STEVE VAI: – Tomi-iskut ja kaikki tehtiin yksitellen. Mä kattelin, että ei toi oo musiikkia! Kassu Halonen: 01 Kansia.indd 1 01 Kansia.indd 1 27.3.2022 14.28 27.3.2022 14.28. JHS PACKRAT – kaikki versiot samassa paketissa! Nro 2-2022 Hinta 11,60 € – Halusin löytää jokaisen soinnun ”aromin” pelkän asteikon kelaamisen sijaan
Litiumioniakku mukana vakiona. Missä vain. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. 3-kanavainen mikseri. Milloin vain. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 27.3.2022 14.30 27.3.2022 14.30. Myös akkukäyttö
BETA 181C Modulaarisen sarjan herttakuvioisella side-addresskonkkakapselilla pääsee ahtaisiinkin paikkoihin ilman riskiä kapulan osumisesta mikrofoniin. KSM44A KSM32 Herttakuvioinen laajakalvokonkka, kestää kovempaakin äänenpainetta ja mekaanista käsittelyä. BETA 27 Isokalvoinen superherttakuvioinen konkkamikki keikkakestävässä kuoressa toimii lähes kaikkien instrumenttien kanssa, bassorumpu mukaan lukien. SM27 Isokalvoisten konkkamikkien “viisseiska”. BETA 98AD/C Vanha kunnon joutsenkaulaminiatyyrikonkka on täsmäase alapuolisiin symbaalimikityksiin muun perkussiokäytön lisäksi. KSM137 Pienikalvoinen konkkamikki kestää äärimmäisiä äänenpaineita ja siitä huolimatta toistaa nyanssit herkästi ja luonnollisesti. Hintaluokkansa parhaimmistoa. BETA 91A Rummun sisälle sijoitettuna tarjoaa soundin josta löytyy niin vasaran napsua kuin bassorekisteriäkin. PGA52 Edullisempi vaihtoehto Beta 52:lle rakenteeltaan yksinkertaisemmissa kuorissa. PGA81 Jos SM81 on liian tyyris investointi, PGA81 on houkutteleva kompromissi: leikkureita tai pädiä ei ole tarjolla, mutta soundimaailma on esikuvansa mukainen. Luottotyökalu keikkaolosuhteisiin. PGA27 Isokalvoinen konkkamikki kestää pädin kanssa jopa 145 dB:n äänenpaineen ja mikin itseiskohina-arvot ovat budjettiluokan parhaimmistoa. SM81 Vuonna 1978 lanseerattu klassikko toimii niin studiossa kuin livekeikoillakin. VP88 Broadcast-stereomikki tarjoaa sisäisen matriisin myötä kolme erilaista stereokuvan leveyttä tai alkuperäisen MS-signaalin myöhempää käsittelyä varten. KSM141 Kuten KSM137, mutta isovelimallissa on tarjolla lisäksi vaihdettava suuntakuvio (hertta/pallo). 545SD Shuren Classic-sarjan edustaja on täsmälääke silloin kun kaivataan aavistuksen SM57:aa purevampaa yläkeskialuetta, joka pitää snaren miksauksessa pinnalla BETA 98AMP/C Rumpuja instrumenttikäytössä loistavan Beta 98-perheen malli, joka sisältää sisäänrakennetun etuvahvistimen ja A75Mrumpukiinnikkeen. Tarjolla myös valikoituna stereoparina. PGA57 Soundiltaan bassovoittoisempi budjettivaihtoehto SM57lle. Konkkapuikko suoralla taajuusvasteella, ilman keinotekoista diskanttikorostusta. BETA 56A Sama kapseli kuin Beta 57:ssa, mutta mahtuu helpommin ahtaisiin väleihin – toimii niin tomeissa, virvelissä kuin myös rumpalin laulussa. SM57 Maailman yleisimmin käytetty instrumenttimikrofoni toimii virvelissäkin, vuosikymmenestä toiseen. 5 25 75 95 100 Riffi 2022-02 Shure DRUM MICS kokosivu tiistai 29. Toimii lähes kaikkeen ja kestää kulutusta, silti studioluokan spekseillä ja alhaisella itseiskohinalla. Pallo, hertta ja kasikuviot tarjoava isokalvoinen konkkamikki kestää joka suhteessa vertailun kilpakumppaneihinsa. Neutraali ja luonnollinen soundi, superalhaisella itseiskohinalla. PGA56 Herttakuvioinen virveli-/tom-/perkussiomikki rimmikiinnityksellä kustannustehokkaaseen hintaluokkaan. Myös vaativiin äänityksiin tai stereoparina korvamonitorointiin. BETA 57A Superherttakuvioinen mikrofoni, joka sopii lähes mihin vain bändiinstrumenttien mikittämiseen pitäen ei-toivotut vuotoäänet minimissään. Erinomainen myös symbaaleille. maaliskuuta 2022 10.27.53 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.3.2022 16.36 29.3.2022 16.36. PGA98D Herttakuvioinen konkkakapseli sijoittelua helpottavalla joutsenkaulalla ja asiallisella perustomeihin istuvalla rimmikiinnityksellä varustettuna. OIKEAT TYÖKALUT LYÖMÄSOITTIMIIN MAAHANTUOJA: Shure-mikrofonit löydät kotimaisilta jälleenmyyjiltä! BETA 52A Pomminkestävä rakenne yhdistyy suureen äänenpaineenkestoon ja taajuusvasteeseen, joka on räätälöity botnerikkaille soittimille. BETA 181/KIT Side-address-konkkamikki neljällä kapselivaihtoehdolla tarjoaa työkalut kaikkiin tilanteisiin. SM7B Erittäin monikäyttöinen mikrofoni, joka sävysäätöjensä ansiosta tarjoaa eväitä myös bassorummun tai virvelin mikittämiseen. Tarjoillaan yksin tai yhdistettynä Beta 52:n kanssa
4 www.riffi.fi 2/2022 ÄÄTOIMITTAJALTA Kristallipalloihin ei ole luottamista M uutaman viime vuoden aikana on tapahtunut asioita, joita en vuosikymmen sitten olisi kuvitellut tälle vuosituhannelle mahdollisiksi, etenkään Euroopassa, eri toten Suomessa. Hattu päästä. Musiikkiliikkeillä menee sentään uutisten mukaan kohtuullisesti – mikäli vain ne tavarantoimitukset pelaavat… Sitähän ei haluaisi edes mainita, että edellisten jatkeeksi yhden firman kuukausien mittaiseksi venyvä riita työehdoista aiheuttaa Suomeen paperipulan: pa-pe-ri-pu-lan?! Hento toivo normaalimmasta arjesta horrostaa. Käyttötestiä on hankala tehdä, jollei kyseistä tuotetta pääse kokeilemaan. Ja pakastuu sitten tykkänään, kun Putin päättää viis veisata kansainvälisistä sopimuksista ja aloittaa täysmittaisen sodan hyökkäämällä Ukrainaan. Ne hyödykkeet, jotka saatiin kuitenkin valmiiksi ja rahtina laivoihin, hyytyivät merelle odottamaan tulpan poistamista Suezilta tai lähtivät viikkoja kestävälle ylimääräiselle lenkille Hyväntoivonniemen ympäri. Mutta niin vain kävi, että vanhan ajan vitsaukset, vedenpaisumus ja pesästään karannut tuli, rikkoivat hauraiksi optimoituja toimitusketjuja, ja teollisuudenala jos toinenkin alkoi kärsiä raaka-aineiden ja osien huonosta saatavuudesta. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 04-05 Pa?a?kirjoitus 222.indd 4 04-05 Pa?a?kirjoitus 222.indd 4 29.3.2022 17.20 29.3.2022 17.20. Siihen liittyen en voi olla hämmästelemättä sitä pontta, jolla kaksi vuotta kestäneillä toimintarajoituksilla ja lähes täydellisellä nonsaleerauksella kurmootettu tapahtuma-ala sai pikavauhdilla toteutettua massivisen tukikonsertin televisioon, ja kuinka monta pienempää konserttia ja muuta tilaisuutta onkaan sen jälkeen jo ehditty toteuttaa hädänalaisten hyväksi. Ja että tyhjien rahtauskonttien kasautuminen maailman toiselle laidalle, sekä kansainvälisen laivaliikenteen sekoittaminen jumittamalla yksi alus Suezin kanavaan ovat kehnoa läppää. Olisin sanonut, että maasta toiseen ja mantereelta mantereelle liikkuva viheliäinen kulkutauti kuulostaa historialliselta kertomukselta tai science fictionilta. Pian lanseerataan käsite koronalinko, jota sitten toistellaan toistamasta päästyä. Sivujuonteena nopea leikkaus keväiseen päivään 2020. Kiertue Italiassa on katkeamaisillaan ja yhtye päättää suunnata Välimeren rantaa seuraillen kohti Espanjaa, jossa baarit ja keikkamestat ovat vielä auki. Ja monen tuotteen kohdalla tilanne on muutaman vuoden ajan ollut se, että maahan tilatusta määrästä saapuu vain pieni osa ja se on usein jo myyty etukäteen. Kaikki tapahtumat kielletään, yhteiskuntia suljetaan eriasteisesti vaihtelevalla aikataululla. Kaikki aiemmat ongelmat – niin todellisia kuin ne ovatkin – alkavat vaikuttaa pieniltä, on isompaa murehdittavaa. Kun toimitusajat ovat pitkiä, ei kauppias mielellään enää venytä asiakkaan kärsivällisyyttä kierrättämällä tuotetta lehden toimituksen kautta. Niin tuli tavarapulasta totista totta ja se on heijastunut Riffinkin toimintaan. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Osa lehden lukijoista ja haastaltavista menettää työskentelymahdollisuutensa ja erityisesti tapahtumatekniikasta elantonsa saava ilmoittajakunta ottaa kipeästi iskuja. Niinpä sisällön painotus on muutaman vuoden ollut aiempaa vahvemmin haastattelumateriaalissa, jonka osalta juttujen suunnittelu ja ennakointi on ollut verrattomasti helpompaa kuin tavaraliikenteen osalta. Radiotoimittaja keskustelee puhelimitse suomalaismuusikon kanssa. Sekin kaikki heijastuu myös lehden toimintaan, virtausta on pakko hieman jarruttaa ja budjettisyistä kaikki se minkä voi tehdä itse, tehdään itse. Mutta murehtiminen ei auta ukrainalaisia eikä meitä. Päivittäisen leiviskän hoitamista täytyy jatkaa, ja empatian ohessa voimme ehkä jakaa myös jotain konkreettista omastamme niille, joiden hätä nyt tulvii kaikkien viestimien kautta silmiimme ja korviimme. Osa valmiista tuotteista taas jäi tehtaiden varastoihin, koska ei ollut kontteja, joihin ne olisi voitu pakata. Olisin myös lausunut, ettei taloudellisesti vahvan keskinäisen integraation aikakaudella kenenkään päähän edes pälkähdä sytyttää suursotaa Euroopassa. Että maailmanlaajuinen komponenttipula vaikuttaa huonolta vitsiltä
klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Kassu Halonen – halusin tehdä poppia ja rokkia, joten löin siinä kohtaa liinat kiinni ja jätin menemättä 22 Steve Vai – koeta tehdä jotain, mitä et ennen ole tehnyt 25 Varre Vartiainen – jazz on minulle luonteva ja kotoisa raami 28 Saku Maristo – kosketinsoittajan rooli on monisyinen ja soundikeskeinen 31 Jimi Sumén – kameleontti ja edelläkävijä LUKUPALAT 15 Ajankohtaiset poiminnat 20 Prolight & Sound uudistuu – messut pitkästä aikaa 26.– 29.4. 222.indd 6 28.3.2022 18.22 28.3.2022 18.22. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 54 53 44 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 11,60 €. Riffi ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 040 501 2745 (ark. 6 www.riffi.fi 2/2022 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 27. 60 Muusikkona maailmalla – Kaksi askelta eteen, yksi taakse... Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Reima Lindroos, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Topi Suuronen, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 62 Alangon päiväkirja – Suo, kuokka ja... 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 19 Putkistyrkkarit ammattina ja intohimona – vahvistimen pitää sopeutua aikaansa 36 Elämäni kitarat, Ville Nurmi – akustinen on kitaransoiton kuningaslaji KÄYTTÖTESTIT 40 Cornerstone Gladio Double ja Antique – rohkeita ja joustavia soundeja 42 JHS PackRat – jyrsijäsärön eri sävyt 44 Line6 Catalyst – kuuden vahvistimen kombo 47 Shure SRH440A – studioon tai keikalle 48 Arturia MiniFuse 2 – kotiäänittäjän paras kaveri 50 Radial JX42 V2 & JX44 V2 – rigit kuntoon 52 Sennheiser MD 435 & MD 445 – dynaamiset dynaamiset 53 FBT X Lite – kätevä on hyvä 54 Waves Clarity VX, VX Pro – paikat siistiksi GRANDE FINALE 56 Aamukahvilla Mökkitiellä – Geneleciä tuli taloon 58 Normipäivä – Mitä stereoissa soi. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,60 € sis. konsepti! 31 ”Mitkään liikkuni eivät olleet harkittuja, kaikki vain tapahtui.” Jimi Sumén Kannen kuva: Larry Dimarzio 06-07 Sisa?lto. posti kulut. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 222.indd 6 06-07 Sisa?lto. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 60,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 69,50 €. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Larry Dimarzio Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Reijo Holopainen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Teemu Oksanen Sami Sarhamaa Juha Seila Tommi E
Koronaa edeltävälle tasolle. LAURI KAIRA 06-07 Sisa?lto. Toivotaan että nämäkin normalisoituvat pian. 222.indd 7 28.3.2022 18.22 28.3.2022 18.22. 222.indd 7 06-07 Sisa?lto. Kartoitus tehostuu. Koko musiikkiala toivoo, että päästään mahdollisimman nopeasti palaamaan normaaliin. Gramex jakoi viime vuonna 21,1 miljoonaa euroa musiikin tekijänoikeuskorvauksia. Ulkomaan korvauskertymän kasvuun vaikutti eniten Gramexin ja sen ulkomaisten sisarjärjestöjen äänitedatan kehitystyö. Korona vaikutti edelleen taustamusiikin ja kaupallisten radioiden korvauskertymiin. Valtaosa ulkomaankorvauksista, 1,1 miljoonaa, oli taiteilijakorvauksia musiikin esittäjille ja artisteille. Suurimmat kertymät tulivat musiikin mediakäytöstä ja taustamusiikista. Ulkomaan korvausten kasvu siivitti korvauskertymän jopa koronaa edeltäneen vuoden 2019 tasolle. Vuonna 2021 korvauksia kerättiin 23,8 miljoonaa euroa. Kyse ei siis ollut suomalaisen musiikin soittomäärän kasvusta, vaan siitä, että Gramex pystyy valvomaan ja kartoittamaan suomalaisen musiikin käyttöä entistä paremmin. 34 28 25 ULKOMAILTA ENNÄTYSMÄÄRÄ KORVAUKSIA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Gramexin korvauskertymä nousi jo koronaa edeltävälle tasolle. Gramex on digitaalisen kehityksen kärkijoukossa kansainvälisesti Gramexin yhdessä itävaltalaisen BiConceptsin kanssa kehittämä Apollo -tilitysja asiakkuudenhallintajärjestelmä on hankittu jo useisiin ulkomaisiin tekijänoikeusjärjestöihin. Gramex oli myös maailman ensimmäisiä Gramex-järjestöja, joka otti äänitteiden kansainvälisen metadatahubin RDx:n tuotantokäyttöön. Ulkomailta kerättyjen korvausten määrässä tehtiin historiallinen ennätys: yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Korvaussummasta 8,8 miljoonaa euroa meni taiteilija-asiakkaille ja 12,3 miljoonaa euroa tuottaja-asiakkaille
Jo tuolloin juniori haaveili klassisen mu08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 8 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 8 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Ensimmäinen levytetty sävellys taas oli Kirkan ”Nousin ristien taa”, joka tallennettiin 1976. Nyt levytettyjä biisejä on plakkarissa parisen tuhatta. Lupaava huilisti oli kahdeksantoistavuotiaana soittanut jo pari vuotta Ruotsissa sinfoniaorkesterissa tehtävänimikkeellä ”andra solo flöjt”. 8 www.riffi.fi 2/2022 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Kassu HALONEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Aivan ensimmäinen oma teos syntyi nimittäin jo nelivuotiaana. K assu Halosesta voisi sanoa, että hän syntyi säveltämään. Tarina voisi olla hyvin erilainen, jos Halonen olisi päättänyt jatkaa klassisella puolella, jossa musiikillisen polkunsa aloitti
Työkaluina on täyteTätä huumoripläjäystä puitiin Edu Kettusen toimesta jo Riffissä 3/2020. Ja suomalainen bändihän alkoi tietysti pöydän nähtyään pelata pingistä tuottajan johdolla. www.riffi.fi 2/2022 9 siikin säveltämisestä. – Jakke antoi mulle töitä ja tuli itse studioon valvomaan. Ennen Broadcastia studiossa ollut Peter Gabriel oli jättänyt bändille terveiset. Mä kysyin niiltä Gasolinen jätkiltä, että onko tää näin vaikeaa. Jos rupes näyttämään vaaralliselta, nousi sormi ylös. Antoi mun tehdä kaikki hyvät ja huonot päätökset. Näin levyt palvelivat myös tulevia tuotantoja. Studion toisella puolella oli Tanskan ykkösbändi Gasolin’ tekemässä levyä britti-tuottajan kanssa. Jossain vaiheessa mielessä alkoi kuplia ajatus oman bändin kasaamisesta. Voi saakeli, Kassu aloittaa hikeä pyyhkien. Ei ne uskoneet korviaan. ”I don’t know”, oli vastaus. Levytysten tärkein anti oli kuitenkin, että Halosen soololevyt toimivat testausalustana hänen villeimmille ideoilleen, joita ei kaupallisten bändien kanssa olisi voinut toteuttaa. – Se oli hurja juttu. Kuvassa Kassu ja suojattibändinsä Coodi: ”Painotan kundeille jatkuvasti harjoittelun välttämättömyyttä”, maestro intoilee. Bändin perustaminen palveli montaa tarkoitusta. Halosella oli tietysti tarve soittaa ja tätä kautta saisi samalla omia kappaleitaan myös muiden kuuluviin. Kassun sinfonioissa piilee sellainen erikoisuus, että ne kaikki on kirjoitettu käsin lyijykynällä. Ja golf jatkui… Ajatus klassisen musiikin säveltämisestä jäi kuitenkin mielen sopukoihin itämään, kunhan sopiva tilaisuus vaan tulee. Broadcast Puk-studiolla Tanskassa 1986 Jos säveltäminen onkin yksinäistä kammiotyöskentelyä, nuoren bändin mentorointi on jotain aivan muuta. – Sillä oli kaksi puhelinta auki, toinen Sydneyyn, toinen Lontooseen. Vexi sanoi, ”lopeta se vähäksi aikaa, myydään miljoona levyä, jatka sen jälkeen.” Ja sitten me myytiin miljoona levyä, eikä siihen kovin kauaa mennyt. Salosta puolestaan hänen opettajansa tuottamisessa. Kärki pyysi – tai pikemminkin käski – Halosta käymään luonaan. Pesti Kirkan bändin urkuristina oli kuitenkin sen verran vahva täky, että huilu sai jäädä. – Vexi on poissa ja paljon muitakin muusikkoystäviä on lähtenyt. ”Tässä on, ala säveltää!”, hän patisti. Mä kattelin, että ei toi ole musiikkia. – Mä halusin tietää mitä tapahtuu, jos mä käytän tällaisia metodeja. Maailman ennätys -soundilla varustetun haitsun kanssa samassa huoneessa oli totta kai pingispöytä. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Kassu tapasi Jaakko Salon, joka näki juniorissa potentiaalia yllättäen levytuottajana. ”En tällä hetkellä”, vastasi Salo. Muusikkopiireissä Halosen sooloalbumit koetaan edelleen huipputuotetuiksi ammattimuusikoiden helmiksi. Salo oli kuitenkin maininnut Toivo Kärjelle nuoresta säveltäjästä. – Ne jätkät tuli meidän puolelle ihmettelemään, että mitä helvettiä, joko te ootte valmiita. Hämmästynyt Halonen ihmetteli, eikö maisteri näe hänessä ollenkaan säveltäjäpotentiaalia, mitä hän oli kuitenkin tehnyt koko ajan. SSL:n pöydän monitorissa luki ”Go home”. Kamat sitten sisään, mikit paikoilleen ja kahdeltatoista soi. Niiden olis pitänyt soittaa Remulle, että mitä tehdään, haha. Joo, meillä on jo kolmas biisi menossa. – Mä vaan päätin hitokseen treenata ja oppia soittamaan urkuja. Kai se oli niin hyvin perusteltu niille. Päästiin studiolle yöllä ja käytiin joskus aamulla nukkumaan. Niin Halosesta tuli Toivo Kärjen ainoa sävellysoppilas. Tässä itse syyllisen, Kassu Halosen lausunto asiasta. 1984 Kassu tapasi Vexi Salmen, hämeenlinnalaisen, hiljattain edesmenneen sanoittajan, joka löi käteen Irwinin ”Härmäläinen perusjuntti” -biisin tekstin. Mä en ikänä pystyis tota tekemään. Se oli hyvä musiikin korkeakoulu ja lajissaan ainutlaatuinen. Kassu analysoi teostensa olleen silloin liian ”amerikkalaisen” kuuloisia. Ja näin tapahtuikin. Se oli skandaali, sillä kyseisenä vuonna orkesteriin otettiin vain kuusi soittajaa. Oltiin siellä tekemässä Broadcastin levyä ja mä syyllistyin valtavaan rikokseen. Vexi oli se, joka pisti Kassun todella töihin. Haitsusoundia on haettu kaksi päivää. – Mä halusin tehdä poppia ja rokkia, joten löin siinä kohtaa liinat kiinni ja jätin menemättä sinne. He ihmetteli, että miten heillä voi kestää näin kauan. Se oli koelaboratorio… ja kallis! Mutta Jaakko Salo visionäärinä oli valmis maksamaan tämän kaiken kokeellisen lystin, sillä nuoren tuottajan koulutus sitä kaipasi ja edellytti. Käynnissä neuvottelu kollegoiden kanssa, mitä tässä tilanteessa tehdään. Hänet valittiin jopa Tukholman kuninkaalliseen sinfoniaorkesteriin, mutta pinnalla ollut nuorison suosima jytämusiikki alkoi kiinnostaa enemmän. 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 9 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 9 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. Ja nyt sen aika vihdoin sitten on. Päivän soundina oli varmaankin totaalinen eristys. – Mä pelasin siihen aikaan golfia. Kolme vuotta on kulunut ja työn alla on jo kahdeksas sinfonia. Vielä ihmeellisempää on, että nuorukainen ei ollut vielä siinä vaiheessa soittanut urkuja pätkääkään. Ensimmäinen sinfonia alkoi soida mun päässä tammikuussa 2019, katseltuani talvimaisemaa ja muistellessani lapsuuden valtavia räiskyviä revontulia. Se äänittäjä meinas saada sydänkohtauksen. – ”Kuka vittu tän on siirtänyt?” ”Täällä…” ”Hän ei anna tätä ikinä anteeksi…” Meniköhän sillä taas kaksi päivää?, Kassu nauraa. – Tomi-iskut ja kaikki tehtiin yksitellen. – Se haitsu oli tiellä, niin mä nostin sen mikin kanssa pois tieltä. Säveltäjäsuuruus tarjoutui opastamaan nopeasti oppivaa junioria säveltämisessä. ”This is just music”. Haitsu oli eri huoneessa kuin muu rumpusetti
Eli teos pitää osata myös katkaista. ”Kärpäsenpaskoja” säveltäjä kuvailee. Yksi tai neljä tahtia. Säveltäjällä on vapaat kädet toteuttaa näkemystään. – Se on käsityötä. Ja jostain pitää kuitenkin aloittaa. Töitä tehdään kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä. Työympäristönä on varta vasten suunniteltu sinfoniahuone, joka Kassun mukaan suorastaan pulppuaa musiikkia ja ja harmonista mielenrauhaa. 10 www.riffi.fi 2/2022 kynä, viivoitin ja pyyhekumi. – Topi sanoi aina, että mulla on liian pitkät kaaret, koska sinfoniassa on. Aamulla teos jatkuu siitä mihin se edellisiltana päättyi. Kassu tyrmää mielikuvan siitä, että klassisen musiikin säveltämisestä olisi jotenkin helppo siirtyä kolmen minuutin pop-paloihin. Kuin istuisi keskellä orkesteria. ”Älä tuhlaa ruutia!”. Olen. – Mä pärjään niiden kanssa, kunnes mä alan tekemään lopullista sinfoniaa. Kun hintalappu tuli, ei se ollutkaan ottanut huomioon. Säveltäminen on kokopäivätyötä. Ja ranne kestää. Toiseksi klassista musiikkia eivät sido mitkään määreet. Sinfoniani ovat hyvin melodiarikasta musiikkia, josta olen ilokseni jo saanut paljon myönteistä palautetta. Hän kykeni arvioimaan miltei tuhannen markan tarkkuudella, kuinka paljon työstössä ollut levy tulisi maksamaan. Partituuripaperitkin mä piirrän itse. Kassulle Sinfonian pituus ei ole itseisarvo. Oletko ottanut huomioon. Hän kommentoi Kassulle aikanaan, että pelkästään hänen säveltämistään introista saisi aikaan kolme kappaletta. Sulla pitää olla raamit, kun alat maalaamaan. Kun Kisun ( Järnström) kanssa sävellettiin biisit, mä tiesin mitä ne vaatii ja paljonko mikäkin – vaikka jousiorkesteri – maksaa. Mutta se, että on jotain todellista sisältöä ja sanottavaa: kykyä luoda niitä värejä. Ja materiaalia tulee koko ajan. Mutta kun alkaa tulemaan hyvää jälkeä paperille, ei sitä enää edes muista, Kassu nauraa. Tuomaan tarinaa takaisin – pudottamaan. Siinä vaiheessa kun partituurissa on noin kolmekymmentä sivua jäljellä, Kassu alkaa valmistella finaalia. Se on sävellyksessä se ydin. Hyppäys kolmen minuutin kappaleista miltei tunnin mittaisiin teoksiin on aikamoinen. Sen kuin kirjoittaa vaikka viikon mittaisen. Hän ei halua, eikä osaa käyttää nuotinnosohjelmia. Kuin laittaisi soittimen ”pauselle”. Kun kappale on tarpeeksi toimiva – siinä on juuri sitä väriä mitä on haettu – vastaa kokemus melkein ruumiista irtaantumista. Se repi aina mun käsikirjoituksia. Kassu Halosen työpäivä alkaa aamulla kuuden maissa kahvilla ja meditoinnilla talon ulkoterassilla, oli talvi tai kesä. – Kuinka paljon sä haluat tuoda sanomaa esille. Joissain levytyksissä artisti vaati, että tästä pitää tulla Ricky Martinin taustan kuuloinen. ”Ei tällä tavalla!” Nyt mä olen taas palannut siihen pitkään kaareen. Jos kevyessä musiikissa kaari on vaikka puoli metriä, klassisessa se on kuusi. Se on osa sitä. Halosen säveltämismenetelmä kuulostaa maallikon korvaan suorastaan yliluonnolliselta. – Mä tein aina kotiläksyt ja pitäydyin sovituissa budjeteissa. Tavallaan tehdä se taulu valmiiksi. Kyse on tiivistämisestä, josta Kassu sai aikanaan oppia jo Toivo Kärjeltä. Mä sanoin, että sillä on hintansa. Päinvastoin. Kassu lähtee liikkeelle teema edellä. Haastattelupäivänä Kassu heräsi siihen, että päässä soi patarumpu-patterni. 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 10 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 10 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. – Mä en kuule sitä edestä vaan ympäriltä. Sitä ennen mä teen vain muistiinpanoja. – Kahdeksan tunnin jälkeen sitä alkaa toistamaan itseään. ”Nukupa siinä, kun patarummut paukkuu korvissa”, hän hörähtää. Halonen kertoo siis näkevänsä musiikin väreinä. – Kun teema on tarpeeksi valmis, alan purkamaan sitä. Siinä vaiheessa ei analysoida, tallennetaan vain päässä soiva asia. Mun pitää melkein kattoa taakse, että saakelin sello, tuolla takana se on. Päässä alkaa soida jokin pätkä, jonka hän tarpeeksi monta kertaa läpikäytyään kirjoittaa ylös. Kun materiaalia tulee miltei loputtomasti, kappaleen lopun määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Niin ison kokonaisuuden hahmottaminen on jo oma juttunsa. – Se on sitten eri asia, miltä se kuulostaa. Ja missä valossa. Ensinnäkin tiivistäminen ja ytimekkyys ovat asioita, joista ei klasaripuolella tarvitse välittää. Arvo on siinä, että säveltäjällä on jotain sanottavaa. Muistiinpanoihin merkitään tässä vaiheessa pääasiassa värihavainnot ja joitain aika-arvoja. – Kestää, mutta niska joutuu koville. – Mikään ei ole helpompaa kuin tehdä pitkää sinfoniaa. Sinfonian ei tarvitse kuitenkaan olla pitkä. Sillä hetkellä hän kuulee nimittäin musiikin ympärillään. Tuottajana Kassulla oli eräs erityinen kyky, jota levy-yhtiöt arvostivat. Silleen, että mä tiedän sen värin. Ja se on hämmästyttävä havainto
www.riffi.fi 2/2022 11 Hurriganes: Rockin’, Sonet 1982 Kassu Halonen oli Takomo-studiolla puuhailemassa jotain, kun Hurriganesin laulava rumpali Remu Aaltonen ja basisti Cisse Häkkinen ilmestyivät paikalle. – Hurriganesin kanssa soittaminen – se oli rautaa. ”Ota kitara mukaan, minä tarjoan illan”, muistelee puhelimitse tavoitettu Björninen. Eräänä iltana kitaristi sitten saapui paikalle. Hän kertoo tehneensä bändille erilaisia huomioita vaikka stemmoista ja miksauksesta. Pari kertaa biisin käyntiin laskettuaan Remu heittää kapulat nurkkaan ja sanoo Cisselle – Jannella ( Louhivuori, kitara) oli semmonen paita, jossa oli pieniä ruutuja – että ”Hugo, kysy siltä saatanan metsurilta, onko siltä jäänyt saha tulliin!” Ja Cisse menee siihen lasiseinään huutamaan ”Onks sulla jääny saha tulliin?!” Tiukasti yhteen hioutuneen bändin kemia oli aivan erilainen kuin tavallisesti ammattimuusikoilla, joiden kanssa Kassu oli tottunut työskentelemään. Siellä oli Benny Anderssonin Bösendorferextra stretch -flyygeli, jota pääsi soittamaan. Ja ihan nollista lähdettiin. Päällikölle ei sanota ei, joten eikun Häkkisen Cadillacin takapenkille istumaan. Paikaksi oli valittu Abba-yhtyeen Polar-studio, jossa Led Zeppelin oli juuri tehnyt In Through The Out Door -albumiaan. – Suomalainen äänittäjä, ystävämme Jari Laasanen halusi vierailla studiolla. Levyä kuunnellessaan Kassu Halosen mieleen tulee pelkästään hyviä fiiliksiä. – Se on Remu, joka varsinaisesti päättää. ”Tuletko käymään ulkona, haluttaisiin jutella sun kanssa”, sanoo Remu. Kuuman kiertueen jälkeen bändi suuntasi studioon. Siitä alkoi Kassun rockin korkeakoulu. Ja legendaa piisaa. Jos on musikaalinen ihminen ja kuulet fraasin laulusta, niin sun pitää jo osapuilleen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Laasanen käveli sisään, Remu katto sitä ja sano, ”Moi, koska sä lähdet pois?” Ruotsissa oltiin kolme viikkoa. Ja näin myös tapahtui. 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 11 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 11 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. Ei siitä pääse mihinkään. Kassu kyseenalaistaa Hurriganesin kohdalla tuottamisen konseptin kokonaan. – Kirkan kanssa tuli tehtyä monta levyä niin, ettei taiteilija ollut kuullut kappaleista sekuntiakaan ennen studiota. Remun laulattaessa Cisseä oli joitakin tuhansia laulutuotantoja tehneellä Kassulla pokassa pitämistä. Meno oli semmosta, että oksat pois. Mitään ei kuulu. Tai muuten sävellys on paska. Totta kai! Kassu ajatteli soittavansa keikat verhon takana piilossa, mutta eipä mitään, lavalle vaan, kuten muutkin bändin jäsenet. Hurriganesin äänittäjänä oli Zeppeliniä tehnyt Leif Mases. Mutta se kertoo myös siitä, että biisit on olleet loogisia. Basisti ja pianisti oli sijoitettu studion keskelle, rumpali ja kitaristi eri sivuille, eikä kaikilla soittajilla ollut näköyhteyttä toisiinsa. Ei se bändi olis muuten toiminutkaan. Jossain vaiheessa omistaja, kovan linjan musadiggari, lähestyi Juha Björnistä kertoen, että hänen unelmanaan olisi saada Björninen ravintolaansa esiintymään. Nyt Remu tarjosi Haloselle pianistin paikkaa Hurriganesin Ruotsin turneelle. Bändi oli sellaisessa iskussa, ettei sitä kukaan voinut tuottaa. Ja jos linna itsessään ei vielä olisi tehnyt vaikutusta, niin viimeistään aulahenkilön kysymys ”montako limusiinia teille tilataan”, selkiytti että nyt ollaan vähän eri ympyröissä. Eikä tarvinnutkaan. – Yksi levy laulettiin kahdessa päivässä. Juha Björninen & The Twilighters: Twilight in Paradise, HIP-O-DELI 1997 Pohjustetaanpa tarinaa hieman. Muutama juttu meni läpi, ja muutama ei. ”Ei yhtään”, oli vastaus ihmettelevälle sihteerille. Ei muakaan oltu varsinaisesti tuottajaksi palkattu. Jos bändillä on oma visio, soundi ja tapa tehdä asioita tietyllä tavalla, miksi sitä pitäisi mennä muuttamaan. Mä puhuin joskus Remulle bändidemokratiasta, niin se kysy ”Mikä demo?” Ei se mitään semmosia ymmärtänyt. Yksi päivä ovi sitten avautui, me oltiin just kuuntelemassa jotain Lefan ja bändin kanssa. Remu antoi puolihuolimattomasti luvan. Jo pelkästään majoitustilat tekivät Haloseen vaikutuksen, sillä ne sijaitsivat tukholmalaisessa linnassa. Remu sanoi mitä tehdään. Olis kiva tietää, mitä esimerkiks Richard Stanley on bändin kanssa tehnyt. – Remu sano mulle: ”Höyhen, sano Lefalle että hakee jousikaiun jostakin.” ”Mä en oikein tiedä mikä jousikaiku on englanniksi.” ”Haista v, mä tiedän! Lefa! Dojojojoinnggg!!” Ja Lefa vastasi ”Okei, vänta lite”, ja lähti sitä hakemaan. Bändi oli kasannut soittimet. Kassu oli Remun vanha tuttu, sillä hän oli soittanut Remun ensimmäisellä soololevyllä. Kassu aloittaa muistelot kuvaillen Remun ja ruotsalaisen huippuäänittäjän kommunikointia. – Remun ainoa neuvo Cisselle oli, että ”pidä se saatanan räppänä auki, kun laulat!”. Aiempi asiakas, Led Zeppelin oli viettänyt siellä juuri puoli vuotta. – Studiohan oli ihan uskomattoman hieno. Cantina West oli helsinkiläinen vuonna 1995 perustettu tex mex -ravintola, jonka omistajalla oli visio ravintolasta, jossa esiintyisi joka ilta Jenkeistä Suomeen tuotuja bändejä. – Remu ei nähnyt tilannetta vaan laski biisin käyntiin. Siellä sai nauraa niin paljon, etten ole varmaan eläissäni nauranut. Lavalla oli erittäin hyvältä kuulostanut sandiegolainen trio, jota johti basisti-laulaja Joe Villegas. Pari kolme kertaa biisin kuultuaan mies oli valmis sen laulamaan. Loppujen lopuksi Halosen tehtävänä oli pianon soitto, stemmalaulut ja muun bändin laulattaminen. Björninen käveli lavan reunaan ja ”Mä puhuin joskus Remulle bändi demokratiasta, niin se kysy ’Mikä demo?’ ” Kirka – musikaalinen ihme Kassu kehuu New Yorkin bänditovereitaan umpimusikaalisiksi ja kertoo edesmenneen Kirkan olleen samanlainen musikaalinen ihme. Piano, rummut ja basso tsekattu. Hommaan kuului intensiivinen työskentelytapa ja tiukka sisäänpäinlämpiävyys. – Kemia oli äärettömän vahva. Kitarakamoihin vedettiin vasta piuhoja
– Ne teki samasta biisistä 2 – 3 versiota erilaisine miksauksineen. Lauluja äänitettäessä valot olivat taas pois päältä. Levyn tekoon tuli aika erilainen tunnelma, Björninen muistelee. – Mä kävelin sinne tarkkaamoon ja kukaan ei sanonut mitään. – ”Tässä on puu-lepa (Leslie), viiskymppinen Marshall ja niihin mikseri. Kohtalon ironiaa oli, että eräs surmansa saaneista oli tanskalainen studiokitaristi. Välillä musan svengatessa tuntui kuin koko huone keinuisi. Esimerkkinä olkoon tapaus ”Drivin In The Stormin urkusoolo”. Esimerkiksi kumpikin studioassistentti tunnustautui suomalaiskitaristin faniksi. Joe Villegasin laulaessa Kassun säveltämää kappaletta, johon hän oli juuri naulannut maagisen urkuraidan, kuului biisin jälkeen luureista kuinka laulaja itki. – Meistä tuli kavereita, kuten muistakin Cantinassa esiintyneistä jenkkibändeistä. New Yorkiin kannatti Kassun mielestä ehdottomasti lähteä, sillä bluesia soittaessa ilmapiiri nyt vaan sattuu olemaan erilainen kuin koto-Suomessa. Homma toimi välillä kuin unelma. 12 www.riffi.fi 2/2022 ilmoitti, että häntä on talon puolesta pyydetty mukaan soittamaan jokin biisi. Asemies Empire State Buildingissa Nykin-reissun tokana päivänä Kassu Halonen ja asioiden hoitaja Pekka Salmi vierailivat Empire State Buildingissa. Kassu muistelee haltioituneena kuinka hän ja basisti Sargeant istuivat soittotilassa vastakkain. – Se oli niille pyhä asia. ”Fuck you!” oli miehen vastaus. Ja soundi oli juuri se mitä haettiin. Meillä oli samaan aikaan järkyttynyt fiilis, siitä miten oudosti sessiot lähti käyntiin. Myös Björninen oli vireessä, minkä huomasivat muutkin. ”B3 Hammond.” ”Okei, ja oliko sounditoivomuksia?” ”Yep, Deep Purple, Lazy.” – Bruce oli, että ”Bill, Joe, let’s go!” ja sano mulle, että käypä tauolla ja tule tunnin päästä takaisin. Samalla hotellin respaan tuli Haloselle osoitettuja faxeja, joita Björninen kävi puheluiden välissä vastaanottamassa. Bassoon pestattiin Stan Sargeant, joka paikkasi basisti-laulaja Villegasia, joka pääsi paikalle vasta viikko sessioiden alkamisesta. It’s blues”, äänittäjä ohjeisti. Kassu Halonen uruissa. Ja niin sitä sitten lähdettiin New Yorkiin, tarkemmin Manhattanilla sijaitsevaan Quad Recording Studios -kompleksiin. ”Jos hän joutuu äänittämään Hammondia monona, hän ampuu itsensä.” 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 12 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 12 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. ”Forget it, ass hole!” kuului jatkopalaute. Rummuissa ja perkussioissa Jono Brown ja tuolloin Nykissä opiskellut Sami Kuoppamäki. Samaan aikaan heidän astuessaan ulos rakennuksesta, samaisen kahvilan jonossa mielipuoli murhamies avasi summittaisesti tulen tappaen lukuisia ihmisiä ja haavoittaen vielä useampaa. Ja työnteko maistui, sillä touhu oli erittäin ammattitaitoista. Tää tapahtuma tietysti väritti koko meidän sessiota. – Se oli ihan uskomatonta. Surmansa olisi siis voinut saada myös suomalainen studiokitaristi. Jos mä en olis myöhästynyt sieltä, niin me oltaisiin varmaan oltu siellä ampumisen tapahtuessa. Jos hän joutuu äänittämään Hammondia monona, hän ampuu itsensä, Kassu nauraa. Tunnin päästä Kassu saa luurit päähän ja pelit käyntiin. ”No onhan toi nyt aika erikoista, mutta tule sitten”, tuumivat jenkit. Mutta samalla helpottunut, ettei Pekalle ja Kassulle käynyt mitään. Bändi kasattiin siis suomalaisista ja jenkkiläisistä soittajista. – Kuultiin ampumisesta vasta illalla hotellin aulassa. Mites loppuilta?” – Siitä eteenpäin soitin Joen bändin kanssa eri paikoissa Suomessa, Björninen kertoo. – Jenkeissä se blues ympäröi sua. Äänittäjä otti ehdotuksesta kunnon pultit. ”No, soitatko setin loppuu meidän kanssa. Äänittäjä Bruce Miller kysyi Haloselta, että milläs uruilla mennään. Levyä tehtiin 24-raitaiselle kakulle ja raidat alkoivat käydä vähiin. Bändi oli kovassa vireessä, vaikkei biisejä oltu juurikaan treenattu. Liekö kyse ollut pimeyden tuomasta tunnelmasta vai mistä, mutta Kassu kehuu kyseistä ottoa elämänsä parhaaksi urkuraidaksi. Valot syttyi ja sitten tuli mielettömät aplodit. Kelanauhaa kuluu Kassu Halonen muistelee Metallican olleen Twilight in Paradise -levytyksen aikana saman studion toisessa kerroksessa. Ainakin basisti Sargeant oli kuunnellut niitä sen verran, että osasi kappaleet jo käytännössä ulkoa. – Mulla oli käsi menossa talkback-nappulalle, kun Bruce sanoi ”Don’t touch it!”, ja läppäs mua kynsille. Kassu muistelee erään hitaan bluesin urkuraitaa, jota äänitettiin ilman valoja, pelkästään urkujen omien valojen heikossa kajossa. Jo 80-luvulla Björnistä äänittänyt Bruce Miller oli ehtinyt heille häntä kehua. Björninen lähti korvakuulolta mukaan ja biisi meni niin hyvin, että amerikkalaiskitaristi pyysi soittamaan vielä toisen kappaleen heidän kanssaan. ”Bill, no lights. Hitto mä olin hämmästynyt. Juha Björnisen piti tulla sinne perästä, mutta hotellihuoneen puhelin pirisi lakkaamatta. Tuottajien ja äänittäjien kerääntyessä taukohuoneeseen keskenään kahvittelemaan, ilmeni, että kun Björnisen levyyn meni 12 BASF:n 24-raitaista kelaa, Metallicalla meni 320 kelaa. Tuosta käännät, haluatko Leslietä vai et. Ihan eri homma kuin mennä Pitäjänmäkeen tekemään rhytm’n’bluesia. Jossain vaiheessa tuli idea, että näiden kavereiden kanssa pitäisi tehdä levy. Kassu erehtyi ehdottamaan, josko Hammond äänitettäisiin monona. Biisien treenaaminen ei tuottanut ongelmia, sillä niistä oli jo demot olemassa. Syke on jo sitä. Aikaa kului, parivaljakko kyllästyi odottamaan kitaristia pilvenpiirtäjän kahvilatasanteella ja päätti jatkaa matkaa. Meininki oli siis hyvin inspiroivaa. Äänityksiä tehtiin öisin, välissä nukuttiin 4 – 6 tuntia ja takaisin töihin. Stan soitti ja tuijotti silmiin ja kuiskaili ”brother, brother…” Silloin tiesi, että homma toimii. Ehkä niitä tullaan joku päivä vielä kuulemaan, Kassu pohtii
Kattelin että eturivissä on tutun näköistä porukkaa. Lukather joutui kuitenkin kieltäytymään esitellen rakoilla olevia sormiaan. Kassu tapasi Piloton toisessa Havannan kahdesta valtion omistamasta Egrem-studiosta. – Siellä oli paljon mustan tanssimusan tuottajia, jonka takia sihteerit hakivat heitä katsomaan, että ”Katsokaa, nää soittaa oikeasti! Näin niitä levyjä ennen tehtiin!”, Björninen itse kertoo tapauksesta. – Olisko tämmönen ok. Äänittäjä ohjeisti heti alussa, että nyt ei tehdä jazzia. Funkbändi Cameon Björninen kuitenkin tunnisti. ”Me ollaan Suomesta ja haluttaisiin tehdä täällä levy ja käyttää sun osaamista ja sun bändiä.» No, miksi ei, oli kuubalaisen vastaus. Björnisen tapaillessa kitaralla jazz-skaalaa, tuottaja piirsi paperille saxofonin, ruksin sen yli ja näytti sitä kitaristille. Materiaalin valmistuttua Halonen lähti Espanjasta Kuubaan tiedustelumatkalle. ”No jazz!” Twilight In Paradisea kuunnellessa lämmin fiilis valtaa Kassu Halosen. – Kun levyllä ei ole käytetty mitään sen hetken populaarisoundeja eikä maneereita, se on sen takia ajaton. Ensimmäisenä iltana Piloto kehui suomalaisten säveltämää musiikkia. ”Jos mä nyt tulen soittamaan, mä en soita huomenna ollenkaan”. Kassu heitti ilmaan tuhannen taalan kysymyksen: ”Miksei mennä?” ”No mennään sitten”, vastasi kitaristi. Tarkoitus oli saada yhteys rumpali Giraldo Pilotoon, joka luotsasi Kuuban ja samalla varmaankin maailman ykkös-salsabändiä Klimaxia. – Jep, Lukather totesi vaan, että ”You know Jeff. Kaikki seiso siinä eturivissä. – Mä en tunnista niitä tyyppejä, mutta kyllä siellä ovella ja tarkkaamossa kävi kaikenlaista porukkaa ihmettelemässä meidän touhuja, kitaristi jatkaa. Varsinkin studiokompleksin lukuisat sihteerit kävivät hakemassa porukkaa viereisistä studioista bändiä ihmettelemään. Bändinä KliKUVA: TOMMI POSA Juha Björninen kuvattuna 2015, jolloin häntä haastateltiin Elämäni kitarat -juttusarjassa. Kuunneltuaan aikansa hotellihuoneessa Petraxilla äänitettyjä demoja, alkoi Pilotoa homma kiinnostamaan sen verran, että asia saatiin sovittua. Björninen oli kuitenkin vanha kettu. Ei hänellä kauheasti olisi tuotettavaa ollutkaan. Se on levy, josta hän ei muuttaisi mitään. Myös Whitney Houstonin koko bändi olisi halunnut Björnistä kuulemaan, mutta heille tuli pistokeikka Bruneihin. Kassu ja Björninen päättivät säveltää biisit Kanarialla. Kassun mukaan ainakin Billy Oceanin bändi kävi paikalla. Kitaristi Lukather oli aivan liekeissä Juhan soitosta ja pyysi keikan jälkeen pöytään istumaan. www.riffi.fi 2/2022 13 – Ne katto, kun Juha rupes soittaa sooloa, jonka jälkeen ne huusi ”Shit, talent!” Sana kuuman suomalaiskitaristin vierailusta alkoi levitä myös paikallisiin muusikkopiireihin. Meidän puolesta kaikki on erittäin ok, Björninen nauraa. Hän oli tehnyt joitain muutoksia kappaleisiin ja esitteli ideoitaan laulamalla. Suomalaiset kysyivät vienosti maailmantähteä mukaan jammailemaan. Samanlainen tilanne oli ollut aikanaan myös Helsingissä. Crazy guy.” Kassun tehtävänä Nykin sessioissa oli toimia neuvonantajana, hoitaa laulutukset ja tietysti soittaa urkuja. Juha Björnisen levytyssessiot Havannassa vuonna 2000 Samainen Juha Björninen oli käynyt Kuubassa keikkailemassa jo Piirpauke-aikoina. Kyseinen haastattelu on luettavissa Riffin verkkosivuilta. Siis toinen kitaristi vaatii käyttämään tietyn paksuista kielisettiä?, ihmettelen Kassulle. No, nehän oli Toton tyyppejä. Piloto oli tehnyt demojen pohjalta arreja ja oli ehtinyt treenauttamaan bändiäkin. 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 13 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 13 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. Bändin laulaja kuunteli tarkkaan suomalaisen sooloa ja totesi sen jälkeen hänelle kohteliaasti, että ”Not bad for a white boy”. Suurin osa biiseistä rakennettiin Petraxin demojen päälle ja loput äänitettiin Havannassa ihan alusta asti. Muunmuassa Herbie Hancockin kanssa soittanutta kuubalaista luonnehditaan monissa yhteyksissä neroksi. Lento takaisin Suomeen ja paluulennolla Havannaan ryhmään kuuluivat Kassu, Juha Björninen sekä Tom Frisk kustantajan puolesta. Aika jännä paikka, jossa saattaisi alkaa kengät tutisemaan. – Paiskattiin kättä. Ennen Suomen reissua Toto-kitaristi oli nimittäin treenannut kymmenen päivää Jeff Beckin kanssa Japanin kiertuetta varten. Päälle oli jäänyt fiilis, että sinne pitäisi palata tekemään kokonainen levy. Ja kaikki kuulosti hyvältä. Beck oli vaatinut Lukatheria käyttämään normaalia paksumpia kieliä ja nyt sormet olivat riekaleina. Kassu Halonen jatkaa: – Oltiin keikalla Cantina Westissä
Ei niiden soittoon ollut mitään lisättävää. Se saattaa olla joku tämmönenkin juttu. – Ne soittajat oli valtavan hyviä. Sarapaltio kuubalaisine vaimoineen neuvotteli, tai oli vähintäänkin välimiehenä, Kuuban opetusministeriön ja kulttuuriministeriön kanssa, jonka kautta kaikki kansainväliset studio-asiat junailtiin. Ja hän oli vielä hauskaa seuraakin. Hän neuvotteli kaiken. Sai jopa kuubalaiset nauramaan. @fmusiikki Taylorlaatukitarat nyt F-Musiikista! 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 14 08-14 Ikimuist 222 Kassu Halonen.indd 14 27.3.2022 7.39 27.3.2022 7.39. ”Toi hullu mies on loistava tyyppi!” ”Suomalaiset levyyhtiöt ei kuitenkaan siitä hirveästi innostuneet.” Panostuksesta huolimatta levyä ei koskaan julkaistu. Homma jatkui koko session ajan samoissa tunnelmissa, ja kolmen viikon päästä paketti oli kasassa. Kun käytiin Bonnierilla, niin joku sanoi, että kun täällä ei kukaan puhu espanjaa. Olihan se nyt niin huikeeta kattoo, mikä meininki ja mikä riemu siinä on kun ne soittaa. Tyrmistynyt Kassu on Björnisen kanssa samoilla linjoilla. . Enkä mä sitä sinällään ihmettele, kun ei se ole mitään päivän pop-musiikkia… Ne on kuitenkin todella hienoja biisejä. max laulajineen. Kumpikaan, Kassu ja Björninen, eivät omaa edes kopiota levystä. Voi myös olla, että kun se on espanjankielistä kamaa, se ei ole oikein meikäläistä firmaa kiinnostanut. Tää on ihan mun oma ajatus. – Ilman Mattia me ei oltais pärjätty. Studion hinnat ja henkilökunnan palkkiot ja majoittumisen. – Miten huikea fiilis oli, kun pääsi tekemään salsaa Havannassa maailman parhaan salsa-bändin kanssa. Se on ollut mun käsistä irti, kun olen ajatellut, että hommaa työstetään, mutta mitään ei ole tapahtunut. Björninen spekuloi syyksi luultavasti dialogin puutetta kustantaja Bonnier Amigon kanssa. Kokemus oli kaikesta huolimatta Haloselle kuitenkin hyvin positiivinen. . – Siellä on kokonainen albumi! Muunmuassa espanjankielinen lattariversio Surun pyyhit silmistäni -kappaleesta. Siellä on disco, baby! u F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Ja kun sitä porukkaa kasaantu aina sinne äänittämöön joraamaan. Björninen tyytyi soittamaan komppikitaraa. – Syksyllä, kun työstön piti alkaa, liike-energia jostain syystä loppui. Siellä on vaikka mitä! Suomalaiset levy-yhtiöt ei kuitenkaan siitä hirveästi innostuneet. Björninen kiittelee Havannan sessioiden onnistumisesta pitkälti jo edesmennyttä soitinkauppias Matti Sarapaltiota
Arva Audio Oy kuuluu pohjoismaiseen Arva Group -yrityskonserniin. Nokkamiestä lukuunottamatta bändin jäsenet eivät nousseet muiden muusikoiden silmissä omien instrumenttinsa esikuvasoittajiksi ja kahdella viimeisellä studioalbumilla bändin oman rumpalin korvasivatkin Omar Khakim ja Jeff Porcaro. Käännös on sujuvaa, joskaan edelleenkään en erityisesti ilahdu suomen kieleen ujutetusta käsitteestä “vokaaleiden äänitys”, jolla viitataan siis lauluraitojen tai -osuuksien äänitykseen. Työnsä hän aloittaa huhtikuussa ja tehtävään kuuluu tekninen tuki asiakkaille erityisesti järjestelmien suunnittelun ja käyttöönoton yhteydessä, sekä mahdollisten ongelmatilanteiden ratkomisessa. Teksti ei ilmennä katumusta Höyhenen kevyt, raskaan sarjan soundi! Peltolantie 2, VANTAA – 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi – www.vantaanmusiikki.fi GR Bass -bassovahvistimet Made in Italy Dire Straits – Elämäni bändissä tai katkeruutta, toteaa vain miten meni. Mielenkiintoinen kuriositeetti tuokin, eikä kirjan ainoa sellainen. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Dire Straits – Elämäni bändissä Kirjoittaja: John Illsley Suomentaja: Petri Ukskoski Kovakantinen kirja, 310 sivua Kustantaja: Minerva, 2021 Arva Audio vahvistaa tiimiään Pekka Patrikainen on nimitetty Arva Audion järjestelmäasiantuntijaksi. Audicolla ja Studiotecissä. www.riffi.fi 2/2022 15 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA A ikanaan maailman suurimmaksi tituleeratun bändin basisti John Illsley muistelee yhtyeen 15-vuotista taivalta ja kertoo pohjustukseksi myös oman tarinansa lapsuudesta ja soittopuuhien alkuhetkistä lähtien. Dire Straits perustui lähes kokonaan Mark Knopflerin luovuuden varaan ja musiikillisesti rimaa korotettiin levy levyltä. Illsley kertoilee varsin avoimesti niin onnistumisista kuin vastoinkäymisistäkin, harmonisesta bändikumppanuudesta ja henkilöiden välisistä kitkoista. Keikoilla komppiin tarvittiin energisyyttä, studiossa myös tarkkuutta. Patrikaisella on audioalalta liki 20 vuoden kokemus ja hän on työskennellyt aikaisemmin asiantuntija-, huoltoja käytön tukitehtävissä mm. Myös siviilielämää haaksirikkoon päättyvine parisuhteineen käsitellään tyynesti ja ketään syyttelemättä. Muutenkin kirjoittaja vaikuttaa perinteiseltä herrasmieheltä – ainuttakaan mulkeroksi nimettyä henkilöä Illsley ei mainitse, ja poikakoulun despoottiset opettajatkin saavat armon, vasta hieman aiemmin päättyneen sodan traumatisoivan vaikutuksen nimissä. Teksti on sujuvaa ja lukeminen vaivatonta. Tapahtumat ja henkilöt esitellään asianmukaisesti, ja kirjan loppuun koottu liki kymmensivuinen hakemisto kertoo systeemaattisesta paneutumisesta. seuraavia tuotemerkkejä: d&b audiotechnik, Ferrofish, K-array, Sony Pro Audio, SSL, sekä Waves CA Lisätiedot: Arva Audio Oy S-posti: info@arvaaudio.fi NIMITYKSIÄ 15-18 Sa?la?t 222.indd 15 15-18 Sa?la?t 222.indd 15 27.3.2022 14.12 27.3.2022 14.12. Selityskin on uskottava: bändi vei kaiken, eikä muulle jäänyt aikaa eikä voimia, minkä Illsley toteaa neutraaliin sävyyn. Yhtiö edustaa Suomessa mm. Hänellä on myös vankkaa kokemusta palvelintekniikasta ja ohjelmointitehtävistä. Onneksi olivat sentään liki kolmikymppisiä breikatessaan, nuoremmille olisi voinut käydä hullummin. Ja jos joku jossain vaiheessa veti välistä talousasioissa, niin sekin painetaan villaisella – semmoista se nyt vaan oli silloin, eikä bändin jäsenillä ollut tietoa ja taitoa sen paremmin asioitaan hoitaa
Teoksessa käydäänkin läpi koko tuotanto alkuvaiheen hahmotelmista määrätietoisesti maaliinsa tähtäviin menestyslevyihin, aina viimeiseksi jääneeseen Hopeahääpäivä-albumiin asti. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Kertojiksi on kutsuttu yhtyeen jäseniä ja kaivettu esiin myös Sundqvistin aikanaan antamia haastatteluita. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Teksti soljuu luontevasti ja kirjaa on helppo lukea vauhdilla tai vaikka luku kerrallaan iltapuhteiksi. Riffi-kauppa RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 oivaa instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Lopun diskografia, henkilöhakemisto ja lähdeluettelo ansaitsevat kiitoksen. Jos ei muuten, niin erään suomalaisen kulttuurilmentymän hahmottamiseksi. Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun 15-18 Sa?la?t 222.indd 16 15-18 Sa?la?t 222.indd 16 27.3.2022 14.12 27.3.2022 14.12. 16 www.riffi.fi 2/2022 T imo Kalevi Forss on aiemmin kirjoittanut jo yhtyeen nokkamiehen, Gösta Sundqvistin (1957 – 2003), elämäkerran ja uusi teos pohjaa pitkälti tuon hankkeen yhteydessä kerättyyn ja tätä kirjaa varten täydennettyyn materiaaliin. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Näinhän varmastikin on, ja jos tuo jälki on piirtynyt tai jättänyt merkkinsä myös omaan henkiseen minään, kannattaa kirja ilman muuta lukea. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Kirjan esipuheessa todetaan, että ”yhtye jätti järkälemäisen jäljen suomalaisen populaarimusiikin historiaan”. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 25 vuoden kuluessa yhtye julkaisi tajuttoman määrän kappaleita ja kirja avaa tekemisen motiiveita ja meininkiä ansiokkaasti. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Leevi and the Leavings – hittitehtaan tarina Kovakantinen kirja, 288 sivua Toimittanut Timo Kalevi Forss Kustantaja: Like (2022) Leevi and the Leavings – hittitehtaan tarina Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi
Kuivien soundien läheisyyttä ja upeita avaria kaikuja. Myynti: Universal Audio -jälleenmyyjät www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N O maa materiaaliaan englanniksi laulavia kotimaisia pop/rock-bändejä ei tungokseksi asti ole. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Mikko Koskela, Yhteisen meren äärellä Texicalli, 2022 Frozen Factory – The First Liquidation Mikko Koskela – Yhteisen meren äärellä 15-18 Sa?la?t 222.indd 17 15-18 Sa?la?t 222.indd 17 27.3.2022 14.12 27.3.2022 14.12. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Frozen Factory – The First Liquidation Frosty Tea Records, 2021 K otimaista americanaa ilman minkäänlaista suomi-etuliitettä. Sankaritenorin viittaa Mikko Koskelan harteille ei ehkä sovitella, mutta tarinoiden kertojana hän on ilmeikäs ja itse kirjoitetuissa lyriikoissa on asiaa, tunnetta, itua ja oivalluksia. Arvostan. Esikoisensa hiljattain julkaissut Frozen Factory on tässä suhteessa ilahduttava poikkeus, jonka kansallisuusrajat ylittävässä musiikissa on vahvoja heijasteita Atlantin kummaltakin puolelta. Mikä parasta, solisti Stephen Bakerilla on vahva ja ilmaisuvoimainen ääni, joka taipuu luontevasti myös luetun tekstin tulkintaan. Rullaava komppi, levolliset bassot, mukavasti vasemmalla ja oikealla vuoropuhelua keskenään käyviä akustisia kitaroita. Sovituksissa pieniä kekseliäitä lisuja ja kaikenlaisia vaihtelua tuovia tuikkauksia. Paljon tremoloa, niukemmin säröä. Right Now. Jostain mukaan uivia kissalautoja, pinnan alla kupluttelevaa Wurlitzeria ja liimaksi urkua sekä mattona soivia tai korvaan juttelevia köörejä. Musiikillinen mikstuura on ns. Tuotannosta vastaavat Hannu Pikkarainen sekä Matias Kiiveri, jonka Hollywood Studiolla levy on äänitetty ja miksattu. Poikkeuksellinen ratkaisu sinkkuvetoisessa maailmassa. Laulu muuten on äänitetty ja miksattu oikeasti vanhan liiton meiningillä: solisti on liki ja läsnä, mutta sisäänhengityksiä ei kuulijan korvaan pakkosyötetä. www.riffi.fi 2/2022 17 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Classic Sound. Baker vastaa myös sanoituksista, joissa ei ole tyydytty vain kivasti soljuvien fraasien makusteluun vaan on haettu ja löydetty myös merkityksiä. Levyn kappaleet on sidottu liki saumattomaksi kokonaisuudeksi introihin sekä kappaleiden loppuihin tyylikkäästi sijoitetuilla ambienteilla äänitehosteilla, puheilla ja rytmisesti vihjaavilla hälyillä. valmista vientikamaa, maukkaasti sovitettua ja huolella soitettua. Paremmin ei voisi
Tarinaosuudet kertoo Pate itse, eikä lainkaan paperinmakuisesti, vaan sopivasti eläytyen. Printtikirjassa on myös tekstejä merkittävästi runsaammin (noin 140 kpl), joten tosifanille on suositeltava tutustumista molempiin versioihin. Pate on etenkin ihmissuhdelauluissaan paljon selväsanaisempi kuin Remu, mutta muuten teksteissä vilisee täytesanoja ja huudahduksia, jotka edustavat dekaani Aaltosen ”kama houlama beibi” -rocklyriikkakoulukuntaa. Pääosin teksti kuitenkin soljuu ennemminkin musan joukossa svengaavana tunnelmana kuin tärkeänä sanallisena viestinä. Pate päätyy itsekin ihmettelemään osaa tekemisistään ja toteaa maailmankuvansa muuttuneen. Lempeän humoristiset taustatarinat valottavat Mustajärven lukemia kirjoja, katsottuja elokuvia ja toki synkempiäkin kokemuksia, jotka ovat jättäneet mieheen jälkensä. Niiltä osin teos ei tarjoa juurikaan uutta, mutta muusikkojen roolia pandemian kurimuksessa läpikäyvä soolobiisi ”Lavarotat” taustatarinoineen on tähän tervetullut poikkeus. Omaperäistä kieltä ja tarinoita on myös ammennettu sukulaisilta ja tuttavapiiristä, jotka saavat kirjassa ansaitsemansa tilan. Joukossa on kaikkien tuntemia hittejä, kuten ”Kuuma kesä”, ”Punaista ja makeaa” sekä ”Repe ja Lissu”. Vuodet hiovat niin miestä kuin ajatuksiakin Ilman taustoituksia ei kirjan kaikkia sanoituksia jaksaisi kahlata läpi. Pate Mustajärven ja Popedan tarinaa on laitettu kirjoihin ja kansiin aiemminkin. Alkupään Popeda-tuotannosta löytyvä ”Ellu” ja vuonna 2019 soolona julkaistu ”Veljeni Anton” käyvät tästä hyvinä esimerkkeinä. Esimerkillinen äänikirjatoteutus Erityisen mielenkiintoinen on teoksen äänikirjaversio, sillä nyt on lausumisen sijaan saatu lupa laittaa lauluntekstit kuultaviksi alkuperäisinä levyversioina! Kuultavat biisit (17 kpl) eivät ole suurimpia hittejä, vaan mielenkiintoiset valinnat kiinnittyvät luontevasti muuhun sisältöön. Esimerkiksi nykyään Repe soisi Lissulle latinkinsa sijasta rakkautensa. Näin ei oikein ole Mustajärven kohdalla, vaikka kyllä Tohtori Mustajärvi kynäniekkana Pate osaa halutessaan koskettavakin olla. Vahva tulkinta laulettaessa paikkaa mahdolliset kynän ohjausvirheet. ”Tohtori Mustajärvi, otaksun” on vaimonsa Tina Finnin kirjoittama kirja, jossa Pate käy elämäänsä läpi itsekirjoittamiensa laulutekstien kautta. RUMPUMESSUT Kampus Soivassa (Muotoilijankatu 1, Helsinki) SU 24.4.2022, klo 10-17:00 Messuinfon löydät osoitteissa www.dafry.fi www.facebook.com/dafry.fi Mukana kotimaiset maahantuojat ja soitinrakentajat sekä PAS Finland Klinikat: Liput: 10€ (DAF-jäsenet 0€) Waltteri Väyrynen (Paradise Lost / Bodom After Midnight) Risto Niinikoski (free lance) Awake Percussion Ensemble H arva tietää, että laulaja Pauli ”Pate” Mustajärven kynästä on pitkän uran aikana syntynyt myös toistasataa laulutekstiä. 18 www.riffi.fi 2/2022 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA DAF 30v. Tämä on tekstilähtöisesti suhtautuville musadiggareille mieluisa kirjaformaatti, tuttu jo Mikko Saarelan klassikoksi kasvaneesta ”Minun Suomeni” -teoksesta. Printtiversiosta ei luonnollisesti ääntä lähde, mutta lohtuna ovat valokuvat, jotka ovat pääosin Paten kotialbumista. ARVIO: TOPI SUURONEN Tohtori Mustajärvi, otaksun — Pate Mustajärven sanoituksia Kirjoittanut: Pate Mustajärvi Toimittanut: Tina Finn Kustantaja: Docendo (2022) Saatavilla kovakantisena kirjana sekä äänikirjana (lukija Pate Mustajärvi) Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 15-18 Sa?la?t 222.indd 18 15-18 Sa?la?t 222.indd 18 27.3.2022 14.12 27.3.2022 14.12. Ei runoutta vaan svengisanoitusta Tuomari Nurmion ja Jarkko Martikaisen tekstejä voi lukea kuin runoja. Aidosta tuohtumuksesta on syntynyt jotain tuoretta ja rehellistä myös lyyrisessä mielessä
Miksaaja kehottaa pienentämään lavalla olevia kamoja, yrittäessään balansoida toistoympäristöä. Varsinaiset askeleet alalle otettiin 1990-luvulla, kun Turunen hankki muodollisen pätevyyden sähköja elektro niikkatöihin Pieksämäellä ammattikoulussa. ammattina ja intohimona 19 Putkimies Turunen.indd 19 19 Putkimies Turunen.indd 19 27.3.2022 7.46 27.3.2022 7.46. Hehkuputkiharrastusta opettajat eivät juuri ymmärtäneet – se oli niin menneisyyttä, että sitä käsittelevät kirjatkin olivat jo päätyneet polttopesään. Ratkaisu ongelmaan on pienentää vahvistimien pääteastetehoa noin viidesosaan vanhasta, jolloin se soveltuu rock-klubien ja ravintoloiden mittakaavaan – instrumenttien soundin kärsimättä. – Mun täytyy päästä tuonne lavalle. Kapealla erikoisalueellaan putkivahvistinkorjaajana Turunen on maankuulu, ja useiden nimibändien, kuten mm. www.riffi.fi 2/2022 19 T ammikuussa 2002 Kaupparekisteriin merkitty Soitinlaitehuolto J. Ikuinen putkisoundi Putkivahvistinrintamalla tapahtuu hiljalleen asioita, ja nykyään putkien rinnalla on usein digitaalitekniikkaa. – Ajan rockmusiikki, jota bändit coveroivat, löi kuin halolla, ja kelläpä meillä ei olisi ollut progeen hurahtanut isoveli tarjoamassa mukaan monimutkaisempaa sointia, Genesistä ynnä muuta, Jaakko kuvailee tapahtumia. Turunen huomauttaa, ettei enää ei löydy sellaisia suuria paikkojakaan, joissa isoilla vahvistimilla voisi luukuttaa volume kaakossa. – Nythän ammattikoulussa ei opeteta enää edes kolvin käyttöä, Turunen toteaa happamasti. Käynnissä kärsivällisyyttä vaativa vianetsintä piirilevyltä. Jaskan oppivuodet Höyryradioista tie johti opiskeluun Kuopion musiikkilukiossa 1977–1980. Nyt pitää alkaa tehdä jotain, Jaakko kertoo hokeneensa mielessään. Keikoilla todellisena kitaravahvistimena saattaa toimia joku ihan muu laite kuin lavalle roudattu Marshall, Turunen kertoo, ja jatkaa: – Suuret vahvistimet ovat miksaajan painajaisia. Jimi Hendrixin, Peter Greenin ja Jimmy Pagen näyttäessä mallia. Vai mitä sanoo Jaakko Turunen. Silloin tulivat suuret tornit Jack Brucen sekä kitarasankarien, mm. 22-Pistepirkon soittokamojen hovihuoltaja. Nykyisin vanhan hyvän ajan 100-wattisia pääteasteita ja niiden massiivisia kaappeja tapaa enää harvakseltaan. ”Hyöryradioita”, hän korjaa. Jos 1960-luvun rautalanka olikin vielä maltillinen vahvistimien koon suhteen, muuttui tilanne vuosikymmenen lopussa. Tuote on vielä hienoinen salaisuus, mutta näyttää jonkin verran vanhalta Voxilta… u TEKSTI JA KUVA: REIJO HOLOPAINEN Putkistyrkkarit – vahvistimen pitää sopeutua aikaansa Lämpiävien pääteasteputkien tuoksu on lumoava. Kuopion vanhassa maalaiskunnassa Riistavedellä 1962 syntynyt Turunen altistui rokille itse jo kymmenen ikäisenä Siilinjärven Huvikummulla. Turusen elämään putkivahvistimet astuivat samantien. Kokonaan uusi oma vahvistinmallikin on tuloillansa. Vahvistimien tehovaatimuksetkin elävät ajan mukaan. Mutta Jaska piti päänsä, ja lopputyönä opinahjossa valmistui ehta putkivahvistin, josta tekijä oli ylpeä. Turunen viettää 20-vuotisjuhliaan. Hän rakensi ensimmäisen vahvistimensa ketjuttamalla kaksi vanhaa putkiajan radiota. – Tornit ovat nyt muuttuneet koristeiksi. Lavalla riehui kuopiolaisten pahojen poikien bändi Spartacus ja Jaakko tunnisti itsessään tulevan blues/rock-kitaristin oitis. Se palauttaa altistuneen aina sähkökitaran äänentoiston alkulähteille. Ja jos vahvistin ei ole isolla, sehän ei soundaa niin kuin pitää. Turunenkin käytti aikoinaan julmetun isoja styrkkareita. – Osat vain vaihdetaan toisiin. Omaa motivaatiotaan Jaska on pitänyt yllä kokeilemalla tämän tästä omia ratkaisuja. – Haastattelin suuren määrän kitaristeja kehittäessäni uutta combomallista vahvistinta, Turunen sanoo
20 www.riffi.fi 2/2022 F rankfurtin messuilta kerrotaan, että koronan aiheuttamalta kahden vuoden tauolta palaavaan Prolight & Sound -tapahtumaan kohdistuu patoutunutta tarvetta, huolimatta edelleen jatkuvasta pandemiasta ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Nyt näytteilleasettajien nimilista on kuitenkin jo julkistettu messujen sivustolla ja ilmeisesti se täydentyy 26.– 29. Studio Village -nimiseen lohkoon keskitetyt audiotekniikan näytteilleasettajat, toisistaan äänieristetyt seminaarija kokeilutilat sekä ulkoilmanäyttämölle koottava isojen PA-järjestelmien kuuntelumahdollisuus puolestaan palvelevat pro audio -väen tarpeita ja muovaavat pohjaa tulevien vuosien tapahtumille. Niiden väliin jäävä ulkoalue palvelee tapahtuma-alueena, jossa em. Valotekniikka vaikuttaisi edelleen olevan laajasti edustettuna, komeileehan valo myös tapahtuman nimessä ensimmäisenä. äänentoistojärjestelmätkin pääsevät esittäytymään. Tuohon aikaan messuilla oli mahdollista nähdä koko alan poikkileikkaus nuottikirjoista uusimpiin klarinetin lehtiin, putkivahvistimista digitaaliefekteihin ja moninapaliittimistä megaluokan miksauspöytiin. Ekologisesti kestävien ja mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavien ratkaisuiden löytäminen ja käyttö kuuluvat myös tapahtuma-alalle, ja siksi messupäivä 27. Noina vuosina MusikMesse oli myös oiva opintomatka elävien esitysten äärelle: messuilla näin ensimmäistä kertaa mm. Jokapuolella oli soittimia ja joka suunnalla soi – eikä meno laantunut messuhallien sulkeutuessa, sillä ympäri kaupunkia oli elävää musiikkia tarjolla yhtä lailla eri laitevalmistajien järjestämissä kemuissa kuin paikallisissa baareissa ja keikkamestoissa. huhtikuuta on omistettu presentaatioineen ja työpajoineen kokonaan vihreälle tapahtumatekniikalle. huhtikuuta järjestettävää tapahtumaa kohti edettäessä. Vaikka itse kaupunkia jaksettiin manata tylsäksi bisnes-cityksi, oli messureissu kustannustehokkuudeltaan ylivertainen, sijaitseehan kohde lyhyen lentomatkan ja vain tunnin aikaeron päässä koto-Suomesta. Messut haluaa samalla näyttää esimerkkiä ekologisesta vastuullisuudesta ja Future Hubin fasiliteetit rakennetaan kierrätettävistä materiaaleista ja sähköistetään 100 % vihreällä energialla. Tulevaisuuteen katsotaan myös alan oppilaitosten esittäytymiseen varatulla Campus-alueella, ja starttivaiheessa oleville yrityksille sekä uransa alkuvaiheessa oleville ammattilaisille suunnatun Future Hub -verkostoitumistapahtuman/ alustan muodossa. Messutiedotteen mukaan erityisesti teatteritekniikan osuus tapahtumassa on myös vahvassa kasvusuunnassa ja yksi tulevaisuuden peruspilareista. Uuden alkunsa kunniaksi Prolight & Sound siirtyy aiempiin vuosiin verrattuna aivan messualueen vastakkaiseen päähän, jossa Portalhaus, sekä hallit 11 ja 12 tarjoavat kumpainenkin kaksi kerrosta sisätilaa. Sille oli todellista tarvetta, joka muodostui monesta eri TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Prolight & Sound uudistuu Ajat muuttuvat. Maailmanmusiikki oli vasta idullaan, mutta esillä olivat yhtälailla eksotiikkaa huokuvat vieraiden kulttuurien soittimet kuin tyypilliset länsimaisen populaarija taidemusiikin instrumentit vasta-alkajien soittimista mestariluokan tasolle asti. MusikMesse eli suuruutensa päiviä ja kasvoi vuosi vuodelta. 20-21 ProLight&Sound.indd 20 20-21 ProLight&Sound.indd 20 27.3.2022 7.54 27.3.2022 7.54. Niinpä messut järjestetään, vaikka koronatilanne maailmalla yhä aaltoileekin ja vaikeuttaa toimintaa sekä Saksassa että niissä lukuisissa maissa, joista näytteilleasettajia saapuu. MusikMesse – suurkiitos ja näkemiin! Aloitellessani kirjoitushommia 80-luvun lopulla opin heti alkuun yhden jutun: Frankfurtin musiikkimessut keväällä on vuoden kiintokohta, jota ei sovi sivuuttaa. Vinnie Colaiutan ja Dennis Chambersin soittavan, seurailin messukäytävällä McLaughlinin trion basistin, Kai Eckhardtin demoa vieressäni seisoskelevan Frank Gambalen kanssa, kävin ihastelemassa LA:n kovimmista ässistä kootun studiobändin soittoa Keith Emersonin johdolla ja niin pois päin. Musikmessen oheis tapahtumana yli 25 vuotta sitten alkunsa saanut Prolight & Sound järjestetään nyt huhtikuusssa ensimmäistä kertaa itsenäisenä messuna – ilman MusikMesseä, joka puolestaan pannaan telakalle kertakaikkista remonttia varten
2022 Frankfurt am Main Status February 2022 Subject to alteration Hall 11 ProAudio: sound reinforcement technology, headphones, room acoustics, studio, recording and production technology, monitoring ProMedia: media controls, camera technology Special Areas: Main Stage, Sound Experience Hub, Studio Lab, Studio Village, Vintage Concert Audio Show, Associations Future Hub: Start-up Area, Networking Lounge, Campus, Career Center Conference rooms: PLS Conference, Manufacturers’ Forum, I-ESC Hall 12 ProMedia: projection and displays, network technology ProLight: lighting and laser technology, effects, virtual reality ProStage: theatre and stage technology, stage equipment, truss systems and floors ProEvent: event services, equipment and planning Special Area: Theatre + Light Stage Portalhaus Audio Demo Rooms Special Area: Performance + Production Hub Outdoor Area F12 ProAudio: Live Sound Arena ProEvent: LED-Displays, Inflatables, Mobile Stages Cargo Center Entrance City Entrance Torhaus Entrance Portalhaus Entrance LEA F12 Live Sound Arena 11.0 Studio Village 11.Via Studio Lab 11.1 Sound Experience Hub Conference rooms, Vintage Concert Audio Show, Main Stage, Future Hub Performance + Production Hub PH.0 PH.Via 12.1 12.0 Theatre + Light Stage www.riffi.fi 2/2022 21 tekijästä. Tämän kevään Prolight & Soundissa kävijän kannattaa huomioida uusi hallijärjestys. Vuosikausiin ei ole enää ollut välttämätöntä kerätä messuilta mukaan kymmenien kilojen painoista pinkkaa tuote-esitteitä, teknisiä selontekoja, ja dia-kuvia tai paperivedoksia uusista tuotteista – ne materiaalit matkaavat nopeammin ja mukavammin data-linjoja myöten kuin Finnairin ruumassa ekstrahintaisena lisärahtina. – 29. Muutos oli 2000-luvun alussa vielä hidasta, mutta vuosi vuodelta näytteilleasettajien listalta katosi isompia ja pienempiä nimiä. u Lisätiedot: Messeforum Finland • www.messeforum.fi J.K. The Global Entertainment Technology Show Light | Audio | Stage | Media | Events 26. Messujen suurin omistaja, Hessenin osavaltio, on valmistautunut ottamaan vastaan kymmeniä tuhansia pakolaisia ja myös messujen fasiliteetteja tarvitaan tämän tilanteen hoidossa. Kulissien takana esiteltiin prototyyppejä seuraavien vuosien tuotteista, ja maahantuojille, paikalliskauppiaille sekä heidän henkilökunnilleen tarjottiin tuotekoulutusta. Fokus ei jatkossa ole enää niinkään soittimissa ja soitinlaitteissa B2B-henkeen vaan suoraan kuluttajille suunnatussa kokonaisuudessa, jossa elävillä esityksillä on merkittävä rooli. Jopa Torhausen metropysäkiltä on melkoisesti matkaa, joten paikalle saavuttaessa kannattaa suunnata suoraan Portalhausen sisäänkäynnille. Lehdistölle taas messut antoivat kattavan yleiskuvan tilanteesta, runsaasti uutismateriaalia ja eväät suunnitella mm. tulevien numeroiden sisältöä laitetestien osalta. Aika näyttää millaisen muodon tuleva MusikMesse lopulta saa. Mahdollisuus suoriin henkilökohtaisiin kontakteihin vaikkapa uuden syntetisaattorin suunnitelleeseen henkilöön tai lastu kerrallaan käänteentekevän kitaramallin prototyyppiä veistäneeseen soitinrakentajaan häviää messujen mukana. on muunnettu pikavauhdilla vastaanottoja majoituskäyttöön, ja siellä toimii myös kenttäsairaala. Frankfurt Messen henkilökunta työskentelee messujärjestelyiden ohessa auttaakseen Venäjän hyökkäyksen alta pakenevia Ukrainan kansalaisia. Kierre nopeutui kiihtyvällä voimalla, kunnes kahden vuoden korona-paussi ja sen aikana bisnesmaailman rutiineiksi muodostuneet etäneuvottelut lopulta sinetöivät perinteikkään MusikMessen kohtalon. Nyt elämme toisenlaisessa maailmassa. Ensinnäkin maahantuojat eri maista neuvottelivat Frankfurtissa valmistajien kanssa tuotemerkkien edustuksista ja tulevista ostoistaan. 20-21 ProLight&Sound.indd 21 20-21 ProLight&Sound.indd 21 27.3.2022 7.54 27.3.2022 7.54. Samalla oli mahdollisuus kurkkia mitä kilpailijoilla mahtaa olla tarjottavanaan. Kansainvälinen kaupankäynti tarvitsi ja se sai yhden keskitetyn foorumin, jonka puitteissa toimintaa jäsennettiin. Messujen tiedotteessa todetaan, että kourallinen isoja verkkokauppoja hallitsee nykyisin valtaosaa Euroopan soitinja laitemarkkinoista, eikä vuosituhannen vaihteen tapaista tarvetta valmistajien suuren joukon ja jakelijoiden laajan rintaman väliseksi kohtauspaikaksi enää vanhalla mantereella ole. Lehdistön asema ja toiminta on sekin muuttunut. Tarkkoja suunnitelmia ei ole vielä kerrottu julkisuuteen, mutta Prolight & Soundin kylkeen tapahtuman seuraavaa olomuotoa ei ole tarkoitus rakentaa. Samoin havahtumiset sellaisiin asioihin, kuin että Hartley Peavey ja Jim Marshall ovat todellisia ihmisiä, eivät vain nimiä vahvistilaitteiden etulaidassa. Samalla kun entisen kaltaiselle MusikMesselle heitetään hyvästit, voidaan silti toivottaa uudenlainen tapahtuma tervetulleeksi. Jotain jää puuttumaan. Messuhalli 1. 4
Inviolatella soittaa Vain vakiobändi (rummuissa Jeremy Colson, kitarassa Dave Weiner, bassossa Philip Bynoe), ja lisäksi joitain vierailevia muusikoita, nimekkäimpinä rumpalit Vinnie Colaiuta ja Terry Bozio sekä basisti Bryan Beller (mm. – Lisäksi äänitin studiossa livenä akustisen laulun Moon and I. 22 www.riffi.fi 2/2022 T ähtien kohdalla koronan vaikutus näyttäytyy hieman eri tavalla. Steve Vai kertoo, että vaikka sulku vei keikat, se antoi mahdollisuuden käyttää aikaa asioihin, joita hän ei ollut ehtinyt tehdä. Me kyllä keksitään, miten jutut voi toteuttaa. Aloimme lähetellä tiedostoja toisillemme, mikä sopikin minulle todella hyvin, koska en voinut vastaanottaa ketään studiolleni. – Huomasin koronasulun aikana, että muusikot ovat sitkeää porukkaa. Sama juttu Terryn kanssa, ja hänen soittamansa rumpuraita Candlepoweriin on oikeastaan suosikkijuttuni koko levyllä. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: LARRY DIMARZIO Steve Vai – koeta tehdä jotain, mitä et ennen ole tehnyt Steve Vain uusi levy, Inviolate, on pandemia-ajan tuote kuten niin monet muutkin levyt viime aikoina. Ja Little Pretty suorastaan huusi Bryan Belleriä. – Siinä sitten aloin kasailla kokoon musiikkia, ja lopulta piti tehdä valinta sen suhteen, mitä seuraavaksi julkaisen. Vastaanotto oli oikein hyvä, joten aloin äänittää akustista laululevyä, mutta sitä tehdessä jouduin olkaleikkaukseen 50 vuoden soittamisen johdosta, Harmony Hut -studiostaan videopuheluun vastaava Steve Vai alustaa. Se tulee luultavasti olemaan viimeinen iso kiertueeni, Steve paljastaa. Pääosin käytin bändini jäseniä. Tämä ei tietenkään kitarasankaria lannistanut, vaan hän päätti äänittää Knappsack-instrumentaalin yhdellä kädellä soittaen, kuinkas muutenkaan. Aristocrats). Tuollaista en ollut aiemmin tehnyt. Apollo in Colorissa ja Sandman Cloudnesissa ajattelin heti, että Vinnie pitää saada näihin. KUVA: MICHAEL MESKER “Halusin, että jokaisessa soolo-osan soinnussa olisi oma värinsä, eikä soinnuilla olisi mitään suhdetta toisiinsa.” 22-24 Steve Vai.indd 22 22-24 Steve Vai.indd 22 27.3.2022 7.58 27.3.2022 7.58. Mutta kun kuuntelin kappaleita, niin mietin: kuka olisi se paras soittaja juuri tähän biisiin. Levy sisältää joitain Vain itse jo etukäteen YouTubeen striimaamia kappaleita, mutta pääosin ennen julkaisemattomia. Usein on kuitenkin niin, että joku tietty musiikko sopii parhaiten tietynlaiseen kappaleeseen. Esimerkiksi uusien kitaratekniikoiden opetteluun ja uudenlaisen kitaran haltuunottoon. Vai joutui sairaalasta päästyään pitämään kantosidettä. Päätin keskittyä Inviolaten toteuttamiseen ja sitä seuraavan 250 keikan megakiertueen suunnitteluun
www.riffi.fi 2/2022 23 Hydra, monikaulainen hirviö Levyn kannessa komeilee lievästi sanoen erikoinen ja hurjalta näyttävä Hydra-instrumentti, jossa on yksi puoliksi nauhaton bassokaula ja kaksi kitarakaulaa, joista toinen 12-kielinen. – Monikaulaiset kitarat ovat aina kiehtoneet minua, samoin kuin steampunk-muoti. Siinä sitten palloteltiin ajatuksia, ja he todellakin hylkäsivät kaikki konventiot. Miksi halusit tällaisen soittimen. Se löi minut ällikällä. Luultavasti tänä iltana pystyn soittamaan koko biisin alusta loppuun. Lisäksi soittimessa harppukieliä sekä monenlaista elektroniikkaa, esimerkiksi syntetisaattori ja sample/hold-ominaisuus. On tuollainen soitin painava. Äänititkö kappaleen kokonaisena alusta loppuun. Seuraavaksi opettelen soittamaan sitä seisaaltaan. Jos siirryn askeleen oikealle, niin Hydra haluaa mennä Lontooseen as22-24 Steve Vai.indd 23 22-24 Steve Vai.indd 23 27.3.2022 7.58 27.3.2022 7.58. Haaste on kuitenkin siinä, että Hydra ei liiku normaalin kitaran tapaan. – Biisissä piti olla hyvä melodia, joten aloin hommiin. Kerroin idean soittimesta Ibanezille, jonka jälkeen japanilaiset custom-rakentajat lähettivät hahmotelman. Levyn avauskappale Teeth of the Hydra syntyi soittimen innoittamana. – Tein sen osa kerrallaan: ensin äänitin intron, sitten treenasin ja äänitin säkeistön. En ole kuitenkaan koskaan säveltänyt kappaletta, joka olisi tarkoitettu monikaulaiselle kitaralle. Kun sitten kun aloin kokeilla soitinta, mietin, että mihin oikein olen sotkeutunut, sanoo Steve ja näyttää puhelimeltaan videon, jossa hän harjoittelee kappaleen kertosäkeistöä uudella soittimella. Vai kertoo, että halusi säveltää monsterikitaralle arvoisensa kappaleen eli sen tulisi olla myös hyvää musiikkia. Soitin on kiinnitetty telineeseen. Kun sain kitaran, olin kauhuissani, koska sille piti säveltää jotain, Steve nauraa. – Kyllä, mutta kitarateknikkoni suunnittelin hihnan, joka siirtää painon hartioilta lantioon
Kun sitten otin sen esiin, annoin vain korvan kertoa, mihin suuntaan biisin pitää mennä. Ei delayta, ei säröä, ei kampea eikä plektraa. Olen näyttänyt tekniikan joillekin nuoremmille kitaristeille, joilla on aivan mieletön tekniikka, mutta en ole vielä nähnyt kenenkään käyttävän sitä, Steve toteaa. Tässä kohtaa Steve haluaa antaa neuvon kaikille kitaristeille: – Tehdessäni kappaletta sanon aina itselleni, että tässä pitää jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt ja sen tulee olla innovatiivista. Kappale koostuu kokonaisuudessaan muutamasta melko erilaisesta osasta. Steve kertoo treenanneensa tätä uudenlaista venytystekniikkaa jo vuosien ajan. – Tämä on taas niitä biisejä, jotka ovat saaneet alkunsa sängynlaidalla. – Ei kokonaan, koska halusin löytää jokaisen soinnun ”aromin” pelkän asteikon kelaamisen sijaan. Pidin osan noista jutuista, kun taas kaksi viimeistä soolokierrosta on improvisoitu. Venytän kieliä kammella ja painan kampea samalla, kun soitan muita säveliä. Niinpä, Donahuen pedal steel -vaikutteista venytystekniikkaa esiteltiin Guitar Playerissa jo ’80-luvun lopulla, ja hän teki aiheesta hyvän opetusvideonkin. Pystyin kuvittelemaan miltä se kuulostaisi, mutta se oli tosi vaikeaa tehdä käytännössä, sillä jos venytän esimerkiksi d-kieleltä yhdellä sormella, niin näppini kipeytyvät aika nopeasti. Löysin ainoastaan yhden soittajan, Jerry Donahuen, joka on tehnyt samantyyppisiä juttuja. Mistäs tämä sai alkunsa. – Aloin soitella Gretschillä m7b5-sointua, ja sen perään menin toiseen sointuun, ja tuo vaihdos kuulosti mielenkiintoiselta. u “Huomasin koronasulun aikana, että muusikot ovat sitkeää porukkaa.” 22-24 Steve Vai.indd 24 22-24 Steve Vai.indd 24 27.3.2022 7.58 27.3.2022 7.58. Luuppasin ensimmäistä sointuvaihdosta, ja soitin sen päälle, kunnes se tuntui hyvältä. Ajatukseni oli käyttää puhdasta soundia, joka on minulle tietyssä mielessä rajoite. – Se viittaa hieman kantriin, venytän kahta tai useampaa kieltä samaan aikaan eri suuntiin. Toisaalta halusin soolon olevan kuin melodia, sillä en ole hyvä jazzfuusio -soittaja. 24 www.riffi.fi 2/2022 ti! Tasapaino pitää opetella uudestaan tämän kanssa, Steve kertoo monikaulaisen haasteista. Soitat sen täysin puhtaalla strato-soundilla ja teet varsin vaativia venytyksiä yhtäaikaisesti kahdella tai kolmella kielellä. Ei tämä nyt ehkä ihan jokaista kappaletta koske, mutta noin yleisesti ottaen. Vaimoni sanoi heti, että tuo on hyvä. Jatkoin samalla tavalla seuraavien sointujen kohdalla, kunnes pystyin soittamaan rakenteen läpi niin, että se kuulosti musiikilta. Niinpä jouduin kirjoittamaan sooloon käsikirjoituksen, koska en ole kovin hyvä improvisoimaan vaivattomasti monimutkaisen sointukierron päälle, johon vain yksi asteikko ei toimi. Ja sanoo vielä lopuksi: kiitos, että kuuntelit levyn. Mutta onko soolo siis improvisoitu. Joskus nuo innovatiiviset jutut ovat toki niin hienovaraisia, että vain minä kuulen ne. Niveljumppaa Puhutaan vielä tarkemmin kappaleesta Candlepower, joka on aika erilainen kuin levyn muut kappaleet. Tässä tapauksessa se on soolon kahdeksan ensimmäisen tahdin aikana käyttämäni tekniikka, jota en ole kuullut muiden tekemänä. Soittelin kitaralla ennen nukkumaanmenoa, ja keksin riffin. Soolossa Steve päätyi käyttämään synteettisiä asteikoita (karkeasti sanottuna diatonisen asteikon muunnelmia). Tiesin, että tämä pitää soittaa seitsemänkielisellä kitaralla, koska halusin isot, vahvat soinnut, säröä ja delayta. Mitään muuta ei vielä ollut, mutta se oli biisin dna ja lojui tallessa vuosia. Olen itse raaputtanut tästä tekniikasta vain pintaa, ja toivon kovasti, että joku nuorempi soittaja veisi sitä eteenpäin, sillä voisin kuvitella kokonaisen musiikkikappaleen soitettavan tällä tavalla. Hän on oikea mestari venytyshommissa. Tiesin, että nämä parametrit pakottaisivat minua säveltämään kappaleen, joka olisi erilainen. – Halusin, että jokaisessa soolo-osan soinnussa olisi oma värinsä, eikä soinnuilla olisi mitään suhdetta toisiinsa. – Candlepower oli alunperin tarkoitettu Real Illusions -trilogian toiselle levylle, jossa soittaisin pelkästään puhtaalla soundilla. Ensinnäkin hän soitti kappaleen puoliakustisella Gretschin kitaralla, joka oli siihen asti vain roikkunut hänen studionsa seinällä. – En ole hyvä kantrisoittaja, vaan teen näitä venytyksiä omalla tavallani. Se on sellaista jatkuvaa jännitettä ja purkausta. Ikään kuin kukin sointuvaihdos valaisisi eri osan aivoista. Sitten päästän kammen, soitan samalla, painan taas kampea ja soitan. Sitten kun aloin äänittää siihen melodiaa, biisi vaati nimekseen Little Pretty. Äänitin idean, ja se lojui käyttämättönä vuosia nimellä Red Flower. Sängynlaidalla syntyy ideoita Zeus in Chains -kappale kuuluu levyn parhaimmiston yksinkertaisen, mutta tarttuvan riffinsä ansiosta. Siihen menee vuosia treenata, joten toivottavasti joku, jolla on nuoremmat sormet ja enemmän aikaa, ottaisi haasteen vastaan. Lähtökohta oli tässäkin sängynlaidalla syntynyt riffi, jota en käyttänyt moneen vuoteen. Synteettisiä asteikoita Little Pretty -biisissä Steve Vai teki parikin juttua, jotka olivat hänelle uutta. Mutta halusin myös mukaan jotain, mikä olisi uutta. Käytän niistä nimitystä ”joint shifting”
25-27 Varre Vartiainen.indd 25 25-27 Varre Vartiainen.indd 25 27.3.2022 8.14 27.3.2022 8.14. Siinä sitten juteltiin asiasta ja lopulta menin ihan oikeasti juttelemaan, että voisiko tohtorintutkinto olla tällainen käytännönläheinen hanke, hän kertoo. Hiljattain ilmestyi soololevy Almost Standards, jonka julkaisu ehti siirtyä pariinkin kertaan kaikkien tuntemasta syystä. – Olin jossain keikalla, ja Jukkis Uotila oli katsomassa. Levyllä soittaa huippukattaus suomalaisia jazz-muusikoita. V arre Vartiainen valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2007, mutta oli jo silloin ollut pitkään keikka-elämän pyörteissä. www.riffi.fi 2/2022 25 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Varre VARTIAINEN – jazz on minulle luonteva ja kotoisa raami Tomi ”Varre” Vartiaiselle jazz on ollut aina vahva osa muusikkoidentiteettiä. Jazz kuitenkin kulki mukana, ja vuosien päästä ajatus taiteellisen tohtoritutkinnon suorittamisesta alkoi materialisoitua
Nuo oli ainoat kappaleet, Almost Standards on yksi osa näitä opintoja. – Kyllä, nimenomaan sointuvaihdoksiin soittaminen. Kappaleiden teemat Vartiainen sävelsi kitaralla. Esimerkiksi Bachin kantaatit tai viuluja sellosonaatithan ovat sointuvaihdosten päälle improvisoituja tai sävellettyjä melodioita. Levyllä soittaa Varre Vartiainen Trio (basisti Timo Hirvonen ja rumpali Jussi Lehtonen) sekä Jukkis Uotila (piano), Severi Pyysalo (vibrafoni) ja Joonatan Rautio (saksofoni). Almost Standardsin päättävä Blues for Jay on kuitenkin tyyliltään hieman erilainen kuin levyn muut kappaleet. Varre Vartiainen soitti Almost Standards -levyn kappaleet lähes kokonaan Petri Kallion rakentamalla Sound trade Thinline Telecasterilla, jossa on vaahterakansi. Piirrän itse paljon, ja meillähän on soittajina sama tilanne kuin piirtäjinä: me nähdään kuva, jota toinen ei vielä näe tai kuule. Eli haastaviin sointuvaihdoksiin soittaminen on ollut sinulle tuttua alusta saakka. Onko puhtaalla tai särösoundilla soittaminen sinulle mitenkään erilaista, esimerkiksi helpompaa tai vaikeampaa. Ja lisäksi on vapaa tyyli, jossa melodialla luo jonkinlaisen jännitteen siihen sointuun. Ja sitten on länsimaisesta taidemusasta bebop-kieleen tuleva tonaalinen tapa eli ajatellaan kadensseja, jolloin piirrän ”Sointusynkoopeilla saadaan se rytmi kulkemaan eteenpäin.” 25-27 Varre Vartiainen.indd 26 25-27 Varre Vartiainen.indd 26 27.3.2022 8.14 27.3.2022 8.14. – Näin ei ole kaikkien biisien kohdalla, mutta siellä on taustalla klassikoita, kuten Invitation, Nardis, I Love You, Oleo (”Rhythm Changes”). 26 www.riffi.fi 2/2022 johtosävelten avulla sen reitin siihen sointuun jollain tavalla. Varre kuitenkin myöntää, että puhtaalla soundilla soittaminen on ollut hänelle aina haaste, joskin mieluinen sellainen. Tällä levyllä on muutama aika nopea uptempoinen kappale, missä tuntuu, että ei halua soittaa tarkasti sointuvaihdoksia. – Se, että tuntee saavansa ilmaisullisesti kaiken irti piuhalla ja kitaralla on tietyllä tapaa ollut itselleni sellainen kitaransoiton kuningaslaji. Aika paljon on kiinni siitä sustain-ulottuvuudesta, mikä on johonkin biisiin hyvä juttu ja johonkin huono. Olen pyrkinyt siihen, että se olisi yksi osa minua, sellainen puhtaasti itseluottamuksellinen asia, että pärjäisi vain sillä. Se on kiehtonut jopa klassisessa musiikissa. Varre kertoo, että hänen jazz-käsityksensä on muodostonut afro-amerikkalaisesta perinteestä, jota hän on kuullut lapsesta asti. Siinä missä Husband on ollut se toisenlainen leikkikenttä särön ja efektien käytölle, niin tällä levyllä mentiin pääasiassa ”kitara, piuha ja vahvistin” -periaatteella. Kitara ja piuha Blues for Jay on kappaleena erilainen siinäkin mielessä, että siinä kitara soi särön kanssa. Lähinnä inspiraatio tuli loppukadenssista, joka jäi mieleen keikalta Raittisen Eeron kanssa. Sitten sinulla on yksi viiva, jolla teet pisteet, joista syntyy kuva, jonka voi nähdä tai kuulla, Varre vertaa. – Minulla ei ole hirveän läheistä suhdetta eurooppalaiseen jazz-musiikkiin, vaan olen treenannut kaikkea standardibiisien kautta, silloinkin kun kyseessä olisi ihan toisenlainen tekniikka tai soundi. Se on asia, jota olen itse aina ihaillut soittajissa: kykyä ilmentää sointuvaihdoksia tyylilajista riippumatta. Silloin tuntuu, että se särö ei tuo siihen mitään lisää. – Ajattelen karkeita otsikoita, sointujen sävelten pohjalta luotu melodiafraasi on hierarkian kärjessä. Aika usein teen senkin kitaralla, ja äänittelen raitoja tarvittaessa. Levy koostuu Vartiaisen sävellyksistä, joista osa pohjautuu vanhojen jazz-standardien sointukulkuihin. Jazz on ollut minulle luonteva ja kotoisa raami jo teinivuosista saakka, vaikka vahvistin olisi Marshall tai tyylilaji mikä tahansa työtehtävästä johtuen. Pianoa käytän kirjoittaessa, jos on useita ääniä, niin tsekkaan miten ne soi päällekkäin. Pianoa hän käyttää stemmojen tarkistamiseen, vaikka sekin hoituu yleensä kitaran kanssa. – Biisin taustalla on traditionaalisen gospel-spirituaalin sointukierto, johon perustuu useitakin kappaleita. Lisäksi käytin vuoden ’78 Deluxe Reverb -komboa, ja laitoin myös kitarasta vähän tonea kiinni. Tai miksei soittaa yhdenkin soinnun päälle. Toisaalta lähestymistapa voi olla modaalinen, jolloin kärjessä on asteikko tai moodi, jolloin sitä määrittelee, että minkä sävyinen se sointu on. Standardien kautta Levyn nimi Almost Standards kertoo paitsi levyn musiikista, myös Vartiaisen suhteesta jazziin. – Valtaosin toimin kitaran kanssa, se on minulle se luova väline. Ajattelin, että olisi hyvä pureutua yhden kappaleen verran myös blues/gospel-perinteeseen, joka on yhtälailla osa jazz-musiikkia. – En koe sitä helppo/vaikea-akselilla, vaan niin, että soundi vie ilmaisua tiettyyn suuntaan. Kyse ei ole varsinaisesta jazz-standardista, mutta ajatukseni oli niputtaa tietynlaisia sointurakenteita ja myöskin tyylillisiä rakenteita. – Tämähän on akustisestikin suhteellisen soiva soitin, mutta hiotut kielet vievät tätä sellaiseen jazz-pönttömäiseen tummuuteen. Muuten levyllä kuullaan lähinnä puhdasta kitarasoundia. Millä tavoin lähestyt improvisointia tällaisessa musiikissa. Kun tällaisessa kontekstissa pyrkii keskittymään vain siihen melodialinjaan, niin voi olla hyväkin, että niitä soinnillisia muuttujia on keinovalikoimassa vähemmän. Osassa biiseistä vahvistin on vanha vuoden ’64 Fender Vibroverb. I Love Me:ssa käytin Mad Professorin Snowy White AutoWahia, ja Blues for Jayssa Tube Screamer Miniä sekä Mad Professorin Forest Green -kompuraa. Niistä on pikkuisen muokattu sointuja, niin kuin soittajat nyt tekee niiden standardienkin kanssa
– Diggaan tosi monia kitaristeja, mutta jos otan ylös vaikka vaikka Freddie Hubbardin trumpettisoolon, niin minun ei tarvitse enää muuttaa mitään. Tutkin tohtorintyössäni juuri sitä, miten improvisointia voi tehdä näillä kahdella tavalla. En niinkään mieti vielä sitä, että mitä komppaa. www.riffi.fi 2/2022 27 Kun kysyn, kuinka paljon Vartiainen kuuntelee saksofonisteja ja pianisteja, hän vilkaisee treenipäiväkirjaansa. Tässä vaiheessa etsin sitä käyttöliittymää, että miten yksinkertaisesti ehtii kompata ja miten usein sitä komppausta pitää olla mukana, että se tuntuu kompilta. Onko tässä pianomaisessa komppauksessa mitään ”sääntöjä”. Siksikin jälkiä on vaikea peittää. Vertailukohde on niin lähellä. Miksauksessa lisättiin kaikua, mutta melkein enemmän kuuluu vahvistimien oma jousikaiku. – Almost Standardsilla soitan melodiaja soololinjat yksiäänisinä. Ehkä se sääntö siinä on se, että sointusynkoopeilla saadaan se rytmi kulkemaan eteenpäin. Siinä Vartiainen on soittanut kappaleet uudestaan trionsa kanssa. – En puhuisi säännöistä, mutta ilman sointuiskuja melodialinjat alkaisivat helposti muistuttaa suomalais-saksalaista marssihommaa. – Jos ajattelen jazz-musiikin parissa viettämääni aikaa ja opiskelua, sitä kun blokkaa ja tekee transkriptioita ihmisten soitosta, niin näyttää siltä, että kitaristit ovat vähemmistössä. Lisäksi sellaisilla kitaristeilla, jotka ovat huippusolisteja, on usein tosi vahvat maneerit. Toisessa versiossa soitan kappaleet siten, että pianomainen komppaus on integroitu kitaralle osaksi melodialinjaa. Varren mielestä oma kädenjälki on helpompi jättää alunperin toisella soittimella soitettuun juttuun. ”Soundi vie ilmaisua tiettyyn suuntaan.” 25-27 Varre Vartiainen.indd 27 25-27 Varre Vartiainen.indd 27 27.3.2022 8.14 27.3.2022 8.14. Piano ja foni ja trumpetti myös, sieltä löytyy kyllä sellaisia improvisoijia, joiden pariin tulee aina palattua. Jos taas blokkaan Pat Methenyn soolon ja soitan sen, niin lopputulos kuulostaa helposti vain huonosti soitetulta Pat Methenylta. Melodia ja komppi samalla kertaa Almost Standards -levystä on ilmestymässä keväällä toinen versio vinyylipainoksen rinnalle. Mutta tottakai rakastan kitaraa, bluesia ja rockia, se on ollut myös osa minua aivan lapsesta saakka, Varre Vartiainen toteaa. Se kuulostaa jo lähtökohtaisesti erilaiselta minun soittamanani, koska soitan eri soitinta. Sen sijaan minua on aina kiehtonut se, että miltä vaikka joku Herbie Hancockin pianolikki kuulostaa kitaralla. Asiassa on myös toinen puoli. Se, että saa sen kuulostamaan vaivattomalta, on järjetön haaste kitaralle. u missä oli mitään muuta kuin piuha välissä
Artistit, bändikaverit, tekniikka. – Eli tässä siirrytään alkusoittoon ja bändin osuus alkaa, Maristo kertoo. Lyysaari ja Maristo ovat aiemmin tehneet myös esimerkiksi Notre Damen kellonsoittajaa Tampereen Teatterissa. ”Tärkeää myös on, että osaa tehdä soundit uudestaan, ja miettiä mikä tukee kokonaisuutta ja mikä on oikeasti sitä liveä.” 28-30 Saku Maristo.indd 28 28-30 Saku Maristo.indd 28 27.3.2022 8.18 27.3.2022 8.18. Soundit on iso osa sitä, mitä mä teen. – Toki jotkut soundit ovat sellaisia, mitkä kuulostavat levyllä hyvältä, mutta voivat viedä liikaa kaistaa livenä, tai kuulostavat hyviltä studiokaiuttimista mutta eivät isosta PA:sta. Siinä ei paljon ääni värissyt. – Tärkeää myös on, että osaa tehdä soundit uudestaan, ja miettiä mikä tukee kokonaisuutta, ja mikä on oikeasti sitä liveä. – Kosketinsoittajan rooli on monisyinen ja soundikeskeinen. Oma kuvionsa Maristolla on tällä hetkellä myös työt Ylellä äänisuunnittelijana, esimerkiksi radiopuffien ja podcast-jinglejen parissa. – Se on kyllä siistiä ja tosi opettavaista tässä hommassa, kun katsoo ympärille ja näkee mestareita monella tavalla. Sen esitykset kuitenkin keskeytyivät koronapandemian alettua. Ja lauloi kuin enkeli joka keikan. Ylen hommat tukevat koko samaa työfilosofiaa. Niitä hän on tehnyt myös esimerkiksi teatteriprojekteissa sekä viime aikoina myös trailerimusiikin parissa. Tämä on hänelle luonteva vastuualue, sillä hän pitää ylipäätään soundien ja soundimaailmojen hallintaa luontaisena osana kosketinsoittajan toimenkuvaa. Työhön kuuluu myös musiikin sävellystä. Hän kertoo, että korvat ovat vuosien varrella harjaantuneet poimimaan, mitkä jutut nauhalta olisi kiva soittaa. Suvillakin oli hieno tatsi, veti joulukuussa tiukan parinkymmenen keikan kiertueen, joka oli vaativa rykäisy. Ja Suvin mies Simo ( Aalto) äänimiehenä teki todella pieteetillä hommaa. Vaikka Maristolla on pianistitaustaa ja hän tykkää harjoitella pianolla niin klassista kuin jazzia, hän näkee itsensä ensisijaisesti kosketinsoittajana eikä pianistina. Raidoilta kuuluu tuttuja synaharmonioita, taustalauluja ja perkussioita Sannin biiseistä. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Saku MARISTO – kosketinsoittajan rooli on monisyinen ja soundikeskeinen Nuoren polven kiipparisti Saku Maristo on soittanut Sannin livebändissä jo kohta kymmenen vuotta. Maristo on ollut Sannin bändissä mukana kohta jo kymmenen vuotta. Tässä ollaankin Mariston työn ytimessä, mutta sitä on silti tärkeää ajatella myös toisesta näkökulmasta. – Tällaista kun näkee, niin itselläkin on olo, että tässä ei tulla nojailemaan pädiin, vaan pitää mätsätä sama energia ja ammattitaito, Maristo sanoo. Maristo antaa keikan avauksena käytettävän tiedoston soida, kokonaisuus muuttuu hillitymmäksi. Nyt tulossa on esimerkiksi Anastasia-musikaali Tampereen Teatteriin syksyksi, ja yhdessä on syntynyt myös soundit West Side Storyyn Savoy-teatterissa. Jotkut soundit ovat biisien ”nimikkosoundeja” ja ne on usein parempi jättää nauhalle, jotta ne kuulostavat samalta kun levyllä. Iso osa Mariston toimenkuvaa on soundien ja soundi maailmojen luominen. Mestareita ympärillä monella tavalla Soittopuolella Sanni on tällä hetkellä Mariston ”pääjuttu”, vaikka hän on ehtinyt soittaa vuosien varrella monien muidenkin artistien kanssa, kuten Robinin, Saara Aallon ja Kasmirin, sekä tehdä lukuisia tuurauskeikkoja, tuoreimpana Suvi Teräsniskan bändissä ennen joulua. Mutta langat pysyy mulla, ja lopullinen tuote tulee mun kautta. Maristo on tehnyt myös paljon teatteriprojekteja, sekä soittajana että erityisesti soundintekijänä, yhteistyössä Henri Lyysaaren kanssa. Jossain olen tietysti ollut ihan palkattuna pianistina, kuten harjoituspianistina Notre Damen kellonsoittajassa, mutta suurimmalla osalla keikoista soundit on isossa osassa. Sannin liveversioiden ja taustanauhojen suhteen Maristo kuitenkin korostaa, että kyseessä on koko bändin demokraattinen prosessi, jossa pohjana ovat tietysti biisien levyversiot. 28 www.riffi.fi 2/2022 K osketinsoittaja Saku Maristo avaa tottuneesti Sannin livetaustojen Logic-tiedoston työhuoneellaan Helsingin Vallillassa. Jokainen saa itse suunnitella, minkälaisen omasta tontistaan haluaa tehdä. Maristo toimii kosketinsoittajan roolin lisäksi Sannin livebändin musiikillisena ohjaajana ja vastaa taustanauhojen tekemisestä. – Kun tuottajilta tulee taustanauhat, me otetaan usein soittajien kanssa sessiot ja kuunnellaan, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Suvi ajoi itse pakettiautoa, ja esimerkiksi samalla, kun kiharsi hiuksia selvitti puhelimessa illan keikan koronapassikuvioita
Sekin on sellainen tasapaino, mitä me on aina kausittain haettu. Roolimallit uran teemana Maristo on hyvä esimerkki nuoresta lahjakkaasta ammattilaisesta, joka on kymmenen vuoden aikana edennyt alan ytimeen erilaisten kohtaamisten kautta. Mutta oma hauskuutensa kyllä on, että on vaikka Prophet, josta voi tehdä ”hands on” -soundinmuokkausta. www.riffi.fi 2/2022 29 – On tosi kehittävää tehdä sitä, miten spiikeistä saa hyvänkuuloisia ja miten saa miksattua niin että spiikki kuuluu ja musa on taustalla. Sannin bändissä Mariston arsenaalista löytyy Korg Kronos, Prophet Rev2-16 sekä Nord Electron pianokoskettimistolla varustettu versio. Esimerkiksi Mäkisen kanssa Maristo oli yhdessä Suvi Teräsniskan joulukiertueella niin, että Mäkinen teki osan keikoista ja Maristo osan. Maristo kertoo myös löytäneensä vuosien varrella useita roolimalleja, jotka ovat kannustaneet häntä eteenpäin alalla ja tarjonneet esimerkkiä tasavertaisuudesta. Milloin on enemmän rock’n’roll show, milloin hillitympää ja milloin mahdollisimman lähellä levyä. ”Kun pääsee tekemään soundeja tulee, että ai hitsi, ois kiva päästä soittamaan. 28-30 Saku Maristo.indd 29 28-30 Saku Maristo.indd 29 27.3.2022 8.18 27.3.2022 8.18. – Tämä on selvästi sellainen teema mun uralle, että on tällaisia tyyppejä kuin Mikko, jotka ottaa mukaan ja antaa keikSaku Mariston mielestä on kiinnostavaa tehdä monipuolisia juttuja, joissa vaihtelu virkistää. Sannin bändiin hän päätyi aikanaan useammankin yhteensattuman myötä. Ulos käsikirjoituksesta kokeilemaan asioita Sopiva soundipaletti löytyy tietysti sopivasta soitinkokonaisuudesta. – Mulla oli aika pitkään semmonen Dream Theaterin Jordan Rudessilta otettu filosofia, että on yksi iso kiippari ja sillä vedetään ja selataan soundeja eteenpäin. Taustoja Sannin keikoilla pyöritetään Cymaticin räkistä. Mikä sopii kesän festarilavoille ja mikä pienemmälle klubille ja niin edelleen. Voi hypätä tiukasta skriptistä pois ja kokeilla uusia juttuja. – Näinhän ne tuppaa menemään, eli odottamattomissa paikoissa tulee tällaisia yhteyksiä. Kun tuota tekee, niin se kehittää myös korvia. Siellä nuorisomusikaalissa Maristo tapasi rumpali Juhana Kiiskin, joka soitti silloin Roope Salminen & Koirat -yhtyeessä perkussioita. Paikoin Maristo on jättänyt taustanauhoihin myös samantyyppisiä soundeja, joita hän itse soittaa, ja sitten hän joko tuplaa niitä tai tuo jonkun uuden ”layerin” niihin. Kronosista Maristolla oli aiemmin käytössä 88 koskettimen kakkosversio. Sit kun pääsee soittamaan jonkun toisen biisejä, tulee fiilis, että ai hitsi, ois kiva tehdä taas omia biisejä”, Maristo kuvailee. – Samoin Electron kanssa on piano aina vieressä. Se vaihtui kuitenkin 61 koskettimen versioon, joka istuu luontevammin synavoittoiseen soittamiseen. Tätä kautta Maristo pääsi tuuraajaksi Koiriin. Maristo on kotoisin Ojakkalasta Vihdistä ja käynyt aikanaan muun muassa Länsi-Uudenmaan musiikkiopistoa Nummelassa. – Ja sekin tietysti on, että miten bändi täydentää taustoja. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi kosketinsoittajat Mikko Mäkinen, Lasse Piirainen ja Heikki Puhakainen sekä kitaristi Lasse Sakara. Kun Koirien rumpali Mikko Saarinen myöhemmin kasasi Sannin bändin, tämä pyysi Mariston mukaan. – Ja Sanni tietysti on myös kotoisin Lohjalta, joka on Vihdin lähellä, ja oltiin me myös oltu Sannin kitaristin Sampo Sundströmin kanssa samaan aikaan intissä Lahden soittokunnassa vuonna 2011, eli tunnettiin sieltä etukäteen, Maristo kertoo. Ja Prophet istuu ihanasti moneen kontekstiin, se on tosi hillitty, pädisoundit tulee kivasti, mutta sen soundi voi olla myös tosi in your face
Blue Pearl Creative keskittyy trailerimusiikkiin, joka on Vikram Gudin ison Elephant Music trailerimusiikkiyhtiön katalogin ulkopuolella. Kurssiin kuului kuukausittainen briiffi jostakin biisistä, joka piti tehdä. Elo kuva ja pelimusiikin tekeminen on kiinnostanut Maristoa aina, myös niin pelaajana kuin elokuvien ystävänä. Ja esimerkiksi siitä, miten paljon realismia saa, kun soittaa yhden linjan kerrallaan. Samalla se on antanut mahdollisuuden sukeltaa yhden hänen oman suosikkiyhtyeidensä kosketinraitojen konepellin alle. Tällainen oli esimerkiksi juuri se, miten hallita isoa orkesteritemplatea DAW:ssa. Toto-materiaalin läpikäynti on myös hyvä esimerkki siitä, miten ammattitaito ja ymmärrys musiikista kehittyvät. Sitä kautta oon aikanaan lähtenyt tutkimaan, mikä tää soittaja on, mihin biisiin liittyy ja miksi tämä soundi on tärkeä. Jos sun tekemä soundi päätyy ison valmistajan kosketinsoittimeen, voi sanoa, että oot breikannut, Maristo heittää. He tekevät olon, että on luottamuksen arvoinen, Maristo kertoo. – Esimerkiksi Emersonian GX-1 Bandpass on Omnispheren presetti, ja se viittaa tietysti Keith Emersoniin. Maristo kuvaa, että kun Toton biisejä on kuunnellut nuorena, monia niissä olevia asioita ja elementtejä ei ole silloin ymmärtänyt – tai edes välttämättä kuullut kokonaisudeesta. Jos musagenre päätyy automainokseen, se on saavuttanut jonkun etapin. – Sama juttu on vaikka Kronoksessa, jossa on preset nimeltään Sandstorm Gated. – Sitten huomaa, että kun niihin biiseihin palaa nyt, on tullut työkaluja, joilla ymmärtää ja huomaa juttuja, ja pääsee biiseihin syvemmälle. Mutta on ollut juuri tuollaisia tyyppejä, jotka on vaan ollut, että ”hei, uutta jengiä, mahtavaa, mukaan vaan”. Kuukauden päätteeksi oli yhteinen Zoomsessio, jossa biisit kuunneltiin läpi ja Schrieber antoi palautetta. Soundit vievät kulttuurihistoriaan Viime aikoina kosketinsoundien filosofia on ollut Mariston mielessä myös, kun hän on työstänyt Toto-kosketinsoitinkurssia Rockwaylle. – Katsotaan miten käy ja tuleeko placementeja. Kun on soittanut eri soittimilla, niin monesti jonkun yksittaisen synasoundin tai patchin nimi voi johtaa mielenkiintoisille jäljille omassa. – Siihen oli kiva paneutua. Silloin olisi voinut helposti ajatella, että festareiden bäkkärillä tulee kyräilyä. Siitä ja monen kollegan asenteesta löytyy inspiraatiota löytyy myös moneen muuhunkin kuin itse soittamiseen. Mullakin oli jo paljon eri samplekirjastoja ja virtuaalisoit timia, joista ei kuitenkaan aina välttämättä saanut kaikkea irti. Sitä kautta oma ura on kehittynyt ja on löytynyt eri artistiproggikset. Sieltä on tullut esiin tosi hienoja juttuja, esimerkiksi kolmiäänistä harmoniaa ylöspäin menevinä sointuarpeggioina, missä on Trailerimusiikkia koronaaikana Koronaaikana Saku Maristo on ehtinyt paneutua myös elokuvamusiikin pariin. – Kun on katsonut Paichin ja Porcaron vanhoja haastiksia, joissa he kertoo esikuvistaan ja mistä he on ottanut juttuja, niin osaa laittaa monia asioita enemmän kontekstiin ja näkee laajemmin kulttuurista perintöä mistä ne tulee. Ja tuo kurssi oli hyvä siksikin, että Schrieber käyttää pitkälti Logicia, joten ajattelin, että voin katsoa suo raan mitä hän tekee ja tehdä perässä, esimerkiksi miten jäsentää valtava template. Kurssi keskittyi toki trailerimusiikin lainalaisuuksiin, mutta mukana oli paljon sellaista, joka on sovellettavissa myös leffamusaan sellaisenaan, Maristo kertoo. – Tuolta sai hyvää oppia siihen, miten jaotellaan Logicissa vaikka, jouset, pitkät ja lyhyet artikulaatiot erikseen, 1. viulut, altto, sello, basso. u ”Jos sun tekemä soundi päätyy ison valmistajan kosketinsoittimeen, voi sanoa, että oot breikannut.” 28-30 Saku Maristo.indd 30 28-30 Saku Maristo.indd 30 27.3.2022 8.18 27.3.2022 8.18. – On ollut huikeeta, kun on löytänyt biisien moniraitoja, ja sitten kuunnellut David Paichin pianoraitoja ja Steve Porcaron synajuttuja, ja huomannut monta kertaa monesta jutusta, että ”ai täällä on tällanenkin ja tollanenkin”. Kokonaisuuden päätteeksi Schrieber kutsui osan oppilaista yhdessä Vikram Gudin kanssa perustamansa Blue Pearl Creativen listoille ja tekemään levyn yhtiön katalogiin. – Eli koko musiikkibisnekseen. Maristo kertoo, että sama filosofia toimii laajemminkin ja on hyvä keino ymmärtää ja oppia uutta. Maristo hehkuttaa myös alan piirien positiivisuutta. Johnin tyyliin. 30 www.riffi.fi 2/2022 koja, ja näkee jotain mussa. – Tuosta muodostui mahtava yhteisö, ja se oli tosi antoisa oppimisprosessi ja kokemus. Ja tietysti soittimen presettejä voi pitää yhdenlaisina merkkipaaluina. Monissa tilanteissa, kun vaikkapa puhutaan jostain joka liittyy musiikkiin työnä, voi miettiä, miten esimerkiksi Lasse Sakara suhtautuisi tähän. selvästi ajateltu enemmän, ikään kuin ne olisi kirjoitettu ennemmin trumpetille kuin vain synalle. – Kun me on aikanaan tultu alalle Sannin bändin kanssa, ollaan oltu keltanokkia kaikki. Tai vaikeassa tilanteessa miettii, mitähän Heikki Puhakainen nyt tekisi, Maristo sanoo. Tämä oli yksi syy, miksi Maristo osallistui trailerimusiik kisäveltäjä Richard Schrieberin Trailer Music Schooliin, kun koronapandemia tyhjensi miehen kalenterin. Soundeihin perehtyminen on myös tuonut paljon laajempaakin ymmärrystä musiikin historiasta ja perimästä. Vaikkapa Rosannan loppusoolo, joka on suoraan New Orleans -pianismia Dr. ja 2. Jokainen kurssille työstetty biisi on itse asiassa ollut sellainen, että on pitänyt nyt oikeasti kuunnella ja opetella, mitä siellä oikein soitetaan
Sen jälkeen Sumén on nähty kitaran varressa ainoastaan vuoden 2017 Jimi Hendrix -tribuuttikeikalla Kultsalla – yhtenä illan itseoikeutettuna esiintyjänä. Jatkuva tyytymättömyys tekemisiinsä ajoi hänet nopeisiin suunnanmuutoksiin, eikä Sumén itsekään tiennyt mitä oikein halusi. VIRTANEN Jimi Sumén – kameleontti ja edelläkävijä Kitaristi Jimi Sumén on kameleontti, jonka tarina on vertaansa vailla. 1958) ei ole vuosituhannen vaihteen sairastumisen jälkeen juurikaan julkisuudessa näyttäytynyt. Äidin puolelta muusikkoja löytyi moneen lähtöön ja enojensa jalanjälkiä seuraten Suménin ura alkoikin rumpusetillä. 31-35 Jimi Sumen.indd 31 31-35 Jimi Sumen.indd 31 29.3.2022 16.37 29.3.2022 16.37. Brittiläisen Classix Nouveaux’n riveissä kansainvälistä pop-tähteyttä 1980-luvulla maistanut Sumén oli Suosikin kansikuvapoika, joka hylkäsi glamourin ja sukelsi freejazzin maailmaan. – Voitettiin joku bändikilpailu ja käytiin äänittämässä kaksi kappaletta Lahden Microvox-studiolla, Sumén muistelee. ”Jimi” syntyy Ensimmäiset musiikilliset vaikutteet Sumén sai kotoa. Rumpusetti vaihtui kuitenkin Fender vuoden 1973 Stratocasteriin Jimi Hendrixin innostamana. Vierailu Dile Kolasen Both sides -soololevyllä vuonna 2009 ja Sound & Furyn paluukeikat kymmenisen vuotta sitten tekivät itselleni Suménin tutuksi. Vielä 1980-luvulla Sumén oli kuitenkin pop-lehtien vakiomateriaalia, jota seurattiin tarkasti. Ensimmäisen levytyksensä Sumén soitti lappeenrantalaisen Jam Rock Bandin rumpalina. Suurimpana vaikuttajana oli Apollo-yhtye ja sen rumpali Edward Vesala. Sähkömiehenä itseään elättävä isä soitti trumpettia ja keikkaili TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Vasta menetettyään soittoteränsä MS-taudin myötä, oppi Sumén luopumaan haaveistaan ja löytämään tyydytyksen tavallisesta arjesta. www.riffi.fi 2/2022 31 J ouko ”Jimi” Sumén (s. säännöllisesti. OK-lehti tituleerasi häntä popmusiikin Lasse Vireniksi, joka ”tekee Suomea tunnetuksi maailmalla kitarallaan.” Karismaattinen poppari ei kuitenkaan menestyksestä pidemmän päälle perustanut. Ura muusikkona katkesi kuitenkin MS-tautiin
Jimi karisti Helsingin pölyt jaloistaan ja lähti Lontooseen. Pave Maijanen oli tuttu jo Lappeenrannasta, ja Esa Pulliaiseen Sumén oli tutustunut keikoilla hengaillessaan. – En takertunut sormituksiin tai nuotteihin vaan pyrin löytämään oikean fiiliksen. Muutaman vuoden päästä molemmat kitaristit kiertäisivät rocktähtinä ympäri maailmaa aina Japania myöten. Silloin, kun he lähtivät Ruotsiin ja bassoa soitti vielä Andyn veli Ikke. Piti mennä Tavastialle, koska siellä hengailivat kaikki tunnetut soittajat. Lontoossa vietetty puoli vuotta teki tehtävänsä ja kitara sai väistyä. Muutaman kuukauden päästä yritettiin jatkoa Billy Carsonin kanssa. Minussa on insinööriyttä ja olen aika laiska harjoittelemaan. Soundi oli tärkein ja tein paljon töitä, että sain yhden äänen kuulostamaan oikealta, Sumén kertoo. Nuoruuden Hendrix-tripillä ollessa tunne oli kuitenkin se, mikä vei. Niinpä hän ehti olla monessa jutussa mukana alkuvaiheessa kunnes jo seuraava juttu houkutteli mukaansa. KUVA: JIMI SUMENIN KOTIARKISTO 31-35 Jimi Sumen.indd 32 31-35 Jimi Sumen.indd 32 29.3.2022 16.37 29.3.2022 16.37. Minua kiinnosti hirveästi oikeat soittajat. Se oli poikkeuksellista kisassa, jossa etsittiin uusia omaa tuotantoa esittäviä kykyjä. – Feedbackin käyttö kehittyi ja yritin saada sen pysymään rytmissä. Innostuin futurismista ja uusromantikoista, ja niille vaikutteille alttiina aloin tekemään toista levyäni, kertoo Sumen. Myöhemmin tällä taidolla olikin tärkeä rooli uuden soittotekniikan omaksumisessa, kun MS-tauti vei motoriikan. Se oli virhe, nyt en tekisi sitä enää niin. Lyhyessä ajassa tapahtuikin aikamoinen loikkaus ammattilaisuuteen. Viimeisenä esiintyjänä ollut Dreams hurmasi kaikki intensiivisellä esiintymisellään. Olen joutunut tekemään enemmän töitä niiden parissa. Halusin tutustua muusikoihin heti, kun tulin Helsinkiin. Jälkeenpäin pohdittuna Sumén myöntää, ettei itsekään uskonut biiseihinsä ja menestysmahdollisuuksiin. Lappeenrannassa nuoren kitarasankarin kyvyt huomattiin pian ja etunimi taipui ”Jimiksi” ja Jiminä hänet on siitä lähtien tunnettu. Menin Fazerille, josta löytyi oikeanlainen Stratocaster. – Rock SM -kilpailua ennen olin soittanut kitaraa vasta pari vuotta. Ohjelmisto koostui Hendrixin hiteistä. Huomio muusikkopiireissä oli kuitenkin saavutettu. David Bowie ja uusromantikot Rakettimaisesta startista huolimatta oli Suménin katse jo toisaalla. Kieltämättä olihan heissä jopa paljon samaa näköä – ja suuren esikuvansa Bowien bändissä Sumén mieluiten olisi halunnut soittaakin. Pian Sumén valmisteli RockSM-palkinnoksi saatua soololevyään, johon biisejä väsäsi apuna Dave Lindholm. – Lainasin keikoille niin paljon vahvistimia kuin sain, että meteli olisi mahdollisimman kova. Sillä kuuluisalla Tavastian keikalla, mistä Seppo Vesterinen bändin nappasi, olin miksaajana. Kitaran roihutessa alkoi kuvaajissa tapahtua vipinää, mutta se oli jo liian myöhäistä. Suménista puhuttaessa on merkillepantavaa hänen ilmiömäinen omaksumiskykynsä. Siellä soikin jo aivan uudenlainen klangi, jossa koneet olivat pääosissa. 32 www.riffi.fi 2/2022 – Kun Woodstock-elokuva tuli Lappeenrantaan, kävin katsomassa kaikki neljä näytöstä, Hendrixin osuus oli niin vaikuttava. – Lontoossa kävin katsomassa hirveästi uusia bändejä. Sumén pisti kamat täysille ja antoi feedbackin johdatella. Maukka Perusjätkään menin Esa Pulliaisen tilalle, kun Esa oli perustamassa silloin Köyhien ystäviä. – Tunsin Maken ja Andyn jo paljon ennen Hanoi Rocksia. Mä olin silloin miksaajana ja teknisenä tukena sellainen taustatyyppi. Rytmi on aina pääasia minulle, enemmän kuin melodia ja sointuharmonia, jotka eivät tule niin luonnostaan. Ensimmäisen kitaravetoisen Key West -lp:n (1978) jälkeen kameleontti loi ensimmäisen kerran nahkansa. Mutta ei sekään suunta tuonut täyttymystä. Sumén soitti selän takana ja hampailla juuri niin kuin esikuvansa, mutta sellaisella energialla ja luontevuudella, että oli vaikea uskoa hänen soittaneen kitaraa vasta reilu pari vuotta. Parissa vuodessa Sumén otti haltuun Hendrixin tyylin ja soundin sukeltamalla esikuvansa musiikkiin silkalla intuitiolla. Kitaranpolttamisesta onkin dokumenttina vain pari mustavalkoista valokuvaa. Sitten lähdinkin Lontooseen. Vuonna 1977 Jimi Sumén & Dreams matkasi Helsinkiin RockSM-kilpailuihin. Toisessa kitarassa oli Stefan Piesnack. Sumén rakasti melua ja sai suurimmat kiksit maanjäristystä lähentelevästä noisesta. Seuraavat vuodet Sumén käyttikin karistellakseen Hendrixin viittaa niskastaan. Käsirahana annoin rummut. Valitettavasti YLE:n kuvausporukka oli jo laittanut pillit pussiin illan viimeisen esiintyjän vielä meuhkatessa. Pave Maijanen tuli tuottajaksi, mutta neljän biisin jälkeen huomattiin ettei se lähde. Periaate oli tavallaan yksinkertainen. Tie biisintekijänä ei kuitenkaan ollut minulle luonnollinen. Futuristinen pop kuulosti Jimin laulutyyliä myöten siinä määrin David Bowielta että Sumén ristittiin lehdistössä Suomen Bowieksi. Esimerkiksi Hanoi Rocksin syntyhetkiin oli Suménillakin osuutensa. Ympäristön paineesta piti alkaa tekemään biisejä ja olemaan ikään kuin muutkin. Triolla olikin mielessään enemmänkin vain näytöskeikka ja Sumén haaveili pääsystä samalle lavalle kuin esikuvansa Hendrix kymmenen vuotta aiemmin. Ensimmäiselle levylle teki Dave pari biisiä, josta toisen valitsin. Pian Sumén soittikin Pelle Miljoona Oy:ssä, sekä Maukka Perusjätkän kokoonpanossa, jossa hän kitaroi Andy McCoyn rinnalla. Setin loppuun soitettiin Fire, jonka aikana Sumén toisti Hendrixin bravuurin ja poltti kitaransa. Suménin soitto paloi kuitenkin niin vahvalla liekillä että Hey Joe:n esittäminen TV:ssä teki kitaristista välittömästi ilmiön. Sumén muistelee, että vauhti oli kova ja projektit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Siitä sain ahaa-elämyksen, että ostan kitaran. Seuraavat levyt, Screenplay (1980) ja Between Orient and Accidents (1981), heijastelivat suoraan Lontoon trendejä. Niin yleisöä kuin tuomaristoa hämmästytti erityisesti kitaristin virtuoosimaisuus. Tykkäsin niistä kohdista biiseissä, kun pääsin metelöimään. Alkoi intensiivinen harjoittelu. Uusi aalto ja punk soivat joka puolella. Vaikka karismaattinen esiintyjä mielellään nähtiinkin pop-lehdistössämme uutena maailmantähtenä, oli Sumén kuitenkin tyytymätön itseensä
Tarina Intian keikasta kuvastaa hyvin Suménin heittäytymiskykyä ja asennetta. Se oli hyvin kaukana brittipoppareiden valmiuksista. Sumén oli ensimmäinen suomalainen rock-muusikko, joka sai pestin kansainvälisesti menestyneessä bändissä. Keikkailtiin myös itäblokin maissa, Islannissa ja myös Suomessa. Se oli turhauttavaa, kertoo Sumén, joka nautti keikoista aina kun niitä oli. Yhteen biisin soitettiin jopa mellotronia. Ei ollut semmoista vapaata mellastusta niin kuin täällä. Sovin siihen bändiin imagollisesti. Kohtalokas laulu yhdistyi kylmiin konesoundeihin. Se bändikään ei ollut mitenkään kitaraorientoitunut, joten en odottanut mitään. Treenien myötä alkoi kuitenkin intensiivinen levyn teko, jossa oli Suomi-pojalle maailmanluokan meininki. Luisevan pitkä Sumén oli vaaleassa hiuskuontalossaan jo sinänsä hämmästyttävä näky. ”Mitkään liikkuni eivät olleet harkittuja, kaikki vain tapahtui.” 31-35 Jimi Sumen.indd 33 31-35 Jimi Sumen.indd 33 29.3.2022 16.37 29.3.2022 16.37. Emme treenanneet, saati jammailleet. Muiden jäsenten pohtiessa, pitäisikö samat biisit soittaa toistamiseen, nappasi Sumén Stratonsa ja paineli takaisin lavalle. Mun kamat roudattiin ja lavalle kun menin, oli piuhat kiinni kitarassa. Sumén sai kuitenkin huomata, että saarivaltiossa asenne ja suhtautuminen tekemiseen oli jotain toista kuin Suomessa, jossa hommat hoidettiin usein kossun voimin. Oli kiva matkustaa maailmalla, mutta soittajana se ei antanut oikeastaan mitään. Saatiin jousisovitukset ja vierailevia muusikoita. Uusromantiikan aallonharjalla ratsastanut brittibändi oli maailmalla kovassa nousussa. Vaikka Classix Nouveaux’n tähti oli nousussa, ei Sumén kuitenkaan ollut tyytyväinen. Jo demoja mentiin tekemään saman miehen kanssa, joka oli äänittänyt The Beatlesia. Kuvissa poseerasivat kalpean meikatut mustatukkaiset jätkät. Keikkasetin jälkeen takahuoneessa istuva bändi kuunteli hämmästyneenä paikallisen järjestäjän vaatimusta: toinen setti oli soitettava tai rahoja ei makseta. Tietyn aikaa glamour ja keikat ympäri maailmaa antoivat elämään sisällön. – Kierrettiin pitkin Aasiaa, käytiin Hong Kongissa ja Intiassa. www.riffi.fi 2/2022 33 Sitten kohtalon sormi puuttui peliin, kun keikkamyyjä Lido Salonen pyysi Suménin bändiä brittiläisen Classix Nouveaux -yhtyeen lämmittelijäksi Helsinkiin. Yövyttiin aina viiden tähden hotelleissa ja yhden hengen huoneissa. Tyylillisesti syntikkabändi edusti täydellisesti ajan trendejä. Suomen rock-lehdistössä Sumén oli tietenkin maailmantähden rock-unelmaa elävä muusikko. Olin myös nuori, nättikasvoinen kundi ja meikkasin. – Se oli hyvin ammattimaista ja sen vuoksi kaikki toimi. Huvittavaa oli se, että bändissä oli kaksi kitaristia, muttei kiipparistia, vaikka sitä pidettiin syntikkabändinä. Oli se siten mahtavaa, että pääsin hyviin studioihin. Oli todella hämmästyttävää, miten huonoja soittajia bändeissä oli. Keikkajärjestäjäkin oli tyytyväinen. – Lontooseen muutto houkutteli ja totta kai poptähteys. Jotain samaa oli lämppäribändin keulakuvan esiintymisessä, joka teki brittipoppareihin vaikutuksen. Olen vain musaa rakastanut tyyppi, joka ajautui tekemään juttuja. Kohta intialainen yleisö sai todistaa jotakin odottamatonta kun Sumén paiskasi täyslaidallisen parhaimpia Hendrix-maneereitaan. Suomessa tinkimättömyydestään tunnettu oman tien kulkija hyväksyi bändissä rivisoittajan aseman. – Meillä oli samoja taustavoimia kuin vaikka ABC-yhtyeellä. Olihan asetelma poikkeuksellinen. Mitkään liikkuni eivät olleet harkittuja, kaikki vain tapahtui. – Se, mitä paikalliset muusikot oikeasti osasivat, oli yllättävän huonoa. Apuna oli uusi keksintö Rolandin kitarasyntikka, joka loihti keikoilla tarvittavaa saundimaailmaa. Olin myös matkinut Bowien musaa, joten poikkesin muista. – Käytäntö osoitti etten päässyt soittamaan muuta kuin keikoilla. Jos oli Tel Avivissa yksi keikka, oltiin siellä viikko ja elettiin leveää elämää EMI:n piikkiin. Tosin bändin rumpali ei niitä soittanut, vaan lyömäsoittimet hallinnut Sumén. Käytin esimerkiksi Zappalta omaksuttua tapping-tekniikkaa, jossa täpätään plektralla. Minulla oli ennakkokäsitys, että jos maasta tulee Claptonin ja Beckin tasoisia muusikoita, on taso kova. Nokkamiehenä toimi kaljupäinen laulaja Sal Solo. Eikä bändin musiikkikaan ollut sietämätöntä, pohtii Sumén vuosikymmeniä myöhemmin. Toisaalta hän ei näe toimissaan mitään johdonmukaisuutta jälkeenpäinkään – En elätellyt mitään toiveita että se johtaisi mihinkään. Menestys sattui samaan ajanjaksoon Hanoi Rocksin kanssa, eikä maailmalla olleet aiemmin käyneet kuin progemuusikkomme Pekka Pohjola, Pressa ja Wigut. Raaka energia ja virtuoosimainen instrumentin käsittely sai intialaisyleisön polvilleen. Pian Sumén sai kutsun koesoittoon Lontooseen ja sitä myöten paikan bändin kitaristina. – Soitin heidän mielestään kiinnostavan erilaisesti. Bändin tuntua haettiin vastaavasti sillä, että rumpukoneiden lisäksi äänitettiin oikeat pellit
Ehkä siinä oli jokin sielujen sympatia. Se vaihe kesti 12 vuotta. – Olin hyvin nöyränä ja kiitollisena mahdollisuudesta. Suomessa tilanne oli päinvastainen. – Siedin Eetulta juttuja, joita en olisi sietänyt keneltäkään muulta. Sound & Furyn ECM-levytykset olivat saaneet ylistäviä arvioita maailmalla. Myös minä olin jonkinlaisessa erityisasemassa Eetulle. Välittömästi kohtaamisensa jälkeen Vesala ja Sumén tunnistivat sielunsukulaisuutensa. Hän oli ehdoton ja kaiken piti tapahtua nopeasti. Seurasi Suménin uran intensiivisin ja pisin työskentelyjakso Vesalan rinnalla ja Sound & Furyn kitaristina. Suomessa näille näkemyksille ja taidoille oli käyttöä. 1960 – 70-luvuilla hän vaikutti Suomen eturivin soulja proge-yhtyeissä. Tuottajan hommat työllistivätkin Suménia lähes koko 80-luvun lopun. Moderniin studiotekniikkaan perehtyminen olikin brittivuosien paras anti. Usein taidot riittivät, mutta kaupallinen ajattelu ja ammattimainen asenne puuttuivat. Vesala tunnettiin äärimmäisenä ihmisenä, joka uppoutui musiikkiinsa suurella liekillä. Sen huomasi kun keikkailimme ulkomailla. Monet lähtivät kävelemään, minulla se ei käynyt mielessäkään. Olen onnistunut hengailija, ja ollut nuuskimassa uusia tuulia nenineni. – Eetu oli maailmalla arvostettu. Kuuntelin, mitä mieltä hän oli mistäkin. Kun freejazz löytyi, sai pop jäädä, lopullisesti. Vaatimustaso oli kova. Pääsääntöisesti maailman huippujazzmuusikot esiintyivät samoilla festareilla ja Eetu tunsi useat heistä henkilökohtaisesti. Sumén oli esimerkiksi äänittämässä MAC-yhtyeen levyä ja sen raunioille syntyneen Dingon ensimmäistä demoa hän tyrkytti Atte Blomin Johannalle – Blom tosin kieltäytyi Dingosta. Sumén oli äänittäjä, joka toteutti visionäärinä huseeranneen Vesalan oivallukset. Potentiaalisetkin jutut hyytyivät liian usein asenneja alkoholiongelmiin. Sitten keskityin vain Vesalan musiikkiin. – Tajusin kuinka paljon Suomessa on hyviä soittajia. – 90-luvun alussa tuotin vielä Sielun Veljille jotain, mutta siihen se jäikin. Omaa musaa syntyi pikkuveli Mauri Suménin ja Tommi Läntisen kanssa. Asetelma oli Suménille erittäin inspiroiva, pääsihän hän työskentelemään nuoruuden suuren esikuvan kanssa. Olen todennäköisesti tehnyt ensimmäisen suomalaisen musiikkivideon, joka oli myös ensimmäisiä suomalaisia diskobiisejä. Olin myös aikoinaan perustamassa ensimmäistä elävän musiikin yhdistystä, Wilmasoundia Lappeenrannassa. Tom Dozen soitti pari keikkaa Duran Duranin lämppärinä ja julkaisi lp:n. Sound & Fury -työpajasta muodostui suomalaisten freejazzmuusikoiden korkeakoulu, jonka johtajana Vesala nautti suurta arvostusta. Asema suomalaisten popyhtyeiden kaiken osaavana studiovelhona ei sekään lopulta tyydyttänyt. Brittivuosien aikana Sumén oppi arvostamaan suomalaisia kollegoitaan. Sumén myös askarteli uuden soundin parissa, jossa keskiössä oli syntikat. Tietyllä tavalla ajatellen Sumén olikin kaikin tavoin kovatasoisimmassa produktiossa, mitä koskaan aiemmin. Eetu saattoi olla arvaamaton ja äkkipikainen. Piti olla maksimisuoritus tai mieluummin enemmän. Varsinaisen elämäntyön hän teki freejazzin parissa. Englantilainen musiikkilehti Wire valitsi vuonna 1986 ilmestyneen debyyttilevyn, Lumi, 1980-luvun kymmenen tärkeimmän levytyksen joukkoon. Samaan aikaan Suménin kanssa Kaukoitää kiertänyt Hanoi Rocks toki teki unelmista totta, mutta hyytyi sekin juuri suuremman menestyksen kynnyksellä rumpali Razzlen kuoltua. – Siinä kävi sama juttu, mikä on käynyt monesti kohdallani, että olen ensimmäisenä tekemässä jotain. Suménista tuli Vesalan oikea käsi, joka keksi tekniset ratkaisut toteuttaa säveltäjän visiot. Freejazz tarjosi Suménille mahdollisuuden toteuttaa kunnianhimoisimmatkin musiikilliset haaveensa. Kaksikon yhteistyö ja suhde oli erikoislaatuinen. 31-35 Jimi Sumen.indd 34 31-35 Jimi Sumen.indd 34 29.3.2022 16.37 29.3.2022 16.37. En ole itse tehnyt tai saavuttanut mitään, mutta olen ensimmäisenä mukana. Skandinaavisen freejazzin suunnannäyttäjät Edward Vesala (1945 – 1999) oli arvostettu rumpali. Juuri Vesala oli saanut teini-ikäisen Suménin soittamaan rumpuja. Suomessa ollessaan oli täysin normaalia, että vaikkapa John Coltranen basistina tunnettu Reggie Workman saattoi pistäytyi Vesalan luona kahvilla. Projekti loppui kuitenkin lyhyeen Läntisen perustaessa Boycottin. Erään levytyksen yhteydessä Sumén kohtasi nuoruuden aikaisen idolinsa, rumpali Edward Vesalan. Vesala nautti erittäin suurta arvostusta freejazz-ympyröissä ympäri maailmaa. 34 www.riffi.fi 2/2022 Paluu Suomeen ja tuottajan ura käynnistyy Levyn äänitysten jälkeen turhautunut Sumén kuitenkin tuli takaisin Helsinkiin, eikä enää palannut takaisin. Englantilaisten asenne kyllä oli kohdallaan ja olihan listabändien laulajat hyviä, mutta soittajat usein aivan toivottomia, kertoo Sumén, joka vastaavasti oli nähnyt suomalaisen rock-kulttuurin amatöörimäisyyden. Studiovelhon maineen saanut Sumén päätti nyt omistautua vain yhdelle projektille
Välittömästi kotiin päästyäni yritin toteuttaa sen tekniikan. Vaikka sairauden kanssa taistelu pakottikin rauhoittumaan ja keskittymään hoitoprosessiin, ei Sumén pystynyt jättämään soittamista kokonaan. – Jos jostain innostun ja tykkään, niin yritän päästä yksi yhteen siinä imitoinnissani. Nykyään Sumén on myös täysin sinut oman tyylillisen seikkailunsa kanssa. Hendrix-maneerit auttoivat tietenkin, mutta suurin esikuva uuden tyylin kehittämisessä oli Jeff Beck – kenties Sumén suurin vaikuttaja. Arvostus kollegoiden parissa on edelleen suurta. Minulla oli narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta nyt olen päässyt herroiksi sen kanssa. – Ystäväni Jukka Mäkinen sanoi, että hän oli saanut liput Albert Halliin, missä oli Beckin 60-vuotissynttärit. Se polku kuitenkin valitettavasti katkesi ennenaikaisesti, kun Vesala kuoli vajaa kuukausi ennen vuosituhannen vaihdetta. Feedback ja Straton vibra. Vaikka Eetu ei saanut arvostusta yleisön silmissä Suomessa, hänet noteerattiin aina päättävissä elimissä. Lääkärit eivät kuitenkaan löytäneet minusta mitään vikaa. Suomessa oli kuitenkin hyvät puitteet keskittyä musiikin tekemiseen. Ja olihan täällä toimiva apurahajärjestelmä, joka yhä rajojen avauduttuakin on saanut monet muusikot pitämään kotipaikkansa Itämeren pohjoisrannalla. – Vesala oli valtavan luova ihminen, joka levitti spektrinsä laajalle. Mutta kun enää plektrakaan ei pysynyt sormissa, oli Suménin toimittava itse. – Meissä on jotain samankaltaisuutta, mikä voi sekin vaikuttaa. Niinpä Vesala kokikin, ettei koskaan saavuttanut ansaitsemaansa huomiota kotimaassaan. Pelastukseksi nousi nuorena opittu vibrakampitekniikka ja feedbackin hallinta. Kaikkea keräämäänsä Vesala hyödynsi luovasti äänityksissään. Vesala myös yhdisteli yllättäviä elementtejä ja rikkoi ennakko-odotuksia, kuvailee Sumén edesmennyttä oppi-isäänsä. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta moni lähellä oleva ihminen joutui kärsimään käytöksestäni. Oivalluksen hetki tapahtui pari vuotta sairastumisen jälkeen, kun Sumén oli jo jättänyt soittamisen. Siellä hän saa olla hyvin rauhassa incognito, paitsi silloin kun vanhat muusikkotutut huomaavat hänet. Levyä voi pitää Sound & Furyn ohella Suménin päätyönä. Levyllä soitti myös Sound & Fury, jonka puhallinsektio loi Suménin sähkökitaran vastapainoksi vahvan orgaanisen maton. Kaksikko kiersi myös Intiaa, Vietnamia ja Thaimaata soittimia etsimässä. Helsingissä eläkepäiviään viettävä 63-vuotias Sumén käy innokkaasti keikoilla katsomassa uusia bändejä tai vanhojen ystäviensä esityksiä. – Aikoinaan loukkaannuin, kun Mauri Kunnas oli tehnyt minusta karaktäärin, mutta olihan se tottakin. u ”Jouduin vähän löysäämään jo alun perin löysää vibrakampeani.” 31-35 Jimi Sumen.indd 35 31-35 Jimi Sumen.indd 35 29.3.2022 16.37 29.3.2022 16.37. Meillä oli hyvät paikat ja kun näin hyvin kaiken, tajusin, miten hän teki ne juttunsa. Molemmat ollaan vähän hankalia ja molemmat ärsyynnytään helposti – kamat saattavat mennä sitten hajalle. Kaksikko asusteli maaseudulla vanhassa koulurakennuksessa. Ennen EU-jäsenyyttään Suomi oli vielä hyvin eristyksissä Euroopan laidalla. – Eetun musiikki oli hyvin tunnepitoista ja ennalta arvaamatonta. Olen oppinut nöyryyttä ja muista välittämistä ja huolehtimista, ottamaan muita huomioon. Jälleen kerran Sumén muuntautui ilmiömäisen sulavasti jonkun toisen nahkoihin. Tavallaan ympyrä sulkeutui ja Sumén oli lähtöpisteessä. Kun innostuin Beckistä, halusin saada sen kuulostamaan täysin samalta. Käsien puristusvoima oli kuitenkin mennyttä. Sairaus on tavallaan parantanut minut. Oli perheet ja bändi Suomessa, huokaa Sumén. Kun Beck matki venytyksiä Ravi Shankarista inspiroituneena, matkin minä ne venytykset Beckiltä. Onneksi apurahat mahdollistivat työskentelyn, muistelee Sumén. Tosin kaikki keikkamatkatkin olivat Suménin mukaan ”jatkuvaa soitinten keräämistä”. Pedantisti asioiden ytimeen perehtyneen tiedemiehen täsmällisyydellä hän oli myös itse diagnosoinut oireensa oikein: kyseessä oli tuolloin vielä melko tuntematon MS-tauti. Suunnitelmat uudesta soololevystä saivat hautautua. – Kaikki tapahtui jossain muualla kuin täällä. Sairauden myötä arvomaailma joutuu tarkastelun alle. – Sairaus on muistuttanut minua kuolevaisuudesta. Sumén näkee myös heidän luonteenpiirteissään jotain samankaltaisuutta. Vielä Vesalan eläessä oli Sumén ihmetellyt outoja oireitaan. Pyrin jäljittelemään kohteitani huolella, nauraa Sumén. Yksi levytysprojekti oli Suménin soololevy Paintbrush Rock Penstemon (CMP Records, 1993), joka koostui Vesalan sävellyksistä. Siellä musiikkia syntyi valtavasti. Jouduin vähän löysäämään jo alun perin löysää vibrakampeani, että sain tekniikan toimimaan. Positiivista elämäniloa huokuva Sumén ei haikaile loistonsa päiviä ja näkee sairaudessaan jopa paljon positiivistakin. Se saikin temperamenttisen taiteilijan noitumaan maansa nurkkakuntaisuutta. Sairauskin on pysynyt maltillisten elintapojen ja lääkityksen avulla aisoissa. Viimeinen muodonmuutos Uusi vuosituhat toi tullessaan lisää tummia pilviä taivaalle. Kameleonttimaisuus oli lopulta juuri se supervoima, jolla Sumén loi hämmästyttävän karriäärinsä. – Voimistelusali oli täynnä metalliromua, ammetta ja allasta joita käytettiin äänityksissä paljonkin. Se vaatii paitsi erittäin herkästi säädettyä kelluvaa Stratocasterin vibraa, myös todella tarkkaa oikean käden tekniikkaa. Ei auttanut, vaikka Vesala tunnettiin skandinaavisen freejazzin uudistajana. – Tuntui kuin vanne olisi kiristänyt rintakehän ympäri. Materiaali ei koskaan perustunut toistoon. Beckin vibrakammen hallinta on aivan oma tekniikkansa. Romukaupat olikin meidän jatkuvana kohteena, kertoo Sumén. Olen kuunnellut Beckiä paljon. Vesalan soitinarsenaali käsitti satoja instrumentteja. Mutta olen soittanut Hendrixjuttuja paljon kammella, joten se oli minulle luontaista. Siksi olen soittanut ainoastaan Stratoilla. Ymmärsin miten sen soundin saaminen on mahdollista. Ne olivat ensin tuntuneet omituisilta, mutta kun näin miten se tehdään, huomasin ne pikku jutut. Viimeisin levy äänitettiin, mutta ECM kieltäytyi julkaisemasta sitä. Harkitsimme useaan otteeseen ulkomaille muuttoa, mutta se kaatui aina johonkin. www.riffi.fi 2/2022 35 Apurahataiteilua periferiassa Suomessa marginaaliin kuuluvan freejazzin markkinat olivat äärimmäisen suppeat
36 www.riffi.fi 2/2022 V ille Nurmi on alunperin ”Uudenkaupungin miehiä”, ja länsirannikon murre sen paljastaakin. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Ville Nurmi – akustinen on kitaransoiton kuningaslaji kiksi SuomiLove -ohjelmassa. Tämä on mahtava kitara, ja käsittääkseni aivan alkuperäisessä kunnossa. Ensimmäinen (’90-luvun) Stratocasterini on var36-39 EK 222 Nurmi.indd 36 36-39 EK 222 Nurmi.indd 36 27.3.2022 8.25 27.3.2022 8.25. Riffille hän esitteli tärkeimmät soittimensa, ja kertoi muutenkin työnkuvastaan. Tällä hetkellä Ville Nurmen soittoa kuulee esimerTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Fender Custom Shop ’63 Telecaster – Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ostanut soittimeni käytettynä, sillä silloin saa tietää sen todellisen luonteen. Hänen soittamisensa alkoi musiikkiopistossa tutulla kaavalla: ensin pianoa ja klassista kitaraa, kunnes ”sähkökitara pelasti”. – Koetan nykyään välttää sitä, että vaihtaisin mikkejä tai muita osia. Nurmen opinnot Pop-Jazz Konservatoriossa jäivät kesken, sillä 2000-luvun alussa keikkailu ja sessiotyöt veivät hänen mukanaan. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. En kylläkään tulisi toimeen ilman kitarahuoltaja Kristian Oeschia, hän tietää mitä haluan ja osaa säätää kitarani oikein. Nurmi kertoo, että ensimmäiset kokemukset ammattimaisesta soittamisesta tulivat Jakaranda-kuoron taustabändissä, missä myös nuottien ja komppilappujen lukeminen tuli tutuksi. Bändin toinen kitaristi Make Perttilä kuuluu edelleen Nurmen työkavereihin
Les Pauleissa on hirveästi eroja, esimerkiksi tässä botne on yllättävän hillitty, ei ollenkaan tukkeinen. www.riffi.fi 2/2022 37 maan rahallisesti arvokkain kitarani, sillä olen vaihtanut siihen mikit niin monta kertaa. Kaulaprofiilin suhteen en ole mitenkään kranttu, se joko tuntuu hyvältä tai ei. Se voi olla ihan mielenvikaisuutta, mutta tärkeintähän on se, että tuntuu hyvältä, se on A ja O.” lilla olen soittanut Mato Valtonen ja Jore Marjaranta plays rock’n’roll -bändissä, jossa on lisäkseni rumpali Marko Timonen ja basisti Niko Kokko. Sillä ja plexi-MarshalFENDER CUSTOM SHOP ’62 RELIC STRATOCASTER ”Tämä on hyvin perusstrato, mutta loistava joka soundin kitara. En oikeastaan välitä itse relikoinnista, mutta minusta Custom Shopin relikoidut mallit tuntuu paremmalta. Kaulamikki ei ole mutainen, ja mikit ovat tosi hyvin balanssissa, toisin kuin R7 Goldtopissa, josta taas tulee botnea ihan luokattomasti. Kokeilen ensin akustista sointia, koska siitä kuulee sähkökitaran hyvyyden, mutta kyllä sen mikkisoundinkin pitää miellyttää. Se bändi on sydämenasia, ja olemme äänittäneet uuden version Hevi tulee ja hevi tappaa -biisistä. R7 on kitara, joka ei toimi todellakaan kaikkeen, mutta siinä bändissä ei tarvita kuin yksi soundi. Tässä on nollakaula, mutta se yllättävän slimmi verrattuna vaikkapa Goldtoppiini. Gibson Custom Shop Les Paul R8 – Sain jostain kummasta päähäni, että haluaisin tällaisen mustan Custom Shopin Les Paul -mallin. – R7 Goldtop on oikea rokkijyrä. Ei mennyt kuin päivä tai kaksi, niin sieltä soitettiin. En oikein jaksa sitä enää. 36-39 EK 222 Nurmi.indd 37 36-39 EK 222 Nurmi.indd 37 27.3.2022 8.25 27.3.2022 8.25. Ilmoitin asiasta Kitarapajalle – jonne olen muuten kaatanut rahaa – että ostan jos tulee vastaan
– Pekka tajusi, ettei minusta taida tulla jazz-kitaristia, joten hän järkkäsi minut Juha Björnisen oppilaaksi. Niiden ulostulo on ihan järjetön, mutta volapotikka toimii niin hienosti, että sillä saa eri sävyjä. Olin etsinyt tällaista pitkään, mutta vastaan tuli aika huonokuntoisia yksilöitä. Ainoa modaus on se, että vaihdoin Bridge masterin tallan, sillä alkuperäisessä e-kieli lipsahti helposti pois paikaltaan. Tämä on paikallaan, jos tarvitaan jazz-kitarasoundia tai sitten ihan akustista soundia, mikä on sekin tässä ihan sympaattisen kuuloinen. Perusjuttu: olin laivakeikalla, päivä Tukholmassa ja menin kiertämään musaliikkeitä. Sitten kun olen vanha, niin sähkökitarat voin myydä, mutta teräskielinen akustinen jää. Laitoin sitten Muusikoiden nettiin ilmoituksen: halutaan ostaa Gibson ES-125, mitä vanhempi sen parempi. Hän ei halunnut, että soitin menee keräilijälle, ja myi minulle ihan siedettävällä hinnalla. 38 www.riffi.fi 2/2022 taan ja kävi huonosti. Tällaista kitaraa on tosi vaikea soittaa käyttämättä kampea. Samoin tämä on aina mukana Esa Niemisen studiosessioissa. Kansi on ilmeisesti tosi ohut, mistä johtuen tämä on tosi herkkä soitin. Mutta ne kontaktit on edelleen olemassa, ja juuri muutama viikko sitten GIBSON LES PAUL SPECIAL ”Ostin tämän aivan sikana säkissä. Varsinainen omistaja oli ollut hänen kaverinsa, joka kuoli ja testamenttasi kitaran hänelle. Vaikka olisi kuinka hyvä soittamaan sähkökitaraa, niin se ei välttämättä lähde. Kun akustista äänittää, niin kolme tärkeintä seikkaa ovat vire, vire ja vire. Ja laukkukin taitaa olla alkuperäinen. Hän sanoi, että soittaa itse Santanaa, eikä hän tee tällä mitään. Niinpä saan tosi paljon eri sävyjä ihan vain plektran valinnalla. Muistan ensimmäisen soittotuntini Juhan kanssa, soitettiin tunnin verran G-duurisointua, ja Juha sanoi, että ”tämä on nyt se juttu, jolla maksetaan laskut.” Hatunnosto hänelle siitä. Juhaa olin nähnyt tietenkin tv:ssä pikkupoikana, ja hän oli ollut idolini silloin. Yllättävän monta vuotta niitä sai tehdä, mutta pikkuhiljaa se kuihtui pois. Kitara on ollut alunperin DDT Jazzbändin käytössä. Santa Cruz Vintage Jumbo – Tämä on akustinen työjuhtani. Sekin on järjettömän hyvä näissä. Saattoi jopa sustainkin vähän parantua. Studiohommat alkoivat iskelmäsessioissa, joita tehtiin Nurmen mukaan 2000-luvun taitteessa vielä ”hurjat määrät”: – Ei ollut kalenterissa sellaista viikkoa, etten olisi ollut yhtä tai kahta päivää oikeassa sessiossa. Kaulamikkiä ei välttämättä edes tarvitsisi.” Gibson ES-125 – Tämä on ehkä vuodelta 1951, ja katsokaa miten hienossa kunnossa, lähes ”mint”. Hyvä akkarisäestys ei ole ihan helppo juttu. – Tällä voi soittaa puolirokkia, rautalankaa, kaikkea. Aivan törkeän hieno soundi näissä P90-mikeissä, hyvä keskialueräyhä. Stratocasteriin verrattuna tässä on terävämpi atakki ja hieman vähemmän botnea. Tunnin verran G-duuria Isoksi asiaksi oman uransa kannalta Ville mainitsee sen, että hän pääsi aluksi Pekka Luukan oppilaaksi, joka valotti paljon harmoniapuolta. Ostin tämän 2000-luvun alussa Tukholman Vintage Guitarsista, kun nämä oli vielä ihan siedettävän hintaisia. Tämä tuli vas36-39 EK 222 Nurmi.indd 38 36-39 EK 222 Nurmi.indd 38 27.3.2022 8.25 27.3.2022 8.25. Siitä lähti rulla pyörimään, ja huomasin, että olen huomattavasti enemmän keikoilla kuin koulussa. Minulla on useampi Santa Cruzin akustinen, ja ne on kaikki mahtavia kitaroita: soivat flyygelimäisesti ja sustain on järjetön. Yleensä käytän Fendereissä aina 0.10-kielisettiä, mutta tämä vaatii 0.11-setin, samoin kuin Gibsonit. Olen sitä mieltä, että akustinen on kitarismin kuningaslaji. – Tällä olen soittanut esimerkiksi Ylen Nojatuolikirkko -talk showssa, koska siinä musiikki on vähän kantrihenkistä ja akustispainotteista. Studiomuusikkous oli kuitenkin se juttu, mihin hän tietoisesti pyrki. Vartin päästä minulle soitti eräs herra. Fender Jazzmaster – Tämä taas on vuodelta 1966
Lopulta biisi hajosi kesken, mutta se oli hyvä viihdemomentti, Ville nauraa. – Muistan, kun lauluyhtye Rajaton oli vieraana, niin yksi kappale oli Bohemian Rhapsody. Edelleenkin sessiosoitto antaa toimeentuloa Nurmelle, nyt se vaan tapahtuu pääosin etänä omalta työhuoneelta. – Saan monesti myös aika hyvät laput ja jotain ohjeistusta siitä mitä halutaan. 10 sekuntia per biisi Ville Nurmen ensimmäinen pitkäikäinen tv-keikka oli Tartu Mikkiin, jota juonsi Sami Hintsanen. – Se on aika sanatonta, mutta minä olen ollut ehkä enemmän se Malcom Young ja Mikko taas Angus. Sitten voi olla myös Fanon Bigsby-tallainen. Ensimmäisenä päivänä tehtiin kasaus ja yksi ohjelma, muina kaksi ohjelmaa päivässä. www.riffi.fi 2/2022 39 ”Opettelin kuuntelemaan Spotifysta pikakelauksella kappaleen 10 sekunnissa: intron sekä Aja B-osan meiningin kitaran osalta. Treeniotto soitetaan pari kertaa, ja sitten mennään seuraavaan biisiin. Ohjelmaa kohti oli 15 kappaletta, ja sen lisäksi joukkueiden duetot, jotka soitettiin kokonaan. – Käytän K&K:n Trinity-systeemiä, jossa on kolme lätkämikkiä tallassa sekä konkkamikki kitaran sisällä. Ne menee K&K:n esivahvistimeen, jossa pidän konkkamikistä pelkät ylätaajuudet ja basso-säädön laitan kokonaan kiinni. Etäsessioiden tekeminen on ollut toimeentulon pelastus jo ennen korona-aikaakin. Yllättävän pitkälle päästiin, kitarasoolon ohikin, jonka olin luojan kiitos joskus opetellut. – Jengi lähettää minulle pohjat, ja laitan sitten soittamani raidat WeTransferilla takaisin. Hän muistelee soittaneensa siinä 176 jakson verran vuosina 2006 – 2012, ja kertoo nauraen, että ”siinä oppi myös tietämään sen, mitä on häpeä”. Ville kertoo, että hänelle lähetetään wav-tiedostona lähinnä biisin ”rytmiasiat” sekä demolaulu. Me ei hirveästi edes puhuta, se on vaan muutama katse, sillä me on tehty sitä jo niin pitkään. Jos oli joku riffi, mikä piti oikeasti opetella ruksasin sen listaan.” tehtiin Esa Niemisen sessio Timo Koivusalon Pelle Hermanni -leffaan Finnvoxilla. – Oikein karvat nousee pystyyn, kun ajattelee tätä. Miten pitkälle kitaristien työnjako on ennalta sovittu. Biisissä on aika kinkkinen akustisen kitaran pikkausjuttu, ja koska olen soittanut ohjelmassa paljon akustisia kitaroita, niin tiesin, että se tulee minulle. Keinokuorma on Two Notesin Torpedo Live. Niiden roudaaminen sessioon kun olisi mahdotonta. Sointulappuja toki käytettiin, ja liiderin ohjeita kuultiin luureihin. Äänitän raidat ProToolsille, ja minulla on kaksi SSL:n SuperAnalogue-kanavalohkoa, joissa on Eja G-sarjan ekvalisaattorit. Bändiä liidannut kosketinsoittaja Mikko Mäkinen lähetti muutama päivä ennen kuvauksia taulukon viikon kappaleista, joita oli ihan hirvittävä määrä. Tämä johtui ohjelman formaatista, minkä vuoksi biisien määrä oli niin suuri, ettei kaikkea voinut opetella kunnolla. Mikrofonit ovat kitaran äänittämiseen sopivat. – Muistan sellaisen hirvityksen, että eteen laitettiin Lauri Tähkän Morsian -biisi, joka ei ollut minulle tuttu. Niiden lisäksi on Neven 1073 DPD -etuaste. Mikko ottaa tilansa, niin kuin hänen kuuluukin ottaa. Ville kertoo, että bändille annetaan tuotantotreeneissä laput käteen, ja kukin biisi kuunnellaan ensin ryhmässä, ennen kuin siitä tallennetaan treeninauha laulajille. Akustinen kitara äänitetään suoraan linjaan, ja Ville kertoo käyttäneensä paljon aikaa saadakseen akustisen kitaran kuulostamaan luontevalta myös sillä tavalla. Omaa kalustoa olen kehittänyt sen suhteen, sillä haluan, että minulla on yhtä hyvä signaalitie kuin Finnvoxissa. Amp switcherillä voin sitten vaihtaa niitä napin painalluksella eli olen koittanut tehdä homman mahdollisimman helpoksi. Mutta valtaosa on kyllä sellaisia, että saan aivan vapaat kädet siihen, miltä kitararaidat kuulostaa. Etäsessioiden parhaimmaksi puoleksi hän mainitsee sen, että kaikki kitarat ja vahvistimet ovat käytössä. Sitten summaan kaiken Radialin Tonebone-etuasteeseen, josta saan vielä master-ekvalisaattorin. Ohjelman äänimiksaaja Timo Virtanen sanoo aina, että systeemini on hyvä, joten ajattelen, että se on siinä, Ville Nurmi pohtii. Se kuunneltiin siinä kerran läpi. Jos oli joku riffi, mikä piti oikeasti opetella ruksasin sen listaan. Lopputulos kuulostaa akustiselta kitaralta eikä pietsolta, jonka soundia olen aina vihannut, varsinkin luurikuuntelussa. Se on mennyt sillä tavalla hyvin luontevasti. Bändi oli yhtä aikaan paikalla. Hän on soittanut Lovebändissä alusta saakka Mikko Kososen kanssa, joskin tulevissa kuvauksissa jälkimmäistä tuuraa Jaakko Kääriäinen. Malcom ja Angus Ville Nurmen kalenterissa seuraava rypistys on SuomiLove -ohjelman uuden kauden kuvaukset. Meillä oli kuvauspäivät yleensä maanantaista torstaihin. Niitä oli täysin mahdotonta alkaa opettelemaan, ja sävellajitkin oli auki. Sitten opettelin kuuntelemaan Spotifysta pikakelauksella kappaleen 10 sekunnissa: intron sekä Aja B-osan meiningin kitaran osalta. Siinä ei halua olla itse se joka mokailee, kun äänitetään treeninauhaa. – Yleensä aina on teräskielinen akustinen sekä Stratocaster, Telecaster ja Les Paul. Me oltiin aivan satavarma, että tätä ei mennä kovin pitkään, mutta juuri ennen biisiä Mikko sanoi luureihin, että ei hemmetti, nehän on juuri tehneet Queen-konsertin eli ne oikeasti osaa koko biisin! Levitettiin nopeasti pedaalilaudan päälle toivelaulukirjan nuotti, jossa taisi olla 12–13 sivua. u 36-39 EK 222 Nurmi.indd 39 36-39 EK 222 Nurmi.indd 39 27.3.2022 8.25 27.3.2022 8.25. – Vahvistimina käytän Divided by 13:n nuppeja (RSA23, FTR37) sekä Matchless DC-30:a, Fargenin Bassman-kloonia sekä 50-wattista plexi-Marshallia. Koitan luoda mahdollisimman valmiit soundit, mutta jätän sen verran pelivaraa, etten kaiuta liikaa. Katsoin sitä nuottia, kaikki pikkauksen sävelet oli uloskirjoitettu ja ajattelin, että nyt olen kyllä liemessä, mutta onneksi siinä oli minuutti aikaa sisäistää se ja selvisin. Nurmella on kuvauksissa yleensä mukana neljästä viiteen kitaraa. Keskialue ja alakerta tulee niistä lätkistä
Cornerstone puolestaan kohdistaa Gladio Doublen kanavien äänimaailmat kahden Dumblen omistavan kitaristin inspi roimaan suuntaan. Kaikki Cornerstonen pedaalit ovat käsintehtyjä ja analogisia. 40 www.riffi.fi 2/2022 C ornerstone Pedals on pariskunnan Emilio ja Linda Massarin perheyritys ja kotoisin Pohjois-Italian Isprasta. Toisaalta pedaalin gainin avaamista voi huoleti jatkaa vaikka ääreen asti, kosTEKSTI: TIMO KOSKINEN Cornerstone Cornerstone – rohkeita ja joustavia soundeja Esikuvien soundeja voi tavoitella muutoinkin kuin mallintamalla. Kaksi kanavaa, erikseen tai yhdessä Metallinhohtoinen Gladio Double on kaksikanavainen etuastepedaali, jonka esikuvana on Alexander Dumblen vahvistimien tuottama soundimaailma. Alkuvuodesta 77 vuoden ikäisenä kuollut Dumblehan oli jo pitkään putiikkivahvistimien ehdoton kärkinimi. Ja koska valmistaja nimeää nämä soittajat, mainitaan heidät tässäkin. Koteloiden pohjissa ei ole kumityynyjä, mutta voipa olettaa, että pedaalilautaan kiinnitettynä nämä pitävät kyllä paikkansa. Varsinkin, kun se kolmas on yksikanavainen versio nyt testattavasta Gladio Double -pedaalista. Vahvistimia valmistui häneltä harvakseltaan tilaustyönä ja ne olivat yksilöllisiä sekä kalliita. Kotimainen Mad Professorkin valmisti useiden vuosien ajan Lassi Ukkosen suunnittelemia pedaaleja Simble Overdrive ja Twimble. Kysyntään vastaten laitevalmistajat ovat tavoitelleet Dumblen soundipalettia joko kokonaisilla vahvistimilla tai pedaaleilla. Tavallisella soittajalla ei ole ollut mitään mahdollisuutta sellaista omistaa, mutta monista levyhyllyn klassikoista löytyy erinomaisia esimerkkejä Dumblen kautta soitetuista soundeista. Vaikka analogielektroniikalla. Ymmärrettävästi kitaristien keskuudessa vallitsee kiinnostus saavuttaa jotain samankaltaista maltillisemman budjetin laitteistolla. Gladio Double ja Antique 40-41 Cornerstone.indd 40 40-41 Cornerstone.indd 40 27.3.2022 8.52 27.3.2022 8.52. Molemmat saavat erityispeukutuksen siitä, että ulkoisen virtalähteen (9 V) liittimessä on kunnollinen tukikaulus eikä vain pelkkä reikä kotelossa. Kanava I on ottanut vaikutteet Robben Fordin soundista, joka usein on puhtaan ja säröisen rajamailla liikkuva ja pehmeästi leikkaava, puraisee enemmän soittajan iskiessä kieliin kiinni rankemmalla otteella ja puhdistuu volyymia tai plektran iskua kevennettäessä. Vaikka käsin tekeminen ei sellaisenaan ole tae paremmista soundeista, se on kuitenkin selvä osoitus valmistajan omistautumisesta asialleen ja luottamuksesta tuotteeseensa. Firman kotisivujen mukaan tämänhetkiseen valmistukseen kuuluu kolme erilaista kitarapedaalia – useampiakin on vuosien varrella ollut – ja kun testattavaksi näistä saatiin kaksi, muodostuu aika hyvä käsitys siitä, mitä Lago Maggioren rantamilla nykyään nikkaroidaan. Testattavat pedaalit Gladio Double V2.1 ja Antique ovat kumpikin tukevaan metallikoteloon rakennettuja ja niiden säätimet ja kytkimet toimivat tasaisesti
Se ei ole erityisen jyrkkä, vaan loiventaa pedaalin dynamiikkaa jonkin verran. Mayerilla oli käytössään ainakin Tubescreamer, ja vaikkei Antique ole siitä kopio, samankaltaisuuksiakin on. Viereinen minikytkin puolestaan on kompressorille. Sen rakenne perustuu suunnittelija Emilio Massarin mieltymykseen kitaristi John Mayerin triokokoonpanon soundiin. Vaan onpa Antiquen omakin soundi sen verran maukas, ettei sitä välttämättä tarvitse enää etuasteella muovata. Gladio Doublea käyttää mieluusti vahvistimeen kytkettynä joko vahvistimen oman etuasteen kokonaan ohittaen tai puhtaaseen kanavaan, joka ottaa pedaalisoundia hyvin vastaan sitä värittämättä. Pikkuhuomiona: kompressiota on vähemmän, kun vipu on tekstin puolella, vaikka toisin päin tuntuisi loogisemmalta. www.riffi.fi 2/2022 41 Cornerstone Gladio Double ja Antique Putiikkipedaaleita Italiasta Gladio Double • kaksikanavainen etuastepedaali • kanavat toimivat itsenäisesti tai yhdessä • kummallakin kanavalla gain-, toneja volumesäätimet • I-kanavalla kytkinvalintainen kompressori • II-kanavalla kaksi vaihtoehtoista EQ:n esiasetusta (jazz/rock) • hintaluokka 350 € Antique • Tube Screamer-tyylinen yliohjauspedaali • sävysäädöt jaettu kahteen taajuuskaistaan • valinnainen keskitaajuuksien leikkaus • kytkimellä valittavissa lisäkompressio • hintaluokka 230 € Lisätiedot: ToneFest Guitar Gallery P. Tämän toteuttamiseksi Antiquessa on erikseen säädin Tone, joka ei kuitenkaan hallitse koko taajuusaluetta, vaan kohdistuu mataliin taajuuksiin sekä alempaan keskialueeseen, kun taas ylemmät taajuudet käsitellään Presence-säätimellä. Kummallakin kanavalla on yksi oma sävysäätö ja vaikka ne laajavaikutteisia ovatkin, tässä ei saavuteta samanlaista tulosta kuin aidossa Dumblessa, jossa tiettävästi soundin rakentamisen keskeinen osa on taajuuksien säätäminen. Signaalin leikkautuminen on jyrkempää ja pienemmälläkin gainin avauksella tiristetään sointia jo mehukkaasti. Gladio Doublen isot säätimet ovat muuten kivan näköisiä ja todellakin muistuttavat joissakin Dumbleissa käytettyjä kiiltäviä pyörittimiä. Kanava II puolestaan nyökkää Sonny Landrethin äänimaailman suuntaan ja on lähtökohtaisesti selvästi rankempaa antia. Pedaali jäljittelee hienosti putkivahvistimen saturoitumista ja kompressiota, mutta onpa siinä vielä minikytkimellä avattava lisäkompressio, joka keventää hiukan signaalihuippua ja pehmentää kokonaisuutta. 044 3737 376 • tonefestguitargallery.com ka silloinkaan ei päädytä ylettömän särön alueelle. Omana itsenään Gladio Doublekin tarjoaa joka tapauksessa muhkean valikoiman musikaalisia, heleitä ja erottelevia soundeja ja pystyy puskettuna rankkaankin murinaan menemättä liiallisuuksiin. Kakkoskanavan minikytkin jazz/rock ei suinkaan määrää, millaista musiikkia kahdella asetuksella on soitettava, mutta sisältää sen eroavaisuuden, että esiasetus jazz on selvästi keskitaajuuksia suosivampi ja rockpuoli taas antaa enemmän gainia ja ylätaajuuksia. Joskus sellaistakin tarvitaan. Keskitaajuuksia voi muokata lisääkin. Minikytkin Mid toimii lievänä keskitaajuuksien leikkurina ja sen toinen asento puolestaan päästää taajuudet läpi normaalisti. u 40-41 Cornerstone.indd 41 40-41 Cornerstone.indd 41 27.3.2022 8.52 27.3.2022 8.52. Ohjevihkosessa on jopa ehdotuksia asetuksista tuohon suuntaan pääsemiseksi. Kun kerran on kaksi nasevaa kanavaa samaan pedaaliin tehty, niin pitäähän niitä pystyä käyttämään yhtä aikaakin. Kahden kanavan yhteistyö on äärimmillään jo varsin rankka. Mutta Gladio Double täyttää tehtävänsä mainiosti jo ilman vertausta Dumbleen – eikä aitoa verrokkia viereen ollutkaan saatavana. Kuten Tubescreamer, Antique on omiaan vahvistimen eteen, tukemaan etuasteen toimintaa. Soljuvan bluesin tai klassisen hard rockin soundimaailman tavoittaminen ei sen kummempaa perusvarustusta vaadikaan. Tämän mahdollistaa keskimmäisen minikytkimen asento D. Antiqueen on kuitenkin pyritty rakentamaan selvästi enemmän soundin sävyn säätämisen mahdollisuuksia. Tietysti Antiquessa on volyymin ja gainin säätimet kuten asiaan kuuluukin. Joustavaa yliohjausta Siinä missä Gladio Double on selvästikin etuasteen tavoin toimivaksi suunniteltu pedaali, toinen tutkittava Cornerstone on overdrive Antique. Se on pedaali, jonka kaikille asetuksille löytyy käyttöä. Tavoitteet joustavasta ja monipuolisesta yliohjaussoundista on saavutettu. Mutta mikä parasta, ei tämäkään kanava vie säröä epämukavuusalueelle
Jälkimmäisestä kerrottakoon, että osassa kytkennöistä soundi kirkastuu filter-potikkaa myötäpäivään säätäessä, joissakin taas vastapäivään mentäessä. Tässä on oltu uskollisia alkuperäisten pedaalien toiminnalle. Sävynsäätimen vaikutuksen jyrkkyyskin on vaihdellut eri malliversioiden välillä, ja sekin on huomioitu jokaisessa eri toisinnossa. Molemmissa kytkentä perustuu hard-klippaukseen, ja ääni säröytyy aika jyrkästi – distor tion-tyyppisesti – ja mitä enemmän gainia lisää, sitä enemmän soundista tulee fuzzin omainen. Tässä Rat-versiossa käytettiin silikonidioTEKSTI: TIMO ÖSTMAN JHS PackRat – jyrsijäsärön eri sävyt ProCo:n jo 1970-luvulla julkaiseman Rat-pedaalin kehittivät Scott Burnham ja Steve Kiraly Kalamazoossa, Michiganissa. Sittemmin Ratistä on julkaistu eri versioita ja sen kytkentää on modattu uusiin pedaaleihin. PackRatissa käytetäänkin em. pedaaleita varten kehitettyä digitaalista ohjaussysteemiä, jonka käskyttämänä 40 relekytkintä reitittää signaalin kulloinkin tarvittavien analogisten komponenttien läpi. PackRat siis jatkaa Tube Screamerin pohjalta tehdyn Bonsai-pedaalin ja Big Muff -fuzzin eri versioihin perustuvan Muffulettan linjoilla. Volume-säädin vaikuttaa PackRatin lähtövoimakkuuteen, ja eri versioiden välillä on voimakkuuseroja, aivan kuten alkuperäisissä pedaaleissakin. JHS on pakannut yhdeksän rottasärön variaatiot yhteen pikkupedaaliin, PackRatiksi. Se toimii V3:ssa päinvastaisesti, ja lisäksi treblealueella on selvästi enemmän liikkumavaraa, joten säätäminen on helpompaa. Soundien kimppuun Pedaalin kaksi ensimmäistä kytkentää eli OG V1 ja White Face V3, kuulostavat särön osalta samanlaiselta, kuten manuaali antaa olettaakin. Eroa on kuitenkin filter-säätimen toiminnassa. Jokaisessa särökytkennässä voidaan säätää särön määrää (distortion) sekä soinnin kirkkautta (filter). Pohjatyönä on haastateltu Procon vanhoja työntekijöitä, tutkittu jokaista toisinnettua mallia komponentti komponentilta, ja korvan tueksi mitattu niiden toimintaa Audio Precision -analysaattorilla, kertoo hankkeen puuhamies, pedaalifriikki Josh Scott. Komponentteja on kaikkiaan 261 kappaletta ja niistä saadaan muodostettua kaivatut yhdeksän erilaista kytkentää. Pedaalin kolmas moodi, Turbo V5 on sitten erilainen kuin kaksi ensimmäistä. 42-43 JHS.indd 42 42-43 JHS.indd 42 27.3.2022 8.53 27.3.2022 8.53. Tästä ja filter-säätimen toimintatavasta johtuen suora hyppely soundista toiseen ei käy ihan niin joutuisasti kuin voisi ensi alkuun ajatella, vaan soundia joutuu aina hieman säätämään. 42 www.riffi.fi 2/2022 P ackRatissa toistetaan yhdeksän särökytkentää, jotka perustuvat Rat-pedaalin eri versioihin sekä ulkopuolisten niistä tekemiin muunnelmiin. Siksi myös volumea kannattaa aluksi hieman hiljentää, kun siirtyy yhdestä vaihtoehdosta toiseen
Caroline on keskialueisempi ja tummempi soinniltaan, ja tuottaa yksittäisiä säveliä hyvin erottelevan, hieman säästeliäämmän ja pyöreämmän särön, joka taipuu kuitenkin hyvin fuzzin suuntaankin. Landgraff MO’D, Caroline sekä JHS ovat kaikki tavallaan ”putiikki”-versioita Ratista, ja ne soivat kaikki selvästi voimakkaammin kuin alkuperäiskytkentä. Särö tuotetaan diodiklippauksen sijaan yliohjaamalla operaatiovahvistin (op amp). Särön määrä on massiivinen, ei ehkä omaan makuuni, mutta varmasti tällä on ystäviä, koska soundi on pedaaliin laitettu. Mutta jos etsii myös rottasoundin variaatioita, niin yksittäisten pedaalien metsästämisen sijaan tällainen valmiiksi katettu noutopöytä tulee selvästi halvemmaksi. www.riffi.fi 2/2022 43 JHS PackRat ProCo Rat-tyypin säröpedaali • yhdeksän alkuperäisiä Rat-kytkentöjä toisintavaa säröä • kiertokytkin särötyypin valinnalle • distortion-, filter-, ja volume-säädöt • tuloja lähtöjakit, 6,3 mm • ohituskytkentä true bypass -periaatteella • tarvitsee erillisen virtalähteen (9 V DC, 100 mA, -napa keskellä) • valmistettu Yhdysvalloissa • hinta: 269 € Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Rat-soundien noutopöytä JHS on koonnut tähän pedaaliin yhdeksän Rat-tyylistä ja -lähtöistä särökytkentää, ja tehnyt sen hyvin. Erityisesti Landgraff MO’D, joka on luonteeltaankin erilainen, tavallaan tiukempi ja ehkä enemmän overdrive-tyyppinen kuin muut pedaalin särömoodit. Heti säröasteikon alkupäässä Dirty V7 säröytyy enemmän kuin muut PackRatin soundit. Yhtä lailla kirkas kuin V1 tai V3, mutta saturaatio on luonteeltaan erilaista. ja LA sekä kolme putiikki-kytkentää (Landgraff, Caroline ja JHS). Dirty V7:n pohjana taas on Your Dirty Rat -pedaali, jossa käytettiin germanium-transistoreita. Odotin nimen perusteella jotain aivan muuta, mutta toisin kävi. Mitä hintaan tulee, niin yksittäinen Rat-pedaali on tietysti selkeästi halvempi. Tämähän on mainio. u 42-43 JHS.indd 43 42-43 JHS.indd 43 27.3.2022 8.53 27.3.2022 8.53. Volumeltaan se on pedaalin voimakkain. Ne olivat riittävän erilaisia näkemyksiä, ja mitä enemmän pedaalilla soitin, sitä selkeämmin LA, Caroline ja JHS olivat ne joiden pariin itse mieluiten hakeuduin. Ja se on kyllä totta ainakin tämän pedaalin perusteella. Carolineja JHS-moodit ovat selvemmin Rat-perhettä, mutta niissäkin on keskinäisiä eroja. Ne toimivat kaikki yhtä lailla hyvin niin puhtaan kuin hieman säröisen pohjasoundin päällä. Kyseisessä mallissa oli saatesanojen mukaan enemmän säröä kuin missään muussa Rat-versiossa. • WHT: ”White Face” -versio (V3), joka oli tuotannossa 1984 – 1986. Turbo on myös vähemmän kompressoitunut ja reagoi enemmän plektran atakkiin ja soiton dynamiikkaan, varsinkin jos ei mene särön annostelussa ihan kalkkiviivoille saakka. Kytkentään on lisätty hard-klippauksen ohella tulobufferi ja soft-klippaus. Isommalla särön määrällä soundi muuttuu sitten mukavan läskiksi. Bratissa soinnin atakki on vähän pehmeämpi kuin kahdessa ensimmäisessä moodissa. Lisäksi suosikkejani olivat Turbo V5 JHS PackRat Kiertokytkimen takaa löytyy yhdeksän eri versiota Ratista: • OG: alkuperäinen Rat, jota valmistettiin vuosina 1979 – 1983. Mukana on paljon keskialueen lämpöä, ja vaikka filterin säätää niin kirkkaaksi kuin mahdollista, tämä moodi on tummempi kuin muut. Yhtään huonoa soundia ei pedaalissa ole, mutta V1 ja V3 ovat niin samanlaisia, että niistä pelkästään jälkimmäinen olisi itselleni riittänyt helpommin lähestyttävän filter-säätimen vuoksi. • JHS: valmistajan oma Rat-modaus, jota tehtiin Ratpedaaleille vuosien 2008 – 2018 välisenä aikana ja josta tehtiin myös JHS All American -pedaali. Hyvä särö riippumatta siitä, ajatteleeko sitä nyt ihan nimenomaan Rat-soundina vai ei. Ibanezin LA Metal -pedaalista kopsattu LA on sitten aika erilainen juttu, vaikka nimi ehkä antaa muita viitteitä. JHS:n särökin on gain-asteikon alkuvaiheessa hyvin säästeliäs, mutta muuttuu tosi paksuksi ja vahvasti saturoivaksi sitä mukaa kun hanikkaa avaa. Heti ensimmäiseksi huomaa sen, että nyt volumea täytyy laskea, sillä Turbo soi vähän voimakkaammin kuin kaksi ensimmäistä Rattia. Brat (V6) puolestaan perustuu alunperin Guitar Center -ketjulle tehdyn pedaalin kytkentään. 010 2312 460 • customsounds.fi dien sijaan LED-diodeja ja niissä aiempaa korkeampaa kynnysjännitettä. Särön rakenne tuntuu nyt repaleisemmalta, erityisen hyvin sen kuulee vähällä gainilla. • TRB: Turbo (V5), vuodelta 1989 • BRAT: ProCo:n ”budjetti-Rat” eli Brat (V6), vuodelta 1997 • DRTY: Dirty (V7), vuodelta 2004 • LA: Ibanezin LA Metal -pedaalin Rat-pohjainen kytkentä, vuodelta 1986 • GRF: Landgraff MO’D, John Landgraffin Rat-modaus, vuodelta 1999 • Caroline: Caroline Guitar Companyn Wave Cannon -pedaalin Rat-pohjainen kytkentä, vuodelta 2010. Gain-säädön alkupäästä löytyy myös enemmän ”puhtaampaa” soundia
Soinnin perussävy ja säröytyminen vaihtuvat aina jokaisen kuuden mallin kohdalla omanlaisekseen. Ja siihen mahtuu mukaan myös 12-tuumaisen kaiuttimen massa. Mallinnustekniikan edelläkävijöihin lukeutuva Line6 täyttää näillä hetkillä 20 vuotta ja näkemystä löytyy. 44 www.riffi.fi 2/2022 C atalyst-sarjaan kuuluu kolme mallinnusstekniikkaan perustuvaa komboa, joiden soundivarannot ovat identtiset. Sillä voi ajaa vahvistimen etupään melko reippaastikin rosolle myös Cleanin tapauksessa. Senkin kyllä sitten saa muroutumaan ottamalla avuksi boostin, jonka tuomaa lisävahvistusta voi säätää portaattomasti. Valikoima ulottuu putipuhtaasta hi gain -jyrinään ja välille mahtuu erilaisia tulkintoja reunoiltaan hieman rapsakasta sekä ytimiään myöten tummapaahtoisesta säröstä. Efektit kuuluvat nekin Catalystin antimiin ja saman aikaan käytössä on kaksi eri tehostetta, joille on omat voimakkuudensäätimensä. Ulkoisten efektien käyttäjiäkään ei ole unohdettu, Catalystissä on myös etuja pääteasteiden väliin sijoittuva efektilenkki. Viidessä vahvistinmallisssa voi justeerata säröytymistä makunsa mukaiseksi erillisten gainja volume-säätöjen ansiosta, mutta Cleaniksi nimikoitu malli pysyy puhtoisena kaikilla gain-asetuksilla. Niinpä kombon sisältämät mallinnokset eivät ole joidenkin nimettyjen esikuvien jäljitelmiä, vaan ne on koodattu ilmentämään Line6:n omaa näkemystä tietynlaisista vahvistimista. Tälläkin käyttötavalla vahvistimessa on oikeastaan kaksi eri soundia valmiudessa, sillä boostin voi polkaista ulkoisella kytkimellä lennosta päälle ja pois. 44-46 Catalyst.indd 44 44-46 Catalyst.indd 44 27.3.2022 8.54 27.3.2022 8.54. Kuten muutkin soundin ominaisuudet, myös ekvalisaattorin säätimien toimintatapaa on viilattu aina vahvistinmallin mukaan. Kookkain malli on saanut matkaansa kaksi 12-tuumaista kartiota 200-wattisen vahvistimensa tarpeisiin, 100-wattinen ja nyt kokeiltu 60-wattinen versio pärjäävät yhdellä ämyrillä. Äänensävyn muotoiluun Catalystissä on vallan käypä kolmialueinen ekvalisaattori, jota täydentää perinteisen putkivahvistimen varustuksiin usein kuuluva presence-säätö. Jos painaa kojetaulun Manual-näppäimen alas, voi soundin rakentaa suoraan kombon omilla säätimillä aivan kuten millä tahansa vahvistimella. Kyseessä ei ole täyden TEKSSTI: LAURI PALOPOSKI Line6 Catalyst 60 Line6 Catalyst 60 – kuuden vahvistimen kombo Nykytekniikan hienous: kuusi erilaista vahvistinta ja 18 efektiä alle 12 kilon yhteispainon. Eroa on vahvistintehossa sekä kaiutinvarustelussa. Toiminta on silloinkin varsin suoraviivaista – lukuun ottamatta efektityyppien valintaa, jossa pitää pikkuisen kikkailla eri vaihtoehtojen selailussa. Samoin tapa, jolla soundi reagoi soittodynamiikkaan. Kaksi kanavaa ja manuaali päälle Catalyst on monikerroksinen peli
Suoraan omalla näppäimellään valittavien Aja B-kanavien alla on piilossa lisää muistipaikkoja. Sanoinko jo, että Catalyst on monikerroksinen peli. Sekä rajataajuuksiltaan säädettäviin bassoja diskanttileikkureihin, joilla voi suodattaa pois niin alakerran kumuja kuin ylärekisterin turhaa sähinääkin. 44-46 Catalyst.indd 45 44-46 Catalyst.indd 45 27.3.2022 8.54 27.3.2022 8.54. Näillä konstein kaiun pikkutarkka sovitus kitaran perussoundin mausteeksi onnistuu kätevästi ja tulokset ovat erinomaisia. Ne on lajiteltu kolmeen kategoriaan: delay, modulaatio tai pitch/filter. Täysi mykistys kuulokesoittoa varten onnistuu sekin. Efektit peliin Catalystin kahdesta efektiprosessorista yksi on pyhitetty kaiulle. Applikaatiosta on omat versionsa Androidja iOS-mobiileille sekä Macja Windows-tietokoneille, ja se on ilmainen. Sukellus syvemmälle Vaikka perussoitto sujuukin vallan mainiosti kitara, piuha ja vahvistin -periaatteella, avaa Catalyst Edit -aplikaatio niin monta lisäominaisuutta käyttäjälle, että ohjelman hankintaa voi pitää lähes pakollisena. Tietokoneeseen liitettynä Catalyst palvelee sujuvasti äänikorttina, joskin on huomioitava, että kuuntelu sen kautta on aina monoa riippumatta siitä käyttääkö kaiutinta vai kuulokkeita. Erillisen gainja volumesäädön ansiosta muistipaikkoihin tallennettavat soundit saa myös sovitettua toisiinsa äänenvoimakkuuden osalta, jolloin niiden vaihtelu soiton aikana on sujuvaa. Keikkaa varten Catalystiin voi siis ohjelmoida kaikkiaan 12 valmista soundia, joiden lisäksi käytössä on myös Manual-tila. Kun vahvistimesta itsestään voi säätää vain kaiun voimakkuutta, pääsee applikaatiolla käsiksi myös kaiunnan kestoon ja varsinaista kaikua edeltävään esiviiveeseen (pre delay). Ulkoinen kahden polkukytkimen pedaali kyllä löytyy, mutta sen toiminnot on pelkistetty kanavanvaihtoon, boostin ohjaamiseen ja efektien päälle/pois-napsutteluun. Valita voi kuudesta taiten koodatusta vaihtoehdosta asetusten ollessa tehtaan jäljiltä yleispäteviä ja sellaisenaan suoraan käyttökelpoisia. Moduloiva kaiku sekä shimmer taas luovat avaruudellisten visioiden maalailuun soveltuvia sävyjä. Erityisesti kaikujen kohdalla Catalyst Edit -applikaatio osoittautui kerrassaan arvokkaaksi työkaluksi. Takalaidasta kun löytyy päätevahvistimen teholle vielä nelipykäläinen valitsin, jolla koko laitos voidaan skaalata esiintymislavalle sopivasta treenikämppään mahtuvaksi tai kotioloihin soveltuvaksi. Toinen efektiprosessori vaihtaa tehtäväänsä valinnan mukaan ja vaihtoehtoja on 18. Tämän on paljon, olkoonkin että muistipaikkojen hallinta on vahvistimen omilla namikoilla kömpelöä. Jamittelu taustamusiikin kanssa tai kitararaitojen äänitys audiosekvensserille sujui kuitenkin ihan hyvällä menestyksellä niinkin. Helmet talteen Ja kerroksia on vielä lisääkin. Spring, plate, hall ja chamber muodostavat peruskäyttöön monipuolisen kvartetin. Ja kaikissa kolmessa on myös midiä ymmärtävä USB-liitäntä. Jos ja kun saa Manual-tilassa rakennettua itseään palvelevan soundin, sen voi myös tallentaa vastaisen varalle. Viiveiden suhteen käyttökelpoisuus on oitis ilmeistä. Linjasoiton mausteeksi tervetullut kaiutinemulaatio virtuaalisine tallennusmikrofoneineen löytyy sekin applikaation kautta. Vahvistimen tuottaman äänimäärän pääsäätö on sitten vielä erikseen, eikä sekään ole ihan lopullinen sana asiaan. www.riffi.fi 2/2022 45 kaistan neutraali lisävahvistus, vaan toiminto vaikuttaa säröytymisen ohessa myös soinnin sävyyn. Tällaiseen muistipaikkaan voi tallentaa kaikki soundin asetukset aina vahvistintyypistä alkaen ja efektivalintoihin ulottuen. Niistä Vahvistinmallin valinta hoituu kuusiasentoisella kiertokytkimellä, joka palvelee myös kahta muuta tarkoitusta: namikalla valitaan käyttöön myös efektityypit ja selataan 12 muistipaikkaan tallennettuja soundi kokonaisuuksia, joista jokainen sisältää vahvistintyypin valinnan lisäksi kaikkien säätimien sekä efektien valinnat ja asetukset. Kummallista kyllä, valmistajalla ei ole Catalystiin omaa monitoimista kontrollipedaalia, jolla voisi selata muistipaikkoja. Kaiutinkaappeja on kolme ja mikrofoneja peräti 16. Ja vaihtoehdot todella myös kuulostavat riittävän erilaisilta antaakseen käytännön apuja niin keikalla kuin USB:n kautta tietokoneellekin soiteltaessa. Efekteistä applikaatio avaa säädettäväksi lukuisia hyödyllisiä parametrejä, ja itsessään mainion kohinaportin säätö käy Edit-apilla suit sait. Sarjan kaksi kookkaampaa komboa on tosin varustettu midi in -liitännällä, joten niiden ohjaus yleispätevällä kontrollerilla onnistuu. Line6 on nimikoinut kaksi pikavalintapainiketta kanaviksi A ja B, mutta pikemminkin kyseessä ovat muistipaikat A ja B. Samalla avautuu ominaisuuksia, joita ei kojetaulun perusteella arvaisi olevankaan, kuten virtuaalivahvistimen nyykähdystä jäljittelevä SAG-säätö. Niitä pääsee selaamaan samalla kiertokytkimellä, jota käytetään vahvistinja efektityyppien valintaan, ja kummallakin kanavalla on omat kuusi paikkaansa soundien tallentamiseen. Kuudesta delay-variantista viisi perustuu Line6:n alkuperäisideaan, mutta onpa mukana myös yksi mallinnos, jolle nimetään spesifi esikuva: Maestro Echoplex
Kokonaisuutena Line6 on toteuttanut erittäin monipuolisen, mutta helposti lähestyttävän vahvistimen, joka taipuu monen genren ja soittotyylin tarpeisiin. Samalla se on kuitenkin niin yksinkertainen, että soittopuuhiin pääsee ihan heti, kun laittaa virrat päälle ja kytkee kitaran kiinni. Hieman epäilevä olo jäi Catalystin viritysmittarista, jota käytetään efektien päälle/pois-kytkimien ja Tap tempo -napin yhteispelillä. Kolmas kategoria, pitch/filter, on kaikkein tehostemaisin. Testin perusteella kyseessä on kuitenkin kaksi paria monokanavia, joista ensimmäinen sisältää Catalystin soundin efekteillä höystettynä, jälkimmäinen kuivana. Onneksi käyttäjän ei kuitenkaan tarvitse tässäkään ottaa tehtaan presettejä lopullisina totuuksina, applikaatio auttaa tässäkin. Line6 kertoo, että Catalyst toimittaa USB:n kautta tietokoneelle neljän kanavan verran audiota ja takaisin päin saman määrän. Melkoinen peli Catalyst on ahdettu niin täyteen ominaisuuksia, että sen täysimittainen hyödyntäminen vaatii perehtymistä ja hieman suunnittelua. Vahvistinmallit itsessään ovat ilmeikkäitä ja tasapainoisia. 46 www.riffi.fi 2/2022 Line 6 Catalyst 60 Mallintava kitarakombo • kuusi mallinnettua vahvistintyyppiä • 18 efektiä • kolme ”kanavaa”: A, B, Manual • 12 muistipaikkaa kanavien tallennukseen • nimellisteho 60 wattia • 12-tuumainen custom-elementti • liitäntä kahden kytkimen ohjauspedaalille • efektilenkki • balansoitu DI-lähtö, audiomaaton erotus kytkimellä • aux in (3,5 mm) • kuulokeliitäntä, (mono, 6,3 mm) • USB-liitäntä tietokonetta varten • soundien säätö ja ohjelmointi myös Edit-applikaatiolla • hintaluokka alle 300 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Syystä tai toisesta vahvistimeen valmiiksi tallennetut asetukset vaikuttivat jotenkin yliampuvilta, mutta säätimiin tarttumalla niistä löytyi vaivattomasti oikein mallikkaita soundeja. Sekä viiveissä että modulaatio-veivauksissa efektin voi täsmätä esitystempoon vahvistimen tap-näppäimelläkin, mutta applikaatiolla säätö onnistuu portaattomasti ja tarkasti. Huomaamattomasti sijoitettavia pedaalija klipsivirittimä on kuitenkin markkinoilla runsaasti ja kohtuulliseen hintaan, ja niiden näytöt on usein visuaalisesti kehittyneempiä kuin kolmen merkkivalon ja virityssuuntia osoittavan kahden nuolen yhdistelmä. 44-46 Catalyst.indd 46 44-46 Catalyst.indd 46 27.3.2022 8.54 27.3.2022 8.54. Välille jäävä leveä vyöhyke taas antaa kosolti mahdollisuuksia leikitellä puhtaan ja säröytyvän rajamailla joko kitaran volume-potikkaa apuna käyttäen tai pelkästään soittodynamiikalla ohjaillen. Sovitus kitaran ja soitettavan tekstin suhteen hoitui hyvin kevyillä sävynsäätimien käännöillä ja oikeastaan vain turboahdettua hevijunttaa etsiessä tuntui siltä ettei sellaista liioitellun tanakkaa ja keskeltä syvälle kuopalle kaivettua soundia aivan löydy. Ne ovat myös riittävän erilaisia tarjotakseen todellisia vaihtoehtoja toisilleen. Soundien perusolemus on ryhdikäs ja dynaaminen. Siinä missä viiveja modulaatioefektit tuntuivat moneen sopivilta, jäi pitch/filter-lohkosta hiukan epäilevämpi olo pelkkää vahvistinta itseään kokeillessa. Toisaalta 12-tuumainen kartio takaa avonaisessa kopassa ei akustisesti tuota sen tyyppistä soundia oikein mitenkään, ja kaiutinsimuloinnin kera linjaan soitettaessa tuohonkin päämäärään pääsi paljon uskottavammin kuin ämyrin kautta kuulostellen. Ehkäpä tulossa on jokin ohjelmistopäivitys, jossa neljän kanavan siirtoon implementoidaan lisäominaisuuksia, kukapa tietää. Niin tai näin, jollei halua kytkeä aina tietokonetta harjoittelukumppaniksi, niin takalaidan aux in -jakkiin voi liittää ulkoisen audiosoittimen myös analogisesti. Päinvastoin – näin kevyttä vahvistintahan kantaa keikalle ylpeästi selkä suorana, ja lauteille päästyä voi leuka jos toinenkin loksahtaa hämmästyksestä. Edelleen erittäin asiallisia huljuttimia, joskin asian toteamiseen tarvitsin näiden kohdalla nimenomaan applikaation tukea. Huomaavaista kyllä, että tällainen lisätoiminto on vahvistimeen sisällytetty, mutta niin kätevä se ei kyllä taida olla, että kovin moni haluaisi keikalla kääntää selkänsä yleisölle ja tukeutua siihen virittämisessä. Jos haluaa täysin puhdasta ääntä, se järjestyy, eikä rankasti yliohjatun sitkon esille saamisessa ole siinäkään ongelmaa. Kombon oma efektiosasto täyttää perustarpeet, eikä mikään estä käyttämästä ulkolaitakalustoa ennen vahvistinta tai sen efektilenkkiiin kytkettynä. Modulaatio-efekteissä politiikka kääntyy vähän päälaelleen, sillä kaikki kuusi vaihtoehtoa on mallinnettu jäljittelemään jonkun tietyn fyysisen laitteen toimintaa. Toiminta tietokoneen kanssa pelasi sekin saumattomasti ja kuuntelun monofonisuudesta huolimatta kitararaitojen tallennus audio-ohjelmaan sekä soundien ruuvailu applikaatiolla sujuivat takkuilematta. Minkäänlaista keinoa muuttaa näitä asetuksia en löytänyt kokeilemalla, käyttöohjeen kautta tai valmistajan videoita tutkimalla. u Editapplikaatiolla pääsee käsiksi efektien parametreihin, mutta myös sellaisiin toimintoihin, joita ei vahvistimen fyysisillä säätimillä tavoita. Choruksen, phaserin ja flangerin lisäksi valikoimassa ovat leslie, vibrato sekä tremolo. Soundien muokkaus ja järjestely muisti paikkoihin käy sovelmalla todella kätevästi. Hinnaltaan Catalyst sijoittuu koululaisen harrastusbudjettiin sopivaan kategoriaan, mutta soundeiltaan ja toiminnoiltaan se passaa kyllä ihan aikuiseen makuun, eikä sen kanssa iltamiin lähtöä tarvitse ollenkaan nolostella. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi saa oivaa maustetta soitolle ihan sellaisenaan ja jälleen applikaatio avaa toiminnan säätelyyn runsaat ja tarkoituksenmukaiset lisäparametrit
Asetus ei myöskään lipsahtele omia aikojaan, sillä pykälöity jarrumekanismi pannan sisällä huolehtii siitä etteivät sangat luista itsekseen mihinkään suuntaan. Ergonomia on tip top. Se riittää hyvin studion soittohommiin – rumpalointia ehkä lukuunottamatta – siinä missä kenttä-äänittäjän tai keikkamiksaajankin normitarpeisiin. • irrotettava suora kaapeli, 3 m • kierteellä lukittava plugi-adapteri 3,5 mm / 6,3 mm • paino 268 grammaa • hinta: 99 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Luurit eivät myöskään hölskähtele tai heilu työpisteellä tai soiton aikana liikkuessa, eikä kumarrus lattialle sijoitettujen efektipedaaleiden säätöön suista pääpantaa silmille. Esimerkiksi akustisen teräskielisen kitaran äänen kyllä kuulee vaimeana luurien läpi, mutta soiton monitorointi sähköisesti kuulokkeiden kautta on välttämätöntä, jos mielii saada kunnollisen tuntumaan soittimeen. Vaihtokaapelia ei pakettiin kuulu, sellaisia löytyy Shurelta kuitenkin lisävarusteena. Kuulokekupit kääntyvät pystyakselin suhteen 90 astetta ja luurit saa viikattua kuljetusta varten litteäksi paketiksi, vaikka kuppiosat eivät edeltävän mallin tavoin taitukaan pääpannan syleilyyn. Pehmukkeen keinonahkainen päällys tuntuu miellyttävältä ja istuu tiiviisti korvan ympärille. Kuulokkeet on nivelöity myös sivusuunnassa ja ne myötäilevät kuuliaisesti pään muotoa. 020 767 9450 • www.intersonic.fi T oisen polven SRH-kuulokkeita saatiin Suomeen talven jo taittuessa kevääksi ja demoluurit lehdelle järjestyivät maahantuojalta saman tien. Eri alueet soivat myös keskenään tasapainoisesti – sointi on tanakka, mutta bassot eivät silti isottele. Kaapelin äänilähteen puoleisessa päässä on valettu 3,5-millinen stereoplugi, jonka jatkona on kierteellä lukittuva sovite 6,6 mm:n jakkia varten. 47 Shure.indd 47 47 Shure.indd 47 27.3.2022 8.55 27.3.2022 8.55. Audiolaatu. Alle satasen hintaluokkaan sijoittuva SRH440A on rakenteeltaan suljettu, ammattikäyttöön tarkoitettu ja irrotettavalla johdolla varustettu kuulokemalli. Ovaalin muotoisen kuulokekupin pehmuke on sopivan kimmoisa: luurit painautuvat tiiviisti sijoilleen, mutta eivät rusenna kallon ja kuulokkeen väliin jääviä silmälasien sankoja. Teleskooppirakenteisen pannan pituusäätö pelaa juoheasti ja kummankin sangan sisäpintaan on stanssattu pituusasteikko, jonka avulla symmetrinen asetus löytyy helposti. Lue. Jo hiljaisellakin volyymillä kuulokkeista kuuluva musiikki peittää sitten kyllä kuulumattomiin sen vähäisen vuotoäänen, joka luurien läpi pääsee. Mainittu kirkkauskin on luonteeltaan puhdaspiirteistä selkeyttä vailla minkäänlaista riipivyyttä tai piikikkyyttä. Ilmavuotoja ei jää, ja ulkoisen äänen vaimennus onkin varsin tehokasta. Pääpannan sisäpuoli on pehmustettu asianmukaisesti. Sisäkaarteen puolella pinta on hengittävää kangasta, ulkokaarteen puoli puolestaan sileätä ja käytön perusteella likaa hylkivää keinonahkaa. Audiolaatuakaan ei sovi moittia. Vakiojohdolla on mittaa kolme metriä ja kuulokkeeseen 3,5 mm:n miniplugi lukittuu bajonetti-tyyliin puoli kierrosta kiertämällä. www.riffi.fi 2/2022 47 Shure SRH440A Suljetut studiokuulokkeet • 40 mm:n kaiutinelementit • toistoalue 10 Hz – 22 kHz • herkkyys 97 dB/mW • maksimitehonkesto 500 mW • nimellisimpedansssi 40 . Sivusta katsottuna pääpanta kallistuu hieman etukenoon suhteessa kuulokekuppeihin ja käytössä ratkaisu tuntui oikein hyvältä. Paljon vastinetta rahalle! u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure SRH440A – studioon tai keikalle Vankka, eristävä, miellyttävä ja edullinen. Umpinaisten kuulosuojainten luokkaa vaimennus ei sentään ole. Asento on luonteva ja kun painoakin on verraten vähän, pitää näitä kuulokkeita vaivattomasti korvillaan pitemmänkin session ajan. SRH440A:n soundi on täsmällisen hallittu alimmista bassoista alkaen, levollisen tasainen keskialueella ja raikkaan erotteleva ylärekisterissä. Kaapeli on suora, liukaspintainen ja rakenteeltaan sen verran elastinen, ettei lattialle asti ulottuva johdon lenksu juurikaan kopise eikä tuota mainittavia mekaanisia sivuääniä kuulokkeisiin asti
Myös äänenvoimakkuuden säätimet on varustettu näppärillä sinisillä ledeillä. Lisäksi laitteesta löytyy loopback-toiminto, jonka avulla on mahdollista äänittää tietokoneen ulostuloja esim. Midi-puolella kytkennät hoidetaan perinteiseen tapaan DIN-liittimien kautta. Sisääntulevan signaalin voi napsauttaa omalla taustavalaistulla painikkeellaan kuuntelussa monoksi, jolloin se panoroituu keskelle. Valaistut nupit eivät ole vain pelkkää kosmetiikkaa, sillä niiden ledit reagoivat tulosignaalin voimakkuuteen ja varoittavat yliohjauksesta. Kätevää silloin, kun äänittää yhtä yksittäistä raitaa. Suurehkon Monitor-potikan oikealla puolella on Direct-kytkin äänitettävän signaalin latenssittomaan kuunteluun, sekä kuulokeliitäntä ja sen oma äänenvoimakkuudensäädin. 48-49 Arturia.indd 48 48-49 Arturia.indd 48 27.3.2022 8.56 27.3.2022 8.56. Hyvältä näyttää ja kuulostaa MiniFuse 2:n etupaneelia hallitsee kuunteluvoimakkuuden tasonsäädin, jonka vieressä välkkyy kuudella ledillä toteutettu tasomittari. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Arturia MiniFuse 2 – kotiäänittäjän paras kaveri Arturian MiniFuse-tuoteperhe lupailee kattavaa äänitysja sävellysapua pienessä paketissa. Signalointi antaa osviittaa kokonaiskuvasta pelkällä vilkaisulla, eikä laitetta tarvitse hamuilla sokkona pimeimmänkään studion nurkassa. 48 www.riffi.fi 2/2022 M iniFuse 2 on tarkoitettu monipuoliseen äänitystyöskentelyyn, vaikkapa kitararaitojen tallennuksesta podcastien tekoon ja biisien demoiluista säveltämiseen niin kotona kuin tien päälläkin. podcasttai tubettamiskäytössä. Kuunnella voi pelkästään jompaa kumpaa tai potikalla määritettävää miksausta. MiniFuse 2:n molemmat tulokanavat soveltuvat niin mikrofoneille kuin linjasignaalia puskeville audiolaitteille, ja kitaran tai bassoinstrumentin kyseessä ollessa sovitus passataan painokytkimellä. Aparaatti kuuluu valmistajansa uuteen MiniFuse-sarjaan, jossa numero laitteen nimen perässä indikoi sisääntulojen määrää. Monitor Mix -potikalla voidaan sekoittaa suoraa tallennettavaa signaalia ja tietokoneelta kuunneltavaa audiota keskenään. MiniFuse on puolestaan osa Arturian maineikasta AudioFuse-sarjaa. MiniFusea on saatavilla mustana ja valkoisena, testilaitteen edustaessa ensin mainittua tummempaa värimaailmaa
Vakuuttava tuntuma MiniFusen potikat ja painikkeet tuntuvat käytössä erittäin jämäköiltä ja sinänsä kevyt kotelo hyvin kootulta. Teknisesti laite yltää 192 kHz:n näytetaajuuteen ja 24-bittiseen näytteistykseen, ja omaa 110 dB:n dynamiikka-alueen. Laitteen kestävyyden suhteen ei ainakaan testijakson aikana ehdi herätä minkäänlaisia epäilyksiä. MiniFuse Control Centren kautta hoituvat myös Firmware-päivitykset, ja lisäksi sitä voidaan hyödyntää myös instrumenttitulojen valintaan sekä +48 V phantom -virran kytkemiseen. Lisäohjelmistot tulevat ladattaviksi Control Centren asennuksen yhteydessä. Kelpo kamaa Vaikka markkinoilta löytyy edullisempiakin kaksi kanavaa sisään / kaksi ulos -äänikortteja, MiniFuse 2:n valtti piilee sen hyvissä liitäntämahdollisuuksissa, pienessä koossa ja sulavassa käytettävyydessä. Testissä myös latenssi pysyy hyvin matalana suuremmillakin näytetaajuuksilla. Käyttöönotto käy helposti rekisteröitymällä tai kirjautumalla Arturian verkkosivuille ja täyttämällä sekä sarjanumero että lukituksen vapauttava koodi. Noin 10 sentin syvyydellään se ei juurikaan vie pöytätilaa, ja yhdessä kannettavan kanssa MiniFuse muodostaa todella kevyen ja helposti liikuteltavan äänitysratkaisun. Lisäksi tarjolla on kolmen kuukauden kokeilujaksot Splice Creator Planista ja Auto-Tuner Unlimitedistä. Kohinaetäisyydeksikin kerrotaan -129 dB. Näihin lukeutuvat analogisia klassikkosynia mallintava Arturian Analog Labin introversio, neljä yhtiön efektiä (Rev Plate-140, Pre 1973 vintage preamp, Delay Tape-201 echo sekä Jun-6 analogue chorus), Native Instruments Guitar Rig LE sekä Ableton Live Lite. Laitteen erinomainen äänenlaatu ja sen mukana seuraava varsin laadukas ohjelmistovalikoima petraavat käyttöarvoa entisestään. Päälähtöjen ääni on puhdas ja selkeä, ja kuulokkeisiin on annosteltavissa reilusti ääntä. Rautapuolella vaatimuksena on i5-prosessori tai nopeampi ja 4 gigatavua RAMia (+8gb suositeltavaa). u 48-49 Arturia.indd 49 48-49 Arturia.indd 49 27.3.2022 8.56 27.3.2022 8.56. Lisäksi laitteen takapaneelista löytyy ylimääräinen USB-A-liitäntä esimerkiksi kontrollerille tai muille USB-laitteille. Viimeksimainitut tietenkin onnistuvat suoraan itse laitteestakin. Testissä myös latenssi pysyy hyvin matalana suuremmillakin näytetaajuuksilla. Ohjelmistosta löytyy kuitenkin etupaneelia tarkemmat tasomittarit, joten vaikka Gain-potikat onkin varustettu näppärillä ledeillä, tarkempia lukuja kaipaavat pääsevät hyödyntämään tätäkin ominaisuutta. MiniFuse 2 vaatii toimiakseen 64-bittisen Mac OS X 10.13tai Windows 8.1 -käyttöjärjestelmän. Päälähtöjen ääni on puhdas ja selkeä, ja kuulokkeisiin on annosteltavissa reilusti ääntä. Mobiilia käytettävyyttä MiniFuse 2:lle on oma MiniFuse Control Centre -hallintaohjelmistonsa, jonka mukana seuraa laaja valikoima softaa ja plugareita. On kuitenkin hyvä huomioida, että näiden virrantarve saa olla enintään 250 mA. 0207 282 200 • emnordic.fi Virtansa MiniFuse saa suoraan USB-väylästä ilman tarvetta erilliselle virtalähteelle. Kun tähän lisätään vielä midi/IO-tuki ja valmistajan puolelta tuleva viiden vuoden takuu, on MiniFuse 2 erittäin varteenotettava vaihtoehto kaikille kotiäänittäjille ja striimaajille. Molemmat löytyvät laitteen pohjasta. Mikä kuitenkin tärkeintä, MiniFuse 2 kuulostaa yhtä hyvältä kuin näyttää. Lisäbonuksena alumiininen mattapinta ei näytä keräämiään jälkiä niin selkeästi kuin käsin jatkuvasti hypisteltävät laitteet yleensä. www.riffi.fi 2/2022 49 Arturia MiniFuse 2 USB-äänikortti/audio interface Säädöt ja kytkimet • tulosignaaleiden taso (gain) • kuunteluvoimakkuus (monitor) • kuuntelumiksaus analogitulot / USB-tulo (monitor mix) • kuulokevoimakkuus • direct mono tulosignaalin monotukseen • 48V phantom -virran aktivointi tulokanaville Liitännät • kaksi analogituloa, linja /mikrofoni/instrumentti, XLR-combo • kaksi balansoitua analogilähtöä monitorointiin, 6,3 mm TRS • kuulokeliitäntä, stereo, 6,3 mm TRS • midi in ja out, DIN • USB-C / USB-A Muuta • 110 dB dynamiikka-alue • 129 dB kohinaetäisyys • näytetaajuus: 192 kHz • 24-bittinen A/D ja D/A-muunnos • hinta: 149 € Lisätiedot: EM Nordic Puh
Jälkimmäisen hienous aukeaa, kun tarkastelua laajennetaan takalaidan efektiluuppiin, johon voi kytkeä joko monotai stereolaitteita. Vaikka kaikki räkkilaitteeseen kytketyt kitarat voivat olla myös käytössä yhtä aikaa, niin käytännössä varmastikin vain yhtä soitetaan kerrallaan. Hyvä niin. Vihje on mallitunnuksen numeroissa. Esimerkiksi kolmen vahvistimen setin voi helposti määritellä sellaiseksi, että kitaran kuiva ääni tulee keskimmäisestä vahvistimesta ja luuppiin kytketyt efektit stereona laidoille sijoitetuista vahvistimista. Kytkimen merkkivalo kertoo, mikä soitin on valittuna. Molemmat aparaatit ymmärtävät myös midiä, joten liitto data-komentoja jakelevan efektikontrollerin kanssa luontuu sekin. Useamman vahvistimen ja efektien avulla huolellisesti sommiteltu kokonaisuus voi myös hyvinkin olla massiivisuudestaan huolimatta selkeämpi kuin samantyyppinen tai TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Radial JX42 V2 & JX44 V2 – rigit kuntoon Näyttää ihan keikkakalustolta, mutta kyllä minä studioon tällaisen kernaasti huolisin. Etulaidan nappien lisäksi kumpaankin laitteeseen voi liittää Radialin kytkinpedaaleita, joilla soittimen ja vahvistimen vaihdot voi hoitaa etänä. Aika yksinkertaisella delayllä, kaiulla tai vaikka kevyellä modulaatioefektillä saa aikaiseksi uskomattoman leveän ja täyttävän soundin, eikä tarvitse soittaa edes mitenkään kovaa – tai paljon. 50-51 Radial.indd 50 50-51 Radial.indd 50 27.3.2022 8.58 27.3.2022 8.58. 50 www.riffi.fi 2/2022 K un pitää nopeasti vaihtaa soitinta tai siirtyä yhdestä vahvistimesta toiseen, on jonkinlainen kytkentäboksi paikallaan – ettei tarvitse joka välissä irrotella piuhoja soittimista ja kytkeä niitä taas uudestaan. Sujuvaa reititystä JX42 V2:n logiikkana on ohjata soittimen signaali joko/taiperiaatteella vain jompaan kumpaan niistä vahvistimista, jotka sen perään on kytketty. Käyttövuorossa oleva kitara valitaan etulaidan painonapilla ja kohdevahvistin toisella. Radialin JX-sarjalaisten V2-sukupolvella sujuu vuorottelu neljällä kitaralla (tai bassolla), ja signaalin voi ohjata mallista riippuen kahdelle tai neljälle eri vahvistimelle. Jokaisen vahvistinlähdön kohdalla voi nimittäin valita, ohjataanko siihen vain kitaran kuiva signaali vai summataanko mukaan myös efektiluupin kautta kiertänyt signaali. JX44 V2 puolestaan mahdollistaa myös jonkin vahvistinyhdistelmän tai vaikka kaikkien neljän siihen liitetyn vahvistimen käytön samanaikaisesti. Muiden kuin aktiivisessa käytössä olevan soittimen signaali ohjautuu kuitenkin aina automaattisesti viritysmittarille tarkoitettuun lähtöön, joten teknikolla on mahdollisuus tarkistaa vireet niiden soitinten osalta, jotka ovat lepovuorossa – irrottamatta niitä kytkyistään ja lavalla tapahtuvaa esitystoimintaa häiritsemättä. Tämä pätee myös silloin, kun kaikki syötöt vahvistimille suljetaan mute-kytkimellä ennen keikkaa tai tauon ajaksi
Eri vaihtoehtojen vertailu käy rivakasti ja möykkäävät vahvistimet voi sijoittaa toiseen huoneeseen. Ja JX44 V2:lla saa myös matkalla efektit kätevästi kyytiin. Kaikkeen on varauduttu. Kaikki efektija vahvistinlähdöt on myös kaukoviisaasti varustettu audiomaaton erotuskytkimellä, joten mahdolliset maalenkit saa hurinoiden ilmetessä katkaistua. Käyttövirtakin otetaan eurojohdolla suoraan verkosta, kun molemmissa malleissa on omat sisäiset virtalähteensä. Radialilla on kokemusta kaikenlaisista audiokytkennöistä, lisälaitteista ja sovittimista, ja tuon kokemuksen hyviä hedelmiä tässä nyt korjataan SGI-luupinkin muodossa. u 50-51 Radial.indd 51 50-51 Radial.indd 51 27.3.2022 8.58 27.3.2022 8.58. Se mikä kitarasta lähtee, matkaa vahvistimelle värittymättä ja vääristymättä. Hyvin suunniteltu Kitaristeille on perinteisesti ollut ominaista rahan pidäkkeetön käyttö kaikenlaisiin värkkeihin, joista lähtee ääntä tai jotka värittävät sitä. Jos keikalla tai studiossa kumminkin on useampia kitaroita ja parikin vahvistinta, niin niiden hallinta on tällaisella reitittimellä todella näppärää ja hermoja säästävää. Näin on ollut aina. Kun fileet lumpsahtavat työhuoneen sähköpostiin ja pitää ryhtyä suit sait tallentamaan omaa osuutta, niin mikäs olisi sen mukavampaa kuin valita kulloinkin tarpeellinen soitin ja sille passaava vahvistin tarkkaamon puolella tällaisesta kytkentäboksista ja soittaa menemään vain. Samalla lauta palvelee näppärästi jokaista eri soitinta signaalin kiertäessä aina sen kautta. Toinen JX44 V2:n oivallinen toiminto on monofoninen SGI-luuppi, joka on tarkoitettu lavalle sijoitetun pedaalilaudan syöttöä ja paluusignaalia varten. JX44 V2:n jokaisessa vahvistinlähdössä on lisäksi omat kytkimensä myös signaalin napaisuuden käännölle siltä varalta, että eri vahvistinten etupäät olisi kytketty keskenään eripäin ja yhteiskäytössä syntyisi vaiheistuksen kanssa ongelmia. Innokkaimmin hamutaan rasioita, jotka särkevät äänen. www.riffi.fi 2/2022 51 Radial JX42 & JX44 V2 Signaalireitittimiä useamman instrumentin ja vahvistimen käyttöä varten JX42 • neljä tuloliitäntää instrumentille • kaksi lähtöä vahvistimille, audiomaaton erotuskytkimet • lähtö viritysmittaria varten • mahdollisuus Radialin jalkakytkinten käyttöön • mahdollisuus midi-ohjaukseen • hinta 1 145 € JX44 V2 • neljä tuloliitäntää instrumentille • neljä lähtöä vahvistimille, audiomaaton erotuskytkimet, signaalin napaisuuden kääntökytkimet • balansoitu DI-lähtö, audiomaaton erotuskytkin • lähtö viritysmittaria varten • SGI-efektilenkki pedaalilaudan kytkemiseen, mono • efektilenkki 2 muiden efektilaitteiden kytkemiseen, mono/stereo • efektilenkki 2 kytkettävissä erikseen kullekin vahvistimelle • mahdollisuus Radialin jalkakytkinten käyttöön • mahdollisuus midi-ohjaukseen • hinta 2 285 € Lisätiedot: Msonic Puh. Nykyaikaisessa studiotyössä tällaisille vehkeille saattaa olla vielä keikkarintamaakin suurempi tilaus. Takavuosina kannettiin ihan yleisesti pedaaleita keikalle muovipussukassa ja virtalähteet hukattiin matkalla, jos niitä oli edes alkujaan ollut – ainahan sen pariston nyt jostain saa pummattua ennen soundcheckiä… Vasta hiljalleen on opittu kiinnittämään pedaalit alustaan ja kytkemään ne pysyvästi toisiinsa ja virtalähteisiin. Kannatan. Tällainen myönteinen kehitys luo toiveikkuutta, ja siksi näen Radialin JX-sarjalaisissa todella lupaavan tulevaisuuden, vaikka hintaa on kieltämättä reippaasti. Jensenin muuntajilla balansoitu kytkentä on JX44 V2:n päässä toteutettu kahdella XLR-liittimellä ja kaapelointiin käyvät tavalliset mikrofonijohdot. Pedaalilautaan puolestaan tarvitaan lisävarusteena myytävä SGI44-boksi, joka muuntaa reitittimeltä tulevan signaalin pedaaleille sopivaksi, ja balansoi pedaaleilla muokatun signaalin ennen siirtoa takaisin reitittimelle. 010 4398800 • msonic.fi vähäisempi efektointi yksittäistä vahvistinta käytettäessä. Näin saadaan pidettyä reititin vahvistimien – tai vaikka langattomien vastaanottimien – läheisyydessä, ja pedaalilauta voidaan sijoittaa pelimannin tossun ulottuville. Rakenteeltaan kumpikin laite muistuttaa hyvässä mielessä armeijan vehkeitä, lukuunottamatta JX-42 V2:n etulaidan mute-kytkintä, joka on tavanomaista hyvää arkilaatua. Keikalla tai työhuoneella – sijoitettu rahassumma tuo itsensä takaisin korkojen kera työskentelyn sujuvuuden ja mukavuuden muodossa. Kaikkein edistyksellisimmät ovat jopa intoutuneet teettämään pedaalilaudan suunnittelun ja kokoamisen asiaan erikoistuneessa liikkeessä. Kumpikaan laite ei kuulosta itsessään yhtään miltään eikä tunnu hyppysissäkään. Penseämmin taas on suhtauduttu välineisiin, joissa ei itsessään ole minkäänlaista soundia. Audiolaatukin on erinomainen
Riman yli, että heilahti. • mitat 47,5 mm × 174 mm • paino 329 g • hintaluokka noin 500 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. • mitat 47,5 mm × 181 mm • paino 350 g • hintaluokka alle 500 € MD 445 • toistoalue 40 – 20,000 Hz • suuntakuvio: superhertta • herkkyys: 1,6 mV/Pa; -55.9 dBV/Pa • Max. Proximity-efektin hyödyntäminen on muutenkin perusteltua ottaa yhdeksi työkaluksi artistin ilmaisuun ja sihen opiskeluun nämä mallit tarjoavat hyvät edellytykset. Testin perusteella klubissa tai festarilauteilla toimitettava rock/pop-akti assosioituu MD 435:n puoleen, konserttisalissa esiintyvälle artistille lähtisin ensinnä ehdottamaan MD 445:n kokeilua. Samalla kannattaa myös kuulostella miten soinnin yleisilme reagoi etäisyyden muutoksiin, vaikutus kun ei jää pelkästään bassorekisteriin. Jos rinnalla ei olisi ollut toista mallia vertailukohtana, en asiaa olisi ehkä edes noteerannut. 52 www.riffi.fi 2/2022 Sennheiser MD 435 ja MD 445 Dynaamiset solistimikrofonit MD 435 • toistoalue 40 – 20 000 Hz • suuntakuvio: hertta • herkkyys: 1,8 mV/Pa; -54.9 dBV/Pa • Max. Kummankin mukana toimitetaan telineadapteri, joiden sopivasti joustavaan haarukkaan mikrofonin saa kätevästi paikoilleen ja jälleen pois. Jos tällaista piirrettä ei laulajan tai puhujan äänessä ole, kirkkauden aistii ilmavuutena. Parhaiten asian huomaa rinnakkain vertailemalla. MD 445 tuntui olevan myös hieman alttiimpi voimakkaiden P:iden popsahduksille sekä H:iden humahduksille, mutta riesaksi asti nuo piirteet tuskin käyvät. 52-53 Sennheiser_FBT.indd 52 52-53 Sennheiser_FBT.indd 52 29.3.2022 16.40 29.3.2022 16.40. MD 445 on kuitenkin bassorekisteriltään aavistuksen kuivakkaampi ja kun samaan aikaan korostus sen preesensalueella toteutuu hieman leveämmällä kaistalla ja kenties myös himpun voimakkaampana, erottuu se rinnakkaismallista selkeästi kirkkaampana. Kummalla tahansa homma kyllä hoituu – kyse on finesseistä, joilla voi nautiskella, kun kaikki perusvaatimukset ovat joka tapauksessa jo täyttyneet. MD 435:n kapselia ympäröivä, metalliverkosta tehty suojakupu on aavistuksen pitempi, ja toki grilliä kiertävään pantaan kaiverrettu mallitunnus kertoo kummasta on kyse. Veljekset kyllä, mutta luonteet on omat Vaikka kaksikon ääni on ytimeltään tunnistettavasti samaa juurta, on niissä erojakin. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com TEKSTI: LAURI PALOPOSKI D ynaamiset Sennheiserin solistiveljekset ovat ulkomuodoltaan lähes identtiset, mutta kyllähän ne rinnakkain asetettuina toisistaan erottaa. Mikrofonien runko-osat ovat metallia ja molemmissa prikulleen samat. u Sennheiser MD 435 & MD445 – dynaamiset dynaamiset Hertta vai superhertta. SPL (@1 kHz) : 163 dB • dynamiikka-alue 145 dB(A) • nimellisimpedanssi: 245 . Rakenne on kauttaaltaan luotettavan vankka ja viimeistely moitteetonta. Kummassakin mallissa bassorekisterin korostus lähietäisyydeltä on reipasta, mutta johdonmukaista, ja mikrofonin asentoa ja etäisyyttä kontrolloimalla hyvin hallittavissa. Sekä penaalimainen, vetkoketjulla suljettava kuljetuspussi, jonka sisältä löytyy vielä tyhjiöksi imaistuun muovipussiin pakattu musta tuulisuoja. SPL (@ 1 kHz): 163 dB • dynamiikka-alue: 146 dB(A) • nimellisimpedanssi: 245 . MD 435 välittää äänen hieman rotevampana versiona, vaikka hyvin selkeästi erotteleva ja hienostunut on senkin sointi. Jos äänimateriaali sisältää kovin pistäviä s-sihahduksia, niitä saattaa olla tarvetta hieman vaimentaa eq:lla MD 445:n tapauksessa
Terve perussoundi, kytkinvalintainen bassoleikkuri sekä neljä erilaisiin käyttötilanteisiin optimoitua ja ennalta ohjelmoitua DSP-ekvalisointia tekevät siitä monikäyttöisen kaiuttimen niin elävien esitysten kuin tallennetunkin musiikin toistossa. Diskanttitorvi on valettu suoraan osaksi etulevyä, joten 90 × 60 asteen suuntakeilaa ei kylkiasentoa varten pääse kuitenkaan kääntämään. Ote pitää X Liten roudauskahva on jämäkkää tekoa ja nostelu sujuu kätevästi rukkanenkin kädessä. Bt-yhteys voidaan myös solmia samanaikaisesti kahteen kaiuttimeen. Nupit jäävät kuitenkin jossain määrin alttiiksi osumille, joten tyköistuvat topatut suojahuput tai vantterat kuljetuslaatikot ovat näillekin kaiuttimille suositeltava lisävaruste. Oikeastaan käytössä onkin kahdeksan erilaista toistovastetta. Kolmas kanava on Bluetooth 5.0 -yhteydelle, jonka kantama tuntui olevan poikkeuksellisen pitkä ja vakaa. Palkeet kunnossa X Lite 110 A on kokoisekseen äänekäs. Testissä ollut 110 A on trion pienin, kymmentuumaisella kaiuttimella tehty versio. Nekin ovat aktiivikaiuttimia ja niissä on mallitunnusta vastaavasti joko 15tai 18-tuumainen elementti. u Mikserissä on kaksi kanavaa mikrofonitai linja signaalille, ja toiseen voi kytkeä myös linjatason stereolaitteen. X Lite 110 A:n pohjassa on kaiutintelineelle kolo tiukkausruuveineen, päädyissä ja kyljissä puolestaan M10-kierreinsertit pysyvää asennusta tai ripustusta varten. 52-53 Sennheiser_FBT.indd 53 52-53 Sennheiser_FBT.indd 53 29.3.2022 16.40 29.3.2022 16.40. www.riffi.fi 2/2022 53 FBT X Lite 110A Aktiivinen 2-tiekaiutin • 10" kartioelementti + 1" kompressiodriver • toistoalue: 58 Hz – 20 kHz • maksimiäänenpaine 123 / 127 dB SPL (jatkuva / hetkellinen) • suuntaavuus 90° × 60° • paino 13 kg • mitat 370 × 615 × 380 (mm) • hintaluokka < 500 € Lisätiedot: Noretron Communication • www.noretroncommunication.fi X Lite -mallistoon kuuluu kolme 2-tiekaiutinta, jotka eroavat toisistaan kartioelementin koon ja kopan ulkomittojen osalta. Kaiutinelementtien suojana on teräsverkko. Ekvalisoinnit ovat käyttökelpoisia eivätkä ammu yli. Askeleen järeämmässä ja puukoteloihin rakennetussa X Pro -mallistossa sekin sitten onnistuu. Sisarmallit ovat 12ja 15-tuumaisilla, mutta muutoin vastaavia. Takalaidassa puolestaan mikserin liittimet ja namikat on upotettu kopan äärimittoja syvemmälle, jotta ympäröivät pinnat ottaisivat vastaan enimmät tällit. Kotelon muoto on epäsymmetrinen ja kahvapuoli alaspäin kyljelleen asetettuna kaiutin kallistuu 35 asteen kulmaan palvellen näppärästi lattiamonitorina. Järeämpää bassotoistoa tarvittaessa X Lite -kaiutinten tueksi soveltuu puukoteloon rakennettu X Sub 15 tai X Sub 18. Ja vaikka bassoleikkuri onkin tarkoitettu käytettäväksi varsinaisesti silloin, kun systeemiin kuuluu erillinen subwoofer, on se oiva lisätyökalu myös valmiiden ekvalisointiohjelmien jatkojalostukseen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – kätevä on hyvä Valetulla muovikotelolla on monta etua. Ja FBT osaa hyödyntää ne. Lisäksi DSPprosessori huolehtii myös kaiuttimia suojaavan automaattisen limitterin toiminnasta, hyvä juttu sekin
Broad 1 pyrkii säilyttämään sekä ensiettä toissijaisen ihmisäänen silloin, kun äänityksessä on enemmän kuin yksi puhuja tai laulaja kuuluvissa. Broad 2 toimii myös paremmin silloin, kun on tarpeen erottaa etualan ja taustan ihmisääniä enemmän toisistaan. 54 www.riffi.fi 2/2022 W aves Clarity VX ja isoveljensä VX Pro ovat reaaliaikaisia plug in -efektejä kaikissa yleisimmissä formaateissa (VST, AU, AAX). 54-55 Waves.indd 54 54-55 Waves.indd 54 27.3.2022 8.59 27.3.2022 8.59. Näitä neuroverkkoja on Clarity VX:ssä kolmea varianttia. Broad 1 HF puolestaan on edellisestä muokattu versio, joka on opetettu säilyttämään enemmän diskanttipuolen sointia. Softalle on opetettu valmistajan mukaan tuhansia erilaisia ihmisääniä ja niistä osittain käsityönä on hienosäädetty kolme eri algoritmia käyttöömme. Clarity VX:n prosessi perustuu Waves Neural Network -prosessointiin eli keinoälyyn perustuvaan koneoppimiseen. Eli kaikenlaista häiriöksi luettavaa ainesta saadaan siivottua raidoilta pois muutamalla säädöllä. TEKSTI: SAMI SARHAMAA WAVES Clarity VX, VX Pro – paikat siistiksi VX Pro Plugarista on kaksi eri versiota, perusversio Clarity VX sekä monipuolisemmin ohjattava ja kontrolloitava Clarity VX Pro. Kohinan ja häiriöiden poistoon erikoistuneiden ohjelmistojen valtaistuin on jo pidempään kuulunut pitkälti yhdysvaltalaiselle Izotopelle, jonka RX-ohjelmiston eri versioilla on puhetta, laulua ja muuta ääntä saatu siistittyä ja pelastettua jo toistakymmentä vuotta. Niiden tehtävänä on poistaa tai vaimentaa muita kuin ihmisääntä audiotyöasemassa soivilta raidoilta. Kolmatta, Broad 2 -algoritmia taas suositellaan hälyisämmälle materiaalille. Yritin asiaa hieman opiskella, mutta taitaa olla parasta vain todeta, että kyseessä on CNN eli Convolutional Neural Network, joka tuntuu toimivan erinomaisesti audion ja/tai kuvamateriaalin opettajana tietokoneelle. Nyt vanhan valtiaan haastaa yksi suurista, lähes pitkäikäisin softallisten prosessoreiden valmistaja, Waves
Käytäntö Clarity VX:n käyttö on tosiaan juuri niin yksinkertaista kuin kuvittelinkin: prosessori kytketään kanavan insert-pisteeseen ja isosta säätimestä säädetään, kuinka paljon hälyjä vaimennetaan. Nämä tarkempaan tviikkaukseen soveliaat parametrit saadaan näkyviin ison keskisäätimen alapuolista Advanced Control -kytkintä painamalla. Tulos on hämmentävän hyvä, ilmastointia, liikennettä jne. Suurin kontrolli saavutetaan, kun ensin määritetään yleinen, koko taajuuskaistan vaimennus isolla Main Control -säätimellä ja sen jälkeen aktivoidaan eri kaistat toimintaan Process Amount -kytkimellä. www.riffi.fi 2/2022 55 Waves Clarity VX Applikaatio puheja lauluäänen siistimiseen Clarity VX • automatisoitu, oppiva suodin • kolme suodatusalgoritmia • lisensointi vaatii iLok-tilin • hinta 30 € Clarity VX Pro • automatisoitu, oppiva suodin • kolme suodatusalgoritmia • useita parametrejä prosessoinnin hienosäätöön • lisensointi vaatii iLok-tilin • hinta 250 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Jälkimmäinen kannattaa ottaa käyttöön, kun prosessoitavan signaalin signaali/kohinasuhde on (liian) pieni. Yhteisiä perusja Pro-versiolle ovat luentatavan määrittävä Analysis (yksi stereo tai kaksi monoa, tuplamonossa eri prosessointi eri kanaville ja raskaampi CPU-kuorma) sekä Width, jolla voidaan kaventaa stereoprosessoinnin lopputulosta kapeammaksi eli monommaksi. Kun eri kaistat on säädetty toimimaan optimaalisesti, voidaan niiden prosessointimäärä vähentää tai lisätä yhteisesti Process Amount -säätimellä säilyttäen kaistojen välisten prosessointien erot. Käytännössä kaikki parametrit ovat automatisoitavissa. Ja hännän huippuna Output Level on normaaliin tapaan lähtötason säätö. releasea, ja sillä saa mukavasti äänen soimaan hieman luonnikkaammin. Sitä varten opittu prosessointi voidaan nollata etupaneelin Reset-kytkimellä. Nopeasti kokeiltuna parhaaseen lopputulokseen päästään, kun yhdistetään kumpikin prosessori, ensin kevyesti Izotopella ja loput Clarity VX:llä. Jokaisen kaistan päälle ilmestyy liuku, jolla voidaan määrittää, kuinka paljon kutakin kaistaa prosessoidaan verrattuna Main Control -säätimellä asetettuun yleisarvoon. Jakotaajuuksia ilmaisevia pystysuoria viivoja voidaan siirtää tarpeen mukaan ja näin muuttaa prosessoitavia alueita materiaaliin paremmin sopiviksi. Latenssia on jopa yllättävän vähän, vain 2048 samplea 48 kHz:n näytetaajuudella. Diff puolestaan kääntää prosessoinnin ympäri, jolloin saadaan kuunneltua sitä, mikä jää ”ulkopuolelle”. Neuroverkot kummassakin versiossa ovat samat. ei-reaaliaikaisena Audiosuite-versiona) tulos on pitkälti sama, mutta ajan säästö on melkoinen. Insert-pisteeseen kytkettynä se alkaa työskennellä välittömästi Playn painamisesta. Vaikka plugari on selkeimmin osoitettu nimenomaan äänen jälkityöstöön kuvan kanssa työskennellessä, on musapuolella muutama erittäin potentiaalinen käyttötapa myöskin helposti nähtävissä – live-äänitysten lauluraitojen putsaus sekä studiossa kuulokkeista kuuluvan vuodon vaimennus. Parametrit jakautuvat kahteen osaan, alaosan säädöillä vaikutetaan koko taajuuskaistaan, graafisessa osassa kaista on jaettu useampaan osaan. Verrattuna esimerkiksi Izotopen RX Advanced -paketin Dialogue Isolate -prosessoriin (joka toimii ainoastaan laskemalla so. Neljäs kytkin on Pure Gain, jolla saa nostettua prosessoidun kaistan äänenvoimakkuutta. Plugarin konepellin alta löytyvät Advanced Controls -parametrit erottavat kaksi VX-versiota toisistaan sen lisäksi, että pienemmästä VX:stä puuttuu ison säätimen vasen puoli eli puheen vaimennus. Process Amount -säätimen alla olevalla kytkimellä saadaan eri kaistat toimimaan itsenäisesti. Reflections-parametristä pidin suuresti – se ”höllää” neuroverkkoprosessoinnin vapautusaikaa so. Solo soolottaa valitun kaistan, ja Bypassilla voi kytkeä ko. Jokaiselle kaistalle on samat, mutta itsenäiset kytkimensä. Alapalkista löytyviä parametrejä on Sensitivity, jossa on kaksi vaihtoehtoa: Normal ja High. Viivekompensaatio hoitelee tuollaisen helposti. VX Prota, toisin kuin useaa verrokkiaan, ei tarvitse opettaa mitenkään vaan se toimii suoraan ”ykkösellä”. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Vaikka plugi toimiikin suoraan ja välittömästi, on se silti oppiva prosessori ja joskus aiemmin opittu voi johtaa sitä harhaan. Olen vaikuttunut! u 54-55 Waves.indd 55 54-55 Waves.indd 55 27.3.2022 8.59 27.3.2022 8.59. sisältävä äänileike puhdistuu huomattavasti eikä jäljellä olevasta äänestä paljoakaan kuule, että sitä on prosessoitu. VX Pro:n käyttöliittymä on selkeä ja helppokäyttöinen: alareunan keskellä olevasta suuresta potikasta myötäpäivään kääntämällä saadaan vaimennettua muuta kuin ihmisääntä ja vastapäivään kääntämällä saadaan vaimennettua ihmisääntä eli tehtyä taustahuminasta tms ambiensseja. kaistan prosessoinnin pois päältä. Eikä siinä kaikki, Ambience Gate -parametrilla saadaan poistettua äänien pidempien välien hälyt kokonaan, mutta jätettyä lyhyempiin väleihin hieman ”liimaa”
Kyllä tämä nykytuotanto perustuu ohjelmointiin. Mika Laakkosen työpisteen setti koostuu kahdesta 1032C-kaiuttimesta, joiden tukena on 7380Asubwoofer, kun taas Olli Halonen valitsi 1030A-parin 7040A-subilla täydennettynä. Kun Artun‚ ja kaikkien muidenkin, keikkailu loppui kuin seinään, niin tällä yhteisöllä me ollaan kuitenkin pidetty pää pinnalla. Kyllä on sellaisista paukkulangoista rakennettu meidän muutamat alkuaikojen Arttu Viskarin ura siivitti lentoon Mökkitie Recordsin toiminnan, ja lento jatkuu edelleen. Ollaan oltu hyvin maltillisia, eikä olla lähdetty ahnehtimaan. – Musiikki ei ole varsinaisesti välineurheilua. Ajatus oli, että jos me kiinnitämme uusia artisteja ja teemme uusia artistiuria, niin se on mahdollista. Olli Saksan isännöimään ja studiokompleksin suurimpaan yksikköön hankittiin järkälemäiset 1234A-monitorit, kun taas Janne Rintala päätyi 8341A-malliin – vieläpä erityistoiveesta kullanväriseksi viimeisteltynä. – Me ollaan kerätty kentältä ne pähkinät mitä kerättävänä on ollut ja investoitu ne sitten kasvuun. Perinteistä soittotilaa Mökkitiellä ei ole. Juhlat voivat alkaa, ja kyllähän se arkikin jatkuu niiden jälkeen nyt juhlavammin. Terve jalat maassa -realismi tasapainottaa silti hehkutusta. Veljeyden kokemus oli vahva. Maailma on mennyt siihen, että me saadaan laadukkaampaa soundia samplaamalla. Arttu Viskarin läpimurron jälkeen kukaan ei voinut ennustaa suosion kestoa, mutta selvää oli, että yhdessä Janne Rintalan kanssa Viskari ja Saksa olivat saavuttaneet jotain merkittävää. Yhteinen valinta kaiutintoimittajaksi oli Genelec, jonka mallistosta etsittiin sopiva vaihtoehto jokaiseen tarkkaamoon. Julkaisukanava on ollut jo usean vuoden ajan yhteistyökumppani Warner, mutta Mökkitien prinsiippeihin kuuluu itsenäisyys. Mökkitiellä 56-57 Aamukahvi Mo?kkitie.indd 56 56-57 Aamukahvi Mo?kkitie.indd 56 29.3.2022 16.41 29.3.2022 16.41. Erityisesti bassotoiston täsmällisyys ja kuuntelun huima erottelevuus saavat häneltä kiitosta. Voidaan valjastaa tämä meidän omavarainen tuotanto yhteistyökumppaneiden käyttöön, mutta samalla on säilytetty se varmuus, että meillä on kaikki edellytykset toimia yksinkin. – Halusin vakaan pohjan, että me voidaan työllistää toinen toisemme siitä riippumatta, kestääkö Artun ura vuoden tai enemmän. Ja ainut millä on merkitys on lopputulos. – Nyt en muista koska olisi tehty sellaista mikä olisi päätynyt levylle… joskus käydään äänittämässä ja loppujen lopuksi koodataan. Taukotiloihin ostettiin vielä samassa rytäkässä 1031A-kaiuttimet ja niille bassokaiuttimeksi 7070A. – Olin kaivannut isoa kuuntelua omaan työkalupakkiin jo pitkään ja voin nyt tyhmänä kysyä, että miksi en aikaisemmin investoinut tähän. Lopputulos oli sitten se, että me luotiin paljon artistiuria ja Arttukin vielä porskuttaa kaikista suurimpana tähtenä, ja on tavallaan koko tämän yrityksen identiteetti ja kasvot. Moni tekee ainakin osan työstä omassa kotistudiossaan, mutta viimeistely on 90-prosenttisesti täällä. Isompien kokoonpanojen tai edes rumpujen äänityksille ei ole tarvetta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI, KUVAT: TEEMU OKSANEN Aamukahvilla M ökkitien synty lepää vahvasti Olli Saksan visiossa. Yhtenä osatekijänä Mökkitien onnistumiseen Saksa näkee kärsivällisyyden. Kaveruksia oli jo houkuteltu eri suunnille, mutta he olivat silti pysyneet kimpassa. Ja ilmeisesti aika mukavastikin, sillä huhtikuussa 2012 perustettu Mökkitie Records juhlisti 10-vuotista taivaltaan uudistamalla studioidensa kuuntelut reippaalla otteella. – Meillä on 10 – 15 biisinkirjoittaja-artisti-tuottajan kombo, joka tekee Mökkitien studioilla omia tuotantojaan. Studio koostuu tuotantokäyttöön suunnitelluista tarkkaamoista, joissa voi tallentaa lauluraitoja ja yksittäisiä instrumentteja. Nykyisin Mökkitien studiokompleksi on päivittäinen työpaikka kuudelle ihmiselle, satunnaisia käyttäjiä on enemmänkin. Ei siihen ehkä ole muuta syytä kuin ihmisen ylpeys ja varovaisuus. Ei se mitenkään yksinkertaista ole ollut, mutta on selvitty. Firmaa ei ole kasvatettu velkarahalla, vaan suu on pantu säkkiä myöten. Mutta nyt kun ne tuohon tuotiin, niin ei siinä ollut kahta sanaa, Saksa kuvailee tuntojaan. – Ollaan hyvin omavaraisia tuotannon suhteen, mikä on ollut meidän elinehto alusta asti. 56 www.riffi.fi 2/2022 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Ja korona-aika osoitti, että ollaan valittu oikein
Mutta jos puhutaan työskentelemukavuudesta ja kaikesta sellaisesta, niin ai että; onhan tämä on audionörtin taivas! Olli Saksa miksaa lähes kaiken Mökkitien julkaiseman musiikin, ja yhtenä syynä järeälle monitoroinnille oli tarve tuottaa elämyksiä myös tarkkaamon takaosan sohvalle asettuvalle artistille, tuottajalle tai työn tilaajan edustajalle – joilla ei kenties ole aiemmin ollut milloinkaan mahdollisuutta kuunnella musiikkia yhtä vaikuttavasta systeemistä. Albumi antaa kuulijoille myös mahdollisuuden tutustua uuteen artistiin kokonaisvaltaisemmin. – Kun ajatellaan vaikka Viskaria, jonka ura on kestänyt jo vuosia, niin siinä vaihessa ei ole enää niin tärkeätä tehdä albumia joka vuosi tai edes joka toinen vuosi, koska keikalle on jo ohjelmistoksi yhteislaulua sisältäviä radiohittejä. – Voidaan mahdollistaa sen taiteen synty sellaisena kuin se haluaa syntyä ilman, että meidän tarvitsee puuttua siihen liian aikaisessa vaiheessa. Mutta kyllä me aika hälyyttävän usein ollaan kaikki samaa mieltä, Olli Saksa naurahtaa. – Tasapeli ei riitä sainaamiseen, pitää olla vähintään 3:1. Vaikka ne kaikki kappaleet eivät olisikaan niin hitikkäitä, niin se on pitkäjänteisen työn vaalimista ja yhtä tärkeätä kuin niiden hittisinkkujen saaminen. Pienemmilläkin pystyy tekemään todella hyvää jälkeä, ei aina tarvitse ostaa auton hintaisia kaiuttimia!”, vakuuttaa Olli Saksa. Ja kun ohjelmisto on julkaistu, niin keikkailua voi harjoittaa kappaleilla, jotka on potentiaalisesti tuttuja yleisölle. Uran alkuun tarvitaan radiossa soivia hittejä, mutta albumeillekin on paikkansa. Jos paljon menestystä saanelle artistille halutaan tehdä levy, niin sille on sitten vähän eri perusteet. Joko kuuntelemalla striiminä tai radiosta, tai menemällä keikalle. Se on sitä artistiuden vaalimista ja yhteisön onnellisuuden lisäämistä: että me tehdään kokonaisuus, josta kaikilla on vahva fiilis. – En ihan ymmärtänyt miten ne sen taikatempun tekee, mutta mulle tulee tänne vielä sellainen nappula, mistä mä saan vaihdettua niin, että sweetspotti siirtyy siihen sohvalle. 56-57 Aamukahvi Mo?kkitie.indd 57 56-57 Aamukahvi Mo?kkitie.indd 57 29.3.2022 16.41 29.3.2022 16.41. Ja kun on enemmän väkeä kuuntelemassa, niin se on parempi, että kuuntelualue on vähän laajempi kuin pelkästään tämä miksauspiste. Ne on ihmistä varten ja ihmisen työskentelyä varten, mutta ne ei varsinaisesti kuitenkaan määritä sitä kuka voi menestyä. Albumi vai sinkkuhittejä Mökkitiellä uuden artistin kiinnitys päätetään osakkaiden äänestyksellä. Isoilla hiteillä ura rakennetaan, mutta niillä kokonaisuuksilla sitä kannatellaan! ”Työkalut on tärkeä osa. Kyse onkin sijoituksesta tulevaisuuteen. www.riffi.fi 2/2022 57 hittibiisit, että ainakaan se ei laitteistosta ole kiinni kuka menestyy tai ei. Toisaalta yritys pyrkii tarjoamaan sen vastineeksi ”perhemäiseksi” kuvatun yhteisön ja turvallisen ympäristön – sekä aikaa ja vapautta luomiseen. – Taloudellisesti albumin tekemisessä ei ole mitään järkeä, jos sitä katsastellaan vain excelissä. – Varsinkin uusien artistien kohdalla albumin julkaiseminen on hyvin tärkeätä, koska siitä saadaan samalla ohjelmisto keikoille. Uran myöhemmässä vaiheessa albumin julkaisulle löytyy sitten taas toisenlaisia perusteita. Tätä varten Genelecillä on vetää vielä yksi ässä hihastaan. Ja sitten kun me aletaan nähdä laadukkaita alkusisältöjä, niin meillä on se jalostuskyky jolla voidaan viilata ne siihen pisteeseen, että ne menee suomalaisen ihon alle ja suomalainen haluaa käyttää rahaa niihin. Mökkitie odottaa artistilta äärimmäistä heittäytymistä. On mahdotonta julkaista yhtenä kokonaisuutena kymmentä kappaletta, jotka kaikki striimaisivat niin paljon, että ne olisivat mitenkään voitollisia
Soitin jopa itsekin rapyhtyeessä koskettimia. Hieman yli kymmenvuotiaana näin Classic albums -dokumentin Paul Simonin Graceland -albumista, josta heräsi kiinnostukseni studioteknologiaa kohtaan. ••• Viimeisin vuosikymmen on mennytkin sitten pitkälti modernia kantria kuunnellen. Vasta aikuisella iällä tajusin Philip Baileyn & Phil Collinsin Easy Lover -biisin nerouden ja vähintään vuosittain tulee kausi jolloin kuuntelen vain tuota yhtä biisiä kuukauden putkeen. Monet kanssani työskennelleet ovatkin saaneet vähintään kelpo annoksen Brad Paisleyn Whiskey Lullabya, se kun on myös äänityksen ja miksauksen kannalta huikea teos. Viime numerossa viittasin teemaan ”musiikki”, ainakin jo sivulauseessa kotikuuntelulaitteistosta puhuttaessa. Mieleenpainuva on kohta, jossa Simon esittelee ”You Can Call Me All” -kappaleen bassosooloa. Neljästä viiteen akordia yhdistettynä huippuluokan muusikkouteen sekä tekstit joissa puhutaan ymmärrettävästi rakkaudesta tai ajoneuvoista, eivät tunnu käyvän tylsiksi. Tästä voisin kirjoittaa useammankin sivullisen, mutta se jääköön toiseen kertaan, todettakoon vain, että kasvoin kymmeniä senttejä pituutta housujen koon pysyessä jokseenkin samana. ••• Vuosituhannen vaiheessa kiinnostuin sitten hiphopista ja sen parissa menikin useampi vuosi. Mutta eiköhän sitä teemaa pöyhitä tarpeeksi muutoinkin, joten palataan siihen sitten tuonnempana. Tämä on toki vain detalji, levy kuuluu musiikillisesti muutenkin yhä suosikkeihini. Sieltä löytyy yhäkin kattavasti afroamerikkalaista rytmimusiikkia ja maailmanmusiikkia. Onkin luontevaa jatkoa sille muistella äänitteitä, jotka ovat jättäneet jälkensä tavalla tai toisella minuun sekä kenties myös tekemiseeni. No, ainakin olen päässyt kantamaan sellaisia. Tämäkin levytys tuli tutkittua sittemmin huolella, ei pelkästään eksoottisen soitinnuksen takia, vaan minimalismi puhutteli muutenkin. Olen vaan harmillisen laiska etsimään uutta musiikkia ja tyydynkin herkästi vanhoihin suosikkeihin, ellei joku kädestä pitäen taluta uusien tuttavuuksien lähteelle. Mitä stereoissa soi. Isäni runsaasta cdsekä vinyylikokoelmasta olenkin ammentanut paljon varhaisina vuosinani. Mutta toisinaan sekaan mahtuu myös Mr Misteriä, Rick Springfieldiä tai Huey Lewis & The Newsiä. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 58 www.riffi.fi 2/2022 Niko Laasonen A ikeenani oli tässä jaksossa pohdiskella itseäni osana ammattikuntamme (viihdyttäjät ja taiteentekijät laajemminkin) jatkumoa lähtien sota-aikojen viihdytyskiertueista ja miettiä viihdetyön yhteiskunnallista merkitystä. Orkesterin kosketinsoittajan Mats Schubertin valtavan soitinarsenaalin innoittamana hankin itselleni punaisen Nord Electron ja haaveilin kuskaavani hammond-urkuja ja rhodeseja lavoille ja soittavani niitä. Ennen ylioppilaskirjoituksia innostuin ruotsalaisesta musiikista, eritoten Bo Kaspers Orkesterin tuotannosta ja sanakirja kädessä lauluja tavatessa kouluruotsin arvosanat nousivat kohisten. 58-63 Finale 222.indd 58 58-63 Finale 222.indd 58 28.3.2022 18.25 28.3.2022 18.25. Vihjeitä otetaankin aina kernaasti vastaan. Soolon ensimmäinen tahti on kuten Bakhiti Kumalo sen soitti, mutta loppuosa onkin soolon alkuosa takaperin. Sen jälkeen maailmani ei enää ollut ennallaan. Takaperin soivat äänet eivät ole vieläkään menettäneet hohtoaan. Toisaalta kantrin rinnalle on mahtunut myös paljon kasarimusiikin vilpitöntä ihastelua. ••• Lapsuudenkodissamme soivat levyt todella paljon. Samoihin aikoihin näin dokumentin myös Steve Reichin ”City Life” -sävellyksestä, missä hän käyttää kaupungin äänistä sämplättyjä ääniä osana orkesteriteosta
MANGER C1 suositushinta alk. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. www.riffi.fi 2/2022 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. kesäkuuta 2022. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 8. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 58-63 Finale 222.indd 59 58-63 Finale 222.indd 59 28.3.2022 18.25 28.3.2022 18.25
Tällä on tietysti nopeasti vaikutuksia muusikoiden palkkioihin. Tilanne oli kyllä monessa kohtaa paljon Suomea vaikeampi ja rajoituksetkin tiukempia. Syyskuusta 2021 alkaen oli mahdollista järjestää keikkoja aika normaalisti, kunnes saman vuoden marraskuun lopulla tartunnat kasvoivat taas ja yhteiskunta laitettiin kiinni varsinkin tapahtuma-alan osalta. Sama tiukka linja on ollut myös Saksassa ja Ranskassa niinä aikoina, kun olen maissa vieraillut. Lyhyesti New Yorkissa asuvan ystäväni Eduardo Belon kanssa chattailtuani vaikuttaisi siltä, että Nykissä keikkoja on taas lähes entiseen tapaan. Tavallaan tuossa aukesi uusia esiintymismahdollisuuksia, mutta yllättäen kaikilta keikoilta oltiin kotona jo puoleen yöhön mennessä! Nyt maaliskuussa 2022 miltei kaikki rajoitukset ovat Belgiassa taas poistuneet. Käytännössä nyt on keikkatarjouksia alkanut tulla myös allekirjoittaneelle ja näkymät Belgiassa ovat kesän suhteen positiiviset omikron-aallon hiipuessa. 60 www.riffi.fi 2/2022 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a K uluneet kaksi vuotta ovat koetelleet muusikkoja ja tapahtuma-alaa rajusti Suomessa, mutta mitenkä asiat ovat Belgiassa ja muualla Keski-Euroopassa tai vaikkapa Amerikan mantereella. Matkustusrajoitukset ja testausvelvoitteet sekä mahdollisesti Ukrainan sodan luoma epävarmuus näyttää rajoittavan Euroopan ja USA:n välistä musiikityömatkailua selkeästi. Suomen linjasta poiketen pieniä pubija kahvilatyyppisiä konsertteja on kuitenkin edelleen saanut järjestää. Toisaalta kaupunki tyhjentyi turisteista tehokkaasti koronan seurauksena ja monilla klubeilla, kuten esimerkiksi Smalls-jazzklubilla, käy tällä hetkellä aiempaa vähemmän yleisöä johtuen turistikadosta. Suomen erikoissairaanhoito ja tehohoitopaikat ovat olleet paljon esillä jo 60 – 70 koronatehohoitopaikan täyttöasteella. Suomessa tietysti tunnelmat ovat maantieteellisestä tilanteesta johtuen toisenlaiset. Livion mukaan myös rokotuskattavuus on nyt hyvä ja 75% prosenttia kansasta on kuulemma tällä hetkellä täysin rokotettu. Tämä johti uusiin ilmiöihin: esimerkiksi Antwerpenissä kävi viikonloppuisin paljon ihmisiä Hollannista, jossa kaikki ravintolat olivat suljettuina. ••• Täällä Belgiassa oli vuosina 2020 ja 2021 hyvin pitkälle samantapaisia rajoituksia kuin Suomessakin. Kahvila-pubi pantiin sitten kiinni 23. Maskinkäyttöpakko on kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa ja terveydenhuoltoalan toimipisteissä vielä voimassa, mutta esimerkiksi kouluissa ja kaupoissa ei maskeja enää ole pakko käyttää. Marraskuusta 2021 maaliskuun alkuun 2022 Belgiassa oli ravintoloiden pakollinen sulkemisaika kello 23. Terveisin Keski-Euroopasta, Kari Antila Kaksi askelta eteen, yksi taakse… riffi.fi Jatkuvasti päivittyviä tuoteuutisia, kirjaja levyarvioita ja muita ajankohtaisia artikkeleita löydät osoitteesta 58-63 Finale 222.indd 60 58-63 Finale 222.indd 60 28.3.2022 18.25 28.3.2022 18.25. Kesä 2020 oli helpompi, mutta muutoin ovat keikat ja esiintymiset olleet kiellettyjä koronan alusta asti miltei keskikesään 2021. Tämä kapasiteetin puute johtaa tietysti nopeammin tiukempiin koronarajoituksiinkin. Vaikka tunnelmat kesää kohtaan mennessä Euroopassa ovat optimistiset, niin huolta nostattaa nyt Ukrainan sota. Myös tapahtuma-ala on nyt vapautettu ja isojakin tapahtumia useammalle tuhannelle katsojalle järjestetään taas paikoissa kuten Antwerpen Sportpaleis. Tiukasti maski naamalla joka paikassa, eikä ihmisiä kaduillakaan juuri ilman sellaista näkynyt. ••• Tässäpä tämä alkuvuoden 2022 koronatilanneraportti maailmalta. Brasilian lämmin ilmasto mahdollistaa kuitenkin esitykset ulkoilmassa, jossa koronatarttuvuus aiheuttaa vähemmän ongelmia kuin sisätiloissa. Näyttäisi siltä, että ohjelmatarjonta on entisellään, mutta huomio kiinnittyi siihen, että amerikkalaisia esiintyjiä on vähemmän kuin aiemmin. Esimerkiksi maskin käyttö on ollut pakollista kouluissa, kaupoissa ja kaikissa sisätiloissa suurimman osan aikaa. Belgiassa on tuplasti enemmän asukkaita Suomeen verrattuna ja täällä on välillä ollut tehohoidossa yli tuhat koronapotilasta! Tuosta voi tietysti nopeasti todeta, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on aika alakantissa, jos vajaa 100 koronapotilasta tehohoidossa saa jo systeemin yskimään. Olen menossa käväisemään alkavalla viikolla Pariisissa ja kävin läpi tuossa mielenkiinnosta Pariisin jazzklubien tarjontaa. Yhtäkkiä Antwerpenissä oli jouluja tammikuussa niin paljon ihmisiä ostoksilla ja baareissa, että esimerkiksi jazzklubi Cafe De Muze aloitti keikkojen järjestämisen lauantaisin jo kolmelta iltapäivällä ja toinen bändi jatkoi illalla seitsemältä. Toisaalta Belgia on Nato-maa ja kauempana Ukrainasta, joten sodan pelkoa ei täällä kyllä keskusteluissa juuri vastaan tule. Sitä on myös valvottu tehokkaasti, eikä kaupoissa ole vahtimestarien ohi todellakaan ilman maskia kävelty. ••• Miten sitten muusikkoystävät Amerikan mantereella. ••• Tapahtuma-alaa on koeteltu kyllä paljon Belgiassakin. Toinen hyvä ystäväni Livio Almeida viestitteli puolestaan Bra silian pääkaupungista keikkatilanteen olleen syksyllä 2021 jo melko hyvä, mutta nyt tammi-helmikuussa yltynyt omikronaalto löi jälleen jarruja päälle
www.riffi.fi 2/2022 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A LIGHTINGCONTROL ATANEXTLEVEL MAAHANTUOJA: PRODUCTLOGOLUMISPLIT |Baseline:Dmx/rdmsplitters|Slogan:lightingcontrolatanextlevel Lue lisää täältä: MAAHANTUOJA: 4466 omni 4488 cardioid Maailman parhaat 5mm kapselit, maailman parhaassa headset-sangassa! 5 25 75 95 100 Riffi 2022-02 näytön paikka DPA maanantai 28. maaliskuuta 2022 17.38.02 Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com riffi.fi Jatkuvasti päivittyviä tuoteuutisia, kirjaja levyarvioita ja muita ajankohtaisia artikkeleita löydät osoitteesta Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: 58-63 Finale 222.indd 61 58-63 Finale 222.indd 61 28.3.2022 18.25 28.3.2022 18.25
••• Muistan, kun tein vielä pääasiassa päivittäispoppia. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 2/2022 N äen usein tolkuttomasti vaivaa äänikonseptien suhteen, ja erityisesti pelien kanssa pääsee julputtelemaan ihanan soisiin ja sysisiin syvyyksiin, erityisesti, jos kohdalle sattuu useamman pelin kokonaisuus samasta intellectual propertystä, ts. Mutta demot ovat tärkeitä myös emotionaalisena karttana luovuuden alkulähteille, eivät siis pelkästään konseptidemoina. melko heikohko, mutta joku A&R-kuningas tai jeesmies oli saanut päähänsä, että jonkun yhden lainin tai kertsin lopukkeen takia biisistä muka tulisi hitti. Alussa luova mieli ahkeroi, analyyttinen pääsee vauhtiin vasta puolessa välissä – ja siihen prosessiin totaalistoppi yleensä liittyykin. Mutta soundit ovat paremmat kuin alkupäässä taivalta. Ensin tottuu kylmiin väreisiin, myötätuuleen ja luomiseen, mutta teknisen prosessin tiukentuessa väreet jäävät taustalle ja alkaa puurtaminen. Opin jo ammoin, milloin jokin suo on tongittu loppuun, eikä se siitä muutu, vaikka tuodaan paikalle kaikki traktorit ja kaivurit. Voisi silti sanoa, että osaa tuolloin opituista henkisistä työkaluista (onpas se outo sana) käytän edelleen hyväkseni. Kun totaaliseinä tulee vastaan, ottaa happea ja palaa alkuajan materiaaliin, vuoden tai parin taa, ja yhdistää sen umpikujamateriaalin äänimaailmaan. Ei siksi, että siellä olisi pelastus, vaan siksi, että tietäisi, miten jyrkäksi kuljettavan polun voi vetää ennen luhistumistaan. Silloin on tarpeellista jatkaa vielä hiukkasen, iteroida aivolukon aikaista materiaalia, kurkottaa vielä yhden nurkan taa. Juuri ne, joiden vuoksi jokin kutittaa hermoa mukavasti. Peli 1, Pelin Kosto Osa 2 ja Pelin Koston Pojan Paluu Osa 3, esimerkiksi. Silloin se muu biisi pitää jotenkin saada kuosiin ja ”tuottaa myyväksi”. Emotionaalinen sisältö toimii alkupäässä, tekninen puoli löytää uomansa, kun emotionaalinen ote herpaantuu ja arkipäiväistyy, kun ensipuraisu ei enää kutise. Usein alkutaipaleella tehdyt jutut ovat niitä, joissa konsepti toimii parhaiten, ja suunnilleen projektin puolen välin paikkeilla – kestosta riippumatta tämä tapahtuu aina puolessa välissä – tuntuu kuin sukeltaisi Los Angelesin tervahautoihin. (Ei yhteyttä todellisuuteen.) On jotenkin hienoa kuvitella kolmen osan väliajoille tapahtumia päähenkilöiden päiden menoksi, ja jotenkin kuvittaa tilanne musiikillisiksi kudelmiksi. Se on luovuuden tapahtumahorisontti. Silloin levy-yhtiöltä saatu biisi saattoi olla ns. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Varhaisimmat äänityksetkin on usein tehty iPhonella, siksikin niitä kannattaa hieman siistiä. Kohtaa oma suosi. Yksityiskohdat saavat vallan, ja tukahduttavat työstettävän materiaalin hienovaraisemmat piirteet. ••• Huolimatta jaetusta runsaasta materiaalista ja hienosta konseptista saattaa toisinaan meno tyssätä, välillä yllättäenkin. Kaikki tietysti riippuu pelistudiosta, miten paljon tietoa annetaan firman ulkopuolisille tekijöille ja niin edelleen – jotkut ovat anteliaampia ja jakavat vaikkapa konseptikuvia varhaisesta kehitysvaiheesta, toiset puolestaan suhtautuvat kovinkin kitsaasti: ”no ei me kyllä niitä jaella, voin näyttää tästä mun puhelimesta yhden jutun, mutta en lähetä.” Se tuntuu samalta kuin joku sanoisi ”käytä, poika, pianon keskimmäistä oktaavia vaan, perkele, musa ei näyttele isoa osaa meillä etkä ainakaan laita isoa laskua ja miksi me edes käytetään sua?” Näitä on tullut kaksi vastaan vuoden 2001 jälkeen. Tunnelma on unohtunut, ja ehkäpä tekeleet ovat ylidramaattisia, liian täynnä kaikkea. Sielu ei antanut ihan kaikkea periksi, ja ristiriita omien periaatteiden ja laskujen maksamisien suhteen kävi työlääksi. Ääripiste, joka tarjoaa koko kuvan yhdellä silmäyksellä. Suo, kuokka ja… konsepti! 58-63 Finale 222.indd 62 58-63 Finale 222.indd 62 28.3.2022 18.25 28.3.2022 18.25. Se on monelle shokki, itsellenikin, joka kerta. ••• Yleensä tässä ”otetaan tästä umpikujasta jotakin mukaan sinne avoimeen maastoon” -menetelmässä on se hyvä puoli, että aivoja jekutetaan taas kerran: muista, millaista oli, kun homma kulki, kun kaikki oli mainiosti, kun teit koherenttia matskua… Stopin tultua huomio on yleensä keskittynyt liiaksi soundeihin, ei itse säveltämiseen. Syleile sitä. Olen projekteissa yleensä mukana useita vuosia, alussa kuin konseptigraafikon kaltaisessa roolissa, mutta siis säveltäjänä ja äänisuunnittelijana. Törmäsin tähän taannoin oikein kunnolla, ja olo on rehellisesti sanottuna vieläkin kuin betoniin juosseella
facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Classics Edullinen mobiililava nyt kesän tapahtumiin. broadway.fi • 010 830 3830 58-63 Finale 222.indd 63 58-63 Finale 222.indd 63 27.3.2022 14.52 27.3.2022 14.52. www.riffi.fi 2/2022 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A www.mpamp.com
C O M MSONIC OY p. Immersiivinen Audio on Totta 64 Takakansi 222.indd 64 64 Takakansi 222.indd 64 28.3.2022 15.43 28.3.2022 15.43. Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. G E N E L E C . 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 2 2 W W W. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia