Riffi 02/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Burns, Fender, Gibson, Gretsch GODIN × 3 – PERUSASIOIDEN ÄÄRELLÄ Nro 2-2023 Hinta 12,20 € – Erikoisia juttuja, mitkä ei oikeasti olleet Jamaikalta vaan Lahdesta. BOMMITOMMI: Janne Louhivuori Eeppi Ursin: – Tuottaminen on tavallaan musiikin sovittamista ja kokonaisuuden kuulostelemista. 01 kansi 223.indd 1 01 kansi 223.indd 1 27.3.2023 16.29 27.3.2023 16.29
Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. maaliskuuta 2023 10.32.08 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 26.3.2023 14.19 26.3.2023 14.19. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 Shure PSM300 kokosivu OK perjantai 24. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia
L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 Shure PSM300 kokosivu OK perjantai 24. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. maaliskuuta 2023 10.32.08 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 26.3.2023 14.19 26.3.2023 14.19
Kritiikin räikeimmät puheenvuorot heijastavat sitä, että niiden lausuja ei ole juurikaan jaksanut selvittää näitä lonkeroita. Etenkään näin suppealla markkina-alueella, jossa valtavirtakin on kansainvälisesti verrattuna marginaalista. Ajatus on jo alkujaan vinossa kuin se huonosti kierteilleen asetettu mutteri, jonka kääntäminen mihinkään suuntaan ei enää tuota hyvää tulosta. Diktatuurissa, joka hyväksyy vain itseään ylistävän toiminnan. Ei voiteluaine vaan itse moottori. Jos kulttuuri on luksusta, niin se on sitä vain siinä samassa merkityksessä kuin puhdas juomavesikin on luksusta. Asiaa epäilevien tai sen suoraan kiistävien argumentointi kiteytyy yhden poliitikon lausahdukseen ”kulttuuri on luksusta”. Kirjastotoimen resursseja on lisättävä, koska muuttuvassa maailmassa myös kirjaston tehtävät muuttuvat. Erityisen epämiellyttäväksi asian tekee aiheen läheisyys – uskoakseni suurin osa lehden lukijoista toimii kulttuurin parissa tavalla tai toisella ja tietää henkilökohtaisesti sen, ettei työn merkittävyydellä ja kaupallisella tuottavuudella ole välttämättä positiivisesti korreloivaa vuorovaikutusta. Jos ei oteta lukuun yhteiskuntarauhan säilymistä ja ajatusten erilaisuuden tuomaa moninaisuutta yhteisistä asioista demokraattisesti käytävään keskusteluun, muuttuu puoluetuki tarpeettomaksi. Kun unohdetaan työllistävyys, taloudellinen toimeliaisuus ja huoltovarmuus, muuttuu maataloustuki kalliiksi ja tarpeettomaksi. Tuki – mikä hyvänsä – ei ole yleensä syntynyt tyhjästä ilman perusteita, vaan sen taustalla on hyvinkin laaja keskustelu siitä miksi ja miten jotakin asia pitäisi tukea. Se on ylellisyys, jota emme huomaa juurikaan arjessa arvostaa, mutta jonka puutteen ymmärrämme kohtalokkaaksi hyvin pian sitten, kun sitä ei enää ole. Ja niin edelleen. Oopperan on saatava jatkossakin rahoituksensa vaikka en itse sen tyyppistä musiikkia omakseni koekaan. Sellaisella talousmatematiikalla ei ole todistusarvoa. Jos ja kun jonkin tuen purkamista ryhdytään tutkimaan tarkemmin, huomataan, että asiat ovat kytköksissä toisiinsa ja vaikutusten lonkerot ulottuvat paljon kauemmas kuin ensi alkuun olettaisi. Etenkään, kun arvioinnissa ei osata eikä haluta huomioida kulttuurin muita myönteisiä vaikutuksia. Yleisradion toiminta on turvattava niin, että päätökset sisällöistä tehdään yhtiön sisällä eikä poliittisissa elimissä. Vakuudeksi tarjotaan markkinauskon naiiveinta äärimuotoa: jos kulttuurille olisi aitoa kysyntää, sille löytyisi maksavia kuluttajia joiden rahoilla se voisi toimia. Kulttuuri on luksusta vain siellä, missä yhteiskunnan olot ovat sietämättömät ja sen toiminta pahoin häiriintynyttä. Kulttuurille myönnettävää tukea vastustettaessa esitetään laskelmia kuluista huomioimatta tuottoja. Sortovallassa, joka sanelee hiljaisuuden, kun pitäisi puhua. Niinpä tuki kulttuurille on turhaa ja se voidaan lopettaa. Ymmärrän vain arvon sellaisellakin kulttuurilla, jolla ei syystä tai toisesta ole kaupallisia edellytyksiä toimia, mutta jonka hedelmistä yhteiskunta saa tarvitsemaansa ravintoa. Sama toisinpäin: jos kerran tarvitaan tukea, kyse ei ole aidosti tarpeellisesta asiasta. 4 www.riffi.fi 2/2023 ÄÄTOIMITTAJALTA Kulttuuria, totta kai! V iime päivinä on halutessaan voinut piinata itseään seuraamalla monipolvista keskustelua, jossa on käsitelty yhteiskunnan kulttuurille antaman tuen mielekkyyttä. Siksi on hyvä, että kulttuurin tukemisesta ei päätetä somessa eikä lehtien kommenttipalstoilla. Tämä näyttää yleisesti johtavan seuraavaan johtopäätelmään: koska luksus ei ole elintärkeää, yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta sitä kenellekään kustantaa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisällys 223.indd 4 04-05 Pääkirj Sisällys 223.indd 4 27.3.2023 19.40 27.3.2023 19.40. Kaikkialla muualla kulttuuri on elinvoimaisen ja toimivan yhteiskunnan keskeisiä voimia. Selvyyden vuoksi: Riffi ei saa toimintaansa julkista tukea, jonka jatkuvuutta tässä puolustaisin
28. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,20 € sis. posti kulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 63,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 73,00 €. Irtonumeron hinta on 12,20 €. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 (ark. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 32 30 24 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot, Tommi ”Bommitommi” Tikkanen – ”Kaipaan sitä, että hypätään johonkin hommaan innolla, eikä ylimietitä.” 18 Kingston Wall – musiikkia vuosikymmenten takaa 21 Hadrien Feraud – ilmiömäinen basisti 24 Risto Rikala – Kotkan poika maailmalla 28 Eeppi Ursin – molemmin puolin Atlanttia 30 Tjango! – vertailusta vapaa LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni kitarat: Janne Louhivuori – Tykkään soundeista, joissa kitaran oma ääni kuuluu lävitse KÄYTTÖTESTIT 36 Godin Session HT, Stadium HT & Summit Classic – paluu perusasioiden äärelle 40 Okko Twinsonic Mk II – kaksin aina tehokkaampaa 42 KV2 Audio JK 1 & JK A – suoraan suoneen 43 Audient Evo SP8 – fiksuja lisäkanavia 44 Lewitt Connect 6 – kulmikasta vain muoto 46 Universal Audio Sphere DLX – todellisuuden tuolle puolen GRANDE FINALE 48 Aamukahvilla Pensselitehtaalla – suti soi ja naulapyssyt laulaa 50 Tuumia verstaalta – Onko soitinten valmistus eettistä. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2023 kuusi kertaa. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. www.riffi.fi 2/2023 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Erika Haavisto Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Anders Liljeström Bobby Nieminen Juha Seila Jan-Olof Strandberg Tuomas Tenkanen Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. 52 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia rytmiikasta afroamerikkalaisessa musiikissa 54 Alangon päiväkirja – Oudon laakson tuulahduksia 32 ”Mielestäni menettää paljon ilmaisusta, jos joutuu tuijottamaan nuotteja esityksen aikana.” – Hadrien Feraud Kannen kuva: Minna Hatinen 04-05 Pääkirj Sisällys 223.indd 5 04-05 Pääkirj Sisällys 223.indd 5 27.3.2023 19.40 27.3.2023 19.40
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN, TOMMI TIKKASEN ARKISTO Tommi ”Bommitommi” TIKKANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Euroviisujen historiaa luotaava kirja toteaa muuten kappaleen olevan luultavasti maailman ainoa reggae, jossa on haitarisoolo. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Ei myöskään sovi unohtaa Riki Sorsan Reggae ok -biisiä, jota käytiin esittämässä ihan euroviisuissa asti. E nnen 2000-lukua suomalainen reggae oli lähinnä kuriositeetti, vaikka kotimaiset artistit olivatkin leikitelleet reggae-elementeillä jonkin verran. Oli täällä 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 6 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Ensimmäisenä mieleen tulee Pave Maijasen ”Ai ai ai”, joka on käytännössä reggaeta
– Jakelijoiden katalogista pystyi sitten näkemään, että kyseessä on mun lempi riddim ja hyvän tuottajan tekemä. Tiedänkö mä miten se elää siinä ympäristössä, ymmärränkö mä ne sanat ja ymmärränkö mitä ne sanat merkitsee suhteessa siihen miten tänään eletään siellä missä ne sanat on tehty. Vaikka Buffalo Springfieldin ”What it’s Worth”. Se istuu himassa ja kuuntelee sitä musaa ja kerää tietoa. Tommi ”Bommitommi” Tikkanen oli keskeinen henkilö tässä kaikessa. Mä olen mielelläni monta ihmistä – ja mielelläni se hyvä itseni, joka osaan olla, sille joka sitä tarvitsee. Tajusin, että mä en halua olla vaan ulkopuolinen arvioija, vaan mun tarvii samaan aikaan olla tarpeeksi nöyrä ja tarpeeksi intohimoinen, että mä voin olla siellä sisällä, että mä voin tuntea sen. Kakskymppisenä sitä on ollut samaan aikaan niin epävarma ja pelännyt, että tulee negatiivisesti arvioiduksi, että on luonut itselleen vahvemman kuoren, jossa on tosi itsevarma. Siellä oli tosi huonolaatuinen Mp3-stream-nappi, josta tuli kymmenen sekuntia kerralla. Se on statement ja tuo jotain historiaa ja painoarvoa mukaan. Mä ymmärrän kotikuuntelun ja että ne on siellä siististi hyvässä järjestyksessä. ”Okei, tän on tuottanut Bobby Digital, siltä tulee aina hyvää tavaraa”. Joskus sellaista röyhkeyttä tarvitaan musahommissa. Niitä soitetaan keikalla ja selataan laatikoita. Pinnalla olevia biisejä soitettiin lakkaamatta. 2007 Euroopassa alkoi toimia Soundquake, jolta pystyi tilaamaan jamaikalaisia sinkkuja. Sama pohja sämplättynä tai uudelleen soitettuna, mutta aina uudet vokaalit. Esimerkiksi ”Lihava on lämTommi on tuonut Jamaikalta Suomeen kirjaimellisesti satoja kiloja musiikkia seiskatuumaisten muodossa. Bommitommi on hahmo, jolla on maneerit, kliseet ja periaatteet, tietty persoonallisuus. – Jostain Buju Bantonin biisistä vanhin versio on vuodelta 1967 ja viimeisin 2007. Kuuntelemalla uutta musaa tajuaa, että ei tiedäkään kaikkea kaikesta. – Jossain vaiheessa, kun soitin paljon DJ-keikkoja, tuli hetkiä jolloin tietyn tuotantotyylin piirteet saattoi ylittää jonkun saturaatiopisteen. Ja on saavuttanut sen bluesin syvimmän olemuksen. – Tänä vuonna kun tein kotimaiseen leffaan musaa, ne halus ehdottomasti, että olen Bommitommi. – Varsinkin klassisia instruja käytetään paljon. Kovin näkyvää tai kuuluvaa sijaa jamaikalais-poljennolla ei silti ollut. Myöhemmin mukaan liittyi vielä lahtelainen Raappana. Näitä uuden aallon reggae-airueita olivat muunmuassa Kapteeni Ä-ni ja Soul Captain Band. Ne ovat päätyneet niitä arvostaville ihmisille. Ensin tuli tietysti jamaikalainen reggae. Niitä roudattiin keikoille, siinä oli vahvasti fyysisyys mukana. Tajusin jossain vaiheessa, että mä olen toteuttanut sitä arkkityyppiä itse. – Netissä oli blogi, jossa esiteltiin erilaisia lainabiisejä Finnhits-tyyliin. Siihen päälle vielä, että olen tehnyt viisitoista vuotta radiohommia, joissa on tarkoitus esitellä uutta musaa. Tuottajana olen Bommitommi. Nyt oli käyty haistelemassa meininkiä ihan paikan päällä Jamaikalla, eikä kotimaisessa reggaessa enää kuulunut Suomi-soundia, eikä siinä tuoksunut saunavihta. Se, puhutaanko Bommitommista tai Tommi Tikkasesta vaihtelee tilanteen mukaan. Mä osaan onneksi vielä olla innoissani uudesta musasta. Sitä kautta pääsi siihen vibaan sisään. Tarkoittaa, että Tommilla ei ole enää yhtään seiskatuumaista kotona. www.riffi.fi 2/2023 7 siihen aikaan myös ihan oikeita reggae-bändejä, joista kuuluisin lienee Dreadline. Se on sämplätty ainakin neljäänkymmeneen biisiin. Siihen vaikuttaa varmaan eniten DJ-keikkojen tekeminen. – Jos mä miksaan jotain ulkomaalaista asiakasta, olen omana henkilönä. Asialla ei ole niinkään merkitystä Tikkasen tekemiselle, mutta asiakkaalle toisinaan on. Pitää osata eläytyä myös muiden tunteisiin. Röyhkeyden vastapainoksi tarvitaan myös nöyryyttä. Ikä antaa perspektiiviä arvioida omaakin tekemistä. Tietty kappale ei tulekaan kahta kertaa viikossa vaan kaksisataa kertaa päivässä. – Ja kun seiskatuumaisten reunat oli aika ruffisti leikattua, niin mun hima oli täynnä vinyylimurskepölyä. – Audio on äänitetty hyvällä rasialla talteen, itse esineillä ei ole mulle mitään arvoa. Pari missiä sai olla seassa, mutta koko tilaus ei voinut olla sellaista. Tommi valottaa, että Jamaika-julkaisuissa saattoi olla joskus ”riddim”, eli biisejä, joissa eri vokalistit laulavat samaan taustaan omat juttunsa. Sitä ennen piti aina katsoa vaikka kuka on tuottanut. – Olen kehittänyt sellaisen kuvitteellisen ”eurooppalaisen bluesprofessorin” arkkityypin. Mutta varsinkin DJ-hommissa, huomioiden että jostain Jamaikalta saattaa tulla viikossa sata biisiä, joissa on monia jotka pitää saada haltuun. Ja kädet naarmuilla. Mutta kun niihin sai vähän etäisyyttä, tajusi että tää onkin uusi juttu, mitä ei vaan silloin tajunnut. Piti kehittää joku tapa varmistua siitä. 2000-luvun alussa alkoivat päätään nostaa uuden aallon kotimaiset reggae-yhtyeet, joista paistoi läpi autenttisuus. DJ, joka ei omista fyysisiä levyjä 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 7 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Tommi muistelee ensimmäistä reissuaan Jamaikalle, jossa musiikki soi tauotta joka paikassa. Sen lisäksi hän tilaili eri jakelijoilta levyjä itselleen ja muille, vaiston varassa. Mun päivittämättömässä kirjastossa on tällä hetkellä 15–20 000 biisiä. – Silloin mä vasta tajusin, mikä sen biisin fiilis ja eetos on. Monilla DJ-kavereilla on levyt pudonneet maahan, eikä niistä ole ollut iloa sen jälkeen. – Se, että jengi laulaa niitä biisejä, fiilistelee niitä biisejä ja se on joka paikassa läsnä, se mursi mulla jotain pölyttyneitä asenteita. Ne perusteet, joilla mä olen ennen arvioinut musaa muuttui ihan kokonaan. Mutta niitä piti tilata aina jakelijalta vähintään viisi kappaletta. Jos mulla olis ne kaikki fyysisenä kappaleena, niin mä olisin keikalle lähdössä ihan pulassa. Joitakin riddimeita saattaa olla satakakskymmentä. Sellaisessa joukkomaniassa on voimaa. Nykyään mulla on pragmaattinen tapa suhtautua eri formaatteihin. – Nuorena kelasin, että olen aina oikeassa. Tuli fiilis, että nyt ei ole hyvä. Porukka lauloi mukana busseissa ja paukutti bussin seinää. – Niitä ei voinut kuunnella ennen kuin tilasi. Ensimmäisen kosketuksen suomalaisen reggaen aiempiin sukupolviin Tommi sai vasta myöhemmin. – Musa on siitä ihanaa, että niin kauan kuin jaksaa olla siitä innoissaan, niin sitä nöyryyttä löytyy. Mutta miten mä voin kerätä jotain tietoa jostain musasta, jos mulla ei ole sen musan juuriin mitään kosketusta. Siinä oli ainakin kymmenen suomalaista tosi hyvin soitettua reggae-biisiä. Reggaeta Suomesta. Niitä heitellään. Mä tiedän miltä se kuulostaa, mutta mä en tiedä, mitä se merkitsee. Ja miten se elää ja voi tässä kulttuurissa. Mua on helpottanut, että on toiminut vähemmän tunnetun genren parissa, jossa on ollut helpompaa olla itsevarma. Kun lähtee johonkin Saksaan keikalle nelkyt kiloa vinyyliä mukana
– Me oltiin vaan, että vittu mitä paskaa, kuka voi vetää reggaeta suomeksi. Klubilla vieraili isoja nimiä, jotka ovat silloin olleet juuri breikkaamassa. Singjay oli perinteistä laulamista perkussiivisempaa, paljon rytmikkäämpää ja kulmikkaampaa. Sen jälkeen tuli vähän nuivempaa soundia ja sitä osaamista menetettiin. – Hän toi myös niihin aikoihin Suomeen reggae-legendoja, kuten Burning Spearin. Sellaista joka kestää aikaa. Vegas, Romain Virgo… Ja päälle vielä vähän legendoja, kuten Don Carlos ja Connor Campbell. Takakenoa ei tyylistä löydy, enemmänkin pyritään uimaan kuulijan liiveihin. Hiljalleen kavereiden klubista alettiin ”Jälkikäteen mä olen miettinyt, että tää oli sen aallon lakipiste ja se aalto pyyhkäs pitkään.” Jukka Poika ja singjay 90-luvun lopulla uuden polven roots-artistit alkoivat vokalisoida singjay-tyylillä. Tuotantoarvoiltaan aivan saakelin kohdillaan ja soitto tiukkaa ja autenttista sillä tavalla ettei se ole liian tiukkaa. Kuka voi olla noin daiju. Suomalaisia reggae-kulttuurin vaalijoita on ollut 70-luvulta lähtien Tommin mukaan yllättävän paljon. – Musta tuntuu, että 70-luvulta kasarin alkuun Suomessa on ollut aivan mieletön muusikkokultturi. Francis järkkäsi myös Reggae Snowsplashia ja muita tapahtumia. – Ennen nettiä levykaupat oli niitä paikkoja, joissa tietoa vaihdettiin. Kun mä kuulin sitä ekaa kertaa, mä olin että täähän tulee kohti! Ja Jukka imi sitä juttua kuin sieni ja innostui siitä tosi paljon. Ne oli ensimmäisiä kosketuksia siihen autenttiseen bändi-energiaan. Haastamista, jossa tullaan melkein riveleihin kiinni. Eikä tietenkään muistettu, että Sakari on tällaisesta maininnut. 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 8 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Tyyppejä jotka ovat pyörittäneet soundsysteemejä (sana viittasi alkujaan jamaikalaiseen tapaan niputtaa vaikkapa kadulle roudatut kaiutin pinot yhdeksi nipuksi, jolla sitten ryhdyttiin soittamaan musaa) ja tuoneet levyjä Jamaikalta jo silloin. Tommi oli pyörittänyt parin muun tyypin kanssa kolme vuotta joka viikonloppu Reggae sundays -klubia. Sehän on ollut varmaan aika nykivää liikettä ja omaa ilmaisua, joka on aina aika herkkää arvostelulle. Sitä ennen taustalla oli Donovanin folk ja hyvin pehmeästi laulettu jamaikalainen kruuneriperinne. Mutta tässä versiossa on jazzia ja funkia ymmärtäviä soittajia. Näki että kosketinsoittaja ei soita iskuille vaan väliin. Mukana on paljon elementtejä jamaikalaisesta puheenparresta. – Kun musiikkia soitettiin viikottain valtavat määrät, syventyminen ja musiikin omaksuminen oli niin tehokasta, että ei ole sellaista pesukonetta, joka voi tuoda musiikkia yhtä paljon päähän kuin tollanen. Tommin mukaan 70-luvulta löytyy monta muutakin laadukasta esitystä. – Se ei ole räppiä, koska siinä on melodioita. ”Tää onkin ihan erilaista, kukaan ei ole opettanut miten noin soitetaan”. Olen kuullut sellaisia yrityksiä, jossa ollaan liian etukenossa. Jos näki tutun naaman monta kertaa levykaupassa, saattoi käydä tiedustelemassa, että mitäs toi on. Hän kertoo huvittuneena, miten raadin henkinen johtaja Sakari Kuosmanen kehui alkuun laulaja Jukka Pojan meininkiä, ja heti perään tuli moitteet, että ei takapotkulle voi tanssia, koska se näyttää tosi oudolta. Laulakaa suomeksi! Yksittäisiä vaikutteiden lähteitä Tommilla olivat kavereiden soittamat levyt ja nykyäänkin vielä aktiivisesti Helsingissä soittava DJ Francis, joka järjesti bileitä Vanhalla. Esimerkiksi Kirkan ”Taas nousen junaan” kunnioittaa alkuperäistä luentaa erittäin hyvin. Vanhallakin oli 800–1000 tyyppiä. Oikeassahan hän oli. 8 www.riffi.fi 2/2023 min”, joka on Fattie Bum Bum -laina. Mä olen valehtelematta tuonut pitkälle yli sata jamaikalaistaustaista artistia Suomeen, ja se liittyy suurelta osin tohon kuvioon. Vaikka sunnuntai oli outo päivä, kehittyi klubille aikamoinen momentum, jota oli vaikea käsittää. Puoli vuotta myöhemmin me ollaan vetämässä jossain silleen, että varmaan kaikki biisit oli suomeksi. – Jukkahan on ollut tosi taitava laulaja, mutta se energia, joka tuli siihen päälle oli se elementti, jota toi homma on kaiken aikaa tarvinnut. Tommi ihmettelee vieläkin kuinka antoisaa keikkarintamalla oli vuosien 1990–2000 välillä. – Täällä on käynyt uskomattoman kovia Jamaikan nimiä Dennis Brownista lähtien. Samalla kun hoidettiin musaa sinne, kärrättiin myös hirveä määrä artisteja, DJ:tä ja soundsystemejä sinne. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että osaako tällaista Suomessa edes kukaan tehdä… Tommi muistaa kuinka he päätyivät englanninkielistä reggaeta esittäneen yhtyeensä kanssa bändikilpailun finaaliin Kuopioon. Kehitykseen takanapäin, kehitykseen edessäpäin. Sellaisia, jotka on tavallaan olleet hiukan liian isoja nimiä tullakseen Suomeen – ainakin nykyperspektiivistä – mutta ne on tulleet ihan mielellään tänne rundille. Esimerkkeinä hän mainitsee Black Star -levykauppaa ja radio-ohjelmia pitkän aikaa pitäneen Tero Kasken sekä levykauppias Pekka Erosen, joka ”oli tosi monelle tyypille tärkeä kaveri”. Busy Signal, Mr. On tosi paljon äänitteitä missä on sovitusja soitto-osaamista ja herkkyyttä. Suomessa on ollut todella syvää ikäänkuin maailmanluokan tuotantoa, vaikkei sitä sellaisena ole pidetty. – Kaikkien naama venähti, mitä sä faija selität. Ne keikat oli aina loppuunmyytyjä. Tulleet laivalla kaikkine kamoineen ja ihmetelleet ruotsinlaivan menoa. Livenä asian näki vielä konkreettisemmin. Jukka Pojan breikkaaminen 2010 Tommi alustaa sessioitaan kertomalla, että ne eivät välttämättä liity mihinkään konkreettiseen bändihommaan vaan ovat enemmänkin erilaisia viboja, aaltoja ja energioita jotka ovat usein liittyneet johonkin kehitykseen. Singjay alkoi pikkuhiljaa kuulumaan hänen ulosannissa enemmän ja enemmän. Eihän me sitä sille sanottu, kiiteltiin vaan. Mutta toka asia minkä hän sanoi, ja tosi rakentavaan sävyyn – vaikka me ei otettu sitä siihen malliin vastaan – ”tää on tosi hyvä, mutta teidän pitäisi vetää suomeksi”. Jos tollasia DJ-pioneereja ei olisi täällä ollut, niin livetarjonta olis ollut ihan mahdottoman huonoa
Davidon keikka: loppuunmyyty. – Mä kuulin Raappanasta monta kertaa, että hän lausuu jotenkin oudosti. Kyseessä oli erään aikakauden summautuminen. Mutta se ei johtunut siitä, että hän lausui jamaikalaisittain, vaan hän oli Lahdesta! Hän jätti jotain päätteitä, pois kuten ”nen”. Jukalla se liittyi oman uran kehitykseen ja oman elämän käännekohtiin. Heittäytymisen ja energian määrä oli vaan huikea. Euroopassa vaikutti pari DJ:tä: berliiniläinen Panza ja Zürichissa DJ Buzz. Käsittelyssä oli levyn viimeinen kappale, Luotu ajamaan. Kuin korkean muurin yli kiipeämistä. Tää hoidetaan ja mä pystyn kylvämään sitä muihin. Mulla se liittyi tosi paljon siihen, että oli hyvällä tavalla katteetonta itsevarmuutta. Näihin aikoihin Tommi päätti ettei enää keikkaile bändin kanssa. Lahtelainen lauloi ennenkuulumattomaan tyyliin, joka kuulosti enemmän ja06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 9 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Musiikin kanssa tehtiin duunia tavallaan seitsemän päivää viikossa. – Heillä oli sellainen taito, että saattoivat yhtäkkiä pudottaa biisin, jota kukaan ei ollut kuullut aiemmin ja bileet meni aivan pähkinöiksi. Tommi ryhtyi yhteistyöhön toisen kotimaisen reggae-artistin, Raappanan (viralliselta nimeltään Janne Pöyhönen) kanssa ja alkoi syntyä modernimpaa reggaeta, jossa ei ollut bändiä mukana. Mies tanssi ja hyppi ottojen aikana ja kaikki narulle tarttunut oli priimaa. Sitä voidaan kutsua myös afropopiksi. Tuottajalle on hyvä homma, jos sen pystyy tekemään. Vanha bändikaveri Jukka Rousu (alias Jukka Poika) taas teki musiikkia niihin aikoihin aivan toisenlaisella tyylillä. Jukka Pojallahan oli hyvä fillari-aiheinen biisi, ”Rullaa” Kapteeni Ä-nen kanssa. Joidenkin mielestä se oli liian pop, mutta juuri se pop oli sitä nyky-Jamaikaa. Mitä se oikein sanoo. – Kun Burna Boy esiintyi Jäähallissa, se oli loppuunmyyty. Se kuulosti kuitenkin Jukalta itseltään. Muunmuassa eräs Ed Sheeran on lainannut häneltä tuotantoelementtejä. Tommi muistelee kuinka Raappanan fraseerausta ja tapaa lausua suomen kieltä ihmeteltiin oikein joukolla. Se on oikein hyvässä paikassa nytkin. Biisiä varten kasassa oli vain irtonaisia laineja, joista ei saatu millään kokonaista biisiä. Kolmikko päätyi yhdessä studioon avaaman luomistuskaisia solmuja. Ei noin voi sanoa! Mutta se kuulosti makeelta ja siinä oli siisti eksoottinen klangi. Siellä on paljon mimmeille tehtyä musaa, missä on paljon enemmän siirappia, kuin missään Jukan biisissä ikinä. Ei mitään populääriä. Pyörityksessä oli paljon musaa Karibian saarilta ja eri puolilta Afrikkaa. www.riffi.fi 2/2023 9 kiinnostua ihan Euroopan tasolla, sen jälkeen Jamaikalla asti. Aikoinaan, ennen kuin afrobeats oli lähtenyt millään tasolla, kävivät genren suurimmat nimet jo Suomessa. Miesten kuvia kumartelematon tapa soittaa musiikkia teki Tommiin valtavan vaikutuksen. Alkuun päästäisiin sittemmin hitiksi nousseella Mielihyvää-kappaleella, joka poikkesi Jukka Pojan aiemmasta linjasta. Esimerkiksi ”aamiai”. Se ei ratkaissut mitään. – Jälkikäteen mä olen miettinyt, että tää oli sen aallon lakipiste ja se aalto pyyhkäs pitkään. Siinä oli semmonen makea itsetekemisen ja tuhnusempien soundien viba. – Joillain on metodi, Raappanalla homma on täysin kiinni inspiraatiosta. Siinä oli jotain sellaista, että se oli kiinni modernissa Jamaikan nykyvirrassa pehmeydessään ja popmaisuudessaan. Tommi kertoo, että Raappanalle tekstien kirjoittaminen on hankalaa hommaa. Eikä päihteillä ollut asian kanssa mitään tekemistä, Tommi tarkentaa. Siitä puuttui kokonaan se maaseutu. Ei ennen, ei jälkeen. Jos Jukka pystyisi pitämään samanlaista energiaa rehellisesti päällä – mihin ei tietenkään kukaan pysty – hänen uransa saattaisi olla vielä eri paikassa. Meidän klubilla, vaikka itse sanonkin, oli yhdet Helsingin parhaista bileistä. Oli paljon muitakin erikoisia juttuja, mitkä ei oikeasti olleet Jamaikalta vaan Lahdesta. Laulusessioiden aikaan lämpömittarissa oli toukokuiset kaksikymmentäseitsemän astetta plussaa. Itse biisi ei ole se juttu. Cocoa Tean julkaisematon levy 2018 Vuonna 2011 Tommilla oli tiukasti DJ-kuvio päällä. – Euroopassa oli silloin hyvin toisiinsa yhteyttä pitävä soundsystem-scene. Siitä ei kirjoitettu yhdessäkään lehdessä. – Sellaista kellarinhomeen hajuista, tosi luomua suomireggaeta. Siitä innostui myös Jukka Poika ja ehdotti Tommille levyntekoa. Demon hän oli jo tehnyt omin päin ja se vaikutti lupaavalta. Tiedettiin ketkä sai kovat kemut aikaan. Jenkkarekkaa ja Jukka Poikaa. Kun hän tuli tänne ensimmäistä kertaa, mä en tajunnut hänen puheestaan mitään. Eli paljon myös rundaamista. Tässä kohtaa tarina risteää samana vuonna pidettyihin Raappanan Maapallo-levyn sessioihin. DJ:t bookkasivat toisiaan keikoille. Hän halusi keskittyä studiohommiin ja etsiä samalla aikaan sopivaa, hieman uudenaikaisempaa soundia. Ne toi sellaisia genrejä, että se ei ollut Jäähalli – loppuunmyyty Tommi puhuu afrobeats -tyylilajista, joka on eri asia kuin esimerkiksi Fela Kutin edustama afrobeat. Tommi lyö pöytään hämmentäviä lukuja: maikalta kuin suomelta. Mietittiin, että ehkä olisi kiva tehdä tämä fillari-aiheinen biisi jonkun kanssa yhdessä. Nykyään scene on valtava kaikkialla, ja sen suurin nimi on nigerialainen Davido, jolla on Instagramissa kymmeniä miljoonia seuraajia. Kysytään häntä mukaan. Diamond Platnumz Stadissa, loppuunmyyty. Jamaikan nykyreggae on aina ollut sen maan poppia. Keväinen helleaalto oli nostattanut fiiliksen kattoon ja erityisesti Jukka Pojalla oli kova draivi päällä. Samaan aikaan miehet pyörittivät lisäksi perjantaiklubia, ja siinä ohessa heitä pyydettiin keikoille ympäri Eurooppaa ja jopa Japania myöten. Sen hedelmiä oli esimerkiksi Jukka Pojan uuden uran lähtö. Ja tona päivänä se tuli kaikkein voimakkaimmin esille. – Mä tykkäsin siitä paljon. – Mulle sen session viba ja energia oli sellaista aaltoa, jota me oltiin rakentamassa eri suunnista. Vähän outoja biisinaiheita, joilla ei ollut toivoakaan päästä mainstreamiin
Yhteistyössä tehty biisi julkaistiin Youtubessa ja se sai nopeasti 600 000 katselua. Multa löytyi tausta, johon se sopi vähän tempoa muuttamalla. Täysin erilainen kuin mitä jamaikalainen kulttuuri edellyttää. Julkaisusuunnitelma menikin yhtäkkiä jostain syystä uusiksi. Osa biiseistä oli puolivalmiita ja niitä tippui silloin tällöin. 10 www.riffi.fi 2/2023 enää järjellä ajateltua vaan tunteella. – Heidän palautekulttuurinsa ei ole ikinä mitenkään suomalaisen dissaavaa, vaan siellä mennään aina positiivisen kautta. – Hänellä oli World of Sorrow -niminen biisi, joka oli tehty lapsikuoron kanssa. Tommi kysyi Walshilta saman tien biisin raitoja itselleen, jotta hän voisi tehdä parannellun miksauksen. Ja sen jälkeen tuli covid… eikä sitä ei ole vieläkään julkaistu. Samalla pelkäsin, että hän dumaa sen ihan pystyyn. Alettiin kuuntelemaan ja mä soitin hänelle eri mun rytmejä. Hyvä kombo, jossa on tosi autotunetettu leadvokaali ja hyvin vetävä lapsikuoro. – Vaikka mäkin kuvittelen olevani positiivinen tyyppi, huomaan etsiväni virheitä. Tän oltava jotain hyvää, kutkutti sen verran. Dynamiq oli ihmeissään kuullessaan Tommin soittaneen hänen biisejään klubeilla ja radiossa. Tällä kaavalla edettiin. Päällimmäisenä oli kuitenkin miksaus joka ei tuonut laulua parhaalla tavalla esiin. Usein jenkkikulttuuriin saattaa liittyä, että pelätään negatiivisuutta. Ja sanon niitä myös ääneen. Jos menet paikalle hymy naamalla, ne kattoo, että mikä pelle sieltä tulee. Mitä tälle on oikein tehty?” Jutellessa selvisi että Tommilla ja Walshylla on paljon yhteisiä kavereita DJ-piireissä. Pitää käyttää vähän enemmän kyynärpäitä. Toisin kuten tänään, mulla ei ollut tietoa miten niitä tehdään, joten mä ehdotin, että jostain kappaleesta voisi tehdä remixin. Ei me oltu puhuttu mistään sopimuksista. Yhteistyö jatkui musavinkkien ja yhteystietojen jakamisen merkeissä. – ”Ootsä tosissas, Dynamiq Helsingissä. Ja mä olin sen trackin tuottaja. Olen onnellinen, että mut on imaistu siihen mukaan. Työskentely amerikkalaisten kanssa on Tommin mukaan ihanaa. Sanoja muutellaan tarpeen mukaan riippuen siitä halutaanko vokotella mimmejä tai uhota muille soundsystemeille. Totahan voi vedättää niin paljon kuin haluaa. Oma esiintyminen on vahvaa ja tiukkaa ja hymyä irtoaa aika vähän. Todella ennakkoluulotonta toimintaa. Eikö Tommi pelännyt että Walshy loukkaantuu. Hän olikin ihan fiiliksissä. Kummankin tiskijukan seteissä pyöri parin biisin verran sudanilainen artisti, Dynamiq. Mitään ei kuulunut puoleen vuoteen, kunnes sähköpostiin tipahti Mp3. Hän kysyi, että voiko hän soittaa illalla. Kansainvälisten duunien lisääntyminen on johtanut siihen, että Walshy Firea ja toista Grammy-palkittua tuottajaa, Ezy Beatsia edustava Creative Titans -manageritoimisto on alkanut tilailla Tommia heidän eri proggiksiinsa. Seitsemän vuotta tapahtuneen jälkeen, vuonna 2018 Dynamiq kertoi olevansa Major Lazer -yhtyeen Walshy Firen kanssa studiossa. Se positiivisuuden ja eteenpäin puskemisen energia on niillä mieletön. Tämä on Tommille kuitenkin sivuseikka. Seuraava looginen kysymys olikin, josko mentäisiin joku päivä studiolla käymään. Mahtava tyyppi. Eikä hän ole tehnyt sitä työnä vaan ihan vain sen takia, että hän on hyvä tyyppi. Pääasia oli, että sitä oli kiva tehdä. Lähetin Walshylle paketin instruja. No mikä jottei. Mutta nyt paikalle tuleekin iloisesti hymyilevä heppu, joka kertoo heti kärkeen omat juttunsa aivan avoimesti. Ihan mahtavaa!” Tavattiin jollain klubilla. – Siinä meni varmaan vuosi, että sain kaikki biisit. Alkoi suhteellisen kaoottinen proggis. Hän lähetti mulle raidat ja miksasin sen samana päivänä, kun olin siitä niin fiiliksissä. – En, se oli tosi hyväntahtoisesti ilmaistu. – Hän oli tekemässä Cocoa Tealle albumia. Mä olin vähän ihmeissäni, että missä mennään. Hänellä paljon on afrobeats-tyylisiä biisejä. Tuon yhden kappaleen perusteella Walshy uskaltaui kysymään Tommia koko levyn miksaajaksi. Hänen nimi oli Dynamiq. Mutta kyllähän sitä pohjoismaista rehellisyyttäkin tarvitaan. – Hän ehdotti, että soitetaan joitain hänen kappaleitaan. Siinä kulttuurissa on tärkeätä pitää koko ajan pokka ja vahva ulkokuori. Hänen musiikkinsa oli jäänyt vahvasti Tommin mieleen. – Olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen. Joskus saatan sanoa, että te ette pyytäneet tätä, mutta toi kohta vaatii vielä vähän ”Multa löytyi tausta, johon se sopi vähän tempoa muuttamalla.” 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 10 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Huumori tulee jossain vaiheessa, mutta sitä ennen pitää tulla siinä haastamisessa vastaan. Se ei kuitenkaan breikannut Dynamiqin eikä Tommin uraa. Täysi luottamus päällä. Yksi elektronisen tanssimusiikin isoimmista nimistä oli kuullut Dynamiqin kanssa tehdyn biisin ja halusi kuulla lisää. ”Cocoa Tea itki kun hän kuuli tämän. Walshy Fire oli pahoillaan säädön määrästä ja on siitä lähtien maininnut suomalaisen eri yhteyksissä ja hoitanut hänelle töitä eri artistien kanssa. Ja se ei ole rakentavin tapa. Jamaikaja soundsystem -kulttuuriin kuuluu ”spesiaalien” eli ”dubplatejen” tekeminen. Yhtenä pimeänä marraskuisena päivänä puhelin soi, toisessa päässä on tuttava, joka on luvannut näyttää paikkoja Suomessa kavereitaan tapaamassa olevalle sudanilaismuusikolle. Usein ensimmäinen kommunikaatio on aika konfrontatiivistä ja se tulee enemmän iholle kuin on tottunut. – Lähetin miksauksen Walshille. Osassa biiseistä soittimet olivat jo valmiina stereomik sauksena ja Tommi joutui tekemään aika paljon kommervenkkejä saadakseen biisejä eteenpäin. Niissä äänitetään jostain artistin hittibiisistä erikoisversioita, joissa kehutaan jotain tiettyä soundsystemiä. Ei ollut mitään painavaa pelissä. Walshy Fire oli tehnyt yhteen Jukka Pojan levyltä peräisin olevaan instrumentaaliin biisin, josta Tommi piti kovasti
– Oltiin Jamaikan itsenäisyyspäivän soundsystemeissä Kalasatamassa. Budjetti oli jo käytetty eikä tarvittu rahaa enää mihinkään. – Janne joutui vetämään ihan sydän kurkussa siinä kadunkulmassa heti ensimmäisen kerran kun lähtee kämpästä ulos. Olin järkännyt tutun bändin, Dubtonic Crew:n kanssa muutamat sessiot sinne. Idea oli Tommin mielestä loistava, mutta Jukka Poika ei ollutkaan niin innoissaan. Raappana sai ensikosketuksen jamaikalaiseen kulttuuriin, kun paikallisessa ostoskeskuksessa joukko naisia kyseli haastaen, että mistäs pojat ovat kotoisin ja mitä he täällä tekevät. Muusikkouden taso ja heittäytyminen oli aivan jotain muuta. Kummastakin sessiosta löytyy videopätkää Raappanan kahdella musiikkivideoilla. Ja monta kertaa kuitataan, että kiitos, sä pelastit tän. Okei, nähdäänkö ylihuomenna Tuff Gongilla klo 12?” Kukaan ei yskinyt sekuntiakaan. No, me bookattiin uusi reissu. Hetken aikaa äänittäjä ruuvaa pöytää ja noin kuusi minuuttia siitä kun rumpali on istunut setin ääreen, on äänitysvalmius päällä. Se läsnäolon syvin olemus. – Tuff Gongilla ei kuvaus ollut sallittua edes kännykällä. – Janne siinä omana itsenään kertoi aika rehellisesti, että mä olen artisti. Tämä on heidän tapansa toimia. Kannattaa myös harkita paljon itsestään haluaa kertoa… – Huvittava läppä tässä kertomuksessa oli, kun me haettiin apurahaa tähän reissuun. – Mulla oli aika paljon kontakteja siellä. He haluavat kohdella ihmisiä ihmisinä, pysyä heidän kanssaan tekemisissä. www.riffi.fi 2/2023 11 korjaamista. – Se Jamaikan Motown-meno oli ällistyttävää. Se on kuitenkin Jamaikan ikonisin studio, niin heillä on mahdollisuus hieman rahastaa näillä asioilla. Siinä oli juuri se jamaikalainen ”In your face” -meininki. – Ja mä olen duunannut heille tämän sinkun. ”On, mutta tää on tämmönen Suomiversio. – Kun kävi näin, Creative Titans lähetti viestin, että tähän asti olemme maksaneet sulle indie-hintaa, mutta nyt kun Sony on mukana, voit lähettää uuden, major-laskun meille. Kaikesta tästä innostuneena Hynninen ehdotti, josko Tommi lähtisi Jukka Pojan kanssa Jamaikalle levyä tekemään. Kun ei ole mitään sosiaaliturvaa on pakko panostaa omaan ammattitaitoon. Satojen miljoonien striimauksien Beéle, sekä Manuel Turizo, joka on tämän hetken isoin reggaeton-artisti. Tämän albumit olivat myyneet hyvin ja hänestä oli tullut yhtäkkiä koko kansan Jukka. Kamat oli aikoinaan sinne hoitanut Bob Marley itse ja niitä oli pidetty kohtalaisen hyvässä kuosissa. u Tommi ja Creative Titans Kun Miamilainen Creative Titans alkoi manageroida Tommia, on mielenkiintoisia hommia riittänyt. Me saatiin myönteinen päätös, kun olimme jo palanneet reissusta. Ja kaikki tämä ilman vaatimuksia. Nyt olis duunia, mennään tekemään! Tuff Gongilla oli kaikki valmiina. – Enemmän meni aikaa siihen studiosekoiluun ja biisin haltuunottoon. ”Wau, onko tää tällaista”, ihmetteli Hynninen. Toki Suomestakin löytyy muusikoita jotka ovat valmiita hyppäämään kehiin koska tahansa, mutta hitto… Soitin bändin kosketinsoittaja Demar Gaylelle, että voidaanko tehdä sessiot. Kuvauslupa pitää löytyä, ja siitä piti maksaa. Mä olen tullut tänne tekemään omaa musaa. Jälkimmäisellä matkalla töitä tehtiin Bob Marleyn perustaman levy-yhtiön, Tuff Gongin studioilla – Jamaikan legendaarisimmassa paikassa. Ainakin pari biisiä oli tarkoitus tehdä heidän kanssaan. Ja se on siellä rankka ammatti. Huber-säätiö myönsi meille kolmentuhannen euron apurahan levyntekoon Jamaikalla. Rummut pystytettynä, mikitettynä, piuhat kiinni ja tiskissä valmiit eq:t edellisistä sessioista. ”Tehdäänkö. ”Tyttöni tumma” oli onnistunut, mutta neljä muuta jäivät täytekappaleiksi. Kuultuaan Jukka Rousun vastauksen Kari Hynninen vastasi silmää räpäyttämättä, että ”Raappana varmaan lähtee”. Koko kansan Jukalla oli takanaan hyvin kiireinen ajanjakso studioineen ja keikkoineen. Kaikki tämä on johdannaista siitä yhdestä Dynamiq-sessiosta vuodelta 2011, mikä tehtiin hyvällä fiiliksellä, ilman mitään ammatillisia pyrkimyksiä. Se tekemisen halun määrä – se että ollaan valmiina – oli ihan uskomatonta. Varsinkin ne jamaikalaiset soittajat jotka ovat pärjänneet, ovat niitä alansa parhaita. Siellä tää on ihan oma kulttuurinsa. – Niille biiseille ei vain löytynyt ihan osuvaa genreä, johon se bändi olisi sopinut. Myöskään biisinkirjoittaminen Jamaikalla ei ollut niin hedelmällistä kuin ounasteltiin. Kukaan muu ei olisi uskaltanut sanoa siitä. Mies kaipasi elämäänsä rauhallista aikaa puolisonsa kanssa. Menestyksen myötä myös levy-yhtiöpomo Kari Hynniselle oli virrannut aika hyvin rahaa. – Tähän reissuun kytkeytyy juuri se jamaikalainen energia, heittäytyminen ja läsnäolo. Tommi harmittelee jälkikäteen etteivät Jamaikalla syntyneet biisit olleet levyn kärkitasoa. Päällä oli myös valtava julkisuuspaine. Bändinä oli Raging Fire, joka oli silloin Jamaikan kovimpia. ”You, artist?” naiset kysyvät suomalaista reggaen lähettilästä nenänvartta pitkin tuijottaen ja kehottivat vetämään jonkun biisin todisteeksi. Olen todella etuoikeutettu, että olen saanut veivata heidän kanssaan. Hän kertoo miksanneensa kolumbialaisen Jhosyn ensimmäisen singlen, joka lähti artistin kotimaassa niin hyvin, että Sony Latin sainasi artistin. Homma jatkuu Jhosyn kanssa ja viime vuoden lopulla ilmestyneen sinkun remixillä on mukana kaksi isoa reggaeton-artistia. ”Mä kaipaan sitä, että hypätään johonkin hommaan innolla, eikä ylimietitä, vaan tehdään saman tien.” 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 223 Bommi.indd 11 26.3.2023 14.53 26.3.2023 14.53. Raappanan sessiot Jamaikalla Kuten edellä kerrottiin, Tommi oli tehnyt Raappanan ensimmäistä levyä (Maapallo, 2010) Suomen musiikki -levy-yhtiölle, jonka artisteja Jukka Poikakin oli. Mä kaipaan sitä, että hypätään johonkin hommaan innolla, eikä ylimietitä, vaan tehdään saman tien. No tehdään!” Sitä ei mun mielestä kotimaisessa tekemisessä ole tarpeeksi. Se on siellä niin iholla, että se ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen”, Tommi vauhkosi. ”Tyttöni tumma” -videossa ollaan Dubtonic Crew:n kanssa ja ”Helleaallon” introssa ja outrossa on Tuff Gongilla salaa kuvattua materiaalia. Hynninen näki ensimmäisen kerran soundsystemmenoa, jossa soitetaan valtavilla kaiuttimilla Jamaika-musaa ja puhutaan päälle aggressiiviseen tyyliin. ”Tottakai, soitan muut läpi. Eli se, miten valmiina muusikot olivat. Artistius oli lähellä murentua täysin, mutta jotenkin siitäkin selvittiin
Tuotatko äänitteitä. Esiinnytkö äänitteillä. Kitaravahvistimien ja kaiutinkaappien valmistajana tunnetuksi tulleen Blackstarin tuotevalikoimaan kuuluu nykyisin myös vahvistimia sekä efektejä pedaaleina, akustiselle kitaralle sekä bassolle tarkoitettuja vahvistimia sekä matkustavalle muusikolle suunnitellut pienikokoiset kitaraja bassomallit. www.gramex.fi Blackstar Debut 50R K aksikanavaista ja täysin analogista Debut 50R -komboa valmistetaan kahdessa eri kuosissa, mustalla ja kermanvaalealla toleksilla päällystetynä. 12 www.riffi.fi 2/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA www.riffi.fi/verkkokauppa Mainiot kitarakirjat Riffin verkkokaupasta 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 DPA 1-2 sivu perjantai 24. 12-17 Ajankohtaiset.indd 12 12-17 Ajankohtaiset.indd 12 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Kombon mallitunnus viittaa 50 watin nimellistehoon, jonka voi kytkimellä pudottaa maltilliseen viiden watiin lukemaan. James 6L6:n hengessä erillisten gainja volume-säätöjen kera. Debut 50R:n etuvahvistin on totetutettu Mosfet-kytkennällä ja puhtaan kanavan soundillisena esikuvana kerrotaan olleen Blackstarin oma HT-20R MKII -putkivahvistin bright-kytkintoimintoineen, kun taas särökanavan sointia on haettu Blackstar St. Kolmialueinen EQ on yhteinen kummallekin kanavalle ja sen jatkeena vahvistimesssa on valmistajan patentoima ISF-sävynsäädin, joka muuttaa portaattomasti vahvistimen ominaisluonnetta amerikkalaisesta englantilaiseen, kuten Blackstar asian muotoilee. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. maaliskuuta 2023 11.23.22 FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. Lisätiedot: EM Nordic • emnordic.fi • info@emnordic.fi Blackstar & EM Nordic Brittiläinen Blackstar Amplification ja kotimainen EM Nordic ovat sopineet Blackstarin tuotteiden maahantuonnista ja jakelusta Suomessa. Kaiku on kanaville yhteinen ja valittavissa on joko platetai hall-tyyppinen sointi. Lisätiedot: EM Nordic • emnordic.fi TUOTEUUTISIA Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Minijakilla toteutettu aux in -tulo ulkoiselle musiikkisoittimelle sekä automaattisesti kaiuttimen mykistävä kuulokeliitäntä tekevät Blackstarin mukaan kombosta myös kätevän pelin soiton kotiharjoitteluun
Sulautumisen ympäröivään miljööseen täydentää mahdollisuus tilata kaiuttimet vakioväreinä olevien mustan tai valkoisen sijaan myös millä hyvänsä RAL-värikartan mukaisella sävyllä viimeisteltyinä. maaliskuuta 2023 11.23.22 Nexo EPS12 ja ELS18 A sennuskäyttöön suunniteltu ja 2021 lanseerattu Nexo EPS-sarja koostuu kokoäänialueen toistavista passiivisista kaksitiekaiuttimista ja niiden kumppaneiksi tarkoitetuista sub-woofereista. Lisätiedot: Electro Waves • electrowaves.fi • info@electrowaves.fi 12-17 Ajankohtaiset.indd 13 12-17 Ajankohtaiset.indd 13 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54. Nyt mallistoa on laajennettu kahdella uudella kaiuttimella, EPS12-yläkerralla ja ELS18-bassokaiuttimella. Kaiuttimet on varustettu ripustuspistein ja asennusta varten on tarjolla monipuolinen tarvikkeisto. Diskanttielementtinä palvelevan kompressiodriverin kalvo on halkaisijaltaan 1,7 tuumaa ja se avautuu Nexon tavaramerkiksi muodostuneeseen torveen, jota kääntämällä suuntausta voidaan muuttaa vertikaalista horisontaaliseksi. 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 DPA 1-2 sivu perjantai 24. EPS12 on varustettu pitkäiskuisella 12-tuumaisella kartiokaiuttimella, jonka magneetti on tehty neodyymistä. Kaiuttimen toistokaistaksi ilmoitetaan 60 Hz – 20 kHz (-6 dB). ELS18-subin kaiutinelementti on kooltaan 18 tuumaa, ja sen toistokaistan kerrotaan ulottuvan aina 32 Hz:n taajuuteen saakka. Yhdistelmä voidaan ripustaa myös siten, että EPS-kaiuttimet kiinnitetään sub-wooferin alapuolelle
. Alan puheenpartta käyttäen kyse ei olekaan ns. Erityisesti higain-soundeja suosiville basisteille kehitetty pedaali toimii valmistajan mukaan myös muiden soitinten signaalitien puhdistajana. Ja säädintä kääntämällä asetetaan portin sulkeutumiselle kynnystaso. Kummankin mallin toistokaistaksi kerrotaan 20 Hz – 20 kHz, sillä tarkennuksella, että 30 senttimetrin käyttöetäisyydellä ja +/kahden desibelin tarkkuudella toteutuvat taajuusalueet ovat 40 Hz – 20 kHz (DPA 2012) ja 40 Hz – 18 kHz (DPA 2015). AJANKOHTAISIA POIMINTOJA F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi . Äänenpainetta 2012 kestää valmistajan ilmoituksen mukaan 156 dB (SPL), kun taas vastaava lukema 2015:lle on 150 db (SPL). Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi • info@intersonic.fi DPA 2012 & 2015 – kahdenlaista herttaa K uvissa fyysistä kokoansa kookkaammilta vaikuttavilla mikrofoneilla on pituutta 94 mm ja halkaisijakin on vain 19 mm. Lisätiedot: Darkglass • darglass.com 12-17 Ajankohtaiset.indd 14 12-17 Ajankohtaiset.indd 14 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54. Säätimen painalluksella puolestaan valitaan joko rajumpi geittaus tai pehmeämpi toiminta. Suuntakuvioltaan DPA 2012 on perushertta ja sitä suositellaan kohteisiin, jossa mikrofonin on kuunneltava hyvin säntillisesti rajattua aluetta, kuten vaikkapa yksittäistä rumpua tai puhallinsoitinta. Laite toimii 9 V jännitteellä ja tarvitsee 60 mA virtaa. Toinen uutuus, 2015, on puolestaan leveä hertta, ja sen käyttösuosituksiin sisältyvät myös laajemmat kohteet, kuten vaikkapa mallet-soitwww.msonic.fi Darkglass NSG T ämän pelkistetymmäksi kohinaportti tuskin voi tulla. . Jalkakytkin määrittää onko toiminto käytössä vai ei. puikkomikrofoneista vaan kynämikrofoneista, joilla on painoakin varsin maltilliseti – vain 83 grammaa per mikrofoni. @fmusiikki A New Standard timet ja pianon tyyppiset laajalta alueelta ääntä säteilevät instrumentit. Mikrofonien mukana toimitetaan rungon ympäröivä holkkimallin adapteri telinekiinnitykseen sekä kapselin päälle sujautettava vaahtomuovinen tuulisuoja. Kumpaakin instrumenttien mikityksiin suunniteltua mallia myydään sekä yksittäin että valmiiksi stereopareiksi täsmättyinä kaksikkoina
Braunin mukaan ongelma saattaa johtua paitsi satulan viimeistelystä, myös siitä, että Les Paulissa dja g-kielet haarautuvat erittäin leveässä kulmassa satulasta viritystapeille. Yksi yhden tähden arvio on tullut, mutta sen taisi antaa henkilö, joka luuli ostaneensa pihalleen Halloween-kallon, Pennanen nauraa. Tune Voodoo -kieltenohjain valmistetaan muovista 3D-tulostimella, ja kieliaukot vahvistetaan metalliholkeilla. Halusin huomaamattomamman ratkaisun, Pennanen kertoo. Lisätiedot: Tunevoodoo.com • tunevoodoo.com • musikantti.fi TEKSTI: TIMO ÖSTMAN HENKILÖKUVA: RIIKKA PENNANEN www.msonic.fi 12-17 Ajankohtaiset.indd 15 12-17 Ajankohtaiset.indd 15 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54. Tuotetta myy Suomessa tällä haavaa ainakin soitinliike Musikantti Oy, kun taas kansainvälinen myynti hoituu Etsyn ja Reverbin kautta. Asennus kitaraan tapahtuu kaularaudan säätökolon peitelevyn ylimpään ruuvireikään, joten lisäosa ei jätä pysyviä jälkiä soittimeen. . Tuotekehitys vei aikansa, mutta valmista tuli. www.riffi.fi 2/2023 15 F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi . – Ostajien tuotearviot ovat lähes pelkästään viittä tähteä. . @fmusiikki A New Standard Tune Voodoo – kieltenohjain Les Paulille T une Voodoo on Les Paul -tyyppisille kitaroille tarkoitettu kieltenohjain, jonka luvataan parantavan dja g-kielten vireessä pysymistä. – Harkitsin String Butlerin asennusta, mutta se ei ollut minun makuuni. Lisäksi viritinlavan kulma on kaulaan nähden erityisen jyrkkä. Ratkaisua hakiessaan hän löysi tubettaja Darrell Braunin videon, joka antoi sytykkeen oman kieltenohjaimen kehittämiseen. Tune Voodoo sopii kaikkiin 3L/3R-tyypin virityskoneistoilla varustettuihin kitaroihin, ja se on saatavilla kahtena mallina, kallona ja kruununa. Sen on kehittänyt jyväskyläläinen kitaransoiton harrastaja Kimmo Pennanen, joka osti itselleen Gibson Les Paulin, mutta havaitsi dja g-kieliä venytellessään, että ne eivät tahtoneet pysyä vireessä vaikka mitä teki
Tommi Saarelan toimittamasta kirjasta voikin halutessaan aistia tulehtuneen haavan tapaisen dissonanssin Halosen suhteessa julkaistuun musiikkiin. Usein lempeällä ironialla tai sarkasmilla maustettuina. Etenkään, jos olet töissä lentoyhtiössä tai ydinvoimalassa.” Elämänmakuisten ohjeiden parissa viihtyy vaikkei olisi samaa mieltäkään. Pääasiassa Halosen haastatteluun perustuvaa aineistoa on täydennetty tapahtumia todistaneiden valikoiduilla puheenvuoroilla ja jo julkaistuja muistelmateoksia siteeraamalla. Taidokasta ja ihailtavan uskaliasta! Mikko Iivanainen: Lullaby for Lost Souls (Texicalli, 2023) ARVIO: LAURI PALOPOSKI 12-17 Ajankohtaiset.indd 16 12-17 Ajankohtaiset.indd 16 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54. M aailma on kaunis piirtää Kassu Halosesta monisärmäisen kuvan. Ja jokaisen parina on viereiselle sivulle kirjoitettuna sääntöä avaava tausta, peruste tai muu seloste. Kun vasemmalle sivulle taitettu ohje kuuluu ”Älä päästä paskaa läpi missään muualla kuin vessassa”, päättyy oikeanpuoleiselle sivulle muotoiltu perustelu: ”On siis parempi ettet päästä skeidaa läpi. 16 www.riffi.fi 2/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Aivan toisenlainen arvolataus välittyy kuitenkin niissä kohdissa, joissa puhutaan klassisesta musiikista, olipa kyseessä soittaminen orkesterissa tai oman sinfonian säveltäminen. Tekstissä puhutaan silti toistuvasti kevyestä musiikista – ei esimerkiksi rytmimusiikista tai populaarimusiikista. Seitsemän Iivanaisen oman sävellyksen lisäksi levyllä on Rautavaaran Sininen uni, sulavasti samaan tyylilajiin sovitettuna. Musiikkia ei tehdä kollegoille vaan yleisölle, eikä yleisön makua voi aliarvioida. Ne ovat jalometallia. Kolmantena mentorina tässä toimi työpari Vexi Salmi, jolla edellisten tavoin oli erinomainen taju kansan ns. Äänityksestä vastaa Jyri Sariola. On armeijan soitto-oppilaana perustaitonsa hankkinut ja klassisessa orkesterissa huilua työkseen soittanut hahmo. Kokonaisuus on hallittu ja teksti selkeydessään helposti luettavaa. Erittäin kovasti. Vähättely kiteytyy kirjan loppupuolella Vexi Salmelta lainattuun toteamukseen ”Semmoinen ihminen, joka ottaa kevyen musiikin vakavasti, on aika epäilyttävä”. Niinpä Irwin pistettiin honottamaan ja bändi soittamaan tarpeeksi epävireisesti ja huolimattomasti. Sekä vielä satumaisen nopea ja uskomattoman tuottelias säveltäjä/sovittaja/tuottaja, joka Toivo Kärjen koulimana ja Jaakko Salon siipien suojassa omaksui arkisen ja kustannustietoisen lähestymistavan musiikkiin: on järkevää säveltää riittävän yksinkertaisia lauluja, joita musiikillisesti harjaantumattomampikin korva haluaa huoltoasemien kasettitelineistä ostaa. Kirja koostuu nasevasti pelkistetyistä ja yleispätevistä ohjeista, jotka kaikessa ehdottomuudessaan ovat lähempänä käskyjä kuin mietelauseita. Suhde myyntimenestykseen tuodaan myös toistuvasti esiin merkitsevänä motiivina ja mittarina tekemiselle, ja tähän ajatteluun nuorta Halosta olivat ohjaamassa kaikki mainitut oppi-isät. Näin toimittaessa lukija pääsee seuraamaan lyhytelokuvan kaltaisia tapahtumasarjoja päähenkilön elämän eri vaiheista ja jokainen jakso on itsessään ehyt tarinansa. Jotka nekin on kiteytetty nopeasti luettavaan ja ajatuksellisesti antoisaan muotoon. Ja mikä parasta, näitä voi lukea yhden kerrallaan ja sieltä täältä sattumanvaraisessti poimien. Osa niistä naurattaa kovasti. Tiedotteen mukaan levy on tallennettu yhden päivän aikana ja lähes kaikki kappaleet ovat ensimmäisiä ottoja. Läpilahjakkaana ja uutteMeditatiivista kitaramusiikkia T ammikuussa julkaistu soololevy sisältää Mikko Iivanaisen soolona soittamia kappaleita niin akustisella kuin sähkökitarallakin. syvien rivien musiikkimausta ja laulutekstien arvostusperiaatteista. Kirjan sisältö on jäsennetty teemoittain, ei kronologisesti. Herra Ylppö – 101 Elämänohjetta Kirjoittajat: Herra Ylppö ISBN: 978-952-382-561-1 Kustantaja: Docendo, 2023 ARVIO: LAURI PALOPOSKI rana hän on saavuttanut vankan osaamisen ja piinkovan ammattitaidon, joilla toimittaa työnsä tinkimättömästi. Eteerinen soundi on vahvasti kaiutettu, eikä efekteissä säästellä. Ja toisaalta kunnianhimoinen rockurkuri, joka Kirkan yhtyeessä aikansa soitettuaan ponkaisi julkaisemaan levyjä omalla nimellään. Niihin mahtuu kosolti erilaisia sattumuksia ja kommelluksia, harmittomista toilailuista nykynormien perusteella varsin kyseenalaisiin tempauksiin. Tempot ovat verkkaisia ja alati muuntuvaiset melodiat leijailevat hauraan kauniina. Tästä seuraa jonkin verran toisteisuutta, mutta menettely on muistelmateokselle sopiva valinta. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Teräviä ajatuksia H erra Ylpön kirjoittama 101 Elämänohjetta ei ole varsinaisesti musiikkiaiheinen teos, vaikka kirjoittaja sattuukin olemaan meritoitunut rocklaulauja, sanoittaja ja säveltäjä. Kassu Halonen – Maailma on kaunis Kirjoittaja: Tommi Saarela ISBN: 978-952-04-4310-8 Kustantaja: Tammi, 2023 ARVIO: LAURI PALOPOSKI Maailma on kaunis, onko se
Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 12-17 Ajankohtaiset.indd 17 12-17 Ajankohtaiset.indd 17 27.3.2023 20.54 27.3.2023 20.54
Muisto yhtyeestä elää edelleen vahvana ja monelle nykypolven tekijälle Kingston Wall on antanut alkukipinää pysyvämmän liekin. Kaikki ykkösen materiaali oli tallella viidellä huonoTEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: LAURI PALOPOSKI Kingston Wall – musiikkia vuosikymmenten takaa Kingston Wallin tuotannosta on vuosien varrella tehty jonkin verran uusintapainoksia. Asialla on ollut Robert Palomäki, yhtyeen keikkamiksaaja, joka myös aikanaan äänitti ja miksasi bändin kolmannen albumin. 18 www.riffi.fi 2/2023 Kingston Wallia ihan alusta asti kuunnellut kirjoittaja ei ole löytänyt alkuperäisten levyjen soinnista koskaan mitään huomautettavaa. Omaleimanen tyyli, hurja taidokkuus sekä pidäkkeetön energisyys jyräsivät itsensä pysyvästi diggareiden mieliin, niin toisten soittajien kuin musiikin kuuntelijoidenkin. Pelkästään Wallin taidokkuudella tuota asemaa ei ansaittu, rumpali Sami Kuoppamäki (s. Ykköslevyn ennakkokuuntelu sessio järjestettiin Genelecin demotilassa Helsingin Arabiassa. Vaikka levyt soivatkin erinomaisesti, tietää jokainen asiaa ymmärtävä, että kyseessä ei ole ihanteellisen tapa tehdä vinyyliä. Robert miksasi huvikseen ensimmäisen levyn avausbiisin, ja siitä käynnistyi lumipallo-efekti, joka vyöryykin vielä pitkään. Nyt luvassa on kuitenkin se definitiivinen painos, sillä levyt on miksattu suoraan alkuperäisiltä nauhoilta. Eikä niissä Palomäenkään mielestä mitään vikaa ollut, vaan urakka lähti liikeelle ajatuksesta pelastaa alkuperäiset äänitteet. Kuoppis (vas) ja Roope muhkeiden kaiutinten edessä. P etri Wallin (1969–1995) perustama voimatrio aloitti toimintansa 1987 ja se ehti levyttää kolme albumillista ennen 1994 päättynyttä taivaltaan. 1971) sekä basisti Jukka Jylli (s. Ja yhä edelleen omilla tahoillaan vahvasti musiikin tekemisessä kiinni. Parhaimmillaankin kyseessä on ollut CD-masterista tehty, prameampiin kansiin pakattu vinyyli. – Kun Aroluoman Kimmo kirjoitti sen kirjan, (Kingston Wallin perintö, Like 2023) niin niissä haminoissa alettiin miettimään, että ne nauhat kannattaisi digitoida, ennen kuin ne on ihan käyttökelvottomia. 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 18 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 18 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. 1968) ovat yhtä oleellisesti siitä vastuussa
– Mulle on kerrottu että Ralf Örn, jonka studiossa se on äänitetty, on ostanut vanhoja kakkuja koska nauha on kallista. Sitten pyritään ainoastaan palauttamaan teoksen alkuperäinen asu ja intentio. Ne on tosi pienistä asioista kiinni. Kaikenkaikkiaan balanssi on musikaalinen ja tasapainoinen, joskin shakerit ja tamburiinit ottavat välillä pääosan sointikuvassa. Jatko on kuitenkin hieman helpompaa. – Tollasta duunia oli aika paljon, varsinkin ekan kakun biiseissä, joissa oli kolme tai neljä ekaa biisiä. Valmista tuotetta kuunteleva ei varmaankaan huomaa, että basarin äänitysmikrofoni oli Shuren SM58, mikä ei yleensä ole ykkösvaihtoehto siihen hommaan. Tavallaan yhdestäkään en ole jäänyt kiinni, eli kai se onnistui ihan hyvin. – Useimmathan kuuntelee vaan musaa kokonaisuutena, mikä on hyvä homma. Rumpujen ambienssi tulee levyllä nyt paremmin esiin, ja se onkin aika merkittävässä osassa miksausta. Kingston Wall II tulee syksyllä 2023 ja kolmonen keväällä 2024. Miltä uudelleen miksattu Kingston Wall 1 sitten kuulostaa. Palomäki kertoo kuitenkin, että ainoastaan Fire-kappaleen reggae-kohdassa on yksi uusi kitararaita. Sä voit jotenkin pyöriä siinä ympärillä. – Niitä piti laittaa sinne sitten käsin. Mutta kun siellä on niin paljon sitä ihmisiin vaikuttavaa alitajuista hommaa, mitä kuulija ei välttämättä pystyy edes erittelemään. Jos ne semmoset kiintopisEnsimmäinen huomio on, että kirkkautta ja selkeyttä on kokonaissoundiin tullut lisää ja laulut olivat enemmän pinnassa. Restauroinnin filosofiaa Robertille ylivoimaisesti tärkein korjattava asia oli signaalien ajastaminen kohdalleen. Yllättäviä kitarajuttuja oli myös kaivettu jostain esiin. Ja ne levyt jotka on Lepakossa tehty, on tehty aina vanhoille kakuille. Mikä johtuu osaksi siitä, että levyn rumpusoundit rakentuvat juuri niistä vaihe-eroista. – Mä olen aina digannut tästä levystä sen takia, että se on lähempänä meidän keikkasoundia. Pelastusoperaatiosta laaditun tiedotteen mukaan musiikin alta kuului nauhoille aiemmin äänitettyä tavaraa. Kun kyseessä ei ole mitään kasibiitin hakkaamista, niin korvattavia iskuja oli siellä aika monta. Mutta, mutta… – Voiko sen tehdä niin, ettei se muuta liikaa sitä mistä on kysymys. – Kakkoslevy on tehty jo iskemättömille kakuille. Lähettelin jengille miksuja, joissa oli paljon vähemmän rumpu-ambienssia – mikä oli supertärkeä sen soundin karaktäärin kannalta. Palomäen mielestä nämä ovat kuitenkin vain ”äänihenkilön” ongelmia. Ainakin rumpumikkejä, niiden ambiensseja ja kitaravahvistinta ja sen ambienssimikkejä piti rukata. Mutta kun se on eri. Ajan hammas oli antanut myös omat iskunsa. Tässä ollaan hetkessä kiinni, Jylli muikistelee loppuun. 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 19 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 19 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. Kirjoittaja ei ole huomannut tuollaisia asioita ollenkaan. Nauhoille oli äänitetty ainakin kolmen levyn sessiot ennen Kingston Wallia. Raja menee siis aina siinä, milloin joku huomaa, että jotain on tehty. Ja se on osa sitä soundia tiettyyn pisteeseen saakka. Nyt uhrina oli basari, joka oli paikoitellen kadonnut. Myös ambiensseista ja overheadeista puuttui pätkiä. www.riffi.fi 2/2023 19 kuntoisella kakulla ilman mitään merkintöjä. Myös basisti Jukka Jylli kiittelee soundia selkeämmäksi. – Olihan siellä vaiheita, kun jätkät on ite äänitelleet ja mikit on olleet eri päivinä eri asennoissa. Ykköslevyä miksatessa olikin Palomäen mukaan noin kymmenentuhatta ajatusta mitä jollekin jutulle voisi tehdä teknisesti. Yksittäin kuunneltuna soundi oli kuulemma ”pojojoing”. Restaurointi eteni raita raidalta. Virvelin iskujakin puuttui jonkin verran. Äänikuvaan tuli vähän väliä ”drop-outeja”, joiden korvaamiseen piti löytää pätkä mahdollisimman läheltä ja uittaa se niin, että saumaa ei huomaa. Robert toteaa samaan hengenvetoon, että restauroinnissa on tärkeää, että lopputulos ei poikkea liikaa alkuperäisestä, jota pidetään koko ajan rinnalla mittatikkuna. Ajan leima on haalistunut. Mutta oli se pienempi palikka mitä mä ajattelin. Tyypit oli tosi fiiliksissä niistä. Esimerkiksi Waste of Timessa pinnalla on kitaran pitkiä ääniä, joita en ole alkuperäisessä miksauksessa koskaan huomannut. Jos se läjä on lasivitriinissä, sä voit kiillottaa sitä lasia, muttet voi koskea siihen läjään. Robert vertaa: – Se roskaläjä on tavallaan pyhä. Ei haitannut ollenkaan, että niistä saa selvää. Vinyyliversio albumista julkaistaan 17.3 ja CD-digipack 14.4. Yhtenä ongelmana oli, että analoginauhoille ei pitäisi äänittää reunaraidoille mitään tärkeää, sillä niitä ei välttämättä enää kolmenkymmenen vuoden jälkeen ole siellä. Toki se on parempi, mutta se ei ole enää se sama levy. Ja onneksi ne ovat vielä sitä Agfan 468-mallia, joka oli halvempaa nauhaa kuin Ampex, mutta Ampex on säilynyt ajan saatossa tosi paljon huonommin. Ja sen huomasi. Plussaa on myös, että nyt levyn soundi ei ole enää niin voimakkaasti 90-luvulla. Se on sellaista nuorallatanssia. – Nyt siitä on poistunut se tekninen epäkohta. Ne kiintopisteet, mitä ihmiset ovat luoneet levyä kuunnellessaan pitää olla siellä. Samaan aikaan voi tehdä asioita salassa, jotka tekee vaikka balanssista musikaalisemman tai kuulokuvasta selkeämmän. Asia, mikä on nykyään helppoa, mutta vanhaan aikaan kaikkea muuta
Kovan luokan toimintaa Kingston Wallin levyt äänitettiin aikanaan nopeasti, mutta miksattiin vielä nopeammin. Käsipareja oli liukusäätimillä ja potikoilla huolehtimassa tasonmuutoksista sekä esimerkiksi panoroinneista. Jos äänityksiä tehtiin useamman viikon kuluessa, niin miksaukset puserrettiin kasaan muutamassa viikonlopussa. – Toisaalta, kakkonen on sen bändin ”hi-fi”-levy. Se ei ekana tullut mieleen, mutta kun mä mutetin ne, huomasin, että okei: tää se soundi on! Kolmas levy oli taas omanlaisensa trippi. Jos kitaristi haluaa yksin kitaraa kovemmalle, niin saahan se haluta. Raitojen summaus valmiiksi nipuiksi ei kuulemma ollut aikanaan vaihtoehto, sillä silloin olisi pitänyt tehdä isoja päätöksiä turhan aikaisin. Palomäen aikanaan äänittämä ja miksaama kolmonen on luultavimmin hänelle suoraviivaisin osuus urakkaa, mutta läpihuuto ei sekään ole. – ”Noni, meillä ei ole enää trackeja, mitä lähtee. Alkuperäisessä miksauksessa oli myös jotain balanssi-asioita, jotka Palomäki olisi asetellut toisin, mutta kyseessä oli sen verran karaktäärinen valinta, ettei niitä voinut muuttaa. Kun aloin miksata kakkoslevyä, mietin että miks nää rummut ei asetu. – Kun olin itse sitä mieltä että tää on nyt merkittävästi erilainen – eli mun mittakaavassa kolme promillea, haha – lähetin niitä Samille (Kuoppamäki, rummut), Jukalle (Jylli, basso) ja Kielle ( Von Hertzen, jonkin aikaa sitten kiertäneen kokoonpanon kitaristi) kuultavaksi. – Me vaan haluttiin tehdä ne niin kuin nykyään on mahdollista, ilman edes että on mitään järjettömiä budjetteja. Kun jäljellä olevat – tuohon aikaan ruhtinaalliset – 30 raitaa alkoivat loppua, piti jostain aiemmin äänitetystä luopua tilan vapauttamiseksi. Plugin-maailmassa kokeiluihin olisi arvauspohjalta lähes rajattomat mahdollisuudet, mutta tieto nopeutti vaihtoehtojen haarukointia oleellisesti. Tavaraa tallennettiin aikanaan kahdella toisiinsa tahdistetulla 16-raitaisella kelamankalla ja synkkakoodi nielaisi kummaltakin kakulta yhden raidan. – Nimenomaan toimintaa. Tajusin sitten, että ambienssit on olleet mutella, kun sitä on miksattu. Kai ne on sitten noi rumpuambienssit”, Robert nauraa. Tää on kulttuurityötä. Vähän liikaakin mun makuun. Levyn tekoaikaan, 1992, miksattiin livenä ja manuaalisesti. Että se lopputulos palvelis paremmin sitä alkuperäistä. u 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 20 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 20 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. Se veikin puoli vuotta. Muutamalla eri biisillä haettiin linjoja. Siinä ei paljoa kateltu. Toisaalta se on se jumppa, mikä pitää tavallaan käydä, että voi perustella itselleen, että mä ymmärrän tän nyt jotenkin ja sen takia tämä pitää tehdä näin. – Mä en ole mikään Suomen top-levymiksaaja, mutta kukaan niistä ei ole ollut Peten (Walli, bändin edesmennyt laulaja-kitaristi-säveltäjä) kanssa kolmetoista viikkoa komerossa kuuntelemassa sen höyryymistä. – Ehkä tässä on tullut skitsoiltua liikaa. Koska rumpalit haluaa aina rumpuja kovemmalle, Kie kitaraa ja Jylli vastaa kaikkeen, ”siistiä, jeejee...” tarvitsin heidän lisäkseen mielipiteitä parilta muulta tyypiltä, jotka ei liity asiaan. Tällaisetkin huithapelit pystyy tekemään nykyteknologialla asioita paljon paremmin. Miksauksia palloteltiin jonkun verran pienen ryhmän kesken. Sitä kautta mä sain tarpeeksi infoa. 20 www.riffi.fi 2/2023 teet on väärin, ne vaikuttaa heti, osaat kuunnella tai et. – Nyt se panorointi alkaa, nyt se menee noin nopeasti ja nyt se on tossa reunassa, kuvailee Robert alkuperäisäänitteen analysointia, ja toteaa: – Sellaisiakin voi näköjään kuunnella ja kopioida ATK:lle. Kovan luokan toimintaa. Mutta ainakin miksauksia kuulleet on aika vähän valittaneet. Kakkosen sessiot ovat olleet selkeämmät ja kaikissa kappaleissa on esimerkiksi samat pohjaraidat. Projektin osapuolten kesken vallitsi konsensus, että Palomäellä olisi todennäköisesti paras käsitys siitä, millaisia esteettisiä valintoja oli tehty ja pitäisi nyt tehdä, ja missä rajat kulkevat. Silloin alkaa erottumaan jos jollain on oikeasti väliä. Sais häivytettyä sen aikaisten työtapojen karaktääreja ja maneereita musan edestä. Ne on pakko olla just niin. Koska jos se ei olisi niin, se olisi väärin. Muistiinpanoihin on jopa kohtuullisen selkeästi merkitty, mitä milläkin raidalla on. Jokaisessa on omat haasteensa ja se on aika siistiä. Mulla ei riitä pokeri siihen, että laitetaan ”jotenkin tolleen – ihan sama”… Tämän kerrottuaan mies raapii päätään todeten, ettei tällainen pedanttius ja järjestelmällisyys ole hänelle aivan tyypillistä. – Ne on kaikki omalla tavallaan vaikeita omine karaktääreineen. Kulttuurityötä Ykköslevyn miksaaminen oli ja on varmasti hankkeen työläin osuus. Nämäkin asiat piti jotenkin toisintaa uudispainokseen. Liikaa ”Scorpions”-levy. Vaikka projekti söi aikaa hitokseen, eikä rahaa ole liiemmin tulossa, pitää Robert Palomäki sessioita vaivan arvoisena jo pelkästään musiikillisilta arvoiltaan. Ja ennen kaikkea nauhat ovat olleet käyttämättömiä sessioiden alkaessa, joten restaurointihommaa ei juurikaan ole. Vähän kuin ikkunan pesemistä, kiteyttää Palomäki juttutuokion päätteeksi. Sessioissa mukana olleena Palomäellä oli vahva valtti hallussaan: tieto siitä mitä laitteita studioissa oli ollut alkuperäisiä miksauksia tehtäessä. Oikein olevia asioita ei yleensä tule havainnoitua, mutta jokin väärin oleva juttu tökkäsee heti
1984) on nostanut bassonsoiton ihan uudelle tasolle ja innostanut sekä vanhemman että nuoremman sukupolven soittajia tutkimaan instrumenttiaan uudestaan ja uudelta kulmalta. Luetteloon voisi lisätä helposti kymmenkunta basistia lisää, mutta ehkä tässä jo tuli selväksi mitä pohjustin: tällä vuosikymmenellä paikan ottaa Hadrien Feraud! Hadrien (s. 1990-luvulla astuivat esiin Richard Bona ja Victor Wooten. Nopea läpimurto ei ole ihme, sillä yleisöä ja muusikoita hämmästytti ympäri maailmaa Hadrienin kyky soittaa bassoa yhtä hyvällä tekniikalla ja yhtä huolellisesti kuin John McLaughlin soitti kitaraa. 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 21 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 21 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. Sen jälkeen Hadrian olikin vahvasti matkalla maailmaan muusikkoeliittiin ja tie sinne kävi maestro McLaughlinin seuraavan levyn (Floating Point, 2008) sessioiden kautta. TEKSTI JA KUVAT: JAN-OLOF STRANDBERG – ilmiömäinen basisti Hadrien FERAUD Hadrien Feraud on ehkä tämän vuosikymmenen vaikutusvaltaisin ja seuratuin basisti maailmalla. www.riffi.fi 2/2023 21 J okaiselle vuosikymmenelle löytyy tiennäyttäjiä sekä uranuurtajia kuten Jack Bruce ja James Jamerson 1960-luvulla, Stanley Clarke sekä Jaco Pastorius 70-luvulla, ja seuraavalla dekadilla seurasivat John Patitucci ja Marcus Miller. Uran käännekohta on kuin sadusta: eräs John McLaughlin kuuli sattumoisin nauhaa, jolla tämä nuori lahjakkuus soittaa bassoa, ja tästä innostuneena hän pyysi Hadrienia uuteen yhtyeeseensä. McLaughlinin ”Industrial Zen” (2006) olikin ensimmäinen suurempi levytys, jossa Hadrien oli mukana ja sitä seurasi luonnollisesti maailmankiertue. Tekninen taituruus on aina ollut kovaa valuuttaa huomion herättäjänä, mutta ei Hadrianin musiikillinen ilmaisu yksin omaan siihen nojannut: hän soitti puhuttelevaa tekstiä, jossa harmonia ja melodiallisuus olivat aina läsnä
Jos uteliaisuus heräsi, niin YouTube on täynnä tasokkaita videoita ja vinkkejä Hadrienin soittotekniikoista. RIFFI: Kauanko materiaalin opettelemiseen menee. Ja se kertoo myös muusikon omistautumisesta projektiin. Hadrien osoittautui oikein mukavaksi ja sympaattiseksi nuoreksi mieheksi – niin kuin suuret muusikot pääsääntöisesti. Kannattaa ainakin katsoa Scott Kinseyn sekä Lee Ritenourin videot, joissa Hadrien on mukana, unohtamatta hauskoja videoita basistikollega Frederico Malamanin kanssa. Nythän sinulla on juuri tämä pitkä kiertue Gambalen bändissä, ja heti sen jälkeen seuraava Scott Kinseyn kanssa HF: Frank lähetti materiaalin postissa sekä audiona että nuotteina suunnilleen kuukauden etukäteen. Mies käy kuntosalilla säännöllisesti (myös kiertueen aikana) ja pitää huolen terveydestään. Mielestäni menettää paljon ilmaisusta, jos joutuu tuijottamaan nuotteja esityksen aikana. Hadrienilla on kyky soittaa jazz-standardeihin harmonisesti rikkaita ja hienosti rakennettuja sooloja tekniikalla, jota ei ole ennen kuultu missään, ja niin hienolla sykkeellä että katto oli lentää ilmaan. Tapasin Hadrianin Frank Gambale All-Star Bandin konsertin jälkeisenä päivänä ja keskustelimme musiikista ja soittamisesta yleensä. Ei siis mikään ihme, että maailman arvostetuimmat muusikot ovat pyytäneet Hadriania kertueilleen sekä levytyksiinsä. Mutta en käytä niitä nuotteja oikeastaan ollenkaan. Kun soitan jossakin projektissa haluan olla sataprosenttisesti mukana ja osata materiaalin hyvin, koska vain silloin voin olla vapaa ja antaa kaikkeni. Opettelen kappaleet mieluummin korvakuulolta, koska en halua käyttää nuotteja konserttitilanteessa lainkaan. Tämä on hieno ominaisuus, ja hän onkin kelpo esikuva nuorelle uraa tekevälle muusikkolupaukselle. Jos omassa bändissäni kaveri soittaa vielä kolmannen keikan jälkeen nuotit edessään, rupean epäilemään hänen omistautuneisuuttaan asiaan. RIFFI: Miten valmistaudut kiertueelle. Myös Hadrienin terveet elämäntavat ovat raikas piirre niin nuorempien kuin hieman vanhempienkin muusikoiden keskuudessa. Mutta esimerkiksi Hiromin seuraavaa kiertuetta varten joudun todenteolla harjoittelemaan, koska hänen musiikkinsa on erittäin vaativaa: tahtilajeja, epätavallisia ratkaisuja ja edistyksellistä rytmiik18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 22 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 22 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. Tosin Frank Gambalen ja Scott Kinseyn tapauksissa se käy nopsasti, koska musiikki on loogista ja tuttua. Kannattaa kuunnella Hadrien Feraudin levyä ”Born In The 80’s” (löytyy spotifystä). Tähän joukkoon lukeutuvat jo esimerkiksi sellaiset artistit kuten Billy Cobham, Chick Corea, Hiromi, John McLaughlin, Jean Luc Ponty, Lee Ritenour, Gino Vannelli… kyse siis on todellakin uudesta basistisensaatiosta! Hadrienin soitto ei rajoitu vain jazziin vaan yhtälailla häneltä sujuu vaikkapa r’n’b tai jokin muu tyyli. HF: Yleensä opin aika nopeasti, ja ehkä noin kymmenen päivää menee ohjelmiston hallitsemiseen. 22 www.riffi.fi 2/2023 Olin todistamassa Hadrienin esiintymistä bassotapahtumassa Los Angelesissa kymmenisen vuotta sitten, ja muun yleisön joukossa kuuntelemassa oli myös Jeff Berlin, jonka suu loksahti auki – jota ei kyllä usein tapahdu – ja kaveri jähmettyi paikoilleen. Hadrien kuuluu myös niihin soittajiin, jotka harjoittelevat päivittäin ja haluavat määrätietoisesti edistyä urallaan
Mutta tässäkin tapauksessa menee samat kymmenen päivää, siis siihen, että se on selkärangassa. Odotan innoissani sitä uutta soitinta. HF: Olen asunut viimeiset 12 vuotta pääasiassa Santa Monicassa Kaliforniassa, mutta käyn myös usein Pariisissa, jossa vanhempani asuvat. HF: Käytän edelleen Mark Bassia – ne kaverit kohtelevat minua todella hyvin! RIFFI: Ja kielet. Sen vaihdoin sitten taas viisikieliseen Ken Smithiin, johon tykästyin. Soittimia lojui pitkin asuntoa ja opin myös aika varhain säätämään niitä omiin tarpeisiini. Opettelin koko ohjelmiston ulkoa, ja olin itse asiassa ainoa jäsen, joka soitti keikoilla ilman nuotteja. HF: Käytin alkuvuosina nelikielisiä bassoja, ensimmäinen oli Japanissa tehty Fender ja sen jälkeen oli vuorossa Neuser, joka oli oikein hyvä soitin. HF: Innostus lähti perheestäni – kas kun he ovat myös muusikoita. HF: Siitä lähtien kun aloin soittamaan olen harjoitellut joka ikinen päivä vähintään 15 minuuttia. Ja sitten Andre Ceccarellin ja Sylvain Lucin kanssa tekemäni Eclectik onnistui hyvin. Mikä on suhteesi nelija kuusikielisiin bassoihin. Näissä uusissa Ken Smitheissä on humbuckerit, enkä tarvitse erillistä tukea, koska mikit ovat sen verran leveämpia että soitto sujuu hyvin ilman ramppiakin. Todella mieluisa komppipari itselleni! Jos joudun soittamaan sellaisen rumpalin kanssa jolla taimi heittää, niin yritän pitää bändin taimia pystyssä ja vetää sitä oikeille raiteille. RIFFI: Missä asut nykyään. Tosin Anthony Jackson sekä John Patitucci käyttävät niitä soittimia erinomaisesti, mutta itselleni se ei oikein sovi. Ja sitten vielä päälle se energiataso jolla Gergo soittaa. Siellä on myös paljon soittokavereita, joita on mukava nähdä! Haastattelun jälkeen Hadrien oli menossa hotellin kuntosalille ja sen jälkeen soittelemaan bassoa hetkeksi ennen illan ruokailua. Kuusikielisistä bassosta en niin välitä, mielestäni G-kielen ylä-G riittää, sen korkeampaa säveltä en tarvitse. RIFFI: Entä vahvistimet keikoilla. Pyrin tietysti kunnon harjoituksiin mahdollisimman usein, mutta vähintään 15 minuuttia. Olen itseoppinut muusikko, joten en lue oikeastaan nuotteja, mutta opin nopeasti yleensä muutaman kuuntelun jälkeen. Ihan aluksi kyllä innostuin enemmän rummuista, mutta kun kuulin Jaco Pastoriuksen Birthday Concert -levyn, niin asia oli selvä: basso oli minun soittimeni! RIFFI: Mitkä omista levytyksistäsi ovat mielestäsi onnistuneimmat tai mitä suosittelet meille kuunneltaviksi, jos haluamme kuulla Hadrien Feraudin soittoa ja soundia. Tästä tuli sitten pieniä ongelmia, koska Chick halusi että muusikoilla pitää olla nuotinlukutaito, vaikka ei se lukemattomuuteni bänditouhuissa paljoa häirinnyt. Basistit jotka soittavat kuusikielisiä bassoja, seikkailevat usein paljon siellä ylärekisterissä soolojen aikana, jolloin musiikin pohja jää hieman ohueksi. Mitäköhän niille kuuluu nykyään…. Silloin basisti ottaa vastuun. Särmä kaveri. RIFFI: Soitit Chick Corean bändissä, kerro siitä kokemuksesta. HF: Ken Smith ja Mayones ovat kumpikin valmistaneet minulle sopivat nimikkosoittimet. HF: Gergo Borlai, jonka kanssa soitan nykyään erittäin paljon, on todella hyvä! Taimi ei heitä mihinkään suuntaan, vaan on kiinteä ja luotettava. RIFFI: Käytät pääasiassa viisikielistä bassoa. RIFFI: Mitä soittimia käytät nykyään. RIFFI: Miten paljon rumpali vaikuttaa soittoosi. Muutaman vuoden päästä rupesin kopioimaan bassolinjoja levyiltä: Tamla Motown, Police, Michael Jackson, Prince, Stevie Wonder… Myös Weather Reportin, Chick Corean, John McLaughlinin levyiltä ja niin pois päin. Kerran Corea toi harjoituksiin uuden biisin ja opin sen muutaman kuuntelukerran jälkeen. RIFFI: Miten muuten yleensä innostuit soittamisesta ja valitsit basson soittimeksi. Mutta kaikki vaatii aikansa ja nyt on suhteellisen paljon töitä. Maailmassa on paljon hyviä rumpaleita, mutta sitten on kolme sellaista, joiden kanssa todella nautin soittamisesta ja Gergo on yksi niistä. Esiinnymme muuten ensi kesänä Porin jazz-festivaaleilla… RIFFI: Harjoitteletko muuten paljon nykyään. u 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 23 18-23 Kingston Wall Hadrien Feraud.indd 23 26.3.2023 14.51 26.3.2023 14.51. Mayones puolestaan on tekemässä minulle uutta nauhatonta nimikkobassoa, jossa on ruusupuuotelauta ja sen päällä epoksia kuten Jacollakin oli aikoinaan. Viime kiertueella minulla oli mukanani vihreä Mayonesin HF5-basso, johon olen todella tykästynyt. Eilen keikalla olin todella jäykkä siinä alussa, kun sormia pikkuisen pisteli, mutta pääsin sitten kyllä vauhtiin, kun lihakset vähän lämpenivät. Aluksi Ken Smitheissä oli yksikelaiset mikit, joiden soundista pidin paljon, mutta niiden kanssa bassoon piti rakentaa soittamista helpottava ramppi mikkien väliin. Siinä on PJ-mikitys ja linnunsilmävaahterasta tehty otelauta, mutta soitin on Ranskassa, enkä päässsyt hakemaan sitä ajoissa. Musiikki soi ympärilläni koko ajan ja kahdeksan vanhana rupesin ottamaan soittotunteja häneltä. Nyt kun menen hotellille, ajattelin kaivaa basson esiin ja soittaa tovin. HF: Olen pitkään käyttänyt Elixir-settiä, jossa on 40–95 paksuudet, mutta sitten tuhdimpi B-kieli, joka on paksuudeltaan 135, koska haluan ison soivan alakerran sointiini. Minulla on myös paljon uutta materiaalia, jota haluaisin julkaista ja rupean tässä lähiaikoina työstämään sitä. HF: Hänen kanssaan oli todella mukavaa soittaa. www.riffi.fi 2/2023 23 kaa… Se on mielenkiintoista ja nautittavaa musiikkia, mutta sen haltuunottaminen vie aikaa. Joten soitan kiertueen nyt vanhemmalla Mayonesin HF5:llä, jossa on ruusupuuotelauta, josta tietysti myös pidän. Isäni soitti sekä kitaraa että bassoa. Tein Corean kanssa kaksi levyä: Five Trios (Japanijulkaisu) ja The Virgil. HF: Toinen levyni, Born In The 80’s, edustaa ehkä itseäni parhaiten tällä hetkellä, mutta myös Chick Corean The Virgil on mielestäni hyvä levy
24 www.riffi.fi 2/2023 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: BOBBY NIEMINEN Risto RIKALA – Kotkan poika maailmalla Risto Rikalan elämässä puhaltavat uudet tuulet. 24-27 Risto Rikala.indd 24 24-27 Risto Rikala.indd 24 26.3.2023 15.15 26.3.2023 15.15. Vuosikymmenien poppailun jälkeen hänet pestattiin Ville Valon bändiin
– Kaasu oli täydellinen siihen bändiin. Silloin pitää saada ruoskittua itsensä lavaeläimeksi. – Haluan soittaa isolla soundilla, mutta en voi lähteä mihinkään volumekilpailuun, sillä se ei ole mun juttu. – Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon. Mutta mä haluan, että se isous tulee jostain muusta kuin volasta. Ja yhtäällä Risto on soittanut myös kitararokkia Ben Granfeldtin bändissä, ja sekin kuulemma maistuu ihan yhtälailla. Mielettömiä soittajia ja ihania ihmisiä. Onhan suorastaan kansalaisvelvollisuus vastata tuollaiseen myöntävästi. Hän valmistautuu rupeamaan yksinkertaisin keinoin. – Nähtiin Villen kanssa ja puhuttiin paljon. Uusi bändi soittaa mieluummin se kärki edellä ja pyrkii tuomaan samaa estetiikkaa myös keikalla vedettäviin HIMin kappaleisiin. www.riffi.fi 2/2023 25 C hisu, Elastinen, Kaija Koo, Jenni Vartiainen, Vesala… siinä Kwan-yhtyeen riveissä aikanaan esiin nousseen Riston tunnetuimpia kiinnityksiä. – Löysäily mun osalta tarkoittaa, että en ole keskittynyt, kontrollissa, enkä tilanteen päällä. – Iso osa tulee siitä jengistä, ketkä on lavalla. Lavalla ei löysäillä! Tai ainakaan mä en ole se kuka siellä löysäilee. Ristolle soitettiin ensimmäisenä ja totta kai hän oli kiinnostunut. – Kun pääsen soittamaan niitä biisejä, tiedän mitä siellä on taustalla, Black Sabbathit ja muut. Sitä mä en klaaraa, Risto vähättelee. Suuri kysymys on tietenkin, miksi juuri Risto Rikala valittiin bändiin. – Se on niin hyvin soitettua ja arrattua. Jos mulla on kapeakatseinen näkökanta siihen musaan, alan helposti puristamaan liikaa mailaa. Lavalla ne pienet palaset asettuvat paikoilleen. Ville Valon entinen bändi, HIM, on Ristolle kyllä tuttu, sitä tuli kuunneltua paljon nuoruudessa. Onko soundi hyvä. – Siinä vaiheessa, kun Villen levy alkoi pikkuhiljaa valmistua ja alettiin suunnitella rundia, piti hänelle löytää uusi bändi, Rikala kertoo. Sisäkeikkoja riittää aina toukokuuhun asti, jonka jälkeen aletaan koluta festareita. Ettei ketään haukotuta keikalla. Tuollaisen CV:n perusteella ei tulisi ensimmäisenä mieleen yhdistää häntä rankemman sortin rockia soittavaan bändiin. Sieltä on helpompi tulla alas. Sampo Sundström, Juho ja minä soitettiin viime syksynä Mestarit-bändissä. Nuku poika, nuku Ville Valon kiertue alkoi helmikuun puolivälissä Euroopasta, josta suunnataan Yhdysvaltoihin. Entinen HIM-rumpali Mika ”Kaasu” Karppinen oli tunnettu lujalyöntisyydestään, joten on pakko naurahtaen todeta, että Rikala murehtii aivan turhaan rumpujen vuotamisesta muihin mikkeihin. Jos ei tule vastaväitteitä, asiat ovat hyvin. Yhdessäkään biisissä ei tule minkäänlaista notkahdusta. Aika usein kyselen laulajilta, onko hänen hyvä olla. Olisihan tarjolla ollut jo rockiin profiloituneitakin rumpaleita. – Sitä voi tiettyyn pisteeseen asti tutkia treeniksellä ja studioissa, mutta se isoin oivaltaminen tapahtuu keikalla. Samalla myös huomaa, millä volumeilla tätä hommaa kannattaa tehdä. Naurettavan lujaa. Lähinnä Suomea kiertäneelle Ristolle homma on mittakaavassaan aivan uusi kokemus. Risto kertoo tutkineensa ja opetelleensa soundinmuodostusta paljonkin. Varsinkin tällaisen jutun kohdalla, jota ei ole paljoa tullut tehtyä. Pitää olla varovainen sen kanssa miten paljon mun soittoa päätyy Villen mikkiin. Ja se me huomattiin kun treenattiin Villen juttua. Välipäiviä on siellä täällä, mutta ohjelmassa on myös pitempiä pätkiä ilman lepoa. Mulla on myös ihan erilainen soundi kuin Kaasulla. Onneksi hän sai myös ymmärrystä kotoa, koska homma ei ole mitään viikonloppukeikkailua. Risto ylistää HIMin musiikin intesiteettiä. Ristolle tuottaa hieman vaikeuksia lihallistaa mitä se löysäily oikeastaan on. Miksi juuri minä. Tärkein elementti siinä on se jatkuva energia. Risto pohtii, että pohjimmiltaan tässä tehdään kuitenkin samoja hommia, oli kyse popista tai rokista. Mä en halua muuttaa mitään. En tarkoita, että soitetaan lujaa, mutta se intensiteetti on järjetön. Alettiin miettiä keitä muita mukaan… Loput mukaan tulleet on mun pitkän ajan soittajatuttuja. Nyt oli onneksi toi Mestarit-rundi, jonka tiimoilta tuli soitettua tosi pal”Mulle on tärkeää selvittää mistä se soittamani musiikki tulee ja mitkä sen juuret ovat.” 24-27 Risto Rikala.indd 25 24-27 Risto Rikala.indd 25 26.3.2023 15.15 26.3.2023 15.15. Toisaalta, onhan Rikala ollut rytmittämässä esimerkiksi Johanna ja Mikko Iivanaisen americanaa, jota keikoilla soitetaan ”järjettömän hiljaa”. Tuleeko rummut liikaa mikeistä läpi. Niitä pitää kuunnella, että ymmärtää mistä on kyse. Uudessa kokoonpanossa on myös se ero, että nyt keikkaillaan Ville Valon soolomateriaalilla, joka on soundiltaan ja estetiikaltaan hieman popimpaa. Mitä enemmän mulla on syvyyttä, sen vähemmän tarvitsee jännittää. – Sen olen huomannut, että aina kun joku produktio alkaa, mä soitan aina parissa ekoissa treeneissä liian lujaa. – Mulle on tärkeää selvittää mistä se soittamani musiikki tulee ja mitkä sen juuret ovat. Se viimeinen viisi–kymmenen minuuttia ennen lavalle menoa on mulle tärkeä. Kun on referenssit taskussa, voin ottaa eväitä sieltä ja täältä. Ei hän liioin tainnut odottaa yhteydenottoa Valonkaan suunnalta, kyseessä on täysin uusi aluevaltaus ja samalla ainutlaatuinen tilaisuus. Miten se energia luodaan. Nyt oli kuitenkin tärkeää mennä pitemmälle historiaan, selvittää mistä HIMin soittajat ovat aikoinaan ammentaneet. Mikko Virran ja Juhon kanssa soitettiin Vesalan bändissä. Ja isoin haaste on saada musiikin energia pysymään päällä koko ajan. Puskaradion kauttahan Risto löytyi ja tällä kertaa suosittelijana oli Valon manageri Antti Eriksson, joka jo vuosikymmeniä sitten manageroi Kwania. Hommana on tukea muita, että heillä on turvallinen olo. Se, että soittaa kovaa tai isolla soundilla, ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, Risto valaisee. Siitä iso osa on hermoilua, mutta mietin, että mä haen tavallaan sen ylärajan minkä yli ei ole mitään järkeä mennä. Paahdetaan koko ajan ja se on se bändin soundi. Juho Vehmanen soittaa mun kanssa Jenni Vartiaisen bändissä. Haluan myös, että muilla lavallaolijoilla on fiilis, että mä potkin niitä perseelle. Minuutin tuumailun jälkeen hän päätyy seuraavaan lopputulemaan. Iso soundi ilman mättämistä Hevin soittamiseen liitetään usein kovat iskut ja rankka volyymi. – Mä en kuitenkaan ole se tyyppi, jolle soitetaan vaikka UMOsta
Loppu oli sellaista pitkää nousua ja intensiteetti vain kasvaa. Risto lähtee pesästä Risto Rikala on soittanut rumpuja ammatikseen 2000-luvun alusta lähtien. Rumpujen kooksi valikoitui tuumamitoiltaan 24 × 14 basari, sekä 13 × 9 ja 16 × 16 tomit. Kädet ei vaan auenneet. – Paksut kalvot, joissa on 70-luvun tosi hillitty soundi ilman sustainia. Varavirppana on 70-luvun Supraphonic. Mutta levy olikin äänitetty Remon Powerstroke 4:lla, joita hän ei ollut ikinä testannut. Niin mä ajattelin tehdä. Ylettömästi kalustoa ei voi ottaa mukaan ja bändin kamat mahtuvatkin yhteen rekkaan, jossa kulkee kaikki tarvittava backlinesta lähtien. Varakalvoja on keikalla jokaista tomia kohden kolmet. Ihan välttämättä joka keikkaa ennen ei tarvitse napsutella padia kahtakymmentä minuuttia, että saa kädet auki. Keikkaa edeltävä lämmittely vie Ristolta parikymmentä minuuttia. Tuolloin hän liittyi Kwan-yhtyeeseen. Riston suunnitelmissa oli soittaa keikat joko karheilla Remon Vintage Emperoreilla tai Emperoreilla. 26 www.riffi.fi 2/2023 jon. Snarelle 7–8 kappaletta ja bassarille kaksi. Samanlaista – ja luultavasti samanvuotista – virveliä, joka löytyy myös Ristolta. Eniten kamajumppaa tuottivat symbaalit. Keikasta suoriutumiseen auttavat myös elektrolyytit, jotka ovat Ristolle uusi tuttavuus. ”Nuku aina kuin voit”. – Kävimme läpi monia vaihtoehtoja ja päädyimme seuraaviin Zildjianeihin: 14" New Beat -hihat, 18" K-Custom Crash, 21" A-Sweet Ride ja 19" K-Custom Crash. Levyt Setti urakan mukaan Soittokamoja pähkäiltiin jonkin verran ennen treenien aloitusta. – Seuraavalle keikalle hän toi mulle puolen litran pullon, johon oli tehnyt sekoituksen. Jonkinlaista liikkumista. Ne avautuu ihan liikkumalla ja venyttelemälläkin. Hän ei ole aiemmin kärsinyt krampeista, mutta Mestareiden ensimmäisellä keikalla meinasi käydä ohraisesti. 24-27 Risto Rikala.indd 26 24-27 Risto Rikala.indd 26 26.3.2023 15.15 26.3.2023 15.15. Varsinkin erilaisia virveleitä. Levyn kaikki instrumentit itse soittanut Ville Valo oli käyttänyt sessioissa Ludwigin Black Beautya. Pohjakondis on koko ajan ollut ihan hyvä. Metodeja on monenlaisia: padin naputtelua, hyppimistä, kapuloiden pyörittämistä. – Kysyin joskus Hahdolta ( Kai, Nightwishin rumpali), että mikä on tärkein asia tämmösellä rundilla. Ja tokan puoliajan alussa oli ainakin kolme biisiä, jotka mentiin tosi intensiivisesti putkeen. Eräs tuotannon jäsen suositteli elektrolyyttejä, sillä palautusjuomissa on hänen mukaan niin paljon sokeria, ettei niistä ole hyötyä. Villen kanssa alla on pitkä treenirupeama, jossa on soitettu niitä biisejä ihan helkkaristi. – En ole ennen tehnyt noin tiivistä rundia. Niitä ei tarvinnut dempata ollenkaan. Nyt tulivat tutuiksi nekin. Se oli samantien siinä. Koska bussissa istumista on tiedossa melkoisesti, pyrkii Ripa olemaan väsyttämättä itseään turhaan nähtävyyksien kiertelyllä. – Tuli väliaika ja mä huomasin, että mun on pakko jatkaa sitä lämmittelyä. Join sen ja toisella puoliajalla toisen. Vaikutus oli välitön ja posiitivinen. Mä en voi juoda kolmea litraa vettä, kun olisin vessassa koko ajan. Palautusjuomista ei ollut apua
– Jos joku joskus sanoo, että mä kuulin biisin radiossa ja se kuulosti ihan sulta, mun pitää oikein miettiä, miltä mä kuulostan. Ei varmaankaan ole, koska edellisten jatkeeksi voidaan liittää muutaman vuoden pesti Ellinooran bändissä, sekä tuurauskeikat mm. Rikala luettelee tuttuja nimiä: Harri Ala-kojola, John Bonham, Stewart Copeland, Olli Krogerus, Ringo Starr, Roger Taylor… – Onhan niiden pakko kuulua. Se oli tosi kiltisti ja ihanasti sanottu, sillä mulle on tärkeää, että se myös välittyy sieltä. Tietysti jokaisen soittajan kädenjäljessä kuuluu omat vaikuttimet. Voiskos tää sopia johonkin biisiin. Uudella metodilla hän pyrkii unohtamaan ne nimet ja säännöt, koska tieto luo myös kahleita. – Yleisö oli vastaanottavaista ja ihanaa kun ne kannusti meidät hyvää suoritukseen. Mutta mitä enemmän hän kieltäytyi, sitä enemmän harmitti missata mielenkiintoisia soittotarjouksia. Apuvälineenä soitetun tarkasteluun oli tallennin, jolla Risto äänitti kaikki treenit. Sitten vähän aikaa Chisun kanssa. Hänen työhönsä liittyy keskeisesti se, että usein pitää toistaa toisten soittamia asioita. u 24-27 Risto Rikala.indd 27 24-27 Risto Rikala.indd 27 26.3.2023 15.15 26.3.2023 15.15. 2015 mua pyydettiin Vesalan ekan levyn kiertueelle. Nyt mä olen tässä ja teen parhaani, että ne biisit soi mahdollisimman hyvin. – Rakastan kaikkea musaa, mutta eniten mä tykkään soittaa sellaista tavaraa, missä on tanakka biitti. Vuonna 2007 Ristolla pyörivät kalenterissa Kwanin, Kaija Koo:n ja Elastisen keikat. Samaan aikaan olin luvannut Jennille (Vartiainen), että kun hän saa levyn valmiiksi, lähden hänen kelkkaansa. Ja taas Jenniä. Olisi ollut kiva tehdä jotain muutakin. Rikalan monipuolisuus hämmästyttää, hän on tehnyt myös jousisovituksia muunmuassa Tuure Kilpeläiselle ja Ellinooralle. – Kun tuolla keikoilla hiipii, tapaa paljon muita muusikoita. Voin ehdottaa jotain, mutta mä en ole ainakaan ekana julistamassa, että haluun vetää näin. Mulla ei ole minkäänlaista agendaa tuoda itseäni esille. Vuonna 2006 soitin vuoden verran Kaija Koo:n bändissä. Johonkin kohtaan sijoittuu sitten moderni popmusiikki, jota on soitettu eniten. Mulla ei onneksi ole ollut kauheasti tyhjää. En osannut vastata. Mutta ajattele kuinka Taylor Hawkinsin soitosta kuului Roger Taylor ja Copeland, mutta silti se kuulosti häneltä itseltään. Kaveri kysyi multa vuosia sitten, että miten mä nään itseni soittajana. Yhden ominaisjutun Ripa soitostaan kuitenkin löytää, pyrkimykseen selkeyteen ja tarkkapiirtoisuuteen. 2018 Rikala tuurasi puolestaan soittokuntakaveriansa Risto Niinikoskea television Vain Elämää -sarjassa. Pitää tehdä työ niin hyvin kuin pystyy, sillä jokainen keikka voi poikia jotain. – Päätin tarttua työtarjouksiin. Miehiä yhdistää muukin: heillä oli aikanaan yhteinen kapulamalli, Balbexin ”Risto”-model. Välissä tein pienen pätkän Redraman kanssa ja takaisin Jennin bändiin. Kertaakaan ei tarvittu tuuraajaa. Niinpä jo Kwanin aikana Ristoa pyydettiin eri bändeihin, mutta hän pysyi lojaalina. Sitten vaan kelataan, että mitäs siinä tapahtui. Musiikillinen identiteetti on leveä Riston musiikillinen identiteetti löytyy leveästä haarukasta, jonka yhdessä laidassa on The Beatles ja toisessa Deftones. Nykyään Rikala soittaa Vic Firthin kapuloilla. Treenaaminen veressä Miltei kaikki ammattisoittajat ovat myös treenaamisen ammattilaisia. Luonnollisesti Kwanin saama näkyvyys johti erilaisiin työtarjouksiin. – Jenni rundasi pitkään, mutta myös tauot oli pitkiä, kun uuden levyn tekemiseen meni pari vuotta. Kaikki mikä väliin mahtuu, maistuu hänelle. Treenikämpälle ei mentykään valmiin treeni-idean kanssa, vaan ihan vaan soittelemaan. – Haluan ajatella – jos ei mitään muuta – että olen säestäjä. Risto ei osaa sanoa, onko hänellä jotain maneereita, tyypillistä soundia tai nimikkofilliä. Kun pandemia alkoi, Risto omaksui treenaamiseen taas uuden lähestymisen. – Se on semmosta koputtelua ja testailua. Haastattelua tehtäessä Ristolla oli takanaan Ville Valon kanssa Tavastialla vedetty ensimmäinen keikkaviikonloppu. Mä olen edelleen todella otettu ja ylpeä, että olen mukana, koska Ville olis voinut saada kenet tahansa. Keikalla tai studiossa. Mä kuuntelen tuottajan tai artistin toiveita. Välillä tulee joku fraasi, joka tuntuu hyvältä. Muiden maneereja hän sanoo olevansa aika hyvä omaksumaan. Olen joustava mukautuja. Elastisen, Juha Tapion ja Erinin miehistöissä. Hän jatkaa, että hän on viettänyt koko soittajauran erilaisissa kouluissa ja opistoissa, jossa kaikille asioille on nimi. Sama Dave Grohlin kanssa, sen Bonham-fanitus on kaikkien tiedossa, mutta kun kuulet tahdinkin Grohlin soittoa, sen tunnistaa välittömästi. – Timo Kämäräinen sanoi jonkun keikan jälkeen, että mun soitto on niin hyvin artikuloitua. Vartiaisen debyyttilevyn ilmestyessä hän jättäytyi pois Kwanista ja Kaija Koo:n bändistä, sillä Vartiaisen keikkoja oli paljon, ja siihen päälle jonkin verran muita töitä Leri Leskisen ja Jukka Immosen kanssa. Näin myös Risto Rikalan kohdalla. Vuosien varrella hän on kokeillut eri metodeja, mikä on usein inspiroivaa ja hedelmällistä. Ja jotenkin hän onnistui tekemään ne kaikki. www.riffi.fi 2/2023 27 ”Haluan soittaa isolla soundilla, mutta en voi lähteä mihinkään volumekilpailuun, sillä se ei ole mun juttu.” myivät, ja keikkoja riitti
Onko My Finnish Soul -levyllä kyse oman muuttosi tuomista fiiliksistä. Silloin ajattelin, että nyt tai ei koskaan. – Itsekin olen nykyään ikään kuin ulkosuomalainen. Yhteinen nimittäjä löytyy esitystavasta, sillä levyllä ei kuulla muita soittajia tai laulajia kuin Ursin, joka säestää itseään pianolla. Uskallus palkittiin, sillä Eeppi Ursin sai hankittua itselleen himoitun Green Cardin, mikä mahdollisti pysyvän oleskelun ja työskentelyn Yhdysvalloissa. Siitä muodostui sitten sellainen toivekonsertti, kun ihmiset alkoivat toivoa kappaleita, Eeppi muistelee. 28 www.riffi.fi 2/2023 U udella levyllään Eeppi Ursin tulkitsee kotimaisia klassikkokappaleita laidasta laitaan, Pelle Miljoonasta Gösta Sundqvistiin ja Kari Tapiosta Hiski Salomaahan. Sen jälkeen vuodet vierivät, tein uraa Suomessa, ja toki kävin New Yorkissa monta kertaa. Hän katsoi paperini läpi, ja sanoi, että sä voisit saada Green Cardin taiteellisiin ansioihin perustuen. Kun Jäljet-levyni oli ilmestynyt syksyllä 2017, oli elämäntilanteeni sopiva muuton työstämiseen. Uusi levy My Finnish Soul tuskin olisi koskaan syntynyt ilman uuteen maahan muuttamista. Tein sitä joka viikko yksin, lauloin ja soitin pianoa. – Kävin New Yorkissa tapaamassa taiteilijaviisumeihin erikoistunutta lakimiestä. 28-29 Eeppi Ursin.indd 28 28-29 Eeppi Ursin.indd 28 26.3.2023 15.30 26.3.2023 15.30. Lopulta näistä kappaleista muodostui My Finnish Soul, ja Ursin myöntää, että mikäli hän asuisi edelleen Suomessa, ei tällaista levyä varmaankaan olisi koskaan syntynyt. – On selkeästi, vaikka alkuperäinen idea lähtikin siitä, että ensimmäisen koronasulun aikaan aloin tehdä New Yorkissa livestream-konserttisarjaa, kuten monet muutkin muusikot siihen aikaan. Eeppi Ursin kertoo, että New Yorkiin muuttaminen oli hänelle pitkäaikainen haave siitä lähtien, kun hän kävi kaupungissa ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten ja ihastui sen tunnelmaan. – Siitä jäi sellainen olo, että haluaisin siellä vielä olla ja elää. Kaikki muut soololevyni ovat omaa musiikkiani, ja varmasti jatkossakin näin tulee olemaan, joten siinäkin mielessä tämä on hyvin erilainen levy. Sitten keräsin ison portfolion itsestäni, kaikki lehtileikkeet ja TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: ERIKA HAAVISTO Eeppi URSIN – molemmin puolin Atlanttia Monesta yhteydestä tuttu laulaja ja lauluntekijä Eeppi Ursin siirsi muutama vuosi sitten kampsunsa Suomesta New Yorkiin, vaikka hän keikkaileekin edelleen aktiivisesti Suomessa
– Tuottaminen on tavallaan musiikin sovittamista ja kokonaisuuden kuulostelemista. – Singer-songwriter-tyyppisistä muusikoista olen tutustunut esimerkiksi Janitaan, joka onkin asunut siellä jo todella pitkään. Tämä levy oli luonteva jatkumo tälle kaikelle. Monet muutkin tykästyvät New Yorkin tunnelmaan, mutta eivät välttämättä muuta sen takia paikan päälle. – Tapasin tuolla kiertueella paljon ulkosuomalaisia ja kolmannen polven suomalaisia, jotka ovat hirveän ylpeitä suomalaisuudestaan. Ja toki sovitukseen vaikuttaa aina kappaleen teksti. Myrskyn jälkeen -kappaleesta olen saanut samanlaista palautetta. – Olen tehnyt paljon laulu-piano-sovitushommaa, ja ehkä sitä yrittää viedä sen kappaleen johonkin hyvin erilaiseen tunnelmaan verrattuna alkuperäiseen. Speechless-levyn äänitti ja ”kanssatuotti” Jyri Sariola (Mimix), jonka kanssa Ursin on tehnyt ennenkin yhteistyötä. Yleensä lähden pianolla hakemaan harmoniaa ja melodiaa, ja sitten saattaa tulla joku sana tai laini, jota muokkailemalla teksti valmistuu. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että New Yorkissa on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaista kulttuuria ja uskontoa, ja kaikki saa olla just sellaisia kuin ovat. Speechless on aika tyypilliseen tapaan tehty pop-levy eli siihen on äänitetty jälkeenpäin myös päälleäänityksiä, vaikka pohjat soitettiinkin yhdessä bändin kanssa. Omaa musiikkia englanniksi Eeppi Ursin mainitsee laulunkirjoittajana suurimmiksi esikuvikseen Carole Kingin ja Stevie Wonderin. – Kun tekee tunnetuista kappaleista versioita, niin ihmisille tulee aina tosi erilaisia fiiliksiä niistä. Kaikki niistä ovat tavallaan klassikoita, ja ihmiset muistavat ne tietynlaisina. Harmonian rikastuttamista My Finnish Soul -levyn kappaleita Ursin on esittänyt enemmän Yhdysvalloissa kuin Suomessa, sillä hän oli viime vuonna Finlandia Foundation Nationalin valitsema vuoden esiintyjä. Ihan ensimmäisiä levyjäni lukuunottamatta olen ottanut ohjat omiin käsiin, ja olen aina se vastaava tuottaja. Toki studiossa sovitukset vielä kirkastuu, kun soittajat tuovat mukaan omat ideansa, sillä en kirjoita kaikkea valmiiksi. – Varmaankin itse kirjoittamani musa tulee olemaan englanniksi, mutta voisin hyvin kuvitella tekeväni My Finnish Soul -kakkosen tai vaikkapa jonkun joululevyn suomenkielellä. Esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa länsirannikolla esiinnyin ehkä maailman pienimmässä paikassa nimeltä Naselle, missä järjestetään joka toinen vuosi FinnishAmerican Folk Festival. En osaa itse miksata, mutta olen siinäkin mukana ja sanon mielipiteeni. Ovatko kappaleet jopa läpisävellettyjä. Esimerkiksi Lännen Lokarista (Hiski Salomaa) on levyllä hyvä sovitus, ja nimenomaan sellainen, joka on tyyliltään erilainen kuin alkuperäinen. Se on tavoitteissa, Eeppi Ursin toteaa lopuksi. Verkostoituminen uudessa kaupungissa on pakollista ja siinä ovat auttaneet New Yorkissa asuvat suomalaismuusikot, joita on kaupungissa kuulemma ”yllättävän monta”. My Finnish Soulilla kuulen myös kaikuja klassisesta taustastani, sillä soitin nuoruudessa klassista pianoa ja oboeta. – Yhdessä kappaleessa taitaa Petteri Sariolalla olla ihan pieni kitarasoolo, mutta rakenteellisesti ne ovat kyllä läpisävellettyjä. Hän on tehnyt omaa musiikkia sekä suomeksi että englanniksi, ja viimeisin omasta musiikista koostunut levy, Speechless, julkaistiin viime vuonna. Entä tulevaisuus, miltä se näyttää ja mitä odotat siltä. Miten lähestyit My Finnish Soulilla olevien kappaleiden sovittamista. Speechless-levyllä ei ole varsinaisia sooloja juuri lainkaan. – Sen kappaleen kohdalla otin tavallaan ”muusikkolähestymisen” eli keksin intron riffin, ja siitä se lähti vähän sellaisena ”twist”-versiona, koska halusin tehdä kappaleesta rytmikkään. Sovitukset vaikuttavat myös siihen, millaisena kappaleen tekstin kuulee. Teen kappaleistani soittajille demot musiikkisoftalla, ja yritän siinä vaiheessa päästä mahdollisimman lähelle omaa kuulokuvaani musiikista. Minusta on kiva rikastuttaa kappaleen harmoniaa, ja tuoda enemmän sointuja siihen. Kyseessä on Yhdysvalloissa toimiva suomalaisen kulttuurin etujärjestö, jonka järjestämällä kiertueella Ursin esiintyi 17 paikkakunnalla eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Ihmiselle tekee hyvää olla ainakin jossain vaiheessa elämäänsä sellaisessa kulttuurien sekamelskassa. Minulla on jotenkin levollinen olo olla siellä, vaikka se on hektinen ja kauheakin kaupunki välillä. Sitä kautta alkoi miettimään omaakin suomalaisuuttaan. Vastavuoroisesti Kari Tapion Myrskyn jälkeen alkuperäisessä versiossa on tasainen rytmipoljento, ja sen taas halusin purkaa melkein rubatoksi, laulelmalliseksi. Minulla voi toki olla idea biisin sanoituksesta, ajatus siitä mitä haluan sanoa. u ”Tuottaminen on musiikin sovittamista ja kokonaisuuden kuulostelemista.” 28-29 Eeppi Ursin.indd 29 28-29 Eeppi Ursin.indd 29 26.3.2023 15.30 26.3.2023 15.30. Itse olen hyvin mieltynyt monenlaisiin sointuihin, mikä varmaan johtuu jazz-taustastani. – Työsaralla siellä on mahdollisuuksia, joista Suomessa ei voi kuin haaveilla, vaikkei se toki helppoa olekaan. Työluvan saamiseen meni lopulta kaksi vuotta. Oletko aina tuottanut itse omat levysi. Osaatko kuvata, miten kappaleesi ja niiden sovitukset syntyvät. www.riffi.fi 2/2023 29 haastattelut suosituksineen, koko työura yhteen isoon läjään. Mutta ne onkin pop-kappaleita, joissa on selkeät raamit. Aiotko tulevaisuudessakin jatkaa omien kappaleiden tekemistä molemmilla kielillä. – Jalat on tavallaan molemmin puolin Atlanttia, joten varmaan jatkan tällä tavalla, että käyn täälläkin keikoilla. Tottakai pyrin saamaan tiimiin sellaisia ihmisiä, joilta saa hyviä ideoita, ja jotka auttaa ja on hyviä muusikoita. Mutta varmaankin teen seuraavaksi englanninkielisen levyn, ja toivon, että se pääsisi siellä eteenpäin. – Yleensä soittamisen ja laulamisen kautta yhdessä. Minun käsittelyssäni kappaleista tulee ylipäätään ehkä vähän dramaattisempia ja melankolisempia. Esimerkiksi Pohjois-Karjala (Leevi and The Leavings) kuulostaa Ursinin versiossa melankolisemmalta kuin alkuperäisversiossa. Mikä sinut sai sinut lopulta siirtämään kirjasi sinne. Samoin esimerkiksi (kontrabasisti) Kaisa Mäensivu asuu kaupungissa, ja minun tapaani hänkin reissaa New Yorkin ja Suomen väliä
– Juha toi mukaan merkittävän musiikillisen panostuksen. Ennen pitkää esiintymisiä oli tarjolla enemmän kuin yhtye ehti tehdä. Uuden levyn sävellyksistä noin puolet on Savelan, loput bändin muiden jäsenten kynästä. Ja Juhalla oli niin paljon biisejä valmiina, että voitiin ylipäätään tehdä se levy, Leinonen sanoo. Äänityksestä vastasi Anttila. – Ehkä yksi syy sille, että bändi on ollut kohta 15 vuotta kasassa, on se, että on löytynyt oma tie ja on tehty omaa musiikkia, Leinonen pohtii. Varsinkin nuoruusaikanaan Leinosen suosikkibändeihin kuuluivat esimerkiksi Black Sabbath, Led Zeppelin ja Deep Purple. He huomasivat, että Reinhardtin musiikki toimii hyvin harmonikalla soitettuna. Kontrabassoa tuli soittamaan Eero Ignatius. – Sitten pyysimme kitaristi Otto Tolosta mukaan, ja soitimme Astor Piazzollan tangoja ja Django Reinhardtin swingejä. Olen syntynyt vuonna 1979 ja voisin sanoa, että lähestulkoon kaikki mun lempimusiikki on sävelletty ennen sitä. Viime vuosien pandemia-aika hyödynnettiin biisien ja äänitysten tekemiseen. Oma tyyli vapauttaa vertailusta Pari ensimmäistä vuottaan Tjango! keikkaili lainabiisejä soittaen. Kokemuksen puutteesta huolimatta biisejä alkoi syntyä. Pidettiin muutama treenileiri, joka oli sellaista uutta – me ei yleensä hirveästi vietetä vapaa-aikaa yhdessä. Viulisti Eerikäinen ja basisti Ignatius olivat kiireisiä muilla tahoilla, ja heidän tilalleen tulivat Tero Hyväluoma ja Tarmo Anttila. – Jos soittaa klassista musiikkia tai vaikka Piazzollaa tai Djangoa, niin siinä on aina sellainen, että ”no miten se Piazzolla olisi itse soittanut sen” tai ”miten Django soitti”. Oman tuotannon myötä suurimmat tangovaikutteet hälvenivät. – Päästiin taas hyvään käyntiin, ja sillä porukalla tehtiin levy vuonna 2017 – ja taas oli kivasti keikkaa. – Korona vaikutti sikäli, että levy tuli tehtyä, oli aikaa tehdä se. Kun gipsy swing -sävyihin yhdistettiin vielä tuulahduksia kotimaasta, alkoi Tjango!:n soundi muotoutua sellaiseksi kuin se nykyään tunnetaan. Tammikuussa 2010 meillä oli eka keikka, ja piti keksiä bändille nimi. – Mä en ole hirveästi ollut… miten sanoisin… harmonikkamusiikin fani. Keikkailun makuun päästiin uudelleen miehistönvaihdosten jälkeen. Tjango!:n perustajajäsen, harmonikansoittaja Antti Leinonen kertoo, että yhtyeen ensiaskeleet otettiin vuoden 2010 paikkeilla. Eikä kallista studiota vuokrattavana. Leinonen oli tuolloin mukana useissa eri kokoonpanoissa, mutta mielessä kyti ajatus omasta bändistä. ”Soitin haitarilla sitä, mitä haitarilla soitetaan, mutta kuuntelin kaikkea muuta musiikkia.” 30-31 Tjango.indd 30 30-31 Tjango.indd 30 26.3.2023 15.31 26.3.2023 15.31. Soitin haitarilla sitä, mitä haitarilla soitetaan, mutta kuuntelin kaikkea muuta musiikkia. Jotenkin ehkä halusimme vertailusta eroon ja aloimme tehdä omaa musiikkia. 30 www.riffi.fi 2/2023 T jango!-yhtye kuvailee musiikkiaan ”akustiseksi folkjazziksi”. Siitä on korkeatasoinen ja pitkäikäinen bändi tehty. Kitaristiksi saatiin Juha Savela, joka oli jo aiemminkin keikkaillut Tjango!:n riveissä. Savelan kanssa yhtye jatkoi tuttuun tyyliin runsaasti keikkaillen aina koronakriisiin asti. Mä olen tehnyt tähän asti eniten biisejä, mutta tällä uusimmalla enemmistö on Juhan. Pari vuotta myöhemmin bändissä vaihtui vielä yksi jäsen, kun kasvava työsarka klassisen musiikin parissa vei mukanaan Otto Tolosen. Vähitellen alkoi kiinnostaa myös omien sävellysten tekeminen. – Nämä Juhan sävellykset ovat pitkälle mietittyjä ja soTEKSTI: VILMA TIMONEN KUVA: TUOMAS TENKANEN Tjango! – vertailusta vapaa Persoonallinen musiikillinen tyyli, omanlainen toimintakulttuuri ja ennen kaikkea hyvä porukka, joka viihtyy yhdessä. Leinonen oli soittanut yhdessä viulisti Pasi Eerikäisen kanssa muun muassa Astor Piazzollan musiikkia, ja siitä yhteistyöstä Tjango! lähti vähitellen muotoutumaan. Albumi sai hyvän vastaanoton, ja sen vanavedessä keikkaa riitti ympäri maan. Molempien musiikintyylien taitajia on myös erittäin paljon – ja todella kovia tekijöitä. Keksittiin sitten tangon ja Djangon yhdistelmä. Ja siitä ei meistä kenelläkään ollut hirveästi aikaisempaa kokemusta, Leinonen kertoo. – Keikkailu stoppasi siihen, että vuodessa ei kerta kaikkiaan vain ollut päiviä, jolloin kaikille sopisi. Aikansa Piazzollaa soiteltuaan Leinonen ja Eerikäinen törmäsivät Django Reinhardtiin ja gipsy swingiin. – Levy on levollisin mielin tehty, ei ollut kiirettä tai stressiä. Klassisen musiikin, kansanmusiikin ja jazzin ammattilaisista koostuvan bändin tyyliin on tarttunut vaikutteita muun muassa tango nuevosta ja pohjoismaisesta kansanmusiikista. Ja meillä oli periaate, että tuuraajia ei käytetä, Leinonen kertoo. Levyjä ja ahkeraa keikkailua Ensimmäisen levynsä Tjango! julkaisi alkuvuodesta 2014. Pohjantähti-levy äänitettiin Hyväluoman mummolassa, maaseudun rauhassa tammikuussa 2021 ja 2022. – Ja olen kyllä aina tykännyt myös vanhasta iskelmästä. Mulla oli ongelma, että omaa lempimusiikkia ei voinut soittaa harmonikalla. Stressittä hyvä tulee Tjango! julkaisi kolmannen, Pohjantähti-nimisen, albuminsa helmikuussa 2023
30-31 Tjango.indd 31 30-31 Tjango.indd 31 26.3.2023 15.31 26.3.2023 15.31. Bändi kertoo sävellysten aiheiden vaihtelevan ”suomalaisesta selviytymiskapasiteetista” koronapandemiaan, jonka aikana levy äänitettiin. Suurimmasta osasta Pohjantähden sävellyksiä vastaa Juha Savela, mutta kortensa kekoon ovat kantaneet myös Tjango!:n muut jäsenet eli Antti Leinonen, Tero Hyväluoma ja Tarmo Anttila. u Tjango!-yhtyeessä soittavat Antti Leinonen, Tarmo Anttila, Tero Hyväluoma ja Juha Savela. vitettuja, että ehkä ilmaisu on nyt syventyneempää… Toki meillä kaikilla on omia vaikutteita, mutta tuntuu, että oma yhteinen linja bändille on löytynyt. Jos tämä alun perin oli klassisen musiikin soittajien sivuprojekti, niin nyt bändissä on juuri tämän musiikin erikoismiehet ja tehdään sitä musiikkia, joka on jokaisen vahvuusaluetta. Pohjantähti on kaikessa akustisuudessaan ja maanläheisyydessään virkistävää kuultavaa äärimmilleen tuotettuun, synteettisen tuntuiseen valtavirtamusiikin nykysoundiin tuskastuneelle. Bändin musiikille on kysyntää, mutta promoaminen ja keikkamyynti omin voimin on osoittautunut työlääksi. Ulkomaiden houkutus Leinonen toivoo, että tulevaisuudessa Tjango! pystyisi paremmin murtautumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Tuntuu, että tällaisella musiikilla kerran vuodessakin samaan paikkaan meneminen on liian usein – Suomi on niin nopeasti kierretty. www.riffi.fi 2/2023 31 Pohjantähti heijastelee maailman valoja Tjango!-yhtyeen kolmas pitkäsoitto, helmikuun alussa julkaistu Pohjantähti, on 11 kappaleen kokonaisuus akustista instrumentaalimusiikkia. On ”oikeat” soittimet ja ”oikeaa” soittoa. Me viihdymme toistemme seurassa, ja on löytyneet omat työtavat ja oma toimintakulttuuri. – Ulkomaille on vaikeaa omilla puhelinsoitoilla päästä, mutta se kyllä kiinnostaisi enemmän. Toisaalta siinä olemme realisteja, että ei tästä todennäköisesti kenenkään pääasiallista elantoa tule. Mutta uuteen levyyn olemme tyytyväisiä ja se on saanut hyvän vastaanoton, että jos sen avulla voisi sitten vähän korkeammalle ponnistaa. – Tämä on jo tosi pitkäikäinen bändi. Leinonen korostaa, että bänditoiminnan mielekkyyden ja jatkuvuuden kannalta hyvä porukka on ”hirmuisen tärkeä”. On tosi kivaa, että kaikki tekevät, koska se myös laajentaa skaalaa. Levyn musiikilliset juuret kurottavat moneen suuntaan. Vivahteita voi kuulla ainakin argentiinalaisesta tangosta, ranskalaisesta musette-musiikista, bluegrassista, bossa novasta ja kotoisista kansanlauluista – myös Django Reinhardtin perintö on edelleen vahvasti läsnä. Sävellysten tunnelma vie vähän kuin ajattomaan rinnakkaistodellisuuteen milloin pariisilaisille kaduille vaeltelemaan, milloin suomalaisen tai miksei ruotsalaisenkin pellon laitaan päivän nousua ihmettelemään
Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Janne Louhivuori – tykkään soundeista, joissa kitaran oma ääni kuuluu lävitse Tämä on ensimmäinen hyvä kitara, jolla soitin: ei kiertänyt, vaan mikit on sopivan ”hotit”. Toisaalta hän oli niitä harvoja, jotka tuolloin osasivat korjata kitaroita. Kun siitä käänsi nupit kaakkoon ja valitsi takamikin, niin alkoi olla jo aika hyvät blues-soundit. Mutta sitten yht’äkkiä tulikin mahdollisuus ostaa Telecaster, mikä oli kanssa aika makee juttu, vaikka sitä pidettiinkin tuolloin vähän budjetti-Fenderinä verrattuna Stratoon. Sekin on tosi makee laite, joka pitäisi vain huoltaa. Mutta jos ajattelee, että mitä tänä päivänä saa muutamalla satasella: periaatteessa ihan soitettavia pelejä”, Louhivuori toteaa. Soitin tällä ekassa bändissä Selmerin 50-wattisen nupin kanssa, joka minulla myöskin on edelleen. – Olen verrannut tätä uudempiin 335-yksilöihin, ja kyllä tämä on parempi; soundi on jotenkin aukinaisempi, vaikka to32-35 EK223 Louhivuori.indd 32 32-35 EK223 Louhivuori.indd 32 26.3.2023 15.34 26.3.2023 15.34. Kitaran sisälle on raapustettu kirjaimet TM, joka tarkoittaa Tommy Mansfieldia. Gibson ES-335, vm. Sain tämän käyttööni kaveriltani, jolla oli jo Hagström. Menin yhden kaverin kanssa Musiikki-Fazerille Aleksanterinkadulla, ja siellä oli vanhempi mies vaihtamassa Custom Telecasteriaan Levinin orkesterikitaraan. Louhivuori aloitti soittamisen ’60-luvulla, jolloin – toisin kuin nykyään – hyvälaatuiset budjettikitarat olivat harvassa. Nykyäänhän täältä löytyy mestareita pilvin pimein, ja väkilukuun suhteutettuna kitaranrakentajian määrä on nyky-Suomessa suhteettoman kova. Hinta oli 600 markkaa, joten kiinni veti. 32 www.riffi.fi 2/2023 J anne Louhivuori tuskin esittelyjä kaipaa, mutta mainittakoon nyt työ studiomuusikkona 1970/80-luvuilla, kitaristin tontti Hurriganesissa ’80-luvulla, A&Rja tuotantotyöt (Miljoonasade jne.), musiikin säveltäminen TV-tuotantoihin sekä järjestötoiminta. Niinpä Louhivuori rakensi ensimmäisen kitaransa, Höfnerin lankkumalliin perustuneen soittimen, itse kaverinsa kanssa. Fazerilla oli kuitenkin joku inventaario meneillään, ja ne lupasi lähettää maksusiirtolomakkeita, joista ensimmäinen saatiinkin mukaan. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Hän toteaakin, että tuon ajan edulliset kitarat ”oli ihan helvetin huonoja, jotkut Egmondit ja varhaiset japanilaiset, aivan karmeita.” Shaftesburyn Les Paul -kopion hän mainitsee poikkeuksena. Mutta siihen aikaan ei nuorella jätkällä ollut mitenkään varaa kahteen tuon tason kitaraan. Nyt sen Telen arvo olisi toistakymmentä tonnia, joten yhä edelleen kyynel värähtää, kun mietin asiaa. Vaikka Tommy oli eräänlaisen kylähullun maineessa, hän oli jotenkin mainio veikko ja parhaimmillaan saattoi soittaakin ihan makeesti. ’68 – Vuoden ’74 tienoilla ostin sitten tämän 335-mallin Hasse Wallilta, joka alkoi suuntautumaan Strato-meininkiin. Burnsin lankkukitara ja tarina ’60-luvun alun Telecasterista – Burns on jostain ’60-luvun alkupuolelta, ja nyt aika levottomassa kunnossa, esimerkiksi kampisysteemin osat on kadonneet. Tapasimme hänen Louhipajassaan. – Minulla oli kuitenkin hirveä tarve saada Gibson, koska Clapton ja Bluesbreakersin Beano-levy oli tuolloin kova juttu. ”Ja sitten kun oli vähän enemmän fyrkkaa, sai ostettua Höfnerin, jotka oli parhaimmillaan jo ihan ok-kitaroita. Me kysyttiin, että voidaanko me ostaa tuo Telecaster. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Unohtamatta tietenkään monia soololevyjä. Helsingissä PSO:n ikkunassa komeilleet Gretschit jäivät tuolloin vain haaveiksi, sillä ”nehän oli hinnaltaan aivan sfääreissä”. Se oli jotain 100 markkaa, ja sen maksoin. Mutta sitten ei tullut enää mitään lomakkeita, joten sain ’60-luvun alun Telecasterin satasella! Gibsonhinku oli kuitenkin niin kova, että menin antamaan sen vaihdossa, kun näin Retku Systeemissä käytetyn punaisen SG:n. Tällä hetkellä Louhivuori tekee musiikkia Rolling Rust -yhtyeessä Katriina Honkasen ja Ilkka Tenhusen kanssa, ja soittaa Hurriganes-tribuuttikeikkoja Black Devils -bändin vierailijana
Soitin oli jäänyt Takomo-studiolle yhteen nurkkaan nojaamaan, josta he nappasi sen mukaan, kun menivät ottamaan kuvia johonkin Pitäjänmäen jorpakkoon. Mikkien kuoretkin on säilyneet tosi siistinä, koska ne oli pitkän aikaa pois mikkien päältä, jo Hurriganesin aikaan. Sitten ostin tämän Framuksen teräskielisen Soitin Mirschistä. ’72 – Tämä on ihan hiton hyvä strato, jolla soitin paljon studiossa aikoinaan. Mutta koska äänittäjät aina valitti, että mikkiin tulee liikaa alakeskialueen huminaa, niin tein LaVazza-kahvipurkin pohjasta ääniaukkoon filtterin, joka sopi siihen täysin yksi yhteen. Yllättävän hyvin tämä kesti ne kolhut, mitä niissä kuvioissa tuli. Lowdenissa ylätaajuudet soi aukinaisesti, ja kaikki muutkin taajuudet on suht´ kohdallaan. Fender Stratocaster Olympic White, vm. Nykyäänkin äänitän tällä jonkin verran, mutta vain erikoisvirityksessä tuomaan matalampaa klangia miksaukseen. Tällä soitinkin aika paljonkin studiosessioissa. Martinin EC taas on enemmän solistinen kitara, mihin se on varmaan tarkoitettukin. Akustisia: Framus, Lowden & Martin Eric Clapton -malli – Ihan alkujaan minulla ei ollut kunnollista akustista lainkaan. Muistan kun studiosessioon piti löytää äkkiä akustinen kitara, niin iskin teräskielisen setin nailonkieliseen ja yritin irvistellä, että sain vireen toimimaan avoimissa soinnuissa. – Tämä on siitä kuuluisa kitara, että se päätyi Irwinin 32-35 EK223 Louhivuori.indd 33 32-35 EK223 Louhivuori.indd 33 26.3.2023 15.34 26.3.2023 15.34. www.riffi.fi 2/2023 33 kihan tämä on pitkään resonoinut omassa elämässään. Ganes-keikoilla tämä lensi lavalle ihan surutta, mutta Stratocasterit tulee yleensä vähän kuin kissat tassuilleen, runko edellä. Mutta yleisesti ottaen tänä päivänä tehdään tasaisempaa laatua, sillä näitäkin oli aikoinaan erilaisia yksilöitä. – Tuon jälkeen ostin Lowdenin Maijasen Pavelta. Rentun Ruusu -levyn kanteen. Tämäkin on täysin orkkiskondiksessa oleva kitara. Kyseessä on erittäin hyvä kitara, jota käytän varsinkin komppiraitoihin, ja siihen hommaan nimenomaan huomattavasti enemmän kuin tuota Martinin EC -mallia
– Ostin Duo Jetin kymmenisen vuotta sitten Heikki Helalta. Gretsch-innostukseni lähti tästä Tennesseanista parikymmentä vuotta sitten. Sanoisin myös, että Koreassa valmistetut Electromaticit ovat esimerkki erittäin hyvistä budjettikitaroista. Mikrofonit vaihdoin astetta parempiin TV Jones Classic -mikkeihin, ja siitä tuli se mukava piste iin päälle; nyt tässä on erittäin mukava FilterTron-soundi. Sitten osuin tähän soittimeen Kitarapajalla, ja muutaman soinnun kokeiltuani totesin, että pakko se on saada. Olemme tutustuneet lastenmusiikin saralla Herra Heinämäki -hommissa, ja hän kerran ehdotti, että haluaisinko ostaa tämän, koska se oli hänelle liian kiertoherkkä isolla säröpaineistuksella. Minulla ei ole tämän kanssa mitään ongelmia särölläkään soittaessa. Tämä on hemmetin miellyttävä kitara soitettavuudeltaan, äänet syttyy jotenkin tosi makeesti. Tuohon aikaan Gretscheissä olikin aika paljon ongelmia kaulojen suhteen, joten se on saatettu vaihtaa ’50-luvun lopulla. Kaula näyttää tosin siltä, että se olisi vuodelta ’58. Luvassa on keikkoja tänäkin vuonna. Yleensä minulla on ollut Martin olohuoneessa soittelukitarana, mutta sitten kun vein Lottosen sinne, en enää tarttunut Martiniin. Kokeilin, että mikäs tämä on, ja sehän oli, että okei: ilman tätä ei pääse pois. ’66 & 6120 Nashville – No niin, nyt päästään asiaan. Soinniltaan tämä on varsinainen keskialuehirmu, ja siksi olenkin käyttänyt tätä joihinkin juttuihin, joissa muuten tulisi soitettua sähkökitaraa. Anders Liljeströmillä teetin uuden tallapalan alumiinista, mutta pientä alavireen tynkää tässä tuppaa toki olemaan 12. Viime vuosina hän on kuitenkin soittanut Hurriganes-musiikkia Black Devils -yhtyeen vierailijana, vuorotellen Ile Kallion kanssa. Kitarana tämä on puhtaan askeettista hyötyrakentamista, samoin kuin Lottosen Laulu-ukulele, jonka myös omistan. 32-35 EK223 Louhivuori.indd 34 32-35 EK223 Louhivuori.indd 34 26.3.2023 15.34 26.3.2023 15.34. Näissä vanhoissa Dynasonic-mikeissä on ihan oma soundinsa, vähän Telecasteria muistuttava pyöreä purenta, pirun hyvä yläkeskialue. Lottonen P-6 – Tämä puolestaan tarttui mukaan, kun menin Lottosen pajalle ihan muissa asioissa, ja huomasin siellä pienen akustisen roikkumassa. ’56 – Tämän hetken ”The Guitar” minulle on Duo Jet vuodelta ’56. Jos sellaisia olisi ollut ’60/70-luvulla tarjolla, niin hitto! Gretsch Duo Jet vm. Tämäkin on erittäin laadukas soitin, Japanissa valmistettu, ja hinta-laatusuhde on erittäin kohdallaan. Kaula tosin tuntui aluksi tuhdilta, mutta totuin siihen hyvin nopeasti. Soinniltaan tämä on aika hauska kitara, koska nämä HiloTron-mikit ei ole lainkaan ”hotit”, mutta niissä on ihan oma vänkä soundinsa varsinkin hiotuilla kielillä. Ja kun siinä sattui olemaan synttärit tulossa, niin ei kun keräys pystyyn, että jätkä saa kreban. nauhan yläpuolella, kuten usein tämän ajan kitaroissa. 34 www.riffi.fi 2/2023 Gretsch Tennessean vm. – Seuraavaksi hankin Gretschin 6120 Nashvillen, sillä pitäähän yksi tällainenkin olla. Olin silloin kuullut jotain uudempaa juttua, jossa soitettiin Gretschillä, ja muutenkin sen hankkiminen oli mielessä. Black Devils vie nuoruuteen Janne Louhivuori toteaa, että hän on vuosien varrella kieltäytynyt ”aika kategorisesti” erilaisten Hurriganes-tribuuttien keikoilla vierailemisesta
Sitten tehtiin muutamia keikkoja lisää sen jälkeen, ja miksasin heidän 20-vuotislevynsä. Jos taas lähdetään tekemään särösoundia tai paiskotaan sellaisia kitaroita, mitkä on enemmän siellä ”bändissä”, niin silloin pieni kulmasuuntaus kartioon nähden on paikallaan. – Dan Tigerstedt käytti jo aikoinaan seuraavaa tapaa: U87 tai U67 kartion eteen ja sitten joku dynaaminen Shuren mikki sojottamaan pienellä kulmalla kartion keskiosaan. Olet äänittänyt sähkökitaraa paljon. Toisaalta nyt olen käyttänyt aika paljon myös Neumanin U67-mikkejä. Soolokitara tämä ei ole, mutta toimii esimerkiksi sellaiseen huolettomaan komppaukseen.” ”Tässä on yllättävän hyvä 12-kielisen soundi. – Ylipäätään tykkään soundeista, joissa se kitaran oma ääni kuuluu lävitse. Siinä tapahtuu tiettyjä vaiheistuksia, joilla esimerkiksi särösoundin kirskuvasta ylätaajuudesta pääsee eroon. u Cisse Häkkisen vanha Presari jatkaa elämäänsä Louhivuoren tuotannoissa. www.riffi.fi 2/2023 35 – Sain puhelun eräältä kaverilta, joka oli järjestämässä Haminaan Hurriganes-iltaa. 32-35 EK223 Louhivuori.indd 35 32-35 EK223 Louhivuori.indd 35 26.3.2023 15.34 26.3.2023 15.34. Mutta kun asettaa Beyerin noin puolen metrin päähän kartiosta, niin se kyllä toistaa sen. Jos on turboyliohjattua distortion/booster-soundia, niin et sä voi tietää mikä kitara siellä on takana. Lähtökohtaisesti osoitan niillä lähempää kartion keskelle. Tavoiteltava soundi sanelee mikityksen Louhivuoren studiossa on haastatteluhetkellä kaksi putkivahvistinta, Swartin A-luokan kombo sekä Fenderin Vibrolux, joilla Louhivuori tekee soundin äänittäessään sähkökitaraa. Janne Louhivuori ei missään nimessä tyrmää mallinnuksia, vaan käyttää niitä joskus itsekin. Kokeilu on ainoa keino, eikä poppakonsteja ole, toteaa Louhivuori, mutta mainitsee kuitenkin yhden sellaisen. – Olen käyttänyt aika paljon herttakuvioista Beyerdynamicin M160-nauhamikkiä, sillä se on armollinen ylimpien taajuuksien kanssa. Toki olen joskus käyttänyt myös tilamikkiä. Yleensähän käy niin, että jos osoittaa mikillä vahvistimen kartion keskelle, niin se minkä kuulee korvalla ei tunnu koskaan toistuvan sessiosta. Homma osoittautui erittäin nastaksi, kivoja kundeja. Nyt Black Devilsin kanssa käytän keikoilla Vibroluxin kanssaVoxin AC30:ta, joka on hieman samantyyppinen Swartin kanssa. ”Rickenbacker on F-aukolla varustettu Amerikan vientimalli. Jos pystyy kuuntelemaan suljetuilla luureilla ja samalla säätämään mikkien paikkaa, niin hyvä, mutta se on aika vaikeaa, kun vuotoa tulee joka tapauksessa. Sen jälkeen annoin viestikapulan Ilel le, ja nyt olen taas vuorostani tarttunut kapulasta. Kuusikielinen ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta kun poistin sen kaulamikistä ihan hillittömästä käämiä, siihen tuli sellainen vanha Kinks-klangi – kummallinen soundi, joka on minun sähkökitarapaletin ääripäitä.” Kitarakuusta löytynyt ’66 Höfner taas toimii erityisesti peukalolla näppäillen. Haluaisitko avata hieman sitä, millaisia mikkejä ja tapoja suosit. Itse tykkään, että se kitara paistaa kaiken meuhkan läpi, hän huomauttaa lopuksi. Mutta samaan syssyyn hän toteaa, että sähkökitarasoundin ”finessiin” pääseminen vaatii oikeita vahvistimia. – Jos halutaan, että se kitara on ihan miksauksen pinnassa, on hyvin olennaista, että saa sen yläkeskialueen messiin. – Swartissa on erittäin hieno yläkerta, Vibroluxissa se taas on pyöreämpi. Hän kertoi, että sinne tulee Joutsenosta Black Devils -niminen bändi, ja kysyi, että tulenko mukaan. Ne tukee toinen toisiaan aika mukavasti. Alakeskialue on niissä mukavan tömäkkä, mutta ei niin, että se aiheuttaisi ongelmia kitaran kanssa. Noilla keikoilla elää vanhaa nuoruuttaan uudestaan, Louhivuori kehuu. Koska hän teki niin hyvän tarjouksen, en voinut kieltäytyä. Louhivuori painottaa, että tavoiteltava soundi ja musiikkityyli sanelevat aina sen, miten mikitys kannattaa tehdä. Silloin se keskeltä kartiota mikitys toimii hyvin
TEKSTI: ANSSI ERIKSSON GODIN Session HT, Stadium HT & Summit Classic GODIN Session HT, Stadium HT & Summit Classic – paluu perusasioiden äärelle Kanadalainen laatuvalmistaja veistelee klassisia kitaramalleja modernein viilauksin. Katalogiin kuuluu omien mallien lisäksi ka36-39 Godin.indd 36 36-39 Godin.indd 36 27.3.2023 20.39 27.3.2023 20.39. Voiko reseptillä mennä vikaan. 1 970-luvun alusta saakka kielisoittimia valmistanut kanadalaisvalmistaja Godin on tehtaillut jo pidemmän aikaa omalla nimellään niin harrastekuin ammattikäyttöönkin soveltuvia kitaroita
Stadium HT:n mikkivalitsin liikkuu hitusen viistoon, mutta muutoin tallanseutu on hyvin uskollinen Fenderin viitoittamalle mallille. Muutoin keveyden myötä kitaralla on helppo soittaa pitkiäkin seissioita ilman rasitusvammoja. Mikkeinä käytetyt Godin Custom Humbuckerit on pultattu suoraan runkoon ja kontrollipotikoitakin on vain kaksi. Kitaran syliin kaapatessa ensimmäiseksi huomion varastaa sen keveys, joka tuo mieleen Gibsonin edullisemman pään Tribute-mallit ja entisaikojen Faded-sarjan. 36-39 Godin.indd 37 36-39 Godin.indd 37 27.3.2023 20.39 27.3.2023 20.39. www.riffi.fi 2/2023 37 nadalaisen kohteliaat, mutta anteeksipyytelemättömät näkemykset kolmesta kaikkein ikonisimmasta kitaramallista. Master volumen ja master tonen lisäksi kannesta törröttää kuitenkin vielä High Definition Revoicer system (H.D.R) -painike. Summitin runkoa on loivennettu juuri sieltä, missä esikuvan kulmikkuus yleensä ilmenee soittajan kylkeen iskostuvana sinelmänä. Mahonki on kuitenkin vaihtunut lehmukseksi ja liimakiinnitteinen kaulakin on veistetty hopeavaahterasta. Nauhoja on perinteiset 22 kappaletta ja satula on Graphtechin valmistama, kuten muissakin testin Godineissa. Nauhat ovat matalahkot, eivät ihan vintage-kokoluokkaa, mutta eivät myöskään jumbot. Summit Classic Kolmikon kallein malli on hakenut inspiraationsa Gibsonmaailmasta. Rungon keveydestä johtuen soittimen kaula tuppaa hakeutumaan hihnan varassa aavistuksen kohti maata, mutta nahkaremmi mitä luultavimmin ratkaisee tämän ongelman kertaheitolla. Testimallin runko näyttäisi lähemmässä tarkastelussa olevan koottu kolmesta palasta. Yhtiön uusimmissa Les Paul-, Stratocasterja Telecaster-mukaelmissa perinteet lyövät kättä modernimpien ominaisuuksien kanssa. Kitarassa ei ole plektrasuojaa, mutta lapaan on ruuvattu koko sen pinnan peittävä pleksi logoineen. Kaikille malleille yhteistä on laadukas työnjälki, luottamusta herättävän napakat kontrollit, pohjoisamerikkalaiset puut ja omavalmisteiset mikrofonit. Otelautamerkit ovat kuitenkin persoonallisen koristeelliset, joskaan niiden materiaalista ei ole varmaa tietoa. Käsiteltävää yksilöä koristaa puolikiiltävä Havana Brown -pinta, jonka lisäksi soitinta on saatavilla myös Trans White -viimeistelyllä. Mikkivalitsin on totutusti kolmiasentoinen (kaula/molemmat/talla) ja myös otelaudan kaarevuus (12"/304.8 mm) ja mensuuri (24.75"/628.65 mm) noudattelevat G-tehtaan linjoja. Liki huomaamaton HDR-kytkin antaa Summitin soundiin lisäpotkua. Soittoergonomian lisäämiseksi Summitin rungon takapuolelta löytyy lievä viiste ja valmiiksi asennetut Schaller-tyyppiset hihnalukot takaavat, että hihnakin pysyy varmasti paikoillaan. Tutustutaanpa tarkemmin. Runko on kammioitu ja sitä peittää kaareva vaahterakansi. Sen minkä Summit säästää koristeluissa, se korvaa käytettävyydellä ja tarkoilla toleransseilla. Godin-merkkiset virittimet ovat jämäkkää laatua, ja kuten muissakin testilaitteissa, vire pitää soiton aikana mallikkaasti. Kielet eivät tarraa missään mallissa satulaan ja nauhatyöt on kauttaaltaan tehty kiitettävällä pieteetillä. Näkemystä vahvistaa entisestään reunalistojen ja muiden krumeluurien puute. Sen profiili on jossakin c:n ja d:n välimaastossa — se ei täytä kouraa kokonaan, mutta omaa kuitenkin tarpeeksi hartioita kramppaamisen estämiseksi. Tarkkaa työtä Kannen vaahterapinta näkyy kauniisti ohuen viimeistelyn läpi ja viimeistely tuntuu samettiselta, myös kaulassa. Muitakin eroavaisuuksia löytyy
Stadiumin kaulan liitos on pyöristetty ylänauhoille kurottelun helpottamiseksi ja soittomukavuutta tuova rungon viiste alkaa jo yläsarven tyvestä. Mikkien välillä hallitsee hyvä tasapaino, jonka myötä keskiasento tarjoilee nautittavan humbuckermaista, ei liian mutaista, mutta kuitenkin yksikelaista paksumpaa soundia. Nauhat eivät tässäkään mallissa ole suuren suuret, noin medium-luokkaa. Vireen pidosta ei liiemmälti tarvitse huolehtia, sillä hyvin leikatun satulan lisäksi kitarassa on kiinteä talla ja lapaankin on tällätty tavanomaisen yhden sijaan kaksi kielenohjainta. Kapeahko c-kaulaprofiili mahdollistaa helpon ylä-e:n manipuloinnin peukalolla. Valkoisen rungon ja tummapaahdetun kaulan/otelaudan yhdistelmä toimii visuaalisesti mainiosti. Otelaudan kaarevuus on tele-perinteistä poiketen 12 tuumaa, mutta 25.5" (647.7 mm) -mensuuri noudattelee tuttuja kaavoja. Kielet kulkevat lehmusrungon läpi messinkisillä tallapaloilla varustettua Custom T-Ashtray Hardtail Bridge -tallaa pitkin. Kontrollit koostuvat push-pull-mekanismilla varustetusta sävynsäädöstä, volumesta sekä viisiasentoisesta mikkivalitsimesta. Soittomukavuutta on lisätty pyöristämällä yläreunaa rungon takapuolella. Aivan tonen juuressa sijaitseva H.D.R. Session HT:ssä liitoskohta on vastaava, mutta rungon loivennukset on tehty aivan perinteiseen stratotyyliin, kuten hyvä onkin. Testiyksilö on viimeistelty läpikuultavalla Trans White -pinnalla, mutta vaihtoehtojakin löytyy: saatavilla on niin Desert Green ruusupuuotelaudalla, Matte Black ruusupuuotelaudalla ja vaahteraotelaudalla kuin vaahteraotelaudalla varustettu Havana Brownkin. Puu kuultaa hieman ohuen viimeistelyn läpi, mutta näyttää silti lähemmässäkin tarkastelussa ennen kaikkea valkoiselta eikä kellertävältä. Myös nauhat noudattelevat kokonsa puolesta sisartensa linjaa. Myös kaulaliitosta on pyöristetty, minkä myötä soololovesta pääsee kurottelemaan viimeisillekin nauhoille vaivatta. Kitaran väri on Bourbon Burst, mutta sitä on saatavilla myös Matte Blackina, Trans Creamina sekä Carbon Whitena, johon on muuhun mallistoon poikkeavasti ympätty reverse-lapa ja ruusupuuotelauta. Ulkoasu on muutoinkin kohdallaan; puun syyt paistavat näyttävästi Bourbon Burst viimeistelyn läpi ja telemäiset metallinupit istuvat hienosti kokonaisuuteen. Sähköistettyinä mikit purevat perinteisesti ja tarjoilevat tehoa maltillisesti. Kitarassa on Stadiumin tavoin lehmusrunko ja vaahterakaula, mutta otelauta on tällä kertaa intialaista laakeripuuta. Mikkeinä toimivat tallaan sijoitettu Godin Custom Cajun ja kaulassa nököttävä Godin GS-3. Testi-Stadium on varustettu vaahterakaulalla ja ruusupuuotelaudalla. Tämä on toki puhtaasti soittajakohtainen preferessi. Se toimii sellaisenaan mainiona soolobuustina, tai sitten sillä voi tuupata muroutumisen rajoilla tasapainoilevan putkivahvistimen särörajan yli. Puolitettavan humpparin myötä Sessionista irtoaa tuttua stratomaista kaakatusta, mutta reservistä löytyy tarvittaessa runsaastikin hönkää. 38 www.riffi.fi 2/2023 Summitin akustinen sointi on erittäin äänekäs ja resonoiva. Session omaa yllättävän paljon visuaalista eroa Fenderiin pelkästään erilailla muotoillulla kolmikerroksisella plektrasuojallaan. tuo lisäpotkua louhintaan. Lisäksi ne ovat helposti tartuttavissa hikisemmässäkin menossa. Tallamikki on kirkkaampi, mutta ei kirskuva. 36-39 Godin.indd 38 36-39 Godin.indd 38 27.3.2023 20.39 27.3.2023 20.39. Kitaran jakki on sijoitettu rungon päätyyn, joka ainakin allekirjoittaneesta on kantta näppärämpi sijoituspaikka. Etuastepiiri toimii paristolla, joka Summitissa on sijoitettu kontrollionkaloon. Stadium HT Stadium HT on Godinin vastine vanhalle kunnon Telecasterille. Ero ruusupuuhun on ulkonäön ja sormituntuman osalta käytännössä olematon. Session HT Testin kolmas kitara on valmistajan Stratocaster-mukaelma. Tallaja keskimikillä sekä niiden välimuodoissa komppaus on napakan honotuksen myöAtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut Pienillä muutoksilla ulkoasu muuttuu omemmaksi ja Strato-tyyppisissä kitaroissa harvemmin nähtävä kiintotalla antaa tietysti oman säväyksensä. Mikkiosastolla Godin on valinnut tallamikiksi Godin Custom Humbuckerin ja keskelle ja kaulaan GS-1 Single Coil Pickupit. Siinä tapauksessa, että patteri on päässyt tyhjenemään, H.D.R.-painike toimii käytännössä kill switchinä. Kaulaprofiili on esikuvastaan tuttu c. Kaulamikki tuuttaa paksua kermaa, talla taas haukkuu terävämmin. Samalla siitä on moneksi volumea peruuttelemalla ja tonea annostelemalla. Viimeksi mainittu tarjoilee ensipuraisulla jopa yllättävän räyhäkkää näkkäriä. Erityismaininnan ansaitsee testilaitteiden jykevin mikkivalitsin, joka on jo saavutus, sillä yhtäkään niistä ei pääse turhasta väljyydestä moittimaan. Kaarevuus on muiden testilaitteiden tavoin 12 tuumaa ja mensuuri Stadiumista tuttu 25.5". Volumeja tone-kontrollit sekä kolmiasentoinen mikkikytkin on sijoitettu tuttuun tapaan metallilevylle
Ne tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon isompien valmistajien vastaaville tuotteille mikäli lavan logon ei ole aivan pakko alkaa g:llä tai f:llä. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi tä erityisen nautittavaa. Kaulamikin erotteleva, mutta muhkea soundi toimii puolestaan niin komppauksessa kuin liidisoitossakin. u AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut 36-39 Godin.indd 39 36-39 Godin.indd 39 27.3.2023 20.39 27.3.2023 20.39. Myös soundimaailmat mukailevat kitaroiden ulkoasujen herättämiä mielikuvia. Henkilökohtaisesti kelpuuttaisin minkä tahansa nyt kokeilemastani kolmikosta niin studioon kuin keikoillekin. Kitaralla taittuukin sujuvasti tyyli jos toinenkin aina funkista heviin, ja puhtaasti soundipolitiikan osalta se on testin monipuolisin instrumentti. Godin mukaelmia klassisista kitaramalleista Godin Session HT • kaula: vaahteraa laakeripuuotelaudalla • runko: lehmus • mensuuri: 25.5"/647.7 mm • radius: 12"/304.8 mm • säädöt: volume, tone, viisiasentoinen mikkikytkin • mikrofonit: Godin Custom Humbucker, 2 × Godin GS-1 Single Coil • talla: kiinteä • hinta: 1199 € Godin Stadium HT • kaula: vaahteraa ruusupuuotelaudalla • runko: lehmus • mensuuri: 25.5"/647.7 mm • radius: 12"/304.8 mm • säädöt: volume, tone, kolmiasentoinen mikkikytkin • mikrofonit: Custom Godin Cajun & Godin GS-3 • talla: Custom T-Ashtray Hardtail Bridge • hinta: 1390 € Godin Summit Classic • kaula: vaahteraa ruusupuuotelaudalla • runko: mahonkia vaahterakannella • mensuuri: 24.75"/628.65 mm • radius: 12"/304.8 mm • säädöt: volume, tone, kolmiasentoinen mikkikytkin, H.D.R. Tutulta näyttää, ja kuulostaa Kuten todettua, kitaratrioa katsoessa ei jää epäilyksiä siitä, mitkä soittimet ovat toimineet Godinin esikuvina mallistoja suunnitellessa. Mutta vaikka kaikki kolme mallia tekevät kunniaa esikuvilleen, ne tuovat pöytään juuri sen verran omaa, että ei voida puhua pelkästä kylmästä kopioinnista. • mikrofonit: 2 × Godin Custom Humbucker • talla: tune-o-matic • hinta: 1590 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Pienet modernit viilaukset ergonomiaan, soittomukavuuteen ja soundipalettiin ovat toki aina lopulta makuasioita — tervetulleita toisille, punainen vaate joillekin. Jälkimmäistä toimintaa silmällä pitäen gigbagit sisältyvät soittimien hintaan. Testin perusteella kaikki mallit ovat yhtä kaikki laadukkaan ja luotettavan oloisia työkaluja, joilla on ilo soittaa
Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Tuloja lähtöliitäntöjä ei ole nimetty koteloon eikä ohjelehtiseen. Tämä tietenkin antaa tarvittaessa reilusti puhtia lähtevälle signaalille sekä tuo mahdollisuuden käyttää pedaalia suoraan pääteasteen edessä, mikäli pedaalin oma soundi halutaan vahvasti esiin. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Gainin voi avata vaikka täysin, eikä siltikään olla korvia kiusaavalla särövyöhykkeellä. Paksuutta ja rutinaa siihen ilmaantuu jo gain-säädön puolivälin tienoilla, edelleenkin soiton dynamiikkaan reagoivalla tavalla, ja siitä vielä kohti ääriasentoa mennessä aikamoista risaisuuttakin. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Pyöritettävät säätimet ovat muovisia ja väriltään sinertäviä ja punertavia. Yksi Okkon erikoisuuksia on pedaalin sisäinen jännitteen nosto 18 volttiin. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Maltillisesta rämäkkään Ensivaikutelma Twinsonic Mk II:sta on, että se lähtee hyvin kiltisti liikkeelle. Molemmat kanavat antavat vähäisellä gainilla kevyen tehostuksen, joka sekin pienenä puraisuna kuuluu. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Punainen kanava puolestaan käyttäytyy maltillisemmin. Molemmilla kanavilla on omat identtiset satsinsa säätimiä. Mk II:n punainen kanava puolestaan on uutta suunnittelua ja sillä on erilainen vahvistinpiiri kuin viereisellä sinisellä. Muissa pedaaleissaan Okko on käyttänyt erinäköisiä säätimiä ja niiden asento kyllä erottuu hyvin käyttöetäisyyden päähän. Kaikkien mukana cd-levy. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Sininen kanava osoittautuu perinteistä vahvistimen yliohjaussoundia muodostavaksi. Jo silloin kävi ilmi, että Okkot ovat pedaaleja samoihin tarkoituksiin kuin lukemattomat muiden valmistajien efektilaitteet, mutta aina niissä on jokin jännittävä erikoisuus, joka erottaa ne joukosta. Valkoiseksi maalattu kotelo on tukevaa tekoa ja poljettavat kytkimet ovat riittävän kaukana toisistaan sekä säätimistä, jottei kenkä osu vahingossa väärään kohtaan. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 40 www.riffi.fi 2/2023 L aitteen nimi viittaa suoraan lukuun kaksi, ja todellakin kotelo sisältää kaksi erikseen tai peräkkäin toimivaa särötintä. Muistutuksen vuoksi: Okkolla on vuosia sitten ollut tuotannossa Twinsonic – joka nimestään huolimatta oli kuitenkin yksikanavainen – ja sen keskeiset ominaisuudet ja elektroniikka on sisällytetty Mk II:n siniseen kanavaan, hiukan muutetulla säätöjen systeemillä. Pian kuitenkin alkaa tapahtua, kun gaineja avataan ja samalla kanavien väliset erot alkavat kuulua. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut 40-41 Okko.indd 40 40-41 Okko.indd 40 26.3.2023 15.38 26.3.2023 15.38. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. B. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Taajuuskaistojen säädöt on toteutettu siten, että keskellä oleva kolmiasentoinen minikytkin annostelee bassotaajuuksia esiasetetuilla tavoilla, Voice määrittelee keskitaajuuksien fokusointia ja Hi-Cut puolestaan rajaa ylätaajuuksia ja presenceä. Yhden ensimmäisessä käyttöönotossa tärkeän yksityiskohdan valmistaja on kokonaan jättänyt pedaalista pois. Tasaisesti ne kääntyvät ja hyvän otteenkin niistä saa, mutta merkkiviiva on tosi pieni eikä sen asento kovin kauas näy. Tuloja lähtöliitännät ovat kotelon päädyssä ja vaikka jakkiliitännöissä on hyvä tukirengas, virtalähteen liitäntää ei ole erityisen hyvin tuettu. Mutta hyvällä tavalla. Sen säröytyminen alkaa myöhemmin, mutta muuttuu hiljalTEKSTI: TIMO KOSKINEN Okko Twinsonic Mk II – kaksin aina tehokkaampaa Riffin sivuilla tutustuttiin saksalaisiin Okko-pedaaleihin ensi kertaa numeroissa 2 ja 3/2018 ja myöhemmin vielä Okkon tremoloefektiin lehdessä 4/2021. Aika helpostihan tuon pystyi päättelemään: tuloliitäntä on punaisen kanavan puolella. Katsotaanpa siis, millaisia omintakeisia ominaisuuksia Okkon tuore säröpedaali Twinsonic Mk II mahtaakaan sisältää
Tämän homman se hoitaa mainiosti. Kummallakin kanavalla on oma lähtösignaalin tasoa määräävä Level-säätönsä, ja näillä saadaan ronskisti säröttävää tulosta aikaiseksi kun pedaali on kytkettynä ennen putkivahvistimen etuastetta – muistetaanpa taas tuo jännitteen nosto 18 voltiksi. LisäksiTwinsonicissa on mahdollista käyttää molempia kanavia yhtä aikaa ja järjestys lienee se, että punainen on ensin ja ajaa signaalia siniseen. Se kuitenkin on merkki asialle omistautumisesta ja kun kerran jokaiseen pedaaliin aikaa ja työtä uhrataan, on jo ennen valmistuksen aloittamista kiinnitetty huomiota pieniinkin yksityiskohtiin ja soundilliset hienoudet on hiottu kuntoon harkitulla tavalla. Taajuuksien säätömahdollisuudet vaikuttavat alkuun erikoisilta, mutta pian Okkon valitsema keskitaajuuksiin keskittyminen osoittautuu järkeväksi ratkaisuksi. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kuten aiemminkin on todettu, pelkkä käsin tekeminen ei ole tae paremmasta soundista. Lopuksi Twinsonic on käsintehty pedaali, kuten kaikki muutkin Okkon valikoimaan kuuluvat. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . u Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Itse asiassa 30-wattisen testivahvistimen kanssa Levelien roima avaaminen sai aikaan äänivallin, jonka kanssa samassa huoneessa ei enää ollut korvilla kivaa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Okko Twinsonic Mk II Kaksikanavainen overdrive-tyyppinen säröpedaali • kanavat toimivat itsenäisesti tai peräkkäin yhdessä • käyttää virtaa ulkoisesta 9 V lähteestä, sisäinen jännitteen nosto 18 V:ksi • hinta: 279 € Lisätiedot: Musacorner Puh. Lisäksi molempien kanavien yhteiskäyttö luo järjellisellä volyymillakin tuhdin ja kompressoidun äänimaailman. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Monipuolisuuden hyödyntäminen kuitenkin edellyttää säätöjen yhdistelmiin perehtymistä, ja jos paljon erilaisia soundeja halutaan, on keikkasähläyksen välttämiseksi hyvä myös muistaa erilaisia asetuksia ulkoa tarpeellinen määrä. Aivan paksua metallisärötystä Twinsonicilta ei kannattane odottaa, mutta mureat komppija leadsoundit ja etenkin sinisen kanavan rapeat ääripään antimet ovat sen vahvuusaluetta. Se on järkevästi toimiva ja monipuoliseksi osoittautunut säröpedaali. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Pedaalin yksi keskeinen ominaisuus on kuitenkin luoda järkevillä volyymeillä sellaisia yliohjattuja kitarasoundeja, joita aikoinaan tehtiin levyille ja lavoilla kurittamalla yliohjattuja vahvistimia äärimmilleen. B. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut 40-41 Okko.indd 41 40-41 Okko.indd 41 26.3.2023 15.38 26.3.2023 15.38. Tietenkin moinen tuplapaahto on tämän pedaalin rankinta soundia, jossa jo gainin puolivälin asetukset edustavat rehevää hard rockia ja säätöjä avaamalla saavutetaan aaltomuotojen huippuja jyrkästi leikkaavaa fuzzmeininkiä. Niinpä Twinsonic Mark II on oivallinen lisäys Okkon valikoimaan. 050 365 9509 • www.musacorner.fi leen vaikuttavaksi elämykseksi sekin, selvästi tiiviimmällä ja kompressoidummalla tavalla kuin sininen. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kaikkien mukana cd-levy. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä
Suotimen vaimennustehoksi voi valita 6 tai 12 desibeliä, ja kytkimen kolmannessa asennossa suodin ei vaimenna lainkaan. Toinen bonus on thru/mix-jakki, jonka ansiosta boksia voi käyttää mono/mono-muodossa (jolloin alkuperäisen signaalin saa jaettua tuloliitännän rinnakkaisjakista henkilökohtaiselle vahvistimelle tai esimerkiksi pedaalilautaan), tai sitten stereo/mono-tyyppisesti, jolloin vaikkapa kosketinsoittimen tai muun äänilähteen stereokanavat summataan boksissa yhdeksi monosignaaliksi. Näistä ensimmäinen on vipukytkimellä aktivoitava bassoleikkuri, jolla voi tarvittaessa siivota matalia taajuuksia joko 80 tai 160 hertsin nimellisen rajataajuuden alapuolelta. Pohjaa liki kauttaaltaan peittävät nahkeat solukumipinnat taas pitävät verraten painavat boksit jämäkästi omilla sijoillaan. Kuten KV2 Audio onkin tehnyt. JK A:ssa on myös kytkimellä aktivoitava 10 dB:n lisävahvistus, mikä on oikein tervetullut esimerkiksi passiivisella mikrofonilla varustetun soittimen tapauksessa. Toisena kiertoa estävänä keinona JK A:ssa on kytkin napaisuuden kääntöä varten, mikä hyvinkin saattaa tietyissä tilanteissa hillitä soittimen kaikukopan taipumusta ryhtyä huutamaan monitorikaiuttimesta vyöryvän äänen yllyttämänä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KV2 Audio JK 1 & JK A – suoraan suoneen Linjasoitto on arkea niin keikalla kuin äänitystoimissakin. Käytännöllisyys etusijalla JK 1:n tapauksessa lisätoiminnoiksi luokiteltavia jujuja on kaksi. 42-43 KV2 Audient.indd 42 42-43 KV2 Audient.indd 42 27.3.2023 19.43 27.3.2023 19.43. 0400 597 503 • www.noretroncommunication.fi A udiotekniikan kehityksen nykyvaiheessa ei liene kummoinenkaan haaste suunnitella ensiluokkaista aktiivista DIboksia, joka muuntaa balansoimattoman instrumenttisignaalin vastaanottavalle laitteelle sähköisesti sopivaksi, ja suojaa sen myös ulkoisia häiriöitä tehokkaasti torjuvalla symmetroinnilla. Erinomaista. Akustisille soittimille erityisesti tarkoitetussa JK A:ssa on puolestaan lisätoimintona notch-suodin, eli kapealla taajuuskaistalla toimiva vaimennin, jonka voi käsisäätöisesti kohdistaa 75 Hz – 1,6 kHz:n alueella sille taajuudelle, joka vaikuttaa kaikkein kiertoherkimmältä. Samalla vaivattomuudella täyttyy kolmaskin tavoite: signaali saa sen verran lisävoimaa, että se jaksaa puskea perille pitkänkin kaapelin läpi menettämättä ryhtiään ja luonnettaan. Kun vankkojen metallikoteloiden ulkokuorikin ulottuu riittävän pitkälle, ovat päätyihin sijoitetut jakit ja kytkimet sopivasti suojassa kolhuilta. Kikkailut sikseen KV2 Audion JK 1 ja JK A ovat yksinkertaisia kojeita, jotka toimittavat asiallisesti sen mihin ne on suunniteltukin, ja mainitut ekstrat antavat niille sitten tuntuvasti lisää kantokykyä. Kytkimen kolmas asento on off, jolloin suodin ei vaimenna mitään. Massasta esiin ponnistaakseen täytyy DI-boksiin liittää jokin kekseliäs ja hyödyllinen lisätoiminto. Mikserille JK 1 lähettää aina balansoitua signaalia, ja lähdön yhteydessä on myös audiomaaton erotuskytkin maalenkeistä aiheutuvien hurinoiden välttämiseksi. JK 1:n bassoleikkuri on oiva apu, olipa kyseessä soittimen käsittelyäänten vaimennus tai vaikkapa kevyen aktiivikaiuttimen suojaus liialliselta bassoröykytykseltä. JK A:n säädettävä notch-suodin taas on erinomainen väline, jolla kaikkein ilmeisintä kiertotaajuutta saa paimennettua itse soundia tärvelemättä. Kunnollinen DI-boksi kohentaa tuloksia. 42 www.riffi.fi 2/2023 KV2 Audio JK 1 & JK A Aktiivisia DI-bokseja • metallikotelointi • vaatii 48 V phantom-syötön • balansoitu lähtösignaali, 50 ohmia • lähtösignaalin napaisuus käännettävissä JK 1 • audiomaaton erotus • low cut: off/80 HZ/160 Hz • pad -15 dB • toimii myös stereo/mono-summaimena • hinta 392 € JK A • notch-suodin, 075 Hz – 1,6 kHz • vaimennus dB/6 dB/12 dB • kytkinvalintainen lisävahvistus, +10 dB • hinta 405 € Lisätiedot: Noretron Communication Puh
www.riffi.fi 2/2023 43 Audient SP8 Mikrofonivahvistin • kahdeksan tulokanavaa mikrofonitai linjasignaaleille • kahdessa kanavassa myös JFet-etuaste instrumenttikäyttöön • maksimivahvistus 58 desibeliä • kaikki analogiliitännät balansoituja • digitaaliset tulot ja lähdöt: 2 × optinen Adat-liitinpari • näytetaajuus 44,1 – 96 kHz • 32-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • word clock -tulo BNC-liitännällä • hintaluokka: 450 € • räkkikiinnikkeet lisävarusteena: 20 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Jos haluaa asetella gainit käsin, sekin käy. Joka kanavaan saa phantomin, mutta vahvistustason ohessa ei muita säätöjä tai esimerkiksi bassoleikkureita ole. Evo SP8 on puolestaan laajennusosa, jolla Audientin oman Evo-sarjan lisäksi mikä hyvänsä optisin Adat-liitännöin varustettu interface saa lisää kanavia sekä tallennukseen että tallenteen toistoon. 020 767 9450 • www.intersonic.fi E vo SP8 on rakennettu samaan koteloon kuin Evo 16 ja mallit näyttävät hyvin samankaltaisilta. 42-43 KV2 Audient.indd 43 42-43 KV2 Audient.indd 43 27.3.2023 19.43 27.3.2023 19.43. Tietokoneelta voi ulospäin johdatella niin ikään kahdeksan kanavaa esimerkiksi eri kuuntelumiksauksia tarvittaessa tai vaikkapa re-amp-käyttöön. Vaikka laitteen näyttö ei ole kovin kookas, se on kirkkaudeltaan säädettävissä ja helppolukuinen, olipa tarkastelussa jokin parametri, hakemistoteksti tai tulokanavien tasojen mittarointi. Digiliitännät optisesti Adat-väylinä. Kaikki signaalin varsinainen työstö tehdään vasta tietokoneessa. Kaikki, eikä mitään ylimääräistä Evo SP8 ottaa vastaan mikrofonitai linjasignaalia, ja kaksi ensimmäistä kanavaa on varustettu Audientin aiemminkin hyviksi todetuilla JFet-etuasteilla instrumenttien suorasoittoa varten. Jos tavoitteena on puhdas dokumentointi, valmista syntyy saman tien. Evo 16 on kuitenkin tietokoneeseen liitettävä ulkoinen äänikortti, jossa on asiaankuluvat liitännät sekä kontrollit äänittämöhenkilökunnan ja taiteilijoiden monitorikuunteluita varten. Puuha ei vie kuin joitakin sekunteja, ja mikäli ääninäytteet edustavat todellista tilannetta, automatiikan säädöillä voi ryhtyä saman tien äänittämään. Siistiä. Balansoidut linjatason lähdöt on tehty TRS-jakein, ja niihin voi myös reitittää SP8:n omien mikrofonivahvistimien signaalit suoraan laitteen sisältä. Nyt on käytännöllinen jatkopala olemassaolevaan systeemiin. Kyseinen ominaisuus on mutkaton käyttää ja tuntuu tuottavan myös kelpo tuloksia. Ässänä hihassa Evo SP8:lla on Smart Gain -automatiikka, jota Audient on käyttänyt aiemminkin (Evo 4, Riffi 2/2020; EVO 16, Riffi 5/2022). Datapyörällä etuvahvistuksen saa desibelin tarkkuudella halutuksi ja kanavia voi kytkeä myös stereopareiksi, joissa yhden kanavan asetus kopioituu automaattisesti toiseen. SP8:n avulla vähäisemmälläkin kanavamäärällä varustettu äänikortti laajenee vaikkapa rumpuäänityksiin tai kokonaisen bändin taltiointiin riittäväksi järjestelmäksi. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient Evo SP8 – fiksuja lisäkanavia Kahdeksan analogista tuloa ja saman verran lähtöjä, kaikki balansoituina. Systeemiasetukset, kuten näytetaajuus ja kellopulssin lähde, valitaan kookasta datapyörää käyttäen ja ne on jäsennelty selkeästi. Kytketään ensin mikrofonit ja napataan tarpeellisiin kanaviin phantomit päälle. Kellopulssia (word clock ) varten on vanhan hyvän ajan tapaan erillinen BNC-liitäntä, oivallista. Mutkaton ja sillä hyvä. Evo SP8:n audiolaatu on erinomainen, kohinaton, neutraali ja dynaaminen. Näillä lisäkanavilla äänitettyä materiaalia kelpaa sitten muokata plugeilla jälkikäteen, jos niihin haluaa vaikkapa jonkin tietyn aikakauden tai tyylisuunnan väritystä. Sitten aktivoidaan toiminto vihreästä napista, valitaan etulaidan painonapeilla kanavat joiden vahvistustaso täytyy asettaa, laitetaan muusikot soittamaan ja annetaan Evon kuulostella minkämoista mekkalaa mihinkin kanavaan vyöryy
TEKSTI: LAURI PALOPOSKI LEWITT Connect 6 – kulmikasta vain muoto Muusikot ovat vain yksi käyttäjäryhmä näille vehkeille. Eri parametrejä kiekko ottaa säädettäväkseen selvästi tuntuvalla ja kuuluvasti naksahtavalla painalluksella. 44-45 Lewitt.indd 44 44-45 Lewitt.indd 44 26.3.2023 15.40 26.3.2023 15.40. Kompressorinäkymässä prosessorin vaikutusta havainnollistetaan puolestaan yläreunassa roikkuvalla kuvaajalla. Eikä edes suurin, peliväkeä taitaa olla enemmän… Yksi ohjain, monta tehtävää Kansilevyn kookas kiekko palvee monessa tehtävässä. Sillä kontrolloidaan niin tulosignaaleiden tasoja kuin monitoroinnin voimakkuuttakin, sekä kytketään päälle tai pois phantomit. Applikaatiolla syntyy kaksi eri miksausta, joita voi käyttää niin kuunteluun kuin uudelleentallennukseen loop back -toiminnon kautta. 44 www.riffi.fi 2/2023 M onisärmäinen ja jyrkkäpiirteinen Connect 6 sulautuu mustalle tietokonepöydälle sijoitettuna osaksi virtuaalisen panssarivaunun tai vaikka hävittäjän ohjaamoa ja antaa epäilemättä sellaista nostetta, jolla e-soturi imeytyy syvemmälle räiskintäpelin tiimellykseen. Kahteen kombo-tyyppiseen XLR-liittimeen voi kytkeä mikrofonin tai jonkin linjatason signaalia puskevan laitteen, ja kumpikin liitäntä toimii myös instrumentille sovitettuna tulona. Laite on verraten painava ja tarraa sopivan nahkeilla tassuillaan pöydän pinnasta pitävän otteen. Jokaisella naksauksella kiekon tehtävä vaihtuu seuraavaan ja kun kaikki mahdollisuudet on selattu läpi, kierros alkaa taas alusta. Osaa toiminnoista ei kuitenkaan tavoita suoraan Connect 6:n fyysiseltä pinnalta, vaan avuksi otetaan Lewitt Control Center -applikaatio. Kahta kuulokejakkia lukuunottamatta liitännät ovat takalaidassa ja niukka valikoima kattaa perustyöskentelyn vaatimukset. Näissä kanavissa on myös varsin hyvät muokkaustoiminnot (EQ + dynamiikka), jotka hyödyntävät Connect 6:n omaa DSP-prosessoria. Ekspanderi-ikkunan alareunassa signaali piirtyy vihertävänä, sininen viiva ilmaisee ekspansion määrää. Musiikintekijä ei ehkä samanlaista adrenaliinibuusteria tarvitse, mutta toiminnoiltaan laite palvelee sävelnikkaria vallan mainiosti. Tämä suhteellisen selkeä apuohjelma ladataan suoraan valmistajan sivustolta ja manuaalisten toimintojen ohessa siihen on sisällytetty jonkin verran automaattista avustusta
Värit haetaan soittimesta tai mikrofonilla ja viimeistellään jälkityöstössä. Vaikka analogitulot 1–2 muodostavat yhdessä stereoparin, ne toimivat itsenäisten monokanavien tavoin. www.riffi.fi 2/2023 45 Lewitt Connect 6 Äänikortti tietokoneelle loop back -toiminnolla • kaksi analogituloa monofonisena • EQ ja dynamiikkaprosessointi • avustava automaatio • analoginen stereotulo (aux in) • digitaalinen stereotulo (USB-C) • tietokoneliitäntä (USB-C) • virtalähteen liitäntä (USB-C) • kaksi kuulokeliitäntää • balansoitu stereolähtö monitorointiin, 2 × TRS-jakki (6,3 mm) • balansoimaton kaiutinlähtö stereona, TRS-jakki (3,5 mm) • hinta 314,90 € Lisätiedot: Luthman Nordic Puh. Tottuneempi asettelee parametrit itsekin tuota pikaa. Ja mikäli kyseessä taas on aito stereomateriaali, kana vien asetukset saa prikulleen samanlaisiksi tallentamalla DSP:n säädöt kirjastoon, ja kopioimalla ne sieltä sitten rinnakkaiselle kanavalle. Laitoihin signaalin voi sijoittaa kuuntelussa vasta tietokoneen DAW-ohjelman säädöillä. Analogiset päätulot ovat ensimmäinen kanavapari, Auxin-liitäntään kytketty ulkoinen lähde seuraava, ja viimeisenä tulee USB:n kautta kytketty älylaite. Kuuden ensimmäisen tietokoneelle johtavan digikanavan rinnalla laitteessa on toiset kuusi kanavaa. 041 310 1605 • www.luthmannordic.com Peilaa takaisin Silloin kun äänitetään ihan perinteiseen tapaan musiikkia tai muuta audiota, välittyy Connect 6:n läpi tietokoneen suuntaan audiota kolmen stereoparin eli kuuden kanavan leveydeltä. Toimintoa hallitaan päälle/pois-painikkeella ja yhdellä virtuaalinupilla, jonka valaistus ilmaisee kompression määrää. Tämä laite ei lukeudu niihin karakteeri-vimpaimiin, joilla leimataan koko tuotanto jonkin ihanteellisen makutottumuksen nimiin. Loopback-lähteeksi valitaan käytännössä jompikumpi miksaus ja analogitulojen signaalit summataan soppaan joko saman tien tai tallennetaan omille raidoilleen ja miksataan lopullisesti vasta jälkityöstössä. Tämän itsessään kyllä vaikuttavan toiminnon tarve ja hyödyllisyys saattavat liittyä nyt enemmänkin videoiden tekoon, hallitussa musiikin äänitystilanteessa en sille erityistä käyttöä keksinyt. Kuin suoraan insinöörin oppaasta Lewitt on jo mikrofoneillaan osoittanut ymmärtävänsä audiolaadun päälle, eikä Connect 6 todista toisin. Sellainen Connect 6:sta kyllä löytyy, joskin toimivan reitityksen etsiskelyyn ja kokeiluun voi kulua tovi jos toinen. Sen sijaan Connect 6 sopii mihin tahansa äänityksiin, jossa pitää tallentaa soitin tai lauluääni sellaisena kuin se on. Ääni on puhdas ja tarkkapiirteinen, mikrofonivahvistimet eivät tunnu jättävän omaa väriään ääneen ja niin ekvalisointi kuin dynamiikankin työstö toimivat käsikirjamaisen neutraalisti. Avusta, kiitos Connect 6 sisältää vallan pätevää automatiikkaa alkajan avuksi. Yksinkertainen kaavio käyttöoppaassa olisi iso apu, mutta sellaista valmistaja ei nyt tarjoa. Näistä kanavapari 7/8 toisintaa analogitulot 1/2, kun taas kanavapari 9/10 poimii signaalin Mix A -lähdöstä ja kanavapari 11/12 puolestaan lähdöstä Mix B. loop back -toimintoa, joka peilaa koneelta tulevan äänen takaisin ja miksaa uudet ainekset suoraan osaksi sitä. 44-45 Lewitt.indd 45 44-45 Lewitt.indd 45 26.3.2023 15.40 26.3.2023 15.40. u Automatiikka huomioi mikrofonityypin ja toiminnan luonteen. Äänitys kahta erilaista mikrofonia käyttäen sujuu kätevästi. Sekä ekvalisaattori että dynamiikkaprosessorit on varustettu monipuolisin säädöin ja niiden käyttö on hyvin intuitiivista. Käytännössä äänittäjällä on siis mahdollisuuksia sommitella hyvin erilaisia ja moneen tilanteeseen sopivia reitityksiä. Applikaatio taluttaa opastettavaa askel kerrallaan ja tulokset ovat toimivia. Jos työstetään podcastia tai tehdään esimerkiksi reaktiovideota, jossa omat kommentit täytyy saada liitettyä johonkin ennalta tehtyyn tai tietokoneella juuri siinä hetkessä esimerkiksi pelin edetessä syntyvään materiaaliin, tarvitaan ns. Automatiikkaa on enemmänkin. Kaikki kytkinvalinnat ja muokkaussäädöt voi tehdä rippumatta rinnakkaisen kanavan asetuksista. Arvostan. Tietokoneelta Connect 6:lle tulee puolestaan kuusi stereopareiksi niputettua kanavaa, joita voi itsenäisesti annostella Aja B-miksaukseen. Live-moodissa prosessoidaan raskaammin, kun taas tallennettaessa jätetään jälkityöstölle pelivaraa. Varsinaisen hyötysignaalin ohessa applikaatio osaa myös mitata taustamelun tason ja ehdottaa sopivaa vaimennusta ekspanderilla. Äänitysvaiheessa kummankin signaali sijoittuu kuitenkin monitoroinnissa keskelle stereokuvaa, panorointia ei Connect 6:ssa ole. Aja Bmiksauksissa voi nimittäin käyttää äänitason optimointia, joka nostaa liian hiljaiseksi ymmärtämiään jaksoja ja toisaalta vaimentaa silloin, kun aletaan huidella säröytymisen rajoilla
Kumpi tahansa kokoelma onkin itsessään jo mahtava arsenaali, josta tallennetulle ääniraidalle voi ammentaa uteliaisuuden tai historintuntemuksen johdattelemana hyvin erilaisia värityksiä. On myös malleja, joissa ei ole valmiita suuntakuvioita minkään kytkimen takana, vaan kummankin kalvon signaali otetaan ulos erikseen omana kanavanaan ja miksataan yhteen vasta mikserin tai esimerkiksi työaseman säätimillä. 46-47 UA Sphere.indd 46 46-47 UA Sphere.indd 46 26.3.2023 15.45 26.3.2023 15.45. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universal Audio Sphere DLX – todellisuuden tuolle puolen Äänitä nyt, valitse mikki myöhemmin. 46 www.riffi.fi 2/2023 K aksikalvoinen mikrofonikapseli on mainio keksintö. Applikaatiossa Spherellä tallennettua audiota voi käsitellä joko yhtenä kokonaisuutena tai sitten voi muokata kummankin kapselin poimimaa signaalia täysin erikseen. Monofoninen äänitys sujuu kuin millä tahansa vaihtuvalla suuntakuviolla varustetulla mikrofonilla, mutta kun kapselin signaalit saadaan talteen erillisinä, voi kahdeksikkoa käyttää myös suoraan stereo-tallennukseen. Useimmiten kalvojen signaaleiden miksaus tapahtuu mikrofonissa tai sen ulkoisessa etuvahvistimessa, ja äänittäjällä on tietyt ennalta määritellyt vaihtoehdot käytettävissään. Homma ei kuitenkaan jää esikuvien perusteella luotujen kopioiden selaamiseksi, sillä mallinnosten maailmasta tutulla tavalla myös Universal Audion applikaatio kurottaa reaalimaailman tuolle puolen. Applikaation suola on kuitenkin sen sisältämissä virtuaalisissa mikrofoneissa, jotka on mallinnettu aitojen fyysisten mikrofonien perusteella. Kun signaaleita miksataan toisiinsa, voidaan summauksella ja vaiheistusta muuttelemalla tuottaa erilaisia suuntakuvioita. Myös bassoleikkurin kaltainen yleispätevä ominaisuus on liitettävissä mihin tahansa mikrofonimalliin, vieläpä useammalla eri rajataajuudella. Perusta kunnossa Mikrofonina Sphere on erinomainen ja sitä voi käyttää sessiossa aivan omana itsenään. OhEsikuvan toisintaminen on lähtökohta, mutta siihen ei tarvitse tyytyä. Kuten, mutta enemmän Mallinnosten välillä on suuria eroja soundin luonteessa. Tallennukseen saadaan silloin yhden kanavan monosignaalia. UA menee nyt vielä aimo harppauksen pitemmälle, sillä Sphere-mikrofonin kapselista poimitun kahden signaalin käsittelyyn voi käyttää varta vasten siihen suunniteltua applikaatiota, joka sujahtaa plugin-muodossa DAW-ohjelman sisään ja osaa monta muutakin temppua yksinkertaisen summauksen lisäksi. Spheren perusmallin (LX) mukana näitä erilaisia virtuaalimikrofoneja saa 20 kappaletta, kokeiltavana olleen DLX:n mukana peräti 38 eri mallia. Suuntakuvion, bassoleikkurin ja proximityn voi määrittää oman mielen mukaan ja suuntakulmaakin saa justeerattua vielä miksausvaiheessa. Ja koska kapselin kalvot ovat selät vastakkain samassa kehikossa, stereon puoliskot ovat keskenään todella tarkasti samassa vaiheessa. Jos esikuvassa on ollut vaikkapa viisi suuntakuviota, ne on merkattu korostamalla applikaation valitsimen tietyt vaihtoehdot. Erittäin mielenkiintoiseksi puuha käy, kun ryhtyy kokeilemaan mikrofonin suuntakulman muuntelua jälkikäteen. On kirkasta ja tummaa, lämmintä ja koleampaa sointia, tilan värittämää ja kuivakkaampaa jne. Yksi kalvo kuuntelee mikrofonin etupuolelta tulevia ääniä ja toinen takapuolelta saapuvia. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, ja tähän perustuvia, vaihdettavalla suuntakuviolla varustettuja mikrofoneja on lukuisia. Kaikki muutkin teoriassa mahdolliset välimuodot niiden ohessa on kuitenkin toteutettu applikaatioon virtuaalisesti ja ne ovat täysin hyödynnettävissä
Mikrofonin mukana toimitetaan kehtoripustus ja Y-kaapeli, jonka haarapään liittimiin on merkattu Front ja Back kertomaan yhteydestä kapselin etuja takakalvoon. Uusi tekniikka usein epäilyttää, mutta nyt hankintakynnystä madaltaa se, että Sphere toimii myös ilman applikaatiota. Tämän jälkeen avataan applikaatiossa oleva kalibrointimittari ja kytketään testisignaalia lähettävä generaattori päälle mikrofonin kyljessä olevalla kytkimellä. Kytkimet toimivat täsmällisesti ja työn jälki on kauttaaltaan hienostunutta. Runsaiden lisäsäätöjen ansiosta liikkumatilaa on kosolti ja kirjaimellisesti vielä toinen mokoma lisää: kummallekin kalvolle voi nimittäin valita myös eri mikrofonimallinnuksen, mikäli näin haluaa! Ei huono, eikä halpa Sphere DLX on hinnakas hankinta, ei kuitenkaan sen kalliimpi kuin perinteiset ammattiluokan suurikalvoiset kondensaattorimikrofonit, joissa voi vaihtaa suuntakuviota. Vaikea nähdä mitään syytä sille, mikseivät mikrofonit olisi yhtä luonteva aluevaltaus tekniikalle. Jo mikrofonikirjastossa olevien standardivaihtoehtojen käyttö sellaisenaan on antoisaa. Isosphere-toiminnolla puolestaan voidaan jäljitellä äänitystilanteessa käytettäviä huoneheijastusten vaimentimia – niitä erilaisia kaarevia ja kupumaisia fyysisiä suotimia, joita asemoidaan mikrofonin selkäpuolelle tai sen ympärille estämään seinistä kimpoilevien ääniaaltojen kulkua mikrofonille. Myös Pro Tools AAX DSP:llä latenssin kerrotaan olevan merkityksettömän pieni. www.riffi.fi 2/2023 47 jelmassa on huomioitu vasteen muutos suhteessa äänen saapumissuuntaan, ja niinpä virtuaalista mikrofonia voi käännellä eri asentoihin vielä äänityksen jälkeenkin. Applikaation käyttö ei myöskään vaadi mikrofonin ohella mitään muuta UA:n rautaa, eikä ole sidoksissa mihinkään tiettyyn DAW-ohjelmaan. Kun sukelletaan osin jo museaalistenkin mikrofonien pariin, voi autenttisuuden sijaan keskittyä kuulostelemaan valikoiman laajaa kirjoa ja seuloa joukosta johonkin tilanteeseen ihanteellisen vaihtoehdon samaan tapaan kuin etsisi juuri jollekin tietylle äänelle sopivaa kaikua miksatessaan. Vaikka A/B-vertailussa joitakin eroja fyysisen ja mallinnetun välillä voi yksittäistä äänilähdettä kuunnellessa havaita, tunnistaminen valmiista miksauksesta on jokseenkin mahdotonta. 010 439 8800 • www.msonic.fi 46-47 UA Sphere.indd 47 46-47 UA Sphere.indd 47 26.3.2023 15.45 26.3.2023 15.45. Universal Audio Sphere DLX Mikrofoni mallinnusapplikaatiolla • isokalvoinen kondensaattorimikrofoni • vaihdettavat suuntakuviot • kapselin etuja takakalvon signaalit tallennetaan erillisinä • Y-johto, jossa merkatut etu/taka-liittimet • vaimennettu kehtoripustin • kuljetus/säilytysalkku • hinta 1649 € Lisätiedot: Msonic • Puh. Olemus on juhlava ja sitä korostaa äänitystilanteessa kapselia ympäröivän verkon läpi hohtava vieno violetti valo, joka on peräisin neljästä pienehköstä ledistä. Valikoimassa on myös pienikokoisia, akustiikaltaan vaimennettuja laulukoppeja että vähän isompiakin äänitystiloja. Toimeen Oletusarvo Spheren matemaattisille prosesseille on, että kummankin kalvon signaali on tallennettu tarkoin samalla vahvistuksella. Jos käytössä on Apollo-sarjan interface, applikaatio toimii kuitenkin reaaliaikaisesti jo äänityksen aikana. Mikä osuus hinnasta sälytetään mikrofonille ja mikä ohjelmiston osuudeksi, on varmasti jossain määrin subjektiivinen valinta ja riippuu käyttötilanteesta sekä toiminnan luonteesta. Tämä on helppoa, jos mikserin tai äänikortin gainsäätö on toteutettu kytkimellä tai digitaalisesti. Mittarin ohjastamana takakalvon signaalia käsittelevän kanavan vahvistus stemmataan täsmälleen samaksi kuin etupuolella on. u Runsaudenpula ratkeaa intuitiolla ja päättäväisyydellä – rivakka selaus pysähtyy johonkin kuin onnenpyörän neula ja siinä se sitten on. Ovathan ne. Ensin asetetaan tilanteeseen sopiva vahvistus etupuolen kalvolle kuten yleensäkin äänitettäessä, ja säädetään sitten takakalvolle suurinpiirtein sama vahvistus. Hitaasti hieromalla saa vain korvansa puuduksiin. Se ei ole riippuvainen applikaatiosta, vaan saa applikaatiosta lisää nostetta. Testistudion kaapista löytyy useitakin applikaatioon sisällytettyjä nykymikrofoneja, joiden olemuksen virtuaaliset vastineet tavoittavat hämmästyttävän hienosti. Spherellä tallennettuun audioon voi lisätä proximityä siinä missä sitä voi myös vähentää. Muissa tapauksissa käyttö äänityksen aikana riippuu tietokoneen ja oheislaitteiden suorituskyvystä, koska reitti monitorointiin kulkee silloin DAW-ohjelman kautta. Mallinnukseen perustuvat soittimet ja vahvistinlaitteet efekteistä puhumattakaan ovat jo arkipäivää. Runkoäänten vaimennuksesta huolehtiva kehtoripustuskin yltää tietylle saksalaismerkille ominaiseen tasoon. Älypuhelimella tai tabletilla ei tee yhtikäs mitään, jos ohjelmisto tekee tenän, mutta Spherellä voi äänittää täyspainoisesti vaikka kokonaan analogisessa tuotannossa. Mikäli äänikortin tai mikserin vahvistus säädetään portaattomasti potentiometrillä, tarvitaan avuksi Spheren applikaatioon kuuluvaa Cal-toimintoa, eikä senkään käyttö ole monimutkaista. Toinen mielikuvituksellinen ominaisuus on proximityefektin käsittely omana irrallisena ilmiönään
Kaupungin toisella laidalla, melko lähellä Porvoon vetovoimai sinta kohdetta, Brunbergin makeistehtaan outletmyymälää, oli osittain tyhjillään oleva vanha tehdasrakennus, jossa toimi jo vapaamuotoinen seitsemän musiikintekijän kollektiivi omine työ huoneineen ja äänipajoineen. 48 www.riffi.fi 2/2023 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Pula pakottaa kekseliääksi ja paikallinen aktivismi alkoi itää. Robert Palomäki kannattelee lankkua Jaakko Kujalan tuella. TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI K ulttuurikaupunki Porvoo tunnetaan ainakin Runebergista, ja vanhan kaupungin upeasta miljööstä, eikä myöskään joen toiselle puolelle entiseen teollisuuskiinteistöön kunnostettu Tai detehdas konserttisaleineen ja elokuvateattereineen ole kauem paakaan saapuville vieraille tuntematon asia. Omaehtoiselle nuorisomusiikille on kulttuuritoiminnassa ollut silti niukemmin sijaa ja suoranainen happikato iski bändikäyttöön osoitettujen treenikämppien sulkeuduttua vanhan vesilaitoksen tilojen peruskorjauksen vuoksi. Harjoituskämppiä tietysti bändeille, mutta olisihan mukavaa olla myös esiintymislava, ja jonkinlainen sosiaaliset kohtaamiset mahdollistava kahvion tapainen. Sellainen auttaisi nuoria verkostoitumaan ja siitähän voisi kehkeytyä vaikka klu bitoimintaa… Kuviot selviksi Alkuajatuksena oli, että kaupunki vuokraisi suoraan tilan itselleen ja hoitaisi rahaliikenteen kokonaan. Kunnat ja kaupungit nimittäin asioivat mieluusti Aamukahvilla Pensselitehtaalla – suti soi ja naulapyssyt laulaa Kääritään hihat ja tehdään itse. Ilmeni, että tämä ei toimintamallina ollut kaupungille helposti nielaistava pala. Kollektiivi puolestaan organi soisi treenikämppien rakentamisen ja vuorolistat, tuottaisi mah dollisen klubiohjelman ja huolehtisi tapahtumien toteutuksesta käytännössä. Iskujoukko työmaalla: Samuli Halonen (vas.) vieressään Gusu Alenius. 48-55 Finale 223.indd 48 48-55 Finale 223.indd 48 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. Entä, jos se tyhjillään oleva osuus rakennuksesta voitaisiinkin saada matalan kynnyksen musa toimintaan
Rakennuksen omistava RTV puolestaan tukee hanketta perimällä alennettua vuokraa varsinaisen toiminnan alkamiseen asti. – Meiltä meni vuosi hukkaan. – Tää on oikeasti entinen C.E. Jos talkoohenki kuittaakin työn, haluaa rautakauppa kuitenkin rakennustarvikkeista rahaa kassaansa mieluusti heti, kun tava raa nostellaan sen varastosta pakettiautoon. Tekijöillä riittää uskoa tällaiseen. Talousmatematiikka on suoraviivaista. Aamukahvien aikaan työmaalla uurasti kolme henkilöä. Hallitukseen lähtivät mukaan haastatteluun osallistuneet Jaakko Kujala ja Robert Palomäki, sekä heidän lisäkseen Pekka Laukkarinen ja Olli Kykkänen, kaikki tehtaalla jo aeimmin toimineen kollektiivin jäseniä. kovan villan päällä. Kaupungin vuokra osuudella saadaan maksettua osa kuluista, jokin osuus jää bän dikämppiä vuokraaville, ja kun avoin esiintymistilakin saadaan toteutumaan, voidaan klubitoiminnalla ja salia vuokraamalla hoitaa osa kustannuksista. Työn touhussa ovat myös Porvoon musiikkielämässä pitkään vaikuttanut Gustav (Gusu) Alenius sekä naapurikaupunki Lo viisasta avuksi saapunut Samuli Halonen. – Löytyi paikallinen ”Alan Turing”, joka osasi selvittää meille miten kaupunki toimii. Lindgrenin pensselitehtaan rakennus! ”Ylihuomenna. Vaikka hän ei itse milloinkaan osallistunutkaan sen toimintaan – ja siitäkin huolimatta, että Lepakolla runsaastikin aikanaan touhuillut Palomäki on hänelle yksityiskohtaisesti kuvaillut Elmutodellisuu den raadollisempaa puolta ja tilojen lohduttomuutta. Vesilaitoksen treenikämpät sul jettiin marraskuussa 2021 ja keväällä 2022 oltaisin jo voitu aloittaa rakentaminen täällä, kertoo Robert Palomäki, hanketta voimalli simmin edistänyt henkilö, ja toteaa sivuhuomautuksena byrokrati an olevan jonkinlainen salatiede, jonka avaamiseen tarvittiin apua. Elmusta mallia Toiminnassa on paljon samaa vapaaehtoisuuteen ja idealismiin perustuvaa meininkiä kuin aikanaan Elävän musiikin yhdistysten alkuajoissa. Keskinäisestä kilpailusta ei ole kyse, rinnakkaiselosta pikemminkin. Lankun menekki lasketaan kilometreissä Treenikämppien kuitubetonista valetut lattialaatat lepäävät ää nieristekerroksena toimivan ns. Käyttökustannuksiltaan suurempana myös lipunmyynnin tavoitteet on siellä asetettava marginaalisemman taiteen ulottu mattomiin. Kaupungin maksama vuokraosuus ja yhdistyksen käyttäjiltä perimä vuokra kattavat peruskulut muutaman kympin marginaa lilla, hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kujala kertoo, ja naureske lee, että siivoustoimi ja muutama muukin käytännön asia saattavat kuitenkin jäädä yhdistyksen hallituksen oman vapaaehtoistyön varaan jatkossakin. Pienimuotoista arkikahvilaa yhdistys voi itsekin pitää yllä, mutta yleisötilaisuuksissa vastuun kantaa sopimuskumppaniksi mukaan lähtenyt cateringfirma, jolla on myös tarvittavat oikeudet niitä tilanteita varten, jossa varttuneemmalle yleisölle rajataan oma anniskelualueensa. Rakennusvaiheen kustannuksiin osallistuu Porvoon kaupungin lisäksi Suomen Kult tuurirahaston Uudenmaan rahasto merkittävällä lahjoituksellaan. Me tarvittiin siihen yksi hahmo, joka kertoi miten se toimii. – Yhdistys vuokrasi ensin itselleen koko tilan, ja siitä tilasta ry vuokraa sitten kaupungille osan, Palomäki kertoo. www.riffi.fi 2/2023 49 yhdistysten ja yritysten kanssa ja yhteistyö määrittelemättömän joukon kanssa on hankalaa ellei mahdotonta. – Pensselitehtaan nimi ei mitenkään liity Taidetehtaaseen, eikä se ole mitään vinoilua siihen suuntaan, Kujala täsmentää. Kujala tähdentää, että treenitilojen lisäksi Pensselitehtaalla avautuu mahdollisuus klubikeikkailuun pienemmässä mittakaa vassa kuin keskustan toisella puolella sijaitsevalla Taidetehtaalla, joka fiinimmän ympäristönsä lisäksi on mitoitettu isommille kävijä määrille. – Yhdistys ei tavoittele taloudellista voittoa, mutta pysyy kui villa. Eihän meillä ollut sellaisesta mitään tietoa, oli vaan idis. Se oleellisin tuosta ilmiöstä on silti tavoiteltavaa: erilaisia toiminnan muotoja mahdollistavat puitteet, joissa musiikkia syntyy ja soi. – Robert on teknisessä rakentamisessa projektivastaavana, noin hienosti ilmaistuna. Rungot koo taan mitallistetusta puutavarasta, villatäytteiset paksut seinät ja katot kipsilevyistä. Miten voi kestää kaksi päivää toimittaa varastosta lankkuja alle kymmenen kilometrin päähän?” Neuvottelu on taitolaji. Sitä ei virkahenkilöt saaneet meille jostain syystä missään vaiheessa kerrottua. Lava ja sali kun sellaisenaan sopivat myös vaikkapa kiertueelle lähdössä olevan ryhmän PAharjoituksiin, musiikkivideon kuvauksiin tai keikkatallenteen tekoon. Ensin rekisteröitiin hanketta varten virallinen yhdistys. Turun kupeessa sijaitsevalta Mynämäeltä kotoisin oleva Kujala kertookin, että mielikuva suorastaan myyttiseksi kas vaneen Lepakon toiminnasta on ollut iso motivaattori hankkeessa. Entisen tehdasrakennuksen luontaisetuihin lukeutuu tehokas huippuimuri, joten erillistalojen tapaan toisistaan irti seisovien koppien ilmanvaihtokaan ei muodostu kohtuuttoman hankalasti hoidettavaksi. Syn tyi Musiikki ja kulttuuriyhdistys Pensselitehdas ry, joka kelpasi kaupungille sopimuskumppaniksi. 48-55 Finale 223.indd 49 48-55 Finale 223.indd 49 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. – Tässä on 20 vuodeksi treenitiloja ja konsertointipaikka sel laiseen kaupunkiin, jolla on näennäinen kulttuurimaine, mutta ei ole ollut tällaiseen toimintaan kuitenkaan tiloja, Palomäki toteaa. – Kun kukaan ei saa fyrkkaa, niin tämän täytyy olla siltä poh jalta, että kuka haluaa olla mukana rakentamassa, Jaakko täs mentää. Sellainen generaattori, joka pitää työt käynnissä, kun itse taas keskityn enemmän paperiasioiden hoi tamiseen, Kujala kertoo. Että ”ne ajattelee sen tällee” ja ”teidän pitää tehdä tällee, niin sitten se onnistuu”
FSCsertifioitu puu on myös hyvä vaihtoehto. Anders Liljeström Onko soitinten valmistus eettistä. Äänen nopeus siinä ylittää parhaimmatkin soitinpuut, kevyesti. 50 www.riffi.fi 2/2023 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. ••• Olenko minä itse soitinrakentajana osasyyllinen tähän. Ja mitä vastuullisemmin materiaali valitaan ja hankitaan, sitä vähemmän aiheutetaan vahinkoa ekosysteemille. Muistan nuorempana ihailleeni vesi kielellä ja kaatohaaveet mie lessä harvoja vanhoja kuusia luonnossa kulkiessani. Se onkin hankalaa. Soitinten valmistukseen voidaan käyttää myös monia synteet tisiä materiaaleja. Tähän kaikkeen kuluu monta ihmisen elinikää. Lohduttaudun sillä ajatuksel la, että hyvin tehty soitin kestää vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Intian ruusupuu on myös joiltakin osin harmaalla alueella mafian pyörittäessä puiden huutokauppaa Intiassa. Käytössä on esimerkiksi jo useampia eeben puuta muistuttavia materiaaleja, kuten Rocklite ja Richlite. Näin toimii jo esimerkiksi iso yhdysvaltalainen soitinvalmistaja Taylor Guitars. Toki on paljon metsiä, joista voi tulla aarniometsiä, jos ne saavat kasvaa koskemattomina. Moni on varmaan kin nähnyt Carmine Street Guitars dokumentin Yle Areenassa. Nyt teippai sin mielelläni kiinni tämän nuorukaisen suun retken ajaksi. 48-55 Finale 223.indd 50 48-55 Finale 223.indd 50 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. ••• Maailman väkiluvun reippaan kasvun myötä luonnonvaroja käyte tään enemmän kuin koskaan ennen. Yksi tapa olisi käyttää vain puita, joita tuuli tai muu luonnon voima on kaatanut. ••• Kun metsä kaadetaan, koko ekosysteemi nollataan ja kaikki al kaa alusta. Mutta minun elinaikanani enää vain tämä. Tämä olisi sitten se pensselikausi. Perin teiset ruusupuut ja mahongit vähenevät vähenemistään, ja nii den hinta tulee nousemaan niin, että uusia korvaavia puulajeja on löydettävä ja otettava käyttöön. Tehdään hyvin tekemällä asiat hyvin. Mitä todennä köisimmin kivikausi oli oikeastaan puukausi, mutta ainoastaan kivi jäi jäljelle vuosisatojen kuluessa ja kuluttaessa. Bielowieza Puolan ja ValkoVenäjän rajalla on Euroopan viimeinen iso aarniometsä. ••• Brasilian ruusupuun myyntikielto lienee tuttu juttu musiikkipiireis sä. Uuden elämän ne saavat Kellyn veistäessä jo kertaalleen käytetystä puusta uusia soittimia. Tulevaisuuden haaste sekä pienillä että suurilla soitinraken nusalan yrityksillä tulee olemaan materiaalien saatavuus. ••• Soitinrakennusala on puun käyttäjänä häviävän pieni verrattuna esimerkiksi rakennusalaan tai huonekaluteollisuuteen. Vähän sama kuin Pariisin taidemuseo Louvre olisi täynnä pensseleitä ja paletteja, vaan ei yhden yhtä maalausta. L uen kirjaa metsistä. Nyt kiellettyjen puulajien listaan voisi lisätä myös Madagaskarin ruusupuun, sillä lähes kaikki myynnissä oleva tavara on salakaa dettu. Tämä kuitenkin todennäköisesti rajaisi puulajit vain kotimaisiksi, ja varastoa olisi vaikea ennakoida ja ylläpitää. Kolmas vaihtoehto on uusiokäyttää puuta. Nämä kitaranrakentaja Rick Kellyn rakentamat kitarat olivat enti sessä elämässään lattioita, kattopalkkeja tai baaritiskejä New Yor kin kantakaupungissa. Ehkä. Mitä pidempi tuotteen elinkaari on, sitä vähemmän kuluu mate riaaleja. Myös hiilikuitu on erittäin mielenkiintoinen materiaali soittimia ajatellen. ••• Miten sitten varmistua, että en ole ostamassa laittomasti kaadet tuja puita tai aarniometsää. FSC on omien sanojensa mukaan maailman luotetuin metsätuotteiden vastuul lisuussertifikaatti. Antaa puiden kasvaa. ••• Sen lisäksi, että puut ovat kauniita, antavat suojaa ja elintilan, ih miset ovat aina käyttäneet niitä myös hyödykkeinä. Tulee tiedustelijakasveja ja pensaita, myöhemmin ensimmäiset puut ja lopulta ne lajikkeet, jotka kasvavat isoiksi ja vanhoiksi. Ikävä totuus on valjennut minulle hiljattain: metsien ei enää anneta kas vaa isoiksi ja vanhoiksi. Pienuus ei ole kuitenkaan vapauttava määre, vaan vastuullisuutta tarvitaan jokaiselta
Plug’n’play: Teams, Zoom, Webex by Cisco jne. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 7. kesäkuuta 2023. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi • uuden sukupolven UHF-langattomat • kestävä metallirakenne vaativaan käyttöön • uusimmat EV-mikrofonikapselit, useita vaihtoehtoja • voit käyttää myös muiden tunnettujen valmistajien kapseleita • kahden lähettimen latauslaite lisävarusteena • plus laaja valikoima muita lisävarusteita RE3 UHF Roc k Soli d RF! Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 RCF Ayra näytön paikka perjantai 24. maaliskuuta 2023 10.14.43 Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Videoneuvotteluasema. on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi 2/2023 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A PROFITRON OY Puh. UVC-02 f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi 48-55 Finale 223.indd 51 48-55 Finale 223.indd 51 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45
••• Afroamerikkalaisen musiikin keskeinen rytminen ele mentti on pulssi ja sitä heijasteleva svengi tai groove, joka muodostaa usein musiikkikappaleen ”selkärangan”. Tämä on yllättävän vaikeasti määriteltävä käsite, vaikka maailmankaikkeus on täynnä erilai sia rytmejä: Ihmisen sydän lyö rytmissä, yön jälkeen tulee päivä, talven jälkeen kesä, jne. Tulkinta kuulos taa kuitenkin paljon ”venyvämmältä” ja harjaantumattomampikin korva huomaa varmasti eron pulssiajattelussa näiden kahden musiikkiesimerkin välillä. Klassisessa mu siikissa painotetaan vähemmän tuota pulssiajatusta ja groove tai swing ovat ilmiöitä, joita klassinen musiikki ei oikeastaan tunne. Svengiä voisi verrata vaikka vanhaan höyryjunaan, joka kis koilla kulkiessaan saa aikaan toistuvaa kompleksista rytmikudosta pyöristä, venttiileistä ja muiden osien liikkeestä ja niiden synkro nisaatiosta – vieläpä suhteessa määrävälein toistuvaan kiskojen jatkoskohdan tuottamaan ääneen. Tällä logiikalla ei silti kateta kuin osa rytmiikasta, joten systeemiä täydennetään parittomilla jaoilla, joista trioli on yleisin. Koko nuotti jakautuu kahteen puolinuottiin, puolinuotti taas kahteen neljäsosanuottiin ja neljäsosanuotti kahteen kahdeksasosanuot tiin jne. ••• Klassisen musiikin ja afroamerikkalaisen musiikin lähestymistavat musiikin rytmiikan käsittelyyn ovat tuiki erilaisia. Kärjistetysti voisi sanoa, että tämän Amerikan mantereella synty neen musiikin rytmiikka tuli pääosin Afrikasta, jossa siihen sekoit tui eurooppalaista perua olevia aineksia. Vaikka nuoteilla voidaan välittää “karkeaa kuvaa” rytmiikasta, tarvitaan niiden tul kiksi ihminen joka tuntee ja hallitsee esitettävän musiikin rytmisen estetiikan, jotta lopputulos kuulostaisi autenttiselta. ••• Valitettavasti tilanne ei ole näin yksinkertainen. Kolumnin lopussa on kaksi kuuntelulinkkiä, joiden avulla voi havainnoida rytmiikan käsittelyn eroja kuulonvaraisesti. ••• Meillä Eurooppalaisilla on voimakas tarve rationalisoida asioita ja perinteinen klassinen musiikki on tuottanut musiikkiin käsitteitä, joiden varassa ainakin minun ensimmäinen lähestymiseni rytmin hahmottamiseen lapsuuden pianotunneilla alkoi. Musiikissa rytmin voisi ajatella olevan äänten järjestelmäl listä jakautumista keskenään suhteellisiin aikakestoihin. Niiden voisi ajatella olevan rytmiikan ”tunnelmaa” jossa aika arvoja ja niiden kestoja, sekä äänten aksentointia manipuloidaan hieman ja saadaan sitä kautta aikaan omaperäinen rytminen tunnelma soittoon. Löytyykö Earth, Wind and Firen esityksestä groovea ja synkopointia. Klassisen musiikin parissa kehittynyt nuottijärjestelmä onkin monelle ensimmäinen väylä rytmiikan ymmärtämiseen. 80luvulla musiikkiin tulivat rumpukoneet, joiden myötä musiikki alkoi heijastella tuollaista metronomisem paa ihannetta. Tämä pitää paikkansa erityisesti afroamerikkalaisessa musiikissa, jonka ryt miikkaa nuottikirjoitus ei täysin pysty ilmaisemaan. ••• Rytmiikka elää myös voimakkaasti kulloisessakin ajassa. Oman osuutensa tuovat voimakas synkopointi sekä polyryt miset ilmiöt ja rytmiset manipulaatiot, jotka ovat keskeisiä afro amerikkalaisen musiikin ilmiöitä. Kolmannen ulottuvuuden rytmiikan ja grooven käsittelyyn tarjoaa vielä J Dillan kuunteluesimerkki. Dilla r’n’b:n ja rapin puolella. Ja äänten lisäksi rytmiikkaan kuuluu luonnollisestikin vastaavia aikaarvoja sisältäviä taukoja. Mukavia hetkiä rytmiikan mielenkiintoisessa maailmassa! Terveisin, Kari Antila Earth, Wind and Fire: Boogie Wonderland • https://youtu.be/god7hAPv8f0 Maurice Ravel: Daphnis et Cloe • https://youtu.be/O4lzPz3NnI0 J Dilla, Common & D’Angelo: So Far To Go • https://youtu.be/fw64fXeWe_8 Ajatuksia rytmistä afroamerikkalaisessa musiikissa 48-55 Finale 223.indd 52 48-55 Finale 223.indd 52 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. Hänen katsotaan muuttaneen aiempaa kolmimuunteiseen ja tasajakoi seen rytmiikkaan perustunutta ajattelutapaa ja tuoneen musiikkiin uuden näiden kahden valtavirran välimaastossa seikkailevan ryt misen tyylin, jossa keskeisenä apuvälineenä toimi Akai MPC 3000 sampleri (tästä myös esimerkki kuunteluvinkeissä). Kun hommaan lisätään vielä tempon käsite ja paikalle tuo daan metronomi, johon on määritelty numeerinen suure, niin musiikin rytmiikka on kasassa. Hedelmällisellä tavalla, löytyväthän esimerkiksi jazzmusiikin juuret juuri tästä kulttuurien kohtaamisesta. Tämä voisi olla yksi määritelmä, vaikka se ei vielä paljoakaan rytmiikan saloja avaa. Esimer kiksi 1930luvulla vallalla oli swingpohjainen kolmimuunteinen rytmiikka, joka poikkeaa voimakkaasti vaikkapa 70luvun tasaja koisesta funk groovesta. Mielenkiintoisia uusia rytmisiä elementtejä esitteli 1990luvulta alkaen esimerkiksi tuottaja J. Entä, miltä kuulostaa Maurice Ravelin Daphnis et Chloe, jossa orkesterin kapellimestari määrittelee kappaleen ”pulssia”. 52 www.riffi.fi 2/2023 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a R ytmiikkaan liittyvät ilmiöt ovat ehkä kaikkein keskeisimpiä elementtejä afroamerikkalaisesta musiikista puhuttaessa. ••• Mutta mitä rytmi oikeastaan on. Pulssi on helppo käsittää, mutta mitä ovat svengi tai groove. Vai onko
www.riffi.fi 2/2023 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Monikäyttöisiä tuotantoja studiotiloja Helsingin Viikissä. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 48-55 Finale 223.indd 53 48-55 Finale 223.indd 53 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. 30 – 45 – 80 m 2 Kiertueharjoituksiin, bänditreeneihin, äänityksiin, kuvauksiin, miksauksiin, masterointiin… Ammattitaitoinen henkilökunta apunasi! Kuljetuskotelot p
No, tällä hetkellä tilanne on se, että paskat träkkijäbät ovat jo työttömiä ja odottelen tässä, milloin kes kivertotyöryhmäbiisileiriporukat saavat lunta tupaan. Koulutus on kesken ja lopputuloksena syntyy geneeristä huttua, soittolistaöyhettä. Käytännössä lopputulos kuulostaa siltä, kuin joku ottaisi sokkona äänikomponentteja ja sen kummemmin ajoituksesta tietämättä paiskoisi menemään niitä toisiinsa vähän eri tavoin upotettuna. AI pystyy rakentamaan lähes uskottavan kuuloisen poppibii sin jo nyt, mutta tällä hetkellä se on parhaimmillaan 4–8 tahdin loopeissa ja musan osasissa, jollaisia se tuottaa sujuvasti – var sinkin, jos opetusmateriaalin suhteen on nähty vaivaa. Melodian ja sanoituksen suhteen tulokset ovat toistaiseksi hieman vaatimattomampia ja anti kuulostaa vähän kiusalliselta, koska opetusmateriaali on kiusallista ja kiusallisen yksinkertais ta. Softa vain silppuaa syötetyt samplet palasiksi ja joten kin semijärkevästi kokoaa ne uudestaan. ••• Työhöni nimittäin kuuluu tietty määrä hieman turhauttaviakin teh täviä: pitää luoda jo olemassa olevasta muunnelmia tai vaihtoeh toisia versioita. Kai se pro jektitiedoston avaaminen ja todellisuuden ymmärtäminen ynnä aikataulu vetävät maton motivaation alta. Kyllä, kyllä, tiedän: ”laita pikkuisen pitch randomia ja sitten ihan vähän formanttifiltteriä ja hippunen random eq arvoja per kosketin alas…”. Mene tiedä, olen toisi naan pulassa näiden helposti eläköityvien ehdokkaiden kanssa. Jenkkilässä tuli ulos podcast, jonka äänet, musa ja kässäri olivat AIkamaa: Oudon laakson tuulahduksia https://apple.co/3LW1JoR 48-55 Finale 223.indd 54 48-55 Finale 223.indd 54 28.3.2023 15.45 28.3.2023 15.45. Höpö höpö, ei kuulostanut siltä, että käyttäisin jekkua jokaiseen soundiin. Tällä ei ole mitään tekemistä AI:n kanssa, kyse on vain jonkinlaisesta satunnaisgeneraattoris ta. Äänisuun nittelua perusmuodossaan siis, ei säveltämistä. Sitä on myös aivan liian vähän ja niinpä AI pannaan duuniin ihan liian varhain. Olenkin tässä alkanut fantiseerata AIapulaista itselleni. Joskus niitä tarvitaan kymmeniä – enkä tarkoita mitään sekvenssiä tai teemaa, vaan yksittäistä soundia. Softa on myös helvetin kallis, eikä sen kehittäjä vaikuta kovin mukavalta sähköposteissaan. Välittäkäämme siis tekoälystä kuin lähimmäisistämme. Mutta ne soundit ja samplet! Mikäpä olisi sen oivallisempi apuri, kuin A.I. Ynnä muita urbaanilegendoja. Eräässä DJwhatsappryhmässä on pitkään keuhkottu, kuin ka AI vie träkkijätkiltä duunit. Oikeasti: tekoäly kyllä muuttaa jotenkin suurta osaa tehtävis tämme ja työtavoistamme, eikä (sitten lopulta) mikään ole enää kuin ennen. Tekoäly ja koneoppimi nen tuhoavat luovan alan sellaisena kuin me sen tunnemme. Ja opettaa täytyy, sillä tähän pätee sama kuin yhteiskuntaan: jos karsii opetuksesta, tarpeettomana lopputuloksena on joukko (foliohattu)idiootteja, jotka kailottavat kaiken maailman tunkioilla netistä löytämiään totuuksia. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Testitapaukset tuppaavat katoamaan melko pian ensimmäisten nakkien osuttua pöydälle – tyyppi lähtee lounaalle ja jättää palaamatta. Ja ehkäpä toimittajatkin korvataan jos sakin vaiheessa. Se kun on tullut jäädäkseen. Ehkä johonkin ysinollay sivirvelirolliin. Tekoäly on luovempi ja tehokkaampi kuin ihminen. Musiikin maailmassahan yksittäistä kuvaa voi verrata erittäin lyhyeen ja ohimenevään äänipalaseen, joka itsessään on vain pieni fragmentti kokonaisesta biisistä, ei vielä kokonainen säkeistö, mutta kenties jo osa. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 54 www.riffi.fi 2/2023 T ekoäly tulee ja tekee meistä työttömiä. Exampler – ei siis sampler, vaan Exampler – joka lyhytkestoiseen ja hieman hataraan muistiinsa luottaen loisi loputtomasti muunnelmia näy teäänestä, uupumatta ja keskittymiskykyään menettämättä. Säveltäminen tai sävelaiheiden muuntelu on varmaankin helpoimpia yksittäisiä hommia, ja mukavaakin, ei siihen AI:tä tarvita. Tässä olisi startupin paikka, itse asiassa, koska AItuotteita ja AIassariideoita olisi rivissä muitakin… ••• Joka tapauksessa eletään erittäin jännittäviä aikoja, sillä juuri nyt voimme seurata useamman luovan sovelluksen kehittymistä. Tonaliteetti ja soundin sisältämät mikromuutokset ynnä ylä sävelsarja sekä aikavariantit – sitä halusin. No, yhtä tällaista jo testasinkin, kun yritin välttää Kontaktissa samana toistuvien samplejen kertautuessa syntyvän koneki vääriefektin. ••• Olen kokeillut myös Gigantic Softwaren Varanticia, eikä siitä ole mihinkään. ••• Ei kehitys kuitenkaan tähän pysähdy ja kyllähän AI oppii, kun sitä opetetaan. Vai kuttaa siltä, että on jo esimerkiksi melko helppoa luoda yksittäinen kuva AI:n avulla, mutta ilmeikäs sarjakuva taitaa vielä olla liikaa vaadittu, albumista puhumattakaan. Mutta, mutta… ••• Olen itse etsiskellyt assistenttia ja apulaista, joskin olen alkanut epäillä mahtaako etsimääni olla edes olemassa. Nimittäin. Etsintä jatkuu, ja luulen olevani jo jokseenkin lähellä
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: • pallotai herttakuvio • kevyt ja kestävä rakenne • 360° kääntyvä puomi • max SPL 136 dB • nettopaino 17 g • kolme eri väriä • vedenpitävä (pallokuvio, IP57) • vaihdettavat liitinsovitteet (12 eri liitintyyppiä sekä jatkokaapeli) seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. www.riffi.fi 2/2023 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. MANGER C1 suositushinta alk. MANGER C1 suositushinta alk. MANGER C1 suositushinta alk. Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat pro audio ?nland oy audiotools for professionals Authorized API Audio dealer www.proaudio?nland.. www.cccase.. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Point Source Audio Lavalier / Headset-mikrofonit www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN 48-55 Finale 223.indd 55 48-55 Finale 223.indd 55 26.3.2023 14.28 26.3.2023 14.28. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 3 2 56 Takakansi 223.indd 56 56 Takakansi 223.indd 56 26.3.2023 14.23 26.3.2023 14.23