25. VUOSIKERTA – asiaa musiikista ja sen tekemisestä! Nro 2-2020 Hinta 11,10 E ”Soundi ei saa olla liian hifi” JUSSI KINNUNEN: Olli Saksa: AUDIENT EVO – pikkunäppärä audiosovitin ”En julkaise biisiä, jos en usko, että kuunteluita tulee kaksi miljoonaa.” 01 Kansi 220.indd 1 30.3.2020 17.50
BOSE® PROFESSIONAL KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Milloin vain. Ida Elina luottaa Bosen kannettaviin PA-järjestelmiin. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Ida Elina on maailmanmaineeseen noussut laulaja-lauluntekijä, jonka pop-coverit mullistavat kantelemusiikin. Missä vain. BOSE® L1 MODEL II 02-03 Ilmoitukset.indd 2 30.3.2020 18.12. Saatavilla B1tai B2-bassoyksiköllä. Tutustu: idaelina.com Kuva: Hannu Ali-Löytty P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 24 Articulated Array -kaiutinta tuottavat 180 asteen vaakasuuntaisen äänenpeiton Toisiinsa kytkeytyvät osat helpottavat kuljetusta, pystyttämistä ja purkamista
Ihan kirjaimellisestihan tätä ei voi ottaa, sillä paljon on musiikkia jossa hyvyys rakentuu monen soittimen vuoropuhelusta, solistin kysymyksistä ja kuoron vastauksista, rytmiryhmän groovesta, messevistä messingeistä ja niin pois päin luvuttomin eri versioin. Arturia palautti plugillaan perusasioiden äärelle: siinä on ytimekäs ja konstailematon sointi, jota voi muovata ja skaalata ronskilla otteella efektin tehon kärsimättä. Olisi ihme, jos tulevaisuus ei huolettaisi itse kutakin. Mutta kun se koristeltiin, se kasvoi mittaansa komeammaksi. Ehkäpä se oli ainut puu, jonka metsästä tohti kaataa. Epidemia tekee nyt ankarasti hallaa koko sille kehikolle jossa Riffikin operoi, katsottiinpa sitten laitekaupan suuntaan, tapahtumatekniikan sektorille, muusikoista puhumattakaan. Joskus musiikkikappaleesta on hankalaa erotella sitä mikä on kuusta ja mikä joulupalloa tai kultanauhaa. Usein sellainen itsessään kelpo ydin sallii monenlaisia koristeluita ja niiden määräkin voi vaihdella. Hyvä kappale määritellään monesti niin, että sen voi vetää vaikka yksinlauluna kitaralla säestäen ja se toimii. Hyvän soundin jahtaaminen on osa jatkuvaa kehittymistä musiikin tekijänä. Silti se on saattanut tuottaa iloa koko joulun. Samaa voi ehkäpä soveltaa hyvään soundiin. Siitä on moneksi. Se oli kelpo joulukuusi. 4 www.riffi.fi 2/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Mitä jää jäljelle. Kun efektilaitteen kytkee pois, jäljelle ei jää mitään kuunneltavaa. Sen eteen on syytä ja kannattaakin ponnistella – vaikka nyt, kun korona kaventaa sosiaalista kanssakäymistä ja raivaa väkivaltaisesti kalentereihin tilaa. Vaikka oppituntien kikat olisivat jo tuttuja, on virkistävää seurata käytännön esimerkkejä ja kokeilla samoja tekniikoita itse perässä – ilman tulosvastuuta keskeneräisen työn valmistumisesta, puhtaasti mielenkiinnon ja harjoituksen vuoksi. Ehkä ei näyttänytkään, mutta juuri siihen rahat vielä riittivät, tai ainoastaan se jaksettiin kantaa kotiin… Kuka sen enää taitaa varmuudella sanoa. Harmi vaan, että ne tuppaavat usein olemaan niin leveitä, korkeita ja syviä etteivät ne mahdu miksaukseen. K un joulukuuselta riisutaan koristeet, paljastuu alta toisinaan melko hontelo, epäsymmetrinen ja moneen suuntaan vänkyrä puu. Nyt viimeksi törmäsin ilmiöön tutkiessani Arturian kaikuefektiä tämän numeron testijuttua varten. Mutta tietyllä tapaa sanonta kiteyttää kyllä sen mistä on kysymys – kun koristeet riisutaan pois, alta paljastuu itsessään ehyt ja kantava teos. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja NORDIC AUDIO DISTRIBUTION VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU NAD@NORDICAUDIO.EU 04-05 Pääkirjoitus 220.indd 4 31.3.2020 18.06. Siltikin on pakko uskoa, ettei maailma lopu tähän, eikä musiikin tekeminen maailmaan katoa minnekään. Yhtenä käytännön vinkkinä jaan somesta bongaamani virikepaketin: Bobby Owsinskin ilmaisen Vocal Mixing Techniques -kurssin, joka löytyy hänen sivustoltaan. Mahdollisesti se varttui ryteikössä, jossa ei liikaa tilaa uljaaksi kasvamiselle ollut. Hyvä soundi on tapauskohtainen ja suhteellinen käsite siinä missä puhdas vire tai grooven time. Harvoin se kuitenkaan jalostuu tiedostamatta. Itse asiassa vuosien saatossa on tullut hankittua monta applikaatiota, jotka pystyvät luomaan paljon mielikuvituksellisempia ja mystisellä tavalla kiehtovampia äänimaisemia. Tai kenties se vaan näytti komeammalta iltahämärällä torilla. Olen päätynyt tähän ajatukseen monesti, milloin syntikan, milloin kitarasoundin kanssa. Ja kun niitä koettaa pienentää, ne katoavat olemattomiin kuin usvapilvi. Yksittäisten sointivärien lisäksi soundia voi muodostaa jo musiikin komponenteilla: harmonialla, sanoituksella ja rytmiikalla. Se ei ole mitenkään häikäisevin vastaan tullut kaikuplugi. Tai jos ekvalisoi pois miksausta kuormittavaa bassoa huomaakin, että keskialueella on pelkkää onttoa
NORDIC AUDIO DISTRIBUTION VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU NAD@NORDICAUDIO.EU 04-05 Pääkirjoitus 220.indd 5 31.3.2020 18.06
25. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Samuel Järvinen, Reima Lindroos, Matti Rinne, Tommi E. 42 Electro-Voice Evolve30M – ei pekkaa pahempi 44 Focal Trio11 Be – 2-tiekaiutin omalla subwooferilla 46 Audient EVO 4 – pikkunäppärä audiosovitin 48 SSL 2+ – plussaa, plussaa... 6 www.riffi.fi 2/2020 SISÄLTÖ 38 42 40 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. 50 Arturia REV Plate-140 – presiis näin 51 DB VIO W10 – uutta kulmaa kehiin GRANDE FINALE 52 Aamukahvilla – St. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Pauls Sound: musiikkikauppaa vuodesta 1990 54 Normipäivä – 23 vuotta Riffiä 56 Muusikkona maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 2/2020 58 Alangon päiväkirja – luovaa konvolvointia 06-07 Sisältö 220.indd 6 1.4.2020 18.11. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen HAASTATTELUT & ESITTELYT 12 Ikimuistoiset Sessiot – Ville Riippa 18 Olli Saksa – pop-musiikkia elämän käännekohtiin 21 Sara Puljula – muusikkous on yhdessä tekemisen riemua 24 Jukka Takalo – kuplettipoppari 27 Hollywood House Studio – veri vetää vastavirtaan LUKUPALAT 10 Ajankohtaiset uutiset ja poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Elämäni bassot, Jussi Kinnunen – soundi ei saa olla liian hifi 34 Arvo ja Kanki – persoonallisesti nimetyt soittimet ovat Teemu Korven käsityötä KÄYTTÖTESTIT 38 Chase Bliss Mood Granular Micro-Looper & Delay – ei mikään tavallinen loopperi 40 One Control BJF-S66 – Blackface-soundia ilman putken putkea. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Kaisa Heikkinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Jari Latomaa Juha Seila Tommi E. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 11,10 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. 12 ”Meni kauan tajuta tuottajan roolissa, että tässä ei tehdä mun levyä vaan tää liittyy ton artistin tekemiseen.” Ville Riippa Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
LAURI KAIRA Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Nyt tähdätään huhtikuun loppuun. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Normaalit ajat palaavat vielä joskus. APUA TALOUSONGELMIIN... Keinomme ovat rajalliset, mutta teemme sen mitä voimme. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A 06-07 Sisältö 220.indd 7 1.4.2020 18.11. Pitäkää itsestänne huolta ja koettakaa jaksaa. Se ei yksin tietenkään riitä, mutta tuo jonkin verran helpotusta. 24 27 34 Muusikkoperheiden talous on nyt kovilla, kun keikkoja ja tapahtumia perutaan koronan takia. Tilityksen aikaistaminen on etätöihin siirtyneelle Gramexin henkilökunnalle iso haaste. Tällä helpotetaan palveluiden siirtämistä verkkoon. Korvaukset piti alunperin maksaa toukokuun loppupuolella, 24.5 mennessä. Päätös tästä tehtiin yhdessä ja henkilökuntamme on painanut täysillä. Helpottaaksemme tilannetta Gramex päätti aikaistaa tekijänoikeuskorvausten kevättilityksen noin kuukaudella. Koska taitelijaperheissä on koronan takia suuri rahan tarve, Gramex helpottaa tilannetta jakamalla useiden miljoonien korvaukset aikaisemmin. Gramex kartoittaa muitakin keinoja, joilla voisi auttaa sekä korvauksia maksavia että saavia asiakkaitamme. Siitä kuutisen miljoonaa tulee Suomeen ja loppu pääosin muualle Eurooppaan. Jaettava summa tarkentuu vielä, mutta osimoilleen puhutaan 11 miljoonan euron suuruusluokasta. Yhtenä esimerkkinä, Gramexin taustamusiikkiluvalla saa nyt myös striimata musiikkia. Koska korvaukset maksetaan normaalisti noin kuudessa kuukaudessa, kokonaisen kuukauden leikkaaminen pois työajasta on iso puserrus, etenkin etätöissä
010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 19,90 € ALPINE MusicSafe -korvatulpat – UUTUUS! Mukana kaksi suodatinvaihtoehtoa ja metallinen avaimenperärasia. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Keiki K2 -paketti – UUTUUS! Sopraano-kokoinen Designer Series -ukulele, kuljetuspussi, viritysmittari, kaulahihna ja 5 plektraa. 64,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Pyydä tarjous! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Loota Percussion uutuuspedaali nyt saatavissa! 258 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Tokai TST-50 Modern – Made in Japan! Rajoitettu erä modernisoitua Stratocasteria. 8 www.riffi.fi 2/2020 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 10.6.2020 ilmestyvässä numerossa 3/2020. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi EBS MicroBass 3 – UUTUUS! Täydellinen analoginen preamp/DI-box. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi X-AUDION PC-äänityöasemat musiikintekijöille. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 166 € Marshall CODE-sarja – Autenttisten Marshall-soundien Kuningas! Tutustu laajaan Marshall-valikoimaamme. 369,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 1 150 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Hinnat alk. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € 08-11 Näyteikkuna 220.indd 8 1.4.2020 17.40
010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA RCE125SN-SBK – UUTUUS! Nylonkielinen mikitetty kitara. SUURI TOIVELAULUKIRJA Musikaali-TVelokuva – UUTUUS! Kauan odotettu klassikko uudistettuna painoksena. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi NORD Wave 2 -syntetisaattori – UUTUUS! NORD-malliston monipuolisin syntetisaattori koskaan! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. www.riffi.fi 2/2020 9 Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 555 € Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 2 709,40 € 3 542,55 € Suhr Classic JM Suhr Pete Thorn Signature Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. MagusPro-mikrofoni, satinoitu musta. 299,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 2 549 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkasta päivän hinta dlxmusic.fi ARTURIA Audiofuse Studio Kauan ja hartaasti odotettu huippulaadukas äänikortti nyt saatavana! DLX-hinta: 899 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai CA99 digitaalipiano Concert Artist -malliston uusi lippulaiva 3 990 € 08-11 Näyteikkuna 220.indd 9 1.4.2020 17.40. Akku vakiona. Kuusikansi, mahonkisivut ja -pohja. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 34,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Espoon Kuusiniemestä löytyvät jatkossa myös amerikkalaiset Sire-bassot, joihin liittyvistä kysymyksistä vastaa Jan-Olof Strandberg. 450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 1 899 € Hagström Fantomen Custom Yhdessä ”Ghost teamin” kanssa päivitetty versio Fantomen-mallista. 10 www.riffi.fi 2/2020 n näyteikkuna Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/ssl SSL 2/2+ audio interfacet Legendaarinen SSL-soundi nyt jokaisen ulottuvilla! alk. Vastuullisiksi tuotepäälliköiksi on nimetty Jyri Hautakangas sekä Marko Koskimies. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Neumann TLM 49 isokalvomikrofoni 1 499 € legendaarisella U47-kapselilla soundi optimoitu vokalistille mukana nyt EA3joustoripustin Carl Martinille uusi edustaja Suomessa Nordsound on ryhtynyt tuomaan tanskalaisia Carl Martin -kitaraefektejä, kytkinpedaaleita ja tarvikkeita Suomeen. Tarkasta päivän hinta dlxmusic.fi St. Lisätiedot: NordSound • https://nordsound.fi • info@nordsound.fi Uusia edustuksia Studiotec, Proel & Sire Italialaisen audiolaitevalmistaja Proelin uusi edustaja Suomessa on Studiotec. 229 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Ventilator Mini Vent II Leslie (Markkinoiden paras ja käytetyin Lesliesimulaattori) 289 € Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. Lisätiedot: Studiotec • www.studiotec.fi • etunimi.sukunimi@studiotec.fi SPL & Seastone paiskasivat kättä Seastone puolestaan on solminut yhteistyösopimuksen saksalaisen high end -studiolaitteita valmistavan Sound Performance Labin kanssa ja edustaa nyt SPL-tuotteita Suomen lisäksi Baltian maissa. Lisätiedot: Seastone • www.seastone.audio • hello@sestone-audio 08-11 Näyteikkuna 220.indd 10 1.4.2020 17.40
Toimittaja Georg Lindström olisi voinut haastaa enemmän ja taustoittaakin. Yli viidenkymmenen vuoden karriäärin tehnyt Aaltonen on Pressan lisäksi takonut rumpuja sadoilla levyillä studiomuusikkona, aina Irwinin Rentun ruususta Loirin Nauravaan kulkuriin. Sekä saman niminen 10-osainen radio-ohjelma, joka on kuunneltavissa netissä – kuinkas muuten kuin osoitteessa sadoinsahkokitaroin.fi Sadoin Sähkökitaroin (ISBN 978-952-69325-0-7) Toimittanut Jari Moberg Kovakantinen kirja, 252 sivua ARVIO: LAURI PALOPOSKI Lisää kirjaja levyarvioita löydät jatkuvasti päivitettävältä sivustoltamme: Riffi.fi. Vaikka monessa kohdassa suurennos paljastaa alkuperäisen dokumentin teknisen laadun vaatimattomuuden, asian harrastaja tutkii jokaista suurennuslasi kourassa. www.riffi.fi 2/2020 11 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Sadoin sähkökitaroin – suomalaisen rautalankamusiikin historia J ari Mobergin toimittama kirja avaa kotimaisen rautalankamusiikin – oikeastaan suomalaisen rockin juuritason – kaukaa pohjustaen. Pressa-rumpali muistelee R umpali Vesa Aaltonen (s. 08-11 Näyteikkuna 220.indd 11 1.4.2020 17.40. Tasavallan presidentin perustajajäsenen tanakka komppi on soinut parilla tuhannella biisillä ja vertaansa vailla oleva ura on täynnä kiinnostavia vaiheita. Pohjaa ansiokkaalle opukselle antoi saman tekijäryhmän toinen merkittävä kulttuuriteko: 2017 valmistunut Suomalaisia rautalankaäänityksiä -julkaisusarja, jonka kymmenen äänilevyä sisältävät yli 300 kappaletta ja noin 250 sivua oheisvihkosiin painettua tietoa. Siten se ansaitsee paikkansa rockkirjojen laajassa tarjonnassa. Oikea ilmaus olisi kuitenkin ollut, että hanke käynnistyi, kun Mikko Vanni esitteli ideansa puolentoista vuoden kehittelyn jälkeen Nina ja Olli Ilmolahdelle sekä Esa Niemelle. 1950) on jättänyt suomalaiseen rockhistoriaan melkoisen jalanjäljen. Nämä ainekset tekevät tarinasta kertomisen arvoisen ja kiinnostavan. Pressan ja Made in Swedenin riveissä persoonallinen rumpali herätti ihastusta ulkomaita myöten. Tekstissä on luvattoman paljon kirjoitusvirheitä, väärässä paikassa olevia välimerkkejä ja töksähtelevää puheenomaisuutta, joka ei mene läpi vaikka kyseessä onkin ”vain” rokkikirja. Runsas kuvitus on koottu aikalaisten otoksista, levyjen kansista, keikkajulisteista, lehti-ilmoituksista ja niin pois päin. Laitepuolesta kiinnostuneita sykähdyttävät varmasti myös ne lehtileikkeet, joissa 60-luvun alun Tekniikan Maailma jakaa ohjeita niin sähkökitaroiden kuin kovaääniskaappienkin valmistukseen. Kuten kirjoittaja itse esipuheessaan toteaa, kielipoliisin ei kannata tarmoaan tähän kirjaan kohdistaa, ilmaisu on puhekielen omaista ja toimii tässä kontekstissa kyllä. VIRTANEN Oikaisu Musiikkimuseo Famea koskevassa jutussa (Riffi 1/2020) mainitaan erheellisesti museon ”idean käynnistyneen Mikko Vannin keskusteluista Olli Ilmolahden ja muutamien liikemiestuttavien kesken”. Liikkeelle lähdetään Amerikasta ja matkalla koukataan Britannian kautta, jotta kyytiin saadaan koko se uuden nuorisokulttuurin rintama, joka maailmalta Suomeen vyöryi viisikymmenluvun lopulla. Nuori polvi tuskin tietää, ikäiseni muistavat ehkä ohuesti, mutta veteraaneille asia on elettyä elämää – tuontisoittimet ja laitteet olivat hintavia, palkat pieniä ja elintaso Suomessa vaatimaton. Toimittajan ääntä ja työtä kirja olisi kaivannut. Niin paljon mielenkiintoista informaatiota sisältyy materiaaliin, olipa mielenkiinnon kohteena tuon ajan muoti tai soittopelit kitaroista vahvistimiin ja rummuista mikrofoneihin. Tästä kaikesta huolimatta Tasavallan presidentistä valtakunnan rumpaliksi (loistava nimi muuten!) on paitsi jokaisen Pressa-fanin must-hankinta, myös kiinnostava katsaus suomalaiseen rockhistoriaan. Tarinat ovat värikkäitä ja sattumuksia riittää, kyllä ne kantavat kokonaisuutta. Minä-muodossa etenevä kirja on toki henkilökohtainen, mutta valitettavasti välillä jää vaikutelma litteroidusta tekstistä, joka on jäänyt vaille kunnon käsittelyä. Aaltonen onkin ennen kaikkea bändijätkä, joka oli luomassa suomalaista rockkenttää mielenkiintoisessa vaiheessa, kun rockbändien kansainvälisyys oli vielä pelkkää utopiaa. Kolmannen persoonan ”kertojan ääntä” ei kuulla, vaikka välillä lukija on hämmentää epätietoisuus, onko kyse Aaltosesta vai kertojasta. Sadoin sähkökitaroin piirtää hienon linjan varhaisvuosista nykyhetkeen, ja kirjan lopussa on todella laaja diskografia. Tehtiin itse, kun ei ollut mistä ostaa, jos vaikka varaa olisi ollutkin. Vesa Aaltonen: Tasavallan presidentistä valtakunnan rumpaliksi toimittanut: Georg Lindström Svart Records 2019 ARVIO: TOMMI E
12 www.riffi.fi 2/2020 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Ville RIIPPA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 12 29.3.2020 12.55
Varsinkin usein miksaustilanteissa kysytään seitsemäntoista ihmisen mielipidettä. Yhteistyö Juha Tapion kanssa oli alkanut tuottajan roolissa artistin toisella levyllä vuonna 2001 ja nyt käsillä oli jo viides yhteinen albumi. Se on työnjohdollisesti ongelmallinen asia, jossa asioista olisi hyvä sopia etukäteen. – Mun nimen omaan PITÄÄ pyrkiä tuomaan siihen niitä asioita jotka on mun estetiikkaa, mutta peilaten sitä kautta, ettei aja sen artistin estetiikan tai sen mitä haetaan yli. Riippa kertoo huomanneensa, että jos jotain meinaa saada aikaiseksi, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa sitä hänen visiotaan. Onneksi tilanne menee yleensä niinpäin, että toista osapuolta kiinnostaa, mitä sanottavaa Riipalla jostain asiasta on. Tilanne, jossa tuottajan avulla pyritään kaivamaan artistin sisintä esiin, tuntuu ristiriitaiselta. – Se ei ole multa pois, jos joku osaa jotain paremmin. – Pyrin siihen, että lopputulos olis mahdollisimman paljon artistin näköinen. Ei se tarkoita, että kaikki on samaa mieltä asioista, mutta edes jonkin verran.” 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 13 29.3.2020 12.55. Käsitys siitä, mikä rooli sillä omalla jutulla on, voi olla ihan toinen kuin muilla. Mun krediitit ei tule tuotannosta vaan siitä, onnistuuko se artisti olemaan vielä parempi oma itsensä. Joissain jutuissa pystyi taas kuulemaan jo soittaessa, mitä asioita mukaan voi laittaa. – Oli alkukesä, mutta päivät oli tosi lämpimiä. Soittajat eivät nimittäin olleet kuulleet kappaleita ollenkaan ennen äänityksiä. Varsinkin Marzi sai olla vapaasti värikylläisyyden säätönuppina ja omalla toiminnallaan kiritti muitakin siinä tilanteessa. Siihen päälle tuottajan pitää pystyä tarjoamaan näkemystä ja erilaisia ratkaisumalleja asioihin. Albumia tehtiin HIP-studiolla, jossa talon oma Tero-Pekka Virtanen äänitti. Vähän keskusteltiin tuotannollisista näkemyksistä. Kaikki tuo on jollain tavalla sitä samaa prosessia. Sovitukset oli jätetty tarkoituksella auki ja ne viimeisteltäisiin castingin avustuksella. Uusien ihmisten kanssa pyrin usein käymään sen keskustelun, että mitä he tuottajalta odottavat. Hänellä oli merkittävä panos myös hyvän fiiliksen nostattajana. Se ei tarkoita sitä, etteikö yrittäisi parastansa, mutta aina ei asiat vaan onnistu väkisin. Riipan mukaan bändien kanssa työskennellessä joillain on aina napit vastakkain. – Mä arvioin, että näillä tyypeillä tää syntyy. Sitä lähdettiin tavoittelemaan erikoisella ajatuksella. Artisti ja levy-yhtiö hakivat albumille musiikin tekemiseen uutta tulokulmaa. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, niin kiitos vaan ja eteenpäin… Semmonen kynsin ja hampain asioista kiinnipitäminen ei yleensä tuota sitä parasta lopputulosta. Meni kauan tajuta tuottajan roolissa, että tässä ei tehdä mun levyä vaan tää liittyy ton artistin tekemiseen. Että saavuttaa itseluottamuksen ja tuntemuksen siitä että mitä asioita osaa hyvin ja mitä joku muu osaa paremmin. – Sitten mä annan tulla, hän hymähtää. Kuunneltuaan biisit kerran, bändi siirtyi soittohuoneeseen ja alkoi äänittäminen. Aina ne omat musiikilliset mieltymykset seuraa, vaikka mitä musaa tekis. Parhaat asiat tapahtuvat aina silloin kun saadaan aikaan sellainen keitos, missä jokaisella on hyvä olla siinä musiikkia tehdessä. Työn jatkumisen kannalta voikin olla tärkeää päästää irti töistä, joista tuntuu ettei niitä saada omin voimin maaliin. Juotiin aamukahvit siinä ulkona, mentiin sisälle keittiöön, jossa Juha esitti kappaleet akustisesti ringissä istuvalle bändille. – Tähän tekemisen luonteeseen kuuluu – varsinkin nykyään kun kaikkeen voidaan palata – että loputon vatvominen asioista jää päälle. Hän ei tee eroa soittamisen, säveltämisen tai tuotannon välillä. www.riffi.fi 2/2020 13 V ille Riipalle tuottaminen on luonnollinen jatkumo koko elämän kestäneelle musisoinnille ja säveltämiselle. Millä soittimilla, millä volyymillä… Riipalla oli tietysti paljon ajatuksia etukäteen, joista osa osoittautui vähemmän toimiviksi. Ja sitä taustaa vasten toimitaan, että näinhän me sovittiin. Artisti tietysti, mutta myös levy-yhtiöllä saattaa olla jotain sanottavaa asiaan. Onneksi, mitä enemmän vuosia kertyy sen suorempi osaa asioista olla. – Se on aina semmonen kombinaatio. Ja parhaassa tapauksessa pystyy löytämään siitä kulman, joka ei muuten olisi löytynyt. Se, että antaa oman näkemyksen, ja se parhaassa tapauksessa osuu vielä yksiin artistin näkemyksen kanssa, vaatii aikamoista luovimista. Useammasta kappaleesta levylle päätyi enVille RIIPPA ”On tärkeää että persoonat sopii yhteen. Tämän oivaltaminen on vaatinut paljon aikaa. Kun siinä on vielä monta osapuolta. Tuottaja pohtii, että toivon mukaan asiaan kuuluvat valinnat tapahtuvat jo siinä vaiheessa kun päätetään, ketä kysytään hommaa tekemään. Tuottajan mieltymyksethän saattavat olla jotain aivan muuta kuin artistilla. Toisaalta, vaikka asia olisi kuinka tahansa painavaa, on se silti vain yhden ihmisen näkemys asiasta ja heijastaa tuottajan omaa estetiikan tajua. Eli eiköhän levyn tekeminen onnistuisi tällaisillakin lähtökohdilla. Hän ymmärtää sen, sillä onhan hän itsekin soittaja. – Sen takia olen pyrkinyt siihen, että päätös lopputuloksesta perustuu siihen, että on luotto kyseiseen henkilöön – vaikka miksaajaan – jolloin lopputulos on luultavasti parempi kuin jos otetaan jokin tarjoiluehdotus, joka ei loppujen lopuksi ole kenenkään miksaus. Bändi oli tietysti rautaa: Kalle Torniainen rummuissa, Ako Kiiski bassossa, Marzi Nyman kitarassa ja Riippa koskettimissa. – Eihän tässä kukaan kokonaan pilkuistaan pääse. Päästään tasolle, jossa kaikilla on samat tavoitteet ja näkemys lopputuloksesta. Juha Tapio: Suurenmoinen elämä, Warner Music Finland 2008 Ville Riippa nimeää ”Suurenmoisen elämän” ensimmäiseksi ikimuistoiseksi sessiokseen. Antamaan jonkinlaista kompetenssia siihen mitä haetaan. Olen varmasti jossain vaiheessa koittanut vääntää musiikkia mun näköiseksi, mutta nyt perspektiivi on onneksi muuttunut niin, että ymmärtää, mitä tuottajalta halutaan. – Ymmärtää sen ettei väkisin väännä seitsemättätoista versiota jostain asiasta vaan jossain kohtaa mietitään yhdessä, että onko tämä sitä mitä haetaan. Ville Riipan mielestä tuottajan ja artistin välinen työskentely on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa. Mutta silloin kun laitetaan tuottajan hattu päähän, täytyy ainakin löytyä jotain punnittua sanottavaa. Jokainen kuuntelee omaa suoritusta aina eri korvilla kuin muut
On tärkeää että persoonat sopii yhteen. Ei se tarkoita, että kaikki on samaa mieltä asioista, mutta edes jonkin verran. Se, että pystyy jossain vaiheessa päättämään, että nyt jokin juttu on valmis, on yksi ammatillisen kasvamisen merkki. – Kyllä joku muu sen sitten sanoo, jos itse ei ymmärrä lopettaa. Koko ajatus oli, että saadaan napattua se hetki talteen. Ville Riipan tilalle astui Eppu Kosonen. Se on ideologia, jota Ville usein tuotannoissa ikävöi, sillä monasti asioita jäädään vatvomaan tarpeettoman pitkään, ihan vain koska pystyy. Ja paljon on myös jäänyt tekemättä. – Toki niihin lisättiin vielä tavaraa. Tilanteessa, jossa taide syntyy laittamalla itsensä likoon, oman haavoittuvuutensa paljastaen. Tuli aika, jolloin piti tehdä jotain muuta. ”Välillä vain annettiin asioiden tapahtua”, Ville maalailee. Että siihen päästään, saattaa vaatia joskus kivuliaitakin toimenpiteitä. Vaatii aikamoista näkemystä ja rohkeutta että uskaltaa myllätä kaiken uusiksi. Onneksi yksi studiossa äänittämisen parhaita puolia on että jos jokin asia menee puihin, sen voi aina ottaa uusiksi. Se on enemmän kuin osiensa summa. Näin voisi ainakin soittaja kokea. Ei mulla ole mitään dogmaa. Siinä aika nopeasti tietää, onko tästä mihinkään. Mua kuitenkin viehättää, että se onko jokin asia ultimaattisessa vireessä tai taimissa, ei kuitenkaan ratkaise sen kappaleen hyvyyttä. – Se oli tosi hyvä juttu, Juha selvästi tarvitsi sitä. Ville sanoo, että vielä ei ole täydellistä suoritusta tullut vastaan. Ja tässä tapauksessa lopputulos onnistui kaikkien kannalta erittäin hyvin. Mua on aina kiehtonut, jos saa siepattua jonkun sellaisen ainutkertaisen tilanteen. Onkin mielenkiintoista pohtia, muuttuuko tuottajan lähestyminen kappaletta kohtaan hänen soittaessaan sitä. Ville Riipan mielestä se, että artisti pystyy olemaan parhaimmillaan oman musiikkinsa ja artistiutensa kanssa, on asia mihin kaiken toiminnan pitäisi tähdätä. Se on myöskin jotain, jota ihmiset jostain syystä jaksaa kuunnella. Jos ei ole keikoilla mukana, saattaa se vieraannuttaa siitä todellisuudesta. Tällaisia liikkeitä tarvitaan silloin tällöin, että saadaan hommat raiteille. Kyllähän sessioissa se taianomainen hetki on silloin, kun mennään kuuntelemaan. Se kysyy rohkeutta. Deadline on sitä varten aika hyvä työkalu. Toki se on myös esteettinen valinta. Jokin kipale taisi olla miltei lauluja myöten valmis. Täytyy aina muistaa, että artistilla on se hänen oma artistielämä, joka käy esiintymässä ihmisille. Mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän se ruokkii muita muusikoita. Mutta homman luonteeseen kuuluu, että asioista pitää osata päästä eroon jossain vaiheessa. Toisaalta se miten kappale on syntynyt, on tuottaja-Ville Riipalle toissijaista, ainoastaan lopputulos ratkaisee. Kun asioita tehdään nopeassa tahdissa, ei aina pysty heti sanomaan, onko nyt hyvä vai ei. 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 14 29.3.2020 12.55. Riipan ja Juha Tapion yhteistyö jatkui vielä yhden albumin verran, jonka jälkeen artisti tuli käännekohtaan. Mäkin olen päässyt aloittamaan studiohommia aikana jolloin studioaika maksoi paljon ja toimittiin analogitiskeillä, jolloin asetuksia ei voinut tallentaa. Onpa niitä viime hetken viilauksia osunut tietenkin Riipallekin. – Mulla loppuu happi semmosesta yliviritetystä materiaalista, mutta totta kai niitä työkaluja saa käyttää, jos ne palvelee lopputulosta. Ville ei lämpene siihen, että kuulijat on totutettu esimerkiksi yli-ihmilliseen lauluvireeseen autotunen avulla. – Mulle musan tuottaminen tulee helposti myös sen soittimen kautta. – Sekin vaatii tietysti aika pitkän ajan, että pystyy olemaan johonkin tyytyväinen. Tänä päivänä mieheltä löytyy pokkaa ilmoittaa että aikataulu venyy, jos jotain hänen mielestään tärkeää pitää lisätä. 14 www.riffi.fi 2/2020 simmäinen otto. Jopa masteroinnin jälkeen. – Jos se tulee jotenkin iholle, se riittää, hän toteaa. Sen kertoo tulevaisuus. Artisti vaihtoi samassa rytäkässä tuottajaa ja livebändin. – Tämän toteutuminen tietysti vaatii sen, että ihmiset on samalla levelillä ja valmiita heittäytymään. – Se, miten pohjat taltioitiin teki tästä sessiosta merkittävän ja olen siitä lähtien pyrkinyt tekemään samanlaisia asioita muissakin sessioissa. Nyt homma oli taas luonteeltaan sellaista, että sillä miten soittaa, pystyi vaikuttamaan siihen tuotantoon ja ruokkimaan sitä tilannetta. Silloin piti tehdä päätöksiä milloin joku on valmis. Oltiin siis monella tapaa musiikin tekemisen kovassa ytimessä
– Saan kuitenkin yhtä paljon iloa siitä, että saan antaa homman jollekin joka tuo siihen vielä oman näkemyksen. Uskon myöskin aika paljon siihen, että kyse ei ole siitä, kuka on paras soittaja vaan se millaisten soittajien kombinaatiolla saadaan jotain aikaiseksi. Ja kuinka osuvasti, Jussi Jaakonaholta luonnistuu myös tämä osasto. Se meni myös sillä tavalla hyvin, että meidän yhteistyö jatkui livenä ja studiossa. Sen tekivät Julius Mauranen ja Miikka Huttunen. www.riffi.fi 2/2020 15 Suurenmoinen elämä ylitti ilmestymisvuonna platinarajan. Ville Riippa kutsuu levyn tekoa retriitiksi. – Siinä Katrin kilometrit kuuluu ihanalla tavalla. Alan heti analysoimaan sitä mitä siellä soi. Me kuullaan se musa jotenkin subjektiivisesti. Villen mukaan tämä on ainoa tapa tehdä. Ennen kuin käydään Jipun joululevyn kimppuun, oli pakko ihmetellä Ville Riipalle, että millä perustellaan taas yhden uuden joululevyn julkaisu. Pohjat saatiin valmiiksi neljässä päivässä ja osa kappaleista myös laulettiin samalla. Jos ei, niin siitä saadaan hyvä demo. Ne asiat, joita olen miksannut, olen vaihtanut ensin ohjelmaa tai tulostanut ne failit ulos, että lähden jollain tavalla tyhjältä pöydältä liikkeelle. Kavereiden soittoestetiikka oli tiedossa ja jo ajatus niiden yhdistämisestä tuntui hyvältä. – Mulla on sellainenkin rasittavuus, että mä en oikein pysty kuuntelemaan missään taustamusiikkia. Hänen suvereenius siinä tilanteessa oli todella vaikuttavaa kaikille soittajille. Soittohommassa oli samanlainen ajatus, sillä Hollolan maaseudulta ei ihan noin vain lähdetä keikoille suhaamaan vaan paikalla ollaan yleensä koko sen ajan minkä tarve vaatii. – Nimenomaan. Musiikkituottajien tilastojen mukaan albumin kokonaismyynti on 48 634. Olen ollut myöskin vuosia Katrin livebändin kapuna. Siinä menee puurot ja vellit vähän sekaisin ja homma menee hankalaksi. Minkälaisia keskusteluja kahden erilaisen tyylin yhdistämisestä käytiin. – Sen myötä päästiin Katrin kanssa tekemisiin ja musta tuntuu, että meillä oli samantien hyvä yhteisymmärrys. Kaihon kukka -kappale on melkein sataprosenttinen studiolive. Anssi Växby bassossa, rumpuosuudet jakaantuivat Ville Pynssin ja Topi Kurjen kesken sekä kitaristeina Jussi Jaakonaho ja Teemu Viinikainen. Ja ne asiat jotka ärsyttää on luultavasti miksauksen kannalta epäolennaisia. – Silloin kun musaa tehdään tällä tavalla, aika paljon tapahtuu ennen kuin aletaan asettelemaan mikkejä. Katri Helena: Taivaan tie, Warner Music Finland 2014 Ja taas oltiin liikkeellä vähän samalla tulokulmalla, mutta artisti oli kovin erilainen. Mä tiesin minkälaisia tyyppejä ne on ja miten intohimoisesti ne suhtautuu siihen kitarasoundiin. Kahden hyvin eri tyylisen kitaristin yhdistelmä oli kutkuttava. Ensimmäinen heidän yhdessä tekemänsä kappale oli Timo Kiiskisen sanoittama ”Tulet aina olemaan”, joka käsittelee asiaa hyvin kauniisti. Keskustelut käytiin siinä vaiheessa, kun kysyin tyyppejä mukaan. Niin se vaan tuppaa musan tekemisessä olemaan. En tiedä sovitanko vai miksaanko siinä miksausvaiheessa. Kappaleita ei oltu myöskään roolitettu loppuun asti, vaan luomisprosessi eteni itsestään hyvässä yhteisymmärrykseksessaä. Levyn teosta jäi tosi hyvä fiilis päälle ja sehän myi vielä kultaa. Juteltiin, että laitetaan sellainen valmius, että jos sattuu tulemaan joku lauluraita siinä samalla, niin hyvä niin. Jo sen kirjoitussessiot oli toteutettu retriitin omaisena tilaisuutena Loviisassa Villa Mandalassa, jossa Katri Helena kertoi biisintekijöille omasta elämästään. ”Kyse ei ole siitä, kuka on paras soittaja vaan se millaisten soittajien kombinaatiolla saadaan jotain aikaiseksi.” 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 15 29.3.2020 12.55. Mun mielikuva oli vahvasti että heidän ”blendi” toimii hyvin tässä kohtaa. Jossain asioissa esitin tietysti jonkin vienon toiveen, mutta ei mitään kauhean spesifiä. Omia tuotoksiaan miksatessa ei varmaankaan näe metsää puilta. Kun Ville astui remmiin, oli surutyö juuri käynnissä. Ville Riippa ei pidä itseään minään miksaajana vaikka siihen intohimoisesti suhtautuukin. – Ei mun tarvinnut niihin keskusteluihin puuttua. Oli jännät paikat, sillä Katri Helenan poika oli kuollut kesken levytyksen. Katri oli ite siitä tosi fiiliksissä, että on ihan mahtavaa tehdä näin. He olivat jopa liikuttuneita siitä, että nyt tapahtui jotain tällaista. Oli edessä levyn miksaus. Levy-yhtiö pyysi Riippaa mukaan puoliväliin saatuun levytykseen. Se kiinnostaa mua paljon. Poikkeuksellista sessioissa oli, että Katri Helena ei ollut koskaan ollut soittajien kanssa samaan aikaan studiossa. Bändin kokoonpanoa miettiessään Riipalla oli mielessä perinteinen bändikattaus, jossa olisi toisistaan poikkeavan tyylin soittajia. – Se, mitä narulle tallentui oli kiinni ihan siitä ketä soittajia siellä oli. Muuten jää helposti jumittamaan yksittäisiä juttuja. – Sehän on tehnyt tosi paljon levyjä, mutta silti jännitti kamalasti, miten homma onnistuu. Studioksi valittiin Hollolan Petrax. Palaamme lopuksi siihen, kuinka mielenkiintoista on, miten paljon soittajien valinta – jota myös castingiksi nykyään kutsutaan – vaikuttaa levyn sointiin. Juha Tapion sessioista innostuneena päätettiin, että levy äänitetään livenä laulajan kanssa. – Onkin kiva spekuloida miltä albumi kuulostaisi eri soittajien kanssa. Yhteistyö Katri Helenan ja Ville Riipan kesken oli alkanut jo vuonna 2009. Jippu: Rakkauden joulu, Warner Music Finland 2014 Maailmassa julkaistaan varmaan joka joulu ainakin tuhat uutta joululevyä. Se on semmonen ultimatum, jota kohti pyrin työssäni. Miten edes tehdään jollain tavalla poikkeava joululevy. Molemmat tyypit olivat Riipalle tuttuja jo aiemmista musisoinneista. Toki biisit oli harjoiteltu treenikämpällä etukäteen laulajan kanssa ja niistä oli tehty etukäteen jonkinlaiset soivat demot ja nuotit. Että onnistuu tekemään levyn mikä ei onnistuisi ilman näitä tekijöitä. Mun ongelmana on se, etten osaa vaihtaa roolia siinä lennossa. Ja se on rasittavaa. Riipan visiona oli tuoda oli instrumentaatioon myös eksoottisempia kielisoittimia
MA 12.10. Mukana oli myös yksi Jipun oma kappale, ”Kun rakkaus tänä yönä vallan saa”, joka päätyi singleksi. – Joo ja ei. Mutta kyllähän joka projektiin suhtautuu vuosi vuodelta vakavammin. Joululevyä äänitettiin kesäkuun alussa kolmenkymmenen asteen helteessä. – Aivan järjettömän tärkeä työkalu psykologisesti ton tyyppisissä sessioissa, joissa soitetaan tarkkaamossa luurikuuntelussa. Sen kanssa pitää painia ihan hamaan loppuun asti. On se sitten vanhaa tai uutta asiaa. Special Guest FRANO 16 www.riffi.fi 2/2020 – Se onkin kummallinen juttu. – Joonas on käytännössä mun veli. Albumin kaikki biisit on soitettu yhtä aikaa. Samalla suoritetaan myös jatkuvaa itsetutkiskelua. Tyyppi, joka ei tee itsestään numeroa, mutta se kokemus, että kun tullaan tarkkaamoon kuuntelemaan ottoa, se kuulostaa vielä paremmalta kuin kuulokkeissa ottohetkellä. Taas sellainen intuitiivinen fiilis siitä, mikä tää juttu on ja miten se tehdään. Emmanuelin lämmittelijänä kuullaan moninkertaisesti palkittua 15-vuotiasta kroatialaisartisti Franoa. Eihän omista tavoistaan pääse kuitenkaan kokonaan eroon. Levy kasattiin klassisista joulubiiseistä, joista kaikkia ei Joensuuhun päädyttäessä oltu vielä valittu. Asetelma oli hyvin kummallinen, kun välillä käytiin ulkona shortseissa ja takaisin helteestä sisälle soittamaan joululauluja. Mulle tuli heti siitä visio, että tälle levylle on paras, että pyritään sieppaamaan se Jippu, mikä tapahtuu siinä hetkessä. Suuretkin areenat taianomaisesti täyttävän musiikin luomiseen tarvitaan vain Tommy Emmanuelin kymmenen sormea. Vuodatuksen jälkeen päästään itse levyn syntyjen saloihin. Castingissa merkittäväksi osaksi muodostui äänittäjä Juha Jäntti, jonka kanssa Riippa oli tehnyt jo Juha Tapion levyjä. Ite niitä ei välttämättä huomaa. Miksi tähän oikeastaan päädyttiin, on se että mulla oli vahvasti fiilis, että jos mä saan päättää, Jipun joululevy tehdään näin. – Se on tunnelman ja kaiken jännityksen poiston ja fiiliksen kannalta tärkeä asia ja Juha on siinä hommassa äärimmäisen taitava kaveri. Ollaan kasvettu veljeksinä ja niin kauan kuin ollaan oltu musan kanssa tekemisissä, ollaan tehty sitä yhdessä. Miten ne sitten löytyi. Ei ne kaikki ensimmäisellä otolla tietenkään tulleet, mutta tekotapa oli tuo. Riippa kehuu vuolaasti äänityspaikaksi valittua SF-studiota. Mä olen tullut niin jälkijunassa, että veljen lapset on mun ikäisiä. Ei ole Jipun syy, naurahtaa Riippa ja kuvaa sessioita mielettömän hienona kokonaisuutena. u ”Valtavan ammattitaitoinen äänetön yhtiö mies, joka ei näennäisesti tee mitään, mutta kaikki kuulostaa aivan järjettömän hyvältä kaiken aikaa.” 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 16 29.3.2020 12.55. Koittaa perehtyä paremmin, eikä ota mitään itsestään selvyytenä. – Taisin tehdä kolme joululevyä peräkkäisinä vuosina, joten kyllä siinä joutui aika paljon miettimään tulokulmia eri levyjen kohdalla. – Mulle tuottajan hommaan on alusta asti liittynyt se pelko, että jossain vaiheessa jää kiinni siitä ettei oikeasti osaa mitään. Myös Jussi Jaakonaho otettiin mukaan, mutta hän taltioi aikataulusyistä osuutensa erikseen myöhemmin. Lauluja viritettiin jonkin verran, mutta Ville otti kaikki viritykset pois. Tallennetaan ainutkertainen kokemus, jota ei voida välttämättä toisintaa. – Tunsin Jipun etukäteen ja tiesin millainen hän on ihmisenä sekä lavalla. – Mulla oli semmonen fiilis, että jotain katoaa tästä hommasta. Se on elinehto ja asia mistä soittajat saa energiaa. Tarjoan hänelle ajatusta, että kun tehdään monta saman konseptin levyä peräkkäin, niin siinä joutuu samalla luomaan itsensä uudelleen. Jos jotain ärsyttää se, niin mua voi tulla syyttämään siitä. – Nää oli niitä juttuja mitkä on jäänyt mieleen aivan kuin mustavalkokuvina. klo 19.30 TAMPERE-TALO TI 13.10. klo 19.30 KULTTUURITALO Helsinki Liput palvelumaksuineen alkaen: Tampere-talo 49 €, Lippupiste | Kulttuuritalo 59 €, Ticketmaster KITARATAITURI TOMMY EMMANUEL SUOMEEN LOKAKUUSSA! Akustisen kitaran rakastettu mestari Tommy Emmanuel tunnetaan omaperäisestä, teknisesti mestarillisesta soittotyylistään, jossa yhdistyvät sekä rummut, basso, rytmija soolokitarat että laulumelodiat. – Valtavan ammattitaitoinen äänetön yhtiömies, joka ei näen näisesti tee mitään, mutta kaikki kuulostaa aivan järjettömän hyvältä kaiken aikaa. Riippa kertoo kokeneensa, että itse Jippu on se vahvin asia, joka perustelee sen, että taas kerran äänitetään nämä kappaleet ja tehdään taas kerran joululevy. – Haasteita oli paljon ja jos olisi vielä pitänyt tehdä neljäs joululevy, olisi se pitänyt aloittaa motivaatiokurssituksen kautta, Riippa jatkaa. Siinä vaan oli jokin hieno asia, mikä palveli sitä kokonaisuutta. Puhumattakaan siitä, että on teknisesti taitava. Paremmalta kuin luulisikaan. Tuolloin Joensuussa asuva Jippu oli raskaana, jolloin todettiin, että käytännön kannalta on helpointa, että levy tehdään siellä. Pitää saada se hetki talteen. – Siinä oli niin erilaisia persoonallisia artisteja. Totta kai kaikille jotka musaa tekee, on mukana jatkuva itsetutkiskelu. Joitain juttuja on leikattu eri otoista, mutta kaikki soitettiin ilman klikkiä. Riippa hehkuttaa kuinka tärkeä hyvä äänittäjä on. Tämän ajatuksen ympärille Riippa alkoi kasata porukkaa. Jippu, Aino Venna ja Katri Helena, jonka levyllä oli myös uusia kappaleita, mikä oli tosi mukavaa. Jotain välittyy, ja toivoo vain, että joku on laittanut äänityksen päälle. Mulle se on hyvin luontevaa skannata jotain musiikillista ilmiötä ja on ihanaa hurahtaa johonkin ja pohtia miten se on tehty. Siellä oli jotain kummallisia hengityksiä ja teknisesti asioita mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta tein tietoisen päätöksen, että ne kaikki jätetään. Jipun bändissä kauan soittanut Jaakko Kämäräinen bassoon, samasta bändistä Ville Salminen kitaraan ja veljenpoika Joonas Riippa rumpuihin. Siinä on se tietty arvo, sillä Jippu on aivan häkellyttävä laulaja, esiintyjä ja artisti
klo 19.30 TAMPERE-TALO TI 13.10. Special Guest FRANO 12-17 Ikimuistoiset 220 Riippa.indd 17 29.3.2020 12.55. Suuretkin areenat taianomaisesti täyttävän musiikin luomiseen tarvitaan vain Tommy Emmanuelin kymmenen sormea. MA 12.10. Emmanuelin lämmittelijänä kuullaan moninkertaisesti palkittua 15-vuotiasta kroatialaisartisti Franoa. klo 19.30 KULTTUURITALO Helsinki Liput palvelumaksuineen alkaen: Tampere-talo 49 €, Lippupiste | Kulttuuritalo 59 €, Ticketmaster KITARATAITURI TOMMY EMMANUEL SUOMEEN LOKAKUUSSA! Akustisen kitaran rakastettu mestari Tommy Emmanuel tunnetaan omaperäisestä, teknisesti mestarillisesta soittotyylistään, jossa yhdistyvät sekä rummut, basso, rytmija soolokitarat että laulumelodiat
– Mä en julkaise biisiä, jos en usko, että kuunteluita tulee kaksi miljoonaa. Studion pääty on ollut ihan liekeissä, Saksa kertoo. Kuluneena keväänä on työskennelty euroviisuehdokas Erika Vikmanin ja tämän Cicciolina-biisin ympärillä. – Kun Mökkitie perustettiin, olin silloin vielä tuottaja, ja tein tuotannot alusta loppuun. – Materiaalia on rakennettu toista vuotta, ja tavallaan meillä on aika selkeä kaari, mitä tehdään tulevaisuudessa, ennen kaikkea tietysti Erikan musiikki edellä. Mutta samaan aikaan on maailman siistein asia tehdä juttuja, joista ihmiset pääsevät fiiliksiin ja jotka vaikuttavat niiden elämään. Biisi nousi lopulta vuoden 2019 soitetuimmaksi biisiksi radioissa, ja Spotifyssakin se on kerännyt pian jo kymmenen miljoonaa kuuntelua. – Kyllä se keikoilla kiertäminen loppuu lyhyeen, jos me valitaan vääriä biisejä. Saksan mukaan isot päätökset Mökkitiellä tehdään yhdessä omistajien kesken. Suomen muotoisen pilven alla -biisin valmistuminen oli kuukausien tuskien taival mutta samalla myös hyvä esimerkki Mökkitien hioutuneesta tuotantoprosessista, jota seurattiin myös Ylellä nähdyssä tv-sarjassa Unelmia ja studiohommia. Saksa kokee, että he yhtiönä ovat vastuussa siitä, että artisti, joille he tekevät töitä, saa musiikistaan elannon. Tavoite on tehdä biisejä, joista koko kansa tykkää. Toisaalta kyse on myös puhtaasti taloudellisista realiteeteista. Yhtiö on kuitenkin haalinut siipiensä suojiin monia muita artisteja, kuten Faija, Pasi ja Anssi sekä HesaÄijä. Saksa muistuttaa, että pop-musiikin suosio perustuu siihen, kuinka moni ihminen pitää siitä ja että pop-musiikki on osa yhteiskuntaa ja siksi tärkeää. Pop-musiikki on joka paikassa, se on läsnä, kun synnytään, kuollaan, rakastutaan ja erotaan. Tekstien loputonta viilausta Arttu Wiskarin osalta Mökkitie valmistelee uutta albumia. 18 www.riffi.fi 2/2020 TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Olli SAKSA – pop-musiikkia elämän käännekohtiin Olli Saksa on luotsannut Mökkitie Recordsia tuotantokoneistoksi, jonka saumaton prosessi synnyttää Suomen kuunnelluimpia pop-hittejä. Vähintään kaksi miljoonaa kuuntelua Jo Arttu Wiskarista lähtien Mökkitie Recordsin filosofia on ollut selkeä. Kun kuulet 10–15 vuoden päästä biisin, muistat ihmisen johon rakastuit sinä kesänä, kun se biisi oli hitti, Saksa kuvailee. M ökkitie Recordsin toimitusjohtaja Olli Saksa on tällä hetkellä tavallisempi näky Warner Musicin toimistolla Helsingin Kampissa kuin Mökkitien toimitiloissa Espoossa. Mä träkkäsin, laulatin ja miksasin biisin. Sen piti ilmestyä jo aikaisemmin, mutta vuonna 2018 julkaistu single Suomen muotoisen pilven alla oli niin iso hitti, että se laittoi albumiaikataulut uusiksi. Saksan mukaan vuonna 2012 aloitettu työ johti siihen, että noin iso hitti oli mahdollista tehdä. Warner tilaa Mökkitieltä mun duunin, ja samalla me julkaistaan kaikki materiaali Warnerin kautta. Sen tekeminen on nautinnollista, koska se jättää ihmisiin audiojäljen. Toki mulla on myös ihan Warnerin sisäisiä keissejä myös. – Kun kukaan ei sooloile, joko kaadutaan yhdessä tai kasvetaan. ”Kun kuulet 10–15 vuoden päästä biisin, muistat ihmisen johon rakastuit sinä kesänä, kun se biisi oli hitti.” 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 18 29.3.2020 12.58. Kampissa Saksa toimii tuotantojen tilaajana ja julkaisijana A&R:n roolissa, Espoossa taas tuottajien esimiehenä. Prosessissa voidaan koska vain palata alkupisteeseen ja vaikkapa vaihtaa laulusta vain yksi sana vielä hetki ennen masterointia. Eniten aikaa on käytetty siihen, että on löydetty oikea kulma, minkälaisia biisejä Erika haluaa laulaa ja minkälaisia biisejä pystytään yhdessä tekemään. Tietysti omistajapuolella häärää myös Arttu Wiskari itse. On pakko olla realisti, eikä kysymys ole mistään muusta kuin siitä, onko tuotteessa vetoa. Usein oli aika pitkälle niin, että Rintala teki biisin ja sitten sovitettiin kimpassa. Mulle on käynyt lykky, että olen aina digannut kaupallisesta musiikista. Ja loppuu meidänkin kananlento. – Tätä tiivistä yhteistyötä tehdään nyt kolmatta vuotta. Käytännössä Saksa on Warnerilla töissä, vaikka Mökkitie maksaakin hänen palkkansa. Mökkitie Records on saanut tietysti alkunsa Arttu Wiskaarin tuotannosta ja kasvanut Wiskarin suosion myötä. Mökkitien ydinporukka koostuu Saksan lisäksi säveltäjä-sanoittaja Janne Rintalasta sekä tuottajista Mika Laakkosesta, Henrik Talasta ja Timo Ruokolasta, joka on otettu mukaan kuvioihin viimeisimpänä
Jäin kuitenkin tekemään miksaukset. – Tämän prosessin aikana tajusin, että mun on aika lopettaa tuottaminen ja antaa itseäni parempien tehdä se. ”Eli sen toteamista, että tää on kiva, mut ei riittävän hyvä, tehdään uus.” 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 19 29.3.2020 12.58. Kaikki demot kuunnellaan, mutta ”vadelmia on korissa aika vähän”. Tuottajat tietää, mitä mä teen miksauksessa, ja mä tiedän, mitä Henkka Niemistö tekee masteroinnissa. Kun yömyöhään vääntää studiossa, se on niin siistiä. Näin saatiin rakennettua tuotantoprosessi tosi hyväksi ja saumattomaksi, mistä Suomen muotoisen pilven alla on osoitus. Se ei tietenkään vielä tarkoita, että tekijästä tulisi tähti. – Ketju on saumaton, ja meidän kaikki tuottajat on kasvaneet systeemiin. Miten demoista sitten erottaa potentiaalisen biisin tai artistin. Sitten aletaan miettiä, oisko tää tyyppi sellainen, että jos me sparrataan sitä pari-kolme vuotta, niin se kirjoittaa seuraavan megahitin. Sparrausta kohti megahittiä Mökkitielle lähetetään jatkuvasti todella paljon demoja, vuositasolla satoja. Kun demolaulatettujen tekstien osalta kaikki on valmista, tuottaja saattaa biisin loppuun. Jos me ollaan liian syvällä tai lähellä eikä nähdä metsää puilta, niin Asko läpsii meitä poskelle. Rakastan A&R-hommaa, ja siihen mä olen tähdännyt mun uralla. Muista rooleistaan huolimatta Saksa ei ole luopunut intohimosta miksaukseen, ja monesti biisit tulevatkin edelleen hänen pöydälleen miksattavaksi. Saksan mukaan mikään ei voita sitä fiilistä, kun perkausurakan ja sparrausprosessin jälkeen huomaa, että valittu ihminen kasvaa tekijänä, ja tuo kuunneltavaksi joka päivä paremman biisin. Se on aikamoista perkausta, mutta se on pakko tehdä, jos me halutaan olla huomennakin olemassa, Saksa sanoo. – Laskin, että saapuneesta kahdesta tuhannesta demosta ollaan tehty kaksi signausta. www.riffi.fi 2/2020 19 Pikku hiljaa Mökkitielle alettiin ottamaan muita tuottajia sisään, ja sitä ajateltiin enemmän tuotantoyhtiönä, joka kasvaa levy-yhtiöksi tai levymerkiksi. Asko ( Kallonen) on loistava piiskuri siihen. – Tekstejä me viilataan muutenkin loputtomasti. Se on todella vaikeaa, Saksa korostaa. Koska demojen tekninen taso on usein huono, on niitä kuunnellessa ajateltava kuin shakkipelissä monta siirtoa eteenpäin ja kuviteltava asioita, joita musiikissa ei vielä ole. – Miksaus on myös mulle edelleen sellainen henkireikä. Mutta sitten siellä biisissä on mielenkiintoinen melodia tai joku mielenkiintoinen lause. – Voi olla, että demolaulut on huonot, ne on äänitetty huonolla mikillä ja tuotanto tehty huonoilla laitteilla. Prosessin yksi avainasioita on, että ensimmäisen päivän virheitä voidaan vielä korjata miksausvaiheessa – esimerkiksi jos ennen masterointia on tarvetta vaihtaa vaikka yksi sana. Tiedostan kyllä, että seuraava askel on, että mun aikani studiossa loppuu. Olli Saksan mukaan suurin osa hänen työstään on eisanan sanomista
Saksan mukaan miksauksessa on viime kädessä kyse on kokonaisuuden hallinnasta ja sen ymmärtämisestä, miten se audiosähkö siirtyy digitaalisesti ulos ja miten ihminen reagoi siihen. Levy-yhtiön puolella pitää miettiä tarkkaan, mitä julkaistaan ja kuinka paljon. Harvemmin enää löytyy koko kansan hittejä, jotka toimivat samaan aikaan sekä radiossa että Spotifyssa. – Miksaajan tehtävä puolestaan on nostaa tuottaja siihen laulun tueksi niin, että kokonaissaundi on rikas mutta niin, että mennään laulu edellä. Saksan näkemyksen mukaan lopputuloksena on syntynyt paljon pieniä markkinoita isojen sisälle, esimerkiksi tyylilajeittain ja tietyillä ikäjaoilla. Miksauksessa Saksa keskittyy aluksi saamaan tietyt ryhmät toimimaan keskenään, minkä jälkeen on helppo huomata, mitkä elementit tuovat karaktääriä ja mitkä asiat kuuluu jättää taaemmaksi. Faija oli lähettänyt demon Mökkitielle. Nyt Faijalta on tullut kolme sinkkua, joilla on päästy kuunteluissa miljoonalukemiin. Kyllästetyt markkinat Saksa kehuu, että vaikka alan ansaintalogiikka on ollut murroksessa, digimyynti on kasvanut isoksi, ja Spotify ja Youtube toimivat hyvin ja tuovat oikeita rahavirtoja. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi keikkapaikat ovat silloin sitten pieniä, mutta musiikista voi saada elannon. – Ylivoimaisesti tärkein yksittäinen filosofia on, että teen miksauksessa mahdollisimman vähän. – Tuottajalla voi olla alun perin visio, että vaikkapa joku syna pitäisi soida kovempaa, mutta sitten kun näyttää, että jos ne laitetaan pienemmälle, niin tietty alue liidistä nousee pintaan ilman, että sitä tarvitsee nostaa yli. – Meille oli tärkeää saada oikeanlainen kulma, ja Tauskin kanssa saatiin se huomio, minkä se biisi ansaitsi, koska biisi oli tosi hyvä. Saksan mielestä on tärkeää, että lauluissa tarinat tulevat esille. Teen paljon pieniä juttuja ja tosi pieniä korjauksia, jotka johtaa siihen, että kokonaissaundi on mahdollisimman terve ja laulusaundi mahdollisimman luonnollinen, Saksa sanoo. – Ihmiset viihtyvät musiikin parissa, joten sisältöä tulee olemaan jatkossakin, ja se on hyvää ja laadukasta. Faijan kohdalla oli tärkeää saada startti hyvin käyntiin. Mietin, että mitä helvettiä. Usein, kun uusi artisti julkaisee biisin tyhjän päälle, se ei saa tarvittavaa resonanssia. Näin materiaalista voidaan tehdä hyvää saundia. HesaÄijä on tuottanut yrityksille somevideoita ja tehnyt biisiyhteistyötä. Isompi kysymys on kuitenkin koko digitalisoitumisen aiheuttama pirstaloituminen. Olutta ja mennyttä -biisi nousi kultalevysinkuksi. Saksa on tyytyväinen, että striimipalvelut kasvattavat suosiotaan ja että ihmiset ovat valmiita maksamaan palveluista ja musiikista. Tauski lähti hieman varautuneesti mukaan, mutta myöhemmin hänkin kiitteli yhteistyötä. Me pystytään kyllä sanomaan, mistä ei tule. Tässä tilanteessa voi olla niin, että top 50 -lista on niin ahdas, että kaikkien isojen artistien biisit eivät sinne mahdu. Me ei voida pienentää budjetteja, koska siellä on aina se tiimi tekemässä asioita sydämellä ja monta ihmistä hoitamassa omaa tonttiaan niin hyvin kuin pystyy. Saksa tajusi heti, että kyseessä oli loistava idea, ja soitti saman tien Tauskille. Yksi tällainen artisti on Faija, jota Saksa ja kumppanit sparrasivat vuoden verran. Tuottajan tehtävänä on pysytellä pois laulun edestä mutta olla kuitenkin samalla tyylikäs. Markkina on kyllästetty laadukkaalla materiaalilla. Satunnaisissa olosuhteissa voi periaatteessa syntyä isoja biisejä, eikä ole enää niin, että tarvitaan isoa levy-yhtiötä, joka antaa mahdollisuuden mennä isoon studioon tekemään hittibiisin. Välillä vajetta kompensoidaan esimerkiksi yritysyhteistyöllä, jota Mökkitie ja Warner on tehnyt esimerkiksi HesaÄijän kanssa. Kiinnostusta herätti saateviesti, jossa oli artistinimi Faija ja ikä, 22 vuotta. – Nuori tyyppi ja nimellä Faija. Silti ollaan vielä jäljessä cd-levyjen ajoista. – Ikuinen vappu on hyvä esimerkki biisistä, joka soi koko ajan radiossa ja jota striimataan älyttömästi. – Filosofia myös on, että viimeiseen asti viilataan, mutta joku päivä julkaistaan, kun ei enää keksi mitä muuttaisi paremmaksi. Tuottaja Mika Träkkinen keksi, että pyydetään Tauski mukaan. Suunta on hyvä, ja pop-musiikin kauneus ja tärkeys toteutuvat edelleen. Ala on monimuotoisempi, mikä tekee musiikille hyvää. 20 www.riffi.fi 2/2020 – Mutta se on tehnyt sen duunin ja päässyt pisteeseen, jossa sille ei enää voida sanoa ei. Vastasin saman tien, että ollaan kiinnostuneita. Suurin osa julkaisuista saavuttaa jonkun pienen ihmisryhmän suosion ja menestyy sitä kautta. – Seuraava hittibiisi saattaa syntyä jonkun keittiössä. u ”Me ei pystytä sanomaan, mistä biisistä tulee kova. Se on läpileik kaus kansasta, mutta semmoisia biisejä syntyy aika harvoin. Samoin eri kuuntelualustat ovat erilaisia. Spotifyssa menestyy nuoremmille suunnattu musiikki, koska nuoremmat kuuntelevat Spotifyta ja toistavat musiikkia paljon. Miksauksessa tehdään mahdollisimman vähän Miksauspöydän ääressä Olli Saksa pitää tärkeimpänä asiana sitä, että raaka-aine on kunnossa ja että jo tuotannon alkuvaiheessa on tehty oikeat valinnat. Niiden kitkemisellä tästä tulee liike toimintaa”, Olli Saksa sanoo. Olin katsomassa tyttären futismatsia, ja matsin päätyttyä kävin sitten Bolliksen nurkalla kuuntelemassa demon. 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 20 29.3.2020 12.58
Juuri nyt heidät voi nähdä yhdessä flamencoa ja Kähärän sävelkieltä yhdistelevässä Katja Lundén Companyn Universo-teoksessa. Teatterin pariin hän pääsi kuitenkin vasta lukioikäisenä. Kiehtovaa näyttämö töissä on esitysten toisteisuus sekä kauden aikana tapahtuva kehittymis prosessi. Rumpusettinsä takana istuva Puljula ohjeistaa bändiä, välillä koko ensemblea – ja kaikki kuuntelevat. Helsinkiin muuton myötä Puljula on opittu tuntemaan muusikkona, jolta taittuvat yhtä luontevasti niin basso kuin perkussiot ja samanaikaisesti hoituvat laulustemmatkin. Teatterikärpänen puraisi Puljulaa jo lapsena kotikaupungissa Rovaniemellä. Siinä Puljula vastasi koko orkesterin johdosta. VIRTANEN Sara Puljula – muusikkous on yhdessä tekemisen riemua Lyömäsoittaja-kontrabasisti Sara Puljula asettaa teatteriprojektit ja kantaesitys musikaalit etusijalle töitä valitessaan. – Heti ekoista harjoituksista lähtien tiesin, että tätä haluan tehdä aina! Se maailma, ne kaikki ihmiset ja tietysti ne tarinat mitä siellä kerrotaan, kiehtovat vieläkin. Svenska Teater). Niin ikään näyttämömusiikin konkari Anna-Mari Kähärä luottaa Puljulan monipuolisuuteen. S ara Puljula (s.1973) on ollut mukana monessa, mutta soitinvalinnasta ja tontista johtuen hän on usein se näkymätön tiimipelaaja. Sen vuoksi keikkaa onkin riittänyt. Tuorein juttu oli musikaaliversio Kalevalasta Turussa (Åbo 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 21 29.3.2020 12.58. Aleksis Kivi) Rovaniemen kaupunginteatterissa. Kun seuraa energistä Puljulaa esitystä edeltävissä harjoituksissa, voi aistia kuinka elementissään lyömäsoittaja on nimenomaan teatterin lavalla. Kansallisteatterin bändissä hän on pitkään ollut Jussi Tuurnan luottomuusikko. – Näin Ahaa-teatterin esityksen ja se oli jotain niin hienoa ja maagista, muistelee Puljula jäljen jättänyttä kokemusta. Puljula oli ensisijaisesti perkussionisti, mutta pian rinnalle tuli kontrabasso ja vuosiksi myös cimbalom (dulcimerin kaltainen kielisoitin Unkarista). Tiimi pelaajaa inspiroi suuresti yhdessä improvisointi ja tarinankerronta eri muodoissaan. Sen riveissä Puljula teki vuosituhannen lopulla peräti 2200 keikkaa ympäri maailmaa. Akrobatiaa Kansallisteatterin korkeuksissa Tärkeä etappi muusikkouteen oli samaan aikaan käynnistynyt pesti rovaniemeläiseen kansantanssiryhmä Rimpparemmiin. www.riffi.fi 2/2020 21 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Teos oli Nummisuutarit (kirj
– En tietenkään opi soittamaan viulua kahdessa viikossa, se ei ole realistinen haaste. Puljula ei lamaannu uuden edessä, päinvastoin. Sen jälkeen harjoitellaan ilman metronomia ja yritetään saada se homma groovaamaan yhdessä – sehän on se juttu! ”Niin se on jokaisessa musiikkityylissä: pitää tutustua traditioon, että ymmärtää sen musiikin olemuksen.” 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 22 29.3.2020 12.58. Se esitys kehittyy ja lähtee elämään omaa elämäänsä musiikin osalta. Saatan soittaa paljon ja fillailla hirveästi, mutta nyt se ei ole soittoteknisistä syistä mahdollista, pyrin hyvään grooveen. Koleerinen (helposti kiivastuva, kiivasluontoinen) on hyvä sana kuvailemaan Puljulaa varsinkin lavan ulkopuolella. Voidaan keikan tai esityksen aikana kommunikoida soittajien kanssa keskenään soitolla, ollaan dialogissa ja reagoidaan mitä toinen tekee. Luonne näkyy myös treeneissä kuplivuutena, Puljula on kuin elohopeaa, joka ehtii kaikkialle. Eniten Puljulaa stressaakin kiire, joilla teoksia kasataan. 22 www.riffi.fi 2/2020 – Teen mieluiten teatterihommia. Tärkeimpinä hän nostaa teatterisäveltäjät Jussi Tuurnan ja Anna-Mari Kähärän. Mustassa Saarassa orkesteri oli sijoitettu Kansallisteatterin ison näyttämön yläpuolelle. – Tauon jälkeen tekniikat oli vähän hakusessa. Energialla on kuitenkin suunta, se on fokusoitua. – Välillä vaihdettiin kesken biisin niin, että Esko jätti vapaan kielen soimaan ja minä nappasin basson kun Esko hyppäsi harpun ääreen – ja bassolinja jatkui katkeamatta! Ylimääräistä aikaa ei ollut. Lapuissa ei aina välttämättä lue muuta mitään muuta kuin melodia ja soinnut, jolloin voi keksiä omat stemmat ja kokeilla eri juttuja. Jussi on tekijänä peloton ja omaleimainen, työkaverina innostava ja hauska, mutta myös vaativa. Se parantaa lopputulosta. Puljulaa kiehtoo eniten yhdessä tekemisen ilo. Olen onnekas, kun olen saanut tehdä töitä paitsi hyvien muusikoiden, myös omien idolieni kanssa. Pelkäksi teatterimuusikoksi Puljulaa ei silti voi lokeroida. Kalevalaa harjoitellessa pakotin kaikki harjoittelemaan metronomin kanssa ja moni pitikin siitä. Mutta työnsä Puljula tekee aina tosissaan ja haluaa jättää oman leimansa kaikkeen missä on mukana. Jaakko Laitisen luotsaamaa ryhmää ei ainakaan voi syyttää liiasta vakavuudesta ja jotain Puljulan huumorintajusta kertoo sekin, että hän soittaa myös Ulla Tapanisen Nasevat kurtut -yhtyeessä. – Omalta osaltani yritän tuottaa ihmisille iloa ja yritän panoksellani tuoda mahdollisimman paljon. En haluaisi säveltää yksin tai tehdä soolokeikkaa. Kantaesitysmusikaaleissa me soittajat yleensä sovitetaan musiikkia aika paljonkin. – Metronomiharjoitus on hyvä koostava vaihe. Se on mukavaa, kun saa omaa ääntään kuuluville. Kaikissa kolmessa musiikista vastasi kapellimestari Tuurna. Jos esimerkiksi kapula olisi tipahtanut, olisi seuraava vaihto mennyt ehkä pieleen, nauraa Puljula, joka vastasi myös esityksen perkussioista. Suuri esikuva on myös Pirkko Saisio, jonka trilogia on työllistänyt Kansallisteatterissa: Homo (2011), Slava! Kunnia. (2015) sekä Musta Saara (2018). Teosten pitää kuitenkin valmistua, minkä vuoksi muusikot treenaavat vapaa-ajallaan. On ihanaa, että esitetään aina se sama esitys, mutta siellä sisällä tapahtuu improvisaatiota ja variaatiota. On kiva, että toimenkuva on monipuolinen. Välillä säveltäjä tietenkin haluaa kirjoittaa tarkalleen ulos tietyt stemmat. – Yhdessä tekemisen riemu on mahtavaa. Metronomiharjoituksia ja nuotinlukutaitoa tarvitaan Yhdessä tekeminen myös opettaa, kun vierellä istuu taitavia muusikoita, kuten Kalevalassa Aili Järvelä ja Senni Valtonen. Pekka Kuusisto & Luomu Players on myös yhtye, joiden keikoilla naurua on yhtä paljon kuin virtuositeettia. Se on palkitsevaa improvisoivalle muusikolle. Hän on tarkka säveltäjäntyössään, mutta antaa myös muusikoille vapauksia ja luottaa heidän näkemyksiinsä teosten tulkinnassa. Vielä esitysvaiheessakin on bändillä joskus treenattu jotain kohtaa metronomin kanssa, jokainen havaitsee missä kohtaa itse laahaa tai kiilaa. – Tuurna on tyylillisesti monipuolinen ja taitava säveltäjä, arvostan korkealle hänen ammattitaitoansa ja sivistyneisyyttänsä. Kun budjettia leikataan, ihmiset venyvät. Tämän esityksen suurin haaste oli Puljulalle rumpusetin kaivaminen naftaliinista 25 vuoden jälkeen. – Harjoitusmäärät ovat budjettisyistä vähentyneet, ei ole samanlaista työrauhaa kuin ennen, mikä on harmi. Mutta Mustaan Saaraan opettelin hallitsemaan sähkörumpuja. Se on tosi kiinnostavaa ja inspiroivaa. Harjoitusvaiheessa Puljula on keskittynyt myös yhtenäistämään työryhmän taimikäsitystä. Puljula jakoi basistin tontin Esko Grundströmin kanssa, ja ahtaalla lavalla yhteistyö vaati kellontarkkaa synkronointia. Valitettava ilmiö kulttuurialalla. Toisaalta olen erikoistunut kantaesitysmusikaaleihin. On paljon tylsempää, jos soittajat vain tuijottavat sitä omaa lappuaan, Puljula toteaa. Olen ensemble-ihminen, hän sanoo. Se on helppo havaita Kalevalan harjoituksissa, kun hän lämmittää näyttelijöitä illan esitykseen. Pelimannin on voinut bongata myös lukuisista bändiprojekteista, viimeisimpänä Teosto-palkintoehdokkaana olleesta Lehtojärven Hirvenpäästä, joka on ”uuden ajan tango-orkesteri Suomen Lapista”. Teattereiden kannattaisi satsata enemmän musikaaliyhtyeiden harjoitusaikoihin. Tykkään kuitenkin, että on liikkumavaraa. Koetankin soittaa aika simppelisti ja yrittää pitää fillit kurissa – mikä on minulle aivan oikein, koska olen tämmöinen vähän koleerinen luonne. Ne ovat pitkiä prosesseja, joissa tulee toistoa, mutta tykkään siitä
Se on itse asiassa virkistävää! Prosessi pysyy elävänä, eikä mene rutiinin puolelle. Usein perkussiosoittaja on kuitenkin se viimeinen lukko, jonka taimiin kaikki näyttämöllä luottaa ja nojaa. AnnaMari on hyvin intuitiivinen säveltäjä. Tahtipuikkoa heiluttaa Kähärä, joka pisti neljän naisen flamencotanssiryhmän myös laulamaan. Esimerkiksi naistenpäivänä on tulossa Musiikkitalolle hänen sävellyskonserttinsa, jossa Philomela ja KYN-kuorot yhdistävät voimansa. Ajattelutapa sopii Puljulan taimikäsitykseen, joka perustuu tarkkuuteen. Molempien kanssa hän on soittanut parikymmentä vuotta. Jos se tyyli vaatii tai näyttämötilanne on sellainen, voidaan olla missä kenossa vaan, pohtii Puljula. Ei se joka kerta sellaista ole. Harjoituksia on 35–50 kertaa, jolloin teosta muokataan samalla ja muutoksia tulee jatkuvasti, kappaleet ja tulkinta kypsyvät. Ei ison kuoron stemmoja tietenkään voi lähteä muuttelemaan ja bändistemmat on uloskirjoitettu, kertoo Puljula. Se ei ole sinänsä vaikeaa. Muusikkoystävä Esko Grundström totesi Kalevalan nähtyään, että ’olipa kiva kuulla kun Sara Puljula käskyttää koko musikaalia.’ Otin sen positiivisena palautteena. Olemme hyvin samantempoisia ihmisiä, joten yhteinen improvisointi on kivaa ja luontevaa. En ollut liiaksi kuunnellut musiikkia, joten se hahmotustapa oli niin erilainen kuin mihin oli tottunut. Treenattiin Miguel Povedan kappaletta ja yritin kontralla toteuttaa niitä kitaravälisoittoja, mutta se ei kuitenkaan lähtenyt. Olen soittanut ja opiskellut vaikkapa länsiafrikkalaista musiikkia, joka on aika kryptistä länsimaisesti ajateltuna, tai tehnyt intialaisia rytmiikkaharjoituksia, että ei se flamenco mitään korkeantason matematiikkaa ole. Kähärän ja Lundénin lisäksi teosta oli käsikirjoittamassa Janne Marja-aho, joka urakoi teoksessa niin laulajana kuin tanssijanakin. Vaikuttaa siltä, että hänellä on ’yhteydet auki universumiin’, lataa Puljula. – Kähärän kanssa työskentely on ihanan luovaa. Yhteistyö on minullekin ollut inspiroivaa ja antoisaa. – Rimpparemmin riveissä olen tottunut tekemään töitä tanssijoiden kanssa ja seuraamaan tanssijoita livenä. Povedan laulu oli liian vaikea toteuttaa, vaikka Jannen ääni on todella hienon kuuloinen myös flamencossa ja voisi mennä espanjalaisellekin läpi. Kähärä on säveltänyt musiikin Katja Lundén Companyn Universo-teokseen, jonka kantaesitys oli lokakuussa. – On tietenkin monenlaisia tapoja soittaa tarkasti: voi soittaa metronomitarkasti, ja voi olla takatai etukenossa, mutta kuitenkin bändinä kimpassa. Meillä synkkaa hyvin rytmisesti ja muutenkin, sanoo Puljula. ensi näkemältä), vaikka ei se ole niin merkityksellinen asia kuin vaikka sinfoniaorkesterissa – koskaan ei kuitenkaan mennä esiintymään ilman harjoittelua. Teoksessa heillä on oma ohjelmanumeronsa, joka perustuu cajonin ja flamencokoputusten vuoropuheluun. Laulustemmat vaihtuvat melko varmasti joka treeneissä, koska hänelle tulee niin valtavan paljon ideoita prosessissa. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksesta huolimatta flamencon rytmiikka oli Puljulalle suuri haaste. Piti vain tutustua siihen, että tajusi miten se menee. 12-jakoisessa rytmikuviossa pysyminen oli haastavaa – ja on vieläkin. www.riffi.fi 2/2020 23 Puljula on Sibiksen käynyt kansanmuusikko, joka arvostaa ammattitaidossa valmiutta kuten nuotinlukua. Helpottaa myös, jos tuntee säveltäjän sävelkielen, niin kuin Puljula tuntee Tuurnan ja Kähärän tyylin. – Katja on ainakin sanonut, että yhteistyö on ollut ihanaa. – Pitää pystyä soittamaan prima vistana (suom. Teatterimuusikon yleissivistykseen kuuluu tietää, minkä tyyppistä instrumentaatiota voi lähteä tarjoilemaan ja tuntea eri tyylejä laajalti, pohtii Puljula. Silloin on helppo tarjota jotain, tuumii Puljula. Koko työryhmä siis laulaa, joskin teoksen ammattimuusikot ottivat stemmalauluista isomman vastuun, joten Puljulan rooli korostuu myös lauluissa. Puljula häärää vuorotellen kontran ja cajonin välillä. Flamencon vaikeus sai nöyräksi Anna-Mari Kähärä on ollut Puljulan uran kannalta merkityksellinen säveltäjä. Vaikutelmani on se, että hänen sävellyksensä tulevat suoraan alitajunnasta ja joskus sellaisella vauhdilla että hän ei ehdi kirjata niitä kaikkia muistiin. Flamencossa soitetaan tarkasti iskulle – jollei sitten kiihdytetä hallitusti. Unien universumista on nimenomaan kyse naisten viimeisimmässä yhteistyössä. Se luo paineitakin. u 18-23 Olli Saksa Sara Puljula.indd 23 29.3.2020 12.58. Niin se on jokaisessa musiikkityylissä: pitää tutustua traditioon, että ymmärtää sen musiikin olemuksen. Ratkaistiin se niin, että Kähärä sävelsi tekstin uusiksi, jolloin siitä tuli meille toimivampi. Improvisoinnissa Puljula on omimmillaan, mutta suurimman haasteen toi flamencon 12-jakoiset rytmit ja niiden haastavampi aksentointi. Hyvä nuotinlukutaito kuitenkin nopeuttaa hirveästi, kun ymmärtää vähästä mitä haetaan. Se ei ole helpointa hommaa mutta tykkään siitä. Vaikeampaa oli flamencon viitekehyksessä seuraaminen. – Flamencon rytmejä piti ihan tosissaan treenata. Joku voisi hermostua, mutta olen tottunut vuosien myötä siihen – nyt tehdään näin ja ehkä huomenna toisin tai samoin. – Onhan siinä aika kova vastuu, olla esityksen tai konsertin rytminen peruskallio. – Ymmärrän melko vähästäkin informaatiosta mitä he tarkoittavat. Onneksi yhteistyö Lundénin kanssa on ollut saumatonta rytmien juhlaa. Minä ja Janne oltiin helisemässä kun tutustuttiin solean rytmiikkaan. – Anna-Mari on mestarillinen säveltäjä ja ymmärtää tekstejä hämmästyttävän syvällisesti
– Huomasin, että kotiseudulla on kipupisteitä, ja turhaan minä niistä mihinkään yleisönosastolle kirjoitan. – Se uppoaa yleensä hyvin sellaisissa paikoissa, joissa vanha teollisuus on loppunut. Koko levybisneskin kyllä muuttui samaan aikaan. 24 www.riffi.fi 2/2020 T apasin Jukka Takalon alkutalvesta Jyväskylässä, jossa hän kävi opettamassa kantaaottavien laulujen kirjoittamista, tai ”pitämässä lyriikkakurssia”, kuten hän itse asian muotoili. Takalo tunnetaan taitavana sanoittajana, vaikka yhtä lailla hän osaa myös säveltää hyviä melodioita. Osansa tähän on myös koko alan muutoksella, sillä Takalon ensimmäinen, vuonna 2005 julkaistu soololevy oli vielä melko radioystävällistä poprokkia. Tämän jälkeen hänestä alkoi sukeutua yhä enemmän kantaaottava lauluntekijä. Ensimmäisen soololevynsä Takalo äänitti ja tuotti hyvin pitkälti itse. Parempi on, että teen biisejä näistä asioista. K U V A : K A IS A H E IK K IN E N 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 24 1.4.2020 17.28. Seuraava julkaisu oli single Martinniemi (2008), oman kotikylän muutoksesta kertova laulu, joka kuuluu Takalon pidetyimpiin kappaleisiin. Seuraavalla viikolla minulle oli myyty 20 soolokeikkaa, ja sillä tiellä olen edelleen. – Sen jälkeen jätin taakse koko radion. Tähän antoi rohkeutta videotyön koulutus, mistä ”on ollut muutenkin paljon apua tässä muuttuvassa maailmassa”. – Huotarin Janne äänitti rummut, mutta itse äänitin kaiken muun ja miksasinkin lähes kokonaan. Hänelle tekemisen omaehtoisuus on luovuttamaton arvo. Takalo muutti 15 vuotta sitten Helsingistä takaisin kotipaikkakunnalleen Oulun Haukiputaalle. Jos tekee radiotapettibiisejä, niin ne on ihan samantekeviä keikalla. Varmaan se on vaikuttanut myös lauluihin, koska keikoilla esitän niitä Billy Bragg -pohjalta, joka on ollut se suurin esikuvani siinä hommassa, Jukka kertoo. Kun kipupisteistä laulaa, niin se on ihmisten mielestä mahtavaa ja tuo myös heitä keikoille. Minua alkoi kiinnostaa soolokeikkailu, ja laitoin DEX-Viihteen Korhosen Hannulle viestiä asiasta. Paikkakunnilla, joiden nimessä on yleensä ”koski”: Anjalankoski, Valkeakoski, Juankoski… TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Jukka TAKALO – kuplettipoppari Suomirock-yhtye Aknestikissa musiikin tekemisen aloittanut Jukka Takalo kuuluu suomalaisten laulunkirjoittajien parhaimmistoon
Biisi oli aluksi ihan helvetin huono, mutta kun tarina kehittyi, se alkoi muotoutumaan. Muuten soitin levyn kitarat aika lailla itse, vaikka olenkin alunperin basisti. Katsomassa oli myös naapurinpoikia. Sillä tuon biisin täytyi alkaa. www.riffi.fi 2/2020 25 Tästä singlestä ja sitä seuranneesta Vastarannan Laulut -levystä (2011) alkoi edelleen jatkuva yhteistyö Pentti Amoren ( Juho Kauhanen) kanssa, jonka muihin tuotantotöihin kuuluu esimerkiksi Maustetyttöjen Kaikki tiet vievät Peltolaan. Heillä ei alakerrassa saanut olla televisiota, sillä vanhemmat olivat kai lestadiolaisia. – Olen lapsena ollut paljon sukulaisten luona Kuusamon reuna-alueilla. Yhdessä julkaisemattomassa kappaleessa taas käsittelen Oulun Merikosken ennallistamista. Yleensä sävellän kyllä tosi paljon nopeampaa, Jukka mainitsee. Se on myös sävellyksenä ja sovituksena onnistunut pastissi, joka vie musiikillisesti Bowie-tunnelmaan olematta kuitenkaan kopio. Levyn lopullinen muoto hahmottui tuottaja-miksaaja Amoren kanssa, ja kappaleiden soundeja haettiin visioiden kautta. Esimerkiksi Metsä meidän -laulussa hän halusi käyttää kalevalaista runomittaa. – Kun muutin takaisin Ouluun ja olin sooloartisti, halusin rinnalle toisen korvaparin. Ne eivät ole tositarinoita sellaisenaan, vaan viitteitä tiettyihin henkilöihin, mistä jutut ovat lähteneet liikkeelle. – Se on se ”Bowie-sointu” eli Bb, jonka barré-otteesta otetaan etusormi pois. Taustatyötä Takalo tekee paljon, jos tekstin aihe sitä vaatii, ja puuttuu tarvittaessa pieniinkin yksityiskohtiin. Juuri Ziggy Stardust Pohjanmaalla on vahvan albumin parhaita kappaleita. Aluksi tekstissä oli kohta, jossa mainittiin, että koskeen pitää ohjata vettä 30 kuutiota sekunnissa, mutta kun haastattelin asiantuntijoita, se piti nostaa 50 kuutioon, Jukka nauraa. Kun se toimi, niin fiilis oli mahtava. – Sattumoisin olin Yari Knuutisen kanssa istumassa iltaa Helsingissä, ja hän mainitsi, että kokeilepa joskus sellaista, ettet biisin huippukohdassa moduloikaan ylöspäin vaan puolisävelaskelta alaspäin. Ilman modulointia tämän kappaleen kertosäkeen pitäisi lähteä F:stä, mutta nyt se lähteekin E-duurista. Levyn kappaleista Ziggy tulee sieltä, Karhutyttökin osittain, vaikka se on tavallaan vanhemman serkkutyttöni tarina. Sävellyksen Bowie-mielikuva lähtee jo laulun aloittavasta soinnusta (Bb add#11/A), joka on sama kuin Starmanin ensimmäinen sointu. Pentti Amoren kanssa mietittiin, että levyä tehdään kuin elokuvaa. Se on saanut paljon kehuja, ja Takalo itsekin myöntää, että kyseessä saattaa olla hänen paras levynsä, ”ainakin näistä metsälevyistä”. Telkkarista näin Bowien… Tööven straton ohella levyllä on muitakin kappaleita, joiden inspiraatio juontaa lapsuuden muistoista, kuten Ziggy Stardust Pohjanmaalla ja Karhutyttö-86. – Esimerkiksi Miss Kollaja -kappaleessa (Vastarannan Laulut) käsittelemäni jokivarsien ja vesirakentamisen problematiikka oli tuttua, mutta kyllä minä sitä tutkin vielä lisää. Kertosäe loksahti paikalleen kollegalta saadun vinkin ansiosta. Sen jälkeen sanoitus on sitten enemmän sen naapurinpojan tarinaa. – Kappaleessa tulee käsiteltyä koko 10 000 vuoden historia jääkaudesta lähtien, joten halusin tehdä sen kalevalamitalla, sillä se vie ikiaikaisempiin aikoihin. Sama pätee Penaan, Takalo mainitsee. Ollaan laajassa metsämaisemassa puhaltimineen ja jousineen, mutta Pentti halusi keskiöön kuitenkin sen kitaraa soittavan kuplettimiehen. – Olen oikeasti nähnyt Bowien keikan pikkupoikana serkkupoikien vintillä. Vesa Pisto sitten sovitti niistä oikealle jousikvartetille ja puhtaltimille istuvat sovitukset. Muistelin, että milloin olen ensimmäisen kerran nähnyt Bowien, ja siitä myös laulun teksti alkaa. Varsinainen sytyke laulun tekoon oli Bowien kuolema muutama vuosi sitten. Ideana oli ensin tehdä aiheesta lyhytelokuva, johon kirjoitinkin käsikirjoitusta jopa elokuvasäätiön tuella, mutta lyhäreihin ei sinä vuonna rahaa myönnettykään. Se kuulosti ”seventies”-idealta. Jännää on, että se Kalevala-loruttelu on täysin muistettavaa, en missään vaiheessa unohtanut sitä, kun taas riimit unohtaa paljon helpommin. Vesa on kotoisin Paltamosta ja tuntee sen kainuulaisen vaaramaiseman. Joissain kappaleissa tunnelma on tosi laaja, joissain taas yhteen taloon sijoittuva. Ajattelin, että okei, minä teen sitten näitä lauluja. Kaiken kruunaa se, että Tööve itse soitti kappaleen kitarasoolon. Pena on hyvin kunnianhimoinen ja kokeilunhaluinen tuottaja. Albumi on kuulemma osa laajempaa trilogiaa, jonka kakkososa on tekeillä. Itselläkin on pyrkimys keksiä laulun sisäinen logiikka aina uudestaan, sen sijaan, että tekisin tekstejä kaavan mukaan. Vaaramaisemassa Jukka Takalon viimeisin albumi on puolitoista vuotta sitten julkaistu Vaarojen Laulut. Halusin sijoittaa laulut vaaramaisemaan, sillä tuolta seudulta on jäänyt kaikenlaista tarinaa päähän. Tööven strato Takalo toteaa, että Vaarojen Lauluja varten kappaleita syntyi jopa 40. Parempi, että teen biisejä.” 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 25 1.4.2020 17.28. Tästäkin laulusta hän suunnitteli ensin dokumenttielokuvaa. ”Turhaan minä niistä mihinkään yleisön osastolle kirjoitan. Teksteissä loppusoinnut ovat usein kunniassa, joskin Takalo toteaa riimittelevänsä vain tarpeen tullen: Reino Helismaan perinne on tuttua, muttei itsetarkoitus. Sitten pyörittelin ja lauleskelin sitä A-osaa. – Teen yleensä jousijuttuja Logic Pro’lla, jotta saan kappaleen koon hahmotettua. Toisaalta olen pyörinyt siellä myös keikoilla viime vuosina, joten se ”vaaramaisema” ei ole pelkkää kansallisromanttista maisemaa, vaan mukana on yhtä hyvin ostarin takapihat. Takalo tekee kappaleistaan demot työhuoneellaan, jolloin hän pyrkii luonnostelemaan myös sitä, minkälainen ”avaruus biiseissä on”. Kuusamossa ’70-luvulla varttunut Tööve kasvatti oikeasti vasikan, että sai ostettua straton, jolla hän ’80-luvulla soitti Tukholman Olympiastadionilla Monsters of Rockissa. – Vaarojen Laulut on vahvasti tuottajalähtöinen albumi. – Vaarojen Laulut alkoi syntyä, kun menin tekemään lauluja ja melomaan Kuusamon Hossaan, mistä isäni suku on kotoisin. Tästäkin suunnittelin alunperin elokuvakäsikirjoitusta, mutta päädyin jälleen lauluntekoon. – Tööve on Zero Ninen kitaristi, ja laulu on aivan tositarina. Biisin loppunostatuksessa kertosäkeistö nousee sitten vielä puolitoista sävelaskelta ja kertsi kertautuu jopa viisi kertaa. Levy alkaa laajalla maisemalla, mutta toisaalta siellä on myös sellainen kappale kuin Tööven strato: tiukka rokkirypistys, se treenikämppä siinä vaaramaisemassa, missä Marc Bolanin ja David Bowien julisteet laulaa mukana seinällä
Huoneen akustiikka mukautuu erityyppisiin hankkeisiin. Yhteenlaskettu pinta-ala on jonkin matkaa päälle 100 neliömetriä ja kahden tarkkaamon väliin sijoittuva iso soittotila lohkaisee siitä suurinpiirtein 60 neliötä. u Pentti Amore valmistautuu metodimiksaukseen. – Tilasoundia pystyy muokkaamaan todella paljon verhoilla ja sermeillä. 26 www.riffi.fi 2/2020 Lopun kertosäkeistöissä kappaletta nostaa myös komea oktaavistemma. Siellä tarkkaamo oli samalla soittotila ja tunnelma tiivis. Oikea levykaiku voittaa plugarit Vaarojen Laulut tehtiin Pentti Amoren Wolfbeat-studiossa analogisen äänipöydän (Soundcraft 6000) ja erilaisten ulkolaitalaitteiden kautta Pro Toolsille. Julkaisualustana toimii niin cd, vinyyli kuin kasettikin. Otolliseen paikkaan kylläkin, onhan seinänaapureina kymmeniä treenikämppiä ja Pohjois-Helsingin Bändikoulukin toimii samassa rakennuksessa. Tein lopulta sopimuksen skotlantilaisen Emubands-firman kanssa. – Ei ollut Marc Bolania oikeasti käytettävissä, joten piti hommata Roku Rousu laulamaan. Ryhmän mahtuu myös sijoittelemaan niin, että keskinäinen kommunikeeraus sujuu ja talteen saadaan hyvää materiaalia, jossa vuodot eivät muodostu rasitteeksi. Fyysisestä jakelusta taas vastaa Supersounds. – Pentti miksasi biisistä monta eri versiota yhden yön aikana. Kun ihmettelen c-kasetin suosiota, Takalo tarkentaa: – Luulen kyllä, että kasetti on enemmänkin sellainen erikoisuus joka ostetaan, mutta levyä kuunnellaan sitten suoratoistona. Ziggy Stardust Pohjanmaalla oli sikälikin erityistapaus, että Amore halusi tehdä sen ehdottomasti ”metodi mik sauk sena”, joka tarkoitti paljon alkoholia ja tunnelmaan sopivaa pukeutumista. – Kun rummut ja vahvistimet oli paikoillaan ja mikit aseteltu, niin ei siellä kesken session mahtunut liikkumaan mihinkään. Halusin, että täälläkin pystyisi tekeTEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI – veri vetää vastavirtaan Kyllä se uutisesta käy, kun isomman puoleinen uusi studio ja nimenomaan musiikkiäänittämö – eikä yksittäisen tuottajan oma työhuonelaboratorio – raapaistaan tyhjästä keskelle Helsingin kantakaupunkia. – Digitaalisen jakelun kilpailuttamiseen ostin konsulttiapua Aapo Hellmanilta, joka tutki eri striimausoperaattorit. – Kysyntää oli vanhassakin paikassa nimenomaan bändisessioille ja bändimusiikille. – Meidän piti kesken sessioiden ostaa EMT 140, legendaarinen levykaiku, joka on YLE:n vanha. Lisäksi Piston Vesa teki siihen kohtaan Mick Ronson -tyyliset jouset. Uudessa studiossa on toisin. Taustalla on pitkä taival muusikkona ja musiikkiteknologi-tuottajan tutkinto Metropoliasta. Vaarojen Laulut on ensimmäinen levy, jonka Jukka Takalo julkaisi oman levymerkkinsä kautta. Nykyään levyjen tekeminen on lähinnä keikkojen markkinointia, sillä leipä tulee niistä. S uinpäin ei studioisäntä Matias Kiiveri virtaan heittäytynyt. Pitkään Pokon ja Sound of Finlandin artistina levynsä tehnyt Takalo kertoo haaveilleensa omasta levymerkistä jo kauan. Kuunneltiin yhtenä iltana Simon & Garfunkelia, ja tultiin siihen tulokseen, että ei me mitenkään muuten saada tuollaista soundia. Eikä studiokaan ole miehen ensimmäinen, edellinen yhden huoneen pikkupaja sijaitsi Pitäjänmäellä. Toisaalta on tätä kaupoistakin myyty, ja c-kasetista täytyi ottaa toinen painoskin, kun eka myytiin loppuun. Plugarit toimii yksittäisille raidoille, mutta kun koko miksaus pitää ajaa kaiun läpi, niin sitä ei saa plugareilla kunnolla aikaiseksi, Takalo kuvailee. Hollywo od House Studio 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 26 1.4.2020 17.28. Biisi vaan alusta pyörimään ja lennossa uusi versio
Kun mä kuitenkin miksaan aika paljon ja masteroinkin, niin olisi vähän hassua, jos tässä soittotilassa ei silloin tehtäisi mitään. Miksei tässä voisi vaikka jousiakin äänittää! Ihan näin isoa tilaa Kiiveri ei alunperin ollut ajatellut, mutta keskustelut akustikon kanssa puolsivat lisäneliöitä. Pakettiin kuului studion tilojen perusmitoitus, tilojen asettelu sekä tarkkaamo aivan detaljitasolle asti. Vaikka eteistilat olivatkin haastattelun aikaan vielä hieman keskeneräiset, studion puolella kaikki oli saatu tip top -kuntoon jo ennen ensimmäistä bookausta. Soittotilojen akustointi on studioisännän omaa käsialaa, mutta varsinaisissa rakennustöissä häärivät ammattilaiset. Suunnittelusta vastasi pääasiassa Perttu Laukkanen Akukonilta, Janne Riionheimon toimiessa taustalla vielä toisena konsulttina. Ison salin kupeessa on myös pienempi huonetila, joka palvelee lauluäänityksissä ja vahvistinkoppina. Kaikkea pitää nyt kokeilla! Isot ikkunat tarkkaamon ja soittotilojen välillä tekevät kommunikoinnista sujuvaa. Kattoikkunoista tulee päivänvaloa ja huonekorkeuttakin on riittävästi avaraan tunnelmaan. Hollywo od House Studio 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 27 1.4.2020 17.28. – Olen todella tyytyväinen. – Tulin siihen tulokseen, että tästä voi tulla vähän paremman näköinen ja valmistua vähän nopeammin, jos tämän käy tekemässä ammattilainen. – Olen miettinyt, että just ja just saattaisi saada tuohonkin pienen rumpusetin, jos haluaa oikein kuivaa soundia. Samalla liikeideakin täsmentyi hiukan uuteen suuntaan. – En halunnut missään nimessä jäädä semmoiseen vaiheeseen ainakaan tarkkaamoiden kanssa, että jollekin seinälle pitäisi vielä ehkä jälkeenpäin tehdä jotain korjauksia. Nyt on ammattitason tarkkaamo, ettei ainakaan siitä jää kiinni. Että tämä on nyt näin, mutta sitten, kun tuo saadaan korjattua, niin kuulostaa paljon paremmalta, kuvaillee Kiiveri tilannetta. Enkä ole yhtään harmitellut, toteaa Kiiveri, jolla ei omien sanojensa mukaan ollut rakennustöistä juurikaan kokemusta ennen studiohanketta. – Rupesin miettimään, että jos ottaisi pari vuokralaista tähän samaan kompleksiin. www.riffi.fi 2/2020 27 mään mahdollisimman monenlaisia sessioita. Saisi käyttöastetta suuremmaksi
– Se on minusta siinä hienointa, että sitä pyritään koko ajan uudistamaan. Se pakottaa tekemään päätöksiä ja se tuo jotain uutta siihen prosessiin. Oli ryhdyttävä toimeen. Perinnelaitteistolla on myös kääntöpuolensa. Jenkit ovat ulospäinsuuntautuneita. Tuo ei varaajaa huolettanut, Helsinki oli sopivasti puolimatkassa, kun bändiiin kuului väkeä Oulun ohessa myös Hollannista. – Astelin bäkkärille ja esittelin itseni. Ei tulla studioon sillä lailla, että senhän voi sitten tehdä uusiksi tai editoida kohdalleen. Samalla vahvistui oma ajatusmalli itselle sopivasta tavasta tehdä musiikkia. Reilu vuosi sitten asiaan tuli vauhtia. Sen jälkeen tein englanninkielisen cv:n ja sitten vaan lähettelemään sähköposteja aivan älyttömästi. – Edellisenä yönä sain viimeiset akustiikkalevyt kattoon, Kiiveri kertoo viittoen rumpusetin yläpuolella riippuvia elementtejä. 70-luvun musiikki ja se soundimaailma ovat sydäntä lähellä. – Rajoitukset on hyvä asia, kun tehdään musaa. Tuo 40-luvun Radio King -virvelikin tuli hankittua sen vuoksi. Kävi ilmi, että tämmöinen Dave Cerminara oli siellä talon äänittäjänä sen aikaa, kun Wilson on itse kiertueella. Joskus sieltä saattaa sitten löytyä juuri se siihen biisiin sopiva juttu. Se puhuttelee mua ja siitä tuli semmoinen haave, että siellä pitäisi kyllä nyt käydä ettei ala joskus myöhemmin harmittaa. Juttutuokiomme aikaan tulikaste oli jo selvitetty, kymmenen päivän lock-out vierailevan äänittäjän kera sujui hyvin ja asiakkaan palaute oli rohkaisevaa. Nykyään tehdään myös tosi hyviä uusia työkaluja ja niistä pitää ottaa irti ne hyvät puolet! Nauhurin kaipuussa kyse ei ole pelkästään soundista. ostoslistalla, mutta toisaalta en halua ehdollistua millekään – että pitäisi olla nauhuri käytössä, jotta voi tehdä tietynlaista soundia. – Siellä oli soittimia ja kamaa ihan mielinmäärin ja se oli tosi inspiroiva ympäristö niille muusikoille. Siitä se sitten lähti…” 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 28 1.4.2020 17.28. – Lähtökohdat ovat tosi vahvasti 60ja 70-luvulla. – Halusin tästä lämpimän näköisen ja kotoisan oloisen paikan. Lähestyvä 30-vuotispäivä rinnastui jonkinlaiseen takarajaan lähdön suhteen. – Losissa edelleen bändimusa voi todella hyvin ja bändisoittimilla tehtyä musaa pidetään arvossa. Välillä kuulee sanottavan, että ei se sellainen rockbändin soundi enää myy, mutta siinäkin on paljon vaihtoehtoja, että minkälainen soundi niillä soittimilla tehdään. 28 www.riffi.fi 2/2020 Sopivat tekijät löytyivät kollegalta saadun vinkin kautta ja niin Jarkko Lahtinen timpuriporukoineen kävi naputtelemassa studion rungot sijoilleen. Varaus tehtiin vakuuttavan myyntipuheen perusteella. Vaikka soundia päivitetään, Los Angelesissa rytmimusiikin ydin juontuu edelleen vuosikymmenten taa. Lähetin ehkä semmoiset 150 sähköpostia ja sain pari vastausta. Vauhtia Kaliforniasta Ajatus oman studion rakentamisesta syntyi opintomatkalla Amerikkaan. Edellä mainitulle 70-luvun hengen tavoittelulle löytyy luonteva selitys, perusteet ovat sekä musiikissa että visuaalisuudssa. – Moniraituri on kyllä ns. Kalifornian kuume Kiiveriin iski kymmenisen vuotta sitten – Ahaa-elämys! Huomasin, että suurin osa mun kuuntelemasta musiikista tulee siltä alueelta. Kaikki perustuu suhdetoimintaan ja kaikki ovat toistensa parhaita kamuja. Raitoja on rajallisesti, eikä undo kuulu sanastoon. Sellainen on harvinaisempaa täällä: että voisi vaan mennä studioon ja katsoa mitähän tuolla hyllyllä on. – Siinä työskentelytavassa on jotakin, joka miellyttää itseä ja se saa kyllä muusikotkin valmistautumaan eri tavalla sessioihin. Retro-orientaatiosta huolimatta tallennus perustuu toistaiseksi Pro Toolsiin. – Kyllähän ne rumpalit haluavat monesti tuoda oman settinsä paikalle, mutta sitten voi joskus varovasti ehdottaa, että tähän voisi sopia tällainen ride, kokeiltaisiinko miltä kuulostaa. Kiiverillä ainakin oli myötäistä matkassaan. Mutta tämä Jonathan Wilsonin paikka tuli sitten kuitenkin vähän eri kautta ja siellä päädyin sitten lopulta olemaan eniten. Mikä ei tarkoita suinkaan vanhan toistamista ja kaavoihin kangistumista. Hankkeelle aikataulu Ekat sessiot sovittiin siinä vaiheessa, kun Kiiverillä oli vasta piirustukset kourassaan ja ajatuksissaan mielikuva paikasta valmiina. Vinkki tuli bändikaverin välityksellä Kaliforniassa runsaasti aikaansa viettäneeltä suomalaismuusikolta, ja kohtalokin näytti sopivasti suopeutensa: Wilson saapui Suomeen Roger Watersin kiertuemuusikkona ja veti samaan syssyyn yksityiskeikan GLivelabissa. Jatkotyöstöä varten materiaali kyllä siirrettiin Toolsille, mutta soundi haettiin ensin analoginauhalta. ”Astelin bäkkärille ja esittelin itseni. – Kuvailin vaan ympäripyöreästi, että 70-luvun fiilistä huokuen, mutta modernilla twistillä… ammattilaisten tekemänä… Dead-line on yleensä eduksi projektien valmistumiselle, niin nytkin. Laita viestiä, kun olet paikan päällä!” Sanoista tulee totta Kyllä, kyllä. Assistentin pesti Jonathan Wilsonin studiolla avasi silmät, korvat ja tajunnan. Otin myös yksityisen kielikurssin että sain kielipuoleen varmuutta. Tohtiiko tuommoiseen siis luottaa ensinkään. Siitä se sitten lähti… Yritin vähän tiedustella, että mikä siellä hänen studiollaan oli tilanne, kun hän itse oli vielä kiertueella. – Ensin ostin lennot, menon marraskuulle ja paluun tammikuulle. Kun Kiiverillekin järjestyi kutsu tilaisuuteen, punnittiin todelliset lähtöhalut ja uskallus. Vaikkei täällä nyt ihan älyttömästi tavaraa ole, niin olen pyrkinyt vähän hommaamaan erilaisia vahvistimia, rumpusettejä ja soittimia, että olisi mahdollisuus kokeilla ja tehdä uusia asioita. Mäkin olin aika paljon ihan nauhuripoikana siellä studiossa, kun kaikki vedettiin nauhalle. Myös soittimissa ja kalustossa – niitä arvostetaan korkealle. Laiton sähköpostia menemään ja Cerminara vastasi saman tien, että ”joo, joo, eiköhän me joku sessio täältä löydetä
Se tila saatiin niistä samoista mikeistä. Oma palo ja innostus ovat paras kannustin ja sitä miehellä näyttäisi olevan. Isona soittotilana palveli olohuone, jossa oli korkeutta nelisen metriä. – Rumpuhuoneesta lähti kahdeksan kanavaa! Studio oli rakennettu entiseen asuntoon. Tietää tasan missä mennään. – Ihan opintomatkalle mä sinne lähdin. Ainakin noissa sessioissa lähtökohta oli, että piti tulla se lopullisen tuotteen fiilis jo siinä vaiheessa kun sitä tehtiin. Kiiverin matkakassa koostuikin ennakkosäästöistä ja Suomen musiikintekijöiltä saadusta apurahasta. Näin päästiin alkuun ja jatkoakin seurasi, päätä pyörryttävällä tavalla. – Yritin pitää itseni coolina! Sitten mä olin siellä pari viikkoa sessioissa assarina ja se oli kyllä hieno kokemus, Kiiveri huokaa hymyssä suin, vaikka pahoitteleekin ettei nimeä voi lehteen painaa, kun tuotantoa ei ole vielä julkaistu. Tosi harva kanava ei mennyt jonkun kompuran tai EQ:n läpi. Että oikeasti kuulee tarkasti ja pystyy tekemään nopeasti ratkaisuja eri asioiden suhteen. Mikrofonien vähyys poikii tietyn edun – hallittavuuden. Tässä vaiheessa on hyvä selventää, että työ assistenttina on harrastustoimintaa, josta ei makseta korvausta vaikka tulosvastuu ja työajat kuuluvatkin pakettiin. Mikrofonien määrällä ei Ameriikassa jyllätty. Siinä studiossa oli outboardia ja se oli kyllä kaikki käytössä koko ajan. – Vaiheasioista siellä ollaan tosi tarkkoja. Siitä mä olin yllättynyt miten vähän sitä tilaa ainakin noissa sessioissa taltioitiin. – Kavereiden kanssa oltiin Suomessa naureskeltu, että keitähän kaikkia sieltä mahtaa sitten tulla studion ovesta… Ja niin kävi, että eräs Kiiverin viime vuosien suurista idoleista oli kuin olikin se seuraava asiakas, jota varten studiota alettiin valmistella. Lauluihin vedettiin saman tien nauhakaiut ja systeemit messiin, toki omille raidoilleen mutta valmiiksi. Cerminara osoittautui sanansa mittaiseksi, kutsui kylään ja sen pohjalta sovittiin seuraavalle viikolle yksi päivän sessio, kokeeksi. Totesin, että onneksi halusin tehdä tämän kunnolla. Nyt tehtiin päätöksiä sumeilemetta pitkin matkaa ja rumpujenkin äänitys poikkesi hieman kotomaassa tutuksi tulleista metodeista. Jos jo yhteys Wilsoniin oli kuin lottovoitto miehen tuotantoa ankarasti diggailleelle Kiiverille, niin nyt tuli vieläkin järisyttävämpiä uutisia. Ilman työviisumia ei Ameriikassa ole mitään asiaa palkkakonttorille, eikä niitä työviisumeita jaeta ihan jokaiselle. – Ei se mikkimäärä siitä silloinkaan hirveästi kasvanut, mutta totta kai sitä tilaa myös sitten kaapattiin jollain. – Prosessoinnin määrä. Yhdestä makuuhuoneesta oli tehty rumpuhuone, toisessa oli pystypiano ja sinne sijoitettiin myös vahvistimia. Kovin erilainen lähestymiskulma siis, jos verrataan niihin arkiäänityksiin, joissa tavaraa kerätään talteen yleispätevillä ja teknisesti kuranteilla soundeilla, jotta miksauksessa olisi mahdollisimman paljon vapauksia tehdä lopullisia ratkaisuja. Bassarissa oli aina yksi mikki, virvelissä oli yksi mikki… mulla on aina ollut virvelissä alamikki, mutta nyt olen ruvennut vähän fiilistelemään sitä ettei aina olisikaan… Hyväntuulinen Kiiveri ei vaikuta stressaantuneelta ison urakkansa jälkeen, ja voimia näyttäisi riittävän tuleviinkiin haasteisiin. u Lisätiedot: Hollywood House Studios, Nokiantie 2–4, Vallila • hollywoodhousestudios.com 24-29 Jukka Takalo_Hollywood.indd 29 1.4.2020 17.28. www.riffi.fi 2/2020 29 – Sitten mä menin sinne ja otin yhteyttä. – Kun löin ekan kerran tarkaamoon kaiuttimet ja kuuntelin musiikkia, niin se oli herkkä hetki. Cerminara teki paljon myös niin, että jos haluttiin rumpuihin tilasoundia, niin se haaroitti overhead-signaalin ja kompressoi sen rinnakkaiselle raidalle. Toisinaan rumpuja äänitettiin myös isossa tilassa. Jos yhteistyö sujuisi, hommia olisi kyllä sitten luvassa lisää. – Olin tottunut sessioihin, joissa tallennettiin mahdollisimman puhtaana kaikki, ja vähän sellainen pelko persiin alla, että tässä voi mennä jotain pieleen. No oliko työkulttuurissa jotain eroa kotimaan kokemuksiin. Kaikki ruuvattiin niin valmiiksi kuin vain pystyy jo ennen tallennusta
Vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Jussi Kinnunen – soundi ei saa olla liian hifi 30-33 EB Jussi Kinnunen.indd 30 29.3.2020 13.13. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, elämänsä bassoja
Stefan Lindfors oli suunnitellut ison munan, missä esitys tapahtui. Huonommaksi ei jäänyt veli Harri Kinnunen, jonka rumpujensoitto alkoi kuulemma jossain 11 ikävuoden paikkeilla. Se vaihtui Arian Jazz Bass -kopioon. Kielet on niin korkealla, että jos on vähänkin breikkiä soittamisesta, niin eihän tästä meinaa saada ääntä ulos. Runkona on ehta pesusoikko ja kaula taitaa olla Framuksesta. www.riffi.fi 2/2020 31 J ussi Kinnunen kertoo olleensa vielä ”tosi lapsi” aloittaessaan bassonsoiton ammattimaisesti, sillä esiintymiset, joista sai rahaa alkoivat Joensuussa sen aikaisissa ravintolabändeissä jo 13–14-vuotiaana. Tänä vuonna Jussia työllistävät soittopuolella kuitenkin eniten Hassisen Koneen 40-vuotiskeikat. Tämä siirto harmittaa nykyään, varsinkin kun yhtenä ”treenipelinä” Kinnusen keittiön pöytään nojaa modattu Eastonen ”kiinanhöfner”. Tähän nopeaan kehitykseen vaikutti isä Pauli Kinnunen, joka osaavana kitaristina opasti poikia soittamisessa. – Puoliakustisuus tuli ensisijaisesti siitä, että halusin vain helkutin hyvän näköisen basson. Näinä päivinä Jussi soittaa useammassa yhtyeessä, joista Jussi Kinnunen & Sydänenergiaa on oma trio Thomas Törnroosin ja Olli Siikasen kanssa. Käväisimme Kinnusen luona Päijät-Hämeessä juttelemassa soittimista ja vähän tulevista keikoistakin. Tämä on hieman kontramainen, pyöreäsoundinen basso, mutta muuten aivan traktori. Tuota esitystä varten teetettiin myös soittimet Juha Nuutisella, ja siitä bassosta tuli sen verran hyvä, että ostin sen itselleni. Noissa mikeissä on myös jotain erilaisia käämityksiä, joista alakertaa pitäisi tulla paremmin. Tästä lähtee niin voimakas akustinen ääni, että jollain pikkukeikoilla sitä ei tarvitse edes vahvistaa. Nykyään uskaltaisin jo käyttää bassoa, jossa olisi minun nimeni, mutta siinä vaiheessa en vielä iljennyt. Kaulan muoto on otettu Höfnerin viulubassosta, sillä siihen minun käsi istahtaa kaikkein parhaiten. – Taisin soittaa tällä Sisäinen Solarium -levyllä, ja myöhemmin jotain jazzja lastenmusakeikkoja on tullut peltibassolla tehtyä. 30-33 EB Jussi Kinnunen.indd 31 29.3.2020 13.13. Sen ohella oli omia rokkivirityksiä. – Ainoastaan se harmittaa, että soittimessa on vain nimikirjaimet J.K. Kun sain basson, niin näytin sitä innoissani kaverille, joka sanoi, että ”kato, Jyrki Katainen -basso”. Aurora Guitars Jussi Kinnunen Model – Jo useamman vuoden ajan olen mennyt pääasiassa teetetyillä bassoilla. Tämä on kimpassa Aurora Guitarsin Kai Seppälän kanssa suunniteltu minun oma signature-malli. Lisäksi siinä piti olla botnea kunnolla, ja minulla oli sellainen käsitys, että näistä sitä lähtee. Lahtelaisista soittajista koostuva Veljekset Kinnunen -yhtye toimii myös Lapinlahden Linnut Revisited -kokoonpanon komppiryhmänä, joten yhteiskeikoilla kuullaan molempien musiikkia. Isän kitaraoppilaana oli kuitenkin myös Reijo Heiskanen, jonka kera veljekset laittoivat lopulta hynttyyt yhteen Ismo Alangon kanssa. Motivaation tappaneiden pianotuntien jälkeen Jussi valitsi instrumentiksi basson ilman sen kummempaa ajatusta, mutta näin jälkeenpäin hän huvittuneena pohtii, että ”kuvastiko se sitten jotenkin perheen sisäistä dynamiikkaa, että pojista tuli komppiryhmä ja isä sai starailla”. Jussi Kinnusen ensimmäinen soitin oli Höfnerin viulubasso, mutta kun muutama vuosi tuli ikää lisää, ”ei nuori sälli digannut siitä yhtään, vaan se oli typerän näköinen”. Tämä on täydellinen aina nauhoja myöten. Turhia säätöjäkään ei ole – piuha kiinni ja sitten mennään. Nykyäänkin hän laittaa soittimia kiertoon, mutta vain jos niille ei ole tarpeeksi käyttöä, ja silloinkin ”pienen kipuilun jälkeen”. Siitä seurasi suomirokin historiaa. Basson saaminen kesti puolitoista vuotta, mutta tässäpä ei olekaan yhtään kompromissia. Häväistys! Nuutisen Peltibasso – Meillä oli Labra-niminen musikaali Kaapelitehtaalla, kun soitin Ismo Alanko Säätiössä
Joskus aikaisemmin olisin varmaan vaihtanut tällaiseen tallan heti. Kieltä ei tarvitse näpätä kuin pari kertaa, niin se laskee. Niiden torvia käytän aika iisisti, koska niistä tulee sitä sihinää. Nyt minulle tuli Soundtoolsista Aguilarit, nuppi ja 4 ×10 -kaappi, jotka tuntuu hyvältä. Nyt olen siinä fiiliksessä, että jauhan vaan tällä, kunnes saan leveämmänkin kaulan haltuun. Harley Benton -bassoukulele – Tässä on ihan hyvä soundi, mutta ongelma on se, että vire putoaa jatkuvasti. Alunperin menin kyllä Soundtoolsiin katsomaan vaan päätettä, mutta kun lopulta tulin sieltä ulos, niin mukana oli ihan kauheesti roinaa. Nytkään en sitten ostanut loppujen lopuksi aitoa Jazz Bassoa, vaan tämän Laklandin. 32 www.riffi.fi 2/2020 Lakland Jazz Bass – Minulla ei ole koskaan ollut yhtään aitoa Fenkun Jazzia, jotain kopioita vaan joskus. Yllättäen Jussi käytti hifimäisyyden välttämiseksi jossain vaiheessa myös Behringerin Ultrabass -nuppia. Liian hifi ei ole mieleen Jussin työhuoneen nurkasta löytyy unohdettuna tikkukontra, joka on jäänyt sen verran vähälle käytölle, että ”lähtee kohta myyntiin”. – Ne totteli ja toisti kaiken sen mitä näpeillä teki. Juuri tuo seikka on tuonut haasteita myös sopivien bassovahvistimien löytämisessä. Ennestään oli jo pienempi Aguilar-kaappi. Äkkiä vaan 30-33 EB Jussi Kinnunen.indd 32 29.3.2020 13.13. – Minulla on ollut vaikeuksia löytää vahvistinta, mikä ei olisi turhan ”hifi”. Aktiivielektroniikka on minun makuun liian ”hifi” soundiltaan, hän perustelee. Faija oli kova kalastaja, ja hänellä oli hyviä vertauksia, kun joku kysyi mielipidettä halvoista soittimista: ”se on oikein hyvä perämela”. – Ei ollut hifiä! Olin menossa johonkin keikalle ja vahvistin hajosi, joten tarvitsin äkkiä jonkun pikkustyrkkarin. Sellainen leluhan tämä peli on. Toisaalta minulla on kyllä Harley Benton -merkin nauhaton basso, jonka pummasin vaimon ostamaan joululahjaksi. Jussin mielestä kyseessä on erittäin hyvä perusbasso, ”joka paikan höylä”. Aguilarissa on tuota samaa tuntua. Lisäksi hänellä on edelleen Peavey Foundation, joka toimitti päivittäisbasson virkaa pitkän aikaa. Ajattelin, että nyt vois sallia itselleen ostaa lisää leluja. Elementti seurasi sormien kosketusta tosi nopeasti verrattuna pahvikartioon. Huomautettavaa on löytynyt vain elektroniikasta: – Siinä on aktiivielektroniikka, jota en hirveästi diggaa, mutta onneksi käyttö onnistuu myös passiivina. Jussilla on ollut myös Hartken kaappeja, joita hän kuvaa todella uskollisiksi soittajan kosketukselle. Jotkut styrkkarit taas oli ”oikein hyviä verkkopainoja”. Varmaankin keikoilla paras soundi on ollut vanhassa Ampegin putkinupissa ja rantasaunassa (kaapit), millä on joskus festareilla esimerkiksi soittanut. Tarkoitan sillä liian puhdasta ja teennäistä yläkerran soundia ilman mitään krahinaa. Se kai maksoi jonkun 150 euroa ja on siihen nähden yllättävän hyvä soitin. – Tämä soitin tuo hieman haastetta, sillä teetetyissä bassoissani olen tottunut siihen, että kielet ovat hirveän lähellä toisiaan
Hirveetä progea ja tilutusta! Harsoinen Teräs oli Hassisen Koneen levyistä kaiken progemaisin, mutta löytyy haastetta muiltakin levyiltä. Ennen kaikkea Jussi näkee tulevat keikat hyvänä tilaisuutena ”koko bändille päästä purkamaan mahdollisia sen aikaisia traumoja”. Minulla oli esimerkiksi sellainen muistikuva, että jonkun ”Kuollut ja eläköön” -kappaleen saisin varmaan aika helposti haltuun, sillä muistin kuitenkin biisin nimen ja jonkun pätkän siitä. Etukäteen mietin, että nytkään en kyllä peukulla vedä yhtään biisiä, mutta nyt olen ruvennut siihenkin pikkuhiljaa, että jos kuitenkin. – En ole soittanut peukkubassoa ainakaan 20 vuoteen. Sitten kun kuuntelin sen, niin tajusin, että tämähän on aivan mielipuolinen teos – siellä on niitä osiakin niin älyttömästi, että muistinkin vain viidesosan koko biisistä. Bassoäiti Ylivoimaisesti tärkein ja oikeastaan ainoa basisti, minkä Kinnunen nimeää ”vaikuttajakseen” on ollut sessiosoittaja Carol Kaye. Häntä Jussi kutsuu ”bassoäidikseen”. Muita peukkubiisejä ovat ”Olen toki vain sen tiedän”, ”Hyvä olla” sekä ”Tuomiopäivä tulee”. Ajankohtaismerkeistä saa myös MarkBass Kinnuselta kehut. Kun olen kahlannut esimerkiksi joitain Harsoisen Teräksen biisejä, on oikeasti joutunut treenaamaan. Siinä missä Kayen kirjat How to Play the Electric Bass sekä Electric Bass Lines I & II ovat innoittaneet soittajia kansainvälisesti, on Jussi Kinnunen itse tehnyt Suomessa paljon käytetyn soitonoppaan. Vein sen korjattavaksi, jonka jälkeen se kesti päivän verran. – Jukka Jylli ja joku toinenkin laittoi viestiä, että Aria Pro II:lla pitää sitten kesällä vetää. Rumat Sävelet -levyltä ”Odotat” on sellainen biisi, joka on vielä vähän kyseenalainen sen suhteen; kun soitimme sen parikymmentä vuotta sitten Joensuussa, en soittanut siinä pekkubassoa. Se taisi olla enemmän peukkujäbille. Otin basson kokeiltavaksi, mutta soinniltaan se muistutti mielestäni aivan liikaa kitaraa. Hassisen Koneen keikkojen treenaamisen bändi on aloittanut jo viime vuoden puolella. – Minulla oli sellainen fiilis, että tämähän hoituu ihan vasemmalla kädellä koko homma, kun tällaista kvinttibassoa vedellään. Olisinko ollut bändissä vuoden tai kaksi, niin tuli sellainen olo, että nyt voin sanoa osaavani soittaa kantria. – Carol Kayen bassokoulut olivat ne, mistä oikeasti lähti innostus soittamiseen. Jussi mainitsee, että aikoinaan ”kaikki paukuttivat niin paljon”, että hän kyllästyi siihen täysin. Kyllähän sitä pyrki kuitenkin tekemään keikat kunnolla, vaikka tapaturmiakin sattui itse kullekin. www.riffi.fi 2/2020 33 Vain tämä jousi on enää jäljellä Jussi Kinnusen kontraja sellosoitosta! joku halpis jostain musiikkikaupasta ja sehän olikin hyvä. Nyt on ainakin peukalo tosi kipeänä, Jussi nauraa. Jylli lupasi vaikka lainata omaansa vuoden ajaksi ilmaiseksi. – Hänestä diggasin oikeastaan enemmän kuin Pastoriuksesta, vaikka sekin oli ihan käsittämättömän hyvä. – Kerroin hänelle, että itsekin olen tehnyt täällä Suomessa bassokoulun, mihin pöllin hänen kirjoistaan ikään kuin sen rakenteen. – Näen nuo keikat pääasiassa sellaisena juttuna, olenhan tehnyt jo parikymmentä vuotta terapiaduunia soittamisen ohessa. Hassisen Koneen jälkeen ’80-luvulla Jussi Kinnunen liittyi Freukkareihin. Muistan, että Kuosmasen Sakulla taisi olla ’80-luvun alussa kai Suomen ainoa Alembic, jonka se olisi myynyt 10 000 markalla. Täytyy katsoa saanko tuon jutun siihen kuntoon, että sitä kehtaa lähteä julkisesti esittelemään. Siitä innostuin ja tilasin Thomannilta isomman, joka olikin sitten perinteistä Behringer-laatua ja hajosi viikossa. Esimerkiksi peukkubasso oli tuohon aikaan kuuma juttu, joka kuului Rumat Sävelet -levyllä. Joskus 2000-luvun alkupuolella löysin netistä Carolin sivut ja kirjoitin hänelle. Toki siinä oli niitä muitakin juttuja, kun se dokaaminen oli niin isossa osassa siihen aikaan. – Jollain keikalla oli sellainen, ja se kuulosti hyvältä. Ebaysta katsoin, että niillähän on nykyään hintaa, mutta silloin ’80-luvulla se oli vähän sellainen halpisvehje. Hassisen Koneen aikana Jussin soitin oli tuolloin suosittu Aria Pro II -malli. Treenimielessä hommaa helpottaa jonkin verran se, että Veljekset Kinnunen on soittanut joitain Hassisen Koneen kappaleita omilla keikoillaan useamman vuoden ajan. Kysyinkin Rantasen Harrilta, että millaista oli Ampegin jälkeen siirtyä Mark Bassiin, ja hän kehui, että toimi ihan hyvin. – Mutta nyt harjoitellaan myös sellaisia lauluja, joita on ihan oikeasti soittanut viimeksi 40 vuotta sitten. Lähteekö peukutus. Sitten me oltiin vähän aikaa sellaisessa kirjeenvaihdossa, kiitin kovasti avusta ja innostuksesta. Sitä tehdään periodeissa päättyen valoja PA-treeneihin. Tyyliltään yksinkertaisemman bassomaailman sisäistäminen vei kuulemma hetken. Tunnettua Alembic-käyttäjää Stanley Clarkea Jussi Kinnunen toteaa kuitenkin kuunnelleensa noihin aikoihin paljonkin. Hänen vihoissaan oli eri tyylisuuntia, ja sama juttu on omassakin kirjassa, mutta toki minun tekeminä. Vasta silloin istahdin siihen juttuun, siis sen bändin käsitykseen kantrista. Aloin hinkata niitä kahdeksan tuntia päivässä. u 30-33 EB Jussi Kinnunen.indd 33 29.3.2020 13.13. Yrittiköhän ne olla joku halpis-Alembic. Rockbasso-treenejä (1988) sai kuulemma runsaasti vaikutteita juuri noista Carol Kayen oppaista
Verstas on pienehkö, eikä ulkona näy kylttiä tai valo mainosta, mutta sisällä on kaikki tarvittava kahdenkin kitaramerkin valmistamiseen. Arvo-kitarat käynnistettiin, kun törmäsin Petri Materoon, joka kysyi kiinnostusta ryhtyä mukaan toimintaan. ovat Teemu Korven käsityötä 34-37 Teemu Korpi.indd 34 29.3.2020 16.11. Yrityksen nimi on Kansan Kitara ja oma tuotemerkkini on Kanki Guitars. – Ei kuulu normaalin opetuksen puitteissa, Korpi naurahtaa, ja jatkaa: Toki työharjoitteluosuuden pystyy tekemään yrittäjänä ja siihen saa opastusta, mutta itse en käynyt sitä polkua. Pääsin tekemään huoltoja kitaraliikkeelle ja sen avulla heti vauhtiin. Valmistuin soitinrakentajaksi Ikaalisista viime vuonna ja sen jälkeen pistin yrityksen pystyyn loppuvuodesta. Viime vuoden aikana tein 23 kitaraa, joten koko ajan on saanut rakentaa ja toistasataa huoltoakin on ollut. Kuten muutkin alan toimijat, Korpi käynnisti omat nettisivut saman tien. Ainoastaan ruisku maalaukset tehdään muualla. – Julkisuuden hankkiminen netin kautta on tasannut pelikenttää ja pienemmätkin toimijat pääsevät suurten kanssa samalle viivalle, jos nettipuolen osaa hoitaa. Lisäksi rakennan Arvo-kitaroita, Korpi summaa yrityksensä historiikin. Omaa nimeään Korpi ei voinut yritykselleen tai kitaroilleen käyttää, koska toisaalla Suomessa toimii jo Korpi Instruments, kitara-alalla sekin. Kuuluiko Ikaalisten koulutusohjelmaan ohjeistusta yritystoiminnan käynnistämiseen ja julkisuuskuvan luomiseen. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: JARI LATOMAA ARVO ja KANKI Soitinrakentaja Teemu Korven työpaja sijaitsee omakoti alueella Tampereen Annalassa. 34 www.riffi.fi 2/2020 -O len ammatinvaihtaja. Rakennan pääasiassa kitaroita, tarpeen tullen muitakin kielisoittimia. Minulla oman toiminnan käynnistyminen on sujunut kohtalaisen hyvin. Mutta jos meinaa elantonsa tienata soitinrakentajana Suomessa, yrittäjäksi on ryhdyttävä
Ja kiinnistysruuveille on runkoon upotetut vastakierteet ettei tarvitse pelätä kuinka monta kertaa voi vaihtaa ennen kuin puu korkkaa. Omaksi ilokseen soittavia on varmasti yhtä paljon kuin listojen aikaan. Mutta runko ei voi olla kovin monen mallinen, koska sen on oltava tasapainoinen ja syliin hyvin istuva. Kaulamalleja on kaksi, joista hieman tanakampi muistuttaa 50-luvun Gibsoneita ja toinen solakampana sopii toisentyyppiseen profiiliin tottuneille. Samalla lailla on tehty myös kaulan kiinnitys – käytetään vastakierteitä. Aiemmin tuotanto perustui kokonaan tilauksiin, nyt Teemu Korpi valmistaa hiljakseen vakiomalleja Arvon verkkokaupassa myytäväksi. Samalla muutettiin perusstrategiaa hiukan. Kun reaktio oli innostunut, ryhdyttiin hahmottelemaan lisää suuntaviivoja. Haluaisin palvella heitäkin, ei pelkästään sitä kaikkien tuntemaa kitaristia, Korpi kertoo. Juha Tolonen tuo tullessaan rahoitusalan kokemusta ja taitoa, soitinrakentaja Teemu Korpi puolestaan on työskennellyt aiemmin markkinoinnin ammattilaisena ja Petri Materolla on monipuolinen tausta sekä markkinoinnin että musiikin parissa. Olen aikaisemmin toiminut graafisena suunnittelijana ja kultainen leikkaus on kitaran muotoilussakin yksi työkalu. En usko, että kitara tulee häviämään, onhan sähkökitara pitänyt pintansa 50-luvulta alkaen ja monet opettelevat soittamaan siksi, että se on kivaa. Mutta entäpä kiinnostus kitaroihin. Miten olet valikoinut valmistamiesi kitaroiden muotoilun tyylejä. Arvon ideana onkin olla soittajalle kohtuullisen edullisesti saavutettava ensiaskel kotimaisen soittimen pariin. Kustomointia kätevästi Arvon tarina on vasta alullaan, mutta tuotekehitystä tehdään kaiken aikaa. – Tutkittiin, mikä on aikaa vievin homma ja missä pystytään kiristämään ilman, että hukataan alkuperäistä ideaa. Muotoa kannattaa muokata vain pienillä liikkeillä – ellei hae V:n tai Explorerin tyyppisiä ratkaisuja. – Kesän kynnyksellä loppuu ensimmäiset palveluna ostettujen kitaroiden maksuerät, joten silloin nähdään. Perusmallin hinta on edelleen 1240 euroa, ja siinä käytetään käsin pohjustettua kalkkimaalia ja lievää relikointia. Alkuun maksetaan tasaeriä ja ennen viimeistä erää asiakas voi valita, lunastaako soittimen itselleen vai palauttaako sen Arvo-yhtiölle takaisin, ja saa siinä yhteydessä osan jo maksamastaan hinnasta hyvityksenä. Tehokkuutta tuo osaltaan myös malliston vakiointi. Perinteen jatkona Tähän mennessä Korven valmistamat sähkökitarat ovat olleet pulttikaulaisia, liimakaulaisiakin on suunnitteilla. Perusasiat haluttiin pitää ehdottomasti tinkimättömällä tasolla, mutta pienillä ratkaisuilla löydettiin oleellisia kustannussäästöjä valmistuksessa. Eikä metalliporukka taas mene listahittien mukaan. Niidenkin muokkaus oman maun mukaiseksi on tietyissä rajoissa mahdollista. – Mä kysyin Teemulta, että täytyykö sen mikkien vaihtamisen olla niin hankalaa, että pitää aina se kolvi lämmittää. – Haluttiin säilyttää tiettyä käsityöläisyyttä eikä pyritäkään näyttämään sarjatuotantovehkeiltä. www.riffi.fi 2/2020 35 Joitakin vuosia sitten, kun levymyynti oli voimissaan, Suomenkin listakärjessä oli paljon metallia ja kitaravetoista rockia. Sapluuna oli selvä: – Tonni plus alv, Petri Matero toteaa nauraen ja kertoo olevansa asiakaslähtöiseen ajatteluun niin kouliintunut, että tällainen lähestymiskulma oli kaikin puolin luonteva. Sydän sykkii sillekin puolelle, mutta en ole vielä ehtinyt toteuttaa hevikeihästä. Sitten todettiin, että no, laitetaan pikaliittimet! – Meiltä voi ostaa vaihtomikkejä: kaikkien kuoret on samankokoisia, on single coil, P-90-tyyppinen ja humbucker. Lisätiedot: Arvo Guitars • www.arvoguitars.fi Juha Tolonen ja Petri Matero kuvattuna Tonefest 2020 -tapahtumassa Kulttuuritalolla. Heitin haasteen Teemulle, johon tutusin ensimmäisen Kulttuuritalolla järjestetyn Tonefestin yhteydessä. – Toistaiseksi olen operoinut perinteisillä rokkikitaran muodoilla, mutta minulla on taustaa metallin soittamisesta. Nyt listat ovat toisen näköisiä. Tässäkin sommittelussa uuman sijoittumiseen runkoon, tallan sijoitteluun sekä kaulan pituuden ja rungon koon suhteeseen on käytetty kultaista leikkausta. Näin hän valottaa Arvon syntyhetkeä: – Muutama vuosi sitten aloin miettiä, että miksi meillä ei tehdä tällä hetkellä sellaista kohtuuhintaista kotimaista sähkökitaraa, kun se olisi oikeilla työkaluilla ja menetelmillä kuitenkin toteutettavissa. Arvo on suunARVO ja KANKI Arvokkaasti erilainen Arvo-kitaroita valmistaa ja myy kolmen kumppanuksen yhteinen yritys. Pintakäsittelyä tviikattiin vähän: satiinipintainen nitrolakka on nyt erillistilaus vähän kalliimmalla. Mutta ei ole kyllä ainakaan vielä kukaan ilmoitellut, että olisi palauttelemassa kitaraansa, toteaa Petri Matero luottavaisena. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ovat Teemu Korven käsityötä 34-37 Teemu Korpi.indd 35 29.3.2020 16.11. Arvon toiminnassa on mukana myös aimo annos yhteis vastuullisuutta – jokaisesta myydystä soittimesta yritys tilittää 50 euroa korvamerkittyä rahaa Helsingin Pelastakaa Lapset ry:lle käytettävääksi vähävaraisten perheiden lasten musiikinharrastuksen edistämiseen. GAAS Arvo-kitaroiden myynti perustuu GAAS-sopimukseen (guitar as a service), eräänlaiseen autotai tietokonekaupasta tuttuun lunastus-leasingiin. Myynti alkoi loppukesällä 2019, ja vuoden vaihteessa maailmalle oli lähtenyt parikymmentä kitaraa. Sekä kokemusta että asiakaspalautetta kertyi perattavaksi asti. – Arvon muoto on syntynyt piirustusohjelmaa pyörittelemällä. – Kitaramusiikin harrastajat eivät ole hävinneet minnekään. Mutta karsittiin kaikki krumeluurit ja ylimääräiset finessit pois – nämä ovat semmoisia helppohoitoisia työkaluja
Suurin osa Arvoista on mennyt tuolla sopimuksella, joten soittajien keskuudessa se on herättänyt jonkinlaista kiinnostusta. Korpi selittää periaatteen: – Hinnoittelusysteemi on Petri Materon idea: käsiraha on 300 euroa ja kitaraa maksellaan vuoden ajan kuukausierinä, minkä jälkeen asiakas voi lunastaa kitaran omakseen loppumaksulla – tai se lunastetaan takaisin. Kaularaudan säätöhän on kaulan rungon puoleisessa päässä, mikä vaatii tietynlaisen kiinnityskorkeuden. Tietokoneavusteinen työstökone auttaa aihioiden muotojen muovaamisessa ja vapauttaa Korven tekemään enemmän käsityötä vaativia työvaiheita, kuten kaulan hiomista sekä nauhojen asentamista, pyöristämistä ja kiillotusta. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Sointi on heleä ja kirkas. Sen saatavuus on hyvä ja se on kohtuuhintainen. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Saatavuus on hyvä. Se on kevyttä, joten koko kitaran paino on noin kaksi ja puoli kiloa, vaikka rungon tilavuus on lähellä Telecasteria. Kielet on säädetty matalalle otelaudan päällä, millä saadaan helppo soitettavuus, mutta runkoon nähden ne ovat melko korkealla. Talouspäällikkö voi olla sitä mieltä, että kassavirran kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu, koska lopullinen tuotto antaa odottaa itseään, mutta rahaa tulee tasaisesti. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Kauempana tuotettuja perusosia ovat siten vain kanadalaiset Graphtechin tallat ja viritinkoneistot. Kaulassa puolestaan on paksuutta varsin tuntuvasti ja C-profiilissa vielä selvät hartiat. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 36 www.riffi.fi 2/2020 niteltu työkalukitaraksi ja siitä voi löytää Telecasterin muotoja. Kansi ja pohja ovat pallopinnan muotoisia, reunoille ohenevia lättyjä. Tässä taas on Arvo Bass -runko lämpömännystä kalkkimaalattuna. Tämä kitara on varustettu P90tyyppisillä mikeillä, joiden sävysäädin reagoi laajalla alalla tummentaen sointia tarvittaessa. Kaula makaa taskussa kahdella pultilla kiinnitettynä. Mikkejä tehdessä ja yritystoiminnassa muutenkin olen päättänyt tehdä omia ratkaisuja, ja toivon, että asiakas pitää niistä. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Onko ratkaisu myös taloudellisesti kestävä. – Kunpa ehtisi testailemaan kotimaista, kevyttä ja kestävää kaulamateriaalia. r i f f i . Kanki Guitarsin mallistoon kuuluu perinteitä kunnioittava Jazzmaster/Jaguar-vaikutteinen Jamster sekä hiukan erikoisempia ratkaisuja sisältävä Kuiske. Tai asiakas voi vaihtaa toiseen uuteen kitaraan, jos haluaa kokeilla erilaista. Tottumuskysymyksiähän tällaiset ovat. – Kotimaista vaahteraa en ole kokeillut ja sitä on heikosti saatavilla, eikä meillä ole kovin isoja puita. Tämä ratkaisu sopi pallopinta-ajatteluun hyvin ja kaula pysyy paikallaan kahdella kuuden millin kierrepultilla. Soita nyt, maksa myöhemmin Kitaroita on voinut ostaa osamaksulla siinä missä muutakin tavaraa, mutta Arvo-kitaroiden ostajille tarjottava toimintakuvio on silti uudentyyppinen – ja lähtenyt liikkeelle varsin hyvin. Historiastani johtuen haen aina jotain uutta tai ainakin omanlaista, mutta ei liikaa. – Tämän kanssa on operoitu alle vuosi, joten yksikään sopimus ei ole tullut päätösvaiheeseen, eikä siitä puolesta osata vielä sanoa. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. – Kuiske on hollowbody thinline -tyyppinen, Petri Materon signaturemalli. f i . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Tässäkin Arvossa on runkomateriaalina käytetty poppelia. Entäpä kaulan puut, löytyykö Suomesta ratkaisu tähänkin materiaaliin. Raaka-aineen hinta pitääkin huomioida kohtuuhintaista soitinta tehdessä, jollaiseksi Arvokin on suunniteltu. Kaikki mikit on varustettu pikaliittimillä ja vaihtaminen on nopeaa. Pikaisessa soittokokeilussa Arvo – juuri sama kitara kuin artikkelimme kuvissa – osoittautuu Korven lupauksen mukaisesti hämmästyttävän kevyeksi ja runkokin tuntuu pieneltä. Tervaleppää olen kokeillut kaulaksi, Korpi vastaa ja näyttää aihion, jossa on kaksi leppäosaa liimattuna ja niiden välissä loimukoivusoiro tuomassa ilmettä ja jäykkyyttä. Eurooppalaista vaahteraa minulla on ollut, siitä ei kovin painavaa kaulaa tule. Tekemäni mikit ovat kohtuutehoisia, jolloin soundi on mielestäni mukavan monipuolinen ja sitä voi säätää volumella ja tonella sekä muokata pedaaleilla ja vahvistimilla. Pari kitaraakin on männystä tehty ja lisää on tulossa. Kaulatasku on sylinterimallinen, joten kaulaprofiili jatkuu loppuun asti ja pinta-alaa kaulan ja rungon välillä on enemmän. Kitaroiden runkopuuna mänty on varsin harvinainen, mutta Korpi muistaa Novo Guitarsin Nashvillesta, jonka tuotannosta huomattava osa on mäntyrunkoisia useammassa eri paahtoasteessa. Leonardo-projekti on varmaankin tuttu sinulle Ikaalisten ajoilta, ja sinäkin olet valinnut kitaroihisi läheltä löytyviä puulajeja. – Kyllä aihetta opiskelussa sivuttiin. Tiheydeltään ja soinniltaan se on poppelia vastaava ja totesin sen testissä toimivaksi ja vähintään yhtä hyväksi. Männyn syykuviointi tulee näkyviin melkein itsestään ohuen kaksikerroksisen maalin alta. Käsittelemätöntä mäntyä en käyttäisi, koska sen pihka tunkee läpi kaiken pinnan. Mänty täytyy lämpökäsittelyssä paahtaa raskaasti, jolloin se muuttuu ruskeaksi ja pihka häviää tai kovettuu. Uutena toimijana olemme kuitenkin pystyneet tekemään toistakymmentä kitaraa maailmalle ja palautteen perusteellä niistä on tykätty. Tällä hetkellä käytän afrikkalaista kaijamahonkia. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Sekä kitara mikkien kieputtelua: – Käytän kitaroissa itse tekemiäni mikkejä – ellei asiakas halua jotain tiettyä merkkiä. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Maine on yhtä lailla tärkeä kuin kassavirta ja senkin säkin pohjaa on päästy täyttämään. u 34-37 Teemu Korpi.indd 36 29.3.2020 16.11. Käsityön osuus on Korven rakentamissa kitaroissa suuri
RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. f i . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 34-37 Teemu Korpi.indd 37 29.3.2020 16.11. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. r i f f i
Vasemman laidan efektikeskus sisältää ensinnäkin kaiun, jonka sävyä kontrolloidaan Modify-namiskalla. Kanavat ovat interaktiivisia toistensa kanssa ja signaali voidaan reitittää usein eri tavoin pedaalin sisällä. Yhdessä ääressä kaiku koostuu selvästi toisistaan erottuvista toistoista, toisessa laidassa muodostuu tiheää ja yhtenäistä massaa. Pedaali onkin äänenkäsittelylaitos, joka luuppaa, viipaloi, raastaa, vatkaa ja veivaa ääntä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla 38-39 Chase Bliss.indd 38 29.3.2020 13.15. Vasenta puolta hallitsee Old Blood Noise Endeavorsin kanssa kehitetty efektipuoli, keskellä nököttävät puolestaan pedaalin master-säädöt, ja oikeasta laidasta löytyy Drolo Effectsin kehittämän mikroloopperin osuus. Röhnäisestä rutinasta eteeriseen huminaan Mood-pedaalin kontrollit ja toiminnot voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. Toinen pikkukytkimellä valittava efektityyppi on delay, jonka kohdalla Modify vastaa toistomääristä ja Time viiveen pituudesTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Chase Bliss Mood Granular MicroLooper & Delay – ei mikään tavallinen loopperi Nyt ollaan outoilun ytimessä. Säädöt ovat täysin midillä kontrolloitavissa ja pedaalissa on myös tuki presetasetuksille ja ekspressio-ominaisuuksille. 38 www.riffi.fi 2/2020 C hase Bliss Mood Granular Micro-Looper & Delay on valmistajan kuvauksen mukaan kaksikanavainen granulaarinen mikroloopperi ja delay, mutta käytännössä se taipuu kaikuihin, choruksiin ja moneen muuhunkin tavanomaiseen käyttöön. Time-potikalla säädellään kaiun pituutta, joka maksimiasennossaan luo nuoteille miltei päättymättömästi soivan hännän
Moodia käytettäessä rajat löytyvätkin lopulta vain soittajan mielikuvituksesta. Length määrittää muokattavan luupin pituuden, ja Modify-säätö määrittää kuinka pitkäksi tai lyhyeksi lopputulos muovataan. Jos pedaalin päädyssä oleviin pikkukytkimiin ei kajoa, Mix säätää kuivan signaalin ja efektoidun äänen suhdetta. Luupin toistosuuntaa ja nopeutta taas voi ohjailla Modify-namikalla. Kytkimen Tape-asetuksella päästään loopin nopeuden, äänenkorkeuden ja suunnan kimppuun. Soundin syvyyden kanssa näprätessä nuottien ympärille ilmestyi miltei asetuksista riippumatta säihkettä, jota jäi välittömästi kaipaamaan pedaalin päältä kytkettyään. Tähän käyttöön fraasien loppuun annosteltavat nousevat oktaavit tai vastapäivään käännettyjen looppien luomat vastamelodiat ovatkin omiaan. Mitä suurempi näytetaajuus, sitä puhtaampi ääni, mutta myös lyhyempi viive/looppi. Vaikka Chase Bliss Mood voi ensikosketuksella tuntua runsaine säätömahdollisuuksineen vaikeasti lähestyttävältä räminälaatikolta, se palkitsee saloihinsa perehtyvän käyttäjän nopeasti. Pedaali kannustaa kokeiluihin, joilla soittaja voi lähteä kuljettamaan soundiaan moniin, usein yllättäviinkin suuntiin. 010 2312 460 • www.customsounds.fi ta. Venyviä ja vanuvia looppeja Vaikka Mood on kytketty pois päältä, kuuntelee pedaalin loopperi soittoa herkeämättä ja päälle polkaistuna toistaa viimeisimmän kuulemansa pätkän. Pedaalissa on ilman ulkoisia laitteita (kuten valmistajan omaa Faves-midikontrolleria) käytettävissä kaksi muistipaikkaa, joita selataan polkaisukytkimien välistä löytyvällä vivulla. Kytkin keskellä käytössä ovat aina kulloinkin esillä olevat asetukset. Nyt Length leikkaa loopin osiin ja määrää kuinka suuri osa loopista päätyy käsiteltäväksi: vastapäivään kierrettäessä se muuntuu huokoisesti aaltoilevaksi äänimatoksi, jolle kelpaa ripotella soonisia sattumuksia. Moodiin voi suhtautua myös maustepurkkina, jolla soittoonsa voi lisäillä pikantteja yksityiskohtia hetkellisten efektiryöppyjen voimin. u 38-39 Chase Bliss.indd 39 29.3.2020 13.15. www.riffi.fi 2/2020 39 Chase Bliss MOOD Granular Micro-Looper & Delay Kaksikanavainen granulaarinen mikroloopperi ja delay • efektikanava (Reverb, Delay, Slip) • looper-kanava (Env, Tape, Stretch) • tallennettavat esiasetukset (2 laitteessa, 6 Faves-kontrollerilla, 122 midillä) • 16 liukukytkintä, jotka ovat kontrolloitavissa ekspressiopedaalilla • hinta: 409 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Omassa käytössäni efekteistä suurimman huomion veivät pedaalin kattavat kaikuominaisuudet. Näytetaajuus on aina puolet Clock-säädön arvosta ja luupin pituus muuttuu suhteessa näytetaajuuteen. Clock puolestaan toimii sekä efektiettä loopperipuolen pituus-/aikasekä näytetaajuus-säätimenä, joilla voidaan vaikuttaa suoraan molempien kanavien tallennusja toistotoimintoihin. Toinen vaihtoehto on tietenkin sukeltaa suoraan syvään päätyyn ja tutkia pedaalin tarjoamaa soundimaailmaa lennosta – vahinko-osumineen kaikkineen. Tietyillä asetuksilla toimittaessa sai soundiin Modify-säädintä myötäpäivään vääntämällä maukasta töhryä, ja säätövaraa löytyy täysin puhtaista toistoista aina todella kuluneeseen partikkeliaaltoiluun saakka. Kun ääni vaimenee, luuppi jatkaa taas eteenpäin. Pieni vipukytkin määrittää loopperin käyttötavan. Keskilohko Pedaalin keskeltä löytyvät Mix (ramp)ja Clock-säädöt. Näiden vipstaakien avulla efektejä voidaan jatkojalostaa kevyestä chorus-efektistä aina meheviin arpeggioihin saakka. Kytkin Slip-valintaan napsautettuna muunnellaankin sitten signaalin sävelkorkeutta -1 ja +1 oktaavin välillä. Kolmas valinta, Stretch, venyttää looppia haluttuun pituuteen. Tallennus viimeistellään painamalla molempia kytkimiä vielä toiset kolme sekuntia. Perinteiset viive-, modulaatioja kaikuefektit ovat aina käden ulottuvilla, mutta arsenaalista löytyy työkaluja luoda myös sen verran äkkivääriä sihinöitä ja vikinöitä, että ne kelvannevat rajuimmankin noise-artistin repertuaariin. Punainen valo toimii visuaalisena oppaana: looppi alkaa alusta aina sen välähtäessä. Time vaikuttaa nyt puskurin pituuteen: pienempi puskuri luo välittömästi kuultavaa kröhää, bufferin kokoa kasvattamalla toistoon saa pidempikestoisia pätkiä hieman viiveen tavoin. Eikä tässä vielä kaikki Pedaalin päädyssä nököttää monista muista Chase Bliss -pedaaleista tuttu rivi minikokoisia liukukytkimiä, joilla soundin manipulointimahdollisuudet kasvavat entisestään. Mainituilla kytkimillä Mix-potikan taakse voi valita jopa viisi erilaista parametriä. Koska viive-efekti pohjautuu looppeihin, namiskat kaakossa pedaali ei ala perinteisen delayn tavoin oskilloimaan holtittomasti vaan jatkaa viimeksi kuulemansa melodianpätkän toistamista ilman äänenvoimakkuuden lisäystä. Uusi preset-tallennus tapahtuu napsauttamalla vipu joko oikealle tai vasemmalle, jonka jälkeen samalla puolella sijaitseva polkaisukytkin painetaan pohjaan kolmeksi sekunniksi. Envelopevalinnalla looppia voi komentaa soittamalla: toistettava luuppi jäätyy aina, kun laite tunnistaa saapuvan äänen. Ohjekirja tarjoaa joukon nokkelasti nimettyjä esimerkkisäätöjä, joiden avulla laitteen mahdollisuuksista pääsee helposti perille
40-41 One Control.indd 40 29.3.2020 13.17. Toiminnon alkuperäinen tarkoitus on ilmeisesti ollut palauttaa sointiin kirkkautta, jota volume-potentiometri syö hiljaisemmilla äänenvoimakkuuksilla soitettaessa. Mainiota on myös se, että varustukseen kuuluu tremolo, joten juuri ne perinteiset Fender-soundin mausteet löytyvät suoraan vahvistimesta. Nuppia voidaan käyttää myös 16 ohmisen kaapin kanssa, jolloin teho putoaa 30 wattiin. BJF-S66:n maksimitehoksi ilmoitetaan neljään ohmiin peräti 100 wattia ja kahdeksaan ohmiin 66 wattia. Vahvistin ei nimittäin ole mitoiltaan juuri sixpackia suurempi ja painokin on alhaisempi. Vahvistimen etuasteen kytkentä on toteutettu erilliskomponentein ja signaalitie on analoginen. Lisäksi soolokanavassa on lead drive -säädin, jolla kanavaa saa enemmän särölle. Lead-kanava tarjoaa sitten blackface-tyyppistä säröä melTEKSTI: TIMO ÖSTMAN One Control BJF-S66 – Blackface-soundia ilman putken putkea. Tämä tosin riippuu paljon kitaran mikeistä, esimerkiksi steel-kitaran varsin voimakkaalla humbuckerilla kanava meni särölle tuosta vaan, stratolla taas ei juuri ollenkaan. Kanaville on yhteinen kolmialueinen ekvalisaattori sekä gain-säädin, mutta kummassakin kanavassa on oma master volumensa. 40 www.riffi.fi 2/2020 B JF-S66:n soinnillisena esikuvanana ovat olleet ’60-luvun puolivälin ”blackface-vahvistimet” (lue: Fender). Kanavia on kaksi, rhythm sekä lead, ja niitä voi vaihdella joko pedaalillla tai etupaneelin kytkimellä. Japanilaiselle One Control -merkille suunniteltu BJF-S66 on kuitenkin transistoreilla toteutettu mininuppi ja verraten edullinenkin. BJF-S66:n tapauk ses sa Bright-kytkimen takaa löytyy 10 desibelin korostus neljän kilohertsin kohdalla. Omissa Pro Juniorja Twin Reverb -komboissa esimerkiksi soinnin atakki on hieman erilainen, mutta kyllähän BJF-S66 monessa tilanteessa Fenderistä menisi. Vahvistinsuunnittelija Björn Juhl yhdistetään yleensä korkealaatuisiin ja kalliisiin putiikkivahvistimiin. Retrohenkisen soundi-ihanteen ohessa BJF-S66 vastaa myös toiseen nykypäivän trendiin – pieneen fyysiseen kokoon. Kuten arvata saattaa, vahvistimessa on D-luokan pääte. Kaiut ja tremolot myös BJF-S66:ssa on molemmissa kanavissa kaksi säätöä kaiulle. Kun kytkin vahvistimen Fenderin kaiuttimeen, niin puhtaan kanavan yleissävy kuulosti kyllä yllättävänkin fenkulta. One Controllilla on vahvistimelle oma kahdeksan ohmin kaappinsa, jossa on yksi 12-tuumainen Eminence Alessandro -kaiutin. Tremolo on molemmille kanaville yhteinen, ja sen voi laittaa päälle ja pois joko pedaalilla tai etulaidan kytkimestä. Riittävän fenkkua Tehoa nupissa on paljon ja puhdasta headroomia riitti komppikanavalla ihan mukavasti. Reverb Levelillä säädetään kaiun voimakkuus, Reverb Decay puolestaan kontrolloi kaiun pituutta tarjoten siis ominaisuuden, jota esikuvavahvistimissa ei ole. Nupista löytyy myös Fender-vahvistimien perinteinen ominaisuus, Bright-kytkin, jolla saadaan korostettua ylempää keskialuetta. Myös säröpedaalin vahvistin otti hyvin vastaan jo puhtaassa kanavassa
Siitä lähtien ei oikeastaan ole väliä, käytetäänkö putkia vai transistoreita. Vielä vakuuttavampaa vaihtoehtoa voi sitten hakea tietokoneen mallinnuksista tai jollain erillispedaalilla. Hyvä miksaus. Sen sijaan aivot luovat abstraktin, jossa on muutama tärkeä osa soundista, jolla sen pystyy tunnistamaan tyyliin ”tämä on Marshall-vahvistimen soundi ’70-luvulta Jimmy Pagen soittamana”. Preamp-lähdön tasoa säädetään master-volumella ja siinä tuntui olevan jonkinlainen kaiutinsimulaatio, vaikka siitä ei manuaalissa mainitakaan. Hyvä yhdistelmä kokoa ja soundia Tämän tyyppisissä vahvistimissa merkittävä myyntivaltti on niiden pieni koko. Niitä olivat Marshall-soundissa särön dynamiikka, soinnin hiipuminen (decay), sointujen säröytyminen, feedback yms. BJF on näistä kuitenkin ainoa, jolla haetaan nimenomaan autenttista Fender-soundia kaikuineen ja tremoloineen. u 40-41 One Control.indd 41 29.3.2020 13.17. Tremolo ei sekään ollut pettymys, vaan päinvastoin miellyttävän pyöreä, ja muistutti oman Twin Reverb -komboni vastavaa. Sen sijaan lähtökohtana ovat ”soundimuistot”, joita analysoin ja selitin itselleni. BJF-S66 kuulostaa hyvältä, on kevyt kuin mikä, ja mahtuu hyvin reppuun tai isompaan olkalaukkuun. Hi-Gain-särösoundeja tällä ei tuoteta, ellei avuksi ota pedaaleja. Isompia säröjä lead-kanavalta haettaessa kannattaa gain avata täysille ja annostella loppu boostsäätimellä. Toki lähdön käyttäminen onnistuu silloinkin kun kaappi on kytkettynä. Takalevyssä on kaiutinliitännän lisäksi preamp-lähtö linjasoittoa varten ja vahvistinta voi käyttää myös ilman kaappia. Tykkäsin kyllä pitää säätimiä aika lailla keskiasennossa, mitä nyt keskialuetta ja bassoa vähän leikata. www.riffi.fi 2/2020 41 One Control BJF-S66 Fender ”blackface” -tyyppinen transistorinuppi • etuaste erillisin transistorein (discrete) • päätevahvistin, D-luokan kytkentä • nimellisteho: 30 W (16 ?), 66 W (8 ?), 100 W (4 ?) • rhythm-kanava: gain, master, reverb level, reverb decay • lead-kanava: gain, lead drive, master, reverb level, reverb decay • kanaville yhteinen eq: basso +/20 dB (70Hz) middle +/10 dB (450 Hz) treble +/20 dB (2 KHz) • bright-kytkin: +10 dB at 4 KHz • tremolo: depth & speed Liitännät • jalkakytkimet: efektiluuppi (on/off), kanavanvaihto, tremolo (on/off) • One Control FS-P3 -jalkakytkin, RJ12 • kaiutinlähtö, 4 / 8 / 16 ohmia • mitat: 26,5 × 9,5 × 10,3 (cm, ei sisällä säätönuppeja) • paino: 1,62 kg • hinta: 595 e Lisätiedot: Nordsound Puh.040 681 0910 • www.nordsound.fi ko uskottavasti. BJF-S66 sijoittuu 600 euron hintaluokkaan, jossa sen seuraan liittyy pari muutakin Suomessa myytävää, laadukasta minivahvistinta (ainakin BluGuitar ja Taurus). Lähtökohta suunnittelulle oli, että vahvistimeen mahtuu kaksi kanavaa. Kysymys näissä pikkuvahvistimissa on Juhlin kertoman mukaan muusikon työn nykyvaatimuksista: – Nykyään halutaan pieniä, kevyitä ja edullisia vahvistimia, joissa kuitenkin periaatteessa pitäisi olla sama soittotuntuma kuin isommissa, riippumatta siitä kuinka lujaa niillä soitetaan. Kaiutinlähtö ja Pre Amp kuuluvat nekin varusteluun. – Paljon on kysymys oikean yläsävelrakenteen asettamisesta ja sen filtteröimisestä tietyllä tapaa. Manuaalin mukaan bassja treble-toimivat perinteisellä meiningillä, mutta keskialueella toiminta on nykyaikaisempaa. decay-säätöä riittävän isolle. Kysymys on toki siitäkin, kuinka paljon tietää transistoritekniikasta. – Se ei kuluta juuri yhtään virtaa, silloin kun kaiutinlähdöstä ei tule ääntä. Tein töitä juuri soittotuntuman eteen, ja sen jälkeen laitoin vahvistimeen master volumen. Juhl kertoo, että hän piirsi ”kartan” näistä tärkeistä ominaisuuksista. Se vaatii sitä että soundin luonteen pystyy analysoimaan takaperoisesti. Vahvistimia soundimuistoista Helsinki Tonefestissä Björn Juhl esitteli tulevaa One Control -mininuppia, jonka sointi-ihanne on napattu ’70-luvun Marshalleista. Soundi ei ole liian kaunis, eikä se säröydy liian pehmeästi tai jyrkästi. Lisäksi D-luokan päätettäkin voi jonkin verran yliohjata, mutta vain vähän, koska helposti särö muuttuu ikäväksi. Tällöin täytyy kuitenkin muistaa, ettei kaiutinpiuhaa saa irrottaa kaapista tai vahvistimesta nupin ollessa on päällä, ettei synny vahinkoa. Viimeksimainitut voi korvata lisävarusteena myytävällä FS-P3-pedaalilla, joka liitetään vahvistimeen RJ-12-kaapelilla. Joka tapauksessa soundi kuulosti linjaan ihan mukavalta. Björn Juhl kehuu myös One Control -vahvistimissa olevaa D-luokan päätettä. – En ottanut alustaksi jotain kytkentää, jota modifioisin erilaiseksi. Sävysäätimet tarjoavat riittävästi korjausvaraa, ja kun tukena on Bright-kytkin, niin yläkerrasta ei ole puutetta. Kaiuillakin sai aika uskottavasti Fenderin jousikaikua muistuttavan soinnin, kunhan annosteli sitä kyllin kovalle ja avasi One Control BJF-S66 Takalevyyn on sijoitettu liitännät virtalähteelle, efektilenkille ja jalkakytkimille. Loppuun Juhl haluaa vielä todeta yhden asian: – Kun tulevaisuudessa siirrytään vahvistimista uuteen ulottuvuuteen, haluan olla valmis. Ihmismielellä ei ole prosessointikykyä siihen, että muistaisimme soundista tarkat taajuudet
Kaistaa kohden muokkausvaraa on 12 desibeliä vaimennukseen päin ja kuusi desibeliä korostuksia varten. Yleissoundin pääpiirteet löytyvät nopeasti Mode-valinnalla ja kolmialueisella eq:lla. Suotimi en vaikutustaajuuksia ei manuaalissa kerrota, mutta yleispätevistä ja käyttökelpoisista säädöistä on kyse. Vähän erikoisesti nimetty Edit Mixer -täppä avaa näytölle mikserikanavat. Toi mintoja voi ohjata tuttuun tapaan kansilevyn monitoimisääti mellä, joka oletusarvoisesti vaikuttaa päävoimakkuuteen, mutta muuntuu aina tarvittaessa DSPvalikoiden selaus ja säätönupik si. Subwooferin tasolle on erikseen oma säätönsä. Kanavia moneen lähtöön Evolve30M:n mikserissä on neljä monofonista tulokanavaa ja ne kaikki soveltuvat niin mikrofoni kuin linjasignaalillekin. Kanavasetukset on sommiteltu selkeästi ja näytön reunal le sijoitettu pitkä liukupinta tekee valitun parametrin säädöstä sujuvaa. Kineettistä rullausominaisuutta liukupintaan ei ole ympätty vaan liike pysähtyy presiis silloin kuin sormen liike kin stoppaa. Säätötaitoiselle on sitten vielä manuaalisia lisätyökaluja sekä yksittäisen kanavan että yleissoundinkin muokkaukseen. Jos ja kun soundin hienosäädön tarvetta esiin tyy, voi kunkin kanavan äänenväriä vielä muoka ta kolmialueisella kiinteällä eq:lla. Kanavakohtaiset kompressorit saa kyytiin helposti. Mittarointia ei ole, korvan varassa operoidaan. Hetken totuttelulla puuha sujuu täsmällisesti pää määrään osuen. 42 www.riffi.fi 2/2020 V aikka kokoluokka on nyt pienempi, on esimerkiksi Evolve 30M:n mik se ri kaikin puolin huomattavasti isompi ja mo nipuolisempi kun Evolve50:n vastaava. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Electro-Voice Evolve30M – ei pekkaa pahempi Kamiinaksi ja hormiksi mainoksessa leikkisästi kutsuttu Evolve50 sai hiljattain rinnalleen pienemmän version, jossa on tutun muodon ohessa kosolti uutta ja omaa. Kitaran harjaus komppia kanavakompressorilla voi mukavasti ta soitella, mutta kantrihenkinen alakielten paukutte lu tai funkyrif fien piiskaus vaativat jonkun ulkoi sen pedaalin asiaa hoitamaan. Luonteeltaan kompressio on loivaa ja aika rajusti pitää karjua, jos mielii törmätä rajoittimeen. Ohjelma on koodattu loogisesti ja intuitiivinen navigointi sen sisällä luontevaa. Huomattavasti mukavammin ja nopeammin miksaus silti käy EV:n Quicksmart Mobile applikaatiolla, jossa saa havainnolli sesti esiin niin systeemin yleisasetukset kuin kanavakohtaisetkin säädöt tai digimiksereiden tapaan vaikkapa kaikkien kanavien kaikusyötöt samanaikaisesti. 42-43 Evolve.indd 42 29.3.2020 13.21. Kanavakohtaisissa preseteissä on huomioitu erilaiset käyttö tavat puheiden pidosta lauluun, ja kun yleissävyllekin on neljä erityyppistä perusekvalisointia aina taustamusiikin soitosta pu hetoistoon ja elävästä musiikista djtoimintaan, pääsee jo val miita asetuksia käyttäen varsin pitkälle. Eteenpäin on menty myös mikserin käytön suhteen. Säätö hoituu yhdellä hanikalla, jonka haarukka ulottuu kompres soimattomasta täyteen kompressioon. Ilmaiseksi ladattava iOSappi (saatavilla myös Androidil le) asentui puhelimeen helposti ja yhteys kaiuttimen kanssa sol miutui vaivatta
Yläkerran pilaria kannatteleva putki koostuu kahdesta osasta. Trubaduuri tai muutamaa laulajaa säestävä kitaristi pärjänneekin Evolve30M:n siivittä mänä vallan mainiosti aulabaarissa tai hääjuhlissa ilman omaa henkilökohtaista vahvistintaan. Alalle vakiintuneeseen tapaan audiosignaali kulkee subiin integroidulta vahvistimelta pilarille välitolpan sisällä, eikä eril listä kaapelointia siten tarvita. Se ei ehkä ole instrumentalistin ykkös toive raiderissa, mutta aivan toimiva konsti vahvistaa jopa säh kökitaraa. Kanavien voimakkuudet ja kaikutai aux-syötöt saa näkyviin myös rinnakkain, mikä helpottaa kokonaistilanteen hahmottamista. Molemmille lähdöille on on omat seitsenalueiset graafiset korjaimensa soundin viimeistelyä varten. Käytännöllinen setti Evolve30M:n subwooferin voi kuljetusta varten pakata pehmus tettuun, pyörillä ja teleskooppisangalla varustettuun matkalauk kuun. Näppituntuma vastaa tyypillistä linjasoittotilannetta ja mikserikanavaan on myös tarjolla valmiiksi eri kielisoittimil le optimoituja presettejä perussoundin pohjaksi. Kolpakoiden kalskeiseen baariin on silti paikallaan etsiä PAratkaisua valmistajan järeämmistä malleista, vaikka maksimiäänenpaineeksi ilmoitettu 123 dB ei ihan pieni lukema olekaan. Kanavakohtaiset säädöt ovat selkeät ja tarkoituksenmukaiset. 0400 101 220 • www.profitron.fi Sisäisiä efektejä jauhetaan kahdella myllyllä, joista ensim mäinen keskittyy yleiskäyttöisiin tilakaikuihin ja toinen enem män instrumenttimaailmaa ehostaviin tehosteisiin. u Evolve50 on arvioitu Riffin numerossa Riffi 1/2018 ja artikkeli löytyy nykyisin myös osoitteesta: www.riffi.fi. kanavassa myös hi-Z-instrumenttiliitäntä) • analoginen stereotulo • digitaalinen stereotulo (Bluetooth) • kaksi sisäistä efektiprosessoria • balansoitu päälähtö • balansoitu aux-lähtö HIntaluokka: < 1250 e Lisätiedot: Profitron Puh. Phantomsyöttö on pysyvästi päällä ja neljännessä kanavassa on bonuksena erillinen korkeaohminen jakkiliitäntä kitaran tai basson kytkemistä varten. Ne mahtuvat pilarin kera EV:n selkäreppuun, jossa on lisäksi sivutasku myös virtajohdolle. 42-43 Evolve.indd 43 29.3.2020 13.21. Pilarin takalaidassa on pitkä ripamainen kahva, josta saa kunnon otteen. Ensimmäises tä efektilaitteesta voi sitten ripauttaa kitarallekin höysteeksi pik kuisen yleisaikua ja toisesta tehostemyllystä vielä mukaan vaikka chorusta, flangeria tai toistokaikua. www.riffi.fi 2/2020 43 Electro-Voice Evolve30M Aktiivi-PA varustettuna omalla mikserillään • subwoofer: 10" bassokaiutin, vanerikotelo • pilari: kuusi 2,8" elementtiä, komposiittikotelo • kannatintolppa kahdesta osasta, alumiinia • toistokaista 51 Hz – 20 kHz (-3 dB) • toistokaista 45 Hz – 20 kHz (-10 dB) • maksimiäänenpaine 123 dB SPL • nimellinen vahvistinteho 1000 W Integroitu digitaalimikseri • neljä monotuloa linja/mikrofonikäyttöön (4. Kanavista miksatun kokonaisuuden saa ulos balansoituna ja päämiksauksen rinnalle voi rakentaa kanavakohtaisilla aux säädöillä erillisen syötön vaikkapa lavamonitoreille tai toiseen huonetilaan johdettavaksi. Kokonaisuuden kasaus sekä purku käyvät käden käänteessä ja mekaniikka vaikuttaa luotettavalta. Stereokanavia on kaksi, analogisin tuloin varusteltu kanava pari 5–6, sekä bluetoothilla digitaalisesti syötettävä 7–8. Oikein siisti ja näppärä pikkuPA. Soundin osalta kyseessä on perusasiallinen ja monipuolisesti muokattavissa oleva setti, jonka äänivarat riittävät varmasti vä hän isompaankin juhlatilaan. Efektejä ei voi muokata, mutta runsaasta valikoimasta löytyy onneksi tarjokkaita
Tähän sekä oman maun mukaiseen hienosäätöön ekvalisaattori antaa kelpo työkalut. Neljän kuusiokoloruuvin avaamiseen ei kauaa mene ja toimenpide käy helposti, joskin vaatii huolellisuutta. Käyttäjän valinnan varaan jää se, haluaako kaiuttimia kuunnella elementit pölysuojilla verhottuina vaiko paljaaltaan. Varsinaisia huoneakustiikan puutteita ei näillä toimilla paikata, mutta kaiuttimen sijoituksesta aiheutuvia seuraamuksia – basson korostumista läheisen seinän vuoksi tai mikserin kansilevyn heijastusten vaikutuksia – saa hiukan neutraloitua. Trio11 Be:n toistovaste sovitetaan kuunteluympäristöön kolmella takalaidan trimmerillä, joiden neutraaliasetus tuntuu säätöruuvia käännettäessä pienenä pykälänä. 44-45 Focal Trio.indd 44 29.3.2020 13.23. harrastusja puoliammattilaislaitteissa yleisen -10 dBv:n ja ammattitason + 4 dBu:n valinnat, kumpainenkin balansoituna. Sekä se, asetetaanko kaiuttimet pystyyn vai vaakaan. Valinta kaksija kolmitiekuuntelun välillä hoituu kytkimellä, ja puuhaan käy esimerkiksi kitaravahvistimen kanavanvaihtopedaalin tyyppinen poljin, jolloin siirtyminen suppeammalta taajuuskaistalta laajennettuun kuunteluun käy jalan painalluksella. Kevytrakenteiselle työpöydälle tai rimpulatelineille näitä ei passaa sijoittaa, jämerät kaiutinjalustat tai perinteisen ison studiomikserin mittarisilta ovat asiaa. Ihanteellisesti akustoidussa huoneessa ja optimaaliseen paikkaan sijoitettuna yksi ja sama kaiutin ajaa siis asiansa, kun miksataan radiotai nappikuunteluun mallaavaa materiaalia, sekä silloin kun halutaan kuulostella syväbassoa fiilistelyn vuoksi tai työstetään äänitettä hifistyneempää kuuntelutilannetta varten. Teknisten erittelyiden mukaan käyttö kolmitienä nostaa kaiuttimen toistaman taajuuskaistan yläreunan 20 kilohertsistä 40 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI PIIRROS: MARI VALOTIE Focal Trio11 Be – 2-tiekaiutin omalla subwooferilla Lähestymistapa on omintakeinen: kolmitiekaiutin onkin ytimeltään lähikuunteluun tarkoitettu 2-tieratkaisu, jonka bassotoistoa samaan koteloon istutettu subwoofer tarvittaessa tukee. Säätövaraa jokaisessa on enintään kolmen desibelin verran vaimennuksen tai korostuksen suuntaan, ja käyrät ovat muodoltaan loivia. Jälkimmäisessä tapauksessa kiekkomaiseen valumetallilevyyn kiinnitettyä viiden tuuman kartioelementin ja kuppimaisen beryllium-kalvoisen diskantin muodostamaa yhdistelmää käännetään 90 asteen verran, jotta elementtien vaiheistus kuuntelupisteeseen säilyisi suunniteltuna. Käytännössä subwooferin aktivointi heijastuu selkeästi kuitenkin myös alemmalle keskialueelle ja yllättäen sillä on lisäksi vaikutuksensa aivan korkeimmillakin taajuuksilla. Ennakko-oletukseni oli, että vaihdos ei vaikuttaisi juurikaan siihen miltä keskialueja ylärekisteri kuulostavat – pysyyhän niitä toistava kaksitierakenteen osuus fyysisesti täysin ennallaan. Focalin ajatus on, että koska elementit sijaitsevat samassa kotelossa, ei sub bass -lohkon kytkeminen päälle ja pois heiluta kuulokuvaa samalla tavalla kuin kahta erillistä kaiutinparia käytettäessä. Kytkin tulosignaalin tasosovitukseen puolestaan tarjoaa ns. Massa ja mitat (635 × 345 × 450, mm) selittyvät paitsi kolmen kaiutinelementin vaatimalla tilalla, myös kaiuttimia syöttävillä kolmella erillisellä vahvistimella sekä paksusta MDF-levystä valmistetulla kotelolla. 44 www.riffi.fi 2/2020 T rio11 Be on lähikuuntelukaiuttimeksi iso. Saako olla syväbassoa Focalin omaperäisin juju on siinä, että pysyvän kolmitietoiston sijaan kyseessä on täysipainoinen ja sellaisenaan itsenäinen kaksitiekaiutin, jonka bassotoistoa voidaan laajentaa napsauttamalla samaan koteloon rakennettu 10-tuumainen sub-woofer aina tarvittaessa päälle. Painoa on miltei 40 kiloa ja kokoa täyden sylyksen verran. Ohjaussignaali linkitetään kaiutinparin kesken normiplugijohdolla
Kun kaiutinta siirretään lähemmäs seinää, vaimentuma nousee taajuusalueella ylemmäs, ja kun kaiutinta siirretään kauemmas seinää, vaimentuma laskee alemmille taajuuksille. Näiltäkin osin malli sopii nimenomaan keskikokoisen tai suuren tarkkaamon tarpeisiin. En ole tässä suhteessa kokenut erillistäkään subwooferia ongelmalliseksi, mutta kyllä vaihtelu Trio11 Be:n kaksija kolmitiekuuntelun välillä on huomattavan saumatonta ja juoheaa. www.riffi.fi 2/2020 45 Focal Trio11 Be Aktiivinen studiomonitori Toiminta 2-tiekytkennällä (Focus-tila) • beryllium-diskantti, käännetty kupoli • 5" keskialue/bassokaiutin • vahvistinteho alakaistalla 150 W, G-tyypin kytkentä • vahvistinteho diskantilla 100 W, A/B-tyypin kytkentä • toistoalue 90 Hz – 20 kHz (+/3 dB) • maksimiäänenpaine 105 dB (hetkellinen SPL @1m) Laajennus 3-tiekytkennäksi • 10" subwoofer-kaiutin • vahvistinteho 300 W, G-tyypin kytkentä • koko kaiuttimen toistoalue 30 Hz – 40 kHz (+/3 dB) • maksimiäänenpaine 118 dB (hetkellinen SPL @1m) Hinta: 3500 e / kpl Lisätiedot: Kruunuradio Puh. Alemman keskialueen muutoksen kuulee helpommin näilläkin vuosilla – ikäänkuin avarrus kolmitieksi keventäisi jollain tavalla viisituumaisen elementin kuormaa ja kokonaisuus alkaisi hengittää ilmavammin subwooferia käytettässä. Ainakin silloin, kun pyritään lopputulokseen, joka skaalautuu kuuntelutilanteesta ja -laitteistosta toiseen. Akustisten kitaroiden helke on kirkkaampaa, ja symbaaleissa on hitunen enemmän kipinää kolmitienä kuunneltaessa. Focal itse kutsuu kaksitiekuuntelua fokusoivaksi vaihtoehdoksi ja sitä se kyllä onkin, hyvässä mielessä. Kaiutin puhuu diplomaattista selkokieltä, ei piilottele asioita muttei käy alleviivaamaankaan. Selkein monttu syntyy sille taajuudelle, jonka aallonpituuden neljäsosa on sama kuin etäisyys kaiuttimen etupinnasta kaiuttimen takana olevaan seinään. Ekvalisoimalla tilanne ei korjaannu, koska suora ääni ja heijaste muuttuvat samassa suhteessa ja niiden toisensa kumoava vaikutus säilyy ennallaan. Oma kuuloni ei yllä tuollaisiin lukemiin, mutta jonkinlainen sävyero tietyillä ääninäytteillä diskantissa tuntuisi olevan. Jos kaiutin sijoitetaan 86 cm:n etäisyydelle seinästä, syntyy voimakkain vaimennus 100 Hz:n taajuudelle. Vaikka suuntakuulo ei bassotaajuuksilla olekaan yhtä tarkka kuin ylemmissä rekistereissä, pitäisi kuulokuvan pysyä vaihdon aikana vakaampana myös tyypilliseen lähikuunteluparin ja erillisen subwooferin yhdistelmään verrattuna siinä tilanteessa, jossa tuo erillinen subwoofer voidaan avata ja mykistää erikseen työpisteen monitorikontrollerista. Voimaa näissä kaiuttimissa on ja Trio11 Be luo myös varsin laajan yhtenäisen kuuntelualueen. (09) 6840 0010 • www.kruunuradio.fi kilohertsiin. Näppäimistönsä ylle käpertynyt miksaaja pärjää kapeammassakin keilassa, ison tiskin äärellä liikkuvalle tai tuottajan kanssa rinta rinnan touhuavalle laveampi työskentelyalue tuo etua. Subwoofer – erikseen vai samassa paketissa. Neljäsosa-aalto on silloin 86 cm. Selkeä, mutta lempeä Yleissoinniltaan Trio11 Be on miellyttävän lenseä ja avara. Kristallinkirkkaaksi en keskija ylärekisterin sävyä kuvailisi, pikemminkin soinnissa on ripaus armeliasta pehmeyttä. Erottelevuutta riittää ja vaikka miksaukseen kuin härnäykseksi piilotetut perkussiotikutukset, helikellot ja triangelit piirtyvät esiin, ja virvelin kalvolla laahustavan sudin viiksikarvatkin voi parhaimmillaan miltei laskea, ei mikään kilkata korvaan, ei riivi eikä räimi kasvoille. Se lienee omiaan ruokkimaan mahdollisuuden käyttöä, mikä taas olisi varmastikin eduksi miksausta työskentelyn aikana tarkasteltaessa. Peruste lähikuuntelua tukevalle erilliselle subwooferille on usein se, että kaiutinparin taakse säteilevä basso kimpoaa seinästä kohti kuuntelupistettä ja summautuu sitten kaiuttimesta eteenpäin lähtevään aaltoon epäedullisessa vaiheessa aiheut taen jyrkkiä kuoppia alarekisteriin. Muutos kolmitiestä kaksitiehen puolestaan pakkaa alemman keskialueen täydemmäksi ja perinteiseen amerikkalaiseen tapaan vinyyliä ja autoradiota varten optimoitu miksaus jämäköityy mukavasti. Tilat ja dynamiikka välittyvät ilmeikkäinä, kriittiset lauluraidat ja akustiset soittimet luonnollisen tuntuisina. Nyt kokeilussa oleva Trio11 Be:n soveltuvuutta arvioitaessa pitääkin huomioida se, voiko kaiutinparin sijoittaa käyttötilassa siten, että sen omaa subwoofer-ominaisuutta voi oikeasti hyödyntää. Käytännössä tämäkin piirre perustelee soveltuvuutta isoon tarkkaamoon, jossa kaiuttimen ympärille jää riittävästi vapaata tilaa. Tai rajata kaiutinparin toistosta kriittistä taajuutta alemmat bassot kokonaan pois ja sijoittaa niitä toistava erillinen subwoofer niin lähelle seinää, ettei vastaavaa kumoutumista pääse syntymään. Kerrassaan vakuuttavat kaiuttimet! u S e in ä 1 aallonpituus 1/4 aallonpituutta Summa = Äänilähde Suora ä än i H ei j a s tu va ää ni Oikeanpuoleisista jakeista ylempään liitetään jalkakytkin Focus-kuuntelun valintaa varten, alemmasta ohjaussignaali jaetaan toiselle kaiuttimelle. Tyypillisenä ratkaisuna onkin siirtää kaiutinpari joko niin lähelle seinää tai niin kauas siitä, että ilmiö paikantuu vähemmän haitalliselle taajuusalueelle. Aallonpituus = nopeus / taajuus Kun äänen nopeus on 343 m/s ja taajuus 100 Hz, saadaan aallonpituudeksi 3,43 m. Kuuntelu on helppoa ja nautittavaa. 44-45 Focal Trio.indd 45 29.3.2020 13.23
Kun käyttökin on yksinkertaista, ei jossiteltavaa jää. Signaalitasot eivät silloin kuitenkaan osu ihan nappiin. 46-47 Audient EVO.indd 46 29.3.2020 15.00. Henkilökohtaisen työpisteen kalustamiseen Evo 4 soveltuu erinomaisesti. Varsinaista apumikseriä Evo-applikaatiossa ei ole, ja ääntä kyllä tulee Evon kautta itse asiassa vaikka apuohjelmaa ei avaisikaan. Pääpiirteissään Evo keskusteli kyllä sujuvasti sekä USB-C:n että USB 2.0 -liitännän kautta kahden eri-ikäisen Macin kanssa (OS10.13.6, High Sierra) jo nyt, uuden päivityksen myötä varmastikin vielä sujuvammin. , re gi st er ed in th e U. Evo poimii USB-väylästä sekä tarvitsemansa käyttövirran että kondensaattorimikrofoneille tarvittavan phantomin. Oma miksaus löytyy siitä väliltä, ja kokonaisvoimakkuus säädetään erikseen. Evo keskustelee tietokoneen kanssa muillakin tavoilla. Omaan käsisäätööni verrattuna Smartgain asettelee tasot huomattavan varovaisesti, mutta toisaalta pelivaraa onkin sitten yllin kyllin ilman säröytymisen vaaraa. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient EVO 4 – pikkunäppärä audiosovitin Kaksi kanavaa sisään, kaksi ulos. USB-C tietokoneelle, balansoidut lähdöt monitoreille sekä linja/mikrofonikäyttöön sopivat tulot. Hieman viilattavaa Evon applikaatiossa vielä ilmeni, mutta tehtaalla otettiin palautteesta tiukka koppi, tutkittiin journalistin bugiepäilyt ja ryhdyttiin korjaustoimiin. Applikaatio tukena Evo 4 kaipaa toimiakseen applikaation myös Macilla. Kyllä Audient asiansa osaa. Käytännöllinen ominaisuus esimerkiksi haastatteluiden tai videoiden teossa. Tulokanavien tasot voi kyllä säätää manuaalisesti, mutta asian voi jättää myös Smartgain-automatiikalle, joka kuulostelee tulosignaalia ja optimoi asetukset sen mukaan. Jakit kuulokkeille ja instrumentille ovat etulevyssä. Suora monitorointi ja yksinkertaiset toiminnot, mitäs se muusikko tai podcastaaja muuta tarvitsisi. Siinä missä nelonen on selkeästi yksin nikkaroivan apuri, kahdeksikko käy jo muutaman hengen sessioon. Automatiikkaa sekin, kuten etulaidan instrumenttitulon kohdalla: kitaratai bassopiuhan kytkeminen jakkiin mykistää takalaidan mikrofoni/linjatulon ykköskanavasta ja valitsee samalla käyttöön soittimelle varta vasten suunnitellun JFet-etuasteen. Tulosignaalin suora monitorointi on sekin tehty simppeliksi: napin painalluksella kansilevyn data-potikka muuttuu balanssisäätimeksi, jonka yhdessä ääressä kuunnellaan vain Evon tulokanaviin kytkettyä signaalia ja vastalaidassa pelkästään tietokoneelta tulevaa ääntä. an d ot he r co un tr ie s 46 www.riffi.fi 2/2020 Audient EVO 4 USB-väylään liitettävä äänikortti • kaksi mikrofoni/linjatuloa (+48 V phantom) • JFet-etuaste instrumenttikäyttöön (1.-kanava) • SmartGain-tasonsäätöautomatiikka • tasonsäädöt myös DAW-ohjelmasta • balansoidut monitorilähdöt • kuulokeliitäntä • LoopBack-toiminto • käyttövirta USB-väylästä • ilmoitettu dynamiikka-alue 113 dB • kohinaetäisyys -127 dB Mic Pre EIN • ilmoitettu kokonaislatenssi 4 ms • 16tai 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • näytetaajuus 44,1 – 96 kHz • hinta: 128 e Lisätiedot: Intersonic Puh. Toistovoimakkuuutta voi säädellä tietokoneen vakionäppäimillä, ja mikrofonivahvistimien asetuksetkin voi tehdä DAW-ohjelmassa, jossa ne voi tallentaa osaksi jotakin tiettyä sessiopohjaa. S. Varustelu on niukka, mutta asiallinen. KH 420 10" Midfield Monitor KH 310 8 ¼" Nearfield Monitor KH 120 5 ¼" Nearfield Monitor KH 80 DSP 4" Nearfield Monitor KH 750 DSP 10“ Subwoofer The Perfect Supplement Full information about the complete monitor line at www.neumann.com With optional iPad®-App*: Setup, room alignment and operation of any Neumann stereo system | X-Over optimization and phase linearization | Lip sync and time-of-flight delay *for KH 120/310/420 these functions require a KH 750 DSP THE NEUMANN KH MONITOR LINE iP ad ® is a tr ad em ar k of Ap pl e In c. Monitoroinnissa on valittava joko kaiuttimet tai kuulokkeet – luurijohdon liittäminen jakkiin mykistää nimittäin monitorilähdöt. Macin Äänija Midi-asetuksista Evolle puolestaan valitaan näytetaajuus (44,1 – 96 Khz) ja muunnosten bittimäärä (16 / 24). Evo 4 on tehty helpoksi. Applikaatiosta aktivoidaan myös Evon Loop Back -toiminto, jolla tietokoneelta saapuva ääni saadaan peilattua tallennettavaksi materiaaliksi. Mikrofonivahvistimet kuulostavat terveiltä ja niissä on miellyttävällä tavalla iso ääni, eikä JFet-etuaste instrumentille ole lainkaan hullumpi linjasoitossa. Sanalla sanoen audiolaatu on erinomainen, ja talteen saa monoa, stereota tai kahta eri monosignaalia samanaikaisesti. 010 841 4150 • www.intersonic.fi T ammikuussa esitelty Evo 4 saatiin testiin tuoreeltaan, ja lehteä painokuntoon laiteltaessa oli Evo 8 -sisarmallikin jo tuloillaan
S. KH 420 10" Midfield Monitor KH 310 8 ¼" Nearfield Monitor KH 120 5 ¼" Nearfield Monitor KH 80 DSP 4" Nearfield Monitor KH 750 DSP 10“ Subwoofer The Perfect Supplement Full information about the complete monitor line at www.neumann.com With optional iPad®-App*: Setup, room alignment and operation of any Neumann stereo system | X-Over optimization and phase linearization | Lip sync and time-of-flight delay *for KH 120/310/420 these functions require a KH 750 DSP THE NEUMANN KH MONITOR LINE iP ad ® is a tr ad em ar k of Ap pl e In c. an d ot he r co un tr ie s 46-47 Audient EVO.indd 47 29.3.2020 15.00. , re gi st er ed in th e U
Valmistajan saatesanojen mukaan kyse on SSL:n 80-luvun miksereille ominaisesta soundista, joka niissä muodostui koko signaalitien matkalla, ja koostui niin tulokanavien ja summausvahvistimien kuin kompressoreidenkin osalta pikkuhiljaa kumuloituvasta harmonisesta säröstä ja tietynlaisesta diskanttikorostuksesta. Näytetaajuuden ja koodin bittimäärän suhteen SSL 2+ on suurpiirteisesti kuvattuna kaikkiruokainen. Järjestely ei vastaa monipuolisuudessaan niitä audiosovittimia, joissa suoran monitoroinnin panoroinnit ja voimakkuudet asetellaan tietokoneelle asennetulla applikaatiolla, mutta pääsääntöisesti tämä toimii käytännössä kyllä vallan mainiosti. Vahvistusta kanavissa riittää ja etuasteiden soundi on roteva ja tarkka: ei äärimmäisessä mieTEKSTI: LAURI PALOPOSKI SSL 2+ – plussaa, plussaa… Nyt on kietaistu kaksi herkkua samoihin kääreisiin, kun nykyaikaisten etuvahvistinten soundin pitäisi napin painalluksella vastata 80-luvun maineikasta SSL 4000 -sarjan mikseriä. Neljä Koo on plussaa SSL 2+ kuulostaa vakuuttavalta. Kanavakohtaisesti valitaan sekin, haluaako äänittää SSL:n nykyaikaisten etuasteiden kautta sellaisena kuin ne ovat, vai kaipaako soundi 4K-kytkimen takaa löytyvää kasarinostetta. Automatiikkaa ei tämä laite tarjoa. Tuloista suoraan monitoroitavan signaalin ja tietokoneelta kuunneltavan materiaalin keskinäinen suhde määritellään portaattomalla balanssisäätimellä, ja haarukka ulottuu pelkästä tulokanavien kuuntelusta vain tietokoneelta tulevan materiaaliin tarkkailuun. Windows-puolella käyttö vaatii ensin ajurin asennuksen, mutta se lienee pc:n käyttäjille tuttua huttua. Solid State Logicin SL:n lähtökohta on, että äänittäjä osaa ja haluaa säätää kaikki asetukset itse kohdilleen. Mikäli tallennetaan stereona, voi suoran monitoroinnin nap saut taa vastaavaan formuun, jolloin ykköskanava on vasen puoli ja kakkonen oikea. Kuuntelubalanssi määräytyy suoraan etuvahvistinten voimakkuuksilla ja molemmat kanavat sijoittuvat keskelle. Kahden tulokanavan ja neljän lähdön kapasiteetti tekee stereoäänityksen ohella mahdolliseksi myös itsenäiset kuuntelumiksaukset tarkkaamon kaiuttimille ja kuulokkeisiin, eikä parin kanssa työskennellessäkään tarvitse neuvotella kompromissia balansseissa. Jos ollaan samassa huonetilassa artistin kera, voi kaiutinkuuntelusta myös luopua kokonaan, sillä fyysisiä luurilähtöjäkin on kaksi. Tietokoneeseen SSL 2+ kytketään USB:n kautta ja paketissa on kaapelit sekä USB-Cettä USB 2.0 -liitännöille. Kumpaankin tulokanavaan voi kytkeä mikrofonin tai linjatason signaalin, ja kumpikin etuaste muuttuu kytkimen painalluksella instrumenttikäyttöön soveltuvaksi. Jos äänitetään kahta erillistä monosignaalia, ei monitoroinnissa ole niiden keskinäiselle voimakkuudelle erikseen säätöä eikä panorointia. Ja kaupanpäällisiksi saa vielä ladata pinkan Oxford-sarjan plug-in-efektejäkin mukaan. Sen lisäksi kummallekin kuulokeliitännälle on itsenäiset volume-säätimensä ja kaiutinkuuntelulle vielä omansa. 48-49 SSL2.indd 48 29.3.2020 13.26. Perinteinen mittarointi ohjaa tasojen säätöä ja kuuntelulle on omat hanikkansa. Laitteella on esimerkillisen hyvä itsehillintä, kaapelin liittäminen tai irroittaminen tietokoneen ollessa päällä ei aiheuta minkäänlaista pauketta, eikä purkki lähetä mitään häiriösignaalia myöskään kanavien phantom-kytkimiä käytettäessä – audioyhteys aukeaa siististi ja hiljaisesti vasta, kun tilanne on asettunut levolliseksi. 48 www.riffi.fi 2/2020 S SL 2+ toimii Macissa plug & play -periaatteella, eikä vaadi minkäänlaista apuohjelmaa tuekseen. Plug-init onkin tarkoitettu tietokoneessa audion tallennukseen ja muokkaukseen käytettävän DAW-ohjelman lisävarusteluun
Selkeä kattaus tekee käytöstä helppoa ja nopeata, mukana toimitettavat oheisohjelmat tukevat toimintaa ja ruokkivat tekemisen intoa. Ihmisääneen 4K tuo sopivaa röyhkeyttä, jolla diplomaattisempikin esitystapa saa tarpeen tullen ripauksen määrätietoista pyrkyä eturiviin päästäkseen. Jonka jälkeen niistä luopuminen saattaa kyllä tehdä tiukkaa, sen verran koukuttavia työkaluja joukossa nimittäin on. – plussaa, plussaa… Kylkiäisinä ohjelmisto poikineen Solid State Logic paketoi kaksplussan mukaan melkoisen määrän ohjelmistotuotteita – sekä muiden tekemiä että omiaan. www.riffi.fi 2/2020 49 Solid State Logic SSL 2+ Kaksikanavainen audiosovitin USB-väylään • kaksi mikrofoni/linjatuloa, +48 V phantom • molemmat tulot sopivat myös instrumenttikäyttöön • balansoitu stereolähtö (1–2) tarkkaamokaiuttimille • balansoitu stereolähtö (3–4) tallentimelle, tai kuulokkeille • kaksi stereofonista kuulokelähtöä • midi in & out • 24-bittiset A/D ja D/A-muunnokset • näytetaajuus 44,1–192 kHz • hinta 289 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Sekä juuri vokalistisiin kohteisiin muovaillun ekvalisaattorin sävynmääritykseen. Esimerkiksi Vocalstrip 2 sisältää kompressorin ja expanderin lisäksi tarkoituksenmukaiset dynaamiset suotimet, joilla SSL 2+ on kompakti kotipesän audiosovitin tai reissureppuun mahtuva työkalu, jolla yhden tai kahden raidan tallennus sujuu ammattilaadulla ja vaivattomasti. u lauluraidalta siivotaan käärmeässät ja kiusalliset puhalteet (klusiilit). Kanavien 4K-kytkimillä soundiin saa sitten vielä kokonaan uuden väänteen. Ohjelmat saa ladattua vapaasti käyttöönsä, kunhan on ensin rekisteröinyt laitteen sarjanumeron SSL:n sivustolla omalle käyttäjänimelleen. Soundissa on mellevää paksuutta ja innostavaa juurevuutta. Testin yhteydessä latasin omalle koneelle vain SSL:n omat Oxford-sarjan plugit, joista Vocalstrip 2 sekä Drumstrip tulevat pysyvän käyttöoikeuden kera, kun taas kahdeksan muuta plugia aukeavat kuuden kuukauden mittaiselle koejaksolle. Teräskielisen akustisen sointiin 4K antaa ekstra-annoksen säihkettä, ja sen avulla esimerkiksi virvelin ylämikinkin kautta irtoaa sävykästä ylärekisteriä, joka nostaa maton sähinän esiin korvia riipimättä. Lauluja rumpukanava-plugit ovat itsessään jo rahanarvoisia etuja, vaikka käytössä olisi täysin varusteltu audiontallennusja käsittelyohjelma jo entuudestaan. Siellä tekstuuriin tulee tietynlaista rosoa ja rouheisuutta, joka saattaa olla juuri se sopiva mauste silloin, kun putipuhdas ei ole ihanteellinen soundi. Instrumenttisovitus on sekin onnistunut, eikä suoraan boksiin kytketty kitara tai basso kuulosta ultradiskanttiselta, kuten linjasoitossa usein tuppaa käymään. Jollei ole, niin nyt sellaista voi makustella rauhassa, kun SSL 2+:n myötä lohkeaa käyttöoikeus varsin mellevillä plugeilla ladattuun Pro Tools First -ohjelmaan, jonka vaihtoehtoehtona tai täydennyksenä tarjotaan myös Ableton Live Lite. Channelstripien ideana on eri käyttötarkoituksiin optimoitujen kokonaisuuksien koostaminen valmiiksi, DAW-ohjelman kanavainserttiin sopiviksi kokonaisuuksiksi. Äänilähteestä riippuen se hahmottuu päällimmiltään preesens-alueen korostukseen ja ylemmän diskantin ilmavuuteen, mutta tarkemmalla kuuntelulla vaikutuksia löytyy alemmistakin rekistereistä. 045 729 2930 • kaapo@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu lessä hifistynyt vaan pikemminkin poppiin tai rokkiin reuhakkaasti kallellaan. 48-49 SSL2.indd 49 29.3.2020 13.26. Mainio paketti. Toisaalta sama rouhe ei välttämättä ole eduksi äkkijyrkkiä alukkeita tykittäville ja kapealla spektrillä soiville perkussioille, joiden iskevyyttä ilmiö saattaa rispaannuttaa. Native Instruments on sidottu sekin mukaan pakettiin, Hybrid Keys & Komplete Start avaavat tullessaan yli 2000 soundin kirjaston, jolla musiikin teossa pääsee jo reippaasti alkua pitemmälle. Osa ohjelmistoista vaatii lisäksi iLok-tiliä käyttöoikeuksien valvontaa varten
Toisaalta soundin voi kaventaa äärimmäisen keskialuevoittoiseksi, kuin pitkän tunnelin päästä kuuluvaksi. Kerrassaan nappilaukaus Arturialta. Kaiutettua signaalia varten on vielä erikseen sekä bassoettä diskanttikorjain, joiden tehokkuus on peräti 24 desibeliä kumpaankin suuntaan. REV Plate-140:n ytimenä on loistavasti koodattu mallinnos ja yksinkertaiset, mutta tehokkaat säädöt sen muunteluun. 0207 282 200 • www.emnordic.fi A rturian EMT-mallinnos ei lasihelmillä koreile. Bassovaimennin puolestaan siivoaa kaiulle syötettävästä signaalista alarekisterin röhnät tehokkaasti ja nimellisen rajataajuuden voi nostaa aina 750 Hz:n lukemaan asti. Kätketyt aarteet Varsinaisen naamataulun alle aukeaa klikkaamalla REV Plate140:n toinen säätimistö. Se tuo lauluun rockin varhaisvuosilta tuttua kapinaa ja antaa rummuille rosoa ja särmää. Pre-delay viivästää kaiun pelmahdusta enimmillään 250 millisekunnin verran ja asetusta voi muuttaa yhden millisekunnin portaikolla. Kun kummallekin voi asettaa rajatajuuden hyvin laajassa haarukassa, pääsee soundia muovailemaan niilläkin todella monipuolisesti. Toinen oleellinen yleisilmeen muokkaaja on Width-säätö, jolla päästään hyvin kapeasta monosta erittäin laajaan stereoon. Joka tapauksessa se antaa miksaajalle vielä yhden ässän hihasta kaivettavaksi, kun soundi kaipaa jotain hieman määrittelemätöntä mausteekseen. Ilmaisu ei rajoitu kuitenkaan kolmeen eri peruskaikuun eri mitoissaan, sillä jokaisen käyttäytymiseen vaikuttaa Drive-säätö, jolla soinnin tiheyttä saa hallittua. Kun Drive ja Width otetaan yhteiskäyttöön, saadaan yhdessä ääripäässä aikaan todella leveä ja ilmava kaiku, joka ei tuki miksausta lainkaan, vaan luo kaiutettavan äänen ympärillä puhtaan ja kuulaan auran. Jälleen kerran asetuksen mielekkyys riippuu musiikin tyylistä, kaiutettavasta äänestä ja ympäröivästä miksauksesta. Valittavana on kolme erilaista peruskaikua. Kolmas lisälohkon säätö on modulaatio, jolla saa joko kaiulle syötettävän tai kaiutetun äänen vellomaan maltillisesti. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Arturia REV Plate-140 – presiis näin Kyllä yksi kunnon kaiku on parempi kuin pussillinen… 50-51 Arturia.indd 50 1.4.2020 18.35. Kevyillä asetuksilla kaiku on eteerisempää, isoilla annostuksilla tanakampaa ja rehevämmin soivaa. 50 www.riffi.fi 2/2020 Arturia REV Plate-140 EMT-levykaiun mallinnos • plug in -efekti PC:lle ja Macille • AAX-, AUsekä VST-formaatit • hinta 99 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Arturian pätevästi toimiva leveyden säätö antaa kaiun käyttäjälle myös erinomaisen mahdollisuuden rajata efektiä hallitusti tietylle sektorille leveyssuunnassa, jolloin vaikkapa omille puolilleen panoroidut särökitarat saa pidettyä karsinoissaan ja kokonaiskuvan niiltä osin selkeänä. Jo pelkästään kahdella ensimmäisellä voi jälleen muovata kaiun ilmettä todella ratkaisevasti. Erot kahden ensimmäisen kaikutyypin välillä huomaa selkeimmin lyhyillä kaikuajoilla, sen sijaan modernin version sähisevän kaiun tunnistaa sitä helpommin mitä pitempää kaikua käytetään. Vastakkaisessa ääressä on tiukasti pakattua rähinää, kuin kellariklubin kivisten seinien tylyä jylyä. Klassisen levykaiun rinnalla on iskevämmäksi nimikoitu versio samasta aiheesta, ja toiseen suuntaan valitsinta naksautettaessa löytyy moderni tulkinta teemasta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että säädön muuttaminen lennossa aiheuttaa maukkaan vouvauksen tai röhähdyksen kaiussa, siitä riippuen pidennetäänkö viivettä vai lyhennetäänkö sitä. Käyrän saa esimerkiksi hymyilemään aivan pidäkkeettä, jolloin kaiku kumajaa matalalla ja sihisee ylhäällä. Valitsin ei kylläkään naksahda – kuten kaikki muutkin laitteen virtuaalikytkimet, se toimii täysin häiriöttömästi ja huomaamatta
Audiosignaalia Vio W10 ottaa toki vastaan myös analogisena, joko linjatai mikrofonitasoisena. Puuhaan tarvitaan RDNet-verkko sekä Auroraapplikaatio. Verkon kautta kaiuttimille voi jakaa kontrollidatan lisäksi myös digitaalista audiota. Suoraan paketista otettaessa valittavana on neljä perussuuntausta, Standard, Narrow, Wide ja Far, joista kolmeen viimeksi mainittuun on erikseen vielä 120 Hz:n rajataajuudella toimivalla bassoleikkurilla muokattu versio erikseen. Levyyn upotettu kiertokytkin on hiukan huteran oloinen, mutta eipä tuota kovin massiivisella työkalulla tarvitsee kääntääkään. Jos toimitaan yhdellä tai kahdella monitorilla, suuntauksen valinnat hoituvat suoraan monitorin kylkeen upotetusta hallintapaneelista. 50-51 Arturia.indd 51 1.4.2020 18.35. Tässä vaiheessa uskaltaa kuitenkin jo arvioida, että tyhjästä ei olla nyhjäämässä, kyllä DB Technologies on vainunnut vissin jujun kehittää perinteistä lavamonitorointia käytännöllisellä tavalla. Keikankestävällä maalipinnalla viimeistelty puukotelo on muotoiltu niin, että liitinpaneeli on sopivasti suojassa kolhuilta, ja samalla koppa tarjoaa luontaiset kouranpaikat ilman erillisiä kahvoja. Ohjaus DSP:llä vaikuttaa silti myös jonkin verran kuultavan äänen sointiin, etenkin kapealla keilalla operoitaessa. Näin saadaan kokonaisuus pidettyä matalana ja kyljelleen kaadettua ”pilaria” ohjailemalla päästään käsiksi edellä mainittuun suuntaavuuden muunteluun. www.riffi.fi 2/2020 51 DB VIO W10 Aktiivinen kulmamonitori verkko-omnaisuuksin • 2-tierakenne • yksi 10" bassoelementti • neljä 4" keskialue/diskanttielementtiä • toistoalue 58 Hz – 15 kHz (-10 dB) • toistoalue 68 Hz – 14 kHz (-6 dB) • neljä eri suuntaavuutta, Std, Narrow, Wide ja Far • ylipäästösuodin, rajataajuus 120 Hz (Narrow, Wide ja Far) • maksimiäänenpaine 126 dB SPL • 24 bittiset A/D-muuntimet • näytetaajuus 48 kHz • voidaan liittää digitaaliseen RDNet-verkkoon • ohjattavissa Aurora Net -applikaatiolla • hintaluokka 1600 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Kun aikaa kuluu ja kehitys kehittyy, saamme jopa molemmat, kuka ties. Idea on tuttu saliäneen puolelta, tässä kehityksen hedelmiä tarjoillaan nyt sitten esiintyjille. Kartioelementeillä on etunsa VIO W10 on uusi tuote ja niin on sen ohjaamiseen koodattu Aurora-applikaatiokin, joka testin aikana oli ladattavissa vasta beta-versiona. Ja sellaiselle on tilausta, kun kaikissa tilanteissa korvanapit eivät kuitenkaan ole se automaattisesti parempi tai mahdollinen ratkaisu. Suuntauksen muokkaus tekee kuulohavainnon perusteella sen mitä valmistaja lupaakin. Hahloon ujutettu kynnenpää tai plektran kärki riittää asetuksen muutokseen. Evoluution tässä vaiheessa ilahdutti monitorin pätevä perussoundi, josta puuttui lajityypille ominaisen, yksittäisen diskanttielementin ja torvisuuntaimen tyypillinen pisteliäisyys. Valitsin suuntauksen vaihtoon on sijoitettu liitinpaneeliin. Elementtejä suojaa jämäkän tyylikäs metalliverkko ja sen alle laitettu avosolukkoinen vaahtomuovi pölyja roiskesuojaksi. W10:n neljän pienen elementin toistama yläkerta soi tasaisemmin ja pakottomammin. Jos kattaus on isompi, alkaa etähallinta varmasti houkuttaa. 010 320 7300 • www.f-pro.fi TEKSTI: LAURI PALOPOSKI D B Technologies on varustanut VIO W10:n DSP-prosessorilla, jolla tavanomaisten parametrien lisäksi voidaan hallita kaiuttimen säteilykuviota. Soundillisesti VIO W10:n leveät keilat kuulostivatkin paremmilta ja käyttötilanne ratkaissee sen kumpi on arvokkaampaa, suuntauksen manipulointi vai hifimpi soundi. Suotimen jyrkkyydestä ei käyttöohjeessa ole mainintaa, mutta eron kyllä huomaa, kun siirtyy täyden kaistan asetuksesta karsittuun bassotoistoon. u DB VIO W10 – uutta kulmaa kehiin Vain 13,5 senttimetrin korkuinen lavamonitori ei tunge kuvaan TV:ssä, eikä varjosta eturivin näköalaa teatterinkaan estradilla. Kekseliäs rakenne VIO W10 on varustettu yhdellä kymppituumaisella bassokaiut timella ja neljällä nelituumaisella pikkuelementillä
Jori Ahl kertoo: – Kerran odotti monen tonnin tilaus aamulla koneella. Yrityksen liikevaihdosta suurinpiirtein kolmannes kertyy yhteisömyynneistä – kouluista, varuskunnista ja seurakunnista. Toinen kolmannes muodostuu kivijalkamyymälän asiakkaista ja loppuosuus monenlaisia tunteita herättävästä verkkokaupasta. Ja sitten asiakas soittaa, että olenkohan mä tilannut teiltä jotain, kun olin viime yönä kännissä… Perutaan koko homma! – Onneksi soitti heti aamulla, ettei ehditty edes pakata vielä, tuikkaa Sari Ahl väliin. Tuloksena on paketille turha reissu määränpäähän ja takaisin, kauppiaalle vaivaa ja rahan menetys postikuluihin. Erehtyminen itsessään on inhimillistä ja vääriä tuotteita tilataan toisinaan myös päiväsaikaan ja selvin mielin. Jori tunsi tavarantoimittajia ja lähti ostosreissuille puhemieheksi. Ensituntumaa musiikkilaitteiden kauppaan toi kamoja hankkivien kavereiden jeesailu 80-luvulla. Miten tämä sitten oikein sovitetaan siihen kestävän kehityksen tavoitteeseen, aprikoi Sari Ahl. Perheyrityksen taival alkoi 30 vuotta sitten vaatimattomasti autotallista, ja uskoa Ahlin yrittäjäpariskunnalla on myös jatkoon. Tosin joskus unohtuu, että oikeuksiin kuuluu myös tiettyjä velvollisuuksia. – Ei sitä laitetta voi keikoille ottaa kokeiltavaksi ja sitten palauttaa kolhittuna, Jori muistuttaa, joskin myöntää samalla, että kauppias on yleensä näissäkin tapauksissa se joustavampi osapuoli. Ensin puraisi hifikärpänen rajusti, sitten kuvaan tulivat PA-laitteet – jonkunhan piti niistäkin huolehtia. Illan mittaan kotisohvalla ostohousuja ylleen kiskonut asiakas esimerkiksi saattaa yllättää lopulta itsensäkin. St. – Jopa Joulupukki on meidän asiakas! On lähetetty pakettia Korvatunturille, kertoo Sari Ahl nauraen. – Kuluttajansuoja on parantunutkin nettikaupan myötä: ei ennen ollut vastaavaa mahdollisuutta palauttaa ostoksia, toteaa Jori Ahl – Ihmisten ostokäyttäytyminen on samalla muuttunut: ennen ei kehdattu palauttaa, nykyään se on ihan normikäytäntö. Suurin osa nettikaupasta sujuu onneksi molemminpuolisessa hyvässä hengessä, ja voittajia ovat silloin sekä asiakas että kauppias. 52 www.riffi.fi 2/2020 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Yritys kasvoi ja puoliso Sari tuli firman palvelukseen mukaan 1997. Asiakaspalvelu on molemmilla hyppysissä ja lisäkäsiä palkataan tilanteen mukaan. Nyt St. Paul’s Sound perustettiin kahden ystävän kanssa 1990. 52-53 Aamukahvilla 220.indd 52 1.4.2020 17.42. Operointi netin kautta avaa myynnille mahdollisuuksia laajemmalle alueelle, mutta isolla troolilla haalatessa pintaan nousee toisinaan kaikenlaisia sattumia. Keikkailua Onesimus-yhtyeen kanssa kesti parikymmentä vuotta ja se poiki myös Gospelin Suomen mestaruuden Mäntsälässä 1998. Palautettavan tavaran pitäisi olla uutta vastaavassa kunnossa ja suotavaa olisi, että myös pakkaus suojakääreineen lähetetään ehyenä takaisin myyjälle. Jaetut vastuut Työnjako perustuu luontaisiin taipumuksiin ja koulutukseen: Sari hoitaa firman hallinnon sekä markkinoinnin Jorin keskittyessä tekniseen puoleen ja tuotteisiin. Paul’s Soundin nykyinen tukikohta avarine myymälätiloineen, varastoineen ja toimistoineen. Aamukahvilla TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI K osketinsoittajana paikallisissa kuvioissa touhunnut Jori Ahl kuvaa itseään laitehulluksi, jota kiinnosti jo nuorena ääni. St. Paul’s Sound – musiikkikauppaa vuodesta 1990 Uusi komea hallirakennus Nummelan Veikkoinkorven teollisuusalueella on St. Tylsintä on, jos tuotetta ei edes noudeta postista. – Satasen tai kahden tuotteesta siinä menee se myyntikate, eikä ihan riitäkään, toteaa Sari. Paul’s Soundin valikoimissa on 300 tuotemerkkiä ja palvelualueena koko Suomi
Uusi liiketila luo uusia mahdollisuuksia niin kivijalan asiakkaille kuin nettikaupankin toimintaan. Kaupalle jäävä osuus ohentuu joka sektorilla, ja sen seurauksena kauppiaankin pitäisi pystyä koko ajan myymään enemmän saadakseen toiminnan kulut katettua ja palkan itselleen. Joskus asiakkaalla on hyvinkin erikoisia käsityksiä oikeuksistaan. Selvää on, että tietty osa ihanteellisuutta ja hyvän äänen vaalimista on tallella myös vapaa-ajalla. Ehkä oltiin vähän idealistejakin sen suhteen ja haluttiin parantaa maailmaa. – Kerran on kuluttaja-asiamiehen toimistolta kysytty lopulta, että eikö me vaan voitais antaa rahat takaisin sille asiakkaalle, että päästään kaikki eroon koko jutusta. Jonkin määrän pettymyksiä kauppias joutuu silti nielemään. www.riffi.fi 2/2020 53 Elinkeinonharjoittaja ei voi riskeerata mainettaan kevyin perustein, ja neuvottelemalla löytyy useimmiten molempia tyydyttävä ratkaisu. tymiskulmaan. 52-53 Aamukahvilla 220.indd 53 1.4.2020 17.42. Netti tekee hintojen vertailun asiakkaalle helpoksi, ja suuret kansainväliset toimijat pystyvät omilla volyymeillään puristamaan niitä alaspäin. Että mummot takapenkeilläkin kuulisivat mitä se pappi puhuu. Paul’s Soundin hallimyymälässä on korkeutta hulppeat kuusi metriä, ja esiintymislavalla päästään tuoteesittelyiden lisäksi järjestämään vaikka videoitavia minikonsertteja. Striimauksen sijaan kauppias kuuntelee mieluiten vinyylejä. Toisinaan asiakkaan vahva näkemys ohjaa ostopäätöksiä kuitenkin aivan eri suuntaan. – Jos mä menen itse ostamaan urheiluliikkeestä suksipakettia ja sitten siellä asennetaan kaupan päälle siteet paikoilleen ja voidellaan pohjatkin valmiiksi, niin enhän mä nyt kysy sen jälkeen, että saako nämä nyt edullisemmin. Jori kertoo jälleen esimerkin: – Alle 300 euron mikkikaapelia mä en osta! Se onkin sitten toisenlainen haaste, joka vaatii kauppiaalta jälleen herkkyyttä ja vaistoa eläytyä asiakkaan lähesSt. – Kolminkertainen määrä tavaraa pitäisi nyt pystyä myymään. Jotain on silti säilynyt vuosikymmenten läpi täysin muuttumattomana, kiinnostus laitteisiin: – Edellen on kiva olla hienojen laitteiden kanssa tekemisissä! Nytkin kun avataan asiakkaan kanssa laatikko, jossa on kolmen tonnin mikki: VAU! Ja se ääni kaiken kaikkiaan, täydellisen soundin metsästys… Tähän väliin Sari Ahl toteaa, että yhtenä alkuaikojen motiivina ei kyllä ollut mikään täydellinen ääni vaan pikemminkin edes kunnollinen ääni. Oikeastaan sen hinnanhan pitäisi olla korkeampi silloin kun saa päälle ekstrapalvelua. Ensin väännetään kauppiaan kanssa, ja jos tulos ei miellytä, haetaan tukea viranomaiselta. Ja lopuksi tingataan Kaupankäynti on muuttunut 30 vuodessa kovasti. Että mikäs tässä nyt olisi se viimeinen hinta, kun me ollaan näin monta tuntia tässä juteltu mukavia ja ollaan vähän niinkuin kavereitakin jo. – Niin kauan kuin jalka liikkuu, on koetettava pysyä mukana. Ja suhtautuu yrittäjyyteen samalla ponnella kuin nuorenakin. Ja Jori jatkaa: – Se äänentoisto siihen aikaan, 80-luvulla, oli todella surkea etenkin luterilaisissa seurakunnissa. Takaisin on pitänyt ottaa reissussa rähjääntynyttä tavaraa, joskus taas paluupaketista pölähtää kotieläimen karvoja tai kuulokkeiden pehmustetyynyt on savustettu vaihtokuntoon tupakoimalla. Jori vertaa yrityksen alkuaikoja nykyhetkeen. Sitä vaatii myös toisinaan asiakkaiden äärimmäisyyksiin jalostama tinkaus. Ei se aika kauppiaallekaan ole ilmaista. No ei se käy, jos ei asiakas kuitenkaan halua palauttaa sitä reklamoimaansa tuotetta meille! Rahat saa takaisin, kun tavara palaa, Jori Ahl toteaa hiukan huvittuneena muistellen
Aihe jäi kuitenkin kiinnostamaan, ja tämä toimi eräänlaisena lähtölaukauksena kandidaatintyölleni digitaalimiksereistä ja eritoten niiden ekvalisaattoreista. ••• Pidän hauskana yksityiskohtana myöhemmissä tapahtumissa sitä, että Reima vastavuoroisesti siirtyi muutama vuosi sitten töihin Msonicille ja lehteen jäi kolumnin mentävä tila, johon sitten minä lähdin kokeilemaan. En toki usko olevani ainoa, joka oli nämä piirteet huomannut. Toisaalta myös viime vuonna pienyrityksessämme oli ensimmäinen TET-harjoittelija. Reima piti luennon Sibelius-Akatemialla viitisen vuotta sitten, jonka jälkeen jäin juttelemaan toviksi ja pyysin Saarista lukemaan läpi kandityöni. Esimerkiksi raportti Ben Granfeltin livelevyn teosta sekä bassovahvistimien samoin kuin työasemasyntikoiden testit tuli tutkailtua pieteetillä, ja kyseinen lehti tuli myöhempinäkin vuosina luettua monesti uudestaan. Olen yleensä lukenut lehden takakannesta alkaen, päättyen etusivulle. ••• Reima Saarisen kolumnit olivat aina tarkan tutkailun kohteena Riffi-lehdessä. Havaitsin lehden osoitetiedoista, että asun muutaman sadan metrin päässä toimituksesta. Siinä sivussa tuli opittua perusteet monista asioista, kuten miten pakettiautoa lastataan ja miksi niin tehdään. ••• Hieman alle kymmenvuotiaana iskin silmäni mielenkiintoiseen julkaisuun Helsingin Stockmannin lehtiosastolla. Kuulin jälkikäteen, että monet kaverini olivat päätyneet merkittävästi yksiulotteisempiin tehtäviin omissa harjoittelupaikoissaan. Rohkaisin mieleni ja soitin päätoimittajalle tiedustellakseni, josko voisin suorittaa harjoitteluni lehden toimituksessa. Ideoitiin siinä juttusarjaa kotimaisista audiolaitevalmistajista, mutta osaltani juttusarja taisi jäädä yhteen artikkeliin sillä kertaa. Näistä raportoitiin maahantuojien edustajille ja seuraavissa ohjelmistoversioissa toiminta oli jo paljon perinteisempää. 23 vuotta Riffiä 54-59 Finale 220.indd 54 1.4.2020 17.43. Joitakin irtonumeroita tuli hankittua sen jälkeenkin ja viimeistään 2000-luvun alusta lähtien lehti on tullut säännöllisesti kotiin. Hieman myöhemmin ilmaisin halukkuuteni testata digitaalimiksereitä ja ensimmäinen sitä lajia oli kolmen mikserin vertailu. Mikserien testaaminen on kuitenkin jatkunut, ja laskeskelin, että testattujen laitteiden määrä on varmaankin lähempänä kahtakymmentä. Viime vuonna myös koen, että pari muuta ympyrää sulkeutui, kun olin miksaamassa Ben Granfelt Bandin parin viikon Euroopan kiertueen. Pääsin myös kokeilemaan siipiäni journalistina ja tekemään reportaasin naapurissa sijainneessa Studio Apropoosta. Hänelläkin oli monipuoliset työtehtävät, toivottavasti siitä on myös tarttunut matkaan yhtä paljon. Pakettiauton kyydissä päädyin käymään ainakin valokuvausstudiolla, taittajan luona, kirjanpitäjällä ja monissa muissa paikoissa. ••• Liki kymmenen vuotta myöhemmin olin käymässä Riffin toimituksessa, en muista enää mikä alkuperäinen suunnitelma oli, mutta sivulauseessa tuli puheeksi, että uusia kirjoittajia tarvitaan satunnaisesti. Paikka järjestyikin, ja seurasin kahden viikon ajan toimituksen arkea yllättävän monesta näkökulmasta. Avustin mikrofonitestissä ja siinä sivussa opin perusteita äänenlaadullisiin testeihin (esimerkiksi äänenvoimakkuuksien tasaamisen merkitys kuuntelukokeissa). Musiikki kiinnosti jo tuolloin, samoin tekniikka. Harjoittelun aikana pääsin myös ensimmäistä kertaa aivan oikeaan äänitysstudioon. Muutamaa viikkoa myöhemmin menin haastatteluun Reiman suosittelemana Msonicille. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 2/2020 Niko Laasonen V asta viime numeron kolahtaessa postiluukusta havahduin siihen, että Riffi-lehdellä on tosiaan meneillään juhlavuosi. ••• Alkuun auttelin toimituksessa juoksevissa asioissa ja kirjoitin puhtaaksi erilaisia lyhyitä tekstinpätkiä. Tämä sai minutkin katsomaan taaksepäin ja havaitsemaan, että tieni musiikkiteknologian parissa on ristennyt monessa kohtaa Riffin kanssa. ••• Vuonna 2002 piti hankkia TET-harjoittelupaikka yläasteen yhdeksännellä luokalla. Aikani selattuani pyysin äitiäni ostamaan minulle Riffin numeron 2/97. Puolen vuoden ajan olinkin liki säännöllisesti töissä kirjoittamassa audiolaitteiden markkinointitekstiä, kunnes havaitsin veren vetävän yhä enemmän keikoille ja jostakin työstä oli luovuttava. Lienee aihetta muisteluun. (tästä ehkä lisää toisella kertaa). Tästä on ollut se etu, että moniin laitteisiin olen tämän ansiosta päässyt käsiksi ensimmäisten joukossa maassamme ja siinä sivussa on tullut puoliksi huomaamatta opeteltua käyttämään monia työkaluja. Laitteiden ollessa testipenkissä havaitsin sattumalta, että kahdessa niistä oli ekvalisaattorin toiminnassa erikoisia piirteitä. Noista kahdesta viikosta jäi myös kytemään ajatus yrittäjyydestä
Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi 2/2020 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Maailman nopeimmat digitiskit. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi • uuden sukupolven UHF-langattomat • kestävä metallirakenne vaativaan käyttöön • uusimmat EV-mikrofonikapselit, useita vaihtoehtoja • laaja valikoima lisävarusteita: laturit, antennijärjestelmät yms. • voit käyttää myös muiden tunnettujen valmistajien kapseleita RE3 UHF Roc k Soli d RF! 54-59 Finale 220.indd 55 1.4.2020 17.43. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. Juha Savela Furch D19-CM Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Äänityspaketti tarjous Hinnat alkaen 150 € /vkl Paketti sisältää • 2 kpl Genelec 8030C kaiuttimia • Behringer X32 Producer mikserin • Shure Beta 52 ja SM57, 4 kpl Sennheiser e604 ja 2 kpl AKG C214 mikit Tarjolla myös paljon muita mikkejä, kysy! broadway.fi • 010 830 3830 PROFITRON OY Puh
nopeat tonaaliset jazzkappaleet tai komppaaminen bigbandissa kitaralla). ”Guide tone blues komppi” -harjoituksessa ei ole yhtään perusääntä, mutta komppia soittaessa kuulijalle muodostuu selvä kuva bluesrakenteesta. Karakteerisävelet myös erottavat sointutyypit toisistaan, koska perusääni ja kvintti pysyvät soinnuissa useimmiten samoina (kts. Nämä sävelet ovat luonteeltaan aika epästabiileja ja niillä on pyrkimys liikkeeseen sointukulun edetessä. 54-59 Finale 220.indd 57 1.4.2020 17.43. Juurisäveliä ei aina soinnuissa välttämättä tarvita! ”Guide tone blues 1.” -etydissä olen sovittanut bluesmelodian väliin noita guide tone -sointuja, tosin hieman harmoniaa paikoin venyttelemällä. ••• Nelisointujen tärkeimmät äänet ovat 3 ja 7 (terssi ja septimi) joita kutsutaan ns. Soittamalla yksinkertaisia musikaalisia melodisia ideoita ja komppaamalla omaa soittoa väleissä guide tone soinnuilla voi luoda monesti mielenkiintoisempaa ja syvällisempää musiikillista ilmaisua. Myös monessa funkja soul-kappaleessa kahden äänen guide tone -komppaus voi olla oiva vaihtoehto. www.riffi.fi 2/2020 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A M uutaman seuraavan numeron ajan olen päättänyt esitellä konsepteja sointujen ja säestämisen maailmasta jazzmuusikon näkökulmasta. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Tee äänittämisestä helppoa Kysy lisää lähimmältä jälleenmyyjältäsi Maahantuoja info@intersonic.. A13-sointu, niin on hyvä muistaa, että pohjalla olevan nelisoinnun eli tässä tapauksessa A7-soinnun voi ongelmitta soittaa tämän monimutkaisemman soinnun tilalle. ”guide tone” ääniksi eli karakteerisäveliksi. esimerkki 1.) Guide toneina voi toimia myös kvintti siinä tapauksessa että se on muunnettu (#5 tai b5) tai seksti (6) ääni, kun se on nelisoinnussa septimin (7) tilalla. ••• Tämän numeron guide tone -etydit olen jälleen sovittanut 12-tahdin bluesrakenteeseen lisäämällä kuitenkin muutamia tyypillisiä jazzblues-henkisiä sointuja rakenteeseen harmonisen liikkeen synnyttämiseksi. Kaiken laajemman harmonian perustana etenkin tonaalisessa musiikissa ovat kuitenkin nelisoinnut. Mielenkiintoista eikö. Mukavaa kevään alkua Belgiasta! Terveisin Kari Antila Kuljetuskotelot p. Kaiken kaikkiaan karakteerisävelet ovat erittäin näppäriä ja ”keveitä” komppauksessa monessa tilanteessa, jossa soinnut vaihtuvat nopeasti (esim. Monet kitaranharrastajat tuntevat ongelmitta kitaran ykkösaseman sointuotteet ja tavallisimmat barre-otteet, mutta kun lähdetään pitemmälle laajempien sointujen maailmaan, saattaa sointujen tuntemuksessa olla täydentämisen tarvetta. Aina ei tarvitse ”tilutella” kuin viimeistä päivää. Jos et tiedä siis miten soitetaan esim
Aikani tasapainoiltuani noiden kahden välillä päädyin varsin oivaan ratkaisuun, jonka iteraatiota käytän itse asiassa edelleen: otin yhden varsin jymähtävän tomisamplen Logiciin ja laskin sen virettä, kompressoin ja ekvalisoin, kunnes se tuntui tömähtävän ja hörähtävän mukavasti. Eli lyhyemmin: näytteitä saattoi soida kerralla 168 plus releaset päälle. Jokin mätti. Näiden kahden läpi ajettuna tomisettini alkoi uhkua voimaa ja massaa, ja sopivien parametrien löydyttyä tallettelin molempiin konvoluutioprosessoreihin pikapresettejä. Lyhensin alkuperäisen tomisetin releaseaikaa, ja nostin konvoluutiohäntää pintaan. Jokaista näytettä oli 10–14 kpl per velocityarvo (joita trigattiin randomilla, ns. Kuormitetaanpa soundipankkia konvoluutioilla! Logicin Space Designer oli jo pitkän aikaa ollut lempiefektini, ja siinä testaillessa sain päähäni, että mitäs, jos ymppään keskiäänivoittoiseen tomisettiin hieman jykevyyttä… Myös Kontaktissa oli hieman raisun kuuloinen konvoluutiomoduli, ja jekkuilin senkin kanssa hivenen. Lentäkää kuunnellen maisemia, ei mittareita katsellen. Parinsadan ihmisen toimeentulo voi tyssätä toviksi, pahimmillaan, jos studion kassassa käy pienimuotoinen kato. Usein se vaatii nopeita ja toisinaan näyttäviä, jopa kuultaviakin liikkeitä. Joskus aikanaan, sanotaanko reilut 10 vuotta sitten, tulin säätäneeksi pelin metsäkohtaukseen taistelumusaa, ja käytin tekemääni hivenen raisumpaa tomisettiä perusperkussioiksi. Yritin pitää tämän konvoluutionäytteen lyhyenä, koska halusin asettaa sen Kontaktin sisällä toimivaan konvoluutiomoduliin. random round robin), joita puolestaan oli 12. ••• Kuten sanottu, käytän jekkua edelleen. ••• Olin nähnyt hirveästi vaivaa setin soundien eteen, ja periaatteessa performanssissa ei ollut mitään vikaa. Tomipankki oli mukavasti hallittava, olin jakanut samplet koskettimistolle niin, että keskellä koskettimistoa lyötiin kalvon keskelle, laidalla taas vähän syrjemmälle, ja keinupedaali lattialla sääti soitettavien tomien määrää, toinen pedaali niiden vire-eroa. Luovaa konvolvointia 54-59 Finale 220.indd 58 1.4.2020 17.43. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 2/2020 J oudun toisinaan tekemään projekteissa nopeita päätöksiä ja muutoksia. Lienee sanomattakin selvää, että silloinen MacPro ja Kontakt kyykkäsivät satunnaisesti, vaikka käytin tuohon aikaan todella harvinaista SSD-levyä. Se ei ollut juurikaan nopeampi kuin nykyiset pyörivät limput, mutta tuohon aikaan fiilis oli kuin Lambon ratissa. Mäntsälän levyiset ja Töölön kokoiset sotanorsurummut oli pelastettu yhden iltapäivän pikatrimmauksella. Kun dry/wet-suhde oli mielestäni sopiva, lisäsin Logicin Space Designeriin toisen, hieman erikuuloisen jymähdyksen. Konvoluutioiden kanssa kannattaa olla hieman varuillaan, sillä summa-aallot saattavat joskus puskea päälle huolella: tällöin alkuperäisen samplen lyhentäminen helpottaa ongelmaa. Tilanne voi oikeasti olla kuvatun kaltainen joissakin tapauksissa, mutta totuuden nimissä en itse – huhhuh – ole moiseen vielä joutunut. ••• Kaikista makeimpia pikafiksauksia ovat ne, joissa oppii jotakin uutta. Eikä siis kukaan kiellä samplaamasta lemmikkibiisisi virvelisoundia ja dräggäämästä sitä Space Designeriin, jonka läpi voi ajaa sen iänikuisen Linn Drumin virvelin, ja sieltä edelleen 1176-kompressoriin ja Neven EQ:hun. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Aina on selvitty. Sama L/R-flippaus vielä Space Designeriin, ja… voi luoja. Mutta mutta. Älkää olko niin saamarin totisia, käyttäkää plugareita reilusti väärin, tykkäätte kuitenkin. Kun oikeanpuoleinen keinupedaali oli täysillä, soi 12 tomia kerrallaan. Olen huomannut, että asettamalla suunnilleen samplesetin kanssa samankuuloisia soundeja konvoluutioon, kaikkien soundien parhaat puolet pääsevät esille. Soundin ohuus vain hieman alkoi vaivata mieltä, ja valitettavasti mikään ekvalisaattori tai psykoakustinen kikotin ei tuonut riittävää oomph-kerrointa, vaikka kuinka yritin – vähän kuten se eräskin legendaarinen kotimainen laulaja, johon ei Melodyne toimi koskaan. Teinpä vielä niinkin, että jos läväytin oikeaan reunaan koskettimistoa, Kontaktin sisäinen konvoluutio resonoi hivenen kovempaa vasemmalla – ja päinvastoin. Tai ehkäpä dynaaminen EQ tai monikaistainen dynamiikkaplugari pelastaa summatuholta. Olin jo luopua toivosta, kunnes keksin ratkaisun. Jos käy niin, että dorkailen ja viivyttelen, saattaa projektin milestone (julkaisijan edellyttämän kehityksen sisältävä uusin kooste, build, peliprojektista) myöhästyä, ja silloin pelistudion toimia rahoittava taho saattaa reagoida hieman inhasti ja jättää sen kuun sovitut miljoonat siirtämättä firman tilille – sopimusrikoista näpäytetään, joskus vähän raisumminkin
010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 54-59 Finale 220.indd 59 30.3.2020 17.48. +358 45 7292930 www.vikingpro.fi / www.vikingproshop.fi Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. www.riffi.fi 2/2020 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . P
/ T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W. Seuraava askel. G E N E L E C . Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille. C O M / T H E O N E S Solja Nieminen Product Manager 0400 214 587 solja@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: 60 Takakansi 220.indd 60 30.3.2020 17.45. T H E O N E S