Nro 1-2022 Hinta 11,60 € ”Mä ajattelin silloin, että kuusitoista raitaa on niin paljon, ettei sellaista määrää tarvita mihinkään.” ”Livenä äänittämisessä on kyse energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokemukseen.” SLASH: Dan Tigerstedt: AMPLITUBE X-GEAR – KAIKEN KATTAVAT SOUNDIT! 01 Kansi_122.indd 1 01 Kansi_122.indd 1 30.1.2022 13.32 30.1.2022 13.32
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Myös akkukäyttö. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 30.1.2022 13.36 30.1.2022 13.36. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Milloin vain. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. 3-kanavainen mikseri. Litiumioniakku mukana vakiona. Missä vain. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne
Milloin vain. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Litiumioniakku mukana vakiona. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. 3-kanavainen mikseri. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 30.1.2022 13.36 30.1.2022 13.36. Myös akkukäyttö. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Missä vain. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle
Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pa?a?kirjoitus 122.indd 4 04-05 Pa?a?kirjoitus 122.indd 4 31.1.2022 18.46 31.1.2022 18.46. Pikkutarkka kopiointi oli käsittääk seni Kiinassa perinteinen taiteen polku. Uusia mestareita ei leivottu omaperäisyyden taikinasta vaan nuori polvi ansaitsi arvostuksensa sillä miten taitavasti se osasi vanhoja mesta reita kopioida. Se poikii vastaväitteen, antiteesin. Mahdollisesti huomaamattaan ja tuotostensa ainutlaatui suuteen vilpittömästi uskoen. Samalla höyryllä niitä voi kopioida kaksi tai kolmekin… ja onkos sekään nyt mikään raja. Karjalainen aivan ketä tahansa, mutta yritysjuhliin tilatun coverbändin on paras soittaa ohjelmis tonsa prikulleen levytettyjen alkuperäisesitysten mukaisesti, jos mielii saada suosituksia keikkamyyntinsä tueksi. Uskoakseni ne taas voivat syntyä joko luontaisesti henkilön oman persoonallisuuden heijasteina tai täysin tietoisen prosessin tuloksena. Jonkun toisen muusikon soiton tutkiminen ja jäljittely on yleisesti tunnustettu ja kannatettu metodi instrumentin kuin instrumentin hallinnan opiskelussa. Tai sitten musiikillisia rakenteita koskevina sisäisinä lakeina tyyliin ”Cosa on välttämätön osa”. Hapan ihminen kutsuu synteesiä kompromissiksi, jossa vesitetään kummankin alkuperäisen aineksen kannatet tavat asiat ja tyydytään laihaan mikstuuraan, josta puuttuu voima ja vaikuttavuus. Jälkimmäisessä tapauksessa, eli tietoisen prosessin seurauksena, oma tunnistettava ote musiikkiin syntyy alussa esitettyä dialektista periaatetta noudattaen. Tai laulunikkari hurahtaa ihailemansa artistin tuotan toon ja alkaa kirjoittaa toisintoja tämän tuotannosta. Pikkuhiljaa ja vaihe vaiheelta rakentuu kokonaisuus, josta ei enää voi tunnistaa ja nimetä yhtä nimenomaista esikuvaa, vaan korkeintaan yksittäisiä piirteitä, jotka hetkittäin tuovat mieleen tai muis tuttavat jotakin tunnettua soittajaa tai musiikin tekijää. Niin käy usein siinä vaiheessa, kun innostunut nuori soittaja lankeaa jonkun idolinsa taikaan ja ryhtyy matki maan tämän soittoa tai laulua pienintäkin piirrettä myöten. Muistuttaa muuten likeisesti coverbändien toimintaa, joka monesti määrittyy asiakkaan toivomusten puitteissa. 4 www.riffi.fi 1/2022 ÄÄTOIMITTAJALTA Älä yhtä, vaan kolmea… D ialektiikkaan eli vapaasti määriteltynä keskustelun tai jonkin kehitysprosessin etenemistä tarkastelevaan oppiin kuuluu eräänlainen pyhä kolminaisuus. Ja näitä kahta yhteen sovitettaessa syntyy kolmas osanen – synteesi, joka ihanteellisessa tilanteessa sisältää sekä teesin että antiteesin hyvät puolet, mutta ei kummankaan huonoja piirteitä. Kulttuureissakin on eroja. Noin yleisemminkin esiintyjän omia versioita suvaitaan vasta, jos yhtye on jo itsekin noussut esikuvalliseen artisti kategoriaan. Näiden isojen linjojen puitteissa soitto tai sävellys ei silti pohjaudu tietoiseen jäljentämiseen vaan ne ainoastaan ohjaavat omia ratkaisuja ylätasolla. Kyllä Haloo Helsinki voisi halutessaan versioida Eppuja nykyään ja J. Jos lahjakkuus riittää kopiointiin, miksi tyytyä vain kopioimaan ja miksi vain yhtä esikuvaa. Esimerkiksi taiteessa alalajiin katsomatta toteutuu usein paljon suoravii vaisempi kaava: esikuva synnyttää kopion eli plagiaatin. Uskotellaan nyt tässä yhteydessä kuitenkin, että synteesi on vuorovaikutuksellisesti jalostettu ja alku peräisten ainesten yläpuolelle kohoava tuotos. Muunlaisiakin kehityskulkuja on olemassa. Ensimmäisessä tapauksessa idolit kyllä vaikuttavat omaan tapaan tuottaa musiikkia, mutta esikuvan suora naisen kopioimisen sijaan vaikutteet tarttuvat pikemminkin yleisinä tunnelmina ja makrotason linjoina – alitajuisena miel tymyksenä molliin tai vaikkapa soundillisena yleisihanteena akseleilla puhdas / säröinen tai kuiva / kaikuinen. Sillä tarkennuksella, että kun keskustelu yhden kumppanin kanssa on tuottanut synteesin, avataan uusi keskustelu uuden kumppanin kanssa. Samoin toisten sävel tämän ja sovittaman musiikin analysointia pidetään oivana keinona jalostaa omaa osaamista tuolla saralla. Aluksi on väite eli teesi. Kopioimalla esikuvalta tiettyjä asioita ja sulauttamalla niitä jo aiemmin oppimaansa. Ja tuskinpa siinä täysin väärässä ollaan, joskin samaan aikaan usein tuodaan esille miten hienoa onkaan, kun soittajalla on oma tunnistettava soundinsa, tai sävel täjällä persoonallinen melodian, rytmin tai harmonian käsittelytapansa
122.indd 6 06-07 Sisa?lto. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. posti kulut. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 48 36 27 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffi ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 60,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 69,50 €. 040 501 2745 (ark. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,60 € sis. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Toni Honkala Will Ireland Samule Järvinen Misha Koivunen Matti Komulainen Timo Koskinen Niko Laasonen Jari Latomaa Austin Nelson Kari Purssila Aki Schadewitz Juha Seila Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Matti Rinne, Topi Suuronen, Tommi E. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Irtonumeron hinta on 11,60 €. 122.indd 6 1.2.2022 16.58 1.2.2022 16.58. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 6 www.riffi.fi 1/2022 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Mulla on balanssit täysillä.” 14 Slash – Livenä äänittämisessä on kyse energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokemukseen 24 Markus Pajakkala – utopianisti, musiikintekijä ja multi-instrumentalisti 27 Yari – tärkein juttu on musiikki 30 Ian Anderson – mies, joka ei ole kiinnostunut musiikillisesta perinnöstään LUKUPALAT 17 Ajankohtaiset poiminnat 20 Tulipa mieleen – Rock sukupolvikokemuksena, osa 2/2 SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 22 Perinnesoittimien paluu – O Gajo löysi viola campaniçasta sielunkumppanin 32 Elämäni kitarat, Miika Colliander – Kitaralla säesteteään sanoitusta KÄYTTÖTESTIT 36 Nux MG-30 – tarpeellista tavaraa pienessä koossa 38 Recording King RR-60-VS & RM-993-BKN – resoja sopuhintaan 40 Epiphone Coronet, Wilshire P-90 ja Crestwood Custom – retroa, eikä maksa maltaita 44 AmpliTube X-Gear – kaiken kattavat soundit 48 Senheiser HD 400 Pro – avoin rakenne, avoin soundi 49 Beyerdynamic M 70 Pro X & M 90 Pro X – nyt on mikkien vuoro GRANDE FINALE 50 Aamukahvilla – soivassa talossa 53 Muusikkona maailmalla – Wes Montgomeryn jalanjäljissä, osa 4/4 56 Normipäivä – Tee ite, ainakin puolet! 58 Alangon päiväkirja – Vanhan kertausta 8 ”Sen jälkeen ne meni Abban studiolle tekemään seuraavaa levyä ja sehän lähti hiukkasen paremmin.” Dan Tigerstedt Kannen kuva: Austin Nelson 06-07 Sisa?lto. 27. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Dan ”Danu” Tigerstedt – ”Mä sanoin sille, että mä olen tehnyt kaiken. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa
Useimmat meistä eivät lue eduskunnan mietintöjä. Nyt pidetään peukkuja, että hallitus on kuulolla ja ministerit pystyvät toteuttamaan ne. 122.indd 7 06-07 Sisa?lto. Joskus se kannattaa. Valiokunta tahtoo vakiinnuttaa yksityisen kopioinnin hyvityksen seuraavaksi neljäksi vuodeksi 11 miljoonaan euroon vuodessa. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Valtiovarainvaliokunta on hakenut ja saanut myös koko eduskunnan yksimielisen kannatuksen näille vaatimuksilleen. LAURI KAIRA 06-07 Sisa?lto. Valiokunta korjaisi myös taiteilijan työttömyysturvan valuvian; sen että jopa aiemmilta vuosilta tulevat tekijänoikeuskorvaukset voivat leikata työttömän muusikon työttömyyspäivärahan kokonaan pois! ”Valiokunta pitää välttämättömänä, että asia otetaan huomioon keväällä 2022 laadittavassa julkisen talouden suunnitelmassa”. Vaikka ne eivät juonellisesti päihitä dekkareita tai kotimaista kaunokirjallisuutta, niiden eteen on tehty mieletön määrä työtä ja niissä on tärkeitä uutisia. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta vaatii hallitukselta merkittäviä toimia taiteilijoiden hyväksi! Valiokunta teki sen vuoden tärkeimmässä mietinnössään, eli budjettimietinnössä (33/2021). ”Tällä on merkittävä vaikutus pienituloisten taiteilijoiden taloudelle sekä useille sadoille avja musiikkituotantohankkeille ja kulttuuritapahtumille eri puolella Suomea ”, valiokunta kirjoittaa. Kiitos tästä! Pallo on nyt siis hallituksella. 122.indd 7 1.2.2022 16.58 1.2.2022 16.58. Valiokunta vaatii hallitukselta korjauksia sekä taiteilijan työttömyysturvaan että yksityisen kopioinnin hyvitykseen. Kyse on pienistä rahoista valtion budjettiin nähden, mutta suurista kulttuurialan kannalta . Kerron tässä niistä kaksi. 32 30 24 EDUSKUNTA VAATII HALLITUKSELTA TEKOJA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Valtiovarainvaliokunta kehottaa Suomen hallitusta korjaamaan kaksi epäkohtaa kulttuurialalla. Nämä ovat tärkeitä asioita koronan runtelemalle kulttuurialalle. Eduskunta on puhunut
M ystisiä ovat elämän kiemurat. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Dan TIGERSTEDT IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kivuliaan sairauden kanssa työskenteleminen oli kirjaimellisesti yhtä tuskaa. Rakkaus todellakin voittaa kaiken. 2004 Danu siirtyi äänittäjän tehtävistä enemmän musiik08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 8 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 8 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. Dan “Danu” Tigerstedtillä todettiin vuonna 1994 MS-tauti. Mutta kuinka ollakaan, sairaus oli aktiivinen aina siihen asti, kun hän aloitti seurustelun nykyisen vaimonsa kanssa vuonna 2003. Sen jälkeen MS ei ole juurikaan haitannut menoa. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
Yhtye oli tuohon aikaan Suomen kovimpia – ellei kaikkein kovin. Hurriganesin klassinen kokoonpano, Aaltonen, Järvinen, Häkkinen oli taas kasassa Albertin palattua ruotuun. – Ei muuta kuin hirveä käsky päälle. Seitsemäntai kahdeksantoista minuuttia on aika normaali.” ”Mitä, onks tää vähän?”, Remu sähähti. – Se oli Paven itse tekemä tango. Tavoitteena oli kuitenkin täyspitkä vinyyli. Kyllä se vissiin usko selityksen. Mä tulin ajoissa paikalle ja siistin huolellisesti paikat ja laitoin kaikki kuntoon. Mä olen tavallaan yksi bändin jäsen. Bändi oli hyvässä kunnossa, mutta kasaan raavitusta biisimateriaalista ei voinut sanoa samaa. Oppimismetodi oli monelle tuttu ”perse edellä puuhun”, jota harrastettiin vielä itsenäisesti. Armeijan jälkeen 1974 Danu pääsi Musiikki-Fazerille soitinmyyjäksi. Kahden kuukauden kuluttua Kiviharju kysyi Danua studioonsa äänittäjäksi. Varsinkin kappaleiden editoiminen nauhaa saksimalla oli lähellä juniorin sydäntä. Sir Elwoodin kanssa on albumeita enemmänkin. Mä halusin ehdottomasti miksata sen ja olla siinä samalla mentorina. Menitkö tarkistamaan miten opit olivat menneet perille. Uuden studion sydän oli kahdeksanraitainen Lyrec-nauhuri, jossa pyöri tuuman levyinen nauha. Danu kuvailee sen ajan äänittäjän taitojaan hyvin vajavaisiksi. Ja kappas, Kiviharju suunnitteli juurikin studion perustamista. – Aloitettiin sessiot perjantaina. Ja hyvinhän homma on Kaparilla edennyt, sillä Danu kertoo hänen tehneen erittäin hyvää uraa Finnvoxilla. (Oona Kaparin haastattelun voit lukea Riffin printtinumerosta 1/2021.) – Kollegani Speedy Saarinen oli tehnyt sooloalbumia kymmenen vuotta, mutta kun tuli miksauksen aika, hän soitti minulle. Tilasta saatiin käyttökelpoinen ihan vain peittämällä allas vanerilla. Hän nimittäin kosiskeli Hurriganesia studioonsa levyä tekemään. Paikka kävi pieneksi muutamassa vuodessa ja vuonna 1977 studio muutti Helsingin Mellunmäen ostoskeskuksen alakertaan ja vaihtoi nimensä Birdlandiksi. Se vie aikaa. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Pro Tools menee jatkuvasti eteenpäin, ja tarvittavan rutiinin ylläpitäminen satunnaisilla töillä on hankalaa. Yhtäkkiä: ”Siinä!! Se on se!” Aletaan rakentamaan biisiä siitä ja kymmenen-viisitoista minuuttia meni, niin uus biisi oli soittovalmiina, Danu muistelee. Järvinen ja Häkkinen takaisin soittohuoneeseen. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Jussu puolestaan tuli Suurlähettiläiden kautta, jota Danu oli aikoinaan tehnyt. Intoa miksaamiseen Danulla vielä löytyisi, ongelmana on että studiotyöskentely käy koko ajan vaikeammaksi. Yksi kappaleista, Good Night -niminen tango, saatiin jopa jollain ilveellä lontoolaiselle radio-asemalle soittoon. Huomasin aika varhaisessa vaiheessa, että vaikka kuinka selitin metodejani, niin harva niistä otti onkeensa. Näin hyvään biisiin saatiin lisää kestoa, eikä tanssi katkennut vähän väliä. ”Järvinen, mikä oli se riffi, mitä sä toissapäivänä treeneissä soitit?” Järvinen alkaa pudottelemaan erittäin hienoa riffiä riffin perään. Kun ne oli soitettu, tulee Remu tarkkaamoon, että nää oli ne biisit. Opetushommat jatkuivat vuoteen 2011 asti ja eläkkeelle hän jäi seuraavana vuonna. – Mä olin ensimmäinen, joka alkoi pitää kursseja. Veskun lastenalbumi oli taas kahdeksas meidän yhteinen albumi. Jo tuolloin poika teki kelanauhurilla äänityksiä. Uramielessä mua rohkaisi aika paljon se, että ne halusi Lontoossa nimenomaan mun tekemän demoversion, eikä Takomossa tehtyä levyversiota. Mä katoin sitä ihmeissäni: ”Mitä!. Mulla oli Oonasta hyvin varma tunne. Hurriganes: Jailbird, Scandia 1977 Dan Tigerstedt oli haaveillut työkseen äänittämisestä 12-vuotiaasta. Ja kyllä mä ihan avoimesti kaikki jutut kerroin. – Jussu otti yhteyttä, että on tekemässä levyä Finnvoxilla ja äänittäjänä mun vanha oppilas, Oona Kapari Popjazzista. – Se menee helposti siihen, että alkaa vertaamaan nykypäivää niihin vanhoihin hetkiin, kun teki Suomen parhaita artisteja ja parasta musiikkia. – Ei tarvinnut. Vaikka perusasiat on tiedossa, niin se, että äänitystilanteessa nuoren, ehkä hieman hermostuneen bändin ympäröimänä saisi tehtyä kaikki asiat niin kuin ope on sanonut, voi olla haastavaa. Esimerkiksi Beatlesin Rock’n’Roll Musicista Danu editoi 13-minuuttisen version. Puhdistin jopa nauhurin äänipäät isopropanolilla, joka on aika voimakkaasti haiseva aine. Remu tulee just ovesta sisään, kattelee ympäriinsä ja haistelee ilmaa: ”Mitä sä käytät?”, Remu kysy multa. Kaksitoista-kolmetoista minuuttia per puoli. www.riffi.fi 1/2022 9 Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuohon maailman aikaan Suomessa ei ollut mitään koulutusta äänittäjän ammattiin, eikä äänittäjillä ollut muutenkaan tapana jakaa tietotaitoaan muille. Vain muutaman kerran on eläkeläinen innostunut vielä palaamaan sorvin ääreen. Ensimmäinen projekti oli Pave Maijasen neljän demobiisin äänitys. – Silloin kun Juha Lehti (bändin vokalisti) soittaa, että matskua olisi, niin silloin mennään. ”Mä ajattelin silloin, että kuusitoista raitaa on niin paljon, ettei sellaista määrää tarvita mihinkään.” 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 9 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 9 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. – Valmiita biisejä oli kahdeksan. Niitä olivat Jussu Pöyhösen Bel Vel -yhtyeen levy, Speedy Saarisen ja Dave & Calle Lindhomin The Blue -albumin sekä Sir Elwoodin hiljaisten värien levyjen miksaukset, ja hännänhuippuna UMO:n, Johanna Förstin ja Vesa-Matti Loirin kanssa tehty lasten albumi. Albumiversio oli heille turhan siisti. Siihen ei pääse enää. Siitä tulee parhaiten mieleen menneet maagiset hetket. Oli viimeinkin aika keskittyä perheeseen, mihin aiemmin oli ollut huonosti mahdollisuuksia. Asennoituminen uusiin duuneihin on vaikeaa myös nostalgiasyistä. Se oli Oonan alkuvaihetta. Yksi ensimmäisistä Birdlandin oikeista projekteista saatiin Kiviharjun puhelinsoitolla. Työkaverina oli Firstja Lemon-yhtyeissä vaikuttanut basisti Leif Kiviharju. Lähemmäksi pääsee Ravintola Juttutuvassa Hoedownia kuuntelemalla. Puistolaan rivitalon uima-allasosastolle rakennettu Parkville aloitti toimintansa seuraavana vuonna. kiteknologian opettajaksi ja työntajina sillä saralla olivat Popja jazz-konservatorio, Metropolia, Arcada ja viimeisenä Sibelius-Akatemia. Nykyään hän pyörittää omaa studiota ja työstää kiiteltyä soolotuotantoaan
Tuottajaa Hurriganesilla ei ollut. Mulla on balanssit täysillä. 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 10 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 10 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. Mä ajattelin silloin, että kuusitoista raitaa on niin paljon, ettei sellaista määrää tarvita mihinkään. Noh, tää oli alkuvaihetta. Ja olihan nuori äänittäjä kovassa paikassa. Bassorumpu ja virveli kahdelle raidalle ja loppusetti kahdelle. Ne juhlat kestivät aikansa ja kotiin päästyään rättiväsynyt Danu nukahtaa viideksitoista tunniksi matkalla vessasta makuuhuoneeseen. Pohjat tallennettiin yhdessä päivässä, laulut toisessa ja koko albumin miksaus kolmantena päivänä. Remu oli myös mukana miksaamassa albumia, eikä tämäkään rupeama venynyt normityöpäivää pitemmäksi. ”Laita sitä, laita tätä.” Mikään ei toimi… Sit mä keksin sen! Mä sanoin sille, että mä olen tehnyt kaiken. Ongelmat löytyvät sieltä balanssipuolelta ja pienestä raitamäärästä. Aikana jolloin tietoa ei jaettu vaan sitä pantattiin, jokainen teki omat ratkaisunsa ja saavutti tavoitteen omia reittejään. Ei tuottamassa vaan ”kielitarkkailijana” ja muutenkin avustamassa. Kahdeksan raitaa oli liian vähän rokin taltiointiin. Nyt levyä kuunnellessa Danulle on selvää, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla. – En muista yhtään tilannetta, että joku olisi sanonut, että soittakaa toi uudestaan. Mutta junnua ei edes jännittänyt. Mä saavutin tavoitteen noin kymmenen vuotta myöhemmin – 80-luvun lopulla. Jim Pembroke oli kyllä mukana, ja taisi siinä olla jokin ajatus, että britti seuraisi lyyrisen puolen onnistumista. Rokkilevyn äänittämisen jälkilöylyissä Danu kertoo pohtineensa, että ”tällaista musaa on oikeastaan kivempi äänittää kuin rokkia”. – Se rajoittaa merkittävästi. Danu kehuu miehen olleen laulussa joka solullaan mukana, ja toiminta oli suoraviivaisen tehokasta. – Siihen aikaan maailmalla oli hyvin tärkeää, että sä kuulit jokaisen ritsahduksen ja leuan liikkeen. Kun Dan Tigerstedtin kokemus kasvoi, alkoi hänen kädenjälkensä tulla enemmän esiin. Bassoon ja kitaraan menee kaksi lisää. Alkuun kahdeksan tuntia äänittämistä ja heti perään välimiksaus. Kloppi laitetaan kolmen vuoden työkokemuksella äänittämään ja vielä miksaamaan Suomen suosituinta bändiä. – Koko rumpusetin yhteissoundi kahdella raidalla on huomattava puute. Tuoreen biisin pohjat siirrettiin pikaisesti kasetille. ”Aha, okei okei, no nyt lähtee…” Ja hyvin Aaltonen suoriutui. Bändiähän tuottivat muunmuassa Richard Stanley ja Pave Maijanen, jonka Hurriganes-sessioista voi lukea Riffin numerosta 6/2014. – Remu haukkui alkuun luurikuuntelun ihan paskaks. ”Kirjoita teksti tähän!” Viisitoista minuuttia myöhemmin Pembroke palaa valmiin sanoituksen ja melodian kanssa. Biisi oli saanut nimekseen ”Let’s Drink Today”. Tärkein soundillinen asia, johon piti panostaa eniten, oli laulusoundin selkeys. Voi olla, että sekin huomataan albumilla jälkeenpäin. Ja eihän niitä pystynyt sitten enää miksauksessa pelastamaan. – Jargonia tehtiin rauhassa hektisen Hurriganesin jälkeen. 10 www.riffi.fi 1/2022 Tulikuuma bändi soitti samoin tein suoraan nauhalle valmiin version. Mä äänitin siihen aikaan niin, että neljä raitaa meni rumpusettiin. Bändi oli muuten niin kovassa soittokunnossa, että siihen ei ollut kenelläkään sanottavaa. – Nyt kun näitä asioita alkaa tulemaan julki, niin on kiva huomata, että jopa mun esikuvat, kuten ihailemani George Massenburg teki ihan samanlaisia kokeiluja. Kun kuusi raitaa oli täynnä, ne summattiin kahdelle jäljelle olevalle raidalle, jotta saatiin lisää lauluraitoja. Bändin meininki oli muutenkin mallia ”poikki ja pinoon”. Saattaahan se olla ettei siinä vaiheessa kuulo ole kovinkaan timanttisessa vedossa. – Mä olin vaan todella innoissani! Kun mä kuulin että ne on tulossa, se oli semmonen mieletön jippii-elämys, mutta samalla oli pieni pelko, kun en tuntenut Remua ollenkaan. Seuraavana päivänä studiossa odotti taitava kuopiolainen jazz-bändi Jargon. Jo parilla lisäraidalla olisi saanut aika paljon enemmän aikaan. Session aikana nuori äänittäjä oppi työskentelemään karskina ja suorapuheisena tunnetun ja jopa vankilassa olleen Remu Aaltosen kanssa. Mutta pitää muistaa että ensimmäiset 24-raitakoneet tuli Suomeen vuonna 1977. Enkä mä osaamattomuuttani tajunnut sitä biisimateriaalinkaan vajaavaisuutta. Danun mielestä suurin puute oli kuitenkin riittämätön laitteisto. Toisin kuten nykyään, kun kaikki on korjattavissa. Jos rakennetaan tehokasta, energistä rumpusoundia, on lähtökohdat aika heikot. Kun noihin aikoihin jokainen joutui luomaan metodinsa itsekseen ilman tietoa, voisi luulla, että soundien vaihtelevuus on ollut suurta ja uniikkia äänikuvaa on levyillä ollut paljon enemmän. Mä olin siinä vaiheessa vaan aivan liian vihreä. – Niissähän piti olla jo kaikki kaiut paikallaan. Sanat oli kirjoitettu foneettisesti Remu-englannilla: ”Let’s drink tydei”. ”Sekin kuuluu sillä albumilla”, Danu tuhahtaa. – Kasetti Pembrokelle, Pembroke Häkkisen autoon kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Kun levy oli miksattu, Danu ja Remu päättivät juhlistaa tapahtumaa. En voi olla nauramatta, että taisi tulla jano pakkasessa. Kahdeksassa tunnissa vinyylin verran musiikkia oli valmiina. Tässä vaiheessa tapahtui kaikenlaista balanssi-asiaa, joka saa jälkeenpäin äänittäjän kiemurtelemaan. Mukana studiossa oli myös Jim Pembroke
Ne äänitykset on fantastisia ja kurantteja vieläkin. Tilakin oli suhteellisen pieni, mutta Musiikki-Fazer halusi kuitenkin panostaa omaan NMO-studioonsa. Nyt Jailbirdiä kuunnellessaan Danu Tigerstedt pystyy jo olemaan armollinen itselleen. Eipä studiossa tosin ollut tarvittavanlaista kompressoriakaan. Ainakin laitteisto oli Danulle tuttua, sillä Finnvox osti miltei kaikki Takomon jäämistön miksauspuolen vempeleet. ”Tee mitä haluat”. Ja siellä oli 24-raitaa ja kaikkea muutakin, mitä ihminen saattoi toivoa. Valitsemme yhden, ja se on Jonttu! – Jonttu tuli tarkkaamoon, jossa oli pehmeä karvamatto lattialla. Maijanen tunnusti Danulle ettei pidä miksaustilanteesta ollenkaan ja luovutti vetovastuun Danulle. Maijanen totesi, että ei. Takomon varjopuolena oli, että rokkibändejä pääsi harvemmin äänittämään. – Näin se meni myös maailmalla. – Eikun siis, yksiä parhaimpia äänitys-soundeja mitä on koskaan tehty, on tehty 50-luvulla. Tom Hidley ja Takomo Dan Tigerstedt pitää traagisena, että aikoinaan maailman johtava studioarkkitehti Tom Hidley päätyi Takomo-studion kohdalla sellaiseen akustiikkaratkaisuun. – Mä puhuin vaan poria sen jälkeen. Mun mielestä oikea tila on aina paljon elävämpi ja parempisoundinen kuin mitkään muut. Samaan aikaan digitaalikaiut alkoivat kuitenkin yleistyä ja niihin pystyi helposti virittämään kaiku-ohjelman joka kuulosti saman tyyppiseltä. Siirto oli unelmien täyttymys, sillä studio edusti laitteistonsa puolesta aikansa huippua. Mutta geitattuna sen sai sammumaan hyvin nopeasti. – Siihen aikaan ei juurikaan käytetty livekaikua vaan pääasiassa peltikaikua, joka oli sen ajan standardi. – Sen mä myönnän koska tahansa. Säätämällä se oikein, saatiin aikaiseksi Phil Collinsin tunnetuksi tekemä rumpusoundi. Dingo: Autiotalo-singlen äänitys vuonna 1984 Dan Tigerstedt siirtyi vuonna 1980 Musiikki-Fazerin omistamalle Takomo-studiolle. Esimerkiks, että ”Finnvoxin gatet menee neljältä kiinni”. Rahaa siihen käytettiin aikalaisittain huikeat neljä miljoonaa markkaa. Danu ottaa osan levyn vaisuhkosta meiningistä kontolleen toteamalla, ettei todellakaan ollut tuolloin valmis äänittäjä. Meidän pahin kilpailija oli muuten siihen aikaan Finnvox, jota me takomolaiset mollattiin kaikin tavoin. Eikä mua ammattipiireissä arvosteltu tosta juurikaan. – Se on nostalgiaa, koska mä kuulen kaikki ne virheet siellä. Ja tila oli oikea eikä kaikulaite. – Tom Hidleyhän rakensi kolme-neljäsataa studiota Jenkkeihin ja kymmeniä Eurooppaan. Siihen ei Mellunmäen Birdland-studion akustiikka taipunut. – Takomon suurimmassa tilassa lattialla ja seinillä oli noin viisi senttiä korkeaa karvalankamattoa. Siinä se nukku sitten. Yksinäinen kissa, tippuvaa vettä, tuulen ulinaa.” 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 11 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 11 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. Olis sen voinut paremmin äänittää. Pilkka osui omaa nilkkaan kun Takomo lopetettiin vuonna 1989, sillä parin vuoden päästä Dan huomasi työskentelevänsä Finnvoxissa. Olennaista on, että siinä ei ole mitään magiaa, vaan yksi erittäin hyvä sali, jossa todella hyvä soundi! – Miksaus tehdään niin, että laulaja on edessä, rumpu viisi-kuusi metriä taaempana, basso siellä jossain, ja niin edespäin. Hurriganesin seitsemäs albumi julkaistiin marraskuussa 1979 ja sai aikanaan vaatimattoman vastaanoton jääden miltei huomiotta. Se istui hetken siinä sohvalla ja sanoi: ”Mää käyn ny yhtäkkiä levyks tähän”. – Sen jälkeen ne meni Abban studiolle tekemään seuraavaa levyä ja sehän lähti hiukkasen paremmin. Ja ne on äänitetty kahdella tai jopa yhdellä mikillä. Muistan elävästi kun Nipa sanoi Evelle jossain vaiheessa, ”Äl’ ny’ plätkyt’ sit’ bassoo nii’ kovi’ vaa’, soit’ ny’ vähä’ vitum pal’ korkeemmalt’!!” Bändi tiedusteli miksauksen lähetessä, että pitääkö kaikkien olla siinä mukana. – Huomio, saman TYYPPISELTÄ, mutta helkkarin paljon huonommalta. – Tehokkaan, energisen kasarirumpusoundin aikaansaamiseksi pitää käyttää vahvaa kompressointia, mikä tekee soundin hyvin meluisaksi. Artistina oli Little Richard. Ja sit menoks! Ja jumalauta, että ne kuulostaa hyvältä. Musiikki-Fazerin katalogi oli vahvasti iskelmäpainotteinen, joten kahtena ensimmäisenä Takomo-vuotena Danu teki melkein yksinomaan iskelmäNuo porilaiset Keväällä 1985 Dan Tigerstedt sai intensiivikurssitusta porilaisuuden saloista, sillä asiakkaina oli peräkkäin Dingo, Mamba ja Eve. Ei sellaisia hyviä akustisia tiloja ollut kovin monella. Mutta siihen oli jo olemassa geitti (portti), jonka sai avautumaan iskuista. Aiemmin käytössä olleilla levytai jousikaiuilla se ei vaan toiminut. Uudistuksista merkittävimpänä hän pitää 80-luvulla vallinnutta rumpusoundia. Oikeata akustiikkaa ei juurikaan käyt… Juttu katkeaa kesken, kun Danu tajuaa juuri puhuneensa potaskaa. Hyvä, kovaseinäinen huone, jossa kaikki heijastukset tulivat takaisin – ja lujaa. Takomolla Danu tutustui myös vinkeään kummajaiseen nimeltään akustiikka. Eli periaatteessa ei akustiikkaa lainkaan. Ja, ikävä kyllä, se myös kuuluu levyllä. ”Me mietittiin kaikenlaisia erilaisia ääniä mitä autiotalossa voisi kuulua. Kun saa rakennettua jonkin niin nimekkään studion kuin Montreauxin Mountainstudion, niin kyllä siinä maine kasvaa. ”Niin teenkin”, vastasi Danu, ”Ja Evessä loput”. Toisinpäin, sillä seuraavana vuonna mua pyydettiin Takomo-studiolle töihin. www.riffi.fi 1/2022 11 Danu muistelee, että vuosittain ilmestyi jokin uusi laite, jonka soundiin, tai ainakin samankaltaiseen, piti jokaisen heti pyrkiä. Ja miksaus eteni sujuvasti
– 80-luvulla oli kova shokki, kun lähiradioasemat alkoi puristaa soundia kasaan, eli kompressoimaan voimakkaasti. Siitä lähtien Dan Tigerstedt on kampanjoinut miksaajan Gramex-oikeuden puolesta. Siitä lähtien olen pitänyt selviönä, että miksaaja voi laittaa nimensä miksatun biisin Gramex-listaan. Ensimmäinen oli ”Päivänsäde ja Menninkäinen”, toka ”Tahdon olla sulle hyvin hellä”. Kaikista pahin oli kun Eaglesin Hotel California tuli ilman kitarasooloja. Tuulen ulinaa saatiin työntämällä mikrofoni studion ilmastointikanavaan. Yhdessä infossa kuitenkin kerrottiin, että joulukuussa olisi tulossa joku porilainen bändi. Miehen pitkästä CV:stä löytyy tuhatkunta nimikettä. Tom Dowd oli vastaus. Dingon, Autiotalo-biisin ja Kerjäläisten valtakunta -albumin – jolta Autiotalo löytyy – historia on koko kansan yhteistä historiaa. Sitten Pave otti nipun märkää vessapaperia ja pudotteli siitä tippoja vessanpönttöön… Äänitys oli vielä päällä kun Maijanen poistui vessasta ja löi oven kiinni. Välillä tuli semmonen fiilis, että haluan sanoutua tällaisesta tuotteesta irti. Sitä todistaa se, että suurelta osin levylle päätyneet kappaleet olivat sataprosenttisia ottoja – laulun kanssa. Yksinäinen kissa, tippuvaa vettä, tuulen ulinaa. Edittishokki Danu muistelee aikaa, kun paikallisradiot astuivat kuvaan. Äänittäjä ja tuottaja jäivät miksaamaan. Aivan järkyttävää. Noihin aikoihin levyjä myytiin tietysti enemmän ja sitä myöten rahaakin oli käytettävissä. – Se oli sitä Paven natura-ajattelua. Oven narinasta ja kolahduksesta saatiinkin ekan kertosäkeen jälkeisen väliosan ”snare”-isku. Mutta olihan se aikamoinen paukku palkata amerikkalainen nimituottaja Suomeen kahdeksi kuukaudeksi. Lokakuu 1984. Dingon ensimmäisen levyn kiertue on päättynyt edellisenä päivänä ja bändi ryntää saman tien studioon äänittämään Autiotalo-singleä. Nyt listaan voitiin lisätä härmäläinen Gringos Locos. Kultalevyn hän kappaleesta sentään sai. Biisi saatiin nauhalle ja bändi lähti Marokkoon kansikuvauksiin. Harmi vain, että siihen aikaan ei teknisellä henkilökunnalla ollut oikeutta Gramex-korvauksiin, joten äänittäjä ei hyötynyt Autiotalon valtavasta soittomäärästä mitenkään. – Niin se sanoi. Valitsin sinkun, joka oli Suomen kolmas kultasingle. Studioon tulevista artisteista annettiin yleensä niukasti tietoa etukäteen. Artistien joukossa on hienoinen liuta legendoja, kuten Cream, Aretha Franklin, Ray Charles, Rod Stewart, Eric Clapton, Allmann Brothers, Otis Redding ja niin pois päin. Dingon debyyttilevyn teko oli hieno sessio, mutta vieläkin muistettavampi sessio pidettiin vuotta myöhemmin saman bändin kanssa. – Levy-yhtiön juhlissa jaettiin yhtäaikaa kahden ekan levyn kultalevyt ja Autiotalon kultasinkku. New Orleansissa syntynyt tuottajasuuruus oli aloittanut studiouransa jo vuonna 1947 äänittämällä doo-wop-yhtye The Driftersiä. 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 12 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 12 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. Tämä on se, mitä siitä jätkästä ulos tulee. – Me mietittiin kaikenlaisia erilaisia ääniä mitä autiotalossa voisi kuulua. – Kappaleiden sekvenssointi ja editoiminenhan on sovittamista. Danu sai idean laittaa biisiin erilaisia ääniefektejä, jolla saisi rakennettua autiotalo-atmosfäärin. Mä jouduin leikkaamaan sen kohdalleen. Se oli meinaan niin omaa. Ja kyllähän se siitä Neumannin laulutyylistä lähti. Mutta onhan se tehnyt Claptoniakin sen jälkeen. Kun ei ollut mitään sääntöjä, valmiille tuotteelle sai tehdä mitä tahansa – sorkkia toisen taidetta. Tunnelma bändin ympärillä oli sanoinkuvaamaton. Ja Pave tuottaa! – No sehän oli mieluisa uutinen. Niin suuri porilaisen bändin suosio aikanaan oli. 12 www.riffi.fi 1/2022 äänityksiä, josta erittäin miellyttävä poikkeus oli Broadcastin kaksi ensimmäistä albumia. Kyllä siihen useita tunteja meni. – Vähemmän se periaatteessa mua haittaa, mutta jopa minä reagoin voimakkaasti siihen kun rupesivat 90-luvulla leikkaamaan kitarasooloja pois biiseistä radiosoittoa varten. Ja niitähän nykyiset digitaaliset äänitysohjelmat ovat myös. – Se oli Quupalle uutta, että jaetaan kolmeen. Mutta se oli yhtä vaikeaa Nipalle, kun laulu lähti siitä suoraan, eikä se meinannut saada siitä kiinni. Jo pelkästään miehen hotellilaskulla olisi äänittänyt yhden levyn. Kun mä tulin siihen Takomon pihalle, niin fanit istui mun auton katolla ja pikkusen sitikan katto oli ihan lommoilla. Albumi pokkasi ilmestymisvuonna tuplaplatinaa. – Siinä oltiin niin irti maasta. Mä sain valita niistä yhden. Biisiä oltiin soitettu keikoilla jo kesästä lähtien ja se oli osoittautunut varsinaiseksi lekaksi. Danun mukaan Maijasen suurin anti Autiotalo-biisin tuottajana oli ennen viimeistä kertosäettä tuleva trioli-nostatus. Koko Suomen kansa fanitti Dingoa. Gringos Locos: Punch Drunk, Dig It 1989 Gringos Locos -kitaristi Muta Manniselta kysyttiin, kenet hän haluaisi seuraavan levyn tuottajaksi. 90-luvulla järjestö ilmoitti, että ei onnistu, mutta laajensi myöhemmin oikeuden korvauksiin myös sekvensserin käyttäjälle. Maijanen oli juonessa mukana, mutta miten tällaisia ääniä luodaan huippustudiossa. Meillä oli Paven kanssa aina johtoajatuksena, että imetään bändistä mahdollisimman paljon niiden omaa juttua, eikä lisätä mitään siihen päälle. Psykedeelinen välike oli siis Danun käsialaa. Listan kärkipää tulee tuskin nykyisillä levyjen myyntimäärillä muuttumaan. Tai siis kultaisen singlen. Piti mitata se nauha, että se tulee taimiin. Bändi oli tikissä. – Me tehtiin siitä looppi, missä oli aikamoinen työ. Ifpi:n vuoteen 2013 asti ylläpitämän listan mukaan Kerjäläisten valtakunta on maamme neljänneksi myydyin albumi 190 894 kappaleellaan. Vanhoja tuttuja kun oltiin. Danu pohtii amerikkalaisen motiivina Suomeen tulemiseen olleen vaihtelun hakeminen ja halu rauhoittaa työtahtiaan tekemällä matalamman profiilin artisteja
Koneen tempot olivat täysin ohjelmoitavissa. Äänenkorkeus vähän nousi, mutta ei sitä kukaan huomannut – mukamas… Ray Charles, Aretha Franklin, Cream, Gringos Locos. Toisessa päässä oli Robert Stigwood, muunmuassa Saturday Night Feverin julkaisseen RSO:n (Robert Stigwood Organisation) pomo. Eli masteroinnissa, kun levyä kaiverrettiin, niin se lisäs loppukertseissä nauhuriin vähän vauhtia. Eihän mies tietenkään ilmaiseksi lähtenyt kahden kuukauden reissuun jääkarhujen keskelle. Dowd oikeastaan pelasti hänet. Levyä äänittänyt ja miksannut Danu muistelee nauraen: – Edu joutui selvittämään tällaisia tilanteita, missä kitaristit kiistelevät, että ”Mun soolojen kokonaismäärä on kuusi minuuttia neljä sekuntia ja tolla seitsemän minuuttia!!” Tämmösiä keskusteluja ei käyty Dowdin kanssa. ”Hänellä oli niin suuri kokemus siitä, miten käsitellään isoja staroja, että pienemmät Suomen starat on suhteellisen helppoja.” – Koko projekti oli menossa Atlanticille, eli fyrkkaa löytyi. Mutta sen mukaan miten bändin oma taimi heilui biisin mukana. Kun loppukertsi lähtee, niin sen pitää olla vähän nokallaan. Erityisesti se, miten hän käsitteli bändiä läpi sessioiden. Dowdilla oli käytössään LinnDrum-rumpukone, joka oli ensimmäinen laite, jossa oli oikeita, digitaalisesti äänitettyjä rumpuja. www.riffi.fi 1/2022 13 Bette Midler ja Dowd Tom Dowd saattoi kesken miksauksen pysäyttää nauhurin ja alkaa kertomaan tarinoita vaikkapa Claptonin traagisesta huume menneisyydestä. Bette Midleristä jutellessa käytiin pintaa syvemmällä. Lista laittaa kirjoittajan raapimaan päätään. Kuunneltiin taas yhtä biisiä, missä se oli, niin Dowd huutaa, että ”Hey, that’s my riff!”. Sain kuulla ihan uskomatonta historiaa. No, entäpä sitten musikaalitavaraa Bette Midlerin kanssa, hard rockia Gringojen kanssa. – Siinä vaiheessa, kun on ton verran nimiä takana, ei niitä tarvitse mainita. – Eli klikin tempo vaihteli eri osissa, mutta näin biiseihin saatiin huomattavasti lisää eloa. Dowd oli kuitenkin Suomessa ja Danu enemmän kuin innoissaan mahdollisuudesta työskennellä legendan kanssa. Meillä oli hienoja keskusteluja ja häneltä pystyi kysymään ihan mitä vaan. Klikki oli otettu suomessa käyttöön osapuilleen 1983 tai -84. Ihana ihminen! u 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 13 08-13 Ikimuist 122 Tigerstedt.indd 13 30.1.2022 16.50 30.1.2022 16.50. Jos voi olla mies paikallaan niin hän oli. – Dowdilla tuli helvetinmoinen riita Stigwoodin kanssa: ”Missä helvetissä viipyy Claptonin kuudenkymmenenmiljoonan ja mun kahdenkymmenenmiljoonan dollarin rojaltit. Hänellä oli niin suuri kokemus siitä, miten käsitellään isoja staroja, että pienemmät Suomen starat on suhteellisen helppoja. – Hän kääntyi muhun päin, katsoi vihaisesti ja huusi ”No!!” Okei, kone käyntiin, pari tuntia hiljaisuutta, kunnes Dowd avautui: ”Aww, c’mon, she used to be my lover!” Se oli ollut selkeästi kova paikka. Dan Tigersdtedtin mukaan Tom Dowdin musiikillinen anti projektille oli suuri. Hän ei osoittanut minkäänlaista ylenkatsomista meitä kohtaan. Mä todella kunnioitan Timo Lindströmin päätöstä. Studiossa ei riidelty kertaakaan, toisin kuten Gringojen seuraavan levyn (Raw Deal, 1991) kohdalla, jota tuotti Edu Kettunen. Tom Dowdin hienovarainen työskentelytapa ja miten kohdellaan työkavereita teki suomalaiseen äänittäjään suuren vaikutuksen. Gringos Locosin ensimmäisen albumin laatu kuitenkin ratkaisi asian. Danu muistelee erästä miksaushetkeä kun tarkkaamon puhelin soi yhtäkkiä. Eipä sekään ollut umpimusikaalisella tuottajalle mikään harppaus. Ja silloin Musiikki-Fazer astui esiin ja otti lusikan kauniiseen käteen ja hoiti homman loppuun. – Tom kertoi siinä vaivihkaa, että hän löysi Midlerin chicagolaiselta gay-klubilta. – Hän kuunteli hyvin tarkkaan mun aikaansaannoksia ja antoi pieniä ehdotuksia; ”Ton sä olet tehnyt tosi hyvin ja tuon sä voisit tehdä näin…” Hän osasi neuvoa lyttäämättä ja kaivaa kehuilla parhaan irti. Ja tehdään se mieluummin näin, eikä niin, miten Remu sen teki. Pari päivää myöhemmin Danu tiedusteli Dowdilta, että oliko hän tehnyt myös Midlerin ”The Rose” -albumin. – Tom pyysi joka biisistä pari läpisoittoa ja teki koko ajan samalla merkintöjä. Hei kamoon!!” ”Mä tässä vähän samalla miksailen…”, Danu luimisteli puhelua kuunnellessaan. Keskustelu päättyi siihen, eikä asiasta puhuttu sen enempää. Tuntikausia Dowdin kanssa studiossa istuttuaan Danu kuvailee miestä ”kaikista vähiten amerikkalaisen tuntuiseksi amerikkalaiseksi, jonka on tavannut”. Dowd oli itse aikoinaan soittanut saxofonia ja hänen soittoaan oli julkaistu monessa yhteydessä. Midler oli todella heikossa kunnossa. – Me vitsailtiin yhdestä saxofoni-riffistä ja se tuli siellä täällä esille. Mutta kuinka ollakaan, samana päivänä, kun Dowd astui Vantaalla koneesta ulos, Atlantic ilmoittaa, että sopimukset kaikkien bändien kanssa on purettu. ”Sitten me tehtiin jotain levyjä…”, hän jatkoi ylimalkaisesti. Dowd hätisteli bändin kahville ja rakensi käsillä olevaan biisiin klikin valmiiksi. Mutta viimeisen päälle musadiggari Dowd oli kuullut Gringos Locosin debyyttialbumin ja pitänyt kuulemastaan
Silloin ajattelin, että tämä kuulostaa niin hyvältä, että jotain täytyy olla pielessä, Slash nauraa. 14-16 Slash.indd 14 14-16 Slash.indd 14 30.1.2022 16.53 30.1.2022 16.53. Niiden sijaan keskityttiin Slash featuring Myles Kennedy & Conspiratorsin helmikuussa julkaistavaan albumiin, jonka nimi on ytimekkäästi ”4”. Neuvottelin oman levylafkani puolesta uuden levyn jakelusopimuksesta usean eri yhtiön kanssa. Aloitetaan tästä. – En odottanut tätä lainkaan. Sitten sain puhelun, jossa kysyttiin haluaisinko julkaista levyn Gibsonin kautta, koska he pohtivat levy-yhtiön perustamista. – Mutta kun juttelimme asiasta, niin tämä tuntui oikealta siirrolta: tunnen Gibsonin porukat hyvin, ja kyseessä on musiikkipohjainen levy-yhtiö, toisin kuin monet muut levyfirmat nykyään. Se merkitsee minulle Gibson-artistina palTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: AUSTIN NELSON Slash – Livenä äänittämisessä on kyse energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokemukseen Slash eli Saul Hudson on työskennellyt Myles Kennedy & Conspirators -bändin kanssa jo yli kymmenen vuoden ajan ja nyt on peräti neljännen albumin vuoro. Se sattuu olemaan myös Gibson Records -levymerkin ensimmäinen julkaisu. Tuntuu jotenkin luontevalta, että suosituimpiin Gibson Les Paul -soittajiin kuuluva Slash on äänitebisnekseen laajentavan kitaramerkin ensimmäinen kiinnitys. Zoom-puhelun päässä oleva artisti sanoo kuitenkin, että hänen puoleltaan kyse oli silkasta sattumasta. 14 www.riffi.fi 1/2022 K errotaan kiinnostuneille heti alkuun, että Guns’n’Roses -aiheiset kysymykset oli nyt kielletty
Etsin tälle levylle uutta tuottajaa, ja minulla oli hyvin lyhyt lista potentiaalisista tyypeistä, lähinnä rockia tehneistä. – Olemme kyllä soittaneet studiossa live-keikan tapaan, mutta koska vahvistimia ei ole voinut pitää samassa huoneessa rumpujen kanssa, olen sitten soittanut kitarat uudestaan tarkkaamossa. – Kun minulla on idea, jammailemme sitä soundchekissä ja äänitämme kaiken. Varmaankin paljon kitarakeskeistä musiikkia tulevat julkaisemaan, arvelen. Slash mainitsee, että hänen ja tuottajan ennakkokeskusteluissa kävi ilmi molemminpuolinen ihailu Glyn Johnsin tuottamia levyjä kohtaan, ja kumpikin oli samaa mieltä siitä, että live-levy studiossa on oikea ratkaisu. Cobb tunnetaan etupäässä americanaja country-artistien tuottajana, vaikka onkin viime aikoina tehnyt esimerkiksi Robert Gibbin uusimman. Se varmasti auttoi demppaamaan soundia hieman. Soitimme ihan täydellä volumella ja Myles lauloi viereisessä kopissa, joten näköyhteys säilyi, Slash innostuu. Lisäksi plugareilla pystyy jo todella hyvin jäljittelemään nauhan soundia rummuissa ja kitaroissa. Mutta sekään ei ollut aivan sama asia. Tällä uudella levyllä kuitenkin käytimme kaikkea sitä hienoa laitteistoa, mitä studiossa oli, vaikka itse suosinkin nykyään jo digitaalista äänittämistä. Myles taas äänittää melodiaideat puhelimellaan. Samassa tilassa Toki tässäkin tapauksessa ystävämme korona asetti joitain ehtoja hankkeen toteutumiselle. Apocalyptic Love oli lähimpänä keikkaäänitystä: silloin rakensimme kopin, jossa soitin yksin muun bändin mukana. Slash antaa krediittiä tilalle– Kyseessä on iso tila, mutta ei kuitenkaan liian soiva. Nauhaa joutui tuolloin todellakin etsimään, mutta nauhalle se tehtiin ja hyvältä kuulosti. – Kun tein ensimmäisen soololevyni vuonna 2010, halusin äänittää sen nauhalle. – Tuosta itse asiassa juttelin heidän kanssaan, enkä halunnut, että tätä minun levyäni nähtäisiin sellaisena. Kun tutkin hänen ansioluetteloaan, huomasin, että kaikki hänen tekemänsä tuotannot olivat maanläheisiä, vaikkakin toki erityylisiä kuin oma musiikkini. – Halusin, että levy äänitettäisiin livenä studiossa. Ensinmainittu vastaa riffeistä ja muista sävellysideoista, jälkimmäinen taas laulumelodioista ja teksteistä. Siihen taas vaikuttaa eniten se, että nykyään lähetellään tiedostoja ees taas. Nyt tavoitin ensimmäisen kerran livebändin soundin, vaikka ei olekaan tärkeää, että ihmiset kuulostelisivat juuri tuota asiaa. Bändisessiot saatiin kuitenkin tehtyä. Sitten äänitämme ne studiossa. Muuten en yleensä koskaan tee demoja. Sama juttu on vanhoilla rock-levyillä, niillä on tietynlaista energiaa, jota uusilta levyiltä ei oikein kuule. Sävellätkö muuten aina kitaralla. On vain aivan turhaa käyttää liikaa rahaa tuotteeseen, josta ei saa omiaan takaisin. Kaikesta eristäytymisestä huolimatta lähes koko bändi altistui projektin aikana, ja Myles Kennedy joutuikin laulamaan osan osuuksistaan majapaikassaan. Välttääkseen virustartuntaa Slash ja muu bändi matkasi Los Angelesista Nashvilleen keikkabussillaan, ja hotellin sijasta porukka majoittui Air B&B -huoneistoon. Slash kertoo, että aikaisemminkin hän on tähän pyrkinyt, mutta kompromisseja on ollut pakko tehdä. – Se on upea iso tila, jonne asetimme rummut ja vahvistimet klubikeikan tapaan monitoreiden kanssa. Mikä sai Slashin valitsemaan juuri hänet. Odotan innolla, ketä muita he sainaavat tulevaisuudessa, hän jatkaa. Sitä olen halunnut ihan siitä asti, kun aloin soittaa ammatikseni. Sessiot tallennettiin nauhalle, mikä onkin kitaroiden ja rumpujen osalta Slashin mieleen. Lisäksi Dave oli tehnyt hommia Rival Sonsin kanssa, ja sehän on rock-bändi, yksi suosikeistani. Kappaleet taltioitiin entisen RCA-rakennuksen A-studiossa, jossa Cobb tuotantonsa tekee. Livin’ The Dreamia tehtäessä taas olin sitä mieltä, että nauha on liian kallista levymyynnin pieniin tuottoihin verrattuna, vaikka en teekään levyjä rahan takia. Kyse on enemmänkin energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokemukseen. ”Plugareilla pystyy jo todella hyvin jäljittelemään nauhan soundia rummuissa ja kitaroissa.” 14-16 Slash.indd 15 14-16 Slash.indd 15 30.1.2022 16.53 30.1.2022 16.53. Suuri osa kappaleista saa kuulemma alkunsa kiertueilla. Silloin en pitänyt digitaalisen taltioin nin soundista. Kiertueen jälkeen kokoamme kaikki ideat, menemme soittelemaan niitä bändin kesken ja laitamme sovitukset kasaan. Luomistyö on kahden kimppa Slashin soololevyjen biisimateriaali syntyy hänen ja laulaja Myles Kennedyn yhteistyönä. www.riffi.fi 1/2022 15 jon. Dave oli yksi nimi listalla. Sitten lähetin ne Mylesille, joka sävelsi niihin laulumelodiat. Enkä usko, että he pyrkivät vain sellaiseen, vaan monenlaisten juttujen yhdistelmään, Slash toteaa. Tällä tavalla tehdyt levyt voivat kyllä olla hyviä, mutta minua ne eivät sytytä, Slash lataa. Apocalyptic Loven ja World on Firen aikaan nauhaa sai jo hankittua helpommin, koska kysyntää oli enemmän. Vahvistimet eristettiin rummuista ainoastaan akustiikkapaneeleilla. Pandemian takia tein kylläkin tälle levylle itse demoja studiossani edellisellä kiertueella kertyneistä ideoista, soittelin rumpusämplejä koskettimilla sekä kitaroita. Siis mikäli vain joku muu maksaa siitä koituvat viulut. Vanhojen rock-levyjen energiaa Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että ”4” taltioitiin Nashvillessä tuottaja Dave Cobbin johdolla. Lisäksi Dave ei ollut kauhean huolissaan vuodosta soittimien välillä, vaan suhtautui siihen aika rennosti
Lisäksi käytin Gibsonin ’69 reissue Flying V -mallia, jonka sain toissa jouluna. – Spirit Love on tosiaan hieman lähi-itämainen melodialtaan, ja myös sointuvaihdokset tukevat tuota fiilistä (kitaran ohella), mutta komppi taas ei niinkään, aika rock-meiniki siinä on. Pienet virheet ovat pelkästään inhimillisiä, kunhan ne eivät ole liian räikeitä, Slash toteaa. Kun äänitetään livenä, niin kaikki seuraavat toisiaan enemmän, Slash kertoo. Kerrotko hieman näistä kappaleista. – Yritän ajatella sooloja kappaleen kontekstissa, se on aina varsinaisen soolon inspiraatio. Alunperin ajattelin siihen ”eeppistä” sovitusta, mutta studiossa muutimme sen lennosta paljon orgaanisemmaksi. Koska tämä levy on aiempaa spontaanimpi, niin soolotkin on soitettu yhdellä otolla muun bändin mukaSlash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: Frank Sidoris, Todd Kerns, Myles Kennedy, Slash ja Brent Fitz na. Oletko koskaan koonnut kappaleen soolon monesta eri otosta. Lyhyt haastatteluaika on valitettavasti tulossa umpeen, joten on viimeisen kysymyksen aika. Eli ehdottomasti sooloihin vaikutti biisin melodia enemmän kuin siinä tapauksessa, että olisin tehnyt kitarat päällesoittona myöhemmin. Pikkuvirheet ovat inhimmillisiä Kysyn hieman soolojen soittamisesta, sillä niistähän Slash tunnetaan. Levyn kappaleista Spirit Love ja Fall Back to Earth poikkeavat jonkin verran muusta rokkimateriaalista. Lisäksi muutama muukin Les Paul oli käytössä: – Yksi niistä on ’69 reissue Les Paul Custom, toinen ’59 reissue sekä lisäksi vielä Slash Model Goldtop, joka sekin on tuore tapaus, Slash toteaa ja toivottaa tulemaan konserttiin, kunhan bändi Suomeen pääsee. Sointukierto on tässäkin ihan perusrokista poikkeava. – Kun Michael ”Elvis” Baskette tuotti meitä, hän pani minut hienosäätämään sooloni ja soittamaan niitä monia kertoja. Joskus leikin myös koskettimilla, riippuen siitä millainen biisi-idea minulla on. Soittotilanteenssa en toki mieti mitään. Soititko Gibson Les Paulilla koko levyn. Slash kertoo, että jylhän Fall Back to Earthin kitaraintro syntyi safarilla Afrikassa. – Otin tietenkin kitaran mukaan, ja keksin melodian siellä yhtenä iltana. Ensimmäisessä on hieman ”Lähi-idän” tunnelmaa, ja jälkimmäisessä taas on jylhä, ”elokuvallinen” melodia. Sillä soitin C’est La Vien sekä Action Speaks Louder Than Wordsin. Minulla on ollut vuosia sähkösitar, ja nyt se sai vihdoin käyttöä. Itse pidän enemmän siitä hetken tunnelmasta, kun soitto menee nauhalle ja paine on päällä. 16 www.riffi.fi 1/2022 – Pääosin, mutta esimerkiksi juuri äskettäin tein yhden jutun bassolla. Lopputulos kuulosti hyvältä, mutta tuo tapa on mielestäni hieman luonnoton. Sitten hän valitsi niistä parhaan oton. Biisin intron soitin muuten jälkeenpäin sitarilla. u ”Pienet virheet ovat pelkästään inhimillisiä, kunhan ne eivät ole liian räikeitä” 14-16 Slash.indd 16 14-16 Slash.indd 16 30.1.2022 16.53 30.1.2022 16.53. Esimerkiksi tällä levyllä C’est La Vien ja Fill My Worldin sooloja kuunnellessani mietin, kuinka paljon kappaleen melodia vaikuttaa siihen millaisen soolon soitat. Sointuvaihdokset ovat tässä biisissä aika odottamattomat. Siinä on Slash-mikit, ja kitaran soundissa on herkkyyttä, jollaista Les Paulista ei välttämättä löydä. Se on myös hyvä kitara voiceboxin kanssa, koska soundi on hieman puhtaampi kuin Les Paulissa. Silloin on tärkeintä vain soittaa riittävän hyvin, jotta soolon voi pitää. – Itseasissa en, vaan soitin useassa kappaleessa pääkitarallani, joka on Chris Derryn rakentama Les Paul -kopio
Jokainen heistä edustaa omaa tyylisuuntaansa ja kulttuuriaan, ja raitoja on äänitetty ja valmisteltu mitä erilaisimmissa paikoissa, esimerkiksi satavuotiaassa entisessä kirkossa. Jos toisin on, en sellaisella tiedolla halua lukukokemustani jälkikäteenkään tärvellä. Lyytisen saksofoni on niin ikään tärkeässä roolissa ja sekoittuukin iloisesti Elifin lauluun. Kahdeksen rumpalin kanssa kahdeksassa maassa toteutettu suurhanke muodostaa meditatiivisen lopputuloksen. Tai ainakin tämän levyn pistäminen jazz-karsinaan luo väärän mielikuvan. Kerronnan ote muistuttaa ruotsalaisista lauluista tuttua taitoa käsitellä kipeitäkin asioita vajoamatta synkkyyteen päälakea myöten ja kaiken valon kadottaen. Elifantree: Hachi (Eclipse Music, 2021) TEKSTI: TOMMI E. 1983) ja laulaja Anni Elif (koko nimeltään Anni Elif Egecioglu, s.1986). Näennäinen kepeys ei silti ole huumorilla kuittaamista, eikä lekkeriksi lyömistä. Mutta miksi soittaa umpimolli, jos sormet taipuvat seiskasointuun. Elifantree on profiloitu jazziin, mutta on kyllä paljon muutakin. Louhivuoren lisäksi mukana ovat rumpalit Andreas Werliin, Julian Sartorius, Lisbeth Diers, Marc Pell, Ryosuke Kiyasu, Terje Isungset ja Yuko Oshima. Hachi on musiikillinen ääni-installaatio, jonka aikana kuulija matkustaa maailman ympäri. Se tuntuu täyttävän huoneen taikamaailmallaan eikä erillisiä biisejä ajattele, rumpaleista puhumattakaan. Ei kuitenkaan kömpelösti juonta paljastaen vaan lukuintoa lietsoen. En ole siis edes halunnut pilata tätä illuusiota analyysilla, vaan varjellut musaa ja antaa assosiaatioiden täyttää mieleni. Kun tähän liitetään albumin pääteema, eli eri soundeja soivat perkussiot, on kokonaisuus kirjavan rikas ja raikas kuin aamuinen sademetsä. Tupla-albumillinen musiikkia vie kuulijan maailmanympärysmatkalle. Itse olen nauttinut levystä nimenomaan fiiliksenä ja taustana – ja tämän sanon ilman mitään väheksyntää. E lifantreen ytimen muodostaa parivaljakko saksofonisti Pauli Lyytinen (s. Lyytisen kanssa tiet kohtasivat Göteborgissa musiikkikoulussa ja nykyään pariskunta asuu Helsingissä. Jälleen kerran artistin musiikin olemus asettuu uuteen ja hyvin johdonmukaiseen valoon, kun hänen taustoihinsa tutustuu. Ainutkertainen kirja kertoo sympaattisen tarinan ainutkertaisesta ihmisestä, koska sellainen päähenkilö on, hänkin. Vaikuttaa silti, että Sami Saari on kertonut asioista ilmeisen avoimesti ja rehellisen tuntuisesti. www.riffi.fi 1/2022 17 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Elifantree on kunnianhimoinen projekti, jossa taiteellinen anti ei ole jäänyt ylevän ajatuksen jalkoihin. Lisäksi kirjassa on kiiltäväpintaiselle paperille painettu kuvaliite, tiukemmin rajattu kokoelma tärkeitä kuvia elämän varrelta. Joka kuuntelulla levystä huomaa eri yksityiskohtia. Mielenkiintoisia kuvia Saaren kotialbumista on ripoteltu pitkin matkaa mustavalkoisina vedoksina, ja sellaisina ne tuovat visuaalista iloa ja ajankuvaa leipätekstin lomaan huokoiselle paperille painettuina. Ruotsissa asunut ja turkkilaisia juuria omaava Anni Elif on laulajana kokeileva ja taitava, yksi soittimista enemmänkin kuin mikään kertojanääni. Parkko on haastatellut myös lukuisan määrän Saaren lähipiiriin kuuluvia ja kuuluneita, valikoinut hyvällä silmällä sitaatteja, ja sijoittanut ne oivallisesti tekstiä syventämään. On vain maisema, joka muuttuu pikku hiljaa, välillä kasvaen ja välillä tyyntyen kuin jotain luonnonvoimaa kuunnellen. VIRTANEN Elifantree: Hachi – raikas kuin sademetsä S elkeä rakenne ja sujuva kirjoitustapa tekevät Sami Saaren elämäkerran todella helposti lähestyttäväksi kirjaksi. Vaikutelma on hyvä näin, ja Laura Parkko on tehnyt kelSami Saari, Ainutkertainen – tiukasti suomisoulin sisäpiirissä po työtä muotoillessaan Saaren elämänpolun lapsuudenkodista nykyhetkeen intensiivikseksi ja hyvällä imulla eteneväksi kertomukseksi. Kirja kuuluukin siihen sarjaan, jossa teos luetaan yhtä soittoa, välillä kahvit keitellen ja eväillä varustautuen. Sami Saari, Ainutkertainen Toimittanut: Laura Parkko Kustantaja: Docenco, 2022, SBN: 978-952-382-176-7 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 17 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 17 31.1.2022 18.56 31.1.2022 18.56. Muusikkopariskunta matkustikin kirjaimellisesti maailman ympäri, tehden musiikkia kahdeksan eri lyömäsoittajan kanssa – tosin yksi heistä oli bändin ”oma” jäsen, monessa suomalaisessa jazzbändissä vaikuttanut Olavi Louhivuori. Äänisuunnittelija Joonas Saikkonen on porukan kolmas jäsen ja siten olennainen tekijä palapelissä, joka ei ole millään tavoin perinteinen albumikokonaisuus. Kun paikan päällä aina noin viikon kerrallaan viipyneet Lyytinen ja Elif tekivät materiaalia tuntikaupalla, voi vain kuvitella minkälainen editointi koto-Suomessa on ollut! Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu, että tästä kaikesta on tullut kokonaisuus, joka kuulostaa siltä, että näinhän sen on pitänytkin olla. Anni Elif Egecioglu on mielenkiintoinen kosmopoliitti jo taustaltaan. Joka luvun alussa on oma johdantonsa, jossa jo selviää mitä seuravaksi kerrotaan
Rakenteeltaan SRH440A ja SRH840A ovat ns. Kuulokkeiden mukana toimitetaan suora kolmimetrinen kaapeli, jonka äänilähteen puoleisessa päässä on kiinteä pikkuplugi (3,5 mm). 18 www.riffi.fi 1/2022 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA A AX-, AUja VST-formaateissa toimiva Aural ID asennetaan plug-in-applikaationa tietokoneen DAW-ohjelmaan, jossa sen tehtävänä on luoda kaiutinkuuntelua vastaavat suuntavaikutelmat ja soundi kuulokekuunteluun. Kierrekaapeli ja vaihtopehmukkeita on saatavilla lisätarvikkeina. Lisäksi Aural ID -sisältää vielä toisen työkalun kuulovaikutelman muokkaukseen: käytössä olevien kuulokkeiden vasteen huomioimisen. Päivitetty metallivahvisteinen pääpanta lisää kuulokkeiden kestävyyttä ja on samalla pehmusteidensa ansiosta myös edellistä versiota mukavampi käytössä. Aiempi maahantuoja Msonic jatkaa Klangtuotteiden jälleenmyyjänä. Tätä varten Genelecin tietokantaan on tallennettu valikoima yleisesti käytössä olevien kuulokemallien vasteita, sekä yleispätevästi ammattitason kuulokkeiden tyypillistä taajuustoistoa edustava vaste. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Applikaatio tarvitsee toimiakseen tietoa kuuntelijasta ja tiedon keruu tapahtuu esimerkiksi kännykkäkameran videokuvauksella. Lisätiedot: Tampereen Musiikki • tampereenmusiikki.fi MSonic & Adamson Msonic ja kanadalainen kaiutinvalmistaja Adamson Systems ovat solmineet Adamsonin tuotteiden maahantuontia ja myyntiä koskevan sopimuksen. Aural ID -applikaatio kompensoi tätä eroa muokkaamalla kuulokekuunteluun ohjattavaa signaalia kuuntelijan kehon vaikutuksia jäljitellen. Lisätiedot: Msonic • msonic.fi M U IST A F MUS II KI N 14.2.--28.2. Kaiutinvalmistajien raskaaseen sarjaan lukeutuva Adamson tunnetaan stadion-mittakaavan PA-järjestelmistään ja lavamonitoreistaan, mutta tuotevalikoima sisältää myös konserttisalija teatterikäyttöön suunniteltuja mallistoja, sekä asennuskaiuttimia sisäja ulkokäyttöön. äänikortteja ja ohjaimia, tarkkailukaiuttimia sekä USB-mikrofoneja. Mikäli käyttäjä työskentelee Genelecin Smart Active Monitor -sarjan kaiuttimilla, hänellä on lisäksi mahdollisuus ladata HRTF-vaste suoraan kaiutinjärjestelmän hallintaan käytettävään GLM-applikaatioon, jolloin Aural ID kykenee jäljittelemään juuri henkilön oman tarkkaamon kuunteluoloja kuulokkeilla työskenneltäessä. Valitsemalla omia kuulokkeita vastaavan vasteen, saa huomioitua myös kuulokkeiden vaikutuksen kuuntelutilanteeseen. Nimellisimpedanssit ovat 39 ja 38 ohmia, samassa mallijärjestyksessä. Myös kuulokkeiden mekaanista rakennetta on uudistettu. Tampereen Musiikki & ESI Audio Tampereen Musiikki on ryhtynyt tuomaan maahan saksalaisen ESI Audion tuotteita. Video lähetetään Genelecille ja paluusuuntaan toimitetaan henkilökohtainen vaste HRTF (Head-Related Transfer Function). Sekä kuuloketyynyt että johdot ovat kummassakin mallissa vaihdettavia. SRH440Aja SRH840A-mallien harmoniset säröarvot ovat valmistajan mukaan edeltäneitä versioita alhaisemmat, ja lisäksi kuuloke-elementtien sovitus toisiinsa on tarkempi, jolloin stereotoistokin toteutuu ihanteellisemmin. Geneleciltä kerrotaan, että henkilökohtaisen videokuvan perusteella voidaan luoda huomattavasti tarkempi HRTF kuin ihmisten keskimääräisiin tilastollisiin ominaisuuksiin perustuvilla geneerisillä menetelmillä. SRH440A:n toistoalueeksi ilmoitetaan 10 – 22 000 Hz, ja SRH840A:n puolestaan 5 – 25 000 Hz. Tavoitteeseen päästäkseen Aural ID huomioi kuuntelijan henkilökohtaisen anatomian niiltä osin kuin se vaikuttaa kuulohavaintoon. Tärkeimmät seikat ovat korvien koko ja muoto sekä hartiaseudun anatomia, jotka ääntä heijastaessaan tai vaimentaessaan vaikuttavat siihen millaisina henkilö normaalisti kuulee eri suunnista saapuvat äänet. suljettuja kuulokkeita, ja kummassakin mallissa käytetään halkaisijaltaan 40 mm:n dynaamisia kaiutinelementtejä, joissa on neodyymi-magneetit. Supersydämellisiä tarjouksia F-Musiikin myymälöissä ja uudistuneessa verkkokaupassa f-musiikki.fi 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 18 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 18 31.1.2022 18.56 31.1.2022 18.56. Klang on osa Audiotonix-ryhmää, johon kuuluvat myös DiGiCo ja DiGiGrid, jotka ovat nekin Intersonicin maahantuomia brändejä. Sen avulla kuulokkeita voi käyttää esimerkiksi etäkokouksiin osallistuttaessa. Klangin binauraalista 3D-monitorointia käytetään erityisesti livekeikoilla, mutta kasvavan immersiivisen audiotuotannon myötä se on yleistymässä myös studioympäristöissä. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Shurelta uusia kuulokkeita Genelec Aural ID toimii nyt myös plugina Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Valikoimaan kuuluu mm. Siirtyminen kuulokekuunteluun muuttaa tilannetta, kun heijasteiden ja vaimennusten määrä ja laatu muuttuvat oleellisesti. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Edustusuutisia Tuoteuutisia S hure on julkaissut uudet versiot kahdesta SRH-sarjan kuulokkeestaan. SRH840A:n paketissa toimitetaan myös säilytys/kuljetuspussukka. Intersonic & Klang Intersonic ja immersiiviseen korvamonitorointiin erikoistunut Klang:technologies ovat solmineet Klangin tuotteiden maahantuontia koskevan sopimuksen. Siihen ruuvattava sovite 6,3 mm:n jakkia varten kuuluu vakiovarusteisiin. Vaihtoehdon vakiojohdolle tuo Shuren tuotevalikoimaan kuuluva RMCH1-UNI-kaapeli, joka on tarkoitettu tietokoneeseen tai tablettiin liitettäväksi ja sisältää myös mikrofonin
Höyhenen kevyt, raskaan sarjan soundi! Peltolantie 2, VANTAA – 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi – www.vantaanmusiikki.fi GR Bass -bassovahvistimet Made in Italy Arva Audio tuli Suomeen Pro audio -tuotteita maahantuova Arva Audio Oy kuuluu pohjoismaiseen Arva Group -yrityskonserniin, jolla on entuudestaan yritykset Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Lisätiedot: Genelec, genelec.fi Edustusuutisia M U IST A F MUS II KI N 14.2.--28.2. Lisätiedot: Arva Audio Oy, S-posti: info@arvaaudio.fi Nimityksiä Genelecillä Genelec vahvisti henkilöstöään uusilla nimityksillä sekä Suomessa että Ruotsissa. Viimeksi mainitulla on yhteinen omistuspohja Arva Audion kanssa. Ruotsissa puolestaan AV-asennusten saralla kokemuksensa hankkinut Fredrik Setterberg vahvistaa Genelecin organisaatiota järjestelmäsuunnittelun, audioasennusten ja teknisen tuen osalta. Supersydämellisiä tarjouksia F-Musiikin myymälöissä ja uudistuneessa verkkokaupassa f-musiikki.fi 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 19 17-19 Sa?la?uutiset 122.indd 19 31.1.2022 18.56 31.1.2022 18.56. Studiotecin, Soundatan ja nyt viimeisimpänä Nordic Audio Distributionin palveluksessa. Ammattilaismallien kotimaan myynnistä jälleenmyyjille ryhtyy vastaamaan Mirko Ekberg, joka tuntee kentän hyvin työskenneltyään mm. Toimitilat sijaitsevat Helsingissä Säynäslahdentie 12:ssa, ja Arva Audio Oy:n nettisivut avataan kevään kuluessa. Arva Audio oy:n toimitusjohtajaksi nimitetty Juha Tamminen on aiemmin työskennellyt mm. Tuore yritys etsii myös parhaillaan lisää asiantuntevaa henkilökuntaa. Arva Audion edustuksiin kuuluvat d&b audiotechnik, Ferrofish, K-array, KGEAR, KSCAPE, Signex, Solid State Logic, Sony Pro sekä Waves CA. Fenderin ja Luthman Nordicin palveluksessa
Totaalinen isänmurha sisälsi vielä liian suuriksi nousevia riskejä – niinpä repertuaariksi valikoitui sellaisia rock-klassikkoja kuin Heili Karjalasta, Metsäkukkia ja Vanhan kartanon kehräävä rukki. Aikaisemmin pop-LP:t olivat sisältäneet yhden tai kaksi hittiä ja kymmenen ohitettavaa täytebiisiä – 60-luvun puolenvälin jälkeen LP-levyistä alettiin rakentaa täysipainoisempia kokonaisuuksia. 20 www.riffi.fi 1/2022 TEKSTI: KARI PURSSILA Tulipa mieleen… Rock sukupolvikokemuksena – osa 2/2 I hmisen ikäkehityksessä puhutaan elämän formatiivisesta vaiheesta. Nuori mies haluaa tehdä sankaritekoja. Veistotunnilla väsätty sähkökitara voi jo tuoda respektiä, ja pienellä harjoittelulla finninaamainen koltiainen alkaa saada statusta jota urheilijaporukassakin voidaan kadehtia. Puutteellinenkin soittotaito kävi kurantista vaihtoarvosta, koska sen avulla sai osallisuuden ryhmästä, bändistä. Sähköisesti vahvistettu manifesti omasta itsellisyydestä julisti ikuista murrosta sukupolvien välille. Edelleen myydään maassa vuosittain 30 000 kitaraa – joka päivä siis 80 skebaa! Jokainen sen tietää: peilin edessä vedetty E-sointu potikat kello viidessä lyö värit päälle, nostaa jalat maasta, herättää karjuvan pedon. Kun aiemmin LP-listojen kärkeen oli usein noussut levyjä, joiden musiikki pohjautui musikaaleihin tai Hollywood-elokuviin, alkoi tilanne 60-luvulla kääntyä hiljalleen. Blues Elvis Presley 1962 West Side Story – Soundtrack West Side Story – Soundtrack 1963 West Side Story – Soundtrack With the Beatles – The Beatles 1964 Hello, Dolly Broadway Cast Beatles for Sale – The Beatles 1965 Mary Poppins – Soundtrack Sound of Music – Soundtrack 1966 Whipped Cream – Herb Alpert Sound of Music – Soundtrack 1967 More of the Monkees – The Monkees Sgt. LP-levy vakiintui keskeiseksi julkaisuformaatiksi ja samalla tapahtui merkittävä kvaliteettimuutos. Murrosikäisen nuoren kädessä sähkökitara on väkevä ase. Yksilöllistymisprosessin haavoittuvassa ja herkässä vaiheessa syntyy helposti akuutti resurssipula: omat impulssit ja tavoitteet, hartioille lasketut odotukset, seksuaalinen levottomuus, kunnioituksen ja ihailun saavuttaminen – kaikkeen liittyy epävarmuutta tai uhkaa. Lisää voimaantumista sai kun Systeemin vastainen taistelu kääntyi sovituksen kokemukseen: Ruis-Rockin synnyttäminen osoitti, että systeemi saattoi olla myös responsiivinen. Siihen kuuluu tehdyn ymmärtäminen ja opitun siirtäminen eteenpäin. Vaikka alkuaikojen soittimet olivat yleensä kurjia ja köpöisia vempeleitä ja vahvistimet tiesmitä vanhoja radioita, sähköisen äänen herättämä voiman tunne on ollut palkitseva kokemus sadoilletuhansille nuorille. Jos tuo vaihe osui 60-70-luvuille, niin ei se huono ollut. Ja kun sukupolven yksittäiset hipit kaikilta pikkupaikkakunniltakin kokoontuivat täysin yllättävässä fyysisessä vahvuudessa, oli nuorisokulttuurin olympianäyttö annettu. Sen jälkeen siirtymä vakiintui: myydyimpien levyjen listat valtasivat pääosin rockja pop-genreen kuuluvat äänitteet. Kotonaan yksinäiseen pyristelyyn päätynyt nuori voimaantui treenikämpällä, jossa Eros ja mielihyvä lääkitsivät taistelussa kärsinyttä mieltä. Vanhempien hoivaavasta piiristä irtautuva nuori löytää silloin uuden ryhmäyhteisyyden. Pepper – The Beatles 1968 Are You Experienced – Jimi Hendrix Sound of Music – Soundtrack 1969 In-A-Gadda-Da-Vida – Iron Butterfly Abbey Road – The Beatles 1970 Bridge Over Troubled Water – S & G Bridge Over Troubled Water – S & G 20-21 Purssila.indd 20 20-21 Purssila.indd 20 30.1.2022 16.58 30.1.2022 16.58. Sen aikana kuultu ja omaksuttu musiikki saa erityismerkityksen koko loppuelämäksi. Myydyimmät levyt USA Englanti 1956 Calypso – Harry Belafonte Carousel – Soundtrack 1957 My Fair Lady – Broadway Cast The King and I – Soundtrack 1958 My Fair Lady – Broadway Cast My Fair Lady – Broadway Cast 1959 P eter Gunn – Henry Mancini South Pacific – Soundtrack 1960 Sound of Music – Broadway Cast South Pacific – Soundtrack 1961 Camelot – Broadway Cast G.I. Kirjoitetaan omaa historiaa, siinä ohessa aika monen muunkin. Sähköt sain, kitaraan… Sähkökitara ilmestyi sodanjälkeisen sukupolven kannalta oikeaan aikaan. Yksilöllisyys liittyy kollektiiviin – tai paremmin sanottuna ryhmään (”kollektiiviin” olemme ehkä kuitenkin liian antiautoritaarisia). Kun ne on tehty, tullaan lopulta regeneratiiviseen vaiheeseen. Soittajan identiteettiä hakiessaan ei silti yleensä joutunut olemaan vain oman minuutensa varassa. Myöskään ulkoista todellisuutta, tappioita, eikä suosiotakaan, tarvitse kohdata yksin. Itserakentumisen projekti ei olekaan vain narsistinen itseriittoisuushanke, vaan sisältää myös riippuvuutta, neuvottelua, jatkuvaa itsesäätelyä. Se antoi kapinoivalle nuorelle miehelle lupauksen jostain muusta kuin faijan homeisesta haitarimeiningistä. Vielä 1969 Suomen kokonaislevymyynnistä oli puolet singlejä, mutta etenkin maailmalla luovaa panosta alettiin suunnata enenevästi albumeihin. Omaa aikuisidentiteettiä ja erillisyydentunnetta rakentavalle nuorelle miehelle tuon aikakauden kapinallisen rockmusiikin avaamat mahdollisuudet tulivat tarpeeseen
Nuorena ihminen katsoo eteenpäin, vanhana taaksepäin. Keski-ikäisenä vilkuilee vähän hämmentyneesti joka puolelle. Kamatkin on nyt paremmat. Olen hakannut portteja lapsuuden ja repinyt haavoja nuoruuden olen koukussa, jäässä ja tunnoton tuskin tiedän missä elämäni on Minä kaipaan takaisin viidakkoon aistien, tunteen aallokkoon vesi solisee, tuuli humisee ja vieläkin kolisee Biitles ja Rolling Stouns. Eikä niissä konserteissa kukaan arvostele toisten bändien soittajia: jokainen tietää miten vaikeaa se on. KUVA: AKI SCHADEWITZ 20-21 Purssila.indd 21 20-21 Purssila.indd 21 30.1.2022 16.58 30.1.2022 16.58. Uusinnetaan sitä elämänvoimaista kokemusta, jonka kaikki tietävät. Eri puolilla kaupunkia kerääntyy miesporukoita biitin äärelle. Taistelu vaatii hintansa, mutta ei sitä yleensä soittaminen ole aiheuttanut. Yhteen tuleminen on ollut pitkän historian päässä – monilla 40 vuoden tauon jälkeen. www.riffi.fi 1/2022 21 Vanha jengi nuortuu muistellessaan 60’s ja 70’s -tapahtumissa on luokkakokouksen tuntua. Taustaprojisoinneista vastasi Marja Suurmunne. Heti samalla viikolla ostin sen levysoittimen aataminaikuisen tuli viidakkosoundi olohuoneeseen äitini sanoi minun seonneen En kauheasti kadu vaikka sekosinkin niin saamaton, ujo olin aiemmin vaikka en kadulla kohkaisi niin minua rohkaisi Biitles ja Rolling Stouns. Kotona rouva saa todeta, että joka viikko se lähtee, ja palaa, eikä siitä tarvitse murhetta kantaa. Uudelleen kootuissa bändeissä on tehty sama havainto: kyl lähtee. Molok ei vaadi uusia uhreja, kaikki ovat omansa suorittaneet, luokalta on päästy. Aina välillä treenejä joudutaan siirtämään, koska laulajan, kitaristin, basistin urkurin tai rumpalin selkä / polvet / kädet on sökönä. Onhan se vähän regressiiviseen, ehkä symbioottiseenkin yhteyteen hakeutumista, mutta tilapäistä, eivätkä elämän realiteetit siitä kärsi. Kuten koulussakin, kaikki eivät tunne kaikkia muita erityisen hyvin, eivätkä kaikki ole ylimpiä ystäviä. Mutta toveruudesta ja kohtalonyhteydestä voidaan puhua, ja kyllä niissä tilaisuuksissa on puhuttukin. Muusikot vasemmalta oikealle ovat Nono Söderberg (kitara), Antero Jakoila (kitara), Ande Päiväläinen (rummut) sekä Kari Bergström (basso). Täysin järjissään olevat yliopistotason äijät voivat istua kerran kuussa Beatles-seminaarissa tutkimassa laskevia bassokuvioita, dim-sointuja tai sointusubstituutioita. Ja aina välillä eksyy vinyylilevysoittimeen biitles ja rolling stouns. Jos 60-luvun liikehdinnässä orastava minuus olisikin pitänyt uhrata kollektiiviselle liikkeelle, ei ryhmäimulla tässä enää suurta valtaa ole. Kari Purssila: ”Biitles ja Rolling Stouns” 1960-luvun vaikutus elää edelleen: marraskuussa 2019 otetussa kuvassa The Strangers on keikalla Back To The Sixties -yhdistyksen järjestämässä The Beat Goes On -tapahtumassa Savoy-teatterissa
O Gajo hyödyntää musiikissaan portugalilaisen perinnesoittimen maanläheistä rekisteriä. – Aloin tuntea että musiikki, jota tein ei todellisuudessa ilmentänyt sisintäni. Aiemmin moinen ei minua liikuttanut, mutta havainto oli minulle käännekohta. Campaniça kaltaisineen ehdittiin jo unohtaa, mutta nyt niillä tehdään musiikkia indierockista folkiin ja elektroon. Löytö oli valtava harppaus Lissabonissa 1973 syntyneelle säveltäjä-muusikolle, joka aloitti uransa 1980-luvun lopulla punkbändeissä. 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 22 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 22 30.1.2022 17.01 30.1.2022 17.01. Aluksi hän kokeili klassista portugalilaista kitaraa mutta TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN Perinnesoittimien paluu – O Gajo löysi viola campaniçasta sielunkumppanin João ”O Gajo” Morais soittaa ikivanhaa instrumenttia monien portugalilaisten muusikoiden tavoin, Portugalissa kun on herätty vaalimaan alueellisia kielisoittimia. Kasvoin rock’n’rollia soittaen, mutta koska sitä tehdään kaikkialla maailmassa pitkälti samalla tavalla, se alkoi tuntua yhä enemmän persoonattomalta Gibsonini tavoin, O Gajo analysoi. 22 www.riffi.fi 1/2022 J oão ”O Gajo” Moraisille viola campaniça on soittimista sykäyttävin
O Gajon mukaan nykyiset campaniçat räätälöidään usein soittajan maun ja käyttötarpeen mukaisesti. Ne eroavat ulkonäöltään hieman toisistaan, mutta kuuluvat samaan soitinperheeseen – campaniçan ohella muun muassa violat beiroa, braguesa, terceira, amarantina ja toeira. Kymmenkieliset amarantina ja braguesa sekä 15–18-kielinen terceira kantavat nekin nimessään synnyinpaikkansa nimeä. Yhdistävä tekijä O Gajon Turun vierailun alla julkaistu kolmas albumi Subterrâneos (Rastilho Records 2021) summaa vision, joka väLusitanian Ghosts operoi uutta tuloaan tekevillä Portugalin ”aavekitaroilla” – kertaalleen jo unohdetuilla perinnesoittimilla. Lusitanian Ghostsin ruotsalaisvahvistus Mikael Lundinin amarantina voimaantui vuorostaan flamencomaisesta temperamentista. Osa taas on maailmalla saanut uuden nimen, kuten ukulele, joka kehittyi Havaijilla portugalilaisten siirtolaisten tuomasta cavaquinhosta. Kolmipäiväinen yhteisvierailu oli soitinnäyttelyineen ensimmäinen laaja viola-esittely Portugalin ulkopuolella. Silloin kokonaissoundista rakennetaan moniulotteinen suomalla kullekin oma paikkansa kerroksellisessa äänikuvassa. Puoliakustista livesoundia muhkeutti rumpali João Sousan satsi, jota oli täydennetty nelikulmaisella adufe-perkussiolla. 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 23 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 23 30.1.2022 17.01 30.1.2022 17.01. O Gajon soolokeikalla Turussa campaniçan rouhean maanläheisestä soinnista tunnisti paitsi bluesin ja rockin sävyt, myös portugalilaisen tradition pohjoisafrikkalaiset vaikutteet. Esimerkiksi Marco Vieira kytki campaniçan juurilleen runollisen kaunosointisesti, António ”Tó-Zé” Bexiga taas työsti omaa instrumenttiaan jousella ja slide-putkella. Puulajit vaikuttavat sointiin merkittävästi, samoin valittu virityskoneisto sekä kaulan asento ja etäisyys suhteessa kaikukopan arkkitehtuuriin. Adufe oli avainsoitin myös Joana Negrãon setissä, joka keskittyi lauluihin. Violojen moniäänisyys välittyi muustakin ohjelmasta. Kevytrakenteista, mitoiltaan tavanomaista kitaraa hieman pienempää kielipeliä tavattiin soittaa peukalolla. Se edellyttää pientä paneutumista tavanomaiseen kitaraan tottuneelle, toteaa 15-vuotiaasta lähtien tosissaan soittanut mies. Violat ovat teräskielisiä instrumentteja, joita on soitettu mannerPortugalin lisäksi Madeiralla ja Azoreilla. Alunperin viola campaniçaa käytettiin juuri laulujen säestykseen. Kymmenen teräskieltä kahden pareina oli aluksi haasteellinen mutta kiehtova tuttavuus. Mikrofonilla saa esiin lisänyansseja, ja soolokeikalla pätevät hieman eri säännöt kuin silloin, kun rivissä on vaikkapa neljä viola-miestä Lusitanian Ghosts -yhtyeen tavoin. Pioneerit liikkeellä O Gajo kollegoineen esitteli juurevia kielisoittimia Turun Sibelius-museon tapahtumassa marraskuussa 2021. Campaniça juontaa juurensa barokin aikaan ja se vaikutti myöhemmin muiden ibeeristen kitarasoitinten kehitykseen. – Campaniçassa on tuplakielet useimpien muiden kaltaistensa paikallissoittimien tavoin. Campaniçan ja samalla vanhan perinnemusiikin tutkiminen on ollut rikastuttavaa paitsi taiteellisesti, myös henkilökohtaisesti. Mukana olivat indierockyhtye Lusitanian Ghosts, Vasco Ribeiro Casaisin ja Rui Rodriguesin elektrofolkduo Bicho Carpinteiro, António ”Tó-Zé” Bexigan monitaiteellinen hanke RAIA ja Joana Negrãon sooloprojekti A Cantadeira. Workshop huipentui keikkaan, jossa osallistujat pääsivät lavalle tositoimiin. – Keveyden tuoma helppo käsiteltävyys ja soinnin mukautuvuus ovat campaniçan ehdottomia valtteja omintakeisen ilmeikkään soinnin lisäksi, O Gajo listaa. www.riffi.fi 1/2022 23 vasta vuonna 2016 löytynyt campaniça tuntui omalta. Vasco Ribeiro Casaisin braguesa toi mieleen luuttumaisen eksotiikan silloinkin, kun hän hyödynsi sähköisiä muokkaimia Rui Rodriguesin beiroan parina. Marco Vieira tarjosi lisäksi työpajan, jossa hän perehdytti yleisöä campaniçan saloihin. – Tunnen nyt olevani kokonaisempi henkilö ihmisenä ja musiikintekijänä. Campaniça tunnetaan myös nimellä viola de arame de Beja synnyinpaikkansa, Etelä-Portugalissa sijaitsevan Alentejon maakunnan pääkaupungin mukaan. Perinnesoittimet mukautuvat moneen
Hän julkaisee aktiivisesti omaa musaa Utopianisti-projektillaan, on säveltänyt sekä tuottanut yli tuhat eri genrejä edustavaa biisiä Yousician-yritykselle ja työskentelee lisäksi keikkamuusikkona ja äänityöläisenä. Campaniçan avulla hän on löytänyt yhteyden myös maqam-skaaloihin, jotka ovat ominaisia välimerelliselle ja islamilaiselle musiikkiperinteelle. – Niiden vaikutuksen kuulee yhä kulttuurissamme, joskin verhottuna, kertoo O Gajo ja viittaa Iberian niemimaan ja Pohjois-Afrikan yhteiseen yli puolen vuosituhannen mittaiseen historiaan. Tämä äänitystapa on viime aikoina muodostunut oikein tavaksi, koska siten saa suoraan tallennettua syvemmän kuuloista musisointia. Sitten äänitin demojen päälle uusia raitoja, joissa taas reagoin aiemmin Markus PAJAKKALA – utopianisti, musiikintekijä ja multi-instrumentalisti Pajakkala on tuottelias ja monitahoinen musiikintekijä, muusikko ja äänityöläinen. – Hyvä vahvistin on siinä avainasemassa. Haluan hyödyntää kokonaisvaltaisesti kykyäni soittaa ja säveltää käyttäen vain kitaran omaa ääntä, ja vieläpä niin, että voin soittaa, vaikkei sähköä olisi käytettävissä. Sen vuoksi hän äänitti instrumentit kahdella pallokuvioisella mikrofonilla ja asetti äänitettävän instrumentin aina jo äänittäessä stereokuvaan niin kuin se bändiasettelussa oikeastikin olisi. Pelimannin teeseistä välittyy vankka näkemys, joka on muodostunut tutkimalla erilaisia ilmaisumuotoja yli kolmekymmentä vuotta. – Tämä soitin on muuttanut radikaalisti tapani säveltää. – Minusta tuntuu, että matka on vasta alussa ja tässä kielipelissä on vielä valtavasti tutkimattomia mahdollisuuksia. Lisäksi käytän vain hieman Schertlerin alkuperäistä kaikua. Äänenmuokkausta O Gajo sen sijaan ei suosi vaan pyrkii tuomaan kuuluville soittimen luonteenomaisen soundin. Alin saavuttamani nuotti on C ja ylin D, neljä oktaavia korkeammalle. Niinpä säädin viritystä voidakseni käyttää paksumpia kieliä. Ei ole mitään mieltä kopioida mennyttä sellaisenaan tai jäljitellä jonkun toisen yhteisön kulttuuria. Värikäs historia, moderni synty-ympäristö ja avoimen utelias tulokulma yhdistyvät levyn instrumentaaleissa huikeaksi paketiksi. u J onnekin jazzin, fuusion ja avant-garden maisemiin musiikillisesti asettuva Utopianisti on Pajakkalan projekti, jonka puitteissa hän on tehnyt viisi pitkäsoittoa. O Gajon mukaan koko määrittää pitkälle työkalun potentiaalin: se soi lämpimän rouheasti laajalla taajuusrekisterillä. Väline vaikuttaa kaikkeen O Gajon työprosessissa. TEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: JARI LATOMAA 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 24 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 24 30.1.2022 17.01 30.1.2022 17.01. 24 www.riffi.fi 1/2022 littyy niin soolovedoista kuin yhtyesoitosta. Musiikintekijän oman taipaleen pitää kuulua työssä. Käytän sveitsiläistä Schertleriä. – Koronarajoitusten sanelemana ja toisaalta inspiroimana soitin itse levyn kaikki soittimet – ja sävellykset ovat omasta kynästä niin kuin myös äänitys, miksaus ja masterointi, Pajakkalaa kertoo ja jatkaa: – Julkaisin levyn digitaalisesti, koska omakustantaminen on nykyään niin helppoa, ja halusin sen vaan nopeasti pihalle. Tämä on tällainen korona-ajan tuote enkä jaksanut odottaa muuta julkaisumahdollisuutta. Se tuntuu kytkeytyvän eri aikakauteen ja samalla konkreettiseen maantieteelliseen paikkaan toisin kuin aiemmin käyttämäni amerikkalaiset ja japanilaiset sähkökitarat. Sen takia äänitin ensin demoraitoja, joihin sitten reagoin toisilla soittimilla. – Minusta identiteetti on musiikissa kaikkein oleellisinta. Siinä on hyvät perussäädöt ja se säilyttää kitaran akustisen äänen puhtaana. O Gajo kokeekin, että hän on avannut portin aivan uuteen soinnilliseen maailmaan. Tällä hetkellä käytän 0.49:ä, joka on jo melko paksu kieli näille kitaroille. Instrumentti toimii siten avaimena luovaan prosessiin, joka ruokkii itse itseään aina uusin oivalluksin. – Olen analoginen tyyppi. Campaniça on viola-soitinperheen kookkain instrumentti. O Gajon ajatuksena on myös torjua efektipedaalien ja luupereiden käyttöä, mistä on tullut trendi mitä moninaisimmissa yhteyksissä. – Koska soitan paljon yksikseni, tarvitsen tanakkaa bassopäätä. Soundikuvassa Pajakkala pyrki autenttiseen akustisuuteen. Sen myötä on löytynyt omin ääni fuusioimalla oman maanosan perinnettä monenlaisiin muihin elementteihin. – Tango Soloa tehdessä mun piti rakentaa äänitysjärjestys niin, että pystyin reagoimaan muihin äänittämiini raitoihin, kuten livetilanteessa reagoisin. Näin vaikka O Gajo on levyttänyt näissä puitteissa jo kolme albumia ja yli neljäkymmentä sävellystä. Viimeisimpänä on Tango Solo (2021), joka on alusta loppuun Pajakkalan soololevy
Markus PAJAKKALA Fastfinger” Tyyskä, John Ballantyne, Jaan Wessman, Ville Rauhala, Masa Orpana, Tom Gardiner, Sami Sippola ja monia muita. Yhtye on keikkaillut paljon Suomessa, muun muassa Pori Jazzeilla ja tärkeimmillä klubeilla. Esikoislevyllä mukana on mukana myös jousikvartetti. Lopulta sitten kaikki nivoutui toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi. Kahden ensimmäisen levyn sovitukset ovat laajoja: on jousisoittimia, xylofoni, marimba, vibrafoni, sähköurut, sähköpiano, lyömäsoitttimia ja paljon puhaltimia. – Equtin ja kompuroin Tango Solon raitoja hyvin kevyesti. Bändi buukattiin Meksikon kiertueelle jo ennen ensimmäistä keikkaansa. Keväällä 2018 bändi vieraili myös Japanissa Finest Sounds -projektin jazzshowcasessa. Pajakkalan lisäksi levyillä soitti paljon erilaisia tyylejä edustavia ”irtomuusikoita”, muun muassa Waltteri Torikka, Juha Savela, Mika ”Mr. www.riffi.fi 1/2022 25 soittamiini raitoihin. – Sävelsin Utopianistin kolmannen levyn, The Third Frontier (2016), kakkoslevyn jälkeen kasaamalleni bändille. Omat taidotkin ovat riittävällä tasolla, kun hommaa on hionut vuosikaudet. Yleensä Pajakkala miksaa jo heti alusta lähtien, jos on näkemys halutusta soundista. Rockadillon Tapio Korjus julkaisi levyn Pohjola Recordsin kautta. Utopianisti II -levyn jälkeen Pajakkala perusti livebändin soittamaan biisejään. Sitten ennen masterointia ajoin biisit studioni huonetilan läpi, jotta saisin levylle vielä lisää akustista tuntua. Neljäs Utopianistin levy, Brutopianisti (2017), on sivujuon22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 25 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 25 30.1.2022 17.01 30.1.2022 17.01. Verkostoituminen kannattaa Utopianistin kaksi ensimmäistä levyä — Utopianisti (2011) ja Utopianisti II (2013) — olivat opinnäytteitä Sibelius-Akatemian Musiikkiteknologian opintoihin. Itsensätuottajana mulla on tuntuma, että kun joku tuntuu valmiilta, niin se sitten on valmista – kyllä sen sitten tietää. Sitä ennen Pohjola Records on julkaissut vain Pekka Pohjolan, Seppo Tynin, XL:n ja Espoo Big Bandin levyjä. Nykyään hän myös masteroi itse, koska hänellä on tarkka visio eikä hän halua päästää ketään siihen väliin
(www.youtube.com/watch?v=WXOGv8UbZHk) Musanteko ja freelancerointi Musiikin tekeminen alkoi, kun Pajakkala sai 10-vuotiaana rumpusetin ja Music Maker -ohjelman. Nuoren basistilupauksen kanssa tehtiin myös yhteinen video, jolla Pajakkala soittaa rumpuja, Rhodesia ja laulaa. Pajakkala tuotti, äänitti, miksasi ja masteroi koko levyn. mainokset, kaikki äänityöt, biisien lisensointikuviot sekä Yousician-brändin soundista huolehtiminen. Tango Sololla soittamaani ukebassoa – äänittäessä käytän joskus myös paloissa äänittämistä ja tarvittaessa tunettamista. Scope Labsin Periscope-mikkipariin olen tilamikkeinä ollut tosi tyytyväinen; ne herättää tilan eloon. Rumpujen ja perkussioiden lisäksi Pajakkala soittaa saksofoneja, pianoa, koskettimia ja huilua. Levyllä yhdistyy heviörinää, huutamista ja modulaarisyntikkaa muutoin puhallinsoitinpainotteisiin biiseihin. Merkittävä käännekohta musiikin polulla oli armeijapalvelus soittokunnassa, jossa hän mm tutustui Waltteri Torikkaan ja Juha Savelaan (kitaristi). Avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus kuvastanevat hyvin tekijän laantumatonta asennetta. – Viiden ensimmäisen vuoden ajan sävelsin joka viikko kaksi uutta biisiä Weekly Challengeen. 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 26 22-26 Portugalin aavekitarat_Pajakkala.indd 26 30.1.2022 17.01 30.1.2022 17.01. Ismaila Sané. Tasapainon löytäminen luomun ja tuotetun soittamisen välillä on kestänyt vuosia. Siinä on vierailijana mm. Klarinetti ja bassoklarinetti eivät vielä ole kovin tuttuja, mutta on hän silti soittanut niitä äänitteille. Viimeisimmät äänityöt ovat Jaakko Laitinen & Väärä Rahan live-levyn äänitys ja miksaus sekä Waltteri Torikan levy Toivo (2020), joka äänitettiin Pajakkalan studiossa. – Ittelle vielä vähän oudompia soittimia – esim. Palveluskaverit innostivat Pajakkalaa myös hakemaan Sibelius-Akatemiaan, ja noiden vuosien kontaktit työllistävät Pajakkalaa edelleen freelancerpuolella. u Studiovermeitä Pajakkalan studio on Tampereen Petsamossa. Biiseissä pitää olla pedagoginen näkökulma, niiden pitää olla yksinkertaisia ja niiden pitää olla uskottavan kuuloisia omissa genreissään. Teini-iässä mukaan tuli progemetallia soittava bändi 19-minuuttisine biiseineen, joiden rakenteet olivat omituisia. 26 www.riffi.fi 1/2022 teinen ”puhallinhevilevy”, jolla Pajakkala päästi höyryjä ulos. – Slaten mallintava mikki on kovassa käytössä. Keikkailua on ollut Waltteri Torikan, Haloo Helsingin Ellin Ellips-bändin, Jaakko Laitinen & Väärä Rahan sekä Laura Moision kanssa. Von Herzenien tulevalle, uusimmalle pitkäsoitolle Pajakkala soitti monia puhallinraitoja. Kuluneen noin kymmenen vuoden aikana Pajakkala on säveltänyt ja tuottanut Yousicianille reilusti yli 1000 biisiä, jotka edustavat erilaisia musatyylejä. Pajakkala teki Yousicianiin myös biisin Youtube-basisti Ellen Alaverdyanille, joka kertoo oppineensa soittamaan Yousicianin avulla. Sen lisäksi tein vielä biisejä muihin tarpeisiin. Signaalitiet sinne johtavat Audientin äänikortin kautta, jonne syötettä tulee etuasteista: Motu 8 Pre, Focusrite Octopre sekä Warm Audio WA273 ja WA-412. Musantekemisen lisäksi mun tehtäviin kuuluvat mm. Noina vuosina saattoi syntyä kolmesta neljään biisiä per viikko. Plugariarsenaalista kärkeen nousevat Native Instrumentsin SuperChargermasterkompura, Valhallan tilaprosessorit, Softuben klassikkokompuramallinnokset, Soundtoys, Wavesin yksittäisiä tuotteita sekä iZotopen Vintage EQ, jossa MSmoodissa on joku maaginen muhjua poistava vaikutus. Sillä pystyy äänittämään nopeesti, koska mallinnuksia voi vaihtaa. Niillä tehdyt biisit toimii monessa paikassa eikä kuulo väsy niiden kanssa. Jamihomma on ollut antoisaa ja poikinut uusia yhteistyökuvioita. Biisejä alkoi syntyä editoimalla looppeja ja äänittämällä sekaan omaa soittoa. – Monitoreina käytän nykyään Amphioneja. – Ellipsin jälkeen rumpali Sami Kuoppamäki ehdotti, että alkaisin toimia myös Tampereen G-Livelabin jami-isäntänä. – Parhaillaan mulla on tekeillä Utopianistin seuraava tuotos, joka tulee olemaan Afrikka-vaikutteinen jazz-rock -levy. Yousicianilla biisejä tehdään tarkkojen opetussuunnitelmien mukaan erilaisiin opetustarkoituksiin. Yousician Päätyönään Pajakkala työskentelee Yousicianissa, joka on pelimäistä musiikin oppimateriaalia ja opetussovellusta tuottava kansainvälisesti menestynyt yritys. Pajakkala toimii Yousicianissa musiikillisena johtajana, säveltäjänä, tuottajana ja äänivastaavana. Oon kavunnut välillä ittekin lavalle vierailevien esiintyjien kanssa. Päämääränä mulla on ollut hyvä soundi ja svengi. Työasemana on Logic Pro:lla varustettu Macbook. Osan soittimista Pajakkala soittaa itse, mutta mukana on myös Yousicianin muusikoita sekä sessiosoittajia. Sen yleisöja pelaajamäärät ovat kymmeniä miljoonia
Yarin muusikon taival alkoi teini-ikäisenä Kemissä. kinkeltainen taivas, joka sai ensi-iltansa marraskuussa. – On hienoa, kun saa tehdä kaikenlaista. www.riffi.fi 1/2022 27 TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Yari – tärkein juttu on musiikki Y ari eli Jari Knuutinen on ehtinyt 70-luvulta tähän päivään säveltää valtavan määrän musiikkia popkappaleista teatteri-, elokuvaja orkesterimusiikkiin, tehdä sovituksia erilaisille kokoonpanoille ja toimia tuottajana. Sisäänpääsy edellytti jotakin instrumenttia pääaineeksi. Se, että kiertelisi noita samoja paikkoja vuodesta toiseen, ei sovi minulle, se tarvitsee omanlaistaan asennetta. Mukaan on osunut myös hyvää tuuria. Hänet on palkittu muun muassa Jussi-palkinnolla ja Pohjoismaisen kamarimusiikkisävellyskilpailun jaetulla toisella palkinnolla. Musiikin teoria kiinnosti nuorta musadiggaria siinä määrin, että sitä oli päästävä opiskelemaan paikalliseen musiikkiopistoon. Nyt tekeillä ovat muun muassa muistelmat, jotka ilmestyvät ensi vuonna. Yarin viimeisin suuri työ on musiikki Claes Olssonin elokuvaan RiMonipuolinen osaaminen ja kyky lukea kuvaa ovat siivittäneet Yarin säveltäjän uraa. Toinen vaihtoehto on, että pääsee tuonne ns. Suomi on niin pieni maa, että tämä on minulle luontevin tapa elättää itseni musiikilla. hittiosastolle, mutta kyllä mä tykkään enemmän tästä. Yarille myönnettiin taiteilijaeläke tammikuussa 2021, mutta työntekoa se ei ole pysäyttänyt. 27-29 Yari.indd 27 27-29 Yari.indd 27 30.1.2022 17.03 30.1.2022 17.03
Se musta on hienoa, että edelleen tulee ihmisiä puhumaan, että he eivät ole tajunneet, että siinä melodiassa on vain yksi sävel.” ”Voin odottaa” julkaistiin Maria, Maria -singlen B-puolena vuonna 1980, ja se on painettu nuottina Koulun musiikki 8–9, Maailma soi -oppikirjaan sekä Yarin nuottikokoelmaan Valojen ja varjojen lauluja. Sanoisin, että silloin kun tekee elokuvamusiikkia, on olennainen juttu, että pystyy lukemaan kuvaa. Mutta kun Syksyn Säveleen ei päästy, kappaletta ei julkaistu. Pitkä yhteistyö näkyy keskinäisenä luottamuksena ja tiiviinä yhteistyönä. Kaikki piti pähkäillä itse. – Kun olin oppinut jotain, niin sitten tuli taas joku, jossa piti vähän yrittää mutta ei joutunut vaikeuksiin osaamattomuuden takia. Mua oli kiinnostanut kaikki musiikinteoria, ja olin itse pähkäillyt nuotteja ja halusin tietää lisää. Yhtäkkiä kuulin siinä sointukierron ja tajusin, että koko biisin pystyy tekemään etenevällä sointukierrolla niin, ettei sävel vaihdu. Paras elokuvakritiikki, jonka olen saanut, oli IlYhden sävelen klassikko ”Voin odottaa” -kappale syntyi, kun pyörittelin sointuja ja rupesin katsomaan, kuinka monta erilaista sointua löytyy samalle sävelelle. Hyvä elokuvamusiikki uppoaa kuvaan Yarin tavoite elokuvasäveltäjänä on upottaa musiikki elokuvaan siten, että katsoja ei kiinnitä siihen huomiota. – Luen käsikirjoituksia, näen leikkausversioita ja teen ehdotuksia esimerkiksi leikkaukseen ja rakenteeseen. Eihän siihen aikaan ollut mitään kirjaa tai mitään, mistä olisi voinut sillä tavalla opiskella. Se on älyttömän hienoa, koska siellä saa jo valmiiksi hyviä työkaluja. Monihan muukin mun sukupolven tekijöistä, niin kuin Ismo Alanko ja Arto Tamminen, on lähtenyt Electric Light Orchestrasta, että ”toi on makee, nyt aletaan soittaa selloa”. – Pohja oli siinä, että olin katsellut älyttömästi elokuvia. Rikinkeltaisen taivaan sävellystyö käynnistyi elokuvan pohjana olevan romaanin lukemisella. Sitten Atte Blom ehdotti, että osallistutaan Syksyn Sävel -kilpailuun. Clasulla on myös aina kaikkia musiikillisia ideoita, se on hyvä lähtökohta. 28 www.riffi.fi 1/2022 – Oli tällainen bändi kuin Electric Light Orchestra, jossa oli sello. yhteinen elokuva. Lisäksi siellä näkyi Ruotsin televisio, jossa näytettiin kaikenlaista hämärää undergroundia ja tämmöisiä, ihan toisenlaista mitä Suomessa. – Mun pitää nähdä ne näyttelijät, miten näytellään, eli kuinka paljon on tilaa musiikille. – Elokuvahomma lähti sillä tavalla, että meidän [SE-yhtyeen] ensimmäiset levyt tehtiin Love Recordsille, ja Love Recordsin pomo Atte Blom oli filmihullu. Atte ehdotti mua, ja siitä se sitten lähti. Yari toteaa niiden olleen korvaamaton koulu. Äänitimme alkuperäisen version duettona Aarnion Pekan kanssa. Se tarvitsee sitä sekä vertikaalisesti eli äänessä mutta myös horisontaalisesti. Yari sanoo, että häntä auttoi kyky ”lukea kuvaa”. – Mä olen filmihullu, ja Kemissä oli koulussakin elokuvakerho. Sello oli vain sen takia, että pääsin musiikkiopistoon opiskelemaan. – Westön romaani oli siinä mielessä jännä ja hämäräkin, etten ollut aiemmin lukenut kirjaa, josta sen luettuani en edes tiennyt, minkä näköinen päähenkilö on. Sattumalta alalle Yari on säveltänyt musiikin lähes 70 elokuvaan, joukossa niin koko illan elokuvia kuin lyhytelokuvia ja dokumenttejakin. Pelkän käsikirjoituksen pohjalta sävellystyöhön ryhtymien tuntuu hankalalta. Kun on tunteista kysymys, niin mitä pidemmän kaaren pystyy luomaan, sen paremmin se toimii. Bussissa keskusteltiin aina elokuvista. Sinnikkään leikkausversioiden katselun myötä päähenkilön sielunmaisema kirkastui. – Se on sellaista askartelua paskartelua saada se uppoamaan sinne. – Elokuvassa on sellainen pieni kohtaus, jossa pääosaa esittävä Nicke Lignell on äitinsä kanssa. Siinä katseessa on jotain sellaista, jonka kautta sain kiinni hahmosta ja kiinnekohdan musiikkiin. Se tuli sattumalta, en olisi lähtenyt hakeutumaan alalle – mä vaan tykkäsin elokuvista. Hän katselee kuvattuja kohtauksia ja soittelee samalla pianoa tai kitaraa. Jollekin leffalle olen keksinyt nimen. 27-29 Yari.indd 28 27-29 Yari.indd 28 30.1.2022 17.03 30.1.2022 17.03. Sekä äidin pyörittämällä elokuvateatterilla. Tein sen ajatuksella, että olisi hienoa saada se painettua nuottikirjaan. Äiti laulaa karaokea ja he keskustelevat, ja sitten poika katsoo äitiään. Yarilla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta elokuvasäveltämisestä, ja ensimmäisenä tehtävänä oli musiikki pitkään elokuvaan. Yari kertoo elokuvasävellysprosessinsa etenevän yleensäkin samalla menetelmällä. Ja siihen sattui istumaan juuri se, mitä mä satuin osaamaan. Mietin, että kun sävel on vähän lattean puoleinen, niin pitää tehdä myös latteat sanat eli parodioida sen aikaista tyhjänpäiväisintä iskelmää. Mulla oli myös sikahyvä tuuri, koska Clasun ensimmäinen pitkä elokuva on aika kokeellinen, vähän sellainen improvisoitu. Nythän elokuvamusiikkia voi opiskella SibeliusAkatemiassakin. Ensimmäisen yhteisen elokuvan jälkeen Yari ja Olsson jatkoivat yhteistyötä erilaisten dokumenttien ja lyhytelokuvien merkeissä. Jos olisi tullut joku jollain tavalla teknisesti vaativampi, niin mulla olisi varmaan loppunut siihen se elokuvasäveltäjän ura. Peter von Bagh halusi olla kärryillä, missä mennään, ja oli myös mukana keikoilla. – Kun Claes Olsson alkoi tehdä ensimmäistä pitkää elokuvaansa ”Elvis-kissan jäljillä”, hän kysyi Atte Blomilta, jonka kanssa oli tehnyt yhteistyötä, että tietäisikö tämä ketään nuoren polven musiikin tekijää, joka saattaisi kiinnostua elokuvista. Lauloin biisin uudestaan – mahdollisimman askeettisen alakuloisesti – ja siitä katosi kaikki vitsikkyys. Yli puolessa yhteistyökumppanina on joko ohjaajan tai tuottajan ominaisuudessa ollut Claes Olsson. Vuoden päästä sain idean, että jos se ei olisikaan vitsi. Aluksi kappale oli vitsi. Musiikki tarvitsee tilaa Kjell Westön Finlandia-palkittuun romaaniin perustuva Rikinkeltainen taivas -elokuva on Yarin ja Claes Olssonin 45. Musiikki tarvitsee aina elokuvassa tilaa. Tuon kirjan päähenkilö on myös sellainen, josta oli tunteen tasolla vaikeaa saada otetta, ja musiikinhan pitää tunteen tasolla saada jonkinnäköinen ote, joku tällainen metafyysinen totuus… Se oli tosi vaikeaa. Hänellä oli Peter von Baghin kanssa yhteinen firmakin, jossa ne tekivät kaikkia näitä dokkareita. Oma merkityksensä tulevan elokuvasäveltäjän uralla oli myös kotikaupungin vireällä kulttuurielämällä
– Musta tuntuu, etten tee juuri mitään. – Mietin aina, mikä se musiikin funktio on. www.riffi.fi 1/2022 29 ta-Sanomissa. – Gertrude Stein kirjoitti jo 1920-luvulla, että taiteilijat varastavat, amatöörit lainaavat. Mukaan mahtuu myös tulevien biisintekijöiden sparraamista Joen suun konservatoriossa. Toisaalta nykytekniikka mahdollistaa paljon, eikä esimerkiksi demoäänitteitä tarvitse enää lähetellä Helsinkiin yöjunan kyydissä. Kaukana kaupungin houkutuksista Yari asuu Polvijärvellä Pohjois-Karjalassa, mutta on vieraillut säännöllisesti pääkaupungissa muun muassa musiikkialan luottamustoimiensa myötä. Ja tuntuu, että suurin osa on naisia. Se on niin äänisuunnittelumaista musiikkia, että voi kysyä, mitä musiikki on. Yari kertoo yrittävänsä löytää aina kuhunkin elokuvaan sopivan sävelkielen käsittäen erilaiset kokoonpanot ja erilaiset musiikkityylit. – Olen pitänyt leffamusaluentoja Taikissa [nyk. On hienoja, omaperäisiä uusia biisintekijöitä. Yleissivistys on mielestäni siinä mielessä tärkeää, että siitä saa työkaluja tekemiseen. Nuori lauluntekijä on kuunnellut Happoradiota, mutta ei esimerkiksi tiedä kuka on Tuomari Nurmio. – Olen aina kysynyt itseltäni, minkä takia pitäisi olla enemmän työtä, kun on ihan riittämiin. Olen heikko houkutuksille, haluaisin mennä elokuviin ja konsertteihin ja kaikkea. On myös kysymys siitä, että kaupungissa on niin paljon kaikkea. Syrjäinen asuinpaikka kaukana alan verkostoista ja tapahtumista vaikuttaa tarjolla olevien töiden määrään. Maalla on halpaa, ei tarvitse tehdä niin paljon töitä ja saa ison talon sillä hinnalla kuin täältä saa eteisen puolikkaan. Ihan ensimmäisessä SEalbumissa ei mainittu edes soittajien nimiä. Ajatus oli, että musiikki on tärkeintä. Pitäisi kuunnella kaikenlaista musaa, koska mitä enemmän kuuntelee, sen enemmän löytää hyvää pöllittävää. Myös musiikin roolin määritteleminen on tärkeää. Ja kahviloissa on kivaa istua. Mutta nyt, kun on pitänyt kasata, että mitä mä olen tehnyt, niin okei… Vaikka jos olisin ollut työhullu, niin olisin varmaan tehnyt kolme kertaa enemmän. Yari kertoo havahtuneensa aikaansaannostensa huomattavaan määrään kerättyään materiaalia tulevaa muistelmateostaan varten – tai ”matkakertomusta”, kuten hän itse sitä kutsuu. Musta oli hienoa, kun klassisten levyjen kansissa ei ollut niitä äijien kuvia. Yari on säveltänyt musiikin lähes 70 elokuvaan, ja hänen runsaaseen sävellystuotantoonsa kuuluu myös muun muassa niin popkappaleita kuin orkesterimusiikkiakin. Omiin bändija soololevyihin en halunnut koskaan omaa tai soittajien valokuvia. Jos elokuvamusiikin tekemisessä on tavoiteltavaa se, että musiikki uppoaa elokuvaan, niin myös säveltäjälle itselleen työ tarjoaa mahdollisuuden pysytellä katveessa. Yari itse tekee musiikkia yli genrerajojen ja on myös aktiivinen musiikin ja muun taiteen ja kulttuurin kuluttaja. Tällä hetkellä työn alla ovat musiikin ohella muistelmat. Uusintapainokset ovat siinä mielessä olleet yleisöystävällisimpiä, mukana on kuvia ja tietoa. u 27-29 Yari.indd 29 27-29 Yari.indd 29 30.1.2022 17.03 30.1.2022 17.03. – Leffamusan tekeminen on siitä nastaa, että se on kuin festareilla: sulla on AAA-passi, mutta sun ei tarvitse olla siellä lavalla, voit hengailla takahuoneessa. Mutta miten tietäisikään, kun nykyään kaiken kuulee sattumalta tai jonkun suosituksen kautta. Ja kyllä mulla on aina ollut ideaali tällainen. Muistaakseni Tarmo Poussu kirjoitti Rikos & Rakkaus -elokuvasta, että musiikki istuu elokuvaan niin hyvin, ettei sitä edes huomaa. Kirjan jälkeen on luvassa soololevy – materiaalia on valmiina jo kolmeen. Liittyykö se joihinkin henkilöihin, onko se vain sellaista yleisfiilistä luovaa vai seuraako se tapahtumia. Sitten kun kysyn esimerkkiä elokuvasta, jossa ei ole musiikkia, niin ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen Coenien ”No Country for Old Men”. Se uppoaa sinne niin loistavasti, että sitä on vaikeaa huomata, pitää oikein kuunnella. – Huolestuttavaa on, että nuorten tekijöiden musiikillinen yleissivistys on kaventunut. Tiedossa on myös uusi elokuvaprojekti Claes Olssonin kanssa. Haaveissa siintelee musikaali. – Nyt on samanlaista energiaa kuin oli 70-luvun lopulla, ihmiset tekevät itse. Mutta siinäkin on musiikkia. Aina, kun aloitan kurssin, keskustellaan, miksi leffassa on musiikkia ja miksi sitä on aina. Aalto-yliopisto] noin vuodesta -95. Yarin oma suosikki elokuvasäveltäjien joukossa on Carter Burwell, joka on tehnyt yhteistyötä Coenin ohjaajaveljesten kanssa. Toisten tekemisistä hän ammentaa omaan tuotantoonsa ja painottaa musiikillisen yleissivistyksen tärkeyttä muillekin musiikintekijöille
Miltei uskonnollisiin mittasuhteisiin paisuneeseen odotukseen nähden onkin sopivaa, että Anderson haki albumille inspiraatiota kenties tunnetuimmasta pyhästä kirjasta. ”The Zealot Gene” onkin kauan odotettu levy, sillä se on ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä Tull-albumi kahdeksaantoista vuoteen. – Aloitin sävellystyön sillä ajatuksella, että tekisin 12 kappaletta, joista jokainen käsittelee jotakin vahvaa ihmistunnetta. – Olen kuluttanut pandemian aikana valitettavan paljon aikaa aikataulujen uudelleenjärjestämiseen sekä kiertueiden, hotellien ja lentojen siirtämiseen ja perumiseen. Pyhän inspiraation täyttämä Anderson alkoi etsiä Raamatusta näitä ihmistunteita, ja kirjoitti itselleen muistiin eri jakeita viitteiksi. Hotellissa häntä odotti kuitenkin yllättävä ja järkyttävä tieto: Suomen hallitus oli päättänyt juuri massiivisista kokoontumisrajoituksista, joiden takia kaikki yleisötapahtumat peruttiin ja siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Albumi ei siis käsittele kristinuskoa, juutalaisuutta tai mitään muutakaan uskontoa. Hän kokee pakon saneleman äänitystavan tuoneen albumille mukaan entistä enemmän dynamiikkaa ja kontrastia. Bändin muut jäsenet äänittivät etänä omia osuuksiaan, jotka sitten lisäsin mukaan joukkoon, Anderson kuvailee kesäkuussa alkaneen äänitysprosessin loppuun saattamista. Mutta olen ymmärtänyt urani aikana sen, että on myös TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN KUVA: WILL IRELAND – mies, joka ei ole kiinnostunut musiikillisesta perinnöstään Legendaarisen Jethro Tullin laulaja Ian Anderson haki Raamatusta inspiraatiota bändin odotetun uuden albumin teksteihin. Kiertuepäivien siirtäminen ja peruminen on erityisen rankkaa siksi, että Anderson on juuri julkaisemassa uuden Jethro Tull -albumin, ”The Zealot Genen”. – Pandemian takia jouduimme hieman odottamaan levyn viimeistelyssä. Anderson ei sitä tuolloin vielä tiennyt, mutta tuosta hetkestä alkoi usean vuoden kamppailu. 30-31 Anderson.indd 30 30-31 Anderson.indd 30 30.1.2022 17.05 30.1.2022 17.05. Päätin jossain vaiheessa työstää viittä viimeistä kappaletta suosiolla kotonani. Listasin sen jälkeen pahoja asioita: viha, kostonhimo, kateus, ahneus… Tarkastelin kokoamaani listaa ja tajusin, että olen nähnyt nämä sanat todella vahvasti osana Raamattua. 30 www.riffi.fi 1/2022 M aaliskuussa 2020 Ian Anderson (s. Ihmisten reaktiot ja kriitikoiden sanat eivät ole hänen syynsä tehdä musiikkia. Hänen oli määrä soittaa Helsingissä, Turussa ja Tampereella Ian Anderson Plays Jethro Tull -kokoonpanon kanssa. Kelataan jouluaattoon 2021. Vaikka Raamattu inspiroikin tekijää vahvasti, ei ”The Zealot Gene” ole kuitenkaan uskonnollinen albumi. Ihailijoiden fanaattisuus tai 18 vuoden kasvattamat odotukset eivät kuulemma juurikaan vaikuttaneet Andersoniin, joka on koko uransa aikana halunnut tehdä juuri sellaista musiikkia kuin hän itse tahtoo. Anderson istuu kotona kalenterinsa ääressä, ja pohtii 2022 alkuvuoden konserttien siirtämistä – tällä kerralla Omikronin takia. Bändin uskolliset fanit ovat vannoneet lojaaliuttaan aina näihin päiviin asti odottaen progeprofeettojen uutta albumia. Jokainen kappale olisi siis erilainen, ja ne käsittelisivät sellaisia asioita kuten myötätunto, lojaalius, uskollisuus – hyviä asioita. – Hyvin harvoin kirjoitin tekstejä niin, että olisin pitänyt niiden kontekstin Raamatullisessa lähteessään, vaan kappaleet ovat metaforia elämästämme. Se käsittelee tunteita, jotka esiintyvät yhtä vahvasti niin Raamatussa kuin Twitterissäkin – jos siis tykkäät lukea jälkimmäistä. 1947) saapui yhtyeensä kanssa Suomeen. Minä en tykkää, Anderson toteaa. – Totta kai se on mukavaa, jos ihmiset tykkäävät siitä mitä teen. Vuoden 2022 pari ensimmäistä kuukautta näyttävät ikäväkseni siltä, että joudun varmasti käymään saman läpi uudelleen, Anderson kertoo puhelimessa. – Se ei ehkä ole paras mahdollinen tapa tehdä töitä, mutta se ei välttämättä ollut huono lopputuloksen kannalta, koska sen ansiosta niissä viidessä kappaleessa on omat erikoispiirteensä. Näillä Anderson tarkoittaa akustisempaa ilmaisua, joka syntyi etä-äänitysten siivittämänä. Kyseessä ei kuitenkaan ole uskonnollinen levy, vaikka fanit ovatkin odottaneet sitä kuin messiastaan. Puolesta ja vastaan Jethro Tullilla on lähes kulttimainen asema osana progressiivisen rockin kaanonia
– Wikipediassa kyllä lukee niin elävien kuin kuolleidenkin jättämä perintö, ja ne ovat kaikki merkittäviä, kunhan ne kuvastavat edes hieman totuudenmukaisesti sitä, mitä olet tehnyt, Anderson pohtii, ja jatkaa: – Olen vain yksi ihminen lukemattomien muusikoiden joukossa. – Se on jo itsessään epämukavaa, että joutuu eristäytymään hotellihuoneeseen vieraassa maassa jonkun työntäessä sinulle pizzan oven alta, mutta se vie samalla mennessään myös muutaman viikon työt. Satun nyt vain olemaan yksi niistä vanhoista jääristä, jotka eivät näytä poistuvan millään. Monen muun tavoin Anderson toivookin muutoksia, jotka mahdollistavat hänen ja kollegoidensa työn vielä tulevaisuudessakin. – En halua keskittyä tällä hetkellä muuttamaan musiikkiteollisuuden eettisyyttä tai moraalia, vaan sitä, miten saamme musiikkia ihmisille ylipäätään tämän maailmanlaajuisen pandemian aikana. Mikä ei ole ihme, kun huomioi kiertueisiin tällä haavaa liittyvät riskit karanteeniuhkineen. Joten esiintyvän muusikon elämä on tällä hetkellä todella hankalaa. Jälkipolvet siis pystyttäköön patsaan, jos sellaista mielivät. – En pyri saamaan suurinta mahdollista aplodimäärää silloin, kun nousen lavalle tai kun teen uutta musiikkia. Toivottomuudelle ei kuitenkaan Andersonin elämässä ole sijaa. Tämä siis olettaen, että ei joudu sairaalaan tai kuole. Luotan omaan intuitiooni siinä, että pystyn tekemään musiikkia, josta osa ihmisistä pitää ja joista osa ei. Mutta meille kyse on elannosta, niin kuin se on bändilleni ja henkilökunnalleni, joka on ollut työttömänä jo suurimman osan kahdesta viimeisestä vuodesta. Anderson itse keskittyy lähitulevaisuuteen ja nykyhetkeen, jossa moni muusikko ja tapahtumaalalla työskentelevä on luopumassa omasta uskostaan. www.riffi.fi 1/2022 31 ihmisiä, jotka eivät pidä tekemisistäni. Andersonin mielestä muusikon tulee aina olla oma itsensä ja uskollinen sille luovalle energialle, joka hänen sisällään on. He joutuvat miettimään, kannattaisiko mieluummin ajaa Amazonin jakeluautoa muusikkona toimimisen sijaan. Hän nimittäin paljastaa, että on suunnittelemassa jo seuraavaa albumiaan vuodelle 2023. Olemme siinä keskellä. Toivottavasti kyseisen levyn julkaisun kohdalla hänenkään ei enää tarvitse yliviivata konsertteja kalenteristaan. – Jos lähtee vaikka Mallorcalle, niin karanteeni siellä ei maksa kuin hieman hukkaan mennyttä rahaa ja aikaa. Mutta jos he eivät pidä siitä, niin he eivät sitten vain tule seuraavaan konserttiin. Historiaan jälki jää On varsin ymmärrettävää, ettei Anderson ole niitä ihmisiä, jotka miettivät mahdollista perintöään musiikkimaailmalle. Eikä Jethro Tull ole maailman tärkein yhtye, mutta emme myöskään ole merkityksettömin. Hän jättää sellaisten asioiden arvioinnin suosiolla muille. Se olisi ajan hukkaa. Koska jos haluaisin yrittää miellyttää joitakin fanejani, suututtaisin samalla toisia. En aio muokata työskentelytapaani tai valita käsittelemiäni aiheita vain ollakseni suosittu. Se saattaa poikia ylistystä tai kärkevää kritiikkiä, eikä kummallekaan kannata antaa liikaa painoa. u 30-31 Anderson.indd 31 30-31 Anderson.indd 31 30.1.2022 17.05 30.1.2022 17.05. Säännöt ovat muuttuneet niin, että sääntöjä ei enää ole
Tarkimman kuvauksen haastattelun kohteesta tarjoaakin Discogs-sivusto, josta käy ilmi, että Colliander on toiminut muusikkona, sovittajana tai tuottajana yli 150 julkaisulla. Taustalta löytyy myös Husky Rescueta ja Juha Tapiota. Irinan bändissä Miika Colliander on soittanut jo yli 15 vuotta, ja viime vuosina häntä on kuultu myös Chisun kanssa. Hän sanoo olevansa tyytyväinen rooliinsa bändisoittajana, ja sanoo, että on niisTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. 32-35 EK 122 Colliander.indd 32 32-35 EK 122 Colliander.indd 32 30.1.2022 17.07 30.1.2022 17.07. Kitaristina Colliander sanoo olevansa kallellaan enimmäkseen ”vintageen päin”, mikä näkyikin soitinja vahvistinvalinnoissa, kun tapasimme hänen studiollaan Herttoniemessä. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Hän sanoo olevansa ”super-introvertti”, jolla ei ole esillä olemisen geeniä, ja siksi somemaailmakin tuntuu vieraalta. 32 www.riffi.fi 1/2022 T ietoisesti tutkan alapuolella, vastaa Miika Colliander, kun kerron, että ennen haastattelua tekemäni nettihaku ei tuottanut hänestä juurikaan tietoa. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Miika Colliander – ”Kitaralla säestetään sanoituksia” sä hommissa ”saanut käytännössä tehdä oman fiiliksen mukaan ihan mitä huvittaa”
En muista enää minkä vuoksi silloin oli tarve saada puoliakustinen kitara, mutta valinnan tein pitkälti ulkonäön perusteella. Tässä on siis humbuckerit, mutta ne eivät ole yhtä tykit kuin esimerkiksi Gibson Les Paulissa, vaan soundiltaan kirkkaammat. Paatelaisen Miikka lainasi minulle soittimen, ja harjoittelin muutaman kuukauden kunnes sanoin, että nyt osaan. Ostin sitten myöhemmin vanhan Gretschin Tukholmasta Halkan’s-liikkeestä 6500 kruunulla. Epiphone Riviera ’90-luvulta – Tämänki ostin joskus parikymmentä vuotta sitten. En ole puristi, vaan ajattelen enemmänkin, että soitetaan sillä mikä kädessä sattuu olemaan. En kauheasti vaihtele kitaroita keikalla, vaan vedän tällä niin paljon kuin pystyn. Sen opet”Minulle pedaalissakin on se yksi soundi, ja sitten se on se. Tässäkin kitarassa kaula on aika siro, mikä on makuuni. Nyt pitäisi keksiä joku keino, miten sen saisi sieltä ulos. Kyseessä on Japanissa ’80-luvun alkupuolella valmistettu malli ja erittäin hyvä sellainen. Soitin tätä ennen aika paljon sellaisilla kitaroilla, joissa oli yksikelaiset mikit, ja ajattelin, että Deluxe voisi olla hyvä kompromissi siltä väliltä. Esimerkiksi alkuperäisten mikrofonien tilalle olen asentanut Lollarin P90-mikit. Stratocasterin kaula ja Telecasterin runko. Ainoastaan vibrakampi hajosi juurestaan ja pätkä jäi sisälle kiinni. Kyseessä on kuitenkin ihan kelpo soitin, jolla pärjäilee, kunhan vähän modailee. Soitinta vaihdan enemmänkin toisen virityksen tai capon vuoksi. Fender Stratocaster ’80-luvulta – Tämä kitara on ollut minulla varmaankin pisimpään, yli 20 vuotta. Siellä he vaihtoivat tähän paremman mikin, ja tämä onkin ihan hyväsoundinen ja hyväkuntoinen soitin, esimerkiksi alkuperäiset virityskoneistot pitävät vireen tosi hyvin. Soitan G6-virityksellä, jolla saan kätevästi sekä duuriettä mollisoinnun. En halunnut itselleni ihan perus-teleä, sellaista näkkärisoundia. Fender Telecaster Deluxe ’73 – Deluxe on Fenderin hybridimalli, jota tehtiin ’70-luvun alussa. Matalin ja ylin kieli tosin lähtee helposti paikaltaan rullatallasta, joten joudun vetämään ne tallasta eri tavalla. – Tilasin kitaran ihan sika säkissä ebaysta, ja käteen tämä on jäänyt. En hirveästi muuttele sitä.” 32-35 EK 122 Colliander.indd 33 32-35 EK 122 Colliander.indd 33 30.1.2022 17.07 30.1.2022 17.07. Tämähän on aika monipuolinen kitara, joka istuu moneen musatyyliin. Mikit tosin olen vaihtanut Lindy Fralineihin, mikä paransi aika paljon soundia. Kaula tässä on aika siro, ja sellaisilla tykkäänkin soittaa. – En ole koskaan soittanut lap steelillä mitään blues-hommaa, vaan aika puhtaalla ja kompressoidulla, kantriin päin olevalla kuulaalla soundilla. Gretsch Electromatic – Lap steel oli iso osa Husky Rescuen soundia, ja minut pyydettiin bändiin nimenomaan sillä ehdolla, että opettelen soittamaan sitä. Muuten on ollut aika vähän tullut sellaisia projekteja, joihin lap steel luontevasti sopisi. Myöskin Bigsby-systeemi ja rullatalla on asennettu myöhemmin, ja se sopiikin omaan soittotyyliini hyvin. Husky Rescuen lisäksi tulee mieleen Irinan Hiljaisuus-biisi, johon soitin tällä. www.riffi.fi 1/2022 33 teleminen oli tosi haastavaa, sillä ajatus on niin erilainen kuin tavallisessa kitarassa
– ’80/90-luvun taitteessa ei missään kuullut ’60-luvun musaa, mutta innostuin Hendrixin soundimaailmasta ja tavasta soittaa. Lähtökohtana oli käyttää jotain sämpleä, jota sitten jumitettiin. Piano saneli suunnan Miika Colliander sanoo nuorempana kahlanneensa läpi aika lailla kaikki ”isot” kitaristit lukuunottamatta heavy-osastoa. Squier Hello Kitty – Vaimoni pitää kauheasti Hello Kitty -hahmosta, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Esimerkiksi intervallien tunnistaminen kitaralla oli helpompaa sen avulla. Nykyään en enää sitä tee. Monilla kitaristeilla on aika luonnostaan rytminen tyyli, he ajattelevat rytmin kautta, kun taas it”Tuli sellainen fiilis, että pystyn elämään ihan onnellisen elämän vaikken soita enää yhtään kitarasooloa”. Todellista vintagea edustavat ’72 Fender Deluxe Reverb ja ’64 Vox AC30, mutta yhtä lailla ”point to point” -periaatteella rakennettu ’90-luvun Budda taitaa myös täyttää nykyään vintagen tunnusmerkit. Tarvitsin varalle sellaisen kitaran, jossa on ihan kunnon humbucker-mikki, jos tulee tarve soittaa vähän raskaampaa juttua. Voisin kuvitella, että jossain blues-hommassa Budda toimisi hyvin, koska se säröytyy kivasti, kun kytkee siihen kitaran suoraan kiinni ja laittaa kovalle. Vahvistimesta hän hakee sen luonnollista soundia, joten siksikin niitä on hyvä olla muutama erilainen. Olin silloin myös Juha Tapion bändissä, ja aika paljon joutui hankkimaan tuuraajia. – Isoilla festarikeikoilla minulla on usein kaksi vahvistinta. Samoin piano vaikutti kitaransoiton ajatteluun, sellaiseen melodisuuteen. Sitten oli vuorossa kansainvälisestikin keikkaillut Husky Rescue. Se tuntui kivalta puuhalta, ja soitin jäi käteen. Toinen on Vox, ja sitä täydentää tilanteen mukaan Budda tai Fender. Ajattelin ensin myydä kitaran pois, mutta kun aikani ammuskelin sillä pistoolilla, niin aloin jostain syystä soittamaan myös sitä kitaraa. – Vahvistimessa on aina ominaissoundi. Niinpä ostin kitaran vaimolle valmistujaislahjaksi, ja sittemmin olen soittanut tällä raskaampia soundeja silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa soitinkin tietoisesti siten, että pyrin korvaamaan kosketinsoittimia kitaralla, mikäli bändissä ei niitä ollut. Pienillä baarikeikoilla Voxista lähtee jo yksistään niin järjetön meteli, etten halua tuoda siihen lisää volumea mukaan. Vähän sama juttu on myös kitarapedaaleissa. Husky Rescuessa oli enemmän fiilistelyä ja ehkä eteerisyyttä, pakottamatonta fiilistä. 34 www.riffi.fi 1/2022 se ajattelen soittamista enemmän melodian kautta. Kolme erilaista vahvistinta Miika Colliander käyttää keikkavahvistimiaan tarvittaessa myös äänityskäytössä studiotöissään. – Budda on soundiltaan selvästi keskialuevoittoinen, vähän kuin vanha tweed-ajan Fender Deluxe, mutta kuitenkin modernimpi. Tässä on ihan normaalipituinen skaala (kielten soiva pituus), joten senkään suhteen ei ole ongelmaa. – Olen sitä miettinyt, ja kyllä se varmaan auttoi. Nybergin Marko teki sitten lopulta bändistä trion. Kitaransoitto alkoi kuitenkin sattuman kautta, sillä ensi alkuun hän soitti musiikkiopistossa klassista pianoa. Auttoiko taustasi pianon kanssa paljonkin kitaran haltuunottamisessa. 32-35 EK 122 Colliander.indd 34 32-35 EK 122 Colliander.indd 34 30.1.2022 17.07 30.1.2022 17.07. Collianderin studiossa on onneksi pieni koppi, missä vahvistimia huudattaa. Jimi Hendrixin kuunteleminen oli lopullinen niitti. Suomirockiin verrattuna Husky oli toista maata: – Lähestymistapa oli vähän erilainen kuin ihan perusbändissä. Uusi soitin tuli kuvioihin vähän yllättävällä tavalla. – Husky Rescuen kuvio kävi lopulta vähän vaikeaksi, kun kaikilla oli jotain muutakin hommaa täällä Suomessa. En hirveästi muuttele sitä. Juha Tapion bändissä soitin usein pelkästään Fender Deluxella, sillä se sopi siihen musiikkiin. – Yksi tuttu kaveri halusi myydä minulle ilmapistoolin, ja sanoi että saat kaupan päälle kitaran. Miika Colliander nimeää ensimmäiseksi ammattimaiseksi bändikseen gospel-yhtye Bass’n’Helenin. Keikoilla vahvistimia on yksi tai kaksi riippuen tilanteesta. Yksi osa saattoi kestää pitkiäkin aikoja, toisin kuin nykymusassa, jossa otetaan kaikki tehot irti biisistä. Minulle pedaalissakin on se yksi soundi, ja sitten se on se
Pois kitarismi-ajattelusta Miika Colliander on tuottanut kokonaan Irinan viimeisimmän levyn ”Haluun olla yksin”, ja edelliselläkin hän tuotti omat kappaleensa. – Mikäs siinä, kyllä ajatuksena on ollut, että jossain vaiheessa tutustuisin ihan kunnolla niihin. – Ostin kaverilta, enkä ole hirveästi näitä nähnyt. Hyvin se näinkin toimii, Colliander aprikoi. u ”Taylor 314CE on hyvä ja laadukas keikkaratsu, esimerkiksi Juha Tapion kanssa tehtiin paljon akustisia keikkoja. Kitara alkoi muutenkin nyppimään, ja otin ihan tietoisesti taukoa kitarismiajattelusta. – Tehtiin aluksi muutama sessio eri paikoissa, esimerkiksi Inkfish-studiolla. Sitten keksii toisen jutun, joka on mukamas parempi, koska siinä on uutuuden viehätystä, Miika pohtii työtapojen välisiä eroja. 32-35 EK 122 Colliander.indd 35 32-35 EK 122 Colliander.indd 35 30.1.2022 17.07 30.1.2022 17.07. Irinan levyjä tehtiinkin alkuvaiheessa kokonaisina sessioina Petrax-studiolla. Sellaista leirikoulumeininkiä. Jossain vaiheessa itselleni tuli sellainen fiilis, että pystyn elämään ihan onnellisen elämän, vaikken soita enää yhtään kitarasooloa elämäni aikana. Jos taas pyörittelee jotain juttua tosi kauan, se tulee niin tutuksi, että alkaa vähän kyllästymään ja kyseenalaistamaan sen hyvyyttä. Telen kanssa se tuntuu vaivalloiselta. Varsinkin viime levyllä on vähän kuulaampia kitarasoundeja, mikä on ihan mukavaa, koska pieni muutos pitää kipinää yllä siinä hommassa. Kemper-tyyppistä ratkaisuakaan hän ei sulje pois tulevaisuudessa. Viimeisimmän levyn viimeistely tapahtui muutaman yhteissoittosession jälkeen lähinnä soittajien kotistudioissa. Olisihan se varmaan tehokkaampaa, jos levy pläjäytettäisiin yhdessä paikassa alusta loppuun nopeasti. Chisun kanssa soitin tällä jostain syystä, mutta muuten en ole löytänyt kovin paljon käyttöä.” Roverin banjokin löytyy, jos sen soundia johonkin projektiin tarvitaan: ”Aina kun banjo soi, niin ei voi olla huono fiilis”, sanoo Miika Colliander. En ole kuitenkaan ottanut sellaista askelta, että tositarkoituksella lähtisin siihen maailmaan, eikä ole ollut tarvettakaan. – Delaysta säädän tap-tempoa soiton aikana, mutta muuten minulla on lähinnä yksi asetus, joka muistuttaa Rolandin Space Echoa. Kitarasta en säädä juuri mitään, varsinkaan Telecasterista. Kun soitin keikoilla Stratocasterilla, tein jossain musassa volume-swellejä, koska siinä volume-säädin on niin lähellä. Silloin se oli profiloitunut lähinnä raskaan rockin kitaramerkiksi, mutta tämä malli oli enemmän omaan makuun Bigsbykammellaan. Collianderin Pedaalilaudassa on ensimmäisenä Homebrew Electronicsin Tramp, jolla Colliander saa buustauksen ja tremolon. Tällä saa tarvittaessa kahteen eri kanavaan erilaiset vibrato-säädöt, joten siinä mielessä todella monipuolinen pedaali. – Oltiin pari viikkoa siellä, saunottiin ja soitettiin. Tähän vaihdettiin silloin avoimemman kuuloiset mikit. Mutta esimerkiksi Universal Audion Ox Amp on ihan hyvä, ja sen kautta tehtiinkin Irinan uusimmalle levylle kitarat yhteen biisiin. MG Musicin Stereo Vibe taas on laudan erikoisuus, Brasiliassa valmistettu vibrato/chorus-pedaali. – Joo, toki se nytkin on aika kitaravetoista, mutta soundi ei ole niin ”rock”. Strymonin pedaaleista tulevat kaiku ja delay. Mutta nykymusassa sillä ei välttämättä ole sellaista pointtia. Toki vanhemmissa biiseissä niitä on jonkin verran, ja bändissähän soittaa minun lisäkseni kitaraa myös Janne Kasurinen. – Ne ei tunnu mitenkään luontevilta näihin uudempiin kappaleisiin. – Sitten lisään tarvittaessa pedaaleilla, mutta koitan mennä niin minimillä kuin mahdollista. www.riffi.fi 1/2022 35 Pedaaleja hän kertoo käyttävänsä harkiten, sillä vahvistimen soundi saa jo itsessään vähän säröytyä ja siten kompressoitua. Nykyään onkin sellainen fiilis, että enemmänkin säestetään kappaleiden sanoituksia, sen sijaan että soitettaisiin sitä kitaraa, Miika toteaa. Irinan bändissä on kaksi kitaristia, joten se on ehkä eturivillekin balanssin suhteen mukavampaa, että sieltä lavalta tulee kaksi kitaraa kuin se, että toinen tulisi pelkästään PA-kamoista. Kukin soitti sitten päällesoitot itsekseen, kitarat ja laulut viimeisteltiin täällä. Tehtiin lauluja lukuunottamatta kaikki samalla kertaa. Käytän kuitenkin yleensä vain yhtä asetusta, joka on Univibe-tyyppinen. Kitarasooloja ei myöskään ole kovin paljon. Vaihdoin kitaran elektroniikan, ja se jeesasi paljon keikkasoundia.” ”Carparelli on Kanadassa valmistettu kitara, jonka sain aikoinaan yhdeltä maahantuojalta sponssikitarana. Irinan varhaiset levyt olivat toki hieman rockimpaa ja kitaravetoisempaa musiikkia kuin uudemmat levyt
Syvyysmitta määrää vehkeeseen kuuluvan ekspressiopedaalin pituuden, joka kenkäkoon 43 alla tuntuu varsin lyhyeltä – mutta näinhän se on melkein kaikissa muissakin eri valmistajien vastaavanlaisissa ratkaisuissa. Käyttötilanteessa pedaalin edessä seisten parhaiten näkyy avatun muistipaikan numerokoodi, vaikka oikeastaan ohjelman nimen näkyminen paremmin olisi ehkä käytännöllisempää – tilaakin nimittäin olisi. Ei siis ihan kaikkien kitarapussien taskuun mahtuva, mutta toisaalta se on suunniteltu korvaamaan aikamoista määrää roudaritoimintaa vaativaa kalustoa. 36 www.riffi.fi 1/2022 D igitaalitekniikan maailmassa tehoa vaativa prosessointi ja mallinnusalgoritmit tulevat varsin nopeasti kuluttajien saataville edullisessakin hintaluokassa. Poljettavia kytkimiä on kolme ja niistä kahdella selataan muistipaikkoja järjestyksessä ylös ja alas. Se muuten on tarkan tuntuinen ja siitä löytyy jopa kompensoiva vaihtoehto, mikäli haluaa virittää sävellajikohtaisesti. Kuten usein, niihin on ladottu kaikenlaista efektiä melko runsaalla kädelTEKSTI: TIMO KOSKINEN NUX MG-30 – tarpeellista tavaraa pienessä koossa Tavallisesti isompi tyyppinumero viittaa myös ominaisuuksiltaan isompaan malliin, mutta nytpä on toisin: tutkittava laite on monin tavoin erilainen ja selvästi tehokkaampi kuin saman valmistajan MG-300, jonka testin julkaisimme vuosi sitten. Painoa tällä metallikoteloon rakennetulla multiefektillä on 1,5 kiloa, mikä tekee siitä vakaasti paikallaan pysyvän ja reilumminkin polkaistavan. Kaikki MG-30:n 128 muistipaikkaa sisältävät jo valmiiksi tehtaalla tallennetun soundikokonaisuuden. Kahdella prosessorilla varustetun MG-30:n tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi valikoimaa impulssivasteita, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat ammattilaistasolle suunnattujen laitteiden erikoisominaisuus. Ei kovin iso, mutta tämäkin tila on enimmäkseen käytetty hyvin hyödyksi. Kivana yksityiskohtana on yläpaneelin suojakaari estämässä kengän vahingossa osumista säädinrivistöön. Ohjelmoitaessa näyttöä katsotaan sen verran lähempää, että pienemmätkin symbolit, numerot ja tekstit erottuvat kyllä – resoluutio on 480 × 800, ja näytettävä sisältö on järjestelty järkevästi. Leveydeltään se on 313 mm ja syvyydeltään 166 mm. MG-30:n näyttö on neljä tuumaa kulmasta kulmaan. Kolmas on CTRL, ja sille määritellään toimintoja kuten tap tempo, tai jonkin efektin kytkeminen päälle ja pois tai jopa vahvistimen vaihtaminen. Kahden kytkimen yhtäaikainen polkeminen käynnistää loopperin toiminnot tai rumpukoneen tai viritysmittarin. Suorituskyky sallii myös efektien ryhmittelyn blokeiksi, joiden järjestystä voi muutella vapaasti. Jopa totutusta poikkeavalla tavalla – vaikka vahvistin ja kaiutin ensin ja kaikki muu sen jälkeen, tai kaiut ja modulaatiot ensin ja säröt ja wah aivan lopuksi. 36-37 Nux.indd 36 36-37 Nux.indd 36 30.1.2022 17.08 30.1.2022 17.08. Työkalupakki metalliaskissa MG-30 on pienikokoinen
Mutta MG30:n putkivahvistinmallinnuksiin kuuluu laaja-alainen biasin muokkaus, joka mahdollistaa virtuaalisten putkien kurittamisen tavoilla, joka käräyttäisi oikeat putket hetkessä loppuun. Laitteen käyttö on havainnollista. u 36-37 Nux.indd 37 36-37 Nux.indd 37 30.1.2022 17.08 30.1.2022 17.08. Kannattaa mainita vielä MG-30 soveltuminen myös basistin käyttöön, sillä vahvistinmallinnuksista kolme on bassovahvistimia. Säädettävää on haluttaessa paljonkin, alkaen signaalitasoista ja reitityksestä aina efektien parametrien hienosäätöön. Samalla tavoin kuin CTRL on ohjelmoitavissa aiemmin mainitulla tavalla, molemmat NMP-2:n kytkimet voidaan määritellä tekemään jonkin efektin kytkemisen. Tällainen säätötapa on nopeaa toimintaa. Näyttöön avautuu valikkoja, joissa on esimerkiksi kuvana esitetty vahvistimien tai efektien mallinnoksia säätimineen. Laajempaa näkymää kaipaava voi ladata valmistajan sivustolta USB-portin kautta käytettävän Quick Tone -applikaation Windowsille. Oikeiden putkivahvistimien kanssahan tuntuu vallitsevan sääntö, että biasiin ei sitten kosketa, koska se on vain huollon ammattilaisia varten. Lisäksi Quick Tone havainnollistaa MG-30:n jännittävää erikoisuutta: biasin säätöä. MG-30:n käytössä on monta tasoa: yksinkertaisimmillaan johdot kiinni ja heti rokkaamaan, mutta säätämisestä innostuneille puuhaa riittää hyvinkin pieniin detaljeihin asti. Samoin kaksi mallinnusta on vahvistetulle akustiselle kitaralle. Samoin ekspressiopedaalille on helppo määrittää tavanomaisen volyymin tai wahin sijaan säädettäväksi jonkin efektin parametrin muokkaaminen, vaikkapa särön määrä tai viiveen pituus. Kenelle. Mutta on paljon pienimuotoisempaa keikkailua ja harrastussoittoa sekä kotistudiossa puuhastelua, jolloin MG-30:n tarjoama runsaan soundivalikoiman mahtuminen pieneen tilaan on iso helpotus. Soundien laadusta tinkimättä, koska hyvää soundiahan haetaan aina. Yksi minitikun näppärä käyttöominaisuus on tallennuksien nopea nimeäminen. Ja jos omat soundikehitelmät eivät sittenkään tunnu johtavan kelpo tulokseen, jokaisen muistipaikan voi palauttaa helposti erikseen tehdasasetukseen. Impulssivasteiden joukossa taas on kolme akustisen kitaran simulaatiota, joissa on jämäkät mikitetyn akustisen soundit. NUX MG-30 ei tavoittele markkinoiden monipuolisimman ja runsassisältöisimmän multiefektin asemaa. Toisaalta simppeli ratkaisu omalle soundille on valita vahvistin, kaiutin ja jokin pedaali, kokeilla hiukan ja siitä suoraan menoksi. Lisää kontrollia Jos saman biisin aikana tarvitaan paljon erilaisia soundeja ja tallennuksien selaaminen kahdella poljettavalla kytkimellä ei tähän ihan riittävältä tunnu, NUX auttaa vielä lisääkin. Näihin käydään käsiksi suoraan näytön alapuolella olevien neljän pyöritettävän ja painettavan säätimen kanssa. Lisäksi digitaalitekniikka mahdollistaa sellaisiakin kokeiluja, joita oikeilla laitteilla ei tekisi, kuten erikoiset reititysjärjestykset ja biasin ali/ylisäätö. Kunkin osion erilliseen käsittelyyn taas siirrytään neljään suuntaan liikkuvan minijoystickin avulla. Vaan eipä toisten soundeja tarvitse käyttää – ellei niistäkin jo tarpeelliset löydy – koska saman tien voi käydä käsiksi muokkaamiseen. Sisällöksi on silti valittu sopivan reilu määrä käyttökelpoisia vahvistinja efektimallinnuksia. Tämä ominaisuus on myös hyvin opettavainen, koska se kertoo, miten pienen ruuvin asento vaikuttaa oikeissakin laitteissa ja Quick Tone näyttää vasteen vieläpä graafisesti. www.riffi.fi 1/2022 37 NUX MG-30 Mallintava multiefekti kitaralle tai bassolle • 30 vahvistinmallinnusta, joista kolme bassolle ja kaksi akustiselle • 50 efektiä sijoitettavaksi 11 blokkiin • impulssivasteina kitarakaappeja, bassokaappeja ja akustisia kitaroita • ekspressiopedaali • NMP-2-lisäkytkin vakiovarusteena • USB:n kautta toimii äänikorttina ja on ohjelmoitavissa Quick Tonella • hinta: 320 € Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Kahdeksasta merkkivalolla varustetusta minipainikkeesta ekspressiopedaalin vierestä voi ensinnäkin kytkeä halutut osiot päälle ja pois. Bändit, joilla on mahdollisuus kuljettaa kiertueella suurta määrää vahvistimia ja efektejä, tekevät niin. Pitää silti muistaa, että MG-30 kuten muutkin multi efektit kaipaavat kaverikseen hyvän vahvistimen tai toistojärjestelmän, jotta soundit saadaan aidoimmillaan kuuluville. Nykyaikaisella teknologialla toteutettuna näiden realistisuudessa päästään tosi lähelle aitoja asioita. 010 439 3733 • www.musiikkisilfverberg.fi lä. Se näyttää säätämiset isommassa koossa ja hiiren kanssa soundien ruuvaaminen on vieläkin nopeampaa. Paketissa nimittäin tulee mukana kaksi poljettavaa lisäkytkintä sisältävä NMP-2-rasia liitäntäjohtoineen. Tikun nuppikin on pyöritettävä, mikä tuo mukaan ylimääräisiä toimintoja
Recording Kingin historia näkyy nykymallistossa, sillä kaikki sen instrumentit ovat tyyliltään enemmän tai vähemmän vanhahtavaa vintagehenkeä huokuvia. TäTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Recording King Recording King – resoja sopuhintaan Recording King on jo vakiintunut merkki, joka valmistaa kaukomailla tehtyjä edullisemman puolen soittimia. Oli aika tutusta jälkimmäisen kategorian soittimiin, ja selvittää miten edullinen hinta ja laatu kohtaavat. 38-43 Recording_Epiphone.indd 38 38-43 Recording_Epiphone.indd 38 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Koesoittoon saatu RR-60-VS on squareneck-tyypin ”dobro”, kun taas RM993 on pienikokoinen messinkikoppainen resonaattorikitara, joka on tarkoitettu soitettavaksi normikitaran tapaan, joko putkella tai ilman. Akustisten kitaroiden lisäksi mallistosta löytyy erilaisia resonaattorikitaroita. 38 www.riffi.fi 1/2022 V arsinaisesti Recording King -merkin historia ulottuu 1930-luvulle, jolloin se perustettiin postimyyntija tavarataloketju Montgomery Wardin omaksi kitaramerkiksi. Toiminta hiipui vuosikymmenien kuluessa, mutta vuonna 2007 musiikkilaitteiden jakeluun keskittynyt The Music Link elvytti soitinmerkin, jota Suomessa on ryhtynyt nyt edustamaan turkulainen Soitin Laine. Näissä soittimissa on yleensä spider-talla eli vähän hämähäkin seitin tapainen kehikko, joka kuljettaa värähtelyn tallasta koveraan alumiinista tehtyyn resonaattorikennoon. RR-60 RR-60:n kaula on neliskanttinen (tästä tulee sana squareneck), joten sitä soitetaan lap steel -kitaran tapaan sylissä tai hihnan kanssa
Resonaattorikennolla on läpimittaa 9,5 tuumaa, ja se on käsin valmistettu. nauhan kohdalla ja siitä ylöspäin mentäessä. Tässä soittimessa on biscuit-talla eli tallapuun alla on musta puukiekko, josta ääni menee suoraan kuperaan resonaattorikennoon. En tiedä kuuluuko se kellopronssin ominaisuuteen, mutta ainakaan minua se ei haitannut. Pienehkö soitin myös asettuu syliin helposti, sillä skaalaltaan se on lähes yhtä lyhyt kuin Fenderin Jaguar tai Mustang. Soittimen vintage sunburst -viimeistelykin näyttää ihan tyylikkäältä. Kaikki ylimääräinen krumeluuri koristeineen on tietenkin jätetty pois, ja se on budjettisoittimessa luonnollinen ratkaisu. Havaitsin soundissa hienoista pyöreyttä ja tummuutta matalimmilla kielillä, kun taas paljaat kielet soivat kirkkaan raikkaasti. Kopan materiaaliksi ilmoitetaan messinki, tarkemmin sanoen kellopronssi. Slidella tai ilman RM-993 oli niin ikään valmiiksi viritetty avoimeen G-viritykseen, mutta tällä lertaa low bass -versioon (D,G,D,G,B,D). Tässä tapauksessa rakenne on perinteinen eli resonaattorirakennelmaa ja kantta tukee kopan sisällä ”äänikaivo” (soundwell), jossa on suunnikkaan muotoisia aukkoja. Kantrilta kuulostaa Soitin oli valmiiksi viritetty avoimeen G-viritykseen (high bass: G,B,D,G,B,D), jota bluegrass/kantri-soittajat yleensä käyttävät. Se on D-virityksen ohella yleisin avoin slide-viritys. RM-993 RM-993 on sitten aika erilainen tapaus. Näin ollen soundi on tämänkin takia erilainen kuin spider-tallaisessa. Erityyppisten resonaattorikitaroiden eroa havainnollistetaan varsin hyvin Recording Kingin sivustolta löytyvässä videossa. Soiva taajuusalue ei ole sinänsä kauhean laaja, mutta soinnissa on hyvää purevuutta. Halutessaan voi muuten tehdä niin, että irrottaa teesihdit ääniaukkojen päältä ja kuuntelee tuoko se soundiin mitään lisävivahdetta suuntaan tai toiseen. Punotutuissa kielissä on mehukas soundi ja keskialuetta on paljon. Lisäksi tälläkin kertaa sointi oli hyvä myös 38-43 Recording_Epiphone.indd 39 38-43 Recording_Epiphone.indd 39 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Kaulan ja kopan materiaalina on käytetty mahonkia (ilmeisesti laminoitua sellaista). Vaahteratallassa on eebenpuinen päällys, mikä on on aika tavallinen kombinaatio, sillä sen pitäisi tuoda soundiin lisää purevuutta. Toinen rakennustapa on sellainen, jossa kansi ja resonaattori tuetaan kopan sisältä lähinnä puutolpilla. Ainoastaan toisella puolella kaulaa satulan juuressa huomasin lakan alla pientä nuhjua. Se on salonkikitaran mitoilla tehty resonaattorikitara eli paljon pienempi kuin Style O -kokoiset. Otelauta on eebenpuuta, ja satula oikeaa luuta. Groverin avoimet virityskoneistot toimivat hyvin, ja sopivat ulkonäöltäänkin hyvin tällaiseen soittimeen. Squareneck-dobroja rakennetaan parilla eri tavalla, ja sillä on myös vaikutusta soundiin. Bluegrassiin ja kantriin sopiva ääni tässä kitarassa kyllä on. Recording Kingin mallistossa on samanlainen soitin myös vanhennetulla messinkipinnalla. Mutta onneksi ei tämän soittimen kohdalla, vaan sointi pysyi terveenä myös korkeasta rekisteristä. RM-993:n perussoundi on tietenkin sellainen kuin metallikitaralta odottaa, mutta koosta johtuen keskialue korostuu jonkin verran enemmän. Viimeistelystä en löytänyt mitään huomautettavaa, mitä nyt kopan sävy on hieman tummempi joissain kohdissa runkoa. Testisoittimessa on black nickel -viimeistely, jolla soitinta valmistetaan ilmeisesti rajattu erä, mutta soitinten lukumäärää ei kylläkään ilmoiteta. www.riffi.fi 1/2022 39 hän soittimeen on asennettu Euroopassa valmistettu kenno, jota Recording King kehuu nettisivustollaan yhdeksi parhaimmista, mitä saatavilla on. Sen valmistajaa ei kuitenkaan sen tarkemmin kerrota. Kuten oletinkin, RR-60 soi perinteisen dobron tapaan. En kuitenkaan raaskinut rassailla niitä irti, kun testisoittimesta oli kyse. Joissain edullisissa dobroissa törmää sellaiseen ongelmaan, että soivuus huononee selvästi noin 12. RM-993:n kaula on mahonkia V-tyylin profiililla. Otelauta on ruusupuuta, ja satula tässäkin soittimessa oikeaa luuta. Kielten soiva pituus on vain 24,25 tuumaa, minkä tuntee heti kun soittimeen ensi kertaa tarttuu. Valmistajan malliston kallein malli, Phil Leadbetter Squareneck, on tällä tavoin rakennettu, mutta sitä ei nyt saatu testiin. Soittaessa V-kaula tuntui kyllä ihan hyvältä, ja peukalo asettui keskikohtaan nikottelematta. Tässä tapauksessa soittimen sointi on noin yleisesti ottaen voimakkaampi, ja myös muuten vähän erilainen
Se soi ihan hyvin sliden kanssa, mutta yhtälailla sillä teki mieli soitella näppäilyjuttuja. 40 www.riffi.fi 1/2022 Recording King RR-60 ja RM-993 Resonaattorikitaroita RR-60 • spider-tyyppinen talla ja resonaattorikenno • kopan materiaali mahonki • tallan materiaali vaahtera ja eebenpuu • neliskanttinen kaula, mahonkia • otelauta eebenpuuta • luusatula • viimeistely: vintage sunburst • hinta: 629 € RM-993 • salonkitaran kokoluokka • kopan materiaali messinki (kellopronssi) • biscuit-tyyppinen talla ja resonaattorikenno • tallan materiaali vaahtera ja eebenpuu • kaula mahonkia v-profiililla • otelauta ruusupuuta • luusatula • kielten soiva pituus 24-¼ tuumaa • viimeistely: black nickel • hinta: 699 € Lisätiedot: Soitin Laine Puh. Näistä kahdesta RM-993:n oli mielestäni jossain määrin mielenkiintoisempi, koska vastaavia salonkikitaran kokoon tehtyjä malleja ei ihan joka valmistajalla ole, kun taas RR-60:lla on omassa lajissaan ehkä enemmän kilpailijoita. Vaikka vuosien saatossa soittimista onkin nähty paitsi muiden valmistajien näkemyksiä sekä Epiphonen omia uudelleenjulkaisuja, kaikki kolme kitaraa ovat nyt puoleen vuosisataan ensimmäistä kertaa alkuperäistekijöiden arsenaalissa samanaikaisesti. Kaikkien suositushinnat liikkuvat kuitenkin 400 – 500 euron paikkeilla, joten ne vaikuttavat täten käyvän mitä mainioimmin ensimmäiseksi soittopeliksi tai lompakkoystävälliseksi keikkajuhdaksi. En kokenut RM-993:a mitenkään erityisen räyhkäkkäänä soittimena, vaan jotenkin ”hienostuneempana”. Mutta kuinka hyvin ne näihin tehtäviin soveltuvat. Otetaanpa selvää. nauhan kohdalta ja siitä ylöspäin mihinkä nyt yletti, eikä sitä halvan reson helmasyntiä siis ilmennyt. Samasta syystä tämä on myös varsin helppo soitin tuntumaltaan. E piphonen vuosien 1958 ja 1970 välillä alunperin valmistamat kitaramallit, joiden käyttäjiin on lukeutunut vaikuttava määrä niin garage rockin, bluesin kuin hard rockinkin nimekkäimpiä pelimanneja, ovat tehneet näyttävän paluun. u TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Epiphone – retroa, eikä maksa maltaita On kuin 1950-luku ei olisi koskaan päättynytkään, kun Epiphone toi tarjolle uusioversioita vanhoista klassikoistaan. SaCoronet, Wilshire P-90 ja Crestwood Custom 38-43 Recording_Epiphone.indd 40 38-43 Recording_Epiphone.indd 40 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Ei paha Recording Kingin resonaattorikitarat edustivat kumpikin ihan uskottavasti omaa soundityyppiään. 029 080 2400 • www.soitinlaine.fi 12. Pieni koppa tuo tähän soittimeen oman soundinsa, ja hyvä näin. Paljon yhteistä, paljon erilaista Kaikilla kolmella kitaramallilla on samanlainen, kahdella soololovella varustettu mahonkirunko sekä mahonkikaula. Tässä hintaluokassa ollaan vielä budjettiresojen äärellä, se tulee muistaa, mutta näinpä sitä aina välillä yllättyy, että tähänkin hintaan saa jo aivan kelpo soundia. Riisuttu Coronet edustaa kolmikon edullisinta päätä koristellumman Crestwoodin toimiessa valikoiman lippulaivamallina
Salaisuus piilee retrosti räyhäkkäässä ulkoasussa (kirsikanpunainen tai musta) sekä samaa kaavaa noudattelevassa soundissa. Sellaisena se jatkaa myös modernina versiona. Testikolmikon kallein malli Crestwood Custom palaa puolestaan vasta nyt valmistajan valikoimiin. Kolmikon edullisin malli on ensiesiintymisensä valmistajan katalogissa jo vuonna 1958 tehnyt Coronet. Muiden lailla sitäkin valmistetaan kirsikanpunaisena, mutta vaihtoehtona sille soitinta tehdään myös valkoisella polaris white -viimeistelyllä. Kitaroidein rungossa ei ole lainkaan varsinaisia viisteitä, mutta kaikki särmät on pyöristetty ja kaaristettu. Alunperin vuosina 1959 – 1970 kaupiteltu kitara on viihtynyt erityisesti garagerokkareiden käsissä, ja syy sille on selvä: se näyttää vibratalloineen olevan kuin suoraan peräisin retrofuturismin oppikirjoista. Se on ollut sisariinsa verrattuna Epiphonen katalogissa jo pidempään, sillä paluun sinne se teki 2009. Yhteiset piirtet jatkuvat: kaikki mallit on viimeistelty polyesterilakalla, metalliosat puolestaan on niklattu ja plektrasuojia koristaa suurikokoinen Epiphonen E-logo. Valmistajan logo komeilee kokonaisuudessaan myös lapoihin ruuvatuissa ”bikini-merkeissä”. Yläsatulan leveys on 43 mm ja se on veistelty Graph Techin valmistamasta NuBone-materiaalista. Otelaudan materiaali on intiaiasta laakeripuuta ja radius perinteinen 12 tuumaa. www.riffi.fi 1/2022 41 moin medium-C:ksi luokiteltu kaulaprofiili on identtinen läpi koko malliston. Kitaraa on nähty niin Jimi Hendrixin kuin Ace Frehleynkin käsissä, useammasta vuosituhannen vaihteen indiesuosikista nyt puhumattakaan. Kielten soiva pituus on perinteinen 628 mm (24,72 tuumaa). Epiphone Coronet, Wilshire P-90 ja Crestwood Custom 38-43 Recording_Epiphone.indd 41 38-43 Recording_Epiphone.indd 41 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Muotoilu yhdessä soittimien suhteellisen pienen koon kanssa tekee niistä mukavia pideltäviä niin istuen kuin seistenkin. Samoilla väreillä kaupitellaan myös vuodelta 1959 peruja olevaa Wilshireä, joka suunniteltiin Coronetin ja Crestwoodin välimuodoksi
Kovempaan vatkaamiseen vaaditaan kuitenkin jo sitten aivan toisenlainen tallaratkaisu. Vireenpitävyyden parantamiseksi soittimessa on Graph Techin satula, ja lisäksi saman valmistajan TUSC-tallapalat. Kaikkien mallien akryyliotelautamerkit ovat siistit, eikä niiden ympärillä ole ylimääräisiä liimatai täyteainejäämiä. Kitaroiden kaulat on liimattu suorasukaisesti runkoon ilman soittoa helpottavia viisteitä. Vibrakampeen on tehty näppärästi kaksi extra-reikää, joiden avulla sen pituus voidaan säätää sopivaksi. Kaulaprofiili tuntuu kädessä leveähköltä, mutta ei kuitenkaan täytä kouraa kokonaan. 42 www.riffi.fi 1/2022 Yksinkertainen on kaunista Simppeleillä kuusikielisillä on paljon yhtäläisyyksiä emoyhtiön Junioriin. Kaikki mallit ovat kuitenkin hihnassa pidetäessä reippaasti kaulapainoisia. Nauhat olivat myös tasaiset, eikä otelaudoilta löytynyt muita matalampia tai korkeampia kohtia. Tallaosastolla Coronet luottaa yksinkertaisuuteen: kielet kiedotaan kompensoidun lightning bar -tallan ympäri ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. Kätevää! Soundija soittopolitiikka kunnossa Kaikkien kolmen kitaran kielten korkeus oli säädetty matalahkoksi. Niiden käyttämä indian laurel (laakeripuu) -otelauta muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon perinteistä ruusupuuta, vaikka testiyksilöissä olikin väriskaalan suhteen variaatiota. Yhtäkaikki laudan pinta on kaikissa miellyttävän tasainen ja tuntuma hyvin ruusupuumainen. Coronet sujahtaa juuri alle kolmen kilon, Wilshiren viedessä painavimman soittimen tittelin noin 3,2 kilon massallaan. Kielten ei näin ollen ole mahdollista pompata pois paikoiltaan edes rajuimpienkaan syöksypommitusten aikana, eikä kieltenvaihdossakaan vaadita sen kummempia apuvälineitä tai erityistä sorminäppäryyttä. Coronetin otelauta oli vaalein, Wilshiressa tummin ja Crestwoodissa taasen kaikkein raidallisin. Lakka on jokaisessa mallissa kauttaaltaan tasainen ja kiiltävä, eikä se tahmaa ainakaan rauhallisemmassa treenikäytössä. Ennen säätöä tarkistamani intonaatio ei ollut soittimessä myöskään täysin kohdillaan, toisin kuin Coronetissa ja Crestwoodissa. Toisin kuin perinteisimmissä Bigsby-malleissa, Tremotonessa kielet viedään tallan takaosassa olevan tangon kaulanpuoleisten reikien läpi ja siitä takaisin tangon ympäri. Nauhapäissä tuntuu aavistus pakkaskeleille ominaista karheutta, mutta ei mitään, mikä varsinaisesti haittaisi soittoa. Wilshiressä ja Crestwoodissa virittimiksi on valittu hivenen kalliimmat Epiphonen Deluxe-mallit, jotka toimivat moitteetta nekin. Keveyden johdosta näitä kitaroita on helppo soittaa tuntikausia. Kyseisen yksilön relief oli käytännössä olematon, mutta nopea kaularaudan säätö korjasi tilanteen. Kaikkien kitaroiden kaulat olivat paketeista kuorittuna hyvinkin suoria – Wilshiren kohdalla jopa liiankin kanssa. Tämä pätee myös Crestwoodiin, jonka rungossa lisääntynyt raudan määräkään ei riitä korjaamaan 38-43 Recording_Epiphone.indd 42 38-43 Recording_Epiphone.indd 42 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Käytännössä vire säilyy herrasmiesmäisessä huljuttelussa oikein mallikkaasti. Kaikkein vähiten törrötystä oli havaittavissa Crestwoodissa. Coronetin virittimet ovat peruskauraa, mutta tuntuvat napakoilta ja pitävät vireen kiitettävästi. 22 medium jumbo -nauhaa oli trion kaikissa yksilöissä aseteltu tarkasti paikoilleen ja kiillotettu siististi. Wilshiren kannessa nököttää perinteinen Tune-o-Matictalla, mutta Crestwoodin ulkoasua hallitsee aiemmin mainittu Tremotone-vibrato ja Locktone Tune-o-Matic-kielisilta. Liitokset näyttivät siistiltä ja samaa voidaan sanoa kitaroiden viimeistelystä kokonaisuudessaan. Jokainen nauhaväli soi häiriöttä, eikä kieltä venyttäessä tuntunut ylimääräistä karheutta, eikä sointi sammunut ennen aikojaan. Tallan takaosaa koristaa laakeripuun pala, johon on painettu e-logo toistamaan keskeltä valkoisen ja “siiviltään” läpinäkyvän plektrasuojan viestiä. Ulkoisesti sanomista löytyi vain Coronetin kolmikerroksisesta plektrasuojasta, jonka viisteet on leikattu huomattavan kulmikkaasti, sekä yläsatulan otelaudan puoleisesta reunasta, joka on ruskeiden, luultavasti otelaudasta peräisin olevien roiskeiden peittämä
Nikkelikuoret on ympäröity mustilla muovikehyksillä ja korkeudensäätö tapahtuu tavanomaiseen tapaan kehysten reunoilta. Wilshire on puolestaan varustettu Epiphonen valmistamilla passiivisilla Pro P-90 ”saippuapalamikeillä”. Volumen ruuvailu puhdistaa rosoja odotetun lailla, ja tonella voidaan lisätä lämpöä ja pehmeyttä muutoin äkäisesti räksyttäviin mikkeihin. www.riffi.fi 1/2022 43 painopisteongelmaa. Edullisuutensa vuoksi kitarat eivät ymmärrettävästi tule kovissa koteloissa, mutta keikkakassit on nekin jätetty kustannussyistä soittajan erikseen hankittaviksi. Sillä voisi irrotella jopa kantrin parissa, vaikka Telecasterin twangiin ei toki ylletäkään. Suurin tekijä lienee kaulaliitoksen taakse sijoitettu hihnatappi. Tasapainon voisi kuvitella korjaantuvan sijoittamalla tappi yläsarven päähän, mikäli soitinta rohkeaa ryhtyä porailemaan. Virittäessä kielet eivät jumittuneet kertaakaan uriinsa, eikä pahamaineista ”pingahtelua” päässyt syntymään. Mikin navat ovat säädettävissä talttapäisellä ruuvimeisselillä ja mikkien korkeus kahdella keskeltä löytyvällä ristipääruuvilla. Mikrofoniosastolla päästään käsiksi kitaroiden suurimpiin eroavaisuuksiin. Wilshiren lailla myös Crestwoodin plektrasuojasta kohoaa kaksi mikrofonia, mutta tällä kertaa P90:sten tilalle on asennettu minikokoiset passiivihumbuckerit. Mikkivalitsimen keskija taka-asenoissa soundi on omiaan slidesoittoon, mutta taipuu toki paljon muuhunkin. Coronet omaa tallapaikallaan Epiphonen passiivisen, mustalla dogear-muovikuorella peitetyn Pro P-90:n. Wilshire soi akustisesti testilaitteista kaikkein tummimmin. Tone täysin auki soundi on paksu ja kermainen, siistiytyen miellyttävästi volumepotikkaa pakittelemalla. Säätöinä löytyvät Wilshirestä tutut kaksi volumeja kaksi tone-potikkaa, joista jälkimmäisiä pakittelemalla päästään kaiken muun hyvän lisäksi varsin toimivien jazz-soundien maailmaan. Mikkien säätömahdollisuudet ovat täysin samat kuin Coronetissä. Mikkivalitsimen keskiasennossa Wilshiren soundiin tulee hitunen vaakuntaa, mutta vain hyvällä tavalla. Itse kytkin on jälleen hieman helisevää tyyppiä, mutta toimii tälläkin kertaa moitteetta. Kaulamikistä irtoaa reilusti botnea ilman, että alapää ottaa vallan koko signaalista. Tiukemmalla budjetilla operoivat soittajat joutuvat lähes poikkeuksetta tyytymään niin sanotusti hieman huolellisemmin sisäänajettuihin yksilöihin omine huoltotarpeineen. Yläsatulat istuvat tiukasti paikoillaan ja Nubone-materiaali osoittautuu käytännössä erittäin toimivaksi halvemman muovimateriaalin korvaajaksi. Vuosikymmeniä vanhoista soittimista pyydetään huimia hintoja, vaikka ne alunperin olisivatkin olleet edullisia oppilasmalleja. Sen P-90:t ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tunkkaiset. Tallamikki on ryhdikkyydellään kuin luotu pitkien äänien täyttämään liidisoittoon. Kirjoitushetkellä yhtäkään malleista ei valitettavasti ole saatavilla vasenkätisinä. Säröä lisäämällä molemmat mikit säilyttävät ylärekisterin ominaispiirteenEpiphone Coronet, Wilshire P-90, Crestwood Custom Perinnemalleja uusiopainoksina Kaikki mallit: • valmistusmaa Kiina • mahonkirunko • mahonkikaula, liimaliitos • otelauta Intian laakeripuuta • kielten soiva pituus 628 mm Epiphone Coronet • Epiphone-virityskoneistot • kompensoitu talla • Epiphone P-90 Pro Dogear -mikrofoni • volume-säätö • hintaluokka < 450 € Epiphone Wilshire P-90 • Epiphone deluxe -virityskoneistot • Tune-o-matic-talla • Epiphone Pro P-90 Soapbar -mikrofonit • kolmiasentoinen mikrofonivalitsin • yhteinen volume, yhteinen tone • hintaluokka < 500 € Epiphone Crestwood Custom Tremotone-vibratolla • Epiphone deluxe -virityskoneistot • Tremotone-vibrato • Epiphone Pro Mini Humbucker -mikrofonit • kolmiasentoinen mikrofonivalitsin • erilliset volumeja tonesäätimet mikrofoneille • hintaluiokka < 600 € Lisätiedot: Algam Nordic • algamnordic.fi • peter.sanden@algamnordic.com sä, mutta saavat ylleen todella makoisan saturoitujen harmonisten yliäänten harson. Kyllä kelpaa Kitaramaailmassa on viime vuosina ollut valloillaan varsinainen vintage-villitys. Potikat pyörivät moitteetta ja säädöt ovat käyttökelpoisia. Monipuolisuudessaan ne hakevat vertaistaan, ja toimivat mitä oivimpana välimuotona täysikokoisten humbuckereiden ja P-90:sten välillä. Mikkivalitsin jättää tuntumallaan hieman toivomisen varaa, sillä se elää sivusuunnassa turhan paljon, vaikka napsahtaakin silti napakasti asennosta toiseen ja myös pysyy aloillaan. Akustisesti kaikkein kirkkaimmin soivan Crestwoodin minihumpparit ovat tuttuja esimerkiksi Epiphonen omista Riviera ja Sheraton -malleista. Coronetin P-90 yllättää poikkeuksellisen matalalla kohinatasollaan, joka toki yltyy säröja volumetasojen reilummalla nostolla. u 38-43 Recording_Epiphone.indd 43 38-43 Recording_Epiphone.indd 43 30.1.2022 17.10 30.1.2022 17.10. Niistä ei kenties ole aitojen vuosikertamallien syrjäyttäjiksi, eikä niistä myöskään mitä todennäköisemmin tulla 50 vuoden kuluttua pyytämään moninkertaisia hintoja, mutta soittopeleinä ne täyttävät tehtävänsä enemmän kuin mallikkaasti. Soinnissa on havaittavissa jopa hieman stratomaista särmää, mutta ei aivan yhtä rapealla erottelevuudella. Mustat muovikuoret sopivat hyvin yhteen siististi leikatun tortoise-pleksin kanssa. Volume täysillä ja tonea taaksepäin kiertämällä lähestytään jo Claptonin kuuluisaa ”woman tonea”. Uudelleenjulkaisemalla vanhan trionsa Epiphone päästää soittajat kuitenkin aistimaan entisaikojen estetiikkaa ja soundeja edullisesti, ja ainakin testiyksilöiden perusteella hyvin tasaisella työnjäljellä ja laadulla. Puhtailla soundeilla Crestwoodin ääni on erittäin kirkas ja selkeä, ilman läpitunkevaa kimakkuutta. Kitaran yksittäiset volumeja tone-potikka mahdollistavat yllättävän laajan soundiarsenaalin
Tällä erää keskitymme säröjä tuottavaan X-Driveen ja modulaatioefekteille pyhitettyyn X-Vibeen. Yhteisiä piirteitä AmpliTube X-Gear-nelikolla (myöhemmin tuttavallisesti vain X-Gear) on runsaasti kanteen sijoitettujen säätimien ja kytkinten asettelusta takalaidan liitinten lukumäärään asti. 44 www.riffi.fi 1/2022 A mpliTube X-Gear koostuu neljästä eri pedaalimallista, joilla on omat järkevästi rajatut toimenkuvansa. Kaikupedaali X-Space ja viivelaite X-Time saadaan toivottavasti kokeiltaviksi hieman tuonnempana. Käyttölogiikka on myös pitkälti yhteneväinen, ja kun yhden ottaa haltuun, osaa käyttää vaivatta muitakin. Tavanomaisen efektipedaalikäytön vaihtoehtona AmpliTube X-Gearit palvelevat kuitenkin myös USB-litäntäisinä äänikortteina, jolloin niiden stereofoniset lähtöliitännät palvelevat työpisteen tarkkailukaiuttimien syöttönä. Esimerkiksi USB-liitännän pääasiallinen tarkoitus on päästä muokkaamaan ja tallentamaan efektiasetuksia tietokoneelle ladatulla applikaatiolla sekä päivittää pedaalin käyttöjärjestelmä tarvittaessa. X-Driven monolähtö muuttuu silloin stereon vasemmaksi kanavaksi monitorikuuntelua varten ja sen viereen sijoitettu kaiutinsimuloidun signaalin lähtö stereon oikeaksi kanavaksi. Niinpä esimerkiksi X-Viben takalaidassa on jakit myös stereokäytTEKSTI: LAURI PALOPOSKI X-Gear – kaiken kattavat soundit Juuri lanseerattu IK Multimedian pedaalimallisto antaa kitaristille mahdollisuuden nauttia mallinnetuista soundeista ja efekteistä kätevästi ihan sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti tietokoneen lisälaitteeksi kytkettynä. Huomioda kannattaa, että laitteiden digitaalisen ulottuvuuden vuoksi mahdollisuudet eivät välttämättä rajoitu peruskäyttöön ja sen puitteissa laitteen koteloon merkittyihin asioihin. Koko X-Gear nelikko on myös implementoitu IK Multimedian kitaralaitteita mallintavaan AmpliTube 5 -ohjelmaan, AmpliTube AmpliTube 44-47 IK Multimedia.indd 44 44-47 IK Multimedia.indd 44 30.1.2022 17.12 30.1.2022 17.12. X-Driven takalaidassa sama määrä jakkeja on sitten puolestaan jaettu särösoundien kannalta relevantimpiin tarkoituksiin: lähtösignaali on monoa, mutta vierekkäin on kaksi lähtöjakkia: yksi kitaravahvistimen kautta soittamiseen ja toinen kaiutinsimuloidun signaalin viemiseksi äänityslaitteistolle tai esimerkiksi lavamonitorointia palvelevalle aktiivikaiuttimelle. töä varten, sellainen kun tuo modulaatioefekteille tervetullutta lavennusta. Erojakin on, sillä toimenkuvaan saattaa liittyä erityisominaisuuksia, joille toisessa efektityypissä ei ole käyttöä
Näillä konsteilla saa varsin mainiosti haltuun säröisyyden määrän, soinnin perussävyn ja lopullisen volyymin. Sekin kannattaa huomioida, että ekvalisoinnin voi valita tapahtuvaksi joko ennen tai jälkeen säröytyksen ja tämäkin valinta avaa käyttäjälle jälleen yhden pätevän lisätyökalun soundin pikkutarkkaan muovailuun. Jos haluaa, voi musisoida suoraan AmpliTuben omalla kasiraiturilla, tai sitten voi liittää koko paketin plugin-muodossa osaksi sitä DAW-ohjelmaa, jota muutoinkin käyttää. Nappularivin katselu ei silti anna vielä täyttä kuvaa pedaalin resursseista tässäkään kohden. Kun edellisten lisäksi voi vielä säätää portin tehoa täydestä signaalitien mykistyksestä vaikkapa vain kymmenen desibelin vaimennukseen, saa toiminnan passattua varsin tarkoin Särösoundien tulostukseen riittää mainiosti mono, mutta sitä saa sitten joko ilman tai kaiutinsimuloituna. 44-47 IK Multimedia.indd 45 44-47 IK Multimedia.indd 45 30.1.2022 17.12 30.1.2022 17.12. Lisää aarteita Toinen esille kaivamisen arvoinen toiminto on X-Driven kohinasalpa, jolle on käyttöä erityisesti rankempien säröjen ja häiriöalttiiden kitaroiden kanssa operoidessa. Täysparametrinen keskikaistan korjain onkin erinomainen työkalu, jolla alkuperäispedaalin perusmallinnos saa reippaasti uutta ulottuvuutta. Release time -parametrilla puolestaan sovitetaan portin sulkeutumisnopeus musiikilliseen kontekstiin: mitä stackatompaa tekstiä, sen nopeammin portti saa iskujen väleissä sulkeutua. Mikä autenttisuudessa ehkä menetetään saadaan korkojen kera takaisin X-Driven ylimääräisenä muokkausvoimana. Suurin osa näistä tausta-asetuksista toistuu samoina efektityypistä toiseen, mutta osa muuttuu aina kyseisen efektin erityispiirteitä mukaillen. Kaikenlaisia säröjä X-Drive iskee suoraan kitarismin ytimeen. Mukana on sekä overdriveettä distortion-tyyppisiä efektejä, useita fuzzeja, boostereita, ja hännänhuippuna digiajan ilmiö – bitcrusher, jolla soundin saa rujoutettua koodin resoluutiota pudottamalla. Ja vaihtoehtoja särön luonteen ja määrän suhteen X-Drivesta kyllä löytyy. Jos on tarpeen esimerkiksi korostaa alempaa keskialuetta lavealla suotimella, se onnistuu. Niiden lisäksi eri efekteihin liittyy myös tausta-asetuksia, jotka avataan kaikkein vasemmanpuoleisimpaan säätimeen integroidulla painokytkimellä. Kärjistäen sanottuna särö tai säröttymyys antaa kitarasoundille leimallisimman olemuksen, jota muut efektit sitten vain maustavat. Stereoksi laite muuttuu vain silloin, kun käyttötavaksi valitaan palvelu äänikorttina. Mitä hallitumpi soittodynamiikka on, sen helpompaa on löytää sellainen kynnystaso, jolla teoria muuttuu toimivaksi käytännöksi sulavasti. Ekvalisoinnin osalta tarjoomukset ovat itse asiassa silkkaa ylellisyyttä, sillä valtaosassa esikuvapedaaleita on vain simppeli tone-säätö. Sarjan tavoin tämäkin pedaali on midiohjattavaa sorttia. Jos taas korjainta haluaa käyttää vaikkapa tallamikin ylinasaalin naulan neutralointiin, voi vaikutuskaistan kaventaa näppärästi ja kohdistaa sen ylemmälle taajuudelle täsmävaimennusta varten. Toinen huomioitava seikka on, että USB-C-liitännällä varustetun Macin kanssa yhteys löytyi vain suoralla johdolla, adapterin tai hubin kautta laitteet eivät löytäneet toisiaan. Muistista esiin kutsuttua soundia pääsee muovailemaan suoraan driveja volume-säätimillä sekä kolmialueisella ekvalisaattorilla. Tavoitteena yleensä on, että taustahurinat eivät tule läpi, mutta soitettu ääni ylittää kynnystason ja riittää avaamaan portin. Kolmas huomioitava seikka on se, että kansilevyn nimikoidut säätimet on varattu perustason operointiin. Näytön alapuolelle on nimikoitu 16 erilaista mallinnosta, jotka jäljittelevät tunnettuja säröpolkimia eri vuosikymmeniltä. Suoraa reititystä X-Gearin tuloista sen monitorilähtöihin ei ole, joten kuunteluun muodostuu tietokoneesta ja ohjelmasta riippuen jokin määrä latenssia. Legatona soitettu lyyrinen soolomelodia taas hyötyy verraten hitaasti ja loivasti sulkeutuvasta portista, joka ei nielaise pitkään soivaa ja hiljalleen vaimenevaa ääntä kesken kaiken. Jälleen syvällisempi paneutuminen palkitaan, sillä tässäkään kohden ei tyydytä pelkkään käytössä / pois käytöstä -valintaan, vaan portin toimintaa voi hallita monipuolisin säädöin. Kynnystason asetus määrittää signaalitason, jota hiljaisempi ääni ei saa porttia avautumaan. Tietokoneen vapaiden liitäntöjen riittävyys on siis syytä varmistaa ennakkoon. Ja jos kansilevyn nimet eivät paljasta mallinnoksen esikuvaa kyllin selvästi, asiaan saa lisävihjeitä käyttöohjeesta. Tämän testin yhteydessä käytin pedaaleita pääasiassa kuitenkin perinteisinä, itsellisinä efektilaitteina. www.riffi.fi 1/2022 45 jonka SE-version latausoikeus tulee pedaalin mukana. Napauttamalla esiin kytkimen taakse piilotetut taustaparametrit paljastuu, että keskialueen yhden nupin korjain onkin täysparametrinen yksikkö, jossa voi säätää sekä muokattavan kaistan leveyttä että kaistan kohdistusta taajuuden suhteen. Huomioida kannattaa, että äänikorttina käytettäessä XGear-pedaali lähettää efektoidun signaalin ensin USB:tä myöten tietokoneelle, ja kuunteluun se palaa tietokoneen sekvensseriohjelman kautta. Aktiivisen korjaimen vaikutusalueet on valittu käytännöllisesti, ja tehoa on jokaisella kaistalla enimmillään kuusi desibeliä kumpaan tahansa suuntaan
X-Driven tapaan myös X-Viben taustaparametreistä löytyy todella hyödyllisiä säätöjä. Pitäisikö mallinnosta nyt sitten verrata alkuperäislaitteen vuosikertaan X vai Y… Ratkaisevampaa lienee se, miten hyvin mallinnoksilla tavoittaa alkuperäislaitteeseen yhdistettäviä piirteitä, sekä se onko mallinnosten välillä sellaisia eroja, että ne soveltuvat luontaisesti erityyppisiin käyttötilanteisiin. Toisaalta kaiutinsimulaation voi myös kytkeä kokonaan pois, jolloin sille omistettu lähtöjakki palvelee päälähdön tuplauksena. Toisaalta kaikujen ja viiveiden tapaiset mausteet voi usein menestyksekkäästi lisätä vasta kaiken muun jälkeen, joten mikään ratkaiseva miinus tämä ei ole. Jos tämä valikoima ei vastaa toiveita, voi laajennusta hakea Amplitube 5:n kautta, jossa on huimasti valmiita IR-vasteita sekä mahdollisuus omien vasteiden käyttöön. Omistan muutamia X-Driven mallinnosten esikuviksi nimettyjä pedaaleita, joten periaatteessa aivan suora A/B-vertailukin kävisi päinsä. Vertailukohtaa, onko sellaista. Kohinaportin kaverina näkyvän pinnan alla odottaa mahdollista käyttöönottoaan myös pätevä ja helppokäyttöinen kompressori, jota hallitaan kahdella säädöllä. Tehtaan jäljiltä asetus on kaikissa ohjelmissa 100 % efektiä ja tällä parivaljakolla se on todennäköisesti myös käytetyin asetus. Lukemaa voi kyllä menestyksekkäästi pudottaa jonkin verran, mutta alle 70 % mentäessä kokonaisuus alkaa Monon vaihtoehtona on stereokäyttö ja ulkoisen ekspressiopedaalin sijaan laitteeseen voi kytkeä poljettavia lisäkytkimiä muistipaikkojen selailua helpottamaan. Sensitivity määrittää miten tarmokkaasti kompressori signaalia mankeloi, ja kymmenportaisella säädöllä pääsee hyvin miedosta ja loivasta dynamiikan paimennuksesta roimaan liiskaukseen asti. Kaikkia löytyy monta eri versiota ja luettelon päätteeksi tässäkin laitteessa on uudempien aikojen mukanaan tuoma erikoisuus: rytmisiin kikkailuihin soveltuva step slicer. Kompressori tuo soundiin jyhkeyttä ja voiman tunnetta, olipa kyse sointujen vyöryttämisestä tai yksittäisten äänten funkpiiskauksesta. Toisaalta pikkuisen harmillisesti vain tremolossa voi vaikuttaa moduloivan signaalin aaltomuotoon. X-Driven antimilla hoitaa monta erilaista särön ilmiasua overdrive-tyyppisestä kevyestä reunasäröstä paksun kermaisaan ja mukavasti laulavaan liidisoundiin asti. Ajan saatossa on ollut myös mahdollisuus kokeilla rinnakkain useampaa alkuperäisvalmistajan eri vuosina valmistamaa laitetta ja niissäkin on usein havaittavia eroja keskenään. 44-47 IK Multimedia.indd 46 44-47 IK Multimedia.indd 46 30.1.2022 17.12 30.1.2022 17.12. Kompressiossa keskimääräinen signaalitaso putoaa kompression verran aina ja tämä on IK Multimedialla huomioitu. Yllättävän pienikin himmaus saattaa nimittäin siivota tarpeettomia taustapörinöitä riittävästi ja miedommalla vaimennuksella portin toiminta on helpompaa sovittaa soittoon niin, ettei sulkeutumista ja avautumista kuule häiritsevän jyrkkinä muutoksina äänikuvassa vaan ainoastaan siistimpänä lopputuloksena. Ja toisaalta kulmikkaampi distortion-henkinen roso sekä sumuinen tai turiseva fuzz löytyvät siitä aivan yhtä pätevinä painoksina. Tilanteesta riippuen saattaa kaiutinsimulaatiolle olla tarvetta silloinkin, kun särö polkaistaan pois päältä ja jatketaan soittoa puhtaalla soundilla. X-Driven varusteluun kuuluva kaiutinkaapin simulointi sisältää neljä erilaista kitarakaapin imitaatiota sekä yhden bassokaapin simuloinnin, jotka perustuvat impulssivasteisiin. Signaalitaso on helppo optioida kompressorin jälkeisellä erillisellä volyymisäädöllä. Sekin onnistuu, kun valitsee pedaalin ohituskytkennän bufferoiduksi true bypassin sijaan. Toisaalta se ei vaikuta erityisen motivoivalta kun suurin osa X-Driven antimista perustuu laitteisiin, joita ei ole käden ulottuvilla. Kummassakin pedaalissa on taustaparametrien joukosssa myös suoran ja efektoidun signaalin keskinäisen miksaus. X-Viben sointimaailma on hämmästyttävän retroileva ja leimallisesti täyteläisen pehmeä. Vastaus on kyllä ja kyllä. Ilmaisun iskevyyskään ei kärsi, sillä kompressori ei nuljaa soittoa ponnettomaksi, vaan laskee atakit lävitseen terveinä ja pitää soinnin kirkkaana. 46 www.riffi.fi 1/2022 oman soittotatsin ja tilanteen mukaiseksi. Johonkin ne ominaisuuksien rajat on linjattava ja IK Multimedia on linjannut ne loppujen lopuksi ihan fiksusti. Ja täyteläisyydestään huolimatta soinnit ovat selkeän erottelevia, mikä kohinattomuuden ohessa kielii siitä, että toteutustapa ei perustu reaalimaailman analogikomponentteihin vaan mallinnoksiin. Niillä kattaa jo valtaosan särötarpeista todella tyydyttävästi, joten samassa paketissa tuleva puhdas booster sekä omasta vinkkelistäni katsottuna aika kummallinen bit crusher ovat jo ekstraa muun hyvän päälle. Kansilevystä hoituvien suorien säätöjen lisäksi tässäkin laitteessa voi ja kannattaa sukeltaa taustaparametrien pariin. Ei paha, päinvastoin. X-Drivessa ei kuitenkaan ole efektiluuppia, joten muita efektilaitteita – esimerkiksi X-Vibeä – ei saa kytkettyä särön ja kaappimallinnuksen väliin, mikä vastaisi perinteistä kitaristin laitteistoa. Lähtötilanne on kuitenkin jo niin hyvä, ettei välitöntä tarvetta sellaiseen ole – neljä mukana tulevaa kaappimallinnosta kuulostavat mukavasti erilaisilta ja ovat kaikki itsessään oikein käyttökelposia. 80-luvun loppuvuosien ohuen kimmeltävää kristallichorusta en onnistunut pedaalista löytämään, kaiken muun kaipaamani sitten kyllä. X-Vibe Moduloivia efektejä tuottava X-Vibe noudattaa samaa päälogiikkaa kuin X-Drive. Valikoimassa on 16 erilaista mallinnosta, tässä tapauksessa choruksista vibratoon ja flangerista tremoloon, phaseria unohtamatta. Ekvalisoinnin osalta toteutus vastaa X-Drivea, mutta esimerkiksi leslie-kaapin simulointiin on lisätty kekseliäs Color-säätö, jolla yläpillien ja alaroottorin suhdetta pääsee justeeraamaan. Mutta tremolopa ei olekaan minkään tietyn pedaalin mallinnos vaan ikäänkuin tekijöidensä näkemys ihanteellisesta tremolosta. Ne ovat pitkälti samoja kuin X-Drivessäkin
Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun 44-47 IK Multimedia.indd 47 44-47 IK Multimedia.indd 47 30.1.2022 17.12 30.1.2022 17.12. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Riffi-kauppa RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. X luetaan Xtra Kokeiltu pedaalikaksikko ei jättänyt tilaa jossitteluille. No, eipä siitä haittaakaan ole ja voihan se joskus olla avuksi. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Ja tulinko edes maininneeksi, että X-Vibestä saanee maukkaat mausteet myös kosketinsoitinkäytössä… Hyvä veto, kaikkinensa. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Plussapussiin ropisee pisteitä siitä, että kaikissa X-Viben efekteissä on X-Mode-valinta, jolla efekti muuntuu varsin ekstriimiksi. Kun toiminnot on ajateltu fiksusti ja soundipuolikin on viilattu erinomaiseksi, haastaa IK multimedia nyt todella putiikki-tason pedaalivalmistajat tiukkaan kisaan. IK Multimedia X-Drive & X-Vibe Mallintavia efektilaitteita • 16 mallinnosta laajoin muokkausmahdollisuuksin • 3-alueinen EQ, täysparametrisen keskialue • soveltuu pienin rajoituksin myös tietokoneen äänikortiksi • ohjaus myös midillä Hinnat: • X-Drive: hintaluokka noin 400 € • X-Vibe: hintaluokka noin 400 € Lisätiedot: Luthman Nordic • https://catalog.luthmansmtts.com kuulostaa puhtaalta kitarasignaalilta, jonka selässä ratsastaa irrallinen efekti. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 oivaa instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Ja hämmentää samalla hieman myös tietoneiden äänikortteja valmistavien soppaa tarjoamalla X-Gearia myös siihen rooliin. u Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . Oletan, että viiveja kaikupedaaleissa tämä säätö on huomattavasti tärkeämpi ja säröön sekä modulaatioon se on otettu mukaan vain sarjan yhtenäisyyden vuoksi. X-Moden saa esiin pitämällä muistipaikan jalkakytkintä pohjaan painettuna. Jämeriin alumiinikoteloihin rakennetut ja sopivan painavat laitteet vaikuttavat keikkailuun soveltuvilta ja niiden hienostunut ulkomuoto sulautuu studion tai työpisteen kalustoon tyylikkäästi. Samaan tapaan voi käyttää tilapäisesti naapuripaikkaan tallennettua soundia pitämällä vuorostaan sen kytkintä alas painettuna, ja näillä konsteilla alkujaankin laaja efektilajitelma kasvaa vieläkin monimuotoisemmaksi
Toinen ja vähintään yhtä tärkeä osa on itse ääni. Osaltaan tästä sopii kiittää onnistunutta muotoilua sekä mekaanista toteutusta. • suora johto (1,8 m) sekä kierrekaapeli (3 m) • paino 240 grammaa • hinta: 249 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Toinen kulutukselle erityisen altis osa, korvan ympärille painautuvat samettipintaiset tyynykkeet, ovat nekin vaihdettavissa. HD 400 Pro soi elegantin neutraalisti. Kun johdon äänilähteeseen kytkettävästä päästä kiertää kullatun 6,3 mm:n jakkiin tarkoitetun plugin irti, paljastuu alta 3,5 mm:n jakkiin sopiva ja niin ikään kullattu liitin. Alkuun konstruktio rajoitetusti kääntyvine nivelineen tuntuu jopa hieman heppoisalta, mutta käytännössä kaikki pelaa moitteetta. Pään päälle asettuva sanka on suhteellisen solakka ja taipuisa. Mukavuus suo rauhan nauttia HD 400 Pro on erittäin kevyt kuulokemalli. Taajuusalueet asettuvat sijoilleen nätisti ja itseään turhia alleviivaamatta. Keskialue on tarkkapiirteinen ja sävykäs, ylärekisteri avoin ja raikas kuin helmikuun taivas aurinkoisena päivänä. Liitos on jämäkkä ja luotettavan tuntuinen. Teleskooppimallinen pituuden säätö toimii asiallisesti ja ovaalin muotoiset kuulokkeet on helppo asetella mukavaan kuunteluasentoon. Äänikuva on kokonaisuudessaan levollinen ja hallittu. Kaapeleita nimittäin toimitetaan kaksi kappaletta: yksi koko pituudeltaan suora ja toinen osan mittaa kierteellinen. Varatyynyt eivät kuulu pakettiin, mutta sellaisia myydään kahden kappaleen setteinä. Potentiaalisia käyttäjiä ei nyt houkutella juhlavalla myyntipakkauksella, eikä sellainen olisi tarpeenkaan. Vasempaan kuulokekuppiin liitettävän johdon pikkuplugi työnnetään sivuttaisväännöltä suojaavaan koloon ja lukitaan kiertäen naksauttamalla. Päälakea vasten painautuvan pehmusteen pinta on sekin samettia ja onnistuneen mitoituksen sekä materiaalivalintojen ansiosta nämä kuulokkeet myös pysyvät sijoillaan luotettavasti vaikka kuuntelun aikana joutuisi liikkumaan tai kumartelemaan. Mutta studiossa vaikkapa kitaraa tai koskettimia soittaessa nämä kuulokkeet palvelevat sitten taas ensiluokkaisesti, puhumattakaan äänittäjän tai miksaajan puuhista. Ja illan päätteeksi olisi kyllä verrattoman mukavaa istahtaa nojatuoliin, asetella tällaiset korvilleen ja syventyä toviksi omaan lempimusiikkiin. Mittaa suoralla johdolla on 1,8 metriä, kun taas kierrekaapeli venyy pisimmillään kolmen metrin mittaiseksi. Rakenne on pääosin muovia ja painoa luureilla on vain 240 grammaa. Se kaikkein tärkein lisävaruste on joka tapauksessa mukana: varajohto. 48-49 Sennheiser_Beyerdynamic.indd 48 48-49 Sennheiser_Beyerdynamic.indd 48 31.1.2022 18.58 31.1.2022 18.58. Materiaali vaikuttaa kestävältä, eikä kerää pintaansa mitenkään erityisen auliisti pölyä tai muuta roskaa. Työpöydän tai laiteräkin reunaan osuessaan kaapeli kuitenkin välittää mekaanisen kopsahduksen korvalliselle – ei mitenkään ärhentelevästi, mutta sellaisella voimakkuudella kumminkin että johdon oppii nopeasti sijoittamaan suojatumpaa reittiä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser HD 400 Pro – studiossa, kuuntelen… Käytännöllinen on kaunista ja tarkoituksenmukaisuus arvostettavaa. 48 www.riffi.fi 1/2022 Sennheiser HD 400 Pro Avoimet stereokuulokkeet • toistoalue 6 Hz – 38 kHz (-10 dB) • nimellinen impedanssi 120 . Bassot soivat täsmällisesti, mutteivat pullistele testovoimaa. Avoimen toimintaperiaatteensa mukaisesti HD 400 Pro ei ole erityisen eristävä kuulokemalli, eikä sitä voi suositella meluisaan ympäristöön, esimerkiksi rumpujen tai PA-settien läheisyyteen. Harmi kuitenkin, ettei mukana tule koteloa tai pussia säilytykseen ja reissun varalle. Kummankin ulkovaippa on pehmeän joustavaa ja sitkaan oloista kumiseosta. Voisi jopa sanoa, että kuulokkeiden olemassaolon puolittain unohtaa, eikä pitempikään kuuntelusessio ala tuntua ahdistavalta. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com H D 400 Pro on Sennheiserin ammattikuulokkeiden hinnakkain vaihtoehto, mutta silti selvästi valmistajansa hifi-malliston helmiä edullisempi valinta. Samettipintaiset pehmukkeet painautuvat iholle tiiviisti, mutta miellyttävästi, eivätkä silmälasien aisatkaan jää keljusti puristuksiin
Lähietäisyydeltäkin bassoalue pysyy askeettisen kuivakkaana, jopa karuna. Tiettyjen konsonanttien tuottamat sivuäänekset – kihahdukset ja sihahdukset – kuitenkin välittyvät sävyltään verraten kovahkoina. 010 320 7300 • www.f-pro.fi Sennheiser HD 400 Pro D ynaaminen M 70 Pro X ja kondensaattorimalli M90 Pro X muistuttavat ulkoisesti toisiaan ja molemmat ovat suuntakuvioltaan herttoja. piirtyy terävänä ja käsiperkussiot saavat agressiivista iskevyyttä. www.riffi.fi 1/2022 49 Beyerdynamic M 70 Pro X & M 90 Pro X Studiomikrofoneja M 70 Pro X • dynaaminen mikrofoni • toistoalue lähietäisyydeltä 25 Hz – 18 kHz • toistoalue metrin etäisyydeltä 40 Hz – 18 kHz • herkkyys 1,8 mV / Pa • nimellinen impedanssi 350 . Pakettiin kuuluva popfiltteri on silti tervetullut lisävaruste. Tämä tuo sointiin kulmikkuutta ja rähinää. Pro X -luurit käsiteltiin joulukuun Riffissä, nyt on mikkien vuoro. Dynaaminen ensin M 70 Pro XT ottaa ääntä vastaan rungon päädystä ja muodoltaan se tuo mieleen radiojuontoihin tarkoitetut klassikot. Parhaimmillaan M 70 Pro X on kuitenkin spiikkimikkinä, sopivalta etäisyydeltä ja puhujan luontaiseen soundiin natsatessaan. Mikrofonit ankkuroidaan kehdon pohjalevyyn kaulusruuvilla, jonka kanssa on syytä olla tarkkana, sillä ruuvi tuntui haukkaavan helposti väärälle jengalle. Esimerkiksi rummuissa kalvon läjähdys TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Beyerdynamic M 70 Pro X & M 90 Pro X – nyt on mikkien vuoro Saksalaisvalmistaja lanseerasi viime vuoden lopulla kahdet uudet kuulokkeet sekä kaksi uutta mikrofonimallia. Mikrofonitelineeseen kiinnitettävä, asiallinen pop-filtteri toimitetaan kummankin mallin mukana. Puheäänelle tämä malli soveltuukin erittäin hyvin. u 48-49 Sennheiser_Beyerdynamic.indd 49 48-49 Sennheiser_Beyerdynamic.indd 49 31.1.2022 18.58 31.1.2022 18.58. Herttakuvion myötä basso korostuu lähietäisyydeltä ja pakettiin kuuluva pop-filtteri ansaitsee kiitoksen tämänkin mikrofonin kanssa. Kummankin matkassa on samanlainen, kumilangoin vaimennettu yksinkertaisen toimiva kehtopidike, joka pitää verraten kevyet alumiinirunkoiset mikrofonit jämptisti paikoillaan ja vaimentaa mikrofonitelinettä myöten ryömivät runkoäänet tehokkaasti. Noin 30 sentin etäisyydeltä ääni on perusselkeä ja luontevan asiallinen. M 70 Pro X ei ole mitenkään korostuneen altis puhalteille tai konsonanttien räiskähdyksille. Preesensalueella on kaksi peräkkäistä kukkulaa ja niiden välissä 5 kHz:n kohdalla notkelma. Preesensalueen korostus ei ole yhtä raju ja päällekäyvä. Kauemmas siirryttäessä ääni ohenee ja muuttuu etäiseksi varsin nopeasti, mutta lähemmäs mikrofonia siirryttäessä M 70 Pro X puolestaan palkitsee tukemalla rintaääntä kohtuullisella alarekisterin korostuksella. Samoin esimerkiksi kovapintaisen plektran kosketuksessa akustisen kitaran teräskieliin ja otekäden siirtelyn aiheuttamissa sivuäänissä on rahtusen metallinen klangi. Matkaa kohteeseen voi ottaa myös reippaammin kuin M 70 Pro X:n kanssa ilman, että ääni ohenee liiaksi. Puhemikrofoniksi sitä markkinoidaankin, tosin lisämaininnalla, että myös instrumenttiäänitykset sisältyvät suositeltuihin käyttötapoihin. • pituus 192 mm • rungon läpimitta 52 mm • paino 296 grammaa • hinta: 299 € Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. • pituus 185 mm • rungon läpimitta 52 mm • paino 320 grammaa • hinta: 249 € M 90 Pro X • kondensaattorimikrofoni • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • herkkyys 36,3 mV / Pa • nimellinen impedanssi 180 . Ja konkka sitten M 90 Pro X aistii äänen rungon sivulta ja sen soinnin perussävy on hienostuneempi kuin dynaamisen kumppaninsa. Lähivaikutusta siis on, muttei yliampuvan tehostemaisena. Kelpo yleismikrofoni, jolla voi hoitaa monenlaisia tehtäviä studiossa. Tukkoiseksi soundi ei mene ja hiukankin etäisyyttä kasvatettaessa sointi neutraloituu hallitusti. Alemmilla taajuusalueilla soinnin sävy on varauksetta miellyttävä. Hyökkäävän rumpusoundin ohessa sellainen sopii myös kitaravahvistimen edestä rock-soundia etsittäessä
Kun yhtyeopetukseen on varattu vielä erikseen omat tilansa kummallekin oppilaitokselle, on kaiken kokoisille oppilaskokoonpanoille oivat harjoittelumahdollisuudet, eivätkä hassummin ole asiat soitonopetuksenkaan puolella. – Pääasia on ammattistudioiden käyttölogiikan opettelu ja sitä vartenhan me tarvitaan hyvää musiikkia. Peruskallion varassa Vaikka pohjakerrokseen ei luonnonvalo paista, sijoituksella on muita etuja. Erillisille laatoille valettujen huoneiden alla on järkähtämätön peruskallio, joka sinetöi tilojen välisen äänieristyksen. S oiva-nimen saanut uudisrakennus Helsingin Arabiassa liittyy saumattomasti TAIKilta vapautuneeseen vanhempaan rakennukseen, jossa sijaitseva entinen black box palvelee nyt kummankin oppilaitoksen suurena konserttisalina. soivassa talossa Ogelina aikoinaan tunnettu Pop & Jazz Konservatorio sekä Metropolian musiikin koulutus muuttivat 2021 uusiin tiloihin – kokonaan uuteen rakennukseen, joka on suunniteltu varta vasten käyttäjiensä tarpeisiin. Vuosien varrella on karttunut kunnioitettava valikoima alan perusmikkejä, joilla opiskelijat pääsevät harjoittelmaan ammattimaisissa puitteissa. Sen lisäksi uudisrakennuksen puolella on kaksi 120 neliön harjoitussalia ja 50-52 Aamukahvilla.indd 50 50-52 Aamukahvilla.indd 50 1.2.2022 17.15 1.2.2022 17.15. Yhteisten tilojen lisäksi Pop & Jazz Konservatorion käytössä on kaksi omaa kerrostaan, joihin mahtuu mainittujen yhtyesoittoon mitoitettujen tilojen ohessa muutama isompi ryhmätyötila ja reilut parikymmentä soitonopetukseen varattua luokkaa. Joten yritetään luoda sellaista synergiaa, että samalla nämä meidän muusikko-opiskelijat pääsisivät treenaaman studiossa soittamista. Matka Oulunkylän yhteiskoululta Muotoilijan kadulle vei 50 vuotta! ”Talon halutuimmat vahvistimet”, toteaa Viksten. Klaus Järvisen aikoinaan pop / jazz-musiikkiopistolle hankkimat vahvistinvanhukset on huollettu ja tuotu uuteen kotiin. Esimerkiksi nyt loppuvuodesta syksyn harjoitelleet yhtyeet tulivat puoleksi päiväksi studioon ja tallensivat kolme, neljä biisiä näiden meidän teknologiaja tuottajaopiskelijoiden kanssa, Viksten kertoo. Ylimmässä kahdessa kerroksessa on sitten Metropolialla omat vastaavat tilansa. Musiikkiteknologian ja -tuotannon opiskelijoita on Vikstenin nopean laskelman mukaan satakunta, mutta studiotoiminnan makuun pääsevät muutkin. 50 www.riffi.fi 1/2022 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Aamukahvilla TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI kolmas vastaava klassiselle musiikille optimoituna. Nopean yleiskatsauksen annettuaan studiomestari Janne Viksten johdattaa minut kellarikerrokseen, jossa sijaitsevat viisihenkisen tekniikkatiimin työtilat sekä kaikkien pyhin: kummankin oppilaitoksen käytössä oleva kahdeksan huoneen muodostama studiokompleksi. Vaikka valu suoraan kalliolle sanelikin studiotilojen lattiamateriaaliksi verraten karun näköisen kivipinnan, Viksten toteaa käytännön jo osoittaneen, ettei materiaali ole äänityksen kannalta lainkaan perinteistä parkettia heikompi
Tarkkaamoiden laitekanta on käytännössä identtinen. – Kuuntelu pysyy koko huoneessa samana parin desibelin puitteissa. Nämä eräänlaiset tuotantostudiot vastaavat pitkälti sitä arkea, jossa tyypillinen tuottaja tai biisinikkari ammatissaan toimii. Tarkkaamoissa reititykset hoidetaan luotettavuudestaan kuuluilla Ghielmettin ristikytkentärimoilla. Koeäänityksiä tarkkaamon puolella kuunneltaessa käy selväksi, että tilan sointi on erinomaisen terve ja tilamikkien keräämä ääni ensiluokkaista. Takakaiutinten liikuteltavuuden ansiosta 5.1-surround-kuuntelun asetelmaa voidaan myös muovailla opiskelijamäärän mukaan jonkin verran, vaikka takakaiutinten siirto vakiopaikoiltaan ei standardin kannalta olekaan täysin puhdasoppista. Signaalitien täydentävät Audientin, Focusriten ja Neven etuasteet ja löytyypä räkeistä myös valikoituja analogiprosessoreita, joilla ottaa tuntumaa perinteisiin metodeihin. – Täällä tehdään tosi paljon sellaisia äänityksiä, että tehdään jotain tiettyä aikakausimusaa tai jonkun tietyn yhtyeen musaa, niin me voidaan simuloida myös sitä äänitystilannettakin vähän. Kummassakin tarkkaamossa opiskelija voi kuitenkin halutessaan käyttää hyväkseen vain studion etuasteita ja kuuntelua, ja hoitaa tallennuksen omalle tietokoneelleen, itselleen tutulla ohjelmalla. 52 www.riffi.fi 1/2022 Isolla soittotilalla on kokoa 75 neliömetriä ja soundi vaikuttaa jo sisään astuttaessa erinomaiselta. Molemmissa tallennus pohjaa 40-kanavaiseen ProToolsiin(HDX2), jota voi pitää alan vallitsevana standardina. Tietysti stereokuva on sitä kapeampi mitä taaemmas mennään, mutta sävyt ja balanssit pysyvät samoina, Viksten kertoo. Tilaa niissä on sen verran, että tarkkaamossa mahtuu hyvin myös työskentelemään pienissä tiimeissä, sekä soittamaan tai laulamaan yksittäisiä raitoja. Pienempi tarkkaamo on kooltaan 40 neliötä ja opetusryhmän koko on enimmillään 15 opiskelijaa. Tarkkaamoista isompi on pinta-alaltaan 55 neliötä, ja se vetää opetustilanteessa parikymmentä opiskelijaa. Tietoverkkojen aikakaudella yhteydenpito ei rajoitu vain kellarikerrokseen. Tällaisessa tilanteessa studio tarjoaa opiskelijalle ammattitason tilat ja kuuntelun, kaikkine tärkeine oheisvarusteineen. – Jos opiskelija haluaa käydä äänittämässä esimerkiksi rummut omaan sessioonsa, niin nyt se onnistuu. Opetustoimen arkea se kuitenkin palvelee. Kevään kuluessa käyttöön vihitään koko talon sisällä toimiva Dante-verkko, jolloin myös muissa kerroksissa olevia tiloja voidaan liittää studion tallennusjärjestelmään. Avainsana on Apollo – Universal Audion interface, jollaiset hankittiin kumpaankin tarkkaamoon PT:n rinnalle. Tarkkaamot ovat pitkälti yhden mukaiset, suurin ero on on Audientin etuasteissa, jotka isossa tarkkaamossa löytyvät räkkilaitteiden muodossa ja pienessä tarkkaamossa puolestaan ASP4816ääni pöydästä, jolla voi saman tien opetella perinteisen mikserin käyttöä. Kumpikin tarkkaamo on kytketty molempiin soittotiloihin, eikä joustavuus siihen lopu. Tiloista toisiin kulkevien kaapeleiden ansiosta voi studiokerroksen eri huoneet yhdistää myös vaihteleviksi kombinaatioiksi, jos tarvetta vaikkapa akustisesti toisistaan eristettyjen eri soitinryhmien samanaikaiseen taltioimiseen ilmaantuu. Esimerkiksi mikrofonivalikoima koostuu alalla yleisistä perusmalleista sekä hieman ylellisemmistäkin mikrofoneista. Vieläkin enemmän Viksten kuitenkin iloitsee siitä, että Janne Riionheimon suunnittelema akustiikka onnistui myös molemmissa ryhmäopetukseen mitoitetuissa tarkkaamoissa upeasti. Myös visuaalisesti tila on onnistunut, avara, valoisa ja raikas. Pienempi soittotila soveltuu mainiosti vaikkapa rumpujen taltiointiin. Tuo läppäri mukanasi, kytkeydy järjestelmään ja ryhdy tekemään musiikkia – opiskelijan omatoimiseen työskentelyyn suunniteltuja pieniä miksausja tuotantoyksiköitä on neljä. Päästudion lisäksi pohjakerroksessa on neljä pientä tarkkaamoa, jotka on varustettu keskenään samanlaisin kuunteluin ja äänikortein. Kuulostaa hyvältä, todella hyvältä. – Sellaista pienen Abbey Roadin tunnelmaa, myhäilee Janne Viksten. 50-52 Aamukahvilla.indd 52 50-52 Aamukahvilla.indd 52 1.2.2022 17.15 1.2.2022 17.15. Ettei lukittaisi itseämme vaan johonkin yhteen työtapaan, Viksten toteaa
www.riffi.fi 1/2022 53 M u u s i k ko n a ma ail m a l l a T ähän viimeiseen Wes Montgomeryn soittotyyliä käsittelevään kolumnisarjan osaan olen koostanut kolmen choruksen jazzblues-soolon, jossa summataan kaikki aiemmin esitellyt Wesin soittotekniikat yhteen sooloon. Kuunteluesimerkkeinä suosittelen tällä kertaa Wesin levytyksiä kappaleista ”Naptown Blues” ja ”The Thumb”. ”Wes Blues” -etydissä olen rakentanut soolon tällä samalla tekniikalla pyrkien käyttämään mahdollisimman autenttista Wes henkistä ”improvisointikieltä”. & . ”Wes Bluesin” voit käydä kuuntelemassa soitettuna versiona myös Riffin kotisivuilla (huom: metronomi naksuu kakkoselle ja neloselle…). B¨7 F7 5 J.Gtr. Mukavia soittohetkiä! Kari Antila Wes Montgomeryn jalanjäljissä, osa 4/4 Wes Blues ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ JazzGuitar JazzGuitar F7 B¨7 F7 J.Gtr. Ó ‰ œj œj ‰ ??b™™ Œ œb œb œ œb œj ‰ œ œjœ œ™ œbj œ œb Œ 3 3 5 4 3 4 3 1 3 3 3 1 3 1 3 1 Ó ‰ œj œj ‰ ??b™™ Œ œb œb œ œb œj ‰ œ œjœ œ™ œbj œ œb Œ 3 3 5 4 3 4 3 1 3 3 3 1 3 1 3 1 ‰ œ#j œn œ œbJ ‰ œ œn œ œ œbœœœ œ# œn œbœ œn œ œ# œ œ œ œ# œn œ œn œ œ œ Œ 6 7 5 8 7 5 5 7 8 7 6 1 11 1 2 11 1 1 3 1 9 9 1 2 1 9 8 1 8 1 9 7 Ó Œ Æ œ œ # # J œœ œœ Œ Œ œœ œœ œœ Œ Œ Æ œ œ # # J œœ œœ Œ Œ œœ 6 9 7 1 7 1 5 7 3 6 3 6 6 9 7 1 7 1 5 7 53-59 Finale 122.indd 53 53-59 Finale 122.indd 53 1.2.2022 16.13 1.2.2022 16.13. J.Gtr. A‹7 D7 G‹7 C7 A‹7 D7 9 J.Gtr. G‹7 C7 F7 B¨7 F7 13 & 3 KariAntila "WESBLUES" . Wesin sooloissa oli miltei aina rakenteena se, että soolo alkoi yksiäänisellä soitolla ja myöhemmin siirryttiin oktaavisoittoon ja koko soolo loppui sointusoolo-osuuteen. J.Gtr. & 3 3 . J.Gtr. & 3
Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin. huhtikuuta 2022. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 6. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. +358 68223801 sales@musiikkiliike.fi Edullinen mobiililava nyt kesän tapahtumiin. broadway.fi • 010 830 3830 53-59 Finale 122.indd 55 53-59 Finale 122.indd 55 1.2.2022 16.13 1.2.2022 16.13. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com IKÄ 36 vuotta. www.riffi.fi 1/2022 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla
Heti vuotta myöhemmin päätin ostaa myös vinyylisoittimen, olihan levyjäkin. ••• Reilut kolme vuotta sitten näin kierrätyskeskuksessa asiallisen Yamahan cd-soittimen muutamalla kympillä, ostin pois ja ajattelin, että tuohon sitten vielä kaikki muu rinnalle, niin musiikki soi kotonakin. Musiikki soi ja jos toisesta kaiuttimesta yhtäkkiä tipahtaa ääni pois, niin rohkeasti vaan rassaamaan edestakaisin laitteen kaikkia vipuja, kyllä se sieltä taas löytyy. Päättäväisenä teen-sen-itse ihmisenä avasin kotelon ja tutkailin tovin. Toisaalta kriittisyys kuuntelussa on johtanut siihen, että esimerkiksi en ole lähtenyt kotona satsaamaan hifi-järjestelmään, koska pidän todennäköisenä, että käytettävissä olevilla rahoilla en saisi korvaani miellyttävää järjestelmää. Mutta aika ajoin sitä hurahtaa kuuntelemaan, joko jotain tiettyä levyä tai vaikkapa ihan vaan yhtä kappaletta toistuvasti. Siispä soittimessa onkin koko ajan jokin levy valmiina odottamassa. Vuosikaudet ainoa mistä olen varsinaisesti (kuulokkeiden lisäksi) musiikkia kuunnellut, on puhelimen tai läppärin kaiuttimet, jotka pakottavat keskittymään itse biisiin. On ollut kausia, jolloin työhön liittyvä altistus musiikille on ollut vähintään riittävää, eikä ole sitä vapaa-aikana juurikaan kaivannut. Kiikutin Hifistudiolta Rega Planar 1:n suositusten perusteella, sehän on kohtuuhintainen soitin sisäänrakennetulla RIAA-korjaimella. KEF:it ja hieman kaiutinkaapelia. Yllättäen mekanismi toimii virheettä, mikäli siellä on levy sisällä, tyhjänä suljettaessa luukun avaus tarvitsee nipun työkaluja. Kävin vahvistimen kaikki potikat ja kiertokytkimet rasvaavan kontaktisprayn kanssa läpi ja muutenkin putsailin laitetta. Yksi yllättäjä löytyi, KEF:in Q350 oli hinta/laatusuhteeltaan hämmentävän hyvä: 6,5-tuuman koaksiaalikaiutin jäi mieleen. Samalla myös muutaman kympin S/PDIF D/A -muunnin sekä Logitechin bluetooth-vastaanotin. Cd-soitin oli saanut ilmeisesti muutossa sen verran siipeensä, että luukku ei auennut. Joulun jälkeen vuonna 2021 oli hieman vapaapäiviä, joten kurvasinkin kauppaan hakemaan em. Eipä tässä varsinaisesti taaskaan säästöä tullut laitehankinnoissa, varsinkaan jos omalle ajalle laskee jonkin arvon. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 56 www.riffi.fi 1/2022 Niko Laasonen Tee ite, ainakin puolet! O ttaen huomioon, että tämä kolumni on jo tovin ilmestynyt musiikkiin keskittyvässä lehdessä, aiheeni ovat käsitelleet varsin vähän, jos lainkaan itse musiikkia. seikkailuni tietokoneiden maailmassa). 53-59 Finale 122.indd 56 53-59 Finale 122.indd 56 1.2.2022 16.13 1.2.2022 16.13. Enkä minäkään ole poikkeus, kaiken pohjalla edelleen on taipumus innostua musiikista sen monissa muodoissaan. Muutettuamme uuteen asuntoon syksyllä 2019 asensin tuotteet kirjahyllyyn käyttövalmiiksi – vain kaiuttimet puuttuivat. Palstan vakioseuraaja voinee tässä vaiheessa aavistaa miten tarina tästä etenee (vrt. No – joitain vuosia sitten etsin isälleni kohtuuhintaisia kirjahyllykaiuttimia ja kuuntelin siinä savotassa kymmeniä pareja hintaluokassa 300 – 1000 euroa pari. No ihan sinne asti ei vieläkään päästä, mutta vähän sinnepäin. No, jossain vaiheessa tuli kuitenkin olo, että voisihan sitä jotain hankkia, kohtuubudjetilla. Pienen mittailusession jälkeen asensin kaiuttimien mukana tulleista vaahtomuovitulpista ohuemmat refleksiputkeen sekä väänsin vahvistimen bassoja diskanttisäätimet optimiasentoihin. Aika harva äänentoistoon tai äänentallennukseen erikoistunut ammattilainen lienee päätynyt alalle innostuttuaan ”kommunikaatioakustiikasta ja fysiikasta” ja todennut, että musiikkiteknologia on mahtava tapa ilmentää sitä (vapaa lainaus joltakulta, en muista keneltä). Ohjelmalähteiden kerätessä pölyä saimme lahjoituksena NADin integroidun vahvistimen alustuksella ”saattaa pätkiä vähän”. Mutta yhtä kaikki, on ollut sittemmin lysti laittaa vinyylejä soimaan alusta loppuun ja keskittyä musiikkiin kiireettä. Lopputulos: äänenlaadullisesti järjestelmä on hintaansa nähden hämmentävän hyvä
facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Classics Kuljetuskotelot p. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi 1/2022 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 53-59 Finale 122.indd 57 53-59 Finale 122.indd 57 1.2.2022 16.13 1.2.2022 16.13. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio www.mpamp.com
••• Itsensä hinnoittelu pelimusa-alalla on jopa vaikeampaa, koska joudut ottamaan huomioon monia juttuja: missä muualla musaa käytetään, käytetäänkö musasta stemmaraitoja jossakin toisaalla, minne kaikkialle kyseinen peli mahdollisesti leviää, mitä kautta, onko mukana vuokraamoja ja niin edelleen. Pelimusiikki kuuluu muutenkin lähtökohtaisesti Teoston itsehallinnointisopimuksen alla olevaksi, ei Teoston valvomaksi materiaaliksi, joten tekijän on otettava OPO-sopparin yhteydessä huomioon oikeastaan kaikki mahdollinen ja yritettävä sen jälkeen neuvotella studion tai levittäjän kanssa diili mahdollisimman mukavaksi. ••• Käytän kiistanalaista riistomaasto-termiä, koska heidän työnsä voi vaikuttaa vähäpätöiseltä pakolta ilman ponnistuksia, mutta näin ei todellisuudessa ole. Mutta jälkimmäisten kahden tapauksessa yleensä sopimuksia tarkastellaan uudestaan, ne eivät välttämättä kuulu alkuperäissopimusten piiriin. Kaikki on hyvin, kunhan muistaa, että vastapuoli haluaa yksinkertaistaa elämäänsä ja tehdä luvuista kumulatiivisesti kaunistuvat – ”kehityskulut eivät lisäänny julkaisun jälkeen” – jotta hallitus on hyvillään. Kaikki on luonnollisesti kiinni sopimuksesta, myös agentin osuus tästä (summat eivät ole aktuaalisia.) ••• Ja siitä aasinsillalla one payment only -sopimuksiin: niillä katetaan kerralla kaikki mahdollinen, myös tekijänoikeustulot. Prosentuaalisesti näiden osuus vaihtelee. Agentit tai managerit eivät (yleensä) kajoa siihen, mutta aina kannattaa tsekata ehdotettu sopimus. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 1/2022 I tsensä hinnoittelu on vaikeaa. Hyvä esimerkki bonus tier feestä: Jos ekan vuoden aikana peli myy 4 000 000 kappaletta, saa tekijä 35 000 € bonuksen, Ja jos sama myynti jatkuu toisena vuotena, on bonus vain 25 000 €, ja niin edelleen. Luova on se asia, mitä teet yksinäsi, omassa pajassa, sävellellen ja äänisuunnitellen. Voi sanoa, että agentti/manageri neuvottelee aina paremman diilin, mutta kääntöpuolella on se, että jopa 20 prosenttia tietystä palkkiosta voi kadota edellämainitun vaivan palkoiksi. Tapaan sanoa, että tietyn ikäisenä ei enää tarvitse maksaa työajasta, mutta osaamistason saavuttamiseen käytetyistä treenitunneista kylläkin. Entä käytetäänkö studioita, ekstramuusikoita, pitääkö lentää ja vuokrata laitteistoa, onko tarvetta apukäsille… Ja jos mukana on agentti tai manageri, sekin on oma soppansa. Teknisiin asioihin on oma palkkionsa, luoviin oma. Hahaa! ••• Noiden kahden lisäksi on vielä kolmaskin, toisinaan tulille työnnetty palkkio, ns. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ainakaan sitä makkarahommaa en. ••• Voisi sanoa, että yleisesti sopimuksessa on kaksi osaa: tekninen ja luova. Creative fee on palkkion oikea nimi. He hinnoittelevat itsensä saavutettuVanhan kertausta jen tulosten ja uransa mukaan: jos kontakteja on paljon, asioita tapahtuu helposti ja palkkio voi vaikuttaa suurelta suoritteeseen nähden. Ymmärtänette: on eri asia käyttää kitarasooloon kolme tuntia ja koostaa se palasista kuin tilata paikalle Juha Björninen, joka vetäisi ammoin Aki Louhelan ”Säästä mut” -biisin soolon ykkösellä purkkiin ja itketti ohimennen koko tarkkaamoväkeä. Kaikki hotellit ja lennot ja studiot ja muusikot ja sitä ja tätä ja varmaankin myös taksit ynnä hengityssuojaimet kuuluvat puolestaan technical feen alle, ja sepäs onkin sitten agenttien ja managerien riistomaastoa. Noin niinkus esimerkkinä. Tästä olen jotakin puhunut aiemminkin, mutta paneudun nyt vähän enemmän asiaan viime vuoden aikana tulleen muutaman somekysymyksen jälkeen. Pokkaa kannattaa harjoitella esimerkiksi uhkailemalla ihmisiä bratwurstilla, myös paikalle saapuvia poliiseja – tai nakuilemalla julkisella paikalla, mutta älkää sanoko, että suosittelin. Niitäkin luonnollisesti on, GTAV ja moninpelit sekä klassikot, joista tehdään Remastertai Remake-versioita. ”It depends…”, sanotaan muodikkaasti. 53-59 Finale 122.indd 58 53-59 Finale 122.indd 58 1.2.2022 16.13 1.2.2022 16.13. Mutta menepäs itseksesi pimputtelemaan agentin helposti tavoittamalle jengille. On aivan erityistä, että jotakin peliä myytäisiin aktiivisesti huomattavia määriä pidempään kuin tuo kolme vuotta. bonus tier fee, jossa määritellään yleensä tietyt myyntirajat, -ajat sekä -tavoitteet, ja usein näissä tapahtuu muutoksia esimerkiksi kolmen vuoden ajan. Ja siinä on muusikko vaikeassa tilanteessa, ja pokkaa vaaditaan
0400 101 220 WWW.VIKINGPRO.FI 53-59 Finale 122.indd 59 53-59 Finale 122.indd 59 30.1.2022 17.15 30.1.2022 17.15. www.riffi.fi 1/2022 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C • tarkkapiirteinen soundi – tasapainoinen ja selkeä • tavallista laajempi toistoalue: 70 – 17 000 Hz • erinomainen käsittelyäänien vaimennus • suojattu tehokkaasti ulkoisilta häiriöiltä • erittäin epäherkkä kierrolle ja vuodoille • isokalvoinen NeoDym-kapseli, 2,4 mV/Pa • vahva Memraflex-verkko kapselin suojana • myös kytkimelliset versiot (S-malli) ND76 Suuntakuviot: hertta (ND76) tai superhertta (ND86) Dynaaminen duo vaativampiin solistitehtäviin! ND86 info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 2 1 MSONIC OY p. Jos haluat kokea samanlaisen kokonaisvaltaisen ja totuudenmukaisen äänen, johon Morten luottaa joka päivä, ota meihin yhteyttä. Siksi Morten on valinnut The Ones SAM™ studiomonitorit ja bassokaiutinjärjestelmät upeaan immersiiviseen 7.1.4 studioonsa Oslossa. Morten Lindberg, Grammy-palkittu äänittäjä ja tuottaja 60 Takakansi_122.indd 60 60 Takakansi_122.indd 60 31.1.2022 16.53 31.1.2022 16.53. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Koe immersiivinen ääni Vain paras teknologia on tarpeeksi hyvää Grammy-palkitulle äänittäjä-tuottaja Morten Lindbergille