Maki Kolehmainen: – Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään. JO’ BUDDY: Audio Sprockets ToneDexter – impulssivasteella akustisen kitaran aito soundi. 01 Kansi 219.indd 1 1.4.2019 18.27. SENNHEISER XSW-D tekee langallisesta langattoman! Nro 2-2019 Hinta 10,90 E – Kukapa ei haluaisi tehdä englanniksi musaa ja valloittaa maailmaa
Missä vain. Milloin vain. Myös akkukäyttö. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Litiumioniakku nyt vakiona. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 02-03 Ilmoitukset.indd 2 1.4.2019 18.30. 3-kanavainen mikseri. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3.4.2019 12.51
Sanoittajallekaan ei välttämättä tee hyvää tutkia aktiivisesti oman ikäluokan kollegoiden tai edes edeltäneen sukupolven tuotoksia, kyllä tyyliä voi imeä ja sanavarastoa laajentaa lukemalla jotain aivan muuta runoutta tai vaikka ihan silkkaa proosaa. Lopputulos kuitenkin vaikuttaa siltä, että samaan muottiin pyritään tietoisesti, ja joukosta erottuminen on yhtä paha juttu kuin erilainen penaali alakoulun alkajaisiksi. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. 4 www.riffi.fi 2/2019 ÄÄTOIMITTAJALTA Miksi kilpahevosilla on silmälaput R adio antaa asemasta riippumatta ja jopa ne kaikki yhteenlaskettuina kapean ja pintapuolisen leikkauksen musiikista noin ylisummaan, ja ilmiö vaikuttaa näppituntumalla sitä kärjistyneemmältä mitä uudemman aikakauden musiikkia tarkastellaan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Mutta kun tuota valikoitumista ei tunnu ohjaavan välttämättä mikään musiikin sisäinen parametri, kyllä siinä tulivoimainen markkinointikoneisto usein määrää pelin suunnan. Kun vaikutteita kuitenkin halutaan ja tarvitaan, niin voimarokkia soittavan trion kannattaisi ehkä sitten mielummin kuunnella vaikka jousikvartettia oppimielessä ja popparin Glenn Millerin big bandia – ja viis veisata oman genrensä sen hetkisistä kuumista nimistä, joilta napatut makeat jutut tuppaavat latistumaan kopio kopiolta. Varmasti jokin tuntematon mestariteos tai kohtuullisen mukava sävelmä jää ilman ansaitsemaansa soittoa, mutta jonkinlainen konsensus aikaa kestävästä ja kuulijoita miellyttävästä teoslistasta vallitsee, ja ainakin omissa korvissani se kuulostaa verraten monipuoliselta ja rehevältä. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Rytmimusiikin puolella historia on lyhyempi, mutta sekin on ainakin 1970-luvulle asti ehditty jo kiteyttää pysyvään muotoonsa samaan tapaan kuin klassinenkin sektori. Samaa suosittelisin musiikin tekijöille, levy-yhtiöille ja niille radioihmisille. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Menneiden vuosisatojen sävellykset kiertävät moneen kertaan suodatettuina ja jokunen määrä helmiä on jäljellä eri orkestereiden tulkittavaksi. f i . 04-05 Pa?a?kirjoitus 219.indd 4 3.4.2019 16.27. Kilpahevosilla on silmälaput, jotta ne eivät näkisi mitä muut hevoset tekevät. Niin sanotun rytmimusiikin määrä on niistä ajoista kasvanut huikeasti, ja jokaiselta vuosikymmeneltä julkiseen tietoisuuteen pääsee yhä kapeampi otos kyseisen ajan musiikista. Nyt radiosoittoon päätyvää tuotantoa leimaa vahva samankaltaisuus niin rytmiikan, soundien, harmonian, melodioiden tai melodiattomuuden kuin sanoitustenkin suhteen. Eikä sellaista statusta hevin riivitä pois, kun se on yhteisellä mielellä jollekin biisille annettu. Sellaisenkin teorian olen kuullut, että The Beatlesilla oli kyllä niin helppoa, kun pääsivät kirjoittamaan biisejään tyhjään maailmaan – pop-musiikkia vasta luotiin genrenä, siinä oli tilaa olla omaperäinen, ja uuden biisin nousu klassikoksi oli lähes automaattista. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Ihan noinhan se ei ole, mutta siitä joskus toiste enemmän. Voihan toki olla, että klassiseen vihkiytyneelle valikoima ei näyttäydy samanlaisena. Tavallaan ymmärrettävää, koska jonkinlainen gaussin käyrä toteutuu kaikessa ihmisen tekemisessä – valioita syntyy vain rajallinen määrä. r i f f i . Aina voi arvella, että 50-luvun rokkareille oli hankalaa ponnistaa konservatiivisessa yhteiskunnassa esiin, eivätkä ne kaikki merkkiteosten joukkoon leimatut kappaleet nyt mitään sävellyksellisiä mestariteoksia ole. Juontuuko se tekijöiden omasta tahdosta, radioiden musiikkivalinnoista päättävien sanelusta vai levy-yhtiöiden päätöksistä, en tiedä. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Puhdas energia, hätkähdyttävät soundit sekä esitystapa nostivat ne esiin ja niistä tuli aikansa symboleita
R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. 04-05 Pa?a?kirjoitus 219.indd 5 3.4.2019 16.27. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. f i . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen
Irtonumeron hinta on 10,90 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisa?lto. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 6 www.riffi.fi 2/2019 SISÄLTÖ 60 32 14 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Seppo Sillanpää Tommi E. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – muistelijana Maki Kolehmainen 14 Topmost – suomipopin pioneerit! 20 Seppo Ahokas – yli seitsemän tuhannen keikan mies 28 Duo ja Duo – kaksi kahden soittajan bändiä valtasi Tavastian: Ursus Factory ja The Pearl Hearts edustavat uusinta aaltoa 32 Tasha Taylor – mitä itsenäisempi sitä parempi 38 Karo Sampela – Ylöjärven juuret, Sevillan syke 40 Tapaus Jarmo Julkunen – kitarasta mandoliiniin ja mandoliinista ukuleleen SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Jo’ Buddy – “Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään.” KÄYTTÖTESTIT 46 Ashdown Pocket Tone – hupia ja hyötyä taskukoossa 47 Blackstar Unity 120 – bassosoundin kolmet eri kasvot 48 NUX Atlantic Delay & Reverb ja Tape Core Deluxe – efektejä, jotka innostavat soittamaan 50 Yamaha LL-TA BS Transacoustic – akustisen kitaran uusi ulottuvuus 52 Audio Sprockets ToneDexter – loihtiiko DSP pietsoon kitaran oikean soundin. 24. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas Toni Honkala Reima Lindroos Ville Pekkala Matti Rinne Tommi Saarela Tommi E. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 219.indd 6 3.4.2019 11.04. 56 Unika – Dante-verkko korvaa JAMAKin 58 Electro-Voice ELX200 – aktiivina enemmän 60 Sennheiser XS Wireless Digital – langallisesta langattomaksi GRANDE FINALE 62 Normipäivä – mikrofonivalinnoista, sijoittelusta sekä monitoroinnista 64 Muusikkona maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 2 66 Alangon päiväkirja – liekeissä kaikin tavoin 8 ”Olin liian altis niille vaikutteille, joita olin saanut biisintekijänä Ruotsista.” Maki Kolehmainen, tuottaja Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
219.indd 7 3.4.2019 11.04. 06-07 Sisa?lto
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Jossain vaiheessa yhtyeeseen liittyi ammattilaistaustalla varustettu rumpali, jolla oli suurempia suunnitelmia. A i että naurattaa. Maki Kolehmainen aloitti ammatikseen soittamisen jo 80-luvun lopulla. 8 www.riffi.fi 2/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN MAKI Kolehmainen IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kyseessä oli perinteinen pop/rock -bändi, jossa hän soitti kitaraa ja lauloi. Maki Kolehmaisen jutut nimittäin. Hänen ajatuksensa oli, että viikonloppuisin tehtäisiin ammattikeikkaa ja viikolla omaa musiikkia. 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 8 2.4.2019 18.43. Tai ainakin jostain sieltä esihistorialliselta ajalta. Aloittakaamme siis alusta. No, se ammattilaispuoli saatiinkiin nopeasti uomiinsa ja yhtye teki keikkaa Einin, Lea Lavenin ja Marionin taustabändinä. Haastattelunauhaa purkaessaan kirjoittajan mieleen jää päällimmäisenä käkätyksen määrä. Tänä vuonna kolmekymmenvuotista uraansa taiteilijana juhlistavalta säveltäjä-tuottajalta irtoaa sen verran hauskoja tarinoita uraansa muistellessaan. Homma oli kuitenkin sen verran intensiivistä, että viikolla ei jaksettu enää tehdä mitään muuta. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Aikakone on siinä mielessä oikea bändi, että se ei ole mikään levy-yhtiön kasaama juttu. Kun tulen takas niin ne plärää manuaalia kohdasta ”How to make more tracks”. – Ja sit yhtäkkiä se sitten sanoo; ”Maki, tossa kitara, sä tiedät sun juttus, mä tiedän sun juttus. Sitten aloin miettimään, että olis kiva kun olis pari tyttöä mukana tanssimassa. Tästä syystä hän ei pidä nykyään biisintekosessioista, kun monasti paikalle tulevat ihmiset tahtovat pysytellä omissa lokeroissaan. Ei silleen että, mulla on tää valmis biitti, jonka päälle aletaan tekemään. Kahden jätkän yhteistyönä syntyy täydellinen biisi ilman mitään ennakkovalmisteluja. Tästä puhelusta alkoi Berggrenin ja Kolehmaisen yhteistyö, joka ulottui Aikakoneen levyille asti. Kolehmaisen mielestä myös studiotyöskentelyssä kannattaa antaa intuitiolle mahdollisuus ja aikaa. Hänellä on käynyt näin monta kertaa. Ne kattoo mua ihmeissään, what the fuck you mean. ABBA ja Ace of Base. Jonas Berggren on yksi parhaimpia biisinkirjoittajia, mutta kaikella rakkaudella, ei hän tuottaa osannut, sanoi Elofsson. – Ja me soitettiin se biisi alusta loppuun siinä samantien. Toisessa päässä esitellään että, ”Hello is Maki there?” ”Yes.” ”This is Jonas Berggren from Ace of Base.” – Perkele, tää on joku radiopila. – Istuttiin kasvokkain ja otin kitaralla yhden soinnun. Kun levy-yhtiö ei pystynyt hommaamaan ruotsalaiselle soitinta, oli hän tokaissut kuulemma että: ”Antakaa Makin numero, mä soitan sille!” Tämän kerrottuaan Kolehmainen kävelee studion tarkkaamoon ja palaa olallaan valkoinen Rolandin kannettava kiippari. Yhdellä otolla. Ja sitten vielä silleen, että mikään ei kelpaa, vaan tehdään sen yhden tyypin ehdoilla. Se pöytä oli niin uusi ettei ne osanneet käyttää sitä. Suuri osa yhteistyöstä on tapahtunut Jörgen Elofssonin kanssa. Tehtiin biisit itse kuten myös soitettiin ja laulettiin ja pitkälle tuotettiin ne. ”Is this somekind of a joke?” – ”No, no, it’s really me. Mä olen aina tykännyt siitä, että kun alat tekemään muiden ihmisten kanssa duunia, ja kyseenalaistat sun omat lainalaisuudet ja ravistat itsestäs pölyt pois. Oli vaan luonnollista että Sani alkoi laulaa liidejä, vaikka hän tuli alussa Veran kanssa taustalaulajaksi. Kun Sani tuli mukaan homma muuttui heti, koska hän oli niin hyvä. Kolehmainen soitti hänelle Göteborgissa tehdyn kappaleen, jolloin hän kääntyi Makin puoleen ja tokaisi: ”Is this a joke?” – Se oli hänen mielestään niin kauhean kuuloista. Se on aika kaukana siitä mitä mä oikeasti olen. Maki muistelee hauskaa kohtausta äänityssessioista Ruotsin Göteborgissa. Bändiä perustaessaan Kolehmaisella oli monta esikuvaa, mutta kaksi oli yli muiden. Tästä päästäänkin näppärästi yhtyeeseen nimeltä Aikakone – Maki Kolehmaisen lempiluomukseen, joka oli aikoinaan kotimaamme suosituimpia yhtyeitä. Siinä oli kimppatekemisen korkein taso. – Tällä on vedetty Ace of Basen keikalla Olympiastadionilla. MAKI Kolehmainen 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 9 2.4.2019 18.43. Mä olin sen jälkeen ihan puhki, tilanne oli niin intensiivinen että se vei multa kaikki mehut. – Siellä oli Phonicin digitaalipöytä. En suosittele kenellekään, ei välttämättä natsaa joka kerta. Osa näihin aikoihin eli vuosien ’90–’93 välillä silloisen biisintekijäkaverin Mika Mettälän kanssa kirjoitetuista kappaleista päätyi aikanaan myös Aika-yhtyeen Hear Me Now -albumille. I’am huge fan of Aikakone!” – ”No voihan perkele!”, pysähdyin ja nojasin seinään. ”Onks tää hyvä sointu?” ”On”. Aloitetaan. Ei jumakauta…, Kolehmainen räkättää. – Tällöin tullaan tilanteeseen jossa päästään avoimin mielin haastamaan itseään kaikessa siinä mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Yhdessä valtakunnan suosituimmassa yhtyeessä musisoidessaan Kolehmainen sai tottua siihen että pärstä oli vähän väliä esillä milloin missäkin mediassa. Makin mukaan sessiot ovat silloin onnistuneita, jos onnistuu tapaamaan jonkun jonka kanssa synkkaa ja yhteistyö jatkuu yli sessioiden. www.riffi.fi 2/2019 9 Tätä jatkui täyspäiväisesti kaksi vuotta, kunnes Kolehmainen päätti siirtyä tanssibändiin joka teki keikkaa ainoastaan pääkaupunkiseudulla. – Mun Aikakone-hahmo on alkanut elää omaa elämää. Jörgen Elofsson Maki Kolehmainen on tehnyt työtä monen ruotsalaisen biisinkirjoittajan/tuottajan kanssa. Sessioiden jälkeen matka jatkui Tukholmaan, jossa oli tarkoitus työskennellä Jörgen Elofssonin kanssa, joka on yksi Ruotsin arvostetuimpia biisintekijä-tuottajia. – ”Ollaan tulossa Suomeen esiintymään ja ajattelin, että sulla Maki on pakko olla joku kannettava syntikka kun levy-yhtiö ei ollut löytänyt mulle sellaista”, Kolehmainen muistelee ensikeskusteluaan Berggrenin kanssa. Emmä viitti kysyy, kun Jonas on kuitenkin ”the Man”. – Aluksi Aikakoneessa oli vain minä ja Alex. Oltiin hirveen omavaraisia. Musta on tullut semmonen elämää suurempi hahmo, jota mua on itsekin aika vaikea tunnistaa. Kymmeniä miljoonia myyneen Ace of Basen biisintekijä kertoi olleensa Suomessa tekemässä jotain lanseerausta ja kuullut samalla Aikakonetta ja tykästynyt kovasti. Mä menen hämilleni, ”you know harmonies.” ”Okei, Maki käy hakemassa kahvia, anna meille vähän aikaa.” – No mitä hittoa mä jotain kahvia lähden hakemaan kun pitäis laulaa stemmoja. Kumpikin olivat ruotsalaisia ja kummassakin kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sani oli laulanut liidit ja sanoin Jonakselle, että vois tehdä stemmoja. – Hänellä on sellainen tapa, että kun tavataan, käydään läpi kaikki kuulumiset ja sitten jauhetaan jostain yhteiskunnallisista asioista, kunnes mun pitää jossain vaiheessä keskeyttää, että ”Mites se biisi?” ”Odota vähän vielä”, ja juttu jatkuu jostain poliittisesta epäkohdasta. Maki muistelee hiljattain tapahtunutta biisintekosessiota, jossa kyhäiltiin kappaletta Ma tias Mikkosen levylle. Hedelmällisintä olisi kun heitettäisiin kaikki tittelit ja historia pois. Ei se ole mitään yhteistyötä, ei kukaan silloin heittäydy ja luo jotain uutta. Elettiin selkeästi studiotekniikan murrosaikaa. – Kävelin vuonna 1999 Helsingissä Kaivopihalla ja yhtäkkiä puhelin soi. Olikin käynyt niin, että yhdestä hänen esikuvistaan oli tullut Aikakoneen fani. Mulla on vieläkin tallessa se demo ja se sävellys pääty sellasenaan levylle. Ace of Base Maki Kolehmaisesta oli tullut jopa sen suuruusluokan hahmo, että hänet tiedettiin myös Suomenlahden länsipuolella. – Itse sessioissa ei synny mitään, mutta sit jälkikäteen ollaan tehty yhdessä juttuja. Tehdään prima vistana tää biisi, mä laulan, sä soitat soinnut.” Mä olin ihan paniikissa, että mitähän nyt tapahtuu. Hallussa oli kaikki bändin levyt
Ehkä olin, mutta se johdatti mut tähän ruotsalaiseen biisintekomaailmaan. ”Kukapa ei haluisi tehdä englanniksi musaa ja valloittaa maailmaa?”, hän kysyy. Homma lähti liikkeelle Kolehmaisen ruotsalaisen kustantajan kautta. Niin se on paljon mukavampaa kaikille. Minusta tuntui, ettei hän ollut valmis heittäytymään. Ilman että siitä aletaan sen enempää keskustella. – Mutta ei näitä hommia rahojen takia tehdä. Tyhjensi studion roskiksia. – Kun tuollanen maailmanluokan tekijä tekee tuollaisen tarjouksen, niin totta kai mä katson sen kortin. – Vaikka tehtiinkin hommia kasvokkain, mentiin silti täysin hänen ehdoillaan. Mä kuitenkin ajattelin, että meillä on se oma juttu, eikä ne teknisesti kuulostanut yhtään meiltä. ”Toiko on Max Martin?” – Denniz PoPista on tarina, että hänelle oli soitettu pankista, että ”Meillä on ongelma sun tilin kanssa.” ”Ei ei, kyllä siellä pitäis olla rahaa… ei voi olla miinuksella.” – ”Rauhoitu, se ei ole ongelma, että siellä ei ole rahaa vaan se, että siellä on liikaa rahaa. Niin kauan kun musan teko on hauskaa ja menee läpi johonkin, mä jatkan. Hän ehdotti biisintekoa ruotsalaisten kanssa. Loppuiko Kolehmaiselta paukut vai haluttiinko homma viedä uusille leveleille ulkomaisin voimin. Toinen biiseistä kuulosti ihan Beach Boysilta, eikä se sopinut Aikakoneelle ollenkaan. Millaista oli hylätä noin kovan kaverin tekemä biisi. Aikakone oli neljän vuoden aikana julkaissut kolme huippulukemiin yltänyttä levyä. Mistä sä pystyt sanomaan, että jos joku sanoo biisiin vaikka vain yhden sanan – mutta jos se on sen biisin avainsana, johon kaikki tarttuu. Se avasi hänelle aivan uuden maailman. Sitä ei julkaistu oikeana päivänä, joka olis ollut tietysti vuosituhannen viimeinen päivä. – Kaikki sano mulle, että olet tyhmä kun teet sen. Jos tälle alalle haluaa, rahan tekemisen saa unohtaa. Levy oli osiltaan paluuta Aikakonetta edeltävään aikaan, sillä osa kappaleista oli sävelletty vuosina ’90–’95 eli ennen yhtyeen perustamista. Tapasin Max Martinin 90-luvulla. – Se olikin rankka päätös, jota mietin pitkään. Mä ajattelin myös, että kun alan tekemään ruotsalaisten kanssa niin pääsen lähemmäs mun yhtä tavoitetta eli maailmanlaajuista hittiä. En määrittele kappaleen hyvyyttä kuitenkaan listasijoituksilla, mutta jos mä tiedän sisälläni, että nää ei enää tästä parane, että selkeesti on jokin kulminaatiopiste saavutettu, mä lopetan. – Oli kiva seurata, kun Jörgen pamahti samalla kaikkien tietoisuuteen. – Mä halusin, että homma elää. Mä kuitenkin katson aina eteenpäin, ja yritän oppia virheistäni. Se on suojaamaton tili ja siellä on kolmekymmentämiljoonaa kruunua rahaa.” Ei ne mieti sitä rahaa – eikä pidäkään. Kustantajista puheen ollen, Kolehmainen teki ensimmäisen kansainvälisen kustannussopimuksensa vuonna ’95. Loppujen lopuksi Harris tuli Suomeen vain yhden kappaleen takia. Mentiin sinne, laulukopista tuli nuori mimmi ja esitteli itsensä mulle: ”Hello, my name is Britney Spears from America.” – Kuka helkkarin Britney Spears?, mietin ja vastasin, että ”Hello, my name is Maki Kolehmainen from Finland.” Muutaman kuukauden päästä Spearsin single ”…Baby One More Time” räjähti koko maailman tietoisuuteen. Lienee syytä vielä kerran mainita, että Aikakone oli samaan aikaan yksi valtakunnan suosituimmista yhtyeistä. – Tottakai haluan. Oikeastaan englanniksi tekeminen oli aina ollut Kolehmaisen lähtökohtana. Aina ei voi tehdä listaykköstä. Kauhtuneet verkkarit, joissa oli pussit polvissa ja liian monta kertaa pesty t-paita. Ei kukaan noista tyypeistä. – Ruotsalaisilta opin myös sen, että käytä vähemmän sointuja, haha… Maki Kolehmainen palaa vielä kerran biisin tekemisen ihmeelliseen maailmaan. Kolehmaisen kaveri, Jörgen Elofsson teki samalle albumille Sometimes-kappaleen. 10 www.riffi.fi 2/2019 Biisisessiot amerikkalaisen Tina Harrisin kanssa ovat hyvä esimerkki lokerossa pysyttelemisestä. Mä luulin sitä siivoojaksi, kun sillä oli niin epäsiistit vaatteet. Tuottaja oli norjalainen Ole Evinrud, joka oli tehnyt työtä muun muassa Ace of Basen kanssa. Kumpikin kappale äänitettiin, mutta… – Ei me pystytty julkaisemaan niitä, kun ne ei laadullisesti täyttänyt Aikakoneen kriteerejä. Aika: Hear Me Now, RCA 2001 Jätetään name-droppaus vähäksi aikaa. Oli halu oppia uutta ja saada uusia vaikutteita. Kun hänellä oli niin karmea repertuaari pohjalla, ei oikein uskaltanut sanoa siihen mitään. Makin seikkailut ruotsalaisten kanssa ”Mä ajattelin myös, että kun alan tekemään ruotsalaisten kanssa niin pääsen lähemmäs mun yhtä tavoitetta eli maailman laajuista hittiä.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 10 2.4.2019 18.43. Looginen jatke tälle oli vaihtaa esiintymiskieltä ja suuntaa tavoitteet ulkomaille. Love is the Answer päätyi Aika-yhtyeen ainoalle albumille. – Suomenkieli tuli vaan siitä että joka puolella toitotettiin että pitää vetää suomeksi. Ilmoitin hänelle, että ei voida julkaista sitä enää seuraavana vuonna, mutta ehkä me julkaistaan se myöhemmin jossain kokoelmalla… ei ole vielä tullut sitä päivää. – Totta kai biisintekijänä ketuttaa, jos joku juttu ei mene läpi, ja välillä hämmästyy kun jokin juttu menee läpi. Kolehmainen innostui yhteistyöstä niin paljon että päätti että Aikakone tekee englanninkielisen levyn. Mutta siinä vaiheessa, kun en voi enää kehittää itseäni ja löytää jotain uutta, vähän kuin huippu-urheilua: jos tulokset alkaa laskemaan, niin sitten on aika lopettaa. Myös Jonas Berggren halusi osallistua levyn tekoon kahdella kappaleellaan. Ensimmäinen albumi myi sataneljäkymmentätuhatta, toinen 100 000 ja kolmas viisikymmentätuhatta kappaletta. Pyörin studiossa Jörgenin kanssa, joka kysyi, että haluanko käydä Cheironissa, joka oli sen hetken maailman kovin tuotantopaikka. Hear Me Now oli levy, jolla käytettiin eri biisintekijöitä ja uutta tuottajaa. – Mä opin Ruotsissa sen, että aina kun huoneessa on neljä ihmistä niin jaetaan krediitit neljän kesken. Harris tuli Suomeen Kolehmaisen kustantajan kutsumana. Saatiin sitten takaportti toisen biisin nimestä, joka oli ”Last Day of ’99”. Mantra, jota Kolehmainen tykkää toistaa on: ”Tekee hyvää työskennellä muiden kanssa.” Tätä oppia hän on ainakin itse toteuttanut uskollisesti. Eniten kansainvälistä yhteistyötä hän on tehnyt ruotsalaisten kanssa. Kaikki, mitä Suomessa voi saavuttaa oli jo saavutettu
Lattiat täynnä arvolevyläjiä. – Asko Kallonen kysy haluttaisko tehdä Vintiöt-levy. Ja hirnuntaa aiheuttavat tarinat jatkuvat. – Silloin ajattelin että tehdään tää silleen ruotsalaisittain, että se siis soundaa ruotsalaiselta. Se nosti vähän nolona sen autotallin oven ja se oli täynnä kultaja platinalevyjä. Biisi oli myös pitkän aikaa listaykkösenä. Suomessa oltiin totuttu siihen, että lavalle mennessä jengi sekoaa. – Ja nyt kun katsoo taaksepäin niin kaksi ensimmäistä albumia on myös äänitysteknisesti kaikkein korkeatasoisimpia. Kysyin, että minkä takia hän ei aja autoa sinne sisään. – Siellä oli muuten hauska juttu hänen autotallinsa kanssa. Levy-yhtiö ei kuitenkaan uskonut bändin kansainväliseen menestykseen. – Kun se oli tietyllä tavalla semmosta sinisilmästä touhua. No, totta kai ne suostu tekemään sen, olihan niiden vaikea sanoa ei bändille, joka on just myynyt 300 000 levyä. Alkuun mä ajattelin että voitais käyttää ekan levyn pohjia ja vaan laulaa ne englanniksi. Onnea syntymäpäivänne johdosta…” Otti yleisön saman tien haltuun. Oli hyvä oppitunti meille, että tässä on vielä vähän matkaa. Henkilönä hän on aivan loistava ihminen. Hänen ammattiinsa kuuluu jatkuva itsetutkiskelu. Albumi oli Maki Kolehmaiselle merkityksellinen levy, koska muiden kanssa työskennellessä hän oppi paljon uusia tapoja tehdä biisejä. – Ne aloitti keikan toivottamalla, ”Hello Mr. Huumoriryhmän sloganit kuten ”Asiaa”, ”Rane on kingi” ja ”Tsiisus, mikä pjönttö” olivat pesiytyneet vahvasti nuorison käyttökieleen. Aikaa ei ollut hukattavana. – Eihän me saatu levy-yhtiöltä hirveästi tukea. – Mä en uskonut, että se levy menis niinkään hyvin läpi. Kun levyn ympäriltä oli pöly laskeutunut, oli olo ristiriitainen. – Stefan Goldberg sanoi mulle, että ei ole kuullut Abban jälkeen näin hyviä biisejä. Ja tottahan toki siihen saumaan piti tehdä myös levy. Plus, että mä olin liian altis niille vaikutteille, joita olin saanut biisintekijänä Ruotsista. Tänä päivänä albumia kuunnellessaan häntä naurattaa. Levyn tekeminen oli kuitenkin Makille myös henkisesti tärkeä levy, sillä se edusti hänelle ja toiselle bändin perustajajäsenelle Alexille paluuta alkuperäiseen linjaan. Jos vertaa Aikakoneen kolmea ensimmäistä albumia, niin varsinkin kahdella ekalla (Tähtikaaren taa, 1995 ja Toiseen maailmaan, 1996) on aika uniikkia materiaalia. Vaikka olis ollut minkälainen ilma, autoa ei ikinä ajettu talliin sisään. – Oltiin kerran BMG Eventissä Kreetalla 2000. Koska mies kykeni samaan aikaan säveltämään esimerkiksi Tiktakille hittejä, ymmärsi hän, ettei menestymättömyys voi olla biiseistä kiinni. Rock Me Baby -kappale kuulosti jopa niin ruotsalaiselta, että Ruotsin EMI Music Publishing tarjosi Kolehmaiselle rahakasta kustannussopimusta. Se ja se. Kolmannella levyllä (Maa, 1998) mukaan tuli jo ruotsalaisia. Kova talvisota-fani, jonka kanssa oli kiva turista niistä asioista hänen merenrantakämpässään. Levy on hyvä esimerkki nopeasta projektista, sillä Kallosen soiton jälkeen Vintiöt oli studiossa noin kahden viikon pääs”Ei näitä tule kuunneltua, ellei joku laita jossain erikseen soimaan.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 11 2.4.2019 18.43. Osa materiaalista on ihan loistavaa, osa ihan hirveetä paskaa. Ja se kuului niissä biiseissä. Niiden oli vähän pakko suostua siihen. Nyt tarkasteltuna se oli virhe. www.riffi.fi 2/2019 11 – Oli myös kiva huomata, että on ne maailmantähdetkin ihan inhimillisiä. Mä vastasin, että toi on aika hienosti sanottu suomalaiselle jätkälle. Nyt jengi ei seonnutkaan vaan istu siellä jäykkänä kuin PohjoisKoreassa kommunistisen puolueen kokouksessa. Hän näkee sen erillisenä osana Aikakoneesta. Sen jälkeen tuli kuitenkin sellanen fiilis, että ehkä tää oli nyt tässä – ainakin vähäksi aikaa. Ne kestää vieläkin päivänvaloa ja se näkyy myös keikoilla. Kylmät levyyhtiötyypit katto vaan että mikäs poppoo tää on. Meidän keikka oli vähä kuin lampaat teuraalle -tyyppinen homma. Maki Kolehmainen kertoo loppuun eräästä Aika-yhtyeen harvoista ulkomaan keikoista. Jopa Sanin ääni rupes värisemään. Aikakoneen mittareilla koettiin että oltiin epäonnistuttu. – Jos ajatellaan että kyseessä on englanninkielinen levy, niin sehän on tosi hyvin menestynyt. No totta kai! Olihan siellä kuitenkin Samuli Edelmann ja kumppanit mukana. Aikan esiintymisen jälkeen lavalle tuli nuori amerikkalainen bändi nimeltä N’Sync, jossa johtohahmona kohtalaisen lupaava Justin Timberlake. No, eihän se ihan samaan malliin myynyt. Sillisalaatti on sana, jolla Kolehmainen albumia kuvailee. Biisinkirjoittajana Maki ei kuitenkaan lannistunut ”flopanneen” albumin jälkeen. Mä olin että ei saakeli. Toisaalta taas Hear Me Now -kappale päätyi Young Love -elokuvan tunnariksi. Suomenkieli oli aina ollut hänelle suosiosta huolimatta jonkinasteinen harharetki. Vintiöt: Asiaa, BMG Ariola oy 1995 Vuonna 1995 Vintiöt oli jokaisen kansalaisen tietoisuudessa. – Jälkikäteen kun ajattelee, niin meillä oli myös se hirveä ongelma, että englanninkielinen ääntämys ei ollut ominta Sania
Kuuntelun perusteella taiteilijat saivat valita niistä omansa. – ”Eiku sun pitää lähteä mun mukaan sinne viemään sitä!” Mulla oli maiharit ja farkut päällä, en ollut mitenkään valmistautunut tuollaiseen. Näillä mennään. – Totesin Ilta-Sanomien haastattelussa, että harvoin biisintekijä saa tehtyä samaan aikaan valtakunnan pidetyimmän ja vihatuimman biisin. Kyse on tietysti Kuuden vuoden kuuliaisuus -kappaleesta, joka tehtiin tilaustyönä Kurt Westerlundille eli Kurrelle. ”Asiaa” oli Kolehmaiselle mielenkiintoinen levy siinä mielessä, että se oli vähän kuin rapin tekemistä. On se kuitenkin muutama satatuhatta kertaa siellä pyörinyt. Kurt Westerlundin piti tulla laulamaan kappale lauantaina, mutta mies oli jäänyt päiväksi jumiin Lontooseen lumimyrskyn takia. Kolmen ikimuistoisen session lisäksi Maki Kolehmainen nosti esiin erään yksittäisen biisisession, jolla mies sai osakseen vähän erikoisemman tunnustuksen. Tuottaja ei muuten halua, että hänen nimensä tulee kenenkään tietoon. – Multa kysytään usein, että koska mä saan kutsun Linnan juhliin. Westerlund oli tullut suoraan lentokentältä studioon ja halusi luovuttaa levyn ennen tuloksen julkistamista. Sessioiden ehdoton takaraja oli seurueelle maanantaiksi varattu Tallinnan risteily, joka viimeistään nosti Samuli Edelmannin koko kansan tietoisuuteen. ”Nyt on vittu kiire, jos meinaat antaa tän lahjaks niille ennen kuin vaalit päättyy. Tekevälle sattuu. Se laitto sinne kuvan ja sen biisin perään. – No kolme biisiä päivässä ja olihan niillä ne vitsit valmiina, vaikka kyllähän niitäkin muokattiin koko ajan siinä lennossa. Kurren levylle päätynyttä versiota hinkattiin vielä pitemmälle. – Totesin, että helvetin huono idea. Alko tulla tappouhkauksia ja muuta. Kuuntelemme kun Kari Hie… eikun Kaido Kuukap lauMaki ja Kurre 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 12 2.4.2019 18.43. Trackit ja kertosäkeet oli tehty valmiiksi ja artistit vetivät juttunsa siihen päälle. Aikaa äänityksiin oli varattu perjantaista maanantaihin. Olisi todella noloa antaa se heille sen jälkeen. Lienee turha mainita, että tätä taidetta tuotettiin vahvasti kosteissa olosuhteissa. Kappaleen sävellys valmistui viikkoa ennen vaalien toista kierrosta. Kaikesta biisiin kohdistuneesta vihapuheesta huolimatta ainakin Asko Kallonen kehui kappaletta. – Okei, levy oli annettu. 12 www.riffi.fi 2/2019 tä. – Ehkä me joskus vielä soitetaan se Senaatintorilla sinfonia-orkesterin kanssa. Mua nauratti. Radio Helsingin Paskalista soitti biisiä hyvin paljon. Neljä päivää kuulostaa aika lyhyeltä ajalta. ”Tässä on Saulille neljä CD-R:ää…” ja tulos julkistettiin samaan aikaan. Silloin huomasin, että ei tää olekaan Nelonen vaan YLE. Meidät haukuttiin ihan maan rakoon. Minkälaisia meemejä siitä tulee, jos mä menen kättelemään Sauli Niinistöä. – Mä jouduin sammuttaa sen. – Joo, ne pyysi mua sinne haastatteluun. Monta päivää. – ”Mihin tää oikein menee?” ”Ykkösen suureen vaalilähetykseen. Siitä se tais olla kiinni. Se oli silloin todella paljon vaikeampaa kuin nykyään. Sanoja ei ollut. – ”Älä sä siitä välitä”, vastasi tilaaja. Sauli ei vaan uskalla kutsua mua. Kun lähdettiin studiosta Finlandia-talolle, Kurre pyysi vielä tuottajaa laittamaan sen nettiin. Kuuluu huuto, ”Hei Maki, voitsä jotenkin kommentoida tätä voittoa?” ”Eijeijei, kysykää Kurrelta.” ”Eikun me halutaan sut tähän!”, ja ne veti mut siihen pöydän ääreen. – ”Emmä kerkee, Maki. – Sitten me mentiin sinne Taka-Töölöstä hirveessä lumisateessa. Noin kolmetuhatta peukaloa alaspäin ja kolmesataa ylös. Olisin mennytkin, mutta jostain syystä sitä ei koskaan tehty. – Hän ei ymmärrä miksi sitä haukutaan. Mä tarviin ne.” Hän suostui ja lähetti ne mulle, ja mä en edes avannut niitä. Silloin meitä syytetään perseennuolemisesta!” Sanat kaivettiin mailista ja Kolehmainen luki ne ensimmäisen kerran. – ”Nää on ihan hirveet, et sä voi laulaa näitä. Antaa Makin kertoa tarkemmin. Biisin julkaisun jälkeen Kolehmaisen puhelin soi taukoamatta. Kurre sai levyn käteen klo 19:30. Biisiaihioita oli läjäpäin. Juostaan yläkertaan, vastaan tulee Niinistön turvamiehiä. Nyt mä lähden pois täältä kenenkään huomaamatta. Westerlund soitti Kolehmaiselle ilmoittaen haluavansa tehdä kappaleen Sauli Niinistölle ja Jenni Haukiolle, joiden tuttu Westerlund on. Mukana oli myös raitoja, joissa oli pelkkää puhetta. Mä kerkesin sanomaan hänelle, että älä vaan kysy multa vaalibiisiä. – Joo, tai ei sitä ryhmää saanut pysymään paikalla pidempään. – Menin moikkaamaan Pekka Haavistoa hänen vaalitilaisuuteen ja hän oli sanomassa mulle jotain. Maki oli lähdössä kotiin, Kurre viemään levyä Jennille ja Saulille vaalivalvojaisiin Finlandia-talolle. Laulaja pääsi paikalle sunnuntaina, joka oli päivä jolloin myös presidenttikilpa ratkesi. Katoin, että okei, tää on Nelonen, ei sitä kukaan katso. Kappale editoitiin ja laitettiin valmiiksi. Väitän, että jokainen Helsingin hipsteri tulee silloin paikalle. Mentiin aika paljon intuition pohjalta. Jos haluat hävitä vaalit varmasti, mä voin tehdä sen. Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan…” Mä jouduin sinne aivan pystymetsästä, mitenkään valmistautumatta. Mä lupasin hänelle. Oli siis tarkoituksella mietitty, että neljä päivää riittää. Hän repesi, ”Just sitä mä olin kysymässä.” – En varmaan tee, jos et halua hävitä vaaleja. Tästä tulee sanottavaa.” Silti se halusi vetää ne, Sanoin hänelle, että sä kannat sit vastuun… – Alettiin äänittämään ja naurettiin tuottajan kanssa. Ne ottaa mun takin pois ja työntää siihen pöydän ääreen. Se mikä Youtubessa on kuultavissa on vaan demo. Olen juuri lähdössä mökille.” Mies odotti jo eteisessä ulkovaatteet päällä. Apuun pyydettiin – tai siis rukoiltiin – Sanna Mustosta, joka oli tehnyt muun muassa Robinin Frontside Ollien. – Sellaista oli harvemmin tehty Suomessa ja varsinkin mulle se oli ihan erilainen tapa tehdä kuin Aikakoneen tapauksessa. – Äänestys päättyi kahdeksalta ja Kurre pääsi studioon viideksi. Ehkä kappaleen tekstimaailma saattaa kirpaista joitakuita, Maki pohtii. Sit sinne alkoi tulee sitä ”palautetta”. ”Pliis, tee nyt. Kommentoin muunmuassa, että ”Aina kun olen päässyt äänestämään Saulia, olen äänestänyt Saulia.” Se kommentti on seurannut mua siitä lähtien
”Ei me silti olla kiinnostuneita. Se on myös osa tän homman viehätystä. ”Kaikessa sitä on oltu mukana”, Kolehmainen hymähtää. Kun mä en ole masokisti. Kolehmaisella oli Universalin kanssa sopimus, että kolmen vuoden ajan kaikki hänen artistinsa ja albuminsa julkaistaan heidän kauttaan. Me käytännössä valvottiin koko äänitysten ajan. Työ alkoi hirvittävällä editointisavotalla. Robinin debyyttiä alettiin työstää epätietoisuuden vallassa. – Se oli levy, johon me uskottiin. Mikä tää juttu oikein on?” – Selitin mistä oli kyse, ja vastaus oli silti ”Ei kiinnosta”. Perillä odotti kaksi voimansa tunnossa olevaa uutta kykyä. Onkohan Samulin porttikielto Viikkarille vielä voimassa. Miltä tuntuu kun Robin ei enää esitä vanhoja kappaleitaan, joihin sinäkin olet osallistunut. Mä tein kaikki biisit. Kuinka usein tulee tätä levyä kuunneltua. En minä ole hullu, vaan te tulette myymään näitä levyjä paljon. – Palaveri käynnistyi.”Mitä sulla olisi tarjolla?” – Käytiin muut artistit läpi, olin säästänyt Robinin viimeiseksi. – ”Oisko sulla vielä jotain?” ”Joo, mulla olis tämmönen nuori kundi”, soitin biisin heille. Sanoin levy-yhtiölle ekan levyn ilmestyttyä, että tehdään toinen levy heti putkeen. – Ehdotin, että menen yhden biisin kanssa McDonaldsiin, kun olin tehnyt Aikakoneella heidän kanssa duunia aiemmin. Seuraavana vuonna Robin valittiin Emma-gaalassa vuoden tulokkaaksi, Koodi vuoden pop-albumiksi ja Frontside Ollie vuoden biisiksi. Jimi Constan tine, Ville Alajuuma, Pekko Haimi ja Mats Stanfors ruotsista olivat tiimissä mukana. Kolehmainen on hyvä säveltäjä, mutta tulevaisuuden näkemiseen ei hänkään pysty. Ja näinhän siinä kävikin sillä Robinin kaksi ensimmäistä albumia myivät vuoden aikana miltei 200 000 kappaletta. – Mä jouduin tekemään sitä levyä yksinään omalla riskillä, kun en tiennyt, haluaako uusi A&R jatkaa sitä sopimusta. ”Te olette jo sainanneet ton jätkän!” Ja taas toisiinsa tuijottelua. Kolehmainen totesi lakonisesti, että ”Sitten meillä on ongelma.” – Kumpikin kaveri vilkaisi toisiinsa ja nojasi eteenpäin. – Mun mielestä se on täysin loogista, kun lähdetään tekemään englanninkielistä musiikkia. Ei voi koskaan tietää. Levy oli tehty melkein valmiiksi. Kumpikin nojaili seinään kädet niskan takana. Ja tärkeä levy senkin takia, koska palasin sillä takaisin nuorisopoppiin joka meni helkkarin hyvin läpi. u ”Se on aina mysteeri, kun uusi levy tulee, että mikä kappale sieltä poimitaan esiin.” 08-13 Ikimuistoiset Maki.indd 13 2.4.2019 18.43. – Sessiot on jäänyt mulle kuitenkin päällimmäisenä mieleen siitä, että Samuli Edelmann putosi laivalta mereen, mitä en ihmettele yhtään kun katto missä kunnossa ne lähti studiosta. Maki oli Aikakoneen jälkeen ollut poissa kansan silmistä, mutta materiaalia oli syntynyt koko ajan läjäpäin. Mentiin himaan nukkumaan. Jos se lyö maailmalla läpi, niin ne biisithän saa uuden elämän kun miljardit ihmiset tulee katsomaan, mitä se on aiemmin tehnyt. – Sanoin Jimille, että tule mukaan, siitä tulee hauska palaveri. Oli uuden palaverin aika Universalilla. Ei se sitä kuitenkaan tekemättömäksi saa. Robinin debyyttialbumi Koodi myi päivässä triplaplatinaa eli 60 000 kappaletta. Ilmestymisvuonna albumia myytiin Musiikkituottajien tilastojen mukaan yhteensä kaikkiaan 117 126 kappaletta. – ”Mitäs sulla nyt on Maki?” – Kuule, kävi sillain että mä ostin sen saunan ja laitoin sen päälle. Sinkuksi valittiin edellämainittu Frontside Ollie. Sieltä sanottiin, että sä olet ihan hullu. Kuitenkin taho, jonka kanssa sopimus oli tehty, oli poistunut Universalin palveluksesta. Hyvänä esimerkkinä on, että kun Robinin ensimmäinen single, Frontside Ollie julkaistiin, oli biisivalinta hänen mielestään väärä. Ja sittenhän ne kiinnostu siitä. ”Mikä ongelma, Maki?” Oli Makin vuoro nojata taaksepäin. – Levyn teon aikana naurettiin ihan saakelisti. Mä myin niille 40 000 kokopitkää levyä. Faija vastasi, että mee mieluummin Hesburgeriin, joka on myös Turusta. Vaikkei Kolehmainen yksin homman takan ollutkaan, antoi hän kuitenkin kasvot Robinin taustatiimille. – Siinä joutui tekemään tosi nopeasti. Kaverit pyysi meitä mukaan Viroon, mutta ei. Niin mäkin tekisin. Palaamme keskusteluun biisintekijän jatkuvasta oman työnsä analysoinnista. Ei voinut jäädä tuleen makaamaan, vaan piti mennä koko ajan eteenpäin ja keksiä ratkaisuja. Kappale jonka Maki levy-yhtiön edustajille soitti oli Robinin myöhemmin breikannut Frontside Ollie. Robin: Koodi, Universal Music 2012 Robin oli artisti ja Frontside Ollie kappale, jotka palauttivat Maki Kolehmaisen koko kansan tietoisuuteen. Universalin palvelukseen oli astunut kaksi uutta A&R:ää, joiden kanssa oli tarkoitus palaveroida. Se oli hieman erilaista levyntekoa. Oltiin aika rikki sen jälkeen. Voit vaan kuvitella, kun tommonen huumoriryhmä tulee kaljan voimalla levyä tekemään. www.riffi.fi 2/2019 13 leskelee virolaisella aksentilla ”kukkerpallia”. – Ei näitä tule kuunneltua, ellei joku laita jossain erikseen soimaan. Studion jälkeen levy viimeisteltiin Music Makersissa. Kato Maki, jos sä meet saunaan ja kiukaassa ei ole lämpöä, niin sinne on turha heittää vettä.” – Okei, fair enough, mutta mä palaan vielä aiheeseen. Loppu onkin sitten musiikin historiaa. Laulut oli äänitetty nauhalle ja samplattu siitä koneelle. Maki oli siis vähän aikaa ilman yhtiön puolista kontaktia. Näissäkin sessioissa oli opettavainen puolensa. – Se on aina mysteeri, kun uusi levy tulee, että mikä kappale sieltä poimitaan esiin. Eikä muuten tule Robinin ekaakaan kuunneltua…, lopettaa Kolehmainen mystisesti rakentaen oivan aasinsillan viimeiseen sessioon. Katsoivat toisiinsa ja: ”Ei me kyl tämmösestä olla kiinnostuneita. Voi olla että joku kävi jopa paikkaamassa jotain seuraavalla viikolla. Tosi hektistä, kun piti koko ajan tehdä sitä hommaa ja pitää ryhmä jotenkin kasassa. Otattekste tän vai teenkö mä tän, kun mä jo myin tätä levyä nelkyttuhatta kappaletta. Seuraavaksi palaveroitiin Robinin isän kanssa. Nyt se on kuumana ja sinne voi heittää taas vettä. Esimerkiksi neljä Laura Voutilaisen albumia ja ties mitä muuta
Yhtye hajosi vuonna 1968, mutta palasi yhteen parikymmentä vuotta myöhemmin – 25-vuotisjuhliinsa Provinssirockin lavalle. Siitä lähtien Topmost on jälleen esiintynyt säännöllisesti. Bändi opittiin tuntemaan tiukasta stemmalaulusta ja taidolla tulkituista päivän pophiteistä, mutta myös rhythm’n’bluesja soul-henkisestä revittelystä. Topmost juhlistaa kunniakasta taivaltaan konsertti kiertueella kevään ajan, mutta juhlatunnelmissa jatketaan läpi vuoden. – Kun Topmost koottiin uudestaan kahdeksankymmenluvun lopussa, niin meikäläisestä joka oli bändin hajoamisen jälkeen kehittynyt ammattimuusikoksi tuntui mukavalta palata vanTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Topmost – suomipopin pioneerit! 1964 perustettu Topmost juhlii 55-vuotista uraansa konserttikiertueen merkeissä. 14 www.riffi.fi 2/2019 M aaliskuussa käynnistetty Topmostin keikkabussi vierailee juhlakiertueen puitteissa noin kymmenellä paikkakunnalla. Jo pari vuotta perustamisensa jälkeen siitä tuli Suomen suosituin nuorisoyhtye, jonka keikkamatkat ulottuivat Ruotsiin ja Tanskaan saakka. Tämän lehden ilmestyttyä Topparit ehtii nähdä vielä Järvenpäässä, Tampereella ja Hyvinkäällä, ja kiertue päättyy toukokuussa Aleksanterin teatterin kupeeseen Helsingissä. Helsinkiläisten koulupoikien vuonna 1964 perustama Topmost on varmaankin maamme vanhin toimiva rokkibändi. Ennen Topmostin uutta tulemista kitaristi Eero Lupari ehti soittaa vuosikaudet muun muassa Eero & Jussi Raittisen The Boys -yhtyeessä sekä levyttää studiomuusikkona vaikuttavan määrän raitoja. ”Topparit” on maailmanluokan harvinaisuus – bändi, joka soittaa edelleen 1960-luvun kokoonpanossaan. Kiertueen jälkeenkin Topmostin juhlavuosi jatkuu keikkailun merkeissä, ja aikeena on koluta koko maa Lapin perukoita myöten. Vaikka Topmostin keikkaohjelmisto oli ja on paljolti englanninkielistä, tunnetuimmat hittinsä se lauloi suomeksi, kuten ”Näen mustaa vain” (Black is Black) ja ”Merisairaat kasvot” (A Whiter Shade of Pale). 14-19 Topmost.indd 14 3.4.2019 16.28
Jokainen säätää tasapainoa omalla etäisyydellään mikistä. Soundi syntyy lauteilla Topmostin basisti Heimo ”Holle” Holopainen lopetti päätoimisen muusikon uransa jo 30-vuotiaana vuonna 1978, ja lähti Hectorin kehotuksesta toimittajaksi Yleisradioon. Eiväthän soittimeni – saksofoni ja munnari – päivän kitarapoppiin sopineet, mutta Topmostin biisilistalle mahtui myös blues-pohjaista matskua, ja loppuaikoina jopa soulia, Saksala sanoo. Suomessa bändit esiintyivät koko kuusikymmenluvun pelkällä backlinella sekä niin kevyillä laulukamoilla, ettei niihin voinut ajaa edes kiippareita.” ”Topmostin hajoamisen aikoihin ei alalla ollut kannustavia esimerkkejä siitä, että soittamisella voisi hankkia taloudellisesti turvatun tulevaisuuden, joten opiskelin ja ohessa esiinnyin monissa kokoonpanoissa 1970-luvun puoliväliin asti, jolloin valmistuin ekonomiksi ja menin Finnlevyyn tuotepäälliköksi. Ja suurin osa miespuolisesta yleisöstä ei jostain syystä tykännyt meistä ollenkaan, kun ajeltiin tanssilavalle hienoissa vaatteissa ja komealla Chryslerin jenkkiraudalla, jolla vedettiin kamoja isossa perävaunussa! Kokljuschkin hymähtää ”Topparit” ovat vaikuttaneet yli viidenkymmenen vuoden ajan populaarikulttuurin eri alueilla. Topmostin toinen laulusolisti, lakimieheksi opiskellut Harri Saksala tunnetaan suomalaisen rytmimusiikin monitoimimiehenä, joka on työskennellyt niin levy-yhtiöissä kuin konserttitalojen ja radiokanavien palveluksessa. – Osittain Mick Jaggerin ansiosta taisi huuliharppu minullekin kolahtaa. Alkuaikoina poppibändit olivat tanssipaikkojen ”väliaikamusiikkia” – pääkaupungin pitkätukkiin suhtauduttiin kuin pakkopullaan. Sittemmin Musiikin ja esiintymisen lisäksi muodikas pukeutuminenkin kasvatti Topmostin suosiota, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Sekin katsottiin eduksi, jos oli itse aikoinaan ollut poptähti.” ”Rakkain akustinen kitarani on soololovella varustettu ja mikitetty Guildin True American. Hän ajatteli, että soitin voisi olla minulle tärkeä, olenhan aloittanut urani levybisneksessä nimenomaan Finnlevyssä, joka kuului Musiikki-Fazerille.” 14-19 Topmost.indd 15 3.4.2019 16.28. Esimerkiksi Rolling Stonesin vaikutuksesta rautalankabänditkin alkoivat pian ottaa vaikutteita myös rhythm’n’bluesin suunnalta. – Hesassahan ne esiintymiset alussa pääasiassa olivat, tosin keikkoja saattoikin sitten olla jopa kolme illassa, Gugi Kokljuschkin muistelee. – Setti kesti vajaan tunnin keskellä iltaa. Ensimmäinen ”Dingo” Topmost loi ympärilleen ensimmäisiä musiikkivetoisia teinihysteriailmiöitä Suomessa, bändi oli oman aikakautensa Dingo. Se on kuitenkin painava, siksi käytän Topmostin keikoilla mieluummin Martinin HD28akkaria.” ”Harvinaisin sähkökitarani on Fenderin Custom Shopin tekemä ’fazerinvihreä’ Fazercaster, joita teetettiin aikoinaan seitsemän kappaletta Fasun satavuotisjuhliin. Gugi Kokljuschkin, laulu ja kitara ”Topmostissa kaikki laulavat, ja lauluissamme on tänäkin päivänä sama periaate kuin kuusikymmenluvulla, että kaikki mikit ovat yhtä kovalla, oli stemma tai liidi. Niihin aikoihin ei ollut meriitti, että on hyvä numeroissa – tärkeämpää oli pystyä osoittamaan, että tajusi musiikkia. Siitä saakka legendaarinen ryhmä on säilynyt samana, lukuun ottamatta tällä vuosituhannella yläkerran orkesteriin siirtynyttä urkuri Arto ”Poku” Tarkkosta, jonka tilalle Topmostiin astui Tommi Lindell. Musiikkineuvos Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin siirtyi soittoja lauluhommien jälkeen levybisnekseen, ja jäätyään alalta eläkkeelle on palannut taas esittäväksi taiteilijaksi, ja julkaissut viime vuosina kaksi sooloalbumia. www.riffi.fi 2/2019 15 han, hyvän materiaalin pariin – mutta huomattavasti paremmilla soittotaidoilla, kertoo Lupari, joka liittyi 1960-luvun kokoonpanoon viimeisenä, vuonna 1966. – Ensimmäisissä koulubändeissä muut olivat rautalankafaneja, itse olin se ainoa jazz-mies, Saksala hymähtää. Oma kitarani on ensimmäinen eli sarjanumero 00, se kuului alun perin Ruotsin Warnerin Hasse Englundille, joka myi sen minulle muutama vuosi sitten. Ilmiö alkoi levitä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun tanssijärjestäjille tuli tarve vastata kysyntään: maaseudunkin nuoriso ryhtyi vaatimaan vaihtoehtoista kuunneltavaa
Niin Topmost kuin 1970-luvun alkupuoliskon Hullujussi olivat molemmat jonkin aikaa Suomen ykkösbändejä. Topmost ei silti ehtinyt ihan ammattibändiksi ennen hajoamistaan, olimmehan niin nuoria – jotkut vielä koululaisia. Kaikki rahat pantiin soittimiin ja laitteisiin, joten ne olivat vertailukohtiin nähden tosi kovat. Jos kokee 14-vuotiaana elämänsä ensimmäisenä jazzkonserttina Ellingtonin bändin, on selvää että haitari lensi saman tien nurkkaan – ja jäi sinne vuosikausiksi.” ”Fredalta Aron Soittimesta hankin kaksi ekaa saksofoniani, joista jälkimmäinen on jatkanut vaihtokaupassa matkaansa Junnu Aaltoselle. Siihen aikaan kamat piti tullata, joten ostokset hänestä tuli koko kansan tuntema tv-hahmo Frank Pappa. Hyvällä onnella niitä saatiin mankallekin talteen. – Joskus oli vaikea kontrolloida omaa ääntään, sillä laulukaiuttimet lavan sivuilla lähtivät kiertämään aika herkästi. Monitoreita ei Topmostin aikoina tunnettu, silti kumma kyllä kuuntelun puuttumisesta ei ole jäänyt Kisulle traumoja. Romut jätettiin Ruotsiin, ja tuotiin niiden tilalla Fendereitä, Voxeja ja muuta.” ”Ruotsista ostimme Gugin kanssa laadukkaat Ackusetin laulukamat, johon kuului mikserivahvistin ja kaksi kaappia, myöhemmin kasvatimme settiä italialaisen Binsonin tasokkaalla levykaikulaitteella. Myös Sarapaltio alkoi tehdä niistä kopioita Suomessa 1970-luvulla.” ”Loppuaikoina tekniikka alkoi olla Topmostilla sen ajan mittapuulla tosi laadukasta. – Kuusikymmenluvulla ja vielä Hullujussinkin aikaan kaikki soitto vahvistettiin lavalla. Munnarin soittajista Paul Butterfield on suosikkejani, ja olin ihmetellyt miksen saanut hänen riffejä menemään, vaikka tiesin tarkkaan millä Hohnerin mallilla hän soittaa ja niin edelleen. – Topmostissa aloin laulaa heti stemmoja, ja pian myös muutamia liidejä, kertoo rumpali Kristian ”Kisu” Jernström, joka tuli Topmostin jälkeen tunnetuksi sooloartistina, ja on menestynyt sittemmin biisintekijänä ja tuottajana. No ilmankos!” ”Topmostille tuli aika varhaisessa vaiheessa tilaisuus lähteä keikoille Ruotsiin, jossa oli korkea elintaso Suomeen verrattuna. Jos bändillä oli asiat siellä hallussa, niin tiesi että soundi oli silloin hyvä myös yleisölle, Holopainen toteaa ja sanookin hieman vieroksuvansa nykykäytäntöä, jossa lavalla ei soi enää mikään vaan kaikki menee PA:han. Niiden teho oli vaatimattomat 2 × 60 wattia, mutta se riitti, ja soundi oli äärimmäisen hyvä. Kävimme Hollen kanssa yhtenä kesänä Briteissä, sielläkin nähtiin klubikeikalla Eric Claptonilla Ackusetin kamat. Siksi esiintymisiin valmistauduttiin huolella, treenaamalla jatkuvasti uusia biisejä, joita plokattiin korvat höröllä esimerkiksi Radio Luxemburgista. Ei soittamista osannut sen ikäisenä miettiä minään elämänurana, kunhan elettiin hetkessä.” Harri Saksala, laulu, huuliharppu ja saksofoni ”Kaikki rahat pantiin soittimiin ja laitteisiin.” 14-19 Topmost.indd 16 3.4.2019 16.28. Mainittu Selmer on edelleen hänen ykköstenorinsa, se kuuluu 1960-luvun alussa valmistettuun pieneen sarjaan, jossa on käytetty jotain todella hyväsointista metalliseosta.” ”Topmostin keikoilla käytän Hohnerin blues-huuliharppuja. Korvat höröllä Gugi Kokljuschkinilla on Topmostin huippuvuosien keikkaoloista hieman toinen kuva kuin Kisulla. Selvisi, että hän kääntää tarpeen mukaan harpun väärin päin. Bändikamat kuusikymmenluvulla olivat nykyiseen verrattuna kovin vaatimattomia, volyymit hiljaisia ja laulukamoihin ajettiin tosiaan vain laulu. Niitä ei voinut itselleen luntiksi sen enempää kääntää, oli parempi vain painaa sormea korvaan ja yrittää kuunnella pään sisältä missä mennään! Gugi kertoo, että kuusikymmenluvun nuori yleisö oppi nopeasti odottamaan keikalle tulevalta Topmostilta päivän uusimpia hittejä. Ruotsista hoidettiin ilman tullimaksuja niin, että lastattiin menomatkalle peräkärry täyteen kaiken maailman romua, mutta listaan merkattiinkin kamat, joita oli päätetty matkalta ostaa. – Soundi ei ole silloin enää samalla lailla soittajien itsensä hallinnassa. – Jotenkin ne kaapit saatiin yleensä suunnattua niin, että rumpujenkin takaa kuuli lauluääntään kohtuullisesti. Ennen radioja tv-uraansa Holopainen sai muusikkona maistaa hurjaa menestystä kahdella eri aikakaudella. 16 www.riffi.fi 2/2019 ”Olin soittanut seitsemänvuotiaasta harmonikkaa, ja edistynyt sen kanssa jo aika pitkälle, kun näin Duke Ellingtonin Helsingissä
Toinen on Fenderin 1990-luvun Vintage-sarjan Surf Green -värinen, ja kolmas Fenderin ja Rolandin yhteistyönä valmistama kermanvärinen Stratocaster, jossa on heksamikki integroituna. Sillä voi ohjata mallinnuksia ja midijuttujakin.” ”Uniikein kitarani on Finlandia Instrumentsin Teemu Järvisellä tilaustyönä teetetty Rickenbacker-henkinen 12-kielinen ’Lupari’-sähkis, jota kuljetan mieluusti mukana näillä konserttikeikoillakin.” ”Olen joskus kokeillut jossain kitarassa lakkauksen poistamista, jotta soinnista tulisi avoimempi. En tiedä voiko vaikutusta tieteellisesti todistaa, mutta tein perässä kun muutkin tekivät. Voxilla oli myös nauhakaiku, jonka vaihtoehtona toimi halvempi Echolette.” ”Rickenbackerin jälkeen kitaraksi vaihtui Epiphone Casino, jolla oli merkittävä rooli Topmostin soundissa. Kultsalla ja Natsalla vierailevilta ulkomaisilta bändeiltä käytiin toki samaan aikaan vakoilemassa millaisia kamoja maailmalla käytetään. Nykyään omistan muun muassa kolme stratoa. Kun keräilijät määrittävät hyvien soitinten hinnat, niiden saatavuus muusikoille vaikeutuu ja se on murheellista koko alalle. Esimerkiksi salimiksausta ei ollut kotieikä ulkomaisillakaan akteilla. Mutta senhän nuoruudenaikainen krooninen budjettivaje tekee, että soittimet eivät jää nurkkiin museoitumaan vaan jatkavat matkaansa.” ”En ole sitä mieltä, että kitaroiden arvon tulisi nousta loputtomasti. Sen jälkeen muusikkona on voinut asennoitua niin, että keräilijät keräilköön vaan niitä Gibsoneitaan – se ei ole enää aikoihin ollut ammattimiehelle ongelma.” – Tulimme tunnetuksi siitä, että esitimme eri tyylisuuntia: Sam & Daven tyyliset soulja rhythm’n’blues-biisit olivat pääosin Harrin liidejä, minä taas keskityin enemmän The Four Seasons -bändin Frankie Vallin falsetin kopsaamiseen. www.riffi.fi 2/2019 17 Eero Lupari, kitara ja laulu ”Kitaroitani ennen Topmostia olivat puoliakustinen Framus, sekä vanhemmilta syntymäpäiväksi ruinattu lankkumallinen Cherry Golden -värinen Höfner, jonka vibrakampi ei ikävä kyllä ollut kestävää laatua, se kun on niin massiivinen osa kitaraa.” ”Kuusikymmenluvun alkuvuosina ajateltiin, että kitaroissa pitää olla hiotut kielet. Muuten en ole kitaroitani paljon kustomoinut, ehkä joskus vaihtanut vähän leveämpää nauhaa. Transistorivehje, jota Beatleskin käytti.” ”Käytän tänäkin päivänä Topmostin keikoilla AC-30 -komboa, joka ei tosin ole aiemmin mainittu yksilö, vaan 1970-luvulta. Siihen aikaan käytettiin kuivia ja kireitä näkkileipäsoundeja, ei ollut vielä mitään Clapton-tavoitteita näköpiirissä.” ”Vahvistimeksi hankin Fender Super Reverbin, joka oli 4 × 10" -kombo, eli vähän korkeampi kuin Twin – mukavan lämminsoundinen ja jousikaiulla varustettu, niin kuin nimikin kertoo. Ei se soundia ainakaan huonontanut, mutta oli ehkä vähän tarpeeton temppu. 14-19 Topmost.indd 17 3.4.2019 16.28. Mikkejä en ole pahemmin vaihdellut, korkeintaan jos joissain stratoissa ylä-E ei tunnu soivan riittävän voimakkaasti, niin olen yrittänyt kilkuttaa mikin napoja sopivalle korkeudelle.” ”Saattaa se hieman harmittaa, että aikoinaan on jäänyt tilaisuus käyttämättä eli hyvä kitara ostamatta, ja toisaalta jokin omistuksessa ollut aarre on tullut myytyä. Yksi niistä on Schecter, joita Kitarapaja alkoi 1980-luvulla kasailla amerikkalaisista osista. Tosin se on kustomoitu, siinä on alkuperäiseen tyyliin kolvattu ’ratapihasysteemi’, jossa piuhat kiertävät niin kuin ne kiersivät 1960-luvulla.” ”Kitaroissa Epiphone vaihtui myöhemmin Fender Jazzmasteriin, kun sellainen sattui tulemaan saataville, ja se puolestaan Gibson Les Paul Gold Topiin. Hankin sille styrkkariksi Ruotsista Vox Supreme Specialin liikuteltavassa metallirullakossa, sen sai myös kallistettua sopivasti. Sen jälkeen tuli Voxin AC-30, klassikko jolla Shadows ja Beatleskin soittivat. Kun jossain Gibsoneissa oli hiomattomat, sitä pidettiin ihan pula-ajan juttuna: ’täh, ei edes hiottuja kieliä’.” ”Topmostissa aloitin Rickenbacker 330:lla, jonka valinta ei varsinaisesti liittynyt minkään bändin tai soittajan fanitukseen. – Ensimmäinen järeä salimikseri Suomen leveyksillä nähtiin vasta Beach Boyseilla, joiden lämppärinä esiinnyimme Messuhallissa vuonna 1967! u Kotimaisen popin pioneerien vaiheisiin voi perehtyä perusteellisemmin esimerkiksi Holle Holopaisen (Edita 2000) ja Kisu Jernströmin (Reuna Kustannus 2019) muistelmista sekä Topmostin kotisivuilta osoitteesta www.topmosti.fi. Tilannetta onneksi helpotti se, kun alkoi tulla uusia hyviä merkkejä esimerkiksi Japanista. – Alkuvaiheessa koulukeikoilla saatettiin käyttää koulun ”laulukamoja” eli laulettiin puhemikkiin, ja vielä niin että kaiutin oli salin toisessa päässä! Harri Saksala naurahtaa
Yhdellä reissulla metsästin sunburstin väristä Fender Precisionia, jollaisen olisin ollut ostanut vaikka kuinka isolla velalla. Vastaavia näkee sen vuoden Beatles-fotoissa. Tuntuu siltä, että Kisun ja minun soitto vain jotenkin kasvoi yhteen silloin nuorina Topmostissa.” oli Jukka Tolonen kitarassa ja Häkä Virtanen bassossa, se oli maailman hauskin bändi, jossa oli mieletön energia ja synergia soittajien kesken.” ”Kun menin Dannyn Islandersiin rumpaliksi, hän totesi, että minun olisi aika astua eturiviin. Ludwigia pidettiin kovimpana merkkinä rock/pop-genressä, Gretschit ja Premierit miellettiin enemmin jazz-rummuiksi.” ”Ostin sen Ludwigin, ja soitin sillä koko Topmostin loppuajan ja sen jälkeenkin. Joskus rumpaleina on ollut tuuraajia, ja kyllä he poikkeuksetta soittavat hiljempaa, vaikka ovatkin taidoiltaan ammattilaisia. Se on hienon näköinen setti, mutta soundiltaan ei lopulta kummoinen, transistorivehje kun on. Runko on ollut ajan saatossa ties minkä värinen, mutta pari vuotta sitten soitin palautettiin kitaranrakentajalla alkuperäiskuntoon. Joku noista sen ajan kovista brittibändeistä oli tietysti käynyt Ruotsissa rundilla ja jättänyt basson vaihdossa Diekelle hankkiessaan muuta tilalle. Nykyinen styrkkarini on Ampegin pieni BA115-kombo, jolla pärjää konserttisaleissakin, ja on kuljetuksessa oikein näppärä.” ”Basistina pyrin mahdollisimman yksinkertaiseen soittotyyliin, ja soundini tyypillisiä osatekijöitä ovat hiotut kielet sekä plektra, jolla saan bassoni pehmeään ja matalaan sointiin selkeyttä ja voimaa. Se oli niin hyvä, ettei sitä parempaankaan olisi pystynyt vaihtamaan. Niitä on valmistettu vain pari–kolmekymmentä, Fender teki ne tilauksesta brittimarkkinoille, jossa ne menivät sen ajan huippubändien soittajille. Kaiken kukkuraksi sain sen suhteellisen edullisestikin, se maksoi vain vähän yli tuhat markkaa.” ”Ensimmäiset styrkkarit olivat Saloran radioita, Voimavahvistimia ja mitä kaikkea. Höfnereitä tuotiin Suomeen silloin, eivätkä ne olleet tolkuttoman kalliitakaan.” ”Keikkailimme useaan otteeseen Ruotsissa, ja ammattilaisten suosimasta Tukholman laitamilla sijaitsevasta Dieke Audiotron -musiikkiliikkeestä hankimme vuosien varrella tukun soittimia, vahvistimia, laulukamoja ja vaikka mitä. Olen jälkeenpäin pohtinut miten tällainen soitin löytyi Tukholmasta heti uutena. Ensimmäinen tehdasvalmisteinen bassoni olikin sitten Höfnerin viulubasso, tietysti Paul McCartneyn takia. The Whon John Entwistle omisti – ja pani mäsäksi – niitä peräti kolme kappaletta.” ”Olen soittanut vuosikymmeniä tällä samalla Slab-Body -bassollani, ja soundihan on paras mitä voi kuvitella. Sellaista ei löytynyt, mutta Dieken nurkassa nökötti valkoinen Slab-Body Precision ’66. 18 www.riffi.fi 2/2019 Kisu Jernström, rummut ja laulu ”Olin vasta 14-vuotias, kun pääsin ’isojen poikien’ bändiin, ja heti alusta tuntui, että tästä tulee jotakin. Kaduttaa, kun menin myymään sen ryhtyessäni lauleskelemaan solistina. Myöhemmin panin Voxit myyntiin, ja 1970-luvun puolella hankittiin Hullujussiin brittiläis-suomalaiset Hiwatt/Rewatt-kamat. Jos vastaava setti tulisi eteen tänä päivänä, hommaisin sellaisen kyllä uudestaan.” ”Topmostin ja yleensäkin bändisoiton osalta olen Hollen kanssa samaa mieltä siitä, että rumpalin ja basistin yhteispelistä se kaikki lähtee. En omistanut rumpuja ollenkaan vuosikausiin.” ”Ensimmäiset styrkkarit olivat Saloran radioita.” 14-19 Topmost.indd 18 3.4.2019 16.28. Keikkailun päästyä vauhtiin satuin näkemään Caloniuksenkadun Huttusella hienon Ludwigin setin kahdella etutomilla, ja siinä oli loistava syvä metallivirvelikin. Kisu soittaa rumpuja lujaa, mihin on basistin helppo tukeutua. Topmostin hajottua liityin muuten Kirkan ensimmäisen huippukauden bändiin, kun hän oli juuri noussut suursuosikiksi levytettyään ’Hetki lyö’ ja ’Leijat’. Mikrofonit ja muut hankittiin musiikkikaupasta. Se oli vaikea päätös, ei mikään ’piece of cake’, mutta tartuin ehdotukseen, ja Dannyn show-kiertueilta alkoi solistin urani, joka kesti viitisentoista vuotta. Kun Töölön yhteislyseon Shadows-intoilijoiden keskuudessa alettiin perustella bändejä, tartuin kuitenkin bassoon – olin nimittäin porukan mielestä meistä eniten Jet Harrisin (Shadowsin basisti) näköinen.” ”Ensimmäisiä kitaroita ja bassoja rakenneltiin kotitalon kellarissa, jossa oli höyläpenkkejä ja työkaluja. Kyllä ne itse tehdyt lankut olivat aika työläitä soittaa. Kaula ja otelauta vaahteraa, runko saarnia, ja se oli jo ilmestyessään yksi maailman harvinaisimpia bassoja. Siinä Holle Holopainen, basso ja laulu ”Kymmenvuotiaana sain akustisen skitan, jolla opettelin muutamia sointuja. Tarina kertoo Gugin sanoneen muille koesoiton jälkeen, että ’hemmetin pieni se on, mutta hyvin se soittaa’.” ”Ensimmäinen settini oli Olympic, brittiläisen Premierin ’halpismerkki’, jonka sain haalittua kasaan rumpu kerrallaan äidin taloudellisella avustuksella. Sitten tulivat tanskalaiset Maxin bassokamat, sen jälkeen Vox AC100 -putkistyrkkari ja -kaappi, joilla vedin vuoteen 1967, kunnes hankin velaksi – taas Dieken myymälästä – Voxin Super Foundation -nupin ja -kaapin
Sen kanssa käytän PDP:n paksuilla puuvanteilla varustettua syvää virveliä, johon ihastuin jokunen vuosi sitten. Ryhmähän on sikäli ainutlaatuinen, että kaikki jäsenet ovat tahoillaan tehneet merkittävän uran musiikkielämän eri sektoreilla, vaikka lähtökohtana alunperin oli vain kaveriporukka.” ”Nord Stage 3 Compact on luotettava työjuhtani, josta löydän Topmostin ohjelmistoon sopivat, tyylinmukaiset urku-, pianoja sähköpianomallinnukset. Ulkoisten häiriöiden ohella kuulokkeet eliminoivat myös kuulijan oman pään, ulkokorvan muodon ja olkapäiden aiheuttamat heijastukset, minkä vuoksi kuulokkeilla kuunneltava ääni kuulostaa erilaiselta kuin ilman kuulokkeita. Monet kappaleethan ovat alun perin kitarabändibiisejä, niihin pyrin keksimään sopivan niukkaa soitettavaa ’urut/piano/Rhodes-Wurlitzer’-pohjalta.” ”Topmostin aktivoiduttua yritin palata kuin vanhasta muistista Ludwigeihin, mutta en saanut 2000-luvun seteistä niitä soundeja ja fiiliksiä joita kaipasin, ja päädyin DW:hen. Lähtöaineistoksi tarvitaan esimerkiksi hyvälaatuisella kännykkämeralla kuvattu 360 asteen video kuulijan pääja hartiaalueesta. Äänitettä miksattaessa kuulokekuuntelussa on kuitenkin useita epävarmuustekijöitä yksittäisen äänen sointiväriä sekä soitinten keskinäistä balanssia arvioitaessa. Siellä olen aina kiinnittänyt huomiota erityisesti biisien rytmimaailmaan. Rytmimusassa sydämeni sykkii erityisesti soul-henkisille jutuille James Brownista Ray Charlesiin, ja Chicagosta Blood, Sweat & Tearsiin. HRTF-vasteella (Head-Related Transfer Function), jonka selvittäminen on perinteisesti vaatinut raskaita mittausjärjestelyitä ja erikoisosaamista. Lisätiedot: AV Marketing • www.avmarketing.fi Jyrki Mäkinen AV Marketingilta Proelin osastolla PLS 2019 messuilla 14-19 Topmost.indd 19 3.4.2019 16.28. Ne voidaan kuitenkin mitata ja niitä kuvataan ns. Sen perusteella Aural ID laskee, miten yksilölliset piirteet vaikuttavat eri vaakaja pystysuunnista saapuvaan ääneen. Vox-soundi kuuluu ehdottomasti Toppareiden ’Näen mustaa vain’-versioon, kun taas ’Merisairaat kasvot’ vaatii Hammondin. Geneleciltä kerrotaan, että Aural ID -tiedoston avulla äänimoottori pystyy tuottamaan tarkan äänikuvan stereoja immersiiviääntä kuulokkeilla toistettaessa. Lisätiedot: Genelec, puh. www.riffi.fi 2/2019 19 Tommi Lindell, koskettimet ja laulu ”Liityin Topmostiin 15 vuotta sitten Holopaisen Hollen kautta, jonka olin tuntenut jo Frank Pappa Show’sta 1990-luvun alusta. Minulle Ogelin kasvattina Topmost on ollut ikkuna aikakauteen, jolloin popmusiikkia ei vielä opetettu ja se oli radiossakin harvinaista herkkua. Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset asiat löydät Riffin sivustolta: www.riffi.fi. Haitsut ovat tarpeeksi tuhteja mutta eivät ylijäykkiä, crash sopivan voimakas ja ride erinomainen – kaikki erottuu mitä tekee.” ”Olen ollut musa-alalla koko ikäni – ensin muusikko, sitten artisti ja lopulta tuottaja, joten studiossa on tullut oltua paljon. AV Marketing laajentaa audio-maahantuontiaan Uutena tuotemerkkinä talon katalookiin on liitetty Proel, jonka valikoimissa on musiikkikauppojen kautta myytävien mikseiden, mikrofonien ja PA-settien sekä tarvikkeiden ohessa myös raskaampaan äänentoistoon suunnitellut asennusja keikkalaitteistot Axiom-merkillä. Asiakas voi ladata itselleen oman HRTF-profiilinsa SOFA-tiedostomuodossa (AES-standardi), joka soveltuu formaattia jo yleisesti hyödyntäviin virtuaalitodellisuusympäristöihin (VR) ja peliaudion esitysmoottoreihin. 20-tuumainen pikkusetti osoittautui kuitenkin minulle keikkakäyttöön liian snadiksi. Genelec Aural ID -palvelu tuo nyt yksilöllisen kuulokevasteen muokkauksen tavallisen käyttäjän ulottuville. (017) 83 881 • www.genelec.com Oikaisu Numerossa 1/2019 uutisoimme Adamsonin PA-järjestelmien maa hantuonnin käynnistymisestä, mutta uutiseen oli lipsahtanut virheellinen tieto asianomaisesta tahosta. Sen soundi on aika tanakka ja kantti-isku läsähtää tukevasti, mikä sopii soittotapaani.” ”Symbaalini ovat Istanbulin Traditional-sarjaa, joita on mielestäni helppo soittaa. Alkuperäiset biisit sanelevat pitkälti soundivalintojani. Nämä kehon vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten niiden huomioiminen kuulokkeiden rakenteessa tai pysyvässä vasteessa on hankalaa. Toisaalta yhtä lailla minua puhuttelevat esimerkiksi Eaglesin harmoniat.” AJANKOHTAISTA Genelec Aural ID tekee kuulokekuuntelusta luotettavampaa Kuuntelu kuulokkeilla on äänitettä editoitaessa suosittu työskentelytapa, sulkevathan kuulokkeet pois ympäristön häiriöitä ja helpottavat siten leikkaussaumojen siistintää. Video ladataan Genelecin verkkopalveluun, jossa laskentaprosessi rakentaa kuulijasta yksityiskohtaisen ja mittatarkan kolmiulotteisen mallin. Adamsonin tuotteiden uusi edustaja Suomessa on Intersonic Oy. Konevelhoiluistani huolimatta juureni ovat bändimeiningissä, ja Topmostin repertuaarissa on samoja soulin klassikoita, joita soitimme jo ensimmäisessä ammattibändissäni Bluesshakersissa.” ”Tämä bändi on perustettu kaksi vuotta ennen syntymääni. Lisätiedot: Intersonic Oy • www.intersonic.fi Myyntipäällikkö Marko Ylianttila Intersonicilta Adamsonin osastolla Frankfurtin Prolight & Sound messuilla 2019. Ensimmäinen DW-settini oli bambusta ja koivusta rakennettu EcoX. Menetelmän luvataan tuottavan jopa perinteistä mittausta kattavammat tiedot HRTF:n perustaksi. Kaipasin tukevampaa kalustoa ja hankin DW:n Collector’s-sarjan retrohenkisen vaahterasetin 22-tuumaisella bassarilla
Annetaan miehen kertoa, miten se on mahdollista, mitä se on vaatinut ja millä tavalla ajat ovat muuttuneet. Myös työterveyslääkäri oli rumpalin puolella. Seppo spekuloi, että ilman päivätöitä keikkaa olisi saattanut siunaantua jopa kaksinkertainen määrä. Työnantaja suostui ehdotukseen samantien. – Suurin osa työkavereista ja esimiehistä oli helkkarin kateellisia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tajusin että mähän olisin saanut paremman eläkkeen kaupungilla, mutta liiton eläke auttaa sen verran, että se on melkein samoissa. Asiaa olisi voinut auttaa, jos hän olisi joskus edes pyrkinyt johonkin nimibändiin, TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN SEKÄ SEPPO AHOKKAAN KOTIALBUMI Seppo Ahokas – yli seitsemän tuhannen keikan mies Seppo Ahokas on keikkaillut kuudella eri vuosikymmenellä ja mittariin on kertynyt kilometrien ohella jäätävä määrä esiintymisiä. Osaltaan suuren keikkamäärän mahdollisti Ahokkaalle myötämielinen työnantaja, jonka kanssa sovittiin nelipäiväisestä työviikosta. Kyllä siitä saikin kuulla ja monta kertaa oli lopputilikin lähellä, kun välillä olin saikulla ja keikkailmoitus oli lehdessä. 20 www.riffi.fi 2/2019 S eitsemän tuhatta keikkaa on huikea luku kenelle tahansa muusikolle. Erikoiseen järjestelyyn päädyttiin, kun Ahokkaalle yhtyeineen tarjottiin Satakuntatalolta vakituista kahta keikkaa viikossa, joista toinen oli arkena. – Mä en ikinä ottanut mitään liksaa siitä – tottakai kaikki soittajat sai, mutta mä en ottanut mitään. Hän kirjoittaa vaikka sairauslomaa, koska keikoilla käynti on tärkeää mielenterveydellisistä syistä. Mutta jopa työpaikkalääkäri suositteli monta kertaa, että Ahokkaan on päästävä käymään keikoilla. Ne luuli, että mä tienaan ihan saakelisti. Jättimäisen keikkamäärän ohella hän työskenteli neljäkymmentäseitsemän vuotta Espoon kaupungilla mittausosastolla. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 20 3.4.2019 10.17. Ja Ahokas kiitti työnantajaa joustosta soittamalla kaikissa mittausosaston juhlissa, joita oli satoja. Tässä tapauksessa asiasta tekee vielä ihmeellisemmän, että Seppo Ahokas ei ikinä edes ole ollut täysipäiväinen muusikko
Aikansa laskeskeltuaan hän päätti kuitenkin jäädä päivätöihin, sillä ehkä normityönteko löisi paremmin leiville ja antaisi turvaa tulevaisuuteenkin. Kyllähän sen huomaa näistä tanssipaikoistakin. Kesk: Helsingin työväen soittokunnan patarumpalina. Risto esitteli mut, että nyt hän on löytänyt aivan fantastisen basistin ja tarvitaan basso. – Mä totesin heti, että basistinkin pitää olla aika skarppi, että se kuulostaa edes joltakin. Kaikki on jotain levymusiikkitai karaokepaikkoja. Ja multa joku toisinaan kysyi, että mitä sä oikein siellä soitat. Nyt kitara veke ja alat soittamaan bassoa. Ja aina käteisenä. Rakenteet ja tempot suunnilleen. Kunnon tangoja, foxeja tai humppia ei ole tullut enää herran aikoihin. Muuttuva maailma ei ole ollut vanhan ajan tanssibändeille kovinkaan armollinen. Myöskään hääkeikkoja ei Ahokkaalla ole enää juuri ollenSeppo Ahokas Vas: Pauli Kömin orkesteri Matinkylän pirtillä 1970. Bassoa Ahokas soitti kaksi vuotta, kunnes tuli lähtö armeijaan. Ei ammattisoittajaksi Ahokkaan aloittaessa soittouraansa 60-luvun alussa muusikon ammatti oli ihan realistinen vaihtoehto. Mutta kun hänellä ei ole ollut tapana tyrkyttää itseään mihinkään – itse ne on kokoonpanot kasattu. Sunnuntain päivätansseista sai 14 markkaa ja iltatansseista 23 mk mieheen. Nimittäin kun rumpujen taakse siirtyi niin kukaan ei tullut sanomaan, että sä soitat väärin. Mä pääsin aina joka juttuun heti kyytiin. Totesin hänelle, että eiköhän se ole ihan hyvä, mä kokeilen sit keikalla. – Kuuntelin rumpali-Riston soittoa, joka ei kovinkaan kaksista ollut ja mietin että kyllä musta pitää parempi kuin toi tulla. Vain rummut, hanuri ja kitara. Ahokas kärjessä n. 2000-luvulla tanssipaikkoja, jossa oli elävää musiikkia oli noin kolmekymmentä, nyt ei ainuttakaan. Jokaikinen perjantai, lauantai ja sunnuntai kaksi vetoa per päivä. Hän ehti soittaa kitaraa Risto Kujanpään yhtyeessä vuoden. Seuraavalla viikolla Kujanpää vei nuoren kitaristi-basistin Helsinkiin Westerlundin musiikkiliikkeeseen, jossa oli myyjänä Herbert Katz. Päiväja iltatanssit. En edes virittänyt, mutta soitettiin joku valssi ja siinä mä pumputin mukana. Kitarasta rumpuihin Musisoinnin Seppo Ahokas aloitti kitaralla vuonna 1963, jolloin hän kävi neljä vuotta Ingmar Englundin opissa. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 21 3.4.2019 10.17. Siihen aikaan sain mun rättisitikan tankin täyteen viidellätoista markalla. Itseasiassa samoja kappaleita esitetään vielä tänäkin päivänä. Ahokas muistelee 60–70-lukujen aikoja haikeana ja samaan aikaan tuohtuneena. Oikeisiin tempoihin pitää aina pyrkiä, kun yleisössä on usein kilpatanssijoita, jotka tulee herkästi näyttämään kelloa, että vähän liian hidas tai nopea. Bändillähän oli tietysti puute basistista. Jonkin verran oli myös nuotteja. Risto sanoi ekan biisin jälkeen, että jumalauta, sä olet synnynnäinen basisti. Muuten lapuista soittaminen ei noihin aikoihin ollut mitenkään välttämätöntä. Eli se oli huomattava raha silloin. Kymmenen vuoden kiinnitys Vanhankaupungin aikoihin bändin repertuaari käsitti noin sata biisiä, ja määrä kasvoi koko ajan, kun yhtään ei pudotettu pois, uusia vain lisättiin valikoimaan. Ei ole mitään. Ahokasta ei pelottanut hylätä lypsävää lehmää eli keikkaa bassolla, vaikkei tiedossa ollutkaan palkkahommia rumpalina. – Muistaakseni jonkinlaista eläkettä on kerääntynyt muusikkojen liiton kautta vasta vuodesta 1986. – Kun nimi sanotaan, kyllä mä ne muistan. Keikkailusta on tuon jälkeen kyllä karttunut ”muutaman satasen” lisä päätyöstä kertyneen eläkkeen päälle, mutta olisihan se mukavaa, jos ne 60–80-luvulla tehdyt älyttömät keikkamäärät olisivat myöskin kasanneet pottia. Vuoteen ’86 asti kaikki keikat on menneet kankkulan kaivoon. – Risto kysyi kerran että olenko koskaan soittanut bassoa. Esimerkiksi Pauli Kömin yhtye, jossa Ahokas soitti rumpuja, teki Helsingissä Vanhankaupungin seuraintalolla vuosina 1968–78 kolme vakikeikkaa viikossa. 1986. Vaikka keikkaa riitti, myös treenata piti joka viikko, sillä ohjelmistoa piti uudistaa tasaisin väliajoin. Kokeilepa tuosta. Kun radiossa soi uusi kappale, se plokattiin korvakuulolta ja hiottiin esityskuntoon jo seuraavalle viikolle. Siihen aikaan hanuristitkaan ei vielä soittaneet bassoja, kuten nykyään. – Se oli todella taitava kitaristi. Millainen työ oli sadan kappaleen muistamisessa. Se oli mulle kauhean helppoa. www.riffi.fi 2/2019 21 joka kiertäisi vakituisesti. Ainoot paikat, johon mua nykyään pyydetään soittamaan, on eläkeläisten päivätansseja. Katz toi siihen Framus-merkkisen basson, että kokeile tätä. – Enää ei ole ohjelmistoon tullut mitään uutta. Sitä ennen hän oli ehtinyt ostaa itselleen rummut, joita hän pääsi soittamaan aktiivisesti myös varusmiesaikanaan. – Joka viikonpäivänä oli tanssit, mutta meillä oli viikonloput, joissa oli paras maksu. Solistia ei treeneissä näkynyt, mutta usein juuri hän toimitti vihkot uusista kappaleista ja keikalla sitten nähtiin. Räppiä me ei soiteta, enkä ymmärrä siitä mitään. Suksee oli kova, jonoa oli aina. Ei siinä kehdannut alkaa pompottelee. Oik: Mittausosaston päällikön Kalervo Lähteenmäen läksiäiset
Luvuksi saadaan neljätoista. – Ne kääntyy usein ovella pois, kun eivät pääse laulamaan. Ei ole ollut mitään valittamista sen suhteen. Ei sellaisia soiteta enää missään häissä. hienoa musaa soittavilla bändeillä ei ollut enää keikkaa vaan tilalle tuli nää humppabändit. Eniten keikkaillut kokoonpano lienee Pauli Kömin yhtye. – Silloin kun me alettiin soittaa siellä Vanhankaupungin tanssilavalla, niin tanssiravintoloissa soitettiin semmosta hienoa ravintolamusiikkia. Ne katto, että jos yksikin on kännissä, niin ei tule rahaa. Eikä ”mitään rokkia”. 22 www.riffi.fi 2/2019 kaan. Treeneissä aina selvinpäin ja sovittiin kaikki jutut, mutta keikalla taas aina kännissä. Kiireisimpinä aikoina keikkaa vedettiin joka päivä ja hiljaisempinakin vähintään neljä kertaa viikossa. Ei tällasten humppabändien kohdalla ollut puhettakaan, että me oltais voitu vaatia jotain tommosta. Ei niitä voi liiemmin edes ottaa vastaan koska hääpareilla on nykyään kovat vaatimukset siitä, mitä pitää soittaa. Kilpailu oli kovaa ja pakotti kotimaiset bändit laskemaan hintojaan. Voi myös olla mahdollista että jotain on unohtunut. – Kyllä me joka paikassa saatiin hyvät ruoat. Mutta kun samaa vikaa tahtoi olla joka tyypillä. Muita mainitsemisen arvoisia tai vähintään erikoisempia kokoonpanoja ovat Veikko Sarajanojan yhtye, Helsingin työväen soittokunta, HKL:n raitiovaunupuolen soittokunta, Nummelan soittokunta ja Helsingin palokunnan soittokunta. Kaiken tämän lisäksi Ahokas teki edellämainittuina vuosina myöskin siivoushommia. Tuttavapiiristä on monta mua nuorempaakin soittajaa viina vienyt. Bändeillä oli smokit päällä. Minä lasken ja Ahokas luettelee. 70-luvulla oli meno hurjaa Soittointo ei ole mieheltä hiipunut missään vaiheessa. Täytyy sanoa, että kyllä entisiä aikoja on ikävä. Tuolloin päällä oli kymmenen vuoden vakikiinnitys Vanhankaupungin seuraintalolla. Mutta tänä päivänä ei keikoilla dokuja ole. En myöskään luettele tässä kaikkia, mutta kerrottakoon, että ura alkoi Reima Rautjärven triossa, siitä Risto Kujanpään orkesteriin. Ajat ovat muuttuneet Kysyttäessä Ahokkaalta miten meininki on vuosien varrella keikkapaikoilla muuttunut, tulee ensimmäisenä tietysti mieleen, että bändit on laitettu pihalle ja karaokelaitteet ovat tulleet tilalle. – Kyllä se valvominen ja varsinkin viinan kanssa pelaaminen verottaa varmasti. Oik: Seppo Ahokkaan trio Satakunta talolla 1992. Mulla oli saxofonin soittajia, jotka oli toinen toistaan kovempia juoppoja. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 22 3.4.2019 10.17. – Yleisesti puhuttiin siitä että puolalaiset bändit soittaa kauhean halvalla. Hän toteaa, että ”tää on aika kovaa hommaa, mutta jotenkin sitä vaan jaksaa”. Aikaisemmin ihmiset kävivät vaan syömässä ja bändit soitti vaan taustamusaa. Se meni pikkuhiljaa siihen, että näillä ns. Ennen oli asiat toisin, joka keikalla joku oli jurrissa. Melkein ilmaiseksi ja vie meidän leipää. Meinas paukut loppua. Jopa raivoraitis Seppo kärsi vuonna 1970 huonosta maineesta viinaan menevien bändikaverien takia. Bändien kohtelu ei taas ole hänen mielestään mitenkään muuttunut. Kymmenessä vuodessa ehti myös ravintoloissa musiikkipolitiikka muuttua. Kuudella vuosikymmenellä keikkailleelle Seppo Ahokkaalle musiikillisesti parasta aikaa oli vuodet 68–78. Joskus soitettiin jonkun rokkibändin kanssa samalla keikalla, niin niillä oli hirveet vaatimukset. Päällimmäisenä syynä jaksamiseen on varmasti, että hän ei ole ikinä käyttänyt alkoholia tai tupakkaa. Sitä sai aina jännittää kun keikat oli mun nimellä, että kuka on jurrissa. Se johti siihen, että suomalaisten bändien piti alkaa soittaa ja laulaa samalla tavalla kuin ne. Samoihin aikoihin Suomessa alkoi pyöriä ulkomaalaisia, varsinkin Itäblokista lähtöisin olevia bändejä, jotka suorastaan polkivat hintoja. – Eihän me osata soittaa mitään räppejä ja rokkeja, mitä ne haluaa. Ihmiset haluavat itse laulaa. Että muuten ei tulla. Ravintoloissa huomattiin, että sellainen musiikki ei enää vedä tanssikansaa sisään. Selvää on että suomalaiset eivät liiemmin hinnanpolkijoista pitäneet. Ja päivätyöt päälle. Vaikka usein puhutaan, että vasta Remu Aaltosen ilmestyessä musiikkibusinekseen, alettiin bändejä kohdella kunnolla. Kaikki valssit ja tangot saa unohtaa. – Sain kuulla sellasia juttuja, että Ahokkaan Sepon juoppobändi on taas täällä. – Silloin oli sen verran velkaa, että vielä siivosin Jorvin sairaalan kahvilan joka yö. Ja niille hommattiin sitä juomaa. Kyllä me jouduttiin hintojakin polkemaan välillä, kun muuten keikat olis menneet ulkomaisille bändeille. Ajoin keikalta suoraan Jorviin, siivosin kahvilan, nukuin pari tuntia, lähdin töihin, sieltä keikalle ja sieltä taas Jorviin… Meinas tulla hulluksi, se piti sitten lopettaa. Vas: Veikko Sarjanojan yhtye 1990. Sitten sai selittää, kun meni hakemaan rahaa. Nyt aktiivisimpana yhtyeenä toimii Paradiso, jonka kokoonpano vaihtelee duosta trioon. Ne veti tanssikansan takaisin ravintoloihin, mutta samaan aikaan vanhat tanssipaikat alkoi kuolemaan. Vuosina 82–90 meinasi soittointo kuitenkin hiukkasen hiipua. Ja nehän soitti ja lauloi saakelin hyvin. Kaikki ravintolat Helsingissä oli täynnä tanssikansaa. Semmosille soittajille oli pakko antaa monoa, ja toista vaan tilalle. Muutenkin keikkaa oli pirusti ja ihmiset halusivat kuulla vanhaa tanssimusiikkia. Kokoonpanoja riittää Seppo Ahokas ei ole ikinä laskenut, monessa kokoonpanossa hän on soittanut. Piti olla takahuoneessa viinaa ja kaljaa talon puolesta, tai eivät tule paikalle ollenkaan
– Jaahas, te voittekin painua saman tien ovesta ulos. No pakkohan se oli suostua. Ja se hajos vasta viime kesänä. Keikkoja kyllä löytyy niin paljon kuin haluat, mutta meidän liksoilla. Vaikka hän on ollut viisikymmentä vuotta Muusikkojen liiton jäsenenä, niin heidän hintojaan on ihan turha lähteä pyytämään. Hiacella yksi tankillinen kesti 900 km. Asui laivalla ja kivaa oli, kun ei ollut kulujakaan, mutta nyt eläke on vain 700 euroa. Keikkojen myynti on hänen mukaan ”sen verran raakaa hommaa”. – Kyllä kuulun. Muusikkojen liiton hinnat saa unohtaa. Aijjaa, koska lähdetään?” Pellen kanssa keikalla Oltiin Luumäellä Pelle Miljoonan kanssa samalla lavalla. – Ja se riitti sille. Jos alat vaatimaan liiton minimiä, ei tarvi tulla. – Mun edellisellä, vuoden 2005 Hiacella ajoin viidessä vuodessa 500 000 kilometriä. Bändissä soittaneet suomalaiset saivat kuulemma normaalipalkan, mutta yhtyeen italialainen jäsen sai keikasta vain sen verran, että sillä sai yhden lihapiirakan ja Coca-Colan. Tankillinen on satasen paikkeilla. Muuten voisi hiukkasen ahdistaa ja ketuttaa, sillä ajokilometrejä hänelle kertyy vuodessa keskimäärin 80 000 kilometriä. Kyllä se tietysti vähän jurppi. – Minimiliksa on tänä päivänä arki-illasta kaksisataa euroa mieheen. www.riffi.fi 2/2019 23 Joskus hinnoittelu ei ollut bändeistäkään kiinni. – Hämeenlinnassa oli Viihdehuolinta-niminen ohjelmatoimisto. Paikat ovat kestäneet pitkät automatkat, eikä mitään tautejakaan ole ollut, vaikka mies tykkää ajaa ikkunat auki – kaikkina vuodenaikoina. Neuvottelut saattoivat olla toisinaan eriskummallisia. – Lähdin kävelemään ja se huusi mulle, että tulkaa vaan takasin, mutta sitten mennään meidän palkoilla. Ahokas kertoo tuttavastaan, joka oli ollut laivalla ulkomaalaisessa bändissä muutaman keikan ajan. Jos saat siitä parisataa euroa ja puolet menee kuluihin niin ei paljoa juhlita. Osaa se suomalainenkin riistää. No en, hirvee matka. Mutta siellä olis yks keikka. On sitä Seppo Ahokaskin joutunut monasti nöyrtymään palkkaneuvotteluissa. Maapallon ympäri kaksi kertaa vuodessa Onneksi Seppo Ahokas pitää autolla ajamisesta. Viimeistään nyt alkaa kirjoittajakin ymmärtää, että ehkä tanssimuusikon hommalla ei ihan helpolla leiville lyödäkään. Vanha vitsihän menee näin, että ”Lähdetkö käymään Lapissa. on säästynyt suuremmilta vaivoilta. Vas: ”Kansikuvapoika” 1997. Ne tykkää soittamisesta niin paljon että lähtee mieluummin ilmaiseksi keikalle, kuin istuvat himassa telkkaria kattomassa. Sillä määrällä kiertäisi maapallon kaksi kertaa. Saatte kyllä palkat, mutta tää porukka haluaa nyt vähän erilaista tavaraa. Tänä päivänä seuraavat esimerkit täyttäisivät luultavasti ihmiskaupan tunnusmerkit. Kun tulin ovesta sisään, niin ensimmäinen kysymys oli, että kuulutteko Muusikkojen liittoon. Sen alle ei sais mennä yhtään. Parhaimpina keikkavuosina kilsoja kerääntyi satatuhatta. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 23 3.4.2019 10.17. Jatkakaa vaan samaa meininkiä”. – Kyllähän soittajat on aika hulluja. Ja saihan se tietysti asua sillä laivalla… Mun yks bulgarialainen tuttu, helkkarin hyvä laulaja ja rumpali, oli tehnyt kaksikymmentä vuotta keikkaa Viking Linella kansainvälisessä orkesterissa saamatta koko ajalta senttiäkään eläkettä. Oik: Markkinointia vuonna 2001. Jos mä lähden keikalle vaikka Savonlinnaan tai Kiteelle, niin se on viissataa kilsaa per sivu – eli tuhat kilometriä per keikka. Muutaman kerran olen nukahtanut ja herännyt väärältä kaistalta. Satunpahan tietämään, että bändit soittaa nykyään keikkoja alle satasella per naama. Hanuristi kun tuli siihen mun viereen lavalle ja alkoi kaivamaan soitintaan, niin joku jätkä huusi, että ”soittakaa mitä vaan, mutta haitariin älkää koskeko! Älä vaan nosta sitä haitaria syliin!” – Puoli tuntia soitettiin ja isäntä tuli sanomaan, että nyt soitetaan levyjä. Tottakai kulut jakaantuu mitä enemmän porukkaa on kyydissä. No, ei kai siinä mitään. Juu, että ”jatkakaa vaan samaan malliin kuin Pelle Miljoona…” Nehän soitti vielä meidän kamoilla. Ajoja soittokilometreistä huolimatta Seppo Ahokas, 70v. Odoteltiin siinä illan loppuun että saatiin kamat pois. – On kiva ajaa kun ilma vaihtuu. Ohjelmatoimisto ja muut välittäjät olivat vieneet kaikki. Pari hirvija peurakolaria on myös sattunut kohdalle, mutta eniten Ahokasta kuitenkin riipii peltipoliiseilta saadut sakot. Pellen lopetettua isäntä tuli mulle, että ”Nyt on hyvä fiilinki, kansa on ihan haltioissaan
Sinne meni liksat. Kauanko tuota voi muusikko jaksaa. Hanuristi pyöritti lihakauppaa Helsingissä ja kun käytiin hakee se sieltä kaupalta sulkemisen jälkeen – eli puoli kuuden aikaan – se oli niin mäsässä, ettei kunnolla pystyssä pysynyt. Kytkee vain soittimensa ja päämikrofoninsa. 24 www.riffi.fi 2/2019 Kun musisointi ei ole se ainoa juttu Seuraava tarina kertoo karmivasti, millaista keikkameininki oli pahimmillaan silloin joskus. – Se on oikein semmonen soittajan vitsaus. Ei saa häikästä yleisöä, eikä bändiä. 265 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi FENDER MUSTANG LT25 Suositun vahvistinsarjan 2019 uutuus – heti varastosta! 158 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com 539 € Commander Sport on monitoiminen, kosteutta sietävä PA-järjestelmä. – Kamojen kasauksessa on hirvee homma. Tokalla tunnilla hän vähän selkis ja viimeisellä tunnilla se pysty soittamaan jo omat osuutensa. Mä laitan kaiken muun. Ainakaan kirjoittajan mieleen ei tule montaa seitsenkymppistä, jolta taittuisi vielä sekin 500 kilometrin ajorupeaman päälle. – Kun noi liksat on mitä on, niin mä olen joustanut siinä, että mä hoidan kamat lavalle, ja toinen tulee sitten kun pääsee. Käskettiin kaveria olla soittamatta yhtään mitään. Onneksi mulla on kaikennäkösiä kärryjä, joilla pystyy helpottamaan sitä raijaamista. Fonisti vetää alusta loppuun kaikki soolot. Päätettiin vaan lähteä ajamaan sinne Karkkilaan, kun matka kesti toista tuntia. Kunhan nojailee siinä pystyssä. Niissä soittopiireissä joissa pyörin, on osa soittajista kasikymppisiä ja vielä vanhempiakin ja täysi into päällä. Nykyään aika pitkälle yksin raijaan kaikki kamat ja säädän ne. u n näyteikkuna Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Double Moon Chorus-, flangerja vibratosoundeja analogisesti. Basisti meni sen eteen seisomaan. Mikäs moiseen itsensä piiskaamiseen mahtaa olla syy. Ajat ihan rauhassa keskellä yötä, eikä ketään näy missään. Mitä vielä, äijä senkun nukkuu. Yhtäkkiä välähtää. Ne vie oman aikansa. Keikan jälkeen puretaan kyllä aina yhdessä. Joissakin paikoissa kantaminen on helvetin vaikeata – vaikka viidenteen kerrokseen ja siinä meinaa selkä katketa. Meillä oli saakelin hyvä hanuristi, mutta silläkin oli juopon vikaa. Vaikka Ahokas keikkailee nykyään pääasiassa duona, on kahdellakin soittajalla tavaraa mukana ihan riittämiin. Nostettiin mies lavalle, haitari syliin ja laitettiin seinää vasten nojaamaan. Meillä on valotkin mukana joka keikalla. – No mä olen ajatellut, että kun kahdeksankymmentä täytän niin sitten lopetan. Oli kauhea pakkanen ja me ajettiin ikkunat auki koko matkan, että saatais se hanuristi selkoomaan. Se ottaa niin päähän, kun niitä sakkoja tulee vähän väliä. Vaikka kuinka tiedostat sen kameran olemassaolon, niin sitten sen unohtaa ja sitten välähtää. Kannettavaa on paljon. Eikä siinä vielä kaikki, jonkun pitää roudata ne kamatkin. Siihen on vielä kymmenen vuotta. Lähdettiin mun autolla keikalle. – Näin mentiin ensimmäinen tunti. – Vuonna ’72 oltiin mun nimellä keikalla Karkkilassa. Perillä kasattiin kamat, ja fonisti kulki tän hanuristin kanssa siellä ulkona ja pyöritteli sitä lumihangessa ja hieroi jäätä niskaan. Just vähän ennen vetoa ne tuli käsi kädessä sisään. Teet hyvän keikan ja olet ajanut sinne kolmesataa kilsaa. Ajat ovat totisesti muuttuneet. 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 24 3.4.2019 10.17. Kun hanuristi tulee, se tulee melkein valmiiseen pöytään. Ja siinä on aina riskinä että korttikin lähtee
Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 289 € 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 25 3.4.2019 10.17. DLX-hinta: 299 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi KETRON SD90 komppija soundimoduli Markkinoiden paras moduuli – myös suomalaiseen makuun! 2 750 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Marshall Origin 50C täysputkicombo 50W silkkaa Marshall-voimaa Tämä klassisesti muotoiltu combo pitää sisällään moderneja ominaisuuksia, kuten mm. www.riffi.fi 2/2019 25 n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi ARTURIA MICROFREAK Monipuolinen parafoninen digitaalisyntetisaattori analogisella filtterillä. 699 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi LTD EC-1000T Markkinoiden ensimmäinen soitin Fishman Fluence Open Core -mikrofoneilla. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Marshallin uusi tehonalennin, Tilttoiminto (normal/high treble) sekä Gain Boost. Kolme eri voicea – ennenkuulumaton selkeys ja ilmavuus! 898 € MEIDÄN HINTA: Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Martin GPCX1RAE 895 € Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 5.6.2019 ilmestyvässä numerossa 3/2019. Stealth on kehitetty yhteistyössä 92 huipputuottajan ja -artistin kanssa, jotka hioivat sokkotesteillä Stealthin tonaalisen karaktäärin viimeistä piirtoa myöten täydelliseksi. Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Lisätiedot Aston Stealth -mikrofonista sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi ASTON STEALTH Aston Stealth on studioja livekäyttöön tarkoitettu vallankumouksellinen mikrofoni, joka tarjoaa neljä valinnaista voice-tilaa, sisäänrakennetun Class A -mikrofonietuasteen automaattisella phantom-tunnistuksella, erinomaisen suuntaavuuden sekä lähes olemattomat käsittelyäänet
Ilmaiset toimitukset. 1 899 € LINE6 HX Stomp Täysiverinen HELIX-kitaraprosessori! Yli 300 vahvistinta, efektiä ja kaiutinmallinnusta kompaktissa paketissa! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 250 € Jo vuodesta 1946! H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 995 € Nano 305 FX 696 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Crumar Seven Vintagea modernisti mallintava keikkapiano. F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 199 € SONOR Perfect Balance Sonorin ja Jojo Mayerin suunnittelema yksinkertaisen nerokas bassorummun pedaali. Loopin pituus jopa 5 minuuttia! 289,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Useita värejä. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 26 3.4.2019 10.17. Suositeltava viritys A-D-F#-H tai D-G-E-A. Tule tutustumaan Nummelan myymälään. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Matonin omalla kaksoismikkisysteemillä tai ilman. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Quantumloop Näppärä digitaalinen stomp box ja loopperi esim. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Standard-malli. 539 € F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. Kaikki klassikkosähköpianosoundit sekä laadukas koskettimisto samassa tyylikkäässä kuoressa. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 64,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Delta Sound Ajurintie 18 NUMMELA 050 302 1035 www.deltasound.fi Maton EBG808TE Tommy Emmanuel ja muita malleja Hinnat alkaen Nyt niitä saa Suomesta: huippulaadukkaita, Australiassa käsintehtyjä kitaroita. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! CASIO PX-S1000 Maailman kompaktein 88-koskettiminen digitaalipiano aidolla vasaratuntumalla. 649 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. trubaduureille. 26 www.riffi.fi 2/2019 n näyteikkuna F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Piano, laulu ja kitara. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! ORTEGA K1 sopranino-ukulele Keiki Pikkuruinen uuden sukupolven ukulele. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Bohemian Rhapsody -nuottikirja 24 € Hittielokuvan soundtrackin 20 kappaletta nuottikirjana
20-27 Seppo Ahokas_Na?yteikkuna.indd 27 3.4.2019 10.18. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/aston Aston Stealth 289 € Markkinoiden monipuolisin mikrofoni. 198 € St. www.riffi.fi 2/2019 27 DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 759 € Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi. PRS SE-TE40ETS Täyspuinen kuusikansi, PRS hybrid „X“/Classicalrimoitus, Fishman GT1 -mikrofonijärjestelmä ja todella upea viimeistely Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Tokai Custom Shop TTE-200 Thinline Seafoam Green 1 799 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG One – Ensimmäinen polyfoninen analoginen syntetisaattori Moogilta yli 35 vuoteen! Saatavana 8tai 16-äänisenä. 6 990 € / 8 990 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € NUX B3 Lähetin ja vastaanotin muuttavat minkä tahansa mikrofonisi langattomaksi! 179 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 599 € Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 2 990 € Yamaha TF-3 digitaalimikseri 24-kanavainen digitaalimikseri hyvä-äänisillä D-PRE etuasteilla ja mobiililaitetuella. 4 mallinnettua kanavaa, joissa 2 presettiä / kanava. Akku vakiona. Valmistettu briteissä. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi NUX Mighty 20 BT 20W kitaravahvistin bluetoothilla
Lisäksi yksi julkaisuformaatti on ollut digitaalinen suoratoisto, jossa levy oli ehtinyt ennen Tavastiaa olla pari viikkoa. Sisältö on sama kaikissa, soundit hieman erilaisia. Muistan vielä, kun lähetettiin mailia On The Rocksiin, eikä kukaan vastannut. Taidetaan olla uudenlaisen aallon tuntumassa. Toki säännöistä poiketaan, kun siltä tuntuu. – Neljä tai viisi kertaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa pääesiintyjänä. 28 www.riffi.fi 2/2019 Duo ja Duo T avastian takahuoneeseen saapuvat Ursus Factoryn Jussi Pelkonen, kitara/laulu ja Aleksi Allu Ripatti, rummut/ perkussiot/laulu. Biisejä oli yli vuoden ajalta. Illan ohjelmassa on kaksi duoa: rämäkän energisillä keikoillaan ja toki myös valloittavilla biiseillään alati kasvavaa fanijoukkoa kerännyt Ursus Factory, jolle kyseessä on kakkosalbumin julkaisukeikka. – Pohjat on äänitetty kahdestaan livenä studiossa. Farmariautollinen Vuosi ennen tätä haastattelua Ursus Factorya kuvattiin Tavastian lavalla tunnin mittaisen keikan verran. Duon ajatus ja liven tuntu, mutta studiosta saa ottaa kuitenkin kaiken irti. Vinyyliin on kuitenkin panostettu eniten ja siitä on suurin painos [300 kpl; CD:tä tehdään 200 kpl]. Ideoita on tietysti tosi paljon ja tämän duon musiikillinen todellisuus on sellainen, että tätä voi viedä vaikka minne. Kerran ollaan oltu Sydän Sydämen kanssa viimeisenä esiintyjänä, mutta se on kuitenkin pitkän linjan bändi, joten se oli fifty-fifty keikka. Suomen tunnetuin rockklubi Tavastia. Pikkuhiljaa mesta mestalta on rakennettu mainetta ja nyt ollaan täällä, Jussi kertoo. – CD on ainoa formaatti, joka ehdittiin saada täksi illaksi myyntiin. Kaikissa biiseissä on päällekkäisäänityksiä, ainakin jotain triangelia tai kitaraa. Okei, alkuajoilta meillä on yksi levyttämätön keikkahitti, mutta julkaisematonta materiaalia ei ole ollenkaan. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että ei soiteta bassoa, vaan kaikki tehdään kitaralla ja oktaaverilla. Harkitusti toteuttaen Kuinka pitkä prosessi levyn tekemiseen tarvittiin ja miten toimittiin. – Meidän työtapaan ei kuulu tehdä biisejä varastoon ja tässä tapauksessa tehtiin niin monta biisiä kuin levyyn tarvittiin. Ekaa levyä [Älä Lopeta Uskomista Rakkauteen Beibi, 2017] painettiin 500 kappaletta ja ne on kohta menneet. Fanit olivat siis ehtineet jo kuunnella uudet biisit. Video on nähtävissä TEKSTI: TIMO KOSKINEN Duo ja Duo – kaksi kahden soittajan bändiä valtasi Tavastian Lauantai-ilta. 28-31 Duot.indd 28 2.4.2019 19.02. Vinyylissä ja CD:ssä on eri masteri formaattia palvelevalla tavalla. Ja tänään soitetaan kaikki levyn biisit. – Väinö on ensisijaisesti äänittäjä ja miksaaja. – Luova vaihe oli pitkä. Aika harvassa on sellaiset bändit, jotka eivät tee mitään päällekkäisäänityksiä, Allu täydentää. Meillä on Electric Ladyland/Beach Boys -asenne – studio on instrumentti – yhdistettynä duoon livenä. – Tilanne helpottuu, kun soittaa pitemmän aikaa ja julkaisee levyjä. Tavastialle pääesiintyjänä pääseminen on suomalaisessa rockskenessä tavoiteltu saavutus eikä se kaikille onnistu. Otetaan vaikka seitsenhenkinen torviryhmä. Ei soiteta risteäviä kitaralinjoja, mutta tuplauksia ja muuta saa olla. Molemmat kertovat tulossa olevan duon kaikkien aikojen hienoin show, koska valaistukseen on luvassa talon oman hyvän kaluston lisäksi ylimääräistäkin ja vierailijoitakin on tiedossa. – Meillä on miksaaja/äänittäjä/tuottaja Väinö Karjalaisen kanssa kehittynyt omanlainen visio siitä, miten tätä bändiä pitäisi äänittää levylle. Itse studioprosessi oli tosi tiivistettyä. Aikaisemminkin he ovat tässä salissa esiintyneet. Uusi levy on nimeltään Pinkki Pilvi ja se julkaistaan nykykäytännön mukaisesti vinyylinä, C-kasettina – ja CD:nä. Ja toisena kokoonpanona lauteille kapusi vanhan lännen lainsuojattoman mukaan nimetty garage/ alt rock/blues -rockduo The Pearl Harts. Liput myyty loppuun. Jos homma lähtee pitkälle, niin sitten se lähtee, Jussi määrittelee. Aina pohditaan, milloin on perusteltua mennä duosta isompaan sointiin, Jussi määrittelee – Biisien pitää kuitenkin kuulostaa tarpeeksi samalta livenä kitaralla ja rummuilla toteuttunakin, Allu jatkaa. Tuottaminen on tehty kolmestaan, mikä tarkoittaa, että taiteelliset ratkaisut, kuten esimerkiksi kuinka monta kitaratuplausta tai mikä soundi tai mikä on biisijärjestys ovat meidän valintoja. Levy äänitettiin kolmen-neljän kuukauden aikana loppusyksystä sessioissa, Jussi aloittaa
Triangelilla soitetaan nopeaa rytmiä. Pinkkiä pilveä omin silmin youtubessa ja soundit ovat siinä onnistuneet hienosti. Allu aloittaa laitekatsauksen: – Minulla on aika harvinainen suomalainen Waccon custom-rumpusetti. www.riffi.fi 2/2019 29 Ursus Factoryn kaksikko sai haastattelun ohessa tehtäväkseen valita uudelta levyltä yhden kappaleen perusteellisemmin tutkittavaksi. – Siinä on erikoinen C-osa, joka tulee parikin kertaa. Studiossa äänitettiin pohjat duona ja kun lauluja piti ruveta tekemään huomattiin, että nyt menee sietämättömän korkealta ja mitähän sekin olisi, jos kiljuisin koko biisin. Laulutkin oli jo tehty, mutta huomattiin, että olen soittanut triangelin huonosti, eikä se toiminut muutenkaan. Biisi ei sentään mennyt romukoppaan, vaan shiftattiin kaikkea alaspäin, myös rumpuja. – Biisin sanoituksia pyörittelin ihan viimeiseen asti ja sain ne valmiiksi muutaman kierroksen jälkeen. Biisikohtaisesti saattoi olla yhdestä neljään mikkiä äänitettäessä laulua. Ja näin jälkikäteen väitän, että biisi kuulostaa hyvältä juuri tästä syystä ja koska tehtiin vielä kitaralle päällekkäisäänityksiä drop-D-vireestä. Lisäksi olin juuri aikaisemmin kuunnellut jotain klubibiisiä, jossa laulettiin jollain slaavilaisella kielellä – en ole löytänyt sitä biisiä enää – ja sen vaikutteet ja tunnelma sekoittuivat nu-metalriffittelyyn ja kilkutukseen ja tuloksena oli hieno uusi kappale meille, Jussi jatkaa. Levylle haluttiin myöhäisessä vaiheessa potkuisaa ja perinteistä rokkimenoa. Allu valitsee biisin Pakko Mennä Keskukseen. – Kappaleessa on myös nepalilaisen ystäväni näyttämä nepalilainen biitti mukailtuna. Jos homma olisi isompi, minulla olisi kitarateknikko tuomassa aina uuden kitaran. Sen verran poppimeininkiä meillä on, että laulu on pinnassa ja painotus on sellainen, että lyriikoista saa selvää. Jammaillessa alkoi löytyä kokonaisuus. Jussi aloittaa: – Intron jälkeen tuleva kappale Tähdistöön oli polveileva. Ennen sitä, mennään hetkessä: jos on epävireessä, niin viritetään ja jos on vireessä, niin soitetaan. Kaksikon mielestä videosta saa hyvän käsityksen siitä, mitä heidän keikallaan voi tapahtua – ja kalustokin on edelleen kutakuinkin sama. Kyllä kitara tottelee aika hyvin ja sen saa korjatuksi vaikka biisin kulkiessa. Väinö kaivoi esiin metalliset hyllynkannattimet ja soundi oli hyvä, Väinön soitto oli hyvä, joten levylle päätyi hyllynkannattimien naputusta. Ensimmäistä kertaa käytin Marshallin JCM800:a, joka on todellinen rokkivahvistin. – Se on välillä haaste. Usein toimitaan niin, että sanoituksina on aluksi jonkinnäköiset vaan suomeksi tai englanniksi ja vasta lopussa haetaan, mitä näillä tavuilla voisi laulaa. Tuon videon alussa Jussi käsittelee Straton virityskoneistoa rankalla otteella – aiheuttaako moinen ongelmia vireen kanssa jatkossa. – Väinö on huippuäänittäjä ja ennen aloittamista puhuttiin jo, että lähdetään hakemaan erikoisia soundeja hyvin äänitettynä. Eivät kyllä ole minulle tehtyjä, vaan ostin käy”Pikkuhiljaa mesta mestalta on rakennettu mainetta ja nyt ollaan täällä.” 28-31 Duot.indd 29 2.4.2019 19.02. Harkintaa käytettiin muidenkin kappaleiden koostamisesssa. Mukana on AC/DC-tunnelmaa ja vielä Beat It hiipi siihen
Keikat ovat tärkein tavoite ja toimeentulon lähde. The Pearl Hartsille se onnistui hyvillä bändisuhteilla sekä sattuvasti ajoitetulla sosiaalisen median viestittelyllä. Pedaalilaudassa on kaikenlaista. Jussin vuoro: – Minulla on samanaikaisesti käytössä kitaravahvistin Vox AC30, sekä bassovahvistin Orange ja sen kanssa 4 × 10 kaappi. Kitarassa on bassokielille erillinen mikki, Submarine, jolla lähtö menee erikseen MXR:n oktaaveriin ja bassovahvistimeen. Mutta niitä on kaikkialla ja on ollut parempi, että meillä ei niitä ole, livenä ollaan livemäisempiä. 30 www.riffi.fi 2/2019 tettynä 10 vuotta sitten. The Pearl Harts on kahden naisen energiapakkaus Duon muodostavat Kirsty Lowrey, kitara/laulu/loopit sekä Sara Leigh Shaw, rummut/laulu/samplet, mutta kuten juttuhetkessä Ursus Factoryn kanssa, mennään jatkossa pelkillä etunimillä. Olen vähän alkanut kiinnostumaan looppereista. Virvelinä on WorldMaxin Black Beauty, joka on halpa ja hyvä. Ja lisäksi laulan, uudella levyllä jopa jonkin verran sooloakin. Pedaalien avulla saadaan ajettua bassovahvistimeen kitarasoundista generoitu bassosoundi ja saadaan soinnista tuhdimpaa. Teillähän on toistaiseksi yksi täyspitkä albumi, viime vuonna julkaistu Glitter and Spit. Kilkuttimina on lehmänkello ja nykyään triangeli – vaikka sitä ei levyllä soitettukaan. Teimme sen omalla pienellä levymerkillä ja sitä on painettu tuhat vinyylinä ja CD:nä. Shirley vastasi, että kannattaa varoa toiveita, ”Levymyynti on meille lähinnä keino mainostaa keikkoja.” 28-31 Duot.indd 30 2.4.2019 19.02. Muutama vuosi sitten saitte nopeaa näkyvyyttä jo ennen albumin julkaisemista, kun olitte lämmittelijänä Garbagen ja Skunk Anansien kiertueilla. – Toistaiseksi ei ole ollut, mutta kuka tietää, mitä tulee tapahtumaan. Iso farmariauto laskettavilla penkeillä riittää. Tärkeät soundit ovat olleet käytössä alusta asti. – Aika mukavasti. Listoille emme ole päässeet, mutta keikkojen jälkeen ihmiset kyllä innostuvat ostamaan levyä Lisäksi levyä ja muuta tavaraa on ollut saatavana PledgeMusicin kautta. – Se oli aivan upeaa, oli meillä onnea. Meillä oli iho kananlihalla, valtavasti energiaa hommassa. Looppereita ei vielä ole varustukseen otettu. Miten kauppa on käynyt. Millainen oli meininki siellä. Levyn tekeminen sitoo niin pitkäksi ajaksi ajaksi pois keikoilta, joten levymyynti on meille lähinnä keino mainostaa keikkoja. Kazoota soitan jonkin verran, kun kitarasoolohin kyllästytään ja pitää saada muuta sooloa. Skunk Anansien tapauksessa toki auttoi, että bändin rumpali oli samoilta tienoilta kuin Sara ja tuttu jo entuudestaan. Suomeen britit olivat saapuneet jo Tavastian keikkaa edeltävänä päivänä, ja ehtineet saman tien käydä Lahdessa keikallakin. – Se oli hyvä osoitus siitä, miten vakiintuneet bändit auttoivat meitä, nuorempaa bändiä pääsemään isoille lavoille, Sara täydentää. Koskettimia olen soittanut jonkin verran meidän levyille ja livenäkin, Jussi kertoo. Yleisö oli hienosti mukana, jotkut tanssivatkin – vaikka eivät olleet meitä aikaisemmin nähneet, ehkä tunsivat vain pari biiseistä, Kirsty ja Sara ovat innoissaan. Pääsimme soittamaan hienoissa paikoissa isoissa kaupungeissa, ja kiertueilla kaikki asiat hoidettiin sujuvasti; aina oli apuja kantamassa vahvistimia ja rumpuja. Tämä kaksikko myös usein täydentää toistensa lauseita, joten vastaukset kysymyksiin ovatkin yleensä molemmilta. Garbagen Shirley Manson löysi meidät Instagramista – olin lähettänyt sinne kuvia, joiden teksteissä kerroin, että olisipa hienoa päästä lämmittelijäksi Garbagelle. – Ihan ehdoton. Näin ollen bändin ja koko kaluston roudaamiseen ei tarvita rekkaa eikä pakettiautoa. Mutta toisaalta, onhan pienissä klubeissa yleisön lähellä soittaminenkin hienoa, Kirsty hehkuttaa. Isojen bändien lämmittelijäksi pääseminen ei ole helppoa. – Verkon kauttahan se pääasiassa tapahtui. Kitarapuolella keskeisiä ovat säröpedaalit Distortron ja Fuzz Factory
– Pedaalilautaani kuuluu looppipedaali DigiTech JamMan. Päällekkäisäänityksiä bändi käyttää varsin vähän, joten biisit voidaan siirtää keikalle samanlaisina versioina kuin levyllä. Hienoa olisi tulla tänne takaisin ja soittaa Suomessa enemmänkin keikkoja. Studioversiona tämä kappale äänitettiin myöhemmin levylle ja versio oli silloin erilainen. Pedaalivalikoimaa hän vielä rakentelee uusiksi. Sample padina Rolandin SPD-SX oikealla puolella ja vasemmalla toinen minipadi. Luulin, ettei ilman sampleja enää voisi pärjätä, mutta jouduimme soittamaan muutaman keikan Saksassa ilman sampleja – uudet laitteet olisi voinut vuokrata, mutta soundit olivat kotona. Saran poiminta on albumin väkevä päätöskappale Hurt. Kirsty valitsee singlehitin Different Kind of Girl. Iskevä punkriffi, jonka voi laittaa loopperiin. Mutta olitteko te oikeasti soittamassa noilla festareilla. Yksi videoistanne (The Rush) sisältää jättifestivaaleilla kuvattua materiaalia. www.riffi.fi 2/2019 31 – Kappale on kuin 70-luvun tervehdys rock’n’rollille. Kirstyllä on looppipedaajoskus ne toteutuvat. Aggressiivinen laulu, johon kertosäkeessä tulee vielä toinen ääni mukaan. Parin viikon kuluttua olemme menossa Amerikkaan ja sitä ennen olisi syytä saada laitteisto taas kasaan. Electro-Harmonicsin Micro POG -oktaaveria ehdin käyttää yhden keikan ennen varastamista, mutta siinä on niin hyvä soundi, joten meinaan hankkia uuden oman. Vuokravahvistimia ja rumpuja on järjestynyt pika-avuksi ja kalusto on tarkoitus rakentaa samanlaiseksi kuin se aikaisemminkin oli. – No ei! Tämä video tehtiin ihan kieli poskessa -meiningillä, ei ollut tarkoitus huijata ketään. u Pyysin myös The Pearl Harts -duoa poimimaan omalta Glitter and Spit -albumiltaan biisisuosikkinsa ja kertomaan, mitä kappaleessa tapahtuu. Selvittiin siitäkin. Itsetutkiskelua brittiläisittäin lissa kaksi kahden äänen riffiä. Lopuksi kaksikko summaa loppuvuoden suunitelmansa ja lähettää viestin suomalaisille keikkajärjestäjille: – Uusi EP ilmestyy toukokuussa, olemme menossa Amerikkaan, jossa on keikka LA:ssa, oma kiertue myöhemmin syksyllä. Kitarana on Gibson SG ja varalla Fender Telecaster. Harmi, että ilman looppipedaalia emme ole voineet soittaa tätä keikalla. – Se on kaikkien aikojen ensimmäinen kappale meiltä ja se myös äänitettiin samalla kun kuvattiin. 28-31 Duot.indd 31 2.4.2019 19.02. Kitarat vain säästyivät. Siellä on materiaalia Knebworthista, Euroopasta, jopa Woodstockista, molemmat naureskelevat. Padeja ei käytetä äänittämiseen keikalla, otan niiltä vain lisäsoundeja ja joitakin tehosteääniä. Siinä oli eräänlainen kasvutarinakin: aloitettiin olohuoneesta, siirryttiin katukeikkaan, klubeille ja lopuksi festareille. Tällä hetkellä lainassa on delay ja Fulltonen Overdrive OCD, jolla saa ryhdikästä särösoundia. Koska meitä on vain kaksi, on tilanteita, jolloin tarvitaan täytteeksi jotain pieniä höystöjä. Koska bändillä ei ole basistia, matalia taajuuksia luodaan Micro POGilla bassovahvistimeen kytkettynä ja lisäksi samplekirjastosta löytyy tehosteita alataajuuksista. Tässä on pitkän aikaa sama riffi ja keikalla voin äänittää sen loopperiin, jolloin kertosäkeessä soitan päälle vielä kerroksen. Meidän keikalla tämä on tyypillisesti kohokohtana. Varhainen video Black Blood on oivallinen johdanto The Pearl Hartsin tyyliin: musiikki on blues/riffi/metallipohjaista rokkia, ei ole päällekkäisäänityksiä eikä ylimääräisiä tehokeinojakaan. Kuulen nämä korvamonitorista ja pystyn rummuilla seuraamaan niitä. Olipa hieno päivä, oli niin jännää päästä äkkiä isoille lavoille, Kirsty kertoo. Bändin vidoiden tekemisessä budjetti ei koskaan ole ollut kovin iso, mutta erityisen halvalla toimittiin kuvattaessa videota Different Kind of Girl: – Meillä oli vuokrattuna iso pakettiauto, jolla ajettiin pari tuntia pikkukatuja ja meitä kuvattiin soittamassa liikkuvan auton tavaratilassa. Tarkoitus oli murtaa muutamia rajoja a) mitä naisilta odotetaan b) voisiko kahden bändi esiintyä isoilla lavoilla. Tosi kivaa oli tätä tehdessä. Rytmikkäät rummut, joiden tahtiin voi hyvin tanssia. – Tietysti hienoa olisi festareille päästä, mutta idea on peräisin videon tehneeltä Jim Eyreltä. Kalusto uusiksi Kirstyn vahvistinkalustoon on kuulunut Marshallin ja Blackstarin vahvistimia, mutta haastatteluhetkellä harmittaa muutamaa viikkoa aikaisemmin duon pakettiautoon Saksassa Hampurissa tehty ryöstö, jossa rummut, samplerit, vahvistimet ja pedaalilauta vietiin. Näkyvyyttä videoilla Tietysti bändillä oli jo siinä vaiheessa keikkamateriaalia riittämiin ja jo heti duon perustamisesta asti he ovat kuvanneet videoita esitettäväksi youtubessa ja muualla. Samanlainen olisi tarkoitus ostaa, mutta se on kallis pedaali. Me soitimme vihreän taustan edessä, kaikki muu tehtiin taustalle arkistovideoista. – Tämä on meidän vanhinpia kappaleitamme. Kappale on meidän tyylissämme erilainen, siinä on monta erilaista osaa ja se avaa kuulijoille uuden puolen meistä. Avauksessa on melko funky rumpukomppi ja halusin siihen saada äänityksessä ensin vanhalta kuulostavan soundin, jota myöhemmin ei enää käytetä. Suomesta löytyi vuokralle samanlainen vahvistin, jota Kirsty muutenkin käyttäisi. Tällaisia nämä meidän kappaleet usein ovat. Minulla oli Crowtherin Hot Cake, joka oli todella hyvä. Oli aika kunnianhimoista meiltä, mutta tavoitteena olikin, että musiikkimme olisi sitä, mitä me kahdestaan soitamme livenä. Sara kertoo rumpukattauksestaan: – Rumpusettini on varsin simppeli. Virveli, bassorumpu, yksi pikkutomi, yksi lattiatomi, symbaaleina hi-hat, ride ja crash
Minä tapaan aloittaa lauluntekemisen vasta sitten, kun joku idea tupsahtaa eteen. Mielestäni musiikki ei ole niinkään muuttunut, mutta teollisuus sen ympärillä on nykyään aivan erilainen. Nashvillessä nimittäin lauluntekemisen traditio on hieman toisenlainen: ihmiset kokoontuvat huoneeseen, ja sitten tehdään se laulu vaikka tyhjästä. Se on hyvin erilainen lähtökohta verrattuna siihen, miten itse kirjoitan. Sitä hän kuvailee ”uudeksi ja hyväksi kokemukseksi”. – Minulla on demostudio täällä kotonani, jossa teen kaiken laulunkirjoittamisen ja esituotannon. Hän oli Staxille levyttänyt soul-laulaja Johnnie Taylor, yksi suurimmista R’n’B-artisteista. Se oli hieno ja kiinnostava kokemus, josta opin paljon. Yleensä teemme äänitykset aina livenä, jotta se vuorovaikutus saadaan talteen. Hän opiskeli Bostonin yliopistossa shakespearelaista teatteria, ja työskentelee laulamisen ohella tv-sarjoissa ja mainoksissa. Laulamisen ohella näyttelijänä toimiva Tasha Taylor paljastui haastattelussa artistiksi, joka haluaa pitää musiikkinsa ohjat mahdollisimman hyvin omissa käsissään. – Kyllä. 32-33 Tasha Taylor.indd 32 2.4.2019 19.04. – Uskoisin niin, koska sitä kautta minulla on enemmän kokemusta siitä mitä lavalla oleminen on ja mitä esiintyminen on, Tasha pohtii. Tuotatko myös itse omat levysi. Niistä tunnetuimpiin kuuluvat Who’s Making Love ja Disco Lady. Varsinaiset opintonsa Tasha on kuitenkin tehnyt näyttämötaiteen puolelta. Tämän jälkeen Tasha tuo session vielä kertaalleen kotiin. – Työskentelin kolmessa kappaleessa Tom Hambridgen ja Richard Flemmingin kanssa Nashvillessä. Monet laulajat eivät halua ottaa haltuun äänittämistä ja tuottamista, eivätkä tutustua studiolaitteisiin, koska se vaatii niin erilaista mielenlaatua. Sitten alan tuottamaan niitä: teen session Pro Toolsiin, äänitän laulun, kitaran, koskettisoittimen tai perkussion kanssa. Muilta osin Tasha toteaa olevansa itse vastuussa levyjensä lopputuloksesta. Tuon studiosession kotistudioon, ja mietin sitten editoinnit itse tarkkaan, sillä en halua, että kukaan muu tekee niitä. Tällöin Tasha aloitti myös esiintymisen isänsä konserteissa. Mutta mitä enemmän tiedät, sitä riippumattomampi olet, ja se on aina ollut minun tavoitteeni. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – mitä itsenäisempi sitä parempi Huhtikuussa Suomea kiertävällä Tasha Taylorilla on suora yhteys soul-musiikin ytimeen. Tosin viimeisimmälle levylle hän teki muutaman laulun tiimityöskentelynä kahden muun laulunkirjoittajan kanssa. Kirjoitimme levylle kolme laulua. Honey For The Biscuit -levyllä vierailee myös muutama muusikko: sacred steel -kitaristi Robert Randolph, blues-kitaristit Keb’ Mo, Samantha Fish ja Tommy Castro. Miten työstät musiikkiasi kun olet päässyt ideasta pidemmälle. 32 www.riffi.fi 2/2019 T asha Taylor varttui Teksasissa musikaalisessa perheessä. Toiseksi suureksi vaikuttajakseen Tasha Taylor on nimennyt äitinsä, Gerlean Rockettin, joka opetti gospel-perinteen. Onko näyttelijän koulutus tuonut uutta kulmaa laulajan työhön. Parilla viimeisellä levyllä minulla on ollut avustava tuottaja, Nathan Watts, joka on Stevie Wonderin basisti kolmen vuosikymmenen ajalta. 1990-luvun lopulla, muutama vuosi ennen Johnnie Taylorin kuolemaa, tytär ja isä levyttivät dueton, Ain’t That Lovin’You. – Tuottaminen on minun hommani, sillä vien homman siihen pisteeseen, että pidän kuulemastani. Siitä minä pidän, Tasha Taylor kertoo. Tasha Taylorin mukaan tämä oli hänen tärkein oppikoulunsa musiikin ammattilaiseksi. – Toki soul-musiikilla on ollut iso vaikutus omaan musiikin luomiseeni, siis siihen mitä kuuntelen ja miten teen lauluja. Työskentelen silloin kun olen inspiroitunut: ideoita tulee, ja yritän tallentaa ne juuri sillä hetkellä. Oli hyvä kokeilla jotain erilaista ja näin myös laajentaa horisonttia. Mutta eniten opin kuitenkin isäni mukana kiertueilla ja hän on suurin vaikuttajani, Tasha Taylor toteaa puhelimessa kotoaan Los Angelesista. – Pyrin tekemään itse myös kaiken editoinnin. Hän auttanut näillä levyillä muusikoiden valitsemisessa eli studioon menevän bändin kokoa misessa. Näille albumeille Taylor on kirjoittanut kappaleet yleensä täysin itse, ja haluaa muutenkin pitää ohjat käsissään. Luonnostelen sitä biisiä. Tuosta avusta annoin hänelle avustavan tuottajan krediitin. Keikkaelämä tuli tutuksi jo pikkulapsena, olihan hänen isänsä soul-artisti, jolla oli isoja listahittejä. Itsensä tuottaminen mahdollistaa riippumattomuuden Tähän mennessä Tasha Taylor on tehnyt kolme omaa levyä, Revival (2008), Taylormade (2011) sekä saksalaisen Ruf Recordsin julkaisema Honey For The Biscuit (2016). Stax-artistin tyttärenä hän varttui kiertueilla. Kun ollaan studiossa äänittämässä lopullista versiota, niin saatan pitää jotain elementtejä demosessiosta – tai sitten en. Itse opiskelin myös viulua, pianoa, klarinettia ja kitaraa sekä lauloin kuoroissa. – Vartuin tien päällä isäni kanssa
featured-artisti. Kuinka yhteys syntyi tämänkertaisen kokoonpanon liideriin, rumpali Kari Paavolaan. Kitara soittaa uusi lahjakkuus Juuso Torpakko ja bassoa puolestaan Jouni Aslak, muusikko, tuottaja ja musiikin monitoimimies. Välillä laulan taustoja myös. Minkälainen rooli sinulla on tuossa produktiossa. Siinä on päässyt moniin hienoihin paikkoihin, Tasha kertoo. u Tasha Taylorin keikat Suomessa: 17.04.2019 Salo: Bar Bizarre 18.04.2019 Ylläs: Selväpyy 19.04.2019 Ylläs: Selväpyy 20.04.2019 Oulu: Teatteri Rio 21.04.2019 Kuopio: Maxim 23.04.2019 Helsinki: On the Rocks Lisätiedot: tashataylor.com 32-33 Tasha Taylor.indd 33 2.4.2019 19.04. Sooloartistina Tasha Taylor sen sijaan on käynyt Suomessa ja Euroopassa jo useamman kerran, myös Ruf Recordsin Blues Caravanin kanssa. – Se on Dan Akroyd & Jim Belushi Blues Brothers, ja se keikkailee vain Yhdysvalloissa. – Se tuli David Florenon kautta, joka on soittanut kanssani Euroopassa. Tietyn osan showsta olen ns. Hän esitteli minut Karille. Rumpali Kari Paavolan (Womack & Womack yms.) johtamaa taustabändiä täydentävät kaksi nuorempaa suomalaismuusikkoa. www.riffi.fi 2/2019 33 – Keikkailen näiden muusikoiden kanssa jatkuvasti, joten heistä on tullut ystäviä vuosien saatossa. Hän muistuttaa, että Blues Brothers -nimen alla keikkailee monta eri show’ta ympäri maailman, mutta on vain yksi ja ainoa virallinen. Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun yhdessä soitetaan. He kaikki lahjoittivat aikaansa, ja soittiva osuutensa aivan ilmaiseksi, Tasha iloitsee. Lauluja työstäessä tuli mieleen, että heille olisi paikka muutamassa kappaleessa. Mutta on vielä kolmaskin haara: Blues Brothers. Myös Blues Brothers työllistää Näyttelijänä Tasha Taylor on esiintynyt esimerkiksi tv-sarjojen House sekä Ruma Betty jaksoissa. Usein hänen keikkabändeissään on ollut suomalaisia soittajia. Sitä kyllä kopioidaan, mutta tämä on ainoa, jolla on yhteys elokuvan alkuperäiseen bändiin. Suomessa Tasha ei ole juuri tällä kokoonpanolla kuitenkaan käynyt. – Olen työskennellyt Dan Akroyd & Jim Belushi: Blues Brothers Shown kanssa vuodesta 2004. Suomen keikkojen jälkeen bändi jatkaa Tasha Taylorin kanssa Ranskaan, missä tehdään vielä neljä keikkaa
Pitkän linjan musiikkisuvusta tuleva Raulamo on itse kiertänyt erilaiset oppilaitokset kaukaa. E l ä m ä n i k i t a r a t Jo’ Buddy – Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään Jo’ Buddy nähdään usein Tampereen uuden asematunnelin katusoittopaikalla, jonka virallistamisessa hänellä oli suuri rooli. J ussi Raulamolle alias Jo’ Buddylle kitara on laulun jatke. 34 www.riffi.fi 2/2019 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Oman soundinsa Jussi Raulamo rakensikin aikoinaan tietoisesti vanhalla saksalaisella orkesterikitaralla sekä putkiradiosta modatulla vahvistimella, koska ”sellaisia ei varmasti ollut 34-37 EK Jo Buddy.indd 34 2.4.2019 19.05. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Hän kertoo laulaneensa koko elämänsä, lapsesta saakka, joten ”tone ja fraasit on aika lailla samaa niin kitarassa kuin laulussakin”. Hänen mielestään ”kitarakoulut on ihan jees, mutta kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään”. Vuorossa Jo’ Buddy
Soitin on C6-virityksessä, johon se oli kaupassa viritetty. Virallisen koulutuksen sijaan Jussi Raulamo on kyllä hakenut oppia matkoilta Yhdysvaltojen etelään, New Orleansiin ja Teksasiin. Nämä hiotut alakielet oli soittimessa silloin, kun sen ostin. Keveytensä vuoksi tämä on hyvä reissukitara ja soitan tällä eniten keikkoja. – Minun piti ottaa prikat irti näiden potikoiden alta, koska ne oli yhteydessä mikkiin, joka oli liian kirkas. Hieman häntä harmittaa se, että Suomessa Jo’ Buddy lokeroidaan vain blues-artistiksi, sillä hän kertoo nojaavansa erityisesti ”gospel-perinteeseen, joka on ollut pohjana jazzille, soulille, bluesille ja rockenrollille”. Edessä on hä– Kun itse opettelee, niin ainakin kuulostaa itseltään 34-37 EK Jo Buddy.indd 35 2.4.2019 19.05. Tämä on ”maailman kevyin sähkökitara”, koska koppa on ontto. Samassa kappaleessa kuullaan myös Mitja Tuuralan ensimmäinen levytetty bassosoolo. Lähdin siltä pohjalta, että teen sen sellaisella kitaralla, jota ei takuulla ole kenelläkään muulla aikalaisista. Mielestäni sen bändin alkuperäisellä steel-kitaristilla Lucky Oceansilla oli tällainen soitin jossain levynkannessa. Sen jälkeen kaikki sanoivat, että ihan sama millä kitaralla soitan, se kuulostaa kuitenkin Jo’ Buddylta. Tämä kai itsessään on vuodelta ’39 tai niin ainakin joku väitti. Tänä keväänä Jo’ Buddylla pitää kiirettä esimerkiksi uuden levyjulkaisun tiimoilta (Jo’ Buddy Trio Riot: Rhythm ’Roll’Rumble). Siirryin tähän Klirasta, kun olkapää alkoi reistailla totaalisen soittotapani vuoksi. Malli on ilmeisesti vuodelta 1959. Veljeni Antti laittoi mikrofonit. – Tämä soitin oli viimeiset seitsemän vuotta avaamatta laukussa, mutta nyt hiljattain soitin sillä ihan kylmiltään soolon Jo’ Buddy Trio Riotin uudelle levylle yhteen biisiin. Se yhdistelmä oli 15 vuotta, jolloin loin nahkaani aika merkittävästi. Ostin tämän tosi varhain, jo kaksikymppisenä. Sen näkee esimerkiksi reunalistasta, joka on selvästi epäonnistunut, koska nuoli hajoaa. Tapasimme hänet treenikämpällä Tampereella, missä hän esitteli meille persoonallista kitarakokoelmaansa. Sitä saatiin sitten laskettua vähän alemmas, muuten se olisi viiltänyt tärykalvot. Joitain kieliä olen vaihdellut, kun ne on katkeilleet. Höfner Club & Les Paul -tyypin lankkukitara (rakentaja Jukka Törmä) – Esa Hokkasen modifioima Höfner Club on mielestäni yhdistelmä Duo Jettiä ja Les Paulia. Klira-orkesterikitara – Tämä kitara on varmaankin se tärkein pala minun oppimisprosessissa. – Sain tämän silloin aivan pilkkahintaan, taisi olla 600 markalla. Esa Hokkanen (Varve Oy) kertoi minulle, että nämä kitarat tehtiin Höfnerin roskalavan sekundaosista, ja nimeksi laitettiin Klira. Hän ei hae säröbokseista soivuutta, eikä juuri venyttele kieliäkään. Nyt roudarinteippi pitäisi jo uusia. Päätin silloin, että tällä kitaralla luon tunnistettavan soundin. Vahvistimena käytin putkiradiota. Laukku on aivan rähjäinen: kun aikoinaan tein noita Amerikan-reissuja, mukana saattoi olla pari kitaraa ja tämä lap steel, keikkoja kun oli siellä täällä. Ylipäänsä vaihdan kitaroihin kieliä lähinnä silloin, kun ne menee poikki. Kerran tämä jäi New Yorkissa lentokentällä PanAmin koneen ruumaan menevään kärryyn kauheassa kaatosateessa, ja meni ihan palasiksi. Tallamikrofonissa on Dynasonicin napapalat, jotka on laitettu P90-runkoon. www.riffi.fi 2/2019 35 kenelläkään muulla”. Imperial lap steel, valmistettu Chicagossa – Hankin tämän Ray Henningin Heart of Texas Music -liikkeestä, kun olin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa vuonna ’89. Se oli Stevie Rayn hovikauppa, ja myös Asleep At The Wheelin keikkabussi oli aina siinä pihassa
Hän oli antanut Christianille Oklahoma Cityssä oppitunnin, ja sanoi, että soita downstrokeja (alaspäisiä plektranlyöntejä), saat sillä paksumman tonen ja kitaran kuulostamaan enemmän puhaltimelta. Demot teen sitten puhelimen sanelimeen, jos kappaleet täytyy opettaa jollekin soittajalle. Se on ainoa lankkukitarani. Kun soitimme vierekkäin kadulla, minun soittimeni oli kuitenkin paljon äänekkäämpi kuin hänen normivireinen kitarabanjonsa. Seuraavat seitsemän päivää sitten treenasin ne kuntoon, sillä aina kun tekee biisin, se pitää myös treenata. Plektran tyyppi vaihtelee vuodenajan mukaan, sillä Jussi Raulamo ei ole talvi-ihmisiä, vaikka pitääkin hiihtämisestä. Nailonkielinen La Patrie, laulunkirjoituskitara – Tämän olen ostanut Millbrookista. En nimittäin ikinä kirjoita niistä mitään muistiinpanoja. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 34-37 EK Jo Buddy.indd 36 2.4.2019 19.05. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Esimerkiksi alkutalvesta olin hiihtolenkillä, ja juuri kun lähdin matkaan, syntyi biisi This Crazy Little Twist. Sittemmin soitin on saanut vähän siipeensä, mutta onhan siinä Willie Nelsonin kitarassakin vähän kaikenlaista reikää. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Joskus teenkin rumpusooloja biiseihin tällä, kun soitan kadulla. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. – Aina kun minulla on kitaralle asiaa kotona, niin tämä on se soitin. Osittain se johtuu C-vireestä, joka minulla on myös kaikissa kitaroissa. Mieleen tulee joku rivi, ja sitten lähtee lumipalloefekti, kun se alkaa keräämään aiheita ympärilleen. Itse soitin sitten downstrokeja niin kauan kunnes täytin viisikymmentä. Biisi rakentuu, kun olen liikkeessä. r i f f i . Tykkään siitä murtsikan groovesta. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tein hiljattain biiseistä demoja Englantiin, soitin tällä ja lauloin sanelumankkaan. Ensin halusin tähänkin yhtä leveän kaulan kuin noissa orkesterikitaroissani. Se oli ensimmäinen tippi, jonka olen saanut Englannin maaperällä. 36 www.riffi.fi 2/2019 nen itsensä tekemä Charlie Christian -mikki, joka on mestariteos: soundi on kuin orkesterikitarassa. Puolessa tunnissa pääsin jo samalle ladulle, ja nyt sitä pikkuhiljaa jalostan. – Tiettävästi tässä on se maailman halvin kitarabanjo. Silloin ajattelin ottaa haasteeksi opetella vielä alternate-pikkauksen, kun näin YouTubesta Herb Ellisin ja Barney Kesselin vanhan jammailupätkän. En ole mikään banjo-spesialisti, mutta ihan hyvin tämä soi. Vaikka minulla on aika kova lauluääni, niin jouduin laittamaan mikin lähemmäs suuta, sillä tämä kitara ampuu eteenpäin tosi voimakkaasti. Yksi kaveri sanoi, että tämä ei tule kuulumaan niin matalassa vireessä. Juuri kun aloitin ekan biisin, niin siihen tuli sellainen spurgu-punkkari, joka räkäs tuonne avoimen laukun sisään. Kitara on varsinaisesti Jaakko Noson Royal, mutta se on aikoinaan tehty Westerlundin musiikkiliikkeelle. Sellainen leveä kaula ei toimikaan tällaisessa normaalissa lankkukitarassa. Eddie Durham, Count Basien Bandin sovittaja, pasunisti ja kitaristi, soitti maailman ensimmäisen levytetyn single-string-sähkökitarasoolon vuonna 1937. En ole vieläkään siivonnut sitä laukusta. Tähän kannen päälle tippui kerran läppäri, onneksi ei käynyt pahemmin. Talvella ne ei pysy käsissä, koska sormien pinta on erilainen. – Tässä on hieno ja voimakas klangi. Ensimmäinen testi tälle soittimelle oli se, kun menin katusoittamaan Lontoon Sohossa Carnaby Streetin kulmaan. Kaikkien mukana cd-levy. – Kesällä käytän pieniä plektroja, ja ne liikkuu tosi iloisesti. Sittemmin Jukka hioi sitä kapeammaksi, ja nyt sormet toimii hyvin. Harley Benton -kitarabanjo – Tällä aloitin katusoiton uudestaan noin kymmenen vuotta sitten, ja voi sanoa, etten ole jäänyt kuulumattomaksi. Kun viimeksi lomailin, niin kirjoitin seitsemän laulua seitsemässä päivässä. Westerlund (Noso Royal) – Suomalainen kaveri Lontoossa, Puukon Risto, myi tämän minulle. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. B. Sitten huomasin, että niissä onkin eri luonnonlaki. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Autonratissa ja yleensä luontoreissuilla, siellä tulee parhaat biisit. Viisikymmentä täytettyään hän on kuitenkin alkanut ottaa haltuun myös vuoroliikesoittoa. Pyrin siihen, että tone pysyisi yhtä vahvana kuin downstrokeilla. Tonen pitää säilyä plektranliikkeessä Kun Jussi Raulamoa edellisen kerran haastateltiin tähän aviisiin, hän vannoi vahvasti alaspäisen plektranliikkeen nimeen paremman tonen kannalta. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Siinä oli tonea, vaikka käsi ei liikkunut juuri yhtään. – Sävellän kuitenkin pääosin ilman instrumenttia. Hän oli itse tilannut kitaran Suomesta, mutta poti huonoa omatuntoa, kun ei päässyt tarpeeksi soittamaan sillä. f i . Lomamatkoille tämä lähtee myös mukaan. Ja kun kalvoon lyö, se kuulostaa kuin soittaisi virveliin. Se kuvaa sitä hiihtämisen liikettä, kyseessä on erittäin tanssittava kappale. – Les Paul -tyyppisen kitaran rakensi Jukka Törmä, ja se on vielä prototyyppi. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . – Hurahdin aikoinaan nuorena Charlie Christianiin, Lonnie Johnsoniin samoin kuin T-Bone Walkeriin
– Snooks Eaglin oli suuri kokemus. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. f i . 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. – Usein Teksasista puhutaan, että se on nurkkakuntainen junttien osavaltio. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Täällä taas tuntuu, että sitä kovasti karsastetaan. Olin katusoittamassa 36 asteen helteessä tuossa Tampereen torilla kolme tuntia putkeen, eikä tuntunut missään. Mutta shuffle-rytmi, sähkökitaristit, honkerfonistit, piano-boogiewoogie ja isot puhallinsektiot tulee alunperin Teksasista. Välillä sanotaan, että sillä Jo’ Buddylla ei ole rytmitajua. Minulle tärkeä aspekti on se, että soitetaan mahdollisimman relana ja irtonaisesti. Sellainen ympäripyöreä kitaranvingutus on nykyään läsnä sielläkin. r i f f i . Näin hänet ensimmäisen kerran livenä New Orleansissa vuonna ’89. Raulamon oman elinajan suuret soittajat ovat myös näistä osavaltioista. Minä haluan ”jäynätä” rytmiä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Kuten Earl Palmer sanoi, New Orleans -musassa nelonen on tärkein, siihen tulee paino. Se on antanut myös pohjan modernille jazzille, mikä usein unohdetaan. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Häntä ja Clarence Gatemouth Brownia seurasin joka paikassa, yritin päästä niin lähelle kuin mahdollista. Landola Ragtime toimii fingerpikkauksessa. B. Louisiana on Jo’ Buddyn henkinen koti. – Kun soitan heikäläisten kanssa, olen kotonani. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Hän on perehtynyt asiaan niin paljon, että on kerännyt satojen kappaleiden kirjaston erilaisista New Orleansin ja muunkin Amerikan välimallin kompeista. Viime kesä oli hieno. Tuntuu kuitenkin, että tone on vähän häviämässä, Raulamo pohtii. Toinen läheinen alue Yhdysvalloissa on Teksas. Rytmin ”jäynäystä” Jo’ Buddyn musiikissa on tärkeää New Orleansin alueen rytmiikka, jossa usein soitetaan shufflen ja suoran kompin välimaastossa. On siellä toki John Mooney, joka on suosikki-slidekitaristini maailmassa. Nykyään sanonkin, että kun menen New Orleansiin, niin palautan sen Snooks Eaglin/Gatemouth Brown -tyylin sinne. Se oli mulle taivas. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 34-37 EK Jo Buddy.indd 37 2.4.2019 19.05. Siksi käytän silloin isompia Wegenin plektroja, ja niiden kanssa ei ole ongelmaa. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Osavaltiona Teksas on vaikuttanut ehkä eniten sähkökitaran kehitykseen, siellä on joka kylässä valtavasti hyviä soittajia. Kaikkien mukana cd-levy
”Karo Sampela, percusion”, esittelee Linares, mikä kielii myös Sampelan tärkeästä roolista. Lavan etualalla, heti laulajan vasemmalla oleva rumpali on silmiinpistävän vaalea muuten niin mustatukkaisiin bändikavereihinsa verrattuna. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. 38-39 Karo Sampela.indd 38 2.4.2019 19.09. Sampela toivoi vanhemmiltaan rumpuja, mutta sai pianon. Onneksi isoäiti ymmärsi yskän ja osti rummut. Sieltä kaikki alkoi. 1975) ei ole näin vaativiin hommiin päässyt. Siitä on näytteitä jo Linaresin uusimmalla Verso a Verso -levyllä. Viimeistään 2007 muut tyylit saivat jäädä, kun Sampela muutti Espanjaan ja keskittyi vain flamencoon ja cajoniin. Ylöjärven Takamaalla ei ollut bändejä – paitsi Eppu Normaali. Tie käytetyksi soittajaksi vieraalla maaperällä ei ole ollut helppo, mutta Sampela ei ole koskaan pelännyt hypätä muiden kulttuurien alueelle. Hän oli Suomen käytetyin flamencoperkussionisti jo vuosituhannen vaihteessa. Sattumalta Sampela (s. Monista opettajistaan Sampela nostaa silti yli muiden ensimmäisen opettajansa Risto Skrikbergin. 38 www.riffi.fi 2/2019 K un flamencolegenda, laulaja Carmen Linares (s. 1951) esiintyy keväisessä Andalusian pääkaupungissa Sevillassa, on teatteri täynnä. Musiikki on hänelle universaalia omaisuutta. – Se on vaatinut hullunrohkeaa uskallusta, että uskaltaa soittaa toisten kulttuuriperimään kuuluvaa musiikkia ajattelematta sitä sen enempää. Luotan siihen, että kun tulen sen kulttuurin ulkopuolelta, voin tuoda siihen jotain omaa, sitä Ylöjärven Takamaata, Sampela pohtii. Ensimmäiset esikuvat löytyivät läheltä. Tampereelta ne toi autonsa peräkärryssä huopien alla Aku Syrjä, joka on näin ollen välillisesti vaikuttanut myös Espanjan flamencoelämään. Satakunnan soittokunnasta tie vei Helsingin Pop & jazz konservatorioon. Työskentely huipputasolla on opettanut hiljaa soittamisen taidon ja sen, että jokainen keikka on ainutlaatuinen. Hänen kanssaan yhteydenpito on vieläkin tiheää. Etnosta poppiin – Se oli sellaista levyjen päälle soittoa ja virveliharjoituksia. Silloin mies soitti vielä Pale facen kokoonpanossa, jonka keikat ovat vieläkin hienona muistona. Teatro Lope de Vegan punaiset plyysipenkit ja monessa kerroksessa reunustavat aitiot henkivät historiaa ja arvokkuutta – niin kuin Linareskin. Tuskin minua tilaavat haluavat autenttista flamencoperkussionistia. VIRTANEN Karo Sampela – Ylöjärven juuret, Sevillan syke Karo Sampela on sukkuloinut toistakymmentä vuotta flamenco perkussionistina ympäri Eurooppaa
Flamencossa esimerkiksi tempot elävät, aina hallitusti, mutta hyvinkin jyrkästi. Voit kuvitella miten he suhtautuvat suomalaiseen. Niitä keikkoja onkin viime vuosina ollut runsaasti myös Suomessa. Ei voi lähteä tekemään rutiinisuoritusta minkä teki edellisellä kerralla. Eikä hän Espanjassakaan ole edennyt ulkomusiikillisilla taidoilla, vaan raudanlujan ammattitaitonsa vuoksi. Chiqui oli tehnyt paljon keikkoja tanssijoiden kanssa ja kysyin miten hän voi seurata tanssijaa, laulaja ja muuta bändiä yhtä aikaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kaikkien aikojen kiistatta legendaarisin flamencokitaristi, P aco de Lucía, ei ollut mustalainen. Hyvät lentoyhteydet ovat tärkeä vaatimus. Teatteritasollakin flamencon pohja on kansanmusiikissa. Tammikuussa 2019 Sampela oli jälleen kolme viikkoa Sveitsissä ja Saksassa. Sampelan tyyli on enemmän rapakon takaa kuin Eppu Normaalin levyiltä. Sen lukeminen voi olla vaikeaa. Se on avoin ja hyväksyvä – ja auringonpaistekin on ihan kiva. Suomalaispariskunnan elämä on 12 vuodessa juurtunut niin vahvasti espanjalaiseen kulttuuriin, että muuttoa nykyisestä Madridin kodista on pohdittu ainoastaan Malagaan. Flamenco on jatkuvaa kommunikointia, moneen suuntaan. Sampela soitti ryhmän riveissä vakituisesti cajonia vuosina 2008–2010. Jos joku pyytää muuta, sitä voi viilata toiseen suuntaan. Olisi kiinnostava osallistua projekteihin, joissa on vastuullisuus läsnä joko sisällössä tai tekemisen tavassa. Syksyllä 2018 Compañia Kaari & Roni Martin -tuotanto Kill Carmen kiersi yli 30 keikkaa. – Mitä enemmän soittaa ja hengailee esimerkiksi saman tanssijan kanssa, sitä paremmin oppii tietämään ennen keikkaa mitä tänään tulee. Sampela soittaa usein sekä cajonia ja perinteistä settiä. Sitä ei saa unohtaa. Kielen hallinta onkin tärkeää. Jatkuva matkustaminen kuitenkin kypsytti päätöksen luopua ryhmästä – tuolloin vuodesta meni yli puolet keikkareissulla. Kyseessä on Saari-rumpujen pienikokoinen setti. Sama välitön asenne on yhä havaittavissa. Silti jotkut täälläkin pelkäävät maahanmuuttajien vievän työpaikat. Jokainen keikka on ainutlaatuinen. Jos vieressä soittaa akustinen kitara, niin se ei silti vuoda paljoa siihen. Jos innostuu jostain tyylistä niin ei saa huumaantua siitä ja lopettaa harjoittelua. Kulttuuriomiminen ja autenttisuus ovat nykymaailmassa ristiriitaisia käsitteitä. Joskus se toteutuu paremmin. Soitan niin kuin omasta mielestä kuulostaa hyvältä. Sampela korostaakin harjoittelun tärkeyttä, jos halajaa maailmalle. 18 tuuman bassorumpu ei kuulosta korkealle viritetyltä vaan isolta bassorummulta. Espanjalainen kulttuurista hän pitää. Sen hallinta on olennaista koko tyylilajissa. – Jokainen joutuu itse etsimään oman polkunsa, mutta yksi tärkeä asia on sen oman instrumentin hallinta. Hommat voi lähteä käsistä positiivisessa mielessä. Istumme Alfalfan aukion kahvilassa Sevillan sokkeloisessa vanhassa kaupungissa, parin korttelin päässä Sampelan vanhasta kodista. Kommunikointi jatkuu tietenkin lavan ulkopuolellakin. Historiallisesti uskomattoman rikas kaupunki on ollut vuosituhansia muuttovirtojen kohde ja kauttakulkupaikka. Se asenne, että ajatellaan että tämä on paras tänään, on aistittavissa. Tätä kaikkea ei suinkaan liidaa rumpali, vaan usein palmakset tai laulaja – ja jos tanssija on lavalla, niin hän. Myöhemmin Sampela tajusi vastauksessa piilevän viisauden. – Biiseissä tulee aina kohtia, joita ei ole ikinä soitettu niin. Kilpailua on. Parhaimmat fiilikset tuleekin silloin, kun muusikot ja egot häipyvät tilanteesta, ja musiikki ikään kuin toimii itsestään. Maahanmuuttajakin kaiken lisäksi, sillä hänen äitinsä oli Portugalista. – Paljon pelataan katseilla. u ”Lavalle ei mennä pelaamaan tasapelejä.” 38-39 Karo Sampela.indd 39 2.4.2019 19.09. Työnantajana oli Flamencos en route, sveitsiläinen flamencoryhmä, joka on palkannut tanssijat ja muusikot pääosin Espanjasta. Ei niinkään perhesyistä, vaan ekologisista. – Sevillassa on yhä ihmisiä, joiden mielestä vain mustalainen voi soittaa flamencoa oikein. Se on tietenkin keikoilleni ihannesetti. Levytykset ja konserttisalija teatterikiertueet ovat haastavia. Samaan aikaan hän soitti Sanna ja lapset -yhtyeessä ja Slobo Horossa. – Minulla on kirkkaana mielessä hyvän ystäväni Chiquin, edesmenneen madridilaisen flamencokitaristin, sanat. Sampela on aina tunnettu erittäin pedanttina harjoittelijana. Samoin dynamiikka. – Pidän siitä asenteesta, miten flamencossa tehdään keikkoja, lavalle ei mennä pelaamaan tasapelejä. Paluu Suomeen ei silti ole ollut harkinnassa. Erittäin paha lamakin koski ainoastaan tablao-muusikoita, eikä leikannut töitä teatteritasolla pyörivistä produktioista. Soitto on tosi ainutkertaista. Tai ei ihan perinteistä. Yllätyin, kun kovan cajonistin maineessa oleva Sampela treenasi kotona marimbaa. Sen sijaan, että tähtäisi kasvuun, pyrkisi vastuullisuuteen. Kaiken muun voi selvittää, mutta soitannolliset valmiudet pitää olla. Päätyönantajat ovat viime vuosina olleet Kaari ja Roni Martin sekä Joonas Widenius. Ensikohtaamiseni Sampelan kanssa oli vuonna 1997 Tampereen flamencoviikoilla. – Olisi hienoa pystyä toimimaan muusikkona pienemmällä hiilijalanjäljellä ja yleisestikin resurssitehokkaammin. Tämä on asia, joka on korostuneempi flamencossa kuin monessa muussa musiikkityylissä. www.riffi.fi 2/2019 39 – Risto on merkittävä mentori minulle yhä edelleen. En ajattele, että minun pitäisi soittaa jokin flamencojuttu. Jatkuva matkustaminen on vuosi vuodelta huolestuttanut enemmän rumpalia. – Niissä on yllättävän iso soundi kooltaan – ei volyymiltaan – vaan soundiltaan. Chiqui sanoi, että ”se on ihan helppoa! Mun pää on vain kahdessa–kolmessa paikassa yhtä aikaa.” Ajattelin, että tästä neuvosta ei kyllä ollut mitään hyötyä. Widenius on myös ahkera keikkailija – eikä Sampela ei ole ollut tuurattavissa. – Minun traditioni on hyvin amerikkalainen tapa soittaa, suomalaisen suodattimen läpi tietenkin. Se kuuluu flamencoon, avaa Sampela. Carmen Linaresin bändissä sovitukset elävät vielä keikoilla paljonkin. Sampelan puheissa kuuluu muutenkin huoli länsimaisesta kulutushysteriasta ja materiaalismista. Flamenco on pitkäaikainen rakkaus. Pitää olla hereillä. Se on ehkä kuitenkin se perimmäinen motivaattori koko hommassa. Seuraa ja reagoi Musiikillisesti Sampela onkin erittäin tyytyväinen tilanteeseensa. Pieni setti, iso soundi Keikkoja on edelleen paljon Härmässäkin, missä hän edustaa flamencoa autenttisimmillaan. Se antaa ja opettaa edelleenkin
Opiskeluaikoina ajattelin joskus, että se olishan se hienoo, jos pystyis elättään ittensä musiikin avulla. Alakouluikäinen Jarmo sattui nimittäin varttumaan Itä-Helsingissä, missä monet kaverit harrastivat jääkiekon lisäksi musiikkia, ja osa heistä näkyvästi Géza Szilvayn johtamissa Viuluviikareissa. Soitin itse asiassa lukioiässä melkein Jarmo Julkunen – kitarasta mandoliiniin ja mandoliinista ukuleleen Tarinaa siitä, kuinka yhteen tyyliin kyllästyminen voi olla välttämätön välivaihe muusikon uudistumiselle ja miten uupumaton kiinnostus kielisoittimiin sekä oikealla hetkellä kohdalle sattuneet hyvät opettajat voivat saada ihmeitä aikaan. – Sibelius-lukio oli siihen aikaan mielenkiintoinen paikka, sillä siellä oli valtavasti kaikkea soittajaporukkaa. Jarmo saattaa itse olla illalla paikallisen orkesterin solistina tai hänellä on oma soolokonsertti, mutta käytössä on myös mielenkiintoinen uusi konsepti: päivällä ensi kertaa ukulelea soittaneet oppilaat esiintyvät illalla muutamalla juuri oppimallaan soinnulla jo osana ammattiorkesteria, ujoimmat joskus vaikka yleisön joukossa istuen. Hänelle on tarjoutunut solistija avustustehtäviä useissa maineikkaissa kotimaisissa kokoonpanoissa UMOa, Avanti!a ja useita sinfoniaorkestereita myöten. Eniten tietysti rockpuolen tyyppejä, mikä loi sitten myöhemmin hauskan verkoston elämässä. Vaikka aivan 70-luvun lopulla elettiin kevyen musiikin puolella suurten kitarasankareiden aikaa, Jarmo ei tarttunut soittimeen esikuviin samaistumalla, vaan silkasta kiinnostuksesta kitaraan instrumenttina, erilaisia ääniä tuottavana soittokoneena, jota pystyi säätämään omien tarpeiden mukaisesti. Seuraavaksi Jarmo suuntaa esiintymisja opetusreissuille Japaniin, Kiinaan ja Havaijille. Myös ukuleleopetustehtäviä riittää oman Helsinki Ukulele Studion lisäksi eri puolilla Suomea Lapland Ukulele Festivalin ja Hangon Casinon välillä, ja koko ajan enemmän myös ulkomailla. Sitä kautta innostuin aika paljon myös brasilialaisesta ja jazzmusasta. Heinäkuussa 2017 hän oli Lontoon sinfoniaorkesterin kamarimusiikkisarjan solistina, kun Englannissa kantaesitettiin säveltäjä Veli Kujalan teos Vertex sähköukulelelle ja jousikvartetille. Esiintymisiä on kalenterissa jatkuvana nauhana ja ukulelen ohella työllistymistä edesauttavat mm. Uteliaisuutta herättivät hänessä kaikki muutkin kielisoittimet ja etenkin kitaran erikokoiset sukulaiset ukulelea myöten. Kielisoitin kiehtoo Nuoren viuluviikarikitaristin matka jatkui yläasteikäisenä koulun ohessa Sibelius-akatemian nuoriso-osastolle ja vuodesta 1989 alkaen kouluopetuksesta vastasi Sibelius-lukio. Kotimaassa esiintymiset ja workshopit hoituvat usein samalla käynnillä. Opiskeluajanjaksoa voitaisiin käyttää esimerkkinä aikansa toimivasta suomalaisesta musiikkikasvatussysteemistä. Kun Viuluviikarien drafting-vaihe lähestyi, hän oli jo valinnut soittimekseen klassisen kitaran. Siellä uusien soittokavereiden kautta kitaran kevyemmiksi koetut tyylitkin tulivat klassisen kitaransoiton rinnalle. TEKSTI: SEPPO SILLANPÄÄ Tapaus ”Aloin käyttää samantyyppisiä kieliä, säätää kielten keskinäiset etäisyydet ja korkeudet mahdollisen samanlaisiksi, että oli aina helppo siirtyä soittimesta toiseen.” 40-45 Jarmo Julkunen.indd 40 2.4.2019 19.11. Jarmo kokeili myös kiekkoilua, mutta se jäi nopeasti musiikkiopistomenojen alle. Suomen tunnetuimmalla ukuleletaiteilijalla Jarmo Julkusella tuntuu energiaa riittävän ehtymättömästi. Päivällä harjoitellaan workshopissa ukulelen näppäilyä ja strummailua, ja juuri opetellut asiat viedään samantien myös muiden kuultavaksi. Vaikka Jarmo ei ole missään vaiheessa ole ollut erityisen aktiivinen median suuntaan tai soittanut kaupallisesti menestyneiden yhtyeiden jäsenenä, töitä on riittänyt. 40 www.riffi.fi 2/2019 -E i mulla mitään haaveita musiikin suhteen ole koskaan ollut. kitara, vihuela, renessanssikitara, arkkiluuttu, barokkikitara, banjo ja mandoliini. Viime vuosina töitä on ollut runsaasti myös ulkomailla – ja yleensä rajoja rikkovissa projekteissa. Instrumenttina oli soitinrakentaja Juha Lottosen ja muotoilija Eero Aarnion yhteistyönä syntyneen Copacabana-kitaran valkoinen lankku-ukuleleversio. Jarmo jopa soitti suositun tv-sarjan toisella tuotantokaudella sooloesityksenä Heitor Villa Lobosin kitarasävellyksen tulevien kapellija konserttimestareiden ihailevien katseiden ympäröimänä. Sama uteliaisuus jatkuu yhä, ja sen ansiosta 45-vuotiaan Jarmo Julkusen jättämiä jälkiä löytyy nyt poikkeuksellisen laajalta alueelta kotimaan eri musiikkigenreissä. Jarmo Julkusen oma taival kohti nykyistä vaiherikasta free lance -elämää alkoi suotuisissa olosuhteissa
Yksityistunteja antanut Jarno Kukkonen oli opettajistani tuolloin erittäin merkittävässä roolissa. Klassiset kitaraopinnot olivat samaan aikaan hyvissä käsissä alan konkareiden Jukka Savijoen ja Seppo Siiralan ohjauksessa. Hollannissa. Peukaloplektraa käytän nykyään soittimesta huolimatta silloin kun siitä on apua, jopa toisinaan ukulelea soittaessani. Kun seuraa Jarmo Julkusen esityksiä ja tallenteita tänä päivänä, kaikkein omaleimaisinta niissä on erilaisten näppäilytekniikoiden ennakkoluuloton yhdistely. – Mua viehätti siis siihen aikaankin ukulelet, mandoliinit ja banjot, etenkin niiden erilaiset sävyt, eli tein pieniä konsertteja, joissa koetin soittaa kaikenlaisia kitaroita. viisikielisen banjon näppäily ei kuulosta bluegrassilta, vaan siinä on aistittavissa luutunsoittajan sormityön herkkyyttä – silloinkin kun peukalon päässä keikkuu muovinen plektra. Vanhaa musiikkia ja luutun ja muiden vanhojen kielisoittimien soittoa Jarmo Julkunen on akatemian lisäksi myöhemmin opiskellut mm. Aloin käyttää samantyyppisiä kieliä, säätää kielten keskinäiset etäisyydet ja korkeudet mahdollisen samanlaisiksi, että oli aina helppo siirtyä soittimesta toiseen. – Soitan ukulelea paljon luuttumaisella peukalo-etusormivuorottelulla ja samaa tekniikkaa voin toki soveltaa kaikkiin kielisoittimiin. Omat soolokonsertit alkoivat tulla tavaksi jo opiskeluvaiheessa. www.riffi.fi 2/2019 41 pääosin jazzkitaraa. Jarmo Julkunen 40-45 Jarmo Julkunen.indd 41 2.4.2019 19.11. Siitä alkoi pikku hiljaa kehkeytyä sellainen tyyli, että aloin muokkaamaan erityyppisiä soittimia itselleni sopiviksi. Esim
Mandoliini soi näppäiltynäkin Hyvänä käyntikorttina Julkusen soittotyyleistä ja muuntautumiskyvyistä toimii Emilia Lajusen ja Hannu Riskun kanssa v. Siinä Jarmon periodisoittimet täydentävät hienosti viulun ja lyömäsoittimien äänimaailmaa ja hän saa Ilkka Virran rakentaman viisikielisen banjonkin kuulostamaan kotimaiselta etnosoittimelta. – Se mikä siitä on päällimmäisenä jäänyt mieleen on että häh!. (Mandora = luuttu, mandorino = pieni luuttu jne.) Vuonna 2018 Jarmo oli mukana toisessa mielenkiintoisessa etnoprojektissa, kun kansanmusiikkiosastolla tohtorintutkintoaan valmistellut jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen pyysi Jarmoa mukaan toiseen jatkotutkintokonserttiinsa. 2011 triona julkaistu kansanmusiikkityylinen albumi KiikkaIisakki. – voiko jouhikolla soittaa noin. Modernia, mutta samalla perinteistä, sillä mandoliinihan on samaa sukuhaaraa kuin luuttu. Molemmat ovat Aviador-kustantamon julkaisuja, kuten myös Jarmo Julkusen tekeillä oleva kirja, joka on erityisesti muusikoille kohdistettu oppikirja ukulelelle sovittamisesta. Vitsikkäiden vempaimien monipuolinen hallinta vei hänet mukaan myös lastenmusiikkiin ja sisälle teatteripiireihin. Copacabanakitarasta muotonsa lainanneen Copauken elektronikka on L.R Baggsilta ja perinteisempien Laulu-mallien Schattenilta. Lastenkulttuurin parista myös aikuisten teatteriksi kasvaneessa Musiikkiteatteri Kapsäkissä Jarmo oli mukana 13 vuoden ajan. Kun sieltä lähtee kaikki renessanssiajan ricercaret käyntiin. Nämä usein toisiinsa sekoitettavat ukulelea soittavat, opettavat ja kirjoittavat muusikot ovat ukuleleyhteyksiensä kautta hyviä tuttuja ja molemmat myös mielellään kalastavat, kirjoittavat ukuleleaiheisia kirjoja ja järjestävät koulutustapahtumia esiintymisten lisäksi. Tein musikaaleja, mm. Myös klassisen kitaran puolelta tutut sormijuoksutukset istuvat tarvittaessa ukulelesävelmiin hienosti. Jarmo Julkunen soitti satunnaisesti ukulelea jo 90-luvulla eri yhtyeissä, mutta syvällinen perehtyminen soittimeen taJulkusen ukulelejulkkikset Suomalaisen ukulelegenren näkyvimpiin hahmoihin kuuluvat sukunimikaimat Jarmo ja Arto Julkunen, joiden kaukaiset yhteiset sukujuuret Arton mukaan erkaantuivat jo 1800-luvulla. 42 www.riffi.fi 2/2019 Ukulelen viritys on läheistä sukua luutuille ja renessanssikitaralle, mikä taas on auttanut soveltamaan akatemian ja ulkomailla käytyjen kurssien oppeja suoraan uusiin ukulelesovituksiin. Jarmo soitti renessanssikitaraa ja bassoluuttua soolojouhikon taustalla olleessa continuo-ryhmässä. Kaikesta vakavalla mielellä suoritetusta opiskelusta ja taustatyöstä huolimatta monet Jarmon kielisoittimista koetaan edelleen myös ’hauskoiksi instrumenteiksi’. Arto Julkunen on Markus Rantasen kanssa julkaissut kaksi suosittua ja tuhtia perusopasta: Suuri Suomalainen Ukulelekirja ja Ukulele Kompista Sooloon. ”Ukulele keihäänkärkenä” sisältää mm. Heinonen näytti, kuinka viola da gamban ja renessanssin variointikäytännöt voidaan yhdistää karjalaisen jouhikkomusiikin muuntelutapoihin. Sähköistetyn ukulelen soundiin löytyy mausteita Mooerin minisetistä, johon kuuluvat repeater, looper sekä pitch shifter. – Yksi mihin olen usein päätynyt ja mikä johtuu soittimien vaihtumisesta jopa saman keikan aikana, on sellainen yleispätevä tukiasento, jossa nojaan oikean käden pikkurillillä tai jopa nimettömälläkin kevyesti soittimen kanteen. Opukseen tulee kymmenkunta erilaista esimerkkisovitusta ja niihin liittyvät tarinat ja perustelut sovitusratkaisuille. Helsingin Juhlaviikoille Viivi ja Wagner -kärsämysoperetin 2006 ja Helsingin kaupunginteatterille ’Raimo Reiska Raksa’ -musiikkinäytelmän 2008. Muutoin Julkusen linjana on käyttää ”niin vähän elektroniikkaa kuin mahdollista”. Sitä soittaessa ei tarvitse pelätä musiikkipoliisia, koska musiikkipoliisit ovat sen jo aikoja sitten hylänneet. Kerran Jarmolta on vanhan musiikin esityksen jälkeen kysytty hänen käyttämästään erikoisesta peukalo-keskisormi-nimetön-näppäilytekniikasta. Sitä voisi varmaan kutsua vaikka koordinaatiotueksi. Jarmon näkökulmia siitä, minkälaisia sointuja kannattaa milläkin näppäilysoittimella käyttää yhtyesoitossa, ja mitkä asiat ukulelella vaikkapa tangomusiikissa toimivat kitaraa paremmin. – Aikuisiällä tosiaan innostuin myös säveltämisestä ja olin työllistetty teatterisäveltäjänä aika monta vuotta. Syy erikoiseen soittotapaan ei löytynytkään vanhan musiikin perinteestä, vaan Jarmo oli säästellyt etusormeaan työn alla olleen vaativan kitarakonserton vuoksi. ”Kullilaasen falssissa” viulun alla soi koristeellinen kirkas näppäilykuvio, joka kuulostaa ensin pieneltä metallikieliseltä luutulta, mutta paljastuu vähitellen mandoliiniksi, jota Jarmo soittaa peukaloplektralla ja sormin. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Siitä matka johti luontevasti kohti säveltäjä Jarmo Julkusen esiinmarssia aivan vuosituhannen vaihtuessa. Juha Lottosen rakentamat soittimet ovat Julkuselle tärkeitä. 40-45 Jarmo Julkunen.indd 42 2.4.2019 19.11. Toisaalta, suomalaisen kansanmusiikin scene on niin kovalaatuista nykyään, että siltä suunnalta voi odottaa ihan mitä vaan. ”Ukulele ottaa tilaa” – Ukulele on siitä hieno soitin, että siinä ei tarvitse noudattaa mitään sääntöjä
”Virkamies Julkunen” Vuosina 2012–2015 Jarmo Julkunen toimi Taiteen edistämiskeskuksen säveltaiteen läänintaiteilijana Hämeenlinnassa. Minulla oli ollut joitakin vuosia aiemmin oikein hyväkin ukulele, mutta se varastettiin venereissun aikana auton avoimeksi jääneestä ikkunasta. 2017. – Osa yleisöstä asteli klassista ohjelmistoa sisältäviin ukulelekonsertteihini hieman epäröiden, mutta taisin kuitenkin onnistua omalla innostumisellani voittamaan kuulijat puolelleni. Sen jälkeen puuhaa ukulelen parissa on riittänyt, vaikka osa kollegoista on ihmetellyt , kuinka ”niin hyvä muusikko omistautuu lelusoittimen opiskeluun”. Olin sopivasti myös jonkinlaisessa käymisvaiheessa muiden soittimieni kanssa, joten käytin kesällä Ypäjällä pihakeinussa odotteluajan siihen, että tutustuin ukuleleen oikein perin pohjin. Ypäjällä käytin sitten Juha Lottosen tekemää erinomaista Laulu-ukulelea, jolla tein kesän mittaan muutamia pihakeinuvideoita YouTubeen. Yleisökontakteja kaivannut Jarmo ratkaisi osan keikkapyynnöistä tarjoutumalla ihan oppimismielessä ukulelekonserttien esiintyjäksi vapaa-ajallaan. Ei mennyt kauaakaan, kun ihmiset tulivat kitarakonserttieni yhteydessä kysymään, että enkö meinaa ollenkaan soittaa sitä ukulelea ja sehän tietysti vaan rohkaisi jatkamaan. – 2009 tuli sellainen vaihe, että sen aikainen puolisoni odotti kaksosia ja oli pakko vähän putsata kalenteria ja vähentää friikkuhommia, jotta voin olla paikalla kun tarvitaan. ”Läänintaiteilija Jarmo Julkusen perustehtävänä on edistää ammattimuusikoiden työtilaisuuksia Hämeessä” kirjoitti Etelä-Suomen Sanomat läänintaiteilijan esittelyssään marraskuussa 2012. Siinä tilanteessa, jossa joku toinen olisi saattanut rohmuta työpöydälleen kaikki paikallisen kirjaston ukuleleaiheiset opukset ja äänitteet ja ahmia tietoa niistä, Jarmo Julkunen ei hankkinut ainuttakaan CD-levyä, nuottivihkoa eikä oppikirjaa. Toinen merkittävä asia olise, kun Jarmo kutsuttiin Yle Ykkösen KulttuuriCocktailiin suunnittelemaan kansallisteatterissa järjestettyä suurta suomalaista ukulele-tapahtumaa. Läänintaiteilijalle saapuneisiin kyläjuhlien esiintymispyyntöihin ei voinutkaan enää suostua entisaikojen malliin, vaikka mieli olisi tehnyt. Innostuin saman tien suunnittelemaan itselleni enemmänkin ukuleleohjelmistoa klassisesta musiikista alkaen suomalaisiin ikivihreisiin ja jopa Jimi Hendrixin kappaleisiin asti. Mukaan toivotetaan myös tallinnalaiset eli ”Etelä-Helsingin” soittajat, kuten Jarmo asian ilmaisi. Yhdeksi suomalaisen ukuleleliikkeen kärkihahmoista Jarmo Julkunen profiloitui lopullisesti siinä vaiheessa, kun hänen soololevynsä, Turenki Records -levy-yhtiön julkaisema ’Ukulele alakulo’ ilmestyi v. – Vaikka olin jo kuusi-seitsemänvuotiaana aloittanut esiintymiset kitaristina, minulla ei ollut koskaan kitarasoolokonserteissa ollut sellainen olo, että olisin täysillä ihan joka nuotin tai kappaleen takana. Näiden ohjelmistoa ohjataan sen verran koordinoidusti, että jatkossa vaikkapa Helsinki-päivänä voidaan laittaa pystyyn suuri yhteissoittotapahtuma. Jopa niin vakavasti, että kitara sai jäädä vähemmälle huomiolle, kun uke nappasi ykksösoittimen paikan. Yhteydet Ylen Ykköseen olivat entuudestaan vahvat, sillä Jarmo oli aiemmin käynyt Pasilassa äänittämässä lähemmäs sata kantanauhaa ukulelea isommilla soittimilla. – Tajusin, että viihdyin siinä soolokonserttiroolissa ukulelistina jopa paremmin kuin kitaristina. – Ainoa oppikirja, mikä tulee mieleen, mitä olen yleensäkään käyttänyt, on Mick Goodrickin Advancing guitarist, josta on ollut paljon iloa muidenkin soittimien kuin kitaran kohdalla. Valintaan vaikuttanut soitin oli kitara, mutta läänintaiteilijan toimenkuvaa muutettiin juuri tuolloin virastouudistuksen yhteydessä konserttiesiintyjästä muiden taiteilijoiden tukihenkilöksi. Varsinaisessa suuressa suomalaisessa ukuleleilmiössä en kuitenkaan ole ehtinyt olla niin paljoa mukana kuin olisi pitänyt olla. www.riffi.fi 2/2019 43 pahtui vasta kymmenisen vuotta sitten. Ukulelekeikoilla oli alusta lähtien sellainen olo, että tämän takana olen ja nyt on mukava olla tässä lavalla. Saan ihan omalla tavallani tulkita näitä kappaleita ja saan niistä kaiken sen irti mitä haluan. Kansallisteatterin tilaisuus veti paljon eri-ikäisiä kuulijoita kaikkialta Suomesta, se radioitiin Ylen Ykkösessä ja jälkikäteen on käynyt selväksi, että juuri tämä suuri kokoontuminen pot”Olen kouluilla kiertäessäni nähnyt nurkissa suuria määriä käyttökelvottomia koulu-ukuleleja.” 40-45 Jarmo Julkunen.indd 43 2.4.2019 19.11. Lähestymistavat uuden opiskelun äärellä vaihtelevat usein soittajan luonteen mukaisesti. Kyseessä ei ollutkaan vitsi vaan vakavasti otettava musiikinlaji. Se on ensimmäinen suomalainen pelkästään ukuleleinstrumentaaleja sisältävä albumi. Oppimisprosessi jäi sen takia muutaman vuoden tauolle. Ukuleleen tutustuessani minä lähinnä testailin kaikkia periodisoittimilla oppimiani asioita ja kuuntelin mikä kuulostaisi kivalta. Siitä alkoi ohjelmistoni kasvaa aika nopeasti ja esiintymisiä alkoi tulla lisää. Sekin tilanne on muuttumassa, sillä Jarmo kertoi tammikuun alkupäivinä vireillä olevasta suunnitelmastaan: Helsinkiin perustetaan eri ilmansuunnille kaupunginosiin sijoittuvia ukuleleorkestereita. Jarmolla oli kuitenkin matkassa kaksi hyväsointista Laulu-ukulelea, jotka olivat koko ajan aktiivisessa käytössä
Itse sijoittaisin ainakin 80 euroa ensimmäiseen musiikkiliikkeestä ostettuun ukuleleen. Laatu on kuitenkin tuossa hintaluokassa kovin heittelevä. ”Kaikkein eniten opin itse soittamalla itseäni parempien muusikoiden seurassa.” 40-45 Jarmo Julkunen.indd 44 2.4.2019 19.11. Sitä kautta ja muutamien sattumien kautta se alkoi. Olin tyytyväinen, kun vain sain soittaa ja touhuta musiikin kanssa. 44 www.riffi.fi 2/2019 kaisi käyntiin useammankin uuden suomalaisen ukuleleorkesterin toiminnan. Oli siinä toki jonkinlaista sukupolvenvaihdostakin tapahtumassa Helsingissä 90-luvun lopulla. Pienen mietintähetken jälkeen hän nappasi luokasta parhaan workshop-ukulelensa ja siirtyi salin takahuoneeseen laatimaan konsertissa esitettävien kappaleiden listaa. Oppilaita saapui paikalle innokas, mutta melko pieni joukko. Sitä ennen oli juuri ollut sellainen vaihe, että olin vuodesta 23 viikkoa sinfonia-, kamarimusiikkitai ylipäätään klassisen musiikin kuvioissa kiinni. Tallat ovat väärissä paikoissa ja kuivassa säilytettyjen soittimien otelautojen nauhanpäät pullistelevat kuivuuttaan ulos otelaudan reunoista. Festivaaleja ja kesäisiä päivätapahtumia syntyy jatkuvasti lisää. ”Sinun”, sanoi vahtimestari, ”ja se on loppuunmyyty!”. Siinä on olemassa sellainenkin vaara, että ukuleleja aletaan kohta vieroksua samalla tavoin kuin halpoja muovisia nokkahuiluja aiemmin. Syy uudenlaiseen rytmiin johtuu osin ajattelutavan muutoksesta. Aulassa oli samaan aikaan suuri joukko ihmisiä jonottamassa konserttisaliin, jolloin Jarmo kysyi vahtimestarilta, mikä konsertti salissa mahtoi olla alkamassa. Niihin sisältyi vielä vanhaa musiikkia, jossa soittelin luuttuja eli sinnekin oli yhteyksiä. Alle kahden sadan saa jo helposti soitettavan ja hyvin vireenä pitävän soittimen. Yksi syy suosion nopeaan kasvuun on ukulelen edullinen hinta, mutta soittimien laadussa on vielä toivomisen varaa. Kolmeenkymmeneen viimeiseen vuoteen mahtuu kuitenkin kausia, jolloin työt ovat olleet nykyistä enemmän yhteen asiaan keskittyneitä. Edullisia tuontiukuleleja on meillä tarjolla paljon, mutta jos mahdollista, ostajan kannattaa lähteä kauppaan alaa tuntevan ihmisen kanssa. Siitäkin tilanteesta selvittiin, koska soolo-ohjelmisto oli hyvässä kuosissa. – Jostain kumman syystä meillä on sellainen tapa ajatella aikuistumisen kynnyksellä, että meidän pitää alkaa rajoittaa itseämme. Jarmo oli vielä illalla matkalla Hankoon toisentyyppiselle keikalle, joten hänellä ei edes ollut parasta sooloukuleleaan mukana. Workshopin päätteeksi ennen tavaroiden pakkaamista Jarmo päätti käydä vielä monistuskoneella ottamassa varuiksi hiukan kopioita nuoteista, jos vaikka oppilaiden vanhemmat haluavat kuulla jonkinlaisen pienen konsertin. Heikki Laurila jäi eläkkeelle ja jotenkin sattui, että kun monet tyypit kyselivät, että kukas voisi nyt soittaa kitarat ja vielä mandoliinit, banjot sun muut siihen päälle, niin mua alettiin kysellä. Näin edessä vain kaksi vaihtoehtoa ja ajattelin silloin, että koska minusta ei lavakeikkamuusikkoa tule,voin varmaan hankkia elantoni musiikinopettajana. Olen kouluilla kiertäessäni nähnyt nurkissa suuria määriä käyttökelvottomia koulu-ukuleleja. Jossain vaiheessa tiedonkulussa oli kuitenkin sattunut olennainen väärinymmärrys. Olin itsekin opiskeluvaiheessa muiden tapaan tuuminut, että kaikki nämä eri bändit ja marginaalimusiikiksi luettavat yhtyeviritykset olivat vaan välivaihe ja kuuluivat siihen tiettyyn ikään. Orkesterien määrä on Suomessa noussut vuosittain eikä ukuleleharrastuksen suosio kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa opistoissa näytä osoittavan hiipumisen merkkejä. Että varmaan siinä oli yksi selkeä hetki, jolloin niitä alkoi tulla monipuolisemmin. Kun olin aiemmin soittanut vielä lattarija jazz-yhteyksissäkin, niin luulen, että ihmisille tuli mieleen, että toi kundi saattaisi hyvinkin sopia näihin poikkitaiteellisiin projekteihin. – No ainakin sellaisen varoituksen sanan koulujen suuntaan voisin antaa, että kun edullisimpia soittimia saa jopa marketeista 20 euron hintaan, niin siitä helposti syntyy ajatus, että ostetaanpa muutamalla satasella niitä rivi sinne musiikkiluokan seinälle. Hankkeesta toiseen Kun Jarmo Julkusen viime aikaisia tekemisiä seuraa sosiaalisen median kautta, vahvistuu vaikutelma, että työt ovat tyylillisesti varsin monipuolisia. Ja projekteja on Jarmolla riittänyt. Pelkästään vuosien 2017– 18 kalenteriin mahtui aika laaja kirjo mielenkiintoiselta vaikuttavia projekteja: monikansallisen ja monitaiteellisen osakunta Tango Alakulon perustaminen, Veli Kujalan Vertex-konserton kantaesittäminen (sähköukulele & sinfoniaorkesteri), kitara stemman levytys RSO:n levylle, Paula Koivuniemen Roots & Friends konserttisalikiertue, duoesiintymisiä viuluviikarikaveri Pekka Kuusiston kanssa, säveltäjä Sami Klemolan konserton kantaesitys sähköbanjolle ja Umo Jazz Orchestralle, soolokonsertti Ison Britannian suurimman ukulelefestivaalin Grand Northern Ukulele Festivalin päälavalla toukokuussa 2017, solistitehtävä Verkatehtaan Global Guitar -konserttisarjassa viulutaiteilija Pekka Kuusiston johtaman jousikvartetin kanssa, Markus Fageruddin Stream & River Motion konserton kantaesitys Pori Sinfoniettan, Lapin kamariorkesterin sekä Kymi SinfonietKeikoilla sattuu Kesällä 2018 Jarmo oli sopinut vetävänsä Hämeenlinnassa päiväsaikaan alkeisworkshopin ukulelesta kiinnostuneille ja maininnut vielä voivansa tarvittaessa pistää iltapäivällä pystyyn pienen konsertin oppilaiden kanssa. Sitten kun olin joku 26–27-vuotias, ajattelin, että mitä mä turhaa rajoitan, että sitähän saa ihminen soittaa kaikkea mistä tykkää, sillä silloinhan on kaikkein tyytyväisin itse
Hän on kolmisenkymmentä vuotta tottunut hyppäämään suin päin uusiin tilanteisiin, joissa on nopeasti päästävä jyvälle siitä, mitä kielisoittajalta ja mukaan tilatulta instrumentilta kulloinkin odotetaan. Nuottien saapuessa voi joutua sulkeutumaan joulunpyhiksi ja vielä välipäiviksikin kellariin ja ottaa teos haltuun tahti ja fraasi kerrallaan perheen yhteisestä ajasta leikaten. Tuntien määrä vaihtelee vuosittain oppilaiden tarpeen mukaan, mutta hän kokee olevansa siinä hommassa omalla maaperällään. Vaihtoehtojen hiipuessa Jarmo opetteli tauolla mandoliinin osuudet eriviritteisellä ukulelella ja sai vielä kollegoilta kiitokset soolostaan. Toisaalta, jos olen lupautunut esittämään solistina konserton, jota ei siinä vaiheessa edes sävelletty, saattaa teos ollakin odotettua vaikeampi. Vaikka Jarmo tekee paljon soolokonsertteja ja reissaa usein yksinään, hän kokee olevansa luonteeltaan enemmän yhtyemuusikko kuin solisti. Jarmo Julkunen toimii edelleen tarvittaessa myös Sibeliusakatemian kitaristien vapaan säestyksen tuntiopettajana. u AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 40-45 Jarmo Julkunen.indd 45 2.4.2019 19.11. tan kanssa maaliskuussa 2017, kielisoitinosuuksia Ikitie-elokuvan ääniraitaan jne. – Kun ikää tulee lisää, voisi olla rauhoittavaa keskittyä nykyistä enemmän soolokonsertteihin, mutta toisaalta siinä on se, että pidän yhtyemusisoinnista valtavasti, ja kuten vanha ja todenmukainen klisee kuuluu: Kaikkein eniten opin itse soittamalla itseäni parempien muusikoiden seurassa. teokseen kuuluva mandoliiniaaria. Usein on pakko tyytyä jopa yötai virtuaaliharjoituksiin tai lähetettävä äänitteitä edestakaisin. Tämä on mahdollista niiden vuosien varrelta tuttujen muusikoiden kanssa, joiden taidot ja venymiskyky on tiedossa, eli voin luottaa siihen, että esitystilanteet onnistuvat yhteisellä intuitiolla. Apuun hälytetty ystävä kävi paikalla nappaamassa pienen soitinkotelon kainaloonsa, mutta kiikuttikin vahingossa teatteriin ukulelen mandoliinin sijasta. – Jos keikkoja on vuodessa 150–200 kpl, eikä useimmissa niistä ole edes toistoja, niin suurin työ on saada löydettyä yhteinen aika kaikille harjoituksille muiden monitoimimuusikoiden kanssa. Juna oli myöhässä, eikä Jarmolle jäänyt enää aikaa noutaa mandoliinia harjoituskämpältä. Joskus on myös rohkeasti sanottava ei. Lukuisissa samanaikaisissa projekteissa ja yhtyeissä mukanaolo tuntuu Jarmolle sopivan, mutta ymmärrettävää on, että kaikkien palikoiden riviin asetteleminen saattaa välillä aiheuttaa paineita: Eräänä kiireisenä ajanjaksona Jarmo saapui Hämeenlinnasta ukulelekeikalta Helsinkiin Aleksanterin teatterin Juhlaviikkojen Don Giovanni -oopperaesitykseen tarkoituksenaan soittaa mm. Ukulelen parissa viihdyn nykyään vallan mainiosti ja tuntuu siltä että siinä on ihan maailmanlaajuisesti vielä tehtävää vuosikymmeniksi. Nykyään Jarmo tekee tarvittaessa myös pienyhtyekeikkoja eri kokoonpanoilla: duoja laulaja Marikon kanssa ja tuubisti Harri Lidslen kanssa Tuubakimalainen-yhtyeessä, UkuleLea taas tarkoittaa ukulele-selloduettoja Lea Pekkalan kanssa ja se tekee myös yhteistyötä RNO:n eli Riku Niemi Orchestran kanssa, mielellään vielä interaktiivisesti yleisön kanssa
Ashdown Tone Pocket Kuulokevahvistin basistille • instrumenttitulo, jakki 6,3 mm • linjatulo ulkoiselle tallentimelle, stereojakki, 3,5 mm • kuulokeliitäntä, 6,3 mm • balansoitu linjalähtö, TRS-jakki, 6,3 mm • USB-liitäntä, micro-USB • kolmialueinen eq + volume • virtalähteen liitännät DC 10 V ja DC 12 V • hinta: 188,50 e LIsätiedot: NordSound Puh. Kuulokeliitäntä palvelee yksityisen soittotuokion kuunteluna, takalaidan balansoitu linjalähtö puolestaan laitetta etuasteena käytettäessä. Tällaisenaan Ashdownin näppärä aski on reissulaisen mainio kaveri, joka siivittää sormien lämmittelyä ennen keikkaa siinä missä hiljaisenpuoleista kotiharjoitteluakin lasten käytyä yöpuulle. Linjalähdön ansiosta Tone Pocketia voi myös hyödyntää keikalla etuasteena PA:n kautta soitettaessa. Kun basson ohessa myös kitara kuulosti ihan mainiolta Tone Pocketin kautta soitettuna, laajenee mahdollisten käyttötapojen kirjo vieläkin isommaksi. Soundiin sävyä Tone Pocket soundaa sellaisenaan mukavan mehukkaalta ja kolmialueinen ekvalisointi antaa laajat mahdollisuudet muokata soundia. Muiden kokeiltujen USB-johtojen kanssa se äityi sirisemään pahemmanlaisesti, eikä soitosta saati tallentamisesta tullut mitään. Valmistaja lupaa pisimmillään kahdeksan tuntia käyttöaikaa yhdellä akun latauksella, ja ladata voi USB:n sijasta erillisellä verkkolaitteella (10V DC), tai auton 12-volttisesta sähköjärjestelmästä. Kuulokekuuntelun tavoin linjalähtöön summautuu myös minijakkiin kytketyn aparaatin ääni. Ei lainkaan pöllömpää. Jokaisella kaistalla saa enimmillän 15 desibeliä korostusta tai vaimennusta, ja vaikutustaajuudet sekä kaistojen leveydet on asetettu käytännöllisesti. Aivan uuden ulottuvuuden avaa kuitenkin takalaidan USBliitäntä, jonka kautta laitteen saa kytkettyä tietokoneen äänikortiksi. Kiitos täytyy antaa myös kerrankin täyskokoisesta eli isolle plugille mallaavasta kuulokeliittimestä. Nupit ovat kyllä todella lähellä toisiaan, mutta tehoa riittää. Sen verran kranttu se kuitenkin on, että suostui yhteistoimintaan vain omalla, paketin mukana toimitetulla USB-kaapelillaan kytkettynä. Johdot ja sovite kuuluvat pakettiin. Bassolle tarkoitetun tulojakin vieressä on linjatason minijakki, johon voi kytkeä ulkoisen musiikkilaitteen, älypuhelimen, MP3-soittimen tai muun vastaavan jamittelua tukemaan. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ashdown Tone Pocket – hupia ja hyötyä taskukoossa Akkukäyttöinen Tone Pocket sujahtaa palttoon tai repun taskuun, mahtuu bassokotelon tarvikelokeroon ja toimii tarvittaessa tietokoneen äänikorttina. Se on yksi määritelmä, mutta antaa helposti todellista potentiaalia kapeamman kuvan laitteesta. Päävoimakkuus kuuntelulle asetetaan Tone Pocketin volumehanikalla, balanssi oman instrumentin ja taustamusiikin kesken hoidetaan soittimen ja ulkoisen laitteen säätimillä. Ashdown puhuu Tone Pocketista kuulokevahvistimena eikä basson etuvahvistimena. Muuntimet ovat 16-bittisiä ja näytetaajuudeksi käyvät 44,1 tai 44 kHz. 040 681 0910 • nordsound.fi 46-47 Ashdown_Blackstar.indd 46 2.4.2019 19.13. Omalla kaapelillaan kytkettynä Tone Pocket oli häiriöiden suhteen hipihiljainen ja soundiltaan puhdas. Erillistä ajuria ei tarvitse asentaa, Tone Pocket toimii suoraan Macja Windows-alustoilla. 46 www.riffi.fi 2/2019 M etallikoteloon rakennettu Tone Pocket painaa 265 grammaa ja kulkee kangaspussiinsa huputettuna näppärästi muusikon matkassa
Lisäkaiuttimesta tekee erikoisen se, että Unity 250ACT on perinteistä poiketen aktiivikaiutin, jossa on 15-tuumaisen Eminencen ajoon oma 250-wattinen pääte. Overdrive-moodi vastaa tähän huutoon maukkailla säröillä, joissa bassokitaran luonnollinen potku säilyy ehjänä. Jos tarvitsee isompia keikkoja varten enemmän tehoa, voi kytkeä kombon takapaneeliin Unity-sarjan lisäkaiuttimen. Kombon kompressori kuulostaa sekin todella hyvältä – se ei pumppaa, vaan tasoittaa signaalia juuri sopivaksi. Näistä Classic tuo vahvasti mieleen 1970-luvun Ampeg SVT -vahvistimet, ja sen soundissa on aimo annos lämpöä ja vahvasti esiin tulevaa keskirekisteriä. Lisäksi kompressori nostaa myös tuntuvasti signaalin volyymia. Toimiva kokonaisuus Jo pelkästään ominaisuuksiensa, päätetehonsa ja soundinsa perusteella on Blackstar Unity 120 erittäin mielenkiintoinen uutuus. Pubija baarikeikoille Blackstarin 120 watin teho rittää hyvin. Moodien soundeja pystyy muokkaamaan Unity 120:n oivalla EQ-osastolla, jossa on kiinteille taajuusalueille ankkuroitujen bassoja diskanttisäätimien lisäksi keskialueen korjain säädettävällä keskitaajuudella. www.riffi.fi 2/2019 47 U nity Bass -sarja on brittimerkki Blackstarin uusin aluevaltaus. u TEKSTI: MARTIN BERKA Blackstar Unity 120 – bassosoundin kolmet eri kasvot Blackstarin uuteen Unitysarjaan kuuluu viisi mallintavaa bassokomboa sekä yksi aktiivinen lisäkaappimalli. Unityn chorus on erittäin hyvin toimiva efekti, joka sopii kuin nakutettuna esimerkiksi Jaco Pastorius -tyyliseen soolosoittoon tai Pino Palladinon inspiroimille nauhattoman basson soundeille. Suhteellisen leveään ja syvään koteloon on upotettu 120 watin päätevahvistin sekä Blackstarin toiveiden mukaan kehitetty 12-tuumainen Eminence Opus -kaiutin. Blackstar Unity 120 -kombon suuri yllätys on kuitenkin laitteen edullinen hinta, joka tekee tästä bassovahvistimesta kiinnostavan myös oppilaitoksille tai bändikerhoille. Basson särösoundit ovat tällä hetkellä muodissa, eikä vain metallibasistien piireissä. Yleisin kommentti, jota keikkaileva basisti anniskelupaikoissa saa kuulla on se, että basso soi liian kovaa. Isoja lavoja varten voi joko hyödyntää Unityn balansoitua XLR-lähtöä ja soittaa PA:n kautta, tai sitten hankkia sarjan lisäkaiuttimen kokonaisen stäkin rakentamista varten. Modern puolestaan on nimensä mukaisesti nykyaikainen valinta, joka soi positiivisen neutraalilla äänellä. Rakenteeltaan Unity 120 vaikuttaa jämäkältä ja kombo saa minulta lisäpisteitä säädinpaneelin selkeydestä. Kombo kuulostaa terveeltä, ja sen etuvahvistimesta löytyy runsas kattaus maukkaita bassosoundeja. Kiinassa valmistetuissa bassokomboissa hyödynnetään nykyaikaista teknologiaa – esimerkiksi neodyymikaiuttimia ja D-luokan päätevahvistimia – minkä ansiosta mallien hinnat saatiin rivimuusikoille ystävällisiksi ja vahvistimien painot mukavan kevyiksi. Blackstar Unity 120 Mallintava bassokombo • nimellisteho 120 W • 12-tuumainen Eminence Opus -kaiutin • kolme vahvistinmoodia – Classic, Modern, Overdrive • kolmialueinen EQ puoliparametrisella keskialueella • kaksi efektiä – chorus ja kompressori • overdrive ja chorus voidaan kytkeä jalkakytkimellä (lisävaruste) • linkkiliitäntä Unity-sarjan aktiiviselle lisäkaiuttimelle (U250ACT: 469 e ) • MP3/linjatulo • XLRja linja-/kuulokelähdöt omalla tasosäädöllään • ground lift -kytkin XLR-lähdölle • hinta: 397 e Lisätiedot: Into-Luthman • www.intoluthman.fi 46-47 Ashdown_Blackstar.indd 47 2.4.2019 19.13. Se on sekä kooltaan että ominaisuuksiltaan kuin luotu paljon keikkailevan basistin työjuhdaksi. Keikkailevan basistin työpari Unity 120 on sarjan komboista keskimmäinen. Kolme persoonallisuutta Mallintavassa Unity 120 -kombossa on kolme vahvistinmoodia. Kaksi efektiä Blackstar-kombon etupaneelin oikealta puolelta löytyy kaksi minikytkintä chorusta ja kompressoria varten
Ellei äänipuoli ehtinyt yllättää jo ennen säätöihin uppoutumista. Ns. Käyttää voi vain jompaa kumpaa tai molempia samaan aikaan, ja päätylevyn pikkukytkimellä voi myös valita kulkeeko signaali lohkojen läpi peräkanaa vai sijoittuvatko efektit rinnakkain. Maltillisemmilla annostuksilla löytyvät musiikillisesti hyödynnettävät efektit. 48-49 Nux.indd 48 2.4.2019 19.14. Kookas nuppi määrittää efektin voimakkuuden ja pienellä säädetään kaiun pituutta, jota sanalla sanoen on aivan riittämiin. Spring jäljittelee perinteistä jousikaikua ja tavoittaa esikuviensa kirpakan sähisevän ominaissävyn erinomaisesti. Ja jos oikein dramaattiseksi haluaa heittäytyä, niin bypass-kytkintä pohjassa makuuttamalla efektin saa jäädytettyä shimmermodeksi kutsuttuun tilaan, jossa elokuvatehosteelta kuulostava kaiku muuttuu yhtenäiseksi mattosoinniksi, joka pääättyy vasta kun kytkin jälleen vapautetaan. Kaikkien kolmen kohdalla kaiun voimakkuuden ja pituuden säädöillä saa ilmettä muutettua todella laajalla skaalalla, ja koska jokaisella on leimallisesti oma soundinsa, myös niiden shimmer-efekteillä on toisistaan poikkeavat luonteet. Delay mukaan Atlanticin delay on yhtä simppeli ja aivan yhtä moni-ilmeinen kuin kaikuosastokin. 48 www.riffi.fi 2/2019 N uxin Verdugo-sarjaan kuuluva Atlantic on kahden itsenäisen efektin, delayn ja kaiun, yhdistelmälaite. Silloin Time-säätimelTEKSTI: LAURI PALOPOSKI NUX Atlantic Delay & Reverb ja Tape Core Deluxe – efektejä, jotka innostavat soittamaan Näennäisen simppelit pedaalit on varusteltu muutamin oivallisin lisätoiminnoin, joilla ne yllättävät koesoittajan perinpohjaisesti. Hallikaiku taas soi tummemmin ja raskaammin, mutta silti pehmeydestään huolimatta selkeänä myös säröytettyä kitarasoundia kaiu tettaessa. Plate-kaiku on puhdas ja kiinteä, se ei sihahda eikä kohahda vaan kimmauttaa kitaran soundin kuulakkaasti ilmoille. Kaikutyyppejä on kolme ja ne ovat ilahduttavan erilaisia. Boss/ Ibanez-standardin mukaisen virtalähteen liitännän tuntumassa on vielä USB-micro-liitin, jonka kautta pedaaliin voi päivittää käyttöjärjestelmän tulevia versioita. Atlanticin kaikua hallitaan kahdella potentiometrillä. Viiveaika asetetaan kolmannella säätimellä, jonka kääntö soivien toistojen aikana tuottaa niihin joko laskevia tai nousevia modulaatiota sen mukaan mennäänkö viiveajassa pitempään vain lyhyempään suuntaan. Repeat puolestaan määrittää viiveen toistokertojen määrää ja reippaasti avattuna sillä saa efektin oskilloimaan itsekseen joko uhkaavan hitaasti paisuen tai todella äkisti päälle vyöryvänä. Jälleen kookkain nuppi on efektin voimakkudelle. Säätimellä on toinenkin tehtävänsä ja se liittyy bypass-kytkimeen, jota voi käyttää myös viiveen pituuden määrittävänä tap tempo -painikkeena. Toinen päädyn pikkukytkin on tulotason signaalin sovitukseen ja valittavana ovat nimelliset -10 dB:n ja +4 dB:n tasot, joilla Atlantic on helppo kytkeä joko pedaalilaudalle ennen vahvistinta tai vasta vahvistimen linjatasoiseen efektiluuppiin. Rasian samasta kyljestä löytyvät myös monotulo ja kaksi lähtöjakkia, joista signaalin saa ulos monona tai stereona. Alukkeisiin se tuottaa autenttista poksua, mutta oikein väkevillä iskuilla pohjaan lyödyn jousikaiun kuplahtelua tai surf-tyylistä räimettä se ei kuitenkaan aivan tavoita. Toisaalta se tuo soundiin hieman sohjoista säröisyyttä, joka sakeuttaa sointia hyvin musikaalisesti. Ja kumpaakin näistä jälkimmäisistä voi annostella humbucker-kitarankin paksuun soundiin huomattavan suuria määriä ilman soinnin muhjuuntumista
Luonnollisesti pääsyy tap tempon käyttöön on viiveen sovittaminen musiikin tempoon, mutta Atlanticin kohdalla sille on myös toinen hyvä peruste: täppäämällä saa huomattavasti pidemmän viiveajan kuin säätimellä. Nux onkin kasvanut kuin huomaamatta kasvottomasta perusefektien rivivalmistajasta omaleimaisia laitteita valmistavaksi firmaksi. Hiukan jätättäväksi trioliksi tai vaikka puolinuotin tuntumaan aseteltu viive saattaa toisinaan antaa makoisamman mausteen kuin eksaktisti tempoon nakuttava konemainen täsmäviive, jolle sillekin on kyllä sitten käyttöpaikkansa. Kytkimen kolmas asento vie soittajan 60-luvulle nauhakaikujen äärelle. Vaikka diskanttia katoaakin toistokertojen myötä, tietty selkeys ja puhtaus säilyvät silti. Myös Tape Core Deluxessa on USB-portti käyttöjärjestelmän päivityksiä varten, mutta Atlanticista poiketen tämä pedaali toimii tarvittaessa myös paristolla. Atlanticin kaksi efektiä monine ulottuvuuksineen olisivat yksinäänkin erinomaisia lisiä kitaristin kalustoon, mutta yhdistelmänä niistä saa hupia vielä korkojen kera. Mitä efekteihin tulee, niin Atlanticin tavoin myös Tape Core Deluxe on kuin pieni miljoonalaatikko, josta voi tonkia esiin paljon enemmän ja useamman sortin aarteita kuin ensi silmäykseltä voisi uskoa. Kuin bonukseksi päälle on mukaan paketoitu myös yksinkertainen loop paus-toiminto. Onneksi käyttö on verraten suoraviivaista ja tulokset intuitiollakin edetessä palkitsevia. Kiertokytkimen asennot 4–6 vastaavat kuvitteellisen nauhakaiun äänipäiden muita yhdistelmiä, joista jokainen tuottaa omanlaisensa rytmisen kuvion, jolla voi rikkoa tai tukea soitettavan kappaleen rytmiikkaa. 80-luvulle leimattu efekti on soinniltaan kirkkaahko ja ensimmäisen toiston perässä pelmahtaa ilmoille intressantti rytmikäs viivekusteri. Yhteisenä piirteenä näillä laitteilla on kummankin melko vaatimaton ja sangen suurpiirteinen käyttöohje, jolla ei informaatiokirjallisuuden palkintoja pokkailla. Nyt soundi on pehmeä, mutta kaunis. 010 4393733 • www.musiikkisilfverberg.fi lä valitaan, luetaanko täp päysten väli suoraan viiveen pituudeksi, vai jaetaanko naputeltu aika timesäätimellä valituksi nuottiarvoksi. Toiminnan avain on kahdeksanpykäläinen kiertokytkin, jolla valitaan miltä kaikilta toistopäiltä ääni poimitaan uudestaan kierrätettäväksi. www.riffi.fi 2/2019 49 Nux Digitaalisia efektipedaaleita kitaralle Atlantic Delay & Reverb • delay level-, timeja repeat -säätimet • efektityypin valinta: 60’s / 70’s / 80’s • tempon asetus tap-toiminnolla (bypass-kytkimellä) • reverb levelja decay -säätimet • efektityypin valinta: spring / plate / hall • shimmer-efekti (bypass-kytkimellä) • hinta 149 e Tape Core Deluxe • delay time-, mixja repeat -säätimet • toimintatavan valitsin: 7 eri äänipääyhdistelmää + Sound on sound -luuppaus • tempon asetus tap-toiminnolla (bypass-kytkimellä) • tails-kytkin toistojen hallintaan efektin bypass-kytkennässä • hinta: 69 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Erinomainen mauste hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Kahdeksannessa pykälässä siirrytään sitten looppaus-toimintoon. Säkeistön kun tallentaa, niin kone hoitaa komppausta ja päälle voi luritella vaikka soolon.Vaihtoehtoisesti voi polkaista tallennuksen uudestaan käyntiin ja soittaa samaan luuppiin seuraavan kerroksen tavaraa talteen. u 48-49 Nux.indd 49 2.4.2019 19.14. Nauhakaikujen aikaan Tape Core Deluxe keskittyy nauhakaikujen jäljittelyyn ja onnistuu siinä varsin mellevästi. Tuota aikaa edeltäneellä vuosikymmenellä delay-pedaaleissa oli analogiset bucket brigade -kytkennät, joilla oli omat rajoitteensa niin viiveajan pituuden, taajuuskaistan kuin kohinankin suhteen. Inspiroiva ja simppeli jamittelukaveri. Mainio pedaali. Oman hupinsa tuo ekspressio-pedaalin liitäntä, jonka kautta viiveaikaa saa veivattua ees taas keinupolkimella, mikä sitten tulostuu erilaisiksi chorustai flangermaisesti velloviksi soundeiksi. Bypass-kytkin toimii tässäkin pedaalissa tap tempo -käskyttimenä, jolla voi rikkoa edellä mainitut aikarajat kiertokytkimen asennosta piittaamatta. Varsinainen juju Atlanticin Delayssä on silti vipukytkin, jolla efektin tyypiksi valitaan jokin kolmesta eri vuosikymmenestä. Nämä rajoitukset pitävät kuitenkin paikkansa vain silloin, kun viiveaika säädetään time-potentiometrillä. Tästä seuraa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, koska säädin on analoginen potentiometri ja säädön tarkkuus on nuppia kääntävän kädessä. Kakkosasennossa käytössä on keskimmäinen toistopää ja viiveaika siten pitempi, 110–364 ms. Veivata voi myös time-säätimellä ja metkoja efektejä syntyy, kun laite reagoi viiveajan muutokseen nupin kääntöä hitaammin ja toistojen vire heijaa mukana. Se on konstailematon perustallennin, joka nappaa muistiin tavaraa niin pitkään kuin bypass-kytkintä painetaan ja jää sen jälkeen toistamaan tallennettua pätkää. Kytkimen ykkösasennossa käytössä on virtuaalisen kaikulaitteen ensimmäinen toistopää ja viiveaikakin on lyhyin, 55– 182 ms. Pedaalin teknisenä esikuvana on yhden äänityspään ja kolmen toistopään nauhakaikulaite. Atlantic ei kohise, mutta sen 70-luvuksi nimetyssä viiveessä jokainen uusi toistokerta nuhjuuntuu kuin villakinnas kuivausrummussa, kunnes jäljellä on tiivis keskitaajuuksien ympärille kiertynyt klöntti – sikäli kun käytetään efektin ääriasentoja. Seuraavassa kytkimen pykälässä käytetään kolmatta äänipäätä, joka tuottaa viiveeksi 165–564 ms
Viimeistelyssä ei näy moitteen sijaa lähemmässäkään tarkastelussa. Kaulan mattapinta lisää soittomukavuutta entisestään, ja melodialinjojen ja soolojen soittaminen tuntuvat kitaralla hyvin luonnolliselta toiminnalta. Onko kyseessä todellinen evolutionaarinen askel akustisen kitaran soitossa vai jälleen yksi soitinhistorian siiville nopeasti unohtuva muotioikku. Tarkasti pyöristetyt nauhojen päät takaavat sulavan soittotuntuman ja nauhatyö on kauttaaltaan laadukasta. Soittimen ulkonäköön on panostettu muutoinkin koko rahan edestä. Ensivaikutelmia Yamahan western-mallinen LT-TA perustuu valmistajan L-sarjan 40-vuotisjuhlamalliin ja se toimitetaan todella jämäkässä TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Yamaha LL-TA BS Transacoustic – akustisen kitaran uusi ulottuvuus Perinteikäs japanilaisvalmistaja ammentaa menneestä, mutta kurkottaa tulevaan ilman ulkoista äänenvahvistusta toimivalla elektroakustisellaan. Ensimmäistä kertaa kitaraan tarttuessa huomio kiinnittyy sen äärimmäisen jämäkän tuntuiseen kaulaan, joka on rakennettu viidestä palasta mahonkia ja ruusupuuta. Yamahan kehittämä TransAcoustic-tekniikka lukeutuu potentiaalisesti tälläisiin evolutionaarisiin harppauksiin, sillä se lupaa tuoda käyttäjiensä ulottuville suuren tilan tuntua soitettiinpa kitaraa sitten kuinka pienessä ja ahtaassa ympäristössä tahansa. Yhtiöllä on kuitenkin yhtä pitkät perinteet myös akustisten kitaroiden parissa. Otetaanpa asiasta selvää. 50 www.riffi.fi 2/2019 J o 1940-luvun alusta lähtien kitaroita valmistanut Yamaha tunnetaan kitaramaailmassa nykyisin erityisesti edullisista mutta laadukkaista sähköisistä soittimistaan. Ei liene mitenkään kohtuutonta olettaa, etteivät sitä mitkään aivan pienet lämpötilan tai kosteuden vaihtelut juurikaan hetkauta. Ylimääräisiä särinöitä tai surinoita ei synny kovemmassakaan komppauksessa, ja äänet soivat puhtaasti ympäri otelautaa. Lentokoneen ruumaan sillä ei välttämättä ole asiaa, mutta eipä toki ole ihan jokaisella kovalla laukullakaan. pehmustetussa kantopussissa, jonka on helppo uskoa kestävän järkevän roudauksen tuottamaa kulumaa vuosia ja taas vuosia. Perinteet ovat aina olleet soitinvalmistuksessa kunniassa, mutta siitäkin huolimatta teknologinen kehitys on tuonut vuosien varrella soittajien ulottuville useampiakin innovaatioita, joilla on ollut suorastaan mullistavia vaikutuksia niin soittotapoihin kuin instrumenttien tuottamiin äänimaailmoihikin. Kuudessa vuosikymmenessä maailma on toki muuttunut muutoinkin kuin vain instrumenttien ja niiden käyttäjien osalta. 50-51 Yamaha.indd 50 2.4.2019 19.15. Kaulaa ja runkoa kiertävät valkoiset virheettömät reunalistat, rosetista löytyy abalonea, samoin kuin lavan logosta, ja virityskoneisto on kauttaaltaan kullanvärinen
Tekemisen talo Hae opiskelemaan lukuvuodelle 2019-2020 Viestintä Crossmedia Radioja TV-työ Media ja viestintä Taide Kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu Elokuva ja teatteri Laulu Pelituotanto eSports Lue lisää koulutustarjonnasta ja valintakokeesta laajasalonopisto.fi Kuin toinen ulottuvuus Soittaminen TransAcoustic-kitaralla on yllättävänkin vahvasti tavanomaisesta poikkeava kokemus. Jakki löytyy tuttuun tapaan hihnatappiin integroituna ja kitaraa voi käyttää myös aivan tavallisena elektroakustisena soittimena. Etuvahvistimelta signaali ohjataan kopan sisälle, takakannen rimoitukseen kiinnitettyyn aktuaattoriin eli värähtelijään. Kaikusäädin lisää kaiun määrää käännettäessä nuppia myötäpäivään. TransAcoustic-ominaisuus on kieltämättä äärimmäisen addiktoiva – ilman päälle kytkettyjä efektejä takaraivossa jäytää ajatus siitä, että soundista puuttuu jotain. Kyseessä on kekseliäs tapa käyttää kitaran omaa koppaa kaiuttimena, jolla soittimen akustisen soinnin saatteeksi saadaan myös efektejä – ilman ulkoisen vahvistinlaitteiston apua. Vaaleamman luonnonvärin vaihtoehdoksi tarjoilla on myös näyttävä sunburst. Efektit tuovat nimittäin ääneen sellaista syvyyttä ja harmonista rikkautta, jota ei edes tiennyt kaipaavansa. Tätä ei kuitenkaan pidä käsittää väärin: kitaran ominnaissoundi on tarpeeksi vahva, jotta sitä voisi suositella sellaisenaan pääasialliseksi elektroakustiseksi vaikka efektejä ei koskaan varsinaisesti hyödyntäisikään. Huone vaihtuu halliksi kello 12 kohdalla. Toiminto kytketään päälle TA-säätimellä, jota tulee painaa vähintään 0,3 sekuntia sen aktivoimiseksi. Soundi ei myöskään puuroudu vaikka efektejä ruokkisi hieman rankemmallakin kädellä. Toisaalta efektien soundiin tuomat vaikutukset ja mahdollisuudet inspiroivat pureutumaan siihen kaikkein tärkeimpään, eli soittamiseen. Ulkoista vahvistinta voi silti käyttää, jos tarve vaatii. Äänen rikkautta Eittämättä kitaran mielenkiintoisin ominaisuus on kuitenkin sen hyödyntämä TransAcoustic-teknologia, joka on perua Yamahan pianomallistosta. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Kokopuinen kuusikansi on saanut Yamahan A.R.E.-käsittelyn, jonka tarkoituksena on ikäännyttää kannen pinta luonnollisesti, ja näin tuottaa sille vuosikymmeniä vanhan soittimen kokemia tonaalisia ja ulkonäöllisiä muutoksia. TransAcoustic-järjestelmän kontrollit ovat yksinkertaiset: kaiulle, chorukselle ja äänenvoimakkuudelle on omat säätimensä kitaran rungon yläreunassa. Kitara vastaa soiton dynamiikkaan nautittavalla tavalla ja äänen eri taajuudet ovat hyvässä tasapainossa keskenään. Sitä voisikin kuvailla mitä mainioimmaksi alustaksi efektien soundia elävöittäville vaikutuksille. Mikäli TransAcoustic-sarjan soittimia haluaa käyttää äänentoiston kanssa, samalla säätimellä kontrolloidaan myös lähtöäänen voimakkuutta. www.riffi.fi 2/2019 51 Yamaha LL-TA BS Transacoustic Elektroakustinen kitara Transacoustic-ominaisuuksilla • kaula viisikerroksista mahonkia • kuusikansi kokopuuta • ruusupuukyljet ja pohja, kokopuuta • eebenpuinen otelauta • Transacoustic-järjestelmä • elektroniikka: System 70 TransAcoustic + piezomikrofoni • kaiku (Huone/Halli) / Chorus • Line Out Volume -säädin • pehmeä kantopussi • hinta: 1099 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Molemmat efektit voidaan myös kytkeä pois päältä kääntämällä säätimet täysin vasemmalle. Chorus-säätimellä voidaan puolestaan annostella efektin intensiteettiä. System-70-elektroniikka vaatii toimiakseen kaksi AA-sormiparistoa ja paristokotelo löytyy lähtöjakin alapuolelta, josta se vedetään auki paristojen vaihdon yhteydessä. Tallamikrofonin poimima signaali käsitellään ensin soittimen omassa etuvahvistimessa ja mukaan voi annostella kahta erilaista kaikua sekä chorusta. Sen tehtävänä on siirtää DSP:llä muokattua signaalia vastaava värähtely soittimen koppaan, jolloin efektit ovat saman tien kuunneltavissa. Käytännössä ne sekoittuvat akustiseen sointiin täysin saumattomasti ja tuntuvat luonnolliselta soundin jatkeelta heti ensi tahdeista alkaen. Paluu kuivaan soundiin erityisesti kaiun tuottaman tilantunteen jälkeen ei ole kuitenkaan aina helppoa – sen verran olennaiseksi osaksi äänimaailmaa se ehtii muodostua lyhyenkin soittosession aikana. Toisinaan kuulee sanottavan, kuinka soitin kurkottaa korkeammalle tasolle, kuin sen hinta antaa ymmärtää. Oiva valinta moneen eri tarkoitukseen Vaikka LL-TA:n äänirekisteri onkin omiaan leikkaamaan itsensä läpi niin äänitteillä kuin keikoillakin, sitä voisi pitää jopa hieman ristiriitaisena ominaisuutena kitaralle, joka pyrkii mullistamaan yksinsoittamisen. Vahvistamattoman LL-TA:n ominaissoundi on kirkas ja iskevä, mutta samalla hivenen kuivahko. Kitaraa voi tietenkin käyttää myös normaalina korkealaatuisena, kokopuisena akustisena soittimena. u 50-51 Yamaha.indd 51 2.4.2019 19.15. Tämä luonnehdinta pätee LL-TA:han, joka on mainio valinta niin kotiin, studioon kuin keikoillekin
Laite toimii 9–15 voltin verkkolaitteella, mutta sisäisesti jännite nostetaan protasolle 30 volttiin (+/15 V). Päällisin puolin ToneDexter näyttää erittäin hyvin varus tellulta akustisen kitaran etuasteelta. 52-55 ToneDexter.indd 52 2.4.2019 19.17. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Audio Sprockets ToneDexter Audio Sprockets ToneDexter – loihtiiko DSP pietsoon kitaran oikean soundin. Sen jälkeen valmis impulssivaste prosessoi kitaran oman mikin signaalia kuulostamaan kitaran aidolta ulkoisella mikillä poimitulta ääneltä. Tone Dexter muodostaa WaveMapin kitaran omasta mikistä tulevan linjasoundin ja ulkoisella mikrofonilla poimitun soundin eroa vaisuuksista. Instrumenttitulolle, johon kitaran oma mikrofoni kytketään, on oma analoginen gainsäätö. Potentiometrin kääntö kiinnipäin kuivattaa soundia tiukemmaksi, valmistajan termein fokusoi soundia. Character on monitoimisäädin ja sen toiminta on melko omalaatuinen. ToneDexter on myös varustettu notchsuotimella, jolla matalan taajuuden kier totaajuuden pystyy vielä erikseen taltuttamaan keikalla soitet taessa. Audio Sprocketsin ToneDexter on herättänyt paljon mielenkiintoa heti julkistamisestaan saakka. 52 www.riffi.fi 2/2019 A udio Sprocketsin reseptin ytimessä on sanayhdistelmä Wave Map, jota voi kutsua myös impulssivasteeksi. Esimerkiksi akustisel la kitaralla ja dobrolla alue ulottuu 73 hertsistä (D2) 392 hert siin (G4). Tämän kattauksen lisäksi ToneDexterissä on kaksi säädintä, jotka liittyvät nimenomaan WaveMapteknologiaan. Se toimiikin eri lähtökohdasta kuin muut markkinoilla olevat akustisen kitaran etuasteet. Erilliset firmwareversiot löytyvät korkeamman ää nialan soittimille (esimerkiksi mandoliini, viulu) sekä bassoille. Nyt oman kitaran soundin voi nimittäin itse mallintaa ja toistaa keikalla. Täysin avattuna ääneen pääsee pelkkä impulssivaste sel laisena kuin se ulkoisen mikrofonin kuuleman perusteella on muodostunut. Ensinnäkin sillä määritellään kitaran oman mikrofonin ja im pulssivasteen suhde, mutta lisäksi sillä voi muokata impulssivas teen soinnin luonnetta. Suotimen toimintaalue vaihtelee eri soitintyypeille tar koitettujen firmwareversioiden mukaan. Lopputuloksen luvataan kuulostavan luonnollisemmalta kuin yhdenkään tallamikrofonin. Kun laitteen käynnistää, näkyy ruudussa ensimmäisenä firm wareversio ja numero. Soundin sävyn rukkaamista varten on basso ja treblekor jaimet, joiden asetukset eivät tallennu muistiin
Se on varustettu lähtösignaalin voimakkuuteen vaikuttavalla fixed/var kytkimellä. Mikrofonin voi toki sijoitella niin kuin itse kokee parhaak si. Säätimessä on mukavasti kuoppa kunkin slo tin kohdalla. Muistikortin avulla on mahdollista myös tuoda lait teeseen HIGH ja BASSfirmwareversioita. Fixedasennossa lähtövoimakkuuden taso on kiinteä 9 dBV. Sen sijaan tavallisilla dynaamisilla mikrofoneilla (esimerkiksi Shure SM57) voi valmistajan mielestä saada aikaan hyviä tuloksia, samoin kuin nauhamikrofoneilla, jos ne vain kes tävät 48 voltin phantomvirtaa. Lisäksi tein pari WaveMappia myös dynaamisel la Shure SM57:lla. Kysymys on lyhyiden ja pitkien painalluksien yhteis pelistä, jonka oppi muistamaan helposti, kun käytön opetteluun omisti hieman aikaa. Gainsäätökin on kiinteä. Mutekytkintä lyhyesti painaessa päästään viritystilaan, jolloin lähtösignaalit vaimenevat. Headroomia luvatan tämän yläpuolelle 15 desibeliä. Itse sain parhaat tulokset valmistajan kahdella ensimmäisel lä vaihtoehdolla. Toinen versio tästä on siirtää mikrofonia suurin piirtein satulan kohdella ja suunnata se sieltä kohti kai kuaukkoa. 52-55 ToneDexter.indd 53 2.4.2019 19.17. Soundeja voi myös tallentaa muistikortille (FAT32), ja varastoida niitä tie tokoneelle. Alemmalla kuormalla voimakkuutta riittääkin sit ten enemmän. Kun Mutekytkintä painaa pohjaan pidempään, pääsee By passtilaan, jolloin WaveMap ohitetaan, ja käytössä on vain ki taran oman mikrofonin signaali. ToneDex ter ei välttämättä tuota parasta lopputulosta, mikäli kitarassa on systeemi, joka perustuu koppamikrofonin ja tallamikrofonin yhteispeliin. www.riffi.fi 2/2019 53 Tämä on hyödyllinen optio livesoittoa varten. Buustauksen taso säädetään etukäteen takapa neelista (0–8 desibeliä). Myös mikrofonitulo on sijoitettu takapaneeliin. Balansoitu XLRlähtö taas löytyy takapaneelista. Valinta ryhmien välil lä suoritetaan takapanelista Option A/B valitsimella. Mikrofonilla on väliä ToneDexterissä on impulssivasteita varten 22 muistipaikkaa, jot ka on jaettu kahteen 11 paikan ryhmään. Phantom virralle ei ole erillistä kytkintä, vaan se kytketyy päälle kun mik rofoni liitetään laitteeseen. Monipuoliset liitännät ToneDexter on varustettu kahdella lähtöliitännällä. Parhaiten toimivat tavalliset pietso ja elektreetti elementteihin perustuvat ratkaisut. Ja mielui ten sellainen, joka ei kovin paljon väritä kitaran soundia. Sillä va litaan impulssivaste ja myös haetaan vapaa muistipaikka uudel le tallennettavalle. Suurikalvoisia konkkamikkeja ei varsinai sesti kielletä käyttämästä, mutta niiden kohdistaminen voi olla vaikeampaa. Kun säädintä väännetään lisää vasemmalle, päästään kello kahdentoista kohdassa täysin fokusoituun soundiin. Se miten hyvin ToneDexterin impulssivasteet onnistuvat, riippuu kitaran soundin ohella aika paljon mikrofonin asette lusta. Au dio Sprockets suositteleekin ensisijaisesti pienikalvoisia konden saattorimikrofoneja. Valmistaja antaa neljä esimerkkiasetelmaa, joiden joukos sa on myös se kaikkein tyypillisin asetelma: mikrofoni noin 30 senttimetrin etäisyydellä suoraan kaulan ja kaikukopan yhtymä kohtaan suunnattuna. Kaksi viimeistä versiota toistavat toisensa peilikuvi na: niissä mikrofoni asetetaan kopan ala tai yläkaaren korkeu delle ja suunnataan näppäilykohtaan. WaveMap Select sen sijaan toimii perinteisemmin. Omilla 600 ohmin kuulokkeilla sitä sai vääntää aika lailla, mutta teho kui tenkin riitti. Normaalissa soittotilassa eli Runmoodissa jalkakytkimil lä ohjataan mykistystä, viritystä ja buustausta. Vasemmassa laidassa on jakkilähtö, jonka voimakkuutta ohjataan pääpanee lin output level säätimellä. Kun tästä käännetään viisaria edelleen kohti aamun tunte ja alkaa säädin miksata fokusoituun soundiin mukaan kitaran oman mikrofonin suoraa soundia, jota kuunnellaan sitten val lan siinä vaiheessa, kun potentiometri on käännetty minimiinsä. ToneDexterin liitäntäpaneeli on varustettu phasekytkimellä sekä efektilenkillä, joka kuitenkin vaatii inserttipiuhan, sillä läh tö ja paluusignaalit jakavat yhteisen TRSjakin. Se toimii niin Run kuin By passtiloissakin. Mittari on yksinkertainen, ja Asävelen korkeus on kiinteästi 440 hertsiä. ToneDexterissä on oma kuulokelähtö, joka on välttämätön WaveMapin rakentamisessa, koska siitä kuulee tallennusmikro fonista tulevan äänen. Niissä mikrofonin sijoittelu oli myös kaikkein vaivattominta. Itse käytin WaveMappien luomisessa pienikalvoista Line Au dio CM3 konkkaa, joka on myös Audio Sprocketsin suosittele mien mikrofonien listalla, onhan sen taajuusvaste käytännössä täysin suora. Kannattaakin tarkistaa val mistajan sivustolta, onko oman soittimen mikki kykenevä toimi vaan yhteispeliin ToneDexterin kanssa. Kun säädin on käännetty kello kahden kohdille, soundissa on puolet alkuperäistä WaveMappia ja puolet fokusoitua signaa lia. Boostkytkentä on analoginen ja sijoit tuu ennen efektilenkkiä. Jalkaytkimilläkin monta tehtävää ToneDexterin jalkakytkimiä käytetään soittotilassa, mutta niil lä myös ohjataan WaveMappien prosessointia, tallentamista ja editointia. Tällöin ToneDexteriä voi ha lutessaan käyttää tavallisen kitaraetuasteen tavoin. Siihen voidaan kytkeä niin mono plu gein varustettu instrumenttikaapeli kuin balansoitu TRSkaa pelikin. On myös otettava huomioon kitaran oma mikki. Oikeanpuoleisesta kytkimestä voidaan soittotilassa aktivoi da buustaus lyhyellä polkaisulla. Lähtötaso seuraa varasennossa output level säädin tä. Kuulokelähdölle on oma voimakkuussäädin. Kun näitä WaveMappeja alkaa tehdä, tarvitaan hommaan kitaran oman mikin ohella yksi ulkoinen mikrofoni
Mixing. Eivätkä ne SM57:n kans sa tehdyt impulssivasteetkaan mitään kehnoja olleet, kirkkaam pia kuitenkin verrattuna Line Audio CM3:lla prosessoituihin. Tähän on kolme syytä, jotka ovat osin tarkoituksellisia. Mi käli muistipaikan numeron perässä ei ole pistettä, se on vapaa. Jos WaveMap ei miellytä, se voi daan hylätä ja aloittaa prosessi alusta. Kovaäänisen rock bändin seassa ToneDexter ei ehkä pääse oikeuksiinsa. Li säksi on syytä olla liikuttamatta kitaraa suhteessa mikrofoniin. Toinen syy on se, että akustisen kitaran soundissa on aina asioita, joita soittimen oma tallamikrofoni ei pysty kuulemaan. Jos haluaa korja ta mikrofonin paikkaa, voi koko prosessin keskeyttää polkaise malla Mutekytkintä. Kolmas seikka on impulssivasteen pituus, joka on 100 milli sekuntia. Impulssivaste soi oman kokemukseni mukaan ”ka peammin”, eikä niin ilmavasti kuin suoraan mikrofonilla tal lennettu soundi. Tähän asiaan voi kuitenkin (jonkin verran) vaikuttaa korostamalla myöhem min ylätaajuuksia ToneDexterin treblesäätimellä. Sama juttu toistui dobron kanssa, jossa on Fishmanin Nashvillemikki. Mutta jos akustinen kitara on soitettavassa musiikissa isossa roolissa, mik sauksen pinnalla, tästä on varmasti hyötyä. ToneDexter ei ole erityisen halpa laite, jos nyt ei erityisen kalliskaan, mutta tus kin kukaan tällaista heräteostoksena hankkii. CLOSED DYNAMIC HEADPHONE Discover the NDH 20 – the first Neumann headphone: NDH20.neumann.com NDH20_230x280_Riffi_FIN.indd 1 18.03.19 18:50 52-55 ToneDexter.indd 54 2.4.2019 19.17. Monitoring. Tä män huomaa varsinkin silloin, kun ToneDexteriä käyttää ää nittämiseen. Tämän jälkeen WaveMapin rakentaminen alkaa. Tämä on kuitenkin valmistajan mieles tä nimenomaan etu livetilanteessa. Se haetaan WaveMap Select säädöllä. Se ei pysty toistamaan juurikaan sitä tilasoundia, jos sa WaveMap on luotu. Mielenkiintoinen ja toimiva resepti Markkinoilla on paljon hyviä etuasteita akustisille soittimille. Koska kitaran oma mikki ei niitä kuule, ei myöskään ToneDexter pysty niitä prosessoimaan. Kan nattaa kokeilla ehdottomasti. Kyllä ToneDexter on monella tapaa ”game changer”. Impulssivasteen luominen ToneDexterillä ei siis ole mitenkään työlästä, kunhan jaksaa lukea säntillisesti ohjekirjan (joka muu ten tulee ihan nidottuna versiona laitteen mukana) yksityiskoh taisen selityksen. u Audio Sprockets ToneDexter etuaste/DI-boksi mikrofonisimulaatiolla • tallennustilaa 22 mikrofonisoundille (WaveMap) • suunniteltu ja koottu Yhdysvalloissa • säädöt: output level, instrumenttitulon gain-säätö, notch, bass, treble, character, WaveMap select • kytkimet: mute, boost • liitännät: instrumenttitulo, XLR-tulo phantom-virralla, 1/4" plugilähtö, XLR-lähtö, kuulokelähtö tasosäädöllä, efektiluuppi • virta: 9–15 voltin verkkolaite (sisältyy hintaan) • hinta: 450 e Lisätiedot: Kitarapaja Puh. At Home. 09 135 1951 • www.kitarapaja.com In the Studio. Miltä impulssivaste kuulostaa. Lienee kuitenkin syytä vielä painottaa, että ToneDexterin luoma WaveMap ei kuulosta ihan prikulleen siltä, mitä soitti men edessä oleva mikrofoni suoraan kuulokkeisiin toistaa. Tasosäädön aikana suositellaan soitettavan kitaralla tasaisesti neljää ylintä kieltä neljännestä tai viidennestä nauhavälistä. To neDexter tuo kuitenkin akustisten soitinten vahvistamiseen mie lenkiintoisen ja mikä parasta, toimivan kulman. Äänittämises sä näkisin ToneDexterin erittäin hyödylliseksi tilanteessa, jossa tallennetaan kerralla isompaa bändiä ja akustisen kitaran mikit täminen ulkoisella mikrofonilla tuottaa hankaluuksia. Lisäksi WaveMappeja voi daan tehdä myös aikaisemmin äänitetyistä raidoista syöttämäl lä niitä ToneDexteriin. Mikäli ToneDexterillä nimenomaan haluaa äänittää, niin silloin kannattaa tätä varten käytettävä WaveMap tallentaa muistipaikkaan R22, jossa feedbackestoa ei ole. Muutaman toistokerran jälkeen huomasin, että hommasta tuli lähes automaattista. Edelleen kin mikrofonin soundia voi verrata valmiiseen impulssivastee seen boostkytkimen avulla. En sinnäkin ToneDexter vähentää WaveMappia rakentaessaan mik rofonin poimimia matalan taajuuden resonansseja. Tähän rat kaisuun on päädytty käytännön syistä: livesoundin tulee olla mahdollisimman vähän kiertoherkkä ja toisaalta myös selkeä. On the Road. Tämän jälkeen ollaan taas soittomoodissa, eli näyttöön ilmestyy R (Run) sekä muistipai kan numero ja piste sen perässä. Editing. Kun WaveMap halutaan tallentaa, on ensin syytä valita sille tyhjä muistipaikka. Molempien jalkakytkimien käyttöä vaaditaan, kun aletaan luoda WaveMappeja. Silloin voi soitella periaatteessa mitä tahansa, mutta hyvä olisi tehdä sitä koko otelaudan alueelta, esimerkiksi sointuja soittamalla. ToneDexterin suunnittelijan James Mayn mielestä tällaisia ovat etenkin kielten näppäilystä tulevat transientit, jotka tuovat soun diin sitä ilmavuutta. Tallentaminen tapahtuu painamalla Boostkytkintä pitkään, jol loin näytölle ilmestyy teksi ”STO”. Mitenkäs se soundi sitten. Ensin polkaistaan lyhyesti Mutekytkintä, jolloin päästään viritystilaan, ja sen perään Boostpoljinta, jolloin ollaankin Trainingtilassa, jossa on kolme automaattisesti seu raavaa vaihetta: Level Setting, Training ja Freeze. Laite ei ko rosta näitä taajuuksia automaattisesti, sillä soundin tulee toi mia erityyppisten PAlaitteistojen kanssa mahdollisimman hyvin. 54 www.riffi.fi 2/2019 WaveMappia tekemään Ensin haetaan ulkoiselle mikrofonille hyvältä kuulostava paik ka, sitten säädetään linjasoundin taso kohdalleen. Käyttäjä voi prosessin aikana kuunnella mikrofonin soundia menemällä Boostkytkimellä mikrofonitilaan. Kun WaveMap on valmiina, seuraa Freezevaihe. No, kyllä ToneDexterin kanssa soittimessani oleva elektreettimikki kuulosti huomattavasti enem män kitaralta itseltään, vaikka tuon mikin linjasoundikaan ei si nänsä ole mitenkään huono. Tämän jälkeen ulkoisen mik rofonin voi irroittaa
In the Studio. On the Road. Editing. Mixing. At Home. Monitoring. CLOSED DYNAMIC HEADPHONE Discover the NDH 20 – the first Neumann headphone: NDH20.neumann.com NDH20_230x280_Riffi_FIN.indd 1 18.03.19 18:50 52-55 ToneDexter.indd 55 2.4.2019 19.17
Tällaisessa systeemissä Riffin toimiston simppeli WLAN-reititin toimi ihan mallikkaasti – NBB-04T ja NBB-04R kiinni reitittimeen ethernet-kaapeleilla ja määritykset kuntoon langattoman yhteyden kautta. Kokeiltavaksi otimme nelikanavaisen lähetin/vastaanotin-parin NBB-04T/NBB-04R, sekä 16 kanavaa kumpaankin suuntaan liikuttavan NBB-1616-pakin Audiodatan siirtäminen Dante-verkossa tapahtuu fyysistä ethernet-kaapelointia myöten ja yksinkertaisimmillaan systeemi voi koostua yhdestä verkkoon tavaraa syöttävästä yksiköstä ja sen käänteiskappaleesta, jolla tavara saadaan taas ulos verkosta. Jos on tarpeen vain ohjata tietyt lähetyspään audiokanavat tiettyihin vastaanottopään kanaviin, voi tietokoneen kontrolliohjelmineen liittää verkkoon langattomasti. Vaikka Dante-protokolla onkin yhden yrityksen luomus, ei verkkoon liitettävien laitteiden tyypittelyä koskeva terminologia ole pysynyt täysin yhdenmukaisena. Kanavakohtaisia tasomittareita ei ole, mutta yhteiskäyttöön valjastettu led varoittaa, jos jokin kanava piikkaa. Jonkin verran ennen klippivalon reaktiota soundi vihjaa jo lähestyvästä yliohjauk sesta muuttumalla kapeammaksi ja ohuemmaksi. Potentiometrin tuntuma on sopivan jämäkkä, ja phantom-kytkimessäkin on merkkivalo sisällä. Analogisen kulta-ajan kuparikaapelointia ei kukaan kanniskele eikä asenna mieliksensä, jos kerran kevyempikin vaihtoehto on. Virtual Soundcard on maksullisella lisenssillä käytettävä ohjelma, eikä sitä kokeiltu tässä yhteydessä. Laitteeseen voi kytkeytyä myös aktiivisilla DI-bokseilla tai kondensaattorimikrofoneilla, kiitos kanavakohtaisesti päälle kytkettävien phantom-syöttöjen. nimillä break out box, TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – Dante-verkko korvaa JAMAKin Jos tapsimieheltä kysytään, vastaus on ethernet. Vaikka tästä on matkaa varsinaiseen säröytymiseen, kannattaa ta56-57 Unika.indd 56 3.4.2019 17.59. Toiminnot ovat yksinkertaiset, käyttö simppeliä ja etuvahvistimen 60 dB:n haarukka riittää sovittamaan niin mikrofonikuin linjatasonkin signaalit muuntimille passaavalle tasolle. 56 www.riffi.fi 2/2019 U nikan NBB-mallistoon kuuluu useita laitteita, joilla analoginen audiomaailma ja digitaalinen Dante-verkko saadaan keskustelemaan keskenään. Ja varustettava lisäksi Dante Virtual Soundcard -ohjelmalla, joka välittää audiokanavat varsinaiselle DAW-ohjelmalle ja sieltä ulos. Analogiaudion ja digi verkon toisiinsa liittäviä laitteita kutsutaan mm. Jämerä metallikotelo on puskuroitu nurkkiin ruuvatuilla tanakoilla kumilieriöllä, jotka suojaavat sitä kolhuilta ja toimivat samalla tukevina tassuina, asettipa laitteen leveällä tai kapealle taholleen. Vaativammat, isoja kanavamääriä ja useita solmukohtia sisältävät järjestelmät vaativat sitten järeämpiä reitittimiä ja/tai kytkimiä. Kotelon kummassakin päässä on ethernet-liitäntä ja systeemiä voi laajentaa ketjuttamalla yksiköitä peräkkäin. Ohjelma on ladattavissa ilmaiseksi verkkoprotokollan kehittäjän, Audinaten sivustolta (audinate.com). interface, end point sekä receiver ja transmitter. Mikäli Dante-verkon kautta halutaan siirtää digitaalista audiota tietokoneelle tai vastasuuntaan, on tietokonekin liitettävä reitittimeen fyysisellä kaapeloinnilla. Käyttövoimaa NBB-04R (samoin kuin kaapeloinnin vastapäähän sijoitettava sisarmalli NBB-04T) tarvitsee joko oman erillisen virtalähteensä kautta tai vaihtoehtoisesti ethernet-kaapeloinnin välityksellä, mikäli järjestelmässä on POE-ominaisuus (Power Over Ethernet). Systeemin hallinta vaatii samaan verkkoon vielä lisäksi joko Danten kontrolliominaisuudet omaavan digimikserin tai tietokoneen Dante Controller -ohjelmalla varusteltuna. Unikan tapauksessa audio receiver ottaa vastaan nimenomaan analogista audiota ja siirtää sen verkkoon A/D-muuntimien kautta, audio transmitter puolestaan nielee verkosta digikoodia ja lähettää sitä vastaavaa analogista audiota ulos. Neljä kanavaa tuolta tuonne Nelikanavainen Unika NBB-04R on balansoiduilla analogituloilla (XLR-kombot) ja omilla mikrofonivahvistimillaan varustettu yksikkö, joka syöttää digitoimansa audion Dante-verkkoon
www.riffi.fi 2/2019 57 Unika NBB Dante-verkkoon kytkettäviä liitäntälaitteita • 24-bittinen PCM-koodaus • näytetaajuus 44,1–192 kHz NBB-04R • nelikanavainen AD-muunnin • mikrofoni/linjatulot • etuvahvistimien tasonsäädöt • kanavakohtaiset phantom-kytkimet • hinta: 860 e NBB-04T • nelikanavainen DA-muunnin • lähtötasojen säädöt, maks. u 56-57 Unika.indd 57 3.4.2019 10.59. Kohti isompia kanavamääriä NBB-04-laiteparin muodostama yksisuuntainen nelikanavainen siirtoväylä palvee sellaisenaan yksinkertaisissa käyttötilanteissa joko talon kiinteää kaapelointia tai tapahtumapaikalle tilapäisesti rakennettua verkkoa hyödyntäen. 050 556 4140 • www.avmarketing.fi soa laskea ja sen voi myös huoletta tehdä – tervesoundista dynamiikka-aluetta löytyy yllin kyllin vaikka etuvahvistinta kääntäisikin hiukan pienemmälle. Toisella laiteparilla miniverkko kasvaisi kaksisuuntaiseksi, mutta esimerkiksi musiikkituotannoissa ja muissa esitystilanteissa tarvitaan tyypillisesti reilusti isompia kanavamääriä kerrallaan. Signaalitason hienosäätö hoidetaan 60 dB:n hahlolla toimivalla potentiometrillä. Jokaisella kanavalla on oma XLR-lähtönsä sekä tasonsäätimensä, jonka takaa löytyy tarvittaessa 24 desibeliä lisävahvistusta. Kaapeloinnin toisessa päässä toiminta on yhtä yksinkertaista, sillä NBB-04T on sekä sähkömekaaniselta toteutukseltaan että toimintaperiaatteeltaan edellisen peilikuva. Toimiston heppoinen WLAN-reititin oli järjestelmän heikoin lenkki, mutta senkin voimilla olisi pienen tapahtuman äänentoistoon tai kevyeen kenttä-äänitykseen tarvittavan verkon pystynyt rakentamaan. Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin vaikkapa kolmiportaista tasomittarointia ihan kanavakohtaisesti. NBB-1616 vastaa myös saman tien nelikanavaisten yksiköiden kohdalla heränneisiin toiveisiin: etuvahvistimille on selkeät viiden ledin tasomittarit, ja phantomin ohessa omat kytkimensä on tulosignaalin napaisuuden käännölle sekä 15 dB:n vaimennukselle. Koetilanteessa signaaleiden perusreititykset ja siirrot sujuivat Unikan laitteilla helposti. +24 dB • hinta: 685 e NBB-1616 • 16 + 16 -kanavainen AD/DA-muunnin • mikrofoni/linjatulot • etuvahvistimien tasonsäädöt • kanavakohtaiset tasomittarit • kanavakohtaiset phantom-kytkimet • hinta: 3 690 e Lisätiedot: AV-Marketing Puh. Danten syvällisempi ymmärtäminen vaatisi kyllä lisää opiskelua, Unikan laitteiden kohdalla sormi tuskin menisi suuhun. Laite soveltuu myös järjestelmän keskusyksiköksi, johon liitetään nelikanavaisia yksiköitä esimerkiksi lavahakuina tai kaiutinjärjestelmän syöttölaitteina. Studiotyöskentelyä ajatellen Virtual Soundcard -lisenssi ja tietokoneen suora ethernet-liitos olisivat perusteltu etenemissuunta, ja konserttien tallennusmahdollisuus puoltaisi ratkaisua myös PA-laitteistoa sommiteltaessa. Verkkoa rakentamaan. Unikan vastaus on NBB-1616, jonka kautta verkkoon voi syöttää 16 kanavaa kerrallaan ja saman verran saa verkosta myös kanavia ulos. tosetti keikkailuun tai rakentaa uusi studio, voisi laitteistoa hahmotella suoraan tältä pohjalta. Se noukkii verkosta neljä digitaalista kanavaa ja muuntaa ne balansoiduiksi analogisignaaleiksi. Mikrofonivahvistimet hoitivat hommansa asiallisesti, eikä audiolaadussa ollut muutenkaan moitteen sijaa. Kokeilun perusteella kynnys ryhtyä verkon rakentamiseen suli lähes olemattomiin – jos olisi tarpeen vielä koota äänentoisDante Controllerilla konfiguroidaan laitteiden asetukset ja hoidetaan kanavien reititys järjestelmään kytkettyjen laitteiden välillä
ELX200-10P:n kohdalla käyttäjälle annetaan vielä toinenkin satsi perussointia muovaavia valintoja, joilla huomioidaan kaiuttimen asemoinnin vaikutus bassorekisterin toistoon. Yläkaapissa on samat taajuusperusteiset valinnat toiston alarajalle, mutta lisäksi sovitus kuudelle EV:n eri sub-bass-kaiutinmallille. Painoa ELX200-10P:llä on 13,5 kiloa ja sen nostelu kahdesta koteloon integroidusta, sopivan tahkeapintaisesta kahvasta käy kätevästi. Monitoriksi se käy kyljelleen aseteltuna, tai miksei bassokaapin tuella myös sidefilliksi. Prosessoreissa on huomioitu lisäksi kaiutinkokoonpanon muuntelu. Nämä kaiut timet on kuitenkin tarkoitettu ripustettaviksi yksittäin, turvallisuuden vuoksi niistä ei saa muodostaa toinen toiseensa kiinnitettyä nippua. Vaihtoehdoista Live on lähinnä neutraalia ja tarkoitettu elävän musiikin toistamiseen, Music puolestaan kevyesti taajuusalueen laitoja korostavana sopii taustamusiikin soittoon. Ripustettaessa pieni lisävahvistus saattaa olla paikallaan, telineelle nostettaessa valitaan oma sovituksensa ja mikäli kaiutin asetetaan lattialle kulmamonitoriksi, napsautetaan bassokaistaa vaimentava asetus päälle etteivät lattiasta heijastuvat matalat taajuudet turhaan puurouta sointia. 58-59 EV.indd 58 2.4.2019 19.19. Alle 20 kilon paino, pienehkö koko ja isollekin kouralle kunnollisen otteen tarjoavat kylkikahvat takaavat sen, että tämän suppasen liikuttelu sujuu yksinkin. D-luokan vahvistimet selittävät osaltaan kaiutinten keveyttä – painoeroa vastaavaan passiiviseen malliin on mitättömät sata grammaa. Bassokaapissa on ylärajataajuuden valinta neljällä eri taajuuslukemalla (80, 100, 120 tai 150 Hz) ja lisäksi valmis sovitus neljälle EV:n omalle yläkaapille. Kaiutintelineelle on pohjassa asianmukainen kuppi, ja ripustusta varten ELX200-10P on varustettu kolmella M10-kierteellä, joihin ruuvattavilla silmukkapulteilla kaiuttimen saa turvallisesti roikkumaan ja kallistettua oikeaan kulmaan. 58 www.riffi.fi 2/2019 T estikokoonpanoon kuuluivat kymppituumaisella kartiolla ja yhden tuuman titaanikalvoisella kompressiodriverilla kalustettu ELX200-10P-yläkaappi sekä 12-tuumaisella elementillä ladattu ELX-12SP-bassokaappi. Yläkaapin kotelo on polypropyleeniä, kevyttä ja kulutusta kestävää muovia, joka saadaan jäykistettyä jämäkäksi kokonaisuudeksi ulkopinnassa näkyvien harjanteiden ja sisäpuolelle kätkeytyvien rakenteiden avulla. Elektronisen musiikin toistamiseen tarkoitettu Club vie tehostukset äärimmilleen, kun taas bassokaistaa vaimentava Speech on optimoitu nimensä mukaisesti puhekäyttöön. Kaapin kansilevyyn upotettu metallilaippa kaiutintolpalle sopivine kierteineen tekee lattialle kasattavan setin kokoamisesta nopeata ja vaivatonta. Teholuokaksi sekä bassoettä yläkaapin vahvistimille ilmoitetaan 1200 wattia, tarkempia erittelyitä valmistaja ei kerro. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI EV ELX200 – aktiivina enemmän Kokoäänialueen aktiivikaiutin muuntuu PA:n yläkerraksi, kun sen alle kytketään sopiva suppanen. Bassokaapin kotelo on EV:n omalla karhealla kestopinnalla päällystettyä vantteraa 15-millistä vaneria. Alkuun valitaan perussointi käyttötilanteen mukaan. Prosessorin ohjannassa Sekä bassokaapissa että yläkerralla on omat DSP-prosessorinsa, ja kummassakin parametrit on jaettu selkeästi. Audiotulot ja -lähdöt, yksinkertainen DSP asetusten hallintaan – mitäpä muuta suppasen käyttöön tarvittaisiinkaan. Käyttötapoja piisaa ja systeemiä voi skaalata tilanteen mukaan. ELX-sarjan kaiuttimien suojana ovat asialliset teräsverkot, joiden sisäpuolella on kiinni vielä tiheämmällä lävistyksellä pölyä ja roskaa suodattava muoviverkko. Viimeksi mainittua lukuunottamatta nämä samat asetukset löytyvät sekä bassoettä yläkaapin prosessoreista
www.riffi.fi 2/2019 59 Electro-Voice ELX Aktiivinen PA-kaiutinsarja ELX200-10P • 10" kartio ja 1" kompressiodriver • torven avautumiskulma 9° x 60° • jakotaajuus 1,8 kHz • toistoalue 59 – 18 000 Hz (-3 dB) • toistoalue 53 – 20 000 Hz (-10 dB) • maksimiäänenpaine 130 dB SPL (@1m, pink noise) • paino 13,5 kg • mitat 531 × 330 × 319 (mm, k × l × s) • hinta: 590 e ELX-12SP • 12" kartioelementti • toistoalue 49 – 135 Hz (-3 dB) • toistoalue 41 – 165 Hz (-10 dB) • maksimiäänenpaine 129 dB SPL (@1m, pink noise) • paino 19,1 kg • mitat 397 × 445 × 457 (mm, k × l × s) • hinta: 670 e Lisätiedot: Profitron Puh. Kypsää satoa Kun jokin laitetyyppi saavuttaa yleisessä kehityksessään tietyn vaiheen, alkavat ominaisuudet ja toiminnot valmistajasta riippumatta vakiintua. Muodostuu eräänlainen käytännön standardi, jota noudatetaan pienin, mutta toisinaan hyvinkin merkityksellisin poikkeuksin. Käytännössä eq on kyllin tehokas, mutta samalla miellyttävän loiva. Tällaisena farmariauton takakonttiin mahtuvana kattauksena setti on kuitenkin kompakti ja soundiltaan asiallinen ratkaisu niin treenikämpän äänentoistoon kuin keikkailuunkin. Nyt kokeiltu 12-tuumaisen suppasen ja kymppituumaisen yläkerran yhdistelmä osoittautui napakasti soivaksi ja varsin äänekkääksi systeemiksi, jolla keikat pikkukuppiloissa ja klubi-illoissa hoituvat mainiosti. Näin on myös ELX-sarjassa, johon ElectroVoice on koonnut onnistuneen lajitelman käytännöllisiä ja toimensa mallikkasti hoitavia ominaisuuksia. Applikaatio on ilmainen ja se toimii sekä Androidettä iOS-laitteissa. Aux-tuloa voi käyttää samanaikaisesti ykköskanavaan kytketyn signaalin rinnalla, jolloin sen volume on käytännöllisintä säätää lähettävästä laitteesta. Jos genre on raskaampi ja salit suurempia, katse kääntyy malliston tanakampiin versioihin, 15-tuumaiseen sub-bass-malliin ja 12-tuumaisella ryyditettyyn yläkerran kaappiin. Käyttö on varsin intuitiivista. Applikaatio etsii ja listaa pyydettäessä lähistöllä olevia kaiuttimia, kunhan käyttäjä on muistanut aktivoida niiden Bluetooth-valmiuden. Listalle ilmestyvistä voi sitten poimia haluamansa, ja kaiuttimista voi myös muodostaa ryhmiä, joita hallitaan keskitetysti. 58-59 EV.indd 59 2.4.2019 19.19. ELX-sarjan aktiivisissa yläkaapeissa on kaksi varsinaista tulokanavaa, joille on omat volume-säätimensä/ tasosovituksensa. Säätimet toimivat yhden desibelin portain. 0400 101 220 • www.profitron.fi Yleissoundin säätöön on erikseen kolmialueinen eq kiintein vaikutustaajuuksin (60 Hz, 1,8 kHz ja 6 kHz). Lisäksi applikaation omista asetuksista voi erikseen kytkeä päälle tulosignaaleiden klippauksesta ja/tai limitterin toiminnasta kertovat varoitukset. u QuickSmart Mobile on selkeästi jäsennelty applikaatio, jolla perusasetukset on helppo tehdä. Jokaisessa tulokanavassa on oma limitterinsä, joiden toiminnasta kertova led löytyy kaiuttimen etuverkon suojista, aivan EV:n nimikyltin alta. Jos limitterin aktiivisuutta ei halua kaikille näyttää, voi ledin myös kytkeä pois. RCA-parilla kytkettävä aux-tulo summaa stereosignaalin monoksi ja sen voimakkuus tottelee myös ykköskanavan säädintä. Korostusta löytyy jokaisella kaistalla kuuden desibelin vahvistukseen saakka, vaimennusta saa enimmillään 12 desibeliä per kaista. DSP:llä on myös muita tehtäviä. Sovelman toiminnot on rajattu systeemin perushallintaan, eikä esimerkiksi taustamusiikin soitto Bluetoothin välityksellä kuulu tällä kerralla speksiin. Etäohjausta applikaatiolla ELX-sarjan kaiuttimia voi säätää myös Electro-Voicen QuickSmart Mobile -applikaatiolla, mobiililaitetta ja Bluetooth-yhteyttä käyttäen. Toistotyypin valinnan lisäksi applikaatiolla pääsee käsiksi kolmialueiseen ekvalisaattoriin, bassoleikkuriin ja päävoimakkuuteen
Kantavuus riittävä Tyypillisen dynaamisen solistimikrofonin kanssa käytettävä lähetin istuu suoraan mikrofonin XLR-liittimeen ja lukittuu sijoilleen vastaavalla mekanismilla kuin kaapeliliittimetkin. Tulos on erinomainen, sillä tyypillisessä käyttötilanteessa mikrofonia tuskin lavan läheisyydessä sijaitsevaa takahuonetta kauemmas viedään, eikä sen pitäisi olla kokeen perusteella vielä minkäänlainen ongelma. Omat versionsa on niin kitaran kuin käsimikrofoninkin langattomaksi tekemiseen. Kokenut Sennheiser kiilaa kärkisijoille malliston monipuolisuuden ja fiksun toteutuksensa ansiosta. Systeemi pärjäsi komeasti myös vakiomenettelyyn kuuluvassa kävelykokeessa, eikä kantavuus sokkeloisessa rakennuksessa poikennut suuntaan tai toiseen aiemmin testattujen ”A-ryhmän” kilpailijoiden vastaavasta. Kuvasta puuttuva lyhyt välikaapeli täydentää kitarasetin. Erikoistumisesta huolimatta lähettimiä ja vastaanottimia voi myös miksata keskenään hyvin vapaasti ja dynaamiselle mikrofonille tarkoitettu lähetin osaa kyllä kommunikoida myös kitarakäyttöön tarkoitetun vastaanottimen kanssa. Radiosignaalin kulun kannalta vapaa näköyhteys lähettimeltä vastaanottimelle on hyvä peukalosääntö, ja ihanteellisissa oloissa valmistaja lupaa kantomatkaksi 75 metriä. Vastaanottimen ja kameran audiotulon väliin on lyhyt kierrejohto asianmukaisine miniplugeineen. Yhtä solakka vastaanotin voidaan liittää suoraan lava rasiaan, mikserikanavaan tai muuhun audiotuloon, mutta yhtä lailla lähettimen voi kytkeä kohdelaitteeseen tavallisen mikrofonijohdon välityksellä. Tarvittavat käyttöetäisyydet ovat usein lyhyempiä, mutta esteitä ja häiriötekijöitä reaalimaailmassa on usein sitäkin enemmän. XSW-D vaikuttaa testin perusteella sietävän sellaisia oikein hyvin – yhteys toimi moitteettomasti tuplarunkoisen ääni studion huoneesta toiseen, eikä ollut moksiskaan naapurifirmojen lukuisista langattomista verkoista ja muusta paikallisesta radioliikenteestä. Semminkään, kun audioyhteyden katkeaminen ja avautuminen tapahtuvat siististi ilman minkäänlaisia kiusallisia sivuääniä. Kuvaajiakaan ei ole unohdettu ja niinpä mallistossa on myös kameraan kiinnitettävä vastaanotin, jonka parina voi käyttää joko nappimikrofonille tarkoitettua lähetintä siinä missä dynaamiselle käsikapulallekin sopivaa mallia. 60-61 Sennheiser.indd 60 2.4.2019 19.20. Signaali löysi terveenä perille useamman kulmauksen takaa ja monen oviaukon kautta kulkeneenakin. 60 www.riffi.fi 2/2019 S ennheiser XS Wireless Digital -mallisto koostuu moniin eri käyttötarkoituksiin suunnitelluista lähettimistä ja vastaanottimista. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI SENNHEISER XS Wireless Digital – langallisesta langattomaksi Lupavapaalla 2,4 GHz:n WLAN-alueella toimivia digitaalisia langattomia alkaa löytyä jo monelta valmistajalta. Tiukan paikan tullen tavallinen instrumentti vahvistinkin soveltuu langattomaksi muutettavan spiikkimikin äänentoistolaitteeksi. Myös lähettimen pikkujakissa on kierteet piuhan lukitsemikseksi. Testiradan toisessa päässä olevaa tiiliseinää ja palo-ovea ei tämäkään järjestelmä läpäissyt ihan nikottelematta, mutta lopullisesti yhteys sammui vasta rakennuksen kerroksesta toiseen siirryttäessä. Näin toimittaessa vastaanottimen voi nostaa vaikka lavan sivustalle sijoitetun mikrofonitelineen nokkaan, jolloin on helpompi huolehtia signaalin esteettömästä etenemisestä perille saakka. Ulkoisesti lähettimen solakka muoto jatkaa mikrofonin linjoja hyvinkin sulavasti – mikkityypistä hieman riippuen. Vastaanotin sopii fyysisiltä mitoiltaan tyypillisen puikkomikrofonin haarukka-adapteriin. Muotokieli on läpi malliston sama – lähettimien ja vastaanottimien näpsäkän kokoiset rungot eroavat toisistaan ainoastaan niiden oman käyttötarkoituksen vaatiman liitännän osalta
Etenkin, kun soundi on ryhdikäs ja sävelten alukkeet piirtyvät napakoina. Ja sama logiikka pätee tietysti myös vaikkapa vuorotellen lavalle astuvien puhujien kanssa. www.riffi.fi 2/2019 61 Sennheiser XS Wireles Digital Langaton järjestelmä • langaton siirto 2 400 – 2 483,5 MHz:n WLAN-taajuusaluella • lupavapaa käyttö • digitaalisen signaalin koodaus: aptX® Live • latensssi < 4 ms • kohinaetäisyys > 106 dB Audiokaista • 80 Hz – 18 kHz, mikrofonikäyttöön tarkoitetut mallit • 10 Hz – 18 kHz, instrumenttiversio Hinnat alkaen 299 e / setti Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Suuntakuvion vaimennuskin toimii tehokkaasti, joten kyseessä on erittäin asiallinen perusmikrofoni. Soittimen oma sävy ja dynamiikka välittyvät erinomaisesti ja erot piuhan kautta soittamiseen verrattuna ovat niin vähäisiä, että ne kompensoituvat ihan huomaamatta soittotapaa hieman muuttamalla tai vahvistimen säätimiä hitusen kääntämällä. Proximity eli bassokorostus lähietäisyydeltä on voimakkuudeltaan kohtuullinen ja helposti hallittavissa. Plugin nivelöinti tekee lähettimen liittämisestä kitaraan sujuvaa, mutta tele-tyyppinen, asennuskupin pohjalle upotettu jakki jää tavoittamatta. Mikrofonin liitäntä varmistetaan kierrelukituksella. Kapselia ympäröivän ryhdikkään suojaverkon sisäpuolella on kohtuullisen tehokas tuulisuoja. Litiumioni-akkujen kestoksi ilmoitetaan viisi tuntia yhtäjaksoista käyttöä kerrallaan ja lataus hoidetaan USBliitännän kautta. Yleissopivan XLR-lähetin/vastaanotin-parin rinnalle Sennheiser on koonnut valmiin Vocal-setin, johon kuuluu runkoon upotetulla on/off-kytkimellä varustettu dynaaminen SX-1-solistimikrofoni ja sille telineadapteri. 60-61 Sennheiser.indd 61 2.4.2019 19.20. Sennheiserin mukaan malliston latenssit pysyvät alle neljän millisekunnin, mikä on soittamisen kannalta aivan riittävän lyhyt aika. Lavalier-settiin kuuluva pallokuvioinen ME2-nappimikrofoni on perusmalli, jolla kelpaa lähteä liikenteeseen juontoja haastattelutoimissa. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com Setit käytön mukaan Kitaraja bassokäyttöön tarkoitettu XSW-D:n instrumenttisetti poikkeaa mikrofonisetistä ulkoisesti vain tyvestään akseloitujen plugiliittimiensä ja lisävarusteidensa osalta. Kamerakäyttöön suunnitellussa lavalier-setissä on vastaava lähettimen pidike sekä siro solmiopidike nappimikrofonin kiinnitykseen. Lähettimen ja vastaanottimen yhdistäminen pariksi on helppoa, ja samasta napista hoituu myös audion mykistys sekä päälle ja pois -kytkentä. Vastaanotin puolestaan asennetaan kameran hot shoe -kiinnikkeeseen sopivaan haarukka-pidikkeeseen, joka tiukataan näppärällä sormiruuvilla pitävästi kameraan. u Herttakuvioinen XS-1 istuu settiin luontevasti ja hoitaa hommansa asiallisesti. ME2:n yleisilmeeltään selkeä ja terve sointi on jossain määrin altis teräville S-äänteille, mutta huolellisesti sijoitettuna tämä ei tuota ongelmaa puheäänen suhteen. Sitä varten paketissa on reilun puolen metrin mittainen jatkokaapeli sekä jousiklipsillä housunkaulukseen tai kitarahihnaan kiinnitettävä, tyköistuva pidike lähettimelle. Hyvää työtä, Sennheiser. Herttakuvioisen SX-1:n soundi on terveen puhdas ja miellyttävä. Vaihtaminen ”sammuta edellinen, käynnistä seuraava” -metodilla käy nopeasti, joten kitaristikin voi asetella useamman työkalun valmiuteen, kunhan jokaiseen on hommattu oma lähettimensä. Setit käytössä Instrumenteille tarkoitettu XSW-D-setti osoittautui mutkattomaksi ja asiansa hyvin hoitavaksi systeemiksi. P:n puhahduksille ja muille artikuloinnin sivutuotteille se oli kiitettävän immuuni. Vastaanotin muistaa aiemman parillisuuden neljän eri lähettimen kanssa, mutta vain yksi näistä lähettimistä voi kerrallaan olla käytössä
Varsin paljon on tullut tämänkin yhtyeen kanssa tutkailtua erilaisia asioita ja vaihdeltua yksittäisiä mikrofoneja tai niiden paikkoja edestakaisin. En täysin ymmärrä mistä johtuu, mutta helpointa on ollut vanhempien Martinin LE1200 tai d&b Maxien kanssa. Suosittelen kokeilemaan Ketosen metodia lämpimästi. Tässä lienee keskeisenä syynä se, että SM57:n kapselin kalvo on perinteisiin laulumikrofoneihin verrattuna huomattavasti lähempänä äänilähdettä, kun puhallusuojana toimiva grilli on tylppä lättänä eikä parin sentin päässä kalvosta oleva pyöreä pallo. Ja mikäli laulumikrofonia ei saa riittävän lähelle ja kätevään paikkaan, muuttuu laulumikrofoni kiusallisesti värittyneeksi ylimääräiseksi overheadiksi, josta tulee vaihtelevasti myös hieman laulua. Viime syksyyn asti kaikki monitorointi tapahtui kaikille kulmamonitoreilla. Monitoreihin ajettava sisältö on varsin simppeliä, mutta ääntä tarvitaan aika lailla. Ja toisaalta varsinkin pienemmissä keikkapaikoissa meteli lavalla on merkittävä. Nyt tilanne on se, että solisti ja kosketinsoittaja käyttävät korvamonitorointia, rumpali ja basisti kuuntelevat lattiamonitoreja. Jo pitkään mukana ovat kulkeneet kaikki mikit ja di-boksit, välillä myös tarpeen mukaan oma mikserikin. Etäisyyden pienentyessä monitorin taso pysyy maltillisena ja koska oma laulu on erillään kaikesta muusta, ihan fyysisestikin, selkeytyy kuulokuva merkittävästi ja tällöin kulmamonitorin soundi ei mene yhtä herkästi tukkoon. Parasta kompromissia etsitään vielä. Usein kokeilujen jälkeen palataan Shuren Beta 57:n, koska se on sekä minulle että laulajalle tuttu ja toimivaksi todettu. Limppuständi sijoitetaan hihatin puolelle, mahdollisimman lähelle penkkiä siten, että laulamista varten käännytään hetkeksi vasemmalle. Monitoroinnista Ensimmäisillä kiertueilla mukana oli omien kuulokkeiden lisäksi vain solistimikrofoni, muutoin turvauduttiin kulloisenkin konserttipaikan tekniikkaan. Samaen lisäksi sekä rumpali että basisti laulavat taustoja. Tämä on helpottunut korvamonitorointiin siirtymisen myötä, mutta nykyään tasapainoillaan sen suhteen, kuinka paljon PA kulloinkin juttelee lavalle päin, ja intiimimmissä paikoissa basistin monitori tulee toisinaan myös yllättävän lähelle laulumikkiä. Lyhyen kokeilun jälkeen järjestely todettiin äärimmäisen toimivaksi. Stemmoja laulavia rumpaleita on tullut vastaan muissakin yhtyeissä, mutta kyseisen kanavan hyödyllisyys miksauksessa on ollut varsin vaihteleva. Yllättävän laadukkaatkin (lue: kallit ja/tai uudet) kulmamonitorit ovat jättäneet toivomisen varaa, ja vaikka toimitus on onnistunut, on toisilla laitteilla tehty sen eteen enemmänkin töitä – yleensä yhteisrintamassa keikkapaikkojen henkilöstön kanssa. Samae siirtyi korvamonitorin käyttäjäksi viime vuonna ja hetken totuttelun jälkeen kuulemma paluuta ei taida olla. Voi olla, että monet asiat ovat isossa mittakaavassa merkityksettömiä, mutta kumminkin asioiden ratkominen lähtöpäässä tuntuu vähentävän tarvetta korjailla ongelmia myöhemmin ketjussa. Tämän hetken ”bubbling under” -osasto laulumikrofoneissa on yllättäen myös SM57 (kyllä), mutta pari Beyerdynamicin mikrofonia vaikuttaa lupaavalta. Täydellisen lead-mikrofonin metsästys jatkuu yhä Olen työntänyt Samaen nenän eteen vuoron perään kaikki omistamani ja eri paikoista lainaamani laulumikrofonit. Päätin, että sitä kokeillaan ja näin on toimittu siitä lähtien. Katsotaan kuinka käy. Bändin kokoonpano sekä luonne on ollut hyvin perinteinen: rummut, basso, kaksi kitaraa, koskettimet. Yhtälössä on haasteena se, että solisti laulaa kohtuullisen hiljaa, vaikkakin riittävän läheltä. Yllättävää tässä on, että kyseiseen laulumikkiin tulee rumpuvuotoa vähemmän kuin lavan muihin laulumikrofoneihin yhteensä. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 2/2019 Niko Laasonen O len työskennellyt Samae Koskisen Korvalääkkeen kanssa jo tovin, ja ajattelin jakaa muutamia pohdintojani siitä, mitä on teknisessä mielessä käyty läpi vuosien saatossa. Eli pitäisi saada laulu mahdollisimman hyvän kuuloisena ulos ja mahdollisimman vähän kaikkea muuta (ja sekin mielellään hyvällä soundilla). Mikrofonivalinnoista, sijoittelusta sekä monitoroinnista 62-67 Finale 219.indd 62 2.4.2019 19.23. Puolivitsillä sijoitimme suurin piirtein rumpalin kasvojen korkeudelle pienen aktiivikaiuttimen, josta tulee pelkästään hänen omaa lauluaan. Korvalääkkeen rumpali Kelly Ketonen ilmoitti minulle ennen ensimmäistä yhteistä keikkaa, että ”mulle sitten suora ständi, limpulla ja siihen viisseiska”. Koska vahvistuksen määrä on suuri, aiemmin painittiin kulmamonitorien kanssa sen suhteen, että laulu saatiin tarpeeksi lujalle kiertämättä. Laulava rumpali, uhka vai mahdollisuus äänentoiston kannalta. Viimeisin lisäys järjestelmään tuli rumpalille. Nykymuodossaan bändi on tosin kvartetti, toisen kitaristin jäätyä pois. Hassun näköistä, mutta toimii. Pitkään olin pohtinut, mitä tehdä kun rumpalin monitorista ajettava ääni saa virvelin maton resonoimaan. Samalla tarjottiin vaihtoehtoa muillekin. Sittemmin oman kaluston määrä on hiljalleen kasvanut. Itsessään kyseisen bändin miksaamisessa ei ole mitään kovin poikkeuksellista, esimerkiksi kanavia lienee käytössä enimmillään 20 kappaletta, mutta mahtuuhan tuohonkin määrään kaikenlaista ratkottavaa. Usein laulumikki tahtoo jäädä tarpeettoman kauaksi laulajasta, koska mikrofonitelinettä ei saa välttämättä soveliaaseen paikkaan rumpujen telineviidakon keskellä
MARTIN AUDIO tuotteet Suomessa RÄLSSINTIE 6, 00720 HELSINKI www.avmarketing.fi | info@avmarketing.fi 62-67 Finale 219.indd 63 2.4.2019 19.23. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Maailman nopeimmat digitiskit. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Weighs Less. www.riffi.fi 2/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. ELX200 Series • 10", 12" ja 15" kokoäänialueen kaiuttimet • toimivat myös monitorikäytössä • 12" ja 18" sub-wooferit • DSP ja Bluetooth ® kaikissa • Preset-EQ + käyttäjämuistipaikat • saatavana myös passiiviversioina Enemmän räyhää, vähemmän hintaa! UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Does More. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 10. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. huhtikuuta. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUSPEDAALIT MEILTÄ JA JÄLLEENMYYJILTÄ KAUTTA SUOMEN PROFITRON OY Puh
tahdeissa 2, 5–6, 7–8, sekä 13–14. ••• Viimekertaiseen tapaan myös nyt on ensimmäisessä nuotissa jälleen kappaleen “laulukirja-tyyppinen” sovitus, jollaisia tulee usein vastaan, kun haetaan yksinkertaista perusversiota. • Dimisointujen käyttö: dimisointu on symmetrinen sointu, joka rakentuu kolmesta päällekkäisestä molliterssistä. Dimisoinnut voivat esiintyä erilaisissa funktioissa, esimerkiksi dominanttisoinnun ”yläpäänä” (V7b9). Jazzmusiikissa nämä 2-5-1 sointurakenteet ja niiden sovellutukset/johdannaiset ovat erittäin keskeisiä ja erittäin tärkeitä improvisoinnin opiskelun kannalta. 64 www.riffi.fi 2/2019 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a V iime numerossa ryhdyin sovittamaan perinteiseen afroamerikkalaiseen Amazing Grace -hymniin sointuja melodiamuunnelmia, jotka toisivat siihen jazzillisia sävyjä. Tahdissa 11 esiintyvää A#dim7-sointua voisikin ajatella F#7b9-soinnun ”yläpäänä”, joka johtaa sävellajin viidennen asteen sointuun B – joka on tässä korvattu 1. Tämänkertaisessa sovituksessa näitä ilmöitä esiintyy mm. ••• Valitettavasti kolumnin puitteissa ei ole mahdollista mennä tämän syvemmälle noihin yllämainittujen musiikkiteoreettisten ilmiöiden sisältöön ja sovellutuksiin, mutta rohkaisen kaikkia hakemaan lisätietoja internetistä, tai vaikkapa mainiosta jazzmusiikin teoriaa käsittelevästä kirjasta “Jazz Theory Book” (Mark Levine), joka löytyy kyllä useimmista hyvin varustetuista kirjastoista. asteen soinnun kvinttikäännöksellä. Mukavia soittohetkiä tämänkertaisen Amazing Grace -sovituksen kanssa! Terveisin, Kari Antila P.s. Ja viimekertaiseen tapaan soivan esimerkin voit kuunnella jälleen Riffin verkkosivustolta: riffi.fi/artikkelit/ nettispesiaalit Jazzillisia sävyjä etsimässä 2 1 3a 3b 62-67 Finale 219.indd 64 2.4.2019 19.23. Nyt viedään asia vähän pidemmälle. Kun ensimmäisessä Amazing Grace -sovitusversiossa pyörittiin nelisointuharmonian, äänenkuljetuksen ja sointukäännösten maailmassa, on tässä versiossa otettu mukaan uusia reharmonisointityövälineitä: • 2-5-1 sointukulkujen käyttö: kun sävellajin jokaiselle pohjaäänelle rakennetaan asteikon äänien mukainen tersseistä rakentuva sointu, saadaan duuriasteikossa toisen asteen soinnuksi molliseiska sointu IIm7 (esimerkiksi C-duurissa Dm7), viidennen asteen soinnuksi septimi eli seiskasointu V7 (C-duurissa G7) ja ykkösasteen soinnuksi maj7 (C-duurissa Cmaj7). Harmonia perustuu kolmisointuihin ja ainoa nuotissa näkyvä nelisointu on yksi yksittäinen septimi eli seiskasointu
C U S T O M B O A R D S . www.riffi.fi 2/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A W W W . Reference 4 Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale 219.indd 65 2.4.2019 19.23. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Full confidence in sound
Kostea ilma puhalsi hallin läpi ja kiinnitti tuhkan kaikkialle, mikään ei ollut enää valkoista tai värillistä, jäljellä oli harmaus ja palaneen maidon löyhkä. Rumpali nimettäköön koodisanalla Tenu, ja kosketinsoittaja voisi olla Jorma. 62-67 Finale 219.indd 66 2.4.2019 19.23. Kun pyrosettiä viriteltiin pikaisesti uudestaan, kiersin lavan taakse tsekkaamaan tarkemmin vekotinta. ”Sillä o semmone issue, että se voi heleposti oksentaa ku hermostuu ni se himmaa ny vähä.” Tenulla oli komea pystyynlakattu irokeesi, jonka vaalea harja oli koristeltu punaisella siirapilla – ”Se pyssyy paremmi tuolla viisii. Oltiin siirtymässä ”raskaampaan kuvaukseen”, joten itsetehty pyrolaitteisto viriteltiin tulille. Pyrolaite ei suostunut toimimaan, pölläytti vain jotakin rumpujen ja rumpalin päälle, ja seurasi yskintää. ••• Kaikkialla leijaili hienojakoista tuhkaa, tärkkelyshippuja ja maitojauhetta. Tenu oli introverttinä vaivautunut, sillä näissä kuvissa herra näkyisi selkeämmin ja huulessa ynnä nenässä kukkiva herpes olisi vaatinut meikin sijaan jotain paljon paksumpaa peitokseen. Projektorit heijastivat vaijereilla roikkuviin sukkahousuihin stillja videokuvia naispuolisista haaroväleistä, ja irvokas taidenäyttely heilui tuulettimen ilmavirrassa. Rumpalin irokeesi lehahti, mutta tämähän ei sitä huomannut vaan paahtoi menemään sananmukaisesti aivan liekeissä. Sukkahousut sekä diaprojektorit kärventyivät pyrolaitteen liekeistä, ja lopulta shokista selvinnyt apulaisohjaaja heilui paniikissa jauhesammuttimen kanssa. Oikea vastaus: jopa nopeammin kuin yhtye hajoaa. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 2/2019 J oillekin keikoille ei olisi kannattanut lainata antiikkisynaa. Juomissahan siellä ei kyllä sitten säästelty… ••• Mutta mistäs sen aina ennaltta tietäisi. Jorma pyysi, minä toimitin. Ilma oli vaikeaa hengittää. ••• Tuli soolo. Ihme ja kumma, irokeesi oli edelleen – vaivoin – pystyssä. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tenu sekä basisti ”Duff” (heppu fanitti GnR:ää) kärsivät eniten, mutta kiitos teollisuustuulettimen, kaikkialla leijui hitusia ja ties mistä lainattu valosetti sai ansiotonta arvonnousua. ”Näyttää kalliilta!”, kiljaisi ohjaaja. Uhkaava palo saatiin lopulta hallintaan, mutta Tenu-raasu singahti ulos lätäköihin kieriskelemään, ja tovin kurassa ulvottuaan herra höyrysi kuin vihtahousu, valuen mutaista vettä. Ja havahtui vasta, kun playback lyötiin poikki. Tai ainakaan kutsua todistamaan infernoa. Voi hikkoilla eikä puttoo silimille.” Sakke kiskoi halpaa valkoviiniä ja oli innoissaan ”koko jengin heittäytymisestä”, kuten ryhmää tsempattiin toistamiseen. 2000-luvun alussa pienet budjetit olivat kova juttu, ja innokas sakki saattoi saada miniatyyrisetillä aikaan todella komeaakin jälkeä (ja mustelmakin on jälki, muistutan). Idea: palot sammutetaan nesteellä, joten pullosta nestettä päälle… Hetkessä rumpali oli liekeissä niin kovin monella eri tavalla, että oikeastaan näkyä kykeni vain ihailemaan. Jos ilma kostuisi liiaksi, polttoaineeksi tarkoitettu maitojauhe-perunajauhosekoitus paakkuuntuisi, eikä pyrolaite toimisi. Siispä lisättiin teollisuustuulettimeen hökää, samoin pyroainespitoisuutta. ”Apulaisohjaaja” kytki keinupainikkeella pyrosetin päälle: WOOOOF! Helvetillinen lieska pöhähti rumpalin takaa, ja ilma alkoi haista palaneelle maidolle. ••• Tuli efektishotin aika. Pöllähdys ei kadonnutkaan, vaan sen sijaan levisi, koska ilmassa oli helkkaristi kalliinnäköiseksi valot tekevää tomua edellisestä yrityksestä. Liekeissä kaikin tavoin Ideana oli pölläyttää kama tuulettimeen kompressorilla, tuuletin työntää tomun pikimaton lämmittämiseen tarkoitetun butaanipropaanimikälietöhöttimen liekin läpi, ja avot! ••• Seuraava efektishotti menikin sitten ihan nappiin. Matalassa 1900-luvun alun itähämäläisessä teollisuushallissa ei ollut tuuletusta, koska ulkona satoi. Teollisuustuuletin, kompressori, butaanitöhö… maitojauhetta ja perunajauhoa… Tuli jotenkin mieleen, että näinköhän on kaikki mietitty ihan prikulleen. Peltiteline kaatui basistin munille ja horjahtaessaan basisti kaatoi stäckinsä. Muutama pikashotti oli jo kuvattu ja juotukin – näköjään. ”Let’s keep it real niinku”, Sakke hihkui, ”ei olla poikabändejä nytte.” Tenu pyyhki visvaa repeytyneistä rakkuloista ja otti huikan vesipullosta. Kytkin kiinni. Sinänsä hieno idea, mutta melkoisen uskalias ja himpan verran #metoo, ajalta ennen korrektia siis. Ei siis kannata soittaa allekirjoittaneelle saadakseen kamaa lainaksi. Ei ainakaan ”kansainvälisen läpimurron partaalla olevan” örvellysmetallibändin videokuvauksiin, joissa pyrotkin oli päätetty valmistaa itse, ja muu rekvisiitta hankittiin tietenkin kavereilta lainaamalla – rahan säästämiseksi. Lähinnä tuli mieleen heittäytyä makuulle ja unohtaa koko homma, mutta palvelus ystävälle on arvokas asia. Muuten: aina, kun olen ollut jonkun muun kuin oman projektin kuvauksessa, yhtye on hajonnut, joskus jopa ennen levyn valmistumista. ••• Kysymys: Miten nopeasti syntikan omistaja pakkaa laitteen takaisin caseen. ”Vesi” oli kuulemma vodkaa, kertoi Jorma. Käytetään ohjaajasta nimeä Sakke, ihan varmuuden vuoksi, sillä se oli pellen oma nimi. Marilyn Manson olisi maksanut siitä lookista vähän helvetisti. Lisäksi teollisuustuuletin pöllytti nyt paitsi tomua, myös liekkejä
1998 € SONNEMON-kitarat alk. www.riffi.fi 2/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. 2598 € Verkkokauppamme avataan pian! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 RUMPALIN OPPAAT NYT KEVÄTHINNOIN! www.riffi.fi / verkkokauppa + pakkaus ja postikulut 15 € 5 € 62-67 Finale 219.indd 67 1.4.2019 18.32. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi OLSSON-vahvistimet alk
Valmistamme kestäviä, soinniltaan neutraaleja ja suorituskyvyltään erinomaisia aktiivikaiuttimia ammattilaisille, kotikäyttöön sekä AV-asennuksiin. Studiomonitorit / Pasi Pönkkä, 040 668 2303 AV-asennuskaiuttimet / Henri Ulmanen, 040 844 5110 Aktiivikaiuttimet kotiin / Markku Syrjäpalo, 050 545 2670 ÄÄNEN JA MUODON HARMONIAA 68 Takakansi 219.indd 68 1.4.2019 18.34. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 2 Genelecin suunnittelufilosofia perustuu kestävään kehitykseen ja ympäristön arvostamiseen. Ota yhteyttä niin etsimme sinulle sopivan ratkaisun