Samae KoSKinen: ”Soolokeikoilla merkitsee läsnäolo!” N ro 3 -2 16 H in ta 10 ,1 E Lasse Kurki: ”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” Erja LyytinEn: ”Slide vaatii eri kitaran kuin normisoitto.” RoLi Seaboard Rise – tulevaisuus on nyt! Lasse Kurki: ”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” 01 Kansi 316.indd 1 24.5.2016 11.23
Pidä instrumenteistasi hyvää huolta. Aguilar on kovassa nousussa oleva amerikkalainen bassolaitteiden valmistaja. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Suurta suosiota saanut Two Notes antaa uusia ulottuvuuksia kitaristeille ja basisteille. Maailman johtavin Ukulele valmistaja. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.5.2016 11.26. Saatavina laadukkaat vahvistimet, kaapit, pedaalit sekä mikrofonit. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. MONO Case on turvallinen kantolaukku laadusta välittäville muusikoille
s t u d i o t e c . f i , w w w. f i Soundcraft Vi2000 Vi3000:n teho pienemmässä koossa (leveys alle 116 cm) • 96 kanavaa miksaukseen • 24 mono-/stereoryhmää • Dante + optinen MADI vakiona • Ohjauspinnassa 48 mic in / 16 line out (konfiguroitavissa) • Yhteensopivat stageboxit: Soundcraft Vi, Compact ja Mini, Studer Compact • 2 lisäkorttipaikkaa • 4 Lexicon-efektiprosessoria • 28 liukua (2 inputlohkoa, 1 masterlohko, LRC ja MON) Ohjelmistopäivitys täydentää maustehyllyä Uusin ohjelmistoversio on tuonut mukanaan myös seuraavat ominaisuudet: • 8 kpl BSS DPR901ii dynaamista eq:ta • VM2 monitorointi seuraaviin langattomiin mikrofoneihin: AKG DMS800, Shure ULX-D, QLX-D, Axient • ViSi Remote iPad ohjaus sisältää kanavaja ryhmäprosessoinnit sekä gain, pan ja delay -asetukset • Showtiedostot ovat yhteensopivia Vi-sarjan eri mallien välillä O sa ll is tu ki lp ai lu un ja vo ita ! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.5.2016 11.30. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h
Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 2016-uutuuksia Zildjian A Avedis vintage-symbaalit 2016-uutuuksia Zildjian S-Series -symbaalit riffi-dlx-kamy-kokosivu.pdf 1 23/05/16 09:20 06-07 Sisältö316.indd 6 25.5.2016 16.40. 21. Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. 6 www.riffi.fi 3/2016 Lue myös tämän numeron nettispesiaalit osoitteesta riffi.fi: • Sadan kämpän leveydeltä – Sound Inn panostaa laatuun ja viihtyisyyteen • Carl Palmer kiistää olevansa jazz-rumpali, mutta mikäs hän sitten on. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Kilpailijoilla on mahdollisuus käyttää samoja soundeja kuin meillä, mutta niistä voi jalostaa jotain, jota ei ole muilla.” RIVAkAT PIkAkokEET 37 Tablet Page Turner Bundle – rauhoittava tabletti! kÄYTTÖTESTIT 38 Roland EC-10 – sähkö antaa uuden ulottuvuuden 40 Hagström Retroscape – rautalangan hohto 43 Electro-Harmonix Silencer – turinat pois! 44 Bogner La Grange – ei ihan tavallinen säröpedaali 46 Schaeffertec Loxx – nyt on jämpti! 48 Hotone Xtomp – pieni pedaali, paljon sisältöä 50 Yamaha SLG200 – näillähän lähdetäänkin keikalle! 52 Roli Seaboard Rise – rakkautta ensikosketuksella 55 RCF M 18 – miksaa tabletilla ja tallenna USB:lle 58 Turbosound iP1000 – DSP ja Bluetooth ovat nykyaikaa Suomen paras -valikoima löytyy Kalasataman DLX:stä. Kannen kuva: Tommi Posa 18 28 8 38 48 50 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Lasse Kurki – Ikimuistoiset sessiot 14 Joonas Kaikko – Minneapolisin meiningillä! 18 Epic North – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi 22 Sound Inn – Bändihotellissa on toimitilaa harrastajille ja ammattilaisille 24 Samae Koskinen – sisältö merkitsee, toteutustapa voi olla yllättäväkin 27 Carl Palmer – uutta särmää progeen! 28 Rodrigo y Gabriela – duo kuin bändi 33 Wavetool – kotimainen työkalu langattoman järjestelmän hallintaan SoITTImISTA jA kALUSToSTA 30 Elämäni kitarat: Erja Lyytinen – slide vaatii eri kitaran kuin normisoitto GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – tuokiokuvia muusikon työpäivästä 64 Aamukahvilla – One Hour Guitar Chord Method on ainutlaatuinen applikaatio 66 Alangon päiväkirja – ainakin seitsemän presissyntiä YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Kämy Kämäräinen Pop-rumpali DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,10 e . 0207 282250 • info@dlxmusic
Kämy Kämäräinen Pop-rumpali DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. 0207 282250 • info@dlxmusic. Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. Suomen paras -valikoima löytyy Kalasataman DLX:stä. 2016-uutuuksia Zildjian A Avedis vintage-symbaalit 2016-uutuuksia Zildjian S-Series -symbaalit riffi-dlx-kamy-kokosivu.pdf 1 23/05/16 09:20 06-07 Sisältö316.indd 7 25.5.2016 16.40
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Lasse kurki IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. kertojana on tällä kertaa Lasse kurki, joka kaivoi muistojensa kätköistä esiin egotripin ja Anna Puun lisäksi ipanapa 1 -levyn sessiomuistot. 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 8 25.5.2016 13.07. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
www.riffi.fi 3/2016 9 egotrippi: Matkustaja, sony BMG 2003 Työskentely Egotripin kanssa oli Lasse Kurjelle neljän albumin mittainen rupeama. Yhtyeen ensimmäinen hitti oli 1997 julkaistu Unihiekkaa, jossa jo väreili lupaus jostain suuremmasta. Työstövaihe seurasi toistaan. Ilmassa oli toive, josko tässä nyt syntyisi viimein Se Albumi. – Kertsi oli jo olemassa, ja sen melodiasta tykättiin tosi paljon. Matkustaja oli periodin toinen etappi, levy joka lopulta nosti Egotripin Suomen ykkösbändien joukkoon. Ensimmäinen oli, että mennään biisin ehdoilla eikä välitetä mitä muut sanovat. Muistan sen fiiliksen mikä siitä tuli. Valmis biisi lähetettiin levy”Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 9 25.5.2016 13.07. Kundit tulee studioon; syvä hiljaisuus, jonka jälkeen alkaa mutina ja puhaltelu. Lasse Kurki hyppäsi mukaan Helsinki – Hollola -levyllä. Tyypillinen pulma: koko muu bändi kyllä seisoi kompin takana, mutta rumpali ei halunnut sitä soittaa. – Kyllä me kaikki ollaan yleensä lopulta oltu sitä mieltä, että hyvä tämä on. Albumia suunniteltaessa luotiin pari dogmaa, joiden mukaan toimitaan. Vielä tarvittiin yksi levy ja vasta Matkustaja teki sen, mitä oli odotettu ja mitä odottaessa oli jo ehditty turhautua. Knipin mielestä laulu oli ihan ”tiktakkia” ja mies uhkasi jättää bändin, jos kappaleesta tulee sinkku. Biisi ei kuitenkaan vielä läpäissyt bändin seulaa. Jotkut biisit eivät myöskään tuntuneet löytävän jenkoilleen. Jossain vaiheessa kuitenkin bändin korkea vaatimustaso niin omille kuin muidenkin tuotoksille sekä tapa kyseenalaistaa aivan kaikki alkoivat syödä voimavaroja. – Mehän oltiin treenattu ja pyöritelty sitä paljon jo kämpillä, jossa mulle tuli jossain vaiheessa fiilis, että tässä pitää olla twist-komppi. Esimerkkinä Kurki mainitsee kappaleen Mustat varjot, josta Kalle Chydenius oli jo tehnyt yhden version, ja joka sen jälkeen siirtyi perintönä Kurjelle työstettäväksi. – Suurelta osin kyse Älä koskaan ikinä -biisistä, josta tuli iso hitti. Vaikeuskerrointa lisäsi basisti Mikko Mäkelän ero bändistä kesken sessioiden. – Mikki alkoi soittaa niitä bassoja, mikä ei ollut ihan helppo juttu, kun mies ei ole mikään basisti. Kurki tietää mikä aiheutti muutoksen. Mutta ei. Miltei kaksi vuotta kestäneet sessiot kävivät lopulta Kurjen voimille sen verran, että mies alkoi kärsiä toden teolla. Älä koskaan ikinä -kappaleesta tuli Egotripin siihen astisen taipaleen tärkein kappale, johon Kurjen mukaan kiteytyi paljon artistina olemisen vaikeudesta ja siitä kuinka hankalaa on välillä sisältäpäin nähdä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Kun teksti alkoi hahmottua, kappaleen potentiaalikin heräili hiljalleen. – Ymmärtääkseni Sampolla oli sit kuitenkin ihan hauskaa soittaa sitä biisiä, varsinkin festareilla! Ratkaiseva idea syntyi, kun Kurki editoi kappaletta omassa makuuhuoneessaan: entäs jos palastellaankin koko biisin rakenne uusiksi. Biisin ehdoilla mentiin myös Kurjen olohuoneessa, jossa purkitettiin Onneton-kappale. Keikkaa riitti, mutta levymyynnit pyörivät viiden-kuuden tuhannen lukemissa. Mikki Kauste otti homman itselleen, mutta muutos heijastui prosessiin. Toinen, että albumista ei tehdä mitenkään ”supermiksattua”, sillä edellinen oli ollut turboahdettu kovaääninen kitaralevy. Siellä oli kuitenkin esimerkiksi Pakkasukko, josta tehtiin kasiraiturilla demo treeniksellä. – Eggarit oli tulossa meille editoimaan, ja sinä yönä ennen kuin bändi tuli, sain hengen ahdistusta. – Laulettiin se uudestaan ja miksattiin Jyrki Tuovisen kanssa. ”Ei saakeli! Ego trippi – ne tappaa mut.” Egotripin mottona on, että jokaisen pitää olla kappaleeseen tyytyväinen. Ne oli hetkiä jolloin huomasin, että aletaan olla kaikki ihan hapoilla. Koko biisi tehtiin makuuja olohuoneessa. Biisien dynamiikka muuttui aika paljon, mutta jotain mielenkiintoista ja harmonisesti rikasta siitä seurasi, kun hänen soittonsa oli aika epäkonventionaalista. Vaikka seuraavalta Alter Ego -albumiltakin lohkesi yksittäinen hitti, bändi ei vielä kiilannut kunnolla eturiviin. – Eipä silleen, että oltais joskus välitettykään muiden mielipiteistä. Kuinka pitkälle sellaisessa ollaan valmiita menemään ja saavutetaanko konsensusta koskaan. Niinpä miksauksessa haettiin luomua ja sopivasti elävää, jopa hieman ”köpöäkin” soundia. Muuta ei vielä ollut, eikä se sitten lähtenyt lentoon. Tekijät eivät itse ajatelleet, että käsissä olisi iso hitti. Äänitetään vähän tavaraa vaan päälle ja sillä hyvä. ”Me tehdään nyt tästä versio, joka on meidän mielestä helvetin hyvä ja saatte kuulla sen vasta kun se on valmis!” Ja ovessa lappu, että EI BÄNDIN JÄSENILLE!! – Tehtiin biisiä puoltoista päivää, ja oltiin ihan fiiliksissä, että meillä on aivan sikahyvä miksaus. Rumpuina toimi mikitetty kantapää, joka tupsutteli parkettia epävireisen pianon kanssa. – Siirsin rumpukompin alkuun ja loppukertsin breikistä kertsin siihen perään. Biisin ensimmäinen inkarnaatio oli itse asiassa mukana jo Helsinki – Hollola -sessioissa. Sampo ( Haapaniemi, rummut) oli ihan paskana, että hän ei ikinä soittais tällasta: ”Tää on ihan hanurista”. – Yhdessä vaiheessa oltiin Jyrki Tuovisen (albumin äänittäjä) kanssa lukittautuneena miksauskoppiin, että bändi ei saa nyt tulla tänne. Oltiin edelleen meiningillä, että tästä ei tehdä uutta Helsinki – Hollola -soundia. Tais olla Knipi, joka sävelsi säkeistön siihen Mikin kertsiin ja samalla syntyi idis siitä tarinasta. Mutta nyt ei välitetty mistään. Mutta se oli myös levy, jolla bändi meni syvemmälle lyriikoissaan ja onnistui tekemään musaa, joka puhutteli ilman, että olisi ollut jotenkin vain älyllisesti pikkunäppärää tai sävelteknisesti oivaltavaa. Kurki muistaa projektin pääsääntöisesti ihanana, koska koko ajan tehtiin kaikkea mitä haluttiin. ”Vittu tää on kova!” Mua pelotti soittaa sitä bändille, kun niiltä tulee kuitenkin se EI! Soitin biisin Kari Hynniselle, Eggareiden A&R -miehelle ja oli hienoa nähdä sen ilme kun se tajusi, että ”YES! Meillä on sinkku!”. Rummut yhdellä raidalla ja diggailtiin, että tää kuulostaa ihan sairaan hyvältä. Tämä kävi selväksi viimeistään loppuvaiheessa, kun levy oli periaatteessa jo valmis, mutta vielä kerran piti palata Mustat varjot -kappaleeseen. Joitain biisejähän on äänitetty kahteen kertaan ja jopa miksattu loppuun ja soitettu keikoilla, kunnes niistä on tehty ihan uudet versiot. Matkustajan aikaan mietittiin mitä levylle voisi vielä työstää ja tää biisi tuli esille. Älä koskaan ikinä vaikutti hyvältä powerpop-biisiltä, vähän äkkiväärällä melodialla
Se, että levy on ylipäätään olemassa, on kuulemma pieni ihme. Vasta biisin päätyminen Nousukausi-leffaan ja Radio Novan soittolistalle antoivat sille riittävän nosteen. ”Tuollapa on hyvä musamaku ja tuntuu selkeästi tietävän mitä tekee”. Näin kasassa oli Kurjen, Immosen ja Knipin muodostama tuotantotiimi. Me oltais oltu tyytyväisiä vaikka se olis myynyt seitsemäntuhatta, eikä edes kultaa. En ole ikinä kaivannut sitä turvaverkkoa, että rummuissa on kaksikymmentä mikkiä. – Aikoinaan oltiin, muttei enää. Siitäkin tehtiin erikseen Jyrkin kanssa hienompi miksaus, mutta Egotripin rohkeutta ja hienoutta kuvaa se että tää raakamiksaus oli parempi ja jäi levylle. Egotripin toimintatapana on äänittää biisit kahden-kolmen biisin ryppäissä, sitä mukaa kun niitä valmistuu. Nykyäänhän siitä on tullut pelkkä ohjelma. Tähän mennessä albumia on myyty 18 628 kappaletta. Kun Kurki kuuli loputuloksen, meinasi pokka pettää. Mua ei ole koskaan pelottanut tehdä valmista soundia. – Me oltiin monta kuukautta levyn julkaisun jälkeen jo silleen, että ei tääkään lähtenyt. Kun levyä tehdään pätkittäin, yhtenäisen soundin luominen levylle voi olla vaikeaa. Yksin ei Kurki olisi hommaan suostunut, mutta kun mukaan saatiin myös Jukka Immonen, niin miksikäs ei. Kurjen kanssa tehdyillä Egotrippi-albumeilla on ollut aina alussa jokin mielikuva tavoiteltavasta soundista. Heidän tarinat välittyivät, mikä oli mun mielestä se juttu miksi Egotripistä tuli iso bändi. – Se oli just sitä mistä oltiin puhuttu, että tällasta isoa ei tehdä. anna Puu: anna Puu, sony Music 2009 Kurki pudistelee päätään aloittaessaan Anna Puun debyyttilevyn synnyn kertaamisen. Mies on kuitenkin ”sikaylpeä” tuottamastaan levystä. – Biisejä syntyi Knipin kanssa aika nopeasti ja luontevasti. 10 www.riffi.fi 3/2016 yhtiöön, jossa toinen silloinen A&R, Kerkko Koskinen kuuli sen. Kun Anna oli Idolsissa, se lauloi biisejä mitä mä diggasin, mutta muut ei tuntuneet diggaavan. Ei mitään painetta siitä, millaista tulee. Siitä sitten lähti vitsi, että tätä ei mun CV:hen. Julkaisusta kului kuitenkin vielä liki puoli vuotta läpimurtoon. Helsinki – Hollolalle haettiin kitaravetoista turboahdettua soundia, jota olisi kiva kuunnella avoautolla Kaliforniassa. Puustjärven po tentiaa li oli näkyvillä ja sielujen sympatiaa ilmassa. Mutta tää kuulostaa helvetin hyvältä! Noh, kaikki diggas siitä tosi paljon ja siitä tuli sinkku. Jopa silleen että ihan lopussa tuli vielä se Matkustaja-biisi, josta tiedettiin että on hyvä biisi, mutta kenellekään ei vaan ollut enää voimia sen työstöön. Prosessi muovautuu koko ajan äänitysten myötä ja yhtye toimii näin vieläkin. – Meillä on vitsi Sininen-biisistä. Artikkeli julkaistiin Riffissä 2/2015, ja se on luettavissa myös osoitteesta riffi.fi). Erään jakson jälkeen Knipiltä lähti viesti Kurjelle, että tehdäänkö biisi tuolle. Ja niin alkoi levyn teko heti isolla päätöksellä: tehdäänkö suomeksi vai englanniksi. Levy-yhtiössä sanotiin vaan, että tehkää hyvä levy. Matkustajalla sointi sai olla taiteellinen ja koliseva, vastakohta Helsinki – Hollolalle. – Enemmän ehkä sitä Älä koskaan ikinä -biisin tuotettua meininkiä. Kolme riittää ja annetaan sen mikityksen ohjata mitä siihen päälle soitetaan. Onneksi miesten suhteet Tuure Kilpeläiseen, Mariskaan ja 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 10 25.5.2016 13.07. Vielä koittaa uusi aika -levyllä taas haettiin isompaa bändisoundia joka toimisi livenä. Maailman joka meni ihon alle. Ihmettelen levy-yhtiön liberaalia suhtautumista, enkä voi olla toteamatta kyynisesti, että eikös levy-yhtiöissä oltu kuitenkin aika varmoja, siitä että Idols-top 3 myy aina hyvin, oli musiikki millaista tahansa. Suomeksi tehdään, jos tulee hyviä tarinoita. Tarinan pohjalla on Kurjen ja Egotri pin Knipin pitkä yhteinen historia. Mennään biisikohtaisesti ja tehdään vain mitä se vaatii. Kappale todettiin hyväksi, mutta Koskinen halusi miksata sen uudelleen Finnvoxissa Dan Tigerstedtin kanssa. Linnuton puu tuli helposti ja tuli fiilis, että nyt tapahtui jotain sikamakeeta. – Me ollaan molemmat fanitettu toistemme tekemisiä, käyty toistemme keikoilla ja tehty yhdessä biisejä The Krispiesille, muttei muille (Krispies on Knipin ja Kurjen yhteinen kokoonpano, jonka levyn syntyä muisteli aikanaan tämän saman juttusarjan puitteissa Tom Nyman. Kaikki tapahtui jotenkin tosi hitaasti ja kulmikkaasti. Valmista soundia ilman viittätoista rumpumikkiä. Siinä pitää myös olla aika itsevarma ja tietää mitä tekee. Myös Knipi katseli kotisohvalla, kun tuohon aikaan Anna Puustjärvenä tunnettu neito lauloi Emiliana Torrinia ja Death Cab for a Cutie:ta tv:ssä. Varmentamattomien tietojen mukaan ”Matkustaja nousi Suomen virallisen listan sijalle 9 ja sai kultalevyn ylitettyään siihen oikeuttavan 15 000 myydyn albumin rajan vuonna 2004”. – Matkustaja on klassinen levy, jossa ihmiset vaan ajaa itsensä ja toisensa aivan loppuun. Kun Puustjärvi sijoittui kilpailussa toiseksi, kysyi Sony Musicin A&R Janne Halmkrona Kurkea Puustjärven levyn tuottajaksi. Tärkeintä albumissa kuitenkin oli että Mikki ja Knipi löysi lyyrisesti semmosen maailman joka kommunikoi isomman yleisön kanssa. Onhan sitä käynyt niinkin, että jossain biiseissä on toivonut, että ”Hitto kun oltais äänitetty kunnolla…” Nykyään Matkustaja-albumin kuuntelu ei aiheuta Kurjelle hengenahdistusta, mutta sessioiden jälkeen ensimmäiseen kuuntelukertaan meni puolitoista vuotta. Maailmanloppua odotellessa -albumilla pohjalla oli taas Ipanapat, jolla olin ihanalla tavalla onnistunut rikkomaan ajatukset siitä, miten musaa pitää tehdä. Ne ei olleet enää mitään kikattelevia raitapaita-opiskelijapoikia, vaan heistä oli tullut miehiä. Levyversio on mun makkarissa tekemä miksaus
– Silloin totesin, että luojan kiitos, on olemassa ihmisiä, jotka osaa oikeasti soittaa näitä soittimia. Ny kyään Anna tekee itse sanoitukset. Kaunis päivä -kappaleesta syntyi hyvä fiilis, mutta silti jotain puuttui. Meille on syntynyt semmonen mieletön yhteys, mikä on tosi harvinaista. Me tykättiin kaikki flirttailla 50 – 60-luvun suomispiritin kanssa, mikä oli myös osa Annan imagoa ja henkeä. Alussa oli niitä kujeilevia juttuja. Epäilen, että tuotantotiimi olisi tehnyt päätöksen laulukielestä Puustjärven puolesta, mutta Kurjen mukaan he korkeintaan auttoivat päätöksessä. Tehtiin sellaista musaa jota digataan, ja kuunneltiin paljon myös muiden biisejä, muttei siellä mitään ollut. Tätä ennen biisistä oli puhuttu Tuomari Nurmio -biisinä, sen hyvin paljon nykyisestä poikkeavan sovituksen johdosta. Näissäkin tapauk sis sa kokeiltiin melkein aina ensin itse. Oikea kieli löytyi vain kokeilemalla. – Varsinkin Antaudun-levyllä tehtiin paljon yhdellä-kahdella mikillä, soundi edellä; isoja päätöksiä hyvin äkkiä. Mulle on aina ollut studiossa tärkeetä, että on olemassa muusikoita, jotka on superhyviä siinä, että ne toistaa jonkun olemassa olevan asian, ja pystyy viemään sen livenä seuraavalle tasolle. www.riffi.fi 3/2016 11 Timo Kiiskiseen olivat kunnossa. Ja lopulta valmistui levy, Jukka Immosen tyyliin kuuluvalla tavalla: vaikka aikaa olisi kuinka paljon, niin viimeiset yöt kuluvat aina töitä paiskiessa. Sitä paitsi numero kakkosen ei myöskään tarvinnut juosta haastatteluissa niin paljon kuin hallitsevan mestarin. Tähän jengiin on tosi vaikea kenenkään muun tulla ulkopuolelta. ”Kun se voi olla ihan pieni oivallus, joka ohjaa sen sille tielle, että siitä tulee koko kansan rakastama biisi.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 11 25.5.2016 13.07. Sellainen fiilis, että asiat ovat menossa pieleen…” Tämä briiffi lähetettiin Mariskalle, ja takaisin tuli teksti kappaleeseen C’est la vie. Ensimmäisenä asiana levyn sessioista Kurjen mieleen tulevat pitkät keskustelut – Musta tuntuu, että me vaan juteltiin. Sieltä tuli pari hienoa tekstiä, kuten Kaunis päivä ja Melankolian riemut. Totta kai trumpetisti Mikko Karjalainen, Pessi Levanto ja Haapaniemi ovat soittimensa rautaisia taitajia, mutta heitä käytettiin ainoas taan erikoistapauksissa. – Annalla oli alusta asti hyvä meininki. Ne ei kuitenkaan ole aina maailman luovimpia muusikoita studiossa, koska ne on niin soittimensa pauloissa. Loppujen lopuksi paikalle pyydettiin Pessi Levanto soittamaan oikea pianoraita. Se oli vaan sitä meidän puuhastelua, juttelua ja kahvittelua. Ne ei välttämättä osaa kuulla sitä mitä tää biisi tarvitsee. Se ei antanut mitään turhia haastiksia, vaan nyt keskityttiin levyyn. Kurjen mukaan Annan Puun levyjen sointi muodostuu pitkälle juuri siitä, että soittamassa eivät ole virtuoosit. – Suomessa enkuksi tekeminen on sellaista 8+-hommaa, kun se ei kuitenkaan ei ole meidän äidinkieli. Kurjen tuotantotiimi taas oli onnekas, kun Puustjärvi ei voittanut kisaa, sillä nyt aikaa levyn julkaisuun oli pari kuukautta enemmän kuin kisan voittaneella Koop Arposella. Kun mukana ei ollut esimerkiksi jotain ammattirumpalia, joka miettii miltä tomit soundaa. Olen aina tykännyt siitä, että kun joku teknisesti rajallinen soittaa, siellä on vain ne olennaiset asiat. – Oli vahva fiilis, että kirjoittajien pitää kuulla laulajan tarinat ja kirjoittaa tekstit niiden pohjalta. Levy ei saa olla liian hienostunut sillä tavalla, että kaikki on ”kondiksessa ja oikein” vaan musassa pitää olla fiilis, että ”tää on purkalla ja teipillä kasassa”. Syntyi myös ajatus, että ennen kuin hommiin aletaan, olisi laulajan hyvä tavata kyseiset lyyrikot. Puustjärvi sai eräästä, vielä nimeämättömästä sävelmästä seuraavanlaisia mielikuvia: ”Kuin heräisi aamulla märkä villasukka vasemmassa jalassa. Ja se oli maailman hauskinta. Sit kun tuli kiire, niin piti soittaa Sampo (Haapaniemi, Egotripin entinen rumpali) pariin biisiin rumpuihin, kun ei meidän köpsöttelyt toiminut vaikka koodasi ne gridiin. Se soitti, kenellä oli fiilis. Hän erottaa teksteistä olennaisen. Sillä on ollut aina hyvä näkemys teksteistä ja siitä mitä se haluaa. Samalla porukalla ollaan tehty jo neljä levyä. Tähän tähdäten tiimi soitti miltei kaikki raidat itse, hieman epävireistä bassoa myöten. Mulla on fiilis, että meillä vois olla connection”. – Mä tai Knipi oltiin välillä rummuissa, vaikkei kumpikaan osaa niitä oikeastaan soittaa. Tosi harva sen silleen hyvin taitaa. Kun Idolsin tulos selvisi, alkoi hitonmoinen kiire, kun voittajan levy piti saada momentumiin. Silloin tuli fiilis, että meillä on tämmönen jengi – bändi. Kuka nyt sattui olemaan jonkun soittimen äärellä. – Viimeinen lisäys tiimiin oli ihana Heimo Hatakka, joka oli ottanut Knipiin yhteyttä, että ”Kirjoittelen tekstejä ja diggailen sun biisejä. Tää on klassikko: aina kun tulee miksaus, niin rumpali kommentoi tomeja, Kurki hihittää. – Meillä ei ollut mitään tollasta. Aiheita tuntui riittävän: musiikki, tekstit, Annan syvin olemus… Myös albumin sointimaailmasta keskusteltiin ja päädyttiin seuraavaan: pitää kuulostaa orgaaniselta, mutta mukana saa olla myös koodattua tavaraa
Yhtenä päivänä homma ei lähde ollenkaan ja toisena taas kuin vettä vain. Kun välittää niistä pienistä yksityiskohdista ja jaksaa sen viimeisen kyseenalaistuksen. ”Tuomari Nurmio -biisi” oli kokenut aikamoisen muodonmuutoksen Immosen lisättyä jousia siihen. – Se oli mun mielestä ensimmäinen levy mistä intohimoiset musadiggaritkin piti, vaikka olikin Idols-levy. Tietojen mukaan myös albumin debyyttisinglen, C’est la vie:n myynti on ylittänyt kultarajan. Jousista olikin jotenkin tullut sen biisin juttu ja kun ne lisättiin ensimmäisen säkeistön perään, oli toinen sinkku selviö. Ensiksi soitettiin sitä kitarariffiä isoilla Marshalleilla ja se jotenkin tosi kulmikas ja jäykkä. Oikeasti kestävän ja merkityksellisen luominen on supervaikeata. – Nehän niin pieniä asioita, joita normaali ihminen ei edes välttämättä kuule, mutta kun me itse ollaan syvällä siellä ihan atomitasolla, missä me tekijät kuullaan ne erot, niin sieltä se suuruus kuitenkin tulee. Tuottajien valinta oli Linnuton puu, mutta levy-yhtiö oli eri mieltä. Silloin pitää myös löytyä ratkaisuja, totean Kurjelle, joka jatkaa, että sen takia olikin hyvä että tuottajia oli kaksi. Kun yksi romahti, niin toinen jatkoi siitä. Tässä tullaankin Kurjen mukaan musiikin tekemisen hie nouteen. Timo esitteli konseptia, ja sanoi että tuottajana saan kasata bändin ja kerätä laulajat. Ilmestymisvuonna rikottiin platinaraja ja seuraavana vuonna jo tuplaplatinaraja. Siitä on myös tullut se yhtenäinen sointi niille levyille, kun ne on tehty aika ryppäässä saman energian alla, vaikkakin biisi kerrallaan ja ihan sen ehdoilla. Tuottamistaukoa oli kestänyt jo puolitoista vuotta ja takaisin artistiksi muuntautunut Kurki oli jopa hankkinut työhuoneen. Kappale muutti muotoaan periaatteessa miksauspöydällä, kun jousien myötä mukaan tuli tietynlainen suuruuden tuntu. – Mulla oli pitkän aikaa ollut ajatus, että olis kiva kun Aholan Kalle (mm. Sitten tuli Pessin pianot ja Jukka koodas yks yö ne jouset. – Sitä ennen oltiin vähän kipuiltu, että mikä tää juttu on. Pikku juttu, joka ratkaisee mitä ja kuinka suurta jostain biisistä tulee. – Just tuon takia Jukan kanssa on ollut ihana tehdä Annan levyjä. – Mä olin vaan tehnyt liikaa. Ei hitto, kuulostaa hauskalta. Sitten kun levyn suosio lähti ihan lapasesta, niin me oltiin ihan että Kääk! ipanapa 1, ipanapa records/eMi 2007 Elettiin aikaa jolloin Lasse Kurki oli viimeisen päälle kyllästynyt tuottamiseen ja halusi keskittyä säveltämiseen. Kaikkiaan albumi pysyi top 3:ssa kaksikymmentäyksi viikkoa. Tuottaminen on raskasta duunia, joka imee kuiviin. Se oli kuitenkin ollut ohimenevä ajatus, jota en koskaan edes sanonut ääneen. – Sama juttu Kaunis päivä -biisin kanssa, josta tuli toinen sinkku. Vaimo kuitenkin rohkaisi miestään ja ajatus tarpeeksi erilaisesta proggiksesta ja etenkin oman unelmabändin kasaamisesta alkoi houkuttaa. Kaikki biisit käytiin läpi ja vasta loppukaarteessa kärkeen kiilasi C’est la vie. Se vaan on nii-in hienoa, kun sä meet siihen loppukirin zoneen ja viimeisellä minuutilla alat kyseenalaistamaan niitä juttuja. 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 12 25.5.2016 13.07. Don Huonot) tai joku muu rokkari tekis lastenbiisin. Anna Puun debyytti nousi ilmestyessään listaykköseksi ja pysyi siellä seitsemäntoista viikkoa. Siinä on jotain jumalaista, kun biisi alkaa heräämään henkiin. 12 www.riffi.fi 3/2016 – Se fiilistelee niin pitkään kuin mahdollista. ”Mee kahville hetkeksi, mä hoidan”. Tää on ihan hyvä, meidän pitää vaan miettiä mitä tää vielä tarvitsee”. Kun se voi olla ihan pieni oivallus, joka ohjaa sen sille tielle, että siitä tulee koko kansan rakastama biisi. Timo Kuoppamäki EMI:ltä soittaa, että nyt olisi lastenlevyproggis, johon tulisi uusia biisejä joita esittäisivät eri artistit genrestä riippumatta. Sitten kävi niin, että puhelin taskussa hälyytti, Berliinissä, jossa Kurki oli vaimonsa kanssa lomailemassa. Ei vittu, tää on ihan paska…” – ”Jukka, ei ole. Vastaus oli kyllä. Tähän mennessä ”Anna Puu” on myynyt Ifpin tilastojen mukaan 77 925 kappaletta. Levy valmistui ja alkoi perinteinen ”sinkkupaini”. Taide on herkkä laji, henkien hommaa ja tuulien haistelua. Kolmen aikaan yöllä Jukalla herää epäusko: ”Onks tää c-osa hyvä. Mä olin et Wau! Kauniin päivän ensimmäisessä versiossa jousia käytettiin vain kappaleen alussa, mutta Kurki kaipasi niitä lisää. Eikä siitä niin paljoa fyrkkaa saa, että se olis aina sen arvoista; ellet tee sitä ihan vain intohimosta. Miksatessa kaikki alkoi fiilistelemään sitä biisiä, mutta ei me tajuttu sitä hyvyyttä siinä matkalla. Ison sinkun tekeminen on maailman vaikeinta. Sitten mä soittelen jotain symbaalia siihen päälle ja loppujen lopuksi ollaan ihan fiiliksissä siitä. Mutta mä olen periaatteessa tauolla, joten pitää miettiä. – Siitä tuli semmonen poppi, jossa oli siihen Amy Winehouse -aikaan sopiva retrosoul-fiilis. Tulisitko tuottamaan. Tehtiin Vieraiden valo -biisiä, jonka piti olla miksattuna yhdeksältä aamulla, että saadaan se masterointiin
Ei skidejä pidä aliarvioida, sillä ne on oikeasti skarppeja. Uusien asioiden mukaan tuominen on kuitenkin hyvin innostavaa. Ja muksut etenkin, vaikka lastenlevythän myydään ensisijaisesti vanhemmille. Pitää olla rytmiikkaa, ja se ei saa olla laahaavaa. Pelkästään kolmen levyn tiimoilta mies sai äänittää viittäkymmentä eri solistia ja työskennellä monen eri biisintekijän kanssa, mikä oli hyvin inspiroivaa. Pianistin jakkaralle Pessi Levanto, jonka muusikkoutta Kurki kertoo arvostavansa äärimmäisesti. Alettiin haalia materiaalia, ja biisien pummailu oli samalla hyvä keino kontaktoitua artistien kanssa. Tuohon aikaan hänellä ei itsellään vielä niitä ollut, mutta bändin kautta pysyi jokin tuntuma siihen, tykkäisivätkö lapset tällaisesta. Yleensä minä. Kunhan asiat tapahtuu oikeista syistä”. Opin myös, että on olemassa kahdenlaista tekijää. – Oli hauskaa, kun Samuli Putro ja Jarkko Martikainen mielettöminä sanaseppoina pystyivät tuomaan omaa osaamistaan ihan uudella tavalla esille. Ipanapa-levyihin panostettiin perusproggista enemmän. www.riffi.fi 3/2016 13 Soittajat bändiin valittiin kuin tähdistökentälliseen ikään. Kitaraan Miikka Paatelainen, Kurjen luonnehdinnan mukaan jumalainen kitaristi ja muusikko. Mahtipontisella Kuningas Ei -kappaleella on erityinen merkitys Lasse Kurjelle. – Siinä oppi aika paljon laulattamisesta ja tavallaan tajus sen että me kaikki toimitaan eri tavalla, mutta musan tekeminen on kaikilla loppupeleissä intuitiivista. – Oli mieletöntä, että se satsaus kannatti tietysti kaupallisesti, mutta myös ihmiset arvostivat sitä satsausta. Kurki teki Ipanapaa yhteensä kolme levyä ja yhden ep:n. Mutta se kuulostaa kuitenkin siltä bändiltä. Välillä se vaatii hartiavoimia ja joskus homma on hyvä juuri näin. Loppupeleissä se ääni tai bändi on aina se sama. Se puhdisti mun paletin ja avasi hirveesti uusia ovia. Se on just kiehtovaa, kun siitä huolimatta hän ha luaa niitä kuunnella. – Siinä on samaa eeppisyyttä kuin Mikki Hiiri merihädässä -biisissä, joka on mun suosikkilastenlaulu. – Tämä kiteytyi Palefacen biisin kohdalla, josta oli olemassa helkkarin hyvä demo. Tietty syke ja lyriikan pitää tietty olla oivaltavaa, hyvää ja pöhköäkin. Ipanapa 1 on myynyt Ifpin tilastojen mukaan 22 988 kappaletta. Kuitenkin monessa tapauksessa se artisti on myös paljon jotain muuta. Kultaraja ylittyi ilmestymisvuonna ja se oli samana vuonna ehdolla Emma-gaalassa vuoden lastenlevyksi. Ulkopuolisista paineista riippumaton projekti, jossa ei tarvitse miettiä sinkkuja, tai onko samaa tyyliä kuin edellinen levy. Lastenlevyillä ei myöskään yleensä tunneta genrerajoja. Ja bassoon Pekka Gröhn, jota Kurki luonnehtii monisanaisesti: – Loistava kiipparisti, jonka halusin nimenomaan basistiksi, semmonen äkkiväärä ja melodinen soittaja. Piti vain miettiä, mitä tää vielä tarvii, kun oli fiilis, että biisi loppuu kesken. Idiksenä oli ettei lyriikka saa olla tyhmää, vaan sen pitää olla myös sellaista, josta vanhemmat diggaa. Yleensä hyppy tuntemattomaan – tilanne, jossa joutuu kysymään itseltään, että selviänkö tästä, onkin yllättäen erittäin inspiroiva. Siinä välissä ei ole oikein mitään.” 08-13 Lasse Kurki ikimuistoiset.indd 13 25.5.2016 13.08. Levyn idis oli, että sitä kuuntelee kummatkin. Mä sain tietää, että jokainen biisi oli jonkun lapsen lempibiisi, kun sain siitä paljon viestiä. Kurjen mukaan lastenlevyihin ei yleensä satsata paljoa rahaa, mikä valitettavasti kuuluu. Sen jälkeen en ole ottanut itseäni niin vakavasti ja olen oppinut leikittelemään musan kanssa. – Mulla itellä oli vahva fiilis omasta kokemuksesta lasten musaa kohtaan. Kurki summaa, että lastenmusiikki pelasti hänen tuottajauransa ja muutti täysin suhtautumisen musiikintekoon. Bändin jäsenet olivat Kurjen unelmasoittajia, mutta valintoihin oli toinen, yhtä tärkeä syy: heillä kaikilla oli lapsia. Me voidaan tehdä tämä oikein, muttei siitä parempi tule. – Muistan, kun kuulin Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei:n – näähän on ihan klassikkobiisejä. Joskus tekee hyvää jättää nahkahousut kotiin. Yksi johtoajatuksista oli saada englanniksi tekeviä tyyppejä laulamaan suomeksi. Hyvä opetus siitä, että joskus on hyvä jättää tekemättä. Ipanapa vaikutti paljon Egotripin Maailmanloppua odotellessa -levyyn, kun myös Knipi innostui siitä leikittelevyydestä ilman rajoja. Ja jotkut kritisoi, että tää on aikuisten levy, mutta mun mielestä se on enemmänkin niiden kritisoijien ongelma. Mä tajusin, että me ei tulla ikinä saamaan tähän tätä fiilistä. Kurki kertoo laulajien kokeneen projektin hyvin vapauttavana; ei tarvinnut tavallaan välittää ollenkaan omasta artistihistoriasta vaan sai puuhata vapaasti. Niitä jotka tekee samantien, kun pyydetään ja niitä jotka tekee kun deadline on jo mennyt. Hän onkin todennut, että ”hyvää tuottamista on myös sekin, että ei tee mitään, sen sijaan että tekee helvetisti. Lemonatorin (Kurjen oma yhtye) kanssa mietittiin, että voidaanko me tehdä vaikka rumpukoneen kanssa. Kurki kiittelee Ipanapaa monella tapaa hauskimmaksi levyksi tehdä. Joka proggiksessa pitää olla joku semmonen. Oli vain hauskaa, kun levylle tuli jazzia, rokkia, bluesia, hiphoppia ja poppia sekaisin. Rumpuihin Sami Kuoppamäki, jota Kurki oli ihaillut aikoinaan jo Kettutien nuorisotalolla, kun silloin vasta 12 vuotias ”Kuoppis” oli soittanut Angel Dust -bändissä. Kasassa oli nyt Kurjen unelmabändi, jossa mies itse ”soitteli sit kitaraa”. Sekin oli semmonen, ettei alettu väkisin tekemään, vaan se demo kaikessa köpösyydessään oli niin hurmaava. Mietittiin, että miten tähän voisi vielä lisätä bändin. Päädyttiin käyttämään kaksi-kolmasosaa sitä demoa ja lyötiin bändi sinne loppuun. Niitä jotka tekee samantien, kun pyydetään ja niitä jotka tekee kun deadline on jo mennyt. Kurki sai myytyä ajatuksen lastenlevystä aika monelle tyypille mainossanoin, että nyt saa tehdä ihan mitä huvittaa. u ”On olemassa kahdenlaista tekijää. – Artistina helposti lokeroi omassa päässään itsensä, joka on osa sitä artistiutta. – Ipanapan jälkeen mä innostuin taas tuottamisesta. Jokaisessa proggiksessa Kurki pyrkii maksimoimaan sen hyvän, mitä siitä löytyy. Ei itsestäänselvää, sillä ”silloin vielä oli englanniksi laulavia artisteja…” Esimerkkinä olkoon Palefacen Hip hoppii englantii, jonka syntyaikoihin mies esitti musiikkiaan vielä englannin kielellä. Siinä välissä ei ole oikein mitään. Pekka oli tavallaan se ”rikkinäinen” palanen, epäsovinnainen osa. Eli soitettiin demon jatkeeksi bändi. Nyt olisi mahdollisuus päästä uudelle tontille ja kaataa raja-aitoja. Ketään ei myöskään haitannut, että pääsi työskentelemään huippubändin kanssa. On mahtavaa kun mun nelivuotiaan skidin mielestä kummatkin biisit on vähän pelottavia
k un ensimmäisen kerran törmäsin Joonas Kaikkoon pari vuotta sitten eräässä levytyssessiossa, hän oli ”up and coming”. TeksTi ja avauskuva: Tommi saarela lavakuvaT: Toni salminen joonas kaikko nuoresta iästään huolimatta joonas kaikko alkaa olla tuttu kasvo rumpuja perkussiokioskien takaa niin kotimaisten huippuartistien kuin television menestyssarjojen orkestereista. Se oli ensimmäinen iso proggikseni: loppuunmyytyjä keikkoja ensimmäisestä alkaen. – Anna halusi vaihtaa koko bändinsä samalla kun kieli vaihtui englannista suomeksi. – Artistirintamalla kaikki lähti Isac Elliotista, jossa olin mukana alusta asti. Tuotantopanos puolestaan liittyy livesektoriin, kiertueiden esituotantoon ja sovittamiseen. Siinäkö tärkeysjärjestys. Olen lapsesta lähtien diggaillut afrokuubalaista musaa, sitä kautta perkussiot ovat uineet elämääni, Kaikko toteaa. – Jos bändi on kakku, niin perkussiot on ne makeet kirsikat siinä päällä! 14-17 Joonas Kaikko.indd 14 25.5.2016 13.10. Anna Abreu on nyt kolmas nimekkäämpi artisti, jonka riveissä Kaikko soittaa vakituisesti. Nyt hän ei ole enää ”coming” vaan selvästi ”up”. Kaikko on luonnehtinut toimenkuvaansa yhdistelmällä rumpali-lyömäsoittaja-tuottaja. Kaikki vanha tuotanto jäi taa. Kaikko on ollut nimiartistien keikkabändeissä MD (Musical Director) eli suomeksi ”kapu”. Joonas Kaikko soittaa nykyään enimmäkseen settiä, mutta lyömäsoittajana näkee tehtäväkseen tuottaa ”kuohkeutta grooveen”. Uusi bändi vetää vain suomenkielistä matskua. Tai ei riveissä, vaan on itse asiassa kapuna, kuten kahden aiemminkin mainitun kanssa. Hänestähän tuli teinisensaatio Suomessa ja vielä isompi Norjassa, Kaikko kuvailee. Janna Hurmerinnan rumpalina Kaikko oli esikoislevyä seuranneilla kiertueilla pari vuotta, kunnes Janna vaihtui Annaan vuodenvaihteessa. – Olen ensisijaisesti rumpali, lyömäsoittimet ovat tulleet siinä sivussa
Tutuksi telkkariin Nimekkäiden popartistien lisäksi Kaikko soittaa Ogeli-vetoisissa soul/funk/jazz-kokoonpanoissa ja -projekteissa, joista tärkein lienee Tomi Salesvuon East Funk Attack. – On miltei kaikissa. Miksi näin. 14-17 Joonas Kaikko.indd 15 25.5.2016 13.10. Ei ole minun juttuni, mutta mielenkiinnolla menin – piti ottaa vähän tuplabassaria haltuun. lattariperkussioihin en varsinaisesti saanut mitään opetusta, lähinnä matkin sitä miten muut tekivät. Onko kaikissa proggiksissasi aina klikki ja taustaraidat matkassa. rummut tulivat mukaan koulussa jo ekatokaluokkalaisena. kaikko kertoo kiinnostuneensa jazzista ja lattarista jo koulussa kolmannella tai neljännellä luokalla. Valitettavan harvoin kumminkaan pystytään etukäteen käymään kaikkea tarkasti läpi, yleensä paketti tarkentuu keikkojen myötä, ja lähinnä se on karsimista, ei lisäämistä. – Siinä soitan perkussioita, ja keikkaa on tasaisesti. www.riffi.fi 3/2016 15 levystä liveen Kaikko kertoo yhteistyönsä mainitun artistikolmikon kanssa rajoittuneen keikkarintamalle. live on live Kaikon tapauksessa keikkojen esituotanto lähtee liikkeelle biisilistasta ja -järjestyksestä, siitä millainen olisi paras draaman kaari. – Telkkarihommat alkoivat minulla SuomiLOVE-sarjasta, joka on basisti Ako Kiiskin proggis. Vaikka levyt tehdään koneilla ja koneellisilta ne kuulostavatkin, keikalla Kaikon ja kumppanien maali on toinen. Se on maailma, joka on tullut luontevasti mukaan matkan varrella, ja on pitänyt ottaa haltuun. Yhden ystävän kurssitutkintokonsertissa soitettiin Dream Theateria. – Näissä genreissä ei levyillä juuri kuule bändisoundia, esimerkiksi rummut ovat samplehommaa. Niissä ympyröissä tutustuin rumpali Kalle Torniaiseen ja Lenni-Kalleenkin, ja heidän kauttaan olen käynyt myös Voice of Finlandissa tuurailemassa. – eihän minulla aluksi mitään congia ollut, eli läpsyttelin tomeihin, mikä ei ollut käsille kovin terveellistä, kun tomeissa on ne terävät metalliset vanteet. – Esimerkiksi Annan tapaisella räväkällä poppitähdellä alku lähtee tykisti, heti bileet käyntiin, sitten sopivassa kohdassa tullaan alas ihan akustiseen. Saatoin soittaa Isacin esikoislevylle muutamaan biisiin jotain rumpuraitoja, samoin Robinin ”Boom Kah” -albumille, mutta ei tuollaisia sessioita yleisesti levyrintamalla paljon ole. opinnot jatkuivat paikallisessa musiikkiopistossa, jossa opetettiin sekä klassista että rytmimusiikkia. Levyillehän on hallituissa oloissa helppo puristaa kamaa kaistat täyteen ja stereokuva turvoksiin. kannustus musiikkiharrastukseen viulunsoittoineen kumpuaa kotioloista. Kaikko sanoo, että vaikka kaikki suunnitellaan tarkasti spiikkipaikkoja myöten, show’hun pitää jättää vähän väljyyttäkin. imatran vireä ja tasokas musiikkielämän big bandeineen ja soittokuntineen ruokki soittointoa, ja Helsinkiin kaikko muuttikin jo 15-vuotiaana päästyään sisään Pop & jazz konservatorioon. Mausteeksi bändille muutama oma paikka, joissa saa vetää. Käydäänkö keikkamiksaajan kanssa läpi etukäteen, paljonko keikkasovituksiin ylipäätään mahtuu taustaraitoja livesoiton sekaan. – Fani voi tulla katsomaan vaikka kahtena iltana peräkkäin, ja aina on ”eri keikka”, vaikka klikkiin soitetaankin. Tyylinä on sama mikä ennenkin, ”latin jazz”, ja olen siinä kotonani. – Ihan eri laidalta on sitten taas Lenni-Kalle Taipaleen Trio, jota kootaan taas, ja saattaa olla että siinä olen mukana. kaikon ensimmäiset isot esikuvat Art Blakey, Tito Puente tai Trio Töykeät eivät kuuluneet alle kymmenvuotiaiden ikätoverien musiikkivalikoimaan. Lisäksi tuuraan, esimerkiksi isossa Northern Governors -orkesterissa. Rakastan kaikkea musaa! Kaikon naama on vilahtanut parissa suursuosion saavuttaneessa televisiotuotannossa. Periaatteessa en halua, että soitetaan liikaa levyn soundeilla, vaikka totta kai kioskissa on sitä varten pädit ja systeemit. rummut ja perkussiot tulivat kuvioihin rinta rinnan, congat luonnollisesti lattarikiinnostuksen myötä. joonas kaikko – minneapolisin meiningillä! jatsia alakoulussa joonas kaikko (25) on syntynyt ja kasvanut imatralla, ”viiden kilometrin päässä venäjän rajalta”. Olen päässyt tekemään jo aika paljon livesovitushommaa, ja taustaraitojen kannalta se tarkoittaa lähinnä niiden karsimista, ettei bändi kuulostaisi keikalla levyltä. – Esimerkiksi Annan bändissä olen MD, eli päätän artistin kanssa miltä biisien pitää keikalla kuulostaa. – Joo, keikat ovat niin eri asia, kaikki tulee live-PA:sta eri tavalla. sieltä matka jatkui vielä metropoliaan pedagogikoulutukseen, mikä piti lopulta jättää kesken, kun työelämä vei mukanaan. Olen ollut siinä alusta asti mukana, kolmas kausi kuvataan kesällä
Räkkiefekteillekään ei juuri löydy käyttöä. Minneapolis, gospel ja pop ovat minulle tärkeitä käsitteitä. Suorat tv-finaalikonsertit elävän yleisön edessä vertautuvat sinänsä pitkälti isoon areenakonserttiin, mutta tv-tuotanto lisää päälle sen, että suorituksen aikana pitää keskittyä vieläkin enemmän. Ja yleensä se koko VoF-bändin meininki, millä vauhdilla biisit otetaan haltuun. Siihen liittyy uusi treenikämppästudio Vallilassa, jossa on myös kavereiden työhuoneita. En itse sanoisi kenellekään, että joku soittaa jotain väärin, se on niin makuasia. Se on kunnioitettavaa, jos soittajalla on tyyli, jolla haluaa toimia. Jos on vakkarina bändissä, mutta tarjolle tulee ”isompi” keikka, niin yleensä bändien liidereiltä löytyy ymmärrystä, jos on hoitanut tonttinsa hyvin. – Luulen, että etsin ominta juttuani vielä. Omasta mielestäni teen vain ”toisin”. Vaikka Lennin kanssa soitankin jatsimpaa kamaa, teen sen omalla tavallani. – Kyllä, bändit ovat niin isoja, että jollain soittajalla voi tulla este. Minusta se on tosi heikko väite. – On paljon, josta on itse eri mieltä ja ajattelee että ei tekisi noin, mutta silti voi arvostaa sitä, että toinen tekee omalla tavallaan. Kolmikirjaimista bändiäkin on nähty keikoilla silloin tällöin. En minä mitenkään jazzissa hakoteillä ole, mutta en toisaalta kuvittele, että pystyn kuulostamaan joltain Jaska Lukkariselta. Toisto puuduttaa, vaihtelu virkistää. Ensi alkuun haluan tehdä oman levyn, Prince-tyyliin, eli soittaa kaikki instrumentit itse. Kaikko kertoo surevansa huhtikuun lopussa yllättäen menehtynyttä Princeä, joka kuuluu musiikintekijänä hänen suurimpiin esikuviinsa. Esimerkiksi Salesvuon kanssa on yhteisymmärrys siitä, että jos EFA:n keikan kanssa tulee päällekkäin Isacin hallikonsertti Norjassa, niin pääsen sen tekemään. 14-17 Joonas Kaikko.indd 16 25.5.2016 13.10. Ennen kaikkea sitä rautaista ammattilaisuutta, jota heillä kaikilla on. Jännää muuten miten gospelista on tullut Suomessakin ilmiö nyt, aika jälkijunassa. Biisien lähtökohtana ovat netistä ladatut acapella-raidat, joiden päälle Kaikko kumppaneineen sovittelee uusia instrumenttitaustoja. Kyllä niihinkin voi joutua tai päästä tuuraamaan, vaikka ovatkin tiukkoja keikkoja. – Vaikkei tässä vielä töihin hukukaan, kyllä sitä tiettyjä ”siirtoja” joutuu tekemään. Muuton yhteydessä kaksikko luopui aiemman studiotilan kaupanpäällisinä tulleesta raskaasta Pro Tools -raudasta ja -kontrollereista. ilmiöksi tuubiin Kaikko pyörittää JKB-firmaa ja yhteistä työhuonestudiota Janne Björkrothin kanssa. klasaa ja jaskaa Kaikko kertoo pitävänsä kovasti myös klassisesta musiikista ja tehneensä lajin piirissä satunnaisia keikkojakin. vaihtelu virkistää Kaikko kuvailee soveltuvansa luonteeltaan mieluummin projektija sessiosoittajaksi, joka häärää samalla viikolla viidessä kokoonpanossa kuin bändisoittajaksi, joka hoitaisi vain yhden bändin keikat. 16 www.riffi.fi 3/2016 Tuurauskeikka miljoonayleisön edessä suorassa tv-lähetyksessä tuntuu erikoiselta lähtötilanteelta – sellaistakin siis tapahtuu. – Jos pitää nimetä minulle vaikein genre, niin se on varmaan jazz. – Totta kai, vaikka mitä. – Juuri jazziin liittyen minullekin on sanottu, että teen jotain väärin. Aukeaako sitä kautta myös jotain ammatinharjoittamisen salaisuuksia. Se on hienoa, että ollaan kaikki omia itsejämme, että on niin paljon erilaisia soittajia. – Ei ole varaa virheille, vaan pitää pysyä rakenteessa, soittaa hyvin ja hyvällä meiningillä. – Teimme omalla porukalla Youtubeen muutamia videoita, ja pian niissä olivat mukana Varre Vartiaiset, Marzi Nymanit, Osmo Ikoset ja muut! u – Poppikeikoilla settini on lähdössä iso, mutta lavat Suomessa ovat usein niin pieniä, että kyllä tästä muutama tomi ja lisävirveli joutaa pois jos tilanne vaatii, Joonas Kaikko sanoo. Toni Porthén taitaa olla ensimmäisiä, joka on alkanut viljellä ”gospel chopseja”, eli sitä tyyliä mitä tummat miehet amerikkalaisissa kirkoissa soittaa. Mallettihomma ei lähde, se on niin eri laji, että sitä pitäisi treenata paljon ja koko ajan. Mutta olisiko kaikkiruokaisella ja klasarista poppiin venyvällä Kaikolla joku musiikki tai soittotilanne, joka olisi selvästi omin ja rakkain. – Soitan patoja. ei riskipeliä Kaikko vertailee tilannetta ”normikeikkaan” siten, että tv-tuotannossa – varsinkaan suorassa – ei voi ottaa riskejä eikä innostua liiaksi. Eli muuten sama kuin studiosessiossa, mutta lisäksi kaikkia kuvataan, joten pitää myös esiintyä ja näyttää hyvältä. Monessa mukana olevalle freelancelle oikeiden valintojen tekeminen on oma lajinsa. Biisit koete taan saada talteen ensimmäisellä otolla. – Hiirellä miksataan ja efektipuolella plugarit ovat nykyään erittäin korkealla tasolla. – Siitä on muodostunut hyvien ystävien porukka, jonka kautta voi pyörittää omia toimintoja. JKB on tehnyt soittoklippejä Youtubeen otsikolla TörkyTorstai. Näissä kuvioissa lennikallet, akokiiskit ja kalletorniaiset ovat kaikki virkaiältään Kaikkoa vanhempia ja kokeneempia. Esimerkiksi Torniainen on niin varma rumpali, että vaikka sitä menisi kutittamaan kainaloista niin komppi ei horju. On mahtavaa päästä katsomaan vierestä kuinka he toimivat. Kaikko lisää, ettei nauhoitetuissakaan jaksoissa hirveästi paikkailla, koska niissäkin on paikalla elävää yleisöä
www.riffi.fi 3/2016 17 isolla kioskilla j oonas kaikko yrittää kiteyttää rumpusoundi-ihanteensa tarkasti ja päätyy määritelmään ”kuiva”: rummut eivät jää humisemaan, ätäkki on selkeä ja dempparit ovat erittäin ookoo. Perkussiopuolen arsenaalista löytyvät timbalesit, bongot ja lP:n lasikuituiset Galaxy-congat. kun tulee irtokeikka, studioon pystytetty Yamaha absolute maple Custom täytyy pakata kyytiin. kaikko valittelee kalustossaan olevaa yhden setin vajetta. 14-17 Joonas Kaikko.indd 17 25.5.2016 13.10. – sitten jos vire on matala, se saa olla reilusti matala. Tällä ulkoilmaestradilla tomikattausta on kutistettu, mutta virveleitä on täydet kolme. miehellä on omistuksessaan vain kaksi settiä, joista isompi on pysyvästi artistin keikkabussissa ja pienempi omassa pajassa. silti kaikko kuvailee kattaustaan monipuoliseksi: on isoa, pientä, syvää, matalaa, puista ja metallista. Anna Abreun keikalla Yamaha Live Custom, 22-tuumaisella bassarilla. molempia tarvitaan, sillä kummassakin on hyvät puolensa. myös lehmänkelloille löytyy aina käyttöä, rumpusettiinkin niitä on ripoteltu sinne tänne. virveleissä on muutenkin hyvä olla valinnanvaraa. lyömäkioskiin kuuluu luonnollisesti chimesien tyyppisiä perusefektejä, kiinanpeltejä ja stäkkejä. jos pitää valita, viritys on mieluummin kireä kuin medium tai löysä. Samplet trigataan Rolandin SPD-SX:llä, taustaraidat Macilla ja Ableton Livellä. abreun keikoilla joonas kaikon settinä on 22-tuumaisen bassarin ympärille rakennettu Yamaha live Custom viidellä tomilla ja kolmella virvelillä. jos soitetaan salsaa aidossa salsabändissä niin sitten ymmärrän, mutta telkkarissa ja pophommissa tuommoisella ei ole soundin eikä tatsin kannalta merkitystä. Perkat ja sähköt virveleitä kaikko kuvailee omistavansa maltillisen määrän, eikä joukossa kuulemma ole mitään ”erikoista tai vintagea”. noble & Cooleyn musta metallivirveli on yksi erikoissuosikeista: kipakka ja soiva, ei mikään jokapaikan rumpu. – setti on lähdössä iso, mutta lavat suomessa ovat usein niin pieniä, että kyllä sieltä muutama tomi ja lisävirveli joutaa pois, kun tilanne vaatii. näiden rinnalla uutuutena on korgin Wavedrum, jolla voi paikata sähköisesti esimerkiksi djembe-tyyppisiä rumpusoundeja. – ei sille vielä hirveästi ole käyttöä ollut, mutta se on nyt olemassa optiona. anna abreun setissä minulla on kolme virveliä eli normaalin rinnalla yksi syvä ”diskosnare” ja toinen piccolo, josta saa 808-tyyppistä soundia. – Congia soitan seisaaltaan, vaikka niin ei kuulemma saisi. sähköpuolella käytössä ovat rolandin uudempi sPDsX ja vanhempi sPD-s. Toiveiden ride on vielä haussa, sellaista etsitään parhaillaan turkkilaisen amedia-merkin suunnalta. Peltisektorilla kaikko tunnustaa tykkäävänsä yleisesti ottaen aika ohuista symbaaleista, jotka eivät soi liikaa eivätkä sisällä korvaa ärsyttäviä piikkitaajuuksia
Ryhmän erikoisalaa on elokuvatrailerien ja mainosspottien jylhä musiikki. – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi T uotannon koordinaattori Niko Kelkka summaa aluksi porukan lyhyen historian: – Tuotantoyhtiö Time Films perustettiin kesäkuussa 2012 ja mukana olimme silloin minä ja Pauli Hausmann. Yhtiö jatkaa edelleen videopuolen hommia. Tarvittiin tuottajaa, ja Miro Laiho liittyi mukaan keväällä 2013. Ensimmäinen levy Rising Storm tuli ulos toukokuussa. 18-21 Epic North.indd 18 25.5.2016 13.15. 18 www.riffi.fi 3/2016 TeksTi: Timo koskinen kuvaT: Tommi Posa Epic North Epic North suomalaisen säveltäjäyhteisön musiikki tavoittaa miljoonat kuulijat maailmanlaajuisesti. Epic North tuli mukaan noin puolen vuoden kuluttua, jolloin Pauli ja Peter Roe alkoivat suunnitella musiikkipuolta ja pian säveltäjiä olikin kasassa useita. Seisomassa Tapsa Kuusniemi (vas.), Hannu Honkonen ja Pauli Hausmann, istumassa Miro Laiho ja Niko Kelkka
Uuden oman levyn kanssa voimme saada firmalle ja säveltäjille kunnon summia, jos saamme biisejä myydyksi. Keskustelu on aina äärimmäisen kovassa käytössä, kun levy alkaa valmistua ja pieniäkin palasia käsitellään saman tien. Haaveena olisi oma putiikki Losin puolelle, koska verkostoituminen toisi meille lisää kauppaa siellä. Jos vain runttaa biisiä ulos, eikä oikein tiedä suuntaa, voi mennä kuukausi tai enemmän oikeasti hyvään tulokseen. Kansitaiteessakin näkyy hirviöitä ja taistelevia jumalia. Vasta suunnilleen yhdeksän kuukauden jälkeen levy tulee yleisön kuultaville iTunesiin, Spotifyyn ja muihin nettistriimaus saitteihin. Sitä tehdessä meidän soundi muuttui elo kuvamusiikista blockbusterien trailerimusiikiksi. Iso soundi korreloi kuvaston kanssa ja meistä tehtiin juttua Trailer Music Newsiin jo ennen ensimmäistäkään Hollywoodin placementtia, Laiho muistaa. Muut ryhmän säveltäjäjäsenet ovat Henri Vartio, Peter Roe, Karri Neenberg ja Hannu Honkonen. – Music supervisor tai leikkaaja ilmoittaa haluavansa käyttää tiettyä biisiä, minkä jälkeen katsotaan, kuinka monta sekuntia käytetään. Hollywoodin traileri koostetaan useimmiten monesta biisistä, joten säveltäjän pitää osata loihtia sellaista materiaalia, joka innostaa leikkaajia tekemään ratkaisuja. Markkinoinnista vastaava CEO Miro Laiho kertoo, miten: – Meillä on kaksi myyntikanavaa. Pitkissä trailereissa – kuten Pan – on jatkuvia melodioita. Alkuvaiheessa meillä oli traditiona Hollywoodtiistai, jolloin meidän yöllä soittelin sinne traileritaloihin supervisoreille. Ja näköjään jäätiin mieleen, koska pian siellä tunnettiin meidän kolme ekaa levyä ja niiden biisit. Really Slow Motioniin olemme olleet tyytyväisiä ja he ovat auttaneet meidät tähän pisteeseen, mutta nyt uskallamme toimia yksinkin. Ryhmän voima vie hommaa eteenpäin, Kuusniemi kiittelee. Kuten Pauli sanoikin, ei saa olla liian spesifinen, mutta tietysti pitää olla persoonallisuutta ja erottumista joukosta. www.riffi.fi 3/2016 19 Ryhmä on varsin nopeasti onnistunut murtautumaan suurten elokuvatuotantoyhtiöiden tietoisuuteen alalle, jossa kilpailu on kovaa. – Jos he päättävät käyttää biisejä, niitä ei ole missään muualla kuultavana. Yleensä oikeudet käyttöön halutaan maailmanlaajuisesti ja ilmoitetaan, tuleeko se nettiin, televisioon tai teatterilevitykseen. Laiho ja Kelkka kertovat, että musiikki hinnoitellaan tyypillisesti tapauskohtaisesti käyttöoikeutena. Säveltäjällä on jonkinlainen tunneside musiikkkiinsa, mutta jos tietää tehneensä hienon melodian, josta käytetään vain palanen, ei tee mieli käydä vetämässä leikkaajaa turpaan – pikemminkin yllättyy, että biisiä pystyi tuollakin tavalla käyttämään, Kuusniemi naurahtaa. Pisin aika – suurien äänikuvien säveltäjäkollektiivi ”Jos muutama kymmenen raitaa kuulostaa hyvältä, silloin olet tehnyt homman oikein!” 18-21 Epic North.indd 19 25.5.2016 13.15. Levy oli jo kertaalleen valmis, mutta biisit vaihdettiin. Siinä välillä olemme jo luultavasti tehneet uuden levyn, Kelkka ja Laiho kertovat nopeasta uusiutumisesta. Yksin ja kollektiivina Vaikka Epic Northin säveltäjät eivät tapaa toisiaan kovinkaan usein, heillä on jatkuvaa keskinäistä vuorovaikutusta Facebookryhmässä, jossa kaikki säveltäjät osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin kehityksen suunnista, kansitaiteesta ja tietysti uusista biiseistä sitä mukaa kuin ryhmä jakaa niitä kuultavaksi keskenään. Helmikuisen Superbowlin maailman katsotuimmassa mainosspotissa heidän musiikkinsa puolestaan soi 117 miljoonalle katsojalle osana Turkish Airlinesin Batman v Superman -mainosta. – Olen säveltäjänä kokenut poikkeuksellisen hyvänä, että kaikki pääsevät keskustelussa vaikuttamaan, eivätkä vaan väännä yksin biisejä kopissa. Laiho kaavailee. – Disneyn kanssa neuvottelin satasista Big Hero Six’in jälkimarkkinointiin, koska rahat olivat kuulemma lopussa. Keskusteluun liittyvät nyt säveltäjät Pauli Hausmann ja Tapsa Kuusniemi, edellinen päätoimisesti Epic Northissa työskentelevä, jälkimmäinen taas Ylen äänisuunnittelija päivisin. – Uusin levymme Arctic Engine on parhaillaan masteroinnissa, minkä jälkeen se lähtee rapakon taakse Hollywoodiin suoraan, ilman välikäsiä. – Trailerien musa on vain formaatti, jossa Hollywoodissa toimitaan ja minusta on vain hauskempaa kuin tekemisellä on raamit, joissa pysytään. Ja kun kyse on blockbusterluokan toiminta/seikkailu/scifielokuvasta, musiikinkin on oltava massiivista. Jakaminen, toisten biisien kuuleminen ja jumitilanteessa auttaminen toimivat hyvin. Pöydän ääreen saapuu kolmas ryhmän säveltäjä, Henri Vartio, joka arvioi yhden biisin valmistumiseen kuluvaa aikaa: – Vahva ajatus saattaa olla kasassa parissa päivässä, minkä jälkeen hiomiseen, soundien valitsemiseen ja tuotantoarvojen kohdalleen saamiseen voikin mennä kahteen viikkoon asti. Säveltäjänä ja music supervisorina toimiva Hausmann on viimeinen laaduntarkkailija ennen biisien esittelyä trailerien tuottajille. Olen tehnyt myyntiä meidän omilla levyillä, joilla ei ole subpublisheria ja lisäksi olemme tehneet neljä levyä brittiläiselle Really Slow Motionille, joka myös provisiolla myy niitä Hollywoodiin ja on järjestänyt viime aikojen placementit. Samaa biisiä voi siis markkinoida moneen kertaan. Formaattiin sopivaa Elokuvatraileri ei ole pariminuuttinen tiivistelmä filmin juonesta, vaan houkutus, jossa nopeaan ja kiihtyvään rytmiin leikataan poimintoja tarinan näyttävistä kohtauksista. Lisäksi meillä on ollut aktiivista markkinointia ja mieleenjäävä brändi: olemme eeppisiä viikinkejä Pohjolasta ja tulemme rymistellen. – Liian eksperimentaalinen ei kannata olla, vaan pitää laatia musiikkia, jonka voi laittaa melkein mihin tahansa leffaan. Olen ollut suoraan yhteydessä puhelimitse Disneyn edustajiin – jopa juhannusaattona kalja kädessä. Käännekohtana oli neljäs levymme Arcadia, jolle tehtiin 86 kappaletta 13 kuukauden aikana ja näistä 22 päätyi levylle. Biiseistä elokuviin Guardians of the Galaxy ja Big Hero Six sovittiin mailin kautta. Ryhmä julkaisee musiikkinsa levyinä, jotka aina tuoreeltaan toimitetaan elokuvastudioiden trailerien leikkaajille ja music supervisoreille. Melodian tulee olla sellainen, että sen pystyy leikkaamaan ilman, että se tuntuu epäloogiselta, Hausmann täsmentää. Tyypillisesti summat ovat nelinumeroisia tai isojen teatteritrailerien kohdalla suuria viisinumeroisia. Trailerin musiikki on kuitenkin eri tarkoitukseen ja eri asia kuin kohtauksiin sävelletty ja kontrasteja luova elokuvan soundtrack. Epic Northin musiikkia on sijoitettu jo yli 20 suuren elokuvan ja pelin traileriin, joista mainittakoot Guardians of the Galaxy, Warcraft, Pan ja Ant-Man. – Meillä meni jonkin aikaa, että Pauli ja säveltäjät saivat soundin kilpailukykyiseksi
Sitten taas on joku The Fountainin soundtrack, jossa on Kronos Quartet ja Mogwai tehtynä niin, että ne kuulostavat aivan saatanan isolta, Kuusniemi mainitsee esimerkiksi. Iso osa eroista tulee siitä, missä studiossa ne on äänitetty ja miten niiden käyttöä on ajateltu. – Ensiksi tulee mieleen, että kuuluuko tuollainen raitojen määrä oikeasti, Kuusniemi kysyy. Trendit muuttuvat niin nopeasti, että pyritään tekemään täsmäiskuja juuri siihen, mitä kulloinkin tarvitaan. Kuusniemen oma piilotus on lammas, joka saattaa olla mukana hänen sävellyksissään. Pitää olla oikeat kamat oikeilla taajuuksilla ja muutamat soundit joukossa ovat valtavia, Hausmann täydentää. Vaikka trailerissa musiikista soi vain osa, kokonaisuus viimeistellään huolellisesti. – Tein eräälle metallibändille äskettäin orkestraatiota synilla, eikä sekään ollut maksimissaan kuin 50 raitaa per biisi. – Millä sen tekee nopeiten. Monet muut kirjastot ovat tuttuja: – Suurin osa orkesterikirjastoista on päteviä. Uuden Star Warsin myötä on käytetty hyvin vähän elektronista soundia, mutta M83-tyyppinen synapohjainen musiikki, joka kuulostaa enemmän biiseiltä, on nousussa, Hausmann täydentää. Kuusniemen käytössä taas kuluu Spitfire Audio sekä valikoima softasyntetisaattoreita. Ja huonommilla työkaluillakin on tehty hyvän kuuloista musaa jo kymmenien vuosien ajan. – Suicide Squadin trailerin tyylinen remiksaus, jossa on Bohemian Rhapsodyyn lisätty kovaa iskeviä elementtejä on myös nopeasti nousevana trendinä. Trendeissä mukana Muoti-ilmiöt uudistavat trailerienkin koostamista, mutta tietyt elementit ovat vahvoilla juuri nyt. Hän on kuitenkin korvannut monet soundeista omillaan vuosien mittaan. 20 www.riffi.fi 3/2016 taitaa olla vuosi, koska vielä biisin käyttäjä saattaa esittää toivomuksen soundista tai muutoksista. Liian kokeellinen ei voi olla, koska silloin biisi ei uppoa tai se johdattelee, Kuusniemi jatkaa. 18-21 Epic North.indd 20 25.5.2016 13.15. Avainasemassa ovat myös juuri tarkoitukseen sopivat soundikirjastot. – Meidän soundistakin voi puhua isona, mutta ei se siitä johdu, kuinka paljon siellä on kamaa täyteen ahdettuna. Samoin puupuhaltimet tai kaikenlaista muuta perverssiä. Koko ryhmä työstää omat sävellyksensä PC-koneilla – näitä he pitävät audionkäsittelyyn parempina kuin Appleja, joilla puolestaan masteroinnit tehdään. Kun suurista soundeista puhuttaessa esiin nousee Wintersun ja Jari Mäenpään jo vuosia työstämä, satoja raitoja orkes terisampleil la toteutettuna sisältäväksi aiottu Time 2, Epic Northin säveltäjät ovat ihmeissään. Mutta on mielenkiintoista, miten erilaisia lähestymistapoja meilläkin on orkesterille säveltämisessä – ajatteleeko sitä paksuna satsina vai enemmänkin tekstuurin koostamisena yksittäisillä soundeilla, Vartio kertoo rakennustyöstä. – EastWestin vanhat Hollywood Strings ja Brass ovat minusta parhaita julkisesti saatavilla olevia samplekokoelmia. – Nykyään on ollut paljon puhtaasti orkesteripohjaista musiikkia. Hyvää biisiä saatetaan käyttää useita kertoja, mistä esimerkiksi mainitaan unkarilaisen Attila Atsin kaikkialla soiva kappale Shredder. Music supervisorien kautta tarjotaan biisejä leikkaajille sellaisena, että stemmat ovat kaikista irrotettavissa ja osien välillä on selvät tauot, Kelkka kertoo asiakkaiden odotuksista. Massiivista äänikuvaa heiltäkin syntyy, mutta raitojen määrä pysyy kohtuullisena. Silloin on tyhjäkäynnillä mahdollisimman vähän, pystyy tekemään musaa tehokkasti ja saa pidetyksi paketin kasassa, Vartio perustelee. Jos efektejä ja perkussioita on mukana, raitojen määrä saattaa hipoa sataa. – Joskus leffamusassa on aivan järjettömän kokoiset orkesterit, mutta lopputulos ei kuulosta niin isolta. Niko Kelkalla ja Miro Laiholla on jo seuraava placement kiikarissa. Hausmannin käyttämä sekvensseri on Reaper, kun taas Kuusniemi ja Vartio ovat valinneet Sonarin. Ja vastauksena kysymykseen, kuinka paljon raitoja Epic Northin sävellyksissä on: Hausmannin uusimmassa työssä on 63, joista osa on vain yhtä soundia tai efektiä, Kuusniemi taas arvioi käyttävänsä 30 – 80 raitaa. Nopea hiirikäsi on tarpeen datan sisäänsyöttämisessä. Sen jälkeen hypätään uuteen muottiin ja toimitaan sen mukana, Vartio havainnoi puolestaan. Hausmann suosiikin homman pitämistä simppelinä: – Jos muutama kymmenen raitaa kuulostaa hyvältä, silloin olet tehnyt homman oikein. Jos pitää viuluilla päästä niin ylös kuin mahdollista, jotkut kirjastot joutuu hylkäämään, koska ne eivät mene ylös, Hausmann perustelee valintansa. Säveltäjillä ei ole työhuoneessaan sinfoniaorkesteria val miustilas sa, vaan he ohjelmoivat kaiken musiikkinsa sampleja käyttäen. Minulla on jonkin verran klasaripohjaa ja jazzpianoa ja orkestraatiossa auttaa, kun tietää äänenkuljetuksesta. Niissä esimerkiksi viulujen koko rekisteri on samplattu. – Tällä hetkellä halutaan, että rummut ja soundilliset elementit ovat kovalla. Hollywoodeja käyttää Vartiokin, koska niissä on mojoa. Joskus apuna on ollut vokalisteja ja onpa Stratovariuksen Matias Kupiainenkin vieraillut äänittämässä soolon. Rokkirumpuja ei trailereissa juuri kuulla, vaan pitää olla kunnolla kumisevia taiko-rumpuja, paitsi… – Jos osaa rokkirummut taitavasti piilottaa sekaan, ne voi olla siellä
– Kun konseptia ruvettiin rakentamaan, eikä ollut mitään takeita onnistumisesta, tehtiin sopimus antaa säveltäjille iso osuus mahdollisesta levymyynnistä. Läpimurto trailerien maailmaan on saavutettu, mutta miten Epic North suhtautuu musiikin tekemiseen itse elokuviin. Musiikki myydään digitaalisena, vaikka kivaa olisi tehdä fyysinen Epic Box siinä vaiheessa kun kymmenen levyä on julkaistuna, Kelkka toivoo. Kilpailijoilla on mahdollisuus käyttää samoja soundeja kuin meillä, mutta niistä voi jalostaa jotain, joka ei ole muilla, Vartio täsmentää Hausmann kommentoi, että paremmuuden lisäksi soun dien tuoreudella on merkitystä. – Toisinaan on tehty tilattuja sovituksia poppibiiseistä, lisätty niihin isoja iskuja ja Terminator-rumpuja viimeiseen 15 sekuntiin. Bollywoodin soundit ovat isoja, mutta niissä on oltava intialainen sävy. Käytetään geneeristä musiikkia, jonka rytmitys ei sovi, tai jokin yksi biisi. – Tämä ei missään nimessä ole liukuhihnatyötä, vaan pikemminkin paja. www.riffi.fi 3/2016 21 Soundivalinnoissa sallittu trendi on popissakin suosittu hipsterityylinen kasarimeininki syntikoilla, mutta sen sijaan orkesterisoundien pitää olla äärimmäisen laadukkaita sampleja. Ala on kuitenkin vaihtuva ja aina on mahdollista, että jostain tulee kilpaileva firma uuden jutun kanssa ja me jäädään jalkoihin. Siellä trailereihin panostetaan, koska ne saattavat tehdä mistä tahansa leffasta hitin, ainakin avausviikonloppuna, Kelkka kertoo, ja jatkaa: – Suomen traileritasosta kertoo, että Ylen tulevaan sarjaan Heroes of the Baltic Sea kelpasi meidän ensimmäisenä kotimaisena placementina musa ensimmäisiltä levyiltä, joissa soundit ovat vähän huonompia kuin nykyään. Yrityksen liikevaihdossa isoimmat rahat liikkuvat kuitenkin sopimuksissa ja lisensoinneissa. Custom-keikoista voi saada hyvää tuottoa, mutta kolmen viikon työstämisen jälkeenkin voi olla vaikea saada niitä läpi. – Jonkin verran omia soundejakin äänitellään. – Geneerinen kansitaide ei tuo brändiä erityisemmin esille, joten me olemme keskittyneet taiteeseen poikeuksellisen paljon ja kansikuvien suunnitteluun saattaa mennä viikkokaupalla, saman verran kuin biisien hiomiseen valmiiksi. Tällaiset räätälöidyt biisit kilpailutetaan, mikä on homman karumpi puoli, Kelkka kertoo touhuun liittyvästä turhasta työstä. Suomi on meidän kuuntelujen määrässä vasta sijalla 23. Ne saattavat olla youtubessa, mutta ei niitä sieltä juuri katsota. – Viime vuonna Hollywoodin lisenssejä alkoi tippua aika kivasti, mutta vieläkään ei tällä taloudellisesti eletä. – Meidän kuluttajamyynnissä isoimmat luvut ovat USA:ssa ja Saksassa. Palaverit olivat tosi hyviä, mutta sanottiin suoraan, että länsimaisella musiikilla ei ole käyttöä. suomenkin markkinoille. Hausmann muistuttaa, että elokuvamusiikin tekijäksi yleensä pyydetään, eikä mennä valmiiden sävellyksien kanssa. Muutamassa kuukaudessa tehdään yhdessä albumi, joka yhdeltä säveltäjältä kestäisi vuoden viimeistellä, Kelkka kuvaa ryhmän toimintaa. Äänisuunnitteluun käytetään liian vähän aikaa. – Suomalaisen trailerin näkee Finnkinon teattereissa. Vaikka suuri yleisö ei voi ostaa fyysisiä levyjä, trailerituottajille toimitettavien julkaisujen visualisointiin käytetään paljon vaivaa. Tällainenkin ajattelu siintää näköpiirissä: – Osallisuus tässä hommassa on ensimmäiselle rapulle astumista sinne pääsemisessä. Sitä katsotaan hyvällä, jos ei tiedetä, miten jokin juttu on tehty. Laiho taas nostaa esimerkiksi trailerimaailmasta elokuvasäveltämisen maailmaan nouseeen ja Elysiumin sound trackin tehneen Ryan Amonin. – Esimerkiksi Damagen samplekirjasto Heavyocityssa on todella hyviä iskuja. Niko Kelkka arvioi lopuksi: – 2014 oltiin Miron kanssa Dubai Film Festivalissa katsomassa, voitaisiinko pärjätä idässä. Entä olisiko ryhmällä mahdollisuudet tavoittaa trailerteollisuutta muualta kuin Hollywoodista. u ”Meillä onkin tarkoituksena nostaa suomalaisten trailerien tasoa, koska ne nyt näyttävät kesäharjoittelijalla teetetyiltä.” Tapsa Kuusniemeä, Pauli Hausmannia ja Hannu Honkosta hymyilyttää – uusi levy on valmis ja nyt odotellaan reaktiota Hollywoodista. – Meillä Suomessa ei ole juurikaan trailerien ja elokuvamarkkinoinnin kulttuuria. Niitäkin voi käyttää vain tietyn ajan ja kohta niitä on jo kaikilla. Kun tätä on jo vuosia tehty, jengi tietää, ketä me olemme, homma on sujunut hyvin, nimeä on tullut ja tuotanto on hiottu nappiin, Vartio miettii toiveikkaana. Kun sata kertaa epäonnistuu, voi osua laadun kultasuoneen ja saada paremman soundin kuin kenelläkään missään. 18-21 Epic North.indd 21 25.5.2016 13.15. Japanissa ja Euroopassa taas voisi olla mahdollisuuksia, mutta eurooppalainenkin trailerikulttuuri on vähän kotikutoista. Laiho kertoo, että kotimaassaan Epic North on jäänyt melko tuntemattomaksi ja vasta menestys ulkomailla ja näkyvyys Superbowlissa ovat ylittäneet uutisoinnin kynnyksen. Meillä onkin tarkoituksena nostaa suomalaisten trailerien tasoa, koska ne nyt näyttävät kesäharjoittelijalla teetetyiltä. Lisäksi hän ennustaa, että videopelit ja virtuaaliympäristöt fuusioituvat elokuviin ja niissä tullaan tarvitsemaan isoja sävellyksiä jatkossa. Eikä ryhmän käsitys kotimaisten trailerien tasosta ole kovin mairitteleva. Ainoa rytmitys kuvan ja äänen välillä on, että jotkut tekstiplanssit saattavat olla rytmissä taustalla pauhaavan musiikin kanssa, Laiho kritisoi. Sen sijaan jenkkitrailereilla on miljoonia katselukertoja, koska ne ovat viihdyttäviä taideteoksia, joiden kanssa fiilistellään ja mehustellaan. Levymyynti ja tulevaisuus Kun Epic Northin levyt vapautuvat tuotantoyhtiöiden karanteenista, ne tulevat kokonaisuudessaan suuren yleisön kuultaville suoratoistopalveluissa sekä myyntiin. Vaikka viime vuoden aikana onkin näkynyt, että trailerien tasoa on yritetty nostaa tekemällä myyvempää ja jenkkityylistä, mutta musiikki ja äänitehosteet jäävät silti hyvin pitkälti jalkoihin
Wallo kokee Bändihotellissa Perinteisiä treenikämppiä – niitä hedelmä kennoilla vuorattuja pommisuojia, autotalleja tai kaupunkien ja yhteisöjen tarjoamia fiinimpiä tiloja – ei ole koskaan riittänyt kaikille. Ja vaikka Sound-Innin isännöinnistä vastaava Markus Wallo näkeekin treenikämppäbisneksessä nyt enemmän kilpailua kuin koskaan, hyvällä hinta-laatusuhteella pärjää silti kuulemma edelleen. on toimitilaa harrastajille ja ammattilaisille T E k s T i ja k u v a T: T o m m i s a a r E l a Markus Wallon mukaan nykyisin ymmärretään, että kaupalliset treenikämpät voivat olla nimestään huolimatta monimuotoisia ja laadukkaita työtiloja, eivät mitään nuhjuisia koppeja. Nyt kun toimintaa on takana reilut kymmenen vuotta, Sound-Inn pyörittää tiloja jo kolmella paikkaunnalla. 22 www.riffi.fi 3/2016 N ykyisin tarjontaa täydentävät myös kaupalliset toimijat, kuten Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella operoiva SoundInn, jota voi hyvällä syyllä luonnehtia sekä alan edelläkävijäksi että valtakunnalliseksi toimijaksi. Eikä enää tarvitsekaan! Sound-Innin valteiksi muun muassa siististi remontoidut ja hyvin akustoidut tilat sekä sähköisesti ohjatun lukkojärjestelmän kameraja kulunvalvontoineen. Ei tarvitse tulla mihinkään mädäntyvään kellariin, vaan perusbänditoiminnan lisäksi tilat sopivat työhuoneeksi ja opetustarkoituksiin – näihin uskaltaa tuoda lapsiakin, vaikka muskariin! Jos tällaisten tilojen käyttäjäkunnassa on karkeasti ottaen aloitettu neljän pitkätukkaisen nuoren kundin hevipaukutuksesta, niin nykyään aika monesta huoneesta löytyy äänityskamoja ja pikkustudioita, ja asiakaskunta on laajentunut tuottaja-, djja räppäriosastolle asti, kertoo Wallo. Se tar joaa tusinan verran varta vasten tarkoitukseen rakennettuja kämppiä Tampereella, kaksi tusinaa Lahdessa ja peräti 70 Helsingissä, jossa Ompelimon naapuritontilla sijaitseva Koneistamo on Sound-Innin uusin laajennus. Työhuoneita muusikoille Paikallisesti toimivia bändihotelliyrittäjiä alkaa nykyään löytyä kaikista suuremmista kaupungeista. – Siivoojat käyvät säännöllisesti, mikä tarkoittaa että mestat pysyvät kunnossa. 22-23 Sound Inn.indd 22 25.5.2016 16.45. Yrityksen perustajalla Jarno Partasella oli alunperin tarkoitus kunnostaa Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan vanhaan ompelimoon harjoitustila vain omalle bändille, mutta lopulta Partanen tulikin remontoineeksi koko rakennuksen samaan käyttöön
– jos rummunsoitosta kiinnostunut poika teiniiässä kaipaa jotain soittajan roolimallia, varmastikin naisopettajaan on vaikea samastua. ja onhan vuoltsu myös tosi siistin näköinen eikä vastaa mielikuvaa treenikämpästä – siis hirveästä mur justa, kujala naurahtaa. o ppilaitosten ulkopuolella toimivalla yksittäisellä ammatinharjoittajalla ei ole useinkaan mahdollisuutta rahoittaa asianmukaisia toimitiloja pelkästään itseään varten. oman sukupuolenkin merkitystä tuli pohdittua. Peruskomppi luonnistui heti, vaikkei sitä kukaan eteen näyttänytkään. lukkosysteemi on kätevä, ja kamera ja ku lunvalvonta tuo turvallisen tunteen. mielletäänkö rummutus ”miesten hommaksi” siksi, että siihen liitetään tietty aggressiivisuus. suomalaiseen vaahterarunkoiseen Waccoon kujala kertoo pääty neensä tuttavan suosituksesta. Vuokra kattaa luonnollisesti lämmön ja veden lisäksi sähkön. Helsingin tiloissa pääsee suihkuunkin, ja Ompelimon stu dios sa tuurilla jopa saunaan – ellei sitä satuta juuri käyttämään äänityksissä. Karkeasti arvioiden puolet huoneista on yksittäisten bändien tai soittajien käytössä ja puolet kimppakämppiä. www.riffi.fi 3/2016 23 Sari Kujala (vas.) perusti rumpukoulunsa Tampereelle Vuoltsun treenikeskukseen. Uskottavuus koetuksella Perinteisesti naisen pitää todistella enemmän ollakseen uskottava rum pusetin takana. Investointi on iso, eikä menestyminen ole kirkossa kuulutettua. Toimipisteissä käyttäjille tarjotaan langattomat nettiyhteydet, limukoneet ja vessat. Hanna-Leena Jyrkkä hakeutui rumputunneille oppimaan ei-klassista rytminkäsittelyä. DW:n kompaktin Frequent Flyerin hän puolestaan hankki nimenomaan oppilassetiksi, koska tarvittiin kohtuu hintainen mutta riittävän hyvä rummusto, jolla voisi itsekin kuvitella soit tavansa. Wallon mukaan käyttötuntien perusteella veloitettava soittovalmis tila palvelee monenlaista käyttäjäkuntaa. miten rumpujen ääressä opitut asiat siirtyvät viulunsoittoon ja soiton opetukseen. – Tyypillinen asiakas voi olla työporukka, joka haluaa osallistua johonkin Firmarockiin, ja keikkasetin pitäisi olla parin kuukauden päästä kasassa, mutta ei ole treenipaikkaa eikä ehkä soittimiakaan. – rytmimusiikissa se on hyvin erilaista, kropassa ja tarkempaa. viulunsoitonopettaja Hannaleena jyrkkä hakeutui rumputunneille oppiakseen eiklassisen puolen rytminkäsittelyä. Treenihotelli saattaa olla käypä vaihtoehto. – korva on alkanut poimia musiikista alueita, jotka ovat olleet vie raampia – alueita, joihin mielenkiinto ei kohdistu ellei erikseen yritä. lapualta kotoisin oleva kujala kiersi kaustisen musiikkilukion kautta jyväskylän konservatorioon ja valmistui amkmusiikkipedagogiksi rei lu vuosi sitten. Toisaalta tuntihuone sopii ammattilaistenkin käyttöön vaikkapa rundia varten kootulle bändille, joka tarvitsee treenitilaa muutamaksi viikoksi. soundinnin tiloissa Tampereen vuolteenkadulla rumpukoulua pi tävä sari kujala kertoo päätyneensä vuoltsuun, koska tarvitsi tilan, jota saisi käyttää niin paljon kuin haluaa ja silloin kuin oppilaille sopii. – jos rytmi on soittajalla kropassa eikä vain silmissä, jotka on naulittu kapellimestariin, uskon että se muutos siirtyy soittimen käsittelyyn asti, jyrkkä toteaa lisäten, että on alkanut kiinnittää musiikinkuuntelussaankin enemmän huomiota rytmisiin elementteihin. Rytmejä viulistille opettaminen ei ollut kujalalle yksinkertainen valinta: alkuun piti punta roida osaako itse tarpeeksi voidakseen opettaa muita, ja osaako joh datella oppilasta oikeaan suuntaan. Sound-Innin tilavuokrat määräytyvät neliöiden mukaan. Tie tysti klassista viulua soitettaessakin rytmin pitäisi olla tarkkaa, mutta ei se siellä ole kokonaisvaltaista eikä pääroolissa. mutta toisaalta, vaikka haluaisi niitä rum pujaan hakata, eihän siihen oikeasti paljon lihasvoimaa tarvita, kujala kuittaa napauttaen vaasalaisvalmisteisen Waccosettinsä virveliä. Tiloja voi käyttää soittotoimintaan vuorokauden ympäri, ja Tampereella sekä Lahdessa on lisäpalveluna tuntihuone, jossa on käyttövalmiina kahdet kitarakamat, bassokamat, koskettimet, rummut ja PA. Pianot ja kitarat jäivät, ja tytölle hieman harvinaisempi soitin tuli jäädäkseen. – Nyt jälkeenpäin voi helpottuneena todeta, että kannatti, koska talo buukattiin heti täyteen, Wallo naurahtaa. – Ylipäätään oppilaani ovat joko lapsia tai aikuisia, teinejä ei juurikaan. rumpukoulu Basari on pyörinyt vuoltsussa viime syksystä. Toisaalta nainen opettajana saattaa houkutella enemmän tyttöjä lajin pariin, vaikka miespuolisia oppilaita onkin yhä enemmistö. Helsingin Ompelimon viereen kolmisen vuotta sitten valmistunen Koneistamon rakennus rempattiin läpikotaisin uusiksi sekä sisältä että ulkoa. kalustonsa määrän kujala on halunnut pitää minimissään. kujala kertoo innostuneensa rummuista yläasteella, kun pääsi is tumaan setin taakse ja sai ensi kertaa kapulat käteensä. u opettaminen ei vaadi koululuokkaa – mutta asianmukaiset tilat pitää olla! www.soundinn.eu 22-23 Sound Inn.indd 23 25.5.2016 16.45. – Toki tulee tilanteita, joissa olisi kiva jos omistaisi arsenaalia mistä valita, mutta toisaalta olen sen luonteinen, että minua alkaa helposti rasittaa jos kamaa on niin paljon, että se vyöryy päälle. jyväskylän jälkeen Tampere tuntui luontevalta paikalta asua ja työskennellä. molemmat setit ovat näppärää 20 tuuman jokapaikan kokoa, Wacco näistä runkomitoitukseltaan selvästi syvempää. Kevyin eväin ja lyhyellä tähtäimellä ei hotellibisnekseen voi treenikämppienkään kohdalla ryhtyä. – sijainti linjaautoaseman vieressä keskellä kaikkea on tosi hyvä sekä itselle että oppilaille. – sitähän se varmaan on
Palaute on ollut usein sellaista, että ”tämä laulu näyttäytyy minulle uudessa valossa kun keskityin tekstiin enemmän.” Toki soitan sormilla aika paljon ja pystyn soittamaan melodioita sinne mukaan, eli se ei ole pelkästään sellaista, että otetaan avoimia sointuja. Toki siellä on niitäkin biisejä, joissa raitoja on paljon. TeKsTi: Timo ÖsTman KuvaT: Tommi Posa samae Koskinen – sisältö merkitsee, toteutustapa voi olla yllättäväkin samae Koskinen on tehnyt viime vuosina mukavasti radiosoittoa saaneita laadukkaita lauluja. ”Keltaista” flirttailee mielestäni hienovaraisesti elektronisen musiikin kanssa. Mutta tämä ei ole edes koneellisin laulu mitä olen tehnyt. Kerron stooreja siitä mistä kappaleet kertoo ja missä olosuhteissa niitä on tehty, ja muutakin läppää. ”Olit kaikki” oli vieläkin enemmän Pet Shop Boys -meininkiä. Oliko se mielessä kappaletta tehdessä. Mutta hän miksasi levyn taiteellisesti, ja mielestäni ihan törkeän hyvin. – Luulen, että yritin vähän samaa kuin ”Eväsretki”-biisissä. Samae Koskinen vastaa myös levyn tuottamisesta yhdessä Mikko Tammisen kera, joka tunnetaan etupäässä elektronisen musiikin puolelta ja co-write -hommista. – Ennen mietin, että pitäisi toisintaa ne kaikki harmoniat ja melodiat mitä levyllä on. – Hän tuli mukaan vasta loppuvaiheessa; ”Keltaista”-sinkku on tavallaan meidän yhteistuotanto. Se on aika moderni miksaus, vaikka esimerkiksi ”Äänekäs” on lähes live-otto Finnvoxilla. Käytännössä minulla oli kaikki muu jo aika pitkälle tehtynä. Siinä on vähän ”Karma Chameleonia”, joka taas on ihan selkeästi sellaista valkoisen miehen soulia. Hyvässä Päivässä on myös se Byrds-kitara ja ne jouset. 24 www.riffi.fi 3/2016 K evään aikana Samae Koskinen soitti akustisia keikkoja ympäri Suomen, yksin ja akustisesti kitaran säestyksellä. Huomasin, että sen huudatuskohdan melodia on aika ”ruotsalainen”, ja tykkään aina leikitellä tyyleillä. Samae ei tätä kiellä ja kertoo että hänet keskeiset vaikutteensa tulevat tuon vuosikymmenen musiikista. Viime syksynä ilmestynyt uusin levy Henkilökohtainen Ennätys on tekijän omasta mielestä nimensä veroinen, eikä suotta: tulos on todella erinomainen ulkopuolisenkin korvilla kuunnellen. Pohjapiirros pitää olla kasassa Edellisen levyn nimibiisi ”Hyvä Päivä” tuntui jopa ’60-lukulaiselta. – Ei varsinaisesti. Keskustelumme Samaen työhuoneella Helsingin keskustassa alkaa siitä miten hän soittajana ja esiintyjänä asennoituu tilanteeseen, jossa mitään turvaverkkoa ei ole. Mutta demo oli hyvin yksinkertainen: siinä oli vain se pumppaava basso, soinnut ja muutama melodialinja. 24-26 Samae Koskinen.indd 24 25.5.2016 13.17. Enää en välitä, koska olen tullut siihen lopputulokseen, että soolokeikoilla merkitystä on läsnäololla. Riffin haastattelussa hän paljastaa olevansa lauluntekijänä yhtäältä vanhan liiton mies ja toisaalta tyyleillä leikittelijä. Vaikka siinä on bassorumpu joka iskulla, niin se ei mene neljään, eikä käsittääkseni ollut ihan helppo toteuttaa
Ne on itse asiassa aika kivoja, niihin riittää mielenkiinto tällaisena hektisenä aikana. – Joo, tietenkin. Kun soitin ei ole niin hyvin hallussa, tulee tehtyä erilaisia ratkaisuja. Yritän hakea rajojani. Haluaisin, että levyn lauluja kohdeltaisiin yksittäisinä taideteoksina ja niissä olisi sellainen klangi, ettei koskaan tiedä mitä odottaa. – Olen siinä mielessä sisältöihminen, että se merkkaa paljon. En usko, että David Bowie olisi alkanut narisemaan, että vitsi kun tästä Spotifysta tulee niin vähän rahaa. Aiot kuitenkin jatkaa albumien tekemistä. Olen tehnyt pari viime levyä siten, että niillä ei ole yhteistä teemaa. Oma perimmäinen syyni tehdä musiikkia on ollut se, että sillä olen löytänyt oman kielen, jolla ilmaista itseäni. Niissä on myös sellaisia, joissa on rytmisempää laulua, jota joku voisi kutsua jopa räpiksi. Aika harva tuntuu nauttivan siitä faktasta, että musiikin tekeminen on itse asiassa helvetin hauskaa hommaa. Mihin tuo murros nyt meneekään, niin julkaisumuodolla ei ole väliä. Kuten vaikka Beckin levyillä, että voi tulla joku tanssibiisi ja hiljainen folk-kappale peräjälkeen. Esimerkiksi ruotsalainen bändi Amason tekee aina välillä sellaisia EP-rykäisyjä. Jos aloittaa pelkästään siltä pohjalta, että tässä on tällainen basari ja tällainen lauluefekti, niin ollaan aika vähin eväin liikkeellä. Sen sijaan toteutustapa on monellakin tapaa toisarvoinenkin, sillä voi leikkiä. www.riffi.fi 3/2016 25 – Nyt olen tehnyt 20 uutta biisiä. Yritän olla sortumatta siihen voivotukseen, että tämä on auringonlaskun ala, jolla ei pysty enää itseään elättämään. Sen sijaan olen ajatellut, että jokainen biiseistä voisi olla ihan hyvin single. Kuluttajana tykkään kuunnella kokonaisuuksia, en kuitenkaan näe sitä yhtään huonona kehityksenä, jos tulevaisuudessa on EP-julkaisuja, neljän viiden biisin kokonaisuuksia. Hän kysyykin, että eikö musiikin tekeminen ole arvo sinänsä, sai siitä rahaa tai ei. Samae muistuttaa olevansa vanhan liiton mies siinä mielessä, että laulun pohjapiirroksen pitää aina olla kasassa ja perusteltu. Lauluja Samae tekee mielellään koskettimilla, piano-pohjalta. Se, että joku sitä kuuntelee on aivan älyttömän siistiä. Samaen mielestä alan murros on tuonut mukanaan myös sen, että musiikista puhuttaessa puhutaankin usein bisneksestä. samae Koskinen ”Haluaisin, että levyn lauluja kohdeltaisiin yksittäisinä taideteoksina.” 24-26 Samae Koskinen.indd 25 25.5.2016 13.17. Tunteiden välittämistä Työhuoneen seiniä koristavat erilaiset kitarat ja työpöydän vieressä on Native-Instrumentsin Komplete Kontrol. – Monen kanssa kun puhuu musiikista niin se on sitä itkuvirttä, että voi voi kun levyt ei myy tai että kaksi musapäällikköä päättää mitä Suomi kuuntelee
Hyväksi hän on havainnut simon & Patrickin 12-kielisenkin, jossa on B-Band -elektroniikka. – Laitoin Neumannit ja muut riviin, ja tuo oli paras minun laulusoundille. mutta sillä on soitettu pakkasessa ja auringon paisteessa. Kaula lähtee vinoon, ja capon kanssa ihan mahdoton viritettävä. Minullekin kävi niin, ja piti hengähtää. Se on ihan ainutlaatuista. muuten bassoa on kaikkein kivointa soittaa, ja levyilläni monet bassoraidat ovat minun soittamiani. se on paras kitarani muutenkin. – Otin tavoitteen, että teen kaksi biisiä viikossa melko valmiiksi, eli perjantaina minulla on niistä demot. – Kitaran tunnen liian hyvin. Työhuoneelta löytyy myös Fender stratocaster, 12-kielinen vintage-Hagström ja vanha Landola. Kauko Röyhkän ja Riku mattilan kanssa Koskisen instrumentti oli basso. On ollut tosi hauskaa viettää jonkun laulun kanssa vaikka kaksi kolme päivää ja tehdä se valmiiksi. – Hagström taas on suosikkini, jolla soitan esimerkiksi ”Hyvä Päivä” -biisin näppäilyjutun. Työhuoneella äänittäessään Samae luottaa Manleyn konkkamikrofoniin. Nautin kyllä suunnattomasti kun pääsee yleisön eteen, joka on maksanut siitä, että kuuntelee laulujani, Samae kiteyttää. Mitä tulee tekniikkaan, Samae ei ole varsinainen loppusoinnuttelija, joka käyttäisi puhtaita riimejä. Koskettimiin tarvitsen kyllä yleensä apua. Se on palkitsevampaa kuin että rykäisisi vain jotain ulos tyyliin: tämä on ihan hyvä, C-osan ja kertosäkeen läpän voi miettiä sitten myöhemmin. Keikkatauko on tosin tehnyt sen, että nyt keikkoja alkaa jännittämään jo pari päivää aikaisemmin. En ole kuunnellut sitä kovin paljon, ja kaikki mitä itse olen tehnyt on sellaista erehdyksen kautta opettelua. – Olen katsonut ikätovereitani luovilla aloilla ja huomannut, että moni väsähtää tosi pahasti kun mennään kolmestakympistä eteenpäin; tulee helposti tehtyä kaikkea ja samalla vähän liikaa. Vuoden alusta pakka on mennyt uusiksi, ja hän tekee nyt uusien laulujen kanssa töitä normaalin työviikon mukaisesti. – ainoa bassoni on tällainen halpa epiphone, Jack Bruce -malli. sitä käytän melkein joka biisissä ainakin soolokeikoilla. Mutta joistain biiseistä jää pelkät rummut, ja minä sitten tykittelen kaiken muun itse. Olen huomannut, että parhaat lopputulokset tulee yleensä silloin kun tekstejä tekee ilman filtteriä ja on siinä asian äärellä. Softa on Logic, sillä on helppo tehdä demoja. Pedaalilauta ei ole iso, mutta tarjoaa oleellisen: – Ketjun alussa on viritin, sitten mXR Dynacomp -kompura, jonka napse muuten kuuluu ”sä oot kotona ja pelkäät” -biisin Pantse-näppäilyssä. – Niin olen sen ajatellut. Kaula on ihan vinkula, mutta toimii demoilla. Ainoa esikuvani suomenkielisissä tekstittäjissä on Dave Lindholm, ja uskoisin että hän voisi puhua niitä tekstejään. Mattilan Rikulta sain vanhan Landolan, jota on avovireessä kiva soitella. – stratocasterin tilasin Thomannilta, ja ne lähetti väärän värisen. – Kuuntelen kyllä bändiltä jokaisen idean, ja usein Veli Kauppisella ja Jani Ketosella niitä onkin. Töitä kurinalaisemmin Samae kertoo tehneensä kullekin levylle ensin ison kasan kappaleita, jopa 60 puolivalmista runkoa, joista hän on sitten muokannut valmiit laulut. u 24-26 Samae Koskinen.indd 26 25.5.2016 13.17. Se voi johtua kyllä siitäkin, että suhteeni suomenkieliseen musiikkiin on tosi löyhä. Interface on Universal Audion Apollo Twin. 26 www.riffi.fi 3/2016 samaen soittimet: soolokeikoilla samae Koskinen soittaa martinin D-mallia ja Gretschin sähkökitaraa. Hänelle riittää, että rivien lopussa on samat vokaalit. Esimerkiksi ”Hän, jolla on kaikki” kertoo siitä päivästä kun menin naimisiin ja ”Sinä” taas omasta pojastani. Sanoittajana tunnut käyttävän paljon sitä murretta millä puhut. Yleensä ne toteutetaankin, ja meillä on tosi kova kunnioitus toisiamme kohtaan. – Tämä vaneri-martin on näppäillessä ihan hyvä, plektran kanssa taas aivan järkyttävä. Työhuonekitara tämä on. – Sanoituksissa on kuitenkin kysymys tunteiden välittämisestä. signaalin jaan kahteen 50-wattiseen Roland Jazz Chorus -vahvistimeen. Työtavan muutos johtui myös halusta tehdä työt silloin kun niiden aika on. Tässä on vain tone-potikka. Jousisovituksista teen osan itse, mutta pyydän myös apua. Minulla oli Apogeen Duet, mutta tämä on paljon helpompi käyttää. se on hyvä kitara, ja sitä olen soittanut levyillekin. Ne ei ole koskaan falskeja esittää. soitan välillä myös Bigsbykammellista Jenkki-Gretschiä, sillä pääsen aina välillä purkamaan keikkajännittämistä siihen, että veivaan sitä kampea aivan helvetisti. Sovitukset tulevat yleensä valmiiksi jo työhuoneella, ja ne harjoitellaan todella hyvin ennen studioon menemistä. mutta strymonin Blue sky -stereokaiku on tärkein efektini. Käytin tämän kahdella kitarakorjaajalla, ja sitten Juha Lottonen sai sen niin hyvän kondikseen, että pystyy soittamaan. – se on ollut tosi hyvä, mutta kärsinyt keikoilla. Nykyään teen mieluummin työt silloin kun niiden aika on, varsinkin kun on pieni poika. soittimia en enää tilaa netistä, kyllä niitä pitää päästä ensin kokeilemaan. sitten mXR:n Distortion+ ja Carbon Copy analog Delay. Tottakai molemmilla on tietyt maneerit, mutta pianolla tulee yllätyksiä. – Muuten vaihtoehdot pienenee niin paljon
Palmer harmittelee, ettei Suomen-keikalle ennätä yksikään hänen seteistään, sillä Äänekosken Keitelejazz on pistokeikka meren takana ja sellaiselle oman setin roudaaminen olisi liian kallista ja hankalaa. Uusin lisäys peltisettiini on tänä vuonna Signaturesarjaan julkaistu 20-tuumainen komppipelti CP Duo Ride, joka tarjoaa sel keäs ti kaksi toisistaan poikkeavaa soittopintaa yhdessä paketissa. – He ovat nuorempia jannuja, jotka ovat kasvaneet progerokkia kuunnellen. – Yksi Stainless Steel -settini on Yhdysvalloissa, toinen kotona Englannissa, yksi akryylirunkoinen Vistalite manner-Euroopassa ja toinen vastaava Japanissa. Onko otteesta haittaa, kun soittaa isoa rokkisettiä. Keikkailemme ilman kiippareita, joten soundi on jo lähdössä vähän särmikkäämpi. kin syviä, tosin ainoastaan 22-tuumaisia. Rumpujen ja symbaalien koot, kalvot sekä kapulat Palmer kertoo valinneensa jo ajat sitten. Ludwig räätälöi Palmerille tämän vuosituhannen teräsrummuston omien 100-vuotisjuhliensa kunniaksi. – Suurin haaste on ergonominen, eli pitää asetella rummut ja symbaalit niin, että osuu kaikkiin ja ettei soittoasennosta koidu painetta selkään eikä polviin. Virvelikin on metallia: messinkinen Venus on suht’ tuore, Ludwigin varta vasten Palmerille räätälöimä ”power-piccolo”kokoinen nimikkorumpu. 27 Carl Palmer.indd 27 25.5.2016 13.20. Palmerin bändissä soittavat kitaristi Paul Bielatowicz ja basisti Simon Fitzpatrick. – Symbaaleina olen käyttänyt Paistetta iät ja ajat. Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Yhdessä Yhdessä TEkSTi: Tommi SaarEla kuva: michaEl innS carl Palmer – uutta särmää progeen! heinäkuussa keitele jazziin ElP legacy -kokoonpanonsa tuova carl Palmer puhaltaa progen klassikoihin uutta puhtia. En koskaan pysty virittämään kahta rumpua täysin samaan, ja hyvä niin – kaksi erilaiselta soundaavaa bassaria kuulostaa paremmalta! u lue lisää carl Palmerista riffin nettispesiaalista osoitteessa riffi.fi. – Tuplapedaalikin on ihan hyvä, mutta kaksi erillistä bassaria vielä parempi. Haluatko kehittää kirjallista ilmaisuasi ja toteuttaa kirjaprojektin. Setti soittoa myöten Palmerin setti korreloi miehen vahvahkoon soittotapaan, tomikattaus on 13", 14", 16" ja 18", ja bassaritHae opiskelemaan lukuvuoden 2016-2017 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat sooloartistin taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Kirjoittaja Kiinnostaako kirjallisuuden opinnot. – Viimeiseen 15–20 vuoteen mikään osanen setistäni ei ole enää muuttunut miksikään. Jälkimmäinen hallitsee myös Chapman Stickin, jolla on hyvä korvata puuttuvia kosketinsoittimia. Palmerin kapulaote on miehen varhaisten jazzidolien esimerkin mukaisesti traditionaalinen. Haluatko tutustua kirja-alaan. www.riffi.fi 3/2016 27 E merson, Lake & Palmer kuuluu 70-luvun progen suuriin yhtyeisiin, jonka musiikillista perintöä rumpali Carl Palmer Band on kannatellut jo vuosituhannen alusta alkaen. Teräsrunko, kuinkas muuten Työkaluissaan Palmer kertoo palanneensa vanhan ihastuksensa Ludwigin seuraan, ja soittaa jälleen samantyyppisellä teräsrunkoisella setillä, josta tuli hänen tavaramerkkinsä 1970-luvun ELP-aikoina. Palmerin (66) soittokumppaneilla on ikää yhteensä nipin napin saman verran kuin rumpalilla, mutta bändin liidarilla olikin tavoitteena hakea freesiä kulmaa ja päivitettyä soundia ”vanhaan hyvään matskuun”. Kaksi bassorumpua on nykyään normi tietyissä musiikinlajeissa, mutta Palmer kuuluu tuplabassarin pioneereihin jo 1960-luvun lopulta. Matkan varrella kokoonpanon nimi vaihdettiin ELP Legacyksi, koska ”nimi tekee oikeutta ohjelmistolle, jota yhtye soittaa”
TeksTi: TiMo ÖsTMan kuva: Minna HaTinen – duo kuin bändi kun kaksi nailonkielistä kitaraa kuulostaa rock-bändiltä, ollaan vähän isomman jutun äärellä. Niitä, joiden voi sanoa kehittäneen aivan omanlaisensa soittotavan, heitä on vähemmän. Kulttuuritalolla huhtikuussa vieraillut duo, Rodrigo y Gabriela, on löytänyt oman juttunsa ja jalostanut sen huippuunsa. 28 www.riffi.fi 3/2016 P ersoonallista ja tunnistettavaa, jollakin tavalla ”omaa” soittotyyliä pidetään yleensä tavoittelemisen arvoisena, ja esimerkkejä sellaisesta löytyykin. Työnjako duossa on selkeä: sähkökitaristin taustalta ponnistava Rodrigo Sánchez soittaa melodiat ja soolot. Gabriela Quintero puolestaan on rytmikone, jonka soittotyyli tosiasiassa tekee tästä duosta niin persoonallisen. Parivaljakon yhteinen soittoura alkoi heavybändissä, jonka he kuitenkin hylkäsivät kun luvattu levytyssopimus ei toteutunutkaan. Meksikolaisduo Rodrigo y Gabriela pystyy tällaiseen, kiitos suvereenin soittotaidon – sekä toimivan roolituksen jolla hoidetaan vakuuttavasti melodiat, harmoniat ja rytmiryhmänkin osuudet. Siitä alkoi varsinaisesti se koulu, jonka ansiosta he ovat sitä mitä nykyään ovat. Ja usein persoonallisuus voi syntyä yhtä lailla siitä soundista, jolla soitetaan. He luovat nailonkielisillä akustisilla kitaroilla aivan omanlaisensa sopan ja mikä parasta, soundi tehdään vain soittamalla, vaikka hienoisia efektimausteita käytetäänkin siellä täällä. Loppujen lopuksi aika harva sellaiseen kuitenkaan pystyy, jos asiaa syvällisemmin tarkastelee. Seurasi muutto Eurooppaan ja Irlantiin – kielitaidottomina. Siihen kuuluivat esimerkiksi Antonio Carlos Jobimin bossanovat. eikä eläväisen lavaesiintymisen merkitystäkään sovi väheksyä. Molemmat hankkia elantonsa musiikilla ja kun ei sähköistetty bänditouhu kerran lähtenyt vetämään, päätettiin koettaa akustisesti vain duona. Meksikosta Dublinin kautta maailmalle Sekä Rodrigo Sánchez että Gabriela Quintero syntyivät Meksikossa ennen 1970-luvun puoliväliä, oman kuvauksensa mukaan ”keskiluokkaisiin perheisiin”. Sánchez kiinnostui ikäluokalleen tyypillisesti kitarasta heavyrockin kautta, kun taas Quintero kertoo kiinnostuneensa alkujaan kitarasta ja musiikista äitinsä levykokoelman kautta. Se toikin toimeentulon, mutta asialla oli kääntöpuolensa: soittaminen Meksikon länsirannan turistikohteissa välinpitämättöminä parveileville matkailijoille alkoi maistua puulta ja niin duo päätti vaihtaa maisemaa. 28-29 Rodrigo jne.indd 28 25.5.2016 13.22. Katusoitto Dublinin Grafton Streetillä hioi tyyliä ja poiki keikkoja uusiin paikkoihin sekä sivuseuraamuksena myös ensimmäisen levyn. Hän soittaa plektralla ja nimenomaan heavy-kitaristeille tyypillisellä fraseerauksella ja samaisesta genrestä juontuvalla teknisellä otteella
PA-laitteiston ohessa myös soitto ja eleet ovat rock-bändille ominaista tyyliä, hillitty istuskelu jakkaroilla ei ole heidän juttunsa. Kahden iskun rytmi syntyy, kun oikean käden keskisormella ja nimettömällä harjataan kielten poikki alaspäin, ja heti sen perään seuraa peukalolla alaspäinen lyönti samaan tapaan. Siihen saakka voi virkistää itseään tutustumalla heidän musiikkiinsa esimerkiksi Youtubevideoiden välityksellä, niitä löytyy edustava kokoelma useammalta eri vuodelta taltioituina. www.riffi.fi 3/2016 29 Rodrigon mukaan duon tyylin hahmottumiseen meni noin kymmenen vuoden periodi. Gabriela korostaa, että lämmittely on syytä tehdä kunnolla. Niin musiikissa kuin sen esittämisessä Rodrigon y Gabriela on kuitenkin löytänyt onnistuneesti kultaisen leikkauksen – musiikki on omaperäistä ja tarpeeksi eksoottista, mutta ei kumminkaan liian outoa. Tämä keikka oli ja meni, mutta toivoa sopii, että joku hoksaa tuoda duon uudestaan Suomeen. Ne ovat kuitenkin enemmän koristelua kuin se varsinainen pihvi. Selkein yhtymäkohta flamencoon taitaa olla se, että Gabrie la soittaa usein myös rytmi-iskuja peukalolla kanteen bassokielten yläpuolelle. Esimerkiksi Gabrielan usein biisien alussa käyttämä matalan e-kielen pumppaus jytkyi Kulttuuritalolla todella komeasti. Sen vuoksi Gabriela alkoi lisätä komppeihinsa perkussiivisia elementtejä. Perkussiivisia ääniä soittaessaan hän usein sammuttaa kielet niiden ajaksi vasemman käden etusormella ensimmäisestä nauhavälistä. Toinen rytmikuvio on nopea trioli, jossa edellisen kuvion perään lisätään vielä ylöspäinen peukaloharjaus, jolloin kuvion liike on alas-alas-ylös. Kolmas elementti on edellisiä täydentävä rytminen mauste – kannen päälle ulottuvaan otelaudan osaan napautettava isku, joka tuo kudelmaan sopivasti aksentoivan perkussiosoittimen klangin. Kulttuuritalolla tätä perkussiivista puolta tuli enemmänkin, esimerkiksi kämmenlyöntejä eri puolille kitaran kantta tai kielten päälle. Vaikka kyse on akustisesta musiikista, sähköinen äänentoisto antaa sille kantavuutta, jolla nyanssit ja sävyt hiljaisimmista äänistä alkaen välittyvät kuulijalle. Revittely ilman alkulämmittelyä saattaa kuulemma kostautua lihaskipuina ja rasitusvammoina. Hän neuvoo ensin venyttelemään oikean kämmenen sormia ja lihaksia, ja sen jälkeen tekemään kyseistä perkussiivista liikettä hitaasti. u 28-29 Rodrigo jne.indd 29 25.5.2016 13.22. Dublinissa he esittivät covereiden ohella omia kappaleita, joissa kuuluivat rock-vaikutteiden ohella lattarisävyt. Sen jälkeen pitää ottaa haltuun se, miten ryt mi kuviot soitetaan. Rennoin rantein Gabriela kertoo, että hänen soittonsa sekoitetaan usein flamencoon. Aluksi musiikki kuulosti kuulemma siltä, että se kaipaisi rytmisektiota. Sekaannus on ymmärrettävä, sillä flamencossa rytmiä soitetaan hieman samaan tapaan ja pintapuolisesti molemmat tyylit voisi pudottaa samaan eksoottisen latinomusiikin laariin. Fyysinen soittotapa haastaa kropan. Tämä sopii luontevasti esimerkiksi tahdin kolmoselle, mutta mitään määrättyä paikkaa sille ei ole. Parhaimmillaan lavalla Rodrigo y Gabrielan vahvoilla lattarivaikutteilla höystetty musiikki herää todella eloon isomman PA:n kautta toistettuna. Ja hyvä niin. Molemmat korostavat kuitenkin, ettei heidän musiikillaan ole mitään tekemistä sen kanssa. Kuvioita on kaksi, ja niitä yhdistellään kompeissa. Dynamiikkaa löytyi ja sitä osattiin käyttää. Gabrielan komppaustyylin harjoittelussa täytyy ensin omaksua yksi asia, joka poikkeaa selkeästi esimerkiksi fingerstyle-soittajien tekniikasta: liike tulee ranteesta ja sormet pysyvät täysin rentoina
Talla on kiinteä niin kuin minulla slide-kitaroissa aina, ja tämä satulalukitus lisää rungon resonanssia. Kun tapasimme huhtikuussa treenikämpällä Helsingin Munkkivuoressa, hän oli juuri kotiutunut Intiasta muutaman keikan kiertueelta. Löysin omani kiertueella Kuopion Viking Musiikista; piti mennä ostamaan capo, mutta ostinkin kitaran. Schallerin lukkovirittimet toimivat myös hienosti: kielten vaihto on älyttömän helppoa ja vire pysyy hyvin. G&L USA ASAT Z3 Blue Metallic Flake – Tämä on ehdottomasti ykkösskebani slide-soitossa. Nykyään valitsenkin kitaroita aika paljon painon perusteella. Mutta soitan aika paljon myös puhtaalla soundilla, ja tykkään, että voin itse käsitellä sitä soundia sormillani. HOS-resonaattori-sähkökitara, 2000-luku – Soitinrakentajia on Suomessa tosi paljon. Minulla on Fender Skandinavian kanssa yhteistyösopimus, joten kävin siellä sitä fiksauttamassa. E l ä m ä n i k i t a r a t Erja Lyytinen – slide vaatii eri kitaran kuin normisoitto Erja on kitaroiden suhteen myös esteetikko, eikä hän arkaile sanoa, että niissä on tärkeää myös ulkonäkö. Tämä kiinnosti siksikin, että Eric Johnson on yksi omista esikuvistani. Se on hänelle kitara, jota voi kunnolla käskeä ja jonka soundi sopii kuin nakutettu tiettyihin blues-konventioihin. Tällä kertaa niistä kertoo Erja Lyytinen. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Yleensä joka vuosi joku ottaa yhteyttä, mutta kaikkiin tarjouksiin ei vain ehdi lähteä mukaan. No, sitten tein niin kuten monesti vaateostoksilla, että ostin ne molemmat. – Kolmen mikrofonin soundi eroaa perus-Telestä aika paljon. Sillä soitin paljon keikkoja urani alkuaikoina. Toinen näistä uusista on valkoinen ’61-reissue, sininen taas on ’62. Hän oli suunnitteleTEkSTi: TiMO ÖSTMAn kUvAT: TOMMi POSA kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Kaula ja runko ovat myös Stratossa mukavat, ja näyttäähän tällainen pieni Strato pienen eukon sylissä paremmalta kuin joku 335-tyyppinen kitara. Menin siinä sitten varastoon kokeilemaan heidän kitaroitaan, ja siellä oli pari aivan loistavaa Stratoa. Hänelle toimii yhtä lailla säihkyvä kimallevärjäys kuin maanläheiseksi kulutettu retropintakin: hän ei pelkää mennä ”vähän överiksi”. Henkka Salo vaikutti heti sellaiselta henkilöltä, jonka kanssa olisi mukava tehdä asioita. Pääsimme juttusille Lyytisen kanssa hänen tiiviin keikkakeväänsä keskellä. Silloin soundini oli jatsimpi, ja siihen se kitara sopi loistavasti. Jutellessa kävi ilmi, että Erjalla on slide-hommiin ja normisoittoon eri työvälineet. Siinä Stratot pysyy hyvin messissä. Erja kertoo löytäneensä Strato-soundin toden teolla viime vuosina. Fender Custom Shop Stratocaster, useita malleja – Pääasiallinen Stratoni on Eric Johnson -malli vuodelta 2009. Mikit ovat todella yliohjautuvat, mutta eivät hurise. Ja minun normikitaroissani tallat saa kellua, sillä käytän kampea koko ajan. Yhteistyöhenkilöni oli silloin Jan-Olof Strandberg, ja muistan sen hetken kun avasin kitaralaukun ja sieltä tuli tämä ”bling-bling” -design esiin. Riffille hänellä oli esitellä aivan uuttakin kitarakantaa, sillä taannoin Ruotsin tuliaisina oli tarttunut mukaan Stratocastereita. Se oli niin överi, niin minua ja rakkautta ensi silmäyksellä! Vuo sien aikana tämä kitara on muokannut minua soittajana paljon, olen käynyt sen kanssa paljon asioita läpi. Valitsin on viisiportainen, ja väliasentoja käytän aina välillä kun haluan jotain erilaista efektiä. Ihastuin Davide Florenon vastaavaan kitaraan, ja sellainen oli sitten pakko saada. 30-32 Erja Lyytinen.indd 30 25.5.2016 16.38. Väliasentojakin käytän jonkin verran, kyllä niistä sellainen makee nakusoundi tulee. – Pidän yksikelaisten mikkien soundista; sinänsä hassua, koska tykkään aika paljon yliohjata niitä ja teen sen pedaaleilla. – Minulla on myös humbucker-kitaroita, esimerkiksi Gibsonin Country Gentleman ja Ville Tyysterin aikoinaan tekemä Les Paul. Diggasin niistä molemmista helkutin paljon, ja oli todella vaikea päättää kumman ottaisin. Erityisesti pidän tavasta, jolla Nile Rodgers ja Robert Cray niitä käyttävät. Tällä olen soittanut käytännössä kaikki ulkomaan keikat. Nyt keväällä oltiin Ruotsin-kiertueella, ja kitarassa oli jotain häikkää satulan kanssa. Joku voisi tykätä, että silloin humbucker olisi parempi. G&L:n maahantuoja otti minuun yhteyttä ja tarjosi diiliä. Sliden kanssa käytän 012-kielisettiä, paitsi että korkein kieli on 015, jotta se soisi mahdollisimman pitkään. Mutta nykyään soittotyylini on aika raskas, siihen on tullut paljon rockelementtejä ja tykkään käskeä kitaraa. Stratoissa suosin lähinnä kaulaja tallamikkiä, sillä niissä on kiinteämpi soundi. 30 www.riffi.fi 3/2016 E rja Lyytisen on nähty soittavan uransa aikana varsin monenlaisilla kitaroilla
30-32 Erja Lyytinen.indd 31 25.5.2016 16.38
Tällaisten ”spesiaalikitaroiden” kanssa menee aina hetken kunnes löytää mikä on se niiden juttu; ei näitä tule joka päivä soitettua. Sen jälkeen hankin G&L:n, joka oli erittäin hyvä kitara; sen olen antanut isälleni. – Opiskeluaikana ideologia oli, että on yksi kitara jolla pärjää. 32 www.riffi.fi 3/2016 vähemmälläkin pärjää Lentokeikat Erja Lyytinen pyrkii tekemään kahdella kitaralla, joista yksi on slidesoittoa varten ja toinen normaalivireessä. 1952 – Ruotsissa eräs kitaranrakentaja suositteli tätä minulle. – Vahvistimissa olen alkanut ottaa vintage-puolta haltuun, ’68 Super Reverb ja ’75 Twin Reverb ovat tulleet perheeseen parin viime vuoden aikana. – Tämä on näitä hassun mallisia kitaroita, jotka eivät istuen ole kovin helppoja soitettavia. Näin ei aina ole ollut. Sitä hänen ei ole tarvinnut ostaa: – Tämä ei Dunlop, vaan jonkun fanin minulle tekemä; putkia olen saanut faneilta, hän paljastaa. Minulle on aikaisemmin Ville Tyyster tehnyt akustisen dobron, mutta tykkään soittaa resonaattorikitaraa myös vahvistimeen ja laittaa pedaaleja väliin. Kitaristille trippailu on nannaa. Erityyliset säröt hän tekee pedaaleilla, ja kertoo muutenkin käyttävänsä kaikkia pedaalilautansa värkkejä normikeikallaan. Tämä tarvitsisi huoltoa, esimerkiksi näitä potikoita ei saa enää mistään. Jos mietin biisiin jotain slide-hommaa ja sävellaji on jotain muuta kuin G tai D, niin kokeilen molemmilla virityksillä capon kanssa kumpi tuntuisi paremmalta. Se oli semmoinen etsikkoaika, ja sitten on tullut kaikkia näitä. Sitten nostin sen sieltä laukusta, ja akustinen soundi on ihan loistava niinkuin kuulet; tämähän on tosi avoin. Sillä tulee ihan eri jutut, mutta samalla jotain uutta; livenä ei ole niin kauheaa, jos soittaa eri asioita kuin levyllä. Entäpä sitten pedaalilauta, jolla on painoakin kuulemma 28 kiloa. Se on myös soundiasia. – Kielten korkeus on minun slide-kitaroissa säädetty siten, että pystyn soittamaan vähän sointuotteitakin. Joskus joudun myös tekemään kompromisseja levyn ja live-tilanteen kanssa. – Avoin G on joskus vähän lyyrisempi. Ensimmäisellä keikalla tämä sai verikasteen, kun sormeen tuli haava. Slide-kitaran virettä muutetaan Dja G-vireen välillä aina biisin mukaan. Resonaattorin vahvistaa pietsomikki, ja kaulamikrofonina on minihumbucker. Liikkeellähän on sellaisiakin kitaroita, jotka pystyy vaihtamaan sen vireen. – Funtsattiin Henkan kanssa tätä kaulaa, ja päädyttiin aika tasaiseen ja leveään otelautaan. Koska Erja on kitaroiden suhteen myös esteetikko, on ulkonäkö ensimmäinen sytyke uuden kitaran kokeiluun. Otan pedaalit mukaan aina kun mahdollista, sillä ne on kuitenkin osa soundia. Joskus on kiva, kun ne on aika lähellä otelautaa, siitä tulee vähän säröisempi soundi. Sen myyminen harmittaa. Viime vuosina hankkimiaan kitaroita hän ei ole enää juurikaan myynyt eteenpäin. itse kuitenkin haluan, että slide-kitara on säädetty nimenomaan sitä varten. Slideä Erja Lyytinen soittaa paksuhkolla lasiputkella. Minihumpparillakin soittaessa kenno vaikuttaa kitaran soundiin. Mutta kun kielet on korkeammalla, sävelen on helppo antaa soida vähän pidempään ja soundiin tulee enemmän voimaa. Elmore James -tribuutilla soitin ”The King of The Slide Guitar” -kappaleen avoimessa C:ssä. Monster-vahvistinta käytän myös edelleen. Yllättävää kyllä, sitä pärjää vähemmälläkin rojumäärällä, Erja huomauttaa. Sellaista dropped-C -kitaraa ei ole yleensä keikoilla mukana, joten soitan sen G-virityksellä ja laitan capon viidenteen väliin. Slide-virityksistä avoin G ja D ovat Erjalle yhtä mieluisia. Supro vm. Toneja volume-potikan lisäksi on blender-säätö, jolla saan humbuckerin ja pietson ulostuloa sotkettua. u 30-32 Erja Lyytinen.indd 32 25.5.2016 16.38. intiaan tuli lähdettyä tosi pienellä varustuksella: minulla oli kaksi kitaraa monocasessa ja kasasin Pedal Train nano -lautaan muutaman pedaalin. – Onhan se haasteellista välillä. Trippailu on nannaa Erja Lyytinen käyttää nykyään keikkavahvistimena vanhaa Fender Super Reverb -komboa, jossa pohjasoundi on puhdas. Aloitin Aria Pro II Les Paulilla, siitä siirryin pariin Stratocasteriin, joista toinen oli Lace Sensor -malli. Kaula on yllättävän paksu, mutta slide-soitossa se ei haittaa. Se on koko sen homman suola, kun saa välillä mennä sellaisiin paikkoihin mihin ei saisi mennä. Pietsolle voisi olla oma tone, mutta tämä on ensimmäinen, prototyyppi. Runko on mahonkia ja kansi suomalaista loimukoivua, aika harvinaista puuta. Hän nimittäin tykkää ”trippailla” lavalla. Sen jälkeen testiin joutuu soittimen akustinen ääni: – Niin kuin tämäkin Strato, että onpas makee. – varmaan jossain vaiheessa splitataan tämä kahdeksi vähän kevyemmäksi laudaksi. Valinta menee halutun soundin ja kappaleen sävellajin mukaan. Sliden kanssa teen juuri sitä aika paljon, että käytän efektejä: wahia, säröä ja delayta yhtä aikaa ja jopa leslietä. massa sähköistä dobroa, ja hyvälle sellaiselle on tilausta. – En ole perinteinen blueskitaristi, vaan tykkään sotkea tyylejä. Nykyään käytän tätä vain studiossa, ”Oil and Water” (Voracious Love, 2010) on soitettu tällä olohuoneessani. Sitten on soitettavuus, eli miltä se alkaa tuntua kun sen laittaa styrkkariin. Tämäkin on aika kevyt kitara, ja saan haettua tällä paljon erilaisia soundeja. Tietysti jomman kumman voi valita, mutta pietso on itsessään aika räikeä. Yksi juttu on myös vireisyys, tosin sen pystyy kyllä fiksaamaan
Haasteellisellakin keikalla yleisöllä on oikeus vaatia, että kaikki toimii koko ajan. Wavetoolin idea periytyy neljän vuoden takaa, tuolloin vie lä Svenska Teaternin äänimiehenä toimineen Janne Sivosen havaitsemasta epäkohdasta. Pulma on tuttu monille: langattomien vastaanottimet ja mo nitoripöytä ovat kiinteässä pisteessä lavan sivustassa, mutta bän di mikitetään montussa ja mikit jaetaan lavalla. Svenskanin langattomista huolehti nut Sivonen kaipasi teatterikäyttöön räätälöityä mikrofoni valit sinta ja tarkkailu/kuuntelusoftaa. Jollain tavalla mikkimiehen pitäisi siis pystyä ”kan tamaan monitoritiskiä mukanaan”, kertoo Wavemarkin Timo Liski esitellessään huhtikuussa julkaistua softaa. kuva: sTefan Bremer/kansallisooppera T eattereissa, monitoimitaloissa ja festarikeikoilla lavapääs sä yksi ihminen mikittää bändin ja jakaa langattomat. Wavetoolia käytettiin mikrofonien signaalinhallintaan kevätkauden esityksissä. Niihin on Wavemarkfirmassa kehitelty ratkaisumalleja. Mikkimies ei voi olla varma, toimiiko laite sillä hetkellä kun se luovutetaan, koska sen tilaa ja signaalia ei pysty kattavasti tarkkailemaan. – Wavetoolin esiversiossa lähdettiin ensimmäisenä ratkaise maan, miten pystyisi paikasta riippumatta valitsemaan ja kuun telemaan juuri sitä kanavaa, jonka mikki ja lähetin annetaan esiintyjälle. www.riffi.fi 3/2016 33 TeksTi: Tommi saarela Wavetool – kotimainen työkalu langattoman järjestelmän hallintaan suomessa on kaikessa hiljaisuudessa kehitelty äänimiehen arkea helpottavaa audiotyökalua vaativiin esitystilanteisiin, joissa käytetään suuria langattomia järjestelmiä. Liskin mainitsemaa ongelmaa on yritetty kiertää esimerkiksi iPadin etäohjauksella monitoripöytään, mutta silläkään konstil Kansallisoopperan suurproduktiossa Oopperan Kummitus on satakunta mikrofonia, joista langattomia useita kymmeniä. 33-35 Wavetool.indd 33 25.5.2016 13.46. Ja kun mikkikanavia alkaa olla kymmeniä, syntyy ongelma – tai useita
Digitiskien aikakaudella sali tai monitorimiksaaja ei usein kaan ehdi havaita missä räpsähti. Kun tietty mikrofonijärjestelmä on implementoitu Wave tooliin, valmistajan omaa softatyökalua tarvitaan vain alkuase tusvaiheessa, sen jälkeen vastaanotinkanavat paritetaan, ja voi daan alkaa käyttää vain Wavetoolia, joka tarjoaa akun varaus tilan seurannan lisäksi kymmenen sekunnin aikaikkunan jokai sen kanavan audio ja RFhistoriaan. – Tällä konstilla ongelma löytyy helposti, ja ei muuta kuin vikaantuneen kanavan liuku kiinni ja mikkimies singahtaa vaih tamaan mikkiä tai ratkomaan ongelmaa. Liski summaa, että vaikka Wavetool ei suoranaisesti poistai sikaan mitään työnkuvaan liittyvää tarvetta tai ongelmaa, aina kin se vapauttaa ääniteknikkoryhmän päivästä aikaa tehdä jo tain muuta ja järkevämpää. Vaikka softa on nyt valmis ja kaupallinen tuote, Liski myön tää että se on alkutaipaleellaan, ja mielessä on jo nyt paljon ke hitysideoita. Uusien ominaisuuksien lisäämisen sijaan Wavetoolin tuo tekehityksessä keskitytään lähikuukaudet lisäämään laitetukea implementoimalla kattava kirjasto keskeisten valmistajien suo situimpia järjestelmiä akku ja RFtietoineen. Esimerkiksi montussa vikaa korjatessaan mikkimies voi iPad kainalossa ja luurit pääs sä kuunnella onko ongelma piuhassa vai kapselissa. Urakka vei vuoden, minkä kuluessa softan betaversioita on jo testattu Svenskanin lisäksi erityisesti Kansallisoopperassa. ajatuksesta koodiksi – Ali Ahmaniemi on valtakunnan kovimpia koodaajia täm möisiin hommiin. omaan käyttöön Liski korostaa, että Wavetool oli alun perin työkalu itselle. Tämä on Wavetoolin kolmas keskeinen käyttöalue. linkki iskussa Kun langattomia mikrofoneja on käytössä vino pino, pitää tietää missä kunnossa lähettimien akut ovat ja onko RFlinkki iskus sa eli kantaako langaton signaali lähettimeltä vastaanottimelle. Ideoista on tuskin pulaa vastaisuudessakaan. Hänellä on kokemusta sekä muusikon että ohjelmoijan hommista, ja tässä jos missä pääsi yhdistämään audio ja koodaustaitoja samaan pakettiin. Juttelimme asiasta pitkät tovit, jonka jälkeen Ali totesi, että hän osaisi tuon tehdä, mutta aikaa siihen menee. – Wavetoolin suurimpana haasteena oli räpsyjen tunnistusal goritmin tekeminen, eli kun signaaliin tulee ”epätyypillisiä piir teitä”, niin miten se määritellään. Yleensä ensim mäisenä vihjeenä vikaantumisesta on ikävän kuuloinen räpsy. kuva: Tommi saarela 33-35 Wavetool.indd 34 25.5.2016 13.46. räpsystä kiinni Edellä mainittu reaaliaikainen kuuntelumahdollisuus mikin jaos sa ja linjatsekkauksessa oli kuitenkin vasta vastaus ongelmaan numero yksi. Tänään saman hoitaa yksi mies, joka sukeltaa monttuun iPhonen tai iPadin kanssa, mikittää bändin ja tarkastaa samal la että kanavat toimivat. Ja vaikka tilanne meni ohi, varoitus jää näkyviin. – Vielä syyskaudella ”Kummituksessa” oli tapana, että en nen esitystä yksi mies asentaa montussa mikkejä ja toinen seisoo kuuntelutiskillä, ja he ovat keskenään radiopuhelinyhteydessä ja käyvät läpi sata mikkikanavaa joka päivä. Tärkeänä lisätoimintona käyttäjä itse voi määritellä tunnis tuksen rajaarvoja tiukemmalle tai herkemmälle. Wavetooliin koodattu Snap, Crackle & Popiksi nimetty algo ritmi nuuskii signaalissa useita parametreja, joiden perusteella se päättelee milloin audio ei ole kunnossa ja antaa Wavetooltieto koneelle sekä siihen liitettyyn iPadiin varoituksen kyseisen kana van kohdalle. Niinpä haluttiin ke hittää softa, joka striimaa audiota lavan sivussa olevasta ääni lähteestä – esimerkiksi monitoripöydästä ja/tai RFasemalta eli langattomien vastaanottimilta – tietokoneelle, ja siitä edelleen langattoman yhteyden kautta iPadille. Wavetoolin kanssa mikittäjä voi liikkua lavan nurkissa ja silloilla ja voi histogrammin avulla havaita katvealueet paremmin. Liski kiittelee, kuinka merkittävää apua softan koostamisessa on ollut Wavemarkin tiimin laajaalaisesta osaamisesta: Sivosella on käsitys mikkimiehen tarpeista, Santtu Sipilällä tietoa langat Wavemarkin Timo Liski (oik.) ja Wavetoolin koodannut Ali Ahmaniemi esittelivät Frankfurtin Prolight & Sound -messuilla suomalaista softatyökalua, joka on suunniteltu isoille keikoille monikanavaisen mikrofoniviidakon hallintaan. Vaikka aikansa ottikin, Ahmaniemi kuvailee koodauksen su juneen ”aika jouhevasti”. Ääntä tutkail laan pienissä pätkissä, ja käyttäjä päättää missä vaiheessa sig naali ei enää täytä määriteltyjä tavoitteita. Lisäksi räpsy ei välttämättä ole audiopiikki, joka jättäisi pöytään jälkeä siitä, ”mikä noista auki olevista kahdestakymmenestä neljästä kuoromikistä” räpsähti. – Halusimme ratkaista omat ongelmamme, tehdä softa jol lainen me tarvitaan. Kun mikit on onnistuneesti jaettu ja linjat toimiviksi todet tu, saattaa esityksen aikana ilmaantua ongelmia. – Kyllähän nämä toimivat mikkivalmistajien omissakin tark kailusoftissa, mutta edelleen – tarkkailusofta toimii väärässä pai kassa! Valmistajien softat ovat loistavia työkaluja taajuussuunni telman ja setupin tekoon sekä kanavien nimeämiseen. – Kyllä käyttäjät varmasti keksivät uusia toimintoja, joita haluaisivat lisätä mukaan! Liski naurahtaa. – Joidenkin valmistajien omissa softissa esimerkiksi RFta soa voi seurata vain reaaliajassa. Jäl kimmäisessä Wavetool oli kevätkaudella jo päivittäin käytössä ”Oopperan Kummitus” musikaalissa. Miksaaja saattaa olla juuri mikserin toisella sivulla tai muuten vain kädet täynnä. Sen jälkeen haluttiin ratkaista vielä kaksi muuta isoa ongelmaa. 34 www.riffi.fi 3/2016 la signaalia ei pysty iPadista kuuntelemaan
Mitä tarjoaa • maksimissaan 64 kanavaa (48 tai 98 kHz) • kanavaryhmittely suuren input-määrän hallintaan • audioja rf-histogrammi joka kanavalle • audion langaton striimaus macista ios-laitteelle • novation launchpad -tuki vaihtoehtoiseen nappulakontrollointiin Mitä tarvitaan • applen tietokone, vähintään os X 10.10.5 ja Core audio -liitäntä • äänilähde, esim. Kanavissa 3 ja 19 räpsyntunnistus (SCP) on huomannut pätkivän mikkipiuhan DPA:n 4061 lavaliermikrofoneissa. Näkeekö Liski Wavemarkin ensimmäiselle ja toistaiseksi ai noalle tuotteelle maailmanlaajuiset markkinat. esimerkiksi avidin uusista tiskeistä audiota voi siirtää suoraan macciin verkkopiuhalla avB:n kautta. Wavetool-sovellus on maksullinen tuote, mutta sen Wavetool ios remote -etäohjaussovelma on maksuttomasti ladattavissa app storesta. Kanava 26:n laulajalla on Shuren langaton ULX-D, josta nähdään lisäksi kumpi antenni on käytössä, patterin tila sekä RF-tason historia punaisella viivalla. www.riffi.fi 3/2016 35 mikä kumman Wavetool. maksimissaan 64-kanavaista signaalia voidaan myös ryhmitellä ja tarkkailla laitteiston teknistä suorituskykyä ja tilaa sekä esimerkiksi havaita potentiaaliset ongelma kanavat sCp-algoritmin avulla. Liski muistuttaakin, että potentiaalia maailmalla on, esimer kiksi Amerikassa pelkästään teatteri ja kirkkobisnes on monisa takertainen Suomeen verrattuna. Toistaiseksi markkinointia on kuitenkin harrastettu vain Suomessa. Latauksia on tullut paristakymmenestä maasta, esimerkiksi Yhdysvallois ta yhtä paljon kuin Suomesta. Myös testaajaasiakkaat ovat antaneet arvokasta palautetta softan er gonomiasta ja käyttöliittymän grafiikasta. langattomia mikrofoneja tai maDi-splitti lavarasialta • äänen päätepisteeksi langalliset, langattomat tai in-ear-kuulokkeet, ios-laite • langaton verkko ios-etäohjaukseen ja audion striimaukseen (5GHz verkko takaa parhaan laadun) Normibändin mikitystilanne kymmenen sekunnin audiohistogrammein. macista monikanava-audio striimataan wifin kautta ios-laitteelle, jolla päästään valitsemaan kanavia, joita halutaan kuunnella. – Mehän tarjoamme viikon ilmaisen testiperiodin, jonka aikana käyttäjä voi kokeilla tarvitseeko softaa vai ei. Kanava 7:n radiosignaalin taso on heikentynyt ja ohjelma tunnistaa ongelmatilanteen sekä varoittaa siitä (Low RF). tomista ja verkoista, ja Sakke Kiiskillä ja Stanley Lönnquistilla äänisuunnittelijoina musikaalituotantojen tarpeista. Alkuvaiheessa ei ole haittaa siitä, että asi akkaat ovat lähellä – sitä helpompi on kuunnella parannus ehdotuksia! u 33-35 Wavetool.indd 35 25.5.2016 13.46. Wavetoolin signaalilähteenä voi olla mikä tahansa monikanavainen audio, jota voidaan syöttää Core audio -äänikortin tai Dante-, maDitai avBliitännän kautta macciin. Liski kertoo itse betatestanneensa Wavetoolia ahkerasti esi merkiksi Sunrise Avenuen Euroopan kiertueella, jossa hän toi mi järjestelmäteknikkona. – Olen käynyt näyttämässä softaa täkäläisissä teattereissa ja konserttitaloissa. Signaali otetaan Brightin kalustossa luultavimmin Digi con MADIsplitin kautta, jolloin mikittäjä voi itsekseen tehdä linjatsekin. – Lähes joka ilta oli käytössä uusi versio! potentiaalia etsimässä Suomen ensimmäiset lisenssit hankki Bright Finlandin laite vuokraamo, joka käyttää Wavetoolia esimerkiksi kesäfestivaa leilla
– Improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Sävel on vapaa! – opas improvisointiin 38,50 e + postikulut Riffin jatkuvasti päivitettävän tuoteuutispalstan löydät osoitteesta www.riffi.fi. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella:(09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Pulaa ideoista. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Pahoittelemme kömmähdystä ja kiitämme tarkkasilmäistä lukijaa aktiivisuudesta. 36-37 Rivakka Page Turner.indd 36 25.5.2016 16.13. Jutussa mainitun Taikapeili-duon laulajan, Hanna-Riikan, isän eli Fredin oikea etunimi on Matti eikä Pekka, kuten erheellisesti julkaisimme. Oikaisu: Riffin numerossa 2/16 julkaistuun artikkeliin ”Ikimuistoiset sessiot” oli päässyt livahtamaan virheellinen tieto
22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 36-37 Rivakka Page Turner.indd 37 25.5.2016 16.13. Intiimissä soolotai klubiesityksessä tärkeää on laitteen hiljaisuus. www.riffi.fi 3/2016 37 RIVAKAT teksti: tommi saaRela kuvat: laitevalmistajat Hintaluokka: < 150 E lisätiedot: into-luthman • www.intoluthman.fi tablet page turner Bundle – rauhoittava tabletti! e siintyjän painajainen: keikka käynnissä, ja pitää äkkiä hipaista sormella mobiililaitteen näyttöön seuraava nuottisivu tai rullata biisin sanoja eteenpäin. Nelileukainen iKlip venyy nipin napin jopa uuden uuden A4-kokoisen iPad Pro -mallin ympäri, jolla pääsee lukemaan printtinuottia 1:1-suhteessa. Tabletti lipsahtaa nuottitelineestä ja ohut lasinäyttö on siruina pitkin lavaa! IK Multimedia on julkaissut uutuuden, joka ratkaisee kerralla ongelmat sekä sivunkäännön että tabletin kiinnityksen suhteen. Ja mikä parasta, poljinlaitteella kaikki tämä tapahtuu huomaamattomasti, jättäen esiintyjän kädet koko ajan vapaiksi. ••• Pakettiin sisältyy valmistajan uusin pidikemalli iKlip Xpand, jonka jämäköiden leukojen väliin useimmat tablettikoot up poa vat sujuvasti. ••• Valmistajan käyttäjälähtöinen suunnittelu näkyy siinä, että painikkeet hehkuvat juuri sopivasti tilanteissa, joissa ympäristö ei tarjoa tarpeeksi valoa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Komentoyhteyden muodostamiseen sopivat IK:n ilmaisen iKlip Stagen lisäksi muutkin mobiilisovellukset, jotka osaavat kääntää sivuja, rullata tabulatuureja tai vaikka vaihtaa presentaation slaideja. BlueTurnin mukavan tahmeat poljinpainikkeet eivät pidä käytännössä lainkaan ääntä. Painoltaan kevyt, mutta olemukseltaan vankka tuote kaksikko antaa vaikutelman ammattikäyttöön suunnitellusta työkalusta ja soveltuu lähes kaikkien iPhoneja iPad-mallien sekä Androi dien kumppaniksi. Lattialle asetettava palikka on kahdella AAAkokoisella paristolla toimiva poljin, iRig BlueTurn, jolla tablettia komennetaan langattomasti Bluetoothin kautta. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Näytön katselukulma säätyy portaattomasti pallonivelellä ja ruuvikiristeinen koura puristaa laitteen luotettavasti esimerkiksi mikkitelineen varteen
Soundiparit ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään, että yhdessä muistipaikassa pätevä painotus tuntui seuraavan kohdalla olevan männikössä ja vastoin päin. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. Yksi ja samakin soundi saattaa kuulostaa kovin erilaiselta siitä riippuen houkutellaanko se ulos hiljaisella napautuksella TeKSTi: Lauri PaLoPoSKi roland EC-10 – sähkö antaa uuden ulottuvuuden Synteettinen äänimaailma sekä sille soveltuvat sähköiset ohjainpinnat ja liipaisimet ovat rolandin ydinosaamista. Kirjat soveltu vat sekä itse opiskel uun että soitto tunneill e. Rudimentaalisen rummunsoiton hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin soittamiseen. Cajon-otsikon alta löytyy akustisen soinnin lisukkeeksi tilantuntua luovia jälkihumahduksia, tyypillisesti cajonin eri pintoihin kopauttelemalla tuotettavia ääniä, sekä artikulaatiota tehostavia alukkeita ja alakertaa muhkeuttavia jymyjä. 38 www.riffi.fi 3/2016 virtalähteenkin voi korvata kuudella AA-paristolla. S ähköosaston ymppääminen cajoniin on pään avaus koko alalla, mutta oikeastaan Rolandin vinkkelistä katsottuna uusi ulottuvuus alkaakin ihan toisesta suunnasta – EC-10 eli El Cajon on nimittäin Rolandin ensimmäinen akustinen instrumentti kautta aikain. Ensimmäinen liipaisin on sijoitettu keskelle etuseinää ja osumista helpottaa leveä kaarikuvio, jonka keskivaiheille, kopan yläosaan kannattaa tähdätä. Sähköiset soundit on jaettu kolmeen eri muistipankkiin, joiden nimet kuvaavat valmistajan ajatuksia passelista käyttötarkoituksesta. Sisältää kaksi cd-levyä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Soundeja variaatioineen El Cajonin 30 muistipaikasta irtoaa 60 erilaista soundia pareiksi valjastettuina. Sisältää cdja dvd-levyn. Tuon osaamisen hedelmiä ladotaan tällä kertaa cajonin koppaan, roppakaupalla, etten sanoisi. Kokeneen rumpalin ja soitonopettajan Tommi Rautiaisen ideoimia harjoitteita ja käytännön työelämästä keräämiä kokemuksia oivallisena oppaana, jossa riittää soitettavaa kaikentasoisille kepittäjille. Lisäksi on joitakin pareja, jotka ovatkin oikeasti kolmen soundin settejä – esimerkiksi tamburiinin helähdys löytyy tummempana kalvoliipaisimen ohjaamana versiona, kanttiin hillittyä kopautusta tottelevana kirkkaampana soundina, mutta näiden lisäksi kanttiliipaisin heläyttää oikein napakalla iskulla ilmoille vielä tamburiinin lyhkäisen tremolonkin. Sisältää cd-levyn. Percussion-kokoelma puolestaan koostuu sekalaisista akustisista lyömäsoittimista, kun taas SFX-nimikkeellä merkattu kolmas kymmenikkö sitten sisältää sähkörumpujen ja rumpukoneiden virvelija bassari-soundeja sekä efektikäyttöön suunniteltuja tehosteita. Oma sisäinen vahvistin ja etulaitaan upotettu pieni kaiutin tekevät soittimesta täysin itsenäisen, semminkin kun ulkoisen Rumpalin työkalu tekniikan harjoitteluun sekä sanavarasto improvisointiin. Kun tahattomat liipaisut saa ensin eliminoitua sopivalla herkkyysasetuksella, voi takalaidan balanssisäätimellä vielä erikseen hakea liipaisinten suhteen sopivaa painotusta, joko kalvotai kanttilyönnin eduksi. Saatesanojen mukaan EC-10 on rakenteeltaan täysiverinen akustinen cajon, jossa luonnonsoundien höysteeksi voi yhdistää sähköisiä sointeja ja tehosteita. Riffi-kauppa 35,30 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 45,40 e + posti kulut 38-39 Roland El Cajon.indd 38 25.5.2016 15.17. Luontevimmaksi koin jättää balanssisäätimen kello 12 kohtaan ja opetella sen jälkeen mahdollisimman hyvin kontrolloimaan soitolla liipaisinten toimintaa. Osa näistä pareista koostuu keskenään hyvin samankaltaisista soundeista, osa todella erilaisista, mutta samaan musiikillisen kontekstiin ikäänkuin virvelin ja bassarin tapaisina vastapareina mallaavista. Soittoaikaa yhdellä paristosekstetillä luvataan 12 tuntia ja koska tämmöiset vehkeet aina unohtuvat päälle jamien päätyttyä, suosittelen saman tien hankkimaan ladattavat akut. Liipaisinten herkkyydelle on yhteinen asetus (lukuarvona 1 – 9), jolla soittimen saa sovitettua omien lyöntien dynamiikkaan varsin mukavasti. Toinen liipasin on asennettu aivan yläreunaan etuseinämän pystysuoralle keskilinjalle. Kanttiin ja kalvoon, kalvoon ja kanttiin Sähkösoundien soittoa varten El Cajonissa on kaksi erillistä liipasinta, jotka kumpikin ohjaavat omaa soundiaan
Tum, tu-tum’ tu-tum, kräkätäkä… Akustisena soittimena EC-10 on kelpo perus-cajon, ei mitenkään erityisen äänekäs vaan pikemmin sisäsiistiä luokkaa. Sen jälkeen EC-10 on todellakin akustinen cajon. roland eC-10, el Cajon akustinen cajon sähkösoundien kera • normaali cajon-mitoitus, 50 × 30 × 30 (cm) • 30 muistipaikkaa omille sähkösoundeille • sekä akustisten että sähkösoitinten soundeja • kaksi liipaisinta • suositushinta 440 e Lisätiedot: roland Suomi Puh. Riffi-kauppa 35,30 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 45,40 e + posti kulut Kopan takalaidassa on pikkujakki ulkoiselle musiikki soittimelle. Kirjat soveltu vat sekä itse opiskel uun että soitto tunneill e. Pärinä on kuitenkin sävyltään miellyttävää ja vaikutelma hieman sama kuin virvelirummussa, jonka matto on huomattavan löysällä. Sisältää cd-levyn. Monet efektiosaston soundit palvelevat tietyissä genreissä loistavasti aivan keskeisinä soitinääninä ja toisaalta useat perkussiosoundit ovat hyvin tehostemaisia, kun niitä soitetaan tällä tavoin erillisiä iskuja lyömällä eikä tasaisemmalla liikkeellä ilmassa vatkaten. Kokeneen rumpalin ja soitonopettajan Tommi Rautiaisen ideoimia harjoitteita ja käytännön työelämästä keräämiä kokemuksia oivallisena oppaana, jossa riittää soitettavaa kaikentasoisille kepittäjille. 010 323 5410 • www.roland.fi vai ronskimmalla lyönnillä. Kun virran napsauttaa päälle, avartuu sointimaailma todella inspiroivaksi. Sitten vielä sähköisen soundiston voluumi sopivaksi akustisen rinnalle ja homma toimii. Hinnaltaan EC-10 kipuaa ohi akustisten peruscajonien, mutta sähköpuolen tuominen soittimeen ei ole silti pompsauttanut summaa pilviin. Sisältää kaksi cd-levyä. Rudimentaalisen rummunsoiton hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin soittamiseen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Koko järjestelmän voi nimittäin mykistää kansilevyn näppäimillä. Soundin luonteessa on silti annos rehevää räminää. Sähköittä soitettaessa EC-10 ei haasta artistiluokan hi-endcajoneita, mutta sen vahvuus onkin akustisen ja sähköisen soundimaailman tiiviissä liitossa. Resonaattorin soundi on sopivan pehmeä, mutta riittävän rouhea. Mainio peli koulutoimiin, vaihtoehtoisia soundeja ja instrumentaatiota kaipaaviin tilanteisiin ja vaikka katusoittoon. Valmistajan soundiluokituksia ei kannata ottaa kovinkaan sitovina. Ja jos sähköisen puolen haluaa sivuuttaa kokonaan, sekin onnistuu. 38-39 Roland El Cajon.indd 39 25.5.2016 15.17. Palkitsevia tuloksia alkaa El Cajonin kanssa syntyä nopeasti, kunhan liipaisinten herkkyyden saa ensin justeerattua omille käsille sopivaksi ja liipaisinten sijainnit iskostettua lihasmuistiin. Soittimessa ei ole kumminkaan sisäistä mikrofonia, joten akustiset soinnit on hoidettava PA-systeemiin normaaliin tapaan mikittämällä, kuten minkä tahansa akustisen cajonin kanssa. Kalvon resonaattori syttyy herkästi ja täysin puhdasta, särinätöntä bassosoundia on hankala löytää. Jamittelu joko itse tehtyjen tausta raitojen tai vaikka striimatun tallenteen kanssa sujuu helposti ja tuo iloa harjoitteluun. Soundien valikointi, sopivan herkkyyden asetus ja sähkö puolen mykistys hoidetaan kansilevyn näppäimillä. Sisältää cdja dvd-levyn. u Rumpalin työkalu tekniikan harjoitteluun sekä sanavarasto improvisointiin. El Cajonin sähköiset soundit saa linjalähdöstä ulos lisävahvistimen käyttöä varten. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. Kun soittodynamiikka kerran vaikuttaa sähkösoundien ilmeeseen näin oleellisesti, voi todeta että 60 on vain numero ja käytännössä valikoima on varsin runsas
Amerikkalaisia soittimia oli suhteellisen hankala hankkia, ja niiden hinnat olivat niin korkeat, että moni muusikko valitsi saksalaisen, englantilaisen, italialaisen tai ruotsalaisen soittimen. Impala ja Condor Hagströmin Impala ja Condor ovat selvästi vähemmän tunnettuja malleja ruotsalaisvalmistajan 1960-luvun repertuaarissa. suus, H-Expander-kaularauta. Vain yksi ohut lisäviipale on lisätty viritinlavan kärkeen, diskanttikielten puolelle, ja toinen pieni pala kaulan koroksi. Lisäksi Hagström myi kitaran osia – mm. Condorin tapauksessa se tuntui hoitavan toimensa liiankin tehokkaasti, sillä testijakson aikana kaula ei antanut lainkaan myöten kielten vedolle vaikka hölläsin säädön tahallani löysälle. Kaula on liimattu erittäin sulavalla liitoksella kitaran mahonkirunkoon ja kaulan suoruudesta huolehtii Hagströmin oma erikoiTeksTI: MarTIn Berka Hagström retroscape – rautalangan hohto Uusi retroscape-sarja perustuu vahvasti Hagströmin vanhoihin lankkumalleihin. 40 www.riffi.fi 3/2016 1 960-luku oli eurooppalaisten kitaranvalmistajien kultakausi, etenkin Suomen markkinoilla. Beat-, rockja rautalankabuumien pyyhkäistessä maan yli oli nuorille sähkökitaristeille saatava kunnon vehkeet. Hagströmin tapaan myös näiden kitaroiden otelaudat on tehty firman omasta Resinator-materiaalista, joka on eebenpuuta muistuttavaa puun ja hartsin sekoitusta. Hagströmin tuore Retroscape-sarja palaa nyt ajassa neljän vuosikymmenen taakse neljän Kiinassa valmistetun, keskihintaisen uusintapainoksen myötä. kytkimet mikrofonien mukaan Retroscape Condorissa ja Impalassa käytetään Alnico V Retro S -uusintapainoksia Hagströmin alkuperäisistä yksikelaisista mikrofoneista. Käytännössä ainoa ero mallien välillä on mikrofonien lukumäärä ja niihin liittyvien kytkinten toiminta. Hagström oli 60-luvulla eräs Euroopan mahtimerkeistä ja firman soittimia myytiin jopa sähkökitaran synnyinsijoilla, Amerikassa. Nämä soittimet edustavat varsin hyvin sen aikakauden vauhdikasta otetta muotoilussa, minkä ansiosta Impalan ja Condorin ulkonäkö vaikuttaa yhä tuoreelta. Retro S -mikrofonien rakenne poikkeaa ratkai40-43 Hagstro?m EHX.indd 40 25.5.2016 15.19. koesoittoon valittiin aikoinaankin varsin yleinen H-III sekä hieman harvinaisemmat luomukset Impala ja Condor. Muutoin perusrakenne on molemmissa soittimissa sama. vibratoja – muille merkeille (esim. Kaipaamaani pientä monttua ei kuitenkaan syntynyt. Mahonkikaula on veistetty lähes kokonaan yhdestä osasta. Guild Guitarsille)
Retroscape H-III -kitarassa käytetään Ceramic C-Spin -nimisiä mikkejä, joissa on hieman vintage-malleja tehokkaammat keraamiset magneetit. Toimivaa retroilua Saimme Retroscape-testisoittimet suoraan maahantuojan varastosta, mikä mahdollisti sopivasti soittimien tehdaskunnon ar vioin nin. Toiseksi viimeisen kytkimen nimi on Mute, mutta tässä ei tarkoiteta miksereistä tuttua mykistystä, vaan kyse on vaikutukseltaan sordinon tapaisesta kytkennästä. Hagströmin toimitusjohtajan Craig Smithin mukaan idea oli tarjota uusissa H-IIja H-III-malleissa hieman ryhdikkäämpää ja rouheampaa soundia toisen Retroscape-kaksikon perinteisemmän soinnin vastapainoksi. Kolmimikrofonisen Hagström H-III:n kytkimet toimivat samalla tavalla kuin Condorissa, sillä lisäyksellä, että kaulamikin ja rungon yläsarven väliin on lisätty vielä koko kitaran kerralla mykistävä kill switch. Kun Mute on päällä, kitaran lähtösignaali on hieman vaimeampi ja samalla pieni osa diskantista häviää myös. Jostain syystä Top-kytkin toimii Retroscape-kitaroissa vastakkaiseen suuntaan muihin kytkimiin nähden – kun kytkin on alhaalla (päällä) bassoleikkuri on pois päältä. Mute ja Top ovat Condorissa vastaavissa paikoissa kuin Retroscape-sisarmallissa. Etenkin niissä versioissa, joiden viritinlapa oli aivan Fender-tyylisesti veistetty, eikä Gibsonin tapaan kahteen kolmen ryhmään jaetuin virittimin tehty. Seuraavat kaksi kytkintä tarjoavat samat toiminnot tallamikrofonille. H-III:n Fender-tyylinen vaahterakaula on ruuvattu kiinni SG:tä muistuttavaan leppärunkoon. Kaikki kolme kitaraa olivat periaatteessa soittoKaikissa Retroscapekitaroissa käytetään Hagströmin alkuperäistä Tremar-vibratoa. www.riffi.fi 3/2016 41 sevasti esimerkiksi Fender-mikeistä, sillä Hagströmeissä on kuuden pienen tankomagneetin sijaan vain yksi pitkähkö suorakulmainen magneetti, joka on liimattu kelan alle. Tämä rakenne tuottaa hieman erilaisen magneettikentän, mikä taas vaikuttaa suoraan vahvistettuun soundiin. Impalassa on kaksi mikrofonia ja kuusi niiden toimintaan vaikuttavaa kytkintä. Retroscape H-III on aika tarkka versio klassikkomallista, joskin viritinlavan muoto on otettu Impala-mallista ja Hagströmin oma kielisilta on vaihdettu nykyaikaiseen rullatallaan. Condorissa puolestaan on kolme mikrofonia, minkä vuoksi kytkimet toimivat hieman eri tavalla kuin Impalassa. Alkuperäisissä Impalaja Condor-malleissa oli pitkä rivi erivärisiä isokokoisia keinukytkimiä soundien muokkaukseen. kaksi kärpästä yhdellä iskulla Hagström H-III (ja sen sisarmalli H-II) oli 60-luvulla firman yritys lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Condorin ensimmäiset kolme kytkintä ovat kunkin mikrofonin päälle/pois-komennoille ja neljäs kytkin taas toimii master tonena. Hagströmin vastaus siihen oli yhdistää näiden kahden mallin pääpiirteet omaksi kitaramalliksi. Monet kitaristit himoitsivat silloin kahta suosikkikitaraa USA:sta – Fender Stratocasteria ja Gibson SG:tä. Lisää potkua mikrofoneihin Vaikka H-III:n mikrofonit näyttävät ensisilmäyksellä samoilta kuin Impalassa ja Condorissa, kyse on vain optisesta harhasta. Lopputulos kallistuu eittämättä enemmän Fenderin kuin Gibsonin suuntaan. Fenderin malleista poiketen Hagström H-III:n kaula kallistuu muutaman asteen taaksepäin Gibson-tyylisen tallan käyttöä varten. Viimeinen kytkin on bassoleikkuri, jonka nimi – Top – viittaa siihen, että kun bassoa vaimennetaan niin ylärekisteri erottuu selvemmin. Näistä ensimmäinen (volume-potikan lähellä) on kaulamikrofonin päälle/pois, sitten tulee kaulamikin tone eli diskanttivaimennin. 40-43 Hagstro?m EHX.indd 41 25.5.2016 15.19. Omasta mielestäni Retroscape-uusintapainosten liukukytkimet näyttävät kuitenkin paljon tyylikkäämmiltä. Nykyaikainen rullatalla vähentää vireongelmia vibran käytössä. Myös tässä mallissa on H-Expander-kaularauta sekä Resinator-otelauta
H-III:n kaulaprofiili on pikkusen paksumpi, ja tässä C-profiilissa on myös tuntuvammat hartiat. Hagström Impala, Condor ja H-III eivät ole jonkun toisen brändin kopioita, vaan laadukkaita retrosoittimia, jotka pohjautuvat Hagströmin omaan historiaan. Vibramekanismin hienosäätö on sekin vaivattomampaa, kun se tehdään yhdellä ruuvilla. Bonuksena Condorissa on käänteiseen suuntaan käämitty keskimikrofoni, jonka ansiosta kahden vierekkäisen mikrofonin yhdistelmä toimii humbuckerin tavoin häiriöttömästi. Kannattaa muuten pitää aina kitaran mukana tuleva pieni kuusiokoloavain mukana, koska soittimen kuljetuksen ajaksi on suositeltavaa poistaa Tremarin kampi tai kääntää se vibran kauluksessa niin, että kammen kärki on lähempänä kitaran pintaa. Testissä käyneiden soittimien nauhat oli kyllä asennettu huolellisesti, mutta niitä ei oltu kiillotettu asennuksen jälkeen. Impalan kytkennässä piilee mielenkiintoinen lisämauste – vaikka yksi mikrofoneista on kytketty pois päältä, vaikuttaa sen tone-kytkin edelleen kitaran soundiin. Veitsilaakeroitu vintage-tyylinen Tremar-vibrato taas oli todella positiivinen yllätys. Elämme kopiosoittimilla kyllästetyssä maailmassa, johon Retroscape-sarja tuo mukavasti oman piristysruiskeensa. u 40-43 Hagstro?m EHX.indd 42 25.5.2016 15.19. C-Spinmikrofoneissa on kuitenkin hiukan suurempi lähtötaso ja aavistuksen verran purevampi preesensalue. soundi kohdallaan Retroscape Impala ja Condor ovat hyvin kevyitä kitaroita, joita on mukava soittaa sylissä tai hihnan varassa. Kaikkinensa nämä kitarat sopivat mielestäni hyvin rautalankaan, kantriin, psykedeeliseen rokkiin tai electronica-tyyliseen kontekstiin. 42 www.riffi.fi 3/2016 kunnossa, mutta kaipasivat silti kevyttä säätöä antaakseen parhaansa. Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala, mutta ei liian ohut D. Tämä on kuitenkin vintage-mallisen Tremarin ominaisuus eikä vika. Odottaisin ainakin itse 600 – 700 euron sähkökitarassa, että soittotuntuma olisi venytyksissä sulavan liukas heti kättelyssä, eikä vasta muutaman viikon sisäänsoittovaiheen jälkeen. Tästä kolmikosta Impala ja Condor tarjoavat aavistuksen verran ilmavampia soundeja, kun taas H-III on se hieman rokkaavampi vaihtoehto. Testissä käynyt H-III oli hieman painavampi kuin muut Retroscapet, mutta edelleen hyvin mukava soitin. Hagströmin Ceramic C-Spin -mikrofonit ovat soundiltaan hyvin lähellä Impalan ja Condorin Retro S -mikkejä. Condorin kytkentä taas mahdollistaa yksittäisen mikrofonin lisäksi erilaiset kahden mikin kombinaatiot sekä myös kaikkien kolmen mikrofonin yhtäaikaisen käyHagström retroscape Impala, Condor & H-III retrotyylisiä sähkökitaroita Retroscape Impala (Condor) • valmistettu kiinassa • mahonkikaula, liimaliitos • resinator-otelauta • 22 medium-jumbo nauhaa • mensuuri: 24,75 tuumaa/62,8 cm • mahonkirunko • kaksi (kolme) alnico V retro s -mikrofonia • master volume -säädin ja kuusi liukukytkintä • suljetut Hagström-virittimet • Hagstrom Vintage Tremar -vibrato • Tune-o-matic-tyylinen rullatalla • Hinnat: Impala, 659 e ; Condor, 699 e Retroscape H-III • valmistettu kiinassa • vaahterakaula, ruuviliitos • resinator-otelauta • 22 medium-jumbo nauhaa • mensuuri: 24,75 tuumaa/62,8 cm • leppärunko • kolme Ceramic C-spin -mikrofonia • master volume -säädin ja seitsemän liukukytkintä • suljetut Hagström-virittimet • Hagstrom Vintage Tremar -vibrato • Tune-o-matic-tyylinen rullatalla • hinta: 599 e Lisätiedot: eM nordic Puh. sopivasti erilainen Täytyy myöntää, että pidän Hagström Retroscape -sarjan omaleimaisuudesta ja erilaisuudesta. Rullatallan kanssa Vintage Tremar tarjoaa Bigsby-tyylistä meininkiä, mutta Hagströmin vibrassa kielten vaihtaminen käy paljon helpommin. Kytkentä tarjoaa samat valinnat kuin Condorissa, ja myös H-III:n keskimikrofoni on vastakkaiseen suuntaan käämitty. 0207 282 200 • www.emnordic.fi Liukukytkimien toiminta vaihtelee hiukan kitaramallista ja mikrofonien määrästä riippuen. Alnico V Retro S -mikrofonien soundi on raikas ja avoin, mutta täysin vaille korvia rasittavaa liiallista terävyyttä. Näin ollen Impalassa voi käyttää kahta ”tummuusastetta” päällekkäin yhdellä mikrofonilla, jo ennen kun signaali kulkee Mute-kytkimen läpi. tön. Retroscape H-III:n vahvistettu ääni on – yllätys – hieman stratomaisempi, vaikka Gibson-tyylisen mensuurin, otelautaradiuksen ja tallan takia soittotuntuma poikkeaakin selvästi Fenderille ominaisesta
Tilanne muuttuu, kun kytketään kohisevat ja hurisevat laitteet Silencerin efektilenkkiin. Hyötysignaalin onkin lähtökohtaisesti oltava voimakkaampi kuin häiriöäänen, jotta portti tunnistaa milloin sen on auettava ja milloin pitää sulkeutua. Release vaikuttaa siihen, miten nopeasti portti sulkeutuu sen jälkeen, kun signaalin voimakkuus on pudonnut jälleen kynnystason alle. electro-Harmonix silencer kohinaportti kitarakäyttöön • kynnystason, vaimennusmäärän ja nopeuden säädöt portille • tuloja lähtöjakit • efektilenkin tuloja lähtöjakit • ohituskytkin (bufferoitu kytkentä) • virtalähteen liitin 9 V jännitteelle • hintaluokka 60 e Lisätiedot: Uraltone Puh. Threshold määrittää sen tason, jonka yläpuolelle nouseva signaali avaa portin. Se riittää, että hyötyääni on niin paljon voimakkaampi että häiriöt jäävät sen alle kuulumattomiin. Silloin efektilenkkiin voisi koota ennalta useamman pedaalin yhdistelmän käyttövalmiiksi ja Silencerin kytkimellä valita milloin koko letkan ottaa kyytiin tai pudottaa pois. www.riffi.fi 3/2016 43 n oise gate eli kohinaportti on voimakkuudensäätöpiiri, joka automaattisesti sulkee ja avaa signaalipolun salliakseen hyötyäänen läpikulun ja estääkseen häiriöiden etenemisen. u TeksTI: LaUrI PaLoPoskI Electro-Harmonix silencer – turinat pois! Yksikelaiset mikit, paljon gainia särö pedaalista ja jatkoksi roisimmin kohiseva modulaatioefekti; siinä signaalipolku, jonka varrelta karttuva tauhka hautaa alleen taiturimaisemmankin soiton. kolme säädintä, kolme kytkentätapaa Electro-Harmonix on varustanut Silencer-porttinsa kolmella automatiikan toimintaan vaikuttavalla säädöllä sekä yhdellä kekseliäällä lisäominaisuudella, efektilenkillä. Silloin porttia ohjaava tunnistin saa kitaralta mahdollisimman puhtaan ja alkuperäisen signaalin, jonka perusteella laite avaa ja sulkee porttia hienovaraisemmin kuin kahdessa ensin esitellyssä kytkentätavassa. Parhaat tulokset sainkin kytkemällä kohinoivat ongelmapedaalit Silencerin efektilenkkiin. kohinaportti auttaa, vai auttaako. Reduction-säätelee sitä, suljetaanko portti tykkänään vai tyydytäänkö vain vaimentamaan läpikulkevaa signaalia. 044 7743695 • www.uraltone.com 40-43 Hagstro?m EHX.indd 43 25.5.2016 15.19. Tämä on yksi kytkentämahdollisuus ja se toimii silloin, kun ongelmat johtuvat nimenomaan kitarasta. Jos Silencer kytketään signaalipolulle ennen efektejä, se hiljentää kyllä kitaran signaalin säädetyissä tilanteissa, jolloin pedaalit eivät saa kitaran mahdollisesti poimimia häiriöitä syötteeksi itselleen ja pysyvät hiljaa. Mikäli pulmana on pedaaleiden itsekseen tuottama pohjakohina tai hurina, täytyy Silencer kytkeä signaalipolulle niiden jälkeen, jotta häiriöt saadaan pidettyä aisoissa. Tällaisenaankin Silencer on kuitenkin toimiva siivousväline, vieläpä verraten edullinen hankintana. Olisi ollut metkaa, jos varustelussa olisi vaikkapa liukukytkin kohinaportin päälle ja pois kytkemiseksi ja varsinainen jalkaytkin kontrolloisikin efektilenkin mukanaoloa. Perinteinen kohinaportti ei kuitenkaan erota sisällöstä, mikä on hyötysignaalia ja mikä häiriötä vaan se reagoi pelkästään signaalin voimakkuuteen. Kun kitaran signaali sitten avaa portin itselleen, ratsastaa häiriö sen selässä samasta portista läpi. Luontevinta oli vaimentaa jonkin verraan signaalia, mutta ei sulkea linjaa kokonaan. Portin hommana on pitää äänimaailma puhtaana yksittäisten nuottien ja kokonaisten fraasien väleissä. Silencerin suurin mahdolinen vaimennus on 70 desibeliä, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Jos häiriö kuitenkin on likikään yhtä voimakas kuin hyötyääni, ei portti pelaa vaan tuppaa makaamaan jatkuvasti auki. Silloin kaikki kolme kriittistä säätöä oli helpointa sovittaa toimivaksi paketiksi ja portti avautui riittävän nopeasti, sulkeutui pehmeästi ja vaimensi vain tarpeellisen määrän. Hämmentävää kyllä, potentiometrin toisessa ääressä pedaali vahvistaa signaalia neljä desibeliä, joten päälle vyöryvää häiriömellakkaa voi myös tehokkaasti lietsoa. Harmillista kyllä, pedaalin jalkakytkin vaikuttaa vain vaimennuspiirin toimintaan eikä efektilenkkiä voi sen avulla ohittaa
Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tässäkin säröasteessa on suuresta gain-varasta huolimatta säilytetty kiinteää luonnetta, vaikka särö on edellisiin verrattuna hieman erilainen turboahdetussa hengessään. r i f f i . Kolmiportainen särö La Grangessa on kolme toinen toistaan voimakkaampaa gainastetta, ja ne löytyvät kolmialueisen kytkimen takaa. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Lisää muokkausvaraa Soundin luonteeseen voi La Grangessa vaikuttaa myös parilla ekstrakeinolla. olkaapa hyvät! Bogner La Grange La Grange toimii joko paristolla tai verkkolaitteella. Selkeästi isommasta gain-annostelusta huolimatta soundi oli kiinteä ja reagoi plektraiskujen voimakkuuteen. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut S uhteellisen kookas La Grange tarjoaa reilusti säätöjä ja kytkimiäkin. Treble-puolen ääripäässä soundi on jo todella kirkas, vastakkaisessa ääressä taas hieman tummahko, keskialuevoittoisempi. Kun kytkimen asettaa L-asentoon saa sen varsinaisen plexi-soundin. Saimme uutukaisen kokeiluun ilmeisesti euroopan ensimmäisenä aviisina. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Itse huomasin kyllä käyttäväni high-asentoa lähes koko ajan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Tone-säädin toimi sekin tehokkaasti ja lisäksi soinnin yläkeskialueen sävyä voi muokata myös kaksiasentoisella presencekytkimellä. Myös plexin tone stackille tyypillinen yläkeskialue oli hyvin läsnä. Luonteva ratkaisu, sillä tavoitteena on ollut vahvistinta muistuttava soittokokemus. 44-45 Bogner.indd 44 25.5.2016 15.22. Tarkalleen ot taen voluumipedaalilla voi ainoastaan vaimentaa sitä enimmäisvahvistusta, joka on La Grangessa sen omilla säätimillä ja kytkimillä asetettu. Keskikohdan yhdistelmäsoundi osoittautui varsin toimivaksi, mutta toki sopivaa asetusta voi hakea myös portaattomasti. Vuosien 1967–69 plexi-vahvistimissa oli neljä sisäänmenoa ja kaksi soinniltaan erilaista kanavaa, joihin T ja B viittaavat. Kaikkien mukana cd-levy. B. Taustakohinaa tulee tällä vaihtoehdolla enemmän esiin, vaikka itse pedaali onkin mielestäni varsin hiljainen. Laite nostaa käyttö jännitteen sisäisesti korkeammaksi, mikä laajentaa samalla dynamiikkaaluetta. f i . 44 www.riffi.fi 3/2016 Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Perusta on sama, mutta kyseessä on paksumpi, mukavan täyteläinen ja jotenkin ”pyöreän oloinen” särötyyppi, kaiken kaikkiaan innostava soittaa. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Volume, tone ja gain-säätöjen ohella Master-rivistöstä löytyy channel blend -säätö, jonka eri puolet on nimetty kirjaimilla T (Treble) ja B (Bass). R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tässä vaihtoehdossa särön luonne oli varsin dynaaminen siinä mielessä, että sitä oli helppo hallita kitarasta ja omalla kosketuksella. Vasemmalla puolella on leveää sounTeKSTi: Timo ÖSTman – ei ihan tavallinen säröpedaali ensisijaisesti vahvistimistaan tunnettu Bogner valmistaa myös pedaaleita, joista tuorein on plexi-marshallin soundeja tavoitteleva ja ZZ Top -klassikon mukaan nimetty La Grange. Medium-vaihtoehdossa särö on voimakkaampi, ja sen Bogner luokittelee ”normaaliksi”. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Monipuolisen säröosaston lisäksi pedaalissa on itsenäinen, omalla kytkimellään päälle ja pois polkaistava puhdas boost-toiminto, jonka antaman lisävahvistuksen määrä säädetään nuppirivin vaaleimmalla potentiometrillä. Mainio lisäominaisuus on ekspressio-pedaalin liitännäksi nimetty jakki. Omalla passiivisella volume-pedaalillani tämä vaihtoehto toimi ihan asiallisesti. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. La Grangessa voi jäljitellä kanavien yhdistämistä ja säätää portaattomasti myös niiden keskinäisen balanssin channel blendillä. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Jos kitaran kytki jompaan kumpaan kanavaan, signaalin pystyi yhdistämään piuhalla kakkosjakista myös viereiseen kanavaan, jolloin kummatkin kanavat – kirkas ja tumma – soivat samaan aikaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Särö on iso, ja sillä hoituvat heavy-jutut. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Se on toteutettu niin, että aivan tavanomaisen matalaimpedanssisen voluumipedaalin lähtöjakista voi vetää normaalin plugijohdon La Grangen exp-liitäntään, jonka jälkeen voluumipedaali kontrolloi La Grangen gainia. Kolmiasentoisella structure-kytkimellä pystyy muokkaamaan särön rakennetta. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Voimakkain ja eniten gainia tarjoava särötyyppi perustuu ’80ja ’90-luvuilla high gain -modattujen plexien soundiin. Highja Low-asentojen tuottamat soinnit ovat selkeästi erilaisia ja lisäävät palettia
38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut Bogner La Grange Säröpedaali plexi-marshallin hengessä • valmistettu Yhdysvalloissa Los angelesissa • ohituskytkentä true bypass –periaatteella • liitännät: in, out, exp-tulo • itsenäinen boost-toiminto, ohjattavissa pedaalin jalkakytkimestä • portaaton volume-säätö exp-jakin kautta volume-pedaalilla • master-säädöt: volume, tone, gain, channel blend • kolmiportainen kytkin eri säröasteille • variac-kytkin • kolmiportainen kytkin soinnin rakenteelle • kaksiportainen presence-kytkin • toiminta 9 voltin paristolla tai verkkolaitteella • hinta: 299 e Lisätiedot: musamaailma Puh. Sehän oli osa Van Halenin varhaista ”Brown Sound” -tonea. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. La Grangen arkkitehtuuri muistuttaakin oikeastaan enemmän useita eri vahvistusasteita hyödyntävää kitaravahvistinta. Toki jos säröä on oikein runsaasti, eri asennot eivät enää kovin selkeästi vaikuttaneet suuntaan tai toiseen. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Hinta on mielestäni ihan kohtuullinen, kun ajattelee pedaalin musikaalisuutta, monia toimintoja ja sitä mitä laadukkaista komponenteista rakennetut putiikkipedaalit yleensä maksavat. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Kaikkien mukana cd-levy. Variac valittuna pedaalin äänenvoimakkuus laskee jonkin verran. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Koin soinnin olevan kompressoituneempi ja hieman pehmeämmin säröytyvä tällä tavoin. Plussana on sitten vielä pedaaliin integroitu boost-toiminto, jota voi käyttää silloinkin kun säröosasto on pois päältä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Bogner La Grange tarjoaa monia ominaisuuksia joita peruspedaaleista ei löydä, mutta lukuisista kytkimistään huolimatta se on selkeä käytettävä. Soittotuntumassakin tätä vahvistimellisuuden tuntua on, kuten luvataan, ja eri säröasteiden tuottamat soundit ovat laadukkaita. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Käyttökelpoinen vaihtoehto tämäkin. Pedaalissa on lisäksi ”Variac”-kytkin, jolla viitataan vahvistimen käyttämiseen normaalia alemmalla jännitteellä. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. En tästä oikein mitään kritisoitavaa keksi, ellei joku sitten haluaisi sitä, että säröasteita voisi vaihtaa lennosta jalkakytkimellä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. r i f f i . f i . Myös Variac-kytkin sekä mahdollisuus vaikuttaa soinnin rakenteeseen vaikuttivat hyödyllisiltä hienosäädössä. 09 720 6060 • www.musamaailma.fi dia, oikealta löytyy sen vastakohta eli hyvin tiukka ja fokusoitunut luonne, kun taas keskellä ollaan näiden kahden välimuodossa. Toimi mulla ainakin Se kuuluisa ZZ Top -riffi lähtee tämän pedaalin kanssa luontevasti, ja paljon muuhunkin on muskelia. Toimi mulla ainakin. u 44-45 Bogner.indd 45 25.5.2016 15.22. Tässä on kyse on vain soundin hienosäädöstä, yksikelaisilla mikeillä soittaessa sain säröön hieman enemmän erottelevuutta ja artikuloivaa luonnetta valitsemalla tuon tiukan vaihtoehdon. B
Loxxin oma ruuvi asettui aiempaan reikään tiukasti ja asennus onnistui vaivattomasti pakkaukseen kuuluvalla minikoon avaimella. Loxx tuo niiden rinnalle oman vaihto ehtonsa, varsin merkittävin parannuksin. Loxx vaatii käytännössä aina oman lukitsinmekanisminsa hihnaan, sillä soittimen runkoon asennettava tappi on lyhyt ja siro – tavallinen hihna ei siinä ilman lukitsinta oikein pysy. Erävoitto Dunlopille. Saman avaimen haarukkapäällä tiukataan myös hihnaan tulevan helan vastakappale paikoilleen. Ja kolmaskin ero löytyy. Peli on tasan. Dunlopilla hihnaan kiinnitettävä mekanismi koostuu neljästä osasta: keskustappi pujotetaan ensin hihnan paraatipuolelle jäävän kookkaan kauluksen läpi, sen jälkeen hihnan reiästä ja vielä lopuksi hihnan kääntöpuolelle TeksTi ja kUvaT: LaUri PaLoPoski schaeffertec – nyt on jämpti! kitarahihnan irtoamista vastaan on tarjolla useita erilaisia tarvikkeita edullisista muoviprikoista Dunlopin ja schallerin tapaisiin metallikonstruktioihin. Myös runkoon tulevan kappaleen asennuksessa on eroa: Dunlop ohjeistaa avartamaan ruuvien reikiä uusille osille sopivaksi, Loxx taas istuu suoraan vanhoihin reikiin. 46 www.riffi.fi 3/2016 U lkoisesti Loxx on lähempänä Dunlopia, joten verrataan siihen ensin. Loxx 46-47 Loxx.indd 46 25.5.2016 16.15. Dunlopissa kitaraan kiinnitettävää suhteellisen kookasta tappia voi hätätilassa käyttää tavallisellakin hihnalla, jos lukollinen remmi on jäänyt matkasta
010 439 37 33 • www.musiikkisilfverberg.fi kuuluvan tukiprikan läpi, ennenkuin koko paketti niputetaan yhteen prikkamaisella jousisokalla. www.riffi.fi 3/2016 47 Loxx Hihnalukkoja kielisoittimille Paketissa: • kaksi hihnatappia • kaksi pehmustehuopaa rungon suojaksi • kaksi hihnaan kiinnitettävää lukkohelaa • asennusavain • hinnat alkaen n. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella:(09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa 26,75 e + postikulut Muusikko/pedagogi Heikki Markkula neuvoo yleisimmät komppaustavat ja soinnut. Hihnalukon peruskonstruktiokin juontuu peräti vuoteen 1924, jolloin sähkökitaroista vasta uneksittiin, mutta avoautojen kattoihin tarvittiin jo kestäviä kiinnitysheloja. Loxxissa tilanne on päin vastoin – hihnahelassa on reikä, johon runkokappaleen nipukka uppoaa ja kiinnityksen varmistaa nipukan kaulan ympärille puristuva jousitus. 20 e / pkt, mallista riippuen Lisätiedot: Musiikki silfverberg Puh. autoja veneteollisuudelle. Myöhemmin sama helamekanismi on kelvannut myös luksusveneiden kuomujen kiinnitykseen, ja nyttemmin rakenne on muovattu soitinmaailmaa palvelevaksi. Näppärä kuin mikä! Lähes sadan vuoden kokemuksella Loxxia valmistava saksalainen Schaeffertec on tulokas soitintarvikkeiden valmistajana, mutta osaamisensa ja vakuuttavuutensa se on hankkinut aivan toisella alalla – valmistamalla itselukittuvia jousimekanismeja, heloja ja kiinnitystarvikkeita mm. Kolmikosta Loxx puolestaan asettuu kaikkein lähimmäksi runkoa, ja sitä käytettäessä hihnan nitkutus ei saa käytännössä minkäänlaista vipuvartta ruuvin löystyttämiseen. Sekä Dunlopin että Loxxin konstruktioissa on eräs loistava yhteinen piirre – vaikka hihnaan kiinnitettävän helan osat ir toai si vat toisistaan, mekanismi ei pääse solahtamaan hihnan reiästä läpi vaan osat pysyvät hihnassa ja hihna kitarassa. Jos taas remmi on kovin ohut, jää osien väliin välystä ja paketti lonksuu. Valmistajan pelisilmää osoittaa, ettei hihnaan kiinnitettävän helan suhteen tarvitse tyytyä kuvassa näkyvään pelkistetyn siloiseen kupuun, valikoimassa on myös erilaisia tyyliteltyjä malleja pääkalloista antiikkikupariin. Tämä antaa sovitusvaraa, eikä hihnan paksuudella ei ole niin ratkaisevaa merkitystä. Tässä kohden Loxx vetää paremmaksi. Hahlolla on taipumus kääntyä hihnassa ajoittain poikittain ihan itsekseen, jolloin sen sijoilleen pujottaminen ja irrottaminen on hiukan työlästä. Siinä hihnan etupuolelle jäävä laakea osa lukitaan sijoilleen hihnan vastakkaiselta puolelta ruuvattavalla vastaprikalla, jonka kauluksessa on sisäkierre. Julkipuolen osa pureutuu nimittäin hihnaan tehokkaalla hammastuksella. Mikäli hihna onkin vähän paksumpaa sorttia, Dunlopin sokkaa ei välttämättä saa uraansa lainkaan. Schallerin hihnaosassa on U:n muotoinen hahlo, jonka syleilyyn soittimen rungossa olevan tapin saa koukattua vain yhdestä tulosuunnasta. Loxxin hihnakappaleessa on vain tappiin jousilla lukittuva reikä, joka ei voi koskaan olla huonossa asennossa telakoitumisen tai irroituksen suhteen. Tässä suhteessa Schaller jääkin joukon hännimmäiseksi, sillä sen paketti pääsee löystyessään purkautumaan niin, että hihna saattaa irrota vaikka itse lukkomekanismi pysyykin soittimen runkoon asennetussa vastakappaleessa yhä kiinni. Loxxin asennus hihnaan vaikuttaa muutenkin erittäin pitävältä. Tämmöinen poikkeava tausta ei olekaan mikään huonompi juttu. Venepuolen tarvikkeista muuten löytyy muutamia niin nättejä heloja, että toivottavasti vastaavia saa kohta myös kitaroihin. Loxx teki sen mihin Leijonat eivät valitettavasti ihan pystyneet: hivuttautui rinnalle ja paineli kärkeen. Periaate on yksinkertainen ja jos hihna on juuri sopivan paksu, paketista tulee kaikinpuolin tiukka. Tälläkin kerralla se antaa näkökulmaa, joka on tuottanut tuoreen ja pätevän tropin vaivaan, jota alan sisällä ei oikein ole pystytty kaikin puolin tyydyttävästi hoitamaan. Dunlopin konstruktiossa hihnaan asennetun helan keskitappi sukeltaa soittimen runkoon kiinnitetyn vastakappaleen sisään ja lukituksen varmistavat tapista ulospäin aukeavat jousitetut hakaset. Sisäpuolen tukilevy taas tiukkenee sijoilleen pakettiin kuuluvalla avaimella kierrettäessä kuin lukkomutteri ikään. Lähelle runkoa Dunlopin lukkopakettia käyttäessä hihnan kiinnityspiste jää kaikkein kauimmas soittimen rungosta, jolloin hihnan aiheuttama sivuttaisvääntö kohdistuu ruuviin suurempana kuin kilpailijoilla. Schalleriin verrattaessa Loxx vetää pitemmän korren myös käyttömukavuudessa. Opetus-DVD ja nuottikirja 46-47 Loxx.indd 47 25.5.2016 16.15. Lukko aukeaa hihnahelan hattua ulospäin vetämällä
Eroina DigiTechin menettelyyn ovat, että efektit siirretään pedaaliin langattomasti Bluetooth Smartilla, efektit sisältävä sovellus on ilmainen ja lisäksi se on saatavilla sekä iOS:lle että markkinoita nykyisin hallitsevalle Androidille. Alkuun on ryhminä paketit kitaristin peruskäyttötavaraa kuten säröttiTeksTi: TimO kOskinen – pieni pedaali, paljon sisältöä miksi pitäisi rajoittaa pedaalin toiminta vain säröefektiksi tai esimerkiksi flangeriksi, kun se nykytekniikalla voisi vaihtaa rooliaan sujuvasti ollen mikä milloinkin: tänään fuzz tai overdrive, huomisella keikalla kaiku tai phaser ja niin edelleen… 48-49 Hotone.indd 48 25.5.2016 16.17. Nyt hyvin samantapaista ajattelua esittelee kiinalainen Hotone ja heidän pedaalinsa Xtomp. Lisäksi on virtalähteen liitin ja USB-portti, jolle tällä hetkellä ei ole vielä sovelluskäyttöä. Testasin Xtompia Androidilla. Lataus netistä kävi varsin nopeasti ja tarjolla on tässä vaiheessa noin 50 mallinnusta. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä tällaiselle toteutukselle ja yhteensopivuusongelmista kaapelikytkennän ja älylaitteen tai sen käyttöjärjestelmän version kanssa raportoitiin siinä määrin tiuhaan, että iStomp pantiin kylmäksi. Jatkossa ehkäpä päivityksien ja mallinnusten lataaminen portin kautta on mahdollista. Vaikka pedaali on melko pieni, se on painava eikä liukastele alustalla ympäriinsä. Vaikka Androidin audionkäsittelyä on pidetty huonompana, sillä ei ole tässä merkitystä, sillä käytännön toteutus tapahtuu Xtompissa, jonka sisällä on tehokas Texas Instrumentsin C67sarjan signaaliprosessori ja Hotonen oma mallinnusjärjestelmä, Comprehensive Dynamic Circuit Modeling. 48 www.riffi.fi 3/2016 O tetaan tyhjä pedaalikotelo, varustetaan se riittävän moninaisilla säätimillä ja tehokkaalla prosessorilla ja koossa onkin puolet kokonaisuudesta. Sen toisen puolen muodostaa digitaalisten efektilaitteiden valikoima, josta voi ladata mieleisensä efektin siihen tyhjään pedaaliin. Pienessä metallilaatikossa tapahtuu Xtompin sinkkiseoksesta valmistetussa ja tukevan tuntuisessa kotelossa on kuusi säädintä, isohko poljettava käyttökytkin ja kaksi tuloja lähtöliitäntää – se toimii siis stereona. DigiTech kokeili tällaista jo muutama vuosi sitten: heidän iStomp-pedaalinsa oli tarkoitus toimia alustana iOS-älylaitteesta siirrettäville efektimallinnuksille, joita käyttäjä ostaisi yksittäisinä sovelluksina
Ja hyvinhän nämä efektit toimivat. Joskus käytetään vain kahta säädintä, toisinaan kaikkia kuutta. Esimerkiksi tietyt harvemmin käytettävät, mutta silloin tällöin korvaamattoman tärkeät erikoisefektit voisi langettaa Xtompin vastuulle aina kunkin vuorollaan. Säätöjen järjestyskin hiukan vaihtelee eri ohjelmissa, mutta säätimet itsessään toimivat tasaisen pehmeästi ja säätövaraakin on. Ennustaminen on tosin vaikeaa. ilahduttava hiljaisuus Xtomp on hämmästyttävän häiriötön käytössä, ei kuulu minkäänlaisia kohinoita. www.riffi.fi 3/2016 49 Hotone Xtomp mallinnoksilla toimiva efektipedaali • pedaalialusta johon ladataan efektimallinnoksia • yksi mallinnos kerrallaan käytössä • langaton tiedonsiirto Bluetoothilla • ilmainen sovellus Androidja iOs-laitteille • sisältää noin 50 mallinnusta, useita efektityyppejä • hinta: 265 e Lisätiedot: R-JAm Group Oy Puh. Pedaalilautaanhan tuppaa kertymään melkoinen joukko kaikenlaista yksilöä ja kalliiksi tulisi korvata kokonainen kokoelma Xtompeilla. Mikäli tuote otetaan soittajien yhteisössä hyvin vastaan ja mallinnuksien kirjasto kasvaa kaavaillulla tavalla, tässä voi olla alku uudelle trendille. Jo pelkkä digitaalisten laitteiden käyttö on ollut kynnyskysymys perinteisiin tottuneelle ja niitä vaalivalle kitaristille, puhumattakaan mallinnuksesta ja nyt vielä yhteydestä älylaitteisiin. Tämän seurauksena Xtompissa on runsaanpuoleisesti säätimiä, joista vain osa on yleensä käytössä. Nykyinenkin määrä on jo niin iso, ettei kaikkiin ehdi hetkessä perehtyä. 48-49 Hotone.indd 49 25.5.2016 16.17. Jos ei jokaisella keikalla tarvita leslie-jäljitelmää tai vibrato-huljutinta, niin tänään yksi toimenkuva ja huomenna sitten joku toinen. Kun mallinnos ladataan pedaaliin, syttyy LED-kehä niiden säätimien ympärille, jotka juuri sen efektin kanssa ovat käytössä. USB-portin hyödyntäminen ja toimivuus sen kautta Windowsissa toisivat lisämahdollisuuksia nyt saavutetun langattoman kannettavuuden jatkoksi. Näin ollen lieneekin kätevintä laajentaa Xtompilla omaa efektilajitelmaa osoittamalla sille yksi täsmätarkoitus kerrallaan. Koska sokkovertailun kohteiksi ei hallussa ole mahtivalikoimaa arvokkaita ja useasti jo loppuunmyytyjä pedaalien merkkituotteita, taitaa olla järkevintä pohtia Xtompia sen käyttökelpoisuuden kannalta – ei niinkään sitä, kuinka tarkasti alkuperäisen laitteen ominaisuudet on mallinnettu sovellukseen. Studiohommissa Xtompin joustavuutta voi hyödyntää selaamalla käyttöön juuri sen ihanteellisimman version jostakin kyseisestä efektityypistä. Hotone kaavailee kirjaston kasvattamista kuitenkin 300 kappaleeseen asti, jolloin mukaan saattaa tulisi maksullisia lisukkeita. säätimistö mukautuu tilanteeseen Hotone on ottanut syyniin klassisia kitarapedaaleja ja mitannut niiden ominaisuudet sekä käyttäytymisen mallinnusalgoritmiensa pohjaksi. Onkohan Hotonen suunnitelmissa tehdä Xtompista efektipedaalien Kemper. Kun peräkkäin vaihtaa useita säröttimiä tai choruksia tai kaikuja, erot huomaa kyllä. Chorusten paksuus ja syke riippuvat mallinnoksesta, kaikujen luoma tilantuntu sekä viivetoistojen hiipuminen tai jatkuminen muuntuvat nekin ohjelmasta toiseen. edelläkävijä vai kokeilu. Hotonen tavoitteena ei ole ollut kehittää modattuja tai turbotettuja digiversioita tutkimistaan pedaaleista, sen sijaan he kyllä aikovat julkistaa sellaisia erikoisuuksia, joita ei vielä ole olemassa. Sama monimuotoisuus tulee esiin muissakin efektityypeissä. Yksinkertaista periaatteessa, mutta sitten tulee pulma: eri pedaaleissa on tietystikin erilainen määrä säätöjä, joissakin vai yksi, joissakin neljä tai useampiakin. Vaihtuvanväriset valokehät ovat kätevä ratkaisu, joka lisäksi helpottaa säätimien asennon näkemistä. Keikalla tuo tovi olisi liikaa, mutta keikkasettiä kotona tai treenikämpällä valmistellessa odotus ei ole kiusallisen pitkä. Säröt nostavat ylä-äänisarjat esiin hyvin erilaisina, sustain vaihtelee mallinnoksesta toiseen, ja eroja on myös kompressoinnissa ja yleisessä räyhäkkyydessä. 0500 400 310 • www.r-jamgroup.fi miä, modulaatioita, viiveitä ja kaikuja. Säätimet ovat pienehköjä eikä niiden vieressä ole tekstiä, vaan toiminnot pitää katsoa ja oppia ulkoa puhelimen näytöltä. Mallinnuksen siirtäminen pedaaliin toimi vaivatta, mutta puuha kestää tovin. u Xtomp on erittäin matala pedaali ja kaikilta kanteilta katsottuna jokseenkin futuristinen luomus. Kun vaihtaa laatikkoon uuden mallinnuksen, joutuu luultavasti laittamaan säädöt uusiksi ja kirjaamaan muistiin hyvien asetusten kokoelmia. Samanlaista havainnointia voi jatkaa muistakin efektien ryhmistä, eivätkä kaiutinkaapitkaan ole keskenään samanlaisia, vaan niissä on selviä sävyeroja. Vaikka Xtomp on melko hintava, se jo lähtöversionaan tarjoaa runsaasti ohjelmallista sisältöä ja käyttökelpoisia efektejä sekä mahdollisuuden kokeilla useita variaatioita samasta teemasta eroavaisuuksineen ja yksityiskohtineen. Alkuperäisten pedaalien minikytkimetkin on siirretty säätimillä hoideltaviksi. Analogilaitteethan toimivat ja kuulostavat hyvältä – miksi siis siirtyä digitaalisiin. Koska kerrallaan laitteessa on vain yksi efekti, ei ole pelkoa signaaliprosessorin tehon loppumisesta kesken ja nykyaikainen prosessori pystyykin reagoimaan soittodynamiikkaan varsin notkeasti. Niiden jatkona on myös kaiutinkaappeja, joiden joukossa on ainakin Voxin, Marshallin ja Englin malleista tehdyt toisinnot
50-51 Yamaha.indd 50 25.5.2016 16.18. Niiden sointi on autent tisen akustinen, mutta onttokoppaisten kitaroiden kierto-ongelmia ei sitten olekaan. Ilman vahvistinta soitettaessa ääntä irtoaa suurinpiirtein saman verran kuin sähköttömästä lankkukitarasta. Tallaluun alle sijoitetussa liuskassa on kuusi pietsoelementtiä, yksi kullekin kielelle. Ladattavat akut lienevät se käytännöllisin ja ympäristöystävällisin vaihtoehto. Tavoitteena on ollut saada niin nailonkuin teräskielinenkin Silent-soitin kuulostamaan samalta kuin Yamahan omat akustiset huippumallit kumpaisessakin lajityypissä. Runko ei kuitenkaan ole täysin kuollut vaan kielten värähtelyn tuntee kaulalla sekä soittimen kroppaa markkeeraavien ohkaisten puukaarten välityksellä myös omaa kehoaan vasten. Tämä antaa mukavan tuntuman ja soittamisesta nauttii ilman ulkoista TekSTi: LAuri PALoPoSki Yamaha – näillähän lähdetäänkin keikalle! Hiljaiseen harjoitteluun soveltuvat kitarat paljastuvat kokeilun myötä erinomaisiksi keikkasoittimiksi. Koska soittimen oma runko on elektroniikan asennustilaa lukuunottamatta umpinainen, tuotetaan akustiseltakin kuulostavat soinnit kokonaan kontaktimikrofonilla ja dsp-muokkauksella. Asiantuntija osaa Mallinnustekniikkana SLG200-kitaroissa on Yamahan oma Studio Response Technology, joka on soittimeen merkitty SRT Powered -tekstillä. SLG200 Liitännät virta lähteelle ja ulkoiselle musiikki soittimelle ovat rungon alareunassa. Vastakkaisessa ääripäässä koko sointi tuotetaan sitten akustista soitinta mallintamalla, eikä pietsoisuudesta ole enää viitettäkään. 50 www.riffi.fi 3/2016 S ilent-sarjan kitaroilla voi harjoitella lähes äänettömästi kotona tai vaikka hotellihuoneessa. Mikäli perinteinen kontaktimikrofonin sointi miellyttää, käännetään kitaran kylkeen sijoitettu pikkuruinen potentiometri PU-asentoon. Äärten välistä löytyy portaattomasti vaihtuva siirtymä yhdestä maailmasta toiseen, ja matkan varrella voi sekä muokata sointi väriä että lisätä efektejä. Käyttöön tarvitaan kaksi AA-paristoa tai ulkoinen virtalähde, joka on lisävaruste. Toisaalta laadukas perusrakenne ja oivallinen elektroniikka antavat eväät keikkasoittoon
Käyttö ei kuitenkaan rajaudu harjoitteluun vaan kumpaisenkin soinnit ovat käypää valuuttaa myös keikoilla. Teräskielisestä saa sillä tavalla ilmoille utuisen haamusellon, nailonkielisestä puolestaan kuin jostain kaukaa jääholvin perukoilta kantautuvan pianon klangin – kumpainenkin kuin luotuja eteerisen filmimelodian tulkintaan. Luomu kohtaa teknon Neljästä suhteellisen paksusta viilusta laminoidut kaaret on taivutettu kauniisti ja ne istuvat nätisti niin kokonaisuuteen kuin soittajan vartaloakin vasten. Ulkoista värähtelyä konstruktio poimii suurinpiirtein samalla tavalla kuin lankkurunkoinen sähkökitara, eikä elektroakustisille soittimille tyypillistä jälkihuminaa tai alttiutta kiertoon ole. Ensinnäkin hiljaisen harjoittelun hauskuuden takaavat jo oivallinen mallinnus ja sitä tukevat efektit. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi vahvistintakin. / kaiku 2. Soittotuntuma on kummassakin mallissa luonteva. Nailonkielisen otelaudalla on leveyttä satulan puoleisessa päässä tasan 50 millimetriä mikä on kaksi milliä vähemmän kuin Yamahan omissa varsinaisissa klassisissa kitaroissa. Hyvä näin. Niiden lisäksi kummassakin soittimessa on myös aux-tulo, johon voi kytkeä jonkin taustamusiikkisoittimen piristämään soittopuuhia. Säädöt ovat kuitenkin itsessään käyttökelpoiset ja järkevät, joten vaivannäkö kannattaa. Ensimmäinen kaiku muistuttaa keskikokoista huone tilaa ja syttyy välittömämmin. Tilan tuntu on jo SRT-soinnissa itsessään ilmeinen, mutta ei varsinainen kaiku kuitenkaan. Kun nyt kerran maristaan, niin mainitaan vielä teräskielisen version virityskoneistot, joiden sirot nupit ovat omaan makuuni rahtusen liiankin sirot, vaikka koneistot hommansa toimittavatkin muuten aivan asiallisesti. Nailonkielisen mensuuri on 650 ja teräskielisen 634 millimetriä, joten näiltä osin ne vastaavat tyypillisiä kaikukoppaisia lajitovereitaan. Sekä diskanttiettä bassosäätimen muokkausvoima on riittävä ja molemmissa neutraalikohta on merkattu säätöhaarukan puoliväliin pikkuisella pykälällä, johon säädin on helppo parkkeerata. Paikoilleen asennettuna yläkaari istuu tukevasti, mistä kiitos kuuluu ruuvikiristyksen lisäksi myös kaaren päihin asennetuille metallisovitteille, jotka loksahtavat jämäkästi vastakappaleisiinsa. Kumpikin on käyttökelpoinen ja isommasta lohkeaa yllättävää riemua, kun kitaran treble-säätimen kääntää minimiin ja kaiun apposelleen. Etenkin kun SLG200-malleissa on oma sisäinen kuulokevahvistimensa, ja samainen värähtelytuntuma särvittää mukavasti myös luurikuuntelua. nauhan kohdalla: 60 mm / 55 mm Yhteiset?ominaisuudet • runko ruusupuuta ja vaahteraa • kaula mahonkia • otelauta ruusupuuta • talla ruusupuuta • satula ja talla: muovia (urea) • kolme eri värivaihtoehtoa • topattu pussi kuuluu mukaan Etuvahvistin?&?elektroniikka • kuusiosianen pietsomikrofoni tallaluun alla • pietsomikrofonin suora / SrT-mallinnettu akustisen kitaran sointi • bassoja diskanttisäätimet • efektisäädin: kaiku 1. / chorus • aux-tulo ulkoiselle musiikkisoittimelle, 3,5 mm • volume-säädöt kitaralle ja aux-tulolle • viritysmittari • kuulokeliitäntä, 3,5 mm • jakki vahvistimen käyttöä varten, 6,3 mm • hintaluokka 720 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Huima suoritus Yamahalta! u Efektikolmikosta valitaan sopivin ja sitä annostellaan miedompana tai vahvempana mikstuurana. Pietsoille tyypillinen, kynnen tai plektran kosketuksen aiheuttama sipaisuääni ei kuitenkaan sivalla esiin ellei diskantin voimakkuutta nosta treble-säätimellä oikein huomattavasti. Pietsoille ominainen, kieliä vasten hallitusti mossahtavan käden aiheuttama bassotömähdys ilmenee kohtuullisena ja sopivan kiinteässä muodossa, jotta perkussiivinen soittokin luontuu helposti. Sitten ne plus-pisteet. Sointi on tip top Kontaktimikrofonin oma sävy on kuivakan selkeä ja likeinen. Rungon yläreunaan sijoitetut pikkuruiset säätimet vaativat silmien siristelyä ja totuttelua ennenkuin sormet hakeutuvat oikeille nupeille luontevasti. Sitä varten on efektipotentiometri, josta löytyy kaksi erilaista kaikutyyppiä sekä chorus. Teräskielisen hieman kapoisampi kaula on omassa lajissaan täysin luonteva soitettava sekin. Sekä äänityksissä, sillä verraten hieno soitin, kelpo studio ja laadukas signaalipolku mikrofonista tallentimeen täytyy olla käytössä, mikäli mielii omin päin äänittämällä saada yhtä hienon akustisen soinnin narulle. 50-51 Yamaha.indd 51 25.5.2016 16.19. www.riffi.fi 3/2016 51 Yamaha SLG200N & SLG200S Silent-sarjan kitaroita SLG200N?/?SLG200S • kielet: nailon / teräs • mensuuri: 650 mm / 634 mm • otelaudan leveys satulan kohdalla: 50 mm / 43 mm • otelaudan leveys 14. Silti tuntuma on leimallisesti juuri klassisen nailonkielisen kitaran, erotuksena erilaisista sähkökitaristeille suunnitelluista hybridimalleista. Jälkimmäinen taas humahtaa hallimaiseen tapaan pienellä viiveellä. Molemmat, kiitos Yamahan SLG200N ja SLG200S olisivat mojova lisä soittimistoon, olipa kyse sitten harrastajasta tai ammattilaisesta. Alempi kaarista on kiinteä osa runkoa, mutta ylempi voidaan irrottaa kuljetuksen ajaksi. Kun PU/Mic-säädin käännetään kokonaan mallinnetun soundin puolelle, saadaan kuuluville erittäin uskottavasti ilmamikrofonilla studiossa parin metrin etäisyydeltä tallennettua kitaraa muistuttava klangi. Ei musisointi näilläkään soittimilla tietysti silkaa auvoa ole. Soittoa varten se lukitaan sijoilleen kiertein tiukattavilla hihnatapeilla, joiden karhennetusta pinnasta saa hyvän näppiotteen
Tiukasti esimääritelty vire ja oktaavin 12 säveltä sanelevat mitä laitteilla voidaan tehdä, ja siksi perinteiset kosketinsoittimet voivat tuntua rajoittuneilta, vaikka niiden äänentuottomekanismi olisi mikä. TeksTi: PeTri AlAnko roli seaboard rise – rakkautta ensikosketuksella en muuten muista, olenko koskaan hinkannut mitään testimasiinaa näin paljon. Kaikkine lisukkeineenkaan kosketinsoittimet eivät silti ole olleet mitenkään erityisen ilmaisuvoimaisia verrattuna nyt sitten esimerkiksi puhaltimiin tai jousisoittimiin, joissa äänen koko olemus on pikkupiirteitä myöten kontrollissa koko soinnin keston ajan. Seaboard Riselle kannattaa antaa aikaa ja toivottavasti myös soittimen jälleenmyyjät ymmärtävät pidempien testisessioiden tarpeen. Sähköisellä puolella erillisten ohjainten yhdistäminen koskettimistoon on tehnyt mahdolliseksi sävelkorkeuden muuntelun sekä soinnin sävyjen ja voimakkuuden kontrollin soiton aikana, mutta itse koskettimistot ovat siltikin olleet hyvin rajoittuneita. Siinä oli tekemistä jousien ja magneettien kanssa, pimeissä takahuoneissa. Parhaiten juoneen pääsee kiinni, kun soittaa pakettiin kuuluvaa Equator-syntikkaplugaria, joka on varta vasten suunniteltu Seaboardin kumppaniksi. Sillä sitten kun laite ja ohjelmisto ensimmäistä kertaa tottelevat täydellisesti päässä soivaa mielikuvaa, syntyy niin voimakas ahaa-elämys, että Seaboardista on todella vaikea enää luopua. Lisäksi laite piti muistaa kalibroida aina ennen käyttöä. Idea oli hyvä, mutta osittain mekaanisen rakenteensa vuoksi Continuum oli suunnattoman herkkä tärinälle ja sitä joutui tämän tästä ruuvailemaan uudestaan kasaan. piano uusiksi siten, että kaksi oktaavia koskettimia vastasi vireeltään yhtä oktaavia. Mutta ei tässä riemu rajoitu vain Equatorin soundeihin, kyllä Seaboard Risella voi sujuvasti ohjata muitakin synteesikoneistoja. Erilaisin teknisin jekuin yritettiin vuosikymmenien ajan luoda vaihtoehtoisia koskettimistoja, vaikkapa neljäsosasävelaskelsoittimia, mm. Sitten tulivat ensimmäiset syntikat, joissa koskettimisto tunnisti myös jälkipainon eli aftertouchin, jolla voitiin näppärästi avata vaikkapa suotimen taajuutta tai tuottaa vibratoa. Siinä koskettimisto oli vain soittajan opasteeksi neopreenipintaan painettu kuva ja itse soittoa varten alusta reagoi portaattomasti X-, Yja Z-akseleiden suhteen. Askeesista yltäkylläisyyteen Kosketinsoittaja on perinteisesti lokeroitu tiettyyn määrään koskettimia, maksimissaan 88:aan. 52 www.riffi.fi 3/2016 F yysinen tuntuma sekä kädenja sormenliikkeiden aiheuttama välitön muutos soundissa tekevät Seaboard Risestä erikoisen ja erityislaatuisen soittimen. Equator on AUja VST-formaateissa toimiva plugin-syntikka, jota ei myydä erikseen vaan se tulee aina Rolin soittimen ohessa. Mainio peli! 52-54 Roli.indd 52 25.5.2016 16.42. lisäämällä pieniä välikoskettimia mustien ja valkoisten väliin, tai virittämällä esim. Tilausta jollekin mullistavalle siis todella on ollut eikä Roli ole suinkaan ensimmäinen asialla. Lisää ilmaisukeinoja saa käyttöönsä niillä koskettimistoilla, joissa koskettimen nostonopeudellakin voi vaikuttaa johonkin. Koska lähestymistapa ja toteutus ovat aivan uudenlaisia, ei ensikäyttö ja pikainen testaus välttämättä käännytä ketään kerralla, vaikka itse jäinkin koukkuu saman tien. Pitkään tarjolla oli vain koskettimen painalluksen voimakkuus ja painalluksen pituus. Haken Audion Continuum tavoitteli pitkälti samaa päämäärää, mutta ei vielä ihan päässyt perille asti 1999 lanseeratulla soittimellaan
solakka, mutta jämäkkää tekoa Seaboard Risea valmistetaan 25:n ja 49:n koskettimen mittaisena lautana. Kuin thereminiä soittaisi, mutta alustalla. Kyseessähän ei ole perinteinen mekaaninen koskettimisto, joten lihasmuistikin opettelee uudenlaisen haasteen. Roli esitteli oman teknisesti huomattavasti kehittyneemmän Seaboard Grand -instrumenttinsa 2013. Liikkuvia osia ei laitteessa ole, ja koskettimiston siloinen, mutta kyllin kitkainen silikoni vaikuttaa niin ikään kovin kestävältä. Kevyt epäilys herää kuitenkin tummasta ulkomuodosta: jos lavalla tai studiossa on hämärää, niin tarjoavatko ”mustien” koskettimien ohkoiset valkoiset tunnusviivat riittävän kontrastin, jotta ”valkoisten” koskettimien väliset rajat hahmottaisi ilman arvontaa. Veikkaan kuitenkin, että kuten Continuuminkin tapauksessa, myös Rolin käyttäjä löytää tuntumansa ajan myötä ihan luonnostaan. Pinnan muotoilukin muistutti koskettimistoa – selkeä parannus, sillä nyt sormia ohjasivat selkeästi koholla olevat kosketinkohoumat. Yhteys pysyi yllä jopa neljän kerroksen korkeuseroista huolimatta, ja luulenkin, että naapurini viimeistään nyt pitävät minua täytenä sekopäänä. Koskettimiston etuja takareunat ovat puolestaan erityisiä portaattoman soiton alustoja, joilla operointi muistutta hieman Ondes Martenot’n ”au ruban”-soittotekniikkaa: paina sormi alas ja liu’uta. Kosketinsoittimella hankittu perustekniikka kyllä auttaa, muttei saata suoraan maaliin. Soittimen fyysinen sivuprofiili muistuttaa läppäriä, ja vasempaan päätyyn sijoitettujen liitäntöjen ansiosta vaikutelma korostuu. Seaboard Risen 5DTouch-toiminnot lähettävät nimittäin perinteiset aftertouchit (Press), velocityt (Strike) ja release velocityt (Lift), sekä niiden lisäksi myös Glideja Slide-kontrollit, joilla vaikutetaan mikroja makrovireisiin. Viestitulva on valtaisa Natiivisti kontrolleria totteleva Equator on melkoisen parametrimyrskyn silmässä, kun soittaja innostuu. Koska laite lähettää kontrollija nuottitietoa tarvittaessa usealla midikanavalla (kanavamäärään voi vaikuttaa), USB-portin kautta liikennöivän datan määrä voi olla häkellyttävä. Akuilla ja langattomasti Seaboard Risessä on pari erittäin mukavaa ominaisuutta: akkukäyttö ja langattomuus. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös siinä tapauksessa, jos Sea board Risen kanssa käytetään Equatorin sijasta jotakin muuta softasyntikkaa tai sampleplayeria. Laitteen vasemmassa laidassa oleva X/Y-alusta sekä kolme kontrollisäädintä voidaan asettaa midi-tilaan, jolloin niillä voidaan ohjata mitä tahansa ennalta asetettuja CC-kontrolleja midiviesteinä. Koskettimiston pintamateriaali oli jokseenkin samankaltainen kuin Continuumin, si leän silikoninen, mutta sen tuntuma oli jotenkin tukevampi, kuin sormia olisi juoksuttanut iholla. Hinta vain hirvitti, sillä laitteen sisältämä tekniikka käsitti myös äänentuottopiirit. Viisaammat tiesivät kertoa, että laite valmistetaan samalla tehtaalla, jossa erään hedelmälogoa kantavan yrityksen tuotteet saavat alkunsa. Aivan vastikään julkaistu Roli Seaboard Rise vaikuttaa sen sijaan juuri sopivalta hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan. Rakenteeltaan Roli Seaboard tuntuu jämäkältä eikä valmistusmateriaalikaan ei jätä toivomisen varaa. Anodisoidusta alumiinista valmistettu ulkokuori kestänee myös iskuja, ainakin tuntuma on sellainen. Laitteen lähettämä pitch bend -data itsessään on jo melkoisen runsasta, ja pieninkin sormenliike aiheuttaa purskeenomaisen datavyöryn. Akku latautuu USB-liittimen kautta, mutta toki ulkoisenkin muuntajan käyttö on mahdollista. roli seaboard rise 52-54 Roli.indd 53 25.5.2016 16.42. Langattomuus toimi moitteitta uusimmilla softilla (sekä Macissä että Seaboardissa), vaikka taloudessa on bluetooth-laitteita alun kolmattakymmenettä
Säädä parametria. Laitteen hallinta on kuitenkin helposti opittavissa, jopa kaltaiselleni vanhalle jäärälle. Pieninkin hipaisu, nimittäin, voi aiheuttaa helposti parikymmentä tapahtumaa, ja kun sormia on kymmenen, vahinkolaukausten ja data-ähkytukosten todennäköisyys kasvaa. Ihan perustason juttuja, jos Kontakt on yhtään tuttu, ei mitään erikoista. Nykyisellään Seaboard nimittäin saattaa tuupata ulos hillittömän määrän kontrollidataa, ja varsinkin livetilanteissa tietovuon suodattamista tai harventamista voisi suositella lämpimästi. Vuosikausia huippuunsa hiottua klassista pianotekniikkaa voi olla työläämpää muokata hedelmälliseen Roli-käyttöön kuin jo lähtökohtaisesti vapaampaa lähestymistapaa. Yhteistyö Risen kanssa pelaa ja Rolin natiivikontrollikoodit voivat ohjata mitä tahansa parametria. Toisin sanoen: Equator on hyvä plugarisyntikka, runsain kontrollein. Modulaation kytkeminen kohteeseen on myös tehty helpoksi: klikkaa modulaatiomodulia ja klikkaa jotakin parametria, joka muuttuu oranssiksi. Voi kunpa ja jos Mikäli saisin esittää toiveita valmistajalle, Dashboard-softaan voisi liittää jokaiselle midi cc -parametrille erityisen lag-asetuksen, ”pyöristysajan”, vaikkapa – 500 ms, jonka avulla valmiiden samplekirjastojen käyttö olisi luontevampaa, ja ylenpalttiselta datamäärältä voisi välttyä. Ei minkäänlaista ongelmaa useampaan tuntiin, joten siirryin Kontaktin pariin. Lisäksi yksityiskohtainen lista modulaation lähteistä ja kohteista on saatavilla, jos tuo aiemmin mainittu helppo modulaatiolähteen ja -kohteen yhdistäminen ei tunnu riittävän tarkalta tavalta. Olin yllättynyt laitteen toiminnasta vieraassa ympäristössä. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Equatorin käyttöä tukee Dashboard-aplikaatio, jolla soundin keskeiset säädöt kootaan yhteen ikkunaan niin, että niihin pääsee käsiksi mahdollisimman suoraviivaisesti. equator on poikaa Laitetta tukeva Equator-plugari on perussoundiltaan mainio, ja plugarin topologia on yllättävän monipuolinen ollakseen niin sanottu oheistuote. u 52-54 Roli.indd 54 25.5.2016 16.42. Käyttöönotto ja käyttökynnys ovat henkilökohtaisia asioita, mutta väittäisin hieman vaillinaisemmalla tekniikalla siunattujen soittajien olevan vähän vahvemmilla Seaboard Risen käytössä. Samplejen transponointi tosin saattaa kuulostaa runsailla pitch bend -arvoilla arveluttavalta, mutta voihan toimintoa rajoittaa, eikä kaikkia nuotteja tarvitse liu’utella oktaavitolkulla. Tekaisin itse kokeeksi ensin Reaktorilla patchin, jossa ohjasin eräässä taannoisessa projektissa käytetyn grain cloud -pohjaisen toistomekanismin pääasiallisia parametreja Risen kontrolliakseleilla. Toimii muidenkin syntikoiden kanssa Seaboard Risea ei ole rajoitettu käytettäväksi vain Equatorin kanssa. Jokaisen kanavan pitch bend on myös syytä asettaa 48 semitoneen. Edelleen voi luonnehtia, että Seaboard Rise on parhaimmillaan Equatorin kanssa, mutta pienin säädöin sitä voi suositella moneen muuhunkin. Kyllä hankalampaa taitaa olla totutella taas elämään ilman Risea testijakson päättyessä. Koko signaalitie menee vielä kahden multi-mode-suotimen läpi, ja plugarin kaksi LFO:ta ja neljä modulation envelopea ovat varsin oiva lisä perustopologiaan. Mutta: kyse on loppujen lopuksi soittotuntuman löytämisestä, joten suosittelen lämpimästi laitteen kanssa leikittelyä ja sen parissa viihtymistä viikon-pari, jotta sormet tulevat tutuksi varsin herkän ohjauspinnan kanssa. 54 www.riffi.fi 3/2016 roli seaboard rise & equator Poikkeuksellinen kosketinsoitin ja sille räätälöity softasyntikka Plussaa: • tuntuma, sitä nimittäin riittää ihan joka suuntaan • laitteen fyysinen laatu • softan käyttöliittymä • mukana tuleva kantolaukku/suojakuori • langattomuus tarvittaessa, akkukäyttö Miinusta: • jos kokemukset rolin kaltaisista kontrollereista ovat vähäisiä, laitteen soittotuntuman hallintaan voi vierähtää aikaa • ei midi-liitäntää • koskettimien värityksen kontrastin puute Hinnat: • seaboard rise 25: 779 e • seaboard rise 49: 1199 e lisätiedot: soundtools Puh. Lisäksi käytössä on analogioskil laat to rien FM ja noise-oskillaattori. Plugarin mixer-sivulla voi jokaisen oskillaattorin, sample enginen, kohinan sekä kehämodulaattorin ohjata ykköstai kakkossuotimeen, efektibussiin (crusher-distortion-eq-chorus-delay) ja reverbiin. Roli Seaboard Rise on tarkkaan harkittu kokonaisuus sekä ohjelmiston että fyysisen toteutuksen suhteen. Valmis. Varusteluun kuuluu kolme mallinnettua analogioskillaattoria ja kaksi sample playback engineä, kumpikin omilla multi-mode-suotimillaan. Kokeilun perusteella sille kannattaakin sitten luoda oma Multi Patch -sapluuna, jonka jokaiseen ohjaus paramet riin laittaa pienen lag-toiminnon. Korostan, että kyseessä on erinomainen kontrolleri, jonka kyky välittää ilmaisulle tärkeitä parametrejä on poikkeuksellinen ja inspiroiva
Nyt on sitten analogipuolelta kerätyt kokemukset ja aiemmista äänentoistojärjestelmien digitaaliprosessoreista karttunut kokemus puristettu yhteen pakettiin, joka lanseerattiin tämän kevään messuilla. Ainoa tenkkapoo itselleni tuli kanavan panorointisäädintä etsiessä. Analogisen audion lähdöiksi on tarjolla kuusi aux-syöttöä, vasen/oikea-päälähdöt sekä kuulokeliitäntä. Mikseriohjelman perusnäkymä on selkeä ja asiat löytyvät helposti. Enempää auxeja lisäkaluston käyttöön tuskin tarvittaisiinkaan, sillä mikserissä itsessään on kolme sisäistä tehostemyllyä, joille signaalit ohjataan kanavakohtaisilla fx-syötöillä. M 18 kulkeekin kätevästi harjoituksiin ja keikalle vaikka pienessä salkussa, muovikoteloon rakennetulla laitteella ei ole painoakaan nimittäin kuin kaksi ja puoli kiloa. Efektityypistä riippuen käyttäjällä on säädettävänään vähintään kaksi keskeistä parametriä, useimmissa tapauksessa neljä tai viisi. www.riffi.fi 3/2016 55 K un RCF muutama vuosi sitten esitteli Prolight & Sound -tapahtumassa analogisen pikkumiksereiden sarjan, perusteluksi kerrottiin, että niillä osaltaan luodaan pohjaa kokonaan digitaalisille malleille. Säätimet toimivat suorilla pyyhkäisyillä joko pystyyn tai vaakaan, potentiometrejä ei jäljitellä kiertoliikkeellä, eikä lukuarvoja naputella numeronäppäimistöllä. Kahden instrumenttikäyttöön soveltuvan kanavan tarpeet on nekin huomioitu ja niille on varattu ihan omat efektiketjunsa, joihin voi sommitella neljän erillisen pedaalin kokoelman ja valita mallinnetun vahvistin/kaappi-yhdistelmän. 55-57 RCF.indd 55 25.5.2016 16.21. Lopuista kahta voidaan käyttää suorana instrumenttiliitäntänä ja viimeiset kahdeksan on tarkoitettu vain linjasignaalille. Uutukaisella on fyysistä kokoa suurin piirtein saman verran kuin 30 vuotta sitten omistamani arvostetun analogimikserin ulkoisella virtalähteellä. Koko rakenne on erittäin looginen ja jos tottumusta miksaamiseen on entuudestaan minkään vertaa, juoneen pääsee oitis kiinni. Näistä yleiskäyttöisistä efekteistä ensimmäinen on monipuolinen reverb. Valmiin miksauksen voi suoraan tallentaa stereona massamuistiin USB-väylän kautta ja sama liitäntä palvelee myös digitaalisena stereotulona. Rullausta käytetään hyvin vähän, eikä sormen tahattomilla hipaisulla tapahdu juurikaan hallitsemattomia asioita. Tulokanavia RCF:n uutuudessa on 18 ja niistä kahdeksan sopii vaihtoehtoisesti mikrofoneille tai linjasignaaleille. Se sisältää 13 erilaista kaikutyyppiä, joista rakennettuja valmiita ohjelmia on tallennettu mikserin muistiin 40. Ja kyllä on nykyaika mukavaa. Kaikki M 18 liitännät on sijoitettu pakin takalaitaan. Perusviiveitä tuottavalle delay-moduulille on ohjelmoitu tehtaalla valmiiksi 20 erilaista efektiä ja kolmantena yleismausteena on sitten modulaatio-efekti, jonka toimenkuva vaihtuu tarpeen mukaan. Se kun on ovelasti piilotettu kanavaliu’un tasoa ilmaisevan desibeliarvon alle, josta sen saa esiin painamalla lukemaa TeKsTi: Lauri PaLoPosKi RCF M 18 RCF M 18 – miksaa tabletilla ja tallenna usB:lle Huhtikuussa Frankfurtin messuyleisölle esitelty M 18 tuo perinteikkään italialaisen kaiutinvalmistajan kisaamaan myös digimiksereiden tante reelle. Näillä pärjää hienosti, sillä tehosteet ovat jo sellaisenaan käyttökelpoisia ja pikasäädöillä ne saa sovitettua tilanteeseen. Valittavana on delay, chorus-flanger, tremolo sekä pitch shift. Fyysinen pakki liitännöille ja DsP:lle, käyttö pinnaksi langaton ohjaus tabletilla – tutun oloinen konsepti. Viidennen ja kuudennen aux-syötön voi asettaa kanavakohtaisesti myös post-muotoon, jolloin signaali poimitaan vasta kanavan voimakkuussäätimen jälkeen, mikä sopii puolestaan ulkoisten efektilaitteiden ruokkimiseen. Aux-lähdöistä neljä ensimmäistä on aina monitorointiin sopivassa pre-tilassa eli signaali haaroitetaan ennen kanavaliukua. Tabletti kehiin Testin ajankohtana RCF:n Mix Remote -applikaatio oli saatavilla vasta iOS-laitteille, mutta versio Androidillekin on luvassa
Kolme sisäistä efektiprosessoria ovat helppoja käyttää ja ne kuulostavat asiallisilta. Kolmikon on määrä antaa loppusoundille ”analogista lämpöisyyttä”, mikä on käsitteenä melko epämääräinen. Instrumenttikanavissa on tarjolla myös soitin käyttöön sopivat erikoisefektit ja vahvistin/kaappimallinnokset Overloudin tekeminä. Hyvä niin. Valve Warmerille en itse keksinyt mitään roolia, mutta Xciterilla ja MaxiPerusnäkymään mahtuu kahdeksan kanavaa ja masterliuku. 56 www.riffi.fi 3/2016 hieman pidempään sormenpäällä. Vasemman reunan painikkeilla avataan omilla väreillään koodatut efektija aux-syötöt näyttöön. Manuaalin mukaan instrumenttikanavien efektien järjestystä pitäisi voida vaihtaa ja painike siihen kyllä löytyy. Erityisesti miellytti se, ettei kuvaan ole sotkettu turhia pallukoita suotimien keskitai rajataajuuksia markkeeraamaan, vaan peli rakentuu kokonaan värialueiden hahmoille ja yhteisvaikutusta kuvaavalle valkealle täsmäviivalle. Masterlohkon Valve Warmer on säröprosessori, jonka skaala ulottuu hienovaraisesta soundin lihotuksesta säröön asti. Avautuva panorointikuvake ei myöskään viihdy näkyvillä kerrallaan kuin kotvasen, joten sen käytettävyys jäi kyllä muusta kokonaisuudesta selvästi jälkeen. Liekö kuitenkin käyttäjän näppihäiriö tai testiversion (1.1) bugi, että painikkeella avattava ikkuna pysyi passiivisena, eikä ketjun sisäiseen järjestykseen päässyt käsiksi. Gate on aina olemukseltaan muuttumaton, mutta monisääteisen kompressorin voi painikevalinnalla vaihtaa yhdellä säätimellä hallittavaksi ja pitkälti automatisoiduksi easy-versioksi. Kanavakohtainen kohinaportti ja kompressori ovat dynamiikan hallinnan työkalut, ja kummassakin on ansiokas ko koelma valmiita asetuksia sekä kattavat säädöt niiden tilannekohtaiseen muokkaukseen. 55-57 RCF.indd 56 25.5.2016 16.21. Perustyypin ohessa jokaisesta korjainmallista on valittavissa joko yksinkertaisempi toteutus niukemmilla säädöillä tai runsaammin varusteltu versio seikkaperäisempään työskentelyyn. Vintageja smooth-ekvalisaattoreissa ei kuvaajia ole, vaan niissä katsellaan perinteiseen tapaan vain nuppien asentoja ja annetaan korvan ratkaista. Smooth puolestaan jäljittelee amerikkalaista perinnekorjainta. Väritykseltään eq-kuvaaja on levollinen ja kaikin puolin selkeä. Standard-eq:ssa asetukset saa näkyville myös graafisena kuvaajana, johon ei kuitenkaan – monesta kilpailijasta poiketen – voi tarttua suoraan sormenpäällä. Jokaisessa kanavassa on räkkilaitteen hahmoon puetut etuvahvistin, gate sekä kompressori. Kohtuullisesti ja tarkoituksenmukaista Digitaalisuus mahdollistaa asioiden muuntelun ja variaatioiden tarjoamisen vaikka loputtomiin, mutta RFC on pitänyt maltin matkassa ja tarjoaa vaihtoehtoja vain siellä missä niistä on myös todellista iloa. Tällainen nätisti piirtyvä käyrä ei juurikaan ohjaa tekemään hölmöyksiä tai usuta epäilemään säädön mielekkyyttä pelkän visuaalisen hahmon perusteella. Päälähdöille omat muokkaimensa Miksaus on valmis vasta, kun se viimeistellään, ja sitä varten M 18 on varustettu kolmella enempi-vähempi makuasioiden puolelle sukeltavalla prosessorilla sekä varsin perinteikkäällä 31-alueisella graafisella korjaimella. Näkymää voi vaihtaa sivu suunnassa rullaamalla tai nuoli näppämillä. Xciter manipuoloi sekä taajuusalueen alaettä yläreunaa. Esimerkiksi nelialueinen kanavakorjain löytyy kolmena erilaisena toteutuksena, jotka ovat kaikki erinomaisia, mutta suovat miksaajalle mahdollisuuden valita työkalunsa tilanteen ja mieltymysten mukaan. Maximizer on dynamiikkapuristin, jolla on tarkoitus paketoida lähtömateriaali tiukkaan nippuun ja asettaa sille ehdoton enimmäistaso, jota limitteri ei salli ylitettävän. Standard eq:ta valmistaja luonnehtii teknisesti täsmälliseksi ja konstailemattomaksi hi end -työkaluksi, kun taas vintage-versio on mallinnettu maineikkaan englantilaisen mikserin korjaimesta
Jos ei havaitse mitään oleellista eroa, ei ole pakko käyttää. Päälähtöjen ekvalisaattorin voi avata säätöä varten suuremmaksi ja jakaa kahteen puoliskoon, jos säätimet tuntuvat olevan liian tiuhassa. M 18 on selkeä kokonaisuus, jolla pääsee nopeasti varsinaiseen hupiin käsiksi, eikä käyttöohjeen kanssa puljaamiseen kulu aikaa. www.riffi.fi 3/2016 57 rCF M 18 Tabletilla ohjattava digimikseri • 8 mikrofoni/linjatuloa • 2 linja/instrumnettituloa • 8 linjatuloa • balansoitu stereolähtö • 6 balansoitua auxlähtöä • kuulokeliitäntä • jalkytkimen liitäntä (efektien kytkemiseen yms.) • parametrinen eq, gate ja kompressori joka kanavassa • parametrinen eq kaikissa auxsyötöissä • kolme sisäistä efektilaitetta: reverb, delay ja modulaatio • multiefektit inserttikäyttöön instrumenttikanavissa • kolme masterosaston efektiä koko miksaukselle: Valve warmer, Xciter ja Maximizer • 31alueinen graafinen ekvalisaattori päälähdöissä • hinta: 699 e Lisätiedot: audico Puh. Pienen bändin tarpeet hoituvat, eikä tule sellaista oloa, että jokin kohta jäisi vajaaksi tai jossakin olisi tarpeetonta yliresursointia. 020 747 9340 • www.audico.fi mizerilla on ihan suotuisia vaikutuksia lopputulokseen, jos miksauk sen perusteet ovat muutoin kunnossa. Nelialueinen kanavakorjain on oletusarvoisesti nykyaikainen täsmätyökalu, mutta vaihtoehdoksi ovat tarjolla brittiläistyyppinen Vintage (kuvassa alla) tai amerikkalainen perinnemalli Smooth. Komentoyhteys wifillä voidaan asettaa toimimaan joko 2,4 GHz:n tai 5 GHz:n alueella, mikä helpottaa ruuhkaisissa tilanteissa vapaan kaistan löytymistä. Perusmuodossa 31-alueisen korjaimen liu’ut piirtyvät näytölle pienenä ritirimpsuna, mutta tökkäys sormenpäällä avaa ekvalisaattorin omaan isoon ikkunaansa. Yhteyden katkaisu ja kytkeminen uudelleen ei aiheuttanut minkäänlaista kuultavaa häiriötä audioon. Jos yhteys kuitenkin katkeaa kesken esityksen, M 18 jatkaa toimintaansa ennen häi riöi tä voimassa olleilla asetuksilla. 55-57 RCF.indd 57 25.5.2016 16.21. Kun äänenlaatu ja tehostelaitteidenkin suoritus ovat asiallisella tasolla, voidaan arvosanaksi antaa kiitettävä. Korjaimen nollauskin hoituu nopsasti flat-painikkeella. Paljon riippuu myös annostelusta: jos niistä tuntuu olevan etua, antaa mennä. Jos se on liioittelua, voi parametrejä karsia valitsemalla saman korjaimen Easy-vaihtoehdon. Siinä on verraten helppo säätää yksittäistä taajuutta, mutta jos säätimet ovat omaan tatsiin vieläkin liian kapoisat, voi koko eq:n jakaa kahteen rinnakkaiseen osaan, joita voi vierittää sivusuunnassa. Graafinen korjain sen sijaan on yleispätevä ja aina käyttökelpoinen työkalu, jolla PA-setin yleissointia saa muovailtua käyttötilanteen mukaan. Hinnaltaan M 18 on kohtuullinen, semminkin kun tabletin osuutta ei monikaan mieti enää erillisenä kustannuksena mikseri han kin nas sa, niin yleisiä ne nykyisin ovat. u Kuvassa kanava-eq täysin säädöin. Kompakti ja kunnollinen RCF on miettinyt paketin huolella ja sen tuloksena maailmaan on saatettu jossain määrin jopa poikkeuksellisen onnistunut laitos esikoismikseriksi. Tai sitten voi aktivoida Draw-option, jolloin ekvalisaattorin käyrän voi piirtää näytölle sormenpyyhkäisyllä, jonka mukaisesti säätimet asettuvat. Loppusilauksen miksaukselle voi antaa kolmella tehoprosessorilla. M 18 on nimenomaan miksaajan mikseri, sillä laite sallii vain yhden ohjaimen käytön kerrallaan, eikä muusikoille siis tällä kertaa tarjota mahdollisuutta miksata henkilökohtaista monitorikuuntelua esimerkiksi omilla puhelimilla. Varustelu on järkevästi mitoitettu ja liitäntöjen määrä on tasapainossa mikserin muokkaustyökaluihin ja suorituskykyyn
Oletusarvoisesti iso nuppi säätää äänen päävoimakkuutta, mutta näytön alle sijoitetuilla painikkeilla saa esiin vuoronperään muutkin parametrit. Niiden kattaman taajuuskaistan yläpuolisesta alueesta huolehtii yhden tuuman kalvolla toteutettu kompressiodriveri, joka on asemoitu pinon ylimmäiseksi. Jos ämyri asetetaan aivan seinän tuntumaan, antaa seinä ylimääräistä tukea bassotoistolle ja tuloksena voi olla tummanpuhuva ja tukkoinen soundi. suora vaste. DSP tietenkin Omaan koteloon integroitu systeemiprosessori on Klark Teknikin käsialaa. 58 www.riffi.fi 3/2016 T urbosound iP1000:n bassokaappi on näpsäkän kokoinen ja asiallisista kahvoista sitä nostelee mielikseen paikasta toiseen. Myöskään audiolle ei tarvita erikseen kaapeleita. Tarjolla on neljä valmista ekvalisointikäyrää. 58-59 Turbosound.indd 58 25.5.2016 16.25. Seuraava päämääritys vaikuttaa taajuustoiston yleisilmeeseen ja asetus valitaan käyttötilanteen luonteen perusteella. Ensimmäinen on nimikoitu tallennetun musiikin toistoon sopivaksi ja kyseessä on ns. Liittoa varten bassokaapin kannessa on suhteellisen kookas metallilaatta, jonka jokaisessa nurkassa on reikä ohjaintapille ja keskellä syvennykseen upotettu vanttera moninapaliitin. Käyttöä varten bassokaappi ja yksiosainen pilari liitetään suoraan toisiinsa, eikä erillistä kaiutintelinettä laiteta väliin. Tällä kertaa asialla on Turbosound, jonka iP-sarjan systeemi ottaa vastaan niin analogisignaalin kuin blue tooth -syötteenkin. Suppasen kansilevyyn telakoidaan solakka, mutta jämerä alumiinista valmistettu torni, jossa on päällekkäin kahdeksan 2,75-tuumaista neodyymimagneetein toimivaa kartioelementtiä. TekSTi: Lauri PaLoPoSki Turbosound iP1000 – DSP ja Bluetooth ovat nykyaikaa Sub bass -kaapin ja sen kanteen kiinnitettävän linjasäteilijätolpan yhdistelmästä on tullut todella suosittu Pa-kaluston perusyksikkö. Bluetooth, koska kerran voimme Taustamusiikin soittoa varten iP1000:ssa on helppokäyttöinen bluetooth-vastaanotin, eikä laiteparin muodostamisessa ollut mitään hankalaa. Jos valmiit tarjoomukset eivät tunnu sopivilta, voi bassokaapin suhteellista voimakkuutta säätää myös ihan omalla parametrillään manuaalisesti. Sieltä – liki parin metrin korkeudesta – se puhaltaa ylärekisterin seisomakatsomoon juuri passelisti eikä ääni kilpisty heti ensimmäisiin riveihin. Vaihtoehtojen esittelyä varten näyttöön piirtyy kunkin esikorjauksen vaikutuksia kuvaava graafisen korjaimen säätimistö. Siksi seinän vaikutus olisi useimmiten syytä neutraloida ja tähän löytyy valmis vaihtoehto iP1000:n Mode-menusta. Istuvan yleisön kannalta diskanttielementti on verraten korkealla ja lähimmät jakkarat saavat kernaasti olla ainakin muutamien metrien päässä kaiuttimesta, jotta myös diskantin keila ehtisi aueta ja sointi oli täyspainoinen. Ensimmäinen DSP-valinta liittyy kaiuttimen sijoitukseen. Sen asteikko ulottuu plussan puolella kymmenen dB:n korostukseen ja vaimennuspuolella aina -60 dB.n lukemaan. Kun nämä perusasetukset ovat kunnossa, päästään itse pihvin kimppuun, musiikin pariin. Ja hännän huippuna on klubi-tyyliin istuva eli roimasti bassoa ja diskanttia korostava vaste. Helppoa ja selkeätä. Elävälle soitolle taas on ohjelmoitu valmiiksi hieman toistoalueen reunoja vaimentava ekvalisointi. Pilarin pohjassa on liittimelle vastakappale sekä neljä jämäkkää metallitankoa ohjaamassa kohdistusta. Puhekäyttöäkään ei ole unohdettu, sille on speksattu reunoilta reilusti vaimennettu oma vasteensa. Samassa valikossa on oma vaihtoehtonsa myös sille, että kaiutin joudutaan asettamaan huoneen nurkkaan, jolloin ylimääräistä bassokorostusta aiheutuu jo kahdesta lähipinnasta, ja bassorekisteriä pitää vaimentaa tuntuvammin. Käytännössä asennus on helppoa ja telakointi vaikuttaa sekä luotettavalta että kestävältä
Kaikkia iP1000:n DSP-toimintoja voi nimittäin ohjata myös App Storesta ilmaiseksi ladattavalla mobiiliapplikaatiolla. Tilanteen tullen pallukan tuplaklikkaus nollaa kyseisen kaistan asetukset. Kolmialueisen korjaimen kaistapallukoita voi liikutella sormella pystysuunnassa, mutta koska taajuudet on valittu ennalta, ei sivusuunta ole tietystikään käytössä. Enimmillään ekvalisaattorissa on korjausvaraa 10 dB suuntaansa, desibelin askelin porrastettuna. Mikrofonilla tai linjasyötöllä Balansoituja tuloliityntöjä on bassokaapin takaosassa kaksin kappalein, A ja B, ja kumpikin huolii niin mikrofonikuin linjatasonkin signaalia. Applikaatio on yksinkertainen ja selkeä. Minkäänlaisia lukemia tai asteikoita ei näytetä, mutta käyrän muoto kuvastaa vastetta havainnollisesti. Sointi säilyy silloin siistinä ja selkeänä. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi Jos hallussa on iOS-laite, langattomuudesta saa muutakin iloa. Se onkin käytännöllistä, koska silloin voi säätöjä asetellessaan liikkua vapaasti siellä missä yleisö kuuntelee, eikä tarvitse jatkuvasti rampata sub bass -kaapin takanurkan luona nappeja painelemassa. www.riffi.fi 3/2016 59 Turbosound iP1000 aktiivinen kokoäänialueen Pa • DSP-prosessorin käyttö joko sub bass -kaiuttimen ohjausyksiköstä tai langattomasti ioS-applikaatiolla • bassotoiston kontrolli kaiuttimen sijoituspaikan mukaan • esiekvalisoitu taajuusvaste käyttötarkoituksen mukaan • kolmialueinen, eq +/-10 dB / kaista • langaton vastaanotto Bluetooth-audiosoittimesta • kummankin tuloliitynnän sekä Bluetooth-vastaanottimen oma voimakkuus • päävoimakkuus • kaksi balansoitua tuloliityntää mikrofoni/ linjasignaalille • kummankin tulosignaalin balansoitu lähtö kaiuttimien linkitystä varten • 2 × 8" sub bass -kaiutin • 8 × 0,75" + 1" keski / ylä-äänikaiutin • toistoalue 50 Hz – 20 kHz (±3 dB) / 43 Hz – 20 kHz (-10 dB) • vahvistimien toimintaperiaate: D-luokka • nimellinen teholuokitus 1000 W • maksimiäänenpaine: 122 dB SPL Hinta: 699 e Lisätiedot: Noretron audio / Bright Finland Puh. Kummankin tulosignaalin saa suoraan ulos oman link-lähtönsä kautta ja järjestelmää voikin helposti kasvattaa yksittäisestä mono-systeemistä stereoksi tai vaikka kvartetiksi – samalla aplikaatiolla voi ohjata enimmillään neljää suppasen ja siihen liitetyn pilarin kokonaisuutta. Kuunteluvaikutelma onkin hämmästyttävän tasainen ja selkeä myös suoraan kaiuttimen rinnalle sijoituttaessa. Verraten leveän suuntakeilan nimissä valmistaja lupailee, että iP1000 toimii samalla myös luontaisena monitorina esiintyjille. Jopa päänäytön alareunaan sijoitettu ekvalisaattorin kuvaaja on suurpiirteisyydessään varsin onnistunut. Kun hääja pitseriakeikoilla on yleensä niukasti tilaa orkesterille, niin miksei saman tien voisi kokeilla vieläkin äärimmäisempää asettelua: sijoitetaan kaiuttimet esiintyjien taa, samaan linjaan backlinen kanssa. Rokkiosastolla operoivan kannattaa katsastaa suoraan tuhdimpi versio, ettei tarvitse suotta luukuttaa systeemiä aivan äärirajoillaan. Molemmilla on oma voimakkuudensäätönsä, mutta muut asetukset ovat yhteisiä kummallekin tulolle. Varsinaisia efektejä – kaikuja tai muita sulosteita – ei ole tarjolla, mutta nykyisellä tablettimiksereiden ja pitkälle erikoistuneiden lauluja soitinpedaaleiden aikakaudella tämä ei taida olla kenellekään kynnyskysymys. Mikäli sellaista ei ole kokeillut aikaisemmin, homma kannattaa ottaa jo harjoittelussa tai soundcheckissä haltuun, se voi aluksi tuntua aika erikoiselta. Jos sellaisen asetelman saa kumminkin toimimaan, rakentuu koko ryhmän balanssi aivan luontaisesti, kuin itsestään. Applikaatio on selkeä ja tarjoaa samat säädöt kuin DSP-prosessorin paneeli. Trubaduurille, duolle, triolle tai un-plugged-henkisesti keikkaa tekevälle isommallekin ryhmälle setti on kuin omiaan. Jatkoon! u DSP-prosessorin käyttö on helppoa ja loogista. Parhaimmillaan iP1000 on nimittäin maltillisilla voimakkuuksilla. kätevyys on puoli voittoa Turbosound iP1000 on mallisarjansa keskimmäinen kokoonpano, ja suurempia tehoja tai äänenpaineita tarvitsevalle on sitten tarjolla vielä yhden pykälän vantterampi iP2000. Soundiltaan iP1000 on kelpo PA – se ei humise, kumise tai komota, vaan basso on täsmällisen iskevä, keskirekisteri täyteläinen ja selkeä, diskanttikin sopivan raikas. 58-59 Turbosound.indd 59 25.5.2016 16.25. Jos korjauksen täsmälliset lukuarvot haluaa tietää, asian voi tarkistaa sub bass -kaapin näytöstä
Vakuuttavattodisteetensinumerossa… Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. 60-62 Palveluhak.indd 60 25.5.2016 16.27. Yhteystietojakäytetäänvainpalkintojentoimittamiseen. seuraavat jutut • Ikimuistoiset sessiot-sarjassaäänensäavaaensi numerossaKalleChydenius. • JBL EON Oneonyhdelläkädelläkannettava täydenkaistanPA,miksereineenkaikkineen! • VOX AV15antaasounditkotisoittajalle. Lähetämeillevastauksesijayhteystietosisähköpostilla elokuunensimmäiseenpäivään2016mennessä,niin osallistutarvontaan. Perustelelyhyestijaasiallisestiehdokkaasi. Nytkysymme:kukaheistäonjättänyt mielestäsisuurimmanvaikutuksen populaarimusiikinhistoriaanja kehitykseen. • Rajuhuhuraateleemuusikkokenttää: TimeonyhtäkuinVolume!Voikoolla. 60 www.riffi.fi 3/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. SamainenmallionaikanaantestattuRiffissäjasesai erinomaisenarvion. Vastausosoite on: riffi@riffi.fi Palkintonaarvomme kaikkienmääräaikaanmennessä vastanneidenkesken USB-väyläänliitettävänRoland Duo Capture EX -muuntimen, jokapelaamyösiOS-tabletilla. PalkinnonlahjoittiRolandSuomijasenarvoonnoin 150euroa Palkintoarvotaanelokuussajavoittajilleilmoitetaan henkilökohtaisesti.VoittajiennimetjulkaistaanRiffin facebook-sivustolla. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi Työn alla ovat mm. • YamahauusiRecordingCustom-rumpumallistonsa, muttamikämuuttui. Riffin asiakaspalvelu/tilaukset Puh.(09)34756380 Sähköposti:asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi?Riffi-kauppa Olisikomukavaäänittää tabletilletaitietokoneelle. Osallistumineneivelvoitatilaukseen. Kokeileonneasi arvonnassa! SeuraavaRiffi ilmestyy31.8.2016 Alkuvuodenkuluessaolemmesaaneetlukeauutisia monentunnetunartistinkuolemasta
1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto onedullinentapa tavoittaakaikki musiikkialanasiakkaat. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka 60-62 Palveluhak.indd 61 25.5.2016 16.27. Hinnatkoskevatvalmista aineistoa.Mahdollinen työaineistoveloituson50e. Puh.(09)34756380 GSM0405012735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoaverkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): •42mm×30mm=650e •42mm×50mm=825e •42mm×100mm=1250e •90mm×30mm=825e •90mm×65mm=1800e Hintoihinlisätäänalv. Ilmoitustilaamyydään kuudennumeron paketteina,jotenjakso kattaakätevästikoko vuoden. f i soundtools Est. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. s o u n d t o o l s . 029 080 0830 w w w. Riffinilmoituspalvelutoteuttaa jatarvittaessasuunnittelee ilmoituksen.Kysytarjousta! Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. www.riffi.fi 3/2016 61 P A L V E L U H A K E M IS T O S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto
kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 62 www.riffi.fi 3/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 60-62 Palveluhak.indd 62 25.5.2016 16.27. 050 592 4085 tai 010 281 3730 S oittajan asialla ! PT-talo 2
50 vuoden ikä lähestyy ja nukkuminen epäsäännöllisessä työssä on alkanut käydä aina vain hankalammaksi. Niitä tarvitaan kiertueen jälkeisille koulukeikoille. Travemundessa odotti laiva ja laivalla ikävähkö yllätys. Sitten on toisenlaisiakin laulajia, ”muusikkolaulajia”. Hyvät uutiset: hyttejä on vapaana. Jäin kakkoseksi. Tällä kertaa Suomessa odottaa Hammond-jazztrion kiertue, jota varten mukana ovat Gibson ES330, Headstrongin Lil-King S -putkivahvistin, Strymon Delay, Reverb ja Rockett Archer Overdrive. Odotan täysipainoista meri-illallista ja sitten musiikkia. Laulajat ovat hyvin ristiriitainen ryhmä. Pari vinkkiä: • Laitilassa Suomen svengaavin festivaali www.jazzkukko.fi taas 4. Jazzissa on tärkeää elastisuus ja solistisesta roolista on osattava siirtyä ”kuuntelevaan” rooliin, jotta voi viedä musiikkia parhaalla mahdollisella tavalla muiden kanssa samaan suuntaan. Olen ehtinyt jossain vaiheessa vierailla jokaisella huoltoasemalla matkan varrella, enkä tarvitse enää karttaa! Elämäni aikana olen ladannut varmaan neljä, tai sanotaanko viisi tuhatta kertaa kitarat ja vahvistimet auton peräloosteriin. Elämä on liian lyhyt muuhun ! Mukavaa Kesää kaikille Kari Antila P.S. Lisäksi autossa ovat Martinin elektroakustinen OMCPA-1-teräskielinen ja vanha luotettava AER:n Compact 60 -vahvistin akustiselle. Neiti Schefferillä oli todella musiikki ja oma ”instrumentti” hallussa ja tuntui siltä, että hän käytti ääntään täysin samalla tavalla, kuin minä kitaraani. Tästä puhutaan julkisesti hyvin vähän, mutta yllättävän monet tuntemani soittajat kommentoivat aika kriittisesti laulajia. Soittaminen siinä lomassa on vain sitä hauskaa, mitä teen periaatteessa ilman korvausta. Luulin pitkään, ettei sellaista osu matkalleni koskaan. Ja ajatukseni ovat viime aikoina muutoinkin alkaneet kääntyä siihen suuntaan, että sama se vaikka keikoista ei juuri tienaisikaan, kunhan olot matkustaessa ovat suht’ mukavat, on varaa ruokaan ja kulkemiseen, ja saa soittaa haluamaansa musiikkia! M erellä on aikaa tutustua tulevien keikkojen ohjelmistoon. Improvisointi ja harmonialinjojen laulaminenkin sujui häneltä siinä määrin loistavasti, että poistuin nöyränä poikana harjoittelemaan instrumenttiani Brooklynin yksiöön. Palkka maksetaan matkustamisesta ja suurin osa työajastani kuluukin Volkswagenin ohjaamossa, lentoasemilla, lentokoneissa, junissa, laivoissa… Tänään ajoin Belgian Gentistä Saksan Travemundeen. Laulajat eivät aina ole muusikoita sanan samassa merkityksessä kuin useimmat soittajat, ja tällä tarkoitan sitä, että heidän sointutietämyksessään, improvisointikyvyssään ja tuollaisessa musiikillisen toiminnan ”elastisuudessa” olisi monesti parantamisen varaa. Mielenkiintoista, mitäköhän tuleman pitää. elokuuta 2016 • Muusikkolaulaja www.tammyscheffer.com Tuokiokuvia muusikon työpäivästä 63 Muusikkona 316.indd 63 25.5.2016 16.29. Huomaan taas yhden aikakauden loppuneen ja lähden Info-tiskille selvittelemään mahdollisuuksia. Laulaja, joka ei kykene seuraamaan ja hahmottamaan kappaleen rakenteita ja keskittyy vain omaan jäykkään näkemykseensä musiikkiesityksestä, on näin ollen jazzmuusikon painajainen. Keskeistä jazzissa on nimittäin kuunnella kanssamuusikoita ja joka silmänräpäys hahmottaa mitä soinnunlaajennusääniä, sijaissointuja, asteikkosäveliä tai muita musiikki-ilmiöitä yhtyeen soittajat kappaleen edetessä käyttävät improvisoidessaan tai ”kompatessaan”. Käyttämääni perinteistä, tummaa jazz-soundia on joskus vaikea saada erottumaan urkusoinnista ilman pientä eq-viilailua. Tunnen tuon 700 kilometrin taipaleen kuin omat taskuni. – 7. Lepotuoliosasto – jossa olen yksinäisenä matkaajana viimeiset 15 vuotta yöpynyt – onkin lopetettu. www.riffi.fi 3/2016 63 Muusikkona maailmalla K un minulta nykyään kysytään ammattia, vastaan usein, että päätyöni on matkustaminen. Viime vuodet olen kylmästi ottanut autosta mukaan oman patjan, makuupussin ja tyynyn, sijoittanut ne lepotuolien suojaamaan kulmauk seen, ja sillä on riittävä matkustusmukavuus ja olot edullisesti saavutettu. Hytti on otettava, koska muuten en selviä tulevien päivien ohjelmasta. Sekä Empressin parametrinen eq, joka mielestäni on melkoisen tärkeä juuri Hammond-triossa. Kunnes New Yorkissa joitakin vuosia sitten törmäsin Tammy Schefferiin, joka loksautti leukani auki osaamalla mitä kattavimman repertuaarin jazz-standardeja ja hallitsemalla ne sävellajis ta riippumatta. Tällä kertaa Hammond-triomme vieraana on laulaja Lontoosta. Mutta nyt on tarjolla vain avoin tila, josta ei saa valoa pois ja jonka vieressä sakki humalaisia on jo vauhdissa. Mutta nyt on aika siirtyä tutkimaan laivan ravintolaa. Huonot heti perään: hinta on kahdelta yöltä eli yhteen suuntaan käsittämättömät 250 euroa! Mietin hetken, mutta taivun. Aina on oltava tarkkana, että mukana on oikeat työkalut tuleville keikoille
kirjaa menee vieläkin jonkin verran, mutta lama on tehnyt sen, että myynti on keskittynyt suuriin liikkeisiin, Frankfurtin musiikkimessujen jälkitunnelmissa tavoitettu Hiltunen kertoo. Reijo Hiltusen kirja The only Complete Guitar Chord method ilmestyi vuonna 1985 ja kirjoittajan arvion mukaan sille riittäisi jonkinlaista kysyntää nykyisinkin. Applikaation nimi on one Hour Guitar Chord method, ja Hiltunen vakuuttaa, että tunnin keskittynyt perehtyminen riittää sointujen rakentamisen periaatteiden oppimiseen, minkä jälkeen tieto siirtyy käytäntöön harjoituksen myötä. Myyntiä ja menestystä ennen internet-aikakautta only Complete -kirjaa piti tilata suoraan tekijältä kirjeitse, mutta siitäkin huolimatta sen myynti nousi aika nopeasti 5 000 kappaleeseen, joista tuhat englanninkielisenä kansainvälisille markkinoille. Vaikka only Completen käsittelytapaa on kiitelty laajasti, kansainvälistä jättimenestystä siitä ei tullut. Reijo Hiltunen ja Ryan Roxie. nyt ios-applikaation rinnalle on luvassa myös Androidversio, mutta se vaatii omat säätönsä, Hiltunen on saanut huomata: – optimointia ei paljon tarvittu Applen vehkeille, kun taas Androidlaitteita on tuhansia ja jokaiselle pitäisi tehdä jonkinlainen optimointi. one Hour method opastaa sointujen rakentamiseen – mobiililla, mitenkäs muutenkaan. He eivät halunneet kilpailla itsensä kanssa – jos heillä oli jo sata tuhatta omaa sointukirjaansa, he eivät halunnet ruveta maksamaan minulle uudesta systeemistä näiden kilpailijaksi. – Taitaa kustantajille olla kannattavampaa julkaista monta erilaista sointukirjaa kuin vain yksi, joka kertoo kaiken. Tekijä itse arvioi, että kirjan jatkomarkkinoinnin kustannukset olisivat nyt ainakin yhtä suuret kuin mahdolliset myyntituotot – piti siis kehittää jotain uutta. Androidmaailmassa lisäksi myynnin tu loutta mi nen on hankalampaa. selvästikin kilpaillaan sillä kanteen painetulla sointujen määrän numerolla. euron applikaatioiden latausajattelu ei enää toimi, vaan trendinä on premium/subscribe-pohjainen, Luhtala täydentää suunnitelmien yksityiskohtia. 64 www.riffi.fi 3/2016 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Ja kunhan itse teoria-applikaatio saadaan valmiiksi Android-versiona, Hiltusella ja Luhtalalla on mietittynä jo koko joukko täydentäviä sovelluksia sointujen välisistä yhteyksistä. keskusteluun osallistuu brand manager Jarkko Luhtala, joka itse tutustui 15-vuotiaana Hiltusen menetelmään nimenomaan kirjan perusteella, ja sittemmin itse Hiltuseenkin. oman taustani takia taas tuntuu, että juuri tämän kirjan mukaan kuuluukin tehdä, soinnut saa haltuun ymmärtämisen kautta. TeksTi: Timo koskinen o mintakeinen sointuopas antoi valmiiden sormitusten sijaan kaavoja, joilla sointujen rakentaminen ja muokkaus kävi päinsä omatoimisesti. 64-65 One hour Aamukahvilla.indd 64 25.5.2016 16.35. – meillä on hyvä koodaaja, joka tekee hienoa jälkeä, mutta lokalisoiduille markkinoille pääsemiseksi applikaation pitäisi olla usealla kielillä. – suurissa kitaralehdissä oli kirjalle hyvät arviot, mutta silti sitä ei saanut kenellekään kustantajalle tai jakelijalle. sovelluksen peruspaketti ilman capoa ja muita vireitä maksaa nyt viisi dollaria ja täysversio kahdeksan dollaria. menetelmän tietoja teoriaosuudet ovatkin olleet jo jonkin aikaa saatavilla ios-mobiililaitteille, jossa kosketusnäyttö, värit sekä äänet antavat touhuun oman makunsa. Fyysisen kirjan sijaan Hiltusen kehittämää metodia vie maailmalle nyt kuitenkin nykyaikainen applikaatio
Applikaatiossa on sointujen kuuntelumahdollisuus hyvillä unkarilaisilla sampleilla, mutta aina kannustamme käyttäjää ottamaan käteensä oikean kitaran ja soittamaan soinnut itse. – en ole kohdannut toista sellaista kirjaa, joka todella yrittäisi opettaa – sointukirjat ovat aina luetteloita. – Applikaatiota suunniteltaessa seurattiin kenttää aika tarkkaan ja silloin oli viitisensataa sointuapplikaatiota haulla ’guitar chord’ Applelle. Edelleen ainoa lajissaan Tuntuuko näin vuosien jälkeen, että kirjan nimi todella pitää paikkansa: se on täydellinen ja ainoa. nor maalivireel lä kirja on täydellinen kaikkien sointujen rakentamiseen, mutta siitä tietenkin puuttuvat erikoisviritykset ja capon käytön mahdollisuudet, jotka applikaatiossa ovat mahdollisia. one Hour method opastaa sointujen rakentamiseen Kuvassa vuoden ’93 päivitetty painos Hiltusen kirjasta, jossa sointujen muodostamiseen annetaan menetelmiä, ei valmiita sormituksia. www.riffi.fi 3/2016 65 Jotta applikaation sisällön ja oikeiden biisien soittamisen välille muodostuu yhteys, avuksi on saatu kokeneita kitaristeja: – Alice Cooperin bändin Ryan Roxie on meidän tiimissä. 64-65 One hour Aamukahvilla.indd 65 25.5.2016 16.36. mutta genreä emme halua rajata, eikä sitä, että kaikki soinnut ovat nättejä. siinä on varoituksia, joissa käyttäjältä kysytään, haluaako hän varmasti sormien jättivenytyksiä tai maj7-sointuun perusäänen ylimmäksi. Hän on lähtenyt todella vilpittömällä innolla hommaan. samoin The 69 eyesin Bazie ja Timo-Timo lähtivät mukaan ja heidän uuden singlensä stemmat julkaistaan screenshotteina meidän menetelmällä, Luhtala kertoo. Applikaatio on siis vielä täydellisempi ja siihen olisi helppo tehdä kvarttipinosoinnutkin, jos joku niitä sattuisi haluamaan, Hiltunen arvioi. Hiltunen muistuttaa lopuksi, että teoriaopiskelun jälkeen tieto on otettava käyttöön: – Rock’n’rollissakin saa paljon enemmän aikaan, kun samat soinnut voi ottaa eri käännöksinä eri kohdista. Ripaus teoriaa sointujen pänttäämisen ohessa. niistä ei ainakaan samanlaista löytynyt. Ymmärryksen kautta metodi tekee itsensä tarpeettomaksi, Luhtala arvioi sovelluksen mahdollisuuksia. Jarkko Luhtala. meidän applikaatiossa voidaan vaihtaa kielten viritys, joten se on kohti täydellisyyttä muillakin soittimilla, kuten ukulele ja charango
••• Paikalle ilmestyi yllättäen hieman ahdistunut toimittaja, joka puheli ruotsiksi kanssani, ja ymmärsin eteläisestä murteesta, että heppu haluaisi keskustella pelimusiikista. Nimittäin noiden mokapointtien mieleenpainamista. Pädillä oli hienosti rakentamastani presiksestä jokin väliversio, jossa oli varmaan 50 diibadaabakalvoa, ja minulle valkeni, että tätä juttua ei nyt sitten seivata mitenkään. Vessoissa ramppaaminen ja räjähtely ympärillä ei tauonnut oikeastaan missään vaiheessa, vaikka hyttimme oli ylimmällä kannella. Sovimme, että siirrymme vähän hiljaisempaan ympäristöön, ja hoidetaan homma englanniksi – jota haastattelija ei oikein osannut. Aina, aina, AINA tsekkaa, että tiedosto on oikea. Älkää tehkö kuten teen, tehkää, kuten saarnaan. Mutta soundcheck ei mennytkään sitten ihan putkeen: iPhone ei löytänyt langattomasti iPadia mitenkään, vaikka käynnistin molemmat vehkeet useampaan kertaan. Jaettu häpeä on nimittäin – edelleen – kaksinkertainen häpeä. Soundcheckin jätin nälän ja uupumuksen takia kesken jo toisen kalvon kohdalla. ”Please, no roll here, we in library!” ••• Viides moka sattui oikeastaan siinä kohtaa, kun omaa esitystäni edeltänyt presentaatio venyi 20 minuuttia. 66 www.riffi.fi 3/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ainakin seitsemän presissyntiä 66-67 Alanko 316.indd 66 24.5.2016 11.36. ••• Mutta niin on ihmisen kevyt olla, kun jakaa häpeänsä tuottaen iloa kanssamatkustajilleen. Suosittelen kaikille. Kuudes läksy: älä anna huomion herpaantua. Juna kiisi eteenpäin noin 160 – 170 km/h, niiaillen kuin laiva loivassa aallokossa… Olenko muuten kertonut, että toinen tasapainoelimeni ei ihan toimi toivotulla tavalla, ja olen siksi hivenen taipuvainen liikepahoinvointiin. Tajusin kolmannessa tai neljännessä kalvossa, että PRKL… se soundcheck olisi pitänyt vetää läpi kokonaan. Yritin nukkua oloani pois, mutta ENP-jengin mielenkiintoiset keskustelut pitivät minut tajuissani. On nimittäin hiukka helpompaa. Kaikki hyvin, jollei nyt sitten huomioida, että istuinpaikkani junassa oli selkä menosuuntaan sellaisessa kohdassa vaunua, jossa ei ollut ikkunaa. Myös muiden hyttien wc-käyttö aiheutti tismalleen saman efektin. KuvA: vIlle JuurIKKAlA T uossa taannoin kävi niin, etten suoriutunutkaan ihan voittajana maaliin. Neljäs läksy: älä yritä olla hauska vieraalla kielellä, jos toinen kiemurtelee lauserakenteiden kanssa, eikä tajua edes sanontaa ”…but that’s how I roll”. Kursin kasaan jonkinlaisen esityksen siitä roskakoriversiosta, ja sain kyllä ansaitsemani kiitokset ENP-ryhmän nimeltämainitsemattomalta Jussilta: ”Oli muuten ylivoimaisesti paskin presis minkä ikinä oon nähny, mutta ulvoin naurusta niin saatanasti, että plussan puolella ollaan! Aivan suvereeni nöyryytys!” No älä. ••• Halusin matkustaa kevyesti ja tarkoitus oli pitää esitys iPad Minillä, siihen kun nääs saa näppärästi HDMI-kaapelin kiinni. Eka läksy: älä pidä presistä unettoman yön jälkeen. ••• Laiva satamaan, jengi tilataksiin ja rautatieasemalle. Tunnelma oli melkoisen vaivautunut ja yritinkin ylläpitää keskustelua yksin. Laivan wc:t pitivät putkirempan jäljiltä aivan helvetillistä ääntä – ei enää perinteistä fffKOOOHHHHHHH-soundia, vaan suoranainen pienräjähdys, joka herätti hyttitolkulla porukkaa ja tärisytti seiniä. ••• No, presis piti pitää Malmössä, ja koska Erään Nimeltämainitsemattoman Pelifirman (ENP) tyypit lähtivät dokumentoimaan reissua, ja koska matkaan ymmärrettiin lähteä vähän viime tingassa, ei lentäminen tullut kyseeseen, vaan päätettiin ensin mennä laivalla Tukholmaan ja sieltä näppärästi junalla Malmöön – helppoa! Paitsi että. Toisen kalvon kohdalla ENP-tyypit tekivät käytännön pilan: kaivoivat pussukoistaan petrialankonaamarit päähänsä, ja kun huomasin tyypit yleisön joukossa, putosin täysin. Pidä pokka. Toinen läksy: vrt. Olen aina saarnannut siitä, että pitää valmistella ja treenata, täytyy varmistaa ja tarkistaa ja niin edelleen. Kolmas läksy: tsekkaa, tsekkaa, tsekkaa, aina, loppuun asti. Yleensä kuljetan suunnitteluvaiheessa kalvotolkulla materiaalia tiedoston sisällä. kohta 1 ja huomioi lisäys: älä pidä presistä pahoinvoivana. Olin valmistellut presentaation, treenaillutkin sitä, ja käyttänyt aikaa huolella esityksen rakenteeseen. Lyhyenkin esityksen runkoa rakentaessa sivuja voi työstövaiheessa olla helposti kymmeniä. Lupasin ”tuottajalle” kiriä aikataulun kiinni puhelemalla asioista hieman nopeampaan tahtiin (läksy 5: pidä aina harjoiteltu tempo). Näitä ei tehdä tunnissa, vaan käytän mieluusti ainakin pari iltaa rakenteluun ja treenaamiseen. Saavuin Malmöön entistä väsyneempänä, etovasti vellovana. Kirjoitan jotakin muistiin, siirrän sivummalle ja kopioin myöhemmin koko kalvon tai osia siitä tarvittavaan paikkaan. Päätin unohtaa koko iPhonen Keynote-ohjausapplikaation ja hoitaa homman pelkällä padilla. ••• Ja seitsemäs presismoka sattuikin heti perään. Nyt kalahti omaan nilkkaan
Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com 66-67 Alanko 316.indd 67 24.5.2016 11.31. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Kauppakeskus Merituuli Isonniitynkuja 2 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Kauppakaari 1 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Piano Jylhä Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@pianojylha.com www.pianojylha.com Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo 20 vuoden ajan! Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen
Janne Lankinen P 044 799 5106 janne.lankinen@genelec.com Markku Syrjäpalo P 050 545 2670 markku.syrjapalo@genelec.com P 017 83881 www.genelec.com G_8351white_riffi_230x250mm_03.indd 1 9.5.2016 12.02 68 Takakansi316.indd 68 24.5.2016 11.24. Seuraava askel Genelec Oy Olvitie 5, 74100 Iisalmi genelec@genelec.com Tutustu uuteen akustisesti koaksiaaliseen Genelec 8351A SAM™ –kolmitieaktiivi kaiuttimeen omassa studiossasi. Lisätietoja kotimaan myynnistämme