten kanssa. Siksi jouduin itse mukautumaan hänen tapaansa laulaa, mikä oli tosi mukavaa. Äänityksessä vältettiin lead-laulun ja kitaran vuotoa toistensa mikrofoneihin. Levy on Tommy Emmanuelin monipuolisin paitsi musiikillisesti, ehkä myös soitannollisesti. – Äänitimme kappaleen siten, että Jason oli laulukopissa, joten kitara ei vuotanut hänen mikkiinsä. Tottakai, hän vastasi. Maaliskuussa Emmanuel nähdään pitkästä aikaa jälleen Suomessa. Levyn kappaleet äänitettiin sinänsä nopeasti, mutta Tommy kertoo, että levyä tehtiin kiertueiden lomassa, joten lopulta aikaa vierähti kaksi vuotta. Simo, Jorma Kau konen, David Grisman, Frank Vignola & Vinnie Raniolo, Charlie Cushman, Amanda Shires, Jerry Douglas, Clive Carroll, Jake Shimabukuro, Bryan Sutton ja Jack Pearson. Soittaminen heidän kanssaan tuntui luonnolliselta, vailla minkäänlaista kitkaa. Koska Jason on kotoisin Muscle Shoalsista (paikkakunta muuten mainitaan myös kappaleen tekstissä), hänen laulutapansa on mukavan ”hetteinen”. Taisimme soittaa kaksi ottoa, joista jälTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: MASCOT LABEL GROUP / NEILSON HUBBARD Tommy Emman uel Accomplice One on Tommy Emmanuelin uuden levyn nimi. Tommy Emmanuel ja Amanda Shires
www.riffi.fi 1/2018 35 kimmäinen tuntui sopivalta. – Löysin biisin ruotsalaisen (New Orleansissa asuvan) viulisti-laulaja Theresa Anderssonin kautta, kun olimme kiertueella muutama vuosi sitten. Paikalliset muusikot soittivat myös kanssamme joka ilta. Frank ja Vinnie kehittivät tuon sovituksen, jonka sitten opettelin leirillä. Yhtenä päivänä menimme EGREM-studiolle, missä Buena Vista Social Club -levy äänitettiin. – Kun David Grisman suostui tulemaan Nashvilleen, sain idean, että olisipa hienoa mikäli myös Bryan Sutton saataisiin tuohon sessioon. Amanda Shires innostui asiasta, joten hän lauloi ja soitti viulua kanssani. – Jos sen sijaan opettelen sellaista kappaletta, jonka kaikki tuntevat, niin kuuntelen alkuperäistä versiota monta kertaa. Äänitimme kaikkiaan kuusi laulua tuossa sessiossa, joista C-Jam Bluesin lisäksi Bill Monroen Watson Blues laitettiin levylle. – Se oli myös ensimmäinen otto, Tommy nauraa. Melodiassa lähteeni on alkuperäinen versio, mutta muutan sitä myös sen verran, että siihen tulee uudenlainen lähtökohta. Yritän löytää sellaisia ikonisia osuuksia, joita ihmiset heti tunnistavat. – Voin kertoa, että kyseessä on ainoa otto, mikä kappaleesta tehtiin. Sama pätee koko levyyn, ihmiset soittavat oikeita soittimia ilman turhia kommervenkkejä, Tommy toteaa. Jälkimmäinen lähestymistapa oli Tommyn mukaan tärkeää levyn ehkä yllättävimmässä kappaleessa, kauniissa versiossa Madonnan vanhasta Borderline-kappaleesta. Sen sijaan C-Jam Blues on ihan sen hetken tuote; Bryan Sutton ja David Grisman ovat niin hyviä soittajia, että tuollainen luonnistuu. – Melodia on tärkein. Leirin oppilaat istuivat yleisönä studiossa, Tommy Emman uel – rikostovereiden seurassa ”Melodia on tärkein.” 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 35 7.2.2018 12.13. Kuuban tuliaisia Accomplice One -levyn kappaleista gypsy jazz -klassikko Djangology on äänitetty Kuuban pääkaupungissa, missä Tommy Emmanuel piti viime vuonna etukäteen runsaasti mainostetun kitaraleirin Frank Vignolan ja Vinnie Raniolon kanssa. David soitti melodian ja me kitaristit vuorottelimme sooloissa. Olimme eri huoneissa, joiden välissä oli lasiseinä. Miten on, kun teet sovitusta jonkun toisen kappaleesta, mitkä asiat yrität alkuperäisestä sisällyttää omaan versioosi. Opettelen sanoituksen ja melodian, ja sitten teen kappaleesta sovituksen, joka on omiaan minulle sekä sille muusikolle, jonka kanssa aion sen soittaa. Kun kyseessä oli Purple Hazen kaltainen biisi, jonka soitimme instrumentaalina, ajattelin että sen tulisi olla jami eikä liian ”orkestroidulta” kuulostava sovitus. Kysyin Jerrylta, että sopiiko Purple Haze, ja hän totesi soittavansa minkä biisin vain haluaisin. Mandolini-mestari David Grismanin ja bluegrass-kitaristi Bryan Suttonin kanssa soitetussa C-Jam Bluesissa levylle puolestaan tallentui täysin spontaani jami. Kun sitten menimme studioon, ainoa ajatukseni oli vaan soittaa ja katsoa löytyykö kappaleita, jotka olisivat meille kaikille tuttuja. Sen jälkeen pyysin levyn äänittäjänä toimineen Brad Bengen (Tommyn keikkamiksaaja) soittamaan siihen old time -tyylisen bassoraidan akustisella bassolla. Hendrix ja Madonna kääntyivät akustiseksi Soitat Jimi Hendrixin Purple Hazen dobroisti Jerry Douglasin kanssa. Purple Haze -versiossa improvisointi on pääosassa. – Meillä oli 120 oppilasta eri puolilta maailmaa. Jälkimmäisen kanssa meni niin, että Bryan Sutton opetti riffin minulle sessiomme aikana, kun taas David Grismanille kappale oli tuttu jo entuudestaan. Lopputulos on tulinen. Siinä kaikki. Soitin kappaleen kerran läpi malliksi, ja sitten sovimme, että näytän merkistä, milloin on hänen vuoronsa soittaa melodiaa. Soitimme sitä silloin, ja nyt tuntui hyvältä idealta tehdä kappaleesta r’n’b-tyylinen versio. Eli tämäkin oli hyvin spontaani esitys
Kaiku ei tällöin muuta akustisen soundin selkeyttä, mutta tuo siihen syvyyttä. T ampereelle Knut Reiersrudin toi yhteinen projekti laulaja Solveig Slettahjelin ja In the Country -jazz-trion kanssa. Siihen kutsuttiin jazz-soittajia Norjasta, jotka puolestaan pyysivät minut kitaristiksi. Se asetellaan sitten (miksatessa) kuivina soivien mikrofonien taakse. Komealla Trail of Souls -levyllään yhtye käsittelee lähinnä amerikkalaisen gospelja blues-laulukirjan sivuja raikkaan skandinaavisen tyyliin. Suomeen Tommy tulee aina mielellään. Kerrotko hieman siitä miten levy taltioitiin. – Soitan mitä pystyn. Silloin käytämme Neumannin mikkejä, joko KM 184:ää tai sitten M149:ää. Nashville on kuitenkin ollut paikka, jossa viihdyn. 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 36 7.2.2018 12.13. Mutta jos soitan kappaleen yksin, niin toimimme näin: vahvistin laitetaan omaan koppiin ja kaiku tulee vahvistimen kanavaan. u Tommy Emmanuel esiintyy lauantaina 24. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, Chet Atkins esitteli minut Opryn väelle, jotka taas pyysivät esiintymään. Se jälkimmäinen päätyi sitten albumille. Oslossa maineikkaalla Rainbow-studiolla äänitetyltä levyltä löytyy myös orgaaniselta kuulostava tulkinta Peter Gabrie lin Mercy Street -balladista. Tämän kokoonpanon tarina alkoi muutama vuosi sitten Jazz at the Berlin Philharmonic -konserttisarjan kautta. Siitä innostuneena saksalainen vanhan liiton jazz-tuottaja Siegfried Loch pyysi jatkoa. Nyt kun äänittämistä sivutaan, kysäisen mitä mikrofoneja Tommy nykyään suosii akustisen kitaran kanssa. Tilanne on kannaltani erinomainen, sillä jotkut omista idoleistani asuvat täällä. Vai onko asia täysin äänittäjän päätettävissä. Kun tulen Eurooppaan maaliskuussa, niin soitan muutamia levyn instrumentaaleja sekä Mark Knopflerin kanssa levytetyn You Don’t Want to Get You One of Those -biisin. Soitimme sen myös hieman hitaammin verrattuna siihen, miten se yleensä soitetaan. Olet asunut Nashvillessa jo 15 vuotta. Niistä lisää myöhemmin. En kuitenkaan lue itseäni jazz-kitaristiksi, vaan olen enemmänkin folkja blues-soittaja, Reiersrud toteaa tamperelaisen hotellin aulassa Jazz Happening -keikan jälkeisenä aamuna. – He halusivat järjestää norjalaisen illan nimellä Norwe gian Wood. Siksi oli mukavaa, että sain hänet juttusille viime syksyn Tampere Jazz Happeningissa. Kappaleen melodia on todella nätti, joten Frank sanoi, että se tulee myös soittaa kauniisti. Nykyään hyviä mikrofoneja on pilvin pimein, ja tärkeämpää onkin miten se suunnataan. Niistä on hyötyä urallani, joten siksi on oltava paikan päällä. Djangology oli suosikkini, sillä siinä on hieno harmonia. Berliinin konsertista tehtiin äänite, joka osoittautui Saksassa melko suosituksi. – Odotan keikkaa innolla, sillä edellisestä vierailusta on jo vuosia. Mutta myös Country Music Hall of Fame ja Grand Ole Opry ovat tärkeitä syitä olla täällä, sillä pystyn osallistumaan moniin juttuihin. Vietätkö nykyään miten paljon aikaa kotimaassasi Australiassa. J.D. Nykyään yritän käydä siellä aina, kun olen kotona kiertueiden välillä. Mielestäni on soittajan homma hakea se soundi: täytyy olla tietoinen mikrofonista, se pitää kuulla luureista kunnolla, ja sitten voi hakea sen paikan, jossa kuulee ne taajuudet mitä soundiin haluaa. – Käyn siellä joka vuosi soittamassa, ja siellähän on perhettä ja ystäviä. – Riippuu toki äänittäjästä, mutta silloin kun olen täällä Nashvillessa, minulla on yleensä sama äänittäjä. – Siegfried Loch pyysi josko me haluaisimme uppoutua hieman syvemmälle pohjoismaisen musiikin ja vanhan amerikkalaisen bluesin ja gospelin synteesiin. Käytätkö myös AER:n vahvistinta studiossa. Äänitimme kaksi ottoa, jotta oppilaat kuulisivat, miten sovitusta ja improvisointia voi varioida. Suomessa on myös monta hyvää ystävää, hän toteaa. Simo on tammikuussa kiertueella mukana, ja Rodney Crowell helmikuussa. Frank ja Vinnie soittavat melodian, minä puolestaan kompin ja ensimmäisen soolon. 36 www.riffi.fi 1/2018 jossa sitten havainnollistimme, kuinka tehdään sovitus ja levytetään se. – Äänitimme myös Benny Goodmanin ja Charlie Christianin Seven Come Elevenin sekä Djangon Swing 42’n. Kyseessä on yksi monen monista projekteista, joissa Reiersrud on ollut uransa aikana mukana. – En yleensä. Näin syntyi kokoonpanon studioäänite Trail Of Souls. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolla TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU, TAMPERE JAZZ HAPPENING Knut Reiersrud – norjalainen kameleontti Knut Reiersrud taitaa olla tunnetuin norjalainen kitaristi Terje Rypdalin ohella, ja varmaankin moni-ilmeisin ja yllättävin. Uuden levyn äänittänyt Brad Benge käyttää muita mikrofoneja, esimerkiksi Rodea ja oliko nyt Gefelliä. Miten paljon soitat tulevilla kiertueilla näitä uuden levyn kappaleita
Mutta ehkä yllättävimpänä inspiraation lähteenä Reiersrudin uralla on toiminut Yhdysvaltojen presidentti George Bush: – Kun Bush oli pitänyt puheensa ”Pahan akselista” (Axis of Evil), levytuottaja Erik Hillestad soitti minulle ja sanoi, ettei pitänyt siitä. Minä halusin kuitenkin siellä täällä äänittää yhden kitaran lisää, jotta kappaleisiin tulisi enemmän väriä. Blues-juuret kuuluivat myös Pakkahuoneen keikalla pitkässä kitarasoolossa. Siksi hän halusi tehdä levyn, jossa menisimme jokaiseen noista maista, jotka Bushin mielestä akselin muodostivat. Toisaalta kun amerikkalaiskitaristit David Lindley ja Henry Kaiser ottivat tuntumaa norjalaiseen kansanmusiikkiin Sweet Sunny North -levyillä (’94), Reiersrud oli remmissä. Toisaalta minulla oli nuorena myös vahva reggae-kausi, mikä tietysti on etnistä musiikkia sekin. Esimerkiksi urkuri Ivar Kleiven kanssa duona tehtyjä kirkkomusiikki-levyjä on syntynyt ties kuinka monta. Se kuulosti hienolta. Toisaalta Knut Reiersrud on aina ollut liikkeellä avoimin mielin. – Davidin kanssa soittaminen innosti minua turkkilaisen sazluutun opettelemiseen. Silloin jouduimme suostuttelemaan hänet pieneen kompromissiin. Siellä todella pelättiin laulamista, koska Taliban-aika oli vasta päättynyt. Nimenomaan blues eri muodoissaan oli se Reiersrudin ”ensimmäinen rakkaus”, ja sen parissa hän maineensa Norjassa loi 1980-luvulla. maailmanmusiikista. Sovitus on kaikkea muuta kuin klassista r’n’b:tä, sillä Reiersrudin versio menee pitkälti 7/4-tahtilajissa, ja lisäksi siinä on sazilla soitettu intro. Myös oud-luuttua soitimme kimpassa. Teimme kappaleista versiot, joissa oli mukana sekä alkuperäinen että länsimainen laulaja (jälkimmäisistä mainittakoon esimerkiksi Ricky – Siegfrid Loch on live-äänittämisen perään, eikä oikein pidä päällekkäisäänityksistä. Hän toteaa, että juuri David Lindleyn tapaaminen sai hänet kiinnostumaan ns. Hän kertoo käyneensä Tavastialla keikalla jo 35 vuotta sitten r’n’b-laulaja Nappy Brownin kanssa. – Kävimme vuoden sisällä Syyriassa, Libanonissa, Iranissa, Kuubassa, Palestiinassa ja myös Afganistanissa. Pohjois-Koreaan emme päässeet, mutta meillä oli sinne kontakteja Punaisen Ristin kautta, joten äänitys onnistui. Etsisimme naislaulajia laulamaan paikallisia kehtolauluja, ja levyn nimeksi tulisi ”Lullabies From the Axis of Evil”. Otetaan esimerkki. Mutta pääosin se on tehty studiossa juuri noin: olimme kaikki yhtä aikaa isossa äänitystilassa, jossa oli flyygelit ja kaikki. Tällä levyllä Lindleyn vaikutus kuulemma oli merkittävä. Mutta tavallaan kiinnostuin etnojutuista jo bluesin avulla, koska sen kautta avautuu esimerkiksi cajun ja meksikolainen musiikki. www.riffi.fi 1/2018 37 ve. Reiersrudin Sub-albumilta (’99) löytyy versio Johnny Otisin r’n’b-klassikosta Willie and the Hand Ji34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 37 7.2.2018 12.13. Kehtolauluja pahan akselilta Jazz Happeningin keikka ei toki ollut Knut Reiersrudin ensimmäinen esiintyminen Suomessa
38 www.riffi.fi 1/2018 Lee Jones, Eddi Reader, Eva Dahlgren, Kari Bremnes, Lila Downs, sekä Nina Hagen). Myös näillä levyillä Reiersrudin instrumentti on usein steelkitara, mutta melodiaa tulee käsitellä varoen. – Siten olen soittanut alusta saakka. Gibsonilla puolestaan saa aikaan mukavan feedbackin. Jos sen mikittää tavallisella mikrofonilla, matalat taajuudet jäävät uupumaan ja soundi kuulostaa helposti vähän raa’alta. Pietsolla sen sijaa saa vahvemman alakerran. – Joo, käytännössä olin enemmän tai vähemmän tuottaja tuolla levyllä. Tom Russell kirjoittaa hienoja tekstejä, hänen kanssaan on muutenkin hienoa työskennellä, sillä vaikka musiikki paljolti countrya, hän on avoin sille, että siihen tuodaan erilaisia vaikutteita. Teetkö niin aina. Käytätkö paljon tuota Chet Atkins -tekniikkaa. Eilisellä keikalla soitit osan biiseistä avoimessa virityksessä, jolloin teit paljon ”harppumaisia” sävelkuljetuksia, joissa osa sävelistä soitetaan avoimilla kielillä. Kun taas soitan sazia, niin voin tietysti käyttää myös mikrointervalleja. Sen sijaan sazia tai udia on mahdotonta soittaa ilman plektraa, ja toki lap steelin kanssa käytän myös sormiplektroja. – Tässä bändissä kyllä. Erik Hillestad vastasi enemmänkin äänittämisestä. – Erik pyytää minut yleensä pari kertaa vuodessa johonkin projektiin mukaan. – Kyllä, koska silloin kitara itsessään kuulostaa isommalta, ilman että täytyisi käyttää paljon efektejä sen takia. – Pedal steelin kanssa en ole kovin hyvä, ja mielestäni sen soundi muutenkin menee tuollaisessa kokoonpanossa hyvin mutaiseksi. Derek Trucks on todella haka tuollaisissa jutuissa, hänen tyylissään kiteytyy täydellisesti intialaisen musiikin ja gospel-kitaroinnin synteesi, Knut toteaa. Mielestäni sillä tavalla musiikkiin saa enemmän tunnetta ja sointivärejä. Se puoli hänen osaamisestaan on päässyt erityisen hienosti esiin monissa tilanteissa, esimerkiksi Norjassa suositun ja Suomessakin usein keikkailleen Tom Russellin folk-oopperassa The Man From God Knows Where. Toimitko yleensäkin noin. Kun efektit ovat käden ulottuvilla, pystyn manipuloimaan esimerkiksi delayta ihan manuaalisesti, Knut toteaa. Kun siirryin akustisesta sähkökitaraan, plektran käyttö ei tuntunut luontevalta, joten soitan sitä samalla tavalla kuin akustista. Erik Hillestad nimittäin on sen musiikin spesialisti, hän tuntee kaikki vanhat hymnit ja tietää miten niitä kannattaa käsitellä. Eilen soitit ilman plektraa. – Soitan sooloja ja melodioita paljon yhdellä kielellä sen sijaan, että soittaisin horisontaalisesti. Nykyisinä suoratoisto-aikoina se julkaisee noin 6–7 levyä vuodessa. Tampereella Knut nähtiin telen ja straton varressa, mitkä Gibson 340:n ohella ovat hänen suosikkinsa. Sillä levyllä roolisi taisi olla muutenkin aika merkittävä. Hänelle Fenderin kitarat ja Super Reverb -vahvistin muodostavat yhdistelmän, joka on ”marriage made in heaven”. – Joo, sen sijaan, että tekisin vibraton, teenkin nopeita korusäveliä viereisiltä nauhoilta melodiasävelelle. u 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 38 7.2.2018 12.13. Tuo tapa on yleinen monien etnisten kielisoittimien soittotyylissä. Omistan myös ”Coodercasterin”, jossa on Lollarin Supro Style -mikrofonit. Pienen pohtimisen jälkeen löytyy kuitenkin yksi selkeä esimerkki. Siksi soitan noilla levyillä Weissenbornin havaijin-kitaraa ja vanhaa Gibsonin lap steeliä. Tuolla levyllä erityisesti kelttivaikutteet ovat pinnassa, onhan siellä irlantilaista säkkipilliä ja Dolores Keane laulamassa. – Telessä pidän purevuudesta. Sitä on hankala soittaa bändissä, joten se on ainoastaan soolokeikoilla. Kun Knut Reiersrudin tarinoita kuuntelee, kaikki kuulostaa jotenkin niin norjalaiselta. Koska soitat paljon myös sazja ud-luuttua, kerrotko meille miten vahvistat keikoilla tuollaiset soittimet. Melodian kanssa tulee olla tuossa musiikissa tarkkana. Onko niin, että vauraassa öljymaassa on varaa heittäytyä tällaisten kaupallisesti riskaabelien tuotantojen pariin, koska ne ovat taiteellisesti palkitsevia. Erityisesti silloin kun teen kirkkomusiikkia urkuri Ivar Kleiven kanssa on varsin luontevaa, että Kirkelig Kulturverksted toimii julkaisijana. Ei niitä eilen montaa ollutkaan, ainoastaan tremolo ja Fat-Tonen kevyt särö, jolla saan hieman lämpöä soundiin sekä Line 6:n delay, se vihreä malli, jolla voin myös livenä sämplätä itseäni. Trail Of Souls -levyllä on muuten kappale Borrowed Time, jonka kitarasoolossa koristelut tuovat mieleen intialaisen musiikin. Liukukitaraa folk-oopperassa Lap steel ja muut slide-instrumentit ovat yksi Knut Reiersrudin leipälajeista. Reiersrud on tehnyt paljon töitä juuri Hillestadin Kirkelig Kulturverksted -firmalle, joka hänen mukaansa oli Norjan suurin levy-yhtiö ’90-luvulla. Eilisellä keikalla pidit pedaaleja nuottiständillä ja säädit niitä soiton aikana. Pystyin vuoden ajan perehtymään pelkästään Aasian ja Lähi-idän musiikkeihin, ja suorastaan rakastuin iranilaiseen musiikkiin, Knut muistelee Yhdellä kielellä saa enemmän tunnetta Kun kysyn Knut Reiersrudilta ovatko etno-vaikutteet muovanneet hänen tapaansa soittaa kitaraa, hän toteaa sen olevan selvää, mutta että sitä on vaikea kuvailla sanallisesti. – Sazissa käytän ihan pietsomikrofonia. Ud-luuttuun minun vain täytyy löytää joku kiva mikrofoni
kampanjahinta: 598 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi 1390 € JBL EON ONE PRO akkukäyttöinen tolppakaiutin 7-kanavaisella mikserillä ja Bluetoothilla Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 890 € TOKAI TST-50 Modern vintage white Japanissa käsityönä valmistettu ja huolella viimeistelty perinteinen, ST-mallinen sähkökitara. Limited Edition. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . F I Optogate PB-05 Automaattinen mikrofonigate infrapunasensorilla ääniteknikoille ja muusikoille. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Traktor Kontrol S5 DJ-kontrolleri 4-kanavainen DJ-kontrolleri korkearesoluutioisilla näytöillä ja Traktor Pro2 -softalla. Valikoidut, laadukkaat puumateriaalit. Mittojen mukaan tehty kova Tokai-kotelo tweed-pinnalla. Vintagetyyppiset mikrofonit ja talla. 139 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Kosmos Pienikokoinen ja monipuolinen ambient kaiku/ delay/ swellpedaali 259 € St. UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. www.riffi.fi 1/2018 39 n näyteikkuna Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi 299 € Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 579 € LOOTA on Cajonhenkinen rumpusetti maukkailla perkussiosoundeilla ja helposti roudattavassa koossa! Suomessa suunniteltu setti on 100 % koivua ja soveltuu soundinsa puolesta kaikkeen akustiseen musiikkiin. P O R I S O U N D C I T Y. Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Selkeä ja pehmeäsoundinen täys putkicombo, lakatulla Tweed-pinnalla, 12" Eminence Cannabis Rex -kaiuttimella. Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. – Ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla myymälässämme! 1450 € 65 PRINCETON REVERB AMP FSR CANNABIS LTD 39-41 Näyteikkuna 118.indd 39 7.2.2018 12.15
010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Allen & Heath SQ5 ja SQ6 – UUTUUS! Maailman nopeimmat digitiskit. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 599 € Bose ® S1 Pro – UUTUUS! Kätevä kannettava PA-järjestelmä musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Elektroakustinen rumpumoduli. alkaen F-Musiikin myymälöistä ja verkko kaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Blues Box -sikarilaatikkokitara – UUTUUS! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Hughes & Kettner era 2 – UUTUUS! F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 40 www.riffi.fi 1/2018 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 18.4.2018 ilmestyvässä numerossa 2/2018. Mukana kielet, asennustarvikkeet, slideputki, opaskirja ja CD. F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 2 699 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 55 € Koottava sikarilaatikkokitara. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 249 € Casio CT-X700 – UUTUUS! Loistava kosketinsoitin harrastajalle! Hienot soitinäänet uuden AiX-äänilähteen ansiosta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 1 399 € Akustisten vahvistimien uusi aika jatkuu! 400 W, 2 x 8" woofer + 1" dome tweeter. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 459 € Zildjian K21-sweet ride K-Zildjian Sweet on uusin lisäys ikoniseen K-sarjaan. 19, TAMPERE Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Fender American Original ’50s Telecaster Vuoden 2018 uutuussarjan klassinen Telecaster! Heti toimitukseen! 1 777 € [Kuvan Butterscotch Blonde Telecaster + vintage-tyylinen laukku] Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com vain 119 € 39-41 Näyteikkuna 118.indd 40 7.2.2018 12.15. F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 559,90 € Yamaha EAD10 – UUTUUS! F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh
Tervetuloa tutustumaan! 880 € Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410, soitinlaine@soitinlaine.fi, www.soitinlaine.fi LMD-502 Laadukkaat HILL AUDION pikkumikserit Soitin Laineelta! 89 € LMD-802 135 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Huom! Uusi osoite: Green-kitarat Kuvassa Green TL Rosewood. 305 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 1 499 € Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi Korg Prologue-8 Korgin analogisen lippulaivan 8-voice/49-koskettiminen malli. Gotohin osat, Seymour Duncanin mikit, CFS-nauhoitus ym. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-1: kompakti rumpusetti huippuominaisuuksilla. 465 € 39-41 Näyteikkuna 118.indd 41 7.2.2018 12.16. 20 eri tyylistä rumpusettiä ja efektit niiden muokkaamiseen. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 1 048 € Nano 305 FX 748 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Tokai Custom Shop TJM-140 3-Tone Sunburst Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Fujigen Laadukas ja monipuolinen Japanissa tehty basso. alkaen 340 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Mooer GE-200 -multiefekti Ammattitason laadukas multiefektipedaali kitaristille. www.riffi.fi 1/2018 41 Varaukset / lisätiedot: • puh
Tämä oli siinä vieressä, ja olin että voi hyvänen aika, nyt on kyllä hyvä. Siksi käännyin Pasin puoleen, joka lupasi sellaisen tehdä, vaikka ei nykyään taida kovin paljon soittimia rakentaakaan. Vuorossa Kaarle Viikate. Bigsby piti laittaa tottakai. Olen sittemmin käyttänyt studiossa ainoastaan Duesenbergia ja tätä kitaraa, mikäli Aaltosen Miitri on ollut äänittämäs– ulkonäkö edellä 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 42 7.2.2018 12.18. Oma soittaminen alkoi ”ihan Pelastusarmeija-pohjalta”, ja kaikki Viikate-kappaleet ovat syntyneet ”lauluntekemismeiningistä eikä riffipohjalta”. – Kaksi viimeisintä keikkakitaraani on rakentanut kuusankoskelainen teknisten töiden opettaja Pasi Töytäri. Siihen ne on aika passelit, kiertää juuri sopivasti. Kaarle Viikate kertoo, että nuorempana hän kuunteli raskaampaa rockia ja rautalankaa sujuvasti rinnakkain jo senkin vuoksi, että olohuoneessa vanhempien levylautasella soi Agentsien Besame Mucho. Silloinkin ajattelin, että onpas komea. Puoliakustisia kitaroita: Duesenberg Starplayer TV & Gibson 335 – Duesenberg on yksi parhaista heräteostoksistani: painaa kuin mikä, tuntuu hyvältä kädessä ja on kaunis katsella. Yritin kovasti jallittaa jostain Gibsonin RD:tä, mutta mistään ei tuntunut löytyvän. Tokai Love Rock & Custom-RD, rakentaja Pasi Töytäri – Tokain Love Rock oli kolmas kitarani, ja juuri se, jolla periaatteessa opettelin soittamaan. Siksi tässä RD:ssä ja muissakin keikkakitaroissani on sellaiset. – Gibsonin hankin joskus vuonna 2009. Kaverini oli menossa Helsingissä Kaisaniemen F-Musiikkiin ostamaan jotain lankkukitaraa, ja pyysi minua konsultoimaan vibrakammen suhteen. Hän on tehnyt minulle tämän RD:n ohella Firebirdin. E l ä m ä n i k i t a r a t Kaarle Viikate K ouvolalaisen Viikate-yhtyeen päähahmo Kaarle Viikate alias Kalle Virtanen sanoo suoraan, että hän menee kitaroiden ostamisessa ulkonäkö edellä. Vaikka Viikate yhdistelee rautalankasoundia metallivalleihin, toteaa pää-Viikate heti alkukantaan, että hänelle metallin tekninen taituruus on vierasta. Kauneimmat laulut on varattu tälle soittimelle. Idea RD:n hankkimiseen lähti siitä, että metalliyhtye Ghost käytti näitä ennen Washburn-diiliään. Mutta on varmaankin niin, että jos tuossa Tokaissa olisi ollut jotkut muut mikit, niin sellaisia käyttäisin nykyään. Näitä oli tällaisia mattapintaisia malleja Kouvolan Musiikissa useampikin. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. 42 www.riffi.fi 1/2018 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Siinä oli asennettuna EMG:n aktiivimikit, ja kun korva johonkin tottuu, niin siinä haluaa pitäytyä. Tässä on Duesenbergin oma Bigsbysysteemi, ja se on todella herkkä. Toki alkuihastuksen jälkeen kitaran pitää myös sopia käteen. Ehkä kaikki tämä tavallaan kulminoituu siihen, että viime juhannuksena Viikate ja Agents soittivat yhteiskeikan Tommolansalmen lavalla. Kun ikää tuli lisää, rautalangan olemus alkoi avautua myös soittajan näkökulmasta. Toisaalta Marko Haavisto & Kaarle Viikate -kokoonpano tarjoaa lahtelaistuneelle kouvolalaiselle vieläkin rautalankamaisemman maailman. Sattui vielä sopivasti olemaan painetta luottokortilla, joten eikun kiitos! Ehdottomasti paras kaksi tonnia, mitä olen käyttänyt. Lisäksi maahantuoja sanoi silloin, että USA:ssa on tosi tanakka jono
43 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 43 7.2.2018 12.18
– Gibsoneissahan ei ole omaa, ja toisaalta Fenderin kampisysteemi tai Floyd Rose ei tuntuneet käteeni sopivilta. Oivallettiin siis, ettei tällaisen laitteen kanssa tarvitse soittaa vain Emmaa tai Mantsurian beatia. Se on siis ihan oikea kitara, ja itse asiassa aika hyvä soittaa hihnan kanssa, vaikkakin hieman kaulapainotteinen. Bigsbyn tallaviritys on ihan mahtava, toki rullatalla on ihan pakollinen – silloin se palautuu hyvin vireeseen. Sitä varten piti hankkia akustinen kitara – ja tietysti Bigsby-kammella. Kyllähän se on niin, että stratossa kampi täytyy koko ajan pitää pikkusormella mukana kun soittaa. Tuupattiin se väliin, kun soitin Alakulotettuja tunnelmia -biisin teemaa: hei, tämähän sopii tähän. Kouvola-kitara, rakentaja Kai Seppälä – Sain kavereilta 40-vuotisjuhlaksi Kouvola-kitaran. Kaikissa kitaroissani kammen jousta on pitänyt vähän säätää, jotta kampi on korkeammalla ja saan siitä keikalla sujuvan otteen. Mutta eipä sillä ole juuri tullut soiteltua, sillä jotenkin sitä aina jämähtää siihen mitä on ennen käyttänyt. Sen jälkeen siirryin niissä hommissa lankkukitaraan. Se on rakennettu Kouvolan maantieteelliseen hahmoon ennen kuntaliitoksia. Kaarle Viikate alkoi viime vuonna tehdä myös akustisia keikkoja. – Tämä Gretschin akustinen oli ensimmäinen vastaan tulleista, jossa oli kampi. – Nauhakaiku on studiossa kiva, kun se huojuu ja haisee – se palanut pöly lämmittää mieltä. 44 www.riffi.fi 1/2018 sä. Lisäksi surffilaudassa on Blackstarin putkisärö, josta saa aika hyvän särösoundin sekä noise supressor, jolla saa vinkunat pois. Kitara ojennettiin minulle vuoden 2015 Southpark-festiaalilla Tampereella. Sen sijaan nauhakaiku-soundin löytyminen Viikate-soundiin oli kuulemma onnellinen sattuma: – Kun äänitettiin Viikatteen kolmatta EP-levyä, oli studiolle unohtunut Rymäkkä-yhtyeen haitaristi Arto Kunnaston nauhakaiku Echo Orbit. Tälle oli käyttöä, kun tehtiin vuosi sitten marraskuussa Takalon Jukan kanssa akustinen kupletti-kiertue. Yritän saada tällä ”herkän, väräjävän äänen”, en missään nimessä metallihommia. Viime vuonna sain kunnian olla mukana NytLiitteen jutussa, jossa suomalaiset kitaristit soittivat Esa Pul liai sen Stratocasterilla. Duesenberg huutaa myös soittamista siinä bändissä, mutta en raaski ottaa, kun keikkahommissa kuitenkin aina kalja vähän läikkyy. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 44 7.2.2018 12.18. Tätä Gibsonia olen käyttänyt keikoilla Haaviston Markon kanssa, koska se on nyanssirikkaampaa touhua kuin tuo V-lapiointi. Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.fi Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.fi Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.fi Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.fi Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.fi Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.fi Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.fi Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.fi Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.fi Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.fi Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.fi Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.fi Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Viikatteen keikoille pitää olla eri kalusto. Enkä todellakaan mitään Kerry King -juttuja, että istutaan sen kammen päällä. Omaa nauhakaikua Kaarle Viikatteella ei ole, vaan keikoilla hän tekee soundin kahden Bossin delay-pedaalin avulla. Omistin nimittäin aikoinaan Washburnin puoliakustisen, jossa oli EMG:n aktiivimikit, ja siitä sai kyllä fyllailla lonkat umpeen kun keikoilla soitti. Kotonakaan en viitsi laittaa sitä edes seinälle, pölyyntyy vaan. Bigsby täytyy olla Kun katselee Kaarle Viikatteen olohuoneensa sohvalle asettamia kitaroita, tekee nopeasti huomion, että kaikissa on Bigsby-kampi. Keikoilla minulla on kuitenkin kaksi Bossin digitaalista delay-pedaalia eri aikaan ajastettuna
Ja soittimen pitää sopia myös bändin imagoon, vaikka ihan tiukasta Gibson vs. Kaarle Viikate arvelee alunperin tykästyneensä Gibsonin kitaroihin, koska ne olivat vähän ”raskasluisempia”. Enimmillään meillä on tainnut olla yhdessä biisissä mo”Kyllähän se on niin, että stratossa kampi täytyy koko ajan pitää pikkusormella mukana kun soittaa.” Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.fi Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.fi Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.fi Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.fi Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.fi Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.fi Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.fi Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.fi Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.fi Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.fi Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.fi Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.fi Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Minulle sitten lankeaa ne suurpiirteisemmät toteutukset, soitan varsinkin biisien teemat. u 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 45 7.2.2018 12.18. Hänen mielestään kitarat jos mitkä perustuvat mielikuviin, ja hänelle esimerkiksi Ibanez on ”kitaroiden Fiat”, aivan liian kevyt. Olen pitänyt kovasti ja käytän sitä edelleenkin. – Ainakin se minun Artisan on aika simppeli vahvistin ilman turhia klumeruuleja. Lisäksi hänellä on sellainen peruskallion omainen komppikäsi. Ari on nykyään tosi kova kitaristi. – Minä soitan yhden komppiparin ja Ari yleensä yhden; ne asettuu sitten aika kivasti sinne miksaukseen. Etenkin jos haluaa sellaista Albert Järvis -henkistä hommaa, niin hän on ihan oikea kaveri sellaiseen. Molemmilla puolilla on siis molemmilta yksi raita. Silloin bändistä tuli bändi studiossakin, se on kuulemma vaikuttanut hieman myös biisintekemiseen. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi lemmilta kuusi eri raitaa, mutta ne on sitten soitettu erilaisilla soundeilla ja särövahvuuksilla, mukana on ollut myös akustista kitaraa vähän räpsyttelemässä korvalehtiä. Kompit menevät yleensä puoliksi kitaristien kesken, mikä on soundin kannalta hyvä asia. Yleensä minun kompit miksataan stereokuvassa laidoille, ja Arin kompit tulee keskemmälle. – Vaikka Ari (Taiminen) ja Eki (Erkka Koskinen) olivat keikkakokoonpanossa jo vuodesta 2001 lähtien, he alkoivat levyillä soittaa vasta 2005. Toisaalta bändillä ollut sopimus myös Blackstar-vahvistimien käytöstä. – Kyllä mie tiedän, että Telecaster on ihan tolkuttoman kova kitara ja kaikkea tällaista, mutta kun Ari aikoinaan osti sellaisen ja yritti tulla sen kanssa jollekin Nosturin keikalle, niin kielsin: ei, et todellakaan, Les Paulilla soitat, me ei lähdetä tuohon hommaan! Semmoinen rokkistrato-juttu kyllä menee Albert Järvisen ja Fast Eddie Clarken takia… On sitä siis joskus ollut vähän turhankin matalaotsainen näiden hommien kanssa, Kaarle nauraa. Soolot mietin yleensä valmiiksi ennen äänittämistä. Kaarle myös toteaa, että vaikka studiossa on mahdollisuus usein kokeilla kaikenlaista uutta tekniikkaa, niin yleensä se paras soundi tulee kun Marshallin eteen laittaa mikrofoniksi Shure 57:n. Nykyään yritän tehdä rätväkämmät biisit niin, että Ari pääsee näyttämään, koska hän pystyy vetämään kisakoneeseen menevää materiaalia ihan ykkösellä – se on monesti varsinkin keikalla huikeaa kuultavaa. Jos Aaltosen Miitri on meitä äänittämässä, häneltä tulee aika nopeasti toteamus, että josko Ari hoitaisi tämän tarkkuutta vaativan homman. Fender -vastakkainasettelusta ei kyse olekaan. Taiminen takaa taimin Kaarle Viikate kertoo, että vuoteen 2005 saakka hän soitti Viikatteen levyillä kaiken itse rumpali Simo Kairistolan ohella
Tässä kitaristin näkökulmasta poimittu kooste messujen annista. Vaikka tämä kooste keskittyykin pääasiassa kielisoittimiin ja niiden oheislaitteisiin, on suorastaan pakko noteerata alkuun suomalaisten läsnäolo messuilla. K U V A : N A M M 46-49 NAMM.indd 46 7.2.2018 12.23. Ja pyörteistä voidaan todella puhua, sillä nelipäiväisessä tapahtumassa vieraili peräti 115 085 messuvierasta (kasvua edellisestä vuodesta 7,6 %) ja näytteilleasettajia oli mukana 1931 (kasvua 9 %). Kumun ohessa Suomea edusti kunniakkaasti – ja äänekkäästi – myös Mad Professor, jonka osastolla huomiota kiinnittivät erityisesti 11ja 21-wattiset vahvistimet sekä niille passelit 100-wattiset Porta-kaapit, joiden nimi viittaa koon ohessa siihen, että painoa kaapilla on vain 11 kiloa. Kumun osastolla oli esillä hieno valikoima 100 % käsityönä valmistettuja settejä, kuten tämä 14 × 18 -tuumaisella bassorummulla varustettu koivurunkoinen rummusto. 46 www.riffi.fi 1/2018 TEKSTI JA KUVAT: LARS MULLEN Taas hellitään kitaristeja 1901 perustettu Amerikan musiikki kauppiaiden liitto (National Association of Music Merchants) järjestää vuosittain kaksi isoa tapahtumaa, hieman hillitymmät kesämessut Nashvillessa ja rock’n’rollin Mardi Grasiksikin kutsutut talvimessut Kalifornian Anaheimissa. T alvi-NAMM kokoaa eri puolilta maailmaa yhteen niin laitevalmistajat ja kauppiaat kuin soittajat ja journalistitkin, jotka sitten muutaman päivän ajan sukkuloivat musiikin, jet lagin ja kielten sekamelskan pyörteissä kuten parhaiten taitavat tehdäkseen mojovimmat diilit, löytääkseen juuri ne kiintoisimmat uutuudet ja kuullakseen ne parhaat demot
Messuilla oli näytillä useampikin seinällinen ESP:n LTD:n nimikkoja custom shop -malleja, joista tässä esimerkinomaisesti Kirk Hammettin lankkukitara KH-2, jossa mikrofoneina on kaksi miehen omaa EMG:n nimikkomallia. Pedaalimarkkinoilla on niin valtaisa tungos, ettei ihme jos nyky soittajan pää menee moisesta pyörälle. sa tuotteessaan. Kaikuaukkoa ympäröivä rosettikin todella ympäröi aukkoa, sillä kuvio jatkuu katkeamatta otelaudan yli. ValmistaBassoveteraani Ampeg esitteli messuilla kaksi uutta efekti pedaalia – ehtaa opto-elektronista vaimennus kytkentää käyttävän Opto Comp -kompressorin sekä yhtä perinteiseen ja jan mukaan laite tarjoaa selkeyttä, lämpöä, kompressiota ja kaikkinensa luonnollisen sävykkään soundin niin studioon kuin keikallekin. Rat Tail on kitarajohto, johon on integroitu paristokäyttöinen särökytkentä! Rat Tailissa käytetään samaa diodi-kytkentää, jolla legendaarinen ’85 valkonaamainen Rat-pedaali tuotti särönsä. Marshallin kaikkein ilmaisuvoimaisimmaksi putkivahvistimeksi suunniteltu Origin-sarja poik keaa jossain määrin valmistajansa tyypillisistä rock-vehkeistä. Mallistoon kuuluvat 20ja 50-wattiset nupit sekä 5-, 20ja 50-wattiset kombot. Esimerkiksi kuvan John Mayerin nimikkomallin kyljet ja pohja on tehty mykistävän upeasta quatemalalaisesta ruusupuusta, kun taas kansi on Engelman-kuusta. Omien malliensa ohella ESP/LTD on tunnettu siitä, että se poimii lähtökohdaksi jonkun ajan saatossa koetellun kitaramalliin ja jalostaa siitä vielä piirun verran rokimman version. Kumpikin pedaali sopii sekä bassolle että kitaralle. Plugiin yhdistetty kolmiasentoinen kiertokytkin tarjoaa true by-pass -ohituksen lisäksi unity gain -vaihtoehdon sekä kolmen desibelin boostauksen. Martin lanseerasi messuilla huiman joukon nimikkoja huippumalleja, joissa yhdistyvät konstikkaat upotukset ja ensiluokkaiset puut. Maukkaan ulkonäkönsä ohessa niillä on valtteinaan osittain ontoiksi työstetyt mahonkirungot, todella erikoiset plektrasuojat ja retro-henkiset otelautamerkit. Soundipuolen moni-ilmeisyyden takaajiksi on matkaan laitettu Duesenbergin omat Split/Kingja Domino P.90 -mikrofonit. täysin analogiseen bugget brigade -kytkentään perustuvan Liquifier-choruksen. Kolmialueisen eq:n (bass-, middle ja treble) ja gain-säädön lisäksi soundia voi muokata bassoja ylärekisterin keskinäistä suhdetta määrittelevällä Tilt-säädöllä ja Master Volumeen integroidulla clean boostilla. Säröt ja eritoten overdrive-tyyppinen rouskutin ovat kaikkein suositumpia lisälaitteita kitaralle ja sen on myös Rat ottanut huomioon uusimmasOrange ei aristele todetessaan, että sen uusi kaksikanavainen Acoustic Pre on markkinoiden ensimmäinen akustiselle kitaralle suunniteltu putkietuaste/DI. Origin sarjan vahvistimissa käytetty tehonpudotus puolestaan mahdollistaa soittovoluumin skaalauksen tilanteen mukaan. Kolmialueinen eq, efektiluuppi (mono/stereo) ja stereokaiku kuuluvat varusteluun. www.riffi.fi 1/2018 47 Taas hellitään kitaristeja Duesenbergin uusi Julia-malli on saanut innoituksensa italia laisista 1940ja 50-luvun kitaroista. 46-49 NAMM.indd 47 7.2.2018 12.23
Cites-määräysten ohella täyttyy toinenkin tavoite: valinta on omiaan tuottamaan erinomaisen sustainin ja sävykkään soundin. Efektejä basisteille tarjoaa New Yorkissa päämajaansa pitävä Aquilar, jonka Grape Phaser kohotti messuvieraiden kulmakarvoja sananmukaisesti viinirypäleen värisellä viimeistelyllään. 46-49 NAMM.indd 48 7.2.2018 12.23. Tallennusaikaa on 16 gigan SD-kortilla 375 minuuttia ja sen voi käyttää 100 eri luupin puitteissa. Otelaudankin voi valita ruusupuisena tai vaahteraisena. Tietyissä versioissa on painon keventämiseksi tarjolla nyt kuitenkin alumiinia metalliosissa, kaulan kiinnitystä viiden ruuvin voimalla, 18 voltin jännitteellä toimivat etuasteet, sekä 21 tai 22 nauhaa. Kuusikymmenluvun lopulta asti Electro Harmonix on luonut uutta ja ylläpitänyt jatkuvuutta alalla, jossa edelläkävijöitä on vähän ja kopioijia runsaasti. Ja siltä näyttää, että lisää on tulossa. Seymour Duncanin LA Super Rican fuzz syntyy silikonitransistoreilla, mutta oikean soundin löytymistä avittaa sweep-säätö, jolla keskialueelta voi hakea sopivaa taajuutta korostettavaksi tai skuupattavaksi. Tanakkaan alumiinikoteloon rakennettu 95000 Loop Laboratory sopii käyttöön niin pedaalina kuin pöydällekin nostettavana mallina ja tulopuolen liitännät käsittävät mikrofonin ja instrumenttiliitännän ohessa balansoidun linjatulon. Music Man Stingray -basso on pysynyt jokseenkin muuttumattomana 70-luvulta saakka ja voisipa jopa sanoa, että tuon mallin muuntelu millään tavalla olisi melko rohkea veto. 95000 Loop Laboratory vie luuppauksen uudelle tasolle tarjoamalla kuusi itsenäistä monoraitaa tallennukseen ja päälle yhden stereoraidan edellisten miksaamiseen. Pelko pois basistit – Music Man ei halua tinkiä soitettavuudesta eikä soundista. Kolme kytkimellä valittavaa lähtötasoa täydentää pedaalin. Electric Mistress -flangerin ja 40-vuotispäiviään viettävän Big Muffin ohessa EHX:lla on klassikkomalleja enemmän kuin tähän voi listata. 48 www.riffi.fi 1/2018 Godinin edullinen Summit-sarja käsittää lankkukitaroita, joissa perinteisiä soitinpuita korvataan Richlite-materiaalilla. Analogisen phaser-efektin hallintaan on vain kaksi säädintä – Rate ja Coulour
4. Konseptiin kuuluu Tube Logic -tekniikka ja 100 wattia tehoa, jonka purkautumiskanavana on oma custom-valmistettu Waza-kaiutin. Roland on aina vienyt musiikkilaitteiden kehitystä aktiivisesti eteenpäin ja jatkaa valitsemallaan linjalla myös uudella Katana-Artist-vahvistimella. Tulos: ilmetty brittistäkin jyty! Sounds great! Tule verkostoitumaan Euroopan tärkeimmälle areenalle. _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • m r: 13 .12 .2 01 7 D U : 22 .12 .2 01 7 Fi nn la nd info@finland.messefrankfurt.com Puh. – 14. Lupaukset ovat joka tapauksessa jo suuret – ainutlaatuinen sustain ja voluumi! Kummallista kyllä, Amerikan kitara perinnön toinen jätti – iso G – oli jättäytynyt pois messuilta. Niistä mainittakoon California-sarjan akustiset kitarat, jotka juhlistavat länsirannikon rockin syntyseutujen elämäntapaa ja musiikillista perintöä. 2018 Frankfurt am Main 66 50 100 2_ M M _B us in es s_ R if. Se ikuinen kilpakumppani, Fender, sen sijaan pullisteli kokonaisella katalogillisella uusia tuotteita. Samalla kun Taylor esitteli useita uusia akustisia kitaroita, nousi osaston suurimmaksi puheenaiheeksi uusi V-rimoitus, johon palaamme yksityiskohtaisemmin toivottavasti jo kesäkuun numerossa. 040 544 5577 46-49 NAMM.indd 49 7.2.2018 12.23. com 11. Instrumentit, tarvikkeet, koulutus ja tapahtumat kaikilta musiikin tyylisuunnilta. Sarjaan kuuluu kolme alkuperäistä Fenderin koppamallia, lyhytskaalainen Malibu, keskikokoinen Newporter ja kookas Redondo. Ainutlaatuista Euroopassa! Verkostoitumisja bisnesmahdollisuudet koko maailmaan. +++ Seminaareja & Työpajoja +++ Business Academy inspired by SOMM +++ Matchmaking +++ Insiderohjelma kauppiaille +++ MerchDays +++ Musiikkikasvatus +++ Neljä päivää musiikin huumaa livenä: Musikmesse Festival messukeskuksessa ja koko Frankfurtissa. Lisätiedot, Insider-rekiste röityminen ja messuliput: musikmesse
Hihnan kera soittaessa kitaran tasapaino on erinomainen. Kun lukitus on päällä, kitaran vire säilyy myös kielen katketessa, koska ankkurilevy ei pääse liikkumaan yläsuuntaan (näin siis silloin, kun levyn korkeus on säädetty sopivaksi suhteessa kytkimen alapintaan). Kansilevyn yläosassa puolestaan on ”trem-loc” -kytkin, jolla liike ylöspäin voidaan lukita. Japanissa valmistajan mukaan käsityönä tehty TJM-140 tekee heti paketista otettuna miellyttävän vaikutuksen, kun sen tyylikästä ja huoliteltua ulkomuotoa tarkastellessa valtaa mielen ’60-luvun henki. Kammen käyttö oli sujuvaa, vaikkakin sen kiinnitys tuotti ensin hieman päänvaivaa. Nauhojen päät oli huoliteltu nätisti kuten pitääkin – käsi lepää ja liikkuu pitkin kaulaa miellyttävästi, ja kitara soi kauttaaltaan puhtaasti ja tasapainoisesti. Säätö tehdään kammen kiinnitysaukon vieressä olevalla ruuvilla. Perinteinen talla ja tremolo Tallan metalliosat jatkavat samaa huolellisesti viimeisteltyä linjaa kuin edellä tarkastellut puuosatkin. TJM:n tallapalat ovat perinteiseen tapaan pyöreät ja niissä on kapeat urat. Tehdessäni tavallisia venytyksiä (siis ilman kampea), tahtoi ykköskieli aluksi lipsahdella pois paikaltaan. Jazzmasterin epäsymmetrinen runko on kuulemma alunperin suunniteltu niin, että kitara tuntuisi erityisen hyvältä myös sylissä, eikä leppärunkoinen TJM-140 tuottanut pettymystä tässäkään suhteessa. Ylänauhoilla puolestaan en huomannut nahkeita tai soimattomia kohtia kieliä venyttäessä. 50-51 Tokai.indd 50 7.2.2018 12.25. Fenderin alkuperäisessä versiossa oli kelluvan tallan päälle mahdollista laittaa kupumainen kansi, mutta ihan niin pitkälle ei Tokain versiossa olla menty. Vibratallan toimintaperiaate on Jazzmasterissa hieman hankalammin hahmotettava kuin esimerkiksi stratossa koska varsinaisen mekanismin peittää kansi. 50 www.riffi.fi 1/2018 1 960-luvun alussa alunperin esitellystä Fender Jazzmasterista on tehty monia toisintoja. Kolmisävyinen sunburst-värjäys on klassikko ja lakkaus tip top. Tokai Custom Shop TJM-140 edustaa jälkimmäistä lajia, tässä kitarassa ovat perinteisen Jazzmasterin palikat kohdallaan A:sta Ö:hön. Perinteisesti Jazzmasterin kampi TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Tokai Custom Shop TJM-140 – palikat kohdillaan Jazzmasterissa vähän kaikki on omanlaistaan: epäsymmetrinen runko, mikrofoni-osasto sekä vibrasysteemi. Nämä ominaisuudet tekevät siitä kiehtovan kitaran, joten oli mukavaa ottaa selvää, millainen on Tokain uusi versio tästä aiheesta. Joskus alkuperäismallista on otettu vain sen rungon epäsymmetrinen muoto, mutta usein toteutus on ollut autenttinen myös vibratallaa myöten. Siististi rakennettu Tokai TJM-140 ei anna syytä nipottamiseen myöskään rungon ja kaulan viimeistelyn suhteen. Tästä vaivasta pääsin eroon sillä, kun siirsin kielen tallapalan keskimmäiseen uraan. Ykkösasemassa kielten suhde otelautaan oli sopiva, joten myös ensimmäisillä nauhoilla soinnut soivat vireisesti. Hyvin säädetty vaahterakaula on uskollinen ’60-luvun melko tuhdille C-profiilille, ja ruusupuinen otelauta tuo sointiin pehmeyttä. Kielenkiinnikkeenä toimivan ankkurilevyn alla on jousi, jota kiristämällä tai löysäämällä säädetään levyn asentoa
Mallikas toisinto Jazzmasterilla on soitettu monenlaista musiikkia, ja kyllähän se taipuukin indieräminästä kuulaisiin ja pehmeisiin puhtosoundeihin. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi asennetaan paikalleen työntämällä eikä ruuvaamalla, ja tämä vaatii näemmä vähän totuttelua. Tone puolestaan toimi koko skaalaltaan miellyttävän tasaisesti. Mutta hupi ei lopu tähän. Lempeästi huojutellessa taas vire palautui mallikkaasti. Lääke ärsyttävään vaivaan löytyi, kun painoin kammen pään kiinnitysaukkoon riittävän syvälle ja riittävällä voimalla, ja asetin kammen saman tien siihen asentoon, missä halusin sen pysyvän. Tallaja kaulamikrofonit olivat soinnillisesti hyvässä balanssissa, eli mitään liian jyrkkää hyppäystä kirkkaasta tummaan ei joudu kohtaamaan, vaikka ero mikrofonien välillä selkeä onkin. Esimerkiksi vanhan Fender Twin Reverbin kanssa soittaessani kitara kuulosti aseista riisuvan hienolta. Kun tarkoituksella vääntelin kampea korostetun voimakkaasti, se aiheutti erityisesti ykköskielen ylävireisyyttä silloin tällöin. Idea onkin kai ollutkin, että tämän kytkennän säädöt tehdään valmiiksi, sillä liukukytkimellä vaihtaminen kahden vaihtoehdon välillä onnistuu soiton tuiskeessa kirjaimellisesti käden käänteessä. Tallamikrofonin riittoisasta twängistä pääsee nopeasti valitsimen keskiasennon heleämpään vaihtoehtoon (molemmat mikrofonit päällä) tai kaulamikin tummempaan sointiin. Kun vibrakoneistokin toimi odotetun kaltaisesti, ei jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että tässähän meillä on todella kelpo versio aiheesta – hintaan, joka on alkuperäistä huomattavasti huokeampi. Tokai tarjoaa omaan versioonsa kahta erilaista vaihtoehtoa, joko Seymour Duncanin Antiquity II Jazzmaster -mikkejä tai testikitarassa olleita Duncanin Vintage Jazzmaster -mikrofoneja, SJM-1N ja SJM-1B. u 50-51 Tokai.indd 51 7.2.2018 12.25. Tämä toiminto ilmeisesti suunniteltiin alkuperäistä kohderyhmää, nimenomaan jazzkitaristeja ajatellen. Volume-potikka ei tuntunut muuttavan soundia mitenkään, vaan sen luonne pysyi varsin samanlaisena potentiometriä kiinni kääntäessä kuin sen täysin auki ollessakin. Tuttu soundi löytyy Jazzmasterin mikrofonit sekoitetaan joskus P-90-malleihin, mutta kyseessä oli alunperin Fenderin tähän kitaraan suunnittelema leveä yksikelainen mikrofoni. Sen säätimet on sijoitettu rungon yläosaan, ja kytkennän saa päälle omasta liukukytkimestään. Tokai Custom Shop TJM-140 on mallikkaasti tehty ja alkuperäisiä speksejä kunnioittava versio klassikosta. Hieman omintakeinen, mutta kunnolla säädettynä varsin toimiva vibratalla sekä komeasti soivat mikrofonit ja niiden kaksi erillistä kytkentää antavat eväitä monenlaiseen meininkiin. Kopan alaosasta löytyvät volumeja tone-säädöt, jotka ovat yhteiset molemmille mikrofoneille. Kitarassa on hyvät mikrofonit, se on mukava soittaa ja kaunis katsella. Jazzmasterin vibrasysteemi toimii parhaiten, kun säilyttää maltillisuuden. www.riffi.fi 1/2018 51 Tokai Custom Shop TJM-140 YSOR Jazzmaster-tyylin sähkökitara • valmistettu käsityönä Japanissa • värjäys: 3-Tone Sunburst • rungon materiaali: leppä • kaulan materiaali: vaahtera • otelaudan materiaali: ruusupuu • kielten soiva pituus: 64,8 senttiä (25,5 tuumaa) • Tokai JM-VB-talla & JM-VT-vibra • mikrofonit: Seymour Duncan USA SJM-1 B Vintage, SJM-1 N Vintage • säädöt: master volume ja -tone, erillinen ”rhythm”-kytkentä komppisoundille Hinta • TJM-140 Vintage White (Seymour Duncan Antiquity II Jazzmaster): 1495 e • TJM-140 3-Tone Sunburst (Seymour Duncan Vintage Jazzmaster): 1445 e Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Omintakeinen tallasysteemi tuo Jazzmasterin akustiseen sointiin myös kilahtelevia sivuääniä, niin myös nytkin, mutta nehän ovat kasvaneet vuosikymmenten saatossa osaksi tämän kitaran soundia. ”Rhythm”-soundi on hieman pehmeämpi, tummempi ja myös jonkin verran hiljaisempi kuin alapuolen säätimillä operoitava tavallinen sähkökitaran soundimaailma. Jazzmaster on siinäkin mielessä mielenkiintoinen kitara, että siinä on kaksi itsenäistä mikrofonikytkentää, joista toista kutsutaan nimellä ”Rhythm Circuit”. Koska ”Rhythm”puolen volumeja tone-säätimet on upotettu plektrasuojaan, niiden käyttäminen ei ole ihan niin sukkelaa kuin alapuolella olevien ”normaalien” säätimien. Ja hyvin ovat palikat kohdillaan tässäkin, sillä sähköinen sointi vastasi mielikuvaani Jazzmaster-soundista – se on paksu ja lämmin, pyöreän täyteläinen, ja joukossa on myös riittävästi ylätaajuuksia. Aluksi kävi niin, etten tohtinut työntää kampea kunnolla sijoilleen ja se valahti löysänä plugin päätä vasten aina kun hellitti otteen siitä
Eivätkä ne säädyttömyydet siihen lopu: tallalevy on L-kirjaimeksi prässätty paksuhko messinkilaatta eikä oikeaoppinen ohut ja resonoiva kuppimalli, jonka helke kruunaisi sen ehdan Telesoundin. Se perinteinen keskiasento ei alkuun kuulostanut ihan niin mellevältä kuin alkuperäisillä mikeillä, mutta asia korjaantui vahvistimen säätöihin kajoamalla. Muutosten seurauksena kitaran puutkin tuntuvat paremmilta kuin ennen. Ja kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, mahdolliselle keskimikillekin on työstetty paikka valmiiksi. Sekin hämmentää soppaa, että kielten toisessa päässä satula vaihdettiin Tusqiin, joka vaikuttaa hyvin erilaiselta materiaalilta kuin Fenderin ”synteettiseksi luuksi” nimeämä aines. Tallapalatkin on mokomat lainattu Stratocasterista… Surutta suunnaksi siis Guitarworx Espoon Kaitaalla, jossa kymmenen vuotta kitaroita työkseen huoltanut Jaakko Larres otti potilaan käsittelyyn tutkimalla alkuun nauhojen kunnon. Yksikelaisten vakio mikkien soundissa ei itsessään ollut mitään moitittavaa, päinvastoin. Se on perushyvä sähkökitara, jonka autenttisuutta muutokset eivät hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä malli ei alkujaankaan edusta puhdasoppista teleismiä. Jottei sauma kohtaan muodostusi jyrkkää katkosta, kelojen navat on taivutettu toisensa väistäville mutkille. Pleksin allekin on työstetty valmiiksi humbuckerille mallaava iso kolo kuin avoimena kutsuna Keith-modaukselle. Soundillisesti Fralin tuntuu oivalta valinnalta. Häiriöiden torjunnassakin saatiin loistotulos. Siinä missä alkuperäinen sanoi vaimeasti klop, helähti Tusq raikkaalla klangilla kuin minikoon clave. Tuonkin eron täytyy myös kuulua kitaran nykyisessä soinnissa. Näin siinä sitten kävi Vaihto-osien myötä kitaran akustinen sointi muuttui reilusti räväkämmäksi. 52 www.riffi.fi 1/2018 T uunauksen kohteeksi Fenderin American Standard Telecaster sopii mainiosti. Treble ja presence himpun eri asentoihin, niin taas mennään. Audio-ohjelman suurpiirteisellä tasomittaroinnilla eroa häiriöiden voimakkuudessa on reilusti toistakymmentä desibeliä TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Tarina alkoi tavallisesta ja monen mielestä vähäpätöisestä seikasta – sähkökitaralle tyypillisestä hurinasta. Etumikissä on sitä lasista onttoutta ja kuplahtavaa alarekisterin paukahdusta, jotka miellän Telelle ominaisiksi. 52-53 Telecasterin mikit.indd 52 8.2.2018 10.02. Ensinnäkin kumpaakin mikrofonia voi nyt käyttää huoletta yksin, mikä ei tullut kuuloonkaan alkuperäisillä mikeillä. Eroa pähkäiltiin ennen asennusta kuulostelemalla, millaisen äänen osanen päästää, kun sen pudottaa työtason puupinnalle kymmenen sentin korkeudelta. On hankala arvioida, mikä osuus muutoksessa on Callahamin tallapaketin teräksisellä pohjalaatalla ja minkä verran vaikutti tallapalojen vaihtuminen samalla tyystin erilaiseksi. Yhtä lailla tallamikistä löytyy nasaalia ja nokkavasti esiin puskevaa moukua – tosin ilman sitä preesensalueen naulaa, joka helposti krakeloi etuhampaiden kiilteet vuoksikertakaluston kuosiin. – tehtiin Telestä käyttökitara Lindy Fralin, Callaham & TUSC Jaakko Larres ja kunnostettu Tele valmiina testisoittoon. Sähköisesti on arvioitava kahta asiaa: soundi itsessään on tärkeä, mutta vielä oleellisempi kysymys on, auttoiko mikrofonien vaihto häiriöiden torjunnassa. Runkolankun yläreunassa on ensinnäkin takana lavea viiste loiventamassa kropan ja puutavaran törmäystä. Täysin hiljaisia Fralinitkaan eivät ole, mutta häiriöiden taso on niin mitätön ettei se tuota minkäänlaista ongelmaa. Lindy Fralin Split Blade Split Bladen häiriöttömyys perustuu jo Leo Fenderin Precisionbassossa käyttämään ideaan, jossa mikrofoni koostuu kahdesta erillisestä ja vastasuuntiin käämitystä kelasta. Mutta kun alttius häiriöille tärveli nautinnon, jotain oli tehtävä. Atakki on ryhdikkäämpi, dynamiikkaa löytyy ja koko rekisteri alhaalta ylös soi vahvasti ja ilmeikkäästi. Humbuckerista poiketen kelat eivät ole pituu deltaan koko kielistön poikki ulottuvia, eivätkä fyysisesti rinnakkain. Sen sijaan kelat ovat peräkkäin jonossa ja kumpikin ulottuu vain kolmen kielen alle
Silloin kun vastapuoli latoo kymmenkunta maalia eikä oma joukkue saa aikaiseksi ainuttakaan, ei enää ole niin väliä soiko omissa tarkalleen ottaen yhdeksän vaiko yksitoista kertaa. Uusien mikrofonien antosignaali on reippaasti lujempi kuin alkuperäisten. Kaikki on periaatteessa kuten pitääkin – kolot on vuorattu sähköä johtavalla maalilla ja maadoitukset kunnossa. Mittarilukeman ohessa myös häiriöiden luonne vaikuttaa kuitenkin niiden tuhoisuuteen – alkuperäinen takamikrofoni hurisi, kun taas etumikrofoni pirisi ja kumpaakin häiriöitä oli työlästä tai mahdotonta siivota kuulumattomiin. Tämä ilmentäköön eroa alkuperäisten ja vaihtomikkien välillä. Niinpä vahvistinta voi myös kääntää hiljaisemmalle, jolloin vahvistimen oma peruskohina jää vähäisemmäksi. Tämäkin parantaa osaltaan tilannetta, eikä aiheuta myöskään uutta pulmaa, koska signaali ei ole liioitellun kuuma eikä aja vahvistimen tuloa särölle tahattomasti. Lähtötilanteessa ei myöskään ollut juuri vaihtoehtoja – yksikelaisilla teki mieli soittaa ja koko kitaran vaihto valmiiksi hiljaiseen olisi sekin tullut hintoihinsa. Visuaalisen ilmeen vuoksi pleksikin pantiin uusiksi. Tuloslaskelma ja tase Ulkomailta erillisenä rahtina tilattu Callahamin tallapaketti oli kallein yksittäinen osa ja hintaa sille kertyi päälle kahdensadan euron, mikrofonit sekä muut osat hankittiin kotimaasta. www.riffi.fi 1/2018 53 Fralinin eduksi. Käyttökelpoinen oli vain kytkimen väliasento. Ja edelleen operoidaan niin hiljaisella häiriötasolla, ettei moisesta voinut uneksiakaan alkuperäisvarustelulla. Siihen taitaa olla viisainta suhtautua kuten keittiöremonttiin – onnistunut sellainen tekee elämästä mukavampaa, mutta kustannuksia ei luultavasti saa koskaan siirrettyä myyntihintaan. Silti vakiomikrofonit poimivat niin herkästi häiriöitä, että kriittisten raitojen soitto omalla pajalla kävi päinsä vain suoraan linjaan tai putipuhtaalla vahvistinsoundilla pitämällä molempia mikkejä samaan aikaan päällä. Fralinin mikrofoneilla tausta on hiljaisemmalla tasolla kauttaaltaan, eikä siitä puske esiin minkäänlaisia taajuuspiikkejä, jotka varastaisivat huomion, kun pitkät sävelet vaimenevat ja hiljaisuuden pitäisi uida tilalle. Sekään ei haittaa, sillä tässä asennossa myös signaalin voimakkuus kasvaa soolosoittoon sopivalle tasolle, olipa tarpeen sitten tuottaa kaunista puhdasta tai ohjata säröpurkkia tanakasti. Uusi kytkin tarjoaa kaikki kolme Telen vakiokytkentää ja lisäksi vielä molemmat mikit sarjassa. Yhden talven uuden kotinsa ilmastossa viettänyt Am. Std. Alkuperäiset osat ovat tallella, joten paluuaskelkin on mahdollinen, jos niin joskus haluaa. u Vaihdetut osat: • satula: Tusq • kielet: D’Addario NYXL 10–46 • talla: Callaham T Model Am Std + Enhanced Com pensated Brass Saddles • mikkisetti: Lindy Fralin Tele Split Blade Blues Special (humcancelling) • potikat: CTS A500K Solid Shaft • tone konkka (cap): Mallory 0.047 uF • Treble Bleed -kytkentä volumepotikkaan (vastus + konkka) • kytkin: Oak Grigsby 4Way Switch, ”Stratocaster” nuppi Uudet osat oli tilattu aiemmin laaditun hoitosuunnitelman mukaisesti ennakkoon ja työpöydällä odottelivatkin jo Callahamin terästalla, Lindy Fralinin Split Coil -mikit, uudet potikat kytkimen kera, sekä Graptechin Tusqsatula. Koko remontin hinta töineen päivineen paukautti tauluun päälle 600 euron loppusumman. Hiljentymisen myötä kytkimen perinteisessä keskiasennossa ei ole enää eroa yksittäisiin mikrofoneihin nähden, mutta uusi ”neljäs pykälä” nostaa mikrofonien sarjaankytkennällään hieman enemmän taustaporeilua esiin. 52-53 Telecasterin mikit.indd 53 8.2.2018 10.02. Ei tämäkään niin perinteistä ole, mutta jatkamalla otelautaa pikkuisen pitemmälle saadaan kuin saadaankin vielä yksi nauha lisää sankaruuden ilmentämiseen. oli varsin hyvässä kuosissa, mutta muutama hieman vieruskaveriaan korkeampi nauha löytyi alkutarkastuksessa. Todetaan siis pöytäkirjaan, että vastaus molempiin kysymyksiin on myönteinen: soundi vastaa toiveita ja häiriöt saatiin kuriin. Plussalle jäätiin. Yhden pykälän lisäys vaati vakionupin tilalle soukan Strato-mallin, ettei vipu osu volume-hanikkaan
Mikäli setti palvelee laajemman kaiutinjärjestelmän viivekaiuttimena, niin sopivan viiveen voi asettaa sen omalla DSP:llä. 54 www.riffi.fi 1/2018 E volve 50:ssä on kaksi monotuloa, jotka passaavat niin mikrofonikuin linjasignaaleille. Käyttötarkoituksen valinnan ohessa yleissointia voi justeerata myös sub bass -kaistan tasoa säätämällä. Sekä kasaus että purku käyvät vaivattomasti ja ilman turhia sovitteluita. 54-55 Evolve.indd 54 7.2.2018 12.28. Eri valintojen taajuusvasteista ei löytynyt graafisia kuvaajia tai muuta dataa, mutta kyllä niiden välillä on huomattavia eroja ja itse kullakin nimikkeeseen luontevasti yhdistyvät omat luonteensa – esimerkiksi puhetoistossa alarekisteriä vaimennetaan selkeyden tehostamiseksi, kun taas jytämusiikin soittoon on tarjolla bassoa reippaasti korostava vaihoehto. Väliputken kumpikin päätyosa on muovia, ja suhteellisen napakat liitokset on varmennettu hillityillä magneeteilla. Kaikki toimintaan vaikuttavat säädöt ja asetukset löytyvät Evolven omista valikoista, eikä huutavaa tarvetta ulkoiselle ohjaimelle ole. Bassokaappi kulkee sellaisenaan, kaiutinosa ja sitä kannatteleva torni taas pakataan omaan olkalaukkuunsa, joten roudauksesta selviää kahdella pakaasilla. DSP avaa ovia Evolven kaiuttimia suojaava automaattinen limitteri on aina päällä, kuten viisasta onkin. Ja kuten ajan henki on, systeemin ohjaus DSP-prosessorilla kuuluu skeemaan. Ne eivät suoranaisesti lukitse osia toisiinsa, mutta jarruttavat sen verran etteivät ne ihan tahattomasti pomppaa irtikään. Yleisviritykseen on neljä valmiiksi muokattua käyttötilaa, jotka on nimikoitu tallennetun musiikin, elävän musiikin, puhetoiston ja klubimusiikin soittoon viittavin termein. Nyt on vuorossa EV. Audiosähkön kulku bassokaapilta pilarille on järjestetty väliputken kautta kiinteästi, eikä minkäänlaista ulkoista kaapelointia tarvita, virtajohtoa lukuunottamatta. Säätö on porrastettu desibelin askelmin ja säätövaraa on täydestä mykistyksestä nollatasoon ja siitä vielä kymmenen desibelin korostukseen asti. Master volumeksi merkattua säädintä painamalla aukeavat DSP:n asetukset ja valikoissa liikkuminen sekä parametrien säätäminen hoituvat sen jälkeen yhdellä ja samalla nupilla. Asteikko on ilmaistu millisekuntien sijaan suoraan metreinä (sekä vaihtoehtoisesti jalkoina). Tornin huippuna oleva pilarikaiutin irtoaa systeemiä purettaessa sijoiltaan vaivattomasti nostamalla suoraan ylöspäin ja kaiuttimen takalaitaan integroidusta pitkästä kahvasta saa hyvän otteen reilut 80 senttiä korkeata pilaria käsiteltäessä. Kaiutintelineenä palveleva alumiininen väliputki on mitaltaan reilut 10 senttiä pitempi ja se irtoaa bassokaapista samalla tavalla suoraan ylöspäin nostamalla. Yleissoinnin tarkempaan säätöön on kolmialueinen ekvalisaattori, jonka kullakin kaistalla on korjausvaraa 12 dB:n TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – kokemuksen äänellä! Subbass-kaappi ja siihen suoraan liitettävän pilarikaiuttimen yhdistelmä alkaa löytyä jokaisen PA-merkin katalogista. Kummallekin on oma analoginen voimakkuudensäätimensä, ja DSP-puolelta päälle ja pois kytkettävä phantom-syöttö (+15 V) kuuluu sekin näiden kahden kanavan varusteluun. Yhdestä tulee kolme, kolmesta kaksi Kuljetusta varten Evolve 50 -setti puretaan kolmeen osaan. Kolmantena kanavana on niin ikään omalla voimakkuudensäädöllään varustettu stereofoninen aux-tulo, johon voi syöttää ulkoisen musiikkisoittimen signaalia analogisella kytkennällä (RCA / miniplugi) tai langattomasti Bluetoothilla. Sellainenkin löytyy, EV QuickSmart-applikaatio, jolla voi säätää enimmillään kuutta pilarin ja suppasen yhdistelmää
Ylin korjainkaista on hyllytyyppinen ja sen rajatajuudeksi ilmoitetaan 6 kHz. Väliin jäävää keskikaistaa muokataan puoliparametrisella kellokorjaimella, jonka vaikutus voidaan kohdistaa 200 – 1200 Hz:n haarukassa. Eri käyttötilanteisiin tarkoitetut esiekvalisoinnit vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta ja tehokas kolmialueinen ekvalisaattori antaa työkalut oman maun mukaiseen muok kaukseen. 0400 101 220 • www.profitron.fi vaimennuksesta aina kuuden desibelin korostukseen saakka. Pitkä kokemus tuntuu, näkyy ja kuuluu – ote on vakuuttava heti ensisuorituksesta alkaen. Bassokaista on sekin hyllytyyppinen, mutta rajataajuutta ei löytynyt sen paremmin manuaalista kuin nettihakunakaan. Molemmat yhteydet toimivat kuten Bluetooth kokemukseni mukaan muutoinkin – yhteys saattaa löytyä heti, tai sitten asiaa joutuu avittamaan pyyhkimällä mobiilin muistista vanhoja kumppaneita pois ja varmistelemalla ettei lähistöllä ole liikaa muita kiinnostavia kohteita. Yläkaapin taitos suuntaa alimpien elementten äänen etupenkeille silloin, kun kaiutin on nostettu lavalle. Äänipuoli jatkaa asiallista linjaa: sointi on tasainen, selkeä ja luonnollinen. Electro_Voice Evolve 50 Aktiivinen PA-setti • kaksi mikrofoni/linjatuloa omin volume-säädöin • stereotulo analogija Bluetooth-signaaleille • pilarikaiuttimessa 8 kappaletta 3,5-tuumaisia neodyymielementtejä • sub bass -kaapissa 12-tuumainen kartioelementti • pilarin suuntaavuus vaakaan 120 astetta • pilarin suuntaavuus pystyyn 40 astetta, epäsymmetrisesti • D-luokan vahvistimet: 500 W + 500 W • jakotaajuus 200 Hz • taajuusvaste (-3 dB): 43 Hz – 20 KHz • taajuusvaste (-10 dB): 37 Hz – 20 KHz • maksimiäänenpaine 127 dB • Bluetooth-ohjaus ja ohjelman syöttö Paino: • sub bass -kaiutin 23 kg • pilarikaiutin 4,7 kg • väliputki 1,25 kg • Hinta 1835 e • Lisävarusteina suojahuppu bassokaiuttimelle ja yhteinen olkalaukku pilarille sekä väliputkelle. Lisätiedot: Profitron Puh. Tähän ei systeemi sentään kuitenkaan taivu, sillä yläkerran kaiuttimessa on selkeästi määritelty alapääty ja yläpääty ja sen mukaan mennään. Kauko-ohjausta varten paria muodostettaessa aplikaatio haistelee itse mahdollisia kumppaneita ja muodostaa yhteyden Evolveen, kun sellaisen havaitsee. Muut yleiset parametrit, kuten sub bass -kaiuttimen suhteellinen voimakkuus ja mahdolliset viiveasetukset on tehtävä joka tapauksessa Evolven omilla säätimillä, samoin kuin kanavakohtaiset voluumiasetukset sekä phantomin käyttö. u 54-55 Evolve.indd 55 7.2.2018 12.28. Striimausta varten taas komento kumppanin hakuun ja parin muodostamiseen annetaan Evolven DSP-valikosta. Käyttäjä vain kuittaa asian mobiilinsa näytöltä. Aivan sivullakin kuulee vielä sen verran, että systeemi saattaa vähentää erillisen monitoroinnin tarvetta akustisilla tai trubakeikoilla. Muutoinkin applikaatio itsessään on hyvin pelkistetty, sillä se tarjoaa vain yleissoinnin esimuokkauksen valinnat käyttötilan / -tavan mukaan sekä kolmialueisen ekvalisaattorin ja yleisvoimakkuuden säädöt. Noin ylisummaan Bluetooth taitaa olla datamaailman epäluotettavin kumppani, vaikka sillä onkin hyvät hetkensä. Kokemus kuuluu Evolve 50 on käytännöllinen roudattava, mekaniikka vankan oloista ja käyttö helppoa. Electro-Voice on alan pioneereja, joskin tässä laitekategoriassa se astuu mukaan kisaan vasta muiden jo lämmiteltyä alkuerissä useamman kierroksen. Tässä kohden Evolven omat säädöt ovat applikaatiota monipuolisemmat, sillä jostain syystä tätä vaikutustaajuuden säätöä ei ole implementoitu etäohjaukseen. Laaja vaakasuuntaavuus puolestaan on miellyttävän tasainen, eikä kaiuttimen edestä sen sivulle siirryttäessä ilmene minkäänlaisia äkillisiä muutoksia vaan äänikuva pysyy hallittuna positiosta riippumatta. Tehdyt asetukset saa myös tallennettua Evolven muistiin vastaisen varalle. Sekä ohjausapplikaatio että musiikin striimaus pitää kumpikin kytkeä erikseen päälle ja sen lisäksi parin muodostaminen määritetään sekin erikseen kumpaankin toimeen. Ilmojen halki Bluetooth-yhteyksiä hallitaan Evolve 50:n päässä kahdella eri asetuksella. Auditoriomaisessa nousevan katsomon tilassa olisi mukavaa, jos kaiuttimen voisi kääntää ylösalaisin jolloin tilttaus yläviistoon hoituisi sekin yhtä kätevästi
Pienin malli, 8331 mahtuu mainiosti tietoko neen ympärille kootun työpisteen kalustoon, mutta riittää ääni varoiltaan kohtuullisen työhuonetarkkaamonkin tarpeisiin. Sen jälkeen käynnistetään automatiikka, joka tuottaa kaiuttimille tarvittavat mittasignaalit ja muokkaa niiden toistoa mittausten perusteella. Asetuksia voi myös tallentaa vastaisen varalle ja kutsua muistista uudestaan käyttöön. Hifi puolella koaksiaalisuudella saatetaan tarkoittaa myös esimerkiksi kolmitiekaiutinta, jonka elementit on vain sijoitettu samalle pys tyakselille kaiuttimen etuseinään. Kolmitie kaiut timiksi ne ovat ensinnäkin ulkomitoiltaan häkellyttävän näppärän kokoisia. Analogisen ja digitaalisen audiotulon lisäksi takalaidassa on liitännät myös verkkokaapeleille, joilla koko kaiutinjärjestelmä saadaan digitaaliseen ohjaukseen silloin, kun halutaan hieroa asetuksia vielä monipuolisemmin ja tarkemmin. Proseduuri vaatii lisäksi Genelecin sivustolta ladattavan ilmais-applikaation, jolle kerrotaan alkuun kaiutinten lukumäärä ja sijainti huoneessa. 56-57 Genelec.indd 56 7.2.2018 12.29. Ko keiluun saatu 8341 toimittaa jo keskikokoisen studion pääkuun telun virkaa sellaisenaan tai tarvittaessa erillisellä subwooferilla tuettuna. Erillisvarusteena myytävä GLM-varustepaketti (Genelec Loudspeaker Management) sisältää tietokoneen USB-väylään liitettävän sovittimen sekä sovittimeen kytkettävän mittamikrofonin. Automaailmasta taas löytyy koaksiaaliseksi tituleerattuja kaiuttimia, joissa bassokartion edes TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Genelec The Ones – rima on jälleen korkeammalla! Kesän 2017 korvilla esitelty The Ones -sarja on kerännyt jo kosolti huomiota ja roppakaupalla kansainvälisiä tunnustuspalkintoja. 56 www.riffi.fi 1/2018 K olmesta eri kaiutinmallista koostuva The Ones on poik keuksellinen tuotesarja monessakin mielessä. Odotukset olivat kovat, kun rahtiliike tammikuussa roudasi ovensuuhun kokeiluparin messevässä vanerilaatikossa. Huomionarvoista on sekin, että koaksiaalinen periaate to teutuu näissä kaiuttimissa koko toistoalueella ja samalla myös sanan varsinaisessa merkityksessä – elementit on todella sijoi tettu samankeskisesti ja ne muodostavat akustisesti yhden yh teisen äänipisteen. Ja malli 8351 perheen järeimpänä vastaa sitten jo ison studion vaatimuksia. Asiaa on syytä korostaa, sillä termiä viljellään löysästi. Genelecin Smart Active Monitor -järjestelmä eli SAM on yhdistelmä mittausja säätötekniikkaa, jolla käyttäjä voi omatoimisesti sovittaa kaiutinten toiminnan kulloiseenkin tilaan. Takalevyn pienet kytkinnipukat tarjoavat aiemmista malleista tuttuja ja edelleen päteviä peruslääkkeitä, joilla kaiuttimet voi sovittaa kuuntelympäristöön, olipa tarpeen neutraloida työpöydän kansilevyn tai kaiuttimen lähellä olevien seinien heijastuksista aiheutuvia vääristymiä, tai hienosäätää diskantin tasoa
Tuokin asetelma vain toteutuu koaksiaalisella kaiuttimella entistäkin ihanteellisempana. Diskantti on sijoitet tu hieman Tannoyn tapaan keskiäänikartion sydämeen, mutta lisäksi myös bassokaista on saatu liitettyä saumattomaksi osaksi kokonaisuutta. Genelec vie ajatuksen The Ones sarjassaan reippaasti pi temmälle, kun se pelkän basson ja diskantin sijasta paketoi yh teen kolmen eri taajuuskaistan elementit. Sointi on miellyttävän tasaista ja kuuntelu helppoa – mikään ei rönsyile tai harota minnekään, kaikki on harmonisessa tasapainossa ja alimmista taajuuksista ylimpiin saakka erittäin jämptiä ja selkeätä. The Ones jat kaa niiden kanssa samoilla askelmerkeillä, mutta rimaa vieläkin korkeammalle nostaen: tarkka on himpun tarkempaa ja erotte levuus erottelevampaa. Kokoluokka on suurinpiir tein sama ja perussoinnin sukulaisuus on aivan ilmeinen. Ovaalin muotonsa ansiosta ne saadaan kyllin lähelle toisiaan, jotta niiden tuottamat aallot summautuvat toisiinsa saumattomasti kotelon etulaidan toimiessa aalto-ohjaimena. Niinpä kuuntelu on vakaampaa ja työskentely sen myötä vapaampaa. Omista tallenteista pompsahti esiin si täkin useampia kokonaisia raitoja, jotka nyt on syytä äänittää uudestaan, mikä minkäkin ilmeisen puutteen vuoksi. Mut ta vuoron perään kuunneltuina 8431 tuntuu vetävän joka osa alueella kaulaa edukseen. Niitä kuun nellen tehdään ratkaisevat päätökset ottoa äänitettäessä niin tek nisen kuin taiteellisenkin laadun suhteen. Mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä Tarkkaamokaiuttimilla on täsmällinen toimenkuva. Kun ää nellä on taajuudesta riippumatta vain yksi akustinen lähtöpis te, ei eri kaistojen välille synny kuulijan sijoittumisesta riippu via vaiheeroja. Molemmat kuuluvat SAMkategoriaan ja ne voi sää tää Genelecin GLMapplikaatiolla. Kaiutinsijoittelun muita perusperiaatteita koaksiaalisus ei silti muuta. Genelec itse jakaa aiemmat metallikoteloiset kaiuttimensa klassikkomalleihin ja uudempaan SAMpolveen. En osaa teknisesti eritellä, mitkä kaikki asiat The Ones 8341 mallin soundissa ovat samoja kuin pitkään käyttämässäni 8040 mallissa ja mitkä yksittäiset seikat näiden välillä eroavat toi sistaan. Ja vähintään yhtä kriit tisesti kuulostellaan eri raitojen sävymaailmaa, soitinten keski näistä balanssia, panorointeja, kaikuja ja muita muuttujia sii nä vaiheessa, kun äänitetyt raidat miksataan yhtenäiseksi ko konaisuudeksi. Asiallisen ja ylellisen käsitteitä saattaa olla hankala mää ritellä yleispätevästi, mutta kun ne laitetaan rinnakkain, köm pelömpikin ymmärtää kumpi on kumpaa. u Genelec on ratkaissut samankeskisyyden haasteet sijoittamalla keskiäänikaiuttimen ja diskanttielementin muodostaman yhdistelmän kahden bassokaistaa toistavan kartion väliin. The Ones sarjan 8341kaiut timet ovat ehdottomasti juuri ylellisyyttä. Näissä toimissa The Ones sarjan 8341malli osoittautui ker rassaan erinomaiseksi välineeksi. 56-57 Genelec.indd 57 7.2.2018 12.29. Esimerkiksi koaksiaalisessa kaksitierakenteessa matka dis kanttielementiltä korvaan on aina saman pituinen kuin matka bassoelementiltä samaiseen korvaan, eikä asia muutu miksikään vaikka istumatyöläinen nousisi kesken kaiken seisomaan tai ku rottelisi jonnekin sivummalle säätötoimissaan. Pystyyn, vaakaan, miten vain Samankeskinen rakenne ei sinänsä ole varsinaisesti uusi kek sintö ja ratkaisun teoreettiset edut tunnetaan hyvin. (017) 83 881 • www.genelec.fi sä poikittain olevaan kannakkeeseen on kiinnitetty keskiääniele mentti ja sen viereen tyypillisesti erillinen diskantti. Nyt on kyse aivan eri asiasta ja likeisempi vertailukohta lie nee Tannoy, joka tunnetaan tavastaan integroida diskanttiele mentti bassokartion keskiöön, jolloin todella muodostuu kai kista suunnista katsottuna samankeskinen yhdistelmä – mutta kaksitieratkaisuna. Se tekee kaiken minkä 8040, ja vie lä rotvat päälle. Näin ne muodostavat kuuntelijan vinkkelistä yhden yhtenäisen elementin. Nyt ei olla kehityksen kärjessä, vaan sen kärkenä. Esimerkiksi kaksikanavaisen stereokuuntelun ihan teellinen asetelma pysyy yhä tasasivuisena kolmiona, jossa kum pikin kaiutin on kolmion omassa kärjessään ja suunnattuna sitä kolmatta kärkeä kohti – jossa puolestaan nököttää kuuntelijan pää. Juuri sen verran, että muutamalta refe renssilevyltä löytyi yllättäen ikävästi säröytyneitä kohtia ja nor mikuuntelussa piiloon maskaantuntuvia pieniä ääniä, joista en ollut aiemmin tietoinen. Rakenteensa ansiosta koaksiaalisen kaiuttimen voi myös huoletta asettaa vaaka tai pystyasentoon tilanteen muuttumat ta, sillä äänen lähtöpiste pysyy yhä yhtenä ja samana. www.riffi.fi 1/2018 57 Genelec The Ones 8341 SAM Aktiivinen SAM-studiomonitori • toistoalue 38 Hz – 37 kHz (-6 dB) • toistoalue 45 Hz – 20 kHz (+/-1,5 dB) • maksimiäänenpainen 110 dB SPL @ 1 m • koaksiaalinen kolmitierakenne • kaksi ovaalia bassoelementtia, 170 mm × 90 mm • keskiäänielementti, 90 mm • diskanttielementti, 19 mm • vahvistinteho 250 W + 150 W + 150 W • ohjattavissa SAM-järjestelmässä GLM-applikaatiolla • värivaihtoehdot tumman harmaa, musta sekä valkoinen • hinta luokka väristä riippuen 6000 – 6500 euroa / pari Lisätiedot: Genelec Puh
Pyörän vieressä on lisäksi erilliset, valaistut entersekä exit-painikkeensa, ja navigointi namikkakolmikolla käykin suhteellisen ripeästi jo lyhyellä totuttelulla. Shuren Axient Digital on loistava esimerkki siitä, mitä huipputekniikka voi esittävälle taiteelle antaa. Asetusvalikoissa liikutaan näytön viereen sijoitetulla data-kooderilla, jota painamalla voi myös valita muutettavan parametrin ja kuitata tekemänsä asetuksen. Ihan kylmiltään en suosittelisi keikalle lähtemään, mutta vaikkapa nyt sitten vuokrafirmasta haetun pikkusetin kanssa pärjää kyllä muutaman minuutin briifauksella, tai pikkuisen enemmän omaa aikaa käyttäen. Shurella tämä on selvästikin sisäistetty ja niinpä Axient Digitalin käyttö sujuu turhia pähkimättä heti ensi hetkestä alkaen. Asiaa saattaa olla näkyvissä kerralla paljonkin, mutta eri kokoisten fonttien avulla sisältö jäsentyy hierarkkisesti ikään kuin otsikkotason alle niputettuihin alakohtiin ja lisäselvennyksiin. 58-59 Shure.indd 58 8.2.2018 10.03. Jos langattomien käyttö on vieraampaa touhua tai on tarpeen sukeltaa syvemmälle asetuksiin, niin johdonmukaisesta ja hyvin jäsennellystä käyttöoppaasta saa pitävää tukea. Tilanteen tasalla Runsaan ja havainnollisen visuaalisen monitoroinnin lisäksi Shure on varustanut vastaanottimen kuulokeliitännällä, joten audioliikennettä pääsee tarkkailemaan myös kuuntelemalla sitä jo suoraan järjestelmästä, ennen mikseriä. Mittaroinnin ja kuulokekuuntelun lisäksi muutakin apua on tarjolla järjestelmän pystytykseen tai sen tarkistamiseen ennen H-hetkeä. Nelikanavainen AD4Q-vastaanotin on selkeä tapaus niin liitäntöjen kuin perustoimintojen hallinnankin osalta. Toiminto on mainio mukavuuslisä linjacheckin tekemiseen. AD-lähettimissä on nimittäin omalla menu-komennollaan aktivoitava testiäänigeneraattori, joka tuuppaa valinnan mukaan joko 400 Hz:n tai yhden kilohertsin siniaaltoa. 58 www.riffi.fi 1/2018 M itä monimutkaisempia asioita jonkin laitteen täytyy tehdä sitä oleellisempaa on, että valmistaja huolehtii käytön helppoudesta. Konstruktio on jämerä aina paristopesää verhoavaa, auki kierrettävää holkkia TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure Axient Digital Shure Axient Digital – huippu on huippua Elämme hienoja aikoja – ainakin, jos katsotaan millaisia työkaluja audioammattilaiselle on nykyisin tarjolla. Sukkulointia menussa Vastaanottimen asetusvalikot on jaettu kahteen pääryhmään: systeemitason parametreihin ja kanavakohtaisiin parametreihin. Käsikapulasta mittaa Metallirunkoista AD2-lähetintä valmistetaan hillittynä mustana ja huomiota herättävänä niklattuna versiona. Äärimitoiltaan verraten pieni näyttö on resoluutioltaan erinomainen‚ ja se on valjastettu onnistuneesti todella tehokkaaseen käyttöön. Jos on entuudestaan kokemusta kehittyneempien langattomien käytöstä, pääsee pitkälle ihan intuition ohjaamana. Testisignaalin voimakkuuden voi asettaa sopivaksi täydestä nollatasosta aina -60 desibelin vaimeuteen saakka. Oletusarvoisesti kuulokkeisiin poimitaan kaikki kanavat yhtenä summana, mutta kuulokkeiden voimakkuudensäädin toimii myös painokytkimenä, jota käyttämällä pääsee käsiksi kunkin kanavan asetuksiin. Sieltä löytyy myös yksittäisen kanavan kuuntelu soolona
Ei mitään lisättävää Digitaalisuus on tullut langattomiin jäädäkseen ja se on hyvä. www.riffi.fi 1/2018 59 Shure Axient Digital Digitaalinen langaton järjestelmä AD4Q • nelikanavainen vastaanotin • analogitai AES-digitaalilähdöt • Dante-liitäntä • valmius kahden antenniparin käyttöön • Hinta 7440 e AD2-käsilähetin • kahdeksan vaihtoehtoista mikrofonikapselia • käyttö kahdella AA-paristolla tai Shuren akulla • HInta 1488 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Lisäksi digitaalisuuden suomat edut kasvavat sitä suuremmiksi mitä mittavammasta järjestelmästä on kyse. Kummassakin tapauksessa laite seuloo esiin joko yhden kanavan tai kaikkien kanavien kannalta parhaat vaihtoehdot. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi myöten. Niin häiriöttömyys kuin äänen kvaliteettikin päihittää analogiset systeemit mennen tullen, ja kanavamäärä sekä sen hallinta ovat nekin aivan toista luokkaa. Latenssi on riittävän alhainen elävän musiikin tarpeisiin ja käyttö niin vaivatonta, ettei operaattorillakaan tärväydy ylenmäärin aikaa laitteiston virittelyyn. Vaihto uudelle taajuudelle käy manuaalisesti vastaanottimesta, mutta väistöliikkeen voi myös automatisoida, mikäli käytössä on erillinen Spectrum Manager -yksikkö tai Shuren Wireless Workbench -hallintaohjelma. Kun virran laittaa päälle, ikkunassa näkyvät peräjälkeen valmistajan nimi, mallitunnus, valittu taajuusryhmä ja kanavan käyttämä taajuus, jonka jälkeen näyttö palaa ennalta valittuun vaihtoehtoon. Käyttökokeen yhteydessä ei ollut mahdollista tätä ulottuvuutta koeponnistaa, mutta niin tinkimättömästi AD4Q-vastaanotin ja testissä käyneet AD2-lähettimet KSM8kapseleineen asiansa toimittivat pienemmällä kokoonpanolla, että hattu päästä ja kannat yhteen, klop. Vapaiden kanavien hakeminen radioavaruudesta ei enää luonnistu takavuosien tapaan valistuneilla arvauksilla, jos kyseessä on kanavamäärältään vähänkään isompi tuotanto tai massatapahtuma, jossa ulkoisten häiriölähteiden hallinta on hankalaa ellei täysin mahdotonta. 58-59 Shure.indd 59 8.2.2018 10.03. Vastaanotin tarjoaa kahta erilaista metodia luotettavien taajuuksien etsimiseen: kanavakohtaista skannausta tai vaihtoehtoisesti kaikkien kanavien skannausta ryhmänä. Jos jokin kanava tai kanavat pitää kuitenkin ottaa käyttöön jollakin nimenomaisella, ennalta tiedetyllä taajuudella, voi automatiikan sivuuttaa ja taajuuden asettaa käsipelilläkin. Jos Dante on liioittelua, mutta pienemmän mitta kaavan digitaalikytkennästä olisi iloa, nin kytkimen naksautuksella voi vaihtaa kolmosja nelos kanavien analogiset audio lähdöt palvelemaan kahtena kahden kanavan AES-lähtönä. Holkin alle jää kahden AA-paristolle tai Shuren ladattavalla akulle mitoitetun paikan ohessa myös neljään suuntaan liikuteltava pikkukytkin, jolla voi muokata lähettimen asetuksia. Nelikanavainen AD4Q-vastaan otin tarjoaa kaikki ison talon edut aina käyttövirran ketjutuksesta järjestelmän hallintaan tarvittavaan verkkottumiseen, ja tietystikin sen Danten sekä pääettä varaliitäntänä. Apua järjestelmän viritykseen antaa automatiikka, joka Axient Digitalin tapauksessa sallii myös käyttäjän puuttua toimintaan tarvittaessa. Ja mikäli operoidaan hyvin tiheästi kuormitetussa ympäristössä, voidaan järjestelmän varmuutta tehostaa lisäämällä käyttöön toinen antennipari, jolloin diversity hyödyntää neljän eri vastaanottopisteen potentiaalia. Operointi kytkimellä vaatii herkkää tatsia, mutta loppujen lopuksi niin langattoman radioliikenteen kuin audioasetustenkin tekeminen sujuu kyllä varsin vaivattomasti. Lisää järjestelmän eri komponenteista voit lukea Riffin verkkosivustolta, jonne on avattu printtinumerossa 4/2017 julkaistu, ennakkotietojen perusteella aikanaan kirjoitettu uutuusesittely Axient Digital -järjestelmästä ja sen lisävarusteista. u Auta miestä mäessä Kun toimintaympäristö muuttuu haasteellisemmaksi, käyttäjälle on järjestettävä mahdollisimman paljon tukea, jotta laitteiston käyttö sujuisi kitkatta. Vastaanottimen kanavien ja lähettimien synkkaus keskenään käy sen jälkeen helposti infrapunasäteellä ja näin päästään nopeasti toimeen. Jotta järjestelmä reagoisi myös äkillisesti muuttuviin oloihin käytön aikana, tarkkailee vastaanotin signaalin laatua lakkaamatta ja ehdottaa tiukan paikan tullen varataajuudelle siirtymistä. Parametrien nimet ja arvot näkyvät runkoon upotetusta ikkunasta, jonka valaistus sammuu itsekseen, jos mitään asetusta ei hetkeen muuteta. Kyllä kelpaa. Kyllähän Axient Digitalia voi toki käyttää ihan vain yhden tai kahden kanavan välittämiseen, mutta tuote on silti suunniteltu vastaamaan huomattavasti raskaampiin haasteisiin. Lähettimeen kierteellä kiinni tiukattavia kapselivaihtoehtoja on kahdeksan ja valikoima kattaa solistija puhekäyttöön niin valmistajan omia dynaamisia klassikoita kuin uudempia kondensaattorimallejakin. Se voi olla joko laitteen tunnus, taajuusryhmä ja kanavataajuus, pelkkä kanavan taajuus tai kyseistä mikrofonia käyttävän artistin nimi, ihan sen mukaan mikä niistä on käytön kannalta merkityksellisin
Kielisoittimien parissa hankittu pitkä kokemus on nyt valjastettu rumpujen valmistukseen. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: VILI MÄENTAUSTA Sampo Leppävuori on tuttu kasvo monille Amfisoundin ajoilta. Leppävuoren ryhtymisessä rumpusepäksi oli keskeisenä ajatuksena, ettei kannata lähteä tekemään samaa mitä markkinat ovat ennalta väärällään. 60-62 Sampo.indd 60 7.2.2018 12.30. Käsillä tekemisen jaloa taitoa vaalii osaltaan stavetekniikalla rumpuja Oulussa työstävä Sampo Leppävuori. Leppävuori päätti keskittyä virveleihin, ja nimenomaan staveeli palkkimenetelmällä valmistettuihin. – Alussa kimmokkeena oli testata miltä kuulostaa rumpu, joka on tehty kokopuusta eikä mistään vanerista, Leppävuori puuskahtaa viitaten vallitsevaan valmistustekniikkaan, jossa rummut kasataan laminoimalla päällekkäin ohuita viiluja ristiin ja rastiin. Amfisoundin parissa hankittu pitkä kokemus näkyy ja kuuluu nyt Sampo-virveleissä. Viitisentoista vuotta kitaroita ja bassoja valmistaneen yrityksen sulkiessa ovensa vajaa pari vuotta sitten Leppävuori siirtyi rumpujen pariin. 60 www.riffi.fi 1/2018 T uore Sampo-rumpumerkki tulee Oulusta, soitinrakentajamestari Sampo Leppävuoren verstaalta. Ikaalisten soitinrakennuskoulusta vuosituhannen alussa valmistunut Leppävuori tuli tunnetuksi Amfisoundin toisena perustajajäsenenä. SAMPOvirvelirummut – kiulut kolisemaan! Suomi on soitinrakentajien maa
– Rumpalilla on yleensä vain muutama setti, ja sopimuksien takia niiden on joskus jopa oltava tietyn merkkisiä. Sampo-virvelien rungoissa käytetään kielisoittimien rakentamisessa tutuksi tulleita puulajeja, kuten vaahteraa, koivua, eebeniä, tiikkiä ja amaranthia. On toinenkin syy: virveleillä on selvästi enemmän kysyntää. Puulajit haltuun Leppävuoren rumputehtailu on vielä sen verran alkumetreillä, että läheskään kaikkia potentiaalisia puulajeja ei ole vielä testattu. Amfisound tuli tunnetuksi siitä, että viimeistelystä ei tingitä, ja sama kuvastuu Sampovirveleissäkin. Minulle se tarkoittaa sitä, että soitin on kökösti viimeistelty.” 60-62 Sampo.indd 61 7.2.2018 12.30. Virveleitä sen sijaan voi olla kuinka monta tahansa, ja vaikka minkä merkkisiä. Tästä eteenpäin virvelit tehdään käsityöläispajan normaalein periaattein tilaustyönä suoraan soittajalle, ilman välikäsiä. Ja muutakin yhteistä aiempaan uraan löytyy. www.riffi.fi 1/2018 61 Kaikissa Leppävuoren rumpumalleissa palkit eivät välttämättä ole yhtä puukappaletta, vaan saattavat olla syvyyssuunnassa kahdesta palasta liimattuja. Loputonta työstöä Palkeista valmistamisen rinnalla Leppävuoren toinen erikoisuus ovat eksoottiset puulajit – eli pitkälti ne samat, jotka tulivat tutuiksi Amfisoundin kielisoitinvalikoiman kautta. Rummunvalmistajana Leppävuori uskoo pitäytyvänsä virveleissä, eikä ole laajentamassa repertuaaria settien puolelle siksikään, että se vaatisi lisää koneita, muotteja ja muita työkaluja. Tällöin saadaan ulkopuolelle eri pintaa kuin sisään. Suunnitelmissa ovat esimerkiksi kokonaan mahongista ja saarnista valmistetut virvelimallit. Sillähän vain tarkoitetaan, että soitin on vähän kökösti viimeistelty. Sitten hiotaan lisää. Vaikka rumpujen tekemiseen toki tarvitaan erikoismuotteja ja -työkaluja, on työstömenetelmissä ja -välineissä paljon samaakin: sahataan, liimataan, jyrsitään, hiotaan, öljytään ja lakataan. Vaikkapa ”kiulumainen” ulkonäkö syntyy vuorottelemalla pintapalkissa tummanpuhuvaa eebeniä ja vaaleaa koivua, samalla kun rummun sisärunko on kuitenkin yhtä vakioitua puulajia. u TEKSTI JA KUVA: TOMMI SAARELA Kolmikko kokeilussa Kun rummun kyljessä lukee ”Sampo Quality Drums – Handmade in Finland” on sanoille parasta löytyä katetta. Leppävuorella alkaa olla hyllyssään kohtuullinen valikoima esittelyrumpuja. R iffin pajalle toimitetusta Sampo-rumpujen satsista oli pakko napata ensimmäisenä telineeseen kenties kolmikon komein, savunharmain kromivantein ja putkipesin silattu rumpu, jonka runkopalikat on liimattu kahdesta osasta: päällipuoli on mustanpuhuvaa eebeniä ja sisärunko vankkaa vaahteraa. – Inhoan sanontaa, että soittimessa näkyy ”käsityön leima”. Suunnitteilla on esimerkiksi piccolo, josta löytyisi kunnolla alapäätä. Tämä tapahtuu tietysti valitsemalla raakaaineeksi tietyn kovuuden omaavaa puuta, joka tuo uuden parametrin rummun pienen koon ja kireän vireän kolmiyhteyteen. Leppävuorta kiinnostaa tutkia myös, missä määrin puulajin valinnalla voi kompensoida rummun fyysisiä mittasuhteita ja muita ominaisuuksia. 11 millimetrin paksuinen runko ja eebenin suuri tiheys tuntuvat näpeissä – rumpu tuntuu painavammalta kuin moni normi-viisituumainen. Ja löytyihän sitä. Palkkien liimaaminen kehäksi ei Leppävuoren mielestä ole rummunrakennuksessa kovinkaan hankalaa, varsinainen työ alkaa oikeastaan vasta sen jälkeen. Mielestäni käsityöläisen valmistamien soittimien pitää olla hienompia kuin parhaat tehdassoittimet! Komeita pintoja Leppävuori on toteuttanut esimerkiksi käyttämällä palkin pinnassa loimuvaahteraa yhdistettynä rungon sisäkehälle jäävään koivuun. ”Inhoan jos sanotaan, että soittimessa näkyy ’käsityön leima’
Palkkirummuissa puulla tuntuu olevan enemmän väliä. Kaikkiin rumpuihin on asennettu Trick-mattokoneiston pariksi Puresoundin laadukas matto. Runko on jo itsessään soiva elementti, joka kilahtaa, kolahtaa ja jopa laulaa, aivan eri malliin kuin viilurummussa. Sen runkorakenteessa on jäljitelty ohutrunkoisten viilurumpujen reunavahvikeratkaisua: palkkien paksuus vähenee lieriön päätyjen ”täydestä” 13 millimetristä useamman millin rummun keskiosassa, jolloin resonoiva seinämä ohenee pitkältä matkalta ja syvähkö rumpu ei tukehdu omaan massaansa. 62 www.riffi.fi 1/2018 Verrokkeina käytettyihin tiikkirumpuihin rinnastettuna ”Exotic Eben” soi kolmikosta kirkkaimmin ja pisimpään. Kaikki testirummut olivat varustettu metallisilla prässivanteilla, mutta Sampo-virveleitä saa kustomoiduilla puuvanteillakin. Reunalyönti helli korvaa. Kantti-isku on läpitunkeva ja selkeä, mutta ei riipivä. Soittotyylejä ja mieltymyksiä kun on genre-rajojen sisällä melkein yhtä monta kuin on rumpaleitakin. Kuuden ja puolen tuuman syvyisen tiikkirummun sointi oli varsin harteikas, kiinteä, tumma sekä selvästi lyhyin koko kolmikosta. Riittävä jäykkyys edellyttää paksuja palikoita. Komean rummun viimeistelee Trickin ensiluokkainen mattokoneisto, johon voi asettaa maton kireydelle kolme ”presettiä”. Puu laulaa Paksuista runkovahvuuksistaan huolimatta koko rumpukatras soi ihmeen herkästi, ja toiminta oli luotettavaa ja miellyttävää myös matalilla vireillä. Toki paksuudet muuttuvat puun mukaan: vaahterainen virveli voidaan jyrsiä ohuemmaksi kuin monesta muusta puulajista valmistettu. Edellä mainitun Eeben-virvelin rinnalla kokeiltiin kahta tiikkirumpua, joista litteämpi – viisituumainen – oli käytännössä samankokoinen kuin ”Exotic Eben”. Tiikkirummun tyyppisoinSampo Drums Palkkivirveleitä Oulusta • 14" x 5" Exotic Eben • 14" x 5" Teak 14" x 6,5" Teak • Hintaluokka noin 1250–1350 e Lisätiedot Puh. Testiyksilöiden rungot ovat noin 11–13 millimetrin vahvuisia. Viritys sujui kaikissa vaivattomasti. Stave-tekniikalla valmistettuja rumpuja ei voi jyrsiä tolkuttoman ohueksi ilman, että kehälle poikittain liimatut saumat alkavat antaa periksi. Kaikissa Sampo-virveleissä huomio kiinnittyy viisteeseen, joka alkaa terävänä aivan paksun rungon ulkolaidalta, ilman sisennystä ja/tai pyöristystä. Raaka-aineet ja osat ovat selvästi ensiluokkaisia, ulkonäkö on kohdallaan ja soundit päteviä. Viilurumpujen kohdalla kokemus on monasti osoittanut, ettei itse puulaji ole likimainkaan niin tärkeä soinnillisten ominaisuuksien määrittäjä kuin rungon valmistustapa, paksuus ja monet muut parametrit. Erityisiä musiikkilajisuosituksia Sampo-virveleiden otollisimmiksi käyttöympäristöiksi on kokeilun perusteella vaikea arpoa. Rumpuja tiikistä 14-tuumaiset Sampo-virvelit valmistetaan kahdestakymmenestä viiden sentin levyisestä ja parin sentin paksuisesta palasta. u 60-62 Sampo.indd 62 7.2.2018 12.30. Hyvällä instrumentilla voi synnyttää hyvää musiikkia, lajiin katsomatta. Tämä osoittautuikin näppäräksi keinoksi lisätä sointiin tarpeen tullen pehmeyttä tai ”löysyyttä” kajoamatta lainkaan kalvoon ja menettämättä eebenrummun luonteenomaista kovaa kirkkautta. 050-3567648 sampo.leppavuori@gmail.com • facebook.com/sampodrums ti oli vertailukohtaansa nähden hieman hillitympi, pehmeämpi ja botnekkaampi
Asia kunnossa, ei muuta kuin ylimääräinen voimavirta lavalta portaita pitkin ja jakorasioita joka pöytään riittävästi… (Illalla, kun kävin tarkastamassa, käytössä taisi olla kolme tai neljä pistoketta. Ylen puolesta paikalla oli kymmenen henkeä, puolueesta kourallinen ja muutama myös MTV:ltä, minä edustin talon tekniikkaa yksin. Normaalisti samat asiat tehdään paljon tiukemmalla aikataululla. Näistä esimerkkeinä esseet FIR-suotimien ja filmivalokuvauksen maailmasta… Niiden sijasta oäätin syventyä yhteen keikkaan Helsingin Virgin Oilissa – sen kautta välittyy yhden episodin verran, minkälaisia työtehtäviä tuonkaltaisen talon tekniikkavastaavalle voi toisinaan tulla eteen. Valmistelu alkoi jo lauantain puolella, jolloin yleisradio oli rakentanut aamukymmenestä, minut oli tilattu paikalle kahdeksi. Merkille pantavaa oli sekin, että kaikki olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, myös ”sopiiko, että palaan asiaan parin minuutin kuluttua?” oli kaikille täysin kelpo vastaus. Punavalkoinen logon reuna ehdokkaan kasvoilla harmitti varmaan myös kuvaajaa, mutta tuossa vaiheessa asialle ei enää mitään voinut ja onneksi sentään isommilta ongelmilta vältyttiin. Suurin hämmästykseni tuli, kun tilaisuus oli ohi ja koko televisiokalusto purettiin – iso työryhmä toimi tehokkaasti ja sali saatiin tyhjäksi alle tunnissa. Nyt rakennettiin valoja television ehdoilla ja teatteritarkkuudella. Kiipeilin siis parvella suuntailemassa, etsimässä vapaita himmeninlinjoja, ja ohjelmoin siinä ohessa valotilanteita. Valosuunnittelijana olen sitä tasoa, että saan rokkikeikalla iskut osumaan ja perustilanteita tehtyä. Aikomukseni oli noudattaa tuota speksiä ja käydä arkeani läpi päiväkirjan muodossa: alkuun vähän keikkareissusta Ouluun ja Kuopioon, sitten konsulttitöiden kautta koukaten 1008:n kaapelinpätkän kuorimiseen ja juottamiseen audioelektroniikan pienvalmistajan verstaalla ja kaunis loppukaarto opetushommiin. Katselin suunnitelmaa uudestaan ja tuumin, että pilottijakson asialistalla on paljon aiheita, joista kirjoittaminen kiinnostanee enemmän minua kuin keskimääräistä lukijaa. Tuntia ennen tilaisuuden alkua sain tietää, että parvelle oli luvattu talon puolesta sähköt neljällekymmenelle toimittajalle. Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin lauantaina alkuillasta jäätiin. Lisää Nikon taustoista voit lukea Riffin verkkosivustolle avatusta haastattelusta. Paikalla oli mediaa enemmänkin ja juhlasta televisioitiin osioita viralliseen vaalilähetykseen. Työpäivä alkoi valotilanteiden hienosäädöstä, asioiden tarkastamisesta ja ns. Mutta se mikä toimii taustakankaalla, ei välttämättä ole eduksi puhujan kasvoille heijastettuna, kuten televisiosta tapahtumaa seuranneet taisivat huomatakin. Tuossa vaiheessa salissa oli paikallaan kolme kameraa ja jokunen vielä parvellakin. Palveluammatissa K U V A : T O M M I P O S A 63 Nikon Normipäivä.indd 63 7.2.2018 12.32. Yläkertaan oli sijoitettu myös väliaikainen äänitarkkaamo ja muita teknisiä työpisteitä. asiakaspalvelusta: kymmenen hengen työryhmä muodostaa yllättävän paljon kysymyksiä ja onneksi aikaa oli enemmän kuin riittävästi. Hauskaa vaihtelua tällaiset. Televisiosarjan ensimmäisessä jaksossa esitellään henkilöhahmot ja ympäristö johon sarjan tapahtumat sijoittuvat. Ainakin riitti). Pääosa elannosta lohkeaa äänentoiston parissa, mutta työtehtäviä riittää myös opetuspuolella. Niko Laasonen Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä Palstan kirjoittaja Niko Laasonen on valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osastolta ja työskentelee moninaisissa äänitekniikkaan liittyvissä tehtävissä freelancerina. Lupasin harkita asiaa, vaikka olinkin epäileväinen sen suhteen, löytyykö työstäni nyt niin paljon mielenkiintoista jaettavaa. Lauantai käytettiin pääasiassa siihen, että saimme kuvan näkyviin, äänen kuuluviin sekä syötön salimikseristäni Ylelle puheita varten. Palataan muihin aiheisiin sitten seuraavissa jaksoissa. Itse jäin vielä hetkeksi suuntailemaan valoja takaisin ja järjestelemään paikkoja. Kuten näkyy, päätin kokeilla. Ja kun televisiota varten tehdään, niin luonnollisestikin puhujan pitää näyttää kuvissa hyvältä. Politiikan palveluksessa Tammikuu on kulttuurialalla vuoden hiljaisinta aikaa ja ainoa varsinainen keikkani kyseisessä talossa normaalien huoltotöiden lisäksi sattui presidentinvaaliviikonloppuun, jolloin klubilla järjestettiin erään ehdokkaan vaalivalvojaiset. Näin muodoin puhujanpönttönä palvelleen pystypöydän kohdalle rakennettiin huolella ihanteellinen valaistus ja saliinkin kaikki näytti oikein komealta. Ehdokkaan kiitospuheen aikana se pieteetillä rakennettu valotilannekin toimi upeasti – ensimmäiset parikymmentä sekuntia! Sen jälkeen ehdokas otti mikrofonin mukaansa ja siirtyi pois puhujanpöntön takaa jatkaman kiitospuhettaan, puolittain videotykin keilaan. Huomattavasti aikaa veivät valaisuun liittyvät toimet. www.riffi.fi 1/2018 63 H iukan ennen joulua olin matkalla Tampereelle eräälle vuoden viimeisistä keikoista, kun Riffin päätoimittaja Lauri soitti minulle ja kysyi, olisinko kiinnostunut jakamaan lehden lukijoille tuokiokuvia äänityöläisen arjesta. H-hetki koittaa Itse tilaisuus meni varsin mukavasti, kun vain pysyi valppaana, että piti lähetysäänen mykistettynä salista aina, kun tilassa haastateltiin jotakuta suoraan lähetykseen, availi puhemikrofoneja tarpeen mukaan ja tarkkaili valoja
Jazzkiertueilla eivät budjetit yleensä suuria ole, joten yhdellä matkalaukulla ja käsimatkatavaroilla on budjetinkin takia selvittävä. Toyotaan pakataan rummut ja bändin kamat, mutta tilanpuutteen vuoksi soittajat Dariota lukuunottamatta siirtyvät yleisillä kulkuneuvoilla toiselle puolelle kaupunkia. Edessä on tietenkin lisää keikkoja, mutta näihin palaamme kenties sitten taas myöhemmissä kolumneissa… Hyvää Uutta Vuotta toivottaen, Kari Antila www.kariantila.com Tuokiokuvia Espanjan kiertueen aloituspäivältä M u u s i k k o n a ma a i l mal l a 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 64 7.2.2018 12.33. Sitkeänä sissinä hapuilen yrityksen ja erehdyksen polkua, kunnes hotelli lopulta kahden maissa löytyy. ••• Vaikka unelmien toteutuminen ja tunnetuilla klubeilla ympäri maailmaa esiintyminen herättää aina keikan jälkeen huippufiiliksiä, niin suurin osa päivästä kuluu erilaisissa kulkuvälineissä ja niihin siirtymisissä – ja se voi olla äärimmäisen raskasta. Kun Turusta painaa bussilla Helsinki-Vantaalle ja siitä aamulennolla Espanjaan, on aivan selvä juttu, että patterit ovat tyhjät rundin ensimmäisellä keikalla Madridissa illalla, jos matkan ja keikan yrittää mahduttaa samaan päivään. Ajelemme täpötäydellä Corollalla toiselle puolelle aurinkoista Madridia. Suosin iltapäiväja iltalentoja riittävän levon varmistamiseksi, mutta aina se ei onnistu ja reissuilla yöunet jäävät lähes poikkeuksetta liian lyhyiksi. Yleensä jos käytän talon vahvistimia, niin kuin tällä kiertueella, niin pedaaleja ja ekvalisointivälineistöä on mukana vastaavasti enemmän. New Yorkissa solmitaan nuo tuiki tärkeät kansainväliset suhteet, joiden jameista ja sessioista tämänkin kertainen Kari Antila Quartet on syntynyt. Tästä kai artistina kasvamisessa lopulta on kysymys: itsensä uudelleen ja uudelleen löytämisestä! ••• Treenien jälkeen nautitaan loistava espanjalainen tapaslounas ja aletaan siirtyä keikkapaikalle. Kitara ja läppäri kulkevat käsimatkatavarana. Käytännössä lentoaseman ympärillä olevat ”kadut” ovatkin moottoritie-tyyppisiä baanoja, joille ei jalkaisin ole asiaa. Esiinnymme lämpimässä syyskuun yössä, ja ulkoilmakonserttia on saapunut seuraamaan noin satakunta ihmistä! On aika nauttia mainitsemastani huippufiiliksestä ja tuo noin tunti soittoa ja muutama tyytyväisyyden täyteinen tunti keikan jälkeen ovat se syy ja eliksiiri, joka muusikkoa pitkälti motivoi. Noin tunnin kävelymatka ja puolen tunnin metromatka kuumassa kaupungissa kitaralaukku selässä ja matkalaukkua vetäen on muuten hikistä ja energiaa vievää hommaa! Perillä odottava keikkapaikka – kaunis, keskellä Madridia sijaitseva ”Hacienda” puutarhoineen – korvaa vaivat. Päivän päätteeksi nautimme vielä loistavan illallisen (tapaksia, luonnollisestikin) paikallisen punaviinin kera ennen hyvin ansaitulle levolle siirtymistä. Bändin liiderille riittää myös erilaista säätämistä ja kiirettä aamusta iltaan, ja työtä tehdään oikeastaan ympäri vuorokauden. Itse olen saanut DV Markin Little Jazz -vahvistimen mahtumaan Samsoniten matkalaukkuun efektien ja vaatteiden kanssa. Tuo sävellystuotanto on kasvanut osaksi itseäni ja koen että sävellykseni ovat olennainen ja luonteva osa omaa erityislaatuista musiikin sisältämää uniikkia viestiäni, jonka haluan konsertissa tarjota yleisölle. ••• Bajarasin kentällä Madridissa odotan sitten laukkuani ja kelailen kerran vielä, että kaikki tarvittava on mukana. Loistavien ja kokeneiden soittajien kanssa ei musiikin omaksuminen kauaa vie, ja omista sävellyksistäni koostuva ohjelmisto on pian hanskassa. Auton muusikkokatrasta yhdistää New York, jossa olemme kaikki majailleet lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Jos lentomatka aloituspaikkakunnalle on pitkä, haluan yleensä olla paikalla päivää aikaisemmin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut viime vuosina soittaa omaa musiikkiani sadoilla keikoilla. ••• Aamulla saapuvat espanjalaiset basisti Dario ja fonisti Gianni sekä italialainen Francesco hakemaan minua harjoituksiin. Pohjoisen miehenä en tuollaista erittäin kuumaa ilmanalaa ole koskaan oikein sietänyt ja kärsin helposti ”auringonpistoksista”. Olen erittäin tyytyväinen, että on syyskuun loppu ja Välimeren maita kesällä piinanneet superhelteet ovat ohi. Kun vihdoin pääsen Bajarasin lentoasemalta ulos puoliltaöin, yritän suunnistaa jalkaisin hotellille, jonne pitäisi Googlen kartan mukaan olla matkaa noin kilometri. Tämä keli sopii hyvin, Suomen sateetkin jäivät taakse ja mieli on korkealla. 64 www.riffi.fi 1/2018 I stun lentokoneessa ja edessä on yhdeksän päivän kiertue Espanjassa. Jo senkin vuoksi, että uusi maa omissa nimissä tehdyllä kiertueella on konkreettista etenemistä uralla – monen muusikon unelma, mutta harvalle sittenkin totta. Lentomatkailu on nykyään alati muuttuva taiteenlaji, ja joka vuosi tuntuu olevan uudet säännöt, kun yrität saada kitaraasi matkustamoon käsimatkatavarana
F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Kuljetuskotelot p. www.riffi.fi 1/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A W W W . f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. C U S T O M B O A R D S . 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 65 7.2.2018 12.33. Maailman nopeimmat digitiskit
Jotenkin kamalan köykäisillä paukuilla väännettyä ihankivaa. Vertailukohtanani ovat ulkomaiset, samoja areenoita ja stadioneja täyttävät artistit, nuo hyväkkäät. Hyvä metodi mainosmusaan, mutta ei ehkä ikivihreisiin. Tarvittaessa selain, jonka välimuistin voi tyhjentää. ••• ”Kotimainen musiikki on noussut areenoille ja stadioneille.” Hyvä. Olen niin kyllästynyt katselemaan puolivillaista valoshow’ta, joka ehkä toimi hätäisesti funtsittuna RuiccuRockin iltapäivälavalla. #vitsi Eivät ole. Ei jatkoon. Liekö ihme, että markkinat saturoituvat tyttöartisteista, joita ei erota toisistaan, kun biisejä tekee sama porukka. VPN päälle, mars äänestämään, kytke VPN:n pois päältä ja takaisin päälle (jotta IPosoite vaihtuu) – ja äänestä uudestaan. Vastaani on tullut vain yhdensorttista jengiä: sitä, joka saattaa viimeisen päälle hiotusta miksauksesta julistaa biisin hitiksi, vaikka viikko sitten dumasivat rakenteeltaan ja muilta osiltaan tismalleen identtisen, mutta hapuilevan demon. Huonolla säkällä joudut poistamaan cookiet tai tyhjentämään välimuistin. Ja hyvät artistit, ihan tosiaan: miettikää nyt itse sitä esiintymistänne, jos tuottaja tai vastaava ei siihen puutu. On Jonne, joka tekee hyvät introt, ja Jonnepetteri osaa kantaa tarinaa verseissä, mutta Jonnesamuli on ainoa, joka niihin osaa tehdä melodian, ja Jonnesamulin kaveri Jonneheikki on taas tehnyt siihen yhteenkin geneerisen tyttöartistin biisiin kivan bhangrabeat-taustan, ja Jonnemarjut tuntee räppärit Sen ja Sen Toisen, ja niiden mitäänsanomattomat geneeriset fiitit… jep. Pikemminkin sanoisin, viimeaikaisiin kuulohavaintoihini perustaen, että varmin tapa saada biisi läpi ”asiantuntijaseulan” on pistää bhangrabeattia taustalle ja sävellyttää biisiä varmuuden vuoksi vielä kuudennella tyypillä lisäämään kertsiin vähän extra-fjongaa. Ja vielä tämäkin: ”jos haluat palkintoja, perusta gaala tai tapahtuma”. Vaikka siis niissä onkin se sama ”ai tää juttu tosiaan juu” -fiilis – vähän kuin katsoisi yksilöllisen yhden tekijän maalauksen sijaan taas yhtä, saman ”all stars” -porukan tekemää kollaasia, jonka hirvi vuoristossa muistuttaa kovasti sen toisen kollaasin valasta koralliriutalla. Pelkkä miesjakitarademo ei tasan riitä, ja kursoriset garagebandversiotkin harvoin. Jos Jormamarjutin biisi halutaan nostaa äänestyksessä ykköseksi, se onnistuu kyllä, eikä asiaan tarvita välttämättä sen kummempaa työkalua kuin tukeva alusta ja mukava työasento, VPN sekä selain. Kiusaantuneisuus välittyy yleisölle, kaukaakin. Ja siksipä helmikuun 2018 Ammattimusiikkijulkaisun Takaosan Paras Kolumni -palkinnon viekin jälleen ensimmäistä kertaa Petri Alanko. Kulisseissa on ahkeroinut kourallinen ihmisiä ideoiden mahtavat kampanjat ja esiinvyörytykset, kytkennät firmojen ja lipunmyyntitahojen välillä, taitavat pressitiedotteet ja somepöhinän. Niitä viljellään joko aktuaattoreina tai evidensseinä, eikä kukaan kyseenalaista sanaakaan. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja O n väittämiä, joista on tullut kotimaisen musiikkimaailman näennäistotuuksia. No, ei siinä mitään, ei niissäkään bileissä paskaa palkita, mutta keskinkertaisuuksia kylläkin. On ehkä väärin kusta omiin muroihin, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että näistä asioista ja ilmiöistä olisi hyvä puhua rehelliseen sävyyn. Tallentakaa koko treeniveto videolle ja jos kertaakaan mietityttää joku juttu, jättäkää se juttu pois. Ja idolini, F-Securen Mikko Hyppönen, kertoo loput. Palkinnot ja sensellaiset ovat promootioväline, joita voidaan hankkia rahalla tai mukavasti masinoiden (vrt. ••• Josta päästäänkin aiheeseen ”monta tekijää on aina parempi kuin yksi”. Eivät tiedä. Lienee sanomattakin selvää, että radioiden äänestykset ovat aukottomia, ja niiden kautta kansa pääsee kertomaan mielipiteensä. Jos mietityttää kerta toisensa jälkeen ja tour/event/stage producer (tai vastaava) ei reagoi, irtisanokaa se tyyppi. Väitän, että nämä viimeaikaiset radiohitit kuulostavat toisiltaan juuri siksi, että monta tekijää on ollut parempi valinta kuin yksi. Olen myöskin kyllästynyt katselemaan esiintyjien ”esiintymistä” ja kuuntelemaan nolostuttavia välispiikkejä sekä ”voimakitarointia” kera koreografioiden. ••• Aasinsillalla äänestystunnelmiin. Jossakin kohtaa ”annual award of sitä tai tätä” -määrä oli laskujeni mukaan jotakin reippaasti yli viidenkymmenen, joten joku jossakin otti tuon viimeksimainitun hieman liian tosissaan. Ei ole. Asia tunnetaan nimellä ”komiteamietintö”. Tuosta kun vääntää makron, niin voi jättää koneen paukuttamaan paskaa ykköseksi ”kansanäänestyksellä”. 66 www.riffi.fi 1/2018 Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kansa ei puhu, kansaa puhutetaan. On nostettu. ••• ”Vuoden mies/naisartisti on…” Ei ole. Niihin verrattuna ainoa, joka on areenoille noussut toistaiseksi on todellakin se musiikki (Jonnen introt ja Jonnekalevin kertsin vika laini), mutta elämyksiä en siellä ole vielä nähnyt tai kokenut. Mutta kun Jonnen introt vaan on niin hyviä ja Jonnekalevin kertsit on aina niin kivoja. Paitsi että ei ole noussut. ed.), tai molempia. ••• ”Levy-yhtiöiden tuotantopäälliköt tunnistavat jo demosta, onko biisi hitti vai ei.” Väärin. Pelialalla on sanonta, jonka jokainen kertoo hieman eri sanoin (koska toimiala on vielä suhteellisen nuori), mutta sanonnan ydin on tämä: ”Each award has a price, each prize has a backing campaign, and the price of a prize is always included in the budget”. Ne ovat semmoisia… noh, ison pohjapinta-alan yökerhokeikkoja parhaimmillaankin. Onnea voittajalle, kansa on puhunut! ”Ensiksi haluan kiittää…” 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 66 7.2.2018 12.33. Toistan: en ole vakuuttunut tämän väittämän todenmukaisuudesta ja törmään toistamiseen täysin vastakkaiseen asetelmaan. Nyt vaan pitäisi saada tuotantopuoli samaan taitavaan jamaan. Toisin sanoen ”kansan syvät rivit” ovat manipuloitavissa, ja ohjailua tapahtuu koko ajan, kaikkialla, analyysien ja strategioiden tuloksina
www.riffi.fi 1/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A MPC X MPC-sarjan uusi “stand alone” -lippulaiva on täyn nä hui keita ominaisuuk sia kuten suuri täysväri näyttö multi-touch-teknologialla, 16 erittäin herkkää värikoodattua sormi-padia, 16 GB:n tallennustila, kaksi USB-väylää, MIDIliitännät sekä stand alone -moodissa toimiva uskomattoman monipuolinen MPC 2.0 -softa! MPC X ja muut kuumat AKAI-uutuudet nyt Into-Luthmanin On Line-kuvastossa: http://kuvasto.intoluthman.fi Riffi_180131_Riffi_180131 1.2.2018 10.40 Sivu 1 Adam Audio Aimline Ehrlund Microphones Dinkum Systems EM Acoustics PreSonus Sonarworks Sony Pro Audio www.nordicaudio.eu email nad@nordicaudio.eu phone +358 9 4245 0630 Projekt1_Layout 1 2018-02-02 11:18 Sida 3 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi PROFITRON OY Puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Electro-Voice Evolve 50 – Loud and Clear! ”Kamiina ja hormi” • 1000 wattia tehoa • maksimiäänenpaine 126 dB • DSP + Bluetooth control • 2 mikki/linjatuloa + stereo aux • 1 x 12" sub • 8 x 3,5" line-array-pilari • tanakasti potkua • erinomainen äänenlaatu 1 835 € 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 67 6.2.2018 10.06
Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. 68 Takakansi.indd 68 6.2.2018 10.04. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. r i f f i . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena
Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 6.2.2018 10.03. | puh. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. 3-kanavainen mikseri. Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Milloin vain. Myös akkukäyttö. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Litiumioniakku S1 Battery Pack lisävarusteena. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan
02-03 Ilmoitukset.indd 3 6.2.2018 10.03
GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. 4 www.riffi.fi 1/2018 ÄÄTOIMITTAJALTA Päheä kitarahihna ei ole vain koreanpuoleinen remmi K un artisti astuu yleisön eteen, hänen pitää uskoa itseensä ja siihen, että hän on juuri oikea henkilö oikeassa paikassa ja tekemässä oikeita asioita oikeaan aikaan. On tietysti poikkeuksiakin, mutta varpaisiinsa tuijottavia oldfieldeja ja pistepirkkoja mahtuu tähtitaivaalle sittenkin vain muutamia ja useimmat heistä jäävät marginaaliin. Koreilemaan ei tarvitse ryhtyä, mutta riittävän tukeva ja siisti hihna on sekä visuaalinen elementti että soittajan vakuutus. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Eikä sekään niin tavatonta ole, että julkinen esiintyminen voi olla läpikotaisin kauhistuttava asia, vaikka soittotai laulutaitoa olisi miten. Diivaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta esimerkiksi arkikuteet on syytä vaihtaa erityisesti esiintymistä varten hankittuun vaateparteen, jota ei muulloin pidetä. Kokemuksen ohessa eräät apukeinot ovat sallittuja, jolleivat jopa erittäinkin suositeltavia. Kun kitara ei lipsu, eikä paina olkaa pahasti, uskoo omaan soittamiseensakin ihmeesti enemmän. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Ihmiset katsomossa ovat tulleet paikalla useimmiten vapaaehtoisesti ja pääsääntöisesti he ovat maksaneet päästäkseen tilaisuuteen. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. Sen pitäisi olla helppoa. En tarkoita mitään karnevaaliasua, vaan jotakin sellaista jota ylle puettaessa siviilipersoona siirtyy vapaavuoroon ja taiteilijaminä astuu tamine tamineelta ja asuste asusteelta palvelukseen. Kun kapellimestari paheksui tyylirikkoa, muusikko puolustautui toteamalla, ettei yleisö montussa istuvan soittajan kenkiä näe. Nopeasti on yleisön luottamus voitettava, ettei puuha käy yhtä tuskaisaksi kuin lätkämaajoukkueen alkusarjan pelit. Kurkkukipu, teknisen ongelman vuoksi väliin jäänyt sound check, autossa kyhjöttämisestä ärtynyt vihlova issias tai huoli iäkkäästä omaisesta syövät resursseja, joita kipeästi kaivattaisiin estradilla. Muitakin rasitteita on. Ja mikäli katsomossa istuu valistunutta väkeä, se ottaa esiintyjät vastaan lämpimin aplodein. Vaikka pieni hapuilu konsertin alussa voi joskus niin sanotusti rikkoa jään, kääntyy epävarmuus usein tappion puolelle. Mutta kuulee kyllä!” Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. Ja huolittelu pitää viedä loppuun asti – tyylikäs asukokonaisuus lakkaa olemasta tyylikäs, jos olan yli kulkee kulahtanut kitararemmi. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus118.indd 4 7.2.2018 11.50. Esiintymisvarmuutta tuovat esiintymiset ja ennenkaikkea onnistuneet sellaiset. Hämmästyttävän moni lahjakas esiintyvä taiteilija – joiksi myös rivimuusikot on syytä laskea – on luonteeltaan ujo tai ainakin pidättyväinen, eikä erityisesti rakasta yleisön edessä olemista itsessään. Loppuun sopinee fonisti Ejje Oscarssonin kertoma anekdootti tuurauskeikan saaneesta muusikosta, joka ennen esitystä saapui teatterille asianmukaisesti tummassa puvussa, mutta ruskeat kävelykengät jalassaan. Jos tältä pohjalta miettii, niin ei pitäisi olla mitään hätää, lavalle vaan ja homma haltuun! Näin yksinkertaisesti se ei kuitenkaan käy. Itseään syventävä kierre on silloin lähellä ja se pitäisi torjua mahdollisimman tehokkaasti. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. Kapellimestari kaivoi taskustaan isomman puoleisen setelin muusikon kouraan, komensi tämän kenkäkauppaan ja kuittasi asian tyhjentävästi: ”Ei näe, ei. Tarpeeton kitka pysäköintiluvan saamiseksi, selkkaus ruokailujärjestelyissä ja takahuoneen siivoton vessa ovat valitettavan usein reissaavan esiintyjän harmeina, eikä mikään niistä suoranaisesti ylevöitä mieltä. Kun peilistä katsoo Artisti, kaikki on valmiina. Vaikka olisi kuinka kokenut kehäkettu, saattaa juuri sen keikan alla sattua mitä tahansa sellaista, joka painaa ajatuksia vinoon ja haittaa henkistä virettä pahanpäiväisesti. Yleisön on vaikea rentoutua nauttimaan, jos aistii esiintyjän olon epävarmaksi tai epämukavaksi. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.?, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. Yksi asia on rakastaa soittamista, ihan toinen juttu pitää esiintymisestä
GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus118.indd 5 7.2.2018 11.50. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.?, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Mode-jalkakytkimellä valittavissa neljä ainutlaatuista Freezetoimintoa, tai Live E ects -tila. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Janne Alhonpää Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Maarit Kytöharju Niko Laasonen Lars Mulllen Vili Mäentausta Sakari Partanen Tommi Posa Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Raisa Suuronen Timo Östman Verkkotoimitus: Tommi E. Liitäntä ulkoiselle jalkakytkimelle. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 + postikulut. Aito stereotulo ja -lähtö. Virtanen Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Secondary knob mode avaa pääsyn ”piilotettuihin” parametreihin. huippuinspiroivaa viive-efektiä mukaanlukien mm. jalkakytkimellä aktivoitavaa efektiä syntikkasoundien mausteeksi tai itsenäisesti käytettäväksi. Studiotason kompressori. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Oma kytkin Tails-asetukselle. Valittavissa myös Limiter-moodi. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,50 + posti kulut. W W W. Tap Tempo ja Tap Divide pedaalin omalla tai ulkoisella jalkakytkimellä. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Mikko Tegelman 14 Tomi Malm – musiikkityöläinen 19 Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen – ja Ile Kallion jalanjälkiin 22 Aalto Studios aloitti Otaniemessä – kirurgin veistä ja äänikenttiä 25 Porin teatteri valmistui – vanhan kaunottaren uusi tekniikka 30 Steve Coleman – oppia ikä kaikki 34 Tommy Emmanuel – rikostovereiden seurassa 36 Knut Reiersrud – norjalainen kameleontti SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 42 Elämäni kitarat – Kaarle Viikate: ”Ulkonäkö edellä” 46 NAMM 2018 – taas hellitään kitaristeja! 60 Sampo-virvelit – kiulut kolisemaan! KÄYTTÖTESTIT 50 Tokai TJM-140 – palikat kohdillaan 52 Lindy Fralin, Callaham & TUSC – tehtiin Telestä käyttökitara 54 Electro-Voice Evolve 50 – kokemuksen äänellä! 56 Genelec The Ones – rima on jälleen korkeammalla! 58 Shure Axient Digital – huippu on huippua GRANDE FINALE 63 Normipäivä – Palveluammatissa 64 Muusikkona Maailmalla – Tuokiokuvia Espanjan kiertueen aloituspäivältä 66 Alangon Päiväkirja – ”Ensiksi haluan kiittää…” 06-07 Sisältö.indd 6 8.2.2018 10.00. Myös jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät Riffin verkkosivuilta, www.riffi.fi. Monitoimiset efektisäätimet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 23. Swell-säätö äänen syttymisen hallintaan ja ”takaperin soivien nauhaefektien” tuottamiseen. C O M Väärällään epätavallisia ominaisuuksia ja soundeja! Lue nettispesiaalit, joissa Tomi Malm pohtii huippusoittajien suosion salaisuutta ja Lars Mullen jatkaa NAMM-messujen perkuuta. E H X . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sen jälkeen sitä rumpalia ei enää ole siinä.” Kannen kuva: Raisa Suuronen 25 36 42 8 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisäänrakennettu sekunnin luupperi. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,00 ja määrä aikaisena 63,00 . Jalkakytkimellä aktivoitava Overdrive omilla Volume-, Toneja Gain-säädöillä. Valittava hard/soft knee -kompressio. Efektilenkin kautta voit muokata Freeze-efektiä ulkoisilla laitteilla ja säilyttää samalla kuivan signaalin koskemattomana. Deluxe Memory Man, Shimmer ja Octave Delay . Kontrolloi sisäisten efektien toimintaa ja tallenna ekspressio-pedaalin asetukset (ekspressio-pedaali on lisävaruste). vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Laajennetut säädöt häkellyttävien Freeze-efektien, eteeristen mattojen, taipuisien glissandojen ja ikuisen sustainin hallintaan. Irtonumeron hinta on 10,50 . Viiveaika – millisekuntia. 6 www.riffi.fi 1/2018 ”Esimerkiksi rumpalin persoona syödään helposti sillä, että katotaan kaikki iskut täysin taimiin. Riffi ilmestyy vuonna 2018 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet
E H X . Kontrolloi sisäisten efektien toimintaa ja tallenna ekspressio-pedaalin asetukset (ekspressio-pedaali on lisävaruste). C O M Väärällään epätavallisia ominaisuuksia ja soundeja! 06-07 Sisältö.indd 7 8.2.2018 10.00. Liitäntä ulkoiselle jalkakytkimelle. Efektilenkin kautta voit muokata Freeze-efektiä ulkoisilla laitteilla ja säilyttää samalla kuivan signaalin koskemattomana. Secondary knob mode avaa pääsyn ”piilotettuihin” parametreihin. Aito stereotulo ja -lähtö. Monitoimiset efektisäätimet. Valittavissa myös Limiter-moodi. Laajennetut säädöt häkellyttävien Freeze-efektien, eteeristen mattojen, taipuisien glissandojen ja ikuisen sustainin hallintaan. huippuinspiroivaa viive-efektiä mukaanlukien mm. Mode-jalkakytkimellä valittavissa neljä ainutlaatuista Freezetoimintoa, tai Live E ects -tila. Deluxe Memory Man, Shimmer ja Octave Delay . Tap Tempo ja Tap Divide pedaalin omalla tai ulkoisella jalkakytkimellä. Viiveaika – millisekuntia. Valittava hard/soft knee -kompressio. Sisäänrakennettu sekunnin luupperi. Swell-säätö äänen syttymisen hallintaan ja ”takaperin soivien nauhaefektien” tuottamiseen. Jalkakytkimellä aktivoitava Overdrive omilla Volume-, Toneja Gain-säädöillä. Oma kytkin Tails-asetukselle. jalkakytkimellä aktivoitavaa efektiä syntikkasoundien mausteeksi tai itsenäisesti käytettäväksi. Studiotason kompressori. W W W
K uopiolainen Mikko Tegelman on tuttu niin studiosta kuin livemiksaajan työstään. Vaikka luulisi, että kiertäminen alkaisi iän myötä kyllästyttää, kertoo Tegelman nauttivansa siitä nykyään jopa enemmän kuin 08-13 Ikimuistoiset.indd 8 7.2.2018 11.52. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Muutenkin livehommat työllistävät häntä nykyään enemmän kuin studio. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: SAKARI PARTANEN Mikko TEGELMAN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Tänä päivänä mies kiertää aktiivisesti ympäri maailmaa Sonata Arctican kanssa
Alettiin äänittää, biisi meni kerralla läpi ja ajattelin, että nyt se tulee kuuntelemaan. Mielenkiintoista oli myös todistaa kuuluisan Pedro Hietasen tuottamistapaa, joka oli lähinnä tietokoneshakin peluuta. Valoja roikkumaan ja Suomen lippuja ikkunoihin ja seinille. Nuoreen äänittäjään löytyi luottoa sen verran, että rummut sai tehdä oman mielen mukaan, kunhan kuulostaa hyvältä. – Se onkin hyvä kysymys, johon vastausta ei löytynyt edes Topi Sorsakosken kirjasta, jossa asiaa myös ihmeteltiin. Ensimmäisenä Tegelmanille tulee mieleen, että studiossa on paljon enemmän aikaa perehtyä laitteisiin, jolloin niitä on helppo hyödyntää livepuolella, missä aika on poikkeuksetta kortilla. Ja palaute tulee välittömästi. Silloin on vain pakko hypätä nopeasti kyytiin. Keitettiin kahvit ja panin Voxin lämpiämään. Ensimmäinen oppitunti tuli kun bändi sisusti studion kokonaan uusiksi. Pääsääntöisesti tässä onnistuttiin laulajaa lukuun ottamatta. Äänitettäessä Pulliainen kiinnitti huolta enemmän meininkipuoleen ja Pedro Hietanen taas kuunteli enemmän tempoja, että pystyisikö laulaja vetämään, sillä häntä ei pahemmin paikalla nähty. – Esimerkiksi rumpalin persoona syödään helposti sillä, että katotaan kaikki iskut täysin taimiin. Jos asiat toimii ja ollaan samalla aaltopituudella, niin hyvin menee. Kirjasta ilmeni kuitenkin, ettei näin ollut. Sorsakoskea ei näkynyt ensimmäisen viikon aikana paikalla ollenkaan. Livetilanteen hienous on myös siinä, että kun tilanne on ohi, se on ohi. Asioista voidaan tottakai jutella, mutta sitä loputonta pähkäilyä, jota studiossa pahimmillaan tehdään, ei livessä tapahdu. ”Ei lähde tänään, jatketaan huomenna”. Mutta ihan hyvinhän toi meni. – Sorsakosken paikallaolo olisi helpottanut bändin toimintaa huomattavasti, sillä hänen tulkintansa ei ollut mitenkään suoraviivaista vaan enemmänkin venyvää ja viipyilevää, joka varmasti vaikuttaa bändin soittoon. Jännitti niin helkkaristi ja studiota puunattiin monta päivää. Pulliaisen neuvo oli, että ”Mikit tohon, älä koske mihinkää eq:hun, vaan kuunnellaan”. Se napsauttikin Voxin pois päältä. Nyt se on ehkä vähän muuttunut. www.riffi.fi 1/2018 9 studiotyöskentelystä. Sen tiedän, että se osaa olla vittumainenkin halutessaan. – Siitä oppi että tuollaisetkin asiat vaikuttaa. Samanlainen tilanne oli edesmenneen Tarot-rumpali Pekka ”Pecu” Cinnarin soitossa, jossa oli aivan omanlainen time virveli-basari-osastolla. Uusintaottoja tehtiin ainostaan sen takia, että tempo saattoi joskus kiihtyä liikaa. Ihan sama mitä se musa on, pitäähän siinä jotain eloa olla. – Jos ne kaikki korjasi, niin ei se kuulostanut enää häneltä. Mutta se kuunteli koko ajan, ja sitten alkoi tulla kommentteja, vaikka näytti että oli ihan muissa maailmoissa. – Yhtenä päivänä Esa tuli tonteille tekemään päällekkäisäänityksiä. Bändi vetää pohjat livenä, ja Sorsakoski laulaisi erikseen. Itse soiton kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ettei katossa roiku joku leikkaussalivalo. Kuultuaan isojen Helsingin tähtien saapumisesta studiolleen, alkoi nuorella äänittäjällä unettomat yöt. Ajatuksena oli äänittää Kuopiossa kaksi viikkoa jonka jälkeen Risto Hemmi miksaisi paketin Finnvoxissa. Mun mielestä nykyään useat levyt kuulostavat pakatuilta ja vaisuilta live-esiintymiseen verrattuna. Kun puitteet ovat kohdallaan ja bändillä hurmos päällä, myös miksaaja pystyy nauttimaan tilanteesta. – Kun näkee kuinka yleisö nauttii ja bändi vetää hyvin, niin se ei siinä vaiheessa tunnu niinkään työnteolta. Tämän lisäksi hän nostaa esiin bändien liveja studiomeiningin eroavaisuudet. Pulliainen oli semmonen isällinen hahmo. – Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, että ei eq:ta ole aina pakko säätää, jos lähtösoundi on terve. – Minkälaista se meininki ja soitto pystyy olemaan livenä ja miten sen saisi studioon. Niiden piti päästä pois Helsingin hulinasta jonnekin, missä voi tehdä rauhassa. Livepuolella taas oppii miten eri tilat ja käyttäytyvät, minkä kautta myös studiossa on helppo tehdä erilaisia akustisia ratkaisuja. Tutina oli kuitenkin turhaa, sillä työskentely Agentsien kanssa oli pelkästään vaivatonta, mukavaa ja opettavaista. Oli kuitenkin selvää, että Agents oli hyvin treenannut bändi, jonka soittoon ei liiemmin tarvinnut puuttua. Studiossa kun ei ole sitä yleisöä kannustamassa, niin aika vaikea siellä on saada samanlaista hurmosta aikaan. Ei mitään yltiöpäistä kommentointia. Mitä nyt välillä saattoivat tempot nousta turhan vikkeliksi. Ensimmäiseksi mieleen tulee kysymys, miksi suosittu kokoonpano halusi tulla Helsingistä Kuopioon asti Tegelmanin studiolle. – Topi kyllä viihtyi enemmän ravintola Atlaksessa. – Studiossa kun olet saanut jonkun levyn valmiiksi, niin pähkäily vaan jatkuu, että ”ton olis voinut tehdä noin…”, mikä on siinä vaiheessa ihan turhaa. Toiminta oli suoraviivaista, soundit oli ruuvattu päivässä kohdilleen. – Mä mietin mitä tää tekee. Sen jälkeen sitä rumpalia ei enää ole siinä. Eniten asiaa aprikoi tuottaja Hietanen, joka kuitenkin ymmärsi, että Agentsin maestrolla, Esa Pulliaisella oli asiassa jokin suurempi ajatus. Toinen oppitunti tuli kun alettiin äänittämään kitaraa. Niillä oli silloin aikamoinen suksee ja hulina päällä, mikä tahtoo tarkoittaa, että pääsisivät eroon viinapitoisista houkutuksista. Jos bändit saisivat tallennettua levyille sen ilmavan soundin ja meiningin, mikä heillä on livenä,voisi saada aikaan paljon mielenkiintoisempia levyjä. – Pulliaisella on helkkarin hieno tapa lähestyä asioita ja esittää niitä. Mikko TEGELMAN ”Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, että ei eq:ta ole aina pakko säätää, jos lähtösoundi on terve.” 08-13 Ikimuistoiset.indd 9 7.2.2018 11.52. Erilaiset työskentely-ympäristöt tukevat toisiaan. Soundi etsittiin mikrofonilla, eq:t jätettiin suoraksi. Muuten se on tylsää kuunneltavaa. Mä en tajua, miks niin paljon sitä studiossa harrastetaan. Topi Sorsakoski ja Agents: Besame Mucho, EMI 1987 Time-asioita ei tarvinnut ainakaan näissä sessioissa pohtia. Mikko Tegelman toimi tällä kertaa äänittäjänä ja Pedro Hietanen tuotti. Tegelmanilla on oma teoriansa: – Luulin alkuun, että syynä oli se, että mulla on näitä Neumannin U47-mikkejä, jotka oli harvinaisia Suomessa silloin. Pohjat oli kasassa kuudessa päivässä, vaikkei homma aina kurkoiltakaan ihan tosta vaan lähteny
Sille tielle jäätiin. Hyvää musaa, hyviä biisejä. Tarot: To Live Forever, Bluelight Records 1993, Stigmata, Bluelight Records 1995, Gravity of Light, King Foo 2010 Mikko Tegelmanille kaikki kolme tekemäänsä Tarotin levyä ovat pelkkää ikimuistoista sessiota. Kuuletko eron studioiden välillä. Hieno elämys! Besame Mucho oli Mikolle ensimmäinen iso levy, joka lähti lentoon. – Noh, Finnvox on Finnvox… kuuntelin levyä juuri vähän aikaa sitten monen vuoden jälkeen. To Live Forever oli porukan ensimmäinen levy. Osapuolet olivat tutustuneet, kun yhtyeen veljekset Marko ja Sakari Hietala tulivat kysymään Tegelmania heidän livemiksaajakseen. Ihan sama käytetäänkö analogivai digivermeitä, pääasia, että kuulostaa hyvältä. Siihen vaikuttaa monta seikkaa: – Olin nuori jätkä, jonka studioon pamahtaa Helsingin tähtiä – Esa Pulliainen Voxeineen. En ole katunut kertaakaan. – ”Emmä ymmärrä tosta kamasta mitään!” Ne suunnilleen pakotti mut; ”Sähän lähet!” Ja hyvä päätös oli. Koska levy-yhtiön mies Hietanen ei ollut paikalla, tällaisia välipäiviä pystyi pitämään. Laulajakin saatiin viimein studioon, mutta osa biiseistä jouduttiin kuitenkin laulamaan Finnvoxissa. Levy ei jättänyt mitään hampaankoloon. Jos joku muu kantaa sen mulle, niin kyllä mä sillä vedän. Ei sitä voi kieltää. Hänestä ja Tarotin miehistöstä oli kehkeytynyt ajan mittaan tiivis porukka, joka oli paljon kimpassa, sekä baareissa, että studiolla. Koska homIhan sama Mikko Tegelman on seurannut vuosikausia erilaisia keskustelupalstoja, joissa kiistely digin ja analogin paremmuudesta jatkuu vuodesta toiseen. 10 www.riffi.fi 1/2018 – Meikä ihmetteli, että täällä ollaan oltu kaksi tuntia, oliks tää nyt tässä. – Jos studiossa on vanhoja analogitiskejä, niin kyllähän niiden etuasteissa löytyy eroja. 08-13 Ikimuistoiset.indd 10 7.2.2018 11.52. Marco ( Hietala, yhtyeen laulava basisti) ja Janne ( Tolsa, samaisen bändin kosketinsoittaja) olivat töissä studiolla ja päällä oli kimppameininki, jossa hommien tekeminen oli helppoa. Besame Mucho ylitti kultalevyrajan ilmestymisvuonna ja seuraavana vuonna ylittyi jo tuplaplatinaraja. Täytyis ainakin tehdä helkkaristi työtä sen pilaamiseksi. No siitähän se väittely sitten alkoi Ja taispa mennä vittuilun puolelle. Eka tehtiin liveä ja sitten studiota. Besame Muchon äänitykset on edelleenkin Mikko Tegelmanille eniten kolahtanut sessio. Kun kaikki lähtösoundit ja muut oli niin hyviä, niin ei sitä voi pilata. Ei siellä Finnvoxissa ole välttämättä hirveesti jouduttu niitä soundeja vääntämään. Kyllähän sen tunnisti. Vertailu ja keskustelu ei tule kuitenkaan ikinä loppumaan. Okei, onhan jossain vanhassa Midaksessa hieno meininki ja rouheeta tehdä, mutta nykyään löytyy niin hyviä digimiksereitä, että en itse lähtisi kantamaan mitään vanhaa Midasta keikalle. Mutta nykyään, kun on tullut ikääkin lisää, niin ne on niin leveitä. – Tais kysyä jossain vaiheessa, mikä siinä digipuolessa on niin paljon parempaa. Ja lento jatkuu vieläkin. Miten paljon lämpimämpi soundi jossain analogimikserissä on. Lähdetäänkö me himaan. Ja kyllä tuolla maailmalla niihin välillä törmää, ja on niillä helvetin kiva tehdä. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty 165 833 kappaletta. Halusin kuulla, kun kyseessä on toisen miksaama, että tunnistaako esimerkiksi rummuista sen tilan, missä ne on äänitetty. Joutuu tekemään isoja liikkeitä, kun tottunut, että kaikki on tossa edessä. Tegelman kertoo osuneensa roudariryhmä-nimisellä palstalla keskusteluun – tai sen kaltaiseen – jossa eräs kuopiolainen vanhan liiton toimija kertoi miten hän toimii oman analogitiskinsä kanssa. Jo pelkästään gainilla pystyy vaikuttamaan paljon, meneekö se hyvällä tavalla ruvelle. – En tekis mitään toisin, helvetin hyvä levy on. – Niin sanotut alan asiantuntijat taistelee kumpi on parempi livekäytössä
– Ei, kun me haluttiin jotain erilaista ja että se oikein tärähtää. Tegelman kuvaa soundia ”oudon kolkoksi”. Silloin oli energiaa ja halua tehdä asioita. Peili ei siis haitannut soundia. Tarotin kohdalla mentiin ”frendipohjalta”. Pääsääntöisesti kyse oli siitä miten rummut viritetään. – Kovan onnen levy, kuittaa Mikko. Tästä eteenpäin Tarot tekikin monta albumia eri studioissa, joskin ”Suffer Our Pleasures” ja ”Crows Fly Black” -albumien rummut äänitettiin Tegelmanilla. Nehän on vieläkin tallessa ne kaksraitanauhat. – Oli aika koomisen näköistä kun kasa pörröpäitä oli tiskin yhdellä puolella ja loput toisella puolella numiskoissa kiinni. Nyt tekniikka oli kehittynyt, eikä homma jäänyt enää kiinni raitojen määrästä. Sitä tilaa pystyis nyt hyödyntämään paremmin. – Joskus nuorempana kun vielä jaksoi, niin viritettiin aina rummut yhdessä rumpalin kanssa. Levyä suunnitellessa sai Mikko ”hullun vision”, että äänitetään se hänen äitinsä tanssistudion isossa salissa. Se kyllä vitutti jälkeenpäin, kun siitä ei saanut niin hyvää kuin halusi. Se oli hauskan näköistä. Stigmata-albumi ei niinkään. Kauhee suunnittelu ja harjoittelu. Puhumattakaan siitä, että olisi laskettu tunteja tai budjetteja. Studio Soundissa oli rajat tulleet vastaan: raitamäärä ei riitä, resurssit loppuivat kesken. Välillä olikin sitten kolme-neljä kaveria miksatessa liuissa kiinni. Uusien tuulien haistelu sopi muutenkin bändin meininkiin, sillä se eli myös kappalemateriaalin kohdalla kokeellisempaa kautta. – Nyt kun vuosien jälkeen kuunteli niitä raitoja, niin siitä olis saanut miljoona kertaa parempaa, kun ne lähtösoundit on niin hyvät. Bassorummun kalvoa myöten mietittiin, mikä sopii tähän musaan.” 08-13 Ikimuistoiset.indd 11 7.2.2018 11.53. Bassorummun kalvoa myö”Viritettiin aina rummut yhdessä rumpalin kanssa. Meininki oli hyvä ja Cinnarin kannalta oli hienoa, kun oli isot peilit, joista se pystyi zoomailemaan itteään. Hienoa tiimityötä. Ison soundin sijaan vaihevirheessä olevat rummut taisivatkin hiukan pienentyä. Epäonnisten sessioiden aikana Tegelman hajotti akillesjänteensä, kitaristi Sakari Hietala kätensä törmätessään lasioveen. Sitten kun oli feidejä, niin kädet tärisi. Levyjen demottaminen tai esituotanto oli oletettavasti harvinaisempaa tuolloin. – Tämmösten pienten oivallusten kautta niitä biisejä sovitettiin. Vaikka meininki oli ”punk” ja kavereiden kanssa helppo tehdä, aiheutti teknisten rajoitusten ehdoilla toimiminen rutkasti pään raapimista. Kun miksauksen aika koitti, jäljellä oli visio, muttei vermeitä sen loppuun saattamiseen, eikä oikein taitoakaan. To Live Forever on hänen mielestään ”ihan okei”. Suurin osa studioista toimi kaupalliselta pohjalta, joten studioaika oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyään. Stigmata-albumin jälkeen Tegelmanin oli todettava bändille, että olisi parempi tehdä seuraava levy muualla. Tegelmanin mukaan ainakaan levy-yhtiöt eivät olleet kauhean halukkaita siitä maksamaan. Synasoundien valintaan piti kiinnittää erityistä huomiota. Siellä äänitettiin myös osa kitaroista ja bassoista. Siinä vaiheessa Marco toteaa, ”niin muuten onkin, muutetaan se”. Jos levyn miksaaminen tuotti harmaita hiuksia, ei sen saattaminen miksauskuntoon ollut yhtään sen helpompaa. www.riffi.fi 1/2018 11 mia tehtiin kaveripohjalta, ei Tegelmanille tullut mieleenkään, että hän olisi albumilla virallisesti tuottajana. Jokin soundi saattaa yksinään kuulostaa hyvältä, mutta se ei välttämättä toimi esimerkiksi kitaran kanssa. – Saadaan isoa, erilaista rumpusoundia. Jossain vaiheessa Tegelmanin tekemät levyt tunnistettiin rumpusoundeista. Ympyrä sulkeutui kun yhtye palasi ”kotiin” äänittämään viimeiseksi jäänyttä albumiaan Gravity of Light. Tarotinkin levyt voisi miksata uudelleen… Hän muistelee erään kappaleen demotusta, jonka biisitietoihin oli kirjoitettu ”Bonanza”. – Ei niistä taidettu omalla kohdalla mitään velottaa. Ja olihan se kiva auttaa kavereita ja olla siinä mukana. Tarvetta olisi ollut laitteille, joilla asioita olisi voinut taimata. – Toki kaikenlaisista asioista puhuttiin ja keskusteltiin, mutta kun levy tuli ulos, niin oli se yllätys, että siellä luki mun nimi tuottajana. – Jätkät tulee kuuntelemaan ottoa, ja Marco kattoo, että ”Miks tossa lukee Bonanza?” ”Sen takia, kun mun mielestä tää komppi on ihan paska. Tehtiin vaan hommia hyvällä meiningillä, ajan kanssa. – Studiolla ei ollut kuin kuusitoistaraitainen analoginauhuri. Niitä on viime aikoina tullut paljonkin siirrettyä kovalevylle talteen. Siitä tulee Bonanza mieleen”. Oli siellä jotain väliseiniä avittamassa. Elettiin aikaa, jolloin ei kotistudioita vielä ollut. Kaiken päälle vokalisti sairastui keuhkokuumeeseen. – Levy on tavallaan jännän kuulonen, vähän hassu, kun onnistuttiin vielä vähän miksauksessa sitä ryssimään. Tegelmanin aiemmin todettua, että Tarotin levyt voisi miksata uudelleen, tiedustelen että onko jotain jäänyt hampaankoloon. Kun samalla raidalla oli synaja kitarasoolot, niin miksaaminen oli aika haastavaa. Synaja rumpusoundeista lähtien etittiin juttuja yhdessä. Koska myös kaikki automatiikka puuttui, piti soundit ja balanssit miettiä äänitysvaiheessa hyvin tarkkaan. Kosketinsoittaja Tolsa onkin todennut levyjen olleen hyvä oppikoulu hänelle. Äänitysten aloituksesta miksausten alkuun näet kului yli vuosi. Tommosessa kamassa on tietty paljon tilusooloja, synia ja lauluja, joten kaikki raidat piti hyödyntää. Mikko kehuu bändin rohkeutta kokeilla erilaisia metodeja
– Kesti aika pitkään, ennenkuin halusin edes siirtyä siihen. Jos nostalgiaa olikin ilmassa, ei Tegelman ole ikävöinyt nauha-aikoja. Tegelman nosti kädet pystyyn nauhaa kuunnellessaan, sillä ei hän oikein itsekään pystynyt vastaamaan kysymykseen. Mua otti päähän se kylmä, jämäkkä, liikkumaton soundi. Se oli ihan siinä rajoilla. Silloin oli kauhea into päällä. – Jälkeenpäin kun miettii, niin ei ole ollut montaa sessiota, että olis rumpusoundit menny läpi. Ylitiukkaa ilman mitään eloa. – Kun oli tottunut tekemään töitä tietyllä tavalla ja yhtäkkiä alkoi tulla nuoria jätkiä, jotka osas käyttää niitä uusia kamoja. Se oli valmiiksi jo vähän kompuroitu, joten sitäkään ei tarvinnut enää käyttää. Pitkästä aikaa nauhan kanssa pelehtiminen sai Mikon nostalgiselle päälle. Nyt oli halu tehdä levyä perinteisempään tapaan pohjat nauhalle äänittäen. – Siinä haettiin levylle vanhan stailin nauhasoundia. Varsinkin nykyajan etuasteet toimivat hänen mielestään jo niin hyvin, ettei eroa juurikaan huomaa. Ei juma, pakkohan tässä on ruveta skarppaamaan. Silloin kun noi digihärvelit tuli tonne liveja studiopuolelle, niin olihan se aika kylmää hommaa. Nythän ne on kehittyneet helkkaristi aika lyhyessä ajassakin. Sitä oli ihan nasta tehdä, mutta olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka paljon se oikeastaan vaikutti siihen soundiin. Kyseisessä sessiossa soundiasiat olivat kuitenkin sivuosassa, sillä jos nauhalle äänittäminen toi bändille yhtään lisä?ilistä, oli vaivannäkö kannattanut. Asia oli toisin viisi-kuusi vuotta sitten. Tänä päivänä ei varmaan edes jaksais hinkata samalla tavalla. Nyt kun kamat on kehittyneet tarpeeksi, niin ei ole yhtään ikävä. – Vaikka kuinka mainostettiin jotain vintagesoundia, niin ei niissä kauheasti lämpöä ollut. Sieltä löytyy sitä lämpöä. Mikithän on olleet aina samat. Mikin ja linjan balanssin kun löysi, se oli siinä. Tarotin tarina odottaa jatkoa rumpali Pekka Cinnarin menehdyttyä vuonna 2016 pitkän sairauden jälkeen. 12 www.riffi.fi 1/2018 ten mietittiin, mikä sopii tähän musaan. – Tarkoituksella äänitin sen niin lujalla kuin uskalsi. Nehän jyrää kohta ohi! Varsinkin livepuolella multa loppuu kohta Mikko Tegelman ja Janne Tolsa muistelemassa… 08-13 Ikimuistoiset.indd 12 7.2.2018 11.53. Mikä se ero on. Tää on tää ikuisuuskysymys, mistä jengi aina taistelee. Tarotin kohdalla virkattiin Cinnarin kanssa päiväkausia – tehtiin hirvee homma, että ne oli hänelle hyvät soittaa ja soundit olis mahdollisimman hyvät. Jo pelkästään nauhan tuoksu nosti muistoja pintaan. Kokeiltiin erilaisia kalvoja ja mietittiin erilaisia nuijan kokoja ja kovuuksia. Lopputavara äänitettiin kuitenkin koneelle. Jotain eroja nauhalle tallennettaessa kuitenkin löytyi. Jälkeenpäin ei tarvinnut mitään hörpöttimiä käyttää. Pintaan nousi myös paljon pohdintaa, jonka johdosta tarina lähteekin aivan eri urille. Bassosoundiin saatiin lämpöä, jota mies kaipaili digiajan etuasteilta. Tegelmanin kohdalla harppaus teetti kosolti töitä. Kirjoittaja on aina ihmetellyt digiloikan tehneiden äänimiesten kykyä omaksua melkein täysin uudenlainen työskentely-ympäristö. The Hoolers: Devil’s Apple, The Hoolers 2016 Oman kaupungin pojat, The Hoolers, saapuivat Tegelmanin studiolle levyä tekemään. – Siltä ajalta on paljon hienoja muistoja, ja olin vielä aika pitkään sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin. Meininki oli pääasia
– Jossain vaiheessa se meni siihen, että klikki vaan huutaa ja päälle surinakitara ja rumpali soittaa. Kaappeihin otettiin myös nupit, sillä yhtyeen kitaristit Kirk Hammet ja James Hetfield käyttivät kompatessa Tarotin Marshalleita ja sooloissa omia Mesa Boogieitaan. Tarot-kitaristi Sakari Hietalan muistin mukaan yhtyeen management vaati raiderissaan lavalle kahtakymmentäkahdeksaa Marshall-kaappia. Tarot hommasi siis itselleen jo heti levytysuran alussa omat kamat. – Vastaavanlainen homma oli kun soitettiin samana vuonna Rantarockissa ennen Twisted Sisteriä. Se on studiosta hävinnyt. Mä olen aina tykännyt, että heput on paikalla, jauhetaan paskaa kimpassa ja muuta. Mentiin esiintymään ihan ulapalla, että mitähän jengille tulee ulos. Kierojen siskojen toiminta muuttui suoranaiseksi vittuiluksi. Meidän ja Smackin setit oli pääesiintyjän jälkeen. www.riffi.fi 1/2018 13 Ei mitään puolivillaisesti Tegelmanin lempilapseen Tarotiin liittyy hauska tarina kohtaamisesta amerikkalaisten kollegoiden kanssa. Silloinkin kaverit ihmetteli, että miks täällä on oikeita kaappeja, kun me tilattiin tyhjiä. Toivottavasti tulee joskus vielä takaisin. Ammattilainen siis puikoissa. Suhtautuminen omiin rajoihin on tervettä, Mikko ei jää ihmettelemään tai yritä itse väkertää asiaa – Hienoa, että nuoretkin voi opettaa asioita. Tutustu ja hae! metropolia.?/haku Yhteishaku 14.-28.3.2018 Musiikin ja musiikkipedagogiikan laaja-alaisimmat huippuosaajat kasvavat Metropoliassa 52536_Metropolia_Riffi_60x252.indd 1 26.1.2018 13.34 08-13 Ikimuistoiset.indd 13 7.2.2018 11.53. Kiroilu oli kova kun kaverit alkoi kasaamaan niitä lavalle. Tarotilta – joka oli alkanut panostamaan suuren maailman meininkiin jo debyyttimaxisinkun aikaan – löytyi omasta takaa kaksitoista Marshallin kaappia ja kuusi nuppia. duunit, jos mä en osaa käyttää näitä vermeitä. – Niillä oli ihan järjetön backline-vaade. N Lue Devil’s Applen arvostelu osoitteesta: riffi.fi/artikkelit/levyarviot ”Mikin ja linjan balanssin kun löysi, se oli siinä.” Päivätoteutus (240 op) Musiikkipedagogi (AMK) – pop/jazzja/tai klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) – vain pop/jazz-musiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Muusikko (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Hakuohjeet, valintakoekuvaukset sekä alustava hakuaikataulu osoitteessa metropolia.?/haku sekä opintopolku.. Onneksi Mikko sai parin ekan viisun aikana palikat paikalleen ja homma toimi. Backlinen vuokraus?rmojakaan ei tuolloin vielä ollut, puhumattakaan ?rmoista, joilla olisi ollut tyhjiä kaappeja tai pelkkiä etulevyjä kulisseiksi, kertaa Hietala. Silloin kun se työkentelytapa muuttui, niin se oli kova pala mulle. Laitemäärä oli sen verran mittava, että yhtye vuokrasi backlineaan muillekin kotimaisille yhtyeille. Elettiin vuotta 1986 ja Metallica oli tulossa Pihtiputaan Saapasjalkarockiin. Meidän marsut kasattiin niille kolmeen kerrokseen ja sieltä täältä kytkettiin pari kappaletta päälle. Sonatassa tulee vieläkin tilanteita joissa Mikko (55-vee), joutuu pyytämään heidän monitorimiksaaja Joonas Martimoa (26-vee…) näyttämään jonkun jutun. Oman setin lopuksi, miksaaja kiskoi kaikki 62 kanavapiuhaa ja kanavanumeroteipit irti miksaustiskistä. Joten kun yritettiin pysyä festari-aikataulussa, Mikko joutui vetää piuhat kiinni summanmutikassa ja huuteli talkabackin kautta meille, että ”soita sitä ja soita tätä”. Ihan ykköstä on, kun äänitettäessä on koko jengi mukana soittamassa. Sitä mä kaipaan. Siis ISOT kamat, tähdentää Hietala. – Soittivat joskus loppuillasta. Lopulta kaappeja saatiin kasaan jotakuinkin kaksikymmentä. Koko päivän elvistelyn jälkeen tekivät vielä meille ja lähinnä Tegelmanille hirveän vittuilun. Eihän siihen aikaan Suomessa millään soitinliikkeellä ollut tuollaisia määriä kaappeja. Eihän meillä ollut tietoa siihen aikaan, että niitä saa tyhjinäkin. – Kun me alettiin purkamaan niitä autosta pois, oli bändin kitarateknikko John Marshall ekana ihmettelemässä, että: ”Are these operational. Loput jouduttiin keräämään kuormaautolla ympäri Kuopiota. We ordered only empty cabinets”. Livenä se vielä on, mutta studiossa ei enää. – Siellä ne kulki ympäri maata ja Viroakin eri bändien kanssa. Eniten nykyään Tegelmania vaivaa studiotoiminnassa ryhmässä tekemisen puute
Kaikki alkoi nimittäin jo toistakymmentä vuotta sitten, kun Malm sai espanjalaisesta levy-yhtiöstä tarjouksen lähteä tekemään tribuuttilevyä maailman menestyneimpiin poptuottajiin kuuluvan David Fosterin kappaleista. 14-18 Malm.indd 14 7.2.2018 11.56. Niiden kanavatunnuksista vastaavan Malmin tunnaribiisejä on kuultu myös tv-sarjoissa, jopa Japania ja Etelä-Koreaa myöten. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: CONTANTE & SONANTE Tomi MALM – musiikkityöläinen Kosketinsoittaja Tomi Malmin ensimmäinen sooloalbumi ”Walkin’ on Air” on kivenkova tyylinäyte, jonka muusikkolistaa selatessa joutuu tämän tästäkin hieraisemaan silmiään: raidoilla esiintyvät muun muassa Vinnie Colaiutan, Simon Phillipsin ja Luis Conten kaltaiset soittajat. 14 www.riffi.fi 1/2018 T omi Malmin musiikkia on kuullut jokainen suomalainen – ainakin tietämättään – jos on joskus kuunnellut vaikkapa Radio Suomea tai Radio Novaa. Miehen ensimmäistä omissa nimissä julkaistua pop-albumia hinkattiin julkaisukuntoon vuositolkulla, ja sen perustaa rakennettiin sitäkin pidempään
www.riffi.fi 1/2018 15 Malmin sovittamaa ”Fly Away – the Songs of David Foster” -levyä hierottiin useampi vuosi, sillä kansainvälisiä kärkimuusikoita haluttiin mukaan kymmenittäin, ja miksausvaiheessa taas tekijöille tärkeät pikku nyanssit vaativat loputtomasti aikaa. Eli tsekataan kuka olisi paras mihinkin rooliin. Kun tilaisuus soololevyn tekemiseen avautui, suurin osa sävellyksistä oli kuulemma demovalmiina parissa viikossa. Rosteri hallussa ”Walkin’ on Air” -albumilla soi 1970–80-lukujen henkeen sävelletty mutta nykypäivän arsenaalilla miksattu Amerikan länsirannikon laatupop, jota on maustettu ripauksella soulia, funkia, jazzia ja progea. Malm on säveltänyt levyn biiseistä kymmenen ja sovittanut kaikki. Toisaalta tilanne ei ole sen kummempi kuin missä tahansa modernissa bändilevyssä, jossa käydään yksi kerrallaan soittamassa omat otot demopohjan päälle. – Hän halusi tehdä ne paremmin! Tajusin, että nyt ollaan päästy kerhoon, jossa halutaan tehdä hommat kunnolla! Pala kerrallaan Soittajien vuorovaikutus on vaikeaa, jos jokainen suorittaa osuutensa eri kuukautena ja eri mantereella kuin muut. Malm kertoo jopa joidenkin amerikkalaiskollegoidensa ihmetelleen, miten mukaan oli saatu houkuteltua Vinnie Colaiutan tasoisia soittajia. Siltä kantilta katsoen ”Walkin’ on Airin” äänittäminen eteni normaalissa päällesoittojärjestyksessä, vaikka äänityspaikkoja olikin parisenkymmentä ympäri maailmaa. – Teen demot mahdollisimman hyvin, koska ikinä ei tiedä mitä raitoja päätyy ihan levylle asti. Levy näyttää ja kuulostaa kalliilta, eikä säästelyn makua ole muusikkolistassakaan. Nimiä jahtaamassa ”Walkin’ on Airin” valmistuminen vei alusta loppuun kolmisen vuotta, vaikka aloitus olikin ripeä. Parin viikon päästä Colaiuta yllättäen otti yhteyttä kertoen, että ”ollaan nyt kaverin studiossa ja soitetaan nämä biisit vielä kerran”. Sanoittajat vaihtuvat soittajien lailla biisikohtaisesti. – Tunsin itse entuudestaan Skandinaviassa asuvia tekstittäjiä, amerikkalaiset löytyivät enimmäkseen levy-yhtiön kautta, Malm kertoo. Jos haluttuun soittajaan sai suoran yhteyden, asioiden sopiminen kävi joskus helposti – Foster-levy oli avannut Amerikassa ovia. Kun Colaiuta lopulta kotiutui kiertueelta ja ehti projektiin, Malm erehtyi kysymään hänen soittamistaan ensimmäisistä otoista, oliko virvelisoundi rumpalin mielestä kohdallaan. Ajatus ison, nimekkään esiintyjäkatraan kokoamisesta yhdelle levylle on velkaa Quincy Jonesin ”Back on the Block”ja ”The Dude”-albumien konseptille. – Sitten ei kuulunut mitään, ja olin varma että Vinnie oli suuttunut ja heittänyt homman mielestään, Malm puistelee päätään. Albumin tarttuvimman menobiisin, Phil Collins -henkisen ”Favorin” laulaa tiukkasoundinen Frank Ådahl Ruotsista – komppaajinaan ei enempää eikä vähempää kuin rumpali Simon Phillips ja basisti Alex Al. Virallisilla taksoilla meillä ei olisi totta puhuen ollut varaa pyytää mukaan ketään näistä nimisoittajista. Jos välissä oli manageriporras, homma muuttui painajaiseksi. Mutta sitten alkavat vaikeudet: yhteyksien ottaminen ja odottaminen. Useimmiten äänityksiä varten lähetettiin netin kautta läjä kappaleen alusta printattuja audiofaileja, jotka vastaanottava muusikko tai studio pystyi importoimaan haluamaansa työasemaan. Näin esimerkiksi tapauksessa, jossa Michael Jacksonin kiertuebasistina toimineen Alex Alin saamista jännättiin kuukausikaupalla. – Menee vaan sinne sellaisena kuin on puhuen kökköä formulaenglantia eikä yritä teeskennellä mitään yläfemmoja heittelevää maailmanmiestä, Malm neuvoo. Levyn kokeneita komppiryhmiä ryydittävät pohjoismaiset ja amerikkalaiset blosarit, joista kenties muhevimpana mainittakoon Las Vegasissa äänitetty kuusimiehinen The Fat City Horns. Vinnie Colaiutakin harmitteli Malmille olevansa juuri lähdössä Stingin kiertueelle, ja kalenteri olisi täynnä pitkään ennen kuin rumpali ehtisi soittamaan osuutensa. ”Wouldn’t It Be Kinder”-biisin laulaa puolestaan Toton nykyinen basisti Shem von Schroek. Albumi on toteutettu pääosin ulkomaisten sessiosoittajien voimin, myös laulaja vaihtuu joka raidalla. Formulaenglannilla maailmalle Ennen pohjasoittoja Malm rakensi sävellyksistään huolella sovitetut ja soitetut konedemot, joiden sointikuvaa voisi miehen työhuoneella suoritetun vertailukuuntelun perusteella luonnehtia levytyskelpoisiksi jo sinällään. 14-18 Malm.indd 15 7.2.2018 11.56. – Jokainen biisi on ikään kuin oma leffansa, jossa täytyy olla eri casting. Malm niputti pahimmillaan reilusti yli sataraitaisista demoistaan demolauluilla ja klikkiraidalla ryyditettyjä summamiksauksia, joista kukin soittaja sai vaivattomasti rakennettua haluamansa kuuntelumiksauksen. Malmin kokemuksen mukaan asioinnissa amerikkalaisten tähtisoittajien kanssa auttaa aito, suora ja konstailematon suomalaisuus. ”Walkin’ on Air” kuten ”Fly Away” ovat sikäli molemmat kaukana bändilevyistä. Molemmat tuottamani levyt on varsin tiukasti arrattu, ei niin että ”soittakaa tähän jotain”, Malm selittää. Parhaassakin tapauksessa aikataulujen yhteensovittaminen tarkoitti melkoista odottelua, nythän tavoiteltiin soittajia, joita ovat työllistäneet esimerkiksi Frank Zappa, Whitney Houston, Chaka Khan, James Taylor tai Elton John. Levyllä saa uuden sovituksen muun muassa Fosterin Earth, Wind & Firelle säveltämä groove-klassikko ”In the Stone”. Lopputulosta kuunnellessa tuntuu vaikealta uskoa Malmin valitteluja tiukasta levytysbudjetista. Levyn nimikappaleen tulkitsee Peter Ceteran tontin Chicagon laulajana perinyt Jason Scheff. – Kyllä muusikko yleensä tulee, jos diggaa siitä musasta, ja lisäksi edullisella diggarihinnalla – joku jopa ilmaiseksi. Malmin mielestä ”musan säveltäminen on maailman helpoin juttu, jos vain osaa ja haluaa”. Kappaleen rummut hoitelee Vinnie Colaiuta. Suurin osa pohjista on tallennettu sessiomiesten kotikonnuilla Kaliforniassa ja muualla USA:ssa
Ehjiä ottoja Brasseja lukuun ottamatta juuri mitään ei tallennettu kimpassa useamman soittajan kesken. Esimerkiksi ”Favor” oli aika tarkka, Simon (Phillips) joutui soittamaan toisenkin oton, ennen kuin naulasi sen, Malm nauraa. – Jos pystyy olemaan äänitystilanteessa jollain lailla mukana, tuottajana minimoi omaa vaivaansa. 14-18 Malm.indd 16 7.2.2018 11.56. ”Walking on Air” -albumin raitoja tallennettiin Yhdysvaltojen lisäksi kaikissa Pohjoismaissa sekä Japanissa lähes parissakymmenessä studiossa ja työhuoneessa. Haettiin ehjiä ottoja eikä silppumateriaalia, josta yritetään parsia jälkikäteen jotain kuuntelemisen kestävää. Demoja päivitettiin vaihe vaiheelta, jotta uusi soittaja saattoi reagoida aiempiin suorituksiin. Lopputuloksena kustakin soittosuorituksesta syntyi tyypillisesti pari kolme biisin mittaista ottoa, joista levylle valittiin yksi kokonainen, ei suinkaan ”parhaita paloja” kolmesta. – Lähtösoundi vaikuttaa enemmän kuin mikään muu. 16 www.riffi.fi 1/2018 Kun rumpali oli hoitanut osuutensa biisiin, Malm valikoi eri versioista käytettävän oton ja ymppäsi sen demopohjaan, jolla saattoi lähestyä basistia. – Tietenkin tuottajana sitä toivoo, ettei se nyt pistäisi sitä virveliään liian matalalle tai korkealle. Tuottajan vastuulla on tehdä oikeat valinnat – jos valitsee väärän soittajan, ollaan ongelmissa. Malm kertoo ravanneensa itsekin niin monessa sessiossa mukana kuin mahdollista, ja silloin kun se ei ollut – etäisyyden, aikaeron tai aikataulujen vuoksi – hän oli läsnä äänityksissä Skypen kautta. Se on ainoa tilanne milloin pystyy vaikuttamaan, vaihtoehtona on kauhea editointi jälkikäteen. – Svengin takia oli tärkeää, että esimerkiksi basistit eivät soittaneet koneella tehtyjen demorumpujen vaan todellisten rumpuraitojen päälle, niissä esimerkiksi virvelin takapotku saattoi olla demoon verrattuna muutaman millisekunnin kallellaan johonkin päin. – Se riippui vähän biisistä. Pohjien osalta poikkeuksen muodostivat rumpali John ”JR” Robinson ja basisti Neil Stubenhaus, jotka purkittivat osuutensa yhdessä. Siinä kun Foster-tribuutti on trigattu, editoitu ja kliininen, Malm halusi soololevylleen orgaanisempaa otetta. Olen käynyt tätä levyä tehtäessä niin monessa studiossa ja kotipajassa että hirvittää. Tiedät mitä saat, jos osaat poimia oikean soittajan. – Eihän sitä voi jotain äänittäjäguruja lähteä neuvomaan, kyllä ne tietävät paremmin. Malm sanoo, että niukasta ohjeistuksesta huolimatta lopputuloksessa oli melkein aina kaikki kohdallaan. Vaikka totta kai sitä on tuottajana tarkka soundeista, ja varsinkin vireistä. Soittajan soundi Malm tähdentää, että jos valitsee äänittäjät ja muusikot huolella, ohjeistuksia ei aina hirveästi tarvita. – JR soittaa mieluiten kimpassa basistin kanssa, Malm kuittaa. Tietysti demojen ja lappujen pitää olla hyviä ja selkeitä, että niistä ilmenee mitä haetaan. Levyllä soittavat muun muassa Dan Warner (kitara), Jose Manuel ”Popo” Posada (basso), John ”JR” Robinson (rummut), Eric Marienthal (saksofoni) sekä Patrik Eriksson ja Mattias Lejdal (puhaltimet). Yleensä ei pistänyt. Mutta on todella vapauttavaa kun vaikkapa kitaristille ei tarvitse huomauttaa vireestä mitään! Malm sanoo, että myös rumpaleille vireet ovat niin herkkä juttu, ettei niihin paljon kannata kiipparistin puuttua. Kuinka tiukasti Malm sitten vaati soittajia seuraamaan demojen kuulokuvaa ja lappuja. Basso-osuuden jälkeen pallo heitettiin kitaristille, ja niin edelleen
Myöhemmin voin tarkistaa soittimen kanssa, tuliko virheitä. www.riffi.fi 1/2018 17 Big bandien jäljillä – Pienenä nukahdin Count Basien, Duke Ellingtonin ja Frank Sinatran levyjen soidessa etäältä olohuoneesta. Hän muistelee ahmineensa diggailemiensa levyjen kansista tietoja hahmoista, jotka olivat vaikuttaneet äänikuvan syntyyn. 14-18 Malm.indd 17 7.2.2018 11.56. Haitsulla oli aina oma mikki, vaikka jonkun koulukunnan mukaan se kuuluisikin tarpeeksi overheadien kautta. – Yleensä en kirjoita edes pianon ääressä vaan työhuoneen lattialla. Ja tietysti Quincy Jonesista, jonka arreista tein penskana transkriptioita, kun yritin selvittää miten stemmat on jaettu. Virvelit äänitettiin tyypillisesti yläja alamikillä, bassari sisältä, ulkoa ja toisinaan sub-mikilläkin. Soololevyn genre vaikuttaisi kuitenkin olevan ihan muuta, ”kaupallista” jenkkipoppia. Tomi Malm sanoo oppineensa ”isommiltaan”, että sovitus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta tuoreus ja ?ow pysyvät. – Huomasin, että aina kun kansista löytyivät ne tietyt nimet, lopputulos toimi. Jos tila oli hyvä, saatettiin käyttää kahta tilamikkisettiä. Malm katsoo, etteivät nämä ole niin kaukana toisistaan kuin luulisi. Jokainen tomi oli yleensä äänitetty omalle raidalleen, vain Simon Phillips summasi muhkean etutomikattauksensa stereoksi. Rumpunuottien tekeminen on kuitenkin oma taiteenlajinsa, ja projektin puolivälissä Malm päätti, että on parasta jos rumpulaput teetetään rumpalilla. Aivan samaa ihailen Trevor Hornin tuotannoissa. Esimerkiksi jousia niin Five Corners Quintetille kuin hevibändeillekin sovittanut Malm kertoo luonnostelevansa jousitai brassisatsin nopeasti kahdelle riville, josta sitten levittää nuotit Logiciin naputtelemalla ne erillisille raidoille, ja muokkaa stemmat luettavaan ja soitettavaan asuun. – Lopulliset laput tehdään tietenkin kaikille omilla riveillään ja avaimillaan. Sieltä se kaikki lähtee. Kovinkin erityyppisissä tiloissa taltioitujen soitto-osuuksien muokkaus ikään kuin samaan biisiin kuuluvaksi oli levyhankTomi Malm omistaa kymmenittäin sähköisiä sormioita, mutta piano on silti kaikki kaikessa. Miksausta ja liimailua Rumpalien osalta tyypillinen raitamäärä per otto oli reilun tusinan paikkeilla. Malmin levyhyllystä kurkkivat Bill Evansit ja Herbie Hancockit, Joni Mitchellit ja John Williamsit – ja toisaalta Genesiksen ja Yesin brittiproge. Sovittaminen, tuottaminen ja studiopuurtaminen alkoivat viehättää Malmia jo varhain. Jos haluaa lopputuloksesta mahdollisimman hyvän, soittajille pitää tehdä asiat helpoksi. – Oululainen rumpupedagogi Olli Estola kirjoitti lopulliset nuotit esimerkiksi Colaiutalle ja Robinsonille – ja hyvät kirjoittikin. – Se länsirannikon soundi mistä ”Walkin’ on Airin” vaikutteet tulevat on ”piilovaikeata” – musasta tehdään tarkoituksella pinnalta simppelin kuuloista, jotta sitä on helppo lähestyä, mutta alla on muita tasoja. Malm kertoo yrittäneensä opiskella nuottisoftia, mutta kirjoittaa yhä arrit nopeammin käsin. Kitaristit printtasivat joskus efektit raitaan, ei esimerkiksi puhdasta ja efektisoundia erikseen. Raitoihin ei haluttu äänittäjiltä minkäänlaista prosessointia, vain raakaa tallennusta. Omalle levylleen Malm kertoo tehneensä säästösyistä itse valmiit laput lähes kaikille – kitaristeille, basisteille, brassille ja taustalaulajille. Ajatellaan vaikka Quincy Jonesin arreja ”Thriller”-levyllä – päällimmäisenä on selkeä ja helppo taso, mutta taustalta löytyy vaikka mitä elementtejä, jos haluaa niitä poimia
Näissä hyppäyksissä vaihteluväli on suuri niin yhteistyökumppanien kuin toimenkuvankin suhteen, joka vaihtelee tuottamisesta säveltämiseen ja soittamisesta sovittamiseen. Jossain vaiheessa 1990-lukua alettiin päästä eroon nauhureista, synkkalaitteista ja rautasekvenssereistä, ja tilalle tulivat tietokoneet ja musasoftat. Säveltäjä paljastaa, että valmista materiaalia kertyi samoista sessioista hyvän alun verran toisellekin levylle. Lisää luvassa Hyvältä soundaavaa ja kansiaan myöten viimeisen päälle viilattua sooloalbumia esitellään netissä kymmenellä tyylikkäällä Youtube-videolla. Malm hymähtää, että suomalaiskansallista A-mollia ei varsinkaan omiin proggiksiin tunnu pianosta millään löytyvän, mutta ”kalliita sointuja” senkin edestä. Malmin soololevy ei kuitenkaan ole jäämässä ainokaiseksi. Hän sanoo, että musabisnesksessä – somemaailmasta puhumattakaan – on jo ihan riittävästi isoja egoja. – Bändivaihe jäi minulla aika lyhyeksi, koska jo parikymppisenä innostuin mediamusasta, jota aloin tehdä syntikoilla ja hardware-sekvenssereillä. Jossain vaiheessa Malm löysi itsensä kolmenkymmenen synan ja puolen tusinan samplerin keskeltä. – Onneksi on softia, joilla saa häivytettyä tilaa, jos se tuottaa liikaa ongelmia. Malm soittaa maistiaisiksi valmiiksi miksatun kymmenminuuttisen fuusiorockjazzia ja modernia klassista yhdistelevän instrumentaaliryöpytyksen, jossa hänen lisäkseen soittavat Vinnie Colaiuta, Luis Conte ja Alex Al. Malmin musiikki syntyi pitkään Cubase-ympäristössä, josta hän vaihtoi Logiciin ja Macciin reilut kymmenen vuotta sitten. Miksausvaihe vei kaikkineen liki vuoden päivät. Raitojen ”liimaukseen” Malm käytti esimerkiksi Altiverbin impulssivastekirjaston studiohuonetiloja. Niistä ajoista biisit ja miksaukset ovatkin syntyneet kotitalon kellarissa masterkiipparin, Mac Pron, Logicin ja siihen asennettujen lukemattomien instrumenttija efektiplugarien voimin. Ajamalla koko settiä – jopa bassoa – hiukkasen samaan tilaimpulssiin saattoi vahvistaa äänikuvan yhtenäisyyttä. Foster-tribuuttilevyn kokonaisuudessaan Studio Kekkosessa miksannut Mikko Raita miksasi myös osan ”Walkin’ on Airin” kappaleista. keen vaivalloisimpia osuuksia. Lisähaasteena on vielä se, ettei tällaisen levyn materiaalia voi helposti keikoillakaan esitellä – soittajisto kun sattuu olemaan maailman sessiomuusikoiden halutuinta huippua. Tekniikan kehittyessä kaiken on voinut hiljalleen pakata ”boksiin”. 14-18 Malm.indd 18 7.2.2018 11.56. Toisena kikkana oli lisätä yhtäläisiä ensiheijasteita sinne tänne, kuulokynnyksen alapuolelle, millä saattoi osaltaan lisätä illuusiota siitä, että eri puolilla maailmaa tallennetut suoritukset olisivatkin peräisin samasta sessiosta. Parhaat hänen tuntemansa muusikot ovat kuitenkin hyvin vaatimatonta väkeä. Malmin säveltämiä ja sovittamia biisejä ovat levyttäneet suomalaiset artistit Hectorista Topi Sorsakoskeen ja Antti Tuiskusta Lenni-Kalle Taipaleeseen. Tyylilajillisesti Malmin musiikki heittelee niin laidasta laitaan, että debyytille valikoituivat sävellyksistä suorimmat ja helpommat. – Olen tottunut tilaan, tunnen kamat ja kuuntelu on niin tuttu, että saan parasta jälkeä aikaan täällä, Malm toteaa. Miehen sovitusja muusikkokrediittejä on kirjattu jopa Gringos Locosin tyyppisten hardrock-bändien levynkansiin. Tuntui kotoisalta pystyä pyörittämään koko palettia yksin. 2000-luvun puolella synat korvautuivat plugareilla. Tulevaisuudessa julkaistavalle toiselle levylle tulee koukkuisempaa materiaalia. Tänään Malmin työnkulussa tärkeää roolia näyttelevät Logiciin rakennetut ”templatet”, työpohjasessiot, joiden raidoille on valmiiksi asetettu sopiva määrä tuloja esimerkiksi Superior Drummerin (rummut), Trilianin (bassot), Spit?ren ja LA Scoring Stringsin (jouset) ja Kontaktin (piano ja muut) kaltaisille samplerisoftille. Varsinkin lauluja kompressoitaessa tila alkaa nousta helposti esiin. – Ajattelen olevani nobody, joka tekee työkseen mediamusiikkia ja polkee ?llarilla räntäsateessa – ja saakin sitten tilaisuuden tehdä oman levyn ulkomaisten supermuusikoiden kanssa, joiden soittoa on ihaillut pienestä pitäen! Malm hihkaisee. – Kun biisejä alkoi tulla lisää, päätettiin äänittää kaikki ”samalla vaivalla”, mutta jaettiin biisit kahteen kasaan. Osan ”Walkin’ on Airin” kappaleista miksasi Studio Kekkosen Mikko Raita. Komeasta työnjäljestään huolimatta Malm antaa itsestään vaikutelman nöyränä alan duunarina, jolle tärkeintä ei ole pitää itsestään meteliä. Suurin osa tekemisistä on siis muualla kuin levytetyn rytmimusiikin maailmassa, jonne hän on tehnyt vain harkittuja hyppäyksiä aika ajoin. Duunari räntäsateessa Malm sanoo tehneensä koko ikänsä musiikkia ja ääntä – tosin lähinnä televisioon, elokuvaan, radioon ja mainoksiin. Hän arvioikin musiikkimakunsa muovautuneen keskimääräistä kansainvälisemmäksi koska varhaislapsuus vierähti Keski-Euroopassa. Suurimman osan Malm miksasi kuitenkin itse omassa pajassaan, varsin simppelillä kuuntelulla – ja kokonaan ilman miksauspöytää. Myöhemmin klassisen repertuaarin kylkeen uivat jazz ja pop. N Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit) Tomi Malm pohtii syitä huippusoittajien suosioon. Malmin puheissa vilahtelevat niin Beethoven kuin kirkkomusiikki, Burt Bacharach kuin fuusiojazz, Frank Zappa kuin länsirannikon aikuispop. Kaikkine kuorrutuksineen ”Walkin’ on Air” kuulostaakin levybisneksen nykypuitteissa projektilta, joka ei välttämättä tuo rahaa vaan vie sitä. 18 www.riffi.fi 1/2018 Pianotunneilta plugaristudioon Tomi Malm on soittanut pianoa nelivuotiaasta
www.riffi.fi 1/2018 19 E ikä ole unohtanut Hurriganesin tunnetuinta kokoonpanoakaan Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen, jonka kultaisista ajoista on kulunut jo 40 vuotta. Klassikkolevytykset pyörivät soittimissa edelleenkin. Kymmenisen vuotta sitten valmistui Remun ja bändin varhaisvaiheista kertova elokuva Ganes ja tämän vuoden tammi19-21 Erik Valkama.indd 19 7.2.2018 12.05. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: RAISA SUURONEN Ganes-musikaali on kuin konsertti – Erik Valkama astuu Albert Järvisen – ja Ile Kallion jalanjälkiin Vaikka Remu on vähän ennen lehtemme ilmestymistä soittanut jäähyväiskeikkansa ja Hurriganesin viimeisinkin vaihe on saatu päätökseensä, ei Suomen kollektiivinen rokkikansa unohda tuota kotimaisen rock ’n’ rollin kuuluisinta sanansaattajaa
– Oman ikäpolveni ja vanhemmat kitaristikollegat ovat varmasti opetelleet Järvisen soittoa ja sooloja. – Kaiku. Nyt täytyy tentata, kuinka Valkama on rooliinsa valmistautunut. Nämä biisit ovat kuin kansanlauluja ja kuulijat päässään tietävät, miten soolot menevät. 20 www.riffi.fi 1/2018 kuussa Suomen Musiikkiteatterissa Tampereella sai ensi-iltansa Ganes-musikaali, joka kevään mittaan kiertää eri puolilla Suomea. Musikaalin tarina on elokuvan tavoin Remuun keskittyvä, mutta elävää musiikkia on luvassa tosi reilu annos, sillä esityksessä kuullaan 28 kappaletta kokonaisuudessaan. Niin olen itsekin tehnyt ihan pikkupojasta ja siinä tämä musikaali osuu minulle ihan nappiin, Valkama toteaa. Mutta usein saa todeta, että ongelmakohta on ongelma muillekin ja on taas palattava alkuperäiseen musiikkiin. Pisin taitaa olla juuri neljä minuuttia. Opiskele musiikkialan ammattilaiseksi Kuopion konservatoriossa! MUSIIKKIALAN AMMATILLINEN PERUSTUTKINTO: MUUSIKKO klassinen musiikki / rytmimusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI HAKUAIKA 20.2.-13.3.2018 www.opintopolku.fi www.kuopionkonservatorio.fi 19-21 Erik Valkama.indd 20 7.2.2018 12.05. – Kitaroina minulla sattuu olemaan punainen 70-luvun puoliakustinen Gibson 335 – Albert taisi soittaa 345:lla – pari 60-luvun Stratoa, koska Roadrunnerissa tarvitaan kampea ja sillä tehtyä psykedeliaa ja Telecaster, jollainen Albertilla oli Rock ’n’ Roll All Night Longin aikoihin. ’74 Tavastia livessä näkyy lattiaan teipattu Fuzz, mutta ei muita pedaaleja. Ainoa, mikä puuttuu, on Ile Kallion ajan SG, mutta myöhemmin hän soitti Telecasterilla ja Stratolla ja minäkin hoidan ne osuudet Telellä. Korviin on luotettava ja tätä korostan omille oppilaillenikin, vaikka nykyään on kaikenlaisia konsteja. Joistakin taas ei ollut livevetoa ollenkaan. Get On’in ja Tallahassee Lassien soolot ovat livenä hatusta, ihan erilaisia kuin levyllä. Efektejä on saatettu lisätä miksausvaiheessa, mutta alkuaikojen keikat soitettiin tosi kuivalla soundilla. – Mad Professorin uusi pedaali [Albert’s Overdrive] tekee hommastani helpompaa ja odotan innolla, että pääsen sitä kohta kokeilemaan. Kaikki soitetaan oikeasti – Melkein kaikki tärkeimmät biisit ovat mukana, mutta on sinne valittu vähemmän tunnettujakin, mm. Sen huomaa, että hänen itsetuntonsa soittajana nousi koko uran ajan. Mutta esim. ”Järvisen soitto ei ole teknisesti ylivoimaisen vaikeaa, mutta siinä on haasteita.” Albert, Cisse ja Remu. – Olen opetellut originaalisoolot studiolevyiltä ja muutamia livepätkiltäkin. – Joistakin löytyi. Esimerkiksi Cissen laulaman Tigerin soolo on Tavastialla aika lailla sama kuin studiossa, ainakin tärkeät jutut ovat tarkasti. Millaiset konstit sinulla oli käytössä biisien opettelussa. Biisejä mahtuu mukaan näin paljon, koska ne ovat tosi lyhyitä, kahden kolmen minuutin ralleja. Joistakin Ilen aikaisista biiseistä ei ole livetaltiointeja. Myöhemmässä vaiheessa, etenkin silloin kun hän tuli takaisin bändiin, improvisaatiota oli paljon ja biisit olivat hyvinkin erilaisia. Ei, vaan Erik Valkama, Ilari Hämäläinen ja Dimitri Keiski rooliasuissaan. – Järvisen soitto ei ole teknisesti ylivoimaisen vaikeaa, mutta siinä on haasteita. Indian ja Hey Hey Hey. Sillä pääsen kiinni oikeaan soundimaailmaan, Valkama ennakoi. Uudessa Järvisen pedaalissa on kompressori mukana, joten jatkossa en tarvitse erillistä – tähän asti olen käyttänyt irrallista pedaalia. Kertoo musikaalisuudesta ja hyvästä jammailutaidosta, Valkama arvioi. Se olisi meidän hankala toteuttaa triona, ei siinä kerkeisi soundia vaihtaa ja sustainiakin olisi vaikea saada. Millaisia aineksia tarvitaan. Hän on sekä esityksen kapellimestari että esittää Albert Järvistä ja Ile Kalliotakin. Ennen pedaalin saapumista olet tietenkin kasaillut soundia omilla leitteillasi. Ganesin materiaalia löytyy netistä, mutta useasti ne ovat päin honkia – kahden kielen jutuista on monesti jätetty toinen ääni pois. Vaikka joku hardcorefani saattaakin odottaa nimenomaan kappaleiden studioversiota, joudutaan muitakin muutoksia tekemään ihan käytännön syistä. Aikoinaan ei ollut – kun tilasin jenkeistä Hendrixin nuottikirjoja, niiden tulo kesti kaksi kuukautta ja sinä aikana olin jo opetellut asian. Mukaan tulee kohtauksia bändistä treeneissä, studiossa ja keikalla. – Sooloissa on toistuvasti paljon tunnistettavia osia. Minulla on vanha 60-luvun Fenderin Blackface Deluxe, josta otetaan reverbiä. Kompressori. Albert toki harrasti improvisaatiota, mutta en lähde liikkeelle oman improvisaation kautta. Silloin saatan hakea esiin nuotteja ja tabulatuureja tai katson jos joku on youtubessa opetellut asian. Lähden siitä, että soittaisin asiat mahdollisimmat tarkasti oikein. Esimerkiksi Hey Groupien soolon otin ’74 Tavastian keikasta, ihan sen takia, että Roadrunnerilla oleva soolo on soitettu puhtaalla soundilla ja siinä on hyvin vähän ääniä. – Vastaavasti taas tunnetummista puuttuvat Oowee-Oohla ja Good Morning Little Schoolgirl. – Esimerkiksi Rock ’n’ Roller -biisi alkaa soolon fade in’illä, joten siihen piti keksiä pari tahtia alkuun. Kun teit vertailutyötä, löytyikö biiseistä useitakin liveversioita. – Opettelen aina kaiken levyltä – paitsi jo tulee ongelmakohtia. Sounditkin alkuperäisen mukaan Kun oikeat kompit ja soolot on soitettavaksi löydetty, on soundinkin oltava täsmälleen kohdallaan. Mielenkiinnolla odotan, millaisiksi ne tulevat muodostumaan, kitaristi Erik Valkama kertoo. Siellä ei ole choruksia tai phasereita, soundit ovat tosi luonnolliset. Albertin kompit olivat livenä alkuvaiheessa hyvinkin orjallisesti samanlaisia kuin levyillä
Musikaalissa meillä on onneksi taukoja biisien välillä ja kädet ehtii rentoutua, mutta ei ihme, että alkuaikojen Hurriganesin keikkojen jälkeen jätkät olivat aivan läpimärkinä hiestä. Tosi tiukkaa tykitystä. Bluesskaalaa on jonkin verran, mutta miinus vitosta hän ei käytä ollenkaan niin paljon kuin sen ajan jenkkikollegat. Tamperelaisessa pubissa hän pyörittää kuukausittain toistuvaa house bandia vierailijoiden taustalla. Hän käyttää tosi paljon kutosta alempaa ja molliterssiä ylempää. Tosi tunnistettava juttu. – Se on kuultavissa, että studiossa sekä Albert että Ile soittavat melkein kaiken alaspäin pikkaamalla. Siellä ei kolmella soinnulla pärjää ja Queenin biisien rakenteissa oli tosi paljon haastetta. Alaspäin tikutus on erittäin raskasta. Rif?-lehti on perustettu 1996, jolloin Albert Järvinen ei enää ollut elossa. Ilen soolot ovat huomattavasti nopeammin plokattavissa, koska ne olivat selvästi sävellettyjä ja hän soitti ne nuotista nuottiin livenä. Oman aikansa aktiivikeikkailija Scratch nähtiin menneenä vuonna taas lavalla. Aikoinaan tehtiin triona toistasataa pitkää keikkaa vuodessa. Erittäin tunnistettava piirre on myös kahden kielen terssit trioleina, Valkama summaa havaintonsa muutamalla virkkeellä. Tehdään ainakin promovideo siitä ja ehkä ensi kesänä tuplataan keikkojen määrä. Hetken miettimisen jälkeen suostuttiin ja toinen keikka oli Lavian Huuhkajavuori Bluesissa. Jos olisi ollut, niin varmasti olisimme häneltä itseltään lehden sivuilla kysyneet, millaisia aineksia hänen soittoonsa sisältyy. Ja Queen-musikaali, jossa esitin Brian Mayta. Myös yksi Valkaman vanhoista bändikokoonpanoista on aktivoitunut uudestaan pitkän tauon jälkeen – ja se ei ole Dingo, jonka kolmannessa paluussa hän ehti 2000-luvulla olla mukana yhdeksän vuotta. Nyt Valkama saa vastata Järvisen puolesta. Kuinkahan tarkkaan nämä määräsivät, mitä Ilen on sooloihin soitettava. Bändillähän voi olla samasta biisistä albumiversio, singleversio ja erikois-edit – joistakin saattaa puuttua tai olla lisättynä kokonainen osa. Tämän näkee Tavastian livessäkin, vaikka Albertia on kuvattu vain vähän, eikä youtubessa ääni ja kuva ole edes synkassa. Muidenkin kitaristien jäljillä – ja oman bändin paluu Valkamalla ei tällä hetkellä ole vakituista omaa bändiä, mutta projekteja riittää kyllä. Musikaalin käsittelemä ajanjakso sisältää vaiheen, jossa Järvisen tilalle bändiin tulee takaisin perustajajäsen Kallio – jota Valkama siis myös esittää. Kuva ja ääni on sieltä otettu talteen ja miksattu. Vuoropikkausta Albertilla on sooloissa joskus. Näin ollen hän on yhtä lailla perehtynyt Ilen soittotyyliin ja huomaa erot kahden kitaristin välillä. – Viime kesänä soitettiin pari keikkaa Scratchin kanssa. Tästä esimerkki on Get On’in jälkimmäisen soolon triolihässäkkä. Se oli valtavan iso tontti, jossa sai tehdä todella ison työn saada kaikki asiat haltuun. Stevie Ray Vaughanin muistelevissa tribuutti-illoissa Valkama on kitaristi paikallaan. Bokseista tavallisin on se, jossa etusormi on ykkösasteella ja esimerkiksi biiseissä It Ain’t What You Do, Get On, Tallahassee Lassie, Keep On Knockin ollaan aluksi perusasemassa ja siirrytään neljänteen asemaan. – Ilellä on se add9-kuvio, jota tulee jonkin verran. Veikkaisin, että enemmän kuin Albertin kohdalla. N ”Ilen soolot ovat huomattavasti nopeammin plokattavissa, koska ne olivat selvästi sävellettyjä ja hän soitti ne nuotista nuottiin livenä.” Opiskele musiikkialan ammattilaiseksi Kuopion konservatoriossa! MUSIIKKIALAN AMMATILLINEN PERUSTUTKINTO: MUUSIKKO klassinen musiikki / rytmimusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI HAKUAIKA 20.2.-13.3.2018 www.opintopolku.fi www.kuopionkonservatorio.fi 19-21 Erik Valkama.indd 21 7.2.2018 12.05. Sen jälkeen oltiin 15 vuotta telakalla, kunnes Puistoblues halusi 40-vuotisjuhliin nostalgiabändejä, jota siellä ovat aikoinaan esiintyneet. – Pentatoniset skaalat – sekä duuri että molli. Eipä unohdeta Ile Kalliota. Toinen yleinen on mollija duuriterssin vaihtelu. Lisäksi Ganes-musikaalinkin toteuttanut Suomen Musiikkiteatteri työllistää häntä useissa tehtävissä, joissa perehtymistaidolle on ollut käyttöä: – Olen tehnyt siellä monia proggiksia: komppausta teatteribändeissä [Abbaja Beatles-musikaalit] sekä Suomirockmusikaali, Tuuliajolla-musikaali, jossa esitän Ismo Alankoa. Sitä tulee joka paikassa ja se tekee alkuperäisten soolojen muistamisen hankalaksi. Youtubesta löytyy kaksi pätkää nimellä Making Of Hot Wheels, jossa Remu ja Cisse kouluttavat nuorta Ileä soolon soittamisessa. Muutama esitys on luvassa vielä keväällä, Valkama mainostaa ohjelmistoja. Sävelistä se soitto syntyy Soundin lisäksi Järvisen tyyli ja sävelten valinta ovat hänelle ominaisia ja hänen soittonsa tunnistaa hyvin vierailuilla muiden artistien levyilläkin
22-24 Aalto.indd 22 7.2.2018 12.08. 22 www.riffi.fi 1/2018 T aideteollisen korkeakoulun käyttöön Arabianrannan kampukselle rakennettu Mediakeskus Lume ehti palvella elokuvan, television, digitaalisen median sekä lavastustaiteen opiskelijoita melkein pari vuosikymmentä. Aalto-yliopiston Otaniemen uusien tilojen ytimessä on isolla valkokankaalla ja Dolby Atmos -kuuntelulla varustettu elokuvamiksaamo. TaiK:in tultua osaksi uutta Aalto-yliopistoa Lumen tietyt fasiliteetit yhdistettiin Aalto Studios -brändin alle, ja noin vuosi sitten muun muassa elokuvaäänityksen ja -äänisuunnittelun tiloja alettiin siirtää Otaniemeen. Muuton päävastuullisena urakoi Studiotec, joka toimitti myös elokuvamiksaamon kaiutinjärjestelmän. Msonic vastasi ääTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Aalto Studios aloitti Otaniemessä – kirurgin veitsiä ja äänikenttiä Korkeakoulujen yhdistymisen myötä Arabianrannan Lume-mediakeskuksen suojissa majaillut taideväki hätisteltiin väistötiloihin eri puolille pääkaupunkia. Elokuvaäänen ja -leikkaamisen opiskelijoille pystytettiin komeat studiotilat TKK:n entiselle kampukselle Otaniemeen. Uuden lokaation virallinen nimi on Aalto Studios Post Production, joka jakautuu audion ja videon tuotantotiloihin
Kuuntelu kuin teatterissa – Mietimme pitkään akustisesta suunnittelusta vastanneen Akukonin Janne Riionheimon kanssa, valitaanko elokuvamiksaamoonkin hi?vai leffakaiuttimet, sanoo Boullenger. Koska lähikuuntelu tuottaa yhden tiukasti rajautuvan hotspot-kuuntelupisteen, se on Aalto-yliopiston elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun lehtori Patrick Boullengerin mukaan kuin äänisuunnittelijan kirurgin veitsi, ja sellaisena lopulliseen elokuvamiksaukseen jo liiankin tarkka. 22-24 Aalto.indd 23 7.2.2018 12.08. Veitsenterällä Äänipuolen keskeisiä tiloja uudessa talossa ovat päätarkkaamo eli varsinainen elokuvamiksaamo, foley-studio sekä neljä äänileikkaamoa. Tiloissa on järjestetty Atmos-äänenkäsittelystä jo muutama kurssi, joista tuoreimman veti ”Tuntemattoman sotilaan” äänisuunnittelusta kiitosta kerännyt Kirka Sainio. Sen neljällä kattokaiuttimella vahvistettu Genelec-kattaus on päätarkkaamon ja äänileikkaamojen välimuoto, joka toimii tarvittaessa myös lähikentästä irtautuvana pienenä Atmos-settinä. Aalto Studiosin neljän äänileikkaamon kuuntelu on toteutettu Genelecin tarkkailukaiuttimilla kehämäisesti SMPTE/ITUmallin mukaan. Foley-äänitystila tarjoaa puitteet esimerkiksi askelien jälkiäänitykseen. Etummaiset seinäkaiuttimet ovat ainoastaan objektikanavien käytössä, ja leventävät tarvittaessa äänikuvaa valkokankaan sivustoilla. Kulloinkin valittu kuuntelumoodi käyttää kaiutinpatteria eri tavoin, esimerkiksi normaalia 5.1ja 7.1-kuuntelua ajetaan pelkästään pääkaiuttimien sekä sivuja takasurroundien kautta, kun taas Atmos-moodi aktivoi myös kattokaiuttimet. Videoleikkaamoissa hyrisevät Avidin Media Composer -työasemat, ja elokuvamiksaamon Avid S6 lienee vähintäänkin Suomen suurin lajissaan. Äänileikkaamoja astetta suuremmassa tilassa sijaitsee synkronitehosteita ja muita jälkiäänityksiä varten foley-studio, jonka tarkkaamo toimii lisäksi esimiksaamona. Aallon S6:n ohjauspinnasta löytyvät varmaankin kaikki saatavilla Patrick Boullengerin mielestä opiskelijalla täytyy olla kunnon työkalut, jotta oppii tunnistamaan mitä hyvä soundi vaatii. Aalto Studiosin Otaniemen uusien audiotuotantotilojen pääkäyttäjänä on korkeakoulun elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun opiskelijoiden parinkymmenpäinen joukko, joista periaatteessa kaikki päätyvät tekemään lopputöitään myös maan muihin miksaamoihin – Meguru Film Soundiin, Kalevala Studioon ja Finnvoxiin – joissa sekä tilat että henkilökunnan ammattitaito tarjoavat mahdollisuudet elokuvien loppumiksaukselle. Kaiutinjärjestelmällä voidaan ajaa Atmoksen peruskanavien eli ”7.1.2 bedin” lisäksi viittätoista objektiulostuloa. www.riffi.fi 1/2018 23 nija videotarkkaamoiden uhkeasta Avid/Pro Tools -varustelusta, ja urakassa työskenteli kymmenkunta muutakin alihankkijaa. Vaikka Otaniemessä onkin nyt teoriassa majailtu jo vuoden päivät, tietyiltä osin toiminta on vasta päässyt täydellä höyryllä käyntiin. Boullengerin mukaan elokuvien loppumiksaukseen suunnitelluissa äänitarkkaamoissa on etua siitä, että järjestelmät vastaavat kuunteluoloja laadukkaassa teatterissa, jossa kaiuttimet tuottavat äänikenttiä, eivätkä suuntaa ääntä voimakkaasti tiettyyn pisteeseen. Aidoissa tiloissa Aalto Studios on panostanut vahvasti Avidiin niin äänessä kuin kuvassa. Koska hi?kaiuttimilla toteutetun kuuntelun haasteena on yleisesti, ettei niillä työskennellessä välttämättä kuule ilmiöitä, joita kaiutinjärjestelmät teatteritiloissa äänentoistoon tuottavat, Aalto Studios päätyi päätarkkaamossaan Meyer Soundin elokuvateatterikäyttöön suunnittelemiin Acheron Studio -kaiuttimiin. Aalto Studiosin viime keväänä alkanut muutto vietiin maaliin syksyksi, jolloin tehtiin viime silaukset, kuten optimoitiin kaiutin sijoittelua. Käyttömestari Juha Tanhuanpää esittelee, kuinka pöydän voi koostaa fyysisistä moduuleista millaiseksi haluaa. Elokuvamiksaamon hämäriin kätkeytyvässä Dolby Atmos -äänentoistojärjestelmässä on 11 vaakakaiutinta, neljä katto kaiutinta sekä LFE-kanava, joka toistetaan kahdella Meyerin subielementillä. Aallon elokuvamiksaamossa saa Boullengerin mukaan varsin hyvän tuntuman siitä, miten miksattavan äänen eri suunnat tulevat elokuvaa teatterissa esitettäessä käyttäytymään. – Mehän emme varsinaisesti kouluta miksaajia, vaikka nekin taidot tietysti karttuvat opintojen myötä, Boullenger muistuttaa. Jotta Dolby Laboratories suostuu ylipäätään määrittelemään tilan elokuvamiksaamoksi, sen pitää täyttää tilavuudeltaan ja neliöiltään tietyt minimistandardit, minkä myötä Aallonkin päämiksaamon sijoittaminen saneerattavassa kiinteistössä rajoittui pariin vaihtoehtoiseen paikkaan. Kun lautalattian kireyskin säädettävissä, samaa narinaa ei tarvitse kuunnella elokuvasta toiseen
Siihen asti toimitaan väliaikaistiloissa – TKK:n vanhan kiinteistön lisäksi muun muassa Ryhmäteatterin entisessä teatterissa Kallion Pengerkadulla sekä Roihupellossa sijaitsevassa monikamerastudiossa. Hyvät työkalut ja -tilat vain auttavat ymmärtämään, mitä hyvä soundi vaatii – opittua voidaan sitten kentällä skaalata tilanteen mukaan. Arabianrannasta muuttaneiden laitteiden harvalukuiseen joukkoon kuuluva Millennian STT-1 on matkalla räkkiin uusien naapureiden seuraan. Opiskelun kannalta toimintavarmuus on aiempaa parempi, ja peruslähtökohtien ollessa kunnossa opiskelija voi istua alas ja käydä töihin heti kun edellinen on penkiltä noussut. olevat moduulit, ja kookkaan pöydän ääreen mahtuu helposti kolmekin opiskelijaa rinta rinnan. – Ennemminkin vaikka sade kuulostaa aidommalta, tai tilavaikutelma kohtauksessa, jossa sinfoniaorkesteri soittaa konserttisalissa. Minusta Dolby Atmos on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei huomaa! Tärkeintä on ymmärrys Aalto Studiosin Otaniemen mediakeskuksessa kaikki tietokoneet ovat kiinni samassa tuotantoverkossa, ja kaikkea kuvaja äänimateriaalia jota leikkaajat ja äänisuunnittelijat käyttävät haetaan ja tallennetaan samoille varmennetuille servereille. Tarkoittaako tämä sitä, että koko elokuvamaailma ryntää nyt opetusrintamaa myöten täysillä Atmokseen. – Ehkei, mutta kyllä Atmos näyttää alkavan Suomeenkin rantautua, pohtii Tanhuanpää jatkaen etteivät efektit ole uutuudessa se isoin juttu. Aallon elokuvapajojen kattaus on kaiken kaikkiaan rouhea, mutta Boullengerin mukaan tarkoituksena ei ole hautautua varustelukuplan sisälle ja kouluttaa poispilattuja tyyppejä, jotka eivät tyydy yhtään vähempään. Tavoitteena on tuoda eri taustoilta ponnistavat tekijät yhteen käyttämään samoja teknologioita mutta eri tavoilla, jolloin kaikki oppivat toisiltaan, muotoilee Aalto Studiosin operatiivinen johtaja Marcus Korhonen. Korhosen mukaan vuosikymmenen vaihteessa avautuvassa ”tulevaisuuden mediakeskuksessa” on tarkoitus tuottaa elokuvien ja tv-ohjelmien lisäksi esimerkiksi virtuaalija lisättyä todellisuutta hyödyntäviä sovelluksia. Äänileikkausyksiköissä puolestaan käytetään näppärästi iPadiin kytkeytyviä Pro Tools Dockeja, ja järjestelmän A/Dja D/Amuunnoksista huolehditaan MTRX-yksiköllä, jonka toiminnot voi pöydän tapaan pitkälti kustomoida laajennuskorttien avulla. Boullengerin mukaan yhteinen tuotantoverkko tarjoaa työnkulkuun paljon hyvää. 24 www.riffi.fi 1/2018 Aalto tuo, Aalto vie Aalto Studiosin toiminnot saman katon alle yhdistävän uuden mediatalon on määrä valmistua Otaniemeen vuoden 2020 loppuun mennessä. Foley-studion tarkkaamon Genelec-kattaus kattokaiuttimineen toimii tarvittaessa myös Atmoskuuntelussa. – Hyvät ideat kaipaavat toisia hyviä ideoita, ja niiden yhdistyessä saattaa syntyä huippuideoita. Juha Tanhuanpään mukaan laite tarjoaa jumalaisen soundin elokuvan kertojaäänelle. Ja sen, että hyvillä työkaluilla ainoa nerokkaan ilmaisun este on enää oma osaaminen ja ajattelu! N Aallon Avid Pro Tools S6 -mikseristä löytyvät likimain kaikki moduulit, joita pintaan voi hankkia. – Paras tulos kaikesta varustelusta onkin varmasti se, että opiskelija oppii tunnistamaan sen, mihin mikäkin tekeminen vaikuttaa. Aalto Studiosin visiona on muuntua koko jättiyliopistoa palvelevaksi digitaaliseksi sulatusuuniksi, joka yhdistää elokuvantekijöiden, designerien, pelinkehittäjien, tubettajien sekä julkisten ja kaupallisia toimijoiden intressejä. 22-24 Aalto.indd 24 7.2.2018 12.08. – Muun muassa etuasteiden lisäksi MTRX:ssä on valmiina 64 MADI-kanavaa sisään ja ulos, eli esimerkiksi Dolbyn Atmos-järjestelmän enkooderina käytettävän RMU:n saa kytkettyä suoraan. Kiinteistöön kudottiin remontin yhteydessä myös Danteverkko, joka tuo joustoa opiskelijoille: alakerran foley-studiosta voidaan äänittää vaikkapa askelten kopinaa yläkerran äänileikkaamoihin tai isoon elokuvatarkkaamoon
Porissa modernisoitiin maan vanhimman suomenkielisen teatterin ääni, valo ja video. P orin Teatterin hyvinkin musiikkipitoinen näytäntökausi 2017–2018 ei olisi koskaan ollut mahdollinen, ellei ensin olisi laulatettu timanttiporaa pitkään ja hartaasti vanhan talon sokkeloissa. Ensimmäinen remonttivuosi aloitettiin uudistamalla ja laajentamalla varastoja ja verstaita, seuraavana remontoitiin sata25-29 Pori.indd 25 7.2.2018 12.10. Kaikkiaan remontti jaettiin kolmelle vuodelle, jotta teatteri pystyi koko ajan pyörittämään esityksiään ilman totaalista evakkoa. Porin Teatterin suojeltu 1800-luvun teatteri-interiööri asettaa rajoitteita teknisille uudistuksille – Nexon kaiuttimet kuitenkin kelpasivat Museovirastolle, vaikka kookkaita ovatkin. www.riffi.fi 1/2018 25 TEKSTI JA HENKILÖKUVAT: TOMMI SAARELA TEATTERIN JA ESITYKSEN KUVAT: JANNE ALHONPÄÄ/ENSEMBLE Porin Teatteri valmistui – vanhan kaunottaren uusi tekniikka Teatteritekniikan remonteissa isot ja eteläiset kohteet tuppaavat herättämään paljon kiinnostusta, mutta muuallakin kuplii
Tiski käyttäjän mukaan Äänipöydiksi hankittiin teatterisoftalla varustetut Digico SD10T isolle ja SD9T pienelle näyttämölle. – SD9T jouduttiin tosin heti ryöstämään pieneltä näyttämöltä ison puolen proggiksiin väliaikaiseksi monitoripöydäksi, jotta saatiin vähän helpotettua etupään miksaajan hommia, Keto myöntää. 26 www.riffi.fi 1/2018 Tsaarinaikaisen teatterikaunottaren tekniikka on nyt viimeisen päälle: Digicon SD10T:n vasemmalla puolella on langattomien tarkkailupiste ja oikealla äänitehosteista huolehtiva Qlabkone. 300-paikkaisessa hevosenkengän muotoisessa klassisessa salissa speksit täyttyivät kolmella left-center-right-asemaan nostetulla Nexon PS15 -pistesäteilijällä, joiden tueksi portaaliaukolle ripustettiin kaksi subyksikköä. Yli 13 miljoonaa euroa maksaneessa vanhan kaunottaren ehostuksessa käytiin läpi kaikki rakenteet ja sisätilat. Pontus Kedon listaama mikrofonikattaus toteutui sataprosenttisesti. Wavemarkin Timo Liskin suorittaman loppuvirityksen jälkeen soinnillinen lopputulos on mittauksien mukaan erittäin hyvä, parempi kuin speksit edellyttivät. paikkainen pieni näyttämö, joka toimii 1970-luvulla rakennetussa laajennusosassa. 25-29 Pori.indd 26 7.2.2018 12.10. Viiveja surround-kaiuttimet ovat Nexon eri avauskulmilla varustettua ID-sarjaa, rampin pikku etu?llit ovat APG:tä. Pistesäteilijän paluu Porin Teatterin tehostemestari Pontus Keto kertoo, että suuren näyttämön äänijärjestelmän lähtöspekseinä oli tietty äänenpaine kaikille penkeille tietyllä tarkkuudella. Lopuksi käytiin rakennusteknisesti haasteellisimman suuren näyttämön kimppuun, joka sijaitsee kiinteistön 1884 valmistuneessa osassa. Kuvan mikki ei kuulu joukkoon – se on näyttämörekvisiittaa. Toki se vähän alapäähän vaikuttaa, että ollaan parven alla – sehän on näitä fysiikan lakeja, Keto kertoo. Uusrenessanssityylistä Porin Teatteria pidetään yhtenä Suomen kauneimmista teatterirakennuksista. Pieniä viivekaiuttimia on sijoitettu strategisiin kohtiin, kuten miksauspisteen etupuolelle, joka sijaitsee parven alla salin takana. Päänäyttämöä jopa korotettiin parikymmentä senttiä, ja aiemmin onttona koliseva 1800-lukuinen ullakko on nyt teknologiaa täynnä. Urakan aikana moderni teknologia törmäsi moneen otteeseen 1800-luvun puitteisiin, kun talon teatteritekniikka uusittiin kokonaan. Porin Teatterin ääni-, valo-, videoja av-tekniikan toteutti Akukonin suunnitelmien pohjalta Electro Waves projektinjohtaja Kurt Nybäckin johdolla. – Viiveet on erittäin hyvin säädetty. Miksaamossakaan ei huomaa työskentelevänsä viivelinjan varassa, soundi on samanlainen kuin parven etupuolella
Pienellä puolella uusi liikkuva kalusto on selvästi niukempi, mutta heittimet kookkaampia. Ketju kuntoon Yksi äänijärjestelmän isoja, odotettuja muutoksia on soitta jien henkilökohtainen Hear Technologies -monitorijärjestelmä. Ykköstä silmään – Lähtöasetelma oli kieltämättä vähän pelottava, Electro Wavesilla Porin valojärjestelmistä vastannut Antti Helminen hymähtää. Harmony Sisters -musikaalissa käytetään paljon videota, minkä vuoksi valolta vaaditaankin parempaa kontrolloitavuutta. Jos pitää lennättää pommikone katsomon yli, se toteutuu muutaman scene-käskyn kautta. Suurella näyttämöllä pöytiä on kaksi, jotka toisiinsa verkotettuina tarjoavat järjestelmään laskentatehoa ja voivat toimia toistensa backup-järjestelminä. – Enää bändi ei oikeastaan tarvitse monitorimiksaajaa, koska he tekevät työn itse, Keto myhäilee ja jatkaa, että aiemmin etupäästä ajettiin yhtä ja samaa stereosummaa kaikkien kuulokkeisiin, mikä aiheutti soittajien keskuudessa tyytymättömyyttä: huilistin kun tarvitsee kuulla hieman eri asioita kuin rumpalin. – Dante-verkotus on nykyään niin kätevä ja varmatoiminen – sen avulla tällaisia kohteita on viime aikoina menestyksellä toteutettu, summaa äänikaluston myynnistä vastannut Electro Wavesin Kari Lehtonen. Niekku Nieminen saa loihdittua uusilla liikkuvilla lediheittimillä aiempaa tarkempia väripesuja. Yhden pöydän roudaaminen ohjaamosta katsomoon ja takaisin joka päivä olisi mahdoton vaiva, Nieminen lisää. – Valo-ohjaamo on katonrajassa, mutta harjoituksia ohjelmoidaan katsomossa. Uusissa liikkuvissa spottikoneissa on animaatiogobot, ne pystyvät stroboefektiin eikä värintuottoon tarvita ?ltterin ?ltteriä – sen kun valitsee GrandMA2 Ultralight -tiskistä minkä värin haluaa. Suuren näyttämön audiojärjestelmän I/O-räkit on verkotettu Optocoren kuitusysteemillä, minkä lisänä taloon on kudottu laaja Dante-verkko vahvistinjärjestelmään päin, ja esimerkiksi kaikki tietokoneet kytkeytyvät järjestelmään Danten kautta suoralla ethernet-liitännällä. Valopöytinä talon molemmilla näyttämöillä käytetään GrandMA2 Ultralightia. Kaikki uudet heitinhankinnat liikkuvista konventionaalisiin otettiin lediversioina. – Electro Wavesille täytyy antaa erityinen kiitos siitä, että kun tein ison puolen remonttiin mikkilistan toiveideni mukaan, merkeistä ja malleista välittämättä, niin lista toteutui toimituksessa sataprosenttisesti! Kun signaaliketju mikrofoneista mikserin kautta PA:han on nyt tätä sorttia niin kyllähän se tekemistä helpottaa, Keto iloitsee. www.riffi.fi 1/2018 27 Normaalisti monitorointi hoituisi etupäästä, mutta tällä kaudella Porissa menee kaksi isoa, erityyppistä musikaalia – ”Tukkijoella” ja ”Harmony Sisters” – joissa on enimmillään vahvistettavana liki parikymmentä pallokuvioisilla DPA:n mikeillä varustettua näyttelijää, orkesterin lisäksi. Kiinteitä heittimiä – lähinnä ETC:n pro?ilija Philipsin Par-heittimiä – tuli satakunta. Voin esimerkiksi valita onko käyttöliittymä kuin vanhassa analogitiskissä: pysyykö nappula siinä asennossa mihin sen käänsin kunnes käännän seuraavan kerran vai muuttuuko säätö joka scenen mukaan. Kaiutinjärjestelmää surroundeineen päivineen ajetaan suoraan Digicon omalla matriisilla. Tätä varten audiosoftia pyörittävät tietokoneet on varustettu Audinaten Virtual Soundcard -ajureilla. – Pieni puoli tehtiin ensin, ja tekniikka edistyi vuodessa niin paljon, että isolle näyttämölle hankitut vastaavat heittimet ovat jo kooltaan pienempiä vaikkakin yhtä tehokkaita. 25-29 Pori.indd 27 7.2.2018 12.10. – T-softassa on ominaisuuksia, joiden takia halusin nimenomaan Digicon. – Kun ei ole erillistä surround-ajosoftaa niin esimerkiksi surround-panoroinnit tehdään scene-vaihtojen avulla. Suurella näyttämöllä Niemisen käytössä on nyt lähes viisikymmentä upouutta Roben liikkuvaa spottia ja pesuria. Lähtökohtaisesti näyttelijöiden itsensä monitorointia takaisin lavalle pyritään välttämään, mutta nyt tehdään tässäkin poik keus eturampin, portaalin ja takaseinän pienillä Nexoilla. Ledin maihinnousu Porin Teatterin valaistuskalusto oli päässyt pahasti repsahtamaan peruskorjausta odotellessa, joten kaikki tehtiin uusiksi valaistusmestari Reijo ”Niekku” Niemisen speksauksien mukaan, ”viimeistä johdonpätkää myöten”. Danten ohjaukseen käytetään Yamahan uutta MRX7-D -prosessoria
Entä tempot esitystilanteessa, miten ne otetaan ja pidetään. Käytännössä lähden aina liikkeelle kirjoittamalla melodian ja bassoäänen. Tynikin on produktioissa sovittaja, lauluvalmentaja, harjoituspianisti ja... ”Harmony Sisters” on kotimainen kantaesitys, joten siitä ei ollut edes olemassa partituureja, joista voisi alkaa or kestroida. Viulisteja ei Porin sekstettiin mahdu, joten kosketinsoittaja hoitelee pianon ohessa jousisoundit Vienna-sampleilla. 25-29 Pori.indd 28 7.2.2018 12.10. – Jokaisessa kappaleessa on jotain, joka on muuta tärkeämpää. Aivan kuin kyse olisi kilpajuoksusta, jossa nopeampi on parempi. Porissa kapulle lankeaa useampia rooleja kuin etelän isoissa teattereissa. Vanhaa vaalien ”Harmony Sisters” -musikaalin orkesteriin kuuluu kitaraa soittavan kapellimestarin lisäksi kosketinsoittaja, hanuristi, huilisti, kontrabasisti ja rumpali-lyömäsoittaja. Kompit soitetaan niin kuin levyillä – ja niin hyvin kuin pystytään! Tässä Tyni muistuttaa väärästä mielikuvasta, joka saattaa joskus savikiekkoäänitteitä kuunnellessa herätä. Lauluyhtyeen levytykset on tehty 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin, aikana jolloin jousillakin oli tärkeä osa kappaleiden sointikuvassa. Tyni pääsi siis plokkaamaan arreja 1930–50-lukujen levytyksiltä oikein olan takaa. Muutamaa pääkaupunkiseudulla vietettyä vuotta lukuun ottamatta Tyni on pysytellyt synnyinseudullaan Porissa ja vieraillut kapellimestarina Porin Teatterissa parinkymmenen vuoden ajan. Tynin mukaan sovittaminen tai orkestrointi noudattelee samoja suuntaviivoja olipa edessä valmiin maailmanmusikaalin partituuri tai levyiltä plokkaaminen. Valmiita stemmoja ei siis Porin kokoiselle bändille löydy. Esitystilanteessa en tempoja enää tarkistele, vaan delegoin sen rumpalille. – Vanhoja kappaleita on nykyään tapana soittaa liian nopeina versioina. – Harjoitusvaiheessa käytän metronomia ja tempot jäävät hyvin muistiin. Tynin työsarkaa helpottaa tutuista vakiokasvoista koottu bändi. Tällä kaudella Tyniä työllistää Harmony Sisters -lauluyhtyeestä kertova epookkimusikaali. Sovitukset Tyni viimeistelee Finalesoftassa ja tarkkailee tulosta siihen liitetyn Garritanin soundikirjaston avulla. – Kun tehdään tämäntyyppistä musikaalia, en modernisoisi musiikkia millään lailla. Tyni linjaa, että näytelmän kuvaileman aikakauden sointikuvaan pyritään kaikin keinoin – niin soiton tyylillä kuin siihen sopivalla varustuksella. Vanhojen biisien ’huonous’ johtuu nimittäin pelkästään alkeellisesta tallennustekniikasta ja levyn iästä. voi sitten pyytää nostamaan tempoa, jos se on perusteltua jollekin tanssinumerolle. – Vähänkin tarkemmalla kuuntelulla huomaa, että vaikkapa Dallapén soittajat, jotka taustoja noihin aikoihin paljon tekivät olivat älyttömän kovia muusikoita! Kilpajuoksua Harmony Sistersin äänitteitä tutkaillessaan Tynin jo aiemmin tekemä havainto esitystempojen kiihtymisestä ajan saatossa sai vahvistusta. Se mitä niiden väliin soitetaan on sitten valintakysymys. Ensin pitää hahmottaa kappaleen suuret linjat. 28 www.riffi.fi 1/2018 Progekitaristi ja sota-ajan soundi K otimaiseen progeen ja jazzrockiin vihkiytyneet muistavat kitarasankari Seppo Tynin varsinkin yhteistyöstä Pekka Pohjolan kanssa, jonka kokoonpanoissa hän soitti toistakymmentä vuotta – muun muassa legendaarisella ”Kätkävaaran lohikäärme” -albumilla. Jo sovitusvaiheessa on apua siitä, kun tietää kenelle lappujaan kirjoittaa. Rytmimusiikissa mennään rumpalin mukaan vaikka kapu huitoisi mitä! 1930–50-lukujen suomalaisesta lauluyhtyeestä kertova musikaali taustoittaa kotkalaissyntyisten Valtosen sisarusten huikeaa uraa kotija ulkomailla. Arreja plokkaamassa Porin Teatterissa soitetaan tyypillisesti sekstetin, enimmillään septetin vahvuisella ryhmällä, mutta musikaalien partituurit ovat lähdössä aina selvästi isompia: ”Sound of Musicin” tapaiset klassikot on kirjoitettu jopa parikymmenhenkiselle orkesterille. Tässä produktiossa olen lähtenyt siitä, että aloitetaan mahdollisimman läheltä alkuperäistä tempoa. Koreogra. – Itse asiassa ”harjoituskitaristi”, soitan niin huonosti pianoa, Tyni naurahtaa
–13. _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • m r: 18 .12 .2 01 7 D U : 22 .12 .2 01 7 Fi nn la nd Neljä päivää huikeaa inspiraatiota: mukaansatempaavaa, innovatiivista ja täynnä synergiaa. Rytmimusiikissa mennään rumpalin mukaan, vaikka kapu huitoisi mitä!” 66 01 500 4_ PL S_ al lg em ei n_ R if. – Vaikka osoite olisi muuten oikea sitä saattaakin seikkailla nyt väärässä universumissa, Nieminen hymähtää. 040 544 5577 25-29 Pori.indd 29 7.2.2018 12.10. Satsin kaksi järeintä 10 000 ansin tykkiä ovat laserkoneita. – Tämä on Suomen toiseksi vanhin teatteri, ja mitä vanhempi suojelukohde on sitä enemmän se teettää haasteita ripustukseen, kaapelointiin ja valon reitteihin. Hankaluuksista huolimatta kaikki pöydistä alkaen päivitettiin: ohjausjärjestelmää laajennettiin, splitterit ja datajärjestelmät uusittiin. 2018 Frankfurt am Main info@. Näin alkupää jää suurella varmuudella vapaaksi. nland.messefrankfurt.com Puh. – Ja tuleehan teatterien kantaväelläkin joskus kiire, kun pitäisi saada uusi laite nopeasti kytkettyä. Ei tarvitse lähteä papereista selvittelemään tyhjiä osoitteita! Äänen ja valon myötä Porin Teatterin videopuolikin uusittiin kokonaan: suuren näyttämön kuudella uudella Panasonicin projektorilla pystytään luomaan vaikuttavia, suuri kuvapintoja. – Toinen isoista lasertykeistä vieläpä uppoasennettiin vanhan parven sisään ilmastointeineen sekä äänija tärinäeristyksineen, projektinjohtaja Kurt Nybäck paljastaa. 4. Nyt sen voi lykätä aina ykköseen, oli universumi mikä tahansa. Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen valikoima tuoteuutuuksia, trendejä ja konferensseja: +++ valoja ääniteknologia +++ mediatekniikka ja AVjärjestelmäintegraatio +++ teatterija näyttämötekniikka +++ lähetys-, kuvausja nauhoitustekniikka +++ esitysja konferenssitekniikka +++ projisointija displayteknologia +++ lasertekniikka ja tehosteet +++ Hanki messulippu etukäteen ja säästä jopa 25 %: prolight-soun d.com 10. DMX-osoitteissa päädyttiin siihen, että kukin universumi täytetään 512:sta alaspäin. – Keikkailevana valosuunnittelijana on itsekin tullut hakattua päätä monen teatterin seinään, koska vieraan talon valojärjestelmien logiikan haltuunotossa menee liikaa aikaa, Electro Wavesin Helminen perustelee ratkaisua. N ”Esityksessä en enää tempoja tarkistele, vaan delegoin sen rumpalille. Kapellimestari Seppo Tynin työkaluna on Timo Mustosen tilaustyönä valmistama kaarevakantinen Gibson L5 -kopio. Entisen 512:n sijaan DMX-osoitteita on nyt ”neljäntuhannen luokkaa”. Aiempaa isompi, monimutkaisempi järjestelmä tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta oma opettelunsa siinä on Porin Teatterin Reijo Niemisen mukaan ollut
30 www.riffi.fi 1/2018 30-33 Steve Coleman.indd 30 7.2.2018 12.12
– Kaikki tämän musiikin lajin suuret edelläkävijät, kuten Miles Davis, Charlie Parker, John Coltrane, Max Roach ja Duke Ellington, tekivät merkittävimmät juttunsa vakituisten kokoonpanojen kanssa. Ilmaisuvoima ja oman lajin tuntemus ainakin olivat korkealla tasolla, ja Colemanin maagisesti pyörteilevät sävelpunokset alkoivat virrata Finlaysonin panoksen myötä aiempaa virkeämmin ja värikkäämmin. Neljä vuotta myöhemmin mukaan liittyi tuolloin 18-vuotias trumpetisti Jonathan Finlayson. ”Nyrkkeilyn ohella pidän kovasti koripallosta, jonka katseleminen synnyttää tuoreita musiikillisia ideoita.” 30-33 Steve Coleman.indd 31 7.2.2018 12.12. – New Yorkissa minulla on ollut pitkään vireillä erilaisia hankkeita nimenomaan sellaisten soittajien kanssa, jotka eivät kuulu siihen ryhmään, jonka kanssa kierrän esiintymässä, toteuTEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU – oppia ikä kaikki Steve Coleman lumosi suomalaisyleisön ensi kerran syksyllä 1986. tan workshopeja ja teen äänitteitä. Kun hänet syyskuussa 2014 valittiin yhdeksi MacArthur-säätiön ”nerostipendin” saajista, mahdollisti viiden vuoden säteelle jakautuva 625 000 dollarin pääoma entistä paremmat mahdollisuudet valistamiselle ja viestin eteenpäin viemiselle. Pysyväksi ilmiö ei kuitenkaan jäänyt, ja Coleman päätyi hyödyntämään oppimaansa oman M-Base (MacroBasic Array of Structured Extemporizations) -konseptinsa kehittelyyn, Five Elementsin edistämiseen, säveltämiseen sekä opetustyöhön. Five Elementsin juuret ovat siinä jazzin ja modernin funkin yhdistelmän renessanssissa, jonka keihäänkärkinä nähtiin myös saksofonistit Greg Osby ja Gary Thomas. – Suomalaisista säveltäjistä tunnen vain Jean Sibeliuksen, enkä hänenkään tuotantoaan mitenkään perinpohjaisesti. Chicagossa syntynyt ja siellä yhä asuva Coleman kehuu muusikoitaan ja sanoo, ettei erityisemmin kaipaa yllätyksellisyyttä enää uran tässä vaiheessa. Eikä tällaista asiaa voi kehittää kunnolla, jos porukka ympärillä vaihtuu koko ajan. Paria keikkaa varten koottu bändi ei voi mitenkään tavoittaa vastaavia nyansseja kuin pitkään yhdessä soittanut joukkue. Alun perin 1980-luvun lopulla starttailut kehitystyö alkoi vakiintua nykyiselleen 22 vuotta sitten, kun basisti Anthony Tidd ja rumpali Sean Rickman kutsuttiin riviin. Kuten moni muukin ammattimuusikko, Coleman pohtii. Nimen muistamisen kanssa menee ensin vähän ohi, mutta kun instrumentiksi paljastuu trumpetti, selviää että kyse on nelisen vuotta sitten edesmenneestä Simo Salmisesta. Mies itse sivuaa tavallaan samaa aihetta jatkaessaan pohdintaansa pysyvän yhtyeen merkityksestä. Äly edellä tulevan säveltäjäimprovisoijan työtä inspiroivat yhtä lailla luonnontieteet kuin nyrkkeily ja koripallokin. Jo Colemanin vuoden 1985 debyyttilevyllä Motherland Pulse laulanut Cassandra Wilson on puolestaan nostanut esiin hyvin olennaisen tekijän kertoessaan, miten Steven kanssa soittaessa oli jo aikoinaan tärkeämpää pysyä perillä teosten rytmisestä kuin harmonisesta rakenteesta. Colemanin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt, muutaman viime vuoden mittaan todellisen globaalin läpimurtonsa tehnyt pianisti Vijay Iyer arvostaa vanhaa soittokaveriaan. Sillä haluan, että se kieli on meidän oma kielemme. Sanomasta tulee painavampi ja meidän omasta tehtävästämme sen välittäjinä helpompi, kun kehitymme ja kasvamme yhdessä. Tätä edelleen koossa olevaa ydinryhmää kuultiin ensi kerran levyllä 2002, kun On the Rising of the 64 Paths ilmestyi. Bändiliideri kenties kuuli ilmiömäisessä jazzmuusikossa kaikuja nuoremmasta itsestään. Kolmenkymmenen albumin ja satojen ja taas satojen keikkojen jälkeen on varaa sanoa tietävänsä ainakin itsestään jo jotain. Hänen lausuntonsa mukaan Steve Colemanin panos jazzin kehitykselle on jopa yhtä olennainen kuin John Coltranen aikanaan. Eri puolilla maailmaa työpajoja pitänyt Coleman toteaa olleensa paremmin tekemisissä vain yhden meikäläisen muusikon kanssa. www.riffi.fi 1/2018 31 A lttosaksofonilla itseään pian viisi vuosikymmentä ilmaisseen Steve Colemanin pääasiallinen laajennettu työkalu on ollut jo pitkään yhtye nimeltä Five Elements. Machon lihaksikas soundi vetosi nuorempiinkin kuulijoihin ja johti kokeiluihin räppäreiden kanssa. – Vaikka ulospäin saattaakin vaikuttaa siltä, että toimin pääosin tietyissä melko rajatuissa raameissa, teen myös paljon asioita suuren yleisön ulottumattomissa. Yleisemmin ottaen kyse on toimintani pääasiallisesta motiivista eli siitä, miten tahdon kommunikoida musiikin kielellä. Kiitos heidän, toiminta sai aiempaa järeämmin funkiin ja rockiin tukeutuvan perustan. Taika säkenöi yhä, kun hän marraskuussa palasi rikospaikalle eli Tampere Jazz Happeningin lavalle
Tällainen elämäntapa on useimpien mielestä tylsä. Kaikki luulivat hänen lopettaneen jo kokonaan, mut30-33 Steve Coleman.indd 32 7.2.2018 12.12. Tärkeää on niin ikään huomata, että kyse ei ole koskaan vain minun tekemisistäni vaan koko bändin panoksesta, näkemyksestä ja tulkinnoista. Työmatkat esimerkiksi Ghanaan, Kuubaan, Brasiliaan ja Intiaan ovat tuottaneet sekä arvokasta henkistä pääomaa tekijälleen että tyylikkäitä yhteistyölevyjä kuten AfroCuba de Matanzasin kanssa 1996 äänitetty The Sign and the Seal. Tätä voi soveltaa urheilumakuunikin. Myös Coleman on joutunut tekemään oman asiansa tähden uhrauksia siviilielämässään. 61-vuotias Coleman ei allekirjoita tulkintaa itsestään tavallista rationaalisempana otuksena. Raavaiden miesten mätkimisestä twiittailu ei myöskään tarkoita sitä, etteivätkö taidolle perustuvat joukkuelajit inspiroisi saksofonistia. Siis sekä yhtyeen että yleisön kanssa. Ymmärrän, että tietyt ideamme ja melodiamme näyttäytyvät eri kuulijoille eri tavoin. Itselleni kaikki on yhtä ja samaa. Hauska ja epäilemättä tahallinen ristiriita sisältyi siihen, miten brutaalin kamppailu-urheilun innoittama levy on lyyrisintä Colemania vuosiin – sekä sävelmiltään että puupuhaltimia ja jousia suosivalta ylöspanoltaan. Five Elementsin verevää, mutta samalla abstraktia ja zenhenkisesti sisäänpäin kääntynyttä jazzfunkia ei kiekolla kuulla. Coleman viittaa mittavaan tutkimustyöhön, jota on tehnyt useissa ei-länsimaisissa ympäristöissä. Kytkökselle löytyy Yhdysvalloissa toki historialliset mallinsa ja yhteiskunnalliset syynsäkin, mutta silti on aina yhtä jännittävää huomata, miten sosiaalisessa mediassa harvakseltaan aktiivisen miehen Twitterja Face booktileille tulee omien tekemisten mainostamisen ja astronomisista merkkipäivistä muistuttelun ohella varmimmin eloa, kun vääntö raskaan tai keskiraskaan sarjan tittelistä käynnistyy. – Olen kehittänyt jo pitkään niitä ilmaisun osa-alueita, jotka minua itseäni eniten kiinnostavat. Kyse ei siis ole vastapainosta älynystyröitä kirittävälle työlle. Olin kovin nuori, ehdotus jännitti ja asiaa jonkin aikaa mietittyäni kieltäydyin tarjouksesta. – Nyrkkeily on kiinnostanut minua aina, jo pikkupoikavuosista lähtien. Toki jokusia konkreettisia katumuksen aiheitakin löytyy. Minulla on itse asiassa melko vähän ystäviä. – Musiikkini on heijastusta asioista, joihin tunnen luonnostani vetoa ja joista haluan muiden kanssa kommunikoida. Pitkän karriäärin varrelle on mahtunut jos jonkinlaisia tapahtumia ja kommelluksia, mutta vakavampia varsinaisia takaiskuja Coleman ei katso kokeneensa. – En yleisesti ottaen koe tarvetta päästä pakoon yhtään mitään tai mistään, eikä musiikin mielestäni tarvitse olla älyllisesti haastavaa. En juurikaan harrasta ihmisten kanssa seurustelua eli hengaile missään. Hän halusi kuulla, miltä soundaan. – Miles Davis kutsui minut 1970-luvun lopulla luokseen soittamaan. Me emme puhu ”odd-timeista” tai polyrytmeistä. Nyrkkeilyn ohella pidän kovasti koripallosta, jonka katseleminen synnyttää tuoreita musiikillisia ideoita. Valtaosa ajastani kuluu musiikin parissa ja siitäkin iso osa omissa oloissa, yksikseni. Oma pelikirja Statuksen hankkiminen ja ylläpito vaativat alalla kuin alalla jatkuvaa, terävää ja määrätietoista aherrusta. Isä vei minua matseihin, joita järjestettiin elokuvateatterissa kotimme lähellä. – Eniten on kärsinyt sosiaalinen toiminta. Kiehtova Colemanin persoonaan liittyvä irtodetalji on hänen viehtymyksensä nyrkkeilyyn. – Tässäkin asiassa on sikäli kyse näkökulmasta, että joku tapahtumahetkellä ikävältä tuntuva asia kääntyy lopulta aina uudeksi oppimiskokemukseksi. 32 www.riffi.fi 1/2018 Äly vs. Eikä kannata unohtaa, miten hienovireistä ja älyllistä toimintaa nyrkkeily voi olla. Käytännön esimerkkiin parittomien tahtilajien käytöstä ja siitä, miten vaivattomasti Five Elements saa ne hengittämään, mies reagoi vastaavien ladunavaajien puheista tutulla tavalla. Syntyi Kreikan mytologian jumalilta nimensä lainannut malli ”apollonisesta” ja ”dionysisestä” aivopuoliskosta. tunne Pinnallisen analyysin valossa Coleman näyttäytyy älyä ja älyllisyyttä arvostavana musiikin tekijänä: miehen teokset ovat usein jo käsitetasolla haastavia vaatiessaan esittäjiltään yhtä lailla raakaa osaamista kuin rohkeutta luovaan heittäytymiseen. Minusta jako aivoperäiseen, fyysiseen, tunteelliseen, spirituaaliseen ja vastaaviin on keinotekoinen. Kyse on näkökulmasta, ja oma lähestymistapamme on toisenlainen. Niin ikään hänen säveltämistä, improvisointia ja niiden leikkauspistettä koskevat syväteoriansa ovat omassa viitekehyksessään ja mittakaavassaan uraauurtavia. Tieteilijät selvittivät 1800-luvulla, että ihmisen aivopuoliskot toimivat yhdessä, mutta itsenäisesti. Tämän albumin, samoin kuin yli 20 muutakin levyään, saksofonisti muuten tarjoaa halukkaille ilmaiseksi osoitteessa m-base.com/downloads. Myös hänen tuorein albuminsa, viime kesän Morphogenesis, sai pääosan innoituksestaan nyrkkeilystä. Itse asiassa se on ollut osa elämääni paljon pidempään kuin soiton opiskelu. Viitisenkymmentä vuotta sitten alettiin puhua kahtiajaosta, jonka mukaan vasen puoli olisi järkiperäinen ja jäsentelevä, oikea puolestaan impulsiivinen ja taiteellinen
Vuodenvaihteessa pidän aina 45 vuorokauden mittaisen sapattivapaan työnteosta ja opiskelen. – Päädyin valitsemaan musiikillisen suunnan, johon tuskin olisin ikinä kulkenut, jos olisin tuolloin lähtenyt Milesin kelkkaan. En halua lähteä mukaan ”all stars” -keikoille tai levyille, joiden puitteissa muusikoita pistetään tekemään yhteistyötä bisnesmaailman ehdoilla. On selvää, ettei kukaan meistä elä ikuisesti, ja koska tavoittelemani asiat ovat ainakin minulle työläitä ja aikaa vieviä, niihin keskittyminen ottaa nyt leijonanosan elämästäni. Invisible Paths: First Scattering -albumin julkaisi John Zorn Tzadik-yhtiönsä kautta 2007. N ”Paria keikkaa varten koottu bändi ei voi mitenkään tavoittaa vastaavia nyansseja kuin pitkään yhdessä soittanut joukkue.” 30-33 Steve Coleman.indd 33 7.2.2018 12.12. www.riffi.fi 1/2018 33 ta myöhemmin totta kai ilmeni, että miehellä oli mielessä comeback ja hän kasaili juuri silloin uutta yhtyettä. Sen kun olisin tiennyt, olisin melko varmasti käynyt antamassa ääninäytteen! Toisaalta, tuostakin tapauksesta opin taas jotain. Musiikin innoittajaksi kelpaavat niin biologien havainnot kuin muinaisten kulttuurien mystiikkakin: The Sonic Language of Myth (1999) ja The Ascension to Light (2000) saivat alkunsa intialaisiin ja egyptiläisiin maailmanselityksiin syventymisestä, kun taas Functional Arrhythmias (2012) ja Synovial Joints (2014) olivat eräänlaisia tutkielmia ihmiskehon osista ja toiminnoista. Yleisesti ottaen yhteinen peliaika tiettyjen mentorien kanssa on ollut korvaamatonta, mutta lopulta itse matkanteko on tärkeämpää kuin yksittäiset seisakkeet. Bigbandille säveltämisen rajoja hän saa koetella säännöllisen epäsäännöllisesti Council Of Balance -nimen alle järjestyvän orkesterin kanssa, ja säestyksetön soololevykin on jo tullut tehtyä. Ja aika pian huomasin, että olin poiminut itselleni parhaan mahdollisen polun. – Olen kehno vastaamaan ”parhaat ne ja nämä” -tyylisiin kysymyksiin, sillä tieni on polveillut moneen tärkeään paikkaan ja hetkeen. Tähtään tiettyjen asioiden musiikilliseen ilmaisuun ja välittämiseen, eikä oman kielen kehitystyö tapahdu itsestään tai vikkelästi. Energisesti aistit avoimina kulkeva autodidakti ei varsinaisesti osaa tai halua nostaa joitakin kokemuksia muita arvokkaammiksi, koska katsoo matkaansa yhä jatkuvana sarjana tapahtumia. Five Elementsin kokonaisvaltainen johtaminen puolestaan vaikuttaa jatkuvalta unelmien täyttymykseltä. Teen töitä ja jatkan eteenpäin, oikeastaan samalla mallilla kuin jo pitkään. Jälkiviisaana Coleman löytää ratkaisustaan hyvin kouriintuntuvan hyödyn. Colemanin elämän?loso?a rakentuu uteliaisuuden ja osaamisen kehittämisen varaan. Saavuttamansa aseman suhteen Coleman ei enää tässä vaiheessa elämäänsä halua tehdä kompromisseja. Ja tähän polulla pysymiseen yritän keskittyä. Haluan pitää musiikin tekemiseni polttopisteessä, enkä anna rahaasioiden vaikuttaa päätöksiini – ainakaan vapaaehtoisesti. Sitä kautta tulin paikkaan, jossa voin tehdä tasan sitä, mikä miellyttää itseäni ja tuntuu oikealta. – Edes väliaikainen rivisoittajaksi palaaminen ei houkuttele, vaikka saattaisikin johtaa joihinkin oivalluksiin
Levy on Tommy Emmanuelin monipuolisin paitsi musiikillisesti, ehkä myös soitannollisesti. Tommy Emmanuel ja Amanda Shires. Lisäksi hän laulaa duettoja muutaman vierailijan kanssa. Aikaisemminkin Emmanuel on tehnyt duo-levyjä esimerkiksi Chet Atkinsin ja jazz-kitaristi Martin Taylorin kanssa, mutta nyt ollaan hieman erilaisen jutun äärellä. 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 34 7.2.2018 12.13. Soittaminen heidän kanssaan tuntui luonnolliselta, vailla minkäänlaista kitkaa. Levyn kappaleet äänitettiin sinänsä nopeasti, mutta Tommy kertoo, että levyä tehtiin kiertueiden lomassa, joten lopulta aikaa vierähti kaksi vuotta. Myös itse lauloin samaan aikaan, kun soitin. Siksi jouduin itse mukautumaan hänen tapaansa laulaa, mikä oli tosi mukavaa. Kun kyseessä oli näin iso joukko vierailijoita omine kalentereineen, vaadittiin paljonkin suunnittelua aikataulujen ja studioiden varaamisten kanssa. Nashvillesta marraskuun lopulla puhelimitse tavoittamani kitaristi kertoo, että tavoite oli tehdä levy, jossa olisi erilaisia lauluja, mutta samalla se tarjoaisi myös erilaisia puolia instrumentaalimusiikista. 34 www.riffi.fi 1/2018 T ammikuussa ilmestyneellä Tommy Emmanuelin uudella levyllä vierailevien muusikoiden kavalkadi on melkoinen: Mark Knop?er, Ricky Scaggs, Rodney Crowell, Jason Isbell, Pat Bergeson, Suzy Boggus, J.D. Taisimme soittaa kaksi ottoa, joista jälTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: MASCOT LABEL GROUP / NEILSON HUBBARD Tommy Emman uel Accomplice One on Tommy Emmanuelin uuden levyn nimi. – Siinä puhalsimme kaikki yhteen hiileen, niin minun managerini kuin kaikki muutkin artistit, Tommy kiittää. – Äänitimme kappaleen siten, että Jason oli laulukopissa, joten kitara ei vuotanut hänen mikkiinsä. – Olen soittanut biisiä nykyään konserteissani kunnianosoituksena Doc Watsonille. Se on hieman erilainen kuin hänen aikaisemmat albuminsa, ja aivan erinomaisen viihdyttävä kokonaisuus. – Olen ihaillut esimerikiksi Mark Knop?eria, Ricky Scaggsia ja Rodney Crowellia pitkään. Kenen versio kappaleesta oli lähtökohtasi kun teit siitä sovitusta kitaralle. Maaliskuussa Emmanuel nähdään pitkästä aikaa jälleen Suomessa. Jokainen Accomplice One -levyn 16:sta kappaleesta on siis soitettu vierailijan tai parinkin kanssa. Jason Isbellillä on sopiva lauluääni tuollaiseen musiikkiin, joten kysyin, että tunteeko hän Deep River Bluesin. Fingerstylisti soittaa huomattavan paljon myös komppikitaraa ja single note -kitarointia. Ei sen kummempaa. Etsimme sopivan kappaleen, treenasimme hieman, ja sitten äänitimme. Simo, Jorma Kaukonen, David Grisman, Frank Vignola & Vinnie Raniolo, Charlie Cushman, Amanda Shires, Jerry Douglas, Clive Carroll, Jake Shimabukuro, Bryan Sutton ja Jack Pearson. Alunperin Delmore Brothersin kappale on levytetty vuosien saatossa monta kertaa, joskus nimellä Big River Blues, joskus taas Deep River Bluesina. Koska Jason on kotoisin Muscle Shoalsista (paikkakunta muuten mainitaan myös kappaleen tekstissä), hänen laulutapansa on mukavan ”hetteinen”. Perinteisesti soittaen Levyn avaava Deep River Blues on äänitetty laulaja-lauluntekijä Jason Isbellin kanssa. Etsimme oikean sävellajin (F#), ja hän lauloi sen heti ekalla otolla täydellisesti. Äänityksessä vältettiin lead-laulun ja kitaran vuotoa toistensa mikrofoneihin. Tottakai, hän vastasi
Yritän löytää sellaisia ikonisia osuuksia, joita ihmiset heti tunnistavat. Soitin kappaleen kerran läpi malliksi, ja sitten sovimme, että näytän merkistä, milloin on hänen vuoronsa soittaa melodiaa. Eli tämäkin oli hyvin spontaani esitys. Kuuban tuliaisia Accomplice One -levyn kappaleista gypsy jazz -klassikko Djangology on äänitetty Kuuban pääkaupungissa, missä Tommy Emmanuel piti viime vuonna etukäteen runsaasti mainostetun kitaraleirin Frank Vignolan ja Vinnie Raniolon kanssa. Lopputulos on tulinen. Amanda Shires innostui asiasta, joten hän lauloi ja soitti viulua kanssani. Jälkimmäisen kanssa meni niin, että Bryan Sutton opetti rif?n minulle sessiomme aikana, kun taas David Grismanille kappale oli tuttu jo entuudestaan. Kun kyseessä oli Purple Hazen kaltainen biisi, jonka soitimme instrumentaalina, ajattelin että sen tulisi olla jami eikä liian ”orkestroidulta” kuulostava sovitus. – Kun David Grisman suostui tulemaan Nashvilleen, sain idean, että olisipa hienoa mikäli myös Bryan Sutton saataisiin tuohon sessioon. Siinä kaikki. Yhtenä päivänä menimme EGREM-studiolle, missä Buena Vista Social Club -levy äänitettiin. Sen jälkeen pyysin levyn äänittäjänä toimineen Brad Bengen (Tommyn keikkamiksaaja) soittamaan siihen old time -tyylisen bassoraidan akustisella bassolla. – Meillä oli 120 oppilasta eri puolilta maailmaa. Hendrix ja Madonna kääntyivät akustiseksi Soitat Jimi Hendrixin Purple Hazen dobroisti Jerry Douglasin kanssa. Olimme eri huoneissa, joiden välissä oli lasiseinä. Jälkimmäinen lähestymistapa oli Tommyn mukaan tärkeää levyn ehkä yllättävimmässä kappaleessa, kauniissa versiossa Madonnan vanhasta Borderline-kappaleesta. – Melodia on tärkein. – Löysin biisin ruotsalaisen (New Orleansissa asuvan) viulisti-laulaja Theresa Anderssonin kautta, kun olimme kiertueella muutama vuosi sitten. Miten on, kun teet sovitusta jonkun toisen kappaleesta, mitkä asiat yrität alkuperäisestä sisällyttää omaan versioosi. Kun sitten menimme studioon, ainoa ajatukseni oli vaan soittaa ja katsoa löytyykö kappaleita, jotka olisivat meille kaikille tuttuja. Paikalliset muusikot soittivat myös kanssamme joka ilta. Opettelen sanoituksen ja melodian, ja sitten teen kappaleesta sovituksen, joka on omiaan minulle sekä sille muusikolle, jonka kanssa aion sen soittaa. Frank ja Vinnie kehittivät tuon sovituksen, jonka sitten opettelin leirillä. www.riffi.fi 1/2018 35 kimmäinen tuntui sopivalta. Kysyin Jerrylta, että sopiiko Purple Haze, ja hän totesi soittavansa minkä biisin vain haluaisin. Äänitimme kaikkiaan kuusi laulua tuossa sessiossa, joista C-Jam Bluesin lisäksi Bill Monroen Watson Blues laitettiin levylle. Mandolini-mestari David Grismanin ja bluegrass-kitaristi Bryan Suttonin kanssa soitetussa C-Jam Bluesissa levylle puolestaan tallentui täysin spontaani jami. Sen sijaan C-Jam Blues on ihan sen hetken tuote; Bryan Sutton ja David Grisman ovat niin hyviä soittajia, että tuollainen luonnistuu. Purple Haze -versiossa improvisointi on pääosassa. Soitimme sitä silloin, ja nyt tuntui hyvältä idealta tehdä kappaleesta r’n’b-tyylinen versio. – Se oli myös ensimmäinen otto, Tommy nauraa. – Voin kertoa, että kyseessä on ainoa otto, mikä kappaleesta tehtiin. David soitti melodian ja me kitaristit vuorottelimme sooloissa. – Jos sen sijaan opettelen sellaista kappaletta, jonka kaikki tuntevat, niin kuuntelen alkuperäistä versiota monta kertaa. Leirin oppilaat istuivat yleisönä studiossa, Tommy Emman uel – rikostovereiden seurassa ”Melodia on tärkein.” 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 35 7.2.2018 12.13. Sama pätee koko levyyn, ihmiset soittavat oikeita soittimia ilman turhia kommervenkkejä, Tommy toteaa. Melodiassa lähteeni on alkuperäinen versio, mutta muutan sitä myös sen verran, että siihen tulee uudenlainen lähtökohta
Tämän kokoonpanon tarina alkoi muutama vuosi sitten Jazz at the Berlin Philharmonic -konserttisarjan kautta. Siihen kutsuttiin jazz-soittajia Norjasta, jotka puolestaan pyysivät minut kitaristiksi. Vietätkö nykyään miten paljon aikaa kotimaassasi Australiassa. Käytätkö myös AER:n vahvistinta studiossa. Kaiku ei tällöin muuta akustisen soundin selkeyttä, mutta tuo siihen syvyyttä. Djangology oli suosikkini, sillä siinä on hieno harmonia. Äänitimme kaksi ottoa, jotta oppilaat kuulisivat, miten sovitusta ja improvisointia voi varioida. – Odotan keikkaa innolla, sillä edellisestä vierailusta on jo vuosia. Soitimme sen myös hieman hitaammin verrattuna siihen, miten se yleensä soitetaan. – En yleensä. Berliinin konsertista tehtiin äänite, joka osoittautui Saksassa melko suosituksi. Nyt kun äänittämistä sivutaan, kysäisen mitä mikrofoneja Tommy nykyään suosii akustisen kitaran kanssa. 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 36 7.2.2018 12.13. Mutta myös Country Music Hall of Fame ja Grand Ole Opry ovat tärkeitä syitä olla täällä, sillä pystyn osallistumaan moniin juttuihin. Mielestäni on soittajan homma hakea se soundi: täytyy olla tietoinen mikrofonista, se pitää kuulla luureista kunnolla, ja sitten voi hakea sen paikan, jossa kuulee ne taajuudet mitä soundiin haluaa. – Käyn siellä joka vuosi soittamassa, ja siellähän on perhettä ja ystäviä. En kuitenkaan lue itseäni jazz-kitaristiksi, vaan olen enemmänkin folkja blues-soittaja, Reiersrud toteaa tamperelaisen hotellin aulassa Jazz Happening -keikan jälkeisenä aamuna. Kyseessä on yksi monen monista projekteista, joissa Reiersrud on ollut uransa aikana mukana. – Äänitimme myös Benny Goodmanin ja Charlie Christianin Seven Come Elevenin sekä Djangon Swing 42’n. Suomeen Tommy tulee aina mielellään. Niistä lisää myöhemmin. Mutta jos soitan kappaleen yksin, niin toimimme näin: vahvistin laitetaan omaan koppiin ja kaiku tulee vahvistimen kanavaan. Kerrotko hieman siitä miten levy taltioitiin. Uuden levyn äänittänyt Brad Benge käyttää muita mikrofoneja, esimerkiksi Rodea ja oliko nyt Gefelliä. Tilanne on kannaltani erinomainen, sillä jotkut omista idoleistani asuvat täällä. Siksi oli mukavaa, että sain hänet juttusille viime syksyn Tampere Jazz Happeningissa. Vai onko asia täysin äänittäjän päätettävissä. Nykyään hyviä mikrofoneja on pilvin pimein, ja tärkeämpää onkin miten se suunnataan. Siitä innostuneena saksalainen vanhan liiton jazz-tuottaja Siegfried Loch pyysi jatkoa. Frank ja Vinnie soittavat melodian, minä puolestaan kompin ja ensimmäisen soolon. – Riippuu toki äänittäjästä, mutta silloin kun olen täällä Nashvillessa, minulla on yleensä sama äänittäjä. Kappaleen melodia on todella nätti, joten Frank sanoi, että se tulee myös soittaa kauniisti. J.D. Silloin käytämme Neumannin mikkejä, joko KM 184:ää tai sitten M149:ää. Nashville on kuitenkin ollut paikka, jossa viihdyn. Simo on tammikuussa kiertueella mukana, ja Rodney Crowell helmikuussa. Kun tulen Eurooppaan maaliskuussa, niin soitan muutamia levyn instrumentaaleja sekä Mark Knop?erin kanssa levytetyn You Don’t Want to Get You One of Those -biisin. Se asetellaan sitten (miksatessa) kuivina soivien mikrofonien taakse. – Soitan mitä pystyn. N Tommy Emmanuel esiintyy lauantaina 24. Suomessa on myös monta hyvää ystävää, hän toteaa. Oslossa maineikkaalla Rainbow-studiolla äänitetyltä levyltä löytyy myös orgaaniselta kuulostava tulkinta Peter Gabrielin Mercy Street -balladista. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolla TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU, TAMPERE JAZZ HAPPENING Knut Reiersrud – norjalainen kameleontti Knut Reiersrud taitaa olla tunnetuin norjalainen kitaristi Terje Rypdalin ohella, ja varmaankin moni-ilmeisin ja yllättävin. – Siegfried Loch pyysi josko me haluaisimme uppoutua hieman syvemmälle pohjoismaisen musiikin ja vanhan amerikkalaisen bluesin ja gospelin synteesiin. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, Chet Atkins esitteli minut Opryn väelle, jotka taas pyysivät esiintymään. – He halusivat järjestää norjalaisen illan nimellä Norwe gian Wood. Miten paljon soitat tulevilla kiertueilla näitä uuden levyn kappaleita. Nykyään yritän käydä siellä aina, kun olen kotona kiertueiden välillä. Näin syntyi kokoonpanon studioäänite Trail Of Souls. Olet asunut Nashvillessa jo 15 vuotta. T ampereelle Knut Reiersrudin toi yhteinen projekti laulaja Solveig Slettahjelin ja In the Country -jazz-trion kanssa. 36 www.riffi.fi 1/2018 jossa sitten havainnollistimme, kuinka tehdään sovitus ja levytetään se. Se jälkimmäinen päätyi sitten albumille. Komealla Trail of Souls -levyllään yhtye käsittelee lähinnä amerikkalaisen gospelja blues-laulukirjan sivuja raikkaan skandinaavisen tyyliin. Niistä on hyötyä urallani, joten siksi on oltava paikan päällä
Se kuulosti hienolta. Toisaalta minulla oli nuorena myös vahva reggae-kausi, mikä tietysti on etnistä musiikkia sekin. Pohjois-Koreaan emme päässeet, mutta meillä oli sinne kontakteja Punaisen Ristin kautta, joten äänitys onnistui. maailmanmusiikista. Mutta tavallaan kiinnostuin etnojutuista jo bluesin avulla, koska sen kautta avautuu esimerkiksi cajun ja meksikolainen musiikki. Hän kertoo käyneensä Tavastialla keikalla jo 35 vuotta sitten r’n’b-laulaja Nappy Brownin kanssa. Otetaan esimerkki. – Davidin kanssa soittaminen innosti minua turkkilaisen sazluutun opettelemiseen. Blues-juuret kuuluivat myös Pakkahuoneen keikalla pitkässä kitarasoolossa. Nimenomaan blues eri muodoissaan oli se Reiersrudin ”ensimmäinen rakkaus”, ja sen parissa hän maineensa Norjassa loi 1980-luvulla. – Kävimme vuoden sisällä Syyriassa, Libanonissa, Iranissa, Kuubassa, Palestiinassa ja myös Afganistanissa. Hän toteaa, että juuri David Lindleyn tapaaminen sai hänet kiinnostumaan ns. Myös oud-luuttua soitimme kimpassa. Minä halusin kuitenkin siellä täällä äänittää yhden kitaran lisää, jotta kappaleisiin tulisi enemmän väriä. Kehtolauluja pahan akselilta Jazz Happeningin keikka ei toki ollut Knut Reiersrudin ensimmäinen esiintyminen Suomessa. Toisaalta Knut Reiersrud on aina ollut liikkeellä avoimin mielin. Sovitus on kaikkea muuta kuin klassista r’n’b:tä, sillä Reiersrudin versio menee pitkälti 7/4-tahtilajissa, ja lisäksi siinä on sazilla soitettu intro. Teimme kappaleista versiot, joissa oli mukana sekä alkuperäinen että länsimainen laulaja (jälkimmäisistä mainittakoon esimerkiksi Ricky – Siegfrid Loch on live-äänittämisen perään, eikä oikein pidä päällekkäisäänityksistä. Siellä todella pelättiin laulamista, koska Taliban-aika oli vasta päättynyt. Siksi hän halusi tehdä levyn, jossa menisimme jokaiseen noista maista, jotka Bushin mielestä akselin muodostivat. Reiersrudin Sub-albumilta (’99) löytyy versio Johnny Otisin r’n’b-klassikosta Willie and the Hand Ji34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 37 7.2.2018 12.13. Mutta pääosin se on tehty studiossa juuri noin: olimme kaikki yhtä aikaa isossa äänitystilassa, jossa oli ?yygelit ja kaikki. Tällä levyllä Lindleyn vaikutus kuulemma oli merkittävä. Mutta ehkä yllättävimpänä inspiraation lähteenä Reiersrudin uralla on toiminut Yhdysvaltojen presidentti George Bush: – Kun Bush oli pitänyt puheensa ”Pahan akselista” (Axis of Evil), levytuottaja Erik Hillestad soitti minulle ja sanoi, ettei pitänyt siitä. Toisaalta kun amerikkalaiskitaristit David Lindley ja Henry Kaiser ottivat tuntumaa norjalaiseen kansanmusiikkiin Sweet Sunny North -levyillä (’94), Reiersrud oli remmissä. Silloin jouduimme suostuttelemaan hänet pieneen kompromissiin. Esimerkiksi urkuri Ivar Kleiven kanssa duona tehtyjä kirkkomusiikki-levyjä on syntynyt ties kuinka monta. www.riffi.fi 1/2018 37 ve. Etsisimme naislaulajia laulamaan paikallisia kehtolauluja, ja levyn nimeksi tulisi ”Lullabies From the Axis of Evil”
Omistan myös ”Coodercasterin”, jossa on Lollarin Supro Style -mikrofonit. Eilisellä keikalla pidit pedaaleja nuottiständillä ja säädit niitä soiton aikana. – Joo, käytännössä olin enemmän tai vähemmän tuottaja tuolla levyllä. Reiersrud on tehnyt paljon töitä juuri Hillestadin Kirkelig Kulturverksted -?rmalle, joka hänen mukaansa oli Norjan suurin levy-yhtiö ’90-luvulla. Kun efektit ovat käden ulottuvilla, pystyn manipuloimaan esimerkiksi delayta ihan manuaalisesti, Knut toteaa. Jos sen mikittää tavallisella mikrofonilla, matalat taajuudet jäävät uupumaan ja soundi kuulostaa helposti vähän raa’alta. Eilen soitit ilman plektraa. Käytätkö paljon tuota Chet Atkins -tekniikkaa. Erityisesti silloin kun teen kirkkomusiikkia urkuri Ivar Kleiven kanssa on varsin luontevaa, että Kirkelig Kulturverksted toimii julkaisijana. Teetkö niin aina. Eilisellä keikalla soitit osan biiseistä avoimessa virityksessä, jolloin teit paljon ”harppumaisia” sävelkuljetuksia, joissa osa sävelistä soitetaan avoimilla kielillä. Nykyisinä suoratoisto-aikoina se julkaisee noin 6–7 levyä vuodessa. – Soitan sooloja ja melodioita paljon yhdellä kielellä sen sijaan, että soittaisin horisontaalisesti. Ei niitä eilen montaa ollutkaan, ainoastaan tremolo ja Fat-Tonen kevyt särö, jolla saan hieman lämpöä soundiin sekä Line 6:n delay, se vihreä malli, jolla voin myös livenä sämplätä itseäni. Pietsolla sen sijaa saa vahvemman alakerran. Tuolla levyllä erityisesti kelttivaikutteet ovat pinnassa, onhan siellä irlantilaista säkkipilliä ja Dolores Keane laulamassa. Gibsonilla puolestaan saa aikaan mukavan feedbackin. Liukukitaraa folk-oopperassa Lap steel ja muut slide-instrumentit ovat yksi Knut Reiersrudin leipälajeista. Sen sijaan sazia tai udia on mahdotonta soittaa ilman plektraa, ja toki lap steelin kanssa käytän myös sormiplektroja. – Tässä bändissä kyllä. Sitä on hankala soittaa bändissä, joten se on ainoastaan soolokeikoilla. Kun siirryin akustisesta sähkökitaraan, plektran käyttö ei tuntunut luontevalta, joten soitan sitä samalla tavalla kuin akustista. – Erik pyytää minut yleensä pari kertaa vuodessa johonkin projektiin mukaan. Tampereella Knut nähtiin telen ja straton varressa, mitkä Gibson 340:n ohella ovat hänen suosikkinsa. – Siten olen soittanut alusta saakka. 38 www.riffi.fi 1/2018 Lee Jones, Eddi Reader, Eva Dahlgren, Kari Bremnes, Lila Downs, sekä Nina Hagen). Tuo tapa on yleinen monien etnisten kielisoittimien soittotyylissä. Toimitko yleensäkin noin. – Kyllä, koska silloin kitara itsessään kuulostaa isommalta, ilman että täytyisi käyttää paljon efektejä sen takia. Melodian kanssa tulee olla tuossa musiikissa tarkkana. N 34-38 Emmanuel_Reiersrud.indd 38 7.2.2018 12.13. – Joo, sen sijaan, että tekisin vibraton, teenkin nopeita korusäveliä viereisiltä nauhoilta melodiasävelelle. Erik Hillestad nimittäin on sen musiikin spesialisti, hän tuntee kaikki vanhat hymnit ja tietää miten niitä kannattaa käsitellä. Erik Hillestad vastasi enemmänkin äänittämisestä. Mielestäni sillä tavalla musiikkiin saa enemmän tunnetta ja sointivärejä. Siksi soitan noilla levyillä Weissenbornin havaijin-kitaraa ja vanhaa Gibsonin lap steeliä. – Telessä pidän purevuudesta. Se puoli hänen osaamisestaan on päässyt erityisen hienosti esiin monissa tilanteissa, esimerkiksi Norjassa suositun ja Suomessakin usein keikkailleen Tom Russellin folk-oopperassa The Man From God Knows Where. Hänelle Fenderin kitarat ja Super Reverb -vahvistin muodostavat yhdistelmän, joka on ”marriage made in heaven”. Sillä levyllä roolisi taisi olla muutenkin aika merkittävä. Tom Russell kirjoittaa hienoja tekstejä, hänen kanssaan on muutenkin hienoa työskennellä, sillä vaikka musiikki paljolti countrya, hän on avoin sille, että siihen tuodaan erilaisia vaikutteita. Pystyin vuoden ajan perehtymään pelkästään Aasian ja Lähi-idän musiikkeihin, ja suorastaan rakastuin iranilaiseen musiikkiin, Knut muistelee Yhdellä kielellä saa enemmän tunnetta Kun kysyn Knut Reiersrudilta ovatko etno-vaikutteet muovanneet hänen tapaansa soittaa kitaraa, hän toteaa sen olevan selvää, mutta että sitä on vaikea kuvailla sanallisesti. Pienen pohtimisen jälkeen löytyy kuitenkin yksi selkeä esimerkki. Kun Knut Reiersrudin tarinoita kuuntelee, kaikki kuulostaa jotenkin niin norjalaiselta. Kun taas soitan sazia, niin voin tietysti käyttää myös mikrointervalleja. – Sazissa käytän ihan pietsomikrofonia. Koska soitat paljon myös sazja ud-luuttua, kerrotko meille miten vahvistat keikoilla tuollaiset soittimet. Myös näillä levyillä Reiersrudin instrumentti on usein steelkitara, mutta melodiaa tulee käsitellä varoen. Ud-luuttuun minun vain täytyy löytää joku kiva mikrofoni. Onko niin, että vauraassa öljymaassa on varaa heittäytyä tällaisten kaupallisesti riskaabelien tuotantojen pariin, koska ne ovat taiteellisesti palkitsevia. – Pedal steelin kanssa en ole kovin hyvä, ja mielestäni sen soundi muutenkin menee tuollaisessa kokoonpanossa hyvin mutaiseksi. Trail Of Souls -levyllä on muuten kappale Borrowed Time, jonka kitarasoolossa koristelut tuovat mieleen intialaisen musiikin. Derek Trucks on todella haka tuollaisissa jutuissa, hänen tyylissään kiteytyy täydellisesti intialaisen musiikin ja gospel-kitaroinnin synteesi, Knut toteaa
kampanjahinta: 598 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.. – Ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla myymälässämme! 1450 € 65 PRINCETON REVERB AMP FSR CANNABIS LTD 39-41 Näyteikkuna 118.indd 39 7.2.2018 12.15. www.stpaulssound.. Traktor Kontrol S5 DJ-kontrolleri 4-kanavainen DJ-kontrolleri korkearesoluutioisilla näytöillä ja Traktor Pro2 -softalla. P O R I S O U N D C I T Y. www.tammerpianojasoitin.. Selkeä ja pehmeäsoundinen täys putkicombo, lakatulla Tweed-pinnalla, 12" Eminence Cannabis Rex -kaiuttimella. www.riffi.fi 1/2018 39 n näyteikkuna Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.. 139 € Mad Professor Ampli?cation www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmpli?cation Mad Professor Kosmos Pienikokoinen ja monipuolinen ambient kaiku/ delay/ swellpedaali 259 € St. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.. www.musacorner.. 1390 € JBL EON ONE PRO akkukäyttöinen tolppakaiutin 7-kanavaisella mikserillä ja Bluetoothilla Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 890 € 890 € TOKAI TST-50 Modern vintage white Japanissa käsityönä valmistettu ja huolella viimeistelty perinteinen, ST-mallinen sähkökitara. Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.. UralTone Ampli?cation Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. Mittojen mukaan tehty kova Tokai-kotelo tweed-pinnalla. Valikoidut, laadukkaat puumateriaalit. www.keminmusiikki.. W W W . 299 € Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.. Limited Edition. Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. 579 € LOOTA on Cajonhenkinen rumpusetti maukkailla perkussiosoundeilla ja helposti roudattavassa koossa! Suomessa suunniteltu setti on 100 % koivua ja soveltuu soundinsa puolesta kaikkeen akustiseen musiikkiin. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.. Vintagetyyppiset mikrofonit ja talla. F I Optogate PB-05 Automaattinen mikrofonigate infrapunasensorilla ääniteknikoille ja muusikoille
www.f-musiikki.. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 2 699 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 1 399 € Akustisten vahvistimien uusi aika jatkuu! 400 W, 2 x 8" woofer + 1" dome tweeter. www.f-musiikki.. Blues Box -sikarilaatikkokitara – UUTUUS! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.. 559,90 € Yamaha EAD10 – UUTUUS! F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. Allen & Heath SQ5 ja SQ6 – UUTUUS! Maailman nopeimmat digitiskit. www.f-musiikki.. www.f-musiikki.. 55 € Koottava sikarilaatikkokitara. www.f-musiikki.. Mukana kielet, asennustarvikkeet, slideputki, opaskirja ja CD. Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.. F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 599 € Bose ® S1 Pro – UUTUUS! Kätevä kannettava PA-järjestelmä musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 010 320 7440, info@f-musiikki.. DLX-hinta: 459 € Zildjian K21-sweet ride K-Zildjian Sweet on uusin lisäys ikoniseen K-sarjaan. alkaen F-Musiikin myymälöistä ja verkko kaupasta. www.f-musiikki.. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.. Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.. Elektroakustinen rumpumoduli. Fender American Original ’50s Telecaster Vuoden 2018 uutuussarjan klassinen Telecaster! Heti toimitukseen! 1 777 € [Kuvan Butterscotch Blonde Telecaster + vintage-tyylinen laukku] Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com vain 119 € 39-41 Näyteikkuna 118.indd 40 7.2.2018 12.15. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.. 19, TAMPERE Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 249 € Casio CT-X700 – UUTUUS! Loistava kosketinsoitin harrastajalle! Hienot soitinäänet uuden AiX-äänilähteen ansiosta. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. Hughes & Kettner era 2 – UUTUUS! F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 40 www.riffi.fi 1/2018 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 18.4.2018 ilmestyvässä numerossa 2/2018. Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.
Fujigen Laadukas ja monipuolinen Japanissa tehty basso. 20 eri tyylistä rumpusettiä ja efektit niiden muokkaamiseen. Korg Prologue-8 Korgin analogisen lippulaivan 8-voice/49-koskettiminen malli. Mooer GE-200 -multiefekti Ammattitason laadukas multiefektipedaali kitaristille. alkaen 340 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.. LMD-502 Laadukkaat HILL AUDION pikkumikserit Soitin Laineelta! 89 € LMD-802 135 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.. 305 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.. www.musamaailma.. H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 1 048 € Nano 305 FX 748 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.. Gotohin osat, Seymour Duncanin mikit, CFS-nauhoitus ym. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@rif?.. 465 € 39-41 Näyteikkuna 118.indd 41 7.2.2018 12.16. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.. www.riffi.fi 1/2018 41 Varaukset / lisätiedot: • puh. www.vantaanmusiikki.. NUX DM-1: kompakti rumpusetti huippuominaisuuksilla. Tokai Custom Shop TJM-140 3-Tone Sunburst Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.. Huom! Uusi osoite: Green-kitarat Kuvassa Green TL Rosewood. Tervetuloa tutustumaan! 880 € Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410, soitinlaine@soitinlaine.?, www.soitinlaine.. DLX-hinta: 1 499 € Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.
Idea RD:n hankkimiseen lähti siitä, että metalliyhtye Ghost käytti näitä ennen Washburn-diiliään. Toki alkuihastuksen jälkeen kitaran pitää myös sopia käteen. Tässä on Duesenbergin oma Bigsbysysteemi, ja se on todella herkkä. Kaverini oli menossa Helsingissä Kaisaniemen F-Musiikkiin ostamaan jotain lankkukitaraa, ja pyysi minua konsultoimaan vibrakammen suhteen. 42 www.riffi.fi 1/2018 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Olen sittemmin käyttänyt studiossa ainoastaan Duesenbergia ja tätä kitaraa, mikäli Aaltosen Miitri on ollut äänittämäs– ulkonäkö edellä 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 42 7.2.2018 12.18. Mutta on varmaankin niin, että jos tuossa Tokaissa olisi ollut jotkut muut mikit, niin sellaisia käyttäisin nykyään. Kaarle Viikate kertoo, että nuorempana hän kuunteli raskaampaa rockia ja rautalankaa sujuvasti rinnakkain jo senkin vuoksi, että olohuoneessa vanhempien levylautasella soi Agentsien Besame Mucho. Siinä oli asennettuna EMG:n aktiivimikit, ja kun korva johonkin tottuu, niin siinä haluaa pitäytyä. Siihen ne on aika passelit, kiertää juuri sopivasti. Siksi tässä RD:ssä ja muissakin keikkakitaroissani on sellaiset. Vaikka Viikate yhdistelee rautalankasoundia metallivalleihin, toteaa pää-Viikate heti alkukantaan, että hänelle metallin tekninen taituruus on vierasta. Puoliakustisia kitaroita: Duesenberg Starplayer TV & Gibson 335 – Duesenberg on yksi parhaista heräteostoksistani: painaa kuin mikä, tuntuu hyvältä kädessä ja on kaunis katsella. Silloinkin ajattelin, että onpas komea. E l ä m ä n i k i t a r a t Kaarle Viikate K ouvolalaisen Viikate-yhtyeen päähahmo Kaarle Viikate alias Kalle Virtanen sanoo suoraan, että hän menee kitaroiden ostamisessa ulkonäkö edellä. Kauneimmat laulut on varattu tälle soittimelle. Oma soittaminen alkoi ”ihan Pelastusarmeija-pohjalta”, ja kaikki Viikate-kappaleet ovat syntyneet ”lauluntekemismeiningistä eikä rif?pohjalta”. Bigsby piti laittaa tottakai. Näitä oli tällaisia mattapintaisia malleja Kouvolan Musiikissa useampikin. Hän on tehnyt minulle tämän RD:n ohella Firebirdin. Yritin kovasti jallittaa jostain Gibsonin RD:tä, mutta mistään ei tuntunut löytyvän. Vuorossa Kaarle Viikate. – Gibsonin hankin joskus vuonna 2009. Siksi käännyin Pasin puoleen, joka lupasi sellaisen tehdä, vaikka ei nykyään taida kovin paljon soittimia rakentaakaan. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Lisäksi maahantuoja sanoi silloin, että USA:ssa on tosi tanakka jono. Kun ikää tuli lisää, rautalangan olemus alkoi avautua myös soittajan näkökulmasta. Tokai Love Rock & Custom-RD, rakentaja Pasi Töytäri – Tokain Love Rock oli kolmas kitarani, ja juuri se, jolla periaatteessa opettelin soittamaan. Toisaalta Marko Haavisto & Kaarle Viikate -kokoonpano tarjoaa lahtelaistuneelle kouvolalaiselle vieläkin rautalankamaisemman maailman. Sattui vielä sopivasti olemaan painetta luottokortilla, joten eikun kiitos! Ehdottomasti paras kaksi tonnia, mitä olen käyttänyt. – Kaksi viimeisintä keikkakitaraani on rakentanut kuusankoskelainen teknisten töiden opettaja Pasi Töytäri. Ehkä kaikki tämä tavallaan kulminoituu siihen, että viime juhannuksena Viikate ja Agents soittivat yhteiskeikan Tommolansalmen lavalla. Tämä oli siinä vieressä, ja olin että voi hyvänen aika, nyt on kyllä hyvä
43 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 43 7.2.2018 12.18
– Gibsoneissahan ei ole omaa, ja toisaalta Fenderin kampisysteemi tai Floyd Rose ei tuntuneet käteeni sopivilta. Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.. 44 www.riffi.fi 1/2018 sä. Viikatteen keikoille pitää olla eri kalusto. Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.. – Nauhakaiku on studiossa kiva, kun se huojuu ja haisee – se palanut pöly lämmittää mieltä. Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.. Kotonakaan en viitsi laittaa sitä edes seinälle, pölyyntyy vaan. Omistin nimittäin aikoinaan Washburnin puoliakustisen, jossa oli EMG:n aktiivimikit, ja siitä sai kyllä fyllailla lonkat umpeen kun keikoilla soitti. Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.. Yritän saada tällä ”herkän, väräjävän äänen”, en missään nimessä metallihommia. Enkä todellakaan mitään Kerry King -juttuja, että istutaan sen kammen päällä. – Tämä Gretschin akustinen oli ensimmäinen vastaan tulleista, jossa oli kampi. Oivallettiin siis, ettei tällaisen laitteen kanssa tarvitse soittaa vain Emmaa tai Mantsurian beatia. Sen sijaan nauhakaiku-soundin löytyminen Viikate-soundiin oli kuulemma onnellinen sattuma: – Kun äänitettiin Viikatteen kolmatta EP-levyä, oli studiolle unohtunut Rymäkkä-yhtyeen haitaristi Arto Kunnaston nauhakaiku Echo Orbit. Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.. Kitara ojennettiin minulle vuoden 2015 Southpark-festiaalilla Tampereella. Tuupattiin se väliin, kun soitin Alakulotettuja tunnelmia -biisin teemaa: hei, tämähän sopii tähän. Sen jälkeen siirryin niissä hommissa lankkukitaraan. Kouvola-kitara, rakentaja Kai Seppälä – Sain kavereilta 40-vuotisjuhlaksi Kouvola-kitaran. Lisäksi surf?laudassa on Blackstarin putkisärö, josta saa aika hyvän särösoundin sekä noise supressor, jolla saa vinkunat pois. Keikoilla minulla on kuitenkin kaksi Bossin digitaalista delay-pedaalia eri aikaan ajastettuna. Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.. Se on siis ihan oikea kitara, ja itse asiassa aika hyvä soittaa hihnan kanssa, vaikkakin hieman kaulapainotteinen. Bigsby täytyy olla Kun katselee Kaarle Viikatteen olohuoneensa sohvalle asettamia kitaroita, tekee nopeasti huomion, että kaikissa on Bigsby-kampi. Bigsbyn tallaviritys on ihan mahtava, toki rullatalla on ihan pakollinen – silloin se palautuu hyvin vireeseen. Mutta eipä sillä ole juuri tullut soiteltua, sillä jotenkin sitä aina jämähtää siihen mitä on ennen käyttänyt. Sitä varten piti hankkia akustinen kitara – ja tietysti Bigsby-kammella. Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.. Duesenberg huutaa myös soittamista siinä bändissä, mutta en raaski ottaa, kun keikkahommissa kuitenkin aina kalja vähän läikkyy. Omaa nauhakaikua Kaarle Viikatteella ei ole, vaan keikoilla hän tekee soundin kahden Bossin delay-pedaalin avulla. Kyllähän se on niin, että stratossa kampi täytyy koko ajan pitää pikkusormella mukana kun soittaa. Tälle oli käyttöä, kun tehtiin vuosi sitten marraskuussa Takalon Jukan kanssa akustinen kupletti-kiertue. Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.. Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.. Kaikissa kitaroissani kammen jousta on pitänyt vähän säätää, jotta kampi on korkeammalla ja saan siitä keikalla sujuvan otteen. Viime vuonna sain kunnian olla mukana NytLiitteen jutussa, jossa suomalaiset kitaristit soittivat Esa Pulliai sen Stratocasterilla. Se on rakennettu Kouvolan maantieteelliseen hahmoon ennen kuntaliitoksia. Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Kaarle Viikate alkoi viime vuonna tehdä myös akustisia keikkoja. Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.. Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.. Tätä Gibsonia olen käyttänyt keikoilla Haaviston Markon kanssa, koska se on nyanssirikkaampaa touhua kuin tuo V-lapiointi. Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 44 7.2.2018 12.18
Lisäksi hänellä on sellainen peruskallion omainen komppikäsi. Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.. Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.. – Vaikka Ari (Taiminen) ja Eki (Erkka Koskinen) olivat keikkakokoonpanossa jo vuodesta 2001 lähtien, he alkoivat levyillä soittaa vasta 2005. Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.. Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.. Kaarle myös toteaa, että vaikka studiossa on mahdollisuus usein kokeilla kaikenlaista uutta tekniikkaa, niin yleensä se paras soundi tulee kun Marshallin eteen laittaa mikrofoniksi Shure 57:n. Minulle sitten lankeaa ne suurpiirteisemmät toteutukset, soitan varsinkin biisien teemat. Kaarle Viikate arvelee alunperin tykästyneensä Gibsonin kitaroihin, koska ne olivat vähän ”raskasluisempia”. Etenkin jos haluaa sellaista Albert Järvis -henkistä hommaa, niin hän on ihan oikea kaveri sellaiseen. N 42-45 Kaarle Viikate elämäni kit.indd 45 7.2.2018 12.18. Olen pitänyt kovasti ja käytän sitä edelleenkin. Hänen mielestään kitarat jos mitkä perustuvat mielikuviin, ja hänelle esimerkiksi Ibanez on ”kitaroiden Fiat”, aivan liian kevyt. Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.. Yleensä minun kompit miksataan stereokuvassa laidoille, ja Arin kompit tulee keskemmälle. – Kyllä mie tiedän, että Telecaster on ihan tolkuttoman kova kitara ja kaikkea tällaista, mutta kun Ari aikoinaan osti sellaisen ja yritti tulla sen kanssa jollekin Nosturin keikalle, niin kielsin: ei, et todellakaan, Les Paulilla soitat, me ei lähdetä tuohon hommaan! Semmoinen rokkistrato-juttu kyllä menee Albert Järvisen ja Fast Eddie Clarken takia… On sitä siis joskus ollut vähän turhankin matalaotsainen näiden hommien kanssa, Kaarle nauraa. Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.. Nykyään yritän tehdä rätväkämmät biisit niin, että Ari pääsee näyttämään, koska hän pystyy vetämään kisakoneeseen menevää materiaalia ihan ykkösellä – se on monesti varsinkin keikalla huikeaa kuultavaa. – Minä soitan yhden komppiparin ja Ari yleensä yhden; ne asettuu sitten aika kivasti sinne miksaukseen. Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.. Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.. Soolot mietin yleensä valmiiksi ennen äänittämistä. Enimmillään meillä on tainnut olla yhdessä biisissä mo”Kyllähän se on niin, että stratossa kampi täytyy koko ajan pitää pikkusormella mukana kun soittaa.” Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.. Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi lemmilta kuusi eri raitaa, mutta ne on sitten soitettu erilaisilla soundeilla ja särövahvuuksilla, mukana on ollut myös akustista kitaraa vähän räpsyttelemässä korvalehtiä. Toisaalta bändillä ollut sopimus myös Blackstar-vahvistimien käytöstä. Jos Aaltosen Miitri on meitä äänittämässä, häneltä tulee aika nopeasti toteamus, että josko Ari hoitaisi tämän tarkkuutta vaativan homman. Kompit menevät yleensä puoliksi kitaristien kesken, mikä on soundin kannalta hyvä asia. Taiminen takaa taimin Kaarle Viikate kertoo, että vuoteen 2005 saakka hän soitti Viikatteen levyillä kaiken itse rumpali Simo Kairistolan ohella. – Ainakin se minun Artisan on aika simppeli vahvistin ilman turhia klumeruuleja. Molemmilla puolilla on siis molemmilta yksi raita. Fender -vastakkainasettelusta ei kyse olekaan. Ari on nykyään tosi kova kitaristi. Silloin bändistä tuli bändi studiossakin, se on kuulemma vaikuttanut hieman myös biisintekemiseen. Ja soittimen pitää sopia myös bändin imagoon, vaikka ihan tiukasta Gibson vs. Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.. Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.
T alvi-NAMM kokoaa eri puolilta maailmaa yhteen niin laitevalmistajat ja kauppiaat kuin soittajat ja journalistitkin, jotka sitten muutaman päivän ajan sukkuloivat musiikin, jet lagin ja kielten sekamelskan pyörteissä kuten parhaiten taitavat tehdäkseen mojovimmat diilit, löytääkseen juuri ne kiintoisimmat uutuudet ja kuullakseen ne parhaat demot. Kumun ohessa Suomea edusti kunniakkaasti – ja äänekkäästi – myös Mad Professor, jonka osastolla huomiota kiinnittivät erityisesti 11ja 21-wattiset vahvistimet sekä niille passelit 100-wattiset Porta-kaapit, joiden nimi viittaa koon ohessa siihen, että painoa kaapilla on vain 11 kiloa. Kumun osastolla oli esillä hieno valikoima 100 % käsityönä valmistettuja settejä, kuten tämä 14 × 18 -tuumaisella bassorummulla varustettu koivurunkoinen rummusto. Tässä kitaristin näkökulmasta poimittu kooste messujen annista. K U V A : N A M M 46-49 NAMM.indd 46 7.2.2018 12.23. 46 www.riffi.fi 1/2018 TEKSTI JA KUVAT: LARS MULLEN Taas hellitään kitaristeja 1901 perustettu Amerikan musiikkikauppiaiden liitto (National Association of Music Merchants) järjestää vuosittain kaksi isoa tapahtumaa, hieman hillitymmät kesämessut Nashvillessa ja rock’n’rollin Mardi Grasiksikin kutsutut talvimessut Kalifornian Anaheimissa. Vaikka tämä kooste keskittyykin pääasiassa kielisoittimiin ja niiden oheislaitteisiin, on suorastaan pakko noteerata alkuun suomalaisten läsnäolo messuilla. Ja pyörteistä voidaan todella puhua, sillä nelipäiväisessä tapahtumassa vieraili peräti 115 085 messuvierasta (kasvua edellisestä vuodesta 7,6 %) ja näytteilleasettajia oli mukana 1931 (kasvua 9 %)
Omien malliensa ohella ESP/LTD on tunnettu siitä, että se poimii lähtökohdaksi jonkun ajan saatossa koetellun kitaramalliin ja jalostaa siitä vielä piirun verran rokimman version. Plugiin yhdistetty kolmiasentoinen kiertokytkin tarjoaa true by-pass -ohituksen lisäksi unity gain -vaihtoehdon sekä kolmen desibelin boostauksen. Pedaalimarkkinoilla on niin valtaisa tungos, ettei ihme jos nyky soittajan pää menee moisesta pyörälle. Soundipuolen moni-ilmeisyyden takaajiksi on matkaan laitettu Duesenbergin omat Split/Kingja Domino P.90 -mikrofonit. Origin sarjan vahvistimissa käytetty tehonpudotus puolestaan mahdollistaa soittovoluumin skaalauksen tilanteen mukaan. täysin analogiseen bugget brigade -kytkentään perustuvan Liqui?er-choruksen. Kumpikin pedaali sopii sekä bassolle että kitaralle. Kaikuaukkoa ympäröivä rosettikin todella ympäröi aukkoa, sillä kuvio jatkuu katkeamatta otelaudan yli. Esimerkiksi kuvan John Mayerin nimikkomallin kyljet ja pohja on tehty mykistävän upeasta quatemalalaisesta ruusupuusta, kun taas kansi on Engelman-kuusta. sa tuotteessaan. Marshallin kaikkein ilmaisuvoimaisimmaksi putkivahvistimeksi suunniteltu Origin-sarja poik keaa jossain määrin valmistajansa tyypillisistä rock-vehkeistä. Säröt ja eritoten overdrive-tyyppinen rouskutin ovat kaikkein suositumpia lisälaitteita kitaralle ja sen on myös Rat ottanut huomioon uusimmasOrange ei aristele todetessaan, että sen uusi kaksikanavainen Acoustic Pre on markkinoiden ensimmäinen akustiselle kitaralle suunniteltu putkietuaste/DI. Kolmialueisen eq:n (bass-, middle ja treble) ja gain-säädön lisäksi soundia voi muokata bassoja ylärekisterin keskinäistä suhdetta määrittelevällä Tilt-säädöllä ja Master Volumeen integroidulla clean boostilla. ValmistaBassoveteraani Ampeg esitteli messuilla kaksi uutta efekti pedaalia – ehtaa opto-elektronista vaimennus kytkentää käyttävän Opto Comp -kompressorin sekä yhtä perinteiseen ja jan mukaan laite tarjoaa selkeyttä, lämpöä, kompressiota ja kaikkinensa luonnollisen sävykkään soundin niin studioon kuin keikallekin. 46-49 NAMM.indd 47 7.2.2018 12.23. Martin lanseerasi messuilla huiman joukon nimikkoja huippumalleja, joissa yhdistyvät konstikkaat upotukset ja ensiluokkaiset puut. Mallistoon kuuluvat 20ja 50-wattiset nupit sekä 5-, 20ja 50-wattiset kombot. www.riffi.fi 1/2018 47 Taas hellitään kitaristeja Duesenbergin uusi Julia-malli on saanut innoituksensa italia laisista 1940ja 50-luvun kitaroista. Maukkaan ulkonäkönsä ohessa niillä on valtteinaan osittain ontoiksi työstetyt mahonkirungot, todella erikoiset plektrasuojat ja retro-henkiset otelautamerkit. Kolmialueinen eq, efektiluuppi (mono/stereo) ja stereokaiku kuuluvat varusteluun. Messuilla oli näytillä useampikin seinällinen ESP:n LTD:n nimikkoja custom shop -malleja, joista tässä esimerkinomaisesti Kirk Hammettin lankkukitara KH-2, jossa mikrofoneina on kaksi miehen omaa EMG:n nimikkomallia. Rat Tail on kitarajohto, johon on integroitu paristokäyttöinen särökytkentä! Rat Tailissa käytetään samaa diodi-kytkentää, jolla legendaarinen ’85 valkonaamainen Rat-pedaali tuotti särönsä
46-49 NAMM.indd 48 7.2.2018 12.23. Kolme kytkimellä valittavaa lähtötasoa täydentää pedaalin. Tietyissä versioissa on painon keventämiseksi tarjolla nyt kuitenkin alumiinia metalliosissa, kaulan kiinnitystä viiden ruuvin voimalla, 18 voltin jännitteellä toimivat etuasteet, sekä 21 tai 22 nauhaa. Pelko pois basistit – Music Man ei halua tinkiä soitettavuudesta eikä soundista. Analogisen phaser-efektin hallintaan on vain kaksi säädintä – Rate ja Coulour. 95000 Loop Laboratory vie luuppauksen uudelle tasolle tarjoamalla kuusi itsenäistä monoraitaa tallennukseen ja päälle yhden stereoraidan edellisten miksaamiseen. Electric Mistress -?angerin ja 40-vuotispäiviään viettävän Big Muf?n ohessa EHX:lla on klassikkomalleja enemmän kuin tähän voi listata. Music Man Stingray -basso on pysynyt jokseenkin muuttumattomana 70-luvulta saakka ja voisipa jopa sanoa, että tuon mallin muuntelu millään tavalla olisi melko rohkea veto. Tallennusaikaa on 16 gigan SD-kortilla 375 minuuttia ja sen voi käyttää 100 eri luupin puitteissa. Efektejä basisteille tarjoaa New Yorkissa päämajaansa pitävä Aquilar, jonka Grape Phaser kohotti messuvieraiden kulmakarvoja sananmukaisesti viinirypäleen värisellä viimeistelyllään. Otelaudankin voi valita ruusupuisena tai vaahteraisena. 48 www.riffi.fi 1/2018 Godinin edullinen Summit-sarja käsittää lankkukitaroita, joissa perinteisiä soitinpuita korvataan Richlite-materiaalilla. Tanakkaan alumiinikoteloon rakennettu 95000 Loop Laboratory sopii käyttöön niin pedaalina kuin pöydällekin nostettavana mallina ja tulopuolen liitännät käsittävät mikrofonin ja instrumenttiliitännän ohessa balansoidun linjatulon. Kuusikymmenluvun lopulta asti Electro Harmonix on luonut uutta ja ylläpitänyt jatkuvuutta alalla, jossa edelläkävijöitä on vähän ja kopioijia runsaasti. Ja siltä näyttää, että lisää on tulossa. Seymour Duncanin LA Super Rican fuzz syntyy silikonitransistoreilla, mutta oikean soundin löytymistä avittaa sweep-säätö, jolla keskialueelta voi hakea sopivaa taajuutta korostettavaksi tai skuupattavaksi. Cites-määräysten ohella täyttyy toinenkin tavoite: valinta on omiaan tuottamaan erinomaisen sustainin ja sävykkään soundin
_1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • m r: 13 .12 .2 01 7 D U : 22 .12 .2 01 7 Fi nn la nd info@finland.messefrankfurt.com Puh. Lupaukset ovat joka tapauksessa jo suuret – ainutlaatuinen sustain ja voluumi! Kummallista kyllä, Amerikan kitara perinnön toinen jätti – iso G – oli jättäytynyt pois messuilta. Lisätiedot, Insider-rekiste röityminen ja messuliput: musikmesse. Instrumentit, tarvikkeet, koulutus ja tapahtumat kaikilta musiikin tyylisuunnilta. – 14. Sarjaan kuuluu kolme alkuperäistä Fenderin koppamallia, lyhytskaalainen Malibu, keskikokoinen Newporter ja kookas Redondo. Samalla kun Taylor esitteli useita uusia akustisia kitaroita, nousi osaston suurimmaksi puheenaiheeksi uusi V-rimoitus, johon palaamme yksityiskohtaisemmin toivottavasti jo kesäkuun numerossa. Niistä mainittakoon California-sarjan akustiset kitarat, jotka juhlistavat länsirannikon rockin syntyseutujen elämäntapaa ja musiikillista perintöä. Se ikuinen kilpakumppani, Fender, sen sijaan pullisteli kokonaisella katalogillisella uusia tuotteita. Roland on aina vienyt musiikkilaitteiden kehitystä aktiivisesti eteenpäin ja jatkaa valitsemallaan linjalla myös uudella Katana-Artist-vahvistimella. 040 544 5577 46-49 NAMM.indd 49 7.2.2018 12.23. Konseptiin kuuluu Tube Logic -tekniikka ja 100 wattia tehoa, jonka purkautumiskanavana on oma custom-valmistettu Waza-kaiutin. Tulos: ilmetty brittistäkin jyty! Sounds great! Tule verkostoitumaan Euroopan tärkeimmälle areenalle. 4. +++ Seminaareja & Työpajoja +++ Business Academy inspired by SOMM +++ Matchmaking +++ Insiderohjelma kauppiaille +++ MerchDays +++ Musiikkikasvatus +++ Neljä päivää musiikin huumaa livenä: Musikmesse Festival messukeskuksessa ja koko Frankfurtissa. com 11. 2018 Frankfurt am Main 66 50 100 2_ M M _B us in es s_ R if. Ainutlaatuista Euroopassa! Verkostoitumisja bisnesmahdollisuudet koko maailmaan
Hyvin säädetty vaahterakaula on uskollinen ’60-luvun melko tuhdille C-pro?ilille, ja ruusupuinen otelauta tuo sointiin pehmeyttä. Nauhojen päät oli huoliteltu nätisti kuten pitääkin – käsi lepää ja liikkuu pitkin kaulaa miellyttävästi, ja kitara soi kauttaaltaan puhtaasti ja tasapainoisesti. Kansilevyn yläosassa puolestaan on ”trem-loc” -kytkin, jolla liike ylöspäin voidaan lukita. Kun lukitus on päällä, kitaran vire säilyy myös kielen katketessa, koska ankkurilevy ei pääse liikkumaan yläsuuntaan (näin siis silloin, kun levyn korkeus on säädetty sopivaksi suhteessa kytkimen alapintaan). Kielenkiinnikkeenä toimivan ankkurilevyn alla on jousi, jota kiristämällä tai löysäämällä säädetään levyn asentoa. Kammen käyttö oli sujuvaa, vaikkakin sen kiinnitys tuotti ensin hieman päänvaivaa. Nämä ominaisuudet tekevät siitä kiehtovan kitaran, joten oli mukavaa ottaa selvää, millainen on Tokain uusi versio tästä aiheesta. Japanissa valmistajan mukaan käsityönä tehty TJM-140 tekee heti paketista otettuna miellyttävän vaikutuksen, kun sen tyylikästä ja huoliteltua ulkomuotoa tarkastellessa valtaa mielen ’60-luvun henki. Tehdessäni tavallisia venytyksiä (siis ilman kampea), tahtoi ykköskieli aluksi lipsahdella pois paikaltaan. 50 www.riffi.fi 1/2018 1 960-luvun alussa alunperin esitellystä Fender Jazzmasterista on tehty monia toisintoja. Fenderin alkuperäisessä versiossa oli kelluvan tallan päälle mahdollista laittaa kupumainen kansi, mutta ihan niin pitkälle ei Tokain versiossa olla menty. Säätö tehdään kammen kiinnitysaukon vieressä olevalla ruuvilla. TJM:n tallapalat ovat perinteiseen tapaan pyöreät ja niissä on kapeat urat. 50-51 Tokai.indd 50 7.2.2018 12.25. Kolmisävyinen sunburst-värjäys on klassikko ja lakkaus tip top. Perinteinen talla ja tremolo Tallan metalliosat jatkavat samaa huolellisesti viimeisteltyä linjaa kuin edellä tarkastellut puuosatkin. Perinteisesti Jazzmasterin kampi TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Tokai Custom Shop TJM-140 – palikat kohdillaan Jazzmasterissa vähän kaikki on omanlaistaan: epäsymmetrinen runko, mikrofoni-osasto sekä vibrasysteemi. Tokai Custom Shop TJM-140 edustaa jälkimmäistä lajia, tässä kitarassa ovat perinteisen Jazzmasterin palikat kohdallaan A:sta Ö:hön. Joskus alkuperäismallista on otettu vain sen rungon epäsymmetrinen muoto, mutta usein toteutus on ollut autenttinen myös vibratallaa myöten. Ylänauhoilla puolestaan en huomannut nahkeita tai soimattomia kohtia kieliä venyttäessä. Jazzmasterin epäsymmetrinen runko on kuulemma alunperin suunniteltu niin, että kitara tuntuisi erityisen hyvältä myös sylissä, eikä leppärunkoinen TJM-140 tuottanut pettymystä tässäkään suhteessa. Siististi rakennettu Tokai TJM-140 ei anna syytä nipottamiseen myöskään rungon ja kaulan viimeistelyn suhteen. Hihnan kera soittaessa kitaran tasapaino on erinomainen. Vibratallan toimintaperiaate on Jazzmasterissa hieman hankalammin hahmotettava kuin esimerkiksi stratossa koska varsinaisen mekanismin peittää kansi. Ykkösasemassa kielten suhde otelautaan oli sopiva, joten myös ensimmäisillä nauhoilla soinnut soivat vireisesti. Tästä vaivasta pääsin eroon sillä, kun siirsin kielen tallapalan keskimmäiseen uraan
Volume-potikka ei tuntunut muuttavan soundia mitenkään, vaan sen luonne pysyi varsin samanlaisena potentiometriä kiinni kääntäessä kuin sen täysin auki ollessakin. Lääke ärsyttävään vaivaan löytyi, kun painoin kammen pään kiinnitysaukkoon riittävän syvälle ja riittävällä voimalla, ja asetin kammen saman tien siihen asentoon, missä halusin sen pysyvän. Idea onkin kai ollutkin, että tämän kytkennän säädöt tehdään valmiiksi, sillä liukukytkimellä vaihtaminen kahden vaihtoehdon välillä onnistuu soiton tuiskeessa kirjaimellisesti käden käänteessä. Jazzmaster on siinäkin mielessä mielenkiintoinen kitara, että siinä on kaksi itsenäistä mikrofonikytkentää, joista toista kutsutaan nimellä ”Rhythm Circuit”. Omintakeinen tallasysteemi tuo Jazzmasterin akustiseen sointiin myös kilahtelevia sivuääniä, niin myös nytkin, mutta nehän ovat kasvaneet vuosikymmenten saatossa osaksi tämän kitaran soundia. N 50-51 Tokai.indd 51 7.2.2018 12.25. Kopan alaosasta löytyvät volumeja tone-säädöt, jotka ovat yhteiset molemmille mikrofoneille. ”Rhythm”-soundi on hieman pehmeämpi, tummempi ja myös jonkin verran hiljaisempi kuin alapuolen säätimillä operoitava tavallinen sähkökitaran soundimaailma. Tokai tarjoaa omaan versioonsa kahta erilaista vaihtoehtoa, joko Seymour Duncanin Antiquity II Jazzmaster -mikkejä tai testikitarassa olleita Duncanin Vintage Jazzmaster -mikrofoneja, SJM-1N ja SJM-1B. Tallaja kaulamikrofonit olivat soinnillisesti hyvässä balanssissa, eli mitään liian jyrkkää hyppäystä kirkkaasta tummaan ei joudu kohtaamaan, vaikka ero mikrofonien välillä selkeä onkin. Sen säätimet on sijoitettu rungon yläosaan, ja kytkennän saa päälle omasta liukukytkimestään. Tokai Custom Shop TJM-140 on mallikkaasti tehty ja alkuperäisiä speksejä kunnioittava versio klassikosta. Kun tarkoituksella vääntelin kampea korostetun voimakkaasti, se aiheutti erityisesti ykköskielen ylävireisyyttä silloin tällöin. Hieman omintakeinen, mutta kunnolla säädettynä varsin toimiva vibratalla sekä komeasti soivat mikrofonit ja niiden kaksi erillistä kytkentää antavat eväitä monenlaiseen meininkiin. Lempeästi huojutellessa taas vire palautui mallikkaasti. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi asennetaan paikalleen työntämällä eikä ruuvaamalla, ja tämä vaatii näemmä vähän totuttelua. Tämä toiminto ilmeisesti suunniteltiin alkuperäistä kohderyhmää, nimenomaan jazzkitaristeja ajatellen. Koska ”Rhythm”puolen volumeja tone-säätimet on upotettu plektrasuojaan, niiden käyttäminen ei ole ihan niin sukkelaa kuin alapuolella olevien ”normaalien” säätimien. Ja hyvin ovat palikat kohdillaan tässäkin, sillä sähköinen sointi vastasi mielikuvaani Jazzmaster-soundista – se on paksu ja lämmin, pyöreän täyteläinen, ja joukossa on myös riittävästi ylätaajuuksia. Tone puolestaan toimi koko skaalaltaan miellyttävän tasaisesti. Tallamikrofonin riittoisasta twängistä pääsee nopeasti valitsimen keskiasennon heleämpään vaihtoehtoon (molemmat mikrofonit päällä) tai kaulamikin tummempaan sointiin. www.riffi.fi 1/2018 51 Tokai Custom Shop TJM-140 YSOR Jazzmaster-tyylin sähkökitara • valmistettu käsityönä Japanissa • värjäys: 3-Tone Sunburst • rungon materiaali: leppä • kaulan materiaali: vaahtera • otelaudan materiaali: ruusupuu • kielten soiva pituus: 64,8 senttiä (25,5 tuumaa) • Tokai JM-VB-talla & JM-VT-vibra • mikrofonit: Seymour Duncan USA SJM-1 B Vintage, SJM-1 N Vintage • säädöt: master volume ja -tone, erillinen ”rhythm”-kytkentä komppisoundille Hinta • TJM-140 Vintage White (Seymour Duncan Antiquity II Jazzmaster): 1495 • TJM-140 3-Tone Sunburst (Seymour Duncan Vintage Jazzmaster): 1445 Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Kun vibrakoneistokin toimi odotetun kaltaisesti, ei jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että tässähän meillä on todella kelpo versio aiheesta – hintaan, joka on alkuperäistä huomattavasti huokeampi. Esimerkiksi vanhan Fender Twin Reverbin kanssa soittaessani kitara kuulosti aseista riisuvan hienolta. Kitarassa on hyvät mikrofonit, se on mukava soittaa ja kaunis katsella. Jazzmasterin vibrasysteemi toimii parhaiten, kun säilyttää maltillisuuden. Mutta hupi ei lopu tähän. Mallikas toisinto Jazzmasterilla on soitettu monenlaista musiikkia, ja kyllähän se taipuukin indieräminästä kuulaisiin ja pehmeisiin puhtosoundeihin. Aluksi kävi niin, etten tohtinut työntää kampea kunnolla sijoilleen ja se valahti löysänä plugin päätä vasten aina kun hellitti otteen siitä. Tuttu soundi löytyy Jazzmasterin mikrofonit sekoitetaan joskus P-90-malleihin, mutta kyseessä oli alunperin Fenderin tähän kitaraan suunnittelema leveä yksikelainen mikrofoni
Runkolankun yläreunassa on ensinnäkin takana lavea viiste loiventamassa kropan ja puutavaran törmäystä. Eivätkä ne säädyttömyydet siihen lopu: tallalevy on L-kirjaimeksi prässätty paksuhko messinkilaatta eikä oikeaoppinen ohut ja resonoiva kuppimalli, jonka helke kruunaisi sen ehdan Telesoundin. Siinä missä alkuperäinen sanoi vaimeasti klop, helähti Tusq raikkaalla klangilla kuin minikoon clave. Tallapalatkin on mokomat lainattu Stratocasterista… Surutta suunnaksi siis Guitarworx Espoon Kaitaalla, jossa kymmenen vuotta kitaroita työkseen huoltanut Jaakko Larres otti potilaan käsittelyyn tutkimalla alkuun nauhojen kunnon. Sähköisesti on arvioitava kahta asiaa: soundi itsessään on tärkeä, mutta vielä oleellisempi kysymys on, auttoiko mikrofonien vaihto häiriöiden torjunnassa. 52 www.riffi.fi 1/2018 T uunauksen kohteeksi Fenderin American Standard Telecaster sopii mainiosti. 52-53 Telecasterin mikit.indd 52 8.2.2018 10.02. – tehtiin Telestä käyttökitara Lindy Fralin, Callaham & TUSC Jaakko Larres ja kunnostettu Tele valmiina testisoittoon. Sen sijaan kelat ovat peräkkäin jonossa ja kumpikin ulottuu vain kolmen kielen alle. Etumikissä on sitä lasista onttoutta ja kuplahtavaa alarekisterin paukahdusta, jotka miellän Telelle ominaisiksi. Eroa pähkäiltiin ennen asennusta kuulostelemalla, millaisen äänen osanen päästää, kun sen pudottaa työtason puupinnalle kymmenen sentin korkeudelta. Yksikelaisten vakiomikkien soundissa ei itsessään ollut mitään moitittavaa, päinvastoin. Yhtä lailla tallamikistä löytyy nasaalia ja nokkavasti esiin puskevaa moukua – tosin ilman sitä preesensalueen naulaa, joka helposti krakeloi etuhampaiden kiilteet vuoksikertakaluston kuosiin. Se perinteinen keskiasento ei alkuun kuulostanut ihan niin mellevältä kuin alkuperäisillä mikeillä, mutta asia korjaantui vahvistimen säätöihin kajoamalla. Ensinnäkin kumpaakin mikrofonia voi nyt käyttää huoletta yksin, mikä ei tullut kuuloonkaan alkuperäisillä mikeillä. Ja kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, mahdolliselle keskimikillekin on työstetty paikka valmiiksi. Mutta kun alttius häiriöille tärveli nautinnon, jotain oli tehtävä. Jottei saumakohtaan muodostusi jyrkkää katkosta, kelojen navat on taivutettu toisensa väistäville mutkille. Pleksin allekin on työstetty valmiiksi humbuckerille mallaava iso kolo kuin avoimena kutsuna Keith-modaukselle. Täysin hiljaisia Fralinitkaan eivät ole, mutta häiriöiden taso on niin mitätön ettei se tuota minkäänlaista ongelmaa. Se on perushyvä sähkökitara, jonka autenttisuutta muutokset eivät hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä malli ei alkujaankaan edusta puhdasoppista teleismiä. Häiriöiden torjunnassakin saatiin loistotulos. On hankala arvioida, mikä osuus muutoksessa on Callahamin tallapaketin teräksisellä pohjalaatalla ja minkä verran vaikutti tallapalojen vaihtuminen samalla tyystin erilaiseksi. Lindy Fralin Split Blade Split Bladen häiriöttömyys perustuu jo Leo Fenderin Precision-bassossa käyttämään ideaan, jossa mikrofoni koostuu kahdesta erillisestä ja vastasuuntiin käämitystä kelasta. Atakki on ryhdikkäämpi, dynamiikkaa löytyy ja koko rekisteri alhaalta ylös soi vahvasti ja ilmeikkäästi. Audio-ohjelman suurpiirteisellä tasomittaroinnilla eroa häiriöiden voimakkuudessa on reilusti toistakymmentä desibeliä TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Tarina alkoi tavallisesta ja monen mielestä vähäpätöisestä seikasta – sähkökitaralle tyypillisestä hurinasta. Sekin hämmentää soppaa, että kielten toisessa päässä satula vaihdettiin Tusqiin, joka vaikuttaa hyvin erilaiselta materiaalilta kuin Fenderin ”synteettiseksi luuksi” nimeämä aines. Treble ja presence himpun eri asentoihin, niin taas mennään. Tuonkin eron täytyy myös kuulua kitaran nykyisessä soinnissa. Soundillisesti Fralin tuntuu oivalta valinnalta. Humbuckerista poiketen kelat eivät ole pituudeltaan koko kielistön poikki ulottuvia, eivätkä fyysisesti rinnakkain. Näin siinä sitten kävi Vaihto-osien myötä kitaran akustinen sointi muuttui reilusti räväkämmäksi. Muutosten seurauksena kitaran puutkin tuntuvat paremmilta kuin ennen
Silloin kun vastapuoli latoo kymmenkunta maalia eikä oma joukkue saa aikaiseksi ainuttakaan, ei enää ole niin väliä soiko omissa tarkalleen ottaen yhdeksän vaiko yksitoista kertaa. Lähtötilanteessa ei myöskään ollut juuri vaihtoehtoja – yksikelaisilla teki mieli soittaa ja koko kitaran vaihto valmiiksi hiljaiseen olisi sekin tullut hintoihinsa. oli varsin hyvässä kuosissa, mutta muutama hieman vieruskaveriaan korkeampi nauha löytyi alkutarkastuksessa. Tämä ilmentäköön eroa alkuperäisten ja vaihtomikkien välillä. Yhden talven uuden kotinsa ilmastossa viettänyt Am. Hiljentymisen myötä kytkimen perinteisessä keskiasennossa ei ole enää eroa yksittäisiin mikrofoneihin nähden, mutta uusi ”neljäs pykälä” nostaa mikrofonien sarjaankytkennällään hieman enemmän taustaporeilua esiin. Uusi kytkin tarjoaa kaikki kolme Telen vakiokytkentää ja lisäksi vielä molemmat mikit sarjassa. Silti vakiomikrofonit poimivat niin herkästi häiriöitä, että kriittisten raitojen soitto omalla pajalla kävi päinsä vain suoraan linjaan tai putipuhtaalla vahvistinsoundilla pitämällä molempia mikkejä samaan aikaan päällä. Std. Tuloslaskelma ja tase Ulkomailta erillisenä rahtina tilattu Callahamin tallapaketti oli kallein yksittäinen osa ja hintaa sille kertyi päälle kahdensadan euron, mikrofonit sekä muut osat hankittiin kotimaasta. Siihen taitaa olla viisainta suhtautua kuten keittiöremonttiin – onnistunut sellainen tekee elämästä mukavampaa, mutta kustannuksia ei luultavasti saa koskaan siirrettyä myyntihintaan. Kaikki on periaatteessa kuten pitääkin – kolot on vuorattu sähköä johtavalla maalilla ja maadoitukset kunnossa. Niinpä vahvistinta voi myös kääntää hiljaisemmalle, jolloin vahvistimen oma peruskohina jää vähäisemmäksi. Ja edelleen operoidaan niin hiljaisella häiriötasolla, ettei moisesta voinut uneksiakaan alkuperäisvarustelulla. Koko remontin hinta töineen päivineen paukautti tauluun päälle 600 euron loppusumman. Tämäkin parantaa osaltaan tilannetta, eikä aiheuta myöskään uutta pulmaa, koska signaali ei ole liioitellun kuuma eikä aja vahvistimen tuloa särölle tahattomasti. Visuaalisen ilmeen vuoksi pleksikin pantiin uusiksi. Mittarilukeman ohessa myös häiriöiden luonne vaikuttaa kuitenkin niiden tuhoisuuteen – alkuperäinen takamikrofoni hurisi, kun taas etumikrofoni pirisi ja kumpaakin häiriöitä oli työlästä tai mahdotonta siivota kuulumattomiin. Fralinin mikrofoneilla tausta on hiljaisemmalla tasolla kauttaaltaan, eikä siitä puske esiin minkäänlaisia taajuuspiikkejä, jotka varastaisivat huomion, kun pitkät sävelet vaimenevat ja hiljaisuuden pitäisi uida tilalle. Käyttökelpoinen oli vain kytkimen väliasento. Uusien mikrofonien antosignaali on reippaasti lujempi kuin alkuperäisten. Sekään ei haittaa, sillä tässä asennossa myös signaalin voimakkuus kasvaa soolosoittoon sopivalle tasolle, olipa tarpeen sitten tuottaa kaunista puhdasta tai ohjata säröpurkkia tanakasti. Yhden pykälän lisäys vaati vakionupin tilalle soukan Strato-mallin, ettei vipu osu volume-hanikkaan. Alkuperäiset osat ovat tallella, joten paluuaskelkin on mahdollinen, jos niin joskus haluaa. Ei tämäkään niin perinteistä ole, mutta jatkamalla otelautaa pikkuisen pitemmälle saadaan kuin saadaankin vielä yksi nauha lisää sankaruuden ilmentämiseen. www.riffi.fi 1/2018 53 Fralinin eduksi. Plussalle jäätiin. Todetaan siis pöytäkirjaan, että vastaus molempiin kysymyksiin on myönteinen: soundi vastaa toiveita ja häiriöt saatiin kuriin. N Vaihdetut osat: • satula: Tusq • kielet: D’Addario NYXL 10–46 • talla: Callaham T Model Am Std + Enhanced Compensated Brass Saddles • mikkisetti: Lindy Fralin Tele Split Blade Blues Special (humcancelling) • potikat: CTS A500K Solid Shaft • tone konkka (cap): Mallory 0.047 uF • Treble Bleed -kytkentä volumepotikkaan (vastus + konkka) • kytkin: Oak Grigsby 4-Way Switch, ”Stratocaster” -nuppi Uudet osat oli tilattu aiemmin laaditun hoitosuunnitelman mukaisesti ennakkoon ja työpöydällä odottelivatkin jo Callahamin terästalla, Lindy Fralinin Split Coil -mikit, uudet potikat kytkimen kera, sekä Graptechin Tusqsatula. 52-53 Telecasterin mikit.indd 53 8.2.2018 10.02
Säätö on porrastettu desibelin askelmin ja säätövaraa on täydestä mykistyksestä nollatasoon ja siitä vielä kymmenen desibelin korostukseen asti. Bassokaappi kulkee sellaisenaan, kaiutinosa ja sitä kannatteleva torni taas pakataan omaan olkalaukkuunsa, joten roudauksesta selviää kahdella pakaasilla. Yhdestä tulee kolme, kolmesta kaksi Kuljetusta varten Evolve 50 -setti puretaan kolmeen osaan. Ne eivät suoranaisesti lukitse osia toisiinsa, mutta jarruttavat sen verran etteivät ne ihan tahattomasti pomppaa irtikään. Eri valintojen taajuusvasteista ei löytynyt graa?sia kuvaajia tai muuta dataa, mutta kyllä niiden välillä on huomattavia eroja ja itse kullakin nimikkeeseen luontevasti yhdistyvät omat luonteensa – esimerkiksi puhetoistossa alarekisteriä vaimennetaan selkeyden tehostamiseksi, kun taas jytämusiikin soittoon on tarjolla bassoa reippaasti korostava vaihoehto. Sellainenkin löytyy, EV QuickSmart-applikaatio, jolla voi säätää enimmillään kuutta pilarin ja suppasen yhdistelmää. 54-55 Evolve.indd 54 7.2.2018 12.28. Väliputken kumpikin päätyosa on muovia, ja suhteellisen napakat liitokset on varmennettu hillityillä magneeteilla. Kaikki toimintaan vaikuttavat säädöt ja asetukset löytyvät Evolven omista valikoista, eikä huutavaa tarvetta ulkoiselle ohjaimelle ole. Tornin huippuna oleva pilarikaiutin irtoaa systeemiä purettaessa sijoiltaan vaivattomasti nostamalla suoraan ylöspäin ja kaiuttimen takalaitaan integroidusta pitkästä kahvasta saa hyvän otteen reilut 80 senttiä korkeata pilaria käsiteltäessä. Asteikko on ilmaistu millisekuntien sijaan suoraan metreinä (sekä vaihtoehtoisesti jalkoina). Master volumeksi merkattua säädintä painamalla aukeavat DSP:n asetukset ja valikoissa liikkuminen sekä parametrien säätäminen hoituvat sen jälkeen yhdellä ja samalla nupilla. Kaiutintelineenä palveleva alumiininen väliputki on mitaltaan reilut 10 senttiä pitempi ja se irtoaa bassokaapista samalla tavalla suoraan ylöspäin nostamalla. Yleisviritykseen on neljä valmiiksi muokattua käyttötilaa, jotka on nimikoitu tallennetun musiikin, elävän musiikin, puhetoiston ja klubimusiikin soittoon viittavin termein. Kolmantena kanavana on niin ikään omalla voimakkuudensäädöllään varustettu stereofoninen aux-tulo, johon voi syöttää ulkoisen musiikkisoittimen signaalia analogisella kytkennällä (RCA / miniplugi) tai langattomasti Bluetoothilla. Nyt on vuorossa EV. Audiosähkön kulku bassokaapilta pilarille on järjestetty väliputken kautta kiinteästi, eikä minkäänlaista ulkoista kaapelointia tarvita, virtajohtoa lukuunottamatta. 54 www.riffi.fi 1/2018 E volve 50:ssä on kaksi monotuloa, jotka passaavat niin mikrofonikuin linjasignaaleille. Ja kuten ajan henki on, systeemin ohjaus DSP-prosessorilla kuuluu skeemaan. Sekä kasaus että purku käyvät vaivattomasti ja ilman turhia sovitteluita. Kummallekin on oma analoginen voimakkuudensäätimensä, ja DSP-puolelta päälle ja pois kytkettävä phantom-syöttö (+15 V) kuuluu sekin näiden kahden kanavan varusteluun. Käyttötarkoituksen valinnan ohessa yleissointia voi justeerata myös sub bass -kaistan tasoa säätämällä. DSP avaa ovia Evolven kaiuttimia suojaava automaattinen limitteri on aina päällä, kuten viisasta onkin. Yleissoinnin tarkempaan säätöön on kolmialueinen ekvalisaattori, jonka kullakin kaistalla on korjausvaraa 12 dB:n TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – kokemuksen äänellä! Subbass-kaappi ja siihen suoraan liitettävän pilarikaiuttimen yhdistelmä alkaa löytyä jokaisen PA-merkin katalogista. Mikäli setti palvelee laajemman kaiutinjärjestelmän viivekaiuttimena, niin sopivan viiveen voi asettaa sen omalla DSP:llä
Noin ylisummaan Bluetooth taitaa olla datamaailman epäluotettavin kumppani, vaikka sillä onkin hyvät hetkensä. Ilmojen halki Bluetooth-yhteyksiä hallitaan Evolve 50:n päässä kahdella eri asetuksella. Tässä kohden Evolven omat säädöt ovat applikaatiota monipuolisemmat, sillä jostain syystä tätä vaikutustaajuuden säätöä ei ole implementoitu etäohjaukseen. Sekä ohjausapplikaatio että musiikin striimaus pitää kumpikin kytkeä erikseen päälle ja sen lisäksi parin muodostaminen määritetään sekin erikseen kumpaankin toimeen. Laaja vaakasuuntaavuus puolestaan on miellyttävän tasainen, eikä kaiuttimen edestä sen sivulle siirryttäessä ilmene minkäänlaisia äkillisiä muutoksia vaan äänikuva pysyy hallittuna positiosta riippumatta. 0400 101 220 • www.profitron.fi vaimennuksesta aina kuuden desibelin korostukseen saakka. Tähän ei systeemi sentään kuitenkaan taivu, sillä yläkerran kaiuttimessa on selkeästi määritelty alapääty ja yläpääty ja sen mukaan mennään. Yläkaapin taitos suuntaa alimpien elementten äänen etupenkeille silloin, kun kaiutin on nostettu lavalle. Väliin jäävää keskikaistaa muokataan puoliparametrisella kellokorjaimella, jonka vaikutus voidaan kohdistaa 200 – 1200 Hz:n haarukassa. Muut yleiset parametrit, kuten sub bass -kaiuttimen suhteellinen voimakkuus ja mahdolliset viiveasetukset on tehtävä joka tapauksessa Evolven omilla säätimillä, samoin kuin kanavakohtaiset voluumiasetukset sekä phantomin käyttö. Tehdyt asetukset saa myös tallennettua Evolven muistiin vastaisen varalle. Auditoriomaisessa nousevan katsomon tilassa olisi mukavaa, jos kaiuttimen voisi kääntää ylösalaisin jolloin tilttaus yläviistoon hoituisi sekin yhtä kätevästi. Käyttäjä vain kuittaa asian mobiilinsa näytöltä. Eri käyttötilanteisiin tarkoitetut esiekvalisoinnit vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta ja tehokas kolmialueinen ekvalisaattori antaa työkalut oman maun mukaiseen muok kaukseen. Ylin korjainkaista on hyllytyyppinen ja sen rajatajuudeksi ilmoitetaan 6 kHz. N 54-55 Evolve.indd 55 7.2.2018 12.28. Electro-Voice on alan pioneereja, joskin tässä laitekategoriassa se astuu mukaan kisaan vasta muiden jo lämmiteltyä alkuerissä useamman kierroksen. Kauko-ohjausta varten paria muodostettaessa aplikaatio haistelee itse mahdollisia kumppaneita ja muodostaa yhteyden Evolveen, kun sellaisen havaitsee. Electro_Voice Evolve 50 Aktiivinen PA-setti • kaksi mikrofoni/linjatuloa omin volume-säädöin • stereotulo analogija Bluetooth-signaaleille • pilarikaiuttimessa 8 kappaletta 3,5-tuumaisia neodyymielementtejä • sub bass -kaapissa 12-tuumainen kartioelementti • pilarin suuntaavuus vaakaan 120 astetta • pilarin suuntaavuus pystyyn 40 astetta, epäsymmetrisesti • D-luokan vahvistimet: 500 W + 500 W • jakotaajuus 200 Hz • taajuusvaste (-3 dB): 43 Hz – 20 KHz • taajuusvaste (-10 dB): 37 Hz – 20 KHz • maksimiäänenpaine 127 dB • Bluetooth-ohjaus ja ohjelman syöttö Paino: • sub bass -kaiutin 23 kg • pilarikaiutin 4,7 kg • väliputki 1,25 kg • Hinta 1835 • Lisävarusteina suojahuppu bassokaiuttimelle ja yhteinen olkalaukku pilarille sekä väliputkelle. Äänipuoli jatkaa asiallista linjaa: sointi on tasainen, selkeä ja luonnollinen. Muutoinkin applikaatio itsessään on hyvin pelkistetty, sillä se tarjoaa vain yleissoinnin esimuokkauksen valinnat käyttötilan / -tavan mukaan sekä kolmialueisen ekvalisaattorin ja yleisvoimakkuuden säädöt. Bassokaista on sekin hyllytyyppinen, mutta rajataajuutta ei löytynyt sen paremmin manuaalista kuin nettihakunakaan. Pitkä kokemus tuntuu, näkyy ja kuuluu – ote on vakuuttava heti ensisuorituksesta alkaen. Molemmat yhteydet toimivat kuten Bluetooth kokemukseni mukaan muutoinkin – yhteys saattaa löytyä heti, tai sitten asiaa joutuu avittamaan pyyhkimällä mobiilin muistista vanhoja kumppaneita pois ja varmistelemalla ettei lähistöllä ole liikaa muita kiinnostavia kohteita. Lisätiedot: Profitron Puh. Aivan sivullakin kuulee vielä sen verran, että systeemi saattaa vähentää erillisen monitoroinnin tarvetta akustisilla tai trubakeikoilla. Striimausta varten taas komento kumppanin hakuun ja parin muodostamiseen annetaan Evolven DSP-valikosta. Kokemus kuuluu Evolve 50 on käytännöllinen roudattava, mekaniikka vankan oloista ja käyttö helppoa
Automaailmasta taas löytyy koaksiaaliseksi tituleerattuja kaiuttimia, joissa bassokartion edesTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Genelec The Ones – rima on jälleen korkeammalla! Kesän 2017 korvilla esitelty The Ones -sarja on kerännyt jo kosolti huomiota ja roppakaupalla kansainvälisiä tunnustuspalkintoja. Hi?puolella koaksiaalisuudella saatetaan tarkoittaa myös esimerkiksi kolmitiekaiutinta, jonka elementit on vain sijoitettu samalle pystyakselille kaiuttimen etuseinään. Huomionarvoista on sekin, että koaksiaalinen periaate toteutuu näissä kaiuttimissa koko toistoalueella ja samalla myös sanan varsinaisessa merkityksessä – elementit on todella sijoitettu samankeskisesti ja ne muodostavat akustisesti yhden yhteisen äänipisteen. Takalevyn pienet kytkinnipukat tarjoavat aiemmista malleista tuttuja ja edelleen päteviä peruslääkkeitä, joilla kaiuttimet voi sovittaa kuuntelympäristöön, olipa tarpeen neutraloida työpöydän kansilevyn tai kaiuttimen lähellä olevien seinien heijastuksista aiheutuvia vääristymiä, tai hienosäätää diskantin tasoa. Kokeiluun saatu 8341 toimittaa jo keskikokoisen studion pääkuuntelun virkaa sellaisenaan tai tarvittaessa erillisellä sub-wooferilla tuettuna. Erillisvarusteena myytävä GLM-varustepaketti (Genelec Loudspeaker Management) sisältää tietokoneen USB-väylään liitettävän sovittimen sekä sovittimeen kytkettävän mittamikrofonin. 56-57 Genelec.indd 56 7.2.2018 12.29. Asiaa on syytä korostaa, sillä termiä viljellään löysästi. Ja malli 8351 perheen järeimpänä vastaa sitten jo ison studion vaatimuksia. Proseduuri vaatii lisäksi Genelecin sivustolta ladattavan ilmais-applikaation, jolle kerrotaan alkuun kaiutinten lukumäärä ja sijainti huoneessa. Pienin malli, 8331 mahtuu mainiosti tietokoneen ympärille kootun työpisteen kalustoon, mutta riittää äänivaroiltaan kohtuullisen työhuonetarkkaamonkin tarpeisiin. Asetuksia voi myös tallentaa vastaisen varalle ja kutsua muistista uudestaan käyttöön. Sen jälkeen käynnistetään automatiikka, joka tuottaa kaiuttimille tarvittavat mittasignaalit ja muokkaa niiden toistoa mittausten perusteella. Analogisen ja digitaalisen audiotulon lisäksi takalaidassa on liitännät myös verkkokaapeleille, joilla koko kaiutinjärjestelmä saadaan digitaaliseen ohjaukseen silloin, kun halutaan hieroa asetuksia vielä monipuolisemmin ja tarkemmin. Genelecin Smart Active Monitor -järjestelmä eli SAM on yhdistelmä mittausja säätötekniikkaa, jolla käyttäjä voi omatoimisesti sovittaa kaiutinten toiminnan kulloiseenkin tilaan. Kolmitiekaiut timiksi ne ovat ensinnäkin ulkomitoiltaan häkellyttävän näppärän kokoisia. Odotukset olivat kovat, kun rahtiliike tammikuussa roudasi ovensuuhun kokeiluparin messevässä vanerilaatikossa. 56 www.riffi.fi 1/2018 K olmesta eri kaiutinmallista koostuva The Ones on poikkeuksellinen tuotesarja monessakin mielessä
Ja vähintään yhtä kriittisesti kuulostellaan eri raitojen sävymaailmaa, soitinten keskinäistä balanssia, panorointeja, kaikuja ja muita muuttujia siinä vaiheessa, kun äänitetyt raidat miksataan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. The Ones jatkaa niiden kanssa samoilla askelmerkeillä, mutta rimaa vieläkin korkeammalle nostaen: tarkka on himpun tarkempaa ja erottelevuus erottelevampaa. Esimerkiksi koaksiaalisessa kaksitierakenteessa matka diskanttielementiltä korvaan on aina saman pituinen kuin matka bassoelementiltä samaiseen korvaan, eikä asia muutu miksikään vaikka istumatyöläinen nousisi kesken kaiken seisomaan tai kurottelisi jonnekin sivummalle säätötoimissaan. Rakenteensa ansiosta koaksiaalisen kaiuttimen voi myös huoletta asettaa vaakatai pystyasentoon tilanteen muuttumatta, sillä äänen lähtöpiste pysyy yhä yhtenä ja samana. Sointi on miellyttävän tasaista ja kuuntelu helppoa – mikään ei rönsyile tai harota minnekään, kaikki on harmonisessa tasapainossa ja alimmista taajuuksista ylimpiin saakka erittäin jämptiä ja selkeätä. (017) 83 881 • www.genelec.fi sä poikittain olevaan kannakkeeseen on kiinnitetty keskiäänielementti ja sen viereen tyypillisesti erillinen diskantti. Genelec itse jakaa aiemmat metallikoteloiset kaiuttimensa klassikkomalleihin ja uudempaan SAM-polveen. Tuokin asetelma vain toteutuu koaksiaalisella kaiuttimella entistäkin ihanteellisempana. Ovaalin muotonsa ansiosta ne saadaan kyllin lähelle toisiaan, jotta niiden tuottamat aallot summautuvat toisiinsa saumattomasti kotelon etulaidan toimiessa aalto-ohjaimena. Genelec vie ajatuksen The Ones -sarjassaan reippaasti pitemmälle, kun se pelkän basson ja diskantin sijasta paketoi yhteen kolmen eri taajuuskaistan elementit. Kokoluokka on suurinpiirtein sama ja perussoinnin sukulaisuus on aivan ilmeinen. Nyt on kyse aivan eri asiasta ja likeisempi vertailukohta lienee Tannoy, joka tunnetaan tavastaan integroida diskanttielementti bassokartion keskiöön, jolloin todella muodostuu kaikista suunnista katsottuna samankeskinen yhdistelmä – mutta kaksitieratkaisuna. Omista tallenteista pompsahti esiin sitäkin useampia kokonaisia raitoja, jotka nyt on syytä äänittää uudestaan, mikä minkäkin ilmeisen puutteen vuoksi. 56-57 Genelec.indd 57 7.2.2018 12.29. Molemmat kuuluvat SAM-kategoriaan ja ne voi säätää Genelecin GLM-applikaatiolla. Nyt ei olla kehityksen kärjessä, vaan sen kärkenä. Asiallisen ja ylellisen käsitteitä saattaa olla hankala määritellä yleispätevästi, mutta kun ne laitetaan rinnakkain, kömpelömpikin ymmärtää kumpi on kumpaa. Diskantti on sijoitettu hieman Tannoyn tapaan keskiäänikartion sydämeen, mutta lisäksi myös bassokaista on saatu liitettyä saumattomaksi osaksi kokonaisuutta. Se tekee kaiken minkä 8040, ja vielä rotvat päälle. Näin ne muodostavat kuuntelijan vinkkelistä yhden yhtenäisen elementin. Kaiutinsijoittelun muita perusperiaatteita koaksiaalisus ei silti muuta. Mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä Tarkkaamokaiuttimilla on täsmällinen toimenkuva. Näissä toimissa The Ones -sarjan 8341-malli osoittautui kerrassaan erinomaiseksi välineeksi. En osaa teknisesti eritellä, mitkä kaikki asiat The Ones 8341 -mallin soundissa ovat samoja kuin pitkään käyttämässäni 8040 -mallissa ja mitkä yksittäiset seikat näiden välillä eroavat toisistaan. Juuri sen verran, että muutamalta referenssilevyltä löytyi yllättäen ikävästi säröytyneitä kohtia ja normikuuntelussa piiloon maskaantuntuvia pieniä ääniä, joista en ollut aiemmin tietoinen. Niinpä kuuntelu on vakaampaa ja työskentely sen myötä vapaampaa. Niitä kuunnellen tehdään ratkaisevat päätökset ottoa äänitettäessä niin teknisen kuin taiteellisenkin laadun suhteen. The Ones -sarjan 8341-kaiut timet ovat ehdottomasti juuri ylellisyyttä. www.riffi.fi 1/2018 57 Genelec The Ones 8341 SAM Aktiivinen SAM-studiomonitori • toistoalue 38 Hz – 37 kHz (-6 dB) • toistoalue 45 Hz – 20 kHz (+/-1,5 dB) • maksimiäänenpainen 110 dB SPL @ 1 m • koaksiaalinen kolmitierakenne • kaksi ovaalia bassoelementtia, 170 mm × 90 mm • keskiäänielementti, 90 mm • diskanttielementti, 19 mm • vahvistinteho 250 W + 150 W + 150 W • ohjattavissa SAM-järjestelmässä GLM-applikaatiolla • värivaihtoehdot tumman harmaa, musta sekä valkoinen • hinta luokka väristä riippuen 6000 – 6500 euroa / pari Lisätiedot: Genelec Puh. Mutta vuoron perään kuunneltuina 8431 tuntuu vetävän joka osaalueella kaulaa edukseen. Esimerkiksi kaksikanavaisen stereokuuntelun ihanteellinen asetelma pysyy yhä tasasivuisena kolmiona, jossa kumpikin kaiutin on kolmion omassa kärjessään ja suunnattuna sitä kolmatta kärkeä kohti – jossa puolestaan nököttää kuuntelijan pää. N Genelec on ratkaissut samankeskisyyden haasteet sijoittamalla keskiäänikaiuttimen ja diskanttielementin muodostaman yhdistelmän kahden bassokaistaa toistavan kartion väliin. Kun äänellä on taajuudesta riippumatta vain yksi akustinen lähtöpiste, ei eri kaistojen välille synny kuulijan sijoittumisesta riippuvia vaihe-eroja. Pystyyn, vaakaan, miten vain Samankeskinen rakenne ei sinänsä ole varsinaisesti uusi keksintö ja ratkaisun teoreettiset edut tunnetaan hyvin
Nelikanavainen AD4Q-vastaanotin on selkeä tapaus niin liitäntöjen kuin perustoimintojen hallinnankin osalta. Asetusvalikoissa liikutaan näytön viereen sijoitetulla data-kooderilla, jota painamalla voi myös valita muutettavan parametrin ja kuitata tekemänsä asetuksen. AD-lähettimissä on nimittäin omalla menu-komennollaan aktivoitava testiäänigeneraattori, joka tuuppaa valinnan mukaan joko 400 Hz:n tai yhden kilohertsin siniaaltoa. Tilanteen tasalla Runsaan ja havainnollisen visuaalisen monitoroinnin lisäksi Shure on varustanut vastaanottimen kuulokeliitännällä, joten audioliikennettä pääsee tarkkailemaan myös kuuntelemalla sitä jo suoraan järjestelmästä, ennen mikseriä. 58 www.riffi.fi 1/2018 M itä monimutkaisempia asioita jonkin laitteen täytyy tehdä sitä oleellisempaa on, että valmistaja huolehtii käytön helppoudesta. Oletusarvoisesti kuulokkeisiin poimitaan kaikki kanavat yhtenä summana, mutta kuulokkeiden voimakkuudensäädin toimii myös painokytkimenä, jota käyttämällä pääsee käsiksi kunkin kanavan asetuksiin. Toiminto on mainio mukavuuslisä linjacheckin tekemiseen. Asiaa saattaa olla näkyvissä kerralla paljonkin, mutta eri kokoisten fonttien avulla sisältö jäsentyy hierarkkisesti ikään kuin otsikkotason alle niputettuihin alakohtiin ja lisäselvennyksiin. 58-59 Shure.indd 58 8.2.2018 10.03. Käsikapulasta mittaa Metallirunkoista AD2-lähetintä valmistetaan hillittynä mustana ja huomiota herättävänä niklattuna versiona. Konstruktio on jämerä aina paristopesää verhoavaa, auki kierrettävää holkkia TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure Shure Shure Axient Digital Axient Digital Axient Digital Axient Digital Axient Digital Axient Digital – huippu on huippua Elämme hienoja aikoja – ainakin, jos katsotaan millaisia työkaluja audioammattilaiselle on nykyisin tarjolla. Äärimitoiltaan verraten pieni näyttö on resoluutioltaan erinomainen‚ ja se on valjastettu onnistuneesti todella tehokkaaseen käyttöön. Ihan kylmiltään en suosittelisi keikalle lähtemään, mutta vaikkapa nyt sitten vuokra?rmasta haetun pikkusetin kanssa pärjää kyllä muutaman minuutin briifauksella, tai pikkuisen enemmän omaa aikaa käyttäen. Testisignaalin voimakkuuden voi asettaa sopivaksi täydestä nollatasosta aina -60 desibelin vaimeuteen saakka. Mittaroinnin ja kuulokekuuntelun lisäksi muutakin apua on tarjolla järjestelmän pystytykseen tai sen tarkistamiseen ennen H-hetkeä. Sieltä löytyy myös yksittäisen kanavan kuuntelu soolona. Shurella tämä on selvästikin sisäistetty ja niinpä Axient Digitalin käyttö sujuu turhia pähkimättä heti ensi hetkestä alkaen. Shuren Axient Digital on loistava esimerkki siitä, mitä huipputekniikka voi esittävälle taiteelle antaa. Sukkulointia menussa Vastaanottimen asetusvalikot on jaettu kahteen pääryhmään: systeemitason parametreihin ja kanavakohtaisiin parametreihin. Jos on entuudestaan kokemusta kehittyneempien langattomien käytöstä, pääsee pitkälle ihan intuition ohjaamana. Jos langattomien käyttö on vieraampaa touhua tai on tarpeen sukeltaa syvemmälle asetuksiin, niin johdonmukaisesta ja hyvin jäsennellystä käyttöoppaasta saa pitävää tukea. Pyörän vieressä on lisäksi erilliset, valaistut entersekä exit-painikkeensa, ja navigointi namikkakolmikolla käykin suhteellisen ripeästi jo lyhyellä totuttelulla
010 841 4150 • www.brightgroup.fi myöten. www.riffi.fi 1/2018 59 Shure Axient Digital Digitaalinen langaton järjestelmä AD4Q • nelikanavainen vastaanotin • analogitai AES-digitaalilähdöt • Dante-liitäntä • valmius kahden antenniparin käyttöön • Hinta 7440 AD2-käsilähetin • kahdeksan vaihtoehtoista mikrofonikapselia • käyttö kahdella AA-paristolla tai Shuren akulla • HInta 1488 Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Vaihto uudelle taajuudelle käy manuaalisesti vastaanottimesta, mutta väistöliikkeen voi myös automatisoida, mikäli käytössä on erillinen Spectrum Manager -yksikkö tai Shuren Wireless Workbench -hallintaohjelma. Operointi kytkimellä vaatii herkkää tatsia, mutta loppujen lopuksi niin langattoman radioliikenteen kuin audioasetustenkin tekeminen sujuu kyllä varsin vaivattomasti. Vastaanottimen kanavien ja lähettimien synkkaus keskenään käy sen jälkeen helposti infrapunasäteellä ja näin päästään nopeasti toimeen. Se voi olla joko laitteen tunnus, taajuusryhmä ja kanavataajuus, pelkkä kanavan taajuus tai kyseistä mikrofonia käyttävän artistin nimi, ihan sen mukaan mikä niistä on käytön kannalta merkityksellisin. Kyllä kelpaa. Kummassakin tapauksessa laite seuloo esiin joko yhden kanavan tai kaikkien kanavien kannalta parhaat vaihtoehdot. Ja mikäli operoidaan hyvin tiheästi kuormitetussa ympäristössä, voidaan järjestelmän varmuutta tehostaa lisäämällä käyttöön toinen antennipari, jolloin diversity hyödyntää neljän eri vastaanottopisteen potentiaalia. Apua järjestelmän viritykseen antaa automatiikka, joka Axient Digitalin tapauksessa sallii myös käyttäjän puuttua toimintaan tarvittaessa. Ei mitään lisättävää Digitaalisuus on tullut langattomiin jäädäkseen ja se on hyvä. Lisää järjestelmän eri komponenteista voit lukea Riffin verkkosivustolta, jonne on avattu printtinumerossa 4/2017 julkaistu, ennakkotietojen perusteella aikanaan kirjoitettu uutuusesittely Axient Digital -järjestelmästä ja sen lisävarusteista. Niin häiriöttömyys kuin äänen kvaliteettikin päihittää analogiset systeemit mennen tullen, ja kanavamäärä sekä sen hallinta ovat nekin aivan toista luokkaa. 58-59 Shure.indd 59 8.2.2018 10.03. Latenssi on riittävän alhainen elävän musiikin tarpeisiin ja käyttö niin vaivatonta, ettei operaattorillakaan tärväydy ylenmäärin aikaa laitteiston virittelyyn. N Auta miestä mäessä Kun toimintaympäristö muuttuu haasteellisemmaksi, käyttäjälle on järjestettävä mahdollisimman paljon tukea, jotta laitteiston käyttö sujuisi kitkatta. Holkin alle jää kahden AA-paristolle tai Shuren ladattavalla akulle mitoitetun paikan ohessa myös neljään suuntaan liikuteltava pikkukytkin, jolla voi muokata lähettimen asetuksia. Jotta järjestelmä reagoisi myös äkillisesti muuttuviin oloihin käytön aikana, tarkkailee vastaanotin signaalin laatua lakkaamatta ja ehdottaa tiukan paikan tullen varataajuudelle siirtymistä. Lisäksi digitaalisuuden suomat edut kasvavat sitä suuremmiksi mitä mittavammasta järjestelmästä on kyse. Kun virran laittaa päälle, ikkunassa näkyvät peräjälkeen valmistajan nimi, mallitunnus, valittu taajuusryhmä ja kanavan käyttämä taajuus, jonka jälkeen näyttö palaa ennalta valittuun vaihtoehtoon. Kyllähän Axient Digitalia voi toki käyttää ihan vain yhden tai kahden kanavan välittämiseen, mutta tuote on silti suunniteltu vastaamaan huomattavasti raskaampiin haasteisiin. Vapaiden kanavien hakeminen radioavaruudesta ei enää luonnistu takavuosien tapaan valistuneilla arvauksilla, jos kyseessä on kanavamäärältään vähänkään isompi tuotanto tai massatapahtuma, jossa ulkoisten häiriölähteiden hallinta on hankalaa ellei täysin mahdotonta. Parametrien nimet ja arvot näkyvät runkoon upotetusta ikkunasta, jonka valaistus sammuu itsekseen, jos mitään asetusta ei hetkeen muuteta. Jos Dante on liioittelua, mutta pienemmän mitta kaavan digitaalikytkennästä olisi iloa, nin kytkimen naksautuksella voi vaihtaa kolmosja nelos kanavien analogiset audio lähdöt palvelemaan kahtena kahden kanavan AES-lähtönä. Jos jokin kanava tai kanavat pitää kuitenkin ottaa käyttöön jollakin nimenomaisella, ennalta tiedetyllä taajuudella, voi automatiikan sivuuttaa ja taajuuden asettaa käsipelilläkin. Nelikanavainen AD4Q-vastaan otin tarjoaa kaikki ison talon edut aina käyttövirran ketjutuksesta järjestelmän hallintaan tarvittavaan verkkottumiseen, ja tietystikin sen Danten sekä pääettä varaliitäntänä. Lähettimeen kierteellä kiinni tiukattavia kapselivaihtoehtoja on kahdeksan ja valikoima kattaa solistija puhekäyttöön niin valmistajan omia dynaamisia klassikoita kuin uudempia kondensaattorimallejakin. Vastaanotin tarjoaa kahta erilaista metodia luotettavien taajuuksien etsimiseen: kanavakohtaista skannausta tai vaihtoehtoisesti kaikkien kanavien skannausta ryhmänä. Käyttökokeen yhteydessä ei ollut mahdollista tätä ulottuvuutta koeponnistaa, mutta niin tinkimättömästi AD4Q-vastaanotin ja testissä käyneet AD2-lähettimet KSM8kapseleineen asiansa toimittivat pienemmällä kokoonpanolla, että hattu päästä ja kannat yhteen, klop
Kielisoittimien parissa hankittu pitkä kokemus on nyt valjastettu rumpujen valmistukseen. SAMPOvirvelirummut – kiulut kolisemaan! Suomi on soitinrakentajien maa. Viitisentoista vuotta kitaroita ja bassoja valmistaneen yrityksen sulkiessa ovensa vajaa pari vuotta sitten Leppävuori siirtyi rumpujen pariin. Käsillä tekemisen jaloa taitoa vaalii osaltaan stavetekniikalla rumpuja Oulussa työstävä Sampo Leppävuori. – Alussa kimmokkeena oli testata miltä kuulostaa rumpu, joka on tehty kokopuusta eikä mistään vanerista, Leppävuori puuskahtaa viitaten vallitsevaan valmistustekniikkaan, jossa rummut kasataan laminoimalla päällekkäin ohuita viiluja ristiin ja rastiin. 60-62 Sampo.indd 60 7.2.2018 12.30. Leppävuoren ryhtymisessä rumpusepäksi oli keskeisenä ajatuksena, ettei kannata lähteä tekemään samaa mitä markkinat ovat ennalta väärällään. 60 www.riffi.fi 1/2018 T uore Sampo-rumpumerkki tulee Oulusta, soitinrakentajamestari Sampo Leppävuoren verstaalta. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: VILI MÄENTAUSTA Sampo Leppävuori on tuttu kasvo monille Am?soundin ajoilta. Ikaalisten soitinrakennuskoulusta vuosituhannen alussa valmistunut Leppävuori tuli tunnetuksi Am?soundin toisena perustajajäsenenä. Leppävuori päätti keskittyä virveleihin, ja nimenomaan staveeli palkkimenetelmällä valmistettuihin. Amfisoundin parissa hankittu pitkä kokemus näkyy ja kuuluu nyt Sampo-virveleissä
www.riffi.fi 1/2018 61 Kaikissa Leppävuoren rumpumalleissa palkit eivät välttämättä ole yhtä puukappaletta, vaan saattavat olla syvyyssuunnassa kahdesta palasta liimattuja. Leppävuorta kiinnostaa tutkia myös, missä määrin puulajin valinnalla voi kompensoida rummun fyysisiä mittasuhteita ja muita ominaisuuksia. Tämä tapahtuu tietysti valitsemalla raakaaineeksi tietyn kovuuden omaavaa puuta, joka tuo uuden parametrin rummun pienen koon ja kireän vireän kolmiyhteyteen. Palkkien liimaaminen kehäksi ei Leppävuoren mielestä ole rummunrakennuksessa kovinkaan hankalaa, varsinainen työ alkaa oikeastaan vasta sen jälkeen. Vaikka rumpujen tekemiseen toki tarvitaan erikoismuotteja ja -työkaluja, on työstömenetelmissä ja -välineissä paljon samaakin: sahataan, liimataan, jyrsitään, hiotaan, öljytään ja lakataan. On toinenkin syy: virveleillä on selvästi enemmän kysyntää. Mielestäni käsityöläisen valmistamien soittimien pitää olla hienompia kuin parhaat tehdassoittimet! Komeita pintoja Leppävuori on toteuttanut esimerkiksi käyttämällä palkin pinnassa loimuvaahteraa yhdistettynä rungon sisäkehälle jäävään koivuun. Am?sound tuli tunnetuksi siitä, että viimeistelystä ei tingitä, ja sama kuvastuu Sampovirveleissäkin. Tästä eteenpäin virvelit tehdään käsityöläispajan normaalein periaattein tilaustyönä suoraan soittajalle, ilman välikäsiä. Sitten hiotaan lisää. Suunnitelmissa ovat esimerkiksi kokonaan mahongista ja saarnista valmistetut virvelimallit. Loputonta työstöä Palkeista valmistamisen rinnalla Leppävuoren toinen erikoisuus ovat eksoottiset puulajit – eli pitkälti ne samat, jotka tulivat tutuiksi Am?soundin kielisoitinvalikoiman kautta. – Rumpalilla on yleensä vain muutama setti, ja sopimuksien takia niiden on joskus jopa oltava tietyn merkkisiä. 11 millimetrin paksuinen runko ja eebenin suuri tiheys tuntuvat näpeissä – rumpu tuntuu painavammalta kuin moni normi-viisituumainen. Puulajit haltuun Leppävuoren rumputehtailu on vielä sen verran alkumetreillä, että läheskään kaikkia potentiaalisia puulajeja ei ole vielä testattu. Sampo-virvelien rungoissa käytetään kielisoittimien rakentamisessa tutuksi tulleita puulajeja, kuten vaahteraa, koivua, eebeniä, tiikkiä ja amaranthia. Vaikkapa ”kiulumainen” ulkonäkö syntyy vuorottelemalla pintapalkissa tummanpuhuvaa eebeniä ja vaaleaa koivua, samalla kun rummun sisärunko on kuitenkin yhtä vakioitua puulajia. Ja löytyihän sitä. ”Inhoan jos sanotaan, että soittimessa näkyy ’käsityön leima’. R if?n pajalle toimitetusta Sampo-rumpujen satsista oli pakko napata ensimmäisenä telineeseen kenties kolmikon komein, savunharmain kromivantein ja putkipesin silattu rumpu, jonka runkopalikat on liimattu kahdesta osasta: päällipuoli on mustanpuhuvaa eebeniä ja sisärunko vankkaa vaahteraa. Tällöin saadaan ulkopuolelle eri pintaa kuin sisään. Rummunvalmistajana Leppävuori uskoo pitäytyvänsä virveleissä, eikä ole laajentamassa repertuaaria settien puolelle siksikään, että se vaatisi lisää koneita, muotteja ja muita työkaluja. Suunnitteilla on esimerkiksi piccolo, josta löytyisi kunnolla alapäätä. Minulle se tarkoittaa sitä, että soitin on kökösti viimeistelty.” 60-62 Sampo.indd 61 7.2.2018 12.30. – Inhoan sanontaa, että soittimessa näkyy ”käsityön leima”. Virveleitä sen sijaan voi olla kuinka monta tahansa, ja vaikka minkä merkkisiä. Ja muutakin yhteistä aiempaan uraan löytyy. N TEKSTI JA KUVA: TOMMI SAARELA Kolmikko kokeilussa Kun rummun kyljessä lukee ”Sampo Quality Drums – Handmade in Finland” on sanoille parasta löytyä katetta. Sillähän vain tarkoitetaan, että soitin on vähän kökösti viimeistelty. Leppävuorella alkaa olla hyllyssään kohtuullinen valikoima esittelyrumpuja
Tämä osoittautuikin näppäräksi keinoksi lisätä sointiin tarpeen tullen pehmeyttä tai ”löysyyttä” kajoamatta lainkaan kalvoon ja menettämättä eebenrummun luonteenomaista kovaa kirkkautta. Raaka-aineet ja osat ovat selvästi ensiluokkaisia, ulkonäkö on kohdallaan ja soundit päteviä. Kuuden ja puolen tuuman syvyisen tiikkirummun sointi oli varsin harteikas, kiinteä, tumma sekä selvästi lyhyin koko kolmikosta. Soittotyylejä ja mieltymyksiä kun on genre-rajojen sisällä melkein yhtä monta kuin on rumpaleitakin. Runko on jo itsessään soiva elementti, joka kilahtaa, kolahtaa ja jopa laulaa, aivan eri malliin kuin viilurummussa. Komean rummun viimeistelee Trickin ensiluokkainen mattokoneisto, johon voi asettaa maton kireydelle kolme ”presettiä”. Kaikki testirummut olivat varustettu metallisilla prässivanteilla, mutta Sampo-virveleitä saa kustomoiduilla puuvanteillakin. Toki paksuudet muuttuvat puun mukaan: vaahterainen virveli voidaan jyrsiä ohuemmaksi kuin monesta muusta puulajista valmistettu. Viritys sujui kaikissa vaivattomasti. Stave-tekniikalla valmistettuja rumpuja ei voi jyrsiä tolkuttoman ohueksi ilman, että kehälle poikittain liimatut saumat alkavat antaa periksi. N 60-62 Sampo.indd 62 7.2.2018 12.30. Testiyksilöiden rungot ovat noin 11–13 millimetrin vahvuisia. Hyvällä instrumentilla voi synnyttää hyvää musiikkia, lajiin katsomatta. Puu laulaa Paksuista runkovahvuuksistaan huolimatta koko rumpukatras soi ihmeen herkästi, ja toiminta oli luotettavaa ja miellyttävää myös matalilla vireillä. Erityisiä musiikkilajisuosituksia Sampo-virveleiden otollisimmiksi käyttöympäristöiksi on kokeilun perusteella vaikea arpoa. Sen runkorakenteessa on jäljitelty ohutrunkoisten viilurumpujen reunavahvikeratkaisua: palkkien paksuus vähenee lieriön päätyjen ”täydestä” 13 millimetristä useamman millin rummun keskiosassa, jolloin resonoiva seinämä ohenee pitkältä matkalta ja syvähkö rumpu ei tukehdu omaan massaansa. Kantti-isku on läpitunkeva ja selkeä, mutta ei riipivä. Edellä mainitun Eeben-virvelin rinnalla kokeiltiin kahta tiikkirumpua, joista litteämpi – viisituumainen – oli käytännössä samankokoinen kuin ”Exotic Eben”. Riittävä jäykkyys edellyttää paksuja palikoita. Viilurumpujen kohdalla kokemus on monasti osoittanut, ettei itse puulaji ole likimainkaan niin tärkeä soinnillisten ominaisuuksien määrittäjä kuin rungon valmistustapa, paksuus ja monet muut parametrit. Kaikkiin rumpuihin on asennettu Trick-mattokoneiston pariksi Puresoundin laadukas matto. Rumpuja tiikistä 14-tuumaiset Sampo-virvelit valmistetaan kahdestakymmenestä viiden sentin levyisestä ja parin sentin paksuisesta palasta. Reunalyönti helli korvaa. Kaikissa Sampo-virveleissä huomio kiinnittyy viisteeseen, joka alkaa terävänä aivan paksun rungon ulkolaidalta, ilman sisennystä ja/tai pyöristystä. 62 www.riffi.fi 1/2018 Verrokkeina käytettyihin tiikkirumpuihin rinnastettuna ”Exotic Eben” soi kolmikosta kirkkaimmin ja pisimpään. Palkkirummuissa puulla tuntuu olevan enemmän väliä. 050-3567648 sampo.leppavuori@gmail.com • facebook.com/sampodrums ti oli vertailukohtaansa nähden hieman hillitympi, pehmeämpi ja botnekkaampi. Tiikkirummun tyyppisoinSampo Drums Palkkivirveleitä Oulusta • 14" x 5" Exotic Eben • 14" x 5" Teak 14" x 6,5" Teak • Hintaluokka noin 1250–1350 Lisätiedot Puh
Nyt rakennettiin valoja television ehdoilla ja teatteritarkkuudella. Huomattavasti aikaa veivät valaisuun liittyvät toimet. Normaalisti samat asiat tehdään paljon tiukemmalla aikataululla. Merkille pantavaa oli sekin, että kaikki olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, myös ”sopiiko, että palaan asiaan parin minuutin kuluttua?” oli kaikille täysin kelpo vastaus. Punavalkoinen logon reuna ehdokkaan kasvoilla harmitti varmaan myös kuvaajaa, mutta tuossa vaiheessa asialle ei enää mitään voinut ja onneksi sentään isommilta ongelmilta vältyttiin. Asia kunnossa, ei muuta kuin ylimääräinen voimavirta lavalta portaita pitkin ja jakorasioita joka pöytään riittävästi… (Illalla, kun kävin tarkastamassa, käytössä taisi olla kolme tai neljä pistoketta. Kiipeilin siis parvella suuntailemassa, etsimässä vapaita himmeninlinjoja, ja ohjelmoin siinä ohessa valotilanteita. Niko Laasonen Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä Palstan kirjoittaja Niko Laasonen on valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osastolta ja työskentelee moninaisissa äänitekniikkaan liittyvissä tehtävissä freelancerina. Valmistelu alkoi jo lauantain puolella, jolloin yleisradio oli rakentanut aamukymmenestä, minut oli tilattu paikalle kahdeksi. Mutta se mikä toimii taustakankaalla, ei välttämättä ole eduksi puhujan kasvoille heijastettuna, kuten televisiosta tapahtumaa seuranneet taisivat huomatakin. Kuten näkyy, päätin kokeilla. Ja kun televisiota varten tehdään, niin luonnollisestikin puhujan pitää näyttää kuvissa hyvältä. Katselin suunnitelmaa uudestaan ja tuumin, että pilottijakson asialistalla on paljon aiheita, joista kirjoittaminen kiinnostanee enemmän minua kuin keskimääräistä lukijaa. Näin muodoin puhujanpönttönä palvelleen pystypöydän kohdalle rakennettiin huolella ihanteellinen valaistus ja saliinkin kaikki näytti oikein komealta. H-hetki koittaa Itse tilaisuus meni varsin mukavasti, kun vain pysyi valppaana, että piti lähetysäänen mykistettynä salista aina, kun tilassa haastateltiin jotakuta suoraan lähetykseen, availi puhemikrofoneja tarpeen mukaan ja tarkkaili valoja. Tuossa vaiheessa salissa oli paikallaan kolme kameraa ja jokunen vielä parvellakin. Aikomukseni oli noudattaa tuota speksiä ja käydä arkeani läpi päiväkirjan muodossa: alkuun vähän keikkareissusta Ouluun ja Kuopioon, sitten konsulttitöiden kautta koukaten 1008:n kaapelinpätkän kuorimiseen ja juottamiseen audioelektroniikan pienvalmistajan verstaalla ja kaunis loppukaarto opetushommiin. Ylen puolesta paikalla oli kymmenen henkeä, puolueesta kourallinen ja muutama myös MTV:ltä, minä edustin talon tekniikkaa yksin. Itse jäin vielä hetkeksi suuntailemaan valoja takaisin ja järjestelemään paikkoja. Pääosa elannosta lohkeaa äänentoiston parissa, mutta työtehtäviä riittää myös opetuspuolella. Palveluammatissa K U V A : T O M M I P O S A 63 Nikon Normipäivä.indd 63 7.2.2018 12.32. Tuntia ennen tilaisuuden alkua sain tietää, että parvelle oli luvattu talon puolesta sähköt neljällekymmenelle toimittajalle. Hauskaa vaihtelua tällaiset. Valosuunnittelijana olen sitä tasoa, että saan rokkikeikalla iskut osumaan ja perustilanteita tehtyä. Paikalla oli mediaa enemmänkin ja juhlasta televisioitiin osioita viralliseen vaalilähetykseen. Lisää Nikon taustoista voit lukea Riffin verkkosivustolle avatusta haastattelusta. Yläkertaan oli sijoitettu myös väliaikainen äänitarkkaamo ja muita teknisiä työpisteitä. Politiikan palveluksessa Tammikuu on kulttuurialalla vuoden hiljaisinta aikaa ja ainoa varsinainen keikkani kyseisessä talossa normaalien huoltotöiden lisäksi sattui presidentinvaaliviikonloppuun, jolloin klubilla järjestettiin erään ehdokkaan vaalivalvojaiset. Televisiosarjan ensimmäisessä jaksossa esitellään henkilöhahmot ja ympäristö johon sarjan tapahtumat sijoittuvat. Palataan muihin aiheisiin sitten seuraavissa jaksoissa. Näistä esimerkkeinä esseet FIR-suotimien ja ?lmivalokuvauksen maailmasta… Niiden sijasta oäätin syventyä yhteen keikkaan Helsingin Virgin Oilissa – sen kautta välittyy yhden episodin verran, minkälaisia työtehtäviä tuonkaltaisen talon tekniikkavastaavalle voi toisinaan tulla eteen. Ainakin riitti). Lupasin harkita asiaa, vaikka olinkin epäileväinen sen suhteen, löytyykö työstäni nyt niin paljon mielenkiintoista jaettavaa. www.riffi.fi 1/2018 63 H iukan ennen joulua olin matkalla Tampereelle eräälle vuoden viimeisistä keikoista, kun Rif?n päätoimittaja Lauri soitti minulle ja kysyi, olisinko kiinnostunut jakamaan lehden lukijoille tuokiokuvia äänityöläisen arjesta. Työpäivä alkoi valotilanteiden hienosäädöstä, asioiden tarkastamisesta ja ns. Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin lauantaina alkuillasta jäätiin. Ehdokkaan kiitospuheen aikana se pieteetillä rakennettu valotilannekin toimi upeasti – ensimmäiset parikymmentä sekuntia! Sen jälkeen ehdokas otti mikrofonin mukaansa ja siirtyi pois puhujanpöntön takaa jatkaman kiitospuhettaan, puolittain videotykin keilaan. Lauantai käytettiin pääasiassa siihen, että saimme kuvan näkyviin, äänen kuuluviin sekä syötön salimikseristäni Ylelle puheita varten. asiakaspalvelusta: kymmenen hengen työryhmä muodostaa yllättävän paljon kysymyksiä ja onneksi aikaa oli enemmän kuin riittävästi. Suurin hämmästykseni tuli, kun tilaisuus oli ohi ja koko televisiokalusto purettiin – iso työryhmä toimi tehokkaasti ja sali saatiin tyhjäksi alle tunnissa
Sitkeänä sissinä hapuilen yrityksen ja erehdyksen polkua, kunnes hotelli lopulta kahden maissa löytyy. Päivän päätteeksi nautimme vielä loistavan illallisen (tapaksia, luonnollisestikin) paikallisen punaviinin kera ennen hyvin ansaitulle levolle siirtymistä. Toyotaan pakataan rummut ja bändin kamat, mutta tilanpuutteen vuoksi soittajat Dariota lukuunottamatta siirtyvät yleisillä kulkuneuvoilla toiselle puolelle kaupunkia. Tästä kai artistina kasvamisessa lopulta on kysymys: itsensä uudelleen ja uudelleen löytämisestä! ••• Treenien jälkeen nautitaan loistava espanjalainen tapaslounas ja aletaan siirtyä keikkapaikalle. Itse olen saanut DV Markin Little Jazz -vahvistimen mahtumaan Samsoniten matkalaukkuun efektien ja vaatteiden kanssa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut viime vuosina soittaa omaa musiikkiani sadoilla keikoilla. New Yorkissa solmitaan nuo tuiki tärkeät kansainväliset suhteet, joiden jameista ja sessioista tämänkin kertainen Kari Antila Quartet on syntynyt. Kun Turusta painaa bussilla Helsinki-Vantaalle ja siitä aamulennolla Espanjaan, on aivan selvä juttu, että patterit ovat tyhjät rundin ensimmäisellä keikalla Madridissa illalla, jos matkan ja keikan yrittää mahduttaa samaan päivään. Tämä keli sopii hyvin, Suomen sateetkin jäivät taakse ja mieli on korkealla. ••• Vaikka unelmien toteutuminen ja tunnetuilla klubeilla ympäri maailmaa esiintyminen herättää aina keikan jälkeen huippu?iliksiä, niin suurin osa päivästä kuluu erilaisissa kulkuvälineissä ja niihin siirtymisissä – ja se voi olla äärimmäisen raskasta. Kun vihdoin pääsen Bajarasin lentoasemalta ulos puoliltaöin, yritän suunnistaa jalkaisin hotellille, jonne pitäisi Googlen kartan mukaan olla matkaa noin kilometri. ••• Aamulla saapuvat espanjalaiset basisti Dario ja fonisti Gianni sekä italialainen Francesco hakemaan minua harjoituksiin. Olen erittäin tyytyväinen, että on syyskuun loppu ja Välimeren maita kesällä piinanneet superhelteet ovat ohi. ••• Bajarasin kentällä Madridissa odotan sitten laukkuani ja kelailen kerran vielä, että kaikki tarvittava on mukana. Ajelemme täpötäydellä Corollalla toiselle puolelle aurinkoista Madridia. Lentomatkailu on nykyään alati muuttuva taiteenlaji, ja joka vuosi tuntuu olevan uudet säännöt, kun yrität saada kitaraasi matkustamoon käsimatkatavarana. Edessä on tietenkin lisää keikkoja, mutta näihin palaamme kenties sitten taas myöhemmissä kolumneissa… Hyvää Uutta Vuotta toivottaen, Kari Antila www.kariantila.com Tuokiokuvia Espanjan kiertueen aloituspäivältä M u u s i k k o n a ma a i l mal l a 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 64 7.2.2018 12.33. Bändin liiderille riittää myös erilaista säätämistä ja kiirettä aamusta iltaan, ja työtä tehdään oikeastaan ympäri vuorokauden. Esiinnymme lämpimässä syyskuun yössä, ja ulkoilmakonserttia on saapunut seuraamaan noin satakunta ihmistä! On aika nauttia mainitsemastani huippu?iliksestä ja tuo noin tunti soittoa ja muutama tyytyväisyyden täyteinen tunti keikan jälkeen ovat se syy ja eliksiiri, joka muusikkoa pitkälti motivoi. Auton muusikkokatrasta yhdistää New York, jossa olemme kaikki majailleet lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Jazzkiertueilla eivät budjetit yleensä suuria ole, joten yhdellä matkalaukulla ja käsimatkatavaroilla on budjetinkin takia selvittävä. Loistavien ja kokeneiden soittajien kanssa ei musiikin omaksuminen kauaa vie, ja omista sävellyksistäni koostuva ohjelmisto on pian hanskassa. Noin tunnin kävelymatka ja puolen tunnin metromatka kuumassa kaupungissa kitaralaukku selässä ja matkalaukkua vetäen on muuten hikistä ja energiaa vievää hommaa! Perillä odottava keikkapaikka – kaunis, keskellä Madridia sijaitseva ”Hacienda” puutarhoineen – korvaa vaivat. Jos lentomatka aloituspaikkakunnalle on pitkä, haluan yleensä olla paikalla päivää aikaisemmin. Kitara ja läppäri kulkevat käsimatkatavarana. Pohjoisen miehenä en tuollaista erittäin kuumaa ilmanalaa ole koskaan oikein sietänyt ja kärsin helposti ”auringonpistoksista”. Suosin iltapäiväja iltalentoja riittävän levon varmistamiseksi, mutta aina se ei onnistu ja reissuilla yöunet jäävät lähes poikkeuksetta liian lyhyiksi. Yleensä jos käytän talon vahvistimia, niin kuin tällä kiertueella, niin pedaaleja ja ekvalisointivälineistöä on mukana vastaavasti enemmän. Tuo sävellystuotanto on kasvanut osaksi itseäni ja koen että sävellykseni ovat olennainen ja luonteva osa omaa erityislaatuista musiikin sisältämää uniikkia viestiäni, jonka haluan konsertissa tarjota yleisölle. Käytännössä lentoaseman ympärillä olevat ”kadut” ovatkin moottoritie-tyyppisiä baanoja, joille ei jalkaisin ole asiaa. 64 www.riffi.fi 1/2018 I stun lentokoneessa ja edessä on yhdeksän päivän kiertue Espanjassa. Jo senkin vuoksi, että uusi maa omissa nimissä tehdyllä kiertueella on konkreettista etenemistä uralla – monen muusikon unelma, mutta harvalle sittenkin totta
Kuljetuskotelot p. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 65 7.2.2018 12.33. C U S T O M B O A R D S . f-pro@f-musiikki.. www.riffi.fi 1/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A W W W . Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. Maailman nopeimmat digitiskit. The Sound of Speed. s-d@ brightgroup.com UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. | www.f-musiikki.
On nostettu. Kansa ei puhu, kansaa puhutetaan. Vaikka siis niissä onkin se sama ”ai tää juttu tosiaan juu” -?ilis – vähän kuin katsoisi yksilöllisen yhden tekijän maalauksen sijaan taas yhtä, saman ”all stars” -porukan tekemää kollaasia, jonka hirvi vuoristossa muistuttaa kovasti sen toisen kollaasin valasta koralliriutalla. Ja siksipä helmikuun 2018 Ammattimusiikkijulkaisun Takaosan Paras Kolumni -palkinnon viekin jälleen ensimmäistä kertaa Petri Alanko. Ei ole. Ei jatkoon. Nyt vaan pitäisi saada tuotantopuoli samaan taitavaan jamaan. Vertailukohtanani ovat ulkomaiset, samoja areenoita ja stadioneja täyttävät artistit, nuo hyväkkäät. Paitsi että ei ole noussut. Jotenkin kamalan köykäisillä paukuilla väännettyä ihankivaa. Jos Jormamarjutin biisi halutaan nostaa äänestyksessä ykköseksi, se onnistuu kyllä, eikä asiaan tarvita välttämättä sen kummempaa työkalua kuin tukeva alusta ja mukava työasento, VPN sekä selain. Ja vielä tämäkin: ”jos haluat palkintoja, perusta gaala tai tapahtuma”. ••• ”Vuoden mies/naisartisti on…” Ei ole. ••• Aasinsillalla äänestystunnelmiin. Väitän, että nämä viimeaikaiset radiohitit kuulostavat toisiltaan juuri siksi, että monta tekijää on ollut parempi valinta kuin yksi. Tuosta kun vääntää makron, niin voi jättää koneen paukuttamaan paskaa ykköseksi ”kansanäänestyksellä”. Toisin sanoen ”kansan syvät rivit” ovat manipuloitavissa, ja ohjailua tapahtuu koko ajan, kaikkialla, analyysien ja strategioiden tuloksina. Jossakin kohtaa ”annual award of sitä tai tätä” -määrä oli laskujeni mukaan jotakin reippaasti yli viidenkymmenen, joten joku jossakin otti tuon viimeksimainitun hieman liian tosissaan. Jos mietityttää kerta toisensa jälkeen ja tour/event/stage producer (tai vastaava) ei reagoi, irtisanokaa se tyyppi. Pelialalla on sanonta, jonka jokainen kertoo hieman eri sanoin (koska toimiala on vielä suhteellisen nuori), mutta sanonnan ydin on tämä: ”Each award has a price, each prize has a backing campaign, and the price of a prize is always included in the budget”. Asia tunnetaan nimellä ”komiteamietintö”. Eivät tiedä. Lienee sanomattakin selvää, että radioiden äänestykset ovat aukottomia, ja niiden kautta kansa pääsee kertomaan mielipiteensä. Niitä viljellään joko aktuaattoreina tai evidensseinä, eikä kukaan kyseenalaista sanaakaan. Huonolla säkällä joudut poistamaan cookiet tai tyhjentämään välimuistin. Kulisseissa on ahkeroinut kourallinen ihmisiä ideoiden mahtavat kampanjat ja esiinvyörytykset, kytkennät ?rmojen ja lipunmyyntitahojen välillä, taitavat pressitiedotteet ja somepöhinän. Pelkkä miesjakitarademo ei tasan riitä, ja kursoriset garagebandversiotkin harvoin. VPN päälle, mars äänestämään, kytke VPN:n pois päältä ja takaisin päälle (jotta IPosoite vaihtuu) – ja äänestä uudestaan. Ja idolini, F-Securen Mikko Hyppönen, kertoo loput. 66 www.riffi.fi 1/2018 Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. No, ei siinä mitään, ei niissäkään bileissä paskaa palkita, mutta keskinkertaisuuksia kylläkin. Kiusaantuneisuus välittyy yleisölle, kaukaakin. On ehkä väärin kusta omiin muroihin, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että näistä asioista ja ilmiöistä olisi hyvä puhua rehelliseen sävyyn. Tarvittaessa selain, jonka välimuistin voi tyhjentää. Toistan: en ole vakuuttunut tämän väittämän todenmukaisuudesta ja törmään toistamiseen täysin vastakkaiseen asetelmaan. Hyvä metodi mainosmusaan, mutta ei ehkä ikivihreisiin. Olen myöskin kyllästynyt katselemaan esiintyjien ”esiintymistä” ja kuuntelemaan nolostuttavia välispiikkejä sekä ”voimakitarointia” kera koreogra?oiden. ed.), tai molempia. #vitsi Eivät ole. Liekö ihme, että markkinat saturoituvat tyttöartisteista, joita ei erota toisistaan, kun biisejä tekee sama porukka. ••• ”Levy-yhtiöiden tuotantopäälliköt tunnistavat jo demosta, onko biisi hitti vai ei.” Väärin. Niihin verrattuna ainoa, joka on areenoille noussut toistaiseksi on todellakin se musiikki (Jonnen introt ja Jonnekalevin kertsin vika laini), mutta elämyksiä en siellä ole vielä nähnyt tai kokenut. ••• Josta päästäänkin aiheeseen ”monta tekijää on aina parempi kuin yksi”. Ne ovat semmoisia… noh, ison pohjapinta-alan yökerhokeikkoja parhaimmillaankin. Palkinnot ja sensellaiset ovat promootioväline, joita voidaan hankkia rahalla tai mukavasti masinoiden (vrt. On Jonne, joka tekee hyvät introt, ja Jonnepetteri osaa kantaa tarinaa verseissä, mutta Jonnesamuli on ainoa, joka niihin osaa tehdä melodian, ja Jonnesamulin kaveri Jonneheikki on taas tehnyt siihen yhteenkin geneerisen tyttöartistin biisiin kivan bhangrabeat-taustan, ja Jonnemarjut tuntee räppärit Sen ja Sen Toisen, ja niiden mitäänsanomattomat geneeriset ?itit… jep. Olen niin kyllästynyt katselemaan puolivillaista valoshow’ta, joka ehkä toimi hätäisesti funtsittuna RuiccuRockin iltapäivälavalla. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja O n väittämiä, joista on tullut kotimaisen musiikkimaailman näennäistotuuksia. ••• ”Kotimainen musiikki on noussut areenoille ja stadioneille.” Hyvä. Pikemminkin sanoisin, viimeaikaisiin kuulohavaintoihini perustaen, että varmin tapa saada biisi läpi ”asiantuntijaseulan” on pistää bhangrabeattia taustalle ja sävellyttää biisiä varmuuden vuoksi vielä kuudennella tyypillä lisäämään kertsiin vähän extra-fjongaa. Onnea voittajalle, kansa on puhunut! ”Ensiksi haluan kiittää…” 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 66 7.2.2018 12.33. Vastaani on tullut vain yhdensorttista jengiä: sitä, joka saattaa viimeisen päälle hiotusta miksauksesta julistaa biisin hitiksi, vaikka viikko sitten dumasivat rakenteeltaan ja muilta osiltaan tismalleen identtisen, mutta hapuilevan demon. Ja hyvät artistit, ihan tosiaan: miettikää nyt itse sitä esiintymistänne, jos tuottaja tai vastaava ei siihen puutu. Mutta kun Jonnen introt vaan on niin hyviä ja Jonnekalevin kertsit on aina niin kivoja. Tallentakaa koko treeniveto videolle ja jos kertaakaan mietityttää joku juttu, jättäkää se juttu pois
0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Electro-Voice Evolve 50 – Loud and Clear! ”Kamiina ja hormi” • 1000 wattia tehoa • maksimiäänenpaine 126 dB • DSP + Bluetooth control • 2 mikki/linjatuloa + stereo aux • 1 x 12" sub • 8 x 3,5" line-array-pilari • tanakasti potkua • erinomainen äänenlaatu 1 835 € 64-67 Muusikkona_Alanko.indd 67 6.2.2018 10.06. www.riffi.fi 1/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A MPC X MPC-sarjan uusi “stand alone” -lippulaiva on täyn nä hui keita ominaisuuk sia kuten suuri täysväri näyttö multi-touch-teknologialla, 16 erittäin herkkää värikoodattua sormi-padia, 16 GB:n tallennustila, kaksi USB-väylää, MIDIliitännät sekä stand alone -moodissa toimiva uskomattoman monipuolinen MPC 2.0 -softa! MPC X ja muut kuumat AKAI-uutuudet nyt Into-Luthmanin On Line-kuvastossa: http://kuvasto.intoluthman.fi Riffi_180131_Riffi_180131 1.2.2018 10.40 Sivu 1 Adam Audio Aimline Ehrlund Microphones Dinkum Systems EM Acoustics PreSonus Sonarworks Sony Pro Audio www.nordicaudio.eu email nad@nordicaudio.eu phone +358 9 4245 0630 Projekt1_Layout 1 2018-02-02 11:18 Sida 3 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi PROFITRON OY Puh