Nro 1-2020 Hinta 11,10 E 25. VUOSIKERTA – asiaa musiikista ja sen tekemisestä! ”Musiikki on olio, jota pitää hoitaa.” MIKKO RINTANEN: Kie von Hertzen: ALLEN & HEATH Avantis – keskiraskaan sarjan uusi mestari. ”Oma juttu on se mitä pitää vaalia, mutta samalla tulee olla uskollinen myös tekemisen hetkelle.” ”Oma juttu on se mitä pitää vaalia, mutta samalla tulee olla uskollinen myös tekemisen hetkelle.” 01 kansi 120.indd 1 3.2.2020 17.25
BOSE® L1 MODEL II 2-3 Ilmoitukset.indd 2 2.2.2020 12.58. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Ida Elina on maailmanmaineeseen noussut laulaja-lauluntekijä, jonka pop-coverit mullistavat kantelemusiikin. Tutustu: idaelina.com Kuva: Hannu Ali-Löytty P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 24 Articulated Array -kaiutinta tuottavat 180 asteen vaakasuuntaisen äänenpeiton Toisiinsa kytkeytyvät osat helpottavat kuljetusta, pystyttämistä ja purkamista. BOSE® PROFESSIONAL KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Saatavilla B1tai B2-bassoyksiköllä. Milloin vain. Ida Elina luottaa Bosen kannettaviin PA-järjestelmiin. Missä vain
ONNISTUNUT ESITYSTEKNIIKKA ON TAITOLAJI Me olemme Musiikkimuseo Famen teknologiakumppani. Musiikkimuseo Fame, Kuva: Ralph Larmann 2-3 Ilmoitukset.indd 3 2.2.2020 12.57. Jokainen toteutus tehdään koosta riippumatta asiakaslähtöisesti – ammattitaidolla ja suurella sydämellä. ® www.brightgroup.com www.intersonic.. Teemme esitystekniikan kiinteät asennukset haastaviinkin tiloihin, alan parhaita tuotteita käyttäen
Äänenkäsittely on kyllä pääsääntöisesti nykyisin digitaalista, mutta silti perinteisistä perinteisin mikrofoni kerää edelleen fyysistä värähtelyä muuttaen sitä sähköiseksi signaaliksi, ja kaukana ketjun toisessa päässä kaiutin toimii sen peilikuvana tuottaen jälleen kuultavaa ääntä. vuosikerran avaukseksi sopiikin mitä mainioimmin lainaus kaikkien aikojen ensimmäisen numeron pääkirjoituksesta: ”Meitä Riffin tekijöitä ei juurikaan kiinnosta lokeroida musiikin tyylejä erinomaisiin ja vähemmän suotaviin. Mutta sukupolvesta toiseen kyse on tunteiden ilmentämisestä, niiden välittämisestä ja kuulijassa aiheutuvasta reaktiosta – vuorovaikutuksesta, joka musiikin tekijän ja vastaanottajan välille syntyy tai jää syntymättä. Tyylisuuntauksia kyllä tulee, aiempia kierrätetään tai väännellään uuteen muotoon ja jossain vaiheessa vanha polvi vierastaa nuorempien estetiikkaa. Sähkökitaristit puljaavat luontaisesti efektilaatikoiden ja vahvistimien parissa ilmaisuvoimaista soundia etsien, mutta yhtä lailla on laulajan oman edun mukaista tutustua erilaisiin mikrofoneihin ja opetella ymmärtämään miten ne käyttäytyvät. Ja emmeköhän pysy vastakin. Sähkökitara ei ole muuttunut älylaitteeksi vaikka siitä saakin nykyään sellaisen kanssa monenlaista hupia. 25. Hämmästyttävän paljon pysyy silti samana. Eikä tekoäly sävellä edelleenkään ihmisen puolesta mestariteoksia. FILLARI SPORT GOLF OUTDOOR HORSE KUVA&ÄÄNI 4-5 Pääkirjoitus 120.indd 4 5.2.2020 17.48. Itse asia – musiikki – on edelleen kaikkein pysyvimmin ennallaan. Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa. Kehitys on muovannut tätäkin alaa. Elämme vastakohtien aikakaudella: huipputekniikkaa edustavan signaalipolun alku ja loppu perustuvat osapuilleen 100 vuotta sitten patentoituihin vekottimiin, eikä haikailu 50-vuotiaan putkivahvistimen perään ole tavatonta. Teknisten laitteiden suvereeni hallinta ei takaa vuorovaikutuksen syntymistä, mutta tekniikan taitamaton käyttö muodostuu sille usein esteeksi musiikin tyylilajista riippumatta. Saliäänen miksaamiseen vaadittava kahden tai useamman miehen nosteltava puolen aarin pulpetti jenkkikaapin kokoisine lisälaiteräkkeineen edustaa mennyttä maailmaa, kun jotakuinkin tavalliseen salkkuun mahtuvalla kontrollipinnalla voi ohjata dsp:tä, jonka vääntö riittää kaikkeen tarpeelliseen ja paljon pitemmällekin. Messukeskus Helsinki POHJOISMAIDEN SUURIN VALOJA VIDEOKUVAAMISEN TAPAHTUMA – NYT MUKANA MYÖS ÄÄNI! Valoja videokuvaus | luennot | tietotekniikka | valokuvanäyttelyt | kuvatuotteet ja -palvelut | tulostus | kuvankäsittely | tubetus | some | mobiilikuvaus | äänentallennus, -käsittely ja -jakelu Avoinna: Pe klo 12–17* (GoExpo klo 12–20), la klo 10–19, su klo 10–17, *ammattilaisille pe klo 9–12. Siksi kirjoitamme juuri tekemisestä ja tekemisen välineistä.” Vaikka itse arvioinkin, niin melko onnistuneesti olemme linjassa pysytelleet. Toisaalta sen kuluessa ihmistaimi ehtii varttua aikuiseksi, lankapuhelin muuttua museaaliseksi kapineeksi ja televisio ennätetään julistaa kuolleeksi useampaankin otteeseen. 4 www.riffi.fi 1/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Kvartaali on lyhyt aika S e on, vaikka kvartaalin käsite leikkisästi venytettäisiinkin tarkoittamaan neljännesvuosisataa. Siksi Riffi onkin tämän yhdessä hujauksessa kuluneen olemassaolonsa ajan keskittynyt siihen, miten eri tavoin ja eri välineillä musiikkia voi tehdä. Katso ohjelma ja mukana olevat yritykset: www.kuvamessut.com Samaan aikaan samalla lipulla urheilun ja ulkoilun suurtapahtuma GoExpo, www.goexpo.fi. Levyhyllyistämme löytyy kaikenlaista: mistä yksi saa värinät, siitä toinen vähät välittää. Rumpalia ei vieläkään siruteta hermoimpulssien siirtämiseksi suoraan soittimeen vaan rytmiikan loihtimiseen tarvitaan yhä fyysiset kapulat. Silloin asiaa voi hyödyntää laulaessa, eikä tarvitse jäädä tilanteen armoille. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 28.2.–1.3. Musiikin tekeminen on kuitenkin universaalia puuhaa, jossa keinot ja välineet ovat pitkälti samoja tyylilajista riippumatta. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 16 €! (Tapahtuman aikaan 19 €.) Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. Eikä kauhukaapelia tarvitse enää keikalle roudata, kun ohkoonen CAT-piuha tekee elämästä auvoisaa
Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa. Messukeskus Helsinki POHJOISMAIDEN SUURIN VALOJA VIDEOKUVAAMISEN TAPAHTUMA – NYT MUKANA MYÖS ÄÄNI! Valoja videokuvaus | luennot | tietotekniikka | valokuvanäyttelyt | kuvatuotteet ja -palvelut | tulostus | kuvankäsittely | tubetus | some | mobiilikuvaus | äänentallennus, -käsittely ja -jakelu Avoinna: Pe klo 12–17* (GoExpo klo 12–20), la klo 10–19, su klo 10–17, *ammattilaisille pe klo 9–12. 28.2.–1.3. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 16 €! (Tapahtuman aikaan 19 €.) Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. Katso ohjelma ja mukana olevat yritykset: www.kuvamessut.com Samaan aikaan samalla lipulla urheilun ja ulkoilun suurtapahtuma GoExpo, www.goexpo.fi. FILLARI SPORT GOLF OUTDOOR HORSE KUVA&ÄÄNI 4-5 Pääkirjoitus 120.indd 5 5.2.2020 17.48
HAASTATTELUT & ESITTELYT 12 Ikimuistoiset sessiot – Petri Majuri 18 Mikko Rintanen – rakkaudesta rockiin 26 Juho Pitkänen – laulu edellä 30 Musiikkimuseo Fame – tietoa, elämyksiä ja kokemuksia! SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 24 DeWolf – Tascamin teipit 40 Elämäni kitarat, Kie von Hertzen – jokainen soitin ruokkii erilaisia lauluja LUKUPALAT 36 Riffi – 25 vuotta asiaa musiikista ja sen tekemisestä 44 Ajankohtaiset uutiset ja poiminnat RIVAKAT PIKAKOKEET 46 Big Muff Ram’s Head – Gilmouristin makuun 47 Triton Audio FetHead – dynaamisesta konkka. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 6-7 Sisältö 120.indd 6 5.2.2020 17.39. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . 6 www.riffi.fi 1/2020 SISÄLTÖ 60 54 52 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Jari Salo, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. KÄYTTÖTESTIT 48 NUX Mighty 40 BT – kompakti monitoimikone 50 Source Audio Collider – törmäytetään delayja kaikumaailmat 52 Carl Martin Buff de Luxe – kirkkaasti perille 54 Toob Metro – vieläkin kevyempi vaihtoehto 56 Allen & Heath Avantis – miksattavaa kahdelle kädelle 59 FBT JMaxx 110A – aktiivinen monikäyttökaiutin 60 Sanken – suuri tuntematon GRANDE FINALE 62 Normipäivä – Vuodenvaihteen kuulumisia 64 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 1/2020 66 Alangon päiväkirja – Akustoinnin perusteet 12 ”Sanoin Michaelille, että mä lähden tohon baariin ja miksaus jatkuu siinä vaiheessa, kun koko tää ryhmä on painunut helvettiin.” Petri Majuri, äänittäjä ja tuottaja Kannen kuva: Leif Väre YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. 25. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 11,10 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut
Sieltä saa taustamusiikkiluvat kummankin järjestön puolesta. Tämä on meille Gramexissa tärkeää. Gramex on merkittävä musiikin edistäjä. TYÖTÄ MUSIIKIN HYVÄKSI Gramex on musiikin tekijänoikeusjärjestö. Me esimerkiksi perustimme muutama vuosi sitten yhteisen lupakaupan, Musiikkiluvat.fi. Sen tehtävänä on kerätä korvauksia ja myöntää lupia musiikin käyttöön sekä edistää musiikkia. Kuten tiedät, musiikkialalla toimii toinenkin tekijänoikeusjärjestö eli Teosto. Miten isoja rahoja nämä ovat kotimaisen musiikkialan kannalta. Teosto edustaa säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia ja musiikkikustantajia Gramex edustaa muusikoita, laulajia ja äänitteiden tuottajia. GRAMEX EDISTÄÄ MUSIIKKIA Gramex-korvaukset ovat liki kolmannes Suomen äänitealan tuloista. LAURI KAIRA Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. 26 40 Tekijänoikeusjärjestö Gramex jakoi viime vuonna vajaat 20 miljoonaa euroa korvauksia musiikille. Tästä summasta (19,8 M€) meni 9,6 miljoonaa muusikoille ja 10,2 miljoonaa euroa tuottajille. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A 6-7 Sisältö 120.indd 7 5.2.2020 17.39. Se helpottaa lupien hankkimista ja musiikin käyttöä. Gramex tekee töitä sen eteen, että muusikot voivat elää työllään ja että musiikkia voi Suomessa tehdä huomennakin. Teosto ja Gramex edustavat edustavat eri tahoja. Viime vuodesta vastaavia lukuja ei vielä ole käsillä, mutta tuo kertoo suuruusluokan. Gramex ja Teosto tekevät paljon yhteistyötä. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Musiikkituottajat IFPI:n Global Music Report -julkaisun perusteella Gramex-korvaukset olivat vuonna 2018 vajaa kolmannes Suomen koko äänitealan tuloista
Myös muut Genelecit kuunneltavissa Kysy hintaa! Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Värit: valkea tai musta Denon CEOL RCD-N10 Pre-Out CD-soitin/vahvistin/verkkosoitin Soveltuu aktiivikaiuttimille! 549 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Keyboard 1 390 € Moduuli 899 € ASM Hydrasynth Tajunnanräjäyttävä syntikkauutus! Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass – Bassovahvistimien Ferrari! Made in Italy Bassment Review – Cube 800 770 € 8-11 Näyteikkuna 120.indd 8 4.2.2020 21.08. 8 www.riffi.fi 1/2020 n näyteikkuna Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 859 € Odotetut Fender-uutuudet ovat saapuneet! Fender Vintera 60’s Mustang Bass Fender Vintera 50’s Stratocaster St. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Genelec 8361 A, aktiivi studiomonitori The Ones -sarjan järein studio monitori meiltä saatavilla. 450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Tsekkaa vaihtuva käytettyjen soittimien valikoima osoitteesta www.topsound.fi Seuraava julkaisupäivä 8.4.2020 ilmestyvässä numerossa 2/2020
399 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Fender Blues Junior IV LA Vice Blues Junior uusissa, uskomattoman päheissä kuoseissa! Rajoitettu erä, vain 2 kpl saatavilla Vahvistimen ytimessä sykkii huippusuosittu 12" Cannabis Rex -kaiutin 799 € 8-11 Näyteikkuna 120.indd 9 4.2.2020 21.08. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Ortega RUTI-CC – UUTUUS! Laadukas Timber-sarjan satinoitu concert-kokoinen ukulele. 890 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkasta päivän hinta dlxmusic.fi SE Electronics Vocal Pack Laajakalvoinen kondensaattorimikrofoni plus laadukas kelluva pidike, integroitu pop-filtteri sekä 3 m johto. Myös tenorikokoisena. www.riffi.fi 1/2020 9 F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. DLX-hinta: 149 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Sisältää topatun kuljetuspussin. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 999 € (saatavuus, helmikuu 2020) Moog Subsequent 25 Kahden nuotin parafoninen analoginen syntetisaattori – UUTUUS! 1 159 € Uutuus: Tokai TST-50 Modern HSS Tungsten Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Mythic Uudistettu Mythic on nyt entistäkin komeampi. Ladattava akku. Langaton valmius. Saatavana 6ja 7-kielisenä. Otelaudassa vaahteraupotukset. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Electric Bass XT Nickel – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 489 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 38,90 € Varaukset / lisätiedot: • puh. 169,90 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Tanakkaan bassotteluun HARTKE HD150 BASSOKOMBO • 1x15 hybridelementti • 2" tweeter • 150 W • volume-,basso-, middleja treblesäätimet, 7-al eq. Bluetooth. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA THR30II Wireless – UUTUUS! Uusi versio suositusta THR-kitaravahvistimesta
18,90 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/jackson alk. Custom 24 Limited edition. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 899 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. 222 € Jackson Spectra -sähköbassot ”Own The Low End!” DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 998 € Tarkasta päivän hinta dlxmusic.fi PRS SE 35th Anniversary Black Gold Burst SE-versio 35-v juhlamallista. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Classical Guitar XT – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. r i f f i . Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Black Spirit 200 Floor – UUTUUS! Kätevä lattiaversio suositusta Black Spirit 200 -vahvistimesta. f i . Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT UUTU US! Improvisointia sointujen rakenteita hyödyntämällä – Petri Krzywacki Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 36 € + postikulut Nuoteista improvisaatioon – Stefanie Tuurna Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 20 € + postikulut Soittotekniikan perusteet sähköja kontrabassolle – Ilkka Hanski Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 20 € + postikulut 8-11 Näyteikkuna 120.indd 10 4.2.2020 21.08. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään. 15,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 10 www.riffi.fi 1/2020 n näyteikkuna F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Electric Guitar XT Nickel – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT UUTU US! 8-11 Näyteikkuna 120.indd 11 4.2.2020 21.08. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . r i f f i . f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 12 www.riffi.fi 1/2020 E nnen siirtymistään studio-alalle Petri Majuri otti vauhtia tulevalle uralleen levykauppiaana. Studiotyöt alkoivat 90-luvun alussa, jolloin Majuri kierteli alkuun epämääräisiä pikkupaikkoja, kunnes pääsi vuonna 1992 oppisopimuksella isoon studioon Music Makersille. 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 12 2.2.2020 12.39. Music Makersilla meni kolme vuotta, jonka jälkeen hän koTEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: PETRI NEVALAINEN: COBHAM-SESSIO, MUUT PETRI MAJURIN KOTIALBUMI Petri MAJURI IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Viisi vuotta, kahdeksan tuntia päivässä levyjen kuuntelua antoi hyvän pohjan studiohommiin
Ja kaikki tämä sattuu vielä tulemaan esiin usein vasta miksausvaiheessa. Kun harvemmin kokemattomat soittajat edes ymmärtävät, miten joku äänikuva saadaan aikaan. Oltiin joskus Havana Blackin kanssa lämppäämässä Lynyrd Skynyrdiä ja silloin huomasi, mi”On tärkeää löytää se pääjehu, kenen kanssa asioista päätetään.” 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 13 2.2.2020 12.39. – On tärkeää löytää se pääjehu, kenen kanssa asioista päätetään. Siitä selviää nopeasti onnistuuko homma oikeasti annetulla aikataululla. Pääasiassa äänittäjänä itseään pitävä Majuri muistelee kun aikoinaan studiossa oli vielä erikseen tuottaja ja äänittäjä. Alku oli jännittävää aikaa, varsinkin kun käytettiin analogivempaimia, jolloin jokaisen laitteen toimintaperiaatteet piti opetella erikseen. Aikataulut alkaa venymään, jos niitä aletaan muuttelemaan. Siitä neuvotellaan yleensä maksavan tahon kanssa. Suurin syy on, että halutaan tietyn tyylistä matskua. Joka hommassa on omat lainalaisuudet ja kommervenkit. Kai sieltä joku tahti tarttui.” Äänittäminen koko bändin voimalla on asia, jonka Petri soisi tapahtuvan useimmin. Miten vaikka se signaalireitti rakentuu. Päälleäänittäminen oli hidasta ja kallista puuhaa, jos ei alkanut taittumaan. Eikö ole ihan sama kuka äänittää. Silloin vain taltioidaan mahdollisimman hyvin. Ja se vaatii tietysti sen, että bändi on hyvässä iskussa. Ne rakenteet on yleensä niin soittajien selkärangassa. – Nykyään, kun budjetit on viturallaan, niin äänittäjä on joutunut tekemään niin sanotusti tuotannon ilmaiseksi. Sitä ei tehdä enää sinä päivänä, kun bändi tulee studioon. On sillä jonkun verran väliä, että mitä genreä tekee. Tänä päivänä laitteiden käyttö on paljon helpompaa. Majuri on tehnyt eniten rockia ja se on muodostunut hänelle jopa ongelmaksi. Näissä tapauksissa tilattiin usein mieluummin toinen soittaja. – No onhan meitä kato humppa-äänittäjästä rockja klassiseen äänittäjään ja mihin muuhunkin. Ja sit tehdään uudestaan, Petri manaa. Aletaan perehtymään siihen matskuun ennen studiota. Studiota varten oikein treenattiin. ”Okei, luuppaa vaikka jälkikäteen. Mutta onhan hän muutakin tavaraa tehnyt. Se vaan nopeuttaa sitä hahmottamista pirusti. Voihan niitä tiloja äänitellä, kun tehdään erikseen mutta siinä on ihan eri klangi, kun rumputiloista vuottaa styrkkarit ja kaikki on hyvässä balanssissa. Bändihän luo yhdessä oman soundin, jota on vaikea toisintaa, kun soitetaan erikseen. – Niillä saattaa olla vaan joku ajatus, että Oasista haetaan. Silti pitää olla tietoinen siitä tekniikasta. Siitä kokonaissoundista tulee runsaampi, kun niitä vuotoja pystyy hyödyntämään. – Tietokoneet on tehneet porukasta lepsumpia. Silloin ei studioissa ollut myöskään samalla tavalla harjoittelijoita kuin nykyään. Ehkä joku kahvinkeittäjä, muttei mitään kahta harjoittelijaa, jotka rakentaa sulle setin pystyyn. – Kun se kokonaissoundi on siinä bändissä. Tämän voi Majurin mukaan todeta helposti vanhoista levytyksistä, joissa soitettiin useimmiten livenä koko bändin voimalla samassa tilassa. Kyllä mä tietysti pidän korvat auki, jos jotain tulee ja annan vinkkejä miten tietylaisen äänikuvan saa tehtyä. Onneksi hänen ei tarvitse itse päättää, millainen albumin soundikuva on. – Kun biisit on hiottu jo loppun asti treenikämpällä, niin ei niitä oikein studiossa aleta enää muuttelemaan. Tilaajalla on usein jonkunlainen demo tai referenssi, josta kuulee mitä haetaan ja missä kunnossa bändi on. – Livenä äänittämisestä pitää päättää ajoissa. Esimerkiksi aikoinaan hän äänitti ja julkaisi useita jazz-, ambientja etno-levyjä Wolfgang Records -levymerkille. Miltä se tuntuu. Wolfgang Records toimi Majurin ja Hannu Leidénin perustaman Seawolf-studion yhteydessä. Vedetään livenä alkuun, vaikka sen jälkeen tehtäiskin paloissa. Oli paljon mukavampi työskennellä, kun joka tyyppi keskittyi tiettyyn asiaan. Joku realismi pitää olla jossain. Se ei ihan yhdellä kitaralla lähde vaan siihen tarvitaan helkkaristi päällesoittoja. Kirjoittajaa kiinnostaa mistä syystä bändi haluaa levylleen nimenomaan jonkun tietyn äänittäjän. Tärkeintä olisi saada mahdollisimman nopeasti kokonaiskuva, miltä tän pitäisi alkaa kuulostaa. Ollaan soittimineen samassa akustisessa tilassa missä on vuotoja. Onneksi yleensä joku studion kantahenkilökunnasta opasti nuoren freelancerin alkuun. – No kyllähän mä voin siinä samalla vähän kuikuilla, mutta jos siinä aletaan oikeasti tuottamaan, niin kyllähän se vaatii vähän isomman duunin. Majuri on huomannut, että ennen soittajat oli paremmassa soittokunnossa. ”Voisitsä vähän tuottaa siinä samalla kun sä äänität?” Se on kanssa yksi syy miksi palkataan äänittäjäksi, että voisi mahdollisesti tuottaa siinä samalla. Jos te varaatte päivän aikaa ja pitäis tehdä Hollywood-tuotanto, johon on käytetty satoja tuhansia dollareita ja monta viikkoa studioaikaa, niin miten te kuvittelette, että me tehdään teidän kanssa tää päivässä?”, Majuri naurahtaa. Tehdään koko pre-production, jossa biisejä perataan auki. Bändien miettiessä tekeleensä soundikuvaa, saatetaan usein esittää aivan mahdottomia soundireferenssejä. – Niinpä, ja sellaista hyvän kuuloista akustista tilaa on vaikea simuloida nykyajan plugareilla. www.riffi.fi 1/2020 13 ki olevansa valmis freelancerin hommiin. ”Aijaa. Kun on tehnyt jonkun tietyn levyn, niin se saattaa herättää sen kiinnostuksen. Tilanteissa on yleensä monta kokkia, ja joskus tulee puhuttua väärän tyypin kanssa. Tai että ei välitetä ihan pikkuvirheistä. Tehdäänkö livenä, rummut ensin vai paloissa. Bändit eivät välttämättä ota yhteyttä luullessaan, että ”ei toi mitään jazzia osaa äänittää”. – Miksauspöytien ja efektien säädöt ja muut… se oli huomattavasti raskaampaa. Leikataanko, laitetaanko gridiin vai pidetäänkö luonnollisempana ja kuinka paljon saa ”luistaa”. No mites tää toteutetaan. Kaikki soittajat paikoilla ja instrumentaatiot selvillä
Se lähti vähän lapasesta. Miljöönä paikka oli kuitenkin vertaansa vailla. Pystyi luottamaan omaan osaamiseen. Paljon biisejä, päälleäänityksiä ja analogimiksaus. Ja vielä yksi ylimääräinen vierailijoille ja hyvä soittotila. Majuri muistelee, että miksaaminen vasta hurjaa puuhaa olikin. Ja rehellisesti sanottuna se olis riittänyt. Petri Majuri on tänäkin päivänä erittäin tyytyväinen Havana Blackin albumiin. Enää ei tarvinnut keittää kahvia, vaan nyt vedettiin jo mikkilakua ja muuta. Millainen Petri Majuri sitten studiosta sessioiden jälkeen kömpi esiin. Maailma oli muuttunut. – Jos jonkun soitin tulee kaiken yli, siitä haiskahtaa semmonen amatööriys. – Joo. Rolandeissa, Yamahoissa ja Eventideissa. Kun tehtiin analogisesti – mukana kaikenlaisia jousikvartetteja ja isoja köörejä – raidat loppuivat tietysti saman tien. Hommaa hidasti myös se että studiosta poistuttaessa biisin asetukset eivät jääneet pöytään. – Siihen aikaan ei ollut mitään Youtubeja ja muita, mistä näät kaikki kikat. Hiukkasen stimuloivampi ympäristö, kuin harmaa teollisuusalue. Kompurat, kaiut ja kaikki. Niinpä näytti käyneen. Mä itsenäistyin aika nopeasti sen jälkeen. Ja mä olin yksin siellä uppoavassa laivassa. – Ja jos jouduttiin tekemään jotain uudestaan, niin piti rakentaa koko homma alusta asti uudelleen. Ja lähtihän siitä hyvä särö. – Jos meni puihin niin uusiks vaan. Sen sijaan Majuri ja Leidén vain kasvattivat kompleksiaan. Jopa eri kaiuissa oli omat käyttöliittymät. Eikä sitä tunnetusti kauhean hyvin yöllä pysty työskentelemään. Ja sehän oli kallista. Rumpuja jouduttiin äänittämään iltaisin ja yöllä, kun vieressä sijainneen ruokalan asiakkaat olisivat hyppineet toimistotilaan johtavien johtojen päällä ja meluhaittaakin olisi tullut. Silloin tyypit halus pitää omat kikkansa salassa. Kun kirjoittaja tutustui Seawolfiin ensimmäistä kertaa, elettiin aikaa, jolloin muut alkoivat luopumaan studioistaan ja pienentämään paikkojaan. Havana Black: Growing Wings, EMI 1993 Oltiin Music Makersillä Helsingin Punavuoressa. Artistin oli helppo lähteä kirpakkaan meri-ilmaan viilentymään jos pytty alkoi käymään liian kuumana. Rumpuihin haluttiin isoa Amerikan soundia, mikä oli vaikea toteuttaa kahdenkymmenen neliön soittotilassa. Eikä siinä mitään, studio toimi seitsemäntoista vuotta. Seawolf-studion toiminta loppui vuonna 2013. Esituotanto oli tehty Leidénin toimesta, eikä Majuri äänittäjänä ottanut siihen osaa. Enää ei tarvinnutkaan satoja tuhansia rahaa moniraitureita ja isoja äänipöytiä varten. Jopa eri kaiuissa oli omat käyttöliittymät. Sieltä vaan välimiksauksien kautta takaisin 24-raidalle lopullista miksausta varten. Onneksi studion osaomistaja Kim Kuusi oli vuokrannut käytävän toiselta puolelta sata neliötä toimistotilaa, jonne rummut siirrettiin. Onnistuneet välimiksaukset palautettiin moniraitakakulle ja niin edespäin… Pöydästä löytyi tuohon aikaan jo jonkin verran automaatioita, mutta panorointi-automatiikkaa ei löytynyt, joten lisäkäsiä tarvittiin. 14 www.riffi.fi 1/2020 ten hyvässä balanssissa bändi akustisesti oli. Levyn teko oli Majurin ensimmäinen iso sessio, johon käytettiin kuukausia. – No helvetin kova tietysti! Ainakin omasta mielestä, hahhah… Oli siinä semmonen fiilis, että pystyy ihan vakavasti äänittämään, ilman että pitää olla riippuvainen muista tyypeistä. Kun yhteistyötähän tässä tehdään, eikä egoilla. Nyt ei tarvi opetella kuin Macin käyttö. – Mikittäminen, rakentaminen ja kytkeminen. Masa Maijasen iso bassosoundi luotiin kytkemällä soitin linjaan ja toiselle raidalle basso tuli pattereilla toimivan vyöltä riiputettavan mikitetyn mini-Marshallin kautta. Että sait sen biisin pöytään, meni pelkästään patchin kytkemiseen monta tuntia. ”Oli aika monta laitetta mitä piti opetella. Siitä on miksaajan aika helppo rakentaa hommaa. Ja se ei ollut kauhean mielekästä. ”Kyllä siihen vaan aikaa sai menemään”, Petri huokaa. Mukaan astui digitaalitekniikka, kuten Adatit. No, ruokahalu kasvoi, Majuri tuhahtaa. Nyt ei tarvi opetella kuin Macin käyttö.” 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 14 2.2.2020 12.39. – Joten välimiksauksia jouduttiin tekemään kaksraitanauhurille ja U-maticille jotka juoksi synkassa. Mutta kun mukaan tuli Savolaisen Hessu ja rahoittajia, niin päätettiinkin että joka jätkälle pitää olla oma tarkkaamo. Mikään ei tullut liian lujaa. Havana Blackin vokalisti Hannu Leidén tuotti ja äänitti. – Se oli Hannun idea. Oppisopimus-oppilas Majuri toimi ”kakkosäänittäjän” tittelillä. Isolla kohulla Jenkkeihin uraa luomaan lähtenyt Havana Black oli palannut koto-Suomeen ja nyt oli näytön paikka. Nauhan pyörittely myöskin ja miksatessa kaiken pöytään laittaminen. Se tulee tietysti vain pitkän yhteissoiton myötä. Talvisin lauttoja kulki vain kerran tunnissa. – En! Kun silloin oli niin saakelin innoissaan tästä hommasta. Sillä systeemillä saatiin neljä lisäraitaa. Aloitko missään vaiheessa miettiä uravalinnan järkevyyttä. Ja takaisin levyyn. Oli aika monta laitetta mitä piti opetella. Mukaan oli tarttunut kaikenlaisia vinkkejä. – Alkuperäinen idea Seawolfia perustettaessa oli, että pohjat äänitetään jossain isossa studiossa kahden tuuman kakulle, sieltä kuuntelumiksaus Adatille ja aikaa vievät päällesoitot ja laulut omassa pajassa. Tietysti tällä alalla ei koskaan ole valmis, aina löytyy uusia asioita. Ei ollut total recallia niin kuin nykyään on. Vuonna 1994 Majuri siirtyi siis freelanceriksi, jonka aikana levyjä valmistui kymmenkunta. Kun Hannun kanssa aloitettiin, niin meillä oli yksi tarkkaamo ja pieni äänitystila. Hyvää soittoa ja hyviä kappaleita ja tietysti ”helvetin hyvät soundit”! Klassikko siis. Hän kuvailee olleensa hierarkiassa ”pykälän assaria ylempänä”. 1997 perustettiin Seawolf. Miehet olivat pyörineet Jenkkireissullaan kuulujen studiovelhojen, kuten Eddie Kramerin seurassa. Loppuvuodet mä pyörin siellä yksin kun muut jätkät oli riitautuneet ja lähteneet aikoja sitten omille teilleen. Koko homma periaatteessa, mutta lopullinen sana oli tietysti Hannulla. Johan alkoi lävähtää! Tilaan vedettiin piuhat ja asennettiin videokamera, jolla saatiin näköyhteys rumpali Atte Sarkimaan. Studion sijainti Suomenlinnassa aiheutti omat vaikeutensa ainakin kamojen roudauksen kannalta. Äänitykset kestivät pari kuukautta, osaksi sen takia, kun jouduttiin työskentelemään öisin
Tuottajina heidän mielestään oli Muddy Twins, eli Monroe ja McCoy. Andylla oli biiseistä joku näkemys, mutta ne ideat oli niin levällään, että ne piti sovittaa uudelleen. Michael on helkkarin tehokas jätkä, ei se hörhöillyt niin pahasti. Sillä oli kuitenkin näkemys, mitä ei muilta löytynyt. Oli siis pakko tehdä väkisin yksi punklevy, että päästään ulos sopimuksesta. Manageri Ilkka Hulkon, eli taiteilijanimeltään Ian Vincentin idea oli pitää kahden viikon punk-sessio, että saadaan levy alta pois. Andy oli välillä semmosessa kunnossa että Michael joutui soittamaan sen osuuksia – sooloja myöten. – Olikin ehkä pelastus, että ne lähti sinne Japaniin. Twelve Shots on the Rocksin äänitykset oli aloitettu tammikuussa, sinkut julkaisuun keväälle ja levy pihalle syksyllä. Hitto mitä säätöä, Majuri repeilee. Mulle todella tärkeä sessio! Katso myös Hannu Leidénin ikimuistoiset sessiot, jotka löytyvät Riffin numerosta 4/2017 tai osoitteesta riffi.fi Hanoi Rocks: Twelve Shots on the Rocks, Major Leidén Productions 2002 Jos oli Havana Blackin Growing Wings Petri Majurille oppikoulu, niin nyt mennään sitten suoraan yliopistoon. Majuria vaivasi enemmän kuitenkin deadlinen lähestyminen. Porttikielto studioon napsahti ylimääräisille taustalla hääriville hörhöille. Siihen päälle Petri Majuri on miksannut siitä eteenpäin kaikki Michael Monroe -bändin levyt ja äänittänyt viimeisimmän. Tai siis, kunnolla ja kunnolla… – Pohjat meni yleensä vauhdilla ineen, mutta muuten se oli aikamoista spedeilyä. – Levyssä kuitenkin luki neljä tuottajaa, eli me ja Muddy Twins. – Eihän se tietenkään mennyt kahdessa viikossa vaan sessioon meni kuukausi. Tässä kokonaisuudessa tuottajina olivat Muddy Twins. Singlen julkaisun jälkeen bändi teki nipun keikkoja, jonka jälkeen alkoi levyn teko kunnolla. Michael Monroe ottikin sessioiden parhaat kappaleet Hanoi Rocksille ja jätti loput ”Watcha Want” -nimiselle soololevylleen. Sitten viriteltiin tai soitettiin ne raidat uudestaan. – Andy alkoi jossain vaiheessa kuumottelee, että sinkusta on paree tulla saatana hyvä, tai… ja muuta tollasta. Majurille annettiin paluu-albumin työstö. Usein raidat oli aika epiksessä, mutta sieltä saatiin talteen hyviä ideoita. – Andy soitti mulle kolmelta yöllä jostain Japanista. Majuri muistelee, että Twelve Shots on the Rocks -albumin synnyttäminen oli ”semmonen saakelin spektaakkeli”. Rundilla olleet Monroe ja McCoy eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä miksaukseen. Hanoi-yhteistyö jatkui bändin lopettamiseen asti, jolloin plakkarissa oli kolme studiolevyä ja yksi live, joka julkaistiin myös DVD:nä. Majuri jää Ilkka Hulkon kanssa miksaamaan albumia ja levy ilmestyy ajallaan. Tämän lisäksi herrat oli sitä mieltä, että eihän Majuri ja Hulkko ole mitään tuottaneet. Vuonna 1985 lopettanut Hanoi Rocks teki yllättäen comebackin vuonna 2002. ”Okei, puhutaan huomenna, nyt ei pysty.” – Meni puoli tuntia ja se soittaa uudelleen. Tunnin aikana piti saada mahdollisimman paljon taltioitua. ”Vittu Petri, tää kuulostaa paremmalta kuin Aerosmith! Tää on ihan vitun hyvä!” Millähän kamoilla sä kuuntelet niitä biisejä?, Majuri repeilee lisää. Miten rokkihommia hoidellaan. Sitä ennen ei Hanoi Rocksin levyä voida julkaista. Andyhan on lahjakas biisinkirjoittaja ja sillä on hyviä ideoita ja ne saatiin taltioitua. Sitä ei aina arvaakaan millaisissa olosuhteissa levyjä joudutaan joskus työstämään. – Se miksattiin Michaelin toiveiden ”Usein raidat oli aika epiksessä, mutta sieltä saatiin talteen hyviä ideoita.” 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 15 2.2.2020 12.39. Hulkko on Hanoi Rocksissa kitaraa soittavan Antti Hulkon veli. Ja koko jengi joraa selän takana Majurin yrittäessä miksata. Peliaikaa Andyn kohdalla oli aina muutama tunti, sen jälkeen se oli ihan kuutamolla. Se oli mulle semmonen oppikoulu, missä oppi näitä äänityksen ja miksauksen perusteita. Loka-Marraskuussa, kesken miksauksen, bändi lähteekin Japanin rundille. www.riffi.fi 1/2020 15 – Sen kaiken hirveän häröilyn jälkeen saatiin miksattua se. Samoissa istunnoissa tehtiin kuitenkin myös Hanoi Rocksin uusia kappaleita. Ei me oltais sillä menolla saatu sitä joulumarkkinoille, Majuri toteaa. Läväytin koneen kiinni ja sanoin Michaelille, että mä lähden tohon baariin ja miksaus jatkuu siinä vaiheessa, kun koko tää ryhmä on painunut helvettiin. – Mutta näpeille saatiin Ianin kanssa ja ekan painoksen jälkeen maaliskuussa julkaistiin käytännössä uusi levy. Twelve Shots on the Rocksin teko aloitettiin punk-sessioista napatulla sinkkubiisi People Like Me:n äänityksillä. Ennakot oli saatu, mutta albumi vielä toimittamatta. Digipakina julkaistu uusi versio piti sisällään viisi lisäbiisiä, uusia miksauksia ja uuden masteroinnin. ”Vittu Petri, sä oot pilannu meiän levyn, se kuulostaa ihan paskalta.” Luurin toisessa päässä käy hirvee urvellus ja örvellys. Ensimmäistä sinkkua viimeisteltäessä tarkkaamo oli täynnä kaiken maailman managereita ja siipeilijöitä. – Homma kuitenkin eteni säätöineen päivineen koko ajan. Oltiin tilanteessa, jossa Michael Monroe oli velkaa yhden levyn SPV-levy-yhtiölle Saksaan. Käytännössä Andya ei miksailujen aikana näkynyt studiossa enää ollenkaan. Michael tuli sanomaan parin tunnin päästä, että ”Noni, nyt voit tulla miksaamaan, kaikki on lähteny”. – Sen jälkeen saatiin työrauha. No, mulla meni hermot, mitä ei ole ikinä aiemmin tapahtunut. Tuollaisessa tilanteessa saattaa hiipiä mieleen epätoivo, että saadaankohan hommaa ikinä maaliin
Levyn teko kesti vuoden. Netistä yritettiin saada jonkinlaista osviittaa, mutta laihoin tuloksin. Siinä oli niin saakelin taitava soittaja, että pystyi määräämään ite sen dynamiikan. Huvittava episodi oli People Like Me -biisin videon kuvaus Seawolfilla. Joutuiko hän odottamaan palkkaansa vuoden. Eikä minkäänlaisia kompressoreita väliin. Albumia ei löydy tällä hetkellä suoratoistopalveluista. Siellä oli tietysti isoja rahasummia. Sehän taitaa olla ihan kova jantteri. – Kyllähän me jouduttiin tekemään se levy aika pitkälle piikkiin. Suomeen tehtiin 50/50 diili, eli tulot ja kulut puoliksi. Pekka Pohjola: yksi raita, Billy Cobham: vähintään 18 raitaa. Majuri epäilee taustalla olevan jonkinlaisia lakisotkuja. Olis pitänyt laittaa niille perään kymppitonnin lasku, mutta ei me hiffattu sitä silloin. Joihinkin biiseihin ei tarvinnut koskea ollenkaan. Sovittiin että studiokulut (”runsaat”, Petri painottaa) otetaan ensimmäisistä myynneistä, olihan oletuksena että Hanoi Rocksin comeback-albumi myisi hyvin. – Olin pihalla matskusta kuin lumiukko. Majurilla ja Leidénillä oli oma levy-yhtiö, Major Leidén Productions, jonka kautta levy julkaistiin Suomessa. Moni oli sitä mieltä, että Hanoin Rocksin paluu oli rahastus, mitä se osaltaan varmasti olikin. Tuppu Orrenmaa Band, Billy Cobham ja Tower of Power Horns: Make My Day. ”Oho, missähän tää on mennyt?” Kantonen ihmetteli. Suomesta ei halutunlaisia löytynyt. ”Tomeja oli niin paljon, ettei 421:iä voinut käyttää kun mikkistandit ei olis mahtuneet huoneeseen.” 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 16 2.2.2020 12.39. Mutta Michael halusi vielä laulaakin jotain uudelleen. Kaikki kolmekymmentäkaksi kanavaa olivat käytössä. – ”Ai Cobham. Tai siis nyt jo vähän huvittaa… Seawolfin flyygeliparka sai roolin videossa, kun Muddy Twinsin hahmot tunsivat pakottavaa halua tanssia sen päällä. 16 www.riffi.fi 1/2020 mukaan. Ekan kierroksen myynneistä laskutettiin RLF Oy:ltä iso summa studiokuluja pois. Osa sinkuistahan oli saaneet Monroe/McCoy -hyväksynnän jo aikoja sitten. Majurilla ei ollut minkäänlaista haisua, millaista musiikkia sessioissa tultaisiin tallentamaan. Eikä Majurilla ja Leidénillä olisi edes ollut resursseja ulkomaiden hoitamiseen. Eihän sitä bändi varmaan siinä vaiheessa monesti hiffaakaan, että mehän maksetaan nää ite. Ei sillä periaatteella, että äkkiä vaan jotain ulos ja keikoille. – Tuli pikkunen hiki, että kuinkahan paljon niitä rumpuja oikeasti tulee, kun Seawolfilla oli kolkytkaks kanavaa sisään. Sit tuli speksit valokuvien kanssa. Aloin laskemaan: kaks basaria, kymmenen tomia ja hitonmoiset peltihässäkät päälle… Ja kun bändissä oli vielä muutakin jengiä. Kyseessä oli erikoinen sessio myös tulonjaon kannalta. Ei ne ekatkaan miksaukset ihan paskoja olleet. TO Records 2009 Niin, luonnistuu Petri Majurilta siis muukin kuin rockin äänittäminen. Kasassa oli aika kova rytmiryhmä: Pekka Pohjola ja Billy Cobham. – Okei, Pohjola selviää yhdellä raidalla. Ja tähän päälle vielä ainakin kaksi kiipparia ja kitara. Koneisto oli ihan mutkalla. Kepa Kettunen hoiti setin pystytyksen ja virityksen. – Jos sitä vuoden päivät tahkottiin, on siinä aika monta hikipisaraa vuodatettu. Hän halusi soittaa aina linjaan, että pääsee itse määrittelemään sen dynamiikan. – Seppo Kantonen tuli soittamaan, ja eihän sitä saanu vireeseen. Ja kyllähän se kolme levyä kuitenkin kesti. Käry kävi. Tomeja kauhea määrä. Tuppu Orrenmaa Bandin fuusiojazz oli jotain ihan muuta kuin kolmen soinnun rock. Kuten se tekikin. Kun katottiin sitä videota, niin siellähän ne veljekset hyppii tasajalkaa. Tämä selvisi vasta kun studiossa aloiteltiin jazz-sessioita. Ulkomaat luovutettiin ilomielin bändin taustalla häärivälle monipäiselle manageripoppoolle. Kitaristi Orrenmaakin oli uusi tuttavuus. Majurin mukaan kaikki julkaisut tehtiin kuitenkin tosissaan ilman rahastusmentaliteettia. Se oli Petri Majurille ennätys lajissaan. Se ei varmaan ihan humppasetillä vedä”. Albumin ensimmäistä versiota on vaikea pitää millään tavalla epäonnistuneena, sillä se myi kuitenkin loppuun koko painoserän. – Käytännössä katsoen jätkillä oli ilmainen studio, tai niin ne luultavasti käsitti sen, kun aikaa meni niin paljon. Rummut saatiin Ruotsista päivää ennen sessioiden alkua
www.riffi.fi 1/2020 17 Studioteknikon silmäpussien koosta voi päätellä, että uni olisi paikallaan. Seawolfilla tehtiin ainakin Get Away -kappale ja pari muuta sinkun B-puolta, joiden nimiä ei Majuri millään muista. Kädet ja jalat heilu ja aina osu johonkin. Franz Ferdinandin kahden biisin sessiot Seawolfilla 2005 12-17 Ikimuistoiset Majuri.indd 17 2.2.2020 12.39. Belgiassa oli äänitetty hyvät pohjat. Meillä oli oppipoikana Maijasen Mikko, joka sitten miksasi sen. – Sessio oli hieno. Selkeätä matskua, mikä ei vaatinut mitään suurempaa kikkailua. Ja niinpä miksaus olikin valmis klo 12. Mukana kahden kappaleen pohjat, joiden päälle pitäisi laulaa ja soittaa perkussioita. Samanlainen setti joka oli menossa Ankkarockiin, toimitettiin Backline Rentalilta kitaroita myöten Suomenlinnaan. Mä olin ihan paskana, kun olin miksannut edellisenä päivänä, enkä ollut nukkunut viikkoon juuri ollenkaan. Päivät oli olleet pitkiä ja kiire helkkarinmoinen… Aikataulua tarkennettiin, että soittokamat saapuvat päivällä ja bändi tulee jossain vaiheessa perästä. Ja lisäksi tietenkin muiden tyyppien palkat. Raiderista ilmeni että haluavat soittaa samassa tilassa ilman kuulokkeita, mikä oli Majurille helpotus, sillä säädön määrä pieneni ainakin vähän. Se oli soittaessaan kuin sammakko. Taisi muuten olla Pekka Pohjolan viimeinen levytys, Majuri muistelee. Nappimikeillä oli helppo mennä. Aika huikeita soittajia kaikin puolin. Yksittäinen biisi purkitettiin neljällä otolla ilman klikkiä, jonka jälkeen selvisi, että kaikki kolme biisiä pitäis vielä miksatakin. – Ne katto biisit nopeasti studiossa läpi. Balanssiin vaan. Oopperasta piti vuokrata mikkejä. Kovan luokan komppiryhmän päälle mukaan saatiin Tower of Power -yhtyeen puhallinsektio. Tomeja oli niin paljon, ettei 421:iä voinut käyttää kun mikkistandit ei olis mahtuneet huoneeseen. Saattaisi alkaa ahdistamaan. Tuli miksaamisen aika, mutta budjetti oli poltettu kovan luokan soittajiin. – Spekseistä löytyi myös tarkat mikkivaatimukset. Onneks ne tuli viiden kuuden aikaan paikalle, jolloin olin ehtinyt rauhassa mikittää rummut. Puhelin soi alkuviikosta Seawolfilla. Noin mahtavia soittajia nykyään harvemmin tapaa. Niissäkään ei tarvinnut kuin avata liu’ut. – Mä en suostunut miksaamaan sitä ilmaseks. – Kamat oli sisällä ja venaillaan ja venaillaan. Kaikki tuli kuitenkin tehtyä. Zombioitunut Majuri ei innostunut. Pohjat oli tehty keväällä ja puhaltimet äänitettiin heinäkuussa bändin Pori Jazz -keikan yhteydessä. Siinä ei auta ryssiä. Ja täytyy sanoa, että tosi nopeasti ne otti noin vaikeita biisejä haltuun. Majuri ei ollut tässä sessiossa mukana. – Pikahälytys tuli kesken Blake-yhtyeen Planetizer-levyn miksauksia, jonka deadline oli torstaina. Bändi oli kovassa iskussa kun olivat kiertäneet jo tovin. Bändi soitti samassa tilassa Pohjolaa lukuunottamatta joka soitti tarkkaamossa. ”Hetkinen, viimeinen lautta Suomenlinnasta lähtee kahdelta ja kello taisi on puoli kaksi. Sen lisäksi yksi biisi äänitetään kokonaan. Majuri kiittelee Kettusen apua sessioiden pelastukseksi. – Cobhamilla oli isoja rumpuja, 24" basaria, eikä viritettynä mihinkään ”ping” -vireeseen. Majuri mikitti samalla kun Kepa kasasi. Jokaisella kuitenkin luurit päässä, sillä pauke oli aikamoinen. – ”Siis kuuden aikaan aletaan äänittää ja MILLOIN nää siis muka miksataan?!!” Manageri sanoi, että ruvetaan miksaamaan heti. Luuletsä että mä nää puolessa tunnissa miksaan?” Yhteisymmärrys löytyi bändin juostessa viimeiseen lauttaan. Ajattelin, että ehkä mä just ja just pystyn tekemään tän session. – Cobhamin päiväliksa oli kolmetuhatta, teki hän sitten keikan tai studiopäivän. Perjantaiksi pitäisi löytyä joku studio, keikka olisi lauantaina. Ei siitä hinkkaamalla sen parempaa saa. Sovittiin että seuraavana päivänä miksataan. Yksi sen hetken suurimmista yhtyeistä, Franz Ferdinand, on tulossa maailmankiertueellaan Ankkarockiin ja tekevät kiertueella samaan aikaan levyä. Aluksi äänitys oli tarkoitus hoitaa Seawolfilla, mutta matkustaminen Helsinkiin olisi tullut sen verran kalliiksi, että äänitys tehtiin Porissa. Paineita meinaan oli. Äänityksiin oli varattu ainoastaan kaksi päivää, joten kiire oli. lokakuuta 2019. Kinkkistä fuusiojazzia, kaksi päivää aikaa, ilman treenejä livenä purkkiin. Niitä rumpuja oli joka puolella, ei voinut lyödä ohi, Majuri käkättää. u Tuomo ”Tuppu” Orrenmaa menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen 24. – Eihän siellä raitoja paljon ollut
Kuitenkin yllättävän usein hänen paikkansa on löytynyt sen välittömästä läheisyydestä, kiipparien takaa tai kitara kaulassa – Royalsista Wigwamiin, Hectorista Hurriganesiin. Vaasassa elettiin Ruotsin vaikutuksen alla, ja oltiin paljossa muuta Suomea edellä. K U V A : L E IF V Ä R E 18-23 Rintanen.indd 18 2.2.2020 12.46. – Olin vielä tarpeeksi pieni saadakseni luvan pyöriä siellä päivisin – ja jopa iltaisin – ja tsiigailla sitä touhua. Rintanen kuvailee innostumistaan musiikista ”puhtaasti tieteelliseksi”. – Olin alussa kiinnostunut vain musiikista, en vielä siitä, mitä muuta iloa se maailma voisi soittajalle tarjota, Rintanen hymähtää. Ulkomaisen bändin jätkät myös asuivat siinä keikkamestassa, ja kitaristi alkoi opettaa minua. Enon kautta tutuksi tuli ”Swinging London” ja 1960-luvun soundi, hieman myöhemmin myös brittiblues. Tämä on tarina 1970-luvusta, joka ei koskaan päättynyt. Piirros esittää soittajaa kitaroineen, ja kuvassa erottuvat soittimen yksityiskohdat virityskoneistoja myöten. Asiaa edisti keikkamyyjänä toimiva eno, jonka hoitamassa diskoteekissä soi livemusa. Näky muusikkoudesta oli iskostunut päähän ilmeisen aikaisessa vaiheessa, ja poika nappasikin vahvan otteen sekä kitarasta että pianosta jo ennen kouluikää. Enon tavoin Rintasen isäkin oli musadiggari, jonka kautta tutuksi tuli laaja musiikkiperintö amerikkalaisista bigbandeista Charlie Parkeriin ja klassisesta Spike Jonesiin. Istuttiin päivisin esiintymislavalla ja opeteltiin soittamaan Shadowsia. Se oli mystistä. Musta tuli bändin soolokitaristi – en tosin soittanut sooloja, ainoastaan melodioita. Kaikki muu pakettiin liittyvä tuli vasta myöhemmin. Isä hankki TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Mikko Rintanen – rakkaudesta rockiin! Rokkikonkari Mikko Rintanen ei ole paistatellut koko pitkää uraansa kirkkaimmassa valokeilassa. – Opin ensimmäisellä kunnollisella kitarallani, teräskielisellä akustisella Framuksella, soittamaan laakista ”House of the Rising Sunin” ja ”Albatrossin” ja hätkähdin itsekin sitä, kuinka nopeasti pääsin jyvälle. 1958) on yhä tallella piirros, jonka hän on taiteillut kolmevuotiaana kotonaan, 1960-luvun alun Vaasassa. Kymmenvuotiaana Mikko liittyi itseään vanhempien naapurinpoikien bändiin. 18 www.riffi.fi 1/2020 M ikko Rintasella (s. Samalla myös piano oli tullut yhä tutummaksi
Vuodet olivat kai tuolloin pidempiä kuin nykyään. – Soundi oli järkyttävän hyvä. Tukholmasta tuntui löytyvän kaikki tarvittava – vilkasta klubimeininkiä, hienoja konsertteja ja loputtomasti mahdollisuuksia kemialliseen tajunnanlaajentamiseen. Niiltä keikoilta alkoi Rintasen seitsemänkymmenluku, joka ei ole ehkä vieläkään kokonaan päättynyt. – Se kaikki oli tarttunut mun ilmaisuun faijan ja kotona kuunnellun musan kautta. Rintanen uskoo, että hänelle olisi näytetty ovea saman tien, jos hänellä ei olisi ollut asioista laajaa ymmärrystä. En kylläkään koskaan maksanut yhtään erää, keikkaliksoille löytyi aina muuta käyttöä. Enimmillään porukkaa saattoi olla bändissä – ainakin lähdössä – tusinan verran. www.riffi.fi 1/2020 19 Mikolle Fats Dominon ja kumppanien boogie-woogie -nuotteja, mikä avasi shufflen salaisuudet ja mullisti vasemman käden tekniikan. Japanilainen J&J pleksistrato ’72 vaatii pientä laittoa. Ensimmäiset varteenotettavat keikat tuli nimittäin tehtyä 12-vuotiaana vuonna 1970. – Kun nyt katson risuaitoja, joita olen nuorena vedellyt, niin täytyy myöntää ettei onnistuisi enää! Bussilla halki maan Mikko Rintanen letkauttaa, että voisi viettää jo ”50-vuotistaiteilijajuhlaa”. Hän asui Tukholmassa, joka oli kesällä 1977 kuin Länsi-Berliini, siinä kun Helsinki oli Itä-Berliini. Otin tietysti neuvoja vastaan, koska musiikissa on tärkeää se mitä ei soita. Kutsu superbändiin 1970-luvun puolivälin suomalaiselle ykkösbändille, Hurriganesille, tietynlaiseksi vastapariksi soviteltu Royals vaikutti alalla vajaat kolme vuotta, mutta jätti unohtumattoman jäljen suomalaiseen rock-skeneen. Kun halusin kehittää improvisaatiota, sain Ipeltä luettavaksi Castanedan kirjan ”Matka Ixtlaniin”. Pave Maijasen ja Albert Järvisen luotsaaman ryhmän täydensi suomalaiseksi supertrioksi rumpali Ippe Kätkä, ja loppusuoralla bändi nappasi vahvistuksekseen kosketinsoittajan. – Vaikka kaikki lähtivät keikalle ihan jokainen ei aina löytänyt lavalle asti. Lujaa mutta uljaasti Pestin myötä nuoren kosketinsoittajan WLM vaihtui saman tien Hammond M100:ksi, olihan nyt päästy maan kovimpaan bändiin. – Pian Albert alkoi rentoutua tajutessaan, että joku latoo nyt sointuja alle. Myöhemmin Rintanen alkoi kahlata musiikkiopistossa klassista, joskin pitkin hampain. Sitten koko bändille tarjottiin paikkaa Esko ”Suikki” Jääskän perustamassa isossa orkesterissa: Super-Suikkis oli torvisektioineen, gogo-tyttöineen ja kaksine rumpaleineen pohjanmaalainen versio Danny Show’sta. 18-23 Rintanen.indd 19 2.2.2020 12.46. Soitin Royalsissa pääasiassa kiippareita, mutta komppasin myös skitalla muutamissa biiseissä. Rintanen muistuttaa, että Albert oli jo Hurriganesista lähtien tottunut siihen, että joutuu soittamaan biisit täyteen – eli soolot ja harmoniat päällekkäin – ja arvelee, että tämä tottumus saattoi heikentää kitaravirtuoosin ilmaisua. Sellaisten soittaminen vaatii tarkkuutta ja makua. Royalsin biiseissä vaikeimmaksi osoittautui se, että ne olivatkin aika yksinkertaisia. Myöhemmin selvisi, että Stevie Winwoodilla oli ollut samanlainen – ja myös Sly & Family Stonella, Woodstockissa! Keikkaa alkoi pukata mukavasti, ja koulunkäynti jäi. Super-Suikkis sukkuloi bussilla ympäri maata, ja Tavastiallakin käytiin. Onneksi bändissä oli soittajia tuplamäärä! Rintanen nauraa. Mikko Rintanen on urakoinut parin viime vuoden aikana varsin isoja keikkoja: on kierretty konserttisaleja Wigwamin ja jäähalleja Remun kanssa. Vaasan laivoilla soivat sulassa sovussa paikallinen tanssimusiikki eli ”ruotsalainen kantrirokki”, Procol Harum ja instrumentaali. – Pave lähetti kirjeen, ja kutsui mut Helsinkiin jammaamaan Royalsin treenikämpälle. – Kirjoittivat MS-Audiotronissa uruille nätit osamaksulaput. – Soitin ekoissa bändeissä kitaraa, ja menin kerran Vaasan PSO:lta katselemaan vähän parempaa keppiä niin myyjä sanoi, että ”ei sulle mitään kitaraa myydä, sä rupeat soittamaan urkuja!” Nuoren soittajan matkaan ei lähtenytkään Les Paul -kopio, vaan käytetty Farfisa Professional ja sen kylkeen Dan Armstrongin hieno putkistyrkkari, 8-alueisella graafisella ekvalisaattorilla. Kiitos sen, olin harvinaisen sopiva hommaan. Siitä oli hyötyä. Ja tärkeimpänä WLM, Hammondilta kuulostava transistoriurku, jota oli helppo roudata, kun se painoi ”vain” 70 kiloa. Noihin aikoihin Rintasen kioski oli kasvanut messeviin mittoihin: oli Wurlitzer, klavinetti ja MiniKorg 700S, josta sai Moog-tyyppisiä synasoundeja. Rintanen näki itsensä jo kehäkettuna, kun hänelle 19-vuotiaana tarjoutui soittajan paikka Royalsissa. Pleksi suurentaa, joten parhaan vaikutuksen yleisöön tekee, jos soittaa lavalla ilman housuja
– Monet soittajat yrittävät opetella valmiiksi kaikkia erilaisia asioita, jotta kun tulee tilanne kuin tilanne niin pärjää. Rintaselle musiikki on yhteistä omaisuutta, joka leijuu ympärillämme. Nämä ovat vastakohdat ja talouden kannalta ajatellen kuulun ikävä kyllä enemmän jälkimmäisiin. Royalsin levytyksistä Rintanen ehti mukaan yhdelle sinkulle jopa osasäveltäjänä, sekä tupla-livelle joka taltioitiin bändin viimeiseltä keikalta. Olin aina otettu Royalsin soundista, josta vastasi minun aikanani pitkälti Janne Ödner. Hän hymähtää, että suhdeluku on ehkä ”60/50 kiipparien hyväksi” ja perustelee, että koskettimet vievät voiton lähinnä tienaamisen takia. Royalsin tarina päättyi samassa rysäyksessä, joka pyyhkäisi bändikartalta Wigwamit ja kumppanit. Kysyntä englanninkieliselle, vaikeammalle musiikille hyytyi, kun punkja teddy-aallot muuttivat yleisön maun melkein yhdessä yössä. Mutta kyllä se kuulosti järkyttävän hyvältä, jos kuunteli soundcheckiä katsomon puolelta. Bändin varustelu ja puitteet olivat aikaan nähden hulppeat: neljä soittajaa, jopa neljä teknikkoa ja bussin täydeltä kamaa. Jotkut hoitavat sitä huonosti, esimerkiksi ne, jotka haluavat vain tuoda itseään esille. Royalsin lopetettua Rintasen Hammondit palautettiin Sarapaltiolle varsin heikossa jamassa. – Musiikki on eräänlainen olio jota pitää hoitaa. Roudarit kantoivat ja kytkivät, muusikon ei tarvinnut muuta kuin astua lavalle ja soittaa. 18-23 Rintanen.indd 20 2.2.2020 12.46. Sitä paitsi eihän sitä koskaan tiedä, milloin käy kutsu vaikka glamrockiltamiin. Ja jotkut hoitavat sitä huonosti – esimerkiksi ne, jotka haluavat vain tuoda itseään esille.” Pohjalla tavataan Jossain välissä punkin, fiftariaallon ja diskon alta kaivautuessaan Rintanenkin joutui aloittamaan soittajanuransa uudestaan aivan pohjalta, toinen toistaan sekalaisemmista kapakkaja tanssiorkestereista. Rintanen kokee olevansa Royalsille paljon velkaa, Tukholmassa oli nimittäin ”Musiikki on olio, jota pitää hoitaa. Rintanen uskoo, että kahden instrumentin loukussa elämisestä on ollut haittaa soittajaprofiilin kannalta. Royals tähyili uransa alussa myös rajojen ulkopuolelle, mutta yksikään ulkomaankeikka ei koskaan toteutunut. Royals oli niin iso asiakas MS:lle – PA-kamat, styrkkarit, rummut ja muut oli hankittu samasta lafkasta. 20 www.riffi.fi 1/2020 – Sarapaltio oli tietysti aluksi raivoissaan, mutta antoi lopulta periksi ja lupasi että saan käyttää urkuja sen ajan kun bändi on pystyssä. ”Yleisen hämmennyksen lisääminen” olkoon riittävä peruste tämän ”Björn Again” -henkisen kitaran teettämiseen. Sekä basisteista, joita kiinnostaa tietää ”pitääkö näitä kieliä kiristää?” Näistä kertomuksista voisi kirjoittaa kirjan, jolle ei valitettavasti ole tässä julkaisussa tilaa, joten palataan ruotuun ja vaikkapa kysymykseen siitä, mikä Rintaselle itselleen on soittamisessa ja musiikissa asian ydintä. Siinä kun kiipparit tuovat leivän, skitta on rentoutumista ja fiilistelyä varten. – Jos joku rupeaisi haukkumaan minua kiipparistina niin voisin sanoa, että mähän olenkin varsinaisesti kitaristi. Hänellä oli hommaan musikaalinen ja taiteellinen ote. Tuntuu vähän vastenmieliseltä, kun joku tekee itselleen uran jostain ihan naurettavasta jutusta – usein yllättävän vähällä vaivalla! Mutta on noissa veijareissa Rintasen mukaan hyvääkin: heillä nimittäin saattaa olla muusikoita työllistävä vaikutus. Ja tarvittaessa päinvastoin! Yli 40 vuotta sitten hankittu harvinainen Fender Antigua sunburst ’78 ”lievästi” modattuna. Mä en ole tehnyt niin, se olisi vaatinut erilaista paneutumista. Ja kun hän alkaa kertoa noista ajoista karmaisevia tarinoitaan, ei kuuntelija voi kuin nauraa katketakseen. Rintasen mukaan on Maijasen ansiota, että bändi pysyi koossa, ilman Pavea olisi kaaduttu paljon aiemmin. – Molemmilla puolilla lavaa kolmemetrinen kaappikasa, ja tehoa tuhansia watteja – oikeita watteja, ei mitään D-luokan ”digiwatteja”. Sitten on niitä, jotka haluavat parantaa itse musiikkia. Hän kertoo solisteista, jotka lähtevät tuttuun biisiin joka ilta aivan satunnaisesta sävellajista, ja rumpaleista joiden fillien määrä kasvaa dramaattisesti illan kuluessa, humalatilan syvenemisen myötä. Mulle soittaminen on sitä, kun joku toinen soittaa vieressä. Sitten hän keksii jotain hyötyäkin. Se keskustelu alkaa siitä. Ja lujaa soi – niin lavalle kuin yleisöönkin suuntaan. Rintanen kertoo taistelevansa edelleen sen kanssa, ollako kiipparisti vai kitaristi
Mikko Rintanen on strato-miehiä, näpeissään yksi tärkeimmistä: paloista koottu, onnistunut yksilö kolmella jaettavalla Ultrasonichumbuckerilla. – Royals pelasti ehkä henkeni, ja ainakin se pelasti muusikkouteni! Rintanen vakuuttaa. – Hiillostimme Stikkan Andersonia, että päästäisi tekemään levyä. Ehkä vähän onnistuttiinkin siinä. Jim teki vaikutuksen ja tuntui siltä, että mies on just niin dingdong kuin meillä kotonakin oltiin. Bändin tukholmalaiset soittajat halusivat tehdä pirteää ruotsalaista kasarifunkkia, jota me kaksi yritettiin väkisin vääntää bluesin ja Little Featin suuntaan. Siinä soitettiin Kassu Halosen säveltämien kevytmetallibiisien kyljessä Steppenwolfia, Deep Purplea, Whitesnakea ja Rainbow’ta. – Bändin kitaristit, minä ja edesmennyt Janne Stolpe tulimme Vaasasta. www.riffi.fi 1/2020 21 ennen Paven yhteydenottoa alkanut mennä vähän liian lujaa. Jimillä oli mahdoton yhden miehen ”Monty Python Live” koko ajan käynnissä. Koko 1980-luvun ajan kirosanana pidetty proge alkoi tehdä paluuta, ja Wigwam sen myötä. 18-23 Rintanen.indd 21 2.2.2020 12.46. – Polarilta löytyi kaikki sen ajan kovimmat äänitysja soittokamat. Eriksplanilla, maailman kuumin äänitysmesta noihin aikoihin. Rakkaus toi Rintasen takaisin Suomeen ja jossain vaiheessa pysyvästi Helsinkiin, jossa seuraava merkittävä kiinnitys oli Kirkan kahden albumin mittaisen hard rock -kauden (1986– 87) bändissä. Levy soi radiossa ja keikkojakin oli, mutta sitten North Connection kaatui – eikä pelkkiin musiikillisiin erimielisyyksiin vaan myös suomalaiskaksikon innokkaaseen ”entsyymien” käyttöön. Legendojen seurassa 1990-luvun alku tarjosi Mikko Rintaselle unelmien täyttymyksen, vähän niin kuin 1970-luvun lopun Royals-kiinnityskin. Hän varmaan mietti, että hänellä on Abba ja Thomas Ledin, mitä helvettiä hän tämmöisellä bändillä tekee, mutta antoi lopulta periksi. – Se oli jytinää, ja hienoa aikaa, mutta lipsahti bändillä ympärivuorokautiseen juhlintaan. Rintaselle tarjottiin kosketinsoittajan tonttia kokoonpanossa, jossa legendaarisista Wiguista olivat mukana Jim Pembroke, Rekku Rechardt ja Mosse Groundstroem. Vuosi oli 1980 ja paikka Polar-studiot St. Rintanen toivotettiin tervetulleeksi bändiin, jota hän oli diggaillut yli 20 vuotta, ensimmäisestä radion taltioimasta Ruisrockin keikasta alkaen! – Jo silloin Jimin ääni oli ollut kummallisen tuttu, tuli olo kuin faija tai joku muu läheinen laulaisi. Siellä oli niin monumentaalisen siistiä, että teki mieli ottaa kengät jalasta ja hattu päästä kun astui sisään. Siellä pörräsivät Abban friidujen lisäksi Jimmy Page, Robert Plant ja Phil Collins. Ja nautin siitä suunnattomasti, sehän on myös mun laji. Suurin osa soittajista taisi saada bändistä kenkää ainakin kerran – mutta Kirka otti jotkut meistä takaisin toiselle kierrokselle. Stikkanin tallissa Royalsin jälkeen veri veti tietenkin takaisin Tukholmaan, ja jotain siellä alkoikin kehkeytyä sikäläisen North Connection -bändin ympärille. North Connectionin albumin äänitti legendaarinen Abbamies Leif Mases, joka siirtyi sittemmin Jeff Beckin hommiin
Rintanen palasi Wigwamin musiikin pariin myöhemmin, samassa 1990-luvun alun kokoonpanossa soittaneen rumpali Jan Noposen seurassa. – Tehtiin joku Savon kiertue, jossa keikoista jäi soittajalle 40 markkaa käteen. – Mikä taimi, tarkkuus ja huolellisuus, ja ihan missä kondiksessa tahansa! Wigwamin uusi tuleminen poiki paljon keikkoja ja ensimmäisen uuden albumin yli viiteentoista vuoteen. Uusista kamoista tietää, että kun laittaa virrat päälle niin valo syttyy aina. Jos edessä on oikea flyygeli, B3, Mellotron, Clavinet tai Minimoog niin ilman muuta sellaisilla soittaa mieluummin. Sen sijaan kiipparipuolella kehitys on ollut raivoisaa: ensin tulivat analogisynat ja -sekvensserit, sitten digitaalisynat, samplerit, tietokonetyöasemat, plugarit, mallinnus… Musiikin luomisen ja toteuttamisen välineissään Rintanen on pysytellyt kiippareissa – sekvensserit ja muut ovat ”säilykepurkkeja”, joihin hänellä ”ei ole avaajaa”. KUVA: JOHAN HAGSTRÖM 18-23 Rintanen.indd 22 2.2.2020 12.46. Siinäkin kaikkea pääsee vääntämään nappuloista, joten se sopii soolopuolelle ja ”häiriköintiin”. Rintasen mukaan se johtui turhautumisesta ja taloudesta. Purilaisen välissä Rintasen soololevy Mikko Rintanen Proudly Presents – Faustburger ilmestyi viime vuosikymmenellä, ja sen työstöön osallisRintasen nykyisen kiipparikalustoon tärkeimpiä elementtejä ovat suomalaisvalmisteinen GEM Promega 2 + sekä Roland VR-09 ja Nord Stage II. Rintasen myötä Wigwam-soundiin palautettiin myös urut, jotka oli jätetty pois jo 1970-luvun puolivälissä, kun Jukka Gustavson erosi yhtyeestä. Taustalla basisti Petri Asiala. Kun menot ylittävät tulot, ei kenelläkään ole enää varaa olla mukana. Access Virus TI2 Darkstar -kiippariaan Rintanen kuvailee pieteetillä suunnitelluksi Saksan ihmeeksi. Tärkeä on myös VR-09, Rolandin vastine Nordille. – Royalsin aikoihin Hammondia joutui lämmittämään hiustenkuivaajalla ennen keikkaa, sillä jos se oli jäässä niin se lähti käyntiin oktaavia matalammalta. – Soitin jopa Remun jäähyväiskonsertissa Helsingin Jäähallissa urut VR-09:llä – tosin Leslien kanssa, mikä merkkaa yli 50 prossaa urkusoundista. – Parhaina vuosina kierrettiin sillä ryhmällä säännöllisesti tärkeimmät yliopistokaupungit, tuommoiset 15 keikkaa vuodessa, Rintanen summaa. Kaksikko perusti tällä vuosituhannella legendaarisen progebändin musiikkia esittävän Wigwam Revisited -kokoonpanon, joka sai merkittävää lisäpotkua, kun mukaan liittyi alkuperäinen Wigu-urkuri Gustavson. Wigwamin toiminta hiipui kuitenkin parin vuoden jälkeen. Rintasen mielestä pitäisi. Toisiko aidolla, alkuperäisellä kiipparilla soittaminen kuitenkin jotain lisää. – Kyllähän se toisi sitä ekstraa mitä joskus tarvitaan. Nykyisissä kiipparikamoissa luottopelinä on Nord Stage II, jonka rinnalle nousee suomalainen GEM Promega 2 +, sieltä löytyvät pianot, synat, viulut ja muut kuten Nordissa, helpolla käyttöliittymällä. Pembroken lahjat biisintekijänä ja tulkitsijana toki tunnustetaan laajalti, mutta soittajana miehelle ei ole annettu vastaavaa krediittiä. Aina kun kulttiyhtyeen perintöä vaaliva Wigwam Revisited aktivoituu toimimaan, on vastaanotto varsinkin opiskelijakaupungeissa innostunutta. Bändin seassa äänilähde itse ei ole silloin enää niin kriittinen, tuollainen ”pumpattava barbarakin” herää eloon kun se kytkee Lepaan! Uusia aikoja enteillyt Light Ages -levy sai hyvän vastaanoton, samoin keikat. 22 www.riffi.fi 1/2020 Pumpattavat barbarat Kitarat, bassot ja rummut ovat tänään pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin Rintasen aloitellessa vuosikymmeniä sitten. Varsinkin kun päällä väijyy koko ajan pelko siitä, toimivatko kamat keikan loppuun saakka. Rintanen sanoo kuitenkin suhteuttavansa kulloisetkin laitetarpeensa siihen, mikä on tilanteeseen nähden riittävää. Samalla kun Rintanen uskoo, että yleisö varmasti olisi tyytyväisempi jos näkisi lavalla aitoja vuosikertasoittimia, ei arvostuksen määrän kasvu korvaa vanhojen kiippareiden roudaamisesta, kolvaamisesta ja korjaamisesta koituvaa vaivaa. Se sopii syvempään luotaamiseen ja on kuulemma soundiltaan sen verran lähellä Minimoogia, ettei kannata alkaa kunnostaa ja raahata keikoille aitoa vanhaa Minimoogia
tui Jim Pembroken ja Maarit Hurmerinnan tasoisia nimiä. Omistuksessa edelleen olevista kitaroista eniten tunnearvoa on akustisella ’69 Framuksella, jonka Rintanen sai vanhemmiltaan soittimen valmistumisvuonna. Trankkukin käy, sitä joutuu vaan ruuvaamaan vähän pidempään. Käytännössä levystä tuli ”Best of” siitä, mitä päässä oli pyörinyt vuosikymmenien aikana. – Ei. Viimeisenä lenkissä on Digital Delay. Rintanen on saanut kasattua nyt uuden nipun biisejä, jotka odottavat julkaisuaan tänä vuonna otsikolla Faustburger II. Faustburgerin keikoilla on kuultu levyltä tuttua Rintasen säveltämää englanninkielistä progahtavaa matskua, jossa voi kuulla välähdyksiä esimerkiksi Genesiksen loiston vuosilta. Rintanen kertoo biisiensä syntyvän usein niin, että hän kuulee jotain kiinnostavaa ja saa siitä jonkun oman herätteen. Levyn työstäminen ajan kanssa ja omissa oloissa on mahdollista kavereiden kanssa perustetussa omassa studiossa, josta löytyy kaikki tarvittava. Rintanen laskeskelee, että hänellä on yksistään Stratocastereita kymmenkunta ”ellei enemmänkin”. – On hyvä mikseri, mikit ja jopa analoginauhuri, jonka avulla päästään digitaalisesta kihinästä eroon esimerkiksi symbaalien kohdalla. – Kitarasoundin täytyy olla aika tuhti silloin, jos ei ole komppiskittaa. Siitä jyräyksestä on varmasti jokin linja vedettävissä Faustburgeriin. Että tässä ei millään lailla levätä laakereilla tai maata riippukeinussa. Faustburgerista Rintanen kaavaili bändiä, joka häärää boksin ulkopuolella ja tekee mitä huvittaa. 18-23 Rintanen.indd 23 2.2.2020 12.47. Kyllä mä siihen riippukeinuunkin jonain päivänä pääsen tai joudun, mutta en vielä!” u Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) Mikko Rintanen kertoo musiikillisista johtotähdistään. – Les Paulista voi sanoa, että jos se on hyvä, niin se on samanlainen kuin toinen Les Paul. – Hairiin piti ottaa isompi poljinlauta, jossa oli Envelope Followeria, flangeria, erilaisia säröjä sekä leslie, että sai kitarasoundin lepattamaan. Rintanen sanoo, ettei ole vieläkään toipunut Genesiksen Tukholman konsertista kesällä 1977. Mutta stratot, niin yksinkertainen kitara kuin se onkin, ovat kaikki erilaisia. – Ei tietenkään haittaa, jos styrkkarissa on pieni roso, mikä järjestyykin yleensä sillä, että styrkkari on tarpeeksi pieni. Ja kun nämä herätteet ovat kulkeneet päässä olevan myllyn läpi, ne taltioidaan mahdollisimman spontaanisti. Peter Gabriel oli jo jättänyt bändin. Tällä vuosikymmenellä hän seurasi artistia vuoden pituiselle keikalle Lahden kaupunginteatteriin, jonka Hair-musikaalin esiintyjäryhmään Hector halusi mukaan Rintasen klassisen rock-hahmon. En tiedä mistä johtuu, mutta joskus tuntuu kuin niillä ei olisi paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Rintasen nurkissa lojuu kolmattakymmentä kitaraa – sähköisiä, akustisia ja ties mitä siltä väliltä. Todella kalliit kitaransa Rintanen on myynyt ajat sitten, kuten Nykistä ostetun valkoisen ’61 Stratocasterin, joka oli kuulunut Heart-bändin Nancy Wilsonille. – Sellainen on tietenkin tuhoon tuomittu ajatus. Tarvitaan jaettavat humbuckerit ja pedaalikattauksena vanha kunnon DOD:in kompura, Tubescreamer TS10 ja Rolandin Amplifier FA-1, jolla voi nostaa tasoja niin, ettei tarvitse jännittää ehtiikö miksaaja mukaan sooloihin. Itse vahvistimella ei Rintaselle ole yleensä kitarasoundin osatekijänä niin väliä, kunhan siitä saa järkevän cleanin soundin, loput kaivetaan soittimesta ja pedaaleista. Kaikki omia sävellyksiä, sanoituksissa olen tarvinnut apua. Levyn myötä olisi lisäksi tarkoitus käynnistää keikkarupeama, jota Rintanen maalailee ”50-vuotistaiteilijajuhlakiertueeksi”. Mä koen, että kaikki on ollut koko ajan nousujohteista. Rintanen on kulkenut myös Hectorin matkassa ainakin pariin kertaan. www.riffi.fi 1/2020 23 Straton taikaa Kitaroita on kerääntynyt Rintasen nurkkiin vuosikymmenien varrella melkoinen määrä, mutta paljon niitä on poiskin myyty. Niitä hän soittaa ja tuunaa, purkaa ja korjaa, rakentaa ja rakastaa. – Phil Collins oli nyt päävastuussa laulajana, skittaa soitti vielä Steve Hackett, nero jätkä, joka vetää mitä huvittaa eikä välitä kaavoista. – Se on seurannut mua joka paikkaan viiskyt vuotta, ja on ihme kyllä vieläkin suurin piirtein ehjä! Netistä löytyy klippejä Albert Järvisen elämäkertakirjan julkaisukeikalta Tavastialta, jossa Rintanen paikkaa yläkerran orkesteriin siirtynyttä kitarasankaria soittaen triona Pave Maijasen ja Ippe Kätkän kanssa
Siitä lähtien kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti. DeWolff on saavuttanut hyvin mainetta Euroopassa, missä se kiertääkin runsaasti. Kitaristi-laulaja Pablo van de Poel kertoo: – Aloitimme 12 vuotta sitten, jolloin itse olin 16-vuotias, veljeni Luka (rummut) oli vasta 13 ja urkurimme Robin Piso 17. Nousukiidossa oleva hollantilaistrio DeWolff meni hommassa äärimmäisyyksiin ja levytti Tascam Tapes -levynsä nimenomaan Tascam Porta Two -raiturilla ja vieläpä tien päällä. Teimme EP:n ja voitimme bändikilpailun, minkä jälkeen pääsimme ensimmäisen kerran televisioon Hollannissa. 24 www.riffi.fi 1/2020 ”P sykedeelistä bluesrockia” komeasti soittavan DeWolffin jäsenet ovat sen verran nuoria, etteivät ole itse tehneet musiikkia portastudioiden kulta-aikana, sillä kaverit ovat syntyneet vasta ’90-luvulla. Pablo van de Poel kertoo, että bändin edellistä pitkäsoittoa, (Thrust, 2018), tehtiin ”huolella ja TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: SATELLITE JUNE DeWolff – Tascamin teipit Portastudioiden aika oli viime vuosisadalla, mutta edelleenkin niitä näkee myyntipalstoilla. Miksi tällainen ratkaisu ja miten hommassa onnistuttiin. Tascam Tapes on jo seitsemäs studioalbumimme, Pablo kertaa. 24-25 Dewolff.indd 24 2.2.2020 12.49. Ensimmäinen keikkamme oli Open Mic -illassa, jossa soitimme lauluntekijöiden seassa hyvin intensiivistä rokkia, mikä ilmeisesti teki paikalla olleisiin vaikutuksen
– Kuuntelijoille pitää tarjota suurempi elämys. Hassua onkin se, että nyt kun treenaamme levyn materiaalia keikoille, niin on pitänyt aloittaa alusta: esimerkiksi rumpalimme Luka ei soittanut levyllä iskuakaan, ainoastaan sämpleriä. Thrust-levyyn oltiin tyytyväisiä, mutta toisaalta se kirvoitti soittajissa kysymyksen ”mihin seuraavaksi”. u ”Nauha äänityksessä huijaaminen on vaikeaa, mutta Tascamilla se on jo aivan mahdotonta.” 24-25 Dewolff.indd 25 2.2.2020 12.49. Tascamin raitojen niukkuus ei ollut suuri ongelma vähiin raitoihin tottuneelle ryhmälle, mutta joitain haasteita se kuitenkin toi. Levyllä on aika paljon kitaraefektejä, miten niiden kanssa toimittiin. Keikoilla DeWolff ei aio soittaa mitään levyn kappaleista samalla tavalla kuin ne äänitettiin. Mitä jos kappaleet tehtäisiin ja äänitettäisiin spontaanisti kiertueen vapaahetkinä. Jälkeenpäin viimeistelimme kappaleet studiossamme. Siellä musiikin äänittäminen tapahtuu Studerin äänipöydän, MCI:n JH24 -nauhurin sekä ”erilaisten putkilaitteiden” avulla. Laulussaan Pablo käytti dynaamista Electro-Voice RE20 -mikkiä, joka kuulemma sopii hänen ”kimakalle” äänelleen hyvin. Meillä ei nimittäin ollut tuossa vaiheessa oikein käsitystä, että onko tässä varsinaisesti saatu aikaan muuta kuin muutama hyvä idea. Kiertueella tehtiin kuitenkin kappaleiden perusraidat, mikä riitti osaan kappaleista, esimerkiksi ”Made it to 27” on tällainen, siihen ei lisätty mitään. Tuon biisin pohjat oli siis tehty kymmenessä minuutissa siitä, kun biisin sävelsimme. Siksi raiturin kanava meni API:n omilla moduuleilla ikävästi särölle. Levyllä on esimerkiksi laulu ”It Ain’t Easy”, joka syntyi kun yritimme äänittää jotain autossa, mutta aikaa keikkapaikalle tuloon oli vain 10 minuuttia. Jotta emme unohtaisi käsillä ollutta ideaa, päätimme taltioida sen tosi nopeasti ja karjuimme sointuja toisillemme. – Paljon ”printattiin” suoraan sisään. Käytin SansAmp-pedaalia, jolla sain peruspuhtaan soundin sekä TC Electronicin Hall of Fame -kaikua ja Fultonen Univibea. Ratkaisu löytyi läheltä, sillä Pablo van de Poelin nurkissa oli lojunut jo pitkään vanha Tascam Porta Two -neliraituri, jonka hän kertoo ostaneensa aikoinaan ”35 eurolla”. – Käytimme aluksi jokaisen vapaan hetken äänittämiseen. Electro-Voicessa taas on konkkamikin luonnetta, mukavat ylätaajuudet, joten se sai kelvata. – Se nyt vain sattui olemaan keikkabussissa ainoa kitara erillisessä laukussa, joten se oli helppo ottaa esille, kun jotain tehtiin. – Otimme mukaan API:n 500-sarjan räkin, joka ei kylläkään ollut kunnolla yhteensopiva neliraiturin kanssa, sillä Tascam Porta Two on -10 dBV -tasolla toimiva laite ja räkki taas on +4 dBU -tasoinen. Toinen puoli äänitettiin sitten jälkeen päin, ja raidat bounsattiin yhteen. Studiossa olisimme varmasti soittaneet siitä useita ottoja ja kokeilleet erilaisia sovituksia, mutta tämä tapa oli tosi intuitiivinen, Pablo kuvailee. Efektit printtaamalla Pablo van de Poel soitti Tascam-raidat Gibson ES-335:llä (Rich Robinson Signature), jonka hän lainasi ennen kiertuetta Gibsonilta Amsterdamista. Vaikuttiko itse neliraiturin käyttö mitenkään siihen minkälaisia kappaleita teitte. Mikä tärkeintä, hienosti soittavan ja hyviä biisejä tekevän bändin musiikki toimii näinkin. Seuraavana päivänä kuuntelin äänityksen, ja olin yllättynyt kuinka hyvältä se kuulosti. Sitten kun halusin enemmän säröä, väänsin vain Tascamista kanavan niin kovalle, että se alkoi säröytyä. Keikoilla biisit soitetaan toisin Kun kysyn mikä näissä kasettineliraitureissa mahtaa viehättää, Pablo pohtii, että avainasiaksi nousee ”aitous”: – Moderni studiotekniikka antaa mahdollisuuden huijata kuulijaa, koskaan ei voi tietää, onko joku juttu soitettu oikeasti. Stereoefektit toki lisättiin jälkikäteen studiossa, koska siihen ei ollut mahdollisuutta raiturin kanssa. Se otto oli siinä. – Minulla oli sämpleri, johon olin ladannut rumpuluuppeja vanhoilta soulja funklevyiltä, ja siinä jammatessa muutkin innostuivat ideasta. Ihan suoraan ei mikkiäkään Tascamin plugituloon lyöty. laitteessa sattuu olemaan -18 desibelin vaimennusoptio lähtötasoa varten). Joihinkin lauluihin äänitettiin basso, taustalaulut jne. www.riffi.fi 1/2020 25 mahdollisimman hyvin” hänen omassa, analogilaitteilla varustetussa Electrosaurus Southern Sound -studiossa Utrechtissa. Aluksi bändikaverit olivat vastaan, sillä onhan kiertueella jo muutenkin tarpeeksi tekemistä. – Esimerkiksi Robinin täytyi valita soittaisiko hän keytarillaan bassosynan vai korkeammat osuudet, sillä tuloja oli vain yksi. Portastudio vaikutti kappaleisiin Pablo mainitsee, että suurin osa Tascam Tapes -levyn musiikista soitettiin kiertueen parin ensimmäisen viikon aikana ”koska silloin energia oli vielä korkealla”. Todellisuudessa ihan koko levyä ei kuitenkaan pelkällä Tascamilla tehty, vaan lähinnä perusraidat. – Ehdottomasti, sillä siinä on hyvin omanlaisensa soundi: kun soittaa, vibat saa välittömästi. Ne eivät ole maailman parhaita efektejä, mutta homma hoitui. Tascam Tapesin äänimaailma on toimiva, mutta omanlaisensa: bassopuoli kevyehkö ja yleissoundi ”särmäinen”. Lisäksi ostin kiertueella Gibson ES-330:n, jossa on yksikelaiset mikit. Soitamme siis kappaleet aika erilailla kuin levyllä, Pablo kertoo. Vain minä soitin normaalisti kitaraa ja lauloin, Pablo kertoo. Äänityksiä tehtiin hotellihuoneissa, takahuoneissa ja autossa, eikä raitoja äänitetty uudestaan studiossa. Jospa seuraava levy syntyy kuitenkin taas hieman konventionaalisemmin. Tämä onkin houkutellut paikalle äänityshommiin esimerkiksi North Mississippi All-Starsin Luther Dickinsonin. Lisäksi se tapa miten äänitimme vaikutti kappaleisiin. Päädyimme ratkaisuun, jossa Luka ohjasi rumpuluuppeja sämpleriltä ja Robin taas soitti osuutensa keytarilla. – Pääosin teimme niin, että äänitimme saatavilla olevat neljä raitaa, ja kiertueen jälkeen loput. Sen jälkeen aloimme väsyä, eikä energiaa enää riittänyt tuossa määrin, hän kertoo haasteesta. Onneksi räkissä oli kuitenkin myös Hamptone JFET -etunen, jota yleensä käytän lauluuni, ja sillä sain tason säädettyä kunnolliseksi (ko. Nauhaäänityksessä huijaaminen on vaikeaa, mutta Tascamilla se on jo aivan mahdotonta. – Tarkoitus oli ottaa mukaan normaalisti käyttämäni Beyerdynamic M88, mutta se oli lähtöhetkellä kateissa
1986) kova paikka. Yllättävä trubakeikkapyyntö olikin kitaristi Juho Pitkäselle (s. ”Koin itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, kun kukaan ei nauttinut mun hommasta yhtään. Sen myötä monitaitoinen ammattikitaristi oli valmis karistamaan Hendrix-viitan harteiltaan. VIRTANEN Juho Pitkänen – laulu edellä Juho Pitkänen löysi oman äänensä trubaduurikeikkojen myötä. Pitkänen joutui ensimmäisellä keikalla myöntämään, että yleisö halusi vain karaokea, ei livemusaa. Aina se ei riitä. 26-29 Juho Pitkänen.indd 26 2.2.2020 12.51. Trubaduuri on kuin leijonien armoilla, yksin areenalle heitettynä, aseinaan vain laulut ja omat jutut. 26 www.riffi.fi 1/2020 A mmattimuusikko ei välttämättä koskaan joudu kohtaamaan yleisön odotuksia artistin tavoin. Bändissä soittamisen sijaan piti laulaa ja viihdyttää, olla yksin vastuussa kaikesta. Mulla tuli aikamoiTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Näin syntyi Kihara-taiteilijanimi ja levyllinen omia lauluja
Hieman yllättäen yksi innoittaja oli Ville Valo, jonka Tavastia-taltioinnin Pitkänen oli nähnyt. Pelotti kuitenkin ajatus joutua muusikoiden analyysin kohteeksi, kun vihdoin tekee musiikkia. Lavalla seisoo tyylikkäästi pikkutakkiin pukeutunut hoikka, pitkä mies. Se helpotti laulamista paljon, kun soundi oli hyvä.” Paketti alkoi olla kassa ja biisejä oli syntynyt. Syntyi yhden miehen bändi, jonka työskentely poikkeaa huomattavasti lauluvetoisesta jukebox-trubaduurista. Pitkänen oli Pop & jazz konservatoriosta valmistunut sähkökitaristi, joka oli jo kannuksensa hankkinut ammattimuusikko. Hän soittaa vihreällä Stratocasterillaan Dire Straits -klassikkoa Sultans of Swing. Kiharalla oma identiteetti oli kuitenkin vielä kitarankielillä. Tämä kaverihan on taitava. Syntyi myös oivallus, että sähkökitaralla trubaduuri voi soittaa kaiken mitä levylläkin. ”Näin keikalla trubaduurin ja hän veti ne samat biisit, joita kaikki esittävät. Mutta sitten tein semmoisen niskalenkin itseni kanssa, että pyrin tekemään semmoisen levyn mistä olisin itse ihan fiiliksissä. Singer-songwriter-artistilla ääni on käyntikortti. Niinpä kun keikalla tulee Stairway to Heaven, se tulee koko soolon kanssa juuri kuten Jimmy Page sen sävelsi. Raven-biisin intro täyttää huoneen. Tähän maailmaan ei mahdu semmoista artistia, josta kaikki tykkäisivät. Näiden esittäjäksi syntyi artistipersoona Kihara, joka poikkeaa all around -muusikko Pitkäsestä. Pitkänen päätti tehdä kaiken kunnianhimoisesti ja keskittyi opettelemaan kappaleet pieteetillä ja ulkoa. ”Päätin sijoittaa ja ostin kunnon PA:n. Erityisesti pelimanni tunnettiin taitavana Jimi Hendrix -tulkitsijana. Toki on vielä siistimpää soittaa trion kanssa omaa materiaalia Love Surreal -levyltä. Kaiku tulee minulla Fenderin Deluxe Reverb -vahvistimesta. Hän ei kuitenkaan niellyt tappiotaan ja palannut takaisin rivisoittajaksi. Vaikka se on vain yksikabinettinen vahvistin, se kuulostaa isolta ja ilmavalta. Totta kai sitä vertaa omiin idoleihinsa ja halusin tehdä hyvän levyn. Harvalukuinen, todennäköisesti sattumalta paikanpäälle keskiviikkoiltana sattunut yleisö, on vaikuttunut. Hyvässä kitarasoundissa on sustainia Ennen kuin mennään studioon, luodaanpa ensin silmäys millaisilla vehkeillä Juho ”Kihara” Pitkänen esiintyy ja miten hän on luonut kitarasoundinsa. Tunnistettavassa kiharapehkossaan hän näyttää pikemminkin newyorkilaiselta artistilta kuin keskiviikon härmäläiseltä trubaduurilta, joka harjaa läpi tutut paratiisit ja doorikset, soolokohdat sivuttaen. ”Yksinään Flashback Delay ei menisi seulastani läpi, mutta jos laittaa kaiun mukaan, se tekee siitä tosi musikaalisen. Se oli mageen kuuloista! Silloin päätin, että haluan tehdä trubakeikat sähkökitaralla”, kertoo Pitkänen. Nyt soitan pari omaa biisiä tähän väliin”. Tärkeää oli tiedostaa omat vahvuudet. Ihastuin siihen, koska se ei muuta vahvistimen luonnetta, vaan antaa minulle lisää pitoa ja hieman kompressiota hiljaa soitettaessa. ”Kitara ja vahvistin voivat olla vanhoja, mutta pedaaleissa kaiken A ja O on se, että ne ovat luotettavia ja kuulostavat hyviltä. www.riffi.fi 1/2020 27 nen kammo sitä trubahommaa kohtaan, tuntui hirveältä soittaa yksin”, hän sanoo. Pitkänen ei kuitenkaan ole hirttäytynyt dogmeihin. ”Aika paljon ne pohdinnat ovat liittyneet ulkopuolelta tuleviin paineisiin, että mitähän minusta ja laulamisestani nyt ajatellaan.” Merkittävä edistysaskel kehittymisessä oli omien laulukamojen hommaaminen. Olutravintolan tunnelma on tihentynyt ja pöydissä kurkotellaan lavalle päin. Nyt Pitkänen on rutinoitunut esiintyjä, joka tekee valtaosan keikoistaan soolona – ja ihan mielellään. Trubakeikoilla minulla on kaiun ja delayn lisäksi myös Mad Professorin Royal Blue Overdrive aina päällä. Materiaali saisi olla omia englanninkielisiä suosikkeja kuluneiden suomirockbiisien sijaan. Kun miksaaja totesi, kuinka kaikki trubaduurit säestävät itseään akustisella kitaralla, tajusin, että sähkökitaran soitto on minun vahvuuteni. Tavoite oli korkealla ja mahdollisen kritiikin kohtaaminen aiheutti rimakauhua. Oma ääni löytyy Päätös oli myös lähtölaukaus pitkään kyteneelle ajatukselle tehdä omaa materiaalia. Vaikka laulaminen oli aina ollut luontevaa, oli se uuden opettelua. Keikasta on jo vuosia. Olen niin monta kertaa istunut pöytäseurueessa, jossa on ruodittu jonkun uutta levyä. Pitkäsen tavoitteena oli pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvä laulu, jossa tekstissä on painoarvoa. Silti viimeinen murtautuminen rivimuusikosta artistiksi hirvitti. Itse asiassa solistin pehmeä äänikin muistuttaa hyvin paljon Knopfleria. Kun ihanteet ovat 60–70-luvulla, on ilmeistä, että kamatkin ovat vintage-pohjalta. Trubakeikkojen myötä oma ilmaisu laulajana oli vahvistunut, ja niin tyylikin alkoi löytyä. Jos soittaisin trubakeikan ilman näitä kolmea efektiä, olisi se sama asia kuin Elton John joutuisi keikalle ilman flyygelinsä sustainpedaalia”, vertaa Pitkänen, joka toki on tehnyt keikkoja akustiJuho Pitkänen ”Hyvän kitaristin määritelmä on minusta se, että soitossa on soljuva legato, eikä semmoista töksähtelyä.” 26-29 Juho Pitkänen.indd 27 2.2.2020 12.51. ”Ville Valo esiintyi soolona National-resonaattorikitaran kanssa, joka oli mikitetty kahteen pieneen vahvistimeen. Soundi ei voinut rajoittua vaikeasti korvattavaan boutique-pedaaliin. Ensimmäisen trubakeikan kauhukokemukset pistivät miettimään. On alkuilta tsekkiläishenkisessä olutravintolassa. Laulamista olin opetellut vasta trubakeikkojen myötä.” Tästä alkoi prosessi. ”Olen aina halunnut tehdä omaa musiikkia, mutta siihen on liittynyt pelkoja. TC Electronics Flashback Delay -pedaali onkin koko keikan päällä. Ikävästä kokemuksesta sisuuntuneena hän otti härkää sarvista ja räätälöi ohjelmiston itsensä näköiseksi. Keikalla miksaus olisi aina omissa näpeissä ja kamat tuttuja. Seuraavaksi pelimanni luuppaa komppiraidan ja alkaa soittaa Mark Knopflerin kitarasooloa. Siihen asti kitarasoundi oli ollut mahtava, mutta laululla ei ollut niin väliä. Keikoilla miehen soundi on aina kaiutettu ja sen karaktääri on iso ”stadionsoundi”. Taputusten jälkeen trubaduuri vaihtaa muutaman sanan yleisön kanssa ja esittelee itsensä ”Minä olen Kihara. Se kuului omissakin biiseissä. Esimerkiksi nauhakaiut kuulostavat mielettömän upealta, mutta ovat epäluotettavia.” Tärkeä kvaliteetti oli sekin, että tarvittaessa laitteen saa hankittua helposti uudelleen. Asian lähestyminen sähkökitaristin näkökulmasta teki koko kattauksesta erilaisen
Tuottajaksi Pitkänen pyysi kuitenkin suuresti ihailemansa kitaristi Teemu Viinikaisen. Ei minulla kuitenkaan ole koskaan ollut mitään Marshallin stackejä, vaan soitan omilla kamoillani.” Hendrix-viitta harteillaan Pitkänen pääsi tekemään hyviä projekteja, mutta pidemmän päälle siitä tuli myös rasite. Näin siltikin, ettei Viinikaisella olekaan varsinaisesti tuottajakokemusta. Sitten sieltä tuleekin biisejä!” Kovat luut studiossa Love Surreal -levystään Pitkänen halusi jotain muuta kuin mitä häneltä odotettiin, levyllisen hyviä lauluja. ”Jälkeenpäin ajateltuna onnistuin tavoitteissani. ”Käsittääkseni ainoa lajiaan Suomessa.” Vaikka näpeissä on unelmien soittokamat, on Pitkänen vuosikausien etsimisen jälkeen tyytynyt epätäydellisyyteen. ”Se musa iski 10-vuotiaana kuin tuhat volttia – maailman hienointa ja primitiivisintä musiikkia! Sen soittaminen vaatii agg res sion ja herkkyyden yhtä aikaa, että sille pystyy tekemään oikeutta. Ratkaisu oli ilmeisesti oikea, sillä lopputulos oli mieleen. En muutenkaan tiennyt miten niitä soundeja tehdään, mutta kun kokeilin ja hain, alkoi hahmottumaan miltä haluan kuulostaa. Tiedän Hendrixin kehityskaaren. Levyllä kuuluvat kaikki vaikutteeni, mutta pääpaino on biiseillä. Nykyään on hyvä, kun voi kysyä. Tykkään orgaanisen kuuloisesta musasta, mikä on fiiliksellä tehty ja missä on jotain vähän syvällisempää pohdintaa.” ”Totta kai omassa soundissa on pieniä nyansseja, joista ei pidä, mutta olen oppinut hyväksymään sen.” 26-29 Juho Pitkänen.indd 28 2.2.2020 12.51. Legato ja sustain on se juttu, ei gain tai särö. Soitan omana itsenäni niillä keikoilla, mutta totta kai siellä pitää olla fuzz, wah-wah ja univibe, että se soundi saadaan kuulostamaan oikealta. Totta kai omassa soundissa on pieniä nyansseja, joista ei pidä, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Tämän keikan seurauksena Pitkänen pääsi yhdeksi kitaristiksi, kun Hendrix-ilta lähti seuraavan syksynä minirundille. Tietenkään kyse ei ole vain efekteistä. Kitarajumalan housuihin Pitkänen hyppäsi Aleksanterin teatterin tuottamassa musikaalissa, jota on esitetty sen jälkeen Linnanmäen Peacock-teatterissa. 28 www.riffi.fi 1/2020 senkin kanssa, kuten kertoi tekevänsä haastattelupäivän iltana. Soundi lähtee näpeistä, kuten sanotaan, vaikka oikeastaan se lähtee mielestä. Kaikki hakee samoja kamoja kuin Stevie Ray Vaughan, mutta silti hän on vaikea jäljitellä.” Levyllä Pitkänen käytti ainoastaan kolmea kitaraa. Se etsintä ei ole ikinä valmis, mutta olen tullut siihen tulokseen, että loput on treenistä kiinni. En tiennyt onko sillä mitään pedaaleita, mutta soundi oli maailman hienoin. Ykkösvahvistin Fender Deluxe Reverb on vuodelta 1968 ja sitä Kihara käyttää niin trubakuin bändikeikoillakin. Vahvistimet ovat niin ikään hienoja vuosikertapelejä. Kuuntelin levyltä, enkä tiennyt miten Stevie Ray tekee soundin. Pitää muistaa, että myös ympäröivä tila vaikuttaa paljon. Tunnen sen repertoaarin niin hyvin, että voin jäljitellä Hey Joen vuoden 1967 tai 1970 esitetyn version mukaan. Studiossa mukana oli myös Harri Kosken sessioihin lainaama Fender High Powered Twin vuodelta 1959. Olen hykerrellyt ajatusta, kuinka jengi tiputtaa neulan Kiharan vinyylille ja odottaa hysteeristä kitarasooloa. ”Rakastan soittaa Hendrixiä, mutta haluan kuitenkin luoda omaa musaa ja tehdä sitä artistina. ”Ajattelen kitaraa niin, että sen pitää soida kuin flyygeli. Kun aloitin, minulla ei ollut nuorena Porvoossa asuessani ketään keneltä kysyä – eikä ollut nettiä mistä katsoa. Videolta näin, että Fogertylla meni kierrepiuha Kustom-vahvistimeen. ”Setäni on tämän skitan ensimmäinen omistaja ja se on ensimmäinen sähkökitara, jota olen koskaan kokeillut. Kuitenkin normaalisoundi perustuu isouden tuntuun – näin siltikin, että volyymi olisi varsin hillitty niin kuin se trubakeikoilla yleensä tuppaa olemana. Tämän projektin myötä syntyi Room full of Hendrix -trio, joka esiintyi myös Jimi Hendrixin Suomen vierailun 50-juhlakeikalla Kulttuuritalolla. Hyvän kitaristin määritelmä on minusta se, että soitossa on soljuva legato, eikä semmoista töksähtelyä. Kyllä Gilmour tai Pulliainen luovat sen soundin itse. Tällainen soundi on varsin kaukana akustisesta kitarasta. Muutamien mutkien jälkeen se löysi tiensä luokseni ja on ollut minulla nyt jo vuosia.” Akustisena Pitkänen vuokrasi MES-Soitinpankilta Gibson J35:n vuodelta 1938 (MES-soitinpankin toimintaa esittelevä juttu julkaistiin Riffissä 05/2019). Pitkänen sai kuitenkin puhuttua trionsa mukaan esiintyjäksi Kultsan ravintolaan etkoille ja väliajan bändiksi. Pääasiallisesti näpeissä oli luottokitara Fender Stratocaster vuosimallia 1963 – lempinimeltään ”Karma”. Sinne pääsy oli ensin kiven takana, koska ilta oli jo täynnä nimekkäitä artisteja. Jos soundi on himassa hyvä, se on sitten aivan eri keikalla.” Hendrixin kontribuutio Monille ensimmäinen havainto Pitkäsestä on hänen esiintymisensä Jimi Hendrix -tulkkina. Se oli hyvä paikka, koska näin yhtye pääsi soittamaan huomattavasti pidemmät setit kuin päälavan artistit. Laitteet täytyy käydä läpi ja testata, onko Vox sun juttu vai onko se Fender. Toinen suosikki on Schecter, Kitarapaja Telecaster vuodelta 1981. ”Se soundi, mitä hakee, pitää olla päässä
”Levy on kokonaan soitettu ilman klikkiä, eikä laulua ole autotunetettu. 040 544 5577 The anniversary of music making! big Keskiviikosta lauantaihin 1. nland.messefrankfurt.com Puh. ”Teemun kanssa on myös tosi rentoa olla, eikä hän luo mitään jännitteitä ympärilleen. ”Remuun olen tutustunut aikoinaan Porvoossa ja olin hänen bändissään kymmenen vuotta sitten. Tuosta 70-lukuhommasta on tullut minulle rasite, eikä sitä tosiaankaan haettu – pikemminkin ajattomuutta. 20 20 D U : 23 .0 1. Eikä siinä kaikki: nauti myös Musikmesse Festivalin tasokkaasta konserttiohjelmasta ja shoppaile tyylillä Musikmesse Plazan Pop-up Marketilla perjantaina ja lauantaina – messujen yleisöpäivinä! info@. Studiossa soitettiin biisejä pitkälti livenä ja Teemu valitsi parhaat otot, joita sitten käytettiin.” Maailmanluokan jazzkitaristi osasi myös luoda studioon oikeanlaisen luovan ilmapiirin. Kiinnostukseni lähteet, mistä sytyn kaikkein eniten, ovat vuosikymmenien takana. Studiossa kaikki sujui hyvin mutkattomasti. Juice-leffassa Pitkänen näytteli Juice Leskisen kitaristia Jari Yliahoa. En puuttunut millään lailla siihen, miten Risto äänitti musiikin. Ei ihme, että Pitkänen halusi jättää äänittämisen täysin hänen vastuulleen. Tiesin, että vanha kettu haluaa tsekata soittokondikseni ja ennen kuin huomasinkaan, oltiin taas keikoilla soittamassa Hurriganes-musaa.” Kun Remusta on kyse, ei ole ihme, että Pitkäsellä on myös visuaalinen tyyli kunnossa. Myös äänitysvastuu oli melkoisen mestarin käsissä, kun mikkejä asetteli Risto Hemmi. u Musikmessen 40-vuotisjuhlien kunniaksi … ...kaikki tiet musiikin maailmasta johtavat Frankfurtiin – ja musiikin intohimoon, jota voit kokea yhdessä musiikkiteollisuuden ammattilaisten, arvostettujen kansainvälisten muusikkojen ja innokkaiden fanien kanssa. Se on tosi hieno ominaisuus tuon tasoisessa soittajassa.” Studioon saatiin myös melkoinen legenda, kun Jukka Gustavson suostui kosketinsoittajaksi. Mies on nähnyt ja kokenut kaiken. Siinä saa kuulua, että se on äänitetty 2019. Vaikutteet kuuluvat tekotavassa. ”Jukalla on samanlainen hieno presenssi kuin Teemulla. ”Teemu kävi treeneissä kuuntelemassa ja teki ehdotuksia sovituksiin. Mutta en voi elää menneessä vaan haluan elää tässä hetkessä”, pohtii Pitkänen. Nämä taidot on huomannut myös Remu Aaltonen, joka nappasi Pitkäsen bändiinsä. Hän on edelleen innoissaan musasta, eikä saa aikaiseksi minkäänlaista alemmuudentunnetta olemuksellaan. Toissakesänä tuli uusi soitto, että olisi eräs yksityistilaisuus, jonne hänet on pyydetty ja haluaisinko tulla sinne kitaristiksi. 3. 20 20 Fi nn la nd Early-bird -alennus Osta lippu 1. ’Tämähän on vain musaa. Ajattelin, että ’ovatkohan nämä biisit tarpeeksi hyviä?’ Tuon prosessin aikana kuitenkin rentouduin. mennessä 26-29 Juho Pitkänen.indd 29 2.2.2020 12.51. ”Pyysin Teemua tuottajaksi koska hän kuuntelee musiikkia genrerajattomasti ja omaa aivan käsittämättömän tietämyksen kaikenlaisesta soitetusta juurimusasta. huhtikuuta 2020 70 75 501 1_ M M _M us ic _J ub ila eu m _R IF FI _E A R LY _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M Y K • es : 09 .0 1. Halusin, että biiseistä välittyy olennaisin. That’s it!’”, selittää Pitkänen. ...voit lisätä tietoasi musiikkikasvatuksesta, alan kaupasta ja bisneksestä korkeatasoisten luentojen, esitysten, työpajojen ja klinikoiden avulla. Puhun alemmuudentunteesta, koska se oli minulla läsnä. Kitaristin soundissa on silti aimo annos oikeaa vanhaa rock’n’rollia ja kysyntää on riittänyt moniin projekteihin. ”Mentiin Finnvoxiin, laitettiin styrkkarit valmiiksi ja alettiin vetää. Mikään 70-lukupastissi ei ollut tähtäimessä. Halusin mukaan bändin ulkopuolisen korvaparin, johon luotan ja jonka mielipidettä arvostan.” Viinikainen sai demonauhoja kuultavakseen ja kävi seuraamassa yhtyeen treenejä. Siellä on taitava rytmiryhmä ja se kuuluu.” Tuottaja Viinikaisen panosta Pitkänen kiittelee auliisti. – 4. Sille on ollut käyttöä myös pienissä elokuvaja tv-rooleissa
Länsinaapurimme menestyneintä yhtyettä esittelevä museo onkin ollut yhtenä esimerkkinä Helsinkiin avatulle Famelle – tosin nyt näyttää vahvasti siltä, että Helsingissä on pantu vähintään pari piirua Tukholmaa paremmaksi. Ainakin liikenneyhteydet uuteen museoon ovat siis mitä parhaimmat. Fame tuo kansainvälisen musiikkimuseokonseptin reilusti ja rohkeasti 2020-luvulle. Tinkimättömään digitaalija virtuaaliteknologiaan nojaavan toteutuksensa ansiosta museo on moninkertaisesti fyysistä kokoaan suurempi. Vannilla oli yhteyksiä Tukholman Abba-museoon, ja kotimaisen museohankkeen toteuttamiseksi perustettiin hieman myöhemmin Finnish Music Hall of Fame Oy, jonka hallituksen puheenjohtajaksi Vanni itse asettui Ilmolahden ottaessa vastuun rakennettavan museon operatiivisesta toiminnasta sen toimitusjohtajana. Jo pelkästään yhden keskeisen tilan, Kunniagallerian, kosketusnäytöt tarjoavat loputtomat määrät kuvaa, ääntä ja tekstiä. Museohankkeen rahoitukseen saatiin mukaan sekä valtio että Helsingin kaupunki, ja sisällön kehittämiseksi tehtiin yhteistyösopimus Helsingin kaupunginmuseon ja Kansallismuseon kanssa. 30-35 Fame.indd 30 2.2.2020 12.53. Musiikkimuseon idea käynnistyi akateemikko Sam Vannin poikanakin tunnetun Mikko Vannin keskusteluista Olli Ilmolahden ja muutamien muiden liikemiestuttavien kesken. Audiovisuaalinenkin sisällöntuotanto, kuten VR-kuvaukset ja videohaastattelujen teko aloitettiin jo vuonna 2018. 30 www.riffi.fi 1/2020 S uomalainen musiikki ja sen tekijät laidasta laitaan ovat pääosassa Musiikkimuseo Famessa, joka tarjoaa antoisan museokokemuksen tiiviissä tilassa. Kaupunginmuseon Jere Jäppisellä ja Sari Kataisella oli aiempaa kokemusta elämyksellisistä museoprojekteista, joten heille uskottiin sisältösuunnittelun vetovastuu museon avajaisiin asti. Musiikkimuseo asettuu osaksi Triplan kauppakeskusta, joka avattiin loppusyksyllä Helsingin Pasilan uuden juna-aseman yhteyteen. TEKSTI TOMMI SAARELA KUVAT RALPH LARMANN Musiikkimuseo FAME – tietoa, elämyksiä ja kokemuksia! Jokainen vaikkapa Ruotsin Abba-museossa vieraillut muistaa käyntinsä pitkään. On helppo ymmärtää, että Famen tarjoamaa tietomassaa ja elämyksellistä, interaktiivista materiaalia on kerätty ja tuotettu jo yli parin vuoden ajan suurella ammattilaisten joukolla
Kevättalvella keskiöön nostetaan uudemmat kotimaiset iskelmät ja kesäksi vuorostaan suomalaisen metallimusiikin maailmanvalloitus. Museon ytimessä on toissa vuonna perustettu ”Suomen musiikin kunniagalleria” (Finnish Music Hall of Fame), jonka ensimmäiset 14 legendaa julkistettiin avajaisten aikoihin. 30-35 Fame.indd 31 2.2.2020 12.53. www.riffi.fi 1/2020 31 Mikä Fame. Aloitusvaiheen näyttely esitteli naisia populaarimusiikissa. Kotimaisen musiikin suurten sankareiden näytteillepanossa hyödynnetään äänija videotallenteiden lisäksi VR-tekniikkaa, valokuvia ja esineistöä soittimista esiintymispukuihin. Alan asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä toteutettavat vaihtuvat sisällöt esittelevät musiikkia laidasta laitaan täydentäen ja syventäen museon pysyvää antia. Hurriganesin lisäksi yhtyeistä ovat mukana sinfonisella metallimusiikillaan maailmaa valloittanut Nightwish sekä Euroopan vanhin tanssiorkesteri Dallapé. Samassa tilassa voi tutustua laajempaankin musiikintekijöiden joukkoon kosketusnäyttöjen kautta. Henkilöinä Kunniagalleriassa esitellään rytmimusiikin saralta Juice Leskinen, parivaljakko Kärki–Helismaa, Olavi Virta, Georg Malmstén ja Katri Helena. Aloitukseen valittiin 14 kokoonpanoa tai henkilöä, joiden panos suomalaiselle musiikkielämälle on ollut merkittävä. Vaihtuvat näyttelyt sekä muiltakin osin täydentyvä sisältö takaavat toimitusjohtaja Olli Ilmolahden mukaan sen, että Fame tarjoaa koko ajan uutta myös niille, jotka ovat vierailleet museossa jo aiemmin. Klassisen musiikin vitriineistä löytyvät esimerkiksi Jean Sibelius ja Esa-Pekka Salonen. Sisältö näkyy paitsi laseissa myös näytöillä. Pasilan Triplassa sijaitseva Musiikkimuseo Fame tarjoaa uudella teknologialla kuorrutettuja musiikkielämyksiä sinfonioista suomiräppiin ja kansanmusiikista metalliin – virtuaalista karaokea unohtamatta. Musiikkimuseon tavoitteena on nostaa suomalaisen musiikin arvostusta kunnioittamalla sen tekijöitä – laulajia, soittajia, yhtyeitä, orkestereita, kapellimestareita, sanoittajia ja säveltäjiä. Famessa on myös tila kolme neljä kertaa vuodessa vaihtuville sisällöille. Famessa voi sukeltaa 360-videoiden ja virtuaalilasien avulla mielenkiintoisiin suomalaisiin musiikkimiljöisiin Ruisrockin päälavalta Kotiteollisuuden keikkabussiin
Varsinkin kun nykypäivänä pystytään tekemään parasta mitä on – ja vielä suomalaisella teknologialla! Ilmolahti viittaa tällä muun muassa Geneleciin. Ilmolahti heittää kysymyksen, johon vastaus tosin näyttää löytyneen. Aloite iisalmelaisen teknologiayrityksen valinnasta museon kaiken kattaOlli Ilmolahden johtama Fame yhdistelee ennakkoluulottomasti klassista ja populaarimusiikkia suomalaiseen teknologiaosaamiseen. Genrerajoja kumartamattomasta periaatteesta kertovat kaikki museon tilat Tanssistudiota myöten, jossa kävijä pääsee heittäytymään musiikin vietäväksi videolle kuvattujen kuuluisien esitanssijoiden innostamana. Ilmolahti myöntää, että rajauksien tekeminen niin Famen sisältöön kuin kuin esillepanon tapaankin on ollut hankkeessa ehkä haasteellisinta. Ja se kuuluu: uudella teknologialla. – Prosessi kulkee jatkossa niin, että kun esimerkiksi muusikot tai yksityishenkilöt ottavat yhteyttä ja haluavat lahjoittaa Fameen tavaroitaan, niin ohjaamme ottamaan yhteyttä Kansallismuseoon. 32 www.riffi.fi 1/2020 Kansallismuseo puolestaan perusti Fame-yhteistyön alkaessa uuden osaston, joka ryhtyi keräämään ja hallinnoimaan suomalaisen musiikkialan kokoelmaa, kuten esiintymispukuja, soittimia ja muuta esineistöä. – Kuinka perustaa reilun neljän miljoonan budjetilla musiikkimuseo, johon halutaan sisällyttää ”kaikki”. – Sen tietysti ymmärtää, kun monet niistä museoista on perustettu jo vuosia sitten, ettei tekniikka niissä ole enää ihan tätä päivää. Baletille, diskolle ja muulle perinteiselle tanssiliikunnalle vaihtoehtoisia tyylejä ovat nimittäin myös ilmakitara ja moshaus. Mutta selvää oli, että samaa ilmiötä ei haluta tänne. Koko kirjolla Oli alusta lähtien selvää, että suomalaiseen musiikkimuseoon haluttiin sisällyttää kaikki musiikkigenret, ja siinä suhteessa koko Euroopasta ei taida löytyä Pasilan Famelle vertaista. Siellä käydään esineistö läpi ja arvioidaan onko sille tarvetta kokoelmassa, Olli Ilmolahti kertoo. KUVA: TOMMI SAARELA 30-35 Fame.indd 32 2.2.2020 12.53. Ilmolahti kertoo, että esimerkiksi pohjoismaisissa musiikkimuseoissa äänen sekamelska on paikoin aika hurja. Famen Kunniagallerian jokainen esittelykohde on varustettu 43-tuumaisella kosketusnäytöllä, 65-tuumaisella pystyruudulla ja kuulokkeilla. Kaikkiaan musiikkimuseo esittelee yli kahdensadan suomalaisen musiikin tekijän uraa vuorovaikutteisen esitysteknologian avulla
Helsingin Pasilassa sijaitsevaan uuteen Tripla-rakennuskompleksiin rakennettu Musiikkimuseo Fame kuuluu Suomen Brightin tuoreimpiin ja näkyvimpiin aikaansaannoksiin. Mallintaminen kannattaa Pohjoismainen Bright Group on toteuttanut projekteja yli 40 maassa. – Tiesimme, että Genelec on kansainvälisesti arvostetuimpia yrityksiä alallaan. Eihän meillä ilman Genelecin tukea olisi ollut mitään mahdollisuutta lähteä rakentamaan tällaista äänijärjestelmää. Ambienssiääntä tuotetaan tilaan parillakymmenellä Genelecillä. Monikanavahuone vie museokävijän virtuaalisesti Musiikkitaloon kapellimestarin korokkeelle. Neuvottelut johtivat siihen, että Genelecistä tuli tärkeä yhteistyökumppanimme. Kai Lainkarin johdolla Visual45 osallistui Famen sisällöntuotantoon, vastasi monien tilojen toteutuksesta sekä huolehti esimerkiksi siitä, että eri ryhmien museoon tuottama kuvasisältö saadaan tuotua esiin riittävän yhtenäisessä asussa. Uniikkeja tiloja Famen tilat ovat siinä määrin uniikkeja, ettei niihin juuri löytynyt teknisesti suoraan monistettavia ratkaisuja. Se ei silti estänyt hakemasta yhteisiä nimittäjiä niin kuvaan kuin ääneenkin. – Janne on maan parhaita yleissuunnittelijoita. Mallintaminen ja mallien tarkastelu vie Sipilän mukaan aikaa, mutta kun se tehdään kunnolla, kohteessa säästytään tyhjäkäynniltä, purkamiselta ja uudelleen tekemiseltä. Etukäteissuunnittelussa Sipilä pitää tärkeänä huolellisesti laadittuja kolmiulotteisia mallinnuksia, joita tehdään niin rakennusteknisen kokonaisuuden kuin myös pienempien osa-alueiden, kuten kaiutinripustusten osalta. – Tällaiset projektit täytyy aina prepata valmiiksi etukäteen muualla. Ääni edellä Fame eroaa maailman musiikkimuseoista ehkä eniten siinä, että muut ovat joko tiettyyn genreen tai jopa yhteen bändiin (Abbamuseo) keskittyviä, siinä kun Fame esittelee suomalaisen musiikin koko kirjon menneistä ajoista nykypäivään – kaikissa genKUVA: GENELEC 30-35 Fame.indd 33 2.2.2020 12.53. www.riffi.fi 1/2020 33 Johdantoteos projisoidaan mediaserveriltä kahdella tykillä yhdeksänmetriselle skriinille, jonka taakse kätkeytyy yksitoista kaiutinta niistä kaikkiaan paristakymmenestä, jotka tarvitaan teoksen immersiivi äänen tuottamiseen. Jos odotetaan pääsyä paikan päälle niin taatusti myöhästytään! Sipilä tietää. – Arkkitehtonisessa yhdistelmämallissa tarkistetaan av-asennukset ristiin kaiken rakennusinfran kanssa, ilmastointiputkista alkaen. Esimerkiksi professori Tapio Lokin suunnittelemassa Monikanavahuoneessa äänisisältö ajetaan omalta audiotoistimeltaan, ei kuvaserveriltä. Kanavien hallinnasta vastaavia QSC:n prosessoreita voi tarvittaessa ohjata yhdeltä ainoalta padilta, jolla voidaan tarkkailla koko museon laitteiston statustietoja. Keinoakustiikalla toteutettu äänimaisema siirtää kävijän Musiikkitalon orkesterilavalle. Brightin museotiimiin kuuluu keskeisesti myös Janne Sivonen, joka vastasi teknisten detaljien suunnittelusta niin äänen, kuvan kuin valonkin osalta. Museopisteiden järeimmät videototeutukset ajetaan Disguisen mediaservereiltä, jotka tarjoavat kuvasisällön lisäksi audion sellaisissa kohteissa, joissa ei tarvita monikanavaääntä. Hän hahmottaa kokonaisuuksia tosi hyvin, kehaisee Sipilä, jonka itsensä vastuulle kuuluu niin Famen kuin muidenkin Brightin asennusosaston projektien valvonta. Famen toteutus osana valtavaa Tripla-hanketta – johon kuuluu ison kauppakeskuksen lisäksi juna-asema, hotelli, asuntoja ja ties mitä – toi urakkaan luonnollisesti omat vääntönsä erityisesti aikataulujen puolella. Myös Brightin design-yksikkö Visual45 oli suunnittelemassa konseptia museotiimin kanssa alusta alkaen. Ja Iisalmessa innostuttiin. Kuulijaa ympäröivän 24 kaiuttimen järjestelmän avulla päästään tutkimaan millainen vaikutus eri soitinja laulajaryhmillä on sinfoniaorkesterin, sotilassoittokunnan tai sekakuoron sointiin. Brightin osuus Famen suunnittelussa käynnistyi jo pari vuotta sitten, tosin museotilaan päästiin asentamaan av-tekniikkaa vasta kesällä – pari kolme kuukautta ennen avajaisia. vaksi kaiutinmerkiksi lähti nimenomaan Famen suunnasta. – Brightilla on tekninen kokonaisvastuu koko museosta ravintoloineen kaikkineen, avaa Brightin asennusosaston päällikkö Santtu Sipilä. Esimerkiksi Kunniagallerian yksittäisten artististändien ääni toistuu kuulokkeilla, jolloin vältetään yleinen kakofonia. Esimerkiksi kaikki kaiuttimet ovat Geneleciä, ja ne on verkotettu siten, että jokaista kaiutinta voidaan ajaa omana kanavanaan. Famen projektipäällikkönä Brightin puolelta toimineen Mika Nybergin suosikkikohde museossa onkin mainittu Monikanavahuone, jossa kävijä pääsee kosketusnäytön avulla johtamaan orkesteria ja kokeilemaan miten eri soitinryhmät vaikuttavat kokonaissoundiin
Famen av-puolen hallintaan käytetään yli 400 verkkoportin keskitettyä kytkinjärjestelmää, ja museon yleisvalaistus sekä tunnelmaja ständivalot kulkevat ETC:n ohjausjärjestelmän perässä. Yksi Famen haasteita olikin paikan koko suhteutettuna siihen, mitä kaikkea tilaan piti saada mahtumaan. Toinen merkittävä seikka on satsaus äänenlaatuun. – IP-verkkohan uusiin kiinteistöihin tehdään joka tapaukVaihtuvien näyttelyiden huoneessa on D&B:n Soundscapella toteutettu keinoakustiikka, joka mallintaa maailmankuulujen konserttisalien tilavaikutelmia impulssivasteteknologian avulla. Vaikeampaa voi olla perustella, että sille on syynsä, minkä takia seiniin ”pitää tunkea noin paljon villaa”. Museon ylläpidossa ja teknisessä tuessa hyödynnetään etäyhteyksiä esimerkiksi huoltotarpeiden ennakointiin. Esimerkiksi juuri digitaalitekniikkaa käytetään Famessa enemmän kuin keskimäärin. Myös Famen audiovisuaaliset verkkoratkaisut ovat omaa luokkaansa. 34 www.riffi.fi 1/2020 reissään kansanmusiikista klassiseen ja viihteestä rokkiin. Varsinaisessa museokerroksessa on liki kymmenen toisistaan poikkeavaa tilaa, joiden sisällöllinen ja tekninen toteutus niin on mittava, että monella tilalla on ollut oma, vain siihen keskittyvä projektiryhmänsä. Monissa paikoissa saattoi olla laadukkaatkin kaiuttimet, mutta lopputulos ei kuulostanut hyvältä, koska akustiikka oli huono, Sipilä ihmettelee. 30-35 Fame.indd 34 2.2.2020 12.53. Yksi Famen erikoisuuksista levittäytyy eteen heti kakkoskerroksen sisääntulossa, jota hallitsee yhdeksänmetrinen valkokangas. Flux Engineeringin ja Ircam-äänilaboratorion yhteistyönä syntyneen Spat Revolution -plugarin ja lähes parinkymmenen kaiutinkanavan avulla tilaan miksataan reaaliajassa immersiiviääntä, joka perustuu kuvaan ja kuulijan sijainnin paikantamiseen. Monta projektia Famen katutason tuloaula led-teoksineen virittää kävijän museokokemukseen, joka alkaa varsinaisesti kun noustaan kakkoskerrokseen. Digitaalinen toteutus oli ainoa mahdollisuus, muuten tila olisi loppunut heti kättelyssä. – Kiertäessämme maailmalla katsomassa musiikkimuseoita huomio kiinnittyi siihen, että äänen laatutason pitää olla parempi. Vaikka juuri musiikista olisi kysymys. Kapun tontilla Genelecin Sami Mäkisen mukaan kaiutinjärjestelmien suunnittelusta, asennuksesta ja käytöstä on tulossa Smart IP -teknologian myötä paljon aiempaa yksinkertaisempaa ja kustannustehokkaampaa. Akustiikkasuunnittelu onkin hyvä esimerkki niistä lopputulokseen vaikuttavista seikoista, joka ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen edes tilaajalle. Av-projektien joukossa museokohteet ovat jo sinänsä oma lajinsa, ja Brightin Sipilä näkee Famen poikkeuksellisena siinäkin joukossa. Se vielä ymmärretään, että yksi kaiutin voi olla halpa ja heikko, ja toinen kallis ja huippulaadukas. Aulan lisäksi katutasossa on myös museokauppa, ravintola ja esiintymislava, joka on varusteltu Genelecin pienellä PA:lla. Famessakin on nyt käytännössä todettu etuja, joita audion reitittäminen IP-verkossa tarjoaa. Monet maailman musiikkimuseot näyttävät upeilta, mutta kuten Ilmolahtikin oli huomauttanut, äänentoisto ei vastaakaan odotuksia. Niiden myötä Brightin ylläpito pystyy tekemään huollot ja päivitykset jopa ennen kuin käyttäjä edes kiinnittää huomiota mihinkään ongelmaan. Esimerkiksi äänen osalta kaikki signaalit, kaiutinjärjestelmän ohjaus ja sähkönsyöttökin kulkee yhdessä ja samassa IP-verkossa
Mäkinen muistuttaa, että API-rajapinnan kautta kaiuttimilla voidaan kytkeytyä myös kolmannen osapuolen järjestelmiin, jota ominaisuutta esimerkiksi Bright on Fame-museossa hyödyntänytkin. Uudessa kompaktissa 2-tiekaiuttimessa korkealaatuinen äänentoisto yhdistyy kenties ensimmäistä kertaa yksinkertaiseen IP-verkkoliitäntään tällä tasolla. Alakerran ravintolan esiintymislavan saliäänikäyttöön on varattu S360-sarjan kaiuttimia tuettuna niin ikään SAM-sarjan DSP-subwoofereilla. Genelecin Smart IP tarjoaa audiosignaalin kuljetuksen lisäksi kaiuttimiin integroitujen vahvistimien tarvitseman sähkön sekä kaiutinjärjestelmän konfiguroinnin, valvonnan ja kalibroinnin yhden ja saman Cat-kaapelin välityksellä. 30-35 Fame.indd 35 2.2.2020 12.53. On iso loikka alalla, että saadaan signaalin ja kaiuttimen hallinnan lisäksi samaan kaapelin nyt myös virta – ja äänenlaadusta tinkimättä. Lisäksi se ottaa kahden 50-wattisen vahvistimensa käyttöjännitteen PoE/PoE+ -standardin mukaisesti IPverkosta. Patentti on haussa. Speksien mukaan verkosta välittyvä virta ei riittäisi 4430:n kokoiselle kaiuttimelle, mutta Mäkinen paljastaa, että siihen piilotetun teknologian avulla kaiutin saadaan silti toimimaan täydellä teholla. Alkuvaiheessa Kunniagalleria esittelee 14 suomalaisen musiikin legendaa. Kyseessä on valmistajan ensimmäinen kaiutinmalli, joka soveltaa Genelecin pitkään kehittelemää Smart IP -teknologiaa av-asennuksiin. – 4430 pystyy keräämään varastoa hetkellisiä piikkejä varten, jolloin normaali puheja musiikkimateriaali toistuu täydellä teholla ja koko kaistalla ilman, että suorituskyvyssä täytyy ruveta tekemään kompromisseja. Genelecin Sami Mäkinen laskeskelee, että Fameen on asennettu 4430-kaiuttimia reilut 120 kappaletta. Ja Musiikkimuseo Famen tarjonnasta puheen ollen, Mäkisenkin suosikkitiloja on jo aiemmin mainittu Monikanavahuone, jonka 16.1-äänijärjestelmässä ajetaan Enno Mäemetsin taidokkaasti Musiikkitalon lavalta tallentamia orkesterija kuoroäänityksiä. Ennen 4430:n julkaisua Genelecillä on ollut pro-kaiuttimien puolella tarjolla jo 8430-malli, joka on AES67:n mukainen, mutta ei kuitenkaan Dante-yhteensopiva. Pöhinää IP-äänestä Musiikkimuseo Fame toimii pilottiprojektina ja näyteikkunana Genelecin uudelle julkisten tilojen äänentoistojärjestelmiin tarkoitetulle aktiivikaiutimallille nimeltä 4430. – Menet seisomaan kapun paikalle kosketusnäytön eteen ja laitat orkesterin soimaan. Kaapelointi sinänsä ei muutu vaikka verkossa kuljetettaisiinkin audiota – tarvitaan vain riittävästi järeitä kytkimiä, että verkko pystyy antamaan virtaa tarpeeksi. 4430 pystyy vastaanottamaan siis sekä digitaalisia Danteja AES67 -audioformaatteja IP-verkon välityksellä, ja vaihtoehtoisesti myös linjatasoista analogista audiosignaalia. Kaiuttimia hallitsevan Smart IP Managerin avulla pystytään myös verkon kautta konfiguroimaan äänentoistojärjestelmään tarvittaessa lähes rajaton määrä huoneita, alueita, kanavia ja kaiuttimia. Genelecin kaiuttimiin piilotetut älyominaisuudet mahdollistavat verkon kautta esimerkiksi kaiken tarvittavan palautetiedon, jota voidaan sitten tarkkailla keskustietokoneelta. – QSC:n prosessori näkee koko kaiutinsysteemin ja sen kautta pystytään antamaan vaikkapa volyymija päälle/pois-komentoja ja kaiutin ymmärtää ne. u Famessa saa halutessaan kuuluviin omankin äänensä. Karaokesta kiinnostuneelle on tarjolla reilut 50 000 biisivaihtoehtoa, mikrofoneilla varustetut headsetit ja kahdeksan virtuaalista esiintymislavaa Olavinlinnasta Hartwall-areenaan. Skriiniltä voit seurata partituuria ja korostaa eri sektioita, ja kuulet kaiken niin kuin kapellimestari sen kuulee, Mäkinen kuvailee mieleenpainuvaa kokemusta. Niiden tukena käytetään SAM-sarjan DSP-subwoofereita, jotka liittyvät samaan audio-over-IP -verkkoon ulkoisella AES/EBU-konvertterilla. – Tästä on tarkoitus kasvattaa tuoteperhe. Legendojen joukko kasvaa ensi syksynä. Mäkinen vihjaa, että Smart IP -kaiutinmallien tarjonta saattaa laajeta uusilla malleilla jo vuoden alkupuoliskolla. 4430:n maksimiäänenpaineeksi ilmoitetaan jopa 104 dB. www.riffi.fi 1/2020 35 sessa, ja kun se on standardikaapelointia, niin mikä tahansa sähköfirma pystyy sen vetämään. Aiheen ympärille on noussut paljon pöhinää, ja onhan kyseessä uusi aluevaltaus Genelecillekin. Dantesta näyttää muodostuneen jonkinlainen standardi avasennuspuolelle, ja 8430:een nähden uutta 4430:ssa on myös PoE-toiminto
Aivan tyhjästä ei silti sitäkään nyhjäisty. Lehdelle ei ollut käytännössä kilpailijoita, ainoa likikään samaan vivahtava julkaisu oli Voice, itsenäisen pienkustantamon ideoima muusikoille suunnattu musiikkilehti, jota julkaistiin muutaman numeron verran. Talousvaikeuksiin joutuneen Musisoi ry:n oli lopetettava Musiikkiuutisten julkaisu. Sitten iski valuuttakriisi ja Suomen historian pahimpiin kuuluva lama, joka huuhtoi yhdellä aallolla toimituksen alta taloudelliset perustukset. Musiikkiuutisten 30 numeron historiaan mahtui suureellisen alun ja sitä seuranneen mahalaskun jälkeen lupaava kasvukausi uudeksi päätoimittajaksi palkatun Pentti Niemen johdolla. Lehden avustajille marraskuussa 1991 lähetetty tiedote paRiffi – 25 vuotta asiaa musiikista ja sen tekemisestä Kuten monet asiat, Riffikin syntyi, koska sellaista ei ollut. Syntyi Rytmimusiikki, jonka palvelukseen useat Musiikkiuutisten ja Rytmin kirjoittajat siirtyivät. Fuusioissa liioitellaan usein yhteisiä etuja ja vähätellään erilaisten näkemysten, toimintatapojen ja henkilöiden törmäyksistä aiheutuvaa kitkaa. Lehti oli pitkälti Matti Sarapaltion visioima aviisi, joka käsitteli monipuolisesti musiikkia ja sen tekemiseen tarvittavia taitoja sekä välineitä. vuosikerta O sa perustajoukosta oli tutustunut toisiinsa jo 80-luvun lopulla Musisoi ry:n julkaiseman Musiikkiuutiset-lehden toimituksessa. Hänen kaudellaan toimituksen linja jäntevöityi, lehteen rekrytoitiin sekä kokeneita kirjoittajia että meitä vasta alkutaipaleella tuolloin koheltaneita noviiseja. 36 www.riffi.fi 1/2020 25. hoitteli tilannetta, mutta valoi samalla uskoa tulevaisuuteen: Suomi tarvitsee edelleenkin hyvää musiikkilehteä ja sellaisen se jatkossakin saa: Jazz-liiton julkaisema perinteikäs Rytmi oli nimittäin kompuroinut sekin talousongelmissa ja päätynyt lopulta kustantajalle, joka etsi kuumeisesti uutta väännettä lehden elinvoimaisuuden palauttajaksi. Valtion Painatuskeskuksena aiemmin tunnettu virasto oli nimittäin 1993 yhtiöitetty ja saanut nimekseen Edita. Kommunikaatiovaikeudet kumuloituivat, eikä asiaa helpottanut, että fuusion hedelmä siirtyi melko pian seuraavalle kustantajalle. Näiden kahden pienen julkaisun taustajoukot olivat yhyttäneet toisensa ja löytäneet synergiaksi kutsutta taikaa. Viraston TEKSTI: LAURI PALOPOSKI 36-39 Riffi historiikki.indd 36 4.2.2020 20.45. Näin kävi myös Rytmimusiikin kohdalla ja suloisen alun jälkeen toimituskunta jakautui kahteen toisiaan kehnosti ymmärtävään leiriin – kulttuuriväkeen ja tekniikkahörhöihin
Nopein tapa kasvuun oli ostaa markkinoilta valmiita lehtiä, mieluiten ryppäinä pieniltä ja keskisuurilta kustantajilta. Hän huolehti myös Riffin taloushallinnosta ensimmäiset vuodet. Järvisen veljeksiin, Petriin ja Timoon, olin tutustunut äänentoistokeikoilla heidän bändiään miksatessani ja samasta yhtyeestä mukaan tuli myös Lahnalahden Jyrki. Vaasalaiseen Martin Kantolaan olin tutustunut niinikään äänentoistokeikoilla ja oppinut niiden kautta hyvin pian mikä merkitys on syvällisellä perehtyneisyydellä. Opetusministeriöllä oli silmää nähdä pihvi salaatin vieressä ja monina vuosin Riffi kelpuutettiin kulttuurilehdille jaettavan tuen saajaksi. Oli aika ryhtyä tekemään ideasta totta ja siihen tarvittiin sitten jo sitä rahaakin. Kun alussa ei ole tilaajia lainkaan, sen rahan pitäisi tulla ilmoituksista, joita myymään tarvitaan pätevä Linjaeroa muihin musiikkilehtiin alleviivattiin alussa määrätietoisesti sloganilla ”…tietoa musiikkitekniikasta”. Rytmimusiikkiin he olivat tuoneet tietämystään erityisesti kosketinsoittimista ja tietotekniikasta. Kimmon pöytälaatikosta kaivettiin esiin passiivisena ollut yhtiö, josta osuudet jaettiin ryhmälle kunkin vastuuaseman mukaisesti. Epäkiitollinen pesti, jonka haastavuutta innokas mutta kokematon päätoimittaja lisäsi toistuvasti dead linen alle kasaantuvilla yösessioilla, joissa lehden sisältöä viilattiin viime tipassa epäolennaisen pieniin yksityiskohtiin saakka. Kun tuen jakaminen siirtyi myöhemmin Opetusministeriöltä Taiteen edistämis keskukselle, lehden tematiikka kääntyikin rasitteeksi: tuommoinen tekniikkaasia ei kuulu kulttuurilehteen – ei tukea. Rytmimusiikkiin erilaisia tekniikkajuttuja kirjoittaneita oli erkaantuneessa porukassa useita, heistä Sorasalon Antti mukana jo Musiikkiuutisten ajoilta. Kustannusalan tuntijoita emme totisesti olleet. Lehti pitää painattaa jossain, jaella tilaajille ja kuskata myyntipisteisiin jotenkin, ja jonkun on huolehdittava siitä että rahaliikennekin toimii ja yritys pysyy toimintakunnossa. Muodikkaasti sanottuna koheesio loisti poissaolollaan. Kahden leirin tuottamat sisällöt olivat sovittamattomasti eri paria keskenään, eri näkökulmasta ja eri lukijoille kirjoitettua. Eräässä mielessä kehä kiertyi tässäkin kohdalla umpeen – yhtiöpaperit laati Siukosen Jukka, joka oli aikanaan toiminut Musisoi ry:n sihteerinä ja vastasi tuohon aikaan Kimmon ja Saskan yhteisen yrityksen taloushallinnosta. 36-39 Riffi historiikki.indd 37 4.2.2020 20.45. Kosketinsoitinten eksperttinä ja musiikintekijänä tunnettu Sarhamaan Sami oli juuri sopivasti siirtynyt musiikkilaitteiden maahantuojan palveluksesta äänittäjäksi Music Makers -studiolle ja oli siltä osin vapaa tuotemerkkikytkyistä. Yhden numeron painatuskulut kattava tuki ei dramaattisesti muuttanut lehden taloutta, mutta se oli rahamääräänsä suurempi henkinen kannustin. Mutta nytpä puhalsivat uudet raikkaat tuulet, Editan missiona oli kasvaa Suomen suurimpien joukkoon kuuluvaksi aikakauslehtien kustantajaksi. Uusi alku Lehden perustaminen on työlästä, kun ei ole rahaa vaan pelkästään ideoita. Sellaiselle olisi ilman muuta paikka toimituskunnassa ja Martinin audiotekniseen asiantuntemukseen olen tukeutunut edelleen tämän tästä, kun en itse ole jostain selkoa ja varmuutta saanut. Oiva täydennys joukkueeseen hänkin! Idean alullepanijana ja innokkaimpana puolestapuhujana asemoiduin tulevan lehden päätoimittajaksi, vailla täysin selkeää käsitystä siitä mitä se käytännössä tarkoittaisi. Onneksemme Niemen Pentti – kokeneempana journalistina, ideoiden sparraajana ja uuden lehtikonseptin hahmottelijana mukana häärinyt konkari – oli valmis ryhtymään toimitussihteeriksi, jonka vastuulla oli koota ja muokata irralliset kuvat ja tekstit taittajalle ehyen lehden sommittelua varten, huolehtia ilmoitusaineistot ajoissa ja hoitaa lisäksi kaikki sekalaiset satunnaiset asiat. Ristiveto toimituksen sisällä kasvoi, leirit erkaantuivat toisistaan ja yhdessäpitävä liima menetti viimeisenkin pitonsa. Mutta niitä meillä riitti, intoa vielä enemmän. Joukkue oli koossa, kun Kallosen Kimmo ja Saska Borodavkin totesivat yhteistuumin lähtevänsä uutta lehteä perustamaan. Kimmon ja Saskan takauksella löydettiin myös kirjapaino, joka suostui ottamaan ensimmäisen Riffin painettavakseen ilman ennakkomaksua. vuosikerta tehtävänä oli ollut suorittaa eduskunnan ja valtionhallinnon painatusja monistustöitä, huolehtia Suomen säädöskokoelman ja Virallisen lehden toimittamisesta ja painattamisesta, julkaista kokoelmia laeista, asetuksista ja valtioneuvoston päätöksistä sekä tehdä valtion painotuotteiden jakelua ja myyntiä ynnä kehittää valtion painatustoimintaa. Kulttuurisiipi fiilisteli jazz-juhlia ja sieti lehdessä pakollisen sivu kiintiön verran tekniikkahörhöilyä, jonka kautta lehdelle saatiin merkittävä määrä maksavia ilmoittaja-asiakkaita. Penan kautta löytyivät myös lehden ulkoasusta ensimmäiset 15 vastannut Laineen Kari sekä alkuvuodet pääasiallisena valokuvaajana toiminut Väänäsen Pekka, joita ilman alku olisi ollut ainakin toisen näköinen, ihan sananmukaisestikin. Lehden julkaisemiseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin erillisten artikkelien kirjoittaminen. Mukaan pyydettiin Musiikkiuutisten ja Rytmin fuusion taustavoimia, heitä joiden kanssa yhteistyö oli sujunut ennen Editan aikakautta. Kaikki kolme opiskelivat Otaniemessä ja olivat jo osakkaina tietotekniikkapalveluita myyvässä yrityksessä. Tuohon puoleen meillä kirjoittajilla ei ollut oikein tuntumaa, saati sitten resursseja – joukkomme koostui sivutoimisista kirjoittajista, jokaisella oli jokin muu päätyö tai muun alan yrittäjyys varsinaisena leipäpuuna. Yhden lehtiryppään mukana myös Rytmimusiikin kustannusoikeudet siirtyivät Editalle. Editan ovi oli keväällä 95 paukautettu kiinni sen verran voimallisesti ettei paluuta ollut. www.riffi.fi 1/2020 37 25
Niinpä ensimmäinen numero pukattiin maailmalle musiikkikauppojen ja soitinalan tukkuliikkeiden kautta, olivathan ne luontaisesti lähellä lehden sisältöä ja tavoiteltua lukijakuntaa. Anun kanssa lähdettiin kierrokselle hattu kourassa, luvattiin paljon ja saatiin myös riittävän moni vakuuttumaan hankkeen kannatettavuudesta. Oma sivusto koodattiinkin hyvin varhaisessa vaiheessa ja luonnollisestikin omin voimin tai pikemminkin lähipiiriin tukeutuen. Sekalaisia työtehtäviä hoitamaan pestattiin tuotantoEnsimmäiset 15 vuotta lehden ulkoasusta vastasi Kari Laine. Vuodesta 2011 alkaen lehden ulkoasu on ollut useita Riffin julkaisemia kirjojakin taittaneen Mari Valotien käsissä. Alkuun julkaistiiin neljä numeroa vuodessa, mutta jo ensimmäisen lehden jälkeen saatiin viitteitä siitä, että aivan männikköön ei olla menossa. Jos sellainen käytäntö olikin vielä todellisuutta Riffiä ideoitaessa, tilanne muuttui viimeistään vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hah. 36-39 Riffi historiikki.indd 38 4.2.2020 20.45. Siihen kohdistui kuitenkin suuria toiveita, ja niinpä Riffinkin oli määrä ilmestyä aluksi paperisena joitakin vuosia, jonka jälkeen siirryttäisiin sähköiseen ja kustannustehokkaaseen maailmaan. Kakkosesta alkaen Riffi olikin sitten jo nykyisin Lehtipisteenä tunnetun jättiläisen valikoimissa. vuosikerta henkilö. 38 www.riffi.fi 1/2020 25. Liikkeelle lähdettiin nollasta ja tietty varovaisuus oli perusteltua. Internet on hidastettu vallankumous Sanotaan että muutosten nopeutta usein liioitellaan, mutta niiden lopullisia vaikutuksia vähätellään. Toimeen tarttui Sandellin Anu, kokenut mediamyyjä, joka hänkin oli jo Musiikkiuutisten ajoilta tuttu niin ilmoittajille kuin meille tekijöillekin. Näistä ensinmainitut kuuluivat aikanaan jokaisen printtinumeron sisältöön, mutta lehden verraten harva ilmestymistahti ja uutisten suuri määrä puoltavat tiheämpää julkaisua verkkosivuston kautta, semminkin kun uutiselle voidaan antaa verkossa enemmän tilaa ja se voidaan kuvittaa runsaammin. Kun Riffin ideaa esiteltiin ennakkoon silloista kioskien ja markettien lehtimyyntiä dominoineelle Rautakirjalle, luvattiin vastauksessa harkita asiaa mikäli lehti pysyisi pystyssä vuoden. Jos 25 vuotta sitten pohdittiin vielä vakavasti, uskalletaanko käydä ostamassa toimituksen työtilaan oma faksi ja onko se aivan välttämätöntä, niin toisena vuonna oli tarpeen jo palkata lisäkäsiä. 25 vuotta on lyhyt pitkä aika Ydinryhmän ajatuksena oli alkuun, että Riffi perustetaan, sille luodaan linja ja sitten se myydään jollekin isommalle kustantajalle, jolla on resursseja kehittää lehteä edelleen. Se ei varsinaisesti kuitenkaan haitannut, Suomessa talous vuoroin hidastui vuoroin vilkastui, mutta lehdellä meni pääsääntöisesti ihan mukavasti. Kehä sulkeutuu tässäkin, sillä Mari taittoi aikanaan myös fuusion tuloksena syntynyttä Rytmimusiikkia. Asialla olivat Otaniemen osakkaamme, joiden yrityksessä luotu ja syntyhetkelllä aikaansa edellä ollut sivusto korvattiin uudella vasta 15 vuotta myöhemmin, 2013. Yhä edelleen printtilehti on silti Riffin talouden kivijalka, netti sen markkinointikanava ja keino tarjota lukijoille monipuolisempaa palvelua esimerkiksi jatkuvasti päivitettävien tuoteuutisten ja levyarvioiden muodossa. Rautakirjankin asenne muuttui äkisti, kun toimittaja Pirkko Kotirinta noteerasi ensimmäisen Riffin numeron erittäin myönteisesti Hesarin kulttuurisivuilla julkaistussa arviossaan, ja kioskeilla alkoikin yllättäen käydä kiinnostuneita kyselijöitä ostamassa ei-oota. Kun Riffi perustettiin, internet oli muutaman illan tehokkaalla surfauksella jokseenkin joka soppea myöten koluttu
Tilannetta voi verrata maajoukkueen kisamatkaan, jossa on selviydytty karsintalohkoista välieriin: kultaa tässä on lähdetty tavoittelemaan, mutta taival saattaa katketa seuraavaan peliin, ei voi tietää. Nyt on toisin, ja toisin on paremmin. Samansuuntainen kehitys on koetellut musiikin jakelua ja riepotellut perinteisen levy-yhtiötoiminnan ohessa myös studiotoimintaa. Viidenkymmenen tilaajan lisäys postitusrekisteriin on valtava asia, yhden yrityksen vetäytyminen pois ilmoituskunnasta dramaattinen muutos. Vahvasta itsetekemisen mentaliteetista huolimatta Riffikään ei toimi irrallisena ilmiönä vaan nojaa monin tavoin yhteiskunnan rakentamaan infraan – esimerkiksi ilman lukutaitoista väestöä lehteä olisi melko turhaa tehdä. Siihen pitää koettaa asennoitua ja parhaansa on tehtävä. u ”Näin pienellä kielialueella ja näin erikoistuneella toimintasektorilla lehden tekemisen ei pitäisi olla mahdollista.” Riffin nettisivuilla on luettavissa valikoima aiemmissa lehdissä ilmestyneitä artikkeleita. Materiaali liikkuu verkossa, eikä ainakaan autoilu lisää lehden ekologista kuormaa samassa määrin kuin ennen. Eri vaihtoehdoista keskusteltiin hyvässä hengessä ja lopulta ratkaisu oli yksimielinen ja selkeä: oli luontevaa että Riffin päätoimittajana ja toiminnan päävastuullisena lunastan muiden osakkaiden osuudet itselleni ja koetan sen jälkeen luotsata lehteä eteenpäin kuten parhaaksi katson ja kykenen. Ilmiönä Riffi onkin talousmatemaattinen mahdottomuus. Kunnollisia soittimia ja kamppeita saa käsittämättömän edullisesti vaikka hintaa vertaisi ansaintalogiikan huononnuksiin. Omista vakituisista työntekijöistä oli luovuttava jo vuosia sitten, sisällöstä vastaa nykyisin suhteellisen laaja joukko free lancereita. Eräs kulminaatiopiste osui vuodelle 2010, edellä mainitun pankkikriisin jälkiaallon pyyhkäistessä toimituksen tiloihin. Uudella vuosituhannella maan talous ja alan yritykset saivat vahvan nosteen ja niiden imussa myös Riffi kasvoi. Siellä kirjapainossa piti sitä paitsi käydä vielä toistamiseen tarkistamassa vedokset ennen painoluvan antamista. www.riffi.fi 1/2020 39 25. Digikameroiden sijaan kuvattiin filmille, josta koitui huomattavat materiaalikustannukset ja pitemmät aikataulut. Mikään ei ole mustavalkoista ja näillä mennään. Näin pienellä kielialueella ja näin erikoistuneella toimintasektorilla lehden tekemisen ei pitäisi olla mahdollista. Jäljellä olevasta kuusikosta jokaisella oli huolenaan oman pääelinkeinonsa tulevaisuus ja Riffi siinä rinnalla omine sitoumuksineen ikäänkuin lisäkuormana. Ei siksi, että työkuorma olisi välttämättä vaatinut sitä, vaan sen vuoksi että yrityksen on hyvä kantaa myös yhteiskuntavastuutaan. Ja jos oma päätyö on jollain muulla alalla ja musiikki on harrastus, rahkeita ja intoa soittamiseen saattaa olla enemmänkin kuin ennen – kiitos uuden ajan suomien uusien mahdollisuuksien. Ja koska tuohon aikaan painokelpoisen kuvan skannaamiseen tarvittiin arkkupakastimen kokoinen aparaatti, kertyi lisää ajokilometrejä lopullisen materiaalipaketin viemisestä kirjapainoon, jossa sellainen skanneri oli. Ja aina voi voimaantua siitä ajatuksesta, että Rytmimusiikista nimensä takaisin Rytmiksi vaihtanutta lehteä koetettiin kaupata meille vuosien varrella pariinkin otteeseen, ennen kuin se lopulta kuihtui nykyisten omistajiensa syliin. Sorasalon Antti puolestaan oli menehtynyt kolarissa 2002. Se ei onnistuisi ellei Riffillä olisi aina ollut onni saada tekijöikseen innostuneita ja osaavia kirjoittajia sekä kuvaajia, jotka tiukan paikan tullen ovat myös olleet valmiita tinkimään palkkioistaan, jotta lehti saadaan pidettyä pystyssä. Verraten suuren free-kirjoittajien joukon lisäksi tarvetta oli omalle pysyvälle väelle ja parhaimmillaan palveluksessa olikin kolme osaaikaista talon omaa toimittajaa: uuden ajan mediakoulutuksen saanut Nurmen Pekka kiersi maakuntia reportaasimatkoillaan, monessa ammattiorkesterissa kouliintunut kitaristi A-J Syrjänen ryhtyi pääasialliseksi kitaralaitteisin ja kotiäänitysvehkeisiin keskittyväksi laitetestaajaksi, ja lehteä jo aiemmin free-pohjalta avustanut multi-instrumentalisti Martin Berka käsitteli hänkin jutuissaan niin kielisoittimia kuin tallentimiakin. Kesiksi palkattiin kausiapulainen, yleensä musiikkialan opiskelija. Noiden vuosien aikana tavaksi tuli ottaa toimituksen arkeen mukaan TET-harjoitteluaan suorittavia peruskoululaisia, jotka myös osallistuivat oikeisiin hommiin pelkän kahvinkeittimen vartioinnin sijasta. Muuten peli on jo menetetty. Lehden alkuaikoina minkäänlainen taittotiedosto tai vedos ei esimerkiksi mahtunut sähkölinjoille vaan jokaisen numeron valmistumista edelsi monta ajokertaa kolmiossa, jonka kärkipisteinä olivat päätoimittajan, toimitussihteerin ja taittajan työhuoneet, joista jokainen oli eri kunnan alueella. Verkon kautta avautuva ääretön tarjonta ja globaalin kilpailun lätistämä hintataso ovat kaikilla aloilla paikalliskaupan kannattavuuden uhkaajina. Internetin rooli tavarakaupan väylänä oli voimistunut jo aiemmin, mutta nykyisiin mittoihinsa se kasvoi vasta päättyneen vuosikymmenen aikana. Tasapaino tulojen ja menojen suhteen on ollut vuodesta toiseen kriittinen ja pienet asiat ratkaisevat tulevaisuuden. Amerikkalaisen kasinotalouden kuprut löivät avokämmenellä koko maailmaa ja niistä iskuista Suomi ei meinannut toipua kymmeneen vuoteen. Ominaista on ollut myös sitkeä sitoutuminen lehteen: vanhoja numeroita selatessa nimet Alanko, Antila, Koivunen, Koskinen, Rinne, Saarela, Seila ja Östman tulevat vastaan numero numerolta ties kuinka monen vuoden takaa… Heidän lisäkseen kiitos kuulu myös niille lukuisille oman alansa asiantuntijoille, jotka ovat talkootyönä oikolukeneet ja kommentoineet Riffissä julkaistuja tietoartikkeleita ja sillä tavoin varmistaneet niiden sisällön oikeellisuutta. Koulutuksen puolella digiin vimmaisesti vannonut mediaala on jarruttanut voimakkaasti, eivätkä musiikkioppilaitostenkaan määrärahat säästyneet leikkauksilta. Kolme kustannusyhtiön alkuperäistä osakasta oli jo aiemmin luopunut osuuksistaan oman pääelinkeinon painottuessa kokonaan toiselle alalle, joka vaati täyden huomion. Eikä musiikin tekijälläkään välttämättä asiat ole kehnommin kuin ennen. Jos lopputuotteesta ei saa rahaa, ei sen tekemiseenkään saa kulua rahaa. Toisin sanoen leipä on tiukemmassa aivan kaikilla niillä ammattilaisilla, joita Riffin sisältö jollakin tavalla liippaa. Joitain vanhempia lehtiä voi myös ostaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/ verkkokauppa. Tämä kaikki on välillisesti ja suoraan vaikuttanut myös Riffin toimintamahdollisuuksiin. Paitsi silloin, kun äänitteen teko voidaan jyvittää artistin markkinointikustannukseksi, tai artisti järjestää itse rahoituksen jollakin tavalla omasta pussistaan tai saamillaan apurahoilla. 36-39 Riffi historiikki.indd 39 4.2.2020 20.45. Käännekohdassa Uudelle vuosikymmenelle siirryttiin rytinällä, kun moni asia muuttui samaan aikaan enemmän tai vähemmän pysyvästi. vuosikerta assistentin nimikkeellä Tommi Posa, joka myöhempinä vuosina kunnostautui myös lehden valokuvaajana. Ei nykyinen kehitys silti ole pelkkää kurjistumista
Fender Stratocasterit – ’80-luvun alussa faija oli duunissa vakuutusyhtiössä ja sai yhden vakuutusvahinkosoittimen halvalla. Vuoren Saku sääti tämän niin hyvään kuntoon, että viimeiset pari vuotta vire on pysynyt kammenkin kanssa yllättävän hyvin. Kaulamikkiä käytän myös koko ajan enemmän. Sen sijaan juuri ne oikeat soittimet ovat heti kättelyssä tuntuneet hyvältä ja ruokkineet omaa tekemistä välittömästi. Todella raskas soitin, jossa oli musta pleksi ja iso lapa – kunnon halko, mutta ensimmäinen ”oikea” kitara, jolla soitin. Se oli ’77 Fender Stratocaster, vaahteranvärinen. – Vuonna 2008 hankin Amsterdamista eräästä musaliikkeestä ’06 rakennetun ’59 Fender Custom Shop Stratocasterin, Relic-mallin. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Sen potku verrattuna straton yksikelaiseen tallamikkiin tekee kitarasta itselleni paljon käyttökelpoisemman. Tapasimme nyt jo suljetussa Nosturissa, jonka kohtalosta Kie von Hertzenin ”sydän vuosi verta”, sillä hyvän talon ja mainion treenikämpän menettäminen kaiversi. Siitä lähtien strato on ollut minulle pääsoitin. Peruslähtökohta oli se, mitä ”faijan levyhyllystä silloin löytyi”. Gibson Les Paul & SG – Meillä oli vuonna 2008 Von Hertzen Brothersin kanssa Love Remains The Same -levyn sessiot. Se oli upea soitin, jota käytettiinkin joissain kappaleissa, mutta niin kallis, että vain tämä Les Paul jäi minulle. Soittelin sillä nuorena vuosikaudet, kunnes isä antoi sen minulle 18-vuotislahjaksi. 40 www.riffi.fi 1/2020 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. – Minulla kaikissa fenkuissa ollut tämä Seymour Duncanin kaksikelainen tallamikki. Kingston Wall -jutussa niillekin oli käyttöä, koska niissä arreissa erilaiset sävyt erottuvat paremmin. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Kie von Hertzen K ie von Hertzen on kasvanut musiikkiperheessä, ja kitaransoitto alkoi muutaman pakollisen pianotunnin jälkeen isän vanhalla Hagström Deluxella sekä ”raskassoutuisella” Landolalla. Gibsonin Custom Shopista saimme studiosessioihin lainaksi tämän Les Paulin sekä aivan hemmetin hyvän kaksikaulaisen Jimmy Page Gibson SG:n: Stairway to Heaven -mallin, joita oli valmistettu tosi vähän. Keikkatauolla oleva veljesbändi oli aloittanut kappaleiden säveltämisen tulevalle studiolevylleen, joten kitaroistakin oli aikaa jutella. Ensimmäinen ammattibändi taas oli Don Huonot, joka oli ’90-luvun lopulla jo niin suosittu, että muutkin opiskelut jäivät sitä myöten pois. Mutta myös oma identiteetti ja asenne soittajana on pitänyt poissa kitaroiden keräilystä ja aiheuttanut nuorena jopa kapinaa ”soitinnörtteilyä” kohtaan. – jokainen soitin ruokkii erilaisia lauluja 40-43 EK Kie Von Hertzen.indd 40 2.2.2020 12.55. Keikoilla se on sitten marinoitunut lisää. Kitaroiden hankinnan suhteen Kie toteaa olleensa aina melko pragmaattinen, eikä ”30 tonnin goldtoppeja toisaalta ole ollut varaakaan lähteä ostamaan”. Tällä soitan nykyään eniten. Mikkien väliasentoja en juurikaan käytä, johtuen osittain siitä, että veljeksissä on riffimenoa niin paljon. Samalla alkoivat muutamaksi vuodeksi klassisen kitaran tunnit Pekka Vesasen ja Raimo Päiväläisen johdolla, mitkä ovat olleet Kien ”ainoat opiskelut” mitä kitaransoittoon tulee
– Kotimaisessa Creamsoundissa on erittäin hyvä etuasteen säröytyminen, lämmin soundi. Bogner oli myös monta vuotta, ja olin siihen aivan tyytyväinen. Muilla keikoilla (Don Huonot, Kingston Wall) settinä on ollut Marshall ja pieni Creamsound, joiden sointi yhdistetään miksauksessa. Donkkareissa se on ollut kiva Marshallin kanssa, sillä siinä on saanut volume-säädöllä joko sellaista kertosäetuuttausta tai hiljaa soittaessa dynaamista sointia. 40-43 EK Kie Von Hertzen.indd 41 2.2.2020 12.55. Oktaaveri on ihan ketjun ensimmäisenä. – Se on loksahtanut siinä instrumentaatiossa hyvin kohdilleen. Marsun etuasteen pidän kurissa, että se pysyy kaukana hevi-osastosta. Jossain vaiheessa donkkareiden keikoilla oli kolmaskin vahvistin, sillä käytin puhtaisiin Fenderiä, ja vaihdoin soundin jakoboksilla. ”Veljesmaisemassa” hieman ”kapea” Vox-soundi on Keikalla paremmin paikallaan. Laudat meille teki Custom Boardsin Kimmo (Aroluoma). www.riffi.fi 1/2020 41 Vox, Marshall ja Creamsoud: Kie Von Hertzen on käyttänyt VHB:ssä jo vuosia Vox AC30 -vahvistinta. Lisäksi teen pedaaleilla aika paljon, siellä on wahit ja whammyt, muutamat säröt, tremolo, phaser, flanger sekä dilsat ja reverbit
Lisäksi nailonkieliseen kitaraan muodostui silloin jonkinlainen side. Jos taas akkarikeikalle lähdetään, niin yleensä koko keppi viritetään Eb-vireeseen laulun takia. Sillä pystyy paksuilla kielillä soittamaan kohtuullisen vireisesti ja on myös tanakka meininki. Tämä on Vuorensaku-kitara, mutta straton spekseillä. Kaikkein raskaimmat kappaleet soitan yleensä sillä kitaralla. Se on persoonalleni sopivampaa, sillä en ole ollenkaan freelancer-persoona eli nopeasti tutustuva tyyppi ja sosiaalisesti suvereeni. Vuorensaku ”Brothercaster” – Olen aina ollut aika tarkka kitaroiden ulkomuodon kanssa. Niitä voi Kien mukaan verrata erilaisiin soitinyksilöihin, sillä samalla tavoin eri virityksetkin ”ruokkivat erilaista musan kirjoittamista”. Tallamikki on tässäkin Seymour Duncan, mutta muut ovat käsittääkseni Sakun omat. Talla puolestaan on Brasilian ruusupuuta. Himassa olen sitten sitäkin enemmän soitellut tällä, ja ihan akustinen sointikin on kyllä hemmetin hieno. Minulla on tapana keikalla harjata aika isosti, ja tällainen kitara olisi vireen suhteen mahdoton. Teräskielinen akustinen, rakentaja Lassi Nurmi – Tilasin tämän soittimen suoraan Lassilta, ja kitara valmistui toukokuussa 2003. Omaa musiikkia pitkäikäisissä bändeissä Muusikkoudestaan Kie von Hertzen toteaa, että hänelle ”homman pointti on ollut soittaa aina omaa musaa”. – Meidän yleisin vire on kai nykyään drop-D. Vuoren Saku on paitsi hieno soitinrakentaja, hän oli myös meidän kitarateknikkona jonkin aikaa. Minulla on myös psoriasis, ja sehän on reuman kanssa sisarussairaus. Näiden ohella soitamme DADGADja DADGAE-virityksillä muutaman biisin myös. Jälkimmäisessä varsinkin Gibson Les Paul on hyvä, koska se on niin raskas ja jykevärakenteinen kitara. Tähän halusin yhden voimalinnuistani, tervapääskyn, joka ei ensimmäisenä kolmena neljänä elinvuotenaan edes laskeudu maan pinnalle. Sen vuoksi pitkäikäiset bändit ovat olleet kaikista eniten minun näköiseni latu kulkea. Olen enemmänkin tarkkailija. 42 www.riffi.fi 1/2020 – Myös Gibson SG:n soundiin olen rakastunut. Kie kertoo, että veljeksissä lauluja säveltävät kaikki 40-43 EK Kie Von Hertzen.indd 42 2.2.2020 12.55. Mutta sen lisäksi, että tämä on hienosoundinen keppi, niin itse kovana lintumiehenä pidän myös Lassin tavaramerkistä, lavan helmiäslintukuvioista. Se syö, nukkuu ja parittelee ilmassa, joten siinä on hyvät symboliikat kehissä. Kaula on myös mukavan paksu. Lisäksi käytössä on drop-C# ja drop-C. Sen vaan huomaa, että kun vuosirenkaita tulee lisää, niin ääniala vaan snadisti putoaa. Myös soiton harjoittelu on merkinnyt hänelle usein oman musiikin tekemistä, eikä niinkään tekniikan hiomista. -kiertue, niin minun oli pakko. – Ihan viime vuosiin asti en oikeastaan treenannut ollenkaan, mutta esimerkiksi nyt kun tehtiin Petri Walli 50 v. – Lukioaikana oli muutama tanssibändiproggis, joissa käytiin soittamassa tanssimusaa häissä. En ole kuitenkaan pystynyt käyttämään sitä livenä, koska se on todella kevyt ja heppoinen. Kun aloitettiin, niin soitettiin eniten standardi-E-vireessä, mutta ei enää. Kansi tehtiin sitkakuusesta, sivut ja pohja taas Madagaskarin ruusupuusta, kuten otelautakin. Siinä prosessissa oli kiva olla messissä, koska pääsin hieman vaikuttamaan materiaaleihin, esimerkiksi otelautaan käytettiin ruusupuun sijaan suomalaista puuta, visakoivua. Uusiutumisen tuskasta Työn alla oli vuoden lopulla uusien kappaleiden kirjoittaminen VHB:lle. Tein ehkä viisi sellaista keikkaa, mutta muuten tärkeintä on ollut itseilmaisullinen tarve osana bändiä, joka on tosissaan. Tämä kitara juuri sopiva tietynlaiseen rokkihommaan. Näitä voi käyttää yksittäisinä tai sitten kahden yhdistelminä, jolloin saan humbucker-menon. – Pystyn kuitenkin selvittämään mitä niissä lukee. – Nurinkurista on se, että kun Saku laittoi Stratocasterini niin hyviin säätöihin, niin minulla ei ole tarvetta käyttää tätä juuri koskaan keikoilla. Sakun kitaroissa ei ole lähdetty modernin röyhistelevään ja pöyhistelevään, muovisen kolkkoon tyyliin, vaan niissä on simppeli Lumberjack-meininki: Rory Gallagher, silmät kiinni, järkälemäisellä fiiliksellä ei mitään sifonkihuivi-pousailua. Lähinnä tämä on ollut studiokitara, mutta joskus kylläkin erikoisvireissä keikoilla. Ei olisi todellakaan lähtenyt kylmiltään, sillä Pete oli niin fraseeraava soittaja. Freelance-soittajuus ei ole hänen juttunsa, vaan jo parin vakibändin kanssa operoiminen tuo hänelle tarpeeksi vaihtelevuutta. Nyt viime vuosina olen huomannut, että minun on ollut veljesjutuissakin pakko lämmitellä ennen keikkoja, jotta sormet saa kunnolla toimimaan. Noiden P-90 -mikkien ansiosta se soi juuri sopivan kuumasti, eikä siinä ole mitenkään överibuustattu rokkisoundi. Viritysten määrä näkyy myös siinä, että VHB-keikoilla tarvitaan niiden vuoksi erilaisia kitaroita. Säveltämistä ruokkivat usein erilaiset viritykset. Kie von Hertzen toteaa, että nuoruuden klassisen kitaran tunneista oli hyötyä nuotilukutaidon kannalta, vaikka hän korostaakin, ettei ole ”prima vista -miehiä lainkaan”. Kitaran runko taas on Gabonin mahonkia ja kaula hikkoria
Uusiutumisen tarve on näkynyt myös soittamisessa, sillä ns. Ollako tällä kertaa akustishenkistä vai jotain ihan muuta. Kien mielestä juuri se, että kaikki veljeksistä kirjoittavat materiaalia yhtyeelle on ollut myös yksi pitkäikäisyyden tae. Kukin tekee niistä myös omat demot, ja kolmen veljeksen ”esiraati” valitsee materiaalin, jossa on vielä ”ekstraa”, kun levyä aletaan työstämään. Varmaan meistä kukin tahoillaan hakee, että mitä se voisi olla. Kie pohtii myös sitä, kuinka uusiutuminen kerta toisensa jälkeen tuntuu muuttuvan jatkuvasti vaikeammaksi. u 40-43 EK Kie Von Hertzen.indd 43 2.2.2020 12.55. Sen sijaan soittotyyli ja asenne pysyy toki samana, Kie toteaa lopuksi. Meidän tapa on toki aiheuttanut tiettyä linjattomuuttakin, mutta meidän omat sankaribändit on kyllä myös tehneet vähän kaikenlaista. Nyt olen ollut pari viikkoa landella, ja tehnyt sillä herkästi, jolloin se soi ihan hemmetin hienosti. Jos vaikka ajattelee ihan Beatlesista lähtien, niin kuinka monenlaista musaa ne pystyivät tekemään. www.riffi.fi 1/2020 43 kolme von Hertzeniä. En tiedä mitä seuraavalla levyllä veljesten kanssa tehdään, mutta nyt tuntuu tosi hyvältä vetää vaan pehmeällä sorminäppäilyllä sellaista laulelmamenoa. Se oma juttu on se mitä pitää vaalia, mutta samalla tulee olla uskollinen myös tekemisen hetkelle, sen pitää tuntua jännittävältä. Toinen pohdinnan aihe on sitten se, miksi muuttaa hyväksi havaittua tyyliä. Mikko tekee päävokalistina ison osan sanoituksista, itse olen ollut siinä mukana jos biisi on omani ja siitä on säveltämisen yhteydessä jo syntynyt joku visio, mitä väistämättä usein tapahtuu. – Materiaalissa pysyy helpommin tietty diversiteetti pitkällä kaavalla, toisin kuin ehkä sellaisissa tapauksissa, missä vain yksi ihminen tekee – kun on kymmenen vuotta tahkonnut yhdellä tavalla, niin samat jutut aika lailla toistuu. Esimerkiksi jos olin donkkareissa tehnyt jonkun biisin tietyllä dilsa(delay)-groovella, niin sitä ei voinut enää käyttää toisessa kappaleessa. – Me ollaan tehty VHB:lla seitsemän levyä ja seuraava on tulossa. Se on ollut joskus jopa pakonomaista ja kunnia-asia. Ilman uudenlaista sanottavaa se on hankalaa. Aina käy hankalammaksi löytää uusi kulma. Tämä kuitenkin on näppäilyskeba, joten soundi ei ole päässyt sillä tavalla oikeuksiinsa. – Olen pyrkinyt sen sijaan hakemaan aina jotain muuta, jotain uutta. Mä olen esimerkiksi vetänyt tällä Lassi Nurmi -akustisella, mikä on ihan lempikitarani, mutta aikaisemmin veljesten ja donkkareiden kanssa se ei ole ehkä soveltunut parhaiten siihen, mitä olen sillä tehnyt: isoa harjausta ja kovaa soittoa. – Mika Waltari kirjoitti Sinuhe Egyptiläisen muutaman kerran, kun tuli Mikael Karvajalka, Mikael Hakim, Johannes Angelos… tavallaan siis ihan sama kirja snadisti erilaisessa historiallisessa kontekstissa. ”signature-soundia” hän ei myönnä koskaan hakeneensa. Sillä tulee erilaisia juttuja. – Tehdään kukin aika pitkälle viedyt demot, jotka on jo melodioiden ja harmonioiden suhteen aika ”arratut” sille instrumentaatiolle, mikä tämä VHB nyt on. Tai vaikkapa Queen
Siihen nähden, että polkuja musiikintekijäksi on kymmenen erilaista, genret eivät toisiaan syleile ja haastateltujen ikähaarukkakin on melkoisen laaja – joukon vanhin on syntynyt 1952, nuorin 30 vuotta myöhemmin, ja muut välivuosikymmenillä. Poijärvi myös laulaa yhden kappaleen soolon stemmoineen, Pekka Lehti vierailee bassoineen muutamalla kappaleella, ja Elisa Laihon ja Vesa Vartiaisen laulut istuvat kokonaisuuteen valettuina. Vannoutuneille AC/CD-diggareille varmasti pakollista luettavaa, muille kiintoisa kurkistusikkuna toiseen maailmaan. Musiikki on maanläheistä ja mukavan pienimuotoista, vaikka useita soittimia suvereenisti hallitseva mestari intoutuukin soittamaan itsensä kanssa päällekkäisiä raitoja vähän useampiakin. Kuvitus on runsasta ja kulloisenkin ajankuvan ilmentäjänä kiehtovaa katseltavaa. Janne Viksten: Blue Over Green Hilland Records 2019 ARVIOT: LAURI PALOPOSKI 44-47 Uutiset_Rivakat.indd 44 5.2.2020 17.45. Pakollinen annos bändärihistoriaa, biletystä ja nujakointia mahtuu mukaan, mutta sen osuus on maltettu pitää kurissa, onneksi. Suhteellisen napakasti perattu 60-luku erilaisine bändimuodostelmineen pohjustaa varsinaisen AC/DC:n muodostamista 1973, ja siitä eteenpäin päivitykset tiivistyvät tiivistymistään. Kuvailluksi tulevat Youngin veljesdynamiikka, Bonin rooli solistisena keulakuvana sekä vaistonvaraisesti hapuillen ja suuremmin asiaa suunnittelematta pala palalta rakentuvan ohjelmiston muodostaminen kuin vuodesta toiseen jatkuvan sahausliikkeen tuloksena – yksi eteen kaksi taaksepäin tuntuu päteneen pitkään myös maailmanluokan bändiksi kasvaneen ryhmän taivallukseen. Päähenkilö Bon Scott ilmestyy kuvioon, mutta varsinaiseen bändiin hän liittyy vasta seuraavana vuonna. Perille tuli lopulta ja kun levyn sisältö on luonteeltaan ajatonta, ei pieni viive haitanne. Blue Over Green on viimeisin lenkki niiden viime vuosina julkaistujen kotimaisten levyjen ketjussa, jonka myötä voi ilahtuneena todeta, että amerikkalaisen perinnemusiikin soundi ja rytmiikka kumpuavat vihdoinkin suomalaissoittajien ja -laulajien sisältä, eivätkä ole enää pikkutarkasti kopioitua ja ulkoa opetellun makuiseksi jäävää asiaa. Rakkaudesta musiikkiin piirtää hienon kokonaiskuvan mukaan valittujen henkilöiden elämänkaaresta ja urasta musiikin parissa. Kun asioita peilataan myös tekijöiden omaan elämäntilanteeseen ja ympäröivän yhteiskunnan ilmiöihin, moni tapahtuma ja radiossoitosta etäisen tutuksi jäänyt biisi asettuu ymmärrettävään kontekstiin. Kyllä toimii komeasti näinkin! Mukavaa lisäväriä näppäilysoitinten soundistoon tuovat Veli-Matti Järvenpään ja Markku Lepistön harmonikat sekä Ninni Poijärven kantri-viulu – soitin, jota Janne itsekin levyllä soittaa. Pääpaino on musiikillisissa asioissa tai suoraan niiden syntyyn vaikuttaneissa asioissa. Kokoonpano elää, eikä alku muutenkaan mitenkään tuosta vaan lähde – taskurahapalkkioilla mennään tekemään lämppärikeikkaa kehnoilla kamoilla ja huonolla kohtelulla, hohdokkaimmillaan päästään säestämään tunnetumpaa artistia, ja muuta tyypillistä. Kirja julkaistiin viime vuoden puolella, mutta sisältö on ajan hammasta kestävää sorttia. Se avaa tekemisen motiiveja ja tuo esiin tekijöiden omat arviot aikaansaannoksista. helmikuuta laulaja Bon Scottin kuolemaan Englannissa. Hämmästellä täytyy miten hienosti eri soitinten osuudet todella lomittuvat toisiinsa parhaimmillaan, hetkittäin tulee miettineeksi mitä olisikaan vielä saatu aikaan, jos mies olisi voitu hetkeksi monistaa ja kaikki raidat äänittää kerralla. Niin tai näin, onnistuneet henkilövalinnat muodostavat kirjan kantavan ytimen ja samalla jokainen tarina houkuttelee lukemaan vielä seuraavankin. Tunnelma on intiimi ja lämmin. Jeff Apter: Bon Scott ja AC/DC 1973–1980 Minerva Kustannus 2019, 252 sivua ISBN: 978-952-312-8606 Rakkaudesta musiikkiin – oma tie, omat mietteet I ntohimoinen musiikin ystävä, esipuheesta päätellen bändikellareissakin kohtuullisesti marinoitunut ammattivalokuvaaja Vesa Linna on haastatatellut kymmentä omalla sarallaan merkittävää kotimaista musiikintekijää teemalla ”Mistä musiikissa oikein on kysymys”. Vesa Linna: Rakkaudesta musiikkiin Basam Books 2019, 299 sivua ISBN: 978-952-7240-60-1 Blue Over Green – matkalla sinne missä vesi viiniltä maistuu B anjo, mandoliini ja akustinen kitara ovat päärooleissa Janne Vikstenin soololevyllä, joka monen muun viime vuoden loppupuolen julkaisun tavoin juuttui sitten vähän perusteellisemmin postilakon aiheuttamaan sumaan. Suositeltava lukuvalinta näin hiihtolomakaudenkin alla. Ja vaikka teemaa lähestytään eri kulmista, yhteistä on jonkinlainen vilpitön totisuus – musiikki ei ole polun varrelta mukaan poimittu kukkanen olohuoneen lipaston reunalla. 44 www.riffi.fi 1/2020 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Bon Scott ja AC/DC 1973–1980 – kummallinen kirja erikoisesta bändistä P äiväkirjamaiset, yksityiskohtaisen tarkat kuvaukset erillisistä tapahtumista alkavat 23. Äänitys kuulostaa siltä miltä levyn sisäkannen kuvat näyttävät – ollaan tuvassa, ei studiossa. kesäkuuta 1964 Youngin perheen muutosta Australiaan ja päättyvät 19. Vesa Linna on löytänyt haastateltavikseen myös poikkeuksellisen tarkkanäköiseen pohdintaan taipuvaisia ihmisiä tai sitten hänellä on lahjanaan taito saada ihmisistä esiin halu ja kyky paneutua filosofisiin kysymyksiin. Tuloksena on sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen kirja, joka vastaa jokaisen haastateltavan suulla hieman eri tavalla, mutta sittenkin yllättävän samankaltaisesti
Pahoittelut aiheutuneesta mieliharmista. Muita hiljattain Nordic Audio Distributionille siirtyneitä edustuksia ovat italialainen PA-kaiutinmerkki K-Array, englantilainen äänipöytien ja pro-audiolaitteiden valmistaja Solid State Logic sekä korvamonitoreihin erikoistunut Stealth Sonics. Jo aiemmin yrityksen portfolioon on liitetty mm. Lisätiedot: • nordicaudio.eu • juha@nordicaudio.eu • kaapo@nordicaudio.eu MSONIC on nyt myös LEA Professional -vahvistimien valtuutettu edustaja ja maahantuoja Suomessa. Lisätiedot: • emnordic.fi • info@emnordic.fi Oikaisu Riffissä 6/2019 oli kirjoitettu Jurek Reunamäen nimi virheellisesti taiteilijanimeen viittaaviin lainausmerkkeihin, vaikka Jurek on hänen virallinen etunimensä. seuraavien tuotteiden edustukset: Decibel Eleven, Fishman, Hamer, HK Audio, Lag, Mono, Rickenbacker, Warm Audio sekä Washburn. 44-47 Uutiset_Rivakat.indd 45 5.2.2020 17.45. Lisätiedot: Algam Nordic • algamnordic.fi • peter.sanden@algamnordic.com Edustusuutisia NORDIC AUDIO DISTRIBUTION on avannut uuden konttorin ja esittelyja koulutustilat Helsinkiin, osoitteeseen Vanha Helsingintie 18 (B-rappu, 4 krs). www.riffi.fi 1/2020 45 Musiikin ja musiikkipedagogiikan laajaalaisimmat huippuosaajat kasvavat Metropoliassa! Yhteishaku 18.3.-1.4.2020 AMK-tutkinto (240 op) Musiikkipedagogi (AMK) klassinen tai pop/jazz-musiikki suuntautumisvaihtoehdot: • soitonja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) pop/jazz-musiikki suuntautumisvaihtoehdot: • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi AMK) klassinen tai pop/jazz-musiikki Muusikko (ylempi AMK) klassinen tai pop/jazz-musiikki Hakuohjeet, valintakoekuvaukset sekä alustava hakuaikataulu osoitteessa metropolia.fi sekä opintopolku.fi Tutustu ja hae! ALGAM NORDIC on nimetty Marshallvahvistimien sekä Natal-rumpujen uudeksi edustajaksi Suomessa. Lisäksi yritys on solminut myös Lewittmikrofonien edustusta ja maahantuontia koskevan sopimuksen. Lisätiedot: • msonic.fi • antti@msonic.fi • tero@msonic.fi EM NORDIC ja sE Electronics ovat solmineet mikrofonien sekä mikrofoneja äänitystilanteissa vuotoääneltä ja tilaheijasteilta suojaavien akustiikkasuotimien ja muiden sE Electronicsin valmistamien oheistarvikkeiden edustusta ja maahantuontia koskevan sopimuksen. Algam Nordicin Suomen toimintoja vetää myyntipäällikkö Peter Sanden
Ei ihan alkuperäinen, mutta riittävä vertailuun. Lähimmäksi pääsee roisilla rosolla, kun ääntä vanuttaa hierovalla vibratolla äärimmilleen. Ram’s Head -uusiopainos on valmistajan mukaan tarkka kopio vuoden 1973 violetilla tunnusvärillä merkatusta V2:sta, muutamin nykyaikaisin ominaisuuksin höystettynä. ••• Big Muff Ram’s Head – Gilmouristin makuun Pedaaleiden säätimiä on melko hedelmätöntä asettaa vertailua varten samoihin asentoihin, sillä itse säätimissä ja kytkennöissä on jo lähtökohtaisesti eroja. Niinpä Ram’s Headin kautta soitettaessa myös plektran iskut välittyvät napakammin ja ryhdikkäämmin. Pedaalia on valmistettu lukuisina variaatioina, pienin muutoksin kytkennöissä ja komponenteissa. Mutta saman soundin etsintä kummastakin vuoron perään säätimiä hienovaraisesti käännellen osoittaa asiain tolan – vaikka molemmista löytyy Big Muffin oleellisin ydin, niistä ei saa prikulleen samaa soundia vaikka miten yrittäisi. Aika moni kääntää katseensa uustuotantoon ja hyväksyy edellämainittujen muutosten lisäksi myös koteloinnin nykyaikaiseen ja tilaa säästävään valumetallirasiaan. Niin teen minäkin, vaikka harmittelenkin samalla, että jossain vaiheessa se oma 70-luvun lopun Big Muff tuli myytyä, kun sen soundi oli niin vanhanaikainen… Koska aikalaista ei enää laarista löydy, kaivoin mittatikuksi myöhemmin hankkimani EHX:n NYC re’issue -sarjan ison peltilootan. Se puolittain viheltävä, syntikkamainen sustain-häntä on ilmettyä ja yhdenmukaista Big Muffia molemmilla purkeilla. Ram’s Head jyrää ärhäkkäämmin kvinttiriffeissä ja iskee jämäkämmin keskirekisterin filleissä, vaikka tarvittaessa myös silkkaa ujeltavaa kanttiaaltoa saa silläkin aikaan. 46 www.riffi.fi 1/2020 RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJAT Big Muff Ram’s Head Uusiopainos vuoden 1973 fuzzista Hintaluokka: 115 E Lisätiedot: • EM Nordic: emnordic.fi • Soundtools: soundtools.fi • Uraltone: uraltone.com Kauttamme kaikki Gibsonit nopealla toimituksella ja edullisin hinnoin! • Gibson USA • Gibson Custom Shop • Gibson Memphis • Gibson Acoustic B ig Muff jos mikä on jättänyt aikaa kestävän jälkensä rock-kitaran soundiperintöön. Ram’s Head soi kuitenkin kautta linjan jämäkämmin ja sen sointi on samaan aikaan sekä tanakka että erotteleva huomattavan paksuillakin säröillä. Soinnissa ei ole samanlaista alarekisterin muhjuisuutta kuin NYC re’issuessa, ja jälkimmäiselle ominainen ”Zzz” äänten alukkeissa puuttuu käytännössä kokonaan. 44-47 Uutiset_Rivakat.indd 46 5.2.2020 17.45. NYC re’issue on omiaan, kun tarvitaan sumuista ja liimamaisen sitkeästi venyvää säröä tai todella sohjoista runttausta. Tokkopa soittajat panevat pahakseen true bypass -ohituskytkentää, efektin päälläolosta kertovaa lediä ja mahdollisuutta käyttää pedaalia pariston sijasta ulkoisella virtalähteellä. Keräilyhenkisemmät voivat metsästää ehtaa vintage-yksilöä, mutta niistä saa varautua pulittamaan useampia satasia. Tanakkuudestaan huolimatta Ram’s Head ei myöskään tuki kaistaa samalla tavoin kuin NYC re’issue vaan sen sointi on tiukemmassa paketissa ja luonteeltaan ytimekkäämpi. Loistopedaali
Fetheadin sointi on joka tapauksessa puhdas ja selkeä, transientit piirtyvät täsmällisesti, eikä laitteen antama lisävahvistus itsessään tuota kohinaa. Fetheadin vahvistus on kiinteästi 27 desibeliä, mikä on todella paljon. www.riffi.fi 1/2020 47 RIVAKAT PROFITRON OY Puh. Kyllä keikkaillessa tulee tämän tästä eteen tilanteita, joissa pitkän kaapelin toiseen päähän kytketyn mikrofonin vahvistus ennen johtoa olisi tervetullut konsti. 44-47 Uutiset_Rivakat.indd 47 5.2.2020 17.45. Kun tasot olivat samat, oli kanavia mahdotonta erottaa sokkokuuntelussa toisistaan. Käyttövirtansa Fethead saa phantom-syötöstä, jonka jännitteen tulee olla 24 – 48 volttia. Sen perusteella Fetheadin uskaltaisi laittaa tulille kriittisemmässäkin tilanteessa, eikä pelin hyödyntäminen ole sidottu ainoastaan äänityshommiin. Hollantilaisen Triton Audion lääke vaivaan on XLR-holkkiin rakennettu Fethead-etuvahvistin, joka liitetään suoraan mikrofonin kantaan. ••• Vanhaa nauhamikrofonia ei nyt ollut käsillä, joten Fetheadia oli kokeiltava dynaamisella perusmikrofonilla, SM57:llä. Triton Audio FetHead – dynaamisesta konkka. Kaupanpäällisinä Fetheadin mainitaan auttavan myös silloin, kun esimerkiksi tietokoneen äänikortin tai mikserin mikrofonivahvistin ei ole aivan tip top -laatua, jolloin sen oma kohina usein muodostuu ongelmaksi hiljaisia äänilähteitä taltioitaessa. Arviossa on huomioitava, että kumpikin signaali kulki tallentimelle Audientin erittäin laadukkaan etuvahvistimen kautta, joten hiljainen tulosignaali ei itsessään tuottanut sellaista ongelmaa, jolla Fethead olisi voitu toden teolla haastaa. Samasta vaivasta saattaa kärsiä myös tavanomainen dynaaminen mikrofoni. Se ei ole ensisijainen valintani akustisen teräskielisen tai hiljaisten helyjen tallennukseen, joten niistä aloitettiin. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Evolve 30 Tehokas ja kompakti PA trubaduureille ja bändeille • integroitu 8-kanavainen digitaalimikseri • 4 mikki/linja-kanavaa • analoginen stereotulo • bluetooth stereotulo • omat efektit laululle ja instrumenteille • miksaus myös tabletilla tai älypuhelimella • vahvistinteho 1000 W • subwoofer: 10" • pilarikaiutin: 8 x 2,8" (suuntaavuus: 120° x 40°) Triton Audio FetHead Hinta 69 E Lisätiedot: Musacorner • www.musacorner.fi T oimintaperiaatteensa puolesta dynaamisiksi mikrofoneiksi luokiteltavien perinteisten nauhamikrofonien yleinen ominaisuus on antosignaalin pieni voimakkuus. Siinä missä FetHeadilla vahvistetun kanavan tulotason säädön saattoi jättää hyvin pienelle, joutui verrokkikanavan etuvahvistinta avaamaan oikein reilummalla otteella, jotta molemmilla päästiin samaan mittarilukemaan. Triton Audio valmistaa Fetheadista myös muita versioita, joiden joukossa on esimerkiksi kondensaattorimikrofoneille tarkoitettu malli, sekä bassoleikkurilla varustettu versio
Näitä voidaan selailla type-säätimellä, jolla valikoidaan jokin modulaatio-, viivetai kaikuefekteistä käyttöön. Sivustapäin katsellessa näkee, että vahvistimen etureuna on kallistettu hieman taaksepäin ja niinpä koppa kapenee hiukan ylöspäin noustaessa. Kanavia vaihdellaan ylärivin neljällä painikkeella. Erityisesti se on suunnattu kotija harjoituskäyttöön sopivaksi komboksi. Nämä välähtävät aina kun soittaja näppää oikeaa kieltä. Moderneista ominaisuuksistaan huolimatta Mighty 40 BT:n ulkoasu nojaa vahvasti perinteisiin: laite on verhoiltu kauttaaltaan tummanpuhuvalla tolexilla ja etukangas toistaa tuttua ”suola ja pippuri” -väriteemaa. Lisäksi paneelista löytyvät vielä liitännät kuulokkeille, ulkopuolisille audiolähteille sekä usb-liittimille. Ennen efektipuolen säätöihin siirtymistä yläriviltä löytyy tap-painike, jolla voidaan näppärästi naputella haluttu viiveefektin tempo. Viritin puolestaan aktivoidaan pitämällä kyseistä namiskaa pohjassa puolentoista sekunnin ajan. Seuraavat potikat on varattu kolmikaistaisella sävynsäädölle (bass, mid, high). Viritintilassa kielet on merkattu ylärivin kanavanvaihtonamiskoiden ja itse tap-painikkeen yläpuolelle. Kontrollit käden ulottuvilla Laitteen päälle sijoitetusta kontrollipaneelista löytyy virtakytkimen lisäksi erilaisia säätimiä ja painikkeita kahden rivin verran. Umpinainen takakansi on kiinnitetty tukevasti paikoilleen järeillä ruuveilla. Pelkistetyn ulkokuoren silmiinpistävin piirre on suurikokoinen Nux-logo. Valitsin on jaettu kolmeen sektoriin, joiden puitteissa voidaan TEKSTI: ANSSI ERIKSSON NUX Mighty 40 BT – kompakti monitoimikone Edullisemman pään efektipedaaleistaan tunnettu kiinalaisvalmistaja Nux esittelee mallintavan vahvistinsarjansa suuritehoisimman edustajan. Eq:n säätövara on kattava, joskin high-säädintä puolesta päivästä eteenpäin ruuvailtaessa soundi livahtaa nopeasti jo liiankin kirskuvaksi ja ohueksi. Vasemmalta katsoen ensimmäisenä vastaan tulevat vahvistimen kanavakohtaiset gainja volume-säädöt. Millaisesta laitteesta on kysymys. 48-49 Nux.indd 48 4.2.2020 20.48. 48 www.riffi.fi 1/2020 M allinustekniikkaan perustuva Mighty 40 BT on nimellisteholtaan 40-wattinen ja varustettu neljällä kanavalla, kourallisella digitaalisia efektejä sekä bluetooth-liitännällä ja viritysmittarilla. Kannattaa huomioida, että toiminto tunnistaa ainoastaan standardivirityksen, joten vaihtoehtoiset vireet joudutaan hakemaan ulkopuolisilla laitteilla – mikäli omat korvat eivät tähän tehtävään taivu. Efektit samassa paketissa Mighty 40 BT kätkee sisuksiinsa yhteensä yhdeksän erityyppistä digitaalista efektiä
Kun namiskaa napautetaan vielä uudemman kerran, tuolloin käytössä olleet särö-, volume-, eqja efekti-asetukset tallentuvat valitun kanavan muistipaikalle. Soundeissa piisaa Mighty 40 BT:n jokaisella neljällä kanavalla on kaksi preset-asetusta, joita selaillaan yksinkertaisesti kulloistakin kanavanvalintapainiketta painelemalla. Jammailu helläkätisen rumpalin kanssa luonnistuu kyllä, mutta keikkakäyttöön laite on ilman mikitystä auttamatta turhan hiljainen. Suunnitellun tehtävänsä Mighty 40 BT täyttää joka ta pauksessa mainiosti. Puhdas kanava (Cln) avaa pelin koko äänenvoimakkuuden ja gainin säätövarojen puitteissa puhtaana pysyvällä soundillaan. Viive-efektit tarjoavat vintage-tyyppistä tummasävyistä tape delaytä, aavistuksen modulaatiota sisältävää mod delaytä, sekä perinteisen pisteellisen 1/8-nuotin mittaisen asetuksen. OD-kanava heittää kiukaalle hieman lisää kihinää blues overdrive -henkeen ja siirtyy astetta tanakampaan särösoundiin rock-presetillä. Kaikki kanavat puhdistuvat hyvin kitaran kontrolleilla gainsäädöt kaakossakin ja ne tottelevat mainiosti myös soiton dynamiikkaa. Jokaiselle kanavalle on mahdollista tallentaa myös omat säädöt. Phaserin skaala liukuu kevyestä liikkeen tunnusta aina mitä kiihkeimpään muljutukseen, ja choruksesta löytyy yhtä lailla runsaasti säätövaraa. Monille tämä epäilemättä riittää jo mainiosti klassisen rockin ja bluesin veivaamiseen, mutta jatkoa piisaa. Modulaatioefektit kattavat phaserin, choruksen ja tremolon. Kustakin pääefektiryhmästä on mahdollista kytkeä yksi valinta päälle samanaikaisesti, joten soundiaan voi halutessaan maustaa yhtäaikaisesti kolmella eri efektillä. Toinen painallus paljastaa kevyttä reunarosoa tarjoavan crunch-asetuksen. Kruununa kaikelle on lead-kanava, jossa on sooloilijalle kaksi toinen toistaan saturoituneempaa higain-liidisoundia. 010 439 3733 www.musiikkisilfverberg.fi säätää kulloisenkin efektin nopeutta. Tällöin halutun kanavan painiketta pidetään pohjassa puolentoista sekunnin ajan, jonka jälkeen merkkivalo alkaa vilkkua. Kaikuvalikoimasta puolestaan löytyvät hall, plate sekä voimakkaimmilla asetuksillaan katkeamattomaksi räminäksi yltyvä spring reverb. Efektin voimakkuuteen/ syvyyteen vaikutetaan vierestä löytyvällä Fx.Param.-potikalla. Kelpo treenimylly Mighty 40 BT:tä markkinoidaan ennen kaikkea kotija harjoitusvahvistimena ja niihin tarkoituksiin se onkin aivan omiaan. u 48-49 Nux.indd 49 4.2.2020 20.48. Se on kätevä plug and play -tyyppinen ratkaisu harjoittelemiseen tai lempimusiikin tahdissa soitteluun. Kilpailu on kuitenkin kovaa, sillä käytännössä kaikilla suurimmilla valmistajilla on Mighty 40 BT:n kanssa samassa hintaja teholuokassa operoiva edustajansa. Mallintavia vahvistinkomboja suosivilla soittajilla voisikin sanoa olevan tällä hetkellä varsinaiset kissanpäivät. Metl-kanavan classic distortion yltää gain-asetuksen puolenvälin paikkeilla jo melkoisiin sirkkelissäröihin, kun taas saman kanavan modern metal soveltuu erinomaisesti keskitaajuuksilta skuupattuun louhimiseen. Alle 10 kilon painollaan vahvistin on helppo liikuteltava, vaikka varsinaiset roudausominaisuudet eivät tässä tuotesegmentissä sinänsä oleellista roolia näyttelekään. Mikäli parametreja haluaa viilailla tarkemmin, Android ja iOS -käyttöjärjestelmille ladattavalla Mighty App -sovelluksella efektien saloihin pääsee sukeltamaan vielä syvällisemmin. www.riffi.fi 1/2020 49 NUX Mighty 40BT Mallintava bluetooth-kitarakombo • 4 kanavaa (Clean, Overdrive, Metal, Lead), jokaisella kanavalla 2 presettiä • gain ja level -säädöt • kolmialueinen sävynsäätö (high, mid ja bass) • master volume • 9 efektin valikoima (chorus, reverb, delay, tremolo, ja phaser) • kolme reverbja delay-efektiä • tap tempo • viritysmittari-toiminto • bluetooth-yhteys • 3,5 mm Aux -tulo • USB-liitäntä • nimellisteho 40W • 10" kaiutin • kuulokeliitäntä • lisävarusteena myytävä kauko-ohjain • ilmaiseksi ladattava applikaatio puhelimelle (ios + android) • hinta: 229 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Lisäksi kohinat pysyvät ainakin kotikäyttöön sopivilla äänenvoimakkuuksilla maltillisella tasolla kaikista säröpitoisimmillakin kanavilla. Kätevää. Tremolo ei kuitenkaan yllä intesiivisimmilläkään asetuksillaan erityisen katkovaksi, vaan pysyttelee pikemminkin signaalia kevyen tahdikkaasti niiauttavana lisukkeena. Kaikki nämä ajavat asiansa, vaikka jousikaikumallinnuksen äänimaailmaa ei erityisen autenttiseksi voikaan kutsua
50-51 Source.indd 50 4.2.2020 20.49. Delay/Tap-kytkin taas toimii myös tap tempon asettajana silloin, kun efekti on päällä. Ratkaisu säästää tilaa, mutta vaatii herkkää jalkaa – tempon täppäys hoituu kevyillä ja lyhykäisillä painalluksilla, päälle ja pois kytkentä pitemmillä ja voimallisemmilla. Reverb-kytkintä pohjaan painettuna pitämällä saadaan ilmoille Freeze/Hold-toiminto, jossa kaiku jää soimaan niin pitkään kuin kytkintä painetaan. Vaikka lohkot ovat lähtökohtaisesti kaiku ja delay, voi niiden tehtäviä vaihdella. Rytmisen jaon voi valita kytkimen vieressä olevalla kolmiasentoisella kytkimellä, tarjolla ovat neljäsosanuotti, pisteellinen kahdeksasosa sekä trioli. Lohkot on mahdollista kytkeä keskenään rinnan tai sarjaan, ja jälkimmäisessä voidaan erikseen valita kumpi on ensin, delay vai kaiku. Käyttää voi siis myös kahta kaikua tai kahta viivettä, joskin jälkimmäinen optio vaatii pientä muutosta asetuksissa. Signaalin reititys on sekin joustavaa: monon voi pitää monona tai tehdä siitä stereota, stereon voi monottaa tai pitää stereona – kaikki käy ja pedaali muistaa asetukset seuraavalla käyttökerralla. Efektilohkoille on omat ohituskytkimensä ja kummallakin on omanlaisensa kaksoisrooli. Valmistaja on Collider on yhdistelmäpedaali, johon on koottu Source Audion Nemesis Delayja Ventris Reverb -pedaaleiden suosituimmat efektit käytettäviksi joko erikseen yksitellen tai yhtäaikaa. Avaruudellisten kaikutehosteiden ohessa tämä mahdollistaa delay-efektillä leikittelyn ”jäädytetyn” kaiun päälle. 50 www.riffi.fi 1/2020 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MUSAMAAILMA Source Audio Collider – törmäytetään delayja kaikumaailmat K ahden itsenäisen DSP-lohkon ansiosta Colliderin toimintaa voi muunnella hyvin monipuolisesti
Jälleen tässäkin käyttöopas avaa mahdollisuuksia, joita ei tulisi välttämättä arvanneeksi. Collider on loppujen lopuksi verraten näppärä käyttää. Ensi hätään säätimien hahmottamista helpottaa merkintöjen kelta-vihreä väritys, ja Tonesekä Mix-hanikoiden roolit nyt ovat kyllä helposti arvattavissa. Ja jos avuksi ottaa midin, saa muistipaikkoja vielä 120 kappaletta lisää. Toinen perehtymistä vaativa asia on se, että monessa kohden säätimen toimintoa voidaan muuttaa suoraan pedaalista control input -painikkeen ja ko. Neuro-ohjelma toimii sekä mobiililaitteilla että tietokoneella. Mix-säätimen toimintatapa taas muuttuu lohkojen sarjaan/rinnankytkennän mukaan, ja lisäksi sillä voi säätää asetuksista riippuen lähtövoimakkuuden, alkuperäisen kuivan signaalin sekä efektilohkojen signaalitasoja. Control 1ja Control 2 -säätimillä on sitten jo niin monia eri rooleja sen mukaan kumpi efektipuoli tai mikä efektityyppi on valittuna, että käyttöopas tulee todella tarpeeseen. Tavallisista kaiuista itseäni miellytti erityisesti vakuuttava jousikaiku-emulaatio, varsinkin kun jousten pituutta saattoi säätää aina pikkuvahvistimen lyhyestä tankista twinimäiseen pituuteen. Piuhan toinen pää kytketään mobiilin kuulokeliitäntään. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi kuitenkin huomioinut asian, sillä control input -tuloon voidaan kytkeä erillinen kytkin tap tempoa varten. Se ei ole halpa, mutta rahalla saa käytännössä kaksi oivaa pedaalia. Toimintoja ja erilaisia säätöoptioita on runsain mitoin, ja itse soundit ovat mallikkaita. Jokaiseen slottiin tallentuvat sekä delayettä kaikupuolen säädöt. Näihin löytyi Control 1 ja 2 -säätimillä maukkaita mausteita, esimerkiksi nauhakaikuun sopivaa huojuntaa. säätimen yhteispelin kautta. Yhteys älylaitteeseen luodaan mukana tulevalla TRS-piuhalla, jonka toinen pää kytketään sivutoimisesti dataliitäntänä palvelevaan pedaalin kakkostuloon. Ainoastaan Reverse-delay-soundissa Tonella on muuta tehtävää, silloin se vaikuttaa äänien määrään. • virtalähde: 9 V, 280 mA • hinta: 388 e Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Aivan aluksi kokeilin sitä tarkoituksella lukematta manuaalia, mutta aika pian käyttöopas oli pakko avata. Source Audio Collider ei jättänyt nokan koputtamista. Myös USB löytyy. Totta sen verran, että Tone on ainoa säädin, jolla on sama funktio lähes kaikissa efekteissä – määrittää soinnin kirkkautta. Suosittelen. u 50-51 Source.indd 51 4.2.2020 20.49. Esimerkkinä vaikkapa Reverse delayn ja Shimmerin yhdistelmä. Suorastaan ”enkelimäinen” Shimmer-efekti koukutti sekin välittömästi. Näissä eteerisemmissä soundeissa väänsin aina Mix-namikkaa kuivempaan suuntaan, jotta kitaran atakkia sai selkeämmin esiin. www.riffi.fi 1/2020 51 Source Audio Collider Kaikuja delaypedaali • suunniteltu Yhdysvalloissa, valmistettu Kiinassa • kaiulla ja delaylla omat DSP-prosessorit • viisi delay-soundia, seitsemän kaikua • mahdollisuus käyttää kaikuja delay-puolta yhtä aikaa • kahdeksan muistipaikkaa (midin avustuksella 128) • kaksi tuloa ja lähtöä • midi tuloja lähtö, usb, control input, pedal input • ohituskytkentä: bufferoitu/true bypass, soft bypass • Neuro-sovellus asetusten muokkaamiseen yms. Tai niin ainakin luulisi. Delay-puolella erityisesti Oil Can ja Reverse olivat mieleeni kuin myös Tape. Turhia parametrejä Source Audio ei silti ole Collideriin pakannut, jokaiselle säädölle on perusteensa ja perehtyminen palkitaan lopputuloksessa. Lisäksi jalkakytkimen reagointitapaa voi jonkin verran justeerata Source Audion Neuro-applikaatiolla, ja sen kautta löytyy myös lisää rytmivariaatioita tap tempolle. Sen jälkeen peruskäytöstä tuli melko nopeasti miellyttävää ja intuitiivista. Kaikua ja delayta samaan aikaan käyttämällä saa perussoittoon sopivien kaiku/delay-yhdistelmien lisäksi mielenkiintoisen atmosfäärisiä soundeja. Kytkimen keskiasennossa säätimet eivät vaikuta lainkaan. Soundipuoli on yhtä juhlaa Collider on soundiltaan erinomainen laite, ja omasta mielestäni sen kaikki efektisoundit kuulostivat erittäin hyviltä. Ja kun Colliderin käyttökin oli riittävän sujuvaa, niin enpä jäänyt mitään kaipaamaan. Harvemmin tarvittavien asetusten muistamisessa on aina oma haasteensa. Ihan alkuun on valittava Knobs-kykimellä kumpaa lohkoa haluaa säätää. Soundeja varastoon Soundien tallennus muistiin sujuvoittaa Colliderin käyttöä. Ensi vilkaisulta näyttää, että muistipaikkoja olisi vain neljä, mutta manuaalista selviää, että control inputja select-painikkeita painamalla presettien määrä tuplaantuu. Yhdet säädöt, kahdet toiminnot Erilaisia säätömahdollisuuksia Colliderissa on kuin isommassakin kylässä, joten manuaali kannattaa pitää käden ulottuvilla. Muistipaikkojen käyttäminen on näppärää ihan jo pedaalilla itselläänkin, ja puuhaan voi käyttää myös ulkoista jalkakytkintä. Kytkimen Delay-asennossa kaikki kuusi säädintä vaikuttavat viivepuolelle, ja Reverb-valinnalla puolestaan kaikuun
Toinen bufferi kytketään sitten efektilaitteiston ja vahvistimen väliin. Kaapeloinnille kertyy mittaa helposti 25 metriä, mutta menettely ajaa teknisesti asiansa. Varjopuoli on, että etuaste jättää myös oman soundinsa lopputulokseen. No nyt pelaa – soundi on terve ja ilmeikäs, eikä piuhan pituutta tai pedaaleiden runsautta huomaa mistään. Sellainen järjestyi kytkemällä koko efektipedaalisto tahallisen ylipitkillä piuhoilla loopperin yhteen silmukkaan, jonka kytkintä painamalla pystyi lennossa vaihtamaan signaalipolun bufferoimattomana loopperin läpi kulkevasta lyhyestä reitistä bufferoituun pitkään ja efektien kautta kulkevaan ketjuun. 52-53 Carl Martin.indd 52 4.2.2020 20.50. Testitilanteessa kytkin kitaran suoraan ensimmäiseen bufferiin, ja siitä pedaalilaudan kautta toiseen bufferiin, josta signaali lähti tavanomaiselle reitilleen kohti soittohuonetta. Pulmat on tehty ratkottaviksi Teknisesti Buff de Luxe toimii kuten sen on tarkoituskin. Eri kitaroilla tulokset olivat samansuuntaisia: suurimmillaan ero oli vintage-henkisillä yksikelaisilla, pienimmillään vahvoilla ja tummasoundisilla humbuckereilTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Carl Martin Buff de Luxe – kirkkaasti perille Pitkä piuha syö sähkökitaran soundista sen kirkkaimman heleen ja loiventaa samalla atakkia. Näin turvataan kitarasignaalin selviytyminen mahdollisimman terveenä pedaaliston läpi sekä signaalin matka pedaaleilta vahvistimelle sellaisessakin tapauksessa, että ketjun viimeisen laitteen lähtösignaali ei ole ihanteellisin mahdollinen. 52 www.riffi.fi 1/2020 C arl Martin on huomioinut bufferointitarpeen moninaisuuden. Bufferin ideana on pitää kitaran signaali ryhdikkäänä koko matkan vahvistimelle asti. Tähän asti olen käyttänyt tarkkaamossa jotakin etuvahvistinpedaalia tai vastaavaa, josta instrumenttitason signaali on kytketty tarkkaamon ristikytkennän kautta studion kiinteään kaapelointin, poimittu soittohuoneen puolella seinärasiasta pedaalilautaan ja siitä sitten vahvistimeen. Laite ratkaisi tyypillisen epämukavuustilanteen käytännöllisesti: sen avulla sujui kitaran soittaminen tarkkaamon puolella niin, että pedaalit ovat soittajan ulottuvilla, mutta vahvistin saa möykätä mikitettynä studion puolella. Ideana on kytkeä ensimmäinnen bufferi signaalipolun alkupäähän, kitaran ja efektilaitteiston väliin. Saman tekee usein kitaran ja vahvistimen väliin ladottu pedaaliketju. Toiminnallisena bonuksena Buff de Luxessa on viritysmittarille tarkoitettu lähtö sekä jalkakytkin, jota painamalla signaalipolun saa mykistettyä virityksen ajaksi. Mykistyksen merkiksi punainen led vilkuttaa, sininen puolestaan loistaa aina kun pedaali saa virtaa, jota sille syötetään erillisestä yhdeksän voltin verkkolaitteesta. Varmuudeksi vielä A/B-testi. Buff de Luxe on kahden bufferin yhdistelmä, yhteiseen koteloon rakennettuna, kumpainenkin omin tuloja lähtöliittimin varustettuna
Erityisesti, jos käytössä on true by-pass -tyyppisiä efektejä, joissa pedaalin oma elektroniikka ohitetaan kokonaan silloin, kun efekti ei ole päällä. Ne ovat sitten oma lukunsa ja saattavat tarkoituksellisesti muokata soundia osana lisävahvistusta tai sen seurauksena, että signaalivoimakkuutta nostettaessa vahvistin käyttäytyy eri tavoin. Selvä pelipaikka erilliselle bufferille. ••• On myös pedaaleita, joiden oma lähtöimpedanssi on verraten korkea. Jotkut tykkäävät ilmiöstä ja ovat tehneet sitä osan omaa soundiaan, joillekin toisille ilmiö on kauhistus. Matalasta korkeaan Hyvänä pidetään yleisesti sovitusta, jossa vastaanoton impedanssi on vähintään kymmenkertainen verrattuna lähettävän pään impedanssiin. Hinta taas on suhtautumiskysymys. Useissa lähteissä mainitaan esimerkkinä Phase 90, jonka sijoittaminen viimeiseksi pedaaliksi ennen vahvistinta saattaa aiheuttaa pulmia, jos kaapeli vahvistimelle on pitkä. ••• Monet kitarapedaalit sisältävät itsessään bufferin, mutta eivät kaikki. Etenkin isoilla lavoilla langaton audioliikenne, valaistus ja muut visuaaliset tehostelaitteet tuottavat moninaisia RF-häiriöitä. En käy keikoilla, joissa kaapeloinnin pituus aiheuttaisi paineita bufferin hankintaan, mutta sen avulla puuhastelu omassa pajassa muuttui kerralla niin paljon helpommaksi, että satsaus on perusteltu. Passiivielektroniikalla varustetun kitaran nimellinen lähtöimpedanssi on tyypillisesti joitakin kymmeniä kilo-ohmeja vaihdellen sen mukaan millainen kytkentä kitarassa on ja missä asennossa säätimet ovat. Jos bufferoitu signaali kuulostaa kirkkaammalta kuin bufferoimaton, kyse on yleensä siitä ettei johto tai laiteketju enää vaimenna ylätaajuuksia kuten tapahtui ilman bufferia. Tai jos pedaaliketjun alussa on ”perinteinen” fuzz, niin heti sen jälkeen. Tai mahdolllisesti vasta koko pedaalilajitelman päätteeksi, ennen signaalin lähettämistä vahvistimelle. True by-pass eli suora yhteys tulojakista lähtöjakkiin kuulostaa kyllä ihanteelliselta, mutta todellisuudessa jokainen pedaali jää kuitenkin signaalipolulle lisäämään kapasitanssia. Tarvetta bufferille voi ilmetä heti kitaran jälkeen, ennen ensimmäistä efektipedaalia. Yksi syy true by-pass -kytkennän muodikkuuteen vintage-henkisyyden ohella lienee se, että kokemukset efektipedaaleiden ohituskytkennöistä eivät aina ole olleet niin positiivisia. Tällaisina mainitaan usein Fuzz Face ja Big Muff, joiden sointi on yleisen maun mukaan parhaimmillaan suoraan kitaran perään kytkettyinä. Kun tilalle vaihdetaan kyllin pitkä johto, soundi himmenee ja äänten alukkeet pehmenevät. Käytännöllisempää olisi, jos jälkimmäisen bufferin tulo olisi samalla kyljellä kuin ensimmäisen bufferin lähtö ja viritysmittarin syöttö sitten niiden kanssa samalla kyljellä. Jos soundi tuntuu menettävään ryhtiään ja kaivattu kirkkaus katoaa jonnekin vaikka laitteet ovat ehjiä ja kytkennät periaatteessa kunnossa, bufferi saattaa tuoda kaivatun avun. Toinenkin erikoistilanne on syytä mainita: jos kitara on kytketty lyhyellä johtonysällä instrumenttikäyttöön optimoituun langattomaan lähettimeen, toimii lähetin/vastaanotin-yhdistelmä itsessään bufferina. www.riffi.fi 1/2020 53 Carl Martin Buff de Luxe Kahden bufferin pedaali • valmistettu Tanskassa • molempien buffereiden tuloimpedanssi 1 megaohmi • ykkösbufferin lähtöimpedanssi 600 ohmia • kakkosbufferin lähtöimpedanssi 100 ohmia • syöttö viritysmittarille, lähtöimpedanssi 100 ohmia • tarvitsee verkkolaitteen (9 V/12 mA) • hinta: 129 e Lisätiedot: Carl Martin • carlmartin.com Siksi bufferi Jos kytkee passiivielektroniikalla varustetun kitaran lyhyellä johdolla suoraan vahvistimeen, kitaran sointi on kirkas ja plektran kynsäisyt särmikkäitä. Aikaa soittamiseen on työn ohessa niukalti ja jos se kuluu huoneesta toiseen rampatessa, latistuu luomisen meininki varsin nopsaan. Yhtenäisen käytännön puuttuessa paras mittari on korva: jos efekti on polkaistu pois päältä ja sointi meltoontuu tai teho hupenee, erillinen bufferi saattaisi tuoda plussaa. Kitaran ja vahvistimen väliin sijoitettava pedaalikokoelma saattaa aiheuttaa saman ilmiön vielä paljon rajumpana. Tulos ei välttämättä ole niin auvoinen kuin äkkiseltään olettaisi. Kohtuullisen nettiharavoinnin perusteella buffereiden lähtöimpedanssit ovat alimmillaan luokkaa 100 ohmia, ja haarukan yläreuna jää reilusti alle yhden kilo-ohmin rajan. Ainoa pieni miinus Buff de Luxelle tulee siitä, että molemmat tuloliitynnät ovat rasian oikeassa kyljessä, samoin kuin viritysmittarin lähtö. Muilta osin toteutus on kuitenkin ansiokas ja ainakin omassa toiminnassani selkeästi hyödyksi. Bufferointi ei tee signaalista balansoitua, mutta matalampi impedanssi on jonkin verran epäherkempi näille häiriöille. ••• Bufferi on teknisesti impendanssin muunnin, joka pudottaa kitarasignaalin korkean impedanssin matalaksi, jotta signaali pysyisi siirron aikana mahdollisimman terveenä. u Vastaanottavan laitteen tuloimpedanssin pitäisi siten olla luokkaa 500 kilo-ohmia tai enemmän, ja aika yleisesti vahvistimissa ja efektipedaaleissa on yhden megaohmin tuloimpedanssi. Eräissä historiallisissa efektipedaaleissa puolestaan on erittäin matala tuloimpedanssi, ja ne muodostavat kitaran elektroniikan kanssa vuorovaikutuksen, joka on tarkoituksellista. Parannus on luonteeltaan jotain muuta kuin nuhjuuntuneen soundin kirkastusta vahvistimen säädöillä. 52-53 Carl Martin.indd 53 4.2.2020 20.50. ••• Pelkistettyjen buffereiden lisäksi markkinoilla on myös boosterin ja bufferin yhdistelmiä, joista saa impedanssimuunnoksen ohessa jonkin määrän lisävahvistusta. Jos bufferi on toteutettu hyvin, se ei vaikuta itsessään äänen sävyyn mitenkään. Viimeksi mainittujen lähdöissä on sitten jonkin verran hajontaa. la. Milloin juu, milloin ei. Suuri yllätys ei liene se, että tämä on yleinen tuloimpedanssi myös buffereissa. Huomioitakoon vielä se, että aktiivielektroniikalla ladatussa kitarassa on itsessään bufferi, joten se ei ole samalla tavalla altis soinnin nuhjautumiselle kuin perinteinen passiivi elektroniikalla varustettu serkkunsa. Matkalla menetettyä kirkkautta ei oikein saa takaisin, eikä pyöristynyt atakki terävöidy jälkikorjauksella. Jos signaalihävikki kuitenkin pakottaa miettimään bufferia, se liitetään laiteketjuun vasta fuzzin jälkeen. Tämän voi tarkistaa kytkemällä kitaran suoraan vahvistimeen lyhyellä johdolla ja vertaamalla soundeja keskenään. Jonkinlainen konsensus vallitsee siis tässäkin. Silloin kaikki pedaalilaudan suuntaan viittaavat liitännät olisivat yhdellä kyljellä ja ulkomaailman kanssa keskustelevat liitännät – kitaratulo ja vahvistinlähtö – omalla puolellaan. Bufferoituna molemmat asiat säilyivät soundissa perille saakka. Syynä on johdon kapasitanssi, joka kasvaa sitä suuremmaksi mitä pitempi johto on
Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kokeiltavana nyt GP sekä BG. Mikä mainiointa, soinnin paksuuntuminen mikkityypin myötä ei silti tuki alakertaa, joka säilyy sopivan napakkana näinkin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Heti ensisoinnuilla Metro GP loksahtaa tähän kategoriaan kuin automaattisesti. Särösoundi soi selkeänä, hyvällä tavalla nokkavan nasaalina, eikä ylimääräistä humua tai huntua ole sumentamassa artikulaatiota. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. B. Solistisempi soitto kuulostaa omaan makuun liiankin kapoisalta, mutta asia muuttuu ihan toiseksi, kun soitin vaihtuu humbucker-kitaraan. Sellainen on helppo hallittava, eikä äänityshetken äänenpaineilla ole välttämättä mitään suoraa korrelaatiota valmiissa miksauksessa kuultavan kitarasoundin massiivisuuteen. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Sen kanssa tulostuva puhdas, kiinteä ja tylpällä tavalla esiin puskeva soundi on kuin luotu blues/jazz-vaikutteiden ilmentämiseen. 54 www.riffi.fi 1/2020 M etro-sarjan kaiutinelementit ovat halkaisijaltaan kuusituumaisia ja tämäkin mitta mallaa näppärästi viemäriput kien standardiin. Jos tämä ei löydä tietään läpi miksauksesta, niin sitten ei mikään. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Sama koko, eri soundi Kaiutinelementin koko on vain yksi osatekijä soundissa, sen huomaa selkeästi kun kytkee vahvistimen perään vuorostaan Metro BG:n, jossa elementti on eri, koteloputki hitusen pitempi ja refleksimatematiikkakin omanlaisensa. Tovin päästä paljastuu kokonaan toinen ulottuvuus, kun yksikelaisilla soitellun särösoundin vaihtaa puhtaaseen: nyt irtoaa kuivakan napakkaa alakielten pauketta ja näkkileipäistä komppisoundia telen takapotkupyyhkäisyille. BG:n sointi on laakista syvempi ja GP-malliin verrattuna yleissävy on mellevämpi. Painoa Metroilla on neljän kilon kantturoilla ja mitoiltaan pönttö mahtuu normikokoiseen olkalaukkuun. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 54-55 Toob.indd 54 4.2.2020 20.54. Jensen-elementillä varustellun Metro GP:n takalevyssä on neljä refleksiaukkoa, hitusen pitempään putkeen rakennetussa ja Sica-kaiuttimella kalustetussa BG-mallissa aukkoja on puolestaan yksi. Kaikkien mukana cd-levy. Kaulamikillä lenseämmin äänenpainoin, tallamikillä kapean leikkaavasti. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Mittakaava erehdyttää Hämmästyttävä määrä isoja kitaravalleja on äänitetty kookkaan kaappipinon sijasta hyvin pienillä komboilla, joissa on tyypillisesti 10-tuumainen tai pienempi kaiutin. GP:n keskialuevoittoinen soundi istuu mainiosti sellaisiin tilanteisiin, joissa alakerran jykevyys tulee varsinaisista bassosoittimista ja kitaralle lohkeaa oma lentopinta hieman ylemmälle alueelle. Keskialue tuntuu jopa aavistuksen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI TOOB Metro – vieläkin kevyempi vaihtoehto Metro-sarjan kolme mallia ovat kitaralle suunniteltu GP, bassolle ja kitaralle soveltuva BG sekä yleisäänentoistoon tarkoitettu FR eli Full Range. Ulkoisesti Metro-kolmikko onkin suoraa jatkoa 12-tuumaisilla kaiuttimilla varusteltuun mallistoon. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Metro-sarjassa kaikkien versioiden takaosa on kuitenkin suljettu refleksiaukoin puhkotulla levyllä, eikä isompien 12Jja 12B-mallien tapaista, puolittain avointa koteloa minisarjaan kuulu
Kaikkien mukana cd-levy. BG soi ilmavammin ja samalla sen alakerrassa on myös yksinsoittelua inspiroivaa tukevuutta. Metro-sarja osoittaa konkreettisesti sen, että kaiuttimella on todella merkitystä kitarasoundin muovaajana, eikä vain valmiin soundin tulostimena. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Keikalle lähdettäessä asia pitäisi ratkaista oman kitaran ja soittotyylin mukaisesti. Rantasaunan vaihtoehdoksi BG:tä ei ole tarkoitettukaan, mutta pikkukaiuttimeksi siinä on iso ääni, joka toimii mainiosti kotisoitossa ja keikallakin kevyttä vahvistusta tarvittaessa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 54-55 Toob.indd 55 4.2.2020 20.54. Toob Metro GP & BG Putkeen koteloidut instrumenttikaiuttimet Metro GP • 6" kartiokaiutin, Jensen 6V6 • toistoalue 110 Hz – 6 kHz • nimellisimpedanssi 8 ohmia • nimellinen tehonkesto 20 W Metro BG • 6" kartiokaiutin, SICA 6L 1.5 SL • toistoalue 90 Hz – 4 kHz • nimellisimpedanssi 8 ohmia • nimellinen tehonkesto 130 W • hinnat alkaen 250 e Lisätiedot: Toob • toobspeakers@gmail.com • www.toob.fi montulle koverretulta, kun soinnissa on bassoa reilusti enemmän. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tällaista persoonallisuutta soisi tapaavansa useamminkin laiterintamalla. B. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. u Markku Pietisen kehittämä Toob esiteltiin lukijoille Riffissä 4/2017 ja sekä Pietisen haastattelu että ensimmäisten mallien testijuttu ovat nykyisin luettavissa myös Riffin verkkosivustolta. Äänitystoimintaa ajatellen taas olisi mainiota, jos studiolla olisi saatavilla kumpainenkin, jolloin tilanteesta riippuen voisi pelkkää kaappia vaihtamalla saada esiin toisenlaisen soundimaailman. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Ilahduttavasti nämä kaksi kaappia ovat myös keskenään hyvin erilaisia ja asettavat mahdollista ostopäätöstä miettivän aitoon valintatilanteeseen. Erinomaisia pelejä, molemmat. Molemmilla soitintyypeillä toimii, olipa kyse säröstä tai puhtaasta soundista. BG ei ole myöskään aivan niin kriittinen kitaravalinnan suhteen, runsaampi bassorekisteri loiventaa eroa yksikelaisen ja humbucker-maailman välillä. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Soundin suhteen toistokyky ulottuu kyllin alas ja esimerkiksi kitaran oktaaverija syntikkatyyppisissä soundeissa on tarvittavaa voimaa ja tanakkuutta alasäveliä myöten. Kitaran ohessa BG:n kerrotaan sopivan myös bassolle, vaikka kaiuttimen fyysinen koko asettaakin aina tietyt rajat ma talien äänten voimakkuudelle. Pieneksi kaiuttimeksi Metro GP on varsin äänekäs, joskin sen keskialuevoittoinen sointi tekee siitä jossain määrin läpituuttaavan ja ahdetun oloisen. Putkisoundia uudessa merkityksessä Valintasuosituksia tässä ei kannata antaa, kaiuttimet ovat keskenään niin erilaisia
Muista malleista tuttuun tapaan liukujen järjestys eri kerroksiin on käyttäjän täysin vapaasti määriteltävissä. Muutoin käyttölogiikka on varsin tuttua muihin malleihin nähden. 56 www.riffi.fi 1/2020 A vantis on perheensä jäsen, niin sanotusti. Yhteistä kaikille näille on se, että valtaosa operoinnista tapahtuu kosketusnäytön avulla. Se on suunniteltu kertaluokkaa raskaampaan käyttöön kuin QUja SQsarjat, mutta siinä on silti paljon yhtäläisyyksia niihin sekä ominaisuuksien että käyttölogiikankin suhteen. TEKSTI: NIKO LAASONEN Allen & Heath Avantis Allen & Heath Avantis – miksattavaa kahdelle kädelle Allen & Heath Avantis voidaan katsoa oleva päivitys valmistajan ensisijaisesti keikkakäyttöön suunniteltujen digitaalimikserien ”keskimmäiseen” GLD-sarjaan. Itse asiassa dLiven ja Avantiksen käyttö on pääpiirteissään hyvin yhteneväistä, ominaisuudet ovat pitkälti samanlaiset, aivan kuten käyttöliittymän toimintalogiikkakin. Muissa malleissa on näytön ympärillä kourallinen välilehtipainikkeita, joilla voidaan käyttöliittymän eri osoiden välillä voidaan siirtyä, Avantiksessa nämäkin on siirretty kosketusnäytölle. Voisikin luonnehtia, että Avantis ottaa valmistajansa kataloogissa GLD-sarjan paikan, modulaarisemman ja vielä hivenen raskaammin varustellun dLiven alapuolelta. 64 tulokanavan ja 42 lähtökanavan kapasiteetilla sekä laajalla prosessoinnilla varustettuna Avantis taipuu varsin moneen käyttötarkoitukseen. Näkymä kummassakin näytössä on identtinen ja kaikkiin asetuksiin pääsee käsiksi kummalta tahansa näytöltä itsenäisesti. Samoin myös fyysisistä kanavanvalintapainikkeista on luovuttu ja kanavanvalinta tapahtuu sekin näyttöä täppäämällä. 56-59 Avantis_FBT.indd 56 4.2.2020 20.57. Näyttöjen alla on 12 moottoroitua liukua, jotka on jaoteltu kuuteen kerrokseen. Kaksi itsenäistä puoliskoa, kaksi näyttöä Yläosaa mikseristä hallitsee kaksi 15,6 tuuman kosketusnäyttöä. Myös erilaisia käyttäjän määriteltäviä pikanäppäimiä on vähintään riittävä määrä
SLink -porttiin voidaan kytkeä varsin kattavasti Allen & Heathin lavarasioita tai yhdistää mikseri osaksi isompaa järjestelmää. Mik serissä itsessään on vain 12 mikrofonituloa ja 12 analogista linjalähtöä. Isokin kanavamäärä hallintaan Mikserissä on käytettävissä yhteensä 24 DCA-ryhmää, jolloin kanavia voidaan niputtaa loogisiksi kokonaisuuksiksi, joiden tasoa ohjataan yhdellä liu’ulla. Dyn8-monialuekompressorit liitetään suoraan tulokanavan tai lähdön inserttiin, näitä on käytettävissä yhteensä 16 kappaletta (tai 8 stereona). Oikein tervetullut vaihtoehto kahden linkitetyn kanavan sijaan. Tämän lisäksi paketissa tulee Dyn8-monialuekompressori, joka sisältää yhdistetyn nelialueisen monialuekompressorin sekä nelialueisen dynaamisen ekvalisaattorin. Näistä vaihtoehdoista lisätietoja oheisesta infolaatikosta. Esimerkiksi kaiut ja viiveet ovat varsin kelpo tasoa ja niitä on käytettävissä vähintäänkin riittävästi. Eli 9 ja 10 voivat olla pari, mutta 10 ja 11 eivät. Ulkoisiin mausteisiin tarvinnee turvautua vain mikäli mielessä on jokin tietty erityistehoste, arkipäivän käytössä mikserin oma tarjonta riittää varmasti. Insertit ovat varsin vapaasti reititettävissä, ketjuun saa esimerkiksi joko yhden mikserin 12:sta efektiprosessorista tai ulkoisia laitteita. Kohtuullisen monipuolisen kanavakompressorin ja gaten lisäksi joka kanavassa on kaksi inserttipistettä, toinen ennen ja toinen jälkeen kanavaprosessoinnin. Plugin-paketti sisältää varsin käyttökelpoisia työkaluja, mutta kysymys kuuluu, olisivatko nämä voineet kuulua vakiovarustukseen ja mikserin hinta olisi sitten hivenen korkeampi. Myös soveltuvuus festarikesän telttamiksaamoihin herättää samasta syystä kysymyksiä. DCA-ryhmän MIX-painiketta painamalla saadaan haluttaessa näkyviin kyseisen ryhmän kanavat viereisille liu’uille (tuttua esimerkiksi Midaksen digitaalimiksereistä). Monialuekompressoriin pystyy ohjaamaan helposti eri alueille ohjaussignaalin toisesta kanavasta tai vaikkapa apuryhmästä. Liitännäisiä lisämaksusta Avantiksen kanavaprosessointi on varsin tyyppillistä, ekvalisaattorin lisäksi on erilliset itsenäiset suotimet. Valmistajan ohjelmoimassa esimerkkishowssa vasempaan liukupankkiin on jaoteltu tulokanavat eri kerroksiin, oikeaan DCA-ryhmät ja lähtökanavat ja neljä viimeistä liukua saadaan haluttaessa pysymään vakioina (esimerkiksi päälähtö näkyvissä kerroksesta riippumatta). Valmistajan ajatus on selkeä: varsinainen audioliikenne lavarasioilta hoidetaan digitaalista S-Link-väylää myöten ja sitä varten on mikserin takalaidassa Ethercon-liitäntä. Lähdöt voidaan valita joko mono tai stereolähdöiksi, ja sama vapaus koskee myös tulokanavia, jotka nekin voivat olla monotai stereo-muodossa. Testiyksilössä oli asennettuna erillisenä tuotteena myytävä dPack-plugaripaketti, jonka myötä kompressorivalikoima lavenee merkittävästi. Mikserin 42 lähtöä ovat varsin vapaasti myös käyttäjän määritettävissä. Jos mikseriä esimerkiksi käytetään saliäänitiskinä, voi käytössä olla isompi määrä apuryhmiä, kun taas monitorimiksauksessa voidaan määrittää siinä toimessa tarvittavien auxlähtöjen määrä suuremmaksi. Tarkempia luonnehdintoja löytyy aiemmista Allen & Heath -testeistä (GLD, 7/2012; QU-16, Riffi 7/2013; SQ-5, Riffi 2/2018 / www.riffi.fi), sillä valtaosin prosessointi on varsin identtistä valmistajan muihin malleihin verrattuna. Yleiset digitaaliliitännät on rajattu stereofoniseen AES/ EBU-tuloon ja kahteen stereofoniseen AES/EBU-lähtöön. Ohjausverkkoporttien lisäksi Avantiksen takalaidassa on kaksi lisäkorttipaikkaa, joihin saa liityntäkortit esimerkiksi DANTE-verkkoon (joko 64 tai 128 kanavaa suuntaansa), Wavesin Allen & Heath Avantis Keskiraskaan sarjan digitaalimikseri • sisäinen prosessointi 96 kHz • 64 tulokanavaa / 42 lähtökanavaa • 12 paikallista analogituloa • 12 paikallista analogilähtöä • digitaalinen ASE/EBU-tulo, stereo • kaksi digitaalista AES/EBU-lähtöä, stereona • sLink-liitäntä audioverkkoa varten • kaksi korttipaikkaa lisäliitynnöille • kaksi 15,6 tuuman kosketusnäyttöä • 24 moottoroitua liukua • 24 kanavakohtaista enkooderia • 24 käyttäjän määriteltävissä olevat painokytkimet • kattava kanavaprosessointi • 12 efektiprosessoria • USB-steraotallennus/toisto • BNC-liitäntä tahdistukseen • hinnat: Avantis 9 699 e + alv DPACK 1 499 e + alv Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Liitäntöjä Avantis on paikallisten liitäntöjen osalta melko karsittu. Mielestäni tarpeeton rajoitus vuonna 2020. Tässä yhteydessä erityiskiitos diskanttileikkurista, joka harvemmin löytyy erillisenä yksikkönä edullisista tai kohtuuhintaisista miksereistä. Myös stereokanavan fyysisten tulojen on noudatettava samaa logiikkaa. Pientä harmitusta aiheuttaa edelleen se, että vakiintuneeseen tapaan stereokanavat tehdään yhdistämällä kaksi kanavaa yhdeksi siten, että ensimmäisen kanavanumeron on oltava pariton ja jälkimmäisen kanavan parillinen. Mikäli näytöt olisivat jyrkemmässä kulmassa käyttäjää kohden (kuten dLivessä tai monessa kilpailevassa laitteessa), tämä tuskin häiritsisi samalla tavalla. 010 320 7300 • www.f-pro.fi 56-59 Avantis_FBT.indd 57 4.2.2020 20.57. Jyrkempi kulma voisi tehdä työskentelyergonomiasta paremman, toisaalta nyt mik se ristä on saatu kiitettävän matala. Efektiprosessorit palaavat suoraan niille varattuihin kanaviin, eivätkä vie tulokanavia, mikäli paluukanavien kevennetty prosessointivarustelu vain riittää. Pöydälle mikserin asetettuani ensimmäinen havainto näytöistä oli se, että työhuoneen katon loisteputket heijastuvat varsin voimakkaasti kiiltävästä pinnasta. Aiemmin mainittuihin efektiprosessorin 12:een prosessoripaikkaan on valittavissa kaiku, viive sekä monia dynamiikkaprosessoreita. www.riffi.fi 1/2020 57 Lähtökohtaisesti vasen ja oikea liukupankki toimivat itsenäisinä, mutta nämä saadaan myös kytkettyä yhteistoimintaan, jolloin käytössä on ikäänkuin kuusi 24 liu’un kerrosta. Itselleni todennäköisesti järjestäisin käyttöpinnan siten, että oikealla kädellä valikoisin näkyville eri ryhmiä tilanteesta riippuen ja vasemman lohkon kanavat vaihtuisivat tilanteen mukaan. Avantis on itsessään (ilman kuljetuskoteloa) yhden ihmisen nosteltavissa
Lisäksi on DX012, yhden räkkiyksikön viipale, jossa on 12 konfiguroitavaa XLR-lähtöä, jotka voidaan tapauskohtaisesti määrittää joko analogitai digitaaliseksi AES-lähdöksi (96 kHz). Se on julkaistu alunperin GLDja QU-miksereitä varten. Ketjutettuna dSNAKE-laitteita voi olla kaksi kappaletta ja audio siirtyy 48 kHz:n näytetaajuudella. Myöskään showtiedostojen yhteensopivuudesta muiden mikserisarjojen kanssa ei ole tällä hetkellä tietoa. SLink nimellä varustettu liitäntä juttelee sujuvasti näiden kaikkien kanssa. Kuten nimestä voi päätellä gigACE käyttää hyödykseen gigabitin Ethernetiä, alkuperäisen ACE:n hyödyntäessä 100 Mb/s yhteyttä. Positiivisesti yllättänyt yksityiskohta on se, että vaikka mikse ri toimii sisäisesti 96 kHz:n näytetaajudella (mikä esimerkiksi mahdollistaa varsin matalat latenssit, ilmoitettu lukema 0,7 mS), niin digitaaliset yhteydet ulkomaailmaan voivat tarvittaessa toimia esimerkiksi 48 kHz:n näytetaajuudella mikserin huolehtiessa näytetaajuuden muunnoksesta. Käyttötavasta riippuen linkissä kulkee tyypillisesti 128 audiokanavaa 96 kHz:n näytetaajuudella sisään ja ulos matalalla latenssilla. Avantiksessa tämä on kierretty siten, että äänitys tapahtuu sisäiseen kahden gigan muistiin ja siitä äänite siirretään muistitikulle. Testitilanteessa sain soitettua tietokoneelta 48 kHz:n näytetaajuudella tallennettua moniraitaa varsin helposti. Tätä kirjoittaessa Avantiksen iPad ohjelmia tai Mac/PC -editoreja ei ollut vielä julkaistu. GX4816-lavarasiassa on, kuten nimen numerosarjasta on pääteltävissä, 48 analogituloa mikrofonietuasteella ja 16 analogilähtöä. dan verran audiota, mutta aiemmat mallit ovat olleet hieman kranttuja käytettävän muistitikun tyypistä. Tämän lisäksi lavarasiassa on kaksi DX-porttia DX-lavarasioiden kytkemiseksi. GX GX-nimellä kulkeva liitin löytyy toistaiseksi ainoastaan Avantiksen kanssa julkaistusta GX4816-lavarasiasta. AR-sarjan lavarasioita on mallistossa kolmea kokoa alkaen kahdeksan audiotulon ja neljän lähdön mallista aina 24 tulon ja 12 lähdön malliin. gigACE GigACE on päivitetty versio Allen & Heathin omasta ACE (Audio and Control over Ethernet) -protokollasta. Omimmillaan voisin nähdä Avantiksen konserttisalien tai vaikkapa paremmin varustellun klubin mikserinä, mutta ominaisuuksiltaan ja kooltaan se soveltuu varsin hyvin kiertueillekin. Tämä sama pätee myös kaikkiin AES/ EBU-liitäntöihin. Kahteen suuntaan keskustelevia DX-lavarasioita on tällä hetkellä kolmea mallia: 16 analogitulon ja kahdeksan analogilähdön DX168, kiinteisiin asennuksiin tarkoitettu DX164, sekä modulaarinen DX32, jonka tulot ja lähdöt ovat valittavissa 8-kanavan lisäkorteilla joko tuloiksi tai lähdöiksi, analogisena tai digitaalisena. Yhteenveto Aiemmista malleista tuttuun tapaan Avantiksella itsellään pystyy äänittämään suoraan muistitikulle pakkaamattoman stereoraiSLink – oma väylänormi Allen & Heathilla on useampi oma verkkoprotokolla. gigACE mahdollistaa Avantiksen kytkemisen osaksi dLive-järjestelmää dSNAKE DSNAKE on toinen Allen & Heathin oma verkkoprotokolla digitaalisten lavarasioiden kytkemistä varten. DX DX-protokolla on päivitetty versio dSNAKE-protokollasta, sillä erotuksella, että näytetaajuus on 96 kHz ja kanavia yhdessä yhteydessä kulkee suuntaansa 32. u 56-59 Avantis_FBT.indd 58 4.2.2020 20.57. Audion lisäksi verkkokaapelia pitkin kulkee Allen & Heathin oma kontrollidata ja tietyissä tilanteissa myös muutakin verkkoliikennettä tunneloituna. Yleisesti ottaen siirtyminen valmistajan muista mikserimalleista Avantiksen käyttöön on varmasti helppoa. Koska gigACE on aina kahden laitteen välinen suora yhteys, pysyvät latenssit mikrosekuntiluokassa. Jonkinlainen muunninohjelma voisi olla varsin kätevä, jolloin samalla showtiedostolla voisi siirtyä esimerkiksi Avantiksen ja dLiven välillä, niin samanlaista niiden käyttö ja ominaisuudet kuitenkin ovat. 58 www.riffi.fi 1/2020 Soundgrid-verkkoon sekä vaikkapa MADI-väylään. Näiden avulla mikserin pitäisi jutella varsin sujuvasti myös muiden valmistajien laitteiden kanssa
Ensimmäinen on yleiskäyttöön tarkoitettu ns. Kolmas ja neljäs ovat valmiin musiikin soittoon, kabinetissa miedolla loudness-korostuksella ja tiskijukan toimissa tömäkämmällä bassotehostuksella. Laulukaappina ja lattiamonitorina pikkukeikoilla malli on aivan omiaan, samoin taustamusiikin soittoon kohtuuvoimakkuudella. Matalahkon nupin kääntö asennosta toiseen on hieman työlästä, kun sormenpäillä ei vallan hirveästi tarttumapintaa ole. Kantokahva on vain JMaxxien yhdellä kyljellä, mutta se on ergonomisesti pätevää mallia ja käsittely vaivatonta. Elementtien suojauksesta huolehtiva ja mahdollisiin vikatilanteisiin puuttuva limitteri on täysin automaattinen ja sen toiminnasta kertoo vain takalaidan led. Monikäyttöinen on yleispätevä Soinniltaan JMaxx 110 on hallittu, tasainen ja selkeä. Erikoista kyllä, FBT valmistaa nämä kaksi viimeksi mainittua keskenään prikulleen saman kokoiseen koteloon. Ensimmäisen takaa löytyy bassoleikkuri, joka on tarkoitettu käyttöön silloin, kun alakertaa toistaa erillinen sub-woofer. www.riffi.fi 1/2020 59 FBT JMaxx 110 Aktiivinen PA/laulukaappi • 12" bassokartio • 1" diskanttielementti • torven suuntaavuus 90° x 60° • käyttökelpoinen toistoalue 58 Hz – 20 KHz • nimellisteho 700 W + 200 W • maksimiäänenpaine 123,5 dB SPL (hetkellisesti 129,5 dB SPL) • mitat: 400 × 630 × 360 (l × k × s, mm) • paino 24,2 kg • hintaluokka 550 e /kpl Lisätiedot: Noretron Communication • Puh. Kautta linjan kartioelementit on myös suojattu asiallisella metalliverkolla. Diskanttielementin halkaisija on isommilla malleilla sama kuin 110:ssä, mutta ylä-äänisen puhekela niissä on pykälää tuhdimpi. Molemmat kytkimet sekä potentiometrit ovat kohollaan takalevystä ja alttiita iskuille roudauksessa. Suuntausta voi säädellä myös kulmamonitorikäytössä, sillä epäsymmetrisen kotelon voi asettaa kolmeen eri kallistuskulmaan (12° / 40° / 55°). Sopiva esiasetus soundityypille valitaan verraten jäykällä kiertokytkimellä. Pohjassa olevaan kaiutintelineen koloon sopii 35 mm:n putki ja suuntaus telinettä käytettäessä on aina suoraan eteenpäin. Muotoonvaletun etulaidan muodostama torvi on sekin suuntaavuudeltaan sama joka mallissa, niin ikään polypropyleenistä valetun kotelon muoto. 56-59 Avantis_FBT.indd 59 4.2.2020 20.57. Neljän soundin paletti JMaxx-kaapin perussoundiksi on neljä erilaista vastetta. Huolellinen käsittely ja kunnollisten suojapussien hankinta palkinnee ajan oloon. suora vaste, toinen puolestaan sopii kevennetyn bassokaistansa ansiosta puhetoistoon ja kulmamonitorikäyttöön. Seinään tarkoitetussa sangassa on suuntausta varten hahlotus 15 asteen jaotuksella (0°– 60°). u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI FBT JMaxx 110A – aktiivinen monikäyttökaiutin Taustamusiikin soittoon, laulukaapiksi tai vaikka spiikkihommiin torikojuun soveltuva JMaxx mukautuu myös lavalle kellistettäväksi kulmamonitoriksi. 010 525 8000 • www.noretron.fi J Maxx-sarjan pienin 2-tiekaappi on ladattu kymppituumaisella kartiolla ja yhden tuuman diskanttielementillä. JMaxx 110 käy ihan sellaisenaan yhden mikrofonin kuulutusvahvistimeksi ja useampia kaappeja voi linkittää ketjuksi kuuluvuuden tehostamiseksi. Ilon kautta: eipähän kumminkaan lipsahda asetus vahingossa väärän puolelle. Bassotoisto on kaiuttimen kokoluokassa vallan käypää sorttia, aivan ylin rekisteri puolestaan pikemminkin matta kuin kirkaskiiltoinen. Volume-säätimen lisäksi yksinkertaiseen käyttöliittymään kuuluu kaksi painokytkintä. Rankempiin dj-iltamiin on sitten syytä katsastaa suoraan sarjan isompia malleja ja lienee asianmukaista harkita silloin myös erillisiä sub bass -kaappeja, jotta tanssi pysyy biitissä. Kaiutin ei honota eikä piikitä mistään kohtaa, alakerta ei puuroudu eikä preesensalue räiski silmille. Kokonaiskuva on miellyttävän tasainen ja tehtaalla valmiiksi ohjelmoidut vasteet kaikki omassa lajissaan käyttökelpoisia. Kiinteää asennusta varten on kummassakin päädyssä 10-millinen kierre, joihin lisävarusteena myytävä U-sanka kiinnitetään. Tulosignaalin tasovalinta mikrofonikäytön ja linjatasoisen ohjelmalähteen välillä hoidetaan toisella painokytkimellä, jonka ohessa on erikseen voimakkuudensäätö. Kookkaampia versioita sarjassa on kaksi, 12-tuumaisella varustettu sekä hieman harvinaisemmalla kaiutinkoolla, 14-tuumaisella kartiolla kalustettu malli. Yhteneväistä on sekin, että joka mallissa käytetään samaa DSP-prosessoria ja samoja D-luokan vahvistimia
Ensituntumaa merkkiin otetaan Riffissä nyt kahdella mallilla. Verraten pienikokoisena CU-55 on helppo asetella ahtaisiinkin koloihin, esimerkiksi virvelimikrofoniksi. Nykyisellään mallisto kattaa kaikki yleiset kondensaattorimikrofonien käyttötilanteet lavalierja pantamikeistä tyypillisiin äänitysmikrofoneihin sekä haulikoihin asti. Lähietäisyydelle mentäessä bassopitoisuus nousee helposti jo liiankin muhkeaksi, mutta siitä huolimatta CU-55 ei ole erityisen herkkä puhetai lauluäänen puhahduksille. Tässä suhteessa se on huoleton tapaus eikä välttämättä vaadi aina erillistä pop-filtteriä suojakseen. Pad-kytkin itsessään on upotettu rungon suojaan ja sen liikuttaminen vaatii jonkin sopivan apuvälineen. Se tuntuu sopivan kaikkeen mihin sitä keksii kokeilla: ääni on samaan aikaan neutraali ja luonnollinen, mutta kuitenkin jotenkin sulostuneempi tai makoisampi. Skarpin suuntauksen kääntöpuolena on perinteisesti ollut äänen voimakas värittyminen ja melko kapea hyödynnettävä taajuusalue. Kynsi tai plektran kärki ei mahdu koloon, mutta paperiliittimen soukka nokka on juuri passeli sinällään juohevasti liikkuvan kytkimen siirtoon. Optinen illuusio CU-55 näyttää kuvissa tyypilliseltä studiomikrofonilta, jonka kapseli on runkoon nähden poikittain. Telineadaptereiden osalta Sanken suosittaa Rycoten kehtoja, mutta testihetkellä sopiva koko oli päässyt tilapäisesti loppumaan ja niinpä koeäänityksissä käytettiin yleispätevää pyykkipoikapidikettä, joka pelasi vallan mainiosti sekin. Siihen se myös sopii mainiosti, kun äänenpaineen kestoakin luvataan 147 desibeliä (SPL) silloin, kun rungon pad-kytkin on asetettu vaimennusasentoon. 60-61 Sanken.indd 60 4.2.2020 21.00. Kyseessä ei olekaan kookas ja painava esine, sillä rungon halkaisija on vain 30 millimetriä, eikä pituuttakaan ole kuin 11 senttiä ja kolme milliä päälle. Kerrassaan oivallinen koostumus. Kapselia ympäröivä verkko hajottaa varsin tehokkaasti puhureita jo itsessään. Preesensalue on ilmeikäs ja terveen seesteinen, ylärekisteri samettia. Akustinen kitara välittyy lämminsointisena, mutta silti erottelevana. Pikkuhaulikko kuin puikko Haulikon kapean suuntakeilan avain on pitkä ja kyljistään tarkoin suunnittellusti puhkottu putki, joka ohjaa pääsuunnasta saapuvat äänet mikrofonin kapselille ja vaimentaa muista suunnista saapuvat äänet kuulumattomiin. Mikrofonin koko saattaa sitten luonnossa yllättää. Kun vienti maailmalle aloitettiin 80-luvun alussa, kyseessä oli jo varsin kokenut firma. Haulikoita näkeekin useimmiten dialogin äänityksessä ja esimerkiksi urheilukilpailujen televisioinnissa kenttämikkeinä. Mutta mikä ääni! Sanken CU-55 on innostava tapaus. Rumpujen tilamikkinä käytettäessä sointi ei jää keskialueen kolinaksi vaan mukana on aimo annos tuhtia alakertaa ja siististi artikuloivat ylä-äänekset. Jos on olemassa rehellisen imartelun käsite, niin tässä lähestytään sitä. 60 www.riffi.fi 1/2020 E nsimmäiset puoli vuosisataa japanilainen Sanken operoi pelkästään kotimarkkinoillaan. Silti keskirekisteri ei tunnu kuoppaan vajonneelta vaan se soi hyvinkin eläväisenä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – suuri tuntematon Vaikka Sankenia ei musiikkiäänittäjien salkuissa niin usein tapaakaan, niin filmija tv-tuotannoissa sekä radion puolella se kyllä tunnetaan. Musiikkistudiossa niille on verraten vähän luontevia käyttötilanteita. Kun padia ei käytetä, mikrofoni kestää äänenpainetta 10 desibeliä vähemmän, mikä on sekin huomattavan paljon. CU-55:n kautta soinnissa on selkeyttä ja pehmeää syvyyttä
Uskoisin, että tällaiselle mikille löytyisi paikkansa myös keikkakäytössä, esimerkiksi yleisöäänen pyydystämisessä korvamonitorointiin tai tilamikkinä esitystä tallennettaessa. Tule mukaan juhlimaan 25-vuotiasta Prolight + Soundia! Esitysteknologian ammattitapahtumasta löydät mielenkiintoisimmat innovaatiot, ratkaisut ja asiantuntijakohtaamiset. Pääset tutustumaan juuri niihin teknologioihin, joiden avulla tapahtumista tehdään ainutlaatuisia elämyksiä. 20 20 D U : 23 .0 1. _E A R LY _1 10 x2 80 • FO G R A 39 • C M Y K • es : 13 .0 1. mennessä 1. Ei vain tapahtumia. Osta messulippu nyt, niin hyödyt early-bird-alennuksesta! Messulipulla pääset myös kaikkiin messujen konferensseihin. äänenpaine padilla 147 dB (SPL) • itseiskohina 15 dB (SPL, A) • hinta 1 110 e CS-M1 • suuntakuvio superhertta • toistoalue 70 Hz – 20 kHz • maksimiäänenpaine 137 dB (SPL) • itseiskohina 16 dB (SPL, A) • hinta 929 e Lisätiedot: Noretron Broadcast Puh. Ei ole kohinaa, ei mene ruttuun kohtuuttoman helposti äänekästä kohdetta lähestyttäessä, ei piikitä ikävästi tai hukkaa jotain taajuusaluetta tykkänään. CS-M1 on erittäin asiallinen mikrofoni kaikin puolin sekin. Sanken Kondensaattorimikrofoneja CU-55 • suuntakuvio hertta • kapselin halkaisija 13 mm • toistoalue 40 Hz – 20 kHz • -10 dB pad-kytkin signaalin vaimennukseen • maksimiäänenpaine 137 dB (SPL) • maks. 4. 3. Tiukka suuntaus antaa samalla tiettyjä, hieman poikkeuksellisempia mahdollisuuksia. mennessä Luodaan elämyksiä. Kyllä Sanken asiansa osaa. Töminän ja matalan humun poimintaan tarvitaan kuitenkin rinnalle lähimikkejä, joilla bassorekisteri saadaan mukaan. Ja ennenkaikkea, vaimentaa sivuilta ja takaa tulevaa ääntä hallitusti ja tehokkaasti, jotta vuotoääni ei pilaa varsinaista ääntä. 3. 60-61 Sanken.indd 61 4.2.2020 21.00. 040 756 2054 / 040 762 6202 • noretronbroadcast.com Early-bird -alennus Osta lippu 1. 3. Overheadina CS-M1 rajaa jo itsessään aika paljon rumpujen alakertaa pois, symbaaleiden soundin se välittää sirpakan kirkkaasti. The Global Entertainment Technology Show Entertainment 31. mennessä Early-bird Early-bird -alennus -alennus Osta lippu 1. Hyvän mikrofonin tunnistaa usein siitä, että sen kanssa syntyy vain vähän jos ollenkaan ongelmia. Sanken, missä viivyit. u Lue Riffin verkkosivustolta myös Sanken CSS-50-mikrofonin testi. Setin yleissointi on kepeä ja ilmava, tomi-iskut välittyvät selkeinä ja napakoina. 3. Sanken-duolla on juuri nämä ominaisuudet ja lisäksi CU55:llä on mukavasti persoonallinen soundinsa, joka tuntuu sopivan oikeastaan mihin vain äänitykseen. nland.messefrankfurt.com Puh. mennessä Early-bird -alennus 1. CS-M1:n voi sijoittaa verraten etäällekin setistä tai muusta äänilähteestä ilman, että huoneen akustiikka nousee äänikuvan hallitsevaksi piirteeksi. – 3. 20 20 Fi nn la nd info@. 2020 Frankfurt am Main 70 79 400 2_ P LS _P ro lig ht _P ro A ud io _R if . 040 544 5577 Viime vuonna NABmessuilla esitelty CS-M1 on mitoiltaan kuitenkin lähempänä tavallista puikkoa, joten kokeillaanpa sitäkin studiossa. 3
Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 1/2020 Niko Laasonen N ormaalisti tammikuu tarkoittaa viihdealalla pääasiassa lomailua, kahden hengen firmassamme se on sitä tällä kertaa vain osittain. ••• ”Toisaalta” ja ”entäs jos” -pohdinnan jälkeen päädyimme Allen & Heathin dLiveen. ••• Viime vuosina olemme tehneet keikkoja ja kiertueita monenlaisilla ja monen merkkisillä miksereillä. Ratkaisimme tämän laittamalla rumpujen luokse räkin jossa on 16-kanavainen Dante-lavarasia ja pieni verkkokytkin. Behringerit ovat olleet kovassa käytössä useassa projektissa, sen lisäksi Avidit, Yamahat, Digicot ja Allen & Heathit ovat tulleet tutuiksi. Ja jos näkemykset eivät tässä asiassa kohtaa, voidaan kärjistäen kysyä, että onko työpari valittu oikein. Omalla rahalla harrastaessa kiinnostaa merkittävästi mitä ominaisuuksia saa vastineeksi sijoittamilleen euroille. Tekninen henkilökunta on sekin koostumukseltaan trio, minä salin puolella, Veera monitoreissa ja Olli valoissa. Efektinä tämä liikkuu jossain delayn ja jälkikaiun välimaastossa. Samoin myös muut resurssit on jaettu keskeltä kahtia. Kontrollerina salissa käytän 12 liu’ulla varustettua C1500pintaa, kun taas Veeralla on lavaa varten kosketusnäyttö-PC, kahdeksankanavaisella liukukontrollerilla. Eräs työnantajayhtyeemme päätti nimittäin tehdä vuodenvaihteen tienoilla kymmenen keikkaa, joista puolet klubeissa täydellä bändillä ja loput konserttisaleissa kevyemmällä trio-kokoonpanolla. Tämän ansiosta rumpujen luokse vedetään pelkästään verkkopiuha sekä sähkönsyöttö esimerkiksi kahden 12-kanavaisen lavahaun sijasta. Toinen tärkeä asia oli se, että Allen & Heathissa prosessointitehon voi jakaa halutessaan maksimissaan neljälle käyttäjälle. Rumpuriseriltä kanavia tulee 14 ja taustanauhatietokoneelta kuusi kanavaa. Lääkkeeksi tähän on tarjolla jonkinlainen gain-kompensaatio, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta. Sen etu käyttöämme ajatellen on se, että kaikki prosessointi tapahtuu lavarasian sisällä ja siihen voi liittää haluamansa kontrollerit miksaamista varten. Tittelini on näillä keikoilla myös kiertuemanageri. Asentamalla tietokoneeseen Dante Virtual Soundcard -ohjelman, taustanauhakanavat saa samaan verkkoon ilman erillistä äänikorttia. raskaamman sarjan mikserin hankintaa olemme pohtineet hyvinkin pitkään ja eri kulmista. Keskipitkällä predelayllä varustettuna kyseinen gate-kaiku tekee hauskan tilaefektin laulun ympärille ilman, että se sotkee kuulokuvaa liiaksi muutoin. Valinta sinetöityi syksyn mittaan, kun toisessa bändiprojektissa oli vastaava järjestelmä käytössä ja kokemukset tukivat päätöstä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuodenvaihteen kuulumisia 62-67 Finale 120.indd 62 5.2.2020 18.26. Tätä kirjoittaessa ollaan noin puolimatkan krouvissa, hyvä hetki luoda silmäys keikkojen tekniseen toteutukseen. Räkkiin on myös asennettu mielenkiinnosta kuitumuunnin (jolloin signaalit kulkisivat optista kuitua pitkin), mutta sen testaaminen on toistaiseksi vasta edessäpäin. Tämä aihe monesti puhuttaa ihmisiä, mutta oman kokemukseni mukaan lähes järjestään tarve säätää ”ylävolumea” ilmenee samaan aikaan kummassakin päässä. Mikrofonin, äänilähteen ja etuasteen pysyessä samana (varsinkin, kun käytössä on vielä 24-bitin verran dynamiikkaa), herää kysymys, miksi gainia pitäisi toistuvasti muutella keikkojen välillä/ aikana. Koska prosessointikanavia on 128 ja erilaisia lähtökanavia 64, eivät resurssit lopu kesken ihan helposti perusbänditoiminnassa. Ensimmäisen oman ns. Dante-verkko mahdollistaa merkittävän kanavamäärän siirron gigabitin ethernet-verkossa. ••• Vuonna 2020 tuntuu mielestäni hassulta kuljetella suuria määriä signaaleja lavalla paksuja ja painavia moniparikaapeleita käyttäen, jos ja kun tähän on olemassa vaihtoehtoja. Mutta tästä taidan olla kirjoittanut aiemminkin ja jollen, saatan jatkaa toiste. ••• Vastapainona uudehkon teknologian käytölle kuskaan edelleen mukana kahta Yamahan SPX90-kaikulaitetta. Kyseessä ovat ensimmäiset keikat tällä kokoonpanolla ja toistaiseksi ryhmä on osoittautunut varsin toimivaksi. Laite on julkaistu muutama vuosi ennen syntymääni ja efektilaitekaksikon kuskaaminen vaikuttaa hassulta itsestänikin – varsinkin, kun mikserin omat tehosteet ovat vähintäänkin kelpo tasoa. ••• Ainoat huomioitavat asiat tämänkaltaisessa yhteiskäyttömiksauksessa on se, että kumpikin saa signaalinsa samoista mikrofonietuasteista, eli esivahvistuksen säätö vaikuttaa kummassakin miksauspisteessä. Jälkimmäistä olen käyttänyt trio-keikoilla myös lauluun. Toisessa on nyt ollut pysyvästi puolentoista sekunnin huonekaiku ja toisessa gate-kaiku. Tätä olemmekin hyödyntäneet reippasti: miksaamme käytännössä samalla mikserillä kumpikin, minulla on käytössä ensimmäiset 64 kanavaa, Veeralla lavamiksaukseen loput 64. Aina aloitan testaamalla ilman ulkoisia efektejä, mutta SPX:n kaltaisia rumputiloja en ole toistaiseksi saanut muilla keinoin loihdittua
www.riffi.fi 1/2020 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Maailman nopeimmat digitiskit. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 8. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Finale 120.indd 63 5.2.2020 18.26. 348 € Nyt myös ONE CONTROL BJF -efektipedaalit ja muut ONE CONTROL -tuotteet! Kuljetuskotelot p. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. huhtikuuta. www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi GREEN kitarat alk
A-mollikolmis. Audioesimerkit ovat kuunneltavissa Riffin kotisivuilla Jazzillisia sävyjä etsimässä 1/2020 62-67 Finale 120.indd 64 5.2.2020 18.26. F#-mollikolmis. A-mollikolmis. H-mollikolmis. F#-mollikolmis. œ# œ œ# œ œ œ œ œ œ#J‰ œ# œ# œ œ Œ œ# œ œ# œ œ œ œ œ œJ‰ œ# œ Œ™ œJ 7 7 6 7 5 5 4 5 6 6 9 7 6 7 7 6 7 5 5 4 5 3 4 5 5 œ œ œ# œ œ œ œJ‰ œ# œ œ œ œ œ œj‰ ?œj œ#J‰ œj‰ œ œ œ Ó ‰ œJ œ# œ 7 7 7 7 5 5 5 7 9 7 7 5 5 7 5 6 7 7 7 7 9 11 9 œ# œ œ# œ œ# œ Œ œ# œ œ œn œ œ Œ ?œnj œ#J ‰ ?œj œ#J ‰ œ œ œ Ó Ó 9 9 7 7 9 7 7 7 5 5 7 5 6 7 4 6 7 7 7 64 www.riffi.fi 1/2020 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a T ämän vuosikymmenen ensimmäinen jazzillisten sävyjen metsästys jatkaa viime numeron aihetta, ja tälläkin kertaa liikutaan dominanttisoinnun ympärillä blues rakenteessa. E7 D7 A7 9 44 & SWING MOLLIKOLMISOINTUBLUES . F#-mollikolmis. A-mollikolmis. D7 A7 5 E.Gtr. & kolmis.. E-mollikolmis. H-mollikolmis. A-mollikolmis. E7 D7 A7 9 44 & SWING MOLLIKOLMISOINTUBLUES . œ# œ œ# œ œ œ œ œ œ#J‰ œ# œ# œ œ Œ œ# œ œ# œ œ œ œ œ œJ‰ œ# œ Œ™ œJ 7 7 6 7 5 5 4 5 6 6 9 7 6 7 7 6 7 5 5 4 5 3 4 5 5 œ œ œ# œ œ œ œJ‰ œ# œ œ œ œ œ œj‰ ?œj œ#J‰ œj‰ œ œ œ Ó ‰ œJ œ# œ 7 7 7 7 5 5 5 7 9 7 7 5 5 7 5 6 7 7 7 7 9 11 9 œ# œ œ# œ œ# œ Œ œ# œ œ œn œ œ Œ ?œnj œ#J ‰ ?œj œ#J ‰ œ œ œ Ó Ó 9 9 7 7 9 7 7 7 5 5 7 5 6 7 4 6 7 7 7 Electric Guitar A7 qaaz= [qp ]e E.Gtr. Esimerkkinä olen nuotintanut F#-mollikolmisoinnun käännökset. E7 D7 A7 9 44 & SWING MOLLIKOLMISOINTUBLUES . Electric Guitar 44 & F#-mollikolmisoinnunkäännöksetkolmellaylimmälläkielellä terssikäännöskvinttikäännösperusmuoto . & H-mollikolmis. & H-mollikolmis. œ# œ œ# œ œ œ œ œ œ#J‰ œ# œ# œ œ Œ œ# œ œ# œ œ œ œ œ œJ‰ œ# œ Œ™ œJ 7 7 6 7 5 5 4 5 6 6 9 7 6 7 7 6 7 5 5 4 5 3 4 5 5 œ œ œ# œ œ œ œJ‰ œ# œ œ œ œ œ œj‰ ?œj œ#J‰ œj‰ œ œ œ Ó ‰ œJ œ# œ 7 7 7 7 5 5 5 7 9 7 7 5 5 7 5 6 7 7 7 7 9 11 9 œ# œ œ# œ œ# œ Œ œ# œ œ œn œ œ Œ ?œnj œ#J ‰ ?œj œ#J ‰ œ œ œ Ó Ó 9 9 7 7 9 7 7 7 5 5 7 5 6 7 4 6 7 7 7 Electric Guitar A7 qaaz= [qp ]e E.Gtr. H-mollikolmis. C#-molli. H-mollikolmis. Tämä tekniikka tuottaa tuollaista blues/western swing -tyyppistä soundia dominanttisointujen käsittelyyn. F#-mollikolmis. ••• Viime numerossa tutustuimme miksolyydiseen asteikkoon, joka rakentuu asteikon sävelistä 1; 2; 3; 4; 5; 6; ja b7. œœœ## œœœ## ???# # 2 2 2 6 7 5 11 1 9 ElectricGuitar E.Gtr. 5 44 & Emolli-kolmisointuarpeggio A7-"soundi" F#molli-kolmisointuarpeggio . Transponoimalla löydät helposti myös E-mollikolmisoinnun käännökset. kakkosasemassa 6.-kielellä osuu etusormelle aloitusääneksi F#, keskisormelle G, ja pikkusormelle A). & H-mollikolmis. E-mollikolmis. œ œ œ œ œ œ Œ œ# œ œ# œ# œ œ# Œ 7 5 4 5 3 7 9 7 6 7 5 9 œ œ œ# œ œ œ# œJ ‰ œ œ œ œ œ œ œJ ‰ 7 1 9 9 7 7 7 5 8 7 7 5 5 5 œ œ œ# œ œ œ# œJ ‰ œ# œ œ# œ# œ œ# œ#J ‰ 7 1 9 9 7 7 7 9 1 2 11 11 9 9 9 Electric Guitar A7 qaaz= [qp ]e E.Gtr. . F#-mollikolmis. Tämän numeron Mollikolmisointu-bluesissa olen käyttänyt miltei yksinomaan näitä kolmisointuja ja niiden ääniä vaihdellen niitä sointuvaihdoksien mukaan luovasti ja lisäten sinne tänne muutamia ekstraääniä. Arpeggioihin kannattaa tutustua soittamalla kaikki arpeggioäänet kulloisestakin asemasta 6.ja 5.-kieliltä aloittaen. C#-molli. H-mollikolmis. D7soinnun kohdalla A-molli ja H-mollikolmisointu. E-mollikolmis. . F#-mollikolmis. & kolmis.. Kolmella ylimmällä kitaran kielellä (g ,h ja e) voi myös kokeilla soittaa näitä samaisia kolmisointupareja käännöksineen normaaleina soivina sointuina. Sormita aloitusääni aseman mukaisesti etu-, keskija myöskin pikkusormella (esim. A-mollikolmis. D7 A7 5 E.Gtr. & Hmolli-kolmisointuarpeggio D7-"soundi" Amolli-kolmisointuarpeggio . & kolmis.. E7-sointua vastaavat viidennen ja kuudennen asteen mollikolmisoinnut ovat H-molli ja C#mollikolmisointu. A-mollikolmis. F#-mollikolmis. E-mollikolmis. E-mollikolmis. A7-soinnun kohdalla nuo kyseiset mollikolmisoinnut ovat E-molli ja F#-mollikolmisointu. E-mollikolmis. F#-mollikolmis. Ohessa olevissa arpeggionuotinnoksissa näkyy muutama esimerkkiasema tabulatuureineen. Tällä kertaa olen nostanut esiin miksolyydisen asteikon viidenneltä ja kuudennelta säveleltä rakentuvat mollikolmisoinnut, joita käyttämällä dominanttisointuihin saadaan sävyiksi sointuäänien lisäksi laajennusäänet 9 ja 13. A-mollikolmis. Terveisin, Kari Antila PS. Huomioi, että arpeggiot sekä etydin voi soittaa monesta eri asemasta. Tämä harjoitusetydi on kuitenkin teknisessä mielessä hieman helpompi. C#-molli. 3 E.Gtr. H-mollikolmis. A-mollikolmis. Tuota mollikolmisointuparia voi soitella A7 soinnun päälle. A-mollikolmis. F#-mollikolmis. D7 A7 5 E.Gtr. . & Hmolli-kolmisointuarpeggio E7-"soundi" C#molli-kolmisointuarpeggio
010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C RÄLSSINTIE 6, 00720 HELSINKI www.avmarketing.fi | info@avmarketing.fi Yksi tuote – monta käyttöä; verkkomonitori, tallennuskeskus, matalalatenssinen mikseri ja paljon muuta. www.riffi.fi 1/2020 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Saatavana nyt! 62-67 Finale 120.indd 65 5.2.2020 18.26
KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 1/2020 O len joskus aiemmin kertonut ”Hokkanen”-nimisestä teinivuosien tutusta (nimi melkeinpä muutettu), johon oli kunnia tutustua erään rakennusliikkeen kesäpoikana ollessani. ”leikkasinko mohikaanin turhaan?” ••• Äkkikohtaamisen jälkeen flashbackejä sateli siihen malliin, että jaanpa tässä niistä yhden. Perusteellinen mies. ••• Tiistaina kaikki oli purettu ja Hokkanen oli vetänyt seiniin koolaukset, joiden väliin suunniteltiin ”eristettä”. Iltapäivällä Hokkanen hiltitti poikki kuumavesiputken – naapurihuoneesta, kymmensenttisen tiiliseinän toiselta puolelta. Hieman emmin, mutta herran määrätietoisuus himmensi epäluuloni. Älkää ymmärtäkö väärin, fanitan Turmion Kätilöitä aivan tolkuttomasti ja petyn kerta toisensa jälkeen, kun eivät etsikään kosketinsoittajaa riveihinsä, terveisin nimim. En tiedä mitä tapahtui, koska olin selin, mutta yhtäkkiä kuulin vain hemmetinmoista kiroilua ja kysymyksen ”katos näkyyks tosta läpi”. Apuani ei kuulemma enää tarvittu, joten siirryin etäämmälle tarkkailemaan. Kävi ilmi, että ”eristeeksi” oli muurattu tiiliä päällekkäin koolausten väliin, ja lattia oli koolausten myötä naulattu kiinni betoniin aivan järjettömillä perustusnauloilla. Näkyi. Musiikkija soittohuoneen alustava rakennusaikataulu oli kuulemma puolitoista kuukautta, josta kaksi viikkoa pelkkää Hokkasen asennusten purkamista. ”Joo tää on ihan kuule viikon homma vaa”, tuumasi Hokkanen. Sekä maalannut seinäpaneloinnin. Joka tapauksessa c) herran toleranssi satunnaisten ruokatarvikkeiden hajoamistuotteiden suhteen lähenteli supervoimaa. Keskiviikkona olivat pohjapanelointi ja lattia paikoillaan, mutta kovin kaikuisalta kuutiotila yhä tuntui. ••• Olin jo palannut opintojen pariin syksyllä, kun kuulin, että kartanonisäntä oli teetättänyt tilan uusiksi jollakin ”mielellään ihan toisella firmalla”. Tennispallon olisi voinut heittää läpi reiästä. ••• Paskat se mitään asettunut, vaan tila soi kuin kirkonkello. Tonnikala oli tosin ollut avattuna jo pitkän aikaa, joten joko a) nainen oli ollut kyydissä tai b) Hokkanen ei oikeasti halunnutkaan ketään kyytiin. Varustauduin vasaralla ja sorkkaraudalla, mutten ehtinyt edes aloittaa, kun Hokkanen kaahasi paikalle Hiltinsä kera ja täräytti kuivannapseat puolipanelit tulitikuiksi. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ulkona oli hillitön helle, ja sisällä alkoi olla tuskaisen kuuma ja kostea ilma pikku vesivuodosta ja urakoinnista johtuen. Luojan kiitos Hokkanen muisti lounastunnin. Vähän ihmettelin, mutta ajattelin, että se asettuu siitä, kun katto ynnä muut saadaan paikalleen. Kattoon ei tullutkaan minkäänlaista panelia tai muuta, vaan Hokkanen oli tasoittanut sen… sementillä. Hokkasen syömätapoja kuvaa parhaiten lause ”ku hyeena haaskalla, mutta rivompaa ja äänekkäämpää” tai ”ootko nähny ku virtahepo synnyttää?” Neljännes HK:n blöötä korvasi röökin miehen huulessa. Akustoinnin perusteet 62-67 Finale 120.indd 66 5.2.2020 18.26. Ja jo tunnin päästä paikattiin seinää – tosin ulkoseinää. Hailakan kattovalon varjostin vieläpä resonoi huoneen pahimman resonanssitaajuuden mukaan, joten ”kirkonkello” ei ollut kaukana totuudesta. ••• Toteutus oli legendaarinen. Hokkanen oli oitis ilmoittautunut, ja ryhtynyt sumppikahvitermoksen voimalla piirtämään suunnitelmaa. Hokkasen kanssa ei näet lorvittu, koska muuten tuli turpaan. Jos huoneessa löi kaksi lautaa yhteen, varjostin hyrisi ”ymmmm” kolmisen sekuntia. Tapasin Hokkasen sattumalta taannoisella kotiseutureissullani, torilla, kuinkas muuten, jossa kaveri istuskeli perjantaiiltana autossaan ja luukutti toosastaan senpäiväistä jöötiä, jota lienee paras luonnehtia Stingin, Kake Randelinin ja Turmion Kätilöiden yhdistelmäksi. (Tässä on nyt vaan se, ettei Hokkasella ollut mitään käsitystä akustiikasta sen paremmin kuin musiikistakaan, mutta sitäkin enemmän itseluottamusta.) Näin Hokkasen suunnitelman sivusilmin ja kiinnitin huomiota kuutiomaiseen huonetilaan. Muistui mieleen nimittäin, että erään äveriäänpuoleisen herran taloprojektiin haluttiin ”soittohuone”, jonne herra ajatteli vievänsä pikkuflyygelinsä ynnä muuta. Ensin piti purkaa kartanon vanha kodinhoitohuone. Pora jäi seinään pystyyn, kun herra sinkosi autoonsa ja nouti termospullonsa sekä hanskalokerossa koko puolikkaan päivää lämmenneen HK:n Sinisen. Oli kysynyt urakoitsijalta, josko firmassa olisi ketään, joka ymmärtäisi akustiikan päälle. Kaverilla oli joskus avattu sipsipussi ja ”heikkolaatuista tonnikalaa hiutaleina paskassa öljyssä” –tyyppinen kombo pussissa apumiehen penkin takana (suora lainaus: ”jos vaik joku naine tulis kyytii ja sil ois nälkä”. Tilassa oli kattovalo, mutta seinissä ei ollut töpselin töpseliä – mistään ei saanut sähköä
+358 45 7292930 Meiltä myös laitevuokraus Kysy tarjousta! broadway.fi • 010 830 3830 www.vikingpro.fi / www.vikingproshop.fi 62-67 Finale 120.indd 67 2.2.2020 13.02. www.riffi.fi 1/2020 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Verkkokauppamme on nyt auki! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . P
/ T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W . Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille. G E N E L E C . C O M / T H E O N E S Solja Nieminen Product Manager 0400 214 587 solja@msonic.fi www.msonic.fi 68 Takakansi 120.indd 68 3.2.2020 17.09. Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: T H E O N E S . Seuraava askel