V COLLECTION 8 – kun runsaudenpula on ainoa pula! 01 Kansi 121.indd 1 1.2.2021 17.30. Nro 1-2021 Hinta 11,30 E ESA PULLIAINEN: – Reverb on horisontaalinen, mutta jousikaiusta tulee syvyys. OONA KAPARI: – Koulutus antoi tekniset valmiudet ja teoriapohjan, työn tekeminen opetti työn
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 31.1.2021 16.45. C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_1_2021_IntersonicOy.pdf 1 1.2.2021 11.59.18
Järjestön voima on jäsenistössä ja sen määrässä. Yksittäisen soittajan, sanoittajan tai säveltäjän on yhä hankalampaa taistella markkinamekanismeja vastaan, mutta maailmanlaajuista yhteistyötä keskenään tekevillä tekijänoikeusjärjestöillä on vielä sentään jonkinlaiset mahdollisuudet vaikuttaa korvauksiin. Levymyynnistä tai studiosessioista ei ole merkittäväksi menetysten paikkaajaksi. Korona yllätti maailman heikosti valmistautuneena ja toimivia ratkaisuja on jouduttu hakemaan kiireessä. Huippumusikaalinen Maijanen puolestaan soitti uransa varrella kotimaisissa kärkikokoonpanoissa useita eri instrumentteja, lauloi, sävelsi ja sanoitti, työskenteli tuottajana… Ammatillinen ura kantoi yli viiden vuosikymmenen ja sen hedelmistä suuri yleisö nauttii tallenteiden kautta vielä mestarin mentyäkin. Lukuterveisin, Lauri Paloposki, päätoimittaja J oulukuussa 41-vuotiaana kuollut Alexi Laiho ja tammikuussa 70-vuotiaana menehtynyt Pave Maijanen olivat molemmat musiikillisia esikuvia, joiden vaikutus omaan ikäluokkaan ja nuorempiin soittajapolviin on valtava. Tarvittaisiin korvamerkitty maksujen jyvitys, jossa tiettyä artistia kuuntelevan maksu ohjautuisi juuri kyseiselle artistille eikä striimien kuninkaille ja kuningattarille. Kun kaikki tuotot kerätään yhteen isoon kasaan, josta korvauksia jaetaan sitten striimausmäärien mukaisina osuuksina, jää marginaali nuolemaan näppejään. Yhteiskunnan tasolla on selviydytty melko hyvin, mutta yksittäisten alojen, yritysten ja ihmisyksilöiden kohdalla surullisilta kohtaloilta ei olla vältytty ja valitettavasti niitä todennäköisesti tulee vielä lisää. 4 www.riffi.fi 1/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA Mieltä kuohuttavia aikoja E lämme kaikin puolin ajatuksia kuohuttavia aikoja. Kiitos teille. Pandemian aikana tämä ajatus on näyttänyt nurjan puolensa, kun keikoille ei voikaan lähteä ja opetustyötäkin on rajoitettu. Jo tämänkin epäkohdan vuoksi kotimaisten etujärjestöjen – Gramexin ja Teoston – merkitys kasvaa entisestään. Mökkihöperyys uhkaa iskeä kuuliaiseen etäeristäytyjään, olipa kyse puolittain vapaaehtoisesta järjestelystä tai siitä että toimeentulon hankkiminen omalla ammattityöllä on yksinkertaisesti kielletty. Usean eri viranomaisen vastuulle jakautuneen sääntelyn suuntaviivat sekä perusteet ovat osin ristiriitaisia ja epäreilun tuntuisia. 04-05 Pääk 121.indd 4 2.2.2021 19.11. Tallenteita kyllä kuunnellaan, mutta latauspalveluiden korvauslogiikka on vinossa. Joiden toteutumista ne myös pystyvät valvomaan ja tilittämään rahat tekijöille asianmukaisesti. Virtuoosimainen soittimen hallinta nosti Laihon maailman metallikitaristien arvostetuimpaan joukkoon, eikä myöskään hänen työtään säveltäjänä voi sivuuttaa. Korjausliikettä kaipaisi myös suhtautuminen tallennettuun musiikkiin, jota jopa musiikin tekijät itse tuntuvat usein pitävän ”vain käyntikorttina”. Itsessään perusteet ovat järkeenkäypiä, mutta monen mielestä ja monelle kohtuuttoman raskaita kohdata. Suosittelen tutustumaan sekä Teostoon että Gramexiin lähemmin, olipa musiikki rakas harrastus tai peräti ammatti. Harva suomalaismuusikko on luotsannut yhtyeensä yhtä laajaan kansainväliseen menestykseen. Toivoa ei silti sopisi heittää menemään, eikä nyt paljastuneita epäkohtia saa jättää pandemian hellittäessä ratkaisematta. On korjattava tulevaisuutta, koska menneisyyttä emme pysty muuttamaan ja nykyisyyteen ehdimme vaikuttaa vain hipaisun verran
04-05 Pääk 121.indd 5 2.2.2021 19.11
(09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 e + posti kulut. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Tero Ahonen Jirina Alanko Petri Alanko Kari Antila Siri Elaine Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Samuel Järvinen Kimmo Karjalainen Misha Koivunen Toimo Koskinen Niko Laasonen Juha Seila Alex Solca Vilma Timonen Ari Vanha-Majamaa Tommi E. Irtonumeron hinta on 11,30 e . Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Misha Koivunen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 6 www.riffi.fi 1/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. ” Juikki Jääskä Kannen kuva: Jirina Alanko 06-07 Sisältö 121.indd 6 1.2.2021 17.53. Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 26. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Suikki Jääskä – ”Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa.” 13 Oona Kapari – jos joku kuulostaa robotilta, sillä pitää olla myös vertailukohta 16 Riston vieraana Kuusankoskella – kulttuuriväki löysi vanhan tehtaan 18 Ole kuin joki – Tigran Hamasyan maalaa jazzin uusia horisontteja 26 Mikko Mäkinen – tontti otetaan tai ollaan ottamatta tarpeen mukaan 30 Pekka Laine & Esa Pulliainen asialla – musiikki syntyy vähin, mutta voimakkain maustein 34 Steve Lukather – biisi pitää tehdä päivässä tuotantoineen LUKUPALAT 22 ajankohtaiset poiminnat 23 tuoteuutiset 24 levyarviot SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat, Miihkali Jaatinen – Parker Fly on heittämällä ergonomisin kitara KÄYTTÖTESTIT 40 Blackstar Acoustic Core – kombo ajan henkeen 42 Nux MG-300 – kotisoittajan pakettiratkaisu 44 WaldenB1E – basson ja kitaran välissä 46 IK Multimedia Mixbox CS – 500-sarjaa virtuaalisena 48 Arturia V Collection 8 – tästäpä pussiin, ja tuokin vielä! 50 Bose L1 Pro – pilari pystyyn, pelimanni GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Harjoitus tekee mestarin 56 Muusikkona maailmalla – Jimi Hendrixin jalanjäljissä 58 Alangon päiväkirja – Konsepti-kirjasto-kokonaisuus 8 ” Liskin Jussi sano, että Järvenpäässä on yhden autokorjaamon takaseinällä mikseri pystyssä. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 46 34 16 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi
Teemme siis samoja hommia Teoston kanssa. Koska koronan aikana keikkapalkkioita ei juuri tule, tekijänoikeuskorvaukset ovat juuri nyt entistä tärkeämpiä. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. 48 36 30 GRAMEX-KORVAUKSET TÄRKEITÄ MUSIIKILLE T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Tekijänoikeusjärjestöjen jakamat korvaukset ovat koronan aikana entistä tärkeämpiä. Tekijänoikeusjärjestö Gramex on jakanut viime vuosina korvauksia musiikille osimoilleen parinkymmenen miljoonan euron suuruusluokassa. Se helpottaa lupien hankkimista ja musiikin käyttöä. Kuten olen tällä palstalla kertonut, Gramex on musiikin tekijänoikeusjärjestö. Gramex tekee töitä sen eteen, että muusikot voivat elää työllään ja että musiikkia voi Suomessa tehdä huomennakin. Sen tehtävänä on kerätä korvauksia ja myöntää lupia musiikin käyttöön sekä edistää musiikkia. Sieltä saa taustamusiikkiluvat kummankin järjestön puolesta. Koska tuplatyötä ei kannata tehdä, perustimme muutama vuosi sitten yhteisen lupakaupan, Musiikkiluvat.fi . Gramex edustaa muusikoita, laulajia ja äänitteiden tuottajia. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 121.indd 7 1.2.2021 17.53. Nyt olemme tehneet myös aikaistettuja ja ylimääräisiä tilityksiä, joilla tuetaan koronasta kärsivää musiikkialaa. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Teosto ja Gramex edustavat kuitenkin eri tahoja. Tarkkoja lukuja vuodesta 2020 ei tätä kirjoittaessa vielä ole, mutta aiempien Global Music Report -julkaisujen mukaan Gramex-korvaukset ovat liki kolmannes Suomen koko äänitealan tuloista. Teosto edustaa säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia ja musiikkikustantajia
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Keräilyn takana on kuitenkin syvempi ajatus historian tallentamisesta. S uikki Jääskä aloitti äänittämisen jo kuusikymmentäluvun lopulla. – Jos näitä laitteita ei ota nyt talteen, niin sen jälkeen kun ne on tuolla Kuusankoskella, niin sitten niitä ei enää ole. Erityisen tärkeää Suikille on siis, että jälkipolvilla on mah08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 8 31.1.2021 16.54. 8 www.riffi.fi 1/2021 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Suikki JÄÄSKÄ IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Nimittäin studiolaitteiden keräilyyn. Miehen sadoista äänityksistä ja tuottamista äänitteistä huolimatta kääntyy puhe heti hänen rakkaaseen harrastukseensa. Asian voi asettaa myös toisin; hän on ollut neljäkymmentä vuotta vain myymättä tavaroitansa eteenpäin. Siitä huolimatta, että eläkeikä on saavutettu jonkin aikaa sitten, painaa mies hommia vieläkin miltei entiseen malliin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
– YLE oli ottanut suurimman osan siitä varaosiksi. 90-luvulla tietty sukupolvi, jolla oli ollut kotinauhureita, oli kadonnut. Ajan saatossa Kaustisilta oli sentään karttunut jonkinlaista tuntumaa, että mitä se kansanmusiikki oikein tarkoittaa. Äänityspaikaksi oli valittu nuorisoseurantalo, joka oli muutettu kapakaksi. Tämä käytännössä tarkoitti, että mentiin pitkin pitäjää isojen maatalojen oviin koputtamaan, että pääsisikö tupaa katsomaan. Tai oli sen verran, että hän osasi ottaa oikean määrän mikkejä mukaan. – Varsinkin kun ollaan tekemisissä tällaisten iäkkäämpien äänipöytien kanssa. Ja niinpä Seinäjoen Rytmikorjaamon alakerrassa avattiin kaksi vuotta sitten Ääniaallot-näyttely, johon Suikki on tähän mennessä ajanut kaksitoista rekkalastillista tavaraa. Pöytä kasattiin, ja ihme ja kumma! Sehän toimi! Nyt se on ollut Suikilla kahdeksan vuotta päätiskinä. Suikki kertoo kiertäneensä kaksikymmentä vuotta kirppareita, osto ja myynti -liikkeitä ja YLE:n huutokauppoja. Työstettävästä orkesterista ei Suikilla ollut minkäänlaista haisua. Tavaraa löytyy laidasta laitaan; miksereitä, erilaisia kaikuja… pelkästään kelanauhureita on pitkälle yli kaksisataa. No, lähdetään kattomaan! – Ja siellähän se oli, mutta siitä puuttui melkein kaikki kanavat. Pöytä oli Suikilla varastossa kymmenen vuotta. Hilpeä tarina kertoo, että kyseisestä autosta oli jotenkin katkennut runko. Sekään ei ollut olennaista, että laitteet olivat toimivia. Suikki pakkasi autoon Seinäjoella Revox 700 -mankan, mikserin, mikit ja ständit. Sen jälkeen laitteita oli kaikkialla kirppareilla myynnissä. Kun tiedustelen, mitä miehen keräilyinnolle tällä hetkellä kuuluu, hän vastaa kaarrellen, että eihän siitä ole kuin kaksi kuukautta aikaa, kun YLE lahjoitti heille noin kaksisataa esinettä. Auto piti kuitenkin poistaa ja järvenpääläinen autokorjaamo päätyi ostamaan sen. www.riffi.fi 1/2021 9 dollisuus nähdä millaisilla laitteilla ennen on toimittu. Sillä oli pihalla valtava lumikasa ja se oli tehnyt niistä pöydän sähköisistä kelarullista hiihtohissin lapsilleen. Tien katkaisua ei varmaan paikalliset arvostaneet. Joitain asioita kannatti tiedustella myös etukäteen, kuten, että meneekö tie läheltä äänityspaikkaa. ”Studiona” toimi paikallinen krematorio, jonka siunauskappelin parvella orkesteri soitti. Toinen syy on, että insinöörin sielulla varustettu äänittäjä arvostaa suuresti kauniita laitteita niin muotoilultaan kuin mekaniikaltaan. Värttinä: Värttinä, omakustanne 1987 Suikki oli toiminut jo vuosia Kaustisten kansanmusikkifestivaaleilla ennen Värttinän ensimmäisen levyn tekoa. – Se on vähän sama, jos rupeet tekemään kantria, niin kyllä sun täytyy tietää, mikä juttu tekee sen kantriksi. Pitääkö liikenne katkaista siltä kohtaa. Mies sai loistoidean: mitäpä jos hän lahjoittaisi kamat heille vähän niinkuin museoitavaksi. Tiski oli vielä autossa sisällä. – Mähän ostin kaikki pois kuleksimasta. Ei tärpännyt. Jääskä toimi jossain vaiheessa syntymäkaupunkinsa Seinäjoen Rytmi-instituutin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana. Hän ei varmaan viitsinyt lastensa hiihtohissiä teille myydä. Tässä olisi vähän ’asiakkaita’ käsiteltävänä”. – Tai jos talossa on kiertovesipumppu päällä, niin mistä sen hurinan saa pois päältä. Ja Tampereelta tulee vielä ainakin yksi kuorma, Suikki nauraa. – Mulla on käskyvalta kamoihin elämän loppuun asti, mutta siitä eteenpäin Rytmi-instituutti hoitaa kamat hamaan tappiin asti. Jos ääni yhtäkkiä katoaa, niin on jonkinlainen haisu, mistä päin sitä vikaa lähtee etsimään. Ja kuoroja olin tehnyt kaiken kokoisia jo ennen tätä. Ennen pitkää ainakin Suikin asiakkaat oli käsitelty ja matka jatkui kohti Rääkkylää. Kysyin vielä sieltä korjaamosta, että onko mitään kemoja jäljellä. Seassa saattaa olla pari samanlaista Studeria ja Telefunkenia, mutta muuten kaikki ovat eri laitteita. Se oli aikoinaan Tampereella YLE:n ääniautossa. Miten ne sopii sinne lomittain. ”Jos rupeet tekemään kantria, niin kyllä sun täytyy tietää, mikä juttu tekee sen kantriksi.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 9 31.1.2021 16.54. Mikä asia pitää olla esillä. Matkan ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnassa, jossa äänitettiin paikallista varusmies-soittokuntaa. Ja sitähän Pohjanmaalla riittää. Mä maksoin siitä kakssataaviiskyt euroa. Vanhan koulukunnan miehenä Suikille oli hyvin tärkeää myös osata korjata ostamiaan laitteita. Jos isäntä alkaa pellolla yhtäkkiä kyntämään, niin pitää pystyä kuulemaan, haittaako se äänitystä. Jäljellä oli oikeastaan enää runko. – Liskin Jussi sanoo mulle, että hän on kuullut, että Järvenpäässä on yhdessä autokorjaamossa mikseri siellä takaseinällä pystyssä. – Ja taas piti hoitaa kuorma-auto, että saadaan ne kamat Seinäjoelle. Nyt suunnittelun alla on uusi näyttely, sillä tavaraahan on varastoissa vaikka kuinka paljon. Niin kauan kesti että hän sai kaikki puuttuvat osat kerätyksi. Koska homma tehtiin livenä, piti äänittäjän tietysti kuulla myös, mitä siellä ympärillä tapahtuu. ”Joo on mulla kotona”. Ja sitä tavaraa muuten riittää. Mentiin asentajan kotiin Järvenpäässä. – Jep, en viitsinyt edes kysyä. Enemmän kuin näyttelyssä. Ne piti ottaa talteen, kun kohta niitä ei enää ole missään, Suikki selittää. Mulla oli käsitys siitä harmoniasta, miten altot, sopraanot, tenorit ja bassot sijoitetaan. Sen takia mulla on vaihtokortteja ja vaihtokanavia tallessa. Suikki muistaa suntion, joka kävi vähän väliä kysymässä, että ”koska te lopetatte, kun pitäis laittaa toi uuni päälle. Tai jos jossain on jääkaappi ja termostaatti menee päälle, niin sähköihin tulee napsu, Suikki luettelee kenttä-äänityksen haasteita. Ja se näkyi tietysti hinnassa. Loppujen lopuksi päädyttiin Osuuspankin erämaajärven rannalla sijaitsevaan hienoon harjakattoiseen huvilaan. Hän äänitteli milloin mitäkin; hääkuoroja, pelimanneja… kaikenlaista ”etno”-otsakkeen alle istuvaa. Tämäkin Studerin 900-sarjan pöytä (Master Recording -studion pääpöytä, jonka ääressä haastattelua käydään) on 80-luvulta. Kuka heistä on liideri. Suikin historia kansanmusiikin parissa johti sitten yhteydenottoon Värttinän tiimoilta. Korva oli harjaantunut siihen harmonian kuulemiseen. Miten, sitä ei tarina kerro. Taustalla oli siis vahva kansanmusiikkija kuorotuntemus. Kun tavaraa oli niin paljon, että varastoja oli pitkin poikin ja kotonakin yksi huone täynnä, oli pakko tehdä jokin ratkaisu. Suikki epäili paikan kolkkoa soundia, joten lähdettiin katsastamaan muita paikkoja. Kaikella on kuitenkin rajansa
Suikki Jääskä oli ehtinyt tehdä kotikaupunkinsa Seinäjoen Provinssirockissa liveääntä jo muutaman vuoden, kun paikallisen ”Kehittyvän musiikin yhdistyksen”, eli KEMU:n idealinko ja YLE:n toimittaja Risto Vuorinen sai idean festivaalien tallentamisesta. – Mihin asti pitää kaivaa, että saadaan haluttua jälkeä. ”Ne valinnat, mitkä siellä tehdään – se on siinä”, Suikki sanoo. Kyllä siellä jotain muutettiin, mutta pääasiassa kaikki toimi, olihan ne niin taitavia nuoria. – Tehtiin semmonen vanhan ajan balanssi sijoittelulla. Sekaisin vai stemmoittain. Tilanteessa oli pakko hyväksyä, että siinä ollaan tietylla tavalla niiden tilojen armoilla. Niin rytmillinen kuin soinnillinen harmonia balanssiin. Kamat kyytiin ja ajettiin paikalle. Onneksi tuohon aikaan bändit oli hyvin treenattuja, joten bändin balanssi oli kunnossa. Ja hyvää jälkeä tuli. Ja tietysti laulut. Bussin takaseinässä oli iso ikkuna, joten se peruutettiin lavan viereen, jotta saadaan visuaalinen kontakti. – Äsken kun kuuntelin, niin oli ne ihan balanssissa. Se oli luopunut asiasta sitten. Ja parhaansa kaikki teki. Kuinka kauan äänitysauton käyttökuntoon laittaminen kesti. Ja sehän oli tietysti sen ajan henki muutenkin. Teipin teksti “Sattuiko leukaan?” edustaa kuulemma YLE:läistä huumoria. Ja balanssia tosiaan säädettiin siirtämällä soittajaa eteentai taaksepäin. Siinähän on tietysti soittajallakin iso vastuu. Nyt kun tekisi, niin varmaan tekisi ihan eri tavalla. Siihen lähimikkejä lisäillen ja siitä balansoimalla. – Muistan muuten kerran kun Sari ( Kaasinen, yksi Värttinän perustajista) oli jossain radiohaastattelussa, missä ne kaivoi tän levyn esille ja soitti yhden biisin siitä, niin ei se nyt kauhean riemuissaan siitä ollut. – Levyn akustiikka on sieltä tilasta. – Tarina kertoo, että joku oli kuitenkin sanonut hänelle, että tarvitset miljoonan jos aiot perustaa studion. Levy äänitettiin kahdessa päivässä. Instrumenttien sijoittelu aloitettiin kuoroista. Tietysti, kun kyseessä oli akustinen ryhmä, olivat he tottuneet siihen, että pitää pystyä toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Koska tätä ei miksattu jälkikäteen, niin ne asiat piti kerralla kuulla. – Se haettiin samana päivänä. Onko lähimikitys tällaisissa tuotannoissa ihan turhaa. Eli mulla oli hyvät vehkeet tehdä sitä. Ääniautoa ei ollut, joten sellainen tehtiin paikallisen firman esittelybussista. 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 10 31.1.2021 16.54. Vaikka soundin piti olla samoin tein kohdallaan, ei Suikki tilannetta liiemmin stressannut. Ei se ole balanssissa jos soittajatkaan ei ole. Jotain tietysti pystyy tekemään perästä päin. Ja kaikki sataprosenttisesti livenä. Erilaisia kanteleita, hanureita, mandoliini, huiluja… pyykkilautakin. Provinssi-rock ’80 Live, Kehittyvän musiikin yhdistys 1980 Nyt otetaan Suikin mukaan käsittelyyn ensimmäisiä rockfestivaaleilta taltioituja live-festivaalilevyjä Suomessa. Bändi oli iso. Ambienssimikkeinä toimineet Neumannin 84-puikot ja Bruel & Kjaerin pallokuvioiset 4006:t sijoitettiin talon parvelle. Ja kun Tehu oli tehnyt livejä jo paljon, niin sillä oli jo hyvä käsitys mitä tarvitaan. Etsittiin vain hyvä akustinen kohta, jossa jokainen kuulee toisensa, kun mitään monitorointia ei ollut. Suikki kiittelee etenkin puhaltimien hyvää keskinäistä harmoniaa. Muistan kun tehtiin hääkuoroa Kaustisilla valtuustosalissa, niin kaikki lähti hakemaan kotoa jotain peittoa tai patjaa, että saatiin akustoitua sitä tilaa, kun kaiku oli niin tyly. Ensiksi tehtiin akustiikka. Mukaan otettiin vielä toinen yleläinen – äänittäjä ja muusikko Terho Kemppi. – Se on dokumentti siitä hetkestä. Asiat tehdään joka vuosikymmenellä eri tavalla. Soittimet taas niin että hiljaisimmat tietysti lähelle eteen. Tää on 80-luvun ajatusta ja meininkiä. Ensimmäinen asia on selvittää miten kuoro tykkää sijoittua. Ja dokumentti siitä hetkestä. Homma ei ollut ainakaan äänityskamojen laadusta kiinni, sillä Suikki oli ostanut Tapani Kansalta 70-luvun lopussa Neumannin mikkejä ja Tannoyn kaappeja. 10 www.riffi.fi 1/2021 – Päinvastoin, nehän oli tottakai heti mukana. Varsinkin soolojen kanssa se on olennaista. Auto oli käyty katsomassa ja kaikki oli tietysti suunniteltu hyvin etukäteen. – Ei ole, kun sun pitää saada se pisteytys äänikuvaan, että pystyt tarkemmin hahmottamaan äänien sijaintia äänikuvassa. Palataan sessioiden mikitykseen. Myös miksaus, joka tehtiin soittajien sijoittelulla. Biisejä äänitettiin seitsemäntoista. Tottakai jotain yllätyksiä tulee, mutta kun olet paljon tehnyt, niin sulla on Tähän luukkuun lankesi myös kirjoittaja pöytään nojatessaan. Käytettiin ambienssimikkejä ja sitä tilaa hyväkseen. Suikilla oli laitteet ja Kempillä tatsia liveäänittämisestä, sillä hän oli tehnyt paljon Porin Jazzia YLE:lle. Mitään ei edes kaiutettu jälkeen päin. Tällä kertaa ei tarvinnut turvautua kenenkään petivaatteisiin, eikä alkaa sisustamaan. Yhdeksäntoista soittajaa. En minäkään mikään untuvikko ollut, olinhan mäkin aloittanut jo ’64. – Ja opetelleet tietysti kuuntelemaan. Äänikuvassa ajattelin stereon niin että kolmella ambienssimikillä – reunat ja keskusta. Kokoonpanot vaihteli biisien välillä ja sen mukaan mikityksiä tietysti muutettiin. Kappaleiden suuri määrä aiheutti pohdintaa, sillä myös tuottajan nimikkeellä operoinut Suikki ei voinut tietää millaiseen jälkeen bändi kykenee. Kansa oli suunnitellut studion perustamista ja ostanut Love recordsin konkurssipesältä kaikki sen studiokamat. Ambienssi oli päälähtökohta, kun piti saada se harmonia esiin sieltä. Alku se on ollut heilläkin
Eli aikamoinen yhdistelmä – potkukelkkoja ja rock’n’rollia. – Eihän meillä mitään kompressoreita ollut. Tähän päivään mennessä ei ole tullut lupaa. Kurkku suorana. Ne tanskalaiset muutteli koko ajan sitä juttua. Liven tuntua levylle ainakin saatiin, sillä esimerkiksi Capital Lettersin vedosta kuulee kuinka mikki kiertää. Mä oli välillä aivan kuutamolla, että mihin kanavaan toi nyt tulee. www.riffi.fi 1/2021 11 myös paljon esimerkkejä, miten ongelmat saadaan ratkaistua. Mulla oli käytössä vaan yksi Orbanin jousikaiku. – Jos jostain tulee prummia, mitä ne vaihtoehdot on. Tiedettiin kuinka varuillaan piti olla. Suoraan vaan linjaan. Oma juttunsa oli että onko nauhoja tarpeeksi mukana. Se erottelukyky on jotenkin niin erilainen, kun sulla ei tule niitä vaihevirheitä, kun on se valmis äänikuva, jota vaan vähän hierot. Mä muistelen, että Sarapaltion firma (edesmenneen Matti Sarapaltion MS-Audiotron) hoiti siellä äänentoiston. Maijanen siihen että ”Mitä sä siellä ryömit?” ”Sun laulu ei kuulu!” ”Mitä?! Sabotaasia!”, mies huusi ja heitti kitaran pitkin lavaa. Pyrin saamaan vain mahdollisimman paljon ilmaa siihen miksaukseen. Ja on niitä paljon tullut tehtyäkin. Ja Jussi Raittinen bassossa. – Mä juoksen sitten lavalle ja menen siellä nelinkontin. Vaikeaa oli myös seuraavana vuonna Pave Maijasella, joka tuli keikalle oman miksaajan kanssa. Mutta siinä on oma viehätyksensä. Mutta tällainen tatsi tohon hommaan jo oli. Tämä on siis laiton levy. ”Kukaan ei onneksi kieltänyt julkaisua”, Suikki nauraa. Me oltiin haarotettu jotain ja laitettu omia mikkejä. Kyllä me se lopuksi saatiin kuulumaan. Näitä kyseisiä nauhojahan ei enää ole olemassa. Kun käytössä oli ainoastaan kahdeksan raitaa, niin kanavia piti tietysti niputtaa, jotta saatiin kaikki kuulumaan. Koetin kuvitella sen livetilanteen ja saada sitä festivaalifiilistä. Suikki oli kuitenkin nuori kolli, jonka pää ei paljoa palellut. Autoon kerättiin siis kolmen mikserin ”hässäkkä”, jossa vanhin pöytä oli Hurriganesin vanha Hill. Mä olen aina digannut livejutun tekemisestä. Me sitten valittiin biisit ja siellä on esimerkiksi meidän valitsema Kalle Kiwes Blues Bandin ”Satisfaction”, jonka Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski laulaa ihan täböllä. – Niin on, mutta oltiin rohkeita poikia. – Yksin mä niitä sitten miksasin. Yleisöön sojottavia ambienssimikkejä oli tietysti jonkun verran, että saatiin yleisöä ja atmösfääriä myös sinne purkille mukaan. Ongelma olikin siinä että joku oli pökännyt salimikkiä niin, että se otti miksaustelineeseen ja siitä tuli maalenkki. Kyllä hiki lenti. Se oli enemmänkin balansointia, kun bändi vaihtui. Suikin mukaan se olikin nimenomaan näyttelyauto, jolla käytiin esittelemässä niitä potkukelkkoja. Kaikki kuulosti samantyyppiseltä. Uraa uurtavan levyn onnistumisen mahdollisti osaltaan tietysti miesten valjastama ääniauto, joka palveli hyvin. Voi vitsi mikä homma. Joka päivä miksattiin ja valmista tuli parissa viikossa. – Laitettiin niiden biisi mukaan joka tapauksessa ja ajateltiin että lähdetään sitten Lontooseen käräjille, jos tulee jotain juttua. Ja Paven laulu ei kuulu ollenkaan. Englantilainen Capital Letters ei kieltänyt eikä puoltanut, sillä he eivät koskaan vastanneet kyselyyn. Mä juoksin sinne lavalle. Bändeille tehtiin miksauksista kasettikopiot hyväksytettäväksi. Se liveääni, se on jotenkin niin erilaista kun äänität raita kerrallaan ja alat siitä koostamaan. Keikkatilanne pitää pystyä kuvittelemaan jo edeltä käsin, ja miettiä kaikki asiat mitä voi tapahtua. Hehän vain tallensivat parhaansa mukaan. Huonotkin asiat pitää olla mietittynä. Kaksikymmentäyksi erilaista bändiä miksattavana – kohtuullisen paljon työmaata. Sellainen yhtenäisyys siinä tietysti oli, että kaikki oli samalla lavalla. Pöytä oli päätynyt Suomeen Ruotsista. Olihan sitäkin tietysti mietitty, mutta ei ollut mitenkään harvinaista, että nauha loppui kesken. Sillä paloi päreet aivan kokonaan. Livehomma syö ainakin paljon enemmän energiaa, kun tuntosarvien pitää olla jatkuvasti pystyssä. Lähetys lähtee tasalta ja mä revin kaikki piuhat irti. Piti vaan vahtia, ettei mene ihan päreiksi. Yllätyksiä saattoi aiheuttaa ainakin se, että tuolloin bändit eivät tehneet festareilla soundcheckejä. Äänittäjillä ei tietenkään ollut osuutta asiaan. Ja kuten siitä yhdestä kuvasta näkee, meillä on kolme mikseriä niitä haarotuksia varten. Kun jotakin kävi bändit pyytämässä, niin mitään ei tapahtunut. Samalla he valitsivat levylle päätyvän biisin. Sitä me sinne lisäiltiin. – Kävin Matille sitten jälkeenpäin sanomassa, että otetaankohan teitä tänne enää ollenkaan, kun se teidän porukka vaan haistattaa. ”Kun olet paljon tehnyt, niin sulla on myös paljon esimerkkejä, miten ongelmat saadaan ratkaistua.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 11 31.1.2021 16.54. Kun mä aukaan hanat, niin kauhee pärinä. Hill toimi pääpöytänä ja muut sitten apukanavina. Sieltä ne sitten lopuksi miksattiin ulos tuuman Otarille. Suikki oli saanut Hillin vaihtokaupassa, jossa toiseen suuntaan liikkui tiettävästi Suomen ainoa Marshallin PA. Kun ei siihen aikaan ajateltu, että näitä tapahtumia pitäisi dokumentoida. Onneksi meillä oli ikkuna sinne lavalle, niin nähtiin koska bändit aloittaa ja mitä lavalla tapahtuu. Bussin omisti ME-autot niminen firma, joka kuului samaan konserniin Kouran potkukelkkatehtaan kanssa. Suikki muistelee, että eräänä aiempana festarivuonna Sarapaltion porukan ylimielisyyteen hermostuttiin niin paljon, että seuraavilla festareilla esiintynyt tanskalainen reggae-bändi toi mukanaan omat PA:t. – Eli kun bändi aloitti, meidän piti päästä saman tien kiinni siihen juttuun. Soitto alkoi tietysti suoraan ilman checkejä. Suikki pohtii livetilanteen ja studion eroavaisuuksia. Mä olin vielä yksin ilman apulaista. Myöhemmin MTV:n autolla äänitetyt festarit on vielä Suikin kätköissä tallella. – Yhtenä vuotena YLE ilmoitti mulle, että lähetys lähtee kymmenen minuutin päästä
Kyseessä oli siis Lions Clubin kustantama äänite, jossa esitellään paikallisia musiikkitalentteja. Veljen kanssa pähkäiltiin mitä tehdään. Sä voit kuvitella, kun katot mun vanhoja valokuvia. Joskus oli semmonen humppabändi, jolle sanoin, että pitäiskö teidän tulla tonne Seinäjoelle studioon tekemään, kun toi ei oikeen toimi täällä silleen miellyttävästi. Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa. Esimerkiksi, että talonmiehen kanssa pitää olla hyvät välit jos haluat pärjätä. – Tyytyi siihen mitä oli ympärillä. Mene siinä sitten eteen kertomaan, että tää on ihan surkeeta. – Kyllä sitä aika hullu on ollut, kun on suostunut. Sitä paitsi, tuollaista se oli siihen aikaan kaikkien kuorojen kanssa. Paikan päällä kuunneltiin, mikit paikoilleen ja tekemään. Kahdessa päivässä äänitettiin kuusitoista biisiä. Sama tietysti kaiken muunkin henkilökunnan kanssa. Kaikki otettiin salista ja miksattiin saman tien. Loppusyksyinen ajomatka Seinäjoelta Ouluun ei sujunut voitokkaissa merkeissä. – Sitä on kasvanut siihen kuvioon ja osaa asennoitua. Kun ajattelee, että joku kuoro on harjoitellut yhdessä vuosikausia, niin ne ei edes kuule niitä virheitä kun ne on niin tottuneet niihin. Ja piti olla luottamuksen arvoinen. Suikki on joutunut silloin tällöin myös ikävään välikäteen, kun kuoron johtaja ei ole voinut sanoa jollekin vaikka liian kova-äänisestä laulamisesta. – Mulle supistiin että ”Älä sille laita mitään, kun ei se osaa soittaa yhtään”. Ne hallitsi sitä tilannetta omalla laillaan. Sen asian oppi aika nopeasti ja se tietty sopi mun luonteelle hyvin. Ja mikäs sen hupaisampaa, että Suikki Jääskä kävi pari vuotta sitten tekemässä myös KirjoSwingin levyn. Eteisessä istui porukkaa odottamassa; ”Seuraava!” Ja sitten pantiin pyörimään. Eli myös tällaista sosiaalista ja henkistä asiaa kaatui mun niskoille. Kun on taiteellisista ihmisistä kysymys, on temperamentti helposti pinnassa. Positiivisuuden kautta kuitenkin. Samanlainen tilanne tuli, kun Suikki oli mikittämässä torvensoittajaa. Jaa, siis niinkuin kossupullolla sisään. Välillä kansanmusiikkia ja välillä humppaa. Että en mää kyllä tekisi tätä levyä. Nykyään ohjelmiston painottuessa jazziin muutti Lauluja soitinryhmä Kirjoset nimensä KirjoSwingiksi. Mulla oli valtava Hendrix-tukka ja kun mä meen johonkin kirkkoon kuoroa äänittämään, niin kyllähän siellä epäilyksen syvät rintaäänet tuli esiin. Oppia ei tullut niinkään mistään äänittämiseen liittyvästä, vaan asioista joilla vaikeita kenttäolosuhteita voi parantaa. – Lainattiin kaverilta Mersun 506-pakettiauto ja tottakai alkaa räntää satamaan. Varsinkin, kun mähän olin siellä toisessa huoneessa. Mä olinkin ystävällinen ja auttavainen. Ei tiennyt mitä oli tulossa, kun peräkkäin saattoi olla humppa-orkesteri, kirkkokuoro, räppäri ja iskelmälaulaja. Aina sama juttu. Ja taas tehtiin sataprosenttista liveä. Mä olen aina sanonut, että mun pitää olla yksi heistä, ettei tarvi miettiä, että mitähän se siellä tekee. – No jotain tollasta. Asiasta ilmoittaminen sysättiin usein äänittäjän harteille. Muuten niitä tehtiin jossain seuraintaloilla tai kouluilla. Suikki tottui ripeään työtahtiin tehdessään Lions Clubille pitäjäkohtaisia kasetteja. Tavaraa tehtiin valtavat määrät pienessä ajassa. Kevyttä, vakavaa – ihan mitä vaan. Maaperää pitää tunnustella tietääkseen, mitä uskaltaa sanoa. Sillain me sitten päästiin perille. Ja vielä tuohon aikaan ei Suikin korvat ollut ihan niin höröllään. Salin isoilla verhoilla peitetyt ikkunat hoitivat akustiikan. Lions Clubin reissut olivat opettavaisia retkiä. – Mä pyörin paljon tuolla Keski-Suomessa niitä tekemässä. Ei siinä voinut muuta kuin mikkiä pystyyn ja tekemään. – Jos ne yhtäkkiä sanookin, että ”kuuntele sä miltä tää kuulostaa”. Nykyään miehen korva on sen verran harjaantunut, ettei tällaiset toimeksiannot aiheuta suurempia nikotteluja. Ja aikamoiset haasteet otettiin heti vastaan. Sidottiin sitten mikkipiuha pyyhkijöihin ja sivulasit auki ja velipoika veteli koko matkan edestakas. Alkuun Kirjoset esitti kansanlauluja ja Carl Michael Bellmannin sävellyksiä. Kalajoella tuulilasinpyyhkijät simahti. Nyt käsitellään kuitenkin sessioita, joissa äänitettiin edellämainittuja Carl Michael Bellmannin sävellyksiä. Mukaan oli otettu Revoxin 700-mankka ja MS-Audiotronin mikseri. Bändi oli hyvässä iskussa. Mikki laitettiin, muttei sitä aukaistu ollenkaan. – Kyllä se toimi. Suikki pudistelee päätään, että hän on vuonna 1978 ollut aika alkutaipaleella äänitystyön kanssa. u ”Pitää luoda se luottamus, jolloin voi rennosti tehdä sitä asiaa.” 08-12 Ikimuist 121 Suikki.indd 12 31.1.2021 16.54. Perillä oltiin vielä samana iltana ja äänityslokaatiossa Oulun kaupungintalolla odotti iso kokoonpano, johon kuului kolmetoista laulajaa, puhaltimia: kaksi oboeta ja kornoa sekä fagotti, piano, urut, lyömäsoittimet, basso ja akustinen kitara. – Jos alat häijyilemään, niin helppoa ei tule olemaan. Joku pyysikin joskus anteeksi, kun hän epäili mun olevan ihan toisenlainen henkilö. Mitä heiltä pitää olettaa ja mihin he pystyy venymään. Saada muutos aikaan siinä vaiheessa on aika hankala toteuttaa. Mutta kun ei tiedä mikä heidän maksimitasonsa on. Ulkopuolisena ei myöskään tiedä ihmisten keskinäisiä kyräilyjä. Suuri osuus oli tietysti sillä, että soittajat ja laulajat osasi asiansa. ”Juujuu, ilman muuta, hoituu hoituu…” ja kyllähän se nyt sitten hoitu… Oulun kaupungintalo on hieno paikka ja mikä parasta, nyt ei tarvinnut sisustaa. Ne ajatteli, että taas tulee joku etelän mies tänne nenä pitkällään. Meet vaan paikalle ja aletaan hommiin. Ja taaskaan ei tietoa, minkälaista musaa ollaan tekemässä. 12 www.riffi.fi 1/2021 Kirjoset: Viinit ja impyet – Bellmannin lauluja, Kirjoset 1978 Kirjoset on alunperin Kirjo-nimellä Oulussa vuonna 1973 perustettu kuoro
– Aika paljon tuota live-soittoa olen sitten leikellyt ja käsitellyt, esimerkiksi monet koneellisilta kuulostavat asiat ovat soitTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JIRINA ALANKO, SIRI ELAINE Oona Kapari – jos joku kuulostaa robotilta, sillä pitää olla myös vertailukohta Tuottaja-miksaaja-muusikko Oona Kaparin soololevy Maailmojen murheet otti syntyäkseen melkoisen tovin. 13-15 Oona Kapari.indd 13 31.1.2021 17.03. Osan näistä soittimista, varsinkin rummut, Kapari äänitti Finnvoxilla, mutta muuten levy on tehty paljolti hänen työhuonestudiollaan. www.riffi.fi 1/2021 13 M aailmojen Murheet on kirjoittajan korvaan aika koneelliselta tuntuva levy, mutta Oona Kapari kertoo, että pintakerroksen alta löytyy kuitenkin paljon live-soittoa ja akustisia soittimia, kuten kitara, rummut ( Jari Salminen), basso ( Visu Uimonen), piano ( Emilia Takayama), kantele ( Maija Kauhanen) ja viulu ( Iiris Pyrhönen-Koivula). Miten kaikki saatiin maaliin. Levy sisältää kappaleita noin kymmenen vuoden periodilta, ja lisäksi artisti on myös tuottanut levyn itse
Siinä mielessä tämä on ehkä poikkeuksellinen levy, että tuo kymmenen vuoden aika näkyy noissa teksteissä, sillä niissä on vähän kuin oma elämänkaari tuolta ajalta. – Se on viimeistä lausahdusta (”…ku se tykkää siitä”) myöten alkuperäistä demoa vastaava. Kun halusin ottaa siihen jazz-tyylisen kitaran, niin siinä kohtaa biisi vähän muuttui, sillä kun vaihdan instrumenttia, tykkään tehdä myös erilaisia sointukäännöksiä. Oona toteaa myös, että kappale on samalla hänen paluunsa juurille eli kitara/laulu-esittämiseen. – Kun haluan, että joku kuulostaa robotilta, niin sillä tulee olla myös jotain mihin se vertautuu. Siinä vaiheessa huomaan, että lauluhan on ihan sairaan hidas ja se toimisi paremmin nopeana. Haluan, että tarvittaessa soittajan kädenjälki voi kuulua sellaisena kuin se on tallennettu ja siellä saa olla esimerkiksi rytmistä vaihtelua. Oona Kapari kertoo, että varsinaisesti hän lähti säveltämään ja sanoittamaan albumiaan yli kymmenen vuotta sitten. Tuttujen musiikintekijöiden biisiringissä hän sai kyllä lauluista palautetta, mutta lopulta kuitenkin pitkät tauot antoivat perspektiiviä tuotannollisiin asioihin. Tosi paljon teen sillä tavalla, että äänitän ensin esimerkiksi kitaralla, ja alan sitten ”syntetisoimaan” sitä, kertoo artisti-tuottaja metodistaan. Oman lauluntekotapansa Kapari osaa kyllä purkaa sanaiseen muotoon varsin selkeästi. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Sanoista välittyy ahdistuneisuutta, mutta lopulta kyllä toivoakin. Opeteltiin myös perusasiat, kuten signaalitie ja äänenmuokkaus: esimerkiksi mikä on kompressori ja mitä se tekee. Saan vastauksen, ettei hän ole koskaan ”fanittanut” varsinaisesti mitään bändiä tai artistia, vaan ne esikuvat ovat enemmänkin yksittäisiä albumeita, kuten Princen Diamonds and Pearls ja Massive Attackin 100th Window, samoin kuin Keith Jarretin Köln Concert. Jätin siitä sen loppuosan sitten pois, mutta levyllä on kuitenkin sellainen kaari, missä loppupuolella päästään sinne toivon puolelle. Työharjoitteluun Kapari haki Finnvoxille, ja jäi sinne lopulta töihin kahdeksaksi vuodeksi. – Silloin ajattelin, että haluan tehdä levyn, ja aloinkin tekemään sitä. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Lopussa on se ymmärrys siitä, että maailma on tällainen kuin on, eikä sille kauheasti voi mitään: koko maailman perspektiivissä ne omat murheet eivät ehkä niin valtavan suuria ole, Oona toteaa. Oona Kapari opiskeli Helsingin Pop-Jazz Konservatoriolla ensin muusikoksi (kitara), jonka jälkeen hän hankki samasta koulusta vielä erikseen musiikkiteknologin paperit. ”Ihminen on psyykkinen hahmo, ja kyllä sitä varmasti tekee toisenlaisia ratkaisuja, jos on boksissa tai jos käyttää ulkoisia laitteita.” 13-15 Oona Kapari.indd 14 31.1.2021 17.03. Siinä vaiheessa alkaa jo muotoutua myös jokin melodia. Sitten teen ensimmäisenä kertsin, josta tulee myöhemmin A-osa, Oona nauraa. – Koulutuksesta sain tekniset taidot ja opin käyttämään Pro Toolsia. – Yleensä aloitan tekstistä siten, että minulla on joku ajatus tai tunnetila. Levyn lopussa halataankin puuta. Musiikki tulee tekstin pariksi pikkuhiljaa, ja soinnut etsitään siinä vaiheessa, kun teksti on paperilla. Puran siihen kaikenlaisia tunneasioita muutenkin, mutta joskus tulee vain mieleen jokin juttu, mistä haluan kirjoittaa. Tuolloin minulla käynnistyy yleensä jo tuotantoprosessi, Oona perkaa. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut 14 www.riffi.fi 1/2021 timien efektointeja. Myös Björkin ja brittiartisti Self Esteemin (Rebecca Taylor) musiikki kiinnostaa. Tuolta ajalta on jäänyt levylle muutama kappale, kun taas jotkut ovat enemmän tätä päivää ja loput siitä väliltä. Puunhalaaja on myös ainoa levyn kappaleista, joka on äänitetty yhtenä kokonaisena ottona, eikä sitä ole viritetty tai leikelty ollenkaan. Kappale syntyy ensin slovarina Oona Kaparin musiikki on persoonallista, ja siksi kiinnostaa myös se, että mistä hänen tyylinsä tulee – siis onko tärkeitä esikuvia. Kaparin tuotantofilosofiassa live-otto ja editoitu aines eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Kappaleista uusimmat, Antaa uurteiden tulla ja Puunhalaaja, ovat niitä positiivisia. Kun laulujen tekstejä kuuntelee, niin Maailmojen murheet ei tunnu olevan albumina sieltä iloisimmasta päästä. Sitten se jäi kesken monestakin syystä. Kuinka maailmojen murheista selviydytään. Eli siis tällaista teoriapohjaa. Kun jutun juoni on valmis, istun sohvalle vihkon kanssa ja kirjoitan sanat oikeasti. Kun omia tuotantotöitä alkoi olla paljon, hän hankki yksityisen työhuoneen ja perusti myös levymerkin (Kuohu Records). Tämä pitkä aikajänne mahdollisti Oonan mukaan sen, että hän pystyi ylipäänsä oman levynsä itse tuottamaan. Maailmojen murheet -levyn päättävä, pelkällä puoliakustisella jazz-kitaralla säestetty Puunhalaaja on lähellä tätä slovarimuotoa. – Sanat pyörivät pitkään mielessä niin, etten kirjoita edes mitään ylös. – On ollut pitkiä aikoja siinä välissä, jolloin en ole kuunnellut kappaleita ollenkaan, jotta olen myöhemmin pystynyt tuoreilla korvilla arvioimaan niitä. – Aika usein käsissä on sitten jonkinlainen slovari, jonka annan hautua, kunnes se pulpahtaa takaisin ajatuksiin. Varsinaisen työn oppii sitten kyllä vasta töissä, Oona kertoo. Rakastan myös dynamiikkaa, mitä tällä levyllä on valtavirtamusiikkiin verrattuna poikkeuksellisen paljon. Sen jälkeen en enää malta pysyä pois pianon tai kitaran ääreltä, koska melodia alkaa jo kaivata sointuja kaveriksi. Äänitin demon alunperin himassa akustisella kitaralla, jolloin se oli vielä vähän folkimpi versio. – Levyn työnimi oli ”Maailmojen murheet ja kuinka niistä selviydytään”
Sen sijaan äänittäessä minulla on kyllä oikeita kompressoreita käytössä. Lisäksi Greg otti näyttökuvat kaikista plugareista, lähetti koko session stemmoina, ja kertoi mitä hän oli biisille tehnyt. Greg innostui Läpikuultava-kappaleestani ihan hirveästi, minkä johdosta olemme pitäneet somessa yhteyttä. Koneen parina hänellä on Universal Audion äänikortti, jonka kautta mukaan saa sitten klassikkolaitteiden mallinnetut versiot, ja ”ne ovat kaikki käytössä”. Siinä vaiheessa, kun alan pakettia kasaamaan on Pro Tools on minun pääsoitin. Löytyikö tästä uutta näkökulmaa omaan tekemiseen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . – Olin Tukholmassa Battle of Stockholm -seminaarissa, missä Andrew Scheps ja Greg Wells opettivat. Kaikkein tärkein tekijä Oonalle on kuitenkin hyvä akustiikka, ja sen hän on saanut hyvin tuta Finnvoxilta omaan pajaan siirtyessä. Tuollainen summa on nimittäin hänen miksauksestaan aika vähän. Kuinkas nyt näin sattui. – Äänittäessä vaikuttaa ehdottomasti se missä tilassa tehdään, minkälaisilla mikeillä äänitetään ja minkälaisella laitteistolla. Sitten korona-homman alkaessa huomasin, että Greg teki sellaisen hyväntekeväisyystempauksen, jossa hän miksaisi yhden biisin ilmaiseksi, mikäli lahjoittaa 100 dollaria Doctors Without Borders -järjestölle. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Boksissa Oona Kapari toteaa, että hänelle tietokone ja Pro Tools ovat aina olleet se luonnollisin alusta työskennellä. Siinä varmasti tapahtuu päässä asennemuutoksia. Työhuoneeseensa hän on asentanut strategisiin kohtiin isoja akustiikkapaneeleita, mutta peruslähtökohtaa sekään ei muuta. Kuitenkin yhden kappaleen (Ruumiinosat) kohdalla on miksaajaksi merkitty Greg-Woodford Wells (tutummin Greg Wells), jonka tuottajan, muusikon, lauluntekijän ja äänittäjän taitoja on hyödyntänyt yksi jos toinenkin hittiartisti. Onneksi olin nopea. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Kun sain Gregiltä pelkän laulusoundin miksattuna siten kuin hän sen kuulee, pystyin käyttämään sitä referenssinä levyn muissa kappaleissa. Ihminen on psyykkinen hahmo, ja kyllä sitä varmasti tekee toisenlaisia ratkaisuja, jos on boksissa tai jos käyttää ulkoisia laitteita. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Siellä kukin sai myös soittaa yhden oman biisin, joista saimme sitten palautetta heiltä. u 13-15 Oona Kapari.indd 15 31.1.2021 17.03. – Biisinkirjoitusja äänityspuoli ovat minulla ehdottomasti tietokoneen ulkopuolella. Erityisesti sen olen nyt huomannut, että kun ensin teki Finnvoxilla kahdeksan vuotta ja sen jälkeen yrittää saada tässä työhuoneessa samanlaista soundia, niin on se kyllä tosi ison työn takana. Kun tuotantourakka oli valmis, Kapari myös luonnollisesti miksasi levynsä omassa pajassaan. Myöskin Finnvoxilla työskentelin tietokoneella, tosin jonkin verran käytin esimerkiksi Lexiconin kaikuja. Se oli tosi mahtava juttu, Oona iloitsee. – Kaikkein haasteellisinta minulle on ollut omien kappaleiden miksaamisessa oma laulusoundi, sillä kuulen tietysti ääneni erilailla ja siinä olevat asiat häiritsevät minua eri tavalla kuin ulkopuolista kuuntelijaa
– Ajattelin, että onpa kivaa, kun tapahtuu kaikkea. -K uusankoski on antanut minulle hyvät lähtökohdat muusikonuraan, joten ajattelin, että voisin antaa hyvän kiertää – pyörittää omaa klubia ja saada keikalle artisteja, jotka eiKuusankoskella 16-17 Risto Niinikoski.indd 16 31.1.2021 17.04. Klubiillat sijoittuvat sunnuntain alkuiltaan. Niinikoski otti yhteyttä Pato Klubin yrittäjiin Amanda Kareenkoskeen ja Vesa Parviseen, ja niin Riston vieraana -klubi starttasi tammikuussa 2019. – Klubin soittoaika kello 18 on monelle aikuiselle hyvä aika lähteä konserttiin, Niinikoski sanoo. Risto Niinikoski kertoo saaneensa Kuusankoskelta hyvät lähtökohdat muusikkoudelleen. Klubi-iltojen vieraina on maan ykkösartisteja, joiTEKSTI: VILMA TIMONEN KUVAT: TERO AHONEN, KIMMO KARJALAINEN Riston vieraana Kulttuurija taideväki on löytänyt oman paikkansa alas ajetun paperitehtaan vanhoista rakennuksista Kuusankoskella. Samaisissa Taideruukin tiloissa toimii myös suosittu musiikkiklubi. On hyviä artistibuukkauksia, ja pieni paperiteollisuuskaupunki on kulttuurin puolesta aktiivinen. Sitä ennen hän oli seurannut klubin toimintaa lähinnä sosiaalisessa mediassa. Ja on makeita vanhoja paperitehtaan rakennuksia – tämä on fantastista uusiokäyttöä niille. Riston vieraana -klubi on pyörinyt nyt parisen vuotta Kuusankosken Taideruukissa toimivan Pato Klubin tiloissa. Niinikoski on tyytyväinen Pato Klubin tarjoamiin puitteisiin ja järjestelyihin. Pato on lämminhenkinen paikka, ja kaikki hoidetaan a-luokkaisesti. Klubi-iltoja on normaalioloissa ollut kolme niin kevätkuin syyskaudellakin. Klubi-isännän karkkikauppa Niinikoski kertoo saaneensa hyvin vapaat kädet klubinsa sisällön suhteen. Paikan päällä asiat toimivat hienosti, Niinikoski sanoo. – Amanda ja Vesa osaavat hommat. Niinikoski itse vieraili Pato Klubilla ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten keikalla Egotrippi-yhtyeen kanssa. 16 www.riffi.fi 1/2021 vät välttämättä muuten kaupunkiin löytäisi, perustelee rumpali Risto Niinikoski ideaansa perustaa oma musiikkiklubi vanhaan kotikaupunkiin
On myös ollut fantastista, että joissain konserteissa klubin viereiseen yleisötilaan on viritetty screeni, jolta on voinut seurata keikkaa. – Klubilla on ollut mahdollisuus pitää etäisyyttä ja kaikilla on ollut kasvomaskit. Paperiteollisuuskaupunki on myös kulttuurikaupunki Koronapandemia on vaikeuttanut klubitoimintaa, mutta Kuusankoskella tilaisuuksien järjestäminen on onnistunut hieman esimerkiksi pääkaupunkiseutua paremmin. – On ollut ilo huomata, että vaikka ihmiset ovat olleet varovaisia eivätkä ole lähteneet niin helposti edes konsertteihin, niin yllättävän hyvin on tullut porukkaa. Risto vieraana on ollut monia eturivin artisteja, kuten Tuure Kilpeläinen. Myös Niinikoski itse on ollut tähänastisissa klubi-illoissaan aina mukana soittamassa. – Varsinkin ne, jotka tietävät paikan, lähtevät mielellään. www.riffi.fi 1/2021 17 den keikoista saattaa tyylillisesti muotoutua totutusta hyvinkin poikkeavia kokonaisuuksia. – Ei ole mitään kiinteää housebändiä. u 16-17 Risto Niinikoski.indd 17 31.1.2021 17.04. Yhtä lailla ihmiset janoavat kulttuuria pienillä paikkakunnilla. Riston vieraana -klubi saatiin syksyllä pidettyä kahdesti. Niinikoski sanoo, että artistivieraita on ollut suhteellisen helppo löytää, vaikka klubi toimiikin hieman syrjemmällä. – Se on kulttuurin monimuotoisuutta. Tällä hetkellä tulevan kevään klubi-iltojen suunnittelu on kovassa vauhdissa ja vierailijoiksi ovat jo lupautuneet muun muassa Arttu Wiskari ja Neumann. Niinikosken mukaan poikkeusajan turvajärjestelyistä on Pato Klubilla huolehdittu erinomaisesti. – Anssi Kelan kanssa tehtiin täysin elektroninen konsertti. Niinikoski suosittelee klubin perustamista muillekin. On hauska juttu, että voi artistin kanssa mehustella, että keitä halutaan, ketkä ovat kulloinkin parhaat pelurit… Mulle toi on yhden sortin karkkikauppa. Hän sanoo olevansa ylpeä siitä, että paikalliset ovat alkaneet arvostaa Pato Klubin tarjoamaa laadukasta ohjelmaa ja oppineet käymään keikoilla. – Ensin kannattaa miettiä oma kulma, mikä se ikinä onkaan, että erottuu muista, hän sanoo. Miksi vain isoissa kaupungeissa pitäisi tapahtua, kun puitteita on muuallakin. Klubin housebändi vaihtuu joka kerta, ja se koostetaan kullekin artistille sopivaksi. Nyt, kun tarkastelen vaikka vanhaa kotikaupunkiani, niin siellä tapahtuu tosi paljon. Niinikoski kertoo, että Kuusankoskelle ja Kouvolaan on syntynyt konserteissa käymisen kulttuuri. Se on hieno rikkaus. Niinikoski kysyy. Entä miksi klubi kannattaisi perustaa pikkukaupunkiin. Esimerkiksi Kouvolasta kotoisin olevan Tuure Kilpeläisen kanssa illan kantavana ideana oli koostaa bändi pelkästään kouvolalaisista muusikoista. Vastakohtana taas Pave Maijasen kanssa oli täysin akustinen lähestymistapa, soittimina muun muassa cajon ja kontrabasso. Asiat on hoidettu tosi hienosti, mutta luonnollisesti joulukuun alun klubi peruuntui huonontuneen tilanteen vuoksi. Oli kolme synaa, sähkörummut ja saksofonissa Anssi. Välillä on työlästä saada artistien kanssa aikataulut sopimaan, mutta hyvin tämä on toistaiseksi sujunut. – Klubilla on mahdollista tehdä keikka vähän eri tavalla kuin normaalisti sekä kokoonpanon että ohjelmiston suhteen. Toki artisteilla on aina ne tietyt kappaleet, jotka yleisö haluaa kuulla, ja niitä on versioitu, Niinikoski toteaa
Pianisti-ilmiön musiikki on esimerkiksi poikinut taannoin tribuuttikonsertin helsinkiläismuusikoiden toimesta, ja yllättäen myös esimerkiksi raskaan modernin metallin ystävät ovat ottaneet hänet omakseen. Jos pysyttelee vain omalla mukavuusalueellaan, niin kaikki pysyy samana. Sen sijaan voi olla kuin joki, joka virtaa aina, pianisti summaa visiotaan tuoreelle albumilleen. Se, mitä Meshuggah on tehnyt, on aina ollut uniikkia, mutta siitä tuli jonkinlainen standardi, jota monen metallibändin tuntuu olevan hankala paeta nykyään. Lapsuuskodissaan oli musiikki aina läsnä; hänen isovanhemmillaan oli suuri kokoelma klassista musiikkia, hänen enonsa kuunteli paljon jazzia ja hänen isänsä soitatti kotona jatkuvasti rockia levysoittimesta. Hamasyanin eno yritti varovaisesti tehdä nuorukaisesta jazzin ystävää soitattamalla tälle jazz-funk-albumeita, joihin lukeutui esimerkiksi Herbie Hancockin 70-luvun tuotantoa, josta nuori Hamasyan piti ilman sen kummempaa totuttelua. Myös jazz astui jo varhain kuvioihin. Tämän tietää myös armenialaissyntyinen pianisti-säveltäjä Tigran Hamasyan, joka julkaisi syksyllä 2020 kymmenennen albuminsa ”The Call Within”. Täytyy olla todella hyvä tekemään valintoja levylle: pitää olla hieman julma, ja ajatella, että tuosta täytyy tinkiä. 18-19 Tigran.indd 18 31.1.2021 17.05. Näihin aikoihin Hamasyanin vanhemmat huomasivat, että lapsi piti musiikista enemmän kuin TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN Ole kuin joki – Tigran Hamasyan maalaa jazzin uusia horisontteja Muusikoiden arvostamasta Tigran Hamasyanista on tullut vuosien saatossa puhuttu nimi jazzin maailmassa. – Lauloin Queenin kappaleita keksityillä sanoilla, koska en ymmärtänyt englantia. Itsestään idearikkaan kuvan antava pianisti kertoo usein keksivänsä kappaleisiinsa niin paljon eri ideoita, ettei hän voi niitä mitenkään sisällyttää samalla albumille, vaan eri aihioita täytyy kehitellä eteenpäin. – Pidän raskaasta musiikista, mutta tykkään siitä silloin, kun se on omaperäistä. Metallivaikutteista jazzia Tänä päivänä Hamasyan tunnetaan innovatiivisena soittajana, jonka musiikista nauttivat samaan aikaan sekä jazzin ystävät kuin myös hieman yllättäenkin raskasta modernia metallia kuunteleva yleisö. Erityisesti Hamasyanin vuoden 2015 ”Mockroot” -albumilla kuultava rytmiikka ja sävelkuljetus muistuttaa monia metallin kuuntelijoita ruotsalaisesta Meshuggahista, sekä kyseisen orkesterin innoittamasta, 2010-luvulla metallimusiikin status quoksi nousseesta djent-tyylisuunnasta. Vaikka levy ei sisälläkään juuri yhtään improvisaatiota, on Hamasyan jazzmuusikkona taipuvainen keikoilla tulkitsemaan kappaleita yhtyeensä kanssa hieman vapaammin. Ne horisontit ovat aina mielessäni ja alati muuttuvia, mutta siitä minä juuri pidän. Varsinkin, kun levy aina vangitsee kappaleet tiettyyn muottiin. Hamasyan ei kuitenkaan tunnusta itseään erityisen suureksi metallifaniksi. Niin Black Sabbathin, Led Zeppelinin kuin Queeninkin sulosoinnut tulivat nuorelle Hamasyanille tutuiksi siis jo nuoresta iästä lähtien. Aluksi pelkällä triolla ja muutamalla valitulla vierailijalla toteutettavaksi tarkoitettu albumi sisältää kauttaaltaan läpisävellettyä ja -sovitettua musiikkia, jossa jälkituotantoa ja päällekkäisäänityksiä kuulee vain harvakseltaan. – Pyrin aina säveltämään mielenkiintoista musiikkia, puskemaan itseni äärirajoilleni ja löytämään uusia horisontteja. Eräs läheinen ystäväni, jonka kanssa kävin ala-astetta, sanoi, että muistatko kun lauloit sitä kaikkea, ja ihmiset luulivat, että osaat englantia, vaikka oikeasti lauloitkin siansaksaa, Hamasyan nauraa katseessaan muistojen tuomaa lämpöä. Kun löydän livenä jotain sellaista, mistä pidän, haluan katsoa, että mihin voin sen jutun viedä. Metallimusiikin vaikutus Hamasyanissa juontaa juurensa hänen nuoruuteensa. Joten kaksi eri konserttiani eivät ole täysin samanlaisia. 18 www.riffi.fi 1/2021 I nnovaatio, uudet ideat ja niiden taidokas toteutus ovat musiikin suola. Kyseinen tyyli nojaa matalavireisyyteen, polymetriikkaan ja rytmiseen monimutkaisuuteen – kaikki elementtejä, jotka ovat kuultavissa Hamasyanin musiikissa. Viimeksi mainitun kokoonpanon palvottu moderni kitarasankari Tosin Abasi itse asiassa vieraileekin ”The Call Withinilla” kappaleessa ”Vortex”, joka juontaa sävellyksenä juurensa Hamasyanin teinivuosiin. – Minä väsyn usein soittamaan samoja juttuja, se ei tule minulta luonnostaan. Hamasyanilla on selvästi siis rockin kuuntelemisen tausta, jonka lisäksi hän tykkää myös edellä mainitun Meshuggahin lisäksi esimerkiksi huuruista matikkaprogea esittävästä Toolista, kaoottista sekoilumetallia hakkaavasta Car Bombista, sekä futuristista ja teknistä metallia taituroivasta Animals As Leadersista
Jos kykenee esimerkiksi sovittamaan bulgarialaista folk-musiikkia ilman, että se muuttuu huonoksi, niin silloin on erittäin kyvykäs, koska sellainen on todella haastavaa. www.riffi.fi 1/2021 19 muista leluistaan, jonka jälkeen hänelle järjestettiin pianotunteja osaavien opettajien ohjauksessa. Innovaatiota ja uuden etsimistä rakastava Hamasyan on musiikista yhä samalla lapsen innolla puhuva tutkimusmatkailija, joka pitää musiikkia itsessään kauniina ja perimmäisenä elämän ja olevaisuuden ilmiönä. Kansanmusiikin ymmärtäminen on elämän mittainen työ. Tietysti myöhemmin minun oli opittava myös improvisoimaan rakenteiden sisällä, Hamasyan pohtii. u ”Kansanmusiikki on minulle kaiken musiikin pohja ja syvin musiikin muoto.” 18-19 Tigran.indd 19 31.1.2021 17.05. – Kansanmusiikki on minulle kaiken musiikin pohja ja syvin musiikin muoto. En osaa täysin kuvailla sitä. – Kuuntelin hetki sitten Hilliard Ensemblen nauhoitetta vanhasta gregoriaanisesta laulusta. Voisin puhua asiasta tuntikausia – siitä, miten se musiikki on rakentunut, miten sitä sävelletään… Se on minulle kaiken musiikin alkulähde, Hamasyan kertoo silmät kiiluen, ja jatkaa: – Se on samalla myös hyvä tapa oppia, miten lähestyä melodioiden säveltämistä. Se on juuri nyt minulle jännittävintä musiikissa – tuon ikuisuuden vangitseminen. Ja kun huomaa, että sellainen musiikki ei tarvitse aina harmoniaa, niin pääsee syvälle siihen. Säveltäessäni en mieti rytmejä, ja joudun myöhemmin avaamaan niitä muille ja analysoimaan itsekin, että mitä kappaleissa oikein tapahtuu. – Silloinkin, kun kuuntelin rockia, niin tykkäsin aina keksiä samalla itse uusia melodioita. – Melodinen sisältö on minulle tärkeintä, ja rytmiikka on vain yksi osa omaa sävelkieltäni. Hänen sävellyksissään voi jazzin ja metallivaikutteiden ohella kuulla myös paljon kansanmusiikinomaisia melodioita, ja hänen kansitaiteessaan ja musiikkivideoissaan esiintyy paljon armenian inspiroimaa taidetta. Se on myös juurtunut syvälle säveltämiseen ja improvisaatioon. Aivot solmuun laittavan rytmiikkansa takia palvotulle muusikolle on kuitenkin lopulta musiikissa tärkeintä itse liha ja peruna – kappaleiden melodia. Siinä musiikissa on jonkinlainen ikuisuuden piirre. Sitä kuunnellessa tuntuu, kuin olisi osa jotain ikuista. En koskaan tykännyt rakenteista siinä iässä, ja tykkäsin improvisoida. Osaksi ikuisuutta Osa syy Hamasyanin näkemykselle on hänen rakkautensa kansanmusiikkiin. Oli kyseessä sitten jazz, metalli tai kansanmusiikki, arvostaa Hamasyan musiikissa jotain ajatonta. Jazzissa Hamasyan muistaa tykästyneensä erityisesti improvisaatioon. Olen kuunnellut sitä 14-vuotiaasta asti, ja aina kun kuuntelen sitä, niin olen sen pauloissa
010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta 31.3.2021 asti. YAMAHA THR-30IIA -vahvistin – UUTUUS! Monipuolinen vahvistin akustisille soittimille ja trubaduurikäyttöön. Riffi-kauppa St. 20 www.riffi.fi 1/2021 n näyteikkuna Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Numeroitu 100 kappaleen erä. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Bluetooth audiotoistoa varten. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 529 € F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Arvo 80 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/korg 1 333 € KORG MS-20 FS Monophonic Synthesizer Täysikokoinen uusintapainos MS-20:stä Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Nosta tuotteesi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisu 7.4.2021 ilmestyvässä printtinumerossa 2/2021. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 7 989 € Yamaha QL1 Kompakti pro-luokan digitaalimikseri! 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 20 2.2.2021 19.01. 349,90 € Esa Pulliainen Series Fuzz – UUTUUS! Vain F-Musiikista! Kotimaista käsityötä. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . HUOM! Näyteikkunan löydät myös Riffin verkkosivuilta: riffi.fi/nayteikkuna Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Helix-kitaraprosessorin ostajalle PLUGARI KAUPAN PÄÄLLE! Line6 Helix-, Helix LTtai Helix Rack -ostajalle Helix Native -plug-in kaupan päälle
www.riffi.fi 1/2021 21 F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Riffi-kauppa Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Soultone Extreme -symbaalit Käsintaotut turkkilaiset splashit, crashit, haitsut, chinat ja ridet Extremesarjasta 89 € – 339 € 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 21 2.2.2021 19.01. 119,90 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Uutuus! PRESONUS Revelator USB-mikrofoni 179 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 599 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Trace Elliot ELF 1x10" Bass Combo Superkompakti bassocombo niin keikalle, studioon kuin kotiinkin Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Claravox Centennial Limited Edition Theremin 100-vuotis juhla malli on kunnioituksen osoitus Theremintaiteilija Clara Rockmorelle Tulossa pian myyntiin! Hinta 1 699 € + teline 299 € 35 € Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. www.riffi.fi . 1 333 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BOSE L1 Pro8, kannettava PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suoritus kyky ja poikkeuksellisen helppo käyttö ja siirreltävyys. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. ORTEGA OWDS-1 langaton järjestelmä kitaralle Akun kesto 4 tuntia. Taajuusalue 20 Hz–20 kHz takaa erinomaisen, viiveettömän äänen. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 089,90 € YAMAHA DTX6KX -sähkörummut – UUTUUS! Täysin uusi sähkörumpusarja autenttisella soittotuntumalla
Valikoimassa on myös kookkaampia 2-, 3ja 4-tiekaiuttimia. Settirumpalin tarpeiden lisäksi Turkishsymbaaleita taotaan myös orkesterikäyttöön tarkoitettuina malleina. DLX-hinta: 1 499 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 777 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth EVE Audio Turkish Cymbals Espoolainen Music Gear Import Finland edustaa saksalaista tarkkaamokaiutinten valmistajaa, EVE Audiota, sekä perinteisin menetelmin käsintaottuja ja -sorvattuja Turkish-symbaaleita. EVE Audion kaiuttimet ovat aktiivisia ja niiden ylätaajuuksien toistossa käytetään nauhaelementtejä. 532 €) DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Peavey AUREUS Aureus, ehkä helpoin ja intuitiivisin digimikseri ikinä. Turkish Symbaaleita valmistetaan neljää musiikillisten tyylien mukaan nimikoitua perussarjaa, sekä niiden rinnalla suppeampia nimikkomallistoja. EVE Audion malliston kevyimpään reunaan kuuluu esimerkiksi tietokoneen rinnalle tarkoitettu 2-tiemalli SC203, jossa stereovahvistimin varustetun aktiivisen kaiuttimen parina on sille alisteinen passiivikaiutin. Lisätiedot: Music Gear Import Finland • puh. Ei enää MENU-sekoiluja vaan selkeää ajoa. Malliston täydentävät 8-,10ja 12-tuumaisilla kartioilla ladatut subwooferit. 050 531 9184 • samuli@mgif.fi • www.mgif.fi TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 1 535 € PRS SE Hollowbody II Piezo Tuttu PRSsähkistuntuma yhdistettynä herkkään ja kirkkaaseen elektroakkarin soundiin Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 22 2.2.2021 19.01. 22 www.riffi.fi 1/2021 n näyteikkuna AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 498 € Darkglass ADAM Bassosäröjen ehdoton huippu, nyt varastossa! (norm
Tai kolmantena vaihtoehtona Genelecin ilmaiseen pilvipalveluun, josta kulloinkin tarpeelliset asetukset voi ladata kyseistä sessiota varten. Ohjelmisto tunnistaa automaattisesti kaikki järjestelmään kytketyt Genelecin SAM-sarjan kaiuttimet, mutta niiden sijainti kerrotaan ohjelmalla manuaalisesti. www.riffi.fi 1/2021 23 Tuoteuutiset G enelecin Loudspeaker Manager -ohjelmisto palvelee kaiutinjärjestelmän perusvirityksen lisäksi nyt myös päivittäiseen työskentelyyn tarkoitettuna kontrollerina, josta voi asettaa kuunteluvoimakkuuden, avata ja mykistää yksittäisiä kaiuttimia erityyppisiä kokoonpanoja kuunneltaessa. (017) 83 881 • genelec@genelec.com • www.genelec.fi Genelec GLM 4 – aiempaakin monipuolisempi B rittifirma Audient uudisti kaksi iD-sarjansa interfacea ja varusti ne samalla USB-C-liitännöin, joiden kautta ne imaisevat itselleen myös käyttövirran. Mikäli nettiyhteyttä ei ole mahdollista järjestää, voi GLMohjelmistoa käyttää myös apu-applikaation avulla paikallisesti. iD4:ssä on yksi tulokanava linjasignaalille/mikrofonille (phantom-virran syöttö kytkimellä) ja toinen instrumentille. GLM 4:n ulkoasua suunnittelemassa on ollut muotoilija Harri Koskinen, jonka visuaalinen näkemys on jo aiemmin päässyt esiin Genelecin kaiutinten muotoilussa. Ohjelman ikkuna on vapaasti skaalattavissa ja sille voi valita vaalean tai tumman taustan, jolloin sen sovitus muuhun työympäristöön käy helposti. Käyttöä kuvaillaan yksinkertaiseksi ja ohjelmistoon kuuluu Online-helppi, jolle lähetettyyn kysymykseen voi liittää mukaan mittaustuloksen ja kuvan kuunteluympäristöstä. Tai paikallisesti tietokoneelle, jolloin ohjelmaan saa tallennettua useita erilaisia kaiutinkokoonpanoja sekä erityyppisiä virityksiä. Näin signaalitie pysyy muuttumattona aina viimeiseen lenkkiin asti. Kaikki prosessointi tapahtuu digitaalisesti ja sopeutus huoneakustiikkaan sekä henkilökohtaisiin kuuntelumieltymyksiin tehdään vasta kaiuttimessa. Dynamiikan laajuus on nyt kumpaisessakin A/D-muunnoksen osalta 121 dB ja D/A-muunnoksissa 126 dB. Ota suunnaksi riffi.fi ! 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 23 2.2.2021 19.01. Lisätiedot: Intersonic • puh. Näin yksi ja sama työpiste muuntuu näppärästi vaikkapa musiikin miksaukseen käytettävästä stereojärjestelmästä kuvatuotannossa tarvittavaan monikanavaisuuteen tai johonkin ns. Kattava käyttöopas sekä kuusi askelta oman kaiutinvirityksen tekemiseksi opastava videosarja jelppaavat nekin. Asetusten tallentaminen käy joko suoraan kaiuttimeen, jolloin samat asetukset ovat suoraan käytössä jälleen käyttövirran kytkemisen jälkeen. immersiivijärjestelmään, jossa kuunteluavaruus käsittää myös korkeussuunnan. Ohjelma on suunniteltu käytettäväksi ensisijaisesti internetyhteyden kautta, jolloin Genelecin pilvipalvelu analysoi mittaustulokset ja lähettää korjauksiin suositellun datan takaisin ohjelmalle. GLM 4 toimii sekä Mac ja Windows -ympäristöissä, ja käyttö vaatii pakettiin kuuluvan mittamikrofonin sekä etuvahvistin/ dsp-yksikön. Samassa työpajassa eri aikoina työskentelevät voivat myös muokata automatiikan tuottamaa vastetta henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisiksi. Lisäksi iD14 on varustettu optisella digitaalitulolla (stereo). Kakkossukupolven laitteiden koteloiden pääväri on tumman harmaa aiemman hopean sijaan. Lisätiedot: Genelec • Puh. Molemmissa on linjatason stereolähdöt tarkkailukaiuttimille, ja iD14:sta varusteluun kuuluu myös toinen linjatason stereolähtö. 020767 9450 • info@intersonic • www.intersonic.fi Lisää tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. Käytännössä kaiuttimien kuvakkeet raahataan hiirellä hunajakennomaiseen rasteriin, joka kuvaa niiden fyysistä sijaintia. Audient iD4 & iD14 – ovat nyt Mk II Kumpaisessakin mallissa on yksi kuulokelähtö, jolle on rasian etulaidassa kaksi eri liitintä: 3,5 mm:n jakki sekä 6,3 mm:n jakki. Sound Character Profiler antaa puitteet loivaan taajuusvasteen muotoiluun esimerkiksi tummemman tai kirkkaamman yleissoundin suhteen, manuaalimoodissa aukeavat sitten työkalut myös yksityiskohtaisempaan säätöön. iD14 puolestaan on varustettu kahdella linja/mikrofonitulolla (+48 V kytkimellä), joista toista voi vaihtoehtoisesti käyttää myös instrumenttien linjasoittoon. Yhteen järjestelmään voidaan liittää samanaikaisesti yli 80 Genelec-kaiutinta
Studiomuusikkouden kulta-ajat ovat ehkä takanapäin, mutta taidot eivät näiltä soittajilta ole minnekään kadonneet. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen. Solistina kolmella kappaleella oleva Marjo-Riitta Kervinen laulaa taituruudella ja äänellä, joka ei kalpene kenellekään. RUMPALEILLE KITARISTEILLE T uhansien taitojen miehet niin levynä kuin elokuvana on täyttä musiikin juhlaa. R i f f i k a u p p a Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Mikä ilahduttavinta, kokemus ja rutiini eivät tämän levyn todistusaineiston perusteella vähennä soittamisen iloa ja riemua. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Niissä viehättävät vahva melodisuus ja energinen progeilu sekä Kämäräisen laulu. Suomen studiomuusikkojen kerma irrottelemassa livenä Finnvoxin B-studiolla. Ja entä sitten Fever! Monesti kuultu, mutta kyllä nyt ollaan niin tasokkaan esityksen äärellä, ettei voi kuin hämmästellä. Jo ensihetkestä on päivänselvää, että soittajilla on ammattiylpeys ja rima korkealla. Blacksploitaatioklassikko Shaftin tunnarin tunnelmista liikkeelle lähtevä ”Sahtia-Reggae” (mikä sanaleikki!) ja saman teeman pidempi, iskevämpi ”Sahtia” esittelevät komppiryhmän taituruutta tavalla, joka ei jätä kylmäksi. Itseeni ovat tehneet suuren vaikutuksen Kämäräisen sooloalbumit, jazzahtava Unea (2005) ja polveilevampi Pulpae (2009) – jossa mukana oli myös jazzkitaristi Teemu Viinikainen. Kolme vuotta sitten ilmestynyt Ihana Leijonan (Kämäräisen alter ego) albumi, seikkaili sekin mahtipontisen pop-progen maailmassa. ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA Soundtrack elokuvasta ”Tuhansien raitojen miehet” -live at Finnvox 24.5.2017, Illume / Emsalö Music (2020, EMCD008) Taidolla ja fiiliksellä! Hetkessä 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 24 2.2.2021 19.01. Tahdon Olla Sulle Hyvin Hellä – Danny ja Armi -klassikko kääntyy keinuvaksi pehmeäksi tunnelmapalaksi. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Virtuoosia Kämäräisessä piisaakin ja ilmaisukyvyltään hän on onnistunut hämmästyttämään pahvikorvaisimmatkin kuulijat. 1979) on levyttänyt albumillisen impro visaatioita. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Tällä muutama vuosi elokuvan (2017) jälkeen ilmestyneellä levyllä päästään vihdoin kuulemaan mestarisoittajien musiikkia täysipainoisesti, elokuvan keskityttyä ymmärrettävästi enemmän muusikoihin ja heidän tarinoihinsa. Suomen Kompin soitto ei armoa anna eikä anele. Lopputulos on jotain muuta kuin mitä häneltä on viime vuosina totuttu odottamaan. Ja Suomen Komppihan on: Nappi Ikonen rummuissa, Vesa Aaltonen hoitaa perkussiot, Häkä Virtanen bassonvarressa, Janne Louhivuori ja Juha Björninen kitaroissa, Olli Ahvenlahti Rhodes-pianossa. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Elokuvan tunnussävel – Tuhansien Raitojen Miehet – lainailee hengästyttävällä tahdilla takavuosien hittikappaleiden teemoja ja mausteita riemastuttavaksi kimaraksi. Ja scat kruunaa kaiken. Kyllä tässä alkuperäisversiolla M aamme valovoimaisimpiin kitaristeihin kuuluva Timo Kämäräinen (s. Kämäräinen on useimmille Olavi Uusivirran bändin värikäs kitarasankari. f i . r i f f i . CD-versiolla levyn aloittava Vauhtijatsi on nimensä mukaisesti juuri sitä. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. T u t u s t u s i s ä l t ö i h i n l ä h e m m i n : w w w . Mutta miehestä on moneksi. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Sähköpyyhitään lattiaa. Marjo-Riitan laulu on riemastuttavan sielukasta ja sävykästä. Koronan langettama pakollinen keikkatauko johdatteli kuitenkin iisalmelaislähtöisen muusikon pienimuotoisemman ilmaisun pariin
Tyylikkäät Tero Ahosen suunnittelemat kannet tekevät vinyylistä kokonaistaideteoksen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Levy poikkeaa pienimuotoisuudessaan nykylevyistä myös pituuden puolesta. f i . Hetkiä elämästä luonnostellen. r i f f i . On mielenkiintoista kuulla, saako tämä albumi jatko-osia. Maidonvalkoisen vinyylin A-puoli on vain hivenen yli 20 minuuttia, B-puoli vain vartin. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Ota suunnaksi riffi.fi ! Savolaista synergiaa Savolaista synergiaa Kouluttaudu musiikin ammattilaiseksi Kuopiossa! Musiikkialan perustutkinto, muusikko I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT 10. 28.5.2021 RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. 12.5.2021 HAE YHTEISHAUSSA 23.2. 31.3.2021 26. RUMPALEILLE KITARISTEILLE kitara vaihtui akustiseen teräskieliseen ja pop-rock lyyrisemmäksi kitaramusiikiksi. Toivottavasti. Eli kunnon vanhan tyylin älppäri! Se tässä levyssä viehättääkin: Kämäräisessä on monessa mielessä jotain hyvin perinteikästä kitaristia, josta huokuu käsityöläishenkinen muusikkous. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Välillä improvisaatiot seikkailevat jazzahtavilla reiteillä hieman samaan tapaan kuin Jukka Tolonen tyylitteli joskus 1970-luvulla, välillä Kämäräinen heittää lattarivaihteen päälle kuulostaen jo Yamandu Costalta, kunnes hän on jo aivan muissa tunnelmissa. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen. VIRTANEN Timo Kämäräinen: Blink and You Miss It Eclipse Music 2021 20-25 Näyteikkuna 121 ja Uutiset.indd 25 2.2.2021 19.01. Se ei ole muotivirtauksille alisteille, vaan palvelee musiikkia. Lisää kirjaja levyarvioita löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. Näitä pieniä hetkiä levylle on kertynyt 23, ja ne seuraavat toisiaan saumattomasti, niin kuin ajatus toistaan. ARVIO: TOMMI E. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 23.3.2021 kuopionkonservatorio.. Hetkittäin siinä määrin, että improvisaatioissa ovat kuultavissa klassiset vaikutteet ja Bachin tiukka muotokieli. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Musiikkipedagogi (AMK) 240 op, 4 vuotta I Päivätoteutus I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT savonia.. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. rytmimusiikki / klassinen musiikki rytmimusiikki / klassinen musiikki 180 osp, 2-3 vuotta HAE YHTEISHAUSSA 17. Sitähän improvisointi juuri on, assosiointia. R i f f i k a u p p a Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. T u t u s t u s i s ä l t ö i h i n l ä h e m m i n : w w w
Mutta tästäkään niksistä ei Mäkisen mukaan välttämättä ole hyötyä, mikäli musiikki ei tunnu miltään. Tv on Mäkiselle tuttu väline. Tekeminen on matkan varrella kehittynyt valtavasti. – Kyllähän sekin kuulosti hyvältä, ja sitten myös matkan varrella koodattiin jos tarvitsi. kausi. – Eli tarpeen mukaan otan tai olen ottamatta tonttia. Mulla oli instrumentaalivaihekin joskus, mutta se ei herätä samalla lailla tunteita. Jälkimmäisestä Mäkinen jäi viime vuoden alussa pois. Tällä hetkellä Mäkinen tosin valmistelee omaa soololevyä, joka on pääosin instrumentaalista. 26 www.riffi.fi 1/2021 A ina kun Mikko Mäkinen astuu mukaan uuteen proggikseen tai bändiin, hänen filosofiansa on olla aluksi liikenteessä niin sanotusti isoin korvin. Kokonaisuutta kuunnellaan ja mietitään, ja sitten omaa soittoa muokataan kokoonpanon mukaan. Mäkisen kosketintontin painotus on synajutuissa, joiden lisäksi Mäkinen hoitaa taustanauhojen raitoja. Toki tällekin joskus voi olla paikkansa, Mäkinen sanoo. Viime aikoina Mäkinen on isolle yleisölle ollut näkyvimmin esillä Vain elämää -bändin kiipparistina. SitTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: KUVAT: MIKKO MÄKINEN JA ARTISTA FILM Mikko MÄKINEN – tontti otetaan tai ollaan ottamatta tarpeen mukaan Pianisti, kosketinsoittaja, musikaalinen johtaja, tuottaja ja sovittaja Mikko Mäkinen on tuttu muun muassa televisiosta, teatteri lavoilta ja useiden artistien bändeistä. Musiikissa pitää aina tuntea jotain. Lisäksi Mäkinen on nähty välillä esimerkiksi kitaran tai klarinetin varressa. Kehitys kehittyy televisiossa Vain elämää -ohjelmassa Mäkinen on soittanut alusta asti. Mäkinen on johtanut Anna Erikssonin bändiä noin viisitoista vuotta ja Laura Voutilaisen bändiä muutaman vuoden. Käytännössä bändi alkoi soittaa pohjia lounastauolla. – Nautin erityisesti laulajien kanssa työskentelystä. Musiikin monitoimimies nähdään usein pianon tai kiippareiden ääressä, mutta hän työskentelee yhtä lailla niin bän dien musikaalisena johtajana ja kapellimestarina kuin tuottajana ja sovittajana. Mutta oli se tekeminen aika erilaista muutenkin. Palettiin on mahtunut tietenkin myös työskentely teattereissa. – Eli poikkeus vahvistaa säännön, Mäkinen nauraa. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 26 31.1.2021 17.06. Ensimmäistä kautta tehdessä jos jonkun biisin sävellaji vaihdettiin tai tehtiin rakennemuutos, tuotannolle piti laittaa uudet nuotit Sibeliuksesta sähköpostilla tai muistitikulla, ja sitten odotettiin vartti, että mustesuihkutulostimella tulostettiin uudet laput, Mäkinen muistelee. Eri projektien parissa työskentelyyn Mäkisellä on simppeli niksi: kunkin kokonaisuuden kuuntelu ja oman roolin sopeutus sen mukaan. Ensimmäisellä kaudella treeneihin mentäessä ei ollut valmista sovitusta eikä ohjelmointeja, vaan biisejä alettiin aina rakentaa kasaan bändivetoisesti. Kuluneena syksynä ohjelmasta nähtiin televisiossa 11. Työnjako on se, että Leri Leskinen soittaa pääasiassa pianoa ja toimii kapellimestarina ja sanoo musiikillisiin ratkaisuihin aina viimeisen sanan. – Nyt työflow on kehittynyt, on Sibelius, Dropbox ja ForScore iPadille. Juuri vaikkapa laulajaa säestäessä mielestäni on usein paras soittaa vaikka tukevaa neljäsosapianoa oman briljeeraamisen sijaan. Ohjelman ykköskaudella myös levyversiot tehtiin täysin erikseen. Esimerkiksi laulajan säestys voi tarkoittaa vaikkapa pianolla isosti, triotyyppisesti tai bändillä kitaravetoisesti. Vain elämään lisäksi parina viime vuonna työlistalla on ollut myös uuden Tuttu Juttu Show’n studiobändi sekä kosketinraitojen soittaminen osaan Masked Singer Suomen biiseistä. Hän on aiemmin ollut mukana esimerkiksi Idolsin finaalibändissä ja Tartu mikkiin -ohjelmassa
www.riffi.fi 1/2021 27 ten Mäkinen teki pohjien ohjelmointeja, synalayereita ja rumpuluuppeja. Tuttu Juttu Show oli hieman erilainen tuotanto musiikillisesti esimerkiksi Vain elämään verrattuna. Yksi merkittävä tuotanto Mäkisen tv-historiassa on Tartu mikkiin, joka oli ikään kuin eräänlainen livekaraokejami. Useimmiten selvittiin kunnialla. Me saadaan niihin kaikki raidat ja tuotetaan sitten meidän bändille sopivat ja hyvin soivat tv-versiot. – Siitä oppi paljon, koska biisejä ei oikeastaan harjoiteltu yhtään. Päävastuu bassolinjoista vaikutti jonkin verran tietysti kokonaissoittoon. Basso sitten jäi, Mäkinen kertoo. Tuoreista tv-jutuista myös uudessa Tuttu Juttu Show’ssa on mielenkiintoisia elementtejä. Viime vuonna vuorossa oli Lady Gaga, joka tosin ehti toistaiseksi pyöriä vain muutaman esityksen verran koronarajoitusten tiukentumisesta johtuen. – Vuosien varrella tämä on kehittynyt. Ja tietysti myös skarppaamaan. Toissa vuonna show’t tehtiin Abban ja Madonnan musiikeista. Yhdessä tutkitaan raitoja, joille painetaan mutea ja soitetaan ne oikeasti. Ohjelmassa Mäkinen toimi kapellimestarina. Show & dinnerin Mäkinen on tuottanut, käsikirjoittanut ja sovittanut yhdessä Risto Niinikosken kanssa. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 27 31.1.2021 17.06. Ja tietysti myös skarppaamaan. – Selvitän, miten ne on tuotettu. Ajatus itsestään selvästi oli, että kokoonpanossa on basso, rummut, kitara ja kiipparit. Siinä erityistä oli se, että bändissä ei ollut basistia. Mäkinen joko soitti bassot käsin tai ohjelmoi ne etukäteen. Teatteria ja illallisshow’ta Mikko Mäkinen on ehtinyt vuosien mittaan olla mukana erilaisissa teatteritöissä. Käytännössä Mäkinen soitti bassot synabassolla tai kiippareiden sähköbassosaundilla. Nykyään artistit tekee biisit melkeinpä valmiiksi. Tällaisessa projektissa työ alkaa biisien tutkimisella. Ohjelmaan oli budjetoitu neljän hengen bändi. Ohjelman nykyversiossa on artisteja vain harvoin, ja bändi soittaakin lähinnä tunnaria, mainoskatkolle menon ja sieltä paluun sekä lopputekstien musiikin, ja vain silloin tällöin varsinaisen musiikkiesityksen. Kopioin ne biisit ensin yksi yhteen, ja sitten päätän, mitkä synaSiinä oppi elämään häpeän kanssa tai jopa unohtamaan häpeän. Lady Gagallahan on tosi paljon synaohjelmointia, jotka eivät ole soitettavissa livenä. Mutta hyvin se oikeakin käsi luovi siinä mukana. Yksi iso proggis viime vuosina on ollut show & dinnerit Casino Helsingissä. – Tämä oli alun perin budjettikysymys. Paljon siirretään esimerkiksi rumpusampleja Riston ( Niinikoski) Abletonja samplepädi-setillä soitettavaksi. Kaikki on kuitenkin naulattu nappiin. Siinä oppi elämään häpeän kanssa tai jopa unohtamaan häpeän. Useimmiten selvittiin kunnialla, Mäkinen muistelee. Mutta halusin mukaan saksofonin, ja mietin mistä karsitaan. – Oli se tietysti motorisesti haastavaa, eli pakka meni rytmisesti vasen käsi edellä. Vain elämää on Mäkisen mielestä siinä mielessä haastava ohjelma, että genrejä on laidasta laitaan, popista aina esimerkiksi punkiin ja hardrockiin
Pohjatyön ansiosta Mäkinen löytää yleensä selkeitä elementtejä joita toteuttaa, niin nytkin Lady Gagan kanssa. Mutta eihän pyörää pidä keksiä uudestaan. – Isoin juttu on, että asioita ja keikkoja on nyt tullut lyhyellä varoitusajalla. Myös kitaralla on Lady Gagan musiikissa selkeä tontti. Korona lyhensi varoitusajat E i liene yllätys, että koronapandemia sekoitti – tai oikeas taan tyhjensi – myös Mikko Mäkisen kalenterin. Koronan takia Mäkinen teki pari tuurausta myös Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa, jossa hän on soittanut aiemmin kin. Mutta kun hyppää ilman harjoituksia projektiin, jossa tahtilajit ja soundit vaihtuu jopa tahdin välein, niin jäi sieltä ehkä muutama ääni soittamatta tai soitin ne vää rällä soundilla. Myöhemmin syksyllä kävi niin, että koko bändi joudut tiin laittamaan yhdestä jaksosta varotoimien vuoksi sivuun. Casinon show & dinnerissä on ollut mukana sama porukka, Niinikosken ja Mäkisen lisäksi Ville Nurmi kitarassa ja Janne Rajala bassossa. – Mainstagea mun ei tarvitse stressata, ja nuotitkin sain soitettua kiitettävästi. Tärkeintä kapellimestarin roolissa on, että biisit lähtevät oikeaan aikaan. Mäkinen on myös esimerkiksi We Will Rock You suurmusikaalissa, jota eh dittiin treenata vähän ennen kuin koko koronahässäkkä alkoi. Parhaimmillaan saadaan tehtyä niitä samplattuina, tai sitten tehdään aina itse vastaava soundi. Olihan tuo iso vastuunot to. Mutta koska tuossa on kymmenisen hengen kokoonpano, niin ei se sitä kokonaisuutta kaada. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 28 31.1.2021 17.06. Nämä olivat kuitenkin pieniä siirtoja. – Kun koko bändi piti vaihtaa, niin Pitkämön kanssa tie tenkin katsottiin ketä buukataan. Varsinkin nyt, kun kaikissa tuotannoissa on ollut nollato leranssi minkäänlaisille flunssaoireille, nopeita tuurauksia on tullut paljon. Tarkoitus oli tehdä viime kesänä bändi ja duokeikkoja, erityisesti isoissa konserttisaleissa, mutta loppujen lopuksi kokoonpano ehti esiintyä kirkossa Uudessakaupungissa kolme kertaa lokakuussa. – Teatterissahan on tietysti aina kakkosmiehitys, mutta yhtenä keskiviikkoiltana kello kymmenen tuli puhelu, että molemmat kosketinsoittajat on flunssassa, kun perjantaina oli seuraava näytös. Myös eri töiden aikatauluja korona on siirtänyt. Biisien läpikäymisessä on hirveä homma, mutta se on tosi mielikuvituksellista. – Gagalla on tosi selkeitä rumpusoundeja, karaktäärisiä kläppija virvelisaundeja. Aiemmin työt tiesi kuukausia eteenpäin, nyt vain pari viikkoa eteenpäin, Mäkinen sanoo. Ensimmäisen kerran tuurauksen piti koskea vain yhden ohjelman treenejä, mutta koska pöpöt eivät niin sanotusti menneet ajoissa kuriin, Mäkinen päättyi soittamaan myös kyseisen viikon lähetykseen. Tyylit, joita soitettiin, olivat tuttuja, ja koko hommahan menee tietysti tanssin ehdoilla. Näillä näkymin musikaalin esitykset olisivat touko kesäkuussa. Lopulta soitin sitten kolme näytöstä. – Toiveissa olisi, että huhtikuussa taas jatkettaisiin, mutta tällä hetkellä ei voi tietää. 28 www.riffi.fi 1/2021 liidit sieltä soitetaan. Pieni merenneito oli Mäkiselle siinä mielessä helppo, että siinä käytössä oli Mainstageohjelma ja selkeät nuotit. Tämän jälkeen Mäkinen tekee show’n tähden Jonna Geagean kanssa taustakuoroja ja sitten päättää Niinikosken kanssa, miten hommaan tuodaan rokkibändin piirteitä. Mäkinen jättäytyi vuoden 2020 alusta pois Laura Vouti laisen bändistä, ajatuksena keskittyä Anna Erikssonin bän diin. Vain elämää kuvaukset puolestaan siirtyivät kesäkuusta loppukesälle. Toisaalta se toi myös uudenlaisia projekteja ja paljon tuuraushommia ja esimerkiksi striimikeikkoja. Tuttu Juttu Show’n viimeisin kausi piti nauhoittaa huhtikuussa, mutta se siirtyi elokuulle. – Tanssii tähtien kanssa on läpisovitettuja ja hyvin arrat tua kamaa, jossa on hyvät nuotit, joten tuo oli aika helppo tuuraus. Mäkinen esimerkiksi kutsuttiin kahden päivän varoitusajalla soittamaan Pienen merenneidon näytöksiin Helsingin Kaupunginteatteriin. Tuolloin Mäkinen tuurasi Sami Pitkämöä bändin kapelli mestarina
Lounaskuvausten jälkeen on pari tuntia breikkiä, jol loin bändin jäsenet kerkeävät vaikkapa saunaan, lenkille tai päiväunille. – On ollut hienoa päästä soittamaan yhteen lempibändeistä mukaan, keskelle sinfoniaorkesteria 360-tyyppisellä kuuntelulla, Mäkinen sanoo. Käytössä on silent-mallinen akustinen pystypiano, jonka voi vaimentaa ja kytkeä midillä läppäriin. Itse kuvauksissa Hirvensalmella päivät bändin osalta kestävät noin aamuyhdeksästä puoleen yöhön. Sain sen testiin juuri tuotantoa ennen, mutta en oikein ehtinyt tutustua kunnolla, mitä kaikkea siitä saa irti. – Aluksi tämä tuntui erikoiselta, eikä kaupungin lai tamilta välttämättä edes pääse silloin julkisilla paikalle. – Tällä kertaa mukana oli lisäksi myös Nord Wave 2, mutta se jäi tosi vähälle käytölle. – On hauskaa, että ollaan Riston kanssa soitettu ylivoimaisesti eniten yhdessä. Softasynista Mäkisellä on käytössä erityisesti Omnisphere, Keyscape, Spitfiren Olafur-kokoelma sekä Native Instrumentsin ja Arturian paketit. Heti jos soittimia on enemmän, säätöä ja muuttujiakin on enempi. – Olen kyllä yrittänyt hakeutua tuottamaan ja säveltämään enemmän. – Me ollaan soitettu niin paljon yhdessä, että ei tar vitse edes välttämättä sanoa mitään. – Vaikka artistit ovat superstaroja, he eivät esitä omia biisejään. Kapellimestari Leri Leskisen treenit ovat kuu luisia siitä, että ne alkavat aamulla kello 6 tai 7. Aamu päivällä on soundcheck ja harjoitukset. Ja yleensä kuunnellaan seuraavan päivän biisit, Mäkinen kertoo. Artisti tulee paikalle puolilta päivin, ja harjoitukset etenevät useimmiten mutkattomasti. Silloin ei ole edes lounaspaikat auki, vaan odotellaan kello yh teentoista ja sitten mennään syömään, Mäkinen kertoo. – Sillä saan helpommin tehtyä ennakkovalmistelut. Toinen voi ym märtää jo elehtimisestä, mitä haetaan. Urkujuttuja varten Mäkisen arsenaalista löytyy myös Nord Electro 6, mutta esimerkiksi Vain elämää -ohjelmassa urut hoituivat Stagella ja sen painotetuilla koskettimilla. Nautiskelua soittamatta mitään Mäkinen oli myös mukana pianistina Egotripin ja Tapiola Sinfoniettan yhteiskonsertissa Helsingin Huvila-teltassa vuonna 2018. – Usein sen jälkeen sitten vielä grillaillaan makkaraa tai saunotaan. Kotona käytössä on myös Nord Stage 3, Nord Electro 6 ja Native Instrumentsin Komplete Kontrol -midikiippari, Universal Audion Apollo Twin -äänikortti ja pienet Genelecit. – Kyllähän vintagesoittimet lämmittävät, mutta harvoin niitä tulee keikoille roudattua. Viime vuonna Egotrippi teki yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa vastaavan kokonaisuuden levylle, johon Mäkinen soitti omat osuutensa keväällä juuri koronarajoitusten alettua. Se on kivaa. Mäkinen kuvailee Vain elämää kuvauksia hyvin in tensiivisiksi, joissa fokus on aina siinä hetkessä. Ainoastaan silloin, jos kyseessä on esimerkiksi kriittinen tekninen ongelma. – Siellä on muutamat tärkeät piano-osuudet soitettavana, mutta monessa kohtaa voi vaan nautiskella kappaleista ja sovituksista ja olla soittamatta yhtään mitään. Esimerkiksi Vain elämää -ohjelman viimeisimmällä kaudella Mäkisellä oli pääsoittimena Nord Stage 3 ja kakkossoittimena Yamahan MODX, joka toimi myös midiohjaimena. Treenipäivinä bändi tulee paikalle aamulta. Bändin kannalta Vain elämää ohjelmassa on lisäksi tärkeää muistaa, että tilanne on myös artisteille erilainen kuin yleensä. Nykyään meillä on myös treeneissä monitorimiksaaja Soilamo mukana. Vaikka projekti on ollut inspiroiva ja hauska, on se ollut myös haastava Mäkisen oman filosofian vinkkelistä. Sekä tasaväkisinä soittajina että vuorottain niin että toinen niin sanotusti pomo ja alainen, esimerkiksi mä kapuna tai Risto tuottajana. Kahdella laudalla vähemmän säätöä Laitteiston suhteen Mäkinen luottaa yksinkertaisiin ratkaisuihin. On kyllä ollut hieno etuoikeus kuulla monta uskomatonta stooria, jotka eivät ole sitten mahtuneet itse ohjelmaan. u On kyllä ollut hieno etuoikeus kuulla monta uskomatonta stooria, jotka eivät ole sitten mahtuneet itse ohjelmaan. Meidän pitää tukea heitä ja säestää vierasta biisiä parhaalla tavalla. Sen jälkeen bändi siirtyy ruokailun, vaatteiden vaihdon ja maskin kautta kuvauksiin. www.riffi.fi 1/2021 29 Kuudelta treeneihin ja yhdeltätoista lounaalle V ain elämää ohjelman bändi on tehnyt hitsautunut ta yhteistyötä jo ohjelman historian alusta lähtien. Mäkisen kotoa löytyy tarvittava studiovarustus. Vintagesoittimien puolelta Mäkisen omistuksesta löytyy esimerkiksi Wurlitzer, joista jälkimmäistä kuultiin muun muassa Mäkisen Instagram-tililleen (@mikkomaekinen) tekemästä joululaulukalenterista. Usein hänellä on käytössään kahden kosketinsoittimen setti. 26-29 Mikko Mäkinen.indd 29 31.1.2021 17.06. Levystä tuli muuten tosi hieno! Egotripin sinfonialevy on Leri Leskisen ja Risto Niinikosken tuottama. Työskentelytavat ovat muotoutuneet tehokkaiksi. Etukäteisharjoittelua bändi tekee kunkin artistin kanssa päivän verran. Tilanne on heillekin uusi. Joskus tehdään jotain uusiksi, jos joku vaikkapa saa niin sanotun ahaa elämyksen. – Jos kolmentana päivänä kysytään, mitä biisejä soi titte tokana päivänä, niin ei enää kyllä muista. – Aika paljonhan siinä on odottelua takahuoneessa. Itse biisit ovat ainutkertaisia esityksiä päivän artisteil le, joten niitä otetaan harvoin uusiksi. Bän din lisäksi tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta ovat myös monitorimiksaaja Karri Soilamo ja samoin musiikkikoordinaattori, assari, äänittäjä ja yleismies Lasse Mikkonen, joka muun muassa huolehtii moniraita äänityksistä. – Onhan se raskaampi soitin urkuihin, mutta kyllä sillä simppelit urkuasiat soittaa. Syksyllä kokonaisuuden nimissä ehdittiin tehdä myös muutama turvavälikonsertti. Kaikki menee moniraidalle ja treeniraitoja voidaan käyt tää biisien levyversioihin. Illalliskuvaukset tapahtuvat samalla kaa valla ja päättyvät usein puolenyön aikoihin. Kuvauksissa biisien väleissä on aina noin puoli tuntia jut telua. Meillä on backstagella oma televisio, josta seurata nauhoitusta. Mutta usein meillä on kello kymmeneltä valmista
VIRTANEN Pekka Laineen musiikki syntyy Vähin mutta voimakkain maustein Pekka Laine on kitaristina pitkän linjan bändijätkä, jonka unelmat toteutuivat oman soololevyn myötä. Sen tyylillisenä esikuvana ovat 1960-luvun amerikkalaiset ja ranskalaiset instrumentaalilevytykset. Rockabilly-yhtye The Hip-Shooters ja garage-beat-bändi The Mike Bell Cartel ovat molemmat julkaisemassa tahoillaan pitkäsoittoa. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 30 31.1.2021 17.07. 1966) on joka musadiggarin tuntema radioääni, televisiostakin tuttu tietäjä. Niiden lisäksi on vielä kolmaskin pumppu, amerikkalaishenkisen kitararäminän tunnelmissa liikkuva surfbändi The Fanatic IV. Pienen hiljaiselon jälkeen Laine on taas aktivoitunut. 1957), joka ehdotti soololevyn tekemistä. 30 www.riffi.fi 1/2021 P ekka Laine (s. Hän on myös varsin tyylitajuinen kitaristi, jolla on takanaan neljännesvuosisata musisointia esimerkiksi The Hypnomenissa, kuusi pitkäsoittoa julkaisseessa instrumentaalibändissä. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Laineen taidot olivat tuttuja myös Esa Pulliaiselle (s. Burnsin 12-kielinen sähkökitara osoittautui todella vangitsevaksi melodiasoittimeksi ja sen persoonallista helinää kuullaan levyllä paljon. Henkisenä mestarina prosessia johti Esa Pulliainen, joka pyrki luomaan mahdollisimman kivuttoman synnytyksen
Siihen rooliin hän pestasi luottomiehensä Toni Liimatan, joka on useimmille tuttu Pulliaisen oman instrumentaalitrion, C-combon, rumpalina. ”Vastamelodia obligato is my middle name”, kiteyttää Pulliainen. Hän oli äänittäjä ja ”henkinen opas”, kuten Laine tehtävän määritteli. Ollaan Pulliaisen studiolla Helsingin Pitäjänmäessä, Finnvoxin naapurustossa. Laine toivoi Pulliaiselta joitain vastamelodioita omaan soittoonsa ja niitä hän sai. Siihen tuli Esalta aika ymmärtävä kanta, ’tää on ihan hyvä’”, nauraa Laine. ”Hän on keskeinen tyyppi tässä studiossa. ”Pekalla on persoonallinen ja tunnistettava tatsi, sitä arvostan. Laine hymähtää, että on normaalista poikkeavaa, kun lasin toisella puolen soittoa kuuntelee oma idoli. ”Tällaisessa kitaramusiikissa soundin merkitys on kaikki kaikessa. Tunnistan sen ihmisestä, milloin se tarvii snadii buustia. ”Sitä tässä on tullut tehtyä.” ”Jokainen studiossa soittanut tietää, että se on aika hauras tilanne.” 30-33 Laine_Pulliainen.indd 31 31.1.2021 17.07. ”Yhden levyn aikana ehtii mennä niin monta kertaa jumiin, minä ainakin. Kaikki lähtee tekijästä”, sanoo Pulliainen. Soundikysymyksiä hän on miettinyt hartaasti ja sitä kautta löytänyt oman esteettisen palettinsa. Yhteinen nimittäjä löytyi Link Wrayn roisista soitosta. Tulee hetkiä, että tämä on ihan täyttä paskaa. Täällä tuottajamestari on äänittänyt levyjään aina Agents-levyistä lähtien. maaliskuuta”, kertoo Laine, jolle Pulliaisen taidot edustavat korkeinta mahdollista osaamista maassamme. Ja jos Esa Pulliainen sanoo että saundi on hyvä, silloin se on hyvä. ”Kyllä se oli hyvin hienovaraista. ”Pidin spirittiä yllä – sen homman mä kyllä osaan. Mutta Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät: Kohdusta hautaan oli levy, mitä arvostin ja kunnioitin. En mä sitä tiennyt, mutta kattelin, että tuon kanssa vielä soitetaan ja tehdään levy. ”Pekka on hirveän hyvä kappaleen tekijä. Suorituskeskeisyys on levytysten pahimpia vihollisia ja moni muusikko alkaa alisuorittaa, kun punainen valo palaa. Ei siinä mennyt kuin vuosi”, tarinoi Pulliainen. On monenlaista soittajaa, tosi primitiivisiä ja tosi taitavia.” Laine kuitenkin tietää mitä tekee. Oikean tunnelman luominen ei olekaan mikään pikku juttu. Useiden kultalevyjen tuottajana Pulliainen onkin itse ottanut keskustelevan tyyliin pyrkiessään parhaimpaan tulokseen soittajien kanssa. Yllättävää kyllä, Pulliainen ei kuitenkaan halunnut istua tuottajan pallilla. Samainen levy sattui olemaan myös teini-ikäisen Laineen lempilevy. ”Kahdeksankymmentäluvun alussa mua ei kiinnostanut suomalainen musa millään tavalla. Joistain tyypeistä vain tietää, että tuon kanssa tehdään levy joku päivä. Kyseinen levy on tietenkin Kohdusta hautaan, joka singautti niin Nurmion kuin Pulliaisen suoraan menestyksen aallon harjalle. Miten saa pidettyä itseluottamuksen. Tämä on aika kaukana perusrautalangasta. Se vaikutti soittooni ja siitä lähti ton jäbän fanitus”, muistelee Laine – kuitenkin tähdentäen perään: ”Kun on aikuinen ihminen, pitää olla tuon idoli-sanan kanssa tosi tarkkana, ettei kuulosta tyhmältä.” Laine innostui vanhasta rock’n’rollista samoihin aikoihin, kun ilmestyi rautalankamusiikkia esittelevä kokoelma Finnish Graffiti. Yllättäen Pulliainen ryhtyy muistelemaan uransa alkutaivalta. Ne jutut, joihin Esa puuttui, oli sellaisia, joihin pystyy myös vaikuttamaan. Ja jos iskujen paikkaa aletaan jälkeenpäin korjailemaan hiirellä liiaksi, on ”sama soittaa metronomin kanssa”, kuten hän asian ilmaisee. ”Minulla on semmoinen jurrinen taimi, joka elää. ”En tiennyt, että Pekalla on jo materiaalia. Tarkkaamossa kuuntelin ja annoin ohjeita: ’liikaa kaikuu, liian vähän kaikuu’. Kuka täällä nyt enemmän siitä tietää”, Laine pohtii ja jatkaa: ”Jos taitotaso on näin robusti ja tuottaja pyytää soittamaan kauniimmin, se voi olla tuhoisaa. Se on instrumentaalimusiikkia, joka on fuusio monesta”, pohtii Pulliainen. Hänellä on helvetin hyvä psykologinen silmä, joka on tullut kokemuksen myötä.” Pulliainen pistäytyi itsekin kitaran varressa. Esa puuttui soittamiseeni määrällisesti vähän, mutta olennaisiin asioihin, kuten soundeihin”, sanoo Laine. Ihan sama asia, kun näin ekan kerran Tuomari Nurmion USA 200 vuotta -konsertissa Kulttuuritalolla. ”Jokainen studiossa soittanut tietää, että se on aika hauras tilanne. Albumin B-puolen avaava Silent Star on kappale, jossa kuuluu se suomalaisille tuttu klassinen rautalankasoundi. Kuulostaa niin saatanan hienolta”, Laine kuvailee. Kaiken pohjana ovat hyvät biisit Tuottajana Pulliaiselle tärkeintä on kuitenkin materiaalin laadukkuus – miltään kaveripohjalta hän ei hommaan ryhtynyt. Skitsoilen sitä itse. En silti koskaan pyri saamaan soittajaa tai laulajaa tekemään, mitä minulla on mielessä, tai yritä pakottaa häntä. www.riffi.fi 1/2021 31 ”Sain ihan puun takaa sähköpostiviestin Esalta kesken koronakevättä, syntymäpäivänäni 21. Riittävätkö pelimannin taidot studiossa. Studiokeikat olivat joskus traumaattisia, kun tulosta ei aina syntynyt. Tykkään todella paljon näistä sävellyksistä. Viimeinen niitti oli se, jos tuottaja löi nuotit eteen. Etukäteen Laine tuskasteli omien kykyjensä kanssa. ”Olin nähnyt monta kertaa Pekan soittavan ja tiesin, että häneltä löytyy mielenkiintoista kamaa – enkä väärin arvannut”, sanoo Pulliainen. Tietenkin, jos tuntuu siltä, että osaa homman, se on helpompaa, mutta siihen liittyy epävarmuutta. ”Instrumentaalimusiikkia voi tehdä niin monesta vinkkelistä. Kipsi oli valmis. Tiesin, että Tonilla on aika spadduinen tapa ajatella musiikista ja se sopii tähän.” Pulliaisen rooli studiossa oli kuitenkin merkittävä. ”Siinä kohtaa alkaa mennä roska silmään. ”Sitten tuli tämä Pulliainen, joka yhdisti nämä molemmat asiat.” Vaikka Pulliaisen harteilla lepääkin eräänlainen suurmestarin viitta, oli tunnelma studiossa kuitenkin kollegiaalinen. ”Näin valokuvan Pekasta nuorena ja ajattelin, että tässähän on valmis levynkansi! Ehdotin Pekalle, että nyt tehdään levy, minulla on studio”, kertoo Pulliainen. Laineen piti kuitenkin ensin varmistaa, että hänen ”karun primitiivinen tyylinsä” – niin kuin hän itse kuvailee soittoaan – kelpaa Pulliaiselle. Kun tarkkaan kuuntelee, sieltä löytyy niin Link Wray kuin Hank Marvin”, sanoo Pulliainen. Soittajana hän on minimalisti, mutta se riittää. Pulliaisen mielestä svengi syntyy jostain muusta kuin äärimmäisyyteen viedystä tarkkuudesta. Pieniä asioita”, lisää Pulliainen. Tuli aavistus, että täytyy laittaa nauhat pyörimään. Oon niin monta levyä itse tuottanut”, toteaa Pulliainen kuivakkaan tyylinsä. Tässä sitä nyt soitellaan samalla raidalla
Sellaiseksi paljastuu erikoisuus: Joe Meekin I Hear a New World. Miksauksessa kakku kuorrutettiin Pearl Echo Orbit -nauhakaiulla. ”Levyllä oli myös erilaisia tyylillisiä aikakerroksia. Inhoan sitä, että vain tehdään eikä mietitä. Mutta halusin, että tehdään just niin kuin kun tuottaja sanoo, koska tiesin, että hän hallitsee nää hommat. Hän on myös perfektionisti, jota piti rauhoitella, että ”se on jo hyvä”. Kyllä mä aika vahvasti soittajana ammennan 50–60-luvun maailmasta”, sanoo Laine. Kokonoiskuva ja Toni ”El Blanco” Liimatta Laine puhuu musiikistaan radiosta tutulla verbaalisella kiinnostavuudella. Toni tähtäsi siihen lopputyöstöön, miksaukseen – mun tehtävä oli tuottaa materiaaalia siihen. Esa on ehtymätön ja ylittämätön tietolähde ja nämä sauhuamistuokiot toimivat sellaisena kitarakulttuurikylpynä, joka varmasti vaikutti levyn henkeen”, sanoo Pekka Laine käsissään Guild ”Starfire III”. Laine ei halua rajata musiikkiaan niin ahtaaseen karsinaan. Rytmimusiikin historian läpikotaisin tuntevana hän myös tietää minkälaisia aikakausien kerrostumia hän tavoittelee. ”Sellainen iso kuva, maisema ja harmoniat, on sitä mitä mietin. ”Sitä käytettiin todella reippaalla kädellä. Tällä levyllä vilahtavat samplet heijastelevat sitä maailmaa.” Levy äänitettiin 60-luvun metodein, vähillä mikeillä. Minulla on syntynyt tietynlaisia maneereja kolmessakymmenessä vuodessa: esimerkiksi rumpujen mikitys. Liimatta myös toi mukaan tuoreempaa ajattelutapaa. Jos sanoo, että sitä kaikua oli helvetisti, niin en liioittele. Oltiin aika kanjonissa”, kertoo Laine. ”Pekan soundi perustui siihen, että siinä oli kaksi reverbiä peräkkäin. ”Kyllä Pekalla oli päässä koko juttu. Toni lisäili hommia ja mä lisäsin muutaman kitararaidan. Erillinen kaikutankki ja sitten Gibson-vahvistimen oma kaiku”, sanoo Pulliainen. Jokaisessa Laineen käyttämässä kolmessa vahvistimessa – Gibson Falconin lisäksi myös Fender Vibrolux ja Ampeg Gemini II – oli jousikaiku kiinteänä. ”Mulla oli ajatus kitaraorkesterista, joka on niin kuin se vanha iskelmäkappale, Sadoin kitaroin. Nostalgiasta ja avaruusmusiikista Pulliainen on suomalaisen rautalankaperinteen messias, joka herätti jo kuolleeksi julistetun genren henkiin. Kitarassa täytyy olla kaiku ja reverb, mieluummin yhtä aikaa päällä ja täysillä. ”Meillä oli selkeä marssijärjestys. 32 www.riffi.fi 1/2021 Pulliainen kuitenkin vähättelee omaa panostaan ja antaa kunnian Laineelle. Tämä on viihdemusaa, ei mitään jammailua.” Yksittäinen biisi lähtee pienemmästä idusta, soundista tai musiikillisesta ideasta. Hän soitti ja rikastutti levyä pienillä jutuilla”, kehuu Laine. Kanjonikaiussa on syvyttä Kaikulaitteista puhuttaessa päästään selvästi näiden kitaristien lempiaiheisiin. Minulle se edustaa futurismia. Siellä kuuluu Jaakko Salon opit, että asioita ei lyödä suoraan naamalle. Fender Reverb Unit, tweed-päällysteinen surf-kitaristien suosimaklassikkomalli, oli tärkeä yksikkö. Totta kai levyni melodioissa on myös nostalgisia sävyjä, koska niissä on klassisia viihdeja teinipopin sävyjä”, kuvailee Laine. Kokonaisuus rakennetaan orkestraalisesti, vaikka elementtejä on vähän”, hehkuttaa Laine. Teknologinen soundimaailma enteileekin jo Kraftwerkin kaltaisten konebändien syntyä. ”Se molli, mikä niissä on, ei ole Suomi-molli. Tämän lisäksi signaaliketjussa oli usein Carl Martin Red Repeat -delay-pedaali. Toni osaa tehdä myös klassisella tavalla oikeaa, siistiä soundia. ”Aina välillä tapahtuu jotain pikkasen outoa. Siitä syntyy sellainen kolmiulotteinen, kaikuva maailma”, Laine maalailee. Hän on omaksunut todella musikaalisen tavan ajatella esimerkiksi miksaamisesta. ”Joe Meek edusti futurismin ensimmäistä aaltoa. Yks vaikuttava juttu, mistä Tonin kans puhuttiin paljon, on 90-luvun hip hop ja erityisesti se, miten rumpuja on siellä sämplätty. Soitan tosi simppelisti.” Molemmat herrat korostavat myös kolmannen osapuolen, tuottaja Toni Liimatan merkitystä lopputulokseen. ”Me puhuttiin asioista paljon. ”Vanhat levyt tekee usein kiinnostavaksi se, että vaikka ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista, siellä on jotain villiä ja arvaamatonta.” ”Sessioiden aikana käytiin todella antoisia keskusteluita kitaroista ja soittovehkeistä. Laineen levyllä hän toimi myös rumpalina ja multi-instrumentalistina. Jos ei tiedetä, mitä ollaan tekemässä, miten siitä voi tulla mitään?”, Laine kysyy. Pitää siis tehdä jotain muuta kiinnostavaa – se kirkastui matkalla. Laine intoutuu kertomaan esikuvistaan. Myös Liimatan kanssa prosessi eteni keskustellen. Nuorempaa sukupolvea edustavasta muusikosta on tullut paitsi Pulliaisen käyttämä luottomuusikko, myös studiovelho, joka hallitsee virtuoosimaisesti niin vanhat kuin uudet niksit. Toni tuli ja pisti kaiken uusiksi, tehden radikaalejakin ratkaisuja. Pulliainen taas luovutti tuottajalle päätäntävallan, eikä juntannut omia työskentelytapojaan, niin menestyksekkäitä kun ne ovat olleetkin. ”Kun laitan kaiut täysille ja raapaisen äänen, avaruus kutsuu. Se jako oli hirveän selvä”, kertoo Pulliainen. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 32 31.1.2021 17.07. En usko sellaiseen. Hyväksytin ne ensiksi Pekalla”, hän sanoo. ”Tiedostan, ettei minulla ole soitannollista finessiä, minkä varaan voisin rakentaa. ”Liimatta on helvetin hyvä rumpali. Sana rautalanka herättää kuitenkin molemmissa ristiriitaisia tunteita. Minun rooli oli olla spiritual guide. Sitä 60–70-luvun soundimaailma levy muutenkin edustaa, modernein höystein. Minä buustasin Pekkaa, että homma pysyi käynnissä ja saatiin levy tehtyä. Se kuuluu tällaiseen musaan, läpisäveltäminen. Eihän knoppitiedoilla luoda koukuttavia sävellyksiä, mutta kyllä perinteen tuntemus varmasti auttaa kuvan rajauksessa. Se on täysin sähköistä musiikkia, ääniä, joita ei löydy luonnosta”, Laine kertoo. Hänen vaikutteensa lepäävät enemmän ranskalaisessa elokuvamusiikissa ja 1950-luvun jenkkiläisessä kitaraja viihdemusiikissa. Nyt päästään Laineen musiikilliseen kotiin. Vuonna 1960 ilmestyneen futuristisen instrumentaalialbumin psykedeeliset avaruussoundit ovat kaukana Emma-rautalangasta
Keikoillakin usein tulee joku kysymään että ’miten sä saat tuon saundin?’”, hän sanoo. Pulliaisella on asiaan vielä pidempi historiallinen perspektiivi. Se on nörtteilyä, kun pitäisi olla ajatus ja näkemys. Minimalismi ja nykyajan efektimarkkinat Tästä päästäänkin tähän päivään ja siihen valtavaan tarjontaan, mitä pedaalimarkkinat ovat kuluttajille luoneet. Klassinen, täysin ylittämätön efekti”, jatkaa Laine. Silti ihmettelen sitä äärimmilleen vietyä pedaalihässäkkää, mitä nykyään on nähtävillä noissa pedalboardeissa. Ei ole efektiä efektin päälle, mutta ne on aika voimakkaita kun niitä käytetään. Silti hämää pedaaleihin kohdistuva huomio. Laineen soitto edustaa minimalismia parhaimmillaan, eikä hänellä efektejäkään ole paljoa. Se on bisnes, joka elää omaa elämäänsä. Koen tämän hyvin henkilökohtaiseksi, miten avaan sisäistä maailmaani. Tämän kaltaisiin asioihin uskon. u Vaikka Pulliaisen pajalla olisi ollut luonnollisesti Vox-soundia tarjolla, luotettiin vahvistinpuolella ”Amerikan herkkuihin” eli vuosikerta Ampeg-, Fenderja Gibsoncombot takasivat oikean klangin. Pekka Laineella on tähän selkeä näkemys. Energia keskittyy niihin vekottimiin, luotetaan liikaa nauhakaikuihin ja vanhoihin laitteisin. Reverb on horisontaalinen, mutta jousikaiusta tulee syvyys”, selventää Pulliainen. Ja toivottavasti spiritual guide on silloin myös mukana. Haluaisin ajatella, että tämä johtaa jatkotoimenpiteisiin.” Toivottavasti. ”Olen aika dogmaattinen ja aika puritaani näissä asioissa. Se ydin ei katoa sinne maustepilven alle. Tässä on tehty kaikki päinvastoin. ”En halua vähätellä pitkää bändihistoriaani, mutta kyllä tämä tuntuu toisenlaiselta. ”Vanhat levyt tekee usein kiinnostavaksi se, että vaikka ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista, siellä on jotain villiä ja arvaamatonta. Tämä on kaunista ja tällaista haluan tavoitella. Niitä efektejä on vähän, mutta ne voivat olla tosi jyrkkiä. Mikään ei saanut kuulua. 30-33 Laine_Pulliainen.indd 33 31.1.2021 17.07. Tämä tuntuu poikkeukselliselta, johtuen siitä miten tämä sai alkunsa. ”Se on jousikaiku. Monille se on osa harrastusta, joka on ylikorostunut. ”80-luvulla kaikkea annosteltiin varovaisesti. Mutta se kuuluu minun soundiin. ”Sama, mikä on rautalangassa, dub-reggaessa tai psykedeliassa. Kyse on myös vanhan rouheamman ja nykyajan siistimmän soundi-ihanteen törmäyksestä. Mutta silloin kun niitä on, ei niissä säästellä. Enää ei tarvitse ostaa Voxin vahvistinta, kun sen soundin voi saada kymmenestä eri purnukasta. Sitä minä tavoittelen: vahvaa presenssiä soundissa. Fanitan 1950–60luvun kitarasoundia – se on sama kuin kokkauksessa, missä käytetään vähän mausteita. Ei se musa ole sitä, että on oikeat vermeet”, Laine pohtii. Sitä hurinaa ja pirinää, epämääräistä huumeista älämölöä pitää sietää ja rakastaa”, lataa Laine, omista sanoistaan provosoituen, mutta perustelee hyvin näkemyksensä. www.riffi.fi 1/2021 33 Tämän lisäksi tremolo oli ahkerassa käytössä. Semmoinen nörttiajattelu vaivaa nykyään tätäkin maailmaa. Mutta mä en ymmärräkään sitä maailmaa ollenkaan, olen jäänyt enemmän tänne käpylehmä-tasolle”, Laine toteaa. Kauneus on tietenkin katsojan silmässä. ”Ymmärrän, että on ammattisoittajia, jotka joutuu nyhtämään kitarastaan eri sävyjä ja he käyttävät taitavasti efektejä. Joku on liian lujalla tai on epäselvää soundia. Kyseessä on selvästikin tekijälleen pitkän työn kiteytymä. Kovemmalla kädellä käytettynä tavanomaisen efektin luonne muuttuu. ”On vallalla ajatus, että kaiken pitää olla kontrolloitua, eikä saa olla häiriöitä. Instrumentaalimusassa yleinen piirre on se, että kamat on tip top, mutta musa ei ole tarpeeksi hyvää. Rumuutta pitää olla, se kuuluu tähän pakettiin. Saan erilaisista rooleista tyydytystä. Vai voiko. ”Puritaani-sanalla on negatiivinen kaiku. Välillä tuntuu, että erikseen ovat ne, jotka soittaa kiinnostavasti ja ne, jotka puhuu pelkästään potikoiden arvoista”, sanoo Laine. Aina ajatellaan että laulaja-lauluntekijät paljastavat syvimpiä tuntoja, niin kyllä minä ajattelen tästä samoin. Tämä on intiimi tunnustus. Mutta miten tämä keväällä 2021 päivänvalon saava albumi sijoittuu maaliskuussa 55 vuotta täyttävän Laineen omaan historiaan. Tiedän, että aihe on kuuma peruna, koska tämä on liiketoimintaakin monelle. Hävittävätkö liian monet efektit kitaran kielen soundin ja missä kuuluu soittajan oma soundi. Mutta siitä syntyy kauneus, että on epäsymmetristä.” Tästä ajatuksesta päästäänkin takaisin tämän artikkelin albumiin. Jos sen raivaa pois, se vesittyy. Fiilistellään ja hifistellään kaikkia efektejä, kitaran just ja just tunnistaa kitaraksi”, sanoo Pulliainen ja ottaa vertailuksi Rolling Stonesin Satisfaction-klassikkoriffin käraktäärisen soundin. ”Jonkun verran taitettiin peistä, että minulla on trebleä järkyttävän paljon. Nettifoorumien puhe ei lopu ikinä. Fuzz ja wah sekä erilaiset kaiut, mitä usein lisättiin studiossa. Sen estetiikan näkökulmasta, mitä itse edustan, kaikki voidaan ryssiä siistimällä liikaa
Tiedäthän sinä millainen internet on. 34-35 Steve Lukather.indd 34 31.1.2021 17.09. Se tehtiin tietoisen nopealla aikataululla, eikä asioita liikaa hierottu. Nimeltään tämä peräti jo yhdeksäs levy on I Found The Sun Again. Pihalta siirretään kuulemma trampoliinia pois. – 11 vuotta. Heti perään artisti avaa suunsa näyttääkseen, että häneltä on poistettu hampaita, ja jos puhe kuulostaa sokeltamiselta, niin siitä se johtuu, ei mistään muusta. Ihan vain tiedoksi. Ja näyttää vielä varmuuden vuoksi työpöydällä olevan Heineken-pullon etikettiä: nolla prosenttia. Tulee mieleen edellinen kerta kun Lukatheria haastattelin, jolloin hän yhtälailla kiroili samaa asiaa. Sekä uusista kappaleista että muutamasta cover-palasta TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: ALEX SOLCA Steve Lukather – biisi pitää tehdä päivässä tuotantoineen Steve Lukather on hyödyntänyt koronaajan siten kuin monet muutkin, julkaisemalla soolotuotantoa. Kuten levyn nimi antaa ymmärtää, Luke tuntuu elävän elämänsä kevättä, mitä nyt keikoille on ikävä. 34 www.riffi.fi 1/2021 S teve Lukather ilmestyy näytölle ja pahoittelee myöhästymistään. Ne tosiaankin rakastaa minua siellä, Steve sanoo. Mutta varsinaisesti syy haastatteluun on Steve Lukatherin uusi levy, I Found The Sun Again
Minähän olen jo kuollut, nenäni on kuollut!, Steve sanoo ja räjähtää nauramaan. Levyllä ovat parhaat kaverini, sielunveljeni. Levyllä ovat artistin ohella esimerkiksi rumpali Greg Bissonette, kosketinsoittaja Jeff Babko, basistit Jorgen Carlsson ja Jim Pierce. Lukather on kuitenkin ylpeä siitä, että levy tehtiin rivakassa tahdissa, biisi päivässä valmiiksi. Hän on elämäni. Ringon kaveri, ohjaaja Brent Carpenter, joka kuvaa All-Stars -kiertueita kuvasi meidän sessiomme videoksi. Siksi legendaa oli helppo pyytää levylle. Ja edelleen soitat Bognerin vahvistimilla. Malli on Helios. Eikä kotipajaa taida olla vieläkään. Steve Lukather sai omiin kappaleisiinsa kirjoitusapua juuri Joseph Williamsilta ja Stan Lynchilta, kuten myös David Paichilta, jota hän haluaa kiittää ylipäänsä kaikesta mahdollisesta. Minulla on tämä toimistoni, missä on kamojani. Se on kuin rakennettaisiin robottia, mutta silloin ei voinut. u ”Sanoin, hei kundit, palataan takaisin siihen aikaan, kun kaikki soittivat biisin kimpassa purkkiin.” 34-35 Steve Lukather.indd 35 31.1.2021 17.09. Minullakin on pari kassaholviaarretta, mutta ne ovat piilossa. Tapasin aikoinaan olla maailman äänekkäin persläpi ja kadun sitä todellakin. Voin harjoitella täällä, mutta enemmän täällä on perhejuttuja ja CD-levyjä, vaikken enää omistakaan CD-soitinta. Me käytiin laput läpi kerran, katsottiin oliko siellä vaikeita kohtia, halutaanko muuttaa jotain, sovittiin soolot ja sitten soitettiin. Kaikki meni täydellisesti. Toivotaan, että rokote toimii. Sitten kun kupsahdan, annan ne pojalleni Treville, joka on hieno kitaristi. Tyttöystävä on saanut minun harrastamaan puutarhahommia, käteni eivät ole nyt likaiset kitaroista ja kiertueista vaan mullasta. Tajuathan, se tekee hyvää sielulleni: olen hyvin siunattu ja onnellinen, etten elä kissan tai muun sellaisen kanssa, vaan kuin tavallinen tyyppi. Joseph teki sitten laulunsa kotonaan. – Siinä on uudet DiMarzion mikit, ja se on oikeastaan suurin ero edellisiin. Näen elämän siten kuin se todella on. Steve toteaa, ettei hän pyri kilpailemaan listoilla, siihen hän on jo liian vanha. Jotenkin tuntui, että minun piti aina todistaa jotain, minua kiusattiin lapsena ja minä kiusasin ihmisiä. – David Paich on ollut paras opettaja elämässäni. Heti perään 63-vuotias kitaristi toteaa ettei hän kuitenkaan ole vanha mies, vaan on nyt erilainen mies. – Soitimme livenä laput edessä, siten kuin sessiomuusikkona tapasimme tehdä. Haluatko kertoa siitä. Sitten sanomme hei, ja Steve poistuu näytöltä. Nykyään voi muokata ihmisen ulkonäköä tai sitä miltä hän kuulostaa, virittää, leikata ja liimata. Levyn toteutuksessa Lukather kiittelee nimenomaan Babkon osuutta. Vain tuon verran voin sanoa. Music Man tekee tosi korkealuokkaisia soittimia, tosi ”high end” -kamaa. – Haluan päästä rokkaamaan, näkemään maailmaa ja nauttimaan sen mauista. Niin, jo etukäteen oli managerin puolelta ilmoitettu, ettei Toton lakisopimusta, Steven perheasioita ja politiikkaa koskevia kysymyksiä saisi haastattelussa esittää. No, mä olen vanha, ja tämä on vain läppää, sanoo Steve ja nauraa päälle. – Olen hyvin otettu, että voin kutsua häntä ystäväkseni, niin ne vain unelmat käyvät toteen. Steve kertoo, että näillä vanhoilla suosikeillaan hän halusi asettaa sävyn sille, millainen levystä olisi fiilikseltään tulossa. Biisi päivässä I Found The Sun Again -levyllä on originaalimateriaalin ohella kolme cover-kappaletta, Trafficin Low Spark of High Heeled Boys, Joe Walshin Welcome To The Club ja Robin Trowerin Bridge of Sighs. www.riffi.fi 1/2021 35 koostuva levy on artistin mielestä tekotavaltaan ”paluuta vuoteen 1972”, toki soundit ovat tätä päivää. Tiedän missä ne ovat, ja soitan niitä kyllä silloin tällöin. Äänitimme biisin hänen luonaan, soitimme kaksistaan, koska emme luonnollisesti tapaa kovin monia ihmisiä tällä hetkellä. Rakastuin kauniiseen tyttöön nimeltä Amber. Mutta me tehtiin biisi päivässä tuotantoineen. Edellisessä haastattelussamme Steve Lukather oikein painotti, että hänellä ei ole kotistudiota vaan koti. – Halusin, että bändi soittaa yhdessä vasta studiossa. – Minulla on nyt jalat maassa. Sen sijaan polte päästä tien päälle on edelleen kova. Kun traagisesti menetimme Jeffin, minusta tuli se bändin toinen kaveri. Käytin levylläkin Music Manin kitaroita ja Yamahan akustisia (LJXja NX-sarjaa). Roolit jaettiin kuin elokuvan teossa, etsin sopivat tyypit ja heille sopivat kappaleet. Hän laittoi homman pelittämään. No, sinulla on uusi versio Music Manin Luke-nimikkokitarastasi, versio LIII. Itse en ole mikään keräilijä, kuten kaverini Joe Bonamassa, joka on ihan pähkähullu. Kaikki muut tulivat ja menivät. – Kyllä, sataprosenttisesti. – Ei, en ole tekniikkaäijä. Sitten tehtiin jotain päällesoittoja, tuplasin riffejä, lauloin ja sen sellaista. Levyn nimikappale I Found The Sun Again taitaa siis olla omaelämänkerrallinen. David Paich ja Joseph Williams olivat tekemässä Steven kanssa kappaletta Run To Me, joka on melodialtaan levyn tarttuvinta sorttia. En osaa edes aloittaa siitä, miten paljon hän ja Jeff Porcaro auttoivat minua, sillä he muuttivat elämäni. Kun sain mallin kokeiltavaksi, se sujahti syliini, ja sanoin että tämän minä pidän. Tai oikeastaan Toto ei ollut bändi vaan perhe, ja isossa perheessä on kaksi puolta. Meillä oli maskit, ja näytän vähän tyhmältä sen takia, mutta nyt on sellaiset ajat. Niillä on soitettu monille hittilevyille, joten niissä on paljon sekä rahallista että katutason arvoa, mutta myös tunnearvoa. – On, kirjaimellisesti. Samoin mukana ovat Toto-kaverit David Paich ja Joseph Williams. Ihailen hänen kokoelmiaan kyllä. Toto oli kuitenkin tasa-arvoinen bändi, kaikki olivat yhtä arvokkaita. – Minulla on idea ja hän osaa täydellisesti toimia sen kanssa. Arvokitarat piilossa Tässä vaiheessa Lukather kysyy, että oliko vielä muuta. Reinhold ( Bogner) on kanssa yksi velho, tekee maagisia laitteita. Rumpuja siinä soittaa puolestaan Ringo Starr, jonka All-Stars -yhtyeessä Lukather on soittanut jo pitkään. Siihen asti piileskelen täällä kotona, Steve kuittaa. – Sanoin, hei kundit, palataan takaisin siihen aikaan, kun kaikki soittivat biisin kimpassa purkkiin ja sen jälkeen tehtiin laulu päälleäänityksenä. Koko levy tehtiin tokalla otolla, se oli kuin tanssia. Soitin heidän kanssaan samassa huoneessa ja sain todistaa kuinka homma tapahtui, miten he ottivat soolonsa
Myös kaulaliitos on tosi vaivaton. – Tämä on heittämällä ergonomisin kitara, mitä olen pääs syt soittamaan. Vibrakammen puo lestaan saa kelluvaksi tai kiinteäksi tuosta vaan, ja sitten tässä on rulla, jolla pystyy säätämään tallan jäykkyyttä. Ei paina mitään. Tosin jälkeenpäin ajateltuna olisi ensin voinut olla joku Telecaster. Näin kummalliseksi kitaraksi näitä löytyy omastakin tuttavapiiristä yllättävän monta. Oma yksilöni on niitä alkuperäisiä Parkerin kitaroita vuo delta 1997. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Miihkali Jaatinen M iihkali Jaatinen on tuttu moninaisista musiikillisista yh teyksistä, esimerkiksi keikoista Palefacen kanssa sekä duosta Aino & Miihkali, jossa hän soittaa puolisonsa, kante leensoittaja Aino Ruotasen kanssa. Mikkeinä tässä on DiMarzion humbuckerit, joissa on kelojen puolitus. Lisäksi hä nellä on toinenkin pääsoitin, banjo. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Angry Angus Telecaster, rakentaja Dean Campbell – Kantria soittelin jo silloin kun omistin vain Parkerin kitaran. Mi tä olen jutellut nuoremman sukupolven suomalaisten soitinra kentajien kanssa, niin monet ovat nimenneet Parkerin tärkeäksi suunnannäyttäjäksi. Raoulilla oli monta muutakin kitaraa, mutta Parker jäi jotenkin mieleen. Aluksi hankin G&L Asat Specialin, ja soitin sillä jonkin aikaa. Jutellessa kävi ilmi, että Jaatisella ei ole yhtään ”isojen” merkkien kitaroita, vaan sen si jaan pienempien laatuvalmistajien instrumentteja. Jaatiselta taittuu yhtälailla niin sähkökitara kuin akustinen fingerstylepikkaus. 36-39 EK Jaatinen.indd 36 31.1.2021 17.10. Koronaaikana Jaatista on pitänyt kiireisenä etäopetuksen ohella oman studion rakentaminen sekä SuomiFinland Ban jo soololevynsä valmiiksi saattaminen. Banjosta Miihkali Jaatinen innostui 2000luvun alussa, ja huomasi jossain vaiheessa, että jos banjonsoittajan haluaa saa da aina mukaan omille keikoille, sitä on parempi opetella soit tamaan itse. Esimerkiksi tämä lavan muo tokieli tulee juuri siitä, että otetaan ylimääräinen puu pois, jot ta saadaan soitin keveämmäksi. Hän toteaa, että vaikka ki tara on se varsinainen ”äidinkieli”, niin banjo on tuonut viime vuosina enemmän keikkoja. Parker Fly Deluxe – Oikeastaan ensimmäinen ammattisoitin, millä olen tehnyt hommia on ollut Parkerin Fly ja sen parina Line 6:n AX2vah vistin. 36 www.riffi.fi 1/2021 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jo seuraavana vuon na hän elätti itseni pääasiassa banjoa soittamalla, kun teatteri esitykseen tarvittiin nuotteja lukeva banjonsoittaja. Se oli aika eri maailma verrattuna Parkeriin ja mallintavaan vah vistimeen, joten jonkinlainen henkinen hyppäys siinä piti ottaa. Kun sitten opiskelin Metropolialla käytiin Hynnisen Jarmon kanssa paljonkin läpi niitä juttuja. Aika pitkään kuitenkin vas tustin sitä, että hankkisin Telecasterin ja putkivahvistimen. – Sitten kävin Yhdysvalloissa opiskelemassa Berkleessä, ja – Parker Fly on heittämällä ergonomisin kitara Parker Fly on kevyt kuin mikä. Parker on nimittäin tosi monipuolinen hifi kitara, ja vasta nyt osaan ottaa siitä irti kaikkia hienouksia. Lisäksi tallassa on piet somikki, mikä on aikanaan ollut erikoista. Näin aikoinaan Raoul Björkenheimin Joensuun Konservatorion salissa, mikä oli ensimmäinen kokemani jazz keikka. Toistakymmentä vuotta olin lastenmu siikkiorkesterissa, missä tuli soitettua rokkia ja ryntäiltyä ympä riinsä, joten tämä oli täydellinen kitara sellaiseen juoksemiseen. Kaulakin on tosi ohut ja siinä on hiilikuituvahvikkeet
Keikkasoittimenakin tämä on ollut todella mainio sen jäl keen kun asensin L.R. Kierreltiin kaiken laisia musiikkikauppoja, ja yllättäen tämä löytyi Guitar Cente ristä. Angry Angus ja analogikamppeita: Roland Space Echo ja Vox AC15. – Ostin Lowdenin Nashvillestä, ja tietyllä tapaa oli hölmöä ostaa eurooppalainen kitara Yhdysvalloista. Ruusupuuotelaudan valitsin ihan estetiikka edellä, koska minulla oli sellainen kausi, että pukeuduin lähes pelkästään vaaleanpunaiseen ja halusin myös kitaran saman värisenä. Siitä huolimatta soundi on pehmeä ja lämmin, tavallaan jopa vä hän jatsikas, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. www.riffi.fi 1/2021 37 tilasin Angry Anguksen. Baggsin Anthem systeemin. Akustiset kitarat: Lowden S32 & Larrivee OM-09 – Lowdenin akustisessa on pienehkö concerttyylin kaikukoppa. Mutta silloin oltiin Chet Atkins Appreciation Societyn järjestämässä fingerstyleko koontumisessa, ja koska olin ilman soitinta oli pakko käydä osta massa kitara, että pääsee itsekin soittamaan. Soundia on vaikea kuvailla, mutta ehkä siinä on jotain sellaista harsoisuutta, vähän kuin Mesa Boogien omassa särössä. 36-39 EK Jaatinen.indd 37 31.1.2021 17.10. Mutta nyt kun katson näitä muita soit timiani, niin niissähän on kaikissa tumma otelauta. Lowden soi lämpimästi. – Larriveen kitaran olen omistanut aika kauan, ja ennen hankintaa kokeilin kaikki mitä siihen aikaan löytyi Helsingistä. Tämä ki tara on oikeastaan niin perinteinen Telecaster kuin voi olla sillä poikkeuksella, että mikkikytkin on neliasentoinen ja virityskoneis tot ovat lukittuvat. Pienehkö koppa on ihan ergo nomiaan liittyvä asia, sillä olen joskus saanut olkapään ihan tosi pa hasti kipeäksi, kun omistin jonkin aikaa jumbotyylisen akustisen. Omaan silmään tummempi puu oli pinkille parempi kontrasti kuin vaahtera. Dean Campbell on paikallinen soi tinrakentaja, jonka verstas on Bostonin ulkopuolella
Monille on tärkeä kriteeri uutta sähkökitaraa kokeiltaessa sen akustinen soivuus. Muutenkin Deeringin kanssa on ollut soundin ja musiikillisen roolin suhteen aika paljon miettimistä. Nechville Nuvo on paras banjo siinä mielessä, että vire pysyy capon kanssa suhteellisen hyvin, minkä ansiosta li vekeikoilla ei tarvitse virittää biisien välillä. Sen omistan edelleen, mutta nyt se on säädetty tummempaa, Bela Fleck tyylistä soundia varten, joka toimii usein äänittäessä. Tämän haastateltavan kohdalla sillä ei tun nu olevan merkitystä, ei ainakaan tietoisesti, vaan enemmän kin Miihkalille merkitsee se, että muodostuuko jonkinlainen ”yhteys” soittimen kanssa. Monella tapaa siinä pää see luontevasti yhdistämään sähkökitara ja banjojuttuja, mutta itse olen kokenut tärkeänä etsiä sellaisia ratkaisuja joissa banjon ominaisluonne pääsee esiin. Olen päätynyt käyttämään tämän kanssa lähin nä erilaisia tiloja ja mietoja modulaatioefektejä. Näitä säätöasioita on myös haettu hänen kanssaan aika paljon. Jos efektoi turhan paljon, tämä al kaa nopeasti kuulostamaan vain sähkökitaralta. Gold Star on perineinen Gibson-kopio. Erityisesti sä rön kanssa pitää olla tarkkana, mutta pieni roso toimii ja jos kus isompikin. Sen sijaan hän mainitsee erityisen tärkeäksi asiaksi kielten ”actionin” eli niiden korkeuden otelau dasta. Koska metalliplektroista tuleva kilinä voimistuu suhteessa enemmän kuin akustisessa banjossa, oikean käden paikka on tarkempi ja riippuu siitä onko käytössä kaula vai tallamikki. Tämä on tärkeää, kun varsinkin isommilla Palefacen keikoilla jo pelkkä välispiik kien volume saattaa olla sitä luokkaa, että virittäminen capon laiton yhteydessä on mahdotonta sen enempää korvakuulolta kuin mittarinkaan kanssa. Tässä on EMG:n humbuckerit painettuna kalvoa vasten superlonitäytteillä. 36-39 EK Jaatinen.indd 38 31.1.2021 17.10. Sää töinä on mikkivalitsin sekä mikeille yhteinen volume ja tone. Mihin huomio kiinnittyy soittimissa. Uuden levyni Cold War kappaleessa soitan tätä banjoa wahpedaalin kanssa. – Angry Anguksesta Juha Lottonen hioikin kaulaa ohuem maksi. Monesti kielet on vedetty niin alas kuin mahdollista, sil lä tykkään soittaa fingerstylejuttuja. Jos taas soittaa yksiäänistä linjaa, sillä Aino & Miihkali -duon musiikkiin istuu Larrivéen soundi. Akustiset banjot – Ensimmäisen Sagabanjoni jälkeen ostin Gold Star GF100 mallin, joka on Gibsonkopio, kuten periaatteessa suurin osa banjoista on. Nykyinen ykkösbanjoni on Nechville Nuvo, ja se on livesoitossakin mainio. Samoin kaulan muoto merkitsee, sillä vuosien soittami nen Parkerin kitaralla johti siihen, että Telecasterista oli kaulaa hiottava hieman ohuemmaksi. Sitä siis käytetään sävellajien perusteella. Lowdeniin verrattuna tämä taas ei ole ihan yhtä nopea soittaa, koska kaula on paksumpi. Tämä oli aika pitkään soittamatta, kuten myös tuo Parker, koska mi nulla oli pitkään yhden akustisen ja yhden sähkökitaran kausi. Se vie akustisen soundista ehkä vähän bassoa, mutta toisaalta soundi voi olla silloin myös pikkuisen erottelevampi. 38 www.riffi.fi 1/2021 Nyt kun Aino sai uuden Koistisen elektroakustisen kanteleen, niin tuntuu, että tämä sopii aika hyvin sen kanssa yhteen, kos ka soundi on aika moderni. Siinä on nimittäin perinteisiin malleihin verrattuna kiinteä capojärjestelmä, mikä helpottaa capon kanssa operoimista. Sähköbanjo Deering Crossfire – Tämän löysin käytettynä Kitarapajalta. – Capo on banjon soitossa enemmän sääntö kuin poikkeus, mikäli haluaa bluegrasssoundin
www.riffi.fi 1/2021 39 ei ole niin paljon väliä, vaan kielet voivat olla vähän korkeam mallakin. – Silloin kun tekee keikan vain yhdellä sähkökitaralla ja ha luaa esimerkiksi jazzbiisin sopivan soundin, niin tottakai tone potikasta saa irti aika paljon monipuolisuutta. Olen mahdollisuuksien mukaan valinnut levylle soittajat kappaleiden tyylien mukaan. Jos tä hän päädyn, niin Vox AC15 on tällä hetkellä sellainen aution saaren vahvistin. Yllättäen olen alkanut soittamaan akkarikeikatkin nykyään sil lä, ja sähkökitaran äänityksessäkin käytän sitä aika paljon, sillä soundi alkaa olla niin hyvä. 36-39 EK Jaatinen.indd 39 31.1.2021 17.10. Levyn päättää 30 banjonsoittajan esitys, jonka Miihkali Jaa tinen sävelsi Ruotsinpyhtään Bluegrassfestivaalin 30vuotisjuh lan kunniaksi. Kitarabanjo on oma soitin, ja sellais takin olen kuullut, että Nashvillessa monilla muusikoilla on ny kyään sekä se että viisikielinen banjo. Jaatinen kertoo, että hänen oma musiikillinen identiteettinsä on ollut aina haastavaa määritellä niin itselle kuin muillekin, sillä se kattaa hyvin monenlaista mu siikkia. Mutta jos haluaa perinteisen bluegrasssoundin, niin silloin tarvitsee näh dä se vaiva, että opettelee soittamaan sormiplektroilla. Se on siis mennyt niin pit källe, että joskus halutaan nimenomaan sitä kitarabanjon soin tia, Miihkali aprikoi. Kolme levyn kappaleista, esimerkiksi videon kera You Tubeen ladattu kitarabanjokaksintaistelu Cold War on soitet tu komppiryhmällä Nykänen & Rantanen. Siksi haluan vielä kysyä Miihkalilta kuinka oleellista hänen mie lestään on hallita viisikielisen banjon perinteinen tekniikka. Toisaalta banjon soundista iso osa tulee äänivalinnoista, mikä taas on seurausta perinteisestä tekniikasta, eikä sitä soundia saa, jos soittaa ban joa kitaristin tekniikalla. Mutta muuten minul la on ollut sähkökitaroissa 010 ja 011settejä ja joskus jopa 012. Mutta muuten tu lee kyllä ohjelmoitua biisien mukaan Fractal Audio Axe FX:lle, jotta saan yhdellä polkaisulla kaiken varmasti oikealle tasolle. Ja vire pysyy. 009settiin hän siirtyi asteittain 012setistä, mikä oli iso muutos ja vaati vahvistinsäätöjenkin uudelleen arviointia. Piti siksi ottaa draamalliset keinot käyttöön. Keikoilla ja usein äänittäessäkin Miihkali käyttää Fractal Audion mallinnuksiin perustuvaa esivahvistinta, johon hän te kee soundit valmiiksi eri bändiprojekteja varten. Banjon suosio instrumenttina on viime vuosina kasvanut. Samoin jos on joku jamitilanne ja haluaa vapaasti säätää särön määrää ja dy namiikkaa, niin silloin käytän volapotikkaa. Kitaran volu me ja tonesäätöjä saattaa käyttää jonkin verran soiton aikana, mutta tämä riippuu soittotilanteesta. Myöhemmin piti kaikki soundit säätää erilailla, koska ohuilla kielillä ei esimerkiksi trebleä tar vinnut vahvistimesta ollenkaan niin paljon. u Sähköbanjo Deering Crossfire. Sit ten on esimerkiksi jazzia sekä heavymetalbiisi, jossa on akus tinen banjo ja laulajana Staminan Hyrde. Miihkali käyttää sähkökitarassa nykyään ohuita kieliä. Metallibiisissäkin banjo Miihkali Jaatisen maaliskuussa ilmestyvällä soololevyllä Suomi Finland Banjo juuri kyseinen soitin on monipuolista kappalema teriaalia yhteen sitova tekijä. – Näissä kolmessa kappaleessa on aika samantyyppinen soundi, toinen niistä on boogie ja kolmas (Brokeback Moun tain Breakdown) viittaa ehkä ’70luvun diskofunksuuntaan. Jot kuthan soittavat sitä nykyään ihan tavallisella kitaraplektralla. Nyt on aika pitkän aikaa ollut Telecasterissa 009setti. Sitä itse aina miet tii, että onko nyt liian monipuolinen levy, mutta kun ajattelee omia suosikkeja, ’6070luvun bändejä, niin eihän sielläkään ol lut mitään musiikillisia rajoja. Sillä tavalla saa myös hieman isomman soundin. Viisikielisen banjon perinteisessä tekniikassa käytetään sormiplektroja. Nechville Nuvossa (vas.) on kiinteä capo, joka siirretään haluttuun nauhaväliin. – Äänitimme myös kehyskertomuksen, mikä vähän selittää mistä tällaisessa albumissa on kysymys, kun on toisessa ääri päässä täysin akustista banjonsoittoa ja toisessa heavymetallia. – En ole siinä mielessä puristi, että minulla olisi tarvetta mennä sanomaan kenellekään miten pitäisi tehdä. Nykyään minun pitää jo erikseen perustella, että laittaa oikean vahvistimen ja mikrofonin. Pikkuveljeni Ohto Jaatinen soitti siihen kitarat. – Parkeriin ei oikeastaan pysty kielten paksuutta edes vaih tamaan, sillä jousi pitäisi hankkia aina paksuuden mukaan ja niiden löytäminen on nykyään vaikeaa. Se tuli oikeastaan siitä, että kokeilin Jim Campilongon kitaraa kun hän oli Helsingissä käymässä. Jos aja tellaan banjoa poppilevyillä, niin ehkä tärkeämpää on se, että sinne tulee vähän maustetta hyvässä taimissa
Kanavien yhteisvoimakkuudelle on erikseen päähanikka, eikä tässä sitten muuta tarvitakaan. Säädintä käännettäessä voimistuu alkuun pienehköä huonetta jäljittelevä tilasointi yhä voimallisemmaksi, kunnes iltapäivän puolella vuoroon tulee avaramman hallin humahdus. Omien kaiutinten lisäksi analogilähtö PA-käyttöön, digitaalisesti USBin kautta yhteys tietokoneelle tai vaikka striimaavaan puhelimeen. Laulukanavaan voi liittyä mikrofonin sijaan myös linjatason signaalilähteellä, eikä itse asiassa akustisen kitaran instrumenttisignaalikaan toiminut yhtään kehnommin. Alkuun miksataan sointiin vanhahtavaa analogistyyppistä maustetta, kello yhdestä eteenpäin vuoron saa Widek si nimitetty versio. Molemmat ovat onnistuneita ja kumpaakin kestää annostella isojakin määriä soinnin sulosteeksi. Keikalle, sitten joskus kun… Mukaan Acoustic Core nousee, kun tarttuu takalaitaan muotoiltuun upotettuun kädensijaan. Pilalle ei soundia niillä saa, musikaalisen painotuksen luo vaivatta. Väylä on muodoltaan nelikanavainen, ja sen kautta voi reitittää saman stereosignaalin kuin kaiuttimillekin ohjataan ja kummankin kanavan kuivan signaalin erikseen. Kun samalla vaimennetaan hiukan alempaa keskialuetta, on tuloksena kyllä oikein muikea ja kolmiulotteinen soundi. 40 www.riffi.fi 1/2021 Y ksi kanava akustiselle kitaralle asianmukaisin maustein, toinen puhetai laulumikrofonille sille soveltuvin muokkauskeinoin. Chorusta kitaralle on kahta lajia ja ne löytyvät saman säätimen kiertoradalta. Kenossa tämä kombo sitä paitsi viettää varmaan suurimman osan ajastaan. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Blackstar Acoustic Core – kombo ajan henkeen Huomiotalouden ja vaikuttajien aikakaudella on selvää, että kitara kombollakin pitää pystyä striimaamaan. Kaiku noudattaa samaa kahta yhdestä -logiikkaa. Digiyhteys ei vaadi erillisiä ajureita, käyttöjärjestelmien geneeristen audio-ominaisuuksien pitäisi riittää. 40-41 BlackStar.indd 40 1.2.2021 17.55. Bassoja diskanttihanikat antavat kumpainenkin mahdollisuuden sekä vaimennukseen että korostukseen, ja vaikutukset ovat maltillisia. Siitä kanniskeltaessa vahvistin asettuu aika tavalla kenoon, mutta kun kokoa on vähän eikä painoa juuri laisinkaan, on liikuttelu silti helppoa. Chorusta tai jotain erityisesti laululle sopivaa lisäefektiä ei ole pakattu matkaan, mutta samat kaksi kaikuvarianttia löytyvät kyllä. Siinäpä yksinkertaisuudessaan Blackstarin ydinresepti, joka palvelee perinteistä esiintyvää soittajaa tai trubaduuria siinä missä vaikkapa etätuntia oppilaalleen pitävää soitonopettajaa, tai youtube-videoita nikkaroivaa musikanttia. Yleissointi kitaralla oli tummahko, mutta tämän kanavan kolmialueisella eq:lla ja Vocal Clarity -painokytkimen takaa löytyvällä muokkauksella sointia voi kyllä muokata aika monipuolisesti. Keskellä pohjaa on nimittäin ulos kierrettävä ruuvitanko, jolla sisätiloissa lattialle tai katusoittoa harjoitettaessa tantereelle asetettavan Acoustic Coren saa kallistettua sopivasti takavinoon. Kaiun tapaista syvyyttä Enhance ei soundiin tuo, pikemminkin se muistuttaa perinteistä keinostereota, jossa yhteen laitaan panoroidaan kuiva ääni ja vastakkaiseen laitaan muutamia kymmeniä millisekunteja delayllä viivästetty signaali. Kumpikin on käyttökelpoinen, mutta omaan korvaan kevyt ripaus kumpaa tahansa oli riittävästi. Laulumikrofonin suhteen Acoustic Core ohjaa valitsemaan dynaamisia malleja; phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneille tai esimerkiksi aktiivisille DI-bokseille ei ole tarjolla. Acoustic Coren kitarakanavalla ekvalisointi on supistettu bassoja diskanttisäätimiin, mutta perussävyn muovaukseen on myös Enhance-kytkin, jonka vaikutusta valmistaja kuvaa ”studiotyyppisen ekvalisoinnin ja spatiaalisen vaikutelman” yhdistelmäksi
Kompensaationa basson korostus ei aja samaa asiaa kuin laaja pinta kaiuttimen alapuolella, vaan soundi menee helposti tukkoiseksi ja kombon koppakin alkaa resonoida soiton tahdissa. Soundillisesti Blackstar onnistuu vallan hienosti sovittamaan yhteen instrumenttija laulukäytön. Blackstar Acoustic Core 30 Vahvistin akustiselle kitaralle ja laululle Kitarakanava • low ja high ekvalisointi • enhancemuokkaus • chorus (vintage / wide) • reverb (room / hall) Laulukanava • low, mid ja high ekvalisointi • claritymuokkaus • reverb (room / hall) • master volume • balansoitu linjalähtö, monoXLR • USBlähtö • kuuloke/linjalähtö, stereo, 3,5 mm • liitäntä FS18jalkakytkimelle • nimellisteho 2 × 15 W (stereo) • kaksi 5" kaiutinelementtiä • mitat: 375 × 292 × 185 (L × K × S, mm) • paino: 6,3 kg • hintaluokka < 250 e Lisätiedot: Luthman Nordic • https://catalog.luthmansmtts.com AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 36,00 e + toimituskulut 28,50 e + toimituskulut 26,00 e + toimituskulut Mekaaninen toteutus on vankan tuntuinen ja ainoa miinus merkataan ulkoisen virtalähteen liitäntään. Klangi on terveen ryhdikäs ja soiton dynamiikka välittyy luontevana. Ylös nostettaessa bassoilta katoaa tarpeellinen tuki ja keskialuevoittoisammaksi pelkistyvä soundi alkaa jossain määrin honottaa. Pieni koko asettaa luonnollisestikin rajansa voluumille, mutta linjalähtöä tai USB-väylää hyödyntämällä oman henkilökohtaisen vahvistimen voi asemoida monitoriksi ja liittää isompaan äänijärjestelmään yleisöä varten. Kahden viisituumaisen bassotoisto saa silloin alapuolisesta pinnasta kaipaamaansa tukea ja sointi on mukavan tanakka, mutta kuitenkin silti napakka ja selkeä. Mutta kyllä jonkinlainen vedonpoistonipukka virtalähteen kaapelille olisi edelleen tällaisessa käyttökapineessa paikallaan, ettei liitin mene kerrasta rikki. Latureiden aikakaudella olemme toki tottuneet siihen, että yksi sun toinen vekotin on vähän väliä piuhalla kiinni jossain ja osaamme hiukan jo varoakin äkkiriuhtaisuita. Aivan korvan juureen tai soittajan taakse ei ämyriä tee muutenkaan mieli asettaa, sillä pikkuisen akselilta sivussa ja sopivan etäisyyden päästä kuunneltaessa ääni pyöristyy sopivasti ja elektro akustiselle tyypillinen terävyys miedontuu samalla, kun kuiva sointi ja kaiku sulavat mukavasti toisiinsa. Pohjalevyn ruuvitangon tilalle sopii myös erillisvarusteena myytävä sovite kaiutintelineelle, mutta parhaimmillaan kombo on jalkain juureen laskettuna. u 40-41 BlackStar.indd 41 1.2.2021 17.55
Mallinnos kattaa koko signaaliketjun kitarasta efektien kautta vahvistimelle ja siitä edelleen kaiutinkaapeille, ulottuen aina käytettävän mikrofonin malliin sekä sen haluttuun sijoitteluun virtuaalisen kartion edessä. Sen luvataan tuottavan aitoa vahvistinta vastaavan soittotuntuman ja soundin, sekä dynaamiset ja autenttisesti käyttäytyvät efektit. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Nux MG-300 Nux MG-300 – kotisoittajan pakettiratkaisu Keskihintaisista efekteistään tunnettu Nux lanseeraa yhden markkinoiden edullisimmista mallintavista multiefekteistä. Kaikuja on valittavissa neljää eri tyyppiä. Jazz-tunnelmoinnista ruotsalaiseen kuolometalliin Efektivalikoima kattaa signaalin kompressoimisen ja murustamisen osalta varsin kattavat kompressori-, boost-, overdrive-, särösekä fuzz-arsenaalit. Lisäksi tarjolla on kolmetaajuuksinen eq ja ylimääräiset kohinat vaimentava noise gate. Kaiutinmallinnokset perustuvat impulssivasteisiin, joissa aidosta kaiuttimesta tallennettu signaalinäyte palvelee laskentatoimen ohjeena. 25 valmiin IR-vasteen lisäksi käyttäjä voi ladata MG-300:aan myös omia impulssivasteitaan, tai jonkin kolmannen osapuolen valmiita paketteja, jotka pedaali ymmärtää ottaa vastaan 48 kHz:n näytetaajuudelle tallennettuina wav-tiedostoina. Kaikkiaan siristimiä löytyy 13 eri mallia ja säröä riittää kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin. Kaikki täysin käyttökelpoisia. Viiveitä on käytettävissä kahdeksan erilaista, ja toistojen tempo on taputeltavissa laitteeseen omalla Tap-namiskallaan. 42-43 Nux.indd 42 31.1.2021 17.12. 42 www.riffi.fi 1/2021 M inimalistiseen tyyliin muotoillun Nux MG-300:n mallinnusprosessit pyörivät yhtiön itse kehittämällä TSAC-tekniikalla (True Simulation fo Analog Circuit). Modulaatiopuolta edustavaan 11 virtuaalipurnukkaan mahtuu niin phaseria, chorusta, flangeria, tremoloa, univibeä/vibratoa kuin detunea, harmonizeria ja oktaavi-efektiäkin. Kevyt ja kompakti paketti kätkee sisäänsä melkoisen määrän efekti-, vahvistinja kaappi mallinnuksia, mutta onko siitä tyyriimpien virkasisartensa haastajaksi. Efektien realiaikaiseen kontrollointiin pedaalissa on myös sisäänrakennettu keinupoljin
Group Module -painikkeilla selataan preset-pankkeja ja editointitilassa niillä valikoidaan haluttu kohde signaaliketjusta tarkempia säätöjä varten. Kulloinenkin signaaliketju on mallinnettu vahvistimista kaappeihin ja aina maestrojen käyttämiin pedaaleihin asti. Kaikissa tyylilajeissa on käytettävissä seitsemän eri komppityyliä, ja niiden tempo ja voimakkuus ovat vapaasti säädettävissä. u 42-43 Nux.indd 43 31.1.2021 17.12. Nämä on jaoteltu tunnettujen kitarasankareiden, kuten Eddie Van Halenin tai Stevie Ray Vaughanin laitteistoihin. Vaikka säätömahdollisuuksia riittääkin, kontrollit ovat tarpeeksi intuitiiviset, että navigointi luonnistuu mainiosti ilman ohjekirjaakin – vaikka sellainen pakettiin toki kuuluukin, virtalähteen kera. Ei tarvetta ohjelmointikursseille Tallennusmahdollisuudelle onkin tarvetta, sillä käytännössä kaikki MG-300 sisuksista löytyvät parametrit ovat käyttäjän säädettävissä. Rytmikästä työskentelyä Save-painikkeen vieressä sijaitsevalla Modella valitaan signaalin ulostulotyyppi. Muutoin vasemmanpuoleisesta kytkimestä pedaali kytketään päälle ja pois, vasemmanpuoleisen toimiessa rumpukoneen kontrollikytkimenä. Vaihtoehtoina ovat wah-filtteri, särön määrä, sävelkorkeus, äänenvoimakkuus sekä modulaatioiden, viiveen tai kaiun osuus suhteessa puhtaaseen signaaliin. Pedaalin takareunaa koristavat tulojakki kitaralle, lähtöliitäntä vahvistimelle tai kuulokkeille, Aux in -liitäntä ulkoisille äänilähteille sekä tietokoneelle tarkoitettu Micro-B USB -liitin ja kytkentä virtalähteelle. Sen avulla voi tehdä kokeiluja, jotka voivat ohjata tulevia laitehankintoja, mutta sitä voi mainiosti käyttää myös sellaisenaan. Jam-potikalla päästään käsiksi tarjolla oleviin rumpulooppeihin. Vähänkin aiheeseen perehtyneelle näytöllä vilisevät pedaalija vahvistingrafiikat eivät jätä kulloisenkin laitteen esikuvaa arvailujen varaan. Ohjelmien muokkaukseen ja täysin omien sommitelmien luontiin on oma QuickTone-applikaationsa, jonka avulla pedaaliin voi tallentaa valmiita ohjelmia 72 kappaletta. Pedaaleita voi lisätä ja poistaa signaalipolulta ja niitä voi vaihdella keskenään toisiin samantyyppisiin. www.riffi.fi 1/2021 43 NUX MG-300 Mallintava kitaraprosessori, multiefekti ja äänikortti • TSAC-HD -pre-efektit, etuasteja pääteastemallinnukset • Quick Tone -editointiohjelmisto • 56 rumpukomppia, 60 sekunnin loopperi rytmikoneella • sisäänrakennettu keinupoljin • LCD-näyttö • Micro-B USB-, Aux inja vahvistinliittimet • painikkeet: Edit/Save, Save, Mode, Jam, Tap, Pedal, Group module • säädöt: Select, gain, level, master • 13 erilaista särölaitteen mallinnosta, 11 modulaatioefektiä, 8 delaytä ja 4 kaikua • 25 kaappisimulaatiota, 4 mikrofonimallinnusta ja 3 paikkavalintaa • hinta 150 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. 010 439 3733 www.musiikkisilfverberg.fi Gain-, levelja master-potikat vaikuttavat peruskäytössä äänenvoimakkuuteen ja särön määrään, editointitilassa samoilla potikoilla hienosäädetään efektien parametrejä. Säröpuolessa ei siinäkään ole moittimista. Mukana on valmiita rytmejä rockista ja metallista aina jazziin ja poppiin. QuickTone-applikaatio liitetään laitteeseen USB:n kautta, ja sama portti palvelee myös käyttöjärjestelmän päivityksissä, sekä kaksikanavaisen audion stereo-striimauksessa tietokoneelle ja takaisin. Äänittäminen on monipuolisten liitäntämahdollisuuksien myötä vaivatonta ja äänenlaatu riittää vaativampiinkin tarpeisiin. Keinupolkimen toiminta määritellään Pedal-painikkeella, jolla voidaan editointitilassa valita muokattava parametri. Erityistä tunnustusta on annettava pedaalin tuottamille puhtaille äänille, joita sopivasti mukana olevilla efekteillä maustamalla saavutetaan hyvinkin autenttisia soundeja. Lisää vain kitara Nux MG-300 on mitä kätevin tapa tutustua erilaisiin vahvistimiin, efekteihin ja niiden yhdistelmiin. Studio direct on tarkoitettu liitettäväksi suoraan audio interfaceen tai mikseriin, muiden vaihtoehtojen ollessa suunnattu joko vahvistimen eteen tai efektilenkkiin ajettaviksi. Nimet ovat kuitenkin pikkunäppäriä muunnoksia alkuperäisistä tavaramerkkioikeuksien takia. Save-painike tallentaa kulloinkin työn alla olevat asetukset muistiin. Select-säätimellä selataan presettejä sekä editointitilassa valmiita laitekokoonpanoja. Rumpukoneen luupit kaipaisivat hieman lisää botnea, mutta nekin ajavat treenijammailussa asiansa. Virtuaalisten efektien ja vahvistimien säädöt ovat muokattavissa samaan tapaan kuin esikuvissaan. Preset-pankit ovat selattavissa myös tyylilajien mukaan, jolloin voimaballadien loputtomat viiveet tai Texas blues -louhijoiden rotary speaker -väpätykset kaikkine tilpehööreineen voidaan aktivoida kertaheitolla päälle. Editointi tila käynnistetään ja siitä poistutaan näytön vieressä nököttävällä Edit/exit-painikkeella. Kotisoittajalle Nux MG-300 on alle kilon painava pakettiratkaisu, jonka edullinen hinta ja monipuolisuus tekevät siitä järeämpien ja kalliimpien kilpailijoidensa rinnalla varsin houkuttelevan vaihtoehdon. Sisäänrakennettu viritin aktivoidaan painamalla molemmat jalkakytkimet samanaikaisesti pohjaan
Firman perustaja Jonathan Lee ei kuitenkaan luovuttanut, vaan hankki hiljattain oikeudet käynnistää Walden uudestaan. Kannen alle on voitu nyt sijoittaa kaksi x:n muotoista tukirimoitusta. Aikaisemmissa vaiheissakin Waldenilla oli valikoimassaan baritoni B1, johon verrattuna uusi malli on monella tavoin erilainen. Kelpo työtä ja omia ratkaisuja Kiinassa valmistettuun soittimeen on käytetty hyviä materiaaleja: täyspuinen kansi on kuusta, kopan pohja ja sivut sekä reunalistat puolestaan ovat ruusupuuta. Kaulan sisällä on tukiraudan lisäksi kaksi grafiittitankoa lisäämässä jäykkyyttä ja auttamassa kielten soinnin perustaajuuksien välittymistä kanteen. Henry David Thoreaun luontoaiheisten kirjoitusten inspiroimana nimetty Walden Guitars aloitti jo 90-luvulla, mutta toiminta vaikutti päättyvän 2014. Mutta kaikkihan eivät noita otelaudan pisteitä tai palkkeja edes halua. Kaikukoppa on mitoiltaan samaa auditorium-kokoa kuin Waldenin ja muidenkin 6-kielisissä, eikä se tunnukaan poikkeuksellisen suurelta. Nauhojen viimeistely on tehty asiallisesti. Baritonien osuus kitaramarkkinoista on pieni, mutta suurilla valmistajilla jatkuvaa tarjontaa kuitenkin on. Otelaudassa ei ole nauhamerkintöjä, mikä on niihin tottuneelle puute, varsinkin kun kaulan sivun pistemerkinnät ovat aika pienet ja haaleat. Akustisen soittajahan kuulee oman kitaransa äänen erilaisena kuin muut ympärillä – usein huonompana, koska kansi ja ääniaukko heijastavat äänet paremmin suoraan eteen. KanTEKSTI: TIMO KOSKINEN Walden B1E – basson ja kitaran välissä Kun vireen laskeminen alemmas ei tavallisella kitaralla tuota tyydyttävää lopputulosta, on paikallaan katsastaa varta vasten matalien äänten soittimeksi suunniteltua instrumenttia – baritonikitaraa. Viritinkoneistot toimivat pehmeästi ja ilman väljyyttä. Tämän saavuttamiseksi baritonikitarassa kielten soiva mitta on tavallista pitempi, kielet paksumpia ja loput hoidellaan virityskoneistoilla. Tai sitten ratkaisu voi olla baritonikitara, joka on kuusikielinen, mutta suunniteltu ja rakennettu viritettäväksi matalalle – tyypillinen baritonin viritys on kvarttia, kvinttiä tai terssiä matalampi kuin perusvire. Kaula on mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Kapealla helmiäiskoristelulla ympäröity ääniaukko on sijoitettu perinteistä poikkeavasti lähelle reunaa, mille valmistaja esittää perustelun: matalien taajuuksien pitkien aaltojen toistamiseen tarvitaan isompaa yhtenäistä kannen pintaa. Näitähän markkinoilla on sarjavalmisteisina sähköisinä jopa 9-kielisiin asti ja tilaustyönä tehdyissä kieliä voi olla vaikka kuinka paljon. Kaula liittyy runkoon 14. Lisätyn tukevuuden ansiosta kaula on voitu muotoilla ohueen C-profiiliin. Ja barito nien pienissä markkinoissa valtaosa on sähkökitaroita, mutta nyt tutkittavana oleva Walden B1E on oiva esimerkki elektroakustisen baritonin mahdollisuuksista. 44 www.riffi.fi 1/2021 J os kitara halutaan soimaan perusvirettä matalammalta, voi kielten viritykset laskea tai käyttää soitinta, jossa kieliä on enemmän. 44-45 Walden.indd 44 31.1.2021 17.15. Nykyinen mallisto esiteltiin noin vuosi sitten. nauhan kohdalla
Waldenin B1E on näihin päämääriin mitä mainioin instrumentti. • kova laukku • valmistusmaa Kiina • hinta 995 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Tai soolonäppäilijä, joka toivoo matalammalta soivaa bassolinjaa. Vaikka matalalta soimiseen on panostettu, kielien löysähkö tuntuma helpottaa huiluäänien syttymistä selvästi. Vaikkapa akustinen trubaduurikeikka kahdella kitaralla – sen sijaan, että molemmat tunkisivat samaan sointukäännökseen, baritoni tuo mukaan basson taajuuksilta ryhdikkyyttä ja sointuihin muhkeutta. Tiiraamalla tästä sivun aukosta kaikukopan sisään, näkee vielä yhden Waldenin rakenteellisen erikoisuuden nimeltään low-mass bracing. u Notch-suodin, puoliparametrinen keskialue (250 Hz – 3 kHz) ja erillinen brilliance antavat monipuoliset mahdollisuudet niin soundin kuin kierronkin hallintaan. Toki kitara on luonnostaan matalalta soiva, mikä on tehnyt siitä mainion säestyssoittimen. • elektroniikkana Fishman Prefix Plus-T. Varsinkin jos kitaran virittäisi vielä matalammalle. Nykyaikaisilla lujuuslaskelmilla pystytään arvioimaan reikien muotoa ja sijoittelua siten, että rakenteellinen lujuus säilyy. X:n muotoon aseteltuihin tukirimoihin on leikattu sarjoina niiden massaa keventäviä reikiä. Jo mainittu harvemmin käytettyjen sävellajien mukaan saanti on yksi. Vaikka näin saadaan käyttöön vain viisi matalampaa säveltä kuin perusvireessä, tällä on huomattava merkitys sille, mitä soittaa ja miltä se kuulostaa. Ja ainahan voi tietysti tehdä biisejä, jotka vain soivat matalissa sävyissä. Alue satulan ja viidennen nauhan välissä tosin vaatii nopeaa transpositioajattelua, mikäli soittaa nuoteista tai sointumerkinnöistä – ellei sitten kirjoita lappuja uusiksi. Se nyt on soittimille ominaista muutenkin ja harvalle kitaralle käy kuin Triggerille. Tämä tarkoittaa, että jossain vaiheessa, vuosien soittamisen jälkeen, kannen puuhun alkaa ilmaantua kulumajälkiä sormien ja plektran kosketuksista. Kevennettyjen tukirimojen kerrotaan mahdollistavan värähtelyenergian tehokkaamman siirtymisen kuusikanteen. Tai isomman harmoniakuvan luominen, jos bändissä on jo kitaraa riittämiin perustaajuuksilla. Käyttötilanteita löytyy. B1E:n kielet soivat tasapainoisesti ja akustisestikin huonetilan täyttävällä volyymilla. 44-45 Walden.indd 45 31.1.2021 17.15. www.riffi.fi 1/2021 45 Walden B1E Akustinen baritonikitara. Baritoni ei ole ensimmäinen eikä ainoa akustinen kitara käyttäjälleen. Pieni lisä onkin iso lisä B1E:lle suositeltu viritys on kvartin verran perusvirettä alempi (B-E-A-D-F#-B). Tavanomaisesta poikkeavan äänimaailman löytyminen kitarasta on jo sellaisenaan inspiroivaa ja bassotaajuuksien tavoittaminen voi johtaa erilaisiin sovituksiin vanhoista biiseistä tai kokonaan uusiin sävelteoksiin. Tai eri lailla soivia sointukäännöksiä tutummillekin sävellajeille. B1E on sähköistetty Fishmanin elektroniikalla mallia Prefix Plus-T ja se toimitetaan Waldenin omassa kovassa kotelossa, johon soitin istuu tiiviisti ja hölskymättä. • kokopuukansi kuusta • sivut, pohja ja otelauta ruusupuuta • kaula mahonkia, tuettu kahdella grafiittitangolla. Kitarapop ja rock tuntuvat menevän jatkuvasti tietyistä sävellajeista, joita perusvireellä on kätevä soittaa. Sellaisen hankkii soittaja, joka haluaa laajentaa äänipalettiaan. Plektrasuojusta ei ole. Hiukan pitemmät ensimmäiset nauhavälit eivät juurikaan lisää kurottamista siitä kohdasta soitettaessa. Kitaran runko on viimeistelty varsin ohuelti satiinipintaisella lakkauksella. Baritonin vire antaa mahdollisuuden kokeilla sellaisiakin sävellajeja, joita harvemmin tulee käyttäneeksi. • kielten soiva pituus 27 tuumaa (690 mm). Kielet ovat siten varsin löysät, eikä sävelten tai barren puristamiseen vaadita edes samaa voimaa kuin akustisella yleensä. Kielien soivaa pituutta ei B1E:ssä lopulta ole pidennetty valtavan paljon, eivätkä kielet tunnu erityisen paksuilta – toinen kielikin (F#) on punomaton, vaikka normaaleissa akustisissa lähes samalta korkeudelta soiva G-kieli onkin yleensä punottu. 0207 282 200 • www.emnordic.fi nen reunaan sijoitettu ääniaukko tuo paremmin soinnin lähelle, minkä lisäksi B1E:ssa on vielä toinenkin pieni aukko kopan sivussa kaulan vieressä ja se palvelee soittajan itsensä kuunteluelämystä lisää. Kitaraan tehtaalla asennetulla kielisetillä kielten venyttäminen on helppoa, mutta paksumpi setti varmaankin toisi napakampaa sointia
Niihin se sujahtikin nikottelematta. Tällöin pystyy tallentamaan räkin asetukset kappaleiden mukaan (Song) aina tempoa myöten. Se on saatavilla sekä iPadille että Macja Windowsympäristöihin. Omana appina tai plugarina Mixboxia voi käyttää kahdella tavalla. Mixbox CS on kuitenkin ensimmäinen myös iPadiin tuotu virtuaalinen plugariräkki, ja se vastaa toiminnoiltaan Mixboxin työpöytäversiota. Pakettiin kuuluu 70 plugaria, jotka on kuratoitu valmistajan T-RackS-, AmpliTube& SampleTank-kokoelmista. 46-47 IK Mixbox.indd 46 31.1.2021 17.16. Plugarien ohella suurin hyöty Mixboxissa on se, että käyttäjä voi muodostaa valmiita plugariketjuja ja tallentaa niitä esiasetuksiin. Ensinnäkin itsenäisenä applikaationa, joka on tarkoitettu live-miksausta varten. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN IK Multimedia Mixbox CS – 500-sarjaa virtuaalisena IK Multimedia Mixbox on virtuaalinen 500-sarjan räkki. Heti alkuun: iPadissa tulee olla vähintään käyttöjärjestelmä iOS12. iOSja iPadOS-ympäristöön saa plugareita hyviltä valmistajilta (mm. Toinen tapa käyttää Mixboxia on avata se AUv3 -plugarina DAW-apin sisällä. Itse käyttämässäni Auria Pro’ssa Mixbox avataan kanavan, ryhmän tai master-lohkon insertteihin. Mixbox avattuna itsenäisenä appina. Lisäksi ketjussa olevien efektien keskinäistä järjestystä voi muuttaa tuosta vaan liu’uttamalla, mikä on erittäin kätevää. Fabfilter, DDMF, Eventide, Klevgränd, PSP), mutta Mixbox on ihan merkittävä lisäys tähän joukkoon, sillä valmistaja ei ole julkaissut T-Racksia iPadille. Hyvää on sekin, että Mixbox vie vain yhden insert-paikan ja jättää tilaa muillekin plugareille. 46 www.riffi.fi 1/2021 V irtuaalisen 500-räkin tiimoilla ei IK Multimedia ole ensimmäisenä asialla, vaan samantyyppisiä ratkaisuja ovat tehneet ainakin PSP, Slate ja McDSP. Yläreunasta valittuna stereotulo. Lisäksi löytyy Audio setup -lehti audio/midija reititysasetuksille
iPadille aivan ehdoton hankinta Mixboxin iPad-versio tarjoaa käsittämättömän hyvän hinta-laatusuhteen, sillä kirjoittaessa tarjoushinta oli noin 44 euroa, siis reilusti alle euron plugaria kohti. Mixbox tarjoaa ison noutopöydän, josta ensimmäisenä tarttuvat haaviin ne, joista heti löytää hyvän soundin, muihin tutustuu sitten ajan kanssa. u Mixbox plugarina Auria Pro -softassa. Mixboxissa on myös miksausaukeama, johon pääsee näppärästi yhdellä täppäyksellä. Mixboxin työpöytäversio on kalliimpi, ja sen ostamista harkitseva punnitsee varmasti asioita senkin mukaan omistaako Mixboxissa olevia plugareita tai niiden vastineita paljon jo entuudestaan. Yhteen räkkiin mahtuu enintään kahdeksan plugaria. Mixboxin mikseriaukeama. Lisäksi on undo/redo -toiminto. www.riffi.fi 1/2021 47 IK Multimedia Mixbox CS Virtuaalinen 500-sarjan efektiräkki iPadille • 70 plugaria • käyttö itsenäisesti tai plugarina seuraavissa apeissa: Auria, Cubasis, GarageBand, AUM Mixer • käyttöjärjestelmä: iOS/iPadOS lähtien versiosta iOS12 • toiminta malleilla iPad, iPad mini, iPad Air ja iPad Pro • tarjoushinta App Storessa (kirjoitushetkellä) 43,99 e • saatavana työpöytäversiona (Mac, Windows) Lisätiedot: IK Multimedia • www.ikmultimedia.com Käytti Mixboxia sitten kummalla tavalla tahansa, palikat ovat samat. Sähkispuolelta taas omimmilta tuntuivat Twin Reverb -mallinnus American Vintage yhdessä Cabinetin kanssa, samoin kuin Opto Tremolo ja Tape Echo. 46-47 IK Mixbox.indd 47 31.1.2021 17.16. Toki tuli selväksi, että jos Mixboxilla viljelee jatkuvasti täysiä satseja sinne tänne, niin omalla vuoden 2017 i Pad Prolla rajat tulevat kyllä vastaan. Uudemmissa iPad-malleissa on tehokkaampi prosessori. Toki virtuaaliräkki tuo oman lisäarvonsa. Jokaiselle lohkolle on vielä oma wet/dry-säädin, johon pääsee molemmista aukeamista. Kunkin plugarin voi laittaa bypass-tilaan. Plugaribuffetti Mixbox avautuu omana appinaan koko näytön kokoisena, plugarina taas melko pienenä. Monet plugareista eivät kuormita CPU:ta juuri lainkaan, mutta joissakin tapauksissa mittari hyppäsi selvästi yhden plugarin vuoksi (esimerkiksi Saturator X, EQ81). Valmistajan tekemiin esiasetuksiin on koottu valmiita plugariräkkejä (Rack Presets) laululle ja instrumenteille, ja niitä voi halutessaan käyttää sekä muokata. Näytön koosta puolestaan sanoisin, että mitä isompi, sitä parempi, ja jos haluaa parhaan käyttökokemuksen, mielellään yli 10 tuumaa. Vertailuna DDMF:n Magic Death Eye Stereo nostaa yksinäänkin 15–20 prosenttia prosessoritehon tarvetta. Myös jokaiselle plugarille on valmistajan omia esiasetuksia (Module Presets). Kaikuosastolla pääsin nopeiten sinuiksi Plate Reverbin kanssa. Jos käyttää iPadia musiikin tekoon, Mixboxin hankinta on erittäin helppo perustella itselleen vaikka hinta tästä nousisikin. Yksi täyteen ladattu, raskaammista plugareista koottu räkki nosti CPU:n kulutusta vajaan 30 prosenttia, kun käytin näytetaajutena 44,1 kilohertsiä. Kullekin plugarilohkolle on oma liuku, jolla sen tasoa voi nollakohdasta muuttaa. Itselleni löytyi heti käyttöä Neve-, SSLja Pultec-tyylin ekvalisaattoreista (EQ81, British EQ, EQ-1A) sekä klassikkokompressoreita mallintavista (White 2A = LA2A, Black 76 = 1176, Model 670 = Fairchild sekä Bus Comp = SSL Bus Compressor). Yleensäkin plugarit ovat iOS/ iPadOS-järjestelmässä normaalia selvästi halvempia, mutta tämä on jo posketonta. Tuloja lähtösignaalien tasomittarit ja liukusäätimet löytyvät näkymän vastakkaisilta laidoilta. Skaalaus onnistuu kuitenkin oikeasta alareunasta. Kunkin efektislotin yläpuolelta pääsee valikkoon, josta plugareita voi ladata. Myös Saturator X kuulosti heti hyvältä soundien lämmittämiseen
Jupiter 8:n mallinnos tuottaa vastaavan hieman edellisiä kepeämmällä soundilla, joka ei kuitenkaan ole ohkoinen. 48-51 Arturia.indd 48 31.1.2021 17.17. Virtuaalisessa OB-Xa:ssa on esikuvan mukaisesti eniten pärskettä ja pärinää, kun taas Prophet-mallinnos on pelkistetympi ja tylyn iskevä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ARTURIA V Collection 8 – tästäpä pussiin, ja tuokin vielä! Yllättävän sutjakasti asentui 28 virtuaalisoittimen paketti Maciin ja hirmuisen nopeasti meni ilta jos toinenkin. Alkuperäisessä Jumpin introssa soi OB-Xa, mutta cover-bändin kosketinsoittajat klaarasivat uskottavasti saman jutun kyllä Prophetilla tai Jupiterilla, ja jollei massia riittänyt näiden kalliimpien soitinten hankintaan, niin kyllä Juno-sarjankin Roland puski sahalaitaa riittävän tukevasti biletunnelmaan. Vaikka niillä on soundillisesti oma leimallinen ilmeensä, voi niistä kaivaa esiin myös huomattavan samantyyppisiä sointeja, vaikkapa brasseja. Tämä pätee myös Arturian mallinnoksiin. Kuukauden käytön jälkeen paluuta entiseen ei sitten olekaan – näitä soundeja on nyt kylvetty keskeneräisiin juttuihin ylt’ ympäriinsä ja jokaiselle on kelpo perusteensa. 48 www.riffi.fi 1/2021 O berheim OB-Xa, Sequential Circuit Prophet 5 ja Roland Jupiter 8 olivat aikanaan perusskeemaltaan hyvin toistensa kaltaisia
Tietyt soinnit voisi kaivaa menestyksekkäästi kolmikon mistä tahansa soittimesta pienin vivahde-eroin. Lähes jokaisesta kokoelman muustakin soittimesta löytyy valmiita klavinetin ja sähköpianon tyyppisiä soundeja, joten niiden puutteesta ei luovuus voi tämän kokoelman kanssa jäädä kiinni. Erityyppisiä vaakaja pystypianon klangeja on tarjolla amerikkalaisesta japanilaiseen, saksalaista perinnettä unohtamatta. Ne soivat kirkkosalin jylhyydellä, vellovat lätkämatsin siirappisena tunnelman kohottajana, jyräävät rouhean juurevasti tai surfaavat sopivan räikeästi ujeltaen – kaikkea löytyy ja omiin korviini uskottavin vivahtein. Esikuvien tapaan soittodynamiikka vaikuttaa enemmän soundin mureuteen kuin volyymiin, ja soittimen omien säätöjen ohessa myös virtuaalisen ulkolaitakaluston asetuksia pääsee muokkaamaan vapaasti. Piano vai pianissimo Kolmen pianon ja yhden klavinetin valikoima kattaa perustarpeet hienosti. Jos sellainen puuha innostaa, pääsee itseään etsimään vieläkin suuremmalta suolta, kun vaihtaa soittimeksi pakettiin kuuluvan ison modulaarisyntikan – sekin soundeiltaan mellevää sorttia. Sähköpianot Rhodesin ja Wurlitzerin tyyliin ovat inspiroivia soitettavia ja näiden mallivariaatioita erilaisine efektointeineen on yllin kyllin. Ilmiö tulee esiin myös bassoja mattosoundeissa, sekä urkujäljitelmissä, jotka kaikki kuuluvat analogisyntikoiden keskeiseen ilmaisukieleen. Akustinen piano on kriittinen ja vaatisi nyanssien arviointiin oikean pianistin. Soinnit on sijoitettu mm. Näitä on hyvä käyttää silloin, kun tarvitaan ehtaa asiaa eikä vain jotain urun tapaista. kuvitteellisiin studioihin ja konserttisaleihin, ja virtuaaliseen soundinmuodostukseen kuuluvaa mikitystä voi säätää lähemmäs tai kauemmas äänilähteestä. Marginaalisia ilmiöitä Sitten matkataan kuun pimeällä puolelle. Silti mukana on kolme historiallista urkua – Farfisa, Hammond ja Vox – jokainen selkeästi omaperäisine perussointeineen, ja asiaankuuluvine lisukkeineen varustettuina. SEM V2 sekä ARP 2600 V3 luettakoon myös outoilun ystäville sopiviksi tapauksiksi. Aivan oma lukunsa on kuitenkin Buchla Easel V, jonka äänimaailmaan verrattuna edelliset olivat tuiki tavallisia. Onpa mukana myös simppeleitä ja sellaisenaan soittokelpoisia polyfonisia soundeja, varsin maukkaita sellaisia. Puhtaasti intuitiolla onnistuin ruuvaamaan soundeja erikoisesta kummalliseen ja toisinaan myös takaisin, mutta ilahduttavatkin löydökset olivat 48-51 Arturia.indd 49 31.1.2021 17.17. Sama toteamus pätee myös urkusoundeihin, joita pystyy tuottamaan useimmilla pakettiin kuuluvilla soitinmalleilla. Klavinetti puolestaan on marginaalinen soitin, mutta tervetullut lisä kokoelmaan, jonka suhteen on huomioitava vielä eräs seikka. Supersyntikoiksi luokittelemani Yamaha CS-80 ja Oberheim Matrix 12 puolestaan ovat virtuaalisinakin painoksina niin kompleksisia äänimaisemiltaan, että muutamalla isolla soinnulla ja sopivalla soundilla maalaa kokoillan elokuvan. Jupiter puolestaan skuupataan puiston kioskilla aitovohveliin Wanhan ajan vaniljaksi nimetystä kaukalosta. Sinne ajatuksen kantaa Synthi V:n soundi nimeltään On the Run, jonka yhtymäkohdat 70-luvun klassikkolevyyn ovat ilmeiset. Mainittakoon vielä se, että todella maukkaita ja käyttökelpoisia analogishenkisiä soittosoundeja löytyy myös pakettiin kuuluvista Casio CZsekä Roland Juno -tyyppisistä mallinnoksista. Vaan kun yhteiseltä tontilta lähdetään eri suuntiin, voi noita vivahde-eroja tehostamalla alleviivata juuri kullekin soittimelle ominaisia piirteitä. Synthin soinneista riittää muutenkin kummallista ammennettavaa. Vaikka suuri osa soundeista soittaa itse itseään erilaisten pyörteiden ja sirkutusten kautta tai pätkyttää menemään jonkin luupin voimalla, on joukossa myös täysin päteviä sooloja bassosoundeja ihan itse soitettaviksi. Sitä nuolaistessa maku on ilmavan raikas, eikä kitalakeen jää kelmua. Ja sekin on huomioitava, että myös modulaattoreiden reititykset ovat alkuperäiseen tapaan erilaisia, joten aaltomuodon lopullista hahmoa voi työstää hyvin eri tavoin. Presettien joukosta löytyi kiinnostavia tehosteja tunnelmavärejä, sekä joitakin suoraviivaisempia soittosoundeja. Esimerkiksi Bird Patch kuulostaa sademetsältä, jonka tipusteluun saa modulaatiopyörällä eloa ja väriä enemmän kuin virkamiehen arki sietää. Puhtoisten pianojen lisäksi mukana ovat pakolliset kapakkapianot epävireisyyksineen ja vasaroiden tyynyihin tungettuine nastoineen. Jumpissa kuultu suoraviivainen sahalaitabrassi ei ole niille haaste eikä mikään, siitä vasta aletaan. Tällaisen apuraitojen soittamiseen pystyvän käsissä Arturian akustinen piano ajaa asiansa ja kuulostaa musiikin sekaan miksattuna kerrassaan erinomaiselta. www.riffi.fi 1/2021 49 Jos pelkkää sahalaita-aallosta muovattua brassisoundia kuuntelee, niin Prophetin tiukan napakka tuuttaus on se friteeratun banaanin ja siirapin rinnalle passaava ryhdikäs maitojäätelö, jonka rinnalla OB-Xa:n sointi on kuin rantabaarissa paksuimmasta kermajäätelöstä taiteiltu annos ekstra-kermavaahdolla ja nonparelleilla koristeltuna. Kaikenlaisia rutputuksia ja öhkinöitä on roppakaupalla, mutta seassa myös täysin pistämättömiä monofonisia soittosoundeja sekä jonkin verran moniäänisiäkin raaka-aineksia perinneilmaisun tarpeisiin. Eivätkä loputkaan presetit elottomuudesta kärsi, päinvastoin – tehostemaisuuden määrä on huimaava. Onpa joukossa myös heleä FM-piano, vaikka sellaisen saa kokoelman DX-7-tulkinnastakin. ARP-mallinnoksessa homman kruunaavat kytkentäkaapelit, joilla lohkoja voi yhdistellä taitojensa mukaan
Kolmikko on innostava äänimaisemien ja ihan perinteisten soittosoundienkin lähde. Laskennallisesti voidaan tuottaa äänen alkuaineeksi mikä hyvänsä aaltomuoto ja suotimen toiminta voidaan virittää aivan millaiseksi tahansa. Prophetissa on alkuperäisen analogipelin rinnalla myös uudempi vektorisynteesi ja näitä voi käyttää yksinään tai parina. 50 www.riffi.fi 1/2021 silkan sattuman ja onnen tuottamia – tätä vehjettä en saanut haltuun millään muotoa, tunnustan. Oikeassa laidassa on yhden makrosäädön alle alistettu monta erillistä muuttujaa. Keskiössä ovat perussoittimet sellaisina kuin ne aikanaan opittiin tuntemaan ja jos niihin on tarjolla lisäominaisuuksia, ne on selkeästi erotettu omaksi kokonaisuudekseen, jota voi hyödyntää tai jättä käyttämättä. Siksi on mukava huomata, että Arturia on malttanut pysyä alkuperäisissä raameissa – tunnettujen soitinten virtuaalivastineisiin ei ole ympätty uusia kekseliäitä ominaisuuksia vain siksi, että se sattuu olemaan mahdollista. Lisäksi Arturia on varustanut mallinnoksensa makroiksi kutsutuilla pikasäädöillä. CMI piirtää soivan äänen kuvaajan retronäytölle. Niillä saa justeerattua nopeasti soundin yleisluonnetta kuten vaikkapa kirkkautta tai äkkinäisyyttä ilman, että täytyy ryhtyä selvittämään mikä lohko tai parametri kyseisessä soundissa mitäkin asiaa toimittaa. 48-51 Arturia.indd 50 31.1.2021 17.17. Maltillisempaa erikoista Mellotron poikkeaa kaikista muista soittimista ja hyvänä johdantona tämän elektromekaanisen samplerin toimintaan suosittelen Riffissä 1/2019 julkaistua ja nyt myös Riffin verkkosivustolla luettavissa olevaa artikkelia. Vain DSP on rajana ominaisuuksille ja se raja on todella kaukana. Virtuaalimaailmassa moni asia on toisin. Advanced-tilassa Jupiter 8:n soundeja pääsee muovailemaan vieläkin monipuolisemmin. Turhaan ei kannata aristella, Realimaailmasta virtuaaliseen Analogikaudella sekä komponenttien että kytkentöjen erot soitinten välillä olivat selkeitä. Tämä loiventaa mukavasti kynnystä tarttua ohjaimiin. Aaltomuotojen kirjo ja muokkausmahdollisuudet olivat rajallisia, modulaattoreiden vaikutustapa sekä niiden vaikutuskohteet vaihtelivat soittimittain. Ohjelmoinnin kolme tasoa Jokaisessa Arturian soitinmallissa on perustana alkuperäiselle uskolliset toiminnallisuudet ja säätimet. Jokaisesta irtoaa tietyn aikakauden rajallisen (tai sillä hetkellä rajattomalta tuntuneen) tekniikan tuottamia soundeja, joille on retrospektiivisen käytön ohessa myös uutta luovaa pelitilaa. Virtuaalimaailmassa ei ole rahaeikä tilakysymys lisätä soittimeen vielä yksi LFO tai verhokäyrä, tai paketoida mukaan tukku virtuaalisia efektilaitteita, jotka saman valmistajan toinen tiimi oli jo tullut aiemmin luoneeksi äänittäjille tai kitaristeille. Oskillaattorit kuulostivat erilaisilta, suotimet vieläkin erilaisemmilta. Syvällisemmän tutustumisen näköispainoksen hanikoihin voi aloittaa kuulostelemalla jonkin yksittäisen säädön vaikutusta lähtökohdaksi valittuun soundiin. Samaan ryhmään niputan Arturian koodaamat CMI-, Emulatorja Synclavier-toisinnot, joita kuulee kyllä isojen poikien levyillä käytetyn, mutta harvoin näkee fyysisenä laitteena. Merkeillä oli oma soundinsa Arpista Moogista ja Oberheimista Rolandiin
Nämä soittimet on ilmeisesti alunperin koodattu ihan erillisinä projekteina, ja kääritty yhteiseen pakettiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi Jun-6:ssa on perusmuodossaan yksi LFO ja yksi verhokäyrägeneraattori aivan kuten analogilaitteessakin aikanaan. Soitinmallien preset-soundeja on ollut ohjelmoimassa todella iso joukko väkeä, ja käytänteet vaihtelevat sekä saman soittimen preseteissä että soitinten välillä. 0207 282 200 • www.emnordic.fi sillä säädöille on ensinnäkin undoja redo-komennot, joilla voi askeltaa kumpaankin suuntaan tehty muutos kerrallaan. Niinpä sopivan soundin seulominen johonkin tiettyyn kappaleeseen ei välttämättä suju parhaiten pudottelemalla kokelaita valmiille sekvensseriraidalle vuoronperään, vaan ainakin esikarsinta käy sutjakammin koskettimistolla soittaen ja eri soundeja kuulostellen. Koska eri parametreille voi asettaa täysin itsenäiset raja-arvot, ne muuttuvat makrosäätöä käännettäessä samaan aikaan, mutta eivät välttämättä samaa määrää. Syntikoissa Timbre saattaa olla kytkettynä suotimen resonanssisäätöön, mutta sen voi reitittää itse uudestaan tai siihen voi yhdistää myös vaikkapa suotimen raja-taajuuden. www.riffi.fi 1/2021 51 Arturia V Collection 8 28 virtuaalisoittimen paketti • Pakettiin kuuluvat: Arturia Analog Lab V • ARP2600 V • Buchla Easel V • B-3 V • Farfisa V • Clavinet V • CMI V • CS-80 V • CZ V • DX7 V • Emulator II V • Jun-6 V • Jup-8 V • Matrix-12 V • Mellotron V • Mini V • Modular V • OB-Xa V • Piano V • Prophet V • SEM V • Solina V • Stage 73 V • Synclavier V • Synthi V • Vocoder V • Vox Continental V • Wurli V • Hinta 499 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Vaikka siten, että Brightness-säädön minimasetuksessa bassoteho on vaimennuttu minimiinsä ja diskanttiteho vahvistettu maksimiinsa. Kolmannelle tasolle eli perussoittimen toiselle puolelle pääsee loikkaamaan naksauttamalla Advanced-painiketta, jonka takaa avautuu soittimen laajennusosia ja ominaisuuksia, joita alkuperäisissä esikuvissa ei ole. Paluu lähtöruutuun on siten mahdollista, joskin monesti aikaa viepää. Mallinnetut ovat hankittavissa kohtuulliseen hintaan ja ne soivat itsessään paremmin kuin pätevästi. Tumma, mutta voimakkaasti resonoiva soundi voi Timbreä säädettäessä kirkastua, mutta asettua samalla miedommin resonoivaksi tai yhtä lailla päinvastoin – miten ohjelmoija asian hyväksi näkee. Se on apuohjelma, jonka kautta tietyn tyyppistä soundia voi hakea kerralla kaikista pakettiin kuuluvista soittimista. Jos on hajulla pakettiin kuuluvien soitinmallien ominaisluonteista, voi sopivaa soundia etsiä suoraan siihen todennäköisesti pystyvästä soittimesta. Niinpä niissä on toisistaan poikkeavia käytäntöjä esimerkiksi sen suhteen, miten tietyt perusasiat kuten soundien listaukset, tallennukset jne. Päivitysten myötä eroavaisuuksia hiottiin pois ja käyttö muuttui askel askeleelta vieläkin sujuvammaksi. Lisäksi Advanced-lohko on varustettu delayja reverb-efekteillä. Soittamisen riemua Se miten lähelle tai kuinka kauas virtuaalisoittimet jäävät fyysisestä esikuvastaan, on mielestäni käytännön kannalta toissijainen kysymys. Molemmille parametreille voi antaa rajat, joiden ulkopuolelle ne eivät pikasäädöllä mene ja näin on jälleen nopeasti hyppysissä makro, jolla soundin luonne muuttuu olennaisesti yhtä nuppia kääntämällä. Syntikkasoundin Time-pikasäätimen takaa saattaa puolestaan paljastua saman idean laajempi muoto, jossa soittimen verhokäyrien useita parametrejä on määritelty muuttumaan tietyissä puitteissa makrosäätöä käännettäessä. u Erilaiset tyyppiryhmittelyt ja soundin sanalliset kuvailut auttavat sekä sopivan vaihtoehdon etsinnässä että sen käytössä. Mallinnokseen kun voi sisällyttää sellaistakin, mikä aikanaan olisi ollut teknisesti mahdotonta tai liian kallista kyseisessä hintaluokassa. Pikasäätöjen taustamuuttujat ovat nimittäin käyttäjän itsensä määriteltäviksi. Pikasäädöillä kuosiin Edellämainitut makrot ovat kätevä oikotie soundin pääpiirteiden nopeaan muokkailuun, mutta ne ovat myös edistyneelle käyttäjälle oiva työkalu. Yhteistä sopimusta esimerkiksi oktaavialasta, pich bendin laajuudesta tai normitetusta sointivoimakkuudesta ei tunnu olevan. Mikä oleellisinta, tällainen kokoelma ruokkii musiikin tekoprosessia välittömästi käytössä olevilla inspiroivilla soundeilla, mutta antaa samalla mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja palkitsevaan ajankuluun oman äänikirjaston ohjelmoinnin parissa. esitetään. 48-51 Arturia.indd 51 31.1.2021 17.17. Jos taas ei oikein tiedä, mistä etsiä, Arturia auttaa oikeaan suuntaan Analog Labilla. Analog Lab löytää neulan heinäsuovasta Kokeilujakson aikana Arturia päivitti pakettia ahkerasti ja hyvä niin. Rhodes-soitinmallinnoksen Timbre puolestaan vaikuttaa kirkkauteen toista kautta – sillä valitaan vasaroiden tyynyjen pehmeys tai kovuus, jolloin atakki soi kulmikkaammin tai untuvaisemmin. Esimerkiksi Rhodes-mallinnoksessa makrotason Brightness vaikuttaa samanaikaisesti virtuaalisen esivahvistimen bassoja diskanttisäätöihin, joille voi myös itse antaa raja-arvot. Säätöä käännettäessä nämä saa sitten liukumaan ristiin kunnes toisessa ääressä tilanne on päinvastainen kuin alussa. Advanced-näkymässä virtuaalisoittimeen avautuu kuitenkin mahdollisuus käyttää toistakin LFO:ta ja verhokäyrää, jolloin esimerkiksi vahvistimen ja suotimen ohjaamiseen aukeaa aivan uusia ulottuvuuksia. Lisäksi kaikki muutokset tallentuvat lokiin, josta voi helposti tarkistaa, minkä verran vaikka suotimen rajataajuutta tulikaan muutettua tuossa aiemmin. Näin saman soinnin saa istumaan erilaisiin musiikillisiin tilanteisiin ja soittotapoihin kätevästi. Niiden säädöt on supistettu perustasolle, mutta ne kuulostavat oikein hyvältä kumpainenkin ja ne tuovat mainion lisän soittimen ilmaisuvoimaan
Sen pilarissa on vastaavia kahden tuuman elementtejä 32 kappaletta, mutta pilaria ei enää asenneta subwooferin kansilevyyn vaan lattialle omalle jalustalleen. Keskimmäinen malli, L1 Pro 16, on varustettu kookkaammalla Sub 2 -bassokaiuttimella ja pilariin sijoitettuja pikkuelementtejäkin on tuplat eli 16. Pilarin pituus eli tolpan korkeus lienee yksi peruste, ja toinen se, että subiksi voi valita kumman tahansa edellä esitellyn mallin, ja tarvittaessa yhden pilarin kanssa voi käyttää kerralla useampaakin subia. Siitä juontunee sen Racetrack-nimityskin. Jälleen etukatsomo lavatason alapuolella on huomioitu, mutta ylemmät elementit on suunnattu suoraan eteenpäin. Malliston kevyimmässä yhdistelmässä pilari on kalustettu kahdeksalla kartiolla, joiden muodostama linja on sivusta katsottuna tasaiselle kaarelle taivutettu C-kirjain. Subwooferia valmistetaan kahtena eri kokona, Sub 1:ssä kaiuttimen koko on 7" × 13", kun taas kookkaampi SUB 2 on varustettu 10" × 18" elementillä. Elementti on asemoitu pystyyn siten, että kotelo on kaiuttimen kokoon nähden huomattavan solakka – etulevyn nurkkiin kun ei jää ylimääräistä tilaa vaan elementti ulottuu lähes sen kulmauksiin asti. Rakennesuunnan edelläkävijä, Bose, näyttää jälleen tietä: bassokartion muoto ei enää ole pyöreä, vaan stadionin juoksuradan tapaan soikea. Systeemiä pystytettässä jalustaputki painetaan paikoilleen subTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bose L1 Pro Bose L1 Pro – pilari pystyyn, pelimanni Trubaduurille tai pienkokoonpanolle, taustamusiikin soittoon tai elävän esitykseen. Lisäksi pilarin pikkukartiot on suunnattu vuorotellen viistoon vasemmalle ja oikealle, jolloin horisontaaliseksi avautumiskulmaksi saadaan 180 astetta. Tässä tapauksessa ne muodostavat sivusta katsottuna J-kirjainta muistuttavan linjan. L1 Pro käy moneen toimeen. Yhdistelmälle on topattu kuljetuspussi, jossa palat kulkevat hyvin suojattuina. Rakenteellisesti pilarin yläosa on soivaa kaiutinta, jonka alle tulee korotukseksi pätkä umpinaista jalustaputkea. Sarjan isoin versio, L1 Pro 32, ei käynyt tässä yhteydessä kokeiltavana. Pro-sarjaan kuuluu kolme eri kokoista yhdistelmää. Jalustana toimii Sub 1. Subwoofer ja sen isoveli Bosen soikioelementille on perusteensa. Ihan omaa mojoa puolestaan on se, että Ethernet-kaapelilla laitteistoon voi kytkeä digitaalisesti Bosen T4Stai T8S-mikserin, joilla voi miksata sitten jo isompaakin kokoonpanoa (testattu Riffissä 3/2019, juttu luettavissa myös Riffin verkkosivustolla). Kun setti asetetaan lavan reunalle, alimmat elementit suuntaavat äänen permannon eturiviä kohden, keskimmäiset suoraan eteenpäin ja ylimmät huolehtivat nousevan katsomon tai parven kuuluvuudesta. Alan yleistä linjausta edustaa subwoofereihin integroitu pikkumikseri, jota voi takalaidan namikoiden lisäksi säädellä myös applikaatiolla Bluetooth-yhteyden kautta. 52 www.riffi.fi 1/2021 S uppasen ja sen selkään telakoitavan pilarin yhdistelmä löytyy nykyään lähes kaikilta PA-merkeiltä, hieman eri vivahtein. 52-53 Bose.indd 52 2.2.2021 18.59. Symmetrinen muoto verraten loivine kaarteineen on värähtelijänä todennäköisesti yhtä helppo hallita kuin ympyräkin ja haluttu pinta-ala saavutetaan eräässä mielessä käytännöllisemmillä mitoilla
Mahdollisuus liittää T4S tai T8S järjestelmän mikseriksi puolestaan kasvattaa resursseja isommankin kokoonpanon käyttöön. Siistissä ja huolellisessa käytössä tämä ei muodosta varmastikaan ongelmaa, riehantuneen juhlijan töytäisemänä vaurioita saattaa kyllä syntyä. Bassorekisterissä on iskevyyttä ja täsmällisen tiukka sointi, keskialue piirtää akustiset soittimet ja laulut luonnollisin sävyin, kirkas diskantti erottelee miellyttävän tahdikkaasti. Sieltä löytyvät edellämainittujen lisäksi myös kanavakohtaisesti valittavat soundipresetit, joita on laadittu tyypillisille ja hieman harvinaisemmillekin mikrofonija soitinmalleille. Silloin suorien vaihe-erojen ja heijastusten määrä pysyisi minimissään ja äänen selkeys maksimaalisena. 52-53 Bose.indd 53 2.2.2021 18.59. Näillä eväillä pääseekin jo pitkälle, mutta lisääkin muokkausmahdollisuuksia on, kunhan ottaa avuksi Bosen applikaation. Bluetooth-yhteyden kautta voi myös lähettää mikserille audiota, esimerkiksi väliaikatai taustamusiikit. u Miksata voi suoraan suppasesta tai applikaatiolla. Mikserin säätöjen ohjaamiseen tarvittava ensimmäinen yhteys syntyi helposti, mutta se ei vielä kanna audiota älylaitteesta mikserikanavaan. 010 320 7300 • www.f-pro.fi wooferin kannen syvennykseen ja tässä on rakenteen kriittinen kohta. Äänivaroja ei puuttunut kummaltakaan kokeilussa käyneeltä setiltä, ja kokoonsa nähden nämä soivat lujaa. Siihen tarvitaan toinen kytkentä, jonka houkuttelu onnistui ensimmäisellä testisetillä ihan heittämällä, mutta vaati myöhemmin toisen testisetin kanssa sekä älyettä vahvistinlaitteiston useamman sammutuksen ja sulkemisen ryhtyäkseen toimimaan. www.riffi.fi 1/2021 53 Bose L1 Pro Täyden kaistan aktiivi-PA L1 Pro 8 • Sub 1 + 8 elementin pilari • D-luokan vahvistimet • nimellistehoteho 60W + 240W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 118 dB SPL • toistoalueen alaraja 45 Hz • hintaluokka 1300 e L1 Pro 16 • Sub 1 + 16 elementin pilari • D-luokan vahvistimet • nimellistehoteho 250W + 1000W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 124 dB SPL • toistoalueen alaraja 42 Hz • hintaluokka 2100 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka • Puh. Visuaalisesti hillittyä, mutta toimivaa. Tämä on kuitenkin tuttua huttua Bt-laitteiden kanssa, ja jos jotakin voisi toivoa, niin se olisi ammattikäyttöön suunnattu rinnakkainen protokolla, jossa käyttäjä voi ihan manuaalisesti määritellä lähettävän ja vastaanottavan laitteen ja mieluusti vielä kanavan tai taajuuden, jolla yhteyttä otetaan. Osat menevät melko lyhyen matkaa sisäkkäin, eikä subwooferin kotelo anna kovinkaan tanakkaa tukea pilarille. Kaksi ensimmäistä kanavaa on tarkoitettu mikrofonitai instrumenttikäyttöön ja niissä voi käyttää mikserin omaa, sävyltään oikein musikaalista kaikua. Miksausta kahdella tapaa Kaikki systeemin käyttöön tarvittavat perusasetukset löytyvät subiin integroidusta mikseristä. Toistovasteeksi on kolmeen eri käyttötilanteeseen viritetyt yleisekvalisoinnit (puhe, taustamusiikki, elävä musiikki), joissa todella on merkittävästi keskinäistä eroa, sekä lisäksi vielä neutraalina alustana palveleva ns. Soundi on Bosen tapaan tip top – hienostunut, hallittu ja levollinen. Itse kytkentä älylaitteen ja L1 Pron välillä sujuu pitkälti automatisoidusti. Ehdottomasti jatkoon. Toisaalta esimerkiksi laulu + kitara -kokoonpanolle yksi tällainen setti olisi aivan ihanteellinen ratkaisu useimmissa saleissa, kun yksi ja sama järjestelmä kattaisi koko yleisöalueen lisäksi myös monitoroinnin tarpeet. Äänen laaja aukeamiskulma on kaksitahoinen seikka. suora vaste. Systeemin käyttö toiseen otteeseen sujui sitten kyllä taas mallikkaasti, kun osapuolet olivat entuudestaan jo tuttuja. Soundit kohdillaan, tehoa riittävästi L1 Pro on nimensä mukaisesti ammattilaiskehiin sopiva systeemi. Mykän jalustaputken ja varsinaisen kaiuttimen liitos ylempänä on mekaanisesti paljon jämäkämmän oloinen. Jos sali on kapea, perinteisen PA:n tavoin lavan reunoille asetellut kaiut timet haaskaavat osan äänestä sivuseiniin. Jokaisessa kolmessa kanavassa on voimakkuudensäädön ohessa omat bassoja diskanttisäätönsä, joilla kanavakohtaista soundia voi muokata erikseen. L1 Pron oma kaiku on pätevää sorttia ja ToneMatch-presetit eli tietyille mikrofoneille ja soitinmalleille mittatilauksena valmistellut asetukset antavat runsaasti mahdollisuuksia soundien optimointiin
Ja vaikka moni meistä tiedostamattaankin harjoittelee paljon, harvalla on mietittynä tavoitteellista harjoitusohjelmaa tavoitteisiin päästäkseen. Vaikkapa asteikkojen soittamisella tähdätään siihen, että oikeat äänen löytyvät vaivattomammin kitaran otelaudalta tai koskettimistolta. Olenkin kallistumassa siihen, että musiikin tekniset tukitoiminnot vaativat parhaimmillaan aivan saman harjoittelumäärän kuin vaikkapa instrumentin soittaminen. ••• Mitä tavoitteelliseen harjoitteluun sitten kuuluu. Enkä uskalla väittää, että muodollinen koulutus on ainoa tie onnistumiseen, päinvastoin. Myöhemmin koetin arvioida eri äänijärjestelmissä korostuvia tai puuttuvia taajuusalueita (tähän on olemassa Saksalaisessa Tonmeister-perinteessä hyvinkin toimivia työkaluja). Aivan kuten viulisti pystyy alitajuisesti ryhtymään korjausliikkeeseen epävireisen tai epäpuhtaan äänen tunnistaessaan, olisi teknologian harjoittajalle eduksi tunnistaa tarkemmin ei-toivottu tilanne, jotta pystyy sen järjestelmällisesti ratkaisemaan. Harjoitus tekee mestarin 54-59 Finale 121.indd 54 2.2.2021 18.40. Mikrofonimallien ja suuntakuvioiden käytöksen opiskeluun on löydettävissä järjestelmällisiä lähestymistapoja. Aina ei tietenkään voi osua ensiyrityksellä, mutta kokemus astuu peliin siinä, että tietää mihin suuntaan seuraava koe on suunnattava. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 1/2021 Niko Laasonen O piskellessani Musiikkiteknologiaa samassa laitoksessa ammattimuusikoiksi tähtäävien kanssa, hämmästelin soitonopiskelijoiden suuria viikottaisia harjoitustuntimääriä. Monesti näitä tukemaan harjoitetaan vielä musiikin tiedollisia perusteita, esimerkiksi musiikin teoriaa, jotta kommunikaatio muiden musiikin harjoittajien kanssa onnistuu yhteistä termistöä käyttäen. Kun kaikki keskittyminen ei mene äänen oikea-aikaiseen ja -laatuiseen tuottoon, vapautuu aivokapasiteettia suurempiin linjoihin. Samalla annetaan työkaluja musiikin analysointiin. Siinä vaiheessa aiempi koulutus huolehtii siitä, että aiottu musiikki toistuu soittimesta halutunlaisena. Tavoitteet ovat pääsääntöisesti taiteellisia, joten myös musiikillinen ymmärrys on mielestäni jossain määrin välttämätöntä. Erilaiset sokkotestit harjoittavat tunnistamaan eroavaisuuksia näytteiden välillä. Arvelen kuitenkin, että tämänkaltaisia prosesseja tapahtuu, vaikkei harjoittelu päällepäin olisi niin suunnitelmallista tai tiedostettua. ••• Yhtenä esimerkkinä pitäisin sitä, että äänitys tai äänentoistotilanne ei mielestäni ole se missä lähtökohtaisesti kokeillaan erilaisia mikrofoniasetelmia, vaan tämän pitäisi tapahtua siihen soveltuvassa ja riittävän häiriöttömässä ympäristössä. Mikä olisi miksaajan vastine asteikkojen läpisoittamiselle. Monen instrumentin kohdalla paljon aikaa käytetään tiettyihin soittotekniikan perusteisiin. Tähän kuuluu paljon asioita, jotka liikkuvat insinööritieteiden alueella, mutta niiden vaikutukset ovat konkreettisesti korvin kuultavissa. Voisiko sellaisesta olla hyötyä. Arvelin, ettei oma motivaationi riittäisi moiseen. ••• Valitettavasti audiopuolelta kuitenkin vielä puuttuu musiikkiopistotyyppinen opintopolku, jossa ensin ”soitetaan asteikkoja ja käydään teoriatunneilla” ja askel kerrallaan kasvatetaan omaa taiteilijuutta. Erään opiskelukaverin kanssa aiheesta keskustellessa hän huomautti, että mikäli kaikki valmisteleva selvitystyö ja tutkiminen lasketaan ”meidän” harjoitteluksi, saattaa tuntimäärä olla hyvinkin huomattava. Miellän siis monen teknisen lukemiston tutkimisen sekä vaikkapa simulaattoriohjelmien naputtamisen harjoitteluksi. Prosessissa harjaannutetaan samalla soiton kannalta aktiivista kuuntelua ja sen tuoman tiedon hyödyntämistä fyysisen soittosuoritteen ohjaamiseen. Eihän jazzkeikallekaan lähdetä pohtimaan bassokitaran vasemman käden otteita, ne on haettava sormiin jo valmiiksi. Ilmiöitä eristämällä ja liioittelemalla pystyy opettamaan korvaa tunnistamaan niitä, minkä jälkeen tunnistaminen helpottuu monimutkaisemmastakin materiaalista. ••• Vasta näiden asioiden ollessa ns. lihasmuistissa on helpompi siirtää painopistettä siihen, mitä soitolla halutaan ilmaista. Instrumentin käsite muodostuu hyvin häilyväksi, mutta miellän siihen kuuluvan ainakin mikrofonit, mikserit (tai sitä matkivat tietokoneohjelmat), äänen erilaiset prosessointityökalut sekä mahdollisesti kaiuttimet. ••• Mitä sitten olisi harjoittelu teknistaiteellista polkua kulkevalle. Teini-ikäisenä opettelin tunnistamaan säveliä vaikkapa laseja kilistämällä. ••• Myös omaa kuuloa voi ja kannattaa harjoittaa. Paljon käytetään myös aikaa myös äänen puhtauteen sekä kontrolloituun ilmaisuun, mikä korostuu varsinkin esimerkiksi puhallinsoittimilla tai jousisoittimilla
Säynäslahdentie 12 . 010-281 2020 . p. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. 00560 HELSINKI Mikrofoni podcasteihin, vloggaamiseen, puheen ja laulun äänittämiseen, videokonferensseihin… • USB-C • 6/6 sisään/ulos audio interface • kaksi kuulokeliitäntää • viiveetön monitorointi • 16 ”valmista soundia” • applikaatiossa HPF, EQ, kompressori, kaiku ja erikoisefektit /kanava • kolme suuntakuviota • 96 kHz/24 bit UUTUUS! Revelator 169 € UCSurface-mikseriapplikaatio, StudioOne Artist ja Studio Magic -ohjelmat 54-59 Finale 121.indd 55 2.2.2021 18.40. www.riffi.fi 1/2021 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better..
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta. Maailman nopeimmat digitiskit. +358 45 7292930 Kuljetuskotelot p. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . P. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi 1/2021 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. +358 68223801 sales@musiikkiliike.fi 54-59 Finale 121.indd 57 2.2.2021 18.40
••• Vaikken juurikaan koskaan stressaa yhtikäs mistään, niin aloittamisen hankaluus alkoi jossain vaiheessa rassata. Oberheim XPander, Studio Electronics SE-1, Kurzweil K2000RS ja Waldorf Microwave saivat melkoisesti tavaraa sisuksiinsa, ja siihen mennessä tekemiini soundeihin verrattuna nämä tulokkaat tuntuivat avaavan mielessäni uusia ovia. Se on 16-bittistä, 44,1 kHz mono/stereoääntä yllättävän paljon, varsinkin, kun materiaali oli suunnilleen 80-prosenttisesti pelkkiä yksittäisiä iskuja. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ja nyttemmin, kun peliprojektit voivat olla vuosienkin pläjäyksiä, aikaa esituotantoon (ja joskus välituotantoihinkin) on runsaasti, ja työkaluja on koodista rautaan. Resonanssi sai kirskua. Se yllättää joka kerta. Niinpä päätin ennen ensimmäistä demotussessiota käyttää puolisentoista viikkoa soundinvääntöön – siistit ja helmeilevät syntikat saivat feidaantua taka-alalle, ja särön sekä saturaation määrä kasvoi pankeissa, samplerit täyttyivät vähän rumemmista soundeista, joita tallentelin milloin milläkin sanelukoneella, yleensä vaikeissa olosuhteissa, joten äänissä oli mukana myös tilanne, ei pelkkä staattinen vinkaisu. Siinä syntikka/sampleristackiäni säädellessä tulin tapailleeksi kuulemiani varhaisia mies-ja-kitara-demoja, ja loin mielessäni ”varmuuden vuoksi” soundin siihen, ”varmuuden vuoksi” tähän ja tuohon… ja tuonne. Antakaa siis itsellenne aikaa, alussa voi olla hitaanpuoleista, mutta jahka aivonne ovat mallintaneet metodin, se kyllä siitä nopeutuu. Hei, lahtelainenkin oppi tähän, että sikäli. Konsepti-kirjasto-kokonaisuus 54-59 Finale 121.indd 58 2.2.2021 18.40. Olin hyvin rentoutunut, itsevarma, rauhallinen, mutta äärimmäisen keskittynyt, ja jokainen ”tää saattas tarttee ny jonku semmos… joo, just tommosen soundin!” -kommentti selkäni takaa, sohvan syövereistä, tuntui olevan sidoksissa ajatuksiini melkeinpä maagisesti. Että semmoinen kanto kaskessa kuitenkin. Tajusin, että tapailemani syntikkaosuudet ja leikilläni tekemät, irtopalasista koostuvat rumpuloopit ynnä muut kilkkeet olivat alkaneet elää päässäni ihan omaa elämäänsä, kasaantua ilman sen kummempaa aikajanaa tiettyjen kuulemieni biisidemojen ympärille, ja yllätys olikin melkoinen, kun ensimmäisessä varsinaisessa tuotantosessiossa homma tuntui kulkevan kuin itsestään. En ole kovinkaan monessa muussa jutussa hyvä, mutta näissä hommissa koen olevani jonkin henkisesti arvokkaan äärellä – jokaisen projektin myötä oma energiani lisääntyy ja halu oppia uutta kasvaa, samoin kirjastoni. Täysillä.” Jekuilla on aina aikansa ja paikkansa. On aivan järjettömän kivaa leikkiä ja telmiä laitteiden parissa, ja vaikka konsepti olisikin vielä osittain muotoutumatta, näissä alkuaskeleissa ja aivan siinä ensiraapaisussa, jonka tavoittaa soundien ja hapuilujen kautta, on jotakin, joka tulee elämään läpi koko projektin. ••• Olen käyttänyt tismalleen samaa metodia kaikkiin tuon jälkeisiin hankkeisiin. ”Hei oisko sulla tohon virveliks semmostjoo, just.” Nykyään sanoisin, että äijä oli zonessa 24/7. Ja lapsen mieli muuttuu, joten seuraavalla viikolla se ainoa toimiva jekku voikin olla ”imeskelen pihlajanmarjoja romuttamolla ja kuuntelen Tabermannin runoutta äänikirjana. Loppujen lopuksi siinä huomaa, että tarina kirjoittaa itsensä, mutta sen edellytyksenä on, että projektin peruskonsepti on imeytynyt aivoihin sovellettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. On olemassa kaikenlaisia jekkuja, joista useat oman elämänsä sarasvuot kirjoittavat elämäntaito-opuksiinsa, mutta jekut tahtovat olla poikkeuksetta melko henkilökohtaisia, tyyliin ”a mie ko veän puurot aamulla ja lahtaamma siat ni konu on, jossei kynä sauhua iltapäevästä kossun juotua.” Varmasti toimii hyvin yhdessä GPS-lokaatiossa, mutta vain siellä. On oikeastaan melkoisen etuoikeutettua touhuta ensin kuukausia hiekkalaatikolla leikkimässä ja pelleilemässä, ja istahtaa sitten hiljaksiin muina miehinä, tykkänään toinen hattu päässä tekemään jotakin melodista ja harmonista järjettömän hingun ja innostuksen vallassa. Kuudentoista kilowatin PA:sta. Se aloittaminen – vaikeaa se oli, kunnes tuli mielenkiintoinen proggis vastaan joskus 90-luvun alkupuolella: oli tarkoitus tehdä jotakin ihan muuta kuin mihin olin tottunut, ja ymmärsin jo ihan lähtökohdista, että nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, johon ei syntikoissani ja samplereissani ollut materiaalia. Vaikka tuotteen toimitus sujui aina lopulta aikataulussa, kärvistelin nuoruudessani aivan tolkuttomasti jokaista vastaantullutta pientäkin projektia. ••• Ynnäilin tuolloin SampleCell II/Session 8 -settini kanssa, että aika monta megaa tuli samplattua, ettei peräti reippaat 500 megaa kaikkinensa… huhhuh sentäs, pariin biisiin. Tuntuu siltä, että kirjoittamisen/säveltämisen alkuun ei tahdo päästä mitenkään, vaikka kuinka yrittäisi. Siihen aikaan ei hardwaresamplereissa ollut mitään round robin -toimintoja, jotka kierrättäisivät peräkkäisillä painalluksilla samankaltaisia sampleja tietyn järjestyksen tai satunnaisuuden mukaan. Esituotannossa kannattaa edetä vain ja ainoastaan intuitiolla (okei, suurissa äänikokonaisuuksissa kannattaa mennä jonninmoisen suunnitelman tai ajolistan mukaan), ja vain edetä, edetä, edetä. Velocity layereita sentään oli, ja niitä luonnollisesti käytettiin nyanssien rakentamiseen. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 1/2021 I somman projektin alussa voi joskus olla suunnattomia käynnistysvaikeuksia
0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Evolve 50M EV:n tolppasettiperhe kasvoi taas! • integroitu 6 + 2 -kanavainen mikseri • kaksi settiä Ethernet-linkillä tuplaa kanavamäärän! • 12-tuumainen subwoofer, 1000 W tehoa, tuhti soundi • langaton miksaus myös puhelimella tai padilla • efektit laululle ja instrumenteille, myös kompressori • äärimmäisen helppo roudata 54-59 Finale 121.indd 59 31.1.2021 16.52. www.riffi.fi 1/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Äänityspaketti tarjous Hinnat alkaen 150 € /vkl Paketti sisältää • 2 kpl Genelec 8030C kaiuttimia • Behringer X32 Producer mikserin • Shure Beta 52 ja SM57, 4 kpl Sennheiser e604 ja 2 kpl AKG C214 mikit Tarjolla myös paljon muita mikkejä, kysy! broadway.fi • 010 830 3830 PROFITRON OY Puh
Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. W W W. C O M MSONIC OY p. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia. G E N E L E C . Immersiivinen Audio on Totta 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 1 60 Takakansi 121.indd 60 31.1.2021 16.48