Petri Kokko – Kassu tiesi, mitä Aaltonen haki. SHURE SM7DB – Mennäänkö tällä seuraavat 50 vuotta. BOSS GM-800 – kitarasynan uusi aikakausi! 01 Kansi 124.indd 1 01 Kansi 124.indd 1 4.2.2024 12.30 4.2.2024 12.30. Konstantin Kovalev – Sen kuulee, onko artisti opiskellut genrensä historiaa vai ei. Nro 1-2024 Hinta 12,70 € EMILIA TAKAYAMA – Tunne on kaikista tärkein
Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 4.2.2024 8.56 4.2.2024 8.56
Samalla saatetaan ajatella, että vähän ylempää voi ja kannattaa leikata ihan reippaasti taajuuksia pois, niin saadaan tilaa muille soittimille. Keskialueen kuoppa kuuluu pakollisena tiettyyn estetiikkaan ja taiten tehtynä se kyllä palvelee tarkoitustaan. Niin jyrkkä ja totaalinen, että sen alapuolelta ei kuulu käytännössä mitään – ei edes vaimeata tai huonosti toistuvaa bassoa. Tekninen vika tekee miksauksesta torson ja samalla kaikki mahdollinen siihen sisältyvä rujous tulee esiin. Silloin koko toistokaista katkeaa jakotaajuudelta, jota auton käsikirjan audiojärjestelmää käsittelevä osuus ei kerro. Mutta jos perustaajuuden lähimmät yläpuoliset kerrannaiset on leikattu pois kuoppaa tehtäessä, häipyy melko lailla koko soitin kuuluvista siinä vaiheessa, kun toistojärjestelmästä puuttuvat matalat taajuudet. Päinvastaisessa ääressä on toisaalta tyylisuuntia, joissa moisesta kuopasta ei ole kuultukaan, ja ihanteellinen soundi säilyy vielä siinäkin vaiheessa, kun itsepintainen pakkanen mykistää lopulta autostani myös kuljettajan puoleisen pikkukaiuttimen. Miten ne välikerrokset sinne miksaukseen sitten sovitellaan, onkin taitoa vaativa temppu. Ja jos samaa musiikkia on kuullut bassokaiutinten ollessa toimintakuntoiset, voi vain hämmästellä eron rajuutta. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj ja sislu 124.indd 4 04-05 Pääkirj ja sislu 124.indd 4 6.2.2024 18.28 6.2.2024 18.28. Miksaus toistuu alkuperäisessä balanssissaan, taajuuskaista ei vain ole niin leveä eikä kokonaissoundi yhtä tanakka kuin kaiutinjärjestelmän toimiessa kunnolla. Jos ylempi keskialue kalkattaa ja kilkattaa, riipii tai raastaa, se ei jää vian vallitessa huomaamatta. Ja 60-luvun musassa tämä toteutuu vieläkin säännönmukaisemmin. Ylivoimaisesti suurin osa nykymusiikista alkaa kuulostaa oudolta, kun miksauksesta katoaa alin bassoalue. Jokin ratkaiseva ero täytyy olla siinä miten taajuuskaistaa on annettu miksauksen eri instrumenteille ja mille alueelle jonkin tietyn soittimen ytimen on ajateltu sijoittuvan. Erityisesti 70-luvun amerikkalaisissa taltioinneissa genrestä riippumatta tuntuu olevan jokin merkillinen immuniteetti toistolaitteistossa ilmenevää matalien taajuuksien anemiaa vastaan. Jäljelle jäävät vain ylä-äänekset, jotka yksinään eivät yleensä kuulosta erityisen viehättäviltä luonnonvoimaisinakaan, ja jotka säröttimien liikakäytön seurauksena muuttuvat sietämättömän kärjekkäiksi. Tosin kysymys on osin myös genre-sidonnainen. Se mikä kuuluu, tulee tuulilasin tuntumaan sijoitetuista pikkukaiuttimista. Ensi hätään tulee mieleen, että vanhan kunnon monokytkimen käytön rinnalle tarvittaisiin toinen rutiinin omaisesti käytettävä tarkistusmetodi: bassokaistan hetkellinen vaimennus ylempien taajuusalueiden sisällön tarkistukseen. Ja ihan ymmärrettävästi bassosoittimilla sen usein ajatellaan sijaitsevan matalalla, todella matalalla. Bassolinjoista saa selvää ja bassarin iskut kuuluvat vaikka eivät rintalastaan tömähdäkään. Silti sieltä oikeasta etunurkasta tuulilasin alakulman luota kantautuu kuljettajan jakkaralle ennen 60-lukua äänitettyä jazzia ja iskelmämusiikkia täysin nautittavasti, monona – kuin mökkiradiosta muinoin, mutta koko orkesterin ja solistin soidessa komeasti balanssissa. En ole puhelimen näppärällä analysaattori-apillakaan ryhtynyt sitä selvittämään, kun tieto ei ole nyt oikeastaan aivan niin kriittinen seikka. Tarvittaisiin niitä välikerroksia, jotka voisivat tarpeen tullen kannatella soitinta syväbasson sijaan. Tuollainen yksittäiseen soundiin ekvalisoitu voimakas kuoppa keskialueella toimii sillä edellytyksellä, että kuuntelulaitteisto todella myös toistaa bassoalueen ne taajuudet, joille soittimen perustaajuudet osuvat ja johon sitä äänimateriaa on jätetty tai jossa sitä on korostettu tieten tahtoen. Jossain siellä alemman keskialueen alareunalla se raja kuitenkin on. Seuraa mielenkiintoinen ilmiö. 4 www.riffi.fi 1/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Pakkasukko piruilee K äytössäni olevassa autossa ilmenee mielenkiintoinen piirre: sopivalla pakkasella rakenteisiin kertynyt kosteus tiivistyy kiusalliseen paikkaan ja jäätyy sitten halvaannuttaen ovikoteloihin upotetut bassokaiuttimet. Toisaalta on myös musiikkia, joka ei kuulosta olevan moksiskaan moisesta. Silloin mennään sen opin mukaan, tietenkin. Kokonaisia instrumentteja häviää jonnekin matalien taajuuksien mukana ja samalla lähtee kompin rytmiikasta merkittävä osa – jopa koko se pohja, jonka varassa muu rakennelma normaalisti lepää. Ikään kuin edustaa bassoa valtakirjalla silloin, kun basso itse ei pääse paikalle. Paketti pysyy kuitenkin koossa ja toimii
040 501 2745 (ark. posti kulut. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Kari Antila Petri Alanko Anssi Eriksson Tomi Hassinen Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Jetro Kokko Joel Korhonen Anders Liljeström Ulla Nikula Dinah Sandberg Juha Seila Topi Suuronen Vilma Timonen Tommi E. HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot, Petri Kokko – Kun kello oli yhdeksän, niin ne seisoi studion eteisessä 16 Mathias Sandberg – jazzia kaikelle kansalle 18 Pessi Levanto – soolotuotannon vuoro 20 Folkhem – Voiko päivänpop olla kantaaottavaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Ville Pekkala, Matti Rinne, Topi Suuronen, Vilma Timonen, Tommi E. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 24 Emilia Takayama – tunne on tärkein 28 Petri Alanko – säveltäjä pelikentällä LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni kitarat: Valentin Kovalev – Sen kuulee, onko artisti opiskellut genrensä historiaa vai ei KÄYTTÖTESTIT 35 Fender Tone Master Pro – universumin kaikki soundit 38 Boss GM-800 – kitarasyna soikoon! 41 Mojave MA-D – solistin kouraan! 42 Shure SM7dB – nyt etuvahvistimella 44 Sennheiser EW-D – langattomasti kaikissa tilanteissa 46 Cubase 13 – edelleen sama, mutta parempi! GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Pultit, ruuvit ja lohenpyrstöt 52 Muusikkona maailmalla – Kiertueella Meksikossa, osa 1 54 Alangon päiväkirja – Käytä oikein, käytä väärin 20 ”Meemi tai essee voi ottaa suoraan kantaa, mutta biisin pitää toimia syvemmällä emotionaalisella tasolla.” – Kyösti Salokorpi Kannen kuva: Minna Hatinen 04-05 Pääkirj ja sislu 124.indd 5 04-05 Pääkirj ja sislu 124.indd 5 6.2.2024 18.28 6.2.2024 18.28. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 32 28 16 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. www.riffi.fi 1/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 29. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 12,70 €
Suunnitelmat vauhdittuivat, kun Lahden Ylellä avautui äänitarkkailijan paikka, johon Petri haki menestyksekkäästi. Siitä jo parin vuoden päästä alkoi kotikellarissa bändien äänittäminen. P etri Kokkoa puraisi vanha kunnon äänityskärpänen murrosikäisenä. 6 www.riffi.fi 1/2024 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JETRO KOKKO/BONIMAGE Petri KOKKO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Siinä jäi lukio sitten toiseksi juuri ennen kirjoituksia, ja työ06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 6 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. Se olikin ainoa vaihtoehto, sillä nykyisen kaltaista koulutustarjontaa ei ollut ja äänittäjät olivat tuohon aikaan pääasiassa itseoppineita. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Lukiossa nuorukainen päätti, että seuraava askel olisi Ylen opisto, josta valmistui tuolloin ääniteknikkoja
Paras arvaus on, että luovassa mielessä kaikki oli annettu. Ei toiminut. Akustiikan oli ehkä ajateltu tulevan laitteiMusiikki on yhteinen kieli – vai onko. Poptorin tilat studiota varten olivat tietysti aivan erilaiset, kuin mihin esimerkiksi kaiuttimet oli suunniteltu. Tiskinä oli siihen aikaan omakotitalon hintainen 56-kanavainen Amek Galileo. Yleltä oli ennen pitkää lähdettävä armeijaan, mutta palveluksen jälkeen ei paluuta entiseen vakanssiin ollut. Me jouduttiin miettimään, miten me saadaan ne edes aloittamaan yhtä aikaa, kun ne oli eri huoneissa, eikä nähneet toisiaan. – Kaiuttimetkin oli juuri siihen huoneeseen suunniteltu. Samalla laitteistoa uusittiin isolla kädellä. Hän antoi kalustolle käyttöön Poptorin uudet tilat Helsingistä. – Sitten joku ehdotti, että mä lasken neljään ja odotetaan tasan sekunti ja sitten aloitetaan. Samalle albumille oli osunut toinenkin kiusallisesti plagiaatilta vaikuttava kappale, eikä selittelyille jäänyt sijaa. Ja Petri Kokko oli osa kalustoa, se ymmärrettiin. – Goodmanilla oli hirmu iso tietämys äänitysstudioiden tekniikasta. Ja tarvittaessa tehtiin lisää materiaalia sopivan mallin mukaan – toisinaan niin tunnistettavasti esikuvia lainaten, että plagiaattisyytöksiltäkään ei vältytty. Lahdessa rima asetettiin korkealle ja eikä uuden äänittämön budjettissa pihistelty. Goodman tiesi mitä halusi – Rupert Neven suunnittelemilla etuasteilla ja eq:lla varustettu pöytä maksoi toista miljoonaa markkaa, mutta oli silti halvempi kuin kokonainen Neven mikseri. Se oli tasoltaan ”ihan ok”, mutta visiot tulevaisuudesta olivat suuremmat. Eihän se tietenkään toimi muutenkaan kaikessa musassa. Myöhemmin Unirecords joutui otsikoihin negatiivisessa valossa. Teknisenä toteuttajana toiminutta Kokkoa ei syytetty asiassa, mutta Unirecords joutui sille kuuluvaan vastuuseen ja veti kyseisen levyn pois myynnistä. – Tää on yks esimerkki, miten niitä hommia siellä tehtiin: periaatteella ”Ota se, muokkaa sitä tarpeeksi ja laita omiin nimiin”. Suomen parhaimpia studioita Unirecordsin ensimmäinen studio sijaitsi Hollolan Salpakankaalla. Studion muutto uusiin tiloihin ei sujunut kuitenkaan ihan toivotulla tavalla. Nuottien lukuja kirjoitustaito oli hallussa, olihan hän soittanut pianoa jo alle kouluikäisenä ja opiskellut rumpujen soittoa myöhemmillä vuosilla. – Oli se hurjaa: ”Ei tästä voi jäädä kiinni. Petri soittaa pätkän huomattavan vahvasti La Isla Bonita -väritteistä biisiä, jonka aihion Goodman antoi Kokolle työstettäväksi. Aika monta biisiä tehtiin samalla tavalla. Kokko ei osaa sanoa varmuudella, mistä tämä johtui. Lopputulemana oli kuitenkin se, että aikaisemmassa studiossa tehdyt kappaleet menestyivät paremmin. Taas kävi järjetön flaksi, kun uusi työpaikka löytyi Lahden nuorisotoimen pyörittämän Kasisalin alakerrasta. Nykyään kyse on enemmänkin moraalisesta tutkasta ja tahtotilasta – haluaako lainata tai varastaa, vai ottaa pelkästään vaikutteita referensseistään… Kansansuosikkeja ja mätiä omenoita Unirecords laitettiin selvitystilaan, muttei vielä konkurssiin. Yhtiön voimahahmoihin lukeutunut tuottaja Michael Goodman rakennuttikin uuden studion Lahden Askonkadulle. –Toisaalta, tänä päivänä tuollaista tapahtuu maailmassa yhtenään, eikä siihen löydä enää sitä veteen piirrettyä viivaakaan, että kuinka paljon kappale saa muistuttaa toista teosta. Puskaradion laulaessa studiolle alkoi tulla artisteja ovista ja ikkunoista. Poptorin Erkki Puumalainen riensi hätiin, kun studio Lahdessa piti tyhjentää. Intoa musiikin jatko-opintoihin olisi nimittäin ollut. www.riffi.fi 1/2024 7 Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Se oli siihen aikaan Suomen hienoimpia studioita. Ei toiminut… ”Tietyt elementit pitää löytyä, että tunnistettavuus säilyy.” 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 7 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. Sen jälkeen titteli onkin muuttunut ajan saatossa vaikka kuinka monta kertaa. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Toisinaan tuotokset menivät läpi kenenkään reagoimatta. Parin kaupungille työskennellyn vuoden jälkeen Petrille aukesi paikka lahtelaisen levy-yhtiön Unirecordsin äänittäjäksi. – Niille ei mennyt millään klikki jakeluun. Siellä pääsikin kikkailemaan jo musiikin äänittämisen parissa, jopa 16-raitaisella nauhurilla. Petri muistelee hauskaa sessiota, jossa äänitettävänä oli entisen Jugoslavian alueelta kotoisin oleva sikäläisittäin menestynyt bändi. Sittemmin kosketinsoittimet ovat muodostuneet Petrin pääasialliseksi instrumentiksi. Michael Goodman hankki biisejä sieltä täältä, etenkin sotaa käyvän vanhan Jugoslavian alueelta. elämässä Petri onkin ollut siitä asti. Tää on niin pieni maa, niin pieni kielialue”. Kaivo oli tyhjä. Esimerkiksi outboardista löytyi loistava Lexicon 480L, AMS RX16 ja Eventiden DSP4000. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Mä tein noi koneella, Goodman soitti kitarat. Unirecordsilla omistajille tuli hyvin nopeasti selväksi, että nuori äänittäjä kykenee tekemään itseasiassa kaiken levyn tuotantoon liittyvän: sävellyksen, soiton, sovittamisen ja tuotannon. Nykyisin Johanna Siekkisen laulama ”Anteeksi” löytyy kyllä latauspalveluista, mutta kreditit on merkitty La Isla Bonitan tekijöille. Tilan suunnitteli Henrik Möller, akustiikkapalveluihih erikoistuneen Akukon oy:n perustajiin kuuluva diplomi-insinööri, jonka meriittilistalla on pienten ja suurten studioiden ohessa sekä kotiettä ulkomaisia konserttisaleja ja teattereita sekä lukuisa määrä vaihtelevia kohteita. Hyvin huoleton meininki. Monen miljoonan laitteilla ei ollut kaupalliseen menestykseen yksinkertaisesti minkäänlaista nostavaa vaikutusta – ehkä jopa päinvastoin. Eikös perinteinen yy-kaa-koo-nee kävis. Heti, kun uusi studio saatiin toimintaan, alkoi levyyhtiöllä laskusuhdanne. Vaikka miehellä kävikin järjetön flaksi uran suhteen, harmittelee hän valkolakin puuttumista. Suomi kärvisteli laman puristuksessa ja säästötoimet oli viritetty kireimmilleen. Mun tehtävänä oli sitten äänittää ne ”sävellykset”. Joskus yhdennäköisyys tai -kuuloisuus aiheutti poreita, joita sitten soviteltiin
Kasvojenkohotuksessa kiinnitetään eniten huomiota yleissoundiin ja laulun puhtauteen. Mutta tietyt elementit pitää löytyä, että tunnistettavuus säilyy. – Kuulija olettaa, että se kuulostaa tutulta. Todellisuudessa oli seisovaa aaltoa ja kuoppaa vasteessa. Ei ihme, sillä biisien takana oli kovaa kaartia, kuten Victor Drobysh ja Mary-Susan Applegate Messevä työpaikka nuorelle äänittäjälle! Unirecordsin uusi studio Lahteen tehtiin vaivaa ja rahaa säästelemättä. – Saavuin studion pihaan, johon oli parkkeerattu keltainen Lamborghini. Kansansuosikkeja uudelleen tehtäessä on kuitenkin mentävä kieli keskellä suuta. Poptorin julkaisuissa on jonkin verran uustuotantoa, mutta enimmäkseen katalogi perustuu vanhojen hittien uudelleenäänityksiin. Jossain vaiheessa on ostettu edullisesti tuotettuja mastereita, niinsanotusti mätiä omenoita, joita siellä ei olisi hyvä olla. Ne oli siirretty mikserin takapuolelle lasiräkkiin. Olen sanonut Erkki Puumalaiselle, että pari tällaista voi pilata koko levyhyllyn. Kokoonpanon nimeksi tuli Pets. Kake Randelin oli yksi tällainen artisti. Kokon katsannossa levyt määrittyvät huonoiksi eritoten tuotannon kautta. Asialla oli porukkaa, jotka ei tienneet studion rakentamisesta mitään. Goodman päätti että näin tehdään ja sitten tehtiin. Kyseessä on usein artisti, joka on kenties jäänyt jo levytyssopimuksen ulkopuolelle. Eki on ollut paljonkin pelastamassa näitä artisteja. Tehdään niin hyvin kuin pystytään ja onneksi nyt on tehtykin. – Ne oli sellaisia licence to ryhtyä -laulajia ja todettiinkin hyvin nopeasti, että he eivät osaa laulaa ollenkaan. Piuhakourut puuttuivat ja outboard oli väärässä paikassa. Oli silläkin levyllä pari ihan ok-biisiä. Ne on varmasti saaneet sen avulla lisää asiakkaita. Ja heitä on paljon. Petsit ei tietääkseni laulaneet pätkääkään – edes livenä, vaan playbackina mentiin. Ja vielä paljon myöhemmässä vaiheessa Galileo päätyi konkurssihuutokaupassa takaisin Päijät-Hämeeseen Hollolan Petrax-studioon. – Hienot puitteet oli laitettu ihan vääränlaisiin huoneratkaisuihin. – Tää on ollut monesti puheenaiheena. 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 8 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. – Artisteilla on ollut se kulta-aika, jonka jälkeen ne on pudonneet tyhjiöön ilman keikkaa, ilman mitään. Pyritään parhaamme mukaan parantamaan, jos pystytään. Kun mä tulin ekaa kertaa sinne Poptorille, ihmettelin että missäs mun kompurat on. Mä olin ihan pihalla, että mitä tapahtuu. 80-luvulla ei käytetty AutoSuomen Milli Vanilli Rytsölöiden kohuveljeksillä oli tyttöystävät. Ja heidän piti päästä tekemään levy. Ulos nousee toinen tytöistä ja astuu sisään studioon. – Se oli Petraxille onnenpotku, sillä pöytä on todella hyvä. – Laadulla on merkitystä. Ja se toteutettiin aitoon Milli Vanilli -tyyliin. 8 www.riffi.fi 1/2024 den mukana. Myös kulttuurinmuutos Poptorille siirryttäessä aiheutti kipuilua. Tehtiin heille kuitenkin levy. Unirecordsin Laurila puuhasteli paljon tällaisia yllätyksiä. – ”Meinaatteks te, että mä aina kävelen tonne säätämään soundeja. Kuulokuvaa ei saisi kauheasti muokata, mutta jonkinlaista kasvojenkohotusta tarvitaan. Sieltä nousi pari biisiä listoillekin, mitä ei ollut aiemmin noteerattu. Maine halpatuotanto-firmana ei ollut syntynyt täysin tyhjästä. Tulen takaisin tähän kuuntelemaan… Ne pitää olla tossa mun selän takana!” Ne eivät olleet tajunneet edes tällaista asiaa! Lopulta studio rempattiin uudelleen ja Petri sai haluamansa muutokset. Lauluun otettiin Johanna Siekkinen ja Marilii, jolle tehtiin siihen aikaan paljon musaa. Uusia versioita ei voi heittää ihan katolleen, koska silloin ostaja saattaa kokea, että heitä on petetty
Hänen mukaansa hänen äänialansa vain kasvaa ja kasvaa, Petri hymyilee. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia Petri Kokon tuotoksista on iskelmää. Petrille on muodostunut jo ’90-luvulta asti muusikoiden ydinryhmä, joita hän käyttää. Joillekin laulajille on nöyryyttävää, jos sävellajeja aletaan rukkaamaan. Se soitti mulle yhdeksältä… Olin jo aika väsynyt pommittelemaan häntä puhelimella, kun ei häntä saanut ikinä edes kiinni. Ne on aikoinaan tehty nauhalle, eikä niille ole sen jälkeen tehty mitään. Eikä ole lääkettä siihen, että ääneen on tullut neljäkymmentävuotta lisää. Sen matkan takia tuli pari myöhästymistä. – Jos mä teen laput, silloin mennään niiden mukaan, mutta jos mennään pelkällä sointukartalla, jossa on jätettu asioita auki, voi tapahtua älyttömän hyviä juttuja. Omaan piikkiin. – Lappareiden levy oli kiva projekti. Lintujen levyä tehtiin päivällä virka-aikaan kello 9–17 ja Frederik tuli studioon sen jälkeen, jos tuli. Tulkinta on myös helppo pilata liialla vireenkorjauksella. Suurimmalla osalla laulajista sävellajeja kuitenkin tiputetaan iän myötä. – Omaa lauluaan nysvää tietysti eniten. www.riffi.fi 1/2024 9 tunea ja se on monelle vieläkin kirosana. Just siellä missä pitää. Kaiken lisäksi, kun työskentelee sellaisessa yhtiössä, joka on profiloitunut iskelmään, niin ”ei ole hevikaverit paljoa soitelleet”. – Hänen käsitys aikatauluista: sitä ei ole. Laita kläppiä ja kvinttibassoa, kyllä se siitä”. Kumpikin levy äänitettiin Poptorin studiossa Helsingin Malmilla. Hän lisää, että usein up-tempo-kappaleissa kiilaava laulu voi olla jopa se eteenpäin vievä voima, mutta yleisesti laulu saa olla mieluummin vähän takana kuin yhtään edessä. Ne on kokoajan yhdessä jossain studiossa. Vaikka siinä olis vain muutama kiilaava ääni, niin kun siirrät sitä pikkusen laiskemmaksi, se kokonaisuus paranee. Ei voi mitään. – Kujun ääni on aivan erilainen, hän on kuin eri laulaja. Anssi on elävä rumpukone ja Harri on basismin aivokirurgi. Mä olen ihan kohta siellä. Nykyään pystyt vähän venyttämään jotain diftongia, jotta saat sen rennommaksi… kuulostaa nysväämiseltä, mutta on myös hyvin tärkeä vaihe, sillä laulu on se tärkein juttu. Siinäpä se hauskuus sitten olikin. Lapparit odottaa studiolla, ja mä lähdin taksilla Lahdesta Helsinkiin. Suurin osa laulajista ei ole myöskään enää samassa laulukunnossa kuin alkuperäisäänitysten aikaan. Joskus riittää sointukartat, sillä kappaleet olivat sen verran tuttuja. Uudelleenäänityksissä ei aina tarvitse tehdä kummoisiakaan lappuja soittajille. Välillä nukuin studion sohvalla, vaikka asuin Lahdessa. – Myös time-asioissa on usein korjattavaa, sillä aika moni laulaja kiilaa. Aikataulusekoilu alkoi kuitenkin vaatia veroansa. On niin sairaan tarkka basisti. Kun kello oli yhdeksän, niin ne seisoi studion eteisessä. Heidän kanssa kaikki meni hyvin. Ja nyt puhutaan yhdeksänkymmentäviisiprosenttisesti Harri Rantanen–Anssi Nykänen-komppiparista. Tämän ilmiön kanssa Petri pääsi painimaan myös miksatessaan itse laulamiaan biisejä. Aina samat ohjeet. Kujun tapauksessa ei tarvinnut koskea kuin kahteen biisiin. – Mulle tuli esimerkiksi yksi 36-tuntinen työpäivä. Petri alkoi rakentaa biisiä puhelimessa saamiensa ohjeiden mukaan. – Iskelmästä on tullut mun leipätyömusaa, vaikken kuuntele enää mitään musaa. Siinä alkaa tulemaan jo vähän erilaista musiikkia, kun valvoo kolkytkuus tuntia. Reetun oli tarkoitus tulla studioon heti viideltä Lappareiden jälkeen. Kun tiettyä musiikkia on 30 vuotta tehnyt, siitä saa tietyn leiman otsaan. On hän kuitenkin tehnyt myös myös rokkia, metallia ja jopa räppiä, josta hyvänä esimerkkinä Rosvosektori, jolla on Spotifyssa jo 13 miljoonaa striimiä. Yksi tuoreimmista onnistuneista esimerkeistä on Poptorin julkaisema Kai Hyttisen Hitit-levy. – Tauski on siitä hyvä, että kokoajan vaan nostetaan sävellajia. Orkkis-sävellajeissa on kuitenkin pysytty. Myös Frederikin albumi – joka sisälsi muunmuassa version Daddy Coolista nimellä Äijä viilee ja Rytsölät baanalla -nimisen kappaleen – saa Petriltä maininnan ”hauska levy”. Sitten se soittaa lopulta, kauhea sutina päällä: ”Olin pelaamassa tennistä. Mulla on sellainen vaiva, että musaa alkaa samantien riisumaan paloiksi. Se on täydellinen parivaljakko. Lapinlahden Linnut: Kaikkien aikojen parhaat, Poptori 2002 ja Frederik: Pelimies, Reetu Records 2002 Petri otti vastaan pikku projektin: kaksi levyä samaan aikaan. Vaikken mä hirveästi kiilaa, niin siirrän automaattisesti muutaman millisekunnin lauluraitaa ”itään” ja se on samantien rennomman kuuloista. Se on jännä juttu kuinka paljon miellyttävämpi sitä on kuunnella. Varsinkin, kun on ollut aina niin hyvät muusikot. Mitä sitten pystytään tekemään paremmin, jos tärkein on huonontunut tai muuttunut ihan toisenlaiseksi. Mutta viimeiset viisitoista vuotta Petri tehnyt biiseistä kunnon laput. – Niiden kanssa on hirmu helppo tehdä ja me tunnetaan toisemme niin hyvin. Kun zoomaa Protoolsissa lähelle, niin joka bassonuotti on just 2–3 millisekkaa rumpuiskun takana. Kummassakin on omat puolensa. Vaikkei Frederik ollut sitä ennen levyttänyt Poptorille, oli Kokko tehnyt hänen kanssaan paljon töitä ja tiedossa siis oli, mitä tuleman pitää. Iskelmämies Toinen tärkeä elementti kasvojenkohotuksessa on hyvien muusikoiden käyttäminen. ”Kun kello oli yhdeksän, niin ne seisoi studion eteisessä.” 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 9 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. – Pyrin siihen, että laulu olisi mahdollisimman musikaalisesti tuotettu. Lapinlahden Lintujen levy tehtiin Poptorille ja Frederikin levyn julkaisi Reetu Records
Ja melko puhtaasti. Ei ole saksia ikävä. Ilman Kassua hommasta ei olisi tullut mitään. Mä teen uudet pohjat ja istutan sen laulun siihen. Remu: Andalusian muistelot, AXR Music 2013 Tällä levyllä Petri Kokko äänitti ja Kassu Halonen tuotti. Parhaiten heistä jäi mieleen loistava latino-nylonkitaristi Raul Otso Mannola. Welcome to a new era. mulle heti mieleen alakulo, mutta tässä tapauksessa se olikin jotain muuta. – Faija tuli mukaan hyvin mielellään, hän muisti Remun hyvin, mutta Remu ei kuitenkaan muistanut häntä. Meillä oli Otarin 24-raituri. – Laulujen äänityshän oli ihan valtava prosessi. – Cubase kulki slavena tavallaan Otarin perässä. Ja tottakai, hänen yleisönsä onkin pääasiassa vanhempaa. Millä tavalla laulattaminen sitten hoidettiin kun pystyit jo jonkinlaiseen vireenkorjaukseen. Se midikäppyrä äänittyy sitten Cubaseen, jota voi siellä vielä hienosäätää korvan mukaan ja sitten takaisin nauhalla. Distributed in Scandinavia by www.fitzpatrick.se LAVA IND.indd 1 LAVA IND.indd 1 2024-01-22 14:37 2024-01-22 14:37 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 10 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. Kesti kauan ja tehtiin tuhansia ottoja. Laulujen viritystä esi-digikaudella Petri kertoo miten lauluja viritettiin ennen Protools-aikakautta. Ja se oli puuduttavaa! – Kun olisi silloin tajunnut, miten helppoa tää musan teko tulee joskus olemaan. Tänä päivänä kuulee jo etukäteen, että tosta saa. – Izotopella pystyy irrottamaan laulun mistä vaan. Siellä voi olla vaikka viulua samalla alueella, mutta se ymmärtää silti mikä on ihmisääni. – Mä olen oppinut puhumaan Reetua, joka puhuu kuitenkin ihan saakelin nopeasti. – Reetu on ollut aina tosi reilu maksaja, mutta maailman vaikein asiakas. Kurzweilin syntikat ja rumpukoneena Akai MPC60. Mutta jos haluaa kohdentaa musiikkiaan vähän nuoremmalle yleisölle, pitää pystyä löysäämään omia kriteerejään. Ja ihan pähkinöinä. Mutta jos on hyvä maksaja, ihminen kestää mitä vaan. Hän sanoi aina, että on voittanut Remun rumpujensoitossa. – ”Eikun heitä toi C-osa ton A-osan perään…” Jatkuvasti tehtiin sitä sovittamista. Frederik ymmärtää myös musabisneksestä paljon. Se oli joku kisa Lintsillä, Petri nauraa. Juhani Markolan vanha Poptorin julkaisema levy tehdään uusiksi käyttäen alkuperäiseltä masterilta otettuja lauluja. Ja vastaus on aina sama: ”Eikun kvinttibassoa ja handclappia!” Ja kaikki menee uusiksi. Täähän on taivas. Sitä pystyi sitten soittamaan Cubasen kautta syntikalla. Laulut oli saatu äänitettyä, ja niissä oli edelleen epäpuhtauksia. Nyt kun Petri kuuntelee näitä levyjä, mieleen pulpahtaa hauskoja muistoja. Hän osaa tehdä sitä Reetu-humppaa, mutta ei hän uudempaa musiikkia suuremmin ymmärrä. – Mä teen jonkun tykimmän dance-pohjan, jossa on referenssinä vaikka David Guetta. Ja onnistuin muistaakseni tavoittamaan sen soundimaailman ihan onnistuneesti. Petri toimi sessioissa äänittäjä-miksaajana. Add effects that can be heard both acoustically or plugged in, create loops, learn new techniques, add LiveDrums to your performance and jam with people all over the world directly from the guitar. – Ikimuistoista oli, että tää oli mulle täysin uusi aluevaltaus. ”Kassu tiesi mitä Aaltonen haki.” A new generation of Smart Guitars from Lava Music Three new models with the groundbreaking touchscreen system HiLava 2.0. Mutta ennen vanhaan piti tosiaan saada se paras artistista ulos. Kun painat play, niin joutui aina odottamaan, että Cubase lähtee käyntiin. Tämä oli Kokon ensimmäinen kansainvälinen julkaisu ja muistelmissa ollaankin nyt palattu takaisin Lahteen. – Mulla oli silloin käytössä Cubase. Rakenteita muutettiin lennosta. Alavireiset fraasit saatiin kohdalleen pitch bendillä. – Mun faija, joka on myös rumpali, tunsi Remun joskus nuoruudessa. Faija sai kuitenkin seurata sessioita ihan rauhassa. Se alkuperäinen levy on tehty aika rimaa hipoen. Juhani on jo iäkäs mies, eikä laulukunnossa enää, mutta aikanaan ollut todella kova laulaja. Monikaan ei saa siitä mitään selvää, mutta Remu puhuu tän kaiken lisäksi niin kummallisia sanoja. – Silloin pitää laittaa tietty filtteri päälle. Se on hämmentävää. Silloin ei ollut Auto tunea eikä Melodynea. ”Laita sinistä”, Remu tilasi. Näinpä Petri otti alzheimeria sairastavan isänsä mukaan sessioihin seuraamaan aitiopaikalta vanhan kaverinsa työskentelyä. Mukana oli tuttuun tapaan muunmuassa Anssi Nykänen, mutta monet muista soittajista soittajista olivat Kokolle tuntemattomia. Olkapäällä ääni sanoo: ”Älä ole kunnianhimoinen, hän on asiakas…” …eikä omaa nimeä sitten tähän levyyn laiteta, haha. 10 www.riffi.fi 1/2024 Tässä vaiheessa on pakko kysyä: Petri, miksi. Eikä plugareita tietenkään ollut. – Nauhalta lause kerrallaan äänitettiin Akain S3200XLsampleriin. Siitä tulee Digitaikaa Haastattelua tehdessä Petri Kokolla oli työstössä projekti, jossa hän käyttää ensimmäistä kertaa Izotope RX kymppiä. Mä ihailin sitä miten Kassu ymmärsi mitä Remu ajattelee. Kallis ja hieno. Halosen läsnäolo oli hyvä asia, sillä Petri ei välillä ymmärtänyt sanaakaan Remu Aaltosen puheesta. Mä olen tehnyt siinä vaiheessa sitä biisiä viisitoista tuntia. Nize Girlz Nize Girlz oli saksalainen yhden biisin projekti, johon osallistui porukkaa useammasta maasta. Reetu tulee studioon monta tuntia myöhässä. Laulun virittäminen on ollut mulle aina tärkeä asia. Petri kertoo ainaisesta ristiriidasta, joka tulee eteen, kun musiikkia pyritään päivittämään. Musiikkityylinä oli kolmen laulajan voimin väännetty saksankielinen rap. Mutta ikimuistoisen sessiosta tekee se, että tuli valvottua järjettömän paljon ja samalla tehtyä pari kuitenkin aika hyvää levyä. Synabasso korvataan oikealla bassolla ja senkin pitää olla Fenderin jazzbasso. Ja Kassu tiesi mitä Aaltonen haki. Silleen, että jytisee ja on makeet soundit. Itse äänitykset olivat aikamoista sillisalaattia. Ei joka levyssä, mutta joissain niitä piti korjata. Ja silloin ei tarvitse laulattaa sen enempää. Ja bassolinjan pitää olla samanlainen kuin Titanicissa ja Harva meistä on rautaa -biiseissä
Add effects that can be heard both acoustically or plugged in, create loops, learn new techniques, add LiveDrums to your performance and jam with people all over the world directly from the guitar. Muutamassa kuukaudessa se kehittyi, ja jossain vaiheessa näin jopa unia englanniksi. Tarjolla oli juuri valmistunut Unirecordsin huippustudio, joten projekti päätettiin toteuttaa Suomessa suomalaisin voimin. – Levyllä oli biisi nimeltä Bügeleisen rap, joka liittyy jotenkin silitysrautaan, hän valaisee. – No onhan se vähän kuin Dijon-sinappia jäätelöllä, mutta usein nää villit yhdistelmät toimii. Mukaan otettiin vielä loistavasti soinut torvisektio. Nize Girls -sessioista tuli Petri Kokolle ikimuistoinen kuitenkin ihan muista syistä. Projektissa oli mukana myös amerikkalainen sanoittaja Mary Susan Applegate, joka on sanoittanut muunmuassa Jennifer Rushin jättihitti Power of Loven. Siitä eteenpäin Rantanen ja Nykänen ovat olleet mukana melkein jokaisessa Petri Kokon sessiossa. Tätä ei aleta koneilla tekemään. Mä pelästyin aluksi kun hän puhui englantia, koska mun silloista kielitaitoa voisi kuvailla huonoksi rallienglanniksi. Hänkin päätyi mukaan venäläisen tuottajan kontakteilla. Drobyshiin Petri oli tutustunut tuttujen jugoslavialaisten soittajien kautta. Nämä olivat nimittäin sessiot, joissa hän tutustui Anssi Nykäseen ja Harri Rantaseen. Sessio tipahti Kokolle Suomessa tuolloin asuneen venäläisen säveltäjä Victor Drobyshin kautta. Saksalais-suomalais-venäläinen yhteistyö sujui hyvin, sillä kaikki puhuivat sujuvasti englantia. Kuunneltiin ehdotuksia kovista rumpaleista. – Mä puhuin Unirecordsin aikaan enemmän englantia kuin suomea, sillä tuottaja Goodman ei puhunut suomea ollenkaan. Aikamoinen yhtälö. Drobysh asui jossain vaiheessa Suomessa ja on säveltänyt kappaleita ainakin Laura Voutilaiselle. Earth, Wind and Fire -tyyppiset puhaltimet ja saksankielistä räppiä. Welcome to a new era. u Pitkälle uralle on mahtunut monta mutkaa. Kokko kuvaa venäläistä ”todella päteväksi kaveriksi”. Jos Galileossa oli jo paljon Neveä, niin Liverpoolissa sitä oli täyden mikserin verran. Anssi oli silloin nouseva stara ja esiintyi silloin tällöin Jyrkissä, Anssin rumpusoolo -nimisessä osiossa. – Kun demot oltiin kuunneltu, tuli ajatus, että nyt pitää saada oikea bändi. Distributed in Scandinavia by www.fitzpatrick.se LAVA IND.indd 1 LAVA IND.indd 1 2024-01-22 14:37 2024-01-22 14:37 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 124 Kokko.indd 11 4.2.2024 18.28 4.2.2024 18.28. ”Vähän kuin Dijon-sinappia jäätelöllä.” A new generation of Smart Guitars from Lava Music Three new models with the groundbreaking touchscreen system HiLava 2.0. – Mä opin Drobyshiltä tosi paljon. Hänellä oli kytkös Apple gateen ja yhteen näistä laulajista
Lukija on nimittäin Jake itse, ja äänenkäytön ammattilaisena hän kertoo tarinan, ei pelkästään lue. ARVIO: TOPI SUURONEN Marjo Leinonen – Punaisia päin (Johnny Kniga, 2023). Lisätiedot: Fitzpatrick • fitzpatrick.se Petri Kaltala liittyy Studiotecin Pro AV -tiimiin Aiemmin mm. seuraavia tuotemerkkejä: Black Sheep, ChickenPicks, Decksaver, Friedman, Furman, G7th, Hosa, Lava Guitars, Mini Amps, Moog, Morley, Soldano, Sontronics, T-Rex, Wampler, sekä Warm Audio. Kirjoittanut: Jake Nyman Kovakantinen kirja, saatavana myös e-kirjana sekä äänikirjana. Maailma näyttää kohdelleen Jakea ankarammin kuin kohtuullista olisi. Virtanen Kovakantinen kirja, saatavana myös e-kirjana. Nuorempien polvien voi olla mahdotonta kuvitella millaisessa vähäjärkisen lapsipuolen asemassa ns. Marjo Leinosen rehti ja avoin elämäkerta tuo virkistävän naisäänen suomalaiseen musiikkikirjallisuuteen, joka musiikkielämän tavoin on kovin miesvetoista. Vaikka Nymanista on tullut suoranainen brändi radiotyönsä myötä, hän on aina korostanut ohjelmiensa sisältöä ennen omaa julkisuuttaan. 12 www.riffi.fi 1/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T ässä tarinassa Kajaanin korvesta ponnistava tanssiintoi nen luonnonlapsi muuntuu juuriaan häpeileväksi stadilaiseksi katurokkariksi, joka erinäisten elämän oppituntien jälkeen löytää äänensä ja identiteettinsä niin laulajana, näyttelijänä, taidemaalarina kuin äitinäkin. Lisätiedot: • Standard Systems: standardsystems.fi 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 12 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 12 6.2.2024 20.49 6.2.2024 20.49. Lähimmän jälleenmyyjän voi tarkistaa Fitzpatrickin kotisivuilta, kohdasta ”dealers”. Ylen äskettäisiä päätöksiä pitkäikäisten juurimusiikkiohjelmien lopettamisesta Nyman kommentoi näin: ”Jos Jeesus laskeutuisi taivaasta Pasilaan ja ilmoittaisi haluavansa tehdä bluesin erikoisohjelman, se ei olisi ihme. Ansaittua kritiikkiä saavat tarvittaessa niin kollegat kuin myös esimiesporras. www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi miniatyyrikokoinen taskulähetin MTP61 MTP61 47 mm leveä, 67 mm korkea ja 94 g (akun kanssa) DSP-pohjainen signaalinkäsittely Integroitu mikro SD-korttitallennin aikakoodilla Langaton ohjaus Bluetooth 5:n kautta Marjo Leinonen tarjoaa virkistävän naisäänen myös rokkikirjallisuuteen K irjan päähenkilö ei ehkä esittelyitä kaipaisi, mutta ajan hengen mukaisen historiattomuuden vuoksi kerrataan perusasiat: Jarmo ”Jake” Nyman on yli 50 vuoden uran Yleisradiossa tehnyt ikoninen radioääni, toistakymmentä populaarimusiikin tietoja hakuteosta kynäillyt ja lukuisilla palkinnoilla kruunattu toimittaja. Kirja muistuttaa siitä hämmästyttävästä seikasta, ettei Marjo Leinosella (s. ARVIO: TOPI SUURONEN Monen vuoden jälkeen: Radiomiehen muistelmat (Gummerus, 2023). Kun rokkikone sitten käynnistyy, ei vauhtia puutu, vaikka ihan maan ykkösbändien kärkikahinoihin ei omaehtoisella rytmimusiikilla ja vaihtuvilla kokoonpanoilla noustakaan. Myös laulajattaren lemmikkejä läpikäyvä jakso koettelee ainakin kaltaiseni allergikon mielenkiintoa, vaikka ”koirulit” omistajilleen toki ovatkin täysiverisiä perheenjäseniä. Kirjoittanut: Marjo Leinonen ja Tommi E. Lopputulos on yhtä onnistunut kuin Onnenpäivä. kevyt musiikki on Ylessä ollut, mutta mitä pöyristyttävimmät esimerkit populaarimusiikin vähättelystä seuraavat kirjassa toisiaan, eikä niitä ole syytä epäillä liioitelluiksi. Standard Systems on perinteikäs ruotsalainen pro audio -tukkuliike, jonka edustuksiin Suomessa kuuluvat mm. Vaikka Nymanin työsuhde Yleisradioon jatkuu edelleen freelancepohjalta suositun Muistojen Bulevardi -ohjelman toimitustiimin jäsenenä, ei radiomies muistelmissaan soita sordiino päällä. usean kotimaisen maahantuojan ja viimeksi Yamahan palveluksessa Fitzpatrick tulee Suomeen Ruotsissa, Norjassa sekä Tanskassa operoiva audioja musiikkilaitteiden sekä soitinten tukkuliike Fitzpatrick palvelee jatkossa myös suomalaisia. Mainittujen merkkien kuluttajamyynnistä vastaavat jatkossakin kotimaiset vähittäisliikkeet. Niinpä elämäkerta onkin yllättävän avoin kurkistus miehen henkilökohtaisimpiinkin asioihin, karuista lapsuuskokemuksista kahden lapsen ja elämänkumppanin kuolemaan asti. Toki kehujakin jaetaan. Lisätiedot: Studiotec • studiotec.fi työskennellyt Jari Ukkonen on nimitetty toimintaansa Suomeen laajentavan Standard Systemsin maajohtajaksi. Tommi E. Käyttäisin sanaa ”legenda”, jollei mies itse olisi sitä niin pontevasti tuoreessa omaelämäkerrassaan Monen vuoden jälkeen: Radiomiehen muistelmat tuominnut. Ihme olisi jos hänen annettaisiin tehdä se.” Suosittelen radiomiehen muistelmia lämpimästi erityisesti äänikirjana. Rolandilla ja F-Prolla työskennellyt Petri Kaltala on nimitetty Pro Audio -myyntipäällikön toimeen Studioteciin, jossa hänen tehtäviinsä kuuluu Pro Audio -brändien (mm. Avoin kurkistus radiomiehen elämään Jari Ukkonen Standard Systemsin maajohtajaksi Aiemmin mm. Audinate, Baldwin Boxall, Cloud Electronics, Crape, Dynacord, Electro-Voice, Hosteex, iEast, Kordz, Penton, RTI Control, sekä Terracom. Kirjaa lukiessa kannattaa muuten laittaa soimaan Leinosen BubliCans-kokoonpanon mainio Holy Roller -levy, oli Marjo Leinonen sitten uusi tai vanha tuttavuus. Virtasen taitava kerronta etenee mukaansatempaavasti, mutta paikoin kronologiasta poikkeaminen tuottaa lukijalle orientaatiovaikeuksia. Henkilöhistoriaa kertoessaan teos kuvaa kiinnostavasti myös Yleisradion, erityisesti Rockradion ja Radiomafian tarinaa. AKG, Audio-Technica, Austrian Audio, Blaze, BSS, Crown, Focusrite, JBL, Meyer Sound, Proel, RME, Sonifex ja Soundcraft) myynnin kehittäminen. Ruotsalaistuneen amerikkalaismuusikon, Gregory Fitzpatrickin, 80-luvulla perustama yritys edustaa Suomessa mm. 1966) ollut mainittavaa bänditai laulukokemusta ennen The Balls -solistin uraansa
Future Hub hallissa 11.0. Vaikka Musikmesse onkin laitenäyttelyn muodossa toistaiseksi passivoituna, on musiikki silti osa messuja. Lisätiedot: Messeforum Finland • messeforum.fi 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 13 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 13 6.2.2024 20.49 6.2.2024 20.49. huhtikuuta. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. Messut näyttääkin koonneen ohjelman toteuttajiksi tahoja, joilla on sekä kokemusta että arvovaltaa. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Esiintyjälistalta poimittakoon taidokas kitaristi Yasi Hofer sekä palkittu dj. Yhtenä monista kumppaneista mainittakoon European Association of Event Centres, jonka kutsumana Olympiapark Münchenin tj. FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. Perinteinen äänentoisto-, valaistusja näyttämötekniikka ovat yhä messun perusta, mutta rinnalla nostetaan vahvasti tapahtumien toteuttamisen ja alan ammattitaitoisen toimintakulttuurin edistäminen. Ammanuel Satie, jonka lisäksi juuri dj-puolen nimilista onkin väkevää asiaa. Marion Schöne saapuu messujen päälavalle kertomaan kuinka jättitapahtumia voidaan järjestää ekologisesti kestävällä tavalla. Tuotatko äänitteitä. koostuu neljästä lohkosta: Campus, Career Center, Start-up Area ja Networking Lounge. Esiinnytkö äänitteillä. Musiikin ja äänentoiston merkityksestä tapahtumatuotannolle tulee puolestaan puhumaan Geneviève Cleary, mm. Paketti sisältää alan opiskelua, urakehitystä, yrityksen perustamista sekä verkostoitumista palvelevia näyttelyosastoja, ohjelmapisteitä ja sosiaaliseen kanssakäyntiin soveltuvia tiloja. Rihannan ja David Guettan, sekä Cirque de Soleilin ja Disneyn tuotannoissa meritoitunut tuottaja-koreografi-innovaattori. proaudile.fi www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi miniatyyrikokoinen taskulähetin MTP61 MTP61 47 mm leveä, 67 mm korkea ja 94 g (akun kanssa) DSP-pohjainen signaalinkäsittely Integroitu mikro SD-korttitallennin aikakoodilla Langaton ohjaus Bluetooth 5:n kautta www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Frankfurt Prolight & Sound 2024 – tieto on pääomaa A ika elää ja ajassa on elettävä. Maailman edistyksellisimpiin äänentoistojärjestelmiin kuuluvan Holoplotin tuotejohtaja Michael Kastnerin aiheena taas on lokakuussa 2023 toimintansa Las Vegasissa aloittaneen Sphere-areenan tekninen toteutus. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Vihreä siirtymä on jatkossa oleellinen tekijä myös tapahtumatuotannossa, ja huhtikuinen PLS tarkentaakin katseensa tulevaisuuteen monella eri tasolla. Messuille osallistuvien näytteilleasettajien määräksi arvioidaan noin 500, ja tapahtuma pidetään 19.–22
On hämmentävää, etteivät espanjalaiset itse ole saaneet oman musiikillisen perintönsä perusteita selkeästi ja rakentavasti nuotinnettua ja myytyä ulkomaille. Varsinkin perustason oppimateriaalia flamencosta on julkaistu hyvin kitsaasti. Widenius on tunnettu flamencoa ja klassista kitaramusiikkia yhdistelevästä tyylistään. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Flamencon peruskompit haltuun Kuvateksti dga afga fdg fda dfg af dfsg dfs. Englanniksi kirjoitettu nuottivihko on suunnattu kansainvälisille markkinoille. Björknäs kuvitteli tekevänsä kirjan itse neljässä kuukaudessa, mutta projekti kestikin viisi vuotta. Mutta Widenius tuleekin boksin ulkopuolelta: ”Tarvitaan tämmöinen suomalainen puolikalju blondi näkemään kokonaisuus.” TOMMI E. Björknäs on koonnut samojen kansien väliin kaiken työssään kertyneen tietotaidon. Ajatus oppikirjasta kyti mielessä kaksi vuosikymmentä, kunnes vuonna 2019 työ alkoi Jenny ja Antti Wihurin säätiön apurahan turvin. 1980) on tehnyt oppikirjan, jossa näytetään flamencon yleisimmät komppityylit (compás). Hanki Apollo Desktop Interface Saat 1 795 € arvoiset plug-innit veloituksetta. Pianonvirittäjäksi hän valmistui Espoon Arlainstituutista vuonna 1991. Avuksi tarvittiin myös julkaisualan ammattilaisia, kuten taittaja ja kustannustoimittaja. Paitsi että kirjassa on nuottien lisäksi tabulatuurit, löytyy jokaisesta biisistä opetusvideo, jonka saa auki vain kirjasta löytyvällä QR-koodilla. ”Oletin alun perin, että se suurin ostajakunta löytyy niistä, jotka haluavat itse rassata omaa soitinta”, sanoo Björknäs ja lisää. ”Hyvin harva kuitenkaan tekee ammattilaisille suunnatuilla opuksilla mitään, kun haluaa ottaa flamencon perusteet haltuun”, Widenius sanoo. Voimassa 31.3.2024 saakka. Käsissä on noin kaksi kiloa painava, yli 800-sivuinen Pianomestari-kirja. Widenius kertookin e-kirjatilauksia tulleen heti niin Yhdysvalloista, Saksasta kuin Etelä-Amerikastakin. Ammattimaisia virittäjiä tarvitaan, koska akustisia pianoja myydään edelleen paljon. Ne ovat vasta lopputason juttuja”, sanoo Widenius ja kysyy osuvasti: ”Kuka aloittaa pianonsoiton Mozartin pianokonsertoilla?” Wideniuksen kirja näyttää, miten eri tavoilla voi soittaa flamencon 12 eri paloa eli tyyliä. VIRTANEN Flamenco guitar lessons VOL I – Compás material (omakustanne, 2023) Kirjoittaja: Joonas Widenius Liimaselkäinen kirja, saatavilla myös e-kirjana Myynnissä Maailman musiikin keskuksen verkkokaupassa: globalmusic.fi Taikuri paljastaa temppunsa P ianonvirittäjä Jarkko Björknäs (s. Opetuksen tukena oli perinteisesti käytetty erilaisia niteitä. Björknäs on ehtinyt opiskella itsensä myös kasvatustieteen maisteriksi ja lisäksi hänellä on ammatillisen opetuksen erityisopettajan pätevyys – pohjaa kirjallisen työn ja oppimateriaalin laadintaan oli siinäkin mielessä kosolti. Motiivit kirjan julkaisulle löytyvät hänen omasta taustastaan. 14 www.riffi.fi 1/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA P itkän linjan flamencokitaristi Joonas Widenius (s. Työt opettajana samassa talossa alkoivat 1997. 1967) tiesi tehtävän olevan liki mahdoton, sillä pianonvirittämistä ei voi opiskella pelkästään kirjoista; oppi siirtyy esimerkin kautta kisälli-oppipoika-metodilla. ”Parhaan hyödyn aloittelija saa kuitenkin, jos kirjan lisäksi on asiansa osaava opettaja, joka auttaa tekniikoiden kanssa”, muistuttaa Widenius, joka on valmistunut myös pedagogiksi. Kirjasta on jätetty kaikki symbolimerkkien selitykset pois. ”Varmaan se oli myös oma kunnianhimo”, sanoo Björknäs, joka on nyt saanut valmiiksi uskomattoman urakkansa. ”Compáksen soitto värittää kaikkea, se on suurin murheenkryyni. Vaikka kirja onkin loistava opus perusopetukseen, on sillä varmasti oma ostajakuntansa tee-se-itse-miesten parissa. Vaikka Pohjois-Suomessa sai 1990-luvulla konservatoriotason klassisen kitaran opetusta, ei flamencokitaraan ollut saatavilla materiaalia, varsinkaan kompin soittoon. Niinpä kirja, ”Flamenco guitar lessons VOL I – Compás material” on herättänyt heti julkaisuviikollaan kiinnostusta ulkomaita myöten. Hän halusi myös riisua virittämisestä turhan 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 14 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 14 6.2.2024 20.49 6.2.2024 20.49. Falsettoja, eli lyhyitä kitarasooloja, on saatavilla vaikka kuinka, mutta mitä aloittelija tekee Paco de Lucían nuoteilla. ”Huomatakseen lopulta, että paikalle tarvitsee kutsua kuitenkin pianonvirittäjä.” Helsingin Konservatoriossa kymmenettä vuotta opettajana toiminut Björknäs kuitenkin haluaa myös, että tieto alan olemassaolosta leviää. Idea oppikirjaan syntyi siitä huomiosta, että flamencosta saatavilla oleva materiaali oli pääasiassa pitkälle edistyneille. Kiertueet ovat ulottuneet Euroopassa varsinkin Saksaan, ja kuuntelijoita on ympäri maailmaa. Vaikka nuottikirjasta onkin kysymys, mysteerin pitäisi selvitä, jos vain sinniä löytyy, sillä Widenius on ottanut kaikki keinot käyttöön. Mukana ovat yleisimmät nelijakoiset (tientos, tangos ja rumba) sekä 12/4 -tahtilajissa kulkevat (bulerías, seguiríyas, alegrías, soleá ja soleá por bulerías) tyylit. Perusolettamuksena soittaja tietää ne jo. Työssään virityksenopettajana Björknäs kuitenkin koki tarpeelliseksi tehdä perusteellisesti ammatin salat selittävä kirja
Ison teoksen painattaminen on kallista ja rahallisesti hanke on tekijälleen riski. Siihen nähden se on aika halpa kirja”, summaa Björknäs, jolle kirja on ollut elämäntyö. VIRTANEN Pianomestari (omakustanne, 2024) Kirjoittaja: Jarkko Björknäs Kovakantinen kirja, 840 sivua, 1570 kuvaa Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 15 12-15 Ajankohtaiset 124.indd 15 6.2.2024 20.49 6.2.2024 20.49. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät savonia.?/musiikki *Hae yhteishaussa Savoniaan ja ryhdy toteuttamaan unelmiasi! TÄLLÄ MENOLLA SINUSTA TULEE MUSIIKKIPEDAGOGI.* mystiikan. Hanki Apollo Desktop Interface Saat 1 795 € arvoiset plug-innit veloituksetta. Björknäs ei myöskään ole huolissaan tiedon vanhenemisesta. Niinpä teoksen hinta on korkea, 250 €. Kaikki on selitettävissä. ”Vastaavat korkealaatuiset oppikirjat maksavat jopa enemmän ja tieto on ajatonta. Kustantajaa kirjalle ei lopulta löytynyt, joten Pianomestari on Björknäsin firman julkaisema. Niin kauan kuin akustisia pianoja on, kaikki pätee edelleen kahdenkymmenen vuoden päästä”, sanoo Björknäs vakuuttuneena. Voimassa 31.3.2024 saakka. Se on varmasti totta, sillä flyygelin koneisto on pysynyt samana yli sata vuotta. Kirja on tilattavissa suoraan tekijältä: www.pianomestari.fi. TOMMI E. ”Tietojenkäsittelyä koskeva teos olisi vanhentunut alle viidessä vuodessa, mutta tällä alalla tieto ei vanhene
Uudenlainen musiikillinen maailma osoittautui haastavaksi. – Kun olin asunut pari vuotta Vaasassa, hain Manhattan School of Musiciin, sillä halusin oppia kunnolla ihan ”hardcore”-jazzia. Syntyjäänkin Sandberg on Pohjanmaan poikia, sillä hän varttui Pietarsaaressa, missä on pitkä kitarahistoria Landolan tehtaan ansiosta, ja tottakai myös Sandberg itse oli kouluikäisenä mainitulla tehtaalla työharjoittelussa. 18-vuotiaana Sandberg osallistui Yhdysvalloissa Berkleen kesäopintoihin, missä häntä opetti legendaarinen Mick Goodrick (1945 – 2022). Samoin harjoittelin todella paljon koulunkäynnin ohessa. Aloinkin jo kouluikäisenä kuunnella jazzia tosi paljon, koska halusin päästä siihen kiinni samalla tavalla kuin rockja blues-musiikkiin. Mutta sitten kun kaikki luokkakaveritkin innostuivat hevistä, niin piti löytää taas jotakin omaa. Varsinaisesti kitaransoitto alkoi hänen kohdallaan AC/DC:n innoittamana, mutta oma tyyli löytyi varsin pian. Olin tosi onnekas, koska he ottivat vain yhden kitaristin sisään sinä vuonna. Usein tein niin, että kävin kuuntelemassa keikkoja, ja sitten TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: ULLA NIKULA, DINAH SANDBERG Mathias Sandberg – jazzia kaikelle kansalle Mathias Sandberg lienee yksi ahkerimmin keikkailevia jazz-kitaristeja Suomessa, ellei jopa ahkerin. Tämä kokemus sytytti kipinän päästä uudestaan amerikkalaiseen oppiin. Tulin sitten takaisin Vaasaan, ja kävin muutamana vuonna New Yorkissa opiskelemassa yksityisesti lyhyitä aikoja esimerkiksi Jonathan Kreisbergin ja Gilad Hekselmanin johdolla. Minulla oli tietysti apuraha opintoja varten, ja olin säästänyt keikkaliksoista vielä lisää, mutta siitäkin huolimatta rahat loppuivat kesken. – En aluksi ymmärtänyt siitä mitään, mutta se siinä varmaan kiinnostikin. – Pietarsaaressa oli siihen aikaan pula popja jazz-musiikin opettajista, joten 16-vuotiaana aloitin ensin musiikin teorian opettajana, ja sen jälkeen bändija kitaransoiton opettajana. Luin paljon kitaralehtiä, ja niissä aina hevitiluttajat mainitsivat, että jos tämä on vaikeata, niin kuuntelepa vaikka John Coltranea. Myös studiossa on tapahtunut, sillä trionsa kanssa hän on taltioinut kaksi levyllistä kitarajazzia, joka tyyliltään ankkuroituu 1950–60-luvun amerikkalaiseen perinteeseen. 16-17 Mathias Sandberg.indd 16 16-17 Mathias Sandberg.indd 16 4.2.2024 7.35 4.2.2024 7.35. 16 www.riffi.fi 1/2024 T avoitin Mathias Sanbergin joulun alla hänen kotikaupungistaan Vaasasta. Sitä kautta kiinnostuin jazzista. – Kuuntelin ensin paljon hevimusaa, koska kukaan muu ei tykännyt siitä. Kun Pietarsaaren musiikkiopistossa alkoi pop-jazz-opetus, Mathias Sandberg oli uuden linjan ensimmäisiä oppilaita. Hänen nopeasta kehittymisestään kertoo se, että hyvin pian hän myös toimi koulussa opettajana
Kyllä ne minulle kelpaavat, ja niitä käytin levyilläkin. – Olen tehnyt tätä hommaa niin paljon, että minulle on kertynyt paljon tuttuja ympäri Suomea. Näin löysin parhaan sijoittelun mikille. Edullisellakin vahvistimella pärjää Mathias Sandberg poseeraa molempien levyjensä kansissa Ibanezin GB-10-kitaran kanssa. – 15-tuumaisessa kaiuttimessa ei ole samalla tavalla keskialuetta kuin Banditin 12-tuumaisessa, mutta sen sijaan siinä on enemmän alakertaa. huom. – Teen kappaleita, jos kuulen jonkun idean niin vahvasti, että en pääse siitä eroon. Kun innostuin jazzista teini-iässä, aloin katsella Keltainen Pörssi -lehdestä (ennen nettiaikaa pikkuisia myynti-ilmoituksia varten julkaistiin aivan omaa käytettyjen tavaroiden myyntiin keskittyvää lehteä, kuvitelkaas… toim. Ehkä se tietynlainen yksinkertaisuus on jäänyt mukaan siitä, kun olen kuunnellut ja soittanut perinteistä jazzia niin paljon. huom.). – Se tässä on vähän tarkoituskin, että viedään jazzia kaikella kansalle. u Peavey Banditin tukena Sandberg käyttää usein lisäkaappia, joka on varustettu Celestionin vanhalla 15-tuumaisella kaiuttimella. Ja itse ihan tykkäänkin siitä, että saan tehdä paljon keikkoja. Mutta New Yorkin opiskeluiden jälkeen olen pitäytynyt vain perinteisemmässä jazzissa, koska aloin ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Erityisen merkille pantavaa on se, että iso osa niistä on ollut paikoissa, jotka eivät ole perinteisiä klubeja, saatikka sitten jazzklubeja. Sandbergin levyjä kuunneltuani oletin, että hän soittaa putkivahvistimella, mutta ihan näin ei olekaan. Keikkamyyntikin on omissa käsissä. – Valitettavasti ne yhteistyökuviot katosivat paljolti koronan takia, mutta toivottavasti saisi pian taas soittaa ulkomailla ja Ruotsissa. Niinpä minulla on nyt kaksi ’90-luvun Banditia, jotka maksoivat jotain sata euroa per vahvistin. Jazzia kaikelle kansalle Mathias Sandberg tekee trionsa kanssa varsin paljon keikkoja. Klubin lavalla on tosi hyvä soundi, joten siellä on helppo soittaa. Tähän mennessä olen soittanut Ibanezilla monta tuhatta keikkaa, ja hyvin se on pelannut. Itse en sokkotestissä erottanut niiden soundia toisistaan. Esimerkiksi viime vuonna hänelle kertyi yli sata keikkaa ympäri maata. Lisäkaapin hän mikittää RM BIV-1nauhamikillä, ja Peaveyn taas Shure SM57:lla. Kyseessä on melko pienikokoinen George Bensonin nimikkokitara ’80-luvulta, ja malli on edelleenkin valmistajan mallistossa. Sandbergin bop-vaikutteisissa kappaleissa on mukavan ”yksinkertaisia” ja tarttuviakin teemoja. Sanberg on soittanut myös ruotsalaisten muusikoiden, kuten urkuri Pierre Swärdin, trumpetisti Peter Asplundin ja kontrabasisti Georg Riedelin kanssa. Säveltävänsä hän kertoo kuitenkin vain silloin kun on pakko. Fuusiota Sandberg ei oman trionsa kanssa soita, vaikka siitäkin on kokemusta. Ja kun olen tällainen vähän pienempi mies, niin pienempi soitin on parempi täysikokoisen jazz-kitaran sijaan. Ja usein ne kyllä ottivat vastaan, Sandberg kertoo opinnoistaan. Vahvistimen mikittämisestä olen aika tarkka, ja aikoinaan harjoittelin sitä luupperin kanssa, jonka avulla kitarasignaali pysyi samanlaisena koko ajan, kun siirtelin mikkiä eri paikkoihin. Yhdessä ne sitten täydentävät toisiaan hyvin, Mathias Sandberg toteaa. Lisäksi jazz-keikoista saa yleensä niin vähän rahaa, että pitää soittaa paljon, jotta pärjää taloudellisesti. Sitä kautta se on mahdollista. 16-17 Mathias Sandberg.indd 17 16-17 Mathias Sandberg.indd 17 4.2.2024 7.35 4.2.2024 7.35. Alex Holm ja Thomas Lindell tekivät äänitykset, ja kappaleista tallennettiin useita ottoja, joista valittiin sitten parhaat levylle. Samalla olen tosi kiitollinen ja onnellinen, että olemme pystyneet soittamaan Suomessa näinkin paljon viime vuosina, hän toteaa. Tohtori ja kapteeni Mathias Sandbergin molemmat soololevyt (The Doctor, The Captain) koostuvat hänen omista sävellyksistään, ja niillä soittavat hänen kanssaan trio-kaverit Zacharias Holmkvist (basso) ja Stefan Brokvist (rummut). Sandbergin uudempi soololevy, Abdissa ”Mamba” Assefan miksaama The Captain (2023) äänitettiin liveottoina Vaasan Doo-Bop-klubilla, samoin kuin edeltäjänsäkin. – Meillä ei ollut budjettia mennä oikeaan studioon. ), että löytyisikö sieltä halpaa jazz-tyylistä kitaraa. Hinnoittelu pitää tietysti tehdä aina paikan mukaan. – Valmistusvuosi on 1980, eli soitin on vanhempi kuin minä itse. www.riffi.fi 1/2024 17 kun löysin soittajan, josta tykkäsin, niin kysyin häneltä, että voisinko tulla seuraavana päivänä tunnille. Ja jos tarkkaan kuuntelee, niin huomaa, että siellä sattuu kaikenlaista, mutta tärkeintähän on se, että on hyvä fiilis. – Se on ollut hyödyllinen myös ulkomailla soittaessa, sillä jos ei ole omaa vahvistinta mukana, niin saan soundin helpommin säädettyä. Kitaran ja vahvistimen välissä Sandbergilla on vain eqpedaali. Taas tulee vastaan vanha totuus, että hyvän soittajan soundi tulee enemmän sormista kuin vahvistimesta. Kaikki eivät asu isoissa kaupungeissa, joten olisi kiva, että pienilläkin paikkakunnilla voisi kuulla tätä musiikkia. – Olen sitäkin soittanut, sillä näin aikoinaan Ruotsin tv:stä Mike Sternin keikan Uumajan Jazz-festivaalilta ja innostuin kovasti siitä, miten hyvin hän yhdisti särökitaraa ja jazzia. Mutta koska keikkailen niin paljon, niin kyllästyin pääteputkien vaihtamiseen, etenkin kun en tahtonut löytää sellaisia putkia, joista tykkäisin, enkä varsinkaan järkevään hintaan. DooBop on pitkään Vaasassa toiminut jazzklubi, jonka toiminnassa olen ollut kauan mukana. Törmäsin sitten Youtubessa videoon, jossa verrattiin Fenderin putkivahvistinta ja Peavey Banditia, joka on täysin transistorivahvistin. – Soitin varmaankin 20 vuotta ’70-luvun Fender Vibrolux Reverbillä, joka minulla on edelleenkin. Tämä siellä tuli vastaan, ja maksoin kitarasta muistaakseni 4 000 markkaa (nykyrahassa hinta olisi inflaatiotarkistettuna reilu 1 000 euroa toim
Syvän tummia ja usvaisia sävyjä ja unenomaisia tunnelmia yhdistelevä ”Sky Above Your Life” ehti tekeytyä ideatasolla useita vuosia, ennen kuin sopiva aika sen toteuttamiseen löytyi. Se olisi lähinnä sitä, että laittaisi läppäTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Pessi Levanto – soolotuotannon vuoro Säröisistä ja tummista soundeista syntyi musiikkia, joka vaikuttaa rauhoittavasti sekä säveltäjään itseensä että kuulijaan. Tässä olin vastuullinen vain itselleni ja sain kääntää kelkan, jos minua huvitti. Tämä on hyvin tällainen studiotekninen levy. Sävellystyön kanssa Levanto kertoo edenneensä yritys ja erehdys -metodilla, kokeilemalla. Tein levyn siihen mennessä valmiiksi, että pystyin siirtymään eteenpäin. Kyseessä on hiljattain 50 vuotta täyttäneen säveltäjän itsensä mukaan ”kypsän iän ensimmäinen soololevy”. Sibelius-Akatemian jazzosastolta valmistunut ja jazzpianistina uransa aloittanut Levanto ei halunnut soololevystään soolopianolevyä. Ajoin niitä nauhan läpi ja äänitin puolitempossa tai neljäsosatempossa takaisin. Sitten keksin, että äänitetään viittä huilua yhtä aikaa, ja buukkasin session, jossa oli viisi huilistia. Raitoja raidalle Huilujen ja jousien lisäksi levyllä kuullaan Samuli Kosmisen perkussioita ja Antti Lehtisen alun perin toista projektia varten äänitettyjä rumpuja. Piano on mukana, muttei tapahtumien keskipisteessä. – Usein mulla saattaa olla joku suunnitelma, mutta jossain vaiheessa keksin, että ”hei, jos tää oliskin parempi, kun se ei meniskään näin”. Voisi olla keikkailumielessä hyvä tehdä enemmän biisejä, joissa olisi minulla enemmän soitettavaa, koska tällä hetkellä näitä voisi olla vaikeaa esittää. Myös syntetisaattoreita on käytetty, mutta ennemmin piilotettuina tai hieman peitossa olevina kuin korostettuina elementteinä. – Oli idea soundista, että on jouset ja puupuhaltimet. Levannon mielestä on hyvä käyttää runsaasti aikaa raakamateriaalin työstämiseen: siinä oppii tuntemaan oman työvälineen ja yhtenäisen soundimaailman luominen helpottuu. Huiluja jousiäänityksessä mulla ei ollut mitään kappaleita olemassa. Ihan niin pitkälle en mennyt, vaan ajattelin, että tämä vie sen minkä vie. Sitten yleensä kannattaa mennä siihen suuntaan, varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun kukaan ei ole vaatimassa mitään. Kaikki idikset olivat aika pieniä, jotain irrallisia sointuja tai tekstuureja tai rytmejä. – Moni biisi muodostuu sillä lailla, että siinä on pianosooloilua, mutta se ei ollut se pääjuttu. Voihan olla, että tulevaisuudessa tulee käytettyä pianoa enemmän. En oikein jaksaisi jonkun elokuvan ohella vielä illalla tehdä jotain muuta, se vaatii keskittymistä siihen projektiin, Levanto kertoo. Sopiva soundipankkiin tallennettu äänitiedosto biisin rungoksi, ja siitä eteenpäin kerrostamaan. Sävellysten peruskivi on nimenomaan laadukkaasti äänitetyt ja myöhemmin studiossa muokatut ja prosessoidut akustisten instrumenttien soundit. Äänitettiin vaan sekalaisia ideoita sillä mentaliteetilla, että niiden kanssa eks18-19 Pessi Levanto.indd 18 18-19 Pessi Levanto.indd 18 4.2.2024 7.38 4.2.2024 7.38. Levannolla oli kovalevyllä odottamassa myös joitakin jo aiemmin nimenomaan soololevyä silmällä pitäen tehtyjä äänityksiä, kuten vuonna 2020 tehdyt huiluäänitykset sekä Budapestissa syksyllä 2022 äänitetyt jousiorkesteriosuudet. – Huomasin viime talvena, että mulla ei ollut moneen kuukauteen mitään leffaa työn alla. Että palikoita voi siirrellä maailman tappiin, mutta muuttuuko tämä biisi tästä. Kaiken perustana ovat laadukkaasti äänitetyt akustiset instrumentit. Jotkuthan ovat niin hc, että laittavat itselleen deadlinen kalenteriin. – Varmaan pari kuukautta meni ihan vain esityön kanssa, kun eksperimentoin näillä soundijutuilla ja rakensin ison pankin kaikenlaisia soundeja. E lokuvasäveltäjänä ja muutoinkin monipuolisena musiikintekijänä tunnettu Pessi Levanto julkaisi viime vuoden lopulla sooloalbumin – ensimmäisen pitkiin aikoihin. Sitten ajattelin, että okei, nyt tartun tähän. Tykkään Kosmisen soundeista, hän soittaa tavallaan epäkonventionaalisesti, kaikenlaisia rapsautuksia ja napsautuksia. Samalla syntyy ideoita myöhemmin toteutettavaksi. Ja sitten kaikenlaisten efektien läpi, esimerkiksi jousiorkesteria kitara spedujen läpi, mikä on tavallaan pyhäinhäväistystä… Venytin myös tosi paljon: jostain ihan pienestä soundista, sekunnin mittaisesta audio filesta, voi vetää kymmenminuuttisen – mikroskooppinen asia venyy yhtäkkiä isoksi tapahtumaksi ja voi löytyä kaikkea kiinnostavaa. Piano-, bassoja kitaraosuudet Levanto soitti itse. Mutta se on vähän sama kuin minkä tahansa kanssa, että kun jonkun materiaalin kanssa pelailet, niin jossain vaiheessa tulee tunne siitä, että tämä on nyt se, mitä tällä materiaalilla saadaan. 18 www.riffi.fi 1/2024 perimentoidaan studiossa ja sitä itse musaa sitten ruvetaan koostamaan niistä kollaasinomaisesti. Raakamateriaaliin panostaminen kannattaa ”Sky Above Your Lifen” perustustyöt alkoivat huolellisella materiaalin keräämisellä ja soundikirjaston koostamisella. – Samuli Kosminen äänitteli mulle kaikenlaisia sekalaisia perkussiosoundeja, ja saksin niistä perkussiopankin tätä projektia varten. Levanto suhtautui soololevyhankkeeseensa järjestelmällisesti kuin mihin tahansa muuhunkin työhönsä: aamulla työhuoneelle ja projektia edistämään. – Minulla ei ollut deadlinea, mutta oli tiedossa, että loppukeväästä alkaa seuraava leffajuttu
www.riffi.fi 1/2024 19 riltä ”play”. Jotenkin stressaa, jos biisi on hirveän busy, niin ehkä sitten halusin tehdä sellaista, mikä mua itseäni rauhoittaa. – Jos mulla on yksi raita, jossa on 40 soittajaa, niin voin laittaa siihen samaan aikaan soimaan toisen raidan, jossa on myös 40 soittajaa – yhtäkkiä se on aika iso massa tavaraa. Voisin tehdä eteenpäin niin, että pystyisin muodostamaan keikkasetin. Levanto kertoo, ettei levyllä ole ”satamäärin” raitoja mutta kuitenkin useita kymmeniä – joista jokainen saattaa koostua kymmenistä yksittäisistä instrumenttiraidoista. Esimerkiksi jotain sen tyyppistä, että olisi piano ja perkussionisti ja vaikka muutama jousi ja sitten nauhalta loput. – Kyllä mulla on ideoita, mitä voisi olla seuraavalla levyllä. Kappaleissa voi havaita myös elokuvallista ja minimalistista otetta. Levannon säveltämää musiikkia kuullaan siis elokuvissa jatkossakin, mutta mikä on soolotuotannon tulevaisuus. Saa aika monta kymmentä miljoonaa kuunneltua striimiä tulla, että tästä pääsisi omilleen. Työn alla on ruotsalainen draamaelokuva, jonka parissa tekemistä riittää vielä pitkälle kevääseen. Levanto sanoo olevansa iloinen saatuaan soololevyn valmiiksi omatoimisesti ja ilman ulkopuolista painetta tai aikataulutusta. – Piano tuo siihen ECM-kulman sillä lailla, että improvisointistaili on tosi harvaa, ei sellaista jenkkiläistä jazztykitystä, bebop-pohjaista. Ja ehkä olisi tosiaan kiinnostavaa laajentaa tätä, että tekisin lisää ja kehittäisin keikkakokoonpanon. Itsenäisen tekemisen vapaus ja vaikeus Haastatteluhetkellä, loppuvuodesta 2023, Levanto on vastikään saanut valmiiksi tanskalaisen pitkän elokuvan musiikin. Että tätä voi pitää harrastustoimintana varsinaisten duunien ohella. Sävellyksiä ei ole sullottu täyteen ideoita ja äkkinäisiä suunnanmuutoksia, vaan niissä on ilmavuutta ja hidasta kehittelyä. Leffoissa aina joku sanoo, että deadlinepäivä on se ja se ja musan täytyy olla tällaista ja näin paljon tarvitaan. – Ehkä se on se, kun nämä tekniikat ja ideat ovat mulla muodostuneet leffaduunien myötä viime vuosina… Mutta ehkä ihan myös se, että viime aikoina en ole tykännyt kuunnella sellaista kauhean aktiivista musiikkia. Se vain vaatii aikaa ja rahaa, itsehän mä tämän kaiken olen maksanut eikä minulla ole näin Spotify-aikana oletuksia, että tämä maksaisi itseään takaisin. Musiikkia, joka rauhoittaa tekijäänsä Levanto kuvailee soolotuotantoaan tyylillisesti ”modernin klassisen, dark ambientin ja ECM-jazzin yhdistelmäksi”. Mielestäni voin olla itseeni tyytyväinen, että sain sen tehtyä ihan omin avuin kenenkään pyytämättä. Mutta se oli tiedossa alusta asti eikä se ole se pointtikaan, että tämä olisi jonkinlaista bisnestä. Enemmänkin Bobo Stenson tai John Taylor voisi olla sen pianismin esikuva kuin McCoy Tyner. Leffaduunit ja muut voivat olla sellaisia, joista pitäisi sitten jäädä palkkaakin käteen. u ”Palikoita voi siirrellä maailman tappiin, mutta muuttuuko tämä biisi tästä?” Säveltäjä Pessi Levanto työhuoneensa ovella Helsingin Punavuoressa. Myös toisteisuutta on hyödynnetty. Tämä voisi ihan hyvin sopia jollekin Flow-festarin pikku experimental-lavalle tai G Livelabiin. Vaikka ovathan tuossa monet soundit aggressiivisia, säröisiä ja tummia. 18-19 Pessi Levanto.indd 19 18-19 Pessi Levanto.indd 19 4.2.2024 7.38 4.2.2024 7.38. – Tällaisellekin on olemassa skenensä, ihmiset kuuntelevat tällaista ”islantiosastoa” ja dark ambientia. Mutta kun tekee ihan omaa, kun ei kukaan muu sano mitään… Ehkä mun tapa selvitä oli teeskennellä, että tämä oli projekti kuin mikä tahansa, vaikka kukaan ei kysynyt sen perään. – Olen tottunut tekemään muille. Levanto toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole aivan radion soittolistamateriaalia, mutta uskoo, että oma kuulijakunta löytyy kyllä. On vain yksi raita, mutta oikeasti se on downmix monesta kymmenestä raidasta, että tavallaan niitä on alun perin hirveä määrä. Vaikka eipä se tietenkään niin ole, että biisin laatu olisi yhtä kuin se raitojen määrä sinänsä. Siinä on helppo aloittaa, kun raamit on joku antanut. Tein jousiäänityksistä stereo downmixit
Oudointa kokonaisuudessa on se, että Folkhemissa on pitkän linjan ammattilaisia, jotka nimenomaan tekevät näitä päivänpopbiisejä. VIRTANEN Folkhem Onko tämän päivän radiopop teflonia, jossa ei uskalleta sanoa mitään. Pöydän toisella puolen kahvejaan ryystävät Kyösti Salokorpi (s. Sattumalta molemmat biisinikkarit ovat helmikuun Emma-gaalassa ehdokkaina Vuoden musiikintekijä -kategoriassa (tosin haastatteluhetkellä he eivät vielä tiedä ehdokkuudestaan). Popbiisejä työkseen nikkaroivat Kyösti Salokorpi ja Axel Ehnström ovat päättäneet rikkoa totutun kaavan Folkhem-projektissaan. 20 www.riffi.fi 1/2024 H elsingissä Fleminginkadun trendikahvilassa soi miljööseen sopiva popradio. Tämän kaksikon sävellyksiä ja sanoituksia kuullaan radion lähetysvirrassa eturivin artistien esittämänä aina Jenni Vartiaisesta Anna Abreuhun ja JVG:stä Teflon Brothersiin. Kasarisynapopilla ryyditetyt sanoitukset eivät väistele ajankohtaisia ja poliittisia aiheita. Mutta ilmastonmuutos, sota, vihapuhe tai pörssikeinottelu pysyvät todennäköisesti poissa jatkossakin biisien teemoisTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Biiseissä on kärkevää pohdintaa ja sanoitukset ovat täynnä tasoja. 1990), Folkhem-yhtyeen laulajakaksikko. – Voiko päivänpop olla kantaaottavaa. Heti kättelyssä käy selväksi, että tämä bändi ei lähesty tekemistä vain kämpällä jammailemalla. Älyllistä poppiako. Axel Ehnström ja Kyösti Salokorpi. 1976) ja Axel Ehnström (s. 20-23 Folkhem.indd 20 20-23 Folkhem.indd 20 4.2.2024 7.56 4.2.2024 7.56. Saattaa siis vaikuttaa ristiriitaiselta, että juuri he kritisoivat päivänpopin sanoitusten tyhjyyttä, mikä on keskustelumme teema. Jos Salokorpi ja Ehnström saisivat toivoa, käsiteltäisiin valtavirtapopissa nykyistä laajempaa aiheiden kirjoa. Me puhutaan tosi paljon tyylisuunnista ja tekstisisällöistä, mihin muotoon ne tekstit asettuvat ja mikä on kertojen kulma tai vaikka ironiataso jossain biisissä”, Salokorpi kuvailee monipolvisesti bändiään. ”Tämä bändi on tutkimusretki, jota määritellään koko ajan tehdessä
Reilu kolmekymppinen Ehnström, Folkhemin nuorin jäsen, on iästään huolimatta alalla jo konkari. Tosin ei heidän mielestään sitä kaikkein moderneinta, vaan häpeilemättä 80-luvun synapopilta tyylinsä lainanneena. Kuten laulussa Ylin yhteinen nimittäjä, jossa valitetaan kuinka ”mistään ei saa puhuu”. Mutta kun Melasniemi ja Salokorpi jo fiilistelivät Depeche Moden alkuaikojen aikaansaannoksia, ei Ehnström ollut vielä syntynytkään. ”Joel ja Kössi myivät tämän konseptin minulle otsikolla: ’synapop-bändi, joka käsittelee yhteiskunnallisia aiheita’. Mutta biisi on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin nopeasti syttyvä ja sammuva meemi. ”Ylin yhteinen nimittäjä -biisi koostuu erilaisista yhden lauseen mielipiteistä ja väitteistä, joista osa on aivan hirveitä, mutta kokonaisuutena biisi käsittelee nykyistä internetin keskustelukulttuuria ja sen suhdetta faktoihin”, selventää Salokorpi. You had me! Olen kuunnellut viimeiset vuodet tosi paljon kansain”Ollaan irtauduttu semmoisesta Woody Guthrie -perinteestä. ”Olen kirjoittanut yksitoista vuotta muille artisteille. Kirja syntyi samaan aikaan Folkhemin ensimmäisen levyn luomisprosessin kanssa. Reunan yli heittäytymisen sijaan Folkhem käsittelee asioita ironian ja sarkasmin avulla. He edustavat orkan konevetoisempaa siipeä, mikä osaltaan selittää Folkhemin linjaa. Salokorven historiaan kuuluu punkja grunge-tausta nirvanoineen. www.riffi.fi 1/2024 21 ta. Viisumenestyksen myötä alalle rakettimaisen nousun tehnyt Ehnström toteaa, ettei hippiaatteeseen puettu ironinen kritiikki oikein avautunut suurelle yleisölle. ”Just a spoon full of sugar helps the medicine go down”, sanoo Ehnström Maija Poppasta lainaten. ”Sokerilla” Ehnström viittaa Folkhemin musiikkiin, joka on sitä itseään – päivänpoppia. Tiktok-videot ovat tämän päivän sinkkuja Puhumme siis meemeistä ja muista somessa meitä ilahduttavista ja piinaavista ilmiöistä, sillä niiden kanssa popbiisit kilpailevat ihmisten ajasta. Joel Melasniemeltä taas tiedetään taittuvan Rage Against Machine -tyylinen industrial metal. Keskustelemme paljon yhdessä, kun teemme biisejä – mitä haluamme sanoa ja mistä kulmasta tekstin pitäisi lähestyä aihetta.” Mutta ehtiikö infoähkyä poteva nykyihminen pureksia tällaista postmodernia, tiivistettyä ajattelua. Mutta miksi protestoida Pet Shop Boysin, Spandau Balletin ja Army of Loversin hengessä. Emme halua kuulostaa vanhalta protestimusalta”, selventää Salokorpi. Ennen työuraansa ammattikirjoittajana hän pääsi estradille heiluttamaan rauhanlippua koko Euroopalle Paradise Oskarina, joka vuoden 2011 Euroviisuissa edusti Suomea akustisen kitaransa kanssa ja halusi ”pelastaa planeetan”. Kollektiivin kaksi vielä mainitsematonta jäsentä ovat Ruusut-yhtyeestä tuttu Alpo Nummelin ja tuottajana meritoitunut OP Vuorinen. Tällaiseen emotionaaliseen vaikuttamiseen tietenkin jokainen biisintekijä pyrkii, myös Salokorpi ja Ehnström. mitään ei saa sanoo / paitsi kännissä ja läpäl Vetääkö Folkhem sittenkin yleisöään nenästä ja kätkeytyy ironian verhon taakse laulamalla vakavista aiheista ”läpällä”. Vaikka usein puhumme sessioiden aluksi yhteiskunnallisista epäkohdista, eivät ne ongelmat heijastu itse biiseihin. Muun muassa Scandinavian Music Groupissa ja Atlético Kumpulassa soittanut Salokorpi on hänkin kokenut maailmantuskaa ja tuonut sen esille. Sen pitää luoda musiikin avulla tunnetila, jota se ilmentää”, pohtii Salokorpi. Siinä missä ennen vanhaa popbiisi edusti kerronnaltaan lyhyintä mahdollista julkaisumuotoa, ovat tämän päivän sinkkuja Tiktokin parinkymmenen sekunnin videopätkät. Vaikka biisien elinikä – ainakin päivänpopista puhuttaessa – on lyhentynyt, tallentuvat meitä ravisuttavat laulut mielemme sopukoihin paljon pidemmiksi ajoiksi. Emme halua kuulostaa vanhalta protestimusalta.” 20-23 Folkhem.indd 21 20-23 Folkhem.indd 21 4.2.2024 7.56 4.2.2024 7.56. He ovat myös kaukana menneeseen maailmaan käpertyvistä bändijätkistä, jotka eivät pysty näkemään uudessa mitään hyvää. Salokorpi sanoo olevansa tosissaan kirjoittaessaan ja selittää tekstiä. Kuulijan on vaikea välillä seurata lyriikoita, joissa kerronnan korvaa tiiliskiven lailla sinkoilevat one-linerit, muodostaen ajatusten mosaiikin. Sen enempää artistit kuin levy-yhtiötkään eivät halua ärsyttää kuulijoita, jonka vuoksi kimurantit aiheet tuskin läpäisisivät edes co-write-sessioiden itsesensuuria. Kuka niitä muistaa enää kuukauden päästä. Se on helsinkiläisviisikolle luontevaa. Ehnströmin mielestä popmusiikin siivittämänä voi ihmisille syöttää vaikeampaakin tekstiä. Molemmilla biisinikkareilla on sen sijaan ollut pyrkimyksiä kantaaottavuuteen jo ennen Folkhemin perustamista. Kuinka vilpittömiä olette. Olisihan näiltä herroilta taittunut suorasukaisempi punkahtava räminä, sellainen, mitä on totuttu kuulemaan, kun julistetaan yhteiskunnallisista epäkohdista. Meemi tai essee voi ottaa suoraan kantaa, mutta biisin pitää toimia syvemmällä emotionaalisella tasolla. Hän kuuleekin musatyylissä jotain muuta kuin nostalgista haikeutta 80-luvun selkeyteen. Folkhemin teksteissä tämä ajattelutapa näkyy siinä, että jokainen rivi on pieni statement tai irrallinen huomio. ”Vaikka tekstejä ei voi kirjaimellisesti lukea meidän mielipiteinä, niissä on kuitenkin taustalla aina joku ihan vilpitön tunne tai ajatus. ”Ollaan irtauduttu semmoisesta Woody Guthrie -perinteestä, koska se on jo tehty. Vuonna 2021 julkaistiin Salokorven kirjoittama tietokirja ”Elä, naura, tuota voittoa osakkeenomistajille” (Vastapaino). Biisin logiikka on hyvin erilainen kuin meemin”, kertoo Salokorpi. Musiikin keinoin tekstit menevät tunteiden kautta suoraan sieluun. Tiedostavat taiteilijat eivät kuitenkaan halua leimautua nukkavieruisiksi protestilaulajiksi. Kasarin ja ysärin maailmassa liikkuva popmusiikki on nyt taas trendikästä ja nostalgista. Punkin tai protestilaulujen suorasukainen julistaminen tuntuu tälle porukalle liiankin itsestään selvältä ja valmiiksi lokeroidulta. ”Molemmissa käsittelen samoja aiheita, mutta käsittelytapa on eri. ”Arvostan sitä, miten meemit pystyvät kommentoimaan jotain uutisia. Se on maailmankuvaltaan selkeästi vasemmistolainen kirja, joka sisältää lyhyitä tekstejä ja meemejä. Ja Ehnström voisi ainakin vetää Dylanin ja 60-luvun hengessä rakkauden paatoksella. Onko maailma liian moniongelmainen?”, kysyy Ehnström. Kirjallisuustiedettä opiskellut Salokorpi oli tutkinut viestintää somekulttuurissa ja pohtii teoksessaan maailman ristiriitaisuutta. Biisintekijänä hänet kuitenkin huomattiin, olihan edustuskappale täysin omaa tekoa
Seuraavaksi niistä on tarkoitus perata hyviä tahteja loopattaviksi, ja kirjoittaa sitten niihin päälle jotain vokaaliosuuksia. Viisikon tuotoksia löytyy epäilemättä kaikkien biisissä lueteltujen kansainvälisten megayhtiöiden rosterista yllin kyllin. Niinpä. Mutta voiko musiikilla pelastaa maailman. Myös Salokorpi muistelee, kuinka punkliikkeessä oli voimaa teinivuosiensa kotikaupungissa Valkeakoskella 90-luvun alussa: ”Tavallaan se eloonjääminen siellä kaupungissa oli kiinni siitä, että pääsin paikallisten punkkareiden ja hevareiden jengiin sisään. Viimeisimmissä sessioissa bändi päätti ottaa tietokoneidensa takaa askeleen perinteisempään bändiilmaisuun. ”Eli oikeastaan pitkälti sillä tavalla kuin bändilevyjä on klassisesti tehty, vaikka biisit olivatkin suhteellisen synavetoisia”, sanoo Salokorpi. Nyt ajateltiin rikkoa kaavaa ja soittaa koko bändillä yhdellä kertaa sisään pitempiä instrumentaalitaustoja miettimättä mihin biisi on muuten suuntaamassa”, kertoo Salokorpi. Äänikortin kautta Nummelinin studioläppärinä toimivaan masterkoneeseen meni lisäksi Shure SM7B -mikki ja kahden muun läppärin ääniulostulot, joilla soitettiin livenä softasynia. ”Itse käytin enimmäkseen Arturian analogisynakokoelmaa. Jonkunhan on oltava ensimmäinen ja on hienoa huomata, että Folkhem yrittää muuttaa vallitsevaa trendiä. No, maailma on tietenkin paljon monimutkaisempi paikka kuin meikäläinen sitä tajuaakaan. Nirvanastakin tuli liian suuri ja pian se soi jokaisessa BMW:ssäkin. Työtavan vaihto avasi heti uusia suuntia ja se oli tosi kivaa vaihtelua”, summaa Salokorpi. ”Siinä mainitaan nimeltä kolme isoa levy-yhtiöitä, koska me väistämättä työskennellään niiden kanssa koko ajan – vedetään siis mattoa jalkojemme alta. Mutta onko maailman muuttaminen musiikin kautta ikinä ollut mahdollista?”, vastaa Salokorpi arvoituksellisesti. Vaatii myös pirusti rohkeutta ottaa ”ikäviä” asioita esille – edes läpällä. ”Melkein kaikki musiikki julkaistaan samoilla globaaleilla alustoilla”, toteaa Salokorpi. ”Me tehtiin kahdessa päivässä 12–13 biisin pohjat. Se oli myös elämäntapa, jonka heimoon haluttiin kuulua”, sanoo Ehnström. Tai mitä ei saisi laulaa?”, kysyy Salokorpi. Tää on kaupallista roskaa / punk ei kuole koskaan Neljä viidestä / Kaikista biiseistä / omistaa Sony, Universal ja Warner Tyhjiä lauseita / Kauniita valheita / Tää on se laulu joka pelastaa kaiken Vai onko se silkkaa neroutta. Salokorven ja Ehnströmin mielestä se on entistä vaikeampaa, koska maailma on niin fragmentoitunut. Ja kuinka monta tasoa tekstistä voi löytää. Kuitenkin, ajat ovat muuttuneet. ”Punk ei kuole koskaan” Jos Folkhemin peruseetos on olla yhteiskunnallisia aiheita käsittelevää synapoppia, niin kuinka latteaa on aloittaa albumi sinkkunakin julkaistulla Punk ei kuole koskaan -kappaleella. ”Biisien kehykset oli tarkoituksella aika väljiä, eli vain jotain sointukiertoja, riffejä tai skaaloja. Se oli tärkeä osa omaa identiteettiä. ” Bob Dylanin Blowing in the Wind nousi 1960-luvulla anthemiksi, koska se yhdisti samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Nykyäänhän Kurt Cobain -paitoja Folkhem, Systeemit 1 -sessiot, tammikuu 2024 F olkhem on keikkaillut harvakseltaan (kaiken kaikkiaan esiintymisiä on kertynyt vasta kolme), mutta sitäkin aktiivisempi se on studiossa. Siinä missä kapinalliset soraäänet voivat levitä globaalisti, se on myös tuomittu jäämään ponnettomasti undergroundiin, koska elinvoimaisia yhteisöjä ei pääse verkossa syntymään. Ollaan tehty joku hyvä kertosäe, tuotettu koneella träkkiä, kirjoiteltu säkeistöjä ja nauhoitettu demolauluja. Minulle se on kuin turvakehto, mihin voin aina palata” sanailee Ehnström. Materiaali kuulosti heti yllättävänkin valmiilta. 22 www.riffi.fi 1/2024 välistä synapoppia ja se on loistanut poissaolollaan Suomessa. Miksi ihmeessä kritisoida jättilafkoja, jotka kuitenkin maksavat biisinikkareiden palkat. UAD:n ääni-interfaceen kytkettiin Fender Mustang -basso sekä Melasniemen sähkökitara, joka meni suoraan linjaan muutaman efektipedaalin läpi. Herää epäilys, onko tässä kapinassa kyse vain markkinatempauksesta. Apulanta, Tehosekoitin, Lehtivihreät ja Punaiset messiaat kiersivät soittamassa ympäri Suomea.” Mutta kuten aina käy, kaupalliset voimat nielaisevat vaihtoehtoliikkeet. Se on mantramainen hokema, jossa on tietynlaisia lauseita peräkkäin. Undergroundgenretkin ovat hajallaan ympäri maailmaa, joten paikallisia ilmiöitä ei enää yksinkertaisesti synny – siis sellaisia kuin grunge tai hiphop, reggae tai punk olivat voimiensa päivinä. Distributed in Scandinavia by www.fitzpatrick.se Moog Riffi.indd 1 Moog Riffi.indd 1 2024-01-23 10:37 2024-01-23 10:37 20-23 Folkhem.indd 22 20-23 Folkhem.indd 22 4.2.2024 7.56 4.2.2024 7.56. Se valittiin aloitusraidaksi siksi, koska se kommentoi sitä onko mitään järkeä tehdä musiikkia, joka ottaa kantaa mihinkään. Miksei sama temppu voisi onnistua nyt vuonna 2024. ”Ajattelen, että biisi on sellainen kurtcobainmainen sanotus. Eikö hippiliike kuitenkin vaikuttanut Vietnamin sodan loppumiseen ja kai massiivinen Live Aid teki jotain muutosta oikeasti suhteessamme kehitysmaihin. Oikeista analogisynista studiossa oli Oberheim, Juno ja Moog”, kertoo Salokorpi. Tätä varten viisikko pystytti pariksi päiväksi kamat Alpo Nummelinin studioon. Itse olen huomannut kyllästyneeni jo vuosia sitten päivänpopin tyhjyyttä kumiseviin sanoituksiin. Master-koneelta tuli vain klikki tai rumpulooppi, mutta periaatteessa kaikki muu nauhoitettiin suoraan yhdellä kertaa audiona sisään. Nuorisotaloilla järjestettiin punkbileitä. Parista vähän pitemmästä ja sävelletymmästä jutusta oli sointulaputkin, kun ne oli 16 tai 24 tahdin kiertoja”, kertoo Salokorpi. ”Me ollaan aiemmin tehty Folkhemin studiosessioissa biisejä aika normaaliin nykytapaan
On tosi tärkeää henkisesti, että voi kurkottaa kohti jotain semmoista, mitä ei ehkä vielä pysty välttämättä sanomaan, mitä se tulee edes olemaan. ”Meillä ei ole minkäänlaista roolijakoa, mutta käytännössä OP ja Alpo ovat ne, jotka istuvat studiossa läppäri edessään, tuottajaviitta harteillaan biisejä kirjoittaen”, sanoo Ehnström. Sen muoto on enemmänkin kollektiivi. ”Vaistomaisesti palaan siihen aikakauteen, jolloin tuntui, että ympäröivä maailma oli vielä muutettavissa. Olin parikymppisenä pari vuotta mainostoimistosta töissä, mutta en oikein viihtynyt siinä maailmassa. Keikoillakin kokoonpano tulee elämään vapaasti. ”Kaikki voisi tehdä kaikkea ja kaikki tavallaan tekevät kaikkea, koska kaikilla on kokemusta niin tuottamisesta, lauluntekemisestä kuin soittamisesta”, summaa Ehnström. voi ostaa Dressmannista Rolling Stones -paitojen vierestä. Jos me yritettäisiin tehdä ihan täysin tämän hetken valtavirtapopmusiikkia, se kuulostaisi vaan jotenkin väärältä”, sanoo Ehnström. Kapina hyytyy ja homma vesittyy. Salokorpi vertaa Folk hemia Massive Attackiin, jossa laaja joukko ihmisiä synnytti musiikillisesti yhtenäistä materiaalia. Myös popin valtavirrassa tuli tosi ihmeellisiä biisejä ja tosi övereitä tekstejä”, muistelee Salokorpi kaihoisasti. Kompetenssia kollektiivista todellakin löytyy. ”Musiikkimaailma puskee omat raadollisuutensa, kun sitä työkseen tekee. ”Kasarilla oli kummallisia tekstejä ja ne oli kantaaottavia. Kaikessa lakonisessa pessimismissäänkin Salokorpi uskoo silti musiikin voimaan. On niin älyttömän paljon erilaista osaamista ja ihmiset ovat perehtyneet eri genreihin”, suitsuttaa Ehnström kollegoitaan. Kuuntelin jotain Jane’s Addictionia tai Nirvanaa luureista ja päätin perustaa bändin.” Mainostoimisto jäi ja tilalle tulivat bänditouhut, jotka johdattelivat lopulta ammattibiisinkirjoittajaksi. Sinne ysärimusan sekaan on helpompaa ja luontevampaa leipoa jotain vähän oudompaa sisältöä ajankohtaisista aiheista. Niinpä kenenkään roolia ei ole rajoitettu – vaikka käytännössä kitaristi Joel Melasniemi on kuulemma ”ominut” kitararaitojen soittamisen itselleen. ”Teemme tosi monenlaisten artistien kanssa elääksemme musiikkia. Politiikan, mielipidevaikuttamisen tai mielenosoitusten kautta?”, kysyy Salokorpi. Ainoa sovittu juttu on se, että tyylillisesti musa on 80ja 90-luvun elektronista musiikkia. u ”Onko maailman muuttaminen minkään kautta helppoa tai edes mahdollista?” Distributed in Scandinavia by www.fitzpatrick.se Moog Riffi.indd 1 Moog Riffi.indd 1 2024-01-23 10:37 2024-01-23 10:37 20-23 Folkhem.indd 23 20-23 Folkhem.indd 23 4.2.2024 7.56 4.2.2024 7.56. ”Musiikki voi muuttaa henkilökohtaisella tasolla. Tässä superbändiksikin tituleeratussa orkassa ei olekaan niin sanottuja rivisoittajia yhtään. Siinä kontekstissa on sisäänrakennettuna oma maailmankatsomuksensa, siten päätös on hyvin harkittu. Mutta onko maailman muuttaminen minkään kautta helppoa tai edes mahdollista. ”Meillä on eri taustoja ja me ollaan eri ikäisiä. Suunta on kohti tuntematonta”, pohtii Salokorpi. Kollektiivi, jonka suunta on tuntematon Oikeastaan Folkhem ei ole perinteinen bändi
– Aina voi tehdä hyvää musiikkia itsessään, mutta se ei välttämättä tavoita sydäntä. Soololevyllä voin toteuttaa rajattomammin itseäni. Inspiraatio syntyy Takayamalla hänen omien sanojensa mukaan ”musiikillisen universumin syvyyksistä”. 24 www.riffi.fi 1/2024 U seampi vuosi sitten Emilia Takayama havahtui laatiessaan verkkosivuilleen päivitystä. Mutta sync-ep on kontrolloidumpaa ja tuotetumpaa. Hän kertoo usein heräävänsä aamuyöstä melodia päässä. Jos ei muuta, niin musiikin pitää heiluttaa päätä. Tämä pohdinta oli osa matkaa, jonka myötä Takayama päätti siirtyä muusikosta säveltäjäksi, erityisesti elokuvallisen musiikin tekijäksi. Omasta tunnereaktiosta tietää, että sävellyksessä ollaan oikeilla jäljillä. Toki olen aina tykännyt säveltämisestä, mutta nyt vasta tajusin, että olen oikeasti säveltäjä enkä muusikko. – Sync-ep:ssä ja soololevyssä on toki samoja, eeppisiä ja orgaanisia elementtejä ja suurten tunteiden ilotulitusta: omaa tyyliäni ja sydäntäni. Yhteistyön tuloksia on kuultu ja kuullaan esimerkiksi lontoolaisen tuottaja-muusikko Joshua Jamesin tulevalla soolo-EP:llä, Habitare-messuilla, Saarni Sirkuksen esityksissä, Otava Projectin Seitsemän veljestä -nykysirkus teoksessa, Dubain maailmannäyttelyssä… Takayamalta ilmestyy alkuvuodesta ep, joka sisältää niin kutsuttua sync-musiikkia traileri-, elokuvaja tv-käyttöön. – Luonnoksenkin teen silti koneelle usein pianolla. Kun palaset loksahtavat sävellyksessä, tunne läikähtää koko kehossa. Sitten alan rakentaa instrumentaatiota ja äänimaailmaa. Elokuvassa ja tv:ssä musiikki tietenkin luo ison osan tunteesta. Ja vaikTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Emilia Takayama – tunne on tärkein Oli projekti mikä tahansa, elokuvallisen musiikin säveltäjä ja tuottaja Emilia Takayama haluaa aina ensin löytää musiikin sydämen. Musiikissa soivat vahvat ja emotionaaliset melodiat ja harmoniat. Väliin sekoittuu sekä elektronisia että orgaanisia äänimaisemia. Lisäksi hän työstää parhaillaan tänä vuonna ilmestyvää Unsaid-sooloalbumiaan. Pianistina ja kosketinsoittajana työskennellyt Takayama kirjoitti sivustolleen näin: ”Olen aina tykännyt soittaa pianoa.” Jokin tekstissä särähti. Yleensä pääteema tai -harmonia muodostuu ensin, ja tämän jälkeen syntyy intro. Säveltämiseen keskittyminen on kannattanut: Takayama on tehnyt musiikkia erilaisiin audiovisuaalisiin teoksiin, tilataideteoksiin, installaatioihin, nykysirkukseen sekä artisteille ja tuottajille. Takayama on tällä hetkellä sync-rosterissa, jonka kautta hänellä on monenlaisia projekteja vireillä. 24-27 Emilia Takayama.indd 24 24-27 Emilia Takayama.indd 24 5.2.2024 19.44 5.2.2024 19.44. Takayaman luomisinstrumentti numero yksi on akustinen piano sen orgaanisuuden vuoksi. Reaktiot voivat joskus olla yllättäviäkin. – Usein jos teen supereeppistä sävellystä, onnistuneen lopputuloksen tietää siitä, että itseäni alkaa naurattaa, kun juttu kuulostaa niin makealta. Tästä eteenpäin kappale vie usein itse itsensä eteenpäin, eikä tekijä aina välttämättä tiedä mihin lopulta päätyy. Kappaleen tunteen Takayama löytää nimenomaan pianolla. Omien kappaleiden kohdalla mietin tarinoita, jotka koskettavat, tai sitten näen säveltäessä maisemia, värejä ja kertomuksia, Takayama kuvailee. Hän oli jo pitkään työskennellyt muusikkona ja soittanut vuosien saatossa lukuisissa kokoonpanoissa kuten Chisun bändissä, Hevisauruksessa ja Aiyekooto & Afrobeat Internationalissa. Takayama kertoo, että hänelle tunne on myös fyysinen asia. Kaiken takana on ainesosa, joka on Takayaman mukaan aina löydyttävä, oli kyse mistä tahansa kappaleesta. Onnistunut supereeppisyys naurattaa Takayaman musiikillinen tyyli yhdistelee isoja ja eeppisiä musiikkimaisemia esimerkiksi kansanmusiikkivaikutteisiin. – Mietin, että tämä ei ole korrekti lause, vaan oikeasti haluan sanoa: ”Olen aina tykännyt tehdä musiikkia.” Keikkailu ja soittaminen oli antoisaa, mutta ymmärsin, että oma musiikki ei ollut päässyt mielestä esiin. Hän hiipii työhuoneeseensa ja soittaa melodian talteen sanelimelle. – Tunne on kaikista tärkein. Pianosta koneen ääreen Kun ensimmäinen melodiapätkä ja harmoniat ovat valmiina, Takayama siirtyy työprosessissa koneen ääreen. Groovekin on tunne. Jos muuta tunnetta ei löydy, musiikin on vähintään heilutettava päätä – sillä groovekin on tunne
”Kun luovuus ehtyy, sitten voi keskittyä tekemään teknisiä ja mekaanisia asioita.” 24-27 Emilia Takayama.indd 25 24-27 Emilia Takayama.indd 25 5.2.2024 19.44 5.2.2024 19.44. www.riffi.fi 1/2024 25 Takayaman uran varrelta löytyy laaja soittokokemus erilaisissa yhtyeissä. Aivan uransa alussa hän haaveili rock’n’rollpianistin roolista, mutta soittajaura veikin enemmän pop-pianistin ja -kiipparistin rooliin
Monitoroinnissa palvelevat Genelec Onet. – Siksi ajattelin alusta asti kansainvälistä uraa ja lähdin ulkomaille koulutukseen. 26 www.riffi.fi 1/2024 Immersiivisyyttä ja musiikkia lumesta Y ksi viime vuosien monista Emilia Takayaman projekteista on ollut äänitaideteos Lumen maa, jonka hän sävelsi Dubain vuoden 2021 maailmannäyttelyyn Suomen Lumi-paviljonkiin. Tällä hetkellä Takayaman suurin inspiraatio on norjalainen säveltäjä Thomas Bergersen, joka tekee musiikkia elokuviin ja videopeleihin. Kun luovuus ehtyy, sitten voi keskittyä tekemään teknisiä ja mekaanisia asioita. Ympärillä soi Takayaman säveltämä ääniteos. Mutta siellä oli paljon eri maiden kansalaisuuksia ja tajusin, että musiikki on universaalia. Koko musiikin sävellysja tuottamisprosessia voikin rytmittää tämän mukaan. Elokuvamusiikin mahtipontinen ja Hollywood-henkinen tyylisuunta oli Takayamalle se kaikkein läheisin, mutta hän oli ajatellut, ettei sellaiselle ole kysyntää Suomessa, eikä hän oikein kehdannut edes tuoda esiin tätä puolta suhteestaan musiikkiin. Keskittyessään nykyään säveltämiseen hän kertoo ”nyhjöttävänsä työhuoneessa” paljon mieluummin kuin että soittaisi keikoilla. Sara Hirvonen puolestaan laulaa myös tulevalla sooloalbumilla sen ainoan laulukappaleen. – Äänen sijoittelulla leikittely tuo uuden tunneulottuvuuden musiikkiin. Jos tunne omasta musiikista ja siitä mikä on itselle ominta on vahva, se toimii missä hyvänsä. Myös Lorna Balfella oli hieno soundtrack esimerkiksi Mission: Impossible – Falloutissa. Äänityksessä ja tuotannossa Takayama työskentelee Pro Toolsilla. – Paviljongin nimi oli Lumi, joten oli mietittävä, miltä lumi kuulostaa musiikillisesti. Nämä kaikki ovat orgaanisia instrumentteja, jotka resonoivat ihmisessä ja luovat tunnetiloja. Kun se immersiivisessä formaatissa lentää kuulijan nenän eteen, kiertää pään ja lentää pois, tulee aivan erilainen ja todellinen fiilis linnusta. Toki kuuntelen myös esimerkiksi Danny Elfmania ja Hans Zimmeriä. Löytyypä käytöstä myös Takayaman ensimmäinen sähköpiano, Yamaha P120, jonka hän rahoitti aikanaan 10 000 markan lainalla! Tuotanto on kaikkinensa Takayaman omissa käsissä alkuhetkistä aivan loppuun asti, sillä hän myös miksaa ja masteroi musiikkinsa itse. yaman sooloalbumilta jo julkaistulla singlellä, levyn muiden kappaleiden ohessa. – Teokseen piti tietysti hakea suomalaisen tuntuista soundia. Teoksen ideana oli olla rauhallinen pohjoismaisen keidas hälinän keskellä. – Ajattelin, että jos Navarrete noin sanoo, uskallan lähteä viemään omaa musiikkia eteenpäin. Yksi on tietysti monipuolinen tuntuma erilaisiin musiikkityyleihin. u ka teenkin paljon koneella, äänitän prosessin aikana mukaan myös orgaanisia elementtejä. Elektroniset äänet syntyvät ohjelmistoilla, kuten Spitfirella, 8dio:lla, Tina Guo Cellolla, Hybridillä ja Ferrumilla. Näihin Takayama yhdisti hienovaraista elektronista tuotantoa sekä vuodenajoista inspiraatiota ottaneita luonnonelementtejä. Erityisesti Navarrate piti Takayaman koulutuksessa luomasta musiikista niin paljon, että kehotti Takayamaa verkostoitumaan Lontooseen ja Los Angelesiin. Kaapista ulos Takayama on opiskellut elokuvasäveltämistä muun muassa Los Angelesista käsin järjestetyssä Momentum-verkkokoulutuksessa, johon sisältyviä intensiivikursseja johtivat esimerkiksi Marc Jovani, Christopher Young ja Javier Navarrete. Tämä auttaa erityisesti sovittamisessa ja tuottamisessa. Esimerkiksi huilu voi kuvastaa juuri vaikkapa lintua. Raidasta ja käyttötarkoituksesta riippuen Takayama pyytää kohdassa mukaan myös muita muusikoita. Paviljongin sisäpuoli oli pelkkää puuta, ja ylhäällä aukesi kattoikkuna taivaalle. – Kun todellinen inspiraatiohetki iskee, pyrin käyttämään sen hyväksi ja luon niin paljon kuin pystyn. Takayama on huomannut, että oma inspiraatio toimii kausittain. Tätä löysin narskuvista askelista hangessa, reestä, joka liukuu lumessa, tuulisesta lumisesta maisemasta, ja jään paukkeesta keväällä. Toin juurevuutta kampiliiran ja haitarin avulla, ja lisäksi mukana oli ihmisääntä. Ei siis ihme, että Takayama aikoo julkaista oman sooloalbuminsa myös immersiivisenä versiona. Tämä voi luoda huomattavasti syvempiä tunneyhteyksiä musiikkiin. Jopa elektronisissa jutuissa samplaan akustisia instrumentteja ja teen niistä elektronisen kuuloisia. Soittajavuosista eri orkestereissa on jäänyt paljon hyödyllistä käteen. Tästä sain itsevarmuutta tulla myös Suomessa ”ulos kaapista” oman musiikkityylini kanssa. Käytin näitä rytmielementteinä. Emilia Takayama työskentelee työhuoneessaan Askolassa. – Koen, että oma musiikkini on lähinnä Bergerseniä, ja lisäksi myös James Newton Howardia. Esimerkiksi lintu lensi tilassa äänenä sijainnista toiseen. Tärkeä muusikko on myös viulisti Christopher Öhman, joka soittaa molemmilla Taka24-27 Emilia Takayama.indd 26 24-27 Emilia Takayama.indd 26 5.2.2024 19.44 5.2.2024 19.44. Tämän tyyppinen esitysmuodon laajentaminen ja kokeilu kiinnostaa Takayamaa aivan erityisesti. Heidän joukkoonsa kuuluvat monissa Takayaman projekteissa esimerkiksi kampaliiraa ja huilua soittava multi-instrumentalisti Jakob ”Jake” Frankenhaeuser sekä kitaristi-basisti Ossi Saarikko, joka on Takayaman tuttu jo opiskeluajoilta. Työhuoneelta löytyy Kawain flyygeli ja 100-vuotias Grotrian-Steinwegin pystypiano, sekä muita soittimia, kuten haitari ja viulu. Toinen on verkostot. Takayama kertoo, että oleellista on myös kuulokuva, joka on kehittynyt aikanaan rikkaaksi. Poikkeuksellista teoksessa oli sen immersiivisyys, monikanavaiseen tallennukseen ja äänentoistoon perustuva kolmiulotteisuus
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Pa in os m yy ty lo pp uu n 24-27 Emilia Takayama.indd 27 24-27 Emilia Takayama.indd 27 5.2.2024 19.46 5.2.2024 19.46. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. r i f f i
Säveltäjänä ja äänisuunnittelijana Alanko tunnetaan pitkästä yhteistyöstään Remedy-peliyhtiön kanssa, ja uusimpana meriittinä sillä saralla on viime syksynä julkaistu Alan Wake 2, jonka Time lehti valitsi vuoden 2023 parhaaksi videopeliksi. Eräs ratkaiseva ero silti on: elokuva on käsikirjoitettu kertaalleen ja se toistuu samanlaisena jokaisella katsontakerralla. Peli taas kirjoitetaan uudelleen jokaisella pelikerralla, eikä se toistu koskaan prikulleen samanlaisena. Säveltäjälle tämä tarkoittaa varautumista yllättäviin käänteisiin. P etri Alanko (s. 28-31 Alanko haastattelu.indd 28 28-31 Alanko haastattelu.indd 28 4.2.2024 8.21 4.2.2024 8.21. On juoni, henkilöt, dialogia, kohtauksia… On juuri tiettyihin kohtauksiin sävellettyä musiikkia ja kohtauksesta seuraavaan kuljettavaa äänimaisemaa, erillisiä äänitehosteita. Tietokonepeli ja elokuva muistuttavat toisiaan kovasti. 1970) aloitti Riffin kolumnistina tasan 20 vuotta sitten ja vielä paljon pitempään hän on tehnyt musiikkia. 28 www.riffi.fi 1/2024 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: JOEL KORHONEN JA PETRI ALANKO Petri ALANKO – säveltäjä pelikentällä Tehtävä on yksinkertainen: tulee luoda tunnelmaan sopivaa musiikkia äänillä, joita on, ja erityisesti sellaisilla, joita ei missään ole
Kuvitteellinen miksaaja sitten lisää sinne vaikka 16-osatikityksen, kun oletkin yht’äkkiä joutumassa jonkun toisen tähtäimeen! Tällä systematiikalla musiikin perustempo voidaan pitää ennallaan, kun rytmistä tunnelmaa tihennetään tai harvennetaan yksittäisiä soittimia tai soitinryhmiä hyväksikäyttäen. – Artefaktien määrä tuppaa olemaan aika järkyttävä, kun ruvetaan kompressoimaan tai venyttämään aikaa, Alanko toteaa. Olisi aika riskaabelia tehdä jokainen cinematic erillisenä sävellyksenä, koska siinä se temaattisuus helposti kärsii ja lopputuloksesta tulee sirpaleinen. Niinhän me toimimme oikeassa elämässäkin. Sen sijaan siellä saattaa olla erikseen vaikka perkussiot ja vielä matalat perkussiot, jotkut matot, vähän semmoiset kiireisemmät sekvenssit… Kun erityyppisiä raitapareja on tarpeeksi, musiikin intensiteettiä voidaan säädellä niitä eri tavoin yhdistelemällä: nostamalla vaikkapa jokin seesteinen teema esiin samalla, kun kiihkeimpiä rytmisiä elementtejä vaimennetaan kuulumattomiin. Lähdetään jostain iisistä liikkeelle ja sitten alkaa tapahtua yllättäviä muutoksia. – Saattaa olla seitsenminuuttinen biisi, josta tarvitaan vaikka puolitoista minuuttia tämän chapterin ekaan cinematiciin, pari minuuttia väliin ja loput sitten sinne chapterin loppuun. Pelissä tiedostoja onkin aika tavalla. Nämä elokuvalliset osuudet, cinematicit, sallivat säveltäjälle pitempiä kaaria ja laajempia kokonaisuuksia, joissa musiikin ei tarvitse reagoida pelaajan ennakoimattomiin tempauksiin. Kaikki on esimerkiksi orkestroitu nollasta asti uudelleen. – Pelaaja voi tehdä hyvin äkkinäisiä liikkeitä sillä hahmollaan ja saatetaankin päätyä intensiteettitasolta kaksi suoraan intensiteettitasolle viisi – mikä on siis täysi helvetti maan päällä, toteaa Petri Alanko, ja jatkaa: – Aika moni noista jutuista pystytään maskaamaan sillä, että on irrallisia pätkiä, jotka sopivat temaattisesti ja harmonisesti toisiinsa. Suora kopiointi ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Alanko kertoo usein niputtavansa pelin samaan ”lukuun” eli chapteriin kuuluvan musiikin yhdeksi kokonaisuudeksi, josta lohkotaan sopivia osia. Käytännössä äänimaailmaa koordinoidaan pelin sisällä toimivalla applikaatiolla, Waken tapauksessa Audiokinetikyhtiön Wwisellä. Vaikka ajan henki ja muotivirtaukset heijastuvat myös pelimusiikkiin, puitteet ovat säveltäjän kannalta suhteellisen väljät. Ei pelkkää reagointia Täysin pelaajan ohjaileman toiminnan vastapainona peleissä on perustarinaa eteenpäin vieviä, ennalta käsikirjoitettuja jaksoja, jotka toistuvat aina samoina. Normimaailman ja sitten eräänlaisen flipsiden, jossa kaikki on vähän vinksallaan, yläsävelsarjoja myöten! Lisää liikkumatilaa toi Remedyn päätös kertoa Waken tarinan jatko-osaa nimenomaan Saga Andersonin hahmon ”Kohina sitoo soundia oikeastaan enemmän yhteen kuin se varsinainen ambienssi.” 28-31 Alanko haastattelu.indd 29 28-31 Alanko haastattelu.indd 29 4.2.2024 8.21 4.2.2024 8.21. Osat eivät myöskään kuulosta toisiltaan, koska tässä on lähdetty perusäänikirjastosta alkaen liikenteeseen sillä ajatuksella, että tähän täytyy tehdä joku oma juttunsa. Ja se on huomioitu jo ihan raakaääniä tallennettaessa. Näin luvun sisälle muodostuu luontaisesti yhtenäinen sävelkieli. Aina ei välttämättä haluta sellaista ihanaa harmonista toisintoa! Intensiteetin äkillisissä vaihdoksissa musiikki leikataan uuteen ns. Tosin joskus dissonanssikin on hyvä asia. Tietty temaattisuus muodostuu sitäkin kautta, että kyseessä on jatko-osa, jonka on luontevaa liittyä edellisen perään jollakin tunnistettavalla tavalla myös musiikillisesti, esimerkiksi teemoja kierrättämällä. Siihen voidaan sijoitella erilaisia tempoon synkattuja audiotiedostoja, joita sitten pelaajan toimet käynistävät samaan tapaan kuin dj ohjailee äänikollaasiaan vaikkapa Abletonissa. Ilmestyy paskiksia puun takaa ja homma menee ihan kummalliseksi… tulee ilta ja joutuu taistelemaan mitä lie pimeyden henkiä vastaan. Dynaaminen miksaus on yksinkertaisesti toimivampi ratkaisu reaktiiviseen scoreen. Ja kun kumpaankin vaikuttaa enemmän tai vähemmän pahat voimat, niin se jo lähtökohtaisesti sallii aika laajan liikkumavaran. Tai sitten konsepti on niin laaja, että siihen mahtuu kaikenlaista, kuten Wake 2:n tapauksessa. Musiikin tehtävä on myös viestiä pelaajalle hienovaraisesti esimerkiksi mahdollisista uhkista, tai vaikka ajautumisesta turhille harhapoluille. Tällaisten jaksojen aikana musiikki toimii hyvin samoin lainalaisuuksin kuin elokuvissa. – Harvoin mikään soiva kokonaisuus on yksi ainoa stereofaili. Mutta yleensä, kun halutaan pitää asiat paremmin paketissa ja tiukemmin kontrolloitavana, musiikki rakennetaan stemmoista. Dynaamista miksausta siis. – Mutta kun pelaaja ohjaa hahmoa, niin se voi tehdä jonkin jutun ihan toisella tavalla kuin pelin suunnittelijat ovat ajatelleet. Kun sopiva karjahdus, jysähdys tai jokin muu ääni varastaa pelaajan huomion, vaihtuu musiikki samalla uuden tilanteen mukaiseksi. stingerillä. Se lähteekin harhailemaan, vaikka sen pitäisi mennä sinne sivukujalle. Vaikuttaa helpolta: ei tarvitse kuin miettiä kaikki mahdolliset variaatiot ja varautua niihin. Ainakin toistaiseksi hienostuneemmat time streching/ compressing -työkalut ovat itsellisiä applikaatioita, joita voisi siis kyllä käyttää säveltäjän omalla pajalla, mutta pelissä muutosten pitää tapahtua pelajaan toiminnan ohjaamana eikä ennalta lukittuina. Kaikki pienetkin sivujuonteet pitäisi osata ottaa huomioon, että on sitten sellaista materiaalia, jolla intensiteettiä voi nostaa ja laskea, avaa Alanko työnsä luonnetta. www.riffi.fi 1/2024 29 – Yleensä hahmottelen mielessäni tietynlaiset tapahtumat, ikäänkuin kyseessä olisi yksi varsin tapahtumarikas päivä kyseisen protagonistin elämässä. – Mitään ei ole toistettu Wakessa sellaisenaan. Intensiteettiin voisi vaikuttaa myös tempon muutoksilla, mutta se on kuulemma harvinaisempaa. Eivät ne sitten välttämättä edes aktualisoidu millään lailla, mutta se kuvittelu on oman työn apuväline. – Ensinnäkin on kaksi erilaista päähenkilöä – tässä meidän normimaailmassa elävä FBI-agentti Saga Anderson ja sitten pahassa pinteessä eli kolmattatoista vuottaan dark placessa viettävä Wake. – Hyvin harvalla pelillä on enää vain yksi instrumenttimaailma tai -konsepti, jota noudatetaan loppuun asti. – Voihan musiikin tietysti vaihtaa kerralla kokonaan toiseksikin, jos halutaan päästä vähällä. Silloin on luonnollisestikin vain se yksi soiva stereoraita kerrallaan äänessä
– Moni jättää tuollaiset asiat huomiotta ja kylmästi vaan kvantisoi 16-osille. Tässä on joutunut rukoilemaan kirjastojen valmistajilta, että olisiko mitenkään mahdollista saada salasanaa skriptin avaamiseen, että voisin vähän muokata näitä virityksiä. – Tämä on myös virekysymys, varsinkin puhaltimilla ja eritoten vaskilla. – Onhan se jumalattoman hienoa, kun orkesteri tykittää menemään, mutta ne aikataulut! Voi käydä niin että jotakin cinematicia päätetäänkin lyhentää alkuperäisestä eikä sitä lyhennetä silloin yhtä puolinuottia tai edes neljäsosaa, vaan ehkä 172 millisekuntia tai 16 videoruutua tai miten milloinkin. Se tarkoittaa, että jonkun pätkän tempoa on muutettava, jotta tietty määrä iskuja ja tietty ennakko-odotus teeman suhteen toteutuu. Kirjastot tuppaavat olemaan viritettyjä tasavireiseen 12-säveljärjestelmään, joka nyt pianolla toimii jotenkin, mutta jousilla tai puhaltimilla ei niin kauhean hyvin. Silloin se kysymys on, että jos orkesteria käytettäisiin niin mitä sillä saataisiin tai saavutettaisiin. Spitfiren kanssa keskustelu on sujunut jo pitkään ihan loistavasti ja niiden kirjastossa mulla ei taidakaan olla muuta kuin patarummut ja perkussiot ennallaan. – Ja tässä on sitäkin, että se instrumentti tai soitinryhmä, joka huolehtii pää-äänenkuljetuksesta tai melodiasta ja sitä tukevasta harmoniasta, se raidaa käytössä rytmiikkaa sillä hetkellä ja kaikki muut pitäisi alistaa sen alle. 28-31 Alanko haastattelu.indd 30 28-31 Alanko haastattelu.indd 30 4.2.2024 8.21 4.2.2024 8.21. Hyväkin kirjasto on silti vain alusta, jolta ponnistetaan. Kaikissa muissa soundeissa on jotain pientä jäynää tehtynä… Uusi aika, uudet mahdollisuudet Lähtökohdat Wake-kakkosen tekemiseen olivat monella tapaa suotuisammat kuin edeltäjän aikaan. Kvantisointi on tässä yhteydessä työkaluna eräänlainen tylsä veitsi, sillä se puuttuu vain äänten ajoitukseen keskittämällä niitä lähemmäs gridin pystyviivoja silloinkin, kun pitäisi nojata vähän etukenoon tai hillitä menoa vetämällä virtuaalirumpalin hartioita taakse. Yllättäen kaiken sen jyrskeen ja kirskunan seassa saattaa kuulua sello, esimerkiksi. – Mulla on ollut se periaate, että jos jotain tehdään, niin tehdään nollapisteestä alkaen. Ei kvantisoimalla, mutta tekemällä mikrokorjausta vähän samalla tavalla kuin oikeat orkesteritkin: ”että nyt mennään ykkösjousien perässä tässä kohden”. Saga esimerkiksi näkee näyn, jossa kuuluu ensin Waken puhetta niinkuin jonkun huonon puhelinyhteyden kautta, katkeilevana, etäisenä… …hiljalleen se Waken äänimaailma alkaa vuotaa Sagan maailmaan. Irrotin mm. Sen vuoksi ykköseen soitatettiin sinfonietta-tyyppisellä kokoonpanolla kuivat jouset, joiden taustalle lisäsin sitten jälkikäteen kaiken maailman digimöyhettä. – Vaikka nämä ovat kaksi erillistä maailmaa, jotka eivät ole mitenkään kosketuksissa, niin tietyissä paikoissa ne vuotavat toisiinsa. Kun agentti saapuu pikkukaupunkiin tutkimaan kummallisia murhia, Wake itse on edelleen alamaailman vankina. – Silloin ei ollut vielä niin tasokkaita kirjastoja, että niillä olisi voinut tehdä koko jutun. Harvallapa on sellaiseen varaa, vaikka tietääkseni Microsoftilla onkin oma orkka pysyvästi varattuna kolme päivää viikossa ihan vaan kaiken varalta… Ja kun dead line alkaa lähestyä, sitä haluaa minimoida kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat ja pitää homman mahdollisimman yksinkertaisena, sopimuskuviot mukaan lukien. Oikeissa tansseissa on orkesteri Peleissä – kuten elokuvissakin – kaikki on elämää suurempaa, myös orkesterisointi. Tai ei korjaa mitään, jolloin kaikki on vähän hujan hajan. Eikös juuri tällä mentaliteetilla luotsattu joskus maajoukkue kiekkokultaan: viilattiin vähän sieltä ja vähän tuolta, kun mottona oli ”lite bättre”. 30 www.riffi.fi 1/2024 kautta. Lisäksi se jättää kokonaan huomiotta toisen tärkeän muuttujan. Silloin vaaditaan näitä mikrokorjauksia. Nykyisen kaltaisia, pitkälle jalostettuja ja soinneiltaan huippuunsa hiottuja kirjastoja alkoi ilmaantua markkinoille vasta jokunen vuosi pelin ykkösosan valmistumisen jälkeen. Sen verran käsityöläisen ylpeyttä pitää olla. Silloin se kuulostaa hyvissä fiiliksissä vetävän torvisoittokunnan vappuparaatilta jostain vuodelta 1978… Kun sen pitäisi kyllä kuulostaa vähintään Vantaan viihdeorkesterilta tai mielummin vielä jonkun Salzburgissa viihtyvän porukan soundilta. Jotenkin nämä päähenkilöt on saatava kohtaamaan ja äänellä on siinä oleellinen tehtävä. Ja samalla, koska Wakella on kuitenkin toivoa, hänelle alkaa vähitellen vuotaa se normimaailman musa. sellaisen jousen hartsiritinän, jonka liitin sampleihin myöhemmin, Alanko muistelee. Mutta nehän ovat hyvin tarkkoja sen suhteen, että mitä heidän kirjastoillaan tehdään ja usein siinä vaaditaan aikamoista säätämistä asian kanssa. Käytännössä massiivinen soundi syntyy kuitenkin pitkälti koneilla. Siinä vaiheessa on ihan mahdotonta enää järjestää mitään sessiota ellei se orkesteri odota valmiina salissa
Sivuäänten lisäksi tarvitaan muutakin. Ja vaikka ne on hyvin hiljaisia, niin ne tuovat ihmeellisen paljon lähemmäs sitä soundia, kun ne ovat siellä jossain mukana kuitenkin. – Ajattelin kyllä, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta onpahan mielenkiintoinen soundi. – Sanoisin, että se on ihan hailee minkä mukaan se plugari on mallinnettu. ”Ihan sama mitä noista tulee ulos, mutta sen kun raahaa Space Designerin päälle ja prosessoi sillä, niin on kyllä semmoinen ihmemaa…” lumaan mahdollisimman vapaasti Ikean hyllyyn viritellyn kalaverkon varaan, ja siinähän se oli sitten vähän kuin itsetehty levykaiku. En viitsinyt pilata tunnelmaa kertomalla, että kyllä se on ihan Logicin omilla kanava-eequilla miksattu, ei mitään hätää. Kohina sitoo soundia oikeastaan enemmän yhteen kuin varsinainen ambienssi. Suuntaus koneilla tekemiseen on vahvassa myötäisessä myös maailmalla. Ne tekee loppujen lopuksi aikalailla samaa kaikki… Muistan tapauksen, jossa kultakorva totesi, että ”kyllä huomaa, että nyt on SSL:llä tehty”. Sen tunnistaa edelleen alttoviuluksi, mutta siinä soundissa on jotain todella häiritsevää! Oikealla tavalla häiritsevän saavuttaminen vaatii toisinaan myös hieman askartelua. Valmiiden ja läpikotaisin puunattujen kirjastojen yhtenä varjopuolena saattaa toisinaan olla niiden laboratoriomaisuus. Vireisyys ilmenee kuitenkin myös yksittäisen soittimen ja yksittäisen sävelen sisällä, sävelkorkeuden määrittävän perustaajuuden ja soinnille sävyn antavan yläsävelsarjan keskinäisissä suhteissa. Ne kirjastothan ovat todella hyviä ja kuulostavat luonnollisilta jo valmiiksikin, mutta se kohina tuo soundiin tietynlaista elävyyttä, henkeä. Tein lisää impulssivasteita muun muassa china-pellin ja ison ohkaisen, melkein kokonaan halki revenneen ride-symbaalin läpi. – Aika moni juttu on prosessoitu sellaisen vanhan metallisen pesusoikon kautta, ihan kirjaimellisesti. Esimerkiksi vasket ja jouset prosessoin sen vonkunan läpi, ja kun vielä kun vähän vääristin niiden yläsävelsarjoja, niin yks kaks tajusin, että hetkinen, tämä kuulostaa nyt siltä miltä dark placen täytyy kuulostaa! Eikä iskenyt epäilys touhun mielekkyydestä. Ajoin pietsoihin kohinapurskeita ja tallensin vadin kaikua eri voimakkuuksilla. Siitä syntyi kasa impulssivasteita, jotka viritin reilusti alaspäin. Tätä samaa jatkettiin nyt Wake-kakkosessa, ja on hämmästyttävää miten vieraannuttavaksi vaikka alttoviulun soundi muuttuu, kun sen yläsävelsarja on just pikkupiparin verran pielessä. Koetan sillä tavalla rakentaa uskottavan toiseuden niiden jo valmiiksi toisessa toiseudessa olevien tapahtumien taustalle. Mutta ehdottomasti mikään ei saa häiritä sitä harmonista tai melodista tapahtumaa, eli ne sivuäänet eivät saa olla itseisarvo. Ja niihin pääsee käsiksi nykytekniikalla, mahtavaa! – Jo aikanaan Control-pelissä lähdettiin tutkimaan, että mitäs, jos jokin entiteetti onkin niin paha, että sillä on jo painovoimaa, joka vääristää värejä ja ääntä. www.riffi.fi 1/2024 31 – Esimerkiksi jousien kanssa mulla on käytössä myös se pelkkä tyhjä tila, jossa ne soittimet on alunperin tallennettu ja joka sitten soi niiden alla. Liimasin vanhaan emaloituun pesuvatiin pienet pietsot kaiuttimiksi ja toiselle laidalle kaksi kontaktimikkiä. Ja rupesin kokeilemaan samaa muillekin soittimille. – Nimenomaan. Mutta se on mielenkiintoista miten paljon se tyhjän tilan kohina tekee lopullisille soundille. Tavallaan pelkkää lisäkohinaa. – Vähän liian puhtaita soundeja, joissa ei ole esimerkiksi mitään sivuääniä. Näillä jutuilla sain sellaista yliluonnollisuuden tuntua soundeihin ja juuri esimerkiksi peltien kanssa pelleily oli varsin mieluisaa aikaa… Tuon tyyppisessä äänenmuokkauksessa ei taida olla merkitystä sillä, onko virtuaalinen eq mallinnettu tuon tai tämän vuosikertalaitteen mukaan. Esimerkiksi niin, että harmoninen sarja lähtee vääntymään pipariksi. Ei kuulu soittajan vaatteiden kahahduksia, eikä jousi osu mihinkään ylimääräiseen – puuttuvat kaikki ne häröt ja haittaäänet, joita yleensä kuuluu soitettaessa. u 28-31 Alanko haastattelu.indd 31 28-31 Alanko haastattelu.indd 31 4.2.2024 8.21 4.2.2024 8.21. Tykkään käyttää siihen Teldexiä ja Sage-hallia, joiden lisäksi laitan taustalle usein vielä jotain muutakin öyhettä. Tee-se-itse-toimintaan sopivaa rojustoa täydensivät Remedyn vuokraamat Apprehension Engine ja Mega Marvin, kumpainenkin kauhistuttavien äänten luomiseen kehitettyjä vehkeitä. Kuin vihjeinä elävästä tapahtumasta. Soittovälineeksi käy sellon tai kontrabasson jousi, eikä hartsissa kannata säästellä. Vadin asensin kel”Porukka lentäisi selälleen, jos ne tietäisivät miten vähän siellä on oikeata soittoa mukana!” Janne Riionheimon suunnittelema työtila muistutti kuulemma ajoittain enemmänkin romupurkaamoa kuin studiota, sillä kaikenlaista kummallista oli rahdattu tupa täyteen. – Voin esimerkiksi ottaa mahdollisimman kuivaa jousisointia, jonka vien sitten Vienna Mir Pron keinotilaan. – Jännää on se, että kun on seurannut mitä isossa maailmassa tehdään – vaikka Hollywood-tuotantoja – niin kyllä porukka lentäisi selälleen, jos ne tietäisivät miten vähän siellä on oikeata soittoa mukana! Tehdään itse, yläsäveliä myöten Yleensä vire assosioituu ensisijaisesti melodiakulkujen ja harmonian puhdassointisuuteen
Olen ajatellut kokeilla puoliakustisia Gibsoneita, ES-335:ta ja vastaavia. Kaula taas on tässä Les Paulissa tosi muhkea, ja siihen tottumiseen menikin jonkin aikaa. DeArmondin mikit ovat alkuperäiset ja erittäin hyvät soundiltaan, ja myös korkeat teholtaan. – Harmony Meteor vaatii siinä mielessä totuttelua, että sen kaulan leveys on sama kaikilla nauhoilla; se ei siis muun– Sen kuulee, onko artisti opiskellut genrensä historiaa vai ei 32-34 EK 124 Kovalev.indd 32 32-34 EK 124 Kovalev.indd 32 4.2.2024 8.24 4.2.2024 8.24. Käytänkin tuota vaihtoehtoa aika paljon, koska silloin saa makeita soundivariaatioita ihan vain mikkien voimakkuutta säätelemällä. Kaiken kaikkiaan pidän tästä kitarasta paljon, ja soitan varmaankin 90 prosenttia ajasta juuri tällä. Tämäkin yksilö oli huonossa kunnossa, joten vein sen soitinkorjaajalle, joka vaihtoi satulan, tuunasi tallaa ja asensi nostokytkimen, jotta saan tälläkin kitaralla ”out of phase” -soundin. Vasta hieman yli 30-vuotias Kovalev on asunut Suomessa jo reilut 12 vuotta, ja sinä aikana hänestä on kehittynyt muusikkona entistäkin omaleimaisempi. Viime vuosina Harmonyn hinnat ovat muutenkin nousseet jonkin verran, mutta kun näitä valmistettiin 1950/60-luvuilla, ne olivat halpoja kitaroita, joihin kaikilla oli varaa. Pitäisi kai vain ostaa uusi mikki tilalle. Nämä ovatkin lähtökohtaisesti vähän heikkoja laadultaan, enkä oikeastaan tiedä muita muusikoita, jotka näillä soittaisivat. Tapasimme Konstantinin Helsingissä Ravintola Meiccun kabinetissa, joka tarjosikin tyylikkäät puitteet niin juttutuokiolle kuin kuvaukselle. Hän kertoo, että ensimmäinen asia, johon hän kiinnittää soittimessa huomiota on sen sointi akustisesti, sillä ”jopa lankkukitarassa on paljon väliä sillä, resonoiko se hyvin, koska se vaikuttaa siihen, miltä kitara kuulostaa vahvistimen kanssa”. 32 www.riffi.fi 1/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Konstantin Kovalev K onstantin Kovalev on pikkuhiljaa noussut kotimaisen roots-musiikin kärkikahinoihin, ja Constantine & The Call Operatorsin 2021 julkaistu ensilevy oli bluesja soulvaikutteisilla kappaleillaan todella vakuuttava albumi. Sitä kautta Goldtopissa on hieman kevyempi sointi. Se on sitten eri asia, onko tämä minulle ”se kitara”, en tiedä. Pääasiallinen ero Goldtopin ja muiden Les Paul -kitaroiden välillä on se, että siinä on P90-mikit. Toisaalta pidän siitäkin ajatuksesta, että en ikinä myisi yhtäkään kitaroistani. Kovalevin musiikissa kuuluvat bluesin ohella esimerkiksi soul ja rock’n’roll, ja lisäksi häntä kuullaan ska-musiikin parissa ruotsalaisen The Beat From Palookaville -yhtyeen kitaristina. Tosin kaulamikissä on sellainen ongelma, että joskus se saattaa lakata toimimasta muutamaksi viikoksi ihan noin vain. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Hän oli hankkinut sen hyvin halvalla Yhdysvalloissa, ja sai kai hieman voittoa kaupasta. Harmony Meteor – Ostin Harmonyn eräältä amerikkalaiselta kaverilta täällä Helsingissä. Kävi ilmi, ettei Konstantin Kovalev ei omista suurta kokoelmaa kitaroita, vaan ainoastaan ”tarpeelliset”. Ostin tämän eräältä keräilijältä, joka oli kymmenen vuoden aikana avannut laukun vain kolme kertaa, joten kitara oli tosi hyvässä kunnossa. Toisaalta hänelle tärkeää on sekin, miten kitara sopii bändin imagoon ja sen soittamaan musiikkiin. – Tähän on asennettu myös nostokytkin, joten saan keskiasennossa tavallisen välisoundin lisäksi sen kuuluisan ”out of phase”-soundin. Gibson Les Paul Gold Top ’56 Re-issue – Tämä kitara on ilmeisesti vuodelta 2006 tai 2007
Mutta Helsingissä kuulin Tad Robinsonia, joka lauloi bluesin ohella paljon soulia. Harmonya käytän soolokeikoillani, ja se sopii hyvin myös slide-soittoon. Kun muutin Suomeen ja perustin Firebugsin, niin meillä ei ollut laulajaa, joten ajattelin, että minun täytyy ottaa se tontti haltuun. Viimeistä Please Believe Me -kappaletta lukuuonottamatta Call Operatorsin levyllä on vain yhtyeen omia kappaleita, ja niissä kuulee rhythm’n’bluesin lisäksi paljon soul-vaikutteita. – Tänne muutettuani huomasin pian, että roots-musiikin taso on Suomessa paljon korkeampi. Milloin soul on hiipinyt mukaan musiikkiisi. Käytän tässä 012–054-kielisettiä, jolla saan hieman jazzimman soundin, kun taas Les Paulissa minulla on ohuempi 010.5–048-setti. Aluksi häntä kiinnosti ”classic rock”, sillä Konstantinin niin ikään kitaraa soittanut isoveli työskenteli paikallisessa levykaupassa, ja hänen kauttaan tutuiksi tulivat Led Zeppelin, Deep Purple ja muut jytäbändit. www.riffi.fi 1/2024 33 Konstantin Kovalev nu kapeasta leveään samalla tavalla, kuten uudemmissa kitaroissa. Mutta eikös tuossakin musiikissa ollut jo jonkin verran bluesia. Mutta siihen tottuu, ja toisaalta Les Pauliin verrattuna kaula on kuitenkin ohuempi, joten siinä mielessä tällä on helpompi soittaa. Kingiä, niin se muutti elämäni suunnan. Innos”Ajattelen koko ajan vähemmän ja vähemmän sitä, että kuulostaako uusi kappale tarpeeksi autenttiselta.” 32-34 EK 124 Kovalev.indd 33 32-34 EK 124 Kovalev.indd 33 4.2.2024 8.24 4.2.2024 8.24. – En todellakaan! Olen ollut hyvin ujo laulamisen suhteen. Kiittelen levyllä hyvältä kuulostavaa bändiä, ja lisäksi Konstantinin laulusuorituksia, ja arvelen ääneen hänen laulaneen varmastikin aina. Soittamisen hän aloitti viululla klassisessa musiikkiopistossa, mutta vaihtoi pian kitaraan. Tyylinsä juuret pitää tuntea Mitja Tuurala olikin mukana Kovalevin ensimmäisessä omassa bändissä eli Firebugsissa. Soitin vuoden verran myös tosi hyvän rock’n’roll-pianistin bändissä. Siitä puolestaan kasvoi hänen nykyinen yhtyeensä Constantine & The Call Operators, jossa nyt soittavat Konstantinin ohella Tyko Haapala (rummut), Jaska Prepula (basso) sekä Harri Taittonen (kosketinsoittiment). Mutta kun 13-vuotiaana kuulin B.B. Yritän koko ajan kehittyä siinä paremmaksi. Hän oli paikallinen versio Jerry Lee Lewisistä ja tutustutti minut vanhaan rock’n’rolliin ja kantriin, mikä on nyt iso osa minua. – Joo, tottakai siinä oli paljon blues-vaikutteita. Liberten jameissa tapasin nykyisen rumpalini Tyko Haapalan sekä myös Mitja Tuuralan. Ensimmäisessä bändissä soitin kitaransoitonopettajani kanssa. Kaikesta huolimatta tämä onkin soundiltaan erittäin hyvä kitara. – Aika hiljattain, vaikka olinkin toki kuullut James Brownia, Sam Cookea ja Little Willie Johnia jo teiniiässä, kun kiinnostuin bluesista. Asetuttuaan Helsinkiin 2012 Konstantin alkoi käydä nyt jo toimintansa lopettaneen Club Liberten sunnuntaijameissa, joita hän muistelee lämmöllä. Ensimmäisen kerran lauloin julkisesti 18-vuotiaana. Suomessa kovempi taso Konstantin Kovalev syntyi Petroskoissa vuonna 1992. Täällä myös kuulee hyviä amerikkalaisia artisteja, ja mielestäni onkin tosi tär keää käydä kuuntelemassa musiikkia livenä. 16-vuotiaana muutin sitten Moskovaan opiskelemaan kitaransoittoa, ja siellä aloin käydä blues-jameissa. Varsinkin häneltä opin paljon musiikista
Miksauksen puolestaan teki Kid Andersen studiossaan Kaliforniassa täysin digitaalisesti. Lähinnä hän yksinkertaisti omia sovituksiani, sillä ne olivat liian monimutkaisia. Joskus puolestaan lähtökohta on sointukierto, johon kehittelemme laulumelodian. Tulevalla single-kappaleellamme on jo enemmän vaikutteita eri tyyleistä, ei pelkästään rhythm’n’bluesista ja soulista, ja oman soundin suuntaan haluankin jatkossa kulkea. – Geminissä on 15-tuumainen kaiutin, mikä on hieman erikoinen ratkaisu, eivätkä kaikki pidä niin isosta kaiuttimesta kitaravahvistimessa. Työstin sitä varten muutaman idean, ja lähetin ne saksofonisti Torbjörn Eliassonlle, joka sitten muokkasi niistä lopulliset versiot. Olen kuitenkin kuunnellut tällaista musiikkia paljon, joten uudet laulut tulevat minulta aika luontevasti. Iso osa levyn soundista tuli myös siitä, että Tomi Leino äänitti levyn pohjat nauhalle, ja käytti vanhoja nauhamikkejä sekä putkietuasteita. Samalla hän toteaa, että seuraavana päivänä olisikin tuon bändin kanssa pistokeikka Italian Parmassa. Mutta ehdottomasti autenttisuus on minulle tärkeää, vaikka en tahdokaan olla turhan ankara asian suhteen. – Hyvä kysymys, sillä aloittaessani pyrin tosiaankin soittamaan jutut täsmälleen niin, kuin ne on aikoinaan soitettu. – Ajattelen koko ajan vähemmän ja vähemmän sitä, että kuulostaako uusi kappale tarpeeksi autenttiselta. Vahvistimenaan Konstantinin käytti luottokomboaan eli vanhaa Ampeg Gemini II -mallia. – Komppiraidat äänitettiin samalla kertaa, mutta loput tehtiin päälleäänityksinä osin käytännöllisyyden vuoksi, sillä esimerkiksi Hammond on hankala roudata. Koetko vaikeaksi kirjoittaa ”autenttisia” uusia kappaleita tässä genressä. Aika monet varmaankin ajattelevat, että ska-komppi tulee soittaa ylöspäisillä plektranlyönneillä, sillä sehän olisi tavallaan luonnollista. Sillä lailla. Lisäksi saatan laulaa biisin tai pari riippuen keikan pituudesta, hän selventää. Oliko niiden kanssa paljon työtä. Bändi kuuluu alansa parhaimpiin yhtyeisiin Pohjoismaissa, ja miksei Euroopassakin. – Ei välttämättä, vaan välillä lähtökohtana on vaikka jokin rivi, johon yritän kehittää hyvän riimin. Konstantin kertoo, että levyä ei tehty aivan kokonaan yhdellä otolla. Ja nimenomaan siihen totutteleminen vei jonkin aikaa, kertoo Konstantin lopuksi. Myös levynne sovitukset kuulostavat luontevilta ja ”sisäistetyiltä”. Miten kappaleesi syntyvät, kitarariffien pohjaltako. – Mielestäni sen pystyy kuulemaan, onko artisti opiskellut soittamansa musiikin historiaa vai ei. – En valehtele, kun sanon, että siinä oli oma hommansa. Ruuvaankin aina bassosäätimen kakkoselle, ja silloinkin alakertaa on tarpeeksi. Millaista musiikkia ska on kitaristin näkökulmasta. Hän on erikoistunut vanhaan soundiin, kuten 1950-luvun rhythm’n’bluesiin ja 60-luvun souliin, ja minulle oli tärkeää, että levy kuulosti sillä tavalla tyylinmukaiselta. Yksi asia on Konstantinin mielestä ehdoton, jos haluaa tulla hyväksi muusikoksi. Itsekin soitin aluksi niin, mutta Mitja Tuurala sanoi minulle heti, että vanhat jamaicalaiset kitaristit soittivat takapotkut alaspäisinä iskuina. Emme ole siellä vielä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa. Se on kuitenkin artistille kaikkein vaikeinta. Joskus pienillä keikoilla käytän myös Fender Blues Junioria, joka on mielestäni hintaisekseen oikein hyvä vahvistin. Kuinka tärkeää autenttisuus sinulle ylipäänsä on. Bändisovitukset taas syntyivät vain biisejä soittamalla. On tärkeää, että tuntee genrensä juuret, ja varsinkin roots-musiikissa se on erityisen tärkeää. – Siinähän on kysymys lähinnä komppaamisesta, ja siksi se voi vaikuttaa yksinkertaiselta. Kingiä, niin se muutti elämäni suunnan.” 32-34 EK 124 Kovalev.indd 34 32-34 EK 124 Kovalev.indd 34 4.2.2024 8.24 4.2.2024 8.24. Olin kyllä luottavainen kitarasovitusten suhteen, mutta torvisektiota en ollut sovittanut koskaan aikaisemmin. u ”Kun 13-vuotiaana kuulin B.B. 34 www.riffi.fi 1/2024 tuin siitä, että voisin tuoda soul-vaikutteita mukaan omankin bändin musiikkiin. – Olen tuossa bändissä pääosin komppikitaristi, sooloja soitan vain muutaman keikalla. Autenttinen miksaus digitaalisesti Tomi Leinon Suprovox-studiolla äänitetyn Constantine & The Call Operators -albumin tekemisessä oli studion laitteistolla iso rooli myös soundimaailman kannalta, vaikka mik saus tehtiinkin aivan muualla. Mutta ajan kanssa olen yrittänyt tulla avoimemmaksi, ja sulauttaa mukaan vaikutteita muistakin tyyleistä. Siinä on myös hyvä tremolo ja kaiku, ja niitä molempia käytän paljon pedaalien ohella. Konstantin on oman bändinsä ohella mukana ruotsalaisessa The Beat From Palookaville -bändissä, joka soittaa paitsi ska-musiikkia, myös jonkin verran rhythm’n’bluesia
Yleisiin asetuksiin, kuten I/O-reitityksiin pääsee helposti painamalla näytöllä olevaa asteriskia tai alareunassa olevia symboleja. Esimerkiksi FS Mode -poljinta lyhyemmin painamalla aukeavat kaikki presettiin kuuluvat pedaalit (ja kunkin omaa poljinta painamalla avautuvat sitten puolestaan niiden säädöt). Biisikohtaisesti ja settilistoittain Tone Master Pron soittotuntuma on oikein luonteva, ja preseteissä on tosiaan valinnan varaa kantrista heviin. Virtakytkimen painamisen jälkeen kestää jonkin aikaa, ja sitten värikkäälle ja kohtuullisen tarkkapiirteiselle kosketusnäytölle aukeaa viimeisin käytössä ollut ”preset” eli vahvistimesta ja efektiketjusta koostuva kokonaisuus. Vasemmanpuoleisella pääsee säätöhommiin soveltuvasta näyttötilasta ns. keikkanäyttöön, jolloin ruudulla lukee valittuna olevan presetin nimi isolla ja kaukaa hyvin erottuvalla fontilla. Pikaohjeen linkkiä seuraamalla voi ladata netistä pdf-dokumentin, johon on koottu kaikkien pedaaliin sisällytettyjen mallinnosten tarkat kuvaukset niin soinnillisen luonteen kuin toimintojenkin osalta. Myös uusien efektien lisääminen käytössä olevaan presettiin on tehty helpoksi. Helppoa kuin heinänteko. T one Master Pro toimitetaan tukevassa kartonki-muovilaatikossa, josta johtojen ohella löytyy yksisivuinen käyttöohje, joka selittää laveasti perustoiminnot. Monet ovat käyttökelpoisia jo sellaisenaan, mutta aika pian niitä alkaa kuitenkin muokata omaan makuun paremmin sopivaksi ja se käykin kiitettävän yksinkertaisesti. Kun sopiva löytyy, sen saa liitettyä osaksi presettiä yhdellä painalluksella. Mitoiltaan Tone Master Pro vastaa suurin piirtein keskikokoista pedaalilautaa. 35-37 Fender.indd 35 35-37 Fender.indd 35 4.2.2024 8.28 4.2.2024 8.28. Efektit löytyvät lajityyppien mukaisesti ryhmiteltyinä, ja niitä voi saman tien testata soittamalla. Kosketusnäyttö on kooltaan seitsemän tuumaa, ja sen käyttäminen oli mielestäni joutuisaa. www.riffi.fi 1/2024 35 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN FENDER Tone Master Pro – universumin kaikki soundit Tone Master -perheen uusin malli poikkeaa sarjan muista vahvistimista jo fyysiseltä olemukseltaan, ja etenkin äänimaailmansa osalta. Plussaa tulee myös siitä, että virtalähde on rakennettu kojeen sisälle, eikä erillistä verkkoadapteria tarvitse muistaa kannella mukana. Pyörittämällä säädintä voi puolestaan selata presettejä ees-taas. Eräillä kytkimillä voi toimittaa useampaa vaihtoehtoista asiaa. Kaikki liitännät löytyvät vankan metallikotelon takalaidasta, mikä on lattialle asetettavassa laitteessa luonteva ratkaisu. Tap/Tuner-kytkimellä voi joko määritellä lyhyillä painalluksilla tempo-asetuksen tai siirtyä pidemmällä painalluksella viritysmittarin käyttöön. Kun kytkimen yhteydessä oleva nimikekenttä ilmaisee aina kulloisenkin tehtävän, on juuri oikeaan säätimeen tarttuminen helppoa. Näytön molemmin puolin olevat kookkaammat säätimet toimivat nekin myös painikkeina. Fenderin oman historian ohessa soundeja ammennetaan laajalti nyt myös muiden valmistajien tuotteita sujuvasti jäljitellen. Jos taas FS Modea pitää pidemmän aikaa painettuna, aktivoituu luupperi käyttöön. Sujuvuutta lisää huomattavasti se, että samat asiat avautuvat myös kuudelle keskimmäiselle jalkakytkimelle, jotka toimivat myös pyöritettävinä säätiminä. Kun sen lukaisi läpi, onnistui käyttö jo sen verran edistyneesti, että laitteen olisi voinut ottaa saman tien vaikka keikalle mukaan. Näytön oikealla puolella olevalla säätimellä puolestaan asetetaan master volume, ja nappulaa painamalla näytölle saa avattua mikserin, jolla asetetaan kaikkien lähtöjen voimakkuudet
Näistä kaksi ensimmäistä on sijoitettu signaalipolulla heti instrumenttitulon jälkeen ja ennen prosessointia laitteella, kun taas kaksi jälkimmäistä voidaan sijoittaa mihin tahansa kohtaan Tone Master Pron sisäistä signaalipolkua. Kaapin kanssa Pedaalin kaveriksi testiin saatiin Tone Master FR-12 -aktiivikaiutin, johon laite yhdistetään XLR-lähdöstä. Pedaalissa on myös looper-toiminto, jonka tallennusaika on maksimissaan 60 sekuntia. KyPedaalimuotoon rakennetun Tone Master Pron kosketusnäyttö on erinomainen – selkeä ja riittävän suuri. 36 www.riffi.fi 1/2024 kulloinkin liitettävän mallinnetun mikrofonin autenttisuutta itsessään. Tulojen suhteen Tone Master Pron erottaa monista verrokeistaan se, että siinä on myös mikrofonitulo, jossa on phantom-syöttö kondensaattorimikkejä (tai aktiivista DI-boksia) varten. Ennen mikrofonin kytkemistä Tone Master Pro täytyy sammuttaa ja mikrofonin käyttöä varten pitää presetin käyttötavaksi valita instrumentin sijaan mikki/linjatulo. Todettakoon, että annetut eri vaihtoehdot myös kuulostavat selkeästi erilaisilta toisiinsa verrattuna ja tuovat käyttökelpoisia ainesosia soundin rakentamiseen. Analogisia lähtöliitäntöjä on niitäkin runsaasti, ja kytkennät studiomonitoreihin, mikseriin, äänikorttiin tai kokoäänialueen kaappeihin järjestyvät vaivattomasti. Kun tilanteeseen sopiva kaappi on valittu, lisätään keinotodellisuuteen mikrofoni, joita on niitäkin mallinnettu usean tunnetun valmistajan (AKG, Earthworks, EV, Royer, Sennheiser, Shure…) tuotteiden innoittamana. Laite soveltuukin sekä akustisen kitaran että vaikkapa laulun kanssa käytettäväksi, mikä sopiikin hyvin ajatukseen sen roolista USB-äänikorttina. Takalevyn liitännät ovat runsaat ja tarkoituksenmukaiset. Eri kaapit perustuvat esikuviensa IR-vasteisiin ja tuottavat realimaailman tavoin perusluonteeltaan hyvin erityyppisiä lähtösoundeja. Biisin sisällä pääsee sen jälkeen vaihtamaan soundista toiseen näppärästi jalkakytkimillä ja shown edetessä voi siirtyä kappaleesta seuraavan yhtä näppärästi. Käyttäjä voi asettaa lisäksi mikrofonin etäisyyden kaiuttimesta (kuusi vaihtoehtoa puolesta tuumasta kuuteen tuumaan asti) ja sijoituksen kaiuttimen edessä (neljä vyöhykettä keskikohdasta kartion reunalle), sekä vielä erikseen mikrofonin suuntauskulman joko suoraan kohti kaiutinta tai 45 asteen kulmassa siihen nähden. Efektiluuppeja ja mikkitulokin Fyysisten liitäntöjen osalta Tone Master Pro on hyvin varusteltu, sillä jo pelkkiä efektiluuppeja (send, return) on ulkoisille pedaaleille neljä kappaletta. Valmiiden kaappimallinnusten sointia voi muokata ylija alipäästösuotimilla, joilla saa vaimennettua liiat kuminat ja kihinät taajuuskaistan leveyttä rajaamalla. Sujuvan käytön eteen kannattaa tosin askaroida vielä sen verran, että määrittelee juuri lisäämälleen efektille jalkakytkimen, kytkimelle funktion (esimerkiksi on/off), ja valitsee kytkimen merkkivalolle myös haluamansa värin. Tämän jälkeen kuivana äänitetty kitararaita ohjataan Tone Masteriin käsittelyä varten, ja käsittelyn jälkeen lähetetään takaisin tietokoneelle. Vahvistusta riitti tarpeeksi myös dynaamiselle mikille. Ja kun preset kuulostaa hyvältä, se tallennetaan nimikoituna. Raaka-aineeksi voi myös tuoda muiden tuottamia IR-vasteita, joten liikkumavaraa kyllä on. Fiksusti fyysisillä säätimillä täydennettynä käyttö on sujuvaa ja intuitiivista. Se voi tietysti jonkun mielestä olla aika vähän, mutta toisaalta tyypillisen pop-viisun säkeistö tai kertosäe kestää yleensä pyöreästi 20 sekuntia, joten siinä suhteessa aikaa on melko lailla sitten kumminkin. Erinomainen ominaisuus ja tämäkin prosessi oli lopulta varsin itseohjautuva. Laite soveltuu käytännöllisesti eri tilanteisiin hiljaisesta harjoittelusta keikkasoittoon ja oman työpisteen äärellä puuhailusta studiosessioon. Koska IR-vasteen perusteella luotu virtuaalinen kaappi sijaitsee keinotodellisuudessa, on aika hankala arvioida ketjuun 35-37 Fender.indd 36 35-37 Fender.indd 36 4.2.2024 8.28 4.2.2024 8.28. Kokonaan uuden presetin luominen ei sekään ole hankalaa: haetaan tyhjä muistipaikka (tehtaan jäljiltä ne löytyvät numerosta 135 alkaen) ja valitaan signaalitien tyyppi (instrumentti). Mikkietuaste itsessään kuulosti kelpoiselta, enkä havainnut mitään haittaavia kohinoitakaan. Efektiketjuun voi valita jomman kumman kahdesta virtuaalisesta mikrofonivahvistimesta (Avalon-kanavalohko), ja lisäksi muita efektejä maun mukaan. Tone Master Pro tuottaa ns. Koska Tone Master Pro toimii tosiaan äänikorttinakin, niin sillä onnistuu myös reamppaus usb-väylän kautta. Mikäli stereofonisuus on tärkeää, niin kaappeja voi kytkeä kaksikin. Jos soittaa eri kokoonpanoissa, arvostaa varmastikin sitä, että Tone Master Prossa voi rakentaa ohjelmistoon sisältyviä biisejä varten omat presettinsä, joista puolestaan voi sitten koostaa settilistan keikkaa varten. Käytännössä luuppi aktivoidaan lisäämällä presettiin sille oma blokkinsa, jonka jälkeen ulkoisen pedaalin saa soiton aikana polkaistua päälle ja pois päältä joko suoraan sen omalla jalkakytkimellä tai sitten Tone Masterin näytöltä tai polkimistolta. valmista tavaraa suoraa linjasoittoa varten, joten virtuaalinen kaiutinkaappi ja simuloitu mikitys kuuluvat nekin signaaliketjuun. Tämä ominaisuus täytyy muuttaa aktiiviseksi siirtymällä laitteen näytöllä yleisiin asetuksiin, ja avaamalla sieltä I/O-valikko, josta valinnan voi tehdä. Sen jälkeen plus-symboleja painamalla lisäillään presettiin ”blokkeja” eli vahvistimia ja efektejä, joiden soundi säädetään sopivaksi tavanomaisin konstein
Jos on ylipäänsä älylaitteiden kanssa pärjännyt, niin tämänkin pedaalin logiikka aukeaa varsin nopeasti. Tai nätimmin sanottuna luomaan laitteen, jolla pärjää kaikissa tilanteissa aivan tai lähes ilman muita laitteita. Käytin eritoten hi cut -säädintä hieman ylätaajuuksien leikkaamiseen, mikä varsinkin perinnesoundeissa oli paikallaan. Hinnaltaan Tone Master Pro ei ole edullinen, mutta laite lukeutuukin ammattilaisille suunnattujen raskaansarjan työkalujen kategoriaan ja painii aivan samassa kustannusluokassa kuin kilpailijatkin. Tone Master Prossa Fender on pyrkinyt tarjoamaan kaikille jotain. Ja on tässä myös aika hienosti onnistunut, vaikka kolikon toinen puoli voi näkyä joillekin käyttäjille silkkana runsaudenpulana. Kaapin omaa sointia ei kyllä tosiaankaan voi kuvailla muuten kuin neutraaliksi, ja tarkoitushan tässä onkin ollut saada aikaan mahdollisimman suora ja laaja toistovaste, jotta itse mallinnosten erot tulisivat selkeästi esiin. Esimerkiksi Tone Master Prossa olevan Marshall JCM-800 -vahvistinmallinnoksen kanssa sain pelkkää FR-12-kaappia käyttäen kirkkaan ja hyvällä tavalle naamalle tulevan soundin – luonteeltaan siis aivan erilaisen kuin presettiin mallinnetun virtuaalikaapin kanssa soittaessa. Mitä vain ja muutama variantti lisää Aiempi kokemukseni Fenderin Tone Master -vahvistimista perustuu Princeton-malliin, jolla pääsikin varsin uskottavaan perinteisen F-vahvistimen soundiin kaikua ja tremoloa myöten. 35-37 Fender.indd 37 35-37 Fender.indd 37 4.2.2024 8.28 4.2.2024 8.28. Kaapin oma päätevahvistin toimii D-luokassa ja sen nimellistehoksi ilmoitetaan 1000 wattia. Mikä tärkeintä, soittotuntuma vastasi oikeaa vahvistinta ja FR-12-kaapin kanssa kokemus tuntui vielä paranevan. Puntaroipa kumpaa hyvänsä, Tone Master Pro on kyllä kisassa vahvoilla. www.riffi.fi 1/2024 37 Fender Tone Master Pro Mallintava kitaravahvistin/laitteisto • valmistettu Yhdysvalloissa • yli sata mallinnettua vahvistinta ja efektiä • runsaasti impulssivasteita ja niihin perustuvia virtuaalikaappeja • tukee myös ulkoisia impulssivasteita (IR) • luupperi, 60 sekunnin tallennusaika • toimii nelikanavaisena usb-äänikorttina, 24/96 kHz, • liitännät instrumentille sekä mikrofoni/linja-signaalille • balansoidut päälähdöt jakein ja XLR-liitännöin, mono/stereo • linjatason mono/stereolähtö jakkiliitännöin • kuulokeliitäntä, 6,3 mm TRS-jakki • kaksi digitaalista ”linjalähtöä” • neljä efektiluuppia • kaksi liitäntää ekspressiopedaalille (toe control) • liitäntä ulkoisen vahvistimen kahden kytkintoiminnon ohjaamiseen • analoginen aux-tulo (stereo), 3,5 mm TRS-jakki • usb-c-liitäntä • MicroSD-korttipaikka • Bluetooth-audion vastaanotto ja lähetys • midi in ja out, mikrofoni/linjatulo (XLR combo), • hallinta myös Fender Tone Master Pro Control -applikaatiolla (MacOS, Windows) • paino: 4,0 kiloa • mitat: 9,64 × 37,1 × 26,16 senttimetriä • sisältää virtakaapelin ja usb-c-johdon • hintaluokka < 2000 € Lisätiedot: Fender • www.fender.com seessä on 12-tuumaisella kartiokaiuttimella ja erillisellä diskantti-driverilla toteutettu suljettu kokoaluekaappi, joka on tehty soinniltaan mahdollisimman värittymättömäksi. Pidin myös siitä, että FR-12-kaapissa on vanhan ajan kallistusjalat, joilla soittaja voi suunnata sen monitoriksi itselleen. u Kuusi keskimmäistä jakakytkintä voi halutessaan jakaa presettien ja efektien kesken kahdeksi kolmen kytkimen setiksi. Käytännöllisyyttä lisää joka tapauksessa kaapin oma säätimistö (volume, treble, middle, bass, hi cut), jolla voi nopeasti tehdä muutoksia soiton lomassa. Tässä tapauksessa ehdoton vahvuus on silti myös se, että toimintoja pursuavaa laitetta on hyvin helppo käyttää. Mallintavien laitteiden evoluutiossa ollaan nyt jo siinä vaiheessa, että erot eri valmistajien huippulaitteiden välillä ovat tavattoman pieniä ja käyttöliittymän logiikka ja toimintojen hallinta voi olla ratkaisevampi tekijä kuin itse soundi. Luovuutta voi harrastaa valitsemalla Tone Masterista vain vahvistinupin ja käyttämällä FR-12:ta sille fyysisenä kaappina, ilman pedaalin IR-johteisia mallinnoksia. Kätevää. Vaikka jotkut Tone Master Pron kovemman särön preseteistä olivatkin omaan makuuni ehkä hieman turhankin turboahdettuja, niin se itselleni kaikkein tutuin vahvistin – Fender Twin Reverb – oli puolestaan sitten tässä nyt kokeillussa Pro-mallissa erittäin onnistunut, itse asiassa varmastikin paras kuulemani versio aiheesta tällaisessa muodossa
Kaarevakantiseen lankkukitaraan mikrofoni asennetaan pakkaukseen kuuluvalla lisäosalla, joka ankkuroidaan kielisillan jalkoihin, korkeudensäätöruuvien ja itse sillan väliin. Valmistaja itse suosittelee pysyvämpää kiinnitystapaa, varsinkin hikisimmissä olosuhteissa operoiville soittoniekoille. Laite on käytännössä seuraaja Bossin/Rolandin maineikkaalle GR-sarjalle. Mikäli kitaraansa ei kuitenkaan halua ylimääräisiä reikiä, liimallakin pärjää, ainakin kuumien lavavalojen ulkopuolella. 38 www.riffi.fi 1/2024 B oss esitteli vuoden 2023 lopulla GM-800-kitarasyntetisaattorin, jonka tekniikka on uutta, mutta toimintaperiaate tuttu. Mikrofonin etäisyys kielistä on sovitettava huolella ja pakkauksessa onkin useita erilaisia muoviliuskoja, joilla korkeuden saa kohdilleen. Kitaraan asennettavassa elektroniikassa ei itsessään ole minkäänlaisia säätimiä. Toimintaa ohjataan suoraan GM800-pedaalista, jonka Menuja Page-namiskoiden kautta päästään käsiksi myös mikrofonin asetuksiin. Mikrofoniin kiinteällä johdolla yhdistetty älypalikka puolestaan kiinnitetään sijoilleen puristuvan tukileukansa avulla joko hihnatapin ruuvia hyväksi käyttäen tai sitten johonkin muuhun kohtaan kitaran kylkeä. Paketin mukana tulee kourallinen liimaliuskoja, joiden avulla kiinnitys onnistuu ilman ruuvimeisseliin tarttumista. Liika herkkyys johtaa dynamiikan menetykseen ja altistaa ylimääräisille hälyäänille. Yleisenä sääntönä voisi TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Boss GM-800 Kitarasyna soikoon! Syntetisaattorisoundien loihtiminen kitaralla ei ole koskaan ollut yhtä vaivatonta kuin Bossin uutukaisella. Olipa käytössä sitten kitara tai basso, syntetisaattorin ohjaukseen tarvitaan soittimen tallan ja tallamikin väliin asennettava mikrofoni, jonka kautta tieto soittotapahtumista välittyy prosessorille. Perinteisen asennusohjeen lisäksi Boss on tehnyt eri soitintyypeille varsin selkeät opasvideot, joiden tuella tämän verraten yksinkertaisen puuhan saa onnistumaan omatoimisestikin, mutta jos epäilyttää, kannattaa kääntyä ammattimaisen soitinhuollon puoleen. 38-41 Boss_Mojave.indd 38 38-41 Boss_Mojave.indd 38 4.2.2024 18.31 4.2.2024 18.31. Sellaisia löytyy nykyisin lähes joka puolelta Suomea, ja samalla voi tarkistuttaa soittimen säädöt muutenkin. Kerron laitteen kontrolleista tarkemmin tuonnempana, mutta asia koskettaa myös käyttöönottovaihetta. Uuden polven mallitunnus on GK-5 (tai GK-5B bassolle), mutta saatavilla on myös erillinen GKCAD-adapteri, jolla vanhemmat Bossin mikrofonityypit voidaan valjastaa GM-800:n käyttöön. GK-5 asennetaan tasakantiseen lankkukitaraan joko pakkauksen mukana toimitettavalla kaksipuoleisella teipillä tai pysyvämmin kahdella pakettiin kuuluvalla ruuvilla. Liian epäherkillä asetuksilla ääntä ei lähde välttämättä tarpeeksi edes kovemmallakaan tatsilla. Laite soveltuu kitaran ohessa myös basson kanssa käytettäväksi ja kummallekin soitintyypille löytyy oma erikoismikrofoninsa, jolla kielten värähtely poimitaan digitaalisen prosessorin analysoitavaksi ja ZEN-Core-syntetisaattorin soitettavaksi. Apuna on onneksi mittari, joka antaa osviittaa äänenvoimakkuudesta aina kieltä iskettäessä. Tämä vaihe on oleellisen tärkeä, sillä se määrittelee kuinka hyvin järjestelmä tottelee soittajaa ja tämän soittotyyliä. Luonnollisestikin valmistajalla on valikoimissaan erityisesti tähän tarkoitukseen nimetty tuotteensa, jota valmistetaan kahtena eri pituutena. Testissä käytettiin kuitenkin aivan vakiopiuhaa, menestyksekkäästi. Aivan ensimmäiseksi käyttäjän tulee nimittäin säätää mikrofonin herkkyys jokaiselle kielelle erikseen, jotta niiden ulosanti saadaan mahdollisimman yhteneväiseksi. Johto mikrofonilta älypalalle jää aina näkyviin soittimen kannen päälle, eikä valmistajalla ainakaan toistaiseksi ole valikoimissaan katseilta piiloon asennettavaksi tarkoitettua vaihtoehtoa. Serial GK -liitännän ansiosta yksikköön voi liittää sujuvasti myös esimerkiksi SY-1000-kitarasyntikan tai GP-10-pedaalin. On kuitenkin hyvä huomioida, että liima saattaa jättää jälkensä soittimen pintaan. Käyttöönotto Kitaraa ei yhdistetä syntetisaattoriin enää vanhaan malliin 13-piikkisellä DIN-liittimellä varustetulla kaapelilla vaan aivan tavallisella TRS-plugipiuhalla
Pyörittelytuntuma on luottamusta herättävän napakka ja tarkka, ja sama koskee kaikkia muitakin laitteen säätimiä. www.riffi.fi 1/2024 39 pitää, että tavallisella soiton voimakkuudella olisi hyvä tähdätä lähelle mittarin maksimilukemia jättäen kuitenkin pienen hajuraon aivan tappiin. Tehtävään vaadittava GM-800-ajuri toimii sekä Windowsilla että Macilla. Asetuksia voidaan luoda ja tallentaa useammalle kitaralle erikseen, ja myös bassolle voi tehdä omansa (basso vaatii GK-5B-mikrofonin tai GKC-AD-adapterin vanhemmille malleille). Laitteen kaikki neljä jalkakytkintä ovat miltei vapaasti asetettavissa hallitsemaan eri Scene-valintoja, pitch bendejä tai Tone-valikoiman selailua. Koska GM-800 on ZEN-Core yhteensopiva, Zenology-plugarin soundipakettien sisältöjä voidaan siirtää laitteeseen USB:n välityksellä. Näytön vasemmanpuoleiset valaistut painikkeet, joista mitä tahansa painamalla päästään Parts-moodiin, ovat käytettävissä muun muassa rytmielementtien päälle ja pois kytkemiseen. Laajan skaalan kattavat Tonet on löytämisen helpottamiseksi järjestelty instrumenttityypeittäin ja vielä näiden eri variaatioin. Lautaystävällinen paketti Sähkönsinisen ja jämäkältä hyppysissä tuntuvan GM-800:n kantta hallitsee graafinen LCD-ruutu, joka näyttää kulloinkin käytössä olevan Scenen oletuksena toimivassa Play-moodissa. Mikäli soittaja kaipaa uusia soundeja, niitä voi aina ladata lisää valmistajan omasta pilvipalvelusta, Roland Cloudista. Laite ulkoistaa ääntä niin monona kuin stereonakin ja asetuksista voidaan valita tavallisen kitarakaapin tai flat response/full range -kaiuttimen väliltä. Jalkakytkimet voi määritellä toimiKannake mikrofonin kiinnitykseen LP-mallisen kitaran kielisillan tolppiin ja puristinleuka älypalikan kiinnitystä varten kuuluvat GK-5:n pakkaukseen. Partsmoodissa on mahdollista myös vaihdella Toneja ja päästä käsiksi efekteihin, mono/poly-asetuksiin ja moniin muihin parametreihin. Käytännössä Zenology asennetaan plug-in-instrumenttina ja soundit ladataan sieltä muistitikun kautta GM-800:een, jonka toinen USB-portti on tarkoitettu tikuille soundien siirtoa ja firmware-päivityksiä varten. Kontrollit täydentyvät Exit-, Writeja Menu-painikkeilla sekä erinäisiin selaamistarkoituksiin kohdistetuilla Page-painikkeilla. 38-41 Boss_Mojave.indd 39 38-41 Boss_Mojave.indd 39 4.2.2024 18.31 4.2.2024 18.31. Kaikkiin Sceneihin voidaan lisätä myös efektejä oman maun mukaan. Soittajaa tervehtii 150 käyttäjän muokattavissa olevaa Sceneä, joista 100 on suoraan soittovalmiita. Kussakin Scenessä voi olla neljä Tonea eli erilaista soundia, ja yksi Rhythm eli rytmielementti (perkussioita, rumpuja jne). Tallennettuun Sceneen sisältyvät paitsi käytössä olleet Tonet, myös kulloisetkin niihin liittyvät yleisasetukset, efektit, kontrollit ja muita yksityiskohtia, kuten vaikkapa sen jos tietyt kielet on asetettu mutelle. Valmista soundipalettia on lähestytty jokaiselle jotakin -tyyliin: mukana on urkuja, pianoja, akustisia instrumentteja ja bassosoundeja elektronisempien padien ja liidien lisäksi. Tämä mahdollistaa kokeilut, joissa jo nauhoitettuihin soittoraitoihin voidaan liittää aivan eri soundeja kuin mitä niillä alunperin käytettiin. Prosessi on hieman kömpelö, mutta vastineeksi voi siirtää kerralla reilummankin satsin soundeja. Kuten niissä, myös GM-800 soundivarastot on organisoitu Sceneihin. Omien soundien luonti ja olemassaolevien hienosäätö onnistuu samoilla alustoilla toimivalla Boss Tone Studio -applikaatiolla. Muokkausmahdollisuuksia voisi pitää syntetisaattorien peruskaurana: viilata voi suotimen vaikutustaajuutta ja resonanssia, äänen syttymisja vaimentumisaikaa, vibratoa, legatoa, portamentoa sekä erinäisiä muita sointiin vaikuttavia muuttujia – ekvalisointeja ja efektointia unohtamatta. Näytön alapuolella nököttävillä neljällä rullalla voidaan säätää lennosta parametrejä sävelkorkeudesta kosketusherkkyyteen. Skene tutuksi Äänikoneistona palveleva ZEN-Core on yhdistelmä PCM (Pulse Code Modulation) -synteesiä ja mallinnusteknologiaa. Oikean yläkulman Select-painikkeen toiminnot vaihtuvat eri moodien mukana. Laitteessa on itsessään kaikkiaan 1200 valmista Tonea, 70 rytmielementtiä ja reilut 90 eri efektityyppiä. Vasemman puoleinen lähtö toimii tarvittaessa myös kuulokeliitäntänä. Myös rumpu-/perkussiosoundeja on lukuisia. Pohja on sama kuin esimerkiksi Rolandin Jupiter-Xja Phantom-syntetisaattoreissa. Kuten jo alkupuolella mainittiin, Menusta päästään käsiksi laitteen asetuksiin ja niiden muokkaamiseen. Page-painikkeilla voi selata neljän Tonen välillä tai käyttää muita jalkakytkimille langetettuja toimintoja kulloisenkin Scenen sisällä. USB-liitännän kautta laite voidaan liittää myös tietokoneen DAW-ohjelmaan ja äänittää suoraan audioraidoille siten, että suorituksen voi myöhemmin toistaa GM-800:n äänigeneraattorilla. Play-moodissa näitä säätimiä voidaan puolestaan hyödyntää neljän eri Tonen keskinäisen balansin hienosäätöön. Uloslähtevän signaalin äänenvoimakkuutta määrittävää Output Level -säädintä lukuunottamatta kaikki namiskat ovat rullattavaa mallia
Sen soitto päihittää luonnollisuudessaan ja äänenlaadultaan vanhemman tekniikan selvästi, eikä edes välttämättä vaadi peruuttamattomia muutostöitä arvokkaisiin soittopeleihin. Elementit kohdillaan Hinta-laatusuhteeltaan GM-800 näyttäytyy varsin houkuttelevana pakettina laadukkaita syntikkasoundeja etsivälle kitaristille. Huiluäänet saattavat hetkellisesti sekoittaa algoritmeja, mutta kokonaisuutena soitto sujuu luonnollisen tuntuisesti niin venytyksissä kuin vibratossakin. Ulkomuodostaan huolimatta laitetta ei ole tokikaan tuomittu nököttämään ainoastaan pedaalilaudassa osana kitaristin signaaliketjua, sillä se toimii haluttaessa myös itsenäisenä syntikkasoundimodulina MIDI-koskettimistokäytössä tai audio-ohjelman soundien laajentajana. Pianon kaltaiset instrumentit ovat luonnollisesti parhaimmillaan kromaattisessa moodissa, samoin padit. Tonet voidaan rajata jopa ainoastaan tietyille nauhaväleille. Tässä tapauksessa vaatimus on 840 mA, joten on syytä olla tarkkana, että virtalähteestä irtoaa varmasti tarpeeksi mehua. Ei GM-800:n jousilla varmastikaan oikeaa orkesteria korvata, mutta varsin käyttökelpoisia äänimaailmoja siitä kyllä irtoaa niin livekuin studiokäyttöönkin. Pientä Zenology-kömpelyyttä lukuun ottamatta se edustaa mitä vaivattominta tapaa tuottaa varsin kelvollisia ja monipuolisia syntetisaattorisoundeja kitaralla tai bassolla. Tracking-algoritmi erottaa hyvin tarkoituksella painetut nuotit satunnaisista sormen hipaisuista ja eliminoi turhat vingahdukset tehokkaasti. Jalkakytkimeen liitettävä soivaa nuottia ylläpitävä Hold-funktio on myös yksi hyödyllinen lisä arsenaaliin ”loputtomiin” soivia säveliä metsästäessä. Padit leijailevat kuohkeina ja yksityiskohtaisina ja monosyntikkaliidit murisevat ja vinkuvat hyvin analogisen kuuloisesti. GM-800 on varustettu myös Serial GK -laajennusliittimellä, jonka avulla siihen voidaan yhdistää jokin toinen Bossin kitarasyntetisaattorilaite. GM-800 on kooltaan pedaalilautaan sopiva, mutta virtaa se kaipaa vielä vähän tavanomaisia digiefektejäkin reilummin. Kitarasyntikoiden perusluonne on tietystikin se, että toisin kuin syntetisaattorin koskettimien kohdalla, kitaran kielen värähtelystä syntyvä signaali vaimenee vääjäämättä jonkin ajan kuluttua ja sammuu lopulta kokonaan. Jos soitto sujuu GM-800:lla varsin sujuvasti, ei kyllä äänenlaadussakaan ole valittamista. Yhdistettävyys ei rajoitu vielä tähänkään, sillä laitteeseen voidaan liittää samaan aikaan kaksikin eri expressiopedaalia. Illuusio useammasta samanaikaisesta syntikasta pörisemässä yhteen ääneen luodaan helposti esimerkiksi valjastamalla basso parille alakielelle, padi kaikille kielille ja liittämällä päälle vielä monosyntikkaliidi vibratoineen. u 38-41 Boss_Mojave.indd 40 38-41 Boss_Mojave.indd 40 4.2.2024 18.31 4.2.2024 18.31. Toneja on mahdollista jakaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Guitar to midi -toiminto mahdollistaa ulkoisten midi-instrumenttien ohjauksen USB:llä tai midi-kaapelilla. Kitarasyntikoilla soitettaessa hitaasti syttyvät äänet antavat anteeksi haparoivammat otteet siinä missä pianosoundit vaativat enemmän huolellisuutta soidakseen kuulaasti. Luonnollinen vaste Soitettaessa GM-800 seuraa sormien liikkeitä nopeasti ja tarkasti. Lisäksi laitteessa on USB audio/midi -liitännät ja normaali midi-I/O, jonka välityksellä GM-800 voi lähettää midi-dataa ulkopuoliseen midi-syntikkaan tai soundimoduuliin sekä vastaanottaa midiä. Eri efekteillä ryyditettyinä äänimaailmat taipuvat mitä moninaisimpiin pulputuksiin ja scifi-rutinoihin. Siinä missä vanhemmat laitteet saattoivat sammuessaan synnyttää signaalin heiketessä ylimääräisiä digitaalisia artefakteja tai käyttäytyä muutoin arvaamattomasti, nyt nuotit hiipuvat hyvin hallitusti. 40 www.riffi.fi 1/2024 Boss GM-800 Pedaalimallinen kitarasyntetisaattori • tulojakki soittimelle (GK-5:lle tai GK-5B:lle), 6,3 mm TRS • lähtöjakki Serial GK -yhteensopiville laitteille, 6,3 mm • linjatason stereolähtö, 2 × 6,3 mm • vasen päälähtö toimii myös kuulokesyöttönä • oikeata päälähtöä voi käyttää monolähtönä • kaksi liitäntää ekspressiopedaaleille • USB B -tietokoneliitäntään • USB-korttipaikka soundien ltaukseen ja päivityksiin • midi in ja out • näyttö: LCD, 256 × 80 pikseliä • yhteensopiva GK-sarjan mikrofonien kanssa (Boss GK-5 / GK-5B) • mitat: 246 × 134 × 63 (L × S × K, mm) • hintaluokka (GM-800): > 800 € • hintaluokka (GK-5/GK-5B): 250 € Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi maan joko tavanomaiseen latching-malliin tai vain sen aikaa, kun jalka viipyy painikkeella. GM-800 ei tee tässä suhteessa poikkeusta, vaikka nuotit soivatkin parhaimmillaan yllättävän pitkään ja Release-arvoa pidentämällä sustainia voidaan avittaa entisestään. Kun vielä hintakin on kilpailukykyinen, ei GM-800:aa kannata ohittaa ilman lähempää tarkastelua. Soittaja voi määritellä bassosoundit paksuimmille kielille ja viulua korkeimmille
u 38-41 Boss_Mojave.indd 41 38-41 Boss_Mojave.indd 41 4.2.2024 18.31 4.2.2024 18.31. Äänten alukkeet piirtyvät täsmällisinä ja kun alemmat taajuusalueet toistuvat selkeinä ja luontevina, on kokonaissointi miellyttävän täyteläinen. Toistokaista alkaa huomattavan syvältä bassosta ja ulottuu terveenä yli 10 kilohertsin. Kun äänenpaineen sietoakin on tavattomasti, voi Madin viedä myös lähelle rumpuja ja muita äänekkäitä kohteita varsin huoletta. Niinpä sivusuunnista tai takaa saapuvat äänet vaimenevat tasaisesti eikä vuotoääni tärvää asiaa. Siis Mad, näin meidän kesken. www.riffi.fi 1/2024 41 Mojave MA-D Dynaaminen mikrofoni • suuntakuvio hertta • herkkyys -53 dB (Re 1V/pa) • maksimiäänenpaineen kesto yli 160 dB SPL (@ 1 kHz) • nimellinen impedanssi 600 . Erityisesti ilahduttaa se, ettei valmistaja ole selvästikään asettanut päämääräkseen kloonata jotakin jo markkinoilla paikkansa vakiinnuttanutta mallia ainoastaan ollakseen mukana muiden joukossa, vaan tässä on selvästi tavoiteltu ihan omaa ja toisten rinnalle aidosti erilaista vaihtoehtoa tuovaa tuotetta. 010 4398800 • msonic.fi S olistitoimen ohella valmistaja suosittelee Madia myös istrumenttikäyttöön, ja testijakson perusteella voisinkin kysyä, onko tässä nyt sitten ensisijaisesti laulumikrofoni vai pikemminkin erittäin pätevä yleismikrofoni, joka sattumoisin on muotoiltu solistin kouraan sopivaksi ja muiltakin ominaisuuksiltaan laulajalle mainiosti passaavaksi. Siinä tilanteessa preesens-alueen kirk kaus nostaa mukavasti esiin plektran tai kynnen ja kielten kohtaamiset. Lisäksi juuri sen alapuolelle sijoittuva hienon hieno notkelma vasteessa leikkaa hiukan terää sellaisilta korvaa riipiviltä taajuuksilta, joita melko tavanomaisesti tyynnyttelen ekvalisoimalla. Madissa onkin hieman kondensaattorimikrofonille ominaista ilmettä, ja se tekee siitä kelpo välineen myös esimerkiksi näppäillen soitettavan akustisen kitaran äänittämiseen. Soinniltaan Mad on nimittän hyvin hallittu ja eri taajuusalueet selkeinä toistava mikrofoni, jossa ei ole tuunatun makua eikä hypetyksen tuntua. Mikrofonin sijoittelua helpottaa sekin, että Madin herttakuvio tuntuu pitävän kutinsa käytännössä. Kierteillä runkoon kiinnittyvän verkkokopan sisällä on tuulisuojana tyypillinen yksinkertainen superlon-vuoraus, jonka voi irrottaa pesua tai vaihtoa varten. Silti se on oikean esineen painoinen, eikä tunnu otteeseen kopattuna lelulta, kiitos vankan metallirungon sekä jämerältä vaikuttavan grillin. Omilla ansioillaan Madin soundissa on hieman samalla hyvällä tavalla eurooppalaista otetta kuin on mikrofonin muotoilussakin Tanskasta Itävaltaan ulottuvalla kaitaleella. Amerikkalainen Mojave Audio on aiemmin keskittynyt pelkästään studiomikrofoneihin ja päänavausta tälle saralle on nyt rakennettu yhdessä arvostetun osaajan, David Royerin, kanssa. Ja siinä on onnistuttu niin hienosti, että Madilla on kaikki edellytykset vakiinnuttaa paikkansa nimenomaan omana itsenään. Käsittelyäänten vaimennus on asiallinen, eivätkä suusta normaalin ulosannin puitteissa puhahtavat hönkäykset tuki mikrofonia. Jos tyyliin kuuluu vaikka treenien dokumentointi muutamalla mikillä, niin sopivasti sijoitetulla yksittäiselläkin Madilla saa kokonaisen setin aika mukavasti taltioitua. Yleisen käytännön mukaisesti mikrofonin kalvoa suojaa vielä toinen vastaava kerros. Sitä se ei tee kyllä äänitystilanteessa instrumenttienkaan kohdalla, ja esimerkiksi kitaravahvistinta voi halutessaan taltioida sellaiselta etäisyydeltä, että huonesointiakin mahtuu jo reippaasti mukaan ja silti itse pääasia pysyy elinvoimaisena ja ryhdikkäänä. Kahdella hoituisi sitten jo vähintään demotasoinen äänite ja mikäli tyylisuunta on 60/70-luvun taitteeseen juontuva retro, niin miksei vallan julkaisukelpoistakin saisi aikaan huolellisella työskentelyllä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI MA-D – solistin kouraan! Annas kun arvaan, se on MojaveAudio ja Dynaaminen. Itse kapseli puolestaan on ripustettu pneumaattisesti vaimennetulla mekaniikalla mikrofonin runkoon. Soinnin yleispiirre on verraten kirkas, mutta maltillinen preesens-alueen kumpu on sävyltään miellyttävä. Mitoiltaan se on muuten aivan hitusen esimerkiksi Sennheiserin e835:ttä kookkaampi, mutta yllättäen kolmanneksen kevyempi. Tyypillisillä lauluetäisyyksillä operoitaessa ääni säilyy terveenä myös etäämmältä, se ei ohene heiveröiseksi eikä muutu pistäväksi. Maltillinen bassokorostus sadan hertsin paikkeilla on tehokkaasti hallittavissa etäisyyttä muuntelemalla ja mikkitekniikan sisäistäneelle laulajalle tai juontajalle tämä piirre antaa mainion välineen syvän rintaäänen korostamiseen tai miedontamiseen. (@ 1 kHz) • toistoalue: 60 – 10 000 Hz (+/2,5 dB) 30 – 15 000 Hz (+ 2 dB – -6 dB) • hintaluokka noin 200 € Lisätiedot: Msonic Puh. Otekäden siirtelystä syntyvät sivuäänet eivät toisaalta hyökkää esiin vaan pysyvät nätisti vähän syrjemmällä
SM7B ei jäänyt kuitenkaan vain radioasemien aarteeksi. Toimihan hieman epäherkempi mikrofoni ääniketjun ensimmäisenä laitteena samalla eräänlaisena äänitason vakioijana, joka vaati puhetyöläistä pistämään parastaan äänenkäytön voluumin suhteen. Lisää fjongaa Etuvahvistinta ei ole pakko käyttää, sillä SM7dB toimii myös passiivisena, jolloin se vastaa täysin kantamalliaan. Kovia äänenpaineita synnyttävien soitinten kanssa SM7dB:n omaa etuvahvistinta ei välttämättä tarvitse ottaa lainkaan käyttöön, mutta hiljaisempia kohteita lähestyttäessä voi tilanteen mukaan siirtyä väliportaan kautta maksimaaliseen lisäapuun. Vahvistus on kummassakin tapauksessa kiinteä, ja ideana on passata mikrofonin herkkyys äänilähteen voimakkuuteen ja huolehtia samalla siitä, että mikrofonin lähtösignaali on tasoltaan riittävän voimakas ketjun seuraavalle laitteelle – äänikortille, mikserille, tallentimelle tai muulle vastaavalle, jossa yleensä sitten on oma tilanteen mukaan hienojakoisemmin säädettävissä oleva jatkovahvistuksensa. Musiikkistudioissa sen käyttökelpoisuuteen havahduttiin viimeistään silloin, kun kyseinen mikrofoni valikoitui Bruce Swedienin käyttöön Michael Jacksonin sessioissa. 42 www.riffi.fi 1/2024 R adiojuontajille alkujaan suunnattu SM7B on verraten epäherkkä dynaaminen mikrofoni, mutta kyseinen piirre oli tietoinen ratkaisu ja amerikkalainen juontotyyli huomioiden perusteltu sellainen. Kitaravahvistimen eteen sijoitettaessa päädyin puolestaan 18 desibelin lisävahvistukseen. 42-43 Shure.indd 42 42-43 Shure.indd 42 5.2.2024 18.03 5.2.2024 18.03. Näin saatiin eetteriin riittävän intensiiviseltä kuulostavaa julistusta. Sisarmallien ydin on sama. Sillä asetuksella vahvistinta ei tarvinnut liiemmin huudattaa TEKSTI: LAURI PALOPOSKI SM7dB SM7dB – nyt etuvahvistimella 50 vuotta sitten lanseerattu passiivinen perusmalli SM7B sai rinnalleen aktiivi elektroniikkaa sisältävän version SM7dB. Supattavat sipisijät karsiutuivat tässä evolutiivisessa ja meuhkaamista suosivassa prosessissa arvatenkin tehokkaasti, sori heille siitä. Siihenkin se nimittäin sopii erinomaisesti, mikäli solistin ääni on tarpeeksi vahva ja mikrofonivahvistin kyllin tehokas ja kohinaton. Shure itse suosittaa käyttöön vähintään 60 desibelin puhtaalla vahvistuksella toimivia mikrofonivahvistimia. Esimerkiksi rumpujen kanssa mikrofonia kokeillessani päädyin pitämään etuvahvistimen pois päältä, vaikka kokeillessa siitä ei tuntunut mitään varsinaista haittaakaan olevan, kun soittaja ei nyt kuitenkaan kaikkein raskasotteisimpiin rummuttajiin kuulu. Ja tästä päästään jutun varsinaiseen kohteeseen – SM7dB-malliin, jossa mainitut ehdot täyttävä etuvahvistin on rakennettu jo suoraan mikrofonin rungon sisään. Toimiakseen mikrofonin oma etunen tarvitsee 48 voltin phantom-syöttöä, ja sellaisen voimalla käytettävissä sitten on kaksi eri vahvistustasoa, joko 18 desibelin vahvistus tai 28 desibelin vahvistus. Eikä suinkaan bassorummun tai esimerkiksi torvien äänityksessä, vaan laulun
u 42-43 Shure.indd 43 42-43 Shure.indd 43 5.2.2024 18.03 5.2.2024 18.03. Asetukset riippuvat aina sekä äänilähteen voimakkuudesta että vastaanottavan laitteen ominaisuuksista, etuvahvistin toimii niiden välissä sovittimena, kokeiden perusteella erittäin pätevästi. Vaahtomuovista valmistetun tuulisuojan voi uittaa mikrofonin päältä pois kaulusrenkaineen päivineen ja silloin alta paljastuu muodoltaan SM7dB:n takaosan tapaan kulmikas, mutta hieman soukempi koppa, joka tavanomaisen verkon sijaan onkin reikäpeltiä. Kytkimet: • etuvahvistin päälle/pois • etuvahvistus 18/28 dB • bassoleikkuri päälle/pois • preesens-korostus päälle/pois • hinta noin 590 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Kaikin puolin käyttökelpoinen paketti siis. Preesens-alueen korostus puolestaan on verraten maltillinen työkalu ja sen käyttö on enemmänkin soundin hienosäätöä kuin tehomuokkausta. Tietystä samettisesta pehmeydestä huolimatta ääni välittyy sen kautta kuitenkin selkeänä ja täsmällisenä. Soinniltaan SM7dB on miellyttävän lämmin ja lenseä, kuuntelipa sen kautta ihmisääntä tai jotakin soitinta. Akustista kitaraa testin vuoksi äänittäessäni valitsin saman tien täyden 28 desibelin vahvistukseen, samoin puheääntä tallentaessani. Basso ei muhjuunnu eikä keskialueella esiinny kummallisuuksia. Ylärekisteri soi siististi ja miellyttävänä. Neljän sortin soundia Käyttipä mikrofonia sitten etuvahvistimella tai ilman, voi taajuusvastetta muokata kahdella eri konstilla – leikkaamalla bassotaajuuksia ja korostamalla preesensaluetta. 020 767 9450 • www.intersonic.fi ja mikrofonin lähtösignaali riitti hyvin syöttämään äänikortin tuloja. Mikä proximity. www.riffi.fi 1/2024 43 SM7dB Dynaaminen mikrofoni • suuntakuvio hertta • toistoalue 50 –20 000 Hz • herkkyys passiivisena -59 dB, (Re 1V/pa) • herkkyys 18 dB:n etuvahvistuksella -41 dB, (Re 1V/pa) • herkkyys 28 dB:n etuvahvistuksella -31 dB, (Re 1V/pa) • maksimiäänenpaineen kesto yli 160 dB SPL (@ 1 kHz) • nimellinen impedanssi passiivisena 150 . Jos toimenkuvaan kuuluu äänikirjan luennan äänitystä tai podcast-tyyppistä toimintaa, on täysimääräinen vahvistus oikein tervetullut ja kelpo apu, jolla SM7dB:n saa valjastettua tuotannon palvelukseen eikä lukijan tarvitse revitellä. SM7dB vaikuttaakin turvalliselta valinnalta sellaiseenkin työpisteeseen, jossa audiotekniikkaan vain pintapuolisesti perehtynyt puhetyöläinen operoi omin päin ja ilman teknisen henkilöstön tukea. Bassoleikkuri on tehokas ja puraisee kuuluvasti jo verraten korkealta. Niin tai näin, käppyrä tukee kuulohavaintoa ja antaa riittävän taustatuen toiminnan pohjaksi silloinkin, kun työpisteessä ei syystä tai toisesta voi järjestää kriittisten päätösten yleensä edellyttämää monitorikuuntelua. Molempia muokkauksia samanaikaisesti käyttäen saa sitten kuivatettua alarekisterin napakaksi ja keskirekisteriin hitusen lisää purevuutta. Tämä selittää osaltaan verraten vähäistä proximity-efektiä eli sitä, että herttakuviosta huolimatta äänen bassopitoisuus ei kasva ollenkaan niin hallitsevaksi kuin tavanomaisen solistimikrofonin kanssa lähietäisyydellä yleensä käy. Viime vuosina tai peräti vuosikymmeninä yleistyneen hyperkirkkaan ja toisinaan tarpeettoman päällekäyvän soinnin vastapunttina SM7dB on tervetullut uutuus – monikäyttöinen ja soundiltaan ensiluokkainen. Tässäkin kohden tulee mieleen, että alkuperäinen käyttötilanne on ohjannut teknisiä ratkaisuja sitä kohden, että arki mikrofonin äärellä sujuisi mahdollisimman huolettomasti, ilman turhaa säätämistä ja vailla välitöntä tarvetta rankkaan jälkityöstöön. Jos ylimääräinen taustajymy, kumina tai vaikkapa soittimen soinnin ylenpalttinen bassopitoisuus on uhka tallenteelle, SM7dB:ssä on vastalääke omasta takaa. Käyttöohjeessa suositellaan vielä puhe-etäisyydeksi 2 – 15 senttimetriä, jonka puitteissa pysyteltäessä puhujan ääni säilyy alarekisteriakin myöten jo varsin vakaana ja tasaisena. Käytännössä vahvistuksen valinnat vastasivat jotakuinkin Shuren omaa suurpiirteistä ohjeistusta, eikä kovin täsmällisiä ja ehdottomia toimintamalleja voi antaakaan. • nimellinen impedanssi etuvahvistimen kautta 270 . Kapseli sijoittuu kyseisen kopan sisällä sen puolivälin paikkeille, joten huulet kiinni superlonissakin matkaa mikrofonin kalvolle on vielä nelisen senttiä. Bassoleikkurin toiminnalle – sen paremmin kuin preesensalueen korostuksellekaan – ei ilmoiteta numeerisia suoritusarvoja muun kuin taajuusvastetta kuvaavan graafin kautta. Kummallekin on oma valintakytkimensä, joten erilaisilla yhdistelmillä saa muokkaamattoman soundin vaihtoehdoksi kolme eritavoin muovattua taajuusvastetta. Tämän mikrofonimallin eräs erikoisuus on kapselia ympäröivän suojaverkon toteutustapa. Se avaa sovinnollisesti ylempää keskialuetta, mutta ei muuta esimerkiksi lievästi sihahtavia suhuäänteitä ilkeästi viheltäviksi tai terävöitä sähkökitaran soundia vihlovaksi
Sennheiserilla Digital 9000 tamppasi latupohjaa 6000-sarjalle ja nyt on aika vyöryttää osaamista Evolution Wireless DX:n eri komponentteihin, joilla hoituvat niin esitystilanteet kuin kokouksetkin, kuvaustuotantoa unohtamatta. Sopivien taajuuksien etsimisestä huolehtii vastaanottimen skanneri, joka osa tutkia käyttöpaikan radioavaruutta ja valita häiriöttömät taajuudet käyttöön. UHF-alueella operoivan EW-DX:n toimintataajuudet voi virittää 88 MHz:n levyisessä ikkunassa, ja Sennheiserin menetelmällä kanavia saadaan 600 kHz:n keskinäisellä tasajaolla käyttöön samanaikaisesti 146 kappaletta. 44 www.riffi.fi 1/2024 K ehityksen logiikkaan kuuluu, että lippulaivan uraa uurtaneet ominaisuudet pystytään ajan oloon toteuttamaan edullisemmissa mallisarjoissa. Mikäli se ei riitä, voidaan siirtyä ns. Niillä voi nakutella oikean kanavataajuuden sekä tarvittaessa säätää näytön kirkkautta, nimikoida kapulan esimerkiksi käyttötarkoituksen tai henkilön mukaan, määrittää bassoleikkurin toiminnan sekä valita lähettimen on/off-kytkimelle tehtäväksi joko audioyhteyden tai radioyhtey den katkaisun. Pakkaukseen kuuluvilla jämerillä raudoilla voi liittää kaksi puolen räkkiyksikön kokoista vastaanotinta nelikanavaiseksi paketiksi tai asentaa yhden puolikkaan yksinään räkkiin. Tiukasti on soviteltu myös elektroniikka, sillä puolen räkin vastaanotin on kaksikanavainen, ja vastaavasti täyden räkkileveyden vastaanottimessa on neljä kanavaa. Link Density -tilaan, jossa kanavamäärä on huimat 293 ja niiden välinen jaotus 300 kHz. EW-DX 44-45 Sennheiser.indd 44 44-45 Sennheiser.indd 44 6.2.2024 19.03 6.2.2024 19.03. Vaihtoehtoisesti nämä kaikki voi hoitaa myös vastaanottimen namikoilla tai BT-yhteydellä pelaavalla Sennheiserin Smart Assist -apilla, joka on saatavilla sekä Androidettä iOS-mobiileille. Tiedot päivittyvät vastaanottimelta lähettimelle sync-komennolla, joten esimerkiksi mikrofonin nimeäminen uudelleen seuraavan käyttäjän mukaan vaatii myös uuden synkTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser – langattomasti kaikissa tilanteissa Viidennen polven Evolutionlangaton ei jätä sijaa jossitteluille. Antennien sijoitus räkin etulaitaan on huomioitu kiinnitysraudoissa, mutta lisäkaapelit takalaidan liittimiltä laitteen etupuolelle myydään lisävarusteena. Lähetin puolestaan viritetään vastaanottimen taajuudelle joko parilla napin painalluksella ohjailtavalla puoliautomaatiolla tai kojekotelon sisälle sijoitetuilla painokytkimillä
Apit apuun Mainittu Smart Assist -appi sopii hyvin pienempien laitekokoonpanojen ohjantaan, mutta areenaluokan show tai esimerkiksi kongressikeskuksen laaja järjestelmä hyötyvät järeämmästä hallintaohjelmistosta. Sellaiseen Sennheiser suosittaa Mac OSja Windows-alustoilla toimivia Control Cockpitja Wireless System Manager -ohjelmistoja. Verkotusta varten vastaanottimissa on Ethernet-portit, joiden kautta niille voi myös syöttää käyttövirran PoE-käytännön mukaisesti. Valo sammuu, mutta ns. lähettimen ja vastaanottimen tarvikkeineen, mutta ei mikrofoneja tai mikrofonikapseleita.) Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Kun huippuammattilaisten etuoikeutena aiemmin olleista ominaisuuksista pääsee nauttimaan pienemmissäkin ympyröissä, ylevöityy audiolaadun ohessa myös tekijän mieli. Hyvänä apuna systeemin virittelyssä ja käytön aikaisessa seurannassa on vastaanottimen etulaitaan sijoitettu, omalla voimakuudensäätimellään varustettu kuulokeliitäntä, jonka kautta kanavia pääsee nopeasti ja suoraan kuulostelemaan. Vastaanottimista valmistetaan erikseen myös Dante-versioita, jotka voidaan liittää suoraan osaksi jotakin olemassa olevaa verkkoa. Yhden tehtävänä on koodata dynamiikka-alueen hiljaisempi puolisko, toinen huolehtii äänekkäämmästä päästä. Kun nämä sitten yhdistetään, saadaan toteutumaan tavanomaista muunnintekniikkaa huomattavasti laajempi dynamiikka. Kun lähettimen virran sammuttaa, sen näyttö menee eräänlaisen info-tilaan. Kokeilun pohjalta ei annettuja lukuja ole syytä epäillä – yhteys on salamannopea, haastavimmatkin transientit välittyivät ilman lieveilmiöitä, ja ääni kuulostaa juuri siltä kuin sen pitääkin. Lukittavalla jakilla tehty malli käy sovitejohdon kanssa mikrofonien ohella myös instrumenttikäyttöön, kolminapainen miniliitin taas on suunniteltu puhtaasti minaiatyyrimikrofonien käyttöön. Prosessi on myös kaikilta osiltaan nopea ja latenssiksi Sennheiser kertoo 1,9 millisekuntia. Kokouskäyttöä ajatellen kerrottakoon, että kalliimmista sarjoista tuttu viestien salakielisuojaus AES 256 -normin mukaisesti kuuluu myös EW-DX:n ominaisuuksiin, ja toiminto voidaan kytkeä päälle/pois kanavakohtaisesti. Nämä tiedot voi helposti tarkistaa myös lähettimen näytöltä. Se on olemattoman vähän. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com kauk sen. www.riffi.fi 1/2024 45 Sennheiser EW-DX Digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä • toimii UHF-alueella • viritysikkunan laajuus 88 MHz • 146 kanavaa 600 kHz:n tasajaotuksella • 293 kanavaa Link Density -moodissa • latenssi 1,9 ms • dynamiikka-alue 134 dB • välitettävä taajuusalue 20 Hz – 20 kHz (-3 dB) • kanavakohtaisesti valittava AES 256 -suojaus • PoE-kelpoinen ethernet-liitäntä • erilliset versiot Dante-liitännöin • hintaluokka noin 1000 € / kanava (sis. u Lue myös Riffin verkkosivustolta arvio kuvauskäyttöön tarkoitetusta EW-DP EK -vastaanottimesta. Lähetin kouraan tai vyölle Metallirunkoinen käsilähetin on kaikin puolin asiallisen oloinen ja nykytapaan itse mikrofonikapselin voi vaihtaa helposti. Paristojen joutsenlaulun tarkkaa kestoa on vaikea ennustaa, mutta laatumerkillä käyttöaikaa tuntui olevan jäljellä reilusti yli puoli tuntia ennen kuin lähetin sammutti itsensä. Esittelysetti toimitettiin kokeiltavaksi perustason dynaamisella e835-kapselilla, mutta järjestelmään sopivia kapselivaihtoehtoja on Sennheiserillä itsellään täysi tusina, ja Neumannin puolelta löytyy vielä kaksi lisää. Vastaanotin kertoo myös sen, onko lähetin kytketty pois päältä tai mykistetty sen omalla liukukytkimellä – jonka siirto asennosta toiseen ilmaistaan myös lähettimen omalla näytöllä hetkellisen avoimen kaiuttimen tai mykistetyn kaiuttimen symbolilla. Kyllä se niin on, että ylellinen pysyy ylellisenä, vaikka se tuotaisiin edullisempaan hintaluokkaan ja siten useamman saataville. Sekä käsiettä taskulähettimen rungossa on laturia varten kontaktit, joiden ansiosta lähettimen voi lykätä suoraan laturiin, eikä akkua tarvitse ottaa laitteesta ulos latausta varten. e-ink-ominaisuuden ansiosta lähettimen tunnus sekä kanavaa ilmaiseva teksti jäävät edelleen luettaviksi. Taskutai vyölähetintä valmistetaan kahtena versiona, joiden ero on vain mikrofoniliittimessä. Ja lähettimen näytöstä puhuttaessa eräs oivallinen uusi toiminto on syytä mainita. 44-45 Sennheiser.indd 45 44-45 Sennheiser.indd 45 6.2.2024 19.03 6.2.2024 19.03. Digital 6000 -sarjan tavoin vastaanotin tarkkailee myös linkkiyhteyden laatua lähettimeltä omalle antennilleen, ja niinpä näytössä onkin nyt kolme erillistä pylvästä: linkkiyhteyden laatu, radiosignaalin taso ja audiosignaalin voimakkuus. Jousiklipsillä vyöhön tai kitarahihnaan kiinnitettävä EWDX SK taskulähetin on sekin metallirunkoinen, eikä paristolokeron kansikaan tunnu heiveröiseltä vaikka muovia onkin. Settiä myydään myös pelkällä lähetinrungolla, jolloin voi käyttää aiemmin hankittuja kapseleita tai ostaa jonkin aivan tietyn mallin johonkin erityistarkoitukseen. Operaatio on nopea ja helppo, se vain täytyy muistaa tehdä bändin vaihtuessa, näytäntöjen välillä tai vaikkapa seminaaritauon aikana, ennen kuin samat mikrofonit jaetaan uusille käyttäjille. Vastaanotin toki mittaroi tapahtumia selkeästi jäsennetyn ja tarkkapiirteisen Oled-näyttönsä kautta, joten tilanteen hahmottaminen on vaivatonta muutenkin. Vastaanotin kertoo myös selkeästi lähettimen voimanlähteenä olevan akun tai paristojen varaustason sekä jäljellä olevan käyttöajan. Kun välitettävä taajuusaluekin on 20 Hz – 20 kHz kolmen desibelin vaimentuman puitteissa, ovat teoreettiset raamit ensiluokkaiselle äänentoistolle olemassa. Samoin varmistuksen varmistus: ”pois päältä”. Täydellä akulla peliaikaa luvataan 12 tuntia, ja kun loppu alkaa häämöttää, vastaanotin varoittaa asiasta näkyvästi. Sokkokuuntelussa en olisi osannut nimetä, mitkä raidat on äänitetty langattoman yhteyden yli ja mitkä perinteisellä johtokytkennällä. Ylellinen, kyllä Valmistaja ilmoittaa EW-DX:n dynamiikka-alueeksi 134 desibeliä, mikä saavutetaan käyttämällä lähettimessä samanaikaisesti kahta erillistä A/D-muunninta. Juttu löytyy valikosta ”Artikkelit/ Nettispesiaalit”
Kun yritys perustettiin olivat lähtökohdat jotain aivan muuta kuin tänä päivänä ja tietotekniikan kehitys on vuosien varrella mullistanut tavan tehdä musiikkia. Yksi käytännöllinen uudistus on myös kanavan muokkaus monosta stereoksi tai päinvastoin. Itse ajauduin Steinbergin tuotteiden pariin 2003, kun ostin ensimmäisen Cubasea audiopainotteisemman Nuendo 2:n ympärillä toimivan tietokonepohjaisen äänitysjärjestelmän. 46 www.riffi.fi 1/2024 4 0-vuotissynttäreitään tänä vuonna juhlistavalla Steinbergilla on merkittävä rooli tietokoneeseen perustuvien audiotyöasemien kehitystyössä. Myös kanavalohkon integroidut työkalut saa näkyville yksitelleen hiirtä napauttamalla ja perussäädöt onnistuvat helposti menemättä kyseisen kanavan kokonaisvaltaisiin asetuksiin. Halutessaan voi merkkailla kanavia nimikoinnin lisäksi myös eri instrumenttien kuvakkeilla. Vielä vuosienkin käytön jälkeen tulee aika ajoin edelleen uusia ominaisuuksia vastaan, kun niitä ei ole joko osannut hakea tai ei ole hoksannut miten tiettyjä asioita voi tehdä helpommin. TEKSTI: TOMI HASSINEN CUBASE 13 – edelleen sama, mutta parempi! Tavallisen musiikintekijän vinkkelistä katsottuna DAW-ohjelmien kriittinen piste ei enää aikoihin ole ollut audiolaadussa tai erilaisten toimintojen lukumäärässä, vaan selkeydessä ja käytettävyydessä. Ulkoisesti pystyi silti heti sanomaan, että jotakin on muuttunut – mutta parempaan vai huonompaan. Toki ongelma ratkesi silloinkin, mutta ei yhtä nappia painamalla, kuten uudessa versiossa. Oma päivittäinen käyttöni perustuu bändipohjaiselle äänittämiselle ja miksaamiselle sekä VST-instrumenttien käytölle. Sitä ennen tietokoneeni oli midiraitojen ohella ohjannut lähinnä ulkoisia kovalevytallentimia Master Trax Pro -ohjelman ystävällisellä avustuksella. Yleisnäkymä mikseristä on levollinen ja selkeä. Nykyaikainen audio/midi-sekvensseri on valtavan laaja ja moneen soveltuva ohjelmistokokonaisuus ja käyttötapoja sellaiselle on yhtä monta erilaista kuin on käyttäjiäkin. Tästä olisi juuri hiljattain ollut hyötyä itselleni edellisen version kanssa työskennellessä, kun Reverb-kanava oli erheellisesti eksynyt monon puolelle. Tietyistä uudistuksista on hyötyä etenkin, jos käyttää Cubasen omia integroituja työkaluja. Nyt useamman viikon käytön jälkeen sanoisin, että parempaan, mutta ainahan se vie oman aikansa tottua uuteen. Cubasen eri versioita on tullut käytettyä vuosien varrella eri muodoissa, mutta 9.5 Pro -version myötä käytöstä tuli päivittäistä ja siitä on sitten edetty yhdessä versioon 12. Mikserin muokkausmahdollisuuksia on laajennettu edellisestä versiosta ja layoutin kustomointi mieleiseksi käy monipuolisemmin ja samalla kätevämmin. Myös feiderin lukuarvon manuaalinen säätö hoituu yhdellä napautuksella entisen kahden sijaan, mikä tuntuu näppärältä kunhan siihen tottuu. Näppärää. 46-49 Cubase.indd 46 46-49 Cubase.indd 46 4.2.2024 8.30 4.2.2024 8.30. Heti aluksi oli mukava todeta, että Cubase 12:lla aloitettu projekti aukesi versiossa 13 ongelmitta ja kaikki näytti sen suhteen samalta. Ja tältä pohjalta aloitin tutustumisen uuteen Cubase 13 -versioon tavoitteenani poimia esiin sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat omasta katselukulmastani mielenkiintoisilta. Steinbergin ehkä tunnetuin tuote, midi-sekvensserinä aloitettu Cubase, on versionumeroltaan ehtinyt jo teini-ikään, mutta ensimmäisen kerran ohjelmisto julkaistiin jo vuonna 1989, joten historiaa sillekin on ehtinyt kertyä jo kunnioitettavat 35 vuotta. Uuden version myötä myös jokin jo aiemmassa mukana ollut ominaisuus saattaa nousta esiin sopivalla tavalla ja siihen saakka sivuuttamalleen työkalulle löytyykin oman paikkansa pakkilaatikosta. EQ aukeaa hiiren kosketuksesta omaan ikkunaansa ja kun osoittimen siirtää pois, sammuu ikkuna automaattisesti. Mikseri Pääsivun ohella kaiken keskiössä on mikseri, johon tehdyistä uudistuksista ensimmäisenä voi todeta pienen, mutta sitäkin hyödyllisemmän lisän: kanavan nimikenttä on lisätty myös kanavalohkon yläpäähän, joka etenkin isommissa näytöissä vähentää silmien vaeltelua pitkin ruutua
Kanavalohkon EQ minikuvaketta napauttamalla EQ ponnahtaa esille. Jonkinlainen listaus versioinnin yhteydessä tehtyihin tällaisiin muutoksiin tukisi vanhan käyttäjän orientoitumista, kun heti aluksi voisi vain katsoa mitkä toiminnot ovat nyt eri paikassa kuin aiemmin. Nämä uudistukset ovat todella käytännöllisiä lisäyksiä midi-ympäristössä työskentelyyn. Range Toolin rinnalla merkittävä uudistus on myös useiden midiraitojen samanaikainen hallinta ja editointi. Viimeksimainittuja on kaksikin, yksi miksaukseen ja toinen masterointiin tähtäävin ominaisuuksin. Uudella Range tool -työkalulla soitetut nuotit, midi-komennot tai kaikki yhdessä saa helposti ”maalattua” ja esimerkiksi kopioitua haluttuun paikkaan. Aikaisemmin saattoi vahingossa eksyä automaatioraidan laitojen ulkopuolelle, kun koetti saada kaikki automaatiopisteet matkaan mukaan, mutta nyt on tilanne toinen ja kaikki halutut pisteet tarttuvat helposti kyytiin. Ne nopeuttavat ja helpottavat editointia, ja auttavat paremmin hahmottamaan kokonaisuuden – etenkin, jos kyseessä on suuri projekti monine raitoineen. Cubase 13:n mukana tulee myös nippu uusia plugareita. www.riffi.fi 1/2024 47 Päänäytön rinnalle tarkoitetun ikkunan vasemmassa reunassa näkyy haluttaessa ”Channel Tab”, jonka tarkoituksena on mahdollistaa mahdollisimman nopea ja vaivaton pääsy halutun kanavan kaikkiin asetuksiin. Tässä vaiheessa tutustumista heräsi jo huoli, onko perusominaisuuksiin kuuluva ”Return to start position on Stop” poistettu kokonaan, kun sitä ei löytynyt Preferences-valikon alta vaikka kuinka etsi. Näistä Vocal Chain tarjoaa valmiin kattauksen lauluraitaan sopivia työkaluja yhden plugin sisällä, kun taas yksittäiset uudet ekvalisaattorit emuloivat perinteisiä Pultecin passiivikorjaimia. Syke alkoi kuitenkin tasoittua, kun kyseinen ominaisuus vihdoin löytyi ”Transport”-valikon alta, jonne se oli siirretty. Jokseenkin vastaava ominaisuus löytyy myös versiosta 12, mutta nyt se on eriytetty omaksi kokonaisuudekseen. Ja onpa mukaan mahtunut muutama uusi kompurakin. Tämän lisäksi yleisnäkymä valittujen raitojen sisällöstä avautuu editorin yläpuolelle. 46-49 Cubase.indd 47 46-49 Cubase.indd 47 4.2.2024 8.30 4.2.2024 8.30. Range Toolilla voi kopata raidalta muokkauksen kohteeksi kaikki tietylle aikajaksolle sijoittuvat tapahtumat. Kanavalohkon peruspaavot saa klikkaamalla esiin ja säädöt pääsee tekemään heti lennosta. Nelialueinen parametrikorjain sisältää myös säädettävät ylija alipäästösuotimet, jotka on sijoitettu Pre-osioon tasosäätimen ja vaiheenkäännön kanssa. Jos aikaisemmin halutut raidat piti valita päänäkymän ikkunassa ennen editorin avaamista, on raitojen valinta tehty mahdolliseksi nyt editorin sivuvalikossa, josta voi helposti noukkia halutut raidat muokkauksen kohteiksi. Tästä on hyötyä ennenkaikkea silloin, kun työskentelee yhdellä näytöllä ja editoinnin tai raitojen äänityksen ohella haluaa tuunata raitojen asetuksia paremmalle mallille. raitojen automaation editoinnissa. Uusi midiraitavalikko vasemmalla ja raitojen yleisnäkymä editorin yläpuolella. Sama työkalu löytyy myös ”pääsivun” valikosta jossa se on suuri apu esim. Useamman näytön työpisteissä ominaisuus ei välttämättä ole niin hyödyllinen, jos mikseriä voi esimerkiksi pitää koko ajan auki, mutta joka tapauksessa se on näppärä lisäominaisuus. Tämä helpottaa ja nopeuttaa työskentelyä monessa mielessä ja antaa myös mielenrauhaa sen osalta, ettei yksikään näkymättömissä oleva nuotti pääse unohtumaan. Saattaa kuulostaa pikku jutuilta, mutta kun näihin tottuu ei paluuta edeltävään versioon ole. Ikkuna sulkeutuu automaattisesti kun hiiren siirtää pois sen päältä. Sujuu, sujuu Jos VST-instrumenteilla soitettuja raitoja on jo aikaisemmin ollut helppo editoida, on se Cubase 13:n kohdalla viety pykälää pidemmälle
Inspiroivaa! Sampler track on tuttu työkalu Cubasen käyttäjille, mutta nyt myös tämä väline on viety astetta pidemmälle. Hyvä esimerkki on Iconica Sketch -niminen soitin / soundikirjasto, jonka täysversio Iconica Opus maksaa 999 €. Instrumentit, sampleri ja Chord Pads Steinberg valmistaa myös VST-formaatissa toimivia, itsenäisiä virtuaali-instrumentteja, joista Cubase 13 Pron mukana tulee kuusi erilaista soitinta. Näilläkin pääsee kuitenkin fiilistelemään jo melko pitkälle, ja jos nälkä kasvaa syödessä, niin täysversioihin pääsee käsiksi vilauttamalla luottokorttia. EQ-M5 masterointiin ja EQ-P1A miksaukseen – virtuaalilaitteiden aikakaudella Pultecista on muodostunut pakollinen emuloinnin kohde ja Cubaseenkin sellaiset on implementoitu kahtena eri versiona. Erillinen Voxkompressori. Esimerkiksi Vertical Zoom on oikein näppärä lisäys. 48 www.riffi.fi 1/2024 Vocoderin kanssa aika lensi kuin siivillä. Äänileikettä voi muokata monella tavoin uusien filttereiden ynnä pitchja amplitude-säätöjen valikoimilla. Iconican kanssa vierähti helposti tovi, ja olisi vierähtänyt paljon enemmänkin. Jos on hankkimassa jotain muuta kuin Pro-versiota, kannattaa kyseisen paketin mukana seuraavat plugarit tarkistaa Steinbergin sivulta, jossa ne on lueteltu selkeästi kunkin Cubase-version mukaisesti. Jo aiemminkin aikajanaa pystyi zoomaamaan suuremmaksi tai pienemmäksi hiiren rullalla ja painamalla Control-näppäintä. Vain yhtä kosketinta tai padia painamalla pääsee soittamaan mitä hienoimpia harmonioita sen mukaan miten koskettimet on määritelty. Samoin eri versioiden muiden ominaisuuksien vertailu sujuu helposti Steinbergin sivustolla, jossa voi valita vertaileeko kaikkia vaihtoehtoja rinnakkain vai keskittyykö vaikkapa vain kahden eri version keskinäiseen vertailuun. Musiikinteon ohessa siitä riitti hupia scifiparodioinnissa. Muuta käytännöllistä Niinkin yksinkertainen seikka kuin kappaleen tempon asetus tap tempo -toiminnolla saattaa ilahduttaa yllättävästi. Jos musiikin teoria on tuttua, voi editorissa helposti rakentaa erilaisia sointukokonaisuuksia, ja tässäkin tapauksessa kaikkien asetusten säätö on tehty aiempaa monipuolisemmaksi ja helpommaksi. Jos Chord Padsia on tullut käytetyä aiemmin, ovat nämä muutokset varmasti tervetulleita. Chord Pads tarjoaa puolestaan helpon sisäänpääsyn erilaisten sointujen maailmaan. Black Valve -kompressori kuuluu tämän ohjelmaversion uusiin työkaluihin. Cubasen mukaan paketoitu Sketch on jo tällaisena kevennettynäkin soittimena vakuuttava ja vähintäänkin kehottaa painamaan nimen muistiin siltä varalta, että jonain päivänä sattuisi tarvitsemaan orkestraalisia soittimia oikein enemmissä määrin. Työn sujuvuutta parantavat monet muutkin uudistukset. Etenkin biisien demotusvaiheessa, kun kaiken haluaa sujuvan nopeasti ja sulavasti, voi tempon naputtamalla asettamista arvostaa enemmän kuin uskoisi. Cubase 13 Pron plugarivalikoima on kaikkinensa laaja, mutta neljässä kevyemmässä versiossa niiden määrää on karsittu. Myös itse äänileikkeen äänenlaatu on saatu nyt pysymään parempana muok kauk sen aikana tehtävien säätöjen, esimerkiksi nopeuden muuttamisen jälkeen. U U S I Bose S1 Pro+ wireless PA system 46-49 Cubase.indd 48 46-49 Cubase.indd 48 4.2.2024 8.30 4.2.2024 8.30. Nyt kun tähän lisää vielä Shift-näppäimen, niin Zoomaus onVocal chain sisältää jo itsessään monipuolisen valikoiman nimenomaan lauluraitojen työstöön ajateltuja työkaluja. Pääosin ne ovat kevyitä versioita erillisinä tuotteina myynnissä olevista, täyden kattauksen instrumenteista. Vocoder puolestaan on hauska plugari, jonka kanssa aika lentää joko ihan vaan testaillen tai jopa jotain ihan oikeasti tuottaen
Moni pikkuasia tai vähäiseltä tuntuva päivitys voi kuitenkin helpottaa elämää ja ruokkia luovuutta, kunhan niitä oppii ja tottuu käyttämään. Tehokkuus onkin sana, joka kuvastaa parhaiten Cubasen uusimman version olemusta. mukaan paketoitu kevytversio. u U U S I Bose S1 Pro+ wireless PA system 46-49 Cubase.indd 49 46-49 Cubase.indd 49 4.2.2024 8.30 4.2.2024 8.30. Sellaisessa tilanteessa harvoin alkaa etsimällä etsiä uusia ominaisuuksia – etenkään, jos ei ole osannut kaivata niitä eivätkä asiat ole kärsineet niiden puutteesta. Arkisessa työn tohinassa fokus on kuitenkin materiaalin tuottamisessa ja silloin usein riittää, kunhan asiat hoituvat. Cubase AI13 • ilmaiseksi ladattava kevytversio, jolla pääsee rauhassa tutustumaan Cubasen perustoimintoihin. Cubase 13:sta tuli arkisen käytön myötä esille parannuksia, jotka mielelläni otin vastaan. Versiossa 13 myös instrumenttiraidat, VST-instrumentit ja -samplerit voi reitittää audioja efektikanavien tai ryhmien tuloihin. Steinberg Cubase 13 Audiosekvensseri Cubase Pro 579 € • ammattisäveltäjille, äänittäjille ja tuottajille suunnattu täysversio laajoin ominaisuuksin Cubase Artist 329 € • ammattimaisille musiikintekijöille pienimuotoisempaan työskentelyyn soveltuva versio Cubase Elements 99,99 € • muusikoille kotipajan ohjelmistoksi ja ohjelmaan tutustumiseen soveltuva versio. Lisätiedot: Steinberg • steinberg.net nistuu myös korkeussuunnassa. Tämä piirre tulee esiin monissa yksityiskohdissa ja kokonaisuutena yhdessä ne säästävät aikaa ja tekevät työskentelystä sujuvampaa. Eikä tässä vielä kaikki, mutta jotakuinkin kaikista oleellisin ainakin omasta vinkkelistäni. Mutta enpäs osannut kysyä enkä kaivata niitä ennenkuin ne tulivat nyt vastaan. Ladattavissa myös erikseen. Ulkoisten yhteyksien osalta portit ovat nyt sananmukaisesti auki: Cubase 13 keskustelee tarvittaessa midi 2.0 -formaatissa. Henkilökohtaisesti ehkä suurimpana plussana on projektien aukaisun ja sulkemisen nopeus, joka on oleellisesti parantunut edellisestä versiosta. Hyvin maistui Ja niinhän siinä kävi, että tutustumalla tarkemmin uuteen Cubase 13 -versioon tajusin, että jo versiossa 12 oli ominaisuuksia, joita olisin voinut käyttää. Cubase LE • monien äänikorttien yms. Eri katselutarkkuuksien välillä vaihtaminen on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista työn sujuvuuden kannalta, joten tämäkin on todella tervetullut lisäys! Signaaleiden reitityksen sujuvuus on sekin kriittinen seikka ja Steinberg on huomioinut tämän
Nylonkielisissä kitaroissa kaula liitetään koppaan perinteisesti satoja vuosia vanhalla espanjalaisella tyylillä. Kuulemma Egyptin faaraoiden haudoista löydetyistä huonekaluista löytyy lohenpyrstöliitoksia. Onneksi nylonkielet ovat vedoltaan kevyemmät kuin teräskielet, ja kaulakulmaa ei tarvitse niin usein muuttaa. Englanniksi Dovetail eli kyyhkysenpyrstö. ••• Liitoksista on paljon mielipiteitä, ja jotkut vannovat tietyn tavan tuovan parhaimman soundin. Kaulan kylkiin tehdään ohuet loveukset, joihin kitaran sivut sujautetaan ja liimataan. Liitokset ovat kuin solmuja puussa. Joka tapauksessa, sekä pulttiettä ruuvikauloja on yhä enenevässä määrin uusissa kitaroissa. Pultti on tasainen kärjeltään, ja siinä on tiheä metallikierre, joka sopii esimerkiksi mutterille. Tässä liitoksessa urosja naaraskappale liittyvät toisiinsa tiukasti v-muotonsa avulla. Puu elää ja kaikenlaisia muutoksia tulee, joten mahdollisuus ottaa esimerkiksi kaula irti rungosta on tärkeä ominaisuus. Tärkein syy miksi käyttää pultteja liiman sijaan on osien helppo irrotus ja huoltaminen. Tämä on helpompi liitos tehdä kuin lohenpyrstö. Haluan oikaista yhden vuosikymmeniä väärinymmärretyn asian. Ruuvi on teräväkärkinen, karkea kierteeltään, ja se soveltuu suoraan puuhun käytettäväksi. Oli kyseessä akustinen tai sähköinen soitin, kaula on järkevää tehdä omana osanaan ja liittää koppaan tai runkoon. ••• Klassisen kitaran kaulaliitos. Pultit, ruuvit ja lohenpyrstöt 50-55 Finale 124.indd 50 50-55 Finale 124.indd 50 6.2.2024 15.24 6.2.2024 15.24. ••• Lohenpyrstöliitos. Akustisissa kitaroissa lohenpyrstöliitos on myös usein kiilamainen, mikä poikkeaa perinteisestä puusepän tekemästä lohenpyrstöstä. Siinä on yhtä paljon liimapintaa, joten liitos on vahva. Parhaimmat puusepät osaavat tehdä monia liitoksia, mutta yksikin hyvä saattaa riittää meille soitinrakentajille. ••• Pulttija ruuviliitos. Gibson Les Paulin kaulaliitos on myös tämmöinen, tasku vain on piilossa silmältä. Jos siis liitos on hyvin tehty. Tämä on puuseppien perinneliitos, oikea klassikko. ••• Mortise and Tenon -liitos eli suorakulmainen umpija tappiliitos. Ne soveltuvat ihan mihin tahansa liitokseen, oli sitten lohenpyrstö tai tappiliitos. Se on hieman työläs saada sovitettua kunnolla, juuri tuon kitaran kaulakulman takia. Nykyään on toki ihan sallittua käyttää modernimpiakin tapoja, mutta tämä tapa on yhä vahvasti käytössä. Niin tai näin, pääasia lienee edelleen saada kaksi osaa tiukasti yhteen, jotta soitto soi. Lohenpyrstöliitos voidaan kuumentaa tai höyryttää irti, jos liimana on käytetty jotain puun liimaamiseen sopivaa. Oikea termi olisi ruuvikaula, sillä niissä ei pultteja käytetä. Kaulan kulma suhteessa kanteen ja tallaan voidaan määrittää suhteellisen näppärästi tällä metodilla, mikä lienee yksi syy sen syntyyn. Vasta sen jälkeen liimataan kansi ja pohja paikoilleen. Y ksi puuntyöstön keskeisistä taidoista on osata tehdä liitos. Ja tuntuvat ne pysyvän myös tiukasti paikoillaan, kunhan muistaa kovimmilla talvipakkasilla hiukan kiristää. Näin karkeasti kuvailtuna. Tapoja on monia, mutta tässä niistä yleisimmät. Tavallaan myös kaikki ruuvattavat sähkökitaran kaulat ovat liitokseltaan tällaisia: suorareunainen tasku, johon uppoaa taskun kokoinen kaula. Tällainen liitos on ihana liimata, sillä oikein tehtynä se kiristyy kuin itsestään eikä vääntyile suuntaan tai toiseen. Ne liittävät kaksi osaa yhteen, mutta tarvittaessa osat saa myös irti toisistaan. Oikea pulttikaula taas on esimerkiksi Taylorilla tai Martinin SC-13-mallissa, jossa pultti kiinnittyy metalliseen vastakappaleeseen. Kielisoittimen valmistamiseen tarvitaan useimmiten ainakin yksi liitos: kaulaliitos. Usein kuulee termiä ”pulttikaula” käytettävän kun puhutaan vaikka Fenderin kauloista. Huonona puolena mainittakoon, että tällaista liitosta ei voi avata ilman, että irrottaa myös pohjan ja kannen. 50 www.riffi.fi 1/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Tämä osien irrottaminen nousee arvoon arvaamattomaan soittimen vanhetessa
At Your Feet. helmikuuta 2024 20.26.33 60 Years of Analog Tone. marraskuuta 2023 11.16.24 Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 5 25 75 95 100 Riffi 2024-01 näytön paikka Audient ORIA maanantai 5. NYT. www.riffi.fi 1/2024 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. 50-55 Finale 124.indd 51 50-55 Finale 124.indd 51 6.2.2024 15.24 6.2.2024 15.24
opetustöiden takia ole mahdollista noin vain lähteä näin pitkäksi rupeamaksi toiselle puolelle maailmaa, minulla oli. Tästä tullaankin siihen, että itse työskentelin kiertueella ns. 50-55 Finale 124.indd 52 50-55 Finale 124.indd 52 6.2.2024 15.24 6.2.2024 15.24. ••• Itse olen viimeiset 20 vuotta rakentanut kansainvälistä uraani ja verkostojani pieteetillä ympäri maailman ja tämä varmasti johti siihen, että bändin liideri Luiz Marques pyysi minua mukaan tälle bändikiertueelle Meksikoon. Yritän nyt alkuun vastata tähän kysymykseen ja tuoda samalla esiin yhtä suurinta reissuun liittyvää aspektia eli kulttuurieroja ja kokemuksiani siitä. Mottona on, että bändin liideri on ns. Olen kyllä soittanut hänelle jo vuosia keikkoja Belgiassa ja monessa muussa Euroopan maassa, ja silläkin oli varmaan osansa tälle kiertueelle mukaan pääsyyn. sideman-tehtävissä eli bändin liideri pyysi minua kiertueelleen kitaristiksi. Usein side manien soittotaito on huippuluokkaa ja he pystyvät jouhevasti muuntautumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen musiikissa soundaten aina hyvältä. Ai niin… lisäksi tarvitaan aina myös hyvää tuuria. Kokonaisen kiertueen järjestäminen tuskin kuitenkaan onnistuu ilman paikallista bändiliideriä, joka puhuu sujuvasti espanjaa. 52 www.riffi.fi 1/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a J oulukuussa olin pitkästä aikaa erittäin pitkällä eli kolmen viikon mittaisella kiertueella Amerikan mantereella, sen kohutun aidan eteläpuolella. Toiset meistä ovat taas enemmän sideman-henkisiä ja silloin luontevaa on komppailla artistia tai työskennellä erilaisissa bändin liiderien johtamissa soittoprojekteissa, joissa tehtävään kuuluu usein nuottien lukemista, biisien opiskelua ja sopeutumista kapteenin toiveisiin yms. Hyvät sidemanit ovat aina hyväntuulisia ja sopeutuvat muuttuviin tilanteisiin ilman mutinoita. Meksiko on tuiki eksoottinen maa monelle suomalaiselle soittajalle, ja aika harva ulkomaalainen muusikko on tuossa maassa näin pitkää turneeta yleensäkään soittanut. ••• Kun suunnittelimme tämän kolumnin sisältöä, päätoimittaja Paloposki kysyi, että miten sinne Meksikoon niitä keikkoja saadaan. He ovat varmoja ja luotettavia niin soittajina kuin henkilöinäkin. ••• Sitten siihen toiseen aiheeseen eli kulttuurieroihin. ••• Verkostoituminen ja tutustuminen muusikoihin on erittäin tärkeää sidemanin hommissa. Meksiko on jokseenkin jokaisessa asiassa täysin päinvastainen maa Suomeen verrattuna. Yksi asia on myös se, että monella muusikolla ei myös esim. Tämän vuoksi kommunikaatiokieli oli suurimman osan aikaa espanja, jota minun piti nopeasti myös oppia hieman puhumaan! Kielitaito on Kiertueella Meksikossa, osa 1. Kulttuurien erilaisuus korostui tällä kiertueella vielä erityisesti, koska meksikolaisen bändiliiderin ja minun itseni lisäksi kitaraa soitti myös chileläinen Eduardo. aina oikeassa, ja hyvät sidemanit välttävät mahdollisimman tarkoin kaikkia konflikteja. Yksittäisiä festivaaliesiintymisiä voi yrittää tietysti saada lähestymällä tapahtumien järjestäjiä. ••• Me muusikot jakaannumme usein kahteen päärooliryhmään eli toisille meistä sopii bändin liiderin työt ja omat projektit, keikkojen säätäminen, säveltäminen yms. Helppoa ei keikkojen hankkiminen tietenkään ole. Ja se, että soittoosi ja persoonaasi ollaan tyytyväisiä, kun näitä töitä olet alkanut saada
••• Myös sosiaalisuus oli monasti päivän tapahtumien pääasia. Siellä parin kolmen tunnin myöhästyminen on normaalia miltei kaikissa asioissa, eikä siellä hötkyillä niinkuin Suomessa, jossa aikataulut ja ajankäyttö on jatkuva stressin aihe. Suomeahan monasti tituleerataan sääntöSuomeksi sääntöjen paljouden vuoksi, mutta toinen puoli maineesta perustuu kyllä sääntöjen uskolliseen noudattamiseen. Ollaan hyvällä tuulella ja monesti keikkapaikoille tullaan useita tunteja ennen soittoaikaa, jotta ehditään puhua ja tehdä toista keskeistä asiaa eli ruokailla yhdessä. Yleensä ihmisten kanssa keskustelu on lähes pääasia. Tämä oli nähtävissä esimerkiksi liikenteessä, jossa ainoana ideana tuntui olevan ajaa niin lujaa kuin kulkupelistä lähti. Toisin on Meksikossa. Jokainen voi touhuta mitä haluaa ja miten haluaa – ja antaa myös toistenkin tehdä mitä lystää. ••• Seuraavassa numerossa jatkan sitten syvemmälle näistä kulttuurieroista ja käydään konserttitilanteita ja matkustusta läpi vähän yksityiskohtaisemmin. Ohituksia vasemmalta ja oikealta… Ja puikkelehtiminen jos jonkinlaisilla tavoilla kaikkien liikennesääntöjen vastaisesti oli normi. Jos mietitään esimerkiksi sääntöjen noudattamista, niin Suomessa niiden noudattaminen pilkulleen on se ihannetilanne, johon pyritään. Meksikossa tilanne on täysin päinvastainen ja kaikki mahdolliset säännöt pyritään kokemukseni mukaan rikkomaan. Tuossa kulttuurissa konsertin soittaminen on usein ajallisesti lyhyempi asia kuin nämä sosiaaliset ”velvollisuudet”. www.riffi.fi 1/2024 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A tärkeä apu näissä kansainvälisissä töissä, ja pelkällä englannilla ei latinalaisamerikkalaisissa maissa päästä oikeastaan puusta pitkään. ••• Kuten mainitsin, niin monessa asiassa Suomi ja Meksiko ovat kulttuurillisia ääripäitä kaukana toisistaan. Suomessa ollaan usein aika asiakeskeisiä ja monasti soittotilanteet ja siihen liittyvät asiat pyritään tekemään nopeasti ja tehokkaasti. Legendaarista on myös Meksikossa aikataulujen venyminen ja viivästyminen. Hyvää uutta vuotta toivottaen, Kari Antila Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN 50-55 Finale 124.indd 53 50-55 Finale 124.indd 53 6.2.2024 15.24 6.2.2024 15.24. Espanjan tai portugalin alkeet ovat maasta riippuen ”must”. Usein paikalla on tuttuja, tutun tuttuja ja muita hengailijoita, joihin kaikkiin on tarkoitus tutustua. Ammattimuusikot häviävät keikan jälkeen nopeasti mestoilta ja rupattelut jäävät niin sanotusti lyhyehköiksi
Käänsin algoritmin niuhotuksen täysille ja väänsin väkisin palikat gridiin, jonka jälkeen pahoinpitelin looppia vielä Melodynen spektrija synteesityökaluilla. Olen toistanut tätä useasti, mutta tähänkin vielä: elämme ihmeellisiä aikoja – käsissämme on mahtavia työkaluja, jotka odottavat ennakkoluulottomia ja kokeilunhaluisia vintiöitä kimppuunsa. Ja koska oli, testattiin vaikutuksia piruuttamme minimaalisilla asetuksilla. Erottelua voi myös iteroida ja tarkentaa hiljalleen, joten alamme oikeasti olla todella lähellä CSI-tunnelmia: ”Stuart, onko tuossa pyörän tangossa kromia. Toimii kuin mustikkapiirakka jäätelöllä. Mikään olennainen ei ole juurikaan toisin, ainoastaan algoritmien tarkkuus ja opetusmateriaalin määrä on kasvanut. Jos tämä on näin hauskaa jo nyt, tästä tulee hykerryttävää parissa vuodessa. 54 www.riffi.fi 1/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tai jättää jäljelle vain juuri sen kellon kuuluviin (remove wooden squeaking). Voi esimerkiksi poistaa tuvassa äänitetystä kiikkustuolin kitinästä taustalla kuuluvan kaappikellon raksutuksen kirjoittamalla ”remove clock ticking in the background”. Tuntuipa melkein, että headroom olisi taianomaisesti muka lisääntynyt miksaushomeopaattisen pikkujekun ansiosta. Pitäisiköhän tällaiselle järjestää kotimainen tukiryhmä. ••• Siitä ei olla kaukana. Tällä hetkellä (aurinkoinen lauantai) pidän hauskaa niiden kanssa ja naureskelen lopputuloksille. Niinpä, eihän se mene sinne päinkään, mutta aiheutettu glitchaus on uskomattoman pirtsakka lisä loppuunkulutetun neljän soinnun poppikierron takana, tutun outona tekstuurina. Huomautan, että niiden lopputulos riippuu jälleen täysin opetusmateriaalista. Tarkoitan, että juu, autotune on kiva lauluissa, mutta laittakaapa polyfoninen additiivinen syna tai vaikkapa hellästi sormeiltu 2–4-ääninen pyöreähkö Wurlitzer-soundi sen läpi. ••• Mutta sitten siellä on myös AudioSep, joka on tekstiohjattava erottelualgoritmi äänille. Tarkenna siihen… katso, murhaajan kasvot!” ••• Ja totta kai, täkynä, Pinokio tarjoaa myös julmetun määrän graffaalgoritmeja kuvankäsittelyyn ja -luomiseen. Käytä oikein, käytä väärin 50-55 Finale 124.indd 54 50-55 Finale 124.indd 54 6.2.2024 15.24 6.2.2024 15.24. Olisin mieluusti mukana, jos sellainen on. Minkäs sille voi, jos opettajana on ollut joukko tolvanoita. Ja jokainen modulaarisynan käyttäjä varmaan on hahmottanut sen ilmiön, että yksinkertainen low pass filter toimii lagprosessorina tarvittaessa… ••• Tämä kaikki ja paljon muuta sopii myös AI-maailmaan. Kysäisin miksaajalta, oliko hepulla käytössä saturaatioplugaria. Soundi ei muuttunut, mutta signaali ei enää piikannut, koska saturaatio iski vain niihin inter-sample-piikkeihin, ja levelit saatiin nostetuksi takaisin. Yksittäisiä kanavia laskettiin desibelitolkulla ilman mainittavaa vaikutusta. Samaan tapaan iloitsin aikanaan, kun päräytin Amen, brother -rumpuloopin tuolloin uusia ominaisuuksia saaneeseen Melodyneen. Säädintä liikutettiin se perinteinen ”just ehkä max 0.1 tai jotain” ja sama insert-plugari lisättiin jok’ikiselle kanavalle viimeiseksi, kaikkien muiden inserttien jälkeen. Aivan yhtä hyvin AI voisi kajota vaikkapa Logic-projektifailiin – ”Hei, Siri! Viitsitkö sanoa Aimo Iivarille, että siitä eilisestä supermarketin mainoksesta tarvittaisiin myös 10ja 30-sekuntiset versiot, ja molempien pitää loppua siihen marketin jingleen?” Miltäs kuulostaisi. Sen asentaminen Macintoshiin on yksinkertaista, mutta dataa siirtyy jonkin verran, olkaa siis kunnollisen yhteyden päässä. ••• Erään miksausprojektin yhteydessä asiakas oli innokas säilyttämään erinomaisesti äänitetyn materiaalin koheesion, eikä halunnut ylenpalttisesti kajota dynamiikkaan, jos kohta ollenkaan. Pinokion ”kotihakemistossa” on algoritmeja, joille on luotu jonkinlainen – osalle ihan hyväkin – käyttöpinta, ja applikaation kautta pääsee testaamaan kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa ”text-to-sample” tai ”text-to-music” -algoritmeja (MAGNeT). Ongelmana kuitenkin ilmeni satunnaisia piikkejä vähän siellä täällä. Raakamateriaali on typerryttävän kehnoa, mutta algoritmeilla niistä saa mainioita virtuaali-instrumentin raaka-aineksia. Lopulta miksaaja päätteli, että piikit syntyivät jollain tavalla usean kanavan summauksen tai interpoloitumisen seurauksena. Toki itse työkalujen user interfacet ovat vielä sellaisessa jamassa, että niiden käyttö on suunnilleen yhtä mieluisaa kuin hampaan juurihoito ilman puudutusta, mutta tsekatkaapa joutessanne sovellus nimeltään Pinokio. Ne algoritmit, joita käytetään kuvien luomiseen tai niiden muokkaamiseen, soveltuvat myös äänien luomiseen tai muokkaamiseen – kyse on koneen kannalta loppujen lopuksi ainoastaan tiedostomuodosta sekä opetusmateriaalista. KUVA: VILLE JUURIKKALA S aatan jankuttaa käyttämääni metodia oikeastaan minkä tahansa suhteen, mutta parhaat oivallukset ovat syntyneet plugarien väärinkäytön yhteydessä
Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. huhtikuuta 2024. on oikea foorumi nostaa asia esiin. MANGER C1 suositushinta alk. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio • 12" koaksiaalikaiutin • kokonaisteho 1000 W • kolmikanavainen mikseri QPro Audio QM12 Aktiivimonitori DSP:llä 875 € sis. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com Vertaansa vailla olevaa suojaa Maailman parhaat kuljetuslaukut Suomessa räätälöidyllä sisustalla cccase.fi 50-55 Finale 124.indd 55 50-55 Finale 124.indd 55 4.2.2024 9.07 4.2.2024 9.07. alv Distributed in Scandinavia by www.fitzpatrick.se Riffi modul 1.indd 1 Riffi modul 1.indd 1 2024-01-30 14:38 2024-01-30 14:38 Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 17. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. www.riffi.fi 1/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk
Lue lisää genelec.com/9320A 56 Takakansi 124.indd 56 56 Takakansi 124.indd 56 4.2.2024 8.32 4.2.2024 8.32. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 4 1 9320A SAM™ Reference Controller Yhdistä kaiutinja kuulokemonitorointi saumattomasti stereosta immersiiviseen – mahdollista luotettava kuunteluympäristö missä ja milloin tahansa, jopa haastavissa akustisissa ympäristöissä