CMX KIERTUEELLA – VAHVAA VÄHEMMÄLLÄ! Nro 2-2018 Hinta 10,50 E Tony Levin, instrumentalisti: ”Tässä triossa minua motivoi vain musiikki” Niklas Nylund, tuottaja: ”Kun tietoisesti yrittää tehdä hittiä, se harvemmin onnistuu.” Sensory Percussion on uuden ajan triggeri! 01 Kansi 218.indd 1 9.4.2018 16.09
Litiumioniakku S1 Battery Pack lisävarusteena. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. 3-kanavainen mikseri. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 8.4.2018 12.10. Milloin vain. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Myös akkukäyttö. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • +358 290 800835 • store@soundtools.fi • www.soundtools.fi KUVA: JANI MAHKONEN OLLI SIIKANEN PASI JÄÄSKELÄINEN TUOMAS WÄINÖLÄ TUOMAS WÄINÖLÄ KUVA: KAI KOIVISTO L I I T Y A M M A T T I L A I S T E N J O U K K O O N JARI ILOMÄKI PETTERI SARIOLA KUVA: AJ SAVOLAINEN ANSSI KELA KUVA: RAMI SAARISTO 02-03 Ilmoitukset.indd 3 8.4.2018 12.09
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Niklas NYLUND IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 8 8.4.2018 17.48. N iklas Nylund on kuluvana keväänäkin aktiivinen, muttei niinkään tuottajan ominaisuudessa – hänet näet tunnetaan myös Leevi and the Leavingsin rumpalina, ja tänä keväänä muistellaan yhtyeen edesmenneen nokkamiehen Gösta Sundqvistin uraa kiertueen muodossa. Ennen kuin päästään itse asiaan, oli pakko tiedustella Niklas Nylundin tuntemuksia kiertueen tiimoilta. Sundqvist olisi täyttänyt viime vuonna 60, ja yhtye teki hänestä kertovan kirjan julkaisun yhteydessä jo muutaman keikan. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
Vielä 1950–60-luvulla luotiin ja löydettiin uutta, myöskin klassisella puolella. Soundeja ei enää itse rakenneta. Siellä on ne neljä sointua ja jopa niin, että ei saa olla mitään muuta. Kommentoin, että jos tehdään päivän soundia, on se helposti jo huomenna vanhentunutta. Päädyttiinkö kenties alkuun… Leevi and the Leavings: Häntä koipien välissä (Pyramid 1988) Nyt ainakin tiedetään, mihin 23-vuotias musiikin harrastaja ja kauppatieteiden opiskelija Niklas Nylund päätyi kesällä 1987. Ei varmaan kellään muullakaan ollut hirveesti näkemystä, mitä siitä kappaleesta tulee. Mutta se on tätä päivää ja sen kanssa pitää vaan elää. Ei Risto ( Paananen, basso, kitara ja taustalulu) ja Juha ( Karastie, kitara) ole tarvinnut mitään parrasvaloa ja mä olen ehkä saanut sitä muualta ihan riittävästi. Se oli tietyllä tavalla aika outoa, mutta siitä kehkeytyikin Leevi and the Leavingsin täysin oma soundi. – Jos miettii pitkää kaarta, vaikka harmonioita Bachiin asti, kun keksittiin temperoidut harmoniat, musiikki oli silloin vaikempaa, mutta kyllä ne sitä ymmärsi. Sovittiin koesoitosta, joka järjestettiin syksyllä Soundtrack-studiossa Helsingin Pitäjänmäessä. Vasta kun koko levy oli äänitetty, valkeni, että hän todella on mukana. www.riffi.fi 2/2018 9 Koska yhtye henkilöityi vain ja ainoastaan Sundqvistiin, näkivätkö Leavingsin jäsenet muistokiertueen mahdollisuutena saada viimein tunnustusta itselleen. Mutta nyt myös pomon bändi tarvitsi rumpalia. Se tehtiin vähän epä ortodoksisella tavalla. Se on joku muu kuka ne tekee. – Eihän se mikään koesoitto ollut, vaan ruvettiin tekemään samantien studiossa Teuvoa (Teuvo, maanteiden kuningas, eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista). Ja meno oli hyvin kummallista. Muutaman oton jälkeen Nylundin mieleen oli hiipinyt ajatus, että tästä ei taida tulla pysyvää pestiä. Jossain EDM:ssä (Electronic dance music) on se ongelma, että välillä tuntuu, että musaa ohjaa enemmänkin laitevalmistajat, kuin ne jotka rakentaa sen musan. Kultainen 80-luku oli otollista aikaa keikkailevalle bändille. Nylund pohtii alkuun Sundqvistin kykyä tuottaa tekstejä, jotka ovat riittävän ajankohtaisia vieläkin. Varmaan kuulijatkin kuluttaa musaa ihan eri tavalla, mitä itse silloin nuorena. Eli vertailuun siitä miten hommat tehtiin ennen ja nyt. Kun on nähnyt aika nuoresta miten paljon musa-ala on muuttunut (etenkin) viimeisen viidentoista vuoden aikana ja kuinka nopeeta se muutos on. – Ei meillä ole mitään hinkua päästä parrasvaloihin. – Sen huomaa siitä kun fillejä tulee välillä aika outoihin paikkoihin. Sitä vaan piti seurata. – Mehän tehtiin hommia tälleen vuosikaudet. Kun totean Leevi and the Leavingsin musiikin kestäneen hyvin aikaa, ajautuu keskustelu tuttuun uomaan, jossa olen käynyt jokaisen haastattelemani digimurroksen läpikäyneen studioammattilaisen kanssa. Biisin hahmotusvai keuk sien kanssa kamppaillut rumpali ei ollut järin tyytyväinen omaan suoritukseensa. Ei klikkiä, ei melodiaa. Jälkipolvet voi sitten tarkastella mihin päädyttiin kolmen sadan vuoden päästä. ”Säästyttiin kritiikiltä, kun Gösta oli kilpenä siinä edessä.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 9 8.4.2018 17.48. Koko levy purkitettiin siis samalla metodilla, ilman sen suurempia apuja. Homma ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan tekeminen vaan jatkui. Me saatiin leikkiä studiossa sillä tavalla, että kukaan ei edes huomannut, että me ollaan olemassa. Kun ne soundit on koluttu, niin pitää odottaa, että jotain uutta tulee markkinoille. Nyt ei hirveesti. Olin ihan haavi auki, että mitä tästä tulee. Omaperäinen oli yhtyekin, sillä sehän ei tehnyt ollenkaan keikkoja. On totta, että Sundqvistin ympärillä kaikki pyöri. Välillä kuulee jopa samoja soundeja eri artisteilla, ja se ei ole kauheen makeeta, kun ihan samaa tulee vain vähän eri muodossa. – Nykyään ihmiset mieltää, että kun on läppäri, softa ja mikki, niin mulla on studio. Koulussa Nylundilla oli jo hyvä bändi, jolla riitti vientiä. Ei siinä oikein pysy mukana. – Mulle oli täysin uutta, että levyä ei tehty livenä vaan osissa. Onko musiikin vaatimustaso sitten muuttunut. Silloin kuunneltiin sitä samaa ja odotettiin levyjä ja kuunneltiin ne puhki. Mutta nyt meillä on enää neljä sointua, joita vaan käännetään ja väännetään, eikä tule mitään muuta. Eli tämä tahtoo sanoa, että musiikista ei saisi tehdä ”liian vaikeaa”. Se oli hyvä sauma juhlistaa ja päästä keikoille. Yhtyeen musiikki ei ole myöskään soinnillisesti sidoksissa mihinkään tiettyyn aikaan. – Se menee minne menee. Risto istui kopissa ja soitti demoakkaria. Tehdään nää, jatkuu jos jatkuu. Entiset ajat, jolloin studiossa luotiin, kehiteltiin, palloteltiin ideoita ja rakennettiin soundeja, eivät tule koskaan enää takaisin. Hän päätyi kesätöihin firmaan, jossa hänen esimiehenään oli Risto Paananen, joka soitti myös bassoa Leevi and the Leavingsissä. Välillä mukana oli klikki, välillä Gösta Sundqvist lauloi sointupohjien päälle diibadaabaa. Nyt tuli tää Gösta memoriam -kiertue ja samaan syssyyn julkaistiin kirja ja koko katalogi vinyylinä. Moni kuitenkin unohtaa, että bändin omaperäinen soundi luotiin yhdessä. Samalla pitää muistaa, että kyllähän musiikin pitää aina kehittyä eikä sitä pysty kukaan muuttamaan tai hillitsemään. Gatekeeperit näkee heti punaista, että ei tällaista voi soittaa. Miten tää kehittyy tästä eteenpäin. Nylundille ei ilmoitettu, onko hän bändissä vai ei. Mutta silloin kun jotain musiikkia sanotaan liian vaikeaksi, syyllistytään kuulijan aliarvioimiseen. Se oli ensimmäinen biisi. Rumpali Harri Ala-Kojola soitti mulle joskus, kun sen piti soittaa Teuvo jossain, niin ihmetteli, että mitä ihmettä sä olet siellä soittanut. Ei ollut mitään hajua biisistä. Vaikkei se ihan ole sama asia. Ei mitään. Mozart kirjoitti paljon musaa sen ajan taviksille – joka oli kuitenkin vaikeaa musaa. Tää on varioitu tästä teemasta”. – Valitettavasti. Ja samalla säästyttiin kritiikiltä, kun Gösta oli kilpenä siinä edessä. Se on vähän liian helppoa. Kirjoittihan hän kaikki biisit ja sanoitukset. Nykyään on joidenkin muiden tekemiä soittolistoja ja ne soi siellä taustalla jossain… Myös musiikin tekeminen on Nylundin mielestä tietyllä tapaa demystifioitu, kun jokainen pystyy nykyään asentamaan ohjelman läppärilleen ja tekemään jonkin asteista musiikkia. Tämä päätös sopi bändin jäsenille erittäin hyvin. – Nykyään uutta musaa kuunnellessa harmittelee, että ”tän mä olen kuullut jo
Homma meni pääpiirteittäin näin: Villen Pusan Silver-albumin ensimmäista sinkkua miksataan ja miksataan. Tuntui että ne tulee tosi hiljaa vaikka soitti miten kovaa. Siellä oli mahtava iso Apin pöytä, joka sitten myytiin melkein raatona Ruotsiin Cardigansin studiolle. Jossain vaiheessa levy-yhtiön A&R päättää lähettää kappaleen muualle miksattavaksi. Se kuulostaa ihmeelliseltä, mutta niin oli ainutlaatuinen bändikin, että mitään ei tehty ”by the book”. – En tiedä. Mä säälin jotain jousisoittajia ja puhaltajia kun ei saa mistään akustiikasta tukea, kun rummut jo kuulosti todella oudoilta. – Aivan kuollut, rummut ei soineet yhtään. Kai se on mennyt riittävän hyvin. Kai ne olis viheltänyt sen poikki, jos siinä olis ollut jotain häikkää. Pikku juttu, saattaa joku ajatella, mutta siinä vaiheessa, kun yhtä biisiä on palloteltu lukuisilla miksaajilla maasta toiseen on pikku jutusta kasvanut aika iso. – Tykkäsin Soundtrackista, kun se oli semmonen vanhan ajan studio. Se oli valtavan makee paikka. Vaikka bändiin liittyminen oli Nylundille iso juttu, oli itse levyn tekemisellä vielä suurempi merkitys. Ei toimi. Nylundin alalle päätyminen onkin ollut hänen mukaan täysin sattumankauppaa. Siksi tää ala onkin niin ihmeellinen, että kun tietoisesti yrittää tehdä hittiä, se harvemmin onnistuu. Olen kuullut, että esimerkiksi Michael Jacksonin Thrillerillä oli myös aivan järjetön määrä miksauksia. En ollut ikinä ollut sellaisessa. Koesoitosta tulikin levyn äänitys, jonka myötä hän kiinnostui alasta. 10 www.riffi.fi 2/2018 Samanlaista kummallista fillailua löytyy muutamaltakin kappaleelta, mutta samaan syssyyn Nylund soitti vielä pari raidallista kitaroita. Tehdään eri versioita, menee viikkoja eikä riittävän hyvää vain synny. Vähän kuin pelaisi pajatsoa. – Ei se vaan ollut oikea miksaaja siihen, ei sille annettu luultavasti myöskään aikaa eikä ehkä briifattu tarpeeksi. Se oli kaameeta. Istut siinä ja väännät jotain nappulaa, että mitä eroa tässä nyt on. Myös Svante Forsbäck pääsi kokeilemaan. Itse miksauksessa ei ollut varmaankaan mitään vikaa. Sitten se masteroitiin ja siitä tuli sinkku. Ja kuinka ollakaan, sieltähän se voittaja sitten löytyi. – Kyllähän me siinä kuitenkin jotenkin onnistuttiin ja Teuvosta tuli Leevin yksi suurimmista hiteistä. Näitä asioita ei vain voi tehdä tietoisesti. – Joku jossa oli jotain makeeta, joka alkaa vaikuttaa silleen. Ei se ollut sen vika. Siellä oli vanhan ajan henki. Levyn teko nimittäin sysäsi hänet peruuttamattomasti studiotyön tielle. Mutta ei. Suosion määrä oli yllätys, sillä olihan biisin kielenä se vähemmän puhut”Klassinen juttu, juostaan ympyrää, eikä nähdä metsää puilta, ja sitten se kolmas versio onkin se oikea.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 10 8.4.2018 17.48. – Klassinen juttu, juostaan ympyrää, eikä nähdä metsää puilta ja sitten se kolmas versio onkin se oikea. Siis Ruotsiin. Huomattavaa on että kolme yhtyeen albumia – Häntä koipien välissä, Musiikkiluokka ja Unelmia ja toiveita – saavuttivat samana vuonna kultalevyrajan. Kirjoittaja ei meinaa päästä millään asian yli. Jälkikäteen on helppo todeta miksauksen onnistuneen, sillä Ingen Vinner sai ilmestyessään paljon radiosoittoa. Luottamus omaan tekemiseen karisee. Kirjoittajaa ihmetyttää ettei Ruotsin versiotakaan hyväksytty. Nylund spekuloi, että syynä järkyttävään vatvomiseen olisi ollut jokin radiosta paukahtanut jättihitti. Ei mitään kolinaa. ”Onko tää tätä päivää?” Sitten menee viikkoja. Tämän jälkeen kokeiluvuoroon pääsee Jussi Jaakonaho, jonka jälkeen kappale palaa takaisin Nylundille. Kaikki epävireydet ja yläsävelsarjat kuului ihan selvästi. Jos biisi on hyvä, taimaus kohdallaan ja tähdet sopivassa asennossa, niin osumia vaan tulee, vaikka kuinka ihmetyttää. Studioilla hengatessa oppi tuntemaan alan ihmisiä, kuten Pekka Aarnion ja Atte Blomin Johanna Kustannukselta. Kun sopivat raamit oli löydetty, sujui loppulevyn miksaus kivuttomasti. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 50 905 kappaletta. Voihan olla, että bändin muut jäsenet katsoivat Nylundia vähän sillä silmällä, että tässähän on hyödyllinen jätkä. Ville Pusa: Ingen vinner (Zen Garden 2000) Niklas Nylundin seuraava valinta käsittelee oikeastaan vain yhtä biisiä. Kummallisista lähtökohdista huolimatta Häntä koipien välissä -albumista tuli suomalainen ikivihreä ja Teuvo, maanteiden kuningas -kappaleesta kaikkien karaokemestojen kestohitti. Sessiot tapahtuivat ennen Soundtrack-studion remonttia, jolloin koko iso sali oli täysin dempattu plyyshillä ja matolla. Mä luulen, että se on ollut aika yleistä varmaan kaikilla tuottajilla ja miksaajilla, että tällaista tapahtuu jossain vaiheessa uraa. Sääli, ettei sitä enää ole olemassa. Tilanne oli kuitenkin todella outo, eivätkä studiossa vallinneet olosuhteet helpottaneet asiaa ollenkaan. Nylund toteaa miksauksen olleen laimeahko. Ja se oli raskasta hommaa. Näin ihmeellistä tää on. Mitään hajua hommasta ei ollut, mutta pikkuhiljaa mies imi tietoa itseensä. Mitä he oikein ajattelivat, kun laitettiin tuntematon tyyppi saman tien tekemään levyä. Alkaa semmonen skitsoilu, että ollaanko me jäljessä tässä soundissa. Hitaasti nousukiitoon lähtenyt levy saavutti kultarajan vuonna 1990 ja platinaa pokattiin seuraavana vuonna. Leevi and the Leavings toi hänet tuottamismaailmaan ja myöhemmin hän myös tuotti yhtyettä. Hän kertoo lumoutuneensa studiosta ja siellä työskentelystä niin paljon, että alkoi hengailla siellä vapaa-ajallakin. Luulisi, että viimeistään siellä saataisiin timanttia aikaiseksi. Siellä oli kaameeta soittaa. Se on vaan sattumaa ja tietyllä tavalla tuuria. Kymmenien työstämä sinkku ei pomppaa esiin loppumateriaalista esiin kuin pompöösiudellaan. Mä en voi ymmärtää kuka on keksinyt täysin dempatun studion. Kun Nylund sai pallottelusta tarpeekseen, päätti hän käydä vielä kerran ensimmäiset miksaukset läpi. Vaikka mun mielestä en soittanut mitenkään hyvin
Hän kuvaa tapahtumaa skitsottavaksi. – Sehän oli tietyllä tavalla oman kuulosensa, mutta kunnioittaa hyvin sitä originaalia. Mikäs siinä. Pekka Witikka tuotti puolet ja mä toisen puolikkaan. Ikuiseksi hinkkaajaksi tunnustautuva Nylund ei mieluusti kuuntele omia tekemisiään. – Se oli myös sellaista aikaa, jonka toivoisin tulevan takaisin. Nylund kuulee kappalemateriaalissa joitain eroavaisuuksia. Kyse oli Sirkesalon vahvasta visiosta, mihin kappaleisiin ainakin tietyt soittajat sopivat. Ainakin jos tarkastelee edellisen albumin En ängel faller ner -kappaleen saama suosiota. Paljon maahanmuuttajia asuttavasta Itä-Helsingistä kotoisin oleva tuottaja ihmetteleekin missä on heidän tekemänsä musiikki, sillä Ruotsissa suuri osa hiphopista on maahanmuuttajien tekemää. Hänellähän oli oma bändi, mutta osaan biiseistä hän halusi vanhat kaverinsa, joiden kanssa oli tehnyt joskus cover-keikkaa. Sitä ei muuten helsinkiläinen tajuakaan kuinka lähellä Suomea Ruotsi siellä päin onkaan. On epäselvää miten kappaleet valikoituivat eri tuottajien kesken. Bändi koostui pääosin ruotsalaisista ja pohjanmaalaisista soittajista. On sanomattakin selvää, että uuden version suosioon vaikutti osaltaan esityskieli. Pohjat äänitettiin seuraavalla kokoonpanolla: Andreas Habo rummuissa ja Bengan Bengtsson bassossa, kitarassa Mikko Paavola ja koskettimissa Mikael Svarvar. Tänä päivänä hommaa voisi tehdä ihan millä kielellä tahansa. Sitä paitsi olihan Ingen vinner jo lopahtanut. Tämä ei ole kuitenkaan Nylundilla päällimmäisenä mielessä, kun hän muistelee albumin syntyä, vaan suru Sirkesalon menehdyttyä tsunamiturmassa Thaimaassa juuri ennen albumin valmistumista. Muistot itse levyn tekemisestä ovat kuitenkin mieluisia. Nyt tuntuu, että homma on vähän kapenemaan päin. Vajaan viikon mittaisissa Tornion sessioissa käyttökielenä oli ruotsi, jota myös Sirkesalo puhui sujuvasti. ”Ai, olenks mä tehnyt noin?” Kuuntelin kuitenkin niitä biisejä vähän aikaa sitten ja perskules, nehän oli aika hyviä! Aki Sirkesalo: Sanasta miestä, Capitol Records, 2005 Aki Sirkesalon viimeiseksi jäänyttä albumia tehtiin ison maailman tyyliin kolmessa eri paikassa, kahden tuottajan ja kolmen bändin kanssa, joista kahden kokoonpano oli varsin kansainvälinen. Torniossa, Witikan studiolla Espoossa ja Pitäjänmäessä Sountrackilla, jossa myös oli mukana ruotsalaisia, kuten Per Lindvall ja Mats Schubert Bo Kaspers Orkesterista. – Niinpä, se on ihan sama kuin lähtisi Tallinnaan. Silloin elettiin varmaan viimeisiä aikoja, kun levy-yhtiö antoi vapauksia. Pakkohan se on luopua siitä, mutta jotenkin se on pelottava juttu. Silti Nylund veikkaa Ville Pusan suosion perustuneen kuitenkin paljolti juuri suomenkielisten diggailuun. Nylund ei ollut mustasukkainen uuden version saamalle suosiolle. Sirkesalo oli siis tutustunut ruotsalaisiin soittoniekkoihin keikkaillessaan Pohjanmaalla. Kyllä tänne mahtuis. Nylund valittiin sen takia, että myös hän tunsi ruotsalaisia soittajia. Tähän osavaikuttajana oli ollut Mikael Svarvar, joka tekee Vaasasta käsin keikkaa myöskin lahden toisella puolella. Ilmassa väreili luksuksen tuntua kun pohjien äänitykseen Tornioon mentiin oikein lentokoneella ja soittajia tuli sieltä täältä. – Todella mahtava levy tehdä. Että kieliasioilla ei olisi niin paljon merkitystä radiosoittoon. Akilla oli visio, että levy tehdään monen eri soittajan kanssa. ”Silloin elettiin varmaan viimeisiä aikoja, kun levy-yhtiö antoi vapauksia.” 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 11 8.4.2018 17.49. Kaiken kaikkiaan kappaleita äänitettiin siis kolmessa osoitteessa. Levyn vieminen masterointiin aiheuttaa painajaisia. – Ei tiennyt mitä odottaa kun tunsin vain Paavolan ja Svarvarin, mutta hemmetin hauskaa oli. Vielä suurempi hitti tuli kappaleen suomenkielisestä versiosta Haaveet kaatuu, joka soi sen ajan hittielokuvassa Pahat Pojat. www.riffi.fi 2/2018 11 tu kotimainen, jonka joku saattoikin jo nimestä päätellä. Bändi oli haalittu pääosin kasaan ruotsista. – No kun ei se miksaus ikinä ole siinä
Hän oli kuullut kaikki biisit. – Vitikalla on oma tosi hieno, tiivis soundi. Kun ei se koskaan oo niin, että vaan istutaan alas ja aletaan soittamaan ja homma on kahden oton jälkeen valmis. Kaiken kaikkiaan neljä Sirkesalon albumia: Sanasta miestä, Enkeleitä onko heitä, Aika ja Halutuimmat, saavuttivat kultaa tuona vuonna. Hommat luisti tosi helposti ja hän oli semmonen visionääri. – Se oli kauhea järkytys. Kaikki tietysti kävi, kun enhän mä edes tuntenut niitä kahta ruotsalaista soittajaa. Kun seuraavaa sinkkua ryhdyttiin editoimaan, lähti Sirkesalo lomalle palaamatta koskaan takaisin. Bändi oli saanut demot biiseistä etukäteen. Kyllähän siellä käydään hommia läpi ihan komppitasolta lähtien. Se oli hemmetin hauskaa aikaa, mutta kauhea päätös. – Onhan se tietty haaste. En edes tiedä miten hän sen tekee. Sen verran lähellä ne oli. Mutta Aki oli todella hyvin kartalla koko ajan, siitä miten hän tietyt asiat haluaa ja näkee. Aika eloisa ja kaikuisa huone, jonka takia ei päästy soittamaan kaikki yhdessä huoneessa, Nylund muistelee Albumia pitää ajatella aina kokonaisuutena, mutta miten se toteutetaan kun levyä tehdään kolmessa paikassa eri soittajien kanssa. Ja hän pystyi myös kertomaan sen. Kyllä siitä ihan tasapuolinen levy kuitenkin tuli. Aina tehnyt tosi hyvää jälkeä. 12 www.riffi.fi 2/2018 n näyteikkuna Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi NORD STAGE 3 88 Nord Stage tarjoaa Nordin palkitut urku-, pianoja synateknologiat yhdessä ja samassa paketissa – Tule ja testaa! 3 599 € Kysy tarjous! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi The Pugilist! Fender 2018 uutuuspedaalit alkaen 99 € H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 1 048 € Nano 305 FX 748 € – Kyllähän niitä demoja kuunneltiin ja Aki kyseli meidän mielipiteitä. Tuottajana se oli tosi helppoa, kun hänellä oli niin vankka ja selkeä näkemys, mitä hän hakee. Joku biisi josta aloin miettimään, että kumpi sen oli tehnyt. Akin kanssa oli todella kivaa tehdä. Samana vuonna se saavutti kultaja platinarajan. Mä en ollut kuullut Vitikan miksauksia. Hyvä levyhän siitä tuli ja sai kohtalaisia arvosteluja, mutta en mä sitäkään pystynyt silloin kuuntelemaan. Sanasta miestä -albumi valmistui jo vuonna 2004, ja se julkaistiin omaisten pyynnöstä alkuperäisen aikataulun mukaisesti keväällä 2005. Rakenteet, vikat sävellajit ja viilaukset sun muut… Kun lähdetään noinkin pitkälle äänittämään ja aika on aina rajallista, homman pitää toimia heti. – No vaikka ohjata miten jotain juttuja soitetaan. Albumi oli muuten valmis ja siltä oli julkaistu ensimmäinen sinkku. Albumin tuotto on ohjattu hyväntekeväisyyteen. Pohjat tehtiin paikallisen studiokoulun tiloissa ja mukana oli talon puolesta äänitarkkailija, joka auttoi patchauksissa ja muissa käytännön asioissa. Onko jonkun biisin rummuissa liikaa tavaraa tai pitäiskö joku homma soittaakin sudeilla. Päässä pyöri koko ajan seuraava projekti. Sanasta miestä on myyty tähän mennessä 39 684 kappaletta. Se piti ihan tarkistaa. Olin aika kovassa seurassa. Se oli ihan kauheeta. – On aina hankalaa tulla uuteen paikkaan, kun ei tunne sen akustiikkaa, eikä huoneita. Mitäs sinun hommaksi sitten jäi. Olen aina ihaillut sitä. Jokainen miksasi omat biisinsä. Juha Tikka oli EMI:llä A&R:nä ja hänen näkemyksestään oli paljon hyötyä. Se on sessioita, joita en ikinä unohda. Veikkaan, että keskiverto-kuulija ei edes huomaa mitään eroa sessioiden välillä. (Lähteet: Ifpi, Wikipedia) u 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 12 8.4.2018 17.49
pussin Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410, soitinlaine@soitinlaine.fi, www.soitinlaine.fi QSC TouchMix -sarjan mikserit Soitin Laineelta! 999 € 1 399 € 1 999 € TouchMix-8: TouchMix-16: TouchMix-30 Pro: DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Trace Elliot ELF Bass Head – Massiivinen soundi pakattuna erittäin kätevään kuoreen. Neligan Cigar Box Hogshead Sis. 465 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi GEM PROMEGA 2+ Huippuluokan käsintehty digipiano Suomesta! 2 790 € Huom! Uusi osoite: Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 13.6.2018 ilmestyvässä numerossa 3/2018. 20 eri tyylistä rumpusettiä ja efektit niiden muokkaamiseen. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. DLX-hinta: 299 € Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi R-JAM Group Oy, Ennekuja 2, ESPOO, 0500 400 310 Katso jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi VS Audio Royal Flush Kaksikanavainen Overdrive! CH 1: low gain overdrive CH 2: kermainen medium gain overdrive Molemmat yhdessä antavat agressiivisen putkisoundin ja mahtavan sustainin Kummallekin kanavalle on omat säätönsä Eurooppalaista käsityötä 220 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-1: kompakti rumpusetti huippuominaisuuksilla. P O R I S O U N D C I T Y. F I Flight Mikitetty basso-ukulele + Gigbag 399 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Hinta 215 € J. www.riffi.fi 2/2018 13 Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 13 8.4.2018 17.49
Useita värivaihtoehtoja. 14 www.riffi.fi 2/2018 n näyteikkuna F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! YAMAHA APX600 elektroakustinen kitara Uudessa APX600-sarjassa on uusittu rimoitus, joka tuo alaääniin muhkeutta. DJ-käyttöön, musiikkiesityksiin, lattiamonitoriksi, U name it! F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Markkinoiden paras Hammond-soundi, sekä 100 muuta soundia. 325 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 555 € Zildjian A City pack – City pack on yhdistelmä soundia ja kätevyyttä. 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 14 8.4.2018 17.49. Mukana kielet, asennustarvikkeet, slideputki, opaskirja ja CD. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/okko OKKO Motörbass -bassosärö Saksassa käsintehdyt OKKO-efektit meiltä! 189 € Lisätiedot MPC X:stä sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi AKAI MPC X MPC-sarjan uusi ”stand alone” -lippulaiva on täynnä huikeita ominaisuuksia kuten suuri täysvärinäyttö multi-touchteknologialla, 16 erittäin herkkää värikoodattua sormipadia, 16 GB:n tallennustila, kaksi USBväylää, MIDI-liitännät sekä stand alone -moodissa toimiva uskomattoman monipuolinen MPC 2.0 -softa! Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 2 199 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 1 550 € Hammond SK1 Kevyt keikkaurku loistavilla soundeilla. F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 55 € Koottava sikarilaatikkokitara. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Blues Box -sikarilaatikkokitara – UUTUUS! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 599 € Bose S1 Pro – Uutta Boselta! Kannettava PA-järjestelmä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Saatavana myös 73ja 88-koskettimisena versiona. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 29,95 € UUTUUS! ALPINE Partyplug Pro Natural -korvatulpat Suodattavat kaikkia taajuuksia tasaisesti ja antavat vaimennettuna luonnollisen äänikuvan
1 295 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Epiphone Korina Explorer 1958 Aikaansa edellä olleen soitinlegendan paluu! • SlimTaper™ ”D” -kaulaprofiili • Alnico Classic™ humbucker -mikit 490 € St. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Keikalle, studioon tai kotiin. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 559,90 € Yamaha EAD10 – UUTUUS! F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 1 399 € Akustisten vahvistimien uusi aika jatkuu! 400 W, 2 x 8" woofer + 1" dome tweeter. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha TF-3 digimikseri Vääntää, soundaa, helppo käyttää! 2 590 € Tilaa suoraan kustantajalta: www.riffi.fi/verkkokauppa Tila & ääni, siinä se! Verraton opas Atmokseen matkaaville. Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 190 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 990 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Little Tweedy Drive Tweed Deluxen legendaarinen soundi ja käyttäytyminen pedaalissa. www.riffi.fi 2/2018 15 F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 19, TAMPERE Puh. Hughes & Kettner era 2 – UUTUUS! F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Elektroakustinen rumpumoduli. 20 € 08-15 Ikimuistoiset_Näyteikkuna.indd 15 8.4.2018 17.49. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! YAMAHA PSR-S775 työasema Ammattilaisen työasema todella moni puolisilla ominaisuuksilla. 205 € Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Tokai TTE-55 AG WBL Tokai Premium Series TE-malli, tehty Japanissa, saarnirunko, vaahterakaula, Seymour Duncan STK -mikit
Kaikki artikkelin kuvat ovat soundcheckistä. 16 www.riffi.fi 2/2018 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA CMX lähti tien päälle – vahvaa vähemmällä! Jo 16 albumia julkaisseen CMX:n retrospektiivinen kiertue ”Kolmen vuosikymmenen lauluja” kuljetti suomirockin ykköskastiin kuuluvaa nelikkoa ja kolmemiehistä tekniikkaryhmää kevättalvella halki maan. Kitarakaapit paahtavat sidefillien takaa vain soittajien korviin. CMX juhlistaa kiertueellaan yli 30-vuotista taivaltaan sekä uuden ”Alkuteos”albumin julkaisua. Lavakuuntelu hoituu vanhan liiton malliin tuplakulmilla sekä rumpuja sidefilleillä. Kävi ilmi, että vähemmälläkin teknisellä varustelulla syntyy ensi luokkaista jälkeä, jos vain materiaali on tarpeeksi vahvaa ja kaikki sen toteuttajat tilanteen tasalla. 16-21 CMX.indd 16 9.4.2018 16.35
Tällä kiertueella mukana kulkevat backlinen lisäksi vain mikrofonit ja DI-boksit. Häntä ei hetkeäkään hirvittänyt lähteä kiertueelle turvautuen keikkapaikkojen kamoihin. Kalusto kunnossa Kupiaisen ja Olli Hietajärven tekniikkaryhmän täydentää trioksi Mikko Kymäläinen, joka ajaa autoa ja toimii lavakätenä. Siinä saa miksaaja olla valppaana ja elää tilanteessa mukana. Bändi on alkanut luottaa siihen, että laadukkaista keikkapaikoista löytyy osaava teknikko, joka tuntee talon monitorijärjestelmän ja osaa ajaa sinne sen mitä bändi haluaa kuulla. 16-21 CMX.indd 17 9.4.2018 16.35. – Tällä rundilla mukana ei ole omaa pöytää, joten se puoli vaihtelee illasta toiseen riippuen siitä millaista laitteistoa on tarjolla. Bändi tuottaa lavalta lähes kaikki tarvitsemansa soundit ja sävyt, mutta jotain efektiasioita jää miksaajankin harteille. Hyvin suuri apu koituu siitä, että kitarakaapit ovat nykyään bändin ”sidefilleinä”. – Lähestyn asiaa niin, että tätä bändiä miksataan livenä, koska setti elää. Kupiaisen mukaan tilanne CMX:n kiertueella ei yleisöäänentoiston näkökulmasta dramaattisesti muutu, vaikka keikkapaikkojen kokoluokka vaihtelee muutaman sadan hengen rokkiklubista 1500-paikkaiseen Kulttuuritaloon. Monitorit hoitaa tällä kiertueella neljäs mies, joka vaihtuu joka ilta. Valppaana hetkessä CMX mahtuu livenä vajaaseen pariinkymmeneen kanavaan: rummut sähkölisukkeineen haukkaavat 12 kanavaa, basso tulee sekä mikillä että linjaan, kitarat tulevat monona ja kattauksen viimeistelevät A. Kaikki lähtee siitä, että bändi soittaa hyvin, on sovittanut treenikämpillä liveversiot järkeviksi, kitaroiden ja basson lähtösoundit ovat kohdallaan ja rummut hyvässä vireessä. Se taas tapahtuu sijoittamalla mikit niin, että jokainen niistä kuulee vain sitä, mitä varten se on lavalle laitettu. W. – Suomessa kalusto on todella hyvää, tiskit ja PA-kamat laadukkaita. Yrjänän liidija Janne Halmkronan köörimikit. Sekä Kupiaisen salainen ase – Wavesin Maxx BCL -masterjarru, jolla saa lyötyä miksausta vähän nippuun. Yrjänä haluaa kuulla reilusti laulua. Vaikka kiertueen paikat on likimain varusteltu digitiskeillä, joihin voisi tuikata vaikka omat ohjelmoinnit muistitikulla, Kupiainen ei ole lähtenyt CMX:n kanssa scene-pohjaiseen toimintaan. Heti kun lähtee ulkomaille, niin jo Englannissa – puhumattakaan Espanjasta ja Italiasta – vastaan tulee aika erikoisia viritelmiä. Ja kun kyseessä on vieläpä kulmamonitoreja käyttävä vanhan liiton joukkue, vastaan tulee kiertoasioita ynnä muuta. CMX:n äänestä kokonaisvastuun kantava Kupiainen työskentelee tällä hetkellä myös Michael Monroen miksaajana sekä teknisenä tuottajana festareilla ja Cheekin megakeikoilla. Varsinkin kun CMX:n monitorointi ei ole korkeampaa tiedettä: kitaristit haluavat monitoreista lähinnä ristiin toistensa kitarat, omaa soittoaan kumpikin kuuntelee oman kaappinsa kautta. – Hienosti kokonaisuutta pystyy kuitenkin PA:sta hallitsemaan. Bändin musiikki on niin monimuotoista, että jos kylmiltään lähtisi miksaamaan niin aika monta yksityiskohtaa jäisi hoitamatta, hymähtää miksaaja Pekka Kupiainen urakkansa erikoispiirteistä. Olli Hietajärvi lisää mukana kulkevan valosetin tueksi talon trusseissa roikkuvaa heitinkalustoa, jos sellaista on tarjolla. Silloin ei ihan aina voi mennä soundi edellä. CMX ei ole jatkuvasti tien päällä siinä kuin joku Popeda tai Yö, joten bändin oma äänikalusto on niukka. – Olen toisinaan käyttänyt Optogateja taustalaulumikkeihin, nehän ovat kaikista lavalla olevista mikeistä suurimman osan keikasta turhaan auki. – CMX:n etupään vahtimisessa biisien tuntemus on kyllä A ja O. Vuotojen hallinta on Kupiaisen lääkkeistä tärkein. CMX on huomannut aikaa myöten, ettei ole kuuntelun osalta niin vaativa orkesteri, että tarvitsisi reissuilleen omaa monitorimiksaajaa. Kupiainen myöntää, että tinkimättömän taiteellisiin levyihin nähden live on silti aina kompromissi, varsinkin kun puhutaan CMX:n kaltaisesta äänekkäästä kitarabändistä. Lisäelementtien ymppääminen käy sähäkästi, kun kotiläksyt on tehty. Silloin aina muistaa kuinka kivasti asiat ovat Suomessa tällä lohkolla! CMX:n kevään keikat ajeltiin talojen tarjoamilla äänipöydillä. Eli vaikka kitaristit soittavat lujaa, kitarat eivät enää puhalla lavalta naamalle. www.riffi.fi 2/2018 17 S oundcheck Helsingin Kulttuuritalon keikkaa varten alkaa olla paketissa. CMX on rundinsa alussa, Kultsa on vasta kiertueen toinen keikka – ja samalla sen isoin. Kulttuuritalolla Pekka Kupiainen sai näppeihinsä Digicon SD8:n
– CMX:n musa on valosuunnittelijalle kiitollista materiaalia. Nykyään minulla on myös oma laulumikki – hopeinen kapistus, jonka merkkiä en ole koskaan oppinut muistamaan (dynaaminen AKG D7, toim. A. Ajattelin soittaa tämän kiertueen sillä, sillä sen ergonomia on sopiva soittotyylilleni. Otin itseäni niskasta ja investoin kivikoviin laatuvehkeisiin. Monilla levyillä bassojutut ovat saaneet väistyä kitaroiden tieltä.” ”Pääsoittimiani keikoilla ovat Rickenbacker 4003, Fenderin J-basson käsin minulle tehty klooni sekä Timo Hirvosen tekemä erikoinen SG-basso – kaikissa vahvat passiivimikit. W. – Tuntuuhan tuo mukavalta, ja on se tietyllä tavalla käynytkin ilmi. Olen itse puolestani yrittänyt perustella valojen merkitystä esimerkiksi niin, että haluan selvittää kiertueen biisilistoista millä lailla livevedot poikkeavat levyversioista. Ja soundi on järeä vaikka soitin on pieni. Ei niin, että ääni olisi vähemmän tärkeä, mutta näiden soitta jien piirissä valonkin arvo selvästi ymmärretään. Viime vuonna kaivoin sen esiin ja sitkeällä säädöllä sain kaulan suoraksi, Kitarapaja laittoi uudet mikit ynnä muuta. Siinä oli Rictyyppinen soundi, mutta se hajosi kymmenen vuotta sitten. Toinen puoli basson kaulasta on Voyager-luotaimen rungossa matkalla ulos Aurinkokunnasta. Mutkan kautta kuultu tunnustus tuntuu imartelevan Hietajärveä, joka oli juuri ehtinyt kuvailla kirjoittajalle valosuunnittelijan tehtävää ”musiikin jatkona” olemiseksi. Peaveytä, Marshallia, japanilaisia käyttöbassoja. Rakas on myös Bartolinin elektroniikalla varustettu hiilikuitukaulainen viisikielinen Modulus 1980-luvulta, jolla soitan useilla levyillä. Soundin tuottamisessa plektra on tärkeä: olen soittanut kolmekymmentä vuotta Jim Dunlopin 0.88 mm:n vinyyliplektralla, jossa on sitkeä ja sormissa pysyvä tuntuma.” ”Bassoni langaton on jo viisitoistavuotias Sennheiserin setti. Ajan myötä Hietajärven ajatukset bändin valojen tekemisestä ovat kehittyneet, ja esimerkiksi dynamiikan sekä kontrastien korostamisesta on tullut entistä tärkeämpää. Haaveilin sellaisesta vuosia, ja kun vasuri vihdoin löytyi ostin sen – ja itkin onnesta! Toinen tärkeä on 1980-luvun Gibson SG -biisintekokitarani, jossa on minulle tehty uusi kaula Hagströmtyyppisellä stockilla ja jenkkiläisen pikkupajan humbuckereilla. Tykkään melusta lavalla, joten meillä on kulmamonitorit – korvamonitoreja en osaa sietää. Ja ruma.” ”Minulla oli kirjavat pilipalikamat jonnekin 1990-luvun puoliväliin. Niitä ei ole sitten tarvinnut vaihtaa. Ei ole koskaan pettänyt, vain virtapiuha on vaihdettu pari kertaa. Pidän erottuvasta, hieman röyhtäyksen kuuloisesta soundista, jolla harrastamani melodiset koristeet erottuvat – ainakin keikoilla. Siinä riittää dynamiikkaa, muutoksia, kontrasteja ja iskuja, Hietajärvi kuvailee. Nykyään toisinaan myös Aquilarin 500W diginuppia ja 12"-kaappia, joka kuulostaa eloisalta digivehkeeksi, sekä studiossa joskus myös Aquilarin Tonehammer-putkietuastetta.” ”Efektinä ja kompressorina on ollut vuosia Bossin jykevä multiefektiboksi, tosin käytän sitä lähinnä viritysmittarina ja satunnaisesti flangerina tai tremolona. Yrjänä, laulu ja basso: ”Soitan bassoa plektralla, sillä olin aluksi kitaristi – sankareistani Chris Squireja Lemmy-vainaat soittivat myös plektralla. huom.).” ”Rickenbacker-basso on aarteeni, josta en luovu. Siis oikeasti, hiilikuitu on samasta tuotantoerästä!” ”Korealaisen Tune-laatubasson ostin aikoinaan MSAudiotronin loppuunmyynnistä pikkurahalla. Riffin jutunteon alkumetreillä CMX:n muusikoiden piiristä esitettiin toiveita, että myös valopuolta olisi hyvä käsitellä, bändi kun kokee visuaalisen puolen tärkeäksi esiintymisessään. Keikoilla ja studiossa käytän klassista Ampegin 300W nuppia ja 8 × 10" -kaappia eli ’rantasaunaa’. Nehän saattavat poiketa paljonkin, ja vaikka muutokset tuntuvat soittajille pieniltä ja itsestään selviltä, ne ovat minulle valosuunnittelijana tärkeitä tietää. 18 www.riffi.fi 2/2018 Iskuista kiinni Hämeenlinnan Verkatehtaan teknisenä tuottajana työskentelevä Olli Hietajärvi on ollut CMX:n valosuunnittelijana vuosikymmenen alusta asti. Vieläkin nousee soundcheckissä hymy kasvoille kun Ampeg/Rickenbacker-yhdistelmä yskähtää eloon.” 16-21 CMX.indd 18 9.4.2018 16.35
Säröni tulee kuitenkin aina putkivahvistimesta.” ”Paras rokkisoundi lähtee Mesa Boogien Dual Rectifierista, jonka kanavien vaihdon livenä hoidan Bossilla sellaisen midi-härpäkkeen välityksellä. Nykyiset soittimet ovat olleet omistuksessani vuosia eikä uusia ole tarkoitus ostaa – ellei jostain pelmahda eteen valkoinen Gibson Firebird Bigsbyn kammella…” Janne Halmkrona, kitara: ”Juhlavinta on seisoa Mesa Boogien Dual Rectifierin edessä Les Paul tai SG kaulassa ja luukuttaa jotain E-pohjaista riffiä pikkuisen liian lujalla. Rokissa kun kaikki on aina vuorattu mustaan ja olen vastahankaan asiassa kuin asiassa. Eri kitaroissa on myös erilaiset biisit sisässään – oma mieli on ihan toissijainen sävellyspuuhissa, jos kitara niin haluaa!” Timo Rasio, kitara: ”Minulle kitara on ennen kaikkea lyömäsoitin, ja ketäpä sitä lujempaa kurittaa kuin rakkaintaan. Kun on klassinen putkinuppi, niin dynamiikkaa ei puutu ja räpylän iisimmällä käytöllä saa haettua monta eri tunnelmaa. Rokkiriffittely on mahtavaa, mutta toisaalta niin on myös Gretschin Power Jetin tai Telecasterin rämpyttely Johnny Marr -hengessä puhtaalla soundilla.” ”Kiertueella käytän kahta Gibson Les Paul Silverburstia, vaikka niiden paino rusentaakin välilevyt ja jäykistää hartiat. Pääasiassa puhtaiden soundien chorus-, phaserja delay-juttuja, mutta tälle kiertueelle kaivoin myös levyllä käytettyjä urkumaisia synasoundeja. Rikas ja lämmin vastakohta Tipin keskiäänisemmälle naamaanlyöntirunttaukselle.” ”Livenä käytän Bossin GT-100 -multiefektiä, keikalla olen luottanut Bossiin vuosikymmeniä. www.riffi.fi 2/2018 19 Molemmat ovat 1970–80-lukujen vaihteesta, joka ei kuulemma ole Gibsonin loistokautta, mutta minun keppini ovat erinomaisia soittaa ja soundi on muheva ja runsas. Muutama arvokitarakin on tullut hankittua, ja vaikka niitä ei kannattaisi ottaa kiertueelle jäätymään bussin perässä, nekin ovat työkaluja ja vaativat soittamista, joten en ole hysteerinen sen suhteen. 16-21 CMX.indd 19 9.4.2018 16.35. Ja kun ulkonäkö on tärkeää niin haksahdin valkoisiin kitarakamoihin. Myöhemmin aloin kaivata enemmän alakertaa ja tehoakin. Moulinexeihin kuuluvat Bossin Chorus, Flanger, Delay ja Echo, MXR:n Phaser, Fulltonen OCD, Electro Harmonixin Leslie G ja Mad Professorin Tremolo. Tavallaan se on suht hintava viritysmittari, mutta olen rakennellut sillä biisikohtaisestikin soundeja livekäyttöön. Sinänsä en ajattele että minulla olisi ’omaa soundia’. Signaalitie kulkee Les Paulista piuhalla suoraan Mesan kolmoskanavaan ja Mesan 4 × 12" -kaappiin jossa on Celestionin Vintage 30 -elementit.” ”Aarre, josta en luovu on Gibson SG ’73, koska se on valmistettu samana vuonna kuin maailmankaikkeuden paras levy, Black Sabbathin ”Sabbath Bloody Sabbath”. Eli omalla kohdallani suurin osa biiseistä mennään suhteellisen kuivalla soundilla.” ”Tämän rundin luutut ovat valkoinen Gibson 335 ’89, Gretsch White Falcon ja uusimpana kolmas valkoinen keppi, Hagström Fantomen. Perussoundi löytyy riittävän vähäisestä (!) säröstä: P-90:n tallamikistä Gibsonin 335:ssä ja OCD:n gaini kakkosella. Eli ’keep it simple & clear’, ja kun äänen toimittaa ’Hiiwatti’ (DR 103 -nuppi ja 300 W:n kaappi) niin kuulunee salin perällekin!” ”Rakkain kitarani on vuosi sitten kuolleen isäni Sunburstvärinen Hagström Viking 1960-luvun loppupuolelta, sama soitin jolla opettelin Shadowsin ’Apachea’ vuonna 1972!” ”Aloittaessani CMX:ssä vahvarini oli Marshall JCM 800 ja ainoa keppi Squierin strato
Viimeistelen synamatskut Ableton Live -ohjelmistolla ennen niiden siirtämistä Rolandiin.” ”Liipaisen Rolandista biisin alussa kaksi toisiinsa linkitettyä padia, yhden alta lähtevät syna-asiat ja toisen alta klikkiraita. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Soitinraita menee PA:han ja soittajien kulmiin. – Sen jälkeen suunnittelen millä kalustolla ideat voidaan toteuttaa sekä miten kamat sijoitetaan bändin sekaan. Ja kun on tutustunut keikkapaikkojen valospekseihin etukäteen, pystyy vierasta kalustoa uittamaan nopeasti mukaan. Virveleinä käytän kahta Pearlin Sensitonesarjan 14" × 6,5" -snarea (runkoina kromattu messinki ja saumaton alumiini) jotka ovat pitkäaikaisia luottovehkeitä niin mekaniikkansa kuin soundinsa puolesta.” ”Symbaalit ovat olleet aina ja tulevat aina olemaan Zildjiania, lähinnä Avedis-sarjaa. Soittajien asettelu ei onneksi paljon muutu oli paikka pieni tai iso – jättimäisellä festarilavallakin he hakeutuvat lähekkäin. – Ylipäätään ennakkotyö on valosuunnittelussa tärkeää, ja nykyisissä valopöydissä on panostettu siihen, että show’ta pystyy muokkaamaan joustavasti. Kokonaisuuteen kuuluu 22" × 16" -bassari, 12" × 8" -etutomi sekä 14" × 12" ja 16" × 14" -lattiatomit. Tällä hetkellä setissä 14" Mastersound Hi-Hat ,18" Fast Crash, 22" Medium Ride, 19" Medium Thin Crash sekä K-sarjan 20" Crash/Ride.” ”Minulle soittimet ovat vain työkaluja. +6 ,0 sn t/ m in . Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Koska valopöydän 3D-suunnitteluohjelma vastaa todellisuutta vain johonkin saakka, Hietajärvi testaa käytännössä suuntia ja kiilojen avautumista kokoamalla setin kertaalleen ennen ensimmäistä keikkaa. ”Kolmen vuosikymmenen laulujen” valokalusto on kompakti klubisetti, joka nousee tolppiin lavan sivuille ja taakse. Olen ainoa bändistä, joka käyttää korvamonitoreja, ja vain klikin takia. Systeemi on äärimmäisen selkeä ja varma: rumpuraiserille ei tarvita alimiksereitä, kuulokevahvistimia, splittereitä eikä mitään!” Muutokset saattavat olla vaikka iskuja, joihin Hietajärvi tykkää valolla tarttua. Sen tiedän, että uusista Kumuistani en tule luopumaan koskaan. Siksi keikalla tärkeä osa settiäni on Rolandin SPD-SX Samplepad, jonka kautta saadaan mukaan synaosastoa. Ja kun muutkin kotiläksyt on tehty, loppu keikkapaikoilla on lähinnä hienosäätöä – esimerkiksi valojen intensiteetin osalta, mikä johtuu paljolti vaihtelusta esiintymistilojen valoisuudessa. Yhtään muodikasta liikkuvaa heitintä ei kattaukseen näytä sisältyvän. Se on ensimmäinen setti, jossa ei ärsytä mikään vaan kaikki on niin kuin haluan. Bändin soittoa kuuntelen luurien läpi isosta rumpufillistä. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 16-21 CMX.indd 20 9.4.2018 16.35. +1 7,1 7 sn t/ m in . Käytän paljon aikaa niiden virittämiseen/säätämiseen. Mutta paljon silläkin vaan saa aikaan, kun tietää mitä tekee. Kun selvisi, että voisin tilata uudet Kumut vaahterarungolla, White Marine Pearl -wrapilla ja perinteisellä lugimallilla, niin olin myyty.” ”Kumuista on tullut kaikkien aikojen suosikkini. Keikka-auton perästä nouseva oma heitinkattaus vaikuttaa simppeliltä: reilu tusina lediparreja takaja sivuvaloina ja taustakankaan ”pesureina”, neljä himmennettävää blinderiä eli Molea sekä strobo. Liikkumaton rulettaa Kulttuuritalon kaltaisissa isommissa keikkapaikoissa Hietajärvi ottaa trusseissa roikkuvaa talon kalustoa reippaasti mukana kulkevan perussetin tueksi. Kun setin pystyttää kerran rauhassa, saa samalla tehtyä kytkennätkin etukäteen. M at ka pu h. 8, 35 sn t/ pu h. Pidän tomikompeista, ja minulle on tärkeää, että tomit soundaavat setissä vähintäänkin kiitettävältä. Nautin todella tämän setin soittamisesta. Näin setti nousee tositilanteessa sähäkästi pystyyn. Kaikissa aiemmissa seteissä on aina ollut jokin asia – isompi tai pienempi – joka on ajan mittaan alkanut tympiä ihan huolella.” ”CMX:n levyillä on biisejä, joille on tunnusomaista joku synajuttu, mutta bändissä ei ole kiipparinsoittajaa. Hietajärven ohjainkalustona on GrandMA2 onPC, johon sisältyy perusohjaimen ja lisäliukulaudan eli ”Wingin” lisäksi järjestelmän moottorina toimiva kannettava tietokone. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. 20 www.riffi.fi 2/2018 Olli-Matti Wahlström, rummut: ”Tykkään käyttää paljon tomeja. Omiin korvamonitoreihini Rolandista tulee klikki, jota kukaan muu ei kuule. Yritin joskus keräillä jotain, mutta en saanut siitä kiksejä. Kasauksessa näkee, miten piuhoitukset kannattaa tehdä ja voi esimerkiksi teipata valmiiksi ”jönköt” eli kaapelit, jotka kulkevat jonkin matkaa nippuina samaan suuntaan. – Olen jumiutunut sellaiseen ajatukseen, että vaikka liikkuvia olisikin, liike ei saa näkyä. Uusien elementtien lisääminen on nopeaa ja tehokasta. Settinä minulla on tällä kiertueella ensimmäistä kertaa ikinä Kumut! Pekka Helasen tekemä All Maple Custom perinteisillä lugeilla on upouusi setti, ja ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Aioin alun perin pyytää Helasta pinnoittamaan jonkun vanhoista seteistäni vaaleaksi. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Eli jos suuntausta pitää vaihtaa, tehdään se pimeässä! u p. – Jos jätän sellaiset tilaisuudet käyttämättä, se saattaa näyttää yleisöstä virheeltä – ”nukkuuko valomies?” Setti pystyyn Koska CMX:llä ei ole välttämättä ollut tapana pitää PA-treenejä ennen kiertueita, Hietajärvi on katsonut parhaaksi järjestää sellaiset valon osalta omin päin – kunhan osapuolet ovat saaneet esiteltyä toisilleen ideansa. 8, 35 sn t/ pu h
p. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 16-21 CMX.indd 21 9.4.2018 16.35. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. +1 7,1 7 sn t/ m in . 8, 35 sn t/ pu h. M at ka pu h. 8, 35 sn t/ pu h. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. +6 ,0 sn t/ m in
Pakkasukko Jackie Venson. Idean takana on kitaristi Tuomas Laajoki, jonka uurastus on virkistänyt koko alueen musiikkielämää poikkeuksellisella tavalla. VIRTANEN soi jään ja pimeyden keskellä Blues N’ Jazz Nyt jo 12. Niinpä nuoret ovat kadonneet paremman tulevaisuuden perässä. kerran järjestetystä Kemin Pakkasukkofestivaalista on sukeutunut pienimuotoinen menestystarina rakenne muutosten ja laman koettelemassa pikku kaupungissa. Entinen työläiskaupunki on kokenut kovia ja 90-luvulla näytti siltä, että virta käy vain poispäin, kun molemmin puolin kaupunkia seisovat puunjalostustehtaat eivät työllistäneet entiseen malliin. K emi on reilu parinkymmenen tuhannen asukkaan tehdaskaupunki Meri-Lapissa, Perämeren pohjukassa. Sana on kiirinyt ja ympäri maailmaa saapuvat esiintyjät houkuttelevat väkeä myös Ruotsin puolelta rantaa. Onneksi matkailusta on tullut Kemin pelastusruiske. 22-25 Pakkasukko.indd 22 8.4.2018 11.05. Lumilinna on jo kaksikymmentäkolme vuotta houkutellut matkailijoiTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E
Niinpä Hotelli Merihovissa järjestettävällä Pakkasukko Blues N’ Jazz -festivaalilla on ollut jopa vaikeuksia saada majoitettua kaikki musiikinystävät, joita on tullut enenevissä määrin myös Ruotsin puolelta lahtea. Siitä syntyy hyvää diversiteettiä. Onneksi hommia löytyi Kemin kaupungin nuorisotoimesta, jossa Laajoki on tehokkuudellaan ollut painonsa arvoinen kultaa. Myös se, miten se tapahtui. – Andreas sai meidät lopullisesti ajattelemaan, että tulevinakin vuosina Kemissä tultaisiin kuulemaan rytmimusiikin saralta maailmanluokan artisteja. Optimistisuudellaan hän on voittanut skeptikoiden kyräilyt. Esimerkiksi tämän vuotisen Pakkas ukon pääesiintyjä Jackie Venson kävi soittamassa myös kouluissa. Pakkasukossa Laajoen parivaljakkona on alusta alkaen ollut kemiläinen organisaattori ja laulaja Antti Pasanen, joka on Nine Lives -yhtyeensä kanssa keikkaillut aina Yhdysvaltoja myöten. Ei pelkkää Chicago-bluesin shufflejumputusta jaksa kuunnella kukaan. – Paavo Väyrynen lupasi Keminmaalta työpaikan ja sanoi ”Tervetuloa!” Asuin jo täällä, kun Väyrynen ilmoitti, etteivät työt alakaan. Onneksi alueen osaava ja aktiivinen muusikkoyhteisö on apuna paiskimassa hartiavoimin talkootyötä. Brother Andy Liukko. Mietin miten sitä kaikkea voisi tehostaa. Niitähän aina riittää, Lumilinnakin naureskeltiin ensin toteutuskelvottomaksi. The Paladins edustaa myös monipuolisuudessaan juuri samaa mitä Kemin festivaali on. Alkuperäisen idean keksi Jussi Raulamo. Halusin, että kemiläisnuoret osallistuvat toimintaan myös itse. Haluaisin, että tästä tulisi semmoinen talvinen Pori Jazz. Laajoki kumppaneineen on siinä onnistunut ja miehen uurastusta kiittelevät niin ravintoloitsijat kuin kaupungin johtokin. www.riffi.fi 2/2018 23 ta ympäri maailmaa. Pian sainkin nuoret mukaan klubi-iltoihin, muistelee Laajoki. Boogie Woogie Dream (2013) – Ainutlaatuinen tapaus nähdä kolme alansa huippua samassa produktiossa: pianistit Diz Watson, Gene Taylor, Wiley Cousins. Jukka Orma & Black Motor (2014) – Orman tapa käsitellä musiikkia on yhtä monipuolinen kuin meidän halu tehdä festivaalia. The Paladins (2016) – Antin kanssa päätimme järjestää festarin siksi, että voimme jonain päivänä tuoda yhteisen suosikkimme The Paladinsin Kemiin keikalle. Varsinaista sivistystyötä ovat kouluvierailut. Linnan kappelissa ollaan menty naimisiin ja yösijasta lumihotellissa voi joutua pulittamaan yli 600 euroa. Merihovin Laajoen suosikit festivaalivuosien varrelta Andreas Öberg (2006). Koen tärkeäksi, että päätapahtuman anti olisi mahdollisimman monipuolinen. Sen jälkeen bändi-iltoja on ollut satoja. Hassua tarinassa on se, että Laajoki on tullut Keski-Pohjanmaalta. 22-25 Pakkasukko.indd 23 8.4.2018 11.05. Suunnitelma kuulostaa melko suureelliselta, jos tietää kuinka vaikea alueen pikkukaupungin ihmisiä on saada liikkeelle sydäntalvella. Noin puolet kävijöistä tulee muualta. Nuorille on järjestetty musiikkileirejä ja lapsille bändikylpyjä. Hotellit ovat täynnä. Diversiteetti kukoistaa Tänä vuonna monipuolisuutta ohjelmaan loivat esimerkiksi Maarit ja Sami Hurmerinnan duo sekä Olli Soikkeli & Marian Petrescu. Organisaattori Tuomas Laajoki, 40, hykertelee tyytyväisyyttään. Nuorisotyöstä lumipalloefekti lähtikin. Vuonna 2016 San Diegon legenda esiintyi Kemissä. – Antilla on rockabillyja 50’s-taustaa, minulla blues, funk ja soul. – Paikallisilla asiakkailla festivaali ei eläisi. Olin toiminut Kokkolassa aktiivisesti esimerkiksi Skandinavian Blues Party -festivaalissa. Romanialaislähtöinen pianisti on muuten Suomen ainoa Grammy-palkittu jazzmuusikko. Päällekkäiset tapahtumat ovat siitä lähtien repineet Laajokea. Markkinointia pitää muuttaa kolmikieliseksi. Samaisena tammikuun viikonloppuna vuonna 2006 järjestettiin myös ensimmäinen Pakkasukko-festivaali. Tuomas Laajoki ja Olli Soikkeli. – Meillä oli nuorten taiteiden yö -tapahtuma Tervahallilla 2006. Kahden virtuoosin työskentelyä olikin hämmästyttävä katsella
historiallinen jugendsali muuttui hetkessä newyorkilaiseksi jazzklubiksi. Se on hänen tähtäimensä. – Ihmiset jotka siellä soittivat Django-musaa, tiesivät minut etukäteen Youtube-videoistani. Soikkelin tärkein bändi on Rhythm Future Quartet, jonka kokoonpanossa on viulu, kaksi mustalaiskitaraa ja kontrabasso. Itse hän kokeekin olevansa jo täysverinen kemiläinen. Blueskitaristi on usein myös itse lauteilla. Se on hyvä juttu, sillä New Yorkissa ei keikoista saa paljon rahaa. Seuraavana vuoden hittilevy myi pelkästään Irlannissa 600 000 kappaletta ja artisti oli isompien lavojen omaisuutta. He osoittivat, ettei tasokkaan esiintyjän tarvitse tulla rapakon takaa. Ihmisten luottamus on Laajoelle ehkä se tärkein palkinto – se pitää ansaita. Niinpä seuraavalla kerralla minulla oli jo 24 keikkaa. – Moni kysyy, miten jaksan tehdä tätä ilman palkkaa, mutta minulla vahva ambitio päästä kokemaan tämä kaikki ja päästä myös jakamaan, että tällaistakin on olemassa. Monipuolinen ohjelmisto on ollut jatkuvuuden ehto. Takana on yksi levytys. Blondi suomalainen on kyllä tuttu näky sielläkin ja kutsu on käynyt mustalaisperheiden illallispöytiin. Siellä esiintyvistä artisteista mainittakoon perinteet mestarimaisesti hallitsevat norjalainen Joakim Tinder holt sekä pietarilainen Konstantin Kovalev. Ruotsalainen jazzkitaristi Andreas Öberg oli ensimmäinen nimekkäämpi artisti. Virtuoosin tähtäin on kuitenkin ollut saada laajempaa kuulijakuntaa perinteisemmän jazzin puolelta. Työtkin tehdään talkoolla. Suomen positiivisimman bluesmiehen esiintymistä oli taas ilo seurata. Sen jälkeen Gypsy jazz -virtuoosit ovat olleet festivaalin kulmakiviä. Minäkin teen elantoni nimenomaan Nykin ulkopuolisilla kiertueilla. Kilpailu on kovaa, ja kuten newyorkilaiset itse sanovat: ”If You Can Make it Here, You Can Make it Anywhere”. Haluan toimia sanansaattajana hyvälle meiningille ja oman avoimuuteni kautta näyttää, että muusikoiden pitäisi verkostoitua. Jo’n kanssa lavalla nähtiin myös nuori harpisti Brother Andy Liukko, jonka toi oman piristysruiskeen illan kitarismille. Pidempiaikainen työskentelyviisumi irtosi vuonna 2014 ja sen jälkeen koti on sijainnut Manhattanin välittömässä läheisyydessä. – Olen aina halunnut, ettei toiminta ole vain paikallista puuhastelua vaan näkemyksellistä toimintaa. Semmoinen saarnamiehen halu sivistää. Suomalaisista artisteista suurimman työn teki Jo’ Buddy kolmella keikallaan. Talous tasapainossa Festivaali on päässyt lähes aina omilleen, vaikkei se voittoa ole tuottanutkaan. Muut bändin jäsenetkin asuvat Bostonissa. – Vieläkin se on kiireisin bändi mitä minulla on. – Pakkasukko on ollut itselleni mahtava mahdollisuus kehittyä, mutta se on myös ollut yhteinen etu. – Nykissä on ollut pitkään buumi josta puhutaan nimellä Trad Jazz tai Hot Jazz. Seuraavaksi siellä raikasikin jo austinilaisen Jackie Vensonin raikas blues, jossa juurevaan tulkintaan yhdistyi vahva naisellisuus. Olen soittanut Django-musiikkia jo kolmetoista vuotta ja vaikka soitan sitä pelkästään huippujen kanssa, niin sekin alkaa välillä maistumaan puulta. Laulaja-kitaristi 50’s rock oli pieteetillä soitettua eikä sitä haitannut muu kuin aamuöinen soittoaika. Kemin kaupunki tukee festivaalia ja valittiinpa Laajoki Meri-Lapin positiivisimmaksi persoonaksi vuonna 2016 sekä Kemin kuninkaaksi vuonna 2012. Django-juttu on vain osa sitä. Olen koittanut laajentaa repertoaariani niin, että Midas M-sarja tarjoaa hintaluokassaan lyömättömät ominaisuudet, helppokäyttöisen iOS remoten ja kymmenen vuoden takuun! M32, M32R, M32C, DL32, DL16 DN32-ADAT/DANTE/MADI/USB MR18, MR12 Midas tuotteet suoraan suomalaisista musiikkiliikkeistä! Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com MAAHANTUONTI: 5 25 75 95 100 22-25 Pakkasukko.indd 24 8.4.2018 11.05. Eikä Laajoen uurastus ole jäänyt huomaamatta. Siellä hän myös oli yksi kovimmista heti ensivisiitistä 2011 lähtien. u J os Olli Soikkeli, 26, olisi halunnut panostaa vain taitojensa hiomiseen mustalaisjazzin saralla, hänen olisi kannattanut muuttaa Ranskaan ja Pariisiin. Siellä Djangon perilliset pitävät hoviaan ja autenttisesti tyylin hallitsevia taitajia piisaa. Leipä tulee kuitenkin keikoista. Siitä kaikki lähti. Solistin unisonossa soiva Stratocaster loi kontrastia miehisemmälle bluesille, jota alakerran Ankkuri oli pullollaan. Yhä useammin Soikkelin keikat ovat muuta kuin mustalaiskitaralla soitettua Djangoa. Soikkelin kaltaisia Django Reinhardt -taitureita edes New Yorkissakaan ei ole kuin kourallinen. Onnenpotku oli myös Imelda Mayn vierailu 2009. Mutta on hänellä omakin lehmä ojassa. Laajoki ja Pasanen ovat haistelleet tuulia ja onnistuneet saamaan Kemiin niin nousevia nimiä kuin vanhoja tähtiäkin. 24 www.riffi.fi 2/2018 TEKSTI JA KUVA: TOMMI E. ja Mighty Shittyn kanssa, ja Pepe Ahlqvistin bändissä hän on kiertänyt Pohjoismaita myöten. Keikkaa hän tekee tasaisesti kokkolalaisen Olli O. Soikkeli valitsi asuinpaikakseen kuitenkin New Yorkin, paitsi helpomman kielialueen vuoksi myös metropolin valtavan musiikkikirjon vuoksi. VIRTANEN New Yorkin kiehuvassa soppa kattilassa Olli Soikkeli on luonut New Yorkissa uraa jazzkitaristina jo neljä vuotta. ”Tämä on Suomen johtava juurimusiikin tapahtuma”, hehkutti Jo’ Buddy
Tosin pian kosmopoliitille tulee jo tiukempaa rytmiä ikävä. Tyylillisesti musiikki oli traditionaalisempaa jazzia Os Midas M-sarja tarjoaa hintaluokassaan lyömättömät ominaisuudet, helppokäyttöisen iOS remoten ja kymmenen vuoden takuun! M32, M32R, M32C, DL32, DL16 DN32-ADAT/DANTE/MADI/USB MR18, MR12 Midas tuotteet suoraan suomalaisista musiikkiliikkeistä! Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com MAAHANTUONTI: 5 25 75 95 100 22-25 Pakkasukko.indd 25 8.4.2018 11.05. Vieläkin plokkaan vanhoilta mestareilta, mutta vasta puolentoista vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että olen löytämässä oman ääneni. Silloin on hyvä palata Pohjois-Karjalan kotiin rauhoittumaan. Toukokuussa Soikkeli on kutsuttu New Yorkin historialliseen Town Halliin Django a gogo -festivaaleille esiintymään alan ykkösnimien Stochelo Rosen bergin ja Paulus Schäferin kanssa. Olen koettanut sitä käyttää hyväkseni ja päästä muihin tyyleihin käsiksi. Yhteistyö pianisti Marian Petrescun kanssa on myös vahvasti amerikkalaisen jazzin ytimessä kiinni. Seitsenkielisen kitaran rinnalla kuullaan Soikkelin sähkökitaraa, kun chorot ja bossa novat saavat modernin tulkinnan. Duo on treenannut aktiivisesti ja nyt suunnitteilla on syksyksi duokeikkoja Suomeenkin. djangoagogo.com car Petersonin tapaan. Soikkeli on myös treenannut tyyliin kuuluvaa oikean käden näppäilytekniikkaa. Django-keikkaakin silti vielä on. – Se on kehittänyt minua soittajana ja siitä kaikesta muodostuu oma soppa. Se avaisi uutta yleisöä. Voi soittaa parhaimmalla tasolla mitä tahansa. Kemissä Soikkelin instrumenttina oli puoliakustinen orkesterikitara. Vaikka Soikkelin elämä on Isossa omenassa, käy New Yorkin hektisyys Nurmeksen pojalle välillä liian raskaaksi. u puhutaan kitaramusiikista. Näiden aluevaltausten ja musiikillisten tutkimusmatkojen tavoite on löytää jotain uutta. 1987) kanssa. – Se Nykissä on tosi spesiaalia, ettei tarvitse lähteä Brasiliaan tai Argentiinaan, vaan minkä tahansa musiikkityylin mestarit ovat kaupungissa. Brazil Toinen aluevaltaus on brasilialaisen kitaramusiikki, jota hän on soittanut newyorkilaistuneen Cesar Garabinin (s. Nyt minua inspiroi amerikkalainen traditio
Koska vasta sisältä päin katsomalla pystyn tekemään parhaani lopputuloksen eteen. Ajallisesti katsoen ollaan merkittävän kilometripylvään kohdalla: Levinin ensiesiintyminen levyllä tapahtui Gap Mangionen Diana in the Autumn Windillä, joka ilmestyi vuonna 1968. Näin muodostan tasapainoisen kuvan siitä, miten voin parhaiten lähestyä biisejä – sekä soundillisesti että tulkinnallisesti. – Huolellisen valmistautumisen ja onnekkaiden onnistumisten ohella myös maantieteellinen sijainti määrittelee tekemistä. Vaikka periaatteessa jokainen hanke siis näyttäytyy vain toteuttamista vaille valmiina, on pitkä kokemus opettanut Levinin tietyllä tavalla varovaiseksi. Hengästyttävä cv venyy työnantajien kautta mitattuna Lou Reedistä Tom Waitsiin ja Cheristä Paul Simonin kautta David Bowieen. Tahdon aina ensin tulla työn alla olevan musiikin faniksi. Huippubasisti on kuitenkin urakoinut mittavasti muidenkin kuin 1970-luvun brittiprogesta ponnistavien bändiliiderien hankkeissa. Vaippoja taas sattui olemaan mukana, koska tyttäreni oli silloin siinä iässä. Jos äänitykset ovat esimerkiksi jossain New Yorkin studioista, minulla on perille vain parin tunnin ajomatka ja voin ottaa mukaan enemmän kalustoa. Levin pohtii Porin Karhulinnassa. – Yleensä nämä asiat kyllä kerrotaan minulle jossain vaiheessa, vaikka en pidäkään niitä mitenkään olennaisina. Ne voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä, ja toisinaan vasta kekseliäisyys eli sen kuuluisan laatikon ulkopuolinen ajattelu pelastaa päivän. Lopulta päädyin demppaamaan kieliä vauvanvaipoilla, ja niin saavutimme haluamani kuivan, tylyn ja lähes täysin soimattoman tonen. Ennenkin kertomansa tarinan ikään kuin lämmittelyksi kerrattuaan Levin syventyy tosissaan pohtimaan ja purkamaan studiotyön lainalaisuuksia. Näissä tilanteissa pakkaan autoon mieluummin liikaa kuin liian vähän tavaraa. Tyylillä ja taidolla oikeastaan kaikissa mahdollisissa genreissä tehty työ on varmistanut yhdysvaltalaisen Tony Levinin aseman maailman sessiomiesten terävimmässä kärjessä. B ostonissa vähän vaille 72 vuotta sitten syntynyt Tony Levin yhdistyy monen mielessä vahvimmin Peter Gabrieliin ja Robert Frippiin. Äkkiä kuvittelisi, että näin meritoitunut muusikko pyydetään projekteihin nimenomaan siksi, kuka hän on ja miltä hänen tiedetään tai oletetaan kuulostavan. Toimintaympäristön laittoi kuitenkin jo parikymmentä vuotta sitten täysin uuteen asentoon äänittämisen vapautuminen. – Jos en ikään kuin pakottamatta kuule biiseissä omia bassolinjojani, säästän kaikkien osapuolten aikaa vetäytymällä. Olin suunnitellut Peter Gabrielin Don’t Give Upia aikanaan tehdessä jo etukäteen melko tarkkaan, millaista soundia haen. Vasta silloin edetään kynnyksen yli äänitysvaiheeseen. Varaudu kaikkeen, valmistaudu olemaan kekseliäs Sataprosenttinen ammattilaisuus ja musiikin ehdoilla meneminen ei kuitenkaan sulje pois olosuhteiden ja sattuman vaikutusta. Olisi jotenkin töykeää päättää heti sessioista sovittua, että tällä kertaa haluankin itseäni tyydyttääkseni soittaa nimenomaan tällä kattauksella tai kuulostaa juuri tältä. Olen toiminut aina näin, koska se on minusta reiluinta sekä tekijöitä että musiikkia itseään kohtaan. Miehen nöyrä asenne tuntuu ylipäätään aseistariisuvalta ja on tällä tasolla sangen harvinainen. – Kaikkeen ei tietenkään voi varautua, sillä tilanne elää usein vielä studiossa. – Tätä ei tarvitse uskoa, mutta en kysy työn tarjoajilta koskaan, miksi he lähestyvät juuri minua tai mikä aiemmista jutuistani on kiinnittänyt heidän huomionsa. Mutta sitten kun projekti lähtee käyntiin, syvennyn nauhoituksiin valmistautuessa musiikkiin vielä uudestaan huolella. Se ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen. 26 www.riffi.fi 2/2018 TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: JUHA SEILA 50 vuotta ja 500 levyä Jos basisteista puhutaan, yksi nousee ylitse muiden. Jos musa puhuttelee, olen kiinnostunut. LeTony Levinin 26-30 Tony Levin.indd 26 8.4.2018 10.28. Jos tarjotut sävelmät eivät miestä kosketa, hän kieltäytyy kohteliaasti. Levin kuitenkin kiistää itse havainneensa ympärillään minkäänlaista ”tähtikulttia”. Yhtälöhän on lopulta hyvin yksinkertainen: minun halutaan soittavan bassoa, ja lähtökohtaisesti minä haluan soittaa bassoa. Demojen pitää kuulostaa siltä, että bassoässä kokee voivansa antaa musiikille jotain
26-30 Tony Levin.indd 27 8.4.2018 10.28
Loppuun asti lähes grammalleen suunniteltu pakkaaminen ulottuu musiikin teon ulkopuolisille alueille, henkilökohtaisiin asioihin. Näillä 26-30 Tony Levin.indd 28 8.4.2018 10.28. Pienemmissä puitteissa, kuten The Stick Men -trion kiertueilla, reunaehdot ovat usein ankarat. Sain käyttööni enemmän aikaa, kun minun ei tarvinnut aina enää fyysisesti tulla vaikkapa Eurooppaan tai matkustaa johonkin toiseen paikkaan. Muun muassa King Crimsonin ja etenkin Peter Gabrielin tapauksessa produktio on sitä kokoluokkaa, että myös instrumentteja voi ottaa mukaan ruhtinaallisen määrän. Laitteen ominaissoundi on erinomainen ja saan siitä irti 50 eri variaatiota, mikä riittää tähän tarkoitukseen enemmän kuin hyvin. 28 www.riffi.fi 2/2018 vin kertookin hoitavansa tämän renessanssin myötä leijonanosan sessioistaan nykyään kotoaan Kingstonista käsin. Entä olisiko viisikieliselle sähkikselle käyttöä. Ihan kaiken. Tarvitsenko osassa biiseistä ehdottomasti kontrabasson. Jos maksaisimme ekstraa ylimääräisten laatikoiden kuskaamisesta, jäisimme tappiolle. Jos soitettavaa on paljon, eikä materiaali ole ikään kuin yhdestä puusta veistettyä, tavaran määrä voi kasvaa isoksikin. – Tietyissä tilanteissa olisi ollut hyvinkin järkevää säilöä joitakin laitteita King Crimsonin varastolle Englantiin, mutta en ole niin vielä tehnyt. Näistä tärkein on tietenkin bändin mittakaava. Minun pitää päättää, riittääkö tavallinen basso. Soitanko sitä myös jousella. Se toi perustyöhön enemmän joustoa. – Etukäteisen suunnittelun määrä korostuu näissä tapauksissa huomattavasti. – Paras esimerkki lienee se, miten lähdin kotoa jalassani mahdollisimman moneen taipuvat, mukavat jalkineet. Säännöllisesti Atlantin eri puolilla kiertävillä yhtyeillä ja artisteilla on usein käytössään kaksi identtistä kalustoa. Mutta eihän kaikkea äänittelyä tietenkään voi hoitaa itsekseen ja yksikseen, joten perinteistä reissaamista tulee yhä myös kiertueiden ulkopuolella. – Vahvistimena käytän mallintavaa Kemperiä, jolla hoidan Stickin yläpään. Se riippuu paljon hankkeen luonteesta. Pientä, suurta, keskikokoista Kiertäessä tilanne elää monien eri muuttujien tahdissa. Nytkin Suomeen saapuessa Pat Mastelotton rummut tilattiin perusmallin mukaan konserttipaikalle maahantuojalta, muun tavaran Markus Reuterin täydentämä yhtye kuljetti mukanaan. Vai olisiko nauhaton sittenkin parempi. Kun tulee se Levinin arvion mukaan ”yksi kahdestakymmenestä” tilanteesta, jossa hän matkustaa studioon jossain päin maailmaa, mukaan lähtee periaatteessa aina minimimäärä laitteistoa. Pääosin tämä kyllä johtuu siitä, miten nykyään todellakin on pikemmin poikkeus kuin sääntö, että äänittäisin jossain muualla kuin kotistudiossani. Tony Levinin kohdalla konserttisalien koko vaihtelee New Yorkin maineikkaan Madison Square Gardenin kaltaisista massiivisista urheiluareenoista Porin entisen suojeluskuntatalon tapaisiin parisataa henkeä vetäviin juhlasaleihin. Näin ollen mukanani on minimimäärä pedaaleita, ja nekin on valittu osin koon tai siis tarkemmin painon mukaan, Tony kuvailee. Otanko mukaan myös jonkun Stickeistäni vai pärjäänkö bassoilla. Joten kaiken pitää mahtua yhteen matkalaukkuun. – Tällä erää Euroopassa kaiken sanelee se, että kuljemme lentäen. Esimerkiksi kollektiivinen improvisaatio ei oikein eri paikoista eri aikaan luonnistu. Varaston vuokra jää rahtikuluja pienemmäksi, ja samalla minimoidaan virheellisten reititysten aiheuttamat myöhästymiset sekä lentokentillä kolhiintumisen vaara. Bassopään pyrin pitämään analogisena, ja pedaaleja kuljetan tosiaan mukana vain muutaman. Bassokeisari osoittaa naurahtaen jaloissaan olevia kevyitä vaelluskenkiä. Lisäksi pääsin miettimästä sitä, mitä soittimia ja laitteita pakkaan kuhunkin juttuun mukaan, kuinka ne kestävät matkustamista ja niin edelleen. – Tietty osa toimenkuvaani mullistui täysin kotistudion perustamisen myötä. Levin ei ole ainakaan toistaiseksi suosinut tätä mallia
Olemme tehneet yhteistyötä pitkään, ja Michele tietää tarpeeni usein paremmin ja nopeammin kuin minä itse! En silti tietenkään roudauta kaikkea mahdollista ympäri maailman, mutta toiminta on erilaista valmistautumisesta lähtien. Eikä asiaa helpota, että esimerkiksi kontrabassoa ja Stickiä soitetaan täysin erilaisilla tekniikoilla. Koska vasta siellä, muiden kanssa soittaessa, minulle lopullisesti selviää, millainen kattaus on hyvä. Eli minun oli pakko kieltäytyä. Sen ohella, että Levin tunnetaan huippubasistina, on hän niittänyt mainetta myös harvinaisen Stickin soittajana. Stickin ajateltiin sopivan minulle kuin nenä päähän, koska sen soitto perustuu nimenomaan tappingiin eikä perinteiseen kieli-instrumenttien soittotapaan. Levin vähättelee, ettei suinkaan ollut ensimmäinen, joka otti Stickin ammattikäyttöön ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen, mutta myöntää sentään olleensa liikkeellä varhaisimpien joukossa. Totta kai vähän periodiluonteisesti, mutta kuitenkin. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana rundaamista on ollut ohjelmassa viittä edeltävää vuotta enemmän, mutta suhdeluku studioja kiertuehommien välillä on kuulemma aina elänyt. Harvinaista herkkua. Olin parhaillaan rundilla, jonka mittaan olin harjoitellut erilaisia hammer-on -tekniikoita, ja sitä kautta kytkös syntyikin. Bändiliidereistä Tonyn ykkössijalla on jo pitkään ollut Gabriel, ja kakkosena tulee Fripp. King Crimson harjoittelee Levinin mukaan edelleen vuosittain yhteensä useamman viikon ajan Yhdysvalloissa, ja silloin hänelläkin on mahdollisuus päästää luovuutensa todella kukkimaan. www.riffi.fi 2/2018 29 pitää voida esiintyä ja vähän kuntoillakin, kaikkea arjesta juhlaan. Orkesterin usein haastava repertuaari on näinä päivinä myös kasvanut sen verran laajaksi, että uusien ja uudelleen ohjelmistoon otettavien vanhojen teemojen kunnollinen omaksuminen vaatii aikaa. Siihen on tietenkin iän myötä tulevat fyysiset syynsä, mutta pyrin myös kehittymään soittajana isommin askelin kuin aikaisemmin. Niinpä soittimia ja laitteita tulee otettua treeneihin aina tavallaan vähän yli tarpeen. Stickillä ja bassoilla, hiljaa ja kovaa Satojen ja taas satojen sessioiden sekä keikkojen jälkeen Levin pitää oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä yhä tähdellisenä. Alkuun minulla oli kova työ jo siinä, etteivät Stickin kaikki kymmenen kieltä resonoineet äänekkäästi, kun soitin. Eli rundeja varten harjoitellaan pitkään ja hartaasti, joten monet asiat loksahtavat paikoilleen vasta siinä vaiheessa. Levin tahtookin korostaa, ettei mihinkään ideaan kannata hirttäytyä vain sen itsensä tähden. Mutta kotona ollessa treenaan yksin niin paljon kuin pystyn. Sillä en halua huomata jossain kaukana kotoa, että tähän ja tähän sopisi juuri se ja se koje, jota en ottanut mukaan. Jos pedaaleista puhutaan, tusinan verran on yleensä sopiva määrä niin Peterin kuin Crimsoninkin tapauksessa. – Peterin rundeilla ja myös Crimsonin kanssa minulla on yleensä mukana kaksi bassoarkkua ja backline menee tietenkin erikseen. Niin ikään saan nauttia pitkäaikaisen teknikkoni Michele Russotton palveluksista, eli tilanne on täysin erilainen. – Joskus käy niin, että rundin puolessa välissä täytyy palata kiltisti vanhaan tuttuun malliin, koska uusi uljas suunnitelma ei kannakaan. Nimenomaan kalenterista johtunutta oikeasti pahaa pettymystä pitää hakea yli 30 vuoden takaa. Mutta mukautumiskykyhän on toisaalta muutenkin yksi ammattimuusikon tärkeimmistä taidoista. Olin kuitenkin jo ehtinyt sitoutua Peterin silloisen rundin tekemiseen, ja totta kai aikataulut menivät vähän liiaksi päällekkäin. Silloin Tony joutui sanomaan ”ei” David Gilmourille. – Elettiin vuotta 1975 tai 1976, kun kuulin useammaltakin taholta tästä uudesta ja erikoisesta instrumentista. – Olin soittanut Pink Floydin A Momentary Lapse of Reason -albumille (1987), kun minulle tarjottiin yhtyeestä myös kiertuemuusikon paikkaa. Vaikka kädet ovatkin useimmiten riittävän täynnä, harjoittelu ja uusien asioiden omaksuminen kuuluvat tänäkin päivänä hänen rutiineihinsa. Ei erillisiä kenkiä ja lenkkareita, vaan mukava välimuoto. Toisinaan lupaava luonnostelma toimii aikansa, mutta sitten uutuudenviehätys karisee tai tapahtuu jotain muuta. Skaalan toisessa päässä olot ovat muuta, matkustaminen mukavaa ja hotellit komeita. Joidenkin juttujen pitää antaa ensin kasvaa, jotta niiden elinkelpoisuus selviää. Eikä tämän eräänlaisen tarveharkinnan puitteissakaan tietenkään toistuvasti samoja askelmerkkejä seurata. Robertin hankkeissa taas improvisaatio on näytellyt aina niin tärkeää roolia, että lähestymistapa on melko lailla toinen. Jos olisin ottanut kahdet popot, minun olisi pitänyt jättää kaksi pedaalia pois kyydistä. Minulla on ollut kunnia soittaa King Crimsonin eri olomuodoissa 1980-luvun alusta lähtien, ja niin sanottu R&D (tutkimusja kehitystoiminta) on yhtyeen olemukselle yhä elintärkeää. Ja totta kai intensiivinen soittaminen tekee hyvää myös taitojen ylläpidolle. Ja olen kyllä pyrkinyt myös tällä turneella harjoittelemaan joka aamu hotellilla yksikseni edes jonkin verran. – Otin yhteyttä soittimen kehittäneeseen Emmett Chapmaniin, hankin Stickin ja aloin harrastella sen soittoa. Tyypillisesti teen näissä tapauksissa niin, että tuon esimerkiksi pedaaleita harjoituksiin ikään kuin vähän liikaa. Moni saattaakin yllättyä siitä, että treenaan nykyään enemmän kuin nuorena. Myös varsinaisen työnteon olosuhteet tehdään mahdollisimman sujuviksi. Ja juuri tällaiseen pohdiskeluun King Crimsonissa on aina ollut hyvä ja rohkaiseva ilmapiiri. Levin sanoo töitä riittäneen aina. Jokaisesta nyans sista ei vain saa valmista kuvaa ilman bändiä, eikä kaikista vielä sittenkään mitenkään välittömästi. Jos olen tiivistempoisella kiertueella, hyvä tuntuma soittimeen säilyy jo päivittäisen työn kautta. Ihmisten eteen uskaltauduin Stickin kanssa ensi kerran esittämään Peter Gabrielin biisiä Moribund the Burgermeister. ”Minun halutaan soittavan bassoa, ja lähtökohtaisesti minä haluan soittaa bassoa.” 26-30 Tony Levin.indd 29 8.4.2018 10.28. – Treenaaminen on tärkeää, ja otan siihen säännöllisesti aikaa. Yleensä kaikelle kiinnostavalle löytyy aikaa, vaikka päällekkäisyyksiäkin on toki tullut. Vaati kuitenkin aikansa, ennen kuin katsoin olevani riittävän hyvä soittamaan peliä julkisesti. Se kirpaisi, koska levyn teko oli ollut hyvin palkitsevaa. – Silloin aukeaa tilaisuus kokeilla ideoita ja asioita, joita ei kotona yksin touhutessa edes oikein voi kehitellä. Harjoittelin kuitenkin ahkerasti ja löysin tuntuman. Se oli riittävän simppeli, ja setin muut kappaleet soitin edelleen kiltisti bassolla. Erikoinen kielisoitin osui käsiin ensi kerran yli neljä vuosikymmentä sitten, ja pian Tonysta tuli tietynlainen Stick-mannekiini. – Peterin kanssa metodini on pääosin toteuttaa livenä samat asiat, joita olen vuosien varrella hänen levyilleen äänittänyt
Soittimen monipuolisuutta kiiteltyään Levin tunnustaa omaksuneensa paljon Trey Gunnilta, joka soitti Stick-johteista Warr-kitaraa King Crimsonin 1990-luvun puolivälin kokoonpanossa. – Emmett vaihtoi pika pikaa minun Stickiini paljon tehokkaammat pick-upit, joten saatoin pitää kokonaisvolyymin alempana. On etuoikeus saada tehdä näin erilaisia projekteja. Samoin kuin muissakin hankkeissa, joihin ryhdyn. Jotkin Treyn stemmoista The ConstrucKtion of Lightilla (2000) ovatkin aivan huikean hienoja. Soittimen kaikkiin ominaisuuksiin eli myös diskanttipuoleen aloin ottaa tuntumaa vasta 1980-luvun alussa, kun Robert kokosi yhtyeen nimeltä Discipline, joka tuli tunnetuksi King Crimsonin silloin uusimpana inkarnaationa. Levin keskittyy Stickiin ja Markus Reuter itse kehittämäänsä kitaran ja Stickin välimuotoon. Ja vaikeita! Niinpä onkin palkitsevaa, että toisissa työtehtävissä voi keskittyä yksinkertaisten bassolinjojen toteuttamiseen ja grooveen. – Etenkin progejutuissa Stick on vertaansa vailla, koska se viritetään täysin eri tavalla kuin basso. Kiitosta on kerännyt myös King Crimsonin tuorein kokoonpano, jota voi kuulla muun muassa Tukholmassa heinäkuun alulla. Tuotin toisin sanoen tuttuja bassoääniä, mutta vähän eksoottisemmalla tavalla. – Stickin voi saada kuulostamaan sellolta, joltain eksoottiselta lyömäsoittimelta tai oikeastaan miltä tahansa siitä väliltä. Eli Stickin soittaminen ihan teknisenä suorituksena tavallaan ohjaa erilaiseen mielentilaan kuin bassottelu. Samanaikaisesti ratkaisu oli myös hyvin riskialtis. Anthony Frederick Leviniä on silti helppo uskoa, kun hän sanoo, ettei lähtenyt hankkeeseen joko egonsa ajamana tai turhauduttuaan siihen, että on soittanut kohta puoli vuosisataa muiden taustalla. Erikoinen instrumentti on ollut Levinille kymmenten vuosien ajan myös selkeä inspiraation lähde ihan sellaisenaan. Lopulta tämä varhainen modifikaatio tuli vakioksi kaikkiin Stickeihin. Ja kieliäkin on niin paljon enemmän, Grand-versiossa peräti kaksitoista. Palkitsevimpia ovat totta kai usein juuri The Stick Menin tai King Crimsonin kaltaiset tasa-arvoiset kokoonpanot, mutta viihdyn aina jos musiikki on laadukasta ja soittajakaverit ympärillä hyviä. Levin sanookin ihailevansa sitä, miten Fripp aina selviää tilanteista, joissa hän heittää toisilleen ennalta tuntemattomia pelimanneja yhteen ilman mitään takeita lopputuloksen toimivuudesta. – Trey oli minulle tuolloin täysin vieras, mutta onneksi tulimme alusta asti hyvin juttuun. 30 www.riffi.fi 2/2018 Stickiä ei ollut aiemmin soitettu suurissa saleissa kovaäänisen rockbändin kanssa, ja Levinin palaute sai Chapmanin tekemään välttämättömiä muutoksia instrumentin mikrofonien tehoon ja asetteluun. Päällimmäisenä uhkana silloin oli, että kaikki soittaisivat koko ajan liikaa, mutta balanssi löytyi kuin itsestään ja lopulta se porukka teki täysin ainutlaatuisia ja unohtumattomia asioita sekä Robertin uuden että vanhan materiaalin parissa. – Tässä triossa minua motivoi vain musiikki. The Stick Menissä tämä vaatimaton huippumuusikko on joka tapauksessa porukan selkein tähti. Mielikuvilla pelaaminen ulottuu pieniin asioihin. Jo sen soundissa on jotain, mikä virittää minut tietylle aaltopituudelle. Kahdeksan muusikon ryhmästä (Fripp, Levin, Mastelotto, Jakko Jakszyk, Mel Collins, Gavin Harrison, Bill Rieflin, Jeremy Stacey) peräti kolme soittaa pääosin rumpuja ja tällä kertaa Levin on ainoa basistiksi roolitettu henkilö. Kumpikaan ei ole toista parempi, mutta ainakin minun käsissäni Stick tuntuu soveltuvan kuin itsestään luovien ja ehkä vähän tavallisesta poikkeavien asioiden tekemiseen. Eli nyt ohjelmistossa on myös sitä 2000-luvun materiaalia, jota en itse ollut mukana levyttämässä. Asiaa totta kai auttoi, että hän on niin totaalisen musikaalinen ihminen. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että käytin soitinta aluksi sangen vajavaisesti. Ja ennen kaikkea löysimme hyviä näkökulmia musiikkiin. Sillä nämä tekijät inspiroivat minua kehittymään. The Stick Menin kohdalla roolitus on selvä. On aivan sama, istunko tuolilla takarivissä tai olenko nimeni kanssa valokeilassa, kuten olin jonkin aikaa The Tony Levin Bandin kanssa. Se on täysin uniikki ilmaisuväline, ja Trey totta kai on yksi maailman johtavista ”touch guitar” -muusikoista. Keskityin sillä rundilla Peterin kanssa vain Stickin bassopuoleen. – Ennalta tuttujen juttujen ohella minulla on nyt haasteena yrittää tehdä kunniaa joillekin Treyn soittamista osuuksista. King Crimson, edelleen King Crimsonin tuplatrio-olomuodon (Fripp, Levin, Mastelotto, Gunn, rumpali Bill Bruford ja laulaja-kitaristi Adrian Belew) premissi oli jännittävintä, mitä rockissa oli aikoihin nähty ja kuultu. Robert on jo pitkään pyrkinyt kasaamaan konseptit ja biisilistat niin, että bändin jokainen inkarnaatio eroaisi edeltäjistään ja olisi uudenlainen muutenkin kuin miehistönsä kautta. u ”Stickin soittaminen ihan teknisenä suorituksena tavallaan ohjaa erilaiseen mielentilaan kuin bassottelu.” 26-30 Tony Levin.indd 30 8.4.2018 10.28
Levy tehtiin kokonaan Michaelin kotistudiossa, ja sillä soittavat hänen lisäkseen Teddy Landau (basso), Allan Hertz (rummut) sekä vanha kaveri David Frazee (laulu). Ollaanko tässä myös oman ilmaisun juurilla. www.riffi.fi 2/2018 31 M ichael Landaun uusi levy Rock Bottom on tanakasti ja dynaamisesti soiva paketti. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen soittanut omilla levyilläni aika paljon jazz-pohjaista instrumentaalimusiikkia. Landaun Wikipedia-sivustolla hänen tittelikseen mainitaan muusikon työn ohella levytuottaja ja äänittäjä. – Kyllä. Tekijä on levystään ylpeä, eikä syyttä. Siksi halusin nyt rokata, vaikka en toki unohtanut jazz-sävyjäkään ihan tykkänään. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: AUSTIN HARGRAVE Michael Landau – kitaristi, säveltäjä, äänittäjä, tuottaja Michael Landau vastaa puhelimeen Los Angelesissa tammikuun viimeisenä perjantaina. Rock Bottomilla hän on pääosassa näissä kaikissa ominaisuuksissa. 31-33 Michael Landau.indd 31 8.4.2018 10.32. Vartuin kuitenkin Beatlesin, Led Zeppelinin, Creamin, Jimi Hendrixin ja Rolling Stonesin tahdissa, ja se tausta kuuluu tällä levyllä. NAMM-messut ovat meneillään, ja Landau toteaa, että laitteistahan tuolla viikolla lähinnä keskustellaan. Täytin juuri 60 vuotta, joten ympyrä sulkeutuu. Triona soitetut pohjat tallennettiin analogisesti leveälle nauhalle analogisen API Legacy -äänipöydän kautta. Kuulijan mieli vaeltaa välillä ’60-luvun lopun tunnelmiin, vaikka yleisilme toki tuore ja ajanmukainen onkin. Niistä hän puhui osittain myös seuraavan puolen tunnin aikana, sillä syy soittoon oli Landaun uusi sooloalbumi ja sen tekeminen
Ihan soittelusta ne biisit siis yleensä lähtevät. Mutta sitten muutaman biisin kuultuani päätin, että teen myös tuon homman kotistudiossani. Kompressoitko kitaraa heti äänitysvaiheessa. Toki levy viimeisteltiin Pro Tools -pohjaisesti. Uusi levy on ehkä jonkinlainen välimuoto noista kahdesta ääripäästä. Niistä aika monet päätyivät tälle levylle. Tiedän, että monet tekevät niin, mutta itse haluan äänittää aina ilman sitä. Teddy sävelsi joissain kappaleissa osan musiikista. Olen nimittäin tosi tarkka balansseista sekä laulujen ja kitaroiden efekteistä; minulla on niistä hyvin vahvat mielipiteet. Yhdellä mikrofonilla Kitaravahvistimen mikittämiseen studiossa Michael Landau käyttää useimmiten vain yhtä mikrofonia, ja toteaa, ettei ole kovin suuri ”multi-miking” -fani. ”Noissa ajoissa hienointa oli se, että koolla oli iso bändi!” 31-33 Michael Landau.indd 32 8.4.2018 10.32. Ainoastaan Freedomin melodia oli minulla olemassa jo ennakkoon, ja tiesin, että haluan tehdä siitä bluesmaisen kappaleen. – Lisäksi minulla on pari Royerin mikkiä, joista pidän. Päällesoitoissa ei pidä heittäytyä vallattomaksi, ja siksi joudun joskus karsimaan kitaroita lopullisesta versiosta. – Joo, ehdottomasti. Suurin osa levyn kitaroista äänitettiin – yllätys, yllätys – Shuren SM 57:lla. Suurimmaksi osaksi kitarat on soitettu vanhojen Marshallin kaappien kautta, joissa on alkuperäiset Greenback-kaiuttimet. Olet myös miksannut levyn itse. Jälkimmäisen kanssa oli käytössä kaksi vanhaa Marshall-kaappia (kahdeksan ohmin kuormalla). Mitä tulee vahvistimiin, hän soitti levyllä Suhrin Badger 35ja Bella-nupeilla, ’50-luvun Bassmania muistuttavalla Dumble Slide Winderilla sekä Fenderin ’64 Princeton Reverbillä. Michael kertoo, että usein hänen omat kappaleensa saavat alkunsa joko kitarariffistä tai sointukierrosta, jonka hän on keksinyt soitellessa. David Frazee puolestaan kirjoitti noin 70 prosenttia sanoituksista, itse tein loput. Lisäksi bassoa on jonkin verran kompressoitu, samoin laulua jo äänitysvaiheessa (UA 1176). Ja kuten kuvaan sopii, Landau kirjoitti itse suurimman osan Rock Bottom -levyn musiikista. Miten on, miksaatko mielellään omaa musiikkiasi. 32 www.riffi.fi 2/2018 – Minulla on edelleen vanha Studer-nauhurini, joka toimii kahden tuuman nauhalla. Esimerkiksi kappaleet Getting Old ja Freedom myös sanoitin itse. Kun teen päällesoittoja pyrin kuitenkin aina olemaan uskollinen biisin pohjien fiilikselle. Miksatessa käytin kompressoria jossain määrin ehkä noin 30– 40 prosentissa levyn kitaroissa. Siksi oli parempi tehdä homma itse, vaikka siihen menikin aikaa, koska en ole ollenkaan niin nopea kuin pro-miksaajat. Sen tyyli on vaihdellut Raging Honkies -yhtyeen rankasta rockista jatsahtaviin instrumentaali-levyihin. Mikrofoni on siis yleensä joko SM 57 tai Royer R-122V. Sessiotyön ohella Michael Landau on aina tehnyt omaa musiikkiaan. – Alunperin palkkasin ammattilaisen tuohon hommaan. Toinen käytössä ollut kitarakaappi oli Kerry Wrightin umpinainen 4 × 12, jossa on vanhat Celestion G12-65 -kaiuttimet. – En koskaan kompressoi kitaraa äänittäessä. Kappaleessa tulee aina olla todella vahva perusta, oli se sitten äänitetty triona tai pelkästään kitaralla ja rumpukoneella. – Aika paljon kerrostelin, ja lisäksi lähes jokaisessa biisissä on urut. Pari vuotta sitten laitoin sen kuntoon, ja pyysin veljeni Teddyn sekä Allan Hertzin äänittämään kanssani muutamia biisejä ihan huvin vuoksi. Soititko noiden alkuperäisten pohjien päälle paljonkin lisää kitaroita. – Soitan edelleen päivittäin, sillä pidän kitaransoitosta niin paljon. Michael lähettää vielä haastattelun jälkeen listan, josta käyvät ilmi levyllä käytetyt laitteet
– Nuo mikrofonit ovat ”medium”-käämityt, ja siis sovitettu Fenderin tallan leveydelle. Mitä tulee kaikuihin, niin Strymon Timeline, Dunlop Echoplex sekä Deluxe Memory Man 550TT ajettiin erikseen API:n miksauspöydästä. – Soitan paljon ambient/pedal steel -tyylistä juttua, mistä pidän erittäin paljon. Kuinka paljon tekemissäsi sessioissa luetaan nykyään ihan nuotteja. Stratojen ohella sävyjä haettiin vuoden ’75 Fender Jazzmasterilla sekä Fender Custom Shop Telecasterilla. Sen ohella tuossa soolossa käytettiin Vemuram Shanks -fuzzia. – Se on meidän käsissä, mutta kun olemme tehneet tuota hommaa jo kauan, niin olemme toki omaksuneet tietyn soittotyylin noihin lauluihin. Yhä edelleen Michael Landau tekee sessioita, mutta toki pääosin omasta studiosta käsin, kuten nykyään budjettisyistä tapana on. Fenderin toisinto tuosta kitarasta on kuulemma ”90-prosenttisesti yhtä hyvä”, joten silläkin homma hoituu. Tuo biisi keinuu hauskasti välillä viiteen ja välillä kuuteen. Sain esimerkiksi soittaa paljon Jeff Porcaron kanssa. Ambient-kitaran mestari Studiotyön ja oman musiikin ohella Michael Landau on soittanut jo pitkän aikaa laulaja-lauluntekijä James Taylorin kiertuebändissä esimerkiksi Steve Gaddin ja Jimmy Johnsonin kanssa. – Eipä juurikaan. Muita säröefektejä olivat vintage-aikaiset Fuzz Face ja Ibanez TS-808, samoin kuin uudempi Vemuram Jan Ray. Tuleeko häneltä mitään ohjeita, mitä niissä tulisi soittaa. Olivat ne siinä mielessä hauskoja aikoja. Ensi viikolla olen kylläkin menossa Nashvilleen soittamaan Tim McGrawin levylle. – Omassa bändissäni vahvistimen pohjasoundi on aina hieman säröllä eli volume on siinä neljän-viiden tienoilla. Nashvillessa halutaan vielä kitaraa Michael Landau tuli tunnetuksi yhtenä Los Angelesin eniten käytetyistä studiokitaristeista 1980-90-luvuilla. Ihan aina en sitä käytä, kuten en Rock Bottomin sooloissakaan. Minulla on siis tavallaan Gibsonin PAF-soundi, sillä nämä mikit säröytyvät aika miedosti, Michael selventää. Siinä kaupungissa tehdään edelleen live-sessioita, ja nehän ovat kyllä mukavia. Kaipaatko vanhoja aikoja. Oliko tuossa haastetta. Steve Lukatherilla, Dan Huffilla ja minulla oli prosessoitu kitarasoundi, mikä oli siihen aikaan uutta. Mutta itse asiassa tein suurimman osan noista kappaleista päällesoittoina studiossa Hollywoodissa, joten en ollut paikalla kun Vinnie soitti rummut. Se aiheuttaa hieman stressiä, koska en ole hyvä nuotinlukija, enkä ole koskaan sellainen ollutkaan. Sillä tavalla oman soittovoimakkuuden pystyy sovittamaan muiden kanssa. Squirrels-kappaleessa kitara oli vuoden ’68 Gibson 335 (soolossa päällä oli vaihekytkin), kun taas ”Poor Dear”-biisin komppiraita on soitettu ’56 Les Paul Specialilla. Hän on kuitenkin hyvin tarkka äänenkuljetuksissa ja sointukäännöksissä, niissä ei saa mennä liikaa ulos hänen musiikkinsa tyylistä. Minut haluttiin usein laulajien taustalle maalaamaan juttuja hyvällä maulla. Sitä ei nimittäin erityisen paljon nykymusiikissa tunnu olevan. Hänelle se oli varmasti helppo juttu. Noissa ajoissa hienointa oli se, että koolla oli iso bändi; samalla siis näki paitsi ystäviä, myös hienoja muusikoita. – Todellakin, vaikka toki se ylimääräinen potikka vie aina vähän terää soundista. Vuosien aikana olen tavallaan säveltänyt omat osuuteni noihin biiseihin, ja ne soitetaan melko lailla samalla tavalla joka ilta. Siitä sitten jatkan säröä pedaaleilla ja volume-polkimella. Keikoillaan Landau soittaa Fenderin vahvistimilla. Aika paljon muutkin sessiopyynnöt tulevat nykyään juuri Nashvillestä, koska siellä tehdään yhä isoa rock-soundia, jossa on kitarakin mukana. Volume-pedaalin rooli sinun soundissasi on tainnut olla aika iso. Koska Taylorin konserteissa soitetaan huomattavasti hiljempaa, päävahvistin ei voi olla liian kovaääninen. Silloin kun James soittaa huuliharppua siinä, soolo on erityisen hieno, sillä hän on itseasiassa todella hyvä harpisti. Isoin sooloni on Steamroller-biisissä. Sen sijaan laulun taustalla maalaaminen on olennainen asia. Kyllä sitä hetki piti miettiä. Taylorilla jos kenellä on monia hienoja ja legendaarisia lauluja. Oman yhtyeen Euroopan kiertueella käytössä on kuulemma kaksi Hot Rod DeVilleä (”loud little beast”). u ”En koskaan kompressoi kitaraa äänittäessä.” 31-33 Michael Landau.indd 33 8.4.2018 10.32. James Taylorin kanssa hänellä taas on päävahvistimena pienempi Fenderin kombo, ja tällöin yksi Hot Rod DeVille toimii ”wet amp” -ominaisuudessa, eli siihen ohjataan vain efektit. YouTubessa on levinnyt viime aikoina laulaja-lauluntekijä MILI:n video Dream Like a Skylark -kappaleesta, jossa olet mukana esimerkiksi Vinnie Colaiutan kanssa. Onko tuo mainitsemasi ambient-kitarointi se mitä sinulta sessioissa yleensä halutaan. Jamesin laulut ovat todella hienoja, ja yhä edelleen nautin niiden soittamisesta. – Kyllä ja ei, sillä pidän kyllä kotoa käsin työskentelystä. Sekä volumeettä tone-säädössä on 500 kilon potikka. Rock Bottomin takakannessa Michael Landau poseeraa Fender Custom Shop Stratocasterinsa kera, joka on varustettu kahdella Lollarin F-Spaced Imperial Humbuckerilla. Se biisi leijuu ja keinuu tosi komeasti, kun rytmi seurailee melodiaa, Michael muistelee tätä sessiota. Onhan tämä hieman erikoinen tapa tehdä musiikkia, mutta tätä kai se tulevaisuus on. Taylorin konsertteihin Michael Landau ottaa silloin tällöin mukaan jopa alkuperäisen ’63 Fiesta Red Stratocasterinsa, vaikka sen paikka onkin nykyään lähinnä studiotyössä. Lexiconin PCM60 -räkkikaikua käytettiin myös levyn kaikuihin. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin jo niin tottunut siihen, että siitä luopuminen olisi tässä vaiheessa vaikeaa. Mutta välillä työskentelen elokuvatuottaja James Newton Howardin kanssa, ja kaikki hänen juttunsa on nuotinnettu. www.riffi.fi 2/2018 33 Poor Dear -kappaleen kitarasoolossa vahvistimena oli listauk sen erikoisin laite, Newcombin Pathfinder eli 18 watin PAnuppi, joka on muunnettu kitaravahvistimeksi. Varmaankin 90 prosenttia lapuista on ihan vaan sointukarttoja, joskus ehkä on joku valmiiksi kirjoitettu melodialinja. – Varmaankin 90 prosenttia jutuista teen nykyään niin, että minulle lähetetään kotiin Pro Tools -sessio, ja annetaan hieman ohjeita ja suuntaviivoja siihen mitä tulisi soittaa. – No, siitä tuli minun juttuni ’80ja ’90-luvuilla, ja sen avulla sain todella paljon studiotöitä siihen aikaan. Sooloja ei James Taylor -keikoilla ole kuin muutama. – Ai, joko se on ulkona
Musiikkibisneshän on aina ollut unelmabisnestä, niin myös tässä tapauksessa. 34 www.riffi.fi 2/2018 M ental Beauty Records tuottaa ja julkaisee levymerkkinä kohderyhmään kuuluvien artistien julkaisuja. Yli puolet organisaation työntekijöistä on itse jossain elämänsä vaiheessa kärsinyt mielentervey den haasteista. Lisäksi se on verkossa toimiva kulttuuripaja, jossa rakennetaan verkkoyhteisöä ja sparrausrinkiä. Hankerahoitus turvaa toiminnan STEA myönsi kolmivuotiselle hankkeelle mittavan rahoituksen, jonka turvin levymerkki pystyy keskittymään olennaiseen. Jos sä koet että huomisessa on lupaus paremmasta, silloin sä jaksat. Hankkeen tarkoituksena on edesauttaa mielenterveys kuntoutujien sekä kehitys vammaisten luovan musiikillisen toiminnan mahdollisuuksia valtakunnallisesti. – Se mihin meidän artistit tarvii eniten jelppiä, on oman tarinan kertominen. Tässä tehdään näkyväksi oma toipuminen sekä toivo paremmasta elämästä. TEKSTI: ESA LINNA KUVAT: ESA LINNA, LAURI PALOPOSKI Mental Beauty Records – mielenterveyttä musiikilla Mental Beauty Records on kolmi vuotinen, Sosiaali ja terveysjärjestöjen avustus keskus STEAn rahoittama hanke, jota ylläpitää Kukunori Ry. ”Emme hio särmiä vaan yritämme saada ne terävämmin esiin.” 34-35 Mental Beauty.indd 34 8.4.2018 10.36. Me olisimme kiinnostuneita tekemään biisejä leipäjonossa olevien ihmisten, saattohoitopotilaiden tai elinkautisvankien tarinoista. Näkymätöntä näkyväksi, toiminnanjohtaja ja pitkän linjan muusikko Markus Raivio selventää. – Vertaisohjaajat ja alan ammattilaiset sparraavat biisintekemisessä, tuottamisessa, julkaisemisessa, miksaamisessa ja oman tarinansa kertomisessa musiikin avulla. Mental Beauty Recordsille on tullut tähän mennessä jo kolmisensataa demoa. Levymerkin tarkoituksena on myös herätellä yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi mielenterveyskuntoutujiin ja kehitysvammaisiin suhtautumisesta. Toivo on väylä vahvistumiseen. – Vanhassa kansanmusiikkiperinteessä oli nimenomaan idea na taltioida yhteiskuntaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. – Olennaisinta artisteissa on se, että heillä on tai heille rakentuu jokin unelma. Toivon kipinä siitä, että joku kuulee oman biisin, antaa toivoa ja vahvistusta omasta artistiudestaan. David Foster sanoi hyvin aikanaan että ongelma ei ole löytää hyviä muusikoita tai tuottajia, vaan hyviä tarinoita, Raivio kertoo. Muusikko ja musiikkiterapeutti Markus Raivio on työskennellyt tuottajana ja sovittajana muun muassa Dave Lindholmin, Topi Sorsakosken, Pave Maijasen, Pate Mustajärven ja Hasse Wallin levyillä. Tärkeintä levymerkin julkaisupolitiikassa on musiikki ja artistien tarinat. Hän on Kukunori Ry:n ja Mental Beauty Recordsin toiminnanjohtaja
Tylsyydestä ei nauti kukaan, Kurtakko kiteyttää. – Erityisyys on aina ollut musiikkituotannoissa vahvuus. Emme etsi pelkästään perinteisiä musiikkiterapeutteja tai sosiaaliohjaajia, vaan myös hyviä tyyppejä isolla sydämellä ja myötätunnolla varustettuna. Kitaristit ja laulajatkin tunnistaa erityisestä soundista. – Herkkyyttä ja lahjakkuutta on paljon. – Studiomme ja tilamme sijaitsevat Helsingin Malmilla. Sosiaalija terveysalalla olla heille monia uudenlaisia tapoja hyödyntää erityistaitojaan. Itse tila on yhdistetty tarkkaamo ja studiotila, jossa voi tehdä niin äänityksiä kuin jälkituotantoakin. www.riffi.fi 2/2018 35 – Meillä ei ole minkäänlaisia taloudellisia tarpeita. Äänikortteina toimivat Universal Audio Apollo 2 ja Behringer Ultragain, joilla voimme äänittää 16 raitaa kerralla sisään. Emme hio särmiä vaan yritämme saada ne terävämmin esiin. – Meille tulee paljon yhteydenottoja muusikoilta, tuottajilta ja artisteilta, jotka haluavat olla jollain tavalla mukana auttamassa. Mental Beauty Recordsin artistit tuovat kokemuksensa ja pään sisäiset äänet kappaleisiin. Myös levymerkin studiotekniikka on Kurtakon käsissä. Siinä voi olla luvan kanssa antisankari, johon muut ihmiset pystyvät samastumaan. Saamme koko studion autoon, joten voimme äänittää tarvittaessa mobiilisti. Tekemisen talo Hae opiskelemaan lukuvuodelle 2018-2019 Viestintä ja mediatekniikka crossmedia radioja TV-työ tapahtumatuotanto Taide elokuva teatteri pelituotanto laulu kirjoittaja Lue lisää koulutustarjonnasta ja valintakokeesta laajasalonopisto.fi 34-35 Mental Beauty.indd 35 8.4.2018 10.36. DAWosastolla käytämme sekä Logic Prota että Pro Toolsia. Markus Raivio painottaa hankkeen toiminnassa mielenterveyden haasteiden tekemistä näkyväksi ja julkiseksi. Studion keskusyksikkö on Mac Pro, jossa on kuusiytiminen 3,3 GHz:n prosessori. –Tarkoituksena on antaa lupa olla heikko, kuten vanhassa rockkulttuurissa. JBL:t ovat mainettaan merkittävästi paremmat monitorit ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset. Mielenterveysongelmien näkyväksi ja julkiseksi tuominen ei ole välttämättä helppoa leimaantumisen pelossa. – Mikrofonit ovat perussettiä Shurelta, Rödeltä ja Audio-Technicalta. MBR:n artistit ovat monin osin vielä hiomattomia timantteja, joita voimme toivottavasti auttaa eteenpäin – sekä heidän elämässään että musiikillisella uralla. u Lisätiedot: • kukunori.fi • mentalbeautyrecords.fi Tuottaja ja muusikko Miika Kurtakko on soittanut mm. Yötyöväen orkesterissa Tumppi Varosen kanssa ja työskennellyt Atte Blomin kanssa Unja Recordsissa. Meidän visio on, että tulevaisuudessa erityinen on uusi normaali, Raivio pohtii. – Tälläkin hetkellä moni muusikko ja musiikkialalla toimiva miettii mikä on tärkeätä työelämässä. Mutta mikä siinä on, että yhteiskuntamme ei mielenterveysnäkökulmasta hyväksy erityisyyttä. Mutta se kuulostaa aivan erilaiselta jos laulat sen vaikkapa hyvän progen päälle. Kolmikko päättikin auttaa tukea tarvitsevia ihmisiä musiikkialalla hankittujen taitojen, kokemusten ja verkostojen avulla. On eri asia kirjoittaa paperille, että paloin loppuun, aloin kuulemaan ääniä ja näkemään harhoja. Studiotekniikkaa myös mobiilisti Miika Kurtakko vastaa Mental Beauty Records -hankkeesta ja miehen kädet ovat omien sanojensa mukaan savessa aina demojen kuuntelusta tuotantoon ja promootioon asti. Miika on Mental Beauty Recordsin moguli ja hankepäällikkö. Lähikenttämonitorointia harrastamme Genelec 8010A-parilla ja JBL LSR 305:lla. Monet eivät halua puhua mielenterveystoipumisestaan muuten kuin musiikin kautta. 750 000 euron rahoitus kolmeksi vuodeksi olisi minkälaiselle indielevy-yhtiölle tahansa kiva budjetti! Me ollaan valmiita vaikka antamaan kaikki julkaisemamme levyt pois, ei meillä ole niinkään tarvetta myydä niitä. Tämä on viestini Riffin lukijoille. – Musa on järjettömän hieno väline tähän. Suurin osa psykiatriasta pyrkii ihmisen sosiaaliseen sopeuttamiseen. Kurtakko on samoilla linjoilla Raivion kanssa MBR:n artistien tuotantotavoissa. Merkityksellisen työn perässä musiikin avulla Musiikkialalla aiemmin työskennelleet Raivio, hankepäällikkö Miika Kurtakko ja kehittämispäällikkö Sampo Riskilä olivat ennen Mental Beauty Recordsia ja Kukunori RY:tä Raivion luonnehdinnan mukaan ”tienristeyksessä”, jossa he eivät kokeneet enää perinteistä musiikkibisnestä merkitykselliseksi
36-39 Ela?ma?ni kitarat Koski.indd 36 8.4.2018 10.39. – Ostin ensimmäisen Marshall-vahvistimeni jo vuonna 1978, TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. En kuitenkaan tiedä, onko vahvistin ollut hänellä koskaan käytössä. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – Lisäksi takapaneelissa ja muuntajassa lukee ”Hank B. Ja historian siipien havina on läsnä yhä edelleen kun katse siirtyy Voxin päällä olevaan Binson Echorec -nauhakaikuun, se kun oli aikoinaan talon kaiku Helsingin Kisahallissa. Marvin”. Kysymys on enemmänkin siitä, ettei hän ole myynyt vanhoja pois. Harri Koski toteaa olevansa sitä ikäpolvea, jolle Marshall ja Les Paul oli ”se juttu”. 36 www.riffi.fi 2/2018 V aikka vahvistin-/pedaalivalmistaja Mad Professorin toimitusjohtaja Harri Koski omistaa merkittävän määrän vintage-ikäisiä kitaroita ja vahvistimia, hän toteaa ettei ole koskaan rynnännyt ostamaan suuria määriä kerralla. Vuorossa on Mad Professorin Harri Koski. E l ä m ä n i k i t a r a t Harri Koski – kitara merkitsee enemmän, kun sillä on tarina Kosken Vox AC30 -vahvistin on vuodelta ’62, ja sarjanumeron mukaan se on tehty samalla viikolla kuin John Lennonin ja George Harrisonin vastaavat. Määrä on lisääntynyt pikkuhiljaa, sillä ulkomaille suuntautuvat työmatkat mahdollistavat kiinnostavien kitaroiden löytämisen
Sen sijaan hänellä oli käsijyrsin, jolla hän teki nimikirjoituksen. Tuliaisena sain soittimen Les Paulin nimikirjoituksella. Koska tämä tapahtui juuri brexit-äänestyksen jälkeen, punnan laskenut kurssi antoi vielä ylimääräisen 20 prosentin alennuksen. Siksi Gibson lähetti parhaat yksilöt sinne, jolloin Yamanon myymille kitaroille muodostui maine, että niissä on parhaat runkoja kansipuut. – No, kyllä minä itse myös soitan, mutta onhan se myönnettävä, ettei tätä tavaraa ole enää järkevissä määrin. Tuijottelin soitinta lumoutuneena erään japanilaisen verkkokaupan sivustolla, ja ostin sen täysin kokeilematta. Gibson Les Paul Yamano & ’60-luvun Gibson ES-330 – Nykyisin olen soittanut etupäässä Japanista käytettynä ostetulla Les Paul -reissuella. Olin kokeillut vastaavaa kitaraa ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa, ja totesin, että että tämähän soi upeasti. Yhden annoin omalle pojalle ylioppilaslahjaksi. Sanoin, että itse en pysty oman ikäpolveni Les Paul -kitaraa hankkimaan, koska ne maksavat neljännesmiljoonan, mutta sinä vielä pystyt. www.riffi.fi 2/2018 37 se oli JTM45 vuodelta ’63 tai ’64, ja kuuluu siis 100 ensimmäisen valmistetun satsiin. Selvää johdatusta! Kun kävimme itä-Lontoossa yhdessä vintage-liikkeessä, juuri tämä kitara oli siellä myynnissä, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. – Näiden kahden Les Paulin lisäksi minulla on ollut myös monta Historic-sarjan mallia. – Sama koskee vanhoja Gibson ES-335 -kitaroita, ne ovat liian kalliita. Kun katselee ympärillä olevaa kitaroiden ja vahvistimien määrää, on pakko kysyä: Oletko keräilijä, Harri Koski. – Siihen aikaan Les Paulilla oli viikottainen keikka Iridiumklubilla, ja jätkät olivat menneet sinne käymään. Myös soinnillisesti tämä taitaa olla paras Les Paul -kitarani. Noita vanhoja Marshalleja etenkin löytyi yhteen aikaan ihan pilkkahintaan ostoja myyntiliikkeistä. Kitara on ostettu Matt Umanovin liikkeestä New Yorkista ’90-luvun taitteessa. Keikan jälkeen he pyysivät kitaraan nimmaria, mutta Les sanoi, että hän ei viitsi tussilla kirjoittaa, koska se kuitenkin ajan kanssa häipyy pois. Nämä yksilöt ovat ostohetkellä sen verran huoltoa vaille, ettei niiden hinta muodostu esteeksi kaupalle. Kun sain soittimen, ihmettelin aluksi, että mitä tälle on tehty. Sitten kun ne puunaa kuntoon, niistä kuoriutuu kelposoundisia vintage-helmiä. Mutta sen lisäksi että teen keikkoja, myös lainaan ja vuokraan kamojani muille. Näinä päivinä Koski kertoo ostavansa lähinnä ”pelastettavia” kitaroita. Gibson Les Paul maestron nimikirjoituksella – Tässä on ihan ensimmäinen ”oikea” kitarani. Jotenkin tämä kansi edusti minulle ideaa täydellisestä Burst-kannesta, joka on kolmiulotteinen ja tiger stripes -kuviolla. No, pikakelaus muutamalla vuodella Lontooseen, jossa oltiin yhtiökumppanini Jukan kanssa messuilla. – Keräilijä-sanalla on ehkä joillekin hieman paha kaiku, koska heitä on sellaisiakin, jotka eivät edes soita ostamillaan soittimilla. Vein kitaran sitten Nevalaisen Matille huollettavaksi, ja hän täytti nimmariurat ebenholtzilla ja lakalla, ja sitten lakkasi ylitse, joten nimmari pysyy siinä ikuisesti. Silloin Japanin jeni oli sen verran halpa, että kitara oli kohtuuhintainen verrattuna siihen mitä ne nyt maksaisi vastaavalla kannella. En pidä soittimiani edes laukuissa, joten niillä tulee soitettua. Toki jos joku kitara on soittamatta pitkän aikaa, niin silloin myyn sen kyllä pois ja ostan tilalle jotain muuta. Siellä oli maahantuoja nimeltä Yamano, joka oli tosi tarkka kitaroiden laadusta. Kun kirjauduimme hotelliin, minulle annettiin avainkortti, jonka numero oli 330. Kaveri lähti käymään siellä lomalla, joten annoin hänelle 4 000 markkaa ja pyysin tuomaan hyvän Les Paulin mikäli siihen hintaan löytyisi. Sen sijaan ’60-luvun lopun ES-330 on jäänyt haaviin. Se, samoin kuin ensimmäinen sähkökitarani ovat minulla edelleen. Mutta aina vaan tulee vastaan hienoja soittimia. Harri Koski 36-39 Ela?ma?ni kitarat Koski.indd 37 8.4.2018 10.39
Masteryn Offset-tallan olen vaihtanut ihan sen vuoksi, että alkuperäisestä kieli pomppaa pois paikaltaan heti kun soittaa vähänkin kovempaa. Ei kuitenkaan saanut vastakaikua kohderyhmältään. Painoa on suurin piirtein saman verran kuin Les Paulilla. Suosikkini on ehkä tämä vuoden ’66 malli. Päätin ostaa itselleni 50-vuotislahjan. Pari vuotta siihen lopulta meni. Tämä on solidbody-versio L-5 -mallista, ja on kaiketi Gibsonin koristeellisin jazz-kitara. – Näitäkin minulta löytyy kaksi, sillä muutama vuosi sitten näin Lontoossa kaupan ikkunassa samanlaisen. Tuolloin omistin vielä Custom Sounds -liikkeen, ja yksi kaveri toi tämän myyntitiliin sinne. Kun olin jo kotona, kaupasta soitettiin, että alkuperäinen omis36-39 Ela?ma?ni kitarat Koski.indd 38 8.4.2018 10.39. Mutta se oli myös todella halpa, joten ajattelin, että tästä saa tehtyä hyvän. Nyt huollon jälkeen tämä on tavallaan ihan alkuperäisessä muodossa. Koska se oli alle puolet kitaran arvosta, kysyin seuraavaksi, että käykö teille Visa. Sain sieltä vähän aikaa sitten kuvan, josta näkyy, että alkuperäinen väri on Paisley – joku on siis mennyt maalaamaan ’68 Paisleyn uusiksi! Maksoin kitarasta jotain 2 500 euroa laukun kanssa, mikä on vähän verrattuna vanhojen Paisley-Telecasterien hintoihin. Itse kaula on muodoltaan niin ihanteellinen, että paikalliset soitinrakentajat ovat ottaneet mitat ylös. Kauppaan kuului laukku, jossa sitten oli ne alkuperäiset virittimet ja mikrofoni. – Minulla on myös muita Fendereitä samalla värillä, mutta se punainen lakka on tosi herkkä UV-valolle ja siksi muuttunut monissa vanhoissa kitaroissa enemmänkin marjapuuroksi. Itse tykkään yleensä soittaa isommilla nauhoilla, mutta tämä ei olekaan mikään rokkija revittelykitara. Pyysin lähettämään kitaran Suomeen. Kitara on tuotu Suomeen vajaa parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista; uutena tämän ajan Fendereitä ei Suomessa ollut kovinkaan montaa. Tämäkin kitara oli ostohetkellä aika huonossa kunnossa. Fender Telecaster ’66 & ’68 – Viime vuosina olen hankkinut aika paljon Telecastereita, sillä käyn säännöllisesti Summer NAMM -messuilla, ja Nashville on näitä täynnä. – Tässä kitarassa on muuten kaikki alkuperäistä, paitsi että nauhat on vaihdettu alkuperäisiä muistuttaviin. Gibson L-5S – Kyseessä on Suomessa aika ikoninen kitara, sillä näillä Albert Järvinen soitti Royals-aikana. Kitara on tehty kokonaan vaahterasta, ja soundi on aika jännä, pitkään soiva ja kirkas; siitä ei ihan ensimmäisenä tule Gibson mieleen. Kitara oli kuitenkin maalattu valkoiseksi, joten vein sen entisöitäväksi Aurora Guitarsille. Tämä vuoden ’68 Jazzmaster on aikoinaan tilattu kaikilla herkuilla, joten kitarassa on jopa nämä vain ’68–69 saatavilla olleet Fender-virittimet. Kitara roikkui Gruhn Guitarsilla todella rujossa kunnossa, ja siihen vaihdettu isot Schallerin virittimet, eikä toinen mikrofonikaan ollut alkuperäinen. Rahaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, mutta onneksi sain hyvän luoton: jos et saa kahdessa vuodessa maksettua kokonaan, niin katsotaan sitten lisää maksuaikaa. 38 www.riffi.fi 2/2018 Fender Candy Apple Red Stratocaster ’63 & Jazzmaster ’68 – Arvokkain kitaroistani lienee vuoden ’63 Candy Apple Red Stratocaster. – Viimeksi toin vastaavassa kunnossa olleen Telecasterin, jonka laukkukin on alkuperäinen. Kysyin hintaa
Albertin kitaraksi tätä välillä luullaankin. Oltiin nimittäin heitetty Karhun Markon kanssa kamat hotellille, ja lähdettiin kävelylle, koska lähellä oli liikkeitä. Pohjassa puolestaan lukee ”Custom”. Uusia kitaroita hän ei ole paljon hankkinut, mutta pari mielenkiintoista tuoreempaa yksilöä Kosken kokoelmasta kyllä löytyy. Juuri tämä yksilö on lähempänä sitä Järvisen kitaraa, koska kansi on tehty kahdesta palasta, ja kitarassa on samanlainen kytkin kuin hänellä. Vincentin poikkeuksellinen ulkonäkö miellyttää muotoilijaksi opiskelleen Kosken silmää ”olematta liian outo”. Sen voi helposti käydä tässä kokeilemassa. Mutta kun palasin Suomeen, niin kitara tuli jo uniin saakka. Tähän kitaraan taas liittyy sellainen erikoisuus, että se on ollut Bob Dylanin omistuksessa. Ja koska hän myi sitä ”korjattuna kitarana, johon on vaihdettu D-45 -kaula”, hinta oli jälleen kerran erittäin kohtuullinen. Olin vannonut ennen sitä NAMM-reissua, että en tuo kotiin kitaraa. Ja kai se Bob on tätä kokeillut, jättänyt sen verran DNA:ta, että muutaman biisinkin saisi tehtyä. Nyt on siis molemmista kuuden sarjoista yksi kappale. Näkyy ainakin Fenderin Tweed Deluxea, ”Blackface” Deluxea ja Twin Reverbiä samoin kuin Voxia, Magnatonea, Lab Seriesia. Soitin on kuitenkin rakennettu vuonna 1978 eli vuotta ennen kuin Martin Custom Shop perustettiin. Niinpä oli pakko soittaa Lontooseen. Mukana oli kitarateknikon todistus siitä milloin se oli Dylanille toimitettu, ja että kitara on ollut hänen hallussaan. Se oli Steve Earlen vanha kitara, ja sitä oli valmistettu kuuden kitaran sarja vuonna 2006. u 36-39 Ela?ma?ni kitarat Koski.indd 39 8.4.2018 10.39. Tarina lisää merkitystä Harri Kosken omistamiin kitaroihin liittyy usein tarinoita, ja hänen mielestään silloin soitin merkitseekin paljon enemmän. En halunnut. Myyjä kävi juttelemassa liikkeenhoitajan kanssa, kysyi sitten nimeni ja sanoi: onnittelut Harry, sinulla on nyt uusi kitara. Heitin ihan poskettoman halvan tarjouksen. – Niinpä kiinnostuin tämän Custom-mallin historiasta, ja löysin netissä pienen nashvilleläisen lehden sivustolta ilmoituksen, jossa paikallinen muusikko myi ’78 Custom-Martinia. Esimerkiksi se, miten erilaiset vahvistimet ottavat pedaalin vastaan voidaan selvittää omalla pajalla. Kokoelman ainoa tuoreempi vahvistin, Fenderin Hot Rod DeVille hankittiin sen vuoksi, että yhtiön tuotevideoilla olisi käytössä myös uudempi vahvistin – ettei syntyisi mielikuvaa, että pedaalien soundi tulee hienoista vintage-vahvistimista. Olin jo kokeillut tuota Vincent-kitaraa parina vuonna, ja nyt siitä oli joku ulosheitto-tarjous. – Se oli Lontoossa yhden liikkeen ikkunassa, jonka äärellä sitä ihailin. Ajattelin kieltäytyä, kunnes myyjä kysyi, että paljonko sen pitäisi maksaa, että et miettisi. www.riffi.fi 2/2018 39 taja haluaisi perua kaupan. Uudehko soitin Kosken kokoelmassa on myös vuoden 2005 Gretsch Black Falcon. Kitaroiden lomassa toimistossa on paljon muitakin kuin Marshallin vahvistimia. Ja se taas on tietysti hyvä tekosyy hankkia näitä laitteita, Harri Koski nauraa. Sen jälkeen se on ollut Esa Kuloniemellä ja Doctor Helanderilla. – Ja joskus asiakkaat saattavat ihan kysyäkin, että miten tietty pedaali toimii, jos on vaikka Telecaster ja Vox. Tarina on seuraava. Enkä taaskaan aikonut ostaa. Vahvistimen omisti alunperin Antero Jakoila, joka osti sen huuliharpisti Rod Piazzalta. Sitten sain tietää, että Matt Umanov oli teettänyt samanlaisia kitaroita kuusi kappaletta myös vuonna 1978, jolloin sellainen oli mennyt esimerkiksi Johnny Cashille. Olin hankkinut Matt Umanovin liikkeestä New Yorkista juuri samanlaisen Martinin. Olin menossa New Yorkiin, joten kaveri lähetti kitaran sinne hotelliin. Erittäin hyvä ja äänekäs kombo, jota Keith Richards käyttää areenoilla. Music Man St. Martin Custom ’78 – Tässä kitarassa on Martin HD-28:n koppa ja D-45:n kaula. Minä taas mietin, että miten tässä aina käy näin?, Koski nauraa. Ja liittyyhän senkin hankkimiseen hauska tarina: – Se löytyi Hollywoodin Sam Ash -liikkeestä. – Tämä High Powered Tweed Twin on juuri se vahvistin, mikä on Albert Järvisen ”Brain Damage” -levyn kannessa. Kitaraja laitevalikoimasta on toki hyötyä myös Mad Professorin tuotetestauksessa. No, heti ekana iltana tulin hotellille kitaralaukun kanssa
Lisäksi lyöntitavalla voi jatkuvasti ohjata lähes mitä tahansa ohjelmassa olevaa parametria, kuten vaikkapa äänenvoimakkuutta, panorointia, äänenkorkeutta tai jotakin määrättyä efektiä ja sen säätimiä. Jotta sensori osaisi kuunnella rummusta lähteviä ääniä oikein, liimataan rumpukalvoon ensin pieni pyöreä metallitarra. Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Toki cross-talkia voi käyttää myös hyväkseen. Jos silti tuntuu, että sensori poimii liian herkästi vierekkäisten rumpujen ääniä, voi thresholdia nostamalla päästä eroon virheellisistä liipaisuista. Se, mikä erottaa Sensory Percussionin tavanomaisesta triggeri-systeemistä, on ainutlaatuinen Blend-ominaisuus, joka mahdollistaa samplejen saumattoman sekoittamisen siirryttäessä vaikkapa rummun keskeltä reunaa kohti. Sunhouse Technologies vie homman kuitenkin vielä vähän pidemmälle. TEKSTI: ELIEL VIITALA Sensory Percussion – sensori, ei triggeri! Sähkösoundien ohjaus akustisilla rummuilla on ollut mahdollista ennenkin, mutta milloinkaan se ei ole ollut näin musikaalista ja monipuolista. Sensory Percussion -ohjelmalla voi soittaa samplejä sellaisenaan ja ohjata lähtevän audion suoraan äänikortin ulostulosta vaikkapa mikseriin. Näiden lisäksi bassorummun sensorin voi opettaa tunnistamaan esimerkiksi pedaalitekniikat open ja close. Muita padeja tai moduuleita ei tarvita. Ohjelma tunnistaa jokaisesta rummusta hämmästyttävät kymmenen eri aluetta tai lyöntitekniikkaa, joita ovat center, edge, rimshot center, rimshot edge, cross stick, rim tip, rim shoulder, shell, damped sekä stickshot. Oivalliset rumpukirjat Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Valmiiden samplejen muokkaukseen ohjelma tarjoaa useita hyviä ja käytännöllisiä työkaluja monialueisesta ekvalisaattorista dynamiikan hallintaan ja putkivahvistinsimulaatiosta kaikuihin ja viiveisiin saakka. Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Sensory Percussionin käyttämiseen tarvitaan rumpujen lisäksi Mactai PC-tietokone sekä äänikortti, jossa on mikrofoniliitäntä jokaista sensoria kohden. Kaikki kontrolliin Sensory Percussion -ohjelmalla voi hallita samanaikaisesti neljää sensoria. Jokaiseen kymmeneen alueeseen voi siis halutessaan laittaa eri samplen, jolloin neliosaisesta rumpusetistä saa jopa 40 eri soundia. Mukana kaksi CD-levyä. Sensory Percussionin automaattinen cross-talkin esto toimii mainiosti. Mukana CD-levy. Mukana DVD ja CD. Samplejen hallitseminen ja muokkaaminen onnistuu kätevästi suoraan ohjelmassa. 40 www.riffi.fi 2/2018 S unhouse Technologiesin kehittämä Sensory Percussion -systeemi perustuu rumpuihin kiinnitettäviin, tarkkoihin sensoreihin ja tietokoneohjelmaan, joka analysoi sensorista kulkeutuvan signaalin kertoen mihin kohtaan rumpua soittaja lyö ja miten. Kun sensori on onnistuneesti kiinnitetty rumpuun, on vuorossa sensorin ”opettaminen” Sensory Percussion -ohjelmalle. Viimeisenä keinona voi vielä käyttää Void-toimintoa, jonka avulla tunnistimen voi opettaa välttämään esimerkiksi jotain tiettyä rumpusetistä lähtevää soundia. Myös samplejen pinoaminen päällekkäin ja peräkkäin samalle sensorille on mahdollista. Kohdistamista helpottamaan on sensoriin lisätty valo, joka tosin palaa vain silloin, kun sensori on kytkettynä phantom-jännitettä lähettävään äänikorttiin. Ohjelma lähettää myös midi-dataa, minkä ansiosta sensoreilla voi soittaa esimerkiksi Ableton Liven Drum Rackia tai jotakin muuta soveliasta äänilähdettä. Kattavan ja päivittyvän samplekirjaston lisäksi myös omien samplejen lisääminen sampleriin on helppoa. Tämän jälkeen sensori ruuvataan tarran kohdalle rummun vanteeseen. Jättämällä sensoreiden välille hieman cross-talkia Sensory Percussion toimii kuten akustinen rumpusetti, jossa yhtä rumpua soittaessa muutkin rummut voivat soida samanaikaisesti. 15 e 36 e 46 e + postikulut + postikulut + postikulut sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille 40-41 SensoryPerc.indd 40 8.4.2018 10.44
Tällöin sensorin kiinnittäminen vanteeseen voi olla hankalampaa. Eri määrän sensoreita sisältävien pakettien hinnat vaihtelevat 699 dollarista 1599 dollariin ja toivottavaa on, että myös joku kotimainen toimija huomaisi ottaa nämä tuotevalikoimaansa. Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Sensorit ovat kaikki samanlaisia, joten esimerkiksi virvelija bassorummulle ei ole omia mallejaan. Tyypilliseen valuvanteeseen kiinnitettynä sensori osoittaa vähän alaviistoon ja ”stick saver” -vanteeseen kiinnitettynä vastaavasti yläviistoon. Mukana CD-levy. Lisäksi sensorit toimivat mainiosti sekä tavallisen rumpukalvon että äänettömän mesh-kalvon kanssa. Havaitsin myös, että sensorit asettuvat parhaiten rumpuun, jossa on tavalliset prässivanteet tai korkeat puuvanteet. Yhteensopivuus erilaisten rumpujen kanssa Sunhousen mukaan sensoreita voi kiinnittää käytännössä kaiken kokoisiin rumpuihin. Jos käyttää kahta ohjelmaa samanaikaisesti pc-koneessa, kannattaa kuitenkin varmistaa, että oman äänikortin ajurit tukevat niin kutsuttua multi client -ominaisuutta. Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Tällä hetkellä hankinta onnistuu vain suoraan Sunhousen kotisivuilta. Huomasin kuitenkin, että sensorit reagoivat ehkä hieman herkemmin tavallisen rumpukalvon kanssa. Mesh-kalvoa virittäessä kannattaa lisäksi huomioida, että kalvo antaa rakenteensa vuoksi tavallista rumpukalvoa enemmän periksi, jolloin rummun vanne saattaa painua matalammalle kuin normaalia rumpukalvoa kiristäessä. Valitettavasti sensorit on suunniteltu käytettäväksi ainoastaan rumpuseteissä tyypillisten vanteiden kanssa, joten niitä ei voi kiinnittää esimerkiksi käsirumpuihin. Sensory Percussion Akustiseen rumpuun asennettava sensori • kiinnitys rummun vanteeseen • yksi malli, sopii kaikille rummuille • tunnistaa kymmenen eri lyöntikohtaa/tapaa per rumpu • triggaus säädettävissä monipuolisesti • laaja ja päivittyvä samplekirjasto ja mahdollisuus käyttää omia sampleja • toimii yhdessä Mac/pc-ohjelman kanssa • hinta 699–1599 dollaria Lisätiedot: Sensory Percussion • http://sunhou.se/ Jos taas käyttäjä haluaa äänittää Sensory Percussion -ohjelman audiota raitakohtaisesti suoraan toiseen DAW:iin, se onnistuu Sunhousen oman Audio Streamer -pluginin avulla, josta oli testin aikaan tosin saatavilla ainoastaan beta-versio. Macilla ei moista huolta ole. u Oivalliset rumpukirjat Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Mukana DVD ja CD. Sensory Percussion -tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Yhdysvalloissa. Mukana kaksi CD-levyä. Normaalin rumpukalvon kanssa käytettäessä voi Sensory Percussionilla luoda erilaisia kerroksia akustisen äänen päälle, kun taas mesh-kalvolla voi täydellisesti keskittyä elektronisiin soundeihin. Vaikka Sensorin pitäisikin toimia vanteen mallista riippumatta, niin parhaimpaan lopputulokseen pääsee, kun sensori on vaakasuorassa kalvoon nähden. 15 e 36 e 46 e + postikulut + postikulut + postikulut sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille 40-41 SensoryPerc.indd 41 8.4.2018 10.44
Säätimiä on aika vähän, mutta käyttö on kohtuuhelppoa. Mikkiparin ja triggerin sisältävä sensori yksikkö ruuvataan basso rummun vanteeseen. 42-43 Yamaha.indd 42 8.4.2018 10.46. Ihan kuin rummunsoittajien päänsäryn aiheuttajista olisi tehty lista, ja rohdoksi vaivoihin on nyt keksitty lääke. Yamahan pakettia aukaistessa olo oli vähän siihen suuntaan. Seuraavalla kolmen potikan satsilla säädetään kaikua, muita efektejä ja triggausta. Pintaa koristaa puolen tusinaa tuhdin tuntuista porrastettua potikkaa, joista ensimmäisellä säädetään rumpusetillä itse tuotetun oman soiton ja toisella sekaan miksattavan ulkoisen audion, kuten taustaraidan tai klikin, taso. Yamahalla on ajateltu monta juttua oikein. Myös äänitykselle ja TEKSTI: TOMMI SAARELA Yamaha EAD10 – rumpalin taikalaatikko Yamahan EAD10 lupaa helpottaa rumpalin elämää, olipa kyse treenaa misesta, äänittämisestä, keikoista tai tubettamisesta. Electronic Acoustic Drums eli EAD10 ei ainakaan heittämällä loksahda oikein mihinkään nykyiseen laitelokeroon: se on kuin mikseri, efektiboksi, stereomikityspaketti ja triggausaivo nipussa – ja vielä rummuille räätälöitynä. Tästä näkökulmasta EAD10:n aivo on kerrassaan näppärä boksi. Simppeli paketti mikittää ja prosessoi, triggaa ja samplaa – ja vaikka mitä. 42 www.riffi.fi 2/2018 S oitinlaitteiden testaajan uralla tulee harvoin tunne, että historian lehti kääntyy. Joukosta erottuu omanaan Scene-potikka, jolla valitaan haluttu muistipaikka. Yamahan EAD10 tarjoaa rumpalille verrattoman soundi työkalu pakin kevyessä koossa ja kätevässä muodossa. Tästähän otetaan selko. Ensimmäinen niistä on, että vaikka rumpalille annetaankin sähköt, hän ei halua alkaa kahlata menuvalikoissa nivusiaan myöten ja opetella kummallisia näppäinyhdistelmiä hoitaakseen jonkun simppelin homman. Fyysisesti tuote koostuu keskusyksiköstä eli ”aivosta” sekä sensoripalikasta, jonka suojamaskin takaa erottaa pienikalvoisen XY-konkkamikkiparin
Mikkisignaalien perään on tarjolla parisenkymmentä multiefektiä, joista rytmisoittajalle tuntuvat järkevimmiltä kompressoinnit ja temposäädettävät delayt. Ulkoiseen mikitykseen luottava keikkarumpali taas voi käyttää EAD10:tä omin käsin hallittavana näppäränä efektiräkkinä, ”lisämöyhentäjänä”. Efektipuolella ”Vinyl loop” on aika hillitön, lisätessään tumppuiseksi eekutetun Scene-soundin kuorrutteeksi levysoittimen neulan rahinaa. Sisäisiä triggerisampleja on satamäärin, ja jos ne eivät riitä, valmissoundien tueksi voi tuoda omia WAVmuotoisia sampleja. Kaikesta DSP-voimastaan huolimatta laitteen rumpusetistä poimimaa balanssia ei tietystikään pysty säätämään juuri muuten kuin asettelemalla jo lähdössä kaikki ääntä pitävät ja kuuluviin haluavat setin osaset niin, että niillä on mahdollisuudet päätyä signaaliketjuun parhaalla mahdollisella tavalla. Kaiut ja muut saa suoraan samasta purkista, ja pienellä FOH-tiskillä miksaava kiittää siitä, että rumpalilta tulee pöytään vain kaksi linjaa. Tarvitaan siis vähintään USB-tikku, jollaiselle löytyykin rako laitteen takamuksesta. Alussa onkin syytä käyttää aikaa paitsi mikkietuvahvistimien myös triggerisensorien herkkyyksien ja muiden parametrien säätöön. Kaikkiaan Yamahan uutuus vaikuttaa mainiolta peliltä. Sensoripalikka puolestaan kiristetään bassarin päälle potkupuolen vanteeseen, ja sitten yksiköt yhdistetään toisiinsa kahdella kaksinapaisella kaapelilla, joista toinen kuljettaa audiota ja toinen triggerisignaaleja. Säädöt kohdalleen Käyttöönotto tuskin voisi olla suoraviivaisempaa: pohjaan liitettävällä putkenpätkällä aivon saa ruuvattua esimerkiksi haikkatelineen kylkeen lisävarusteisen adapterin kanssa. Sen avulla tutusta setistä kumpuaa ääniä, joita sieltä ei ennen kuulunut. Tosin sisäiseen muistiin ei mahdu edes yhtä kokonaista biisiä, ja sekin katoaa kun sammuttaa virran. Vielä parempi vaihtoehto on tyrkätä takalaitaan Applen i-vempain tai tietokone musasoftineen. Kokeilun päättyessä on todettava, että EAD10:n myötä pitkätkin treenirupeamat saavat uutta potkua, kun studiosoundia muistuttavan kuulokuvan saa suoraan luureihin. Audiota ja midiäkin voi nimittäin lähettää näiden kaikkien välillä eestaas, jos niikseen tulee. Keskellä rumpusettiä sijaitseva XY-mikkipari näet toistaa rummuston balanssin ja stereokuvan luonnollisena – hyvässä ja pahassa. Sitten vain muuntaja kiinni, virrat päälle ja ihmettelemään. Rumpalin efektiräkki Jo alkuvaiheessa kannattaa fiksata mikkien välittämää setin stereotasapainoa, jos se tuntuu olevan sivussa keskiakselilta. Myöskään tuplabassarin polkijalle EAD10 ei toimi. Bassorumpua sensorimötikän mikit eivät välttämättä kunnolla kuule, joten bassarin toistamista avustellaan EAD10:ssä paljolti triggauksella. Vähemmän tuskaa Tänä päivänä entistä useampi rumpali tuskailee bändikaverien, miksaajan tai tuottajan esittämien soundivaatimusten paineessa: pitäisi kuulostaa koneelta, mikä ei oikein luonnistu ilman padeja ja muita elektronisia ulokkeita. Annetuista lähtökohdista soittaja voi ruuvailla kaiut, efektit ja triggerisoundit haluamiinsa asentoihin ja tallentaa tuloksen sopivalla nimellä yhteen paristasadasta muistipaikasta. Jos on esimerkiksi tottunut pitämään komppipeltiä matalalla bassarin päällä etutomin vieressä, voi olla että mikkipari kuulee sitä liikaa. Niiden jatkeena on aika ekstriimejä filtteri-, flangerija wah-mausteita, joille on vaikea keksiä paljon muuta kuin hetkellistä hupikäyttöä. Scenejä kelatessa omasta setistä saa valintapyörää kääntämällä kaivettua esiin niin Collinsin geittikannut, Copelandin delay-häröilyt kuin Bonhamin massiivisen kompurasetinkin. Laitteen näyttöruutu on pikkuruinen, mutta käyttö kolmen valintanapin ja plus/miinus-painikkeiden avulla ei ole silti hankalaa. Nyt varustelun voi pitää minimissään ja soittaa normisettiä tuttuun tapaan, sillä EAD10 auttaa kaivamaan vanhasta setistä parisataa uutta versiota: vanhempaa ja uudempaa, pienempää ja isompaa, kuivempaa ja avarampaa, elektronisempaa ja hevimpää. 010 320 7400 • www.fmusiikki.fi klikille on käyttöpinnassa omat nappinsa. Jos ollaan studiossa tai keikalla, summasignaalin voi ajaa laitteesta mikseripöytään ja sieltä edelleen tallentimelle tai PA:han. Jos esimerkiksi soittobalanssissa sinänsä on jotain pielessä tai valtaosa setin instrumenteista sijaitsee keskilinjan toisella puolella, voi lopputulos prosessin läpi ajettuna kuulostaa muulta kuin toivoisi. Triggerisoundien valikossa tärkeimmiltä tuntuvat bassarija virvelisamplet, vaikka muitakin löytyy lyömäsoittimista rumpukonesoundeihin. EAD10 osaa myös äänittää. 42-43 Yamaha.indd 43 8.4.2018 10.46. u Lue Riffin nettisivuilta (www.riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit) lisää EAD10:n ulottuvuuksista rumbutubettamisen ja keikkailun tiimoilta. Se puolestaan poikii intoa ja inspiraatiota, mikä ei ole musiikintekemisessä koskaan huono juttu. www.riffi.fi 2/2018 43 Yamaha EAD10 elektroakustinen rumpumoduli • keskusyksikkö • sensoriyksikkö Hinta 560 e Lisätiedot: FMusiikki Puh. Reverb-osastolla on pieni, mutta hyvänkuuloinen kattaus huonetta, kiekkoa, ensiheijastetta ja geittikaikua. Keikalle Scenet pystyy asettelemaan biisilistaa noudattelevaan jonoon. Mankkakin mukana EAD10:n jokainen Scene tarjoaa tietyt perusasetukset koko setin prosessointiin. Esimerkiksi liian pienelle säädettynä bassarin potku ei triggaudu ollenkaan, liian suurella taas lyönti virveliin tai etutomiin alkaa liipaista ilmoille samplebassarin soundia. Yksinkertaisena treenimikserinä EAD10 toimii tilanteessa, jossa Aux-tulojakkiin yhdistetään vaikkapa iPhone, josta soitettavaa biisiraitaa rumpali pystyy miksaamaan omaan prosessoituun ja efektoituun livesoittoonsa. Kahteen kanavaan summatun rummuston jatkokäsittely mikseripäässä on tietenkin rajoitettua, eli kaikki möyhennys ja balansointi on parasta hoitaa kuntoon lähtöpäässä. Keikkakäytössä EAD10:tä voi ajatella mikityksen korvikkeena, silloin kun se laadullisesti tuntuu riittävältä. Kaikella simppeliydellä on valitettavasti varjopuolensa
Harmi silti, että oikean vahvistinpinkan korvaaminen ei kaikilta osin onnistu – tai sitten pitäisi simuloida myös se puristisimmissa piireissä rakastettu lahkeiden lepatus. Graafisen eq:n yhteydessä on lisäksi erikseen master volume, jolla voi viritellä lähtösignaalin voimakkuuden pedaalin ollessa aktiivisena. Säröpuolen vahvistusta eli gainia säädetään Drivella ja Level puolestaan määrittää säröpuolen volumen silloin, kun särö on päällä. Eq:n reunoilla on myös Growlja Bite-namiskat, joilla voi lisätä alakertaa sekä ylempiä keskialueen taajuuksia. Se on hyvä työkalu, jolla saa runsaastikin särötetyn soundin pysymään aisoissa ja tuotua haluamiaan taajuuksia esiin myös puhtaasta soundista. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . B. Kaiutinsimulaation avulla pääsee lähemmäksi aidon mikitetyn kaiuttimen fiilistä esimerkiksi suoraan korvamonitorikuunteluun soitettaessa, ja se teki kyllä blendatun särön kanssa soittamisesta ehkä hieman ”aidomman” kuuloista ja tuntuista. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Sen hallitsevuutta kokonaisuudessa voi silti muunnella tilanteen mukaan, sillä Dark Glassin aiemmista pedaaleista tuttu Blend on jälleen mukana sekoittamassa puhdasta signaalia särön sekaan. r i f f i . Kaikkien mukana cd-levy. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO DarkGlass Alpha Omega Ultra Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Master volume ei siis vaikuta äänenvoimakkuuteen ollenkaan, kun pedaali on bypass-tilassa. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Erityisesti B3Kja Vintage MicroTubes -säröpedaalit ovat vakiinnuttaneet asemansa paitsi hyvän soundin, varmasti myös simppelin käyttöliittymän ja toimintavarmuutensa ansiosta. Kevyt reunasärö kannattaa edelleen hakea sieltä DarkGlassin Vintagesta, kun taas tällä pedaalilla saa aikaan tiivistä, jopa lähes syntetisaattorimaista surinaa ilmoille. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Säröpuolen ohituskytkimen päällä lukee nimikkeenä ”distortion” ja sitä Alpha Omega Ultra todellakin tarjoaa. Aiemman Alpha Omegan kolmialueinen eq on Ultrassa vaihdettu graafiseen korjaimeen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Alpha Omega Ultra laajentaa edelleen palettia ja päivittää samalla aiemman Alpha Omegan uuteen uskoon. Kyseessä on monipuolinen työkalu basistille, joka hakee rankempaa ja ”tuuheampaa” säröä Alpha Omega Ultran nimi viittaa sen tuottamiin säröihin, Alphaan ja Omegaan, joiden keskinäistä suhdetta säädetään Mod-nappulalla. 44-45 Darkglass.indd 44 8.4.2018 10.48. 44 www.riffi.fi 2/2018 D arkGlassilla on tätä nykyä jo laaja mallisto erittäin laadukkaita basisteille suunnattuja pedaaleita sekä vahvistimia, ja tämän Suomesta käsin operoivan firman tuotteita voi hyvinkin nähdä kaikkein isoimpien maailmaa kiertävien bändien kattauksissa. f i . Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut – säröä Aasta Oohon Monipuolinen etuaste kaiutinsimuloinnilla ja kahdella erilaisella, varta vasten juuri bassolle suunnitellulla säröllä vaikuttaa todella houkuttelevalta yhdistelmältä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Eikä siinä vielä kaikki, sanoisi vanhan liiton myyntimies. Alpha Omega Ultrassa on myös kaiutinsimulaatio, johon on mahdollista ladata erilaisia kaiutinimpulsseja usb-liitännän kautta. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan
u DarkGlass Alpha Omega Ultra Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Ehdoton linja ei lipsu DarkGlass tekee edelleen täysin virheetöntä laatua. Valitettavasti normi-phantom ei kuitenkaan käy virransyötöksi, vaan pedaali tarvitsee erillisen muuntajan. B. DarkGlass Alpha Omega Ultra Etuaste & DI-boksi bassolle • 6-alueinen eq • kaksi eri säröä samassa laitteessa • Drive särön ohjaamiseen • Mod säröjen keskinäisen suhteen säätämiseen • Blend särön ja puhtaan signaalin miksaamiseen • Growlja Bite-sävynmuokkauset • kaiutinsimulaatio • USB-liitäntä eri kaiutinimpulssien lataamiseen • balansoitu linjalähtö • liitäntä ulkoiselle virtalähteelle • hinta 439 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Oikein kätevä ominaisuus sinänsä, mutta liekö sitten tilakysymys, että liitäntä on toteutettu nimenomaan pikkuplugilla joka vaikuttaa aina heiveröisemmältä vaihtoehdolta jo tämän kokoluokan laitteissa. Unohtamatta pedaalin päätehtävää – sitä säröä. Nykymaailmassa vahvistimien kantaminen lavalle vähenee kaiken aikaa, kun laadukas korvamonitorointi on helposti ja suhteellisen edukkaastikin saatavilla. Joillekin sitten merkkaa enemmän se, että Alpha Omega Ultra ei muuta sormista lähtevää soundia, vaan tekee soittajan tarjoamasta soundista kahdella laadukkaalla kytkennällä särötetyn version. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. 029 080 0835 • www.soundtools. Jonkun mielestä firman soundi saattaa olla ehkä hieman persoonaton, mutta samapa tuo, makuja on monia. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 44-45 Darkglass.indd 45 8.4.2018 10.48. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. r i f f i . Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kaikkien mukana cd-levy. f i . Apha Omega Ultra toimii myös Di-boksina ja XLR-liitäntä on vasemmassa kyljessä. Pedaalissa on myös pikkuplugilla toteutettu oma kuulokeliitäntä. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Silti se ei kuulosta päälleliimatulta, vaan soundista tulee ehyt ja yhtenäinen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Etuasteen särön ja di-boksin yhdistelmä yhdessä kompaktissa paketissa tarjoiltuna on ajan hermolla, ja kaiutinsimulaatiolla varustettuna se on varmasti tervetullut lisä oman kuuntelun rakentamiseen niillekin, jotka vierastavat paljasta linjasignaalia
Tehokas sävynsäätö Power EQ on saanut inspiraationsa 70-luvun lopun harvinaisesta Ibanez GE-300:sta, jonka liukusäätimet on nyt korvattu kolmen taajuuskaistan pyörittimillä. Virtaliitin on mukavan tiivis, johto ei siinä heilu eikä pullahda vahingossa irti. Säätimet ovat nasevasti kiinni ja pyörivät tasaisesti. 46 www.riffi.fi 2/2018 O kko-pedaalit ovat kotoisin Saksan Leipzigista. Liittimen paikka tosin kolmessa pienemmässä pedaalissa on aivan tulojakin vieressä. Aktiivisen EQ:n lisäksi pedaalissa on vielä boostitoiminto, jolle puolestaan ilmoitetaan maksimiksi +20 dB. Jo puolivälissäkin anti oli aivan riittävä. Tämä osoittautuikin niin väkeväksi tehostimeksi, ettei kyllä millään vahvistimella uskaltanut ottaa täyttä potkua ulos. Pedaalilaudassa saattaa tulla ahdasta polkimien väliin. Valmistaja ilmoittaa tehoksi +/-12 dB. Harmittavasti boostille ei ole omaa kytkintä, vaan molemmat toiminnot on otettava käyttöön samanaikaisesti. Kaikki pedaalit tehdään käsin, ja vaikka Lauenroth efektialan perinteitä vankasti kunnioit taa kin, hän on tuonut polkimiinsa moderneja ominaisuuksia kuten sisäinen jännitteen nosto, erittäin vahva boostaus ja laaja-alaiset säädöt. TEKSTI: TIMO KOSKINEN – rokkiorkesterin uusi kamu Käsintehtyjä pedaaleita Saksasta. Keskiasennossaan näillä ei ole kuultavaa vaikutusta, mutta pienillä liikkeillä kaistoja voi sekä leikata että tehostaa jyrkästi. Ammattimaista ja pedaalilautakäyttöä korostaen pedaalit toimivat vain ulkoisella virtalähteellä. Hintavaa ylellisyyttä hifistelijöille vai järkihankintoja sounditietoiselle soittajalle. 46-47 Okko.indd 46 8.4.2018 10.49. Siinä missä kitaran oma sävynsäädin useasti on kapea-alainen ja toimii lähinnä leikkurina, Power EQ antaa mahdollisuudet reilusti rikkaampaan sävypalettiin. Kokeiltavaksi saatiin neljä Okkoa: ekvalisaattori Power EQ, vahvistinsoundin pedaalista antavat King Krunch ja Rectoplexx sekä kompressori/etuaste Cocaine. Firma henkilöityy vahvasti Heiko Lauenrothiin, joka on laitteiden suunnittelija ja valmistajakin. Kaikki kokeiltavat pedaalit on rakennettu todella kestävän tuntuisiin metallikoteloihin
Ei tämä itsessään erinomainen pedaalikaksikko kuitenkaan pelasta huonosti vastaanottavaisen vahvistimen soundia hyväksi. Molempien tehostuksien yhteispelillä saadaan taatusti kitaran osuus nousemaan pintaan, ja tätä pedaalia voikin sitten taas käyttää auttamaan vahvistimen säröytymistä vahvan puhtaan signaalin avulla. Sen vaikutus on tuntuva ja silti maltillinen. Luottolaitteet Käsin rakentaminen ei automaattisesti takaa parempaa soundia kuin tehtaan sarjavalmisteisen pedaalin antama. Addiktiivinen monitoimikone Arveluttavan nimen saanut Cocaine osoittautui varsinaiseksi työkalupakiksi, jonka säätimien alempi rivistö on samankaltaisesti aktiivinen kuin Power EQ:n toiminta. Squash puolestaan antaa elävöittävästi sekä taajuusettä tila efektiä, eikä kompressio suinkaan tunnu signaalihuippua kaventavalta. Pikemminkin molempien pedaalien kannattaa antaa soida omilla soundeillaan hyvän vahvistimen laajennuksina, kuin ylimääräisinä kanavina. Nyt mukana ei kuitenkaan ole keskitaajuuksille rajattua säädintä, vaan soinnin sävyä muokataan erikoisella Boost-potentiometrilla, joka vastapäivään käännettynä tehostaa keskikaistaa, myötäpäivään kaikkia taajuuksia – ja tälle säätimelle on hyvänä lisänä mahtunut mukaan oma kytkinkin. Rectoplexx puolestaan lähtee ärhäkkäästi liikkeelle heti pienelläkin Driven annostelulla ja säätöä lisää avattaessa ruvetaan jo kysymään pedaalin jälkeen tulevan vahvistimen laatua. Enemmänkin boostia löytyy. Komppi muuttuu tiukemmaksi ja yksittäiset sävelet soivat selkeinä. Viimeiseen ominaisuuteen ei tämä testi ota kantaa, sen sijaan oli helppo löytää käyttökelpoisia ja inspiroivia soundeja näistä pedaaleista. Yksi syy tähän on pedaalin sisäisen jännitteen roima nosto 24 volttiin. Kyse on kuitenkin omistautumisesta: jos nähdään ylimääräistä vaivaa pedaalin valmistamisessa ja hintakin on sen mukainen, kuluttajalla on lupa odottaa laatua, varmatoimisuutta ja pitkää käyttöikää. Sointia ei lypsetä viimeiseen pihinään asti. Ylärivissä on oikealla Volume, joka keskiasennossaan on vielä neutraali, mutta avattuna antaa roimasti puhdasta puhtia. Keskenään nämä kaksi ovat kovin erilaisia. Tämä pystyy ajamaan pienen vahvistimen ihan tukkoon, kun taas hyvänä pedaalialustana toimivan vahvistimen puhdas kanava pysyy vielä mukana tuhdin signaalin kanssa. 050 365 9509 • www.musacorner.fi Anna sen soida Kaksi testattavista pedaaleista – King Krunch ja Rectoplexx – edustavat trendiä, jossa pedaali laaditaan jäljittelemään kokonaisen vahvistimen soundia. Toisin kuin Power EQ:ssa, Krunchin kaksi sävysäätöä ovat passiivisia, kuten vahvistimissakin tyypillisesti. Sustainin osuus on toki varsin selvä. Krunchin äänimaailma täydentyy Driveä avatessa hiljalleen harmonisten ylääänien korostumisen tuomalla säröytymisellä, ja avaamista voi huoleti jatkaa aivan ääripäähän asti, jossa saavutetaan varsin muhkea hard rock -äänivalli. Tarkkoja esikuvia ei nimetä, mutta osviittaa saa Krunchin oranssista värimaailmasta ja brittiläiseen koulukuntaan sen soundikin vahvasti viittaa, kun taas Recto plexx on selvästi amerikkalaisen high gain -osaston sekä tehokkaimman brittikaluston jalanjäljillä. Kompression säädöt ovat hiukan erikoiset, mutta toimivat jännittävällä tavalla. www.riffi.fi 2/2018 47 Okko Käsintehtyjä saksalaisia efektipedaaleja Power EQ • kolmikaistainen ekvalisaattori /volyymiboosteri • hinta 179 e King Krunch • putkivahvistimen soundi pedaalista • hinta 179 e Rectoplexx • hi gain -putkivahvistimen soundi pedaalista • hinta 179 e Cocaine • kompressori / boosteri / etuaste / ekvalisaattori • hinta 239e Lisätiedot: Musacorner Puh. Jos Krunch on parhaimmillaan bluesin, perusrockin ja hard rockin kanssa, Rectoplexx on ehtaa metallimättöä. Cocainen kompressio taas oli esimerkki siitä, että samaa toimintoa voivat eri valmistajat lähestyä hyvin erilaisin lopputuloksin. Pedaali vastaa napakasti plektran iskun dynamiikkaan, soundi syttyy heti valmiina ja kitaran omaa volyymia säätämällä voi kesyttää ääriasennon rämäkkyyden. Vahva boosti oli suorastaan yllättävän tehokas ja sävysäädöt laajatoimisia. Se toimii hiukan samaan tyyliin kuin Blackstarin ISF korostaen yhdessä laidassa matalia ja korkeita taajuuksia samalla kun se leikkaa keskikaistaa, josta sitten vaikutus muuttuu säädintä kääntäen portaattomasti kohti keskitaajuuksien esiin nostamista. Rectoplexxissa ei ole omaa matalien taajuuksien sävysäädintä, vaan sen tilalla on Shape. u 46-47 Okko.indd 47 8.4.2018 10.49
Ykkösen jakkituloon kytkeydytään elektroakustisen kitaran plugijohdolla, kun taas XLR-kombolla varustettuun kakkoskanavaan voi instrumentin sijaan kytkeä myös vaikkapa tavallisen laulumikrofonin. Kokemukseni mukaan minkä tahansa parin muodostaminen Bluetooth-yhteydellä käy parhaimmillaan suit sait, mutta toisinaan mobiililaitteen vanhoja asetuksia pitää pyyhkiä pois ja laitteita saa käynnistellä useampaan kertaan. Perinteisen metronomin nakutuksen lisäksi tarjolla on 19 valmista komppia, joista viisi viimeistä pitävät yllä 3/4-poljentoa alkupään keskittyessä tasajakoisiin rytmiikoihin. 48 www.riffi.fi 2/2018 S tagemanin kaksi kanavaa eivät ole täysin identtisiä vaan ne täydentävät toisiaan. 48-49 Nux.indd 48 8.4.2018 10.51. Oman kierteensä antaa Bluetoothapplikaatio rumpukoneen, luuppauksen ja efektien ohjelmoinnin kautta. Siinä missä esiekvalisointi muokkaa soundia loudness-tyyppiseksi, avittaa napaisuuden kääntö kierrontorjuntaa tietyin ehdoin. Kiva lisätoiminto, muttei selvästikään se ominaisuus jolla tämä laite maailmaa valloittaa. Lopuksi huolehditaan Master-volumella keskenään sopivaan balanssiin säädettyjen kanavien yhteisvoimakkuus ja siinäpä laitteen toiminnot ovatkin. Neljällä erillisellä kytkimellä varustettua ohjainpedaalia ei valitettavasti ollut vielä testin aikana maassa, mutta applikaation versio 1.2 löytyi AppStoresta kokeiltavaksi. Paitsi eivät aivan. Toinen yhden miehen bändiä tai omaa harjoittelua jeesaava toiminto on loopperi, jonka ensimmäinen äänitysraita muodostaa pohjan, ja toiselle raidalle voi sitten latoa päällekkäin niin TEKSTI: LAURI PALOPOSKI NUX Stageman – pontta akustiselle! Sopivasti juhlava olemus, kaksi kanavaa ja napakan iskevä sointi, siinä NUXin mikstuura akustisen kitaristin avuksi. Lisähupia applikaatiolla NUXin sovelma avaa Stagemanista ominaisuuksia, joihin ei ilman ulkoista ohjainta pääse käsiksi. Kummankin kanavan säätimistö on silti täsmälleen samanlainen ja kuusikko koostuu gainin ohessa kolmialueisesta ekvalisaattorista sekä chorusja reverb-efekteistä. Ykköselle kahahtavaa crashia tai nelitahtisen kierron lopputaitetta ennakoivaa pientä virvelifilliä kummempia variaatioita ei ole, vaan konerumpali mättää menemään ihan perustekstiä. Stagemanin luokittelen suhteellisen helpoksi tapaukseksi, sillä laitteet löysivät pääsääntöisesi toisensa mutkattomasti, eikä yhteyden solmimiseen tuhrautunut millään kerralla ylen määrin aikaa. Efektilenkin lisäksi takalaidasta löytyy myös lisätulo ulkoiselle musiikkisoittimelle 3,5 mm:n stereojakilla. Erillistä kapeakaistaista notch-suodinta Stagemanissa ei ulinoiden eliminoimiseen ole, mutta ulkoisen eq:n tai automaattisen kierronvaimentimen voi kytkeä takalaidasta löytyvään efektilenkkiin, johon saa tietystikin liitettyä myös muita muokkauslaitteita. Androidilaiset saavat vielä vartoa tovin, mutta vastaava sovelma on heillekin luvassa. Itselleen komppikaveria kaipaava voi ensinnäkin laittaa soittonsa tueksi rumpukoneen päksyttämään. Stagemania voi nimittäin ohjata langattomasti Bluetooth-yhteydellä ja tarjolla on kaksi erilaista tapaa: ilmaiseksi ladattava iOS-applikaatio sekä erillisenä lisävarusteena myytävä NUX NMP-4-ohjainpedaali. Ykköskanavalle ekslusiivinen toiminto on painonapilla päälle kytkettävä valmis ekvalisointi, kakkoskanavalla vastaavaan paikkaan sijoitettu phase-painokytkin puolestaan kääntää tulosignaalin napaisuuden
Mutta yksi Pylkkäskonstan välikäsi olisi hyvä kyllä olla. www.riffi.fi 2/2018 49 NUX Stageman Vahvistinkombo akustiselle kitaralle Kanava 1 • instrumenttitulo • nimellisimpedanssi 2,2 megaohmia Kanava 2 • mikrofoni/instrumenttitulo • nimellisimpedanssi 2 kilo-ohmia Kummassakin kanavassa • gain • basso +/-10 dB @ 80 Hz • keskialue +/-10 dB @ 80 Hz • diskantti +/-10 dB @ 15 kHz • chorus* • reverb* • yhteinen Master-volume • efektilenkki • aux-tulo • nimellisteho 50 W • 6,5-tuumainen kaiutin • diskantti-tweeter • hinta: 338 e * (aplikaatiolla kaksi eri tyyppiä ja kaksi säätöä / efekti) Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Kummankin tehosteen perustyypit soivat jo lähtökohtaisesti erilaisina ja ennenkaikkea ne kuulostavat mainioilta. Kun hallikaikua pidentää, alkaa soinnista erottua mukavasti virtuaalisen katedraalin monimuotoisista pinnoista heijastuvia klustereita, jotka vipajavat oivallisesti suuntaan jos toiseenkin ilmeikästä tekstuuria luoden. Choruksiakin on kaksin kappalein, tuhnumpi analoginen ja sitten se 80luvulle assosioituva kuulas helinä, jolla ne ihan ensimmäiset tallamikein varustetut kitarat tyypillisesti maustettiin. Netistä katselemani esittelyvideon perusteella uskon, että homma toimii huomattavasti mutkattomammin erillisellä ohjainpedaalilla, kun käynnistysja äänityskomennot pääsee steppaamaan jaloilla. Ja jos ylenpalttisesta bassokorostuksesta malttaa hieman passailla keveämpään suuntaan, niin se mikä soi, soi erittäin täsmällisesti ja vailla elektroakustisen vahvistamisessa usein kiusalliseksi nousevaa alemman keskirekisterin humua ja lepatusta. Sekä rumpukoneen että loopperin ohjaamisessa applikaatio on verraten kömpelö keino jo senkin vuoksi, että kumpaakin hallitaan omalta näytön sivultaan, joiden välillä liikkuminen vie aikaa. Sointi on tanakan erotteleva, akustisen soittimen luonteen hyvin säilyttävä ja laitteen fyysiseen kokoon nähden iso. Stageman muistaa applikaatiolla tehdyt asetukset myös seuraavalla käyttökerralla, vaikka sovelma ei enää olisikaan käytössä ja vahvistimen käyttövirta ollut välillä sammutettuna. Päin vastoin, verraten edullisella hinnalla on saatu aikaan peruspätevä akustisen kitaran vahvistin mojovilla efekteillä. Lisäksi loopperin äänityksen käynnistäminen ja lopetus kosketusnäytöltä vaativat vapaan käden, joita kitaristilla ei useinkaan ole heti toimeen tarjota. u 48-49 Nux.indd 49 8.4.2018 10.51. Säätimiä on vain kaksi per efekti, mutta niukalta vaikuttava kattaus paljastuu yllättävän runsaaksi. Kontaktimikrofonilla ja elektroakustisen kitaran omalla elektroniikalla on verraten helppoa tuupata alakerta tukkoon, mutta yllättävän jyhkeään sointiin Stageman silti pystyy ennen kuin bassokartion luonnolliset rajat tulevat vastaan. Niinpä vintagechoruksen sijaan voi käyttää analogiseksi nimettyä vaihtoehtoa ja plate reverbin sijaan hallikaikua. Efektien säädöt applikaatiolla ovat puolestaan mitä erinomaisin ja heti täysimääräisesti hyödynnettävissä oleva lisä Stagemanin perustoimintoihin. Luupin ohjaamiseen ei montaa painiketta tarvita. 010 4393733 • www.musiikkisilfverberg.fi monta yhdeksi klimpiksi liimautuvaa kerrosta kuin taide vaatii ja innoitus antaa myöten. Puuha itsessään on nimittäin oikein mukavaa ja innoittavaa. Kuusi ja puoli tuumaa on kitarakaiuttimeksi poikkeuksellisen pieni koko, eikä elämää suurempaa bassotoistoa olekaan kohtuullista tältä kombolta odottaa. Efektilenkkiin tarvittaessa joku lisämaustin, niin ’vot – siinä lepää. Rumpukoneen tempolle on liuku säätimen lisäksi myös täppäyspainike ja voimakkuudenkin voi asettaa omalla säätimellään Onhan peli Stageman ei kilpaile hi-end-luokassa, mutta eipä sen hintalappuakaan ole kuormattu kovin raskaasti. Plate taas muuntuu sähäkästä kohahduksesta tummana hulmahtavaan viittaan ihan pelkästään ylärekisterin vaimennusta ja kaikuaikaa muuntelemalla, ja vastaavaa moni-ilmeisyyttä löytyy myös chorus-osastolta. Suosittelen harkitsemaan sellaista, jos looppausta haluaa harjoittaa. Kun ykköskanavalla voi vielä napsauttaa esiekvalisoinnin käyttöön, on liikkumavaraa kyllä yllin kyllin. Kummallakin kanavalle on omat asetuksensa niin chorukselle kuin kaiullekin ja molemmista efektityypiestä on tarjolla kaksi erilaista versiota. Pisimmällä hallikaiun asetuksella saa todella hulppeita katedraalitunnelmia, kun ääni helkkyy sinne tänne kuvitteel lisissa holveissa. Kanavien sävynsäätimissä löytyy reippaasti tehoa ja niissä on fiksut vaikutusalueet
Ultra Gain -kanava ei oikeastaan jatka siitä mihin Classic päättyy vaan edustaa alusta alkaen omaa itseään. Apukeinot käyttöön Marshall kutsuu DSL-20:n kolmialueista ekvalisaattoria interaktiiviseksi mikä tarkoittaa, että jonkin säätimen kääntäminen poikii usein tarpeen ruuvata muitakin hanikoita uuden tilanteen mukaisesti, ja että lopputulos muodostuu pikemminkin vähän kerrassaan oikeata kohden hivuttaen eikä kertarykäisyllä lopullisiin asetuksiin päätyen. Ultra Gain taas on miedoilla asetuksilla pehmeämpi ja täyteläisempi, silti senkin luonne on selkeän erotteleva ja ryhdikäs. Ryhtiä ja rapeutta löytyy edelleen, mutta voima on isoilla gaineilla jyräävämpää ja iskuissa enemmän painoa. Erottelevuus säilyy alimpia kerroksia myöten erinomaisena tappiin asti, vaikka sointi paksuuntuu ja kaikkein hillittömin purevuus taittuukin mellevämmiksi sävyiksi. 50 www.riffi.fi 2/2018 S oundipaletin laajuuden avaimia ovat DSL-20:n kaksi tyystin erilaista kanavaa, joista Classic-nimikkeellä merkattu ykkönen kuljettaa kitarasankaria leimallisesti 1960ja 70-lukujen tunnelmissa, kun taas kakkonen Ultra Gain -määreineen suuntaa ajatukset myöhempien aikojen särövalleihin. Tiheydestään huolimatta särö on tuplakelaisillakin verraten erottelevaa ja kvinttien ohessa muutkin intervallit pysyvät käyttökelpoisina. Eikä kitaran tyypistäkään tarvitse tehdä kynnyskysymystä, sillä säröt syttyvät kyllä yksikelaisillakin ja toisintuvat humbuckereilla sitten vaan reitevämpinä versioina. No DSL-20 ei tuollaista perintöä kainostele, vaan heittäytyy rockin varhaisvuosiin luontevasti ja siivittää soittajan kuin huomaamatta aivan nykypäivän soundeihin saakka. Molemmista kanavista löytyy kyllä lähes puhdastakin sointia, mutta Classicin puolella se on luonteeltaan rujoa eikä helli kuulijan korvaa lempein sävyin. Äänen kannalta puoliavoin, sähköturvallisuuden näkökulmasta suljettu – siinä vahvistinkombojen nykysuuntaus. Kun Classicin gainia avaa enemmän alkaa särökin lisääntyä, mutta rouheata komppisäröä enempää ei Classic-kanavalta oikeastaan sitä laatua irtoa vaan gainin lisäys alkaa kuulua ja tuntua enemmän soinnin kompressoitumisena kuin varsinaisen säröisyyden kasvuna. Mietojen gain-asetusten jälkeen se harppaa varsin jyrkällä kurssilla roimasti Classicia tiheämpiin särökudoksiin ja sointiin liimautuu se tunnusomainen z-kaapu, joka voimallisen kompression kanssa yhdessä tuottaa Santanan ja Gary Mooren tyyleihin viittaavaa sähisevää sitkoa. Leikittely särön ja puhtaan rajamailla sujuu molemmilla kanavilla ja kumpikin niistä seuraa notkeasti myös vahvistimen eteen kytkettyjä boosterja säröpedaaleita. Yleisilme on tyly ja kova, bassorekisteri karun askeettinen, äärimmäisen napakka ja purevan erotteleva. 50-51 Marshall.indd 50 8.4.2018 10.52. Ei todellakaan ole pelkoa siitä, että sen kanssa jäisi muiden jalkoihin tai toisaalta tulisi tallanneeksi basistin varpaille. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Marshall DSL-20 – eräänlainen aikakone Marshallin monimuotoisuus on valtava ja sen nimi tuo mieleen yhtä lailla 60-luvun kuivakan purevat blues-soundit kuin seuraavan vuosikymmenen rouskean brittimurakan tai 80-luvun stadionrockin jykevän junttauksenkin
Säröisempiä soundeja kuulokkeisiin kaipaavalle jokin sopiva pedaali vahvistimen eteen saattaakin olla ihan välttämätön lisä. 020 728 2200 • www.emnordic.fi EQ:n liikkumavaraa laajentaa Tone Shift -kytkin, jolla soinnin perusluonne taipuu skuupattuun suuntaan. Soundien suhteen liikkumatilaa on huimasti, vaikka yhteiset sävynsäätimet pakottavatkin tekemään jonkin sortin kompromissin kahden aivan erilaisen kanavan hyödyntämisessä. u Marshall DSL-20 Selkeä sijoittelu jäsentää namikat helposti hallittavaksi paletiksi. Topakka paketti Marshall DSl-20 on verraten edullinen, varsin monipuolinen ja käytännöllisesti varusteltu vahvistin kaikenlaisiin tilanteisiin kotiharjoittelusta koululuokkiin ja bändikämpiltä pikkukeikoille. Kuulokeliitäntä palvelee myös kaiutinsimuloituna linjalähtönä esimerkiksi äänityksissä, vaikka 3,5 mm:n pikkuruinen jakki ei ihan balansoitua XLR-lähtöä ammattimaisuudessa haastakaan. Ne soundit, jotka kaiutinta käytettäessä saadaan aikaan ison gainin ja pienen volumen yhteispelillä, tuppaavat tulostumaan luureihin melkoisen lujaa, kun jarruhanaa ei ole. Coverbändin ohjelmiston äärilaitoja ei kanavalta toiselle siirtymällä varmaankaan saa hoidettua, mutta sen sijaan kanavat täydentävät toisiaan fiksusti jonkin tietyn sektorin hoitamisessa kahdella eri paahtoasteella. Toinen seuraamus on, että kaiuttimella soitettaessa sopivalta tuntunut kaiku dominoi kuulokekuuntelua, jollei asetusta ruuvaa reilusti pienemmälle. Kun asian tiedostaa, se ei ole ongelma. Ykköskanavan päällekäyvä terävyys oli alkuun aika kyllä tyrmäävää, mutta hieman pidempään vahvistimen kanssa touhutessa palaset loksahtelivat sitten nätisti paikoilleen. Jos tymäkät kahdeksasosat dempatuilla bassokielillä kuuluvat musiikilliseen sanastoon, niin täältä niihin saa uskottavaa syvyyttä. Kaiun sävy on juuri sen verran matta, ettei se syö tehoa suoralta ääneltä vaan asettuu nätisti taustalle. Yhden – ja mielellään jonkin selkeästi rock-orientoituneen – genren sisällä pysytellessä DSL-20 antaa vankat puitteet perusrouheaan ja siitä roimasti räyhäkämpään ilmaisuun, olipa kyse kompin ja soolon eroista tai settilistan eri biisien vaatimuksista. Lenkin saa päälle ja pois samalla vahvistimen mukana toimitettavalla kytkinpedaalilla, jolla hoituu myös kanavanvaihto. Kelpo peli, kerrassaan. Ja kun ei siinä ole ylenpalttisesti bassorekisterin kumuakaan mukana, säilyy kokonaisuus silti selkeänä ja kaikua voi halutessaan annostella mielin määrin. Runsaampia efektejä kaipaavalle on kombon takalaidassa tarjolla efektilenkki, johon ulkolaitakalustoa sopii kytkeä. Yhden 12-tuumaisen saa nimittäin kuulostamaan isommaltakin kaapilta, kunhan pitää yleisvoimakkuuden holtillisena ja mielummin mikittää sitten soundin PA:han silloin, kun kuuluvutta tarvitaan lisää. Mukavaa lisähupia yksin soitteluun tuo luuriliitännän viereen sijoitettu aux in -jakki, johon voi kytkeä ulkoisen tallentimen taustoja soittamaan. Tehonkestoa Celestionin elementissä kyllä piisaa vaikka kuinka, mutta yksittäinen karjuva kaiutin ei huudattamalla tuota koskaan sellaista äänivallia kuin 4 × 12 -komero. Täyden 20 watin nimellistehon vaihtoehtona on puolitus kymmenen watin lukemaan ja jos kolmipykäläisen stand by -kytkimen jättää keskiasentoon, voi vahvistinta kuunnella takalaidan kuulokejakin kautta luureilla. Kuulokeliitäntä on kaiutin simuloitu ja tuntuma jäljittelee varsin uskottavasti soittoa kaiuttimella. Signaali kuulokelähtöön poimitaan heti etuasteen säädön jälkeen, mutta ennen kanavakohtaisia volume-säätöjä. Hillityllä voluumilla soundi sen sijaan pysyy tiiviissä koossa ja soinnin luonne on kuin ilmetty Marshall-seinä pienemmässä mittakaavassa. Kummassakin on tehoa riittävästi ja sopivalla resonance-asetuksella irtoaa todella tanakka komppi näinkin pienestä kombosta, jos ei ryhdy täysin pidäkkeettä revittelemään. Niinpä ainoa kuulokevoimakkuuden säätö on gain, mikä ratkaisuna rajoittaa jonkin verran luurikäyttöä. Lisää työkaluja löytyy pääteasteen käytökseen vaikuttavista presenceja resonance-säädöistä, joilla voi muovata soundin terävyyttä ja bassosoinnin jämäkkyyttä. Perinteisen jousikaiun tyypillistä kuplahtelua ja remellystä ei Marshallin digitaalikaiku tuota, mutta sen korvaa studiolaitteille ominainen kurinalaisuus ja soinnin hallittavuus. 50-51 Marshall.indd 51 8.4.2018 10.52. Kotiin, kämpille tai keikalle Marshall on soundiensa ohessa monipuolinen myös käyttötilanteiden suhteen. www.riffi.fi 2/2018 51 Marshall DSL-20 Putkivahvistin kitaralle • kaksi kanavaa omin gainja volume-säädöin • kanavien yhteinen kolmialueinen eq • tone shift -kytkin perussoinnin muokkaukseen • presenceja resonance-säädöt • digitaalinen kaiku omalla volume-säädöllä • efektilenkki • kaiutinsimuloitu kuuloke/linjalähtö • 12” Celestion Seventy-80 -kaiutin • hintaluokka alle 650 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Digitaalinen toteutustapa olisi tietysti sallinut vaikka muutaman variaationkin pakettiin verraten helposti, mutta kitaravahvistimissa on perinteisesti ollut yksi kaiku – jos sitäkään – ja sitä linjaa myös DSL-20 seuraa. Kaikua peliin DSL-20 on varustettu digitaalikaiulla, joka osuu kultaiseen leikkaukseen monessakin suhteessa
52-53 Ableton.indd 52 8.4.2018 10.54. Mainiota on sekin, että 10-versiossa on mahdollista editoida monia midiklippejä samalla kertaa. Tämäkin on merkittävä parannus. TEKSTI: TONI HONKALA Ableton Live 10 – kykenevä ja eläväinen Kymppiversio toi Abletoniin paranneltuja toiminnallisia ja graafisia ominaisuuksia, laajennettuja soundipaketteja sekä uusia instrumentteja ja efektejä. Hyvä täydennys on myös EQ Eight -ekvalisaattoriin lisätty mahdollisuus käsitellä tarkemmin alataajuuksia. Myös klippien fadet ovat selkeämmin näkyvissä, ja ne näkyvät vain klippejä editoitaessa. Arrange-näkymässä on lisäksi muutamia uusia työrytmiä ja luovaa äänisuunnittelua nopeuttavia näppäinkomentoja, kuten klipin zoomaus (Z) ja peilikuvaksi kääntäminen (R). Nyt voi nopeammin vaikkapa asetella midinuotit eri klipeissä kohdilleen toistensa kanssa. Stereoraidan tavanomaisen leveydensäädön lisäksi basso taajuudet voi monottaa erikseen. Eiköhän kymppiversionkin kanssa olla siis tekemisissä verraten pitkään. Pieni, mutta suurempiresoluutioisessa näytössä voimallisemmin esiin tuleva muutos on käyttöliittymän painikkeiden ja kirjasi mien kevyempi ja selkeämpi ilme. Vastaavanlainen toiminto audion kanssa työskentelyyn olisi myös mainio. Käyttöliittymä myös skaalautuu paremmin eri resoluutioihin. 10:ssä myös midinuotit lähtevät soimaan, vaikka toisto aloitettaisiin niiden keskeltä. Aiempiin versioihin verrattuna työskentely Arrange-näkymässä onkin sujuvampaa, eikä klippejä valitessa tule enää siirtäneeksi vahingossa automaatiopisteitä. Näyttävimmän graafisen kokemuksen saa Retinaja Ultra HD -resoluutioon kykenevissä näytöissä. Vink, vink, Ableton. Miksausta helpottava parannus on Utility-plugarin laajennettu gain-alue, joka mahdollistaa tehokkaamman volume-automaation, ja Bass Mono -toiminto, jolla stereokuvaa voi säätää muuttamalla raidan matalat taajuudet monoksi. Käyttöliittymän kannalta muutokset 10:ssä ovat hyvin maltillisia: äkkiseltään 9 ja 10 muistuttavat toisiaan erittäin paljon. Liveen on myös vihdoin rakennettu mahdollisuus siirtää klipin sisältöä klipin rajojen sisällä – tämähän on ollut arkipäivää jo pitkään monissa muissa DAWeissa. 52 www.riffi.fi 2/2018 A bleton Liven edellinen versio ehti olla markkinoilla noin neljä ja puoli vuotta ja yhtä pitkä oli myös edellinen päivitysväli versiosta 8 versioon 9. Toiminto vastaa joissain laitteissa ja ohjelmistoissa olevaa pre record -toimintoa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista tässä versiossa. Pääperiaate on, että hinnan noustessa pakettiin kuuluu enemmän instrumentteja ja efektejä sekä laajempi soundikirjasto. Vielä kätevämpää kuitenkin olisi, jos myös klippien automaatioita voisi editoita samalla tavoin. Laajoissa tuotannoissa tämä on kätevää. Selain näyttää myös kaikki mahdolliset ladattavat soundipaketit, joiden lataus ja asennus tapahtuu suoraan selaimesta käsin. Livessä on ollut jo pitkään mahdollista ryhmitellä raitoja, mutta 10:ssä on mahdollista tehdä myös aliryhmiä, siis ryhmiä ryhmien sisään. Monotuksen kynnysarvon voi säätää vaihteluvälillä 50–500 Hz. Sujuvampaa työskentelyä Kymppiversion myötä raitojen automaatioiden tekeminen on eriytetty klippien editoinnista. Pikanäppäinten avulla kokoelmien merkitseminen ja niiden selaaminen on nopeaa keskellä vauhdikastakin työvirettä. Suite-paketin hankkijaa hellitään myös Max for Live -integraatiolla. Täysin uusi ominaisuus on Capture, jonka avulla voi tallentaa miditietoa ilman rec-napin painallusta. Ableton tarjoaa Liveä kolmena eri variaationa – kevyenä Intro-mallina, täysin varusteltuna Standard-vaihtoehtona sekä runsaimmat herkut sisältävänä Suite-pakettina. Selaimessa (Browser) voi puolestaan tehdä kokoelmia, jotka nopeuttavat tiedostojen ja kansioiden sekä suosikkilaitteiden asetuksien löytämistä ja käyttöönottoa
Pedal on työkalu yliohjauksen, särön ja fuzzin kaltaisten äänimaailmojen luomiseen vaikkapa kitarasignaalia muokkaamalla. Valmiita efektejä on helppo käyttää, vaikka Maxia ei olisi ennen käyttänytkään. 10-versiossa tehdään sama wavetable-synteesille tuomalla käyttöön helposti lähestyttävä visuaalinen käyttöliittymä ja erittäin monipuolisesti kontrolloitava Wavetable-syntetisaattori. Pienet muutokset vaikuttavat työskentelyyn paljon. Valmiin videon saa ulos monessa muodossa Export-välilehden kautta. • saatavilla vain 64 bittisenä Hinnat: • Intro 96 e • Standard 385 e • Suite 632 e * Live on saatavilla myös oppilaitoslisenssillä (EDU). Yhdellä lisenssillä ohjelmaa voi käyttää kahdessa koneessa samanaikaisesti. Automaatioidenkin ohjelmointi käy nyt huomattavasti helpommin. Esimerkiksi videoklipin nopeuden muuttaminen on kätevää silloin, kun halutaan synkronoida audion ja videon tapahtumia. Live sisältää kattavan valikoiman instrumentteja, vahvistimia, kompressoreita, putkiemulaatioita, efektejä ja soundipaketteja. Liveen saa ladattua monia soundipaketteja, jotka sisältävät valmiita, suoraan käyttöön tarkoitettuja sampleja ja midiklippejä sekä instrumenttija efektiräkkejä. Session-näkymä taas on suunnattu sample ja looppiperustaiseen musiikintekemiseen. Max for Live Max for Live -ohjelmointiympäristö on tukevammin integroitu osaksi kattavinta Liven inkarnaatiota, Suite-versiota. Kun FM-synteesi oli jo poissa muodista, Liveen kehiteltiin selkeä, suhteellisen helppokäyttöinen ja monipuolinen Operator-syntetisaattori. Tällöin versioiden hinnat ovat noin puolet halvempia. Lisätiedot: Studiotec Puh. 020 7512300 • www.studiotec.fi Ableton – erilainen DAW Ableton Live on sekvensseriohjelma, jota voi käyttää kuten perinteistä digitaalista äänityöasemaa. ••• Audiota Live:stä saa ulos PCM(AIFF, WAV ja FLAC) ja mp3-formaateissa. Nimensämukaisesti Drum-bass:n avulla voi rakennella rumpuja bassokuvioita. Ongelmana on kuitenkin edelleen se, että jos käytössä on paljon ”Max-modulaattoreita” voi olla hankala hahmottaa, mitä kaikkea niillä on tullutkaan moduloitua. Vastaavaan lopputulokseen pääsee kuitenkin äänittämällä eri otot omille raidoilleen ja koostamalla niistä yhteisen master-raidan tai käyttämällä apuna jotakin toista ohjelmaa. Liven signaalinreititysmahdollisuudet ovat monipuoliset ja nopeat käyttää. Klippien järjestystä ja tempoa voi muuttaa suoraan lennosta. Maxin mukana tulee uusia midija audioefektejä, joilla vanhaan tapaan moduloidaan dynaamisesti muiden Liven prosessorien, efektien ja mikserin parametrejä. ••• Live:ssä videota voi käsitellä paljolti samalla tavoin kuin audiota. Abletonin koodarit ovat rakentaneet näppärän työkalun: sillä saa välillä melko hyvänkinkuuloisia soundeja aikaiseksi. ••• Ableton Live 10 toimii sekä Windowsettä Mac OS -käyttöjärjestelmissä. Efekteillä tehtävien modulointien ohjaus rakennetaan näpäkästi samaan tapaan kuin midimäppäykset. www.riffi.fi 2/2018 53 Ableton Live 10 Audio/midi-työasema Mactai Windows-tietokoneelle Plussat • uusi, kevyempi, mutta 9-versiosta tuttu käyttöliittymä • editointi on kätevämpää Arrange-näytössä • mahdollisuus tehdä väreillä merkattuja kokoelmia Browser-näytössä • aliryhmien luominen • uusia instrumentteja ja efektejä • syvempi Max for Live -integraatio • uusia soundipaketteja Miinukset • ei edelleenkään tue VST3:sta eikä MPE:tä (MIDI Polyfonic Expression). ••• Session-näkymässä Live mahdollistaa niin audioja midiklippien kuin kokonaisten biisin osien toistamisen ja miksaamisen livenä esitystilanteessa vapaana kiinteistä biisirakenteista. Sitä odotellessa yksi kätevä tapa on rakentaa prosessoreista ja efekteistä räkkejä, ja sitten moduloida räkkien makrokytkimiä – makrokytkimethän Livessä voi nimetä itse. Uusia instrumentteja ja efektejä Ableton on kulkenut vastavirtaan äänen syntetisoinnin kanssa. ••• Arrange-näkymässä Live pääsee parhaiten oikeuksiinsa studiotyökaluna äänenmuokkauksen ja äänisuunnittelun sekä elektronisen musiikin tuottamisen parissa. ••• Liven käyttöä äänitysja editointiohjelmistona rajoittaa se, ettei siinä ole Pro Toolsin Playlistin kaltaista toimintoa. Linuxissa natiivisti toimivaa versiota ei tällä hetkellä ole. u Wavetable syntikka tuo aivan oman kierteensä soundipolitiikkaan. Echon sisääntulossa olevalla gatella saa siivottua tulosignaalista turhat rosot pois. Session-näkymässä Liven käyttö myös moniraitaisena loopperina on vaivatonta. Echo myös muun muassa jäljittelee klassisia analogiviiveitä, sillä voi tehdä vakuuttavia dub-efektejä ja ambient-maisemia. Echo on monipuolinen stereoviivelaite, jossa on informatiivinen visuaalinen käyttöliittymä. 52-53 Ableton.indd 53 8.4.2018 10.54. Asiaa helpottaisi, jos Livessä olisi työkaluvihje tai vaikkapa mouseoveri antamassa edes tiedon raidasta ja laitteesta. Mp3:n pakkaus tapahtuu kiinteällä säädöllä (CBR 320 kbps). ••• Livessä on kaksi käyttöliittymätyyppiä: Arrangenäkymä näyttää ja toimii kuin perinteinen DAW. Max kykenee nykyään myös viestimään CV-signaalilla suoraan ulkopuolisten laitteiden kanssa mahdollistaen näin saumattomamman hardware-modulaarimaailmaan kytkeytymisen
Muita erikoisvarusteita ei tarvita, mittamikrofoni kytketään käytössä olevaan interfaceen, joka toki saa olla mieluusti mah dollisimman laadukas. Tätä päämäärää palvee Sonar worksin Reference 4 Studio Edition, mittamikrofonin ja ohjel miston muodostama pari. 54-55 Sonarworks.indd 54 8.4.2018 10.57. Huippuluokan studiomikrofonitkaan eivät siis käy tähän tarkoitukseen automaattisesti, vaikka niiden taajuusvaste olisi miten imarteleva tahansa. Tämä varmistaa mittauk sen oikeellisuutta, mutta kääntöpuolena on tietty kankeus – jos haluaisi tehdä vertailun vuoksi esimerkiksi useita mittauksia tis malleen samalla perussetillä mutta niin, että vetäisi vaikka vä lillä verhot seinien peitoksi tai sijoittaisi tietokoneen näytön eri tavalla, pitää jokainen mittauskerta aloittaa aivan alusta asti. Aina aloitetaan alusta varmistamalla kytkennät ja signaalitasot, mittaamalla kaiutinten keskinäiset etäisyydet ja luotaamalla kuuntelupisteen sijainti. Se hidastaa jonkin verran kokeilua, mutta varmistaa toisaalta, että tulokset pysyvät vertailukelpoisina. Testijakson aikana purin ja kokosin oman työpisteeni useampaan kertaan nähdäkseni mistä löytyy kultainen leikkaus, jossa kaiutinten keskinäinen etäisyys muo Check, check… ensin varmistetaan että pelit ja vehkeet ovat kunnossa. Automatiikka ohjaa prosessia Reference 4:n käyttö on äärimmäisen helppoa ja ohjelma opas taa läpi jokaisen työvaiheen. Reference 4 taluttaa mittaajan askel askeelta eri vaiheiden läpi. Arkimaailmassa joutuu myös tottumaan kompromisseihin ja annettuihin raa meihin – huoneiden mittoja ei ehkä voi muuttaa, ja joku toinen käyttää samaa tilaa johonkin muuhun tarkoitukseen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sonarworks Sonarworks Reference 4 Studio Edition – virittämällä kohti täydellisyyttä Sitten kun huone on akustoitu mahdollisimman otolliseksi audiotyöhön ja kalusto sijoitettu ihanteellisesti, on sopiva aika virittää kuuntelua vielä sähköisesti. Sonarworks luotaa kaiutinten keskinäisen etäisyyden naksuilla ja moikauksilla, joita kuunnellaan ensin mikki vasemman kaiuttimen edessä, sitten oikean. Näin täytyykin olla, sillä käyttäjä on mitä todennäköisimmin mittaustoiminnan vinkkelistä ama tööri. Kun ympäröivät puitteet ja laitteiden asemointi on kuiten kin ensin huoliteltu niin pitkälle kuin mahdollista, voidaan työ pisteen toimivuutta kohentaa edelleen virittämällä kaiutinten toistokäyttäytyminen sähköisesti. Mittaajalle ei siis myöskään muodostu minkään laista rutiinia, jonka varassa sinänsä yksinkertainen mutta mo nipolvinen operaatio luontuisi selkäydinohjauksella. Lisäksi tarvetta mittaukselle on vain silloin, kun kuuntelu pystytetään uuteen paikkaan tai vanhaan paikkaan vaihdetaan uudet vehkeet. Käytän nössä kyseisen datan löytää vain varta vasten mittauskäyttöön suunniteltujen mikrofonien valmistajilta, mikrofonin sarjanume ron perusteella yksilöitynä. Koko proseduuri vie noin 15 minuuttia ja polku on yksi suuntainen. Kalustonkin kokoaa toimintakuntoon henkilö, jolla ei ole akustiikkaan välttämättä kovinkaan syvällistä kosketusta, vaikka soundikorva riittäisikin hittien tekoon. 54 www.riffi.fi 2/2018 N ykyaikainen tuotantotapa rassaa alan konventioita. Phantomsyöttö on minimiehto. Tällainen kokeileva tutkimus on suositeltavaa erityisesti sil loin, kun työympäristö sallii kaiutinten ja kuuntelupisteen sijoit telun useammalla eri tavalla. Reference 4 ohjelmaa voi käyttää myös jollakin toisella mik rofonilla, kunhan sen valmistaja tarjoaa standardin mukaiset ka librointitiedot, jotka voidaan imaista ohjelmiston sisään. Työtä tehdään usein paikoissa, joita ei ole alkujaan suunniteltu studioiksi
Jos tällainen reititys ei DAWohjelmassa onnistu, miksataan ensin Reference 4:n vaikutuksen alaisena ja kytketään sitten muokkaus pois päältä renderöinnin ajaksi. Yhtä ja oikeaa ei ole, vaan säätimelle haetaan sopivaa kompromissiä tilanteen mukaan. Sointi oli siisti ja sivistynyt ja sävyt säilyivät luonnollisina. Ja koska bassolle on erikseen oma säätimensä, voi käyrän vääntää maltillisesti mutkalle kumpaan suuntaan tahansa. Näiden lisäksi voi tarttua itse säätimiin ja kallistaa vastetta hil litysti kenoon. Kaiutintoiston ohella Reference 4 ohjelmaa voi käyttää kuu lokekuuntelun muokkaukseen ja Sonarworks on tallentanut oh jelmaan valmiiksi varsin mittavan määrän eri valmistajien kuu lokemallien vasteita referensseiksi. Prosessin toimintatapojakin on useampia ja valinta vaikut taa samanaikaisesti DSPprosessorin kuormitukseen, latenssiin ja signaalin vaihelineaarisuuteen. www.riffi.fi 2/2018 55 Sonarworks Reference 4 Studio Edition DSP-ohjelma kuuntelun muokkaukseen • toimii AAX Native-, AU-, RTASsekä VST-formaateissa • mittaa ja korjaa kaiutinkuuntelun puutteita • jäljittelee erilaisia kaiuttimia ja kuulokkeita • sisältää ohjelman sekä mittamikrofonin • hinta: 299 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomen konttori: (09) 4245 0630 • nad@nordicaudio.com • www.nordicaudio.eu dostaa työn kannalta mahdollisimman laajan kuuntelualueen ja toisaalta niiden etäisyys huoneen seinistä on vielä tarpeeksi suuri haitallisten heijastusten välttämiseksi. Pienet vihreät pallot ovat jo mitattuja kohtia, sininen ympyrä opastaa seuraavaan mittauspisteeseen. Tehtävästään se suoriutui erinomaisesti – vaikutuksen kuu lee oleellisina muutoksina yleissoinnissa, mutta prosessi ei tun tunut aiheuttavan ylimääräisiä lieveilmiöitä tai ikäviä sivuvaiku tuksia. Ohjelman opastamana löytyikin sellainen sijoittelu, joka tarkkaamon fyysisen kaluston uusimisen jälkeen on työergonomian kannalta toimiva ja tuottaa itsessään mahdollisimman vähän sähköisen korjailun tarvetta. Jos päivän konttori on tänään klubin takahuo neessa ja ensi viikolla kulttuurikeskuksen pukuhuoneessa, niin kummassakin miljöössä tällainen pätevä tapa kohentaa kuun telun luotettavuutta olisi kyllä tervetullut. Oman vakiopajan virityksen ohessa Reference 4 olisi varmasti loistava työkalu myös reissaavaan ää nittäjän pakkiin. Reference 4 voidaan ottaa käyttöön tietokoneen systeemi tasolla, jolloin se vaikuttaa päällä ollessaan kaikkeen kuunnelta vaan audioon. Punainen viiva ilmaisee korjauksella tavoiteltavaa vastetta, josta on tässä kuvassa kokeeksi vaimennettu bassoja. Silloin on tosin muistettava reitittää signaa lit niin, että plugi muokkaa ainostaan tarkkaamokuunteluun tu levaa signaalia ja varsinainen miksaus ohjautuu muokkaamat tomana masterointiin. Suoraksi, kenoon tai mutkalle Sonarworks Reference 4 antaa verraten laajat vapaudet hienosää tää sähköistä muokkausta. Reference 4 mittaa kuuntelualueen 24 eri kohdasta. Mikkitelineen varpaisiin pujotetut villasukat tekivät liikuttelusta sujuvampaa. Kaiutinten paikat ja kuuntelualue on nyt hahmotettu ja jos ohjelman ehdottamat dimensiot ovat oikein, voidaan jatkaa varsinaiseen toiston mittaamiseen. Se ei tarjoa siten kaikkein haasteellisinta ympäristöä ohjel man korjaustoimille, mutta kaiutinten tahallisesti epäedullisel la koesijoituksella syntyi kyllä sen verran rajujakin kuoppia ja korostumia vasteeseen, että Reference 4 joutui työstämään sig naalia ihan tosissaan. Tuloksia arvioitaessa on huomioitava, että testihuone on alunperin suunniteltu tarkkaamoksi ja asianmukaisesti akustoi tu. Selvä peli! Reference 4:n käyttö sujui helposti ja ongelmitta MacBook Pros sa (MacOs High Sierra), joskin ohjelma piti erikseen rekisteröidä yhteen kertaan systeemitasoa ja Reasonia varten, ja vielä erik seen GarageBandin käyttöön. Tai sitten prosessi voidaan tuoda plugina DAW ohjelmiston sisälle. u Sonarworks Sonarworks Reference 4 Studio Edition Mittausten keskiarvot on laskettu ja käyrät piirretty. Muiden kaiutinten jäljittely oli mielenkiintoista ja avarta vaakin, mutta merkittävin hyöty lienee silti ohjelman kyky pai kata kuuntelun puutteita. Periaatteessa mikkiä voi siirtää ihan käsivarallakain, itse liu’uttelin telinettä lattiaa pitkin, jotta mikki pysyisi varmemmin samalla korkeudella joka pisteessä. Tätä käyttötapaa en tässä yh teydessä kokeillut. Tällainen mittailu ei ole Reference 4:n varsinainen päätavoi te, mutta se antaa siihen mahdollisuuden. Tavoitteena voi olla vaakasuora vaste tai jokin ennalta ohjelmoitu käyrä, jolla jäljitellään esimerkiksi erästä kuulua valkokartioista japanilaiskaiutinta, tyypillisiä keski luokan hifikaiuttimia, studiotason kuulokkeita ja niin pois päin. 54-55 Sonarworks.indd 55 8.4.2018 10.57
Viimeisimpänä Allen & Heath SQ-sarja, johon kuuluvat mallit SQ-5 ja SQ-6. Tämän ansioista yleisimmin tarvittavat tulokanavat, DCA-ryhmät tai SQ-5:n tapauksessa jopa ulkopuolisia laitteita ohjaavat midi-liu’ut saadaan ensimmäiselle sivulle, vähemmän käytettyjen jäädessä alemmille kerroksille piiloon. Lisäksi miksereille on tulossa lukuisia lisäkortteja esimerkiksi Dantetai Waves Soundgrid -verkkoihin liittymistä varten. Kanavien asettelu kerroksiin tapahtuu ”raahaa ja pudota” menetelmällä, mikä toimi muutoin hyvin, mutta ainakin testiyksilön ohjelmistolla kanavan siirtäminen paikasta toiseen ei ollut mahdollista, vaan kanava piti ensin poistaa ja asetella sitten uudestaan haluttuun paikkaan. Valmista showta illasta toiseen ajaessa hallintalaitteet ovat vähintäänkin riittävät, mutta tyhjästä aloittaessa kaipaisin muutamia dedikoituja painikkeita, joilla saisi vaikka kanavakorjaimen tai dynamiikkaprosessorit näkyviin. Paljon informaatiota sisältävän kosketusnäytön operointi vaatii monesti myös huolellista keskittymistä sekä käsien hienomotoriikkaa, mikä tuntuu vievän huomiota itse miksaamiselta. Otimme mittaa kaksikon pienemmästä, SQ-5:stä. 56 www.riffi.fi 2/2018 M uilta osin identtiset mikserit eroavat sekä mikserin kanavaliukujen määrän (16 versus 24 kpl) että paikallisten liitäntöjen osalta (16 tuloa / 12 lähtöä versus 24 tuloa / 14 lähtöä). 56-59 Allen&Heath.indd 56 8.4.2018 14.58. Kanavakorjaimen hallinta tapahtuu näytön oikealta puolelta, kun taas dynamiikkaprosessorien thresholdit ovat näytön vasemmalla puolella, oikeakätiselle koehenkilöllä tämä tuntuu vievän kädet helposti ristiin, mutta lienee tottumiskysymys. SQ-mikserit on mahdollista kytkeä paikallisten liitäntöjen lisäksi myös Allen & Heathin kaikkiin digitaalisiin lavarasioihin tai vaikka osaksi dLive-järjestelmää S-link-väylän kautta. TEKSTI: NIKO LAASONEN Allen & Heath SQ5 – kompakti räkkimikseri ”Parin tonnin” digitaalimikserimarkkinoilla kilpailu käy yhä kuumana ja uusia malleja kyseiseen hintaluokkaan ilmestyy taajaan. Käyttöpinnan muunneltavuus on SQ-sarjalle muutoinkin leimallista: mikserin paneelissa on vain kourallinen yhteen tehtävään nimikoituja painikkeita ja enkoodereita, muut asiat tehdään joko kosketusnäytöllä tai käyttäjän vapaasti määriteltävillä painikkeilla. Siirtyminen kanavaprosessoinnin lohkosta toiseen tapahtuu aina kosketusnäytöstä valitsemalla, jonka myötä näpyttelyä tuntuu kertyvän yllättävän paljon. Muokattavissa käteen sopivaksi Monien muiden Allen & Heath -digitaalimikserien tavoin kanavien järjestys kuuteen kerrokseen on vapaasti määriteltävissä
Kummassakin dynamiikkaprosessorissa on myös suotimet sivuketjulle, mutta jäin kaipaamaan mahdollisuutta kuunnella sidechain-signaalia suotimen hienosäätöä varten. www.riffi.fi 2/2018 57 Äänen muokkaus ja mausteet Kanavakohtainen prosessointi on hyvin läheistä sukua valmistajan muille malleille, sisältäen bassoleikkurin, kompressorin, gaten, eq:n sekä vapaasti määriteltävän inserttipisteen. Mitään esikuvia malleille ei kerrota, enkä usko, että olisin sillä tiedolla mitään tehnytkään. Kanavakohtainen gate on niin ikään kelvollista tasoa ja se on helppo säätää aukeamaan halutulla tavalla. Ainoastaan mikserin monitorointiosioon (PFL ja AFL) kaipaisin hiukan lisää liikkumavaraa tätä käyttötarkoitusta ajatellen. Mikseristä löytyy myös ”Ch to all mix” -painike, joka tuo liu’uille yksittäisen kanavan tasot kaikkiin lähtöihin. Koska kaikille lähdöille löytyy pikanäppäimet mikserin oikeassa laidassa, on siirtyminen miksauksesta toiseen sangen helppoa. Pentode-nimellä kulkeva pehmeä pyöristys tuntui monikäyttöisimmältä, ja sillä sähkökitarat ja basson sai istumaan miksaukseen mukavasti vailla liian omaleimaista väritystä, kun taas Triode-nimikkeen takaa löytyvä mallinnus pyöristi rumpujen alukkeita varsin mukavasti. SQ:lla voi siis laatia vaikkapa 12 stereokuuntelua orkesterin korviin. Näppärä monitorimikseri korvamonitorointiin Allen & Heath SQ -sarjalaisissa on 12 bussia, joiden lisäksi on neljä erillistä apulähtöä efekteille, ja päälle vielä kolme stereomatriisia. Nämä 12 bussia ovat jaettavissa vapaasti Aux-lähtöjen ja apuryhmien välillä, ja jokainen näistä ryhmistä on myös kytkettävissä stereoksi. Tämä on siksi tärkeää, että monesti jo muutaman millisekunnin viive saattaa aiheuttaa vaikkapa laulajalle erikoisen tunteen, kun kuulokekuuntelun signaali sekoittuu pään läpi kulkeutuvaan akustiseen ääneen ja aiheuttaa kumoutumisia (mikäli ilmiö ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa kokeilla mikrofoniin puhumista kuulokkeet päässä viivettä muutellen ja polariteettia käännellen). Korvamonitorointia ajatellen eduksi mainittakoon mikserin matala latenssi prosessoinnista riippumatta – tehtaan ilmoituksen mukaan se on alle 0,7 millisekuntia, ja mitattaessa viive oli reilusti alle 0,6 millisekuntia. Kaiut, viiveet sekä modulaatioefektit ovat olleet aina Allen & Heath -miksereissä kovasti mieleeni, eikä SQ tee poikkeusta niiden osalta. Kompression käytöksen voi valita joko RMStai peak-tyyppiseksi, mutta tyyriimpien mikserien mallinnusvalikoimaa ei ole tarjolla. Virhetriggaukset esimerkiksi rummuilla jäivätkin varsin vähäisiksi. Edellämainitun toiminnon ottaa ilolla vastaan tilanteissa, joissa samaa tulokanavaa pitää saada rivakasti jaettua eri painotuksilla moniin kohteisiin. Erilliseen efektiräkkiin on valittavissa enimmillään kahdeksan eri efektiprosessoria, joista neljälle on erilliset, vain niitä varten pyhitetyt stereopaluukanavat, mikä säästää käytettävissä olevia input-kanavia. 56-59 Allen&Heath.indd 57 8.4.2018 14.58. Nyt en löytänyt tapaa ohjata miksaajan kuuntelua mihinkään muualle kuin kuulokkeisiin ja esimerkiksi ulkopuolisen talkbackin ohjaus miksaajan kuulokkeisiin esikuuntelun lisäksi ei vaikuta olevan mahdollista. Etuastemallinnus vaikuttaa varsin käyttökelpoiselta ja voi tuoda juuri sen kaivatun viimeisen silauksen kanavalle, joka kaipaa hitusen lisää luonnetta. Kanavakompressorissa on esimerkiksi saman valmistajan d-liveen tai GLD-sarjaan verrattuna vähemmän vaihtoehtoja. Sävyskaala ulottuu miedommasta kompressiotyyppisestä värityksestä aina rosoiseen putkisäröön. Käytännössä kanavakompressori osoittautui kuitenkin monipuoliseksi ja siitä sai väännettyä sekä neutraalia dynamiikan rajausta että useita eri tavalla leimallisia soundeja. Jos olisin nyt lähdössä monitorimiksaajaksi kiertueelle, pitäiPaikallisia analogiliitäntöjäkin löytyy sen verran, että SQ:lla voi miksata vaikka suoraan treeni kämpällä tai lauteilla. Uutuutena löytyy Allen & Heath:in DEEP-prosessointia käyttävä etuastemallinnus. Myös sisäänrakennettu mahdollisuus rinnakkaiskompressioon on aina tervetullut, olkoonkin, että itse olen tykästynyt kilpailijoiden käyttämän mix-säädön helppouteen (ikään kuin efektilaitteessa) kahden erillisen voimakkuussäädön sijaan. Isommista malleista tutut ja sangen käyttökelpoiset de-esser, dynaaminen eq sekä monialuekompressori puuttuvat toistaiseksi tehostevalikoimasta, mutta ehkäpä tämän laatuiset prosessorit saadaan myöhempiin käyttöjärjestelmän versioihin
010 320 7300 • f-pro.fi sin SQ:ta kokonsa ja em. Tiedostonhallinta ja muistipaikat Mikserissä voi olla kerrallaan ladattuna yksi show-tiedosto, joka sisältää 300 sceneä. Minulla esimerkiksi kulkee aina avainnipussa muutama muistitikku, joilla pidän tallessa kopiot kaikista eri digitaalimikserien show-tiedostoista eri projekteihin. Paljon informaatiota pienestä mittarista. osalta mallaisivat kyseiseen projektiin. More power for your business. ominaisuuksien osalta kuitenkin varteenotettavana työkaluna ammattikäyttöön (varsinkin, mikäli produktiossa käytettäisiin Allen & Heathin muita miksereitä), mikäli mikserin ominaisuudet kanavamäärän yms. Mikäli mielii saada enemmän raitoja talteen, on mikserissä itsessään myös 32-kanavainen USB-äänikortti, jota varten ei tarvinnut ainakaan testi-Macbookiin asentaa erillisiä ajureita, vaan se näyttäytyi suoraan järjestelmässä Core Audio -äänikorttina. Pelkästään tiedostojen siirron osalta en pidä tätä ratkaisua missään määrin järkevänä. Others dodge problems. Redundant Dante™ sockets and the command function are just two components of the recent update. Mikseri käytännössä Käyttöä helpottavista yksityiskohdista haluaisin nostaa muutaman asian erikseen esiin. En testin aikana löytänyt logiikkaa, milloin datan siirtoon käytettävä tikku tulee formatoida mikserillä ja milloin muussakin käytössä oleva muistitikku on mikserille sovelias. USB-äänikortti ja sisäänrakennettu moniraituri Mikserissä on itsessään 16-raitainen moniraituri, joka tallentaa suoraan USB-liittimeen liitetylle kovalevylle tai muistitikulle. Of course, you can work your way around intermodulation and do some software magic — but that is no real solution in the already congested and limited frequency spectrum. More about the next step towards the future of audio: www.sennheiser.com/digital-6000 SE_D6000_230x280_Riffi_FIN.indd 1 20.03.18 15:38 56-59 Allen&Heath.indd 58 8.4.2018 14.58. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että signaalivalon ja yliohjausledin kynnystasot sekä kirkkauden muutos ovat käyttäjän määriteltävissä. Testimikserin ohjelmistoversiossa äänikortti tuki ainoastaan 96 kHz:n näytetaajuutta, mutta oletan, että tähän on tulossa muitakin vaihtoehtoja jahka ohjelmisto kehittyy. Näitä show-tiedostoja voidaan ladata sitten muistitikulle ja muistitikulta mikseriin. Our superior RF technology results in more channels and more flexibility for any production and any stage — with no trade-off in transmission power or quality. More channels. Mikserin sisäistä moniraituria käytettäessä muistitikku tai kovalevy lienee kuitenkin aina alustettava mikserillä itsellään. SQ-sarjan iPad-kauko-ohjain tuntui olevan ensisijaisesti monitorimiksausta varten suunniteltu ja toimi siihen tarkoitukseen hyvin. 58 www.riffi.fi 2/2018 Allen & Heath SQ-5 Kompakti digimikseri • 96 kHz prosessointi • 16 kanavaliukua + master • seitsemän tuuman kosketusnäyttö • 48 tulokanavaa • 12 stereolähtöä + Left & Right • kolme stereomatriisia • kahdeksan stereofonista efektiprosessoria • 64-kanavainen tulo/lähtöportti verkkoliitäntään • toimii 32 × 32 -kanavaisena USB-interfacena • SQ-Drive -suoratallennus USB:lle • AES -lähtö • Hintaluokka < 3000 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. u Testilaitteen palautuksen jälkeen Allen & Heath julkisti mikserin käyttöjärjestelmän version 1.2, jonka myötä SQ tarjoaa kokouskäyttöön suunnitellun DClassic miksausautomaation, tuen DXhubille enimmillään kahdeksan DX168yksikön verkottamiseen, sekä monia muita uudistuksia, kuten kanavalohkojen värikoodauksen, efektikirjaston käyttöä helpottavia toimintoja sekä uudet chorus ja flangerefektit. Tämä takaa mikserin käytettävyyden monenlaisissa olosuhteissa, ilman erillistä valaisinta ja siitä aiheutuvia heijastuksia. Smarter, leaner, more efficient — this is the built-in principle from user interface up to spectrum efficiency. We prefer to solve them. Mikserin käynnistyksessä ensimmäinen huomion kiinnittävä ominaisuus on käyttöpinnan valaisu, joka on sisäänrakennettu mikseriin ja jonka kirkkaus ja väri ovat säädettävissä (sinertävästä vaaleaan). Mikäli ratkaisu on jälkimmäinen, voidaan muistipaikkakohtaisesti valita, mitä tallennetaan ja mitä ladataan muistista käyttöön. Tämä mielestäni rajoittaa mikserin käyttökohteita hieman, mutta ei välttämättä ole valtaosassa tilanteita kynnyskysymys. Tämä on ehdottoman kätevä tapa tallentaa ilman erillistä tietokonetta tai ulkoista moniraituria. By design, Digital 6000 has no intermodulation artifacts. Kanavamittari on toteutettu kahdella ledillä: yliohjauksesta kertoo punainen led ja tasoa ilmaisee väriään vaihtava signaaliledi. Toinen, mistä pidin suunnattomasti oli mikserin mittarointi. Mikseri soveltuu monipuolisesti kevyempään keikkailuun ja näen sille paljon käyttötarkoituksia myös ammattimaisessa äänituotannossa. Turhan hankalaa, jos yhtä mikserimallia varten pitäisi olla pyhitettyjä tallennusmedioita muutaman sadan kilotavun tiedostojen siirtoon. Käytän työssäni usein digitaalimikserien muistipaikkoja kahdella tavalla, toisiin sceneihin tallennetaan koko mikserin sisältö (esimerkiksi yhden keikkapaikan mukaan tehdyt säädöt) jokaisen kanavan ja parametrin osalta, kun taas konsertin aikana käytettäviin muistipaikkoihin tallennetaan vain ja ainoastaan muuttuvat parametrit. Yhteenveto Allen & Heathin SQ-5:een on pakattu paljon ominaisuuksia hintaansa ja varsinkin pieneen kokoonsa nähden. Monissa miksereissä tämä on ratkaistu joko useammalla eri tyyppisellä scenellä tai scene-kohtaisella recall safe -toiminnolla. Scene-maailma palvelee montaa käyttötarkoitusta riittävästi, mutta muutamia rajoitteitakin löysin. SQ-sarjan mikserien osalta kumpikaan toimintatapa ei nykyisellään onnistu, koska mikseri tarjoaa ainoastaan mikserin laajuiset kaikkiin muistipaikkoihin vaikuttavat safe-valinnat. DIGITAL 6000 No intermodulation
Of course, you can work your way around intermodulation and do some software magic — but that is no real solution in the already congested and limited frequency spectrum. More power for your business. More channels. DIGITAL 6000 No intermodulation. Redundant Dante™ sockets and the command function are just two components of the recent update. Our superior RF technology results in more channels and more flexibility for any production and any stage — with no trade-off in transmission power or quality. Smarter, leaner, more efficient — this is the built-in principle from user interface up to spectrum efficiency. More about the next step towards the future of audio: www.sennheiser.com/digital-6000 SE_D6000_230x280_Riffi_FIN.indd 1 20.03.18 15:38 56-59 Allen&Heath.indd 59 8.4.2018 14.59. By design, Digital 6000 has no intermodulation artifacts. Others dodge problems. We prefer to solve them
Samasta valikosta haetaan myös sopiva esiekvalisointi ja tarjolla on ns. Stereon sijaan kuuntelun voi jakaa kahdeksi erilliseksi monokanavaksi, joiden miksaus hoituu menuvalikon balanssisäätimellä. Takalevyn XLR-liitännätkin on suojattu joustavilla kumikalvoilla, jotka väistävät liittimen tieltä sivulle aina silloin, kun analoginen syöttökaapeli kytketään. Haasteellisiin oloihin löytyy takalaitaan kiinnitettävän lyhyen piiskan vaihtoehdoksi erillisvarusteena kookkaampi lisäantenni. Lähetin ja vastaanotin synkronoidaan samalle taajuudelle tuomalla vastaanotin lähettimen eteen ja painamalla lähettimen ATC-näppäintä. Suositus ei vaikuta kovin ehdottomalta, sillä sokkeloisissa sisätiloissa MI-909 kantoi samassa kerroksessa pysyteltäessä reilut 35 metriä ja läpäisi studion äänieristysovetkin häiriöittä. 60 www.riffi.fi 2/2018 Mipro MI-909 Langaton digitaalinen järjestelmä korvamonitorointiin MI-909Transmitter • diversitylähetin • viritysikkuna 64 MHz (480–544 MHz) • 16 samanaikaista kanavaa / ryhmä • hinta 620 e MI-909Receiver • tasku/vyövastaanotin • hinta 645 e Lisätiedot: Seastone Audio puh. Valmistaja varoittelee kuuntelemasta pitkiä aikoja kovilla voimakkuuksilla, mutta varsinainen kontrolli jätetään käyttäjän omalle vastuulle. Kun audiolaatukin oli moitteeton, jää kokeilun perusteella ainoaksi miinukseksi mainittu suojalimitterin puute. Automaattinen synkkaus Toimiin pääsee nopeasti, sillä nykytapaan Mipronkin lähetin skannaa radioavaruuden ja ehdottaa käyttöön häiriötöntä taajuutta. Mipro suosittelee käyttötilanteeseen esteetöntä näkyvyyttä lähettimen ja vastaanottimen välille, mutta mitään kantomatkan metrimäärää ei dokumenteista löytynyt. 60-61 Mipro DPA.indd 60 9.4.2018 16.15. Signaali alkoi katkeilla vasta, kun siirryin kerrosta alemmas. Harmillista kyllä, minkäänlaista limitteriä ei signaalipiikkien taltuttamiseen ole, vaan sellainen on järjestettävä ennen vastaanotinta erikseen. Toimintasäteen äärirajoilla audiolinja sulkeutui ja avautui miellyttävän pehmeästi ja vailla minkäänlaisia sivuääniä. Signaalia voi muokata myös lähettimen kolmialueisella eq:lla (kiinteät taajuudet, +/9 dB), joka vaikuttaa luonnollisestikin sitten kerralla kaikkien samaa lähetystä kuuntelevien vastaanotinten soundiin. Asetusten muokkaus käy vaivattomasti, kiitos yksinkertaisen valikkorakenteen ja asiallisen näytön. Vastaanottimen ekvalisaattori ei muuta päivää yöksi, mutta sen vaikutus kyllä selkiyttää kuuntelua, jos lavalla vellova matala humu tunkee korvanappien ohi tai läpi. 358 (0) 400 404 19 • www.seastone.audio O lemus on asiallinen: MI-909T-lähettimen kotelointi on jämäkkää tekoa, antenni ei lonksu eikä lenksu vaan asettuu prikulleen haluttuun asentoon, ja erillisen virtalähteen hentoiselle johdollekin on kunnollinen vedonpoisto. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI MIPRO MI-909T & MI-909R – langatonta korvamonitorointia Puolen räkkiyksikön lähetin ja valmistajan mukaan markkinoiden pienin vastaanotin vyöhön kiinnitettäväksi, siinä Mipron paketti langattomaan korvamonitorointiin – digitaalisesti. Napakalla jousisangalla housunkaulukseen tai vyöhön kiinnitettävä MI-909R-vastaanotin on sekin vankkaa sorttia aina täsmällisesti aukeavaa ja napakasti lukittuvaa paristopesän luukkua myöten. Viritysikkunaksi ilmoitetaan 480–544 MHz, ja valmistaja lupaa toiminnan enimmillään 16 samanaikaiselle kanavalle yhden taajuusryhmän sisällä. Näin vältetään luurien turhaa huudattamista, vaikka tehoreserviä vahvistimessa kyllä tuntuisi sellaiseenkin riittävän. Kantavuudessa MI-909 peittoaa selkeästi tähän mennessä kokeilemani WLAN-alueen laitteet ja tulokset olivat täysin vertailukelpoisia niitä järeämpien pro-laitteiden kanssa. Näyttö on selkeä ja namikat hoitavat toimensa. suoran vasteen vaihtoehdoksi vakiotehoinen bassovaimennus, diskanttikorostus tai ääritilanteessa kahden jälkimmäisen yhdistelmä. Automatiikka hoitaa loput. Simppelin monokuuntelun syötöksi taas riittää kumpi tahansa tulokanava yksinkin
Kun bändin pr-vastaava haluaa tehdä lämpiöstä some-videon ennen keikkaa tai uutistoimittaja lähtee juttukeikalle yksin, riittäisi kelpo mikrofonin liittäminen suoraan mobiiliin, jos vain liitinmalli olisi sopiva ja mobiilin mikrofonivahvistin kyllin laadukas. Niks ja naks, eivät ole. Puuttuva linkki on DPAn kaksikanavainen d:vice-mikrofonivahvistin, joka liitetään USB-johdolla iOS-mobiiliin (myös Macja pc-tietokone käyvät). Applikaatioon voi tallentaa neljä erilaista asetuskokonaisuutta valmiiksi odottamaan seuraavaa samanlaista tallennustilannetta. Jos kännykkää käyttää omakuvatikun päähän kiinnitettynä videokamerana, pitää d:vicelle kehittää joku pidike joko puhelimen taustapuolelle tai kepin varteen, ettei USB-kaapelin päässä roikkuva vahvistin heilauttele keppiä sinne tänne selostajan tallustaessa kulisseista tapahtumien keskipisteeseen. DPA tarjoaa lääkkeeksi omaa etuvahvistintaan. Vahvistinkanavien säädöt ja asetukset hoidetaan DPAn omalla applikaatiolla, jonka lataaminen Appstoresta ei maksa mitään. Hintaa d:vicellä on melkoisesti, mutta kyseessä onkin ammattinormit täyttävä audiolaite, eikä tavaratalon USB-tarvikevalikoiman kikotin. Mikrofoneille on varattu kaksi MicroDot-liitäntää, joiden kautta ne puolestaan saavat sitten myös oman phantom-virtansa. 60-61 Mipro DPA.indd 61 9.4.2018 16.15. Applikaation applikaatio Itse tallennus ei tapahdu DPAn omalla applikaatiolla vaan siihen käytetään jotakin toista ohjelmaa, jonka ominaisuudet sitten vastaavat jatkojalostuksen tarpeita. www.riffi.fi 2/2018 61 DPA d:vice Mikrofonivahvistin • kaksi kanavaa • MicroDot-tuloliitäntä mikrofoneille • liitetään iOS-laitteseen tai tietokoneeseen USB:llä • yhteensopiva myös Macja pc-tietokoneiden kanssa • hallintaan oma applikaatio • tallennus kolmannen osapuolen ohjelmaan (video ja/tai audio) • hintaluokka noin 600 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Rauhallisessa haastattelutilanteessa d:vicen ja mobiililaitteen saa vaikka keskustelijoiden väliin pöydälle nätisti, mutta liikkuva kamerakäyttö tuottaa pulmansa. Stereotallennuksen ohessa mikrofoneja voi käyttää kahden erillisen kanavan tai yhdellä mikrofonilla tapahtuvaan monotaltiointiin, jolloin sekä gain-säädöt että bassoleikkurin asetuksen voi tehdä itsenäisesti. Käyttövirtaa tämä 60 gramman painoinen kiekko tarvitsee alle 100 milliampeeria ja sen se imaisee USB-väylästä. Niin ikään järjestelmään kuuluvan kamerasovelluksen videotallennukseen DPAn mikrofonit d:vicen kautta vahvistettuina antavat kyllä huiman parannuksen mobiilaitteen sisäiseen mikrofoniin verrattuna, ja täysimääräisesti d:viceä pääsee hyödyntämään ammattitason video/audio-applikaatioilla. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI DPA d:vice – mobiilista työkaluksi Kännykän käyttö promovideon tai julkaisukelpoisen äänitallenteen tekoon saattaa kompastua kehnoon audiolaatuun. Pyöreä kiekko on esineenä viehkeä, mutta sen käytännöllisyys on vähän tilanteesta kiinni. Kiinnikkeen kehittely lienee vain pieni pulma, on audion vuoksi maailmassa nähty verrattomasti suurempaakin vaivaa. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi T anskalaisvalmistajan miniatyyrimikrofonit ovat yleisesti käytössä niin teattereissa kuin äänija kuvatuotannoissakin kentällä. Usein mikrofoni liitetään silloin langattoman taskulähettimeen, josta signaalipolku jatkaa edelleen ammattiluokan värkeillä. Laitteen kanssa sopivat suoraan käytettäväksi DPAn oman Miniature-sarjan lisäksi d:screet-, d:vote Instrumentja d:fine Headset -mikrofonit. Etuvahvistin keskustelee kyllä sujuvasti jopa iOS-järjestelmän mukana tulevan sanelimen kanssa, mutta mitään lisäetua se ei sen kanssa tuo
Kahtakymmentä vaille kahdeksan lähdimme Kaapelitehtaalta taksilla kohti Helsinki-Vantaata. Laiva lipuisi satamaan 9:30, ja ajattelimme mennä paikalle hyvissä ajoin. Hullussa Porossa palvelu vierailijoille on aina ollut ensiluokkaista, tälläkin kerralla talon rummusto oli kasattuna ja kaikki muukin valmisteltuna niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Niinpä keräilin heti keikan jälkeen omat tavarani ja hiukan myös muidenkin, pakkasin mikserin kyytiin ja vaihdettiin vielä muutama sana koko porukalla ennen tielle lähtöä. Väliin jäänyt aika käytettiin jälleen lepäämiseen, taisin puoleksi tunniksi nukahtaakin. Orkesteri on siirtynyt nykyaikaan backlinen osalta ja perinteiset kitaravahvistimet on korvattu mallintavilla Kempereillä, joten kitaralaukkujen lisäksi mukaan tuli yksi koskettimisto, rumpujen pellit, taustanauhasoitin ja edellämainitut Kemperit – sekä vaihtovaatteiden sekaan sullottuja sekalaisia muita tarvikkeita. Ei itketä lauantaina Lennon laskeuduttua seitsemältä Vantaalle otimme tilataksin suoraan Vikingin terminaalille, jonne valomiehemme oli määrä tulla meitä vastaan lopun backlinen kanssa. Mutta siitä enemmän ehkä toisella kertaa. Pienestä lumipyrystä huolimatta olimme Käpylässä neljän aikaan. Soittoaika oli puolenyön tietämillä. Kerättyämme rekvisiittamme matkatavarahihnalta lähdimme selvittämään miten pääsemme keikkapaikalle, kun ei hiihtokeskuksen edustajaa ja autoa kuulunut. Backline lähti kohti Kaapelitehdasta, mutta voihan harmi – enpäs mahtunutkaan pakettiauton kyytiin, joten pakko oli lähteä tässä vaiheessa suoraan kotia kohti. Yhtyeen kitaristi puolestaan suuntasi satamasta vielä illaksi tuttaviensa juhliin soittamaan tanssimusiikkia muutaman setin verran. Soundcheck oli sovittu vasta iltakuudeksi, joten veimme soittimet Hullu Poro Areenalle ja lähdimme lounaalle. Ruokailun jälkeen vetäydyin hyttiini lepäämään ja varsinaisen soundcheckin teimme laivan ollessa Tallinnassa satamassa. Hiihtokansaa oli paikalla varsin mukavasti, vaikka valtaisa tupa ei täynnä ollutkaan. Me muut ryhdyimme henkisesti valmistautumaan seuraavan viikonlopun ulkoilmakeikkaan (helmikuu, eikä edes ainoa ulkoveto!?!). Yllätykseksemme terminaali avataankin vasta yhdeksältä, joten poikkesimme läheiseen hotelliin aamupalalle. Niko Laasonen Suomenmaata edestakaisin ja lähes Eestissäkin 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 62 9.4.2018 18.30. Illan klubikeikan viimeiset tahdit soitettiin vähän ennen yhtä, oikeastaan siis jo perjantain puolella. Ehkä se helpottaa, kun suhtautuu joihinkin asioihin huumorilla. Siellä meille oli varattu majoitus, minkä totesimme hieman tarpeettomaksi, koska lento Helsinkiin lähtisi jo 5:45. Onneksi sain auton lainaksi ja orkesterin keulahahmokin lähti kaveriksi kotimatkalle. Risteilyisäntä ystävällisesti opasti herran toisaalle jatkamaan monologiaan, taisi olla hänelläkin rankka päivä takana. Itse keikka oli kuudelta ja yleisö tuntui pitävän, mitä nyt vanhempi herrasmies ilmaisi voimakkain äänenpainoin kiusaantuneensa nuorisomusiikin valaistuksen estetiikasta. Muistitikku kiinni ja muutamin muutoksin olimme valmiita illan konserttiin. Show-tiedoston latasin mikseristä muistitikulle perillä odottavaa Midaksen M32-vuokratiskiä ja korvamonitoreja varten. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 2/2018 Helmikuinen torstai-ilta, Tampere. Aikaa oli varattu reilusti, koska erikoismatkatavaroiden kanssa matkustaminen mietitytti. Selvisi, että tieto lennostamme ei ollutkaan saavuttanut asianomaisia, joten kapsäkit taksiin ja matkaan. Melkein heti keikan jälkeen pakkasimme tarvikkeet ja lähdimme vuokra-autolla kohti Rovaniemeä. Olin sopinut nämä keskiviikon ja torstain keikat ennen kuin hahmotin, että perjantaiaamuna lähtö kotoa toisen bändin mukaan olisi ennen seitsemää aamulla. Väsymyksestä huolimatta seurueen mieliala pysyi varsin positiivisena. Laivan saavuttua työnsimme tarvikkeiston terminaalin läpi suoraan aluksen klubille ja valmistelimme sen verran, mitä ehdimme ennen laivan tanssibändin aloittamista. Lyhyeh köiksi jääneet yöunet alkoivat painaa, iltapäivä menikin unten mailla ja sitten saunan kautta takaisin keikkapaikalle. Viikonloppu näytti ennakkoon haastavammalta kuin se todellisuudessa olikaan, tai miltä se lopulta tuntui. Ajoimme siis suoraan kentälle, itse otin ensimmäisen ajovuoron ja koetin saada lyhyesti nukuttua jälkimmäisen tunnin aikana. Miksei aina voi olla perjantai Viikonloppuun oli buukattu kaksi konserttia, joista ensimmäinen Levin Hullu Poro Areenalla, jälkimmäinen siinä ihan vieressä Viking XPRS-lautalla (Helsinki-Tallinna -risteily). Oli siis suunnattava takaisin Helsinkiin vielä yötä myöten. Jatkoin Töölöön vielä pirssillä ja viimeisten pakkauksien ja varmistuksien jälkeen kerkesin vielä nukahtaakin ennenkuin ennakkoon tilaamani taksi saapui minua noutamaan 6:45. Logistisesti päädyttiin siihen, että lauantain laivakeikka tehtäisiin omalla tekniikalla ja backlinella, Leville vietäisiin perjantaiksi vain keskeinen. Jälleen oitis keikan jälkeen tavarat nippuun, koska ulos olisi syytä ehtiä sen tunnin aikana minkä laiva pysähtyy Helsingissä. Äänten tarkistus pidettiin lyhyenä, koska klubi oli koko ajan auki ja risteilymatkustajat lauantaitunnelmissaan olivat hiukan uteliaita tekemisiämme kohtaan. Hyvin ehdittiin, lento Kittilään lähti 10:10 ja perillä olimme vähän ennen puolta päivää. Ja ehdittiinkin. Tässä vaiheessa pohdin, että muutamaa päivää aiemmin alkanut lakko kahvinjuonnista oli kyllä taimattu kehnosti
F I KEELEYN HITTIPEDAALIT NYT MEILTÄ! Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com Kuljetuskotelot p. Maailman nopeimmat digitiskit. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. www.riffi.fi 2/2018 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A W W W . C U S T O M B O A R D S . Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 63 9.4.2018 18.30
maksuja kierretään Etelä-Euroopassa yleisesti, koska useilla ravintoloilla ja klubeilla ei kerta kaikkiaan riitä varoja virallisen palkan maksamiseen. Tuohon näkemykseen on helppo yhtyä – enpä osaisi keksiä sen onnellisempaa hetkeä kuin juuri tässä ja nyt! Raha ei tuo ihmiselle onnellisuutta vaan todellakin tuollaiset mukavat yhdessäolon hetket. Yöt Bilbaossa majoitumme jälleen tutun-tutun muusikon luona, joka kertoo esiintyneensä myös Suomessa, Rauma Blues -tapahtumassa vuonna 2017. 64 www.riffi.fi 2/2018 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a E spanjassa muusikoiden tulotaso, kuten yleinenkin palkkataso, on huomattavasti matalampi kuin Suomessa. ••• Onnistuneiden Madridin keikkojen jälkeen matkustamme Baskimaahan Bilbaoon, ja vierailu alueelle on ensimmäinen elämässäni. samassa veneessä ja kaikki kokemukset jaetaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa, koko kiertueen ajan. Majoittuminen järjestyy helposti jopa kavereiden kavereidenkin luona. Baskimaa on hallinnollisesti itsenäinen osa Espanjaa ja se on taloudellisesti yksi tuottavimpia alueita Espanjassa (kuten toinen tunnettu alue, Katalonia). Systeemi on hyvin hyvin erilainen kuin Suomessa, missä harvempi tutun tuttu luottaisi asuntonsa avaimia puolitutuille… Viime numerossa kuvailemani avauskeikan jälkeen majoitumme Madridissa seuraavat kaksi yötä aivan kaupungin ydinkeskustassa erään muusikkotutun luona. ••• Soitamme kolme iltaa aivan mainiossa bilbaolaisessa jazzravintolassa, jossa myös ruoka on todellakin loistavaa. Ei auta, Bilbaon junaan pitää ehtiä kahdeksaksi. Perillä Bilbaossa huomaamme, että maiseman ohessa kielikin on vaihtunut matkan aikana. Atlantti tuo baskimaahan vesisadetta sekä vehreyttä ja Espanja näyttää maisemallisesti aivan uudet vuoristorikkaat kasvot. Hallinto on kankea ja sitä pidetään korruptoituneena. Hädässä ystävä tunnetaan ja muusikot lainailevatkin usein asuntojaan toisilleen. Kiertämisen autuutta kuvastaa, että saavumme Madridissa edellisen illan keikalta majoituspaikkaan kolmelta aamuyöllä ja herätyskello soi kuudelta. Maailma on siis pieni jälleen – kerron olleeni kuulijana samaisessa konsertissa. Tyypillistä katolista tapakulttuuria: tutuille löytyy aina katto pään päälle. Yksistään tällainen kahden eri todellisuuden näkeminen auttaa ymmärtämään EU:n ongelmia, mutta toisaalta myös näkemään inhimillisen elämän erot Pohjoisja EteläEuroopassa. Näkymä on aivan samanlainen kuin Alpeilla: korkeita vuoria, alppimajoja ja vehreitä laaksoja silmänkantamattomiin. Kaikki maksut ja palkat maksetaan Suomessa virallisia kuitteja käyttäen ja jokainen säädöksen mukainen työskentelyyn kuuluva maksu maksetaan lakia tarkkaan seuraten tätä nykyä. Kansannousu ei ole pikku juttu paikan päällä ja Gianni kertoo Espanjaa pintaa syvemmältä 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 64 9.4.2018 18.30. Tämä muusikon ja ihmisen elämisen käytäntö on hyvin erilaista kuin Suomessa ja Euroopan pohjoisosassa, jossa yhteiskunta on hyvin järjestäytynyt ja toimiva. ••• Viikon päätteeksi on tarkoitus lentää Baskimaalta Barcelonaan, jossa järjestetään samaisena päivänä uutisista tuttu kansanäänestys Katalonian mahdollisesta itsenäisyydestä. Asunto on äärimmäisen mukava, mutta tällä kertaa saan jakaa vuodesohvan fonisti Giannin kanssa, koska omia huoneita ei riitä kaikille. Matkaa on edessä viisi tuntia ja väsyneen muusikon silmät painuvat väkisin kiinni… ••• Herätessäni en ole uskoa silmiäni, kun auringon polttamat niityt ovatkin muuttuneet vehreiksi vuoristolaaksoiksi. Alkumatkasta katselen sitten junan ikkunasta auringon nousua sekä keltaiseksi paahtunutta luontoa Madridin pohjoispuolen tasangoilla. Kaupungin asukkaissa on myös yllättävän paljon vaaleahiuksisia ihmisiä, joiden ulkonäön kerrotaan olevan peräisin pohjoisen viikingeiltä. ••• Kun ollaan Espanjassa esiintymismatkalla, ei yleensä hotellimajoitukseen jää rahaa. Veroja yms. Veljeys soittajien välillä lisääntyy toki tälläkin tavalla, kun olemme kaikki ns. Myös Baskimaan ruokakulttuuri on vertaansa vailla ja baskimaalla on enemmän Michelin-tähditettyjä ravintoloita per asukas kuin millään muulla maalla, kertoo Gianni. Espanjan sijaan täällä puhutaan käsittämätöntä baskin kieltä, joka poikkeaa kaikista indoeurooppalaisista kielistä. Gianni tiivistää tuota elämänfilosofiaa minulle: kun on hyviä ruokia ja viinejä ja niitä nautitaan sosiaalisesti ja leppoisasti pari kertaa päivässä, soitetaan muutama tunti jazzia ja on katto pään päällä, niin ihminen ei muuta tarvitse. Tavalliset ihmiset pyrkivät selviytymään vuokranmaksusta ja elinkustannuksistaan kaikkia keinoja käyttäen – pysyäkseen hengissä
••• Pääsemme lopulta Barcelonaan, jossa tilanne on jonkin verran rauhoittunut. Mukava palata taas koti-Suomeen! Espanjan terveisin, Kari Antila Laadukkaat kitarat ja bassot, Tokai! 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 65 9.4.2018 18.30. Huokaisen jälleen kerran ja muistelen hurrikaani Sandyn aiheuttamaa katastrofia New Yorkissa, jossa jouduin myös tapahtumien keskelle keikkareissulla. Maanantain keikkamme on nyt kuitenkin peruttu ja edessä on vapaapäivä levottomuuksien riivaamassa kaupungissa. Tuon vapaapäivän vietän kuuntelemalla flamencoiltaa Los Tarantos -flamencoklubilla ja soittamalla Barcelonan kuuluisan Jamboree-klubin jameissa. Näihinkin tapahtumiin liput ja tarjoilut järjestyvät katolilaiseen tapaan tutun tuttujen kautta… Pienenä yksityiskohtana voin kertoa vielä, että Los Tarantos -klubilla näin luonnossa elämäni ensimmäisen elävän ja liioittelematta teepannun kokoisen Tarantula-hämähäkin! Tuo hämähäkki ei todellakaan ollut osa showta vaan ilmestyi vieressäni olleelle tasolle verhojen alta valojen himmetessä ja kävi heittämässä pienen kierroksen edessäni olleiden japanilaisten sangria-lasilla ennen häviämistään taas verhojen alle! Pyörittelimme vieressä istuvan turkkilaisneidin kanssa silmiämme lähes tulkoon uskomatta, sen verran valtaisa tuo karvainen hämähäkki oli… ••• Tiistaina selviytyminen lentoasemalle yleislakossa olevassa Barcelonassa oli vielä oma pieni seikkailunsa, mutta Giannin avustuksella löydettiin taas tutun tuttu taksikuski, joka suostui kuljettamaan minut Barcelonan lentoasemalle. Helpotuksesta uskalsin huokaista astuttuani KLM:n koneeseen seikkailujen täyttämän matkan jälkeen. Nyt elämä jazzmuusikkona on siis viemässä minua sotatantereelle keskelle vallankumousta. N Ä Y T Ö N P A I K K A www.riffi.fi 2/2018 65 Adam Audio Aimline Ehrlund Microphones Dinkum Systems EM Acoustics PreSonus Sonarworks Sony Pro Audio www.nordicaudio.eu email nad@nordicaudio.eu phone +358 9 4245 0630 Projekt1_Layout 1 2018-02-02 11:18 Sida 3 jo lentoasemalle mennessä, että Barcelonassa on ollut taisteluja sekä sotatila ja koko lento on mahdollisesti peruttu
”Minä halusin nähä, mihi se johtaa. Aivosi, tilannetta silputessaan, antoivat sinulle positiivisen, hyväksyvän impulssin edetä ennalta-arvaamattomaan suuntaan, ja kas, jotakin hienoa tapahtui näennäisesti vahingossa, suunnittelematta. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 2/2018 T arttuminen on tärkeää – tartu hetkeen, carpe diem. Silloin antaa mahdollisuuden jollekin hyvälle, jonka merkitystä tai tarkoitusta ei välttämättä juuri sillä hetkellä ymmärrä. ••• Juuttuminen, takertuminen, ei puolestaan ole niin tärkeää. Pääasia on, että oppii eikä takerru. Nerokas sälli. Kaikki muut kääntyivät nätisti pintaan, mutta tämä kaveri oli jotakin muuta: aina pohjaan, vaikka se oli fysikaalisesti uskomattoman vaikeaa, porukalla yritettiin. Tyyppi ei päästänyt irti, vaan takertui lepänrimpulaan, syöksyi kylki edellä kiville niin, että rutina kuului. Linna, vuoristo, jyrkänne tai syvä meri – mitä tahansa, mutta parasta siinä oli sen reunat. ••• Hiekkalaatikko oli siitä mahtava juttu penskana, että sillä oli tarkat rajat. Hetkeen tarttuminen avaa oven, mutta tismalleen samasta ovesta itsensä pakottaminen toistamiseen takerruttaa ensitunnelmiin takiaisen lailla. Mikään ei enää toimi kuten ensimmäisellä kerralla, koska oman kääpiöaivoidioottisi siivuttama ja analysoima tilanne on jo luonut tallatun polun sen ensimmäisen, neitseellisen reaktiivisen ja refleksinomaisen kokemuksen jälkeen. Kerron salaisuuden: edelleen hahmotan kaikki äänija musahommani kuvitteellisena hiekkalaatikkona ja miksaussessioni ovat pääpiirteissään carpe diem (tai carpe vectis, ”tartu hanikkaan”) -tyyppisiä. Tajusin vasta lukuisia vuosia myöhemmin, että Marko takertui hetkeen tarttumiseen. Ei ollut kaverini Marko (nimi muutettu) yhtä näppärä. ••• Markon kokemuksien sivustaseuraajana väitän, että takertuminen ei auta hitin löytymistä, on kyse urasta, ihmissuhteesta, biisin tuottamisesta tai pelikonseptista. Se oli avaruusalus tai rallirata. Muka fiiliksellä, vaikka olitkin lähikauko-ohjauksessa. Jänniä kivoja juttuja syntyy juuri näin, ja tähän perustuvat onnistuneet studiosessiot, pelikonseptibrainstormaukset ynnä muut luovuutta pursuavat tuokiot. Ammentaa paljon nuoruudestaan, jos puheitaan ymmärtää tulkita oikein. Jossakin kohtaa ennen kirjoituksia juteltiin porukalla asioista, ja keskustelu päätyi nuoruuteen: mikä siinäkin oli, että tyyppi aina lähes tuhoutui jokaisessa poikaporukan päähänpistossa. Se voi olla jopa vaarallistakin, vähän kuin skidinä, kun huvittelin kiipeämällä korkealle ohueeseen nuoreen leppään, ja sen alkaessa kaatua irroitin otteeni toisen puun kohdalla, siihen tarttuen, singoten näppärästi apinan lailla siihen toiseen puuhun. ••• Marko nimittäin oli meitä muita paljon uteliaampi ja fiksumpi, se huomattiin kyllä – tosin vasta lukiossa, mutta kuitenkin. Ehkä meissä kaikissa pitäisi asua pieni Marko, koska rajojensa löytäminen on osa luovuuden vapauttamista, ja ohjaimia pitelee intuitio. Välillä osuu kipeästi, useimmiten makeasti. Voidaksesi luottaa intuitioon tarvitset pari mehevää osumaa kipukohtaasi. Tai fillaria ajaessa, kun muut irroittivat kädet tangosta ja ottivat uudestaan kiinni juuri sen pahimman heilahduksen kohdalla, Marko meni maaliin asti. Päästä irti, anna mennä. Kaikki parametrit kuitenkin muuttuvat alati kontrollin tuolle puolen, joten: vapauta. Tätä olen itsekin treenannut niin metsissä kuin tatameillakin. Paitsi ettei mennyt maaliin – ojaan meni, koska Marko ei ollut kuten me muut. Tosiasia kuitenkin on, että jossakin tajuntamme rajamailla piileksi pieni idiootti, joka tulkitsi merkkejä ympäristössään, ja sopivan, tilannetta hyödyttävän ärsykkeen kohdalla se idiootti hakkasi vihreää ”GO”-nappia niin perkeleesti, ja sinä tottelit. Marko mallinsi hetkeen tarttumisen nuoruudessaan viimeiseen räpäykseen asti, jotta tietäisi jatkossa, miten toimia. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Etsiessään omaa rajaansa heppu altistui kerta toisensa jälkeen uskomattomille asioille, mutta oppi joka kerrasta. Että mitä siinä tapahtuu, jos minä en totteliskaa mitä aivot sanoo.” Marko oli erilainen. Ja saamari, poikaraasu piti raahata lääkäriin. Nykyisin herra on menestyvä liikkeenjohdon konsultti, jonka esitelmistä pidän kovin. Sama toistui oikeastaan jokaisen fyysisen haasteen kohdalla: uimalassa kympistä Marko hyppäsi pää edellä alas – BANG, pohjaan. Neljä kylkiluuta sohjona. Kun kaikki natsasi ekalla kerralla, etenit vaistonvaraisesti, varautumatta. Carpe Vectis 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 66 9.4.2018 18.30. Otsa auki. Laiturilta järveen hypätessä Marko sukelsi kiveen, koska päätti sukeltaa 90 astetta toisaalle muiden suunnasta. Olennaiseen keskittyminen vaatii tarttumista hetkeen
Seuraava Näytön paikka julkaistaan 13. 044 7743 695 gears.uraltone.com Järeät pro-päätteet DSP:llä järkihintaan! L&C Series amps www.dynacord.com • potkua riittää, loistosoundi, eivät kyykkää • äärimmäistä luotettavuutta – myös 2 ohmin kuormaan REAL PROFESSIONAL PERFORMANCE! Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Normi_Muusikko_Alanko_218.indd 67 8.4.2018 18.27. kesäkuuta. www.riffi.fi 2/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Myymälä ja nettikauppa www.soundtools.fi TEOLLISUUSKATU 21, 00510 HELSINKI • 029 080 0835 PROFITRON OY Puh. on oikea foorumi nostaa asia esiin. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Tee-se-itsekitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, puh
r i f f i . Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . 68 Takakansi.indd 68 8.4.2018 18.30. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin