SENNHEISER Digital 6000 – uusia työkaluja ammattilaisille! IDA NIELSEN: ”Hyvä basisti saa koko bändin kuulostamaan paremmalta.” N ro 2 -2 17 H in ta 10 ,3 E Klark Teknik – retrolääkettä raudanpuutokseen! Esa Kotilainen: ”Keikkakaluston valinnassa käyttövarmuus on tärkein, soundi tulee sen jälkeen.” Esa Kotilainen: ”Keikkakaluston valinnassa käyttövarmuus on tärkein, soundi tulee sen jälkeen.” 01 Kansi 217.indd 1 3.4.2017 9.56
029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi AMPLIFICATION 50% ENEMMÄN Nyt kitaratuuheut ta! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3.4.2017 9.43. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh
K aikki riippuu tietysti myös musiikin genrestä. Kaikki yksittäiset vajavaisuudet eivät kokonaisuudesta kumminkaan erotu, jollei niitä vertaa paljaaltaan klikkiraitaan tai automaatilla väkisin gridiin tai vireeseen prässättyyn versioon. Moni perinteiseen tyyliin soittimilla soitettu musiikki kuitenkin hyötyisi, jos sen tallennuksessa otettaisiin mallia menneistä ajoista. Se saattaa silti olla vähäpätöinen seikka verrattuna saavutettuun hyvään. Jälkikorjailuiden mahdollisuudet kaventuvat, totta. Tällainen puhtaasti dokumentoiva lähestymistapa alkoi muuttua luovemmaksi taiteelliseksi äänitysprosessiksi vasta 1950-luvulla, mutta silloinkin uusille musiikkityyleille ominaisia soundeja haettiin ja tallennettiin asettelemalla soittajat usein yhden tai muutaman mikrofonin äärelle niin, että balanssi syntyi jo tallennusvaiheessa. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. Oli pakko tehdä hedelmällisiä kompromisseja, joita nykyaikaisilla työtavoilla ei useinkaan ole tarpeen tai ei haluta tehdä. Kyllähän soundi varmasti muovaantui aina johonkin suuntaan levylle kaiverrettaessa, mutta paketti itsessään pysyi lukittuna. K un erillistä miksausvaihetta ei ollut ennen moni raita tekniikan yleistymistä, musiikin sointi muodostui muusikoiden ja äänittäjien yhteispelillä hyvin lopulliseen muotoonsa siinä hetkessä ja paikassa. En usko, että tuon ajan muusikot olivat yhtään sen vähemmän pedantteja kuin nykyisin eivätkä he suhtautuneet omaan soittoonsa välinpitämättömästi. Jos sitten tuoretta ottoa kuunneltaessa maltetaan pitää sormet loitolla solo-napeista, ohjautuu huomio yksittäisten soitintai lauluosuuksien sijaan kokonaisuuteen. T oinenkin ilmiö seuraa, jos äänitystila on kunnollinen ja mikrofonit riittävän laadukkaita. Silloin ei niin herkästi ryhdytä korjailemaan sellaisia asioita, joita ei oikeastaan tarvitsisi korjata. Valmista syntyy nopeasti, säilyy tuoreus ja eläväisyys. Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. 100-prosenttisesti eläviä ottoja, joissa koko esitys tallennettiin kaikkinensa yhdellä kerralla, ruotoineen päivineen. 4 www.riffi.fi 2/2017 ÄÄTOIMITTAJALTA Mikrosta makroon V arhaisimmat musiikkitallenteet olivat pakon sanelemina ns. Se liimaa ryhmän sointia yhtenäisemmäksi, eikä erillisiä tilamikkejäkään välttämättä tarvita. P aljon asioita tapahtuu, kun useampi muusikko soittaa kimpassa samaan aikaan ja samassa tilassa. Ensinnäkin soittajien keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa monin tavoin musiikin tulkintaan, niin rytmisen fraseerauksen kuin sävyjen ja dynamiikankin suhteen. Samplaajaa tai koneiden ohjelmoijaa eivät nämä ajatukset lämmitä. Noina aikoina ja niissä oloissa huomio oli kuitenkin pakko kiinnittää yksittäisen soittosuorituksen sijasta kokonaisuuteen, koska yhtään soitinta ei jälkikäteen voinut kuunnella soolona tai korjata erikseen. Haitaksi yleensä mielletty akustinen vuoto kääntyykin eduksi. Mikrofonit olivat tehdasvalmisteisia, mutta esimerkiksi mikserit ja tarkkaamon kuuntelujärjestelmät olivat vielä 60-luvulla monesti studiohenkilökunnan itsensä rakentamia. Jokainen studio kuulosti omanlaiseltaan, koska tilat olivat erilaisia ja laitteiston variaatiot suuria. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus217.indd 4 3.4.2017 9.57. Niillä on omat esteettiset ihanteensa, joihin pyritään ja päädytään eri reittejä
Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus217.indd 5 3.4.2017 9.57. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli
Irtonumeron hinta on 10,30 e . Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. KÄYTTÖTESTIT 48 Mapex Armory – keskiluokan kirittäjä! 50 Electro-Harmonix Canyon – toistojen moniosaaja 51 Fulltone 2B – boosterin monta virkaa 52 Maton EBG808TE & SRS60C – Australian akustiset 58 Lewitt LCT 640 TS – kaksi yhden hinnalla 60 Klark Teknik 1076-KT & PEQ-KT – dynamiikka aisoihin, sävyt kuosiin GRANDE FINALE 64 Muusikkona maailmalla – Yhdysvaltain länsirannikon tuulahdus 66 Alangon päiväkirja – Arvoketju, osa 3: ”Menehdy omalla ajallas” YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määräaikaisena 62,00 e . 22. 6 www.riffi.fi 2/2017 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset osoitteessa www.riffi.fi Kannen kuva: Minna Hatinen 13 44 18 48 52 58 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Juha Tikka 13 Esa Kotilainen – ääntä kohti! 18 Raoul Björkenheim – elämäni rumpalit 32 Vesa Haaja – se hetki on nyt 34 Ida Nielsen – groove lähtee kropasta 38 Paluu tulevaisuuteen – suomalaisyrittäjä pelasti kuuluisat kosketinsoittimet 40 Mad Professor – vienti vetää maailmalle SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Sennheiser Digital 6000 – kiertueille, tapahtumiin, teatteriin 44 Elämäni kitarat: P-K Keränen – hyvällä kitaralla saa kappaleita aikaiseksi 55 Aitoa makua vai silkkaa esanssia – tuoko emulaatio analogisen nauhan soundin myös digitaaliseen tallenteeseen. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + posti kulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Pentti Niemi Pasi Rytkönen Tommi Saarela Sami Sarhamaa Juha Seila Petri Silas Kai Sinervo Aleksi Villberg Timo Östman Nettitoimitus: Timo Koskinen Tommi Saarela Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Siinä on nimittäin niin kova rumpali, että minulla oli vähän tekemistä, jotta pysyin perässä.” 06-07 Sisältö217.indd 6 3.4.2017 9.38. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Paal Nilssen-Love on yksi kovimpia tapaamiani energia pakkauksia
Off the Record on jo visuaalisestikin näyttävä. Kirjan konsepti on tätä myöten erittäin selkeä, työ on huolellista eikä juurikaan jätä sijaa kritiikille. Nuottiosiot on taitettu ajatuksella ja riittävän suurelle viivastolle, mikä tekee tiheästä nuottikuvastakin selkeälukuista. • www.tampereenmusiikki.fi Mono Cases -soitinkotelot puolestaan löytyvät Soundtoolsin edustamien merkkien joukosta, samoin kuin Orange-vahvistimet, pedaalit ja tarvikkeet. Se on kuitenkin pedantti taidonnäyte paitsi Malmbergin rumpalintaidoista, myös pedagogisesta näkemyksestä. Hän myös perustelee taiteelliset valinnat settinsä ja virityksiensä suhteen, minkä valossa Diablon uutta albumiakin kuuntelee uusin korvin. • www.soitinlaine.fi Ja hännän huipuksi kerrotaan, että maineikkaiden Vmoda-kuulokkeiden markkinointi ja myynti on kahden itsenäisen toimijan yhteistyösopimuksella nyt Rolandin hoidossa. Yksityiskohdat on mietitty kuntoon myös sisällön osalta. • http://www.nordicaudio.eu Blackstar-vahvistimia taas tuo maahan Into-Luthman. Godin -konserniin kuuluvat kitaramerkit Art & Lutherie ja Seagull löytyvät nyt F-Musiikin tuotesortimentista. Ovh. • www.roland.fi Riffin uutistoimitus palvelee lukijoita netissä. Kansitaide on hillitty, mutta edustava ja kirjan mukana tuleva audiomateriaalin sisältävä muistitikkukin kiiltävää metallia, eikä halpaa muovia. Seuraa jatkuvasti päivitettävää sivustoa osoitteessa: www.riffi.fi 06-07 Sisältö217.indd 7 3.4.2017 9.38. Vastaavanlaisen konseptin on esitellyt muun muassa Tower of Powerin rumpali David Garibaldi kirjallaan Code of Funk. Se ei ole yleiskirja metallirummutuksen alkeisiin, vaan on suunnattu paitsi Diablon rumpalifaneille, myös kaikille metallimusiikista kiinnostuneille rumpaleille. ••• Kirja ei sinällään tuo uutta näkemystä oppikirjojen joukkoon. Malmberg kertoo muuttaneensa settinsä asettelut ja viritykset perusteellisesti sitten yhtyeen edellisen levyn seitsemän vuotta aikaisemmin. www.riffi.fi 2/2017 7 POIMINTA RIFFIN LYHYTSANOMAT N yt Malmbergin kynästä on syntynyt englanninkielinen oppikirja Diablo Silvër Horizon, Off the Record. • www.soundtools.fi Soitin Laine on ryhtynyt tuomaan maahan Vintage-kitaroita ja -bassoja. Klikin ja musiikin voimakkuussuhde äänitteellä ei ehkä kaikkia miellytä, mutta erilliset raidat on vaivatonta avata vaikkapa Garage Band ohjelmassa ja muokata miksaus itselleen mieleiseksi. Ensimmäinen osa käsittää tarkat transkriptiot levytetyistä raidoista ja toinen osio pienimuotoisemmat sovitukset niistä tavanomaisemmalle setille. Kirjan nimi viittaa metalliyhtye Diablon Silvër Horizon -albumiin, jonka rumpuraidat ja sisällön Malmberg on koostanut oppikirjaksi. Kirjan mukana tuleva muistitikku sisältää kappaleiden raidat ilman rumpuja, pelkät klikkiraidat sekä kappaleet klikin kanssa sekä mp3että wav-muodoissa. ••• Kirjan nuottisivut on jaettu kahteen osaan. • www.f-musiikki.fi Ehrlund-mikrofonien jakelusta ja edustuksesta Suomessa vastaa Nordic Audio Distribution. 25 e JUHA TANNINEN Heikki Malmberg: Diablo Silvër Horizon Off The Record Tamperelainen rumpali Heikki Malmberg (Riffi 5/2014) on tunnettu erityisesti metalligenren taitajana, mutta myös pedagogina, joka on julkaissut oppimateriaalia sähköisessä muodossa. • www.f-pro.fi Kawain pianojen maahantuonnistaa huolehtii Tampereen Musiikki. Kirja on tilattavissa tai ladattavissa digitaalisesti Halway House Music Productionin sivuilta osoitteessa hwh-musicproduction.com/store. • http://kuvasto.intoluthman.fi Bosen ammattiäänentoistolaitteet asennusja keikkakäyttöön ovat puolestaan siirtyneet F-Pron vastuulle
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 08-12 Ikimuistoiset Tikka.indd 8 31.3.2017 15.09. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: KAI SINERVO Juha TIKKA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta hahmoksi
Onneksi sentään Popedan roudari Raaka-Arska hääri talonmiehenä ja kolasi traktorilla paikat auki. Tosin tässä tapauksessa ei Mikko Kuustoselle tarvinnut näitä asioita teroittaa. Tavallaan ymmärrettävää, sillä Q. Nimittäin Juha Tikan CV. Stone: III, Columbia Records 1992 Elettiin aikaa, jolloin Juha Tikka soitti H.A.R.P. Ja mä tein siellä jotain jauhelihakastiketta… Kummeli-kytkös selittyy sillä, että samaisesta huumoriryhmästä tuttu Heikki Silvennoinen oli Q. Kyse voi olla ihan pienistä teknisistä asioista, kuten kaiun valinta tai oikeanlainen kompressointi. Ilmenee, että hän on tuottanut verrattain vähän kokonaisia bändejä. Ja tehdään turhia kompromisseja jotka jää kaivelemaan. Muroleen kansakoulu oli vanha puukoulu, jonka juhlasalissa oli erittäin hyvä soundi. Tarina ei kerro, miten tämä kaikki onnistuttiin tunnin mittaisella lennolla sopimaan, mutta äänityspaikaksi valikoitui Muroleen tyhjillään oleva kansakoulu. Stonen kitaristi. Mutta levy kuulostaa hyvältä, josta suuri kiitos lankeaa oikein valitulle tiimille. Sitten on kiinnityksiä saman kentän toiselta laidalta, kuten levy-yhtiön kotimaisen tuotannon päällikön postia ja erinäisiä luottamustoimia. Ainoastaan joitain tekstejä puuttui. Tikalla oli paikasta ainoastaan hyviä muistoja. Näillä kilsoilla persnahka on jo riittävän paksu. Jos tarviit apua bii”Tuottaja ei voi olla kauhean herkkä nahkai nenkaan, sillä työn kuvaanhan kuuluu pysyvä oleskelu puun ja kuoren välissä.” 08-12 Ikimuistoiset Tikka.indd 9 31.3.2017 15.09. Tämä alustus nyt ihan vain sen takia, että miehen valitsemat kolme sessiota edustavat musiikkikentän eri laitoja ja niitä voisi kutsua ainakin kirjoittajan silmissä erikoishommiksi. -yhtyeessä bassoa. Ne on soundimielessä todella tuotteliaita kavereita ja tarjoavat koko ajan vaihtoehtoja. Aloitetaan kuitenkin sieltä tutummasta päästä, eli musiikin tuottamisesta. Referenssi puuttuu. Se on tosi tärkeä asia. Hän kyllä tiesi, mitä on tekemässä. Tavoitteen pitää olla kaikilla sama. Tikka muistelee sessioiden olleen ”hauskaa poikien leiri-elämää”. Sen kanssa oli tosi helppoa työskennellä. Ja eikun tuumasta toimeen. – Me tehtiin Hämiksen kanssa tosi paljon levyjä ja erilaisia levyjä. Oltiin isossa jumppasalissa, mä istun semmosella korkealla erotuomarijakkaralla ja jätkät vetää siellä alhaalla. oli nimittäin äänittänyt samaisessa paikassa vuotta aiemmin. Se lähti silleen iloisella tavalla lapasesta. – Me oltiin siellä Maikkarin äänirekalla ja Hämis Hämäläinen äänittämässä. Hommaan oli varattu viikko. Tikka ja Kuustonen tutustuivat koneessa ja hiivatin hauskaa oli. Hankalimmat tilanteet tulevat yleensä laulujen kohdalla, mikä on päivänselvää. – Helkkarin koomisen näköistä. Toisaalta tuottaja ei voi olla kauhean herkkänahkainenkaan, sillä työnkuvaanhan kuuluu pysyvä oleskelu puun ja kuoren välissä. Pakkasta riitti ja saunan lattiakin oli paksussa jäässä. Siitä laulusuorituksesta ei voi tulla hyvää, jos sitä ei ole sisäistetty. Useimmiten kyseessä on artisti, jonka taustalle Tikka haalii muusikot ja muun tarpeellisen. Ja täynnä kaikenlaista erikoista. Aikaa äänityksiin oli varattu vajaa viikko, mikä ei tuntunut ollenkaan lyhyeltä, sillä bändihän oli hyvin treenattu. – Siihen päälle vielä bändin näkemys ja erityisesti kun liikutaan artistin hengentuotteen parissa, niin varovainen pitää olla. Kun on erilainen maku, niin yksi hakee erilaista musiikillista ratkaisua kuin toinen. Laulaminen on kuitenkin eräänlaista sielun julki asettamista. Keskeneräisen miksauksen päälle ei huudeta, että ”Ei noin!” On ensiarvoisen tärkeää, että tiimin jäsenet omaavat samanlaisen vision ja maun asioista. Jos sellaisessa tilanteessa tulee tulkintatai näkemyseroja, niin silloin ei kannata yleensä edes jatkaa vaan on parempi nukkua yön yli, Tikka aprikoi. – Yleensä mulle on annettu joku artisti Lea Lavenista Topi Sorsakoskeen, että ”Tossa on budjetti. Tyhjennetyt luokkahuoneet oli varustettu bunkilla ja pihalla oli sauna, jonka lämmittäminen kesti todella kauan. On totta kai muusikon hommia, mutta valtavasti myös tuottajan pestejä, sovittamista, äänittämistä, säveltämistä, tv-produktioita ja elokuvan äänituotantoa. – Keittiössä kirjoiteltiin vielä vikoja tekstejä ja Kummeli-porukasta oli mukana jeesimässä teksteissä ainakin Olli Keskinen ja Heikki Hela. Vaikka esituotantoa ei liiemmin tarvittukaan, niin yksi asia oli lukittu ennalta: viimeisenä äänitettävä Frozen Memories pitää soittaa alasti. Noh, ekana päivänä oltiin saatu kamat pystyyn ja alettiin tekemään vielä illalla soundcheckiä, että aamulla voisi aloittaa samoin tein. Miehen ansioluettelo tursuaa mitä moninaisimpia merkintöjä töistä musiikkikentän eri kolkista. Aika monasti olen todennut, että ”Kaatakaa vaan se likasanko meikäläisen niskaan, ei haittaa”. – Joskus joutuu myös puhumaan laulajille huonosta valmentautumisesta. Juha Tikka on kuitenkin aina yrittänyt olla diplomaattinen asioiden suhteen. Ei ole opeteltu sanoja tai melodioita, joudutaan vetää lapuista. Äänittäjä on tietenkin tuottajan paras kaveri. Se checki päättyikin kolmen-neljän aikaan aamuyöstä siihen, että puolet levystä oli soitettu sisään. Palaan vielä esituotantoon ja tiedustelen kuinka paljon Tikka sitä yleensä tekee. Kädet ovat vapaat kunhan budjetti pitää. Max Tabellin luihuinen hanuri siinä flyygelin ääressä… tosi koomista. H.A.R.P. Stonen keikalta Oslosta. Rippikoululeirin ja äänistudion yhdistelmää. Q. Joskus kun kemiat ei kohtaa, niin se homma menee semmoseks tahkoamiseksi. Bändi oli tulossa keikalta Amsterdamista ja välilaskulla Tukholman lentokentällä vastaan tuli Mikko Kuustonen, joka taas oli tulossa Q. Stonen seuraavan levyn. Stonen sessiot pidettiin tammikuussa ja noina vuosina ”talvet olivat vielä talvia”. Se ei vaan voi koskettaa kuulijaa. www.riffi.fi 2/2017 9 S e on kolme sivua. Ikävä kyllä Tikka ei pysty kertomaan, millaista fjongaa alasti soittaminen biisiin toi, sillä sitä ei edes yritetty soittaa vaatteet päällä. Jossain vaiheessa Kuustonen ehdotti Tikalle, että hän voisi tuottaa Q. Sellaiset kaverit kuin Hämäläinen ja Dan Tigerstedt – heidän kanssa on helvetin helppo työskennellä. Kukaan ei herää kuuntelemaan, että ”Mitä?! Tässä on jotain todella hienoa…” Tikka lisää, että on joskus joutunut lähettämään laulajia takaisin kotiin opettelemaan, ja se on yleensä tuottanut hyvää tulosta. Ei minkäänlaista tekstianalyysiä siitä, että ymmärtää mitä se teksti tarkoittaa
Kahdessa päivässä oltiin saatu aikaan ainoastaan Tapio ”Mongo” Aaltosen soittama taikarumpu jotenkin mukaan. Pianosamplea raksutettiin puoli tuntia ja jos virrat laitettiin jostain syystä pois, sample oli kadonnut. Se vaihde jää niin helposti päälle, ja siitä ei vaan nauti. Synkkausta varten oli itse modattu SMPTE-lukittu VHS-nauhuri. Miksattiin Hämiksen kanssa muistaakseni Sony Betamax -digitaaliselle videokasetille. Joulupukki ja noitarumpu ei ollut suinkaan Tikan ensimmäinen tv-proggis. Käytössä oli Yamahan livekäyttöön tarkoitettu 01R. Kun musiikki on mitoitettu VHS:n mukaan, niin sehän alkaa loppua kohden heittää aika paljonkin. ”Kato, ei se oo muutenkaan hyvä, että se on ihan kohdillaan… Tää on hyvä näin!” – Ja pakkohan se oli saada aikaseksi, Tikka lisää. Tähän koppiin roudattiin myös Niemen jättimäinen vibrafoni, marimba, tuubat ja kaikki muut hommaan tarvittavat värkit ja tilpehöörit. – Siinäkin meinas palaa hermo, kun Mongo oli soittanut sen rummun helkkarin hyvin kuvan kanssa synkkaan ja sitkun kuunnellaan niin RÄPS, RÄPS! Ja sitten paloivat loputkin rippeet hihoista ja koko paketti siirtyi Tikan kellaristudioon, joka on kaksi metriä korkea, kuusitoistaneliöinen pikku huone. Sitten vietiin paketti Elokuvasäätiöön ja ru”Esimerkiksi revontuli… mistä sen tietää, miltä revontuli kuulostaa?” 08-12 Ikimuistoiset Tikka.indd 10 31.3.2017 15.09. – Oli siis jonkinlaista elokuvasäveltäjän statusta. Esituotantoon kuuluu myös jo mainittu biisien valikoiminen, joka voi olla välillä aika mieltä järkyttävää hommaa. – Esimerkiksi revontuli… mistä sen tietää, miltä revontuli kuulostaa. Homma saatiin kuitenkin jotenkin toimimaan, vaikka ensimmäiset PC-pohjaiset äänityssoftat laittoivat asianosaiset kiroilemaan välillä oikein toden teolla. Kun miksataan materiaalia tv-tuotantoon, on tulokulma eri kuin jos tehtäisiin pelkästään audiota. Niinpä välillä efektejä tehtiin vetämällä korkkia samppanjapullosta, välillä kuvailtiin kun joulukuusesta rikkoontuu lamppuja. Ohjaaja päättää mihin kohtiin elokuvassa musiikki tulee, mutta tässä projektissa Tikalla oli hyvin vapaat kädet. – En pitkään aikaan. Ja tämmönen halpisjuttu toimi yllättävän hyvin. Jousija puhallinsovitusten sekä jauhelihakastikkeen tekijä. Olen huono kuuntelemaan omia tuotoksia. Alustavat työt oli tehty Juha Tikan kellarissa, jossa softana oli ensimmäisiä PC-pohjaisia Logic Audioi ta. – Olin kehitellyt sen Talvisota-leffaa varten, että jostain äänipäästä saa sitä SMPTEä ulos. Markku Aron Menneisyyden sillat -albumia varten Tikka kuunteli noin seitsemänsataa kappaletta, joista levylle valikoitui kaksitoista. Mitään mussutuksia ei kuulunut, eikä bumerangeihin olisi oikeastaan edes ollut aikaa. Niillä kamoilla se kuitenkin tehtiin. 10 www.riffi.fi 2/2017 sien valkkaamiseen, niin voidaan kerätä niitä sulle”. Äänityksiä varten oli varattu viikoksi Ylen M1studio, joka oli varustettu viimeistä huutoa olevalla digitaalisella moniraitakalustolla. Kun hän kasasi työhuoneessaan musiikkia Talvisota-elokuvaan VHS:n mukaan, pääsi unohtumaan aivan pikkiriikkinen asia: VHS-videossa on kaksikymmentäviisi framea sekunnissa, mutta leffassa onkin kaksikymmentäneljä framea sekunnissa. Työtä ei tarvinnut kuitenkaan aloittaa ihan alusta, vaan leikkaaja Olli Soinion järkähtämättömällä rauhallisuudella homma saatiin maaliin. – Yleensä näissä proggiksissa kuvaukset on aina myöhässä ja siellä jossain ravintoketjun päässä on se säveltäjä ja sen työaika vähenee koko ajan. Tekeminen nimittäin muuttuu radikaalisti monikanavamiksauksen myötä. Heinäkuu on sietämättömän kuuma, mutta Juha Tikka ja Riku Niemi ovat joulutunnelmissa säveltäessään ja äänittäessään musiikkia sekä ääniefektejä Mauri Kunnaksen jouluiseen piirroselokuvaan. Mieluiten kuuntelen sellaista, missä en ole ollut missään tekemisissä. Vaikkei Dolby Surround ollut vielä kuvioissa, tehtiin jo tuolloin nelikanavamiksausta. – Juu, aika alkeelliset laitteet oli käytössä. Ylellä oli miljoonan markan laitteet siellä ja ne ei saaneet sitä kuvaa ja audioo synkkaan. Eikä ennätyskuuma heinäkuu helpottanut työntekoa ollenkaan. – Avioero oli lähellä, kun oltiin jossain etelänreissulla ja mulla oli koko ajan luurit päässä, kuuntelin biisejä ja kasetteja oli muovikassitolkulla… Ei matkatavaroita, ainoastaan kasetteja, hehee… Koskas olet viimeksi kuunnellut III-albumia. Tikka ajautuu muistoissaan asteen verran Noitarumpua rankempiin haasteisiin. Menee tosi kauan että pystyy kuuntelemaan niitä niin, ettei kuule pelkkiä mogia. Sillä tavalla saatiin se neljä kanavaa. Multiinstru men talistina hän oli aikamoinen pelastus, kun jouduttiin kuitenkin aika vauhdissa lähes improvisoimaan se musa sinne. Tikka hahmottaa, että piirroselokuvassa on vaikea vetää eroa onko kyse musiikista vai ääniefektistä. Ja ohjelmoija, jos tarvittiin. Alla oli Metsoloita ja muita tv-sarjoja ja päällimmäisenä tietysti Talvisota-elokuvan musiikki, josta lohkesi myös Jussi-palkinto. Niitä vain keksittiin. Siihen sai synkkaan kaksi analogija kaksi digiraitaa. Ei ollut oikeen kunnon miksauspöytääkään. Joku Rolandin RD-500 sähköpiano, Jupiter JV-2080 räkkimoduli, E-mu:n Proteus ja Akain tonninen sampleri, johon samplet piti ladata cdromilta. Koko ajan tuli ihan järjettömiä audioräpsyjä. Joulupukki ja noitarumpu, Mauri Kunnaksen piirroselokuva On kesä 1996. Elokuvan äänituotanto oli tarkoitus tehdä yhteistyössä YLE:n kanssa. Nythän se on jo kadonnut… Kun sain toimeksiannon Pekka Lehtosaarelta, tajusin, ja onneksi tajusinkin, että kyseessä on sen verran iso paketti työstettävänä, että pyysin Rikua mukaan. Epätoivo alkoi hiipiä puseroon, sillä leffan piti olla valmis saman vuoden joulukuussa. Välillä Tikan pihalla nähtiinkin uimahousuissa sadettajan alta juoksevia elokuvasäveltäjiä. Ja sitten taas takaisin kellariin keskittymään talvitunnelmiin. Mutta se yksi deadline on ja pysyy. Erikoisääniä, -soundeja ja äänimaailmoja piti vetää hatusta. H.A.R.P.:it oli yleensä Esa Kaartamon tuottamia, ja mä olin jonkinlainen oikea käsi siellä. – Melkein alkoi alkaa ahdistaa, kun Suomesta ei meinannut löytyä sopivia vehkeitä
– Mä olen käynyt nää asiat läpi kantapään kautta, ”perse edellä puuhun” -metodilla. Olen aina sanonut joillain luennoilla, että laittakaa itsenne kuseen, niin se on paras tapa oppia. Esiintyjät ja muusikot olivat kotimaan ykkösnimiä, jotka viettivät aamupäivät muualla kuvauksissa ja illat näytöksissä, eikä muuta mahdollisuutta ollut. – Ja joka saakelin joulu se sieltä telkkarista tulee ja ihan hyvältä kuulostaa. Tikan puhelin pärähti ja ensimmäinen kysymys oli, että voiko taltioinnin tehdä esityksistä. ”Kärsivällisyyttä ja pitkä jänteisyyttä on pakko löytyä, jos on luvannut.” Juha Tikka Finnvoxilla silloin joskus. Tällä kertaa Tikka toimi tuottajana ja miksaajana Pirkko Saision kirjoittaman ja Jussi Tuurnan säveltämän näytelmän musiikille. Ei niitä kokonaisuuksia voi lähteä silppuamaan”. Tämmösiä saakelin Pelle Peloton -virityksiä… Tikka naureskelee, että nuoremmat ja etevämmät elokuvasäveltäjäthän ovat saaneet oikein koulutusta työhönsä. Ja kun ääniraidassa oli hitonmoisia jytinöitä – isorummun iskuja – joita piti sitten laittaa paikalleen, niin naapuri tulee huutamaan siihen pihalle: ”Eikö se saatanan pauke jo lopu?” ”Sori sori, vielä pari päivää. – ”Okei, sävellä sä sitten se”. – ”No, osaatsä säveltää sinfoniaorkesterille?” – ”Osaan...” ”Ei saakeli, mitä mä just sanoin?!” kysyi pieni ääni päässä. – Kun Talvisotaa tehtiin keskellä kesää ja rivarin pienessä työhuoneessa työskenneltiin, niin ikkunaa oli pakko pitää auki. 08-12 Ikimuistoiset Tikka.indd 11 31.3.2017 15.09. Kansallisteatterin tuotantojohtaja Päivi Isosaari oli kysellyt vinkkejä Finnvoxissa masteroijana työskentelevältä mieheltään, Pauli Saastamoiselta, että ”kukahan voisi lähteä tuottamaan äänitettä tällaisesta näytelmästä?” Kyseessä oli kahdentoista näyttelijän kolmetuntinen läpisävelletty musiikkiesitys, joka oli esitetty jo pari kertaa, jolloin oli herännyt ajatus, että tämä hieno kokonaisuushan pitäisi taltioida ja painaa levyksi. Alkoi työstö. – ”Joo-oh, pitää varmaan alkaa harjoittelemaan…” Tosiasiassa ei käytössä mitään sinfoniaorkesteria ollutkaan, mutta parikymmentä henkeä kuitenkin ja ohjelmoidut jutut päälle. Mä tuon sulle pullon viiniä, yritä kestää”. Se olikin oikeastaan ainoa tapa. Levyä olisi tarkoitus myydä myöhemmissä esityksissä. Sanoin ohjaaja Pekka Parikalle, että ”Saat Sibeliuksen perikunnan kimppuun, kun ne musapätkät on niin lyhyitä. Mutta vääntö oli kovaa ja naapurisopu kovilla. HOMO! Pirkko Saision näytelmä, musiikki: Jussi Tuurna Lisää erikoishommia. www.riffi.fi 2/2017 11 koiltiin, että toivottavasti nää pysyy synkassa. Äänisuunnittelijoiden kanssa sovittiin, että kaikki kanavat otetaan suoraan sellaisenaan mikserin kautta nollatasolla Pro Toolsiin. Esimerkiksi Talvisotaan mun piti mennä aluksi musiikkieditoriksi, ja tarkoitus soitattaa jonkun kapellimestarin kanssa Prahassa Sibeliusta. Juha Tikka palaa vielä lopuksi Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan ääniraidan värkkäämiseen ja puistelee päätään muistellessaan, kuinka hankalaa työstö alkeellisilla kamoilla oli
– Meidän dramatisoiduissa konserteissa myydään helkkaristi levyjä. – Meille tuli Juuri EMI:ltä viestiä, että ”täällä olisi kasa teidän levyjä, esimerkiksi Susanna Haaviston ”Kadonnut tie”. Mitä tehdään, laitetaanko roskiin, vai ostatteko halvalla?” – Totta kai me ostettiin, ne on myyty kesäkuuhun mennessä! Aina kun lähdetään jonnekin niin lootat mukaan. Seitsemältä pystyyn ja tuonne suolakaivokseen vääntämään. Ja kolmanneksi, meillä oli varattu etelänloma kaksi viikkoa proggiksen jälkeen, mikä oli erittäin hyvä porkkana. Tikka kutsuu sessiota ehkä haastavimmaksi, jota on ikinä miksannut. Tikka lopettaa toteamalla, että HOMO! -albumin tekeminen oli jopa kovempi veto kuin Joulupukki ja noitarumpu. Se on nappikauppaa, mutta aina kotiin päin. Ja kiirettä piti – tietysti – sillä materiaalihan piti saada myyntiin tuleviin esityksiin. Mutta nyt vaikeuskerrointa korotti se, että kaikki mikit olivat auki koko ajan ja miksausvaiheessa piti tehdä johtopäätöksiä pelkästään raitoja kuuntelemalla. Kun ihmiset ovat saaneet sen elämyksen siitä esityksestä, niin ne on todella valmiita ostamaan sen levyn ja nimmarin päälle. Editointiin meni tusinan verran 12–14-tuntisia päiviä. – Sen lisäksi – kaikki kunnia hyvälle ystävälleni Jussille – kun kaikki raidat oli perattu, niin matkan varrella tulee puheluja, että ”Frank (Juha Tikan alias), et kai sä ole vielä tehnyt sitä. Sen lisäksi ne jotka on siellä lämpiössä keskustelee omista jutuistaan ja kaikki tulee pöytään. Kun on tarpeeksi tehnyt, niin tietyt asiat alkaa olemaan itsestään selvyyksiä ja tulee omat rutiinit. Mies haroi hiuksiaan epätoivon vallassa ja puuskutti, että ”Eihän tästä voi saada mitään järjellistä aikaan…” – Ei auttanut muu kuin ruveta perkaamaan raitoja ja punchaamaan tavaraa. – Mitä enemmän ikää tulee, niin ei ehkä ole laiskuutta vaan kokemusta, että osaa sanoa milloin joku on valmis. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä on pakko löytyä, jos on luvannut. Sitten vielä bändin lisäksi sinne ajettiin koneelta äänitehosteita ja pieniä musapätkiä ja nekin piti vispailla sinne joukkoon. Jos istut salissa parhaalla paikalla, sen kun saat aikaiseksi, niin helkkarin hyvä. Mutta kun esimerkiksi näyttelijät, jotka odottavat omaa vuoroaan, laulavat mukana siellä verhojen takana. Homma osui hyvään saumaan, kun keikkarintamalla oli hiljaista. Kun lauseesta selkeästi puuttui yksi sana, oli pakko vain sutaista se siihen. 12 www.riffi.fi 2/2017 – Kanavia oli ihan sikana. Tuollaisissa yhteyksissä levymyynti ei todellakaan ole kuollut. Täältä löytyy vielä parempi otto. Nipussa oli noin kolmekymmentä raitaa, mikä ei välttämättä tunnu vielä paljolta tavanomaisessa studiosessiossa. Yhteistä niille oli, että kumpikin oli omalla, mutta eri tavalla vaikeuksien kautta voittoon -tyylisiä vääntöjä. u 08-12 Ikimuistoiset Tikka.indd 12 31.3.2017 15.09. Tietyt prosessit läpi ja silloin ne on miksauksessa helppo lämätä kohdilleen. Kokonaisuus kasattiin viidestä esityksestä ja editoitiin Tikan kotona yläkerran työhuoneessa. Tikka oli kyllä käynyt katsomassa esityksen muutaman kerran, mutta sen perusteella ei oikein pystynyt vielä arvioimaan, mitkä auki olevista raidoista oikeasti kuuluivat esitykseen. – Mikä on se äänikuva, joka kuuluis olla siellä salissa. Ota tää.” ”Ei saatana, just kun olin…” Kokonaisuus saatiin kasaan ja alkoi miksaus Mikko Oinosen kanssa Finnvoxissa. Musa oli kuitenkin helvetin hyvää ja muutenkin kunnioitettava hanke. Sitä on ihan turha hieroa. Levy saatiin loppuesityksiin myyntiin ja Tikan mukaan hyvin myikin, vaikka sitä myytiin ainoastaan esityksissä. Siihen päälle neljä soittajaa, jotka hyppi kuitenkin soittimesta toiseen. Ja niin Tikka olikin tilanteessa, että kun yhtäkkiä lauluraita katkeaa, hän joutuu itse laulamalla paikkailemaan niitä kuolleita kohtia. Luulen, että konserttisaliaulassa menee enemmän levyjä kuin paikallisessa levykaupassa viikossa. Miksuun ei viedä tavaraa, mitä levylle ei tule. Kun ensi-ilta oli syyskuun 21., toimeksianto tapahtui lokakuussa, niin tuote oli valmis marraskuun lopussa. Voidaan aamulla vielä kuunnella, mutta tää on tässä. Laulajia kaksitoista ja kaikilla langattomat mikit. – Mutta oli se, jossei ihan 24/7 niin ainakin 14/7 työtahti. Sivutuotteet eivät olleet ainoat ongelmat. Soitin Jussi Tuurnalle varmaan sata kertaa, että ”Ketä tässä ja tässä biisissä on lavalla, ja ketkä vain huutelee huvikseen?” Niistä sivutuoteraidoista olis saanut kasattua toisen levyn. Niitä menee lootatolkulla. Milloin kontrabasisti soitti haitaria, milloin kitaristi soitti trumpettia, milloin perkussio soitti jotain muuta – ja kaikki vielä lauloi. Projekti valmistui ajallaan. – Eihän kukaan jaksa tuollaista työtahtia loputtomiin, mutta kun tietää, että tää loppuu tiettynä päivänä. Ne pitää karsia ennen sitä. Hän onneksi oppinut päästämään projekteista myös ajoissa irti. Eikä miksauspäiviä voi siirtää kun masterointipäivät on lyöty lukkoon. Tarina oikeastaan homouden historiasta ja siitä, miten heitä on alistettu kautta aikojen. Teet tietyt asiat tietyssä järjestyksessä ja ne on paikallaan. Ja olihan se mielenkiintoista. Kun mentiin langattomilla, niin tuohon aikaan ne tuppasivat pätkimään tuon kokoisessa talossa
13-17 Esa Kotilainen.indd 13 31.3.2017 15.57. Esa Kotilaisen syntikkatelineessä on soittimia kolmelta eri vuosikymmeneltä: Minimoog, Memorymoog ja Roland D70. Tähän päivään asti kantanut yhteistyö jälkimmäisen kanssa kanssa alkoi 1974 artistin ensimmäisestä ”Lapsuuden loppu” -konserttikiertueesta. Arvostettu Hammondurkuri ja syntikoiden suomipioneeri on jättänyt ruuhkaiset sessiovuodet taakseen ja panostaa nyt soolouraansa. Armeijan jälkeen Karjalan lennostossa työskennellyt parikymppinen Kotilainen hakeutui Kuopion teknilTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Esa KOTILAINEN – ääntä kohti! Esa Kotilainen on jäljittänyt äänen olemusta ammatikseen jo viisi vuosi kymmentä. Oma lavamikseri summaa kaiken yhdeksi stereopariksi. Hän on ollut periaatteessa eläkkeellä jo vuosikymmenen alusta, ja rokkipuolella vakioryhmät ovatkin vähentyneet pariin: Mika Järvisen Crazy Worldiin ja Hectorin Power Bandiin. Kotilaisen ura ammattimuusikkona on kestänyt täydet viisikymmentä vuotta. www.riffi.fi 2/2017 13 E sa Kotilainen sanoo vuosikymmenien varrella tottuneensa olemaan yhtä aikaa ”kymmenessä bändissä”
Duon suurin yleisö – miljardi tv-katsojaa – oli Lillehammerin Talviolympialaisten avajaisissa 1994. Kotilaisen ura on rönsyillyt monenlaisen soiton parissa: on tanssimusiikkia, kansanmusiikkia, joikua, iskelmää, Dannya ja Kirkaa, progea, Wiguja ja Pressaa, elektronimusiikkia ja ambientia. – Syntikkakioskini aiheutti sen, että minua kysyttiin moneen ryhmään, Kotilainen kuittaa. Progea ”prima vista” Kotilainen osti ensimmäisen Minimooginsa Saksasta talvella 1972/73, ja kun se oli otettu haltuun alkoi pukata studiokeikkaa mullistavaan malliin. Urapolku MIG-21-hävittäjän mekaanikosta muusikoksi oli sillä sinetöity. – Vanhoja kalentereita katsellessa täytyy ihmetellä kuinka on selvinnyt hengissä. Sitten tuli Kirkan bändi, sen jälkeen Hectorin levyt ja kiertueet. Finnvoxin rappusista löytyy aika monta kolhua sen jäljiltä, kun olen juossut niitä ylös ja alas syntikat kainalossa. Kotilaisella tämä kaikki mahtuu samaan soittajan maailmaan, eikä mitään keikkaa aliarvioida musiikinlajin perusteella. Mustavalkoisille koskettimille Kotilaisen sormet olivat osuneet ensi kertaa kymmenen vuotta aiemmin, kun lapsuudenkotiin Kuusankoskelle hankittiin pianohaitari. Kotilainen jatkoi soolouralle siirtyneen tähtikitaristin matkassa Jukka Tolonen Bandiin – ja kulman takana oli jo muutakin. Kotilaisen Pressa-aika jäi lyhyeksi, sillä ryhmä sellaisenaan hajosi kiertueiden jälkeen. – On tässä matkan varrella muutama rappunen astuttu. ”Pressaan” hän hyppäsi kylmiltään, puhaltaja Pekka Pöyryn tilalle. Kotilaisen mielestä muusikon homma ei sovi sellaiselle, joka ei ota riskejä eikä uskalla heittäytyä. – Opettelin soittamaan sitä ja samalla lukemaan vähän nuottejakin. Treenit pidettiin vasta ensimmäisten yhteiskeikkojen jälkeen, kun edessä siinsivät Englannin ja Pohjoismaiden kiertueet, joiden myötä bändi yritti pyrkiä kansainväliselle kartalle. Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin lähdettyä ovet paukkuen Wigwamista bändin säveltäjähahmot Jim Pembroke ja Pekka ”Rekku” Rechardt halusivat uudistaa bändin tavoitteenaan selväpiirteisempi, sävellyksiin ja soundiin nojaava ilmaisu. Toinen on, että jättää muut työt ja alkaa pelkästään soittaa! Kotilaisen tie maakuntia kiertävästä ravintolaorkesterista pääkaupungin ykkösketjuun oli nopea. – Harvoista keikoista on jäänyt sellainen jälkimaku, että olipa turha matka. Monihan kypsyy soittohommiin juuri siksi, että sellaisia kertyy liikaa. Ensimmäinen niistä on, että opettelee vähän soittamaan ja jopa nuoteista. Sähköurut tulivat luontevana jatkona vähän ennen 1960-luvun puoliväliä, Kotilainen muistelee. ”Keikkakaluston valinnassa on yksi periaate: käyttövarmuus on tärkein, soundi tulee sen jälkeen.” 13-17 Esa Kotilainen.indd 14 31.3.2017 15.57. Tähän uuteen ja eheämpään Wigwamiin kutsuttiin myös Esa Kotilainen. Myös 1970-luvun legendaarinen suomiproge koskettaa parissa kohtaa väkevästi Kotilaisen uraa: mies ehti soittaa aikakauden molemmissa suursuosikeissa, Tasavallan Presidentissä ja Wigwamissa. 14 www.riffi.fi 2/2017 liseen oppilaitokseen, mutta liittyikin ensimmäisellä kesälomalla 1967 paikalliseen keikkaorkesteriin. Mellotronia samplaavan Memotronin päällä oleva eksoottinen soundi moduli on intialaisen tambura-luutun elektroninen versio. Hän pitää itseään kuitenkin onnenpekkana, että on saanut olla ammattimuusikko koko ikänsä. Kotilaisen mukaan ihan pelleksi ei tarvitse lähteä, mutta se pitää ymmärtää, että ollaan palveluammatissa. Äänen perässä sukelsin ensin Hammondien, sitten Moogien maailmaan. Saamelaisuuden sanansaattajana tunnetun Valkeapään kanssa Kotilainen työskenteli sittemmin parikymmentä vuotta ja esiintyi Atlantin tuollakin puolen. – Mielenkiintoni on ollut äänessä alusta asti. Syntikoiden parissa soundien koko kirjo avautui, kun opin hahmottamaan sähköisen äänenmuodostuksen, kuten eri aaltomuotojen mahdollisuudet ja missä skaalassa filtteri etenee kosketti mien suhteen. Karelia-yhtyeeseen heittäydyttyään hän tutustui bändin johtohahmon Seppo ”Paroni” Paakkunaisen kautta saamelaismusiikkiin ja erityisesti ”Ailuun” eli NilsAslak Valkeapäähän. Häntä kiinnostivat treenaaminen ja kehittyminen, ja yhteydenotto D-tuotantoon poiki pestin perusteilla olleeseen Kisu & Uniset -bändiin, ja sen jälkeen Dannyn show-kiertueille Suomeen ja Ruotsiin. – Tolonen kirjoitti tauoilla laput seuraavan setin biiseihin vähän ennen lavalle menoa ja sitten mentiin! Kotilainen naurahtaa uskomattomalta kuulostavia alkuvaiheitaan Pressassa. Wigwamissa urut jätettiin tietoisesti kelkasta, ja Pembroken sähköpiano sai seurakseen Kotilaisen rikkaan syntikkamaailman klavinetteineen, Minimoogeineen ja viulukoneineen, jotka yhdessä Rekun phaser-särökitaran kanssa loivat legendaariselle Nuclear Nightclub -albumille sen tunnistettavan ”Wigu-soundin”. Pellet erikseen Rytmimusiikkikentällä harvinaista director musices -arvonimeä kantava Kotilainen kuvailee viiden vuosikymmenen mittaista soittajanuraansa korkeaksi, joskus vähän huojuvaksikin lettutorniksi, jossa on yhdessä välissä hilloa ja toisessa kenties pippuria
Kotilainen laskeskelee, että hänen kioskinsa kasaaminen vie tunnin tai puolitoista pidempään kuin muilla soittajilla – vaikka teknikot olisivatkin huolehtineet etukäteen laitteiston fyysisestä pystytyksestä. Etuna on se, ettei keikan kuluessa tarvitse sekoilla soundi vaihtojen kanssa – riittää että ehtii kääntyä oikeaan suuntaan soittimia kohti. – Piti ostaa Saksasta sekvensseri että sain Memorymoo giin midin. – Pressa oli enemmän soittotekniikkaa, improvisointia, ja paljon jazzimpaa, siinä mentiin virtuositeetin, lahjakkuuden kautta. En nen pedaaleita kummatkin äänikakut on summattu omissa räkkimiksereissään. Keikkaräkkeihin on pinottu modulia moneen lähtöön – Proteusta, Vintage Keysiä, Oberheim Matrixia ja digitaaliefektejäkin. Kotilaisen kahden jalan systeemi alkoi rakentua vaihees sa, jossa markkinoille rupesi ilmaantumaan yhä enemmän räkkikokoisia soundimoduleita ja sampletoistimia. Soittouransa alkutaipaleella hän Kotilaisen kalusto ei ole pelkkää analogiaarteistoa ja beekolmosta. Poikkeuksena on Hammond B3, joka mikitetään kolmella mikrofonilla ja syötetään miksaajalle suoraan. Pedaalien käytöstä on tullut niin luonteenomaista, etten pystyisi soittamaan ilman. Minimoogia ja Memotronia on soitettava omilta koskettimiltaan, Memorymoog on miditetty jälkeenpäin. Kaikki instrumentit kulkevat soittajan omaan lavamikseriin kahta reittiä: ”klassiset” samplemodulit vasemman jalan ja analogisyntikat oikean jalan volyymipedaalien kautta. Kioskin keskellä Esa Kotilaisen nykyinen, monimutkainen keikkakioski on syntynyt pitkällisen pohdinnan ja kokeilun kautta. – Joskus joutuu hyppäämään kahdeksasosanuotin aika na syntikoilta B3:een, ja täysi rähinä päälle. Pääsään töisesti jokainen sormio ja moduli on valjastettu tuottamaan vain yhtä soundia, siksi laitteita riittää joka ilmansuuntaan. Se Wigwam, johon minä tulin ei ollut tippaakaan ”jazz”, joskin Måns Groundstroemin basson äänenkuljetus on erittäin jännittävää suhteessa sointuihin, ja kuulostaa yhä modernilta. Kotilainen sanoo aina ihmetelleensä sormiosoittajia, jotka jättävät voimakkuusasiat salimiksaajan huoleksi. Osaavat kuu lemma kytkeä maan kaikki muut kosketinkioskit, mutta tähän eivät suostu! 13-17 Esa Kotilainen.indd 15 31.3.2017 15.57. Sekvensseriin en ole itse ikinä koskenut, mutta Lindellin Tommi sai sen kerran käyntiin – vaan ei saanut pysähtymään! Kotilainen varoittelee, että bändissä kiipparistin soundin ei pidä olla ”hifi” ja itsenään täydellinen, vaan ennen muuta persoonallinen. Kotilainen kertoo, että modernimmalla moduulipuolella operoidessaan soundi on harvoin yhdestä purkista lähtöisin – yhtä soundia saattaa tuottaa puolenkin tusinaa äänilähdettä. Wigwamissa korostui bändin soundi ja Jimin sointumaailma – tehtiin aina biisiä, linjakkaasti. www.riffi.fi 2/2017 15 – Sillä levyllä hienot sävellykset pääsevät hyvin esiin, kun kukaan ei soittamalla puske päälle. Digilaitteille Kotilainen sanoo antavansa esimerkiksi TC:n kaiulla ”vähän armoa”, etteivät niiden soundit kuulostaisi niin kokonaisuu desta irti reväistyiltä. Kotilainen miksaa vielä kertaalleen kaiken valmiiksi omas sa päämikserissään ja lähettää sormiot yhtenä stereosum mana salimiksaajalle. Tarkkana tonteilla Ensimmäiset Hammond-urkunsa Kotilainen hankki jo parikymppisenä opintolainallaan. Liian paksulla ja täyteläisellä soundilla astuu vain soittajatoverien varpaille. Miten Kotilainen sitten vertaisi kahta 1970-luvun kotimaista progesaurusta, molempia sisältäpäin katsoneena soittajana. Luulen, että aikaisemmassa Wigwamissa oli liian monta voimakasta persoonaa, jotta siinä olisi voinut yhdistää porukan koko potentiaalin, Kotilainen puntaroi. – Minulla on aina ollut volyymipedaali, ja kun soitan suh teessa siihen mitä itse kuulen, omat tehoni muuttuvat sen mukaan. Silloin pitää muis taa ennakoida ja vähän varastaa, että on ykkösellä tuvassa. Signaalikaapelien lisäksi sormiokioskissa kulkee midipiu haa ristiin rastiin: pääasiallisena syntikka ja sample mo du lien masterkoskettimistona palveleva Rolandin D70 lähettää midiä eteenpäin Yamahan kahdeksanreikäisen midireititti men läpi. – Lavateknikot sanovat, että voivat kyllä laittaa kamani pystyyn mutta eivät sen jälkeen koske niihin. Ennen keikan alkua Kotilainen tarkistaa kuulokkeilla omasta mikseristään, että soittimien balanssi on kohdallaan, ja sitten mikserin liukuihin ei enää keikalla tarvitse kajota
ehti omistaa peräti kolmet spinetit ennen kuin osui kuulemaan musiikkiliikkeessä livenä aitojen B3-urkujen ylivoimaista soundia, marssi pankkiin ottamaan lainaa ja tilasi itselleen omat ”beekolmoset”. Joku Minimoogin tyyppinen pelaa periaatteessa aina jollain lailla. Uudemmassa on vakaammat oskillaattorit, joten ei tarvitse koko ajan jännittää missä vireessä se soi. Urku edellä Vanhoissa Moogeissa ja Mellotroneissa on monia pulmia, joista pahimpia Suomen sääoloissa on juuri vireen pysyvyys. Kotilaisen Minimoogeista vanhempi on sekin jo jäänyt eläkkeelle, studiokäyttöön. Digitaalisoitinhan vaatii aina varajärjestelmän, jos se haavoittuu niin se ei pelaa ollenkaan. Kotilaisen sormiokioski on kiintoisa yhdistelmä analogiaikojen uljainta kalustoa Moogeista ja Hammondeista hieman uudempiin digitaalisiin EMU:ihin ja Rolandeihin. Keikoilla kiertävä ”uusi” malli on vuodelta 1978. Takana komeileva Hammond B3 on seurannut soittajaa vuodesta 1971. Hommasin tulpat yhdeksänkymmentäluvulla, kun liityin uudestaan Wigwamiin. – Ensimmäisenä tsekkaan aina urut ja jos ne toimivat, silloin tietää että voi vetää keikan – vaikkei mikään muu toimisikaan. Hammondilla pitää vain muistaa varoa alakertaa, ettei aja basistin päälle. – Vuosikertakaluston kanssa keikkaillessa on aina vähän tukka pystyssä, vaikka ne ovatkin upeita soittimia silloin kun suostuvat toimimaan. Mellotron reagoi verkon volttimäärään, ja kun jännite notkahti, putosi myös vire. – Ei Hammondia pysty soittamaan ilman tulppia. 16 www.riffi.fi 2/2017 Kotilainen sanoo olevansa kosketinsoittaja eikä pianisti: ”En ole opiskellut pianonsoittoa yhtään, vaikkakin sävellän pianolla kaiken minkä sävellän”. Kotilainen kertoo, että Mellotronin kanssa riitti pelkokerrointa varsinkin lauantaikeikoilla, kun kaikki kirkonkylän sähkösaunat napsahtivat yhtä aikaa päälle. Ne huilut, viulut ja muut on vedetty nauhoille korvakuulolta – ja siitähän se maaginen soundi syntyykin! Keikoilla sähköiset soittimet joutuvat koville varsinkin talvella, kun jäisestä rekasta lavalle tuodun soittimen pitäisi sietää 40 asteen lämpötilaero ja äärimmäinen kosteusvaihtelu. Piti siirtyä digitaaliseen Memotroniin, ja kyllä se menee läpi, jos ei ole vertailukohtaa. Keikkakalustossa Kotilaiselle käyttövarmuus tulee ensin, soundi vasta sen perässä. Niin se vaan on, että joutuu suojautumaan omalta soitoltaan! Kotilainen naurahtaa. Memorymoogini sisällä on kuuden Minimoogin vääntö, sen kun laittaa monoksi niin se on tosi jyrä! Samoin kun B3-urulla läväyttää soinnun niin kuulostaa siltä, kuin olisi tullut kymmenen äijää lisää bändiin. Siihen on samplattu alkuperäisen Mellotron 400:n nauhat. Tästä syystä aito ja alkuperäinen ääninauhasilmukoita pyörittävä Mellotronkin piti ”museoida” kotikäyttöön jo vuosia sitten. B3:lla joutuu soittamaan poka pohjassa, jos ha luaa että jyrisee kunnolla. 13-17 Esa Kotilainen.indd 16 31.3.2017 15.57. Ja kun urkuri ei juonut tai polttanut bänditovereidensa malliin, alkoi keikkapalkkioista jäädä sivuun rahaa, jolla saattoi alkaa hankkia B3:n seuraksi muita soittimia. Kotilainen on soittanut keikkansa pitkään valetut vaimennustulpat korvissaan. Esimerkiksi B3 saa ronksutella ja ihmetellä aina jonkin aikaa itsekseen ennen kuin soittaja koskee siihen sormenpäälläkään. – Nauhat alkoivat jäädä jumiin kesken kappaleen, kun vanhat vetoakselit eivät tykänneet savusta, jota lykätään lavalle että saadaan valot näkymään. – Vanhemmassa on kieltämättä hienompi, käsinkosketeltavampi soundi kuin uudemmassa, mutta sitä käyttäessä joutui olemaan aina varpaillaan. – Toisaalta eihän Mellotron ole alun perinkään niin vireessä
Nyt käytännössä kuka tahansa voi imuroida läppärilleen tai tabletilleen – jopa älypu helimeensa – kaikki maailman samplet, soundit ja plugarit. – Siinä lähdettiin menemään pieleen jo kahdeksankymmentäluvulla, kun syn tikoihin tuli presetsoundit, että niiden kanssa mentiin röyhkeästi levyille asti. Seuraavana päivänä se on taas vähän erilainen, ja niin niistä syntyy etappeja ajassa.” 13-17 Esa Kotilainen.indd 17 31.3.2017 15.57. Tässä Musapaja-studiossa on vuosien varrella tehty kaupallisia tuotantoja, mutta ennen kaikkea se on isäntänsä ajatushautomo. Akustiikastaan kiitelty hirsiseinäinen soittotila on auki katonharjaan saakka. Sitten tulivat ruuhkavuodet, mutta nyt on enemmän aikaa omalle taiteelle: soololevyjä on ilmestynyt jopa parin vuoden välein. Kun samat automaatiot ovat kaikkien saatavilla, ja jos lähdetään tekemään nörttipohjalta – ilman näke mystä – niin sanottava saattaa kadota niihin mahdollisuuksiin. Mitä äänien rakastaja mahtaa tuumia nykypäivän suo sikkisyntikoista. Syntikoilla taiteilija tuntee pääsevänsä kiinni äänimaailman lähtöpisteisiin, äänien rakennuspalikoihin. Ja vanhassa vara parempi. www.riffi.fi 2/2017 17 jäänalaisen maailman ääniä. – Jonkun Minimoogin tai Memory moogin soundi on käsinkosketeltava. Se kansihan kului ja hajosi alta aikayksikön! u Jarrua pyörään Helsingissä viettämänsä reilun parin vuosikymmenen jälkeen Esa Kotilainen päätti siirtää tukikohtansa takaisin synnyinseudulle. Kotilaista alkoi ahdistaa Helsingissä se, että pitää olla joka päivä tekemässä jotakin jollekin toiselle, jotta pyörä pysyy pyörimässä. Kun maailmassa ei ole niukkuuden hiventäkään, onko uh kana hukkua yltäkylläisyyteen. – Varmaankin. Ei voinut sanoa, että ”tänään en tule”. Mutta miten op pia hallitsemaan kaaoksia ja hiljaisuuksia, koko kirjoa – siitä on kyse. ”Hyvän syntikan soundi ei ole jonkun toisen etukäteen tuottama äänellinen tapahtuma, vaan soittaja luo sen itse. Kotilainen kuvailee, että taiteilija hänessä on kasvanut ja kypsynyt hitaasti, käsityöläisyyden kautta. Mietin kauan voisinko hypätä oravanpyörästä. – Onhan uusissa syntikoissa hienoja juttuja, siellä on ol leet asiansa osaavat soundinikkarit hommissa. Edes Bob Moogin luoma 2000luvun Voyagerversio Minimoogista ei saa Kotilaiselta ihan puhtaita papereita. Taitelijuus kuvastuu siinä, miten osaa napata mahdollisuuksien kirjosta omat asiat. Ympärillä on syntikoita sekä tarkkaamo kovalevytallentimineen ja miksauspöytineen. – Helsinki on muusikolle hyvä työpaikka, mutta liian hektinen. – Paljon on semmoisia, jotka kuulostavat ”hyvältä” suo raan purkista, riittää kun laittaa virrat päälle. Soittajan pitää itse luoda se soundi, ja seuraavana päivänä se on taas vähän erilainen. Levyllä reagoin soitollani ääniin, mistä syntyy kokonaisvaltaista ympäristöäänitaidetta. Viimeisimmällä niistä mennään veden ja jään alle. Näin syntyy etappeja ajassa. – Porasin avantoja ja upotin veteen mikkejä, joilla taltioin Minimoog johti Kotilaisen äänen syntylähteille. Se ei ole vain äänellinen tapahtuma, jonka joku muu on tehnyt etukäteen valmiiksi. Kotilaisen mielestä ilman vankkaa näkemystä luiskahtaa helposti valmiiksi tarjottuun soundimaailmaan. Kun Kotilainen aloitti kosketinsoittajana, edes ammatti muusikon ulottuvilla ei ollut ensimmäistäkään syntikkaa. Tänä päivänä 71-vuotiasta Esa Kotilaista ilahduttaa vaikkapa se, että ambientia ja muuta elektronimusiikkia tekevä nykysukupolvi tuntee hänen vanhan tuotantonsa. Tolkkua kaaokseen Syntikoiden maailma kiehtoo Esa Kotilaista, koska niiden avulla pystyy rakentamaan valtavia äänimassoja – ja toisaalta lataamaan yhteen ainoaan ääneen lukemattomia muuttuja. Tahdoin muuttaa maisemaa saadakseni aikaa itselleni ja tilaa ajatuksilleni. Kotilainen ei itse sotke tietokonei ta musiikin tekoon, vaan käyttää siihen instrumentteja. Joskin osa soundeista on niin ylituotettuja, etteivät ne sovellu mihinkään tarkoitukseen. Jos tarjolla on miljardi soundia, käyttäjän oma kokemus ja kyky tehdä valintoja vain korostuu. Paluumuutto toteutui 1990-luvun alussa. Ainakaan bändin kanssa niitä ei voi käyttää, koska ne ovat elementteinä liian isoja. – ”Ajatuslapsi” on taas saatavilla vinyylinä, ja ensimmäistä kertaa lakatulla kannella. Ensimmäinen ja samalla kuuluisin soololevy, ”Ajatuslapsi”, syntyi jo 1977. Kahdesta Minimoogista uudempi vuoden 1978 malli on oskillaattoreiltaan vakaampi ja keikkakäytössä luotettavampi. Porukka käyttää lo pulta aika paljon samoja plugareita ja samoja softia, joten kaikki alkaa kuu lostaa samalta. – En ole löytänyt Minimoogin soundia Voyagerista – siinä on liian hyvät komponentit, liian puhdas soundi! Kotilainen nauraa. Nyt koti ja studio ovat olleet saman katon alla Kuusankoskella reilut parikymmentä vuotta. Sellainen vaatii rohkeutta ja kypsyyttä. Alkuperäisessä kannessa ei ollut lakkaa, kun Love Records halusi vähän säästää kustannuksissa
TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: JUHA SEILA Raoul Björken heim – elämäni rumpalit 18-22 Raoul Björkenheim.indd 18 31.3.2017 16.23
Tässä vaiheessa Raoul oli jo paikantanut ne roolimallit, joiden tyyliin ja väkevän persoonalliseen ilmaisuun tulisi ehkä haluamattaankin jokaista kohtaamaansa lyömäsoittajaa peilaamaan. Painuin auttamaan roudaamisessa, ja siinä tutustuimme. www.riffi.fi 2/2017 19 Raoul Björken heim Vain yksi mies maailmassa on soittanut Edward Vesalan, Peter Erskinen, Morgan Ågrenin, Hamid Draken, Ippe Kätkän, Anssi Nykäsen sekä Ronald Shannon Jacksonin kanssa. Lopullisesti Eetu vei mennessään, kun näin Elokuva-arkistossa Dziga Vertovin Miehestä ja elokuvakamerasta (1929) esityksen, jota hän säesti soolona. Muuan duokonsertti Tomasz Stankon kanssa Tavastialla on jäänyt erityisesti mieleen. Heitä olin kuullut ja nähnyt jo 1973, kun koululuokkamme vietiin Svenska Teaternille katsomaan Ballet National du Sénégalia, mikä oli mahtava elämys. Silloin oltiin vuodessa 1974 tai 1975. – Se oli Hanski Haarala, jonka poika Aki vaikuttaa nykyään kitaristina monissa bändeissä. Meidän juttumme oli jotain jatsahtavaa rockia, aika tuoretta menoa ainakin omasta mielestämme. Eetun oppiinhan päätyi myös Tom Nekljudow, johon tutustuin Oulunkylän Pop & Jazz -opiston pääsykokeissa. 1970-luvun taitteessa New Yorkin Fillmore Eastissä koetut rockrumpalit olivat tulleet ja menneet isompia jälkiä jättämättä, mutta pari vuotta myöhemmin tuli vastaan kolme väkivahvaa legendaa vapaammalta sektorilta. Levyä piti odottaa pari vuotta, mutta kerran Digeliuksella Emu sanoi, että nyt se on tullut. – Satuin näkemään Elvin Jonesin kvartetin Kulttuuritalolla muistaakseni 1973. Myös Vesalan tekemisistä olin siinä vaiheessa kartalla kuultuani levyjä ja oltuani parilla keikalla. Kyseessä oli Juhani Aaltosen Springbird (1977). – Hanski oli ensimmäinen Edward Vesalan luona opiskellut rumpali, jonka kanssa koskaan soitin. Keikoille asti emme ikinä päässeet, mutta paloaseman pommisuojan treenikämpällä soittelimme ahkerasti. Kontakti on säilynyt hyvänä kaikki nämä vuodet, ja jammailemme vieläkin toisinaan yhdessä. Haaralan jäljet johtivat siinä mielessä sylttytehtaalle, että hän oli ottanut tunteja monien ylistämältä mieheltä, joka tulisi vaikuttamaan merkittävästi myös Björkenheimin tekemisiin. Tom soitti 1980-luvun alussa Piirpaukkeessa, ja avasi korviani todella paljon maailmanmusiikin suuntaan. Eli herregud, kauan aikaa sitten, Raoul muistelee. Hän oli taidoissa mitaten pitkällä edellä, ja rima tuntui olevan koko ajan liian korkealla itselleni. Hän on Raoul Björkenheim ja hänen paras virtalähteensä on aina ollut lujaotteinen rumpali. Hänen soittonsa kolahti lujaa. – Hanski vihasi poppia ja rockia, jotka olivat ”aivokuollutta paskaa”. Kunnolla yhteistyö alkoi tavattuamme uudestaan Porissa 1976. Se oli hirveän vaikuttavaa. Los Angelesissä vuonna 1956 syntynyt ja Helsingissä sekä New Yorkissa asunut kosmopoliitti muistaa ensimmäisen jykevän pannuttajan, jonka kanssa soittaminen sai jonkin läikkymään sydämessä. 18-22 Raoul Björkenheim.indd 19 31.3.2017 16.23. Hanski teki vaikutuksen, koska hänellä oli soittoon niin hyvä ote, jostain freen ja eräänlaisen raivorockin välimaastosta. Kohtalo kirjoittaisi Björkenheimin ja Vesalan yhteiseen tarinaan vielä monta lukua, mutta sitä ennen kitaristi lähti hiomaan taitojaan Bostonin kuuluun Berklee College of Musiciin. V oimakitaran suurvisiiri, säveltäjä ja mestari-improvisoija Raoul Björkenheim yltää parhaimpaansa, kun rinnalle asettuu väkevä ja omintakeinen lyömäsoittaja. Vähän myöhemmin innostuin huhusta, jonka mukaan Eetu oli aikeissa äänittää jotain senegalilaisten rumpalien kanssa. Kun perustimme bändin nimeltä Arbuusi, huomasin Tomin kehittyneen valtavasti. Yhtä raju oli Billy Cobhamin Spectrum-bändi Lontoon Hammersmith Odeonissa 1975
Niin ikään Sound & Furyna tunnetusta isosta kokoonpanosta tuli tärkeä opinahjo useille vapaasta ilmaisusta kiinnostuneille, myös Raoulille. Kun lähdin Sound & Furysta, rinnalleni tulivat Nekljudow ja basisti Jari Kokkonen. Noihin aikoihin soitin myös Symbioosi-nimisessä yhtyeessä muun muassa Jukka Wasaman kanssa. Selvisin koettelemuksesta ja lähdin mukaan hänen kuvioihinsa. Melkoista shokkihoitoa. Muina vahvistuksina maineikkaan big bandin rinnalla kuultiin esimerkiksi Iro Haarlaa ja Vesalan kanssa pitkään työskennelleitä Tomasz Stankoa ja Juhani Aaltosta. Kiistanalainen rumpali, säveltäjä ja bändiliideri käytti musiikkikouluaan hautomona, josta nosti yhtyeeseensä muusikoita. Sitten Tomin korvasivat Michel Lambert ja Heikki ”Lefty” Lehto. 20 www.riffi.fi 2/2017 Siellä laajentui entisestään käsitys siitä, miten eri tavoin rumpusettiä voikaan lähestyä. Björkenheimin kukoistus omaäänisenä musiikin tekijänä alkoi 1985, kun hän perusti yhtyeen nimeltä Krakatau. Kesällä 1984, kun meillä oli keikka Porin teatterissa, Vesala tuli Arto Mellerin kanssa soundcheckiin moikkaamaan. Rummuissa oli edelleen Nekljudow ja bassossa Toppo Isopuro, joka tulisi soittamaan Raoulin kanssa vielä rumpujakin. Hän ja toinen fonistimme Tapani Rinne kuitenkin feidasivat yhtyeestä vain pari viikkoa ennen debyyttilevyn (Ritual, 1988) äänityksiä, mikä 18-22 Raoul Björkenheim.indd 20 31.3.2017 16.23. Eetun kyytiin ja eteenpäin Björkenheim oli heti lähtöruudusta mukana, kun Edward Vesala käynnisti mielipiteitä jakaneet Sound & Fury -työpajansa 1980-luvun puolivälissä. Suomeen palattua jatkui Arbuusin matka. Pikemmin jotain rajun pääsykokeen ja simputuksen välimaastosta. Kuten vuoden 1984 Yrjö-palkintokin osoitti, Raoulin reissu oli hyvällä mallilla. – Ippe Kätkä sanoi aikoinaan porukkaan liityttyään, että taitaa olla noin 72. – Soitin yhden lukukauden samassa ensemblessä Marvin ”Smitty” Smithin kanssa, ja Berkleessä tapasin myös kanadalaisen Michel Lambertin, josta tuli sittemmin Krakataun rumpali. Kahden rumpalin käyttö oli fonisti Jorma Tapion idea, ja toimikin hyvin. Raoul oli päässyt alle kolmikymppisenä omien sankariensa seuraan, mutta tilaisuus ei ollut kovin autuaallinen. rumpali Krakataussa! Ihan ensimmäisessä olomuodossa soittivat Eetu, pasunisti Jari Hongisto ja minä. Eetu oli minuun kai tyytyväinen, vaikka letkauttikin kerran, että kunpa sinun soittosi kuulostaisi yhtä hyvältä kuin näyttää. – Biiseissä oli löyhät rakenteet, mutta muuten se oli ihan freetä. Lopulta soittoni kelpasi Eetulle, ja kyllä levyä minun mielestäni kehtaa edelleen kuunnella. – Hän laittoi minut soittamaan Finnvoxilla non-stop koko päivän! Siis ilman taukoja…. Se oli kuin nuoli suoraan sydämeen! Vesalan kyydissä karttui kokemusta paitsi esiintymisestä, myös studiotyöstä. Björkenheim oli mukana Kalevalaan nojaavalla ”jazzooppera” Kullervolla (1985) ja modernin eurooppalaisen freen klassikolla nimeltä Lumi (1987), jonka jälkeen Sound & Furyn kitaristiksi tuli Jimi Sumén. Minua jännitti pirusti, mutta tuntui tosi hyvältä, että he kävivät siinä heittämässä hyvää energiaa ja kannustamassa. – Krakatau onkin rumpaleiden kautta tarkasteltuna melko haaste, Raoul nauraa. Kyseessä olivat päälleäänitykset, eli olimme siellä pienellä porukalla. Seuraava askel Nekljudowin rinnalla oli yhtä lailla vapaa ja kokeellinen Roommushklahn, jonka kokoonpanon täydensivät saksofonisti Jone Takamäki, basisti Antti Hytti ja pianisti Jarmo Savolainen. Jo tätä ennen kitaristille avautui mahdollisuus ensimmäiseen studiokokemukseen, kun Vesala kutsui mukaan UMO Jazz Orchestran tilaaman Bad Luck, Good Luck -teoksen äänityksiin. Levylle tulivuori vangittiin ensi kerran kolmisen vuotta myöhemmin
Hänen komppinsa on niin älyttömän tanakka. – Krakataulle tarjottiin mahdollisuutta konserttiin jonkun erikoisvieraan kanssa, mutta bändillä oli hiljaisempi hetki ja Michelkin Kanadassa. Osin sen takia minulle hankittiin yhdeksi kesäksi setti lainaan. – Kuuntelin 1998 ilmestynyttä levyä ihan hiljan, ja täytyy sanoa että kapuna toimineen Eero Koivistoisenkin bändiin sittemmin päätyneen Anssi Nykäsen kanssa tuntui tosi makealta soittaa Milesin musaa. Krakatau törmäytti rockin ja freen parhaimmillaan niin ennakkoluulottomalla otteella ja korkealla intensiteetillä, ettei tuloksia olisi voitu saavuttaa pelkkään freejazziin perustuvalla ruokavaliolla. Kuten monisävyisen komea Matinale (1994) muistuttaa, soundi ja ilme muuttuivat kertaheitolla, kun yksi maan tiukimmista komppirumpaleista vaihtui yhteen maan taiteellisimmin tekstuureilla maalailevaan rytmittelijään. Hänen, Jone Takamäen ja basisti Ulf Krokforsin ensimmäinen levytys yhtyeen riveissä oli ECM:n vuonna 1992 julkaisema Volition, jota Raoul pitää edelleen yhtenä onnistuneimmista saavutuksistaan. Sitten hoksasimme Sampon kanssa, että voimme pyytää vieraaksi Ronald Shannnon Jacksonin ja soittaa triona. – Asuin vielä Suomessa, kun poikkesin Varsovassa keikalla Hamid Draken ja Bill Laswellin kanssa. Hamid on täysin uniikki rumpali ja mahtava tyyppi. Niihin aikoihin orkesterissa oli hetken taas kaksi rumpalia, kun Toppo Isopuro liittyi porukkaan. www.riffi.fi 2/2017 21 oli minusta aika ikävä temppu. Samaa afrikkalaista jatkumoa edusti Ronald Shannon Jacksonkin. Siellä minä paukutin olohuoneessa New Yorkissa, mitä on vaikea tajuta näin jälkikäteen! Olin yhdentoista ja onneni kukkuloilla. Kuuntelen paljon myös kuubalaista musaa, jossa on vastaavaa imua. – Paal Nilssen-Love on yksi kovimpia tapaamiani energiapakkauksia. Björkenheim muutti perheineen juuri 9/11-iskujen alla New Yorkiin, mutta ehti sitä ennen ottaa tuntumaa yhden aikamme kovimman free-rumpalin kanssa soittamiseen. Emme kuitenkaan uskaltaneet sanoa mitään. – Koulumme koripallojoukkue koostui pitkälti mustista kavereista, joista yksi oli loistava funkrumpali. Hän kannusti omaa tiimiä aina soittamalla matseissa.” 18-22 Raoul Björkenheim.indd 21 31.3.2017 16.23. Ippe löysi myös ainutlaatuisen tavan soittaa Yamar Thiamin ja muiden Senegal Drumsin kaverien kanssa, kun teimme 1990-luvun puolivälissä yhteistyötä. Topon ja Affen kanssa soitimme kerran triomuodossakin yksissä Jimi Hendrix -bileissä Vanhalla. Mutta sehän tuli suoraan jostain tukusta, joka helvetin mutteri omassa paketissaan! Kolmiulotteinen palapeli saatiin onnekkaasti kasaan, ja kaksikko valmistautui treenisessioon. Tämä oli masturbaatiota.” Tuntui järkyttävältä, mutta onneksi yhteinen sävel löytyi ja keikkakin meni hyvin. Ennen sessioita basistiksi vaihtui Sampo Lassila. Krakataun toinen levy Alive oli ilmestynyt 1990, kun Sea Jazz -festivaalilta Helsingissä lähestyttiin Björkenheimiä idealla, joka johti hänen polulleen voimarumpalien todellisen aatelisen. – Ippe soitti esimerkiksi Tony Williamsin innoittamana paljon peltejä ja haitsua. Ensimmäinen tribaalirytmien taitaja löytyi aikoinaan Creamin levyiltä. Sponsoridiili Sonorin kanssa aiheutti kuitenkin harmaita hiuksia. Seuraava pidempään jatkunut projekti oli vuosituhannen taitteessa käynnistynyt Scorch Trio. Bändin liideri arvelee päässeensä tuolloin toistaiseksi lähimmäs sitä reseptiä, jota aikoinaan lähti Krakataun myötä tavoittelemaan. Kuten myös rumpusoolo Toadissa. – Bändin idea meni siinä vaiheessa aika lailla uusiksi, koska halusin eroon kaikista ”walking bassiin” viittaavista kompeista. Ja siihenhän Affe oli juuri oikea mies, kuten olin todennut vierailtuani Sielun Veljissä. – Vedimme aluksi tanakan rypistyksen, jonka itse ajattelin sujuneen aika hyvin. Hän kannusti omaa tiimiä aina soittamalla matseissa. Siinä on ”Koulumme koripallojoukkue koostui pitkälti mustista kavereista, joista yksi oli loistava funkrumpali. – Topon kanssa meillä oli myös duo ZOT, jonka puitteissa hän soitti setin ohella kotoa ja erilaisia huiluja, kaikenlaista. – Se Ginger Bakerin erikoinen rokkikomppi esimerkiksi Sunshine of Your Lovessa, jossa virveli tulee ykköselle ja kolmoselle, on nigerialaista perua. Kun rahasta oli ensin väännetty, hän suostui. Ajatus oli ottaa vähän kansanmusiikkimaisempi ote. Monen mielestä Krakataun klassisin kokoonpano oli seuraava, jossa Forsmanin tilalle tuli Ippe Kätkä. – Ennen kaikkia edellä mainittuja ja esimerkiksi Jack DeJohnetten keikalla haltioitumista olin ahminut levyiltä John Bonhamin sekä Keith Moonin kaltaisten rockmiesten juttuja. Kolmisen vuotta ennen Suomeen muuttoaan Raoul kävi koulua pennsylvanialaisessa sisäoppilaitoksessa. Purkauksia ja korvennusta Useiden maankolkkien kansanperinteeseen tutustunut Björkenheim tuntee erityistä vetoa rumpaleihin, jotka käyttävät soitossaan paljon tomeja. Ja samalla yksi huippuvaikuttajistani. Krakataun seuraava rumpali oli Alf Forsman. Myös Woodstock-elokuva (1970) vaikutti vahvasti, Michael Shrieven soolo Santanan keikalla ja niin edelleen. Leffamusaa ja vastaavia projekteja. Istun yhä rumpujen taakse oikeastaan aina kun tilaisuus tulee. Seuraava homma Laswellin kanssa on jo vireillä, mukana on hurja japanilaisrumpali Hideo Yamaki. Björkenheim vahvistaa oletuksen, kuten myös sen, että rumpujen syvä ymmärtäminen edellyttää jonkin asteista setinsoittotaitoa. Lopulta tietynlaisen tuplabasarisetin toimitus sovittiin Kaapelitehtaan treenikämpälle. Meidän tekemisemme ovat aina olleet hyvin avantgardeja etno-henkisiä. Kitaristin ja kahden norjalaismuusikon bändi toimii edelleen, ja levyjä on kertynyt vuodesta 2002 lukien kuusi. Sielläkin rytmit olivat läsnä. Laswellin, Paul Schützen ja Toshinori Kondon kanssa meillä oli jo aiemmin ollut parin levyn ja muutaman keikan ajan bändi nimeltä Phantom City, jonka rumpali Dirk Wachtelaer oli soittanut kotonaan Bernissä paljon gnawa-muusikoiden kanssa ja suhtautui rytmeihin oivaltavalla tavalla. Toisen monoliitin eli Miles Davisin tuotantoa Raoul tutki samoihin aikoihin Umo Jazz Orchestran Electrifying Miles -hankkeen myötä. Ronald Shannon istahti sohvalle, katsoi meitä ja lausui: ”Masturbaatiota. Kytköksen teki kitaristi Nicky Skopelitis, ja yhteistyö Hamidin sekä hänen basso-aisaparinsa, William Parkerin, kanssa jatkui Nykissä. Mutta koska Krakatau oli siinä vaiheessa aika rock ja minullakin käytössä klassinen, tarvittaessa kovaääninen Stratocaster plus Marshall -yhdistelmä, homma toimi hienosti. Basso-ostinatoja ja Afrikasta muistuttavia biittejä
Nykistä palattuani soitimme triona Jarmo Savolaisen kanssa, ja vireillä oli sellainenkin kokoonpano, jossa olivat Ounaskari, Uffe, Junnu Aaltonen ja minä. u ”Eetu oli minuun kai tyytyväinen, vaikka letkauttikin kerran, että kunpa sinun soittosi kuulostaisi yhtä hyvältä kuin näyttää.” 18-22 Raoul Björkenheim.indd 22 31.3.2017 16.23. Miehet olivat tunteneet toisensa pitkään, mutta tasavertaisen kollaboraation aika tuli vasta nyt. Vuonna 2006 Björkenheim päätyi yhteen kosketinsoittaja Ståle Storløkkenin, basisti Trevor Dunnin ja rumpali Morgan Ågrenin kanssa. Erinomainen rumpali ja hyvää pöytäseuraa. Kiinnostuneet voivat käydä Soundcloudista vakoilemassa, miten bändi on kehittynyt. – Paal luonnehti meidän ekaa sessiotamme 2000, että nyt kuulostaa siltä kuin Sonny Sharrock, Jimmy Garrison ja Elvin Jones olisi päästetty yhdessä irti, Björkenheim nauraa. Bill innostui heti, ja pian meillä oli sessiot sovittuna hänen studiolleen. – Ahaa, joo! Peter Erskine ja minä olimme silloin solisteina. 22 www.riffi.fi 2/2017 nimittäin niin kova rumpali, että minulla oli vähän tekemistä, jotta pysyin perässä. – Ilmari oli tosi nuori ja erittäin lahjakas jannu, kun tuli viitisen vuotta sitten ekaa kertaa treeneihin. Mika, Uffe ja minä olimme Jukka Gustavsonin levyllä Community Jazz (2009), ja Simo taas on tehnyt tärkeää työtä Black Motorin kanssa. Yhtyeen ensimmäiseksi rumpaliksi oli aluksi valikoitunut Mikko Hassinen, mutta nyt komppi meni uusiksi. – Olin mieltänyt itseni Suomessa aika melodiseksi ja etnopohjaiseksi soittajaksi, mutta siellä olikin nousussa törkeintä noisea enteilevä avantgardismi, jota kutsuin itchy-scratchy-freeksi. Projektin nimeksi tuli Box, ja Tukholman Atlantis-studiolla äänitetty albumi Studio 1 ilmestyi 2008. Yhteistyö timanttisen Ågrenin kanssa sai onneksi jatkoa. Bassoon siirtyi Ville Rauhala ja setin taakse Ilmari Heikinheimo. Yli Atlantin ja takaisin New Yorkissa Raoulia kohtasi yhdenlainen kulttuurishokki. Niin ikään hän oli mukana Juhlaviikkojen 1995 tilaamassa Apocalypso-teoksessani, yhtenä neljästä lyömäsoittajasta. Björkenheim vetää henkeä ja kysäisee, onkohan jo käynyt läpi kaikki merkittävät rumpalikokemuksensa. Toisaalta, Nilssen-Love oli hionut jo ennen Scorch Trioa improvisaatiotaitojaan nimenomaan basisti Ingebrigt Håker Flatenin rinnalla muun muassa Mats Gustafssonin kanssa. Sellaista John Zorniin henkilöityvää meininkiä, joka ei tuntunut alkuun kotoisalta. – Minä vuokrasin aikoinaan Kasarminkadulta treenikämpän Krakataulle, ja melko pian käytävän toiseen päähään tuli Piirpauke. Lukasin tyyli on erikoinen sekoitus Afrikkaa ja nykymusiikkia. Tuorein duojuttu minulla kehkeytyi taannoin Tatu Rönkön kanssa, ja tekemistämme nauhoituksista syntyisi mainio levy. Eli me tunnemme Maken kanssa jo sieltä asti. Tein hänen ja kitaristi Anders Nilssonin kanssa levyn nimeltä Kalabalik (2012). – Ilmarihan soittaa nykyään myös Krakataussa, ja hänen ohellaan nuoremmista rumpaleista on syytä nostaa esiin Mika Kallio ja Simo Laihonen. Mieleen nousee enää Tampere Filharmonian vuoden 2000 esitys Mark-Anthony Turnagen Blood on the Floorista. New Yorkissa tutustuin kuitenkin muun muassa hienoon rumpaliin nimeltä Lukas Ligeti, jonka kanssa tein omasta mielestäni turhan vähälle huomiolle jääneen Shadowglow-albumin (2003). – Poikkean edelleenkin aina Nykissä käydessäni istumassa iltaa Laswellin luona, ja kerran näytin hänelle Youtubesta Morganin ja Fredrik Thordendalin villin duopätkän. Ja nyt on muuten ollut aivan unohtua Alex Cline, joka oli vuonna 1998 Kaliforniassa mukana Henry Kaiserin projektilla Palace of Love, kuten myös Mike Keneally, minä ja aivan huikea basisti Michael Manring. Haastava juttu, koska biisi oli aika vaikea. Kun näin Henryä hiljan, hän vannoi julkaisevansa levyn pian. Hienoja sen ajanjakson rumpalikumppaneita olivat myös Jeff Davis sekä Gerald Cleaver, joka mahtuu minun kirjoissani tämän hetken viiden parhaan settisoittajan joukkoon. Olen toki viitisentoista vuotta vanhempikin, mutta alkuun tuntui siltä, että tässähän alkaa hitto vie loppua sanottava kesken! Iso tunnustus, kuten kaikki Björkenheimin vuolaalle ilmaisulle altistuneet voivat todistaa. Alun perin vuonna 2000 käynnistellyn Raoul Björkenheim Triadin uusi aika oli niin ikään käsillä. Ensimmäiset äänitykset olivat aika jazz ja toiset vähän kokeilevammat, mutta nyt ollaan siinä, mitä tästä varmasti pitikin tulla. Yhdysvalloista 2008 palattuaan kitaristi laittoi vikkelästi pystyyn uusia hankkeita täkäläisten muusikoiden kanssa. Kolmansista yhteisistä sessioista valmistui juuri levy nimeltään Beyond. Piti seurata Peteriä ja kapua, joka myös seurasi Peteriä. Raoulin, Ågrenin ja Laswellin vahva triolevy Blixt, jonka äänitti Laswellin oikea käsi Bob Musso, julkaistiin lopulta 2011. – Toivottavasti yhteistyö Morganin kanssa jatkuu vielä, sekä kahdestaan että triona Mats Gustafssonin kanssa. Hänen kanssaan on aina ilo soittaa. Raoul Björkenheim Ecstasyn rumpaliksi valikoitui Markku Ounaskari. Siinä missä Raoul itse oli aikoinaan se ”tosi nuori ja erittäin lahjakas jannu”, joka meni vähän arastellen soittamaan mestarien kanssa, on hänen roolinsa nyt avata vanhempana valtiomiehenä ovi seuraavalle sukupolvelle
Se on kehitetty yhdessä maailmanlaajuisen suunnittelutiimin sekä Mapexin huippuartistien kanssa. Kehitystyön tavoitteena oli suunnitella ammattilaisen vaatimuksia vastaava setti, joka on täydessä iskussa heti tehdaspakkauksesta purettaessa. www.riffi.fi 2/2017 23 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 7.6.2017 ilmestyvässä numerossa 3/2017. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi AKG D5 C Dynaamista ylivoimaa! 99 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Tarjous 649 € Kawai ES110 Huikea digitaalipiano-uutuus! Kevyt vaihtoehto kotiin tai keikalle (linjaulostulot). Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. kerros, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Martinin Meksikon-mallit meiltä! Esimerkiksi kuvan DX1AE 695 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Mapex Armory shell pack-setit Armory-sarja on uusin tulokas Mapexin Hybrid-Shell-konseptiin. 899 € 23-27 Näyteikkuna 217.indd 23 3.4.2017 7.47. Kompakti ja tehokas 2-tie line array -pilarikaiutinjärjestelmä, 600 W + 400 W, koivu vanerisen kotelon sisään saa näppärästi asennettua 6 x 3" kokoäänikaistaisen pilarin kuljetusta ja säilytystä varten. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Suositushinta 1 616 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 1 666 € Tutustu Fender-kitaraja vahvistinvalikoimaamme! American Professional Strat Fenderin 2017-vuosimallin amerikkalaisvalmisteinen sähkökitara. 6-kerroksinen koivu/vaahtera/koivu-runko SONIClear-reunaviisteellä soi hallitusti ja miellyttävällä sävyllä ja toimii hienosti myös matalilla sävelkorkeuksilla. alk. Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi. Kesäkitara kesähintaan! (II laatu) Kokkolan Laitevälitys Oy Rantakatu 21, KOKKOLA 06 8223 801 tai 06 8313 988 Hinta: 89 € Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PT-Talo 2. Saatavana myös valkoisena. Maahantuonti ja lisätiedot: communication@noretron.fi UUTUUS FBT Vertus CS1000 on uusin tulokas suosittuun Vertus-sarjaan
Sveitsiläistä tyylikkyyttä. Ne sopeutuvat sinun elämäntyyliisi, eikä päinvastoin. • 5-kanavainen • 200 W • 8" • 12 kg Profitron Oy ESPOO Puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Ylivoimaisen hyvä soundi! Lewitt MTP 840 DM Ainutlaatuinen dynaaminen solistimikrofoni – käytä passiivisena tai omalla sisäisellä esivahvistimella (vaatii phantomin). Läpikuultava vaippa ja kuparinhohtoiset Neutrikin monoplugit kullatuilla kontakteilla takaavat hyvän soundin ja katu-uskottavan ulkonäön. SOUL-kuulokkeet ovat täynnä pieniä tarkkaan harkittuja yksityiskohtia kuten säänkestävyys, hikeä hylkivät materiaalit, ”Fast charge” -toiminto, erittäin hyvä paikallaanpysyvyys tai vaikkapa heijastimena toimiva johto. Ne tuovat huippuluokan äänentoiston osaksi jokaista arkista askaretta! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Taylor uutuudet heti varastosta! Esimerkiksi tämä 110ce Walnut 12 vuoden takuulla hintaan 855 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Meiltä myös käytettyjä laatusoittimia! esim. Pituudet 3, 6, 9, 12 ja 15 metriä. -09 1 290 € Gibson Flying-V Pro 2016 1 290 € Burny SG Custom 70-luku 890 € Peavey Rotor EXP 450 € + paljon muuta St. P O R I S O U N D C I T Y. vm. Lisätiedot SOUL-kuulokkeista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi SOUL Parhaat kuulokkeet ovat sellaiset, jotka seuraavat vaivattomasti mukana. Tätä löytyy meiltä nyt suoraan hyllystä! Clavia Nord Piano 3 88 2699 € Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi Alkaen 36 € 23-27 Näyteikkuna 217.indd 24 3.4.2017 7.47. Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. -80 1 490 € Gibson LP Trad. F I Hehku Tramp 5 Laadukasta suomalaista käsityötä • teho 5 W, single-ended • A-luokan kytkentä • etuasteessa 12AX7 tai EF86 • pääteputkena EL84 tai 6V6 • 10" kaiutin: Eminence Alnico Legend tai WGS Veteran 890 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 845 € Schertler Jam Wood Todella monipuolinen trubaduurivahvistin. 24 www.riffi.fi 2/2017 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 7.6.2017 ilmestyvässä numerossa 3/2017. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . 237 € Cordial CSI-METAL -instrumenttijohdot ovat taipuisaa CGK175 Top Performance-kaapelia, joka kestää kovankin keikkakäytön. SÄHKÖKITARAT Yamaha SG2000S vm. 3-asentoiset gainja bass cut -kytkimet. Juuri tästä syystä SOUL on tehnyt rakettimaisen nousun erääksi maailman tunnetuimmista kuulokemerkeistä. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Kolmas Nord Piano toden sanoo! Keikkapianojen kuningas erittäin aidon tuntuisella täyspainotetulla koskettimistolla
040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Baton Rouge V4S Sun Kirkkaasti soiva ja kaunis mahonkinen sopraanoukulele. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Maailman kalleimmat soundit. 1999 € Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com Upeat palkitut Gravity-telineet nyt kauttamme! Tiedustele lähimmältä jälleenmyyjältäsi tai tutustu kotisivuillamme. Lataa kirjastoon kuvia tai videoita ja pistä pyörimään. alv 24% Sinimäentie 8, ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@brightgroup.fi Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi UUTUUS, NYT MEILLÄ! Arturia MatrixBrute Arturian kolmioskillaattorinen analoginen lippulaivasyntikka. 1 599 € Tervetuloa kokeilemaan! 23-27 Näyteikkuna 217.indd 25 3.4.2017 7.47. www.riffi.fi 2/2017 25 Varaukset / lisätiedot: • puh. Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.fi www.musikantti.fi Huippulaadukkaat elektroakustiset Maton-kitarat vaativalle keikkamuusikolle Musikantista. Ovh on Euroopan halvin: 640 € ImageCueT on kompakti ja helppokäyttöinen kuvaserveri. 99 € Laaturummut laajasta valikoimasta Katso tarjoukset: www.soitinjylha.fi Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Täältä löytyvät jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Italia Mondial Classic – soundeja, joita et saa perinteisillä kitaramalleilla! Soundin takaavat ainutlaatuinen Acousti-Glas-kansi, käsityönä valmistettu piezo-talla ja Wilkinson WVChumbuckerit. Nopeaa ja yksinkertaista. 920 € sis. Hinnat alk
Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Kurzweil Forte 7 Stage Piano – 76-koskettiminen huippuluokan stage-piano laajalla soundivalikoimalla! 2499 € Kurzweil Forte 7 23-27 Näyteikkuna 217.indd 26 3.4.2017 7.47. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 580 € 150 € Ehkä maailman paras Cajon-setti Meinl Cajon Pedal RMTMCP Loota percussion! Valmistettu Suomessa suomalaisesta koivusta. Viritin, metronomi ja rumpuluuppeja. 329 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 1954 ja siitä on tehty tämä vuoden 2004 juhlamalli. Katso lisää tarjoustuotteita www.mikrofonikauppa.fi MIKROFONIKAUPAN KEVÄÄN HUIPPUTARJOUKSET! SENNHEISER HD 280 PRO Laadukkaat suljetut Sennheiserin monitorointikuulokkeet 95 € Elacin ER yksilöllinen kuulonsuojain ”Muusikontulppa” tasaisella vaimennuksella koko taajuusalueella! 195 € (sis. Säilytetty soitinliikkeen varastossa käyttämättömänä. 0400 274 485 Fender Anniversary 50 Stratocaster USA vm. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA Recording Custom -virvelit! Alumiini-, messinkitai teräsrunkoisena. Fender Stratocaster julkaistiin v. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Hinnat alkaen 489 € Uusi Art & Lutherie -mallisto Suomessa huhtikuussa! Tervetuloa testaamaan! Tervetuloa myös pop-up myyntinäyttelyymme April Jazz -festivaaleille Espoon Tapiolaan Espoon kulttuurikeskuksen aulaan ke 26.4.–la 29.4. Hinnat alkaen 464,95 € F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Kaikki alkuperäistä ja uudenveroinen. 2004 + USA laukku. Artistien muokkaamia valmiita soundeja. 26 www.riffi.fi 2/2017 n näyteikkuna LINE6 Spider V 60 Kitara vahvistin 60 W. Huikea määrä vahvistinja efektimallinnuksia. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. mallinoton myymälässä) Laadukkaat SHURE SE-215 InEar -kuulokkeet monitorointikäyttöön ja musiikin kuunteluun 99 € NEUMANN TLM 102 Rycote Bundle Neumannin huippulaadukas studiomikrofoni shockmountilla ja popfiltterillä! 520 € Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Martin DX1AE • Kansi: kokopuu sitkakuusi • Sivut ja pohja: mahonkilaminaatti • Elektroniikka: Fishman Sonitone 695 € www.vintagemusicshop.fi Puh
010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha Montage -synauutuus! AWM2ja FM-X -synteesit. Yli 7 GB huippusoundeja. Hintaluokka 158 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. Hinnat alkaen 3 059 € Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Roland TD-11kv 1 459 € 479 € Tervetuloa palvelevaan musakauppaan! (kuvassa) Roland V-drums alk. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. Guitarist-lehden Gear Of The Year 2016 -voittaja! 409,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Tekstiilipäällysteiset SKY-kaapelit ovat saatavissa 3-, 6ja 9-metrisinä ja niissä on liittiminä aidot Neutrikin NP2X-WHITE monoplugit. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA FG830 Akustinen teräskielinen kitara. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi CORDIAL CXI-SKY Kuin tilauksesta Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Cordial toi markkinoille sinivalkoisen instrumenttikaapelisarjan. www.riffi.fi 2/2017 27 n näyteikkuna BEYERDYNAMIC Custom One Pro + 16 ohmin suljettu kuuloke. 19, TAMPERE Puh. Alkaen 31 € 23-27 Näyteikkuna 217.indd 27 3.4.2017 7.47. Soveltuu musiikin kuunteluun myös meluisassa ympäristössä tai monitorikuulokkeeksi studioon. DISCOVER CLARITY Maahantuonti Nordic Audio nad@nordicaudio.eu www.nordicaudio.eu +45 2964 0806 Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017–2018 kursseille Viestinnän kurssit • Radioja TV-työ • Journalistinen kirjoittaminen • Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Ilmoittaudu valintakokeeseen laajasalonopisto.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan
– Haluamme tehdä asioita, joita ei vielä ole, Andreas Sennheiser kertoo mainiten esimerkkinä Ambeon, Sennheiserin kehittämän tekniikan tilaäänen taltioimiseksi ja toistamiseksi: – Se ei ole 5.1 eikä 7.1 vaan jotain aivan muuta. Esimerkiksi matalan Sennheiser Digital 6000 – kiertueille, tapahtumiin, teatteriin Kun valmistaja tuo lippulaivansa rinnalle kevyemmän ja hinnaltaan edullisemman version, kysymys muotoutuu kuin itsestään: mitä on karsittu. Jämäkkään metallikoteloon rakennettu SK 6000 -vyölähetin sopii mikrofonikäytön ohessa suoraan myös Instrumenteille. Siitä puuttuu ääni! Todellista syvyysvaikutelmaa äänentoistoon on iät ja ajat koe tet tu luoda sekä manipuloimalla stereomateriaalia että lisäämällä järjestelmään kuuluvien kanavien ja kaiutinten määrää, mutta menestys ei ole ollut huimaavaa. Kitaristeja varten siinä on jopa kolme erilaista vaihtoehtoa tavallisen kitara johdon vaikutusten jäljittelemiseksi. Innostus 3D-ääneen perustuu käytännön havaintoon. Vastaus on yllättävä – ei juuri mitään. Ja jatkaa toteamalla, että tuosta yrityksen perustajalle ominaisesta tutkivasta perinteestä nousee myös firman nykyinen tunnuslause, ”Shape the future of audio”. 28-31 Sennheiser.indd 28 3.4.2017 8.13. -I soisäni oli tutkija, ei tavaroiden valmistaja, pohjustaa tohtori Andreas Sennheiser kertoessaan perheyrityksen tarinaa uuden tuotelanseerauksen alkajaisiksi Hannoverissa. Andreas Sennheiser näkee kuitenkin tulevaisuuden lupaavampana, onhan peli teolli suu den ohella muitakin huvija viihdeteollisuuden muotoja, joille kolmiulotteinen ääni toisi lisäarvoa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Andreas Sennheiser. Ambeo on aito kolmiulotteinen äänimaailma sellaisena kuin se oikeasti on. – Virtuaalitodellisuus on trendi, mutta se keskittyy kokonaan näkyvään
Järjestelmä on kuitenkin niin kallis, että sen kaupalliseen menestykseen ei uskottu edes tehtaalla. Tuolloin hän arveli, ettei mikään pörssiyhtiö luultavasti voisi toimia uutta tuotetta kehittäessään kuten Sennheiser, sillä taival ideasta valmiiksi tuotteeksi vei niin monta vuotta ja siihen mahtui niin monia umpikujaan päätyneitä sivupolkuja, etteivät omaa etuaan vaalivat osakkeenomistajat olisi sellaista katselleet tilikaudesta toiseen. Tausta-ajatus oli, että jos tuotekehitykseen panostetut rahat joskus tulisivat takaisin, niiden tuojana olisivat ne laitteet, joissa joitakin kehitystyön hedelmiä voitaisiin kenties hyödyntää palvelemaan suuremman asiakaskunnan tarpeita. Digital 9000 oli tutkimusmatka uuden tekniikan mahdollisuuksiin ja se onnistui teknisesti yli odotusten – se on nopea, tarkka ja audiolaadultaan kaikin puolin ensiluokkainen. TVja radiotuotannon todelliset volyymipelurit löytyvät todennäköisemmin kuitenkin formulakisojen ja jalkapallon ohella muista megaluokan urheilutapahtumista, joiden katsomoissa kisaturistia ympäröivän äänitunnelman välittäminen kotisohville toisi roppakaupalla lisää nostetta ohjelmille. Samojen mikrofonikapseleiden käyttö ei sekään ole pulma, mutta olisiko vielä jotain muuta. Tehokkaasti tärinää vaimentava ripustus jelppaa kondensaattorikapseleiden käyttöä keikalla. Samat kapselit sopivat sekä Digital 6000että 9000-sarjaan ja tarjolla on peräti 15 Sennheiserin mallia ja kaksi Neumannia. Siinä myrskyssä Sennheiserin lippulaiva seilasi komeasti ja voitollisesti myös kaupallisessa mielessä. www.riffi.fi 2/2017 29 bittivirran striimaus antaa tapahtumapaikalta televisioitaville ohjelmille aivan uusia mahdollisuuksia – Voi olla, että jatkossa kaikki suuret tapahtumat lähetetään suoraan katsojien koteihin, Andreas Sennheiser aprikoi. Kun tehtaalla aletaan valmistaa uutta mallia, sen eri työvaiheet käydään läpi työntekijöiden muodostamissa työryhmissä. Ja tässä tullaan näiden kahden järjestelmän keskeiseen eroavaisuuteen: Digital 9000 tarjoaa ekslusiivisen HD-toimintamoodin (high definition), jossa langattomasti siirrettävä audio koodataan lineaarisesti ja kompressoimatta. selvää että suunnittelupöydällä työstettävän Digital 6000:n erilaisten tarvikkeiden tulisi olla mahdollisimman pitkälti yhteensopivia 9000-sarjan kanssa. Samaan aikaan markkinoilla tuntui olevan tilausta myös edullisemmalle järjestelmälle, jonka ei tarvitsisi tehdä aivan kaikkea sitä mihin Digital 9000 pystyy. Tällä yhdistelmällä lan28-31 Sennheiser.indd 29 3.4.2017 8.13. Radiotaajuuksien uusjako oli rajumpi kuin ennalta kukaan arvasi ja se pakotti suuret toimijat ympäri maailmaa hankkimaan valtavia määriä uusia järjestelmiä. Valmiit vastaanottimet pannaan sananmukaisesti pakkaseen, mutta elintarviketeollisuudesta poiketen nämä tuotteet altistetaan samalla myös rajuille lämpötilanvaihdoksille ja ilmankosteuden muutoksille. Musiikkiväelle sekin olisi hyvä juttu, saataisiinhan uuden tekniikan kustannukset jaettua sitä kautta isommalle toimijajoukolle. Kun lisäksi kävi ilmi, että myös monet Digital 9000 -järjestelmän hankkineet olivat kiinnostuneita laajentamaan kalustoaan edullisemmalla sarjalla, oli Laitteen kokoaa yksi henkilö alusta loppuun – usein itse suunnittelemassaan työpisteessä. Kolmas polvi perinteen polulla Samaa uuden etsimisen ja tutkimuksen lähestymiskulmaa on varjeltu yrityksessä nyt jo yhden sukupolven yli ja alustusta kuunnellessani mieleen palaa Andreaksen isän, tohtori Jörg Sennheiserin toteamus viiden vuoden takaa, jolloin firman huippusarja Digital 9000 esiteltiin. Antennit ja niiden lisäosat ovat helppo juttu, ja yhtä lailla akut ja niiden laturit on järkevää valmistaa ristikkäin käytettäviksi. Vaan toisin kävi. Sen vaihtoehtona systeemissä on myös Long Range -tila, jossa käytetään audion koodaamiseen Sennheiserin kehittämää menetelmää ja hitaampaa bittivirtaa. Samalla suunnitellaan mahdollisimman ergonominen työpiste, jossa työn eri vaiheissa tarvittavat työkalut ovat ihanteellisessa järjestyksessä. Salillinen musiikin työllistämiä ääniammattilaisia myhäilee, kun esimerkkinä mainitaan isot stadionkonsertit ja festivaalit. Tulevasta työpisteestä rakennetaan ensin todellisessa koossa tarkka pahvimalli, jota muokkaamalla työpöydät, telineet, laatikostot ja muuta tarpeelliset puitteet löytävät lopulliset muotonsa ja paikkansa
Itsessään jo erinomaisesta stereotallenteesta jälkikäteen muokattu virtuaalinen 3D-ääni ei kuitenkaan Ambeon kautta säväyttänyt erityisemmin. 28-31 Sennheiser.indd 30 3.4.2017 8.13. 30 www.riffi.fi 2/2017 Tilaisuuden yhteydessä oli mahdollista päästä kuuntelemaan Ambeo-systeemiä 9.1.-kaiutinasetelmalla, jossa tavanomaiseen monikanavaiseen järjestelmään verrattuna on erikseen vielä ylös ripustetut etuja takakaiuttimet. Kymmenen erillisen kanavan tarjoaminen kuluttajalle ei ole nykyisin enää tekninen ongelma, mutta kymmenen kaiuttimen sijoittaminen olohuoneeseen usein on. Ambeolla voi rakentaa kokonaisen mielikuvitusmaailman, jossa kuuntelija saa matkustaa mihin mieli kaipaa kunhan sulkee silmänsä ja antaa äänten kuljettaa. Saman tallenteen stereoversioon verrattuna Ambeo soi täyteläisemmin, ilmavammin ja erottelevammin. – Silloin, kun esimerkiksi taltioidaan vaikkapa konsertti ja tarkoitus on työstää äänitettä vielä jälkikäteen studiossa, kuului vastaus. Mieluusti kävisin kuuntelemassa tuollaisessa tilassa esimerkiksi konserttitallenteita ja maksaisin pääsylipun siinä missä elokuviinkin. Kysyin Sennheiserin tuotekehityksestä vastaavalta johtajalta, Gerrit Büheltä, millaisissa oloissa HD-moodin edut sitten tulevat oikeasti esiin, ja millaisissa tilanteissa hänen tietojensa mukaan käyttäjät päätyivät valitsemaan sen. Jokaisesta näytteestä oli myös A/B-vertailua varten tavallinen stereoversio, joten Ambeon tuomaa lisäarvoa oli helppo arvioida. Kolmas musiikkinäyte puolestaan todisti, miten eläväisesti alkuperäisen konserttitilanteen voi siirtää toiseen kuuntelupaikkaan, jos esitys tallennetaan hallitusti riittävän monelle eri kanavalle, jotka sitten toistetaan tarkoituksenmukaisesti sijoitettujen kaiuttimien kautta. En ole varsinainen audiofiili, mutta sattumoisin arvostan hyvin äänitettyä musiikkia, jonka soundit ovat kohdallaan. Uutena ominaisuutena laturissa on käytännöllinen varastointi-moodi, joka pitää akut automaattisesti optimaalisessa 75 % varaustilassa silloin, kun käytössä on pitempi tauko. Kuusi langatonta kanavaa ja L 6000 -akkulaturi mahtuvat sopuisasti neljän unitin räkkiin. Näytteeksi soitettiin kolmea erilaista tuotantoa: tavallisesta stereomateriaalista keinotekoisesti kolmiulotteiseksi muunnettua musiikkiäänitettä, tyypillistä raita kerrallaan soitettua, mutta alusta alkaen Ambeon mahdollisuuksia hyödyntäväksi sovitettua musiikkia, sekä kolmantena näytteenä Ambeo-mikrofonilla 100% taltioitua konserttiesitystä. Jonkinlainen atmosfääri kyllä syntyi, mutta alkuperäinen stereo kuulosti puhtaammalta, tiukemmalta ja luontevammalta. Niinpä Sennheiser on tuotteistanut Ambeo-kuuntelun myös kuulokepuolelle ja lisää sovelluksia on luvassa. Gerrit Bühe. Käytännössä Sennheiserin koodausmenetelmä osoittautui myös äänenlaadultaan niin hyväksi, että Digital 9000:n käyttäjät kertoivat pääsääntöisesti valitsevansa Long Range -moodin. Sen sijaan alusta alkaen Ambeolle tehty tajunnanvirtamusiikki eri kaiuttimiin taitavasti sijoiteltuine soittimineen, kaikuineen ja efekteineen osui suoraan hermoon – tällaisen moniulotteiseen äänimaisemaan perustuvan elämyksen tuottaisi mielellään kuka tahansa luova säveltäjä musiikillaan. Silti toivon, että juuri demonstraatiossa kuultu kaiutinjärjestelmä löisi itsensä läpi jotenkin ja jossain. Ambeo 3D – kolmiulotteinen, todellakin gaton liikenne saadaan kantamaan pitemmälle ja lisäksi signaali pärjää kovemmissa oloissa, joissa ilmatilan vilkas radioliikenne on potentiaalinen häiriöiden aiheuttaja. Kattava valikoima liitäntöjä löytyy takalaidan puolelta
www.riffi.fi 2/2017 31 Pienessä Wedemarkin kylässä päämajaansa yhä pitävä Sennheiser investoi muutama vuosi sitten kokonaan uuteen rakennuskompleksinsa lisäosaan, innovaatiokeskukseen, jossa on otettu käyttöön myös täysin uuden tyyppinen työskentelytapa. Ensitutustumisen perusteella koossa ovat kaikki menestyksen ainekset. Valmistumassa käsilähetin. Jokaisen jakson päätepisteenä on yhteenveto, jossa käydään läpi työn edistyminen ja mahdolliset esiin nousseet ongelmat. Pääperiaatteena oli Gerrit Bühen mukaan tehdä järjestelmästä mahdollisimman helppokäyttöinen ja jonkin verran käyttäjän hapuiluakin sietävä. Samantapainen periaate tuottaa Sennheiserin mukaan audionkin tapauksessa paremman lopputuloksen kuin esimerkiksi perinteinen diversity-tekniikka, jossa valitaan kahden antennin poimimasta signaalista vahvempi. Jotta keskustelu eri asiantuntijoiden välillä olisi jatkuvaa ja mahdollisimman hedelmällistä, organisaatio koostuu työryhmistä, jotka toimivat kukin itsenäisesti kolmen viikon jaksoissa. Tom Vollmers. Yhtenä avaintekijänä uudessa mallissa on tiivis yhteydenpito suunnittella olevan tuotteen käyttäjäkuntaan ja Digital 6000:n kohdalla Sennheiser päätyi rekrytoimaan siihen tehtävään erilaisissa tapahtumatuotannoissa ja mm. Edut aiempiin, tyypillisesti kahden vuoden tai jopa pitemmällä aikajänteellä asetettuihin projekteihin ovat huomattavan suuret. Kun sama antennisignaali voidaan ketjuttaa suoraan neljälle tuplayksikölle, saadaan kahdeksan kanavaa käyttöön ilman erillistä antennivahvistinta. Kun samasta kohteesta napataan useampia kuvia ja pinotaan ne päällekkäin, saadaan sopivalla käsittelyllä eroteltua kohinan seasta epätarkoiksikin jääneitä yksityiskohtia. Onhan se ihan toista luokkaa kuin FMkompanderit, joiden kanssa kumminkin jouduttiin tulemaan toimeen vuosikausia! Yhden ominaisuuden karsiminen tässä kohdassa ei tunnu muutenkaan tappiolta, sillä Long Range -moodi tarjoaa joka tapauksessa yhteisen kielen, jota kumpikin mallisarja osaa tarvittaessa puhua. Digital 6000 – tuplana, kiitos Eräs käyttäjäpalautteen konkreettinen seuraamus on uuden järjestelmän vastaanottimien tuplarakenne – jokaisessa kotelossa on kaksi itsenäistä vastaanotinta. Kanavien viritys hoituu automaattisesti suoraan vastaanHitec syntyy pitkälti käsityönä. Koska tuotteissa hyödynnetään yhä monimuotoisempaa teknologiaa, tarvitaan suunnittelun joka vaiheessa hyvin monenlaista erikoisosaamista. Yksi osa ”robustia designia” on Sennheiserin käyttämä True Bit -diversity, jossa on tiettyä yhteneväisyyttä valokuvauksesta tuttuun ilmiöön. – Tässä kontekstissa yhteensopivuus aiemmin hankitun järjestelmän tarvikkeisiin on paljon tärkeämpi seikka kuin HDmoodi. Kolmen viikon sykleissä kiertävällä työn rytmityksellä eri osa-alueita työstävät ryhmät pystyivät myös reagoimaan tekniikan kehityksen ja markkinoiden muutoksiin nopeasti, olipa kyseessä sitten jokin uusi mahdollinen materiaali, lisävaatimus ominaisuuksiin tai vaikkapa jonkin aloitushetkellä tärkeän toiminnon muuttuminen tarpeettomaksi muun toimintaympäristön muutoksessa. Siksi mitoitimme systeemin niin järeäksi ja luotettavaksi, että se pelaa, vaikka antennien sijoituksessa ja suuntauksessa olisikin vähän klappia. Morrisseyn kiertueella meritoituneen äänentoistoammattilaisen, Tom Vollmersin. Agile Development – nopeasti muuttuva maailma tarvitsee nopean reaktiomallin Pääasiassa kiertueja teatterikäyttöön suunnattuun Digital 6000 -järjestelmään HD-moodi ei olisi tuonut lisäarvoa. Etenkin, kun kehittämämme koodekki on mielestäni niin hyvä audiolaadultaan, että se kyllä riittää keikkaäänityksiin aivan komeasti. u 28-31 Sennheiser.indd 31 3.4.2017 8.13. Kun rinnakkaisten kanavien välinen modulaatiokin on eliminoitu, saadaan vapaana olevat kaistat käytettyä tehokkaasti. Ja dynamiikka-aluekin on niin valtava, ettei se ole moksiskaan vaikka tasojen sovitukset eivät aina olisi ihan optimissaan. Hyvää työtä, Sennheiser. – Käyttäjät ovat audioammattilaisia, eivät RF-ammattilaisia. ottimesta, mutta systeemiä voi hallinnoida myös Sennheiserin WSM-ohjelmalla (Wireless Systems Manager). Samalla asetetaan konkreettiset tavoitteet seuraavalle kolmen viikon jaksolle. Näin yhteensopivuus järjestelmien välillä saatiin ulottumaan vielä tarvikkeitakin pidemmälle – lähettimiin asti. Näin varmistettiin, että tuote vastaa käyttäjien arjessa kohtaamiin tilanteisiin. Teknisesti järjestelmä voi toimia 470 –714 MHz:n alueella ja kehittyneen virheenkorjauksen lisäksi Digital 6000:ssa hyödynnetään taajuuksien sovittamista tasavälein
Kyllä tämä minulle on vähän erilaista musiikkia kuin nuo muut. Se Hetki On Nyt on onnistunut kokonaisuus, joka sisältää elementtejä ’60–70-lukujen melodisesta popista ja rockista, iskelmästä ja miksei vähän kantristakin. Parhaiten Haaja tunnetaan laulusolistin pestistään Agents-yhtyeessä, mutta jo ennen sitä kokenut kehäkettu oli keikkaillut paljon ihan kansainvälisestikin viitekehyksenään rock’n’rollja rockabilly-henkinen musiikki (Whistle Bait, Barnshakers, Hi-Fly Rangers). Siinä mielessä tämä summaa koko homman, tosin ehkä se ihan rajuin rokki jäi pois, koska täytyi kuitenkin tehdä albumikokonaisuus, Haaja summaa Storyvillen nurkkapöydässä. Se Hetki On Nyt -albumilla soittavat Haajan ohella Sami Nieminen (Hammond-urut), Juha Litmanen (rummut), TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: PASI RYTKÖNEN Vesa HAAJA – se hetki on nyt Vesa Haaja päätti, että tänä vuonna on ensimmäisen soololevyn aika. Toki tämän levyn genret ovat kulkeneet mukanani koko ajan, olen niitä sitten esittänyt tai en. 32 www.riffi.fi 2/2017 M onesta yhteydestä tuttu Vesa Haaja kertoo, että soololevyllään hän on tehnyt musiikkia, jota ei ole päässyt tekemään muissa kokoonpanoissa. 32-33 Vesa Haaja.indd 32 31.3.2017 16.28. – Okei, genrerajat on niin hiuksen hienoja, että jonkun mielestä tämä voi olla ihan saman kertaamista ja jonkun toisen mielestä taas ei
u ”Levy voisi olla niin kuin keikkasetti: se lähtee tuosta ja loppuu tuohon.” 32-33 Vesa Haaja.indd 33 31.3.2017 16.28. Aika paljon sinne jätettiin orkkiskitaroita. Mutta Esa, joka on tehnyt biisin, on kova Glen Campbell -fani. Siitähän tämä on mukava bändi, että kaikki on musan takana ja jokaisella on omia ideoita. Laulunkirjoittajana Haaja kertoo itse olevansa hyvin vanhan liiton tekijä, jolla ei ole käyttöä kotistudiolle, vaan demot tallentuvat akustisen kitaran kanssa ”ei sentään enää sanelukoneelle, vaan jopa Zoomin tallentimelle”. Se miten siitä sitten saatiin kokonaisuus oli vähän ongelmallista. Erityisen komealta kuulostaa singlenäkin julkaistu ”Uusi tähti”. Sitten kuitenkin tultiin siihen ajatukseen, että sellainen soundi pomppaisi levyn kokonaisuudesta vähän väärille urille. – Se tehtiin tarkoituksella sellaiseksi, että se kuulostaisi hieman huojuvalta ja raffilta demolta. Se vaati muistaakseni kolme eri rumputräkkiä päällekkäin vedettynä, jotta biisi alkoi kuulostamaan siltä ettei se ole tylsä. Ensinnäkin jos sellaista etsii, niin et löydä, koska niitä ei vain ole – nehän ei ole ihan parhaiten tehtyjä kitaroita, joten tuotannon lopettamiseen oli ihan syynsä. Sillä tavalla tehtiin, että soitto palveli biisiä mahdollisimman hyvin. www.riffi.fi 2/2017 33 Tuomas Metsberg (kitara) ja Lasse Sirkko (basso). – Siihen pyrittiin saamaan sellainen draaman kaari. – Kyllä se on. Onko sinulle tärkeää, että soitetaan studiossakin livenä. Kerrotko vielä lopuksi, millainen soitin se on. Esa Elorannan tekemä ”Aurinkoni” oli Haajan mukaan yksi levyn vaativimpia sovitettavia. – Aivan mahtava. Mutta se on nykyaikana oikeastaan ihan mahdotonta kokea, ellet sitten kuuntele CD:ltä tai vinyyliltä. Siinä on vain kaksi ongelmaa. Mutta yksi päätös mikä tehtiin siksi, ettei vain tehtäisi toisintoa noista minun muista bändeistä, oli sellaisen tuottajan hankkiminen, joka ei ole ollut projekteissani mukana. Soololevyllä ja sen tiimoilta tehtävillä keikoilla Haaja soittaa Guildin akustista kitaraa. Toisaalta jos löydät, niin hinnat ovat nousseet ihan kattoon. Suosikkini on Kayn jumbomalli, jossa on raskas kaula mutta täyteläinen soundi. Nykyäänhän puhutaan yleensä vain biiseistä, mutta meillä oli vähän erilainen lähtökohta. Minullahan on paljon kitaroita kotona, mutta ne ovat lähes kaikki sellaisia parin sadan taalan omituisuuksia. Siinä demossa ei välttämättä ollut sitä fiilistä, mutta hyvin nopeasti se vain soljui muottiinsa. – Bluelight (levy-yhtiö) halusi, että kaksi biisiä tulee ristiin CD:llä ja vinyylillä, ja siksi meiltä uupui pari biisiä. – Sillä tavalla kyllä, että itse tykkään kuunnella niitä kokonaisuuksia alusta loppuun. Se on aivan loistava sellaiselle kaverille, joka soittaa sähkökitaraa ja tykkäisi soittaa akustista noin niin kuin komppihommissa. Sen sijaan Agentsin kanssa hänet on nähty alkuperäisen Fender Wildwood -akustisen kanssa. Tykkäsin siitä heti, mutta se oli myös hyvin demomainen sillä tavalla, että siitä pystyi tekemään mitä vaan, mutta samalla piti olla hyvin tarkka mitä sen kanssa tekee. Esimerkiksi tätä levyä tehtäessä oli koko ajan mielessä se, että tämä voisi olla niin kuin keikkasetti: se lähtee tuosta ja loppuu tuohon, ja tuossa kohdassa tulee sitten se rytistys ja heti sen perään pikkuisen hiljennetään. Kyllä siinä tietty fiilispohja säilyy, jos pääsee vetämään livenä, vaikka ne sitten uusisi jälkeenpäin. – Sekä että. Siinähän on jopa Glen Campbell -fiilistä. Aurinkoni oli Esa Elorannan viimeisiä lähetyksiä minulle. Olivatko sovitukset äänitysten alkaessa valmiina jo bändin toimesta vai osallistuiko Antti Ikola niihin paljonkin. – Laulut piti ihan teknisistä syistä ottaa uudestaan eri tilassa, kun siinä tarkkaamossa lauloin. Häiritseekö sinua se, että et saa tämän levyn musiikkia kaikkien kuultaville esimerkiksi LP-levyn Aja B-puolena. Miten tämä kappale toteutettiin. Me ensin jopa funtsittiin, että siinä laulettaisiin kuin puhelimessa. Mutta so what, Haaja pohtii. Agentsin kanssa on muutaman levyn raitoja rakennettu pala kerrallaan. Antti ei päässyt niihin sovitussessioihin mukaan, joten me sitten lähestyttiin sitä vähän Buddy Hollyn Peggy Suen kannalta. Bassoja otettiin jonkin verran uusiksi. – On, ehkä tietämättäkin. Omani löysin muutama vuosi sitten Helsingistä, eikä se ollut edes kallis. Tuossa kappaleessa pääsin toteuttamaan sitä, missä olen parhaimmillani eli epävireisen akustisen kitaran soittamista. Ajatus lähti siitä, kun kappaleen tehnyt Marko Haavisto lähetti sen biisin tosi rujona mies ja kitara -demona; en tiedä miten hän oli sen äänittänyt, mutta siinä oli todella särkevä laulu. Siksi olikin tärkeää, että on yksi joka päättää miten lopulta tehdään. Sehän tuntuu aivan samalta kuin soittaisit sähkökitaraa. Mikä oli tuottajan rooli levyn onnistuneissa sovituksissa. Sillä olen soittanut jopa jotain juttuja Agentsin levyille. Oliko se ihan tietoinen päätös, että soitto ei saa kuulostaa ainakaan tuolta bändiltä. Draaman kaari on tärkeä Vesa Haaja kertoo, että levyä tehtäessä pyrittiin tietoisesti vanhan ajan albumikokonaisuuteen, jossa ”jokaisen kappaleen paikka on juuri siinä kun se on, eikä missään muualla.” Esimerkiksi iso kasa Haajan itsensä, Elorannan ja Haaviston levyä varten tekemiä kappaleita jäi odotuttamaan seuraavaa kertaa, koska kokonaisuutta ei haluttu enää rikkoa. Antilla oli sitten se lopullinen valta. Se on jollakin tavalla kiehtovaa, kun kuulee, että tässä on nyt yritetty tavoitella tällaista draaman kaarta. Toisaalta se on tietty vähän turhauttavaa, jos jo äänitysvaiheessa tiedät, että teknisten syiden takia tämä joudutaan ottamaan uudestaan ja kuitenkin pitää vetää ihan täysillä jotta se fiilis säilyy. Toisaalta hänen piti kuitenkin tietää taustani ja se miltä musan tulisi kuulostaa, ja tuoda sinne yhtä lailla elementtejä, joilla se pikkuisen erottuu muista jutuistani. Haajan mukaan lähtökohtana sessioissa oli saada livenä talteen niin paljon kuin mahdollista. Aika moni levy, minkä olen tehnyt vuosien varrella on ollut ihan täysin studio-live. Olen yrittänyt löytää toista varakitaraksi, mutta eipä niitä oikein löydy. Se oli myös yksi kappale, missä jouduttiin painimaan, sillä sitä miksattiin useaan eri otteeseen; siellähän on hyvin paljon sellaisia pieniä träkkejä, sitä sun tätä, ihan pieniä pimpautuksia. Sanoisin, että kyseessä on puoli-live. – Ei siinä sellaista lähtökohtaa ollut. Tuottajan viimeinen sana Levyn kappaleista ainakin ”Vain hölmö uskoo rakkauteen” ja ”Kesäsade” voisivat hyvin olla Agentsin levyillä, paitsi että ne soitettu hyvin eri tavalla. Antti kävi jonkin verran joissain treeneissä, kun me painiskeltiin joidenkin sovitusten kanssa ja antoi oman panoksensa, niin kuin joka jamppa. Levyn viimeinen kappale, ”Toiveunta”, kuulostaa ainakin kirjoittajan mielestä kuin se olisi tehty demon päälle; kitara ja laulu tuntuvat poikkeavan soundiltaan aika paljon muusta taustasta
Silloin soundista ei tule liian nokkava ja sillä tavalla saan mielestäni ripauksen enemmän sellaista vanhan ajan klangia. Mutta diggaan erityisesti 70-luvun funkia ja siihen sopii mielestäni tuollainen pikkuisen likainen soundi. Lopulta päädyin lähes vakiopaikkoihin, eroa on nyt ehkä puolen sentin verran, mutta ei ainakaan enempää. Pedaalit mukaan Efektejä Nielsen kertoo käyttävänsä mielellään, mutta määrä riippuu tilanteesta. Se lähtee niin helposti lapasesta ja soundista tulee hankala hallita, ihan liikaa kaikkea. Uusissa kielissä on metallinen klangi, joka kuulostaa helposti ihan liian agressiiviselta peukuttaessa. Tykkään kontrolloitavammasta soundista. – En koskaan buustaa sillä bassoa tai trebleä. Peukalon iskut kieliin lähtevät kyynärvarresta saakka ja soittotekniikan ohessa hyvin fyysistä on eläytyminen rytmiin muutenkin. Ida kertoo päätyvänsä useimmiten kuitenkin aktiivisen kannalle, tosin yhdellä tietyllä reunaehdolla. Ja kun koko kroppa elää mukana, groovekin löytyy luonnollisemmin, kuvailee Nielsen suhdettaan soittoon. Jos soundirysä kulkee lavalta toiselle muiden lastaamassa rekassa, siihen mahtuu pedaali poikineen. En jatkuvasti koska kyllähän soitossa pitää olla dynamiikkaa. Jos sitä ei tunne, se ei myöskään kuulosta oikealta. Sitä vaan koettaa tehdä parhaansa, että tavoittaisi samanlaisen meiningin omassa soitossaan. – Heillä on sellainen sovitusbasso, johon on hyvin helppo vaihtaa erilaisia mikrofoneja ja lisäksi niitä voi siirrellä eri kohtaan parhaiden paikkojen löytämiseksi. Mutta kun ne sitten avasi yhtäaikaa, soundi olikin aivan kammottava. – Joskus kyllä, mutta en ole erityisen etevä siinä. Ja jos kielet ovat liian korkealla, soitosta tulee kohtuuttoman raskasta. – En usko, että olisi sellaista yhtä ja ainoata instrumenttia, joka sopisi loistavasti kaikkiin mahdollisiin musiikkityyleihin. Kielten trimmauksessa kultainen leikkaus löytyy eri soittotapojen vaatimuksista. Haluan, että soitto groovaa, mutta ei sen tarvitse olla aggressiivista. Se oli superhauskaa! Oli todella mielenkiintoista, että molemmille mikrofoneille löytyi paikka, joka oli sille juuri täydellinen. Asetukset ovat siis jotain siltä väliltä, mutta bassoni on silti hyvin helpposoittoinen. Se mikä kuulosti oikealta yhtä mikkiä käytettäessä, kääntyikin aivan vääräksi kun myös toinen avattiin. Musiikillisena mentorina hänen vaikutuksensa on ollut niin suuri myös Nielsenin uralla, että aihe nousi esiin vääjäämättä keskustelun aikana. 34-37 Ida Nielsen.indd 34 3.4.2017 8.06. Osansa rouheaan soundiin tuovat kielet, nykyisin 040 G:stä alkava setti. Sandbergin valmistaman nimikkobassonsa mikrofonit hän kävi valitsemassa tehtaalla Saksassa. Voimallisessa släppäyksessä koville joutuvat peukalo ja ranne, mutta kumpikin on kuulemma toistaiseksi säilynyt ehjänä. Tykkään sellaisista kyllä kovasti, niissä on ihan oma hienoutensa. Nimikkosoitin mittatilauksena Vaikka soundi onkin Idan mukaan ”pitkälti sormissa”, on myös soittimen mikrofoneilla lopputulokseen suuri merkitys. Tuokin piti ottaa huomioon… Ja kyse oli todella pienistä muutoksista mikkien sijainneissa. Tallamikki on Music Man -tyyppinen, ja siitä lähtee erittäin hieno Pastorious-soundi. Mutta aika lähelle voi päästä, ja minä koetin löytää basson, joka sopisi omaan tyyliini mahdollisimman hyvin. Kun TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: MINNA HATINEN Ida NIEL SEN Ida NIEL SEN – groove lähtee kropasta Basso on liima, joka sitoo palaset yhteen. Jotain ihan perusjuttuja osaan soittaa kelpo soundilla, mutta sellaisia todella funkyjä rytmejä ja nopeita kuvioita en hallitse. Ja silloin koko bändi kuulostaa paremmalta. Nimikkobassossa on aktiivinen elektroniikka, mutta se toimii myös passiivisesti. Ja meininkiä Ida Nielseniltä löytyy. Soitatko koskaan plektralla. En vaihda kieliä kovinkaan usein. Tykkään vanhan koulukunnan funkista ja sopivasti virttyneissä kielissä on siihen sopiva soundi. – Soitin ennen 045:n kielillä, mutta vaihdoin ohkaisempiin, kun ryhdyin soittamaan omaa musiikkia, jossa on paljon nopeita kuvioita. – Isken kyllä aikaa lujasti kieliä. Pidän itseäni hyvin etuoikeutettuna, että sain olla mukana sellaisessa. Etumikki taas on jazz-basson tyylinen, mutta siinä on todella vanhahtava soundi, aivan 70-luvun meininkiä… Yhdistelmänä ne toimivat pätevästi melkein mihin tahansa tyyliin, ja itse miksaan yleensä etumikkiä hiukan lujemmalle suhteessa tallamikkiin. 34 www.riffi.fi 2/2017 T anskalaissyntyisestä funk-basisti Ida Nielsenistä (s.1975), puhuttaessa mainitaan usein ensimmäisenä hänen liki kuuden vuoden ja kolmen kokoonpanon mittainen kiinnityksensä Princen yhtyeissä. – Mikä mahdollisuus oppia asioita, eikö! Hän oli niin suvereenisti funk kuin vain voi olla, että jo pelkästään sen omaksumisessa oli haasteita. Kokoonpanoon kuuluu tarkoituksella kaksi hyvin erilaista mikrofonia. – Sen täytyy todella tuntua koko kropassa. – Jos kielet ovat kovin lähellä otelautaa, sormisoitto on kyllä helpompaa, mutta peukutus ei tunnu siltä miltä sen pitäisi
www.riffi.fi 2/2017 35 Ida NIEL SEN Ida NIEL SEN 34-37 Ida Nielsen.indd 35 3.4.2017 8.06
Mutta jos soitetaan samassa bändissä pysyvämmin, niin silloin voidaan treenata. Kun vedetään suoraa rockia, niin ei siinä kovin paljoa muuta voi tehdä kuin jumputella jykeviä kahdeksasosia tasaiseen tahtiin…” 34-37 Ida Nielsen.indd 36 3.4.2017 8.06. Mistä poimit itsellesi rumpalin timen, löytyykö se hihatista vai bassarista, kenties virvelistä. Sen kuulee ja tuntee, mutta silloin koetan lähteä siihen mukaan. mihin se sitten johtaakaan… Mutta tämä pätee rumpaleihin, joilla on tasainen pulssi. Vaikka… kyllähän mä tykkään soittaa lujaakin aina joskus! Basismin ytimessä Onko bassolla musiikissa jotakin yleispätevää roolia, joka pätisi kaikkiin tyyleihin. – Tietysti se voi olla joskus vähän hankalampaa. Siinä voi todella saada koko bändin kuulostamaan paremmalta. Iso stäkki soi isosti Vahvistimissa Ida on luottanut TC Electroniciin siitä lähtien kun merkki alkoi valmistaa bassokamoja. Ja sen kanssa kahta 4 × 10 -kaappia. Mutta jos rumpalilla on ihan erilainen pulssi kuin itselläni, niin silloin hi-hat on paras tuki, koska sitä nakutetaan yleensä kaikkein tiheimmin. Siitä voi vä”Ja joskushan genre sanelee pitkälti sen mitä voi soittaa. Sointi on kuitenkin paljon kontrolloitavampi kuin vaikkapa 15tai jopa 12-tuumaisilla elementeillä, joiden kanssa syntyy helposti romuluisempaa soundia. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni. Koetapa samaa bassolla: ”boom”… eikä kukaan noteeraa. Eikä tuollaisen pinon kanssa tarvitse välttämättä soittaa lujaa, koska se yksinkertaisesti soundaa paremmalta ja tuhdimmalta hiljaisemmillakin voluumeilla. Sellainenhan taas sopii hyvin vaikka reuhakkaampaan rockiin, mutta kun tarvitaan täsmällisempää soundia niin pienemmät elementit ovat eduksi. – Tietysti, jos kyse on irtokeikasta niin se on sitten siinä. – Auto-filtteri reagoi vain dynamiikkaan ja tuo nopea wakwak on ainoa mitä sillä voi tehdä. Kuusikieliseen hän ei tunne vetoa. Jos soitto ei lukitu eikä groovaa, niin kyllä siitä jotain silloin puuttuu. Pitää vaan hypätä mukaan ja yrittää seurata. Mutta minusta basismissa on erityisen hienoa, että se voi olla ikäänkuin liima, joka sitoo kaikki muut palat yhteen. Saa nähdä, tuntuuko se samalta kuin nelikielinen tai kuinka paljon se eroaa siitä. Siitä heltiää roimasti alakertaa, koska niissä on kaiutinpinta-alaa yhteensä niin paljon. Jokaisella on oma sisäinen pulssinsa. – Lisäkieli yläpuolella, C-kieli, ei se etenkään ylhäällä kuulosta enää bassolta. Kaikesta kuuli, että ne olivat soittaneet toistensa kanssa vuosia ja todella hitsautuneet yhteen. Oktaaveri jelppaa sentään vähän… Omin päin reissatessa mukana kulkee myös kompressori. 36 www.riffi.fi 2/2017 matkustetaan yksin, täytyy mukaan valita vain välttämättömin. Toisaalta yläoktaavikin on erittäin mainio juttu, erityisesti sooloillessa. – Minulle groove on kaikki kaikessa, ihan musiikin tyylilajista riippumatta. Pienillä kamoilla kamoilla käy usein päinvastoin – ne joutuu kääntämään isommalle ja sitten ääni on kyllä kova, mutta soundi on kehno. Jos on todellisia ongelmia tempojen kanssa, niin ei siinä oikein mitään voi tehdä, koska se on yleensä ihan sattumanavaraista. Jos vaan itsepintaisesti pitää kiinni omastaan, niin kokonaisuus alkaa kuulostaa todella pahalta. Nielsen soittaa pääasiassa nelikielistä bassoa, mutta viisikielinen nimikkomalli on tekeillä. Parempi soittaa hiljempaa ja kuulostaa silti täyteläiseltä. – Lisään mielelläni basson omaan ääneen alaoktaavin, joka tuo tiettyä jykevyyttä. Ja kun tarpeeksi soittaa yhdessä, löytää kyllä toisensa. Omani tuntuu tietysti juuri oikealta minulle itselleni, mutta rumpalilla voi olla toisenlainen sisäinen pulssi. Mutta voiko käydä niin, ettei rumpalin kanssa löydykään yhteistä groovea. Kuulin ihan vähän aikaa sitten esimerkiksi bändiä, joka teki minuun aikamoisen vaikutuksen. – Käytän eniten heidän isointa malliaan, Blacksmithia. – Luultavasti kokonaisuudesta. Niiden rumpali oli niin ajoissa joka tahdin ykkösellä, ettei kukaan ikinä. Wah-pedaalilla voi naukaista piiitkäään ja se on ihan toinen juttu se. Kuten oktaaveri, joka soi ylhäältä tai alhaalta, tai molemmista. Eräs patenttilääke yhteisen rytmiikan löytämiseen toki on. Myönnän olevani pikkuisen kateellinen kitaristeille, joiden tarvitsee vaan nostaa toinen jalka monitorille ja vinguttaa rehvakkaasti yhtä ainoata ylä-ääntä vibralla ja se on heti siinä – koko lavan herruus. Mutta ei mitään – koko bändi soitti ykköset silti tiukasti kimppaan! Ajattelin, että tuo on todella hienoa – rumpali ryysää aivan sikana, mutta muut pysyvät kyydissä just eikä melkein. Kuuntelet rumpalia, lukkiudut siihen ja silloin koko juttu alkaa soida yhtenäisenä. – Se on vain boostia varten sooloissa, koska muuten pidän dynamiikasta ja nimenomaan koko dynamiikasta! Envelope follower puolestaan tuo funk-sooloihin sopivat vaakut, joita Ida äityy matkimaan onomatopoeettisesti ja nauraa päälle: – Kuulostaa ihan kanalta, rakastan sitä! Basso-wahille on sillekin paikkansa. Ekstra-matalasta pidän sen sijaan kyllä ja odotan innolla oman soittimeni valmistumista
Se on tietyllä tapaa nasta tapa toimia ja coolia, mutta miten paljon enemmän ne samat soittajat saisivat aikaan, jos bändi treenaisi kunnolla yhdessä. – No. Ei muusikoiden tarvitse olla aina edes niin huippuja yksilöinä, sillä kyllä se kuuluu bändin tiukkuudessa ja energiassa, jos he ovat Idan pikkuruinen matkapaletti kulkee lentokoneessakin näppärästi: viritys mittari, oktaaveri, kompressori ja autowah. u 34-37 Ida Nielsen.indd 37 3.4.2017 8.06. Jättikö Prince muusikoilleen taiteellisia vapauksia vai olivatko esimerkiksi bassolinjat pikkutarkasti sovitettu ennalta. Hänen kanssaan ei riittänyt, että osaa 30 keskeisintä biisiä. Soololevynsä itse tuottanut Ida kertoo puuhan olleen varsin mutkatonta: olivat sävellykset ja soittimet joilla ne soitettiin, eikä sen kummempia tuotannollisia kikkoja. Mutta klikkinä metronomi ei tue soittoa, koska se ei anna oikeanlaista fiilistä. Ja joka ainoa biisi piti hieroa niin syvälle selkäytimeen, että bändi toimii tiukasti joka käänteessä. On paljon hienoja muusikoita, jotka soittavat todella upeasti vaikka kokoonpano olisi harjoitellut vain sound checkissä ja kapuaisi sitten ensimmäistä kertaa lauteille yhdessä. – Ne ohjelmoidut osuudet tökkäsivät korvaan. Se tuo tiettyä särmää, jota ei millään muulla saa. Työn eri vaiheissa hän kertoo koettaneensa miettiä, miten Prince olisi vastaavassa tilanteessa toiminut ja pyrki sitten samaan. Silloin hän vain opetti meille jokaiselle, kuinka se soitetaan pienintäkin piirtoa myöten. www.riffi.fi 2/2017 37 hän päätellä, että jahas, nyt mennäänkin vähän edelle, tai että nyt täytyykin näemmä jarrutella… – Omassa bändissäni vuorottelee kaksi eri rumpalia ja heillä on hyvin erilainen soittotapa. Jälkimmäinenkin työtapa on Idalle tuiki tuttu, sillä elokuussa 2016 julkaistun kolmannen soololevynsä, Turn It Up, hän työsti kotonaan soittaen bassoraitojen lisäksi myös kitarat ja koskettimet. – Me soitimme kuutena päivänä viikossa, sunnuntaisin pidimme vapaata. Kaikki on erittäin selkeätä ja siihen on helppo lähteä mukaan. Kaikki soitettiin samassa huoneessa ja samaan aikaan, eikä missata saanut, koska kaikki olisivat joutuneet uusimaan oton. Lähdetään siitä, että hänhän oli itse erittäin kova basisti! Mutta kyllä hän soi meille vapauksia muusikkoina, hiukan tilanteesta riippuen. Välillä hänellä oli joku groove, josta lähdettiin rakentamaan… Tuo kaikki vaatii varmastikin hyvin säännöllistä työrytmiä, se kuulostaa jatkuvalta prosessilta. – Paljon. Jossain vaiheessa lopetin laskemisen ja ne uudet biisit vaan jotenkin nivoutuivat osaksi sitä jatkuvasti kasvavaa ohjelmistoa. Voihan olla, että lopputulos on kumminkin nyt ihan eri. Kuinka monta kappaletta sinne selkäytimeen kuuden vuoden aikana oikein lopulta iskostui. Vaikka, toisinaan jos pitää saada esimerkiksi sellainen tietynlainen laid back -meininki, jota ei välttämättä saa oikein ohjelmoitua millekään koneelle, niin silloin yksinkertainen nakutus voi olla parempi ratkaisu. Joskus hän vain hyräili meille asioita ja niistä piti napata kiinni. Mutta kummankin kanssa soitto toimii, koska he ovat vakaita ja vahvoja siinä mitä tekevät. – Ei aavistustakaan. Toisinaan hän näytti minulle, että tässä olisi bassolinja ja sen minä sitten soitin. Ja joskus hän vain alkoi keikalla soittaa jotain ihan muuta kappaletta, koska hänestä tuntui, että nyt juuri olisi oikea hetki sille. Millaista klikkiraitaa suosit tuollaisessa raita kerrallaan -työskentelyssä. Ja hän päätti aika usein heittää koko settilistan hemmettiin sound checkin jälkeen ja kirjoittaa aivan uuden ennen konsertin alkua. Mutta eihän se siihen jäänyt, kun koko ajan syntyi uutta musiikkia. Settilistalla vesilintua Minkä verran Princen yhtyeet harjoittelivat ennen kier tueelle lähtöä. Valmiita soittamaan minkä tahansa kappaleen, jonka hän päättää esittää. viettäneet viikkoja tai vuosia treenaamalla yhdessä siinä kellarikämpässään. Toisinaan taas hänellä oli koko biisi valmiina päässään rumpufillejä myöten. Niinpä pyysin rumpaliani soittamaan lopuksi kaikki rumpuosuudet levylle ja korvasin koneet hänen soitollaan. Rummut hän ohjelmoi hanketta varten koneelle, mutta päätti lopulta, että elävä rumpali olisi paikallaan. Joku koneelle ohjelmoitu juttu tai luuppi… Metronomi on harjoittelua varten ja mielestäni jokaisen pitäisi ehdottomasti opetella soittamaan sen kanssa. Kun me lähdimme kiertuelle niin me todella olimme harjoitettuja. Olenkin oppinut arvostamaan harjoittelua. Opetella tähtäämään iskulle, hiukan ennen iskua, hiukan iskun jälkeen, iskujen väleihin… Olisi hyvä myös vaihdella metronomin tiheyttä ja soittaa välillä neljäsosien tahdissa, joskus taas pidentää iskujen väliä. Tiivis yhteissoitto loi pohjan 3rd Eye Girl -yhtyeen levysessioihin. Rakastan sitä. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana kirjoitin ylös ja opettelin koko siihen astisen ohjelmiston, toista sataa kappaletta. Joskus valmiina oli vain säkeistö ja kehittelin omin päin kertosäkeisiin sopivat jutut. Ja mielestäni kaikkien bändin pitäisi treenata. – Studiossa käytän yleensä jotain, mikä kuulostaa groovelta. Siinä on vissi ero. – Se antaa ihan omanlaisensa fiiliksen ja tuo toisenlaista energiaa siihen soittoon kuin jos istuskelee kotona tietokoneen ääressä ja voi joka oton jälkeen todeta, ettei tuo ollut vielä kyllin hyvä, teenpä sen uudestaan… Ne ovat erilaisia tapoja. – Mutta sitähän en oikeasti tiedä millaista tästä musiikista olisi tullut, jos Prince olisi tuottanut sen. Kaikki muu oli oikeasti soitettu ja niissä oli ihan erilaista energiaa
He kaikki ovat käyttäneet italialaisen Generalmusicin valmistamia kosketinsoittimia. Menestyksen malja. Kansainvälistä väriä tuovat Paul Wiffen, englantilainen musiikkitekniikan TEKSTI JA KUVAT: PENTTI NIEMI Suomalaisyrittäjä pelasti kuuluisat kosketinsoittimet Paluu tulevaisuuteen Mikä yhdistää Stevie Wonderin, Jean-Michel Jarren, Keith Emersonin ja Rick Wakemanin. Paikalla ovat kaupungin silmäätekevät ja tietysti isännät, Soundion-yrityksen toimitusjohtaja Jukka Kulmala miehistöineen. Massatyöttömyyden koettelema Salo juhlii uuden soitintehtaan avajaisia. Yhtiö ajautui selvitystilaan vuonna 2009, mutta herätettiin henkiin Suomessa, Salon kaupungissa. Jukka Kulmalan markkinointi päällikkönä työskentelee Paul Wiffen (oikealla), klassisen piano koulutuksen käynyt muusikko, joka pitkällä urallaan on tehnyt yhteis työtä maailman tunnetuimpien syntikka velhojen kanssa. 38-39 Soundion.indd 38 31.3.2017 16.29. 38 www.riffi.fi 2/2017 H elmikuun 28. päivä 2017
Aikaa kului kaikkiaan pari vuotta, mutta vihdoin vuonna 2013 Kulmala kuittasi omistukseensa GEM-, Elkaja LEM-tuotemerkkien oikeudet ja konkurssipesän massiivisen irtaimiston, jonka rahtaamiseen tarvittiin 12 rekkaa. ”Hullu projekti” Vuonna 2010 turkulainen musiikkikauppias Jukka Kulmala haki yritykselleen uutta potkua. Hän lähti uudelleen liikkeelle digitaalisella GEM Promega 2 -keikkapianolla, jonka sampleja mallintava tekniikka sai aikoinaan runsaasti kiitosta. Kansainvälisille markkinoille tähtäävän soitintehtaan käynnistäminen vaati pääomaa ja eri alojen ammattilaisia. Kulmala kertoo saaneensa Tekesiltä 242 000 euron tuotekehityslainan ja saman verran euroja kerättiin sijoittajilta ja osakkailta. Kulmala käynnisti joukkorahoituskampanjan, jolla haluttiin selvittää Elka Synthexin toPaluu tulevaisuuteen Suomalaisia digitaalipianoja lähdössä maailmalle. 38-39 Soundion.indd 39 31.3.2017 16.29. Generalmusicin 125. Kansainväliset myyntimatkat ovat jo tuottaneet tulosta, ja ensimmäinen Suomessa valmistettu GEM Promega 2+ -piano jäi Stevie Wonderille. Myyntipäälliköksi värvättiin Harri Pöyry ja tuotantotiimiin it-alan kokeneita asiantuntijoita. Uusittu Promega 2+ on kaunis myös sisältä. Tyydymme lyhyeen versioon, ja oikaisemme hieman mutkissa. – Siellä oli kolme valtavaa hallia täynnä soittimia, niiden komponentteja, varaosia ja korjattavia tuotteita. Laitteen elektroniikka oli kuitenkin päivitettävä. dellinen myyntipotentiaali. – Alkuperäisessä soittimessa käytettiin tarkoitukseen kehitettyä Drake-prosessoria, jollaisia olisi voinut saada vain tilaamalla miljoonan kappaleen erän. Yhteyden syntymiseen kului kuukausia. Pianojen valmistus on käynnistynyt Salon Tehdaskadulla. Eihän siinä ollut mitään mieltä, joten palkkasin soittimen alkuperäiset suunnittelijat töihin. Uusitun soittimen tyyppinimeen lisättiin plus, valmistuspaikaksi merkittiin Salo Finland. Ei se sitten mennyt ihan putkeen. Uuteen alkuun Analogista Elka Synthexiä tehtiin aikanaan vain 1850 kappaletta, vaikka kysyntää olisi riittänyt. juhlavuoden kunniaksi Kulmala ilmoitti, että tehtaan kuuluisin tuote, vuosina 1981–85 valmistettu Elka Synthex -syntisaattori, tuodaan uudelleen myyntiin vuoden 2015 aikana. Ammattikäyttöön tarkoitettu GEM Promega 2+ maksaa noin 3300 euroa. www.riffi.fi 2/2017 39 guru, ja italialaiset it-insinöörit, jotka olivat mukana päivittämässä GEM Promega 2 -digitaalipianoa tälle vuosituhannelle. Asiasta ei tarvinnut keskustella. Oli kokeillut soitinta ja oitis ihastunut siihen. Kulmala ei saanut Generalmusicin konkurssipesältä vastausta kyselyynsä ennen kuin tajusi, että vastaanottaja ei ymmärtänyt englantia. Minulta meni neljä kuukautta inventoida ja pakata käyttökelpoinen tavara kuormalavoille, Kulmala muistelee. He sovittivat pianoon uuden, entistä huomattavasti suorituskykyisemmän prosessorin. u Myyntipäällikkö Harri Pöyry todistaa, kuinka luonnolliselta Steinway & Sons ja Faziolaflyygelien mallinnukset kuulostavat suomalaisella digitaalipianolla. Ensimmäinen iso keikka GEM Promega 2+:lla tehtiin 7.3. Liikkeen kannattavuus oli romahtanut ankarassa hintakilpailussa, ja Kulmala päätti kasvattaa valikoimaansa uusilla laatumerkeillä. Israelissa. Soittimien markkinoinnista vastaa englantilainen Paul Wiffen, jonka osoitekirja on Kulmalan mukaan ”raamatun paksuinen”. Hype netissä oli valtava, mutta kysyntä jäi alle minimitavoitteen. Viestin kääntäminen italiaksi auttoi, ja neuvottelut käynnistyivät. Eräänä aamuna hän näki ilmoituksen suuren italialaisen soitintehtaan konkurssista ja päätti tarttua toimeen sähköpostilla. Avajaisiin on kuljettu pitkä reitti, jonka kuvaamiseen Kulmala sanoo tarvitsevansa viisi tuntia. Asialla oli Rick Wakeman (ARW, exYes). Tulossa on myös kotipianoja. Italialaiseen tapaan kaupan hierominen sisälsi myyjien tunnepohjaista epäröintiä, erinäisiä muotovirheitä ja jyrkkiä byrokraattisia kiemuroita. Ennakkotilauksia ei siis tullut tarpeeksi, ja Kulmala otti aikalisän. Helppo huollettavuus on laadun tärkeä osatekijä
Harri Kosken sekä tuote-expertti Marko Karhun, jotka olivat juuri valmistautumassa NAMM-messuille. – Pedaalin kehittely sujui aika nopeasti. Pedaali tuo mahdollisuuden päästä siihen äänimaailmaan lähelle ja aivan toisen hintaluokan laitteella. Pedaalilla samaan lopputulokseen pääsee pienemmälläkin volyymilla, vaikka makuuhuonetasolla, Karhu täydentää. Sinne oli vietävänä kaksi uutuustuotetta, Simbleja Simble Pre Driver -pedaalit yhdistävä Twimble sekä Fenderin vuoden ’59 vahvistimen äänimaailmaa tavoitteleva Big Tweedy Drive. Tuotteen vienti ideasta maaliin asti käy yllättävän nopsaan. Alkuperäisessä vahvistimessa on enemmän potikoita ja kytkimiä, mutta karsittiin turhat pois ja pyrittiin löytämään soundin ydin. Fenderin High Power Tweed Twinin hinta taitaa olla noin 25 000, jos sellaisen sattuu löytämään. Mutta tweed-soundi on ollut suosittua juuri nyt, Bonamassa on sitä hehkuttanut ja Keith Richards tietysti on tweediä käyttänyt paljon. Koska tässä tehdään liiketoimintaa, nyt nähtiin markkinoita tällaiselle soundille. – Eikä nykysoittajalle High Power Twin ole käytännöllinen, koska demollakin kuultavan soundin saamiseksi laitteen pitää olla niin kovalla, ettei keikalla voi sellaisella soittaa. Hyvän soundin pitää olla instant, heti saatavilla. AlkupeTEKSTI: TIMO KOSKINEN Mad Professor Tällä alalla ei ole tungokseksi asti kotimaisia yrityksiä, joiden tuotteet pärjäävät kansainvälisillä markkinoilla. Homma alkoi viime kesänä. Harri Koski kertoo jälkimmäisestä: – Tweed-soundi on sellaista, jota normaali-ihmisen ei ole mahdollista hankkia. 40 www.riffi.fi 2/2017 T apasin vuoden alkajaisiksi firman primus moottorin, tj. – Hienosäädöllä vielä haettiin tonepotikan alue, volyymiboostin määrä, särön luonne sekä minimi ja maksimi. Tästä lähdettiin porukalla hieromaan soundeja ja mietittiin niitä toimintoja, joita pedaalissa tarvitaan. Asiasta tuli puhe meidän uuden suunnittelijan Jyrki Rahkolan kanssa, joka teki ensimmäisiä prototyyppejä aiheesta. ”Vahvistin on paljon enemmän kuin komponenttiensa summa.” – vienti vetää maailmalle 40-43 Mad Professor.indd 40 31.3.2017 16.30. Mad Professor on sellainen
Meillä on aina ollut rinnalla oikea vahvistin, lähipiirissä [ Peter Lerchellä] on Suomen ainoa Dumble ja tuossa seinän takana on Suomen ainoa High Power Twin. Sen jälkeen tehdään tuotantoproto lopullisilla komponenteilla, kytkennöillä ja layoutilla ja arvioidaan esisarja. – Coverbändi, joka soittaa useita eri tyylejä, voi tarvita monenlaisia säröjä: mietoa keskialuevoittoista, bluesahtavaa, hard rockiin kompressoitua ja keskialueelta skuupattua, joihinkin biiseihin reunasäröä… Mutta en kuvittele, että joku ostaisi meidän kaikki pedaalit. Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi 40-43 Mad Professor.indd 41 31.3.2017 16.31. Twimble Toinen messu-uutuus pohjautuu aiempiin Simbleja Simble Pre Driver -pedaaleihin, mutta pienin muutoksin. Jäikö pedaalista puuttumaan jotain, mitä Twinissä vielä olisi ollut. Monta tulkintaa samasta aihepiiristä Mad Professorilla on lukuisia overdrivepedaaleja. Olen lähettänyt muille arvaustehtäviä pedaalilla ja aidolla Twinillä soitettuna, eivätkä arvaukset ole aina menneet oikein, Karhu myhäilee ja Koskikin komppaa tätä kommenttia: – Siinä vaiheessa voi olla tyytyväinen, kun itsekään ei eroa huomaa. www.riffi.fi 2/2017 41 räisessä Twinissä on Presence-säätö, joka tuo miedosti yläharmoniaa ja se piti saada mukaan. Äänimaailma on siten hyvin lähellä 4 × 12 -kaappia. Sitä ennen markkinointia on jo tehty nettivideoilla ja lehdistötiedotteilla, jotta kysyntää olisi odottamassa. Se tuntuu projisoivan ääntä laajemmalle kuin tavallinen iso kaiutin kaappi, ja Lassin mittauksien mukaan on saavutettu hyötyjä sekä avoettä umpikaapista. Tietynlainen perussoundi on pedaalille määritelty. – Meidän firmassa kaikki soittavat kitaraa ja ryhmätyössä sekä jonkin verran ulkopuolisten suomalaisten pitkän linjan soittajien kanssa vertaillaan pedaaleja keskenään ja mietitään, tuoko jokin uutuus lisää valikoimaan. Valmiin pedaalin tuotannon, pakkauksen ja ohjeiden suunnitteluunkin kuluu aikaa. – Aiemmin teimme Simble-pedaalin, jolla pääsee Dumblen soundimaailmaan ja se on vielä (Twiniäkin) kalliimpi vahvistin. Alakerta on kuin isossa kaapissa ja elementti on 100-wattinen, joten teho riittää hyvin. Kevään aikana Big Tweedy Driven pitäisi olla kaupoissa. Näiden juttujen kehittely ei siis ole vain ajatus takaraivossa. Meillä on iso kasa 100-wattisia Marshallin 4 × 12 -kaappeja, ne painavat 40 kiloa ja Porter 11 kiloa: helpompi roudattava eikä ole niin suuntaava. Yläbassossa ja alamiddlessä on on avokaappimaista sointia. Twimble on Lassi Ukkosen suunnittelema, kuten tuoteperheen aiemmat jäsenet. Se tuo soittomukavuutta, kuin autossa olisi pehmeämmät penkit ja leveämmät kumit alla, kertoo Marko Karhu. Kuinka monta erilaista voi soittaja tarvita ja menevätkö soundit päällekkäin. Yksi iso ero on pedaa lien kompressiot ja ne eivät mene päällekkäin. Vaikka säröä olisi saman verran, soittotuntuma on aivan erilainen. – Eipä oikeastaan. Hyvin mielenkiintoinen ja toimiva rakenne, Karhu kuvailee Porterin ominaisuuksia. Harri Koski täydentää tuotekuvausta: – Kaappi on edestä portattu ja siinä on aukko, josta kaiuttimen takaa kiertävä ääni tulee mukaan ja siinähän on pieni vaihe-ero edestä tulevan kanssa. Lopuksi voidaan vielä esittää toivomuksia suunnittelijalle: enemmän tätä, vähemmän tuota… Tehdään lisää protytyyppejä, mutta jonakin päivänä päästään päättämään, että nyt se on valmis. Ukkonen on mukana vahvistimienkin suunnittelussa ja jokin aika sitten Mad Professor toi markkinoille hänen ideoimansa 1 × 12 -kaiutinkaapin, Porterin. Ja näin pystytään tekemään A/B-vertailu: tässä vahvistin, tässä pedaali, Koski täydentää. – Simbleen verrattuna saa ylintä yläkertaa tarvittaessa vähän lisää, ja Predriver toimii paremmin overdriven kanssa. Suunnittelijan sanoin, kuulokuva on nyt hiukan enemmän kolmiulotteinen ja kompressiota on lisätty. Erilaiset käytöt vaativat erilaiset pedaalit. Joissakin on paksu ja iso kompressio kuten Amber Overdrive tai Sky Blue, toisissa taas vähemmän kompressiota ja dynaamisempi toiminta. Nyt ollaan niin lähellä, että hymyilyttää. Meillä on aika paljon erilaisia kitaroita ja vahvistimia ja toimivuutta ja halutun soundin saamista voidaan testata monenlaisilla yhdistelmillä. Säädöillä voidaan vaikuttaa kirkkauteen ja tummuuteen tai basson/yläpään määrään, saadaan sointi sovitetuksi kitaraan ja vahvistimeen sekä soittajan omaan soundimieltymykseen, Koski summaa valikoiman eroavaisuuksia. – Lassi on toiminut helikopterimekaanikkona aikaisemmin ja hän on ottanut inspiraation helikopterin pyrstöstä, joka on hyvin ohut rakenne, mutta sisältä rimoilla lujaksi tuettu. – Päällekkäisyyttä on aika vähän. Firman vahvistimet pyritään tekemään vaativan käyttäjän toiveitakin vastaavaksi, joskin suuntaus tuntuu olevan kohti yksinkertaisia laiteratkaisuja. Yhteispelillä onkin oleellinen osuus kaikkien Mad Professorin laitteiden kehitystyössä. Tarvittaessa kaiutin soi lujaa, koska tehoa ei tarvita basson tuottoon
Sitä on kaikilla backline-firmoilla ja sen on soittajille hyvin tuttu laite. Digitaalisten viiveiden, kaikujen ja modulaatioiden kanssa on vaikea erottaa, onko kyseessä aito vai ei. Totta kai Karhun kalustoon kuuluu Mad Professorin valikoimaa. Eivätkä ne olleet meidän pedaaleja ollenkaan. Karhu oli hiljattain mukana Ben Granfeltin bändissä ja osallisena albumilla Handmade. Halvempaa on käyttää erilaisia pedaaleja tekemään vaikka säröjä hyvän perusvahvistimen soundin päälle. Jos kanava tehdään itse vahvistimeen hyvin, sille pitää rakentaa omat säädöt ja EQ:t. 42 www.riffi.fi 2/2017 – Vanhoja Fendereitä ja muita vahvistimia on ollut tapana modata asiakkaiden toivomuksesta, vaikka lisäämällä gainia. Vanhoissa laitteissa on sellaisia osia, joita ei enää mistään saa. – Peruslähtökohtana on tuotteen esitteleminen, mutta on hauskaa leikkiä ja astua muiden housuihin imitoimallla soittajaa, jolla on samanlainen soundi. Maukas käden soittotavalla ohjattava reunasärö tuntuu olevan digitaalitekniikalle haastavin. Pedaalit tuovat ikään kuin uusia kanavia vahvistimeen. – Minulla on ollut paljonkin Mad Professorin tuotteita keikkakäytössä, aina tilanteen mukaan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Puhtaat soundit ja rankat metallisärön äänivallit ovat olleet hyviä pitkään. Demoissa voi soitella juttuja, joita ei keikkakentällä pääse tekemään, hän kertoo – Videoissa käytetään usein vahvistimena Fenderin Hot Rod DeVillea, joka on maailman eniten myytyjä. Analogisessa on meidän osaaminen. Vakiintumisesta maailmanmarkkinoille kertoo sekin, että Mad Professorin pedaaleista on ilmaantunut jäljitelmiä. Harri Koski ei kuitenkaan ole vielä huolissaan: – Kiinalaiset ovat kopioineet joko koko pedaalin omalla nimellään tehtäväksi, esim. Ne väärennökset, joita olen nähnyt, on tehty tosi huonosti. Vahvistimien soittotuntuma voi olla erilainen. – Kun menin mukaan, ajatuksena oli, että tehdään paljon tuplakitaraharmoniaa ja keikoilla kanssakäymistä. – Mutta nykyajattelussa vahvistin on enemmänkin pedal platform, alusta pedaalien avulla luodulle soundille. – Meidän pedaaleissa on aina suora analoginen signaalitie, mutta kaikupedaalissa on hybriditekniikkaa, siinä on digitaalinen piiri viivästämässä signaalia. Old School 51 oli mukana Saksassa Benin kanssa ja Kirkan muistokiertueella konserttisaleissa se toimi erittäin hyvin, teho ei loppunut kesken ja soi hiljaisissakin kohdissa. Jos Leo Fenderillä olisi 50-luvulla ollut käytettävissä kaikkin meidän nykyajan komponentit, hän tuskin olisi päätynyt käyttämään putkia. Kahdella kitaralla pystyttiin toistamaan Granfeltin biisejä Wishbone Ashin vaiheista. Numeroilla tarvittaessa Digitaalitekniikka ei ole kielletty sana Mad Professorin ajattelussa, vaikka toteutus on ollut analogista. Tietysti vahvistimen pitää palvella hyvin niitäkin soittajia, jota eivät pedaaleja käytä ja siitä on löydyttävä hyvä oma soittodynamiikkaan vastaava särö, Koski toteaa. – Vahvistin on paljon enemmän kuin komponenttiensa summa, kytkennät ja joka ikinen johdonpätkä tekevät soundin, joka voi olla erilainen toisenlaisella johdotuksella. Lisäksi toiminta-alue on meillä laajempi kuin vanhoissa yhden hyvän soundin laitteissa. Riffi-kauppa 48,50 e + postikulut TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut 40-43 Mad Professor.indd 42 31.3.2017 16.31. Freelancekeikkoja hän kylläkin tekee jatkuvasti. Komponentit eivät ole ollenkaan samaa laatua ja sisältö erilainen muutenkin. Nimikkomalli on poikkeus Signaturelaitteista Mad Professor on pysynyt tietoisesti erossa, koska jokaiselle halutaan antaa mahdollisuus löytää oma sounMarko Karhu – asiantuntevia täsmäesittelyjä Hutaisten tehtyjä tuotedemoja on youtube täynnä, kun taas Mad Professor pyrkii omissa tuotevideoissaan ytimekkäästi havainnollistamaan laitteidensa käyttötarkoituksia. Meidän vahvistimissa on gainia jo valmiiksi, eikä ole tarve modata. Sweet Honey Overdrivesta on kopio Sweet Baby Overdrive, jossa on samat toiminnot ja väritys, tai on ihan tuoteväärennöksiä. Sopii hyvin referenssikoneeksi. Nyt Granfelt on palannut trio-formaattiin, eikä Karhulla ole vakituista bändiä. Se oli todella mukavaa ja kehittävää, Euroopassa kierrellessä opin jutun jos toisenkin pitkän linjan konkarilta. – Digitaalitekniikassa komponentti ei tee kompressoitumista ja säröytymistä, vaan sen tekee ohjelma. Huoltoon on tullut Deep Blue ja Little Green Wonder, joista on valitettu, etteivät ne kuulosta ollenkaan hyvältä. Ja onhan Karhu mukana kaikissa kehittelyvaiheissa ja tuntee siten laitteiden toiminnot perusteellisesti. Hänen mielestään soundin rakentamista mietittäessä ei riitä vanhan vahvistimen sisään katsominen ja samojen tai samantapaisten komponenttien käyttäminen. Viime vuosina näillä videoilla on useasti nähty Marko Karhu, jonka taitavasti soittamat demot pitävät mielenkiinnon yllä. Onneksi tilanne ei ole karannut käsistä kuten laukkujen ja kellojen kanssa. Mallintavaa tai täysin digitaalista pedaalia ei ole tehty. Wishbone Ashin aikoina Ben oppi Andylta [Powell] harmonioista paljon, niissä on aina joku perinteisestä poikkeava vänkä. Silloin se oli pakko. Granfeltin kiertueelta Saksasta kuvattiin DVD Live – 20th Anniversary Tour, jossa Karhu ja hänen Mad Professorinsa pääsevät hienosti kuuluville. Ensimmäisessä vahvistimessa meillä oli kolme erilaista inputia, neliasentoinen focus luonteen säätämiseen sekä tone balance yläja alaäänien suhteelle
– Mitä isompi pedaali on, sen helpompi se on tehdä. Ennen ensi viikon NAMMia kilpaillaan sillä, että saadaan ihmiset tulemaan osastolle katsomaan ja kokeilemaan. Koski korostaa. Suoranaista äänellistä etua niillä ei saavuta. – Nykyisin markkinointi alkaa jo ennen kuin tuote on kaupoissa. Tänne on vielä jäänyt käsinjuotettujen pedaalien valmistus, ja näillekin on muodostunut oma vaativa asiakaskuntansa. Omalla valmistuksella siihen ei pystytty. Speksejä ei muuteta, eikä pyritä löytämään halvimpia mahdollisia osia. – Todella pieniä. Aikoinaan meni pitkään, että löytyi hyvä kytkinvalmistaja ja nyt en enää muista, milloin viimeksi olisi kytkin hajonnut. Komponentteina pyritään käyttämään sellaisia, joiden toleranssi on pari prosenttia. Mutta joillekin soittajille tai joidenkin jälleenmyyjien imagolle pitää olla nimenomaan käsinjuotettu. Valikoimassa kuitenkin on yksi vanhempi pedaali, Golden Cello, jonka äänimaailma vahvasti viittaa yhteen soittajaan, toki edelleen Mad Professorin yksilöllisyyden ideologialla: – Guitar Center lähestyi meitä ja kertoi, että heiltä eniten pyydetty laite on sellainen, jolla saisi Eric Johnsonin soundin. Myyntiä ja markkinointia helpottaa kun on selkeä referenssi siitä, mitä laite tekee. Lisäarvo jää Suomeen. Jos sarjasta ottaa valikoiman samaa pedaalia, onko niiden kesken mitään kuultavaa eroa. Riffi-kauppa 48,50 e + postikulut TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut 40-43 Mad Professor.indd 43 31.3.2017 16.31. Videoita pyritään tekemään yhteen asiaan keskittyen, esitellään käyttökohde lyhyesti yhdellä kitaralla ja vahvistimella per video – vaikkapa Telellä, humbuckereilla ja jazzillisempi pienellä gainilla. Suomessa tehdyt sarjat olisivat liian kalliita. Meillä on maailmalla aika hyvä maine ja siksi tavoitteena on, että jokainen uusi tuote olisi vähintään yhtä hyvä kuin aikaisemmat tai parempi. Useilla on mielikuva Dumblestakin, mutta harva on päässyt sitä soittamaan. Meillä on tavoitteena, että koko ajan työn alla olisi useampi tuoteidea. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Katsojastatistiikan tulkitseminen on osoittanut muutoksen käyttäytymisissä: pitkiä videoita ei jakseta katsoa kuten ennen. – Tämän pedaalin onnistumisessa täytyy kiittää suomalaista osaamista monikerroksisista piirilevyistä. Me olemme pieni putiikkimerkki ja vielä pienempänä olisi pysytty, mutta yrityksen kasvu lähti siitä, kun hinta oli kohdallaan. dinsa. Asiaa analysoitiin ja tuote tuntui menevän hyvin maaliin, jopa Eric Johnson on itse ostanut näitä pedaaleja ja käyttänyt niitä klinikoillaan. Huolto olisi helpompaa, jos joskus 50 vuoden päästä sellaista tarvittaisiin. – Taiwan oli välttämätön pakko, jotta saatiin hinnat oikeiksi. Potentiometrien nuppien asennot eivät ole millintarkkoja, joten pienellä siirrolla eri pedaaleista saa saman soundin. Käsinjuotetut suomalaiset pedaalit ovat tehdastekoisia kalliimpia, mutta sittenkin hintaero on varsin kohtuullinen. – Jos Simblestä olisi puhuttu vain hyväsoundisena säröpedaalina, se ei ehkä olisi kiinnostanut niin paljon. Maailmalta Suomeen ja taas maailmalle Mad Professor on suomalainen merkki, mutta tehdassarjojen valmistus on ulkoistettu Taiwaniin. Piirilevyjen käytössä ei tule eroja johdotuksien takia. Luodaan kysyntää jo valmiiksi. Guitar Centerin kanssa neuvoteltaessa he kertoivat, paljonko tuote saa maksaa heille ja mikä sen ulosmyyntihinta tulee olemaan. Firma on taitavasti hyötynyt netin mahdollisuuksista levittää tietoa nopeasti maailmalle ja osannut herättää mielenkiintoa soittajakuntaan vaikkapa Karhun soittamilla demovideoilla. Ja elektroniikkateollisuus on muutenkin hävinnyt kulurakenteen takia Suomesta ”Hyvän soundin pitää olla instant, heti saatavilla.” – Kaikki suunnittelu, kehitys ja testaaminen tehdään Suomessa, tänne ne tulevat ja täältä myydään. Keskeneräisistä projekteista haastateltavat eivät tietenkään paljastaneet liiemmin tietoja, mutta tämän verran kuitenkin Harri Koski vihjaa: – On tuossa protoja. Kaikki eivät mene maaliin asti – villimpiä kokeilujakin tehdään, vaikka jossain vaiheessa saatetaan huomata, että tuote olisi liian kallis tehdä tai markkinat olisivat liian pienet. Meidän pitäisi pyytää niistä enemmän, eivät ne ole niin hyväkatteista kauppaa. Meidän käsinjuotetut on rakennettu pieneen tilaan, mikä vaatii tarkkaa tekemistä. Laitteiden nimilläkin voidaan herättää mielikuvat soundista valmiiksi
Hilo’Tron-mikit eivät ole kauhean stydit, vaan niistä lähtee hauska pling plong -soundi – mukavan kirpeä ääni ilman, että paikat lähtee hampaista. Uudet kitarat ovat P-K:lle kuitenkin jollain tapaa ongelmallisia, vaikka hän ei olekaan ”minkäänlainen vintage-fundamentalisti”. 22-Pistepirkko pitää nyt taukoa – kyse ei ole riidoista, vaan bändi aktivoituu sitten jos siltä tuntuu. Tähän ei ole mitään erityistä syytä, vaan ”Strato on uljas soitin, josta en vain tajua yhtään mitään”. Lisäksi asennettiin Bigsbyn kampi. Kari oli miettinyt sitä jo aikaiTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Sitten kun halusin sille parin, hankin tämän Gretsch Corvetten. E l ä m ä n i k i t a r a t P-K Keränen – hyvällä kitaralla saa kappaleita aikaiseksi 44-47 Elämäni kitarat Keränen.indd 44 31.3.2017 16.32. Aikani tällä soittelin, ja ajattelin, että en tajua tästäkään mitään, kunnes laitoin sen avoimeen Gviritykseen: ahaa, näinhän tää pelaa! Tämä tapahtui vuonna ’85. Hän ei koe osaavansa soittaa sellaisilla, ja ylipäänsä kitaraan tottuminen vie häneltä muutaman vuoden. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa P-K Keränen. – Tämä toinen roikkui Kitarapajan seinällä vuosikausia, ja ostin sen ’90-luvun alussa. 44 www.riffi.fi 2/2017 P -K Keränen kertoo, että hänestä on mukavaa olla soittimen lähellä silloinkin, kun ei soita. Juuri siksi kitaran pitää olla juuri sellainen mistä tykkää: silloin sillä todennäköisesti soittaakin useammin ja saa ehkä aikaiseksi kappaleitakin. – Jossain vaiheessa 2000-luvun alussa aloin miettiä, että olisi kiva saada myös sellainen kitara, joka olisi vähän niin kuin dobro, mutta ei ihan kuitenkaan. Kitarassa oli tosi huono kaula, ihan pullea ulospäin, siis toivoton tapaus. Sen jälkeen mehiläisvahaa päälle. Tämä on Corvette tai Princess. Sitten istuskelin hiekkapaperi kädessä: hioin ja kokeilin, kunnes se oli hyvä. Kaksi Gretsch-lankkukitaraa ’60-luvulta – Ensimmäinen hyvä kitarani oli Rickenbackerin 620-malli, jonka ostin vuonna ’82. Näihin Gretschin kitaroihin peilautuu oikeastaan kaikki muut hankkimani soittimet. Tapasimme hänet bändin harjoitusja studiotilassa Pohjois-Helsingissä, ja katsastimme muutaman mielenkiintoisen soittimen. Mattilan Rikulla oli Niemisen Karin kitaroita, jotka oli aivan sikahyviä, ja sitten tutustuin Kariin. Siitä lähtien olen silloin tällöin ostanut häneltä soittimia, sillä Kari on musahullu, joka tekee välineitä muusikoille, jotta he voivat tehdä musaa. Tauko on antanut P-K Keräselle aikaa valmistella ensimmäistä soololevyään. Stratocaster-soittajakaan Keränen ei ole koskaan ollut, vaikka kertookin omistaneensa Rauno Härösen kokoaman todella hyvän Straton. Tämän hankin toisen Gretschin pariksi. Tämän hän teki minulle joskus vuonna ’94. Tässä on tehty samoin kuin melkein kaikissa kitaroissani, eli kaulamikki on stydimpi kuin tallamikki. Siitä lähtien tämä on ollut suurin piirtein joka keikalla mukana ja onkin ykköskitarani normivireessä. Versoul Henry & Resosun, rakentaja Kari Nieminen – Aikoinaan bändikeikoilla minulla oli aina neljä kitaraa mukana, koska soitin kahdella virityksellä. Siitä asti kitara on ollut varmaankin joka keikalla mukana, tyyliin 2 500 keikkaa. Niemisen Kari Versoulilla laittoi uuden pleksin ja asensi Gibsonin minihumbuckerin toiseksi mikrofoniksi
Ei siitä tullut mitään: vireongelmien lisäksi se on niin lähellä, että soittoasento muuttuu. Vireongelmia ei ole Bigsbyn kanssa ollut koskaan, sillä käytän aika paksuja kieliä – avoimessa vireessä 017–056 ja normivireessä on 013–056 – enkä myöskään vatkaa kampea hirveästi. Erikoisuutena tässä on nostettava tallapala: kun sitä nostaa tarpeeksi, saa sitar-soundin; toki hienovire menee silloin pieleen. Tässähän oli alunperin se Gibsonin oma vibrato, Maestro Vibrola, jota yritin saada vuoden verran toimimaan. Se meni sattumalta suoraan tuohon tallamikin raamien päälle. Gibson SG -reissue vuodelta 2008 – Ensimmäisen sähkökitarani teki faija, mutta ensimmäinen kaupasta ostettu oli Maya SG, kuten aika monella siihen aikaan. Tähänkin laitettiin Bigsbykampi, koska muutama vuosi sitten ajattelin, että kaikissa kitaroissani pitää olla sellainen. – En ole tottunut siihen, että Gibsonissa on säätimiä kaksi ja kaksi, joten pyysin todella hyvää kuopiolaista kitarankorjaajaa Jari Ollikaista muuttamaan sen tällaiseksi. Siitä asti olin halunnut aitoa SG:tä, koska Tommy Iommilla oli sellainen – se sen musta SG oli tosi hieno ja ihan sikahyvän kuuloinen! – Neljä-viisi vuotta sitten menin Kitarapajaan, ja soitin läpi kaikki SG:t mitä siellä oli. www.riffi.fi 2/2017 45 semmin. Lisäksi John Cippolinalla oli todella hienon näköisiä SG:tä, joissa oli Bigsby. Aivan mahtava soitin. Sen jälkeen tähän on vaihdettu oikeastaan kaikki paitsi puut. Tämä oli myyntitilillä siellä seinällä, ja minun mielestäni niistä paras. – Tässä on periaatteessa stereo-ulostulo, mutta pietsomikkiä en ole oikeastaan koskaan käyttänyt. Nyt nuo kolme säädintä on hyvin hollilla. Ennen ostamista pyysin kuitenkin, että laitetaan siihen 013-satsi kieliä, niin käyn kahvilla sillä aikaa; jos se ei sekoa niin paksuista kielistä, niin sitten se on minun. Hän teki sitten tällaisen, joka on nimeltään Resosun. Sitä ennen olin jo vaihtanut virityskoneiston ja tallamikrofonin DeArmondiksi. Tässä on ainoa poikkeus siitä, että kitaroissani kaulamikki on aina voimakkaampi kuin tallamikki – DeArmond on ihan hirmuinen tyk44-47 Elämäni kitarat Keränen.indd 45 31.3.2017 16.32. Tykkäsin kun se oli sellainen lankku, hyvän näköinen. Koppa on ontto, ja se on sivuilta auki, verkoista näkee läpi
Vahvistimet bändin soundin mukaan Kitaravahvistimessa dynamiikka on Keräselle se tärkein asia. Nykyään viritän kaikki kielet vielä sävelaskeleen alemmaksi. Niiden ohella on vielä Uraltonen Tweed Deluxe -tyylinen combo. – Tuo Marshallin kaappi on ollut mukana varmaan kaikilla keikoilla, joita on omalla backlinella tehty. r i f f i . Kun siirsin siitä keskimikin SG:hen, sahasin ylimääräiseksi jääneen kannan halki ja laitoin mikrofonit niiden alle: ne meni just eikä melkein. Kaikkien mukana cd-levy. Kun on tarpeeksi massaa, löytyy joukosta aina hyvää, vaikka tämä työtapa johtaakin väistämättä siihen, että omia sävellyksiä joutuu joskus opettelemaan uudestaan. – Tämä on kitarana ihan huippulaite: ontto ja siksi kevyt, ja soundiltaan erinomainen. Sen parina on Marshallin 2 × 12 -kaappi ’90-luvun alusta. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Se on varmaankin vaikuttanut siihen miltä minun soitto kuulostaa ja miltä meidän bändi kuulostaa. Tähänkin Bigsby on laitettu jälkeenpäin. Se ostettiin aikoinaan, koska se oli sopivan kokoinen. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. – Elektroniikka on tässä kitarassa erikoinen: tässä on esimerkiksi blender, jolla vastavaiheessa olevia mikrofoneja voi sekoittaa keskenään. Eikä nämä ole ainakaan vielä edes kovin kalliita, reilu tonni kunnosta riippuen, ja silloin aikoinaan ihan Anttila-kamaa. Eikä se ole mikään ”statement”, vaan viihdyn niin hyvin sen parissa. Jos äänittää jotain, niin se kannattaa tehdä sitten niin hyvin, että sitä pystyy tarvittaessa käyttämään levylläkin. Tällä hetkellä soitan hyvin vähän muulla kuin tällä virityksellä. Tykkään nimittäin siitä, että molemmat mikrofonit saa yhtä aikaa päälle, ja sitten voi säätää niiden keskinäistä suhdetta. Rec on päällä Koska P-K Keräsen pääasiallinen työmaa on tällä hetkellä tulevan soololevyn säveltäminen, hän työskentelee säntillisesti toimistoaikojen puitteissa ja myös äänittää kaiken mitä syntyy. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Tästä saa siis myös tosi nätit soundit, ja nyt kun kitara on ollut minulla sen neljä-viisi vuotta, tähän alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Silvertone Stratotone ’60-luvun puolivälistä – Rickenbacker 620 vaihtui tähän, jonka löysin Tampereen Kitarakuusta. Minullahan on toinenkin Silvertone, puoliakustinen 1454 vuodelta ’65. Pohjasoundi on kuulemma yleensä ”siinä säröytymisen hollilla, jolloin vahvistin nytkähtää jos soittaa oikein lujaa.” Bändi on aikoinaan hankkinut muutaman harkiten valitun luottopelin, joiden valinnassa painoi eritoten se, kuinka ne soivat orkesterin seassa. Samalla mikrofoneja piti nostaa, koska kielten kulma vähän muuttui. – Nämä Gretschit ei yliohjaa vahvistinta juuri millään tai ainakin aika nihkeästi. Siksi niitä pitää soittaa aika määrätietoisesti, että vahvistimessa tapahtuu jotain. Samoin tämä viritys, joka ei ole se ihan normaali avoin-G, vaan D-G-G-D-G-D (ykköskieleltä lähtien). Ylipäänsä hän kokee, että avoimessa virityksessä soittaminen, kaksi vanhaa Gretsch-kitaraa sekä niiden parina olleet vahvistimet ovat vaikuttaneet siihen millainen soittaja hän on. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 46 www.riffi.fi 2/2017 ki ja hienon kuuloinen. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Siinä on kaksi kieltä unisonossa. Kaulamikrofoni on Lollarin El Rayo, mahdollisimman heikkotehoinen. En ihmettele miksi jotkut näistä tykkää, koska tämä on erittäin ilmaisuvoimainen soitin. – Silloin kun tehtiin levyjä Ruotsissa, meille sanottiin, että demojen tekeminen on oikeastaan aika hyödytöntä. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Keränen soittaa tällä hetkellä lähes yksin omaan avoimella virityksellä, vaikka ”huono puoli siinä onkin joskus se, että kappaleet kuulostavat ihan samalta”. Toinen kaiutin on ’70-luvun Celestion ja toinen Cannabis Rex. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 44-47 Elämäni kitarat Keränen.indd 46 31.3.2017 16.32. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Tykkään pitää si”Silloin kun on itse oikein hyvässä vireessä, niin melkein jo siitä, että laittaa vahvistimen päälle ja koputtelee sitä pystyy päättelemään onko se hyvä vai ei.” Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Olen suunnitellut, että teen uuden pleksin, jossa on erilainen kytkentä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Treenihuoneesta löytyy Fender blackface Super Reverb, ja kiertuenupiksi poikkaistu silverface Twin Reverb, joka toimii 50-wattisena ja on kokenut niin ikään blackface-modin. B. Kaappi on vielä takaa sahattu puoliksi auki, jottei tule liikaa bassoa. Carrin Hammerhead taas on mukava, sillä P-K tykkää väännellä vahvistimen nuppeja soiton aikana ja ”noista oikeasti tapahtuu jotain”. Olenkin soittanut melkein pelkästään tällä sen jälkeen kun tämän ostin. f i
– Se oli varmaankin sellainen Plexi-Marshall. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tuntomerkit: Mahokirunko ja valkoiset reunalistat. P-K: ”Kitara on hävinnyt jo muutama vuosi sitten....olisi NIIN mukava saada se takaisin.” Mahdolliset tiedot: Piikkikasvi Agency/ hiksu@piikkikasvi.fi Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. tä noin pystyssä, jolloin ei tule soitettua liian lujaa. Sekään ei ole volyymikysymys, vaan on kiva kun sitä ääntä tulee useammasta paikasta. Kaikkien mukana cd-levy. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Silloin ymmärsin miksi ihmiset puhuu niistä, sillä se oli ihan mahtava. Sitten poikani kanssa sahattiin sitä ja tehtiin siitä vähän pienempi. B. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. u Yksi puuttuu joukosta: Oletko nähnyt tätä Versoul Henry Custom –kitaraa. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 44-47 Elämäni kitarat Keränen.indd 47 31.3.2017 16.32. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Se oli aluksi vähän liian leveä, joten se näytti tyhmältä vahvistimen alla. Muut taas oli minulla kahden vahvistimen systeeminä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Siinä oli dynamiikkaa! Sen sijaan lukemattomia kertoja tuli sellaisia, joiden kanssa olin ihan kuutamolla: bassoa lähti helvetisti, mutta dynamiikkaa ei paljon yhtään. Uraltonen alla taas on Fenderin kaappi. Pedaaleja en ole koskaan käyttänyt sen vuoksi, että niistä tulisi se soundi, vaan siksi, että voin jossain kohdassa tehdä jotain törkeetä tai yliohjata vielä enemmän. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Keränen sanoo törmänneensä elämänsä aikana ”vain yhteen hyvään Marshallin vahvistimeen”, vaikka niitä on tullut keikkajärjestäjien puolesta varsinkin ulkomaan keikoilla vastaan paljonkin. Fenderin vahvistimet eivät ole olleet vain kitarakäytössä, vaan ne ovat toimineet myös basson ja kosketinsoittimien kanssa silloin kun bändi on ollut liikkeellä omalla backlinella. Tapoja on kuitenkin monia ja kaikilla omansa, P-K toteaa lopuksi. Lavassa virityskoneistojen välissä on 22-Pistepirkon levykansissa monesti käytetty musta ”tribaali” poppamies-/voodoo-figuuri, joka on silkkipainettu mustalla värillä ja päältä lakattu. r i f f i . – Fenderit oli broidilla, Twini bassovahvistimena ja Super Reverb urkuvahvistimena. Tallamikrofoni on vanha Gretsch Hilo’Tron ja kaulamikrofoni Gibson Firebirdistä otettu minihumbucker. f i . Pedaalilaudasta meni piuha Fulltonen kaikulaitteeseen ja siitä sitten kahteen vahvistimeen
Ensituntuma Armoryyn on soundeja myöten suorastaan harmittavan hyvä. Kuvan Armory Studioease -kattaus sisältää testattuun Rock-kokoonpanoon nähden kuudentena rumpuna 14-tuumaisen lattiatomin. Lähtösoundin saama arvosana on TEKSTI: TOMMI SAARELA Mapex Armory Mapex Armory – keskiluokan kirittäjä! Mapexin Armory on ollut jo tovin saatavilla, mutta ansaitsee esittelynsä. Kyseessä ei nimittäin ole mikään vanha tuttu vähän tuunattuna ja uudella nimellä, vaan aito uusi mallisto Mapexin harrastajaja ammattirummustojen puoliväliin. Tehdaskalvoina Armoryssa käytetään odotetusti Remon edullista UT-sarjaa, joista bassarissa potkupuolella nähdään kirkas ja edessä karhea versio. Rummuston syvä 22-tuumainen bassari on mitoiltaan lajinsa isoimmasta päästä, mutta nousee boksista soittoasemiin yllättävän kevyesti. Runko ei ole erityisen ohut ja kun käytetyt puulajitkin ovat tyypillisimpiä, selityksen täytyy piillä raudassa. Linjakkaat teleskooppijalat säätyvät pykälittäin haluttuun etukulmaan, ja piikillä saa lisäpitoa, jota rumpu saattaa tarvitakin seisoessaan omillaan ilman etutomien painolastia. Vakioreleistä onkin saatu viilattua pois jotain joutavaa, ja tietty bassarin päältä puuttuva tuplatomitelinekin vaikuttaa asiaan. 48 www.riffi.fi 2/2017 M apex on pannut keskikastiaan reippaasti uusiksi suositun Meridianin poistuttua markkinoilta. Mitä saumaa high end -kalustoille jää markkinoilla, jos jo alle tonnilla saa treeni-, keikkaja arkikäyttöön tämän laatuluokan kattauksia. Edeltäjiinsä verrattuna uutta ja ennennäkemätöntä Armoryssa ovat esimerkiksi rungot, viisteet ja tomiripustukset. ”Photon Blue” -pintaviimeistely hivelee silmää. 48-49 Mapex.indd 48 3.4.2017 7.33
Syvät etutomit ovat monien mielestä menneet aikaa sitten muodista pois, ja syystä. Rumpujen olomuoto ja tuntuma kehottaakin vaihtamaan kapulat yhtä kokoa isompiin ja soittamaan hieman tavallista päättäväisemmin – ja kun uskoo tuntemuksiaan, lopputulos palkitsee. Taas täytyy todeta, että ainakin vähän pienikokoisemman, nuoren ja/tai matalammalla istuvan soittajan korkeudelta katsoen Armorynkin syvät etutomit – varsinkin ”kakskakkosen” bassarin päällä – tuottavat väkisin pientä ergonomista haastetta. Tomien tapaan virvelin viritys on ongelmatonta, ruuvit kiertyvät pesissä täsmällisesti ja ovat hyvässä voitelussa. Myös virvelin 2,3-milliset prässivanteet ovat samaa linjaa tomien kanssa. Testatun viiden rummun Rock-setin ja kuvassa esiintyvän yhtä lattiatomia isomman Studioease-setin rinnalla tarjolla on kaksi muuta peruspakettia: Studioeasen Fast-versio, jonka etutomit ovat tuuman ja lattiatomit kaksi tuumaa lyhyempiä, sekä Fusion-setti, joka porukasta ainoana tarjoaa 20-tuumaisen bassarin ja sopuisan 10"-12"-14"-tomikattauksen. u 48-49 Mapex.indd 49 3.4.2017 7.33. Täyttä terästä Setin mukana toimitetaan siisteillä putkipesillä varustettu Mapexin Tomahawk-virveli, joka teräsrunkoisena poikkeaa muista Armory-rummuista. Suurempaa huolta tämäkään havainto ei kuitenkaan käytännön toimintaan teetä, ainakaan PS3-tyyppisillä vahvikerenkailla varustettujen oletuskalvojen ruuvailu ei tunnu normaalia työläämmältä. Niin hyvältä kuin patentti käytössä tuntuukin, alkutoimista se tekee hieman hankalaa. Oletuskalvona on tomeista poiketen aito Remon karhea Ambassador. Kokeilun perusteella voi summata, että Mapexin Armory on huoleton, pätevä ja keikkakelpoinen rummusto, jonka komea ulkonäkö, vankka rakenne, toimiva mekaniikka sekä kipakkuutta ja lämpöä tarjoava sointi täyttävät speksit vaivatta. Koska bassarissa ei ole tomipidikettä, etutomit killutellaan kevytrakenteisilla irtoripustimilla, jotka kiristellään yksitellen esimerkiksi peltitelineisiin. Nytpä säästyy geeliklönttien ja teippien virittelyltä. Virvelin tyyppisointi on teräkselle ominaisesti vähän kolahtava ja karkea, ja rumpu tuntuu pelittävän tomien tapaan keskikireyksillä paremmin kuin skaalan ääripäissä: löysällä sustain lyhenee ja tiukalla sointi alkaa hieman tukahtua. Pykälää parempi Mapexin Armory osoittaa yleisesti, että monikansallisilla markkinoilla rumpujen laatutaso tässä kategoriassa on jälleen noussut pykälällä. Myös rumpujen kantit poikkeavat valtalinjasta siinä, että normiterävä, ulkolaidasta alkava 45-asteinen viiste on vaihdettu selvästi sisennettyyn ja pyöristettyyn profiiliin, jonka tarkoituksena on välittää kalvon värähtelyä runkoon normaalia väkevämmin. Pyöreämpää kontaktia Armory-rummustossa mielenkiintoa herättävät ennen kaikkea rungot viisteineen. Niin testatun rummuston runkorakenne, tuumakoot kuin tietysti nimikin viittaavat siihen, että alla ovat rokkikannut. Viisteet ovat moitteetonta työtä, samoin raikkaanvaalea koivuinen sisäpinta, jonka sealer-käsittely on olemattoman kevyt. Rokin suuntaan Armory Rock -nimiseen testikattaukseen kuuluu kolme tomia: syvähköt 10ja 12-tuumaiset edessä ja täyssyvä 16-tuumainen lattialla. Saturn IV -sarjasta kopsatun uuden tomien ripustussysteemin tarkoitus on edesauttaa rungon resonointia, ja tomien kolmipistekiinnitys onkin hoidettu jännästi: kaksi pistettä kiinnittyy yläkalvon ruuveihin ja kolmas ei varsinaisesti mihinkään – se vain lepää runkoa vasten vapaasti. 0207 282 200 • www.emnordic.fi huomattavasti enemmän kuin tyydyttävä: peruspotku on toivotun tymäkkä, ja jotain soundin hallittavuudesta kertoo sekin yllätys, ettei bassari välttämättä kaipaa avukseen edes demppausta. Armoryn kuudesta viilusta laminoitu reilun seitsemän millimetrin vahvuinen runko on jämäkkää tavaraa, mutta rakenne on nyt hybridi, jonka ydinviilut ovat vaahteraa ja pinnat koivua. Armory-rumpupakettihan ei sinänsä sisällä telinerautaa tomien ripustimia ja jalkoja lukuun ottamatta. Pidikkeessä on näppärä tuotekehittelyidea: nivelletty kiristysleuka, johon voi koodata jo etukäteen käytetyn putken paksuuden (1" ja 3/4"). Soundissa haastetta on vähemmän. Siinä kun Armorya edeltänyt Mapexin vaahterainen keskikasti oli tomien osalta selvästi ohuempaa, Armoryn runko muistuttaa Meridian-sarjan paksumpaa koivusettiä sekä viilujen määrän että kokonaisvahvuutensa osalta. Matto mekanismeineen on simppeli, mutta aivan pätevä. Fusion onkin kookkaahkon Armory-malliston kannatettavin vaihtoehto nuoremman, pienikokoisemman rumpalin setiksi. Tonnin kiinalaisrummuista ei osaavimpien valmistajien kohdalla enää ongelmia löydä muuten kuin hiuksia halkomalla. Sointi ei ole pituudella pilattu, toisaalta keikkakäytössä ja varsinkin mikitettyinä pitkään soivista tomeista on yleensä vain harmia. Vaikkei optimaalinen viritysalue tomeissa laajimpia olisikaan, keskimääräisillä kireyksillä rummut soivat lämpimästi ja terveesti. www.riffi.fi 2/2017 49 Mapex Armory Keskihintainen rumpumallisto Testisetti: • 14" × 5,5" virveli • 22" × 18" bassorumpu • 10" × 8" ja 12" × 9" pikkutomit • 16" × 16" lattiatomi HIntaluokka noin 900 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Sisennetty viisteen harja tarjoaa bonuksena muutakin: se jelppaa mitoiltaan monenkirjavia kalvotyyppejä ja -malleja istahtamaan vanteen alle paremmin ja tiukemmin kuin tyypillinen ulkolaitaviiste. Irtorumpujakin kuulemma saa, samoin telineitä ja pedaaleita – kromattuna, mustana sekä jopa niiden sekoituksena. Virveli ei kenties ole herkin mitä on tavattu, mutta vastapainoksi reunalyönnillä irtoaa komentoa siihen malliin, ettei takapotkun paikan pitäisi jäädä lähipiirille epäselväksi. Puolesta tusinasta säihkyviin bursteihin painottuvasta pintaviimeistelystä mainittakoon maanläheisimpänä vaihtoehtona tummanruskea ”Transparent Walnut”. Vain virityspesien määrä – kahdeksan kalvoa kohti – tämän kokoisessa rummussa vihjaa, että jossain on pitänyt tinkiä, jotta hintalapusta on saatu nipistettyä neljäs numero
50 www.riffi.fi 2/2017 Electro-Harmonix Canyon Delay & Looper • 9 eri viive-efektiä, maksimiviive 3 s • yksi kaikumoodi • loopperi, tallennusaika maks. Joidenkin mielestä Canyonista ehkä puuttuu todella mutainen analogiviive-moodi, mutta minusta pedaalin efektivalikoima on jo näinkin riittävän kattava ja laadukas. Valmistajalle tyypilliseen tapaan toteutuksessa on roima annos omaa persoonallista jenkaa ja paketin kruunaa mainio loopperi. Jos tämä tuplakäyttö käy esimerkiksi keikalla hermoille, voi Canyonin pariksi liittää myös ulkoisen tap tempo -kytkimen. Tehdasasetuksena on oktaavidelay, jossa jokainen uusi toisto soi oktaavia ylempää. 62 s • ulkoinen virtalähde kuuluu pakkaukseen • hintaluokka: < 160 e Lisätiedot: EM Nordic 020 728 2200 • www.emnordic.fi Uraltone 044 774 3695 • www.uraltone.com C anyon-pedaalin kymmenen efektin joukossa on sekä perinteisiä viive-efektejä – kuten Echo, Multi ja Tape – että signaalin lisämodulaatiota tarjoavia vahtoehtoja (Mod, Deluxe Memory Man ja Shim). TEKSTI: MARTIN BERKA Electro-Harmonix Canyon – toistojen moniosaaja Delayja loopperi hommien lisäksi uutuus pedaalia voi käyttää myös oktaaverina ja kaikuefektinä. Triggauksen herkkyyttä säädetään S/H-moodissa feedback-nupilla. Lisäparametreissä voi myös lisätä alaoktaavin. Irroittamalla Canyonin pohjalevyn pääsee käsiksi Tails-mikrokytkimeen, jolla voi valita jatkuuko viive-efekti luonnollisesti, kun pedaali naksautetaan pois päältä, vai loppuuko efekti kuin seinään. silloin kun feedback on nollilla, delaysäätimellä vaikutetaan yksikertaisesti kaiun esiviiveen pituuteen. secondary knob mode) pääsee käsiksi pitämällä jalkakytkintä hetken alhaalla. Kun huomioidaan vielä Canyonin helppokäytöinen loopperi, tarjoaa tämä uutuuspedaali reilusti vastinetta hintaansa nähden. Sveitsin armeijan linkkuveitsi Tämän testin perusteella voin todeta, että Electro-Harmonixin Canyon on erittäin toimiva kokonaisuus. Säätimien toiminta vaihtuu aina efektin mukaan ja systeemin opetteluun kannattaa varata kunnolla aikaa. Kaiun ansiosta saadaan jo yksikanavaisesta vahvistimesta melko laaja skaala erilaisia kitarasoundeja. Silloin pystyy vaikuttamaan imitoitavan nauhakaiun säröön ja huojuntaan. Avaamalla feedbackia soundiin lisätään myös kaiulla höystettyä delaytoistoja. FX Leveliin puolestaan sisältyy itseensä mielenkiintoinen lisäominaisuus. Osa potentiometreistä hoitaa kahta erilaista tehtävää: esimerkiksi Delayja Feedback-säätimien lisäparametreihin (ns. Helppokäyttöinen loopperi EHX Canyon -pedaalin looppiosastoa on helppo käyttää ja se on soundiltaan laadukas. Äänitetty looppi pysyy pedaalin omassa muistissa, sekä silloin kun vaihdetaan toiseen efektimoodiin, että silloin kun pedaali irrotetaan sähköstä (paitsi tallennuksen aikana). Toistojen maksimipituus on kolme sekuntia, kun taas loopperi äänittää jopa 62 sekunnin verran musiikkia. Myös rytmiset peruskuviot onnistuvat helposti. Kaikumoodin lisääminen monipuolisiin viive-efekteihin on varsin nerokas veto. Pedaalin omaa jalkakytkintä käytetään sekä efektin päälle/pois kytkemiseksi että tap tempo -asetuksen tekoon. Oct-moodiin kuuluu peräti kaksi efektiä, riippuen Delay-nupin asetuksista. Tarjolla ovat neljäsosanuotti (ledi muuttuu punaiseksi), pisteellinen kahdeksasosa (oranssi) ja tavallinen kahdeksasosa (vihreä). Tap tempolla asetetun viiveajan voi jakaa eri aika-arvoiksi kätevästi Tap Divide -kytkimellä. S/H-moodissa (sample and hold) Canyon taas ottaa tulosignaalista lyhyen näytteen, jonka se toistaa jatkuvalla syötöllä, kunnes kitaralta tulee uusi riittävän voimakas signaali uudeksi näytteeksi. u 50-51 Canyon-Fulltone.indd 50 3.4.2017 7.34. Kun Delay-säädin on kello seitsemässä viive on niin lyhyt (5 ms), että Oct-moodia voi käyttää myös perinteisenä oktaaverina (oktaavi ylös/alas tai molemmat). Loopperissa on yksi tee uudelleen -taso (redo), sekä loputtomasti peruutusaskelia (undo) aina loopin poistamiseen saakka. Verb-moodi puolestaan tuottaa plate-tyylisen kaiun. Säröpedaali mukaan ja tarjolla on todella laaja paletti erilaisia soundeja. FX Level -säätimen loppumatkalla kuivan signaalin taso laskee, kunnes vain efektisignaali on enää jäljellä. Kello seitsemästä kahteen efektitaso toimii perinteisellä tavalla niin, että viive-efekti miksataan kuivaan signaaliin
Kun sitten naksauttaa jalkakytkimellä boosterin varsinaisesti päälle, saa signaaliin ensinnäkin vapaasti annosteltavan määrän lisävahvistusta, mutta sen ohessa voi käyttää hyväkseen myös signaalipiikkejä loiventavaa Dynamics-säätöä. Kello kahdentoista ehtoopuolelle gainia käännettäessä mukaan ui myös maltillinen diskanttivaimennus, joka tasoittaa preesensalueen piikikkyyttä hienovaraisesti. Sointi muuttuu pehmeämmäksi, muttei menetä ryhtiään eikä selkeyttään. Lisävahvistusta haettaessa säätövaraa on kosolti ja 2B:n vaikutusta voi annostella portaattomasti juuri haluamansa määrän. Mitään muuta ei kannata ryhtyä väittämään. 2B on rakennettu vankkaan metallikoteloon, jonka sisälle on saatu mahtumaan myös yhdeksän voltin paristo. Tätä varten laitetta ei edes tarvitse polkaista päälle, sillä nyt ei hämmennetä mitään true by-pass -ideologiaa, vaan signaali bufferoidaan aina 2B:n JFET-vahvistimella. 20 dB • portaaton Dynamics-diodilimitteri • käyttö neppariparistolla tai 9–18 voltin CD-virtalähteellä • suositushinta 159 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Vaihtoehtoisesti laitetta voi käyttää ulkoisella virtalähteellä, jonka suhteen on laajat vapaudet: jännitteeksi käy 9–18 volttia, kunhan on tasavirrasta kyse. Kun lähestytään täysiä tehoja, 2B tuottaa sopivan vahvistimen kanssa erittäin maukkaan ja tietyllä tapaa vanhahtavan särösoinnin. Se toimii unity gain -periaatteella eli kytkentä ei vaimenna eikä vahvista signaalia, mutta huolehtii siitä, ettei puhti lopu pitkänkään signaali ketjun varrelle. Miedolla asetuksella voi näppärästi nostaa esiin vaikkapa komppauksen lomaan soitettavat yksiääniset fillit ja meTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – boosterin monta virkaa Tämä rasia toimittaa montaa eri tointa, vaikka onkin itse yksinkertaisuus. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi Electro-Harmonix Canyon – toistojen moniosaaja I han alkuun Fulltone 2B palvelee bufferina, jonka tuella kitarasignaali selviää elossa räyhäkkäämmänkin pedaalikokoelman ja siihen kuuluvien kytkentöjen läpi vahvistimelle saakka. Jos liika ärhäkkyys vaivaa muuten, voi sen liennytykseen käyttää Dynamics-säätöä, joka taltuttaa äkäisiä transientteja hyvin musikaalisella tavalla. Kitara, piuha ja vahvistin. www.riffi.fi 2/2017 51 Fulltone 2B Booster kitarakäyttöön • JFET-vahvistin, bufferoiva ohituskytkentä • portaaton lisävahvistus, max. Lisävahvistusta 2B antaa enimmillään 20 desibeliä eli todella roimasti. Bufferikäytössä Fulltone 2B toimii kuin unelma. Ja reilummin hönkää antamalla voi sitten taas tuupata soinnin juuri vahvistimen tuloasteen särörajan tuntumaan ja herkutella sitten siinä. Tämä laite on napakymppi. Soittotuntuma ja dynamiikka ovat erinomaisia eikä laite väritä kitaran ominaissointia mihinkään suuntaan. u 50-51 Canyon-Fulltone.indd 51 3.4.2017 7.34. lodiat. Dynamics-säätimen takana puolestaan on germa nium-diodeista sommiteltu kytkentä, jolla äkäisimpiä alukkeita saa taltutettua pikkuisen tai paljon, hanikan asennosta riippuen
Kaula on niin ikään tehty tästä puusta, valikoidusta palasta sekin. Tämä fingerstyle-virtuoosi kun on se tunnetuin Maton-akustisten käyttäjä. TE on tasapainoinen Orkesterimallinen Maton EBG808TE on varsin sopusuhtainen soitin. Ne asettuvat myös hinnaltaan selvästi eri kategorioihin, ja niistä jälkimmäinen edustaa Tommy Emmanuelinnimikkosarjaa. Tämänkin seikan yhteydessä täytyy mainita Tommy Emmanuel, joka oli itse myötävaikuttamassa nykyisten Maton-kitaroiden elektroniikan laatuun. Mitä K U V A : T IM O Ö S T M A N 52-54 Maton.indd 52 3.4.2017 7.35. Niin c.g.p.-merkintä otelaudassa kuin virityslavan kenguru-figuuritkin ovat tyylikkäitä. Kuitenkin vasta viime vuosina sen instrumentit ovat tulleet isommin tunnetuksi myös Euroopassa. Suomessa näiden soittimien maahantuonnin on aloittanut Musikantti Oy, joka markkinoi niitä nimenomaan vaativan keikkamuusikon tarpeisiin sopiviksi. No nyt niitä on tarjolla Suomessakin. Kansi on valmistettu valikoidusta AAA-luokan sitkakuusesta. Yhtenä näiden kitaroiden valttina pidetäänkin niiden mikrofonisysteemiä. Kitarassa on 14 kaikukopasta vapaata nauhaväliä, joten ulottuvuus on ylärekisteristäkin hyvä. M aton-kitarat nousivat tunnetuiksi täällä päin maailmaa oikeastaan Tommy Emmanuelin urakehityksen rinnalla. 52 www.riffi.fi 2/2017 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MATON Maton EBG808TE & SRS60C – Australian akustiset Australialainen perheyritys Maton on valmistanut kitaroita jo vuodesta 1946 lähtien ja työllistää nykyään 60 työntekijää. EBG808TE on kaunis kitara. Otelauta puolestaan on ruusupuuta. Sivut ja pohja ovat australialaista alkuperää, Queenslandin vaahteraa. Otimme testiin kaksi muodoltaan erilaista Maton-mallia, SRS60C ja EBG808TE
Johtuen jo kitaran kopan koosta, alataajuudet eivät dominoi tämän kitaran sointia ylitsevuotavasti. Elektroniikka on kopan sisällä sijoitettu luottamusta herättäen kookkaaseen kullanväriseen alumiinikoteloon, ja säädöt hoituvat kitaran ylempään sivuun sijoitetusta paneelista. Testisoitin myös soi hyvin ja tasapainoisesti eri asemista. Niiinpä sille voi hakea itse parempaa paikkaa kopan sisältä, mikäli tehtaalla säädetty asento ei miellytä. AP5-Pron pietsomikrofoni on varsin asiallisen kuuloinen jo itsessään, ja eq-säätimet toimivat tehokkaasti ja lineaarisesti. Molemmille on omat tasosäädöt, joilla signaaleja voi sekoittaa keskenään. Siinä itse muokkausalueen valintahaarukka on melko laaja (600 Hz – 2,4 kHz). Lisäksi se on varsin hyvin balanssissa muun taajuusalueen kanssa. Olettaisin tämän hoituvan säätämällä kaularautaa siten, että kielten korkeus hieman nousee. Pietso ja hertta yhteen sopii Maton EBG808TE on varustettu valmistajan AP5-Pro-mikrofonisysteemillä. Nyt mikrofoni oli 52-54 Maton.indd 53 3.4.2017 7.35. Sointi itsessään on kaunis, ja kivasti helähtäväkin, luonteeltaan kuitenkin melko paljas ja kuivahko. ”Systeemi” on tässä yhteydessä sopiva ilmaisu, sillä siinä hyödynnetään kahden mikrofonin yhteispeliä. Kyseessä on mielestäni erotteleva soitin, joka ei myöskään vaadi isoa kättä soidakseen. AP5-Pro tarjoaa mahdollisuuden käyttää yhtä aikaa sekä pietsomikrofonia että kitaran koppaan sijoitettua pikkumikrofonia. Lisäksi tarjolla on master-volume sekä kolmialueinen ekvalisaattori puoliparametrisella keskialueen säädöllä. Kaulan säätö on Maton-kitaroissa mahdollista tehdä joko ääniaukon kautta tai takimmaisen hihnatapin irroittamalla, ja siihen tarvitsee oman työvälineen. Itse kuvailisin asiaa niin, että EBG808TE on tuntui hieman kompressoituneemmalta. Kun pysytteli tämän rajan alapuolella, säilyi soinnin yläkerta miellyttävänä, eikä pietsolle tyypillinen piikikkyys ottanut valtaa. Koko hoito saa virran kahdesta AA-tyypin sormiparistosta, joiden käytölle Maton antaa järkevän syyn: ne mahtuvat samaan tilaan kuin yksi yhdeksän voltin paristo, mutta käyttöikä on selvästi pidempi. Lähtöjakki puolestaan on löytyy alemman sivun kulmakohdasta, eikä siis hihnatapin luota. Tämä vaikuttaakin osaltaan juuri soittotuntuman keveyteen, oli kyse sitten sormipikkauksesta tai lead-soitosta plektralla. Kopan sisään asennettu pienikokoinen mikrofoni on suuntakuvioltaan hertta, ja se on asennettu liikuteltavan varren päähän. Kantta tukee Matonin oma ohennettu x-rimoitus, ja kyllä sitä alakertaakin tulee ihan mukavasti. Myös tasapaino tuntuu hyvältä. Itse päädyin leikkaamaan keskialuetta muokkausalueen alemmasta päästä jonkin verran, koska se selkeytti sointia. Toisaalta sanoisin kuitenkin, että olen soittanut joillakin akustisilla kitaroilla, jotka ovat soinniltaan hieman rikkaampia ja dynaamisempia. Treble-säädön kanssa pelatessani puolestaan huomasin, etten halunnut säätää sitä juurikaan yli puolen välin. Selkeän soinnin hakemisessa juuri puoliparametrinen keskialueen säätö auttoi itseäni. www.riffi.fi 2/2017 53 tulee soittamiseen, ensimmäinen vaikutelma EBG808TE-mallista on se, että onpas tässä todella helpposoittoinen kitara. On kuitenkin mainittava, että kun painoin kieliä lujaa ja soitin korostetun raskaasti, kuulin hieman särinää siellä täällä. EBG808TE on kielitetty Elixirin tuotteilla, ja kielten korkeus on säädetty ainakin omasta mielestäni varsin matalalle
Itse leikkasin jonkin verran pois keskialuetta reilun kilohertsin kohdalta, sillä tämä proseduuri selkeytti kokonaisuutta. Sointi on tasainen ja helposti syttyvä, vaikka sanoisinkin, että näiden kitaroiden ääni ei ehkä akustisesti ole ihan niin dynaaminen kuin joissain muissa kokeilemissani kitaroissa. Ainoastaan mikrofonin säätöpaneelin värivalinta saa hieman moitteita, sillä säätimetkin ovat mustat. Itselleni D-mallin kitarat ovat aina olleet hieman haastavan tuntuisia, ja sellaisena SRS60C tuntui ilokseni varsin helpposoittoiselta. Molempien hinta antaa olettaa, että kyseessä on laadukkaasti rakennettuja kitaroita. Yleissointia leimaa hyvä balanssi – on erottelevuutta ja myös kivasti helähtävää luonnetta. Omasta mielestäni Maton-kaksikon sointi on tietyllä tavalla hieman kompressoituneempi, mikä ehkä miellyttää joitakin soittajia enemmän kuin toisia. Mukavaa oli huomata, että jo pienellä annostelulla sisäinen mikki toi kitaran sähköiseen ääneen pikantin luonnollisen lisänsä. 54 www.riffi.fi 2/2017 Maton EBG808TE & SRS60C Akustisia kitaroita Australiasta • kokopuukansi sitkakuusesta • Matonin ohennettu x-rimoitus • kokopuusivut, pohja ja kaula Queenslandin vaahteraa • satiinilakkaus • kielten soiva pituus: 64,77 cm • satulan materiaali: luu • virityskoneisto: Grover Rotomatic • otelauta ja talla ruusupuuta • otelaudan radius: 12 tuumaa • kielten leveys: satulasta 44,1 mm, 14. u KUVA: TIMO ÖSTMAN 52-54 Maton.indd 54 3.4.2017 7.35. Näin onkin, ja lisäksi valttina on erittäin asiallinen elektroniikka. Tämä saattaa vaikeuttaa justeeraamista niukassa valossa. Jos kieliä painoi lujaa ja voimakkaasti, tämä alkoi jo jonkin häiritä itseäni. Tietenkään aivan TE:n luonnollisuuteen ei päässyt. (014) 620 120 • www.musikantti.fi asetettu lähelle kannen alapintaa suurin piirtein X-rimoituksen keskikohdan tienoille. Mitä tulee soundiin, sanoisin, että EBG808TE:n AP5-Prosysteemi taitaa olla kyllä paras mitä olen kokeillut. Toisaalta nämä varmaan sopivat aika moneen juttuun juuri sen takia. Tällöin ylärekisteri soi erittäin luonnollisena, mutta toisaalta alakerta oli riittävän tuhti pietsomikin ansiosta. Koin molemmat testikitarat luonteeltaan melko neutraaleiksi: niissä ei välttämättä ole niin vahvaa omaa luonnetta kuin joidenkin tiettyjen brändien soittimissa. Yhdestä asiasta hieman huomauttaisin. Onneksi kuitenkin jokaisen säädön keskikohdan tunnistaa sormen päällä, mikä helpottaa näpräämistä. Koska kopan malli ohjaa eniten akustisen kitaran sointia, on SRS60C luonnollisesti bassovoittoisempi kitara kuin TE-malli, mutta monella tapaa myös samankaltainen: soinnin yläkerrassa on kauniisti helähtävää luonnetta, ja toisaalta se on luonteeltaan myös paljas ja kuivahko. Tässäkin kitarassa kielet olivat melko matalalle säädetty, ja särinää kuului joistain kohdista otelautaa enemmän kuin TE-mallissa. Myös siinä on 14 kopasta kokonaan vapaata nauhaväliä. TE-mallin soinnin koin näistä kahdesta hieman hienostuneemmaksi, ja tokihan hintalapun mukaan näin pitäisi ollakin. Sähkön kanssa tämänkin kitaran kielet olivat erittäin hyvin balanssissa keskenään. Otelauta ja talla ovat Intian ruusupuuta. Samalla myös kosketukset kanteen erottuivat mielestäni jo turhan selvästi selvästi. D-mallin taikaa Maton SRS60C on muodoltaan Dreadnought-tyyppinen akustinen soololovella varustettuna. Tällä tavalla tätä mikrofonia tuskin juuri kukaan käyttää jo senkin vuoksi, että mikrofonin volume-säädön ylittäessä puolivälin oltiin selvästi yli siedettävän kohinatason. Siitä löytyy riittävästi gain-varaa, kielet soivat todella hyvin balanssissa suhteessa toisiinsa, ja sointi on laadukas. Parhaan soundin sain siten, että kopan sisäinen mikrofoni oli säädetty puoleen väliin, ja sitten miksasin siihen pietsomikin ääntä noin kello yhdeksän tai kymmenen tienoille. Keikalle mars! Kumpikaan Maton-kitaroista ei pettänyt odotuksiani. Tässäkin tapauksessa perussointi on terve, ja eri taajuusalueet ovat hyvin balanssissa keskenään. Säätöhommia siis. Kitaran kansi on valmistettu A-luokan sitkakuusesta, ja sivut sekä pohja ovat EBG808TE:n tavoin Queenslandin vaahteraa, kuten myös kaula. TE-mallin tapaan kitarassa on Matonin ohennettu x-rimoitus. Kyse onkin yhteispelistä. Sitten kun soitetaan isommilla voimakkuuksilla, keskinäistä balanssia on luontevaa säätää päinvastaiseen suuntaan. Eritoten kitaran pohjassa oleva vaaleasävyinen liitoskohta on mukava yksityiskohta. Joka tapauksessa sain kitarasta mukavan napakan ja asiallisen soundin. AP5 Original -pietsosysteemi onkin lähes samanlainen kuin TE-mallissa – siitä siis puuttuu kaikukopan sisään asennettu herttamikrofoni. Parhaan soinnin löytämisessä auttoi jälleen puoliparametrinen keskialueen säätö, jonka leikkaus/buustauskohta on säädettävissä yhdestä kahteen kilohertsiin. nauhalta: 55 mm • nauhatyyppi: Dunlop 6260, 21 otelautanauhaa • elektroniikka: AP5-Pro (EBG808TE), AP5 Original (SRS60C) • molemmat toimitetaan kovalla Maton-laukulla Hinnat • EBG808TE: 2 599 e • SRS60C: 1 599 e Lisätiedot: Musikantti Puh. Kokeilin mikrofonia aluksi aivan yksin säätämällä pietson äänettömäksi. Varmasti toimivat keikalla ja muuallakin
Kelanauhureiden ominaisuuksia Jotta analoginauhureita ja niiden digitaalisia vastineita voisi vertailla järkevästi, täytyy ensin käydä läpi hieman kelanauhureiden ominaisuuksia. Ensinnäkin on todettava, että analoginauhan taajuusvaste ei ole tasainen ja että taajuusvasteeseen vaikutTEKSTI: ALEKSI VILLBERG Aitoa makua vai silkkaa esanssia – tuoko emulaatio analogisen nauhan soundin myös digitaaliseen tallenteeseen. Muusikoiden ja äänialan ammattilaisten keskuudessa analogilaitteiden soundia kuvataan usein lämpimäksi, pyöreäksi ja miellyttäväksi, kun taas digitaalisista laitteista puhuttaessa käytetään usein termejä kylmä ja kliininen. Analoginauha on edelleen analogipuristeille ainoa oikea tallennusmedia, ja sen käyttöä puoltavat Steve Albinin kaltaiset suurnimet musiikin alalla. 55-57 Magneetti.indd 55 3.4.2017 7.38. www.riffi.fi 2/2017 55 N äitä eroja selittävät osaltaan täysin erilaiset lähestymistavat itse signaalinkäsittelyyn. Mutta pääsevätkö nämä mallinnukset lähelle oikean analoginauhan soundia. Myös analogista nauhaa pidetään parempisoundisena tallennusmediana kuin kovalevyä. Aidon nauhan käyttäminen on kuitenkin suuri menoerä nauhureiden jatkuvan säädön ja huollontarpeen, sekä uusien kelojen ostamisen takia. Tämän takia onkin houkuttelevaa tavoitella nauhurin soundia käyttämällä useita saatavilla olevia plug-in-mallinnuksia, jotka ovat luonnollisesti digitaalisia. Digitaaliset prosessorit käsittelevät digitaalista signaalia matemaattisena prosessina, jota algoritmit ohjaavat. Nauhalle äänittäessä soundi lämpenee, paksunee ja pyöristyy, minkä takia sen käyttö pitää puoliaan vielä nykyajankin studioissa – usein efektinomaisessa käytössä – vaikka koko sessio tallennettaisiinkin varsinaisesti tietokoneella pyörivän DAW-ohjelman kautta kovalevylle. Analoginen prosessointi tapahtuu fyysisenä jännitteenvaihteluna sähköpiirissä ja komponenteissa, joissa on jo lähtökohtaisesti toleranssieroja, ja jotka ovat hapen kanssa tekemisissä. Lopputuloksena analogisen prosessoinnin jälki on ”sotkuisempaa” ja tarkoituksellisen prosessoinnin lisäksi ilmenee usein monenlaisia ihmiskorvaa miellyttäviä sivuvaikutuksia
Nauha kykenee toistamaan ylätaajuuksia vain niin korkealle, kuin ilmaraon koko sallii: lyhemmät aaltomuodot kumoavat toisensa, kun niiden positiiviset ja negatiiviset huippuarvot osuvat ilmaraon alueelle yhtä aikaa. Koska nauhaa käytetään nykyisin tarkoituksenmukaisen efektinomaisesti, ei suurin osa nauhaemulaatioiden valmistajista mallinna kohinanvaimennusta ollenkaan, eikä moni emulaatio tarjoa myöskään vaihtoehtoja ekvalisointeihin. Missään tämän artikkelin vertailussa esiintyvässä laitteessa tai emulaatiossa ei ole siis käytetty kohinanvaimennusta. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Eräs spektriin vaikuttava ilmiö johtuu nauhurin äänipäässä olevasta ilmaraosta, jonka koko vaikuttaa taajusvasteen ääripäissä. Nykyaikana on todella helppoa saada lähdemateriaalille uskollista jälkeä äänittämällä digitaalisesti, joten nauhan käyttöä puoltavat enemmänkin sen esteettisesti miellyttävät epälineaarisuudet. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Yritin tarkastella myös harmonista säröä testisignaalein, mutta tulokset eivät olleet yhtä selkeitä tai yhtenäisiä, kuin taajuusja vaihevasteen osalta. Rakoilmiöön ja taajuusvasteeseen yleisesti voidaan vaikuttaa myös nauhanopeudella. Vertailua varten ajoin molempien nauhureiden sekä pluginien läpi testi-impulsseja ja audiosignaaleja. Biasoinnissa tasapainotellaan ylätaajuuksien taajuusvasteen ja keskialueen säröisyyden välillä ja usein biassignaalia ajetaankin nauhalle hieman kovempaa kuin taajuusvasteen tasaisuus vaatisi, jolloin ylätaajuudet vaimenevat hieman, mutta keskitaajuudet toistuvat säröttömämmin. Taajuusvasteen osalta pystyi jo testisignaalien kuvaajista sanomaan, että mallintajat kykenivät tuottamaan analoginauhaa vastaavan taajuusvasteen. Ammattistandardeja ovat 15 ja 30 tuumaa sekunnissa (ips, inches per second) ja rakoilmiö vaikuttaa 30 ips:n nopeudella oktaavia korkeammalla kuin 15 ips:n nopeudella. Jo virveliniskujen aaltomuotoja Pro Toolsilla tutkiessa voi havaita, että nauha pyöristää iskujen ensimmäisen alukkeen ja mitä +5VU Virveliniskun aaltomuoto. Testin mielenkiintoisin anti kuitenkin näyttäytyi, kun vertailin nauhureita ja emulaatioita ajamalla niiden läpi arki maail man audiosignaaleja, kuten yksittäisiä rummuniskuja, bassoraitoja ja täyden kaistan miksausta. Vaihevaste kulkee käsi kädessä alataajuuksien vaimeneman ja säröytymisen kanssa. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Näillä konsteilla on koetettu kompensoida nauhan heikkouksia uskollisessa signaalin toistossa. Emulaatiot ja kelanauhurit muistuttavat myös vaihevasteen osalta toisiaan hyvin paljon testisignaaleilla mitattessa. Muita nauhan soundiin vaikuttavia seikkoja ovat nauhatyypin valinta eripaksuisine ja signaalitason kestoon vaikuttavine metallioksidikerroksineen, sekä erilaiset kohinanvaimennus -systeemit, kuten Dolbyn eri versiot sekä DBX eli David Blackmer Expander. (Raitojen järjestys ylhäältä alas: alku peräinen digitaalinen klippi, MX5050, MTR-12, VTM, Satin, Reelbus.) Nauhureiden ja emulaatioiden taajuusvasteet 55-57 Magneetti.indd 56 3.4.2017 7.38. Tätä ilmiötä kutsutaan rakoilmiöksi, ja alataajuuden korostumasta puhutaan usein käyttäen vaikeasti käännettävää ”head bump” -termiä. Ainoastaan VTM:n mallinnuksessa tapahtui jotain omituista kuuloalueen alapuolella, ja vaihe kääntyi negatiiviseksi 10 – 15 hertzin alueella. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Myös kahden oikean kelanauhurin alapääkorostumat olivat eri kohdissa spektriä, mutta etuna mallintajissa on tässä kohtaa selkeästi se, että ne tarjoavat parametreja korostuman säätämiseksi juuri oikeanlaiseksi lähdemateriaalille. Monissa nauhureissa pyritään myös tasaamaan taajuusvastetta erinäisillä esikorostusja jälkivaimennus-ekvalisoinneilla, joissa on myös omat standardinsa. Vastaavasti alataajuudet korostuvat, kun aaltomuodon puolikas on nauhalla yhtä pitkä kuin ilmarako. Nauhureiden vertailua emulaatioihin Käytännön kokeissa vertailin kahta erimallista Otarin nauhuria sekä kolmea plug-in-emulaatiota, jotka olivat Slate Digitalin Virtual Tape Machines, u-he:n Satin ja Toneboostersin ReelBus. Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE TB Reelbus u-he Satin Slate VTM Otari MTR-12 Otari MX-5050 Bii 56 www.riffi.fi 2/2017 taa monta seikkaa. Tuloksena on kirkkaampi soundi, mutta silti usein on järkevää valita 15 ips:n nauhanopeus, jolla saadaan parempi matalien taajuuksien vaste ja impakti. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Nauhasaturaatio yhdistetään yleensä parittomiin kerrannaisiin, ja pystyin lähinnä havaitsemaan niin nauhureiden kuin emulaatioiden reagoivan dynaamisesti signaalitasoon juuri parittomien kerrannaisten määrässä, vaikka emulaatioiden kokonaisharmonisen särön käyrät eivät juuri muuten muistuttaneetkaan nauhureiden käyriä. Yritin myös valita kaikkiin emulaatioihin asetukset, jotka olisivat mahdollisimman lähellä mittaamiani kelanauhureita. Nauhan soundia muovaa paljon myös esimagnetointi (bias), joka vaikuttaa niin nauhan taajuusvasteeseen kuin särön ja kohinankin määrään. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Tämän vaiheenkäännön pitäisi myös näkyä transienttien pehmenemisenä. Head bump -ilmiö oli toistettu kaikissa mallintajissa onnistuneesti, joskin itse korostuman taajuus oli hieman eri paikassa jokaisessa mallintajassa. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Kaikissa tapauksissa alataajuudet viivästyivät samaan tapaan sadan hertzin alapuolelta. Näitä eri materiaaleja analysoidessani huomasin nauhoissa ja emulaatioissa suurimman eron, joka liittyi dynamiikka-alueen käsittelyyn. Frequency Response (1/12 Octave Smoothing) Frequency (Hz) M a g n it u d e (d B ) Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli
XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Artikkeli on tiivistelmä kirjoittajan opinnäytetyöstä, johon voi tutustua koko laajuudessa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden verkko-arkistossa, Theseuksessa. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Varmistin ilmiön vielä analysoimalla täyden kaistan miksauk sien ”crest factoria”, joka on käytännössä signaalin peakja RMS-arvon erotus. Mitä kovempaa miksaus oli ajettu nauhalle sitä pienemmäksi crest-factor-arvo kävi. Emulaatiot eivät taittaneet dynamiikkaa samalla tavalla: vain Satinissa tapahtui jyrkkä taitos, kun signaali oli jo todella kovalla +5 VU:n tasolla, mutta tämä johtui selkeästi siitä, että emulaatio oli jo todella säröllä ja saturaatio leikkasi rajusti aaltomuotoa. Tämä on selkeästi kustannustehokkaampi keino, kun äänitteelle tarvitaan nauhan soundia efektinomaisesti. Kovalle ajettu nauha vain yskinkertaisesti ”puristaa” signaalia enemmän kuulostamatta selkeästi kompressoidulta. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Samanlaista ”liimaa” ja dynamiikka-alueen yhtenäistämistä nämä emulaatiot eivät kuitenkaan vielä aivan pysty nauhan tavalla miksaukseen tuomaan. Nauhaemulaatiot eivät puolestaan litistäneet dynamiikkaaluetta samalla tavalla, vaan muutokset olivat samalla skaalalla parin desibelin kymmenesosan luokkaa. 55-57 Magneetti.indd 57 3.4.2017 7.38. Yhteenveto Digitaalisten nauhaemulaatioiden realismista on ollut paljon debattia. Niiden spektrija vaihevaste, ja osittain saturaatiokin muistuttaa nauhaa niin paljon, että niillä voi tuoda omiin digitaalisiin tallenteisiin analogisen nauhan makua. Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli. Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. Kuitenkin nauhaemulaatioille on selkeästi paikkansa. Kuitenkin analyyttisemmistä mittaustuloksista on selkeästi havaittavissa, että aidossa nauhassa signaalin transienteille ja dynamiikkaalueelle tapahtuu jotain, mihin emulaatiot eivät ole tähän mennessä vielä pystyneet ja mitä on korvalla ilmeisen vaikea havaita. Itse emulaatioiden kehittäjät painottavat markkinoinnissaan tuotteidensa menestystä sokkotesteissä, joissa emulaa tioi den tuotosta verrataan nauhan soundiin. Käytännössä siis analoginauhaa käytettäessä signaalin dynamiikkaa voi ikään kuin kompressoida käyttämällä kovempaa signaalitasoa, mutta lopputulos ei silti kuulosta samalta, kuin kompressoria tai edes jonkinlaista saturaattoria käyttäessä. Ero identtisten, mutta testin eri ääritasoilla nauhan läpi ajettujen signaalien (-3 dBVU ja +5 dbVU) dynamiikka-alueiden välillä oli puolentoista desibelin luokkaa. u J.K. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Se, että pitääkö tämänkaltaista vaikeasti kuultavissa olevaa aspektia tärkeänä onkin oma seikkansa, mutta itse olen sitä mieltä, että nauhan tapa pyöristää dynamiikka-aluetta on selkeästi eduksi kaikenlaista rytmimusiikkia äänittäessä ja että se osaltaan ohjailee ja helpottaa ääniteknikon valintoja äänittettä tuottaessa ja miksatessa, vaikka ilmiö ei olisikaan nopeassa kuulonvaraisessa vertailussa havaittavissa. Työn nimi on Magneettinen Media: Analoginauhan ja sen emulaatioiden vertailevaa analyysiä. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE kovempaa signaali ajetaan nauhalle sitä tiukempaan nauha taittaa nopeat ja terävät alukkeet jättäen aaltomuodon muuten rauhaan. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Oman tutkimukseni pohjalta voin sanoa, että kuulovaraisesti ero kahden nauhurin ja toisaalta nauhurin ja emulaation välillä on samaa luokkaa
Digital 6000 utilizes groundbreaking technology from our flagship Digital 9000. 58-59 Lewitt.indd 58 3.4.2017 9.51. Poikkeuksellista on se, että kapselin kumpaakin puoliskoa voi käyttää myös erikseen kytkinvalinnalla ja kahta erillistä johtoa käyttämällä. Better performance, quicker setup, immediate payoff: Digital 6000 was developed to exceed the expectations of audio professionals and business managers alike. 900 e Lisätiedot: Profitron Puh. 0400 101 220 • www.profitron.fi Now available DIGITAL 6000 Compromise is not an option when everyone is counting on you. Nykyisin yleistä herttamikrofonin ja kahdeksikon MS-asetelmaa LCT 640 TS ei vastaa. Se koostuu kahdesta herttakuvioisesta puoliskosta, jotka on asemoitu selät vastakkain aivan kuten tapana on. Mekaniikaltaan ensiluokkaiseen kehtoripustimeen voi liittää magneetilla lukittuvan pop-filtterin, joka istuu tyylillä kokonaisuuteen ja hoitaa tehtävänsä mainiosti. Discover more: www.sennheiser.com/digital-6000 20170331_230x280_Riffi_FIN.indd 1 27.03.17 09:58 Y timeltään LCT 640 TS on aivan normin mukainen isokalvoinen studiomikrofoni, jonka suuntakuviota voi vaihtaa rungossa olevalla kytkimellä. Tähän asti toiminta ja soundi vastaavat edullisempaa LCT 640 -perusmallia. Summaus miksausvaiheessa hoituu joko Lewittin VSTja AU-normeihin sopivalla plug-in-applikaatiolla tai vaihtoehtoisesti mikserin kanavasäätimillä. Suuntakuvion vaihto perustuu täysin siihen, missä suhteessa herttojen signaalit yhdistetään ja miksataanko niiden signaaleita toisiinsa myötävai vastavaiheessa. Monitoring and control of the two-channel receiver is at your fingertips, with an elegant, intuitive user interface. 58 www.riffi.fi 2/2017 Lewitt LCT 640 TS Studiomikrofoni vaihdettavalla suuntakuviolla • suuntakuvion vaihto äänitettäessä tai jälkikäteen • bassoleikkuri: ei vaimennusta; 40 Hz (12 dB/okt); 80 Hz (12 dB/okt); 160 Hz (6 dB/okt) • signaalitason esivaimennin: dB; -6 dB; -12 dB; -18 dB • herkkyys 31,4 mV / Pa, hertta • kohinaetäisyys 83,5 dB (A) • itseiskohina 10,5 dB (A), hertta • FET-esivahvistimen dynamiikka-alue 123,3 dB (A) • maksimiäänenpaineen kesto ilman esivaimennusta: 133,8 dB SPL, 0,5 % THD • hintaluokka: n. Suuntakuvion säädön ohessa voi panorointeja luovasti käyttäen luoda kapeampaa ja leveämpää stereokuvaa, jossa kuivasointisempi etukalvo naulaa äänen yhteen pisteeseen stereokuvassa, mutta akustiikkaa kuunnellut selkäpuoli levittää sointia sopivaan suuntaan. Tilanne vastaa kahden erillisen herttamikrofonin käyttöä niin, että ne asetetaan osoittamaan päinvastaisiin suuntiin ja kapselit mahdollisimman lähelle toisiaan. Harvoin äänittäminen yhdellä mikrofonilla on nimittäin näin antoisaa ollut! u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Lewitt LCT 640 TS – kaksi yhden hinnalla Fiksataan sitten kun miksataan. Kun erikoisversion kylkeen liittää pakettiin kuuluvan adapterijohdon ja ottaa käyttöön kapselin jako-option, alkaa varsinanainen hupi, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. Our new professional wireless series delivers reliable performance in even the most challenging RF conditions. Kapselinkin rakenne on perinteinen. Dependability is guaranteed by our renowned Long Range transmission mode and proprietary audio codec. Tämä muistuttaa herra Blumleinin alkuperäistä skeemaa, jossa mono-komponentti tallennettaisiin pallomikrofonilla ja laidat kahdeksikolla. Digital integration is seamless with AES3 and optional Dante output. LCT 640 TS menee kuitenkin pitemmälle, sillä yhteisen kapselin muodostavat kalvot ovat paljon lähempänä toisiaan kuin kokonaiset mikrofonit konsanaan, eikä kalvojen välille muodostu merkittävää vaihe-eroa. ammattitoimiin passeli mikrofoni. Bassoleikkurilla saa siivottua alakerran jymyt pois, ja kolmiportainen vaimennin on avuksi, jos äänilähteen äänekkyys uhkaa tuottaa kalvolta liian väkevän signaalin etuvahvistimelle. Sen myötä mikrofonin suuntakuviota voi vaihtaa vielä miksausvaiheessa ja hallita sitä kautta myös äänitystilan akustiikan lopullista osuutta soundiin. Kumpaakin signaalia voi myös kompressoida, ekvalisoida tai efektoida vapaasti toista puoliskoa häiritsemättä. Silloin kummankin kalvon signaalin voi tallentaa erikseen omalle raidalleen ja summata vasta myöhemmin. Selvä peli Perustilassa LCT 640 TS on soinniltaan hallittu, miellyttävän selkeä ja levollinen, ts. Tästä huolehtii mikrofonin oma sisäinen esivahvistin niin kauan kuin LCT 640 TS kytketään yhdellä johdolla mikrofonivahvistimeen. Kerrankin se toimii. LCT 640 TS soveltuu myös MS-stereon tallennukseen, kun sen kyljen kääntää kohden äänilähdettä ja säätää sitten stereokuvaa panorointisäätimillä. Intermodulation is completely eliminated by Digital 6000, enabling more channels to operate in less space
Dependability is guaranteed by our renowned Long Range transmission mode and proprietary audio codec. Our new professional wireless series delivers reliable performance in even the most challenging RF conditions. Monitoring and control of the two-channel receiver is at your fingertips, with an elegant, intuitive user interface. Intermodulation is completely eliminated by Digital 6000, enabling more channels to operate in less space. Now available DIGITAL 6000 Compromise is not an option when everyone is counting on you. Digital integration is seamless with AES3 and optional Dante output. Digital 6000 utilizes groundbreaking technology from our flagship Digital 9000. Better performance, quicker setup, immediate payoff: Digital 6000 was developed to exceed the expectations of audio professionals and business managers alike. Discover more: www.sennheiser.com/digital-6000 20170331_230x280_Riffi_FIN.indd 1 27.03.17 09:58 58-59 Lewitt.indd 59 3.4.2017 9.51
60 www.riffi.fi 2/2017 B ill Putnamin suunnittelema Urei 1176 -kompressori/limitteri julkaistiin 1967 ja sitä on käytetty varsinkin lauluissa, rummuissa ja bassoissa lukemattomilla julkaisuilla vuosikymmenten varrella. Nythän tuotakin ajatusta oli hyvä testata, kun sain kokeiltavakseni Klark Teknikin valmistamat uusioversiot kahdesta laiteklassikosta. Tuo ”All Button In” saa laitteen käyttäytymään kummallisesti, mistä on tullut suosittu tapa muokata popja rock-levyjen soundia. Selkeys ja yksinkertaisuus tekevät käytöstä nopeaa, ja laitteen sointi on otollinen varsinkin rockja pop-musiikkiin. Alaja yläkertojen hyllysuotimien lisäksi laitteessa on parametrinen keskialue. Painokytkimillä voi valita yksitellen neljä eri kompressiosuhdetta, mutta napit saa pohjaan myös yhtäaikaa, vaikka se ei ollutkaan suunnittelijan alkuperäinen tarkoitus. Klark Teknikin uusioversio on kytkimineen ja säätöineen varsin suora toisinto alkuperäisestä laitteesta. Kompression nousu(attack) ja laskuajat (release) ovat säädettäviä, mutta laite mukailee niitä reagoimalla dynaamisesti ohjelmamateriaaliin. Alkuperäinen käyttöohje varoittaa tekemästä näin missään nimessä, mutta aika pian äänittäjät keksivät kaksisuuntaisen muokkauksen suotuisan vaikutuksen ja alkoivat käyttää sitä tieten tahtoen. 60-61 Klark Teknik.indd 60 3.4.2017 7.40. Ja kyllähän se näin TEKSTI: SAMI SARHAMAA Klark Teknik 1076-KT & PEQ-KT – dynamiikka aisoihin, sävyt kuosiin Olen jo parikymmentä vuotta tehnyt audioja musiikkiduunejani erilaisilla tietokonepohjaisilla järjestelmillä – lähinnä Logicilla sekä Pro Toolsilla – ja ollut vakaasti sitä mieltä, että pluginefekteillä voidaan täysin korvata kaikenlainen rautaprosessointi. Käyttö, tunnelmat Ilmeisesti kummassakin alkuperäislaitteessa on suoraan osuttu ergonomisesti hyvälle alueelle, kun oikeastaan mitään ei ole tarvinnut muuttaa vuosikymmenien saatossa. Ilmiön nimi on ”low-end trick” ja suoti mien erilaisista käyristä johtuen sillä voidaan vaikka bassariin tehdä 80 Hz:n kohdalle korostus ja 200 Hz:n kohdalle leikkaus. Kyseessä ei ole mikään kirurginveitsi, vaan enemmänkin lempeä ja sointuva muovain, ”sweetener”. Modernimpaa kulmaa edustavat Midaksen tuloja lähtömuuntajat. Pultecin ekvalisaattoripiiri on passiivinen ja signaalipolun päätteeksi on vahvistin, jolla suotimien vaimentama signaali nostetaan alkuperäiselle tasolleen lähtöä varten. Pultec EQP-1A puolestaan on vuonna 1951 julkaistu putki-ekvalisaattori ja yksi niitä harvoja laitteita, joita voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua legendaarisiksi. Eräs Pultecin erityispiirre on se, että bassopäässä on kaksi suodinta, joilla alakertaa voidaan samanaikaisesti sekä korostaa että leikata
Mutta tämän vaihtoehdonhan keksivätkin alkujaan äänittäjät omin päin studiossa… Nousuja laskuaikoja säätämällä saadaan ääneen lisää sointia tai lyhennettyä sitä. Tilaan pääseminen vaatii kylläkin hieman sorminäppäryyttä, sillä kaikkia neljää kytkintä pitää painaa samanverran ja samaan aikaan. Jos halutaan enemmän samaa sointia samanaikaisesti, pitää kaupasta hakea lisää prosessoreita tai tallentaa muokatut signaalit uusille raidoille yksitellen. Erillisiä säätöjä verrattaessa 100 hertsin korostus osui plugarilla melko hyvin KT:n kanssa yksiin. Sain siitä kyllä silti aika paljon nasevamman korostamalla ja leikkaamalla 100 hertsiä (leikkasin enemmän kuin korostin), minkä lisäksi hain samalla lisää napsua korostamalla 5 kilohertsiä ja leikkasin hieman ylintä yläkertaa eli 20 kilohertsiä. Laitteesta helposti irtoava tymäkkä rokkisoundi on addiktoiva ja ylikäytön riski on melkoinen, onhan liiallinen kompressio pidemmän päälle melko väsyttävän kuuloista. Luonnollisesti myös säätöjen vähäisyys on eduksi, kumpikin peli tekee muutamaa asiaa hyvin eikä mitään muuta. PEQ-KT:n suotimet ovat todella miellyttäviä, low end trick tuottaa hyvää bassarisointia ja kaiken kaikkiaan sen käyttöliittymä on äärimmäisen pelkistettynä juuri sellainen, mistä pidän. u Alkuperäisessä Pulteqissa oli neljä pykälää bassokorjaimen rajataajuudeksi, mutta uudis painoksessa niiden yläpuolelle on lisätty vielä kolme vaihtoehtoa. Silti ei käy kieltäminen, että näissä raudoissa on paljon sellaista hyvää, mitä ei plugareilla saavuta – ainakaan yhtä helposti ja nopeasti. Maltilla käytettynä laitteesta on suuri apu ylenmääräisen dynamiikan maukkaana taltuttajana. Pienemmillä kompressiosuhteilla saadaan sointi kätevästi nippuun, suurilla suhteilla taas tarjolla on enemmän asennetta ja aggressiota. Plugareita saa avattua useita samanlaisia eri raidoille, yhtä rautaa voidaan käyttää vain yhdessä paikassa. Suuri kysymys on tänä päivänä luonnollisesti se, viekö plugareiden helppous ja säätöjen muistiin tallentaminen ja uudelleen lukeminen voiton käyttöliittymän nopeudesta, mukavuudesta ja raudan suomasta soinnin parannuksesta. Keskija ylärekisterin säädöt noudattavat esikuvaa. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi onkin: on todella helppoa ja mukavaa kääntää tarpeeksi suurista säätimistä ja painella helposti sormen alle osuvia kytkimiä. 1176-KT toimii dynamiikan hallintaan monessa käytössä, mutta parhaimmillaan se on rummuissa ja lauluissa, bassoja unohtamatta. Säätimiä käännellessä tuli selväksi, että kyseessä on todellakin sweetener-EQ, kaikki kaistat vaikuttavat oman alueensa lisäksi edelliseen ja seuraavaan oktaaviin, esimerkiksi 20 kilohertsin HF Cut vaikutti selvästi myös suhteellisen kapealla kaistanleveydellä tehtyyn viiden kilohertsin nostoon. Hintavertailukaan ei ole luonnollisestikaan hardwarelle myönteinen. All button in -tilassa kompressiosuhde on jossain 1:12 ja 1:20 välimaastossa ja sointiin tosiaan tulee melkoisesti asennetta. Lauluissa kompura oli mainio, melko kovallakaan kompressiolla ääni ei alkanut huohottaa vaan yksinkertaisesti asettui hyvin pakettiin ollen helppoa kuunneltavaa bändin seassa. Taso tosin muuttuu matkalla noin neljä desibeliä, mutta se on helppo kompensoida. Pultecin erityispiirteeksi yleensä mainitaan, että jo bypass-tilassa se värittää sointia mukavasti. Virtuaalinen 1176 LN pääsi 1176-KT:n kanssa samoille asetuksille ruuvattuna varsin lähelle rautaverrokkia. Plugari vai rauta. 1176-KT vaikutti toimivan jopa paremmin laulussa kuin rummuissa, joita työstäessä perkussioiden nopeat transientit tuntuivat talttuvan helposti hieman liikaa. Suurin ero taas oli 5 kHz:n nostolla, jossa plugarin säätöä piti avata huomattavasti reilummin kuin raudan, jotta vaikutus olisi suurinpiirtein sama. Yhteenveto Johtunee varmaankin omasta mieltymyksestä ja työtavoista, että PEQ-KT tuotti enemmän mielihyvää kuin 1176-KT. Sokkokuuntelussa eron havaitseminen olisi jäänyt veikkauksen varaan. Näkymättömiin – vaan ei kuulumattomiin – jäävät A-luokan kytkentä, Midaksen muuntajat sekä 12AX7ja 12AU7putket 60-61 Klark Teknik.indd 61 3.4.2017 7.40. www.riffi.fi 2/2017 61 Klark Teknik 1176-KT & PEQ-KT Retroprosessoreita studioon Klark Teknik 1176-KT Urei 1176 -kompressorin uusiopainos Hinta 699 e Klark Teknik PEQ-KT Pultec-tyylinen ekvalisaattori Hinta 799 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. No entäpä se low end trick – kaikkien kikkojen kikka. Kuten alussa mainitsin, pitihän tässä päästä myös vertailemaan fyysisen maailman ja virtuaalilaitteen mahdollisia eroja, kun Universal Audion Pultec Pro Legacyja 1176LN Legacy -pluginit olivat sopivasti tarjolla. Kokeeksi otin bassariraidan (DW, äänitetty Shure Beta52:lla), jonka lähtösoundi oli mielestäni varsin kelpo. Kyllä, voin allekirjoittaa tuon myös Klark Teknikin version kanssa: sointi aukeaa hieman jo pelkästään kulkiessaan laitteen läpi, eq joko ohitettuna tai kaikki korostukset/leikkaukset nollattuna. Myös lauluissa PEQ-KT oli nopeakäyttöinen soinnin parantaja, suotimilla vaan alakerta siistiksi ja HF boostilla soundia hieman auki. Myös sointi sinällään oli Klark Teknikissä nasakampi ja avoimempi. Rautaan verrattuna UA:n Pultec plug-in on säädöiltään hieman rajallisempi ja soinniltaan loivempi, toki samanhenkistä soundia siitä löytyi pienen ruuvaamisen jälkeen
s o u n d t o o l s . kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. f i soundtools Est. 62 www.riffi.fi 2/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 029 080 0830 w w w. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna 62-63 Palveluhakemisto.indd 62 3.4.2017 7.42. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2
010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Pinnink. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. www.riffi.fi 2/2017 63 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi 62-63 Palveluhakemisto.indd 63 3.4.2017 7.42
– Jouduin taannoin kolmen keikan kiinnitykseen Hollywood Bowliin Danny Elfmanin kanssa. Muusikkona maailmalla 64 www.riffi.fi 2/2017 K ukapa ei olisi kuunnellut musiikkia Yhdysvaltain länsirannikolta. Kyseisessä tilaisuudessa minun piti esittää miltei prima vistana klassinen ksylofonisoolo vuoden 1929 legendaarisesta Disneyn piirretystä ”Skeleton Dance”. Pete on myös ollut maailmankiertueilla Josh Grobanin ja tunnetun jazzlaulaja Melody Gardotin kanssa ja soittaa yhdellä hänen levyistään, muutamia nimiä mainitaksemme. Sieltä hän jatkoi 2000-luvun taitteessa Los Angelesiin, jonka soundista ja groovesta tärkeä osa perustuu juuri perkussioihin. Monet historian tärkeimmistä popin, rockin ja monen muunkin musiikkityylin levytyksistä on äänitetty Los Angelesin alueella. softrock (Doobie Brothers, Toto), latin-rock (Carlos Santana), 80-luvun heavy (Van Halen). Rickie Lee Jonesin ja Madeleine Peyrouxin viimeisimpien levyjen äänitykset. Löytyypä meriittilistalta myös Grammy-ehdokkuus Disturbed-yhtyeen liveesiintymisestä Conan O’Brien -showssa. Elokuva ja musiikkialan suurimmat gurut ovat asuneet kautta aikojen Hollywoodin kukkuloilla ja ympäristössä. – Valinta on tietoinen, koska jos olet jossain esimerkiksi Jennifer Lopezin maailmankiertueella, niin sinulle syntyy maine kiertuesoittajana, joita ei kysellä paljoa äänityssessioihin kaupungissa. – Päätin mielessäni, että ura luodaan ja kotiin ei lähdetä, vaikka välillä vuokrarahojen puutteessa olikin muutettava parkkipaikalle autoon asumaan. Lisäksi Kaliforniassa on syntynyt tärkeiden bändien ohessa monia musiikin tyylilajeja, kuten ns. venezuelaisten maracassien soittotekniikkaan. Se on äärimmäisen haastavaa ja Pete kehuukin niitä yhdeksi vaikeimmista soittimista, mitä hän on koskaan soittanut. Arnold Schwarzeneggerin ”Why we’re killing Gunther” nimisellä elokuvalla kuullaan Peteä ja kohta haastattelumme jälkeen oli tulossa Alan Parsonsin ja Michael McDonaldin konsertti. ••• Yksi mahtavimmista haastattelutuokioista oli kahvihetki Los Angelesissa Suomen varmastikin kaik kien aikojen kansainvälisesti menestyneimmän sessiomuusikon, lyömäsoittaja Pete Korpelan kanssa. Jopa cooljazz (Chet Baker) on Kalifornian alueelta. Itselläni oli tänä talvena mahdollista raapaista pintaa osavaltion musiikkielämästä niin muusikkona muutamassa jamisessiossa kuin Riffin kolumnistinakin parin haastattelun muodossa. Tilanteesta suoriutumiseksi vaadittiin hyvän nuotinlukutaidon lisäksi todellakin kylmiä hermoja, naurahtaa Pete. Sessiot tulevat usein no peasti, päivän tai kahden varoitusajalla, kertoo Pete ••• HiIjattain Peteä ovat työllistäneet mm. Kyseessä oli loppuunmyyty noin 20 000 hengen katsomo ja eteen lätkäistiin ajoittain haastavaa mallet-nuotinnosta. ••• Viime aikoina Pete on pystynyt jo enemmän valitsemaan töitään ja hän on keskittynyt pitkälti elokuvaja levysessioiden tekemiseen. Yhdysvaltain länsirannikon tuulahdus 64-65 Muusikkona 217.indd 64 3.4.2017 8.04. ••• Pete kertoo alkutaipaleen olleen kovan kilpailun takia luonnollisesti vaikea ja motivaatiota on mitattu matkan varrella monasti. Uusista elokuvista mm. Pete on työskennellyt myös mm. Sinnikäs opiskelu mm. ••• Soittotekniikoiden, tyylien ja erikoissoittimien hallinta on sekin tärkeää ja viime aikoina Pete onkin keskittynyt mm. Peteä kuunnellessani alkaa käydä selväksi, että mies on todella huippujen kanssa tekemisissä ja Suomessa tuiki tuntematon muusikko ansaitsisi varmasti laajempaakin huomiota Suomen kevyen musiikin historiassa! ••• Keskustellessamme käy selväksi, että hyvä nuotinlukutaito on LA:ssa sessiomuusikolle elintärkeää ja sitä on harjoiteltava päivittäin. Joe Porcaron, Don Williamsin, Lenny Castron ja Luis Conten johdolla sekä verkostoituminen alkoivat kuitenkin tuottaa tulosta ja ensimmäiset isommat kiinnitykset olivat Lion King -musikaalin USA:n kiertue ja pesti sessiolegenda Don Randin bändiin. Kun tuottajat ja kollegat ehdottelevat muusikoita sessioihin, niin ehdotellaan vain niitä, joiden tiedetään olevan kaupungissa. Robbie Williamsin kanssa ja soittaa hänen levyllään ”Swings Both Ways”. Lappeenrannassa syntynyt Pete opiskeli aikanaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalla
Pitää vain olla luovuttamatta! Pete painottaa myös, että avomielisyys ja nöyryys ovat tärkeitä asennelähtökohtia, mikäli maailmalla mielii menestyä. Neljän vuosikymmenen aikana Bossin Compact-sarjaan on kuulunut kaikkiaan 115 erilaista efektipedaalia, joita on maailmanlaajuisesti myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Mies pystyy soittamaan ulkona timesta ja tekemään miltei mitä tahansa, niin ettei klikkiraitaa edes kuule tai huomaa, hehkuttaa Pete. Nykyisin mallistoon kuuluu 50 erilaista pedaalia. – Vinnien taidot soittaa metronomiraidan ympärillä ovat aivan uskomattomia. OSALLISTU ARVONTAAN ja saatat voittaa BOSSin juhlavuoden erikoispainoksen DS-1-4A -klassikkosäröstä! ONNETAR ASIALLA Edellisen numeron lukijakysymykseen vastanneiden kesken arvottiin Soundtoolsin lahjoittama Zoom Q2N -videokamera, jonka voitti itselleen Esa Luomala. Onneksi olkoon! 64-65 Muusikkona 217.indd 65 3.4.2017 8.04. Vinnie Colaiutan kanssa ovat olleet monella tavalla silmiä ja korvia avaava kokemus. www.riffi.fi 2/2017 65 ••• Levytyssessiot legendojen kuten mm. ••• Kun kysyin Peteltä muutamia hyviä vinkkejä nuorille soittajille, jotka haluaisivat lähteä uraa kokeilemaan Los Angelesiin, vastaus kuului näin: – Kaikki lähtee motivaatiosta ja halusta. Palkinnon lahjoitti Roland Suomi. Boss DS-1-4A on Bossin Compactsarjan 40-vuotisen historian kunniaksi valmistettu mustapintainen ja kullanhohtoinen erikoispainos 1978 markkinoille tuodusta oranssista klassikkosäröstä. toukokuuta 2017. Jos haluat tarpeeksi jotain asiaa, voit sen varmasti saavuttaa. Parhain länsi-rannikon terveisin, Kari Antila Ohessa muutamia linkkejä Petestä ja kolumnissa vilahtaneista asioista: www.petekorpela.com ”The skeleton dance 1929, Disney” www.youtu.be/vOGhAV-84iI OSALLISTU NÄIN: 1# Käy merkitsemässä itsesi Bossin Instagram-tilin seuraajaksi (www.instagram.com/boss_europe) 2# Kerro meille mikä efekti on kitaristille tärkein, onko se fuzz vai delay, kompressori, tremolo tai kaiku, phaser, chorus, wah-wah…. Julkistamme voittajan Riffin numerossa 3/2017. Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen: riffi@riffi.fi Kerro samalla Instagram-palvelun käyttäjänimesi, jotta voimme tarkistaa onko myös ensimmäinen tehtävä suoritettu. Osallistut arvontaan, kun toimitat vastauksen meille viimeistään 25
Mutta ei. Arvoketju, osa 3: ”Menehdy omalla ajallas” ACS_ad_230x280_FI.indd 1 2017. Suurella, suurella empimisellä ja vaivalla, ja artisti halusi äänittää vokalisointia välikkeeseen alati epävarmenevalla tunnelmalla, ja kun kello läheni iltakymmentä, teos oli lopultakin kasassa ja miksaamista vailla. Hoidin kahden päivän päästä miksauksen Finnvoxin C-pajassa, ja tuotantopäällikkö halusi stereomik sauk sen lisäksi basso-rummut-laulu-kööritkoskettimet-stemmat, ”varmuuden vuoksi”. Tykkäsin hommasta niin paljon, että jäin sille tielleni. Artisti eron partaalla, siippa osatekijänä biiseissä, joita oli säveltelemässä ja sanoittelemassa ollut sekava joukko sekavaa joukkoa. 160 ottoa myöhemmin liidiraita ja tuplat olivat kasassa, mutta vain vaivoin: olin kuulemma harvoja ulkopuolisia, joka ei ollut ollut tyytyväinen artistin ulosantiin. Pajaan takaisin tullessa – noin 80 minuutin päästä – bassotaiteilija oli saanut äänitettyä jäätävän paskat a-osat. Yksi biiseistä vaati erityishuomiota ja erään monikansallisen tuotantopäällikkö oli sitä mieltä, että kaltaiseni vaikeiden tilanteiden mies olisi oikea luotsaaja monipäiselle tekijäjoukolle. Muistutin, että olin sanonut kyllä jo kahdennenkymmenennen kohdalla, että mulla on kaikki mahdollinen jo tallessa. Basistin piti mennä. ”Menehdy omalla ajallas”, sain kuulla, ”nyt on nimittäin fiilis päällä.” ••• Välike tehtiin. Sitten artisti keksi, että nyt tehdään välike biisiin, vaikka olin sanonut, että pitää lähteä tästä lääkäriin verikoe antamaan just niinku nyt. ••• Päätin aika pian tuon jälkeen, että nää hommat on nyt nähty. Tuli nimittäin mitta täyteen, ja kavereideni juttuja nykymenosta kuunnellessani meininki ilmeisesti vain jyrkkenee. Kieltäydyin oitis allekirjoittamasta projektia omalla nimelläni, ja samana iltana soitti vielä biisin säveltäjä, joka haukkui minut paskan välikkeen takia – välikettä oli luonnollisesti fiksattu tuntuvasti vielä miksauksenkin jälkeen, mutta en jaksanut enää selittää mitään. 03. Kuume nousi yöllä. Ja kolmannenkymmenennen. Aikataulu oli tiukka, mutta tyyppi oli tullut paikalle ajoissa, joten… artistin kanssa pizzalle. Basisti haukkui tekstareitse pystyyn pajan, tuotannon, tuottajan sekä artistin, noin kymmenellä viestillä. Vihelsin pelin oitis poikki, koska ”näkemys” ei ollut linjassa rullaavan komppimaailman kanssa. KUVA: VILLE JUURIKKALA A rvoketjusta olen joskus puhunut, ainakin maininnut ohimennen. Yritettiin vielä kerran, mutta yhtäkään ottoa ei saatu kokonaan sisään, koska taiteilijaa alkoi ahdistaa joka otolla soittaa vikaan tahtiin kahdeksasosia – ”eeeeiku emmätiiä ei tää tunnu oikee” ja ”nyt tää ei vaan niinku toimi, ei ei ei”. Vähän kuin tavoittelisi valssin päälle viisijakoista Living In The Past -pastissia. Asia selvä. Taisin mennä jälleen kerran Kalevi Jankko -moodiin ja tuumasin luuriin asian olevan selvä. 66 www.riffi.fi 2/2017 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kuulin lopputuloksen myöhemmin radiosta, ja huomasin, että tuotantopäällikkö oli tehnyt oman miksauksensa asiasta, kaiketi toimistossaan. Tyyppi oli ”taiteilija” ja tarkka soundistaan. Heti ensimmäiseksi biisipohja, joka oli jo artistin ja levy-yhtiön hyväksymä, joutui kritiikin kohteeksi, koska tyyppi ”ei kuullut sitä tuollaisena” vaan ”semmoisena funkahtavana”. ••• Artisti siirtyi koppiin. Kuin taikasauvan heilautuksesta seuraavalla viikolla soitti tuoreesta IT-puljusta entinen opiskelukaveri, joka kertoi, että tarvittaisiin orkesteriproduktio animaation tapaiseen juttuun, onnistuisko. Tämä oli ennen nettihulluutta, siis. Ei mitään keuhkoputkentulehduksia saatana. Jopa artisti oli samaa mieltä. Muusikon tai tuottajan arvoketju on asia, jossa joutuu tekemisiiin tyyppien kanssa, joilla jokaisella on oma järkähtämätön näkemys lopputuloksen parantamiseksi, mutta aika harvoin sirpaloituva näkemys on sopusoinnussa lopputuloksen tavoitellun yhtenäisyyden kanssa. ••• Projektin lähtökohta oli melkoinen palapeli. Aina kymmenen välein, mutta artisti halusi vielä pari ottoa, koska ”soundi paranee”. ••• Peruspohjan ohjelmoituani päätin soitattaa basistia, jota levy-yhtiö ja artisti itse suosittelivat. Lisäksi tyyppi halusi äänittää itse bassot, yksinään pajassa, koska ”luominen on henkilökohtainen juttu”. Pidettiin konebassoraita, joka tavoitteli suht käypäisesti oikeata bassoa. 11:16 66-67 Alanko 217.indd 66 3.4.2017 7.44. Olin joskus päivittäispopin kanssa tekemisissä enemmänkin, mutta tein viimeisen virallisen ulkopuolisille tarkoitetun tuottajahommani yli vuosikymmen sitten. Joo, onnistuis, jos saa päättää itse lopputuloksesta. Biisi oli ihan semiookoo, ei mikään hittien hitti, mutta artistin menneisyys saattaisi tuoda sille soittoa tuolloin tuiki tarpeellisista radioista. Tuotantopäällikkö ohjeisti käyttämään silkkihansikkaita silkkihansikkaiden päällä, oltiin sen verran reunalla. 27
f i . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. 68 Takakansi217.indd 68 3.4.2017 7.46. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. r i f f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen