MELLOTRON ON SÄHKÖMEKAANINEN SAMPLERI! Nro 1-2019 Hinta 10,90 E Maton EMTE Mini – kokopuinen pikkukoppa ja huippuluokan mikrofonisysteemi ”Yleisesti ottaen kitara voi ihan hyvin, vaikka jotkut sanoo, että tämä on hiipuva ala.” Kitaristi Tuomo Dahlblom: Shure SE846 – nappikuulokkeet, jotka suojaavat korvia 01 Kansi119.indd 1 28.1.2019 17.57
Kaiutin säätää taajuuskorjainta automaattisesti siten, että äänitasapaino on optimaalinen kussakin muodossa. Näin äänen peittoalue on aina käyttötilaan sopiva. KÄÄNNETTY J – Kun yleisösi istuu nousevassa katsomossa. C-KUVIO – Kun korotettu katsomo alkaa lattian tasolta. Voit siis mukauttaa PA-kaiutinjärjestelmäsi huoneeseen riippumatta siitä, toistatko ääntä lattiatasossa, lavalla vai porrastetun katsomon edessä. Suuntaa tarkasti. Ensimmäinen siirrettävä aktiivinen linjasäteilijä, jonka äänen peittoaluetta voi säätää pystysuunnassa. J-KUVIO – Kun yleisösi istuu ja kaiutin on korotetulla lavalla. Siirrä helposti. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 27.1.2019 13.25. Valittavissa on neljä eri asetusta. 010 320 7300 BOSE® F1 MODEL 812 FLEXIBLE ARRAY P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L SUORA – Kun yleisösi on kaiuttimen kanssa samalla korkeudella. Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | puh
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.1.2019 13.26
Onhan ainoa yhteys noiden kahden maailman välillä musiikki ja toisinaan tuo yhteys ei vain toimi. On täysin mahdollista, että yhteys kuulijaan syntyy, ja ihan mahdollista on ettei synnykään. Joskus ne tekevät mahdottomia olemalla nopeampia ja täsmällisempiä kuin kukaan soittaja milloinkaan. Mutta se riippuu kovin vähän siitä millaisin välinein ja konstein musiikki on tehty. Ja jos viesti ymmärretään väärin tai se ei kosketa kuulijaa, ei asialle oikein mahda siinä vaiheessa enää mitään. Niin kauan kuin tekniikkaa on ollut, siitä on toivottu myös soittotaidottomuuden paikkaajaa tai toisin muotoiltuna: keinoa, jolla ajatukset ja ideat saa esityskelpoiseen muotoon silloinkin, kun ne ylittävät luojansa oman musiikillisen taitotason. Eikä matka kotiuruista 1980luvun rumpukoneisiin ja itsenäisiin midi-sekvenssereihin ollut enää taival eikä mikään – samaa jakamatonta evoluutiopyörrettä, jota nykyisin muokkaavat ajankuvaksi tietokoneisiin ja mobiililaitteisiin koodatut ohjelmistotuotteet. Jos musiikista sykkii elämä ja henki, ei sen tekotavalla ja keinoilla ole niin merkitystä, kunhan ei kanssaihmisiä tai muita luontokappaleita rääkätä luomisprosessin aikana. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj 119.indd 4 29.1.2019 20.44. Silti tässäkin akselissa on kaksi päätä, yhdessä on kuulija ja toisessa tekijä. Apuvälineitä on kaivattu, keksitty ja käytetty aina kun niitä on siunaantunut saataville. Toisinaan niillä saadaan sävyjä, joita ei muuten tai kohtuullisin ponnisteluin kyettäisi tuottamaan. Pohjimmiltaan kyseessä on viestintä ja viestintää koskee yksi murtumaton sääntö: viesti on lähettäjälle eri kuin vastaanottajalle. Reaktio tai sen puute eivät kerro myöskään siitä, että musiikki olisi ollut huonoa tai jollain tavalla epäonnistunutta. Vanhan polven polkua kulkeneelle saattaa tiskijukan tai samplekollaasia koostavan konemuusikon touhu olla kauhistuttavaa, mutta miten se oikeastaan poikkeaa vaikkapa nyt sitten The Edgen kitaransoitosta, jossa mies harjaisee simppelin soinnun ja delay tekee siitä kiehtovaa musiikkia. Ideatasolla niistä on kovin lyhyt matka lapsuuteni ajan kotiurkuihin, joista löytyi erilaisia rytmikoneita ja säestysautomatiikkaa. Laulajan sävy voi olla prikulleen nappi, mutta vire niiaa kiusallisessa kohdassa. Suuret tunteet eivät aina välity niinkuin ne on koettu. Musiikkia pitää tehdä niillä keinoilla, joita ulottuvilla on. Ei enempää eikä vähempää. Jos taas musiikki pelkistyy hengettömäksi äänivirraksi, ei tekotavalla pitäisi olla senkään vertaa merkitystä – sama se kuinka luomuna on laulettu ja soitettu, ilman kuulijassa heräävää tunnereaktiota jää musiikkikin kuolleeksi, ainakin yleisellä tasolla ajateltuna. Kuulijan reaktio kertoo kuulijan reaktiosta sillä hetkellä ja niissä oloissa, siinä henkisessä tilassa jossa kuulija sattumoisin juuri kuuntelun hetkellä on. 4 www.riffi.fi 1/2019 www.msonic.fi Get all Genelec professional studio monitors from your certified SAM dealer ÄÄTOIMITTAJALTA Kyllä, kyllä… T ämän numeron sivuilla vilahtavat sellaisetkin kummallisuudet kuin kitaran kaulaan kiinnitettävä ja näppäinkomennoilla kitarasointuja automaattisesti muodostava saksalainen mekaniikkapaketti jostain vuosikymmenten takaa, sekä ensimmäisen polven Mellotroniin valmiiksi tallennetut rytmitallenteet, jotka nekin voidaan lukea sijoittuviksi musiikkitekniikan varhaisvaiheisiin. Ne laimentuvat tai paisuvat milloin eivät värity tai muutu ihan tunnistamattomiksi. Mutta kyllä inhimillisen suorituskyvyn ulottumattomissakin olevat juoksutukset tai arpeggiot ovat musiikkia, jos ja kun ohjelmoijalla on tajua sijoittaa ne oikeaan kontekstiin. Tämä riski jää aina tekijälle, musiikin tekotavasta ja mahdollisista laatumääreistä riippumatta. Puhdistetaanko vire raitaa editoimalla ja pidetään emootio, vai aletaanko prässätä laulajaa uusilla otoilla ja menetetään ehkä emootio vireen kuitenkaan mainittavasti korjautumatta. Kuulijan reaktio tai sen puute eivät välttämättä kerrokaan mitään tekijästä ja hänen tilanteestaan
www.riffi.fi 1/2019 5 www.msonic.fi Get all Genelec professional studio monitors from your certified SAM dealer AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 04-05 Pääkirj 119.indd 5 29.1.2019 20.44
6 www.riffi.fi 1/2019 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Virtanen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Salo Tommi E. HAASTATTELUT JA ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – muistelijana Julius ”Juppu” Mauranen 16 Jaska Lukkarinen – kapuloiden taikuri 20 Mikko Pellinen – säveltää, sovittaa, bassottaa 24 Ina Forsman – pitää olla fiilistä ja röyhkeyttä 26 Walter Trout – selviytyjän blues SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 22 Tuomo Dahlblom – kun tekee omaa musiikkia, on hyvä ettei kitaran luonne kahlitse 30 5-kielinen banjo – bluegrass-banjo on se yleisin malli 34 Olavi ja Jan Lindén – torviviuluista simpukkabassoon käy keksijän tie 38 Mellotron – sähkömekaaninen sampleri KÄYTTÖTESTIT 46 Ludwig Neusonic – L niinkuin legendaarinen 48 Tokai TST-50 Modern Maple – uusvanha perinnesoitin 50 Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuelin Mini 52 PRS MT15 – putkinuppi Mark Tremontin tapaan 54 Shure SE846 – napit kuulon suojana 56 DB Technologies B•Hype M – täysin varusteltu kenttä-PA 58 FBT Ventis 110A – kelpo työkalu! 60 DPA Core 6000 – miniatyyri vain kokonsa osalta GRANDE FINALE 62 Normipäivä – takaisin perusasioihin, eli mitä opin miksaamisesta vuonna 2018 64 Muusikkona maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 66 Alangon päiväkirja – pässiä sarvista, sanasta miestä ”Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu.” Julius ”Juppu” Mauranen, tuottaja SISÄLTÖ 06-07 Sis 119.indd 6 29.1.2019 19.34. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Anssi Eriksson Austin Hargave Minna Hatinen Toni Honkala Misha Koivunen Niko Laasonen Ulla Nikula Tommi Saarela Juha Seila Seppo Sillanpää Otto Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas Reima Lindroos Ari Vanha-Majamaa Jari Mäkelä Lauri Nieminen Ville Pekkala Matti Rinne Tommi Saarela Jari J. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. Irtonumeron hinta on 10,90 e . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Kannen kuva: Juha Seila 25 52 64 8 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 24. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. J ulius ”Juppu” Mauranen on erikoismies. 8 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Julius MAURANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Erikoisen hänestä tekee se, että hän on kykeneväinen operoimaan miltei minkä tahansa musiikkigenren alueella undergroundista val08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 8 29.1.2019 20.04. Vielä se, että hän tekee oikeastaan mitä tahansa studiotyöhön liittyvää äänittämisestä tuottamiseen ei ole vielä kauhean erikoista
Saan tehdä sellaisia levyjä joista tykkään ja mua pyydetään edelleenkin tosi outoihin juttuihin. Levy-yhtiön A&R Riku Mattilan ja Vesan välille ilmaantui kuitenkin luottamuspula, jonka johdosta Vesa päättikin jättäytyä projektista pois. Toinen on kulkenut indie-ympyröiden kautta ja toinen main streamin kautta. Myös Julius Maurasen ensimmäiseksi valitsema sessio käsittelee artistia, joka lentelee jossain ulkokehällä. Osa oli pelkkiä hahmotelmia ja osa todella hyviä. Ainakin pianoa, rumpuja ja kitaraa. Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla Johanna kustannus 2012 Elvis istuu oikealla oli Olavi Uusivirralle levy, jolla luotiin nahkaa uudelleen. Vesa ja Uusivirta olivat aiemmin soittaneet yhdessä Soma-nimisessä yhtyeessä. Mutta minkälaisen tuottajan. Uusivirran suosikki oli taas David Bowie ja Juice ja Mikko -levy, joka oli hänen ensimmäinen omistamansa albumi. Ja sehän hänelle sopii. Mielenkiintoisten projektien ääreen on hankkiuduttu ihan tarkoituksella. Innostuvaista sorttia oleva Mauranen selittää motivaation erilaisten nurkkien koluamiseen kumpuavan puhtaasta uteliaisuudesta. Kun ne on niin eri laidoissa, ei sitä kukaan välttämättä edes tajua. – Mutta eihän se edes mene niin. Piirsin haastattelua varten oikein tommosen kartan, kenen kanssa olen tehnyt duunia ja miten ne linkittyy toisiinsa. Sitten taas jonkun Delay Treesin kohdalla mun duunina oli enemmänkin kaitsea sitä laumaa ja viedä hommaa eteenpäin. Kahdesta aiemmasta albumista, Minä olen hullu ja Preeria, oli vastannut kitaristi Murros. Pitää vain valita mikä tapa sopii kuhunkin tilanteeseen. – Mä voin pitää monenlaisia hattuja ja viihdyn niissä kaikissa mainiosti. Samaan syssyyn vaihtui myös tuottaja. Ne näyttäytyy niin erilaisissa valoissa. Miehen katalogista löytyy hyvin erilaisia levyjä niin black metallista joululauluihin kuin Vesa-Matti Loirista kansanmusiikkiin. Tämän päivän soundia tehtäessä asettaa itsensä tiettyyn karsinaan. Kolmas ajatus oli vahva esikuvien kunnioittaminen. Mä olen hyvin kiitollinen omasta asemastani. – Emma Salokosken levyllä mulla oli aika iso rooli. Vaikka olen tehnyt isoja levyjä, en ole ollut ikinä mikään trendituottaja, mistä olen todella onnellinen. – Edelliset kaksi levyä oli olleet enemmän bändivetoisia. Ja ne sitten taas johtaa niihin seuraaviin juttuihin. – ”Eihän ton kanssa voi tehdä jotain tällaista ihme surinahommaa…”, hän muotoilee. Hänen mukaan mainstream-musiikin tekemisessä piilee riski, että pienemmän tason bändit eivät halua enää lähestyä. Mauranen luonnehtii myös tuottajana työskennellyttä Mattilaa vahvaksi A&R:ksi, joka oli Uusivirran tapauksessa vain hyvä asia. Maurasella on säilynyt yhteys indie/undergroundpiireihin, vaikka samaan aikaan on tehty paljon myös niin sanotusti ”koko kansan” musiikkia, kuten Vesa-Matti Loiria. Rikun metodi Olaville oli, että mieluummin haalitaan todella paljon tavaraa, josta sitten karsitaan, kuin liian vähän. Tangosta black metaliin. Pienessä maassa on myös sellaiset realiteetit, että duunit mitkä tulee ovesta sisään, kannattaa myös tehdä. Maurasen ura on edennyt kahta vierekkäistä polkua. Seuraava asia johon Mauranen halusi muutosta oli edellisten albumien viimeistelty jälki. Kiksinsä hän saa siitä että joutuu selvittämään mistä jossain jutussa on kyse. Tällöin omaa työnkuvaa joutuu muokkaamaan tapauskohtaisesti. Sen mä tajusin jo aikaisessa vaiheessa. Kaksi edellistä albumia olivat ahdistuneita kokonaisuuksia, joissa oli tietynlainen angstisuus vahvasti läsnä. Tarjoan hänelle teoriaa, että yhteydenottoja tulee niin monesta suunnasta juuri hänen muokkautuvuutensa takia. Eivätkä ne ohjenuorat vielä siihen loppuneet. Levylle laitettiin asioita niin Uusivirran kuin Maurasen fanittamilta levyiltä. – Biisejä oltiin käyty läpi ja mulle annettiin kolmenkymmenen demon nippu kuunneltavaksi. Uuden levyn kappaleita raakatessaan alkoi Mauraselle puskea seesteinen fiilis materiaalista läpi. Se oli viimeinen levy, jossa bändinä oli Jaakko Murros kitarassa, Jiri Kuronen koskettimissa, Olli Krogerus rummuissa ja Jaakko Kämäräinen bassossa. – Mä tykkään tehdä asioita silleen että viedään ihmisiä pois mukavuusalueeltaan, jolloin saadaan mukaan vähän vaaran tuntua. Viittaukset esikuviin saattoivat ilmetä vaikka sovituksellisina asioina, mutta joillain raidoilla käytettiin esimerkiksi samaa kaikua kuin Juice ja Mikko -levyllä. – Mun duuni on olla Scrabble-pelissä se blanko-nappula, hän maalailee. Mä meen jossain omalla kehällä tuolla tietyn päivän popin ulkopuolella. Julius MAURANEN ”Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu ja mun täytyy elää sen kanssa.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 9 29.1.2019 20.04. Kyky muokata omaa työnkuvaa vaatii paljon näkemystä ja kokemusta. Arrasin tyhjästä valtaosan biiseistä, soitin sinne paljon ja koodasin kaikennäköistä. Levyn tuottaminenhan lähtee aina biisimatskusta. Julius haki innoitusta Springsteen/Dylan-akselilta. Levyt elää ihan omaa elämäänsä, kun ne lähtee studiolta. www.riffi.fi 1/2019 9 tavirtaan. – Se on asemoinut mut myös tavallaan tän päivän soundin ulkopuolelle. Ehkä jopa ihan muissa sfääreissä. Näinpä Uusivirta pyysi sitten äänittäjämiksaajaksi palkattua Maurasta tuottajaksi. Oli tälläkin paljon bändisoittoa, mutta nyt haettiin vähemmän semmosta treenikämpällä tuottamista. Kun joku levy päätyy jonkun käsiin, se katsoo että ”oho, tää on tehnyt tällaistakin kamaa”. Alunperin tuottajaksi oli kaavailtu Maurasen ystävää Vesa Aleksia. Hänellä kun ei ole vain yhtä tapaa tehdä levyä – niitä on miljoona. Erilaisten juttujen tekeminen onkin ollut ihan tietoinen valinta. Toinen aspekti oli, että hän halusi tuoda Uusivirran keskiöön. Eri studiotöistä makoisinta hänelle ovat tuottajan hommat. Siitä saatiin ensimmäinen ohjenuora. Nyt haluttiin vähemmän fiiniä, enemmänkin kirveellä veistettyä asiaa. – Sattumallahan on suuri osa. – On ollut myöskin onni, että olen saanut tehdä aika pitkiä rupeamia eri artistien ja bändien kanssa. Mua ei karsinoida jonkun tietyn jutun takia. Yksi keino sen saavuttamiseksi oli laittaa Uusivirta soittamaan mahdollisimman paljon instrumentteja. Mikä on tosi hyvä juttu. Julius Maurasen soundi on, että hänellä ei ole soundia
Julius Mauranen koki kesken levynteon epämiellyttävän tunnevyöryn nimeltä temposkitsoilu. Mauranen lanseerasi ajatuksen, että leikitään levyn äänittämistä. – Sitten tuli mieleen, että mä en ole syönyt kolmeen päivään muuta kuin suklaata ja nukkunut noin neljä tuntia. – Me oltiin Olavin kanssa ihan pöyristyneitä, että meidän taideteos menee ihan pilalle sen takia. Ja siinä kyllä onnistuttiin. Vaikka looppi meni eri sävellajissa, pystyi sen päälle soittamaan. – Kokonaisuutta miettiessään joutui haravoimaan ja kuvittelemaan erilaisia skenaarioita ja viritelmiä; mitä kaikkea levystä olisi saanut vain paria biisiä vaihtamalla. Tätä levyä tehtiin kolme kuukautta, mutta Topi Sahan ja Emma Salokosken albumeita tehtiin vuosi kumpaakin. huom.) -biisiä oli erityisen hauska tehdä. Maurasen mielestä näin pitääkin tapahtua. Nekin biisit päätyi sitten muualle. Niinkin monimuotoista musiikkia kuin mitä Olavi Uusivirta esittää, on aika vaikea puristaa soundillisesti yhteen muottiin. Elvis istuu oikealla -sessioiden vihkosta löytyvät lyhyet luonnehdinnat kappalemateriaalista, jota oli siis noin kolmekymmentä. Mutta biisijärkän päättäminen oli yllättävän vaikeeta ja jouduin luopumaan parista mulle aika olennaisesta biisistä, mutta jälkikäteen tajusin että ihan oikein se meni. Hän oli vakaasti sitä mieltä että kaikki kappaleet olivat 10 bpm liian hitaita. ”Hmmm”, joka tarkoittaa että ei jatkoon. – Mä koen, että levy on elävä olento siihen asti kun se on masteroitu ja mun täytyy elää sen kanssa. No eihän niissä mitään vikaa ollutkaan. Välissä Uusivirta kävi vielä teatteritöissä. Soundillinen ajatus oli tietyllä tapaa ”classic albums” -fiilis. – Olen huomannut kuitenkin jälkikäteen, että tää on tosi yhtenäisen kuuloinen levy. Levyn bändipohjat äänitettiin pääasiassa Studio Mankussa Porvoossa, jonka jälkeen siirryttiin Helsinkiin Studio Kekkoseen yksittäisiin sessioihin. Se että suurimmassa osassa biisejä on samat soittajat ja Olavi joka biisissä, riittää aika hyvin punaiseksi langaksi. Mauranen kaivaa esiin nipun vihkoja, joista löytyy muistiinpanoja eri sessioista. Halusin liioitella molempia kohtuuttomasti. Kappaleen menestyksen johdosta tulevalle levylle ei kohdistunut niin suuria hittipaineita. Paino sanalla leikkiminen. Täydellinen uppoutuminen artistin maailmaan on tärkeä metodi hänen tuottamisessaan. Kuitenkin Mattilan ehdottama biisijärjestys sisälsi myös edellämainitun kappaleen. Alkuun Mauranen mietti jopa, että voiko valittuja biisejä edes laittaa samalle levylle. Syynä siihen, että levyä saatiin tehdä hyvinkin vapaasti oli alle vuotta aiemmin Anna Järvisen kanssa tehty duetto Nuori ja kaunis, josta tuli valtava radiohitti. Pitäisköhän vaan lähteä himaan ja palata asiaan tuorein korvin. Tarviihan niitä levyjä jotenkin saada sinne kauppojen hyllyille. 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 10 29.1.2019 20.04. Sen pitää tuntua leikiltä ja hassuttelulta. Siinä vaiheessa kun kappaleet on valittu, on levy tavallaan jo tehty. Haluttiin vain hyvä levy, koska hitti oli jo plakkarissa. Kappaleessa oli iso kertosäe, mutta hyvin intiimi säkeistö. Nyt onkin korostunut, että asioita tehdään pitemmällä jänteellä. Se oli treenikämpällä säätämisen vastakohta. Kappale laitettiin levylle viimeiseksi, jolloin mietitty kokonaisuus ei kärsinyt. Kaiken kaikkiaan studiossa oltiin noin kaksi kuukautta. Verensokeriasiat vaan vaikuttaa niin moneen asiaan. Mun pitää olla sataprosenttisesti mukana siinä jutussa. Albumin työstö kesti noin kolme kuukautta. – Juoksepoistyttö (kyllä, tämä on kappaleen kirjoitusasu, toim. Siihen lukeutuu myös treenaus ja esituotanto. Kappalejärjestys oli toinen iso kysymys, josta väännettiin Maurasen, Mattilan ja Uusivirran välillä ”niin maan perkeleesti”. – Jos studiossa ei ole hauskaa, ei siellä kannata olla. – Studiossa leikkiminen on ihanaa ja useimmiten hyvin hedelmällistä, mutta se vaatii myös paljon itsekuria, ettei itse kappale – kaiken perusyksikkö – hautaannu kaiken kuorrutteen alle. Hän yritti jopa kokeeksi nopeuttaa niitä Elastic Audiolla. Parilla muutoksella olisi tullut ihan erilainen levy… Oikean biisikokonaisuuden valitseminen on Maurasen mielestä yksi levynteon tärkeimmistä vaiheista. Ei silleen että myötäilisin sitä, vaan jotenkin niin että pääsen sisään artistin päähän. Noh, se tuli sitten CD:lle bonukseksi, ja ymmärrän sen nyt paremmin. On yllättävän vaikea tehdä oikeasti poukkoilevia levyjä. Totean että on aika helppoa vajota omaan sisäavaruuteen, kun puurtaa yksin tuntikausia pikku detaljien kanssa. Tarjosin Olaville haasteen, että hänen pitää itse sitoutua ja heittäytyä siihen hommaan. Esimerkiksi Vien sut täältä pois -kappaleessa studiossa oli Uusivirran vanha bändi Shimizu, jota oli vahvistettu levyllä soittavalla bändillä. Kappaleen hymistelevä säkeistö hyppää suorastaan naurettaville leveleille kertosäkeessä. Ja muutenkin. Säkeistöön klikiksi annettiin looppi Neil Youngin Out On The Weekend -biisistä kitaroineen kaikkineen. Mauranen tulkitsee: – ”Hyvä”, ”ok”, ”upea, mutta taide”. Päällä oli vaikea hetki siviilielämässä, jolloin esimerkiksi nukkumisesta ei tullut mitään. – Olavin toimintatapoihin kuuluu, että niitä asioita pyöritellään aika monellakin taholla, ja jotain sieltä aina suodattuu mukaan. Sama pätee artistiin. – Ei ne halunneet vaihtaa sitä edes. (Julius Mauranen työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulun musiikkituotannon ja -teknologian lehtorina). Se on kylläkin niin kreisi tyyppi että lähtee mukaan tollaiseen sekoileen ilman turhia yllyttämisiä. Jos se olisi ollut levyn keskellä, tilanne olisi ollut toinen. – Mähän olen aika hidas tekemään levyjä osaksi myös päivätyöni takia. 10 www.riffi.fi 1/2019 Sitä saatiin ainakin Vien sut täältä pois -biisin rumpusessioissa, jossa Uusivirta hakkasi sudeilla niin kovaa että metallilangat sinkoilivat ympäri huonetta. Vanhanaikaisuus ja ajattomuus. Niitä on kymmenkunta. Siinä oli läsnä sellainen villin kokeilun eetos
Se on sinänsä ihan ok, kunhan tiedostaa että vaikka siihen olisi kuinka kiinnittynyt, levy on vain läpikulkumatkalla mun luona ja artisti on se, joka sen kanssa elää siitä eteenpäin. Se asettuu kaanoniin ja siinä on tietty esikuvien kunnioitus, mikä irroittaa sen tästä ajasta. Albumia ryhdyttiin tekemään, ei metalli-, vaan rock-levynä, joka oli myös bändin toive. – Levythän syntyy jonkinlaiseen maailmaan. Sama metodi jatkuu tuotannon aikana. Kasassa oli levyllinen rautaisia kappaleita, mutta julkaisija puuttui. – Ne jutut on siellä vain detaljeita. Bändi aloitti, ja tuomari Mauranen oli kuin puulla päähän lyöty. Antin levy on jäänyt kaikista mun työstämistä levyistä henkilökohtaisimmaksi. Maurasen valinta oli kylläkin mailissa hyvin perusteltu. Siitä tulikin albumin ensimmäinen single. Prosessi käynnistyi kun Pouta itse pyysi Maurasta mukaan levyä tekemään. Ei katkaista tätä, ei muuteta mitään. Toki aika äärimmäistä musaa, mikä on saakelin hienoa. Bändihommat, laulut ja paljon muutakin tehdään kimpassa Kekkosella. Vaikka musiikki olikin epämuodikasta, kuuli siitä helposti Antti Poudan kyvyt. – ”Mikä ihmeen jätkä tää on. Minkäänlaisen rahantulon varaan ei tässä tapauksessa voi laskea. Myöhemmin levyn julkaisijaksi löytyi helsinkiläinen M.dulor, jonka kanssa hän oli tehnyt paljon yhteistyötä. Luottamuksen pitää toimia kaikkien kolmen –artistin, tuottajan ja levy-yhtiön – kesken. – ”Haluaisimme sinut äänittämään ja miksaamaan seuraavaa albumiamme.” – Miks ihmeessä ne pyytää mua. Muun muassa Matti Johannes Koivu, Ultramariini ja Pimeys. Toki siihen liittyy paljon erilaisia musiikillisia valintoja, mutta koitan pitää asiat niin että Antti saa tehdä mahdollisimman paljon itse niitä valintoja. Mun pitää vain jotenkin kanavoida sitä ja tietysti luoda se äänikuva ja kokonaisuus. Noihin aikoihin Suomessa ei ollut mitään vähemmän muodikasta tahi kaupallista kuin kitaravetoinen englanninkielinen indierock, jonka yhtye oli valinnut tyylilajikseen. Oranssi Pazuzu: Värähtelijä Svart Records 2016 Aamukahvit menivät Julius Maurasella pahemman kerran väärään kurkkuun hänen lukiessa e-mailia, joka oli peräisin psykedeelistä black metalia esittävältä Oranssi Pazuzu -yhtyeeltä. Silloin vasta tajuaa mitä on tullut tehtyä. – Tuottajalle syntyy helposti eräänlainen ”väliaikainen omistussuhde” levyyn jota tuottaa. On hienoa että tällaiselle musalle löytyy kanava. – Ja ne kuulosti ihan uskomattomalta. Annan hänelle läksyjä, että ”tee kokeeksi nopea biisi”. Vaikkei suuria summia rahaa ollut varmasti tiedossa, oli materiaali niin hyvää, että Maurasen oli pakko lähteä mukaan. Lähimpänä tällaista tavaraa oli Maurasen tekemät Tuvaluja Murmank-yhtyeiden noiserokiksi luonnehdittavat levyt. En mistään hinnasta jättäis väliin. – Pyrittiin siihen että se kuulostaa siltä ettei sitä ole tehty minään tiettynä aikakautena. Sain tehdä Anttia, Matti Johannes Koivua, Oranssi Pazuzua ja Vilma Timosta ja bonuksena Katri Helenan joululevyä. Tällä se oli puolen vuoden jakso, yleensä kolme kuukautta. Ja materiaali sen kun vain parani, kun Pouta esitteli jossain vaiheessa uusia suomenkielisiä kappaleitaan. Antti vaan selittää, että ”Kyllä mä näitä vähän aikaa väänsin. Se meni himaan ja teki nopean biisin ja se oli ihan sairaan hyvä. Ei mulla ole metallitaustaa. Levyä ei voi tehdä jos ei luota toiseen. – 2015 oli tosi hyvä vuosi. Otetaan hyppäys vuoteen 2015. Kun levy oli valmis sanoin Antille, että aletaan tekemään seuraavaa juttua. Yhteys oli Julius Mauraselle hyvin rakas projekti. Biisiaihioita oli hyvä nippu. Joka levyllä on oma karenssinsa, jolloin ei pysty kuuntelemaan sitä, kuukaudesta vuoteen. Pienemmät päällesoitot ja kuorrutukset Antti tekee himassa ja ne perataan yhdessä. Tämä on hyvä systeemi. Ei sen demoista voi aina edes laittaa paremmaksi. – Siinä luki, että ”me tiedetään, että tää on hiukan raskaampaa tavaraa, jota yleensä teet”, mikä oli aika miedosti sanottu. Pouta oli kisaamassa hänen sukunimeään kantavan bändinsä kanssa ja Mauranen istui tuomaristossa. Vuoteen jolloin työstettiin Antti Poudan ensimmäistä täysimittaista sooloalbumia. Joissain tapauksissa ne onkin olleet melkein siinä. Välillä kokeilen myös juttuja itsekseni. Jo ensimmäisten nuottien vyöryessä tarkkaamon kaiuttimista, oli selvää, että nyt on käsillä hurjaa tavaraa. Antti Pouta: Yhteys, M.dulor 2017 Julius Mauranen ja Antti Pouta tutustuivat toisiinsa vuonna 2007 tai 2008 jonkin unohdetun bändikisan yhteydessä. Napsubasari ei istunut bändin eetokseen. Sairaan hyviä biisejä. Tuottaja kasasi bändin, jossa rummuissa Jari Salminen, kitarassa Jaakko Murros ja Juho Kanervo bassossa. Mä luotan häneen ja hän luottaa muhun. – Mitä vähemmän mä sorkin sitä musaa, sen parempi. – Soitin biisin ”Sudenpennun luut” yhtiön Tuomas Ilmavirralle ja hän soitti mulle takaisin, että hänellä ei ole rahaa eikä oikein aikaakaan, mutta tää on vaan pakko tehdä. ”Mitä vähemmän mä sorkin sitä musaa, sen parempi.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 11 29.1.2019 20.04. Tällaisten artistien julkaiseminenhan on ihan pelkkää mesenaattitouhua. Niitä tehdessä vallitsee jokin tietty viba, mikä määrittää älyttömästi ensinnäkin sitä prosessia ja tietenkin sitä lopputulosta. – Googlasin levyt ja totesin että kyllähän mä tällaista lähden tekemään ihan koska tahansa. Soitin noi rummut ilman klikkiä midikiippariin naputtamalla.” Se on ihan poikkeuksellinen muusikko. – Niiden musahan on enemmän tunnelmavetoista kuin soittimilla tai riffeillä briljeeraamista. Oranssi Pazuzu ei ollut tuttu Mauraselle edes nimensä puolesta. www.riffi.fi 1/2019 11 Kuuden vuoden jälkeen albumia kuunnellessaan Mauranen on sitä mieltä, että jotain voisi tehdä toisin, mutta mitään hän ei muuttaisi. Ei edes isobroidia joka olisi kuunnellut Iron Maidenia pienenä. Mun on pakko tehdä sen kanssa jotain!”, hän hihkui. Koko tää konsepti kuulostaa niin järjettömältä ja kohtuuttomalta. Albumilla saavutettiin asiat joita lähdettiin hakemaan. Näin kävi esimerkiksi Valkea valo -kappaleen kanssa. Pohjat äänitettiin studio Mankussa. – Meidän systeemissä Antti lähettää mulle demoja, ja yhdessä pohditaan niitä. Kaikki oli Poudan itse Logicilla tekemiä. Siinä mitä toi kaveri tekee, on jotain niin hienoa ja herkkää
Vasemman käden hierarkia -kappale vie reilulla seitsemäntoista minuutin kestollaan tuplalevyltä yhden puolen. Esimerkiksi Vasemman käden hierarkiaa äänitettäessä loppui kelanauha kerran kesken. – He tiesivät että mä tulen tilanteeseen ihan eri kulmasta. Eli tällä kertaa työstössä on kymmenminuuttisia black/doommetal eepoksia joululaulujen vastapainoksi. Onneksi kappale tallennettiin myös Pro-toolsin, jolloin otto olisi voitu käyttää. – Konseptissa yhdistetään kaksi yhtyettä ja katsotaan mitä ne saa aikaiseksi. Pitkien biisien äänittämisessä on aina omat vaikeuskertoimensa. Ja he halusivat juuri mun inputtia – sitä mitä osaan – levylleen. Tää on todella siistiä! Albumin kappaleet ovat hyvin pitkiä. Pahaksi onneksi Mauranen oli unohtanut kelata kolmenkymmenenkahden minuutin kelan alkuun, joten kaksi ottoa seitsemäntoista minuuttisesta kappaleesta ei tulisi mahtumaan. u ”Oli yllättävää huomata näin pitkiä biisejä miksatessa, että niitä ei ehdi yhden päivän aikana edes kuunnella montaa kertaa päivässä.” 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 12 29.1.2019 20.05. Vasemman käden hierarkiaa miksatessa, saadessani mielestäni eri osien rumpusoundit kohdilleen päivä olikin jo siinä. Kattelin että ollaan 31. Studiosta lähti usein hyvin uupunut tuottaja. Aiempina vuosina pahimmillaan bändit on vain soittaneet lavalla kaljapäissään jonkun tunnin jamin, mutta nyt oli paljon kunnianhimoisempi yhdeksänosainen teos. Yhteistyö Oranssi Pazuzun kanssa poiki jatkoa, kun hollantilainen Roadburn-festivaali tilasi Pazuzut ja suomalaisen Dark Buddha Rising -yhtyeen viime vuonna paikalle yhteiskeikalle. – Se oli niin kuumottavaa. Siihen tilanteeseen pitää mennä nöyränä. – Oli yllättävää huomata näin pitkiä biisejä miksatessa, että niitä ei ehdi yhden päivän aikana edes kuunnella montaa kertaa päivässä. Tää on kuitenkin palveluammatti. 12 www.riffi.fi 1/2019 n näyteikkuna Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Moog Grandmother Lämpöisellä äänellä varustettu puolimodulaarinen analogimummo. Albumin miksaus keskellä synkeintä syksyä vei Maurasen aikamoisiin tiloihin. minuutissa ja vasta tässä osassa. Ilman sitä tää duuni olis jollain tapaa teeskentelyä. Kaikkien artistien kanssa on se, että pitää myös tutustua aikaisempaan materiaaliin, että saa luotua jonkinlaisen suhteen siihen artistiin. – Mitä enemmän tiedän, sen parempi. Ekan biisin ekan oton aikana tajusin, että nyt ollaan asian ytimessä. Yleensä miksaan yhden biisin per päivä. Festareiden jälkeen bändit totesivat, että tää pitää tehdä myös levylle. Koska bändi koko genreä myöten oli Mauraselle täysin tuntematon ja kappaleet hyvinkin haastavia, oli syytä paneutua kunnolla työstettävään materiaaliin. Varsinkin jos ne äänitetään ilman metronomia. Biisi päätettiin kuitenkin muista syistä äänittää vielä kerran. – Siinä siirryttiin aika hyvin tunnelmasta toiseen. Ei tule riittämään. Kappaleesta oli otettu yksi otto, mutta se päätettiin soittaa heti perään vielä uudelleen. 179 € – Vaikka olin kuullut matskun jo aiemmin, niin kun ne rupes vetää, niin sitä vain havahtui että mitä ihmettä tuolta kaiuttimista tulee?! Tää on ihan saakelin kova. Albumin tekemiseen sisältyy myös Julius Maurasen ehkä oudoin työpäivä, kun aamupäivä masteroitiin Ville Riipan kanssa Katri Helenan joululevyä ja illalla miksattiin Oranssi Pazuzua. Ihan sellaista genren haltuunottoa. Mä olen vain paimentamassa niitä ääniä sinne. Että mistä tässä musassa on kyse. Teen mä mitä tahansa, miksausta tai tuottamista, mun tekeminen on aina tukipalvelua sille bändille. Tämmösissä jutuissa joka on musagenrenä mulle ihan vieras niin se vaatii ihan erityistä mielen avaamista. 999 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Analoginen Semi-modulaarinen Moog DFAM -rumpukone sekä Mother-32-syntikka Laiteräkki myydään erikseen 75 € 699 € /kpl TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi NUX B-3 langaton mikrofonijärjestelmä – Tee mistä tahansa mikrofonistasi langaton, ilman häiriöitä tai viivettä. Tuplalevyn jokaiselle sivulle mahtuu niitä kaksi
Liisankatu 3, HELSINKI 09 6840 0010 yrityspalvelut@kruunuradio.fi Palvelemme ark. Sis. FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. Sis. kantolaukun. 10–18, la 10–15 FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on korkealuokkainen kuuloke musiikin ammattilaisille ja sen suorituskyky vastaa parhaimpia studiokaiuttimia. kantolaukun. www.riffi.fi 1/2019 13 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 10.4.2019 ilmestyvässä numerossa 2/2019. FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke, jonka toiston tarkkuus tekee siitä erinomaisen työkalun ammattimaiseen musiikintuotantoon. mikserillä/DSP:llä. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Korg Minilogue-XD Uuden sukupolven analogisyna Tulossa maaliskuussa 2019 DLX-hinta: 649 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi 2 045 € ylpeänä esittelee – Spector Euro Series! Spector Euro5 LX Bartolini Poplar Burl Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Gibson 2019 Custom Shop Todella laaja valikoima Gibsoneita joka hintaluokassa! 799 – 6 499 € Valtuutettu Gibson Custom Shop -dealer Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 545 € PRS Mark Tremonti ODOTETTU UUTUUS! 15 W / 7 W Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 399 € Presonus AIR10 -aktiivikaiutin Aktiivinen PA-kaiutin 10" bassoelementillä ja 1" kompressiodriverilla, 1200 W (peak) teholla, kahdella Combo (TRS/XLR) -sisäänmenolla, yhdellä 3,5 mm sisäänmenolla sekä sis.rak. Kaiuttimien stereokuva on jäsentynyt, bassotoisto erotteleva ja diskantti puhdas. Clear Pro...1 599 € Listen Pro....269 € Shape 40.....399 € Shape 50.....549 € Shape 65......699 € Shape Twin....849 € info@aronsoitin.fi, www.aronsoitin.fi Aron Soitin Herttoniemi Sahaajankatu 12, HKI (09) 4289 0555 Aron Soitin Vantaa Elannontie 5, VANTAA (09) 4289 0557 149 € HUIPPULAATUA YHTEISHINTAAN Solo dynaaminen laulumikki MS 4322 B mikkiteline PROM06X Neutrik XLR 6m mikkijohto Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification 295 € Double Moon analoginen modulaatiopedaali 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 13 29.1.2019 20.05
08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 14 29.1.2019 20.05. F-Musiikin myymälöissä ja verkkokaupassa helmikuussa. 9 voimakkuusherkkää padia on varustettu muokattavilla RGB-valoilla, ja ne on helppo konfiguroida juuri sinun tarpeisiisi sopiviksi. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 139,90 € 129,90 € Myös ¾ja ½-kokoisena Ortega RST5 – UUTUUS! Laadukas, kuusikantinen ja helpposoittoinen nailonkielinen kitara aloittelijalle ja harrastajalle. 695 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 599 € Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Alkaen 169 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 990 € Alkaen F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 299 € Warm Audio WA-47jr isokalvomikrofoni Vintagehenkiset ja lämpimät Warm Audio -mikrofonit saatavissa heti meiltä. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Uudistettu Yamaha CP -stagepiano Huippupianistien luottotyökalu. 14 www.riffi.fi 1/2019 n näyteikkuna St. Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Käsintehty Japanissa Tokai TTE-55 Heritage Dark Cherry sis.kotelon 1 185 € Lisätiedot Alesis Strike Multipadista sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi ALESIS STRIKE MULTIPAD Alesis Strike MultiPad on laite, jolla voit samplata, editoida, luupata ja luoda ennenkuulumattomia perkussiivisia live-ilotulituksia. WA-47jr laajakalvokonkka nyt kampanjahintaan! Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com 349 € Meters OV-1B Bluetooth -vastamelukuuloke F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Akku vakiona. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Seagull M4 Merlin Hauska diatoninen soitin jonka soittaminen on helppo oppia. Se tarjoaa uskomattomat 7000 sisäistä soundia, 32 GB tallennustilaa sekä mahdollisuuden äänittää sampleja käytännöllisesti katsoen mistä tahansa lähteestä (älypuhelin, mikrofoni, USB jne.). F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Piano, laulu ja kitara. 19, TAMPERE Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Toimii myös paristoilla! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Alkaen 594,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Uudet Yamaha Recording Custom -koivuvirvelit Legendan paluu! RBS1455 (14" × 5,5) ja RBS1480 (14" × 8). 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. www.riffi.fi 1/2019 15 Varaukset / lisätiedot: • puh. 449 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 444 € QSC CP8 Compact powered Kevyt ja todella monipuolinen 1000 W aktiivikaiutin Tarkasta päivän hinta www.dlxmusic.fi Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi MESA BOOGIE – MARK V 25W Tule, testaa ja ihastu! -valikoimaa nyt esillä! 1 895 € 5 vuoden takuu (koskee myös jalkakytkintä, putket 6 kk) H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 995 € Nano 305 FX 696 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € NUX B3 Lähetin ja vastaanotin muuttavat minkä tahansa mikrofonisi langattomaksi! 179 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/prs PRS SE Standard 24 Moderni kitara, joka palvelee yli genrerajojen. 575 € 08-15 Ikimuistoiset Mauranen Näyteikkuna 119.indd 15 29.1.2019 20.05. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Bohemian Rhapsody -nuottikirja 24 € Hittielokuvan soundtrackin 20 kappaletta nuottikirjana. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Casio CDP-S100 Solakka, tyylikäs ja älykäs digitaalipiano! Paino vain 10,5 kg
Viimeinen niitti oli Espoon Kulttuurikeskuksessa 12-vuotiaana koettu keikka, jossa soittivat jazzprogebändi XL rumpalinaan Tomi Salesvuo ja Groove Convention rumpalinaan Sami Kuoppamäki. Lukkarinen rinen KUVA: JYRKI KALLIO J aska Lukkarinen muistaa vieläkin hetken, jolloin päätös rumpaliksi ryhtymisestä syntyi. Tota mä haluun!” Siltä seisomalta pantiin oppilas rumputunneille ja peli oli selvä – ei tule pojasta pianistia vaan rumpali. & T-Bonesin riveistä tunnettu rumputaiteilija Jaska Lukkarinen opettaa, säveltää ja pyörittää omaa levymerkkiä. 16 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Jaska – kapuloiden taikuri Muun muassa Ricky-Tick Big Bandin, Dalindèon, Värttinän ja Honey B. 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 16 27.1.2019 16.08. Pianotunnilla opettaja erehtyi jostain syystä naputtelemaan sormillaan pöydänkulmaan biittiä: ”Mitä toi on
– Se oli uran kannalta iso, tärkeä juttu. – Meinasin pudota rumpupenkiltä kun hän sitä kysyi, Lukkarinen muistaa. Lukkarisen opintie kulki yksityistunneilta Pop Jazz -konservatorion pedaoppilaaksi ja musiikkiluokalle Ebeliin, sieltä Sibiksen nuorisolinjalle ja lopulta saman talon jazzosastolle. Vauhtia Manhattanilta Tänään Lukkarisella on kolme tärkeää, pitkäikäistä bändiä: Dalindèo, Ricky-Tick Big Band ja tietysti Jaska Lukkarinen Trio. Jouduin maailmalla kiertävään, isoon bändiin, soittamaan itselleni vierasta ja haastavaa musaa. Ja melkein saman tien Värttinä buukattiin säveltämään musiikkia ”Taru sormusten herrasta” -musikaaliin, jota tehtiin Lontoossa A. Kotitalon kellarissa hän kolasi läpi Beatlesin punaista ja sinistä tuplaa, ja 1970-luvun alun Queen oli myös kova. Rahmanin kanssa parin vuoden ajan. Kultahippuja poimimassa Lukkarisen vihkiytyminen rumpujensoiton saloihin tuntuu olleen poikkeuksellisen systemaattista ja opettajajohtoista. – Siinä joutui kasvamaan isoksi aika nopeaksi. Otin tunteja kaikilta, jotka kuulostivat minusta kiinnostavilta, ja joilta uskalsin mennä kysymään. 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 17 27.1.2019 16.08. www.riffi.fi 1/2019 17 – Varsinkin Kuoppiksen soitto keikalla kolahti lujaa, niin kuin se on kolahtanut muillekin samoihin aikoihin aloittaneille, Jaska Lukkarinen sanoo. Viiden Värttinä-vuoden jälkeen seurasi pitkä kiinnitys toisella lailla juurevaan kokoonpanoon, Honey B. R. Se oivallus oli Värttinän aikojen parasta antia. Nuori Lukkarinen diggaili varsin poikkeuksellista musaa, ollakseen vasta 1990-luvulla rummunsoiton pariin ryhtynyt. Ja kun ei ollut, Timonen pyysi Lukkarista tilalleen kansainvälistä uraa tekevään Värttinään. Hän opetti pedanttiutta, perusasioita ja rudimentteja, ja välitti esimerkillään intohimoista suhtautumista rumpuihin ja musiikkiin. – Kuoppikselta olen ottanut vain muutaman tunnin, mutta hän on ollut tosi tärkeä esikuva. – Dalindèon kanssa tehtiin joulukuussa isompi proggis We Jazz -festivaaleille, esitettiin Roman Polanskin leffoja säveltäneen Krzysztof Komedan musaa yhdistettynä komeisiin visuGretschin Bop Outfit ’61 ”Starlight sparkle” on Jaska Lukkarisen lempisettejä. – Se on aina kullanarvoista, jos saa tilaisuuden keskustella soittimestaan itseään kokeneemman kanssa! Tomi Parkkonen täytyy mainita ensimmäisenä opettajanani, jota ilman en olisi tässä. Eihän minulla ollut ollut mitään kosketusta kansanmusaan – sitä musaa ei ollut edes olemassa minulle ennen Värttinää. Urakkaa hän kuvaa massiiviseksi, mutta toisaalta jatko-opinnot antavat hyvän syyn harjoitella ja kehittyä edelleen. Lukkarinen kertoo tunkeneensa itsensä musiikinnälkäisenä alaikäisenä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joissa oli mahdollista nähdä kotimaisia suosikkirumpaleita livenä. – Minulla on ollut varmaan parikymmentä opettajaa. Lukkarisen virvelihyllyn helmiä 1930–1960-luvuilta, joukossa muun muassa messinkirunkoinen Leedy Reliance, litteä Ludwig Downbeat, valkoinen Slingerland Radio King ja Gretschin Tangerine Sparkle -värinen Progressive Jazz. 20-tuumaisen bassarin ja 13ja 16-tuumaisten tomien rummuston täydentää viisituumainen puuvirveli. Hänessä on samaa kuin Kepa Kettusessa sikäli, että molemmat kohtelivat minua alusta alkaen vertaisenaan, olivat hurjan kannustavia ja osasivat antaa hyviä harjoituksia ja vaatia oikeanlaisia asioita. Opettajien johdolla harjoittelustani tuli ohjattua ja tavoitteellista, ja pystyin soveltamaan kaikkea opittua sitten bändeissä. Isoihin kehiin Lukkarisen breikkaus ammattikehiin tapahtui jo jazzosaston nuorisolinjalla, kun opettaja Marko Timonen kysyi kevätlukukauden päättyessä, oliko oppilaalla tekemistä ajateltuna kesäksi. Lukkarinen oli juuri täyttänyt kaksikymmentä. Niitattu Zildjian K Istanbul ja 16-tuumaiset Avedis-haitsut ovat viisikymmenluvulta. Ei harjoittelulla ole mitään merkitystä, jos ei ole bändiä. – Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että rumpustemman täytyy palvella kappaletta, laulua. Timosen ja hänen edeltäjiensä muovaama ”Värttinä-setti” pani myös toden teolla miettimään rummuston roolia, soundeja ja käyttötapoja. – Tuntuu, että olen aina kulkenut muutaman vuosikymmenen ajastani jäljessä, niin silloin kuin nytkin, Lukkarinen hymähtää. & T-Bonesiin, jonka kanssa tuli tehtyä keikka poikineen ja useampi albumikin. Siinä hän toljotti sitten setin vieressä tarkkailemassa, että ”mitä tuossa tapahtuu?” – Jazz-puolelta Sibiksen professori Jukkis Uotila on myös tärkeä hahmo, muistuttaa Lukkarinen ja paljastaa tekevänsä kaiken kiireensä ohessa parhaillaan jatkotutkintoa SibeliusAkatemiaan
Hänen kehittämänsä sanavarasto, ”rumpukieli”, on hyvin kiinnostavaa. Mutta. Jazzmusiikissa on aika ennen Jonesia ja aika Jonesin jälkeen. Bändin perustamiseen liittyi halu kokeilla siipiään jazzmuusikkona, säveltäjänä ja liiderinä. Dalindèossahan soittaa samaa porukkaa kuin RickyTickissä, molemmat bändit ovat pianisti Valtteri Pöyhösen liidaamia. – Olen yrittänyt kulkea kohti sitä, että löytää oman persoonan kautta sen, minkälainen olen rumpalina. Jokapaikanhöyläämisen sijaan Lukkarinen on halunnut uppoutua instrumenttiinsa. Täysillä soittaminen on vain yksi taso, ja kokonaisuus hengittää vasta kun monet eri tasot risteilevät. – Olen tehnyt paljon työtä soittoteknisten ja erityisesti käsiteknisten asioiden parissa, ja nyt minulla käy sen takia opissa paljon tyyppejä – ammattisoittajia, kollegoita. Sen seuraan sopivat niin ikään uudet mutta soundiltaan vanhahtavat K Custom Special Dry -symbaalit. Tasolta toiselle Lukkarinen kertoo hakeneensa, etsineensä ja ehkä löytäneensäkin oman tyylinsä ja soundinsa. Steve Gaddissa vetoaa hillitty tyylikkyys, se miten kärsivällisesti hän pystyy soittamaan. Siellä joutui joka viikko kirjoittamaan uutta musaa ja esittämään sitä. Olennaista etsimässä Pysähdymme pohtimaan ”käyttörumpalin” ja ”rumputaiteilijan” käsitteitä. Vapautuneimmin Lukkarisen musiikillinen minuus pääsee esiin omassa Jaska Lukkarinen Triossa, joka on julkaissut kymmenvuotiaan olemassa olonsa aikana kolme albumia. 18-tuumainen uusi mahonkinen pikkusetti on kotimaista Kumua. Minulle tuo ”ATK” on aina muodostanut pienen ongelman. Lukkarisen mielestä iso soundi ja intensiteetti syntyy siitä, että soittaa dynaamisesti. Siihen suuntaan olen päässytkin: siihen liittyy avoimuus, kuuntelevuus, ja samalla soitossa on energinen ja tarvittaessa aggressiivinenkin sävy. Lukkarinen kertoo säveltävänsä pianolla ja käyttävänsä nuotintamiseen Sibelius-ohjelmaa. Olin 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 18 27.1.2019 16.08. Rumpujensoitosta oli tulossa minulle leipätyö, enkä halunnut siitä ainoastaan semmoista. Arvostan kyllä kovasti freelance-työtä ja kaipaan sen vaatimaa monipuolisuutta ja mukanaan tuomia erilaisia tilanteita, mutta tämä on ollut minulle hyvä ratkaisu. Päätin, että jos jatkan rumpujensoittoa on jokaisella nuotilla oltava itselleni musiikillinen merkitys. Ne asiat alkoivat kiinnostaa hurjasti heti, kun huomasin kuinka paljon käsien fyysisesti järkevä käyttö helpottaa soittoani ja edesauttaa musikaalista ilmaisua. – Lähdin opiskelemaan New Yorkiin vuonna 2006, kun tuli huutava tarve päästä pois Suomesta ja näistä kuvioista. Kuudenneksi nostaisin big band -puolelta Mel Lewisin, joka on tyylikkyydessään ja svengaavuudessaan sen lajin soittaja, jota olen kuunnellut paljon. Lukkarinen on osaltaan vienyt Manhattan School of Musicissa saamiaan John Rileyn oppeja eteenpäin. – Nopeammin tekisin varmaan käsin. – Mutta ei se lopputulos tietenkään synny pelkästään raajoilla vaan tarvitaan myös korvia, päätä sekä musiikin tuntemusta ja kuuntelua. Manhattanin fiiliksistä syntyi Suomeen palattua oma bändi saksofonisti Jussi Kannasteen ja basisti Antti Lötjösen kanssa. Lukkarinen kiteyttää, että rummut ovat instrumentti, josta ei saa ääntä ilman fyysistä liikettä, ja mitä paremmin ymmärretään, miten soitto voidaan fyysisesti toteuttaa sitä paremmat mahdollisuudet on päästä haluttuun lopputulokseen. – Se kaikki liittyy amerikkalaiseen jazzperinteeseen, Riley on saanut oman oppinsa suoraan Joe Morellolta. Nykypäivän jazzrumpaleista Brian Blade on hyvin sävykäs ja mielenkiintoinen, hän pystyy mielenkiintoisella tavalla välittämään musiikillista energiaa – ja on tehnyt myös paljon hyviä poplevysessioita omalla tavallaan, omalla soundillaan. – Siivosin itseni tarkoituksella etäälle freelance-kuviosta. Viime ajat Lukkarinen on halunnut profiloitua tekemään mieluummin itsensä näköistä taidetta kuin olemaan jonkun toisen käytettävissä. Philly Joe Jones on pioneeri, jota kukaan jazzrumpali ei voi sivuuttaa. Ajattelin, että tämä ei voi jatkua näin – liika työnteko söi mahdollisuudet kehittyä soittajana. Lukkarisen kuusi kovaa Ringo Starrista lähtien tietyt samat soittajaesikuvat ovat pysyneet matkassani koko soittohistorian alusta asti. 18 www.riffi.fi 1/2019 siihen asti aikamoinen ”käyttörumpali”, tein hirveät määrän keikkaa ihan tangokuningatarja viihdetuurauksiin asti. aaleihin. Tony Williamsissa puhuttelee yksinkertaisesti se, kuinka voimakas rumpali hän on, ja miten hän on kehittänyt jazz-rummunsoittoa eteenpäin. Nykissä pääsin John Rileyn mahtavaan oppiin
Vintage-rumpuihin puolestaan pakkautuu tuhtia lämpöä, ja ne reagoivat uskollisesti hiljaiseen ja lujaan soittoon. – Esimerkiksi kaikki nämä minun vanhat Gretschini ovat jumalattoman hyvin tehtyjä, Lukkarinen esittelee. www.riffi.fi 1/2019 19 Omalla kaistalla Jaska Lukkarisella on nurkat täynnä vanhoja amerikkalaisrumpuja, pääasiassa Gretschiä. Jos ei materiaaleissa niin ainakin sen työstössä, jossa kuulemma näkyy ylpeän käsityöläisyyden leima. – Pitää pystyä soittamaan hyvinkin yksinkertaisesti, hillitysti ja hiljaa – mutta tarvittaessa taas lujaa ja tiheämmin. Sieltä saattaa tulla kaikenlaista omituista, mikä voi kuulostaa livenä karultakin. – Mieluummin ripustan tomien päälle akustista roinaa kuin pädejä. Mamba Assefa on ollut tässä projektissa mikrotukihenkilöni, jolle olen aika monta kertaa joutunut soittamaan ja kysymään, että mistä mikäkin ”Spedessä” löytyy! u 16-19 Jaska Lukkarinen.indd 19 27.1.2019 16.08. Tästä johtuen moderni ja siisti, perushyvä ”nollakelin rumpusetti” ei anna Lukkariselle mitään fiiliksiä. Uusissa K Custom -sarjan Special Dry -symbaaleissa viehättää tumma ja kuiva, pakastakin vedettynä sopivan vanhahtava soundi. Lisäksi aika sinänsä tekee Lukkarisen mielestä rummuille ja varsinkin symbaaleille pelkkää hyvää. – Niin rummut kuin symbaalitkin pitää ”soittaa auki”. Ricky-Tickinkin uusin levy on tuotettu omakustanteena Lukkarisen merkillä. – Esimerkiksi Ricky-Tick on ollut hieno oppimiskokemus siinä, kuinka Ruisrockin tai Pori Jazzin päälavalla bändi voi soittaa yhtenä isona akustisena yksikkönä niin, että periaatteessa miksaajan ei tarvitse tehdä muuta kuin avata liu’ut. Ja sitten välillä taas osaa tulla sieltä ison bändin takaa vähän silmillekin. – Keikoilla levyjä menee kaupaksi ihan hyvin. Metalli ja puu elävät, ja ajan mittaan symbaaleista häviää turhaa kolinaa ja kolhoutta. Lukkarisen mielestä hyvällä maulla käytettynä konehomma ei ole soittoa rajoittava vaan rikastava juttu – vaikka se ei varsinaisesti hänen juttunsa olekaan. Keikoilla toteutamme sähkösoundit perkussionisti Sami Koskelan kanssa kahdestaan, ilman mitään hd-raitoja. Nyt siihen ei ole enää mielenkiintoa eikä tarvettakaan, kun settejä on ”aika monta”. – On kai myönnettävä, että yleisellä tasolla albumin funktio ja arvo tässä ajassa on kadonnut, mutta tällaisena ”kalkkiksena” haluaisin ajatella, että sillä on edelleen väliä missä järjestyksessä biisit ovat. Eikä minulla paljon muita peltejä olekaan kuin rideja, Lukkarinen hymähtää. Jos vain onnistuu pitämään tuotantokustannukset järkevinä, niin suoramyynnillä on mahdollista saada albumista omansa pois. Miehen symbaalit ovat uutta ja vanhaa Zildjiania, pääasiassa K-sarjaa. Aikoinaan Lukkarinen jaksoi väännellä settiensä vireitä ja vaihtaa kalvoja. Tuottajana Lukkarista kiinnostaa selvittää, onko striimauksesta oikeasti mahdollista saada minkäänlaista tulovirtaa. Dalindèolle on pyhitetty toinen 20-tuumaisella bassarilla varustettu Gretschin Name Band Outfit -kattaus vuodelta 1964. – Gretschin Bop Outfit on tämänhetkinen settini bigbandeissa, mikä kattaa niin Ricky-Tickin kuin UMO:nkin, jossa käyn tuuraamassa Markus Ketolaa. Eli silloin on oikeasti väliä, miten niitä rumpuja soittaa. Levyä liveksi Lukkarinen perusti aikoinaan oman Jaskaa-levymerkkinsä silkasta kokeilunhalusta. – Auton pitää olla luotettava, rumpusetin ei. – Ehkä se on vastareaktio, joka kertoo siitä, että albumiformaatti nostaa uudestaan päätään, Lukkarinen toivoo. Täällä vanhat amerikkalaisrumpujen raadot saavat uudet viisteet, pinnat ja elämän. Samilla on kioskissaan Korgin Handsonic, ja minulla Rolandin SPD-SX sekä bassarin vieressä pedaalitriggeri. Lukkarisen mukaan jazzpuolella levyjä yhä tehdään ja ostetaankin, eikä fyysisen äänitteen muoto ole vielä häviämässä. Vanhoissa rummuissa Lukkarista viehättää myös yllätyksellisyys. Eniten viritystarvetta aiheuttaa tila, ja se onko rumpujen kaverina kontravai sähköbasso – ei musiikin laji sinänsä. On muuten yllättävän tärkeää big band -kuvioissakin, että rumpali osaa soittaa myös hiljaa. Rumpalin pitää hakea vireensä kaistalle, jossa se ei törmää muiden soittoon. – Se on Valtterin hengentuotetta, jota rakensi levylle käytännössä Minna Koivisto. Ricky-Tickin uusimman levyn komppimaailma taitaa muuten olla varsin koneellinen. Lukkarisen omakotitalon kellariin treenihuoneen kylkeen on noussut verstas konejyrsimineen ja puuntyöstökaluineen. Vinyylikin tuntuu tekevän vahvaa paluuta. Lukkarisen mielestä ihmiset eivät hamua niitä pelkän historian ja kilometrien kantaman tähtipölyn vuoksi, vaan niissä olisi havaittavissa oikeasti jotain laadullista hyvää. Työstettäviä rumpuja Lukkarinen löytää nettipalstoilta ja niitä tarttuu matkaan myös Chicagon jokakeväisiltä Drum Show -messuilta, jotka keskittyvät vuosikertarumpujen esittelyyn. Virveleissä valikoima laajenee Ludwigin suuntaan, ja kokoelman aarteena komeilee Slingerlandin ylistetty Radio King 1930-luvulta. Kuuntelemme molemmat klikkiä ja soitamme livenä kaikki konesoundit, olivat ne sitten yksittäisiä sampleja tai tahdin parin luuppeja. – Rummuissani on yleensä korkeahko ja sopivan lyhyesti soiva jazzvire, musasta riippumatta. – Ajattelen, että rumpalina tärkein soittimeni on ride-symbaali. Tähtipölyn tuoksua Pysähdymme miettimään, mistä vanhojen amerikkalaisrumpujen arvostus mahtaa kummuta. Monessa mukana oleva rumpali pääsee vähemmällä, kun kullakin setillä on oma käyttönsä, ja tarkoituksenmukainen kalvotus ja vire. Rummuston ei tarvitse olla ongelmaton – se saa yllättää soittajansa, ja silloin joutuu hakemaan, opettelemaan uutta. Nykyrummuissa Lukkarinen luottaa Kumuun, eikä niiden valmistaja Pekka Helanen ole Lukkariselle pelkkä soitintoimittaja vaan myös oppi-isä rumpukorjailussa, jota mies on alkanut harrastaa enenevässä määrin. – Pidän siitä, että soitin ei ole täysin kontrollissa
Pellinen on esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa monenlaisten ryhmien kanssa sekä Suomessa että ulkomailla. Vanhempana on aikataulusyistä kuitenkin joutunut sanomaan joillekin keikkatarjouksille ei. Kontran mikitys hoituu David Gagen The Realist tai The Realist Lifeline -piezomikrofoneilla. • Opiskellut sävellystä ja sovitusta Stadia AMK:ssa (nyk. Bassot ja niiden ulosannit Kontrabassoina Pellinen käyttää saksalaista Otto Rubneria ja tsekkiläistä Cremonaa. Esiintymiskokemusta on suurilta jazzfestivaaleilta ja pienemmiltä klubeilta muun muassa Pohjoismaista, Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Hollannista, Kosovosta, Meksikosta ja Venäjältä. Johtaa Ostrobothnian Jazz Orchestra big bandia (OJO) sekä toimii kapellimestarina Kokkolan kaupunginteatterissa teat teriesityksissä. 1983) on säveltäjä, sovittaja, basisti ja pedagogi, joka työskentelee lehtorina ja rytmimusiikin linjanjohtajana Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. Hän säveltää ja sovittaa, soittaa bassoa, toimii kapellimestarina, sekä opettaa musiikin ammattiopiskelijoita konservatoriolla. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut paljon vastaavanlaista koulutusta tarjolla. • Säveltänyt ja sovittanut musiikkia mm. – 1993 menin Alf Myllärin luotsaamaan Kokkolan Rokkikouluun, jossa sain laadukasta basson, bändisoiton ja rytmimusiikin opetusta. Nuorena oli suuri halu soittaa kaikki mahdolliset keikat, oli tyyli mikä tahansa. – Aguilarin Tone Hammer -vahvistin on pienikokoinen, mutta tehokas ja hyväsoundinen. Kontrabasson vahvistaminen on kompromissin hakemista tilan ja bändin tarpeiden suhteen. Stadia Big Bandin kanssa Imatra Big Band Festivaalin big band -kilpailun voitto 2006. MIKKO PELLINEN (s. Stadiaan pääsyn jälkeen jatkoin siellä Hannun oppilaana. Nokia Young Talent -stipendi 2007. Kaikki soittokokemus on arvokasta, mutta erityisesti yleisön edessä soittaminen on kehittävää, sanoo Pellinen. 20-23 Mikko Pellinen.indd 20 27.1.2019 16.10. • Pääinstrumentit ovat kontraja sähköbasso. Se TEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: ULLA NIKULA JA OTTO VIRTANEN (Finnvox-studiolla) Mikko PELLINEN – säveltää, sovittaa, bassottaa Mikko Pellinen on monitoiminen musiikin ammattilainen. • Herd-trion kanssa voitti EBU:n eurooppalaisen jazzkilpailun, ja tuli toiseksi Young Nordic Jazz Comets -kisoissa 2009. Barefacedin Super Midget -kaiutin on uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt siitä kovasti. – Kun tarvitaan vahvistusta, mulla on käytössä Headway EDB-1 esivahvistin, Aguilar Tone Hammer 500 -vahvistin ja Barefaced Super Midget -kaiutin. Esiintyminen Maratone Quintetin kanssa kansainvälisessä Getxo jazzkilpailun finaalissa Espanjassa 2010. Kävi klassisesti: kaveri pyysi mukaan bändiin, jossa muut soittimet oli jo varattu. Aili Ikoselle, Herd-triolle, Mikko Pellinen Mini Big Bandille sekä teatteriesityksiin. Hankin oman kontran vasta muutettuani Helsinkiin ammattiopintojen vuoksi. Tässä yhdistelmässä Headwayn esivahvistin on Pelliselle tärkeässä roolissa. Hannun lisäksi mulla on ollut myös muita bassonsoitonopettajia. Rokkikoulun toiminta oli tavoitteellista ja systemaattista, ja siellä tehtiin opintoja Oulunkylän pop-/jazzkonservatorion tutkintovaatimusten mukaan. – Nykyään omaa harjoitteluaikaa pitää jakaa sähköja kontrabasson välillä. – Kontrabassoa aloin soittaa noin 15–16-vuotiaana satunnaisilla lainabassoilla. Treeniaikaa molemmille soittimille on kuitenkin kaiken muun arjen ja työn ohessa vaikea löytää. 20 www.riffi.fi 1/2019 M uusikon uran Pellinen aloitti 10-vuotiaana sähköbassolla. Lisäksi käytössä on usein DPA 4099 -mikki, josta signaali ajetaan suoraan FOH-miksaajalle. Jazzbasistina Pelliselle kontrabassoissa on soundillisesti oleellista voimakas ja napakan attackin pizzicato, sekä hyvä soundi myös vahvistettuna. Metropolia AMK) sekä Sibelius-Akatemiassa, josta valmistui 2011 pääaineena jazzsävellys. Joitain keikkoja on tullut vain sen takia, että soitan molempia. Helsinkiin muutettuaan Pellinen keikkaili aktiivisesti monenlaisissa erityylistä musaa esittävissä soittoprojekteissa. Jo ennen muuttoa kävin Helsingissä yksityistunneilla Hannu Rantasella: aamulla matkustin junalla Kokkolasta Helsingin Malmille, ja palasin samana iltana takaisin. Usein on tarve myös hyvälle ekvalisaattorille, jossa on notch-filtteri
www.riffi.fi 1/2019 21 toimii hyvin kontrabassolle: siinä on täyteläinen botne ja se on kevyt kantaa. – Improvisoinnissa on vapautta: kussakin hetkessä voi tapahtua mitä vaan. Pellinen kuunteli tuolloin myös suomalaista jazzia. Jazzin ja afroamerikkalaisen improvisoidun musiikin lisäksi Pellinen kuunteli myös rokkia, kuten Guns n’ Roses ja Nirvana, sekä klassista musiikkia. – Se oli mulle musiikillisesti mullistava elämys. – Sähköbasson kanssa käytän EBS HD350 -vahvistinta ja yhtä tai kahta EBS Neo 112 -kaiutinta. Näitä purkkeja ovat valmistaneet muun muassa Dunlop, Boss ja EBS. Jazz kolahti heti. Näistä tyypeistä moni on nykyään musiikin ammattilainen. Esimerkiksi rumpalit Toni Porthén ja Ville Pynssi sekä kitaristit Matti Oja ja Jussi Turpeinen. Jazzmusa, jos joku, on elävää musiikkia juuri sen vuoksi, että voi tapahtua mitä vaan. Vuonna 2018 olo onkin kiitollinen, kun nyt on saanut itsekin soittaa joidenkin tuolloin kuuntelemiensa taiteilijoiden kanssa; esimerkiksi saksofonisti Jukka Perkon. Jazzin improvisatoriseen vapauteen Opiskellessaan Kokkolan Rokkikoulussa Pellinen tutustui jazziin, jota Mylläri siellä esitteli. Heidän kanssaan kuunneltiin musaa ja harjoiteltiin soittoa. Tosin Herd -yhtyeessä mulla on kyllä käytössä aiemmin mainitsemieni bassojen sijaan nauhaton Kala U-Bass Mahogany -bassoukulele. – Onneksi mulla oli Rokkikoulussa samanikäisiä kavereita, jotka myös innostuivat jazzista ja afroamerikkalaisesta improvisoidusta musiikista. Myös Miles Davis kiinnosti, ja vähitellen levyjen seasta alkoi seuloontua muitakin läheiseksi muodostuneita artisteja. – Noi bassot, mikit, efektipurkit ja vahvistimet on riittäneet hyvin omiin tarpeisiin erilaisissa bänditilanteissa. Tämä yhdistelmä on ollut käytössä jo pitkään; olen tykästynyt sen moneen taipuvaan soundiin. Pellisen käyttämät sähköbassot ovat Moollon P Classic, joka on Fender Precision -tyylinen soitin, sekä Lakland Darryl Jones Signature, joka edustaa Fender Jazz Bass -tyyppiä. Lisäksi mulla on käytössä sekalaisia efektejä: usein oktaavereita ja säröjä. Jazz ja sen tila Suomessa Vaikka Pellinen toimii monipuolisesti niin sanotun rytmimusiikin kentällä, en malta olla kysymättä jazzsäveltämisen korkeakoulutetulta ammattilaiselta hieman lapsellistakin kysymystä: mitä on jazz. Wayne Shorterin soitto innosti, ja edelleen Speak no evil -levy on yksi pitkäaikaisista suosikeistani. Kokkolan kirjastossa oli jo 1990-luvulla suhteellisen hyvä musiikkiosasto, jossa Pellinen kävi kuuntelemassa kaikenlaista musiikkia edeten levyhyllyjä järjestyksessä levy levyltä ja sieltä löytyi myös Weather Report. ”Monesti jazzmuusikon näkökulmasta tärkeämpää on itse prosessi kuin lopputulos.” 20-23 Mikko Pellinen.indd 21 27.1.2019 16.10. Jazz kuitenkin innosti eniten improvisoinnin vuoksi. Kävin seuraamassa myös paljon keikkoja
Sävellysja sovitustöitä on syntynyt tilausteoksina teatteriesityksiin, lyhytelokuviin, tanssiesityksiin ja erikokoisille orkestereille. Omien prosessien ja rutiinien tunteminen auttaa siinä, että tietää kauanko jonkin asian kirjoittaminen kestää. Sitä kautta tutustuin myös klassiseen musaan, jota myös on tullut kuunneltua pienestä pitäen. – Innostuin säveltämisestä ja sovittamisesta jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Basistin tontilta musiikin rakenteen ja kokonaisäänikuvan hahmottaa eri tavalla kuin jos olisi solistisessa roolissa. Kenttä on laaja, ja konserteissa käy yleisöä. Säveltäminen, sovittaminen ja työkalut Pellisen ”pääaine” on kuitenkin aina oikeastaan ollut säveltäminen ja sovittaminen, ei niinkään instrumentti. Ideointivaiheessa kynällä ja paperilla tekemisessä työskentelyflow on virtaava. Keväällä 2019 Pellisellä on kuuden kuukauden mittainen apurahaprojekti, jossa hän voi keskittyä pelkästään säveltämiseen. Sävellysja sovitustyössä Pellinen käyttää pianoa, joka on hänelle tärkeä sivusoitin. Ellei sitä ole, niin sitten luon sen itse, luovuus tarvii rajoitteita. Tilanne on Pelliselle poikkeuksellinen, koska nyt hänellä on aikaa keskittyä vain säveltämiseen. Jazzia on myös tietynlainen asennoituminen musiikin soittamiseen, vaikka soitettaisiin muuta kuin ”jazzmusiikkia”. – Mun mielestä jazzissa keskeistä on improvisointi ja asenne soittamiseen. Esimerkiksi ellei mulla ole sävellystilausta, niin ”tilaan itseltäni” teoksen, jossa vaikkapa kokeilen jotain mulle uutta asiaa. Sittemmin oon säveltänyt ja sovittanut teatterimusiikkia sekä toiminut esityksissä muusikkona ja kapellimestarina. Tänä päivänä kattotermi jazz kattaa tyylillisesti hyvin laajan kirjon monenlaista musaa. Pellinen säveltää pääasiassa tarpeeseen eikä pöytälaatikossa olekaan mitään jemmassa, vaan käytännössä kaikki tehty musiikki on esitetty tai levytetty. Kun samaa kappaletta saatetaan soittaa illasta toiseen, niin siihen pitää ja kuuluukin löytää jotain uutta sanottavaa. Jazz kun on perinteisesti ollut varsin miesvoittoinen ala Suomessa ja maailmalla. ”Sanon aina opiskelijoille, että kyllä lauantai-illan keikka sujuu, mutta ratkaisevaa on, jaksaako lähteä taas heti maanantaiaamuna treenaamaan.” 20-23 Mikko Pellinen.indd 22 27.1.2019 16.10. Tässä mielessä Suomi eroaa muista pohjoismaista. Musasta mä kiinnostuin teatterinkin kautta. Monesti jazzmuusikon näkökulmasta tärkeämpää on itse prosessi kuin lopputulos. – Teatterimaailmassa sovitettavaksi, sävellettäväksi ja johdettavaksi voi tulla monentyylistä musiikkia. Pellinen aloittaa sävellystyön mistä vaan; pääasia on, että aloittaa ja alkaa vaan tehdä. Teosten puhtaaksikirjoitusvaiheessa käytän Sibelius-nuotinnusohjelmaa. Tehdään esimerkiksi hyvin perinteistä jazzmusaa ja sen kuuloista uutta musaa, todella moderninkuuloista jazzia ja sähköistä jazzmusaa… sitä on niin monenlaista, eikä yhtä ainutta määritelmää saa rakennettua ainakaan estetiikan perustalta. Sitä paitsi nämä yksinkertaiset työkalut (kynä ja paperi) ovat hyvin monipuolisia. – Jonkinlainen työskentelykehikko on mulle tärkeää. On oltava joku lähtökohta ja tähtäyspiste, jonne ollaan menossa. Säveltämisja sovitustyöhön bassonsoitosta on tosin ollut paljon apua. Jazzin, ja erityisesti suomalaisen jazzin tilaa Pellinen kuvaa positiivisena ja kasvujohteisena. – Piano on mulle sävellysväline. Jotta homman saa toimimaan, pitää tuntea monia musiikkityylejä, ja osata tehdä tyylinmukaista musaa. Viimeisin teos valmistui Sibis Alumni Big Bandille. Olennaista on myös soittajien välinen kommunikointi, musiikin luominen yhdessä ja hetkessä. Mun vanhemmat on harrastelijanäyttelijöitä, ja harrastin itsekin lapsena teatteria. – Luonnostelmissa on nuottien lisäksi sanallisia muistiinpanoja, soundikuvailuja ja piirroksia. Luonnostelen teokset pianon päällä kynällä meikäläistä A3-kokoa vastaavalle jenkkikoon paperille. – Mulle säveltäminen ja sovittaminen ovat arvoituksellisia prosesseja: joskus syntyy tavaraa nopeasti, joskus ei. Suollan kritiikittä mahdollisimman paljon ideoita, joista alan karsimaan ja jäsentämään. Musiikin pitäisi edetä johdonmukaisesti, jäsentyneesti, ja siten, että kuulijalle tulee matkan tuntu. Suomessa on paljon hyviä keikkapaikkoja, mutta pysyvämpi klubien verkosto olis vielä parempi juttu. Pianolla nuo hommat tuntuvat luonnistuvan paremmin. Kapellimestarin hommia teen myös OJO:ssa (Ostrobothnian Jazz Orchestra). – Mun perspektiivistäni Suomessa tilanne on muuttunut niin, että jazz on saanut enemmän jalansijaa. Jos voi tehdä ihan mitä vaan, niin se ei välttämättä ole luovuutta inspiroiva tilanne. 22 www.riffi.fi 1/2019 – Riippuu tietysti keneltä kysytään, ja ajatellaanko sitä historiallisesta näkökulmasta. Ilahduttavaa on, että on yhä enemmän naismuusikoita. Draamallisuus musiikissa on Pelliselle tärkeää. Suurin haaste on, että koko maan kattavaa erityistä jazzklubiverkostoa ei ole. Porukka on aktiivista, soittajien taitotaso on korkealla ja tehdään tyylillisesti monenlaista ja mielenkiintoista musaa. Päämääränä on pianisti Joonas Haavistolle sävellettävä noin 20 minuutin pituinen solistinen orkesteriteos. Deadlinet ovat myös tärkeitä työn rytmittäjiä ja kirittäjiä, varsinkin kun on monenlaista muuta työtä koko ajan meneillään
4. Sitten yhtäkkiä vain huomasin, että nythän teen työkseni kaikenlaista kivaa. – Mä haluan ajatella, että intohimo ja paneutunut tekeminen on hirveän tärkeetä. Tai säveltäjiä, joka vain säveltävät sekä pedagogeja, jotka vain opettavat. – Musiikillisesti ajatellen kaikki nuo ovat kuitenkin jollain tavalla sitä samaa. Uutta lauantaina 6.4.: Pop-up markkinat Musikmesse Plazalla – tutustu, koe ja shoppaile! Osta nyt online-lippus i ja säästä jopa 15 euroa musikmesse. Mulla ei oo mitään sellaista pistettä, missä oisin päättänyt alkaa muusikoksi. Tällä hetkellä Pellinen opettaa vain musiikin ammattiopiskelijoita: muusikoita ja musiinkintekijöitä. +++ Kansainvälinen kaupan ja ammattilaisten kohtauspaikka +++ Verkostoitumisalue hallissa 4.1: alan järjestöja bisnestapaamiset, lounge ja esiintymislava +++ Työpajoja ja seminaareja – trendit ja innovatiiviset ratkaisut +++ Maksuton bisnes-ohjelma musiikkikauppiaille +++ Poikkeuksellinen musiikkiohjelma ja tapahtumat livenä +++ Music Education Center: musiikkikasvatus, -pedagogia ja -terapia +++ Musiikin pääkaupunki: Musikmesse Festival tarjoaa yli 60 konserttia ympäri Frankfurtia. Mulla se on lähtenyt siitä, että ne kaikki kiinnostaa. – Kun opiskelija sitten siirtyy ammattilaiseksi, niin olis hyvä olla jotain annettavaa. – Rytmija jazzmusiikin opiskelijan opinnoistaan saamaa ydinosaamista on sen tasoinen instrumentin hallinta, että voi ilmaista itseään halunsa tai sävellyksen vaatimusten mukaisesti. u 20-23 Mikko Pellinen.indd 23 27.1.2019 16.11. 040 544 5577 Kalenterirumbaa kouluttajan saappaissa Sibelius Akatemiasta valmistumisen jälkeen 2011 Pellinen muutti takaisin Kokkolaan, jossa aloitti työsaran myös koulutuspuolella ottamalla vastaan Keski-Pohjanmaan konservatoriosta rytmimusiikin linjavastaavan lehtorin tehtävät. Mun on vaikea nähdä, että vain opettaisin ilman esiintymistä, säveltämistä ja sovittamista. Vähitellen musahommat muuttui työksi harrastamisen kautta. Instrumentalistina hyvää soittoa, ja musiikintekijänä kykyä kirjoittaa uusia biisejä. Sanon aina opiskelijoille, että kyllä lauantai-illan keikka sujuu, mutta ratkaisevaa on, jaksaako lähteä taas heti maanantaiaamuna treenaamaan. com 68 92 900 4_ M M _I m ag e_ R if . – Mulle on ollut valtava hyöty, että pystyn tekemään monenlaista. Pedagoginen työ on tullut siihen myöhemmin. Myös uusissa musiikkiopistojen opetussuunnitelmissa genrerajoja häivytetään: tulevaisuudessa muusikoiden on tärkeä osata monipuolisesti. Pitää löytää motivaatio itse asiaan, sisältöön ja harjoitteluun. Haasteeksi muodostuu ajankäyttö ja oman fokuksen suuntaaminen. Tule tapaamaan musiikkialan päättäjiä ja tutustumaan tärkeimpiin tuoteuutuuksiin. Tarvii olla rakkautta ja intohimoa lajiin. Silloin ollaan kantavalla pohjalla. Ja bisnestä. Silti lehtorin virka konservatoriolla on mulle tällä hetkellä päätyö. Sanonkin usein nuorille muusikoille, että monipuolisuus yleensä edesauttaa työllistymistä. Yksinkertaisesti musiikkia. 20 19 Fi nn la nd tiistaista perjantaihin 2. 2019 info@finland.messefrankfurt.com Puh. Euroopan suurimmat musiikkiteollisuuden ammattimessut terävöittävät pro. – Raadollisempi puoli asiassa on, että työelämässä pitääkin näkyä monipuolisesti saadakseen leivän pöytään ja asuntolainan maksettua. Pelliselle laajojen työsarkojen välisen balanssin muotoilemisessa on omat haasteensa, mutta monipuolisuus on rikkautta. 20 18 D U : 17 .0 1. Se kyllä sitten kuuluu läpi kaikessa tekemisessä. iliaan kansainvälisen liiketoiminnan areenana. Kyllästyn helposti, jos teen koko ajan samaan. Kaiken tämän tultua sanotuksi Pellinen kuitenkin ajattelee, että kaikelle on paikkansa: On tärkeää olla muusikoita, jotka syventävät omaa instrumenttiaan. Mulla on vahva muusikkoja musiikintekijäidentiteetti. – 5. Oleellista on musiikillinen yleissivistys: pitää tuntea alaa ja kenttää, missä haluaa työskennellä, sekä pitää korvat auki kaikenlaiselle musiikille. Tai jos itse tekee musaa, niin pitää pystyä kirjoittamaan halutulle kokoonpanolle. – Mulle sopii hyvin, että on monta rautaa tulessa. _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M Y K • tp : 19 .1 2. Mulle pedagoginen näkemys tulee sen kautta, että itse toimin kentällä aktiivisesti. Opetuksen oletuksena on, että kaikista heistä tulee ammattilaisia – hehän opiskelevat alaa ammattiopintotasolla. Näkemyksellistä annettavaa opiskelijoille syntyy opettajan omien kokemuksien ja opiskeluhistorian kautta
Resepti oli siis sama, millä toteutettiin pari vuotta sitten julkaistu Ina Forsman -albumi, samoja paikallisia muusikoita myöten. Tärkeää on myös luottamus siihen mitä tuottaja tekee, koska ollaan henkilökohtaisten asioiden äärellä. Lisäksi Mark puuttui muutamaan biisiin sillä lopputuloksella, että niistä tuli lyhyempiä ja ytimekkäämpiä, Ina kertoo. Pöydällä oli kuitenkin muitakin vaihtoehtoja. – No niinhän se on, että ensin tekee jonkun kaksikymmentä ottoa ja menee sitten nukkumaan. Lisäksi hänen tehtäviinsä kuului aikatauluttaminen, joka oli tärkeää erityisesti lauluottojen suhteen. Minulla on kuitenkin todella vahva tahto olla mukana kaikessa levyyn ja biiseihin liittyvässä. Mutta tuottaja tunnistaa, että se onkin haurautta, joka sopii tulkintaan. Inan mukaan tuottaja myös tunnisti ne ”virheet”, jotka toivat herkkyyttä suorituksiin: – Jos vaikka ääni vähän särähtää tai narahtaa itselle ärsyttävällä tavalla, niin omasta mielestä se on virhe, koska sitä ei suunnitellut. Hyväksi havaittua tekotapaa ei haluttu tässä vaiheessa muuttaa. – Minulla alkaa olemaan jo sen verran kokemusta biisinkirjoittamisesta ja studiotyöskentelystä, että levyttämisestä on tullut minulle tosi henkilökohtaista. Ina Forsmanja Been Meaning To Tell You -levyt Austinissa tuottanut Mark ”Kaz” Kazanoff vastasi erityisesti torviarreista. Hän toteaakin, ettei ole koskaan halunnut olla ”pop-prinsessa”. Se on kiva oppia, hän pohtii. Sillä tavalla Kazin kanssa oli kiva työskennellä. Kun tulen aamulla takaisin studiolle ja tuottaja kuunteluttaa kaikki otot, niin sanon heti ekan kohdalla, että tää on hyvä, mikä tässä muka oli. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Ina FORSMAN – pitää olla fiilistä ja röyhkeyttä Ina Forsman on noussut muutamassa vuodessa oikein rytinällä suomalaiseen ja euroopplaiseen blues-skeneen. – Ruf Records haluaa autenttista soundia, jonka vuoksi se suosii Austinissa levyttämistä. 24 www.riffi.fi 1/2019 T ammikuussa ilmestyneen Been Meaning To Tell You -levynsä Ina Forsman kävi äänittämässä Austinissa, Teksasissa. Sen olen oppinut, että välillä pitää vain nukkua yön yli, sillä jossain vaiheessa sumenee ihan täysin ja silloin ei mikään riitä; siinä vaiheessa luulee, että pystyy tekemään äänellänsä jotain mihin ei pysty. Löytyivätkö ne parhaat lauluotot sieltä alkupäästä. Siksi täytyykin tulla todella hyvin toimeen sen tuottajan kanssa, ja meillä tulee olla samanlainen fiilis levystä. En jätä kovin paljon asioita muiden päätettäväksi. Edellisen levyn vastaanotto oli kuitenkin niin positiivinen, että päätettiin mennä tämä vielä samalla reseptillä. Saksalaiselle Ruf Recordsille levyttävä Forsman maustaa uudella levyllään perinteistä bluesja soul-ilmaisuaan modernein sävyin. Mielessä oli sekin, että äänittäisimme levyn Suomessa oman bändini kanssa. Itse olen aikatauluttamisessa vähän huono. Itse sanat ja sävel, soinnutukseen apua Sipoosta kotoisin oleva Ina Forsman nähtiin ensimmäisen kerran julkisuudessa vuoden 2012 Idols-kilpailussa, jossa hän jo lauloi Etta Jamesia. – Kun olin siellä laulukopissa ja vedin suurin piirtein sadatta ottoa, enkä vieläkään hyväksynyt, niin silloin hän joutui puuttumaan asioihin: ”Täällä on nyt 15 hyvää vetoa, siirrytään seuraavaan”. Joskus tulevaisuudessa haluaisin kyllä itse tuottaa oman levyn ihan kokonaan ja katsoa mitä siitä tulisi. On vaikea antaa toisen ihmisen kajota biiseihini, esimerkiksi jos pitäisi tiivistää tai jos tekstiin puututaan. Koska porukka siellä oli tuttua, sujui työskentelykin ihan mahtavasti. Sen sijaan vintage-vivahde on aina miellyttänyt, oli kyse sitten muodista, elokuvista tai musiikista. Kilpailun jälkeen alkoi yhteistyö Helge Tallqvistin kanssa ja samalla eräänlainen peruskoulu tähän musiikkiin. 24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 24 27.1.2019 16.15
Ensimmäinen levy syntyi omakustanteena yhteistyössä Tallqvistin kanssa. – Kaikki lähti Etta Jamesista. Sitä arvostan muissa ar”Jos bluesia haluaa laulaa, pitää olla röyhkeä, eikä pelätä sitä, että laulaako aina teknillisesti oikein ja kauniisti.” 24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 25 27.1.2019 16.15. Menen sitten pianistini tai jonkun muun ammattisoittajan luo hienosäätämään soinnut vähän kauniimmiksi ja monimutkaisimmiksi. – Kun ihan urani alussa vedin bilebändi-keikkaa yhden vuoden, ja lauloin paljon englanninkielisiä biisejä, niin minulle sanottiin, että pitäisi laulaa suomenkielisiä kappaleita, koska jengi tykkää niistä. Ina kertoo, että laulunteossa sanat ja sävel kulkevat aika lailla käsi kädessä. Sitten kun biisi on sen verran valmis, että sen kehtaa jo jollekin muullekin näyttää, niin istun alas pianistini kanssa, jonka kanssa soinnutetaan se. Ehkä joskus. www.riffi.fi 1/2019 25 – Kun aloin 17-vuotiaana keikkailla Helge Tallqvist Bandin kanssa, niin siitä se innostus tosissaan lähti. Silloin aloin etsiä eri artisteja, biisejä ja ryhdyin oikeasti perehtymään siihen musiikkiin. Siitä sai heti haltuun sen fiiliksen ja röyhkeyden, mikä pitää olla, jos bluesia haluaa laulaa; pitää olla röyhkeä, eikä pelätä sitä, että laulaako aina teknillisesti oikein ja kauniisti. Välillä saa oikeesti rääkyä, pitää saada se tuntuma esille, oli se sitten kuinka simppeli kolmen soinnun biisi vaan. Aloitin myös omien kappaleiden kirjoittamisen, ja myös ne istuivat sopivasti roots-muottiin, Ina kertoo. – Minulla on yleensä sellainen biisinkirjoitusrituaali, että kirjoitan itse aina sanat ja pyörittelen melodiaa päässäni aikani ihan itsekseni. – Olen löytänyt lempparini bluesja soul-skenestä. Harvemmin on niin, että olisi sanat, enkä keksi niille melodiaa. En ole vuosikausiin kirjoittanut suomeksi yhtään tekstiä. – Soitan hieman kitaraa, pianoa ja ukulelea. Onko englannin kieli ollut selkeä valinta heti alusta saakka. Heillä tunnelataus on niin käsin kosketeltava. Osa kappaleista syntyy lähes yhdessä päivässä, joitakin taas säätää vuositolkulla, Ina kuvaa luovaa prosessiaan. Laulunteossa on apuna soitin, ja artisti toteaa itse soittavansa ”useampaa soitinta vähän huonosti”. Samalla lähti elämäntyö: keikat ulkomailla alkoivat ja ura lähti käyntiin. En tiedä onko siinä joku lukko siksi, että se menisi liian henkilökohtaiseksi, mutta jostain syystä se ei tunnu luontevalta. Minulta vaan ei ole suomenkielinen musiikki ikinä lähtenyt, vaikka tykkäänkin sellaista kuunnella. Nyt uuden levyn lauluihin Ina kirjoitti kappaleiden sanoitukset ja viimeisteli sävellykset yhteistyössä bändinsä pianistin Samuli Rautiaisen kanssa. Lisäksi Forsman mainitsee Aretha Franklinin, Donny Hathawayn ja Sam Cooken. Edellisellä levylläni kirjoitin myös kappaleet itse, ja tein siinä hommassa aika paljon yhteistyötä Tomi Leinon kanssa. – Yleensä ensimmäisenä tulee mieleen jokin lause tai sana tai jokin riimi. Siihen pitää saada se tunne, että ihmiset pystyvät sitä käsin koskettelemaan. Aika nopeasti se melodia tulee siinä perässä. Mutta se tapahtuu vain säveltämisen tukena, en esiinny minkään soittimen kanssa. Tähän vaikuttanee sekin, että Ina Forsmanin ”esikuvat” laulajana kuuluvat bluesja soulmusiikin kaanoniin. Muuten jokaisessa biisissä olisi vain C, Dm ja G. Varsinainen soolodebyytti, Ina Forsman, sisälsi jo pääosin omia kappaleita
Se ei kuulosta pakotetulta, eikä liian muokatulta tai kaunistellulta. Keikkoja on kahdenlaisia: joko vierailevana solistina (esimerkiksi Ruf Recordsin Blues Caravan) tai oman bändin kanssa. u 24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 26 27.1.2019 16.15. Sekin on ollut ihan mukavaa, mutta toki oman bändin kanssa keikkailu on minulle mieluisinta. Mutta niissä tapaa uusia muusikoita ja saa uusia kokemuksia. Yritän tuoda jotain erilaista, ja on myös ihan kiva saada ihmiset hieman varpailleen. Toki välillä kuuluu narinaakin. Siitä lähdettiin sovittamaan niitä enemmän sopivaksi tällaiselle kokoonpanolle. Me ollaan nyt muutama vuosi oltu samalla porukalla, joten siinä alkaa kehkeytyä sellainen yhteinen fiilis lavalla, kun jengi tietää biisit ja on mukava olla. Sehän tuntuu tällaisessa musiikissa jopa radikaalilta ajatukselta. Ainakin itsestäni tuntuu, että pääsin nyt lähemmäksi sitä omaa soundiani – sitä omaa taikaseosta, josta ihmiset tykkäisivät. Kitaraa ei aina tarvita Ina Forsmanin nousu eurooppalaiseksi blues/soul-artistiksi tuntuu tapahtuneen todella nopeasti. Been Meaning To Tell You -levyn kappaleet ovat aiempaa enemmän moderniin mustaan musiikkiin kallellaan. – Aina löytyy näitä ”blues-miehiä”, jotka hieman katkerana saattavat tulla keikan jälkeen sanomaan, että kyllä se kitarakin olisi sinne mahtunut ja vähän jäin kitarasooloja kaipaamaan. Tällä on nyt soiteltu pari vuotta, ja ihmiset on kehuneet tosi paljon. Ina Forsman toteaakin etsivänsä koko ajan sopivaa tyylien ”komboa”, jossa olisi hyvä olla. Itse ajattelen niin, että varsinkin blues-skenessä, blues-festareilla, joilla paljon keikkailen, se kitara on niin pääelementti, että kyllä ihmiset saa siitä tarpeekseen. Tykkään myös uudistua ja käydä vähän eri ääripäissä kokeilemassa. Niille solistikeikoille taas on harvemmin aikaa treenata yhdessä, eikä aina tiedä onko tyypit tsekanneet biisit. Onko näin ollut tarkoituskin. Olen yhdistänyt sitä perinteisempään soulja blues-puoleeni. – Se ajatus syntyi yhdellä keikalla, kun kitaristi ei päässyt paikalle. Löysin mielestäni hyvän yhdistelmän tälle levylle. – Teen aina jokusen vuodessa tällaisia ”special guest” -keikkoja. 26 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: AUSTIN HARGAVE tisteissa ja biisinkirjoittajissa, että kuulen sen fiiliksen ja autenttisuuden. Viime aikoina Forsmanin yhtyeessä (Samuli Rautiainen, piano; Iiro Kautto, basso; Sirpa Suomalainen, saksofoni; Jaakko Pöyhönen, rummut) ei ole ollut kitaraa lainkaan. Nykyään hän keikkaileekin ulkomailla enemmän kuin Suomessa. Soitettiin kuitenkin, ja kaikki tajusi siinä keikan aikana, että tämähän sopii aika hyvin näihin biiseihin. Ensin panikoitiin, että eihän me nyt ilman kitaristia voida soittaa. Jos asiasta joku vähän loukkaantuu, niin jopa hieman nautin siitä, Ina Forsman lataa. – Nyt olen ottanut paljon enemmän vaikutteita hip hop ja R’n’B-musiikista, mikä on tätä päivää. Kenenkään ei tarvi olla enää varpaillaan, kun kaikki seuraa toisiaan niin hyvin. Käyn vetämässä lyhyen setin jonkun toisen bändin kanssa tai sitten niin, että on monta vierailevaa artistia ja yksi house band vaikka jossain isommalla festarilla
Mutta John piti siitä, ja kertoi kuunnelleensa sitä uudelleen ja uudelleen. Levyn kaikki kappaleet ovat kuitenkin muiden kirjoittamia. – Kyse ei ole vain siitä, että kappaleet ovat muiden tekemiä. merkkinä Red Sun. Troutin uusin levy onkin saanut nimen Survivor Blues. Sen sijaan Sadie on hieman erilainen. Olivatko kappaleiden sanoitukset tärkeässä roolissa, kun valitsit niitä. – Joissain tapauksissa ne todellakin olivat. Tuottaja äänittää, miksaa ja sovittaa Levyn tunnetuin vierailija on Doors-kitaristi Robby Krieger, joka soittaa slide-osuuden Mississippi Fred McDowellin kappa24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 27 27.1.2019 16.15. Levyllä hän tulkitsee harvinaisempia blueskappaleita Robby Kriegerin studiolla Los Angelesissa taltioituna. Nature’s Disappearing on John Mayallin vajaa 50 vuotta sitten tekemä laulu. Siitä tuli hyvä olo, Walter paljastaa. Tuon kappaleen teksti muistuttaa minua jopa Bob Dylanin ja Leonard Cohenin lauluista. – Ne ovat erittäin tärkeitä kannanottoja. Nyt kaikki tuo on mennyttä, Trout lataa. Muutaman kappaleen valitsin vain ja ainoastaan sanoituksen perusteella, esiWalter Trout – selviytyjän blues Rock-blues-veteraani Walter Troutin ura ja elämä oli muutama vuosi sitten vaakalaudalla vakavan sairauden vuoksi, mutta onneksi hän on siitä selvinnyt. Myös J.B. Ole tarkka ketä äänestät Sanoituksista puheen ollen, levyn kappaleista kaksi, Be Careful How You Vote ja Nature’s Disappearing, voidaan tulkita kannanotoiksi ajankohtaisiin asioihin. Lenoirin God’s Work oli tällainen laulu. Survivor Blues on rehti voimablues-levy, joka osoittaa kitaristi-laulajan olevan totutun hyvissä voimissa. John kirjoitti laulun aikana, jolloin Yhdysvaltain Ympäristönsuojeluvirasto perustettiin ja hallitus yritti tehdä jotain ympäristön suojelemiseksi. – Halusin levyttää jonkun hänen kappaleistaan, koska John on minulle kuin isä. Nyt taas oli aika esitellä näitä lauluja maailmalle, koska ne ovat sen arvoisia. Menemme tuota pikaa asiaan. Itse en tietenkään edusta oikeaa laitaa. www.riffi.fi 1/2019 27 S aan Walter Troutin langan päähän Tanskasta hieman ennen joulua. Kappaleessa on yksi rivi, mikä on minulle todella tärkeä: ”You can’t do no more, he’s rich, you’re poor”. Soitin hänen bändissään viisi vuotta, jona aikana teimme kolme levyä; edelleen hän on hyvä ystävä. Kuinka näin. Ilmeisiä blues-klassikoita levyllä ei kuulla. Puhelimessa on aluksi hänen tanskalainen managerinsa ja vaimonsa Marie Trout, joka ojentaa luurin artistille. Mayallin laulun levyttäminen suorastaan jännitti, koska Trout halusi tehdä siitä mahdollisimman hyvän version. Koko maata johtavat mega-miljardöörit, jotka eivät välitä muusta kuin omista rahoistaan. Ne ovat unohdettuja blues-kappaleita, joita ei ole juurikaan levytetty eikä täten myöskään kuultu, Trout aloittaa pohjustuksen. Hän itse levytti laulun vuonna 1970, mutta nyt se on ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. En halunnut levyttää hänen suurta lauluaan Give Me Back My Wig, jonka noin 50 artistia on levyttänyt, jopa minä itse 15 vuotta sitten. Se kiteyttää hyvin sen mitä Yhdysvalloissa tänä päivänä tapahtuu. – Edellisellä levylläni, We’re All In This Together, vieraili paljon tunnettuja muusikoita, ja tuolloin kirjoitin levyn lähes jokaisen laulun. – Muissa kappaleissa valinnan perusteena oli groove ja fiilis, esimerkiksi Hound Dog Taylorin Sadie. Be Careful How You Vote ( Sunnyland Slimin kappale) on laulu, johon voi samaistua on sitten vasemmalla tai oikealla. Johnin katalogissa tuo kappale todella koskettaa minua. Trump yrittää päästä eroon kaikista ympäristösäädöksistä, jotta hiiliyhtiöt voivat laskea jätteensä jokiin ja jotta luonnonsuojelualueita voitaisiin valjastaa öljyn tuotantoon. Ovatko ne sellaisia. – Äänitysten jälkeen lähetin versiomme Johnille, ja se jännitti hieman
– Minulle kysymys on aina ollut siitä, että onnistut ilmaisemaan tunteitasi soittamalla. 28 www.riffi.fi 1/2019 leessa Goin’ To The River. En kuitenkaan ole niitä kavereita, jotka vaihtavat kitaraa jokaisen kappaleen välillä. – Olemme ystäviä, ja Seymour kuuli, että aion siirtää vanhan kitarani eläkkeelle. u ”Kappale tehtiin hyvin pitkälti livenä, soitimme yhtä aikaa isossa ympyrässä, ja se oli siinä.” RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Muutamassa kappaleessa soitin jälkeenpäin komppikitaraosuuden. Kuinka paljon soitat noita instrumentteja näinä päivinä. Kaulan taas otin yhdestä toisesta Stratocasteristani. Ja myös olkapääni kiittää, koska se kestää hyvin tämän uuden kitaran painon. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. – Minulla on yksi resonaattorikitara, ja akustista soitan aika paljon, vaikka sellaista ei tällä levyllä kuullakaan. – Muutama vuosi sitten vasen olkapääni hajosi ja jouduin kuntouttamaan sitä pitkän aikaa terapiassa. B.B King ei shreddaa, mutta jos hän soittaa yhden nuotin, niin se saa itkemään. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Tuossa laulussa oli yksi raita akustisella ja yksi resonaattorikitaralla. Haluan ylipäänsä muutenkin soittaa vain yhdellä kitaralla, ja luoda siihen hyvän suhteen. Aina kun äänitimme, hän tuli hengailemaan. – No, Eric on erityisesti vastuussa äänittämisestä ja miksaamisesta. – Hänellä on Los Angelesissa studio, jossa äänitimme koko levyn. Mitä neuvoja hän antaisi aloitteleville blues-kitaristeille. f i . Myös Red Sunissa on muutama kitararaita. Yhteisesityksessä Krieger soittaa melko tummalla ja mutaisalla slide-soundilla – Sovitimme tuon laulun hieman Muddy Waters -tyyliseksi, ja Robby soitti siihen Muddyn tapaisen slide-riffin. Hän lupasi rakentaa uuteen soittimeen mikit, jotka kuulostavat täysin samanlaisilta. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Pedaaleja Trout ei käytä. Sen kummemmin en vahvistinta säätele, lähinnä vaan laitan päälle, hän toteaa. Mikä on tuottajan rooli Walter Troutin musiikissa. Kuinka tämä yhteistyö kävi toteen. – Joo, aika pitkälti. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Hän teki sen oikein mielellään. Lopulta kysyin, josko hän haluaisi tulla studion puolelle soittamaan kanssamme. Sanottavaa täytyy olla, muuten se ei minua puhuttele, Walter Trout kiteyttää. Robby istuskeli tarkkaamossa, ja soitteli mukana akustisella kitaralla, kun kuuntelimme ottoja. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Jos kappaleen säkeistöjä kuuntelee, niin huomaa, että siinä ei ole lainkaan sointuja, vaan molemmilla soittimilla on oma likkinsä, ja ne sitten vuorottelevat keskenään. Survivor Bluesin tuotti Troutin pitkäaikainen yhteistyökumppani Eric Corne. Täytyy sanoa, että ne kuulostavat hyvin samanlaisilta, on vaikea tehdä eroa niiden välillä. Tuo kappale tehtiin hyvin pitkälti livenä, soitimme yhtä aikaa isossa ympyrässä, ja se oli siinä. – Osan kappaleista äänitin Mesa Boogie Mark V -mallilla, joissain taas sen edeltäjällä. 24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 28 27.1.2019 16.15. Todella upea paikka, parhaita koko kaupungissa. Harjoitella toki täytyy, ja tekniikka syntyy sen sivutuotteena. Vanha stratoni oli erittäin painava, ja soitin sillä 38 vuotta. Walter Trout tunnetaan pitkäaikaisena Mesa Boogie -vahvistimien käyttäjänä. Yksinkertaisen ilmaisun puolestapuhuja Trout on itse taitava soittaja, mutta ei painota tekniikan harjoittelemista itsessään. Sama juttu on esimerkiksi Albert Kingin ja Albert Collinsin kanssa. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Varmaankin koko levy on soitettu samaan tapaan. Soittamisen ei tulisi olla soittotekniikan esittelyä. San Diegossa vaikuttava kitaranrakentaja Scott Lentz rakensi minulle rungon erittäin kevyestä puusta, en ihan tarkalleen tiedä mistä puulajista. Esimerkiksi juuri Eric ehdotti komppikitaroiden lisäämistä soolojen alle. Tai jos katkaisen kielen. Kun olkapää pettää, on aika kevyemmän kitaran Vuosikaudet Walter Trout soitti vuoden ’73 Fender Stratocasterillaan. Muutama vuosi sitten levytit kappaleen Bottom of The River, jossa soitit akustista ja resonaattorikitaraa. – Jos olet tästä musiikista nimenomaan kiinnostunut, niin muista, että se tulee sydämestä. Mikrofonit taas rakensi Seymour Duncan. Soitin Jeff Beckin kanssa viime kesänä, ja hänelläkin oli vain yksi kitara koko keikan ajan. r i f f i . Monet niistä mustista kavereista, jotka tämän musiikin kehittivät, eivät olleet teknisiä soittajia. Siksi on hyvä olla toinenkin valmiina. Vaikka Robby Kriegerin studiossa on tarjolla erilaisia vahvistimia, niin käytössä olivat soittajan omat Boogiet. Nykyään se on kuitenkin eläkkeellä, ja käytössä on uusi kopio tuosta kitarasta. Miten muuten on, kierrätkö vain yhden kitaran kanssa vai onko sinulla myös varakitara mukana. Minusta se oli hienoa. – Keikat soitan yhdellä kitaralla, mutta kyllä varakeppi on aina matkassa, jos soitan biisin, joka menee avoimessa G-duurissa. Jos esimerkiksi kuuntelet Otis Rushin kirjoittaman It Takes Time -biisin, niin siinä soolojen taustalla on rytmikitara. Toisaalta hän auttaa myös sovitusten teossa. Walter Troutilla on kilometrejä ja vuosia takana. Kyse on tunteesta ja fiiliksestä, ei niinkään tekniikasta. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Kun ne sitten oli asennettu, kokeilin molempia kitaroita autotallissani edestakaisin keikkakamoillani
r i f f i . R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. 24-29 Ina Forsman Walter Trout.indd 29 27.1.2019 16.15. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w
Renon pojan Don Waynen kertoman mukaan hänen isällään oli ollut alkuun North Carolinassa täysin samat esikuvat ja hyvin samantapainen soittotyyli kuin Scruggsilla, mutta Reno sai armeijasta palattuaan tarpeekseen keskinäisistä vertailuista ja kehitti tietoisesti oman persoonallisen tekniikan. Janne Viksten, Tauri Oksala, Vesa Vartiainen laulusolistina ja Miihkali Jaatinen – tällä kertaa kitaran kanssa. melodinen tyyli eli ’Keith-tyyli’, kuten sitä 60-luvun puolivälissä kutsuttiin. Hänen sujuvasti rullaava soittotapansa pohjautui old timen kolmisormityyleihin ja oli hiukan jalostuneempi versio häntä Monroe-banjistina edeltäneen David ’Stringbean’ Akemanin soittotavasta. Renon temppukirjaan kuului myös paljon kaksoisääniä, tuplanopeudella soittoa ja esim. Scruggs-tyyli henkilöityy sen tunnetuksi tekijään, kehittäjään ja alaa pitkään hallinneeseen mestariin Earl Scruggsiin (1924–2012). Scruggs-tyylillä soitettaessa melodia kulkee säestysäänten lomassa ja soittaja koristelee sitä kolmen sormen eri suuntaisilla rullauksilla, synkopoiduilla aksenteilla ja Scruggsin julkaisemasta oppikirjasta tutuilla pull off-, hammer onja slide-tekniikoilla. Kolmantena tulee ns. Tyyliä kehittelivät miltei samanaikaisesti omilla tahoillaan Monroen banjisti Bill Keith ja Nashvillen studioäänityksissä paljon käytetty Bobby Thompson. 1970-luvun alussa suureen suosioon noussut melodinen tyyli kiinnosti erityisesti bluegrassin rajoja rikkonutta ’new grass’ -muusikkoporukkaa, mutta perinteisimmissä piireissä sitä usein vieroksuttiin. Reno-tyyliin on kuitenkin aina kuulunut myös samantapaista rullaamista kuin Scruggsinkin tyylissä. Vasen käsi sai myös tottua paikoin entistä laajempiin venytyksiin. Se muistuttaa klassisen kitaran campanella-soittoa, eli siinä perättäiset äänet jätetään soimaan toistensa lomaan siirtymällä kieleltä toiselle aina kun se vain on mahdollista. 30 www.riffi.fi 1/2019 TEKSTI: SEPPO SILLANPÄÄ – 5-kielinen bluegrass-banjo BANJO 3/3 M usiikillisesti bluegrass banjon kulta-ajan lasketaan alkaneen siitä, kun Earl Scruggs liittyi Bill Monroe & The Blue Grass Boys -yhtyeeseen loppuvuodesta 1945, ja jatkuneen aivan 1960-luvun lopulle asti, jolloin Scruggs päätti yhteistyön huippusuositun Flatt & Scruggs & The Foggy Mountain Boys -yhtyeensä kanssa. Hän synnytti hieman kitaran flatpickingiltä kuulostavan nakuttavan tyylin, missä kahdella irtokynnellä soitetaan vuorotellen näppäilemällä viulusävelmiä ja melodiajuoksutuksia pysyen myös samalla kielellä pidempään. Scruggsilla oli kuitenkin Gibson Mastertone -banjoineen edeltäjiään hienompi työkalu ja hän hyödynsi tehokkaasti myös aivan kaulan yläosista löytyvät sävelet. Don Reno (1926–84) oli Scruggsin aikalainen, joka oli jo tulossa Monroen banjistiksi ennen Scruggsia, mutta liittyikin armeijakutsun tultua yhtyeeseen vasta siinä vaiheessa, kun Scruggs perusti uuden yhtyeensä Lester Flattin kanssa. K U V A : A IJ A S IL L A N P Ä Ä K U V A : A IJ A S IL L A N P Ä Ä 30-33 Banjo3.indd 30 27.1.2019 16.18. Soittoteknisesti voidaan puhua kolmesta toisistaan selkeästi erottuvasta kulta-ajan soittotyylistä, joissa kaikissa pikkaamiseen on käytetty kolmea irtokynttä (peukalossa, etusormessa ja keskisormessa). Scruggs-rullauksiin tottuneille tämä oli aikanaan aikamoinen muutos, koska oikean käden näppäilykuvio ei säily säännönmukaisena vaan määräytyy aina sävelmän yksilöllisten kulkujen mukaan. Suomalaisen bluegrassin tunnetuimmat banjistit Ruotsinpyhtäällä 2017. useamman kielen samanaikaista pull off -tekniikkaa. Tällä tekniikalla banjolla päästään soittamaan unisonossa viulusävelmiä muiden melodiasoitti mien kanssa. 5-kielistä banjoa käsittelevän trilogian kolmas osuus keskittyy kaikkein yleisimmin käytössä olevaan eli resonaattorilla varustettuun banjoon, jonka suosion juuret ovat 1940-luvulla syntyneessä bluegrass-musiikissa. Earl Scruggs on kertonut saaneensa paljon vaikutteita myös 30-luvun country-radio-ohjelmissa esiintyneen Snuffy Jenkinsin soitosta. Reno-tyyliksi kutsuttu soittotekniikka sai sekin nimensä kehittäjänsä mukaan. Vas
Monet kitaristeina huipputekniikan omaksuneet muusikot ovat myös siirtäneet tekniset taitonsa viisikielisen banjon soittoon. Pääkaupunkiseudullakin banjopiirit ovat kansainvälisesti vertailtuna aika pienet, joten olet varmaan ehtinyt pikkailla monenlaisissa kokoonpanoissa. Yksi erikoisnumero on myös Rootsinpyhtää-festivaalin 30-vuotispäivää varten säveltämäni 30th Anniversary Rootsinpyhtää Banjo Spectacle Rag, jossa soittaa 30 banjon soittajaa mm. Dynaaminen Scruggssoitto elää kuitenkin edelleen vahvasti koko bluegrass banjismin kivijalkana ja sen perinteen taidokkaita ylläpitäjiä ovat tänä päivänä mm. Bluegrass-banjo rakentajan silmin Riffi 6/2018 -lehdessä esiteltyjen open back -banjojen kohdalla rakenteellista kirjavuutta oli runsaasti etenkin vanhojen mal lien K itaristi, banjisti, soitonopettaja ja tuottaja, joka on opiskellut Joen suun Konservatoriossa, Metropolia AMK:ssa sekä Bostonissa sijaitsevassa Berklee College of Musicissa. kesällä Rootsinpyhtäällä esiintynyttä Don Rigsbyä, Antti “Hyrde” Hyyrystä, Mikko-Ville Luolajan-Mikkolaa sekä Suomen virallista komppia eli Anssi Nykästä ja Harri Rantasta. kitarasta kääntyneiden joukkoon. Levyllä kuullaan myös mm. ’07 soitin banjoa jo Hullut Hattuset -yhtyeen Taivaanrannan maalarit -lp:lle ja seuraavana vuonna elätin jo itseni pääasiassa banjoa soittamalla em. Sammy Shelor, Tom Adams, Jim Mills ja Terry Baucom. Kaikki edellä luetellut tyylit ja tekniikat ovat nykyään mielenkiintoisesti sulautuneet toisiinsa ja lisäksi mukaan on tullut vaikutteita muista musiikin lajeista. Jos ääntä muokkaa liikaa, alkaa se kuulostaa sähkökitaralta, eikä välttämättä kovin hyvältä sellaiselta. Tilasin ensimmäisen banjoni Wim van de Wegiltä Alankomaista lokakuussa 2006. säröä tulee poljettua hyvin harvoin. Sierrassa on Emg:n acb-5, joka on näppärin löytämäni keikkamikki volapotikan ja alhaisen kiertoherkkyyden vuoksi. Nykyiset tyylit Pelkästään teknistä osaamista tarkkailemalla voisi sanoa, että juuri nyt eletään 5-kielisen banjonsoiton huippukautta. Opetustöihin laskettaneen myös banjoklinikat, joita olen pitänyt silloin tällöin. Aikaisempien polvien perinne on ollut heille helposti tarjolla, sillä opin saaminen netin, opetusvideoiden ja loistavien arkistoäänitejulkaisujen avulla on helpottunut olennaisesti. Tunneilla on soitettu Scruggs-perusteita, mutta oppilaiden toiveiden mukaan välillä myös kaikenlaista muutakin päivän popista Sibeliukseen. levyyn liittyvillä keikoilla ja Paukkurauta Tarja ja Huuliharppukostaja -revyyssä. Levy julkaistaan vuonna 2019 ja teen keikkoja sen tiimoilta sekä sähköisellä Electric Banjoland -kokoonpanolla, että toisella akustisemmalla, jonka kokoonpano on vielä suunnitteluvaiheessa. Virtuoottisia kolmisormibanjisteja on paljon ja monet heistä ovat saaneet oppinsa laadukkaissa musiikkikorkeakouluissa. Heläkän yläpään ansiosta soundi säilyy banjomaisempana kuin vaikkapa Fender-tyyppisissä vahvistimissa. Hänellä on akateemisesta taustastaan huolimatta myös villimpi puolensa, joka on muotoutunut sadoilla keikoilla mm. – Kyllä. Tämä on mahdollista suurelta osin Taikelta saamani apurahan ansiosta. Toki erikoisjuttuihin voi käyttää mitä vaan Whammysta filter wahiin. lastenmusiikkiyhtye Hullujen Hattusten ja hänen omia sävellyksiään soittavan Miihkali and the Casters of the Universe kanssa. Sisäisten mikkien lisäksi keikalla on usein myös ulkoinen mikki, joka voi olla tilanteesta riippuen perusdynaaminen tai konkka. Onko oppilaita riittänyt. Syksyllä 2018 raivasin kalenterini tyhjäksi opetuksista ja melkein kaikista keikoistakin, jotta voisin keskittyä ensimmäisen banjosoololevyni äänityksiin. Miten opiskelu ulkomailla vaikutti sinuun banjistina. – Olen myös satunnaisesti esiintynyt soolona. – Vox Ac-15:een olen mieltynyt sekä kitaraettä banjovahvistimena. 1963). Sellaiset banjistit kuin Bela Fleck, Scott Vestal, Tony Trischka, Noam Pikelny ja Alison Brown ovat teknisesti niin pitkällä, että kuulijan voi olla vaikea erottaa, millä tekniikalla sävelkulut milloinkin tuotetaan. Miihkalin soittimet ja laitteet – Deering Sierra on ollut keikkaratsuna jo vuosia. MIIHKALI JAATINEN – monipuolinen musiikin ammattilainen K U V A : M A R K U S H Y V Ä R IN E N 30-33 Banjo3.indd 31 27.1.2019 16.18. Gold Starissa on Hathfield-Jonesin magneettimikki. www.riffi.fi 1/2019 31 Ensimmäiset tärkeät melodisen tyylin levytykset syntyivät kuitenkin Bill Monroen Blue Grass Boys -yhtyeen äänitteillä Bill Keithin ollessa banjistina (Devil’s Dream ja Sailor’s Hornpipe v. Opinnoissa oli toki myös paljon kitaraja muita musiikkiopintoja, mutta banjo-hommat jäivät eritoten mieleen, koska vastaavaan ei Suomessa tai oikein missään muuallakaan ole mahdollisuutta ja eritoten siksi, että ajoitus oli onnekas; Yhden lukukauden aikana siellä kävivät vierailevina opettajina Bela Fleck, Tony Trischka, Noam Pikelny ja Pete Wernick. – Näin on. Banjo” Wernick ja Suomen banjolegendoista Janne Viksten ja Tauri Oksala. – Opiskelin Berklee College of Musicissa tammikuusta 2010 kesään 2011 eli 3 lukukautta. – Tärkeää oli myös nähdä elävää bluegrassperinnettä koulun ulkopuolella Bostonin lisäksi Mainessa ja Nashvillessä. – Efektoinnin olen tykännyt pitää mietona samasta syystä eli esim. Aino Venna, Wöyh!, Electric Banjoland, Elokuu, Jenni Vartiainen, Jussi Syren and the Groundbreakers, Steve ’n’ Seagulls, Jarmo Hynninen, Paleface ja Huolestuneet kansalaiset, Mikko Kuustonen, Jonna Geagea, Django Collective Helsinki, Spigu, Ice Blue Grass Band sekä Pauli Halme and His Lost Lovers. Banjistina kuulut ilmeisestikin ns. Jos tarvitsen johonkin pehmeämpää soundia, niin kakkosbanjona on Gold Star GF-100. – Opetushommia olen tehnyt pidempään ja enemmän kitaran kanssa, mutta Bostonista tulon jälkeen on banjo-oppilaitakin ollut parisenkymmentä, ehkä enemmänkin. Käytännössä tilat ja modulaatioefektit toimii. Olet yksi harvoista pääkaupunkiseudulla banjo-opetusta antavista muusikoista. Pete “Dr. Sisällön puolesta levystä tulee eklektinen kokonaisuus, jossa on perinteisten bluegrass-kappaleiden lisäksi ainakin jazzia, rockimpaa soundia Electric Banjoland -yhtyeen kanssa, kappale jousikvartetin kanssa ja jopa yksi thrash metal -kappale nimeltään Bluethrash. Strymonin Flint ja el Capistan ovat olleet käyttökelpoisimmat. Sellaisia kokoonpanoja tai artisteja keiden kanssa olen ollut banjo sylissä lavalla ovat mm. Sähköbanjo, jota käytän Electric Banjoland -yhtyeen kanssa on Deering Crossfire
Hermannin soitin on ensimmäiseksi banjoksi poikkeuksellisen laadukas eikä se tule jäämään Lehdon ainoaksi. Kolme vuotta myöhemmin halusimme vaihtaa tyyliä spagettiwestern/outlaw -countrysta akustisempaan suuntaan. Vastaavanlaisia banjomalleja ovat Suomessa tehneet nykyisin Lapualla vaikuttava klassisiin kitaroihin erikoistunut muusikko ja kitaransoitonopettaja Ilkka Virta sekä Ylivieskassa asuva monen kielisoitinmallin valmistaja Urpo Kääntä, mutta kovin hanakasti eivät akustisten soittimen rakentajat ole näin erikoiseen urakkaan tarttuneet. kellometallista tehty ääneen olennaisesti vaikuttava ’tone ring’. Hiljattain Guthriesta Oklahoma Cityyn muuttaneen American Banjo Museumin ’Mastertone-sali’ on banjofriikkien uusi pyhiinvaelluskohde, sillä sieltä löytyy laaja valikoima Gibsonin viisikielisiä malleja 1920-luvulta lähtien, sekä mm. Myös säädettävä kieltenpidin sekä kalvon päälle kiristinkoukuista kiinnitettävä käsituki ovat metallia ja lisäävät soittimen painoa entisestään. Pyrin soittamaan banjoa itselleni luonnollisella tavalla. – Steve ’n’ Seagulls perustettiin vuosia myöhemmin (2010). Nykyiset bluegrass-banjot sensijaan seuraavat valtaosin vuoden 1937 tienoilla muotoonsa vakiintuneiden Gibsonin Mastertone-mallien speksejä. Onneksi meillä on erittäin hyvin asiansa osaava ääniteknikko. Steve ’n’ Seagullsissa on banjistin näkökulmasta katsottuna suurimpana haasteena kova lavavolume ja joskus myös äänekäs yleisö. Katsellaan nyt, millä aikataululla kerkiää valmistua lisää. Tuolloin banjon hankinta ponnahti jostain mieleeni ja lähinnä ensin huumorimielessä, sillä tiesin millaisen työn soittimen hallinta vaatisi. Soitan kuitenkin enimmäkseen flatpickingia ja pyrin kehittelemään uusia juttuja oman tyylin ja soundin löytämiseksi. Aloitin kuitenkin harjoittelun ja päätin jo alkuvaiheessa, että soitan banjoa tämän bändin soundia ja tyyliä ajatellen. Punch Brothersissa soittava Noam Pikelny on ollut eniten kuuntelussa uudemman ajan banjisteista. – Aluksi soittimen kaulan hahmottaminen tuntui mahdottomalta ja sormiplektrojen käyttö tuntui vaikealta. Flatpicking tuntui heti oikealta tavalta soittaa rolleja ja erilaisia string skipping -kuvioita. 32 www.riffi.fi 1/2019 HERMAN (Matias Haavisto) B anjotrilogian alussa (Riffi 5/2018) oli puhetta maailman suosituimmasta suomalaisesta banjoyhtyeestä, joka on kerännyt videoillaan huikeita katsojalukuja. Kotimainen vaihtoehto Hermanni Lehto on Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksesta nelisen vuotta sitten valmistunut soitinrakentaja, joka teki lopputyönään laitoksen ensimmäisen bluegrass-banjon. Tarkoituksena oli tehdä perinteinen perus-bluegrass-banjo hieman omalla tyyK U V A : JA A K K O M A N N IN E N 30-33 Banjo3.indd 32 27.1.2019 16.18. – Suoranaista esikuvaa tälle banjolle ei ole. Steve ’n’ Seagullsin ’Herman’ eli Matias Haavisto poikkeaa soittotapansa vuoksi muista bluegrassia soittavista kotimaisista banjisteista etenkin siinä, että hän soittaa viisikielistään etupaassä kitaratekniikalla. Aloitin bändissä telecasterin varressa ja bluegrassista tai banjosta ei ollut siinä vaiheessa vielä aavistustakaan. Pat Methenyn ja Django Reinhardtin soittoa. Päätin kuitenkin harjoitella myös soittimen perinteistä, Earl Scruggsin kehittelemää tyyliä. Hermanin kalusto Banjo: Deering Eagle II 5-kielinen Mikit: K&K Banjo Twin, EMG-ACB Magneettimikki Etuasteet: Radial Tonebone PZ Acoustic Preamp + Radial J48 Active DI kohdalla. – Niin kuin perinteisestä bluegrass-tekniikasta poikkeavasta soittotyylistäni saattaa arvata, olen taustoiltani kitaristi. 175 000 dollarin arvoiseksi määritelty ’pre war’ Mastertone -banjo. Livetilanteessa banjon vahvistaminen rumpusetin tasolle on ongelmallista ja usein kompromisseja vaativaa. Kehän (rim) läpi kulkee kaksi kaulan kehään liittävää rautatankoa (coordinator rods) säätömuttereineen. Niitä on Gibsonillakin ollut käytössä useita erilaisia malleja ja niiden keskinäisestä paremmuudesta on esim. Tuona aikana on tullut kahlattua monenlaisten soittoja musiikkityylien seassa. Kalvo on kiristetty metallisella vanteella (tension hoop) ja 24:llä kiristinkoukulla ja pikkumutterilla (bracket hook & hex nuts), joihin on vielä liitetty erillinen kalvon suuntainen metallilevy (flange). Päätin hankkia 5-kielisen banjon, sillä se vaikutti oikealla tavalla kryptiseltä ja uudelta. Myös countrya tuli soitettua jonkin verran ja Brent Mason ja Tommy Emmanuel nousevat erityisesti mieleeni noilta ajoilta. Mikä sai sinut valitsemaan juuri tämän mallin ensimmäiseksi banjoksi. – Treenaan edelleen myös sormiplektroilla ja käytänkin niitä muutamissa kappaleissa soundista ja tyylilajista riippuen. Vahvistimien käyttöön en ole toistaiseksi ryhtynyt, sillä tämänhetkinen korvamonitorointi eristää ulkopuoliset äänet melko tehokkaasti. Tuolloin kuuntelin paljon mm. – Olin kesällä 2018 Rootsinpyhtäällä banjoa esittelemässä ja sain sen verran hyvää palautetta jopa Pete Wernickiltä, että nyt on jo neljä banjoa työn alla. – Hommasin ensin 6-kielisen banjon, jota aloin soveltaa suoraan kitaransoiton pohjalta. amerikkalaisella Banjo Hangout -keskustelupalstalla haasteltu jo pian 20 vuoden ajan. Avopohjaista banjoa painavampi bluegrass-banjo koostuu kielten, virittimien, kaulan ja tukevan puisen kehän lisäksi suuresta määrästä rautaista mekaniikkaa, mistä osa on piilossa konehuoneen kannen alla. Siihen kiinnitetään sormin kierrettävillä pulteilla puinen kaikupohja (resonator), jonka sisältämistä aukoista ääni heijastuu soittajasta eteenpäin. Yhdestä meinasin kokeilla open backiä, mutta pitää vielä perehtyä ja tutkia ja lueskellä open backeistä enemmän. Tällöin PA:sta tulee enemmän magneettimikrofonin soundia. Jazz-kitaristien maailmassa tuli vietettyä paljon aikaa konservatorio-opintojen aikaan. Kehän päällä synteettisen kalvon alla on messingistä tai esim. – Kontaktimikrofoni on hyvin kiertoherkkä erityisesti alimmilla taajuuksilla. Kitaraa olen soittanut vajaat 30 vuotta. Huomasin kuitenkin, että soundi ja soitettavuus ei vienyt soittoani yhtään siihen suuntaan mitä olin toivonut
– Viime aikoina olen käyttänyt akustisilla keikoilla isokalvoista herttakuvioista kondensaattorimikrofonia, useimmiten ADK-merkkistä S7Bmikrofonia (ei saatavilla enää, uusi malli Odin), jossa on hintaisekseen erinomainen off-axis vuotosoundi, tumma nauhamikrofonimainen yläpää ja joka on aika epäherkkä kierroille. Kaulassa on aika paljon suomalaisesta kitaranrakennuksesta poimittuja juttuja. Janne on nykyään päätoiminen Metropolia AMKin Musiikin osaamisalueen studiomestari. Julkaisukeikka on Juttutuvassa Helsingissä 14. Pohjan (resonaattori) sivut on tehty samalla lailla. Resonaattorin pohja on tehty perinteisesti viiluista laminoimalla. Olet myös työssäsi joutunut vahvistamaan erilaisten avopohjaisten banjomallien ääntä hälyisissäkin ympäristöissä. helmikuuta. Pidän banjon luonnollisesta soundista sellaisenaan! Hermanni Lehdon bluegrass banjo • kaula: mahonkia, 2-toiminen kaularauta • otelauta ja lapaviilu: eebenpuu • rim/runko: vaahtera • resonaattori/pohja: mahonkisivut ja kuperassa pohjassa mahonkipintaviilu ja rakenneviilut vaahteraa. Sen lisäksi hän tekee sivutoimisena äänitysprojekteja äänittäjänä ja muusikkona. Kävin esim. Minkälaisia banjomalleja käytät itse esiintyessäsi ja äänittäessä. Käytätkö konserttitilanteissa ja hälyisissä paikoissa erilaisia mikrofoneja. – Useimmiten äänitän banjon (kuten myös kitaran ja mandoliinin) stereona kahdella herttakuvioisella mikrofonilla CAP-tekniikalla eli samaan paikkaan suunnatulla parilla. – Banjon kehä on tehty kuusikulmiorakenteella palikoista, eli kolme kuusikulmiota on liimattuna päällekkäin, niinkuin jotkut rakentajat, mm. Soundcheckissa säädetään sitten tarpeen mukaan mikrofonien balanssi. Siihen valittiin testien jälkeen Thomannin RB700 nauhamikrofoni. Entä studiossa. Tokai on erinomainen Gibsonin RB-75 mallin kopio, jonka rakenteessa on enemmän mahonkia. Tämä saattaa olla akustisessa tilanteessa hyvä asia siirryttäessä sooloista säestyssoittoon. – J. vierailijana Juha Tapion konserttisalikiertueella ilman ongelmia. Sisäänrakennettu oma mikrofonijärjestelmä toimii isommillakin lavavolyymeillä hyvin. – Isoimpana erona banjon oman mikrofonijärjestelmän ja ulkoisen isokalvoisen mikrofonin välillä on se, että ulkoisella mikrofonilla kauemmaksi mentäessä soundi sekä vaimenee että ohenee proximityn vähetessä. Banjossa paikaksi on vakiintunut yläpuolelta äänittäminen eli mikrofonit ovat vähän kalvon ulkopuolella ja yläpuolella n. Suosikkimalleja banjolle ovat Audio-Technican AT4047 (kirkkaahko), Neumann U89 (tumma) ja Milab DC-196 tai AKG 414-ULS (neutraali). Studiossa lähestyn avopohjaista soitinta yleensä samalla tavalla kuin bluegrass banjoakin. – Käytössäni on kaksi banjoa, Gibson Granada (vm. • reunalistat: loimuvaahtera ja musta/vaalea/musta viilu • koristeet: helmiäisupotukset • satula: hirven sääriluu • mensuuri/skaala: 26-1/4" (22 nauhaa) • virityskoneisto: Waverly • muut metalliosat: Prucha • pintakäsittely: nitroselluloosalakka lillä, itselle järkevimmän tuntuisilla ratkaisulla ja päästä vertailemaan miten se ”pärjää” perinteisillä menetelmillä valmistettuun tehdasbanjoon. Nämä miksataan yhteen pienellä esivahvistimella (Baggs Mixpro) ja lähetetään miksaajalle. Janne Vikstenin äänitekniset vinkit banjisteille Miten mieluiten mikität banjosi studiotilanteessa. Sisäänrakennetulla järjestelmällä soundi pysyy samana ja dynamiikka pitää tehdä puhtaasti soittovolyymilla. Samoin tässä menetelmässä äänitykseen tarttuu tarpeeksi kalvon runkoääntä, joka jää usein kielisoundin alle. Roger Siminoff on myös tehnyt joskus banjoja block-rakenteella. Ne on sitten liimattu yhteen, minkä ansiosta kaula on vakaampi kuin yhdestä palasta tehty. Entä kehä. – Keikkatilanteissa olen yleensä käyttänyt joko banjon sisäänrakennettua mikrofonijärjestelmää tai isokalvoista kondensaattorimikrofonia lavaolosuhteista riippuen. Stellingin runko on vähän erilaisella block-rakenteella. Lapakulma on liimattu, minkä ansiosta lapa on kestävämpi ja lapaviilun alle on tehty vaahterasta kaksi vahvikepalaa. Käytätkö koskaan mitään efektejä banjossasi. Tässä valmistustavassa on vähemmän liimapinta-alaa kuin perinteisessä banjon runkorakenteessa, eli mukaan saadaan enemmän soivaa puuta. u K U V A : R A U N O N IE M M IN E N 30-33 Banjo3.indd 33 27.1.2019 16.18. Millaisiin omiin ratkaisuihin päädyit. Prat, tekevät. Tietääkseni kaikkiin banjonkauloihin lapakulma sahataan, jolloin lapa on heikompi. Onko niillä mahdollisesti toisistaan poikkeava luonne. Oma kielisoitinsoololevy on masterointivaiheessa ja ilmestyy alkuvuodesta. – Useimmiten sekä studiossa että livetilanteessa ainoastaan kaikuja ja kompressoreita, joskus erikoisefektinä viivettä. 1990) ja japanilainen Tokai/Gold Star (vm. Banjojeni oma mikrofonijärjestelmä koostuu magneettimikrofonista (Jones) ja banjon reunaan kiinnitetystä minikondensaattorimikrofonista (Shure SM98, hertta). 1980). Siinä on kirkas, kellomainen, voimakas soundi. Mitkä asiat niiden kohdalla ovat erilaisia verrattuna resonaattorilla varustettuun banjoon. Lisäksi kaula on leveyssuunnassa sahattu kolmeen osaan. Soittajilta saadun palautteen perusteella hyvältä näyttää, ja suurelta osin samoja rakenneratkaisuja tulee käytettyä jatkossakin. 30–40 cm päässä soittimesta. Magneettimikrofoni on tosi tumma ja runkosoundinen, kondensaattori kirkas. Karjalaisen Lännen Jukka -projekteissa käytimme avopohjaisen banjon vahvistamiseen banjon sisään kiinnitettyä herttakuvioista Audio-Technican ATM350 mikrofonia, joka toimi erinomaisesti. Siinä on lempeämpi, tasaisempi ja pehmeämpi soundi, joka sopii usein äänityksiin Granadaa paremmin erityisesti muissa kuin bluegrass-yhteyksissä. Granada on vaahterapuinen bluegrass-banjo, jota esim. www.riffi.fi 1/2019 33 JANNE VIKSTEN B luegrass-musiikista jo 1970-luvun lopulla innostunut Janne Viksten hallitsee sujuvasti kaikki perinteiset bluegrass-yhtyeen horisontaaliset soittimet (banjo, mandoliini, viulu, kitara) ja perehtyi niihin jo lukiovuosinaan samalla perusteellisuudella kuin myöhemmin akustisten soitinten tallentamiseen studiossa ja miksaamiseen live-tilanteissa. Sormiplektrojen sivuäänet ovat joskus ongelma ja tämä sijoittelu tuntuu minimoivan niitä. Lännen Jukka -äänitys, jossa haluttiin äänittää laulu ja banjo yhdellä mikrofonilla. Poikkeuksena em. Entä keikalla. – Lapa on Gibsonin Flying Eagle -tyylinen. Earl Scruggs käytti useimmissa levytyksissään. Jos lopputulokseen halutaan mono se on helppo tehdä jättämällä toinen mikrofoni pois
Rakennehan vaikutti selvästi sellaiselta, että sitä ”täytyy vähän parannella”. Australiasta ja Usasta. Kiinnostus on levinnyt maailmalle ja pienimuotoista vientikauppaakin on harjoitettu. Lindén törmäsi keksintöön sattumoisin katsellessaan arkistofilmejä 2000-luvun alkupuolella, ja kiinnostui siitä, harrastajaviulisti ja viulunrakentaja kun oli. Hienostuneimmissa Lindénin malleissa kaikukoppa on korvattu soittimen perinteisiä ääriviivoja myötäilevillä kehikoilla ja ääni vahvistetaan kokonaan hiilikuitu/kevlar-kalvoisen resonaattorin ja samasta materiaalista valmistetun torven avulla. Lindénin soittimia löytyy Euroopan eri maiden lisäksi myös muutamia mm. Ulkonäkö on huippunykyaikainen ja samalla perinteisen kaunis, ovathan soittimen runko ja kaula edelleen puuta, eikä torvenkaan ulkonäössä ole moittimista. Saksalainen sointukone löytyi kirpputorilta ja päätyi Levinin kaulaan. Haasteita näissä ”omituisuuksissa” kyllä riitti. Pelti ja alumiini siis syrjään, tilalle ensin muovista ja lopulta hiilikuidusta valmistettu torvi resonaattoreineen. Tosin Lindén painottaa, että itse asiassa saksalainen John Matthias Augustus Stroh kehitti alunperin resonaattoriin yhdistetyn torven käytön viulun akustisen äänen vahvistamiseen ja patentoi keksintönsä jo 1899, kauan ennen muovien, kevlarin ja hiilikuidun kaltaisten nykyaikaisten materiaalien aikaa. Perinteisten soitinmallien rinnalle alkoi syntyä torviviuluja. 34 www.riffi.fi 1/2019 V iuluja Olavi Lindén on rakentanut ”ikänsä”, mutta liekö insinöörin koulutus vai pitkä ammattiura Fiskarsin tuotekehityspäällikkönä ja pääsuunnittelijana johtanut hänet jo melko varhain uteliaisiin tutkimuksiin ja vallitsevien kaavojen rikkomiseen myös tradition raskauttamassa viulunrakennuksessa. Liekö syy juuri alkeellisissa materiaaleissa vai jousisoittajien konservatiivisuudessa, torviviulu vaipui modernilla vuosisadalla jokseenkin unholaan, tai ainakin se jäi vain harvojen tietoisuuteen. Alkuperäinen Stroh-viulukin löytyi Lontoosta, mutta innostus ei jäänyt siihen. Luonnollisestikin oli myös kokeiltava kuinka idea soveltuisi selloon ja kontrabassoon. Akustisten ominaisuuksien vuoksi torven kokoa ei merkittävästi voi pienentää, mutta selvää oli, että jo pelkästään keveämmillä materiaaleilla soittomukavuus kohentuisi oleellisesti. TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Olavi ja Jan LINDÉN – torviviuluista simpukkabassoon käy keksijän tie Oma viulunsoittoharrastus antoi Olavi Lindénille aikoinaan pohjaa soitin rakentamiseen, ja kun pojasta varttui basisti oli hyvä syy laajentaa rakentamista myös bassokitaroihin. Resonaattori ja siihen yhdistetty torvi lisäävät viulun fyysisiä mittoja ja painoa. Ilahduttavasti Lindénin torviviuluille on myös löytynyt ennakkoluulottomia soittajia, milloin argentiinalaisen tangon tunnelmissa, milloin Avantin esityksissä, niin Rauman Festivo-tapahtumassa kuin Kuhmon Kamarimusiikissakin. Vasemman käden työksi jää painaa oikeaa vipua, jolloin rasiaan pakattu mekaniikka ”sormittaa” valitun soinnun soittajan puolesta! 34-37 Olavi Linden.indd 34 29.1.2019 19.01. Oikealla alkuperäinen ”omituisuus”, aito Stroh-viulu
Alimman kielen 41 Hz:n taajuus vaatisi mieluusti kahden ja puolen metrin torven, mutta Fiskarsiin tehtiin sitten kohtuullistettu, kaksimetrinen versio. Kitaran kohdalla kulkee raja Ennen bassoprojektin alkua oli ehditty jo kokeilla huonolla menestyksellä torvirakenteen soveltamista akustisessa kitarassa. Kaikesta viulujen, sellojen ja kontrabassojen rakentamisen ja kehittelyn parissa vietetystä ajasta kertyi arvokasta tietoa ja kokemusta, jonka varassa oli luontevaa tarttua haasteeseen: kun Jan Lindén tarvitsi soittotoimiinsa sähköbasson akustista versiota eikä kaupan tarjonta oikein tyydyttänyt, ryhdyttiin toiveet täyttävää instrumenttia suunnittelemaan itse. Suoralle torvelle kertyy pituutta useita metrejä ja suuaukon halkaisijakin on sen verran iso, että suipon pään ylöspäin kääntämällä rakenne toimisi vallan mainiosti pienen huvimajan kattona. www.riffi.fi 1/2019 35 Iso viulu, iso torvi Viulujen ja sellon lisäksi Lindén on rakentanut myös samaa periaatetta soveltaen hyödyntävän kontrabasson, mutta sen kohdalla akustiikan lainalaisuudet alkavat jo kääntyä ankariksi reunaehdoiksi. Yksi varhaisista näistä soittimista oli pitkään käytössä Lauri Porralla, jonka palautteen perusteella soitinta jalostettiin. Jos koirankopiksi haukutun kontrabasson roudaaminen keikoille tuntuu työläältä, ei soittimen takakanteen putkella liitettävän erillisen torven kohtaloa tarvitse kauaa spekuloida – kyseessä on mielenkiintoinen kuriositeetti erikoistilanteisiin, ei rivisoittajien arkivalinta. Tietty tasaisuus, äänen volyymi ja atakki jossain balanssissa… siinä meni aika paljon aikaa, Olavi Lindé n muistelee. Asianhan pitäisi olla aika selvä, kun laittaa kontrabasson ja akustisen kitaran rinnakkain: kaikukopan kokoero heijastelee soittiOlavi Lindén miltei uke-basson kokoisen soittimen ja Jan Lindén täysmittaisen 34-tuuman basson varressa. Piti siis löytää jokin muu metodi basson akustisen äänen kasvattamiseen, ja alkuun ratkaisua haettiin etukanteen upotetusta ja suoraan soittimen akseloidusta tallasta värähtelyä keräävän resonaattorin käytöstä. Sitä paitsi se vahvistaa luonnostaan keskifrekvenssejä 500–700 hertsin alueella niin paljon, että siitä tulee aivan toisenlainen klangi kuin mitä kitarasta ja bassosta halutaan, Olavi Lindén kertoo. 34-37 Olavi Linden.indd 35 29.1.2019 19.01. Tulokset olivat varsin hyviä, mutta soinnissa oli silti akustisesti enemmän sukulaisuutta isoon kitaraan kuin pystybassoon. – Vaikka hän ei niin paljon akustista bassoa soita, niin hänen vaatimuksensa ovat semmoisia, että niitä ei ihan helposti täytetä. Ei vaikka Olavi Lindén pohtiikin ääneen, ettei kukaan urkuriltakaan kysy, miten soitinta roudataan. – Sen torven pitää olla jo niin valtava, että se on epäkäytännöllinen. Kartion materiaalina oli hiilikuitu ja sellainen voitiin rakentaa osaksi bassoa, ilman torvea. Taitettuna torven saa lyhyemmäksi, mutta siroksi se ei muutu millään. Alunperin Jan Lindénin ideoimana Fiskarsin kesänäyttelyyn rakennettu kuriositeetti on vaikuttava näky, vaikka senkin kohdalla lopullisen toteutuksen määritteli sekundäärinen tekijä: – Isompaa ei olisi pystynyt rakentamaan, kun ei se olisi mahtunut autotallista ulos, naureskelee Jan Lindén
Lyhyempi toimii yhtä hyvin ja bonuksena tulee käytännöllinen etu. – Ei näytä niin erilaiselta kuin normisoittimet, kuittaa Jan Lindén, ja nyt on isän vuoro kompata: – Taas päästään siihen, että ei paljon tartte poiketa siitä mihin ihmiset ovat tottuneet, niin… Asiassa on myös soinnillinenkin puolensa. Isompiin soittimiin ei oikein löydy. Resonassin pudottaminen kaikukopan tilavuutta kasvattamalla olisi simppeli ratkaisu, mutta se sulkisi kuitenkin pois keskeisen tavoitteen – mahdollisuuden soittaa bassoa kitaramaisesti sylissä pitäen. Aivan oikopäätä ei nykyiseen rakenteeseen harpattu, vaan kehitys kulki askelittain. – Kontrassakin alin resonanssi on sen ilmatilan resonanssi, joka on isoissa bassoissa reilu 60 Hz. Ja sen vuoksi niissä myös akustisen soittimen oleellinen ominaisuus – kaikukopan ominaisresonanssit – asettuvat lähelle akustisen kitaran vastaavia resonansseja, bassoa ajatellen liian korkealle taajuusalueelle. Oik. Etenkin nauhattomana ja flat wound -kielillä Linden-bassokitaran sointi on hyvin kontramainen ja todella muhkea. Samalla hiilikuitukalvoinen resonaattori kaiutinkartiota muistuttavine resorireunoineen sai väistyä, ja sen tilalla on basson reilun kolmen millin vahvuiseen kanteen leikkaamalla rajattu hyvin vapaasti resonoiva ympyränmuotoinen alue. Se syvä kontramainen jyhkeys jää puuttumaan. Täytyi siis löytää jokin muu keino. Alunperin bassot tehtiin irtotallalla ja kieltenpitimellä, mutta lopulta voiton vei kanteen kiinnitetty kieltenpitimen ja tallan yhdistelmä. Aihio verstaalla. – Ei uskottu, että tämä voisi toimia, mutta yllättävän hyvä siitä tuli erinäisten harjoitusten jälkeen, Olavi Lindén myhäilee. 36 www.riffi.fi 1/2019 ilmamäärää liikkeelle, kitaralle siitä ei tuntunut olevan erityistä hyötyä. Rakenne toimii nimenomaan bassolle, joka pumppaa isoa Jan Lindén ja tällä kertaa nauhallinen basso. – Sitä aliarvioi helposti, mutta hyvän laatikon tekeminen on todella vaikeata, täydentää isänsä. Reikien muoto ja koot löytyivät kokeilemalla. Sähköisesti vahvistettuna sointi on toki jykevämpi, mutta akustisesti varsinainen bassorekisteri ei saa kaipaamaansa tukea. – Rakennettiin itse ensin kymmenisen laatikkoa ja se oli hankalaa, muistelee Jan. Spiraali tuo muhkeutta Lähtökohta suunnittelulle oli selkeä: kun ei kaikukopan kokoa voi kasvattaa, niin siinä tapauksessa sen käyttäytymistä täytyy jollakin tavalla muuttaa. Silti kaupasta löytyvät akustiset bassot ovat järkiään vain hieman kitaroita kookkaampia. 34-37 Olavi Linden.indd 36 29.1.2019 19.01. Round Wound -kielillä sävy on sitten reilusti ärhäkämpi, men äänen taajusalaa, ja ero on niin mittava ettei sitä ihan pienillä muutoksilla kurota umpeen. Yksi yhtenäinen tila jaettiin aluksi osastoihin, ja kulmikkaista laipioista edettiin kaareviin seinämiin ja lopulta noin 1,8 metriä pitkään, spiraalimaiseen simpukkaan. Meidän kokemus olisi se, että tällä klassisen kitaran tallasysteemillä tulee hiukan kirkkaampi ääni, hiukan enemmän diskanttia. – Pienessä huoneessa se äänitysja kuuntelukohta vaikuttaa hirveästi, kun matalimpien äänten aallonpituudet on neljää ja kahdeksaa metriä, toppuuttelee Olavi Lindén spontaania ihasteluani. – Ja se laskee alimman resonssin noin 55 hertsiin, Olavi Lindén kertoo. Lopullinen silaus annetaan simpukan ja kannen väliin sijoittuvan välikannen rei’ityksellä, joka tehostaa resonanssin muodostumista hiukan alle sadan hertsin alueella. Olavi Lindén ja poikkeuksellinen alttoviulu, jonka komea sointi ja perinteisestä poikkeava ulkonäkö ovat myrkkyä puristeille. Lopulta bassossa päädyttiin 30 tuuman mensuuriin, alkuperäisen 34-tuumaisen mitoituksen sijaan. Se nyt ei ole niin tärkeä bassossa, kun mehän on pyritty siihen, että sadan hertsin alapuolella on reilusti. – Sellainen ei ihan mitätön juttu on se, että tähän löytyy erittäin hyviä ja edullisia koteloita. – Kitaranvalmistajat kinaa siitä, että mitä eroa niissä on. Sinne piti päästä ja me opittiin, että muuttamalla tämä tila putkeksi se onnistuu, muistelee Olavi Lindén
Psykologista vaikutusta ei pidä silti ohittaa, sillä soittimesta huokuvalla inspiraatiollakin on soittajalle oma merkityksensä. Muutamassa minuutissa unohtaa soittimen, Olavi Lindén toteaa. Äänitysohjelman muisti on kestävämpää sorttia ja ohjelman analysointitoiminnot antavat selkeätä tietoa soittimen ominaisuuksista. Nykytekniikallakin on roolinsa aistinvaraisen tutkimuksen tukena. E. – Kun on kohtuullisen hyvä soitin, niin se musiikki välittää tunteet ja sävyt. Pelkkä kuuntelu tai siihen liittyvät muistiinpanot eivät välttämättä yksin riitä, kun kuuntelukerrat saattavat olla etäällä toisistaan esimerkiksi soittimen osittaisen purkamisen ja rakenteen muokkaamisen vuoksi. Linden-bassoissa vastaavat ilmiöt osuvat 55 hertsin ja 160 hertsin kohdille, mikä osuu sopivasti kitaralle ominaisten painotusten väleihin. Basso peittyy tehokkaasti kitaran alle, kun ne on vahvoja ihan samoilla alueilla. – Niissä on se ilmiö, että vaikka ne on näennäisesti äänekkäitä, niin konstruktion vuoksi resonanssikohdat on melkein samoissa kohdissa kuin kitarassa, ilmatilan siellä 100 hertsin paikkeilla ja kannen jossain 200 hertsin kohdalla. – Hyvien soittimien sisäiset erot ovat sitten usein kuitenkin enemmän mielikuvia, painottaa Olavi Lindén. – Kaksi, kolme ekaksi sijoittunutta oli uusia soittimia, mutta sitten kun lukee Strad-lehdestä kommentteja, niin kyllä uskovainen on uskovainen, ei sitä muuteta. Mutta, että tietäisi, onko tuo se sama soitin – eritoten viikon päästä – kun ne ovat kuitenkin sen verran samanlaisia keskenään, aprikoi Olavi Lindén. – Olen ajatellut, että yllättävän persoonallisia ihmisäänet ovat, että niitä tunnistaa heti vaikka kuinka paljon. Myös kuuntelijaraati hoiti osuutensa sokkona ja tulos oli mielenkiintoinen. – Korvakuulo on hyvä ja tietysti tärkeä, mutta kyllä se on epäluotettava. – Ja kun se on jopa ihan päivästä kiinni, miten korva kuulee, lisää Jan Lindén. Kuulija arvioi vain lopputulosta. Seuraavaksi paikoilleen asetellaan spiraalina kiertyvä putki, jolla kopan resonanssi saadaan riittävän matalalle taajuudelle. Jan Lindén toteaa, että eroa on volyymin ohessa myös siinä miten basson sointi istuu yhtyesoittoon. Tyypillisen bassokitaran ääni sekoittuu kitaraan, jos soittaa ilman vahvistusta. Kummassakin tapauksessa ero vertailuksi soitettuun asialliseen tehdassoittimeen on huima, ikäänkuin Linden-bassoja olisi soitettu vahvistimen kanssa ja tehdasbassoa ilman. – Saa hiukan vahvistettua sitä mitä korva sanoo: täällä on hiukan enemmän diskanttia tuossa ja tää on nasaali ton takia ja… se auttaa vähän, Olavi Lindén toteaa. u Kannen vapaasti resonoivaksi leikattu kiekko tuetaan sisäpuolelta säteittäisellä rimoituksella ja kehystetään kauluksella, jonka varaan vanerinen välipohja asettuu. Muistia ei saa kalibroitua niin, että pystyisi vertaamaan päivästä toiseen. On siis haettava kultaista leikkausta, jossa toteutuvat samaan aikaan silmää miellyttävä ulkonäkö, korvaa viehättävä ääni ja soittajalle passaava soitettavuus. Olavi Lindén kertoo koejärjestelystä, jossa viisi vanhaa ja viisi uutta soitinta annettiin hitsauslasit silmillään soittaville viulisteille. 34-37 Olavi Linden.indd 37 29.1.2019 19.01. Jonkinlainen äänimuisti ihmisellä kyllä on, mutta se vaikuttaa olevan parhaimmillaan toisenlaisten ilmiöiden parissa. Jälleen esimerkki löytyy jousisoitinten puolelta, 1800-luvun lopulta asti toimineen ja alansa merkittävimpiin kuuluvan W. Tietyn rajan yläpuolella osaava soittaja voi myös pitkälti määrittää miten soitin soi. Hill & Sons -yrityksen toiminnasta. Ja Olavi Lindén täydentää. Kuulijan ja soittajan kokemuksissa on silti eroa, sillä vain soittaja tietää minkä verran ponnistelua kuulijan kuuleman soinnin tuottaminen on vaatinut. Kuten Linden-bassoissa. – Heillä on vuosikymmenten kokemus siitä, että loistavasti soiva instrumentti joka on ruma – ei kukaan halua soittaa sillä, vaikka se olisi soitettavuudessa ja äänenlaadussa paras mahdollinen, Olavi Lindén kertoo. Päästään kysymykseen vanhojen soitinten todellisesta paremmuudesta, vahvoja tunteita herättävään aiheeseen. Tunnetustihan soundi on soittajan sormissa, eikä etenkään kuulijan huomio välttämättä kohdistu soinnin sävyjen pienten yksityiskohtien tarkkailuun. Asia kiinnostaa yleisemminkin ja niinpä maailmalla on järjestetty useitakin kokeita, joissa esimerkiksi hyviä uusia viuluja on verrattu vanhoihin cremonalaisiin mestariteoksiin. www.riffi.fi 1/2019 37 mutta äänen olemus aivan yhtä jyhkeä ja voluumi tuntuva. Instrumentin jalostaminen on monen tekijän summa Apuna soitinten kehittelyssä Lindéneillä on perinteiseen Leo Fender -henkeen tietystikin luotettavia muusikoita, jotka pystyvät antamaan relevanttia palautetta
Vasemmalla olivat rytmit ja fillit ja oikealla instrumenttien äänet. Samaan kategoriaan kuuluu myös analogiseen ääninauhuriin perustuva Mellotron, jonka tarina alkaa Kaliforniasta. Sellisti Reginald Kirby kieltäytyi virittämästä selloaan väärin, joten alimmat selloäänet jouduttiin soittamaan kontrabassolla. Hänelle työskennellyt Bill Fransen vei USA:sta Englantiin kaksi tällaista Chamberlin-instrumenttia vuonna 1962 tarkoituksenaan etsiä soittimelle sen teollisesta valmistamisesta kiinnostunut taho. Koskettimiston alaraja määräytyi viulun alimman kielen, G:n mukaan. Äänten ja rytmien piti olla erillisiä, keskenään synkassa ja saman kestoisia. Siirryttiin tasavirtamoottoriin, jonka nopeutta voitiin säätää. Mk 1 Ensimmäisen nauhasarjan äänittäminen kesti kolme kuukautta. Jokaisen sävelen vireen ja soinnin oli säilyttävä samana kahdeksan sekunnin ajan. K alifornialainen Harry Chamberlin rakensi vuonna 1946 ääninauhoja soittavan kosketinsoittimen. Hän teki Mellotroniin paljon parannusehdotuksia. Bradmaticin testaajana työskenteli puolentoista vuoden ajan Moody Bluesin Mike Pinder. Mellotron Mk1 valmistui 1963 ja paranneltu Mk2 1964. Soittimessa oli kaksi vierekkäistä 35 koskettimen koskettimistoa. Kapellimestari Eric Robinson kiinnostui. Spitfirehävittäjien osia. Bradmaticin Les, Frank ja Norman Bradley innostuivat laitteesta kovasti ja halusivat ruveta valmistamaan sitä. Myös 38-41 Mellotron.indd 38 27.1.2019 16.19. Fransen tiedusteli tehtaalta, pystyisivätkö he parantamaan soittimen toimintaa, jotta sen sarjavalmistus olisi mahdollista. Tämä taas vaikutti sellon äänityksiin, koska sen alin kieli on C. Rahoittajia etsittiin lehti-ilmoituksilla. Perustettiin Mellotronics-yhtiö. Huijaus paljastuu Sitten englantilaisille valkeni, että Bill Fransen ei ollutkaan Chamberlinin suunnittelija, vaikka oli antanut niin ymmärtää. Fransenin tie vei Birminghamiin, jossa Bradmatic-niminen hienomekaaniikkaan erikoistunut tehdas valmisti mm. Hän järjesti tarvittavan studion ja muusikot. Ne kaksi laitetta, jotka hän oli tuonut Amerikasta, kuuluivat TEKSTI: EERO ARO KUVAT: LAURI PALOPOSKI Mellotron – sähkömekaaninen sampleri Ennen syntetisaattorikautta monet sähköinstrumentit, kuten Hammond-urut ja Rhodes-sähköpiano olivat sähkömekaanisia. 38 www.riffi.fi 1/2019 taikuri ja televisiojulkkis David Nixon ryhtyi rahoittajaksi. Kaiuttimet ja kaiutinvahvistimet poistettiin ja esivahvistimet tehtiin transistoreilla
Mike Pinder esitteli Mellotronia vuonna 1967 Musicians Unionillle. Melkoinen todistus miehen supliikkitaidoista. Tehtiin pienempi M400, josta tulikin kaikkein suosituin Mellotron. Fransen ei kuitenkaan saanut potkuja, vaan hän sai jäädä Mellotronicsiin. Kaikki nauhat oli poikki. Mellotron oli kallis, tuhat puntaa. Rock-yhtyeet löysivät Mellotronin ja satakiloista M300:aa raahattiin keikoille. Jos Mellotron tulee mukaan kesken biisin, on arvoitus, mikä korkeus sieltä kajahtaa. Huippuvuosina 1973–75 Streetlyn tuotanto ei pystynyt vastaamaan kysyntään. Onneton suunnitteluvirhe salli koskettimien painamisen nauhapankkien kelauksen aikana. Vain yhden irronneen palautusjousen kiinnityksen jälkeen päästään asiaan: – Laitetaanpa kasaan tää. Jo kahdella sormella soittelu oli vaikuttavaa. Mellotronin käyttäjältä ei edellytetty soittotaitoa, sillä rytmitkin olivat koneessa valmiina. Dannyn teettämillä nauhoilla on DannyShown spiikkejä, Harrikan ääniä ja lentokoneen ylilentoja. Sanoin että tulee aika, jolloin Arto Noraksen sellon äänellä voi soittaa humppaa ja pierulla voi soittaa Säkkijärven polkkaa. näyttelijä Peter Sellers, Jordanian kuningas Hussein, skientologi L. Kurkistelin koko ajan, mikä nauha jäi jumiin ja nyin niitä alas sopivissa väleissä. Streetlyssä tajuttiin vihdoin, että rockmuusikot olivat tärkeä asiakasryhmä. En osannut vielä käyttää sitä, enkä tiennyt, miten sen saa vireeseen, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Digitaalinen Memotron on lavalla paljon luotettavampi. Mutta ei se rikki ollut – huovat ja kumirullat piti vaan säätää. Nauhojen pitää asettua tarkasti noihin uriin. Sille nyt ei vaan mahda mitään. Mellotronin omistajien joukkoon kuuluivat mm. Tosin myös M400 painoi melkoisesti, 55 kiloa. Pohjalevy oli uusittu. Vuonna 1971 solmittiin myyntisopimus New Jerseyssä USA:ssa sijainneen Dallas Music Industries -yhtiön kanssa. Fransen oli pelkkä myyntimies. Lipsasen härveliä oli kohdeltu tosi huonosti. Sitä kaupiteltiin yhteisöille ja klubeille, mutta keikkamuusikoita ei nähty asiakkaina. Täällä pitäis olla pedaali jossain… – Tätä mekaanista Mellotronia soitin viimeksi Hectorin kiertueella 2007. Harmejakin oli – osa Amerikkaan viedyistä instrumenteista vikaantui kuljetuksessa. Tällä kertaa kalustossa mukana se keikoilla ongelmattomampi digitaalinen vaihtoehto, Memotron. Molemmat yhtiöt jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan. Kauppa alkaa käydä Mellotronics markkinoi instrumenttia eräänlaisena kodin viihdekeskuksena. – Kiertuerekassa kamat yleensä jäätyivät. KUVA: TOMMI SAARELA 38-41 Mellotron.indd 39 27.1.2019 16.19. Se oli auton hinta. Kuten aina automatiikan astuessa kuvaan, soittimen pelättiin uhkaavan muusikoiden työllisyyttä. Jousisoundeja voitiin soittaa suurilla voimakkuuksilla ilman kierron pelkoa, koska ääni ei ollut peräisin akustisista viuluista. Hinnaksi sovittiin 3 000 tai 3 500 markkaa. Se oli vähän hankalaa, kun näyttämösavut jumittivat nauhat. – Tämä kappale tuotiin Suomeen 1974. En pystynyt mitenkään ostamaan tätä vielä silloin itselleni, hinta oli 15 000 markkaa. Kytketääs piuhoja, niin saadaan ääni kuuluville. Siinä oli yksi koskettimisto ja vaihdettava nauhakasetti. Sitä paitsi Mellotronin nauhoilla soittaneet muusikot olivat saaneet asianmukaisen palkkion. Hyvä piano maksoi tuohon aikaan 300 puntaa ja brittiläinen asuintalo 2000–3000. Nauhat tuhoutuivat spagetiksi koneen sisälle useammassakin konsertissa. Hectorin levy-yhtiö PSO (Pohjoismainen Sähkö OY) tilasi yhden ja tämä toinen tuli Musiikki-Fazerille. Maajohto pitää kiinnittää oikeaan kohtaan, muuten hurisee. Yksi kitaranvalmistaja teki minulle kolme uutta rimaa hyvästä puusta. Liitto totesi, että Mellotron ei vähennä muusikoiden työtilaisuuksia sen enempää kuin Hammond-urutkaan. Sen koneen elektroniikka on nyt laitettu täysin kuntoon.” Esa Kotilainen kuvattuna Wigvamin 50-vuotisjuhlakonsertissa Kulttuuritalolla. Jännite vaihtelee, kun on isoja valoja tai välillä ei ole valoja ollenkaan. Jokaisen biisin alussa pitää katsoa viritys, että minne päin se nyt menee. Sitä valmistettiin 2000 kappaletta, osittain EMI ja Novatron-nimisinä. Mellotron toi lavalle suuren orkesterin soundin. Tärkeä puurima, joka estää nauhoja tarttumasta akseliin, oli heitetty pois. www.riffi.fi 1/2019 39 Harry Chamberlinille, joka oli patentoinut soittimen USA:ssa jo 1949. Toiminta laajenee Vuonna 1968 valmistui M300, jossa oli yksi 52 koskettimen koskettimisto. Dallas Musicin myyntipäällikkö Bill Eberline vaati parempaa laatua, mutta jostain syystä Englannissa ei reagoitu tähän. Hector halusi Lapsuuden Loppu-kiertueelle nimenomaan Mellotronin. Nauhakasetti paikalleen. Roudarit vihasivat painavaa laatikkoa. USA:n markkinat vetivät kuitenkin hyvin, ja lisälaajentumisen toivossa Mellotronics möi instrumentin kaikki oikeudet DalEsa Kotilainen ja Mellotron Kotilaisen Mellotron M400 on edelleen soittokunnossa. Ron Hubbard ja prinsessa Margaret. Oli kuulemma rikki. (EA: Mellotroniin oli muuten saatavana pieruäänet.) – Ostin joskus 90-luvulla Dannyn Mellotronin, kun tuli mieleen, että siitä voisi saada varaosia. Tämä löytyi sitten myöhemmin Takomostudion B-varastosta. Bradmatics muutti nimensä Streetly Electronicsiksi. Riidan päätteeksi Bradleyt kutsuivat Harry Chamberlinin Englantiin ja maksoivat hänelle 30 000 puntaa. Mellotron oli aina epävireessä. Sitten nauhalokeroiden alumiinikansi kiinni. Piirsin viritysnuppiin kynällä merkit: kylmänä sen pitää olla tuossa, myöhemmin se asettuu tähän. Sen profiili on sellanen kaareva. – Minäkin esittelin aikoinaan Muusikkojen Liitolle Mello tronia ja muita keyboardeja
Laite koostuu periaatteessa kymmenistä analogisista ääninauhureista, joilla on yhteinen vetoakseli. 38-41 Mellotron.indd 40 27.1.2019 16.20. Jokaisen koskettimen alSijoiltaan nostetun koskettimiston alapuoli: kosketinta painettaessa akseloitu tela painaa nauhan kiinni vetoakseliin, ja samalla jousilipan päässä oleva huopa puolestaan painaa nauhan kiinni äänipäähän soiton ajaksi. Ensin he korjasivat vanhoja Mellotroneja, mutta vuonna 2007 julkaistiin M4000, jonka kaksikoskettimistoinen versio on puolestaan M5000. Sound Sales saattoi nimittäin varsin hyvin ostaa Novatronin 3500 dollarilla ja myydä sen edelleen Mellotron-nimisenä USA:ssa 4500 dollarin hintaan. Äänipäät on lomiteltu kahteen riviin ja niiden alustana palveleva kelkka siirtyy sivusuunnassa aina sen mukaan mitä nauhalle tallennettua raitaa halutaan milloinkin soittaa. Musiikki ja musiikkiteollisuus kuitenkin muuttui, ja soundit vaihtuivat yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi. Jokaisella nauhalla on oma, metallilevyin rajattu lokeronsa, johon nauha pääsee soiton aikana vapasti laskostumaan ja josta se vedetään taas esiin, kun kosketin vapautetaan. Tämän seurauksena myös englantilainen Mellotronics meni nurin. Sähkömekaaninen sampleri Mellotron on polyfoninen, sähkömekaaninen sampleri, joka soittaa magneettinauhoille äänitettyjä ääniä. Nauhojen toinen pää on kiinnitetty vasemmalla näkyvien ruuvien ja prikkojen alle. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan jokaisen koskettimen alla on 1,5 metrin pituinen ääninauhan pätkä, jonka kesto on kahdeksan sekuntia. Yleinen väärinkäsitys on, että Mellotronin nauhat ovat lenkkejä, looppeja. Mellotronin nauhat on julkaistu myös sämpleinä. Jo Chamberlinien nauhaleveys oli 3/8 tuumaa, sillä näin saatiin mahdollisimman suuri raitaleveys. Koska Mellotron-tuotemerkki oli menetetty, tuotantoa jatkettiin Novatron-nimellä. Samoihin aikoihin markkinoille tuli uudenlaisia kilpailijoita, jousikoneita ja polyfonisia syntetisaattoreita, jotka pystyivät massiivisiin soundeihin. Streetly joutui lopettamaan toimintansa vuonna 1986. Vienti ei kuitenkaan kannattanut. Streetly kehitti instrumenttia edelleen ja julkaisi Mk V:n. Nauhakasettia suojaavan alumiinilevyn alta paljastuu seuraava arkeologinen kerros. Ongelmaa voi kiertää koskettimia vuorotellen vapauttelemalla. Epästandardi leveys vaikeutti myös piraattinauhojen tekemistä. Streetly Electronicsin talous sen sijaan oli täysin kunnossa. Rakenteesta johtuen Mellotronilla ei voi soittaa pitkiä sointumattoja. Mk V:ttä ehdittiin myydä vain 30 kappaletta. Lähtötilanteessa nauhat ovat soittimen etuosassa edestakaisin W-kirjaimen muotoon pujotettuina. Kun soitto ei soi, jouset pitävät nauhat piukalla ala-asemassa. 40 www.riffi.fi 1/2019 las Music Instrumentsille. Markkinoilla on myös kaksi digitaalista instrumenttia, Markus Reschin M4000D ja saksalainen Memotron. Kaikki äänet alkavat instrumentille ominaisella atakilla, sillä nauha palautuu aina soiton jälkeen alkuun. Uusia alkuja David Kean osti vuonna 1991 Mellotronin varaosat, ääninauhat ja Mellotron-tuotemerkin. Kun koskettimiston nostaa pois, näkymä on tällainen. Hänen Sound Sales -yhtiönsä alkoi valmistaa Mellotronia USA:ssa. Hän perusti ruotsalaisen Markus Reschin kanssa Kanadassa Mellotron Archives -yhtiön, joka julkaisi mallit Mk VI ja Mk VII. Nauhaleveys on 3/8 tuumaa eli 0,95 cm. Se leikattiin puolen tuuman nauhasta tarkoitukseen tehdyllä leikkurilla. Romahdus Dallas Music Instruments -konserni velkaantui muilla toimialoillaan Amerikassa, ja meni konkurssiin vuonna 1977. Instrumenttinauhat kopioitiin erityisellä ”Mothertron”-nauhurilla. Bill Eberline osti Mellotron-tuotemerkin, masternauhat ja nauhanleikkauslaitteet. Ja kun soitto soi, jouset antavat sen verran periksi, että vetoakseli jaksaa kiskoa nauhoja kohti määränpäätään. Les Bradleyn poika John Bradley puolestaan perusti Martin Smithin kanssa Streetly Electronicsin uudelleen 2000-luvun alussa
Soitettu nauha laskostuu omaan lokeroonsa (4), josta se kelautuu takaisin alkuun jousen (7) vetämänä. Äänipään ohi kuljettuaan nauha laskostuu omaan lokeroonsa. Akseliin kohdistuva kuorma vaihtelee kuitenkin soiton mukaan ja siksikin tarvitaan raskaahko vauhtipyörä nopeutta tasaamaan. Palautuminen kestää sitä kauemmin, mitä pitempään ääntä soitettiin. Jokaisella nauhalla on kolme rinnakkaista monoraitaa, joille on tallennettu oma äänensä, esimerkiksi viulu, sello ja huilu. Jotkut soittajat jättivät kannen auki, sillä vauhtipyörää jarruttamalla syntyi portaaton pitch. Jokaista kosketinta vastasi siis 18 ääntä, kolme raitaa × kuusi pankkia. äänipankeissa. Soittimen nauhanopeus ja äänen vire tosin riippuvat myös lämpötilasta. Tunnistettavimpia Mellotron-kappaleita: • The Beatles: Strawberry fields forever, huiluintro • Genesis: Watcher of the Skies • Moody Blues: Nights in White Satin • David Bowie: Space Oddity la on painotela. tä riippumatta, soiko vain yksi ääni, vai monisävelinen sointu. Huopa painaa nauhan äänipäätä vasten. Huojunnan takia syntyy satunnaisesti vaihtelevia choruksia, eivätkä kaikki äänitetyt samplet olleet alun perinkään tarkasti vireessä. Kosketin painetaan kokonaan pohjaan, jolloin tela puristaa nauhan vetoakselia vasten ja nauha liikkuu. u Mellotronin käyttäjiä Barclay James Harvest, Beatles, Black Sabbath, David Bowie, Curved Air, Earth And Fire, Ekseption, Focus, Genesis, Gentle Giant, Steve Hackett, Jethro Tull, Elton John, King Crimson, Led Zeppelin, Manfred Mann’s Earth Band, Moody Blues, Soittimen toiminnasta kiinnostuneille suosittelemme erinomaista youtube-videota, joka löytyy hakulauseella: ”Inside a Mellotron M400: How the Mellotron Works” 38-41 Mellotron.indd 41 27.1.2019 16.20. M400:n äänisarjat ovat nauhakaseteissa. Kun kosketin päästetään ylös, nauha irtoaa äänipäästä, jotta takaisinveto ei kuulu, ja jousi vetää nauhan takaisin. Rick Wakemanilla oli useita Mellotroneja, mutta lopulta hän vihoissaan kasasi ne kaikki läheiselle pellolle ja poltti. Suurten mallien (Mk1–M300) nauhat olivat keloilla, joilla on kuudet äänet peräkkäin ns. Kaksi ääntä voi soida yhtä aikaa, jolloin saadaan esimerkiksi sellon ja huilun sekoitus. Nauhanopeuden on pysyttävä samana siiKosketinta (1) painettaessa painaa jousitettuun lippaan kiinnitetty huopa (2) nauhan kiinni äänipäähän (6) samalla, kun toiseen säädettävään jousilippaan akseloitu tela (3) painaa nauhan kiinni vetoakseliin (5). Mellotronin melankolinen ja dramaattinen soundi perustuu siihen, että soinnun eri äänissä voi soida samanaikaisesti esimerkiksi kuusi tai seitsemän viulua, huilua tai vaikkapa miesja poikakuoroa. Matti Kari ja studiokoira Maisa kuvauksen kohteen, M400-Mellotronin vierellä – soittimen, jonka ”kaikki haluaa heti levylle, kun vaan näkee sen”. Uusiokäyttäjiä: Foo Fighters, Smashing Pumpkins, Red Hot Chili Peppers, Oasis, Manic Street Preachers, Paul Weller, Razorlight Suomessa: M400-Mellotroneja on Suomessa muutamia, Nurkostam-yhtyeellä, Matti Karilla ja Esa Kotilaisella. 1 2 3 4 5 6 7 Ammattikorkeakoulututkinto 240 op päivätoteutus Musiikkipedagogi (AMK) pop/jazzja/tai klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) pop/jazz-musiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Ylempi ammattikorkeakoulututkinto 60 op Musiikkipedagogi (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Muusikko (ylempi AMK) • pop/jazzja/tai klassinen musiikki Hakuohjeet, valintakoekuvaukset sekä alustava hakuaikataulu: metropolia.fi/haku opintopolku.fi Tutustu ja hae! Yhteishaku 20.3.-3.4.2019 metropolia.fi/haku Musiikin ja musiikkipedagogiikan huippuosaajat kasvavat Metropoliassa 47669_Metropolia_Riffi_60x252.indd 1 25/01/2019 13.17 www.riffi.fi 1/2019 41 Move, Pink Floyd, Renaissance, Rolling Stones, Strawbs, Tangerine Dream, Thin Lizzy, Isao Tomita, Traffic, Uriah Heep, Yes. Viima-yhtyeellä ja Ambience Studiolla on Mk VI. Raitavalintanuppi siirtää äänipäitä halutun raidan kohdalle
Bigsby-kampea tulee käytettyä suht’ harvoin, mutta onhan se hyvä olla, sillä soundi on mahtava. Hän sanoi, että osta ehdottomasti. Tästä tehtiin myöhemmin Robben Ford -malli, ja toki se vaikutti hankintaan, että nuorena diggailin häntä. Kun tekee omia juttuja, on hyvä ettei kitarassa ole niin järjettömästi luonnetta, että se alkaisi kahlitsemaan. Uusi oma levy on parhaillaan tekeillä Tuomo Dahlblom Bandin kanssa. Kitaransoittoa hän opiskeli ensin Jyväskylässä ja myöhemmin Sibelius-Akatemian Jazz-osastolla. Sen sijaan tässä soittimessa on aika tasainen otelauta, joten sitä helppo soittaa ylänauhoiltakin. Niitä on hyvä olla sen verran, että soitinta vaihtamalla saa tarvittaessa uutta soundia. – Tässä oli alunperin jotkut ihmeelliset Schallerin mikrofonit, jotka eivät sinänsä olleet luokattomat, mutta vaihdoin ne Lundgrenin Smooth Operator -malleihin. Fender Esprit, vuodelta ’84 – Tämän kitaran suunnitteli Fenderin Dan Smith, mutta jos en ole aivan väärässä niin mukana oli myös Ibanezin tyyppejä. P-90-mikrofonit on Lollarin Basic-sarjaa. – Ehkä tämä kuitenkin on erikoisvehje, sillä kovin montaa keikkaa en ole pelkästään tällä soittanut. Otelauta tässä on eebenpuuta, kansi kuusta ja runko leppää. Tapasimme Tuomon hänen treenikämpällään Helsingissä, jossa hän esitteli meille muutaman kiinnostavan kitaran. Soitan siinä bändissä Mesa Boogien vahvistimella, ja siksi on kiva etteivät mikit korosta kauheasti keskitaajuuksia, eivätkä toisaalta skuuppaa niitä. Custom Telecaster Deluxe – Tätä kitaraa olen soittanut viime aikoina aika paljon. Jos on vaikkapa sellainen tilanne, että on soitettu kaikki muut raidat ja pitäisi soittaa kitarasoolo, niin silloin aika usein kaivan tämän soittimen esiin. Se on ontto sieltä täältä, mikä tottakai vaikuttaa soundiin: tässä on vähän sitä 335-klangia. Amfisound Telecaster, rakentaja Sampo Leppävuori – Parilla tutulla on Sampon tekemiä Telecastereita, esimerkiksi Karvosen Rikulla ja Saaren Samilla. Tämä on luonteeltaan niin erilainen kuin muut kitarani, joten se istahtaa hyvin sekaan; homma kuulostaa heti valmiilta, vaikkei olisi miksattukaan. Se oli pitkä prosessi, mutta uusi kaula on nyt juuri sopivan paksu, TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suunnittelin kitaran yhdessä Sampon kanssa. Nämä ovat siis aika neutraalit, samoin kuin koko kitarakin. Tuomo Dahlblom tunnetaan taitavana kitaristina, joka on kotonaan niin oman jazzrock-pohjaisen musiikin esittäjänä kuin myös freelancerina aina teatterimusiikista Voice of Finlandiin. Nyt kitara on päivitetty minun käteeni sopivaksi. Kun olin ostamassa tätä Muusikoiden netistä, soitin ensin Nikun Jarmolle, koska hän käytti aikoinaan Robben-kitaraa. Omistan itse nimittäin Ibanez Artistin, ja tässä kitarassa on paljon samaa kuin siinä. Tästä tulikin aika hyvä yhdistelmä perinteistä ja modernia; esimerksi Earvana-satulan avulla riparisoinnut pysyy hyvin vireessä. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Jos kitaroita taas on kovinkin paljon, se voi olla ongelmallistakin, ”koska silloin millään niistä ei opi soittamaan kunnolla”. Niitä minulla on jonkin verran, esimerkiksi pari PRS-mallia. Ehkä saarni osittain tekee sen, sen keskialue on niin erilainen. 42 www.riffi.fi 1/2019 T uomo Dahlblomin mielestä kitaroita tulee olla riittävästi, mutta ei liikaa. Se soundi on minua aina viehättänyt, mutta kun on isot kädet, niin 335:n kanssa tulee vähän ahdasta. Runko on suosaarnia, mihin ehkä sain idean omistamastani Yamahan Mike Stern -mallista; sehän on niitä kitaroita, joista en ikinä luovu. Tässä yhdistyy kahden merkittävän suomalaisen soitinrakentajan kädenjälki: Rauno Niemisen tekemä runko ja Juha Lottosen kaula. Ne onkin tosi smoothit, ja sopivat erinomaisesti Tuomo Dahlblom Bandin musiikkiin. – Ylipäänsä tällainen kahden humbuckerin liimakaulakitara on minulle ykkösvalinta. Toisaalta studiotyössä käytän tätä paljonkin, sillä soundi on siihen hommaan todella käyttökelpoinen. Ostin kitaran aikoinaan Raunolta, jolloin siinä oli erilainen kaula. E l ä m ä n i k i t a r a t Tuomo Dahlblom – kun tekee omaa musiikkia, on hyvä ettei kitaran luonne kahlitse 42-45 Elämäni kitarat Dahlblom Uutiset.indd 42 29.1.2019 18.55
Sehän on sellainen vaistonvarainen, luonnon valinta, millä kitaralla kulloinkin soittaa. Gibson Les Paul Futura, 2014 – Jos on keikka, johon pyydetään kitaristiksi, mutta ei oikein etukäteen tiedä mitä halutaan, niin silloin tämä Futura on paikallaan. Onhan siinäkin ongelmansa välillä vireen suhteen, mutta sen maksaa siitä soundista. Ja jos studiossa halutaan nopeasti asioita tapahtuvaksi, voi tällainen olla hyvä siinäkin. ei liian ohkainen. Kaikki sanoo aina, että tulee mieleen Purple Rain. Yhtään stratoa minulla ei tällä hetkellä ole, enkä ole sellaista nyt kaivannutkaan. Mikrofonien välillä vieläkin jonkin verran volume-eroa, mutta ei se minua haittaa. – Voisi kai karrikoivasti sanoa, että tämä on minun blueskitarani, juurevampien keikkojen soitin. Oikeasti tämä on 42-45 Elämäni kitarat Dahlblom Uutiset.indd 43 29.1.2019 18.55. – Myös väri on aika pähee, katalogissa Plum Insane. Se on aika halpa ja erinomainen – ainakin siinä on twängiä. Esimerkiksi Ahvosen Nikon kanssa tehtiin juuri levyä, jolle soitin paljon raitoja tällä kitaralla. – Hyvää tallamikkä etsin pitkään ja päädyin DiMarzion Twang Kingiin. Tele on muutenkin aina ollut mukava ja simppeli kitara soittaa. Wilkinsonin talla taas on ollut alusta lähtien, ja siihen olen tyytyväinen. En vaan ole kuullut mitään sellaisia proggiksia, missä sitä olisi soitettu, eikä ole ollut sellaisia duunejakaan. Tämä oli varmaankin vuonna 2014 halvin Gibson-kitara, mutta on ammatillisessa mielessä pelastanut minut monessa tilanteessa: olen soittanut tällä niin jazzia kuin rockiakin. Kaulamikki taas on Lollarin ”low wound” Regal, koska en halunnut kauhean kuumaa tallamikkiä – silloin tele-soundista katoaa jotain
Samoin yksi jazz-kitara. – Sellainen hardcore-freelance-kausi oli varmaan vielä tuossa viitisen vuotta sitten, kun soitin kaikkia tv-hommia ja muita. – Monille 100-wattinen vahvistin on liian iso, minulle se on juuri sopiva. Kunnollinen nailonkielinen kitara on seuraava hankinta, kunhan löydän jonkun hyvän järkevään hintaan. Uuteen projektiin lähtiessä hän suunnittelee hyvissä ajoin mahdollisimman pitkälle sen mitä kitaraa ja vahvistinta käyttää. Pienellä treenikämpällä on Dahlblomin treenivahvistin, Roland Cube, joka hänen mukaansa on ”ihan lyömätön, koska ei siitä tarvitse kuin kelvollisen puhtaan soundin.” Varsinaisesti hän on mieltynyt eniten Mesa Boogien vahvistimiin, joita on useita. Studiosoittoa Dahlblom tekee etupäässä tutuilleen, ja on yleensä mielellään mukana projektissa kokonaisvaltaisesti. Tuomo Dahlblomin mielestä pedaalisärö on aina ”vähän kompromissi”. Kovin puhdas se ei ole koskaan, mutta se ei haittaa. Viimeiset 10 vuotta Tuomon treenaaminen on ollut hyvin jazz-orientoitunutta. – Ehkä yleisesti ottaen kitara voi ihan hyvin, vaikka jotkut sanoo, että tämä on hiipuva ala. Haluan myös vaikuttaa siihen musaan ja olla siinä tuotannossa jotenkin mukana. 44 www.riffi.fi 1/2019 tosi hyvä soitin, joka kuulostaa Gibsonilta. – Minun eetokseeni ei sovi sellainen, että olisin kaikkien käytettävissä koko ajan; se ei ole vain mahdollista, vaikka sitä haluaisikin. Fender-tyylisenä puhtaiden soundien vahvistimena käytän Teemu Viinkaisen rakentamaa Fender Vibrolux 1x12 -kloonia, jota on vielä viritelty hieman ”vanhemman” kuuloiseksi. – Sitten kun se prosessi lähtee käyntiin, niin ei tarvitse ajatella niitä kamoja ollenkaan. Tähän on tehty vain yksi muutos: edellinen omistaja vaihtoi robottivirittimet tavallisiin. Suurin intohimoni on yleisölle soittaminen, se vuorovaikutus, ja sitähän on vähän vaikea korvata millään hologrammeilla, Tuomo Dahlblom pohtii. Fenkku taas on hyvä jazz-keikoilla, joissa soundin pitää olla tosi puhdas. Ja kun rungossa on aika paljon kevennystä, ei painoa ole ihan niin paljon kuin tavallisessa Les Paulissa. Lisäksi omistan vuoden 1980 Mark kakkosen ja pienempitehoisen Blue Angelin. – Ei ole hyvä, että käy vain hutaisemassa jotain tunteja välillä, jotta saa rahaa. u 42-45 Elämäni kitarat Dahlblom Uutiset.indd 44 29.1.2019 18.55. Lisäksi on buusteri, joka taas on aivan mahtava asia. Siksi Mesa Boogien Formula-etuaste on niin mieleinen. Olen ollut Ebelissä, ja Jyväskylässä kävin parikin vuotta. Kaula-aseman mikrofoni on Gibsonin P-90H eli humbuckeri, joka kuitenkin menee ehdottomasti sinne P-90:n suuntaan. Sitä hän ohjailee volume-pedaalilla uudessa yhtyeessään. Mieluummin tekee vaikka jonkun puolen vuoden diilin opettamisesta, kuten olen tehnytkin. Mieluummin kokonaisvaltaisesti mukana Tuomo Dahlblom toteaa, että muutama vuosi sitten hän alkoi tekemään aktiivisemmin taas omaa musiikkiaan. Harvoin säröön tarvitsee yhtään enempää sustainia. Otin aikoinaan jotain tunteja Raoul Bjo?rkenheimilta, ja hän painotti, että styrkkarin kanssa soittamista pitää harjoitella. Opettaminenkin on ihan kivaa, varsinkin kun siinä on kehittynyt vuosien varrella. Se oli tosi nastaa, mutta sitten piti hieman priorisoida ajankäyttöä. Saatika sitten, että on keikalla. Mesa Formula taas on preamp-käytössä. Tuomo puhuu muutenkin tasapainosta, siitä kuinka tärkeää on keskittyä hyvin siihen, mitä kulloinkin tekee. Saan soittaa vähän kaikenlaista musiikkia, mutta lähestyn sitä kaikkea mustan rytmimusiikin kautta. Dahlblom pitää erityisesti tehokkaista vahvistimista, toisin kuin monet. Tallassa on Burstbucker 3, joka on mielestäni älyttömän hyvän kuuloinen mikki. Mark I Reissue on ollut todella pitkään. Sitä käytän vuoden ’83 Ibanez George Benson -kitaran kanssa. – Yleensä en välitä mikrofonien puolituksista, mutta tässä ne ovat paikallaan. 100-wattinen on just sopiva Kitaroita Tuomo Dahlblom on ostanut paljon käytettynä, sillä hänen mielestään käytetty kitara voi olla ”parempi kuin uusi: sillä on soitettu”. – Se on vähän sama kuin PRS:n kitaroiden kanssa, että aina pitää olla vähintään yksi Boogie. Esimerkiksi opettamista hän tekee siksi vain periodeittain. Sen määrää pystyy säätämään kitaran sisältä. – Ehdottomasti kannattaa hankkia yksi Danelectro, jos tekee monipuolista hommaa ja varsinkin studiosoittoa. Samoin trankkupelit. Räppiskenessäkin sitä siis välillä halutaan, sillä ”kitaraa on vaikea korvata millään”. Otin neuvosta vaarin ja treenasin aika paljon sillä tavalla, että vahvistin oli lujalla ja yritin sitten soittaa hiljaa. – Se on minulla oikeastaan koko ajan säröllä, ja volume-pedaalilla lasken sitten soundin tarvittaessa niin puhtaaksi kuin pystyn. Räppäri Aksimillekin kitaraa soittanut Dahlblom pohtii lopuksi kitaran tilaa nykymusiikissa. Itse käytän buustia yleensä puhtaalla soundilla, varsinkin jos soundi on prosessoitu, kuten kasarikamassa. – Esimerkiksi rhythm’n’bluesia on vaikea edes harjoitella mitenkään, koska se on niin fiilishommaa. Omistan DW Mark Jazz -vahvistimen, joka on bebop-tyyliseen kamaan aivan mainio. Se on se ihannetilanne. Varusteisiin kuuluu myös yksi akustinen, Gibsonin Southern Jumbo sekä Danelectro. Jos vain tarvitaan kitaristia paikalle, en ole sellaisesta kovin kiinnostunut, mutta jos joku haluaa minut soittamaan, niin se on ihan eri juttu. Yleensä se lopputuloskin on silloin parempi. Monet on saaneet sellaisen kuvan, että soitan tosi laajalti kaikkea, mutta ei se ehkä sillä tavalla pidä paikkaansa. Vähän sama kun ’80-luvulla sanottiin, ettei kukaan enää halua rumpalia mihinkään. Kuuntelen kyllä musaa monipuolisesti, niin olen aina tehnyt. Kyseessä oli määrätietoinen päätös, jonka on kuulemma ollut hedelmällinen
Hänen rinnalleen toiseksi projektimyynnin päälliköksi on rekrytoitu Matti Järvinen, joka puolestaan on tuttu mies jo Sony Finlandin ammattipuolelta. Aiemmin mm. Kouluttajina toimivat DPA:n omat asiantuntijat ja kurssilla käsitellään eri tuoteryhmiä ja konkreettisia käytännön menetelmiä mikrofonien sijoitukseen ja käyttöön liittyen. 050 358 78 78 Pekka Rytilahti Oskari Krogell Marko Ylianttila AV Marketing laajentaa audio-osastoaan Kymmenennen toimintavuotensa juuri käynnistänyt esitystekniikan maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittava AV Marketing laajentaa ammattiaudioosastoaan nyt Jyrki Mäkisen johdolla. www.riffi.fi 1/2019 45 Miehistöä uusissa tehtävissä Organisaatiotaan uudistava Bright-konserni on rantauttanut myös Suomeen jo pitkään Ruotsissa toimineen tytäryhtiönsä, Intersonicin. Murto ottaa projektimyynnin päällikkönä vastuuta audioja av-järjestelmien parissa. Studiotecillä työskennellyt Antti J. Mäkinen on aiemmin työskennellyt mm. Uudistuksen yhteydessä osa henkilökuntaa siirtyy Bright Sales & Installationin palveluksesta Intersonic Suomen puolelle. Lisätiedot: DPA tuotepäällikkö Antti Rintamäki • antti.rintamaki@brightgroup.com, p. Apart-musiikkitoistimet ja Boschin yleisäänentoistojärjestelmät. Noretron Audion ja Bright Sales & Installationin palveluksessa. Uusina tuotemerkkeinä AV Marketingin edustuksiin kuuluvat Lynxmuuntimet ja -sovittimet, Martin Audion kaiuttimet, Merging Technologies -tallennusjärjestelmät sekä Unika Pro Audion Dante-sovittimet. Uusissa tehtävissä Intersonic Oy:ssä ovat aloittaneet myyntipäällikkö Pekka Rytilahti sekä tuotepäällikkö Oskari Krogell, jotka molemmat siirtyivät nykyisiin toimiinsa Bright Sales & Installationin palveluksesta. Lisätiedot: Bright Sales & Installation • www.brightgroup.fi Adamsonia Suomeen Kanadalainen pitkän linjan PA-valmistaja Adamson ja Bright Sales & Installation ovat solmineet Adamson-tuotteiden maahantuontia ja huoltoa koskevan sopimuksen. Murto Matti Järvinen 42-45 Elämäni kitarat Dahlblom Uutiset.indd 45 29.1.2019 18.55. Lisätiedot: Intersonic Suomi • www.intersonic.fi AJANKOHTAISTA DPA:n kurssipäivä Brightilla maaliskuussa Bright Sales & Installation järjestää DPAtuotekoulutuksen 27.3. Samalla sekä Intersonicin että Bright Sales & Installation ovat rekrytoineet uusia tekijöitä riveihinsä. Uutena henkilönä Intersonicin miehistöön on liittynyt myyntipäällikkö Marko Ylianttila, joka aiemmin on työskennellyt mm. Studiotecissä. Lisätiedot: AV Marketing • www.avmarketing.fi Bright Sales & Installation Oy puolestaan vahvisti henkilökuntaansa kahdella kokeneella alan konkarilla. Lisätiedot: Bright Sales & Installation • www.brightgroup.fi Jyrki Mäkinen sylissään Martin Audion aktiivinen CDD6-asennuskaiutin. Kurssin aikataulu ja paikka tarkentuvat helmikuun aikana. Tuon periodin jälkeen Järvinen on työskennellyt yrittäjänä useita vuosia ennen liittymistään BSI:n miehistöön. Antti J. AV Marketingin rosteriin kuuluvat myös mm
Keskimääräistä ohutkuorisempien, vain viiden millimetrin vahvuisten runkojen, perusterävän viisteen ja prässivanteiden tuottama sointi on mukavan sävykäs ja monipuolinen. Alussa oli hinta Neusonic noudattelee huonekalujätti Ikean tuotefilosofiaa siinä, että hintalappu on suunniteltu ensin, ja sitten on keksitty keinot millä siihen osutaan. Kuulostaa kiinnostavalta kombinaatiolta, semminkin kun kustannustehokkaat Neusonicit valmistetaan samassa PohjoisCarolinan päämajassa, josta tulevat myös Ludwigin arvostetut, kustomoidut ”Ameriikan setit”. Tärkeillä Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla paketin hinta on saatu puristettua alle kriittisen tuhannen dollarin rajan, mikä on amerikkalaisesta näkökulmasta ennen kuulumatonta ”kotimaisissa” rummuissa. Ja tämähän se uutuuden myyntipointti onkin. Mukana CD-levy. Neusonicissa vain kolme päällimmäistä kerrosta ovat vaahteraa, kolme sisimmäistä punaruskeaa kirsikkapuuta. Ja varsin hyvät värinät ja vibathan näistä kannuista saa. Neusonicia kaupitellaan kahtena kolmen rummun runkopakettina, joista 20-tuumaisella litteällä bassarilla varustettu, näppärä perinne/jazz/kokkari/kuppila-työkalupaketti sujahtaa kivutta henkilöautoon. 12-tuumaisen etutomin molemmille puolille voi halutessaan ostaa irtopönttöinä kymppija/tai kolmetoistatuumaiset. Mukana DVD ja CD. Viimeistelyssä on pikkuisen tingitty, samoin kalvoissa, ja eroa kustomoituihin klassikoihin löytyy myös runkorakenteesta. Myös kokoja pinnoitevaihtoehtoja rajoittamalla on pystytty tinkimään valmistuskuluista niin, että laatu on voitu pitää korkealla, ilman että valmistusta olisi tarvinnut siirtää Kaukoitään. Useinhan niitä on. Tulkoon soundi Pintavaihtoehtoja on tätä kirjoitettaessa vain neljä: luonnonvärisen Sugar Maplen ja retrohenkisen Skyline Bluen lisäksi Aspen White ja Black Cortex, joista vain viimeksi mainittu mustana ja kiiltäväkylkisenä poikkeaa malliston matta-estetiikasta. Niin etutomi kuin Oivalliset rumpukirjat Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Yhdistelmällä saattaisi pystyä tuottamaan myös koivulta vivahtavaa, valmiiksi ekvalisoitua, kurinalaisesti käyttäytyvää ja terävästi artikuloivaa soundia. Mukana kaksi CD-levyä. Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Hinnoittelussa on muutakin taktikointia, kysehän ei ole koko setistä, vaan kahden tomin ja bassarin runkopaketista. 15 e 36 e 46 e + postikulut + postikulut + postikulut sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille 46-47 Ludwig.indd 46 27.1.2019 16.21. Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Virveli sekä tarvittavat pidikkeet ja telineet pitää hankkia erikseen, ellei sellaisia satu olemaan ennestään omasta takaa. 46 www.riffi.fi 1/2019 N eusonic (jonka keskelle valmistaja kirjoittaa ison S-kirjaimen) lupailee tarjoilla enemmän kuin maistiaiset siitä amerikkalaisesta rumpujen valmistustaidosta, näkemyksestä ja laadusta, joista 110-vuotista taivaltaan juhliva Ludwig on vuosikymmenien varrella opittu tuntemaan – ja vieläpä kaikkien aikojen houkuttelevimmalla hintalapulla. Taalahinta on veroton, mutta niinhän hinnat siellä ilmoitetaan. Jotain on tietysti täytynyt tehdä eri tavalla. Molemmissa runkopaketeissa etutomi on sama, vain lattiatomi kasvaa tai kutistuu parilla tuumalla bassarin mukana. Riffin kokeilussa kävi 22-tuumaisella, syvemmällä bassarilla varustettu vähän jykevämpi satsi, jonka on tarkoitus tarjota hieman voimakkaampaa ja rokkaavampaa potkua. Valmistustekniikassa poikkeavinta onkin pinnoite, joka laminoidaan muotissa viilujen kanssa kiinni runkoon, eikä ole perinteisen wrapin tapaan jälkikäteen liimattava irrallinen osa. Neusonic puolestaan on Ludwigin kädenojennus keikkailevalle rumpalille, joka on haaveillut ”Made in USA” -klassikkosetistä, mutta ei halua maksaa maltaita sellaisen saadakseen. Tämä voisi teoriassa edistää sitä, että koko rumpu värähtelee ja soi yhtenä kappaleena. TEKSTI: TOMMI SAARELA LUDWIG Neusonic LUDWIG Neusonic – L niin kuin legendaarinen …sitähän amerikkalainen Ludwig rumpuvalmistajana on, jos kuka
Tyylikkäistä, kapeista bassarin jaloista on poistettu kaikki säätömahdollisuudet, mutta eipä niihin sellaisia kaipaakaan. Samankin setin luonnetta pystyy muuntamaan kivasti sen myötä, asetteleeko virvelitelineeseen läskin, syvän puuvirvelin vai kipakan litteän teräsrummun. Kestää kyydissä Koska Neusonicin suunnittelupöydällä on piirretty näppärää jokapaikan käyttörummustoa, on roudauskelpoisuuteen panostettu. Kokonaisuus on tasapainoinen. (09) 135 1488 Tietoa verkosta: www.millbrook.fi perinteistä kantti-kertaa-kantti-laatua edustava iso lattiatomikin vastaa taputteluun herkästi ja terveesti. Kokeilun perusteella Neusonic vaikuttaisi pohdinnan arvoiselta myös sellaiselle soittajalle, joka arastelee kalliin high end -settinsä pakkaamista mukaan riskikeikoille. Tomien pienet Mini Classic -virityspesät ja bassarin vannekoukut ovat hienostuneen kevyet. Mukana kaksi CD-levyä. 22-tuumaisen bassorummunkin perussoundi on tuhdin vakuuttava, vaikka runko on todella ohkainen. Neusonicit eivät ole ulkoisesti liikaa mihinkään genreen kallellaan, ja soundillisestikin kioski on tyhjä taulu, puhdas pöytä tai mitä vertauskuvia niitä nyt onkaan. Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Niille, joiden suhteen ei voi olla varma kaatuuko rumpujen päälle kaljatuoppi – vai kenties sen kantaja. Mukana CD-levy. Mukana DVD ja CD. Ja siihen oikean vastauksen tietää jokainen parhaiten itse. Oikeastaan ainoa kysymys, joka jää lopulta ratkaistavaksi kuuluu: ”ottaisiko kaksikymppisen vai kakskakkosen”. Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Etutomi tietenkin ripustellaan muualle kuin bassariin, tuskin näin ohut reunavahvikkeeton kuori sen lisäpainoa kestäisikään. Ludwig Neusonic Edullinen amerikkalaisrummusto • 22" × 16" bassorumpu • 12" × 8" etutomi • 16" × 16" lattiatomi Hintal: 1390 e Lisätiedot: Millbrook Musiikki Puh. Rumpujen simppeli, konstailematon rakenne sekä kohtuullisen litteät bassorummut ja matala etutomi takaavat, että setti kulkee matkassa sujuvasti, mutta tuntuisi kestävän kovempaakin käsittelyä. Kevyestä raudasta seuraa helposti huteruutta, mutta tällaista ei huomaa Neusonicin kohdalla. u LUDWIG Neusonic LUDWIG Neusonic Oivalliset rumpukirjat Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Rummut vastaavat hyvin sellaisen soittajan käsittelyyn, joka tietää mitä haluaa. Loppupelissä Neusonicin plussana voi nähdä senkin, että settiin ei kuulu virveliä. Kokkareilta pubiin Neusonicia uskaltaa suositella käyttösetiksi melkeinpä kelle tahansa rumpalille musiikkilajista riippumatta. 15 e 36 e 46 e + postikulut + postikulut + postikulut sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille 46-47 Ludwig.indd 47 27.1.2019 16.21. Laadukkaammilla lyöntikalvoilla sekä niitä omaan makuunsa virittämällä ja demppaamalla tällaisista pöntöistä saa varmasti irti pitkälti sen mitä haluaa. Neusonicissa erityistä onkin, ettei sen olemuksessa ja soundissa ole mitään kovin erityistä – ja siihen on varmasti pyrittykin. Tällaisen jokapaikan rummuston virittelee ja demppaa helposti kokkaritunnelmiin arki-iltana, mutta sama satsi pelittää myös rokkenrolliin pubissa viikonloppuna
Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Silti lompakko kevenee kaupassa asioinnin jälkeen vain karvan alle tonnin verran. Kromatut rautaosat tuntuvat jämäköiltä eikä minkäänlaisia rakenteellisia vikoja osu silmiin tiukemmassakaan tutkailussa. f i . Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Kampi myös pysyy tiukasti siinä asennossa, johon se jätetään, joten karannutta veiviä ei tarvitse haroa hyppysiinsä kesken kiivaimman tiluttelun. Samaa mallia on saatavilla myös fiesta redja olympic white -värityksillä, kun taas perinteisempää, pelkillä yksikelaisilla mikeillä varustettua mallia kaupitellaan lake placid blue-, vintage whitesekä kaksivärisellä liukuvärityksellä. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Otelaudan hieman vintage-henkisiä Stratoja loivempi 9,5 tuuman radius mahdollistaa kitkattoman venyttelyn, erityisesti medium jumbo -kokoisiin nauhoihin yhdistettynä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Sen kampea ei tarvitse pyörittää paikoilleen, vaan se lukitaan pesäänsä yksinkertaisesti painamalla. Kaunis kuin karamelli Pehmeästä, mutta hyvin topatusta kantopussista paljastuu kiiltolakatulla sonic blue -maalipinnalla kuorrutettu testilaite. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Työn jäljessä ei ole valittamista. Kaikki 22 nauhaa on viimeistelty erinomaisesti, eivätkä niiden päät törrötä vaikka ulkona pakkanen paukkuukin. Vire säilyy tallan, tuntemattomiksi jääneiden, mutta kovasti Klusoneilta näyttävien virittimien, sekä hyvin viimeistellyn satulan ansiosta mainiosti kovemmankin vatkauksen aikana. r i f f i . 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 48-49 Tokai.indd 48 27.1.2019 16.22. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Käytännössä jokaiselta kynnelle kykenevältä sähkökitaroiden valmistajalta löytyy valikoimistaan oma näkemyksensä tästä Leo Fenderin vuonna 1954 lanseeraamasta jokaisen soittajapojan ja -tytön perustyökalusta. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Kaula on veistelty yhdestä vaahterapalasta ja sen selkäpuoli on käsitelty valmiiksi sisäänajetun tuntuisella satiinilakalla. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Yrityksen soittimissa työn jälki on kautta linjan tarkkaa ja tasalaatuista, mutta niiden hinnat ovat usein Yhdysvalloissa valmistettuja esikuvia selvästi edullisemmat. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Soittimen kevyt leppärunko omaa kaikki tutut soittomukavuutta lisäävät viisteet ja vaahterakaula istuu tiukasti taskussaan. 48 www.riffi.fi 1/2019 J os tällä aurinkoa kiertävällä pallolla jotakin riittää, niin Stratocaster-johdannaisia. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . B. Jotain uutta, jotain vanhaa Soittimen mallinimen lupailema nykyaikaisuus alkaa tallasta, joka on kahdella veitsenterälaakeroidulla ankkurilla runkoon kiinnitetty Gotoh 510T. Nuotit soivat puhtaasti ympäri kaulan, eikä ylimääräisiä räminöitä päässyt missään vaiheessa TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Tokai TST-50 Modern Maple – uusvanha perinnesoitin Vuodesta 1947 soittimia valmistaneen Tokain päivitetty näkemys 50ja 60-lukujen jäljitellyimmästä kitaramallista tarjoaa kiinnostavia ominaisuuksia houkuttelevaan hintaan, mutta vieläkö maailmassa riittää tilausta uudelle Stratocasterille. Kätevää, vaikka kyse onkin lopulta makuasioista. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Erityisesti 1970-luvulta lähtien valmistetuista Stratoja Les Paul -tyylisistä kitaroistaan tunnettu Tokai lukeutuu niihin toimijoihin, joiden ansiosta Japani nauttii muusikkopiireissä suurta arvostusta instrumenttien valmistusmaana. Alkuperäisestä kolmemikkisestä ja vibratallalla varustetusta rautalankaja surffirock-soittopelistä on vuosien varrella nähty sen verran runsaasti erilaisia variaatioita, että kyse ei ole sitten 1980-luvun superstratovuosien jälkeen ollut varsinaisesti enää pyörän keksimisestä uudelleen, vaan pikemmin siitä, kuinka sujuvasti se saadaan pyörimään. Kaikkien mukana cd-levy. Säädöt noudattavat perinteistä kaavaa: yksikerroksisen plektrasuojan alakulmasta löytyy niin viisiasentoinen mikkivalitsin kuin yksi master volume ja kaksi kaulaja keskimikeille tarkoitettua tone-potikkaakin. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Vaikka Tokai valmistaakin nykyisin edullisimpia mallisarjojaan Koreassa ja Kiinassa, yhtiön Tokai Guitars Nordicin kanssa yhdessä kehittämä modernisoitu TST-50-mallisto on japanilaista käsityötä
R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tallamikin paikalla komeileva metalli kuorinen Vintage Humbucker -mikki tuo soundipalettiin annoksen räyhäkkyyttä säilyttämällä kuitenkin hyvän äänenvoimakkuudellisen tasapainon muiden mikkien kanssa. Kaulan kiinnitys on tosin perinteisen palkkimainen, mutta mikäli se ei ole aiemminkaan muodostunut soiton esteeksi, ei se tee sitä nytkään. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kaula on kaukana pesäpallomailasta, mutta tuntuu jossakin C:n ja U:n välimaastossa nököttävän profiilinsa ansiosta kourassa mukavan lihaisalta. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Yksikelaiset mikrofonit ovat Tokain omaa tuotantoa, mallinimikkeeltään Vintage ST. Satulalla on leveyttä 42 millimetriä ja sen puolesta kaula soveltuu mainiosti myös hieman pienempiinkin hyppysiin. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Se ei ehkä ole kuumimmasta päästä, mutta soveltuu mainiosti rosoisempaan rokkikomppaukseen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tokai TST-50 Modern maple HSS Japanissa valmistettu Stratocaster-mallinen sähkökitara • runko leppää • kaula vaahteraa • vaahteraotelauta, 22 nauhaa • kaksi yksikelaista mikrofonia ja yksi humbucker • 1 × volume, 2 × tone, 5-asentoinen mikrofonivalitsin • Gotoh 510T -tremolo • kromatut metalliosat • kiiltolakattu • hinta 999 e Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Ne tarjoilevat soittajan käyttöön ehdan heleää ja odotusten mukaista Strato-soundia, väliasentojen kaakatuksineen kaikkineen, mutta tavanomaista matalammin kohinaja sirinätasoin. Gotoh 510T:ssä kielet kulkevat tavanomaista lyhyemmän matkan ja loivemmassa kulmassa niin sanotun FSTblokin sisällä, jonka luvataan lisäävän tallan vireenpitävyyttä ja vähentävän kielten katkeilua. f i . Se on kauttaaltaan laadukasta työtä ja hinta/laatusuhteeltaan hyvinkin suositeltava vaihtoehto hivenen nykyaikaisemmalla soittotuntumalla ja soundimaailmalla varustettua Stratoa etsivälle. Satiiniviimeistelyn tuottama kitkaton soittotuntuma suorastaan houkuttelee nopeatahtiseen jazz-soinnutteluun ja korkeilla nauhoilla sooloiluun. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . r i f f i . (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi syntymään matalahkosta soittotuntumasta huolimatta. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Mensuuri on perinteinen 648 mm. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Varteenotettava vaihtoehto Vaikka Stratocastereista onkin tänä päivänä varsinaista runsaudenpulaa, ja samansuuntaisilla ominaisuuksilla varustettuja soittopelejä löytyy monilta muiltakin valmistajilta, ei TST50 Modern Maplea kannata jättää kokeilematta pois laskuista. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 48-49 Tokai.indd 49 27.1.2019 16.22. Kaikkien mukana cd-levy. B
Jos taas ajattelee asiaa toisin päin, niin esimerkiksi vapaan A-soinnun sormittaminen kakkosnauhalta onnistui hyvin: kolme sormea mahtuivat samaan nauhaväliin ilman pinnistelyä, ainakin näin laihasormiselta. Lämpimän kuivahkoa Olisin pettynyt, jos sointi ei olisi tämän hintaisessa soittimessa asiallinen. Pieni koppa ja lyhyt skaala Kuten alussa mainittiin ja hinnastakin saattaa päätellä, EMTE Minin koppa on valmistettu kokopuusta. Enkä pettynytkään. 50 www.riffi.fi 1/2019 P ienikoppaisia akustisia kitaroita on jo pitkään ollut lähes joka valmistajalla, jopa siinä määrin, että niiden voi katsoa olevan jonkinlainen trendi. Tämän uskon kuitenkin olevan säätöasia. Kaularauta on kuitenkin erillishankinta, sillä käytössä tulee olla Matonin oma rauta. Sen myötä odotukset nousevat korkealle myös sähköistetyn soundin suhteen. Kun sen avasi, tuntui sisällä oleva kitara ensi alkuun varsin pieneltä. EBG808TE:n tavoin on tähänkin soittimeen asennettu valmistajan lippulaiva-elektroniikka, AP5-Pro-mikrofonisysteemi. Siitä on veistetty myös kaula. Kitara myös reagoi soittotapaan: hiljaisemmin sormilla pikaten soinnissa oli enemmän heleyttä, ja lujaa rynniessä sointiin tuli purevuutta. Tällä yhdistelmällä on pyritty saamaan aikaan minikokoinen akustinen, josta lähtee ammattitason soundi. Täten sitä ei voi leimata vain ”blues-pikkauskitaraksi”. Nyt ne oli nyt myyty maahantuojalta loppuun, joten kokeilemaan ei päässyt. Honotuksessa ei sinänsä olisi mitään vikaa, mutta EMTE Minin soundi on kuitenkin tätä moniulotteisempi. EMTE Minin kaulaliitoskohta ei ole muodoltaan mitenkään erityisen hienostunut, koska varsinaista kaulajalkaa ei ole. Akustisesti kitara soi mielestäni kuivahkon lämpimästi. Samasta materiaalista on tehty tallakin. Mitä tulee kitaran virittämiseen, niin koneistot toimivat hyvin, ja myös viritys onnistui ilman ongelmia, kuten tässä hintaluokassa odottaakin. Näin EMTE Minin kohdalla tosiaankin on. Isommilla kitaroilla sormien venyttelyä vaativat sointuotteet ja sormiotteet vaativat vähemmän työtä. Otelaudan materiaali on pau ferro, josta on tullut suosittu ruusupuun korvaaja. Vaikka EMTE Mini kuulostaa toki pikkukitaralta – keskialue korostuu – se ei ole niin honottava kuin jotkut edulliset vastineensa. Otelauta tuntui myös aivan riittävän leveältä. Sointi oli selkeä, ja soitin kuulosti soittajan sylissäkin selkeältä. Kun skaalanpituutta ja kokoa on vedetty normaalia pienemmäksi, tarkoittaa se yleensä sitä, että kitara on myös helpposoittoinen. Materiaalit on otettu pääosin TE-sarjan EBG808TE-mallista, ja ne on sovellettu Mini-Maton EM-6 -kitaran mittoihin. Kielten soiva pituus onkin EMTE Minissä vain 57,78 senttimetriä (eli 22,7 tuumaa), ja kopan kokokin on varsin kompakti. Ulottuvuus liitoskohdan nauhoille on kuitenkin ihan mukava, mikä on pääasia, jos sieltä asti soittelee. En havainnut kitarassa mitään lastentauteja, paitsi hienoista särinää kun venyttelin kahdella ylimmällä kielellä 10–15 nauhan välillä. Siinä Matonin perusspeksi tunnetun kitarasankarin nimikkomallille minikoossa. Kansi on valikoitua AA-luokan sitkakuusta, ja kantta tukee Mini Maton Double X -rimoitus. Ylätaajuudet soivat tasapainoisesti muuhun äänialueeseen nähden. Kopan koko vaikuttaa luonnollisesti siten, että tästä kitarasta ei saa akustisesti soittaessa juurikaan varsinaista ”bassoa”. EMTE Mini toimitetaan kovassa laukussa, joka ihan ensivilkaisulta muistuttaa kooltaan hieman Gibson Les Paulin koteloa. Soundi tuntuu heti kättelyssä melko lailla siltä, millaiseksi mikitetyn akustisen harjakomppisoundi ekvalisoidaan, kun turhat bassohuminat leikataan pois oikean basson tieltä. 50-51 Maton.indd 50 27.1.2019 16.24. Soittimen viimeistely on kauttaaltaan laadukasta. Siihen kisaan Maton osallistuu kataloginsa TE-sarjaan kuuluvalla EMTE Minillä (Tommy Emmanuel Mini), joka on yhdistelmä kahdesta Matonin suosituimmasta kitarasta. MielestäTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuelin Mini Kokopuinen pikkukitaran koppa ja huippuluokan mikrofonisysteemi. Sivut ja pohja puolestaan ovat australialaista alkuperää, Queenslandin vaahteraa
Sisäisen mikrofonin kiertoherkkyys tuntui EMTE Minissä pienemmältä kuin aiemmin testaamassani EBG808TE-mallissa, mikä oli mukavaa. Itse asetin koppamikrofonin voimakkuuden hieman kello 12 paremmalle puolelle ja avasin pietsoa vain hieman (noin kello yhdeksään). Sen sijaan keskialue ja sen taajuus on selvästi ajateltu asetettavaksi ennalta pienillä säätimillä, samoin kuin mikrofonien tasot. AP5-Pron pietsomikrofoni on mielestäni varsin asiallisen kuuloinen jo itsessään, tarjoaahan se jokaiselle kielelle oman sensorin. Samalla myös kosketukset kanteen alkoivat erottua aika lailla. Ehkä Tommy tuokin siihen pienen lisän, mutta kun asiaa funtsii hetken pidempään, niin ei ehkä juurikaan. Pietson ja koppamikin yhteispelillä AP5-Pro-mikrofonisysteemin säädinpaneeli on asetettu tuttuun tapaan kitaran ylempään sivuun. On toki sanottava, että sen hinta tuntui ensi katsomalta melko korkealta. Johtuuko se sitten kitaran pienemmästä bassotoistosta vai parannellusta mikrofonista, mene ja tiedä. Liukusäätö löytyy myös Master-volumelle. Kun soitetaan vähänkin isommilla voimakkuuksilla, on kierron eliminoimiseksi hyvä turvautua yhteispeliin. AP5-Pro tarjoaa mahdollisuuden käyttää yhtä aikaa sekä pietsomikrofonia että kitaran koppaan sijoitettua pientä dynaamista mikrofonia. Koska sointipuoli on asiallinen ja mikrofonisysteemi erittäin hyvä monipuolisilla säätöoptioilla, on EMTE Mini pieni vain kokonsa puolesta. Sen avulla voi tarvittaessa itse hakea mikrofonille parempaa paikkaa kopan sisältä, mikäli tehtaalla säädetty asento ei miellytä. Molemmille on omat tasosäädöt, joilla niiden signaaleja sekoitetaan keskenään. Mikrofonin kohina kyllä nousi selkeäksi, jos sen asetti kovinkin lujalle. Kokeilin mikrofonia aluksi aivan yksin säätämällä pietson äänettömäksi. Sillä saa myös sointiin enemmän alakertaa, mikäli sitä kaipaa. u Mukava yksityiskohta on ääniaukkoa ympäröivä, laserilla kalanruotokuvioon leikattu rosetti. 50-51 Maton.indd 51 27.1.2019 16.24. Virtaa systeemi saa kahdesta AA-paristosta, jotka pystyy sujauttamaan säädinpaneelissa olevaan lokeroonsa kätevästi. Ainakin tämä on aivan täysverinen keikkakitara, eikä varmasti jää äänitystöissäkään nurkkaan lojumaan. Tallaluun vieressä olevilla ruuveilla on asetettu pietsomikrofoni paikoilleen, joten parempi olla koskematta. AP5-Pro mahdollistaa bassoja treble-kaistan säätämisen nopeasti liuku säätimillä soiton tuoksinassa. Isompaa bassoa voi sitten halutessaan etsiä mikrofonisysteemin kautta. Lähtöjakki puolestaan on löytyy alemman sivun kulmakohdasta. Varsinaista kaulajalkaa ei ole, vaan kaulapuu on kiinnitetty suoraan kopan sisällä olevaan kaulablokkiin. Juuri tuo keskialueen säätöalueen kohdistus tuo käyttäjälle lisää paukkuja, sillä sen avulla leikkauskohtaa voidaan hakea 600 hertsistä 2,4 kilohertsiin. Kopan sisään asennettu pienikokoinen mikrofoni on suuntakuvioltaan hertta, ja se on asennettu liikuteltavan varren päähän. Ja ehkä tällaisen kitaran roudaaminen keikoillekin voi olla jotenkin helpompaa, esimerkiksi lentokoneessa, mene ja tiedä. www.riffi.fi 1/2019 51 Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuel Mini Pienikokoinen akustinen kitara • valmistusmaa: Australia • kansi: AA-luokan Sitkakuusta • sivut, pohja ja kaula: Queenslandin vaahteraa • otelauta: Pau Ferro • nauhat: Dunlop 6260 • nauhojen määrä: 19 • kielten soiva pituus: 57,78 cm (22,7") • satulan ja tallaluun materiaali: oikea luu • ääniaukon halkaisija: 90 mm • rimoitus: Mini Maton Double X • reunalistat: BWB, Ivory ABS • kopan viimeistely: Vintage-satiini • kannen viimeistely: Hunaja-satiini • virityskoneistot: Kromatut Grover Rotomatic Mini • plektrasuojan materiaali: Tortoishell • elektroniikka: AP5-Pro • hinta: 1899 e Lisätiedot: Musikantti Puh (014) 620 120 • www.musikantti.fi ni tämä kitara sopii hyvin niin sormipikkaukseen kuin plektrakomppaukseenkin. AP5-Pro-mikrofonisysteemi maksaisi erikseen hankittuna ja asennettuna suhteellisen paljon (arvioisin 500–600 euroa), joten jäljelle jäävä summa ei tunnu erityisen suurelta, kun ajattelee, että kyseessä on kokopuinen, laadukkaasti Australiassa rakennettu akustinen kitara. Hyvä, eikä halpa Maton EMTE Mini ei siis petä odotuksia kitarana. Lisäksi tarjolla on master-volume sekä kolmialueinen ekvalisaattori puoliparametrisella keskialueen säädöllä. Ekvalisaattorin pidin aika lailla suorana
Kyseessä nimittäin on täysverinen keikkavahvistin, vaikka mallitunnuksen ilmaisema teholukema, 15 wattia, saattaakin vaikuttaa niukalta. Vahvistimen mukana toimitetaan kanavanvaihtopedaali, mutta boosterin saa päälle ja pois ainoastaan puhtaan kanavan middle-säätimen kytkimellä. Jalkakytkimen puutos on tässä kohtaa hitusen harmillista, sillä vahvistimen oma boosteri itsessään on erinomainen ja se olisi mainio keino nostaa puhdas sointi komppivoluumista soolosoittoon sopivaksi. Tehot voi pudottaa seitsemään wattiin takalaidan kytkimellä, eikä vaihdos vaikuta merkittävästi soundin olemukseen, kunhan vain skaalaa äänimäärät klubikeikalta treenikämpän mittakaavaan. Siinä ei ole sellaista atakkia pehmentävää hiekkaisuutta, joka liittyy Marshallin puhtaaseen, eikä myöskään lempeää helinää jonka miellän Fenderin puhtaaseen kuuluvaksi. 52 www.riffi.fi 1/2019 M T15 ei kuulu niihin vähäwattisiin, joiden on määrä suoda kitarasankarille päätevahvistimen rouheasta niiamisesta koituva hupi makuuhuonesoiton voimakkuuksilla. Kanavan perusluonne on sellaisenaan varsin hyökkäävä. 52-53 PRS MarkTremonti.indd 52 29.1.2019 20.46. Puhtaalla puolella keskialueen säätimeen on integroitu booster-kytkin, jolla etuasteen kokonaisvahvistusta saa nostettua roiman annoksen. Aivan puhdastakin ääntä irtoaa kuitenkin sen verran, ettei kitaristi jää sen kanssa rumpalin armoille, eikä säröpuolelle siirryttäessä tule lisävolyymiä liioin kaivanneeksi. Kolmanneksi voi todeta, että samalla se on erittäin moni-ilmeinen, sillä puhtaan ja särökanavan yhdessä kattama soundiavaruus on todella laaja. Näinkin booster puoltaa silti paikkaansa ja sillä saa puhtaan kanavan varsin kulmikkaan ja röyhkeästi päälle käyvän soinnin mukavasti pyöristymään ja rouhistumaan, etenkin jos samalla kääntää trebleä pienemmälle liian terävyyden taltuttamiseksi. Hiljaiset äänet soivat hiljaa, mutta ryhdikkäästi ja sävyTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – putkinuppi Mark Tremontin tapaan Tyly ja äänekäs ovat kaksi kuvaavaa sanaa, jos pitää lyhyesti kertoa millainen vahvistin MT15 oikein on. Ääni syttyy välittömästi ja se reagoi erinomaisesti myös soittodynamiikkaan. Tuollaisten määreiden sijaan MT15 reagoi soittoon äärimmäisen napakasti. Kaksi itsenäistä kanavaa MT15:sta molemmat kanavat sisältävät oman kolmialueisen ekvalisaattorinsa, jonka lisäksi yleisäänen sävyä voi muokata tylpemmäksi tai terävämmäksi pääteasteen sointiin vaikuttavalla presence-säädöllä
Basso on säätimen asennosta riippumatta aina luonteeltaan napakan iskevä, ei muhkea tai syvän tumma vaan kertakaikkisen tiukka. 0207 282 200 • www.emnordic.fi jään menettämättä. Efektien suhteen MT15 tuntuu olevan kaikkiruokainen ja sen soinnissa nousee esiin sama piirre, jonka huomaa kitarasta toiseen vaihtaessaan: etenkin puhtaalla kanavalla tai särökanavan miedommilla asetuksilla operoitaessa soittimen ja efektilaitteen oma sävy säilyy hienosti loppuun saakka, vahvistin ei muhjaa mitään eikä pakota kaikkea samaan muottiin. Ekvalisaattori on tehokas, mutta mustaa se ei muuta valkoiseksi. www.riffi.fi 1/2019 53 PRS MT15 Täysputkivahvistin Puhtaassa kanavassa: • volume, bass, middle, treble ja boost Särökanavassa: • gain, master volume, bass, middle ja treble • nimellisteho 15 W / 7 W • etuasteessa 6 kpl JJ EC83 s • pääteasteessa 2 kpl 6L6 • pääteasteen presence-säätö • sarjaan kytketty efektilenkki • hinta 549 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Toisaalta soiton aikana kahva estää parkkeeraamasta ylimääräistä roinaa vahvistimen päälle, joten tuuletusaukot eivät peity ja lämpö pääsee poistumaan kopasta esteettä. Yläkerta puolestaan on selkeän pureva, ei varsinaisesti lämmin, mellevä tai paksun kermainen. Liitännät ovat vahvistimen takalaidassa, josta löytyvät myös kaiutinlähdöt joko yhden 8tai 16-ohmisen kaapin tai kahden 16-ohmisen kaapin käyttöön. Ulkoisten efektien varaan MT15 ei tarjoa kaikua tai muitakaan efektejä, vaan niiden suhteen homma rakennetaan ulkolaitakaluston varaan. Ihminen on altis ulkoisille ärsykkeille. Puhtaalla kanavalla oltaessa sähkönsininen loiste siivittää soittotunnelmaa, ja särökanavalle mentäessä koko MT15 näyttää ilkeän punaiselta kekäleeltä pirun ahjossa. Äärimmilleen ahdettu turbosärö on sitten oma lukunsa. Kun soundi on kumminkin yleisilmeeltään näin johdonmukainen, kyse on tietoisesta linjavalinnasta, ei puutteesta tai viasta. Tällä vahvistimella ei jää epäselväksi mitä kuuluu ja kuka käskee. u 52-53 PRS MarkTremonti.indd 53 29.1.2019 20.46. Rei’itetyn metallikopan sisällä himmeinä hehkuvien putkien juurelle PRS on sijoittanut kaksi eriväristä patteristoa valovoimaisia ledejä. Soundi pysyy myös käytännöllisesti katsoen putipuhtaana koko voluumiskaalalla etenkin perinteisillä yksikelaisilla soitettaessa. Kokonaisuutena kyseessä on johdonmukainen vahvistin, jolla saa hard rockiin ja metalliin suuntautuneeseen soittoon heittämällä oikean sorttisen soundin. Lujat äänet rävähtävät esiin juuri niin kulmikkaina ja äkäisinä kuin kitarasta lähtee. Gain-säädintä avattaessa alkaa sitkasta ja pitkään soivaa soolosoundia löytyä jo reilusti ennen viisarin kääntymistä lounasajan paikkeille, ja sen jälkeen sointi tuntuu pysyvän perusolemukseltaan samana, vaikka sustainissa ja soundin reagoimisessa plektran syrjällä vingautteluun onkin sävyeroja. Metallinen sankakahva istuu vahvistimen tyyliin, mutta kuljetuksen kannalta kiinteästi rakenteesta esiin työntyvänä se ei ole kaikkein käytännöllisin ratkaisu. Äkkijyrkkä gain-säädin vaatii totuttelua, syvälle umpisäröön syöksytään nimittäin todella nopeasti. Visuaalisuus kruunaa kokonaisuuden Tehokkaiden ledien myötä myös vahvistinten visuaalisuus on saanut uuden ulottuvuuden. Itsessään MT15 tuottaa ehtaa jyrkemmän ilmaisun soundia. Ääntä irtoaa myös säröpuolelta niin mittavasti, että master volumea oppii nopeasti arvostamaan. Juurimusiikissa ja softimman rokin parissa viljelty särön reunamailla leikittely vaatiikin joko ulkoisen pedaalin apua tai melkoista soittovoimakkuutta. Kummankin kanavan erilliset sävynsäädöt antavat hyvät keinot viimeistellä puhdas soundi ja säröpuoli itsenäisesti. Erottelevuus on suhteellista, kvintit soivat selkeinä todella rankoillakin säröillä, samoin kolmisoinnut barre-otteella kuulostavat nekin tiukoilta paketeilta, mutta nelisointujen kohdalla sävelet puuroutuvat verraten varhaisessa vaiheessa. Tällä kanavalla juurevan reunasärön maistelu vaatii aivan päinvastaista konstia kuin puhtaalla kanavalla soitettaessa, ja avuksi kannattaakin ottaa kitaran oma volume-säätö, jolla vahvistimelle syötettävää signaalia saa hillittyä sopivan vaalean paahtoasteen löytämiseksi. Siinä missä ensimmäinen pohjustaa viileän tyylikästä ilmaisua, psyykkaa jälkimmäinen ihan huomaamatta soittajaa etsimään sisäistä petoaan. Ennen etuastetta sijoitettavien pedaaleiden lisäksi tarve etuja pääteasteen väliin kytkettävien efektien käyttöön on huomioitu sarjaankytketyn efektilenkin muodossa. Ei sijaa jossittelulle Särökanavan toteutus on yhtä tinkimätön ja arvatenkin Tremontin toiveiden mukainen. Puhtaalla kanavalla booster tosin avartaa kuvaa tuomalla soundiin kulmia pyöristävää rouheutta, joka samalla paksuntaa sointia
Vuodon soundissa on siinäkin eroa, tattimalli laskee lävitseen jonkin verran myös diskanttia, joten niitä käyttäessään kuulija ei irtoa samalla tavalla ympäröivästä maailmasta kuin tehokkailla tulpilla tai nappeihin asennetuilla solumuovisovitteilla. Harmaat tattimaiset sovitteet laskevat lävitseen enemmän ulkoista ääntä, joten niillä voi passata vuodon tasoa tilanteen mukaan. Henkilökohtaisessa monitorointikäytössä tärkein johto on 3,5 mm:n miniplugilla varustettu kaapeli, jonka pituus riittää sopivasti niskan takaa vyötärölle ilman että mistään kiristää tai turhaa mittaa jää ylen määrin roikkumaan. Johdon vaihtaminen on yksinkertaista, liitin lukittuu jousivoimalla kuulokkeeseen ja irtoaa liittimestä vetämällä. Kumpikin likistetään puristelemalla solakaksi, asetetaan paikoilleen ja annetaan sitten nappia sijoillaan pidellen paisua täyteen mittaansa. Käytännössä keltainen sovite on yleispätevä, kaikille sopiva koko, kartiomallisia mustia sovitteita puolestaan kuuluu mukaan kolme eri paria, pikkuruisesta mediumin kautta isoon kokoon. Kaksi muuta audiojohtoa ovat puhelinkäyttöä varten, pitempi mobiililaitteeseen sopivalla plugilla ja lyhyempi Bluetooth-vastaanottimella varustettuna (avauskuvassa). Pyöreämuotoinen kuulokeosa saattaa olla kömpelöissä näpeissä hieman hankala pideltävä operaation aikana, mutta muusikoilla taitaa pääsääntöisesti olla riittävästi näppäryyttä puuhaan. Myös sovitteen vaihto kuulokenappiin käy kohtuullisen helposti. Edellämainittujen väliin sijoittuva joulukuusimalli lukeutuu mielestäni ”hifi” tulppina myytyjen mallien joukkoon. Kuppisuojainten tuottamaa ”pannunmyssy pään ympärillä” vaikutelmaa ne eivät aiheuta, koskeehan tulppaus vain korvakäytävää eikä peitä korvanympäryksiä. 54-55 Shure.indd 54 29.1.2019 19.03. Ne vaimentavat kyllä merkittävästi, mutta läpi kuuluvat ulkoiset äänet ovat melko lailla alkuperäisen kaltaisia, eivät niin tumppuja ja ummehtuneita kuin kaiken tumppaavilla tulpilla, vaan kohtuudella ja mukavasti lempeämmiksi taltutettuja. Isoon jakkiin pikkuplugi istuu mukana toimitettavalla adapterilla. Jälkimmäistä varten matkaan on laitettu vielä USB-johtokin, jolla piuhaan integroidun vastaanottimen akun saa ladattua. 54 www.riffi.fi 1/2019 P äällyskääreen alta paljastuva musta pahvilaatikko on audiolaitteen pakkaukseksi juhlava ja toimii oheistarvikkeiden tyylikkäänä säilytyslippaana. Harmaita tattia muistuttavia ja hyvin elastisia staeenvarjohattuja on niitäkin kolme eri kokoista paria. Käytännössä solumuoviset versiot tuntuivat tiivistyvän kaikkein tiukimmin korvakäytävän seinämiin ja niillä ulkoisen maailman vaimennus oli myös tehokkainta. Mielenkiintoista. Ja oheistarvikkeita riittää, sillä SE846-nappien lisäksi pakettiin kuuluu ensinnäkin kolme erilaista audiokaapelia. Istutus sovitteella Toinen isompi erä tarvikkeistoa koostuu vaihtoehtoisista korvasovitteista, joilla nappi saadaan mallaamaan tiiviisti ja mukavasti korvakäytävän suuaukon muotoon ja kokoon. Tiivistä solumuovia löytyy kahtena versiona, tynnyrimäisenä keltaisena mallina ja kartion muotoisena mustana. Samalla kyseessä on Shuren SE-sarjan kallein ja audiolaadultaan parhaaksi mainostettu nappimalli. Teholtaan vaimennus oli subjektiivisesti arvioituna aivan vastaavaa luokkaa, jonka saavuttaa hyvillä korvatulpilla. Ja varmuudeksi paketissa on vielä yksi tavanomaisia joulukuusen mallisia korvatulppia muistuttava pari, josta valmistaja ohjeistaa saksimaan tyvipäästä mittaa pois sen verran, että sovite istuu korvaan hyvin ja kuuloke asettuu mukavasti paikoilleen. Soundin viritystä Eristävyys vaikuttaa oleellisesti myös nappien kautta aistittavaan kuulovaikutelmaan, kun vuotoääni sekoittuu kuulokkeen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure SE846 – napit kuulon suojana Valmistajan mukaan SE846-korvakuulokkeet vaimentavat ulkoista melua 37 desibelin verran ja Suomessa malli on hyväksytty Muusikkojen liiton sairauskassan korvausten piiriin kuuluvaksi kuulosuojaimeksi, jolloin hankintakustannuksistakin voi saada kompensaatiota
Muuttujien määrä lisääntyy, kun ottaa huomioon mahdollisuuden vaihtaa johto session päätteeksi mobiililaitteeseen sopivaksi malliksi. Kun itselle parhaiten istuva ja sopivimmin vaimentava sovite on löytynyt, voi kuulokkeen soundia trimmata vielä erikseen. Muutostyöhön tarvittavan vaivan määrä asettuu aina suhteessa nautinta-aikaan, mutta johdon ja pehmukesovitteet vaihtaa parissa minuutissa, joten suuresta ponnistuksesta ei ole kyse. Käyttöpaikasta ja -tarkoituksesta riippuen sopivaa kokonaisuutta haetaan riittävän eristyksen ja passelin soundin yhdistelmänä ja tässä puuhassa on paikallaan laittaa aikaa myös eri muuttujien systemaattiseen analyysiin. u Shuren tuotevalikoimasta on hyväksytty korvauksen piiriin kuuluviksi kuulomonitoreiksi seuraavat mallit: Shure SE112, Shure SE215, Shure SE315, Shure SE425, Shure SE535, Shure SE846, Shure KSE1200 sekä Shure KSE1500. Ripaus luksusta, roimasti arkista sujuvuutta SE846 on sarjansa hinnakkain ja ylellisin malli. Ja kaikki varatarvikkeet kulkevat mukana näpsäkässä vetoketjullisessa kotelossa, joten sekin puoli on järjestyksessä. Riittävän voimakkaat matalat taajuudet tunkevat joka tapauk sessa läpi minkä tahansa suojauksen, joten maksimivaimennus ulkopuolisille äänille ja preesensalueen korostus nappien omassa taajuusvasteessa saattavat olla sessiokäytössä parempi yhdistelmä verrattuna musiikin kotikuunteluun sopivaan, akustisesti läpäisevämmän sovitteen ja jonkin muun insertin kombinaatioon. Ja kyllä näin mainioista kuulokkeista mielellään ottaisi irti kaiken mahdollisen huvin, vaikka hankintahintaan saisikin kompensaatiota kuulosuojainstatuksen ansiosta. Insertin vaihtoa varten tarvikevalikoimassa on holkkimainen työkalu, jolla vanha osa kierretään irti ja uusi tiukataan sijoilleen. Tehtaalla kuulokkeisiin on asennttu ns. Lisätiedot: Muusikkojen liiton sairauskassa • www.muusikkojenliitto.fi 54-55 Shure.indd 55 29.1.2019 19.03. www.riffi.fi 1/2019 55 Shure SE846 Tehokkaasti eristävät kuulokkeet • henkilökohtaiseen monitorointiin / mobiililaitteen käyttöön • toistoalue 15 Hz – 20 kHz • herkkyys 114 dB (SPL) / mW • nimellinen impedansssi 9 ohmia • nelikalvoinen kaiutinelementti • kuulokkeen ”ekvalisointi” vaihdettavilla inserteillä • sovitus korvaan vaihdettavilla pehmukkeilla • yksi kuulokejohto 3,5 mm:n plugilla • sovite 3,5 mm / 6,3 mm jakille • johto mobiililaitekäyttöön (puhelintoiminnoin) • johto Bluetooth-käyttöön (puhelintoiminnoin) • latausjohto Bluetooth-vastaanottimelle, USB • hinta: 1220 e Lisätiedot: Bright Sales and Installation Puh. neutraali vaihtoehto ja paketissa toimitetaan sitten yksi kirkkaammin soiva ja yksi himmatumpi inserttimalli. Kirkkaammassa taajuusalue 1–8 kHz soi 2,5 desibeliä voimakkaammin verrattuna neutraaliin vaihtoehtoon, tummemmin soivassa puolestaan 2,5 desibeliä vaimeammin. Se, mikä tuottaa parhaan tuloksen hiljaisessa tilassa musiikkia kuunneltaessa ei välttämättä toimi livesessiossa, jossa vieruskaveri soittaa rumpuja tai puhaltaa torvea. Nappien mukana toimitetaan kolme erilaista ”inserttiä”. Puheluiden hoitaminen tai musiikin kuuntelu liikenteessä sukkuloitaessa on omanlaistaan puuhaa, ja saattaa vaatia myös toiset sovitteet kuulokkeen ja korvan väliin. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi kautta kuuluvaan ääneen. Ne ovat siroja holkkeja, joiden kautta ääni kulkee kaiutinelementiltä korvakäytävää kohti ja joiden muoto ja mitat muokkaavat ääntä ikäänkuin akustisina ekvalisaattoreina. Yksittäisen kaiutinelementin sijaan nappiin on saatu mahtumaan neljästä eri värähtelijästä koostuva kompakti elementti, jossa matalia taajuuksia toistaa kaksi värähtelijää, keskialuetta ja diskanttia kumpaakin yksi. Tekninen perusta poikkeuksellisen laadukkaalle äänelle järjestyy jo sitä kautta ja lisää luksusta tuo mahdollisuus virittää preesens-alueen toistoa vaihdettavilla inserteillä
I talialainen DB Technologies on latonut B•Hype M -aktiivikaiuttimeen kosolti toisiaan täydentäviä ominaisuuksia, jotka ovat iloksi ja hyödyksi hyvinkin erilaisissa käyttötilanteissa. Lisäksi paketin varusteluun kuuluu oma langaton mikrofoni, joko käsikapulana tai sangallisena head-settinä. Näin vältetään yhä kuormitetumman WLAN-alueen ruuhka pysyttelemällä alemmalla UHF-taajuusalueella, ja samalla käyttäjälle annetaan konsteja välttää päällekkäisyyksiä muiden samalla taajuusalueella mahdollisesti operoivien järjestelmen kanssa. Akun varaustilaa ilmaisee selkeä neliportainen led-mittari, jossa vihreästä edetään keltaisen kautta punaiseen latauksen laskiessa. Kanavan vaihto, RFja audiosignaaleiden tasojen tarkkailu ja voimakkuuden säätö hoidetaan B•Hypen takalaitaan upoTEKSTI: LAURI PALOPOSKI DB Technologies B • Hype M DB Technologies B • Hype M – täysin varusteltu kenttä-PA Itselliselle äänentoistopaketille löytyy monenmoista tilausta, etenkin jos se on helposti liikuteltava, akkukäyttöinen ja toiminnoiltaan riittävän monipuolinen. 56 www.riffi.fi 1/2019 jonka ohessa muovikopan kylkiin on muotoiltu jämäkät painanteet, joista saa tukevan otteen esimerkiksi kaappia kaiutintelineelle nostettaessa. Paikasta toiseen liikuttaessa takaseinän alakulmiin upotetut pyörät ja matkalaukun tapaan esiin vedettävä vetoaisa helpottavat arkea. Mikseri on upotettu kaapin yläpäätyyn, langattoman hallintapaneeli takalevyyn. Akkukäyttöisenä B•Hype M palvelee sielläkin mihin roikka ei yllä, ja käyttöaikaa luvataan keskimäärin neljä tuntia yhdellä latauksella. Viestiliikenne hoidetaan 863–865 megahertsin alueella ja vaihtoehtoisia kanavia on valikossa kahdeksan. Niinkuin B•Hype M. Sisään painettuna aisa toimii myös nostokahvana, 56-57 DB Technologies.indd 56 29.1.2019 19.04. Sen alapuolella on käsikapulalle oma pidikkeensä ja akkuja mikrofonin virtalähteinä käytettäessä se toimii myös niiden laturina
Ja kun soundipuoli on näin asiallinen, ei käyttömahdollisuuksien kirjo jää siihen. Paluusuuntaan tultaessa linja avautui myös samantyyppisten sivuäänten kera. Kantavuudeltaan B•Hypen langaton osoittautui täysin tasavahvaksi suhteessa muihin, aiemmin testattuihin edullisiin langattomiin järjestelmiin. Yleissoundin muokkaamiseen B•Hype M:ssä on simppelit bassoja diskanttikorjaimet, molemmat tyypiltään aktiivisia eli säätöä löytyy sekä vaimennuksen että vahvistuksen suuntaan. Toisen analogisen tulokanavan ansiosta järjestelmään voi liittää vielä ulkoisen musiikkisoittimen joko RCA-parin tai 3,5 mm:n pikkuplugille sopivan jakin kautta. Ojennetaan langallinen ekstramikki presentaation pitäjälle, langaton yleisölle kysymysten esittämistä varten, ja hoidetaan saman systeemin kautta myös videon tai kuvaesityksen äänet. Kuoren alta paljastuvalla trimmerillä asetetaan esivahvistus sopivaksi ja harmaa pikku meisseli säätötoimeen kulkee aina mukana. Sitä lähemmäs mentäessä löytyy hallittavissa olevaa ja käyttökelpoista bassokorostusta soundia tukemaan, loitommalle etäännyttäessä ääni ohentuu oleellisesti. u DB Technologies B • Hype M DB Technologies B • Hype M Kytkimen pitkä painallus kytkee mikrofonin päälle ja pois, lyhyt mykistää tai avaa linjan. Avot. Sopivat asetukset puheäänen ja musiikin toistoon löytyivät testitilanteessa helposti. Nopea vaimennus on erinomainen asia, mutta hiukan hitaammin automatiikka saisi kyllä avata muiden kanavien tasot ennalleen. Kiivas polittinen julistus tai helppoheikin höpsistä-pussiin-meininki pysyy kyllä tilanteessa niskan päällä, mutta hienovaraisempien puheiden kohdalla on paikallaan huolehtia taustamusiikin vaimennuksesta ihan perinteiseen tapaan käsin miksaamalla. Omia efektejä sillä ei ole tarjota, mutta se ei liene ongelma nykyaikana, kun markkinoilla on laulajillekin omat pedaalinsa. Sointi on terve, proximity-efekti kohtuullinen ja herttaan viittaava suuntakuviokin tuntuu vaimentavan tehokkaasti pääakselin ulkopuolelta saapuvia ääniä. Automatiikka reagoi nopeasti, kunhan mikrofonista tuleva signaali on kyllin voimakas – puhujan kannattaakin ottaa asemansa määrätietoisesti ja pitää tilanne hallinnassaan. 010 320 7300 • www.f-pro.fi tetun näytön ja selkeään valikkorakenteeseen mallaavien yksinkertaisten navigointinäppäinten avulla. Vaikutusalueiden rajoja tai korjauksen desibelimääriä ei ole spekseihin präntätty, mutta käytännössä säätimillä saa väritettyä musiikille jyhkeän loudness-ilmeen, tai yhtä lailla vaikka leikattua puhetoiston kannalta häiritsevät alakerran jymyt pois tai miedonnettua liiallisesti sihahtavia s-äänteitä. 56-57 DB Technologies.indd 57 29.1.2019 19.04. Kevyet väliseinät ja näköyhteyden katkeaminen eivät vaikuttaneet signaalin kulkuun mitenkään, vasta siirtyminen 25 metrin päässä kiviseinän toiselle puolelle ja eteneminen kerrosten väliseen portaikkoon katkaisi yhteyden. Langattoman mikrofonin rinnalle voi kytkeä omaan kanavaansa joko mikrofonitai linjatasoisen analogisen signaalin – toisen mikrofonin, jonkin soittimen, pää-Pa:sta lämpiöön haaroitetun ohjelmasyötön tai muuta vastaavaa. Kyllä kelpaa Ex-tempore tiedotustilaisuus, messuosasto, toritapahtuma tai nuoriseuran köydenvetokisa – aina löytyy käyttöä helposti liikuteltavalle ja nopeasti käyttövalmiille äänentoistolle. Ohjelmalähteillä on jokaisella oma fyysinen tasonsäätönsä ja lisäksi langattomalle mikrofonille voi antaa etuajo-oikeuden muihin nähden. Ennen vaikenemistaan yhteys yskähteli muutaman kerran kuuluvasti ja korahti sitten kerran isommin ennen lopullista hiljaisuutta. Luonteeltaan kyse on perinteisestä lähimikrofonista, jonka soundi tavallisella puhevoimakkuudella on tasapainoisimmillaan vajaan kymmenen sentin etäisyydeltä. Hyväksyttäviä ilmiöitä, kun huomioidaan että koko B•Hype-äänentoistopaketin hinta on samaa luokkaa kuin markkinoilla olevien edullisten UHF-lähetin/vastaanotinparien. B•Hype M sopii mainiosti myös katusoittajalle ja sisätiloissa operoivalle trubaduurille. Näin kuulutukset ja puheet saadaan varmasti kuuluville, kun automatiikka vaimentaa taustamusiikkia. Ulkoisen musiikkisoittimen käyttöä varten B•Hypessä on lisäksi myös sekä USB-liitäntä että Bluetooth-vastaanotin ja mikäli haluaa päästä vielä helpommalla, voi musiikit tallentaa SDkortille mp3-muodossa ja soittaa ne sitten suoraan B•Hypen omalla mp3-soittimella. www.riffi.fi 1/2019 57 DB Technologies B•Hype M Aktiivikaiutin langattomalla mikrofonilla • 10” bassoelementti • 1” diskanttielementti • toistoalue 62 – 20 000 Hz • nimellisteho hetkellisesti 190 W • maksimiäänenpaine 123 dB SPL • kaksi analogista tuloa: mikrofoni/linja, stereolinja • oma langaton mikrofoni/vastaanotin • Bluetoothja USB-tulot • hinta: 499 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Ducker-toiminto reagoi toiseenkin suuntaan varsin nopeasti, eikä kovin pitkiä taidepausseja kannata puheessa viljellä, ettei musiikki pulpahtele taukojen aikana horjuttamaan kuulijoiden keskittymistä. B•Hype M on näppärä ja kompakti paketti, johon on onnistuneesti koottu lajitelma käyttökelpoisia ja toisiaan järkevästi täydentäviä ominaisuuksia, vieläpä sangen edulliseen hintaan. Kapula kouraan Pakettiin kuuluva langaton käsimikrofoni on asiallinen tapaus. Siihen nähden toiminta on erinomaista
Silmukkaruuville tarkoitettu kierre on sijoitettu takalevyn alaosaan keskilinjalle siten, että kaiuttimen tilttaus onnistuu sekin. Koska sijoitus lattiaan on omiaan korostamaan bassorekisterin sointia tarpeettoman tuntuvasti, etsitään vielä Ventis 110A:n takalevyn ohjainpaneelista DSP:n Loca tionvalikko ja valitaan sieltä vaihtoehto ”Monitor” liiallisen basson vaimentamiseksi. Vaihto on yksinkertaista, eikä vie muutamaa minuuttia kauempaa edes manuaalista ruuvimeisseliä käytettäessä, akkukoneella puuha käy vieläkin nopsemmin. Kaiuttimia suojaava ja sisäpinnaltaan ohuella avo solukkoisella vaahtomuovilla verhottu metalliverkko on kiinnitetty vanerikoteloon kahdeksalla harvakierteisellä laipparuuvilla, ja itse torvea pitää sijoillaan neljä koneruuvia. 58 www.riffi.fi 1/2019 V entis 110A:n asennus telineeseen käy helposti pohjaan upotetun kupin ansiosta, mutta muutkin käyttötilanteet on huomioitu. Sijoituspaikan mukaisen perusekvalisoinnin täydennyksekTEKSTI: LAURI PALOPOSKI FBT Ventis 110A – kelpo työkalu! Perheen pienimmäinen sai kunnian tulla edustamaan mallisarjaa koesoitossa ja komeastihan tuo toimensa hoiti. Kahvoja on vain yksi, mutta yläpäätyyn upotetusta tanakasta alumiinihantaakista saa kyllä hyvän otteen, jolla Ventis 110A:n hissaa sujuvasti ulos kuljetuskotelosta ja nostaa tolpan nokkaan pulmitta. Siinä se. Fysiikka ensin, DSP sitten Torven kääntö on ensimmäinen vaihe kaapin sopeuttamiseksi monitorikäyttöön. Kaiutinkotelon muoto on epäsymmetrinen ja sen ansiosta lattialle kyljelleen kaadettu kaiutin palvelee tarvittaessa myös kulmamonitorina. Asiallinen peruskonstruktio, runsas varustelu ja jämäkkä sointipuoli riittävät näissä kehissä pitkälle. Sankakiinnike seinäasennukseen löytyy lisävarusteena, ja ripustusta varten on kaapin kumpaankin päätyyn sekä kylkien ylänurkkiin upotettu M10-kierteelle sopivat istukat. Painoa on alle 16 kiloa, eivätkä ulkomitatkaan tuota roudaajalle liiemmin haasteita. 58-59 FBT Ventis.indd 58 29.1.2019 19.06. Verkko pois, torven kiinnitysruuvit auki, torven kääntö ja ruuvit jälleen asianmukaisesti paikoilleen. Asia on huomioitu muotoilun ohessa myös audiotoiminnassa. Diskanttitorven nimellinen avautumiskulma on 80 astetta vaakaan ja 50 astetta pystyyn silloin, kun kun kaiutin on normaalissa pystyasennossaan. Muut DSP:n vaihtoehdot yleissoinnin muokkaamiseksi käyttötavan mukaan ovat ”pole”, ”wall” sekä ”array”, joista jokainen huomioi kaiuttimen sijoituspaikan vaikutuksen ääneen ja pyrkii sitten neutraloimaan ei toivotut ilmiöt. Monitorikäytössä suuntaus saadaan mallattua sopivaksi kääntämällä torvea 90 astetta, jolloin säteilykeila asettuu jälleen leveämmäksi
Kun mukaan lasketaan mahdollisuus käyttää samaa kaiutinta esimerkiksi treeneissä PA:na ja keikalla kulmamonitorina, kasvaa plussalista entisestään. Se on jämpti näin! Ventis 110A on pätevä paketti PA-keikalle tai treenikämpän tarpeisiin. FBT on paketoinut Ventis 110A:n DSPprosessoriin myös signaalitasoja kaitsevan limitterin, jonka säädöt on pelkistetty minimiin. Eikä hupi tähän lopu, sillä yleissävyn jo esiteltyjen muokkauskeinojen perään on vielä käytettävissä jokamiesluokan työkalu, kiintein taajuuksin operoiva kolmialueinen ekvalisaattori, jonka jokaisella kaistalla on muokkaustehoa enimmillään 10 desibelin korostukseen tai vaimennukseen, jälleen puolen desibelin askelmin. Tarkkoja lukemia vasteen muokkauksista ei löydy käyttöohjeesta eikä FBT:n sivustolta, mutta sanalliset luonnehdinnat antavat kyllä hyvää osviittaa siitä, mitä esimerkiksi Touringtai Warm-nimikkeen takaa löytyy. Valmiina on kuusi eri vaihtoehtoa (Live/Origin, Vocal, DJ, Touring, Loudness ja Warm), joilla yleissointia voi stemmailla tilanteen luonteeseen ja tunnelmaan sopivaksi. Salkoon nostettuna laulukaappina Ventis 110A vastaa trubaduurin tai akustisen yhtyeen tarpeisiin sellaisenaan ja erillisen sub bass -komeron tuella voisi kyllä lähteä rocktrion keikalle paikalliseen kuppilaan. Presettien lisäksi DSP:ssä on kaksi muistipaikkaa käyttäjän omille säädöille, ja työkaluiksi FBT on varannut neljä monipuolista suodinta. www.riffi.fi 1/2019 59 FBT Ventis 110A Aktiivinen kaksitiekaiutin DSP-prosessorilla • 10" bassokartio • 1" diskanttielementti • käännettävä torvi 80° × 50° • toistoalue 58 Hz – 20 KHz (-6dB) • nimellisteho 700 W + 200 W • hetkellinen piikkiteho 1400 W + 400 W • maksimiäänenpaine 124 dB (hetkellisesti 131 dB) • mitat: 420 × 675 × 400 (l × k × s, mm) • paino 15,6 kg • hinta: 995 e Lisätiedot: Noretron Communication • Puh. Suotimien vaikutus on porrastettu puolen desibelin askelmin ja haarukka kattaa alueen aina 10 desibelin vaimennuksesta 10 desibelin vahvistukseen saakka. Soundin viritys käsityönä Mikäli tehtaan valmiit esimuokkaukset eivät tuota toivottua tulosta, voi niiden sijaan turvautua käsisäätöihin. Suotimen toiminnan voi määrittää yksilöllisesti joko parametriseksi korjaimeksi, hyllytyyppiseksi bassotai diskanttikorjaimeksi tai 12 desibeliä oktaaville vaimentavaksi bassotai diskanttisuotimeksi. Uusi asetus astuu nimittäin voimaan vasta siinä vaiheessa, kun desibeliarvo on valittu ja kooderinuppia painetaan säädön kuittaamiseksi. Monipuolisella DSP-prosessorilla toistoa saa tehokkaasti viriteltyä eri käyttötilanteisiin. Valita voi normaalin toiminnan vaihtoehtona minitai maksimaalisen limitoinnin. Basso ei luonnollisestikaan tässä kokoluokassa tutisuta lukaalia, mutta alakerta pysyy jämptissä kuosissa eikä liuho tai lepata omiaan. Hyvää työtä, FBT. Ja siihen saattaa kyllä lipsahtaa ihan huomaamattaan, sillä kokoonsa nähden tällä pikkukaapilla on reippaasti äänivaroja. Edellisen lisäksi Ventis 110A:n DSP on varustettu erillisellä bassoleikkurilla, jossa täyden kaistan toiston vaihtoehdoksi voi valita FBT:n omien sub bass -kaiuttimien käyttöön soveltuvan taajuuskaistan rajauksen tai 10 hertsin portaikolla valittavan geneerisen vaimennuksen 80–140 Hz:n rajataajuuksilla. Ekvalisaattoria käyttäessä saattaa aluksi hämätä ettei säätäminen tunnu vaikuttavan mitään, sillä asetus ei muutu vielä nuppia kääntäessä vaikka näytöllä lukema vaihtuukin säätimen käytön myötä. Keskialue on hyvin läsnä, erotteleva ja sävyiltään luonnollinen niin laulun kuin soitintenkin suhteen. 010 525 8000 • www.noretron.fi si FBT on sisällyttänyt DSP-prosessoriin toisenkin yleissointia muokkaavan esiekvalisoinnin. Ja lopullinen valintahan tehdään kuuntelun perusteella kulloisenkin tilanteen mukaan. Diskantti on selkeä ja hallittu – se ei räimi kasvoille, vaikka torvelle ominaista hienoista kireyttä ilmeneekin kovempaa soitettaessa. u 58-59 FBT Ventis.indd 59 29.1.2019 19.06. Kymppituumainen elementti soi napakasti ja soundi on terve koko kaistalla alhaalta ylös
Semminkään, kun niskan takaa erkaantuvan johdon voi varmistaa pienellä johtoon pujotetulla klipsulla vaikka paidan kaulukseen, ja ohkaisen johdon uittaa sitten vyölähettimelle tai kiintopiuhaa käytettäessä XLRsovitteelle pikkutakin tai päällysnutun alla. Kippuralle taivutetut ja muovilla päällystetyt korvalliset on mitoitettu ”yksi koko sopii kaikille” -tyyppisesti, mutta sallivat hieman omatoimista muotoilua siinä missä silmälasienkin sangat. Sekä puomin pituutta että kulmaa voi säätää, ja sen voi myös vaihtaa vasemmalta poskelta oikealle. Puomiin aivan kapselin tuntumaan pujotettu, läpinäkyvästä ja pehmeähköstä materiaalista valmistettu pikkurengas huolehtii siitä ettei kapseli painu kiinni ihoon, vaan säilyttää sen verran etäisyyttä että suuntakuvio toteutuu, eikä myöskään aivan kaikki teatterin tai televisiokuvauksen vaatima maski tunge suoraan samaan pyydykseen johon ääntä on määrä saalistaa. pääsyn haitallisiin paikkoihin. 60 www.riffi.fi 1/2019 C ore 6066:n kevyt niskan takaa kiertävä sanka koostuu kahdesta rinnakkain toistensa myötäisesti liukuvasta puoliskosta, joita liikuttamalla panta asettuu puhujan pään mittoihin leveyssuunnassa. Ilman sankaa Core 6000 -sarjan lavalier-malli d:screet 6060 ja sen poikkeuksellisen kovia äänenpaineita kestämään tarkoitettu rinnakkaismalli 6061 lienevät äänisuunnittelijan todellinen ilo silloin, kun sankamalli ei tule kyseeseen. Yleisönkään ei tarvitse mikrofoniin huomiota kiinnittää, puomi asettuu poskea vasten tai sen viereen nätisti, eikä sojota provosoivasti. Suurta on vain ääni, joka lyö ällikälllä – soundi on iso, tarkka ja syvä. 60-61 DPA.indd 60 29.1.2019 20.10. Värejäkin on tarjolla kaksi – puuteri ja musta, ja samaa väriä olevia pieniä tuulisuojia tulee pakkauksen mukana kolme kappaletta. Pantamikrofonin asema suhteessa henkilön suuvärkkiin pysyy vaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI DPA Core 6000 – miniatyyri vain kokonsa osalta Kapseli on halkaisijaltaan kolme millimetriä eikä pituuttakaan ole mainittavasti. Kummassakin mallissa suuntakuvio on pallo, mikä tietysti asettaa reunaehdot samassa tilassa vahvistettavalla äänelle, mutta antaa vastalahjana sellaista luonnollisuutta ja tasaisuutta ääneen, jota suuntaavalla mikrofonilla ei yleensä saavuteta. Sinällään suurta huolta ei pitäisi olla muutenkaan – rakenne on luokiteltu IP58-kategoriaan eli se sietää varsin hyvin myös kosteutta olipa kyseessä sadekeli tai paahteinen kuvausstudio. Lisäksi kapselia ympäröivän kuoren saa irrotettua puhdistusta varten, ja meikkauksen ajaksi mikrofonin ylle voi vetää pakkauksen mukana toimitettavan irtosuojan, joka estää hiuslakkojen yms. Silmälaseihin tätä d:fine-sarjaan kuuluvaa konstruktiota voi verrata siinäkin suhteessa, että muutaman hetken mikrofonia pidettyään sen olemassaolon unohtaa tykkänään eikä asiaan sen jälkeen kiinnitä juurikaan huomiota. Piskuinen kapseli on helppo naamioida roolihenkilön asusteisiin, vaikkapa lääkärintakin rintataskusta törröttävän kuulakärkikynän nupiksi, tai piilottaa esimerkiksi paidan napinläpeen sopivalla tarralla
040 544 5577 DPA Core 6000 (Sub)Miniatyyrimikrofoneja ammattikäyttöön d:fine 6066 pantamikrofoni / d:screet 6061 lavalier-mikrofoni • pallokuvioinen kondensaattorikapseli • toistoalue 20 Hz–20 kHz • maksimiäänenpaineen kesto 144 dB SPL • nimellinen herkkyys: 6 mV/Pa • itseiskohina 26 dB (A) • ip58-suojattu kapseli • liitännät: Lemo, MicroDot, MiniJack, Lemo, TA4F Hinnat: • d:fine Core 6066 (microdot) 837 e 6066 (liittimellä) 930 e • d:screet Core 6060/6061 (microdot) 533,20 e 6060/6061 (liittimellä) 626,20 e Lisätiedot: Bright Sales and Installation Puh. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi kiona ellei sitä draamaan ylenpalttisesti eläytyessään riivi yltään, ilman sankaa sopivaan paikkaan sijoitettu mikrofoni puolestaan sallii huomattavan suuriakin pään liikkeitä ilman heilahduksia soundissa. +++ Ääni-, valo-, näyttämöja teatteritekniikka +++ TVja radiotekniikka +++ Järjestelmäintegraatio +++ Tapahtumatarvikkeet +++ Immersiiviset teknologiat +++ Projektorit ja näytöt +++ Laser ja tehosteet +++ Kiinteät tekniikka-asennukset +++ Tapahtumaturvallisuus +++ Kokemuksia ja parhaita käytäntöjä: Immersive Technology Forum ja CAVIS – Congress for Audiovisual Integrated Systems sekä paljon muuta 68 93 000 8_ PL S_ al lg _I m ag e_ R if. Pikkuruinen kapseli on helppo sijoittaa mille tahansa etäisyydelle ja pallokuviosta puuttuva proximity-efekti huolehtii bassorekisterin neutraaliudesta aivan kitaran likellekin tuotaessa. Hiukan lannistavaa siihen nähden, mikä määrä mikrofoneja on joskus tuntunut välttämättömältä rummuston perussoundin pyydystämiseen. 4. Erillistä virvelimikkiä, saati sen alapuolelle rätinää keräävää tukimikkiä en jäänyt kaipaamaan, kaikki oleellinen välittyi jo yhden overheadin kautta. Samantyyppinen kokemus siunaantui akustisen kitaran kanssa. u 60-61 DPA.indd 61 29.1.2019 20.10. 2019 Frankfurt am Main Viihdeteknologian uudet tulevaisuuden tuulet. 2. Valioluokan ääntä Core 6000 -sarjan etuvahvistimet ovat miniatyyrikoostaan huolimatta selkeästi samaa huippulaatua, jota DPA:lta on aiemminkin totuttu odottamaan. 20 19 D U : 18 .0 1. – 5. 20 19 D U : 18 .0 1. Ja jälkimmäistä voi toki vielä varmistella käyttämällä kahta mikrofonia, joiden yhteinen peitto kattaa roolihenkilön eleet katseen kääntyessä olalta toiselle. Inspiroidu tapahtumaja mediatekniikan trendeistä ja innovaatioista. 20 19 Fi nn la nd js : 18 .0 1. Esivahvistimien suora A/B-vertailu ei toimituksen työkaluilla onnistu, mutta uteliaisuudesta kokeilin testimikrofoneja puheäänen ohella myös instrumenttiäänityksiin. Varsin muikea stereosoundi syntyi ihan vahingossa, kun Core 6061 sijaitsi kitaran kopan ja kaulan yhtymäkohdan edessä ja Core 6066 omassa sangassaan, panta kitaristin päähän aseteltuna. _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M YK • js : 18 .0 1. Yksittäinen rumpujen yläpuolelle roikkumaan aseteltu Core 6061 tuotti aivan erinomaisen yleissoundin, joka olisi soveltunut moneen genreen ihan sellaisenaan, tarpeen mukaan erillisellä bassarimikillä tuettuna. Tule kohtaamaan alan vaikuttajat ja suunnannäyttäjät. Core 6061:n suuremmaksi mitoitettu äänenpaineen kesto sallii myös tällaiset kokeilut. Erityisesti jälkimmäisen vaikutus oli todella yllättävä, sormipikkaukseen sillä sai lähimikin avarrukseksi tervetullutta ilmaa ja raikasta ilmettä. 20 19 Fi nn la nd js : 18 .0 1. Toinen pikkuisen koon suoma etu on mahdollisuus sujauttaa mikrofoni soittimen sisään, olipa kyseessä sitten kitaran kaikukoppa, udun kaltainen käsiperkussio tai vaikka radiokuunnelman tehosteeksi tarvittu kaappikello. Ja luonnollisestikin paikka näyttämöillä ja kuvaussessioissa on enemmän kuin ansaittu. nland.messefrankfurt.com Puh. Muutama tällainen mikrofoni täydentäisi kyllä kummasti myös musiikkistudion arsenaalia, foley-ääniin erikoistuneesta pajasta puhumattakaan. 20 19 Fi nn la nd Osta nyt online-lippusi ja säästä jopa 15 euroa Q prolight-soun d.com info@. 20 19 D U : 18 .0 1
Kaikuna palveli Yamahan SPX90, josta tulivat kaikki (kyllä, kaikki) kaiut (pääasiassa siis rummuille ja laululle). ”Laitanpa vähän tollasta kaikua tuomaan syvyyttä” tyyppiset efektit tuntuvat katoavan täysin yli puolella keikoista, kun joko toistolaitteiston resoluutio ei tuo niitä esiin tai ne hukkuvat tyystin keikkapai kan juhlavaan akustiikkaan. Tämäkään oivallus ei ole omani, vaan tarttui haaviin juttutuokiosta Tavastian Antti Kirvesmäen kanssa. Tämä lähti osittain vitsistä, osin vahingossa. Toisaalta en pystynyt hymyi lemättä kuuntelemaan neljän sekunnin hallia virvelissä, kun sitä annosteli balladeihin juhlavasti. Monesti unohdutaan keskustelemaan plugareista, mikki etuasteista ja näytetaajuuksista, olisi ehkä virkistävää vaih taa useammin ajatuksia esimerkiksi siitä mikä tukisi mitäkin kappaletta parhaiten. Kevään mittaan lisäilin masteriin kaikenlaista ja olin tyytyväinen siitä, että kerrankin miksauk seni tuntui hallitulta ja tasapainoiselta. Aina niitä voi silti pöyhiä uudemmmankin kerran. Yhdellä yliampuvan leimallisella muutoksella ihmismieli tuntuu täy dentävän loput, eikä enempää välttämättä tarvita. Tästä tuli jopa erikseen kiitosta laulajalta. ••• Jos käytetään efektiä, sillä on syytä olla jokin funktio ja se saa myös kuulua (toki tilanteesta riippuen). Useimmiten konsertin keskimääräinen äänitaso on kuitenkin jo asettunut sopivalle hollille – ei liian hiljaiselle, jotta musiikki tuntuu tarvittavissa määrin fyysisestikin, muttei niin kovalle, että toistojärjestelmä putoaa kyydistä tai kuulijat kiusaantuvat tarpeettoman tanakasta tööttäämisestä. Takaisin perusasioihin – eli mitä opin miksaamisesta vuonna 2018. Yleisvaikutelma kappaleessa tuntuu vaihtuvan keikoilla yl lättävänkin yksinkertaisesti. Tuon lait teen kanssa ei kyllä myöskään tunnu jäävän epäselväksi, että onko efektiä lisätty. Yksinkertaista, siksi nerokasta. 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 62 29.1.2019 20.12. Vaikutelma on, että voimakkuus olisi noussut merkittävästi, vaikka todellisuudessa nousu on keskitasoon nähden mar ginaalista. Nyt alkuvuonna käytössäni oli yksi kaiku ja yksi viive. ••• Olen havahtunut jälleen kerran siihen, että keskeistä miksaa misessa taitaa olla se mihin asentoon liu’ut kulloinkin asettaa – kaikki muu on toissijaista. Kun potpurissa siirryttin EDM:stä rock’n’rolliin, tuki tarvittavaan muutokseen löytyi nostamalla 116mS ”elvisviive” lähes yhtä lujalle laulun kanssa. käyttäneensä seuraavanlaista kikkaa, kun jokin siirtymä halutaan saada dynamiikaltaan dramaattisem maksi. Tykästyin uudestaan siihen, ettei masterkompressio työnnäkään kaikkea aina laulun tieltä täysin sivuun. Presettejä oli kolme: geitattu kaiku, kahden sekunnin halli ja neljän sekunnin halli. Ajatellaan vaikkapa, että kappaleessa on rauhallinen jak so ja siitä siirrytään räyhäkkäämpään osaan. Vaikuttaa siltä, että mitä enem män liioittelee asioita sitä paremmin juttu toimii. ••• Minulle vuosi 2018 oli siis paluuta perustavanlaatuisiin kysy myksiin, jotka valistuneille lukijoille saattavat toki olla itses täänselvyyksiä. Jippo on siinä, että hiljaisemman osan lopussa lasketaan ensin masteria vaivihkaa pikkuisen ja taitoksessa nostetaan masteria hetkellisesti aavistuksen yli alkuperäisen tason. Tällä het kellä taidan liikkua alueella, jossa nähdään harmaan sävyjä. Peräkkäin taisi enim millään olla monialuekompressori, yksialuekompressori, maxxbass, nauhasärö sekä limitteri, ja saattoipa olla vielä jotain muutakin… Kesällä havahduin siihen, etten enää muistanut kaikkia reitityksiä setupissani, joten napsin päälähdöstä kaiken pro sessoinnin pois päältä ja häkellyin siitä voiman tunteesta, joka syntyy kun perkussiiviset asiat tulivat isosta pa:sta oikein huolella. ••• Mikro ja makrodynamiikan hallinta ei ole helppoa, mutta sitä kin tärkeämpää. Nyt tuntuu luontevalta käydä läpi minkälaisia oivalluksia itselleni on viime vuoden aikana tullut. Hän kertoi mm. Katsotaan mitä tänä vuonna jää käteen, veikkaan, että oppiminen ei ole vielä läheskään loppunut. ••• Päälähdön dynamiikkaprosessoinnin osalta tein viime vuon na täydellisen kierroksen. Itse sali äänimiksaajan työstä ja miksaamisesta olen tainnut kirjoittaa melko vähän. Helpoin tapa korostaa muutosta olisi nostaa kokonaisäänenvoimakkuutta masterista. Viime vuoden kiertueilla ryhdyin ottamaan balanssien kanssa paljon rohkeammin näkemyksiä ja toimimaan aktiivisemmin. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 1/2019 Niko Laasonen T ämä palsta täyttää nyt vuoden ja sisältö on tainnut diplo maattisesti sanottuna olla varsin monipuolista. Huomasin nimittäin, että rokimmissa kappaleissa Yamahan geitattu kai ku loi laululle täysin jäljittelemättömän tilan, joka oli jossain slapdelayn ja rouhean huonekaiun välimaastossa. SPX seurasi mikserin scenejä midiohjauksella, vuoden 1985 tehostetta ohjattiin vuoden 1983 tekniikalla
www.riffi.fi 1/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. C U S T O M B O A R D S . 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com W W W . F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE Laitteet äänityskeikoille www.noretronbroadcast.com www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi Tule kokeilemaan 9.2. Helsinki Tonefestiin! OLSSON-vahvistimet alk. 2598 € 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 63 29.1.2019 20.12. 1998 € SONNEMON-kitarat alk
••• Ensimmäisessä nuotissa on kappaleen ”laulukirjamainen” sovitus, jollaisena sen yksinkertainen perusversio löytyy netin lukemattomista lähteistä. Tarkoitus on tutkailla kappaleen suo mien mahdollisuuksien puitteissa erilaisia sointujen lisäääniä ja melodian muunnel mia, joita jazzmuusikon päässä saattaa ryhtyä pyörimään tällaista kappaletta soitettaessa. Kysymys on hiukan joko tai asetel masta: jos kolmisointujen väliin sekoitel laan sinne tänne laajempia sointuja tu lee äänten kuljettelussa usein ongelmia, koska pohjimmiltaan soinnutuksessa ja harmoniassa on kysymys ää nien liikkeestä. Lähtökohtaisesti pidän kyllä tä mäntyyppisestä soinnutuksesta, jossa pysytään kolmisoinnuissa kautta koko nuotin, kun kerran kolmisointulinjalle on lähdetty. Se on sopivan yksinkertainen nopeasti hahmotettavaksi ja netin videopalveluista löytyy lähes loputon määrä eri tavoin tyy liteltyjä versioita, joista voi imeä itseensä lisää innoitusta. Kun kolmisointuja aletaan liikutella, niin hetkittäinen nelisoin tujen väliin ilmestyminen vaikeuttaa soin tujen purkauslinjojen liikettä ja löytämistä, ja on usein epätarkoituksenmukaista lu Jazzillisia sävyjä etsimässä 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 64 29.1.2019 20.12. 1 2a 2b 64 www.riffi.fi 1/2019 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a U usi vuosi on jo vauhdissa ja päätoi mittajan ehdotuksesta otan myös uuden kulman kolumniini, ainakin muu taman numeron ajaksi – koetan lähestyä jazzin mystistä käsitettä ihan käytännön kautta ja siltä kantilta, että mitä ne sellai set jazzahtavat sävyt oikeastaan ovat ja miten niitä halutessaan voisi ujuttaa soi ton mausteeksi, vaikka niitä ei alunperin teoksessa olisikaan. Koska tila ja formaatti on suhteellisen rajattu, lähestyn aihetta vanhan ja perin teisen Amazing Grace hymnin kautta. Soinnutus on kolmisointupohjainen ja viidennen asteen septimi eli seiskasointu on ainoa nuotis sa näkyvä nelisointu
Esimerkiksi terssikäännök sessä soinnun alin sävel on soinnun terssi, kvinttikäännök sessä vastaavasti kvintti soi alimpana äänenä). Pelkät sointu merkit ovat aika kankea keino ilmaista haluttua harmonian liikettä eli juuri niitä äänten kuljetuksia, mutta kappaleen voi siis soittaa toki vapaasti myös noista kirjoittamistani sointu symboleista. Mukavia soittohetkiä, Terveisin Kari Antila P.S. Seuraavassa numerossa esittelen Amazing Grace kap paleesta sitten himpun verran tummemmaksi paahdetun, vai sanottaisiinko että ”väkevämmin jazzillisin maustein” höys tetyn version. Kappaleen melodia on usein myös ”pakotettu” nuotti kuvaltaan helposti luettavaksi, mutta pelkistetty versio on valitettavan kaukana noista hienoista melodian suhteen varioiduista versioista joita kappaleesta levytettynä kuulee. Paremman kuvan ajatuksistani saa kuitenkin soittamalla läpi tuon nuotinnetun komppietydin. ••• Toisessa nuotissa esiintyvä vuoden ensimmäinen Amazing Grace sovitukseni on pitkälti neliäänisten sointujen kuljetuk seen nojaava, aavistuksen värikkäämpi ja melodiaa kevyesti muunteleva sovitus kappaleesta. Soinnutuksessa esiintyvä ”angloamerikkalainen” Bsävel tarkoittaa suomalaista Hsäveltä! Jazzillisia sävyjä etsimässä Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Nuottikirjoitus on nimittäin oikein käyttökelpoinen tapa esittää äänten kuljetus sointuvaihdoksissa. Perustana ovat kappaleen perussoinnut ja ajoittain esiintyvät muut bassoäänet ovat vain sointujen ”käännöksiä” (soinnun pohjaäänenä voi toimia perusäänen sijaan jokin muukin soin tuun kuuluva ääni, jolloin soinnun nimi pysyy samana, mutta puhutaan sen ”käännöksestä”. Kappaleen soinnutuksessa olen myös vaihdellut soin tujen pohja eli bassoääntä saadakseni liikettä harmoniaan. tuulisuojan ulkokeikoille • huippu laulusoundi Vertaa mihin vain! 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 65 29.1.2019 20.12. Nuotit ovat toki erittäin tarpeellinen apuväline musiikki työssä, mutta syvemmälle sukeltavassa afroamerikkalaisen musiikin ilmaisussa ne eivät ole yhtä keskeinen elementti kuin klassisen musiikin saralla. Koenkin jazzmuusikkona länsimaisen nuottikirjoituksen kovin kankeaksi tavaksi ilmaista afroamerikkalaisen musiikin pienen pieniä vivahteita ja korostuksia. www.riffi.fi 1/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A kuunottamatta tuota viidennen asteen septimi eli seiska sointua. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: PROFITRON OY Puh. Versio on kirjoitettu kahtena erilaisena nuottina – tyypilli senä sointumerkein varustettuna komppilappuna sekä sovit tajan ajatuksia selkeämmin esille tuovana ”komppietydinä”, jossa soinnutkin on kirjoitettu nuoteiksi. Olen käyttänyt siinä paljolti ysiääntä, joka tuo mielestäni hyvää sävyä sointiin. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Lewitt MTP 250 DM www.lewitt-audio.com 89 € Pro-tason solistimikki – ja mihin hintaan! • enemmän poweria, vähemmän feedbackia • tehokas runkoäänten vaimennus • sis
KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 1/2019 S isupastillin hajuinen mies kumartuu puoleeni ja ähisee. Jos en mene, Nosferatu ryhtyy lahtaamaan viirusilmäistä pässiraa sua lapiollaan. Pässi oli edelleen lauhkea kuin lammas, piuha saatiin pai koilleen käden käänteessä ja valaisimen betoninen kanta lumpsahti kaivamaani kuoppaan. Leffa VVitch summaa tunnelman mukavasti. ”Mul o lunssa, onks paperii?” ••• Siis evästä: kipaisin autoon ja lohkaisin HK:n Sinisestä pienen palan. Minua alkoi hieman itkettää katsellessani Nosferatun kär simyksiä, ja yritin siinä sohia lapiolla pässiä loitolle, mutta sepä lopetti yhtä pikaisesti kuin oli aloittanutkin. Piti aivastaa, muka, että sain perusteltua kyyneleet. Nyt, kun hanskani oli mennyttä kalua, sen kiinnostus heräsi tolpan ääressä kykkiviin miekkosiin. ”Mees ny hei, mees ny, ni saa daan tää kato…” Kaivoin uran ja montun valaisimen jalustalle, eikä koko aikana pässi tehnyt yhtäkään uhkaavaa elettä. Jos menen aidan yli lapion kanssa, huonosti käy. Siellä oli hassu pieni kili, joka tykkäsi ruisleivästä kovin. Olin märkäkor va lukiopoika, vasta ajokortin saanut, mutta olin jo ehtinyt ajaa isältä perityllä Opel Corsallani kesän aikana kuutisentuhatta kilometriä ympäri PäijätHämettä. Tai oli, mutta kortin tarkan sijainnin tiesi ainoastaan Lahden Poliisilaitoksen kamreeri. Voi, mikä draaman kaari tässä olisi voinutkaan piillä! ••• Lupasin välittömästi tapahtuneen jälkeen, etten puhu aina kaan kolmeenkymmeneen vuoteen mistään asiaan liittyväs tä, ja se tuli täyteen heinäkuussa 2018. Ystävystyin otuksen kanssa sitä ylensyöttäessäni niin, että kotimatkalla kyynelehdin salaa vanhempieni miranolinsinisen Morris Marinan takapenkillä. Ei ihme, että närästys kalvoi: lounas koostui pääasiassa makkarasta eri muodoissaan, ja ruokajuomana kaverilla oli aina litran hedelmäpommijugurtti, sekä Felixketsuppia jota mies hörppi suoraan pullosta makkarahaukkuketsuppinauk kukombinaation värjätessä nikotiinin ja viinojen kellastaman hammaskaluston oranssinpunaiseksi. Ei minun, mutta Nosferatun. Lempinimi oli ansaittu, vaikka Nosferatu olikin oikeasti kuulemma ihan ookoo, kunhan ei päästä sitä selän taakse… ••• Ja siinä minä olin, vihaisen vahtipässin ja Nosferatun välissä, asentamassa pihavaloja jossakin Paimelassa. ”Sehä kesytty perkele, pässi perkele! Hirrrrveänkokoset munat!”, vauhkosi Nosferatu, ja vaihtoi paikkaa kanssani. Aitaus oli selvästi aivan liian pieni meille kolmelle. Mutta valaisin tuli asennettua, ja seuraavana päivänä Nosferatulla oli uusi työhaalari. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Olimme koko ajan touhunneet aitauksessa, eikä otus ollut pitänyt meitä sen kummoisempana uhkana tai ajanviet teenä. Ette ehkä usko, mutta puolustautuessaan pässi saattaa kähistä ja öhistä, ja silmät suljettuina voisi vallan hyvin kuvitella katsovansa saksalaista aikuisviihdettä. Ja ääni, joka kuuluu pässin kallon ja sarvien kohdatessa miehen häpyluun ei häivy koskaan muistoistani. ”Hitto, nytte toimii tämä kyllä”, hihkaisi Nosferatu ja töni minua lapioineni aitaukseen. Joskus vanhempieni kanssa kierrettiin kesälomilla Suo mea, autoreissu toisensa jälkeen, ja yksi yöpaikoista oli jäänyt mieleeni: maatila Pohjanmaalla. Uhkaava tunnelma oli kuitenkin kuin tanskalaisesta noirtrilleristä. En tiennyt, lasketaanko vuohet ja lampaat vähääkään lihansyöjiksi, mutta toivoin pässin olevan leivonnaisten pe rään. ••• Nosferatu sai viimeiset ruuvit kiristettyä juuri, kun pässin eväs loppui. Mies kategorisesti kieltäytyi tekemästä mitään järkevää ennen lounasta, ja lou nastunnin jälkeen täytyi vähän odottaa, että ”röyhy laskee”. ”Ooppa varuillas, jos toi tosta innostuu, se voi tulla päälle ja pökkästä vähä.” Kesätöissä tulin tutustuneeksi kaikenlaisiin tyyppeihin, mutta tämä päivettynyt, langanlaiha ja näätämäinen säh köasentaja oli täysin omaa luokkaansa. ••• Ja sitten se perkele tuli päälle. Pässiä sarvista, sanasta miestä 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 66 29.1.2019 20.12. Haluai sin ajatella kyseessä olleen sankarillinen yritys lahdata ehkä kyydissä ollut tappajapässi, mutta totuus lienee raadollisem pi. Kun tuli kytkennän aika, Nosferatu pyysi minua noukkimaan ruuvimeisselin, jotkut mitkälie liitinpihdit, ja pässille lisää lenkkiä ynnä ketsuppipul lon jämät. Mies haisi hiljalleen enemmän ja enemmän Sisuilta, ja syksymmällä, lukioon palattuani, heppu sai fudut ajettuaan kortitta humalapäissään karjankuljetusauton perään. Nosferatulla ei ollut ajo korttia. Pidin jauhoista lenkinpätkää työhanskan kämmenellä, ja pässi öhisi uteliaana, nappasi sitten makkaranpalasen sekä hanskani, ja alkoi mussuttaa molempia. Pidin sanani. Ehkä se sarvipää katseli luukun raosta hassuine silmineen ja mietti kostaneensa reviiririkkurille lopullisesti. Ketsuppi pässin parrassa näytti vereltä, ja työkaverini etumus siltä, kuin olisi synnyttänyt kuutoset – virtsaputkensa kautta
www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. Reference 4 Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. huhtikuuta. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 10. on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi 1/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Full confidence in sound. Maailman nopeimmat digitiskit. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. 62-67 Finale_Näytön paikka 119.indd 67 28.1.2019 19.43
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 1 Loud and Clear S360 kaksitietarkkailukaiuttimessa yhdistyy pääkaiuttimien suorituskyky, suuri äänenpainereservi ja referenssitason kuuntelutarkkuus kompaktissa koossa. GLM-ohjelmiston kera S360 mukautuu älykkäästi kuunteluhuoneesi akustiikkaan. Kun haluat kokea musiikkisi energian tai teet työtä laajojen immersiiviäänielokuvatuotantojen parissa, ei tarvitse tyytyä valitsemaan joko tehoa tai tarkkuutta. Lisätietoja www.genelec.com/S360 68 Takakansi 119.indd 68 28.1.2019 17.41