SKIPPER’S DRIVE IN STYLE – säröä päin! Nro 2-2024 Hinta 12,70 € TIMO TOLONEN ”Tärkeintä on se, kuinka tasaisesti basso resonoi.” Väinö Karjalainen ”Kaikilla teoilla täällä tarkkaamon puolella on merkitystä.” Meyer Constellation – akustiikka muuntuu tilanteen mukaan 01 Kansi 224.indd 1 01 Kansi 224.indd 1 5.4.2024 15.47 5.4.2024 15.47
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 4.4.2024 15.49 4.4.2024 15.49. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh
Kulttuuritoiminnan avustusten leikkaus saattaa näyttää excelissä tänä vuonna tehokkaalta säästötoimelta, ja kohteitahan löytyy kirjallisuuden lisäksi muistakin taiteen muodoista ja niiden koulutuksesta. Sellaisessa menossa romahtavat myös kustantajan tienesti ja tekijän palkka. Kuitenkin meillä tuetaan kaikenlaisia elinkeinoja varsin avokätisesti riippumatta siitä minkä puolueen edustajat vallassa sattuvat olemaan. Valitettavasti toipuminen voi olla vieläkin pidempi prosessi. Ajan henki on ankara, ja painetulle tekstille on ilmiönä käymässä samoin kuin tallennetulle musiikille, jonka hinta per kuunneltu minuutti on romahtanut. Rajalliselle kohderyhmälle suunnattujen kirjojen myyntimäärät eivät ensinnäkään tuota niin vakaata ja vuolasta kassavirtaa, että kustantamot lähtisivät hanakasti ottamaan enää sen suurempaa taloudellista riskiä kuin mikä tähän asti on vaadittu, kun apurahalla kustannetusta käsikirjoituksesta on jalostettu valmis painotuote. Niitä apurahoja kirjoittajan työpalkaksi taas ei tämän poliittisen suhdanteen aikana myönnetä entiseen malliin. 4 www.riffi.fi 2/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Nyt niitä vielä saa N autitaan kotimaisista musiikkikirjoista ja muusikoiden elämäkerroista nyt kun niitä vielä julkaistaan. Niinpä vakiintunut menettelytapa on ollut, että elämäkerran tai dokumenttiohjelman kirjoitustyön vaatimat haastattelut, arkistojen penkomiset, kuvaja äänimateriaalin etsintä, faktantarkistukset, kaikki muu kunnollisen teoksen laatimiseen vaadittava taustatyö – sekä itse kirjoittaminen – katetaan ainakin osittain apurahalla, ja valmiin kirjan myynnistä lohkaistava provisio hyvässä lykyssä täydentää sitten kirjoittajan saamaa korvausta ajan pitkässä saatossa. Hintaeroosiota tehostaa edelleen se, että printtikirjan rinnalla on julkaistava jo lähtökohtaisesti asiakkaan halvemmaksi olettama e-kirja. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisältö 224.indd 4 04-05 Pääkirj Sisältö 224.indd 4 9.4.2024 16.32 9.4.2024 16.32. Ja kun ei kassaan kilise rahaa, toimintaa supistetaan entisestään. Tällainen järjestely on uhattuna kaikilta suunnilta. Jonka tietysti voidaan positiivisesti ajatella lisäävän sitä joukkoa, joka kirjaan lopulta tutustuu, mutta joka ei varsinaisesti kilauta kassaan lisää rahaa. Kansan suurtenkaan suosikkien elämäkerrat kun eivät välttämättä myy samassa mittakaavassa kuin heidän musiikkinsa. Viime vuosina useat kustantamot ovat nimittäin pukanneet ulos tavattoman monta tärkeätä ja mielenkiintoista teosta, mutta jatkossa tahti taitaa harventua. Spiraali kiertyy kiinni. Kirjoittamattomia aiheita ei kylläkään ole kulutettu loppuun, mutta leikkaukset kulttuurille jaettavasta tuesta leikkaavat myös tällaisten kirjojen julkaisuhaluja sekä -mahdollisuuksia. Excelissä ei kuitenkaan näy, mitä hyvää silloin jää toteutumatta tai mitä haittaa leikkauksista aiheutuu. Se ei kannusta kumpaakaan. Yhden elämäkerran perusteelliseen tekemiseen vaadittavaa työmäärää ei käytännössä kukaan voi nimittäin tehdä palkatta, paitsi aatteen palon ja kenties jonkin vahvan henkilökohtaisen syyn vuoksi, ja sellaisten varaan ei ole syytä eikä voida oikein laskea laajemmassa mitassa. Sekä mieluusti myös äänikirja, jonka kuuntelumahdollisuus lankeaa asiakkaalle striimipalvelun kuukausiveloitukseen sisältyvänä oikeutena. Apuraha-jazz on ikiaikainen pilkkanimitys, eikä kannattamatonta liiketoimintaa kuulemma olisi syytä harjoittaa lainkaan. Tilannetta ei paranna se, että kirjan elinkaarikin on jo itse asiassa niin lyhyt, että alkuvuodesta julkaistu teos on alelaarissa heti ensimmäisen kvartaalin päätyttyä, vaikka kirjan sisältö ei ole vanhettunut yhtään mihinkään. Kustantajan intoa heittäytyä hankkeisiin laskee varmastikin osaltaan myös kirjamyynnin yleinen nykytila, joka samalla tekee kirjoittajan kannalta provision kertymisestä vieläkin epävarmempaa. Kulttuurin näivettyminen on monipolvinen ja pitkällinen kehityskaari, josta nykyiset päättäjät todennäköisesti eivät joudu itse koskaan vastuuseen
vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 24 20 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Kari Antila Petri Alanko Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Anders Liljeström Mika Nuorva Juha Seila Vilma Timonen Tommi E. 20 Encore! – Jyväskylän Paviljongin konserttisali muunnettiin uuteen uskoon 24 Lauri Schreck & Puhuri – lauluvetoista kitararokkia 30 Jussi Jaakonaho – instrumentaali kertoo tarinan ilman sanoja LUKUPALAT 15 Ajankohtaisia uutisia – Elokuvan ääni on oma lajinsa – Kirjoja lukevalle – Nimityksiä ja maahantuontiuutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 26 Elämäni bassot: Timo Tolonen – Soinnin tasaisuus on tärkeämpää kuin se, että basso soisi kuin Bösendorfer KÄYTTÖTESTIT 33 Baum Vega Series Wingman – kuusikielistä retrofuturismia 36 Bluetone Compura – just presiis 38 Skipper’s laajentaa pedaalirintamalle – särö yli laidan! 40 Shure MVX2U – mikrofonista USB-mikrofoniksi 42 UA SC-1 – yhdestä on moneksi! 44 Hedd Audio Type 20 Mk2 & ATC SCM25A Pro Mk2 – premiumista luksukseen 47 Sennheiser HD 490 Pro & Pro Plus – mukana myös akustiikka GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Sielukasta menoa 52 Muusikkona maailmalla – Kiertueella Meksikossa, osa 2 54 Alangon päiväkirja – Ärripurri 30 ”Suurin osa kitaralevyistä on sellaisia urheilulevyjä, jotka eivät puhuttele minua.” – Jussi Jaakonaho Kannen kuva: Juha Seila 04-05 Pääkirj Sisältö 224.indd 5 04-05 Pääkirj Sisältö 224.indd 5 9.4.2024 16.32 9.4.2024 16.32. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. www.riffi.fi 2/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 12 Yhdenvertaisuus tukee koko suomalaisen musiikkialan menestymistä – mutta mikä siinä edelleen kiikastaa. Irtonumeron hinta on 12,70 €. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 29. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. posti kulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Matti Rinne, Topi Suuronen, Vilma Timonen, Tommi E. 040 501 2745 (ark. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot, Väinö Karjalainen – Jossain vaiheessa pitää vaan luottaa, että tämä biisi on nyt tällainen ja tehdään seuraavaksi joku muu
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 6 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 6 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Väinö Karjalainen IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Mä toivon, että se hyvä ilmapiiri on yksi asia, jonka mä voin tuoda pöytään. – Kyllä me välillä puhutaan ihan suoraan, että halutaanko, että mä kommentoin näitä asioita – varsinkin äänittäjänä. – Niin, ehkä se tulee siitä, kun olen ollut tuolla lasin toisella puolella, niin mä tiedän, mitä mä haluisin siltä tyypiltä joka äänittää. Kun on toiminut äänittäjänä, siitä on ollut luontevaa siirtyä miksaamaan. Vaikka pöytä on vanha, tallennetaan musiikki Pro Toolsiin kaikenikäisiä mikrofoneja käyttäen. Laulu saattaa olla ainoa asia mikä äänitetään. -nimisen laulun. Homma perustuu fiilikseen Karjalaisen asiakaskunta määrittyy luonnollisesti oman soittotaustan ja soundiestetiikan mukaan, sillä musiikki jonka kanssa hän on tekemisissä ei ole koodattua vaan soittajalähtöistä. Yhteistuotannoissa tarvitaan jotain linjanvetoja, kuten mitä asioita kukin kuuntelee ja kenellä on viimeinen sana. – Siinä on se käytännön puoli, että osaa itse vähän rakentaa ja huoltaa, ja ymmärtää paremmin miten ne laitteet toimii. www.riffi.fi 2/2024 7 H elsingin Vallilassa sijaitsevan Kvark-studion tarkkaamo on täynnä vanhoja studiolaitteita. – On pitänyt itse funtsia, miten eri laitteet toimii ja sitä kautta tullut arvostus näitä kamoja ja yhtälailla prosessia kohtaan. Soundit ovat tärkeä asia, mutta senkin edelle Väinö nostaa fiiliksen, joka studiossa saadaan luotua. Kun ennen vanhaan studioissa oli äänittäjä jonka takana istui tuottaja, nykyään näin harvemmin on. Tiedoista ja taidoista on silti ollut hyötyä. Se on siis sinun ominta osaamisaluettasi. Ei mun naama tai nimi ole siinä levyn kannessa. Luonnollinen jatkumo Väinö Karjalainen siis soittaa, äänittää, miksaa ja tuottaa. Väinön vahva bändihistoria ja kotoa saatu esimerkki ovat vieneet häntä eri suuntaan kuin monia muita saman polven tekijöitä. – Sehän menee väkisin tuottamisen puolelle, jos tehdään valintoja ja annetaan palautetta. Näistä kolmea ensimmäistä miltei rinnakkain alusta asti. Kun mulla on vetovastuu, niin artisti on tietty aina se pomo. Tuottaminen sanan koko merkityksessä, eli kokonaisvaltaisena projektin hallintana on uudempi juttu. En vain kytke piuhaa ja toivo parasta, vaan yritän myös ymmärtää miten hommat toimii. Mun projektit on useinkin yhteistuotantoja, jossa annetaan yhtäläinen krediitti mulle ja artistille. Se on luonnollinen jatke äänitysja miksaustyölle. – Tällöin eri aikakaudet yhdistyy hienosti, mikä kiinnostaa mua enemmän kuin jokin tietty aikakausi. En ole suinkaan sähköinsinööri, mutta kyllä mä lähestyn asiaa ihan tekniseltä kantiltakin. Hyllyllä lepää Otarin kelamankka, joka on vielä kovassa käytössä. – Nykyään kun musaa tehdään niin paljon koodaamalla, alkaa äänitys olemaan taka-alalla monissa jutuissa. Mä saatan painokkaastikin perustella, miksi olen jotain mieltä joistakin musiikillisista valinnoista, mutta en mä voi alkaa jyräämään sen biisintekijän mielipidettä. Karjalaisen Missä se Väinö on. Kotona ei ollut äänitysstudiota, enemmänkin sekalaista kalustoa, johon pappa kannusti itsenäisesti tutustumaan. Joku on saattanut joskus kehua soundeja, mutta se että kehutaan sessioiden fiilistä on mulle ihan yhtä iso ylpeyden aihe. Väinö kiittelee, että on saanut työskennellä Tiisu-yhtyeen riveissä todella hyvien äänittäjien ja tuottajien kanssa, joilta on poiminut juttuja, miten kannattaa toimia. Kiinnostuksen kohteena olivat kaikenlaiset työkalut, mutta erityisesti analogilaitteet. Väinön ikätoverit työskentelevät hyvin paljon ”In the box”, eli tekevät hommat pääasiassa läppärillä ja kuulokkeilla. Ensimmäiset äänitykset hän teki kaksitoistavuotiaana isältä saadulla kasetti-neliraiturilla. Miksaaminen lähtee siitä, kun jotain on jo äänitetty. Calrecin tiski on vuodelta 1972. Kun en ole käynyt mitään äänityskouluja, poimin sellaisia juttuja, jotka puhutteli mua. Usein nykyään äänittäjä tuottaa artistin kanssa. Että porukka saa tehdä rennosti ja hyvällä ilmapiirillä. Se on kriittinen osa soundin luontia. Näitä laitteita operoi yhdessä Pekka Nisun kanssa vajaa kolmekymppinen Väinö Karjalainen, josta tuli vuonna 1996 ”koko kansan Väinö”, kiitos isänsä J. Karjalainen ei halua kuitenkaan leimautua retroilijaksi, vaan filosofiana on että poimitaan joka ajalta se paras tekniikka ja metodit. Päähenkilö on puheistaan ja studion kalustosta päätellen viimeisen päälle vintage-mies, mikä on merkillepantavaa kun ottaa huomioon hänen nuoren ikänsä. – Se tavallaan nousee kaiken tän laitehomman yläpuolelle. ”Sehän menee väkisin tuottamisen puolelle, jos tehdään valintoja ja annetaan palautetta.” 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 7 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 7 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kun mä äänitän tosi paljon ja nojaan siihen äänitykseen, niin mun meininki mielletään automaattisesti vähän vintagemmaksi. Perspektiiviä ja pohjaa antoi fysiikan opiskelu yliopistolla, mutta kandiksi valmistumisesta huolimatta fyysikon ura jäi lopulta taka-alalle musiikin takia. Tuottamiseen kuuluu myös toimistohommia, kuten budjetinhallinta, studioiden varaaminen ja projektin aikatauluttaminen. Väinön ensimmäisiä merkittäviä miksaustöitä oli 2016 julkaistu Ursus Factoryn Juhlat-ep
Sessioissa oli kaikenlaisia erikoiskokeiluja ja tehtiin pitkiä päiviä. – Tietenkin siellä on enemmän raitoja, mitä kahdelta soittajalta tulisi: torvia ja muuta. Kaksi uusinta levyä onkin miksannut Jesse Vainio, sillä nille haettiin erilaista soundia. Karjalainen on onneksi ymmärtänyt, että levy on aina impressio siitä hetkestä jona se on tehty – mikä on ihan kiva asia, kun ajat ja soundit muuttuvat. – Sydän on suuri -biisissä on todella rouskuva ja narskuva kitarasoundi. Osa biiseistä sovitettiin loppuun vasta studiolla. Joskus vanhoja tekeleitä kuunnellessa nousee hiki pintaan. Ja sen päälle voi aina sitten lisätä. – Kun äänitysprosessista on kulunut näinkin kauan, sitä alkaa unohtamaan, että miten jotkut jutut tehtiin ja ne kuulostavat taas tuoreelta. Se tehtiin yhteistuotantona Ursus Factoryn kanssa. Välillä jopa laulu. ”Mentiin hyvässä putkessa; aika vauhdilla, mutta huolella.” 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 8 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 8 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59. Ja niinhän siinä kävikin. Tukevatko lisätyt asiat duo-asiaa vai ei. Levyllä on paljon erilaisia juttuja ja kokeiluja, mutta silti se kuulostaa Ursus Factorylta. 8 www.riffi.fi 2/2024 – Jos on idea, miten tehdään, mä voin miettiä mikä on paras studio siihen. Mä voin hyvin myös olla mukana kommunikoimassa levy-yhtiön kanssa. Nyt kuunneltuna Pinkki pilvi kuulostaa tuottajan korvaan rohkealta. – Useimmiten ne livenä soitetut kitarat oli myös käyttiksiä. Ensimmäisenä kokeiluista tulee mieleen kontaktimikrofonien käyttö. Se on ollut bändin tietoista siirtymää. Soinnin pitää kuulostaa eheältä heidän kahden voimin. Mentiin hyvässä putkessa; aika vauhdilla, mutta huolella, Väinö muistelee. – Duon on helpompi pyöritellä asioita kahdestaan. Parhaiten bändin sointi saatiin talteen äänittämällä sitä livenä. Ursus Factory: Pinkki pilvi, Monsp Records 2019 Hirven lailla rokkaavan duon toinen albumi on Väinölle tärkeä monella tapaa. Ennen tätä yhdessä oli tehty jo Juhlat-ep sekä täyspitkä Älä lopeta uskomista rakkauteen, baby! Pinkki pilvi oli ensimmäisiä Kvarkstudiolla alusta loppuun työstettyjä albumeita. – Just noiden erikoisratkaisujen takia levy kuulostaa paikoitellen aika rajulta. Kuka tietää, millainen heidän seuraava levynsä on. Ursus Factoryn musiikki on kehittynyt välillä raskaampaan suuntaan. Viimeistään sen myötä heistä tuli läheisiä ystäviä. – Bändi ei ollut vielä suuren yleisön tiedossa, mutta oli fiilis, että se saattaa tästä kasvaa. Hienoa, että ne on viety maaliin kunnolla. Niitä käytettiin esimerkiksi sähkökitaran lavassa. Itsekin odotan innolla, mitä ne keksii. Kolmas levy päätettiin tuottaa koko bändin voimin, jolloin viimeistelyn hoitivat Väinö ja solisti Henrik Illikainen. Ja musta ne kokeilut toimii ihan hyvin. Äänityksissä tehtiin myös erilaisia villimpiä rumpumikityskokeiluja. Joka otolla otettiin talteen rummut ja kitara. Myös aika on armollinen suodatin. Väinön oman bändin Tiisun kolmesta levystä kahdessa on ollut tuottajana Janne Huttunen. Se mahdollistaa sen, että vielä studiossakin voi kokeilla radikaalimpiakin juttuja. Se oli se määrittävä kitara, josta tulee se kohkaava ydin, jota maustetaan niillä lisäraidoilla. Se onkin ollut aina osa bändin juttua, että osa musiikista syntyy vasta studiossa. – Se on ollut ihan luonnollinen evoluutio. Mutta jotenkin siinä on kuitenkin se ydin, eli Allu rummuissa ja Jussi kitarassa. Ihailen sitä, miten uskallettiin tehdä niitä rajuja soundeja ja kokeiluja. Duoa äänitettäessä ensimmäiseksi tulee mieleen, että kuinka pitkälle pyritään pysymään bändin livesoundissa ja kuinka isoa siitä pyritään tekemään. – Sitä ei oikein osaa selittää, mutta mielestäni me onnistuttiin aika hyvin tavoittamaan bändin ydin. Tässä tapauksessa oli tärkeää pohtia bändin syvintä olemusta fiilispohjalta. Artistin ei tarvitse laskea päiviä kuinka kauan voidaan olla studiossa. Ja se vapauttaa taas vähän siltä artistilta aivokapasiteettia biiseihin keskittymiseen. Toki siinä on se perinteisempi vahvistinsoundi, mutta se kontaktimikki ajettuna särön läpi, joka tuo omanlaisensa klangin siihen
Soittajat on lähellä toisiaan, ei tarvitse romantisoida sitä, että mennään studiolle ja tehdään yötä päivää. Ja kun siitä ei olekaan tykätty, niin kyllähän se vähän kirpaisee. Lopullinen muoto haettiin Vuorenmaan ja Lehtolan kanssa. Iso kysymys on, että kenen ylipäätään halutaan olevan paikalla kun lauletaan. Yhteistuotanto oli yhteinen idea. Ei piiputeta itteään hirveessä maratonissa. Vuorenmaa soittaa myös Lyytin yhtyeessä koskettimia. Väinö muistelee olleensa itsekin innoissaan jostain omasta jutusta. Hyvässä, isossa tilassa sai aikaan täyden livemeiningin. Edellinen Arpan levy oli tehty vähän samalla sapluunalla kuin Lyytin ja sen pohjat oli soitettu E-studiolla yhden pitkän viikonlopun aikana. Tullaan paikalle, tehdään jotain, syödään välillä ja tehdään lisää ja lähdetään hyvissä ajoin kotiin. Ihailen hyviä laulajia, jotka pystyy sen laulunsa esittämään studiossa uskottavasti ja hyvällä fiiliksellä. Kaikilla teoilla täällä tarkkaamon puolella – oli se sitten peukalon näyttäminen, että hyvin menee, tai että kaikilla on päät nuokuksissa, tai ei keskity tai keskittyy liikaa – on merkitystä. Valeria-levyä puolestaan äänitettiin lyhyissä kolmen päivän sessioissa Kvarkilla. – Onneksi myöhemmin on voinut todeta, että ei se vaan mahtunut sinne. Pieni, rennompi tila inspiroi soittajia eri tavalla. Onneksi pääsen tekemään työtä sen verran rautaisten ammattilaisten kanssa, niin he ymmärtävät, että siinä on kyse vain siitä musiikista, eikä mistään muusta. Elias Riipinen vastasi jousisovituksista, jotka hän myös itse soitti ja äänitti. – Silloin tulee usein tehtyä niitä hyviä päätöksiä. Taas tullaan edellämainittuun ajan parantavaan voimaan, sillä Väinö kertoo, että julkaisun odottelu teki vain hyvää levyn kuuntelukokemukselle. Virettähän voi vielä jonkin rajan sisällä korjata, mitä en vastusta, sillä jos on mahtava fiilis, mutta pari kohtaa roikkuu, niin ne voi aivan hyvin korjata tietokoneella. Jotenkin ne sinne istui ja jos ei, niin sitten ne vaan jätettiin pois. Aika on hyvä työkalu. Valeria oli kolmas Arppa-albumi, jossa Väinö oli mukana ja toinen, jossa hän hoiti äänityksen, tuotannon ja miksauksen. Eikä mitään raaskisi jättää pois, kun ne on huolella mietitty. Silloin mä mietin mitä mä voisin tehdä helpottaakseni sitä tilannetta. – Hän tykkää tästä pienestä tilasta. Vaikka laulu on ehkäpä teknisesti yksi helpoimmista asioista äänittää, pitää mikin ja kuuntelun kanssa olla tarkkana. – Koska en ole laulaja, mulle on aika kammottava ajatus, että tuolla lasin toisella puolella joku laulaa ja täällä muut kuuntelee. – Se on hyvin onnistunut ja ainutlaatuinen levy. – Onhan se vähän hankalaa, enkä tietenkään halua että kenellekään tulee huono fiilis. Miltä levy kuulostaa nyt. Jokaisella bändilla on oma soundinsa ja näkemys siitä. – Jossain projekteissa on ollut vielä mukana laulutuottaja, joka tietää sen fysiologian ja tekniikan ja mä voin keskittyä siihen, että saadaan hyvällä soundilla hyviä ottoja sisään. – Hyvässä laulussa on muitakin leimaavia asioita kuin vire, Väinö jatkaa. Tai miten kommentoidaan talkbackin kautta. Kaikki kolme eivät välttämättä joka biisissä soi, ja koskettimien roolia ja sijoittelua oli mietitty jo sovituksissa. – Mutta välillä, kun Antti innostui soittamaan syntikkaa enemmänkin, niin kyllä juttujen mahduttamisessa oli hommaa. Millaista on sorkkia ulkopuolisena vuosien aikana rakentuneita perustuksia. Välillä jossain soittamisessa sen jutun voi saavuttaa toistoilla, mutta se ei välttämättä toimi laulun kanssa. Musaahan se vaan on. – Vuorenmaa on todella taitava tuottaja ja musantekijä, Väinö kehuu. Niiden sijoittaminen kuulokuvaan saattaa aiheuttaa melkoista päänraapimista. Ne tehtiin perinteisella metodilla, jossa biisit esitetään pianolla ja laululla, minkä jälkeen ne vasta sovitetaan. Levyllä oli paljon vierailijoita, jolloin set-up rakennettiin aina uudelleen jokaisen vieraan mukaan. Tosi kiva, että se on löytänyt paljon kuulijoita. ”Siinä on kyse vain siitä musiikista, eikä mistään muusta.” 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 9 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 9 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59. – Olen seurannut Lyytiä jo pidemmän aikaa. www.riffi.fi 2/2024 9 Lyyti: Nousussa taas, Johanna kustannus 2023 Lyytin eli Lydia Lehtolan albumi tehtiin yhteistyössä Väinön Tiisu-bändikaveri Antti Vuorenmaan kanssa. Onneksi saan tehdä töitä sen verran taitavien laulajien kanssa, niin se kyllä onnistuu. Aina ollaan päästy yhteisymmärykseen. Pohjien jälkeen hommia jatkettiin Kvarkissa, jonka lisäksi Vuorenmaa teki jotain lisäyksiä omalla työhuoneellaan. Samalla saattavat unohtua egoasiat ja se vaiva, joka hankkeeseen on käytetty. Pohjat soitettiin Sipoon E-studiolla pitkän viikonlopun aikana. Kuulee vain miten se soi. Hänellä on tosi omintakeinen sävelkieli ja hienoja kappaleita. Välillä tehtiin biisi kokonaan, välillä pala kerrallaan. Sehän oli ehdolla parissa kategoriassa Emma-gaalassa, mikä on tosi hienoa, kun kyse on noinkin omaehtoisesta musasta. Pienen kuuntelutauon jälkeen jokin juttu saattaa kuulostaakin tuoreelta ja erilaiselta. Äänityspaikka oli artistin valinta. Jälleen kerran se on vain musasta kiinni. Kuten rytmiikka ja lausunta. Se todellakin on korkeamman luokan toimintaa. Ja osallistui sen myötä myös tuottamiseen. Laulattaminen pitää tehdä kieli keskellä suuta V äinö kertoo omista metodeistaan lauluja äänitettäessä. Karjalainen soitti levylle myös joitain lisäraitoja projektin loppuvaiheessa. Lyytin kokoonpanoon kuuluu kolmet koskettimet. Hän korostaa, että monesti laulu on keskeisin asia musiikissa, jota hän työstää. Ja äänittäjän ei tarvitse tehdä siitä yhtään vaikeampaa. Yksi biisi tehtiin myös bändin treenikämpällä. Arppa: Valeria, Johanna kustannus 2023 Arpan tuorein tuotos ilmestyi viime vuonna, mutta se tehtiin hyvissä ajoin jo edellisenä vuonna silloisten vinyylijonojen takia. Olen tosi ylpeä siitä miltä bändi ja Lyytin laulut kuulostaa
Biisissä oli sen verran kevyttä soittoa, että laulumikki oli mahdollista laittaa samaan tilaan. – Jo siinä vaiheessa kun äänitetään, haetaan sitä oikeaa sävyä, jolloin loppumiksaus ei ole niin dramaattinen prosessi kuin jossain muissa tapauksissa. Vaikkakin miksauksessa tehtäisiin hyvinkin hienovaraisia asioita, jotkut artistit haluaa olla isosti mukana miksauksessa ja säätää jokaista pientä sävyä. – Hänen kohdallaan ei toimi, että tehdään yksi päivä yhtä biisiä ja siitä kymmeniä ottoja. Kyllähän jotkut pystyy tekemään sellaisia ”ikuisia” teoksia, mutta sille ei vaan voi mitään, että kaikkeen mitä me tehdään, vaikuttaa se aika missä me eletään, fiilikset ja soundit. Itseasiassa Väinö halusi viilata kuulokuvaa enemmän kuin artisti. – Sovitus on jo sitä miksaamista. Se on lähinnä hienovaraisiin sävyihin pureutumista ja tunnelman ehostamista. The open-back design delivers an extremely wide, dimensional sound stage and ultra-precise sound reproduction, eliminating audio blind spots and ensuring you’re in full control of every detail. Tehdään mieluummin pari ottoa ja se on sen päivän laulusoundi. Arpan tapauksessa myös miksaus oli hyvin suoraviivaista. Mulla on iso pointti, että monasti (miksatessa) miettii näin taitavien soittajien kanssa, että on helpompi tehdä tuhoa kuin tuoda enää mitään maagista tähän lisää. – Mutta, hän jatkaa, jos mun juttu sopii Arpan visioon, niin siitä vaan. Se tekee hänen hommansa helpoksi. – Se onkin ainoa tapa miten se voi olla. – Jep. Väinö ei pidä itseään minään täydellisyyden tavoittelijana. – Jos oikein tarkkaan kuuntelee, jossain kuuluu, kun se vanha laulu vuotaa johonkin rumpumikkiin. Hänen kanssa saan toteuttaa omaa juttuani, ilman että muut häärää siinä. Arppa lauloikin sen siinä samalla. Jossain vaiheessa pitää vaan luottaa, että tämä biisi on nyt tällainen ja tehdään seuraavaksi joku muu. Jokainen joutuu välillä laittamaan omia ambitioita takaalalle – olemaan enemmän asiakaspalvelija. Vaikka kolmena päivänä tehty kolme ottoa, jolloin kuulee aika nopeasti miten päivän fiilis vaikuttaa siihen soundiin. Väinö kuvailee, että Arpan bändi miksaa itse itseään soittaessaan. Jokin sävyasia ei kuitenkaan lopulta tuntunut istuvan kokonaisuuteen, ja niinpä laulu päätettiin äänittää loppuvaiheessa uudelleen. Joku toinen päivä kokeillaan jotain muuta. Ja niitä kokeiluja on hauska tehdä yhdessä. sennheiser.com Sennheiser_HD490_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_HD490_230x280_Riffi_FIN.indd 1 05.03.24 11:40 05.03.24 11:40 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 10 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 10 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59. – Työskentely on mukavaa, kun ei tarvitse liikaa murehtia ja saan toteuttaa itseäni siinä miksauksessa. Esimerkiksi nimikkoraita oli tehty tosi livenä, kaikki samassa huoneessa. Arppa taas luottaa siihen mitä mä teen. Minulle välittyy fiilis, että juuri Arpan kanssa Väinö on omimmillaan. Siellä on monta biisiä, jotka on äänitetty tällä metodilla. Mutta tommosesta tulee just semmosta pientä taikaa, mitä ei muuten tulisi ikinä tehtyä. u ”Kaikki miksaukset on aikansa kuvia.” HD 490 PRO The perfect mix of clarity, comfort, and reliability. Kunhan ei nyt vaan mokata tätä. Arpan, bändin ja mun kuuloiselta. Tietysti hän tekee parhaansa, että miksaus kuulostaa mahdollisimman hyvältä, mutta jossain vaiheessa biisiin vain kyllästyy, jolloin täytyy siirtyä eteenpäin. 10 www.riffi.fi 2/2024 Biisejä äänitettiin vahvan intuition varassa, ja sen hetkinen fiilis ratkaisi päivän kulun. Jokainen saa tuoda oman juttunsa pöytään. – Asiaa auttaa, kun ymmärtää, että kaikki miksaukset on aikansa kuvia. Se fiilis ja soundi luodaan siinä matkan varrella. HD 490 PRO studio headphones are built to handle all the complexities of today’s music production. Ja se on Väinölle ihan ok. Ja just sen takia se kuulostaa tosi omalta. Kirjoittaja miettii, että se onkin lohdullinen ajatus ja antaa myös paljon anteeksi, koska eihän sitä kukaan osaa sanoa, miltä tuotos kuulostaa kymmenen vuoden päästä
The open-back design delivers an extremely wide, dimensional sound stage and ultra-precise sound reproduction, eliminating audio blind spots and ensuring you’re in full control of every detail. HD 490 PRO studio headphones are built to handle all the complexities of today’s music production. HD 490 PRO The perfect mix of clarity, comfort, and reliability. sennheiser.com Sennheiser_HD490_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_HD490_230x280_Riffi_FIN.indd 1 05.03.24 11:40 05.03.24 11:40 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 11 06-11 Ikimuist_224 Karjalainen.indd 11 7.4.2024 11.59 7.4.2024 11.59
Tänä vuonna tehdyssä kyselyssä monet mainitsivat, että sukupuoleen liittyvässä yhdenvertaisuudessa on otettu askelia eteenpäin. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Yhdenvertaisuus Yhdenvertaisuus musiikkialalla paranee vähitellen, mutta vielä on paljon tehtävää. Alalle on myös valmistunut yhteinen ohjeistus häirintään ja epäasialliseen kohteluun puuttumiseksi. Auran mukaan alan yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta keskeinen rooli on myös viestinnällä. Ja mikä tärkeintä: alalla on ruvettu kiinnittämään asiaan huomiota esimerkiksi rekrytointeja tehdessä ja hallituksia tai työryhmiä valitessa, Aura sanoo. Vuoden 2023 tuloksissa naisvastaajista 70 % oli sitä mieltä, että ala on epätasa-arvoinen. 12 www.riffi.fi 2/2024 S uomalaisista musiikkialan opiskelijoista yli puolet on naisia. – Olemme tilanteessa, jossa organisaatiot ja toimijat aika pitkälle tiedostavat esimerkiksi sukupuolidiversiteetin tärkeyden ja kenties ajattelevat sitä, kun hallituksen jäseniä tai työryhmiä nimetään. Vuosi sitten julkaistussa 11 musiikkialan toimijan toteuttamassa ja Teoston koordinoimassa kyselytutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisten syiden vuoksi naiset eivät jää alalle ja miten tasa-arvoisena he musiikkialaa pitävät. – Tämän vuoden kyselyssä keskityimme yhdenvertaisuuteen hyvin moninaisista näkökulmista. On tärkeää, että erilaisia teemoja ja aiheita käsiteltäessä otetaan huomioon tasa-arvoja yhdenvertaisuusnäkökulma. Edellisvuoden tutkimusta on hyödynnetty uuden tutkimuksen kysymyksenasettelussa, jotta kyselyiden tuloksista on mahdollista tehdä vertailuja. Tänä talvena Teosto kumppaneineen toteutti uuden tutkimuksen, jossa kartoitettiin laajemmin musiikkialan yhdenvertaisuutta. Tästä tarvitaan paljon enemmän perustavanlaatuista tietoa, jotta pystymme määrittämään mahdollisen ongelman laajuutta, sanoo viestintäja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura Teostosta. Asenteet syntyvät varhaisista kokemuksista Musiikkialalla on jo vuosia sitten ryhdytty toimiin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Näemme lukujen vähittäistä paranemista, mutta kehityksen pitäisi olla vain vauhdikkaampaa. Tällaista virallista sitoutumista, että julkisesti lausuttaisin kiintiö, ei ole vielä kauheasti näkynyt. Esimerkiksi kysymys ”kuinka tasa-arvoisena koet suomalaisen musiikkialan” on mukana molemmissa kyselyissä. Vappu Aura kertoo, että teesit allekirjoittaneille tahoille tehtiin syksyllä 2023 kyselykierros, jossa selvitettiin, miten hyvin julkituodut tavoitteet ovat toteutuneet organisaatioissa. Meillähän ei ole mitään tietoa siitä, kuinka paljon musiikintekijöistä on erilaisista etnisistä taustoista tulevia, kuinka moni kuuluu johonkin seksuaalitai sukupuolivähemmistöön tai kielivähemmistöön tai on vammainen. – Saimme hieman huonosti vastauksia, mutta kyllä asiaa pidetään paljon esillä. Kehitettävää on erityisesti asenneilmapiirissä ja työkulttuurissa. Tämä alkaa olla jo aika tavallinen osa viestinnän ammattitaitoa, Aura toteaa. Vuonna 2017 laadittiin Music Finlandin koordinoimassa hankkeessa teesit yhdenvertaiselle musiikkialalle, ja vuonna 2023 niitä täydennettiin musiikkialan rekrytointiohjeella, joka listaa periaatteet yhdenvertaiseen rekrytointiin. Kuitenkin kotimaan musiikintekijöistä vain viidennes on Teoston asiakasrekisterin mukaan naisia tai muunsukupuolisia. – Kun esimerkiksi nostetaan esiin musiikkialan ihmisiä, niin katsotaan, että on molempia sukupuolia. tukee koko suomalaisen musiikkialan menestymistä 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 12 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 12 9.4.2024 16.34 9.4.2024 16.34. Mutta me olemme vielä monta askelta perässä siitä, että se näkyisi aidosti yhdenvertaisuutena tai että siellä olisi vähintään 40 % molempia sukupuolia. Tutkimuksen tulokset julkaistiin 21.3., joka on YK:n rasismin vastainen päivä. Tänä vuonna näin vastasi 66 % naisista. Se on johtanut siihen, että ainakin isommat organisaatiot on ryhtyneet tekemään esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmia
Vapaamuotoisen keskustelun ja maljannoston lisäksi tilaisuudessa tutustuttiin kansainvälisen musiikkibisneksen tasa-arvoisuuteen tuoreiden tutkimustulosten kautta ja kuultiin paneelikeskustelu, jossa neljä musiikkialalla toimivaa naista kertoi omista urapoluistaan. Vasta myöhemmällä iällä olen ruvennut kelaamaan sitä, että en edes reagoinut niihin asioihin, koska ne olivat niin normaaleja. Salokosken tähän mennessä neljännesvuosisadan kestäneelle monipuoliselle uralle on mahtunut muun muassa soololevyjä, kuoroprojekteja ja musikaaleja. Asenneilmapiirillä suuri merkitys Tämän vuoden naistenpäivänä Teosto, Gramex, Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat ja Suomen Säveltäjät järjestivät Musiikin Satamassa Espoon Keilaniemessä tapahtuman, jonka ideana oli ennen muuta tarjota tilaisuus verkostoitua muiden musiikkialalla toimivien kanssa. Jos tasa-arvoja yhdenvertaisuusasiat ovat Salokosken näkemyksen mukaan tätä nykyä lupaavalla tolalla, niin aina ei näin ole ollut. www.riffi.fi 2/2024 13 Suunnitteilla on myös laaja musiikkikoulutuksen kenttää koskeva kehityshanke, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa diversiteetin huomioimiseen musiikin opetuksessa. Nyt en puhu varsinaisesta seksuaalisesta häirinnästä vaan enemmän juuri asenneilmapiiristä ja semmoisista asioista, Salokoski sanoo. Yksi oman uratarinansa kertoneista oli laulaja, lauluntekijä ja kuoronjohtaja Emma Salokoski. Hanke odottaa tällä hetkellä opetushallituksesta rahoituspäätöstä. 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 13 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 13 9.4.2024 16.34 9.4.2024 16.34. – Kun viime vuonna tutkimme erikseen oppilaitoskenttää ja opiskelijoiden näkemyksiä, niin hyvin paljon tuli sitä tulosta, että asenteet naismusiikintekijöitä kohtaan tai ylipäätään sukupuoliin liittyvät asenteet ja toimintatavat lähtevät hyvin varhaisista kokemuksista. – Joka päivä tulee vastaan monimuotoisuusasioita, jotka ilahduttavat mua: sekä naisesikuvia että erilaisen seksuaalisen suuntautumisen tai identiteetin omaavia esikuvia – artisteja, joita näytetään isolla skaalalla. Totesimme, että musiikkikoulutuksen kentällä pitää jo varhain tehdä työtä, Aura sanoo. Toteutuessaan siitä tulee monivuotinen musiikkikoulutuksen kehityshanke. Vuodentakaisesta kyselytutkimuksesta sytykkeen saanutta hanketta vetää Suomen Konservatorioliitto. Paljon on tekemistä, minkä ennen kaikkea tilastot näyttävät selkeästi. He ovat voimaannuttavia hahmoja, Salokoski sanoo. – Mutta koskaan tämä työ ei ole valmis, tai ainakaan nyt tänään. Yhdenvertaisuus on musiikkialalla parantunut Salokosken mielestä viime vuosina suurin harppauksin. Tapahtuman juonsivat Sari Aalto-Setälä Gramexista (vas.) ja Vappu Aura Teostosta. – Kun mietin omaa taustaani, niin olen kyllä kasvanut aikamoisen toksisessa ympäristössä jopa tajuamatta sitä itse. Viime vuoden kyselytutkimuksen tulosten perusteella uusia kontakteja ja verkostoitumistilaisuuksia kaivataan ja niitä pidetään tärkeänä alan tasa-arvoisuutta lisäävänä tekijänä. Yhdenvertaisuus tukee koko suomalaisen musiikkialan menestymistä Musiikin Sataman naistenpäivän paneelin osallistujat olivat muusikko ja musiikintekijä Aili Järvelä, Warner Music Finlandin toimitusjohtaja Ramona Forsström, laulaja–lauluntekijä Emma Salokoski ja säveltäjä Tytti Arola
Mitä enemmän nostamme esiin osaavia, taitavia naispuolisia musiikintekijöitä, niin sitä enemmän myös alasta haaveilevat näkevät, että ”tuo on mahdollista”, Aura sanoo. Siitä haluamme lisätietoa, Aura sanoo. Päinvastoin on enemmän opetettu kyynärpäätaktiikkaa, mikä on ollut minusta tosi huono ratkaisu, Salokoski pohtii. Emma Salokoski kaipaa musiikkialalle ennen kaikkea tasapuolisempaa tulonjakoa. – Vaikka viralliset asiat, kuten palkkatasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, ovat kunnossa, niin arjen toiminnassa alan naiset kohtaavat vielä paljon erilaista vähättelyä ja epäasiallista käytöstä. Sellaisessa kilpailevassa, kovassa ja muita alas puskevassa valossa sen sijaan, että olisi käytetty hyväksi maskuliinisuuden hyviä voimia, kuten aikaansaavuutta ja voimaa ja itseluottamusta. – Teosto ja muut organisaatiot jatkavat työtä vähemmistöjen esiin nostamiseksi, koska esimerkin voima on aikamoinen. Toivon, että mitään upeaa musiikkia ei jää syntymättä sen takia, että tekijä ei sovellu muottiin, Aura sanoo. Yli kolmasosa kertoi, että heille on aiheutunut erilaisia mielenterveyteen ja omaan hyvinvointiin liittyviä ongelmia, kuten ahdistusta, uupumusta, masennusta ja työkyvyn alenemista. Lisäksi myös hän toivoo, että sekä historiaan unohtuneita että tämän päivän vähemmistöihin kuuluvia musiikintekijöitä nostetaan aktiivisesti esikuviksi tuleville tekijäpolville. Syrjintää kokeneista 61 % kertoi syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun vaikuttaneen kielteisesti urakehitykseen ja 41 % kertoi harkinneensa alan vaihtoa sen vuoksi. – Siinä on pakko olla iloa. Ellemme kykene hyödyntämään kaikkien potentiaalia, se rajoittaa suomalaisen musiikin menestystä. Kolmannes syrjintää kokeneista kertoi, ettei heille ollut maksettu samanarvoisesta työstä samaa korvausta. Yleisimpiä syrjinnän muotoja olivat vähättely, asiantuntemuksen aliarviointi tai tunnustuksen puute. Tutkimuksen toteutti Teoston toimeksiannosta tutkimustoimisto Vastakaiku. Miehistä sukupuolista syrjintää on kokenut 14 %. – Jazzimprovisaation opettelu on yksi iso mörkö. Ikäsyrjintää on kokenut yli kolmannes musiikkialalla toimivista. Tämän vuoden kyselyssä ilmenee, että epäasiallinen käytös, syrjintä ja ulkopuolelle jättäminen koskee hyvin laajasti myös esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä. – Jos me haluamme Suomen kaltaisessa pienessä maassa saada kaiken meidän saatavilla olevan potentiaalin käyttöön – ja oletan että me haluamme – ei meillä ole varaa jättää puolta väestöstä ulkopuolelle ja potentiaalia hyödyntämättä. Selvästi yli puolet (54 %) on kokenut jonkinlaista syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Sellaista henkisen tason alas painamista, että näkemyksiä ei kuunnella tai ei oteta tosissaan. Näin kasvavalle polvelle saadaan näkyviä esikuvia, joiden avulle he saavat rohkeutta tuoda omaa tekijyyttään esille, Salokoski sanoo u Musiikkialalla esiintyy yhä runsaasti syrjintää T eosto teetti helmi–maaliskuussa 2024 kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin yhdenvertaisuuden tilaa ja syrjintää musiikkialalla. Teosto ja muut musiikkialan toimijat jatkavat työtä, jotta yhdenvertaisuuskehitys jatkuisi suotuisana ja parhaimmillaan myös nopeutuisi huomattavasi. Vappu Auran mukaan kyselyiden avointen vastausten kommenteista näkyy, että nimenomaan arjen tilanteissa ja työskentelykulttuurissa on edelleen kehitettävää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suhteen. Uskon, että oli kyse vaikka kitaristeista tai tuottajista tai säveltäjistä, ei ole sukupuoleen tai muuhun henkilön ominaisuuteen liittyvää rajoittavaa tekijää. Aura muistuttaa, että alan yhdenvertaisuus on kaikkien etu. Salokoski kertoo, että oppilaitosten paikoitellen kilpailuhenkinen ilmapiiri sai hänet varsinkin nuorempana välttämään kokonaan joidenkin asioiden harjoittelua ja tekemistä. Kyselyyn vastasi 914 musiikkialalla toimivaa henkilöä, joista valtaosa on musiikin säveltäjiä, sanoittajia tai esittäjiä. Vain neljännes oli raportoinut syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta eteenpäin jollekin taholle. Salokoski peräänkuuluttaa jazzimprovisoinnin opiskelussa siinä missä muussakin musiikin tekemisessä oman inspiraation ja tekemisen ilon löytämistä ennen teknisiin ja teoreettisiin asioihin syventymistä. Lisäksi hänen mielestään on edelleen tarpeen nostaa vähemmistöihin kuuluvia musiikintekijöitä esille jopa hieman korostetusti. Ei se kuulosta miltään, jos sä laulat etkä tunne iloa. 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 14 12-14 Yhdenvertaisuus.indd 14 9.4.2024 16.34 9.4.2024 16.34. Puolet oli kokenut myös ulkopuolelle jättämistä tai epäasiallista kommentointia. Koulutushankkeen ja muiden näkyvämpien toimien lisäksi on Auran mukaan tiedossa ainakin uusia verkostoitumistapahtumia. Esimerkkinä hän mainitsee jazzimprovisaation. 14 www.riffi.fi 2/2024 – Opiskelu on ollut joskus todella vaikeaa, koska on ollut niin… no, toksisia ympäristöjä, joissa miehisyys on valitettavasti usein esiintynyt huonoimmassa valossaan. Ja jos joku kyttää vieressä hieman ironinen ilme kasvoillaan, niin se kyllä tappaa kaiken ilon, Salokoski sanoo. – Minua aina vieroksuttaa se nais-etuliite missä tahansa, mutta tarvitsemme vieläkin sitä, että naistekijöitä nostetaan esille jopa hieman korostetusti, ”affirmative action” -tyyppisesti. Syrjintää on koettu eniten kollegoiden taholta (72 % syrjintää kokeneista). Epätasa-arvo rajoittaa suomalaisen musiikin menestymistä Teoston kyselytutkimusten tulokset vaikuttavat tukevan Salokosken kokemuksia. Tietysti minulla oli omat pelot siinä pohjalla, mutta sitä ei helpottanut ollenkaan se myrkyllinen ilmapiiri, joka sen ympärillä vallitsi. Sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua on kokenut kaksi kolmesta naisesta musiikkialalla. Eniten syrjintää koetaan etnisten vähemmistöjen joukossa: etnisiin vähemmistöihin kuuluvista 61 % on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi. Salokosken mielestä musiikkialan yhdenvertaisuus edellyttäisi ennen kaikkea tasapuolisempaa tulonjakoa. Ja se on jäänyt, tähän ikään asti en ole mennyt siihen asiaan. Tutkimuksen mukaan 49 % musiikkialalla toimivista pitää alaa yhdenvertaisena
Toiminta on täysin itsenäistä, eikä kytköstä eri oppilaitoksiin toistaiseksi myöskään ole. – Aikamoista tykitystähän se on. Mitä tehdään ennen miksausta ja mitä sen jälkeen. Mutta kyllähän Suomessa kuitenkin koulutetaan tekijöitä media-ammatteihin. www.riffi.fi 2/2024 15 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA A lalla siis tarvitaan koulutusta. Moderaattorina toimii Kinos Rentalsin Ilkka Väisänen. Pääsykokeita ei järjestetä, kurssit ovat avoimia ja maksullisia. Ja toteaa heti perään, että kurssit eivät ole missään nimessä rekrytointitapahtumia. Audioakatemian perimmäinen tavoite on nimenomaan opetuksellinen – Kyllä se ajatus on, että kohotettaisiin sitä tasoa millä täällä töitä tehdään. Lisätiedot: Audioakatemia • audioakatemia.fi Audioakatemia kurssittaa elokuvaäänen ammattilaisia 15 Ajankohtaiset.indd 15 15 Ajankohtaiset.indd 15 9.4.2024 17.07 9.4.2024 17.07. Nimenomaan hyvää tietoa. Ja mitä itse siinä miksauksessa. – Jos ei nyt ihan henkilökohtaista ohjausta, niin kuitenkin selkeästi personoitua. Kurssit ovat kaksipäiväisiä, ja koska läpikäytävää on runsaasti ohjelma on tiivis. – Kyllä, kyllä… mutta semmoinen tuntuma meillä on, että hieman liian vähän on alalle tulossa uutta väkeä. Eivät ne asiat miksikään muutu. – Jos ajatellaan, että Aalto ja Metropolia ovat ne isoimmat, niin eivät niidenkään vuosikurssit kovin isoja ole. Me ollaan ajateltu, että jotenkin pitää tavoittaa se porukka, joka haluaa toimia alalla ammatikseen ja jolla on motivaatiota parantaa omaa ammattitaitoa. – Tietoa ei vain ole tarpeeksi. Luoda samalla jonkinlaista yhteisöllisyyttä ja verkostoitumisen mahdollisuuksia. toukokuuta järjestettävällä Pietu Korhosen ja Sarhamaan itsensä vetämällä miksauskurssilla, jossa vierailevina opettajina ovat ohjaaja Mika Taanila, jälkityötuottaja Jukka Kujala sekä akustikko Janne Riionheimo. Ja tietenkin sitä kautta mahdollisesti löytää myös omiin tuleviin tuotantoihin uusia tekijöitä, Sarhamaa kertoo. – No eiks vaan, vastaa elokuvamiksaaja Sami Sarhamaa, jonka tapaan Kalevala Studion miksaamossa. – Meillä on erikseen kouluttajat ja sitten on moderaattori, joka pitää huolta siitä, että aikataulu pysyy, ja laittaa ylös samalla sellaisia esiinnousevia asioita ja kysymyksiä, joihin täytyy sitten palata viimeistään loppuyhteenvedossa. Koska edelleen on niin paljon mutu-tuntumaa, metodit voi olla vähän hakusessa ja prosessiosaaminen on usein aika vähäistä, Sarhamaa kuvailee tilannetta. Äänileikkaus ja äänisuunnittelu ovat vuorossa tuonnempana. Massaluennoista kun ei ole kyse. Yhteistyötä kenenkään kanssa ei suinkaan suljeta ennakkoon pois, mutta pyrkimyksenä on neutraali asema eri toimijoiden joukossa. Sarhamaa laskeskelee sormillaan hetken nimiä ja toteaa, että oikeastaan mikä tahansa ammattinimike puomimiehestä dialogileikkaajaan ja foley-artistista loppuäänen miksaajaan pelkistyy vajaaseen kymmeneen henkilöön, jotka käytännössä tekevät suurimman osan valkokankaalle suunnatuista tuotannoista ja TV-kanavien sarjoista. Ryhmäkoko puolestaan määräytyy jo tilojenkin mukaan. Ja erilaisista syistä johtuen kaikki valmistuvathan eivät hakeudu sitten kuitenkaan alalle vaan osa suuntautuu muihin duuneihin. Audioakatemian opetus käynnistyy 18.–19. Ei voi kauheasti pitää vapaata eikä rönsyillä, toteaa Sarhamaa ja kertoo, että aikataulussa pysymistä edesauttaa kurssin vetäjien työjako. Eikä sitä vanhaakaan väkeä kovin paljon ole. Esimerkiksi toukokuun miksauskurssille Kalevala Studioon mahtuu enimmillään kymmenkunta henkilöä niin, että kaikki pääsevät riittävän läheltä seuraamaan ja osallistumaan tapahtumien etenemiseen. Alkeista asti ei asioita lähdetä kelaamaan, vaan kurssien sisältö on suunniteltu opiskeluissaan jo pidemmälle edenneille, sekä niille ammatissa jo työskenteleville, jotka haluavat päivittää tai laajentaa omaa osaamistaan. Mutta meidän tarkoitus on pureutua syvemmälle elokuvaan ja käydä koko prosessia läpi äänen kannalta. – Oppilaitoksista valmistuvilla on perustaidot, jotka on tietysti samat kaikissa äänitöissä. Pyritään saamaan ihmisten ajatukset liikkeelle ja tarkentamaan fokusta. Myöhemmin ohjelmassa ovat kenttä-äänitykseen, dialogiin, sekä foleyeli keinotekoisten tehosteäänten tuottamiseen keskittyvät kurssit. Audioakatemia on yksityinen koulutuksentarjoaja, jonka perustivat elokuvaäneen erikoistunut Kalevala Studio ja teknistä laitteistoa kuvauksiin vuokraava Kinos Rentals yhteistyössä. Äänisuunnittelijoita on sentään vähän useampia. Tänä päivänä aika moni hakee sitä tietysti netistä, mutta sen ”tiedon” paikkansapitävyyden ja hyvyyden arviointi on ihan oma lukunsa… Aika kirjavaahan se data tuolla verkossa on… Audioakatemian kursseilla ydinsana on ”syventävä”
ARVIO: TIMO KOSKINEN Manitou Oü / Rosebud, 2024. Tämän jälkeen keksijä siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa hänet tunnettiin nimellä Léon Theremin. Hänen loppuelämästään ja muista keksinnöistä en paljasta lisää tässä, kirja kertoo näistäkin ja lukijalle jääköön vielä yllätyksiä. Soitin patentoitiin ja RCA alkoi valmistaa sitä myyntiin. ISBN 978-9627-3-1359-6 www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 16 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 16 8.4.2024 16.14 8.4.2024 16.14. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi ATC Studiomonitorit The Finest Audio Systems In The World • Ammattilaiset luottavat ATC-monitoreihin • Bruce Swedien, Georg Massenburg, Bob Ludwig • Abbey Road Studios, Air, Cutting Room Studios, Real World www.atc.audio E lektronisten soittimien joukossa on erikoisuus, jota soittajan ei tarvitse musisoidessaan koskettaa. Kirjassakin soitin theremin on vain sivuosassa, vaikka keksijänsä elämän myöhemmille suuntaviivoille sillä kuitenkin oli keskeinen vaikutus. Termenille tapahtui paljon, mutta kirjasta saamme lukea, että Neuvostoliiton virkamiehet ja virastot ohjailivat hänen elämäänsä Yhdysvalloissakin ja järjestivät paluun kotimaahan 1938 – ja saman tien lähettämisen vankileirille, jossa keksiminen ja musiikkihommatkin jatkuivat, ainakin jossakin määrin. Kivi Larmolan sarjakuvakirja Kaikki Liikkuu kertoo Termenin elämästä paljon Kaikki Liikkuu – Lev Termenin Ihmeellinen Elämä enemmän kuin vain yhden laitteen historian. Itse asiassa soitin on jo valmis kirjan sivulle 20 tultaessa, eikä sen kehittämisestä ole tarinaa tässä. Kiinnostus thereminiä kohtaan on taas herännyt kirjan ansiosta ja tuota yli 100-vuotiasta instrumenttia on musiikkikaupoista helposti saatavissa. Termen eli lopulta vanhaksi, aina 1993 asti ja 97-vuotiaaksi. Vaikkei Termen ollut poliittisesti aktiivinen, hänen kohtalonsa valtaapitävien siirreltävänä muistuttaa itäisen naapurimme nykyisistäkin toimintatavoista. 136 sivua. Larmola on työstänyt sarjakuvaromaaniaan pitkään, ja siitä kiitos. Ja tästä soittimesta aloittelijakin saa ensiyrityksellä ulos samalta kuulostavan äänen kuin mestari. Tosin soittimen todellinen hallinta on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii perusteellisen harjoittelun. Amerikkalaisetkin innostuivat soittimesta, vaikkakaan se ei kaupallinen menestys ollut eikä keksijä hyötynyt siitä rahallisesti. Kyseessä on theremin, jo yli 100 vuotta sitten Neuvostoliitossa kehitetty kahden sensoriantennin yhteistoimintaan perustuva ja keksijänsä fyysikko ja muusikko Lev Termenin mukaan nimetty monofoninen soitin. Laitteesta kaavailtiin jopa Neuvostoliiton kansallissoitinta ja Termen itse esitteli keksintöään kiertueilla ympäri Eurooppaa
Tuotatko äänitteitä. Kirjan tueksi Schreck on tehnyt kotisivustolleen harjoituksia tukevia selkeitä videoita. Tämä asia lienee kuitenkin jo korjattu. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Edistyneemmän soolosoiton, erikoistekniikoiden, moodien ja asteikkojen lisäksi myös fingerpickingtekniikkaa sivutaan muutamin harjoituksin. Plussaa tulee myös hyvästä ja havainnollistavasta kuvituksesta. Painotalon piikkiin menee sitten se, että lopussa oleva sointutaulukko on arvostelukappaleessa painettu ylösalaisin. Reilun kolmanneksen kirjasta kattaa ns. Muilta osin Schreck on antanut ilahduttavan paljon painoa soinnuille: kolmisointujen käännöksille, nelisoinnuille, jazz-soinnutukselle sekä vapaalle säestykselle. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 17 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 17 8.4.2024 16.14 8.4.2024 16.14. Esiinnytkö äänitteillä. Sen, että monet esimerkeistä ovat pätkiä tunnetuista kappaleista, uskon olevan mielekäs asia eritoten alkuvaiheessa oleville. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. ARVIO: TIMO ÖSTMAN Suomalainen Kitarakirja, tekijä Lauri Schreck (Teos, 2024) ISBN 978-951-851-410-0 Suomalainen kitarakirja – opas kitaransoiton pariin FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. Suomalainen kitarakirja soveltuu hyvin niin vasta-alkajalle kuin myös jo hieman pidemmälle päässeille. proaudile.fi Improkatin ABC Improvisointi huilulla on mukavaa, kun oppaina ovat kissa Ellington ja ystävänsä hiiri Monk! Improkatin ABC -kirjan löydät Books on Demand -verkkopalvelusta: bod.fi sekä valikoiduilta jälleenmyyjiltä: huiluvelhon-kasikirja6.webnode.fi. aloittelijan paketti, jossa lähdetään liikkeelle aivan alkeista, kuten virittämisestä, helpoista sointuotteista, perustekniikoista, nuotinluvusta, komppaamisesta ynnä muusta. Kyseessä on sisällöltään ihan ansiokas soitonopas, joka pysynee varsinkin aloittelevan soittajan kumppanina monen vuoden ajan, vaikkakin netti antaa nykyään kovan kilpailijan tällaisille oppikirjoille. Kautta kirjan asioita havainnollistetaan käytännön esimerkeillä, jotka on kirjoitettu selkeästi nuottija tabulatuuriviivastoille. www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi ATC Studiomonitorit The Finest Audio Systems In The World • Ammattilaiset luottavat ATC-monitoreihin • Bruce Swedien, Georg Massenburg, Bob Ludwig • Abbey Road Studios, Air, Cutting Room Studios, Real World www.atc.audio L auri Schreckin Suomalainen kitarakirja tuo jossain määrin mieleen Ralph Denyerin jo kauan sitten suomennetun klassikon Suuri kitarakirja, sillä nytkin tilaa annetaan jonkin verran kitaroiden ja pedaalien esittelylle, soitintarvikkeille, kielten vaihdolle ynnä muulle. Mutta kyllä Schreckin kirjan avulla pääsee varsinaisessa soiton opiskelussa selkeästi pidemmälle
18 www.riffi.fi 2/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T uore valokuvanäyttely ja -kirja kokoavat yhteen valtavan osan suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Yhtyeen jäsenten lapsuudesta lähdetään ja yhtyeen uuteen kokoamiseen päädytään. Raitojen takana -kirjan kuvista koostettu, samanniminen valokuvanäyttely on avoinna Helsingin Musiikkitalossa 1.5.2024 asti. Olen yrittänyt saada kuviin palan jotain inhimillistä. Että kun sanotaan, että ”basso, Häkä Virtanen”, niin kuka se Heikki Virtanen on. TEKSTI JA KUVA: VILMA TIMONEN K asevan tarinaa lukee mielellään, vaikka yhtye ja sen musiikki eivät niin tuttuja olisikaan. Toisinaan julkisuudessa käytetyt nimitykset ”Suomen Beatles” tai ”Suomen Eagles” eivät kuvasta tamperelaisorkesteria oikein mitenkään. Raitojen takana – kasvoja nimille Mika Toivasen (vas.) Raitojen takana -valokuvanäyttelyn avajaisia vietettiin Musiikkitalossa huhtikuun alussa. Yhteiskunnan nykyiseen keskimääräiseen elintasoon tottuneen on hankala hahmottaa, miten vaatimattomista materiaalisista oloista tämäkin yhtye on aikanaan ponnistanut. Kaseva on Kaseva, sellaisenaan uniikki ja arvostettava. Toivoin, että kuvattavani ajattelevat minua myös muusikkoja ja kollegana, totta kai silloin on erilainen connection. Toivanen sanoo, että kuvattavia ei suuremmin tarvinnut maanitella mukaan. Maantieteestä puheenollen –Tampereen kartan painaminen takakannen sisäpuolen aukeamalle on aivan loistava keksintö! ARVIO: LAURI PALOPOSKI Kaseva – Jykeen kiven lämpö Kirjoittaja: Hannu LInkola Kustantamo S&S, 2024 ISBN 978-951-5260-67-3 Kaseva Tampereelta – aivan oma juttunsa! 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 18 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 18 8.4.2024 16.14 8.4.2024 16.14. Jos kuuntelee Kasevan musiikkia näistä taustoista mitään tietämättä, suhde siihen muodostuu yksipuolisesti. Yksi kieltäytyminen tuli, mutta sekin sellaisista syistä, että hän ei vielä kokenut itseään niin taustamuusikoksi. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Toivasen mukaan kyse on paitsi usein nimiensä taakse jäävien ihmisten esille tuomisesta, myös katoavan ammatin ja ammattikunnan taltioimisesta. Teksti on sujuvaa, etenee loogisesti, eikä jää pyörimään jonkin teeman tai tapahtuman ympärille turhaan. Matkalla vaihtuvat kokoonpanot niin tyypillisen bänditoiminnan luonteen ja musiikillisten päämäärien välisen ristivedon vuoksi kuin kuoleman verottaessa yhtyeen rivejä. Pitkän uran muusikkona, säveltäjänä ja tuottajana tehnyt Mika Toivanen vaihtoi muutama vuosi sitten musiikkistudion valokuvastudioon ja toimii nyt ammattivalokuvaajana. Toivasen juuri julkaistu Raitojen takana -valokuvateos esittelee Suomen eniten levyttäneiden studiomuusikoiden kirkkaimman kärjen mustavalkoisten muotokuvien välityksellä. Pikemminkin ne ovat merkki suomalaisesta alemmuudentunnosta, jossa kaikki pitää koettaa hyväksyttää jonkin ulkomaisen, menestyneen ja tunnustetun referenssin avulla. Että vaikka olenkin ihan virallinen valokuvaaja, niin olen tässä työkaverina ja muusikkona liikkeellä, Toivanen kertoo projektinsa taustoista. Toivanen on aiemmin itse työskennellyt lähes kaikkien kuvissa esiintyvien muusikkojen kanssa. Mutta kaikki lähtivät innolla mukaan ja tajusivat heti, että on kysymys isosta asiasta. – Kaikki oli tosi helppoa saada mukaan. – Halusin tuoda esiin ihmiset raitojen takana. Mutta keitä ovat ihmiset nimien takana. Ääneen pääsi myös Toivasen samannimiseen valokuvateokseen esipuheen kirjoittanut toimittaja ja muusikko Pekka Laine. Ja pystynyt luomaan oman tunnistettavan soundinsa, sanoitustyylinsä – oikeastaan siis kokonaisen musiikillisen tunnusmerkistön, jolle ei ole suoraa vastinetta ennen Kasevaa, eikä sen jälkeen. Kirjan väliin sijoitettu kuvaliite ansaitsee erityismaininnan, samoin loppuun kootut lähdeluettelo, henkilöhakemisto, diskografia sekä karttapiirros tehdyistä keikoista. Vesa Aaltonen, Juha Björninen, Nappi Ikonen, Jarmo Nikku, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Häkä Virtanen… Nimiä, jotka ovat kaikille tuttuja tuhansilta ja taas tuhansilta hittiäänitteiltä ja tv-ohjelmien studio-orkestereista. Ei tarvitse
trusseja, lavarakenteita ja mekaniikkaa valmistava Area 4 Industries. warm audio riffi.indd 1 warm audio riffi.indd 1 2024-03-28 13:36 2024-03-28 13:36 Studiotec vahvistin myyntitiimiään Veli “Vellu” Piiponniemi on nimitetty myyntipäälliköksi Studiotecin palvelukseen 20. Piiponniemi on aiemmin työskennellyt mm. Uuden pestin myötä Vellun toimenkuvaan kuuluu mm. Lisätiedot: Noretron Communication • noretroncommunication.fi Lighthouse Entertainment F-Musiikin ammattivalaistuksen toiminta ja henkilöstö ovat siirtyneet Lighthouse Entertainment Oy:lle 1.3.2024 alkaen. F-Musiikin ja Noretron-yhtiöiden palveluksessa, sekä juuri Studiotecissa vuosituhannen vaihteessa. Järjestelyn myötä Lighthouse Entertainment vastaa Robevalaisinten ja ChamSystems-valopöytien maahantuonnista ja tuotetuesta, joiden lisäksi yrityksen portfolioon kuuluu mm. maaliskuuta alkaen. seuraavien tuotemerkkien myynti: AKG, Audio-Technica, Austrian Audio, Blaze, BSS, Crown, Focusrite, JBL, Meyer Sound, Proel, RME, Sonifex ja Soundcraft. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Recreating World-Class Analog Gear Check out Warm Audio at your local retail store. Lisätiedot: Studiotec • studiotec.fi Mipro & Noretron Communication Noretron Communication on ryhtynyt tuomaan maahan Mipron mikrofoneja, mukaan lukien langattomat mikrofonisekä IEM-monitorijärjestelmät. Lisätiedot: Lighthouse Entertainment Puh.0400 522 172 (Jussi Aalto) • lhe.fi www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 19 16-19 Ajankohtaiset 224.indd 19 8.4.2024 16.14 8.4.2024 16.14
Yhtenä osana muutostöitä saliin asennettiin amerikkalaisen Meyer Soundin sähköinen Constellationakustiikkajärjestelmä. Uusittu sali sai myös uuden nimen: Encore. 20-23 Encore-sali.indd 20 20-23 Encore-sali.indd 20 7.4.2024 12.05 7.4.2024 12.05. 20 www.riffi.fi 2/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MIKA NUORVA Encore! – Jyväskylän Paviljongin konserttisali muunnettiin uuteen uskoon Jyväskylän Paviljongin entinen Wilhelm-sali vaati perusteellista remonttia, sillä alkuperäisestä kongressikäyttöön suunnitellusta salista piti saada kunnollinen tila niin Jyväskylä Sinfonialle kuin Paviljongin järjestämille muille konserttitapahtumille – sekä niille kongresseille
Uusi rakenne kestää, ja samalla katosta on lähtenyt kuormaa pois, mikä onkin Jyrki Vikströmille helpotus. Sitä kautta salin luonnollisen jälkikaiunta-ajan vahvuus pienenikin hieman. Hän aloitti vuonna 1973 Decca Studiolla klassiConstellationin ohjaaminen onnistuu puhelimen, iPadin tai kannettavan tietokoneen kautta, jolloin salin käyttäjät voivat halutessaan valita valmiit esiasetukset eri esitystyypeille. 20-23 Encore-sali.indd 21 20-23 Encore-sali.indd 21 7.4.2024 12.05 7.4.2024 12.05. Grammylla palkitun Pellowen tie nykyiseen työhönsä on ollut pitkä. Niiden avulla lavasta tulee aika dempattu, joten se virvelirumpukaan ei tule sieltä liian lujaa. Systeemin saa myös kokonaan pois päältä, jolloin sali soi kuivana. Kun tiedämme, että haluamme lisäheijastuksia sivuseinältä, enemmän kaikua ja jotain lisäenergiaa ylhäältä, me speksaamme ne akustisena elementtinä. Kongressien ja seminaarien äänentoiston hoidamme itse omalla mikserillä ylemmästä kerroksesta. Constellationia me emme pääsääntöisesti käytä, mutta tarve sille riippuu toki siitäkin, minkälainen bändi tai muu esiintyjä on kyseessä. Mutta me emme suunnittele sähköakustista järjestelmää, jolla tavoitteisiin päästään, emmekä sanele millä tai minkä merkkisillä laitteilla se pitää toteuttaa. Mikrofoni, DSP-prosessori ja kaiutin Constellation-systeemin virittämisessä olivat mukana Henrik Möller ja Eckhard Kahle yhdessä Meyer Soundin John Pellowen kanssa, joka varsinaisesti teki säädöt järjestelmään. – Kun kyseessä on Paviljongin produktio, laitamme mustat verhot takaseinään ja lavan päälle mustan tanssimaton. Akustiikkasuunnittelusta vastasivat kotimaisen Akukonin Henrik Möller sekä belgialaisen Kahle Acousticsin Eckhard Kahle, kun taas Constellation-asennuksen toteutuksesta vastasi kotimainen Audico, yhteistyössä Meyer Soundin John Pellowen kanssa. Mukana on yksi vaihtoehto myös rock-bändille, ja siinä Constellation mykistyy lavan osalta kokonaan, mutta saliin jää hyvin lyhyt jälkikaiku alhaisella bassosuhteella, jotta alakerta ei karkaa käsistä. www.riffi.fi 2/2024 21 M assiivinen urakka viimeisteltiin valmiiksi tammikuussa, joskin pientä hienosäätöä on tehty vielä sen jälkeenkin. Monikäyttösalissa lavan ja akustiikan ylipäänsä tulee kuitenkin sopia yhtä hyvin myös sähköisen musiikin vaatimuksiin. Tämä oli samanlaista suunnittelua, kuin minkä tahansa klassisen musiikin salin kohdalla, jossa on sähköakustinen järjestelmä. Tällöin lavan sointia dempataan vanhoilla hyväksi havaituilla keinoilla, kertoo Paviljongin tekninen tuottaja Jyrki Vikström. Tämän salin uudistamisen myötä Paviljongin kaikki tilat ovat nyt monikäyttötiloja, Vikström kertoo. Constellationin tehtävänä on täydentää Akukonin laatima suunnitelma akustiikan osalta, kertoo Möller. Ja sitten kun asennuksen jälkeen mittaamme ja toteamme, että vaatimukset täyttyvät, niin olemme tyytyväisiä. Yksi vaatimuksista erityisesti Paviljongin puolelta oli showvalaistuksen ja ripustusjärjestelmien parantaminen. Näin suuri määrä johtuu siitä lähtökohdasta, että systeemiä ei saa ”kuulla”. Silloin täytyy varmistaa, että salissa ei ole akustisia ilmiöitä, kuten tärykaikuja, jotka voisivat vaikuttaa järjestelmän toimivuuteen. – Meidän tehtävä on määritellä tietyt akustiset vaatimukset, joiden pitää täyttyä. Kovan kattopinnan tilalla on nyt verkkorakenne, jonka yläpuolelle on sijoiteltu järjestelmän mikkejä ja kaiuttimia, samoin kuin lavan yläpuolelle. Tässä tapauksessa se tarkoitti salin alkuperäisen kattopinnan purkamista, kertoo Akukonin Henrik Möller: – Raimo Parjon aikoinaan suunnitteleman salin kattopinta oli äärimmäisen hyvä puheen kuuluvuuden kannalta. Uusi lava ja ripustukset Salin vanha lava ei soveltunut Jyväskylä Sinfonian työskentelyyn, sillä orkesterin kannalta lavan tulee olla paitsi akustisesti soiva ja riittävän iso, myös näyttää klassiselta konserttisalilta. 1200-paikkaiseen Encoreen asennetussa Constellationjärjestelmässä on 76 mikrofonia, joiden poimima ääni syötetään D-Mitri VRAS -signaaliprosessoreille ja toistetaan sen jälkeen 209 kaiuttimen kautta. Lisäksi salin keskiosan tasanteelle rakennettiin uusi miksauskoppi, joka on tarkoitettu vierailevien bändien tekniikkaa varten. – Metallikehikko on lattiaan asennettujen isojen tolppien varassa, joten nyt ei tarvitse pelätä, että katto romahtaisi. Koska katon kantavuus on aina arveluttanut, rakennettiin lavakuoren ympärille näkymättömiin metallikehikko valaisinansaita ja muita ripustuksia varten. Se puoli kuuluu järjestelmän suunnittelijalle ja toimittajalle, me keskitymme akustiikkaan. – Teimme sellaisen lavan, missä Sinfonia pystyy toimimaan ilman Constellation-järjestelmääkin, mutta sillä voidaan vielä hieman tukea lavasointia, Möller toteaa. Se oli kuitenkin pakko purkaa, jotta Constellation toimisi odotetusti. Niinpä muutostyöhön kuului alkuperäistä huomattavasti isomman lavakuoren rakentaminen, ja orkesterin käytössä olevan alueen sitominen osaksi sähköakustiikalla muunneltavaa tilakokonaisuutta. Tehtävässä onnistuminen vaatii myös sen, että sali itsessään soi melko kuivasti
Pellowe kertoo, että systeemissä on 250 kontrolliryhmää, joiden avulla salin jokaista mikrofonia voidaan hallita salin jokaiseen kaiuttimeen ja toisinpäin. – Sain tehdä Deccalla töitä loistavien artistien, kuten Dame Joan Sutherlandin ja Pavarottin kanssa, ja samalla pystyin työskentelemään myös hienoissa konserttisaleissa, kuten Wienin Musikvereinissa ja Amsterdamin Concertgebouwissa. Vasta tämän jälkeen vuorossa on ”luova” vaihe, eli systeemin virittäminen. Hyvin toteutetulla Constellation -järjestelmällä akustiikkaa voidaan muunnella esimerkiksi orkesterin kokoonpanon ja teoksen tyylisuunnan mukaan, sillä vaikkapa kamarimusiikki sopii eri akustiikkaan kuin jazz-trio, kuoro tai Mahlerin valtava Sinfonia numero 9. Yhdysvalloissa salit olivat usein akustiikaltaan kuivempia kuin Euroopassa, mikä aiheutti ongelmia klassisen musiikin äänittämisessä. Sen jälkeen, kun kaiuttimien paikat on piirretty suunnitelmiin, systeemi jaetaan vyöhykkeisiin esi-kalibrointia varten. Jos ei, se voidaan korjata, koska pystymme säätämään itsenäisesti jokaista kaiutinta. On tärkeätä, että mikrofonien ja kaiuttimien välinen suora yhteys katkaistaan tehokkaasti, jotta systeemi ei lisäisi ääneen väriä tai alkaisi kiertää. Sitten kun järjestelmä on asennettu saliin kokonaisuudessaan, teemme kalibroinnin, joka siis on liikesalaisuutemme. Käyttäjä voi säätää myös jälkikaiunnan vahvuutta, joka on Pellowen mielestä se tärkein mittari akustiikassa. Systeemi jaetaan vyöhykkeisiin sen musiikin äänittäjänä, ja oli yhtiön leivissä yli 20 vuotta, kunnes siirtyi ’90-luvun puolivälissä Luciano Pavarottin ja Kolmen Tenorin salimiksaajaksi. Miten vältetään vaiheongelmat, kun mikrofoneja ja kaiuttimia on niin paljon. 22 www.riffi.fi 2/2024 M eyer Constellation -järjestelmän kalibrointi on liikesalaisuus ja ilmeisen työläs vaihe, mutta John Pellowe suostuu kuitenkin kertomaan jotain sen periaatteista. Jos vyöhyke on liian iso, on mahdollista, että mikrofonit poimivät ääntä siten, että joku kuulee sen ennen äänilähteen luonnollista ääntä, John Pellowe avaa yhtälöä. Se on pakko tehdä, jotta kuulijat eivät koskaan havaitse Constellation-systeemiä liian aikaisin. – Esimerkiksi Wienin Musikverein -sali on niin nautinnollinen, koska se on pieni suorakaiteenmuotoinen laatikko. Siksi Constellation kuulostaa niin luonnolliselta. – Jokaisella vyöhykkeellä mikrofonit syötetään VRAS-prosessorille, ja prosessori sitten de-korreloi äänen elektronisesti. Järjestelmän mikrofonit kuuntelevat salia myös katsomon yläpuolella. huhtikuuta, juuri tämän numeron julkaisun jälkeen. Loppukäyttäjälle tarkoitetussa yksinkertaisessa ohjelmassa on esiasetuksia erilaisille esitystyypeille, joilla voi muuttaa esimerkiksi kaiunta-aikoja tai soinnin lämpöä. Minulle itselleni kaikkein tärkeintä on varhaisten heijastumien ja kaiunnan suhde. – Sitä teen aluksi yksin tai muutaman kollegan kanssa. Toim. Sen sijaan näissä isoissa viuhkamaisissa saleissa ei saa tukea fyysisestä akustiikasta, joten se pitää tehdä sähköavusteisesti. Silloin ensimmäiset heijastumat ovat hyvin vahvat, sali on vahva, ja siitä ihmiset tuntuvan pitävän. Meillä on äänilähteitä lavalla ja kuuntelemme eri puolilta salia sitä, miten tasot ovat balanssissa, ja kuulostaako sali luonnolliselta. – Siksi käytimme sessioita varten kaikenlaisia vippaskonsteja esimerkiksi laajentamalla lavaa katsomon puolelle, Kuvassa Akukonin Petri Lehto ja Henrik Möller, Meyer Soundin John Pellowe, Paviljongin tekninen tuottaja Jyrki Vikström sekä Audicon Antti Murto. 20-23 Encore-sali.indd 22 20-23 Encore-sali.indd 22 7.4.2024 12.05 7.4.2024 12.05. Pellowe toteaa, että klassinen musiikki tarvitsee korkean bassosuhteen, kun taas popja rock-musiikissa toimii matala. Kuulostaa monimutkaiselta. Elektroninen de-korrelointi tarkoittaa myös sitä, ettei missään vierekkäisissä kaiuttimissa ole samaa signaalia, vaan se on kaikissa hieman erilainen. Eräs sähköakustisen järjestelmän etu on sen muovailtavuus, kertoo Antti Murto järjestelmän toimituksesta vastanneelta Audico oy:ltä: – Vaikka systeemiin kuuluvat kaiuttimet ja mikrofonit on asennettu kiinteästi, niitä ohjaavia parametreja voidaan säätää kokemusten karttuessa ja tarpeiden ehkä muuttuessa. Jyväskylän Sinfonia esittää Mahlerin Sinfonia nro 9:n Encore-salissa 18. huom. – Sitä se onkin, ja siksi meidän täytyy jakaa systeemi vyöhykkeisiin, jotka rajoitamme isoissa saleissa 27 metriin, mikä vastaa noin 80 millisekuntia. – Esimerkiksi tässä salissa on viisi vyöhykettä ja lavalla varhaisten heijastumien alue, joita systeemi hallinnoi
Kun niitä ei tarvita, mikit saadaan johtoineen piiloon paneelien päälle. Meyer Constellation perustuu VRAS-systeemiin (Variable Room Acoustics System), jonka kehitti uusiseelantilainen tohtoriopiskelija Mark Poletti. Siihen päästiin sillä, että käytämme vain sellaisia mikrofoneja ja kaiuttimia, joiden ominaisuudet tunnemme. – Mikrofonien kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Varsinaisesti Meyer Sound tuli minulle yhtiönä tutuksi miksatessani Pavarottin konsertteja. Se oli vähän tuurin kauppaa, ja riippui siitäkin, kuinka hyvin ne kalibroitiin. Mutta juuri tuo valinnanvapaus oli ongelma, minkä vuoksi osa noista systeemeistä toimi hyvin, ja jotkut taas huonosti. Koska kyse on elektroniikkaa hyödyntävästä akustiikasta, niin kysytään nyt vielä, voiko Constellation mennä koskaan epäkuntoon. Constellationissa käytettävät mikrofonit valmistaa tanskalainen DPA, ja Meyer Sound testaa ne vielä erikseen ennen asennusta. Constellationin ideaan kuuluu se, että siellä missä on mikrofoneja, on myös kaiuttimia, ja ne kattavat tasaisesti salin jokaisen istuimen. – Ainoat ongelmat, joita D-Mitri-prosessoreiden kanssa on joskus ollut, ovat johtuneet siitä, että käyttäjä on kytkenyt ilmanvaihdon pois päältä konehuoneessa, ja on sitten unohtanut laittaa sen uudestaan päälle. Niinpä aloin jo tuolloin pohtia muunneltavaa akustiikkaa. Ja koska pidämme mielellään kaapeloinnit lyhyinä, prosessorien mikkietuasteet voidaan asentaa mikrofo nien lähelle kattoihin ja seiniin. Lavan yläpuolella oleviin heijastaviin paneeleihin on asennettu Constellation-mikrofoneja ja -kaiuttimia. Systeemi on rakennettu korkeimmalla mahdollisella laadulla, ja kaikki on testattu normaalilla käytöllä jo ennen kuin systeemi lähtee tehtaalta asennukseen, Pellowe toteaa. Meyer Constellation -systeemiä on tähän mennessä asennettu lähemmäs 200 kohteeseen maailmalla, ja Paviljongin järjestelmä on Suomessa toinen Turun Logomon jälkeen. u D-Mitri-prosessorit on sijoitettu erilliseen konehuoneeseen. Pellowen mukaan Constellation-järjestelmän kehitystyö on ollut analyyttinen ja tieteellinen prosessi. – Tämä oli hankala sali, koska käännettävien yläkatsomoiden vuoksi paikassa on kaksi hyvin erilaista konserttisalia (1200 tai 600 paikkaa), Pellowe mainitsee haasteista. – LCS myi VRAS-prosessoreita yksittäisinä laitteina, ja siitä eteenpäin oli käyttäjän omassa harkinnassa se, minkälaiset mikrofonit ja kaiuttimet he ostivat, sillä nehän toimivat yhdessä prosessorin kanssa. Sama pätee kaiutinlähtöihin. Hänen eläköitymisensä jälkeen Helen Meyer pyysi minut töihin heidän hankkeeseensa elektroniikkaa hyödyntävän muunneltavan akustiikan parissa. Ja koska lähtökohta on se, että systeemiä ei saisi ”kuulla”, päädyimme käyttämään erittäin paljon mikrofoneja ja kaiuttimia. – Kun Meyer Sound osti LCS:n, John Meyer päätti, että oli aika viedä VRAS uudelle tasolle. www.riffi.fi 2/2024 23 ja päällystämällä parven puulla ja muovilla edeltävänä iltana. Nämä olivat kalliita operaatioita, ja ne muuttivat tilojen akustiikkaa. Hän lisensioi ideansa kanadalaiselle LCS-yhtiölle, jonka Meyer Sound osti vuonna 2005. Kaiuttimet ja signaaliprosessorit taas ovat Meyerin itse suunnittelemia ja valmistamia joitain piirilevyjä lukuunottamatta. 20-23 Encore-sali.indd 23 20-23 Encore-sali.indd 23 7.4.2024 12.05 7.4.2024 12.05. Meyerilla Roger Schwenke teki ison työn mittauksissa, minkä ansiosta tiedämme varmasti, miten ne käyttäytyvät tiloissa
Yhtä cover-kappaletta lukuunottamatta levy koostuu originaalikappaleista. Yarzevin tekstien innoittamana, sillä hänellä on niin omanlainen tapa tehdä sanoituksia. Rumpali Tomi Salesvuon ja basisti Timo Luukkosen täydentämä Puhuri julkisti hiljattain toisen pitkäsoittolevynsä Tapahtuu. – Jotkut yksittäiset kitarasoolot saattaa olla hetken aikaa tosi innostavia, mutta ne levyt joihin itse haluan palata ovat usein tosi biisikeskeisiä. Schreck kertoo ajatuksensa olleen, että levyllä olisi ”kitaraan nojaavat nautinnolliset soundit ja mahdollisimman vahvat biisit”. Niistä taas yhtä vaille kaikissa Schreck on säveltänyt laulut muiden tekemiin teksteihin. 24 www.riffi.fi 2/2024 V aikka kitaralla on Puhurissa vahva roolinsa, niin Tapahtuu-levy nojaa yhtä lailla kappaleisiin, Lauri Schreckin lauluääneen sekä rautaiseen yhteissoittoon. Siksi halusin tehdä levyn, jossa kappale on keskiössä ja laulu saisi tarpeeksi tilaa, Lauri Schreck pohtii. – Tavallaan tykkään tehdä myös itse tekstejä, mutta varsinkin tämä Puhuri-bändi on mennyt aika paljon S. Samaan syssyyn ilmestyi myös Lauri Schreckin kirjoittama Suomalainen kitarakirja. Lisäksi tekstejä kirjoitti Kimmo Virtanen, TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Lauri Schreck & Puhuri – lauluvetoista kitararokkia Lauri Schreck tunnetaan ehkä parhaiten kantelevideoistaan, mutta hän on myös laulunkirjoittaja ja taitava kitaristi. 24-25 Lauri Schreck.indd 24 24-25 Lauri Schreck.indd 24 7.4.2024 12.09 7.4.2024 12.09
Kirjan taustalla on Schreckin ajatus siitä, että kaikki oppiminen on positiivista. Vahvistimina käytin Sohoa, joka on Voxin ja Marshallin yhdistelmä, sekä Fenderin Princetone Reverbiä. Siis se, että ihminen haluaa soittaa biisejä toivelaulukirjasta tai laulattaa kavereitaan, siihenhän kitara on aivan loistava soitin, Lauri Schreck toteaa. Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan on saanut onnistuneen uudenlaisen sovituksen, joka on sopivan erilainen verrattuna alkuperäiseen, hukkaamatta kuitenkaan sen henkeä. Viimeiseksi levylle sijoitettu Kauniimpi on folk/kantrihenkinen sävellys, jossa on S. Samoin myös kanteletta, jotta biisi ei jäisi ihan americanaksi. Biisi on saanut myös keikoilla tosi hyvän vastaanoton. Toki kasasin kirjan alkuun 120 sivua aloittelijan pakettia, jossa on tietoa kitaransoitosta. ideoitamme eteenpäin. – Molemmat niistä ovat Fenderin Custom Shopin ’60-luvun malleja. Useinhan käy niin, että omaan demoon kyllästyy viikossa, ja sitten ajattelee, että ehkä tämä biisi olikin huono. Suomalainen kitarakirja on tarkoitettu niin aloittelijoille kuin jo pidemmälle ehtineille. Osa kappaleista taltioitiin Matias Kiiverin Hollywood House Studiolla, mikä oli lopputulokselle tärkeää. Muistan kun olin nuorena ’90-luvulla kauhean tiedonjanoinen, ja silloin oltiin vielä kovasti kirjojen varassa. Koetko, että toisen tekemään tekstiin on erilaista säveltää. – Itselläni käy helposti niin, että teen ensin musan, ja sitten alan sovittelemaan siihen tekstiä. Esimerkiksi Smoke On The Water jäi kirjan alkupuolelta pois juuri tämän vuoksi. Siksi halusin tehdä kappaleesta nyt sellaisen, että sitä pysyy esittämään akustisestikin vaivattomasti. Enemmänkin kysymys oli siitä, että jotkut kansainväliset kustantamot kokivat, että heillä on jollain tavalla kilpaileva tuote, eivätkä siksi myöntäneet oikeuksia. Schreckin mielestä on opiskelu on innostavaa, kun saa opetella tuntemiaan kappaleita, mutta: – Kustannusteknillisesti se oli ihan itsemurha, sillä kustantaja (Teos) teki hirveän ison duunin hankkimalla niihin luvat, ja neuvottelemalla jokaisesti biisinpätkästä korvaukset. Vanhat frendit -biisissä on mukana myös Olav Loefin rakentamaa baritoniakustista. Keikalla pystyn matkimaan Jarmon soittamaa Omnichordia Eventiden Pitchfactory-pedaalilla, josta löysin hyvin samanlaisen soundin. Puolet sovituksista taisi mennä minun pään mukaan, ja loput muotoutuivat bändin kanssa. Vuosien kuluessa olen soittanut sitä kanteleella ja akustisella kitaralla, ja nyt sain Tomi Salesvuolta ja Timo Luukkoselta hyviä ideoita sovitukseen. Loput tehtiin sitten vähän irrallaan, eli Tomin studiolla rummut ja muut jutut minun studiolla. Loppuun taas halusin tehdä asiakokonaisuuksia, joissa ei ole niin väliä millä tasolla on. www.riffi.fi 2/2024 25 jolla on kiinnostavia ja taitavia ajatuksia, ja ne innostaa tekemään biisejä. Kappale on sekä tämän levyn että Puhurin ensimmäisen levyn viimeinen biisi, mutta ensimmäisellä kerralla se oli kohkaava rock-tykitys, jossa teksti ei ehkä päässyt aivan oikeuksiinsa. – Kehittelimme basisti Timo Luukkosen kanssa biisin alussa olevan riffin. – Haluaisin purkaa sitä ajatusta, että asioita pitää ensin käydä järjestyksessä ennen kuin voi mennä johonkin tiettyyn biisiin. Stratossa viehättää erityisesti kampi, jolla tykkään hakea vähän slide-kitaran soundia. Lauri Schreck: Suomalainen Kitarakirja, kirja-arvio tämän lehden sivulla 17. Äänittäjäkin jeesasi Lauri Schreck kertoo, että hän tekee yleensä kappaleistaan valmiit demot aina sovituksia myöten kotistudiossaan, missä hän soittaa niihin myös rummut ja basson. – Matias paitsi äänitti, myös jeesasi äänitysten aikana Kitarakirja kuin keittokirja K itaran ja yhtyesoiton opettajana Sibelius-Akatemiassa työskentelevältä Lauri Schreckiltä julkaistiin tänä keväänä myös Suomalainen kitarakirja. Silloin tulee haastetuksi, eikä voi tukeutua vain omiin maneereihin, Schreck miettii. – Olen iloinen siitä, että kappaleisiin tuli paljon Tomin ja Timon panosta. – Sävelsin kappaleen jo seitsemisen vuotta sitten. Studiossa on ihanaa, kun voi luukutella vahvistimia kunnolla, ja hakea niistä sitä perussoundia, ja lisätä delayt ja kaiut jälkikäteen. Kävikö kalliiksi. Olenkin ihan hirveän tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ajatukseni on, että niitä voi tarkastella erillisinä asioina. Levyllä soitin paljon myös Gibsonin ’70-luvun ES-335:llä. Vaikka nyt kaikki tieto on saatavilla digimuodossa, niin silti asioiden kuratoitu kerääminen yksiin kansiin tuntui minusta tärkeältä. Kysyessäni kalustosta Lauri Schreck mainitsee, että hänen livesoittonsa ”on hyvin pitkälti Straton ja Telen varassa”. – Se oli hyvin vaihtelevaa, mutta yhdenkään pätkän julkaisu ei olisi jäänyt rahasta kiinni. Aloin sitten huvikseen laulamaan sen päälle tätä biisiä, ja hirveän nopeasti se sitten istui siihen soundimaailmaan. Yarzevin hieno teksti. Se on hyvin erilaista verrattuna siihen, että se teksti on jo olemassa, ja siinä on jokin rytmi ja tarina, jota alkaa tavoittelemaan musiikilla. Kantrissa minua on aina viehättänyt sellainen runsas stemmalaulu, ja sitä halusin tähänkin. Kirjaan on painettu paljon myös ”oikeiden”, tunnettujen kappaleiden pätkiä nuotteina ja tabulatuurina. – Teksti oli tosi pysäyttävä silloin kun sen sain, ja säveltäessä pyörittelin tosi paljon sitä, miten kohtelisin sanoitusta oikein. Näitä ovat musiikin teoria kitaransoiton näkökulmasta, tai vaikkapa vapaa säestys, jota on piano-opetuksessa käsitelty jo pitkään. Minulle referenssi oli keittokirja, sillä on ihan sama mistä kohdasta sieltä ottaa reseptin, kunhan vain innostuu siitä asiasta. Samalla hän kuitenkin toteaa, että sovitus usein muuttuu bändin kanssa soittaessa. Levyn parhaisiin kappaleisiin kuuluu Ethän ikinä jätä mua, jossa kuullaan myös Jarmo Saaren soittamaa Omnichordia sekä autoharppua (sointusitra). Esimerkiksi Vanhat frendit -biisistä tuli hyvin erilainen, kuin miten olin sen itse demolle soittanut. Kirjan harjoitusten tukena on Schreckin tekemiä videoita, joita hän on julkaissut kotisivustollaan. Tukena käytin jonkin verran BJF:n Honey Bee -säröpedaalia, samoin kuin Tubescreameria. Koska kitarakirjoja on markkinoilla melko paljon, niin kysymys kuuluu: miksi uusi sellainen. Jonkinlaisena referenssinä taisi olla Daniel Lanois, sillä en missään tapauksessa halunnut tehdä biisistä John Mayer -tyylistä kitarismia, vaan siinä piti olla jotain raakaa ja vaarallista. u 24-25 Lauri Schreck.indd 25 24-25 Lauri Schreck.indd 25 7.4.2024 12.09 7.4.2024 12.09. Hän tekee vertauksen keittokirjaan. – Olen kokenut, että tarjolla ei ole sellaista kitarakirjaa, joka minun mielestäni täyttäisi edes kovin alkeellisia tarpeita. Kustantamo halusi nähdä kirjan valmiina, ja sitten sanoikin, että ”meillä on samanlainen kirja englanniksi, siinä on Smoke On The Water, ja nyt sen kirjan myynti romahtaa Suomessa”, joten lupaa ei herunut
Riihimäellä asui silloin kaveri, joka toi jonkin verran soittimia Amerikasta. Bassossa hän kiinnosti ”halu osallistua bändin sokkelin valamiseen, sillä se tuntui heti tosi luontevalta”. Fender Jazz Bass Shoreline Gold vuodelta 1963 – Vuonna 1999 Rantasen Harri soitti minulle, että nyt on tullut Suomeen sellainen basso, joka sinun on pakko ostaa. Siitä oli tullut nauha pihalle, ja ruuvasin sen kynällä takaisin sisään. Tässä oli E-kielellä muutama alin nauha aivan loppuun kulunut, mikä kertoo, että tällä on soitettu Amerikassa tosi paljon. – Soinnin tasaisuus on tärkeämpää kuin se, että basso soisi kuin Bösendorfer Bassokitaraan hän tutustui kouluikäisenä Seinäjoella, ja kiittelee silloista musiikinopettajaansa, joka jo 1980-luvun alussa hankki koulun musiikkiluokkaan bändikamat, mikä ”varsinkin Pohjanmaalla” oli tuohon aikaan harvinaista. Tolonen muistelee, että ensimmäinen basisti, joka häneen teki vaikutuksen oli Pekka Pohjola, jonka keikkaa hän vapaaehtoisena roudarina todisti kotipaikkakunnallaan. Vierailimme Timo Tolosen luona Espoossa, ja kuulimme painavaa asiaa bassonsoitosta, minkä lomassa tutustuimme muutamaan vuosikertahelmeen. 26 www.riffi.fi 2/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Samaan sarjaan kuuluu Häkä Virtanen, joka ”naulasi aina telkkarissa sellaista rytmikudosta, ettei siitä voinut olla tykkäämättä”. Samoin esimerkiksi Stanley Clarkin soitanta tuli Timo Toloselle tutuksi jo nuorena, joskin tietämättä ja erikoisella tavalla: ”Isoveli löysi pyöräretkellä kasetin, jonka joku oli heittänyt auton ikkunasta. – Tämä on soittajan soitin, ei keräilijän, mutta järkyttävän hyvin tehty, enkä tästä luovu, sillä näitä ei tule ikinä yhtään 26-29 EB 224 Tolonen.indd 26 26-29 EB 224 Tolonen.indd 26 7.4.2024 12.12 7.4.2024 12.12. Harri oli sen spotannut, ja sanoi, että tämä on sinulle oikea soitin. Kasetilla oli Chick Corean My Spanish Heart -levy, jolla Clarke soitti. Myin tieltä vuoden ’68 Jazz Bassoni, joka sekin oli törkeän hyvä, ja vieläpä täysin alkuperäinen kaikilta osin. Vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Timo Tolonen T imo Tolonen on ehtinyt soittaa bassoa niin Sleepy Sleepersissä ja Leningrad Cowboysin riveissä kuin vaativissa TV-tuotannoissa ja musikaaleissa, onhan kyse konkarista, jonka ammattiura alkoi jo ’90-luvulla. Se musiikki tuntui silloin hienolta ja oudolta”. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”
Nykyään tämä Jazz Bass lähtee mukaani vain orkesterikeikoille, onhan tämä iästään huolimatta ihan nöösipoika verrattuna niihin klasarisoittimiin, mitä orkestereissa on. Soinnin syvyys, tasaisuus ja sustain on erilainen verrattuna uuteen, ja onhan siinä fiiliserokin, kun katsoo, että kaula on soittamalla kulunut, eikä hiekkapaperilla hiottu. Tämä käy jonkin verran vielä ulkona, etenkin juuri orkkakeikoilla. www.riffi.fi 2/2024 27 lisää. Löysin muusikoiden netistä ilmoituksen, ja se olikin tuttu kaveri, joka tätä myi. Fender Precision vuodelta 1965 – Tällä bassolla ei ole sinänsä mitään isoa tarinaa. Yleensä niissä konserteissa on jonkin verran biisejä ’60-luvulta, ja niihin tämä basso istuu tosi hy”Ostohetkellä runko oli ”refin” eli uudelleen maalattu, mutta Juha Lottonen poisti sen, ja alta paljastui alkuperäinen Shoreline Gold -viimeistely, mikä on aika harvinainen.” ”Presariin olen laittanut James Jamerson -tyyliin hiotut kielet ja säätänyt ne aika korkealla. Sillä tavalla saan ison ja pyöreän soul-soundin.” 26-29 EB 224 Tolonen.indd 27 26-29 EB 224 Tolonen.indd 27 7.4.2024 12.12 7.4.2024 12.12. – Verrattuna Jazz Bassoon on Presarissa on leveämpi kieltenväli, mikä saattaa aluksi tuntua oudolta, ennen kuin oikea käsi tottuu siihen. Sen sijaan pleksi taitaa olla alkuperäinen, sillä se on kutistunut, kuten tämän aikakauden bassoissa tahtoo olla. Mikki ei ollut alkuperäinen, ja lisäksi siinä oli häiriötä, joten vaihdoin tilalle Lollarin. Ennen ostamista tarkastin vielä Rantasen Harrin kanssa, mitä tämä on syönyt
Kontrabasso saattaa soittaa samaa stemmaa, joten laitan kieliin dempin, jolloin tästä tulee vain nuottien atakki. Sen basson toin Suomeen vaihtarivuoden päätteeksi. Sinne olikin turha mennä potkimaan renkaita, vaan piti olla ostohousut jalassa. – Vielä intissäkin soitin baritonitorvea – ja bassoa tarvittaessa – sillä en ollut vielä päättänyt kummasta tulee pääsoittimeni. Hän innostui vaihdokistani, ja minä taas siellä olleesta Alembicista. Aluksi basso kulki rinnalla eräänlaisena vastapainona, sillä tuohon aikaan klassisella puolella improvisointi ei ollut vielä kovassa huudossa. Se oli erikoinen musiikkikauppa, sillä seinillä oli pelkkää romua, mutta takahuone oli täynnä aarteita. – Minulle on tärkeintä se, kuinka tasaisesti basso resonoi, ja sen tsekkaan ennen kuin laitan edes piuhaa kiinni. Hagströmista Alembiciin Varsinaisesti Timo Tolonen aloitti soittamisen Seinäjoen musiikkiopistossa vaskipuhaltimilla. Jos ote”Yksi esikuvistani on Anthony Jackson, jonka aluetta kuusikieliset bassot nimenomaan ovat.” 26-29 EB 224 Tolonen.indd 28 26-29 EB 224 Tolonen.indd 28 7.4.2024 12.12 7.4.2024 12.12. Olihan se ihan eri maailma kuin musiikkiopistomaailma, missä oli ihan hyvä meininki, mutta siellä ei osattu antaa arvoa sille, että luodaan jotain ainutkertaista hetkessä, vaan kaiken piti olla säveltäjän kirjoittamaa. Basso oli minulle teinivuosina vähän kapinasoitin, jota soittelin kaveribändeissä. Vaskitaustasta oli myöhemmin hyötyä, sillä siinä hankittua nuotinlukutaitoa oli aika helppo siirtää bassolle. – Tämäkin soitin pääsee aina vain harvemmin ulkoilemaan; enemmänkin soittelen tällä välillä kotona, sillä minulla on keikkoja varten passiivinen viisikielinen basso, jos sellaista tarvitsee. Se kimppa antaa sitten paljon tilaa muille soittimille. Annoin vaihdossa Amerikasta tuomani Alembicin lyhytskaalaisen Series I -basson, ja siinä oli kyllä kriisin paikka, kun tajusin, ettei tämä olisi voinut olla kovin paljon enempää erilainen soitin kuin se Alembic. – Ensimmäinen kunnollinen bassoni oli Hagström, mutta se jäi Amerikkaan. Vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa oli merkityksellinen siltäkin kannalta, että sieltä mukaan tarttui juuri aiemmin mainittu Alembicin basso. Ken Smith vuodelta 1989 – Tämä oli ainoa soittimeni silloin, kun aloitin opiskelut PopJazz Konservatoriossa, ja soitin esimerkiksi Lenni-Kallen triossa. Ostin tämän President Musicista, sillä he toivat maahan Tobiasta, Ken Smithiä, ja muita niin sanottuja ”kahvipöytäbassoja”. Mikä asia sinulle nykyään merkitsee eniten, jos olet bassoa ostamassa. Pääsoittimen valinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vielä aikuisuuden kynnykselläkään. Etelä-Dakotassa Sioux Fallsissa oli nimittäin sellainen musiikkikauppias, joka oli todellinen Hagström-asiantuntija, ja hän piti minulle esitelmän muun muassa Hagströmin tehtaan palosta. 28 www.riffi.fi 2/2024 vin. Jos kuusikielistä ei soita jatkuvasti, niin silloin on bassostemmaa lukiessa ajatusvirheen mahdollisuus lähempänä kuin viisikielisellä
Äänisuunnittelijan ja kapellimestarin kanssa sitten mietittiin, että onko järkeä haalia niin paljon soittimia sinne, koska siinä tarvittiin vielä kontrabassoakin. – Eniten se riippuu siitä, että onko sovitukset kirjoitettu nelivai viisikieliselle bassolle. Mutta monet sovittajista myös tajuaa sen, että he eivät kirjoita jousiosuuksia nimenomaan jousisoittajalle, vaan ikään kuin sivusoittimelle, eli enemmän pitkää ääntä. Muutenkin Precision sopi siihen musiikkiin paremmin. Mutta se oli tosi hyvä koulu. Hänellä oli tarkkaamossa edessään mikki, ja sieltä hän huusi aina luureihin, mikä osa tulee. Lappuja ei ollut, mitä nyt siihen ajolistan nurkkaan ehti tehdä sellaisia merkintöjä, joista vain itse sai selvää. 2000-luvun alussa hän kuului suositun Joonas Hytönen Shown housebändiin, jota liidasi Lenni-Kalle Taipale. Se ajaa asiansa siinä esityksessä hyvin. Lopulta sitten päädyttiin siihen, että soitin vain yhdellä bassolla. Niistä löysin sitten parhaat yksilöt. Esimerkiksi yksi passiivinen viisikielinen bassoni on nyt pysyvästi Lahden teatterissa ainakin Tootsie-musikaalin esityskauden ajan. Hän muistelee, että jaksot tehtiin livenä muutaman tunnin puskurilla mahdollisia editointeja varten. – Meillähän oli sellaisia keikkoja, joista ei ole Suomessa kauheasti puhuttukaan, kuten Donauinsel-festivaalilla Wienissä tai Glastonburyn päälavalla. Rokkikeikoille lähtee nykyään Sire Vaikka Timo Tolosen leipä tulee nykyään eniten opetusja teat teritöistä, niin yhtä lailla hän on tuttu rock-puolellakin, esimerkiksi basistin tontista Leningrad Cowboysissa, jonka kanssa hän pääsi tekemään isojakin keikkoja ulkomailla. – Kyllä se jäi mieleen. Siinähän oli Lenni ja Marzi, jotka on tosi nopeita ja heillä on ilmiömäinen sävelmuisti, joten oli siinä kyllä kyydissä pysymistä. Jos sinne tuli jotain mokia, niin ei niille ollut mahdollisuuksia tehdä mitään. Välillä hän huusi tarkoituksella vähän myöhässä, että saatiin sinne mokia, jotta se kuulostaisi Sliippareilta, Timo Tolonen nauraa. Ja niitä näytöksiä oli älyttömästi, pitkästi toistasataa. Toki hain Presari-soundia Jazz Bassosta laittamalla takamikin kiinni. Nykyään hän soittaa rokkikeikat paljolti Siren nelitai viisikielisillä bassoilla. Aina välillä vieraita varten mietittiin toki niitä sisäänkävelymusiikkeja, esimerkiksi Alpo Suhoselle vähän Kanadan kansallislaulua. – Sehän oli syndikoitu esitys, jonka treenivaiheessa karsittiin soitosta kaikki rönsyt pois, ja esityksissä toistettiin ihan pelkästään sitä, mitä nuoteissa luki. Itse tykkään soittaa teatterissakin passiivielektroniikalla varustetulla soittimella. Se saattaa olla aika rujonkin kuuloinen soitin yksinään, mutta se tulee esiin sieltä bändin joukosta. Eikä unohdeta sitä Sleepy Sleepersiä, jossa Tolonen oli mukana, kun bändi koottiin uudestaan 2000-luvulla. Timo Tolonen kertoo, että kontrabasson hallinta on käytännössä vaatimus, jos aikoo tehdä teatterityötä paljon. Kontrabasson hallinta on teatterissa tärkeää Timo Tolonen soitti Pop-Jazzopiston ohessa aluksi Oling Boilingissa ja Kaija Koon bändeissä. u ”Basso saattaa kuulostaa yksinään soitettuna ihan hunajaiselta, mutta sitten kun se sekoittuu ympärillä olevaan musiikkiin, niin soundi onkin liian iso.” 26-29 EB 224 Tolonen.indd 29 26-29 EB 224 Tolonen.indd 29 7.4.2024 12.12 7.4.2024 12.12. Hän oli kirjoittanut laput, joissa oli vain sointumerkit eri osien mukaan, mutta ei rakennetta. Tolonen kertoo, että pitää klikin ja taustaraitojen kanssa soittamisesta. Soinnin tasaisuus onkin tärkeämpää kuin se, että basso soisi kuin Bösendorfer. Me ei varsinaisesti treenattu muuten kuin silloin, kun samana päivänä kokoonnuttiin sinne. Se oli alkuperäisen Broadway-esityksen bassostemma. – Siren bassot on edullisia, ja kun niitä tuli yhdessä vaiheessa paljon Suomeen, niin pääsin soittamaan sen nipun läpi. Yksi niistä oli sellainen, jossa Varre (Vartiainen) oli tuottaja. Toisenlaisiakin kokemuksia on tullut musikaalipuolella vastaan, kun vaatimukset basson suhteen ovat olleet kappalekohtaisia. Se oli sellainen basso, minkä olisin pystynyt korvaamaan. www.riffi.fi 2/2024 29 laudalla on paljon kuolleita kohtia, se tuo sointiin epätasaisuutta, ja pulttikauloissahan niitä aina joku on. – Tehtiin pari levyäkin. Kun äänitys loppui, hän katsoi sieltä ja sanoi ”you guys, you are perverts”, Tolonen nauraa. – Sitten en enää uskaltanut pitää sitä mukana, joten hommasin Ebaysta sellaisen sekasikiö-Presarin, joka osoittautui hyväksi. Oli vain pakko opetella jotenkin ne tavat, joilla pystyi omaksumaan nopeasti asioita. Hänelle ”ihmiskoe” tässä asiassa oli Mamma Mia -musikaali, eritoten siksi, että hän ei ole koskaan sietänyt Abban musiikkia. Monet muistavat sen, että eräässä jaksossa vieraili itse Mark Knopfler. Glastonbury oli hieno kokemus, ja siellä soitimme heti Radioheadin jälkeen, mutta oli siinä kyllä yö välissä, Tolonen vitsailee. Vaikuttaako esityksen musiikityyli paljon siihen, minkälaisen basson valitset teatterikeikalle. Leningrad Cowboysissa hän vielä käytti jonkin aikaa vanhaa Jazz Bassoaan. Lisäksi soitettiin klikin kanssa, ja mukana oli sämplejä alkuperäisiltä levyiltä. Siinä pääsi teflonoimaan itsensä totaalisesti Abban musiikilla. – Mutta ei niitä musapätkiä koskaan editoitu. Teatterissa basson luonne ei pääse kauhean paljon esiin, koska miksaus on niin laulupainotteista, joten vaikeaa sinne olisi saada kovin karakteerisia soittimia mahtumaankaan. – Waitress-musikaalissa oli kirjoitettu bassostemmaan, että tämä kappale Presarilla, tämä Jazz Bassolla, tämä Höfnerillä, ja olisiko ollut vielä nauhaton ja viisikielinenkin. Päinvastoin, juuri se saattaa olla jossain ”hifi”-bassoissa jopa häiritsevää: basso saattaa kuulostaa yksinään soitettuna ihan hunajaiselta, mutta sitten kun se sekoittuu ympärillä olevaan musiikkiin, niin soundi onkin liian iso. Fender Precision ei ole syyttä suotta se kaikkein äänitetyin basso. Se oli aika kuumottavaa, sillä Knopfler istui siinä vieressä, kun me tulkitsimme Sultans of Swingiä. Sen jälkeen Tolonen on soittanut enemmän teattereissa kuin televisiossa, ja kokemusta on monenlaisista musikaaleista. – Siinä missä synabasso alkaa nykyään olemaan bilebändien basisteille jo jonkinlainen vaatimus, niin teatterimaailmassa kontrabasso on edellytys työnteolle
30-32 Jaakonaho.indd 30 30-32 Jaakonaho.indd 30 8.4.2024 16.36 8.4.2024 16.36. Nyt sitä on tehty jo kolme tuotantokautta ja myös Yle on esittänyt sarjan. Elisa Viihteen tilaama rikossarja oli menestys ja sai jatkoa. Jaakonaho itse kokee kertovansa musiikillaan omaa tarinaansa: ”Kerron missä menen juuri nyt elämässäni”, hän toteaa. Sävellystyö olikin korona-ajan keikkasulun pelastus. No, instrumentaalimusiikin määrittely on aina yhtä ongelmallista, ja Buildillakin makuja on kuin hyvässä bouillabaissessa. Toiselle sooloalbumilleen Jaakonaho metsästi tunnelmia ja rikasta soundimaailmaa, mutta vältteli kitarasooloja. Elokuvasäveltäjän toinen oma soololevy, Build, liikkuu jälleen hyvin visuaalisissa tunnelmissa – vaikka Jaakonaho ei itse mielellään luonnehtisikaan musiikkiansa cinemaattiseksi. VIRTANEN Jussi Jaakonaho – instrumentaali kertoo tarinan ilman sanoja Jussi Jaakonaho on viime vuodet keskittynyt säveltämään musiikkia tv-sarjoihin. Vahvan visuaaliseksi kokemukseksi ylistetty instrumentaalilevy enteili tulevaa. Jaakonahon musiikki on myös levinnyt Syntien mukana ympäri maailmaa, sillä sarjan oikeudet on tähän mennessä myyty jo yli 60 maahan. 1970) edellinen soololevy, Ghost Riot (2017), noteerattiin ulkomaisia kitaralehtiä myöten. 30 www.riffi.fi 2/2024 M uusikko-tuottaja Jussi Jaakonahon (s. Pian Jaakonaho oli säveltämässä musiikkia Mika Ronkaisen ohjaamaan Kaikki synnit -tv-sarjaan. Musiikista voisi päätellä, että hyvääkin kuuluu, sillä edellisen levyn jännitteiseen ja raskaaseen tunnelmaan on tullut TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E
Sen sijaan syy siihen, miksi Wilco-yhtyeen Glenn Kotche päätyi levylle, liittyy Kaikki synnit -sarjaan. Loppuosan huipennus on laulustemmojen seasta nouseva tenorisaksofonisoolo. Casting on tärkeä vaihe Toinen kiinnostava määritelmä koskee vierailijoita. Kävin äänittämässä perkat Glennin kotona Espoossa”, kertoo Jaakonaho. Rajat luovat raamit Jaakonaholla onkin hyvin tarkat esteettiset lähtökohdat tekemiselleen, millaista kuvaa hän on maalaamassa. Itsekritiikki voikin olla tyrmäävä. Työssään hän on tottunut rajoihin. Biisiä työstäessään Jaakonaho ei ensin edes muistanut Kotchen soittavan nauhalla. Perkussioiden osuus on pikemminkin äänimaisemaa kuin varsinaista rytmiä. Monesti onkin vaikea sanoa, mikä soitin on minkäkin teeman takana, koska soundin paksuus muodostuu useasta instrumentista. Se asettaa hyvin erilaiset raamit kuin suurimmalle osalle ns. Mutta mitä tekee tuottaja, kun kyseessä on oma soololevy. ”En etukäteen päättänyt, millaisen levyn aion tehdä, katsoin mitä tulee.” 30-32 Jaakonaho.indd 31 30-32 Jaakonaho.indd 31 8.4.2024 16.36 8.4.2024 16.36. Kyseinen musiikillinen tuotos jäi kuitenkin yli scoresta. Yksi idea vaati perkussioita ja Kotche asui sattumalta Suomessa vaimonsa töiden vuoksi. Jokaisessa biisissä on raitoja, joiden olemassaoloa ei välttämättä huomaa tarkemmallakaan kuuntelulla. ”Ollaan soitettu Jusun kanssa niin paljon, että hän tietää, mistä sävelkielestä tykkään”, sanoo Jaakonaho, joka ei missään nimessä halunnut ottaa soolokitaristin paikkaa, vaikka itse biisi olisi tarjonnut mahdollisuudet väkevälle sankarisoololle. Jaakonaho oli pohtinut, että bostonilainen Colley sopisi hyvin Low Blow -biisin äänimaisemaan, jossa kaikki soi nimensä mukaisesti alarekisteristä. On feedbackkitaraa ja eri rekistereissä olevia eri soittimilla suoritettuja tuplauksia ja stemmoja. ”Amalia osallistui osuuksien tekoon omalla luovalla panoksellaan”, kehuu Jaakonaho. www.riffi.fi 2/2024 31 paljon positiivisia sävyjä. Jos Kotchen osuus on hyvin mausteellinen, oli sitä Jaakonahon soitto-ohjeistuskin. Tallensin kovalevylle noin 50 musiikillista ideaa, niistä kahdeksan läpäisi seulan”, kertoo Jaakonaho, jolle tärkeintä on se, ettei oma sävelkieli ärsytä. Driven määrittelevin soitin sen sijaan on ronroco (matalavireinen charango), jonka haikea soundi on tunnistettava myös ensimmäisellä soololevyllä. Kuten jo todettiin, Jaakonaho ei halua antaa muusikoille tarkkoja ohjeita. Koska demon kitara oli rubato, pyysi Jaakonaho soittamaan vapaasti ”mitä haluaa”. Jaakonaho kertoo monen asian muuttuneen; isän kuolema, lasten aikuistuminen ja parisuhteen päättyminen – kaikki nämä heijastuivat musiikkiin. Kitaristintontti on määritelty kulloisenkin artistin mukaan. Myös tätä ajatusta Jaakonaho on vaalinut levyllään kautta linjan. Liiallinen kitarismi olisi Jaakonahon mukaan voinut kuitenkin tuhota koko biisin. Kansainvälisiä vieraita ja kotimaisia huippuja Jaakonahon ei tarvitse haalia ulkomaan tähtinimiä tarraksi levynkanteen, sillä loistavia soittajia löytyy kosolti lähipiiristä. Assefan ja Jaakonahon yhteys on luotu The Shubie Brothersissa, joka on ollut niin ikään hyvin aktiivinen instrumentaalimusiikin saralla. Ja vaikka väitänkin tunnistavani Jaakonahon tuottamissa albumeissa jotain samankaltaisuutta, on lähtökohtana tietenkin aina kaivaa artistista se olennainen ydin. ”Meillä on niin hyvä soitannollinen ja inhimillinen yhteys, etten ajatellutkaan muita rumpaleita”, sanoo Jaakonaho. Onhan Jaakonaho myös menestynyt tuottaja ja Teosto-palkittu säveltäjä (vuodelta 2007), joten ei ole ihme, että levyn eetok sessa kitara on alisteinen kokonaiskuvalle. Chisun bändissä se oli kurinalaista komppaamista koneiden seassa, kitaravetoisessa Alangon bändissäkin biiseille alisteista. Toinen luottoperkussionisti on Mamba Assefa, jonka Ambience Studios toimi myös rumpujen äänityspaikkana. Hänelle on ollut kunnia-asia pysyä aikatauluissa ja aina budjetissa, pysyä siis raameissa. Yksi merkittävimmistä ja samalla myös nimekkäin vieras on Dana Colley, The Morpine -yhtyeen legendaarinen saksofonisti. Sisäisen maailman pohdinnat kertovatkin jotain olennaista taiteilijan tekemisistä. Hän kokee, että tärkein vaihe on jo casting, täytyy miettiä ketä pyytää. Vuosien päästä siitä Jaakonaho jalosti idean levylleen, syntyi Drive. Martinez onkin levyn ainoa laulaja. Noin puolet biiseistä sai kompin niin, että kapellimestari itse soitti bassoa livenä rumpujen kanssa. Työssään tuottajana Jaakonaho on vastaavasti palvellut niin levy-yhtiötä kuin artistia. Oli vuosi 2018 ja Jaakonaho oli alkanut työstää musiikkia ensimmäistä tuotantokautta varten. ”Tunsin Glennin ennestään, koska olimme lämpänneet The Latebirdsin kanssa Wilcoa monta kertaa. ”En etukäteen päättänyt, millaisen levyn aion tehdä, katsoin mitä tulee. Niin ikään Berghällilla oli täysin vapaat kädet. Vaikka Jaakonaho tunnetaankin loistavan ilmaisukykyisenä kitaristina, määrittelee soololevyä paljon enemmän säveltäjänä esteettinen maailma kuin kitarismi. Build-levyllä tärkein tukijalka on rumpali Niko Votkin, jonka kanssa Jaakonaholla on vuosikymmenen mittainen bändihistoria Ismo Alangon riveissä. Tärkeä osa levyn avausbiisin, Cricketsin, tunnelmaa ovat sanattomat lauluharmoniat. Musiikissa kuuluu myös luopumisen haikeutta. Voisi kuvitella, että tällaisen tähtimuusikon saaminen olisi vaikeaa, mutta oikeaa reittiä pitkin pistetty kysely oli salamannopea. Kun vain oma luovuus on rajana ja oma kotistudiossakin tarjoaa hyvät puitteet luoda mitä tahansa. Sen soittaa Joakim Berghäll, myös Alangon bändistä tuttu soittokaveri. Colley on tunnettu erityisesti usvaisesta soundistaan. Niiden merkitys on kuitenkin rikkaan kokonaissoinnin luomisen kannalta olennaisen tärkeä. Kotchen atmosfäärinen raita on kuitenkin olennainen biisin tunnelman kannalta. ”Sitten kun se puhuttelee ja jaksan innostua siitä vain musana – niin kuin se olisi kenen vain tekemää – minulla on fiilistä tehdä sitä”, hän pohtii. kitaralevyistä. Stemmamaton takana on nuori laulajalupaus, Amalia Martinez, Jaakonahon tytärpuoli. Tämä on myös hänen toimintaperiaatteensa yleisemmin, antaa ammattimuusikolle vapaus toteuttaa omaa luovuuttaan. Biisi onkin hyvin monisyinen paketti, joka koostuu kahdesta eri osasta
Niinpä hän pyysi studioon jazzin erikoismiehet Tuomo Prättälän ja Antti Lötjösen. Jaakonaholla oli sointukierto, jonka hän soitti pianolla, kitaralla ja bassolla. Sen soundi rakentuu jazztriolle. Kokonaisuus alkoi kuulua säveltäjän mielessä jazztriona. Äänitin kolme tai neljä ottoa, jotka olivat kaikki ihan erilaisia, mikä jazzmusikoiden kanssa on mahtavaa. ”Olen nähnyt vierestä, kun pyydetään joku tyyppi soittamaan, mutta sitten ei anneta sen olla oma itsensä. Niko ymmärsi heti mitä hain.” Kieltämättä myös komppikitaroissa on jotain Robert Frippin kulmikkuudesta. Onneksi se oli sit siinä”, nauraa Jaakonaho. ”Kun huomasin, että soitin jotain kiinnostavaa, tuplasin sen. Miksi Jaakonaho halusi tehdä kitaralevyn, jossa on käytännössä vain yksi kitarasoolo. Jonkun aikaa pohdiskelin, että voiko tällaista jazzia levylle laittaa. ”Mun piti saada levy valmiiksi.” Lopetetaan kitaristin juttu kuitenkin kitara-aforismiin. 32 www.riffi.fi 2/2024 ”Bostonin musapiirit ei ole mitenkään erityisen isot. Sointujen ympärille hän kutoi mielenkiintoiset harmoniat – jotka tuovat vahvasti mieleen Morphinen soundin – mutta jätti soololle pyhitetyn tilan tyhjäksi. Niinpä Colley soitti sen, mitä oletti, eli teeman. Soitin sen oman asiani ja lopetin kun he lähtivät omille poluilleen.” Lötjösen kontrabasso ja Prättälän käsittelyssä oleva Sonic Pumpin flyygeli tuovat sähköiseen levykokonaisuuteen virkistävän erilaisen tuulahduksen. Täytyy pyytää semmoinen soittaja, jonka soitannollinen energia ja tyylitaju sopii biisin maailmaan.” Jaakonaholla on kuitenkin hyvä neuvo kollegoille, jotka haluavat saada omat soololevynsä valmiiksi: asettakaa deadlinet. Elektroninen alusmatto pulputtaa pohjalla nivoen teoksen osaksi isompaa kokonaisuutta. Kun mentiin äänittämään rummut, oli vain harmonia ja rytmiidea. ”Alunperinkin siis tässä biisissä mulla oli tuollaista maisemointia. ”Olin pedannut siihen pitkän soolopaikan ja tilasin Colleylta sen soolon. Biisissä on myös viittaus, jota ei välttämättä moni huomaa, mutta joka kertoo jotain Jaakonahon monipuolisuudesta tuottajana. Jaakonahon yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä kotijumalista on ollut Beefheart ja hänen poikkitaiteellinen musiikkinsa. Heidän käsissään nuotit olivat muovailuvahaa. Soittajilla ei koskaan ole liikaa aikaa. Halusin King Crimsonin Red-levyn tunnelmaa. Ajattelin, että jos siitä tulee hyvä, niin biisi menee levylle, muuten ei.” Jaakonaho printtasi neljän soinnun kadenssin nuoteiksi ja jo Ilmiliekki Quartetissa yhdessä soittaneet Prättälä ja Lötjönen tekivät työtä käskettyä. Näin yksittäinen melodia alkoi kuulostaa harkitun sävelletyltä teemalta”, hän selittää. Vartin päästä hän laittoi viestiä, että ’vierailu onnistuu!’” Se, mitä sitten tapahtui, on hauska tarina. Dren ”The Next Episode” -riffin lähes sellaisenaan. Dre Levyn aggressiivisin biisi on Magnetic, jossa tärkein muusikko on rumpali Votkin. Colley oli hukannut saamansa meilin ja kun hän sitten pyysi biisiä uudestaan, laittoi Jaakonaho biisin muttei ohjeita. Minulla oli tarve kertoa ihmisille, että ei ole pakko shreddata aivan saatanasti, että on tämmöinenkin vaihtoehto.” u ”Äänitin kolme tai neljä ottoa, jotka olivat kaikki ihan erilaisia, mikä jazzmusikoiden kanssa on mahtavaa.” 30-32 Jaakonaho.indd 32 30-32 Jaakonaho.indd 32 8.4.2024 16.36 8.4.2024 16.36. Sanoin Nikolle, että ’soita niin kuin Bill Bruford’. Samaa improvisointimetodia Jaakonaho käytti toisinaan säveltäessään. Biisissä on myös vahvat Captain Beefheart -fiilikset ja täysin tarkoituksella. Loppupuolella oleva melodisempi osa kätkee sisäänsä Dr. Biisissä se on varsin hauska elementti! Sointukierto jazzmuusikoiden muovattavaksi Levyn loppupuolella on muusta materiaalista poikkeava biisi: In Between. Kun julkaisupakkoa ei ole, voi levystä tulla ikuisuusprojekti, jolle odotellaan tilattuja raitoja vuositolkulla. Kuvittelin, että saan siltä kaksi tai kolme vaihtoehtoa, mutta sain yhden raidan. Loppujen lopuksi sain kaikkea muuta, mutten sitä sooloa”, nauraa Jaakonaho. ”Oli hauska seurata kuinka luontevasti ja nopeasti he kommunikoivat. ”Sen soolon improvisoin, koska en näe oikein mitään muutakaan järkevää soittotapaa”, hän pohtii. Captain Beefheart ja Dr. Mätsäsin sen maailman tuohon jazzin soittoon.” Taiteellista vapautta ja tiukka deadline Taas palataan kuitenkin samaan, että tärkeintä Jaakonahosta oli saada kovan luokan jazzsoittajat vapautumaan soittamaan mitä haluavat. Cote vastasi empimättä, että ottaa hoitaa asiaan. Laiton tutulleni Chris Cotelle viestiä, että voisiko hän kysyä ystäväänsä Colleyta, tästä oli ollut joskus puhetta. ”Halusin levylle räyhäkkäämmänkin biisin. ”Halusin nimenomaan heidät. Halusin, että ne on siellä, mutta sen jälkeen he saivat improvisoida. ”Se tuli uhattuna.” Eipä sitä olisi kukaan muukaan voinut soittaa, sillä kitaristi voi pyytää vieraaksi fonisteja muttei kuitenkaan kitaristikollegoita. Kyseinen soolo on myös levyn ainoa varsinainen kitarasoolo. ”Siellä oli harmonisia tapahtumia, mistä tykkäsin. Lopputulos on todella onnistunut. Mutta voihan sitä laittaa mitä vaan, kun vaan laittaa”, sanoo Jaakonaho. ”Jusullakin oli niin kiire, että kun sillä oli kolme tuntia aikaa soittaa soolonsa, ajattelin että sen on pakko onnistua. ”Suurin osa kitaralevyistä on sellaisia urheilulevyjä, jotka eivät puhuttele minua. Jaakonaho joutui näin ”pakon edessä” soittamaan kitarasoolon fonille tarkoitettuun paikkaan. Jaakonaho meilasi biisin, johon oli soittanut teemat kitaralla. Onneksi
Päivitetyt Carveja Wingman-mallit ovat kirjoitushetkellä ennakkotilattavissa, ja kauppojen hyllyille ne saapuvat myöhemmin syksyllä. Malleissa on myös hintaeron selittäviä eroja: Original-versiossa on erilaisten viimeistelyvaihtoehtojen lisäksi reunalistat kaulassa, näyttävämmät otelautaupotukset, arvokkaammat mikrofonit sekä Bigsby-talla. Vai sanotaanko sittenkin, että Baum, ihan omansa eikä mikään kopio. Ei mikään karvalakkimalli Wingman edustaa rungon muotoilultaan offset-tyyliä, ja tuo välittömästi mieleen hieman kulmikkaamman Jazzmasterin. Näistä eroista huolimatta Vega on kuitenkin kaukana niin sanotusta karvalakkimallista. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON KUVAT: BAUM, RIFFI BAUM Vega Series Wingman – kuusikielistä retrofuturismia Ei Fender eikä Gibson, mutta onnistuneesti hiukan molempia. Soittimet suunnittellaan Tanskan Aarhusissa ja ne valmistetaan Indonesiassa. Baum nojaa designissaan vahvasti pohjoismaisiin selkeisiin linjoihin, mutta samalla usean mallin muotoilussa on havaittavissa 50-luvun scifi-estetiikkaa sekoitettuna saman ajanjakson amerikanrautojen vauhdikkaaseen tyyliin. Sieltä kitarat rahdataan lopullisia säätöjä varten Tanskaan, josta matka jatkuu jälleenmyyjille sekä alati yleisemmäksi käyvään suoramyyntiin. Myös kitaran lapa näyttäisi ottaneen inspiraatiota Fendermaailmasta, mutta siihen on lisätty Wingman-nimen mukaisesti vielä ripaus aaltoilevuutta. Vega Wingman on riisutumpi ja edullisempi versio Original-malliston isoveljestään. www.riffi.fi 2/2024 33 B aum Guitars on uusinut mallistonsa keskihintaisiin kuuluvan Vega-sarjansa. Sitäkään ei ole syytä sivuuttaa, että Vegan hihnatapit sopivat tavallisen helattoman kitarahihnan lisäksi suoraan Schallerin lukkomekanismiin. 33-35 Baum.indd 33 33-35 Baum.indd 33 7.4.2024 12.16 7.4.2024 12.16
Huolellista työtä Testiyksilö on päällystetty varsin näyttävällä, hopean ja kullanhohtoisella Moon Dust -värillä. Baumin logo ja mallitunnus kruunaavat estetiikan, Rullatalla on usein vibrakammen oheisvaruste, mutta kyllä se on pätevä ratkaisu, vaikka Wingmanin kieltenpidin onkin stoppari-palkki. Enemmän murinaa, vähemmän huminaa Wingmanin plektrasuojaan on ruuvattu kaksi klassisiin kermanvärisiin saippuakotelokuoriin suljettua Goldsound Essence P90 alnico V -mikrofonia. 22 medium jumbo -kokoista nauhaa on asennettu siististi, vaikka otelaudan sivusta katseltuna nauhaurat vaikuttavatkin verraten syvään sahatuilta. Eri maailmoista poimittujen ominaisuuksien yhdistely jatkuu muutenkin mitoituksesta. Nauhat on kiillotettu huolellisesti ja ne tuntuvat mukavan liukkailta. Vaahterakaula on kiinnitetty mahonkirunkoon neljällä ruuvilla ja liitos on tehty tavanomaiseen tapaan 17. Virityskoneistot ovat Baumin omaa mallistoa. Soittotuntuma on muutoinkin miellyttävän kitkaton. Mikrofoneille on omat äänenvoimakkuudensäätönsä, joten tarvittaessa ”tee se itse” -tyylinen killswitch-temppuilukin onnistuu toinen volume nollaan rullaamalla ja mikkivalitsinta edestakaisin rämpyttämällä. 34 www.riffi.fi 2/2024 varsinaista soololovea/alasarvea ei kitarassa juuri olekaan. Mikit eivät ole tulikuumat, mutta niistä löytyy silti potkua: sävelet syttyvät terävästi ja soivat pitkään. Ylemmille nauhoille pääsee käsiksi helposti vaikka Messinkitapit, jämptisti työstetty satula ja huolella viimeistellyt nauhojen päät – kaikki tip top! Perinteinen rungon muotoilu, neljä ruuvia ja jämerä aluslevy on koettu ja hyväksi havaittu rakenne. Jälkimmäisessä käytössä kitara pysyy myös hyvin paikoillaan ja tasapainossa, vaikka otteen välillä kaulasta irrottaisikin. Mikkivalitsin napsahtelee pykälään kuuluvasti ja jämäkästi, mutta siinä on havaittavissa muutoin jonkinverran sivuttaisliikettä. Messinkitolpilla varustetuiden Precision Tuners -virittimien välityssuhde on 21:1 ja käytössä ne ovat nautittavan tarkat ja pyörittelytuntuma on jouheva. Kaula on viimeistelty satiinilakkauksella, joka estää kourien perspiroinnista aiheutuvan tahmauden. Soitossa tallamikki ei kirsku vaan pikemminkin murisee. Suurin osa testiajasta kuluikin mikkivalitsin tiukasti keskiasennossa. Myös TUSQ-satula on viimeistelty mallikkaasti, eivätkä kielet jumiudu tai hyppelehdi sen enempää soitettaessa kuin viritettäessäkään. Kitaran keveys, rungon ohkaisuus ja plektrakäden kyynärvarren alle veistelty loivennus tekevät soittimesta mukavan soitettavan niin sylissä kuin hihnan varassa roikotettaessakin. Kaulaprofiili on harteikas C, ja se asettuu jonnekin Fenderin ja Gibsonin perusmallien välimaastoon. Sustain lisääntyy odotetusti sitä mukaa, kun vahvistimen gain-numiskaa käännetään kohti kaakkoa, mutta ilahduttavasti säröisemmillä asetuksilla mikkien humina on P90:ksi hyvin maltillista. Kaulamikki puolestaam laulaa muhevasti ja säilyttää juuri sen verran keskitaajuuksia, että soundi soi paksusti, ei liian kumeasti. Vire myös pysyy kohdillaan venyttelevämmässäkin soitossa esimerkillisesti – tässä omaa tärkeää rooliaan näyttelee myös Levitator roller-bridge -talla, jonka rullat ovat viritintappien tapaan messinkiä kitkan minimoimiseksi. 33-35 Baum.indd 34 33-35 Baum.indd 34 7.4.2024 12.16 7.4.2024 12.16. Ne on myös viimeistelty päistään erinomaisesti, eivätkä ne törrötä tummasta ruusupuusta veistetyn otelaudan reunojen yli, vaikka talvi on ollut pitkä ja ilmankosteus sisätiloissa huomattavan alhainen. Kitaran runkoa peittävästä maalipinnasta tai kolmikerroksisen mustan plektrasuojan leikkauksesta ei löydy moitittavaa. Muita värivaihtoehtoja ovat kupariin vivahtavalla kultahileellä viimeistelty Inca Gold, vihreä Deep Forest sekä sininen Glacier Blue. Kielten mensuuri on puolestaan stratoista ja kumppaneista tuttu 25,5 tuumaa. nauhan kohdilta. Kummatkin mikit samaan aikaan päälle kytkemällä saadaan esiin molempien parhaat puolet ja soundi on rapea, erotteleva ja musikaalinen. Lakka on polyuretaania ja sen pinta on huomattavan sileä ja liukas. Tehdassäädöissään kaikki nauhavälit soivat puhtaasti, ja akustisesti sointi on kirkas ja kuuluva. Tämä voi vaatia ohuisiin tilukauloihin tottuneilta hetken totuttelua, mutta palkinnoksi saa otekädelle tukevan alustan. Kielet ujutetaan paikoilleen perinteisen stoppari-palkin läpi. Otelauta kaareutuu 12 tuuman säteellä kuten Gibsonin tuotteissa
Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se The new Ego 76 isn’t just a compressor pedal – it’s an experience in the heart of iconic studio tones. u 33-35 Baum.indd 35 33-35 Baum.indd 35 7.4.2024 12.16 7.4.2024 12.16. Potikat on sijoitettu mukavasti soittajan ulottuville, mutta ei niin, että niitä tulisi kovin helposti vahingossa huitoneeksi vääriin asentoihin. wampler riffi.indd 1 wampler riffi.indd 1 2024-03-28 13:35 2024-03-28 13:35 Baum Vega Wingman Kuusikielinen offset-runkoinen kitara • suunniteltu Tanskassa, valmistettu Indonesiassa • runko Indonesian mahonkia • vahterakaula pulttiliitoksella, C-profiili • ruusupuu-telauta, kaarevuus 12" • mensuuri: 25,5 tuumaa • nauhat: 22 Medium Jumbo, nikkeliä • satulan leveys: 42.9 mm / 1.689" • Baum Precision -virittimet, 21:1 välityssuhde, messinkitapit • niklatut metalliosat • mikrofonit: Goldsound Essence P90, Alnico V • Levitator Roller -talla & Stop Tail -kieltenpidin • hinta 1059 € Lisätiedot: Nordsound Puh. Tone-potikassa suurimmat muutokset tapahtuvat kuitenkin aivan skaalan alkuja loppukolmanneksilla, joten merkittävä osa potentiaalisesta repertuaarista tuntuu valuvan vähän hukkaan. Kitaran mukana tulee kiitettävästi topattu gigbag, jossa on edessä kookas etutasku tarvikkeille. Kun soundimaailmakin on onnistunut, on tässä kelpo siipimies vähän vaativammallekin soittajalle. Ongelma on toki helposti korjattavissa vaihtamalla hatut omin päin toisenlaisiin. Top hat -malliset nupit osoittautuvat käytössä kuitenkin kontrollien heikkoudeksi, sillä niiden liukas pinta ja ulospäin suippeneva muoto tekevät hatuista hankalat tartuttavat, ja tämä korostuu entisestään vähänkään hikisemmässä menossa. Soittimen kylkiäisinä seuraa vielä aitoustodistus, Baumin lopputarkastuslista sekä kuusiokoloavain kaularaudalle, johon päästään käsiksi lavan kautta. Kenties vika on soittajassa, mutta itselläni oli hankaluuksia käännellä nuppeja vikkelästi haluttuihin asentoihin, ja volume-swellit pelkällä pikkurillillä osoittautuivat haasteellisiksi. Kelpo siipimies Kilpailu keskihintaisten sähkökitaroiden välillä käy kuumana, sillä segmentissä operoivat kaikki isot ja vakiintuneet valmistajat Amerikasta Japaniin – Eurooppaa unohtamatta – sekä tukku uudempia ja varsin varteenotettavia tulokkaita. Paria pientä huomautusta lukuun ottamatta soittimen laadun voisikin luonnehtia kohtaavan hinnan vallan mainiosti. Puhtaasti speksien puolesta ESP:n LTD-sarja, hintavammat Epiphonet, Schecterit ja kumppanit saattavat vetää pidemmän korren koristeluiden määrässä ja tietyillä materiaalivalinnoillaan, mutta toisaalta hyvä kitara on usein enemmän kuin osiensa summa, eivätkä monimuotoiset otelautamerkit tai listoitukset varsinaisesti kuulu soinnissa tai vaikuta soitettavuuteen mitenkään. 040 681 0910 • nordsound.fi Volume-potikoiden lisäksi molemmille mikeille on vielä yhteinen Master Tone. Wingman on visuaalisesti pelkistetympi, mutta hihnatapista viritinlavan päähän asti tyylillisesti eheä ja ergonomisesti miellyttävä kitara. Check out the Wampler pedals at your local retail store. Baumin Wingman erottuu joukosta näyttävällä ulkoasulla, erinomaisella nauhatyöllä ja laadukkailla mikrofoneilla
Tämä antaa paljon, mutta haastaa samalla soittajaa – säätöjen määrän kasvaessa tarvitaan myös enemmän ymmärrystä siitä mihin säädöt vaikuttavat, muutoin tulokset jäävät sattumanvaraisiksi ja todennäköisesti epätyydyttäviksi. Compura on toista maata ja sallii soittajan määritellä myös sen millaista kompressiota laite tuottaa. Ja koska Gain sijaitsee ennen Tresholdia, vaikuttaa Gain-säätimen asento siihen miten Treshold-asetus käytännössä toteutuu. Säätö säädöltä Compuran sisällä signaali kulkee ensimmäisenä Gain-säätimelle, jota ei pidä sekoittaa vahvistimen gain-säätöön säröytystarkoituksissa. Sen jälkeen tulevat sitten kompression varsinaiset säädöt, joista ensimmäinen on tyyliteltyyn kirjoitusasuun nimikoitu Treshold (threshold, kynnystaso). Tässä laitteessa Gain on tekninen säätö, joka sovittaa tulosignaalin voimakkuuden pedaalin sisäiselle toimintatasolle sopivaksi. Kyseessä on raja-arvo, jota hiljaisempaan signaaliin kompressori ei puutu, mutta jota voimakkaampaa signaalia laite hillitsee. Hiljattain valikoimaan lisättiin Compura, bassolle ja kitaralle suunniteltu, monipuolisesti säädettävä kompressori. Compuran Treshold-säätimeen ei ole studiolaitteiden tapaan merkitty nimellistä signaalitasoa, jota nupin asento edusTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bluetone Compura Bluetone Compura – just presiis Putkivahvistimien ja kaiutinkaappien ohessa kotimainen Bluetone valmistaa myös erinäisiä oheislaitteita, kuten vahvistimen tehoa hillitseviä keinokuormia sekä efektilaitteita. 36 www.riffi.fi 2/2024 K ielisoittajien kuplassa kompressoreissa on usein vain yksi hanikka, jonka vaikutus asettuu akselille ”vähän kompressiota – paljon kompressiota”. 36-37 Bluetone.indd 36 36-37 Bluetone.indd 36 7.4.2024 12.19 7.4.2024 12.19
Eräs mainio piirre Compurassa vielä on – se tukevoittaa soundia silloinkin, kun varsinaista kompressiota ei tunnu eikä kuulosta olevan. Silloin kompressori muokkaa soiton dynamiikkaa, mutta signaalin voimakkuus ei oleellisesti muutu. Näine kaikkineen Compura onkin likeisempää sukua studioiden räkkilaitteille kuin perinteisille efektipedaaleille. Vaikutuksen kuulee ja sen tuntee sormissa, sillä mennään. Attack vaikuttaa siihen miten rivakasti kompressori reagoi, kun kynnystaso ylittyy. www.riffi.fi 2/2024 37 Bluetone Compura Kompressori kielisoittimille • gain tulosignaalin tason sovittamiseksi • volume lähtösignaalin tason asetukseen • treshold-, ratio-, attacksekä release-säädöt kompression muotoiluun • instrumenttitason tulo, 6,3 mm jakki • instrumenttitason lähtö, 6,3 mm jakki • liitäntä 9 V DC -virtatalähteelle • hinta 330 € Lisätiedot: Bluetone Puh. Lisäksi sillä on valttinaan erittäin kohinaton toiminta. 358 40 0506843 • www.bluetone.fi taa, mutta eipä tällaista laitetta nyt kuitenkaan minkään taulukon mukaisin ohjearvoin käytetä, kun ei kyseessä ole esimerkiksi radioaseman lähetystehon vakiointiin tarkoitettu työväline. Compuran Ratio-asetuksen voi myös säätää niin suureksi, että kompressori puristaa käytännössä kaikki kynnystason ylittävät tulosignaalin tasot samaan yhden desibelin raamiin. Tällöin puhutaan jo limitoinnista, jolla asetetaan ehdoton katto signaalitasolle. Releasella taas säädetään palautumisnopeus kompressiosta. Instrumenttikäyttöön suunnitellulla kompressorilla on monta mahdollista tehtävää. Sillä voi ainakin tasoittaa soiton dynamiikkaa eli äänenvoimakkuuden vaihtelua, luoda vaikutelman sustainin pidentymisestä, sekä muovata äänen väriä ja luonnetta. Yhden suhde yhteen tarkoittaa, että laitteeseen tuleva signaali vastaa laitteesta lähtevää, eikä kompressiota tapahdu, vaikka signaali ylittäisi asetetun kynnystason. Säätimistön viimeinen hanikka on Volume, jolla kompressoidun signaalin voimakkuus asetetaan jatkon kannalta sopivaksi. Kaikki nämä perustoimet kotimaisen Bluetonen Compura hoitaa esimerkillisesti, ja kattavien säätöjensä ansiosta todella hienostuneesti ja pikkutarkatkin vaatimukset täyttäen. Kasvu siis loiventuu, mutta kompressiota tapahtuu kuitenkin edelleen vain kynnystason ylittyessä, joten koko soittodynamiikkaa ei supisteta puoleen. Nyrkkisäännöksi voisi antaa, että jos kompressorin polkaisee päälle tai pois eikä äänenvoimakkuus sillä hetkellä notkahda tai ponnahda, ollaan oikealla hollilla. Kovin muodikkaaksi juuri tällä haavaa nousseen rinnakkaiskompression mahdollisuutta Compurassa ei sisäänrakennettuna ole, mutta mikäänhän ei estä sommittelemasta sellaista koko pedaalikattauksen keskinäisiä kytkentöjä sopivasti muokkaamalla. Lopputulokseen vaikuttaa suuresti myös kompressorin toimintanopeus, jota Compurassa hallitaan kahdella säätimellä, Attackilla ja Releasella. Laitteen toiminnan voikin muotoilla hyvin tarkasti haluamakseen, onpa tarpeen saada selkeästi efektinomaista ja piiskamaisesti lävähtävää soundia perkusiiviseen soittoon, tasoitella liian voimakkaita dynamiikan vaihteluita tai antaa tukea sointiin esimerkiksi puhtailla soundella liidejä soitettaessa. Se suo aimo annoksen ylellisyyttä soundeihinsa panostavalle ja laitteiden toimintatapoihin perehtymiseen viehtyneille. Kun Ratio asetetaan sopivaan miedoksi, soiton eläväisyys säilyy, mutta hiljaisten ja kovien äänten välinen ero pienenee. Suhdeluku 2:1 taas tarkoittaa, että tulosignaalin kasvaessa kaksi desibeliä kynnystason yläpuolelle, kasvaa lähtevä signaali vain yhden desibelin. Compuran Attackja Release-säädöt ovat niin laaja-alaiset kuin voi toivoa ja säätötarkkuus erinomainen. Järjestely vaatii jonkin tavan jakaa signaali kahteen eri osaan ennen Compuraa, sekä tavan summata suoraan kompressorin ohitse johdettu ja Compuran läpi kulkenut signaali myöhemmässä kohdassa systeemiä. Tarvittaessa Compura myös pumppaa rytmikkäästi kompressoimalla äänten alukkeet ja vyöryttämällä soinnin esiin sitten jyrkästi sen jälkeen. u Bluetone Compura Bluetone Compura 36-37 Bluetone.indd 37 36-37 Bluetone.indd 37 7.4.2024 12.19 7.4.2024 12.19. Se kannattaa huomioida, että jos on vaikkapa plugarimaailmassa tottunut kynnystason asetukseen sillä logiikalla, että kääntö vastapäivään pudottaa kynnystasoa ja päinvastoin, niin Compuran säädin toimii vastakkaisella logiikalla: kääntö myötäpäivään herkistää kompressoria ja lisää kompressiota. Nykyisin yhä yleisemmin kitarakin soitetaan pedaaliston kautta suoraan tallentimelle tai äänentoistojärjestelmään ilman vahvistimen ja kaiuttimen käyttöä ja tässä kontekstissa häiriöttömyys on ensiarvoisen tärkeä laatutekijä. Compuran ratio-säätöön ei ole merkattu lukemia osoittamaan minkään tietyn asennon tuottamaa kompressiosuhdetta, mutta tässäkin kohden näppituntuma ja korva ohjaavat kyllä, kunhan asiaan syventyy. Compuran ratio toimii käytännössä mainiosti koko skaalalla sallien sekä miedot loivennukset että ankaran mankeloinnin. Joten korvaa ja näppituntumaa sopii käyttää ja on itseasiassa pakkokin, sillä signaalitasoille tai kompression määrälle ei Compurassa ole mittarointia tai merkkiledejä. Seuraava toimintaa määrittävä säätö on Ratio eli kompressoinnin voimakkuus suhdelukuna. Hetkellisten piikkien taltuttamisen sijaan voidaan kaventaa myös soiton koko dynamiikkaa laskemalla kynnystasoa niin alas, että signaali ylittää sen jatkuvasti ja kompressiota tapahtuu kaiken aikaa. Hienoinen tason nosto kuulostaa usein hyvältä ja saattaa olla eduksi esimerkiksi seuraavaa laitetta särölle puskettaessa, mutta signaalitason pudotus kompressoinnin seurauksena kuulostaa yhtä usein vain ponnettomalta. Heti vai kohta. Compurassa ei myöskään ole räkkilaitteissa usein tavattavaa liitäntää ulkoiselle side chain -signaalille, jolla kompressiota voisi ohjata ducking-efektin eli automaattisesti jonkin toisen äänilähteen tahdissa tapahtuvan vaimennuksen aikaansaamiseksi. Vaikka sellainen onkin miksaustilanteessa varsin käyttökelpoinen kikka, ominaisuudelle on niukemmin tilausta perinteisessä soitossa
Ensimmäisenä pedaalinaan Skipper’s on aiemmin julkistanut Boost Unitin ja nyt testiin saatiin ihkauusi overdrive Drive in Style, jonka suunnitteluun on osallistunut pedaalit itse käsityönä rakentavan Vauhkosen lisäksi Wellu Leppälä. Pakkauksesta paljastuu ensimmäisenä kangaskassi, jolle löytyy aina käyttöä tavaran kuljettamisessa ja säilytyksessä, pedaali itse ja vielä plektrakin sekä käyttöohje ja tarra. @fmusiikki UUTUUSKITARAT F-MUSIIKISTA! 38-39 Skippers.indd 38 38-39 Skippers.indd 38 7.4.2024 12.22 7.4.2024 12.22. Kirkkaasta pinnasta johtuen säätimien valkoiset merkkiviivat erottuvat vasta läheltä katsottaessa. Nyt ohjataan yli Drive ja Level toimivat tässä pedaalissa aivan samoissa tehtävissä kuin muidenkin valmistajien overdriveissa. Skipper’s F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi . Drivestä huomaa pian, että sitä varovasti avatessa – aina noin kello 11 asentoon asti – pedaali toimii varsin puhtaana volyymiboostina. . Signaalitien suunta on merkitty varsin selvästi liitinten yhteyteen, ja päädyssä olevassa virtalähteen liittimessä on asiallinen tukirengas, josta aina saa kunniamaininnan. 38 www.riffi.fi 2/2024 H elsinkiläinen Matti Vauhkonen nähtiin Riffin sivuilla jo kymmenen vuotta takaperin, jolloin hän oli mukana suunnittelemassa ja rakentamassa Bluetonen vahvistimia. Sittemmin Vauhkonen on käynnistänyt kokonaan omien pienikokoisten putkinuppien sekä kaiutinkaappien – ja nyt myös pedaalien – valmistuksen tuotemerkillä Skipper’s. Mustissa potikannupeissa asentoa osoittavat viivat näkyvätkin sitten taas huomattavasti paremmin. Tähän puoleen Skipper’sillä onkin kokemusta, sillä esikoispedaali Boost Unitille lupaillaan maksimissaan 18 desibelin vahvistusta, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuota boostia tuleekin tosi roimasti. Virtalähdettä tarvitaan aina, sillä pedaali ei toimi paristoilla. Pedaali on rakennettu mustaan jämäkkään metallikoteloon ja säätimet ovat komeasti kullanväriset. Vauhkonen mainitsee yhdeksi soundilliseksi tavoitteeksi ruotsalaisen rock’n’roll -ryhmän Thundermotherin kitaristin Filippa Nässilin ronskin soiton, josta esimerkkiä kannattaa kuunnella 2020 hittibiisistä, sattumoisin nimeltään Driving in Style. Pedaalista on kuitenkin myös rinnakkaisversio, jossa värit ovat käänteisessä järjestyksessä. Mutta jos ei tule riittävästi tai oikeanlaista, välitöntä apua saa säröttimistä, joita kutakuinkin jokainen pedaalivalmistaja tekee ja melkein jokainen soittaja omistaa. Ilman muuta – aika useinkin ja vaihtelevia määriä. Käyttöohje on suppea ja selittää vain säätimien merkityksen. Korvakuulolla ja ilman mitään TEKSTI: TIMO KOSKINEN – särö yli laidan! laajentaa pedaalirintamalle Tarvitaanko sähkökitaran sointiin säröä lainkaan. Eikä overdrive selittelyjä kaipaakaan, koska kuuntelemalla sen ominaisuudet tulevat kyllä tutuksi. Säätimet pyörivät pehmeästi ja tasaisesti ja merkkivalon näkyvyys on hyvä. Oletin, että ei ja toimin ohjeistuksen mukaan. . Sitä ei mainita, ottaisiko Drive in Style vastaan isomman kuin yhdeksän voltin jännitteen. Niinpä vahvistimien valmistajat pitävät huolta siitä, että säröä tulee
Valmistajan esittämä 189 euron hinta tuntuu todella maltilliselta käsintehdystä pedaalista. Sen vaikutus on selvästi kuultavissa, vaikkakaan ei kovin jyrkkä. . . Sävysäätöön osallistuu lisäksi päädystä pilkistävä mysteerinuppi, jolla on erityistehtävänään leikata matalia taajuuksia kitaran signaalista jo ennen säröpiiriä. Tälläkin säätimellä oli kuultavissa oleva vaikutus järjellisillä volyymeilla soitettaessa, mutta tuo ääripään säröjen ja volyymien testaaminen olisi vaatinut jo suuremman hallin soittamista varten. Mutta yliohjaustahan tässä haluttiin kuunnella. Sitä siis ruvetaan saamaan pedaalista itsestään, kun Drive veivataan kello 12 asentoon ja pitemmälle. Kokeilun aikana halusin kuunnella ennen kaikkea pedaalin omaa soundia aika puhtaaseen vahvistimeen ajettuna, vaikka hyvin tiedossa on, että overdriven keskeisimpiä käyttötapoja onkin tukea ja maustaa vahvistimen alkavaa omaa säröytymistä. Tutustumisaika oli tässä testissä melko lyhyt, mutta aikaisempi kokemus overdriveista on osoittanut, että parhaat tulokset saadaan, kun pedaalin ja vahvistimen yhteispeli tulee tutuksi. Skaalan alkupäässä ääni säröytyy plektran iskun voimakkuuteen tai kitaran volyymisäätimen käyttöön reagoiden. Jopa niin, että vahvistimen omaa volyymia ei tarvinnut avata kuin hiukan ja kadullekin taatusti kuului. Drivea enemmän avattaessa pedaali tuottaa ärhäkkää harmonista rokkisärötystä sitten jo aivan jatkuvalla syötöllä Useimmissa overdrive-pedaaleissa on aika laajakaistainen sävynsäätö Tone, joissakin jopa kaksi. Tämän toiminnon valmistaja on valinnut mukaan selkeyttämään alapään sointia järeimpien särösoundien käyttötilanteisiin. @fmusiikki UUTUUSKITARAT F-MUSIIKISTA! 38-39 Skippers.indd 39 38-39 Skippers.indd 39 7.4.2024 12.22 7.4.2024 12.22. Skipper’sin Drive in Style osoittautui harkiten suunnitelluksi pedaaliksi, joka ei ole pelkästään päälle/pois polkaistavaksi soveltuva vehje, vaan muutamankin säätimen yhteisasetuksilla monipuolisen rokkisoundien paletin tarjoileva tehostin ja rämäkkä särötin. Säätimen merkitys korostaa niitä tosiasioita, että sähkökitara on keskitaajuuksien soitin ja suurin osa soittamisesta on komppaamista tai riffejä juuri kitaran matalammasta päästä. Dynamiikkaa on ja kevyellä näppäilyllä saadaan vielä puhdas sointi ja lujempaa iskiessä jo puraiseva sivallus. u F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi . Skipper’sin ratkaisuna on ensinnäkin yläpaneelin keskellä Style, joka on ennen kaikkea keskitaajuuksien säädin. Skipper’s Drive in Style Suomalainen overdrive-pedaali neljällä LED-clipperillä • Drive, Style, Level -säädöt • säädin kitarasignaalin alataajuuksien leikkaukseen • toimii 9 V virtalähteellä • hinta 189 € Lisätiedot: Skipper’s Amps • skippersamps.com • orders@skippersamps.com mittalaitteita totesin putkicombon kanssa Drive in Stylenkin vahvistustehokkuuden muhkeaksi jo pelkän Levelin pyörittämisellä
Hetken laitteen kanssa pelattuaan oppii kuitenkin jo ennakoimaan minkä verran jonkin säätimen siirto vaikuttaa, vaikka muutosta ei säätimen liikkeen aikana vielä kuulekaan. Tämä laajentaa huomattavasti käyttömahdollisuuksia, sillä sopivan mikrofonin kanssa voi esimerkiksi hotellihuoneessa tallentaa kelpo raitoja vaikka työn alla olevalle albumille, olipa kyseessä sitten akustinen kitara tai lauluraita. Manuaalitilassa säätimiä avautuu käyttäjälle runsaasti, mutta käyttö on pidetty tälläkin puolella yksinkertaisena. Ensinmainitulla pääsee helposti maaliin esimerkiksi haastattelua yhden mikin tekniikalla tehdessä tai podcastia äänittäessä. Lisää työkaluja Taajuussisältöön ShurePlus Motiv -applikaatiossa pääsee puuttumaan kahdella työkalulla, bassoleikkurilla sekä viisialueisella ekvalisaattorilla. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure MVX2U – mikrofonista USB-mikrofoniksi Tavallinen mikrofoni muuttuu USB-laitteeksi, kun se liitetään Shuren uuteen pulikkaan. Tämä on kätevä tapa verrata nopeasti suoraa ja muokattua ääntä keskenään myös jonkin korjaimella muokatun yksittäisen taajuuden osalta. Säätö ei kuitenkaan vaikuta vielä säätimen liikuttamisen aikana, vaan vasta kun hiiren liipasimen päästää ylös. Ja mikäli pedaalilaudassa on viimeisenä laitteena jokin balansoidulla lähdöllä varustettu laite, voi tallentaa jo valmiiksi efektoituakin materiaalia. Reissun päällä oltaessa sellainen yleensä keikkakalustosta löytyy, eikä oman purnukan kuljetus soitinlaukussa ole sekään iso vaiva. Lataaminen ja asennus kävi nopsasti ja appi ehdotti myös MVX2U:n käyttöjärjestelmän päivitystä, joka sekin sujui hujauksessa. Korjauksen desibelimäärä näkyy taajuuden yläpuolella, mutta sitä ei pääse muuttamaan suoralla klikkauksella ja numeroarvon naputtelulla vaan ainoastaan pallukkaa siirtelemällä. Limitteri puolestaan joko on päällä tai ei päällä. Lisää käyttötapoja Koska MVX2U kykenee myös toimittamaan phantom-virtaa mikrofonille, sen käyttö ei rajoitu pelkkiin dynaamisiin malleihin vaan se passaa myös kondensaattorimalleille. Sellaisen kera saa Shuren pikkuisen USB-puikulan kautta talteen todella vaivattomasti täyspäteviä instrumenttiraitoja plugareilla myllytettäväksi. Perinteisen värittymättömään soundiin pyrkivän DI-boksin sijaan voi myös käyttää vaikkapa IK Multimedian Z-Tone DI:n tyyppistä laitetta (Riffi 4/2020), jossa on varta vasten kitarakäyttöön suunniteltu FET-etunen ja vieläpä säädettävä soundin väritys. 40-41 Shure.indd 40 40-41 Shure.indd 40 7.4.2024 12.24 7.4.2024 12.24. Ekvalisaattorin taajuudet on valittu ennalta ja jaottelu on järkevä. Asetukset hoituvat kunkin alueen pallukkaa hiirellä liikuttelemalla ja säädöt on porrastettu kahden desibelin jaotuksella ±8 desibelin haarukassa. Jos esimerkiksi kompressoria haluaa käyttää, valittavana on kolme eri vahvuista muokkausta. 40 www.riffi.fi 2/2024 Y ksinkertaisuus on yleensä valttia ja tämän yksinkertaisemmaksi on vaikea enää päästä. Käytännössä nämä vaihtoehdot riittävät oikein hyvin, eikä enempää tarvitakaan. Loop Back -toimintoa eli tietokoneelta tulevan äänen ohjausta takaisin uuteen tallennukseen ei MVX2U sisällä. Stereofonisena luurivahvistimena MVX2U toimii tietokoneeseen liitettynä kyllä Macin omillakin ajureilla, mutta mikrofonipuolen sujuva käyttö edellyttää kuitenkin maksuttoman ShurePlus Motiv -applikaation lataamista Shuren sivustolta. Etuvahvistimessa on riittävästi kohinatonta ja puhdasta vahvistusta musiikkituotannon yleisiin tallennustilanteisiin, ja mikrofonisignaalin suora monitorointi tarkoittaa latenssitonta kuuntelua. Appi on sama, jolla hallitaan Shuren USB-mikrofonejakin, ja se jakautuu kahteen käyttötilaan, hyvin pelkistettyyn ja osin automatisoituun Auto Leveliin, sekä käyttäjän omien säätöjen ja asetusten mukaisesti toimivaan Manualiin. Tämä vaatii hieman totuttelua esimerkiksi gainia säätäessä, sekä silloin kun asettaa kuuntelun balanssia mikrofonin ja koneelle jo äänitetyn materiaalin välillä. Pulikan yhdessä päässä on XLR-liitäntä mikrofonille ja toisessa päässä USB-C tietokoneelle tai mobiililaitteelle, sekä pikkujakki kuulokkeille. Alataajuuksia vaimentava leikkuri toimii joko 75 tai 150 Hz:n nimellisellä rajataajuudella ja oktaavi onkin juuri sopiva hyppäys alemmasta rajataajudesta ylempään tällaisessa käytössä, enempää vaihtoehtoja tai tiuhempaa jakoa ei tarvita. Mainiota on se, että jokaisen kaistan saa myös ohitettua erikseen, jolloin ekvalisaattori näkee asian niin, että kyseisen kaistan säädin on nollakohdassa. Samainen phantom mahdollistaa myös toisen mielenkiintoisen käyttötavan MVX2U:lle – sähkökitaran tai -basson linjasoiton DI-boksin kautta. Käyttäjän kannalta on mukavaa se, että säätimet reagoivat heti niihin tartuttaessa ja ne liikkuvat jouheasti hiiren ohjauksessa
020 767 9450 • www.intersonic.fi Lisää näkökulmia Suhtauduin ennakkoon hieman epäillen tähän laitteeseen, jolle en oikein nähnyt luontevaa paikkaa ja käyttötarkoitusta ennen kokeilua. yhteen yleispätevään mikrofonimalliin vaan voi tallentaa kitaraa yhdellä mikrofonilla ja vaihtaa vaikkapa laulua varten siihen erityisesti sopivan mallin. Käyttäjä ei ole sidottu Shure MVX2U Appi antaa kuitenkin audiomaailmaan perehtyneelle kohtuullisen monipuoliset perustyökalut kelpo tallenteen tekemiseen myös käsisäädöin. u Itse itsensä selittävät pikavalinnat ovat tervetullut apu käyttäjälle, jonka huomio ja tietotaito ovat siellä sisältöpuolella. Se kulkee helposti mukana, siihen saa yhdet kuulokkeet ja sillä voi tallentaa laadukkaita monoraitoja niin mikrofonin kuin DI-boksinkin kautta. Yksinkertaisuus on tosiaankin valttia. Myös yksin työskentelevälle musiikintekijälle MVX2U on näppärä ratkaisu. Sen voi liittää suoraan dynaamiseen käsikapulaan tai solmiomikkiin haastattelua tai reportaasia tehdessä, tai kuvaustilanteessa vaikkapa haulikkoon etäämpää ääntä tallennettaessa. Laite sisältää ne toiminnalliset asiat, jotka tavallisesti on sisällytetty USB-mikrofonin runkoon. www.riffi.fi 2/2024 41 Shure MVX2U USB-sovitin/kuulokevahvistin • liitetään suoraan mikrofoniin • USB-C-liitäntä tietokoneelle • 3,5 mm TRS.jakki kuulokkeille • phantom-syöttö • hallinta ShurePlus Motiv -applikaatiolla • hinta 150 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Siinä missä ne ovat tyyppillisesti melko kookkaita ja painavia, MVX2U on pieni ja kevyt. Toisin sanoen mediapersoona tai toimittaja voi valita tilanteeseen sopivan mikrofonin ja yksi ja sama kameralaukkuun tai repun sivutaskuun mahtuva USB-sovitin apuohjelmistoineen on aina käytettävissä. 40-41 Shure.indd 41 40-41 Shure.indd 41 7.4.2024 12.24 7.4.2024 12.24. Näiden seikkojen vuoksi MVX2U on oiva vaihtoehto myös pienille USB-interfaceille silloin, kun yhdet kuulokkeet ja yksittäisen monoraidat riittävät työskentelyn puitteiksi. Applikaatio on helppo ja se sisältää riittävästi kyllin yksinkertaisia, mutta tehokkaita työkaluja julkaisukelpoisen materiaalin tuottamiseen, eikä puuha jää myöskään mikrofonitai kuulokevahvistimen – sen paremmin kuin muuntimienkaan – audiolaadusta kiinni. MVX2U:n käyttökelpoisuus valkeni kuitenkin heti, kun olin saanut sen kytkettyä ja asentanut applikaation. Perinteiset USB-mikrofonit MVX2U pesee muunneltavuutensa ja kätevän kokonsa ansiosta. Onhan USB-mikrofoneja markkinoilla lukuisia ja äänikortteja suorastaan pilvin pimein
Analogimaailmassa edettäisiin oman mikrofonin osiin ja kytkentään tehtävillä muutoksilla, jotka veisivät milloin lähemmäs, milloin kauemmas tavoitteesta. Näin muodostuu kolmas kaava, joka kertoo miten kahden mikrofonin välittämä ääni eroaa toisistaan – ja samalla siis sen, mitä omalla mikrofonilla tallennettavalle signaalille pitää tehdä, jotta se kuulostaisi vieraalla mikrofonilla tallennetulta. 42 www.riffi.fi 2/2024 P erusvaatimuksia yleispätevälle studiomikrofonille voisivat olla vaikka nämä: alhainen itseiskohina, laaja ja suhteellisen neutraali taajuustoisto ja tarpeeksi äänenpaineenkestoa. Muutaman desibelin vaimennus neutraloi ilmiön. Ihanteellinen yhdistelmä. Koska etuja takapuolen signaalit ovat talleessa erillisinä komponentteina, on Spherellä eri mikrofonimallien suuntaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universal Audio SC-1 – yhdestä on moneksi Riittävän hyvä mikrofoni raaka-aineen keräämiseen. Sekä kaikilla taajuuksilla hallittu suuntakuvion rajaus, jotteivat taustalta kantautuvat huoneheijastukset tai toisten äänilähteiden tuottama vuotoääni pilaisi värittyneisyydellään varsinaisen kohteen soundia. Fyysisen kloonin sijasta operoidaan riittävän laadukkaalla mikrofonilla ja DSP-prosessoinnilla. Jos virvelimatto resonoi liian räikeästi, tai vaikkapa tamburiini kilisee turhan agressiivisesti, asia korjaantuu maltillisella ekvalisoinnilla eikä soundin terävintä kärkeä tarvitse silloin miedontaa kuin muutama desibeli. 42-43 UA.indd 42 42-43 UA.indd 42 8.4.2024 16.15 8.4.2024 16.15. Kirkkaudestaan huolimatta SC-1 ei myöskään kuulosta ohkaiselta, ja rumpusetin edestä taltioitu bassorummun iskukin kuulostaa todella tömäkältä. Se on työläs ja pitkä polku, jolle digitaalitekniikka on avannut korvaavan reitin, mallintamisen. Sitten verrataan reseptejä tai kaavoja keskenään ja saatetaan todeta, että jokin tietty piirre omassa mikrofonissa tarvitsee tukea vastatakseen vieraan merkin mikrofonia, kun taas jokin muu asia vaatii kompensaatiota toiseen suuntaan. Todetaan siis, että ihan pelkkänä mikrofonina SC-1 täyttää nimensä mukaisesti standardityökalulle asetettavat oletukset. Temppu ja sen teko Periaate on simppeli. Aivan bassoalueen matalimmassa päässä soinnissa onkin itse asiassa sellaista runsautta, jota voi huoleti keventää, jos alkaa kuulostaa liian paksulta tai tukkoiselta. Kiinteällä herttakuviolla toimiva SC-1 selviää näistä haasteista. Spheressä nimittäin kapselin kummankin kalvon signaalit saadaan ulos mikrofonista y-johtoa käyttäen erillisinä ja kahdelle itsenäiselle kanavalle jaettavina signaaleina, joita eri tavoin summaamalla voidaan sitten muuttaa suuntakuviota vielä jälkikäteenkin. Kyllin fiksu applikaatio raaka-aineen jalostamiseen. Mikäli suuntakuvioiden vaihtomahdollisuus on kynnyskysymys, kannattaa tsekata noin vuosi sitten kokeilussa ollut UA Sphere -mikrofoni. Tutkimalla jonkin vieraan mikrofonin ominaisuudet ja sen käyttäytyminen eri tilanteissa voidaan selvittää vastaavat asiat. Preesensalueella ei kumminkaan ole sellaista korostusta, joka muodostaisi ongelmaa vahvojen k-, stai t-äänteiden kanssa, eikä se tee esimerkiksi teräskielisestä akustisesta tai symbaaleiden soundista liian terävää. Valmistaja tuntee oman mikrofoninsa ominaisuudet ja käytöksen, joten sen eräänlainen resepti tai kaava on siis tiedossa. Mikään yksittäinen taajuus ei myöskään tunnu karkaavan omille teilleen. Suuntakuvio toteutuu säntillisesti kuten pitääkin, ääni vaimenee ja äänilähde tuntuu etääntyvän mikrofonin sivulle siirryttäessä jo selvästi. Ehdot täyttävällä mikrofonilla voisi huoletta äänittää suurinpiirtein mitä vain. Mikään standardikapine se ei kuitenkaan ole, sillä mikrofoninsa kumppaniksi Universal Audio on paketoinut Hemi sphere-applikaation, jolla SC-1 muunnetaan joksikin niistä kahdeksasta mikrofonista, jotka kuuluvat applikaation valikoimaan. Tai jos h-äänteet, bassarin etukalvon aukosta puhahtava ilmavirta tai vaikka tuulenpuuska humahtavat liian ylitsevuotaisesti, eikä erillistä tuulisuojaa ole mahdollista käyttää. Koska SC-1 on toteutettu kiinteästi herttakuviolla, ovat applikaation kaikki kahdeksan virtuaalista mikrofonia myös hertta-asetuksella riippumatta siitä, montako eri suuntakuvion vaihtoehtoa niiden esikuvissa on ollut. Ilman minkäänlaista prosessointia sen sointi on siisti, joskin nykytyyliin aavistuksen kirkas
Henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousivat nopeasti LD-12 ja LD-251. Hemisphere-applikaatiolla voi muokata mikrofonin soundin jo tallennusvaiheessa, jos käytetään UA:n Consoletai Luna-ohjelmaa, mutta muiden DAW-ohjelmien kanssa mikrofonin virtualisointi hoidetaan plug-in-periaatteella vasta jälkityöstön yhteydessä. Applikaatio tekee jotain enemmän tai paremmin ja sen valttina on lisäksi se nopeus, jolla kahdeksan erilaisen mikrofonimallin valikoimasta voi selata eri vaihtoehtoja. 010 4398800 • msonic.fi kuvioiden jäljittelyyn teoreettisesti paljon paremmat mahdollisuudet silloinkin, kun valittu suuntakuvio on hertta. SC:1:n suuntakuvio vaimentaa hallitusti sekä sivulta että taustapuolelta kantautuvia ääniä, joten syytä varsinaiseen huoleen ei ole – sointi vuotojen osalta on riittävän siisti, eikä se muuksi muutu mallinnostenkaan kohdalla. www.riffi.fi 2/2024 43 UA SC-1 & Hemisphere Studiomikrofoni & mallinnus-applikaatio • kondensaattorimikrofoni • suuntakuvio hertta • herkkyys -39 dB (0 dB = 1 V/Pa @ 1 kHz) • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • itseiskohina 12 dB • maksimi äänenpaineenkesto 145 dB (SPL, 1 % T.H.D. Ääni tuskin paranee audiofiilisessä merkityksessä, mutta käyttökelpoisia väännelmiä voi kyllä löytyä. Tarkoituksenmukaiset lisäsäädöt tekevät soundin muotoilusta helppoa ja innostavaa. Erityisesti sen takia, että applikaatiossa on erinomaisia säätöjä, joilla soundia voi muotoilla lisää. 42-43 UA.indd 43 42-43 UA.indd 43 8.4.2024 16.15 8.4.2024 16.15. • hintaluokka: 550 € Lisätiedot: Msonic Puh. Sen sijaan voi olla ihan tuloksekastakin testata, mitä outoa ja kiehtovaa ilmenee, jos myllyttää Hemispheren mallinnoksilla ääniraitoja riippumatta siitä, miten ja millä ne on alunperin tallennettu. Äänitettyjen raitojen vertailu rinnakkain oli hämmästyttävää. Studion kaapista löytyy suoraa A/B-vertailua varten valitettavasti vain yksi Hemisphere-apin mallintamista mikrofoneista ja se on Neumann TLM 103. Tepsiikö lääke. Uteliaisuudesta piti myös koettaa, pääseekö yksinkertaisella ekvalisoinnilla samaan kuin Hemispheren mallinnoksella. Jos jossakin esikuvassa sattuisi olemaan jokin leimallinen piirre nimenomaan taustapuolelta tulevan vuotoäänen suhteen, tätä olisi SC-1:llä hyvin hankala jäljitellä, koska muokkaus kohdistuisi samalla myös mikrofonin etupuolelta taltioituun ääneen. Ei tule. Säädöt olivat muutoinkin erittäin käyttökelpoisia välineitä, joilla vaikkapa tuplattujen raitojen luonteisiin sai pikkuisen jotain erilaista väriä ja tuntua. Lopputulos ei ollut kehno sointivärin osalta, mutta ei se silti Hemispherellä tuotettua vastannut. @ 1 kHz) • nimellinen impedanssi 200 . Niiden kohdalla sopii muistaa sekin, että esikuvat ovat pääosin vanhoja tai vieläkin vanhempia vuosikertalaitteita sellaiselta ajalta, että niissä on todennäköisesti jo uutenakin ollut selviä yksilöiden välisiä poikkeamia toisiinsa verrattuna. Vielä pikkuisen suuntausta sivuun ja siinä se on. Ihan heittämällä SC-1:n soundi ei esikuvakseen muuttunut, mutta todella lähelle tässä päästään. Erityisesti läheisyyden tuntuun vaikuttavaa Proximityä ja mikrofonin suuntausta simuloivaa Axis-säätöä käyttäen SC-1:llä poimitun raidan sai hivutettua vieläkin lähemmäs TLM-103:lla tallennettua ääntä. Niinpä muut applikaation tarjoomukset olivat pikemminkin uteliaan tutkiskelun kohteina kuin kriittisen arvioinnin piirissä. Tämä on erinomainen saavutus, kun huomioidaan, että TLM-103 on erinomainen mikrofoni, jonka hintakin on tuplat UA:n SC-1:een verrattuna. Tietysti oli myös kokeiltava, tuleeko TLM-103:sta vielä enemmän oma itsensä, jos sen äänen prosessoi Hemispherellä. SC-1 kytketään laitteistoon aina tavallisella mikrofonijohdolla ja vain yhteen kanavaan, joten raaka-aineeksi mallinnokselle saadaan monosignaali, joka sisältää valmiiksi paketoituina sekä etuettä takapuolen äänen. u Bassoleikkuri 60 Hz:n pykälään ja hieman lisää läheisyyttä
Koekuuntelun järjestäminen omaan päälle 16 neliön kokoiseen tarkkaamooni osoittautui hankalaksi, joten sijoitin kaiuttimet testausta varten soittohuoneeseen (n. Säätö poikineen Säätövaraa oman maun ja kuunteluhuoneen akustiikan mukaisille toimille Hedd Audio antaa runsaasti. Takalaidan kytkin käännetään samalla vastaavaan asentoon, jolloin DSP huomioi valitun kotelotyypin ja sovittaa sähköisen toiminnan sen mukaisesti. Poikkeava ulkonäkö nimittäin kuulostaa myös erilaiselta verrattuna pyöreisiin kalottikaiuttimiin. Bassorekisteri puolestaan on tarkkapiirteinen ja syvä. AMT:n sointi on kirkkaampi ja erottelevampi, mutta silti samalla sileää kuin silkki ja pehmeätä kuin sametti. 44 www.riffi.fi 2/2024 F yysisesti verraten kookas testikaksikko myös painaa melkoisesti, ja kumpikin malli tarvitsee ehdottoman jämerät telineet tai muut tukevat alustat allensa. Kovin pieneen tarkkaamoon tai aivan lähikuunteluun en kumpaakaan mallia lähtisi myöskään mallaamaan. 44-46 ATC ja Hedd.indd 44 44-46 ATC ja Hedd.indd 44 9.4.2024 15.52 9.4.2024 15.52. Käsiperkussiot, symbaaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Hedd Audio Type 20 Mk2 & ATC SCM25A Pro Mk2 – premiumista luksukseen Kaksi ensiluokkaista, mutta teknisesti hyvin erilaista ja soinniltaankin persoonallista kaiutinparia osoittavat, että erinomaisen tuloksen saavuttamiseen ei ole vain yhtä ja ainoata tietä. Keskialue on terve ja miellyttävä, erottelevuutta riittää, mutta täyteläisyyttä ei ole sen edestä tarvinnut uhrata. 35 m 2 ), jonka akustointi soveltuu myös tarkkaamon tapaan käytettäväksi, ja jossa kuunteluetäisyys ja kaluston asettelu olivat joustavammin sovitettavissa. lit ja lauletut konsonatit artikuloituvat selkeinä, mutta lujaakaan kuunnellessa ne eivät muutu riipiviksi tai hyökkääviksi. Ja kun sanon ensimmäiseksi, niin se pätee sekä näköettä kuulohavaintoon. Kaiutinta voidaan ensinnäkin kuunnella kotelon refleksiaukko avoimena, tai mukana tulevalla siistillä tulpalla suljettuna. Hedd Audio Type 20 Mk2 Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy diskanttielementtiin, joka on rypytettyyn kalvoon perustuva Air Motion Transformer. Siinä missä diskantti tuikkii kirkkaiden tähtien tapaan, bassoa voisi kuvata elokuisen yön tummuudeksi, jota vasten ne piirtyvät. Ison mikserin tai studion pöytäkalusteiden kohdalla onkin syytä varmistaa rakenteen kestävyys sekä tasapaino, ettei synny kallista vahinkoa. Kaikki on selkeää, kaikki kuuluu, mutta mikään ei hypi korville
Kun kaiutin on esillä ja kangaspussin riisuu pois, täytyy vielä varoen irrotella etupuolen elementtejä suojaava paksuhko muovikalvo. Sitten päästään asiaan. Vastaava säätö on myös diskanttitoistolle ja kummallakin kaistalla enimmäiskorjaus on neljä desibeliä suuntaansa. No jopas Ensivaikutelma kuuntelussa on samanlainen kuin oikein hienoon autoon istuutuessa tai mestaritason soitinrakentajan kitaraa syliin ottaessa – tältä sen vaihteiston tietysti täytyykin tuntua, juuri näin sen kaulan pitää kättä vasHedd Audio Type 20 Mk2 Aktiivinen kolmitiekaiutin • bassolementti, 7" • keskiäänielementti, 4" • HEDD Air Motion Transformer -diskanttielementti • toistoalue 32 Hz – 40 kHz (norm.), 26 Hz – 40 kHz (extend.) • jakotaajuudet 250 Hz ja 3,2 kHz • DSP kaiuttimen toiminnan ohjaukseen • linearisointitoiminto vaihevasteen oikaisuun • toimii suljettuna tai refleksikotelona • mitat: 280 × 358 × 338 ( (k × l × s, mm) • paino 15,4 Kg • hinta: 2 299 € / kpl Lisätiedot: Seastone Audio Puh. Erinomainen kaiutin, jolla mielellään työskentelisi tai kuuntelisi vapaa-ajalla musiikkia. Luonnollisestikin kohtuulllisen etäisyyden puitteissa, jotta kaiutinkaapeloinnista ei tulisi tarpeettoman pitkää. www.riffi.fi 2/2024 45 Bassotoiston nimellinen alaraja on 32 Hz, mutta extendvalinnalla lukemaksi saadaan 26 Hz. Tulosignaalin sähköisen toiminnan sovitus on standardiominaisuus, mutta Hedd Audion oma ”linearisointi” puhdasta ekstraa. Takalevyyn upotettuja, pienellä ruuvimeisselillä käännettäviä säätimiä on vain kaksi, yksi tulosignaalin tasosovitusta varten, toinen enimmillään kolmen desibelin bassokorostuksen annosteluun. Pahvipakkaukseen kanteen on printattu kuvaviestejä, joilla kellot, sormukset ja muut mahdollisesti kaiuttimen pintaa naarmuttavat jutskat kehotetaan riisumaan pois ennen tuotteen nostoa laatikosta. ATC SCM25A Pro Mk2 SCM25A Pro Mk2 toimitetaan pehmeään, mutta vahvan tuntuiseen kangassäkkiin pussitettuna ja tyköistuvilla pehmusteilla ympäröitynä. Asennuksen yhteydessä kaiuttimen vahvistinmoduulin voi irrottaa ja sijoittaa vapaasti paikkaan, jossa tuuletus ja mahdollinen huolto käyvät helpommin. Tämä ei haittaa mitään puhtaassa kuuntelutilanteessa, mutta äänitysvaiheessa ja raitoja muokatessa linearisointi kannattaa valmistajan omankin suosituksen mukaan kääntää pois päältä, jotta pysytään taimissa. Lisäksi bassotoistolle on vielä oma hyllykorjaimensa, jolla alakertaa saa vaimennetua tai vahvistettua desibelin kerrallaan. Kyseessä on yksinkertaistettuna DSP-prosessi, jolla kompensoidaan kaiutintoistossa vääjäämättä syntyvä kulkuaikaero matalien ja korkeiden taajuuksien välillä. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio 44-46 ATC ja Hedd.indd 45 44-46 ATC ja Hedd.indd 45 9.4.2024 15.52 9.4.2024 15.52. Kaiutinten mukana toimitetaan maadoitetut virtajohdot sekä kaksi harmaasta vaahtomuovista leikattua tötteröä, joilla kaiutinkotelon refleksiaukko voidaan sulkea. Kahdeksan eri lukua sisältävässä käyttöohjeessa käydään läpi kuuntelutilan akustoinnin tarve, sähköisen korjauksen mahdollisuudet ja rajat, bassokaistan boostauksen edut ja haitat, kaiutinten sijoittelu sekä niiden asennus studion etuseinään upottamalla. Erillistä subwooferia käytettäessä toistokaistan alarajan voi toisaalta nostaa myös 80 Hz:n kohdalle. Ne kuitenkin toimittavat tehtävänsä aivan mallikkaasti, ja kun refleksiaukko sijaitsee kaiut timen päädyssä, ei tulpan harmaata päätä juurikaan edes näe käyttötilanteessa. Yleissoinnillekin on vielä erikseen kompensaatiovalinta, jolla voidaan neutraloida kaiutinten ja kuuntelupisteen välissä olevan miksaustai työpöydän pinnasta heijastuvien ääniaaltojen vaikutus. Signaalin analysointi ja vaihe-erojen korjaus vaativat DSP:ltä hetken työaikaa, joten prosessi aiheuttaa pienen viiveen ääneen. Muun designin eleganssiin nähden käsivaralla leikatut, osapuilleen limsatölkin paksuiset ja puolikkaan pituiset superlon-tötsät ovat hämmentävän kotikutoisen oloisia
Siksi ei olekaan ihme, että Adam Audion ja Hedd Audion mallistoissa on paljon yhtäläisyyksiä. Ammattikäyttöön tarkoitettujen tuotteiden lisäksi Hedd Audion mallistoon kuuluukin myös kotikuunteluun suunniteltuja tuotteita. 3 dB • toimii suljett una, tai refleksikotelona • mitat: 271 × 373 × 411 (k × l × s, mm) • paino 25,1 Kg • hinta:11 900 € / pari Lisätiedot: Arva Audio S-posti: info@arvaaudio.fi • www.arvaaudio.fi ATC K aiutinelementtien valmistajana 1974 aloittanut brittiläinen Acoustic Transducer Company hankki varhaiset meriittinsä PA-käyttöön suunnatuilla tuotteilla. Tällaista täyden kaistan ATM-elementtiä käytetään HeddPhone-kuulokkeissa. Samalla varmuudella SCM25A Pro Mk2:n soinnista kuulee oitis, että siihen ei ole mitään lisättävää, ei liioin poistettavaa. Pohjatyön tällaiselle valtavirrasta poikkeavalle rakenteelle oli tehnyt jo 1960-luvulla niin ikään saksalainen Oskar Heil, jonka oppipoikana Heinz oli nuorempana työskennellyt. Kyllä toimii. Muiden valmistajien kaiutinjärjestelmiin myytävien elementtien rinnalle alettiin myös suunnitella täydentäviä tuotteita. Firman ensimmäinen malli oli läpimurto – 12-tuumainen kartioelementti, jolla oli kokoluokkansa äänekkäin ulosanti ja vieläpä kilpailijoitaan pienemmin särölukemin. u 44-46 ATC ja Hedd.indd 46 44-46 ATC ja Hedd.indd 46 9.4.2024 15.52 9.4.2024 15.52. Heinz ei kuitenkaan ole tyytynyt vain monistamaan aiemman kehitystyön tuloksia, vaan hän on jatkanut AMTelementin kehitystyötä ja onnistunut laajentamaan sen toistokyvyn koko äänialueen kattavaksi. Hedd Audion perustaja, fyysikko Karl Heinz oli nimittäin aikaisemmin mukana perustamassa toista Berliinissä päämajaansa pitävää kaiutinvalmistajaa, Adam Audiota, jonka eteen työskennellessään hän kehitti Air Motion Transformeriksi nimetyn, rypytettyyn kalvomateriaaliin perustuvan diskanttielementin. Hyppyyn aktiivimonitorien valmistajaksi antoi vauhtia Tanskan yleisradioyhtiön pyyntö suunnitella ja valmistaa heidän toiveidensa mukainen monitorimalli. Virvelin kanttiin kopautettu kapulakin kuulostaa ehdalta kapulalta eikä tikulta. 46 www.riffi.fi 2/2024 Acoustic Transducer Company SCM25A Pro Mk2 Aktiivinen kolmitiekaiutin • ATC SB50-164SC -bassolementti, 6,5" • ATC SM75-150 -keskiäänielementti, 3" • ATC SH25-76S -diskanttielementti, 1" • toistoalue 47 Hz – 25 kHz (-6 dB) • jakotaajuudet 380 Hz ja 3,5 kHz • bassotaajuuksien korostus, max. Tuolloin syntyneet SCM50 ja SCM100 ovat edelleen päivitettyinä versioina yrityksen mallistossa. Lauluäänen puhtaus ja sävyn luonnollisuus on ensimmäinen ihmetys, ja yhtä lailla hämmästyttää akustisten soitinten ja tilojen selkeä ja luonnonmukainen sointi. SCM25A Pro Mk2 toistaa itsessään kyllä varsin alas, mutta vaste noudattaa vaikkapa flyygelistä tuttua logiikkaa – senkin alaäänet voivat soida vahvoina, mutta voimakkuudeltaan ne asettuvat kauniisti gaussilaisittain kaartuvalle linjalle ylempien oktaavien kanssa, eivätkä korostu samalla tavalla keinotekoisena kumpuna kuin rytmimusiikin tietyissä genreissä tai vaikkapa pelija elokuvamaailman tehosteissa ehkä kaivataan. Bassorekisteri ei kilpaile erillisten subwoofereiden kanssa, mutta sellaisen voi tarvittaessa toki rinnalle kytkeä. ten asettua. Nykyisin ATC valmistaa sekä ammattiettä kotikäyttöön suunniteltuja kaiuttimia. Seuraavalla vuosikymmenellä ATC kehitti määrätietoisesti aktiivielektroniikkaa, alkaen vaihekorjauksen sisältäneestä EC23-jakosuotimesta. Kahta vuotta myöhemmin ATC:n kehittämä pehmeäkalvoinen keskialueen kalotti SM 75-150s taas lunasti paikkansa raskaansarjan studiomonitorien komponenttina. Hedd Audio S aksalainen Heinz ElectroDynamic Designs aloitti toimintansa 2015, mutta kuvan selkiyttämiseksi historiaa täytyy tarkastella pitemmälle. Valmistajan linja vaikuttaa järkeenkäyvältä ja käyttöopaskin kehottaa korjaamaan kuuntelua tilan akustoinnilla sähköisen manipulaation sijaan. Silti oli tietysti kokeiltava säätöruuvin vaikutusta bassotoistoon ja todettava jälleen, että kolme desibeliä on enemmän kuin riittävästi silloin, kun se vaikuttaa oikeassa kohdassa. Ajatus on kirkas ja kiistämätön
www.riffi.fi 2/2024 47 T ammikuussa julkistettua Sennheiserin HD 490 Pro -mallia myydään kahtena eri versiona, perusmallina sekä pluspakettina. En usko miksaajan ajautuvan harhaan, vaikka kuuntelisi samettisilla tyynykkeillä, enkä tuottajan kadottavan näkemystään, jos yltiöpäisyyksissään valitsisikin farkkukankaiset pehmukkeet itselleen. Plus-version mukana saa lisäksi toisen johdon (3 m), topakan ja tyylikkään vetoketjullisen kuljetuslaukun sekä vaihtopehmusteen pääpantaan. Istuvuus on muutenkin työn kannalta oikein hyvä. Kevyt ja mukava HD 490 Pro asettui luontevasti korville, luurit istuvat sopivan tiiviisti eivätkä heilahtele päätä käännellessä, mutta eivät kuitenkaan purista korvalehtiä tai silmälasien sankoja linttaan. Tyynyt vaihtaa tarvittaessa nopeasti, mutta operaatio saattaa vähän hirvittää ensimmäisellä kerralla, sillä pehmuke on kiinni muovikehässä, jota kuulokekupissa olevat kaksi jousinipukkaa pitelevät tiukasti sijoillaan. Kehän longottaminen irti nipukoiden otteesta vaatii hallittua voimankäyttöä ja sopivan otteen löytäminen voi ensialkuun viedä muutamankin haparoivan vaihtokerran. Molemmat pehmukemallit voi pestä 30 asteen lämpötilassa, ja siitä Sennheiser ansaitsee erityiskiitoksen. Toisen parin pinta muistuttaa farkkukangasta ja nimellisesti se on suunnattu ”miksaajalle”. Arvioisinkin materiaalieron vaikutuksen oleellisemmaksi kuulokkeiden pitomukavuuden kuin soundikysymysten kannalta. 47-49 Sennheiser.indd 47 47-49 Sennheiser.indd 47 8.4.2024 19.05 8.4.2024 19.05. Ojentautuminen takakenoon työtuolissa ei heilauta kuulokkeita sijoiltaan, eikä kumartuminen kitarapedaaliston tai laiteräkin alimpien vekottimien puoleen suista kuulokkeiden pantaa myöskään otsalle. Kumpaankin kuuluu mukaan lukittavalla miniXLR-liittimellä kuulokkeisiin liitettävä kaapeli (1,8 m), kahdet korvatyynyt sekä lisenssi Dear Realityn plug-in-applikaationa toimivan akustiikkasimulaattorin käyttöön. Korvatyynyistä yksi pari on päällystety sametilla ja se on nimikoitu erityisesti ”tuottajalle” tarkoitetuksi. Panta ei myöskään tunnu painavan päälakea vaikka kuuntelurupeama venyisikin. HD 490 Pro on perussoinniltaan sama kuuloke pehmukemallista huolimatta ja sointi on miellyttävän tasapainoinen ja selkeä valitsipa kummat tahansa. Käytännössä näin alas ulottuva taajuuskaista mahdollistaa kuitenkin samalla sen, että oikeasti kuultava ja musiikilliTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – mukana myös akustiikka Sennheiser HD 490 Pro & Pro Plus Avoimet kuulokkeet sopivat nautiskelijoille, sekä niille, joiden ei tarvitse työskennellessään suojautua ympäröivältä melulta. Ero pehmukkeiden päällyksessä kuuluu myös hienoisena erona soinnissa, mutta kovin radikaalista asiasta ei ole kyse. Kuulolla on erinomainen kyky mukautua vallitsevaan ja A/Btestissä havaittu selkeäkin ero saattaa miedontua huomaamattomaksi kuuntelusession pidentyessä ja korvien tottuessa kuulemaansa. Todella massiivisten kirkkourkujen suurimmat pillit pääsevät kyllä alle 20 Hz:n, mutta silloin liu’utaan kuulon puolelta tuntoaistin piiriin. Jos jonkin vireisen äänen pystyy silloin tunnistamaan, kyse on mitä todennäköisimmin pohjatajuuden ylemmistä kerrannaisista, jotka tärinä sisältää tai tuottaa. Toistettavan taajuusalueen alarajaksi Sennheiser ilmoittaa kuusi hertsiä, joka on jo reilusti ihmisen yleisesti hyväksytyn kuuloalueen alapuolella. Kuuntelun taukopaikoissa saattaa kiinnittää huomiota siihen, että vasempaan kuulokekuppiin liitettävä kaapeli johtaa korvaa ympäröiviin rakenteisiin mekaanisia sivuääniä hankautuessaan vaatteita, kitarahihnaa tai työtuolin selkänojaa vasten, mutta tämäkin ilmiö katoaa musiikin alle normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla
Myös bassorekisterin arviointi on kuulokkeilla tunnetusti hankalaa. Musiikin kuuntelijan roolissa taas iloitsin siitä, että jousella soitetun kontrabasson puinen narina aivan alimpia säveliä myöten sekä esimerkiksi kirkonkellojen matala tuomiopäivän kumina välittyivät HD 490 Pron kautta eläväisinä ja vivahteikkaina. Kuulokkeet myös sulkevat ympäröivän huoneen ja siinä ilmenevän jälkikaiunnan pois, ja se puolestaan vaikeuttaa kuulokemiksauksen selkeyden ja kaikuisuuden säätöpuuhia. Käytännössä plugi sijoitetaan DAW-ohjelmaan kuulokemonitoroinnin inserttiin, jolloin se muokkaa luurikuunteluun reititettävää signaalia. Suuntaa-antavana ja yleispätevänä plugia voi käyttää sellaisenaan, mutta todellisen kykynsä se näyttää, kun asetuksista valitaan käytössä olevan kuulokemallin mukainen prosessointi. Dear Realityn plugi loiventaa eroa kahden kuuntelutavan välillä, mutta aivan täysin se ei kuulokekuuntelun ominaislaatua muuta aidon ja akustiikaltaan ihanteellisen huonetilan ja laadukkaiden kaiuttimen yhdistelmää vastaavaksi. Samalla myös äänittäjällä, miksaajalla, tuottajalla tai muulla tavoin ääntä työkseen tarkkailevalla on mahdollisuus havaita mahdolliset häiriötekijät, jotka on tarpeen siivota pois. Lukittava mini-XLR kuulokkeille ja kooltaan muunneltava plugi äänilähteelle kuuluvat asiaan. No. Dear Reality on koodannut kymmenittäin sovituksia eri valmistajien kuulokkeille ja valikoima on kasvamaan päin. 48 www.riffi.fi 2/2024 S ennheiser HD 490 Pro:n ostaja saa osana pakettia myös käyttöoikeuden Dear Realityn koodaamaan DearVR Mix-SE -applikaatioon, jolla kuulokekuuntelu voidaan sijoittaa virtuaaliseen akustiseen tilaan. Mix-SE sisältää varsinaista työskentelyä varten pienen ja keskisuuren tarkkaamon simulaatiot, sekä Analytic Dry -vaihtoehdon, jolla jäljitellään kuuntelua hyvin läheltä kaiuttimia. 47-49 Sennheiser.indd 48 47-49 Sennheiser.indd 48 8.4.2024 19.05 8.4.2024 19.05. Silloin Dear Realityn kilpailuasema onkin vallan toinen – se kykenee tarjoamaan Dear Reality ja miksaaminen virtuaalitilassa sesti merkitsevä bassoalue voidaan toistaa kauttaaltaan puhtaasti ja luotettavasti. Toimeen siis Alkuun valitaan tila. Ne saa käyttöönsä joko päivittämällä SE:n normiversioon, tai hankkimalla täyden paketin itsenäisenä tuotteena. Plugi itsessään ei kuitenkaan reagoi kuuntelijan asennon muutoksiin, säädin ainoastaan jäljittelee pään tiettyä asentoa. Pitää kuitenkin huomioida, että iso osa musiikista syntyy kotioloissa ja työhuoneilla, joita ei ole suunniteltu akustiikaltaan kyseiseen tarkoitukseen. Luureilla työskentelyn varjopuoliahan ovat mm. Niissä toimissa eräs hidastava tekijä on se, että tarkkaamon kaiuttimilla nopeasti rakennetut työmiksaukset eivät useinkaan palvele sellaisenaan kuulokekuuntelua, ja siksi kotisessio alkaa pääsääntöisesti uuden monitorimiksauksen teolla. SE-versiossa tulee mukana mallinnokset 11 Sennheiserin omalle ja kahdelle Neumannin kuulokemallille. Hyvätkään kaiuttimet eivät silloin ole parhaimmillaan, ja sellaisissa oloissa kuuntelu saattaa olla hyvinkin harhaanjohtavaa. Plugissa on lisäksi Head Rotation -säädin, joka viittaa pään asennon huomioimiseen. Matalat lyömäsoittimet toistuvat nekin tarkkapiirteisinä ja dynaamisina. Jos kuitenkin haluaa dynaamisesti pään asentoon reagoivaa kuuntelua, sen voi toteuttaa kolmannen osapuolen lisäapilla, joka tulkkaa head tracking -ominaisuudella varustettujen kuulokemallien datan DearVR Mix -ohjelman ymmärtämään muotoon. Kuusi muuta listattua kuunteluympäristöä ovat valmiin miksauksen arviointiin ja niillä voi kokeilla miltä oma tuotos kuulostaisi vaikkapa klubi-ympäristössä tai isolla stadionilla. Luonnollisestikin projektin seuraava avaus studiolla käynnistää uuden kuuntelubalanssin säätöjumpan ennen varsinaiseen toimeen pääsyä. Basson määrä suhteessa ylempiin taajuusalueisiin on maLyhyt kierre toimii joustona, jos vaikka kaapeli jäisi nalkkiin ja kiristyisi piukaksi kuuntelijan liikehtiessä. Juuri omille kuulokkeille sovitettua mallia käyttäessään voi myös hienosäätää kuulokkeiden yleissointia hyllytyyppisillä bassoja diskanttikorjaimilla. Ratkaisuksi näihin ongelmiin DearReality on kehittänyt akustisen tilan simulaation, jossa nämä ilmiöt huomioidaan. Käytännössä en miksaa lainkaan kuulokkeilla, mutta kotioloissa äänitän yksittäisiä raitoja ja ohjelmoin midi-soittimia luurit päässä. Applikaatio on tyypiltään AAX-, AU-, VST3-formaateissa toimiva plugin (Mac ja Windows, 44,1 – 192 kHz:n näytetaajuuksilla). Mikäli työnkuvaan kuuluu vaikkapa pahaa enteilevän taustajymyn annostelu elokuvan tehosteeksi, niin sekin luonnistuu paremmin tällaisilla kuulokkeilla. Toisin sanoen eteenpäin herkeämättä tuijottaessaan voi omaa virtuaalista päätään kääntää potentiometrillä sivulle jos toiselle tutkiakseen miltä miksaus kuulostaa vasen korva edellä tai oikea korva ääntä kohden käännettynä. panorointien hypertarkka piirtyminen, kun kuuloke-elementit ovat lähes kiinni korvissa, jolloin vasemman ja oikean kanavan välille ei muodostu akustista vuotoa tavanomaisen kaiutinkuuntelun tapaan. Applikaatiossa käyttäjä pääsee säätämään tilasoinnin osuutta ja kuuntelun erottelevuutta
u sä istuva henkilö keinotodellisuudessa toteutettuun tarkkaamoon. Applikaation Mix Room A ja B toimivat hienovaraisesti. Sellaiseen, jossa työn alla olevan tallenteen arvioiminen sujuu luotettavammin. Voidaan tehdä jotakin vanhaa paremmin kuin ennen. Tai sitten voidaan luoda jotain kokonaan uutta, kuten tässä nyt. Kehitystä tapahtuu kahdella tapaa. Niinpä Pro onkin pätevästi perusteltu tarkenne mallitunnuksen lopussa. Mutta kun oleellisin ydinasia eli Aja B-tarkkaamot on toteutettu näin asiallisesti, niin miksipä niiden jatkeena ei voisi olla vähän hupiakin. • kaksi suoraa johtoa lyhyellä kierrejoustolla (1,8 m ja 3 m) • kahdet korvapehmukkeet • vaihtopehmuke pääpantaan • paino 260 grammaa • hinnat: perusmalli 385 €/ Plus-paketti 465 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Jos kuuntelee täyttä miksausta tai valmista musiikkia, ei välttämättä edes tule huomanneeksi niiden osuutta kuuntelussa. Mahdollisuudet kuunnella musiikkia vaihtoehtoisesti ikäänkuin kuin keittiössä, autossa – tai valtavan stadionin läjähteleviä kaikuja kuulostellen – ovat sitten ehkä pikemminkin mielenkiintoisia hyppyjä outoilun puolelle. Ambienceja Focus-säätimet toki vaikuttavat kuulokuvaan, mutta niiden tarkempi analysointi on hankalaa suuren soivan massan kanssa. Lisätiedot: Dear Reality • www.dear-reality.com Valittavana on kolme vaihtoehtoista virtuaalitilaa työskentelyn säätövaiheisiin ja kuusi erilaista ”miljöötä” tulosten koeponnistukseen – ei pöllömpää! 47-49 Sennheiser.indd 49 47-49 Sennheiser.indd 49 8.4.2024 19.05 8.4.2024 19.05. Kummankin virtuaalisen tarkkaamon jälkikaiunta on hyvin lyhyt, mutta tilassa olemisen tuntu on realistinen ja eläväinen. Äänikuva on selkeä ja siinä on syvyyttä sekä miellyttävää neutraaliutta. Jos avaakin sen sijaan vaikkapa pelkkiä rumpukanavia ja ryhtyy niiden perusteella kuulostelemaan, huomaa erot selkeinä. Selkeästi suurin osa soi kuitenkin erinomaisesti juuri näin, ja tilanne on suotuisa myös uutta musiikkia äänitettäessä tai miksattaessa. Keskialueet soivat HD 190 Pron kautta hallitun tasaisesti, ylärekisteri avoimen heleästi ja vailla kirkkauden sivutuotteena usein ilmenevää korostunutta terävyyttä. 020 7191990 https://en-fi.sennheiser.com epäluotettavan kaiutinkuuntelun vaihtoehdoksi asiallisen ja ennen kaikkea hallittavissa olevan kuulokekuuntelun. Ambienssi ei kuitenkaan ole efektinomainen samassa merkityksessä kuin kaikuplugi rumpukanavissa, sillä nyt ei siirretä jo taltioitua settiä johonkin kuviteltuun studiotilaan, vaan sijoitetaan kuulokkeet pääskuasia, mutta tässäkin kohden Sennheiser on linjannut fiksusti – koekuunneltujen valmiiden levyjen joukossa pieni osa olisi kaivannut tukevampaa alakertaa ja muutama överiksi vedetty olisi hyötynyt kevyemmästä bassorekisteristä. Sellaisena se sopii mainiosti niin valmiin musiikin kuunteluun kuin musiikin luomisprosessin eri vaiheisiin. www.riffi.fi 2/2024 49 Sennheiser HD 490 Pro Plus Avoimet stereokuulokkeet vaativaan käyttöön • elementin koko 38 mm • toistoalue 5 Hz – 36 kHz (-10 dB) • maksimiäänenpaine 128 dB (SPL) • nimellinen impedanssi 130
••• Olen soittanut monia erilaisia käsintehtyjä kitaroita,ja huomannut niiden äänissä omia persoonallisia piirteitä. Tai kenties aistit auttavat meitä saamaan jonkinlaisen otteen sielustamme. Lähestyn tässä tietysti hyvin vaikeasti hahmotettavaa ja mielipiteitä jakavaa aihetta, mutta tykkään pohtia tällaisiakin. Soitin vain jalostuu käytössä, kuin myös omistajansa. Hän selkeästi etsi uusia mahdollisuuksia viuluissaan ennemmin kuin tyytyi toistamaan kaikkea aiemmin tekemäänsä. Viimein edessäsi on se kitara, josta pidät eniten. Sielukasta menoa 50-55 Finale 224.indd 50 50-55 Finale 224.indd 50 8.4.2024 19.01 8.4.2024 19.01. Tai kitaran sisältä kumpuava luontainen kaiku lumosi sinut. Viulun tai minkä tahansa soittimen sävykäs ääni voi läpäistä kuulijansa kovankin kuoren ja herkistää kyyneliin, murtaa ja voimaannuttaa. Tavallaan hänen utelias mielensä kuuluu näissä soittimissa. Todennäköistä on, että seuraava sisään marssinut kitaranostaja ei olisi päätynyt samaan soittimeen, hänelle olisi ollut joku toinen se parhain. Kokemusta ei voi hoputtaa. Näitä ajan myötä löytyneitä pieniä palasia on hyvin hankala kenenkään toisen imitoida. Stradivarin parhaimmat viulut ovat asiantuntijoiden mukaan loppupään tuotantoa. Jos ihmisen sielu ajatellaan aineettomaksi, niin soittimen ääni on myös nimenomaan tuollainen aineeton kokonaisuus, joka syntyy soittimen ja soittajan yhteispelillä. Kun ihminen paneutuu johonkin asiaan koko sydämellään pitkän aikaa, oma tyyli jalostuu, ja pienimmistäkin ominaisuuksista löytyy tasoja. Hollantilainen huippuviulisti Janine Jansen soittaa kahtatoista Antonio Stradivarin tekemää viulua ja vertailee niiden sointia keskenään. Voiko olla, että soittimeen siirtyy jotakin sekä tekijältään että soittajaltaan. Onko soittimella sielu. Jansenin mielestä jotakin edellisistä omistajista on jäänyt erityisesti näihin paljon soitettuihin viuluihin. Olivatpa kyseessä ramen-nuudelit tai klassiset kitarat, tekijän käsiala vain vahvistuu ajan mittaan. Alkupään soittimet ovat erilaisia kuin loppupään. Ne on siis rakennettu hänen oltuaan jo kuusikymppinen. Ehkä ratkaiseva tekijä oli se vahvan ja paksun kuuloinen e-kieli, jollaista ei muissa ollut. Osa viuluista on soinut edesmenneiden viuluvirtuoosien käsissä vuosikymmeniä, toiset puolestaan ovat olleet pitkään soittamattomina. ••• Antonio Stradivari (1644–1737) teki satoja viuluja elämänsä aikana. Lopulta ei ole väliä onko soitin vanha vai uusi, eniten ratkaisee kuitenkin sinun persoonasi ja omat mieltymyksesi. Sitten on korvien ja käsien vuoro: alat soittaa ja kuunnella eri yksilöitä. K atselin Yle Areenasta dokumenttia Stradivari-viuluista. Taas rajaat pois niitä, jotka eivät tunnu hyvältä tai joiden ääni ei miellytä. Olet rajannut varsin suuresta joukosta kitaroita kokeiltavaksi vain ne, jotka ensialkuun miellyttivät eniten silmää. Ehkä aistit vievät meitä lähelle sieluamme. ••• Kuvitellaan, että olet kokeilemassa akustisia kitaroita hyvin varustellussa kivijalkamyymälässä. Voisiko olla niin, että kun joku on uhrannut elämänsä musiikille ja sävellysten tulkinnalle, jotakin hänestä on myös jäänyt soittimeen. ••• Ehkä sielu on liian vahva sana, mutta soittimissa on silti jotakin hyvin sielukasta. Musiikki ei ole pelkkää fysiikkaa tai matematiikkaa ja sopivasti peräkkäin soljuvia sävelkulkuja, vaan myös tunteen välittämistä. 50 www.riffi.fi 2/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Juuri tämä persoonallisuus – sekä rakentajan että soittajan– tekee soittimista ja soittamisesta mielenkiintoista. Valmistaessani tilauksesta soittimia lähtökohta on se, että soitin tulee kuulostamaan tekijänsä tekemältä. ••• Janine Jansen huomaa kuinka tietty viulu puskee soittamaan voimakkaasti, toinen taas on parhaimmillaan notkeassa ja lempeässä käsittelyssä
www.riffi.fi 2/2024 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A 5 25 75 95 100 Riffi 2024-2 Riffi näytön paikka Audient EVO 8 maanantai 8. 23 dB • Kestävät ja pestävät • Väritöntä silikonia • Kätevä säilytyskotelo mukana Kill the Noise, not the Sound! Suojaa kuulosi! 50-55 Finale 224.indd 51 50-55 Finale 224.indd 51 8.4.2024 19.01 8.4.2024 19.01. 0400 101 220 KILLNOISE -korvatulpat esiintyjille ja yleisölle • Keskimääräinen vaimennus n. huhtikuuta 2024 10.06.41 Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com Vertaansa vailla olevaa suojaa Maailman parhaat kuljetuslaukut Suomessa räätälöidyllä sisustalla cccase.fi Katso tarkat tiedot osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa Mainiot kitarakirjat Riffin verkkokaupasta info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh
Lopulta selvisi, että Pueblassa oli ollut maanjäristys, joka siis todellakin oli turjuttanut hotellia. Nämä asiat vaikuttivat siihen, että kaupungin sisälläkin keikoille mennessä suurin osa päivän tunneista kului auton takapenkillä liikenneruuhkissa. ••• Lensimme Meksikoon siten, että vaihdoimme konetta Washingtonissa USA:ssa. Ajattelin, että minua varmaan vain huimasi ja tuo tunne johtui siitä, että olin liian väsynyt. Soitimme nimittäin lähettyvillä Val de Quirico nimisessä paikassa, joka oli rikkaille Kiertueella Meksikossa, osa 2. Ensimmäisenä iltana toinen kulttuurishokki oli majoituspaikan kotieläin, runsaan metrin mittainen vihertävä iguaani, joka tallusteli vapaana puutarhassa ja ajoi talossa jonkinlaista kissan virkaa. Soitimme monenlaisissa hienoissa paikoissa Meksiko Cityssä ja mieleeni jäi erityisesti Claustro de Sor Juanan luostari, Foro del Tejedorin teatteri ja Sebastian-säätiön upean taidegallerian iso näyttämö. ••• Meksiko City on valtaisa tulivuorien ympäröimä vuoristoylänkö, jonka metropolialueella asuu yli 22 miljoonaa ihmistä, ja joka sijaitsee 2250 metrin korkeudella merenpinnasta. Kun hiukan taivastelin tätä vapaana liikkuvaa lemmikkiä, niin talon isäntä kertoi, että Meksikossa on monenlaisia kotieläimiä ja lähikorttelissa jollain oli myös elävä tiikeri pihalemmikkinä. Vaikka meksikolaisissa huoneissa ei ole lämmitystä eikä ikkunoissa eristyksiä, niin täytyy sanoa, että kylmää vällyjen välissä ei ollut, vaikka huoneet olivatkin vilpoisia. Nyt hän siis tuli toista kertaa, mutta paikalliseen tapaan aikataulua suurpiirteisesti tulkiten. Uusia kokemuksia nämäkin taas Suomi-pojalle! ••• Puebla myös näytti Meksikon tuloerojen skaalan. Unohtaa ei myöskään kannata, että metropolialueella voi joutua liikkumaan 50 kilometrin matkankin päivittäin helposti. Tällä kertaa pureudun itse keikkailuun ja kiertueen tapahtumiin. Ensimmäiset maistiaiset kulttuurieroihin tulivat siinä, että Luiz saapui paikalle pari tuntia myöhässä. No, totesin että iguaani on näistä sentään parempi vaihtoehto kömpiessäni huoneeseeni lämpimien villapeittojen väliin. Asiasta ei tietenkään voinut tehdä suurta numeroa, koska ”nice feeling” on kaikessa A ja O, ja näin ollen katoliseen tapaan päätimme olla hyvällä tuulella. Kun pääsimme taksiin, kerroin kokemuksesta toisille ja sain kuulla, että hekin olivat tunteneet rakennuksen heiluneen. Totesi ainoastaan, että maanjäristyksiin tottuu ja että niitä on usein. 52 www.riffi.fi 2/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a V iime numerossa kävin läpi hiukan kulttuurieroja ja kertoilin siitä miten Meksikoon päästään kiertueelle. Matkan kokonaispituus oli vajaa parikymmentä tuntia ja kun Brysselin kentältä lähdettiin aamu kymmeneltä, niin perillä Meksikossa oltiin iltayhdeksän maissa paikallista aikaa. ••• Kun sitten siirryimme majoituspaikkaan, uni todellakin oli tarpeen ja maistui, vaikka tietenkin ensin nautittiin illallinen (jonka syöminen yhdessä on muuten yksi tärkeistä tapahtumista päivän kulussa kaikissa katolisissa maissa). ••• Pueblan alueella soitimme myös pari keikkaa, ja siellä sattui kyllä yksi mieleenpainuva kokemus. Sinänsä äänentoisto ja soittaminen ei Euroopan keikoista mitenkään ratkaisevasti eronnut, mutta itselle noista esiintymisistä jäi mieleen ihmisten äärimmäinen ystävällisyys ja innostus musiikkimme kuulemisesta. Joulukuussa ulkolämpötila voi yöllä vajota viiteen, kuuteen asteeseen, vaikka päivisin onkin aina yli 18 astetta. Taksikuski ei kuitenkaan asiasta ollut moksiskaan. Olin käynyt juuri suihkussa hotellihuoneessa ja tosi väsyneenä tuntui kuin lattia olisi vähän heilunut. 50-55 Finale 224.indd 52 50-55 Finale 224.indd 52 8.4.2024 19.01 8.4.2024 19.01. Hän oli käsittänyt alunperin, että kone laskeutuisi kuudelta ja niinpä hän oli jo käynyt kertaalleen kentällä meitä vastassa, todennut ajan virheelliseksi ja poistunut paikalta. Sanomattakin on selvää, että kun tuohon lisätään seitsemän tunnin aikaero, niin takki oli melkoisen tyhjä, kun odottelimme Luizia hakemaan meitä kentältä
Soitimme Oaxacassa kahdessa hienossa mezcal-baarissa/klubilla ja lisäksi myös Oaxacan kaupungintalon sisäpihalla. Mukavaa alkavaa kevättä toivottaen, Adiós esta vez! Kari Antila www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Try one. www.riffi.fi 2/2024 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A rakennettu ”leikkikylä”. Juoma on sukua blue agave -kaktuksesta valmistettavalle tequilalle, mutta mezcal on äärimmäisen sofistikoitunut ja arvostettu, väkevä alkoholijuoma, joka vetää vertoja laadussa ja hinnassa parhaimmille konjakeille ja viskeille. Nämä luurankokuvat eivät siis missään tapauksessa liity pelottaviin assosiaatioihin, joita helposti suomalaiselle aiheesta tulee mieleen. It will surprise you. Se on rakenettu Italian Toscanan idyllisiä pikkukyliä matkien ja on täynnä tyylikkäitä Italialaistyyppisiä rakennuksia ja hienoja ravintoloita lampineen ja suihkulähteineen. Ihmisiä asui hökkeleissä ja teltoissa tuloväylän sivukujilla. Kaupungissa on todella hienoja värikkäitä rakennuksia ja monet seinät on kaupungissa päällystetty erilaisilla luurankoja pääkalloaiheilla. Kaupunki on myös kuuluisa mezcal-nimisestä kaktuksesta valmistetusta alkoholijuomasta. ••• Yksi kiertueen hienoimmista paikoista oli noin 500 kilometriä Mexico Citystä etelään sijaitseva Oaxacan kaupunki. Rikkaat ihmiset lomailivat kyseisessä paikassa ja aseistetut vartijat vartioivat alueen sisäänpääsyjä. Nämä aiheet liittyvät meksikolaiseen vainajien muistelukulttuuriin, joka on erittäin lämmin ja positiivinen traditio. ••• Meksiko oli minulle äärimmäisen rikastuttava kiertuekokemus ja tarinoita olisi helposti kerrottavaksi vielä useampaankin kolumniin, mutta tällä kertaa palstatilan rajat tulevat vastaan. Samanaikaisesti alueen rajojen ulkopuolella kaikki oli alkukantaista, ränsistynyttä ja köyhyyden täyttämää likaista slummia. Kaupunki on kuuluisa turistikohde ja ilmasto on lämpimämpi kuin Mexico Cityssä. Ehkäpä näihin muisteloihin voidaan palata toisessa kohtaa, mutta ensi numerossa taas sitten hieman eri asiaa. Riffi modul 1.indd 1 Riffi modul 1.indd 1 2024-03-28 14:33 2024-03-28 14:33 Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 50-55 Finale 224.indd 53 50-55 Finale 224.indd 53 8.4.2024 19.01 8.4.2024 19.01
Hävetkää. Miten tämän nyt sanoisi. Edelleen pidän biisistä kovin. Emptygradeen. Ai että, niin on hieno sana. Paitsi koulumatkat. Kun siinä pähkäilevät, tee lisää.” Heh. Joku, joka itse ei ole koskaan lukenut muuta kuin Facesta tempparifanisivuston kommentteja. Hävetkööt, mokomat. ••• Ja siunaan kivitykseni nyt haukkumalla modernien DJ:iden ysärihingun. Andy Warhol oli jossakin vaiheessa maininnut taiteesta: ”Älä ajattele taiteen tekemistä, vaan tee. Mikä halvattu on siinä, että jos biisin esittäjän/tekijän sukupuoli on ”orastavat teiniviikset” sen kummemmin tarkentamatta, biisin teksti on yllättäen täynnä täytesanoja, joista äikänope vetäisi lättyyn niin, että korvat vaihtaisivat paikkaa (jos siis edes yläastetta pääsivät loppuun). Jos biisi määritellään sen mukaan, että nyt on kuulkaa bassari ja haitsu niin tätä päivää, että ai mahoton, niin kivillehän se menee. Anna muiden arvottaa se: hyvä vai huono, rakastavatko sitä vaiko vihaavatko. Lisäksi loogisuus mättää ja tuntuu siltä, että just ennen laulusessiota on copy-pastetettu äkkiä iPhonesta jotain ”että saadaan ees jotai niinku vedettyy” – ja sitten paska jää junttilan tuvan seinään. Tuota noin. ”Ei tätä fanit tajua millään.” ”No kylläpäs, ette vaan uskalla.” ”No me kato kattellaan tämmössiä exceleitä täällä ja tehään tutkimuksia…” ”Tehkää helvetti niitä tutkimuksia ihmisillä, älkää paviaaneilla.” ”HETKINEN, HETKINEN ei tartte nyt henkilökoh-” ”Ääh aivan sama, tossa on lasku.” ••• Taide ei saisi olla komiteamietintö tai sellaisen tulos. Ettäs perkele kehtaattekin päästää itsenne helpolla. Joukossa on toki rohkaisevia ilmiöitäkin – satun pitämään kovasti Mirellan ”Timanttei”-biisistä, vaikka sekoitinkin sen aluksi Sanniin avattuani radion ensi kertaa biisin soidessa. Se kama, mitä jengi julkaisee nyt ysäripäissään ”kivana retroiluna” ihan euroviisuja myöten… se on puistattavaa. jänniä harmonioita on havaittavissa pohjarakenteissa, mutta semmoista se on, kun pimeässä tekee. Kuka halvattu on näistä ”teoksien” julkaisusta vastuussa levyyhtiöissä. ••• Kyllä niin oli asiat paremmin. Noin. Tämä tosin vaivaa myös naispuolisia tekijöitä. Tai ei oikeastaan edes downgradeen vaan nongradeen. Kun setä oli nuori, tehtiin kompitkin itse. Terveisiä Lahteen, aina saa hävetä. Nimeänkin teiniviiksituotantotyylin warholiaaniseksi. Pikkuisen siellä on myös aleatoriikkaakin seassa, koska ns. ••• Nimittäin. 54 www.riffi.fi 2/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tosin kuvitelma haihtui juuri vikaan kertsiin noustessa. Ei koskaan. Ja suhahdukset. ••• En jaksa nyt namedroppailla tässä artisteja, joita naulitsisin, mutta suuri syyllinen myrkytykseen on yksinkertaisesti se porukka, joka päättää niin julkaisuista kuin radioiden soittolistoistakin – jos tyypeillä itsellään musikaalisuus on vain ns. Hitto niitä karhuja ja toukokuun megapakkasia, helevatta. Mutta nyt soivat, koska ekan biitti ja pohja oli tätä päivää ja soundia. No, ymmärrätte kyllä. Ja jotenkin minusta tuntuu, että noiden teiniviiksioletettujen unibrow-hahmojen tekeleet ovat niin monen tyypin oksentamia, että väkisinkin jokin olennainen laimenee ja jäljelle jää vain se ohuen ohut piipittävä lauluääni ja ”tosi tätä päivää tää biitti ja droppi” -tyyppinen pohja, joka on hädässä koostettu jostakin, jonka saa äkkiä Splicestä kasattua. KUVA: VILLE JUURIKKALA O n mahdollista, että tämän kirjoituksen arvo on lopulta verrattavissa Simpson-meemiin ”man yells at cloud”, mutta silläkin uhalla nillitän. Kevyillä paukuilla tehtyjä pastisseja, ja onpa tähän lähtenyt muutama kotimaankin hahmo, oikoen polullaan Splicen kanssa, jälleen. Se on mielestäni kollaasin tekemistä. Jopa DX7:aa opeteltiin ohjelmoimaan, konsultaatiota saa tarvittaessa. Tulee mieleen erään pelin julkaisu takavuosina – oli kyse sloganista, joka täydentää pelin nimeä tyyliin ”Inferno – missä kovimmat käyvät kekkereillä”. Jenkkijulkaisija oli sitä mieltä, että jokainen ehdotettu lisäys oli vaikea tai ”yläkulttuuria”, joten päädyttiin downgradeen. Ärripurri 50-55 Finale 224.indd 54 50-55 Finale 224.indd 54 8.4.2024 19.01 8.4.2024 19.01. Ja välisoundit. auttavalla tasolla, seiskasoinnutkin saattavat kuulostaa jazzilta ja vähänkään monimutkaisemmat lauserakenteet ovat oitis ”epäkaupallisia”. Ja aika usein kaikki paukut on käytetty jo ekassa biisissä, ja seuraavat julkaisut ovat sitä luokkaa, että jos ne olisivat se eka, ne eivät soisi missään. Hetkinen. Eikä SH-101:ssä tai System-100m:ssä ollut muistipaikkoja, silloin käytettiin Polaroideja. ••• Sanovat sitä spliceimurointia ”tuottamiseksi”. Sanoituskin on ihan johdonmukainen, kun taas… ••• Antakaas kun otan kypärän. Olen nimittäin ollut jo helkkarin pitkään huolissani siitä, miten popmusiikki on tyhmentynyt ja yksinkertaistunut entisestään läpi viimeisten vuosien, itse asiassa alati kiihtyvällä vauhdilla
Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. NYT. kesäkuuta 2024. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio • 12" koaksiaalikaiutin • kokonaisteho 1000 W • kolmikanavainen mikseri QPro Audio QM12 Aktiivimonitori DSP:llä 875 € sis. MANGER C1 suositushinta alk. seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. www.riffi.fi 2/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. on oikea foorumi nostaa asia esiin. MANGER C1 suositushinta alk. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. marraskuuta 2023 11.16.24 Kuljetuskotelot p. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 12. At Your Feet. alv 50-55 Finale 224.indd 55 50-55 Finale 224.indd 55 5.4.2024 15.57 5.4.2024 15.57. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 60 Years of Analog Tone
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 4 2 9320A SAM™ Reference Controller Yhdistä kaiutinja kuulokemonitorointi saumattomasti stereosta immersiiviseen – mahdollista luotettava kuunteluympäristö missä ja milloin tahansa, jopa haastavissa akustisissa ympäristöissä. Lue lisää genelec.com/9320A 56 Takakansi 224.indd 56 56 Takakansi 224.indd 56 4.4.2024 15.51 4.4.2024 15.51