TONE PROJECTS BASSLANE PRO – stereokuvan säätöä bassorekisterissä Nro 1-2023 Hinta 12,20 € HEIKKI RUOKANGAS ”Yhtä lailla tekniikka on myös äänenmuodostusta.” ”Sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä.” Esa Nieminen Juha Kuoppala ”Levyille ei viitsi hirveästi virheitä jättää.” FENDER ’68 Custom Princeton Reverb Amp & Tone Master Princeton Reverb – kuin kaksi eri marjaa! 01 Kansi_123.indd 1 01 Kansi_123.indd 1 29.1.2023 19.35 29.1.2023 19.35
Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Shure PSM300 kokosivu final tiistai 24. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. tammikuuta 2023 15.54.32 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.1.2023 18.48 29.1.2023 18.48. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Shure PSM300 kokosivu final tiistai 24. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. tammikuuta 2023 15.54.32 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.1.2023 18.48 29.1.2023 18.48. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen
Mutta valmiit miksaukset olen aina lähettänyt ulkopuoliselle masteroijalle ja joskus olen riemastunut siitä, että miksat tuna jotenkin odotukset alittanut kappale on kummallisesti saanut hahmoonsa oikeanlaista ryhtiä juuri masteroinnissa. Siitä nyt ei kuitenkaan ole kyse. Eikä ensimmäistä varsinaista ääntä edeltävälle pohjakohinalle ole useinkaan perusteita. Niinpä kappale alkoi hiuskarvan alkuperäistä hiljaisempana ja lopussa se soi aavistuksen alkuperäistä äänekkäämpänä. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 4 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 4 31.1.2023 18.11 31.1.2023 18.11. Kyseinen kappale oli periaatteessa ok mitä hyvänsä erillistä osaa kuunnellessa, eikä säkeistön ja kerronkaan välillä ollut sohjoa tai kitkaa. Kitarani olen myös oppinut kantamaan ammattilaiselle huollettavaksi, koska parempia niistä tulee heidän käsit telyssään kuin omin nokin säätäessä. Masterointi on se työvaihe, jossa periaatteessa jo valmis äänite puunataan julkaisukuntoon. Soittoa ennakoivaa sisäänlaskua ei enää ole tarpeen säästellä, paitsi toisinaan aivan tietoi sesti valittuna tehokeinona. Oma lukunsa on vinyyli, jossa masteroinnin päämää ränä on onnistunut kaiverrus. Näin pääpiirteissään. Masterointia käsitellään tässä numerossa laajem minkin, kun haasteteltavana on kokenut masteroija Jaakko Viitalähde, ja testipuolellakin liikutaan liki aihetta. Silloin on huomioitava vielä koko joukko mekaanisen levyn rajoitteita tallennusmediana. Mutta biisi kantoi paremmin sen ansiosta vaikka sovitus ja soundi puoli olivatkin ennallaan. Oppia ja tarinoita soitinverstaalta on luvassa myös tämän vuoden Riffeissä kun uusi kolumnistimme, soitin rakentaja/korjaaja Anders Liljeström avaa palstansa jo näin vuoden alkuun. Aika ei riittänyt paketin aukirepimiseen, piti kiiruhtaa kohti julkaisua. Äänitysstudion varustaminen masterointiin sopivaksi ei vaadikaan välttämättä valtavaa lisäsatsausta, jos tarkkaamo on alunperin jo rakennettu akustiikaltaan asianmukaiseksi ja kuuntelu on kunnossa. Siinä hipaistiin taikuutta. Ja yleensä opinkin siinä samalla jotain, tai saatan kuulla jonkin mielenkiintoisen tarinan. Yksittäisessä kappaleessa tarkastellaan sen sisäistä taajuusbalanssia ja dynamiikkaa, albumin ollessa kyseessä asetellaan kappaleet haluttuun järjestyk seen ja viimeistellään niiden välit sopivan mittaisiksi. Ammattilaisella oli konsti tiedossaan ja se oli pätevä konsti. Masteroinnissa huolitellaan myös mahdolliset loppu häivytykset, ja viimeistään silloin putsataan seuraavan kappaleen alkukin siistiksi. 4 www.riffi.fi 1/2023 ÄÄTOIMITTAJALTA Masterointi ei ole mestarointia M asterointi liitetään mielikuvissa alkemiaan, toimintaan, jonka on määrä muuttaa vähempiarvoista materiaa kullaksi. Mutta ovatko eri työvaiheisiin vaadittavat taidot aivan samanlaisia. Kerran kysyin miten temppu oikein oli tehty ja kikka oli niin yksinkertainen, että melkein nolotti, kun en itse hoksannut. Äänityksen aikana materiaalin läpikotaisin jo omaksu neet korvaparit ovat myös kuunnelleet samoja raitoja vielä miksausvaiheessakin yhä uudestaan kerta kerran jälkeen. Masteroija tunnisti ilmiön, pudotti kappaleen alussa tasoa uskaliaat 1,5 desibeliä alkuperäisestä ja lisäsi vahvistusta sitten ensimmäisen kerron jälkeen jokaisen uuden osan taitteessa 0,5 desibeliä. Voimakkuuden muutos oli niin loivaa ja jakautui niin pitkälle ajalle, ettei siihen kiinnittänyt kuunnellessa tietoista huomiota. Äänittäminen, miksaaminen ja masterointi ovat saman taiteellisen prosessin perättäisiä työvaiheita ja ne täyden tävät toisiaan. Lähtökohtaisesti koetan itse tehdä aina kaiken itse. Mahtavatko yhdet ja samat matkan mittaan kyllästetyt korvat olla enää parhaat mahdolliset arvioimaan lopullista viimeistelyä silloinkaan, kun taidot ja harjaannus kenties muuten riittäisivät. Mutta verkkainen tempo sekä raskasotteinen soitto raskailla soundeilla kävivät lukuisten säkeistöjen mittaan painostavaksi, vaikka sovituksessa olikin haettu pikkuhiljaa jännitettä nostavaa muotoa. Siivotaan pois
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toi mituksesta hintaan 12,20 € sis. Riffin irtonumeroita myyvät Lehti pisteen myymälät, Akateemiset kirjakau pat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2023 kuusi kertaa. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 46 18 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 12,20 €. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. www.riffi.fi 1/2023 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 28. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkko kaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot: Esa Nieminen – ”Kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin” 18 Kohteena Virtalähde Mastering – opintomatkalle käy! 24 Kenny Wayne Shepherd – Dumble soi kuin surround 26 Heikki Ruokangas – ruman ja kauniin vaihtelua 28 Juha Kuoppala – oleellinen haltuun ja omaa elämää sekaan 52 Saanko esitellä: Anders Liljeström – soitinrakentaja, ja nyt myös kolumnisti LUKUPALAT 14 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni bassot: Jesse Mäläskä – Fodera on parasta laatua KÄYTTÖTESTIT 36 Peterson StroboStomp LE – Vähän juhlavampi pedaaliviritin 38 Fender ’68 Custom Princeton Reverb Amp & Tone Master Princeton Reverb – kaksi erilaista tulkintaa 41 FBT XPro 112MA – monitori käy myös PAkaapiksi 42 Tascam Mixcast 4 – studio onkin tässä 45 Fuse Audio Labs VRev305 – kaunista ja puhdasta! 46 Dear Reality Exoverb – avaruudellinen kaiku 48 Tone Projects Basslane Pro – stereokuvan säätöä bassorekisterissä 50 Smaart V9 – ammattilaisen mittasoftan iso päivitys GRANDE FINALE 54 Tuumia verstaalta – Minkä epoksi on yhteen liimannut, sitä älköön ihminen yrittäkö erottaa 56 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia harmoniasta afroamerikkalaisessa musiikissa 58 Alangon päiväkirja – Workflow ja MöyhöKetjut 32 “Tässä ei ole vanhan soittimen ongelmia. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Jussi Koponen Niko Laasonen Anders Liljeström Vesa Ranta Juha Seila Mark Seliger Aleksi Villberg Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Reijo Holopainen, Misha Koivunen, Timo Koskinen, Kalle Heino, Niko Laasonen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari VanhaMajamaa, Vilma Timonen, Tommi E. Tämän saa hyviin säätöihin ja otelauta soi tasaisesti.” – Jesse Mäläskä Kannen kuva: Vesa Ranta 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 5 04-05 Pääkirj Sisällys 123.indd 5 31.1.2023 18.11 31.1.2023 18.11. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 (ark. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 63,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 73,00 €. posti kulut. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffikaupassa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. S atakuusikymmentä albumia tuottanutta Esa Niemistä voi hyvällä syyllä kutsua alan konkariksi, joka myös säveltää ja sovittaa itse, ja johtaa tarvittaessa orkesteriakin. 6 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Esa NIEMINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Niemisen ura on sen verran pitkällä, että Tommi Saarelan kirjoittama elämäkertakin ehdittiin julkaista jo alku06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 6 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 6 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Studiotuottajuuden ohessa hän on ollut keskeisenä henkilönä mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa television suurkonsertteja ja Suomessa uraa uurtaneita mega-kiertueita
Ja levy-yhtiösedät hakee nykyään tyyppiä ja karismaa. Pysyy kondiksessa ja kiinni siinä, mitä tänä päivänä tehdään. – Nykymimmeistä mä en tunnista kuin Jenni Vartiaisen ja Kaija Koon, Laura Närhen. Lokakuun lopussa Temppeliaukion kirkossa järjestettiin Joululaulut 50 vuotta -konsertti, jonka YLE kuvasi. www.riffi.fi 1/2023 7 vuodesta 2022. Kiva tehdä jotain duuneja. Paula Koivuniemen musikaalin työryhmä, johon Esa kutsuttiin mukaan – hän kun on toiminut Koivuniemen tuottajana kaksikymmentäkuusi vuotta. Ei edes teksteihin. – Osata lukea edes yksirivistä melodiaa. – Teen jonkun verran myös yhden ja kahden miehen keikkoja, sen mukaan mikä sopii aikatauluun ja genreen. – Mä teen biisejä heille, jotka isojen levy-yhtiöiden syrjinnästä johtuen joutuvat tekemään omakustanteita, kuten Komiat, Ville Liimatainen ja Ajomiehet, Weranta… On biisija tuotantotarpeita. Tämän päivän artisteilta Nieminen taas kaipaa heittäytymisen osaamista ja kipeitä vaikuttavia tulkintoja. – Eihän hyvä musiikki kuole koskaan eikä hyvä soittaminen voi olla vanhanaikaista. Levy-yhtiön herrat sanovat, että se on näin. Esa oli projektissa kapellimestarina ja sovittajana. Pääosa heistä tekee vähintäänkin tekstit. Sitten tuli viisi puhaltajaa ja yleensä vielä kahdentoista hengen jousisetti. Ihan kuin kuorosta olisi irrotettu laulamaan. Hiphopin ja rapin hän luovuttaa ilomielin muille. Pitkästä urasta huolimatta Niemisellä ei ole tarvetta täysipainoiseen eläköitymiseen. Niin miehissä mutta varsinkin naisten kohdalla. Ne piti hakata päähän. Eikä myöskään kellään omaa stemmakorvaa. Ja päivää ennen haastattelua Nieminen esiintyi Cantores Minores -kuoron 70-vuotisjuhlissa, jossa esitti säveltämänsä mainosmusiikkipotpurin ja Lennonin Imagine -kappaleen. Musiikki on radion musapäälliköiden mielestä vanhanaikaista. Jos ajattelee nykypäivän tyttösolisteja, niin kyllä ne on järjestään kaikki saman kuuloisia piipittäjiä. Mutta niin naiset kuin miehet siltä aikakaudelta olivat solisteja, jotka luovuttivat projekteihin vain omat äänensä. Musiikki ei ole duuni, vaan elämäntapa. – Tällaisissa isoissa kahdeksan solistin projekteissa tarvitaan vielä sovittajaa, joka pystyy tekemään nuotit. Se oli korvakuulolta opettelua niinkuin ne on opetelleet omat biisinsä. Me treenattiin ennen Leidien rundia mun studion takatiloissa melkein kaksi kuukautta. Tehtiin myös paljon käännösbiisejä. Ne on mulle todella mielenkiintoisia ja helppoja projekteja, koska iskelmä on tuttu genre. Kun tuotanto ei riitä… Kuten sanottu, Esaa riepoo sovitusten poistuminen digitaalisuuden mukaantullessa. Esimerkiksi ystäväpiiri koostuu aika pitkälle musiikki-alan ihmisistä. Tänä päivänä radioon on vaikea päästä, jos musiikista ei löydy edellä mainittuja, helposti havaittavia nykyajan tunnusmerkkejä. Lista jatkuu. ”Vaihda toi teksti”, jne… Sellaista pientä hierontaa ne tekee, muttei levy-yhtiöt tänä päivänä enää synnytä ketään. Hän muistelee kuinka iskelmiä tehtiin viiden miehen komppibändillä. Mutta musiikillinen liha sen luun ympärillä on paksumpaa kuin tän päivän biiseissä, joissa kaiken takana velloo syntikkamassa, josta ei erota enää yksittäisiä instrumentteja. – Se on ihan läpilaulamista ja se uskottavuus tulee siitä, että ollaan biisintai ainakin tekstintekijöitä. Esa on aina ihmetellyt, että ihmiset jotka tekevät monikymmenvuotisia uria eivät sinäkään aikana kehitä itseänsä musiikillisesti. Laulajissa ei ole enää samaa estraditaiteilijoiden syvyyttä, hän sanoo. Sävellyskynä on vielä hyvässä terässä, ja säveltäminen onkin hänelle musiikin rakkain osa-alue. Mielenkiintoisia persoonia ja biisintekijöitä, jotka tuo sen musan mukanaan levyyhtiöön, jossa on töissä entisiä radiotoimittajia. Mutta bändit oli isoja ja sovitukset kestää tänäkin päivänä aikaa, vaikka äänitystekniikka on ollut puutteellista. Hommia tehdään sen verran mitä huvittaa. Sen päälle taustakuoro, jossa lauloi keskimäärin neljä henkeä, kaksi naista, kaksi miestä. Siinä ei tavallaan maksa kuin studiot. Perinteiselle ammattitaidolle on edelleen kysyntää. Siellä ei ole musiikki-ihmisiä. Suurin sauhuaminen on kuitenkin jäänyt taakse. Ne eivät ole Esan osaamisaluetta, eikä hän myöskään halua tehdä niitä. Korkeintaan rummut, jotka nekin on useimmiten ohjelmoituja. Solisti tulee ja luovuttaa äänensä. Kun taas ajattelee aiempien sukupolvien iskelmäartisteja, näkee heistä usein vain yhden puolen – solistin, joka laulaa muiden säveltämää musiikkia. Italiasta, slaavipuolelta ja jonkun verran Ruotsista. Ne ei sävellä, ne ei osaa puuttua musiikin teoreettisiin ratkaisuihin, vaan ne odottaa että sieltä tulee sitä materiaalia, johon ne pystyy käyttämään sitä vainuaan, että tää on sille ja sille kohderyhmälle. – Mä olen törmännyt omasta mielestä hyvien laulajien ”Musiikillinen liha sen luun ympärillä on paksumpaa kuin tän päivän biiseissä.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 7 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 7 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. – Tässä tapauksessa nää kaikki on 60-luvulla pinnalle nousseita konkareita, jolloin musan teki aina joku muu. Budjetit on pieniä mutta ei haittaa koska bändit soittaa itse ja mä voin soittaa jotain myös, enkä rahasta. Moni tämän päivän artisti kokee, että oman materiaalin tekeminen on lähes välttämätöntä. Ja mä pimputtelin yhdellä sormella stemmoja. – Todella harvalla on merkittävä lauluääni. – Tausta oli jonkun toisen musiikki-ihmisen aikaansaannos. Kyllä musa on joka päivä mun elämässä läsnä. Ajattele millaisia ääniä meillä oli ennen: Kirka, Paula, Lea Laven, Fredi, Mårtenson, Irwin, Katri Helena… Sellaisia artisteja, jotka tunnisti heti kun avasivat suunsa. Sitten vasta solisti. Kuten vaikka Tom Jones. Siitä päästäänkin näppärän kliseisesti luotaamaan nykymusiikin tilaa: eniten Nieminen suree sovitusten totaalista häviämistä ja lauluäänien persoonattomuutta. – Onhan sitä maailmallakin paljon esimerkkejä menneiden vuosien solisteista, jotka ei puutu ollenkaan oman musiikkinsa synnyttämiseen. Esa manaa, että monipuolisuus biisien taustoilta on hävinnyt kokonaan. Esa luotaa muutosta historian kautta. Esimerkiksi ennen tietokoneita nuottien opettelusta olisi ollut valtava apu uusien biisien oppimisessa. Ja kaikenlaista muutakin hommaa riittää. Ajat on muuttuneet ihan totaalisesti, mutta ei siinä suhteessa. Mutta ei kellään ollut sitä hallussa. Näin he profiloituvat enemmänkin laulaja-lauluntekijöiksi. Ei edes kauheasti kritisoi. Myös äänien etsiminen on lakannut
Niinkuin on aina ollutkin, mutta nyt jopa vahvemmin kuin koskaan johtuen radiokanavien voimasoittopoliitikasta. Eikös sovittaminen ole tänä päivänä enemmän soundien luomista. Siinä oli kaksi eri sointua päällekkäin. Ne on nörttejä jotka tänä päivänä tuottaa musiikkia. Ohjelmoidut rummut ja kaikki muu. Paljon se on tuonut myös sitä, että taso laskee. Onhan se mahtavaa, mitä se digihomma mahdollistaa. 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 8 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 8 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Useita tuhansia biisejä joka päivä! Silti pelätään, että jos me ei soiteta tätä samaa Tähkää, meidän kokkolalainen toimistorouva vaihtaa kanavaa. Teknisesti kylläkin. Tänä päivänä studiomuusikoiden ammattikunta on käytännössä hävinnyt. Neljä staraa, joilla kaikilla on omia hittejä. Kuka tahansa lahjaton voi tehdä musiikkia, jos vain osaa käyttää tietokonetta. Koska he eivät ole välttämättä soittotaitoisia ihmisiä, joudutaan ohjelmoimaan tai painamaan syntikasta sointuja. Jumalauta, kakskyt samaa artistia jauhaa joka kanavalla, eikä siitä uskalleta poiketa! Ei mitään marginaalia. – Hiphop, pop ja iskelmä kuulostaa tänä päivänä ihan samalta. Joitakin nykybiisintekijöitä löytyy kyllä ”vanhan koulukunnan” tyylin jatkajina, harvoja nastoja poikkeuksia. – Se ei olisi rehellistä. 8 www.riffi.fi 1/2023 hyvien tuotoksien kohdalla musiikkipäälliköiden repliikkiin “tuotanto ei riitä”. – Mä kuulin siinä päällekkäin kaksi sointua, jotka oli ristiriidassa. Henkitoreissaan korahtelun sijaan se onkin hitintekijä. Nieminen kokee, että hänen sukupolvenssa edustajien ei kannata nykyään edes yrittää äänilevybisnekseen, sillä näkemykset ja toimintatavat ovat muuttuneet niin paljon. Lea Laven, Marion Rung, Paula Koivuniemi ja Katri Helena. Esa on viime aikoina miettinyt vallalla olevaa tilannetta paljonkin. Ajattele, 60–90-luvuilla kaikki iskelmä, jota levytettiin oli tanssi-iskelmää! Sit ne tekee mielestään niitä omia tutkimuksiaan, joissa soitetaan kahdeksan sekuntia joka biisin alusta, ja kuulija kääntää nappulaa: ”tykkään/en tykkää”. Se tarkoittaa sitä että kuulostaa vanhanaikaiselta, kun kuuluu vähän kitara, monasti joku puhallin… Eikä takana vellovaa syntikkamassaa ja sekvensserisäksätystä. Kun siellä ei ole soittamisen osaamista, niin kyllähän se jättää sen sovituksen aika köyhäksi. Kun niiden pitäisi kuitenkin olla profiloituneita eri musiikkiin. Musiikkia julkaistaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Kun ei ole koulutettuja musiikki-ihmisiä säveltämässä. Jokainen voi tehdä levyn omassa keittiössään. Esimerkiksi erään iskelmiin nimensä mukaisesti profiloituneen kanavan musapäällikkö sanoi, että tanssi-iskelmä ei kuulu radioon. Tai Lauri Tähkän uutuusbiisi voi tulla samalta kanavalta useita kertoja päivässä. Produktion suunnittelu oli alkanut vuoden ’99 puolella Niklas Rosströmin ja Aarni Kuorikosken kanssa. Leidit lavalla -kiertue ja levy, 2000 Ensin tuli vuonna 1999 Mestarit areenalla, seuraavana vuonna Leidit lavalla. Tuottaja vastaa ”En mä tiedä mitkä ne on, mutta mä voin soittaa hiirellä sulle ne äänet”. Myös säveltäminen. Ei ne ole melodikkoja vaan klikkailee asioita hiirellä, muutamalla fraasilla, eri korkeuksilta. Ei ole liveä! – Melodioiden säveltäminen on samasta syystä kokenut muodonmuutoksen. Tiimin keskinäinen kemia oli koeponnistettu jo aiemmin, yhdessä oli tehty peräti viisi Puhdas elämä lapselle -keikkaa Stadionilla. Ja sen yhteydessä syntyy se soundimaailma. Mitä järkeä siinä on. – Se on tuotantoa. Ei siihen levy-yhtiöitä enää tarvita. – Joku nuorempi voisi sanoa, että tilannehan on helvetin hyvä. Ei Anssi Nykästä tai Sami Kuoppamäkeä. Se on tilanne, jossa tuotanto ei riitä. – Eräänä vuonna Juha Tapion biisejä soi yli 60 000 kertaa eri radiokanavilla. Rosström toimi tuottajana, Nieminen kapellimestarina ja Aarni vastasi alkujaan MTV:n kautta kuvauksista. Esa ei kuitenkaan yksipuolisesti tuomitse vallalla olevaa kehitystä. Me tehtiin musa nuoteille, soitatettiin se elävillä muusikoilla. Mutta siinä se vaan porskuttaa. Ne voi jopa julkaista itse. Niinhän se onkin, mutta musiikillisesti asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. Mutta on se kiistatta yksipuolistanut populaarimusiikkia. Leidit oli Esa Niemisen idea, joka oli kokoonpanoltaan matkittu täysin Mestareista. Jos studiossa työskentelevät tuottajat säveltävät, niin usein sen tuotannon yhteydessä syntyy se biisi. Mikkola, Kilpeläinen, Vesterinen, Juha Tapiokin… Radio ei ole kuollut, se vain haisee omituiselta Ennusteiden mukaan radion olisi pitänyt kuolla jo kauan sitten. Johtuen siitä, että nörtit otti vallan. – Missä on musapäälliköiden rohkeus. Esa muistelee kuinka joutui sovittajan ominaisuudessa soittamaan erään nykybiisin tuottajalle, että mikä sointu soi tahtia ennen kertosäettä. Vaikka suurimmat kanavat näennäisesti profiloituvat, ei se tarkoita sitä etteikö samat artistit soisi niillä jokaisella. Teoreettisesti väärin, mutta olivat miellyttäneet korvaa, Esa ihmettelee. Usein kitaristia tai rumpalia. Tätä kutsutaankin tietokoneen soittamiseksi. Ne käyttää silloin tällöin yksittäisiä muusikoita. Kivaa musaa syntyy ja kalkkikset on kalkkiksia ja mennyt on mennyttä. Esa Nieminen lyö nyrkkiä pöytään esitellen samalla vaikuttavaa numeromuistiaan. Ei nykyään kuule pillisektioita tai isoja oikeita jousiryhmiä, ellei ole jonkun riittävän ison solistin levy, jossa jouset teetetään Prahassa tai Bratislavassa, jossa ne maksaa pari tonnia biisi
Pöydällä oli vähän yli kahdeksankymmentä levyä, josta biisejä alettiin valikoida. Säveltäjänä Nieminen ja Niklas Rosström. Potpurit mukaanlukien, joita oli konsertissa lukuisia. Projekti, jossa pääsee työskentelemään kollegoiden kanssa, laulamaan stemmoja, muiden kappaleita ja harjoittelemaan koreografiaa. Esityspäivät tarkoittivatkin Hulkkoselle 6–8 tunnin meikkaussessiota. – Silloin ymmärsin että okei, se on kulmakysymys. ”Nää neljä esittää jotain uutta yhdessä” – sillä oli pieni uutisarvo. Pelkästään jo ne saattaa herättää mielenkiintoa levyä tai konserttia kohtaan. Ja kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin. Joka leidille valmistettiin neljä asua. Myös tekniikka oli mielissään, kun pääsivät rauhassa seuraavaan esiintymispaikkaan, jonne ajettiin suoraan yöllä. Ei sitä rahaa muuten olisi ollut. Ruuska on erittäin älykäs tekstintekijä. Siihen päälle pukujen sovitukset ja Mindy Lindblomin koreografiaharjoitukset. Kuluja pienensi myös se, että Espoon areena – silloinen Länsi-autoareena – oli upo uusi, ja halusi kiertueen ensimmäisen ja viimeisen konsertin saadakseen näkyvyyttä. – Me ei voitu samana päivänä ajaa uuteen kaupunkiin, tehdä soundcheck ja meikata. Kaikki työskentelivät suhteellisen hyvillä palkoilla ja kaikki SAIVAT palkkansa, Esa painottaa. Ohjelmiston sisäänajoa helpotti juuri kiertueen alla tehty levy, koska sama bändi soitti sekä studiossa että keikalla. Se oli musta hienoa. Omat konsertit veti täysiä saleja ja kesällä oli valittuja keikkoja. Ja Raili Hulkkonen oli ainoa, joka kelpasi heille. Jo ensimmäisessä konsertissa kaikki meni hyvin. Joihinkin halleihin meidän piti viedä myös tuolit. Firma lakkautettiin pian rundin jälkeen. Perustelut kelpasivat. Tehdään alkutunnari konsertille ja levylle. Tämä johtui siitä, että jokaisen laulajan meikkaamiseen meni kaksi tuntia. Kun Mestarit laittoi puhtaan paidan ja pikkutakin päälle, se oli siinä, konsertit peräkkäisinä päivinä. Ja sille ihan erilainen biisi. Bändinkin kanssa harjoiteltiin kokonainen viikko ja vasta parina viimeisenä päivänä Leidit tulivat mukaan, kun show laitettiin lopullisesti kasaan. Harjoitukset kävivät täysin päivätyöstä. www.riffi.fi 1/2023 9 Siinä vaiheessa Esa oli tehnyt Paula Koivuniemen kanssa töitä kaksikymmentä vuotta, Katri Helenan viisitoista, Lavenin kanssa muutaman levyn ja Marionin kanssa jonkin verran konserttiyhteistyötä, jossa Marion oli ollut yhtenä solistina muiden joukossa. Treenaaminen aloitettiin 1999/2000 vuodenvaihteen jälkeen ja helmikuun lopulla oli ensimmäinen konsertti. Vanhojen biisien kohdalla vaalittiin sitä, että ihmiset muistaisivat nämä versiot ikäänkuin samoina kuin alkuperäiset versiot. – Mä esitin toivomuksen soittajille, että ensimmäisen keikan tapahtuessa neljän päivän päästä, olisi kiva kun opittais ulkoa nää jutut. Hän tekstittää valitettavan vähän nykyään. Niemisen elämäkerrassa Katri Helena muistelee Leiditrundia ja sanoo, että oli hienoa että Esa piti huolen alusta asti, että kaikki saavat yhtä paljon lauluja, yhtä paljon harjoitusta, ja lavalla ollaan minuuttimääräisesti samoja aikoja, jolloin kukaan ei päässyt pahoittamaan mieltään tai sanomaan, miksi mulla on vähemmän. – Kun tytöt juttelivat keskenään, ”kuka sut meikkaa?” ”Hulkkonen, Hulkkonen, Hulkkonen…” Sit tajuttiin, että se on saakeli peräkkäin. ”Jaksan”, oli vastaus. Tämä poisti tiettyjä ristiriitoja ja sai Katri Helenalta jälkikäteen kiitosta. Kaikki maksoi paljon. Levylle kaksitoista ja konserttiin kolmekymmentä. Uudet biisit on kokoelmalevyn ikäänkuin bonusbiisejä. Alkupään rahoitus hoidettiin sponsoreilla, eihän penniäkään oltu vielä ansaittu. Menin Tampereelle häntä tapaamaan, kysyin asiaa ja hänen ensimmäinen kysymys oli: Miksi minun pitäisi sinun mielestä lähteä tähän mukaan, kun mä pärjään itsekin niin hyvin. Ja jokainen heistä kysyi ensimmäisenä kysymyksenä: lähteekö Katri. Jotain ihan muuta kuin hänen urallaan on tähän asti ollut. Treenit, lava, tekniikka, catering, asut. Leidit-rundi ei tuottanut sinällään voittoa, muttei myöskään tappiota. Näin heillä oli koko päivä aikaa rakentaa ja vasta seuraavana päivänä piti tekniikan olla valmiina, kun soundcheck alkoi iltapäivällä neljän aikaan. – Kaikki toi oli ainoastaan sen takia mahdollista. – Se työ vain piti tehdä. Lasku kasvoi myös siitä, että porukalla oli aina kaksi hotellipäivää yhtä esiintymistä kohden. Ei joka hallissa ole tuoleja, Esa muistelee, ja toteaa, että ”pelkästään tuolit vaativat yhden rekan”. – Nopea avausbiisi ja toinen hidas balladi. Teksteistä vastasi Pekka Ruuska. Pelkästään biisejä treenattiin useampana päivänä viikossa. – Sitä tehtiin enemmänkin sen takia, ettei ainakaan miinukselle jäädä. Rahaa tarvittiin muun muassa pukuihin, kahden kuukauden treeneihin laulajien kanssa, bändille viikon treenit hyvällä palkalla ja tietysti Niemisen palkkaan. Tämä on haaste. Se oli kertalaakista kohdallaan. – Teknisen toteutuksen puolesta biisit olivat muuttuneet varmasti paremmaksi. Katri oli silloin uransa huipulla. Tämän kaiken pyörittämiseen perustettiin oma firma, Blue West. Liikuttiin aika monella rekalla. Jokaiselle saman kokoinen siivu biisejä. Perusteluina oli, että käsillä on yksinäisen solistin työtä aina tehneelle poikkeuksellinen hanke. Miehelle tällainen, näinkin merkittävä asia, ei olisi tullut mieleen. Jaksaako Raili. Mitään biisirypästä, mistä valita ei ollut. ”Kukaan ei yhdelläkään keikalla kaivanut nuotteja esiin.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 9 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 9 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Biisejä ja varsinkin stemmoja harjoiteltiin alkuun yksin pianon kanssa. Me tehtiin mittatilaustyönä kaksi biisiä ja Pekka Ruuska oikein hyvät tekstit. Levylle taltioitiin varovaisesti uudelleen sovitettuja versioita vanhoista biiseistä ja kaksi uutta kappaletta: Nää laulut rakkaudesta soi ja Laulun mä sain. Se oli aika monen päivän kuuntelusessio, missä piti ensinnäkin kartoittaa kaikki isot hitit, mistä tän ohjelmiston pitää koostua. Vetäjäksi ryhtyi Hilkka Ahde, jonka lisäksi töissä oli pari muuta henkilöä. Siirryttiin, rakennettiin, ja esiintymispäivänä chekattiin ja meikattiin. Studiosessioissa olin tuottajana Leri Leskisen assaroidessa ja Markus Kaarlonen miksasi diskoimpia biisejä
Tytöt – korjaan leidit – oli sitä mieltä, että tehdään, koska riskiä ei ollut ja hinta kattoi kulut. Asuttiin hotelleissa, oli välipäivä. Kundit vietti sillä aikaa sitä rock’n’roll -elämää. Muutamaa vuotta myöhemmin hän jopa toi mulle ja äänittäjä Jetro Vainiolle omalla kustannuksellaan tuplaplatinalevyt, jotka hän oli itse teetättänyt. Platinaversiossa tekstit on käännetty englanniksi. Ainoa, joka puuttui oli Gugi ja hänkin vain alkuvaiheessa. Vikat keikat Ruotsissa soitettiin jo aika pienille yleisölle ja oli aika kornin näköistä kun isossa hallissa oli vähän väkeä. Eikä ne heti tule katsomaan uudelleen. Silloin sovittiin myös, että siihen hanke sitten ehdottomasti loppuu. Ja siinä me kertakaikkiaan onnistuttiin. Tarja Turunen: Henkäys ikuisuudesta, Universal 2006 Esa Nieminen kaivaa esiin kaksi versiota albumista, normija platinapainoksen. Esa kiittelee Turusen laulamiseen ja siinäkin eritoten lausumiseen keskittyneen argentiinalaisen panosta. Koko homma meni onnellisissa merkeissä. Äänitysten edetessä Esaa hämmästytti myös miten hyvin ”Helkkarin ammatti taitoista ja tarkkaa duunia.” 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 10 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 10 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Laulupäivien keskellä täytyi pitää kahden tunnin ruokataukoja, kun Turunen otti heitä sisään. – Mestarit oli siinä vaiheessa jo kuivahtanut. Seuraavalle kesälle tuli vielä keikat Joensuun laululavalla ja Ilmajoen musiikkijuhlilla. Anna Erikssonin Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista. – Jokainen solisti kiitti jälkikäteen, että se oli heidän elämässään luksusta. Sensijaan Nightwish-yhtyeen maanrakoon haukkuma Marcelo Cabuli, Tarjan tuleva aviomies, oli osatuottajana studiossa. Siitä me tiedettiin, että tämmösiä megaprojekteja, jotka kiertää lätkähalleja, ei kannata tehdä liian pitkään näin pienessä maassa. Siitä eteenpäin prosessi eteni ihan normaalin levytuotannon mukaisesti. Universal oli juuri silloin ostanut Spinefarmin (eli Nightwishin levy-yhtiön) jonka päällikkönä oli Riku Pääkkönen, jonka kanssa Esa ei puhunut kertaakaan albumista. Keskustelut käytiin ainoastaan Kokljuschkinin kanssa. – Mä kysyin Gugilta, että ”Hei haloo, mitäs nyt tehdään. – Nightwish-pojat oli sitä mieltä että Marcelo aiheutti Tarjan potkut puuttumalla bändin liidaukseen ja asioihin. Kesäkeikat mukaanlukien Leideistä tuli vuoden mittainen projekti. Päinvastoin. Marcelo joutui välillä huomauttamaan asiasta, mutta koska hän oli kuitenkin bändin mielestä täysin ulkopuolinen siinä yhtälössä, niin tää oli lopputulos. – Mä ymmärsin syyn, koska ennen kuin me aloitettiin, Tarja sai ”potkut” Nightwishista. Se oli tavallaan etabloituneiden taiteilijoiden yks iso projekti, jossa täytyi tehdä heidän uralleen kunniaa. 10 www.riffi.fi 1/2023 Projektin elämänkaari sovittiin etukäteen. ”Nightwishin solisti. – Se kävi hänelle sen verran ylivoimaiseksi, että hän tarvitsi apua kaiken tämän kanssa. Ei markkinointiin, ei biiseihin, eikä kertaakaan kysynyt miten levy edistyy. Onko ne levy-yhtiön kanssa myös?” ”Ei, jos Tarja on vaan henkisesti ja fyysisesti kunnossa, niin siitä vaan.”, oli toimarin vastaus. Liput oli kuitenkin aika kalliita. Esa oli täysin varma, että projekti saattaa peruuntua tai vähintään siirtyä vuodella, mutta niin ei käynyt. Firman toimitusjohtaja Gugi Kokljuschkin otti Esaan yhteyttä ilmoittaen, että Tarja Turunen haluaisi tehdä joululevyn. Sopimuksessa laulajat olivat kertakorvauksella per konsertti, ja palkka oli suuruudeltaan ”kova”. – Mä olin ihan, että wau! Tää on kummallinen yhdistelmä, mutta mukana ollaan. Kimaraan kuuluivat myös Abban Thank You for the Music, John Lennonin Happy Xmas, muutamia tuntemattomia englanninkielisiä biisejä ja tietenkin jo tutuksi tullut Lumiukko-elokuvan kappale Walking in the Air. En etsi valtaa loistoa. Muuten ei mitään syytä hurjastelle budjetilla. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Marcelosta. Tarjan versio taas oli, että aina kun tultiin uuteen kaupunkiin, hänellä oli valtava garderobi, joka piti hoitaa pesuun. Kiertue aikataulutettiin loppumaan niin, että jokainen pääsee syksyllä jälleen omille keikoille. – Ihan tilattuja keikkoja, missä ei ollut enää omaa riskiä. Mutta ei se sitten suinkaan siihen päättynyt. Musiikkituottajien tilastojen mukaan sitä on myyty kaikkineensa 22 873 kappaletta. Sen lisäksi yksittäisiä biisejä joidenkin Universalin artistien levyille. Okei, minkälaisen?” ”Perinteisen.” ”Suomen kielelläkö?” ”Ei pelkästään, vaan suomen, englannin ja espanjan kielellä.» Biisivalikoima vaihteli Ave Mariasta suomalaisten merkkisäveltäjien kappaleisiin, joiden joukossa taas oli mm. Hän hoiti lehditötilaisuudet. Jokaisella alla upouusi Saab. Tää tehdään Nightwishin levy-yhtiölle ja ne on riidoissa bändin kanssa. – Hän ei korvaansa lotkauttanut tämän levyn eteen. Hän meni tapaamaan niitä ihmisiä keitä piti tavata. Kun levyä alettiin tehdä Finnvoxissa, parveili studion ulkopuolella valtavasti Tarja-faneja eri maista. Onnellinen muisto. Esa oli vähän aiemmin tehnyt Universalille kaksi isoa hittiä. Leidit-konserttitaltiointi on tullut nyt tv:stä neljä kertaa ja jonain päivänä, kun aika jostain heistä jättää, siihen tullaan palaamaan. Kundit oli missä milloinkin osallistumatta mitenkään tähän puoleen. Eikä koskaan kahta päivää peräkkäin. Ne oli aloittaneet ’99 ja jatkoi aina vuoteen 2001 asti. Esa spekuloi, että Pääkkönen todennäköisesti tiesi, että Turusta ollaan erottamassa. – Mun 50-vuotiskonsertissa 2002 ne kokoontui vielä kerran laulamaan nää uudet biisit. Loppukesällä tehtiin silti neljä ylimääräistä keikkaa, joista jouduttiin käymään uudet neuvottelut artistien ja bändin kanssa. Levy-yhtiö oli laskenut, että normaalikokoisella komppibändillä ja jousiryhmällä pärjätään. Loppuu jengi kesken. – Helkkarin ammattitaitoista ja tarkkaa duunia. Leidit levyllä myi kultaa samana keväänä ja oli itseasiassa tehnyt niin jo etukäteen. Mukana oli myös Sibeliuksen ja Heino Kasken vähän tuntemattomampia klassisia biisejä, esimerkiksi vaikkapa Mökit nukkuu lumiset. – Mä kattelin, että tää on oikeasti ”maailmantähti”
Valtamedia oli Nightwishin puolella. En tiedä kuinka paljon he kelasivat hommaa kaksistaan. Eikä vire muuttunut. Hän ei edes lähtenyt tarjoamaan niihin biiseihin sitä klasarijuttua. Esa ei osaa sanoa, onko Cabulilla mitään merkittävämpää musiikkitaustaa. Siihen mennessä niitä oli ehtinyt kerääntyä noin neljäkymmentä. Hän antoi lauluista aivan suoraa kritiikkiä. Sen kuulee bassoraidasta ja hivenen tummuneesta soundista. Tarjan levyn kannessa lukee, ”There’s no Christmas bells on this album”. Minä ja äänittäjä siinä tuijoteltiin kattoon. Mun mielestä asia ei kuitenkaan ollut niin. Tuli aika suoraa palautetta, mutta hermot piti. – Tarja on tutustunut häneen, kun hän on myynyt bändille keikkoja Etelä-Amerikassa. Hän ei mitenkään halunnut puhua asiasta, eikä myöskään mitenkään voivotellut kohtaloaan. Olivat täysin hiljaa ja keskittyivät tähän projektiin. Siitä tuli helvetin hyvä, kaunis levy. – Tosi hyvä meininki. Ehkä sen aika tulee. Nyt he keskittyivät Tarjan soolouraan, eivätkä lähteneet mustamaalaamaan ketään. Sen hän osaa kuitenkin sanoa, että argentiinalainen on täysi Beatles-friikki. Kuten myös Esa Nieminen itse. Sessioista jäi hänelle hyvä fiilis. Mä otin niitä mielipiteitä mielelläni vastaan. Cabulilla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista veto-oikeutta, eikä taiteellisiin asioihin mitään asiaa. Ja korjattavaa riitti. Cabulin tuottamisesta oli Esalle suuri apu, sillä hän kiinnitti soundillisesti huomiota sellaisiin asioihin, joihin hän iskelmätuottajana ei välttämättä olisi tarttunut. Eniten hän ihmetteli, että erottaminen tehtiin kirjeellä, muistelee Esa, ja jatkaa: – Tarjaahan mustamaalattiin aika isosti. Asetelmahan näytti aika selvältä: ulkopuolinen tyyppi haluaa hajottaa bändin. Vaikka albumi on välillä aika raskasta särökitaroineen, ei studiossa tullut kiusausta vääntää mitään kappaletta Nightwish-muottiin. Totean Esalle, että kilpailu joululevyrintamalla on kyllä aika kovaa, kun joka vuosi julkaistaan varmaan viisitoista uutta suomenkielistä joululevyä. – Hän ei laula paineella, vaan heleällä äänellä. Ja ihan oikeita mielipiteitä, Esa korostaa. Hän istui koko miksauksen ajan mukana ja toi oman mielipiteen esille, kun kysyttiin. www.riffi.fi 1/2023 11 kaksikko pystyi pariskuntana keskittymään toisen työhön ilman että tuli ristiriitaa. Hänellä on hyvin nätti, lyyrinen sopraano. – Jep, joka helkkarin iskelmäartisti julkaisee joululevyn. Henkäys ikuisuudesta -albumi pokkasi ilmestymisvuonna platinaa ja on Musiikkituottajien tilaston mukaan myynyt tähän mennessä 50 293 kappaletta. Mä ihmettelin, että jumakauta tää tekniikka on nykyään taitavaa! Ja tää oli vielä 2006. Saman tilaston mukaan se on myös Tarja Turusen myydyin sooloalbumi. Studiopäiviä tuli monta ja jokaisen jälkeen pariskunta otti kopion sen päivän lauluista. Ja muistuttaa ehkä eniten Nightwish-maailmaa, muttei sitä Tarjan laulamaa. Esa sai Sonylta – jolle hän ei ole paljoa hommia tehnyt (sillä mies on ollut Warnerin kaartia) – toimeksiannon. Vastasi lyhyesti jos kysyttiin. Sovitukset on joissakin ihan banaaleja. Jousista huolehti Heikki Hämäläisen jousikvartetti kaupunginorkesterista. Ainoastaan Turusen lauluun liittyviin seikkoihin. Seuraavaana aamuna korjattiin jopa yksittäisiä sanoja aikakoodien avulla. Se soi vaan säälittävän vähän radiossa. Kompit tehtiin tutuilla luottojätkillä: Ako Kiiski bassossa, Sami Kuoppamäki rummuissa ja Juha Lanu kitarassa. 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 11 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 11 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Joka päivä. Reijo Taipale: Valon Lapsi, SonyBMG 2014 Valon lapsi jäi Reijo Taipaleen viimeiseksi albumiksi. Näinpä lauluja tehtiin kaksi viikkoa. – Basso menee alhaalla alueelle, johon se ei normaalisti pääse. Esimerkiksi Walking in the Air on Cliff Richardin tyyliin aika erikoinen versio aiheesta. Esa esitti toiveen, että koska biisimateriaali on erilaista, pitäisi klassiset kappaleet laulaa klasarityyliin, ja popparibiisit keveämmällä otteella. Ne oli hyväksyneet bändin päätöksen, en tiedä olivatko jopa toivoneet sitä. Levyä tehtiin tarkasti ja huolella, erityisesti lauluja. Hän ei ollenkaan hyppinyt mun tai Jetron tonteille. – Mun mielestä niissä biiseissä joku muu – Tarjan laulusuoritus tai hienot jouset vaikka – oli mulle tärkeämpää. Zikaviruksesta ja lintuinfluenssasta huolimatta Turusen erottaminen Nightwishista oli pitkän aikaa valtakunnan ykkösuutinen, joka jakoi fanikunnan kahtia, mutta eittämättä satoi julkisuuden kautta kummankin osapuolen laariin. Erittäin hyvä Tarjan uran ja imagon vaalija. Sessiot olivat Esalle ensimmäiset, joissa digitaalisesti laskettiin jo tehtyjen taustojen sävellajia yhdellä pykälällä. Ei niitä paineita ollut. Laitetaan jotain tiukuja soimaan. Se mediamylläys ei näkynyt mitenkään studiossa, vaikka samana päivänä olis ollut jotain otsikoita. Se ei ainakaan onneksi välittynyt meille ja saatiin täydellinen työrauha. – Sillä oli myös erittäin hyvä psykologia. Yllättävän hyvin se toimi, mikään ääniaallon värinä ei muuttunut. Mutta hän kiinnitti huomiota sellaisiin asioihin, kuten kitaran volumeen tai vastaavaan. – ”Ei noin voi lausua!”. – Se on aika suoraan skribattu siitä. Mitä se onkaan tänään. Sopraanon alueelta, aika korkealta, mutta ilman mitään kailotusta tai äänen isouden näyttöä, mitä klasarit joskus tekee
Mä en kokenut sitä varmaksi ykkösbiisiksi. – Ja sitten Reijoa tapaamaan, biisejä oli jo alkanut tulemaan ja Reijolla oli myös jotain ehdotuksia. Joka tapauksessa sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Nyt hän oli sängyssä makaavan vaimonsa hoitaja. ”Joo mutta sijoitetaan se sinne albumin keskelle. Tää nolaa koko helvetin hienon uran. Hän varmaan luuli, että on vielä sellaisessa kondiksessa että homma hoituu. Nimibiisin säveltäjä Tuure Kilpeläinen oli oman kappaleen radiosta kuultuaan postannut someen hyvin kriittisen vuodatuksen, miten hänen säveltämästä kappaleesta oli tehty niin valju. Löin pianosta ”bling” johonkin välisoittoon... Siis toinen kuppi otsalle, toinen takaraivolle. – Mä soitin Tuurelle, nyt äkkiä se sun teksti pois sieltä somesta! Sä et voi olla noin rakastunut omaan kunkkubiisiis. Reijo se meni jo. Tähän mennessä joka levyllä oli ollut uusia biisejä. Ettei tää murenna mitään hienosta urasta. – Että niissä tunnelmissa… Mä koin itse, että tässä huorataan rahalle. Haettiin noin yhdeksää biisiä. Sekään ei toiminut. Niin voitaisiin aloittaa äänitykset. – Menin palaveriin, Reijo ei ollut paikalla. Reijo ei ollut enää siinä kunnossa. – Soitin Matintalolle, että mikä tilanne. ”Mutta kun se ei opi biisejä!”, Esa jatkoi. – Yritettiin uudelleen, eikä tullut mitään. ”Voi saatana. Tää on surullinen tarina. ”Eikun tee vaan!”, Esaa tuputettiin. Että Reijon levy myy viistonnia joka tapauksessa, niin se tuo rahat takaisin ja jää jopa vähän plussalle. Se oli tommosta. Oot sä varma, että se edes on hyvä biisi. Ääni oli ikäisekseen kunnossa, mutta kappaleiden oppiminen tuotti hankaluuksia. Mä mietin, että tää on ihan legendanraiskausta. ”No nyt kuuluu!” ”No saapa nähdä”, Esa huokasi istahtaessaan tarkkaamon tuolille. Biiseistä päätettiin vaihtaa puolet laulajalle tutumpiin, aiemmin äänitettyihin kappaleisiin. Matintalo kertoi Esalle, että Taipale haluaisi tehdä todennäköisesti viimeisen levynsä. Mitä järkeä on tehdä kolkyt vuotta sitten levytettyjä biisejä uudelleen. Se ei ollut enää Reijo Taipale vaan vanhus, jonka muisti pätki. Koska sisäänmenojen kanssa oli ongelmia, Esa päätti että otetaan kokonaisia ottoja. Vaikeuksien kautta perille, mutta ei voittoon, Esa tuhahtaa. Mutta ainoa tapa saada levy valmiiksi oli vaihtaa viisi biisiä. Soitin Matintalolle, että mitä tehdään. Ei oo totta! Toi on tehnyt neljäkymmentä levyä! Otin ne pois hänen päästään, ”onko näissä luureissa jotain vikaa?”, esitin ja asetin ne sen korville. – Se äänittäminen oli sellaista että: Reijo, tule neljän tahdin jälkeen mukaan. Treenit alkoivat, mutta Taipaleen hoksottimet kävivät vähän hitaalla. – Mun mielestä se oli niin aiheetonta. – Soitin Matintalolle laulua, ”kuuntele nyt tätä! Se ei ole yhtään läsnä, se osaa ne tekstit muttei tajua niitä”. ”Tsori, mulla on ollut kaikkea… Mä otan sen pois, sorisori…” Kerroin mikä on Reijon tilanne. Mä en nää sitä, ”Reijo kuuletsä?!” Rohinaa kuuluu. Ilmeni että Taipale on kärsinyt pienistä verisuonikatkoksista, jotka saattavat vaikuttaa tasapainoon ja puhekykyyn. Hän laittaa kuulokkeet päähän väärinpäin. Ja laulaja oli aivan kauhuissaan, kun hän ei ollut ikinä suunnilleen edes keittänyt kahvia. – Ihan kuin lapselle puhuisi. Radiohaastatteluun mun piti mennä mukaan, koska Reijo ei osannu puhua uudesta levystään juurikaan. 12 www.riffi.fi 1/2023 Seppo Matintalo oli ollut vuosikausia Reijo Taipaleen tuottajana ja A&R-miehenä jo pitkään. Mutta ei mitään ”merkittävää”. Meillä oli jotain käännösbiisejä ja Tuure Kilpeläisen Valon lapsesta tehtiin levyn nimibiisi. Annetaan huilata tai siirretään seuraavalle päivälle. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 12 06-13 Ikimuistoiset 123 Nieminen.indd 12 30.1.2023 19.04 30.1.2023 19.04. Maailmanlopun tie, eli Chris Rean Road to Hell, joka on myös tällä levyllä. Reijo Taipaleen levytysura kesti neljäkymmentäkahdeksan vuotta. Laulatetaan niin kauan kunnes hän väsyy. Normaali briiffaus: tee sovituksia, pitää tulla uusia biisejä, kysele säveltäjiltä… Reijo oli tehnyt aiemmin uskomattomia versioita kuten Eppujen Voi kuinka me sinua kaivataan, mikä oli yllättävän hyvä versio häneltä. Reijo tykkää siitä ja se on oppinut sen jo”. ”Eikun tehdään! Tää on budjetoitu ja kyllä Reijo aina viisi tonnia myy”. Alzheimeria sairastanut tango-ikoni poistui keskuudestamme vuonna 2019. Mä olen aina ollut ylpeä siitä, että olen tehnyt Reijo Taipaleen kanssa levyn, mutta se ei käänny eduksi hänelle eikä levy-yhtiölle. – Sit piti antaa jotain merkkejä. Ei tästä tule mitään. Mä meen katsomaan. Taipaleen vaimo oli samoihin aikoihin katkaissut jalkansa ja Reijo joutui käytännössä hänen kotihoitajakseen. u ”Sitä levyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä.” Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Mitäs tehdään. Mä sanoin jo aiemmin Matintalolle, että tästäkö me tehdään albumin nimi. Sori, sori…”. ”Okei joojoo, laita pyörimään.” Ja taas sama juttu. Miksi tää pitää tehdä. – Tietyissä jutuissa pitäis vaan olla tyylikäs ja kunnioittaa ihmisten pitkää uraa ja helvetin hienoa mainetta. Se oli epäonnistunut projekti. Tää piti tehdä sen takia, että se oli budjetoitu syksyn myynteihin! Sama kun Kari Tapion kuoleman jälkeen julkaistiin neljä albumia seuraavan kolmen vuoden aikana, niin kaikki sanoi että toi on kuin haudanryöstöä. ”Aijaa??”, kuului toisesta päästä. Me tehdään nyt kaikkemme ettei niin käy. Ja Kentin Dom Andra. – Mennään ensimmäisen kerran studioon, pohjat on lähes valmiina, Reijo valmiina laulamaan. Niissä tunnelmissa levy sitten kasattiin
Itselleni ylivoimaisesti kiinnostavin kirjan osuus oli viimeinen neljännes, jossa koko levytrilogia avattiin studiossa. VIRTANEN Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 14-17 Ajankohtaiset.indd 14 14-17 Ajankohtaiset.indd 14 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. Erityisesti Sepiassa – levyn suosikkini – Kujanpään pianon säestyksellä soivat laulumelodiat luovat pohjattoman kaihoisan tunnelman. Tähän jatkumoon Old Ways, New Ways istuu hyvin luontevasti. Aroluoma kertookin, kuinka vaikea levy Tri-Logy on hänelle sen jälkeen ollut. Ehkä se kansanmusiikki oli viuluissa, sillä jousisoittimet ovat vaihtuneet puhaltimiin. Ensembelen ydinporukan muodostavat basisti Tero Tuovinen, rumpali Jussi Miettola ja kitaristi Timo Kämäräinen, joka on soittanut kaikilla Kujanpään neljällä levyllä. Tämä tarina luo kehikon, joka tuntuu välillä epäkiinnostavalta, jopa turhaltakin. Opus tavallaan jatkaa siitä, mihin Viljami Puustisen kirjoittama Petri Wallin Saaga loppui. Levyn soundissa on perkussiivistä jäntevyyttä. Jukka Jyllin, Sami Kuoppamäen ja Robert Palomäen tarinoiden myötä monet biisit aukenivat täysin uudella tavalla ja jopa Tri-Logyn kuunteleminen tuntui mieltä avartavalta. Toisaalta se luo kaikkeen nimenomaan omakohtaisuuden vuoksi helposti seurattavan punaisen langan. Olemme samaa ikäluokkaa, joten minun on helppo samastua Aroluomaan. Myös Kingston Wall muuttui kolmen levynsä myötä, kun jamittelevasta rock-triosta kasvoi trancepulputuksella vahvistettu psykedeliatrippi. Sekoiluksi menneet vuodet johtivat lopulta irtisanoutumiseen koko psykedeliakulttuurista. Myös itselleni Wallin murheellista loppua enteilevä levy on ollut traumaattinen. Huippuammattilaisista kootun Juha Kujanpää Ensemblen soitto kohottaakin kokonaisuuden yleväksi, jopa hartaaksi. Erityisesti meritoituneet Joakim Berghäll (saksofoni) ja Verneri Pohjola (trumpetti) tuovat herkkyydellään upeaa maisemaa. Kohdettaan hän ei koskaan tavannut, mutta omat vaiheet rocksoittajana ja Kingston Wall -fanina käydään heti alkuun läpi. Pohjola loistaa upeasti soivassa Morning Star Rauhoittavan kaihoisaa instrumentaalimusiikkia /Aamutähti -kappaleessa ja Berghällin fonipyrskähtelyt luovat hauskaa jännitettä Trekators-kappaleessa. Tärkeä osa soundia ovat myös laulajat Eeppi Ursin, Susanna Lukkarinen ja Jouni Kannisto. Tämä on hyvä ratkaisu. Nyt hän on tarttunut kunnianhimoiseen hankkeeseen selvittää kitaristi Petri Wallin soiton ”salaisuus”. Silti tunnelma ei ole paatoksellinen, vaan keveä. Heidän sanaton ja saumaton laulunsa tekee moniin kappaleisiin tunnelman, joka tuo mieleeni jazzmestari Heikki Sarmannon musiikin, vaikkei Kujanpään tuotanto varsinaisesti jazzia olekaan. Toinen kysymys on se, kuka kokee mielekkääksi loputtoman kitarakamojen ruotimisen. Niinpä myös Wallin ilmaisu muuttui vahvasti matkan aikana. Petri Wallin traaginen loppu oli vauhdittamassa päätöstä. 14 www.riffi.fi 1/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA S äveltäjä ja pianisti Juha Kujanpään levyllä yhdistyvät elementit tekevät kokonaisuudesta vaikeasti kategorisoitavaa ja ajatonta. Varmasti osansa, mutta toisaalta räiskyväluonteinen Walli maalasi isolla pensselillä. Kirja onkin myös Aroluoman matka hänen omaan menneisyyteensä 90-luvulle. Musiikki soljuu pakottomasti kuin vuoristopuro, sen enempää itsestään meteliä pitämättä. Juha Kujanpää on julkaissut vuosien 2013– 2017 aikana kolme erinomaista instrumentaalilevyä. Neljänsadan sivun jälkeen Aroluoma pääsee myös lopulta päätelmäänsä, mikä on tavallaan itsestäänselvyys: ”Petri Walli sai soundinsa aikaan olemalla Petri Walli.” Kingston Wallin perintö Kirjoittaja: Kimmo Aroluoma ISBN: 978-951-1-44364-3 Kustantaja: Like, 2023 ARVIO: TOMMI E. VIRTANEN Haamujen jäljillä K itarateknikko Kimmo Aroluoma on tunnettu kitarasoundeja ruotivista blogeistaan ja kahdesta kirjastaan. Levyn aloituskappaleen aloittaa kantele, jota soittaa Kujanpään puoliso Emmi Kujanpää. Juha Kujanpää: Old Ways, New Ways Kuu Records, 2022 ARVIO: TOMMI E. Edellisten levyjen kansanmusiikkivaikutteet ovat painuneet taka-alalle. Kuulostaako mielipuoliselta. Kuten nimikin kertoo, kirja keskittyy lähihistoriaan, jossa Aroluoman tehtävänä oli työskennellä Kie von Hertzenin kitarateknikkona KW:n tribuuttikeikoilla vuonna 2019. Tilalle on tullut yhä enemmän elokuvallisia sävyjä jazzin ja progressiivisen musiikin väliseltä nimeämättömältä vyöhykkeeltä. Entä kuinka suurta merkitystä messinkisellä tallalla tai mikkien tehoilla oli taiteellisissa ratkaisuissa. Sitä Aroluoma itsekin pohtii omaelämäkerrallisesti etenevässä kirjassaan, jossa hän dokumentoi omaa tutkimusmatkaansa Wallin mielen saloihin. Jatkuva itsereflektointi on kuitenkin se elementti, josta kirjaa olisi ehkä voinut tiivistää. Albumiin kiteytyy kaikki se turhautuminen mitä luomisvoimaisen Wallin sekoaminen ja ennenaikainen kuolema niin monessa meistä aiheutti
Allen & Heath, Beyerdynamic, Bose sekä DB Technologies. Arva Audion Suomessa edustamia tuotemerkkejä ovat ATC:n studiomonitori, sekä d&b audiotechnikin ja K-Arrayn PA-järjestelmät. 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 Puolisivu Luminex tiistai 24. Akukon oy:llä.. Samalla tiedotetaan, että Noretron Communication on rekrytoinut myös projektisuunnitteluun ja asennuspuolelle uutta voimaa. Huollon koordinaattorina aloittanut huoltoteknikko/ soitinrakentaja Heidi Meri on aiemmin työskennellyt F-Musiikilla soitinja laitehuollossa. Lisätiedot F-Pro • f-pro.fi Noretron Communication Veli-Heikki Auvinen on aloittanut uudessa toimessa Noretron Communicationin palveluksessa. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Maahantuontiuutisia Yamaha Pro Audiolle uusi maahantuoja Electro Waves ja Yamaha ovat solmineet Yamaha Pro Audio -tuotteiden jakelua koskevan sopimuksen, joka astui voimaan 1.12.2022. Lisätiedot: Electro Waves • electrowaves.fi 14-17 Ajankohtaiset.indd 15 14-17 Ajankohtaiset.indd 15 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. tammikuuta 2023 15.37.55 Nimitysuutisia Arva Audio EM Nordicilla pitkän uran tehnyt Tuomas Lyly on astunut Arva Audion palvelukseen vastuualueenaan tekninen myynti ja tuotetuki. Auvinen on työskennellyt aiemmin Nores oy:llä, Noretron Audiolla, Brightilla sekä F-Pron palveluksessa Noretron Communicationin tuotemerkkeihin kuuluvat mm. Ashlyn sekä KV2 Audion prosessorit ja mikserit, sekä FBT:n ja KV2 Audion PA-laitteet. F-Pron tuotemerkkeihin kuuluvat mm. Toiminnan samalla laajentuessa myös henkilöstöä lisätään. Lisätiedot: • noretroncommunication.fi/ Intersonic avaa oman huollon Olariin Käytännössä Audicon nimissä ollut yksikkö siirtyy Intersonicille. Toimenkuvaan kuuluu, että Tuomas osallistuu myös projektisuunnitteluun ja avustaa hankkeiden toteutuksessa. Lisätiedot: Arva Audio • arvaaudio.fi F-Pro Pitkään Tampereen konservatoriolla musiikki teknologiaa opettanut ja sittemmin Tampereen Musiikissa työskennellyt Juha Sipilä puolestaan vahvistaa nyt F-Pron henkilöstöä. Hänen vastuullaan on myynnin ja markkinoinnin sekä tuotevalikoiman kehittäminen. Projektipäällikkö Jacob Löflund on aiemmin työskennellyt mm. Yamahan tuotteista Electro Wavesilla ottavat vastuun projekti-insinööri Kari Lehtonen, UC-tuotteiden myynnistä vastaava Jorma Kaarela, tekninen asiantuntija Minka Matikainen sekä huollosta vastaava Lasse Konttinen
Minulla oli myös vähän progempi täppäilyriffi, jota olin pyöritellyt mielessäni jonkin aikaa. Myynti: Universal Audio -jälleenmyyjät www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N 14-17 Ajankohtaiset.indd 16 14-17 Ajankohtaiset.indd 16 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. Kuuntelen. Ei kumpaakaan. Right Now. Ghost To Ghost on kolmas tulevalta pitkäsoitolta lohkaistu single ja siitä on juuri julkaistu musiikkivideo Youtubessa. Soundit ovat progea ja metallia, arvelen. Ja tämä onkin hyvä, sillä erinomaiset – saGardenhead, hauska tutustua nottaisiinko nyt ”kansainvälisen tason” – laulusuoritukset sekä lopun tuplavalssiosuudelle sijoittuva tyylikäs ja melodinen kitarasoolo viipyilevine nuotteineen ovat komeaa kuunneltavaa. Rennosti keinuvaan 6/8-rytmiikkaan päästään lopulta kappaleen loppupuolella ja mielikuvatasolla tässä uidaankin kohti niitä progebändejä, joiden musiikissa melodisuudella on ollut rytmistä kikkailua suurempi painoarvo. Liikkeelle lähdetään tiukasti ajetulla 7/8-tahtilajilla, joka dominoi meininkiä koko alkukappaleen, vaikka välillä kolmijakoisuudella leikitelläänkin. Sanoitukset kertovat niin suuresta menetyksestä, että koko maailmankaikkeus luhistuu sen painon alla.” No, valssihan tahtoo sanana tuoda ihan ensimmäiseksi mieleen ruotsalaisittain kepeällä poljennolla vedetyn fallerii-falleraa-osaston saaristolaisjuhannuksineen. Josko kumminkin tässä olisi kyse folkkaavammasta tai vaikka afrikkalaisvaikutteisessta musiikista. Pitäkäähän korvalla! ARVIO: LAURI PALOPOSKI K U V A : JU S S I R A T IL A IN E N Classic Sound. Sitten eräänä päivänä aloimme jammailla näitä eri osia harjoituksissa ja palat loksahtivat kohdilleen. Gardenheadissa soittavat Jonne Nyberg (laulu & kitara), Antti ”Andy” Silkelä (rummut), Eero Silkelä (kitara) ja Antti Lammi (basso). 16 www.riffi.fi 1/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Y htyeen laulaja Jonne Nyberg kuvailee Ghost To Ghost -kappaleen kirjoitusprosessia: ”Kappale alkoi itse asiassa valssina, jota soitin akustisella kitaralla. Ei sitten alkuunkaan
Studio Popin aika on päättynyt. Kantaväki piti studion kuoppajaiset joulukuussa ja Ikimuistoisten sessioiden toimittaja Misha Kovunen hankkiutui paikan päälle kirjaamaan vielä viime hetkien tunnelmat. Pajalta on lähtöisin kotimaisen äänilevyhistorian eniten myynyt levy, ja studiossa vuosien saatossa työskennelleistä artisteista, tuottajista ja muusikoista saisi koostettua läkähdyttävän pitkän listan. Juttu julkaistaan Riffin verkkosivustolla 8. helmikuuta (riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit) ja se on vapaasti luettavissa. 14-17 Ajankohtaiset.indd 17 14-17 Ajankohtaiset.indd 17 31.1.2023 18.09 31.1.2023 18.09. www.riffi.fi 1/2023 17 Jäähyväiset Studio Popille! J oulukuun Riffissä (6/2022) Ikimuistoisia sessioitaan kertaili äänittäjä Jorma ”Hämis” Hämäläinen, jonka uran pisin yhtäjaksoinen vaihe on toteutunut Pöllölaaksona tunnetun MTV3:n rakennuskompleksissa sijainneessa Studio Popissa. Nyt koko kompleksi rouhitaan maan tasalle ja tilalle nousee asuntoja
Ja siellä on peltoaukeiden takana metsän reunassa myös paja, jonka pihalla voi kuulostella sananmukaisesti tuulen huminaa ja puron solinaa. 18-23 Virtalähde.indd 18 18-23 Virtalähde.indd 18 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Siellä vanhan nelostien varressa on Kuhmoinen, päälle 2000 vakituisen asukkaan pirkanmaalainen kunta. Ja sisälle astuessaan musiikkia. 18 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Kohteena Virtalähde Mastering – opintomatkalle käy! Reilu tunnin ajo Tampereelta tai Jyväskylästä, kaksi tuntia Helsingistä
www.riffi.fi 1/2023 19 Ä änitteet miksataan nykyään pääsääntöisesti digitaalisiksi tiedostoiksi, joita voi helposti lähetellä linjoja pitkin minne päin maailmaa vain. Täällähän peliliikkeet on nyt muutenkin kauhean pieniä. Englanninkieliset saatesanat käyvät järkeen, sillä toimeksiantoja Jaakolle tulee suhteellisen runsaasti suoraan ulkomailta. Kumpi masteroijalle on mieluisampaa, tehdä single kerrallaan sitä mukaa kuin niitä julkaistaan vai kokonainen albumi saman tien, kun toimeen tartutaan. – Mun mielestä se vaatii toisenlaisen pään. Stemmien kanssa työskentely kuitenkin poikkeaa normimasteroinnista oleellisesti. – Siinä tulee mieleen, että voiko sitä de-esseriä tässä ollenkaan edes käyttää sillä tavalla kuin haluaisi, vai muuttuuko esimerkiksi lausutun s-kirjaimen luonne jotenkin vääräksi… Sirpaleiset nykytuotannot Monikanavaisia immersiivituotantoja Virtalähteellä ei työstetä, mutta valmiiksi paketoidun steromiksauksen sijaan saatetaan masterointiin lähettää toisinaan raitapareja, joita ei ole vielä yhdistetty toisiinsa. Vai lähdetäänkö kenties oman osaamisen kartuttamiseksi katsomaan mitä sille miksaukselle oikeastaan tehdään. Ja toivon, että se sama välittyy sitten siihen musiikkiin itseensä. Mikä on nykyajan laitteilla onneksi ihan helppoa. – Kyllä se on oppimatka ihan selvästi. Ja varmasti onkin, kun on omat työtavat ja omat mieltymykset ja työkalut… Ja siksi mulle varmaan lähetetäänkin musiikkia, jossa saattaa olla mukana vaan terveiset, että ”do your thing”. – Kyllähän albumia on mukavampi tehdä kuin yksittäisiä singlejä. Äkkiseltään masteroinnin ytimen voisi ajatella olevan nimenomaan teknisen laadun huolittelussa, mutta pelkästään siitä ei ole kyse. Kyllähän tämä vaatii herkkää korvaa ja taiteellista näkemystä, että ylipäänsä voi tehdä. Soundin hiominen on vahvasti mukana. Sanon aina, että mä en kuuntele miltä musiikki kuulostaa, vaan sitä miltä se musiikki tuntuu. Stemmat, stemmit tai stemsit, kuten niitä kutsutaan, voivat olla esimerkiksi jaettuina siten, että laulut muodostavat oman kokonaisuutensa, komppi omansa ja vaikkapa koskettimet tai orkesteriosuudet sitten omansa. Ennen korona-aikaa täällä saattoi käydä melkein joka viikko joku asiakas, mutta kyllä se hiljeni pandemian aikana, kertoo Virtalähde Mastering perustaja ja omistaja Jaakko Viitalähde, jolla on kokemusta jo liki 20 vuoden ajalta. Että silloin ikäänkuin loksahdan osaksi sitä samaa kokonaisuutta. Itseäni helpottaa, jos saan tietää, että se albumikin on jossain vaiheessa tulossa. – Tietenkin on tapauksia, joista kuulee, että on ollut jotain ongelmaa ja sitten yritän parhaani mukaan auttaa. Enää ei tarvitse pakata nauhakelaa Kustin reppuun, tai ottaa pakaasia kainaloon ja ajaa itse viemään sitä masteroitavaksi. Mutta voiko rytmisiin asioihin enää masteroinnissa vaikuttaa. Vaikka tilanne on hiljalleen palautumassa ja ihmiset muutenkin liikkuvat jälleen vapautuneemmin, vierailijoita käy Virtalähteellä verraten harvakseltaan, ja todennäköisesti visiitille on silloin jokin erityinen syy. Puhutaan miksaajan desibeleistä ja sitten masteroijan desibeleistä, täsmentää Jaakko. Siinä välissä saan resetoitua pääni ja pääsen tekemään taas ”oikeata kaks’raitatyötä”. Eikö masteroijalla ole sitten tunnistettavaa ominaissoundia tai käsialaa tai eikö sellaista saa edes olla. Kuuntelen kokonaisuutta ja sitä, mikä asia esimerkiksi rytmisesti ehkä tökkii, ja käännän sen sitten päässäni sen jälkeen ehkä taajuuksiksi. – Niistä täytyy vaan sopia erikseen. Kompuran käyttöhän on mulla hyvin vähäistä ja sitä ei oikein voi edes käyttää ilman, että on päässyt jollain kiinni siihen taajuuspuoleen. Erityisesti Ranskassa on kuulemma yllättävän aktiivista asiakaskuntaa, joka hieman mystisesti on päätynyt työllistämään juuri Kuhmoisten masteroijaa Suomesta. Masteroijahan pystyy vaikuttamaan laajoihin kokonaisuuksiin: jos on vaikka A-osa jäänyt jotenkin liian tummaksi tai B-osat on liian kirkkaita, niin silloin käsitellään niitä biisejä osa kerrallaan. – Kyllähän vaikka kompressorin käyttö vaikuttaa ihan suoraan rytmiin, ja sen kanssa pitää ollakin varovainen. Hyvin harvoin asiakas puuttuu taiteelliseen puoleen, ehkä johonkin albumin tauotuksiin tai crossfadeihin… Mutta ei yleensä itse soundipuoleen. Lähden kumminkin siitä, että se tuote mikä mulle tuodaan, ne miksaukset, on se mikä sen on tarkoituskin olla ja sitä koetan tukea. Itse kuvittelen aina, että teen semmoista työtä, että jos sitä ei kuule, olen tehnyt sen hyvin. – En voi sanoa, että kuuntelen taajuuksia. – Luulen että se on vähän sellainen ”juttu”, Jaakko Viitalähde avaa, ja jatkaa: Mä olen kuitenkin täällä ketjun loppupäässä, niin lähdetään tämmöiselle retriitille mukaan viimeistelemään sitä omaa hommaa. Aika usein teenkin niin, varsinkin jos on isompia raitamääriä, että käsittelen yhtenä päivänä ryhmät ja teen varsinaisen masteroinnin toisena. Onko masterointi hyvän jalostamista vai puutteiden silottelua. – Aika 50/50 molempia puolia. Se on kuitenkin työläämpi homma ja kyllä mä laskutankin siitä pikkuisen enemmän, Jaakko kertoo ja toteaa, että työtavalla on kyllä vissit etunsa, koska masteroijalla on silloin mahdollisuus päästä tarvittaessa käsiksi syvemmälle miksauksen eri osa-alueisiin. Tarjoan Jaakolle pohdittavaksi, onko kyseessä silloin puhdas fiilistely vai varmistellaanko siinä taiteellisen näkemyksen toteutumista. Toisinaan työskentely ulkomaisen toimeksiantajan kanssa nostaa esiin mielenkiintoisia kulttuurisia havahtumisia vaikkapa laulua kuunnellessa. Eivätkö tekniset aspektit sitten kuitenkin linkity vahvasti juuri desibeleihin ja hertseihin. Mutta kun nykypäivä on nykypäivää, niin ei se mitenkään harvinaista ole, että tehdään sinkku kerrallaan albumia. – Kyllä mä olen kuullut, että mullakin on olemassa joku oma soundini. – Hyvin harvoin. Tehdään yhdessä tämä viimeinen vaihe ja sitten kun palataan, tuotanto on valmis. Ensimmäisen sinkun kanssahan ei näin välttämättä vielä ole, mutta jos tiedän, että sieltä alkaa tulla ”Oma lähtökohta on, että en tee vahinkoa äänelle.” 18-23 Virtalähde.indd 19 18-23 Virtalähde.indd 19 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Mutta miten on, saapuvatko tuottaja ja artisti nykyisin kuitenkin itse paikan päälle valvomaan masterointia. Valtaosa töistä tulee netin kautta. – Taajuuskorjaus ilman muuta. Kumpi on tärkeämpää ekvalisointi vai kompressointi
– Jos tulee biisijärjestykseen muutos, niin tauotus menee aivan satavarmasti uusiksi siinä saumassa. Kuka tahansa pystyy masteroimaan hyvin, kun saa tarpeeksi aikaa. Äänittäjät ja miksaajatkaan eivät ole homogeeninen ryhmä, kokemus ja kouluttautumisen taso vaihtelee kovasti. Bassosoundista tehdään silloin helposti sellainen, että siinä on paljon ihan alimpia taajuuksia muttei kerrannaisia. Absoluuttista kaavaa tai referenssiarvoa ei bassopitoisuudelle ole, etenkään kun bassoa on arvioitava määrän lisäksi myös sävyn tai ominaisluonteen osalta ja ennen kaikkea suhteessa aina kuhunkin musiikilliseen tilanteeseen. Ja sen vuoksi olisi hyvä, että niihin jätetään kunnolla varaa. Mutta lähes aina saan miettiä itse tauot ja aika usein on osunut oikeinkin. Joukossa on ammattilaisten suunnittelemia ja toteuttamia tarkkaamoita, ja toisaalta täysin harrastuspohjalta itse rakennettuja. Mutta toimitetaanko aineisto masterointiin yhtenä valmiiksi koostettuna kokonaisuutena vai putkahteleeko putkesta yksittäisiä biisejä masteroijan työstettäviksi. – Ja mielelläni teenkin. Albumia kasattaessa kappalejärjestys ja ylimenot yhdestä kappalesta toiseen ovat kriittisiä seikkoja, joita pohditaan yleensä jo miksaamossa. Laatua, laatua Materiaalia masterointiin tuottaa ja lähettää hyvin sekalainen joukko isoja ja pieniä studioita, joiden tilat ja kuunteluolot ovat varsin erilaisia ja vaihtelevia. – Valtaosin irtokappeleita, mutta joskus mukana tulee yksi mp3-pötkö malliksi. Ja riittävän nopeasti. – Isoin ongelma on usein ylikorostunut ja muhjuinen bassopää, josta kuulee että alimmat taajuudet ei ole siellä pajalla ihan hallinnassa. Mutta kyllä joskus joutuu pyytämään, että ottakaas ne 18-23 Virtalähde.indd 20 18-23 Virtalähde.indd 20 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Sillä on tosi paljon merkitystä kuuntelukokemukseen. Yhtenäisyyden ylläpito pitkän aikajänteen yli on vaativaa. Vaikka jos ajatellaan kompressorin käyttöä masteroinnissa, niin enhän mäkään nykyään käytä kompressoria juurikaan kompressoimiseen dynamiikan rajoitusmielessä, koska se puoli on yleensä jo niin hyvin hallussa. Sopivalle tauolle ei ole yhtä ja oikeata vakiomittaa, sen pituus riippuu aina edeltävän kappaleen lopetuksesta ja seuraavan aloituksesta. Ammattilaisellakin on toki rajansa, eikä Jaakkokaan koe aivan kaikenlaista musiikkia itselleen ominaiseksi. – Joskus on tullut jonkun vanhan asiakkaan biisi kokonaan uutena versiona, johon havahtuu, että hetkinen – tämähän on tutun kuuloinen. Että on mitä feidata… Niitäkin tulee, joita täytyy sitten masteroinnissa jatkaa jollain kaiulla tai muulla konstilla, jos on vaikka liian äkäisesti feidattu studiolla. Mehän on tehty tämä joskus aikaisemmin, mutta ei se silloin näin hyvältä kuulostanut! Vaikka kehitys on Jaakon mukaan kulkenut parempaan vuosien saatossa, jää siihen masterointiinkin edelleen ihan selkeästi myös korjausja retusointitoimintaa. Jos ristiriita asiakkaan haluaman estetiikan ja oman näkemyksen välillä on liian suuri, asiakas ohjataan toisen firman puheille. Ja tämä ilmenee usein myös amatöörimiksaajilla, jos kuunnellaan pienillä kaiuttimilla, jotka ei ihan toista sitä alinta aluetta kunnolla. Mutta johonkin biisiin sopii sellainen möhköbasso. Mutta aika usein tulee silloin myös päivitettyjä miksauksia kappaleista. Tämä on varsin harvinaista ja tyypillisesti projektit sinetöidäänkin pankin varmennuksella. Kappaleita ketjuksi asetellessaan Jaakko Viitalähde tekee myös loppuhäivytykset niihin biiseihin, joissa sellaisia on määrä käyttää. Jos siellä laahautuu sellainen iso bassomassa perässä, niin kepeästäkin kappaleesta tulee raskas, eikä se sitten lähde oikein sillä tavalla elämään kuin muuten voisi tai pitäisi. 20 www.riffi.fi 1/2023 lisää, niin pidän sen session tuossa valmiina ja yritän vähän katsoa, että liikutaan samassa äänimaailmassa. Yleisen laatutason Jaakko näkee ilahduttavasti parantuneen vuosien saatossa. Kaikki on kovin tapauskohtaista. – Kyllä sitä tapahtuu. Toinen yleisestikin puhuttanut ilmiö on kompressoreiden liikakäyttö studiossa. Mutta ammattilaisen erottaa se, että hänelle voi tuoda päivästä toiseen hyvin erilaista tavaraa ja ulos lähtee tasaista laatua. Tuotantojen taso noin ylisummaan on sekin kohentunut. Joskus ne aiemmin tehdyt singlet menevät pienellä ruuvauksella albumille, joskus pitää lähteä ihan alusta asti. – Basson luonne vaikuttaa aivan suoraan biisin fiilikseen. Sehän voi olla myös sen biisin juttu, että on sellainen valtava massa mitä vasten se kaikki muu lepää. Syitä pohdittaessa todetaan, että yhä useammalla on kelvolliset laitteet, enemmän tietoa, ja ennen kaikkea aikaa harjoitella ja tehdä uudestaan, jos ei kerralla onnistu. Ja jopa näennäiseen tempoon. – Jos mä lähetän laskun, niin mun nimen saa laittaa kanteen. – Projektit tuppaa venymään ja sitten ollaan ongelmissa, jos puhutaan vuoden tai parinkin aikahaarukasta, jossa saattaa soundi muuttua aika radikaalistikin. – Mikä voi olla myös haitta… mutta sopivalla kurilla, että ne työt myös valmistuu joskus, aprikoi Jaakko, ja jatkaa: – Samaa ajattelen masteroinnista. Ja joskus sen huomaa vasta taukoa tehdessä, että tämä nyt vaatii jotain vielä sen edellisen biisin loppuun. Tauko, mutta millainen. Etenkin, jos on paljon cross-fadeja tai on muuten suunniteltu valmiiksi niitä tauotuksia
Mitä enemmän minuutteja yhdelle puoliskolle pitää mahduttaa, sitä tiheämpi on uritus ja sitä suurempia kompromissejä vaaditaan kaiverruksessa. Täytyy tietysti pitää mielessä, että ihmiset kuuntelee entistä todennäköisemmin musiikkia kuulokkeilla. Ässät ja pellit ei saa suhista liikaa, koska se toisto tahtoo säröytyä silloin, varsinkin puolen loppua kohti mentäessä. – Sehän ei ole mikään sattuma, että CD-levynkin keskivaiheilla on usein tällaisia balladimaisia biisejä. Silloin myös kaivertajalle jäi tilaa levittää urat etäämmälle toisistaan, mistä oli etua audiolaadulle. Pulpettiin asennetuista majesteetillisista prosessoreista monet ovat Jaakon itsensä rakentamia. Kyllä se estetiikka on muotoutunut vinyylin kautta. En ihan täysleveää, muttei ihan monoakaan. – Puolenpituudethan on nykyään tosi pitkiä. – Ihan kaikkein bassokkaimmassa musassa ne saattaa hiuDigitaaliset ja analogiset sopuisasti liitossa. www.riffi.fi 1/2023 21 limitterit pois päältä ja laittakaa uudet tiedostot tulemaan. – Vinyylin osuus albumeista on nyt ehkä kymmenesosa, ja sen lisäksi kyllä monet haaveilevat vinyylin julkaisemisesta. Totta kai, sellaistakin musiikkia on, joka ei kauhean hyvin taitu vinyylille, tai ainakin joudutaan tekemään kompromissejä. Hirveän jännä juttu! Joutuuko vinyylin valitsija tinkimään audioihanteistaan formaatin rajoitteiden vuoksi, vai saako vinyylin kuulostamaan samalta kuin masteroitu miksaus kuulostaa ennen vinyylille kaivertamista. – Hyvin lähelle voidaan päästä, ainakin jos puolenpituudet ei ole hirveän pitkiä ja levystä otetaan kaikki irti. – Se auttaa, mutta kaikki on tässäkin niin kovin tapauskohtaista. Vinyyleiden valtakaudella levyn puoliskot olivat melko usein alle 20 minuuttia. Olen huomannut aiemminkin, että vinyylillä musiikki kytkeytyy jotenkin enemmän siihen tilanteeseen, kiinnittää huomion tarkemmin. Digijakelussa tähtään sellaiseen soundiin, joka toimii, vaikka toistoalusta muuttaisi jälleen kerran speksejään. Eräs tapa väistää ongelmia on sijoittaa levollisimmat kappaleet levypuoliskon viimeisiksi, jolloin syntyy samalla luontainen kaari kuuntelulle: iskevät avauskappaleet rauhoittuvat asteittain seesteisempään finaaliin ja sitten käännetäänkin levyn toinen puoli esiin ja sama uusiksi. Jos levyn puolet eivät ole kovin pitkiä ja tilaa on kaivertaa väljästi, niin mielelläni jätän sinne stereompaa bassoa. Eikö silloin vaikuta sekin, mihin jakelukanavaan tai välineeseen tuotos on menossa. Mikä voi tietysti olla ongelma, jos ne limitterit on olleet siellä ihan alusta asti, jolloin ne on jo osa sitä soundia. 18-23 Virtalähde.indd 21 18-23 Virtalähde.indd 21 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. 20–25 minuuttia on ihan vakio. Kysyntää onkin sen verran, ettei levykaivertimen hankinta Virtalähteelle ollut pelkästään oman mielenkiinnon ilmentymä, vaan siitä muodostui nopeasti osa monipuolista palvelukokonaisuutta. Niiden vastuulla ovat taajuudet 30 hertsistä alaspäin. Tämä jätti jälkensä vinyylin perillisiinkin. Kenties tyypillisin kompromissi on alataajuuksien monotus, mutta sitäkään ei tehdä aina automaattisesti. Samaten yläpää, sekin on todella herkkä vinyylillä. Silloin täytyy mennä sillä mitä on. Ja 60-luvulla musiikin määrää pidettiin riittävänä, jos mittaa oli vaikkapa 17–18 minuuttia per puoli. Vain pysyvä on pysyvää Erityisiä muutoksia Janne Riionheimon aikanaan suunnittelemaan kuunteluhuoneeseen ja jo alkuvaiheessa kasattuun kalustoon Jaakko ei ole kertomansa mukaan tehnyt pitkään aikaan, jollei subwoofereiden lisäämistä jokunen vuosi sitten sellaiseksi lasketa. Scullyn saattaminen toimintakuntoon vaati alkuperäisen elektroniikan kunnostamisen lisäksi aivan alusta alkaen itse rakennettuja uusia lohkoja. Kuuntelija valitsee paikan, ajan ja välineet Masteroinnissa äänite viritetään soimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja joku puhelimen kaiuttimillakin, johon ei kyllä voi valmistautua oikein mitenkään muuten kuin tekemällä vaan mahdollisimman hyvää soundia ja toivoa parasta! Perinteisen äänilevyn mainitseminen on sikäli oleellista, että formaatti on viime vuodet jatkuvasti kasvattanut suosiotaan. Joskus kyllä tulee erikoistilauksia – vaikka joku urheiluseuran kannatuslaulu, jota sitten soitetaan pelkästään jäähallin kaiuttimista. Niiden tehtävänä onkin paljastaa mahdolliset siivoustarpeet äänitteeltä. Se ei ole halpa formaatti ja siinä on omat ongelmansa, mutta kyllä siinä fiiliksessä on mielenkiintoiset jutut. Kaivertamaan kyllä pystyy ihan mitä tahansa, mutta se toistopuoli on ongelma, Jaakko toteaa. Jaakon itse rakentamat pääkaiuttimet toistavat jo niin alas, ettei musiikin kuuntelu subeja olisi kaivannut. – Vinyylissä pitää tietysti miettiä asia erikseen. Näissä täytyy miettiä sitä tilannetta tarkemmin, mutta muutenhan musiikkia kuunnellaan ihan kaikkialla. Juuri kuuntelin erään laulajan levyn koekaiverrusta ja mietin, että mikä ihme siinä formaatissa on, kun se tuo sellaisen välittömän läsnäolon tunnun itse musiikkiin… laulajan soundiin ja siihen kaikkeen
Ja ilmeisen onnistuneesti. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Ja erottamaan se, että onko laitteessa vielä jotain parannettavaa ja kuuluuko sen käyttäytyä näin. Tämä on jenkkikone, niin näitä ei ole kauhean paljon Euroopassa. Osia onneksi löytyi maailmalta ja jos ei löytynyt, teetettiin uusi mittojen mukaan. Mähän olen itse rakentanut aika ison osan näistä laitteista, vaikka on tuossa joukossa paljon kaupallisiakin tuotteita. 22 www.riffi.fi 1/2023 kan tukea, mutta kyllä ne nimenomaan ovat kaiken sen roinan takia: siellähän voi olla joitain P:n poksahduksia ja esimerkiksi flyygeleistä tulee välillä aivan ihmeellisiä kolahduksia… tai jotain jyrinää, joka pitää saada pois. r i f f i . Voitaneen todeta, että mikäli motto ”tunne työkalusi” on ylipäänsä validi, niin Jaakko Viitalähde varmastikin voi sitä halutessaan käyttää. Mutta nyt ei ole kyllä pitkään aikaan tullut sellaistakaan. Mulle työkalut on enemmänkin sitä, että tiedän mitä haluan ja sitten kun olen saanut sen ja työskentely tuntuu luon”Jos mä lähetän laskun, niin mun nimen saa laittaa kanteen.” taiselta, niin ei ole mitään tarvetta päivittää. – Yhtään hylsyä ei ole tullut, kaivertaja itse toteaa hitunen ihmetystä äänessään. Työkaluja ne ovat Virtalähteen laitteisto koostuu sekä analogisista että digitaalisista työkaluista. Kaiuttimet pysyvät kaiken aikaa samoina, minkäänlaista vaihtoehtoista kakkosreferenssiä, nappikuulokkeita tai gettoblasteria Jaakko ei niiden tukena käytä. Osa laitteista perustuu valmiisiin piirustuksiin, joko sellaisenaan tai raskaastikin muokattuina, osa on kokonaan oman suunnittelun tulosta. Pistin maksunkin menemään, kun tiesin hänet luotettavaksi toimijaksi. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Täysin immuuni ei Viitalähdekään hankinta-ajatuksille ole, mutta silloinkin motiivina on pikemminkin jokin taiteellinen päämäärä eikä niinkään laite laitteen itsensä vuoksi. Kuunteluvoimakkuutta Jaakko ei ole kalibroinut millekään tietylle vakiovoimakkuudelle. Siinä kuitenkin meni kahdeksan kuukautta ennen kuin se tuli tänne asti, koska tätä ei saatu myyjän varastosta ulos muuten kuin nostamalla talosta katto pois! No sitten, kun tämä oli saapunut, niin eri foorumeilla alkoi tulla kyselyitä, että onko tästä myyjästä kellään havaintoja, kun se on kadonnut kuin pieru Saharaan. – Se onkin kysymys, jota olen pohtinut. u RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Aika moni muukin oli maksanut ennakkoon kaupat, ja taisin olla viimeinen, joka oikeasti sai laitteensa. – Olin se lapsi, joka aina purki lelut nähdäkseen miten ne toimii… Sitten tuli kaikenlaista elektroniikkarakennusta ja syntsa-juttuja. Kynsilakkaa muistuttava pintamateriaali on sitkasta, mutta herkkää mekaanisille vaurioille ja lisäksi äärimmäisen tulenarkaa. Varsinkin ostoja myyntipalstoja vakituiseen selaavia alan toimijoita itsepintaisesti riivaavaa laitekuumetta Viitalähde ei ole kuulemma potenut. Ja sitten kun kuuntelen oikein hiljaa, kuuntelen miltä se kuulostaa, esimerkiksi kirkkautta. Sitten kävikin ilmi, että samalla kaverilla oli kuitenkin tämä Scully, jollaista olin jo pitkään himoinnut. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Laitteet on aika hyvin löytäneet paikkansa tämän 18 vuoden aikana. Käytännössä Hollannista laivattiin Kuhmoisiin ”raatokunnossa” ollut aihio, jonka Jaakko on kunnostanut läpikotaisin mekaniikasta alkaen: vaihtanut laakereita ja uusinut mm. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Mä luotan siihen, että mulla on yhdet hyvät kaiuttimet, jotka mä tunnen tasan tarkkaan oikein. – Kyselin eräästä Lyrecin kaivertimesta, mutta sen hinta ylitti budjetin. – Tietysti aina joskus tulee työn aikana mieleen, että olisi kiva, kun pystyisin tekemään jonkun tietyn jutun. Analogiset ekvalisaattort ja kompressorit täydentävät paletin. audiovahvistimet sekä kaiverrinta ohjaavan tietokoneen, rakentanut ohjauspaneelin jne. Leikkaukset saumauksineen tehdään digitaalisesti ja limitterit sekä dynaamiset ekvalisaattorit kuuluvat DSP-maailmaan nekin. Se on ihan mielenkiintoinen pointti ja sillä lailla voi kyllä kuulla asioita, mutta se ei jotenkin sovi mun työtapaani. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Elektroniikan ja mekaniikan rakenteluun Viitalähde on kouliintunut pikkuhiljaa harrastamisen kautta. Tarkalleen ottaen vinyylimasteri itsessään ei ole vielä vinyyliä vaan alumiinilevy, jonka toinen pinta on päällystetty kaiverrusta varten nitroselluloosalakalla. – Kokeilin hetken, mutta mä en vaan pysty tekemään sitä. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 18-23 Virtalähde.indd 22 18-23 Virtalähde.indd 22 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Vai enkö minä itse vaan osaa… Prosessi on vaatinut aikansa, ensimmäiset itse kaiverretut vinyylimasterit lähtivät Virtalähteeltä vuoden 2022 alussa ja sen jälkeen niitä on valmistunut tasaiseen tahtiin. No mikä ettei. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Niinpä Jaakko kertookin kuuntelevansa työn kohteena olevaa musiikkia eri voimakkuuksilla. Jossain vaiheessa oivalsin, että hei, kyllähän näitä työkaluja voi tehdä itsekin! Niissäkin on sitten käyty monia eri versioita läpi ja kehitetty pikku hiljaa, Jaakko kertoo. – Kun mä kuuntelen lujaa, niin mä kuuntelen miltä se musiikki tuntuu. Totta kai, korva toimii lineaarisimmin tietyllä äänenpainetasolla, mutta toisaalta musiikin pitää kumminkin toimia eri kuunteluvolumeilla. f i . – Isoin juttuhan oli se, että sitten kun tuon oli saanut kaivertamaan, piti vielä opetella käyttämään sitä. Jos se toimii täällä niin sitten se toimii kaikkialla muuallakin. Hollannista 2013 hankittu kaiverruskone vinyylimasterien tekoon ansaitsee erityismaininnan. – En ole koskaan ollut mitenkään valtavasti laitteiden perään. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w
Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 18-23 Virtalähde.indd 23 18-23 Virtalähde.indd 23 30.1.2023 19.08 30.1.2023 19.08. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. r i f f i
Ilmeisesti tykkäät säveltää kappaleita nimenomaan muiden kanssa. Eikä sillä varmaan olisi mitään merkitystäkään. Ja kun sitä varten piti joka tapauksessa opetella uudestaan sellaisia kappaleita, joita emme olleet soittaneet vuosiin, niin ajattelin, että miksei voisi saman tien äänittää levystä uuden version, Kenny toteaa Zoom-yhteydellä Memphisistä. – Kyllä. Alkuperäistä kunnioittaen Alkuperäisellä Trouble is -levyllä 19-vuotiasta kitaristia säesti vierailevina tähtinä myös edesmenneen Stevie Ray Vaughanin taustabändi Double Trouble (rumpali Chris Layton, basisti Tommy Shannon ja kosketinsoittaja Reese Wynans). Onko uuden laulun perimmäinen idea aina kuitenkin sinun luomasi. Soitin heille säveltämäni idean, jota aloimme Markin kanssa soittaa kitaroilla. Trouble is -levyllä on myös Shepherdin tunnetuin kappale Blue on Black, joka valittiin ilmestyessään Billboard-lehdessä vuoden rock-kappaleeksi. Vaikka olen tehnyt biisejä myös itsekseni, niin yleensä nautin niiden tekemisestä enemmän, jos mukana on muitakin. Joskus idea voi olla myös laulun nimi tai idea tekstistä, mutta yleensä lähden liikkeelle jostain kitarajutusta. Muistatko miten tuo laulu syntyi. Tunsimme toisemme toki tuolloinkin, mutta enemmänkin media ja yleisö pyrki luomaan vastakkainasettelua meidän välillemme. Sitten valitaan niistä joku ja aletaan työstämään. – Meistä on tullut läheisempiä myöhemmällä iällä. Uusintaäänitykset pyrittiin tekemään mahdollisimman pitkälti samalla kokoonpanolla lukuunottamatta eläkkeelle siirtynyttä Shannonia, jonka korvasi Shepherdin nykyisen bändin TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: MARK SELIGER – Dumble soi kuin surround Kenny Wayne SHEPHERD Kenny Wayne Shepherd nousi ’90-luvulla Jonny Langin tapaan parrasvaloihin todella nuorena blues-kitaristina ja on sittemmin tehnyt varsin menestyksekkäitä levyjä tyylilajissaan. Oliko teillä vahva hengenheimolaisuus. Oikeastaan ainoa juttu, mitä haluaisin nuorelle minälleni painottaa olisi se, miten tärkeää on olla olla läsnä hetkessä. Siitä hän kehitteli kappaleen kertosäkeistön. Tuskinpa Shepherdin tarvitsisi julkaista levyä uudestaan ainakaan kaupallisista syistä, joten kysytään syytä suoraan häneltä itseltään: – Valmistauduimme levyn 25-vuotisjuhlaan, ja ajatus oli, että juhlakiertueella soitetaan levy ensimmäistä kertaa kokonaisena yleisön edessä. – Joo, astun huoneeseen ja esittelen muille tekijöille muutaman musiikillisen idean. – Muistan kyllä. Itse en siitä piitannut. Olin New Orleansissa kirjoittamassa lauluja Tia Sillersin ja Mark Selbyn kanssa. Tein ensimmäisen levydiilini ollessani vain vuoden vanhempi, kuin mitä vanhin tyttäreni on nyt. Miksi. – Minulle se oli aikoinaan järisyttävän iso levy, samoin kuin koko tyylilajille, pitää levyn musiikkia sitten bluesina tai rokkina. Sanoittaja Tia Sillers tarkkaili tilannetta – kuten hän aina tekee – ja huomasi, että minulla oli päälläni paita, jossa oli limittäin sinistä ja mustaa väriä. Trouble is myi ilmestyessään yli miljoona kappaletta, mikä oli bluespohjaiselle levylle tosi paljon jo silloin. Tuorein niistä on kuitenkin uudestaan äänitetty versio kakkosalbumista Trouble is. – En varsinaisesti kadu mitään. Jonny Lang aloitti myöskin samoihin aikoihin. 24-25 Kenny Wayne Shepherd.indd 24 24-25 Kenny Wayne Shepherd.indd 24 30.1.2023 19.09 30.1.2023 19.09. Olit tosi nuori, kun teit ensilevysi Ledbetter Heights, ja vain pari vuotta vanhempana tuli tämä levy. Minkä neuvon antaisit nuorelle Kenny Wayne Shepherdille nyt. Kakkoslevy oli sitten varsinainen jättipotti, sillä Trouble is nousi Yhdysvalloissa blues-listan kärkeen, ja single Blue on Black taas rock-listan ykköseksi. Siksi sitä on syytä juhlia kunnolla, joten julkaisemme uudestaan levytetyn version lisäksi dokumentin ja konsertti-DVD:n. Pidän siitä miten muut tekijät inspiroivat minua ja tuovat mukaan juttuja, joita en itse hoksaisi. Mutta sitä on vaikea opettaa alle parikymppiselle kaverille, sillä sen oppii vasta, kun elää ja vanhenee. 24 www.riffi.fi 1/2023 K enny Wayne Shepherd solmi levytyssopimuksen jo 16-vuotiaana ja julkaisi debyyttilevynsä vuotta vanhempana. Nyt 45-vuotiaana arvostan sitä miten epätavallista oli myydä miljoonia levyjä niin nuorena, varsinkin kun blues ei tuolloin ollut edes mitenkään isommin kartalla, vaan grunge sun muut jutut. Näen tuon kaiken nyt eri perspektiivistä, Kenny pohtii
Esimerkiksi Dylanin tuotannosta Everything is Broken ja Ballad of A Thin Man eivät ole kaikkein ilmeisimpiä valintoja, ihan samalla tavalla kuin I Don’t Live Today ei ole kaikkein tunnetuin Jimi Hendrixin biiseistä. Täytyy muistaa, että Alexander rakensi vahvistimet minun soittotyylini mukaan: hän kuunteli ensin, kun soitin Vibroverbin kautta ja havainnoi sitä, mitä yritin saada siitä kuuluviin. Sitä ei käsitellä samoin kuin muita soittimiani, Kenny toteaa. Kun kuuntelin alkuperäisiä äänityksiä, huomasin, miten hyvä versio tuo pois jätetty onkaan. 24-25 Kenny Wayne Shepherd.indd 25 24-25 Kenny Wayne Shepherd.indd 25 30.1.2023 19.09 30.1.2023 19.09. Mutta ne palvelevat luovuutta ja ovat tehneet soitostani vaivattomampaa. Sen jälkeen hän rakensi vahvistimen, joka istuu soittooni luonnollisesti. Niillä on ollut isoin vaikutus soundiini kaikkina näinä vuosina, ja toki ne ovat olleet myös isoin taloudellinen satsaukseni laitteisiin pitkään, pitkään aikaan. – Eipä juurikaan, ei varsinkaan pedaalien suhteen. Toiseksi sen tulee olla tyyliltään minulle sopiva, jotta pystyn tekemään siitä hyvän version. u Kenny Wayne SHEPHERD ”Se kitara on kuin lempikenkäni, koska olen soittanut sillä niin pitkään.” (jossa rumpali Layton muuten edelleen soittaa) basisti Kevin McCormick. – Tulin siihen lopputulokseen, että ensinmainituissa otoissa oli enemmän taikaa. Millä perusteella valitset cover-kappaleita levytettäväksi. – En kauheasti. Etkä pelkää, että se häviäisi tien päällä. Nykyään käytän kylläkin Alexander Dumblen (1944 –1922) minulle rakentamia vahvistimia. Toki sekin äänitettiin nyt uudestaan. Onko laitteistosi muuttunut vuosien varrella paljonkin. Ilmeisesti soitat edelleenkin vuoden ’61 Fender Stratocasterilla, joka sinulla oli käytössäsi jo ’90-luvulla. Uskoisin myös, että tällaiset valinnat inspiroivat yleisöämme tutustumaan heidän musiikkiinsa. Lisäksi on Ibanez TS 808 Tube Screamer, delay sekä Univibe ja Octavia. Kahta jälkimmäistä käytin alkuperäiselläkin levyllä Blue on Black -kappaleen kitarasoundiin. Shepherd kertoo, että kustakin kappaleesta äänitettiin kaksi eri versiota. – Alexander teki minulle muutaman Vibroverbin, ja isoin ero on oikeastaan se, että kuuntelisi musiikkia monona (Fender) verrattuna hyvään surround-soundiin (Dumble). – Se kitara on kuin lempikenkäni, koska olen soittanut sillä niin pitkään. – Laulun pitää ensinnäkin olla sellaisen artistin kynästä, joka on inspiroinut minua ja jota kunnioitan. Vahvistimet olivat Fender Blackface Twin Reissue, Vibro King sekä ’64 Blackface Vibroverb. Miten vertaisit Dumble-vahvistimiasi noihin Fendereihin. Vahvistin soittotyylin mukaan Kenny Wayne Shepherd soitti sessioissa samoilla laitteilla kuin 25-vuotta sitten. Ja ylipäätään pyrin valitsemaan ei-niin-arvattavia kappaleita. Mutta kaiken kaikkiaan tämä 25-vuotisversio on kuin vanha ystävä, jonka on tuntenut 25 vuotta, vaikka kuuntelukokemus onkin uusi. – Se äänitettiin jo alkuperäisissä sessioissa. Minulla on wah, kaksi Analog Manin pedaalia (King of Tone ja Bi-Chorus), joista jälkimmäisestä saan esimerkiksi Leslie-tyyppisen soundin. Valitsin tuolloin levylle Everything is Brokenin, koska kahta Dylania ei voinut laittaa. – Ainahan sellainen mahdollisuus on, mutta se on koko ajan joko minun tai kitarateknikkoni näköpiirissä. Lähinnä olen löytänyt ne työkalut, mitkä toimivat. Fenderin Signature-mallini on myös erinomainen, mutta kuulostaa silti erilaiselta, ja sama juttu pätee replikaan, jonka alkuperäisestä kitarasta teetin. www.riffi.fi 1/2023 25 Yksi kappale poikkeaa alkuperäisestä levystä, sillä mukana on toinenkin Bob Dylanin kappale, Ballad of a Thin Man. Ensimmäinen vedettiin mahdollisimman pitkälle yksi yhteen alkuperäisäänityksen kanssa, ja sen jälkeen soitettiin toinen otto siihen tyylin, kuin laulua on konserteissa soitettu. Laudassani on kyllä enemmän kuin pari pedaalia, mutta useat niistä ovat päällä vain parissa kappaleessa keikan aikana. Toki joissain biiseissä soitan kitarasoolon eri tavalla tai laulan siellä täällä hieman eri tavalla. Käytätkö paljon pedaaleja nykyään
Vapaan improvisoinnin pariin hän päätyi omien sanojensa mukaan ”aika tyypillistä polkua pitkin”. Omilta opiskeluajoiltani muistan sellaisen tapauksen, että Esa Pietilä kävi pitämässä meille free jazz -työpajan, ja se taisi olla itselläni ensikosketus aiheeseen. Siitä jäi fiilis, että tuollaista haluan itsekin joskus tehdä, Heikki kertoo. Tämä on erityisesti kitaristi Heikki Ruokankaan ansiota, sillä hän on julkaissut paljon vapaan jazzin piiriin luettavia levyjä, joiden soundimaailma ulottuu ruman väkivaltaisesta säröilystä aina akustiseen sointiin. 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 26 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 26 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Ruokangas on opiskellut kitaransoittoa sekä Oulussa että Helsingissä, ja lopputyössään hän kehitti atonaalisen improOulusta on tullut rujoa rock-musiikkia esimerkiksi Radiopuhelimien muodossa, mutta nykyään sitä tulee myös jazzin puolelta. 26 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: VESA RANTA – ruman ja kauniin vaihtelua Heikki Ruokangas H eikki Ruokangas ei ole valinnut itselleen välttämättä helpointa musiikillista polkua, mutta siitä huolimatta hän pystyy nykyään keskittymään ainoastaan free/avantgarde-musiikin soittamiseen. – Olen kulkenut omien soittohommien myötä rock-jutuista jazz-harmonian opiskeluun ja siitä ”ulossoittamisen” kautta atonaaliseen maailmaan
Mikä vintagessa viehättää. – Tekniikka on hallintaa, ja siitähän on kaikessa musiikissa hyötyä. Esimerkiksi uudella Devotional-levyllä, jonka tein rumpali Landon Georgen kanssa, oli ensimmäisessä biisissä ideana blues/gospel-tyylinen juttu, josta lähdettiin liikkeelle. – Ne viehättää jo laitteina. Samoin saatetaan esimerkiksi rajoittaa säveliä tai sopia jokin rytminen juttu, minkä ympärillä pyöritään. Tästäkin tehtiin aluksi yksi prototyyppi, joka ei toiminut yhtään. Mikrofoniksi reissukitaraan valikoitui Veijo Rautian rakentama yksikelainen malli, joka on Charlie Christian -mikistä modattu versio. Aikansa kunnollista matkakitaraa etsinyt kitaristi päätyi lopulta teettämään omaan käteen sopivan soittimen. – Halusin, että soitin mahtuisi kabinettikokoiseen matkalaukkuun. Kaiken kaikkiaan Ruokankaan tuotannossa improvisoidun ja sävelletyn materiaalin osuus vaihtelee levyjen mukaan. Lähtökohtana oli rakentaa luotettava ja normaalikokoinen keikkakitara, jonka voisi kuitenkin kuljettaa keikkamatkoilla lentokoneen matkustamossa. Niitä hän ei aio tulevaisuudessakaan hylätä. Reissukitarasta tuli pääkitara Heikki Ruokankaalla on taustallaan myös klassisen kitaran opintoja, mutta nykyään häntä nähdään keikoilla pääosin sähkökitaran ja teräskielisen akustisen kanssa. Sen pohjalta hän teki tämän mikin, ja onnistui hommassa kyllä hämmentävän hyvin. Kun otin yhteyttä Veijoon, hän pyysi minulta ääninäytteen ja selityksen siitä, mikä soundissa oli pielessä. Silti silläkin oli lähtökohtansa. Esimerkiksi avantgarde-tyylisessä musiikissa monet soittavat Derek Bailey -tyylisesti, mikä käsittää paljon epäteknisiäkin asioita. www.riffi.fi 1/2023 27 visaation opiskeluun sopivaa nuottimateriaalia geometristen muotojen pohjalta. Myös muut vahvistimet ovat vintage-ikäisiä: Selmerin Treble’n’Bass 25 ja Futurama Caravelle, Custom Kraftin pikkukombo sekä Heikki Ruokangas ”Yhtä lailla tekniikka on myös äänenmuodostusta.” Reissukitara menee matkalaukkuun, kun irrottaa kaulan. Kun musiikissa liikutaan ääripäästä toiseen, se taitaa vaatia myös kovaa tekniikkaa. Ylipäänsä Ruokangasta viehättää ”kauniin ja ruman” vaihtelu. Silloin olen soittanut akustisella kitaralla, Martinilla tai Nosolla, Heikki kertoo. Tämä onkin toteutettu niin, että soittimen kaula irrotetaan rungosta kuljetuksen ajaksi. – Muuten homma ei välttämättä onnistuisi. – Löysin kyllä yhden aika hyvän tehdasmallin, mutta sen runko oli niin naurettavan pieni, ettei se tuntunut oikealta kitaralta. Soittimistosta löytyy myös Rolandin kitarasyntikoita (GR300 ja GR700), joita hän käytti erityisesti Remote Control -levyllään. Siksi päätin teettää soittimen Raunolla. Varsinaisesti idea levyn tekemiseen lähti siitä, kun olimme säestämässä Katja Kettua, joka luki Piippuhylly-novellejaan Oulun Muusajuhlilla. 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 27 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 27 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Heikki Ruokankaan keikkavahvistin on yleensä Dynacord Twen eli vanha ja melko pienitehoinen putkikombo. Kokoonpanoissa hän soittaa pääosin improvisoitua musiikkia, kun taas soolokitaralevyt koostuvat enemmän sävelletystä materiaalista. Janis Altmanisin rakentamissa pedaaleissa on luonnetta. Lisäksi olemme tehneet Anne-Marin kanssa keikkoja, joissa improvisaation pohjana on kansanmusiikkiteemoja. Yhteissoitossa puolestaan voi reagoida tai olla reagoimatta siihen, mitä toinen tekee. Runko on kooltaan Telecasterin luokkaa. Mutta yhtä lailla tekniikka on myös äänenmuodostusta. Idea voi olla vaikka jokin sävellajikeskus, jossa sitten pysytään tai ei pysytä. Soinniltaan mikki on edelleen lähinnä P90-maailmaa. – Tässä oli ensin joku P90-mikki, mutta se ei tuntunut hyvältä. Myöskään Heikin ja haitaristi Anne-Mari Kanniaisen tekemällä Äänisauna-levyllä ei ole nuottiakaan sävellettyä materiaalia. Mutta myös freessä voi toki valita ne parametrit, joilla operoi. Laitan vain nauhojen päälle capon, jotta kielet pysyy järjestyksessä silloin, kun soittimen laittaa laukkuun. Jossain vaiheessa hamstrasin irrallisia midi-mikkejä, mutta minun kokemuksen mukaan ne eivät toimineet systeemin kanssa samalla tavalla kuin Rolandin oma kitara. – Se levy pohjautuu mielikuviin, oli kyseessä sitten tunnelma tai jokin asia. Itse pelaan paljon hyvällä artikulaatiolla sekä kauniin ja ruman vuoropuhelulla, ja siinä pitää olla sitä soittimen hallintaa. Viime vuosina pääkitarana ollut hieman erikoisempi tapaus, oululaisen soitinrakentajan Rauno Härösen suunnittelema ja rakentama ”reissukitara”. Sitten virityskoneisto toteutettiin eri tavalla, ja käytettiin vähän erilaista puuta. Mutta onko freen tai avantgarden soittamisessa itsessään mitään sääntöjä. Heikki toteaa, että ei välttämättä sääntöjä, mutta enemmänkin asetetaan joitain rajoja. Toki soitan nopeitakin juttuja, eli kyllä tekniikkaa pitää olla
Esimerkiksi joulukuussa soitettiin Suomessa keikkoja Landon Georgen kanssa, ja silloin sain taas todeta, kuinka hienosti Dynacord aina tosi paikan tullen pelaa ja soi isosti. Kuoppala itse pohtii, että hänellä on ”käynyt säkä” sen suhteen, miten kiinnostavat bändit ja projektit ovat johtaneet aina yhdestä toiseen. Se on erittäin ilmaisuvoimainen fuzzsärö, jossa on paljon juuri ruman ja kauniin vuoropuhelua. u ”Putkilaitteissa on dynamiikkaa, jota pystyn hallitsemaan ihan sillä, kuinka lujaa kitaran kieliä kosketan.” Kolmewattinen Custom Kraft on hyvä äänitys vahvistin. Yksi tärkeä taito on ehkä ollut se, että osaa ottaa erilaiset jutut sellaisenaan vastaan eikä ole puritaanisena oman soundinsa tai juttunsa suhteen. Siinä Kuoppala on soittanut jo miltei kymmenen vuotta. Hiljaisella voimakkuudella se kuulostaa joskus täysin karmealta, mutta kun soitetaan tarpeeksi lujaa, niin silloin alkaa tapahtua. Lisäksi Kuoppala soittaa tällä hetkellä Plutonium 74:ssä, ja nyt keväällä hänellä on kiinnitys myös Jonna Tervomaan 25-vuotisjuhlakiertueella. S aimaa, Tehosekoitin, Von Hertzen Brothers… Jo parin vuosikymmenen ajan monen ison suomalaisyhtyeen tai artistin kosketinkioskin takana on vakituisesti tai määräaikaisesti näkynyt sama mies, joka on kuitenkin ollut varsin vähän itse esillä. – Janisin pedaalit on tosi karaktäärisiä. Ennemmin on tullut mietittyä, että ”jaahas, nyt vedetään näin, tämähän kuulostaa hyvältä”. Joskus aikaisemmin olen kokeillut esimerkiksi re-amp-systeemillä äänittää kitaraa, mutta minulle se oli tuskallinen kokemus. 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 28 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 28 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Viimeisimmällä Devotional-levyllä oli kylläkin käytössä myös mallinnustekniikkaa, kun kaapin mikittäminen korvattiin Universal Audion OX-kaiutinmallinnusboksilla. – Se on hyvä laite, mutta siinähän käytetäänkin oikeaa vahvistinta edessä. Koen, että se on enemmänkin äänittäjien hommaa, hän huomauttaa. Toisaalta tietynlainen avoimuus erilaisen musiikin suhteen on ollut hänelle vahvuus. Sovituksissa soi oma musahistoria Juha Kuoppala perustaa soittonsa usein klassisiin kosketinsoitinsoundeihin. Putkivahvistimen säröytymistapa ja dynamiikka on Heikille tärkeää. Heikki Ruokangas toteaa lopuksi, että hänen suhteensa pedaaleihin on vaihdellut: välillä lauta on ollut todella iso, mutta tällä hetkellä maltillisempi. Mielenkiintoiset laitteet laittaa soittamaan uudella tavalla ja siinä nämä pedaalit onnistuu hyvin, Heikki kiteyttää. Dynacordia olen käyttänyt noista eniten keikkahommissa, mutta äänitysvahvistin on ollut pitkälti Custom Kraft eli Valcon aikoinaan valmistama 3-wattinen kombo. Mikä näissä vanhoissa laitteissa on sellaista, mitä et moderneista vahvistimista löydä. On siis aika tutustua tarkemmin kosketinsoittaja Juha Kuoppalaan. – Itsekin olen aina ihmetellyt, miten erilaisia hommia on ollut. Lisäksi Kuoppala on Vesa Aaltosen Prog Bandissa ja vuosien varrella hän on soittanut myös esimerkiksi Erja Lyytisen ja Mikko Kuustosen bändeissä, sekä tehnyt tuurauksia lukuisissa yhtyeissä, kuten esimerkiksi aikanaan Maija Vilkkumaan yhtyeessä. – Jo pelkkä esteettinen puoli on isossa osassa. Samaisen levyn päätösbiisi taas on tehty Janiksen RNGD-pedaalin soundia tutkiessa. Hän luottaa vintage henkisiin kosketinsoundeihin ja toteaa, että erilaiset musiikilliset projektit otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat. Mutta esimerkiksi Stagnant Rapture -levyn soundit ja ilmaisu nojaa paljon Purvs custom-fuzziin, jonka Janis teki siltä pohjalta, millaisena soittajana hän minut kokee. Juuri pari viikkoa sitten sain häneltä uuden Laika Plusma -kaiun, jota en ole vielä ehtinyt käyttää juurikaan. Toki soundipuolikin toimii. Putkilaitteissa on dynamiikkaa, jota pystyn hallitsemaan ihan sillä, kuinka lujaa kitaran kieliä kosketan. Usein hänet onkin nähnyt lavalla esimerkiksi TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JUSSI KOPONEN Juha KUOPPALA – oleellinen haltuun ja omaa elämää sekaan Juha Kuoppala on yksi suomalaisen rock-skenen monipuolisista luotto kiipparisteista. 28 www.riffi.fi 1/2023 ’70 luvun Monster. Efekteistään hän haluaa nostaa esiin erityisesti latvialaisen Janis Altmanisin rakentamat custom-pedaalit. – Kyllä se kanttisärö eli särön ja puhtaan rajamailla oleva soundi on jotain sellaista, jota en ole transistorivahvistimista tai mallintavista löytänyt. Joku toinen voisi vain sanoa, että ”mä soitan vain bluesia”, Kuoppala kuvailee. Tällä hetkellä miestä näkee ja kuulee ensisijaisesti Matti Mikkolan perustaman rock-yhtyeen Saimaan riveissä
Se on paljon jamihommaa. Treenikämpällä usein tunnustelen uusia biisejä ensin sähköpianopohjalta Wurlitzerilla tai Rhodesilla. Kuoppalan mielestä tässä on osaltaan kyse yleismaailmallisesta ilmiöstä, miten jokaisen soittajan soittoon ja oman instrumenttinsa sovitukseen vaikuttaa koko tämän oma musiikillinen historia. Saimaa perustuukin paljon bändisoittoon, ja keikkoihin kuuluu myös paljon improvisaatioelementtejä, joita bändi itse kutsuu ”sutkutteluksi”. – Kyllä se usein on kaikki se musa, mitä on itse kuunnellut, mikä alkaa kuulua, kun pitää miettii osuuksiaan biiseihin. www.riffi.fi 1/2023 29 Hammondin, Moogin, Rhodesin tai Mellotronin – tai nykyään tietysti myös punaisten Nordien kanssa. Se oli sellainen jamibändilevy, Kuoppala kertoo. – Kyllä se oma soitto sieltä vintageosastolta lähtee, vaikka itselläni ei sinänsä ole välttämättä sen syvällisemmin mietittyä soittofilosofiaa. Innostavaa myös on ollut, se että Saimaan levyt ovat syntyneet kaikki vähän eri lailla. – Usein esimerkiksi soolot venyy. Kiinnostavaa Kuoppalan mukaan Saimaassa on se, että soittajilla on paljon tilaa oman tonttinsa sisällä, vaikka Matti Mikkola toimiikin kokoonpanon eräänlaisena visionäärinä. Toki joskus voi taas olla, että kun kuulee biisin, niin voi tulla vahva fiilis soundista, esimerkiksi että ”tähän Farfisaa”. – Urheilu-Suomi puolestaan tehtiin Matin pajalla suurin piirtein niin, että yksi soittaja kerrallaan käytiin soittamassa omat osuudet. Pyhimys & Saimaa -levyllä oli taas aika selkeitä teemoja, joita haettiin, mutta levy soitettiin livenä bändin kanssa. Oli nippu coverbiisejä ja studiossa haettiin, että mitähän niihin voisi keksiä. Yritetään saada sellaista ajopyörrettä siihen ja rakenneJuha KUOPPALA 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 29 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 29 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Sitten kun biisi on hallussa, voi lähteä hakemaan soundimaailmaa. Saimaata Kuoppala pitää tällä hetkellä tärkeimpänä yhtyeenään. – Matka mielen ytimeen -albumi oli esimerkiksi niin, että mentiin Sonic Pumpille pariksi päiväksi
Saimaan keikoilla biisilista elää aina vähän sen mukaan, keitä kokoonpanossa on milloinkin mukana. Levyjulkkarit Tavastialla olikin ihan täyteen pakattu, ja sitten samalle kesälle alkoi tulla keikkoja. – Richardsonilla oli ihan omat systeemit. Välillä on keikoilla urku ja syna, välillä pelkkä urku. – Siitä se sitten lähti yllättäen kasvamaan. Tehosekoittimessa hän tutustui myös Matti Mikkolaan. Mutta meininki oli eri ja homma rootsimpaa. Vaikka Tehosekoittimessa ei aiemmin ollutkaan ollut vakituista kosketinsoittajaa, bändin levyillä oli mukana paljon koskettimia, kuten rokkipianoa ja Hammondia. Kuoppalalle jäi mieleen monia oppeja ison mittakaavan levytuotannosta. Siellä Kuoppala tutustui Jonne von Hertzeniin, joka soitti bändissä bassoa. 30 www.riffi.fi 1/2023 taan kudelmaa. – Vaikka biiseihin tehtiinkin livesovituksia, ne olivat enemmän sellaisia, että ne toistuvat samanlaisina joka ilta. Molemmat soittavat syntikoita. Saimaahan verrattuna Von Hertzen Brothersissa soittaminen oli Kuoppalan mukaan soittajan vinkkelistä ajatellen tarkemmilla raameilla varustettua hommaa. Ja kyllä se nyt oli muutenkin enemmän sellaista, että soitetaan ne kappaleet, koska ihmiset haluaa kuulla ne ja laulaa mukana. Kuoppala jäljitteli keikoilla näitä kosketinosuuksia, mutta bändin soitossa oli mukana paljon myös jamittelua. Alun perin kyseessä piti olla projekti, johon kuuluu ”tyyliin yksi keikka”. – Mutta biisit on tietenkin biisejä, ja tietyissä biiseissä on kyllä tarkat sovitukset. Von Hertzenin veljekset eivät tuolloin meinanneet löytää Approach-levylle julkaisijaa, kunnes Dynasty tarttui siihen. Meillä oli vuokrattu talo, ja mentiin joka aamu studiolle, viitenä päivää viikossa. Aluksi Kuoppalaa pyydettiin mukaan kosketinsoittajaksi kiertueelle keväällä 2003. Mutta aika pian sen jälkeen Tehosekoitin sitten jäi. Sen levyn teko oli kyllä isoa Amerikan-meininkiä. Kuoppala kuvailee, että nyt touhu oli hyvin erilaista kuin vuosituhannen alussa. Tehosekoitin jatkoi tuolloin vielä vuoden kesän 2004 loppuun. Siitä soittohommat kasvoivat pikkuhiljaa eteenpäin Vuonna 2003 Kuoppalaa kysyttiin mukaan Tehosekoittimeen ja sen hajoamisen jälkeen Jonna Tervomaan bändiin. Kosketintonttia Kuoppala jakaa yhdessä Mikael Myrskogin kanssa. – Oltiin reilu kuukausi Vancouverissa. Kuoppalalla oli myös viiden kiipparin kioski. Von Hertzen Brothersin kanssa Kuoppalalle mieleen on jäänyt erityisesti New Day Rising -albumin tekeminen Kanadassa. Myös keikoilla biisien sovitukset olivat melko tarkkoja. – Filosofia oli silloin, kuten oikeastaan nykyäänkin kaikessa, että poimii levyltä oleellisimmat jutut ja heittää sitten sinne omaa elämää sekaan. Tehosekoitin palasi viime vuonna keikkalavoille ja teki isoja festarikeikkoja sekä viimeisen keikkansa Helsingin jäähallissa. Siinä ei ollut hirveästi jamittelua. Mulle oli punaiset flyygelit, klavinetti, Hammond B3 ja Minimoog. – Eipä silloin hirveästi ollut rahaakaan soittimiin. Taajuusalueet täyteen Kanadassa Kuoppalan musiikilliset juuret juontavat lapsuudessa aloitettuun pianonsoittoon ja Porvoon musiikkiopistoon. – Se meni hyvin ja sitten he pyysivät mukaan seuraavaksi kesäksi. Lukioon Kuoppala lähti Helsinkiin, ja silloin kehiin astuivat muun muassa bilebändikuviot. Pakkokin olla, koska messissä on niin paljon jengiä. Kioski kasaan fiilispohjalta Soittimisto on Tehosekoitin-vuosista laajentunut muutoinkin. Vuosituhannen vaihteen keikoilla Kuoppalan soittimina Tehosekoittimessa olivat Rhodes ja Hammond. – Bändi on hyvin muuntautumiskykyinen, mikä on hauskaa. Kuoppala soitti ne studiossa ”paremmin ja paremmilla soundeilla”. Yritettiin vielä tehdä uutta musaa, mutta ei se enää lähtenyt lentoon. – Olihan se isoa ja ihan erilaista kuin silloin aikoinaan. Rootsia soittoa vuosituhannen alussa Kuoppalan tärkeimmistä bändeistä puhuttaessa on syytä palata ajassa taaksepäin vuosituhannen alkuun ja tietenkin Tehosekoittimeen. Se tie johti Von Hertzen Brothersiin, jonka riveissä Kuoppala ehti olla liki kymmenen vuotta, vuoteen 2016 asti. Levyille Von Hertzenit olivat tehneet demoja, joissa oli jo tarkkoja kosketinosuuksia softilla tehtyinä. Von Hertzen Brothersia Kuoppala muistelee yhtenä tärkeimmistään bändeistään. 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 30 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 30 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Vintage-lähtökohdista huolimatta Kuoppalan soittimet ovat Kuoppala koostaa kosketinkioskin aina kulloisenkin tilanteen ja bändin mukaan luottosoitinten ympärille. Se, miten mietittiin, että ”tuonne pitää vielä laittaa jotain”, jotta saadaan kaista täyteen. Ei siellä ruvettu mitään viidentoista minuutin jameja pitämään, vaan ihmiset kuljetettiin samantien biiseihin sisään. Kokoonpano treenasi puolitoista kuukautta, ja biisit sovitettiin tarkasti. Myrskogin vastuulla on enemmän pianoosasto, Kuoppalalla taas enemmän urut. Ehkä yksi lähtökohta siinä on se, että jollain on aina kerralla selkeä solistin rooli, esimerkiksi kitarasoolo, ja muut rakentaa pohjaa siihen alle. Ja mullakin kioski vaihtelee. Ja välillä esimerkiksi Mellotron lisänä. Bändi teki levyn yhdessä tuottaja Garth Richardsonin kanssa. Ei sellaista ollut aiemmin itse tajunnut. Siitä jäi mieleen esimerkiksi se, miten täytetään koko taajuusalue, että saadaan soundi kuulostamaan isolta
Työstöä ilman deadlineja Kuoppala ei ole miettinyt tulevaisuutta hirveän pitkälle. – Se on perustyökalu, josta saa pianot ja sähköpianot. Tuottajalla on kuitenkin sellainen kokonaisnäkemys hommasta, mitä siitä jutusta pitäisi valmiina about tulla. Mutta keikoilla äänenpaine jeesaa siihen, että jos nyt tulee yksi väärä ääni, niin ei se ainakaan mun maailmaa kaada. – Mutta tietysti kaikki tämä homma on yhteistyötä. Kuoppalalla ei ole omaan studiotilaa, eikä hän tee juurikaan itse esimerkiksi tuotantotai äänityshommia. Tosin Kuoppala naureskelee, ettei itsekään ole varma, mikä hänen statuksensa tarkalleen bändissä on. – Kyllä mä korona-aikana hoidin Logicin tietokoneelle, ja ajattelin, että nyt kun ollaan himassa, niin rupean jotain puuhastelemaan. www.riffi.fi 1/2023 31 kuitenkin moderneja, ja nykyään yksi hänen luottotyökaluistaan on esimerkiksi Nord Stage 2. Eri asia on, meneekö ne läpi, Kuoppala virnistää. Ei välttämättä sellaista, että varsinaisesti säveltäjäksi kutsuisin itseäni. Saimaahan on juuri siitä hauska bändi, kun kaikilla levyillä mietitään jotain ihan uutta, mihin mennä. Niissä aika usein aina prakaa jokin, on kieli poikki, vasara rikki tai tulee joku sähkövika. Vaikka esimerkiksi Kuustosen levykin, jossa olin mukana, oli sessiopohjainen, niin kyllä sekin tähtäsi siihen, että lähdetään sitten rundille. Siinä Kuoppala on ollut mukana jo pari vuotta. Niissä on sitten ollut enemmän ”vain töissä”. Hän silti näkee itsensä enemmän soittajana, eikä hänellä varsinaisesti edes ole intohimoa erityisesti oman musiikin tekemiseen. Kuoppalan mielestä soittajan vinkkelistä studiosoittaminen on enemmän tarkkuustyöskentelyä livesoittamiseen verrattuna. u ”Yksi tärkeä taito on se, että osaa ottaa erilaiset jutut sellaisenaan vastaan eikä ole puritaanisena oman soundinsa tai juttunsa suhteen.” 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 31 26-31 Ruokangas Kuoppala.indd 31 30.1.2023 19.11 30.1.2023 19.11. Varsinkin kun bändin kanssa tekee, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tärkeintä tuossa on ollut se, että tehdään ilman mitään deadlineja. Mutta aika usein bändeissäkin on joku edes vähän pomohahmo, joka vähintäänkin johdattelee hommaa johonkin suuntaan. Diggaan siitä, että jos vaan on mahdollisuus, niin on studio ja siellä äänittämässä joku, joka osaa sen homman, ja itse voi keskittyä soittamiseen. Tietysti homma aina elää, ja hyvät tuottajat myös ottaa ehdotuksia vastaan. Soittimet Kuoppalalla ovat pääasiassa Saimaan ja Plutonium 74:n yhteisellä treenikämpällä. Aina ei tietenkään ole logistisesti järkevää ottaa viiden soittimen kioskia, mutta toisaalta enemmän on kyllä aina enemmän. Kuoppalan soitinkioskin koostumus riippuu aina tietysti yhtyeestä ja tilanteesta, mutta paletti pohjautuu yksinkertaisimmillaan yleensä Nordiin ja pariin muuhun kiippariin sen kaverina. Kuoppala kiittelee, että hän on päässyt työskentelemään monissa projekteissa loistavien ammattilaisten ja esimerkiksi hyvien tuottajien kanssa. – Toki jotkut jutut on voinut olla sellaisia, että ne eivät ole tuntuneet ihan omilta. Plutonum 74 pysyy tällä hetkellä Kuoppalan toisena tärkeänä bändinä. Treenikämpällä sovittaessa joku tarjoaa jonkun jutun ja sitten voi ehdottaa siihen jotain. Minimoog Voyager on myös ollut viimeiset 15 vuotta yksi luottosoittimistani. Väärä ääni ei maailmaa kaada Sävellystarpeesta iso osa Kuoppalalla toteutuu bändien kanssa toimiessa. – Esimerkiksi Saimaalle on toki tehty kimpassa jotain, josta on tullut sävellyskrediittejä joihinkin biiseihin, mutta se on enemmän sellaista, että ollaan vaikka kahdestaan oltu Matin pajalla ja tehty kimpassa joku juttu. Kuoppalan mukaan hänellä on käynyt tuuri siinä, että eteen on tullut lähes pelkästään hyviä juttuja. – Näistä voi sitten laajentaa tilanteen mukaan, vähän fiilispohjalta. Siitä diggaan paljon. – Kyllä mä luotan siihen, että jos Matti Mikkola tai vaikka joku Jussi Jaakonaho sanoo, että jotain tietyntyyppistä on toiveessa, niin pyrin sen tuottajan näkemyksen kyllä toteuttamaan. Jo toissa syksynä Kuoppala kävi äänittämässä joitakin kosketinraitoja sen demoihin. – Ylermi ( Rajamaa, laulaja) on soittanut myös koskettimia, mutta Ylermi pystyy keskittymään enemmän lauluhommaan, kun voi jakaa vähän tonttia. Seuraava levy on aina ollut jotain ihan muuta kuin mitä aikaisempi on ollut. Silloin tällöin Kuoppalalla on mukana esimerkiksi Mellotron M4000D tai joskus Dave Smith Instrumentsin OB-6polysyntikka. Saimaa on työstänyt jo pitkään tulevaa levyä. Kuoppala laskeskelee, että isompi osa hänen soitostaan on livesoittoa kuin studiotöitä. Varsinkin livetilanteessa Nordin soundi menee hyvin läpi, ja se on luotettava laite. Varsinaisia fias kojakaan historian varrelle ei ole sattunut. – Kokeiltiin vähän juttuja ja se oli sellaista demottelua, haettiin vähän uutta suuntaa. – Levyille ei viitsi tietysti hirveästi virheitä jättää. Usein on kyse siitä, että tietyllä bändillä mennään studioon tekemään levyä. En enää jaksa ihan hirveästi roudailla aitoa Wurlitzeria tai Rhodesia keikoille. – Ja useinhan se on pohjalta, että tehdään levy ja sitten lähdetään tekemään keikkoja. Mutta ei sitä hirveästi jaksanut opetella. Kuoppala sanoo, että varsinaisia studiosessioita hänellä ei ole niin paljon, että hän voisi kutsua itseään varsinaiseksi studiomuusikoksi. – Usein mulla on esimerkiksi Hammond XK-3C ja siihen Leslie – mikäli vain sekin mahtuu autoon mukaan. Hänen mukaansa ala on arvaamaton
Tämä on parikymmentä vuotta vanha Fender Custom Shopin kopio vuoden ’64-mallista, jota oli jo uutena hieman relikoitu. Nykyään soitan 90 prosenttia keikoista korvamonitoreilla ilman vahvistinta, ja tämän basson soundissa on jotain maagisen hyvää ihan linjaankin soitettuna. Kerran jo ostin Pino Palladino Signaturen, joka maksoi ihan hirveästi, mutta lopulta olin kuitenkin tosi pettynyt siihen, että se ei ollenkaan istunut minun käteen. 32 www.riffi.fi 1/2023 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Mutta hän toi sen testiin, ja samana viikonloppuna soitin kaksi keikkaa tällä bassolla, enkä enää tästä luopunut. Ostin basson kaveriltani, vaikka tuolloin ei varsinaisesti ollutkaan rahaa tällaiseen hienoon custom-malliin. Isompi ero vintagessa on sitten keräilyarvo ja se fiilisjuttu. 32-35 EB123 Mäläskä.indd 32 32-35 EB123 Mäläskä.indd 32 30.1.2023 19.13 30.1.2023 19.13. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Nuoruusvuosiltaan hän mainitsee innoittajikseen kaksi erilaista soittajaa, Iron Maidenin Steve Harrisin ja Stax-legenda Donald ”Duck” Dunnin, sillä molempien soitto erottui bändin seasta, ja varsinkin jälkimmäisen bassolinjat tekivät vaikutuksen. Tapasimme Jesse Mäläskän hänen kotonaan Hyvinkäällä. – Olen kokeillut paljon vintage-soittimia, ja mielestäni tämä on ihan samalla rimalla. Jesse Mäläskä soittaa suhteellisen paljon viisija kuusikielisellä bassolla, joihin hän aikoinaan tutustui hankittuaan Warwickin viisikielisen mallin, ”koska kaikilla hevityypeillä, kuten Marko Hietalalla oli sellainen”. Soittimet ovat hänelle nimenomaan työkaluja, ja siksi niitä pitää olla tietty valikoima, jotta eri tilanteisiin on oikea vaihtoehto. Tässä ei myöskään ole vanhan soittimen ongelmia, vaan tämän saa hyviin säätöihin ja otelauta soi tosi tasaisesti. Myöhemmin Victor Wootenin peukkubassovideo sai aikaan sen, että ”viimeistään silloin plektra lensi roskiin”. Fender Custom Shop Jazz Bass – Tällä Jazz Bassolla soitan perinteisempää musiikkia. Tämä – Fodera on parasta laatua Jesse Mäläskän mielestä relikointi sopii Fendereihin, toisin kuin moderneihin ”kahvipöytäbassoihin”. Vuorossa: E l ä m ä n i b a s s o t Jesse Mäläskä J esse Mäläskä on kotoisin Raahen seudulta, missä basso valikoitui soittimeksi siitä perinteisestä syystä, ettei kukaan muu sitä soittanut. Fender Custom Shop Precision Bass – Minulla on aina ollut Precision-bassojen kanssa ongelma niiden pölkyn kaulan kanssa. Sitten tuli vastaan tämä Custom Shopin Presari-malli, jossa onkin ’60-luvun alun Jazz Basson kaula. Kaulaa on myös kulutettu puuhun asti, ja lisäksi on korkean massan talla, josta saa myös kielet läpi rungon, jos haluaa
Elektroniikka on aktiivinen, mutta senkin saa vaihdettua kytkimellä passiiviseksi. Etsin pitkän aikaa nimenomaan tällaista viulubasson sijaan, sillä sitä on niin vaikea pitää sylissä. – Kaula on tällaisessa soittimessa on todella leveä, mutta se ei ole koskaan minua haitannut, sillä kyllähän sormissa pituutta riittää. Käytän mikkejä yleensä aktiivisena, sillä se on korvamonitoreihin mukavampi. Ja tämä taas on paras Fodera, minkä olen omistanut. Se nimittäin auttaa, mikäli samalla keikalla pitää soittaa vaikka Motown-musaa Presari-soundilla, ja toisaalta Jaco Pastoriusta Jazz Basson soundilla. Fodera Imperial Elite 6 – Idolini Victor Wooten soitti Foderalla, joten nuoresta lähtien minulla oli unelma, että jotain päivänä soitan sellaisella itsekin. Lisäksi on sellainen seikka kuusikieliseen verrattuna, että tämä ei herätä liikaa huomiota, vaan istuu hienosti joukkoon, meni sitten melkein mihin tahansa bändiin soittamaan. Kuitenkin kaula ja mikit ovat tässä ’64-mallissa samat kuin viulubassossa, samoin elektroniikka. www.riffi.fi 1/2023 33 Jesse Mäläskä jopa soi lujempaa kuin tuo Jazz Basso, mutta soundi on silti presarin tapaan erilainen. Myös tällä bassolla olen soittanut aika paljon pop/rock-keikoilla. Ylimääräinen yläkieli on kiva esimerkiksi fuusiojutuissa, jos soittaa esimerkiksi sointuja tai sooloja. Matala b-sävel menee tässäkin bassossa vähän muusiksi, mutta d-, cisja c-sävelet soivat vielä ihan hyvin matalimmallakin kielellä. Lähtösoundi Foderassa on kuitenkin vähän hifimpi kuin Fendereissä, ja etuaste tuottaa modernimpaa soundia. Tyyliltään tämä yksilö on enemmänkin Fenderjohdannainen pulttikaulan ja puumateriaalin kautta. Jos se olisi kovinkin paksu, niin se olisi minulle ongelma. Lisäksi mikkisysteemi on yhdistelmä Presaria ja Jazz Bassoa. Lisäksi kielten harotus on samanlainen kuin noissa Fendereissäni, ja se onkin asia, jonka haluan viisija kuusikielisissä bassoissani olevan. – Tässä on tietenkin kaikki Foderan perinteiset edut: soitin on ihan älyttömän hyvin rakennettu, ja soi jo akustisesti uskomattoman nätisti ja tasaisesti. Olen tottunut leveään kieltenväliin, sillä soitan myös peukkubassoa; en pysty släppäämään, jos kielet on aivan sumpussa. Höfner Club Bass ’64 – Klubibasso on yksi lempisoittimiani äänittäessä. Ihan jo ulkonäössä on fiilistelemistä, ja lisäksi kyseessä on järjettömän hyvä soitin, jossa sävelet soi pianomaisesti ja dynaamisesti. Minulla kävi älytön tuuri, että sain ostettua tämän tosi halvalta eräältä kaverilta, jonka bändin edesmennyt basisti oli tämän omistanut ja vieläpä käyttänyt huollossa. Alin kieli taas on hyvä lisä kompatessa, ja auttaa silloin, kun joku haluaa vaihtaa sävellajia alaspäin. Verrattuna normaaliin bassoon tässä on yksi kieli lisää ylösja alaspäin. Jos vaikkapa ( Bon Jovin) Living on a Prayer pitää soittaa Dmollista, niin oikeammalta se kuulostaa, jos pystyy bassolla soittamaan riffin alarekisteristä. Fodera Emperor Standard 5-kielinen – Foderan bassoista olen kuitenkin soittanut enemmän tällä viisikielisellä. Passiivinen tone-säätö on sekin kiva, koska löydän sen avulla nopeammin sopivan soundin. 32-35 EB123 Mäläskä.indd 33 32-35 EB123 Mäläskä.indd 33 30.1.2023 19.13 30.1.2023 19.13
Jesse soittaa Sannin keikoilla myös bassosynaa, ja niitäkin on useita. – Sannin bändissä tulee ensi vuonna kymmenen vuotta täyteen samalla porukalla. Mustang on vähän niin kuin Presari, mutta keskialue ei ole niin nenäkäs ja yläkerta kirkkaampi. Hän ei ollut ajatellutkaan, että musiikki voisi olla ammatti, kunnes ahaa-hetki koitti koulun konserttia kuvatessa: – Kuuntelin, että hitto noi soittaa hyvin, varsinkin se bändin basisti pisti silmään. Sen jälkeen hankin teoriakirjat ja menin erään basso-opiskelijan yksityistunneille, ja seuraavana vuonna pääsin itsekin sisään. – Soitin rehtorille ja kysyin, että miksen päässyt, ja hän sitten kertoi, mitkä asiat olivat vinksallaan. Minun bassoistani Mustang ja Höfner ovat ainoat, joissa on hiotut kielet. Bassotunninkin olin sopinut kahdeksaksi, että pääsin sen jälkeen taas treenaamaan. Seuraava siirto oli muuttaa Helsinkiin, jatkaa soitonopettajan opintoihin ja päästä keikoille. – Olin mennyt soittamaan Haaparannalle erääseen hip hop -projektiin. 34 www.riffi.fi 1/2023 – Höfner on minulle nimenomaan plektrabasso, joten olen asentanut siihen hiotut nailonkielet, joita Paul McCartneykin joskus käytti. Fender Mustang ’75 – Lyhytskaalaisuus on nyt vähän ”in”, joten hankin Mustangin kaverin kautta. Yleensä aina soittajat vähän vaih”Käytettynä ostettu Carvinin Custom Shop -malli oli ensimmäinen bassoni, jolla soitinkin kymmenen vuotta. Hän sitten pyysi minut sinne musiikkilinjalle töihin opettajaksi. Se oli hyvä koulu, siellä oli hyviä opettajia, jotka aika suoraan sanoi, että mihin pitää panostaa. Toki tähän on lyöty joskus maalipinta ja laitettu teipillä ralliraidat, mutta minua ei keräilyarvo kauheasti kiinnosta. Ensimmäinen vuosi oli kuitenkin vaikea, koska muut olivat opiskelleet musiikkia pienestä asti. Analogisessa Moogissa on kuitenkin se klassinen lämmin bassosoundi. Ajattelin, että mäkin osaisin soittaa noin. Mustangit on tällä hetkellä trendikkäitä tuottaja Justin Meldal-Johnsenin ansiosta, sillä hänen mielestään tämä basso istuu hyvin miksaukseen, ja niin se tekeekin. Minulla olikin silloin tapana herätä kuudelta, juoda kahvit ja alkaa heti harjoitella. 32-35 EB123 Mäläskä.indd 34 32-35 EB123 Mäläskä.indd 34 30.1.2023 19.13 30.1.2023 19.13. Samaan aikaan soitin myös Kemin kaupunginteatterissa. Onneksi vanhempani ymmärsivät hankkia kerralla hyvän basson”, Jesse kiittää. Mistään muusta bassosta ei mielestäni saa näin tukevaa kaulamikkisoundia, ja näillä kielillä plektra vielä napsahtaa tosi makeesti. Sinnikkyydestä kertoo se, että tämän jälkeen hän otti selkoa, mitä osa-alueita pitää parantaa. Siinä Mäläskä onkin onnistunut, sillä nykyään hän toimii tuntiopettajana Metropoliassa, soittaa vakituisesti Sannin bändissä ja tekee ohessa myös tuurauskeikkoja. Lisäksi lyhytskaalaisessa bassossa on mieletön botne, koska kielet on vähän lerpallaan. Suosikkisoittaja tässä soittimessa on Greg Phillinganes, ”joka soittaa sellaisia juttuja, joita basistit ei yleensä soita”. Torniossa Mäläskä teki ensimmäiset ”rahakeikkansa” ja päätyi myös opettamaan rajan toisella puolella. Sen jälkeen hain sinne konsalle, mutta en päässyt ensimmäisellä kerralla sisään. Haaparannalta Helsinkiin Jesse Mäläskä päätyi muusikon opintoihin Lappia konservatoriossa Torniossa, ehdittyään jo sitä ennen opiskella samassa paikassa valokuvaajaksi. Siinä bändissä oli chileläinen muusikko, joka oli Haaparannan Folkhögskolanin johtaja
Squierin Fenderkopio Bass Six on Jessen mielestä vahvistettuna yllättävän hyvä basso, joka toimii myös baritonikitarana. Etenkin silloin, kun alkaa olla synkopoidumpaa juttua, niin aivot menee helposti solmuun. Voi ottaa vaikka puoli tahtia tai tahdin kerrallaan, ja katsoa, mikä kohta on vaikea. – Tämä on nimenomaan se haluttu versio, mitä ei ole vuosiin tehty. Metsästin tätä kaksi vuotta, kunnes löysin käytettynä. Siellä saatettiin soittaa kuusi settiä musaa illassa. Lisäksi bassonsoittajalle hirveän tärkeä asia on hyvä soundi ja ehkä myös stemmalaulamisen taito. Siinä soittavat läheisimmät kaverini, ja sitten kun on vielä artisti, jonka musiikkia ja tekemistä arvostaa, on helppo olla mukana. Itseltäni se onnistuu nykyään ihan jo motoriikan kautta. Erityisen tärkeä laite hänelle on Jack Roanin rakentama Noble-etuaste. Ollaan myös puhuttu, että siirtyisin kokonaan Darkglassin kamoihin. – Olen ollut tekemässä heille betatestausta, ikään kuin tuotekehitystä. Saan suoraan linjaan hyvän soundin, joka on selkeä, mutta mukana on myös putkistyrkkarin lämpöä. Jesse toteaa, että hän oli pitkään epävarma oman laulamisen suhteen. Mutta myös se on tärkeää, että osaa lukea tilanteita varsinkin silloin, jos menee uuteen porukkaan, jolla mennään pidemmällekin reissulle. Lisäksi hänellä on valmistajan Exponent-nuppi, jonka kehitystyössä hän oli auttamassa. Se kuulostaa vähän siltä, kuin käyttäisi Ampegia ja miksaisi sen 50/50-suhteessa DI-linjan kanssa. Mikä on vaikeinta bassonsoiton ja laulun yhdistämisessä. Putket ja kompura Jesse Mäläskä soittaa yleensä keikoillaan suoraan pedaalilaudan kautta korvamonitoreihin. Kompressorina Jesse käyttää Origin Effectsin alkuperäistä Cali76-boksia eli pedaaliversiota Universal Audion 1176 FET-kompurasta. Mutta siihen auttaa toisto sekä se, että pilkkoo biisin pieniin palasiin. Vahvistintasoisen soundin hän tekee pedaalien avulla. – Noble on tosi laadukas putki-DI sekä esivahvistin, joka on mielestäni ihan täydellinen passiivisten bassojen kanssa. Kaiken lisäksi tässä on virtalähde muille pedaaleille, Jesse ylistää. Darkglass antaa minulle laitteita, ja minä puolestaan annan palautetta niistä jutuista, jotka mielestäni voisi olla eri tavalla toteutettu. Fiilis on kuin soittaisia hyvässä studiossa räkkikompuraan. Lisäksi olen tehnyt tosi monen eri artistin taustalla tuurauskeikkoja aina silloin, kun olen ehtinyt. Bassosoundin säröyttämiseen Jesseltä löytyy esimerkiksi Darkglassin pedaaleita (Vintage Microtubes, DFZ). Maadoituspiuha piti tosin laittaa itse, kun sellaista ei ollut. 32-35 EB123 Mäläskä.indd 35 32-35 EB123 Mäläskä.indd 35 30.1.2023 19.13 30.1.2023 19.13. u Music Man on laadukas basso, joka on Jesse Mäläskän mielestä omimmillaan funkja diskomusiikissa. Laulat itse jonkin verran. Pitää olla rehellinen oma itsensä, eikä yrittää soittajana näyttää, että katsokaas miten lähtee. Tänä vuonna tulee vähän taukoa, ja sen sijaan soittelen Tommi Läntisen uudessa bändissä. – Itse veikkaan, että sosiaaliset taidot on tosi isossa osassa, ja tietenkin biisit pitää osata. – Korona-aikaan oltiin paljon bilebändin kanssa laivoilla, kun ei ollut muita keikkoja. Sitä puolta pystyi kuitenkin harjoittelemaan parin viime vuoden aikana. Se tuntuisi fiksulta, koska laitteet on Suomessa suunniteltuja, Jesse pohtii. – Kyllä se on se rytmiikka, kun laulussa ja käsissä on eri rytmi. www.riffi.fi 1/2023 35 tuu, mutta tuossa bändissä on muusikot on pysyneet. Minulla on Calissa aika kevyet asetukset, mutta kun sen laittaa pois päältä, niin huomaa, että se värittää soundia jonkin verran. Siinä tuli lennossa harjoiteltua, kun lauloin joitain kappaleita. Mikä jutut on mielestäsi soittotaidon ohella tärkeitä, että tulee pyyntöjä tuurauskeikoille
StroboStompin viritystarkkuus 0,1 senttiä eli sama kuin valmistajan kaikissa mittareissa. Ihan täysin se ei pysähdy koskaan, sillä mittarin suuri herkkyys aikaan saa pientä värinää vireessä ollessakin. Kun pedaaliin kytkee virtalähteen, näkyy näytöllä ensimmäisenä EQU, joka on lyhennys tavallisesta tasavireisestä virityksestä. Näissä molemmissa pedaalivirittimissä lednäyttö on valmistajan LCT-mittareiden isoin. Virityksiä nimittäin on paitsi kitaralle ja bassolle (viisija kuusikieliset bassot sekä 6-, TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – vähän juhlavampi pedaaliviritin PETERSON StroboStomp LE PETERSON StroboStomp LE Petersonin isot Strobo-viritysmittarit ovat vilahtaneet konserttikuvissa jo ’70-luvulta lähtien, mutta menneillä vuosikymmenillä ne olivat harvojen ulottuvissa hintansa vuoksi. Nykyään tämänkin merkin viritys mittareita on saatavilla monen kokoisina ja hintaisina. Jalkakytkin toimii äänettömästi, ja on kevyt painaa kädelläkin. Perustoiminta on pedaalissa sama: näytöllä näkyy sävelnimi, ja vasemmalla sivulla on strobo-kaari, joka pyörii myötätai vastapäivään riippuen siitä, onko kieli ylävireinen vai alavireinen. Pedaalin viritysasetuksia laadittaessa ohjenuorana on vaikuttanut olevan ”kaikkea kaikille”. Niissä on tasavireisen mittarin viritystapaa pehmennetty, ottamalla huomioon erilaisten sointukäännösten ja intervallien tuomat haasteet kielisoitinten virittämisessä. 36 www.riffi.fi 1/2023 S troboStomp LE on toiminnoiltaan samanlainen kuin vanhenpi StroboStomp HD, mutta ulkonäöltään tietysti juhlavampi kuin arkimalli. Virityksestä toiseen liikutaan oikean laidan value-painikkeilla (+/–). StroboStompin virityksistä (kukin kolmen kirjaimella nimettynä) monet ovat kuitenkin tyyppiä ”sweetened”, jotka käännän tässä pehmennetyiksi. Tämä vaati itseltäni totuttelemista, kun ensimmäistä kertaa Petersonin viritintä käytin, sillä kokemus on aika erilainen verrattuna perinteisiin viritysmittareihin. Pedaalin ohituskytkentä on valittavissa, ja lähtökohtaisesti päällä on bufferoitu vaihtoehto, jossa pedaali mykistyy ohitustilassa ja mahdollistaa hiljaisen virityksen. 36-37 Peterson.indd 36 36-37 Peterson.indd 36 30.1.2023 19.14 30.1.2023 19.14. Oikeaa taajuutta lähestyttäessä vauhti hidastuu ja kun strobo-kuvake asettuu paikalleen, on kieli vireessä. Lisäksi LE-mallin mukana tuleva usb-kaapeli on paitsi perusjohtoon verrattuna näyttävä, myös selvästi tukevampi. Strobostomp LE juhlistaa yrityksen 75-vuotista taivalta. Strobo on tarkka Olen käyttänyt tähän mennessä Petersonin mittareista vain Apple-kaupassa myytävää iStroboSoftia
Pohjaan voi asentaa valmiiksi muotoon leikatun kumilätkän tai vaihtoehtoisesti velcro-kiinnitykseen sopivan tarrapinnan. Samasta paikasta voi myös määritellä haluaako näytön olevan aina päällä vai ainoastaan virityksen aikana. Monipuolisempaa saa hakea StroboStompin suunnittelussa on huomioitu myös keikkailun arki. Tämän jälkeen edetään painamalla ensin plus-painiketta, jolloin pääsee vaihtamaan globaalisti näytön väriä. Tämän ohella on virityksiä esimerkiksi viululle ja sitarille. Verrattuna aiemmin käyttämääni iStroboSoftiin, jäin StroboStompissa kaipaamaan ainoastaan sävelkorkeuden ilmoittamista senttilukemana, ja sitäkin vain siksi, että olen itse tottunut sen näkemään. Koska sekä juhlamalli että edullisempi StroboStomp HD ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia, kallistuisin jälkimmäisen hankintaan, ellei komeampi ulkokuori sitten ole merkitsevä asia valinnassa. Virityskohtaisiin asetuksiin pääsee käsiksi painamalla kaksi kertaa ylöspäistä menu-painiketta, kunnes rataskuvake tulee esiin. Operaation voi toki tehdä Peterson Connect -ohjelmassakin, johon pedaali liitetään usb:n kautta. StroboStomp on kaiken kaikkiaan erinomainen ja tarkka viritysmittari, jonka iso arvo on siinä, että sillä voi virittää monia erilaisia soittimia niiden ominaisvirityksille suosiollisesti. jalkakytkimen) • hinta: StroboStomp LE (219 €), StroboStomp HD (149 €) Lisätiedot: Custom Sounds p. Sitten valitaan edelleen menu-painikkeita naputtelemalla haluttu ominaisuus, ja tehdään muutokset plusja miinus-painikkeilla. Globaalisti voidaan asettaa sävelen oktaavinumero näkymään tai ei, vaihtaa etumerkintää (lähtökohtaisesti korotusmerkki), vaihtaa pedaalin konfiguraatio Peterson Connect -sivustolla luotuun sekä poistaa auto-order-ominaisuus käytöstä. 36-37 Peterson.indd 37 36-37 Peterson.indd 37 30.1.2023 19.14 30.1.2023 19.14. Aloitteleville soittajalle taas opastetut viritykset ovat helppo tapa virittää soitin sekä tutustua drop-vireisiin ja rock-jumalien henkilökohtaisiin virityksiin. StroboStompin toisessa näyttötilassa ovat syvemmät asetukset. Ohjattuina virityksinä mukaan on ladattu myös kitaristi-ikonien kuten Hendrixin ja Tony Iommin, sekä esimerkiksi Joni Mitchellin ynnä muiden starojen tiettävästi käyttämiä poikkeavia virityksiä. Tässä viime mainitussa naputellaan näytölle oikea nauhaväli (-6 – +5), jolloin virittäessä näkyvät sävelet muuttuvat capo-aseman mukaisiksi. Pedaali palaa aina automaattisesti viritystilaan, jos on jonkin aikaa tekemättä mitään. 010 2312 460 • customsounds.fi 7-, 8ja 9-kieliset kitarat), Buzz Feiten -satulaisille kitaroille, samoin kuin iso liuta erikoisvirityksiä (avoimet viritykset, alternative jne.). Jälleen painetaan kaksi kertaa menu-painiketta, kunnes rataskuvake ilmestyy ruudulle. Kun niitä käyttää, näytöllä näkyvät vain viritettävien kielten numerot. Lisäksi tässä tilassa voidaan muuttaa päänäytöllä näkyvien viritysten määrää, ja tämä onkin hyvä juttu, sillä muuten halutun virityksen etsiminen näppäilemällä olisi turhan pitkällinen homma. www.riffi.fi 1/2023 37 Peterson StroboStomp LE Pedaaliviritysmittari eri instrumenteille • 75-vuotisjuhlamalli (valmistusmäärä 7 500 kappaletta) • toiminnoiltaan sama kuin StroboStomp HD • yhteensopiva Peterson Connect -softan kanssa • viritys 0,1 sentin tarkkuudella • A-sävelen korkeus muutettavissa 390 ja 490 hertsin välillä • peräti 130 viritysasetusta eri soittimille • kotelon materiaali: ruostumaton teräs, HD-näyttö • liitännät: tulo ja lähtö, usb, virranjako • säätimet: jalkakytkin, menuja value-painikkeet • ohituskytkentä: valittavissa true bypass tai bufferoitu • käyttövirta: yhdeksän voltin paristo tai verkkoadapteri (keskinapa negatiivinen), virrankulutus 85 mA • mitat: 129 × 66 × 54 mm (sis. Jostain syystä toisin päin menetellessä mittarilla oli vaikeuksia tunnistaa joitain kieliä. Tässä kohdassa manuaalin lukeminen oli tarpeen. Valittavissa ovat presetin näytön väri, A-sävelen referenssitaso (varsin laajasti 390–490 hertsin puitteissa), sävelnimi tai kielen numero sekä capon paikka otelaudalla. Toinen juttu on sitten se, että iso osa StroboStompin viritysasetuksista on opastettuja (guided tunings). Opastetut viritykset koostuvat niin standardija drop-virityksistä, kuin avoimista ja muuten poikkeavista virityksistä (esim. Tähän toimenpiteeseen liittyen sanoisin, että tietokoneen näytöltä viritysluetteloa skrollaillessa pedaali ehti monesti palaamaan päänäytön normaalitilaan, ja homma piti aloittaa uudestaan. Kokeilin mittaria sähkökitaran, akustisen, dobron ja steelkitaran kera. Hienoa on, että kunkin virityksen asetuksia voi muuttaa itsenäisesti ilman, että muutokset vaikuttavat muihin presetteihin. Esimerkiksi steel-kitaralle on yksistään lähes parikymmentä viritys-presettiä, dobrolle muutama, eikä banjoa tai ukulelea ole niitäkään unohdettu. Käytettävyyden kannalta piilottaisin itse kaikki ne viritykset, joita en varmasti tarvitse, koska ne saa kyllä jälleen näkymään, jos tarvitsee. Mielestäni avoimissa ja muissa erikoisvirityksissä on ”pehmennetyillä” viritysasetuksilla ehkä isoin arvo, mutta eron huomasi myös standardivirityksen kanssa. Asetuksissa riittää StroboStompissa on kaksi näyttötilaa, joista päällimmäinen on viritysnäyttö. Piilottaminen käy nopeasti, sillä virityslistaa kahlatessa valitaan vain statukseksi jalkakytkimellä on/off. Ja kumpaisessakin on huomioitu myös pariston vaihtaminen. Näytön pinnan puolestaan voi suojata tyköistuvalla suojakalvolla samaan tapaan kuin matkapuhelimissa. Mittaria voikin käyttää heti paketista otettuna sellaisenaan, mutta hyvin pian huomasin, että asetuksia kannattaa muokata omaan käyttöön sopiviksi. Siitä eteenpäin mennään jompaa kumpaa menu-painiketta naputtelemalla muihin asetuksiin. Sen jälkeen näytöllä navigointi ja asetusten muuttaminen oli helppoa. u Pedaalin ohitus kytkennän bufferointi tai bufferoimattomuus valitaan konepellin alta. dadgad). Itse huomasin että tässä tapauksessa virittäminen onnistui parhaiten siten, että laitoin capon paikalleen kitaraan ennen kuin muutin sen paikkaa mittarista. Soittimen virityslapaan puolestaan sopii Petersonin virittimistä StroboClip HD, jossa myös on pehmennettyjä viritysasetuksia. Sen sisällä voi myös muuttaa asetuksia ja luoda omia ”pehmennettyjä” virityksiä. Viimeksi mainittua ei ole kauhean järkevää tehdä ainakaan ihan alussa, sillä toiminto asettaa useimmin käytetyt presetit automaattisesti jonon alkuun, jotta ne löytyvät nopeasti
Etukangas on tuttua hopeanvalkoista punosta ja olemus muutoinkin hyvin samanlainen. Erona on, että ’68 Customissa on perinteinen jousikaiku ja putkiohjattu tremolo, ToneMasterissa puolestaan efektit tuotetaan konvoluutiolla. Siinä missä ’68 Princetonin kotelo on tehty nykytyyliin koivuvanerista, on Tone Masterin koppa valmistettu ’50/60-lukujen tapaan umpimännystä. Lisäksi molemmissa on reverbsekä tremolon speedja intensity-säädöt. Tällä pitäisi olla vaikutusta kotelon resonointiin ja siten soundiin. Ensimmäinen vuoden 1968 putkikytkentää muunnellen, jälkimmäinen mallinnustekniikan avuin. 38-41 Fender.indd 38 38-41 Fender.indd 38 31.1.2023 18.49 31.1.2023 18.49. Tone Masterissa kotelon sisäpinnat on myös jätetty paljaiksi, ja niihin on asennettu Velcro-kiinnikkeet virtajohdolle ja jalkakytkimelle. Tämä kaksikko taas ottaa reippaasti etäisyyttä, vaikka nimi onkin lainaa. Eron huomaa kuitenkin viimeistään kahvaan tartuttaessa: Custom-mallikaan ei ole varsinaisesti painava, mutta Tone Master on suorastaan kevyt kantaa. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – kaksi erilaista tulkintaa FENDER ’68 Custom Princeton Reverb Amp & Tone Master Princeton Reverb Princeton Reverb on Fenderin ikonisia vahvistimia, ja sen nykyversioista lähinnä alkuperäistä on ’64 Princeton Reverb. 38 www.riffi.fi 1/2023 C ustom Princeton Reverbin säädinpaneeli mukailee Fenderin vuonna ’68 käyttöön ottamaa ”silverface”-tyyliä, kun taas Tone Master Princeton Reverbin paneeli mallaa aiempina vuosina käytössä olleen ”blackface”-tyylin kanssa. Etupaneelin toiminnot ovat samanlaiset: kaksi tuloa, volume, trebleja bass-säätimet. Tämä on mainio juttu, sillä näin nämä pakolliset varusteet pysyvät paikallaan kuljetuksen aikana
Lisäksi kyseessä on tosiaankin ”täysputkivahvistin”, sillä etuasteputkien lisäksi myös tasasuuntaus tehdään 5AR4-putkella. Pykälä tai pari siitä lisää, niin sointi alkoi mikeistä ja soittotatsista riippuen jo selvästi harsuuntua, kunnes viiden kuuden tienoilla vahvistin oli yksikelaisilla mikeilläkin jo selvästi säröllä, mutta reagoi edelleen kielten kosketukseen hyvin. Lisäksi lähtöön voidaan valita mukaan yksi kahdesta kaiutinsimulaatiosta. Sävymestari Tone Master Princeton Reverb on teholtaan 50-wattinen, mikä valmistajan mukaan riittää simuloimaan 12-wattisen putkiversion suorituskykyä, ja mallinnuksen esikuvana on kaiketi ollut ’64 Princeton Reverb. Ja mikä tärkeintä, se säilyi isollakin volumella esikuvansa tyylisenä, eikä mennyt liian överiksi. Kaiken kaikkiaan kaiun ja tremolon yhteispelillä Tone Master Princetonista sai varsin uskottavalta kuulostavan Fender-soundin – kuten pitääkin. Ellei sitten halua vaikkapa Fleetwod Macin Albatrossin tapaista kaiussa kylpevää soundia. Sitä tosin ei mainita, että kumpaan suuntaan. ’68 Princetonin tremolo oli varsin erottuva. DI-signaali voidaan lähettää mikkitai linjatuloon, sillä sen tason voi säätää jo vahvistimesta sopivaksi. Testasin asiaa kirkkaanpuoleisen säröpedaalin kanssa, eikä sen kanssa ollut ongelmia.Toinen manuaalissa mainittu modaus on se, että negatiivista takaisinkytkentää on heikennetty nopeamman säröytymisen ja paremman kosketusherkkyyden nimissä. Tone Masterin soundi säröytyi aika samantyylisesti kuin Custom Princetonin, mutta ei aivan niin aikaisin. Valmistaja toteaa käyttöohjeessaan, että Custom Princetonin tone-kytkentää on hieman muokattu, jotta vahvistin tarjoaisi soittajille laajemmin pelivaraa pedaaleita käytettäessä. Tone Masterin lisätoimintoja pidän tervetulleina. Tone Masterin konvoluutiotekniikalla toteutetut jousikaiku ja tremolo kuulostivat hieman erilaisilta ’68 Customiin verrattuna, mutta ihan hyviltä kylläkin. Tämän eron myös kuulee, ja sinänsä molemmat kuulostivat 38-41 Fender.indd 39 38-41 Fender.indd 39 31.1.2023 18.49 31.1.2023 18.49. Soundiltaan se kuitenkin oli vallan kelpo. Tuloista oikeanpuoleinen on asetettu kuusi desibeliä epäherkemmäksi verrattuna ykköseen, ja sitä kautta sai hiukkasen lisää puhdasta soundia. Jos molempia tuloja käyttää samaan aikaan, muuttuu niiden taso samaksi. Tremolo puolestaan soi vaimeammin Customiin verrattuna, ja intensity-säädintä avasinkin mielelläni aina kasin tienoille, että sain syvästi soivan tremolon. Tone Masterin kaiutinelementti on Jensen C10R, perinteinen Princeton-kaiutin, kun taas ’68 Customiin on asennettu Celestion Ten 30, joka manuaalin mukaan sopii paremmin ”rapeisiin” soundeihin. www.riffi.fi 1/2023 39 Molemmissa komboissa on 10-tuumainen kaiutin, mutta eri valmistajalta. Harvoinpa laitan kuitenkaan Fenderissä kaikua kolmosta isommalle, eikä kaiku sillä lukemalla tuntunut ainakaan liian päällekäyvältä. Custom Princeton pysyi yksikelaisilla Stratocasterin mikeillä puhtaana volume-säätimen ollessa korkeintaan kolmosen kohdalla. Soinniltaan vahvistin tuntuikin Custom-malliin verrattuna kirkkaammalta ja toisaalta myös hieman kevyemmältä. Jousikaiku oli hännältään lyhyempi omaan Twin Reverbiini verrattuna, mutta sen nyt selittää lyhyempi kaikutankki. ”Modernimpi” Princeton ’68 Princeton Reverb Amp on rakennettu kahdella 6V6pääteputkella. Kun vahvistimen signaali jaetaan puolikasta 12AX7-putkea käyttävän vaiheenkääntäjän kautta pääteputkille, ne tuottavat yhdessä ”vain” 12 wattia tehoa kahdeksan ohmin kuormalla. Niistä ensimmäinen mallintaa Shure SM57-mikkiä lähietäisyydellä kaiuttimesta, ja jälkimmäinen taas Royerin nauhamikkiä. Kirkkaampi sointi selittynee ainakin osittain Jensenin kaiuttimella. Kaiku tuntui tässä vahvistimessa jopa hieman isommalta, eikä sen säädintä tarvinnut avata myöskään kolmosta isommalle, jotta kaiku oli omaan makuuni ihan tarpeeksi pinnassa. Oma suosikkiasetukseni eli hitaan ja syvän puoleinen keinunta löytyikin sillä helposti
Vaikka putkivahvistimen ja mallintavan eron kuuli rinnakkain soittaessa, niin myös Tone Master jätti itsestään positiivisen vaikutelman. Tykkäsin siinä onnistuneen soundin lisäksi siitä seikasta, että käyttökokemus vastasi täysin perinteistä vahvistinta: ei menuja tai muistipaikkoja, ei lukuisia mahdollisuuksia, vaan yksinkertainen vahvistin helposti hahmotettavilla säädöillä ja toiminnoilla. Toinen Tone Masterin lisäominaisuus on kuusiportainen tehon vaimennus, jolla se tarjoaa riittävän monta vaihtoehtoa mukauttamaan vahvistimen äänekkyys soittotilanteeseen sopivaksi. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. . Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia. Tervetuloa testaamaan! omaan korvaani tarkoituksenmukaisilta varsinkin, jos soundi oli säröllä. Ja lisäksi päätetehon vaimennin ja DI-lähtö kaiutinsimulaatioineen ovat päivittäisen käytön kannalta hyödyllisiä lisäominaisuuksia. Valittavissa on myös suora signaali ilman simulaatiota, jolloin jälkikäsittelyn voi tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelen kiinnostuneita tutustumaan kumpaankin, sillä molemmilla on omat vahvuutensa. Kumpi parempi Kuten edellisestä käy ilmi, ’68 Custom Princeton ja Tone Master Princeton ovat keskenään erilaisia vahvistimia, enkä varsinaisesti osaa sanoa, kumpi on lähempänä alkuperäisiä malleja, kun ei sellaisia ollut rinnalla. . Fender ’68 Custom Princeton Reverb & Fender Tone Master Princeton Reverb Kitaravahvistimia kahdella eri tekniikalla Fender ’68 Custom Princeton Reverb • täysputkivahvistin, muunneltu versio vuoden ’68 Princetonista • neljä etuasteputkea (3 × 12AX7, 12AT7), kaksi 6V6-pääteputkea, 5AR4-tasasuuntausputki • pääteteho kahdeksan ohmin kuormalla 12 wattia • säätimet: volume, treble, bass, reverb, tremolo (speed, intensity) • kaksi tuloa, jälkimmäinen tasoltaan alempi • liitäntä jalkakytkimelle kaiun ja tremolon päälle kytkemiseen (sisältyy hintaan) • 10-tuumainen kaiutin (Celestion Ten 30), liitäntä lisäkaiuttimelle • valmistettu Meksikossa • paino: 15,4 kg • hinta: 1 349 € Fender Tone Master Princeton Reverb • DSP-prosessointia hyödyntävä mallintava vahvistin • mallinnettu ’64 Princeton Reverbin pohjalta • säätimet: volume, treble, bass, reverb, tremolo (speed, intensity) • kaksi tuloa • kuusiportainen päätetehon vaimennin • DI-lähtö (XLR) kahdella kaiutinsimulaatiolla tai ilman • mute-kytkin vahvistimen mykistämiseen • liitäntä jalkakytkimelle kaiun ja tremolon päälle kytkemiseen (sisältyy hintaan) • 10-tuumainen kaiutin (Jensen C10R) • valmistettu Kiinassa • paino: 9,03 kg • hinta: 999 € Lisätiedot: Musikantti Puh. 014-620120 • musikantti.fi MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Näistä kaikkein alin on varsin hiljainen, ja se olisi omiaan kotitreenaukseen, muut puolestaan vaihteleviin muihi tarkoituksiin. u Vahvistimet toimitti testiin Musikantti Oy, Riffi kiittää! 38-41 Fender.indd 40 38-41 Fender.indd 40 31.1.2023 18.49 31.1.2023 18.49
Lisävarusteena myytävä U-raita palvelee seinäkannakkeena kiinteässä asennuksessa. pieniä puhetilaisuuksia tai trubakeikkoja hoitaa helposti. . Näin se sopii myös niihin tilanteisiin, joissa käyttäjät eivät ole vihkiytyneitä audiolaitteiden syvällisyyksiin. 700 € Lisätiedot: Noretron Communication Puh. Kaikki perusteltuja ja todennäköiset käyttötavat huomioivia vaihtoehtoja. Niinkuin tämä. 0400 597 503 • www.noretroncommunication.fi X -Pro 112MA on rakennettu perinteiseen tapaan vanerikoteloon. Äänen osalta eri käyttötilanteet on huomioitu neljällä valmiiksi muokatulla toistovasteella, joista ensimmäinen on tarkoitettu perusmonitorointiin kaappi lavalle laskettuna. Sitä käytettäessä kaiutintelineen kupin tilalle ruuvataan laippa, jossa on sangan pulteille vastaavat kierteet kuin kotelon toisessa päässä on koteloon upotettuina jo muutenkin. Paksu maalipinta vaikuttaa kolhuja hyvin sietävältä, etulaidan teräsverkkoa puolestaan tukevoittaa pitkittäisuuntaisesti prässätty ura. Hi cut -valinta on suunniteltu rumpufillinä käyttöä varten, jottei tyypillisesti pään lähelle sijoitettu kaiutin puskisi liian terävästi soittajan korvaan. Ihan jokaisessa ei tarvita spesiaaleista spesiaaleimpia työkaluja, sillä onnistunut monitoimilaite ei ole kompromissi vaan multipätevä. Ääntä kaiuttimesta irtoaa huomattavan paljon, joskin sitä arvioitaessa on muistettava kaapin kokoluokka – isoilla lavoilla tai ulkotilaisuuksissa tarvitaan kookkaampaa kalustoa, jota kyllä löytyy vaikka tästä samasta X-Pro-sarjasta. Kaikki toimintaan vaikuttava kytkimet ja säädöt ovat takalevyssä avoimesti näkyvillä, eikä erillistä aplikaatiota tai DSPvalikkoa tarvita. Myös bassorekisterille on oma vaimennuksensa, jossa ideana on vähentää alakerran jymyä erityisesti silloin, kun monitoreja sijoitetaan lähekkäin ja kytketään pareiksi keskenään. Soundiltaan X-Pro 112MA on asiallinen. Kolmas tulokanava on sitten Bluetooth-laitteelle ja passaa vaikka taustamusiikin soittoon. Monitori on mitoiltaan sopuisa ja melko kevyenä sen liikuttelu päätyyn veistetyistä kahvakoloista sujuu helposti. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. . Akustiset instrumentit kuulostavat sen kautta omalta itseltään, laulu soi puhtaasti ja miellyttävästi, eikä bassorekisterikään jää ohkaiseksi, vaikka lepääkin 12-tuumaisen kartion varassa. Kylkiasento lattialla tai nosto pystyyn subwooferin päälle rumpufilliksi tai kaiutintelineelle PA-käyttöön käyvät yhtä kätevästi, eikä suuntakuviota tarvitse miettiä – se pysyy samana, sillä FBT:n koaksiaalielementti aukeaa 80 astetta joka suuntaan. Neljäs valinta on FOH ja se tarvitaan, kun kaiutinta käytetään yleisölle suunnattavaan äänentoistoon. Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia. Kun näitä analogituloja on kaksi ja niillä myös omat voimakkuudensäätimensä, voi erilaisia TEKSTI: LAURI PALOPOSKI FBT X-Pro 112MA – monitori käy myös PA-kaapiksi Tilanteita tulee ja niitä menee. u 38-41 Fender.indd 41 38-41 Fender.indd 41 31.1.2023 18.49 31.1.2023 18.49. Monikäyttöisyys on valttia Äänilähteeksi kytketään tyypillisesti monitoroinnin monosyöttö mikseriltä, mutta X-Pro 112MA:n molemmat analogitulot kelpuuttavat kytkinvalinnalla myös mikrofonin liittämisen suoraan vahvistimeen. Kaapin takana säätimet ja kytkimet ovat osittain kotelon reunan muodostaman lipan alla suojassa, mutta kyllä huolellinen on silti syytä olla roudatessa ettei niitä kolhi. www.riffi.fi 1/2023 41 MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Tervetuloa testaamaan! FBT X-Pro 112MA Aktiivinen kulmamonitori/laulukaappi • koaksiaalinen rakenne • 12-tuumainen FBT-kartioelementti • 25 mm painekammiodiskantti • toistoalue 54 Hz – 20 kHz (-6 dB) • neljä esiohjelmoitua perusekvalisointia • kaksi mikrofoni/linjatuloa • Bluetooth-tulo • D-luokan vahvistimet: nimellisteho 1200 W (basso) + 300 W (diskantti) • maksimiäänenpaine 124 /129 db SPL (jatkuva / hetkellinen) • vanerikotelo, maalattu • mitat: 550 × 320 × 467 (mm, L × K × S) • paino 16 kg • hintaluokka n
Signaaleiden reititys on kiinteä: ensimmäinen mikki ohjautuu aina ensimmäiselle raidalle ja loput sitten seuraaville kanavajärjestyksessä. Samaisen USB-liitännän ansiosta Mixcast 4 soveltuu myös äänikortiksi, jota voi käyttää tietokoneen yleisenä ääniliitäntänä silloinkin, kun ei askaroi podcastin parissa. Laite on nimittäin pelkistetty sillä ajatuksella, että tyypillinen käyttäjä ei ole todennäköisesti audion ammattilainen vaikka sisällöntuottajana saattaa olla hyvinkin ponteva. M ixcast 4 on itsellinen laite, joka sisältää podcastien tekoon tarvittavat keskeiset toiminnot. Mixcast 4 alkaa äänittää uutta tiedostoa suoraan kansilevyn Record-näppäintä painettaessa, ja kun äänitys pysäyteTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – studio onkin tässä Tascam Mixcast 4 SD-kortille tallentava Mixcast 4 on itsellinen mikseritallennin, jolla voi koostaa lennossa neljän hengen ryhmällä keskustellun puheohjelman, ja mukaan saa vielä USB:n sekä Bluetoothin välityksellä ulkopuolisiakin vieraita. Niinpä monet toiminnoista on rajattu muutamaan esivalintaan, joilla pääsee nopeasti käsiksi varsinaiseen käyttöön, ja julkaisuvalmista jälkeä syntyy sitä mukaa kuin ohjelmaa äänitetään. Muut pakolliset asetukset on ajateltu tehtäviksi ennakkoon ja ne on jäsennelty varsin selkeiksi ryhmiksi kosketusnäytön alle. Jälkityöstöön ei välttämättä tarvita juuri nimenomaan Tascamin omaa applikaatiota, tallennetta voi tietyin varauksin käsitellä millä tahansa DAW-ohjelmalla. 42-45 Tascam Fuse.indd 42 42-45 Tascam Fuse.indd 42 31.1.2023 18.43 31.1.2023 18.43. Jos podcastia tehdään myöhemmin lähetettäväksi, voi Mixcastilla tallentaa vaikka ryhmäkeskustelun tai haastattelun sellaisena kuin miksi se spontaanisti muotoutuu ja jälkikäteen leikellä löysät pois editorilla, tai tuoda ohjelman keskelle vaikkapa kommentaattorin osuudet insertteinä. Tämä liitäntä toimii vaihtoehtona sekä ensimmäiselle mikrofonitulolle että ensimmäiselle kuulokelähdölle, joten luontevasti sen käyttäminen lankeaa ohjelman vetäjälle tai koneen käyttäjälle itselleen. Heti toimeen Mallitunnuksen numeron mukaisesti mikrofoneille on neljä tulokanavaa ja sama määrä on takalaidassa kuulokkeille syöttöjä. Sieltä löytyy myös lista jo tehdyistä tallenteista sekä play-näppäin, jolla listalta valitun tallenteen voi käynnistää. Lisäksi tarvitaan kuulokkeet tai monitorikaiuttimet sekä mikrofonit johtoineen ja telineineen. Sitten voikin tuotanto alkaa joko toimituksen tiloissa tai vaikka podcastaajan lempikahvilassa, paketti kun mahtuu reppuun kaikkinensa eikä painakaan juuri mitään. Näin elävänä ulos ajettavasta tai sellaisenaan myöhemmin käytettävästä tallenteesta saa siistin ja kuunneltavan. 42 www.riffi.fi 1/2023 sillä voi esimerkiksi ladata Mixcastiin lisää äänitehosteita. Editori toimii kuitenkin tarvittaessa myös tehtyjen ohjelmien kirjastona ja Värikkäiden painikkeiden alle saa kahdeksan eri äänitehostetta heti käytettäväksi, mutta laitteen muistiin mahtuu yhdeksän tällaista oktettia, joten eri käyttäjille tai ohjelmille voi laatia ihan omat kokoelmansa. Neljän mikrofonikanavan jatkeena on omat kanavansa lisä-äänilähteille: USB:lle, analogiselle matkapuhelinkytkennälle tai muulle linjatason stereolaitteelle, Bluetooth-syötteelle sekä tallentimen tehostepankista liipaistaville ääniefekteille. Ensimmäiselle luurilähdölle on vielä lisäksi rinnakkainen liitäntä laitteen etulaidassa, jossa TRRS-minijakki hyväksyy niin stereokuulokkeet kuin headsetinkin mikrofoneineen, tai vaikka puhelimen. Balansseja pääsee keskusteluiden aikana säätämään, ja jos jotkin mikit ovat pitempään käyttämättä, ne voi mykistää hälyä keräämästä. Session aikana käsillä ovat joka kanavan tasonsäädöt liukusäätimillä ja kanavakohtaiset solo-kuuntelut sekä mykistykset valaistuilla painokytkimillä. Mixcast 4:n voi kuitenkin myös liittää USB-C:llä tietokoneeseen tai mobiililaitteeseen, jolloin tallenteen muokkaus käy esimerkiksi Tascamin omalla Podcast Editorilla monipuolisemmin ja pikkutarkemmin kuin miksaus laitteella itsellään
Tascamin oma Podcast Editor osaa imaista datan suoraan Mixcast 4:n muistista ja avata raidat nätisti käsiteltäviksi. Kaiun tavoin tätäkin maustetta voi käyttää joko vain johonkin yksittäiseen kanavaan tai sitten koko soppaan kerralla kaadettuna. www.riffi.fi 1/2023 43 – studio onkin tässä Tascam Mixcast 4 tään, laite nimikoi uuden tiedoston automaattisesti Podcast plus järjestysnumero -systematiikalla, joka ulottuu 99 tallenteeseen saakka. Ja sitten taas merkataan paikka ja otetaan siitä eteenpäin uusiksi. Ekvalisaattorin työparina kanavassa on kolmella säätimellä aseteltava Exciter, kelpo tuloksia tuottava työkalu sekin. Vaikutelma on lievästi sairaalloinen, mutta sillekin löytynee ystävänsä. Tekijän työkalu Mixcast 4 on varsin tehokas peli itsessään. Editoriohjelmaan tietokoneelle saa alkuperäiset kanavasignaalit, jotka on haaroitettu ennen liukuja ja efektien lisäämistä. Samoin kanavan tulovahvistuksen säätö tehdään tässä yhteydessä. Hetivalmista kaikua esimerkiksi on kolmea kokoa ja ainoa säädin on silloin kuivan ja kaiun väliselle balanssille. Kumpaakin korjainta operoidaan näytölle piirtyvillä ja varsin tarkasti sormenpäätä seuraavilla liukusäätimillä, joissa on ääripäiden luona vielä erikseen mainiot plusja miinusnäppäimet pikkutarkkaan pykälä kerrallaan naksutteluun. Ruudulle tulevat myös sellaiset raidat, joille ei ole tallennettu mitään. Valmistajan mitoituksen mukaan tallennin soveltuu seitsemän hengen porukalle. Äänityksen aikana tasojen säätiminä palvelleet liu’ut muuttuvat kuunteluvaiheessa virattomiksi, miksaus on jo koneen muistissa ja toistuu kuunnellessa valmiina stereona. kaikutyyppien, kaiunnan keston sekä klusterin tiheyden tapaiset asetukset, joilla voi määritellä detaljit kohdilleen. Kanavakohtainen mikrofonityypin valinta kuuluu välttämättömyyksiin ja sisältää dynaamisen tai kondensaattorivaihtoehdon, joista jälkimmäinen aktivoi automaattisesti samalla phantom-syötön (48 V). Toiminta on kuin bändin soittaessa 100 % liveottoja. Balanssia tai muitakaan säätöjä ei tässä vaiheessa pääse käyttämään, ne ovat ne mitä lennossa ehdittiin ja osattiin. Kannen alla Kosketusnäytön alle on sijoitettu sekä äänityksessä pakollisia että toimintaan lisämahdollisuuksia tuovia toimintoja. Tässä mielessä laite on todellinen tallennin, ei jälkityöstöön ja muokkailuun tarkoitetty työasema. Tämäkin pari on sijoitettu kanavassa yhteiseen ikkunaan, mutta yksiköt saa päälle ja pois yksitellen, kuten asinmukaista onkin. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun mukaan otetaan tietokone ja sopiva DAW-ohjelma. Jos luomusoundi kaipaa muokkausta, voi valita jonkin kolmesta kiinteästä esiekvalisoinnista, joita luonnehditaan kuvaavilla nimikkeillä kuten ”syvä” ja ”kirkas”. Mikäli podcastin keskellä täytyy lisätä tai siitä leikata pois jotakin, asia hoituu jälkityöstössä editori-applikaatiolla. Jos ei loppuun asti niin ainakin seuraavaan töppäykseen asti. Bassokorjaimen voi kohdistaa 20 –1000 Hz:n haarukassa, diskantin 1–12,6 kHz:n välillä. Uusintaotto perustuu siihen ajatukseen, että väliin ei äänitetä uusia pätkiä vaan tallennetta jatketaan aina saumapaikasta eli läskiksi menneestä kohdasta eteenpäin lisäpalalla. 42-45 Tascam Fuse.indd 43 42-45 Tascam Fuse.indd 43 31.1.2023 18.43 31.1.2023 18.43. Eksperttiosastolla puolestaan odottavat mm. Molempia voi myös siirrellä jälkikäteen tarkan paikannuksen nimissä. Resetja bypass-painikkeiden ansiosta umpikujasta pääsee myös ulos, ja muokatun sekä muokkaamattoman äänen vertailu on sekin helppoa. Erilliset moniraitatiedostot ovat kuitenkin nekin tallessa, ja jos efektejä on ollut tallennuksen aikana käytössä, niin ne kuuluvat ainoastaan stereoksi jo yhdistetyssä paketissa. Lähtöoletuksena on, että kaikki ohjelman osapuolet ovat paikalla samaan aikaan tai osallistuvat keskusteluun teleyhteydellä. Sisällöstä enemmän kertovia nimikkeitä voi kyllä kirjoittaa kosketusnäytölle itsekin. Muokkaimen teho on kummallakin alueella 12 desibeliä korostusta tai vaimennusta, mikä on oletettu käyttäjäkunta huomioiden jopa pelottavan paljon. Neljäntenä vaihtoehtona on täpätä käsisäädöt auki, jolloin käyttöön avautuu bassoja diskanttikorjaimen muodostama ekvalisaattori, kumpainenkin tyypiltään puoliparametrista mallia. Virettä muuntavalla pitch shifterillä saa alkuperäisen äänen alle tai ylle soimaan toisen äänen, hieman epämääräisten intervallien päähän ja enimmillään oktaavin etäisyydelle alkuperäisestä. Kaiusta todettakoon se, että sitä voi käyttää joko vain yhden ja ainoan valitun kanavan mehevöitykseen tai sitten yhteisesti koko stereomiksauksen valeluun. Aivan samalla periaatteella toimivat kanavakohtaiset deesser sekä noise supressor, joissa saa s-äänteiden sekä kohinanvaimennuksen käyttöönsä joko yhdellä kuvakkeen painalluksella tai monilukuisella liukusäätimistöllä täsmäsäätäen. Logiikka pätee edelleen kanavakohtaisiin efekteihin, kaikuun ja virevääntimeen – pikavalinnalla saa yleispätevää, mutta halutessaan voi viilata taiteellista vaikutelmaa hyvinkin tarkasti. Ne puolestaan sopivat laskualustaksi, joille raahata Liitännät on toteutettu asiallisesti aina kierteellä lukittavaa verkkolaitteen liitintä myöten. Silloin kun tallennetta kuunnellaan suoraan Mixcastilla, voi kuuntelun aikana naputella marker-pisteitä suunnistuksen tueksi ja asettaa tarvittaessa kohdan, josta päälleäänityksen voi sitten aloittaa automatiikalla. Toiminnot on jaoteltu järkevästi ja yksinkertaisen puheohjelman teko on helppoa. Erillisiä lisäraitoja ei samaan tallenteeseen pääse tekemään, eikä yksittäisen keskustelijan osuutta voi erikseen uusia tai paikkailla
Ja valmiin tuotoksen voi eksportoida näppärästi eri tiedostomuodoissa tilanteen mukaan – MP3 podcast-jakeluun, MP4 Youtubeen. Tascam varmastikin hoitaa kokeneena tekijänä nämä asiat kuntoon tulevissa päivityksissä. Ja antaa toisaalta mahdollisuuksia sille, jolla on jo tietoa ja taitoa. Ja yhdistää tallenteet sitten yhdeksi kokonaisuudeksi editorissa jälkitöinä. Samoin Mixcast 4:n käyttö äänikorttina oli vielä ailahtelavaista. Podcast Editorin ulkoasu on selkeä ja se palvelee hyvin laitteen perustarkoitusta, puheohjelmien tekoa. Täysparametrinen nelialuekorjain, ali-ja ylipäästösuotimet sekä dynamiikan työstövälineet kohinaportin kera ovat kaikki päteviä ja tervetulleita välineitä äänityöhön. Muiden audio-ohjelmien kanssa työskenneltäessä Mixcast 4:n SD-kortin toimintatapa asetetaan tallentimessa itsessään siten, että se sallii kortin käytön massamuistina. Reason puolestaan hylkäsi kaikki tuontiyritykset ilmoittaen ettei tiedostomuotoa tueta. u Omalla apilla tiedostojen tuonti käy kätevästi. Tallennetta voi palastella ja koostaa, ja sävyjen muokkaukseen on kunnioitettava valikoima plugin-periaatteella raidoille ladottavia työkaluja. 42-45 Tascam Fuse.indd 44 42-45 Tascam Fuse.indd 44 31.1.2023 18.43 31.1.2023 18.43. Garage Band puolestaan tunnistaa ja purkaa esiin myös erilliset raidat, ja sijoittaa ne oikeaoppisesti pinoon. 44 www.riffi.fi 1/2023 Tascam Mixcast 4 Itsenäinen mikseritallennin podcast-tuotantoon • neljä mikrofonikanavaa • USB-, Bluetooth-, sekä linjatulot • Mix-minus-toiminto puhelinkytkentää varten • kahdeksan painiketta äänitehosteiden liipaisuun • viiden tuuman kosketusnäyttö • neljä kuulokeliitäntää • linjatason stereolähtö • USB-C-liitäntä tietokoneelle • tallennus SD-kortille (maksimi 14 raitaa) • toimii äänikorttina (14/2 kanavaa) • hintaluokka 500 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Kun mikrofonivahvistimet ja äänenlaatu muutoinkin ovat mallikasta laatuluokkaa, voi ohjelmatuotantoon sisällyttää huoletta vaikkapa haastatellun artistin akustisen musiikkiesityksen muutamalla mikrofonilla äänittäen. Podcast Editor on evoluutionsa alussa, ensimmäisessä sukupolvessaan. 020 767 9450 • www.intersonic.fi vaikka jollain toisella ohjelmalla koostetun valmiin .wav-tiedoston, olkoon se sitten sopivaa taustamusiikkia, tuulen kohinaa tai mikä ambientti äänikuva nyt kyseisen podcastin taustaksi mallaakaan. Kaiken kukkuraksi Tascam on latonut laariin myös musiikkituotannoista tuttuja efektejä kuten choruksen ja phaserin. Siihen nähden sillä on erittäin valoisa tulevaisuus edessään, sillä tietyt perusasiat on onnistuttu jo nyt toteuttamaan mallikkaasti, vaikka ohjelma toimikin vielä hieman epävakaasti testin aikana. Jostain syystä GB tuppasi kuitenkin löytämään jokaisen paketin sisältä luvatun 14 sijaan 28 raitaa, joista oli sitten heivattava ylimääräiset (tyhjät) itse pois. Ja ainahan voi taltioida keskustelut ensin ja viritellä sen jälkeen erikseen neljän mikin asetelman musiikin äänitystä varten. Ja perus WAVia silloin, kun paremmasta audiolaadusta on etua. Esimerkiksi Macin oma iTunes/Musiikki-applikaatio osaa poimia paketista valmiin stereomateriaalin – sellaisena kuin se on itse laitteestakin kuunneltaessa. Audio/musiikkituotantoon tarkoitetuissa applikaatioissa on yleensä ulottuvuuksia, jotka laajentavat mahdollisuuksia ääniraitojen käsittelyyn, ja niissä on virtuaalisoittimia sekä midi. Silloin tiedostoja voi siirtää tietokoneelle kuten tietueita yleensäkin esimerkiksi kameran tai sanelimen muistista. Yhteensopivuus eri ohjelmiin ei ole tiedoston .wav-päätteestä huolimatta automaattisesti taattua, sillä irrallisten raitojen sijaan Tascam luovuttaa muististaan jokaisen podcastin jonkinlaisena pakettina, jossa ovat mukana kaikki raidat. Mitään erityisen dramaattista ei testin aikana tapahtunut, mutta kevyttä takkuilua eri laitteiden keskinäisessä yhteydenpidossa ja ohjelmien keskustelussa ilmeni. Intuitiivisena laitteena se soveltuu varmasti myös sellaiselle käyttäjälle, jolla ei ole valtavasti kokemusta äänittämisestä. Tascamin oma editori puolestaan on tarkoitettu vain podcastin työstöön ja sen työkalut on mietitty erityisesti siihen tarkoitukseen. Podcast Editorissa on jo valmiiksi kattava määrä ejektiplugeja ja applikaatio tukee myös muiden koodaamia VST3/AUformaatin plugeja. Tai äänittää jonkin uuden yksittäisen raidan tyhjän tilalle tai vanhan korvaajaksi. Nekin on varustettu monipuolisin säädöin ja ne kuulostavat asiallisilta. Kaiku on käytännöllinen lisä, samoin viive. Pohjimmiltaan Tascam Mixcast 4 on tehty suoraviivaista työskentelyä varten ja se toimii sellaisessa oikein hyvin
Alkuperäislaitteessa oli 12 jousta, joilla tuotettiin riittävän hifistynyttä stereokaikua erityisesti masterointikäyttöön. Sellainen oli tämänkin applikaation esikuva, 1970-luvulla valmistettu MicMix XL-305. Fuse Audio Labs toisintaa kaiken tuon, mutta lappaa pakettiin muutamia nykyajan mukavuuksia. Myös kaiun pituutta voi nyt säätää, peräti 0,5 – 32 sekunnin haarukassa! Ja kaiken kukkuraksi kanavat saa napin painalluksella lukittua stereoksi, jolloin kumman tahansa kanavan säätimillä tehdyt muutokset kopioituvat automaattisesti rinnakkaiseen kanavaan. Kaiun pituuden säätövara on valtava ja nelialueisella ekvalisaattorilla se muokkautuu hämmästyttävän kevyillä asetuksilla hyvin erilaisiksi variaatioiksi. Aika lyömätön resepti. Soololaulu tai muu yksittäinen ääniraita asettuu vaivattomasti kuvitteelliseen tilaan, ja miksauksen eri elementtejä toisiinsa saumattaessa on sopivan liiman sekoittaminen helppoa. Toisaalta apilla voi tuottaa myös jyrkästi lävähtävän äkäisen tehosteen, jolla saa vaikkapa rumpuraitoihin rapsakkaa rähinää. Nelialueinen ekvalisaattori antoi mahdollisuudet sävyn hienosäätöön ja niin syöttösignaalin kuin valmiin tuotoksen sai monotettua painokytkimillä. Ensinnäkin kaiun alkua voi nyt viivästyttää Pre Delay-säädöllä, jonka voi asettaa korvakuulolta tai matemaattisen täsmällisesti audiosekvensserin tempoon sidottuna nuottiarvona. Tulosignaalin tasolle oli säätö, samoin suoran äänen ja jousien kaiuttaman efektin balanssia pääsi säätämään. Applikaatiosta saa esiin miellyttävän pehmeän, mutta silti erottelevan kaiun, joka ei ryntää alkuperäisen äänen päälle vaan tukee sitä oivallisen musikaalisesti. 42-45 Tascam Fuse.indd 45 42-45 Tascam Fuse.indd 45 31.1.2023 18.43 31.1.2023 18.43. www.riffi.fi 1/2023 45 Fuse Audio Labs VRev305 Virtuaalinen jousikaiku • käyttö kahtena erillisenä monokanavana tai stereona • kaiun pituus 0,5 – 32 s • pre-delay – 0,5 s (myös synkronointi nuottiarvona tempoon) • nelialueinen ekvalisaattori, +/9 dB (100 Hz, 600 Hz, 2 kHz ja 6 kHz) • mono-kytkimet tuloja lähtösignaalille • stereo link -kytkin kanavien stereo-kytkentään • tuetut formaatit: AAX, AU, VST sekä VST3 • hinta valmistajan verkkokaupassa 59 € Lisätiedot: Fuse Audio Labs • fuseaudiolabs.com J ousikaiku assosioituu helposti kitaravahvistimen rämähteleväksi ja kuplahtelevaksi efektiksi, mutta elektromekaanisten kaikulaitteiden aikakaudella valmistettiin myös studiokäyttöön suunniteltuja hienostuneita jousikaikuja. Yksittäinen laulukanava, soitinsektio tai kokonainen orkesteri – hienosti toimii. Keskialueen säädöt toimivat järkevillä taajuuksilla, ja niillä voi käytännöllisesti muovailla sekä kaiun täyteläisyyttä että sen terävyyttä. Diskanttikorjaimella puolestaan pääsee tehokkaasti määrittelemään yleistä kirkkautta ja ilmavuutta. Mainiota! u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Fuse Audio Labs VRev305 – kaunista ja puhdasta Hyvä perussointi, laajat säädöt, mutta äärimmäisen yksinkertainen käyttää. Tilasimulaattori VRev305 luo soinnillaan geneerisen ja hämmentävän uskottavan tuntuisen huonetilan, joka jo säätimet nollilla kuulostaa sävykkäältä ja riittävän neutraalilta sopiakseen jonkin yksittäisen raidan, ryhmän tai koko stereomiksauksen elävöittämiseen. Alimmalla korjaimella voi siivota ylimääräiset jyryt ja humut pois, tai toisaalta tuottaa raskasliikkeistä bassojylyä mattomaiseksi pohjaksi äänikudelmalle
Yhtä lailla tilanne muuttuu konserttisalissa, ja sama laki pätee edelleen studiossa ambienssimikrofonien tai vaikkapa orkesteriäänityksessä käytetyn stereoparin sijoitteluun. 46 www.riffi.fi 1/2023 I mmersiivisen äänen kehittämisessä karttuneen tiedon pohjalta Dear Reality kertoo luoneensa joukon IR-vasteita, jotka jäljittelevät erityyppisissä tiloissa ja erilaisten pintojen kautta heijastuvien ääniaaltojen käyttäytymistä. Nyt tietoa sovelletaan kaikuefektin toteutukseen. 46-47 Exoverb.indd 46 46-47 Exoverb.indd 46 30.1.2023 19.16 30.1.2023 19.16. Prosessissa hyödynnetään ihmisen suuntakuulon toimintatapoja ja sen avulla kuulija voidaan valmistajan mukaan sijoittaa keinotodellisuuteen, jossa äänilähteen suuntaa ja etäisyyttä voidaan muunnella kaikua säätelemällä. Se lienee tuttua, että on eri asia kuunnella liturgia kirkon etupenkillä kuin salin takaosassa, ja että salin keskilinjalla kuulostaa erilaiselta kuin seinän vieressä. Kun etäisyys äänilähteeseen muuttuu todellisessa maailmassa, muuttuu sen seurauksena kuulovaikutelmassa samanTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – avaruudellinen kaiku Dear Reality Exoverb Sennheiserin siipien alla toimiva Dear Reality on erikoistunut spatiaaliseen audioon ja siihen, miten kuulijan ympärille voidaan luoda kolmi ulotteinen äänikenttä aivan tavallisessa stereokuuntelussa
Säätimessä tosin näkyy pelkkä luku ilman mittayksikköä, joka sitten löytyy kyllä käyttöoppaasta. Ajallisen pituuden lisäksi saman kategorian preseteissä vaihtelevat soinnin yleinen kirkkaus sekä kaikuun sisältyvien heijastusten määrä sekä luonne. Maksimimitta viiveelle on 500 millisekuntia. u 46-47 Exoverb.indd 47 46-47 Exoverb.indd 47 30.1.2023 19.16 30.1.2023 19.16. Exoverb pyrkii nopeasti löytyviin ja päteviltä kuulostaviin tuloksiin IR-vasteiden ja yksinkertaisen, mutta runsaasti työkaluja sisältävän käyttöliittymänsä avulla. www.riffi.fi 1/2023 47 Dear Reality Exoverb Spatiaalinen kaikuplugi • neljä kaikutyyppiä: Ambience, Room, Hall ja Plate • 50 valmista ja muokattavissa olevaa kaikuohjelmaa • kekseliäs käyttöliittymä • tukee AAX, AU ja VST3formaatteja • hinta 211,70 € valmistajan verkkokaupassa Lisätiedot: Dear Reality • www.dearreality.com aikaisesti moni asia. Sovinnollisempia soundeja etsittäessä kaiunnan alun ja loppuosan voi sovitella toisiinsa ja passata äänilähteen sekä muun miksauksen tarpeisiin todella pikkutarkasti. Oitis toimiin Liikkeelle pääsee presetillä ja jos sävy miellyttää, voi säätötoimet aloittaa hyvin yksinkertaisella pyramidin sisälle sijoitetulla yhden tarttumapisteen ohjaimella. Näitä kaikkia muutoksia voi kyllä jäljitellä perinteisten äänenmuokkauslaitteiden yksittäisiä säätimiä käyttäen, mutta se vaatii paljon tietoa ja aikaa. Pallukkaa pyramidin sisällä liikuteltaessa esiin piirtyy oleellisesti toisistaan poikkeavia variantteja ja kun sopiva kohta löytyy, voi siirtyä alapuolelle sijoitettujen säätimien pariin. Plateohjelmia on kahdeksan, ja jälleen joukko koostuu sävyltään ja kaikuajoiltaan monipuolisesta valikoimasta. Ennakkoasetuksena predelay on aina nolla, mutta jos säätöä muuttaa, säilyy muutos sellaisenaan myös kaikuohjelmaa vaihdettaessa. Ensiheijastuksista voi kaivaa esiin kovuutta tai niitä voi pehmentää, ja samaan aikaan jälkikaiuntaa voi vääntää vänkyrälle vaikka aivan päinvastaiseen suuntaan, jos haluaa. Spatiaalinen siis – no kyllä. Lisäksi kaiunnan levitystä stereokannelle sekä syvyystai etäisyysvaikutelmaa voi säätää omilla hanikoillaan. Mutta jos Exoverbin kytkeekin kanavainserttiin ja säätelee kuivan äänen suhdetta kaiutettuun itse plugissa, se näyttää uuden puolen itsestään. Puhutaan ambienssista, tilan tunnusta, jossa jälkisointia on juuri sen verran, että ääni kuulostaa oikeasti ilmasta napatulta eikä johtoa myöten imaistulta. Vaakasuunnassa puolestaan säädellään kaikuun sisältyvien ensiheijastusten ja jälkiryöpyn keskinäistä voimakkuutta. Etäisyys vaikuttaa myös siihen, millaisina kuuluvat äänilähteen lähipinnoista kimpoavat ensiheijastukset, jotka edeltävät varsinaista jälkikaiuntaa. Simuloitavan tilan koolle ja kaiun kestolle on omat säätimensä, joissa on liikkumavaraa oletusarvosta kumpaankin suuntaan. Kun eri algoritmit käsittelevät taajuuksia jo valmiiksi hyvin eri tavoin, olisi helpointa päästä seuraavan kaikutyypin kokeilun kanssa liikkeelle nollatilanteesta. Avarampia tiloja Halls-nimikkeen alla on 15 kappaletta ja nyt liikutaan studioympäristön lisäksi erityyppisissä esitystiloissa teattereista konserttisaleihin ja luolasta varastohalliin. Viivettä käyttäen efektin saa irtoamaan kaiutettavasta äänestä, jolloin esimerkiksi laulun artikulaatio ja sanojen selkeys säilyvät yleensä paremmin isoillakin kaikumäärillä. Pientä vaiko isoa tilaa Paljas kuiva ääni kaipaa mausteekseen usein hyvin lyhytsointista ja intensiivistä huntua, jota ei miellä eikä kuule selkeästi erottuvana jälkikaiuntana, vaan pikemminkin äänen sävynä tai kenties jonkinlaisena tukevuutena. Exoverbin eq:lla tekee sanalla sanoen ihmeitä. Hienoinen hidaste, ei mitenkään ylivoimainen este siis. Neljännessä ryhmässä ei enää jäljitellä reaalimaailman nimikoituja tiloja vaan elektromekaanista kaikulaitetta. Sillä tuotetun kaiun kolmiulotteisuus ilmentyy perinteisessä stereoraamissa, maukkaasti ja uskottavasti. Äänilähteen voi helposti tuoda lähelle tai etäännyttää kauemmas, ja efekti peilaa nätisti myös vasen-oikea-akselin kuulijan etupuolella. Roomsvalikossa on 16 vaihtoehtoa, jotka jäljittelevät tummasekä kirkassointisia, materiaaleiltaan, kooltaan ja jälkisoinniltaan vaihtelevia studioiden soittohuoneita. Predelay asettaa ennakkoviiveen, jonka jälkeen kaiku vasta pelmahtaa kuuluville. Sävykin muuttuu kaukaisemmaksi. Kaiun taajuussisällön muok kaukseen on lisäksi kolmialueinen, puoliparametrinen korjain. Suurempia huonetiloja laite taikoo kahta sorttia. Näin käytettäessä applikaatio ei oikeastaan poikkea muista ensiluokkaisista kaikulaitteista suuntaan tai toiseen. Eri presettien selaaminen sopivaa kaikua etsiessä sujuu mukavasti, kun efektin rytminen ajoitus pysyy samana ohjelmasta toiseen siirryttäessä. Perkussiivisemmassa äänessä taas efektin saa pajautettua kuulijan kasvoille rytmisesti iskevänä läjäyksenä. Näinä linjasoiton aikoina ambiensseille on taattua tilausta ja Exoverbissä niitä on 11 erilaista. Tarkalleen ottaen ekvalisaattoreita on kolme kappaletta, sillä muokata voi erikseen sekä ensiheijastuksia että varsinaista jälkikaiuntaa, ja lisäksi molempia voi ekvalisoida yhteisenä summana. Eikä tulos silti aina ole kovinkaan kummoinen. Surround-tehosteesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kuulijan sivulle tai taakse äänilähdettä ei voi Exoverbillä sijoittaa. Tässä kohden Exoverbin taipumus jättää manuaalisesti tehdyt säädöt voimaan kaikuohjelmaa vaihdettaessa on hyötyarvoltaan vähän miten sen nyt näkee. Kyllä, kyllä Jos Exoverbin kytkee aux-syötön perään ja palauttaa kaiun 100 prosentin märkyydellä efektikanaviin, saa aikaan erinomaista kaikua monessa tyylilajissa. Mitä ylemmäs sen hiirellä hilaa, sen kuivakkaampi on sointi. Sellainen kyllä löytyy, kunhan klikkailee korjaimet bypassille. Suoran äänen voimakkuus vaimenee ja sen osuus suhteessa jälkikaiuntaan laskee
Käyttöliittymän keskeisimmät kontrollit määrittelevät kaistojen jakotaajuuden, filtterin syvyyden ja tyypin (lowpass/ bandpass) sekä bassokaistan stereoleveyden simppelillä midside balanssisäätimellä. Halutessaan sillä voi säröttää vain stereokuvan keskistä tai pelkästään laidoilla olevaa signaalia. Tutkitaanpas. Tällä työkalulla voi siis yrittää pelastaa huonosti sijoitetun stereoparin sointia tai miksauksia, joiden stereokuva ja koherenssi ovat kärsineet erilaisten leventäjäprosessoreiden huolimattomasta käytöstä. Kun tämän yhdistää mahdollisuuteen muokata kerrannaisten määrää ja dynamiikkaa, voi työkalulla tehdä vaikka minkälaisia taikatemppuja basson leveyden hienovaraisesta hieromisesta rouheisiin stereoefekteihin. Jos vaihesiirtymän varta vasten haluaa – päätös joka kannattaa ehdottomasti tehdä ennen masterointivaihetta – voi Basslanen asettaa myös ns. Työkalun synnyttämät kerrannaiset taas voi ohjata stereokuvan keskelle tai laidoille. Tähän tarkoitukseen erikoistunut Basslane Pro jakaa sisääntulevan signaalin kahteen taajuuskaistaan, jonka jälkeen bassokaistan prosessoimiseen voi käyttää erilaisia työkaluja. Sub Filter on aivan alimman botnen suodin, jonka voi asettaa leikkaamaan subitaajuuksia stereokanavalta kokonaisuudessaan, tai pelkältä side-kanavalta. Viimeinen iso namiska käyttöliittymän keskellä on Gainpotikka, jolla voi asettaa prosessoidun bassokaistan volyymin sopivaksi. Pelkkää botnea säröttämällä bassoinstrumentteihin voi lisätä tukevuutta ja presenssiä, ja alakerran saa kuulumaan selkeästi vaikka kännykän kaiuttimista. Plugin Alliancen softista tuttu mono-maker toiminto) siinä, että jakosuodin on vaihelineaarinen, jolloin stereokuva ei muutu dramaattisesti jakotaajuuden yläpuolelta, kun bassopään leveyttä säätää. Tähän kikkaan onkin olemassa jo monta työkalua, kuten Wavesin RBass tai Unfiltered Audion BassMint, mutta Basslane Pro lisää kuvioon taas kerran loistavat mahdollisuudet stereokuvan manipuloimiseen. Boost-moodi taas nostaa suotimen resonanssia, jolloin filtterillä voi halutessaan korostaa mm. esim. Real-time-moodiin, jolloin jakosuodin muuttuu tavanomaiseksi minimivaiheiseksi filttereksi. Kun alapään signaali uhkaa mennä vastavaiheeseen, työkalu priorisoi joko vasenta tai oikeata kanavaa tiputtaen toisen kanavan vastavaiheisen informaation pois. Säätämisestä hyventämiseen Käyttöliittymän alariviltä löytyy Stereo Harmonics -moduuli, jolla bassokaistaan voi lisätä säröä. 48-49 Tone Projects.indd 48 48-49 Tone Projects.indd 48 30.1.2023 19.18 30.1.2023 19.18. Basslane Pro eroaa samankaltaisista työkaluista (vrt. Basslanen käyttöliittymän ylärivissä on vielä kaksi muuta alapään restaurointiin soveltuvaa korjaustyökalua, ennen kuin päästään alarivin hyventimiin. Päällä ollessaan se etsii bassokaistan signaalista elementtejä, jotka ovat stereokuvassa vastavaiheessa ja näin ollen uhkaavat kadota kokonaan alakertaa monotettaessa. bassorummun potkua. Softa kykenee myös kokonaisvaltaisempaan alakerran muovaamiseen. Mono Recovery -moduuli onkin sitten hieman uniikimpi prosessori. 48 www.riffi.fi 1/2023 V inyyliformaatista juontuva alarekisterin ”monotus” on ollut masteroinnissa yleinen käytäntö pitkään. Kuten Tone Projectsin plugareissa TEKSTI: ALEKSI VILLBERG Tone Projects Basslane Pro – stereokuvan säätöä bassorekisterissä Tanskalainen Tone Projects toteaa, että sen kehittämä Basslane Pro -plugari on lopullinen työkalu botnepään vaihekoherenssin hiomiseen. Vuosien saatossa myös miksaajat ovat alkaneet manipuloida miksaustensa leveyttä taajuusriippuvaisesti ihanteellisen vaihekoherenssin ja siitä seuraavan tymäkkyyden ja potkun saavuttamiseksi
Mittaroinnnin ansiosta prosessorin voi helposti kohdentaa vain ongelmalliselle alueelle. u Esimerkki tehdaspresetistä, joka hienovaraisesti korostaa 50Hz potkua resonanttifiltterillä, säröllä ja kompressorilla. Ketjun viimeisenä sijaitseva Dynamics -moduuli toimii kuin yksinkertaistettu multiband -kompressorin alin kaista. Koska prosessorin jakosuotimen voi muuttaa myös bandpass-tyyppiseksi filtteriksi ja jakotaajuuden nostaa jopa 2,5 kHz alueelle, voi Basslanella leventää vaikka kitaroiden tai syntetisaattoreiden stereokuvaa ryhmäkanavalla. www.riffi.fi 1/2023 49 Tone Projects Basslane Pro Bassotaajuuksien stereoprosessori / enhancer • Windows: VST3 (32/64 bit), AAX (64 bit) • Mac: VST3, AU, AAX (64 bit, M1 native) • kuusi moduulia leveyden, dynamiikan ja saturaation säätöön • stereobalanssi ja -korrelaatiomittari • laajat monitorointimahdollisuudet • 30 päivän kokeiluversio • hinta: 129 € • katso myös riisuttu ilmaisversio: Basslane Lisätiedot: • toneprojects.com/basslane-pro.html yleisesti, Basslane Pron tuottama särö on siivottu digitaalisista artefakteista. Dynamiikkaprosessoinnin viimeistelee käyttöliittymän alareunaan piilotettu Limit-kontrolli, joka toimii plugarin ulostulossa piileskelevän limitterin Threshold-säätönä. Se palvelee joko bassokaistan kompressorina tai expanderina, jolloin levotonta botnea voi halutessaan tasoittaa, tai valmiiksi lanattua alakertaa voi yrittää elävöittää. Vaikka softan käyttöliittymä saattaa vaikuttaa aluksi sekavalta, moduulien säätömahdollisuudet on mietitty tarkkaan, ja työkalu osoittautuu erinomaiseksi avuksi miksausten alakerran muovaamiseen niin, että lopputulos välittyy eri kuunteluympäristöissä. Limitterin avulla voi pitää tarvittaessa rajunkin bassokaistan prosessoinnin hallittuna. Työkalun monipuoliseen käyttöön ideoita antaa myös hyvin mietitty presettipankki, josta löytyy valmiita ohjelmia sekä instrumenttikohtaiseen prosessointiin että yleisluontoisempia lähtökohtia mm. Kaistalla ajo käytännössä Kuten tästä selostuksesta voi päätellä, voi Basslane Prolla ruuvata miksauksen botnea todella moninaisilla tavoilla. Tässäkin moduulissa on valittavana, haluaako prosessoinnin vaikuttavan koko stereokuvaan vai pelkkään side-kanavaan. Jos esimerkiksi käytetään prosessoria expanderina sideItse luotu presetti, jossa basso ”monotetaan” ylipäästösuodattamalla side-kanava, ja ala-middlen leveyttä hiotaan lisäämällä 400 Hz:n alueelle band-pass filtterillä hieman leveyttä ja säröä. 48-49 Tone Projects.indd 49 48-49 Tone Projects.indd 49 30.1.2023 19.18 30.1.2023 19.18. Softan kautta voi myös kuunnella halutessaan esimerkiksi pelkkää delta-signaalia (prosessoidun ja prosessoimattoman signaalin erotusta), joka auttaa dynaamisten prosessoreiden aika-arvojen kuulemisessa ja säätämisessä. Kaiken kaikkiaan Basslane Pro on hyvin mietitty kokonaisuus ja monipuolinen työkalu, jolla voi korvata monta erillistä prosessoria master-kanavalla tai submix-ryhmäkanavilla. exciterina toimimiselle tai stereokuvan leventämiseen tai kaventamiseen. Softa pitikin asettaa hyvin erikoisesti ja yliajaa reilusti yli digitaalisen nollan, jotta aliasoinnin sai edes näkyviin mittareihin. Nämä mittarointija monitorointitoiminnot yksinkertaistavat plugarin käyttöä huomattavasti, minkä vuoksi Basslane Prota voikin suositella myös hienosäädöstä kiinnostuneille miksaajille ja tuottajille kultakorvaisten masteroijien lisäksi. Solo-nappulalla puolestaan voi kuunnella pelkkää bassokaistaa, jolloin jakotaajuuden asettaminen helpottuu entisestään. Erinomaisesti koodattu toiminto, tämäkin. Tässä näkee, että mittari on käynyt myös hieman vastavaiheen puolella! kanavalla, voi rumpujen perustaajuuksien potkua hieman levittää stereokuvaan. Hienosäätöä avittaakseen softa tarjoaa myös erittäin kätevän korrelaatiomittarin, joka näyttää sekä neljän alimman oktaavin että lopun taajuusalueen vaihekorrelaatiot erikseen. Simppelimpää työkalua kaipaaville löytyy myös ilmaisversio Basslane Free, joka sisältää vain bassokaistan mid/side -leveyssäädön sekä yhden potikan version stereosäröttimestä
TEKSTI: NIKO LAASONEN Smaart V9 – ammattilaisen mittasoftan iso päivitys Rational Acoustics Smaart -mittaohjelmisto nytkähti loppusyksystä yhden versionumeron eteenpäin. Rational Acousticsin mukaan Smaart V9 on koodattu pitkälti alusta asti uudestaan, jotta se tukee paremmin nykyisiä prosessoreita (Apple M1 & M2) sekä käyttöjärjestelmiä. Nyt julkaistut neljä eri versiota perustuvat yhteiseen ja samaan lähdekoodiin, joten ne kaikki myös päivittyvät samassa tahTransfer Function eli siirtofunktiomittauksella nähdään tutkittavan kohteen taajuusja vaihevaste. Smaart 9 SPL näyttää lukuarvot reaaliaikaisesti, mutta kerätyn datan voi myös tallentaa graafeiksi. LE – peruskäyttäjän työkalupakki Perinteisesti yleisin käyttötarkoitus Smaart -ohjelmistolle on yksikanavainen RTA (Reaaliaika-analysaattori) sekä erityisesti sähköisissä ja akustisissa mittauksissa käytettävä kahden kanavan siirtofunktiomittaus (Transfer Function). RT-versiossa tulee myös uutuutena esitelty mittausmakroominaisuus, jolla voi tarvittaessa hieman automatisoida usein toistuvia mittausprosesseja. LE-versiossa äänenpainemittauksia voi olla yksi kerrallaan käytössä, eikä minkäänlaista lokia äänenpaineille ole tarjolla. 50-51 Smaart.indd 50 50-51 Smaart.indd 50 30.1.2023 19.19 30.1.2023 19.19. RT – tarkempaan mittaukseen Real-Time versio on kuten LE, mutta siinä on mahdollisuus säätää erityisesti siirtofunktiomittauksen asetuksia tarkemmin. 50 www.riffi.fi 1/2023 dissa. Ja mikäli haluaa etäkäyttää toisella koneella olevaa Smaartia, vaatii sekin vähintään RT-version. Edukkaimmillaan näiden pariin pääsee LE-kevytversiolla, jossa on mahdollisuus useampaan samanaikaiseen mittaukseen (edellisessä Smaart DI-kevytversiossa oli vain yksi) sekä niiden keskiarvon mittaukseen, mutta säädettäviä ominaisuuksia on reilusti karsittu. Suite – kaikki ja vähän päälle Täysversio sisältää kaikki edellämainitut ominaisuudet sekä lisäksi vielä mahdollisuuden impulssivastemittauksiin. Äänenpainekuvaajiin voi tarvittaessa lisätä muistiinpanoja, jotka jäävät talteen kellonaikamerkinnän kera. Lopuksi ohjelma laatii äänenpainemittauksista tarvittaessa PDF-raportin ja myös aiemmin tallennettuja mittauksia voidaan tuoda näkyville. Ohjelmalla voi tehdä useammalla mittamikrofonilla äänenpainemittauksia (A& C-painotuksilla), sekä melukertymämittauksia esimerkiksi vaikka viiden tai kymmenen minuutin keskiarvolla. Jos ensisijainen käyttötarkoitus on saada RTA näkyviin ja vain satunnaisesti tehdä yksinkertaisia kaiutin tai huoneakustisia mittauksia, LE-versiolla pääsee varmasti jo pitkälle. Käyttöpinnan alla itse ohjelmisto on koodattu uudestaan koko lailla kauttaaltaan, ja samalla sekä käytettävyyteen että ominaisuuksiin on tehty kosolti parannuksia. Äänenpaineet muistiin Edullisin versio Smaart 9 SPL on tarkoitettu pelkästään äänenpaineiden mittaamiseen, tyypillisimmin konserttimelun tarkkailuun. E dellinen iso päivitys on lähes seitsemän vuoden takaa, mutta matkan varrella ohjelmaan on lisätty monia mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia, joita yhdeksikön uutuuksien ohella käyn hieman tässä läpi. Aiemmin Smaart V8, kevytversio Smaart DI, sekä äänenpainemittauksiin painottuva Smaart SPL olivat erillisiä tuotteita, mikä epäilemättä aiheutti päällekkäistä työtä ylläpidon ja päivitysten osalta. Näistä esimerkkinä on FTW (Frequency Time Windowing), jonka avulla mittaustuloksesta voi siivota pois heijastuksien värittymää, samalla toki menettäen dataa matalilta taajuuksilta
Tässä jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan mitä on tulossa. Smaartin oma signaaligeneraattori, joka tuottaa kohinaa, siniaaltoja, sinisweepejä (ja voi soittaa audiotiedostoja), on myös saanut osansa päivityksessä. Täysin uuden lisenssin hinta on siinä määrin korkea, että ilman päivitystarjousta olisi kohdallani katse kiinnittynyt kevytversioihin tai edellisen version käyttö olisi jatkunut. Kun tarvittava määrä tuloja on luotu, voidaan ponnahdusikkuna sulkea. Yksi mittauksia nopeuttava uudistus on kontrollipalkin ”All track” -painike, joka synkronoi kaikkien mittauksien viiveet kohdalleen. Monipuolisuudestaan huolimatta mittaohjelmisto itsessään ei vielä tee autuaaksi, vaan tulosten tulkinta vaatii yhä paneutumista. Tästä paketista löytyvät siis työkalut esimerkiksi jälkikaiunta-aikojen laskemiseen sekä puheen ymmärrettävyyttä kuvaaviin STIlaskuihin. 020 767 9450 • www.intersonic.fi IR-moodi mahdollistaakin asioiden tutkimisen aikatasossa sekä lineaarisella että logaritmisella asteikolla. Onneksi näistä selvisi tuotetuen ohjeilla (tyypilllisesti tehdasasetukset palauttamalla) ja käyttäjän kannalta ilahduttavaa on, että reagointi valmistajan puolelta oli ripeää. Uudelleenkalibrointia ei siten tarvita, ja esivahvistuksen säätö onnistuu siis myös Smaartista käsin. Lisätiedot: Intersonic Puh. Aiemmin kaikkien tarvittavien äänikorttien tuli olla kytkettynä tietokoneeseen ohjelman käynnistyessä, nykyään kortin kytkentä ja vaihto onnistuvat myös lennossa ohjelmaa uudestaan käynnistämättä. Uusien mittauskonfiguraatioiden lisääminen on aiempaa suoraviivaisempaa. Toisaalta nyt Smaartin eri versiot saa hankittua myös vuosimaksulla, mikä voi olla moneen tilanteeseen perusteltu vaihtoehto. Nämä lähtöjen asetukset voidaan tallentaa presetiksi, joka helpottaa käyttötilanteesta toiseen vaihtamista merkittävästi. Smaart on erinomainen aputyökalu osaavalle audiosäätäjälle, mutta autopilotti se ei ole. Viimeisimmässä päivityksessä sama toiminnallisuus tuotiin myös Audient EVO -sarjan äänikorteille (Audient Evo16 on testattu Riffissä 5/2022) Yhteenveto Smaart-mittaohjelmisto on kehittynyt viime vuosina paljon ominaisuuksien osalta ja firman aktiivisesta viestinnästä päätellen uusia ominaisuuksia on tulossa jatkossakin. Tällä hetkellä esimerkiksi jokainen siirtofunktiomittaus tallentaa datan jo useammassa eri muodossa, ja tulevaisuudessa tiedon esitystavassa tultaneen näkemään useita vaihtoehtoja. Ensimmäinen positiivinen yllätys tulee vastaan heti, ohjelma nimittäin käynnistyy merkittävästi aiempaa nopeammin. Hyvä niin, keinoälyn uusia muotoja odotellessa meille tekevillekin riittää yhä hommia. 50-51 Smaart.indd 51 50-51 Smaart.indd 51 30.1.2023 19.19 30.1.2023 19.19. Äänikorttien etäohjaus Smaart on tukenut aiemmin Rolandin Octa-capture äänikorteilla ns. Itse mittauksien tekoon liittyen uutena on kaksi eri vaihtoehtoa mittadatan keräykseen ja keskiarvoistukseen (RT ja Suite), joista ”Polar averaging” huomioi mittauksessa enemmän jälkikaiunnan vaikutusta, kun taas ”Complex” painottuu enemmän suoraan ääneen. Tämä ominaisuus on edelleen mukana. IR-mittauksiin tuli jo V8.5:ssä merkittävä päivitys, joka mahdollistaa useamman impulssivastemittauksen mittauksen ja tarkastelun samanaikaisesti. u Impulssivastemittauksesta pystyy esimerkiksi visualisoimaan tilan jälkikaikua eri taajuuksilla. www.riffi.fi 1/2023 51 Rational Acoustics Smaart V9 Mittaohjelmisto akustiikan ja äänentoiston tarpeisiin Neljä eri versiota • Smaart SPL – äänenpainemittaukset • Smaart LE – edellisen lisäksi RTAja Transfer Function -mittaukset • Smaart RT – kuten LE, mutta monipuolisemmin säädöin ja toiminnoin • Smaart Suite – Kuten RT, mutta sisältää myös impulssivasteiden mittauksen Hinnat: hankittavissa joko kertamaksulla tai vuosilisenssillä. Aiemmasta poiketen tämä toiminto ei enää jää taustalle pyörimään vaan ominaisuus deaktivoituu heti, kun ohjelma katsoo löytäneensä oikean viivearvon. Nyt generaattorin lähtö voidaan jakaa useampaan fyysiseen lähtöön ja jokaiselle kanavalle on oma tasonsäätönsä. Ohjelman ostamisessa kokonaan itselle on kuitenkin se hyvä puoli, että saman lisenssin saa asennettua kahteen koneeseen kerralla. Halutun mittaustulon tarkemmat asetukset saadaan tuplaklikkaamalla esiin kontrollipalkin rinnalle aiemman erillisikkunan sijaan. Koekäytön aikana tuli vastaan muutamia tilanteita, joissa ohjelman sai kaatumaan, mistä päätellen kehitystyö on osittain vielä kesken. Toisaalta aiemmin käyttämättömän ulostulon lisääminen vaatii nyt hieman enemmän klikkailua. Kunhan äänikortti on aktivoitu asetuksista, löytyy oikeanpuoleisesta kontrollipalkista pikapainike uuden mittauksen luomiseksi. Aiemmin luotuja mittaussisääntuloja voi myös raahata listalta sivupalkkiin. Siitä aukeaa ponnahdusikkuna, josta voi valita käytettävän äänikortin tulot mittaja (TF-mittauksen) referenssisignaaleille. Toisaalta, eiväthän röntgenkuvatkaan kerro terveydestä maallikolle välttämättä mitään, avainasemassa on kuvia tutkivan lääkärin valveutuneisuus. gain kompensaatiota, jolloin mikrofonitulon esivahvistuksen muutos kompensoidaan äänenpainemittauksien kalibrointiin. No mikä on muuttunut. On toki varsin ymmärrettävä päätös jättää tämä moodi muista versioista pois, sillä se on varmastikin merkittävästi harvemmin käytetty toimintamoodi. Inputtien järjestystä voi myös nykyään jälkikäteen muuttaa raahaamalla (mikä tosin tapahtuu välillä vahingossakin). Kerralla omaksi tai vuosimaksulla Oman Smaart ohjelmistoni päivitin oitis täysversioon, sillä ainakin vielä loppusyksystä päivitystarjous oli kohtuullisen houkutteleva Smaart 8:n omistajille
Pienet ikkunat kellarin kivijalassa laskevat sisään yllättävän paljon valoa ja järjestys on kerta kaikkiaan tip top. – Tämä on pieni ja helppo pitää siistinä. – Kyllä mäkin olen innostunut joskus, että onpas nyt villit kuviot! Mutta ei niillä kuvioilla ole soinnin kannalta muuta kuin ehkä vähän heikentävää vaikutusta. Alkuun Anders työskenteli sekä Lottosen että Liikasenkin verstailla ja yhtenä työllistäjänä oli Hellas-Piano, joka tuohon aikaan oli merkittävä kitaroiden maahantuoja. Kitarapajan huoltopalvelun ja omien asiakaskontaktien kautta. Mutta jos käsityökaluilla yrittää höylätä ja se syykuvio on jotenkin miten sattuu, niin kyllä siinä huomaa ettei tämä ole hyvä puu, eikä tätä saa hyväksi. Tulee ajatelleeksi tarkemmin mitä valikoi materiaaliksi, kun tietää joutuvansa sen itse höyläämään. Tiedän missä kaikki tavarat ovat ja lisäksi tämä ohjaa tekemään aika paljon käsityökaluilla, kuvailee isäntä itse, ja toteaa saman tien, että koneiden vähyys pakottaa valitsemaan puutkin tarkemmin. – Jos on vaikka oiko/tasohöylä, niin kyllähän se jaksaa työstää vaikka minkälaista syytä. 52 www.riffi.fi 1/2023 I kaalisista soitinrakentajaksi 2005 valmistuneen Liljeströmin uralle mahtuu niin soitinten korjausta kuin niiden rakentamistakin. Tällaisen pienen tilan hyöty on, että se puskee oikeaan suuntaan. Nykyisin pääpaino on soitinten rakentamisessa, vain noin 20 prosenttia työajasta kuluu korjausten parissa, mm. Ei mitään käkkärä-väkkärä-puuta vaan mahdollisimman hyvin sahattua! Eikä kyse ole vain työstettävyydestä, hyvin sahattu materiaali johtaa myös parempaan sointiin. Ei etävaan lähitöissä Liljeströmin verstas sijaitsee kotitalon alakerrassa, eikä neliöitä ole valtavasti. – soitinrakentaja ja nyt myös kolumnisti 52-53 Anders Liljeström.indd 52 52-53 Anders Liljeström.indd 52 30.1.2023 19.21 30.1.2023 19.21. TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI Saanko esitellä: Anders Liljeström Tammikuiset aamukahvit juotiinkin soitinverstaalla, jonka isäntä aloittaa oman kolumnipalstansa kirjoittamisen tässä samassa numerossa
Ei mua mikään muu tässä pidä. Sopivilla mitoituksilla ja sijoituksilla molemmat on mahdollista saada soimaan tasapainoisesti keskenään. – Olen antanut aikanaan sen luvan itselleni, että saan valita mitä lähden tekemään. – Olen soittanut niitä ja ne kuulostavat kyllä tosi hyvältä, Anders kehaisee, ja jatkaa: Se on vaan vähän erilainen, ja jollain tapaa ehkä miellyttävämpikin sointi, kun aukko on lähempänä korvaa. Anders toteaakin ettei oikeastaan tiedä mikä olisi soinnillisesti se kaikkein paras ratkaisu. Poikkeuksellisen moni-ilmeisen tuotannon syy on selkeä. – Ideanahan on, että kopassa pumppautuva ilma pääsee liikkumaan vähän helpommin ulos. Kuviot voi olla hyvinkin villejä, mutta ei se ole sitä puuta, jonka puuseppä valitsisi. side port -rakenteella, jossa soittimeen tehdään yksi ääniaukko kanteen ja toinen kylkeen. Viereisessä pikkuhuoneessa on raakamateriaalia lisää ja mandoliinin ohessa valmistumassa on myös f-aukkoinen orkesterikitara. Ja missä pitäisi olla eniten tukea, että kansi kestää kielten vetoa. Anders kertoo mm. Siihen sijoitetusta aukosta soittaja kuulee resonanssin yläkerrannaiset häiritsevän lujaa perustaajuuteen verrattuna. Sellainen aukko ei juurikaan heikennä kitaran kannen jäykkyyttä, eikä sointiakaan sovi moittia. Se on hyvä idea, se toimii. – Mun mielenkiinto. Toden totta, tyypillisen akustisen kitaran kannessa on vain kaksi kapeaa kaitaletta, joissa syyt kulkevat yhtenäisenä kopan päädystä päätyyn. Ei tästä niin paljoa saa rahaa… mutta tää on kivointa hommaa mitä mä tiedän. Asian havainnollistamiseksi Anders nappaa seinältä mandoliinin, jonka kopan alareunaan on tehty ääniaukko. Kyllä sitä sitten joku muukin rakastaa! u Saanko esitellä: Anders Liljeström 52-53 Anders Liljeström.indd 53 52-53 Anders Liljeström.indd 53 30.1.2023 19.21 30.1.2023 19.21. Näin saatiin vertailtua kuinka eri aukot tai niiden yhdistelmät vaikuttivat sointiin. Niiden sijasta kielten alle sijoittuva leveä kaista taas olisi oiva kohta yhtenäiselle puulle. Edellisen vuosikymmenen puolella kokeilussa olivat jo olleet perinteiset Dja OM-mallit sekä hieman harvinaisempi akustinen baritoni-kitara (Riffi 4/2007). www.riffi.fi 1/2023 53 Voimakkaasti kuvioitujen soitinpuiden käyttöön ei aina olekaan syynä materiaalin erinomaisuus tai edes estetiikka. Meneillään on mandoliinin kaulan muotoilu raspilla. Kaikenlaisia soittimia Vaikka pölyä ei verstaan pinnoilla juurikaan näy, on työpisteen alla lattialla sentään sievä keko karheaa purua. Aivan täydellistä paikkaa lisäaukolle ei kuulemma vielä ole löytynyt, mutta yksi seikka on varma – kopan yläreunassa se ei ainakaan ole. Mutta en sitten kuitenkaan halua sitä aukkoa tänne korvan puolelle. F-aukkojakin voi olla kovin montaa kokoa ja muotoa. Silloin oli vielä riittävästi puita ja joku, joka osasi sahata varttiin, että saatiin soitinrakennukseen sopivaa lankkua. – Resonanssit kulkevat eri suuntiin, mutta suora syy on aina jäykempi, ja jäykempi taas resonoi paremmin. Tässä toteutuu ajatus, joka kävisi kyllä motoksi myös musiikintekijöille: – Tee sitä mitä rakastat ja käytä kaikki aika ja osaaminen siihen. Ja kun se kantava voima tässä ei ole mikään muu kuin se, että mä tykkään tehdä, niin en mä voi sitä oikein rajata. Anders tekee soittimia myös puhtaasti asiakkaan toiveiden mukaisina tilauksina, mutta valtaosin käy niin päin, että hänen itse ideoimansa soitin löytää kiinnostuneen ostajan joko jo työn aikana tai sen valmistuessa. Sointi on heleä ja vahva, kitara soi pitkään eikä ole puhettakaan siitä lyhyestä tylppänokkaisesta näkätyksestä, jota lajityyppi usein ilmentää. Asia kiinnostaa laajemminkin. Ja se myös jää minusta jälkeen tänne… Nämä soittimet on se mun perintöni tähän maailmaan ja mielummin ne sitten on sellaisia soittimia, jotka mä halusin tehdä. Toisaalta soitinrakennuksessa ei aina ole muutenkaan asetettu rakenteellista järkevyyttä etusijalle. Mutta mä olen antanut itselleni luvan tehdä kaikkea. Se on laitettu juuri siihen, missä kulkisi eniten värähtelyä pitkittäin. Samaan aihepiiriin liittyvät myös kokeilut ns. Ihan viulunrakennusoppien mukaan! Myös ääni yllättää Andersin soittaessa malliksi muutaman akordin. Kun maniskaa pidellään usein hihnan varassa myös istuallaan soitettaessa, ei kopan alareuna painu soittajan jalkaa vasten eikä aukko mene tukkoon. – Jos ajatellaan akustista kitaraa, niin tuo reikähän on ihan tyhmässä paikassa. Haluan vain sen funktion, että ilma liikkuu. – Mulla oli messuilla pöytä täynnä kaikenlaisia soittimia, niin kyllähän siinä kyseltiin, että ”pitäiskö sun vähän keskittyä johonkin näistä”. – Jos katsoo 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun kitaroita, jolloin tuli vähän yleisemmäksi käyttää ruusupuuta, niin niiden syythän ovat ihan suoraa viivaa ja ne ovat aika tiheässä. Andersin rakentamat akustiset Elysee Modern Jumbo ja Shark -kitarat kävivät Riffin testissä numerossa 5/2015 (juttu luettavissa Riffin nettisivustolta). Tuon varhaisemman jutun yhteydessä todetaan, että Liljeströmin fokus on akustisissa kitaroissa, mutta kylläpä mies on rakentanut myös koko joukon sähköisiä soittimia sekä muita kieli-instrumentteja vuosien saatossa. Tämä vaikuttaa kopan sisätilan ominaisresonssiin ja avaa perustaajuuden yläpuolelle selkeästi erottuvan kerrannaisen. amerikkalaisen soitinrakentajan rakentamasta soittimesta, jossa kopan kylkeen eri puolille oli tehty lukuisia reikiä, joita pystyi avaamaan ja sulkemaan. akustiset kitaransa siten, että niiden verraten suuri ja muodoltaan epäsymmetrinen kaikuaukko on puhkaistu kanteen bassokielten puolelle, kopan solakoimpaan kohtaan. Mutta juuri siinä kohdassa kansipuun syyt on sitten katkaistu kokonaan, Anders toteaa huvittuneena. Sitten kun puusta alkoi olla jo pulaa, niin soittimistakin näkyy, että tämä pala on nyt otettu jostain maanrajan läheltä kannosta, jossa ne syyt menee aivan miten sattuu. Esimerkiksi Liljeström nostaa brasilian ruusupuun, jonka varannot ovat huvenneet jo lähes olemattomiksi. – Tämähän olisi rakenteellisesti paljon parempi tapa, Anders toteaa esitellessään f-aukkoisen kitaran kantta. Asialla on vaikutusta myös soittimen sointiin. Ja muistuttaa, ettei f-kirjain ole myöskään ainoa mahdollinen muoto, rakentaahan amerikkalainen McPherson mm. Alkuun entiset opettajat ja kollegat toivat ilmi jopa hienoisen huolensa siitä, rönsyileekö Liljeströmin mallisto niin holtittomasti, että fokus hukkuu
Liikkuu, vaikka se on pätkitty ja höylätty pieniksi paloiksi vuosikymmeniä sitten. Hyvä tuote, mutta soveltuuko se soittimiin, ja voisiko sillä korvata muut käytössä olevat liimat. Kas, siinä toinen liima, joka muuten pitää. Niin totta. Niin minun kuin muidenkin soitinrakentajien pöydälle ilmestyy silloin tällöin huollettavaksi soitin, jota ei voi enää pelastaa. Vain kolme täplää pikaliimaa auton katossa riitti pitämään sen kiinni nosturin kettingeissä. Vaikka epoksilla. Eikö sitä voisi liimata kerralla, niin että pysyy. Näytös onnistui ja maine levisi niin, että pikaliimaa löytyy nykyään lähes jokaisesta ruokakaupasta miltei joka puolelta maailmaa. Mieluiten siististi ja jälkiä jättämättä. Se on elämänsä ja ympäristönsä tuote. Osien sisältämät kollageenit sulavat ja liukenevat veteen lämpöhauteessa, ja kylmetessään kovettuvat vahvaksi liimaksi. Minkä epoksi on yhteen liimannut, sitä en minä ainakaan halua yrittää erottaa. Kyseessä oli näytös, jossa esiteltiin uuden mullistavan pikaliiman pitokykyä. ••• Soitinkorjaajalle tuottavat päänsärkyä usein väärin tehdyt aiemmat korjaukset, joista moni on pilattu juuri väärien liimojen vuoksi. ••• Hyvä soitin on rakennettu ajatuksella ’isältä pojalle’ tai ’äidiltä tyttärelle’. Liima on valittava sen mukaan, onko liimattava osa tarpeen saada joskus irti. Tullaan siis tärkeään päätelmään, että asian ydin ei olekaan liiman vahvuus vaan soittimen korjattavuus. Sitä soitetaan ja käytetään, huolletaan ja korjataan. ••• Puhutaan hetki puusta, ja palataan sitten liimoihin. ••• No miksi sitä tallaa ei voi sitten liimata epoksilla, ei kai sitä tarvitse ottaa irti. Joka talvi tulee vastaan samat ongelmat, kun puu alkaa kutistua kuivuessaan. Se ei pysy suorana ja aloillaan, sehän on se puun kuolematon ominaisuus. Eläinliimat valmistetaan esimerkiksi korvista, luista ja jopa kalojen uimarakoista. Puu on poikkeuksellinen materiaali. Tästä syystä ei muuten kannata jättää soitinta auton peräkonttiin kesäkuumalla. 54 www.riffi.fi 1/2023 M uistan nähneeni kuvan, jossa nosturi nostaa auton ilmaan pitäen kiinni sen katosta. Juttu löytyy hakemistosta ”Toimituksen tietolaari” ja sen otsikko on ”Kitaran talla irtoaa – mikä syynä, mistä apu?” 54-59 Finale 123.indd 54 54-59 Finale 123.indd 54 30.1.2023 19.24 30.1.2023 19.24. Akustisen kitaran kansi kuivuu, siihen tulee halkeama noin kaksi senttiä keskisaumasta, ja sitten talla alkaa irrota kannesta. Joskus käy esimerkiksi niin, että talla halkeaa, ja tilalle pitäisi vaihtaa uusi. Epoksia ei saa irrottamaan otettaan jälkiä jättämättä, mutta perinteisessä soitinrakennuksessa käytetyt eläinliimat puolestaan päästävät irti, kun saavat hieman lämpöhoitoa. Kaikkiin työvaiheisiin ei ole viisasta käyttää kaikista vahvinta liimaa. Anders Liljeström Minkä epoksi on yhteen liimannut, sitä älköön ihminen yrittäkö erottaa Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. K U V A : JU H A LO T TO N E N Kuvassa takaisin sijoilleen liimattu talla, jonka kielten veto oli repinyt puolittain irti. Puu siis elää, vaikka se on kaadettu. Ja päinvastoin, kovettunut liima muuttuu nestemäiseksi hyytelöksi saadessaan lämpöä noin 70 astetta. Alunperin numerossa 4/2011 julkaistun koko kertomuksen voit lukea Riffin verkkosivustolla. Aika superliima! Mustavalkoinen kuva oli Amerikasta, ehkä 1960-luvulta. Soitinrakentajalegenda Matti Nevalaisen sanoin: puu on kuin rock’n’roll – se ei koskaan kuole. Ei homogeeninen tai stabiili, kuten metallit, muovit tai betoni
www.riffi.fi 1/2023 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 54-59 Finale 123.indd 55 54-59 Finale 123.indd 55 30.1.2023 19.24 30.1.2023 19.24. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. huhtikuuta 2023. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 5
Tonaalisen musiikin peruskivinä on perusäänestä, terssistä ja kvintistä muodostuva sävellajin perusäänelle rakentuva toonikasointu sekä jännitettä edustava asteikon viidenneltä ääneltä rakentuva perusäänen duuriterssin, kvintin ja pienen septimin muodostama dominanttiseptimisointu – joka purkautuu toonikasointuun. Näitä kuunnellessa voi pohtia, miten harmonia on vaikuttanut näiden teosten syntyyn ja tunnelmaan. ••• Sointuja soitettaessa kannattaa muistaa tämä edellä mainittu tonaalisen musiikin perusta. Monelle kitaristille soinnut ovat erilaisia sormiotteita, niitä tuttuja diagrammein esitettyjä muodostelmia, joita näkee laulukirjoissa tai käydään opiskelemassa vaikkapa kitaratunnilla. Tonaalisessa musiikissa pyrkimyksenä on äänien purkaantuminen asteittain tai puolisävelaskeleittain harmonian liikkuessa soinnusta toiseen. Bach solo violin partita 2 Gigue • https://youtu.be/Y3B92M2x8ZY Herbie Hancock ”On Green Dolphin Street” • https://youtu.be/tj87j8C4ICc Guinga Constance n:o 2 • https://youtu.be/O4rRAjtrbjU Kari Antila Ajatuksia harmoniasta afroamerikkalaisessa musiikissa 54-59 Finale 123.indd 56 54-59 Finale 123.indd 56 30.1.2023 19.24 30.1.2023 19.24. ••• Yllämainitut kaksi päätyyliä ovat ehkä perusmusiikin harrastajille tärkeimmät hahmotettavat harmonian ”kategoriat”, joista on hyvä lähteä liikkeelle. Jos Bachin teoksiin lisättäisiin synkopoituja rytmejä ja kromaattisia sointuäänen lähestymiskuviota, oltaisiin hyvin lähellä jazzmusiikin improvisoituja linjoja tonaalisessa ympäristössä. Entä mitä soinnut sitten ovat. Tyypillistä modaalisissa sointukuluissa on myös, että dominanttien purkausta toonikaan pyritään välttämään modaalisen soundin aikaansaamiseksi. ••• Tässä muutamia musiikkilinkkejä harmonian maailmoihin. 56 www.riffi.fi 1/2023 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a V uoden 2023 alkupuoliskon työstän kolmen kolumnin verran musiikin peruselementtejä: harmoniaa, rytmiä ja melodiaa. Kun yksiäänisen soittimen melodialinja kulkee tärkeitten harmonian sointuäänien läpi vaikkapa improvisoidessa, kuulee harjaantunut muusikon korva helposti kappaleen harmoniarakenteen soitetussa improvisaatiossa. Pop-musiikissa pyöritellään sitten jotain tältä väliltä vaikkapa kitaran barre-soinnuilla. Totuus on kuitenkin, että soinnut juontavat juurensa barokin aikaan ja musiikissa renessanssin aikana tapahtuneisiin muutoksiin. ••• Tonaalisen musiikin rinnalle jazziin nousi 60-luvun alussa uudenlainen sointutrendi, Claude Debussyn ja Maurice Ravelin tyyleistä ammentava modaalinen jazz. Jos kappaleissa tulee vastaan kolmisointuja, on ne yleensä hyvä laajentaa nelisoinnuiksi (esim. Toonika C laajennetaan muotoon C6 tai Cmaj7). Cm9 sisältää toonikan, molliterssin, kvintin, pienen septimin ja noonin ollen siis viisisointu). Sointuja ja kappaleen harmoniaa voidaan ilmaista myös yksiäänisten soittimien kautta vaikkapa sooloa soitettaessa. Harmonia on oikeastaan äänten liikkeitä soinnusta toiseen. Sointuharmoniat ja sointukierrot luovat myös improvisoiville muusikoille pohjan, jonka päälle voidaan soittaa sooloja. Tärkeää on myös muistaa tyylillinen musiikkiympäristö: rockia vedettäessä tyyliin kuuluu, että hienommatkin laajat soinnut voidaan typistää perusäänestä ja kvintistä muodostuviksi ns. Jazzkeikalla sitten soitellaan laajempiakin sointuja ja haetaan asteittain eteneviä purkauslinjoja sointuäänille. ••• Aloitetaan harmoniasta, joka useimmille musiikin harrastajalle tarkoittaa sointuja. Bachin sooloviulusarja ja Partitat ovat monen jazzkitaristin harjoitusohjelmassa, koska nuo teokset ovat oikeastaan suoraa jazzsoololinjaa heijastaen harmonioita kappaleessa yksiäänisen melodian kautta. powereli voimasoinnuiksi. Modaalisissa soinnuissa usein vältellään terssirakenteita ja suositaan kvartteja, kvinttejä sekä pieniä sekunteja sointurakenteissa. Sointu muodostaa musiikissa ja sointukuluissa tuollaisen ”vertikaalisen” ulottuvuuden, kun taas melodia etenee ”horisontaalisesti”. Modaaliset soinnut ovat modaalisiin sävelasteikkoihin perustuvia nelitai laajempia sointuja. Sointuja laajennetaan usein tätä laajemmiksikin (esim. Ne luovat kappaleeseen rakennetta ja kappaleen melodia saa erilaista tunnelmaa, kun melodian taustalla käytetään sointuja. Tuolloin alkoivat yleistyä aiemmin vähemmän käytetyt terssi-intervallit ja mollisekä duuriasteikkoihin perustuva tonaliteettiajattelu. Miksi sitten musiikissa tarvitaan sointuja. ••• Meille jazzmuusikoille tuo barokin aika ja etenkin Bachin teokset ovat muodostaneet tärkeän pohjan tonaalisen musiikin sointuliikkeiden opiskeluun. Tarkoitus ei ole laatia mitään kaikenkattavaa esitelmää näistä aiheista, vaan kirjoitella auki joitakin ajatuksia lähinnä afroamerikkalaisen musiikin näkökulmasta. Yksittäisessä soinnussa saattaa silloin olla ratkaisevampaa sen sointiväri, ei niinkään äänten liike soinnusta toiseen siirryttäessä. Barokin ajan polyfoniset ja kontrapunktiset linjat muodostivat perussäännöt harmonian ja sointujen liikkeistä tonaalisessa musiikissa, ja niistä jalostettiin myöhemmin nykyajan sointumerkit. Pianisteille soinnut on kirjoitettu monasti melodian alle vaikkapa f-klaaviin nuottipylväinä. Jazzmusiikissa on hyvä muistaa, että perinteinen tonaalinen jazz perustuu nelisointuihin eikä kolmisointuihin. Useimmiten loogiset purkauslinjat ovat laskevia eli äänenkorkeudellisesti korkeasta matalampaan ääneen kulkevia
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. www.riffi.fi 1/2023 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. MANGER C1 suositushinta alk. Katso tarkat tiedot osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: • pallotai herttakuvio • kevyt ja kestävä rakenne • 360° kääntyvä puomi • max SPL 136 dB • nettopaino 17 g • kolme eri väriä • vedenpitävä (pallokuvio, IP57) • vaihdettavat liitinsovitteet (12 eri liitintyyppiä sekä jatkokaapeli) seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Point Source Audio Lavalier / Headset-mikrofonit 54-59 Finale 123.indd 57 54-59 Finale 123.indd 57 30.1.2023 19.24 30.1.2023 19.24. Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat pro audio ?nland oy audiotools for professionals Authorized API Audio dealer www.proaudio?nland.. MANGER C1 suositushinta alk. www.cccase.. MANGER C1 suositushinta alk
Ja voi underscore olla pääosassakin, kuten kävi Zimmerin scorettamassa Batman-sarjan kakkosleffassa. ••• Valitsinkin jo ammoin sen tien, että ryhdyin reippaasti askartelemaan plugarija prosessointiketjuja luomaan tietynlaisiin tilanteisiin omintakeista ja ei-ihan-joka-kirjastosta-ja-traileristatuttua möyhöä, jota kutsutaan underscoreksi. Perkele, että vihaankin C-duuria. Toisinaan, varsinkin konvoluutioiden kanssa, syntyy kiusallisia summa-aaltoja, joiden takia jokin tietty taajuus tai sävel korostuu moninkertaisella voimakkuudella. Mutta konetehoa prosessi vaatii – ja hermoja. bus . Saarnaan aina pitkiä insert-ketjuja vastaan, mutta olen näköjään ihan perussaarnamies: kauniita sanoja, teot tyystin toista. bus . Moni juttu vaatii erityisesti juuri kyseistä projektia varten tehtyä raakamateriaalia, eikä jostakin öh… mistälienee nopeasti kulahtavasta Sinematic Veri Atonal Spesöl Jousisetti -samplekirjastosta ole apua kuin korkeintaan kerran, ja sen jälkeen valo paistaa sampleista läpi, koska alle kuukaudessa tulee useita pelitraikkuja, joissa tismalleen samoilla soundeilla boostataan pian julkaistavien leffojen ja tv-sarjojen sekä pelien myyntiä… Ja oma deadline on kolmen vuoden päässä. bus . ••• Lähtömateriaali voi vaihdella suuresti harmoniasisällöltään, se voi olla jopa mutella lopuksi materiaalin ohjautuessa kokonaisuudessaan prosessiketjuun, ja toisinaan dissonanssi on toivottua, mutta harvemmin vaikkapa 45 minuuttia putkeen. Osa kamasta voi olla rytmistä, osa semmoista jännänkuuloista utua puhtaan jousiston tai torvien takana – esimerkiksi. Onneksi nykyään tehoja löytyy pienikokoisesta läppäristäkin. Logicin Space Designer tai Native Instrumentsin Reflektor) muodostuisivat ongelmaksi. out) prosessointiteho hupenee, mutta tämän möyhön kaltaista materiaalia harvemmin tarvitsee olla kuuttakymmentä raitaa. Se jeesaa hieman, että Logicin ”AU Midi Controlled Effects” mahdollistaa joidenkin prosessoreiden midiohjauksen – tosin tällä tavalla signaalitien seuraaminen workflow’ssa hieman vaikeutuu materiaalin jakautuessa useaan paikkaan aikajanalla. Tässä kohtaa yksittäisiä vireitä prosessoiva Pitchmap on usein bypass-tilassa, eli ei tee mitään. No, itepä läksin, ähä. Ongelma vain on tällaisissa ”jännissä prosessointiketjutapauksissa” yleensä vire. Kannattaa käyttää värikoodausta. ••• Ratkaisin ongelman Zynaptiqin PitchMap-plugarilla. Tämän korjaan yleensä Oeksoundin Soothe 2:lla – SUOSITTELEN. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. ••• Kertaantuvilla prosessointiketjuilla (signaali . KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 1/2023 O len käyttänyt kirjaimellisesti vuosia nopeuttaakseni omaa työskentelyäni, ja koska työstettävät peliprojektit voivat erota toisistaan suuresti temaattisesti (metsäseikkailusta dystooppiseen kauhuun), ei perustemplateilla oikein tahdo tehdä mitään. Toista se oli viisi tai kymmenen vuotta sitten, mutta silloin selvittiin hyvillä hermoilla ja suunnittelemalla projektin läpikuljetus huolella etukäteen: mitä tehdään missäkin vaiheessa, mikä säilyy ”datana ja nuotteina”, mikä printataan audiostemmaksi. Tosin, tähänkin vaikuttaa se, että yleensä tiedän jo liikkeelle lähtiessä, mitä jokin cutsene tai cinematic tulee tarvitsemaan – mitä pitää soittaa sisään ensimmäisenä, mitä viimeisenä. ••• En välttämättä kehota jokaista harjoitamaan tällaista tuplatai triplaketjuttelua, mutta omaa luomistyötäni se nopeuttaa mukavasti. Yhdessä kohtaa soisivat kivasti, toisessa kohtaa riitelisivät sävellajin tai lähtösamplen kanssa. Sitä voi ohjata jopa samalla nuottidatalla kuin lähdesignaaliakin (sisäänsoittovaiheessa, yhtä aikaisesti), mutta useimmiten soitan myöhemmin pyöristäviä yksittäisiä nuotteja tai intervalleja. Ratkaisu on joko tehdä homma palasissa ja pilkkoa lähtömateriaali eri raidoille, sointujen ja sisällön mukaan, vaikkapa kymmenelle raidalle. Ketjuissani saattaa olla kaikenlaista, muun muassa rikkinäisestä Ridesymbaalista imurinputkella hinkaten saatua konvoluutiota, Zynaptiqin Wormholea (joka sekoittaa tonaliteetin ja osataajuudet Warp-toiminnolla) ja vaikka mitä helvetinkoneita, joita on tullut askarreltua Reaktoriin. Ainakin kolmeksi ekaksi minuutiksi. Siihen harjaantuu muutaman pahan crashauksen jälkeen… Onneksi nykyään softat pysyvät pystyssä vähän helpommin. Kaikkea ei viitsisi millään tehdä vaikkapa e-mollista, joten erityiset vireiset IR-prosessoreiden konvoluutiot (esim. Mitä tahansa soitankin ja prosessoin konvoluutiolla, humppa pysyy kuosissa. Workflow ja MöyhöKetjut 54-59 Finale 123.indd 58 54-59 Finale 123.indd 58 30.1.2023 19.24 30.1.2023 19.24. Sellaisenaan homma toimii vain niillä sävelillä, jotka sopivat ketjun luoman möyhön tonaliteettiin, mutta aika harvoin tulen säveltäneeksi tavaraa, joka pysyttelee nätisti vaikkapa C-duurissa. Harvemmin se edes riittää, ja siksi päädyin tähän tuplaketjuajatteluun, jossa ohjaan PitchMapia taivuttamaan haittasäveliä kohti jotakin parempaa. Erityisen työlääksi PitchMap-prosessoinnin teki se, että plugaria käytettiin live input-moodissa. Neljäkymmentä riittää mainiosti. ••• Ja sitten eikun nuottidataa sisään itse äänilähteeseen, mikä lieneekään
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Osta Volt USB Audio Interface – saat 448 € edestä softaa veloituksetta! Myynti: Universal Audio -jälleenmyyjät www.msonic.fi info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh. www.riffi.fi 1/2023 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 5 25 75 95 100 Riffi 2023-01 näytön paikka L-ISA tiistai 24. tammikuuta 2023 15.38.22 Kuljetuskotelot p. 0400 101 220 Pro-luokan akkukaiutin • nelikanavainen mikseri efekteillä + kompressorilla • 6 – 12 h käyttöaika yhdellä latauksella • 400 W / 121 dB (SPL) !!! • Bluetooth: sekä striimaus että kontrolli • tymäkkä 8-tuumainen kaiutin + titaanitweeter • paino vain 11 kg Everse 8 Uskomaton soundi & poweri! Kevät tulee – varaudu ajoissa! 54-59 Finale 123.indd 59 54-59 Finale 123.indd 59 29.1.2023 20.18 29.1.2023 20.18
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 3 1 Create with Genelec Muusikko, DJ, ääni-insinööri, tuottaja, äänisuunnittelija, vloggaaja, videokuvaaja – tämä viesti on juuri sinulle. Voit nyt päästä kokeilemaan Genelecin kompakteja SAM-kaiuttimia ilman velvoitteita oman kotisi rauhassa. Tutustu lisää #CreateWithGenelec -kampanjaan ja täytä hakemus täällä: www.genelec.com/create-with-genelec Valtuutettu Genelec-jälleenmyyjä ottaa sinuun yhteyttä sopiakseen kanssasi lainasetin toimituksesta suoraan kotiisi. Kuva: Jarkko Ripsomaa 60 Takakansi_123.indd 60 60 Takakansi_123.indd 60 30.1.2023 15.29 30.1.2023 15.29. Kampanja on voimassa 31.3.2023 saakka ja lainasettejä on rajallinen määrä. Pääset myös tutustumaan GLM-kalibrointiohjelmistoon, jolla saat minimoitua huoneakustiikan haitalliset vaikutukset äänenlaatuun ja taajuustasapainoon – jotta äänityksesi kuulostaisivat loistavilta paikasta riippumatta, juuri sellaisilta kuin halusit