CRANBORNE AUDIO CARNABY HE2 – harmoninen ekvalisaattori 01 Kansi 125.indd 1 01 Kansi 125.indd 1 9.2.2025 19.34 9.2.2025 19.34. Nro 1-2025 Hinta 18,50 € JOONAS KASURINEN ”Ei ole olemassa mitään yhtä reseptiä.” ”Musa on kuitenkin aina vaan musaa eikä mitään salatiedettä.” Antti Lehtinen ”Pelkällä kopioimisella ei vielä saavuteta mitään.” Mohini Dey EARTHWORKS DM6 – seisminen bassorumpu mikrofoni!
Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 9.2.2025 16.30 9.2.2025 16.30. Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta
Oman asiakasnumerosi löydät lehden jakeluosoitteen ensimmäiseltä riviltä tai viimeisimmästä tilaajalaskusta. Lukeminen vaatii käyttäjätilin perustamisen Lehtiluukku-palveluun. (Riffin omalle sivustolle rekisteröity käyttäjätunnus/tili ei siis toimi Lehtiluukku-palvelussa). helmikuuta 2025 22.32.00 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 10.2.2025 16.25 10.2.2025 16.25. Huom! Lehtiluukku-palvelu on EPaper Finland oy:n ylläpitämä ja vaatii sen vuoksi oman käyttäjätilinsä. TOIMI NÄIN: • Mene osoitteeseen: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi • Valitse Kirjaudu ja kirjaudu sisään tunnuksillasi tai luo uusi käyttäjätunnus • Valitse Aktivoi tilaajatunnus ja anna asiakasnumerosi • Lukuoikeus on aktivoitu • Nyt kaikki lehden numerot ovat luettavissa osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/riffi Kysy tarvittaessa lisäohjeita s-postilla: asiakaspalvelu@riffi.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2025-01 Shure Nexadyne kokosivu sunnuntai 9. Huomio, huomio! Vuonna 2025 printtilehden voimassa olevaan tilaukseen sisältyy lukuoikeus RIFFIN digitaaliseen arkistoon, josta löytyvät kaikki numerot vuosikerrasta 2011 alkaen. Käyttäjätili avataan omalla sähköpostiosoitteella ja varmennetaan Riffin asiakasnumerolla
Lukuoikeuden varmentamiseen tarvittavan tilaajanumeron voi tarkistaa lehden postitusosoitteen ensimmäiseltä riviltä, viimeisimmästä tilauslaskusta tai tiedustelemalla Riffin asiakaspalvelusta. Jottei julkaisuvälin harventuessa kävisi odotus niin pitkäksi, avaamme samalla Lehtiluukku.fi-palveluun vuodesta 2011 alkaen kertyneet numerot Riffin tilaajien vapaasti luettavaksi. Se tarkoittaa tälle vuodelle paluuta lehden juurille. Aloitimme aikanaan neljällä numerolla vuodessa ja sama temppu tehdään nyt. Tällä menettelyllä pidämme koneet käynnissä ja Riffin väen työn touhussa. Ja saman teemme kesän jälkeen. Toivon, että tämä ratkaisu käy myös teille lehden lukijoille ja sitäkin toivon, että kerrotte vaikka Riffin FB-sivulla mielipiteenne asiasta. Jälkimmäinen vasta olisikin paluuta juurille, sillä Riffin alkuaikoina viime vuosisadalla – kun netti oli vasta nörttien haaveissa, eikä somea osattu kuvitellakaan – toimituksen puhelin soi varsin tiuhaan. Silti on elettävä ja toimittava, lamaantuminen ei auta. Nyt lohkaisimme kevätpuolen keskimmäisen numeron sisällöstä aimo annoksen jo tähän vuoden ensimmäiseen lehteen, ja loput vyörytämme toukokuussa julkaistavaan seuraavaan Riffiin. Syyskauden keskimmäisen numeron sisältöä jaetaan sekä kesän jälkeen julkaistavaan että joulua edeltävään Riffiin. Pandemian jälkeen Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sekin hankaloittanut monia asioita myös lännessä, vaikka elämää täällä ei mitenkään voikaan verrata siihen raadollisuuteen, jossa oman olemassaolonsa puolesta kamppailevan Ukrainan kansalaiset joutuvat arkensa ja juhlansa järjestämään. Signaali ja kohina, tehän tiedätte kyllä. Riffi operoi siinä välissä, kulttuurin kentällä yhtenä toimijana muiden joukossa – vaikka se ei täytäkään Taiteen edistämiskeskuksen määritelmää kulttuurilehdestä. Rako on ahdas, kun sekä lukijoilla että ilmoittajilla on tiukkaa. Ja tuostapa tulikin mieleeni: tämän numeron myötä käynnistyy lehden 30. Toimituksen sähköposti ja puhelinnumerokin ovat käypiä viestikanavia. Lehtiluukku on E-Paper Finland oy:n ylläpitämä palvelu, johon tulee rekisteröityä erikseen. Näiden asioiden yhteisvaikutus on kuitenkin selvä: elämä täällä on kallistunut kaikilla ja hyvin monilla usko tulevaisuuteen on vähissä. Aiemmin on julkaistu kuusi Riffiä vuodessa – kolme kevään puolella ja toiset kolme syksyn mittaan. Yhdistelmänumeroissa ei itsessään ole mitään uutta lehtimaailmassa, mutta jättipaksun tuplanumeron sijasta tasaamme yhden pois jätettävän lehden sisältöä nyt siis kahteen eri numeroon, jotain ennakkoon ja jotain perään. Lehtien väliin jää pitempi tauko, mutta kerta-annos on aiempaa isompi. Vaikka päättäjät mielellään näyttäytyvätkin UMK-kilpailun kaltaisissa tilaisuuksissa, vaikuttavat tuollaiset aktit enemmänkin vaalityöltä kuin aidon arvostuksen ilmentymiltä. Ohjeita löydät myös tästä samasta numerosta, sivulle 2 sijoitetusta tiedotteesta. 4 www.riffi.fi 1/2025 ÄÄTOIMITTAJALTA Paluu juurille V iime vuodet eivät ole kohdelleet suopeasti kulttuuri alaa, eikä hallituksen leikkauslistoilla toipilaan vointia ainakaan kohenneta. Välillisesti kylläkin, sillä lukijoidemme mahdollisuudet harrastaa ja työllistyä musiikin parissa ovat kuluvalla vuosikymmenellä heikentyneet. vuosikerta! Lukuterveisin, Lauri Paloposki Päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 4 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 4 11.2.2025 17.15 11.2.2025 17.15. Etu on voimassa vuoden 2025 ajan ja lukuoikeus perustuu voimassaolevaan paperilehden tilaukseen. Samaan aikaan ilmoittajakuntamme kohtaa kustannusten nousun ja talouden alavireisyyden muodossa samoja haasteita kuin mikä tahansa muukin kaupan ala. Logiikka on lopulta simppeli: kun jaamme vuoden aikana tehtävän sisällön kuuden peruslehden sijasta neljään paksumpaan numeroon, saadaan painatusja postituskustannusten suhteellista osuutta oleellisesti pienemmäksi – tai toisin päin ilmaistuna: hyötysuhdetta merkittävästi paremmaksi. On siis löydettävä jokin tapa painaa näitä kuluja alas ja parantaa lehden toimintaedellytyksiä. Riffi ei saa julkista tukea toimintaansa, joten määrärahojen ja avustusten leikkaukset eivät ole kohdistuneet lehden talouteen suoraan. Tällaisessa tilanteessa ei viime vuosien kustannusten nousua voi siirtää sellaisenaan eteenpäin sen enempää lukijoiden kuin ilmoittajienkaan maksettavaksi
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Anders Liljeström Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Kulomaa Sakari Partanen Pasi Ristolainen Juha Seila Jan-Olof Strandberg Topi Suuronen Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. 72 Muusikkona maailmalla – Klonin taikaa 74 Alangon päiväkirja – Topologisia tutkimuksia 32 ”En ole keräilijä, enkä vaihtele soittimia heppoisin perustein.” – Antti Vuorenmaa Kannen kuva: Juha Seila 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 5 04-05 Pääkirj Sisältö.indd 5 11.2.2025 17.15 11.2.2025 17.15. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 30. www.riffi.fi 1/2025 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 44 39 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 040 501 2745 (ark. postikulut. Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 18,50 € sis. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Taneli Rantala, Tommi Saarela, Sami Sarhamaa, Topi Suuronen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinnat voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Antti ”Letku” Lehtinen – ei hetken rauhaa 10 Mohini Dey – virtuositeettia joka solua myöten 14 Joonas Kasurinen – kaikki lähtee innostuksesta 17 Puro Paju – soundi lähtee tunteesta, groove kehosta! 20 Ollie T – Haluan, että kappaleissa olisi aina jokin elementti, jota olisi helppo seurata LUKUPALAT 22 Ajankohtaisia uutisia • tuotepoimintoja • nimityksiä • kirja-arvioita SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni kitarat: Antti Vuorenmaa – Bebopin ja steel-kitaran treenaamisessa on yllättävän paljon samaa 36 Museo de la Guitarra, Almeria – klassisen kitaran alkujuurilla 39 Soitinten keräily on haaveiden toteuttamista – ja vintage on määrittelykysymys KÄYTTÖTESTIT 44 Dowina – eurooppalaisia kitaroita tunteella tehtynä 47 Boss GX-10 – tehty keikoille 50 Blackstar TV-10A – Amerikan soundeja brittityyliin 52 Bluetone Plexi 10 Head ja 2 ×10" – kotistäkki 54 Yamaha DTX10K-M – huipun tuntumassa 57 Roland Juno-D8 – edullinen ja monipuolinen keikkakiippari, joka ei yritä olla työasema. 62 Shure MV-6 – tallenna, kun täytyy 63 Cranborne Audio Carnaby HE2 – ei lainkaan tavanomainen 66 Earthworks Audio – konkkamikeillä koko setti! 68 Sennheiser Profile Wireless – ääntä kuvalle GRANDE FINALE 70 Tuumia verstaalta – Miehestä mittaa. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Paperilehden tilaajat saavat Riffin näköispainoksen lukuoikeuden Lehtiluukkupalveluun vuoden 2025 ajaksi. 2025 julkaistaan neljä Riffin printtinumeroa. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Irtonumeron hinta on 18,50 €. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 66,00 € ja määräaikaisena 78,00 €
Tosin miehellä on sen verran rautoja tulessa, että niitä rakoja on läpi vuoden ihan yhtä vähän. 6 www.riffi.fi 1/2025 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Antti ”Letku” LEHTINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan – ei hetken rauhaa ”Maailma on saatava valmiiksi ennen joulua”, huokaa Antti Lehtinen, kun yritän mahduttaa tunnin haastattelua johonkin kalenterin rakoon. 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 6 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 6 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17
Joskus kyseessä on kuitenkin esteettinen valinta. – En ole pääsovittaja, mutta avulias apuri. www.riffi.fi 1/2025 7 S uuri yleisö tuntee Letkun parhaiten tv:stä tuttuna rumpalina, jonka soittoa sai ihastella muunmuassa ”Tähdet, tähdet”-ohjelmassa. Kerkko Koskinen säveltää ja kantaa päävastuun sovituksista. Ultra Bran lopettamisen jälkeen Antti Lehtinen sai enenevässä määrin elokuvamusiikkia säveltääkseen. Mutta aina aulis ja innokas rumpali nakitettiinkin tapahtuman johtoryhmään yhtenä bändin edustajana. – Eri ammattiryhmillä on erilaiset tarpeet, Antti jatkaa. – Uudessa SMG:n biisissä pohdittiin miten se rumpuraita tehtäis, niin mä päädyin ohjelmoimaan sen niin, miten mä kiilaisin siinä biisissä. Ja sainkin. – Jos osaa vähän ruuvata Moogia tai muuta perustason synaa, niin aika nopeasti saa hakemaansa soundia aikaiseksi. En olisi uskonut, että hommaa on näin paljon, Lehtinen puuskahtaa juttutukion alkuun. Rumpsuttelu on kuitenkin vain pieni osa hänen työnkuvaansa, johon kuuluu myös elokuvamusiikin säveltämistä, tuottamista ja miksaamista. Musiikkia A:sta Ö:hön Antti Lehtisen tuotantoa Discogs-tietokannassa kahlatessa huomionarvoista on, miten monipuolisesti hän on tehnyt mu”Halutaanko, että musa elää vapaasti, muka-vapaasti vai ihan gridissä.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 7 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 7 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. – Sama homma, jos tarvitsen jotain shaker-looppia, niin etsimisen sijaan soitan sen mieluummin itse. Ne ovat nykyään isossa osassa äänittämisestä ja miksaamisesta. Onko siitä johtuen ilmaantunut enemmän tarvetta ottaa asioihin kantaa. Jos tehdään kasari-synthwavea, siinä pitää soida nimenomaan rumpukone eikä akustinen soitin. Esimerkiksi jos screenit ja valot seuraavat aikakoodia, silloin klikki on hyvä apuri. Antti ei ole se aloitteellinen osapuoli tässä yhtälössä. Ihmettelen perään, että kotimaisten bändien stadionkeikat myyvät järjestään loppuun, jopa useamman perättäisen keikan verran. Tuotan ihmistä Miltei kaikki Lehtisen tuottamat projektit ovat olleet niin sanotusti ”soitettua kamaa”, eli koneista vapaata musiikkia. – Mun piti tehdä johonkin ohjelmaan räppibiisi ja tuottaja kysy huolestuneena olenko tehnyt räppibiittejä. En mä tietenkään mitään bajamajoja tilaa, mutta tiedän myös jossain vaiheessa, montako niitä sinne tulee ja otan siihenkin kantaa. Levy on yksi juttu, toinen juttu on haluaako keikalla käyttää klikkiä. Bändeistä hän on vaikuttanut ainakin Don Huonojen, Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin riveissä. Beatlesin levyt on tehty ilman klikkiä ja Rammsteinin levyt klikin kanssa. Mutta kyllä mä akustisista soittimista pidän. Enkä mä itse niitä valikoi. Ja sitten se otetaan vastaan, hän toteaa partiopoikamaisella reippaudella. – Ei, Kerkko määrittelee sen itse, riippuen siitä kuinka kiireinen hän on. Hyvin työllistetty mies! Kirjoittajalla oli sellainen mielikuva, että Stadionin keikkoja varten olisi riittänyt bändin virittely viimeisen päälle soittokuntoon. Osaan biiseistä arrasin pillit ja viulut. Sen jälkeen niihin oli helppo soittaa ja lisätä midiraitoja. Halutaanko, että musa elää vapaasti, muka-vapaasti vai ihan gridissä. Kaikki on vaan helpompaa, jos homma on gridissä. Nakki viuhahtaa, jos on viuhahtaakseen. Se ei ole ollut hänelle tietoinen valinta. No en ole ikinä, mutta sitten mä soitan vaikka Olli-Pekka Vuoriselle ja kysyn neuvoa. Marssijärjestys on tuttu. Ja kummallakin menee ihan hyvin. Klikin käyttö parantaa raidan editoitavuutta, eikä se aina tarkoita kuitenkaan vakiotempoa läpi biisin. Kyllä niitä aina yhteistyössä tehdään ja vähintäänkin luen arrit läpi. Ruuvailu on puuhana kuulemma mielekkäämpää kuin valtavan soundikirjaston läpi kahlaaminen. – Mä veikkaan, että nää hiirityövoimin levyjä tekevät ihmiset ei oikeastaan mun apua tarvitse. Se kertoo siitä, että yleisö on valmis käyttämään aika paljonkin rahaa nähdäkseen kotimaisia bändejä, Antti analysoi. Sen lisäksi hän työskentelee sessiorumpalina. Joskus myös telkkarissa pitää käyttää aikakoodeja, kun otetaan esimerkiksi monta ottoa, joiden pitää olla juuri freimilleen saman mittaisia. Lehtinen arrasi jo aikoinaan joidenkin kappaleiden puhaltimet ja jouset. Ja edellisten päälle vielä ensi kesänä tapahtuvan Ultra Bran kaksipäiväisen Stadion-konsertin järjestelyjä… Haastattelua tehtäessä työn alla olivat juuri Scandinavian Music Groupin uuden levyn soitot ja niiden äänittäminen. Ja tehdään pois. – Sehän on vain hyvä homma. – Meidän pitää ottaa kantaa joka ikiseen asiaan yhtyeen puolelta. Samaan aikaan Ultra Bra työstää uusia biisejä, joista kaksi oli jo julkaistu haastattelua tehtäessä. Sekä bändien äänittämistä, sovittamista ja tuottamista. Antti ei ole mitenkään sormi pulssilla näissä asioissa, mutta jos tämäntyyppinen duuni tulee vastaan, niin sitten otetaan selvää mitä homma vaatii. Kerkko Koskisen tulevaan soololevyyn ja Risto Räppääjään Antti ohjelmoi klikin Koskisen demojen päälle. Juuri päivää aiemmin Lehtinen oli käynyt keskustelua siitä, miten paljon nopeammin pääsee maaliin, kun tekee itse. Ne on parempia koneenkäyttäjiä kuin minä. Mä jeesaan sitten siinä. Ei kuitenkaan valitellen vaan pikemminkin hämmästyneenä. Niin soitot kuin soundit. Koneiden käytöltä ei pysty tietenkään enää millään välttymään. Soittajan roolissa Antti ei pääse itse vaikuttamaan sen käyttöön, vaan siitä päättää tuottaja. Homma on kuulemma ollut erittäin mielenkiintoista, vaikka viekin aikaa rutosti. Musa on kuitenkin aina vaan musaa eikä mitään salatiedettä ja se on kaikkien saavutettavissa! Koneiden käytöstä päästäänkin metronomin käyttöön, joka on nykyään standardi miltei kaikenlaisen musiikin tekemisessä. Ihmisen soittoa voi emuloida ohjelmoimalla tarvittaviin kohtiin jarrutuksia tai kiihdytyksiä. Näin myös tällä kertaa. Kerkko arras nää aika pitkälle itse ja jotain orkesterielementtejä vinguin sinne mukaan. Parin päivän päästä olivat alkamassa uuden Risto Räppääjä -elokuvan rumpujen äänitykset. Se vaan on nopeampaa
Taide on mahtava asia, mutta ei sen takia pidä menettää mielenterveyttään. – Mun filosofia on, että jos ihmiset ovat rentoja ja hyvällä tuulella, he soittavat paremmin. – Vähemmällä pääsee, jos joku muu on sen musiikin tehnyt. Työhyvinvointi on kaikkien asia. Matias Melleri ja Joel Melastniemi tuottivat ja Antti soitti rumpuja. Vuosien varrella hän kertoo työskentelyyn tulleen ripaus valtiomiesmäisyyttä, nuorena mentiin enemmän vaahto suussa. Kyllä mä jotain bassoraitoja voin myös kuunnella sillä korvalla, mutta kitaraan en osaa sanoa mitään, kun en osaa sitä muutenkaan soittaa. Antin uusin aluevaltaus on laulujen äänittäminen. Lajina oli kantri, mitä oli Antin mukaan älyttömän hauska soittaa. Onko joku otto hyvä vai ei… Jos hommana on saada soittajasta kaikki irti, silloin ei ole väliä, kuka sen arrin tai biisin on tehnyt. Tein sinne luultavasti jotain puhaltimia. Kun miehen musiikkituotanto käsittää kaikenlaisia genrejä punkista leffascoreen, luulisi tuotantoajatuksen ja -metodien laajentuneen ajan ja kokemuksen myötä. Antti kuvailee miten päässä surraa, että ”Miksi mä en nyt pysty tähän?” Joku lohduttaa, että älä huoli, näin käy kaikille ja sehän juuri ei lohduta lainkaan. JA kyllä se virvelikin on tärkeä. Pyrin pitämään sen tilanteen kevyen humoristisena. Laulattamisessa pätevät eri lainalaisuudet kuin rumpukompin äänittämisessä. Hän saa kuitenkin kaivettua lyhyitä muistivälähdyksiä alitajuntansa sopukoista. Monessa eri roolissa työskentelevän on myös tärkeätä hahmottaa mihin asiaan milloinkin kannattaa tai pitää kiinnittää huomiota. – Demolla oli muutama filli, jotka he toivoivat mun soittavan levyllekin juuri niin. – Markku Aron tuotannossa olin sovittajana. ”Kun epävarmuus ja hermostuneisuus iskee, sitä ihan itse skitsoilee itsensä solmuun.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 8 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 8 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. Basisti ilmoittaa, että siellä on jo kakskyt ottoa, hän voisi vaikka mennä kahville. Eri laulajatkin arvottavat eri asioita… Jonkun mielestä voi olla tärkeää mitä laulussa sanotaan. Toisaalta mäkin kyllä sätin tyyppejä joskus sellaisessa ”vittuilu on välittämistä” -hengessä, mutta oikeasti mä kehun niitä. Ripsipiirakan ja kuopiolaisen Hampaat suussa punkbändin levyjä oli erittäin hauska tehdä. Samuli Putron uutta levyä äänitettäessä on pohdittu paljon, milloin ja mistä tietää, että tämä ei tästä enää muutu. Jos joku juttu ei vaan mene, niin sen tarkoitus ei kai ollutkaan mennä. Se on vaan duunia. Silloin asioita pystyy neutraalisti seuraamaan sivusta. – Jokaisella soittimella ja niiden taitajilla on omat painotuksensa. Silloin kuunnellaan vaan, että kaikki soittaa hyvin. Mutta kun sen tajuaminen, että tämän ihmisen paras on vielä siellä sisällä… tai sen tunnistaminen, että koska se hänen paras on annettu… sen sweetspotin löytäminen kun ei aina onnistukaan! Putron laulujen äänittäminen tipahti Antille ihan vain kaveruuden ja naapuruuden kautta. – Ainahan kandee ottaa pari lisäottoa varmuuden vuoksi, mutta ei kannata silti laulattaa turhaan. Janan yhdestä päästä löytyy Markku Aron klassista iskelmää ja toisesta Ripsipiirakan teinipunkkia. Tottakai homma on myös hyvin mielenkiintoista. Niin soittajana, säveltäjänä, kuin tuottajana ja sovittajanakin. Antti toteaa, että harvoin vastaan tulee sellaisia asioita, jotka menevät oman ihon alle. Sellaisella piiskaamisella ja sillä, että etsitään hyvää haitsusoundia kolme viikkoa, ei saa kauhean hyvää tulosta aikaiseksi. – Ja varmaan laiskuutta, ettei jaksa lähteä mihinkään kauas. 8 www.riffi.fi 1/2025 siikkia. Mutta kunnon tanssilevyä en ole päässyt vielä tuottamaan. Antin mukaan äänittäjän on tärkeää tietää, milloin ottoja on kylliksi. Rumpalina miettii ihan eri juttuja, kuten osuuko kapula tohon keskelle, tai ehtiikö pyöräyttää kapulaa tossa välissä! No eikös tuo ajatus päde myös soittajiin; kaikki kuuntelevat ja katsovat omasta kulmastaan sitä yhteistä asiaa ja tuottaja on sitten se, joka ratkaisee milloin se virvelisoundi kelpaa. Kun mä sitten soitin niin, Joel olikin, että ”Älä ihan just tolleen, mutta vähän just tolleen”. Ne on kaksi tärkeintä asiaa, virveli ja laulu! Alitajuntaan piilotettua ikimuistoisuutta Kun tiedustelen Antti Lehtiseltä tuotantoihin liittyviä ikimuistoisia sessioita, hän vastaa lannistuneesti, ettei mikään tarina pysty ylittämään sitä, että Anssi Nykänen on säestänyt laulavaa koiraa. – Ihan painajaismaista oli tehdä Lili ja Luna -duon ensimmäistä levyä (Kolme kaljaa ja kaupunkiin, Sony Music ja Elements Music 2022). Tuntuu, että mulla on myös SMG:n uudella Rakkaani,-levyllä päävastuu lauluäänityksistä. Kuten myös kitaristi… Ja mä jään sinne takomaan. Minuahan se ei rumpuja soittaessa kosketa, mutta kuulijaa se saattaa jonkin verran koskettaa. – Mun uran aikana ei ole tullut asioita, joita ei olisi pystynyt ratkomaan. Hiljalleen siitä tuli semmonen mieletön henkinen este ja aina kun se fillikohta tuli, mä menin ihan lukkoon ja se meni pieleen
Antti kävi duon kanssa keikoillakin ja oikein kivaa oli. Kerkko Koskisen uutta trio-levyä jokainen teki omissa pajoissaan toisiaan tapaamatta. Eikä yhteissoiton taika välttämättä kuulu silloinkaan, vaikka soitettaisiin kaikki samaan aikaan. Sitten Karmila vaan laittoi biisit läjään soittajien näkemättä toisiaan. Laittakaa vaan klikki pyörimään, mä jauhan tätä pelkkää yhtä juttua! Mä olen vaan nyt niin henkisessä lukossa”. Mutta koska mulla oli vähän huono omatunto, soitin heidän äänenjohtajalle ja vannotin, että heti sillä sekunnilla kun julkistus tulee, heille se kerrotaan. Se oli kyllä huonoin hetki tavata työnantajansa. www.riffi.fi 1/2025 9 – ”Mä en halua, että mulle käy näin ja varsinkaan nyt! Kyllähän tää vielä treeneissä meni. Se oli tosi hauskaa. Oli aivan sairaan hauskaa laittaa semmonen old school -setti pystyyn. Kerkko kysyikin, meinaanko soittaa niitä kaikki tomeja. – Mikko Karmila soitti mulle demot, jossa oli hänen ja Peitsamon kitarat, Tuomas Holopaisen Kiteellä tekemät urut ja Jukka Puurulan kotona soittamat bassot. Nuoteista pääsi seuraamaan komppeja, vaikka bassoja ei ollut. Sitä ei kuitenkaan voitu heille kertoa sillä Ultra Bran comebackia ei voitu paljastaa ennen virallista julkistusta. u ”Soitetaan samassa tilassa ja kaikki vähän vuotaa ja kaikki tuijottaa toisiaan.” 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 9 06-09 Ikimuistoiset 125 Letku.indd 9 11.2.2025 17.17 11.2.2025 17.17. Ja jos me alettais niitä yhdessä äänittämään studiossa, ei varmaan tulis onnistumaan. – Jos halutaan, se sitten teeskennellään sinne jollain tavalla. – Yhtäkkiä tarkkaamon ovi avautuu, sisään astuvat artistit – joita en ole siis vieläkään silloin tavannut… Ja mukana tulee valokuvaajan perässä levy-yhtiön ja kustantamon edustajat… Sieltä ne toljottaa lasin läpi ja mä olen, että älkää vithu just nyt tulko! Ensitapaamiseta painajaismaisissa tunnelmissa kuitenkin selvittiin ja levystäkin tuli kelpo. – Kyllä, mutta siellä on yksi viulujuoksutus, josta sellainen löytyy. – Viimeistään sen bändifiiliksen saa nitistettyä kvantisoinnilla. Tää on ääripää uudelle Vesterinen yhtyeineen -levylle, jota tehdään niin, että kaikki on samassa tilassa. – Näähän on aina omassa mielessä kymmenentuhatta kertaa isompia juttuja, kuin ovatkaan, hän jatkaa. Älkää peljätkö, kyllä se bändisointi sieltä häviää, hän myhäilee. Ultra Bran uudet biisit Risto Räppääjän sessioissa oli mukana viulisteja, joilla soitatettin samalla myös Ultra Bran uusia biisejä. Seuraavaksi multa varmaan katoaa toi beatkomppi ja mitä mä sitten niinkuin teen. Kaiken piti olla just eikä melkein. – Aika työlästä, mutta olipahan mielenkiintoista! Näinkin voi siis tehdä. Lehtinen toteaakin, että etätekeminen on tullut jäädäkseen. Totean hänelle, että tuo on jotain ihan muuta, minkä takia itse olen joskus bändihommat aloittanut. Tai mä en ihan suoranaisesti valehdellu heille, mutta annoin ymmärtää jotain muuta. – Soitin levylle erittäin törkeällä 80-luvun Pearlin M-sarjan setillä. Täysin vieras ei tämäkään metodi ole, sillä Kari Peitsamon Taistelujen tiellä -levy tehtiin niin, että Antti soitti rummut Finnvoxilla biisejä aiemmin kuulematta ja muita muusikoita tapaamatta. Raitoihin oli ympätty demobassoja, mutta Lehtinen laittoi ne mutelle ja kuunteli pelkkää pianoraitaa. Ei saakeli, Antti hirnuu. Kyllä, ja soitinkin, kuten myös Risto Räppääjässä. – Mutta kyllä sitä aika pieneksi itsensä tunsi. Oikein haetaan sitä yhteissoittosoundia. Voi hitto, tähän nyt tätä aikaa menee, Lehtinen manaa mielessään. Kirjoittajan on vaikea yhdistää UB:n musiikkia ja pitkiä neljän tomin fillejä. – Totta, mutta samaan aikaan on ihan kiva kokeilla tällaista tekemistä. Kerkko Koskisen uusin soololevy, Lämpö Kerkko Koskisen tammikuussa 2025 julkaistu sooloalbumi on Antille ikimuistoinen sen takia, että se tehtiin täysin etätöinä. Mitä täällä oikein tapahtuu. Mutta ainakin tässä Kerkon tapauksessa, se oli niitä puoli vuotta äänitellyt himassa. – Näin se nykyään menee. Antti Lehtinen ei ainakaan. Ei se aina ole kivaa eikä aina ihan tarpeellistakaan. Soitetaan samassa tilassa ja kaikki vähän vuotaa ja kaikki tuijottaa toisiaan. – Mä soitin sitä usein keikalla, eikä samoja ongelmia enää ollut. Mä en siis saa tällaista yksinkertaista juttua menemään. Aarre-kappaleen puolesta välistä, Antti vihjaa loppuun. Kun epävarmuus ja hermostuneisuus iskee, sitä ihan itse skitsoilee itsensä solmuun. Välillä vaan planeetat ei ole oikeassa asennossa. Koskiselta tuli valmiit pianoraidat lappuineen. Kuuleeko edes harjaantunut korva jotain eroa, siinä miten levyt on tehty. Enkä missään tapauksessa kertonut heille että tämä biisi on UB:ta. Murentunut mies kohkaa soittohuoneessa aivan hiessä, ja väki tarkkaamossa näyttää vähän vaivaantuneelta. Ne ihmettelee, että kuka toi kääkkä on ja miksei se osaa mitään. Aina kun noissa leffoissa halutaan jotain äksöniä, niin ohjaaja pyytää, että laita paljon tomeja. Perinteistä bändisointiakin on vaikea tavoittaa, jos ja kun levyjä tehdään raita kerrallaan. Neljä räkkitomia ja todella törkeän näköinen setti. – Mä valehtelin niille viulisteille, että nää on Risto Räppääjän biisejä. Kenellekään ei jäänyt tietenkään mitään hampaankoloon, ja fillikin sujui kuin luonnostaan. Eka kerta, kun olen valehdellut soittajille studiossa. Klikki oli pakko ohjelmoida päälle, kun raidoilla oli erikoisen mittaisia breikkejä, joihin piti sisällyttää laskuja. Ainakaan ei mee aikaa kahvilla istumiseen
jazzin taitaja Louis Banks. Gino Banks, Gergo Borlai, Bumblefoot, Mike Gotthard, Guthrie Govan, Nishant Hagjer, Mark Hartsuch, Scott Kinsey, Marco Minneman, Simon Phillips, Daniel Szebenyi, Narada Michael Walden sekä niinikään Mumbaista kotoisin oleva nuori kitaristi Rhythm Shaw. Melkoinen lista nuoren muusikon ensilevylle! Tapasin Mohini Deyn Tampereella, jossa hän oli esiintymässä Greg Howen bändissä. Esiintymislavalle hän astui 11-vuotiaana ja pian hänen lahjakkuutensa huomasi myös isän ystävä, rumpali-tuottaja Ranjit Barot ( John McLaughlin, vink, vink.), joka myöhemmin ottikin hänet mukaansa oman bändinsä kiertueille. Se on kuulemma toistaiseksi vaatinut häntä asettamaan muiden ihmisten työt aina etusijalle, vaikka hän kertoo kirjoittaneensa samaan aikaan kuitenkin myös omaa musiikkiaan. Ensimmäisen bassokitaransa Dey sai yhdeksän ikäisenä ja osoittautui saman tien ihmelapseksi. Mohini kertoo, että jo alle kymmenen ikäisenä aloittelijana hänen unelmanaan oli päästä soittamaan mahdollisimman monien eri tyylisuuntien taitajina tunnettujen artistien kanssa. Sellainen kuulemma edustaa häntä parhaiten ja juuri siitä oli kyse hänen debyyttijulkaisullaan ”Mohini Dey” (2023). Tähän musiikilliseen mestariteokseen Mohini kutsui mukaansa monia maailman huippuartisteja ja levyllä soittavat mm. Koti ei ollut varakas, mutta sessiomuusikkona työskentelevä isä huomasi tyttärensä musiikillisen lahjakkuuden jo ennen kuin tämä täytti kolme vuotta ja alkoi vaalia sitä. Mohine Dey sai muitakin mentoreita, joiden joukkoon kuului mm. Palo siihen kasvoi kasvamistaan, kunnes hän oli lopulta valmis kertomaan omaa tarinaansa uraauurtavan ja bassovoittoisen alkuperäismusiikin muodossa. 10 www.riffi.fi 1/2025 M ohini Dey (20.7.1996) syntyi ja kasvoi Mumbaissa. Eikä ihme, hänen suhteensa instrumenttiin vaikuttaa täysin saumattomalta ja teknisen taituruuden ohessa huomion kiinnittää tyylilajista toiseen ulottuva musikaalisuus. Niin palkitsevaa kuin soittaminen muiden kanssa on ollutkin, Mohini kuvailee sydämensä sykkineen kaiken aikaa vahvasti myös säveltämiselle ja musiikin tuottamiselle. Soitossa oli todella kova imu ja harvakselHAASTATTELU: JAN-OLOF STRANDBERG Mohini – virtuositeettia joka solua myöten Mohini Dey on muutamassa vuodessa noussut basistien nuoren polven kärkinimiin. Sanottava on, että Mohini Dey sai kaiken päähuomion konsertissa jo räväkän ulkoisen olemuksensa vuoksi, mutta myös käsittämättömän tarkan bassottelunsa ansiota. Sittemmin unelmista muotoutui tavoitteita ja tavoitteista on puolestaan tullut monin osin totta. DEY 10-13 Mohini Dey.indd 10 10-13 Mohini Dey.indd 10 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28
Mutta tietysti pidän myös oikeasta live-soittamisesta studiossa, se ei vain aina ole mahdollista – tai edes tarkoituksenmukaista. Ryhdyin ystävieni johdolla sitten opettelemaan sitä, ja aloin soveltaa kaikkea oppimaani bassonsoittoon. Riffi: Aioin kysyä, että käytitkö klikkiä äänityksissä, mutta tässä tapauksessa se on ilmeistä. Tämä kaikki vie aikansa, joten levyn tekemiseen kului todella paljon aikaa. Intia oli musiikillisesti niin monipuolinen ihan perinteisen klassisen musiikin, popmusiikin jazzin, funkin – aivan kaiken osalta. Miten tuo mikstuura on muodostunut. Halusin myös käyttää eri rumpaleita eri biiseissä, joten jo heidän matkustamisensa ja rumpusoundien tekeminen yksittäisiä kappaleita varten olisi tullut aivan liian kalliiksi ja hankalaksi. Jotakin sellaista, jonka vuoksi olen alunperin pyytänytkin heitä mukaan. Joskus palautin jonkin äänityksen takaisin ja pyysin soittajaa muuttamaan jonkin pienen kohdan, mutta korjaukset ovat useimmiten hyvin pieniä ja kyse on pohjimmiltaan makuasioista. MD: Tavallisesti lähetän ainoastaan mp3-tiedoston. Minähän soitin itsekin keikkoja silloin jo ihan pikkutyttönä jazz-klubeilla. He ovat muusikoita, jotka sopivat yhtyeeseen ja joiden kanssa voin soittaa musiikkiani sellaisena kuin haluan. www.riffi.fi 1/2025 11 taan väläyteltyjä teknisiä suorituksia, joiden ilmentämä virtuositeetti ei jättänyt ketään kylmäksi! Ja näin keskustelumme eteni alkutervehdysten jälkeen. Ja isäni oli samanlainen; hän opetti aina olemaan avarakatseinen ja avoin uusille asioille, joita voisi tutkia. MD: Nuorelle muusikolle on hyvin tärkeää vastata myönteisesti kaikkiin tuleviin työtarjouksiin koska siinä vaiheessa on ”Käyttämäni muusikot ovat sillä tasolla, että odotan heidän tuovan tullessaan jotakin ainutlaatuista sessioon.” 10-13 Mohini Dey.indd 11 10-13 Mohini Dey.indd 11 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Tämä avasi minulle aivan uuden maailman ja olin todella innoissani tästä löydöstä, intialaisesta karnaattisesta musiikista, kuten kuuluu sanoa. Riffi: Soitossasi kuuluu perinteinen intialainen rytmiikka, mutta samalla myös länsimainen musiikki. MD: Se, että sain varttua Intiassa oli minulle tärkeä asia, ja sillä on suuri vaikutus musiikkiini. Korkeintaan kuvailen minkälaista tunnelmaa olen etsimässä ja mitä ”genreä” haluan biisin edustavan! Riffi: Ymmärrän, ja silloin muusikot tuovat parhaat puolensa esiin ja ovat kaikkein luovimmillaan… MD: Kyllä, ehdottomasti, ja sitä juuri haluan! Monesti on parempi, että ei sano huippumuusikolle mitään, koska silloin on hauskempaa ja saattaa tulla positiivisia yllätyksiä. Riffi: Käytätkö keikkabändissäsi vakiomuusikoita. Riffi: Minkälainen musiikki teillä soi lapsuudenkodissasi. Merkkaan paikat, joihin haluan heidän soittavan jonkun tietyn melodian, unisonon tai riffin. Jos olisin käyttänyt ainoastaan yhtä bändiä koko levyn teon ajan, se ehkä olisi ollutkin vielä mahdollista, mutta halusin mukaan monia eri muusikoita. Kävin nuorena isäni kanssa paljon konserteissa, ja olisin todennäköisesti kyllästynyt nopeasti, jos kyseessä olisi ainoastaan yksi musiikin tyylisuunta. He soittivat omat osuutena ja lähettivät sitten vuorostaan tiedostot minulle. MD: Useimmiten, mutta aina se ei ole mahdollista. Siellä kuulin myös ensi kertaa tablan ja ghatamin kaltaisia intialaisia instrumentteja ja ajattelin, että tuolta minä haluan kuulostaa bassolla. On parempi antaa huippumuusikoiden jättää oman kätensä jälki musiikkiin, se tekee siitä ainutlaatuista. MD: Kyllä tietysti! Yleensä levytyksissä on hyvä käyttää klikkiä niin, että muusikot ymmärtävät asiat paremmin ja on sitten huomattavasti helpompaa saada hyvää aikaiseksi. Rumpalille kerron, mihin kohtaan haluan jonkun tietyn fillin. Isäni ei koskaan sanonut, että keskity siihen rahaa tuottavaan osaan vaan kehotti paneutumaan siihen mistä pidän. MD: Isäni oli hänkin basisti, ja meillä kuunneltiin paljon länsimaista musiikkia; funkia, poppia, jazzia… ja paljon basisteja kuten Mark Kingiä, Stanley Clarkea, Victor Wootenia jne. Mutta käyttämäni muusikot ovat sillä tasolla, että odotan heidän tuovan tullessaan jotakin ainutlaatuista sessioon. MD: Siitä on juuri kysymys. Nämä kaverit ovat niin taitavia ja mestareita siinä mitä tekevät, että eipä siihen ole tarpeen paljoa puuttua! Riffi: Kun pyydät muusikoita levyllesi, tiedät siis jo mitä juuri heiltä odottaa ja miltä he kuulostavat. En halua kertoa kenellekään, että tässä soitat tällä tavalla ja tuossa tuolla tavalla. Jos en olisi syntynyt Intiassa, tuskin olisin tällainen basisti. Riffi: Tarkoitatko, ettei sovi olla liian kranttu töiden suhteen. Riffi: Tuollaista syntyy vain, jos ei naulaa itseään kiinni johonkin tiukkaan genreen jo ensi metreillä. MD: Valmistelin kotistudiossani sävellyksiäni mahdollisimman tarkasti ja sitten lähettelin niitä midi-tiedostoina eri muusikoille. MD: En ole koskaan halunnut jumiutua johonkin yhteen juttuun, vaan olen aina tutkinut uusia asioita. Uskoisin, että juuri se saa minut erottumaan muista, ainakin näin basistina. Minua ennen kukaan ei ollut soittanut bassoa tällä tavalla – ei edes Intiassa, kun ei siellä niin montaa basistia muutenkaan ollut! Ajattelen kuten rumpali, siinä se. Kun esimerkiksi lähetin tiedoston Guthrie Govanille, hän lähetti takaisin kaksi eri sooloa, joista sain valita mieleiseni. Riffi: Kirjoitatko tarkat nuotit vai annatko laajat vapaudet muusikoille. Jos esimerkiksi rumpalini ei pääse tulemaan, soitan Gergo Borlaille, mutta minulla on yleensä aina kolme vaihtoehtoa jokaiselle soittimelle. Mutta 13-vuotiaana pääsin sitten Etelä-Intiaan ja siellä tutustuin yht’äkkiä erilaisiin intialaisiin musiikkityyleihin ja instrumentteihin. Toisin sanoen levy tehtiin pääasiassa etätöinä! Olisi tullut liian kalliiksi lennättää muusikot eri puolilta maailmaa studioon Nashvilleen. Riffi: Esikoislevylläsi 2023 soittaa aivan uskomaton joukko todella nimekkäitä huippumuusikoita! Miten levy tehtiin käytännössä, soititteko samassa studiossa yhtä aikaa, vai lähetitkö äänitiedostot muusikoille vai sekä että. Näin miten siellä lähestyttiin musiikkia, ja se oli todellinen elämys – jotain täysin erilaista kuin se, mihin olin tottunut. Ja hän opasti myös, että sano aina ”kyllä” jokaiseen yhteydenottoon ja päätä sitten mitä haluat tehdä, kun on enemmän kokemusta asioista
Jos on taitava muusikko, mutta ongelmallinen persoona, niin kukapa haluaisi tehdä töitä sellaisen kanssa. Muusikolla pitää olla ammattitaidon lisäksi riittävästi nöyryyttä ja kyky tulla toimeen ihmisten kanssa. Kaveri vastasi, että hän antaa sen lahjaksi eikä tarvitse maksaa siitä mitään! Kysyin, että onko hän nyt aivan varma asiasta ja hän sanoi ykskantaan, että kyllä! Tapasin hänet muutama kuukausi sitten Japanissa ja hän sanoi, että tuo on yksi hänen parhaista päätöksistään, koska nyt hän näkee minun soittavan hänen soitintaan ympäri maailmaa. Itse haluan toimia toisin ja tuoda pöytään aina jotakin omaa. Riffi: Se taisi todella olla sitten rakkautta ensisilmäyksellä, tai ensikosketuksella, sen basson kanssa. MD: Se oli niin helposti soitettava, että soitto sujui kuin rasvattu. Pidän kirkkaasta ja erottelevasta soundista. MD: Minulle se on ainoa tie! Riffi: Millainen arsenaali erilaisia bassoja sinulla on käytössäsi. Niitä oli vähän yli kolmekymmentä. Jos se ei luonnistu bändin jäsenten kesken, niin turha on kuvitella pystyvänsä tekemään yhdessä musiikkia oikealla tasolla. MD: Ei, käytän normaaleja SIT-kieliä vahvuuksilla 45– 125, ja vaihdan niitä ehkä viiden tai kuuden keikan välein. Alalla joutuu väistämättä kommunikoimaan monentyyppisten ihmisten kanssa. Meitä lapsia on kaksi ja isäni halusi toisesta basistin ja toisesta rumpalin. Mutta minä haluan tutkia ja etsiä uutta. He tekevät kyllä työnsä, mutta eivät työskentele silloin oman persoonallisuutensa kautta tai oman identiteettinsä kanssa. Silloin ei tarvitse ”kaivautua otelaudalle” saadakseen kosketuksen. Keikalla se taas toimii mainiosti. Kun opettelen musiikkia jotakin kiertuetta varten, haluan tuoda siihen jotakin omaa mukanani. Mutta levysessioihin en koskaan vaihda uusia kieliä, tulee liikaa räminää ja yläpäätä. Kävi niin, että siskostani tuli rumpali ja minusta basisti – mista hän oli hyvin ylpeä! Ja nykyisin eri firmat lähettävät minulle myös soittimia tsekattavaksi jatkuvasti, joten minulla on niitä senkin vuoksi paljon kotonani! Riffi: Soitat pääasiassa viisikielistä bassoa, mutta millaista kielitystä käytät. Tuo basso tuntui niin hyvältä ja oli niin erinomaisissa säädöissä, että tuntui kuin olisin aina soittanut sitä! Kiertueen loputtua jouduin sanomaan basson omistajalle, että en taida voida enää palauttaa soitinta, koska se sopii minulle aivan liian hyvin. MD: Osa kollegoistani soittaa jonkun toisen artistin keikalla ollessaan täsmälleen samalla tavalla kuin tämän artistin levyllä on soitettu. MD: Sanotaan vaikka ainakin niin, että jos soitan samalla tavalla vielä sitten, kun täytän 40, niin jotain on vialla. MD: Kyllä, kyllä… jotkut muusikot ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä jo on, ja he pitävät siitä kiinni. Heidän edustajansa Japanissa otti saman tien yhteyttä erääseen heidän soittimiaan myyvään soitinliikkeeseen, josta kaveri toi henkilökohtaisen bassonsa minulle lainaan jäljelle olevia keikkoja varten. Otin yhteyttä Mayones-firmaan, joka oli lähettänyt minulle aikaisemmin joitakin soittimia kokeiltavaksi. Palo musiikkiin kuolee, jollei pysy aktiivisena. En halua jäädä tähän vaan edistyä. MD: Olen iloinen, että tässä vaiheessa uraani pystyn jo sanomaan ihmisille ”ei kiitos” silloin, jos on jotakin mistä en innostu tai pidä. MD: Hmm… luulen kuitenkin, että tekniikka ja nopeus tulevat loppujen lopuksi sitä kautta, että soittimeni on hyvin trimmattu. Kokeilen eri asioita, ja se tekee minut onnelliseksi, ikäänkuin tunnen itseni taas lapseksi. En halua kadottaa tätä, vaan haluan jatkossakin toimia näin. Riffi: Soitat paljon tuhdimmalla kielityksellä kuin olin kuvitellut. MD: Minulla on tallessa kaikki isäni soittimet, jotka perin hänen poismenonsa jälkeen muutama vuosi sitten. Tätä vaadin myös muusikoilta omassa bändissäni. 12 www.riffi.fi 1/2025 juuri nimenomaan se – uusi tulokas, jolla ei ole yhtään kokemusta alasta! Silloin täytyy soittaa muiden kanssa oppiakseen perusasiat myös bisneksestä, siitä miten koko ala toimii. Soitan mitä haluan – ja sanon nykyään ei sellaisille töille, joista en pidä! Riffi: Millainen on Mohini Deyn musiikillinen polku tästä eteenpäin. Riffi: Se on hieno asenne. Pukeudun niin kuin haluan, syön mitä haluan. Haluan löytää vielä uuden soundin, nähdä uusia juttuja, etsiä uutta ilmaisua… mielestäni on tärkeää uudistua ja tutkia asioita jatkuvasti. Riffi: Itse asiassa, kun soittaa lavalla, näyttää aivan siltä kuin basso olisi osa sinua. Nämä asiat opin kokemuksen kautta. Liittyykö siihen jotain erikoisuuksia. Enkä toisaalta myöskään välitä liiemmin siitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta tyyppinä. En etsi ongelmia! Riffi: Varmaan jossain vaiheessa jokaiselle tulee kuitenkin raja sille miten innokkaasti lähtee mukaan juttuihin, joista kaikki eivät välttämättä tunnu aina niin omilta. Riffi: Tuo on varmaan aika pitkälle luonnekysymys myös, ja liittyy siihen miten yleensäkin elämän näkee. Olin jo valmiiksi nopea, mutta tuolla bassolla soitto vain parani niin paljon! Tuntui kuin ei olisi minkäänlaista vastusta lainkaan, sormet vain liitelivät pitkin otelautaa. Alkuvuosina kielet olivat todella korkealla, enkä mitenkään ajatellut asiaa sen kummemmin, vaikka ranne kipeytyikin aina silloin tällöin. Kyse ei ole pelkästään soittamisesta, pitää myös ymmärtää ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Olen käyttänyt tuota bassoa siitä lähtien kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Riffi: Voiko tuollaisen lähestymistavan säilyttää silloinkin, kun lähtee keikalle jonkun toisen bändiin. MD: No, välillä kyllä tuntuu, että se en ole minä joka bassoa soittaa! ”Mitä matalammalla kielet ovat, sitä nopeammin sormet liikkuvat otelaudalla.” 10-13 Mohini Dey.indd 12 10-13 Mohini Dey.indd 12 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Ajattelin, että noin vaativia teknisiä asioita varten pitää olla ohkaisemmat kielet. Niinpä kysyin, paljonko hän haluaa minun maksavan siitä. Silloin hänelle soitetaan uudestaan ja taas uudestaan, ja siitä sitten pääsee vauhtiin. Sitten kävi niin, että erään Guthrie Govanin Japaninkiertueen aikana bassoni hajosi, enkä voinut enää käyttää sitä. Se on itse asiassa erittäin tärkeä asia: mitä matalammalla kielet ovat, sitä nopeammin sormet liikkuvat otelaudalla
Sen takia soitan keikan ja siirryn sitten mahdollisimman nopeasti hotelliin nukkumaan. Ehkä menen keittiöön kokkaamaan – rakastan sitä! Tai ehkä ryhdynkin siivoamaan. Siksi olen niin iloinen siitä, kun joskus saan vain olla kotona. Tietysti haluan arvostusta työlleni, ja uskon, että sitä saa antamalla jotakin yhteisölle ja arvostamalla muita. Riffi: Onko se edes tarpeen erotella naisja miesmuusikoita… jos ovat hyviä niin sitten ovat hyviä, sukupuolesta riippumatta. MD: Joskus silloin alkuaikoina henki oli se, että naiset joutuvat tekemään kymmenen kertaa enemmän töitä saavuttaakseen uskottavan aseman. Kiertueen jälkeen lennän Sveitsiin tekemään DarWinprojektia (Simon Phillips, Greg Howe, Matt Bissonette yms.), mutta sitten kun palaan jälleen kotiin, soitan vain pakolliset äänityssessiot ja ne ovat samalla harjoitteluni. Riffi: Harjoitteletko edelleen paljon. Olen vaan soittanut ja tehnyt musiikkia niillä soittimilla, joita minulla jo on ollut. MD: En ole koskaan sen kummemmin ajatellut mitään soittimia tai vahvistimia. Monelle riittää soittaa pienissä ympyröissä, mutta itse olen kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Isäni etunenässä, vaikka kyllä tietysti hänen rinnallaan myös äitinikin, mutta hän onkin sitten muuten ainoa nainen tässä asiassa! En pidä itseäni kovinkaan naisellisena, vaan enemmänkin ”alfana”, joten tulen miesten kanssa hyvin toimeen. Uskon karmaan ja siihen, että oma mieli on suurin voimavara, joka minulla on. MD: Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta silti kuulee usein että ”olet paras naispuolinen basisti jota olen kuullut”. Saatan soittaa eri projekteihin raitoja läppärin edessä useita tunteja kerrallaan, mutta sen jälkeen onkin taas jonkin muun asian vuoro. Suosio tai kuuluisuus eivät ole myöskään perimmäinen syy musiikin tekemiseen, vaan pikemminkin niin, että haluan tällä tavalla dokumentoida elämääni ja asioita joista pidän. Ja musiikissa yleensä lopulta eniten huomiota saavat ne, joilla on oma soundi ja jotakin sanottavaa. Tunnen paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta heitä ei kiinnosta soittaa Hollywood Bowlissa tai missään isommissa tapahtumissa. Tiedän, että ala on miesvaltainen ja monella naisella on ollut vaikeaa, mutta minun ta pauk ses sa ni asiat ovat juuri toisinpäin. Millaisen vastaanoton sait aloittaessasi ammattilaisena, ja onko maailma muuttunut sen jälkeen jollakin tavalla. Nyt on enemmänkin niin, että muusikot joutuvat tekemään kymmenen kertaa enemmän töitä kuin laulajat! Laulajat pääsevät helpommin valokeilaan. Joten kun olen paljon poissa kotoa, nautin siitä kun saan olla kotona ja järjestellä paikkoja. Se on mielestäni loukkaavaa ja toivoisin, etteivät ihmiset sanoisi niin. Toisaalta Willow Smithin bändissä on useita naismuusikoita ja tulen erinomaisesti toimeen heidänkin kanssa. Mutta onhan se todella mahtavaa huomata, että ihmiset tykkäävät siitä mitä teen! Riffi: Aivan taatusti tykkäävät! Uskon, että olet myös inspiroinut monia nuoria muusikoita musiikillasi. MD: En ole oikeastaan koskaan ajatellut niin, mutta hienoa, jos näin on! Riffi: Kiitoksia haastattelusta ja nähdään keikalla MD: Kiitoksia! u Mohini Deyn kotisivut: https://mohinideybass.in/ ”Kerron tarinaani musiikin kautta ja siinä mielessä teen tätä itselleni enkä yleisölle.” 10-13 Mohini Dey.indd 13 10-13 Mohini Dey.indd 13 9.2.2025 9.28 9.2.2025 9.28. Kerron tarinaani musiikin kautta ja siinä mielessä teen tätä itselleni enkä yleisölle. En itse asiassa edes lämmittele ennen keikkaa. Harrastan joogaa ja filosofiaa. Kiertäminen on todella raskasta, vaihdamme tälläkin rundilla maata lähes päivittäin, eikä jää aikaa lepäämiseen. Jos olisin aina kotona, haluaisin luultavasti ulos ja nähdä maailmaa! Olen kuitenkin matkustanut paljon ja passini jokainen sivu on täynnä leimoja. En kuitenkaan etsi kuuluisuutta sen itsensä vuoksi, vaan haluan tulla toimeen musiikillani ja levittää sitä mahdollisimman laajasti omilla ehdoillani. MD: En ollenkaan, ei ole enää aikaa sellaiselle. Riffi: Pidätkö myös siivoamisesta. MD: Kyllä, rakastan sitä! Ihmiset haluavat yleensä sitä mitä eivät saa. Nautin ympärilläni olevan energian hallitsemisesta ja tahdonvoimasta. Musiikki oli ainoa kiinnostava asia, mutta nyt tiedän miten paljon tuollainen ”oikea” soitin voi helpottaa elämää. Riffi: Musiikin pitäisi olla kaikille avoin asia, mutta siitä huolimatta tämä ala on edelleen hyvin miesvaltainen. Oikeastaan pitääkin tässä todeta, että kaikki tukijani ovat olleet miehiä, jotka ovat uskoneet minuun. Mielestäni asiat eivät lähdekään pelkästään sormista, vaan ne lähtevät päästä. www.riffi.fi 1/2025 13 Riffi: Ovatko kaikki kamppeesi tuolla tavalla onnekkaasti vain tupsahtaneet jotenkin elämääsi, vai oletko jossain vaiheessa käynyt läpi sen tyypillisen täydellisen pedaalin ja kaikkein parhaan vahvistimen etsimisprosessin. Olen vain muusikko ja sillä siisti! Riffi: Tässäkin asiassa ollaan mielestäni menossa onneksi oikeaan suuntaan. Olen iloinen, että ihmiset urani tässä vaiheessa luottivat minuun ja arvostivat tekemisiäni. Olen tälläkin hetkellä todella väsynyt, mutta heti kun ollaan lavalla, olen valmiina. MD: Kyllä vain, ei pelkällä kopioimisella vielä saavuteta mitään
Kasurinen kertoo, että Juha Tapion bändi on siitä mielenkiintoinen esimerkiksi tv-töihin verrattuna, että keikkailu perustuu samojen biisien soittamiseen uudelleen ja uudelleen. Hän on tuttu näky myös monen tv:n viihdeohjelman livebändissä. Molemmilla tonteilla hänen filosofiansa on kokeilla uusia asioita, äärilaidoista toiseen. Kasurisen mukaan Tapion bändissä keskeistä on vapaus sekä luotto soittajiin. 14 www.riffi.fi 1/2025 K un Joonas Kasurinen pohtii mennyttä pariakymmentä vuotta kosketinsoittajana Juha Tapion bändissä, hän vaikuttaa itsekin yllättyneeltä miettiessään, että ajanjakso käsittää oikeastaan hänen koko ammattilaisuransa. Joonas Kasurinen käyttää työhuonettaan soittamisen harjoitteluun, uusien soundien tutkimiseen sekä joskus keikkojen esituotantoon kuten Voice of Finlandin taustanauhojen tekemiseen. Tuo on niin pitkä pätkä, että siihen mahtuu omaa elämääkin paljon. – Kun menin bändiin, olin tietysti itse aivan alussa. Esimerkiksi soittaako vähän vai soittaako paljon, onko kosketinsoundimaailma enemmän rootsia eli pelkkää pianoa ja urkua vai onko enemmän synteettistä, Kasurinen pohtii. – Tässä on menty ääripäästä toiseen. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JUHA SEILA Joonas Kasurinen – kaikki lähtee innostuksesta Kosketinsoittaja Joonas Kasurisella tulee tänä vuonna täyteen 20 vuotta Juha Tapion bändissä. 14-16 Joonas Kasurinen.indd 14 14-16 Joonas Kasurinen.indd 14 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30. Kasurisen soittofilosofiakin on perustunut erilaisiin kausiin ja innostuksiin erilaisista asioista
Näiden pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan uusia soundeja. – Toki tällaisessa musassa on myös paljon juttuja lappujen ulkopuolella. – Tämä yhdistettynä siihen, että bändissä on kaksi puhallinsoittajaa, tekee siitä täydellisen kokoisen bändin tuon tyyppiseen tekemiseen. Tämä tuo kaikkeen selkeät raamit. Sitä ratkotaan sitten yhdessä, miten kaikki saadaan soimaan mahdollisimman hienosti. Kevyessä musiikissa muutenkaan soitto ei ole täysin uloskirjoitettua niin kuin klassisessa musiikissa. Toki tällaisessa kokoonpanossa kaikki pyörii tietysti laulun ympärillä, ja kaikki muu on lopulta alisteista sille. Se on mainio ja luonteva live-soitin, taipuu tosi moneen ja antaa tarvittaessa paljon energiaa. Mutta sen sijaan, että lähtee tekemään levytetyn version soundia yksi yhteen, niin ideana pitäisi olla tehdä sama juttu mutta vieläkin selkeämmin ja stydimmin. Kokemuksen myötä olen huomannut, että ei ole olemassa mitään yhtä reseptiä. Jos tilanne vaatii käyrätorvien soittamista syntetisaattorilla, sen voi tehdä, jos se vain kuulostaa hyvältä. Voi välillä kokeilla erilaisia asioita ja sitten taas tulla takaisin aiempaan. – Eli sitten multa odotetaan erityisesti soittajan roolia ja halutaan levylle nimenomaan soittoa. Väärässä paikassa syntetisaattori voi olla myös todella tuhoisa soitin. Lopullista totuutta oikeasta tai väärästä tavasta ei ole mahdollista löytää. Joskus pitää todella antaa mennä ja joskus pitää antaa tilaa. Vaikka asiat menevät kausittain, tällä hetkellä Kasurista kiinnostaa eniten synteettinen maailma sekä piano. – Urkua ja Hammondia olen aina soittanut erityisesti keikoilla paljon. www.riffi.fi 1/2025 15 – Tämä mahdollistaa sen, että biiseihin ja omaan työskentelyyn livenä pääsee todella syvälle. Kämäräinen soitti Kasurisen jazz-triossa, joka tällä oli teini-ikäisenä. Sama juttu selkeämmin ja stydimmin Juha Tapion bändin lisäksi Kasurista työllistävät säännöllisesti tv-työt. – Soittotilanteessa voidaan alkaa soittamalla keskustelemaan sovitusten valinnoista. Kasurinen muistelee, että kun hän lapsena näki television viihdeohjelmissa livebändejä, hän ajatteli, että kaikki kuulostaa todella jäsennellyltä ja että bändit ovat treenanneet varmaan ”ihan järjettömästi”. Kasurinen muistuttaa, että kevyen musiikin komppaaminen on mielenkiintoista, koska sitä voi soittaa monella tavalla. – Toki pitää tietää missä aina kulloinkin on. Kaikkea voi käyttää, mikä toimii, eikä mikään ole kiellettyä. Tämä mahdollistaa sen, että nopeatempoisessa tuotannossa pääsee nopeasti soittamisen pariin. Synasoundien luomisessa esimerkiksi Elämäni biisissä on Kasurisen mielestä keskeistä se, miten alkuperäisestä soundista löydetään sen olennaisuus. Kasurinen on tehnyt syntetisaattoreihinsa omia soundipankkeja, joihin hän on kerännyt vuosien varrella tekemiään hyväksi havaittuja soundeja. Jos joku soittaa Yamahan DX7:lla bluesia, jonkun mielestä se voi kuulostaa todella hyvältä ja jonkun toisen mielestä todella kamalalta. Kasurinen pohtii, että hän on viime aikoina lähestynyt soittamista aina vain vähemmän ei-sanan kautta. Kaksikko soitti myös Jipun bändissä. Kitara ei voi tulla liian lujaa Kun Kasurinen katsoo tähänastista soittajauraansa taaksepäin, hän toteaa, että oikeastaan kaikki lähtee innostuksesta. Kasurinen on tuttu näky esimerkiksi Elämäni biisi -ohjelmassa Lenni-Kalle Taipaleen aisaparina. – Se on tosi nasta ja monipuolinen tontti kosketinsoittajalle, koska voi soittaa kaikkea. – Sitten kun pääsi itse tekemään näitä juttuja, tajusi että ei niitä biisejä ihan kauhean montaa kertaa soitetakaan läpi. Alun perin Kasurinen päätyi mukaan televisiomuusikoiden joukkoon rumpali Kalle Torniaisen ja basisti Ako Kiiskin kautta, kun nämä tulivat Juha Tapion bändiin. Mutta nämäkin ovat mielipidekysymyksiä. Kasurinen kehuu, että Engbergin tekemät komppilaput sisältävät hyvin kattavasti kaikki biisien oleelliset elementit. Tänä keväänä edessä ovat myös pesti Voice of Finlandin livebändissä. Varsinkin livenä Juha Tapion bändissä Kasurinen pääsee soittamaan tasapuolisesti niin pianoa, urkua kuin syntikoitakin. Kasurinen päätyi Juha Tapion bändiin alun perin basisti Jaakko Kämäräisen kautta. Innostuksen ansiosta yksi asia uralla on johtanut toisiin. Kämäräinen päätyi myöhemmin Juha Tapion bändiin ja Kasurinen perässä hieman myöhemmin. Syntetisaattorien suhteen Kasurinen saattaa tehdä pohjaohjelmointeja jo valmiiksi ennen varsinaisia treenejä. Elämäni biisissä Lenni-Kalle Taipale soittaa ensisijaisesti pianoja ja Kasurinen kaikkea muuta, toki tässäkin on välillä vaihtelua. – Siinä pitäisi olla se sama karaktääri ja fiilis kuin alkuperäisessä. Elämäni biisi -bändissä on vain yksi kitaristi, aiemmin Marzi Nyman mutta nyttemmin Timo Kämäräinen. Väärässä paikassa syntikka voi olla tuhoisa Studiotyöskentelyssä Juha Tapion bändin kanssa Kasurinen näkee oman tonttinsa enemmän sessiosoittajan kaltaisena, jossa keskiössä on nimenomaan soittaminen. Toki me jutellaan paljon, mutta soittotilanne paljastaa kaikista nopeiten juttuja, mitkä toimii ja mitkä ei. Toki urkukin on ikisuosikkien joukossa. Kasurinen muistuttaa, että etenkin tv-töissä tärkeää monien muiden ominaisuuksien lisäksi on hallita nuottienluku, koska uusia biisejä tulee koko ajan ja niitä on pakko ottaa haltuun nopealla tempolla. Mutta voisin sanoa silti, että kaikista kovin Hammond-villitys on omalta kohdin takana. – Tietysti tämä on tilannekohtaista. Kasurinen arvioikin, että kitaristilla on erityisen iso tontti. Elämäni biisissä nuotinnosten takana on Peter Engberg. Kaikilla on iso tontti, ja on soittajalle tosi nautittavaa, kun materiaalina voi tulla monipuolisesti niin synteettista kamaa kuin viihdemusiikkiakin. Nykyajan studiosessioissahan yleisesti on tyypillistä, että esimerkiksi tuottajalla voi itsellään olla iso rooli tiettyjen kosketinosuuksien luomisessa ja koodaamisessa. Elämäni biisin bändiä Kasurinen kuvailee ihanteelliseksi, sillä kaksi kosketinsoittajaa bändissä täydentävät sopivasti toisiaan. KauJoonas Kasurinen ”Soittotilanteessa voidaan alkaa soittamalla keskustelemaan sovitusten valinnoista.” 14-16 Joonas Kasurinen.indd 15 14-16 Joonas Kasurinen.indd 15 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30
– Ei mulla silti soittimia kauheasti ole. Siksi jollain tasolla myös garagerock liittyi lopulta moneen asiaan Kasurisen soitossa. Aina ei tarvitse tehdä soundeja itse. Nyt Kasurinen on myös ollut kiinnostunut esimerkiksi orkestraatiosta ja jousien ohjelmoinnista, joita hän on tehnyt esimerkiksi Voice of Finland -livejä varten. Innostus soundimaailmoihin on syntynyt jo lapsuudessa. – Mua ei ole ikinä haitannut klassinen ”kitara tulee liian lujaa”. – Ei sillä oikeastaan ole väliä, mistä ääni tulee tai onko se analoginen vai ei, jos se kuulostaa hyvältä. Kasurinen huomauttaa, että musiikki on universaalia ja kaikesta musiikista löytyy yhteisiä asioita. Hardwarella on usein myös selkeämpää lähteä tekemään soundeja. Aina nämä asiat eivät välttämättä liity millään tavalla sen hetkisen soittotai työprojekteihin, mutta ne saattavat myöhemmin johtaa konkreettisiin töihin aiheen parissa. Kasurisen mielestä Motifin kaltaisissa vanhemman ajan romplerisyntetisaattoreissa on usein tv-tarkoituksiin hienosti soivia ja selkeitä soundeja. – Olen aina tykännyt kitaroista ja kitaristien kanssa soittamisesta. – DX7:aa toki opettelin varsinaisesti ohjelmoimaan vasta aikuisiällä, koska se olisi silloin aikanaan vaatinut niin paljon kärsivällisyyttä vaikeaselkoisen käyttöliittymän takia. Sen arkkitehtuuri on niin kummallinen. Taajuushan on meillä sama. ”En ole enää kauhean kiinnostunut kiipparien haalimisesta, enemmänkin soittamisesta.” 14-16 Joonas Kasurinen.indd 16 14-16 Joonas Kasurinen.indd 16 9.2.2025 9.30 9.2.2025 9.30. Ohjelmistot helpottavat asioita, mutta mahdollisuudet ovat rajattomat. Melkein voisi sanoa, että kitara ei voi tulla liian lujaa. En ole enää kauhean kiinnostunut kiipparien haalimisesta, enemmänkin soittamisesta. Syntetisaattoreista Kasurinen käyttää paljon Novation Summitia, joka on hänen mukaansa erinomaisen monipuolinen syntetisaattori. Mä tykkään tutustua laitteisiin ja kokeilla tehdä soundeja alusta asti, mutta välillä voi olla tosi toimivaa käyttää vaan jotain valmista. u Kasurinen pitää kosketinsoittimissa eniten niiden monipuolisuudesta. Joskus olen käyttänyt Yamahan Motifin presettejä ja jälkeenpäin kuunnellut taltiointia ja todennut, että ”hitsit kuulostaapa tuo hyvältä”. Pianoa hän treenaa edelleen aktiivisesti työhuoneellaan. Ja joissain musatyyleissä koskettimien rooli on nimenomaan kitaran komppaaminen ja tukeminen, Kasurinen sanoo. Kunhan se ei vain peitä laulua. Kasurisen alkuperäinen tausta on pianossa, jota hän on soittanut pienestä alkaen ja opiskellut esimerkiksi Espoon musiikkiopistossa ja sen popjazz-linjalla Ebelissä sekä Stadiassa. Tällä hetkellä se on DX7, joskus se on ollut Rolandin XP-80. – Piano on perusta kaikkeen. Studiosessioissa Kasurinen saattaa käyttää myös vanhempia soittimia. Elämäni biisissä Kasurisella on myös neljäs, niin sanottu extrakiippari. – Tämä innostuksen kohde voi olla tietty musiikkityyli, vaikka boogie-woogie-piano tai esimerkiksi vanha viihdemusiikki. Kaikkia soundeja ei tarvitse tehdä itse Nykyisten soittimien osalta Kasurisen livekalustosta löytyy yleensä Nord Stage 2 tai 4, jotka toimivat ”perusvempeleinä”. Elämäni biisissä Kasurisella on myös Motfi XS räkkiversioina. Kasurinen kuitenkin mainitsee, että vanhojen soittimien roudaaminen lavalle ei hänelle ole mikään varsinainen fiiliskysymys. Kasurinen kehuu, että etenkin tässä maailmanajassa fyysiset synat ovat hyviä, koska ne rajaavat sopivasti mahdollisuuksia ja ruokkivat luovuutta. Tällaisia olivat esimerkiksi Yamahan legendaarinen FM-syntetisaattori DX7 sekä analoginen monofoninen CS30-syntetisaattori. Joskus mulla oli kausi, jolloin olin pitkään innostunut garagerockista, vaikka omalla soitolla eikä edes instrumentilla ollut mitään tekemistä genren kanssa. Jos matsku on hyvää, niin antaa tulla vaan. Kaikki keinot ovat sallittuja. – Ei niille hirveästi ole konkreettista käyttöä ja DX7:kin vaatii efektiä. 16 www.riffi.fi 1/2025 sittain esimerkiksi joku tietty asia kiinnostaa, ja tämä kiinnostus vie eteenpäin johonkin suuntaan. Vasta myöhemmin mulle selvisi, että se syntikkahan on ääritapaus ja lähenee melkein modulaarista synaa. – Tietysti on juuri tuollaisia synia, jotka on selkeitä presetkoneita. Lapsena puolestaan luulin, että kaikki synat toimivat samalla logiikalla kuin CS-30. Kasurisen lapsuudenkodissa oli paljon erilaisia soittimia ja etenkin syntetisaattoreita, joiden kanssa hän touhusi jo pienenä. Häneltä löytyy niin Rhodes, Wurlitzer kuin Korgin Polysixkin. Mutta välillä niistä saa kaivettua tosi hauskoja soundeja ja joihinkin paikkoihin ne saattaa kuulostaa tosi hyviltä
TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Puro PAJU – soundi lähtee tunteesta, groove kehosta! Opetusluokka, teatterimonttu tai esiintymislava: sykkeen energisyys tarvitsee parikseen levollisen pulssin. 17-19 Puro Paju.indd 17 17-19 Puro Paju.indd 17 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. Myös teatteriproduktiot ovat tärkeä osa Pajun työnkuvaa. www.riffi.fi 1/2025 17 F reelancemuusikkona 1990-luvulta alkaen työskennellyt Puro Paju on Pop & Jazz Konservatorion ja Metropoliaammattikorkeakoulun käynyt ja maisteritutkinnon SibeliusAkatemiassa suorittanut basisti, multi-instrumentalisti ja säveltäjä sekä Sibelius-Akatemian Global Music -osaston lehtori. Basson ohella Puro Paju soittaa muun muassa monenlaisia lyömäsoittimia. Sibelius-Akatemian Global Music -osaston ja kansanmusiikkiosaston yhteisessä perkussio luokassa niitä riittää
– Työskentelen paljon rytmin kanssa, ja kokonaisvaltainen ajatus rytmistä ja musiikin tekemisestä on monissa perinteissä tosi voimakas. Jos ajattelee vaikka monia latinalaisamerikkalaisia tai afrikkalaisia perinteitä, niin niissä liike ja laulu ja soitto ovat samaa asiaa. Kun se homma toimii, se istuu tosi rauhassa ja samanaikaisesti saa veren kiertämään. – Sukulaismies äänitti mulle ja mun veljelle kasetin, kun olin ehkä neljävuotias. Rytmi on tosi fyysistä, ja rytmin kokeminen liikkeen ja kehollisuuden kautta on yksi oman opetusfilosofian kulmakiviä. Kasetille oli toisella puolella brasilialaista musaa ja toisella Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musaa. Rytmiä käsitellään koko olemuksen kautta. Valintaperusteissa kiitettiin erityisesti Pajun kanssamuusikoita kunnioittavaa ja tukevaa muusikkoutta sekä ovien avaamista uusille tekijöille Suomen musiikkikentällä. Minusta ei ole koskaan tuntunut siltä, vaan olen aina ollut tosi intohimoinen myös opettamisen suhteen. – Esimerkiksi, että on jaloissa pulssi ja joku bodyperkka käsissä, ja sitten sä vielä laulat jotain. Groove-asiat ovat ”Ääni tehdään yhteistyössä soittimen kanssa.” Freelancemuusikot ry myönsi tammikuussa 2025 Puro Pajulle stipendin tunnustuksena ansiokkaasta työstä muusikkona ja merkittävästä työstä suomalaisen musiikkielämän hyväksi. Paju sanoo rytmin olevan hänelle sydämen asia. Mua kiehtoo juuri se, että siinä on tietty paino, se on tosi maadoittunutta mutta samaan aikaan energistä. 17-19 Puro Paju.indd 18 17-19 Puro Paju.indd 18 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. Freelancemuusikot ry luovutti tammikuussa 2025 Pajulle stipendin tunnustuksena ansiokkaasta työstä muusikkona ja merkittävästä työstä suomalaisen musiikkielämän hyväksi. – Sama ylipäätään grooven kanssa, kun puhutaan, että soitetaan eteen tai paikalla tai taakse. Saatamme tehdä bändin kanssa tehdä tällaista harjoitetta alle, ja sitten vasta ottaa soittimet – silloin rytmi on tavallaan jo kehossa. ”Hyvä maadoitus” on erityisen tärkeä. – Kuubalaisen musan bassonsoitossa soundin pitää olla pyöreä mutta sellainen, jossa on punchia. 18 www.riffi.fi 1/2025 Tyylillisesti laaja-alaisen Pajun ominta aluetta ovat latinalaisamerikkalainen ja afrikkalainen rytmikulttuuri. Lattarirytmit kolahtivat heti Musiikki on ollut pikkulapsesta asti vahvasti läsnä Pajun elämässä, ja musiikkiopinnot alkoivat jo kolmivuotiaana pianotunneilla isoveljen esimerkin innostamana. – Sitä kautta pääsin soittamaan lattarimusaa, ja se vei mukanaan. Myös rakkaus latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin ja laajemmin maailmanmusiikkiin syttyi jo lapsena. Mulla on alusta asti ollut sellainen haave, että haluan tehdä sekä hommia freelancer-muusikkona että opetusja koulutushommaa, Paju sanoo. Yläkouluiässä Pajun pääinstrumentiksi vakiintui sähköbasso, ja opettajaksi osui yksi Suomen tärkeimpiin kuuluneen afrokuubalaista musiikkia esittäneen bändin basisti, Fiestecita-yhtyeen Timo ”Unski” Salmi. Pajun mukaan kaikki lähtee kehollisuudesta. Kehollisuus on grooven perusta Miten sitten tavoitetaan ”hyvä maadoitus” ja rullaava groove. Paju käyttää opetuksessaan paljon erilaisia harjoituksia, joissa ikään kuin kerrostetaan erilaisia omalla keholla tuotettuja rytmejä. Pitää olla hyvä maadoitus. Siinä on jännite tai sellainen kuminauha: pulssi on maadoittunut, mutta sitten sä pusket energiaa sitä vasten. Että päästäisiin vähän pois sieltä analyyttisista aivoista kinesteettisempään ymmärtämiseen, Paju sanoo. Me kuunneltiin se aivan puhki. Jo sieltä se lähti, että ”tässä on jotain, mikä kolahtaa”. – Se, että olen raivannut muille tietä tai tukenut uusia tulokkaita, liittyy varmaan pedagogiseen intohimooni. Fiestecitan perustajajäsen ja pianisti Juha Sippu taas oli Pajun musiikinopettaja koulussa. Joskus opiskeluaikoina tuntui, että joillekin muusikkous oli se haave, ja opetettiin, jos oli pakko. Jos jutut ovat höttöisiä tai juoksevat eteenpäin, niin se saa mun niskakarvat pystyyn
Hän ei niitä käytä ”oikeastaan ollenkaan”. Tällä hetkellä työllistävät Susanna Haaviston kirjottaman Raka rör -musikaalin esitykset Svenska Teaternissa. – Viime aikoina olen ajatellut, että haluaisin ehkä perustaa duon tai jonkun pienimuotoisen kokoonpanon. Sen suuntaista ajatusmaailmaa arvostan. Toki analyyttinen mieli on olemassa myös, mutta se ei riitä. Mä en ole sellainen, että tietäisin ihan hulluna kaikista elektroniikan yksityiskohdista, en ole tilannut ikään kuin joka elementtiä. Jo vähän koronan aikana oli sellainen olo, että en ehkä halua palata niin tiiviiseen keikkailuun kuin ennen koronaa. Hänelle soitin ei ole pelkkä esine vaan työkaveri, johon on tunneside. Mutta mun mielestä se on syvemmällä. Ei riitä se, että tulee hirveästi oikeita nuotteja oikeaan aikaan. Keväällä 2025 ”Kysy siskoilta” jatkuu Porin Teatterissa, ja Paju on mukana muutamissa näytöksissä. Ja kun projektit ovat tällaisia tarpeeksi pienimuotoisia, pystyn tekemään niitä opetustyön ohessa. Soundi lähtee tunteesta Kun puheeksi otetaan soundi, Paju kertoo hieman huvittuneena miettineensä etukäteen, mahdetaanko Riffi-lehden haastattelussa tiedustella heti alkuun lempipedaaleita. Mutta Jokke tietää, millaista soundia haen, ja muodot ja muut on saatu sellaisiksi, että soitin on mua miellyttävä. Paju puhuu muusikon ja instrumentin suhteesta. Sekin on kivaa, mutta ei kiinnosta enää niin paljon. Vähän myös se, etten minäkään olen enää 20-vuotias… Mutta en mä kokonaan esiintymisestä halua luopua. Teatterimuusikkona työskentely on Pajulle toteutunut pitkäaikainen unelma. – Kyllä Jokke on siinä ollut se bassonrakennuksen spesialisti. He puhuivat suhteesta soittimiin tai äänen tuottamiseen, että ääni tehdään yhteistyössä soittimen kanssa eikä niin, että ”mä omistan tämän soittimen ja soitan sitä”. – Meillä oli viime syksynä Globalilla vierailijoina kaksi maorimuusikkoa. ”Soundi on energiaa. Aktiivinen keikkailu sen sijaan mietityttää. 2024 hän oli mukana Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Anna-Mari Kähärän säveltämässä Kysy siskoilta -musikaalissa ja Martti Suosalon pyörittämän Sirkus Suosalon Yökyöpelit-musikaalissa. – Korona oli käännekohta, siihen asti olin aika lailla fifty-fifty opettanut ja tehnyt keikkaa. Sitten kaikki keikat lähtivät, ja samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa kasvoi ja kehittyi Global-osasto, jossa oli tarvetta ja mahdollisuutta opettaa enemmän. Mulle on tärkeämpää se, että koen yhteyttä omaan soittimeeni kuin se, että mulla olisi tosi monta erilaista soitinta. – Mitä enemmän kilsoja tulee, niin sen tärkeämmäksi tulee kysymys ”miksi soittaa?”. Teatteriproduktioiden ohella Paju on tehnyt tiivistä yhteistyötä latinopop-artisti Vili Mustalammen kanssa. Tykkään tällaisista asioista soittimessa. Mutta joku hyvin intiimi kokoonpano, jossa voisin soittaa eri soittimia, Paju kertoo. Kun on tunne siitä, minkälaisen äänen haluat tai minkälaisen rytmin teet, niin sieltä se lähtee. – Ymmärrän, että pedaalit olisivat ihan tärkeä osa, jos soittaisin vaikka tietyn tyyppistä popmusiikkia tänä päivänä. Muut asiat pitää sitten hoitaa kohdalleen, että ne pystyy toteuttamaan. Perinneinstrumentti on usein käsin tehty, sillä on tietty historia ja siihen tulee helposti syvempi suhde kuin soittimiin, joita on kauppojen hyllyt täynnänsä. Hänen mielestään sivuinstrumenttien soittamisesta on aina hyötyä. En tarkoita sitä, että kauppojen instrumentit ovat välttämättä huonoja, Paju sanoo. Paju on mukana myös lauluimprovisaatioyhtye Aito Collectivessa, jota luotsaa hänen puolisonsa, kuoronjohtaja ja säveltäjä Merzi Rajala. Meidän opiskelijat tulevat ihan joka puolelta maailmaa, ja heillä voi olla periaatteessa mikä tahansa soitin pääinstrumenttina, voi olla länsimainen instrumentti tai voi olla perinneinstrumentti. Mutta harvoin soitan esimerkiksi kokonaista keikkaa kontralla, että kyllä mä olen selvästi enemmän sähköbasisti. – Ehkä sekin on vaikuttanut, että Global Music -osasto on tosi monikulttuurinen. – Soitan kontraa auttavasti, sen verran, että pystyn käyttämään sitä teatteritöissä joissain biiseissä, joissa sitä tarvitaan. – Teatterimuusikkous on kiinnostanut mua pitkään. – Ostin vuosi sitten itselleni concertinan, ja nyt mulla on jo toinen teatteriproggis, jossa olen vähän päässyt soittamaan sitä. – Nyt mulla on kaksi rakasta bassoa. Se tuntuu spesiaalilta, koska siinä on tosi hyvä soundi niihin asioihin, mitä mä teen, ja se on visakoivua Mikkelistä, mistä mun omatkin juuret ovat kotoisin. Kiinnostaa semmoinen syvyyssuunta. Visakoivubasso on petsattu soittajansa lempivärillä turkoosilla, ja sen ominaisuudet on suunniteltu mittatilaustyönä. Myös monenlaisilla perkussioilla ja ”uudella rakkaudella” concertinalla on tärkeä rooli Pajun muusikon työssä. Teatterityössä unelma toteutuu Viime vuosina Paju on tehnyt paljon teatteritöitä. Soundi on energiaa. Totta kai on instrumentti ja vahvistin, ja sitten aina puhutaan, että soundi on sormissa. Kun soittaa muutakin kuin sitä pääsoitinta, niin se laajentaa yleisotetta musaan. u mun mielestä tosi kehollisia kokemuksia, ja sellaisia tunnekokemuksia. Kun on tunne siitä, minkälaisen äänen haluat tai minkälaisen rytmin teet, niin sieltä se lähtee.” 17-19 Puro Paju.indd 19 17-19 Puro Paju.indd 19 9.2.2025 9.32 9.2.2025 9.32. www.riffi.fi 1/2025 19 Kahden pääasiallisen basson – ja huoneellisen perkussioita – lisäksi Pajulla on sähkökontrabasso, kontrabasso ja akustinen basso, joita tulee soitettua jonkin verran. Tärkeintä on yhteys omaan soittimeen Pajun työhuone Porvoossa on vuosien mittaan täyttynyt erilaisista perkussioista ja muista soittimista balafonista sormipianoihin, mutta syvää suhdetta omaan pääinstrumenttiin hän vaalii vain kahden soittimen kanssa. Mutta mä ajattelen, että kaikki musa lähtee ensisijaisesti sydämestä, siitä tunteesta. Toinen on Music Man, jolla olen soittanut tosi pitkään, ja muutama vuosi sitten ystäväni Jouko Harjunpää rakensi mulle basson, jota nyt soitan enimmäkseen. En tiedä vielä, mitä se voisi olla, se on vasta sellainen itu. Paju toivoo saavansa tehdä teatteritöitä myös jatkossa, samoin intohimo opettamista kohtaan on voimissaan
– Minulla oli jo lukion jälkeen bändi, jossa tein instrumentaalimusiikkia, ja yksi levyn biiseistäkin on siltä aikakaudelta. Kun sitten menimme sitä äänittämään, niin rumpali Jarilla oli idea, jonka kautta sovitus asettui. 20-21 Ollie T.indd 20 20-21 Ollie T.indd 20 9.2.2025 9.34 9.2.2025 9.34. Let the Night Begin on muutenkin tyyliltään sellainen keikan aloitusbiisi, ja siksikin hyvä ensimmäiseksi. Se sisältää 99prosenttisesti instrumentaalimusiikkia, ja myös emoyhtye on sillä soitannollisesti läsnä. Se oli tarkoitettu ihan jazzblues-balladiksi, mutta osoittautui liian rockmaiseksi tuohon hommaan. – Blue One -biisin tein alunperin isäni jazz-bändille, jossa itsekin soitan. Kaksi ensimmäistä (Let the Night Begin, Firefly) menevät samasta sävellajista, ja niissä on samantyyppinen sointurakenne. Ei olekaan ihme, että tekijä nimeää Joe Satrianin sekä Steve Vain merkittäviksi vaikuttajikseen. 20 www.riffi.fi 1/2025 L ost Within the Firen sävellykset ovat Tukiaisen käsialaa, ja niitä leimaavat selkeät teemat sekä soolot, joissa revitellään ihan kunnollakin. Ne laitettiin siksi tarkoituksella peräkkäin. Toisaalta kokonaisuudesta hyvin mieleen jäävä Blue One tuo mieleen pidättyneesti soittavan Gary Mooren. Sitten lähetin meidän basistille ja rumpalille ( Jani Snellman, Jari Salminen) sellaisen demon, jossa oli melodian lisäksi vain klikki sekä yksi bassonuotti per sointu. Kun valitsin kappaleita, niin mietin, mitkä muodostaisivat kivan kokonaisuuden, jossa olisi vähän monipuolisuuttakin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Ollie T – Haluan, että kappaleissa olisi aina jokin elementti, jota olisi helppo seurata Poets of the Fall on tänä vuonna keikka tauolla, mutta kitaristi Ollie T (Olli Tukiainen) julkaisi heti alkuvuonna ensimmäisen soolo levynsä, Lost Within the Fire
Ainakin ajatuksen tasolla olen halunnut, että kappaleissa olisi jokin elementti, jota olisi helppo seurata. Siinä on varsinkin se hyöty, että vielä ihan loppuvaiheessakin voi ruuvata soundia biisin mukaan. – Olen kokeillut oikeita vahvistimia paljon, kun vuosien varrella olemme tehneet kaikenlaisia testejä mallinnuksien ja niiden välillä. Ihan kaikessa musiikissa ei hän silti näin tekisi, vaan fyysiselle vahvistimelle on oma paikkansa musiikkityylistä riippuen. – Yritämme pitäytyä niissä samoissa lomissa kuin muutkin, mutta aika usein hiihtolomat ja muut jää pitämättä. Ibanezilla hoituivat pääosin soolot, soittimelle ominaisia keinoja hyödyntäen. Mitä vinkkejä antaisit siihen, että kiertueen saa pidettyä taloudellisesti kannattava. Toinen kitaristimme Jaakko Mäkinen puolestaan soittaa joissain kappaleissa osan sooloista, ja kosketinsoittajamme Markus Karlonen toimi levyni tuottajana. Tämä sävellys oli alunperin osa Poetsin Choir of Cicadas -biisiä, mutta lopulta sitä ei siinä yhteydessä käytetty. Jos siinä kuuntelee tarkkaan sitä soiton taimia, niin se ei ole kauhean priimaa joka kohdassa, mutta ajattelin, että sen pitää palvella kokonaisuutta. Otan ne aina pala kerrallaan, jotta saan mahdollisimman kirkkaan ja selkeän soundin sekä vibraton juuri niin kuin haluan. – Ideani oli säveltää Sorin tai muun klassisen kitaran säveltäjän etydikamaa, mitä olen aikoinaan hinkannut. Pyritkö soittamaan teemat ja soolot yleensä kokonaisina ottoina, vai mikä on tapasi tässä suhteessa. Sooloissa asia taas riippuu kappaleen luonteesta. Koska arvostamme hyviä yöunia, niin olemme vaihtaneet kiertuebussin kahteen tila-autoon, joissa liikkuu kaikki kamat ja henkilökunta. Sitä kaavaa olen yrittänyt noudattaa, vaikka kappale olisi muuten monimutkainen. Miten yleensä jaksotatte lomat, koska ilmeisesti kierrätte aika paljon. Kaikki muu akustisia kitaroita myöten purkitettiin bändin omalla studiolla. – Jos soittaisin blues-bändissä, missä olisi lisäkseni vain basso ja rummut, niin en ehkä lähtisi tekemään sitä millään muulla kuin oikealla vahvistimella. www.riffi.fi 1/2025 21 Olli Tukiaisen pohja klassisessa kitarassa taas tulee ilmi Etude No. – Ehdottomasti, koska silloin myös sellainen ihminen, joka ei kuuntele instrumentaalimusiikkia, saa siitä jollain tavalla kiinni. Ja toki merchandise-puoli on tosi tärkeä, siihen satsaamme paljon. Mutta loppujen lopuksi tämä työskentelymalli sopii meille. Itse myös ajamme niitä, paitsi Britanniassa. – Kaikki lähtee kulurakenteesta. – Miellän Iso-Britannian aina erilliseksi, koska se ei ole enää EU-maa. Se tuo kivan lisän sointiin, mutta samalla siinä on pieni vaara, että vaikutteet puskee liikaa läpi. u ”Vielä ihan loppuvaiheessakin voi ruuvata soundia biisin mukaan.” 20-21 Ollie T.indd 21 20-21 Ollie T.indd 21 9.2.2025 9.34 9.2.2025 9.34. Mallinnuksilla mennään Levyn kitaraosuudet Tukiainen soitti kahdella kitaralla, Ibanez RG70:llä sekä Steinbergerin uudemmalla puukoppaisella budjettimallilla. Ollie T kertoo, että Poets of the Fallin kiertuetoiminnan ydin keskittyy kotimaan ulkopuolella pääasiassa Pohjois-Eurooppaan sekä Pohjoismaihin ja Iso-Britanniaan. Mutta loppujen lopuksi olen aina päätynyt käyttämään plugareita. Vaikka mennään vasta alkuvuotta, niin Olli Tukiainen tietää sen kanssa tulevan ”hirveä kiire”. Se on tosin leikattu muutamasta otosta, jotka soitin aina kerralla kokonaan. Myös Steve Vaita olen kuunnellut jo alusta pitäen, eikä sitä voi välttää. Tämän ohella kiertue pitää rakentaa siten, että etäisyydet eivät ole liian pitkiä, ja ylipäänsä keikkojen jaksotus tulee tehdä laulajalle sopivaksi. Kappaleissasi on erittäin selkeät teemat, vaikka osa niistä onkin nopeita ja monimutkaisia. Tukiainen teki aluksi sävellyksistään demot läppärillä, ja lopulliset bassoja rumpuraidat tallennettiin oikeassa studiossa. Itse olen aivan ylikriittinen näissä asioissa, sillä se ajatus on aina jossain paremmassa. Sitten kuin tein lopullisia äänityksiä, niin totesin, etten voi niitä vaihtaa. Esimerkiksi Joe Satriani on ollut minulle tärkeä kitaristi, koska hänellä on niin selkeitä melodioita. Hektinen vuosi tulossa Keikkataukoaan Poets of the Fall ei vietä jouten, vaan aika kuluu uutta levyä tehden. Komppiryhmän lisäksi bändin muutkin jäsenet olivat Tukiaisen soololevyn tekemisessä mukana jopa laulajaa myöten, vaikka instrumentaalimusiikista onkin kyse. Ideani oli soittaa suurin osa kappaleista kuusikielisellä Ibanez RG70:llä, joka oli minun ensimmäinen sähkökitarani, ja sillä on kiva soittaa. Esimerkiksi Blue One -biisin soolo oli pakko improvisoida. Meillä on sellainen sopimus, että jokainen saa pitää lomaa silloin kuin siltä tuntuu, mutta kesällä yritetään pitää sitä keikkojen välissä, vaikka festareita on juuri silloin paljon. Siltikin viime reissulla tuli hirveä ongelma saada kamoja läpi, kun joku leima puuttui. Lisäksi levyn Greenfields-kappaleessa on niin ikään akustista kitaraa. Käytitkö oikeita vahvistimia vai mallinnuksia. Sillä säästöllä saamme hyvät hotellit, ja yleensä hyvät yöunet. Tässä ne meidän vinkit, Tukiainen toteaa. – Tämäkin riippuu todella paljon tilanteesta, mutta teemoja kyllä hinkkaan tosi paljon. – Vuosien varrella olemme kyllä kokeilleet erilaisia toimintatapoja, esimerkiksi käyneet Ruotsissa äänittämässä. – Marko ( Saaresto) räppää muutamat rivit Livin’ the Dreamissa, ja levyn viimeisessä kappleessa hän laulaa yhteen paikkaan taustalaulua. Mutta kun tein demoja kotoa käsin, niin minulla sattui olemaan siellä halpa puurunkoinen Steinberger. 1:ssä, jonka hän tosin soittaa teräskielisellä akustisella. Tullikäytännöt ja paperisota vaativat sinne mennessä ihan erillisen firman palkkaamista. – Tosi paljon väänsin kampea niissä rajoissa, että se ei hallitsisi liikaa. Se tuntuu tässä vaiheessa aina pitkältä ajalta, mutta osaan jo nyt sanoa, että tämä tulee olemaan tosi hektinen vuosi. Onko sinulle tärkeää, että biiseissä on selvät melodiat. – Teemme nyt kappaleita, ja yritämme saada levyn valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Tämä on toiminut aina hyvänä lämmittelybiisinä, ja olen myös Poetsin keikoilla soittanut sitä introna War-kappaleeseen. Tämä on se tapa, millä myös Poets levynsä tekee. Esimerkiksi puhtaissa soundeissa siellä saattaakin olla jossain juuri Steinberger, mutta voimasoinnut ja suurimman osan sooloista soitin sillä Ibanezilla. Lisäksi kaluston yritämme aina kuljettaa maitse, ei lentorahtina, koska se on niin kallista
päivätty tiedote kertoo, että DPA on ostanut Austrian Audion omakseen. Lisätiedot: Arva Audio S-posti: info@arvaaudio.fi • www.arvaaudio.fi Vintage Revo Series VRS100 Sessionman Brittimerkki Vintage juhlisti 30-vuotispäiviään lukuisilla Limited Edition -soittimilla, sekä lisäämällä mallistoonsa ison nipun laajemmallekin joukolle suunnattuja soittimia. Lisätiedot: Arva Audio S-posti: info@arvaaudio.fi • www.arvaaudio.fi www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 22 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 22 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. 0207 512 300 • studiotec.fi Arva Audio vahvistaa tiimiään Suomessa Arva Audio on nimittänyt Joonas Ruuskasen teknisen myynnin ja tuotepäällikön tehtäviin alkaen helmikuun 2025 alusta. Tunnistettavan muodon ohessa kokomahonkinen runko, mahonkikaula ja ruusupuuotelauta ohjaavat ajatukset Gibson Les Paulin suuntaan ja monimuotoinen elektroniikka tarkentavat fokuksen Recording-malliin. Molempien tuotemerkkien takaa löytyy sama omistaja, jonka salkkuun kuuluvat myös RCF, DB Technologies sekä EAW. Entwistlen suunnittelema Hi-Lo Resonance -vibramekaniikka, sekä Five Star -mikrofonit, joiden kelat on käämitty kielikohtaisten magneettien sijaan yhteisen neodyymipalkin ympärille. Haluan vahvistaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja kehittää Intersonicin kilpailukykyä jatkuvasti,” toteaa Serlachius. Blacksmith toimittaa nauhoja mm. 040 681 0910 • nordsound.fi Nina Serlachius Intersonicin toimitusjohtajaksi Nina Serlachius on nimitetty Intersonicin uudeksi toimitusjohtajaksi. Hänen päävastuualueenaan Arva Audiolla ovat DPAn mikrofonit sekä Wisycom tuotteet. Serlachiuksella on vankka kokemus toimitusketjujen hallinnasta, logistiikasta ja strategisesta kehittämisestä. 22 www.riffi.fi 1/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA tavaa tuoteportfoliota vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden ja markkinoiden tarpeisiin. ESP:lle, Fenderille, Gibsonille, Ibanezille sekä Schecterille, ja valikoimaan kuuluvat niin perinteiset nikkelipitoiset kuin ruostumattomasta teräksestäkin valmistetut nauhat. Useiden juhlavuoteen osuvien perinteisempien akustisten ja sähköisten soitinten määrää selittää se, että Vintagen omistaja, Britannian suurimpiin musiikkitukkureihn lukeutuva JHS (John Hornby Skewes), täyttää itse nyt samaan syssyyn 60 vuotta. Yrityksestä kerrotaan, että Serlachius keskittyy tukemaan yhtiön kasvua ja kehittämään maahantuonee sujuvasti Arva Audion jo entuudestaan edustaman Wisycomin langattomien järjestelmien pariksi. Austrian Audion tuotteiden edustuksesta ja huolloista Suomessa vastaa edelleen Studiotec. DPA solahtaDPA & Austrian Audio Tammikuun 13. Kolmiasentoisen mikrofonien valintakytkimen ohessa Sessionmanissa on valinnat humbuckereiden puolituksille, kelojen napaisuuden käännölle, nimellisen impedanssin muunnoksille sekä erilaisille soinnin sävytyksille – muun muassa. Syntynyttä aukkoa ovat sittemmin paikanneet niin Uraltone kuin Tampereen Musiikki, joista jälkimmäinen ilmoittaa nyt aloittaneensa maailman suurimmaksi otelautanauhojen valmistajaksi tituleeratun Blacksmithin maahantuonnin Suomeen. Lisätiedot: Intersonic Puh. Lisätiedot: Tampereen Musiikki • www.tampereenmusiikki.fi DPA:n edustus Arva Audiolle Tanskalainen mikrofonivalmistaja DPA on valtuuttanut Arva Audion edustamaan tuotteidensa maahantuontia kaikissa Pohjoismaissa Suomi mukaanlukien. Ruuskasella on vankka kokemus audiosta ja pitkä hisoiria myynnin tehtävistä IT-alalta. Tiedotteen perusteella kyse ei ole suorasta kopiosta, kun erityisesti tähän soittimeen suunnitellut korkeaimpedanssisten NEO-mikrofonien sekä niiden kytkentäsysteemin suunnittelijaksi nimetään kokenut soitinrakentaja Alan Entwistle. 020 767 9450 • www.intersonic.fi NIMITYSUUTISIA TUOTEUUTISIA Tampereen Musiikki on ryhtynyt tuomaan Suomeen Blacksmith-otelautanauhoja Monipuolisesti erilaisia soitinrakennustarvikkeita maahantuoneen helsinkiläisen Millbrook Musiikin konkurssin myötä monien tuotteiden saatavuus Suomessa heikkeni oleellisesti. Lisätiedot: Studiotec Puh. Lisätiedot: Nordsound Puh. Intersonicille Serlachius siirtyy Örum oy:n palveluksesta. Hän on työskennellyt aikaisemmin mm. ”On kunnia liittyä Intersonicin tiimiin ja olla mukana kehittämässä yhtiötä eteenpäin. 2017 toimintansa aloittanut Austrian Audio on historiansa aikana ehtinyt luoda oman ja laadukkaaksi tunnustetun mikrofonija kuulokemallistonsa, jossa toki näkyy tiettyjä viitteitä avainhenkilöiden aiempaan työhistoriaan: yhtiön perustajiin kuului monia AKG:llä aiemmin työskennelleitä henkilöitä. Nostettakoon kaikkien uutuuksien joukosta esille tässä vielä Rapier Rocket, jonka erikoisuuksiin kuuluu mm. Rapala oy:n palveluksessa vastaten toimitusketjujen kehittämisestä. Intersonicilla on vankka perusta, arvostetut brändit sekä sitoutunut ja ammattitaitoinen henkilöstö, jotka luovat erinomaiset edellytykset kasvulle. Revo-sarjaan kuuluva Sessionman lienee jotain siltä väliltä, kun kyseessä on selkeästi erikoissoitin erikoissoittajille
010 439 88 00 • msonic.fi www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 MK4-SARJA – LUOVILLE MUSIIKIN TEKIJÖILLE 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 23 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 23 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Liian kovien signaalitasojen varalta mikrofonitulossa on kytkimellä aktivoitava 20 desibelin vaimennus. Etulevyn jakkiliitäntä sopii instrumenttikäyttöön ja sen impedanssi on 1,6 megaohmia. 85 Hz:n rajataajuudella toimiva bassoleikkuri sekä 48 voltin phantom-syöttö täydentävät tämän 500-sarjan laiteräkkiin asennettavan moduulin, jonka esikuvaksi Locomotive nimeää 1950luvun Ampex-kelanauhurin etuvahvistimen. Locomotive Audio 86B-1 – kuin kelamankan aikaan 1950-luvun jenkkityyppiseksi luonnehditussa mikrofonivahvistimessa käytetään muuntajia sekä tuloettä lähtöliitännässä ja varsinainen vahvistus hoidetaan kahdella putkella, jotka ovat tyypeiltään 6BR7 ja 12AY7, ja tuottavat enimmillään 75 desibelin vahvistuksen. särön) määrän säätelyyn antavat keinoja mikrofonitulon impedanssin valinta (500 tai 1 800 ohmia), sekä erillisten gainja level-säätimien käyttö. Lisätiedot: Msonic Puh. Näillä ratkaisuilla ei haeta neutraalia vaan mukavasti värittynyttä soundia, jossa harmonisen lisävärin (lue
Lisätiedot: Slingerland • slingerland.com TUOTEUUTISIA Radial Highline on suunniteltu erityisesti kitaristeille, jotka rakentavat soundinsa kokonaan pedaalilaudalla ja haluavat kytkeytyä suoraan PA-järjestelmään. Radio Kingiä valmistetaan vain rajoitettu määrä ja Don Lombardi signeeraa jokaisen valmistuvan rummun omakätisesti. Liitäntää voidaan käyttää myös rinnakkaistulona, jos pedaaleilla tuotettu stereosignaali täytyy summata mikseriä varten yhdeksi monosignaaliksi. Erityinen Radio King -kuljetuskotelo sisältyy rummun hintaan. Laajempi mallisto kokonaisine setteineen tuodaan markkinoille tuonnempana, todetaan Riffille lähetetyssä tiedotteessa. Bassorummulle tehty Nexadyne™ 2 kiinnitetään suoraan mikrofonitelineeseen, virvelin ja tomien mikitykseen tarkoitettu Nexadyne™ 6 puolestaan toimitetaan rummun vanteeseen nappaavalla sangalla. 24 www.riffi.fi 1/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Nexadyne™ 2:n toistoalueeksi kerrotaan 20 Hz –16 kHz. 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 24 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 24 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Sähkökitaroiden kanssa käytettäväksi suunnitellun Nexadyne™ 5:n pakettiin kuuluu erillinen telineadapteri mikrofonijalkaa varten, ja jokaisen kolmen mukana tulee Shuren perinteinen vetoketjullinen kuljetuspussi. Asialla ovat DW:n perustaja Don Lombardi ja poikansa Chris, jotka hankkivat Slingerlandnimen itselleen 2019 ja käynnistivät tuotannon tutkimusvaiheen jälkeen tällä varsin erikoisella soitinmallilla, joka noudattaa 1930–40-luvuilla käytettyä reseptiä. Tarvittaessa saadaan myös estettyä hurinoita aiheuttavan maalenkin syntyminen pedaalilaudan ja mikserin välille katkaisemalla audiomaatto rasiassa olevalla vipukytkimellä. Stereonsa stereona haluaville Radial valmistaa Highlinea myös stereoversiona. Kaikki mainitut ovat suuntaavuudeltaan superherttoja ja toimintaperiaatteeltaan dynaamisia mikrofoneja. Muovipintoja on kahta sorttia: Black Diamond Pearl ja White Marine Pearl, ja niiden lisäksi on kaksi eri lakkausvaihtoehtoa: ”Blue and Silver” sekä ”Black and Gold”. Molemmissa malleissa muuntajat ovat Jensenin mallia JT-11. Lisätiedot: Msonic Puh. Laminoitavien kerrosten tai toisiinsa liimattavien palikoiden sijaan Radio King -virvelin runko valmistetaan höyryn avulla taivutettavasta umpivaahterasta. Halkaisijaltaan uusi Radio King on 14 tuumaa, runkosyvyyksiä on kuitenkin kaksi ja ne ovat viisi ja seitsemän tuumaa. Highlinen perusmalli on mono-laite, jonka Through-liitännän kautta signaali Radial Highline – kitarasoundit paremmin perille Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. voidaan reitittää soittajan omalle vahvistimelle. Nexadyne™ 6:n sekä Nexadyne™ 5:n toimivalta kattaa taajuusalueen 50 Hz –16 kHz. Vaikka esimerkiksi monet mallintavat pedaalit tuottavat linjatason signaalia, niiden lähtöliitäntä saattaa olla kytkennältään balansoimaton ja sen vuoksi altis pitkien siirtojen aikana ulkoisille häiriöille ja galvaanisen erotuksen puutteessa myös syypää maalenkin muodostumiselle. 010 439 88 00 • msonic.fi Slingerlandin paluu Juuret juontavat 1920-luvun Chigacoon ja suurin piirtein puoli vuosisataa Slingerland kuului Amerikan rumpumerkkien eturiviin. NAMM-messujen alla saamamme tiedote lupaa nyt selkenevää tulevaisuutta, jonka ensimmäisenä valonsäteenä julkistettiin maineikkaan Radio King -virvelin uusi Limited Edition -versio. Highline symmetroi balansoimattoman signaalin passiivisella muuntajakytkennällä, jolla torpataan ulkoisten häiriöiden uhkaa. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Shure Nexadyne – tuplakapselilla tietenkin Shuren kehittämällä Revonic™-kaksoiskapselilla toteutettu laulumikrofoni esiteltiin menestyksekkäästi noin vuosi sitten ja nyt seuraa tammikuisilla NAMM-messuilla julkistettua jatkoa, kun keikkakäyttöön suunnitellut kaksi rumpumikrofonia ja yksi kitaravahvistimelle tarkoitettu malli lisättiin Nexadyne-mallistoon. Lisätiedot: Intersonic Puh. 1980-luvulla tuomerkki myytiin ja alkoi näihin päiviin jatkunut harhailu vaihtelevien omistajien päämäärättömältä näyttävässä ohjauksessa. Aikakauden tapoja noudattaen alkuperäisten mallien mukaisia metalliosia ei kromata vaan ne niklataan. Virvelin Stick Chopper -vanteet ovat messinkiä ja lyöntikalvo ajan henkeen vasikannahkaa
Envelope generator tunnistaa soiton transientit ja waakahduksen nopeus asetetaan syntikoita muistuttavalla tavalla attackja decay-säätimillä. 0207 282 200 • www.emnordic.fi savonia.?/musiikki *Hae yhteishaussa Savoniaan ja ryhdy toteuttamaan unelmiasi! TÄLLÄ MENOLLA SINUSTA TULEE MUSIIKKIPEDAGOGI.* 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 25 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 25 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Automatiikkaa on kahta lajia. Vaihto automatiikalta manuaalille käy nopeasti liikauttamalla keinupoljinta ja paluu takaisin automaatiikkaan sujuu yhtä yksinkertaisesti siirtämällä jalka pois pedaalilta. Envelope follower -moodissa wah peilaa soittodynamiikkaa ja tuottaa valmistajan mukaan pehmeämmän ja loivemman efektin. Polje tai anna automaatin waakuttaa NAMMissa julkistettu VOX V863-CA toimii joko aivan perinteisenä jalalla poljettavana wah-pedaalina tai automaattisesti soittoon reagoivana suotimena. Sen jälkeen toiminta palautuu automaatti tilaan Transition Time -säädön mukaisesti. Lisätiedot: EM Nordic Puh
Otelauta on sekin panga pangaa, ja soittajan puoleisessa kantissa on pistemäiset asemamerkit – pimeässä hohtavasta materiaalista tehtyinä, tietenkin. Uusi Taylor Gold Label tuo tullessaankyllä uusia rakenteita ja uusia muotoja – mutta hyvin perinteiseen ja luonteeltaan lempeämpään soundiin tähdäten. Rockman X100 toimii ulkoisella 9 voltin virtalähteellä. Leslie-tyyppiseen kaiutinsimulaatioon on sisällytetty myös virtuaalisia mikrofoneja erilaisin asetelmin ja vahvistinpuolella vaihtoehtoina ovat Jazz Choruksen ohessa sekä Twinettä Brit-nimikkein merkatut mallinnokset. The Ampero II is the latest addition to the extraordinary Ampero series, a second-generation multi-effects processor that brilliantly combines the iconic stage control of the original Ampero with the power of a new triple-core digital audio processing platform. Jos mikään kello ei kilkata, kriittiset hakusanat ovat Tom Scholz, Boston, sekä Rockman. Lähtöjakki on TRS-tyyppinen ja Y-johtoa käyttämällä X100:sta voi nauttia stereona. 1980-luvun stadionrockin soundin loihtii X100:n analoginen bucket brigade -chorus, ja perussoundiksi voi valita jonkin samoista neljästä vaihtoehdosta kuin silloin aikanaan. Mutta nyt ei. Nyt viuhkamaisesti säteittäin levitetyt nauhat ja niiden mukaisesti linjatut mikrofonit saavat konservatiivin poskipään vähän väpäjämään. Uusiksi pantujen urkumallinnosten joukkoon kuuluvat B3:n ohessa Farfisa ja Vox, sekä kaksi pilliurkua – kaikki jalkioineen päivineen ja täydellä polyfonialla. Lisäksi jalkiolta löytyvät myös kontrabassoa jäljittelevän Trekin sekä Moog Taurus -pedaaleiden mallinnokset. LR Baggs Element -mikrofoni etuvahvistimineen kuuluu Gold Label 814e:n varusteluun. Kansipuuna on sitka-kuusi ja kopan materiaaliksi kaksi vaihtoehtoa: ruusupuu ja koa. Lisätiedot: Taylor • taylorguitars.com sekin alkuperäisen tavoin, puhtailla soundeilla se palaa kompressiosta hitaammin ja säröisemmillä soundeilla nopeammin. Kompression määrään puolestaan vaikuttaa Gain-säätimen asento. Valinnan voi Mode-painonapin sijaan ulkoistaa CTRL-liitännän kautta erilliselle jalkakytkimelle. Yhdeksästä soirosta liimatussa kaulassa on materiaaleina wengeä muistuttava afrikkalainen panga panga sekä pähkinäpuu. Päämäärää kohden vievät uusi kopan muoto, Super Auditorium, sekä viuhkan muotoinen V-rimoitus, ynnä aiempaa syvemmällä runkoon ulottuva kaulan liitos. Lisätiedot: Ibanez Urku auki! Punaiset päädyt ovat edellisen mallipolven peruja, mutta aiempaa huomattavasti kehittyneemmäksi kuvailtu äänimoottori, kokonaan uudet modulaatioefektit sekä poikkeuksellisen maukkaaksi kuvailtu Leslie-emulaatio tekevät rakoa menneeseen. Soittimen takalevyssä on toki myös 11-napainen liitäntä aidolle Leslielle. Kitaran mukana toimitetaan kova soitinkotelo, jota luonnehditaan ylelliseksi. Terveisiä viime vuosisadalle! Lisätiedot: Dunlop / MXR • jimdunlop.com Fitzpatrick is proud to announce that we are the new distributor of Duesenberg in Finland! Handcrafted in Germany Contact your local dealer for more information. 26 www.riffi.fi 1/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA TUOTEUUTISIA Aivan päätön basso Paksumpi kieli, pitempi mensuuri, tuumittiin Ibanezilla ennakkoluulottomasti Electric Headles Bass -sarjaa suunniteltaessa. Also included is the new Tone Catch feature, allowing you to create your own IR’s of your favorite amps and pedals. Vahvistuksena rakenteessa käytetään lisäksi hiilikuitua. Check out your local dealers here: Distributed in the Nordics by Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se www.fitzpatrick.se db ht riffi 1 25 ind.indd 1 db ht riffi 1 25 ind.indd 1 2025-02-07 10:37 2025-02-07 10:37 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 26 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 26 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Bassossa on paristo! Kun virityskoneistotkin on istutettu runkoon eikä kaulan päähän, saavat retroilijat lisää jupistavaa. Sisäänrakennettu kompressori toimii Pehmeämmällä äänellä Saatesanat kuuluvat vapasti suomennettuina näin: toimintansa alusta asti Taylor on keskittynyt kehittämään super-erottelevaa ja selkeää, nykyaikaista akustisen kitaran ääntä. Semminkin, kun nuo mikrofonit ovat Fishmanin ultranykyaikaista ja aktiivista Fluence-sarjaa kolmialueisen aktiivisen eq:n höystämänä. Soittimen runko sentään on amerikkalaista lehmusta, joko sellaisenaan tai näyttävällä kalpean vaalealla eebenpuukannella kruunattuna. Organ 3:n kontrollit ja säätimet on nekin järjestelty uusiksi, ja runsaista antimista muokatuille soundeille on soittimessa 400 muistipaikkaa Lisätiedot: Clavia • nordkeyboards.com Pikalähtö kasarille Dunlop herätteli henkiin ensin MXR-tuotemerkin ja jatkaa historiallista kavalkadiaan nyt Scholz Rockman -kuulokevahvistimen uusiopainoksella – vyölle kiinnitettävän koteloinnin sijaan kuitenkin paljon sirompana kitarapedaalina
The Ampero II is the latest addition to the extraordinary Ampero series, a second-generation multi-effects processor that brilliantly combines the iconic stage control of the original Ampero with the power of a new triple-core digital audio processing platform. Check out your local dealers here: Distributed in the Nordics by Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se www.fitzpatrick.se db ht riffi 1 25 ind.indd 1 db ht riffi 1 25 ind.indd 1 2025-02-07 10:37 2025-02-07 10:37 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 27 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 27 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Fitzpatrick is proud to announce that we are the new distributor of Duesenberg in Finland! Handcrafted in Germany Contact your local dealer for more information. Also included is the new Tone Catch feature, allowing you to create your own IR’s of your favorite amps and pedals
Kahdessa ensimmäisessä kanavassa on myös erilliset JFet-etuasteet kitarakäyttöön ja signaalilähteen valinta on integroitu tulojakin kytkin-toimintoon: kun instrumenttikaapelin plugi työnnetään etulaidan jakkiin, kytkeytyy kyseisen kanavan JFet automaattisesti käyttöön samalla kun takalaidan mikrofonitulo mykistyy. Näin toimittaessa signaaleiden summaus käy jälkikäteen, joten suuntakuviotakaan ei tarvitse lukita äänityshetkellä. Mikrofonin pituus on 205 mm ja halkaisija 63 mm. Optisten Adat-liitäntöjen kautta siirtyy 44,1 tai 48 kHz:n näytetaajuutta käytettäessä 16 kanavaa per suunta, ja 88,2 tai 96 kHz:n taajuudella operoitaessa kahdeksan kanavaa kumpaankin suuntaan. Varsinainen ässä on kuitenkin mahdollisuus poimia mikrofonista kaksikalvoisen kapselin signaalit erillisinä komponentteina, joille on omat XLR-lähtönsä. Lisätiedot: Studiotec Puh. TUOTEUUTISIA Analogisten tulokanavien inserttipisteitä voi käyttää myös direct out -lähtöinä tai vaihtoehtoisesti linjatason ituloina, jotka ohjautuvat mikrofonivahvistimien sijaan suoraan iD48:n A/D-muuntimille. Dante-puolelle on 26 tulokanavaa ja 32 välitettävää kanavaa. Painoksi ilmoitetaan 690 grammaa. Balansoidut linjaliitännät on toteutettu D-liittimin, joista signaalit eri kanaville haaroitetaan johtoviuhkoilla. Lisätiedot: Intersonic Puh. 020 7512 300 • studiotec.fi PAREMPI SOUNDI HELPOMMIN Tule luukuttamaan oikealla voimakkuudella myymälämme isossa PA-salissa! SOUNDCRAFT Ui24R JBL PRX900 Kolmannen polven RIO-lavarasiat Yamahan RIO-sarjan uudet mallit on suunniteltu käytettäviksi valmistajansa lippulaivamiksereiden Rivage PM:n ja DM7:n kanssa. Näytön ohessa toimintaa voi tarkkailla kuulokkeilla, joille on oma liitäntänsä sekä kuunteluvoimakkuuden säätimensä kummankin laitteen etupaneelissa. Edellä lueteltujen lisäksi takalaidassa on linjatason balansoidut jakkilähdöt kahtena stereoparina. iD48:ssa on BNC-tulo sekä -lähtö sanakelloin vastaanottoa ja lähetystä varten. Ja jos bassoa tuppaa tulemaan liikaa, voi käyttöön ottaa ylipäästösuotimen joko 40, 80 tai 160 Hz:n rajataajuudella. Äänenpaineen kestoksi ilmoitetaan 147 dB SPL ja erittäin kovien äänitasojen edessä käytettävissä on kytkimellä aktivoitava 10 tai 20 desibelin lisävaimennus. Lisäksi niitä voidaan käyttää CLja QL-sarjojen kanssa, ja ne voidaan kytkeä Dante-verkkoon. Phantom-virta (+48 V) aktivoidaan kanavakohtaisesti vipukytkimillä. OC818:n nimellinen lähtöimpedansssi on 108 ?. Applikaatio sisältää iD-sarjan tutut komennot monitoroinnin monotukseen, hetkelliseen vaimennukseen keskusteluiden ajaksi sekä kaiutinten mykistykseen. Rio3224-D3:ssa on 32 analogituloa ja 24 lähtöä sekä 8 digitaalista AES/EBU-lähtöä. Pienempi malli, Rio1608-D3, sisältää 16 analogituloa ja 8 lähtöä, sekä Danten kautta kymmenen tulokanavaa ja 16 kauttakulkua. Lisätiedot: Electro Waves Puh. AES/EBU-liitäntöjä ei ole. 28 www.riffi.fi 1/2025 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Audientin USB-liitäntäisten äänikorttien uudessa lippulaivamallissa on kahdeksan A-luokan kytkennällä toimivaa mikrofonivahvistinta, joiden maksimivahvistukseksi kerrotaan 68 desibeliä. Laitteen dynamiikkaalueeksi ilmoitetaan 126,5 desibeliä. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Audient iD48 – 24 kanavaa sisään ja 32 ulos Referenssimikki Itävallasta Austrian Audion uusi huippumalli, OC818, on laajakalvoinen kondensaattorimikrofoni, jossa on viisi valinnaista suuntakuviota: pallo ja kahdeksikko, sekä hertat mallia leveä, normaali ja super. Talkback-mikrofonin käyttö käy sekin applikaation avulla. 020 1200 100 • electrowaves.fi 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 28 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 28 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Kummassakin mallissa on sisällä kaksi erillistä virtalähdettä, yksi käytössä ja toinen varmistuksena. Pallonivelöity kehtoripustin toimitetaan OC818:n mukana. 20 desibelin vaimennus tulosignaalille (pad) sekä bassoleikkuri (< 100 Hz) puolestaan kytketään päälle ja pois ID-applikaatiolla (Mac/Windows), jolla hallinnoidaan myös kuuntelumiksauksia, reitityksiä ja laitteen yleisasetuksia. Rio3224-D3:n ja Rio1608-D3:n konfigurointi sekä kanava-asetukset voidaan tehdä suoraan laitteen etupaneelin näppäimillä ja data-kooderilla. Kuulokeliitäntöjä on kaksi ja ne ovat täysin itsenäisiä sekä niihin syötettävän miksauksen että kuunteluvoimakkuuden osalta
Alpha 8:ssa on myös laajempien laitekokonaisuuksien tahdistamisessa hyödylliselle sanakellolle sekä tuloettä lähtö BNC-liittimin. 045 729 2930 • www.nordicaudio.eu DIGITAL MIXING CONSOLE DM3 SERIES DM3/DM3 Standard ERINOMAISEN ÄÄNENLAADUN TUOTTAVAT DIGITAALISET MIKSERIT LIVE SEKÄ STUDIOKÄYTTÖÖN. Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Laitteen mukana toimitetaan nivaska softa lisenssejä, joista osa toimii rajoitetun ajan ja osan saa pysyvästi käyttöönsä. MONIPUOLISET OMINAISUUDET, HELPPO SEKÄ NOPEA HALLINTA JA JOPA 96 KHZ:N ÄÄNENLAATU. PAREMPI SOUNDI HELPOMMIN Tule luukuttamaan oikealla voimakkuudella myymälämme isossa PA-salissa! SOUNDCRAFT Ui24R JBL PRX900 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 29 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 29 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. SSL Alpha 8 – lisäkanavia äänikortille Kahdeksan balansoitua analogituloa ja lähtöä, sekä vastaava määrä digitaalisia tuloja ja lähtöjä Adat-formaatin optisina liityntöinä. MAAHANTUONTI & HUOLTO: www.electrowaves. Äänikortin kanavamäärän laajennusmoduuliksi suunniteltu Alpha 8 toimii myös itsenäisenä USB-äänikorttina, jonka kautta tietoneelle saa 18 kanavaa sisään ja saman verran ulos. A/Dja D/A-muunnokset tehdään 32-bittisinä ja ylin mahdollinen näytetaajuus on 192 kHz. Päälle vielä kaksi digikanavaa kumpaankin suuntaan S/P DIF -formaatissa
Rohkeaa ja ihailtavaa toimintaa aikana, jolloin talouden lait sanelevat yleensä päinvastaisen suunnan esimerkiksi taustanauhojen muodossa! Sound will never be the same again CORE+ neutralizes distortion across the entire dynamic range Introducing dpamicrophones.com/core-plus SÄYNÄSLAHDENTIE 12, 00560 HELSINKI ARVAAUDIO.FI INFO@ARVAAUDIO.FI nen Naisen tarina jää kesken. Hän on aiemmin kertonut muun muassa Juice Leskisen, Kari Tapion ja Dannyn tarinan. Tekstin kautta bändin tarinaan tutustuva lukija hämmästelee orkesterin paisumista suosion kasvun myötä. 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 30 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 30 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Sympaattisia ja koskettaviakin otoksia Hanhiniemen menneisyydestä on sinällään ilo käydä läpi myös uusintana, etenkin miehen itsensä eläväisesti lukemassa äänikirjamuodossa, mutta silti on vaikea ymmärtää, miksi näin tehdään. ARVIO: TOPI SUURONEN Paulin Kolmas nainen (Docendo 2024) Tekijä: Pauli Hanhiniemi ISBN: 978-952-382-853-7 Saatavilla myös e-kirjana sekä äänikirjana www.f-musiikki.fi Digitaalimikserien uusi standardi 48-kanavainen räkkiasennettava digitaalimikseri live-äänentoistoon, AV-käyttöön ja asennuksiin. Yhtyeen jäsenet saavat vapauden kertoa oman näkökulmansa tarinaansa, joka osoittautuu sympaattiseksi, mutta hieman tapahtumaköyhäksi kertomukseksi, jossa uskotaan itseen ja kovaan työhön. SQ-Rack on täydellinen työkalu äänialan ammattilaisille. En pidä tästä ratkaisusta. Bändin, jonka nimen taivutusta kirjailija itsekin manaa. Se tarjoaa Allen & Heathin tunnetun 96 kHz SQ-ytimen kompaktissa, räkkiin asennettavassa muodossa. Siis niitä samoja tarinoita, joita hyödynnettiin sitaatteina myös vuonna 2016 ilmestyneessä muistelmateoksessa ”Kerran elettyä”. Varsinkin kun uutuudessa muistelot katkeavat 250 sivun jälkeen yhtyeen nousukiidon ensimetreille ja kirjan otsikon lupailema KolmanAntti Heikkinen – Vesterinen Yhtyeineen A ntti Heikkinen on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kotimaisen elämäkertakirjoittamisen taitajista. Skandaaleita tai draamaa ei läpeensä kunnollisista vesterisistä irtoa nimeksikään. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Paulin Kolmas Nainen M uusikko/säveltäjä/sanoittaja/näyttelijä/kirjailija Pauli Hanhiniemi kertoo Docendon kustantamassa omaelämäkertakirjassa Kolmannen Naisen synnystä sekä rock-elämää ja polttomoottorikulkuneuvojen rassaamista opettelevien nuorukaisten maallisesta vaelluksesta. Tarinoiden rehellisyydestä toki kertoo jotain se, että anekdootit ovat säilyneet sisällöltään muuttumattomina. Ei niin, että työkirjan sivuja tulisi mieleen poisheittää, kuten Hanhiniemi itse – ikään kuin kritiikkiä ennakoiden – ehdottaa, mutta kyllä näin merkittävästä lauluntekijästä ja Suomirockin yhdestä merkittävimmästä bändistä pitäisi saada aikaan koherentti tarina ilman lukijan saamaa tunnetta siitä, että erikoisratkaisuun on päädytty painokoneen deadlinen painostamana. Itseltäni purskahti nauru siinä vaiheessa, kun kiertueryhmään liittyi käsilläkävelijä. Kirja rakentuu paljolti haastattelujen varaan ja aikajänne ulottuu bändin varhaisvaiheista aina tähän päivään asti. Tällä kertaa kirjan kohteena on Vesterinen yhtyeineen. Valitettavasti on kuitenkin käynyt niin, että Hanhiniemen kolmas elämäkertakirja kertaa osin samoja tarinoita, joita on läpikäyty jo aiemmassa teoksessa ”Soitto on sanoja” vuodelta 2005. Tästä hypätään metatasolle täysin erilaiseen työkirjaosuuteen eli eräänlaiseen muistelmakirjaa kirjoittavan muusikon päiväkirjaan, joka kattaa kirjan loppuviidenneksen
SQ-Rack on täydellinen työkalu äänialan ammattilaisille. Kyseessä on tekstiä lainaten ”ihana, hullu perhe”, mutta jos siihen ei koe kuuluvansa, niin lukiessa tulee hieman orpo olo. 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 31 22-31 Ajakohtaiset 125.indd 31 11.2.2025 17.19 11.2.2025 17.19. Se tarjoaa Allen & Heathin tunnetun 96 kHz SQ-ytimen kompaktissa, räkkiin asennettavassa muodossa. Myönnän, että tunnen Vili Vesterisen musiikkia paremmin kuin pojanpoikansa Teron tekemisiä yhtyeineen. Tästä johtunee se, että ilman bändiin ja musiikkiinsa liittyvää tunnesidettä kirja jätti minulle ulkopuolisen fiiliksen. Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Sound will never be the same again CORE+ neutralizes distortion across the entire dynamic range Introducing dpamicrophones.com/core-plus SÄYNÄSLAHDENTIE 12, 00560 HELSINKI ARVAAUDIO.FI INFO@ARVAAUDIO.FI Heikkinen esittelee tasavertaisen oloisesti koko kymmenhenkisen kokoonpanon muusikoiden taustoja myöten, jos toki pitkäaikaisimmat jäsenet saavat suurimman huomion. ARVIO: TOPI SUURONEN Vesterinen yhtyeineen (Like 2024) Tekijä: Antti Heikkinen ISBN: 978-951-1-48757-9 Saatavilla myös e-kirjana sekä äänikirjana Jyväskylän Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä musikantti@musikantti.fi | 014 620120 LIMITED EDITION ORIANTHI CRUSH 20RT Orangen uutuustuote nyt saatavilla! www.f-musiikki.fi Digitaalimikserien uusi standardi 48-kanavainen räkkiasennettava digitaalimikseri live-äänentoistoon, AV-käyttöön ja asennuksiin. Niiden merkitys vaikuttaa nousseen tärkeäksi myös yhtyeen faneille, jotka saavat myös oman puheenvuoronsa. Yhtyeen musiikillinen analyysi jää vähäiseksi, mutta satunnaisten kappaleiden sanoituksia siteerataan paikoitellen
Nyt se on ollut Vanhemmalla push-pull-mekaniikalla (vs. Ensimmäinen levylle päätynyt kappaleeni meni Kari Tapiolle, ja vasta jälkikäteen ymmärsin, että se oli kova juttu, koska hänelle oli tosi vaikea saada biisejä läpi. ’90-luku meni paljolti Helsingin yliopistossa filosofian opintojen parissa, mutta kun Jesse Vainio oli tuottamassa Kaija Koon Tinakenkätyttö-levyä, hän halusi kaverinsa kitaristiksi. – Olin ikään kuin muusikkouden sijasta päätynyt tekemään musiikkituotantoa. Vuorenmaan Emmonsin koneistopuolelta löytyy jopa Buddy Emmonsin nimikirjoitus. Tässä jutussa puhutaan eritoten steel-kitarasta, onhan Vuorenmaasta kuoriutunut viime vuosina tässä instrumentissa myös aktiivinen soitonopettaja. Siihen aikaan perustimme myös Acorn-yhtyeen, joka oli hieman Alison Krauss -tyyppinen popkantribändi. Lopetin aikaisemmat hommat siltä seisomalta, ja aloin treenata muusikoksi. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – Tein Ile Vainion kanssa kotimaista iskelmäpoppia, tekstejäkin kimpassa, ja sen lisäksi tuotantotöitä ja laulunkirjoitusta. Joten hain sitten Pop-Jazz-opistolle, mutta en sielläkään ehtinyt olla vuotta pidempään, koska lähdimme erään artistin kanssa tekemään aika kokonaisvaltaista Euroopan kiertuetta. Sitä kesti ehkä kolmisen vuotta. Tämä kuitenkin aiheutti sen, ettei klassinen musiikki maistu hänelle oikein vieläkään. 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 32 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 32 9.2.2025 9.36 9.2.2025 9.36. Ja Finnvoxin 40-vuotisjuhlissa menin väkisin Olli Haaviston pöytään, ja sanoin, että tulen sun soittotunneille. Se oli hänellä tapana, koska hän arvosti laulunkirjoittajia, ja halusi keskustella niistä biiseistä. modernimpi all pull) varustettu Emmons on soundiltaan omaa luokkaansa. Ammatin syrjään kitaristi Vuorenmaa pääsi kiinni ’90-luvun lopulla Kaija Koon levysession kautta, mutta varsinaisesti hän kokee löytäneensä muusikkoutensa pedal steel -kitaran äärestä, jossa hänet nähdäänkin viikottain Hilland Mondays -klubilla Juttutuvassa. Tällä hetkellä pääasiallisen treenauksen kohde on jazz-kitara, ja Vuorenmaa toteaakin, ettei häntä ohjaa harjoittelussa niinkään ”näitä asioita tarvitset keikalla” -tyylinen ajattelu, vaan sanoo suoraan, että ”jos 54-vuotias mies alkaa harjoitella beboppia, niin ei hän voi oikein tähdätä juniorikitaristien markkinoille”. Biisinteosta kantriin Antti Vuorenmaan ensikosketus rytmimusiikkiin tapahtui Lahdessa Ismo Haaviston Blue Roosters -bändissä, ja sen – Bebopin ja steel-kitaran treenaamisessa on yllättävän paljon samaa jälkee käänteita on riittänyt. Vasta puolessa välissä puhelua tajusin, että se oli oikeasti Klappi. Sitten suunnan muutti Teemu Viinikaisen keikka Juttutuvassa, jonka jälkeen iskelmän tekeminen sai jäädä. Hommasin dobron, koska olin kuullut Alison Krauss & Union Stationia. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Antti Vuorenmaa E ritoten steel-kitaran taitajana tunnettu Antti Vuorenmaa varttui Lahdessa, ja soitti aluksi selloa kahdeksan vuoden ajan musiikkiopistossa. Sen ympärille taas syntyi Hilland Records, koska halusimme itse julkaista omia levyjä. 32 www.riffi.fi 1/2025 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Hän vieläpä soitti minulle perään Lapin rundilta, mutta luulin, että kaverini huijaavat minua. Rumpuja soittanut Kalle Torniainen sanoi minulle, että ”sä soitat ihan hyvin hyvin, mutta mene nyt vähän opiskelemaan”. Kääntöpuoli on nyky-steelejä raskaampi soitettavuus ja hankalampi säädettävyys. Teemu taisi soittaa kvartettinsa kanssa, ja sitä kuunnellessa ajattelin, että tuo on sitä soittamista. Hommat jatkuivat kuitenkin tuottajana ja biisinkirjoittajana. – En ollut siihen aikaan kauheasti soitellut, mutta sen levynteon jälkeen päädyin myös kiertueelle kitaristiksi
Hän itse kuvaa tuota 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 33 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 33 9.2.2025 9.36 9.2.2025 9.36. Klubin suosion syyksi Antti Vuorenmaa arvelee juuri sen säännöllisyyttä. 2010-luvulla Vuorenmaa teki myös soololevyjä, joista ensimmäinen, Päiväkirja, ilmestyi 2012. Vaikka iskelmähommien lopettaminen oli riski, siitä seurasi lopulta lopulta Hilland Mondays -klubi, joka on toiminut jo 10 vuotta. Viime syyskuussa meillä oli 10-vuotisjuhla, ja nyt on tosi hyvä vaihe, sillä hiljaisia iltoja ei ole enää ollenkaan. Siitä syntyi Hilland Mondays, jota olemme nyt pyörittäneet 465 maanantai-iltaa. Sitten Pauli teki soololevyn, ja päädyin soittamaan niillä keikoilla pedal steeliä. www.riffi.fi 1/2025 33 20 vuotta olemassa, ja sen kautta on julkaistu erilaisia levyjä parikymmentä kappaletta. – Tutustuin Pauli Halmeeseen, koska halusimme molemmat soittaa bluegrass-musiikkia. Me halusimme tuoda esiin kantrimusiikin perinteen laajuutta, jota ei silloin Suomessa oikein tunnettu. – Sen jatkuva toistuminen joka maanantai on ollut pitkässä juoksussa tärkeä asia, koska ihmisten ei tarvitse miettiä, että onko sitä vai ei
Siis sellaisen, joka pyrkii ottamaan haltuunsa instrumenttia, siihen liittyvää historiaa ja tärkeitä soittajia. – Se on sitä tarkoituksella. Mutta tarvitseeko niiden välillä edes olla mitään rajaa. – Ei välttämättä, mutta usein se on erilainen ihmistyyppi, joka on kiinnostunut viemään sitä laulunkirjoituspuolta eteenpäin kuin harjoittelemaan soittamista. – Viimeistään silloin, kun kävin Nashvillessa steel-kitarajazziin erikoistuneen Doug Jerniganin opetustunneilla, niin tajusin, että C6-kaula on välttämätön. – Juha Lottonen teki puuosat, ja itse kasasin soittimen. 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 34 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 34 9.2.2025 9.36 9.2.2025 9.36. Tässä soittimessa pitää kaikki asiat tehdä raudalla, ja siksi kaikki tämän aikakauden soittajat olivat todella itsensä kuuloisia. Gaton Roberts on minun suursuosikki tällaisen steelin soittajista, samoin Jerry Byrd, mutta hän on niin käsittämättömän hyvä, että minun on vaikea pysyä hänen kelkassaan. Uudelleen aktivoituneen Mudville 56:n Ugly Dreams, Happy Blues -levyllä soittavat Vuorenmaan eli Andy Hillandin (laulu, kitara) lisäksi Lasse Sirkko (kontrabasso) sekä Janne Mathlin (rummut). Kyseessä ei ollut halpa soitin, mutta satuin saamaan Suomen Kulttuurirahastolta pedal steelin soittoa varten apurahan. Lisäksi valikoimasta löytyy Fender Stringmaster, joka on kolmikaulainen pedaaliton steel-kitara eli console. Valikoimaan kuuluu myös vanha vuoden ’71 Sho-Bud, jota Vuorenmaa käyttää, kun soitetaan ’60-70-luvun musiikkia. Aika moni pitää tätä mekaanisesti kaikkein aikojen parhaana pedal steel -kitarana, ja tämä saattaakin olla jopa neljä viikkoa soittokelpoinen ilman, että pedaaleita tarvitsee virittää uudelleen. En ole koskaan ollut mikään ”rockabilly-dude”. Kyseessä oli entisöintiprojekti, sillä soitin oli osina. Minulla itselläni niissä asioissa toimivat selvästi aivojen eri osa-alueet. Siksi joudunkin aina treenailemaan tällä pari päivää alle ennen keikkaa. Siinä vaihtui kontrabasisti ja lisäksi se, mitä haluamme bändillä tehdä. Soittimena ShoBud on kuitenkin vähän hankala, sillä tämä on jäätävän painava, ja pedaalit on vähän eri paikassa kuin muissa soittimissani. GES:n jälkeen hankin mekaanisesti paremman soittimen, 12-kielisen Williamsin, jossa oli C6ja E9-virityksiä yhdistelevä ”universal”-viritys. 34 www.riffi.fi 1/2025 aikaa heilahtelemiseksi muusikkouden ja laulunkirjoituksen välillä. Sittemmin Vuorenmaa on kuitenkin päätynyt soittamaan universal-virityksen sijaan kaksikaulaisella soittimella, jossa on omat kaulat C6ja E9-virityksille. Vasta Mudville 56 -bändin uutta levyä tehdessä onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään biisejä aktiivisesti sen rinnalla, että myös koko ajan treenasin. Willams taas päätyi Mikko Iivanaiselle. Aloin uppoutua niin syvälle C6-kaulan jazz-maailmaan, että ostin kaksikaulaisen Emmonsin. Matkan varrella steel on vaihtunut muutaman kerran. – Minulle tuli mahdollisuus ostaa Bruce Zumsgtegin tekemä Zum Steel vuodelta 2009, jollaisella esimerkiksi Buddy Emmons soitti 2000-luvun alussa. Uusi levy on hyvin erilainen kuin rockabilly-vaikutteinen debyytti. Steelistä toiseen Antti Vuorenmaa kertoo, että steel-kitara oli ensimmäinen soitin, jonka ääreltä hän löysi itsestään treenaavan muusikon. Toisaalta en ole keräilijä, enkä myöskään vaihtele soittimia heppoisin perustein. Toinen mikki oli hajalla, mutta Miikka Paatelainen teki siitä aivan samanlaisen kuin tuo alkuperäinen. – Nyt olen hurahtanut treenaamaan juuri tätä. Minulle on ollut aina selvää se, että miksi olen siirtynyt jostain steelistä toiseen. Samoin kielten välitys on hieman erilainen. Tosin hänellä itsellään niitä on nykyään neljä erilaista. Tämä on ammattitasoinen soitin isolla A:lla, jota olen kuitenkin rakentanut hieman lisää. Vuorenmaan mielestään ammatikseen soittavalla on pakko olla ainakin kaksi pedal steeliä. Tämä tuli käytettynä Englannista länsirannikolla asuvalle Peter Nylundille (Steel Guitar Europe), joka myy steel-kitaroita Suomessa. – Ensimmäinen pedal steelini oli GES-merkkinen, ja sen jälkeen taudinkuva on vain pahentunut. Pedaalien polkeminen on väistämättä vienyt sitä pois
Ja löytyyhän Vuorenmaalta myös Gibson – taustalla häämöttävä L-50 vuodelta 1936. Tässä on järjettömän kova ääni, ja kyseessä on todellakin yksi elämäni kitara.” 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 35 32-35 EK 125 Vuorenmaa.indd 35 9.2.2025 9.36 9.2.2025 9.36. ti hänen käsialaansa. Itselleni päätyi sieltä ’70–80-luvun japanilainen Greco ”lawsuit” Firebird. Hämmästyttävän hyvän kuuloinen, ja lisäksi aivan soittokuntoinen jo hankkiessa. Steel-soittajalle myös pedaalien polkemiseen sopivien kenkien valinta on oma asiansa. – Tästä näkökulmasta tuleville oppilaille en ole edes yrittänyt opettaa mitään kovin monimutkaista, taikka soittimen historiaan ja sen perinteeseen liittyviä asioita. Koska pedal steel on alussa varsin uuvuttava soitin oppia, Vuorenmaa kehottaa välttämään sitä, että yrittäisi oppia ”liikaa kaikkea” alkuvaiheessa. He haluavat vain oppia saamaan soittimesta tietynlaisen soundin. Hän myös käytännössä kehitti steel-kitaran sellaiseksi kuin se nykyään on. Mutta siltikin vaihdoin paremmin soivan tallan, ja laitoin (DeArmond) Rhythm Chief -mikin. www.riffi.fi 1/2025 35 Kengätkin merkkaavat Suurimmiksi vaikuttajikseen steel-kitarassa Antti Vuorenmaa mainitsee Buddy Emmonsin, Lloyd Greenin ja Paul Franklinin. Ensin mainitun ihan jo siksi, että hän vaikutti paljon siihen, millainen soitin steel-kitara nykyään on. Samoin hän uudisti pedal steelin soittoa muutamaan kertaan, hieman samaan tyyliin kuin mitä Miles Davis teki jazzille. Molemmat ovat harmonisesti kompleksisia, ja niissä joutuu opettelemaan jotain itselleen aika vierasta ajattelutapaa. Olen oppilailleni sanonut, että teette alussa sen päätöksen, mutta siitä ei sitten enää pääse takaisin. – Tyypillinen aloittelijan hairahdus pedal steelissä on se – ja siihen sorruin itsekin – että yrittää jotenkin teoreettisesti lähestyä sitä niin, että osaisi kaikkia mahdolliset asemat ja vaihtoehdot. Halusin viedä Mudville 56 -bändin musiikkia eri suuntaan, ja ajattelin, että tietoisesti rajoitan sitä soittamalla kaiken tällä kitaralla, jossa on vain yksi mikki. Entäs sitten ne, jotka haluavat vain oppia käyttämään steel-kitaraa osana omassa musiikin tekemisessään tai tuottamisessaan, eivätkä ole valmiita uppoutumaan kovin pitkälle. Sen jälkeen Lasse Sirko opetti minut käyttämään sikliä, jolla muotoilin kaulan uudestaan. Tai ainakin alussa näin on, toteaa Vuorenmaa: – Tein sen virheen, että aloitin soittamaan bootseilla, ja nyt minulla on soittaessa pakko olla bootsin korko ja kapea kärki, koska olen tottunut siihen. Se on kuulemma omiaan bebopin treenaamiseen, joskin vasta pienen tuunauksen jälkeen: Vuorenmaa on höylännyt ja hionut kitaran kaulan, joka oli ”hirveän kokoinen”. Se miten vivut ja pedaalit soittimessa on asennettu, on hyvin pitkälLevin, vuodelta 1962: ”Viimeisin hairahdus, kun halvalla sain. u ”Kuvasin erään kaverin veljen kitarakokoelmaa hänen kuolemansa jälkeen. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, joten siksi tällä on hyödyllistä opetella aika mekaaniseltakin kuulostavia ”patterneja”. – Buddy Emmonsin ylittänyttä ei ole, sillä kun hän pääsi soittamaan jazz-tyylistä rytmimusiikkia C6-virityksellä, niin se meininki oli ihan posketonta. Mutta nyt kun olen kuunnellut enemmän ’60–70-luvun musiikkia, niin siellä on muitakin hienoja soittajia. ”Tämä on todennäköisesti saksalaisen Wolfgang Hüttlin valmistama archtop-kitara, jonka joku soitinrakentaja on ilmeisesti kasannut joskus uudestaan, ja aika hyvin. Mutta nauhamerkit piti kyllä laittaa kaulan sivuun, sillä niiden puuttumisen tajuaa, jos yrittää soittaa ilman niitä”. Antti Vuorenmaa opettaa steel-kitaran soittoa paitsi yksityisesti, myös Metropoliaammattikorkeakoulussa. Bebopin ja steel-kitaran harjoittelusta hän löytää paljon yhteistä: – Nyt kun olen alkanut treenaamaan tuota bebop-jazzia kitaralla, niin se on yllättävän samantyylistä kuin pedal steelin harjoittelu. Tämä hakkaa helposti monet kolmen neljän tonnin Gibsonit
Joten olin yllättynyt, kun lähdin etsimään Antonio Torresin museota Almeriasta. Museo valaisee kitaran historiaa ja soitinrakentaja Torresin elämää. Esillä on taidokkaita kopioita vanhoista perinnesoittimista, kuten luutusta ja vihuelasta, ja jokunen alkuperäinenkin. Satamasta lähtee päivittäin laivoja Algeriaan, Tunisiaan ja Marokkoon. Keskusaukion täyttää flamencon paatoksellinen sointi, ja ihmiset pysähtyvät tapaksille keskipäivän auringossa. Kerrankin museo minun makuuni ja vieläpä aivan keskellä kaikkea! Almeria on näppärän kokoinen kaupunki, jossa on aistittavissa aitoa espanjalaista kulttuuria sekä ripaus Afrikkaa. Näyttely jatkuu jättikokoisen kitaran sisällä. TEKSTI JA KUVAT: ANDERS LILJESTRÖM – klassisen kitaran alkujuurilla Museo de la Guitarra, Almeria Jos käyt Espanjassa, yksi mielenkiintoinen kohde kitaroista kiinnostuneille löytyy Almeriasta. Tekstien ja soittimien avulla käydään läpi tarinaa kuinka viritetty naru johtaa harppuun ja kurpitsa kitaraan. Madrid Almeria Barcelona E S P A N J A 36 www.riffi.fi 1/2025 U sein soitinmuseot, jos niitä ylipäänsä kaupungista löytyykään, sijaitsevat kaupungin laitamilla, kaukana valtavirrasta ja muista nähtävyyksistä. Saan museon pohjakartan ja ystävällistä opastusta auttavalla englannilla, johon vastaan espanjaksi sen mitä osaan. Vanhan kirkon, Cathedral Encarnacionin, takana on siisti ja moderni rakennus, jonka kolmeen kerrokseen on tehty näyttely kitaran kehityksestä, soitinrakennuksesta sekä Almerian omasta pojasta, Antonio de Torresista. Herää toive kuulla näitä vanhoja soittimia, ehkäpä pienet ääninäytteet olisivat hyvä lisä museon tarjontaan. ”Hola, it’s free.” Espanjassa riittää paikallisia ja kansallisia juhlapäiviä, ja tänään on taas yksi sellainen, joten lippua ei tarvita. Astun sisään ostaakseni pääsyn museoon. Kerros kerrokselta Museon ensimmäinen kerros keskittyy enemmän soittimen historiaan. Tekstit ovat sekä espanjaksi että englanniksi, hienoa. 36-38 Torres.indd 36 36-38 Torres.indd 36 9.2.2025 9.38 9.2.2025 9.38
Vuosien saatossa tästä muodostui standardi klassisten kitaroiden rakenteessa. Pablo Picasso, Vanha sokea kitaransoittaja, 1903 (kopio) 36-38 Torres.indd 37 36-38 Torres.indd 37 9.2.2025 9.38 9.2.2025 9.38. Torresin kitarat olivat isompia kuin edeltäjänsä, niiden kannet olivat ohuempia ja niissä oli tietynlainen viuhkamainen asettelu mitä tulee rimoihin. www.riffi.fi 1/2025 37 Sitten tietysti Torres. TäAito Torres vuodelta 1852. Antonio de Torres Jurado (1817– 1892) oli almerialainen soitinrakentaja, jonka ehkäpä suurin saavutus oli yhdistää monta pientä uudistusta samaan soittimeen. Huomaa poikkeava muotoilu tallassa ja lavassa. Torresille hyvin tyypillinen viuhkan muotoinen rimoitus. Museon aarteista löytyy tämäkin hieno luuttu. Francisco Tarrega ja Julien Arcas, tuon ajan mestarit, halusivat soittaa nimenomaan Torresilla. Päärynän muotoinen koppa on vaihtunut jo hieman tutumpaan kitaramaiseen olemukseen. Kaikki nämä pienet muutokset tekivät hänen kitaroistaan hyvin haluttuja soittajien parissa
John Lennon majoittui Almeriassa hotellissa kuvausten ajan. A lmerian keskustan pohjoispuolella, Plaza de Flores -aukiolla, on pronssinen John Lennonin patsas. Kolmikko nimittäin äänitti Johnin uusimman kappaleen talteen tuon vierailun aikana. Näitä ei pääse harmikseni kokeilemaan. Tarina juontaa juurensa vuoteen 1966, jolloin The Beatles piti taukoa keikkailusta ja äänittämisestä. Tuon lastenkodin nimi oli Strawberry Fields, ja kappaleen varmaan arvaattekin. Jonkinlainen soittotila ylhäältä kuitenkin löytyy, joten arvelen täällä joskus järjestettävän pieniä konsertteja kyseisillä soittimilla. Kitara löytyy monen maalarin teoksista, kuten vaikkapa toisen espanjalaisen mestarin Pablo Picasson taulussa Vanha Kitaristi, 1903. Penkillä istuu armeijan univormuun pukeutunut ja kitaraa näppäilevä John. Mutta miksi juuri Almeriassa. Muutama kuva on jäänyt muistoksi tuosta hetkestä hotellihuoneessa, sekä demonauha. Museossa on yksi alkuperäinen Torres-kitara. Kaiken kaikkiaan käynti museossa on ilahduttava tapa viettää tunti tai pari sisällä. Yläkerrassa on esillä uudempia klassisia kitaroita. Ehkäpä pian koittaa sen vuoro päätyä restauroitavaksi, niin moni muukin museon soitin on saanut osakseen laadukasta hoivaa. Lokakuun yhdeksäntenä päivänä paikalle saapuivat myös Ringo Starr ja Johnin vaimo Cynthia. Se on rakennettu täälläpäin, siihen aikaan, näillä työkaluilla. Kun jatkan matkaa yläkertaan, seinillä on hienoja tauluja. Kannessa on tusinan verran halkeamia, mutta silti soitin puhuttelee. mä sai tietysti aikaan sen, että pysyäkseen mukana oli muiden rakentajien alettava käyttää näitä torresmaisia inventioita omissa soittimissaan. Ihan varmasti sieltä löytyisi jokin kohta, jossa näkyisi viilan tai höylän jälkiä, rakentajan puumerkkejä. Kapeiden kujien, hotellien ja ravintoloiden ympäröimän muistomerkin ohi kävelee helposti sitä huomaamatta. Kellarikerroksessa on mustavalkoinen kuvasarja klassisen kitaran rakentamisesta tyylikkäästi esillä. Ulos päästyäni taidan istahtaa itsekin toripöytään ja nauttia palmujen lävitse siivilöityvästä auringosta! u Thomas Duran, Sevilla 1648 36-38 Torres.indd 38 36-38 Torres.indd 38 9.2.2025 9.38 9.2.2025 9.38. Oli Lennonin syntymäpäivä. Samaisella hiekka-aavikolla kuvattiin myös tämä toiseen maailmansotaan sijoittuva leffa ”How I won the war”. Joukossa on muun muassa yksi Ramirez ja japanilainen kitara, joka on valmistettu bambusta. John itse kertoi tehneensä kappaletta pitkään, pienissä paloissa, muistellen varhaislapsuuttaan Pelastusarmeijan lastenkodissa. Kukin beatle puuhaili omiaan, ja John lähti Espanjaan näyttelemään ystävänsä elokuvassa. Ei pikaliimaa, pikaruokaa tai pikapesulaa. Se on kaunis, mutta soittokelvottomassa kunnossa lasivitriinissä. Soitinrakentaja minussa haluaisi tutkia kitaraa peilin ja lampun avulla sisäpuolelta. Almeriassa on iso aavikkoalue, jossa on kuvattu satapäin amerikkalaisia western-elokuvia. 38 www.riffi.fi 1/2025 John Lennon – kukapas muukaan
Tällaista haastattelua on Riffiinkin aiemmin yritetty, ja nyt löysimme henkilön, joka halusi puhua meille avoimesti harrastuksestaan. Keräilijä itse taustalla, ja nojatuolissa Gibson Gary Moore Tribute -kitaran ensimmäinen prototyyppiversio. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: SAKARI PARTANEN – ja vintage on määrittelykysymys Soitinten keräily on haaveiden toteuttamista Soitinkeräilijöistä useat eivät mielellään näytä kokoelmiaan julkisesti, eivätkä varsinkaan tiedotusvälineille. www.riffi.fi 1/2025 39 T eemme haastattelun yhdessä monista Marko Piirosen varastoista, ja se onkin melkoinen näky: seinänvarret ovat täynnä kitaralaukkuja lattiasta kattoon, samoin kuin vahvistimia, kaiutinkaappeja sekä muita soitinlaitteita. 39-43 Keräilijä Piironen.indd 39 39-43 Keräilijä Piironen.indd 39 9.2.2025 15.54 9.2.2025 15.54. Piironen taas on, sillä hän aloitti kitaraja laitekeräilyn jo 30 vuotta sitten. Onneksi myös vaimo on ymmärtäväinen hänen keräilyharrastukselleen, ”paras mahdollinen”, toteaa keräilijä onnellisen näköisenä. Ensimmäinen aivoissa muodostuva ajatus on, että en ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa
Vanhempani sanoivat joskus jälkikäteen, että he vähän ihmettelivät niitä sinun juttujasi, mutta eivät koskaan kehdanneet kysyä, että mikä tämä homman nimi oikein oli. Mutta siinä missä useimmilla tällainen haaveiden toteuttaminen voi tarkoittaa vaikkapa laadukkaan ja hintavan kitaran hankintaa varttuneemmilla päivillä, niin Piirosen versio tästä on kuitenkin aika äärimmäisellä tasolla. 40 www.riffi.fi 1/2025 Haastateltavamme kertoo soittelevansa omaksi ilokseen, mutta mistä muualta kumpuaa kiinnostus näin pitkälle vietyyn harrastukseen. Alhaalta lukien: VHT Classicpääte vahvistin, Eventide Ultra-Harmonizer, Lexicon PCM 70ja 81-kaiut, DBX 160 -kompressori, TC 1210 Spatial Expander, Voodoo Labs GCX -swicher sekä Custom Audio Electronicsin kolmi kanavainen putkietuaste, joka on teetty aikanaan Toton Euroopan kiertueen backlineen. Lisäksi räkissä on kaksi Ranen linja mikseriä kuivan kitara signaalin ja efektien rinnankuljetusta varten. Varsinkin varastossa ympärillä olevien vahvistimien perusteella Piirosen suurin kiinnostuksen kohde näyttäisi olevan ’80-90-luvun rankempi rock-musiikki. Ylhäällä vielä Crybaby wah räkkiversiona, jolle on erillinen keinupoljin stereojohdolla. Fender Stratocaster vuodelta 1962 on täsmälleen samanlainen, kuin Gary Mooren vuoden ’61 yksilö. – Nuoresta asti minua on kiinnostanut ääni sekä tietyn soundin jäljittely. Pyysin Davelta tähän keikan jälkeen signeerausta, ja kun avasimme laukun, hän otti sen käsiinsä ja sanoi: ’Kyllä tämä on tosiaan minun entinen kitarani, mutta ei se enää tunnu omalta’”, Piironen nauraa. Siitä se alkoi. Vain nauhat on vaihdettu, ja nekin aikakautta vastaavaan profiiliin: ”Tämä oli täysin loppuun soitettu, mutta minun periaate on se, että kaikkien kitaroiden tulee olla soitettavassa kunnossa”. Marko Piirosen kokoama räkki Steve Lukatherin hengessä. Mutta sen ohella musiikin tuoma lohtu ihmisille sekä soittajien herkkyys, minkä he tuovat instrumenteillaan kuulijoille esille, on synnyttänyt minussa läpi elämän kantavan kiitollisuuden. Kuvan Fender Stratocaster vuodelta 1965 on Dave Lindholmin vanha, ja tuttu kuvista varsinkin Sleepy Sleepersja Bluesoundsajoilta. Mistä kokoelman kerryttäminen sai varsinaisesti alkunsa. – Se oli vuonna 1992, kun ostin ensimmäisen Charvelsähkökitaran säästöilläni. Muistan kun niitä pyöri muutama Keltaisessa Pörssissä käytettynä, jolloin ne alkoivat olla edes jollakin tavalla saavutettavissa. ”Dave myi tämän vuonna 1984 Jarno Järviselle, joka puolestaan myi tämän minulle. Toisaalta siihen aikaan Gibson Les Paulin sai kuudella tuhannella markalla. Esimerkiksi Mesa Boogien vahvistimet olivat siihen aikaan ihan käsittämättömän hintaisia Suomessa. Moore-huutokaupan löytö: Vibroverb Re-issue 39-43 Keräilijä Piironen.indd 40 39-43 Keräilijä Piironen.indd 40 9.2.2025 15.54 9.2.2025 15.54. Asuin vielä kotona siinä armeijan jälkeen, ja niitä laitteita haettiin ympäri Suomea ja Keltaista Pörssiä luettiin. Artisti teki itse laukkuun myös erillisen pussin irtotarvikkeille. Myös Stevie Ray Vaughan soitti tällä kitaralla Tampereella jatkojameissa vuonna 1984. – Kun silloin on ’80-90-luvuilla luettiin Guitar Playerja Guitar World -lehtiä, joissa Eddie Van Halen, Steve Lukather tai Nuno Bettencourt mainostivat niitä vehkeitä, niin se oli vain sellaista haaveilua. Monilla meillä ’70-luvulla syntyneillä tämä on tavallaan haaveiden toteuttamista jälkijättöisesti, kun se nyt on mahdollista
Se ei todellakaan tule jäämään siihen, sillä jo Reverbissä perussoittajan Klonista pyydetään jopa kahdeksaa tonnia. Oletteko tuttuja keskenänne. Siihen kirjoitettu teksti kertoo, että ”asiakas vaati maksaa ylihintaa”. Osa näistä keräilijöistä myös myy soittimia, joten se on ollut yksi väylä tutustua. Se on jännä juttu, että ajattelivatko tuon pedaalin aikoinaan ostaneet ihmiset siitä tulevan joskus noin arvokas. Esimerkiksi Gary Mooren kuoleman jälkeen Bonhams-huutokaupassa myydyissä soittimista ja laitteista enemJarkko Martikaisen YUP-aikainen kitara, jolla hän soitti suurimman osan yhtyeen levyistä. Artistituotteilla ei ylärajaa Marko Piirosen mukaan keräilijöitä yhdistävä tekijä on ennakoivuus, eli se, osaako jotenkin nähdä tulevaisuuteen sen suhteen, josko jostain soittimesta/laitteesta voisi tulla keräilykohde. Ihmiset ovat suhtautuneet minun kohdalla kyllä hyvin ystävällisesti. – Nyt kun olen tätä itse 30 vuotta harrastanut, niin siinä on tullut inhorealistiseksi noiden hintojen suhteen. Kitaravetoisuus on kuitenkin se juttu minun kohdallani. Miten sitten toiset keräilijät. Tässä kohtaa Piironen mainitsee haastatteluhetkellä vielä edessä olleen Jeff Beck -kokoelman huutokaupan Christie’sillä Lontoossa. Miten ihmiset suhtautuvat tähän. Esimerkiksi Muusikoiden netissä nykyään on harvemmin sellaista mitä etsin. Mutta Piironen osui ennustuksessaan oikeaan, sillä Klonin hinta nousi Jeff Beck -huutokaupassa peräti 13 860 puntaan, mikä näin ei-keräilijän mielestä tuntuu täydeltä järjettömyydeltä. Mark Knopflerin Christie’s-huutokaupassa jopa ne alkupään soittimet, joiden en uskonut karkaavan hinnaltaan ylöspäin, menivät ihan tähtitieteellisillä summilla, Piironen toteaa. Nykyisin en myöskään toimi enää niin impulsiivisesti kuin ennen, vaan rima on nykyään korkeammalla. Nyt kun ikää on tullut enemmän, niin kiinnostukseni on avartunut. – Esimerkkinä pedaalimaailmasta kaikki varmaankin tietävät Klon Centaur -pedaalin, jolle Jeff Beckin huutokaupassa on laitettu arvioksi 2 000 – 3 000 puntaa. No tuskinpa varmaankaan. Suomesta tunnen monia, samoin Euroopasta, etenkin Saksasta, ja Australiastakin yhden. – Vihamielisyys on hyvin voimakas sana. ”Soittimen rakentaja H. Joku maksaa kitarasta miljoonan. En ikinä esimerkiksi maksaisi 30 000 tuhatta euroa kitarasta. www.riffi.fi 1/2025 41 – Kyllä vain, sen aikakauden raskaampi rock. Lehtola on nykyään ammatiltaan keksijä, ja se näkyy tässä soittimessa, sillä tuollaista tallaa en ole ennen nähnyt” Kari Tapion Gretsch White Falcon vuodelta 1975. – Olen itse pitänyt keräilijänä matalaa profiilia tarkoituksella, mutta kyllä heitä on tullut tutuksi erityisesti netin kautta oikeastaan ympäri maailman. Sen laukusta löytyi plektrapussi, jonka Klappi osti aikoinaan Jyväskylän Musapörssistä. Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi Knopflerin ’63 Höfneria, joka nousi alkuperäisestä 1 000 –1 500 punnan arviohinnasta 47 880 puntaan. 39-43 Keräilijä Piironen.indd 41 39-43 Keräilijä Piironen.indd 41 9.2.2025 15.54 9.2.2025 15.54. Mutta pyrin välttämään sellaista mielikuvaa, että jotenkin leveilisin tällä asialla. Toisaalta joskus käy niinkin, että hinnat eivät nouse kauhean korkeiksi, vaikka kyseessä on tunnetun muusikon omaisuutta. Oletko koskaan törmännyt vaikkapa kulmien kohotteluun tai jopa vihamielisyyteen keräilyharrastustasi kohtaan. Mutta kun on kysymys tarpeeksi legendaarisesta soittajasta, niin kaikkea voi odottaa. Tällaiseen hän ei itsekään olisi valmis ryhtymään. – Artistituotteissa on se erikoisuus, että maksimihintaa ei voi määritellä
Kyselyitä juuri Mooren laiteiden perään tulee Piiroselle silloin tällöin alan foorumeilla. Esimerkiksi tästä Piironen ottaa EVH 5150 -nupit. Dusty Hillin basson ostamiseen pyysin vaimolta luvan, ja hän sanoi, että kyllä ehdottomasti”. 1950-luvun Fenderit ja Gibsonit ovat jo niin kalliita, että sieltä se kysyntä siirtyy pakon sanelemana myöhempiin aikakausiin, esimerkiksi juuri ’70-lukuun. Sen pohjalta tehtiin myöhempi tribuuttisarja, johon kuitenkin muutettiin useita asioita. Nämä Gary Mooren vehkeet kiinnostaa kyllä. – Olen käsittänyt, ettei se aikakausi olisi edes 50 vuotta. Esimerkiksi Norlin-aikakauden Gibsonit olivat 25 vuotta sitten muka alinta kuraa: niistä puhuttiin, että ne ovat painavia, huonoja ja märkiä puiltaan. Sitä viljellään varsin paljon, mutta tietääkö kukaan edes sitä, mikä vintagen varsinainen raja nykyään on. Versoul Raya -basso on Dusty Hillin perikunnalta ostettu. – Gary soitti tällä vahvistimella Blues for Greeny -levyllä pari biisiä, samoin kuin Close as You Get -levyllä, ja hän tykkäsi erityisesti sen kaiusta. – 5150-nuppeja sai käytettynä yhteen aikaan 500 – 600 eurolla, kunnes tuli niin sanottu ”block letter” -malli, jossa EVH:n nimi on isoilla kirjaimilla. Tämänkin vahvistimen huusin vain 2 200 puntaan (päälle komissiot ja muut maksut), eikä hänen ’64 Fender Vibroverbinsä mennyt samassa huutokaupassa kuin 200 puntaa kalliimmalla. Hän myös piti ajatuksestani, että tällä voisivat muutkin kitaristit soittaa”. Luulen, että monet pitivät häntä viimeisinä vuosina hieman alkoholisoituneena kehäraakkina, joka vinguttaa Parisienne Walkwaysia ikuisesti, mutta nyt hänen arvostuksensa on alkanut soittajana palautumaan. Samalla hän toteaa, että pakon sanelemana kysyntä siirtyy nuorempiin soittimiin. Mutta nyt niistä onkin tullut ihan huippusoittimia, Piironen nauraa. – Jossain menee se kipupiste, ja sitten tulee saturaatiota. 1970-luvun taitteessa valmistettu Gibson ES-335 on Jukka Tolosen vanha kitara, jolla hän soitti muun muassa Paratiisi-kappaleen soolon: ”Tolonen oli myynyt kitaran Ruotsissa asuessaan musiikkiliikkeeseen, josta suomalainen muusikko osti sen. Itse mietin sitä, kuinka halvalla niitä Garyn vehkeitä menikään kaupaksi. Toki himotuimman helmensä, ”Greenyn”, Moore oli myynyt jo paljon aikaisemmin. Sen vieressä Piirosen itselleen teettämä Raya-kitara ”kaikilla mahdollisilla herkuilla”: ”Se oli myös Karille (Nieminen) selvästi hieno projekti, ja hän sanoi, ettei ole rakentanut näitä kuin neljä ennen tätä, ja niistä yksi on Billy Gibbonsilla. Hän puolestaan säilytti tätä kitaraa niin kauan, kunnes tuli muistisairaaksi, jolloin hänen vaimonsa myi sen eteenpäin seuraavalle, joka sitten kauppasi sen minulle. Onko se 25 vuotta, 50 vuotta vai vielä enemmän. Bonhamsilta Piironen hankki myös Gibson Gary Moore Tribute -kitaran ensimmäisen prototyypin, joka valmistui vuosi kitaristin kuolemansa jälkeen. Piironen itse osti Bonhamsin viimeisestä Gary Moore -huutokaupasta paitsi hänen efektejään, myös 1990-luvun alkupuolen ’63 Fender Vibroverb Re-issue-vahvistimen. Koska tarina kuulosti niin epäaidolta, halusin varmistukseksi aitoustodistuksen, jonka Jukka Tolonen sitten itse allekirjoitti. Alexi Laihon pitkäsakarainen Custom Shop ESP, jolla hän teki esimerkiksi mainoskuvauksia Guitar World -lehdelle: ”Lost Societyn Samy Elbanna teki Rockwayn Children of Bodom -opetussarjan juuri tällä soittimella, sillä annoin hänelle Allun kitarat ja vahvistimet sitä varten käyttöön”. Siitä se tarina alkaa elämään, ja nyt tätä ”block letter” -mallia ei tahdo löytää alle 1 500 euron. Sanotaan, että siinä on erilaiset muuntajat kuin seuraavassa mallissa. www.f-musiikki.fi • Dreadnought-tyylinen runko • Kokopuinen rakenne: kuusikansi, mahonkipohja ja -sivut • Sisäänrakennettu looper kosketussensorilla • Sisäänrakennetut efektit: reverb, chorus ja delay • Bluetooth-äänentoisto • Litiumioniakku ja magneettinen latausliitäntä 39-43 Keräilijä Piironen.indd 42 39-43 Keräilijä Piironen.indd 42 9.2.2025 15.54 9.2.2025 15.54. Jokainen käytettyjen soittimien ja laitteiden hintoja seuraava tietää myös, että joihinkin malleihin saattaa ajoittain tulla niin sanottu ”hypetys”, mikä nostaa niiden hintaa ainakin hetkellisesti. Vintagen käsitehän muuttuu ajan kuluessa. Ajan kulumisen erikoisuus Keräilyyn liittyy usein erottamattomasti termi ”vintage”. En ole koskaan tehnyt sitä määritelmää itse, vaan olen antanut muiden määritellä sen. – Luulen, että Lontoon Denmark Streetin kitarakaupoilla on hankkijoita foorumeilla, koska siellä tulee aina välillä kyselyitä, että mitä sinulla on ja myytkö. 42 www.riffi.fi 1/2025 mistö meni varsin ”huokeaan” hintaan, osa jopa sadoilla, ei tuhansilla punnilla
– Ei sentään. u M.A. Seurasin kyllä niiden hintakehitystä, ja niitä sai vielä parikymmentä vuotta sitten jollain 20 – 30 000 eurolla. Lisäksi omistamiani suomalaisten kitaristien soittimia on tulossa ensi syksynä Jyväskylän musamessuilla, hän paljastaa. –1960-luvun Fender-kitaroiden hinta on noussut hurjasti. www.f-musiikki.fi • Dreadnought-tyylinen runko • Kokopuinen rakenne: kuusikansi, mahonkipohja ja -sivut • Sisäänrakennettu looper kosketussensorilla • Sisäänrakennetut efektit: reverb, chorus ja delay • Bluetooth-äänentoisto • Litiumioniakku ja magneettinen latausliitäntä 39-43 Keräilijä Piironen.indd 43 39-43 Keräilijä Piironen.indd 43 9.2.2025 15.54 9.2.2025 15.54. Nummisen Versoul-banjo. Ostin itse 10 vuotta sitten 12 000 eurolla vuoden ’62 Stratocasterin, ja nyt sen arvo on jo huomattavasti korkeampi. Yhtään Dumblen vahvistinta ei taida sinultakaan löytyä. – Tarkoituksena on löytää tulevaisuudessa sellainen tila, jossa näitä vehkeitä voisi olla pysyvästi ihmisten nähtävänä. Alexander Dumblen kuoleman jälkeen hinnat nousivat, ja nyt ne ovat jo 100 000 eurossa ja siitä ylöspäin. Kitty Hawkin taustalla olleet veljekset olivat Mesa Boogien maahantuoja Saksassa, ja he toivat maahan myös Dumblen vahvistimia osina. Viime vuosina Marko Piironen on keskittynyt etenkin suomalaisten kitaristien soittimiin, joita hän on hankkinut itselleen useita. Marko Piironen on ostanut itsekin joitain soittimia ihan sillä ajatuksella, että ne voivat olla jonain päivänä erittäin arvokkaita. Lisäksi myös Pedro Hietasen ja Mika Sundqvistin laitteita on hänen omistuksessaan. Aikakäsite on hauska juttu, sillä ’80-luvulla nuo soittimet olivat saman ikäisiä kuin 2000-luvun alun kitarat nyt, hän nauraa. Sitten ne voisi realisoida eläkepäiviä varten. Omistan kylläkin vanhan Kitty Hawk Standardin, joka on omassa kokoelmassani lähimpänä Dumblea. Tuo vahvistin on varhaisen Mesa Boogien ja Dumblen yhdistelmä. Virityspään kääntöpuolelle on laitettu kello, jotta hän tiesi, kuinka kauan keikalla tuli soittaa
Dowina ei harrasta kitaroiden pintavärjäystä, joten soitinpuiden laatu ja kuviointi näkyy kauniisti. Puristamista toki tarvitaan jonkin verran, mutta kielivalinta palkitsee ryhdikkäällä ja vahvalla soinnilla. Sauvignonissa puolestaan puun värisävyt pääsevät oikeuksiinsa. Siistiä työtä on verstaalla tehty: kaikki puiden liitokset ja liimaukset ovat huolellisia ja tasaisia sekä katsoen että sormenpäällä koskettaen tutkittuna. Jotain tuttua tässä lavan muodossa on... Ajan mittaan ne voivat tästä väljemmäksi muuttua, ja käyttäjähän voi sipaista uriin lyijykynän grafiittia tai muuta voiteluainetta. Molemmissa on Groverin virittimet isoilla mustilla nupeilla, joista koneistoa on helppo käännellä. Danibiuksessa nauhojen päät ovat tip top. Kannattaa siis panostaa laadukkaan akustisen kuulumiseen soitinkalustoon. Niin hyvää puuta… Molemmat kitaroista on viimeistelty hyvin ohuelti happokovettuvalla lakalla, mikä jättää huokoset avoimiksi. Sauvignonissa nauhojen päät tuntuvat aavistuksen verran joissakin kohdissa otelaudan sivuilla, mutta pehmeä liinakaan ei niihin pyyhkäistessä tartu. Vaalea kansi ja kevyesti raitainen mahonkipohja miellyttävät silmää. Dowinan asetuksissa kielille on myös jätetty juuri sopivasti sointivaraa. Kitarat tulivat samannäköisissä pusseissa, joista satunnaisvalinnalla ensiksi avatusta paljastui Sauvignon GA ds. Kopan päässä kieliä kannattelevan tallaluun harjanteeseen on muotoiltu hienovarainen kielikohtainen kompensaatio. Kopan muoto GA kuten edellä ja CE on lyhennys sanoista cutaway electric. Ne on tehty melko tummasDowinan symbolina on pelkkä kirjain D. Molemmat kitarat oli kielitetty 012-setillä, mikä on aivan oikea paksuus akustisen soittoon. Toisen pussin sisältönä oli Danubius GACE ds. Kummassakin kitarassa on otelaudan sivussa sekä otelaudassa pienet pyöreät merkinnät. Muistinvaraisessa vertailussa sanoisin, että näiden kitaroiden soittamiseen tarvitaan aivan samanlainen puristus kuin niin monen muun vuosien varrella kokeilemani merkin. Kaula on natoa ja otelauta nimeämätöntä kovaa puuta tummaksi käsiteltynä. Se puolestaan kuuluu ryhmään Antique, jonka soittimissa kansi on kokopuuta ja pohja ja sivut laminaattia, tässä mallissa makasTEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: PASI RISTOLAINEN Dowina – eurooppalaisia kitaroita tunteella tehtynä Akustisia kitaroita tarvitaan aina. sar-eebenpuuta. Puun tuntee mukavasti heti käden alla ja se tuoksuukin miedosti ja miellyttävästi. Danubiuksen eebenpuinen pohja on raitoineen komeaa katseltavaa, ja vaikka se on näistä kahdesta edullisempi malli, tässä yksilössä on koristeellisemmat reunalistat ja pohjan keskellä kapea somistelista. Elektroniikkana on Fishmanin Presys+. 44 www.riffi.fi 1/2025 S aimme Riffiin koesoitettavaksi kaksi slovakialaista akustista kitaraa, joiden valmistajana on Bratislavassa toimiva Dowina. Niillähän biisit tehdään, ja monesti hyvän biisin voi riisua melodiaa korostavaksi akustisella säestettäväksi versioksi. Kannen alle kurkistuksessa näkyy kummassakin X:n muotoinen rimoitus, ja rimoja on jonkin verran myös trimmattu. GA merkitsee kopan muotoa grand auditorium ja ds osoittaa kannen olevan Dolomiittien kuusta. Pohja, sivut ja kaula ovat mahonkia, otelauta eebenpuuta. Danubiuksen satuloiden urat olivat aika tiiviit tälle kielisetille. Tämä soitin kuuluu valmistajan tuoteryhmään Vintage, mikä tarkoittaa kokopuista kantta, pohjaa ja sivuja. Kiiltolakan pois jättäminen ei vaikuttane sointiin, mutta ajan mittaan ohuesti viimeistelty puu saattaa kerätä likaa. Sisältäkin kitarat näyttävät kivalta, eikä sinne ole unohtunut ylimääräisiä liimapisaroita tai lastuja. 44-46 Dowina.indd 44 44-46 Dowina.indd 44 9.2.2025 9.48 9.2.2025 9.48. Tällaiset puiden ja runkomuotojen yhdistelmät kuuluvat Dowinan malliston perusspekseihin, mutta heillä on tarjolla iso valikoima optioita, joista vielä lisää lopussa
Se on läpinäkyvää muovia, joten kuvissakaan se ei juuri näy. Danubius onkin näiden kahden vertailussa soinniltaan kompaktimpi, napakampi ja jonkin verran hiljaisempi. 44-46 Dowina.indd 45 44-46 Dowina.indd 45 9.2.2025 9.48 9.2.2025 9.48. Molemmat kokeiltavat kitarathan ovat tyyppiä grand auditorium ja ne ovat kopan äärimitoiltaan samanlaiset sillä erotuksella, että Danubiuksessa on kannen kokoa ja siten kopan tilavuutta selvästi pienentävä soololovi. Pyrstöliitos on Dowinankin perusratkaisu. Kauniita katsella, mukavia soitettavia. Samalla tulee oiva tilaisuus vertailla kopan muodon ja materiaalien merkitystä soinnille. Fishmanin elektroniikan avulla se kuitenkin on vahvistettavissa vaikka bändivolyymin osaksi. Kaikki huolella tehtynä ja viimeisteltynä. Bluestyyppisessä sorminäppäilyssä se pärjää mainiosti ja plektralla soitettaessa sointukomppi saavuttaa riittävän vahvuuden vaikka vahvistamattomalTässä kuvassa näkyy paljon puuliitoksia. www.riffi.fi 1/2025 45 ta helmiäisestä ja valaistussa tilassa ne näkyvät hyvin, hämärässä ne sitten taas erottuvat aika heikosti. Aitoa ääntä kohtuuhinnalla Sitten soittamaan. Kitaroissa on plektrasuojus kannessa
Ensimmäisiä Dowinan kitaroita tehtiin Aasiassa Marinovin ohjauksessa ja oma verstas Bratislavassa aloitti toimintansa 2010. Tšekkoslovakian demokratisoituminen samettivallankumouksessa, ja sitä seurannut Slovakian irtautuminen itsenäiseksi antoivat Marinoville mahdollisuuden ryhtyä tuomaan maahan länsimaisia akustisia kitaroita. Lisäksi heidän kotisivuillaan on sovellus, jossa virtuaalisesti pääsee valitsemaan yksilöllisesti rakennettavalle soittimelle kaikki yksityiskohdat puumateriaaleista, niiden liitoksista ja monista mittasuhteista, sekä somisteet kuten reunalistat, rosetti ja upotukset. Nykyinen Dowina on pienehkö perheyritys, jossa työryhmän kaikki jäsenet osallistuvat jossakin työvaiheessa kaikkien kitaroiden valmistamiseen, ja ne tehdään käsityönä. 040 681 0910 • nordsound.fi Mikä on Dowina. Hintaero Danubiuksen ja Sauvignonin välillä selittyy pitkälti materiaaleilla ja kauttaaltaan kokopuisella kopalla valmistetuksi soittimeksi Sauvignon onkin verraten edullinen kitara. Nyt koesoitetuista kahdesta kitarasta täytyy muistaa, että kokopuukantinen sekä -koppainen soitin tarvitsee muutamia vuosia aktiivista käyttöä, jotta sointi kypsyy parhaimmilleen. Dowinan linnan raunio – joka nykyään tunnetaan nimellä Hrad Devin – sijaitsee muutaman kilometrin päässä työpajasta ja on antanut nimen firmalle ja sen soittimille. Tekstissä mainittiin Dowinan tarjoamat optiot ja niitä todellakin riittää. Tämä on arkikäytön kitara, jonka voi ottaa keikallekin mukaan. Dolomiittien kuusen ja slovakialaisen tammen kaltaisten eurooppalaisten puiden lisäksi silloin kun ulkoisella mikrofonilla halutaan taltioida rikas ja vahva sointuja rytmikomppi. Sauvignonissa käytetty materiaalien yhdistelmä – kuusikansi, mahonkipohja ja -sivut sekä X-rimoitus herättää mielikuvan eräästä hyvin tunnetusta kitaramerkistä ja siihen assosioituvia odotuksia muhkeasta bassotoistosta. 46 www.riffi.fi 1/2025 Dowina Käsintehtyjä akustisia kitaroita Slovakiasta Sauvignon GA ds • kuusikansi, kokopuuta • kopan kyljet ja takansi mahonkia, kokopuuta • mahonkikaula • eebenpuu-otelauta • eebenpuu-talla • mensuuri 648 mm (kielen vapaana soivan osuuden pituuden) • otelaudan leveys satulan kohdalla 45 mm • hintaluokka 1300 € Danubius GACE ds • kuusikansi, kokopuuta • laminoidut kyljet ja pohja, makassarin eebenpuu • kaula natoa • otelauta tummaksi värjättyä nimeämätöntä jalopuuta • talla tummaksi värjättyä nimeämätöntä jalopuuta • mensuuri 648 mm (kielen vapaana soivan osuuden pituuden) • otelaudan leveys satulan kohdalla 45 mm • Fishmanin Presys+ -elektroniikka • hintaluokka 700 € Lisätiedot: Nordsound Puh. Vanhassa slovakian kielessä dowina merkitsee tyttöä. Onpa heidän aarrehuoneessaan vanhaa ruusupuutakin, sertifikaattien kanssa tietysti. Joukossa on kuitenkin firman oma erikoisuus, konseptikitara Aura, jossa kaulaliitosta on upotettu reilusti syvemmälle kopan yläpään blokkiin – muutoinhan he käyttävät perinteistä pyrstöliitosta. Ja sitähän Sauvignonista juuri saa, tasapainoisella tavalla. Laadukkaiden puumateriaalien löytäminen on Dowinan – kuten kaikkien soitinrakentajien – elinehto. Tämä rakenne vahvistaa kevyenkin sorminäppäilyn kuulumaan kivasti ja vahvempi isku tuo jo esiin kuusikielisen orkesterin. Soitinmestarina toimii Stanislav Petko Marinov, jolla on useiden kymmenien vuosien kokemus akustisten soittimien rakentamisesta – alkuun viuluista, mutta akustisista kitaroistakin jo pitkältä ajalta. Pian syntyi ajatus rakentaa niitä itsekin. Mutta hyvässä alussa molemmat jo ovat. Esimerkiksi nyt koesoitossa olleen Sauvignonin kohdalla kopan muotoja on peräti yhdeksän erilaista, kansipuiden vaihtoehtoinakin on kolmea erityyppistä kuusta ja niin pois päin. Niitä täydentävät eksoottisemmat cocobolo, padauk ja grenadillo. Sauvignonin sointi on aitoa ja dynaamista akustisen kitaran äänimaailmaa ja mielestäni omimmillaan juuri sorminäppäilyssä, tai 44-46 Dowina.indd 46 44-46 Dowina.indd 46 9.2.2025 9.48 9.2.2025 9.48. le säestämiselle. Käsintehdyksi soittimeksi molemmat kokeillut ovat maltillisella hintatasolla ja tarjoavat siten hyvää vastinetta rahalle. D owina on kotoisin Bratislavasta, Slovakian pääkaupungista. u käytetään muualta maailmasta hankittuja perinteisiä soitinpuita kuten mahonkia, vaahteraa ja eebenpuuta. Ensinnäkin heidän koko perusvalikoimansa voidaan rakentaa neljällä eri koppamuodolla, jotkut useammallakin. Muodot ovat enimmäkseen akustisten maailmasta samoja tuttuja, joita muutkin valmistajat toteuttavat. Auran ansiosta soittaja pääsee helpommin käsiksi otelaudan ylimpiin nauhoihin
Käyttöpinnan täydentää kuuden painonapin lajitelma ja tietysti nykytapaan kosketusnäyttö, jota täppäämällä ja pyyhkäisemällä voi valita ja säätää eri asetuksia. Pedaalin mukana tulee minimalistinen pikaopas, jonka evästyksellä laitteen saa kytkettyä käyttökuntoon. Lisäksi yksityiskohtaiset parametrit teknisine erittelyineen on koottu vielä omaksi pdf-vihkosekseen, jonka voi niin ikään ladata itselleen tai lukea nettiselaimella. Englanninkielinen käyttöopas vaikuttaa seikkaperäiseltä ja kattavalta, ja vastaukset niihin muutamiin mieltä askarruttaneisiin pulmiin löytyivät vallan helposti. Mekaanisen toteutuksen huterin kohta on ulkoisen virtalähteen liitäntä, jonka yhteydessä ei jostain syystä ole lainkaan vedonpoistimeksi soveltuvaa nipukkaa tai hakasta. Joukossa on luontevasti omaan soittoon heti istuvia tarjokkaita ja vastavuoroisesti sellaisiakin, jotka eivät ihmeemmin TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Boss GX-10 – tehty keikoille Kitara kiinni, kuulokkeet korville ja kolme tuntia myöhemmin… Kirjoitetaan “etuaste”, mutta lausutaan “koko vahvistin plus kaappi ynnä mikrofoni(t)”. Niitä suojaa kyllä jossain määrin se, että pedaalin kansilevyä on porrastettu ja säätimet on sijoitettu ikään kuin ylemmälle askelmalle turvaan. Toiminta on täsmällistä ja nuppia kierrettäessä parametrien muutokset tuntuvat ja kuuluvat säntillisesti naksahtelevina pykälinä. Perusteellisempaa boss.info-sivustolta löytyvää käyttöohjetta voi sitten lukea joko nettiselaimella tai omaan älyvälineeseen ladattavana pdf-dokumenttina. Appi on selkeä ja soundien rakentelu sekä muokkaus sen avulla käy joutuisammin kuin kansilevyn menujen kautta. 47-49 Boss.indd 47 47-49 Boss.indd 47 9.2.2025 9.50 9.2.2025 9.50. Sivusuunnassa tilaa polkukytkinten välillä on reilusti, mutta painella täytyy huolellisesti aivan tossun kärjellä, ettei samalla tuupi näytön alapuolelle sijoitettuja säätimiä. Suosittelen painokkaasti ottamaan ihan alusta alkaen laitteen aisapariksi Boss Tone Studio -applikaation, jonka GX10:lle räätälöidyn version voi ladata maksutta Bossin sivustolta. Pedaalia lautaan asennettaessa varmistuksesta on helppo huolehtia, mutta irtonaista laitetta liikuteltaessa asia on syytä tiedostaa, ettei johtoon kohdistuva nykäisy tempaise liitintä. Soundia pedaalista GX-10 toimitetaan soittovalmiiksi täyteen ladattuna ja valikoiman voi sanoa edustavan jotakuinkin kaikkia mahdollisia tyylisuuntia ja soundi-ihanteita. Soundien ruu vaus on niin intuitiivista, että valikkopohjaisia laitteita aiemmin käyttänyt pääsee etenemään ilman käyttöopastakin. www.riffi.fi 1/2025 47 T ukevaan metallikoteloon rakennettu GX-10 on kauttaaltaan jämäkän tuntuista tekoa. Ei sotkuisena sillisalaattina vaan kauniisti katettuna noutopöytänä. Vain lähtövoimakkuuden säädin (output level) toimii perinteisenä portaattomana potentiometrinä, jolla on selkeä fyysinen alkuja loppupiste. Vankat jalkakytkimet ja mitaltaan lyhyt, mutta tuntumaltaan erinomainen keinupoljin huokuvat nekin turnauskestävyyttä keikkailua ajatellen. Pedaalissa on niin valtavasti kaikenlaisia mahdollisuuksia, että niiden haltuunotto ja tutkiskelu sujuu paljon nopeammin jonkin isomman tietolaitteen näytöltä tilannetta tarkastellen, vaikka peruskäyttö tutustumisvaiheen jälkeen sujuukin varmasti sitten ihan ilman ulkoista tukea. Muut GX-10:n säätimet ovat ympäri pyöritettäviä datarullia, ja niihin on myös integroitu painokytkimet valikoissa etenemistä ja säätökohteiden valintaa varten
Boss suosittelee kytkemään AX-10:n suoraan kitaravahvistimen pääteasteeseen esimerkiksi efektilenkin paluuliitäntää käyttäen. Vieläkin tärkeämpää, näppituntuma on erinomainen ja GX-10:n ääni seuraa soittodynamiikkaa niin voimakkuuden kuin sävynkin osalta. 48 www.riffi.fi 1/2025 sytytä edes säätöjä ruuvailemalla. GX-10 soveltuu nimittäin myös bassokäyttöön ja basisteille onkin varattu 21 ikiomaa matalien äänten prosessointiin viriteltyä efektityyppiä. Mikkivalinnat todella vaikuttavat soundiin uskottavasti ja yhtä lailla toimii myös etäisyyden säätö. Soundin voi nimittäin rakentaa yhden helminauhaa muistuttavan lineaarisen ketjun sijaan myös kahdeksi rinnakkaiseksi signaalipoluksi jaettuna. Soundit onkin syytä järjestellä niin, ettei muistipaikasta toiseen steppailu varasta aikaa soittamiselta. C1 on itse asiassa paljon isompi juttu kuin voisi äkkiseltään ajatella, kiitos GX-10:n signaalipolun joustavan rakenteen. Enimmillään käytössä on samanaikaisesti kaksi vahvistinta ja 13 efektiä, jotka muodostavat yhden yhtenäisen signaalipolun tai kaksi rinnakkaista signaalipolkua. Rinnakkaisten ketjujen käyttö ei rajoitu tähän, sillä ne voivat myös soida samaan aikaan. Eri vahvistimilla ja niiden kaiuttimilla kuunneltaessa sama GX-10:llä tehty soundi saattaa kuulostaa hyvinkin erilaiselta ja siksi pedaalissa onkin valinnat lähtösignaalin optimointiin joko linjasoittoa varten, 12 erityyppiselle kitaravahvistimelle sekä kahdelle erityyppiselle bassovahvistimelle. Pedaalin kolmannen polkukytkimen (C1) voi määritellä vapaasti jonkin tietyn toiminnon (tai useamman toiminnon muodostaman yhdistelmän) päälle/pois-kytkimeksi. Samalla logiikalla pelaavat myös efektilenkin send/return ja phrase loop -moduulit. Niillä pääsee pykälän eteentai taaksepäin ja uusi paikka aktivoituu välittömästi. Soundit rakennetaan virtuaalisilla efektilaitteilla (170 kpl) ja vahvistimilla (32 kpl). Mä tahdon selaa, selaa Muistipankkeja GX-10:ssä on yhteensä 99 ja niistä kaksi kolmasosaa on avattu käyttäjälle. Käytössä on sen jälkeen kaksi erilaista soundia ja hyppäys yhdestä soundista kokonaan toiseen käy C1-kytkimellä. Toiseen haaraan sijoitetaan soolosoundin vaatimat kilkkeet, vaikkapa overdrive ja vahvistin. Vaikka jakopiste näkyy editorissa omana moduulinaan kuten jokainen yksittäinen efektikin, se ei verota käytössä olevien efektien enimmäismäärää. IR-vasteiden käyttömahdollisuutta GX-10:ssä ei ole, mutta jokaiseen vahvistinmalliin kuuluu pääteasteen käyttäytymistä mallintavat sagja resonance-parametrit sekä useampia erilaisia kaiutinemulaatioita. Kautta linjan on sanottava kuitenkin se, että kaikki presetohjelmat ovat omassa lajissaan johdonmukaisesti ja taidolla tehtyjä. Näiltä osin virtuaalimaailma peilaa fyysisen todellisuuden olemusta, jokin soundi tai aparaatti sytyttää ja jokin toinen jättää haaleaksi. Pedaali ei myöskään mankeloi erityyppisten soittimien ja mikrofonien soundia yhdenmukaiseksi vaan säilyttää kiitettävästi niiden omat luonteet. Vaikutusta soundiin voi kuulostella säätämällä virtuaalivahvistimen oman ”suoran” signaalin ja ”mikrofonin kautta” kulkevan soundin balanssia. Myös kaikenlaiset kaikuhimmelit voivat rinnakkaisketjulla tuotettuina olla todella maukkaita ja käyttökelpoisia – semminkin kun efektejä tuotKaikki tarvittava eikä mitään ylimääräistä 47-49 Boss.indd 48 47-49 Boss.indd 48 9.2.2025 9.50 9.2.2025 9.50. Jo kahden erilaisen säröttimen käyttö saman puhtaan, mutta kahdeksi itsenäiseksi haaraksi jaetun signaalin ruskistamiseen avaa toisenlaisia soundimailmoja kuin samojen efektien ketjutus peräkkäin. Sekä ”flatin”, jota kuvataan täydellisen neutraaliksi vaihtoehdoksi. Puhumattakaan siitä, että yhdellä ketjulla voi rakentaa itselleen perinteisen kitarasoundin ja tuottaa sitten rinnakkaisella ketjulla sen kumppaniksi vaikkapa oktaaverilla syntyvän bassokomponentin omine efekteineen. Oma lukunsa on virtuaalinen mikrofoni, jonka mallia voi vaihtaa ja etäisyyttä säätää. Apuna voi toki käyttää jotakin ulkoista midi-ohjainta. Sitten lisätään ketjuun jakomoduuli ja sijoitellaan yhteen haaraan komppisoundille sopiva vahvistin ja sille halutut efektit. Moduuleiden järjestystä voi vaihdella ja molemmille haaroille on täydet vapaudet niin moduuleiden lajitelman kuin säätöjenkin suhteen. Niinpä sävyt ja voimakkuustasot saa sovitettua tarkoin käyttötilanteen vaatimalla tavalla. Mikrofonivalikoima sisältää viisi tyypillisesti kitarakaapin eteen sijoitettavaa mallia ja kolme kahden eri mikrofonin yhdistelmää. Näin muistipaikkaan tallennettavalle komppisoundille voi ohjelmoida C1-kytkimen taakse vaikkapa lisäbuustin tai jonkin erikoisefektin sooloja varten. Jokaisessa pankissa on kolme muistipaikkaa, mutta niiden selaamiseen on vain kaksi polkukytkintä. Molemmille on oma volumensa, ja linjasoittotilanteessa painotus kallistuu varmastikin mikkisimulaation puolelle, kitaravahvistimen kautta soitettaessa ehkä sitten taas siihen kuivakkaampaan linjasoundiin. Jakopisteen voi valita vapaasti, joten helminauhan alkuun voi sijoittaa sellaisia efektejä, joilla tuotetaan perussoundi. Rinnan asetettuina molemmat työstävät neitseellistä raaka-ainetta, eikä kumpikaan myllytä toisen jo muokkaamaa signaalia uuteen kertaan. Sen ansiosta soittaja voi lähteä rakentamaan vaikka millaista spektaakkelia sijoittamalla yhteen haaraan yhdet efektit ja toiseen toiset
Tarkastella voi yhtä kieltä kerrallaan tai vaikka näin: kaikkia kuutta samanaikaisesti. Ominaisuuksia on tietysti jonkin verran karsittu, mutta erilaisten sointien luomiseen GX-10:ssä on käytännössä lähes rajattomasti välineitä ja efektilenkin kautta mukaan voi kytkeä omia analogisia lempipedaaleita. Erikseen myytävälle BT-vastaanottimelle on valmis istukka pedaalin takalaidassa ja sellaisen asentamalla avautuvat GX-10:n Bluetooth-toiminnot: mahdollisuus soittaa taustaraitoja ja muokata asetuksia langattomasti. Pulmaa voi kiertää pitäytymällä esimerkiksi kaikujen ja viiveiden suhteen suhteellisen kuivissa soundeissa, jolloin jälkityöstölle jää enemmän pelivaraa. Kun katuhintakin musiikkiliikkeissä näyttää asettuneen suurinpiirtein kolmanneksen halvemmaksi kuin isomman GX-100-mallin, asettuu tämä pienempi versio sopuisasti omalle paikalleen antaen enemmänkin kuin kosolti hyvää hintansa vastineeksi u Tone Studio -applikaatiossa pääsee muuttamaan asetuksia monenlaisilla tavoilla. Ja jos ratkaisut sitten osoittautuvat työskentelyn edetessä ja kaiutinkuunteluun siirryttäessä soundillisesti virhearvioiksi, vararadalle tallennetun soiton voisi efektoida alusta alkaen uudestaan. Itselleni valinta olisi helppoa, sillä myös keinupolkimen tehtävän saa ohjelmoitua soundikohtaisesti ja omissa toimissani yksi keinupedaali kerrallaan riittäisi varmasti. Tässä on varmastikin eräs niitä harvoja kohtia, joissa laitteen hintaluokka tulee näkyviin – soundit ovat erinomaisia ja todella monipuolisesti muokattavissa, mutta käyttäjä joutuu tekemään valintoja sen suhteen mitä ominaisuuksia haluaa ensisijaisesti hyödyntää. www.riffi.fi 1/2025 49 Boss AX-10 Ohjelmoitava multiefekti kitaralle ja/tai bassolle • 170 eri efektityyppiä • käytettävissä samanaikaisesti 15 efektiä ja 3 toiminnallista moduulia • viritysmittari, tarkkuus +/-0,1 senttiä • fraasi-luupperi, 38 s (mono) / 19 s (stereo) • näytetaajuus 48 kHz • 24-bittinen A/D-muunnos • 32-bittinen prosessointi • 32-bittinen D/A-muunnos • tulojakki kitaralle • mono/stereolähtö vahvistinta / linjasoittoa varten • kuulokelähtö • send/return-efektilenkki ulkoisille laitteille • liitäntä ulkoisille ohjaimille • istukka BT-vastaanottimelle • toimii erillisellä virtalähteellä (kuuluu pakettiin) • mitat: 46,2 x 24,8 x 7 (l x s x k, cm) • paino: 3,6 kg • hintaluokka < 450 € Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi tavan haaran voluumin voi asettaa keinupolkimen taakse, jolloin koko tehostemaailman annostelu ydinsoundin viitaksi onnistuu tilanteen mukaan. Silloin voisi esimerkiksi kotona iltasoittoja kuulokkeet päässä tallentaessaan rakentaa soundin juuri sellaiseksi kuin siinä tilanteessa inspiroivimmalta tuntuu. 47-49 Boss.indd 49 47-49 Boss.indd 49 9.2.2025 9.50 9.2.2025 9.50. Useimmat säädöt seuraavat suoraan hiiren liikettä, mutta jotkut asiat voi poimia valikosta tai naputella numeroarvoina. Kaikkien tekijöiden summa Boss GX-10 on neuvokkaasti toteutettu pienennös muutaman vuoden etumatkaa saaneesta GX-100-mallista. Hiukan harmillista on, että efektoidun stereon rinnalla ei ole tietokoneelle päin vielä kolmatta kanavaa, jonka kautta voisi tallentaa ”ylimääräiselle” vararaidalle kitaran alkuperäisen ja muokkaamattoman soundin mahdollista myöhempää plugarikäsittelyä tai re-amppausta varten. Soundit ovat ensiluokkaisia. Valmistaja on kyllä tiedostanut tämän asian ja GX-10:n takalaidassa on yksi ulkoisille ohjaimille varattu TRS-jakki, johon voi kytkeä yhden tai kaksi kytkintä, tai vaihtoehtoisesti ulkoisen keinupolkimen ekspressio-ohjausta varten. Äänikortiksi. GX-10 on mitoiltaan kompakti ja anneiltaan runsas. Tietokone näkee GX-10:n kaksikanavaisena äänikorttina ja lähtökohtaisesti Bossilla on varmastikin ajateltu stereomuotoon efekteillä kasvatetun kitarasoundin taltiointia. Lisäkytkimille löytäisin sitten kyllä enemmänkin käyttötapoja, joten Bossin oma FS-6 tuplakytkimineen olisi vääjäämätön kuluerä GX-10:n hankinnan yhteydessä. Tietokoneeseen GX-10 liitetään USB-C:llä, jolloin pedaalin kautta voi kuunnella tietokoneelta kahden kanavan muodostamaa stereoparia jammailun tai uuden raidan äänityksen kompiksi. Viritin aktivoituu automaattisesti, kun keinupedaalin keulan nostaa ylös. Ei ihme, että hetken aikaa erilaisia ideoita kokeiltuani aloinkin kaivata jo toista kytkintä C1:n rinnalle, sillä kokeilujen edetessä kytkimelle löytyi yhä luontevampia käyttökohteita leslien nopeudenvaihdosta kaikujen jäädyttämiseen ja muihin erikoistilanteisiin asti
Nyt Blackstar harppaa suoraan valtameren taakse ja lähtee haastamaan Fenderiä pienitehoisten putkikombojen segmentissä. Säröytymiseen vaikuttavan gainin ja sävyä muokkaavan tonen välistä löytyy sentään pieni Drive-painike, joka toimii käytännössä kanavanvaihtajan tavoin. Samalla ratkaisu tekee liitäntöjen käytöstä hankalampaa mikäli laitetta ei pääse vapaasti pyörittelemään, tai sen taakse ei mahdu kyykistymään parempaa katselukulmaa etsien – tai jos vain sattuu olemaan niitä ihmisiä, joilla piuhat tuntuvat käsikopelolla operoidessa menevän aina automaattisesti väärinpäin. Kaiun etähallintaa varten tarvitaan kuitenkin erikseen myytävä Blackstarin kahden kytkimen pedaali, jonka valmistaja olisi kyllä kernaasti saanut paketoida vakiovarusteeksi. 50-51 Blackstar.indd 50 50-51 Blackstar.indd 50 9.2.2025 9.51 9.2.2025 9.51. Blackstarin omassa mallistossa sen edeltäjänä voisi pitää spekteiltään hyvin samankaltaista Studio 10 6L6:tta. Testiyksilön kermanvärinen tolex ja tyylikäs vaaleanruskea etukangas tekevät kombosta houkuttelevan näköisen paketin: tämähän istuisi studion lisäksi olohuoneeseen vaikka sisustuselementtinä! Miellyttävän estetiikan viimeistelee vaaleanruskea kantokahva, johon tarttuessa käy myös samantien selväksi, että TV-10A on kokoisekseen yllättävän painava laitos – peräti 14,7 kiloa. Kaiutinelementti on 12-tuumainen Celestion Seventy-80, mutta kombo voidaan liittää myös mihin tahansa ulkoiseen 8/16 ohmin kaappiin. Rapsakka soundi TV-10A:n liitännät on sijoitettu takapaneelin alaosaan siten, että yhdistettyinä ne sojottavat kohti lattiaa. Toisille se on merkki jämäkästä laadusta, toisille jo pelkkä ajatus vahvistimen raijaamisesta ahtaissa porttikongeissa nostaa hien pintaan. TV-10A:ta markkinoidaan erityisesti studiokäyttöön, ja siihen tarkoitukseen se on erittäin helppo kuvitella varteenotettavaksi vaihtoehdoksi esimerkiksi Fenderin Blues Juniorille. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Blackstar TV-10A – Amerikan soundeja brittityyliin Virkistävää, että joku malttaa keskittyä yhteen juttuun eikä koeta olla kaikille vähän kaikkea. Näin piuhat ovat hyvässä suojassa yhteentörmäyksiltä ja säästävät tilaa vahvistimen takana. Sen sisuksissa hohkaa kaksi putkea: etuasteeseen sijoitettu ECC83 ja päätteessä nököttävä 6L6. Muutoin TV-10A on nykypäivän kaikki yhdessä paketissa -ratkaisujen keskellä virkistävän simppeli laitos, sillä yläpaneelissa nököttävät kontrollit voidaan laskea yhden käden sormilla, eikä hommaan liity minkäänlaista applikaatiota. 50 www.riffi.fi 1/2025 E ntisten Marshall-insinöörien reilut 15 vuotta sitten perustama Blackstar on vuosien varrella opittu tuntemaan perinteisten rouheiden brittisoundien soihdunkantajana yhdessä Marshallin ja Orangen kanssa, vaikka firman kehittämällä ISF-säädöllä heidän vahvistimiensa luonnetta onkin voinut muovata myös Atlantin toiselle puolelle viittaavaksi. TV-10A on nimensä mukaisesti 10-wattinen ja kaksikanavainen Class A -kombo. Rohkeuden puutteesta ei yhtiötä ainakaan voi syyttää. Myönnytyksenä nykypäivän tarpeisiin laitteeseen on lisätty efektilenkki (sarjaan) sekä yksinkertainen kaiutinemuloitu lähtöliitäntä (joka toimii myös kuulokeliitäntänä), mutta siinäpä se on – ei usb-liitäntöjä, ei Blackstarin kehittämää Infinite Shape Feature -säätöä sen enempää kuin valmistajan monissa uudemmissa vahvistimissaan hyödyntämää CabRigappia, jolla simuloidaan kaiuttimen ohessa myös studioakustiikkaa sekä mikrofoneja. Kukin siis arvioikoon tykönänsä kuinka massaan suhtautuu. Painikkeen vaihtoehtona palvelee vahvistimen mukana seuraava jämäkkä FS-4Sjalkakytkin, jolla puhtaammasta soundista pääsee Driven rosoisempaan maailmaan näppärästi soiton lomassa
Vaikka kyseessä on ”puhdas” kanava, siitä saa kirvoitettua jo melkoisen rouheaa soundia gainia oikealle kierrettäessä. 0207 282 200 • www.emnordic.fi Kun johdot on saatu oikeille paikoilleen, tulee vahvistinta ennen ensimmäisten sävelten ottamista pitää hetken lämpiämässä standby-moodissa. Alataajuuksista löytyy aina puhtia, mutta ei kuitenkaan liikaa. Keskitaajuuksia buustaava overdrive tuo soundiin erottuvuutta ja paksuutta. Ja loput voidaan kattaa liittämällä vahvistin emuloidun linjaulostulon kautta suoraan PA-järjestelmään. Erilainen vaihtoehto Blackstarin laitteisto on löytänyt vannoutuneen käyttäjäkunnan erityisesti raskaampia särövalleja suosivien soittajien keskuudesta. u Konstalemattomuus toimii: äänen voimakkuutta säädetään mastervolumella, signaalin säröytymistä gainilla, kaiun määrää/ syvyyttä reverbillä ja äänensävyä tonella. Isossa-Britanniassa suunniteltujen vahvistimien valmistus Kiinassa on pitänyt niiden hinnat kohtuullisina, ja valmistajan edullisemman pään malleja kuulee monesti suositeltavan brittihenkiseen murinaan ensikosketustaan ottaville. Siinä tarkoituksessa se toimii kuten lupailtiin: soundit ovat hyvät ja lämpimät pienemmilläkin äänenvoimakkuuksilla ja kohinataso pysyy maltillisena gainja volume-asetuksista riippumatta. Kilpailu keskihintaisten ”pikkuvahvistimien” keskuudessa on toki kovaa. Emuloitu ulostulo itsessään ajaa asiansa. www.riffi.fi 1/2025 51 Blackstar TV-10A 10-wattinen putkikombo • 12" Celestion Seventy-80 -kaiutinelementti • kaksi kanavaa • integroitu digitaalinen kaiku • säädöt: Master volume, Gain, Tone, Reverb, Drive-kytkin • liitännät: efektilenkki (sarjaan), emuloitu linjaulostulo/ kuulokelähtö, kaiutinliitännät 8–16 Ohm • FS-4S-jalkakytkin • putket: 1× ECC83 ja 1× 6L6 • powerja Standby-kytkin • mitat (mm): 473 x 421 x 251 • hintaluokka alle 700 € Lisätiedot: EM Nordic Puh. AC/DC:mäinen napakka komppisoundi löytyy heti puolenpäivän jälkeen ja laulavaa, venyvää saturaatiomattoakin irtoaa viimeiseltä neljännekseltä. Master volumea ja gainia avaamalla keskitaajuudet saavat ympärilleen miellyttävää harmonista runsautta. 50-51 Blackstar.indd 51 50-51 Blackstar.indd 51 9.2.2025 9.51 9.2.2025 9.51. Se ei välttämättä yllytä kilpailemaan kovakätisemmän rumpalin kanssa, mutta muutoin tehoa riittää kyllä moniin eri käyttötarkoituksiin. Jälleen makuasia, näkeekö asian enemmän plussana vai miinuksena. Monikäyttöisin asetus löytyy sieltä asteikon puolivälin paikkeilta. Takavasemmalta yhden vaihtoehdon samaan kategoriaan voisi tarjota myös Supron Delta King 12. Korkeimmat taajuudet muuttuvat Tonea myötäpäivään kierrettäessä nopeasti melkoisen teräviksi, mutta tämä lienee amerikkalaistyylisten 6L6-pääteputkikombojen ominaisuus – moinen pisteliäisyys ei ole mitenkään vierasta Fenderinkään valikoimissa. Amerikkalaistyyliin leikatuilla keskitaajuuksilla ja neutraalilla luonteellaan TV-10A toimii odotetun hyvin myös pedaalialustana. TV-10A tarjoaa valmistajan tuttuun kaavaan kuitenkin erilaisia sävyjä. Tämän päätteeksi ei tarvitsekaan muuta kuin napsauttaa virtakytkin on-asentoon ja antaa kitaran laulaa. Blackstarin uutukainen on kuitenkin näistä se pienitehoisin ja kenties suorimmin äänityskäyttöön suunnattu peli. Jos Blackstarin valikoima ei ole tähän mennessä houkutellut, kenties tämä on juuri se malli, joka saa tutustumaan mallistoon tarkemmin. Olisi väärin sanoa, että TV-10A on äänekäs kokoluokkaansa nähden, sillä 10 putkiwatista lähtee tunnetusti reilusti mökää. Kaikki namiskat puolen päivän paikkeilla soittajaa tervehtii puhtaampien soundien puolella varsin ponnekas jenkkisoundi. Drive-kytkimen takaa löytyvälle ”särökanavalle” vaihdettaessa aloituspiste siirtyy jonnekin hillityn bluessärön tuntumaan ja skaalautuu siitä gainin avaamisen myötä vähitellen rapeampaan, koko signaalin haltuunsa ottavan saturaation rajoilla taiteilevaan crunchiin – kuumilla humbuckereilla mennään toki rajan yli jo aiemmin niin että heilahtaa. Suorin TV-10A:n kilpailija on luonnollisesti vuosikausia sitten paikkansa vakiinnuttanut Fenderin Blues Junior. Integroitu kaiku on erinomainen, vaikkakaan ei kontrollien puolesta se kaikkein monipuolisin. Ei hullumpaa, ei lainkaan hullumpaa. Signaali säilyy selkeänä myös Fuzz Facella, eikä kuumempikaan signaali lyö vahvistinta totaalisen tukkoon. Se toimii niin äänityskuin livekäytössä, mutta mistään poikkeuksellisen eläväisestä ratkaisusta ei ole kyse, eikä soittajalle ole tarjolla erilaisia kaappimallinnuksia. Maltillinen lisäys tuo kaivattua tilan tuntua riffien ympärille ja äärimmilleen rullattuna se toimii mainiosti soolojen elävöittäjänä. Toisaalta valintojen vähyys pitää tässäkin kohden työskentelyn yksinkertaisena. Marshallilta löytyy Origin 20 ja Orangelta Rocker 15
Kun puolitus vaikuttaa käytännössä vain voluumiin eikä muuta äänensävyä tai säröytymistä mainittavasti, saa äänimäärän skaalattua toimintaympäristöön sopivaksi erittäin kätevästi. Työnjälki on siistiä ja pinnat huoliteltuja. Nopeasti korva kuitenkin kalibroi itsensä uudestaan ja kaikki on taas hyvin. 52 www.riffi.fi 1/2025 si rinnakkaista tulojakkia. Kun vaihtaa pienestä tehosta suurempaan, soittotuntumassa ei tule oikeastaan muuttaneeksi mitään. Mutta nämäpä peijakkaat halusivatkin molemmat! Se kävi helposti, sillä vahvistimen kummassakin kanavassa oli kak52-53 Bluetone.indd 52 52-53 Bluetone.indd 52 9.2.2025 9.52 9.2.2025 9.52. Soittaja valitkoon kumpaa haluaa. Tämä järjestely mahdollisti samalla sen, että rinnakkaisen tulojakin kautta kanavat sai ketjutettua peräkkäin, jolloin soittajalla oli sekä tumma että kirkas kanava hyppysissään – yhtäaikaa. TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Bluetone Plexi 10 Head ja 2 ×10" Vanhaa voi toistaa sellaisenaan, tai sitten voi miettiä mikä siinä vanhassa onkaan niin hyvää ja miten sen hyvän voi maksimoida. Se ensimmäinen malli, JTM45 vuodelta 1963, oli 45-wattinen putkilaite, jossa oli kaksi kanavaa, tumma ja kirkas. Vahvistinnupin tavoin kotelon seinät ovat kevyttäkin kevyempää keisaripuuta, etuja takalevy havuvaneria. Plexi 10:n kolmialueinen ekvalisaattori ja sen toimintaa täydentävä presence-säätö pelaavat kuten pitää. Bluetonen Plexi 10 on nimensä mukaisesti kymmenwattinen ja mikä mainiointa, tuonkin tehomäärän voi vielä puolittaa. Toinen aivan oleellinen asia on tietysti se, että 45 wattia tehoa on lavalle kenties hyvinkin perusteltavissa, mutta pikkustudioon, työhuoneäänityksiin tai kotikäyttöön sellainen määrä on aivan tolkuttomasti. Kotimainen Bluetone aloitti toimintansa 2005 ja tähän mennessä maailmalle on saateltu suurinpiirtein 600 vahvistinta, 160 kaiutin kaappia, 50 reaktiivista keinokuormaa ja 80 efektipedaalia. Kaksi kymppiä Jykevän näköinen pikkukaappi on kaikin puolin jämerää tekoa, vaikka ei paina oikeastaan yhtään mitään. Listalla on monen tunnetun valmistajan elementtejä, ja valmiin kaapin hinta muotoutuu sitten sen mukaan, millaisia erikoisominaisuuksia tilaaja haluaa. Säätövarat ovat laajoja ja toiminta johdonmukaista. Mutta jos on totuttanut korvansa ensin kovempaan äänitasoon, vaihto puolitetuille tehoille saattaa aiheuttaa hetkellistä voimattomuuden tunnetta, kun äänitaso yksinkertaisesti laskee. Näistä herkempi oli alunperin tarkoitettu hiljaista signaalia tuottaville kitaroille ja epäherkempi vastaavasti kovempaa signaalia antaville soittimille. Jos tilaa kaapin omien mieltymystensä mukaisena, voi verhoilun ja etukankaan kuosin lisäksi valita myös millaiset kaiuttimet kaappiin haluaa. Kanavia on kuitenkin JTM:n tavoin kaksi, niiden linkitys on vain tehty jo valmiiksi vahvistimen sisällä. Kuten kuvasta näkyy, Bluetonen Plexi 10:ssä on vain yksi jakki kitaralle. Kotimaan ohessa verstaalta toimitetaan tuotteita lukuisiin maihin EU-alueella – sekä sen ulkopuolelle! – kotistäkki P lexi viittaa 1960-luvun Marshall-vahvistimiin, joiden nuppipaneelit olivat tosiaankin taustapuoleltaan kullattua pleksiä. Kirkas ja tumma löytyvät siis molemmat, ja koska molemmille on oma gain-säätönsä, niiden miksaus sujuu portaattomasti
Tässä kohden on hyvä kuitenkin muistaa, että kyse on kahdesta kymppituumaisesta eikä neljästä 12-tuumaisesta ämyristä. Bluetonen vahvistimen voi kuitenkin tilata niin bufferoidun efektilenkin kuin keinokuormalla ja tasonsäädöllä varustetun balansoimattoman linjatason lähdönkin kera. Kyllä kelpaa! Plexi 10 on loistava vahvistin kaikenlaiseen omin päin soittoon ja tallennuspuuhiin. 52-53 Bluetone.indd 53 52-53 Bluetone.indd 53 9.2.2025 9.52 9.2.2025 9.52. Jos vakioratkaisu ei puhuttele, oman kaappinsa voi tilata muillakin ämyreillä. Bändiharjoituksiin tai keikalle äänivarat etenkin puhtailla soundeilla riittävät vain lisävahvistusta PA:sta ja monitoroinnista hakemalla, mutta tämä toteamushan koskee kaikkia vähäwattistia vahvistimia merkistä riippumatta. Mutta äänitettynä voi päästä hyvin lähelle, sillä taiten sijoitetulla lähimikillä ääntä taltioitaessa tilanne on toinen kuin metrien päästä kuulosteltaessa. Aivan mahtavaa! u Kaiku ei kuulunut aikanaan JTMvahvistimien ominaisuuksiin, eikä sellaista ole myöskään Plexi 10:ssä. Alakielten sointi saa lisää kuivakkaa ja nopeasti syttyvää purevuutta, vaikka menettääkin samalla osan massiivisuudestaan. Soundillisesti Bluetone on ilmetty esikuvansa, ja kana vien sekoitusmahdollisuuden, erillisen master volumen sekä monipuolisten sävynsäätimien ansiosta sointia voi muovailla monin tavoin. Kahden erilaisen ja samaa signaalia ääneksi muuttavan kaiutinelementin sijoittaminen yhteiseen koteloon on melkoista arpapeliä, jossa aivan liian monen parametrin pitäisi osua yhteen, jotta kokonaisuus oikeasti toimisi. Se kummasta tykkää, on makuasia ja riippuu tietysti käyttötilanteesta, mutta molemmat vaihtoehdot ovat siis mahdollisia, eikä vaihtokaan vie kovasti aikaa. Avatun luukun takaa tervehtivät Celestionin Greenbackit. Bluetone tarjoaa tuosta tilanteesta sitten vain paljon enemmän muuntelumahdollisuuksia. / 8 ?) • bufferoitu efektilenkki, lähtötason säätö • Säädettävä linjatason lähtö, balansoimaton, sisäinen keinokuorma • paino 5,8 kg • mitat: 42,8 cm × 20,5 cm × 18,8 cm, (L × K × S) • testiyksilön hinta 1 270 € • lisävarusteena suojahuppu, 50 € 2 ×10"-kaiutinkaappi • kaksi Celestion G10 Greenback -kaiutinta • 52 cm × 58 cm × 28 cm, (L × K × S) • paino 11,1 kg • testiyksilön hinta 590 € Lisätiedot: Bluetone Amps Sähköposti: bluetoneamps@gmail.com • bluetone.fi Kuvissa näkyvä kaappi on perusmalli pystysuoralla etuseinällä, mustalla tolexilla ja harmaahkolla etukankaalla. Verstaalta lähtiessään kotelo on umpikaappi, mutta jos käyttäjä haluaa mielummin komboista tuttua puoliavoimen kotelon soundia, voi keskimmäisen levyn ruuvata irti. www.riffi.fi 1/2025 53 Bluetone Plexi 10 ja 2 ×10" Käsintehty putkivahvistin & kaiutinkaappi Plexi 10 • AB-luokan putkivahvistin • teho 5 –10 W • etuasteputket: ECC83/12AX7 (3 kpl) • tasasuuntaus diodeilla • pääteputket NOS EL91(4 kpl) • katodibiasoitu pääteaste, joka ei vaadi pääteputkien bias-säätöä vaihdon yhteydessä • tulojakki yhdelle instrumentille • kaksi kaiutinliitäntää (4 . Kaiutinkaappi puolestaan tuo takalevy yhtenäisenä ja suljettuna peliin sitä hiukan ahdettua ja ummehtavaa alakertaa, joka umpikaappiin assosioituu. Bluetonen 2 ×10-kaiutinkaapin varsinainen nerokkuus on kuitenkin sen takaseinässä, joka muodostuu kolmesta erillisestä vaakasuuntaisesta levystä. Kaksi keskenään samanlaista elementtiä sen sijaan tuottavat samalla signaalilla saman äänenpaineen samalla taajuussisällöllä, ja lisäksi niiden tuottama ääni myös summautuu ennustettavasti. Oma Marshall 1974X -komboni on jonkun watin tehokkaampi ja vain yhdellä elementillä varustettu, mutta samoilla soittovoimakkuuksilla vertaillessa soundit molemmilla kanavilla olivat pienen säädön jälkeen kuin ilmettyjä kaksosia. Tämä onkin juuri se tapa, jonka perusteet ymmärrän paremmin kuin erilaisten kaiuttimien yhdistelmät. Kun takalevyn keskimmäisen kaistan irrottaa, pääsee umpikaappimarsun fiiliksistä saman tien kombopuolen tunnelmiin. Kummassakin kyljessä on tukeva uppokahva, ja kopan sisällä vaihtosähköä muuntaa ääneksi kaksi keskenään samanlaista kymppituumaista Celestionin G10 Greenback -elementtiä. Vahvistin ei myöskään peitä soittimen omaa ääntä, vaan eri kitarat kuulostavat sen kautta soitettuina omalta itseltään. Ilmaa liikuttaa pienempi pinta eikä basson jykevyys voi mitenkään olla akustisesti sama kaliiperia kuin isommalla. Sointi muuttuu saman tien suljetun kotelon tummasta ja kompressoituneesta jynkystä dynaamisemmaksi ja avoimemmin helähteväksi klangiksi. Kitaran omilla säädöillä ja soittotatsia muuntelemalla soiton sävyä ja säröytyvyyttä voikin hallita kiitettävästi
TEKSTI: ELIEL VIITALA Yamaha DTX10K-M Yamaha DTX10K-M – huipun tuntumassa Fiksusti mietitty ja vankka mekaniikka antaa hyvät puitteet vaativaankin keikkasoittoon, valtaisa soundivalikoima ja sen helppo hallittavuus puolestaan runsaat eväät ilmaisulle. 54 www.riffi.fi 1/2025 Y amaha DTX10K-M-sähkörumpusetti sisältää halkaisijaltaan 12-tuumaisen virvelirumpupadin, kaksi 10-tuumaista tom-padia sekä 12-tuumaisen lattiatomin tointa hoitavan padin. Ja tomien osalta visuaalinen ilme on joka tapauksessa paljon ”soittimellisempi”, kuin lituskaisiin padeihin perustuvissa edullisissa seteissä, joiden ulkoinen olemus luo mielikuvaa enemmänkin huipputeknisistä laitteista kuin perinteisestä rummustosta. DTX10K:n kauttaaltaan mustapintaiset symbaalit ovat sitten kyllä teknisen näköisiä verrattuna vaikkapa Zildjianin tai Field Electronic Drums -firman metallipintaisiin ja perinteisten symbaaleiden tavoin messingin loistetta hohtaviin malleihin. Kun soittotuntumakin on asiallinen, täytyy nostaa hattua. Rumpupadien rungot ovat syvyydeltään nelija viisituumaisia. Ne ovat hieman vaatimattoman kokoisia verrattuna saman hintaluokan muihin ”täysikokoisiin” sähkörumpusetteihin, mutta verraten pienen koon vastapainona kirjataan plussapuolelle kompaktius. Myös lattialla tukevasti seisova bassorumpu padi on halkaisijaltaan 12 tuumaa. Valtaosa markkinoiden sähköisistä symbaaleista valmistetaan kuitenkin Yamahan tavoin erilaisista muovin ja kumin yhdistelmistä, joten mitenkään poikkeavaahan tämä ei ole. Tässä on settiä moneen lähtöön! 54-56 Yamaha.indd 54 54-56 Yamaha.indd 54 9.2.2025 9.55 9.2.2025 9.55
Bassorumpupadissa on vain yksi sensori, joka on laitettu tuhdin toppauksen sisälle keskelle kalvoa. Yamahan mukaan rummun reunoilla olevat sensorit tuottavat tasapainoisemman triggaustuloksen verrattuna rummun keskelle sijoitettuun tunnistimeen. Soundit syttyvät riittävän nopeasti ja tuntuma on hyvä, vaikka kapulan lyönnin ja äänen syttymisen välillä mitattu kuuden millisekunnin viive isolta kuulostaakin. Esimerkiksi Kit Modifier -nuppien avulla settisoundiin voi lisätä ambienssia, kompressoria tai jotain tiettyä efektiä. Testissä kaikki lyönnit triggaantuivat tarkasti eikä rumpujen välistä cross talkia ilmennyt. Samaa ominaisuutta ei ole mesh-versiossa. Markkinoilla oleviin muihin sähkörumpusetteihin verrattuna viive ei kenties ole lyhyin, mutta se ei kuitenkaan ole niin pitkä, että se häiritsisi millään tavoin soittamista. Sensorit Testisetin mesh-kalvollisessa virvelipadissa lyöntejä aistii kolme sensoria, jotka on sijoitettu rungon sisäpuolelle lähelle reunaa. Moduulin liitännät on merkitty selkeästi ja niitä on kattavasti. Niiden asettelu on käytännöllinen, näyttö selkeä ja homma on hyvin hallittavissa soiton lomassakin. Lisäksi TCS-kalvollisessa virvelipadissa on hit point detection -ominaisuus, joka tunnistaa, mihin kohtaan virvelikalvoa soittaja lyö. Massamuistille sekä tietokoneen tai mobiililaitteen liittämiseen varattujen USB-liitäntöjen lisäksi moduulissa on midille omat DINliittimensä molempiin keskustelusuuntiin. 54-56 Yamaha.indd 55 54-56 Yamaha.indd 55 9.2.2025 9.55 9.2.2025 9.55. Lisäohjaimille olisi voinut ehkä varata useammankin ylimääräisen triggeritulon, mutta hyvä näinkin. Se tuntuu todella laadukkaalta ja on varmasti yksi parhaista sähkörummuille saatavilla olevista räkeistä. Mesh vaiko TCS. Hardware DTX-setin rumpuja symbaalipadit ripustetaan Yamahan omaan HEX RACK II -rumpuräkkiin, jota käytetään myös akustisten rumpujen kanssa. Metronomin käynnistys ja pysäytys sekä tempon ja voimakkuuden muuttaminen sujuvat nekin suoraan kansilevyn namikoilla. Paketti ei kuitenkaan sisällä bassorumpupedaalia eikä penkkiä. Vastaavasti hihat-padissa on ainoastaan kaksi lyöntialuetta (reuna, selkä). Tom-padeissa puolestaan on yksi sensori kalvoa varten ja toinen reunalyönneille. Operaatio ei ollut sen kummallisempi kuin akustisenkaan setin käyttöönotto. Erot kannattaa huomioida jo setin hankintaa suunnitellessa, sillä TCS-kalvo on rakenteellisesti kiinteä osa itse padia, eikä sitä voi erikseen vaihtaa. Säätimistön yläpuolella on yksinkertainen ja selkeä ledmittarointi osoittamassa vallitsevia asetuksia. Rideja crashpadit sisältävät kolme soitettavaa aluetta (reuna, selkä, kello) sekä sammutusominaisuuden. Näytön alapuolelle sijoittettu seitsemän pyöritettävän säätimen rivi palvelee monessa eri tehtävässä ja sillä voi nopeasti miksata esimerkiksi rumpujen keskinäisiä voimakkuussuhteita, muokata vaikkapa virityksiä tai efektointia ja niin pois päin. DTX10-rumpusettiä myydään kahtena eri versiona, joiden ero on kalvoissa. www.riffi.fi 1/2025 55 Tomien ja bassorummun puiset rungot valmistetaan Yamahan mukaan samassa tehtaassa kuin heidän akustisetkin rumpunsa. Setin hihat-padi on 13-tuumainen. Metronomin voi laittaa nakuttamaan esimerkiksi neljäsosia jämäkän tasaisesti, mutta niiden väleihin voi määriDTX:n kanssa ei välttämättä tarvita appia lainkaan, sillä kaikki keskeiset toiminnot voi hoitaa myös suoraan moduulin omilla namikoilla ja säätimillä. Koot ovat perinteisiin akustisiin pelteihin verrattuna kautta linjan pienempiä, mutta eron vaikutus soittoon ei ole ratkaisevaa luokkaa. Moduuli DTX-PROX-moduuli näyttää jo ensinäkemältä hyvin selkeältä ja ymmärrettävältä. Lisäksi ride-symbaalissa on hit point detection -ominaisuus, jonka ansiosta se tunnistaa, mihin kohtaan symbaalia kapula osuu. Myös bassorumpupadi tuntui napakalta ja helpolta soittaa. Räkkiin kuuluvat clampit ja memory lockit oli tehtaalla aseteltu kuitenkin paikoilleen jo valmiiksi, mikä helpotti ja nopeutti rumpujen kasaamista huomattavasti. Sen voi antaa nakuttaa perinteiseen tapaan monotonisesti ja vain tahdin ykköstä painottaen, tai sitten sille voi määritellä jonkin eläväisemmän ja soittoa paremmin tukevan rytmisen ilmeen aksentoimalla yksittäisiä naksahduksia. Eräs säätimistön mielenkiintoinen käyttötapa liittyy metronomitoimintoon. Hardware-paketin mukana tulevat lisäksi telineet virvelille sekä hihatille. Testisetti toimitettiin kokeiltavaksi suoraan tehtaalta alkuperäispaketeissa ja se koottiin siis ensimmäistä kertaa soittovalmiiksi testin yhteydessä. M-version kalvot ovat Remon valmistamia kaksikerroksisia mesh-kalvoja, kun taas X-versio toimitetaan Yamahan TCS (Textured Cellular Silicone) -lyöntipinnoilla. Viimeistelyn suhteen rummuista on valittavissa joko puolikiiltävä musta eli Black Forest tai legendaarisista Recording Custom -rummuistakin tuttu läpikuultava Real Wood. Sensori osaa myös tunnistaa pelkästään jalalla poljettavan splash-soundin. Tiheästä ja joustavasta verkosta valmistettujen mesh-kalvojen etuina on niiden keveys, viritettävyys ja edullinen hinta. Symbaalit Setin mukana tulee kaksi crash-symbaalipadia, jotka ovat halkaisijoiltaan 13ja 15-tuumaisia, sekä ride-symbaalipadi, joka on halkaisijaltaan 17-tuumainen. Useimpiin säätöihin pääsee suoraan käsiksi laitteen etupaneelista. Myös lugit ja badge ovat tuttuja valmistajan akustisista rummuista. Rungon sisällä on lisäksi yksi sensori, joka poimii rumpuun soitetut reunalyönnit. Prosessiin sisältyvä latenssikaan ei haittaa. Lisäksi mesh-kalvon voi helposti vaihtaa uuteen. Myös mukana tulevat symbaalija tomivarret ovat taattua Yamaha-laatua. Hihat-padin alapuolella on sen sijaan sensori, joka tunnistaa hihatin avaamisen ja sulkemisen sekä puoliavoimen hihatin eri asteiset sohjosoundit. TCS-kalvot puolestaan valmistetaan silikonista, joka sisältää pieniä ilmakuplia. Valmistajan mukaan TCS-kalvo vastaa kapulan lyöntiin oikean kalvon tavoin eikä kapula luista sen pinnalla
Lisäksi DTX-PROX-moduuli on helppokäyttöinen ja sisältää runsaasti upeita soundeja. u Eri rumpujen keskinäinen balanssi on yksinkertaisinta asetellla applikaatiolla ja samalla voi ekvalisoida yleissoundin erikseen moduulin päälähtöihin ja kuulokekuunteluun. Mukana on toki myös muutamia lyömäsoitinsettejä. Moduulin etupuolella on vielä lisäksi Aux In -liitäntä ulkopuoliselle äänilähteelle sekä kuulokeliitännät 6,3 ja 3,5 mm:n plugeille. Rumpujen lisäksi erilaisia symbaalisoundeja lisättiin pakettiin 30 kappaletta. Live Set -ominaisuuden avulla soittaja voi laittaa rumpusetit ja tempot haluamaansa järjestykseen vaikkapa keikkaa varten. DTX-sarjan rummuille on saatavilla myös uusi DTX Touch -applikaatio, jolla voi kätevästi hallita asetuksia mobiililaitteen kautta. valmistajan omat ja kuuluisat PHXsekä Recording Custom -rummut. Lisäksi moduuliin voi tuoda omia sampleja. Lokakuussa 2024 julkistettuun V2.0 -ohjelmistopäivitykseen Yamaha sisällytti 30 uutta rumpusettiä, joiden joukossa ovat mm. 54-56 Yamaha.indd 56 54-56 Yamaha.indd 56 9.2.2025 9.55 9.2.2025 9.55. Nämä vaihtelevat tyylilajiltaan jazzista rockiin ja metallista elektronisiin soundeihin. Yhteenveto Yamaha DTX10K-M osoittautui kaikin puolin erittäin laadukkaaksi ja mielenkiintoiseksi sähkörumpusetiksi, jossa yhdistyy erinomainen soitettavuus, uniikki ulkonäkö sekä loistava hardware. Applikaation kautta settien valinta käy näppärästi, ja ensiluokkaista valittavaa on runsaasti. Kaikkinensa moduulissa on nyt 100 erilaista rumpusettiä sekä 200 vapaata paikkaa käyttäjän omia settejä varten. Valmiit soundit saa ulos moduulista kaikkiaan kymmenen erillisen kanavan leveydellä, sillä päästereolähdön lisäksi käytettävissä on neljä muuta stereolähtöä. Moduulin takaa löytyvät liitännät kaikille rumpuja symbaalipadeille sekä yhdelle ”ylimääräisellekin” ohjaimelle. Erinomainen juttu erityisesti PA-miksauksen kannalta. Alkuperäisessä ohjelmistoversiossa valmiita settejä on 70 ja niissä käytettäviä yksittäisiä soundeja 733. Varteenotettava vaihtoehto vaativalle harrastajalle tai sähkösettiä valikoiduille keikoille tarvitsevalle ammattilaiselle. Applikaatiossa rumpusetit on jaettu erilaisiin kategorioihin ja jokaisesta setistä on lisäksi kirjoitettu lyhyt kuvaus, joka auttaa soittajaa ymmärtämään, minkälaista soundia kussakin setissä on haettu. Moduulissa on myös Bluetooth-yhteys esimerkiksi puhelimen liittämistä varten. Applikaatio sisältää lisäksi trigger editorin sekä mikserin. Myös settien muokkaaminen ja rakentaminen on applikaatiossa helppoa ja hauskaa. 56 www.riffi.fi 1/2025 Yamaha DTX10K-M Sähkörummut vaativalle soittajalle • 70 valmiikksi koottua rumpusettiä • muistipaikat 200 käyttäjän kokoamalle setille • 733 samplea/soundia • jokaiselle soitinäänelle oma prosessointinsa (Eq, kompressori, transient-muokkaus) • inserttiefekti tietyille soitinäänille • jokaiselle setille lisäksi kaksi efektiä sekä yhteiskompressori • päälähdöille ja kuulokkeille omat ekvalisointinsa • maksimipolyfonia 256 • kuulokeliitäntä • balansoimaton päästereolähtö (2 × 6,3 jakki) • 4 stereo/ 8 monolähtöä yksittäisille rummuille/symbaaleille • paketti sisältää tarvittavat kytkentäjohdot sekä moduulin virtalähteen • hinta: 4 229 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Moduuli pitää sisällään runsaasti erittäin laadukkaita rumpusoundeja, jotka on valmistajan mukaan äänitetty ja miksattu eri huippustudioissa, kuten esimerkiksi Peter Gabrielin Real World -studiolla. Padin reagointi omaan soittotapaan sovitetaan asettamalla minimija maksimivoluumien lisäksi padin herkkyys kapuloiden kosketukselle, sekä tapa jolla se reagoi lyöntivoimakkuuden muutoksiin. Tähän saumaan se asettuu myös ominaisuuksiensa osalta, jotka ovat sovussa hinnan kanssa. Päivitys sisältää myös lukuisia parannuksia ja muita lisäyksiä, kuten esimerkiksi Bleed-ominaisuuden, jolla settisoundiin voi tuoda lisää rumpujen runkoääntä ja virvelimaton resonanssia. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi tellä 1/8tai 1/16-nuotteja ghost-lyöntien tapaan ja muotoilla klikkiraidasta sitä kautta ehkä hieman musikaalisemman. Niin markkinoilla yleisemmin kuin Yamahan omassakin katalookissa DTX10K-M sijoittuu selvästi keskimääräisen kotisoittajan budjetin yläpuolelle, mutta silti vielä huippumalleja edullisempaan hintaluokkaan. Soundien ohella moduulissa on monia hyödyllisiä toimintoja kuten esimerkiksi edellä jo mainittu ohjelmoitava metronomi, äänentallennin, harjoitusohjelmia sekä Live Set -toiminto. Moduulin fyysisillä liukusäätimillä on sitten taas vaivatonta miksata eri äänilähteet omaan kuunteluun ja säätää äänenvoimakkuuden yleistasoa
Näyttö ei ole nykystandardeihin nähden erityisen suurikokoinen (480 × 272), eikä valitettavasti myöskään kosketusnäyttö. Jämerältä ja keikkailunkin kestävältä tuntuva laite on tehty kokonaan muovista ja verraten kevyt. Niinpä, kun joulunalusviikolla minulle toimitettiin ISO paketti, jonka sisällä tiesin olevan uutta Rolandia, tuntui siltä kuin joulu olisi tullut hieman ajoissa. 16 läpinäkyvää eri värisin taustavaloin valaistua painiketta eivät painu pohjaan kovinkaan tyydyttävällä tavalla, vaikka niiden monipuolinen käyttö eri toimintoihin onkin tehty varsin nerokkaasti. E nsimmäinen itse ostamani syntetisaattori – jo yli 30 vuotta sitten – oli Roland. Lisäksi näyttö oli hieman vinossa kokoonpanon jäljiltä. Toiminnot on jaoteltu selkeisiin osioihin. Soitin on Rolandin edullisimmasta päästä, kuten Junot aina. Käyttöliittymä vaatii hieman paneutumista, mutta niksien oppimisen jälkeen käyttö keikalla onnistuu jouhevasti. Siitä lähtien olen arvostanut ja käyttänyt ahkerasti kyseisen merkin tuotteita. www.riffi.fi 1/2025 57 tolla varustettuna se maksaa vain karvan alle 1300 euroa, ja sen pienemmät sisarmallit Juno-D6 61:n koskettimen ja Juno-D7 76:n koskettimen syntikkatyyppisine soittolautoineen ovat vieläkin edullisempia. Osaltaan hintaluokka näkyy kyllä soittimen pintapuolisessakin tarkastelussa. Vasemmalla ovat koskettimiston ja toimintatilojen painikkeet, sitten äänen tason ja parametrien muokkaamiseen tarkoitetut liukusäätimet ja potikat. TEKSTI: JAAKKO KULOMAA Roland Juno-D8 – edullinen ja monipuolinen keikkakiippari, joka ei yritä olla työasema Keikkailuun suunnitellussa soittimessa on 3 800 soundivaihtoehtoa, täyspitkä painotettu koskettimisto, ja se ottaa virtaa vaikka varavirtalähteestä. Täyspitkällä ja painotetulla 88 koskettimen koskettimis57-61 Roland 4,5s.indd 57 57-61 Roland 4,5s.indd 57 10.2.2025 16.34 10.2.2025 16.34. Edeltäneen Juno DS88:n painosta on saatu nipistettyä melkein kaksi kiloa, ja 14,5 kilon painoisena Juno-D8 sijoittuukin täyspitkien keikkapianojen keveimpien joukkoon. Liukusäätimet ja potikat tuntuvat sinänsä laadukkailta, mutta niitä on vain neljä kutakin, ei siis hirveästi mahdollisuuksia reaaliaikaisiin säätöihin soiton aikana
Toki osia voi asettaa myös eri midikanaville soitettavaksi toisilla koskettimistoilla. Muokkaamista helpottavat ruudun alapuolella olevat läpinäkyvät painikkeet, joita voi käyttää esimerkiksi tietyn osan valitsemiseen, jonkin efektin päälle ja pois laittamiseen ja partiaalin mykistämiseen. Valkoisten koskettimien pinnassa on norsunluuta jäljittelevä tekstuuri, joka antaa sopivan kitkaisen tuntuman sormien alla. Samaan tapaan kuin sceneille, myös toneille on omat eri alakategoriansa, joiden välillä voi hyppiä myös ruudun alapuolelle sijoitetuilla painikkeilla. Soittelin vuorotellen Fatarin ja Juno-D8:n koskettimistoa, ja vaikka vivahdeeroja oli, molempia soittaa nautinnolla. Vakiona nämä on reititetty taajuuskorjaimen säätöön. Koskettimiston vasemmalla puolella on pitch bend/modulaatiosäädin, joka liikkuu Rolandille ominaisesti kolmeen suuntaan: vasemmalle, oikealle ja eteenpäin. Sampleria ei Juno-D8:ssa ole, mutta valmiita äänitiedostoja pystyy käyttämään usb-tikulta. Parhaan soittotuntuman saavuttamiseksi kannattaa säätää kosketusherkkyyden asetus itselle sopivaksi, jotta äänten dynamiikka skaalautuu hallitusti omaan soittotapaan. Ylin taso on scene, joka pitää sisällään 3 800 erilaista soundia, joita Roland nimittää toneiksi. Erikoisuutena on usb-c, johon tietokoneen lisäksi voi liittää myös ulkoisen varavirtalähteen. Ääntä muokattaessa parametrin arvo hyppää muistiin aiemmin tallennetusta terävästi ja kuuluvasti säätimen fyysisen asennon mukaiseen arvoon. Juno-D8:ssa on useita vaihtoehtoisia moodeja, joilla näin voidaan tehdä. Analogiset lähdöt ovat balansoituja, stereotulo puolestaan balansoimaton yhdellä TRS-miniplugilla. Soitin ei kuitenkaan palaa automaattisesti sammutusta edeltäneeseen tilaan, vaan starttaa lataamaalla käyttöön asetuksissa määritellyn soundin. Pädien liikerata on pitkä ja ne on suunniteltu monikäyttöisyys edellä. ”Knob assign” -painikkeella säätimille saa vaihtoehtoiset kohteet, ja näille voi asettaa haluamansa parametrin muutamien valmiiden vaihtoehtojen sekä cc-midikontrollerien joukosta. Tyynykkeitä naputtelemalla voi myös soittaa rumpuohjelmien eri soittimia, mutta kosketusherkkyyttä ne eivät tunnista, vaan liipaisevat soundit aina vakiovoimakkuudella. 57-61 Roland 4,5s.indd 58 57-61 Roland 4,5s.indd 58 10.2.2025 16.34 10.2.2025 16.34. Pianosoundien soittaminen tuntuu luonnolliselta ja onkin koskettimiston ominta aluetta. Jos pianon tyyppisten soitinten kohdalla koko koskettimiston käyttö yhden alimmasta oktaavista ylimpään saakka ulottuvan yhtenäisen soundin soittoon onkin yleisin käytäntö, on muiden kosketinsoitinsoundien kohdalla usein tarpeen jakaa soittimen koskettimisto eri soundeille tavalla tai toisella. 58 www.riffi.fi 1/2025 Keskellä näytön ympärillä ovat soitinkategorioiden ja valikoiden hallintapainikkeet, ja aivan oikealla vielä kahdeksan pädiä sekvensseille, rumpuloopeille tai sampleille. Tämä kannattaa pitää mielessä soittotilanteessa, sillä esimerkiksi suotimen rajataajuuden muuttaminen kuuluu selvästi, jos hyppäys on iso. Asetuksia voi tehdä kaikille kolmelle tasolle, joten syvyyttä editoimiseen löytyy, mutta muokkaaminen ruudulla on työlästä ja vaatii paljon klikkauksia pienillä painikkeilla. Soiton aikana ääniä voi muokata neljällä säätimellä, jotka on valmiiksi allokoitu suotimen jakotaajuudelle ja resonanssille sekä verhokäyrän attackja release-parametreille. Kokonaisuutena soittotuntuma on hintaansa nähden erinomainen. Mikrofonitulolla on fyysinen gain-säätö, mutta phantom-virtaa laite ei tuota. Parannuksena edeltäjäänsä (Juno DS -sarja) 15 eri soitinkategoriaa sekä käyttäjän itse tallentamat scenet (user) löytyvät 16 painikkeen takaa, joten haluamaansa soundiin pääsee nopeasti käsiksi. Palautuminen on hitaanpuoleinen, joten nopeiden tremoloiden soittaminen vaatii totuttelua. Perinteinen kahden eri soundin kerrostaminen päällekkäin soivaksi on tietysti mahdollista, mutta mainio vaihtoehto sille on super layer (unison), jossa yksi soundi monistetaan 3–7:ksi päällekkäin soivaksi kopioksi, joiden välistä hienoviritystä voi säätää. Tätä voi käyttää myös keikalla siten, että biisien eri äänet ovat samassa scenessä ja kappaleesta toiseen siirrytään vaihtamalla aktiivista soivaa osaa. Koskettimiston painotus on onnistunut, joskin verraten raskas. Juno-D8:n sisäinen elämä Rolandin hierarkia äänien suhteen on monikerroksinen. Hienostuneempaan ilmaisuun pyrkivä sormikomppaaja kaipaa soittimen rinnalle dedikoitua pad-kontrolleria. Ulkoinen äänilähde on tarkoitettu valmiin audiomateriaalin toistoon, signaalia ei voi reitittää soittimen efektien kautta eikä muokata Junolla. Koskettimistona on täyspainotettu Rolandin oma PHA-4 ilman jälkipainoa. Jos studiopianon sijaan haluaa ensimmäiseksi avautuvaksi soundiksi jonkin muun, vaikkapa urut tai sähköpianon, asia järjestyy asetuksia muuttamalla. Erityisesti paksujen ja huojuvien soolosyntikkasoundien tuottamiseen soveltuva konsti. Muina vaihtoehtoina ovat dualja split-moodit, joissa kaksi eri soundia soivat joko päällekkäin tai jaoteltuina omille koskettimiston vyöhykkeilleen. Juno-D8:ssa on tyypillinen kavalkadi audio-, midija kontrolliliitäntöjä. Kun soittimen laittaa päälle, aktiivisena on aina ensimmäinen scene: A001 Studio Piano ellei toisin nimenomaan määrätä. Jokainen tone koostuu vielä neljästä Partialista, jotka voivat olla vaikkapa sampleja jaoteltuina kosketusvoimakkuuden mukaan tai esimerkiksi VA-enginen ja kohinageneraattorin kombinaatio, jonka avulla syntyy rytminen luuppi basson ja rumpujen kera. Lisäksi suosikki-sceneille löytyy kahdeksan pankkia, joissa on 16 vaihtoehtoa kussakin. Kussakin kategoriassa on välilehtien alla lisäksi vielä eri alalajeihin jaoteltuja vaihtoehtoja, esimerkiksi padeille tällaisia ovat synth pad, bellpad ja polykey. Monipuolisimpana vaihtoehtona on 8-osainen multitimbraali-scene, jossa voi olla seitsemän kromaattisesti soivaa soitinsoundia ja yksi rumpusoundeista koostuva osa. Pädeillä voi myös aktivoida ja mykistää kahdeksanosaisen ääniohjelman eri osia – kätevää. Hieman yllättäen Roland oli piirun verran hiljaisempi, vaikka PHA-4:llä onkin kovaääninen maine. Kun hyppää osasta toiseen, ei tule minkäänlaista napsuntaa tai häiriöääntä ja hännät jäävät soimaan eheinä
Juno-DS (2015) ja Juno-D (2024) Pienen horroksen jälkeen saatiin jatkoa JunoDS sarjalla, josta julkaistiin 61, 76 ja 88 koskettimen versiot. Junon digitaalinen sukupolvi, 2004-2025 Juno-D (2004) ja Juno Di (2009) Roland otti Juno nimen käyttöön uudelleen vuonna 2004 paketoidessaan RS-sarjan syntetisaattorin mustaan runkoon ja lisätessään uuden äänivalikoiman. Mukana oli erimerkiksi pulssiaallonpituuden modulaatio (PWM). Viisi vuotta myöhemmin Juno-Di tuplasi polyfonian ja sample muistin sekä lisäsi mm. Samanaikaisesti oli myynnissä Rolandin Jupiter-8, joka oli ammattilaisten valinta niin ominaisuuksiltaan, painoltaan kuin hinnaltaankin. Parin vuoden päästä julkaistu Juno-Stage päivittyi keikkasoittimeksi, tuplasi samplemuistin ja sai puolipainotetun 76 koskettimen koskettimiston sekä menetti edeltäjänsä sekvensserin ja jokusen liukusäätimen. Juno-G oli edullisempi variaatio Rolandin suositusta Fantom-sarjasta ja sisälsi useita työasemaominaisuuksia sekä laajennettavuuden SRX-sarjan korteilla. Juno-DS on arvioitavana olevan Juno-D sarjan edeltäjä, ja ominaisuudet ovat pitkälti samankaltaiset pienillä vivahde-eroilla. Mallien ero oli koskettimistossa: ensimmäisessä oli neljän oktaavin simppeli koskettimisto, jälkimmäisessä oli viisi oktaavinen kosketusherkkä ja jälkipainon tunnistava koskettimisto sekä lisänä paikka muistikortille. Ne pysyivät paremmin vireessä ja olivat halvempia valmistaa, mutta eivät kaikkien mielestä enää täyttäneet puhtaasti analogisen signaaliketjun määritettä. Nimensä soittimet saivat uudesta kookkaasta ja pyörivästä Alpha-säätimestä, joka on edelleen käytössä Rolandin monissa soittimissa. Juno-X (2022) Tämä soitin oli vuosien odotuksen jälkeen sellainen, jonka Juno-nimi ansaitsee. Juno-sarjan suotimet eivät myöskään soineet isoillakaan resonanssiarvoilla. Kyseessä on samplepohjainen instrumentti, ja linkkiä vanhoihin Junoihin on hyvin vaikea löytää. Ääniarkkitehtuuri oli hieman kehittyneempi kuin aiemmissa Junoissa. Myös Alpha Junoista tehtiin kotisoitinversiot HS-10 ja HS-80. Tuon ajan tapaan jokaiselle toiminnolle oli oma painike, liukusäädin tai potikka. Juno kautta aikain 57-61 Roland 4,5s.indd 59 57-61 Roland 4,5s.indd 59 10.2.2025 16.34 10.2.2025 16.34. Erikseen myytävällä kontrollerilla (PG-300) sai onneksi vielä reaaliaikaista muokattavuutta. Roland Alpha Juno-1 ja Alpha Juno-2 (1985) Roland Alpha Juno-1 ja -2 jakoivat saman ääniarkkitehtuurin keskenään, ja ajan hengen mukaisesti poissa olivat omat liukusäätimet eri parametreille: ne oli korvattu kaksirivisellä lcd-näytöllä ja muutamalla rivillä painikkeita. Ainoastaan edullinen hinta yhdistää Juno-D:n legendaarisiin analogikaimoihinsa. Juno G (2006) ja Juno-Stage (2008) Juno nimen käyttäminen lähinnä hintapositioinnissa sai jatkoa. Juno tuotiin markkinoille edullisempana vaihtoehtona suppeammalla polyfonialla ja vain yhdellä oskillaattorilla ääntä kohden. 106:sta tehtiin myös erilaisia variaatioita, kuten omintakeinen neliosaisesti multitimbraalinen MKS-7 ’Super Quartet’ -räkkisyntetisaattori, kaiuttimellinen Juno 106S sekä sen kotisoitinmarkkinoille suunnattu sisar HS-60. Kyseessä on ulkoisesti lähellä vanhoja Junoja oleva moderni syntetisaattori liukusäätimineen, ja sisältä löytyy tarkasti mallinnettu Juno-60 sekä iso liuta soundeja Rolandin romplereista. Alpha Junojen räkkimallinen sisarus MKS-50 oli Rolandin viimeinen analogisilla oskillaattoreilla julkaistu syntetisaattori ennen analogisyntetisaattorien uutta tulemista 2000-luvulla. Ulkonäköön tuotiin viitteitä Juno-106:n värimaailmasta punaisilla ja sinisillä palkeilla. Vaihdossa se menetti aiempien Junojen arpeggiaattorin. Vielä samana vuonna se päivitettiin 56 muistipaikalla varustetuksi Juno-60:ksi. Vaikka analoginen Juno-106 tuotiin markkinoille keskelle Yamaha DX7:n ja digitaalisten syntetisaattorien alkavaa nousua, sitä myytiin erittäin paljon, joidenkin arvioiden mukaan yli 40 000 kappaletta. Tälle annettiin nimeksi Juno-D, jossa D viitannee digitaalisuuteen. Laite on laadukkaan tuntuinen ja metallinen ulkokuori viimeistelee jämerän kokonaisuuden. www.riffi.fi 1/2025 59 Analogiset Roland Junot,1982–1988 Juno-6 ja Juno-60 (1982) Rolandin edullinen ja helppokäyttöinen Juno-tuoteperhe sai alkunsa, kun Juno-6 tuotiin markkinoille. Siihen asti vain sivuttain liikuteltava Pitch bend sai myös ensimmäistä kertaa kolmannen suunnan käyttöönsä, ja sen myötä pitch bend -vipua eteenpäin työntämällä pystyi lisäämään soivaan ääneen LFO-vibratoa. mikrofonisisääntulon ja vokooderin. Mukana oli kuitenkin erinomainen chorusefekti, joka oli oleellinen tekijä analogi-Junojen monia soundeja. Lisäksi laitteeseen pystyy lataamaan muita mallinnuksia, kuten Jupiter-8:n tai Juno-106:n. Roland Juno-106 (1984) Juno-106 sai kunnollisen midi-implementaation, polyfonisen portamenton ja 128 muistipaikkaa pienellä LED-näytöllä. Erona Jupiter-sarjaan Junossa käytettiin uuden sukupolven digitaalisesti kontrolloituja oskillaattoripiirejä (DCO), jotka herättivät keskustelua
Ominaisuuksia esiintymiseen Juno-D8:ssa on erittäin monipuolinen arpeggiaattori, joka oli yksi positiivisimmista yllätyksistä koko laitteessa. Rumpusettejä on 93 kappaletta musiikin eri tyylisuunnille laadittuina, sekä tietenkin Rolandin omien rumpukoneiden maailmaa edustavina. Kovempaa soitettaessa en pystynyt efektejäkään muokkaamalla saamaan aikaan Rhodesille tai Hammondeille ominaista murahdusta. Niiden joukossa on perusvaihtoehtojen lisäksi monipuolisia rytmisiä komppeja, joissa yksittäiset nuotit yhdistyvät sointuihin mielenkiintoisen kuuloisesti ja rytmisesti varioiden. Soolosynien suhteen näihin erikoistuneet va-syntetisaattorit toki vetävät pitemmän korren sekä käyttöliittymiltään että myös äänensävyn detaljien suhteen. Ne ovat hyvää tasoa ja toimivat keikkakäytössä riittävän hyvin, vaikka tälläkin osastolla sample-kirjastot toki vetävät pitemmän korren. Myös äänen parametJuno-D8:n virran kulutus on hyvin pientä, ja tietotekniikan tarpeisiin suunnitellulla järeällä vara-akulla voinee soitella useammankin session tuosta vain. Sekvensserillä voi äänittää soittoa reaaliaikaisesti tai askel kerrallaan 64 askeleeseen asti. Vokooderi on mukava lisä äänivalikoimaa laajentamaan, ja sen käyttö on harvinaisen helppoa soittimen oman mikrofonitulon ansiosta. Sellaisia, joissa on itse valikoituja ja omiin tarkoituksiin istuvia soundeja. Osa tyyleistä on suunniteltu tiettyä instrumenttia varten, kuten vaikkapa kitaralle tai bassolle. Arpeggion ulkoinen tahdistus vaikkapa rumpukoneen tai tietokoneelta saatavan midi-kellon mukaan onnistuu myös. 57-61 Roland 4,5s.indd 60 57-61 Roland 4,5s.indd 60 10.2.2025 16.34 10.2.2025 16.34. Fraasit voivat olla midiä, mutta usb-tikun avulla laite tarjoaa myös mahdollisuuden omien äänitiedostojen toistamiseen. Esimerkiksi mattosoundeiksi luokitelluista toneista löytyi iso määrä Rolandin legendaarisista malleista, kuten Jupiterja Juno-sarjan syntikoista tuotuja soundeja – yli 40 kummastakin. Käytin itse 20 000 mAh varavirtalähdettä muutamana testiiltana ja soittimen virrankulutus pysytteli tasaisesti kolmessa watissa. Kun sitten ymmärsin valita kokonaisen scenen sijaan soitettavaksi yksittäisiä toneja ja ryhdyin tutkimaan niitä, laitteen 3 800 soundivaihtoehtoa alkoivat oikeasti hahmottua. Lisäksi löytyy myös ns. Pianosoundien joukossa on muutamia toimivia vaihtoehtoja, ja Juno-DS-sarjaan verrattuna kehitystä on tapahtunut. Toinen kiinnostava ominaisuus on kehittynyt sointumuisti, joka tarjoaa sointuja kansanmusiikista jazziin. Soittimessa on myös kahdeksanraitainen yksinkertainen sekvensseri, joka tarjoaa apua sekä musiikki-ideoiden tallentamiseen että valmiiden fraasien laukomiseen keikoilla. Kyseessä on kuitenkin yleiskäyttöinen syntikka eikä varsinainen piano, joten kiippareista tuttuun tapaan tämänkin soittimen pianosoundien sustain jää jälkeen, jos vertailukohdaksi otetaan tietokoneen kautta käytettävät gigatavujen kokoiset samplekirjastot. Eri tyylejä on 128 ja kullakin on vielä kahdeksan variaatiota. Tehtaalla valmiiksi kootut soundikokonaisuudet eivät nimittäin erityisemmin sytyttäneet halua jäädä improvisoimaan ja fiilistelemään. Omia tyylejä ei kuitenkaan pysty luomaan. Toiminta perustuu valittuun sävellajiin ja siihen, monesko nuotti painettu kosketin on toonikaan nähden. Näiden joukossa oli mihin tahansa tarpeeseen sopivia soundeja yltäkyllin. Akustisten instrumenttien suhteen löytyy paljon vaihtoehtoja. Tässä tilassa laitteen 16 läpinäkyvällä ja taustavalaistulla painikkkeella voi luoda biittejä rumpukonemaisesti, kun jokainen painike vastaa yhtä kuudestoistaosanuottia 4/4 tahdissa. Valmiita scenejä soittimessa on 3 × 128 kappaletta ja määrä tuntui ensimmäisellä läpiselauksella jopa vähäiseltä. Muutamassa flyygelisoundissa äänensävy oli kohdillaan kaiuttimilla soitettaessa, mutta kuulokkeilla kuunneltaessa soundissa ilmeni jotain outoa sivumakua, ikään kuin vaiheistuksessa olisi jonkinlaista virhettä. Soinnut ovat varsin monipuolisia ja tarjoavat nopean vaihtoehdon simppeliin komppaamiseen vaikkeivat tietenkään korvaa taitavaa pianistia. On siis tärkeää hahmottaa Juno-D8:n äänihierarkian rakenne ja käyttää sen jälkeen aika omien tone-soundien etsimiseen ja muokkaamiseen, ja koostaa niistä sitten käyttäjän omille muistipaikoille tallennettavia scenejä. Se mitä sceneihin on koottu, on jonkun näkemys edustavasta läpileikkauksesta, ja sen taakse voi jäädä kaikenlaista piiloon. Juno-D8:n vahvuus on selkeimmin syntikkasoundeissa, johtuen varmasti myös laitteen esikuvista. Sähköpianoissa ja uruissa Juno-D8:n samplepohjaisuus tuo esiin mallintavien äänilähteiden paremman kyvyn tuoda dynamiikkaa luonnollisemmin esille. TR-tila, joka tarkoittaa rumpumoodia. Mutta polyja pädisoundien suhteen Juno-D8 tarjoaa paljon iloa soittajalle ja vaihtoehtoja on erittäin runsaasti, kiitos Rolandin pitkän historian, josta riittää ammennettavaa. Niinpä siirtymät soinnusta toiseen ja niissä käytetyt hajotukset eivät aina soi parhaimmalla mahdollisella tavalla. 60 www.riffi.fi 1/2025 Äänivalikoimaa jokaiseen lähtöön Juno-D8 höpläyttää helposti pikaisia johtopäätöksiä tekevän. Virtalähde arvioi käyttöajaksi täydellä akulla yli 30 tuntia – olisiko tässä se mökkeilevän pianistin salainen ase. Arpeggiaattorin tempoa saa säädettyä soittimen tempo-painikkeen avulla, ja sama asetus ohjaa myös esimerkiksi tremolon, delayn ja muiden rytmisten efektien nopeutta. Hyvin käytettäviä ja laadukkaita soundeja, joita voi soittaa koskettimistolla tai padeilla, tai käyttää laitteen valmiissa midi-sekvensseissä. Itse soinnut kuulostavat kyllä hyvältä, mutta automatiikka ei luonnollisestikaan tiedä täsmälleen mitä tulossa on, joten äänten kuljetus sointujen vaihtuessa ei välttämättä toteudu ihanteellisesti
Ensisijaisesti kyseessä on syntikka, jossa pianoja urkumaailma tulee enemmänkin laajennuksena kuin pääasiana. Keikkailevaa soittajaa sähköpianojen ja urkusoundien lievä keskinkertaisuus saattaa häiritä, jos ajatellaan Junoa ainoaksi mukaan otettavaksi soittimeksi. Lopuksi Hieman haparoivan tutustumisen jälkeen Roland Juno-D8 osoittautui hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi laitteeksi. u www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! 57-61 Roland 4,5s.indd 61 57-61 Roland 4,5s.indd 61 10.2.2025 16.34 10.2.2025 16.34. Tämän tyyppinen soitin toimisi keikkasoittajan kioskin ohessa hyvin varmasti myös oppilaitoksissa bändisoittoluokissa. Ominaisuuksiakin on todella kattavasti, mutta niiden käyttäminen ei läheskään aina ole aivan yksinkertaista, ja jonkin asian muuttaminen saattaa vaatia monia napin painalluksia ja parametrilistojen selaamista. www.riffi.fi 1/2025 61 Roland Juno-D8 Polyfoninen syntetisaattori • 8-osainen multitimbraalius, polyfonia 128 ääntä • ZEN-Core-äänilähde (laajennettavissa EXS-laajennuksilla) • 3 800 itsenäistä soitinsoundia, 95 rumpusettiä • 93 insert-efektiä, 10 chorus-tyyppiä, 8 kaikualgoritmia • 13-kaistainen vokooderi • Stereo-audioulostulo (TRS), kuulokeulostulo, stereosisääntulo (miniplugi), mikrofonisisääntulo (XLR-combo) • Midi-sisäänja ulostuloportit • 2 pedaaliliitäntää • USB-Aja USB-C-portit • koko (leveys × syvyys × korkeus, cm): 139,3 × 35,5 × 13,8 • paino: 14,5 kg • intaluokka . 1 300 € Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi reja voi sekvenssoida, mikä avaa paljon mahdollisuuksia äänisuunnittelun suuntaan. Mahdollisuuksia muokkaamiseen on, mutta käytön kankeus tekee siitä hankalaa, etenkin kun laitteen äänihierarkia on melko kompleksinen. Ja jos etsisin itselleni edullista täyspitkää keikkapianoa, niin pianosoundeihin kohdistamistani varauksista huolimatta Juno-D8 olisi varmasti vertailtavien listalla, vaikka toki testaisin myös kilpailijoiden vastaavia soittimia. Laitteen käyttö on suunnattu keikkailuun, eikä se sellaisena ole omimmillaan studion keskipisteenä. Pitää muistaa, että nämä asiat ovat myös mitä suurimmassa määrin henkilökohtaisia, ja osalle Rolandin toimintalogiikka auennee luontaisesti saman tien, joillekin muille aivan toisenlainen käyttöliittymä saattaisi toimia paremmin. Sekin on huomioitava, että valmiita soundeja on niin lukuisa määrä, että osa käyttäjistä löytää tarvitsemansa äänen aivan käyttövalmiina tai lähes valmiina, jolloin viimeistely kevyesti modistamalla käy suhteellisen pienellä vaivalla. Koskettimisto on erinomainen ja hyvä soittaa, ja fraasien, rytmiluuppien ja samplejen laukominen ovat tärkeitä ominaisuuksia livesoitossa. Äänivalikoima on kattava ja runsas, ja laatutasokin on pääosin hyvä. Muokkaamisessa olisi apua softaeditorista, mutta näihin edullisemman pään Rolandeihin sellaista ei ole ainakaan toistaiseksi vielä tarjolla. Toisaalta pianoon ja urkuihin vahvasti nojaavalla soittajalla on joka tapauksessa yleensä juuri siihen toimintaan erikoistuneet soittimensa, joissa vastavuoroisesti synteesipuoli on usein se vaatimattomampi osuus
Edellisen käyttökerran asetukset säilyvät kumminkin mikrofonin omassa muistissa, joten kerran konfiguroitua ei tarvitse viritellä enää uudestaan, jos käyttö tauon jälkeen jatkuu ennallaan. Äänensävyyn vaikuttaa kaksi asetusta. Pakkaukseen kuuluu mikrofonin lisäksi vapaasti pöydälle asetettava teline valumetallisine limppuineen. Musiikintekijälle Motiv Mixin oma tallennin näyttäytyy yksinkertaisena muistikirjana, saman tapaan kuin vaikkapa sanelin. 150 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Mikrofonikanavan ylipäästösuodinta ei ole pakko käyttää, mutta tarvittaessa sillä voi vaimentaa bassotaajuuksia joko 75 tai 150 Hz:n rajataajuuden alapuolella. Sävynsäätö taas on aina aktiivinen ja sen skaalaa ilmentää tummasta kirkkaaseen ulottuva liukusäädin. Nämä toimivat puhekäytössä (ja varmastikin myös pelitilanteissa) oikein hyvin, mutta musiikkia varten näitä toimintoja ei ole suunniteltu eivätkä ne siinä puuhassa ole välttämättä tarpeellisia tai eduksikaan. Asemointi on helppoa, ja mikki pysyy paikoillaan hyvin. Käyttö on yksinkertaista, eikä mikrofoniin ole ympätty hankalia nippoja tai nappeja. Mikki soveltuu musiikintekijälle ideapankin kartuttamiseen siinä missä pod castien ja reklaamikelojen tekoonkin, tai vaikka videoneuvotteluihin. Hela hoito painaa hieman toista kiloa ja kumirengas limpun pohjassa on juuri sopivan tahkea estämään liukuilua. 62 www.riffi.fi 1/2025 S hure nimikoi herttakuvioisen MV6:n pelimikrofoniksi, mutta se on kovin rajoittunut tulkinta. Shure MV6 USB-mikrofoni • dynaaminen kapseli • suuntakuvio hertta • kuulokeliitäntä, stereo (3,5 mm TRS-jakki) • on/off-hipaisukytkin • toistoalue 50 –15 000 Hz • A/Dja D/A-muunnokset 16 tai 24-bittisinä • näytetaajuus 44,1 tai 48 kHz • mitat 169 mm × 51 mm • paino telineen kera 1287 grammaa • vaatii ilmaisen Shure Motiv Mix -applikaation • hintaluokka . Ainoa kytkin on rungon yläosaan sijoitettu mikkilinjan on/off, joka toimii kevyellä sormen sipaisulla. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure MV6 – tallenna, kun täytyy USB-mikrofonille on monta käyttötapaa pelimaailmasta musanikkarin matkavarusteeksi. Automatiikkaan puolestaan kuuluvat huonetilan kaikuisuutta, tuulettimen kohinaa ynnä muuta taustamelua tehokkaasti vaimentava toiminto, sekä äänenkäytön sivutuotteina syntyviä popsahduksia ja puhahduksia vaimentava Pop Stopper. Valita voi, tallennetaanko nämä suoraan stereoksi miksattuina vai kolmena erillisenä komponenttina: mikrofoni monona, tietokoneen ääni stereona ja vielä näiden summamiksaus omana erillisenä stereonaan – arvokas optio jälkityöstön kannalta. Kuten äänikortti MV6 toimii myös itsenäisenä USB-liitäntäisenä äänikorttina, jonka kautta voi kuunnella DAW-ohjelmaan jo tallennettua materiaalia kuulokkeilla stereona, ja äänittää samaan aikaan mikrofonilla uutta monona. Motiv Mix -appia tarvitaan kuitenkin niissäkin tilanteissa mikrofonin äänensävyn, automatiikan ja kuuntelun perusbalanssin hallintaan. Huomioitakoon sekin, että superlon-tuulisuojaa sisäpuolelta tukeva muovikehikko on mitoitukseltaan sellainen, että kapselin ympärille jää joka tapauksessa reilusti ilmatilaa neutraloimaan voimakkaita puhahduksia. Mikrofonin asetusten hallintaan tarvittavaan Motiv Mix -applikaatioon sisältyy oma itsenäinen tallentimensa, jolle voi ikuistaa samaan aikaan sekä tietokoneelta kuultavan äänimaailman että omat repliikkinsä. Tasan puolivälissä on ns. neutraali piste, ja sen kummallekin puolelle jää riittävän pitkälti liikkumatilaa soundin voimakkaaseenkin sävytykseen. Teknisesti laatu on kelpoa ja audiot arkistoidaan wavmuodossa tietokoneen hakemistoon, josta ne voi siirtää edelleen johonkin kehittyneempään musiikkiohjelmaan. Vaativampiin äänitystoimiin Shurella on sitten tarjota Motiv-sarjan hinnakkaampia malleja sekä erilliseen äänikorttiin liitettäviä yleiskäyttöisiä mikrofoneja. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 62-65 Shure_Cranborne.indd 62 62-65 Shure_Cranborne.indd 62 10.2.2025 16.47 10.2.2025 16.47. MV6:n on kätevä työväline kompaktia ja helposti mukana kuljetettavaa välineistöä suosivalle sisältötuottajalle tai yksinkertaista ideoiden keruuhaavia tarvitsevalle muusikolle
Mitä se nyt tekee. Keskikomponenttia säädetään silloin ykköskanavalla ja laitoja kakkosen säädöillä. Sen sijaan (tai sen lisäksi) laite ikään kuin paksuntaa tai ohentaa sointia kyseisellä taajuusalueella manipuloimalla sen harmonista sisältöä. Carnaby HE2:n vaikutusten havaitseminen ja arviointi riippuu aivan täysin siitä millaista audiota sille antaa muokattavaksi. Kanavat voidaan valjastaa toimintaan kolmella eri tavalla. Siinä on tutuin termein nimikoituja säätimiä, joiden taakse kätkeytyy tuntematon maailma. Bassoinstrumenteillakin voivat yläsävelsarjat yllättää. Vaikka perustaajuudet osuvat nimenomaan alimman suotimen luontaiselle toiminta-alueelle, saattaa vielä aivan ylimmäisimmänkin kaistan korjain löytää muokattavaa ainesta, ja pienetkin säätöliikkeet voivat tuottaa selkeästi kuultavia vaikutuksia. Niinkuin Cranborne nyt uudella analogisella ekvalisaattorillaan. Kolmantena vaihtoehtona on M/S-stereo, jossa stereokuvan keskustaa muokataan yhtenä monoelementtinä (Mid) ja äänikuvan laitoja omana stereofonisena elementtinään (Side). Tämä johtunee siitä, että Carnaby ei ole perinteinen eq, joka yksinkertaisesti vahvistaa tai vaimenta valittua taajuusaluetta. www.riffi.fi 1/2025 63 C arnaby HE2 on itsenäinen räkkilaite, johon tullaan ja josta lähdetään analogisella linjatason signaalilla. Kanavat voidaan myös kytkeä stereoksi, jolloin kummankin kanavan audio pysyy edelleen itsenäisenä, mutta vasemman kanavan asetukset peilautuvat automaattisesti oikeanpuoleiseen kanavaan ja kumpikin stereon puolisko saa yhtäläisen käsittelyn. Sen sijaan alimman ja ylimmän alueen korjaimet eivät löytäneet soundista oikein mitään mitä muokata. 62-65 Shure_Cranborne.indd 63 62-65 Shure_Cranborne.indd 63 10.2.2025 16.47 10.2.2025 16.47. Audion käsittely HE2:n sisällä on sekin täysin analogista, mutta toiminnan ohjaus on digitaalista ja se hoidetaan joko etulaidan namikoilla tai tietokoneeseen ladatulla applikaatiolla. Ensinnäkin ne voivat palvella kahtena erillisenä monoyksikkönä, joilla kummallakin muokataan omaa signaalia toisesta riippumatta. M/S-valinta ei vaadi erityiskytkentöjä, sillä Carnaby muodostaa M/S-komponentit normaalista stereomateriaalista automaattisesti. Tarkkaa kuvausta prosessista en mistään löytänyt, mutta kokeilun perusteella vaikuttaa siltä, että muokattavan kohteen ääniala sekä äänen oma harmoninen rakenne joko tarjoaa tai ei tarjoa tarttumapintaa Carnabylle. Bassariin ja TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Cranborne Audio Carnaby HE2 – ei lainkaan tavanomainen Aina silloin tällöin joku ravistelee luutuneita ajatuksia ihan kunnolla. Esimerkiksi melko suppeasti keski-c:n ympärillä soitettu nuhainen Wurlitzer-stemma tuntui sisältävän eniten raaka-ainetta Carnabyn keskimmäiselle korjaimelle. Laajaa taajuuskaistaa täyttävää synabrassia puolestaan sai muotoiltua kaikilla kolmella suotimella hyvin monipuolisesti ja samasta soundista tuntui löytyvän uusia puolia sitä mukaa kun eri asetuksia tulin kokeilleeksi. Jos basso on vaikkapa jäänyt muhjuiseksi ja ponnettomaksi, Carnabyllä voi kuoria sen lujaa ydintä esiin alemmilla taajuusalueilla, ryhdistää keskialueella, ja raikastaa ylärekisteriä vielä päälle. Vaikka kolmialueisen korjaimen jokaista kaistaa pääsee keskittämään laajan taajuushaarukan puitteissa, vaikutukset saattavat yhdellä soittimella tulla esiin todella voimakkaasti ja toisella soittimella jäädä hyvin vähäisiksi. Kaikkein helpoimmin laitteen vaikutukset havaitsee, kun sillä muokkaa stereoksi summattuja rumpuraitoja
Siihen nähden on onnellista, ettei säätövaraa ole kymmentä desibeliä enempää minkään suotimen kohdalla. Kysehän on priorisoinnista, jossa valitaan tapauskohtaisesti annetaanko eri taajuusalueilla tilaa enemmän keskelle panoroiduille vai laitoihin sijoitetuille äänille. Ylipäästösuodin etenkin silloin, kun bassoja on tarpeen korostaa, mutta kaista on saatavat jostain järkevästä kohdasta poikki, ettei mennä pohjamutiin asti. USB-väylän kautta kulkee kuitenkin vain kontrolliviestejä, ääni vaatii analogiset kytkennät edelleen. Keskimmäisellä suotimella voi myös miedontaa liian tuikeasti läjähteleviä atakkeja preesensaluetta vaimentamalla. Kyseessähän ei ole nyt tavanomainen ekvalisaattori, vaan prosessori joka manipuloi signaalia jollain aivan omalla tavallaan. Sekä mahdollisuus tallentaa asetuksia muistiin vastaisen varalle. Appi sen sijaan himmentää kakkoskanavan puoliskon kokonaan, vaikka prosessi on täysin aktiivinen silläkin puolella. Kun muokkaamatonta ja muokattua soundia vertailee ohituskytkintä painelemalla, täytyy signaaleiden voimakkuus ero ensin kompensoida output-säätimellä, koska vahvemmalla on taipumus kuulostaa mehukkaammalta. Ensinnäkin kolmen suotimen yhteisvaikutus saattaa nostaa tai pudottaa merkittävästi muokatun signaalin voimakkuutta verrattuna muokkaamattomaan. Ylimmällä kaistalla symbaalit saa säihkymään ja kipunoimaan kuin exciterilla konsanaan – mutta tarkemmalla kohdistuksella, paremmalla kontrollilla ja kuulijan korvaan maukkaammalla soundilla. Mikäli DAW-ohjelma hallitsee automaattisesti inserttiin kytketyn ulkoisen laitteen audiosignaaleiden reitityksen, homma on yksinkertaista. Kun reunoille avataan aukkoa sille taajuusalueelle, joka on laulun erottuvuudelle kriittisintä, voi keskikomponenttia puolestaan vastavuoroisesti korostaa samalla alueella. Jos kuitenkin tarvitaan pyöreämpää soundia, voi keskialueen korjaimella tehdä myös pullavampaa jälkeä kohdistamalla sopivan korostuksen alabasson ja preesens-alueen väliin jäävälle kaistalle. Toinen juttu on se, että Carnaby on erittäin voimakkaasti addiktoiva laite ja yliannostuksen vaara on todellinen. Ne ovat mainio lisäapu. Silloin keskelle panoroituja asioita pääsee muokkaamaan itsenäisesti ja äänikuvan laidat voi käsitellä omana kokonaisuutenaan. Aivan oman maailmansa avautuu, kun Carnabyn napsauttaa kytkimellä M/S-stereona toimivaksi. Sen etuna on työskentelyn keskittyminen yhdelle ja samalle ruudulle erillislaitteelle kurottelun sijaan. Testin teon aikaan HE2 Control oli vielä betaversio, joka toimi lähes kommelluksitta. Tämän voi tehdä miksatessakin, mutta Carnabyllä pääsee käsiksi myös jo valmiiseen pakettiin. Asetukset siirtyvät ruudulta Carnabyyn nikottelematta ja yhtä sulavasti peilautuivat Carnabyn säätimillä tehdyt asetukset applikaatiolle. USB-C ja Ethernet etäohjausta ja ohjelmiston päivityksiä varten, balansoidut analogiset tulot ja lähdöt, sekä kanavakohtaiset insertit audiolle – eipä siinä muuta tarvitakaan. Vain tasavahvoja voi verrata luotettavasti. Siksi sen vaikutuksetkaan eivät kuulosta tavanomaiApplikaatiolla etänä Etäohjausta varten tietokoneeseen ladataan Cranbornen sivustolta HE2 Control -appi ja asennuksen jälkeen liitetään Carnaby koneeseen USB-kaapelilla. 64 www.riffi.fi 1/2025 tomeihin Carnabyllä saa syvää jytinää, ja alemman keskialueen humua voi hälventää ilman että soinnista katoaa voima. Kaikki prosessointi tapahtuu kuitenkin aina fyysisellä Carnabyllä, appi on pelkkä ohjauspinta. Sekaannuksia syntyi Carnabyn käyttötapaa vaihdeltaessa, kun stereotoiminnan oletuksena on vasemman kanavan säätimien dominanssi ja kahdessa muussa käyttömoodissa puolestaan kanavat ovat täysin itsenäisiä. Se riittää aivan kaikkeen ja jollei, niin ukko vaihtoon. Applikaatio tuo kontrollin tietokoneen ruudulle, mutta itse prosessointi Carnabyn sisällä tapahtuu aina analogisesti. Testissä alustana käytetty Reason ei hallitse, mutta monimutkaista ei puuha silti ole, tarvitaan vain yksi pari vapaita äänikortin lähtöjä ja toinen mokoma paluusignaaleille, sekä hetki reititysasetusten tekoon käsipelillä. Muutaman tahattoman asetusten kopioitumisen jälkeen oppii tallentamaan kyseisen käyttötilanteen asetukset ihan varmuuden vuoksi, ettei tule niitä itse vahingossa hävittäneeksi. 62-65 Shure_Cranborne.indd 64 62-65 Shure_Cranborne.indd 64 10.2.2025 16.47 10.2.2025 16.47. Kummallakin kanavalla on säädettävin rajataajuuksin toimivat alija ylipäästösuotimet. Kontrolli-appi toimii tietokoneessa omana itsenäisenä ohjelmanaan tai DAW-ohjelman sisään tuotuna plugina. Visuaalisesti hämää hieman se, että stereomoodissa toimittaessa Carnabyn molempien kanavien säätimet ja kytkimet ilmaisevat merkkivaloillaan kulloisenkin tilanteen, ja säätää voi kumman tahansa kanavan nupista kääntämällä, asetuksen peilautuessa rinnakkaiselle kanavalle. Jos perusbalanssi on muuten toimiva, mutta laulu tuntuu jäävän muiden alle, asiaa voi auttaa M/S-moodissa tekemällä ikään kuin vaihtokauppaa stereokuvan laidoille ja keskikomponentille annettavien taajuusalueiden suhteen. Samaan tapaan kauppaa voi käydä alimmalla ja ylimmällä kaistalla. Makeaa mahan täydeltä Kaksi asiaa on huomioitava
ÄÄNITYÖN KIVIJALKA – jälleen saatavilla! Uudet mallit testattavissa myymälässämme. Riffi-kauppa 62,00 € + toimituskulut 10 € 30 nopeimmalle Tilaääni-kirja kaupan päällisisiksi. Laitteena Carnaby kuuluukin niiden joukkoon, jotka on ensin opeteltava tuntemaan läpikotaisin, jotta tietää mitä laite tekee ja toimittaa. Sekin on huomioitava, että korvalla on taipumus turtua ja silloin tulee helposti annostelleeksi itsessään hyviä aineksia holtittoman runsaasti. 020 767 9450 • www.intersonic.fi sen ekvalisaattorin tuotoksilta, eikä se myöskään korvaa niitä, vaan pikemminkin täydentää työkalupakkia. Se on piristävää ja palauttaa mieliin ne ajat, jolloin innovatiivisuus tarkoitti uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia, ja innovatiivisuutta tuntui olevan ylt’ ympäriinsä. Itse päädyin kokeiluissa toistuvasti siihen, että reippaan säätöliikkeen perään pakittelin vähän ajan kuluttua varovasti muutaman pykälän, johon säädin sitten saikin yleensä jäädä. www.riffi.fi 1/2025 65 Cranborne Carnaby HE2 Harmoninen ekvalisaattori • kaksi kanavaa • käyttö kahtena itsenäisenä monolaitteena, stereona tai M/S-stereona • kanavilla omat tuloja lähtötason säätönsä Kolme erillistä korjainyksikköä, +/-10 dB • alimman kaistan kohdistus 20 – 420 Hz • keskimmäisen kaistan kohdistus 200 – 6200 Hz • ylimmän kaistan kohdistus 5 – 25 kHz Kanavakohtaiset alija ylipäästösuotimet • alipäästösuotimen rajataajuus 8 – 40 kHz • ylipäästösuotimen rajataajuus 18 – 180 Hz Audioliitännät • balansoidut tulot ja lähdöt, XLR • balansoidut inserttipisteet, 6,3 mm TRS-jakit Dataliitännät päivitystä ja ohjausta varten: • USB-C • Ethernet Hintaluokka . HE2 on erittäin monipuolinen. Operointi itsessään on mutkatonta, käyttipä apuna appia tai ei. Hienovaraisesti käytettynä Carnaby antaa äänelle salaperäistä tenhoa ja mehukkuutta, ehkä sitä kuuluisaa kultapölyä, mutta rankemmilla asetuksilla sillä saa soundiin rouheampaa rähinää ja purevaa särmikkyyttä aina tietynlaiseen lofisteluun saakka, vaikka mikään murotin ei olekaan kyseessä. 2 300 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Jonka se tarvittaessa ylittää tuosta vain. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Cranborne on aiemminkin tuonut markkinoille ennakkoluulottomia tuotteita ja tuonee sellaisia jatkossakin. 62-65 Shure_Cranborne.indd 65 62-65 Shure_Cranborne.indd 65 10.2.2025 16.47 10.2.2025 16.47. Se soveltuu yksittäisten raitojen työstämiseen, sillä voi muokata stereoksi summattuja kanavanippuja tai ihan koko miksausta, jolloin lähestytään jo masteroinnin rajapintaa. Näin valmiissa maailmassa haaste on tietysti kovempi, mutta erinomaisesti Cranborne on siihen vastannut, kerrassaan. Etulevyn tekstejä on hieman hankala lukea vastavalossa, mutta toisaalta laitetta jatkuvasti käyttävälle säätimet ja merkkivalojen värit käyvät tutuiksi enemmin tai myöhemmin. Umpimähkäinen kokeilu tai ”varmuuden vuoksi vähän” -tyyppinen annostelu ei tuota sattuman satoa kummempaa tulosta. Carnaby näyttää asetukset täsmällisesti ja selkeästi ledein, joiden valotehoa tosin olisi varaa vähän himmentääkin
Etenkin, kun se toimii. Bassorummulle suunniteltu DM6 on kolmikon kookkain ja 580 grammallaan myös painavin. Adapterin leuka avataan ja suljetaan asiallisella sormiruuvilla ja pidike on konstruktiona kaikin puolin vankka. 66 www.riffi.fi 1/2025 N äiden mikrofonien rungot on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Grillin sisäpuolella DM6:ssa on kapselin suojana lisäksi laulumikeistäkin tuttu vaahtomuovikerros, ja sen sisäpuolella vielä erikseen hyvin hienojakoinen teräsverkko. Esimerkiksi Audix D6 ja Sennheiser MD421 Kompakt jäävät alle puoleen tuosta, mutta toisaalta Shure Beta 52 on hitusen painavampi ja EV:n RE-20 reilusti vielä raskaampi. Se ei ole yleisin tähän tarkoitukseen käytettävä materiaali, mutta eipä ole muotoilukaan aivan tusinasorttia. 66-67 Earthworks.indd 66 66-67 Earthworks.indd 66 11.2.2025 17.31 11.2.2025 17.31. Tiukkaus kookkaalla sormiruuvilla sujuu helposti ja mikrofoni pysyy luotettavasti paikoillaan. Tomit ja symbaalit DM20 Gen II on rummun vanteeseen kiinnitettäväksi tarkoitettu virvelija tomimikrofoni, jonka runko-osan ja kapselin välissä on kymmensenttinen, verraten jäykkä joutsenkaula suuntausta varten. Painoa on materiaali huomioiden yllättävän vähän. Nimellinen suuntakuvio on superhertta ja niin toistoalue kuin äänenpaineen kestokin rumpukäyttöön taatusti riittävä. Kolmikon pinnat on harjattu kiiltäviksi ja valittu tyyli sopii erinomaisesti tällaisille mystistä laboratoriotyökalua muistuttaville esineille. Normaali limppujalkakin pysyy tuollaisen esineen kanssa hyvässä tasapainossa, vaikka puomia joutuisi avaamaan rummun sisälle kurottamisen vuoksi vähän enemmänkin. Earthworksin omintakeinen linja lienee peruja yhtiön valmistamista mittamikrofoneista, ja kun käytäntö tuntuu toimivan myös näissä äänitysja PA-käyttöön tarkoiteuissa malleissa, niin mikäs jotta. Vanteen sisäpuolella leuka ottaa kiinni rummun kalvoon (kokeilussa Ludwigin normivanne), mutta kosketuskohta on TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Earthworks Earthworks Audio Audio – konkkamikeillä koko setti! Epätavallinen on kiinnostavaa. Earthworksin DM6:n kiinnitys mikrofonitelineeseen on kuitenkin erittäin jämäkkä ja kameratelineiden pallopäätä muistuttava kuulanivel mahdollistaa suuntauksen hyvin vapaasti. Muotoilusta huomioitakoon vielä se, että jos solistimikrofoneissa yleisesti käytettyjä grillejä muistuttavan ja kierteellä sijoillaan pysyvän metallisen suojaverkon ottaa pois, paljastuu DM6:n kapseliosa, joka on koteloitu saman tyyppiseen ohkaiseen putkeen kuin tomija symbaalimikkienkin kapselit. Tällä lukemalla se asettuu markkinoiden raskaampaan sarjaan
Tässä kohden käyttöohje tuli todella tarpeeseen, sillä mikrofoni pitää painaa hahloon juuri tietyssä asennossa ja huomattavaa voimaa käyttäen. Silti overhead-käytössä myös tämän mikin kautta löytyy tarvittaessa tervettä ja täsmällistä matalaa perustaa setin sointiin. Virvelin ja tomin mikitykseen tarkoitettu DM20 Gen II on omassa lajissaan aivan yhtä mutkaton tuttavuus. u 66-67 Earthworks.indd 67 66-67 Earthworks.indd 67 11.2.2025 17.31 11.2.2025 17.31. Genrekohtaiset erityisvaatimukset ovat aina oma lukunsa, mutta yleispätevästi rytmimusiikin eri alalajeja palvelevaa ja poppirokkijuurisouliin loistavasti istuvaan soundiin tässä kolmikossa olisi mallivalikoiman osalta kaikki tarvittava. En nyt tuoliltani pudonnut, mutta kyllähän mikrofonissa on todella jytykäinen soundi. Sukulaisuus edelliseen kuuluu SR25 Gen II:n soinnissa, vaikka alle sadan hertsin taajuusaluetta onkin vaimennettu ihan kohtuullisen reippaasti. www.riffi.fi 1/2025 67 Earthworks DM6, DM20 Gen II & SR25 Gen II Kondensaattorimikrofoneja rumpukäyttöön DM6 bassorumpumikrofoni • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • superhertta • äänenpaineen kesto 157 dB SPL (piikki) • itseiskohina 20 dB SPL (A) • paino 180 g • vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V • hinta 522 € DM20 Gen II virveli / tomimikrofoni • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • hertta • äänenpaineen kesto 150 dB SPL (piikki) • itseiskohina 20 dB SPL (A) • paino 580 g • vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V • hinta 464 € SR25 Gen II hihat /symbaali • toistoalue 20 Hz – 25 kHz • superhertta • äänenpaineen kesto 148 dB SPL (piikki) • itseiskohina 20 dB SPL (A) • paino 100 g • vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V • hinta 755 € Lisätiedot: Msonic Puh. Sijoilleen painettuna runko istuu sitten todella tiukassa syleilyssä, eikä adapteriin aseteltua mikrofonia ole ollenkaan helppoa kiertää suuntausta justeerattaessa. Valmistaja leikittelee sanoilla todeten, että DM6 on järisyttävä mikrofoni (SeisMic). Tämä on kolmikon kevein ja siroin, eikä kerää ylimääräisiä katseita vaikka osuisi kuvatuotannossa kamerankin fokukseen. Earthworksilla on kyllä tunnistettu adapterin tiukkuudesta mahdollisesti aiheutuva käyttäjän arkailu, sillä asennusoperaatiosta on tehty malliksi jopa lyhyt video, jonka voi katsella firman sivustolla. Soundissa on napakkuutta ja täsmällisyyttä, mutta jälleen sellaista miellyttävää selkeyttä, jolla virvelimaton resonanssit kuulee yläkalvonkin puolelta, ja joka välittää diplomaattisen tyylikkäästi sutisoitonkin pieniä vivahteita. Symbaalimikrofoniksi suunniteltu SR25 Gen II on ulkoisesti kuin DM20 Gen II, jonka kapseliosa on liitetty suoraan runkoon ilman joutsenkaulaa. Huomionarvoista on ennen kaikkea se, että todella syvä basso on luonteeltaan samalla äärimmäisen kontrolloitu ja täsmällinen. Vain mikrofonien lukumäärä aiheuttaisi päänvaivaa. Alle sadan hertsin alueelle piirtyy taajuusvasteen kuvaajassa reilu kumpu, keskialueella näkyy vastaavasti selvä notkelma. Eikä nuijan kosketus kalvoon iske ikävällä tavalla päin kuulijaa, vaan kyseessä on miellyttävä äänen tarkkapiirteisyys ja selkeys. Symbaalit, joille mikrofoni on erityisesti pyhitetty, soivat heleästi ja miellyttävällä klangilla. Kyllä se silti onnistuu, kunhan ottaa lujan näppiotteen rungon kummastakin päästä samaan aikaan. Budjettipuolella. Mikrofonin saa kyllä luiskautettua myös ulos samasta hahlosta, josta se pujotetaan kiinni, mutta tiukka on vastus niinkin päin. Tikutukset komppisymbaalin selkään ja kilautukset kupuun välittyvät selkeän luontevina, aksenttipeltien iskut dynaamisina ja tarkkoina. Sen välittämä ääni on erittäin fokusoitunut, eikä mukaan ui sen enempää vuotoääniä kuin millään tyypillisellä virvelitai tomimikillä operoitaessa. Kun preesens-alueelle tullaan reipasta ylämäkeä ja sen laella on vielä hyppyri, ovat kaikki soundin osaset niin sanotusti siinä: tuhti mäjäys, huminaton yläbasso tai ala-middle, ja se nuijan korostuneen selkeä läpsäys kalvoon. Erillisenä ulkoisena suojana DM20 Gen II:ssa on kapselin päälle pujotettava irtonainen vaahtomuovi, ja itse kapselia ympäröivä rakenne sen alla on aivan vastaava ohkoinen putki kuin bassarimikissäkin. Käytännössä nämä elementit kuuluvat soinnissa niin selvästi, että vasteen hahmon voisi uskottavasti piirustaa ruutupaperille ihan kuullun perusteella. Adapterissa on todella jäykästä, mutta silti riittävän joustavasta materiaalista valmistettu putkimainen hahlo, johon mikrofonin runko pujotetaan. Ja nimenomaan rungosta, ettei joutsenkaulaan kohdistu kiertoa. Ulkoinen superlonhattu kuuluu tämänkin mikrofonin varusteluun ja haarukkamallinen telineadapteri puolestaan on joukon konventionaalisin. Heti perillä DM6 lukeutuu siihen joukkoon bassarimikkejä, joissa on vahvasti muokattu soundi valmiina. 010 4398800 • msonic.fi niin reunassa ettei mikrofonin pidike tunnu vaikuttavan rummun kalvoon tai sointiin mitenkään. Jollei piirros olisi varta vasten kehottanut näin toimimaan, en ehkä olisi tohtinut. Asian onnellinen kääntöpuoli on tietysti se, että kerran oikeaan paikkaan ja asentoon asemoitu mikrofoni ei siitä itsekseen kyllä valahda tai ajelehdi yhtään mihinkään
Lähettimille ja vastaanottimelle, sekä USB/Lightningsovitepaloille on omat lokeronsa Profilen telakassa. Tukevassa kuljetuskotelossa on sisätasku kameran kierrejohdolle, USB-kaapelille ja tuulisuojille. Lähettimessä on 16 gigatavua muistia ja se riittää 30 tunnin tallennukseen. Tässä tilanteessa erilliset tuulisuojat eivät ole tarpeen, sillä molemmat kapselit voi kerralla huputtaa yhteisellä superlonhatulla, minkä jälkeen koko telakka näyttää neliskanttiselta mikrofonilta. Telakan pohjassa on kamerakierre, joten palikka on helppo asemoida oikeaan asentoon telineelle. Jos halutaan pelata varman päälle, annetaan kummankin lähettimen taltioida samaan aikaan myös omaan muistiinsa koko sessio, niin ääniraidan voi rakentaa uudestaan irtopalikoista, mikäli päätallentimelle ei syystä tai toisesta saadakaan kuranttia kamaa. Soundi on luonnollinen ja terve, mutta kaikuisassa tai hälyisessä tilassa pallokuvio kerää tehokkaasti myös ympäröivät häiriöt. Paikoilleen loksautettuina ne muodostavat stereoparin. Profilen lähettimissä on itsessään sekä mikrofoni että tallennusmuistia. Kompakti kokonaisuus Lähettimet voi myös telakoida yhteiseen koteloon, jonka päädyssä on niille sopivat rinnakkaiset kolot. 68-69 Sennheiser.indd 68 68-69 Sennheiser.indd 68 11.2.2025 17.36 11.2.2025 17.36. Sennheiser jeesaa. Audio siirtyy langattomasti lähettimiltä vastaanottimelle ja siitä sitten fyysistä kaapelia myöten eteenpäin tallentimelle. Jos halutaan vetää riskillä, tallennetaan vain langattoman yhteyden yli tietolaitteelle tai kameralle. Tämäkin pulma on tiedostettu ja ratkaistu: lähettimissä on kierteellä lukittava minijakki ulkoiselle nappimikrofonille, joita Sennheiserin mallistossa kyllä riittää. Jos tallennin on USB-johdon yltämän tuolla puolen, loksautetaan puolestaan vastaanotin ulos telakasta ja sijoitetaan se tietolaitteen tai kameran luo fyysistä audiokytkentää varten. Lähettimien omat tallennustoiminnot voivat olla tilanteesta riippumatta käytössä tai käyttämättä. Äkillisessä tilanteessa pannaan siis lähetin äänittämään ja sujautetaan se vaikka puhujan rintataskuun tai kiinnitetään kojeen kyljessä olevalla klipsillä kauluksen liepeeseen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI SENNHEISER Profile Wireless – ääntä kuvalle Mykkäfilmien aikakausi päättyi liki sata vuotta sitten ja sen jälkeen repliikkien kuuluvuus ja selkeys onkin ollut alituinen puheenaihe. Jos telakan kytkee USB-johdolla tietokoneeseen tai mobiiliin, materiaalin voi äänittää suoraan kaapelin kautta saman tien mille hyvänsä tietolaitteessa käyttämälleen audioohjelmalle – aivan kuten millä tahansa mikrofonilla ja äänikortilla muutenkin tekisi. Samoin ”kengälle”, jolla vastaanotin voidaan kiinnittää suoraa kameraan. Kerätköön siinä puhetta omia aikojaan ja kun tilanne on ohi, voidaan rasia liittää USB:llä suoraan tietokoneeseen tallenteen jatkokäsittelyä varten. helmikuuta 2025 23.44.01 L upavapaalla 2,4 GHz:n taajuusalueella toimiva Profile Wireless on edullinen langaton järkestelmä, jolla kahden mikrofonin poimiman audion saa tallennettua joko systeemin omaan muistiin tai jollekin ulkoiselle audiotallentimelle. Sennheiser toimittaa paketin mukana kaksi liehuvakarvaista tuulisuojaa, joilla kummankin lähettimen mikrofonikapselit saa suojaan puhureilta. Itse mikrofoni on upotettu lähettimen kotelon pintaan ja se on suuntakuvioltaan pallo. Niinpä äänittämiseen ei tarvita välttämättä mitään ulkoista lisäosaa, ja tallennuksenkin voi käynnistää lähettimen kyljessä olevalla painonapilla. 68 www.riffi.fi 1/2025 5 25 75 95 100 Riffi 2025-01 Audient iD48 1-2 sivu sunnuntai 9. Klipsissä on myös kameralaitteista tuttu pikkukierre, joten lähettimen voi kiinnittää johonkin erillisvarusteena yleisesti myytävään tarviketelineeseen
Telakka palvelee myös koko järjestelmän latausasemana, josta käyttötilanteessa irrotellaan ne osat, jotka on tarpeen sijoitella erikseen, ja johon palikat käytön jälkeen taas kootaan yhteen. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com 5 25 75 95 100 Riffi 2025-01 Audient iD48 1-2 sivu sunnuntai 9. Jos etäisyydet kuvaustilanteessa pysyvät muutamissa kymmenissä metreissä, ei ongelmia pitäisi kuitenkaan ilmetä. Sitä käytettäessä molempien lähettimien signaali summataan yhdelle kanavalle monoksi ja toinen kanava luovutetaan kuusi desibeliä hiljaisemmalla tasolla siirrettävälle monofoniselle kopioraidalle. Ja mikäli ei ole kyse suorasta lähetyksestä, auttaa se, että audion voi tallentaa samaan aikaan varmuudeksi myös lähettimen omaan muistiin. 300 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Profile ratkaiseekin monta käytännön pulmaa onnistuneesti ja sen audiolaatu on erinomainen. Vaikka tästä seuraakin tiettyä vaivalloisuutta esimerkiksi vastaanottimen pikkuruisen kosketusnäytön käytössä, on Sennheiser pystynyt pakkaamaan hämmästyttävän määrän hyödyllisiä ominaisuuksia näin edulliseen pakettiin. Kun koko systeemi maksaa vähemmän kuin harrastajatason lisäobjektiivi kameraan, ovat tietyt tekniset rajoitteet ymmärrettäviä. Jos nyt vaikkapa kameran audiotulo sattuisi menemään jossain kohdassa särölle liian kovan signaalitason vuoksi, niin hiljaisempana tallennetulta raidalta saadaan todennäköisesti käyttöön särötön paikkapala. helmikuuta 2025 23.44.01 Varmistus ei ole koskaan hullumpi idea ja Sennheiser on varannut sille vielä toisenkin mahdollisen konstin – turvaraidan. Sennheiser Profile Wireless Langaton tallenninjärjestelmä kuvauskäyttöön Kaksi lähetintä • omat mikrofoni • liitäntä ulkoiselle mikrofonille • mikrofonin vahvistuksen säätö • valinnainen bassoleikkuri • oma 16 Gt tallennusmuisti • langaton siirto 2,4 GHz:n taajuusalueella • langallinen siirto USB-kaapelilla Vastaanotin • kaksi vastaanottokanavaa • liitetään tallentimeen digitaalisesti USB-johdolla • liitetään tallentimeen analogisesti 3,5 mm:n TRS-plugijohdolla Hintaluokka . Esimerkiksi langattoman siirron kantavuus on 2,4 GHz:n alueella toimiville laitteille tyypillistä tasoa ja jää selvästi UHFalueella operoivia vaatimattomammaksi. Omat reunaehtonsa asettaa myös koko: lähetin ei saa pullottaa taskussa ja kameraan kiinnitettävän tai mobiililaitteeseen suoraan liitettävän vastaanottimen painolle ja ulkomitoille on rajansa. Kuvaus, kamera, käy! Profilen idea on loistava ja toteutus kiitettävä. u 68-69 Sennheiser.indd 69 68-69 Sennheiser.indd 69 11.2.2025 17.36 11.2.2025 17.36
Esimerkiksi kaularaudan säätöavaimien kanssa saa olla tarkkana; jos menee vääntelemään metrisellä kuusiokoloavaimella tuumakokoista säätömutteria, tuloksena on yleensä vioittunut osa. Mutta jalkaa pienemmät asiat piti ilmoittaa toisin, joten keksittiin ”unicia” tai ”ince”, joka oli siis yksi kahdestoistaosa jalkaa (Inch eli tuuma.) Maili syntyi myös jalan avulla. Reilu sata vuotta myöhemmin päätettiin, että metri olisi yksi kymmenesmiljoonasosa matkasta välillä Päiväntasaaja ja Pohjoisnapa. Ranskalaiset kutsuivat eri maiden arvohenkilöitä paikan päälle oppimaan uusia mittayksiköitä. Ranskalainen tähtitieteilijä Jean Picard laski vuonna 1669 ensimmäisenä ihmisenä maapallon koon. Mitaksi otettiin usein jokin ruumiinosa, esim jalka. Yksi askelväli oli viisi jalkaa, tuhat askelväliä 5000 jalkaa, eli maili. 3,17 mm 1/16 tuumaa . ••• Kitaroissa on käytössä vähän samantapainen sekasotku. Tarkkana saa olla! Miehestä mittaa. Suomessa tähän siirryttiin vuonna 1887. Jostakin syystä lakialoite metrisiin mittayksiköihin siirtymisestä meni läpi kongressissa vasta 1975, ja itse toteutus jäi vapaaehtoisuuden varaan. K itaran rakentaminen on usein hyvin pienten asioiden tekemistä. 2,77 mm 16/128 tuumaa . Tuntuu kummalliselta ajatella, ettei metrejä aina edes ole ollut olemassa. Tilanne on vastaava myös kierteisten vibrakampien kanssa: niissäkään ns. Jalka toimi hyvänä mittayksikkönä Rooman Valtakunnassa kuvaamaan esimerkiksi veneen pituutta tai oven leveyttä. 3,17 mm 15/128 tuumaa . ••• Vähitellen, valtio valtiolta uusi metrinen järjestelmä todettiin hyväksi ja otettiin käyttöön. Kielten paksuudet ilmoitetaan tuuman tuhannesosina. Kiinnostuin tutkimaan hieman mitta-asteikon ja näiden kahden eri järjestelmän syntyhistoriaa. Pidemmät matkat, kuten kylien ja kaupunkien etäisyydet olisi ollut hankala ilmoittaa jalkoina, mutta askelväli kävi tähän hyvin. Metri eli Metron oli helposti jaettava yksikkö. 2,38 mm 8/64 tuumaa . Kaikki on jouduttu keksimään ja sopimaan, jopa numerot. Esimerkiksi kielen pituus ilmoitetaan usein tuumissa, mutta satulan leveys milleissä. 3,17 mm 7/64 tuumaa . Näin piti tehdä myös Yhdysvalloissa. Joskus jopa niin pahasti vioittunut ettei kaularautaa saa enää käännettyä. 1,59 mm 4/32 tuumaa . Erityisesti jakaminen osoittautui haasteelliseksi, kun asiat eivät tahtoneet mennä tasan. Esimerkiksi puumateriaalin ohentaminen on millimetrin kymmenesosien kanssa pelaamista. Satulan urien syvyydet ovat varmasti sitäkin pienempiä ja tarkempia. Valmistusmaakin voi olla ratkaiseva tekijä: yhden ja saman valmistajan eri maissa tekemissä kitaroissa voidaan käyttää tallapalojen säädöissä eri mittajärjestelmän ruuveja – vaikka soitinmalli on nimellisesti sama. 2,97 mm Melkein! 70-75 Finale 125.indd 70 70-75 Finale 125.indd 70 11.2.2025 17.40 11.2.2025 17.40. 3,17 mm 3/32 tuumaa . Numeroitakin oli aluksi käytössä paljon vähemmän kuin nykyään, ensin sormilla laskettavat asiat, ja sen jälkeen usein vain kymmenet tai sadat. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvalloissa on edelleen käytössä tuo imperiaalinen mittausjärjestelmä, ja lähes koko muu maailma puhuu metreistä ja senteistä. ••• Tarve mitata on ollut varmaankin niin kauan kuin ihminenkin. Tai sitten ongelmia syntyi kaupankäynnissä, kun toiselle kymmenen jalkaa silkkikangasta olikin eri mitta kuin toiselle. 1/8 tuumaa . Englanninkielen sana ”mile” tuli latinan sanoista ”milia passuum”, joka tarkoitti tuhatta askelväliä. Peninkulma tarkoitti matkaa, jota kuvasi koiran haukunnan kuuluminen tyynessä ilmassa, penin kuuluma. Yhdysvaltoja ei tosin kutsuttu, pienen kauppakinan vuoksi. ••• Suomessa on ollut käytössä samankaltaisia arkielämään liittyviä mittayksiköitä, kuten vaaksa tai kyynärä. ••• Kitaroiden mitoista puhuttaessa käytetään monesti sekaisin metristä ja imperiaalista mittajärjestelmää. ••• Nämä arkiset ja usein ruumiinosiin viittaavat mitta-asteikot eivät lopulta osoittautuneet niin helpoiksi tai tarkoiksi käyttää. 70 www.riffi.fi 1/2025 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Mittaaminen on toki vapaaehtoista, ja osa rakentajista meneekin niin sanotusti näppituntumalla. ø = 3 mm Sehän on… siis… onko se. Tarvittiin uusi mittajärjestelmä, jota ei voisi tulkita puolueellisesti. 3,17 mm 2/16 tuumaa . Amerikassa mitataan edelleen polttoaine gallonoissa, mutta esimerkiksi virvoitusjuomat litroissa. mix&match ei välttämättä toimi. Tuo onnistunut mittaus oli alkusysäys metriselle järjestelmälle. Ainoastaan kolme valtiota käyttää enää tuumia. On totta, että aikuisen miehen jalka on melko tasamittainen, mutta sen käyttökelpoisuus riippuu siitä, mitä mitataan. Ensimmäiset löydetyt tekstin kappaleet olivat sumerilaista nuolenpääkirjoitusta, ja usein niillä pidettiin kirjaa esimerkiksi viljaruukkujen määrästä
marraskuuta 2023 11.16.24 Tutustu tuotteisiimme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 70-75 Finale 125.indd 71 70-75 Finale 125.indd 71 11.2.2025 17.40 11.2.2025 17.40. 050 402 9110 • soitinkulma.com Jo vuodesta 1991 palvellut soittimien ja äänentoiston erikoisliike Les Paul Classic EB Hämeenkatu 23 15110 LAHTI P. 03 222 1300 P. 03 7821700 keskusmusiikki.fi Myös kielisoitinten huollot Luotettavaa ja rentoa palvelua jo vuodesta 1979! 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. www.riffi.fi 1/2025 71 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Liikkeemme Tammelantorilla on palvellut musiikin ammattilaisia ja harrastajia täydellä sydämellä jo vuodesta 1975! Pinninkatu 26-28 3100 Tampere P. 050 323 3167 tammerpianojasoitin.fi Kirkkokatu 7, 57100 SAVONLINNA Puh
Vaikka soittoni taittui cover rock -bändeissä jo kohtalaisesti ja olin käytännössä puoliammattilainen, niin soiton artikulointi ja ymmärrys kalustosta ei vain ollut sillä tasolla, että olisin osannut arvostaa pedaalia ja ruuvata Klonista oikeanlaisia soundeja. Myyjänä on saksalaisen Captain® Guitar Lounge ja tässä meille erikseen lähetetyssä kuvassa alkuperäisen Horsie-pedaalin rinnalla nököttää Kapteenin omaan henkilökohtaiseen pedaalistoon kuuluva hopekylkinen versio – aito Klon sekin! Lisää ihmeteltävää löytyy osoitteesta: https://captain-guitar-lounge.com/en/ säröjä Tom Anderson -superstratolla ja Mesa Boogien Mark 4 -kombolla. Uuden mallin rakenne suunniteltiin helpommin ja nopeammin koottavaksi, ja kotelostakin tehtiin samalla pienempi. Nimeksi tuli Klon KTR ja sittemmin tästäkin pedaalista on rakennettu sarjoja, jotka aina tähän päivän asti on myyty loppuun. Finnegan aloitti Centaurin kehittelyn tarkoituksenaan luoda boost/overdrive-pedaali, jolla saisi pienilläkin soittovolyymeillä aikaan avoimen ja suuren soundin – sellaisen kuin lujalle käännetystä putkivahvistimesta irtoaa. Yhteistä näillekin pedaaleille näyttää olevan, että käytettyjen hinnat ovat kalliimpia kuin uusien. Sitä suunnitellessaan hän oli onnistunut ostamaan komponenttitukusta ison erän samoja NOS-diodeja kuin alkuperäisessäkin pedaalissa oli käytetty, ja soundillisesti ihanne oli edelleen sama kuin Centaurinkin kohdalla. 70-75 Finale 125.indd 72 70-75 Finale 125.indd 72 11.2.2025 17.40 11.2.2025 17.40. Tarina alkaa jo vuodesta 1995, kun tulin ostaneeksi Harri Kosken tuolloin omistamasta Custom Soundsista alkutuotantovaiheen kullanvärisen Centaurin. 72 www.riffi.fi 1/2025 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a H arva kitarapedaali on saanut niin paljon ympärilleen mystiikkaa ja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin kuin Bill Finneganin luomus, Klon Centaur. ••• Oma suhteeni näihin Klon-pedaaleihin on ollut pitkä ja tapahtumia täynnä. Guitar Player -lehdestä olin lukenut poikkeuksellisen ylistävän arvion ja pitihän sellainen sitten hommata, kun kerran osui kohdalle. Kokemukseni mukaan Bill onnistui tässä erinomaisesti ja juuri boosteripedaalina Klon onkin parhaimmillaan. Valitettavasti noihin aikoihin en vielä tajunnut pedaalin ideaalisinta käyttötapaa, vaan yritin saada siitä isoja bluesKlonin taikaa Kuvassa aito kullanhohteinen Klon Centaur, jossa huomio kiinnittyy kanteen piirretyn taruolennon ohessa suhteellisen kookkaan painevaletun kotelon varsin persoonallisiin muotoihin. Soundin piti olla myös transparentti, ja ymmärtääkseni sillä tarkoitettiin, että pedaalilla ei olisi leimallista ominaissoundiaan, vaan se sulautuisi signaaliketjuun erilaisten kitaroiden ja vahvistimien kanssa muuttamatta niiden omaa klangia. Useimmat kitaristit eivät kuitenkaan keskity youtube-videoillaan tähän puoleen, vaan Centauria esitellään sen säröisemmillä soundeilla. Pedaali löytyi tätä lehden numeroa painokuntoon valmisteltaessa Reverb.comin myynti-ilmoituksista. Tietysti kysymys on makuasioista, mutta omasta mielestäni ”parempia” säröpedaaleita löytyy paljonkin, puhtaana boostina Klon Centaurille sen sijaan ei löydy voittajaa! ••• Vuosina 1994 – 2008 Finnegan rakensi käsityönä noin 8 000 Klon Centauria ja sitten hän lopetti kohtuuttoman työlääksi osoittautuneen ja taloudellisesti huonosti kannattavan valmistamisen. Käytettyjen pedaalien hinnat alkoivat nousta välittömästi ja hintapyynnöt reverb.comissa huitelevat tätä nykyä väristä, vuosimallista ja laitteen kunnosta riippuen 3 500 –15 000 eurossa! Finnegan palasi näyttämölle 2012 uuden pedaalimallin kanssa
Se on juuri oikeanlainen, puhdasta sointia kuumemmaksi ja laulavammaksi tekevä elementti, joka auttaa kitaraa nousemaan esiin keikalla bändin kanssa soittaessa. Rahapulassani vein Klonin Helsingin Kitarapajalle myytäväksi ja pedaalihan meni kaupaksi, tietystikin. helmikuuta 2025 23.45.52 70-75 Finale 125.indd 73 70-75 Finale 125.indd 73 11.2.2025 17.40 11.2.2025 17.40. ••• Muutaman hyvän aika lähelle tulevan pedaalin olen löytänyt, ja jos joku tuota Klonin puhdasta boostia haluaisi pienemmällä rahalla, niin paras kopio on mielestäni Origin Effectsin Halcyon Gold Overdrive, jota voi suositella. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että puoliakustisella Gibsonilla tai Marchionen kitaralla tuo Klonin puhdas boost-soundi kuulostaa omiin korviini täydelliseltä myös modernin jazzin soittoon. www.riffi.fi 1/2025 73 N Ä Y T Ö N P A I K K A Niinpä koitti se musta päivä, jota olen katunut jo 15 vuotta. P.S. Sen jälkeen tämä verraton sooloboost/aina päällä -pedaali onkin löytynyt kalustostani melkein kaikilla keikoilla. Jos joku tietää missä tuo Kitarapajasta 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa ostettu kullanvärinen Klon Centaur Horsie nykyään sijaitsee, niin olisipa hauska tietää… Talvisin terveisin, Kari Antila Soittoesimerkki Klon KTR-pedaalin soundista on kuunneltavissa Riffin kotisivustolla. Haluan kyllä tässä yhteydessä mainita, että kokeilujeni perusteella noissa Archer-pedaaleissa tuntuu kuitenkin olevan sen verran yksilöiden välisiä eroja, että kaikki eivät soundaa aivan samalta. ••• No, tarina ei vielä loppunut tähän. John Scofieldin ja Mike Morenon pedaalilaudoissa. Toinen vielä edullisempi vaihtoehto on Rocket Archer Silver, josta tuo legendaarinen clean boost -soundi myös omasta mielestäni löytyy. Sittemmin olenkin nähnyt originaaleja Klon-pedaaleita mm. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 Riffi modul 1 2 wampler.indd 1 2025-02-07 10:36 2025-02-07 10:36 Joukolankuja 2, 03100 NUMMELA P. Vuosien varrella haeskelin haeskelemasta päästyänikin monien Klon-kopioiden joukosta jotakin, joka kuulostaisi samalta, mutta Klonin hienostunutta ja luonnollista keskialuetta ei vain muista pedaaleista tunnu löytyvän! Vuoden 2018 paikkeilla vihdoin tärppäsi ja hankin itselleni Klonin KTR-pedaalin, jota sitäkin sain jahdata aika pitkään. 010 281 3730, 050 592 4085, stpaulssound.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2025-01 näytön paikka Cranborne Audio sunnuntai 9. Kannattaa siis testata ensin. Muistan kyllä silloin saaneeni siitä niin sanotusti omani pois, mutta usein palaan ajatukseen, että olisinpa nyt pitänyt Centaurin itselläni! Monesti olen ajatellut hommaavani vielä jonain päivänä itselleni tuollaisen alkuperäisen mallin, mutta aikomus on tyssännyt siihen, että hinta on vain ollut kertakaikkiaan liian kova
Enkä tarkoita nyt, että joku partaansa kompasteleva shamaanigubbe hiippailisi studion sottotilaan Marshallin ja pedaalilaudan luo ojentamaan ujolle nuorelle kitaristille Jaguarin, urahtaen jostakin baritonia paljon alempaa kumpuavalla kurkkuäänellään yksiselitteisen viisauden: ”veä tolla”. Haluaisin valaa uskoa siihen, että mitä touhutessa tapahtuukaan, siitä on lopulta hyötyä muutamassa muussakin jutussa. Mitä hankalampi tai monimutkaisempi topologia, sitä pidempi on ns. Mielemme kun työskentelee tietämättämme voidakseen hyödyntää opittua jossakin muussa hyödyllisessä. Siltikin ja juuri siksi – musiikki on aina paras lääke. kypsymisaika, mutta aivot ovat jänskä otus: siellä se oivallus luuraa, mielen sopukoissa, jos vain sille annetaan aikaa. Hyvä esimerkki on Roland SH-101, joka yksinkertaisuudessaan on nerokas – vähän kuten MiniMoog. Jos puhutaan syntetisaattorista, topologialla usein viitataan käytössä olevien palikoiden (oskillaattorit, suotimet, vahvistin, modulaattorit) vaikutusta toisiinsa signaaliketjussa. Kyllähän pöljä pöljän tuntee, sanotaan. Joskus laulusoundi ja äänitykseen käytetty mikki saattaa tuoda mieleen kuvitteellisen ketjun ekvalisaattorista, kompressorista, tilaefektistä ja niin edelleen. Kun päädyin nykyhommiini, myin tuon pikku-Doepferin kaverille halvalla ja hommasin itse isomman framen, jonka täyttämiseen menikin sitten puolitoista vuosikymmentä. Osaamme kuvitella jotakin, jota ei ole olemassa, ja soveltaa sitä selviytyäksemme. Olen ajatellut laittaa tuon kirjaston julkiseksi jossakin kohtaa, jahka ehdin. Eli jos joku nyt tuskailee lapsensa sulkeutuneisuuden kanssa, niin entäs jos annat tyypin vain vinguttaa, mitä ikinä tahtookaan. Hienoa tuossa topologiatavoittelussa on sekin, miten paljon apua tuollaisesta pikkuasiasta on monessa muussa jutussa. Legendaarisia topologioita on useita, ja joskus laitteen säätimien asettelu, layout, havainnollistaa oivallisesti mitä pellin alla tulee tapahtumaan. Tunneäly puhuu, jokaiselle meistä. Saatan olla itsekin kävelevä esimerkki, nyt kun mietin. Ei ahdistusta, ei selvitystilaa. KUVA: VILLE JUURIKKALA T ietänette termin ”topologia”. ••• Oma uskomaton esimerkkini kohdistuu 90-luvulta tuttuun henkilöön, joka olisi nykytermein ”iha salettiin kirjolla, siis vähintään“. ••• Samankaltaiseen imaginääritopologiaan voi odottaa törmäävänsä riittävän pitkään plugareiden kanssa peuhattuaan. Kävi ilmi, että kaverin soundikäsitys oli jossakin Robert Frippin kuumehoureiden ja Gilmourin päiväunien välimaastossa, ja aivan helskutin nopeasti kasasin oman pikku vinkuvia feedbackeja sisältävän samplekirjastoni, josta edelleen käytän suurta osaa. Tai jos ottaa käteensä Les Paulin, joka on vuosikymmenien kuluessa soitettu auki. Kaverin sosiaalinen kömpelyys vähentyi hiljalleen ja miekkonen oppi lukemaan ihmisiä siinä ohessa. Ja oli aivan sattumoisin aivan uskomaton klassinen kitaristi. Harmittelin kerran ääneen erään raakasoundin lyhyyttä ja rekisteriä, enemmän huomioksi itselleni kuin viestiksi kenellekään muulle. Topologisia tutkimuksia 70-75 Finale 125.indd 74 70-75 Finale 125.indd 74 11.2.2025 17.40 11.2.2025 17.40. Reaktio oli häkellyttävä: ”Det är inte någon problem, jag hör de exakta potsettningar…” Meni ehkä minuutti, ehkä kolme, ja monimutkainen setup oli taas kasassa. Erikoinen hahmo. 74 www.riffi.fi 1/2025 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Muistan, että ilo taisi paistaa molempien silmistä. ••• Noissa sessioissa tälle hepulle tapahtui hiljalleen jotakin. Tarina päättyy kauniisti: introvertti ja sulkeutunut klasariheppu pyörittää nykyisin pelifirmoille alihankintaa tekevää äänisuunnittelutoimistoa kahden kollegansa kera ja vanhempi lapsistaan on jo lentänyt omille siivilleen. Vasta vuotta myöhemmin kävi ilmi, että ”jovisst har ja några elgitarrer också”, mutta ei pedaaleja eikä vahvistimia, kitaratkin perittyjä. Jotenkin vain kaveri päätyi räpläämään niiden parissa, klasarihommiensa lomassa, kuin olisi iltapäiväkahvien sijaan trippaillut menemään skitalla ja modulaarilla. ••• Nämä ovat metafysiikkaa parhaimmillaan, kuvitelmaa, joka usein vastaa todellisuutta, jos kokemusta on sopivasti. Väitän, että useammallakin kitaristilla kuvitteellisen vahvistinnupin hanikkaosasto kääntyy mieleiseen suuntaan jo kaulasta kiinni ottaessa, kitaraa syliin nostaessa. Ei, ei, vaan tämä on ihan tavoitettavissa oleva asia. Ja sitten eräänä päivänä käy niin, että hanikoita katsoessaan ”kuulee” päässään soundin, jonka säätimien asento tuottaa, ja hups, mitään halvatun muistipaikkoja ei tarvita. Ihminenhän on polykonditionaalinen (anteeksi hupsu termi), millä tarkoitan että harvoin jokin opittu ominaisuus pysyttelee tiukasti omassa muotissaan ja uomassaan. Itselläni oli tuolloin aivan ensimmäisiä Doepferin modulaarisyntikoita waveshapereineen yms., sekä muutama Bossin pedaali. ••• Mutta eipä tuossa vielä kaikki. Kun tällaisen arkkityyppilaitteen kanssa tekee pitkään töitä, alkaa hiljalleen hahmottaa soundin peruspiirteet mielessään. Että tässä se on, montako erilaista laitetaan… No, laitettiinhan niitä, tunnin tai parin verran. Sitä oikein tuntee, miten kitara värähtelee, vaikka plektrakin on vielä taskussa. Värähtely tuntuu käsissä ja mielessä jotakin kääntyy sopivaan asentoon. Erittäin sulkeutunut ja ahdistunut tyyppi, rikkonaisista ja ongelmallisista perheoloista lähtöisin oleva, syvästi tunteellinen ja elämässään selvitystilaan ajautunut heppu, joka sinnitteli rakkaan harrastuksensa kautta. Kaveri teki vähän aikaa juttuja samassa pajassa, nuottien puhtaaksikirjoitusta ja sellaista – maagisella käsialalla vieläpä – ja alkoi hiljalleen tutustua myös elektroniikkaan. Kenties innostukseni rohkaisi heppua, koska sessioita kertyi useita ja materiaalin määrä kasvoi kasvamistaan. Itselläni vilisee näitä ketjuja silmissä projektien raakasoundeja äänittäessäni
(02) 9080 2400 Pohjoinen rautatiekatu 11, HELSINKI P. www.riffi.fi 1/2025 75 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Click it and forget it. 03 222 5570 www.tampereenmusiikki.fi 70-75 Finale 125.indd 75 70-75 Finale 125.indd 75 9.2.2025 16.21 9.2.2025 16.21. (02) 9080 2440 soitinlaine.fi Työasemat musiikin ja audion ammattilaisille! Soitinalalla jo vuodesta 1966! Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE P. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com VIREESSÄ JO VUODESTA 1931! Maariankatu 10, TURKU P. Introducing dpamicrophones.com/microlock www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi sales@studiotec.fi Kuljetuskotelot p
juhlavuotta, jonka kunniaksi julkaisimme Genelec SonicAdvisor™ -kampanjan, jossa tarjoamme uusien, kampanjaan kuuluvien Genelec-kaiuttimien ostajille SonicAdvisor käyttöönottoja kalibrointipalvelun asiakkaan luona veloituksetta. Käyttöönottoja kalibrointipalvelu ei sisällä asennusta. Jo yli 45 vuoden ajan missiomme on ollut auttaa asiakkaitamme toteuttamaan unelmiaan tarjoamalla parhaan mahdollisen totuudenmukaisen äänentoiston. Päätimme jatkaa suosittua kampanjaa vielä vuoden 2024 ajan, joten tervetuloa mukaan! Kun ilmoittaudut mukaan kampanjaan, Genelecin tekniset asiantuntijat tulevat luoksesi ja auttavat sinua kaiutinjärjestelmäsi käyttöönotossa. SonicAdvisor TM Kampanja koskee 20.3.2023.–31.12.2024 ostettuja ja rekisteröityjä Genelec-malleja: 8381A, 8351B, 8361A, S360, 1237A, 1238A, 1238DF, 1234A, 1234, 1235A , 1236A ja W371A. Lopuksi he suorittavat kalibroinnin, jolla varmistetaan paras mahdollinen ääni juuri sinun tilaasi sopivaksi. Lue lisää: www.genelec.fi/sonicadvisor 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 5 1 76 Takakansi 125.indd 76 76 Takakansi 125.indd 76 9.2.2025 15.59 9.2.2025 15.59. Vietimme viime vuonna 45