TUOMAS RAUHALA – On unohdettu, että jazz oli vuosikymmeniä koko kansan ”popmusiikkia”. 01 Kansi317.indd 1 30.5.2017 12.07. N ro 3 -2 17 H in ta 10 ,3 E Overdriven sveitsiläinen – On unohdettu, että jazz oli vuosikymmeniä koko kansan ”popmusiikkia”. Kultsa soi Hendrixin hengessä – ennakkoluulottomin ottein! Jukka Nykänen, Transmix – Mikrofonin todellisen laadun tunnistaa sen poimimasta off-axis-soundista
Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Kannen kuva: Valtteri Hirvonen 26 36 8 18 60 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,30 e . 22 Tuomas Rauhala – pelimanni ja pedagogi 34 Fantastic Negrito – blues on fiilis eikä prosessi SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 26 Juha Lottonen – kitaralla pitää olla oma tarina 28 Leonardo etsii soitinpuuta lähimetsästä – löytyykö trooppisille lajeille vaihtoehtoja. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Maailman markkinoilla ei menesty tekemällä kopioita.” HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Jani Viitanen 14 Äänirekan kyydissä – live-taltiointia digimikrofoneilla! 18 Hendrix elää! – m.o.t. 31 Kitaroita tehdään puusta pitkään – mutta muitakin materiaaleja on tarjolla 36 Elämäni kitarat: Jarmo Saari – kitara saa kuulostaa muultakin kuin kitaralta 60 Roundwoundista se sitten lähti! – kierros Rotosoundin tehtaalla KÄYTTÖTESTIT 44 Roland TD-50KV – voi ”V” mitkä rummut! 46 Electro-Harmonix Synth9 – kitaristi palaa kosketinsoittajien menneisyyteen 48 Strymon Sunset Dual Overdrive – overdriven sveitsiläinen. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Timo Happonen Valtteri Hirvonen Jussi Huolman Max Karlsson Misha Koivunen Santeri Korvenpää Timo Koskinen Kirsi Laesvirta Jari Latomaa Lars Mullen Juha Rinne Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + postikulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 50 iRig Acoustic Stage – mobiilimikitys akustiselle kitaralle 52 Cubase Pro 9 – konkarin uudet kasvot! 55 Allen & Heath Qu-SB – lavarasia onkin mikseri GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Austin, Texas – maailman livemusiikin pääkaupunki 64 Aamukahvilla – Krapin pajalla taotaan taiteen jalometalleja 66 Keikalla – Olavi Uusivirta yhtyeineen, saliäänen miksaus Matti Kemppainen 67 Alangon päiväkirja – Suomi-arvojen vaikutus liikenneturvaan 06-07 Sisältö.indd 6 31.5.2017 15.18. 22. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määrä aikaisena 62,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 6 www.riffi.fi 3/2017 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Timo Koskinen Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Toimitukset AD-lähettimillä alkavat loppukesästä ja ADX-lähettimillä vuoden 2017 alussa. ”Lähes täydelliseksi pistesäteilijäksi” kuvatun rakenteen etuna on vakaa suuntaus koko toistokaistalla sekä äänikentän tasaisuus myös pääakselin sivustalla. Perusmoodissaan digitaalinen Axient tarjoaa 17 yhtäaikaista kanavaa 8 mHz:n kaistalla ja High Density -moodissa yhden TV-kanavan kaistalle mahtuu peräti 47 langatonta kanavaa. Uutuusmallit nivoutuvat osaksi Genelecin SAMmallistoa, joka tarjoaa mahdollisuuden jopa 40 kaiutPOIMINTOJA Geneleciltä koaksiaalinen monitorimallisto timen ja subwooferin käyttämiseen samassa järjestelmässä. Hajonta oli niin suurta, ettei selkeää voittajaa löytynyt. Onnittelut voittajalle ja kiitoksia kaikille osallistuneille! J ärjestelmän ytimenä on uusi Axient-vastaanotin, jota voi käyttää kahden eri lähetinmalliston kanssa. Edullisemmat ADX-lähettimet tarjoavat kaikki peruskäyttöön tarvittavat toiminnot, kun taas ADXsarjan lähettimiä voi lisäksi hallinnoida etänä ShowLink-ohjelmalla. Audio-ominaisuuksiltaan mallistot ovat yhteneväiset ja tarjoavat 20 – 20 000 Hz:n toistokaistan, laajan dynamiikan sekä AES-256-suojauksen salakuuntelua vastaan. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin Bossin juhlavuoden painos DS-1-4A-pedaalista. Särö ja kaiku eri muodoissaan nousivat kuitenkin vahvasti esiin. Systeemin toistokäyttäytymistä voidaan säätää GLM™-ohjelmistolla ja ne voidaan kalibroida kuunteluympäristöön myös automaattisesti AutoCal™ohjelmalla. The Ones malliston pienin on 8331, jonka toistoalueeksi ilmoitetaan 58 Hz – 20 kHz +/-1,5 dB:n hahlossa ja maksimiäänenpaineeksi 104 dB metrin päästä mitattuna. Palaamme aiheeseen laajemman artikkelin kera. Mallin 8341 vastaavat tunnusluvut ovat 45 Hz – 20 kHz ja 110 dB, kun taas perheen kookkaimmalle ilmoitetaan toistoalueeksi samalla +/1,5 dB:n tarkkuudella 38 Hz – 20 kHz ja maksimiäänenpaineeksi metrin etäisyydellä 111 dB. Uutuusmalliston toimitusten ennakoidaan alkavan elokuussa ja palaamme aiheeseen laajemman artikkelin kera. Ohjelmisto on saatavilla sekä PCettä Mac-käyttöjärjestelmiin. Yhteensopivuus Dante-verkkoon kuuluu speksiin. Palkinnon lahjoitti Roland Suomi ja sen saa: Markku Jalonen Simpeleeltä. www.riffi.fi 3/2017 7 Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Onnetar asialla V aativaan ammattikäyttöön suunniteltu The Ones -mallisto koostuu kolmesta aktiivisesta kolmitiekaiuttimesta, joissa käytetään Genelecin kehittämää uutta Minimum Diffraction Coaxial (MDC™) -koaksiaalielementtiä. Shurelta Axient ® digitaali-langaton Digitaalisen Axientin myötä Shure esittelee myös Quadversity-tekniikan, jonka ansiosta häiriötön kantavuus voidaan turvata hankalissa RF-ympäristöissä tai isommilla areenoilla käyttämällä useita samanaikaisia diversity-antennipareja. • www.brightgroup.fi 06-07 Sisältö.indd 7 31.5.2017 15.18. • www.genelec.com Riffin numerossa 2/2017 kysyimme mikä on kitaristin tärkein efekti. Shure ilmoittaa mikrofonin kapselilta vastaanottimen analogilähtöön kertyväksi kokonaislatenssiksi kaksi millisekuntia. Järjestelmää voi operoida Wire less Workbench®sekä ShurePlus™-applikaatioilla
08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 8 30.5.2017 11.47. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 8 www.riffi.fi 3/2017 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JARI LATOMAA Jani VIITANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
Odoteltiin ja odoteltiin, eikä miestä näy missään. – Kun mentiin Yön kanssa kahden julkaistun albumin jälkeen Finnvoxiin tekemään singleä, niin sen aikainen Pokon tuotantopäällikkö Petteri Halkoaho -vainaa sano meille, että ”Kun meette sinne, niin olette sitten kondiksessa. Niillä on pokkaa sanoa tyypeille, että älä nyt noin vedä! Kyllä mulla on hirveen iso kynnys sanoo Mustajärven Paulille sillä tavalla, vaikka asioista paljon keskustellaankin. Soundipuolen asiat olivat hänelle olennaisempia. Viitanen nostaa esiin TT Oksalan, edesmenneen tuottajasuuruuden, johon hän tutustui 80-luvulla Yö-yhtyeessä soittaes saan. Pate Mustajärven kanssa vuosikaudet työskennellyt Viitanen kertoo Stigin tuottaneen Popedan uuden Haista Popeda -levyn, mikä on hänen mielestään ”tosi mageeta”. Myös tuottaja tuli paikalle, mutta ei pitkäksi aikaa. Alustetaan siis tarinaa hänen näkemyksellään tuottamisesta. Albumi äänitettiin muuten Helsingissä ja kitaristi Costello Hautamäen studiolla, mutta Mustajärvi halusi tehdä laulut Viitasen kanssa Tampereella. Ei tommoset asiat hirveesti kuitenkaan levymyyntiin vaikuta. Oksala oli hänen mielestään uraauurtava suomalainen tuottaja. Joskus puolen päivän aikaan hän saapui paikalle vähän puhallellen, että ”Moro jätkät, otetaan ihan rauhallisesti nyt vaan”. – Mä olen sitä mieltä, että jos uusi bändi tarvii tuottajaa, se ei ole vielä valmis levyttämään. En tunne Stigiä entuudestaan ja hän osoittautui ihan eri mieheksi kuin julkisuus antaa olettaa. Jos se siitä lähtee etenemään, niin se on luonnollinen reitti. Meihin verrattuna tommonen nuori kaveri ajattelee asioita ihan eri tavalla ja just sen takia on hienoa, että vanhat bändit ottaa nuoria tyyppejä mukaan. Jani Viitasen maailmassa ei muutenkaan liioin eritellä tuottamista muusta studiotyöskentelystä. Tietyt luottosuhteen solmineet artistit toimivat sessiosta toiseen itselleen ominaisella tavalla, satunnaisempien vierailijoiden toiminnassa kokemattomuus tuppaa heijastumaan tietyin lainalaisuuksin, samoin artistin sukupolvi ja genre lyövät leimansa. – Se totesi vaan: ”Noh, olettehan te tätä hommaa tehnyt aiem minkin, että mä taidankin tästä lähteä…” Ennen oli ennen ja nyt on nyt Ja näin päästään Viitasen ensimmäiseen teemaan – tekemisen tavat ennen ja nykyään. Mutta jos joku sanoo heti, että älä nyt noin vedä, niin kyllä silloin tietyllä tavalla se bändin oma identiteetti katoaa. Eikä sitä sitten korjattu. Ei se meitä yrittänyt mitenkään muuttaa. – Mitä hiton väliä sillä on, miten se lausuu jonkun chilikastikkeen nimen. Ne tuo mukanaan biisejä, joka taas ei istu ollenkaan mun ideologiaan. Oikeastaan ensimmäinen ”oikea” kotimainen tuottaja. Aloitetaan pohdinnalla millainen Stigin panos Popedan uudelle ”Haista Popeda” levylle oli. – Uudella Popeda-levyllä oli mahtavaa kun siinä Lihaa ja perunaa -biisissä mainitaan Sriracha. – Hän oli semmonen hyvä vanhan liiton tuottaja, joka keskittyi nimenomaan siihen, miltä se kuulostaa. Mä kun olen nuorena poikana tehnyt ekaa omaa levyä, oli niin siistiä lähteä luomaan sitä omaa juttua. Nämä muistelot ovat enemmänkin kokoelma irrallisia tapahtumia ja kohtauksia kuin tiiviitä kertomuksia jonkin tietyn albumin synnystä. Pahimmillaan se menee noin. Se saattoi ehdottaa eri kitaraa tai vahvaria, mutta ”Jos uusi bändi tarvii tuottajaa, se ei ole vielä valmis levyttämään!” 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 9 30.5.2017 11.47. Uudella sukupolvella on aivan eri meininki. www.riffi.fi 3/2017 9 J ani Viitanen on työllistänyt itsensä studiotöillä 1980-luvun lopulta alkaen sen verran hyvin, että hänen on vaikea muistaa, saati eritellä eri sessioita itsenäisiksi tuotannoiksi. TT on ihan helkkarin tarkka jätkä”. Onhan se aika julmaa, jos tuottaja sanoo nuorelle bändille, että te ette nyt kukaan soita tällä levyllä. Esimerkki kertoo, että ajat olivat todellakin toiset. Ja me kelattiin, että tää on nyt se tiukka jätkä… Viitanen ei muista yhtäkään kertaa, että Oksala olisi puuttunut johonkin biisiasiaan. Sehän on ihan kova jätkä. Stig soitti mulle, että ”Tää on muuten hyvä, mutta Pauli lausuu väärin tän Srirachan”. Siltä tuli enemmän semmosta, että ”Soitetaan tää silleen että rumpali soittaa roskapönttöä ja pahvilaatikkoa”. Viitanen näkee tuottajan käyttämisen nuorien bändien kanssa suorastaan haitallisena, etenkin jos kyseessä on tuottaja joka tykkää muokata biisimateriaalin täysin uusiksi. – Onhan se jollain tapaa erilainen levy. – Kyllä mä niitä kunnioitan. En osaa myöskään sanoa, kuinka paljon tapauksissa on levy-yhtiön pakottamista, tyyliin: ellette ota tota tuottajaa, ette saa tehdä levyä ollenkaan. – Kyllä siinä lyödään heti pois se bändin oma näkemys. Ja ne on paljon röyhkeämpiä. Neljänkymmenen projektin vuositahdilla paiskiva studioyrittäjä kertaa asioita hieman leveämmällä pensselillä. Ne tietää mitä ne haluu ja se juttu on ihan erilainen. Viitasen mukaan vanhan koulukunnan – jota hän laskee itse edustavansa – ajatteluun kuuluu, että edellämainitun kaltaisiin asioihin ei tarvitse puuttua. Että näin me ollaan tää aateltu. Sanoin Paulille siitä, niin se sano, että ”Emmä ees tiiä mikä se on”. Viitanen on viime aikoina ollut jonkin verran muutenkin tekemisissä nuoremman polven tekijöiden, kuten Pauli Hanhiniemen ”Minä ja Hehkumo” -levyn tuottaneen Jonas Olssonin, tai vaikka Viitasen Headline-studiolla Yön levyä tuottaneen Jimmy Westerlundin kanssa. – Oltiin sitten ihan tärinöissä ja roudattiin kamat tosi aikasin. Ja näin päädytään yhteen esimerkkiin aikojen muuttumisesta
Tämä herättää miehessä suurta kummastusta. Kun aiemmin livenä soitetut ja lauletut levyt olivat standardi, tänä päivänä tunettaminen on standardi. Jani jatkaa digitaaliajan luotaamista editoinnin kautta. Jos halutaan samaan tuotteeseen Bonhamin rumpusoundi, ”Metallica-kitarat” ja ”Lemmy-basso”, saattaa olla vaikeuksia tiedossa. ”Tässä on nyt vähän huonompi teksti, mutta ei se haittaa, jos laitetaan hyvät soundit”, hän muotoilee. Noh, kuunnellaas sitten Ramonesia. Sellanen fiilis mulla on. Oho, nyt mä paljastin sen… Soundien pitää soida yhdessä Viitanen törmää usein kohtuuttomiin soundivaatimuksiin. – Me kelattiin, että eka päivä soitetaan, toka lauletaan ja kolmas miksataan ja kaksi päivää dokataan jossain hotellissa. Se, että edellämainitun kaltaiset asiat ovat nykyään korostuneet, kuvastaa Viitasen mukaan tietyllä tavalla sitä, että muoto on tänä päivänä sisältöä tärkeämpi. 10 www.riffi.fi 3/2017 ei se ikinä sanonut, että tää on huono biisi, ei tehdä tätä. – Mä en oikein ymmärrä, miten nykyään mennään tuotanto edellä. Vaikka aikakautta paljon mollataankin, tehtiin silloin kuitenkin erittäin paljon erittäin hienoja biisejä. Eikä niissä mennyt sen enempää kuin mitä ne biisit kesti. Ja Sundqvist vaan totesi, ”Joo-o, ei tähän ole mitään sanomista”. Semmonen äänihän siitä kuuluu, mikä siitä kuuluu… Nyt vanhemmiten on sitten tajunnut, että virvelissä tosiaan on eri ääniä. Kokemattomia porilaispoikia tietenkin oltiin, mutta kyllä niitä biisejä oli jo kaksi vuotta jauhettu. Totta kai mäkin editoin, mutta en silloin kun tyypit istuu siinä takana. – Pitäiskö se levy kuitenkin eka tehdä ja miettiä sitä masterointia sen jälkeen. Kahdeksankytluvulla pyydettiin usein Ramones-soundia. Kaiken loputon muokattavuus tekee soittajista helposti laiskoja harjoittelun suhteen. ”No en, mutta eikös se levy aina kuulu masteroida?” Onhan masterointi tottakai tärkeä asia, mutta ei sitä nyt heti aluksi aleta miettimään. Usein ei myöskään huomioida sitä, että kun isot bändit meni studioon, niillä oli ihan rajattomasti studioaikaa. Kirjoittajan mielikuvassa studioiden digitalisaatio on vaikuttanut bändien studiovalmistautumiseen. Haluan pitää sen illuusion, että se rumpali ei tiedä, että mä olen editoinut niitä rumpuja. Jos Richards saatto sanoa, että kaivas sieltä esiin se otto numero 68, niin nyt digitaaliaikana sanotaan, että kyllä tosta jo saa. Onko virvelissä eri soundeja. Biisejä oli mahdollista hieroo siellä loputtomiin. Hän pitää omituisena ja jopa hiukan epäkohteliaana tapaa editoida ottoja soittajien läsnäollessa. Näin niinkuin raakasti yleistäen. Ei kellään ole varaa semmoseen nykyään. Siihen aikaan levyt tehtiin silleen. – No eihän se ole mahdollista. – Pitää ottaa huomioon, että ihminen ei voi haluta sellaista, mitä ei ole olemassa. Vertailu jatkuu. Usein kun demotai indiebändie varaa studioaikaa, yksi ensimmäisiä kysymyksiä on, voisiko Viitanen myös masteroida tuotteen. Jostain Rollareiden biisista saattoi olla kahdeksankymmentä ottoa. Varsinkin kun kysyn, että tiedätkö mitä se masterointi tarkoittaa. ”No ei tää kyl kauheen isoa ole.” ”No ei kyl ookkaan…” Kyllä se soundi tulee jostain muusta! 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 10 30.5.2017 11.47. – Jos Ollia ( Lindholm, Yön laulusolisti) pyydettiin laulamaan joku juttu uudelleen, me oltiin että ”Miks, mitä vikaa tässä on?” Ja kun hän kysyi, että ”millaista virvelisoundia olette tähän ajatelleet?” niin mä poltin siinä tupakkia ja mietin, että mitähän toi tarkoittaa. Kyllä me ne osattiin. Kysyn usein studiolla bändeiltä, että missä on hyvä soundi. Viitanen on eri mieltä. Toinen tärkeä oppi-isä Jani Viitaselle on Mika Sundqvist, jonka kanssa Yö teki kaksi ensimmäistä levyään. Vaikka tänä päivänä sampleilla onkin mahdollista luoda vaikka minkälaisia soundeja, harva kuitenkaan ymmärtää, mikä on soundia, mikä on fiilistä – taikka millaisia soundeja on edes mahdollista yhdistää. Jani Viitasen mielestä 80-luvulla mentiin aina kappale edellä. Debyyttialbumin viiden päivän sessioita suunnitellessa bändin fokus oli kuitenkin jossain ihan muualla. Etenkin kun jokainen soundi vaikuttaa kaikkiin muihin. Että ei sillä biisillä ole niin väliä. Olen varma, että jos silloin olis ollut autotune ja samplerit, niitä olis käytetty. Häneltä mä olen sen ideologian oppinut. – Bändi on soittanut pohjat, joka todetaan hyväksi, niin tuottaja rupee editoimaan siinä vaiheessa ja jätkät ihmettelee siinä takana, että mitähän toi nyt tossa tekee
Kuhan joku on vaan kirjoittanut ne. www.riffi.fi 3/2017 11 Kirjoittaja pohtii, että kyse onkin enemmän siitä, että Ramonesin energia on saatu hyvin taltioitua, kuin siitä, millainen Ramonesin snaresoundi on. Kun mua vaan hämää se biisimateriaali, mä en vaan erota niitä toisistaan. Dave ja Dobro -albumia tehdessä elettiin vielä aikaa, jolloin vanhan liiton kaveri Lindholm ei ymmärtänyt klikin päälle oikeastaan mitään. – Mä olin ”Ei jumalauta…” Ja Tontsa toteaa normaaliin tyyliinsä, että ”Jani älä hermostu, tää on ihan hallussa”. Nyt ne on Suomen isoimpia bändejä. Viitanen on miksannut monta kappaletta ilman lauluraitaa ja hyvältä on kuulostanut. Eikä siinäkään mitään, sitähän ne radiot hakee. Jos joskus saadaan hommat valmiiksi ennen viittä, niin kyllä me jotain tehdään vielä se vartti. Kun haetaan uusia artisteja, niin levy-yhtiöt ja tuottajat pyrkivät iskemään siihen mikä on jo in. – Usein viimeistään miksauksessa huomataan jotain ja sit alkaa se kinastelu, että kuka tossa nyt kiilaa. Onneksi olen sitten myöhemmin tajunnut, että se soundi tuli jostain muusta kuin niistä kamoista. Mutta jos mä haluaisin tuottaa jotain uutta, mä tekisin jotain semmosta, mikä ei varmaan mee läpi. Silloin vain äänitetään ja mietitään kaksi kertaa ennen kun puututaan johonkin. – Mä itseäni ajatellen ehdotin klikkia, koska se helpottaisi ihan sikana mun työtä. Dave Lindholmin ja Pate Mustajärven kanssa yhteistä historiaa löytyy jo noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja heidän kanssaan Viitanen on synnyttänyt monta levyä. Yhtenä aamuna hän vain ilmoittaa mulle, että tänään tulee sitten jousisektio. Eikä siitä mitään tullutkaan. Laulusoundista päästäänkin Viitasen seuraavaan ihmettelyn aiheeseen. – Siinä me muutama tunti oltiin, mutta eihän siitä tule mitään. Aloitetaan äsken mainitusta heinolalaisyhtyeesta. Kun bändi alkoi siirtyä punkista nätimpään ilmaisuun, käsillä oli eka biisi, mihin Toni oli tilannut jousisektion. Viitanen soitti albumilla kontrabassoa, pianoa ja ”jotain kolinaa”. ”Excuse me?” ”Joo, kahdeksan jousisoittajaa. – Davessa on helkkarin siisti piirre, että se tulee studioon aina klo 13 ja lähtee viideltä. ”Ei sun tarvikkaan, naputtele jalkaas näin, kuten sä muutenkin teet”. Jos soitetaan ilman klikkiä, tulee asia jossain vaiheessa vastaan. Niiden piti tehdä se homma ite, kun kenellekaan ei kelvannut. Äänitin sitä naputtelua ja soitin sille siitä tehdyn yhden tahdin loopin. Nehän on hirveen hyviä laulajia. – Se snaresoundi on oikeastaan ihan yhdentekevää. Ja joka kerta se sanoo sen mulle. Jokaiselle pitää kirjoittaa oma stemma. Viitanen luonnehtii klikin käyttöä asennekysymykseksi. Mää ja mun kaverit Tuhansien studiosessioiden mies Jani Viitanen ei siis pysty hahmottelemaan muistinsa sopukoista kokonaisia sessioita tai levyjen syntytarinoita. Toinen esimerkki tulee Motörheadin soinnista, josta esiin pomppaa Lemmy Kilmisterin lauluja bassosoundi. – Tämän tarinan haluan aina kertoa suuresti kunnioittamastani Apulanta-yhtyeestä. Vanhan liiton miehet on vähän tollasia, mut hitto, ne tietää mitä ne tekee ja tietää mitä ne haluu. Ja kaveruksilla on täysi luotto keskenään. ”Ei kun mä näytän niille kitaralla”. Hänen logiikkansa mukaan siihen suuntaan ei pitäisi mennä ollenkaan, vaan pitäisi ainakin yrittää hakea sitä seuraavaa juttua. Se vaan on päätetty. Se suunnittelee kaiken sen mukaan. Alttoviuluja ja selloja…” ”Miks et sä mulle mitään sanonu?” ”Miten niin?” ”No kun niille pitää kirjoittaa laput – nuotit”. Eihän Apulantaankaan kukaan uskonut. ”Ei saakeli, mitä sä tarkoitat?”, se ihmetteli. Niissä on se sama kaava kaikissa. Olin nuori ja kokematon, niin mietin itekin, etta mä en oikeen osaa näitä hommia. – Tekeekö joku yks tyyppi niiden biisit. – Sillä on usein asioita, joita on jo päätetty etukäteen. Daven B. – Se on laskenut, että sen energia riittää sellaseen. Inventive -levylle ehdotin akustista kitaraa johonkin biisiin ja vähän aikaa se mietti – eikä siis ikinä tyrmää mitään etukäteen – se sano jotenkin hassusti; ”Öööhhh, tälle levylle ei tule akustista ollenkaan”. Viitanen kiittelee, että Lindholmin kanssa hienoa tehdä töitä, sillä hän nimittäin aivan oikeasti tietää mitä tekee. Hän ottaa esimerkiksi nuoret naislaulajat, joita on putkahdellut esiin viime aikoina taajaan. Sehän on legendaarinen läppä, kun yks jätkä tuli sanoon mulle, että kun hänellä on ihan samanlaiset kitarakamat kun Stevie Ray Vaughanilla, niin miksi sä et saa mulle samanlaista soundia aikaseksi. Mutta tärkeää siinä on se niiden hiton komea yhteissoitto ja soundi. Mutta kun lauluraita on avattu, niin eipä enää kuulostanutkaan Eli taas kerran: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitkun aletaan vielä pistää hommaa koneilla vireeseen ja kohdilleen, niin se kuulostaa oikeastaan samalta miltä kaikki muutkin. Noh, ainakin se klikki on klikissä ja sitten voidaan kattoa kuka kiilaa, jos halutaan. Niinkuin Alma, ihan järjettömän hyvä laulaja. Yksittäisiä, irrallisia tapahtumia uran varrelta hänellä kuitenkin riittää. ”Joojoo, mut mä halusin vaan varmistaa”. Ei se halua edes koittaa. ”Sä olet Dave sanonut mulle ton aikataulun jo kakskyt vuotta. ”Okei, nyt mä tajuun”. Laulusoundikin vaikuttaa kokonaissointiin. Ne lähti siitä sitten pois, ja Toni istuu siinä sohvalla pää käsiin hautautuneena: ”Miten Jani tän pitää aina mennä kantapään kautta?” – Nehän joutu maksamaan sen tietty, mutta sen jälkeenhän ollaan useatkin jousisovitukset tehty. ”Vanhan liiton miehet on vähän tollasia, mut hitto, ne tietää mitä ne tekee ja tietää mitä ne haluu.” 08-13 Ikimuistoiset Viitanen.indd 11 30.5.2017 11.47. Joskus kun sen käyttöä ehdotetaan, on vastauksena usein ”Ai, enks mä pidä timea sun mielestäs?” Mutta siitähän ei ole kyse. Loppuun se sanoo aina ”Kiitti jameista”. ”Tu mä minkään lehmänkellon kanssa rupee soittaa”, Dave vastas. – Rumpali Philty Animal Tayloria pidetään todella kovana takojana, mutta kun kuuntelet kunnolla vaikka No Sleep ’Til Hammersmith -levyä, niin siinä on todella koppaset rumpusoundit. Soundi tulee siitä kokonaisuudesta. Sitä asiaa ei vaan oikein oivalleta. Klikin käyttö vain helpottaa kaikkien elämää
Mikkeihin kyllä saa kytkettyä kompressorit, limitterit ja muut – mutta periaatteessa niitä ei tarvita. Käytännön eduista Simonsuuri mainitsee, että äänitystilanne on tietyllä tapaa huolettomampi. Digimikillä päästään huippuhyvään signaali-kohinasuhteeseen. 14 www.riffi.fi 3/2017 T ransmixin Pekko Simonsuuri kuvailee äänityshankkeen käyttöön saatua Neumannin suurija pienikalvoisten klassikkomikrofonien digiversioista koostuvaa Solution-D-sarjaa ”mullistavaksi” – siitä kun saadaan ulos digitaalisignaalia ammattiformaatissa. Transmix taltioi uudella digitaalisella mikrofonikalustolla April Jazz -festivaalien antia kahtena rupeamana: ensin Tapiolasalin isoa klassishenkistä avajaiskonserttia ja seuraavana iltana intiimimmässä Louhisalissa NYC Projectin modernia mainstreamjazzia ja Kairan soulahtavaa groovea. Auton perusinfraa ei silti voitu paljonkaan säilyttää, vaan kulkupeli purettiin alkutekijöihinsä ja rakennettiin uusiksi. Kurkistimme modernin keikkaäänityksen kulisseihin. Rumpali Ari Hoenigin tähdittämä NYC Project oli yksi Louhisalin digimikkiäänitysten kohteista, ja ytimekäs jazz-kvartetti soveltui tarkoitukseen hyvin: dynamiikan skaala oli aika lailla laveampi kuin tyypillisessä rokkimusiikissa. KUVA: TUOMO ANTIKAINEN Pekko Simonsuuren (vas.) ja Jukka Nykäsen viime syksynä hankkima uusi äänirekka palveli aiemmin ulkomaisen tv-yhtiön ulkotuotannossa. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Äänirekan kyydissä – live-taltiointia digimikrofoneilla! Maan järein yksityinen ulkoäänitysrekka Transmix parkkeerasi huhtikuun lopussa Espoon Kulttuurikeskuksen nurkalle April Jazziin, jonka artisteja taltioitiin ensi kertaa Suomessa digitaalisella mikrofoni kalustolla. 14-17 Transmix.indd 14 30.5.2017 11.52. – Digimikrofonien äänittäminen on erilaista esimerkiksi siinä, että gain-säätöä ei tarvita. Oikein säädetty digimikki ei koskaan säröydy, sillä se suojelee itse itseään
Tv:n monikameratuotannoissa Transmixin äänipöydän takaa seurataan isolta ruudulta kameroiden tulevaa ja lähtevää kuvaa. Tuplilla testaillen April Jazzin äänityssessioiden lähtöajatuksena oli päästä vertailemaan tuplamikityksellä digitaalisia ja perinteisiä mikrofoneja samalla musiikkimateriaalilla. Espoossa televisio ei ollut paikalla, joten käyttöön otettiin auton oma kamerajärjestelmä ja videoyhteys. Käytännössä yleisön kuulema salitoisto hoidettiin analogimikrofonien kautta, ja äänitys taltioitiin rinnakkain niillä ja vastaavilla digitaalimikeillä. Espoon kuvaton äänitallennus hoidettiin kahteen pekkaan Nykäsen keskittyessä auton tarkkaamossa äänipöytään ja Simonsuuren vastatessa mikityksestä ja kytkennöistä salin puolella. Ruudun takaa Simonsuuren yhtiökumppani Jukka Nykänen kuvailee Kulttuurikeskuksen Louhisalia otolliseksi äänitystilaksi. Niitä odotellessa signaali muunnetaan lähtöpäässä AES/EBU:ksi, ja ohjaustoimet hoidetaan esimerkiksi kannettavalla tietokoneella, Melkein kuin kaksi marjaa: Ari Hoenigin virvelirumpua kuuntelee vasemmalla klassinen analoginen KM 184 -konkkapuikko ja vieressä ledmerkkivalolla varustettu digitaalinen vastine. Kolmannellekin miehelle olisi ollut juostavaa kahden ääripisteen välillä, mutta näinkin pärjättiin, varsinkin kun viestintä hoituu langattoman komentojärjestelmän kautta. Neumannin digikapuloiden lisäksi Espoon äänityksissä käytettiin ensi kertaa myös Sennheiserin uuden 6000-sarjan digitaalilangattomia. Näissä oloissa lavaa kuvaava kamera ja ääniauton kuvamonitori vastaavat kiinteän tarkkaamon ja soittotilan välistä ikkunaa, jonka kautta voidaan tirkistellä artistin puuhia. www.riffi.fi 3/2017 15 Ennakkosuunnitelmista poiketen Solution-D-sarjan isokalvoiset mallit eivät ehtineet maailmalta Espooseen ajoissa, joten konserteissa hyödynnettiin pääasiassa legendaariseen kardioidipuikkoon perustuvaa KM 184D -arsenaalia. Mikrofonien toimintaa voidaan tulevaisuudessa ohjata suoraan äänipöydästä, kunhan mikseritehtaat saavat AES42-korttinsa markkinoille. Jos tehdään tv-taltiointia, Transmix-auton kyytiin saattaa hypätä neljäkin teknikkoa. 14-17 Transmix.indd 15 30.5.2017 11.52. Tapiolasalin konsertissa käytettiin lisäksi Anna-Mari Kähärän lauluun KMS 105 -solistikondensaattorin digitaaliversiota. Kompaktin kokoinen ja jälkikaiunnaltaan maltillinen tila sopii vahvistetun musiikin tallennukseen hyvin. – Kuva on tärkeä referenssi, jotta äänittäjä pysyy kärryillä siitä, mitä lavalla tapahtuu. Jos bändissä vaikka puhaltaja vaihtaa soitinta biisien välillä, on hyvä pystyä reagoimaan siihen etukäteen, Nykänen antaa esimerkin. Neumannin digimikkien käyttämä signaalinsiirtostandardi AES42 tarjoaa kommunikaatioväylän kahteen suuntaan
Mahdollisia ohjausparametreja ovat esimerkiksi mikin oman pre-gainin, alapään leikkurin, kompressorin tai limitterin säätö ja jopa suuntakuvion vaihtaminen. April Jazz nähtiin mainiona tämänkaltaisen mikrofonisopan kokeilukeittiönä, tarjosihan se yhdellä iskulla digimikkien testaukseen lajiltaan soveliasta musiikkia, niin isoja kuin pieniä kokoonpanoja ja lisäksi useamman päivän työskentelyaikaa kätevästi pääkaupunkiseudulla. – Levytavaraa tulee joka tapauksessa, eihän tänne mitään sutta tultu tekemään, hän naurahtaa Kulttuurikeskuksen kupeeseen parkkeeratun äänitysauton tarkkaamossa. Jopa genren – tässä tapauksessa jazzin – sisällä on eri ihannesointeja, joita mikityksellä pyritään myötäilemään. Digitaalimikrofoneja äänitettäessä myös synkronointi näyttelee tärkeää osaa. Vuotoääni sinänsä ei ole huono juttu, vaan vain silloin kun se heikentää lopputulosta. Esimerkiksi rumpujen mikittäminen riippuu musiikista. Tarkkailuun käytetään Neumannin tuoreita KH310 -kolmitiekaiuttimia subbarilla. Avid S6L -pöytä ohjaa noin 130 sisääntulokanavan Pro Tools HDX -tallennusjärjestelmää. – Sovittiin, että festivaali luovuttaa meille bändit ja me heille äänitteet, Simonsuuri summaa projektin taustoja. Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetä, innostuiko joku artisteista julkaisemaan livelevyn Tapiolan äänitysten pohjalta. Yleispäteviä mikitysohjeita kaverukset välttelevät antamasta. 16 www.riffi.fi 3/2017 kuten April Jazzissakin meneteltiin. Aina kun kyseessä on April Jazzin tapainen keikka tai konserttisarja, jossa on elävää yleisöä, Transmix-miekkosten seuraava kysymys mikkilistan jälkeen kuuluu: miten toimitaan saliäänen kanssa. Ehdottoman tärkeää on miettiä akustisia vuotoja: miten saadaan soittimet ja mikit aseteltua sopusuhtaisesti, että kokonaisuus kuulostaa hyvältä vaikka tallenteelle tarttuu vuotoääntäkin. – Voi tulla paikkoja, joissa pitäisi päästä piuhojen kanssa saliin, mutta ei kerta kaikkiaan ole mitään reikää mistä se onnistuu. Toinen tärkeä etukäteistieto liittyy ääniauton sijoittamiseen, sen sähkösyöttöön ja kaapelivetoihin. Hyvää vuotoa Selän takaa kurkkien toiminta pyörien päälle nostetussa äänittämössä vaikuttaa samansuuntaiselta kuin kiinteässä äänitysstudiossa. Ratkaisuksi suositellun aktiivisen mikrofonihaaroituksen etuna on, että muuntajilla erotetut itsenäiset vahvistimet syöttävät kutakin mikkiä jo lähtöpäässä, jolloin päästään häiriöttömään splittaukseen. Sitten vedellään kaapeleita kattojen kautta tai kolmannen kerroksen ikkunasta, Nykänen kertoo. Tässä esiintyjäraiderit ovat luonteva lähtökohta. Lähtösoundi tuntuu olevan kaikki kaikessa, ja sen optimoimiseksi mikrofonien valinta ja sijoittelu ovat avainasemassa. Useimmat paikat ovat jo tuttuja parinkymmenen vuoden kiertämisen jälkeen, mutta uusiakin tulee aina joskus. Sen vuoksi äänityskeikoilla olennaisin ennalta sovittava asia on, millainen on mikrofonilistaus ja kuka toimittaa mitäkin. Vaan eipä sillä ole Simonsuuren mukaan juuri merkitystäkään. April Jazzissa koko 96 kilohertsin näytetaajuudella toimiva järjestelmä synkattiin Transmixin äänipöydän kelloon. – Ei riitä, että mikrofonin poimima suora ääni kuulostaa hyvältä. April Jazzin keikoilla analogiset mikit haaroitettiin aktiivisplit te rin kautta etupäähän, monitoreille ja äänitysautoon, digimikkien signaalit siirrettiin Neumannin ohjausyksikön ja konvertterin läpi suoraan autoon. Kaikkien mikkien vuotosumma alkaa helposti kumuloitua ja huonontaa kokonaisuutta. Auton päätarkkaamo kytkeytyy nopeasti minkä tahansa soveliaan akustisen äänitystilan jatkeeksi. Nykänen kärjistää, että ”off-axis”-soundi on oikeastaan se mitä mikrofonia arvioidessaan tulisi kuunnella, koska sillä mitataan mikin laatu. – Satojen metrien mittaisia hankalia vetoja joudutaan tekemään esimerkiksi Olympiastadionilla, jossa taltioitiin Cheekin dvd:n ääni. Signaalit täytyy splitata, että saadaan kaikki kanavat sekä muusikkojen kuunteluun, saliin että ääniautoon. ”Ei riitä, että mikrofoni kuulee hyvin vain suoran äänen – todellisen laadun tunnistaa sen poimimasta off-axis-soundista.” 14-17 Transmix.indd 16 30.5.2017 11.52. Perinteisemmässä jatsissa rummuissa saa olla tilaa, sähköisemmässä suositaan lähimikitystä. Kilometri kaapelia April Jazzin testikeikkojen kaltaista tuplamikitystä ei enää nykypäivänä juuri käytetä. Tai Tampereella Ratinan stadionilla, jossa äänitimme Eppujen juhlakonsertin dvd:n, Simonsuuri jatkaa
Lisäksi yritys tarjoaa kenttä-äänityspalvelua kannettavalla kalustolla television ENG-tuotantoon sekä harjoittaa mikrofonien, langattomien ja muun äänikaluston vuokraustoimintaa. Särötöntä hiljaisuutta April Jazz -sessioissa Simonsuuri ja Nykänen halusivat testata digimikrofonien käyttäytymistä aidossa äänitystilanteessa. www.riffi.fi 3/2017 17 Läppäri kontrolloi digimikkejä lavan sivustassa, ja äänisignaali kääntyy Neumannin interfacen ja NTP:n konvertterin kautta MADI:ksi ja etenee kaapelia pitkin äänitysautoon. Kuoromikit ja orkesterin päämikit olivat kaikki digitaalisia. Analogija digitaalikalustolla äänitettyjä raitoja jälkikäteen rinnakkain tarkastelemalla kävi selväksi, että yksi digimikkien suurimpia etuja on hiljaisuus. Viime syksynä hankittu ja rakennettu uusi auto sisältää kaksi tarkkaamoa, joista pienemmässä voi työstää vaikkapa jousien tai kuoron alimiksausta päätarkkaamon pöytään, tai aloitella jo editointia kun päätarkkaamossa äänitetään. Tuuriin ei kannata luottaa, vaan asiat pitää osata varmistaa – ja varmistaa uudelleen. Digimikkejä tuntui olevan mahdotonta saada särölle, ja digitaalisen siirtotien ansiosta kapselin kapasiteettia voidaankin hyödyntää täysmääräisesti. – Tapiolasalin konsertissa matka äärimmäisestä hiljaisuudesta raivokkaimpaan forte fortissimoon saattoi yli 100 desibeliä. Nämä ominaisuudet olivat ilmeisen paikallaan erityisesti April Jazzin avajaiskonsertissa, jossa kuultiin muun muassa Marzi Nymanin trumpettikonserton kantaesitys kuoron ja sinfoniaorkesterin voimin. – Enää ei painiskella brummien ja pirinöiden kanssa, ollaan siirrytty valokuituyhteyteen, eikä panikoida sen kanssa, suostuvatko Adatit synkkautumaan ja pysyykö ”Rec” päällä, Nykänen naurahtaa. Siinä alkoivat jo nousta esiin muiden komponenttien, kuten kuulokevahvistimien suorituskyky, kun mikrofoneista ei tule toistoketjuun mitään häiriöitä, Simonsuuri summaa. Tulevaisuuden AES42-kortilla varustetuilla äänipöydillä liikenteen pitäisi sujua kahteen suuntaan ilman välipurkkeja. Transmixin miesten mukaan erityisesti klassistyyppinen musiikki näyttäisikin olevan digimikkien mukavuusalueella, sillä pohjakohinan puuttuessa kanavilla on täysi hiljaisuus silloin kun soitto ei soi. Onko saatu uusia tilalle. Samalla kun yli kahdenkymmenen vuoden kokemus äänitysmaailman ulkoruokinnassa on opettanut Pekko Simonsuurelle ja Jukka Nykäselle monenmoista, myös tekninen toimintaympäristö on nyt aivan toisesta maailmasta kuin 1990-luvun loppupuoliskolla. – Tämä asetelma on aiemminkin hyväksi havaittu. Näin rumpali itse tuottaa keinopään tyyppisen erottelevuuden mik kien väliin, ja vaiheetkaan eivät mene ristiin, Simonsuuri esittelee. Äänen palveluksessa Transmix Recording Services on tuottanut äänitysja studiopalveluita tv-, radioja äänitetuotantoon jo reilut parikymmentä vuotta. Ongelmat on pitkälti eliminoitu sillä, että järjestelmä liikkuu kokonaisena ja käyttövalmiina, ainoa muuttuja on äänitystila. – Ehkä suurin on digitaalisuuden ehdottomuus: laite joko toimii tai ei toimi ollenkaan. Transmixin miehet pitävät yhtenä kiinteänä pakettina liikkuvaa äänitysautoa ylivoimaisena työskentely-ympäristönä verrattuna laatikoista purettavaan, paikalla rakennettavaan ja kytkettävään retkistudioon. Jos jotain hajoaa niin se oli sitten siinä. Analogiaikoina saattoi pystyä kiertämään ongelman ja pelastamaan tilanteen jollain vippaskonstilla. Transmixin toimintaan kuuluu saleissa, turuilla ja toreilla tehtyjen puhtaiden musiikkiäänitysten lisäksi suuri määrä tv-tuotantoja Voice of Finlandista Vain elämään. Ja kääntäen: mitä enemmän mikkejä projektissa tarvitaan, sitä suuremmaksi kasvaa digitaalimikrofonien etumatka. Pyörien päälle nostetusta ulkotuotantoyksiköstään tunnetulla Transmixillä on tukikohdassaan Vallilan vanhoilla vaunuhalleilla myös kolme kiinteää Pro Tools -ääniedittiä. – Studioympäristö on aina sama, tarkkailukuuntelu sellainen joksi se on määritelty, ja kuunteluolosuhteetkin tunnetaan. Lukuisat epävarmuustekijät ovat siis kilometrien varrella liudentuneet. Louhisalin bebop-henkiselle ja -vireiselle rummustolle viriteltiin kattava pyydys vain neljällä mikillä ja harkituilla positioilla: virveli ja bassorumpu äänitettiin erikseen ja koko muu setti tomeineen ja pelteineen overhead-parilla melko matalalta ja setin takaa, rumpupenkin molemmin puolin. Mikään ei saa mennä tilanteessa pieleen, sillä uusintaottoa ei yleensä tule. Simonsuuri ja Nykänen kuvailevat digimikeistä hankittua omakohtaista kokemusta rohkaisevaksi askeleeksi kohti tulevaisuutta eli täysin digitaalista äänitysketjua. Nyt sellainen harvemmin onnistuu, Simonsuuri huokaa. Siltikin onnistunut livetaltiointi lokaatiossa äänitysautolla on aina monen nappiin hoidetun asian summa. Transmixin kyljessä toimii mikrofonien ja äänitystarvikkeiden jälleenmyyntiin keskittynyt ”mikrofonikauppa.fi”, jonka puitteissa yrityksellä on Suomen yksinoikeus Neumannin digimikkisarjaan jakeluun. u 14-17 Transmix.indd 17 30.5.2017 11.52. Toinen havaittu etu verrattuna vastaavilla kapseleilla varustettuihin analogimikkeihin oli lähes äärettömältä tuntuva dynamiikka-alue. Analogisten mikkien kihinä alkaa summautua olennaiseksi häiriötekijäksi silloin, kun niiden määrä lisääntyy
Klooneja ja jäljittelijöitä löytyy pilvin pimein, ja yksi jos toinen nykyinen suuruus nimeää Hendrixin esikuvakseen. Vastaanotto oli suotuisa ja laajalti palautetta, joten päätin taltioida kokonaisuuden. VIRTANEN Hendrix elää! – m.o.t. Se on 15 minuutin teos, joka yhdistelee Hendrixin biisejä Saarisen omaan sävellykseen. Jimi Hendrix konsertoi maanantaina 22.5.1967 Helsingin Kulttuuritalolla. 18-21 Hendrix.indd 18 30.5.2017 11.59. – Isäni taksia ajoi Hurriganesin ex-roudari, Leksa, joka soitti mulle Hendrixin keikkaa c-kasetilta. 1963), jolle Hendrixin musiikki teki lähtemättömän vaikutuksen. – Siitä tämä koko juttu lähti. Päivälleen 50 vuoden päästä maanantaina täpötäysi Kultsa todisti, että Hendrixin perintö elää vahvana. Olin 16-vuotias ja päätin, että jonain päivänä yritän tehdä samankaltaista harmonikalla. Seuraavaksi tuli Electric Ladyland. Vuonna 2004 valmistui Saarisen luomus, Hendrix Rhapsody. Laulajaksi Saarinen oli pestannut Reeta Vestmanin, jota livenä säesti viisimiehinen bändi. Teos sai ensiesityksensä Yhdysvaltojen Seattlessa, eli kaupungissa, jossa Hendrixin hauta sijaitsee. Olen mieltänyt tätä teostani usein kuntosalibiisiksi, koska rakenteet, tempot, tunnelmat ja tahtilajitkin välillä vaihtuvat. Siksi onkin kiinnostavaa, että Kulttuuritalon tribuuttikonsertin idean isä onkin harmonikan taitaja – hän on järvenpääläinen Pauli ”Pale” Saarinen (s. Tämän bändin rytmiryhmä, rumpali Anssi Nykänen ja basisti Ape Anttila, TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Siinä oli Johnny B. Se kävi päälle sieltä auton ämyreistä. 18 www.riffi.fi 3/2017 V uonna 1970 kuollut Jimi Hendrix on todennäköisesti maailman arvostetuin kitaristi. Tämä vaatii hyvää soittokuntoa ison kokoonpanon solistina, kuvailee Saarinen progressiivisen sinfonista teostaan, jossa soittaa 13 muusikkoa. Timo Kämäräinen ja Ina Forsman. Goode, jossa oli uskomaton energia ja voima. Roots of Love Plays the Music of Jimi Hendrix -levy ilmestyi keväällä 2015
Sen kuulee esimerkiksi Burning of the Midnight Lamp -introssa, joka on kuin suoraan 1700-luvulta. Kokemus oli hengellisenä miehenä tunntetulle Aaltoselle spiritualistinen. Näin sellaisen kuvan, että se koko bändi nousi ilmaan sen musiikin myötä. Teoksessani on osuus, joka on aggressiivisemmin soitettu plus9-sointuun pohjautuva riffittely trion kanssa. Vaikka Hendrix sanelikin uudet pelisäännöt kitarismille ja jotkut Henkka-maneerit saattavat monille olla nykyään myös kirosana, oli mestari itse avoin kaikelle musiikille. Hän oli kuitenkin säveltäjänä vähintään yhtä suuri mestari kuin muusikkona. Olli Haavisto. – Eihän tuollaisia biisejä tehnyt, kuten Kultsan Experience-konsertissa esittämämme Third Stone From The Sun, vielä kukaan vuonna 1967. – Electric Ladyland -levyllä on teos 1983 (A Merman I Should Turn to Be), johon rakastuin. – Työn puolesta olen saanut soittaa tietenkin myös rock’n’rollia, mutta vasta 80-luvulla näin tallenteen, josta minulle tuli vahva visio. Hendrixin soitto oli fyysisesti hyvin voimakasta. – Hendrixhän diggaili keikkareissuilla hotellihuoneessaan esimerkiksi Bachia ja Händeliä. www.riffi.fi 3/2017 19 vastasivat myös Hendrix-tribuutti-illan kompista lähes koko illan, upeasti homman hoitaen. Tällaisia juttuja voi haitarilla käsitellä ja palje on tässäkin omiaan korostamaan näitä vaihteluita. Vaikutteita musiikkiinsa Hendrix imi niin jazzista kuin vaikka barokista. Se melodia alkaa soimaan eri lailla kun se on tehty vahvasti kropalla. Sain vaikutelman, että olimme tehneet hyvää jälkeä. Tässä saattaa piillä selitys, miksi Hendrix diggaili fonia. Vaikutukset 70-luvun popmusiikissa olivat lähtemättömät. Jimi Hendrixin isä, Al Hendrix, oli saksofonisti. Hän myös soittaa kropallaan niin kuin puhaltaja. Säveltäjän ja muusikon rooli oli hyvin balanssissa. Se melodiikka on sellaista kuin puhaltajilla. Hendrix seurasi aikaansa, mutta oli askeleen muita edellä yhdistellessään ennakkoluulottoman nerokkaasti eri tyylejä. – Hendrix soittaa pentatonisia melodioita, mutta se ei kuulosta siltä. Band of Gypsys -vaiheessa Hendrixin soitossa taas kuuluu selvästi Coltrane. Kyllä siinä Beatlesiä myöten useat muusikkokollegat ihmettelivät. ”Hendrix soittaa pentatonisia melodioita, mutta se ei kuulosta siltä.” Junnu Aaltonen. Jimi Hendrixin musiikki menee Suomen epävirallisen kansallissoittimen siivittämänä uusille vesille ja sen sävyistä on nauttinut myös Band of Gypsys ja New Experience -basisti, 75-vuotias Billy Cox, joka on tiettävästi ainoa hengissä oleva Hendrixin soittokaveri. Plus9-sointu on todella murhaavaa haitarilla. Hendrix oli parhaimmillaan upea visionääri, jolla oli kaksi vahvaa puolta. Saarinen itse on tutkinut Hendrixin musiikkia laajalti ja tunnistaa helposti jäljet sylttytehtaalle ne kuullessaan. – Billy oli kuullut levyn ja kertoi, että haluaisi tavata minut. Tämä visuaalinen kokemus oli hyvin voimakas ja muistan sen elävästi, vaikka siitä on jo kolmekymmentä vuotta. Soundi lähtee kropasta Saarisen yksi oppi-isä, saksofonia ja huilua puoli vuosisataa soittanut Junnu Aaltonen (s. 18-21 Hendrix.indd 19 30.5.2017 11.59. Kokonaisvaikutelma ratkaisee, pohtii kansainvälisestikin arvostettu jazzmies Aaltonen. Marzi Nyman. Halusimme bändin kanssa viedä Hendrixin musiikin uudelle tasolle. Marzi Nymanissa on jotain samaa, ilmaisu pulppuaa hyvin fyysisesti, sanoo Aaltonen. Hänen soivasta fraseerauksestaan voi löytää vaikutteita puhallinsoittimista. Sähkökitaran ilmaisua ei eittämättä ole kukaan muu muuttanut niin paljon kuin Hendrix, joka lyhyen uransa aikana modernisoi bluesin ja venytti rockin käsitettä. – Välillä sävellykset saattoivat jäädä hieman vähemmälle huomiolle. Aaltonen ymmärsi Hendrixin suuruuden vasta videotallenteelta. – Harmonikalla pystyy määrättyjä juttuja soveltamaan hyvin. Virtuositeetti jätti varjoonsa luomisvoimaisen säveltäjän. Kyllä sen saman ambientin, mistä Pink Floyd teki myöhemmin itselleen tavaramerkin, kuulee. Hendrix nosti soitollaan musiikin ilmaan ja hän oli ilmiö koko kaveri. Se oli tärkeää ja antoi tunteen, että tehty työ ei ollut turhaa. Niin ikään haitari on hyvä soitin Hendrixin sävellyksille. 1935), oli tribuutti-illan vanhin esiintyjä. David Gilmore on kertonut, että se kappale vaikutti valtavasti Pink Floydin ilmaisuun. Hän käyttää intervalleina paljon sekuntia, kvarttia ja kvinttiä. Hän kuulee Jimi Hendrixin musiikissa myös kaikuja puhaltimista
Debyyttilevyn hitit, Foxy Lady ja Purple Haze – jotka molemmat soivat Kultsalla myös vuonna 1967 – saivat heidän käsittelyssään uskomattoman energialatauksen. Vaikka power trion perinteistä ilmaisua tarjosivatkin niin 69-vuotias Hasse Walli (vierailijanaan urkuri-laulaja Jukka Gustavsson) kuin 21-vuotias Samy Elbanna – molemmat mestarillisin ottein – oli konsertti, Olli Haavistoa lainatakseni, järjestetty ansaitusti ja oikeista lähtökohdista. – Piano oli minulle vahvempi soitin pitkään. Maukas combo. Ymmärsin, että siinä on ilmaisuvoimaa mitä pianosta ei löydy, voi venyttää ja on feedback. Haaviston triossa soittivat eri sukupolveen kuuluvat Timo Kämäräinen ja Olavi Uusivirta. 20 www.riffi.fi 3/2017 Kultsan yhdet kovimmat aplodit saikin Nymanin väkevä Machine Gun. – Varmasti samankaltaisia innovaatioita ovat tehneet muutkin, mutta Hendrix onnistui olemaan se, joka manifestoi ensimmäisenä nämä innovaatiot. Siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi, hän arvostaa Hendrixin rentoa heittäytymistä kaikkine rosoineen. Hendrix on eniten minuun vaikuttanut kitaristi. Jollain tavoin kuitenkin kaikki Hendrixin jälkeen tapahtunut on hänestä vaikuttunutta, jos ei suoraan niin ainakin Hendrixiä kommentoiden. Haavisto myöntää, ettei aivan täysin käsittänyt näkemäänsä, mutta kertoo, että vaikutukset olivat sitäkin mullistavammat. 18-21 Hendrix.indd 20 30.5.2017 11.59. Goodessa Nyman jalosti Hendrixin fyysisen livesoiton mestarilliselle tasolle. Vahva naisääni sai lukemattomissa jameissa veivattuihin biiseihin aivan uudenlaista räjähtävyyttä. Kämäräinen kertoo vähentäneensä jossain vaiheessa stratocasterilla soittamista, ”Hendrix-laatikosta” pois pyristelläkseen. Hän muutti koko pelin, kertoo iisalmelaislähtöinen Kämäräinen. Ensimmäinen visiitti oli sipoolaislähtöisen Ina Forsmanin kanssa. Myös tuottajan pallilla istunut muusikko on tutkinut kitaran mahdollisuuksia ja huomannut kuinka vaikeaa on olla muita edellä. On varmasti ennakkotapauksia, mutta tuossa mittakaavassa feedbackin ja fuzzien käyttäminen on aika erilaista kuin mitä kukaan oli tehnyt. – Monet kokevat Hendrixin livetallenteiden perusteella epävireisenä ja päämäärättömänä, mutta minä olen aina vaikuttunut siitä äärimmäisestä rentoudesta ja flexibiliteetistä yhdistettynä suvereniteettiin. Neljän tunnin paahto Kulttuuritalon konsertti venyi väliajan kanssa liki nelituntiseksi, mikä koetteli jo kuuntelijoiden vastaanottokykyä. Olin jo kitaraa soitellut, mutta vasta kun näin Hendrixin Woodstock Liven joskus 90-luvun alussa, tajusin kitaran mahdollisuudet. Johnny B. Bold As Love ja Burning of the Midnight Lamb saivat virkistävät versiot, jossa laulaja Uusivirran vallattoman rohkea rumputyöskentely nojasi maukkaaseen kitarointiin. Ihmiset tekevät samanlaisia keksintöjä uusiin laitteisiin liittyen ympäri maailman. Tarjonta oli hengästyttävää, mutta niin oli tasokin. Olen itsekin törmännyt siihen, että joku jenkkikitaristi on löytänyt aivan samantyyppisiä asioita mitä itsekin. Kämäräinen on koulutettu ja arvostettu studioammattilainen, joka tunnetaan täsmällisestä soitostaan. Varsin tuntemattomaksi jääneestä (Record Plant, 18.3.1969) versiosta löytyy paljon sellaisia kitarasävyjä, joita on myöhemmin totuttu kuulemaan indiemusiikissa. En usko olevani ainoa yleisöstä, joka toivoisi tämän yhteistyön jatkuvan. – Stratocaster on tietyllä lailla sähkökitaroiden kunkku mutta se on myös banaalein ja hankalin siinä mielessä, koska sen sointi tuo mieleen suurimmat kitarasankarit, etenkin ”Hendrixhän diggaili keikka reissuilla hotelli huoneessaan esimerkiksi Bachia ja Händeliä.” Samy Elbanna. Levyllä Hendrixin soitto on luontevan tarkkaa ja vireistä, ei kuitenkaan koskaan rentouden kustannuksella. Monesti myös unohtuu, millainen velho Hendrix oli studiossa. Hän esimerkiksi soitti stratoaan suulla. Mielenkiintoisena olen aina pitänyt Hendrixin studioversiota Star Spangled Bannerista. Hän onnistui olemaan niin ennakkoluuloton ja nopea, että teki tämän kaiken uskomattoman lyhyen uransa aikana. Puhe pyörii niin paljon sen kitarismin ja virtuoosimaisuuden ympärillä. Sitä hän todisti olevansakin. 38-vuotiaan Kämäräisen soitossa kuuluvat jazz ja progressiiviset vaikutteet. Toinen toistaan hienommat esitykset todistivat Hendrixin musiikin ajankohtaisuutta ja suurta vaikutusta nykymuusikoihin. Voi yrittää soittaa samaan tyyliin ja pyrkiä samaan, mutta se on mahdotonta. Kansainvälistä blueslaulajan uraa luova Forsman kertoi olevansa ”mukavasti poissa mukavuusalueeltaan”. Se on niin kaukana insinöörimäisestä ajattelusta. – Hendrix on täysin moderni vieläkin, koska kukaan toinen ei ole tehnyt samaa. Koruttomasti valkoiseen työhaalariin pukeutunut Kämäräinen laittoi peliin koko valtavan väripaletin, jota hän näpeissään kantaa. Kuitenkin hän tunnustaa kaiken alkaneen nimenomaan Hendrixistä. Huh-huh, mikä energia. Haavisto itse oli paikalla vuonna 1967 ihmettelemässä ”englantilaisen” Jimi Hendrix Experiencen esitystä vasta 12-vuotiaana pojan kloppina! Harvalla onkaan tarjota vastaavaa tarinaa ensikeikkakokemuksesta. Nostalgiaa oli toki ilmassa, mutta ote oli kauttaaltaan innostunut ja innovatiivinen – teemaa käsiteltiin ennakkoluulottomasti ja antoisasti. Sama kuin Bachilla tai Parkerilla – voi päästä lähelle, mutta et koskaan samaan, koska se on ainutkertaista. Illan juontaja, Esa Kuloniemi, esitteli Haaviston pedal steelin mestarina. Jälki oli jäätävää. Syy Hendrixin kestosuosioon on Aaltosen mielestä selvä. Sanoisin jopa, että voidaan puhua ajasta ennen ja jälkeen Hendrixin. Ymmärryksen kasvaessa Sitä voi musiikkia hyödyntää enemmän, mutta ihan kiinni et pääse koskaan. Kämäräinen pistäytyi lavalla peräti kahdesti
Tosin se tuskin oli kenellekään yllätys. Ehkä ne Hendrixin jutut eivät enää tässä vaiheessa soitostani ponnahda, niin paljon on muutakin tullut matkan varrelta – enkä minä missään vaiheessa varsinaiselta Hendrixkloonilta ole kuulostanut. Samalla tuli osoitettua, että Suomi on harmonikan ykkösmaa. Se työmäärä, mitä hän älyttömän lyhyessä ajassa teki, oli kuluttavan mahdoton. Sukupolvien kohtaaminen Valtaosa illan esiintyjistä oli vanhempia kuin Hendrix kuollessaan. Hänen tulkitsemansa Drifting-slovari erottui herkkyydellään illan tarjonnasta. Jukka Orma Sky Love Church -bändinsä (feat. Koen, että on tärkeämpää löytää se oikea henki, eikä vain kopioida. Lappeenrantalaisnuorukaista vietiinkin pian ulkomaita myöten ja Suménista tuli kansainvälinen rocktähti. Ilahduttavaa oli kuitenkin nähdä nuoremman polven esiinmarssi. Kuitenkin juuri nuorien esiintyjien tribuutti sävähdytti ehkä eniten. Jos joku kloonaa sen jutun, se tuntuu jollain tavalla paradoksilta. Silti soitossa oli omakohtaisuutta, suvereeniutta ja tulkintaa. www.riffi.fi 3/2017 21 Hendrixin. Junnu Aaltonen) kanssa veti tarkkaan sovitetun kokonaisuuden, joka olisi monipuolisuudessaan riittänyt täyttämään yhden keikan. Monelle oli varmasti myös sykähdyttävää nähdä Jimi Sumén samalla lavalla, jossa hän voitti Rock SM -kilpailut 40 vuotta sitten. u Kuvassa lähes koko kaarti maratonin päätteeksi – Hasse Walli sekä Kummelikuteissa Fire-biisin vetänyt Heikki Silvennoinen olivat jo lähteneet rakennuksesta. Lähestymistapani on ollut niin erilainen. 18-21 Hendrix.indd 21 30.5.2017 11.59. Aikalaistodistajat Hasse Walli ja Jukka Gustavsson toivat 60-luvun konkreettisesti tähän päivään, olivathan he itse todistamassa Kultsan keikkaa – vaikkei jälkimmäinen pystynytkään vastaanottamaan aggressiivisen riikinkukon habituksen omaavan Hendrixin musiikkia ennen kuin pari vuosikymmentä myöhemmin. Voitto irtosi tuolloin Hendrix-tulkinnoilla, jotka saivat suomalaisen musiikkielämän hetkeksi sekaisin (kts. Sitä rakennettiin paitsi Hendrixin säveltämään musiikkiin, myös suomalaisen muusikkosukupolvien välille. Jos haluaa tehdä uutta, se helpottuu huomattavasti, jos tuntee vanhan. Sitä kaikkea oli tietenkin myös illan päättäneessä Erja Lyytisen Little Wing -tulkinnassa. Upean uran katkaisi valitettavasti MS-diagnoosi. Hendrix pyrki uusia, omia ääniään kohti, joskin mainittava on monesti unohtuva asia; myös bluesin historia oli Hendrixillä hallussa. Veikkaan, että asiantuntevuudestaan huolimatta trash yhtye Lost Societyn maailmanvalloitus oli yleisölle täysin tuntematonta. Vasta 21-vuotias Samy Elbanna oli konsertin todellinen yllättäjä. Uuden, vibrakammella hallittuun feedbackiin perustuvan soittotekniikan kehittänyt Sumén osoitti mestarillisuutensa lihasvoiman rappeuttavasta sairaudestaan huolimatta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi sukupolvien välinen musiikillinen silta. Ylen Elävä arkisto). – Uskon, että hän oli vasta matkalla johonkin. Hän ei yksinkertaisesti kerennyt siinä älyttömän lyhyessä ajassa kehittää liveilmaisuaan enemmän – vaikka viimeisinä aikoina se menikin vapaampaan suuntaan. Se dynaaminen hallinta ja levyiltä tuttu laveampi efektien käyttö olisi ehkä tullut live-esityksiinkin, jos olisi ollut aikaa. Jyväskylästä lähtenyt laulaja-kitaristi näytti, että metallimuusikonkin juuret voivat olla tukevasti Hendrixissä. Luomisvoimansa huipulla ollut taiteilija oli uupunut, mutta kuitenkin vasta 27-vuotias kuollessaan. Hendrix oli innovaattori ja uuden tekijä. Samaa rikkautta, vielä pidemmälle vietynä, oli Pale Saarisen ja Roots of Love -yhtyeen ilmaisussa. Vain 15-vuotiaat kitaristi Milo Mäkelä ja rumpali Moses Kuloniemi näyttivät heti konsertin alussa, että myös tällä vuosituhannella syntyneet pystyvät tekemään Hendrixistä vereviä tulkintoja. Maailmanmiehen otteella yleisönsä ottanut Elbanna veti Voodoo Chile (Slight Return) -biisin sielukkaasti ja taiturimaisesti, kaikki Hendrixin maneerit täydellisesti halliten. Kämäräinen myös uskoo, että Hendrix olisi löytänyt vielä uusia mantereita tutkimusmatkoillaan. Hendrix-tuntijana tiedetty Orma osoitti olevansa verrattomassa vedossa
TEKSTI: TOMMI SAARELA L appajärven rannoilta Etelä-Pohjanmaan Vimpelistä kotoisin oleva Tuomas Rauhala (30) aloitti pianolla ja alttotorvella, kunnes ala-asteella vajaan kymmenen vanhana pääsi tutustumaan rytmimusiikkisoittimiin, ja rummut kolahtivat saman tien. Bänditouhut alkoivat siltä istumalta, ja kymmenvuotiaasta lähtien Tuomaksen kesäohjelmaan kuuluivat kevyen musiikin leirit, joilla vierailleet opettajat – erityisesti Markus Ketola – ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Seinäjoen musiikkiopistossa Rauhala treenasi vuosikaudet klassisia lyömäsoittimia ja jatkoi sitten Kaustisen musiikki lukioon, jossa kansanmusiikkipiirit tulivat tutuiksi. Pääsy Pop & Jazz Konservatorioon toi nuorukaisen Helsinkiin, ja Metropolian puolelta olivat opettajan paperit kädessä jo keväällä 2012. Kokeilevaa, sähköistä nykyfolkia esittävä Snekka kuuluu Rauhalan menneisyyden tärkeimpiin bändeihin. Armeijakin sujui soittokunnan riveissä. Rauhala K U V A : V A LT T E R I H IR V O N E N 22-25 Rauhala.indd 22 30.5.2017 13.00. Tuomas Rauhala – pelimanni ja pedagogi Tuomas Rauhala on tiedetty piireissä jo pidempään ainakin For the Imperium -metallibändin riveistä, mutta nuoren polven rumpali on etevä lajissa jos toisessakin. Viimeistään silloin tajusin, että tämä on sitä mitä minäkin haluan tehdä. – Olihan se maailmaa muuttava kokemus, kun UMO:n mies Helsingistä tuli pikkukylään pitämään tunteja
Oli hieno hetki päästä muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa yhteiselle klinikalle Sami Kuoppamäen kanssa, joka on suomalaisessa rumpumaailmassa ikoninen hahmo. – Jos lisään jotain settiin sillä pitää yleensä olla musiikilliset perusteet. Rauhalan kahdesta Sakaen Almighty-sarjan setistä koivurunkoinen on kuulemma likimain vanha tuttu ”Recording Custom” mutta uudella nimellä. Stydimpään musaan komppipelliksi vaihtuu Legacy Heavy Ride, herkempään Artisan Light Ride. Tomeja on yleensä neljä – kaksi edessä ja kaksi lattialla. – Tuplabassaria soitetaan monesti varsin vähäisellä mielikuvituksella, ja oli vaan niin urpoa kuunnella pitemmän päälle sitä ”tukutuku”-komppia. – Tykkään myös Keplingerin metallivirveleistä. Television ”Putous”-suosikkisarjan livebändin rumpujakkarallakin kaksi tuotantokautta istunut Rauhala huomasi pari kolme vuotta sitten nimensä alkavan nousta samoihin virkkeisiin kuoppiksien, lukkaristen ja kaakkurien kanssa. Joskus, kun haluan viihdyttää itseäni saatan ripustaa viidenneksi kasituumaisen pikkutomin setin oikealle puolelle lattiatomien väliin. Donatissa innostaa rajojen puskeminen ja urheiluaspekti. Turha mystiikka ympäriltä rapisee pois ja heistä tulee tuttuja tyyppejä, joille voi lähettää vaikka tekstarin. Nyt voi samalla viikolla olla Kasmirin keikka, jossa olen vakkarina ja Anna Abreun keikka, jossa tuuraan Joonas Kaikkoa. Nyt on tullut sen verran harjoiteltua, että tuntuu luonnolliselta jos pyydetään pitämään klinikkaa. Vaikka on se kyllä helkkarin painava, rungossakin lukee ”Not fragile”! Optimaaliset vireet ovat Rauhalalla ”löytyneet ja jumiutuneet” aika hyvin sen jälkeen kun mies opetteli Tunebotin käytön. Tämä juontuu siitä, että hän taisteli pitkään tuplapedaalin käyttöä vastaan, ja päätyi siksi yhden miehen sodassaan imitoimaan tuplabassaria normibassarin ja matalalle viritetyn lattiatomin yhdistelmällä. Kun miljoonayleisöille soittanut tyyppi sanoo noin, niin rupesin miettimään että miksi ei – ehkä minäkin voin tehdä jotain merkittävää. – Hän sanoi että ”sinusta voi tulla Suomen Marco Minnemann”. Tuuraajana voi joskus joutua ottamaan haltuun 20 biisiä päivässä. – Muistan kyselleeni itseltäni kaksikymppisenä rumpuklinikoita katsellessani, että miksen minä ole tuolla lavalla. Dennis Chambers on toinen alkuaikojen suosikki – stydiä ja tarkkaa soitantaa hänelläkin. Ja siinä käy myös niin, että jos sen Tuomas Rauhala Sakaen Almighty -rumpusettiä raamittavat Sabianin HHX-sarjan Xtreme Crashit sekä HH Remastered -malliston selkeäsointiset haitsu ja ride. Ylipäätään tekniset asiat kiinnostavat, mutta se että pystyy soittamaan nopeasti on teknisessä taidossakin vain jäävuoren huippu. KUVA: TOMI PALANDER 22-25 Rauhala.indd 23 30.5.2017 13.00. Paljon myöhemmin tajusin, etten olisi vielä silloin ansainnut sitä. Voi siitä olla ylpeä, että sai sen hoidettua. Nykyisiä opettajanhommiani en moiti, mutta olen kyllä sielultani enemmän pelimanni kuin pedagogi. 6,5 tuumaa syvä teräksinen on parhaita metallirumpuja, joita tiedän. – Colaiuta soittaa näistä musikaalisemmin, Donati kompleksisemmin. – Kun pääsee tapaamaan näitä maailman kovimpia rumpaleita, tajuaa että hekin ovat pohjimmiltaan samanlaisia veikkosia kuin muutkin. Lisää röyhkeyttä Rauhala miettii syitä sille, miksei Suomesta ole noussut kansainvälisiin kehiin yhtään menestynyttä freelanceria, vaikka muusikkojen taso on täällä niin kova. Hän taitaa tietää myös vastauksen. Tuurausta ja telkkaria For the Imperiumin myötä Rauhala on ehtinyt julkisuudessa profiloitua metallirumpaliksi, mutta on tosielämässä laaja-alainen freelancer siinä missä moni muukin. www.riffi.fi 3/2017 23 oli luvannut itselleen olla opinnoissaan määrätietoisempi kuin monet opiskelijakaverit, jotka keikkabussi vei ennen kuin päästötodistus oli lähimainkaan kädessä. Etutomeihin nähden Rauhalan lattiatomit ovat hyvin matalassa vireessä. Rummunsoittoa aloitellessaan Rauhalan hevija rokkirumpali-idolien ykkönen oli Panteran Vinnie Paul. – Aloitin raskaalla musalla, mutta soitin kymmenen vuotta tässä välissä kaikkea muuta. Itse hän sanoo saaneensa bänditoiminnan kautta tervettä itsevarmuutta, mihin vaikutti esimerkiksi kohtaaminen Megadethin kitaristin Kiko Loureiron kanssa. Ja suuri vaikuttaja on tietenkin myös Marco Minnemann. – Tsekkaan hertsilukemat kunkin ruuvin kohdalta, ja viritän yläja alakalvot Simon Phillips -tyylisesti samaan vireeseen. Vannoutuneena Yamaha-rumpalina Rauhalalle ei tehnyt tiukkaa vaihtaa Sakaeen, kun Yamahan alihankkija alkoi tehdä tuloaan markkinoille omalla nimellään. Urpoilua tuplilla Rauhalan rumpukattaus on melkoisen vakiintunut. – Jos haluaa pärjätä maan rajojen ulkopuolella, siellä ei suomalainen nöyryys kanna, vaan vaaditaan meille vierasta röyhkeyttä. – Ei minuakaan kiinnostanut puoletkaan niistä kursseista, mutta halusin tehdä ne alta pois. – Hän ikään kuin näytti, että näin niitä rumpuja soitetaan, siinä puhuttelee aggressio ja hyvä soundi. Lukioikäisenä Rauhalaan kolahti lujaa virtuoosikaksikko Vinnie Colaiuta ja Virgil Donati – molemmat muuten sattumalta sukujuuriltaan italialaisia
– Esimerkiksi Arabian kouluissa oli ärsyttävää, kuinka paljon siellä kiellettiin tekemästä, ja annettiin tarkat ohjeet miten mihinkin tyyliin on luvallista soittaa. Toinen tärkeä juttu on, ettei kiristä symbaaleita liian tiukkaan. Rumpali pitelee pienelle esikoispojalleen nimikoitua 12-tuumaista Sakae-virveliä sekä Vic Firthin 55A-mallisia ”Tuomas Rauhala” -kustomkapuloita. Tietyissä metallin alalajeissa on kuitenkin vaikea edetä maaliin asti sinkkupedaalin kanssa. Rauhala kuuluu niihin nettija someaikakauden soittajiin, jotka tuntuvat jakavan nettiin kaiken minkä tietävät ja osaavat. Kun katsoo miten hyvät rumpalit soittavat, niin sehän ei ole mitään halonhakkuuta vaan peltiä lyödään pyöreällä liikkeellä pikkuisen ”ohi”. – Jos joku jostain kauempaa kysyy tuntia, se voidaan pitää vaikka Skypessä, ja hoitaa maksu Paypalin kautta. Koulumaailmassa on unohdettu, että jazz oli vuosikymmeniä ”popmusiikkia”, joka kuului koko kansalle. Syyt löytyvät yleensä äkkiä, esimerkiksi rudimenttien soitto on jäänyt vähemmälle. Mutta tietysti, jos jollain edistyneemmällä oppilaalla on selkeä päämäärä soittaa yhtä tiettyä tyyliä, niin koetan sitäkin tukea. HHX-sarjan Xtreme Crash -mallit ovat Rauhalan pitkäaikaisia suosikkeja, mutta myös tummempi Legacy-sarja puhuttelee. Jossain vaiheessa lähdettiin siihen, että jazzia kuuntelevat vain aateliset. Täytyy kysyä, millaista perusviestiä hän pedagogina mahtaa oppilailleen välittää. Siirrytään opetuksesta ”tubetukseen”. Crasheissa pärjätään parilla kolmella, ja yhdessä ridessa on riittämiin. – Niin on, muutama vuosi sitten palasin tuplaspeduun ja on sitä tullut treenattuakin. Vakio-opetuksen rinnalla on toisinaan lyhyempiä pätkiä: esimerkiksi Sibiksessä Rauhala on vetänyt modernin metallin historiaan, tyylilajeihin ja estetiikkaan keskittynyttä jättää hetkeksikin pois, tuntuu kuin joku olisi napannut pihvin hampurilaisen välistä. Hartioita saa kuulemma olla usein nykimässä alas oppilaan korvien tasalta. Esimerkiksi jazzia voisi Rauhalan mielestä mainiosti lähestyä röyhkeän brutaalisti, vaikkapa mäiskimällä ”kuin hullu” – mutta opinahjoissa ilmapiiri on turhan puritaaninen. Rauhala pitää Youtubea hyvänä opetuksenkin markkinointivälineenä. Jossain vaiheessa koulumaailmassa lähdettiin siihen, että jazzia harrastavat vain ’aateliset’.” Päivätreenin huilihetki Sound Inn -bändihotellin aulassa. Metallisoittoon Rauhalan symbaalit ovat melko ohuita, mutta ne tarjoavat rumpalin mukaan enemmän dynaamista pelivaraa. – Koetan korostaa monipuolisuutta, sitä ettei kannattaisi asettaa itseään hirveän kapeaan kategoriaan. Välillä tuntuu kuin olisin joku lääkäri, joka kirjoittaa oppilaalle reseptiksi vasemman käden harjoituksia. 24 www.riffi.fi 3/2017 ”Jazz oli pitkään ’popmusiikkia’, joka kuului koko kansalle. Ei halonhakkuuta Symbaaleinaan Rauhala laskeskelee käyttäneensä Sabiania ainakin kymmenen vuotta. Ei kuitenkaan niinkään nopeusmielessä, mutta kylläkin tehokeinona tai ”kolmantena kätenä”. Ja ovathan videot toisaalta poikineet minulle osan valmistajadiileistä, kun on jotain konkreettista mitä voin näyttää. Jos pedagogi ei onnistu kasaamaan kymmentä oppilasta kotikylältä, ne saattaa nykypäivänä saada haalittua maailmalta. Edistyneemmät soittajat taas saattavat hakeutua Rauhalalle spesifiseen ”hoitoon” jonkun yksittäisen pulman, vaikkapa vasemman käden heikkouden takia. Rauhala tunnistaa kokemuksen, että erilaisten soittokamojen tsekkailu tarjoaa soittajalle inspiraatiota ja voi johdattaa poluille, joille ei ollut alun perin tarkoitus matkata. kurssia. Varsinkin nuorimmille muistutan, että kaikille soittajille ihan instrumentista riippumatta on tärkeää opetella tietyt perusasiat ennen kuin alkaa erikoistua yhtään mihinkään. Rikkoutumisen vaaraakaan ei ole, jos tietää miten soittaa. – Jos peltiin lyö vertikaalisesti, siihen muodostuu jännitys joka voi halkaista sen. Rytmimusiikin koulutuksen tilasta hänellä on paljon sanottavaa yleisellä tasolla. Opetus ja tubetus Tätä nykyä Rauhala opettaa vakituisesti pari päivää viikossa – yksityisoppilaista ryhmiin, koululaisista aikuisiin. Ohuet pellit, jotka saa vaikka sormella syttymään edustavat Rauhalalle musikaalisuutta. Toistuvaa korjattavaa tuntuu löytyvän esimerkiksi ergonomiasta: ryhdistä, istumisesta, käsien asennosta. Haitsuja sen sijaan on setissä useampia: normihaitsun parina toinen poljettava on kaapelin päässä oikealla ja kolmantena kiinteä 9-tuumainen Vault Radia Nano Hats. – Ajattelen niin, ettei se ole minulta pois jos näytän muille jonkun jutun. KUVA: TOMMI SAARELA 22-25 Rauhala.indd 24 30.5.2017 13.00. – Moni kysyy ”miksi vasurini on niin huono”
K U V A : T O M M I S A A R E L A 22-25 Rauhala.indd 25 30.5.2017 13.00. – Stailini oli aiemmin aika rauhaton [!], fillailin melkein enemmän kuin komppasin. Kokoonpanon uudeksi kitaristiksi on kiinnitetty Ossi Maristo. Kurinalaisen harjoittelun yhtenä ohjenuorana on palvellut Chris Colemanin ABC-metodi, jossa käytettävä treeniaika opetellaan jakamaan kolmeen tasavahvaan lohkoon: ensin uuden kompin, fillin tai soittotyylin kuunteluun ja analysointiin, sitten sen omaksumiseen harjoittelun kautta ja kolmanneksi sen soveltamiseen omassa musiikillisessa kontekstissa. Rumpujen soittotyyli ei kuulemma tule uusista musiikillisista raameista huolimatta niin suuresti muuttumaan. Koko haastattelun ajan Koneistamossa on ollut talon käyttötarkoituksen tietäen miellyttävän hiljaista. Vaikka For the Imperiumin materiaali on pitkälti perustunut polyrytmeihin ja metrisiin modulaatioihin, biisejä ei silti kuulemma sävelletä taskulaskimella. Kunhan olen tutkinut äänittämisen saloja hieman enemmän, rupean äänittämään biisien rumpuosuuksia täällä! u www.tuomasrauhala.com Rauhalan suosikkirumpuihin kuuluva Sakaen 5,5 tuumaa syvä mustakromattu messinkivirveli on lähestymässä oikeaa virettä. Ääripäitä hakevan, vaikean ja kokeilevan metallimusiikin kuuntelijakunta on murusina maailmalla, mutta planeetan suurimmilla genrefestivaaleilla pieninkin teltta vetää 10 000 katsojaa. www.riffi.fi 3/2017 25 Imperiumin vastaisku Rauhalan oma bändi For the Imperium on kahden Warnerille tehdyn pitkäsoiton jälkeen alkanut hahmotella itselleen uutta linjaa. – Julkaisimme kevään aikana kaksi uutta sinkkua, jotka esittelevät bändimme uudistuneen soundin. Miehistönvaihdokset alkoivat bändin suurimman keikan, Wackenin metallifestareiden kynnyksellä kaksi ja puoli vuotta sitten. Rauhala kertoo saaneensa vihiä uudesta potentiaali sesta treenimestasta jo rakennusvaiheessa. Bändi on ollut pidempään tauolla, minkä aikana väkeä on vaihtunut ja musiikkityylikin on muutoksen alla. Toisaalta ne, jotka tuntevat meidät paremmin ovat aina tienneet, ettemme pohjimmiltamme koskaan olleet varsinainen ”metallibändi”, Rauhala paljastaa. Nyt tähtään siihen, että soitto olisi suorempaa ja funkympaa. – Joskus kun kokeilee jotain laadukasta, isoa, tummaa jazz ridea voi tulla sellainen olo, että ei halua soittaa settiä ollenkaan, vaan sitä yhtä peltiä vain. Tavallaan kaikki soittajat noudattavat tätä järjestystä jollain tasolla, mutta eivät tietoisesti ja kurinalaisesti, jolloin jokin kolmesta vaiheesta jää helposti liian vähälle huomiolle. Rauhala pyrkii hyödyntämään treenipaikkaansa säännöllisesti. Treenaamisen aakkoset Tapasimme Tuomas Rauhalan kanssa Herttoniemen tunnetussa Sound Inn -treenikämppäkiinteistössä, tarkemmin ottaen niistä uusimmassa. Huoneethan ovat aika dempattuja, mutta lähimikityksessä soundi toimiikin tosi hyvin. Ja miltä ”imperiumin vastaisku” tulee sitten jatkossa kuulostamaan – se jää nähtäväksi. ”Ompelimon” viereen valmistunut ”Koneistamo” remontoitiin nykyiseen käyttöönsä bändihotelliksi reilut kolme vuotta sitten. Rauhala esitteleekin kiinteää äänityssysteemiä, jota on alkanut viritellä treenikämppään. Aiemmasta For the Imperiumista ovat nyt mukana laulaja Hakim Hietikon lisäksi rumpali Rauhala ja kosketinsoittimissa nuorempi veljensä Panu. – Olen maailman huonoin matematiikassa, mutta ei se ole ollut mikään este musiikillisessa hahmottamisessa, Rauhala sanoo ja alkaa kuvailla vuosisatoja harjoitettua intialaista musiikkia, jonka rytmiikka perustuu puhtaasti matematiikkaan. – Olen ollut äimissäni siitä, millaista äänitysjälkeä täällä saa aikaiseksi. – Kävimme For the Imperiumin porukalla katsomassa paikkaa ennen sen valmistumista ja päätimme heti vuokrata sen. Tai ehkä sittenkin. Wacken oli silti Rauhalan mukaan bändin huippukeikka
Kaikenlaiseen yleiskäyttöön tarkoitettua soitinta ei ole olemassa, joten kaikki soittimet räätälöidään jollain tavoin. 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 26 30.5.2017 13.02. Kysytäänpä aluksi, mikä tekee soittimesta hyvän ja miten vastataan asiakkaiden erilaisiin toiveisiin. Asiakas voi haluta esimerkiksi kielten korkeuden huomattavan matalaksi tai huomattavan korkeaksi. 26 www.riffi.fi 3/2017 J uha Lottonen kuuluu maan parhaiden kitaranrakentajien joukkoon, ja pitkän uran varrelta on kertynyt kosolti painavaa tietoa soitinten rakenteista ja soittajien tarpeista. Ei ole vain tiettyä osa-aluetta, jolla tehdään huippusoitin. – Soittimen laatu on kaikkien eri ominaisuuksien yhdistelmä, Juha Lottonen kertoo. Riippumatta siitä, onko kysymyksessä jokin omista soitinmalleistani vai onko soitin mittatilauksen mukaisesti valmistettu, taustalla on aina tietty funktio. TEKSTI: JUSSI HUOLMAN KUVAT: JUHA RINNE Juha LOTTONEN – kitaralla pitää olla oma tarina Monille Riffin lukijoille tuttu soitinrakentaja mestari Juha Lottonen juhlii 25 vuottaan soitinrakentajana, joten nyt oli oivallinen aika lähteä verstaalle haastattelemaan miestä. Aikojen saatossa minulle on muodostunut tietynlainen käsitys esimerkiksi siitä, mihin arvoihin määritetään soittimen kaulan säädöt. Asiat kuten kaulan suoruus ja kielten korkeus ovat tietynlaiset kaikissa soittimissa, ellei asiakkaan kanssa muuta erityisesti sovita. Mutta silloin kun asiakkaille räätälöidään soittimia heidän toiveidensa mukaan, vaihteluväli eri ääripäiden välillä on todella iso
Sieltä tulee vain kovaa tai vielä Soitinrakentajamestari Lottonen Juha Lottonen kouluttautui alunperin puusepäksi, mutta jatkoi sen päätteeksi opintojaan Ikaalisten käsija taideteollisessa oppilaitoksessa (nykyinen IKATA). – Paikallisuus on tulossa takaisin, ja suomalaiset puut ovat nouseva trendi. – Mitä enemmän olen rakentanut soittimia sitä enemmän olen havainnoinut, miten aika monet kaulan muotoon liittyvät seikat ovat soittotuntuman kannalta yhteneväisiä kaikilla kitaristeilla. Itsekin aloitin tekemällä kopioita. Haastattelun lomassa kokeilin esillä olevia uusia 12-kielisiä akustisia kitaroita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että soundi huononee. Suomalaisen muotoilun suurnimen, Eero Aarnion suunnittelema ja Lottosen rakentama Copacabana-kitara esiteltiin 2006, ja sarjanumerolla 003 leimattu soitin ojennettiin aikanaan itselleen Conan O’Brienille. www.riffi.fi 3/2017 27 Lottonen kertoo, että oman kitaramalliston merkitys rakentajalle on nykyisin yhä tärkeämpi, erityisesti kansainvälisillä markkinoilla. Pidemmän päälle heräsi ajatuksia ja havaintoja siitä, mihin suuntaan haluaisin viedä soittimia, ja olen ratkonut asioita tekemällä oman tyyppisiä kitaroita. Kitaristien antama palaute on avannut ammattitaitoa myös itselleni. Vuosien saatossa asiakkaat ovat kertoneet toiveistaan ja siitä, mikä on soittajan kannalta hyvä ja mikä huono. Kitaroita on helppo soittaa, vaikka minulla on pienet kädet. Ammattimaisen soitinkorjauksen ja soitinten rakentamisen hän aloitti 1992 klassisiin kitaroihin erikoistuneen Liikanen Musical Instruments -yrityksen alivuokralaisena. – Pieni kitara on soinnillisesti ketterämpi, Lottonen toteaa. Yrityksen kotisivuilta löytyvät virstanpylväät yhtiökumppanuuksista ja henkilöstön kokoonpanojen muutoksista, sekä oman malliston kasvusta soitin soittimelta. Pitää olla tarina, miksi tekee tietynlaisia soittimia ja miksi on päädytty omiin ratkaisuihin. Itse lähtisin purkamaan asiaa toisin päin: tavoittelen sitä, että dynamiikka säilyy. Soitinpuiden kohdalla ei kuitenkaan voi sanoa, että jokin tietty puulaji olisi paras. Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen oma malli, teräskielinen M, ja muutaman muuton kautta tukikohta asettui Herttoniemeen, jossa yritys edelleen toimii. Kyse on vuorovaikutuksesta Juha Lottosen verstaan seinällä Helsingin Herttoniemessä on esillä useita tuoreita, Suomi-puista valmistettuja akustisia kitaroita. Molemmat ovat omalla tavallaan älyttömän makeita kitaroita, mutta äänensävyssä on eroa. Ihmisen käsi on hyvin tarkka siinä, mikä tuntuu mukavalta ja mikä epämukavalta. Olen yli kymmenen vuoden ajanjaksolla kokeillut lukemattomia Juha Lottosen rakentamia kitaroita. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat esimerkiksi akustiset pikkukitarat. Tilanne maailmanmarkkinoilla on sellainen, että siellä ei menesty tekemällä kopioita. Olen kuullut joidenkin kitaristien sanovan, että ”pitäisi vaihtaa kitaraan tehokkaammat mikrofonit, että tulisi parempi soundi”. Soitinrakentajan ei sovi loukkaantua, jos asiakas sanoo, että ”tämä ei toimi näin” tai ”muutetaan tätä”. Kun tietynlainen pyöreys säilyy, kaulan käyttötuntumasta tulee mukava riippumatta siitä, minkä kokoinen se on. Niiden sointi on sykähdyttävän massiivinen. – On musiikkityylistä kiinni, mikälaista räyhää haetaan. Kitarat on tehty muuten samoista puista kuin aiemminkin, mutta sivut ovat toisessa laminoitua koivua ja toisessa laminoitua ruusupuuta. Suomi-puu ei automaattisesti ole huonompi kuin eksoottinen puu – se on vain erilainen. Kuitenkin omien kokemusteni mukaan mikrofonien kova teho ei ole mitenkään eduksi ainakaan hyviä puhtaita soundeja tavoiteltaessa. Kun soitinrakentaja ei enää saa ruusupuuta ja vaihtaa suomalaiseen puuhun, soundi ei tietenkään pysy samana. Mainittakoon tässä kuitenkin erikseen kaksi erityistä seikkaa. 2011 Juha Lottonen suoritti soitinrakentajamestarin tutkinnon. Kysymys on vuorovaikutuksesta. Alusta asti päällimmäinen havaintoni on ollut, että kaikissa kitaroissa kaula tuntuu todella miellyttävältä. 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 27 30.5.2017 13.02. Juuri tone on merkittävin muuttuja, kun käytetään erilaisia puita. Erilaisten puiden saatavuuteen on Suomessa kiinnitetty huomiota jo vuosien ajan ja yhä yleisemmin on alettu hyväksyä, että enää ei ole saatavilla kaikkia eksoottisia puita, joita oli aiemmin. Suurin osa markkinoilla olevista 12-kielisistä kitaroista on verraten isokoppaisia. Tämän jälkeen palasin vähän takaisin päin, vanhaan S-koppakoon malliini, ja tästä kehittyi C-vireinen 12-kielinen, joka menee baritonikitara-akselille ja sopii Leadbelly-tyyliin. – Uudet pikkukitarat ovat esimerkkejä siitä, miten soitin muuttuu puun mukaan, Lottonen toteaa. Aivan kuten soittimen muidenkin ominaisuuksien kohdalla jokin ratkaisu on tarkoituksenmukainen jonkin soittotyylin mukaan, samaan tapaan puiden kanssa on syytä pohtia, mikä puu sopii mihinkin tarkoitukseen. Lottonen toteaa, että hän on oppinut kitaroiden kaulan muotoon liittyvät asiat pitkälti asiakaspalautteen kautta. Dynamiikka yleensä latistuu hieman, kun käytetään oikein voimakkaita mikrofoneja. Lottonen kertoo, että mikrofonien valinta on pitkälle soittajakohtainen asia. Se toimii loistavasti esimerkiksi delta bluesissa. Joillekin ainut ratkaisu on, että kaikki on koko ajan kybällä. Ensin tein 12-kielisen version Parlor B -mallista, joka on pienin kitaramallini. Kun sähköstä tulee osa kitaraa Sähkökitaroiden osalta soittimen laatuun vaikuttavat myös sähkötekniset ominaisuudet. Lottosen uudet mallit ovat pienempiä. – Uran alkuvaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle klassikkomallien kopioinnista ja tutustua sitä kautta kitaroiden rakenteeseen. Mitkä ovat mahdollisuudet kotimaisten puiden käyttöön etenkin nyt, kun sademetsien puiden kaatamista säädellään aiempaakin tarkemmin. Kitaristit ovat aina olleet todella konservatiivisia, ja kitaran pitää heidän mielestään olla tietynlainen myös ulkonäöllisesti, eikä soitinrakentaja pysty mitenkään radikaalisti muuttamaan soittajien näkemyksiä. Puu valitaan käytön mukaan Tässä lehdessä muutoinkin esille noussut teema – soitinpuiden saatavuus ja mahdolliset vaihtoehdot perinteisille materiaaleille – koskettaa luonnollisesti myös haastateltavaamme. Lottonen Guitars perustettiin 2003 ja samalla pitkä alivuokralaissuhde Liikasen verstaan kanssa muuttui synergiseksi seinänaapuruudeksi
Alusta asti mukana olleet IKATAn Kitaranrakennusosasto ja Belgialaisen Cmb Puursin soitinrakennuskoulu saivat toiselle etapille mukaansa Newark collegen englannista. Mielestäni soitossa pitää olla hiljaisempiakin kohtia, eikä kaikki voi olla täysillä – muutoin dynamiikka ka toaa. u ”Jokainen rakentaja tekee tätä hommaa omalla naamallaan, jolloin vastuu omista töistä on eri tasolla kuin tehtailla.” TEKSTI: KIRSI LAESVIRTA KUVAT: Testipäivät: MATS KARLSSON, Työkuva: SANTERI KORVENPÄÄ Leonardo etsii soitinpuuta lähimetsästä Leonardo-hanke on 2012 aloitettu kansainvälinen tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on löytää vaihtoehtoja trooppisten soitinpuiden käytölle – mieluiten paikallisia puita, jos ne vain soveltuvat tarkoitukseen. Klassiset kitarat valmistettiin Walter Verreydtin ja Karel Dedainin Robert Bouchetin malliin perustuvan piirroksen mukaan ja teräskieliset Adrian Lucasin Martin 00 -malliin pohjautuvan piirroksen pohjalta. Pitkä ura alalla tuo luotettavuutta, ja ajatusilmapiiri on muuttunut siihen suuntaan, että mieluummin teetetään tutulla kaverilla soitin, jolle saa pitkän takuun, kuin ostetaan kaupan hyllystä halpa instru ment ti, josta ei tiedetä mitään. Yläsatulan siirto on tavallinen operaatio, jota soitinrakentajat ovat tehneet iät ja ajat. Koejärjestelyssä pyrittiinkin poistamaan testaajan mahdolliset soitinten ulkonäköön ja taustaan perustuvat ennakkoasen26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 28 30.5.2017 13.02. 28 www.riffi.fi 3/2017 kovempaa. Testausmenetelmä Hankkeen päätavoitteena oli vertailla trooppisia ja ei-trooppisia puita keskenään, mutta samalla tutkittiin sitä, kuinka visuaaliset havainnot tai tieto soittimessa käytetyistä puulajeista vaikuttavat soittimesta annettaviin arvioihin. Yläsatulan siirto on olennainen osa, joka tehdään kaikkiin valmistamiini kitaroihin. – Buzz Feitenin kauloissa ydinasia on, että ensimmäistä nauhaväliä lyhennetään siirtämällä yläsatulaa, Lottonen selittää. Neljännesvuosisata antaa perspektiiviä arvioida alan nykytilaa ja tulevaisuutta. Asiakkaat ovat yhä enemmän alkaneet ymmärtää ammattikunnan tarpeellisutta: pystytään tekemään mittatilauksesta soittimia ja myös palauttamaan vanhoja, rikkoutuneita soittimia käyttökuntoon. Käsityöammatti ei enää ole ihmetyksen aihe, ja arvostus on lisääntynyt. Kitarapariin kuuluu saman rakentajan trooppisista puista sekä lähipuista tehty soitin. Suomessa suoritetuissa soittokokeissa oli mukana kuusi Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksen Kitaranrakennusosaston opiskelijoiden valmistamaa teräskielistä kitaraparia. Kotimaisen Turenki Tonefestin ja kansainvälisen Holy Grail Guitar Shown tapaiset tapahtumat antavat maallikolle viitteitä siitä, että pienet valmistajat ovat onnistuneet murtautumaan toden teolla suurten tehdasmerkkien hallitsemille markkinoille. Akustisessa kitarassa on hienoa juuri dynamiikka, ja samaa löytäisin mielelläni sähkökitaroista: siellä on hengittävyyttä, sillä voi soittaa hiljaa ja kovaa ja kaikkea siltä väliltä. Oppilaitosten oppilaat valmistivat projektin aikana yhteensa 44 kitaraparia. Näiden kolmen oppilaitoksen erilaiset taidot, perinteet ja työtavat loivat otollisen ympäristön tutkimussoitinten suunnitteluun, rakennukseen sekä testaukseen. –Soitinrakennusalalla voisi mennä taloudellisesti paremminkin. Mutta millainen on näkymä suomalaisen kitaverstaalta katseltaessa. L eonardo-kitaratutkimusprojektin toisen vaiheen valmistumista juhlistettiin huhtikuussa järjestetyllä Cordefactumfestivaalilla Belgiassa. Soittimen vireisyys on monille muusikoille ensiarvoisen tärkeä seikka, ja viime vuosina pinnalla on ollut Buzz Feitenin viritysjärjestelmä. Suomessa on kuitenkin hienoista kasvua soittimien tilauksissa. Itsekin tein tätä jo ennen kuin Buzz Feitenistä oli kukaan kuullut mitään. Ihmisiä on alkanut eri lailla kiinnostaa kestävä kehitys, ja soitinrakentajan tekemä laatukitara ei ole esine, joka parin vuoden päästä heitettäsiin roskiin. Jokainen rakentaja tekee tätä hommaa omalla naamallaan, jolloin vastuu omista töistä on eri tasolla kuin tehtailla. Johtuen kielen venymästä ensimmäinen nauhaväli on ylävireinen, jos se on laskennallisesti siinä paikassa, johon se kaavan mukaan menee. Testausta varten kaikkiin soittimiin asennettiin sama kielisetti ja kitarat pyrittiin säätämään soittotuntumaltaan mahdollisimman yhdenmukaisiksi, jotta soittaja voisi keskittyä mahdollisimman hyvin itse kuulohavainnointiin sekä soittamiseen
Näin voimme osaltamme edistää jo vähiin käyvien trooppisten puulajien säilymistä.” – Petri Ahjokoski. Tämä jälkeen soittaja sai vielä kokeilla soittimia haluamassaan järjestyksessä ja muuttaa antamiaan numeroita. Tieto puulajista näytti ohjaavan vahvasti soittimen arviointia mielikuvien suuntaan riippumatta siitä, oliko puulaji todellisuu”Pidetään kaikkia hienoja soittimia arvossaan, mutta vältetään nostamasta tiettyjä materiaaleja jalustalle ja pidetään kaikki aistit avoinna nyt ja tulevaisuudessa saatavilla oleville puulajeille. “I was quite surprised at the amazing diversity and range in tones of the many guitars I played -and my acute inability to tell one from the other exactly, or to identify the tropical and nontropical examples. Testin aluksi koehenkilö soitti kaksi sokkokierrosta vertailtavilla soittimilla, ja kolmannella kierroksella otettiin sitten visuaalinenkin informaatio mukaan. Ennen kokeilua soittaja puki ylleen umpeen teipatut laskettelulasit, jottei hän voi nähdä soittimia. Ensimmäisen sokkokierros alkoi nopealla tutustumisella soitinvalikoimaan. It proved conclusively to me that the use of renewable nontropical wood use – in acoustic stringed instruments of all types – can be developed and implemented into the industry.” – Douglas Blair 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 29 30.5.2017 13.02. Kun soittimet oli käyty kertaalleen läpi, seurasi rauhallisempi uusinta, jonka aikana kokeilija antoi jokaiselle soittimelle numeroarvion – edelleen tietämättä mikä soitin milloinkin on kyseessä. Eri puulajeihin liittyvien mielikuvien vaikutuksen havainnoimiseksi koesoittajille annettiin tietoisesti myös vääriä tietoja soittimen materiaalista. Yllättävältä soittajista tuntui sekin, etteivät he sokkokierroksilla pystyneet usein kovinkaan selkeästi erottamaan soinnista oliko soitin lähipuista vai perinteisistä rakennettu. Toinen sokkokierros oli muutoin samanlainen kuin ensimmäinen, mutta tässä vaiheessa soittajalle kerrottiin mitä puuta kitarassa on käytetty. Sokkotestaus on paljastavaa Soitinten testaaminen sokkona toi monelle kokeisiin osallistuneille yllätyksen: pelkästään sormituntumalla ja kuulohavainnolla valinta saattoi olla rohkea, mutta kun soittimen ulkonäkö otettiin mukaan tarkasteluun, mielipiteissä alkoi ilmetä epävarmuutta. www.riffi.fi 3/2017 29 teet, jotta arvio perustuisi puhtaasti soittimen soundiin. Kolmas soittokierros tehtiin ilman näköä estäviä laseja ja testaaja antoi jokaiselle soittimelle jälleen uuden arvosanan. Kuvassa myös Santeri Korvenpää
Suomalaiset soitinrakentajat käyttävätkin jo laajalti läheltä saatavia materiaaleja. Tutkimuksen aikana puita värjättiin esimerkiksi petsaamalla ja tummentamalla niitä uunissa. Lähipuun saatavuus vaihtelee ja yhteistyötä puukauppiaiden kanssa olisikin jatkossa hyvä tiivistää. Tämä kuten projektin edellinenkin vaihe osoittaa, että laadukkailla lähipuilla on paikkansa kitaranrakennuksessa. He kokivat, että tutkimus on perusteltua ei vain siksi, että perinteiset trooppiset puulajit ovat loppumassa vaan myös soundimaailman laajentamisen kannalta. Niin lähipuita kuin trooppisia materiaalejakin on monenlaisia, ja niiden ominaisuudet määrittävät mihin soittimen osaan mitäkin on hyvä käyttää ja pitkälti myös sitä millaista puuta on työstää. Tämän totesin vieraillessani Cremonan historiallisessa soitinmuseossa syksyllä 2016, toteaa Tero Siromaa IKATAsta. Lähipuut tuovat myös uusia visuaalisia kuvioita soitinrakennusmaailmaan – on uudenlaista loimua, visakuviota, lahopuun maalauksellista valumaa, jalavan ja kirsikan raitoja jne. Suuret eurooppalaiset soitinpuutukkurit ovat jo vuosia korostaneet vastuullista puukauppaa sertifiointien muodossa, mutta laajentaneet samalla tarjontaansa myös lähipuiden kysynnän mukaan. Materiaalin alkuperä on osa soittimen tarinaa Soitinten rakentaminen lähipuista ei ole uusi keksintö, sitä on tehty kautta aikojen. Myös värjäysmahdollisuudet ovat vaalean puun kanssa moninaiset. Lisäksi niiden koettiin tuovan uusia soundimahdollisuuksia, koska myös lähipuissa ilmeni varieteettia monenlaiseen äänenväriin. Lähipuu on nouseva trendi Lähipuiden käyttö edistää uhanalaisten lajien säilymistä sekä voi helpottaa soittimen myyntiä, ostoa tai kuljetusta maasta toiseen. Mikäs sen hienompaa kuin voida kertoa soittimessa käytettyjen puiden alkuperä tarkalleen ja parhaassa tapauksessa materiaaliin tai sen hankkimiseen voi liittyä hieno tarina. Jokaisessa puulajissa on omanlaisensa työstötuntuma ja tämä pätee myös lähipuihin. Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksen ständillä. Guadagninilla, Lacôtella tai Staufferilla ei liiemmin ollut eksoottisia materiaalivaihtoehtoja, vaan soittimien kopat valmistettiin laadukkaista lähipuista. hiilikuitua ja laminointia. – 200 vuotta sitten kuuluisilla Eurooppalaisilla kitaranrakentajilla, kuten mm. Esimerkiksi kaulaa voi sitten vahvistaa erilaisin rakenneratkaisuin tai vahvistein. u Leonardo-kitaratutkimusprojekti on mukana Tampere Guitar Showssa pe–la 9.–10.6. Pääpiirteissään lähipuiden työstö on kuitenkin aika samanlaista kuin trooppisissakin puulajeissa. Kun saa seurata puun työstöä rungosta loppukiillotukseen asti, voi olla varma laatulupauksesta asiakkaalle. Tutkimuksessa käytettiin mm. Samalla se osoitti lähipuiden olevan ainakin soinnin suhteen varteenotettava raaka-aine soittimille. Tutkimuksessa ei ollutkaan tarkoitus riistää perinteisistä puulajeista tehtyjen soitinten arvoa vaan tuoda niiden rinnalle uusia materiaaleja. Kaunein kitara ulkoisesti ei välttämättä ole se parassoundisin!” – Mikko Kiiski 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 30 30.5.2017 13.02. Silti soittimen kokonaiskustannukset ovat kilpailukykyiset tuontipuun hintojen kanssa. Puiden ominaisuuksien tuntemus on tärkeä jotta voidaan valita oikeisiin osiin hyvät materiaalit. www.leonardo-guitar-research.com ”Pitäisi varmaankin mennä joskus musiikkiliikkeeseenkin kokeilemaan sokkona kitaroita, luottaen vain kuulokuvaan. 30 www.riffi.fi 3/2017 dessa se, mikä testaajalle kerrottiin. Eksoottisista puista rakennetuille kitaroille tulee jatkossakin olemaan vankka kannattajakuntansa, mutta materiaalikustannukset saattavat nostaa etenkin tehdastuotteiden hintaa tulevaisuudessa, mikäli kaupparajoitukset entisestään tiukkenevat ja hankaloittavat eksoottisten puiden maailmankauppaa. Tätä varten kitaranrakentajayrittäjät Thomas Holt Andreasen sekä Chris Larkin laativat puukauppiaille soveltuvan oppaan, jonka avulla materiaalin tunnistaminen ja jalostus helpottuu. Tutkimuksen aikana on saatu paljon tietämystä lähipuiden ominaisuuksista sekä esimerkiksi kauloihin käytettä vien vaihtoehtoisten tukimateriaalien kuten hiilikuidun tai Rockliten tapaisten puusekoitusten käytöstä esimerkiksi otelaudoissa tai talloissa. Kun siteet poistettiin soittajien silmiltä ja he saivat nähdä testisoittimet edessään, oli soundin lisäksi muitakin aistiärsykkeitä tarjolla ja arvostelu muuttui vieläkin vaikeammaksi. Soittajilla vaikuttikin olevan avoin mieli uusien puulajien käytölle. Kaupat pitää lukita silloin kun materiaalia on saatavilla ja soitinvalmistajan on varauduttava ostamaan puuta varastoon. Kansia ja pohjia voi perinteisten kahden palan sijaan perustellusti tehdä useammastakin ja tämänkin pohjalta uudenlaista designia tulee esille. On ensiarvoisen tärkeää, että kauppias ja sahuri tunnistavat soittimiin soveltuvan puumateriaalin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja osaavat ottaa yhteyttä soitinvalmistajiin. Projektissa mukana olleille kitaroille tehtiin kaikkiaan 840 arviointia, joiden perusteella trooppiset ja ei-trooppiset kitarat olivat hyvin tasapäisiä. Kauppiaalle voi tarjota korvausta ylimääräisestä lajitteluja erikoissahaustyöstä, jotta lisätyö olisi jatkossakin puukauppiaalle mielekästä ja soitinpuuksi kelpaavat lajiteltaisiin eri pinoihin jo hyvissä ajoin. Sokkoarviointi toi selvästi esiin sen, miten vahvasti materiaa leihin ja ulkonnäköön liittyvät mielikuvat muokkaavat arviota
– Minusta raidallinen eebenpuu on hienon näköistä. Mutta kitararakentajan ja loppukäyttäjän välillä on perinteeseen jumiutunut tukkuporras ja kauppias, Minulla on tapana kertoa asiakkaille: jos haluatte parasta puuta, mitä meiltä löytyy, vastauksena on D-45. – Hyvää puuta me kyllä käytämme. – Kitaranrakentajia syytetään ruusupuun tuhoamisesta, mutta meidän osuutemme on ollut aivan mitättömän pieni verrattuna huonekaluihin käytettyyn määrään ja nykyiseen kiinalaiseen salakauppaan, Larrivée täydentää. Larrivée näkee matkoillaan paljon kaadettua eebenpuuta ja kaipaa raitaisuuteen jonkinlaista luokittelujärjestelmää: – Pölkystä ei päältäpäin näe, onko puu mustaa vai raitaista sisältä ja halkileikkaamisen jälkeen tosiaan on paljon hyvää materiaalia heitetty pois. Eebenpuu lienee esimerkki siitä, että kuluttajien käsityksiä olisi mahdollista muuttaa. Ihan alkajaisiksi ääneen pääsee kaksi miestä, joiden nimi komeilee heidän firmojensa valmistamissa akustisissa kitaroissa: Christian Frederick Martin IV sekä Jean Larrivée. Raitaisuus ei kuitenkaan vaikuta soundiin millään tavoin ja öljyämisen jälkeen vaalea eebenpuukin näyttää hyvältä. Tämän takia tulemme varovaisiksi kun pitää sijoittaa paljon rahaa puuvarastoihin. Sehän merkitsee aikamoista määrää puuta vuosien varrella. Eurooppalaisessa kuusessa valkoinen ja tasainen kasvu on suosikkini. Se on 10 000 dollarin kitara, Martin kertoo. Aikoinaanhan puun toimittajat leikkasivat pois kaiken sen osan, joka ei ollut mustaa, koska luultiin vain tasavärisen kiinnostavan. Enpä usko, kun miettii kitararakennuksen osuutta puun kokonaiskulutuksesta, Martin pohtii ja saa tukea arviolleen Larrivéen nyökytellessä vieressä. Larrivée matkustelee vuosittain kuukausien ajan maailmalla ostaen parhaita mahdollisia puita: – Euroopassa käyn muutaman kuukauden välein ja saatan nähdä puiden kaatamisen. – Käytämmeköhän sittenkään todella paljon puuta. Puu on ihanteellinen materiaali ja sitä on vaikea syrjäyttää. Monet lupaavilta vaikuttaneista keksinnöistä ovat kuitenkin osoittautuneet joko kaupallisesti kannattamattomiksi tai soinniltaan huonommiksi. Enää en voi toimia niin. Aikoinaan ostin puuta sisään niin paljon kuin vain kassa salli, 500–1000 palaa kerralla. www.riffi.fi 3/2017 31 TEKSTI: TIMO KOSKINEN Kitaroita tehdään puusta pitkään Perinteisiksi muodostuneiden soitinpuiden korvaaminen toisilla puulajeilla ja keinomateriaaleilla oli vahvana teemana myös Frankfurtin musiikkimessuilla huhtikuussa. – Käyn Intiassa vuosittain ja kyllähän siellä puuta riittää. 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 31 30.5.2017 13.02. Sen jälkeen tulen katsomaan samoja puita sahattuna ja paloina ja alan valita mieleisiäni. Martinin perheyritys juhlisti hiljattain vuodesta 1833 jatkunutta toimintaansa valmistamalla kahdennen miljoonannen kitaransa. – mutta muitakin materiaaleja on tarjolla Jean Larrivée. Ongelma on salakaadoissa ja laittomassa kaupassa. Käytän tosi paljon aikaa löytääkseni parhaat. Olemme ehkä vaativin ja valikoivin asiakasryhmä puukauppiaille, Martin muistuttaa. P uun korvaaminen kitaroiden ja muidenkin soittimien rakenteessa ei itsessään ole mikään uusi ilmiö
Samaan aikaan Martin Guitars halusi kehittää kitaran, jolla olisi FSC-sertifiointi ja meidän materiaalimme täyttää vaatimukset. Heidän edulliset kitaransa tehdään New Mexicossa, eikä sen alueen ilmasto vaikuta Richliteen, joten homma toimi hyvin ja saimme yllättäen uuden käyttösovelluksen tuotteellemme. Tosin Gibsonin kitaroissa Richlitea on melko vähän, Midtown Customeissa ja joissakin edullisissa Les Pauleissa, mutta Martinin esimerkki on osoittanut markkinoille, että subjektiiviset käsitykset materiaaleista ovat kumottavissa. Sergei Hasegawa kertoo, mitä he valmistavat ja miksi firma on mukana soitinmessuilla: – Richlitea on valmistettu vuodesta 1943 lähtien ja resepti on edelleen melkein sama: kierrätyspaperiarkkeja kyllästetään fenolihartsilla, kuumennetaan ja puristetaan levyksi, jolloin saadaan homogeeninen materiaali. Niihin tarvittavan raaka-aineen haaliminen maailmalta on johtanut todellisiin paikallisiin ekokatastrofeihin. Puu olisi parasta, mutta… Kirjainyhdistelmä CITES (Convention on International Trade in Endangered Species) nousee toistuvasti esiin keskusteluissa puun saatavuudesta. Tehtaassa sisällä tarvitaan tarvitaan sen jälkeen tarkka kosteuden säätö, Larrivée aloittaa. Soitinrakentajamestari Rauno Nieminen muistaa, että Ikilevystä on kokeilumielessä tehty sähkökitaroiden runkojakin, mutta ne eivät kovin hyvin soineet ja levy on liian joustavaa moiseen käyttöön. – Martinin mielestä äänen laatu oli parempi Richlitessa kuin eebenpuussa. Yhdestä asiasta Martin kuitenkin on tarkka ja hän ihmettelee eurooppalaista käytäntöä: – Varmaan asiakkaat naulitsisivat minut ristiin, jos tekisimme Martinin kitaroita mantopuusta. Ja pian Gibsonille tuli hankaluuksia hallituksen säädösten kanssa, joten he soittivat heti meille ja tilasivat koe-erän. otelautoja. Millaista palaute on ollut. Sen sijaan käytetään nopeasti kasvavia kotimaisia puulajeja, joihin ei kuitenkaan liity mystistä auraa. Soitinkorjaajilta saatu palaute kertoo, että nauhojen uusiminen on hyvin helppoa Richliten kanssa, Hasegawa kertoo tuotteen pääsystä markkinoille. Nyt meillä on tarjota erilaisia värejä ja kuviointejakin. Oikeampi arvio olisi 50 vuotta. Täytyy siis odottaa, että 12-vuotias tyttäreni tulee samaan ikään kuin minä nyt ja sitten kaadetaan puut. Mutta täällä Euroopassa monet valmistavat hienoja soittimia pintapuusta ja tuntuvat haalivan materiaalia aivan täysillä. – Sähkökitaroissa olen käyttänyt lämpökäsiteltyä puuta, mutta akustisten puun lämpökuivaamiseen ei ole tarvetta. 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 32 30.5.2017 13.02. Onko Richlitea odotettavissa sähkökitaroihin enemmänkin. Ihminen on käsitellyt niitä hiukan enemmän, eikä lähteenä ole ollut eksoottinen ja harvinainen puu. Onhan Suomessakin kauan ollut vastine Richlitelle ja se on korkeapainelaminaatti Ikilevy. – Meillä on jonkin verran kokemusta lämpöpuusta, varsinkin kun olemme tehneet uusintaversioita, joiden pitäisi näyttää 1930-luvulla valmistetuilta. Mikä on mielipiteenne lämpökäsitellystä puusta. Silti salakauppa ja kontrolloimaton metsien kaataminen rehottavat, eivät kuitenkaan soitinvalmistuksen takia, kuten Martin ja Larrivée alussa muistuttivat. Hongmu tarkoittaa perinteisiä kiinalaisia ruusupuusta valmistettuja ylellisiä huonekaluja, joiden kysyntä on kalliista hinnasta riippumatta aivan valtava. Kerroimme myyjille, että 25 vuoden päästä tarkoitus olisi tarkoitus muuttaa puut rahaksi. – Oikeastaan aloitimme tosissaan markkinoimisen sähkökitaravalmistajille vuosi sitten, joten vastausta vielä odotellaan sieltä. – Richlite kehitettiin Boeingin lentokoneiden rakennusaineeksi sekä työpöytien materiaaliksi, joissa käytöissä se on helposti työstettävää ja silti kulutusta kestävää. Täsmäpalautetta antaa C.F. 32 www.riffi.fi 3/2017 Molemmat konkarit vakuuttavat nyökytellen raidallisen eebenpuun olevan täysin mustan veroista. Uskon, että kulutuskestävyys on riittävä – vaikkei kitaroissa Richlitea vielä ole pitkältä ajalta, olemassa on kymmeniä vuosia vanhoja työpöytiä materiaalistamme ja ne ovat edelleen hienossa kunnossa, Hasegawa täydentää. Asun Kaliforniassa ja kun meille tulee puuta paletteina, jätän ne ulos, ne kuivuvat muutamassa viikossa ja muuttuvat ruskeaksi. Kierrätettyä luonnonmateriaalia Vähän matkan päästä tavoitetaan Richlite, jonka tehtaat sijaitsevat Tacomassa, Washingtonin osavaltiossa. Mutta kaikki aine kuitenkin on peräisin puusta. Tuo kansainvälinen kaupparajoitussopimus liitteineen on laadittu suojelemaan yli 30 000 kasvija eläinlajia, joiden joukossa on perinteisiä soitinpuita kuten ruusupuu ja useat mahonkija eebenpuulajit sekä raaka-aineena että valmiina tuotteina ja sopimus koskee kaupankäyntiä ja käyttöä mihin tahansa kohteeseen. Tuote ei ole niin haurasta kuin tyypilliset hartsivalmisteet ja sillä on paremmat sointiominaisuudet. Kitararakennuksen konkarit eivät ole ruvenneet ostamaan kasvavaa metsää omistukseensa varmistaaksen raaka-aineen saannin tulevaisuudessa, mutta Martin kertoo pienestä sijoituksesta: – Kokeilumielessä hankimme pienen tilkun Havaijilta. Yhdysvaltojen toisella laidalla asuva Martin toteaa naureskellen, ettei sama pihakuivaaminen onnistu heillä. Otelautojen ja tallojen lisäksi Richliten sovelluksia musiikkimaailmassa ovat rumpukapulat, rumpalien harjoituslevyt sekä kaiutinkaappien kotelointi. Sen käyttö soit ti mien otelautoina on hiukan sattumaa, koska 2000-luvulla haimme uusia markkinoita rakennusteollisuudesta. Mutta heidän mielestään 25 vuotta ei millään riittäisi puiden kasvamiseen kannattavan kokoisiksi. Lähetämme puun käsiteltäväksi muualle, koska prosessin hallitsemisessa on oltava tarkkana, sillä liian kauan käsitelty puu muuttuu hauraaksi ja vaikeaksi taivuttaa kitaran sivuiksi. On arvioitu, että Richlite valmistaa kierrätyspaperista mm. Yhdysvalloissa on paljon suurta teollisuutta ja meille on hyvin helppoa saada riittämiin kierrätyspaperia. Martin IV itse: – Ainoa hassu kommentti, jonka noista materiaaleista olen kuullut on ”nyt ne tekevät kitaroita muovista”
Marinko Tesla kertoi, että heidän myymästään puusta kutakuinkin kaikki on peräisin Euroopasta ja suurimmaksi osaksi heidän omasta maastaan: – Puun saatavuus on meillä tosi hyvä, koska maassamme ei ole uhanalaisia lajeja. Silkkiviulun kerrotaan olevan erityisen herkkä harmonisten ylä-äänisarjojen muodostamisessa. Jälleen esimerkkinä oli ruusupuu, jonka omistaminen ennen CITESia valmistetuissa soittimissa ei ole kiellettyä. Eläinmateriaalistakin apuja Italialainen Luca Alessandrini luennoi tutkimuksistaan biomateriaalien parissa, erityisesti silkkikuidun erikoisominaisuuksia hyödyntäen. Koch kertoi lisäksi, että CITES saattaa takautuvasti aiheuttaa rajoituksia tai vähintäänkin lisää paperitöitä jo kauan sitten valmistettujen soittimien kaupalle ja rajojen ylityksille. Siinä missä elintarviketuotannossa lähiruuan merkitys on jo ymmärretty, laatusoittimia on opittu rakentamaan lähiseutujen puumateriaaleista, mistä kansainvälinen Leonardo Guitar Research Project on oiva esimerkki. Komposiittivahvistin painaa reilusti alle puolet puukoteloiseen verrattuna. Kuluttajien tietoisuus ympäristöstä ja uhanalaisista lajeista on parantunut, joten paikallisia puulajeja käyttävälle massatuotannolle on nykyään paremmat edellytykset, Reinhardt arvioi. Erityisesti olemme tutkineet kuusta kansia varten ja verranneet erilaisia käsittelyjä lepälle kaulaa tai muita osia varten. Lisäksi meillä on hyvät yh teydet kyläläisiin, jotka ilmoittavat meille pihojensa ja puutarhojensa kaadettavista ja uusittavista puista. Eksoottiset ja uhanalaiset puulajit eivät suinkaan ole soitinrakentajien ainoita vaihtoehtoja. www.riffi.fi 3/2017 33 laiton ruusupuun kauppa on arvoltaan suurempi kuin norsunluun, sarvikuonon sarvien, korallin ja kilpikonnien kilpien sekä elävien lintujen ja matelijoiden salakauppa yhteensä. Täällä messuilla meillä on tarjolla hedelmäpuuta kuten omenaa, luumua ja kirsikkaa, pähkinäpuuta, poppelia, pajua, vaahteraa. – Lämpöpuun käsittelyprosessiin ei tunnu liittyvän salaisuuksia, mutta hankalammalta vaikuttaa siirtyminen massatuotantoon, jota olen ollut tänäkin vuonna valvomassa Kiinassa. Mutta hetkinen vain nyt, johan suomalaiset esittelivät Rauno Niemisen johdolla samassa paikassa oman menetelmänsä jo 1998. Lämpökäsiteltyä ja lämpökäsiteltyä… Saksalainen kitaratukku Reinhardt GmbH järjesti messuilla lehdistötilaisuuden, jossa kerrottiin kiintoisa tulevaisuudennäkymä: paikallisten puumateriaalien lämpökäsittely, joka tuottaisi käyttökelpoista soitinpuuta luontaista vanhenemista selvästi nopeammin. 26-33 Lottonen-Leonardo-Messut.indd 33 30.5.2017 13.02. Meidän nimemme käsitellylle puulle on rECO timber ja iskulauseena ”better wood, better sound”. Uskon todella, että pystymme tuottamaan paremmin soivia kitaroita. Toisaalla musiikkimessuilla tavoitettiin tohtori Gerald Koch Thünen-Institutin puututkimuksen osastolta kertomasta, mitä CITES merkitsee kansainväliselle puuja soitinkaupalle käytännössä. Kochin mukaan valvovat viranomaiset eivät suinkaan ole voimattomia ja tietämättömiä puumateriaalierien kanssa: esimerkiksi CITESin liitteeseen I kuuluva brasilianruusupuu on varsin helposti tunnistettavissa luupilla katsoen. Tilannetta helpottaa hiukan, että soittimien luvalliseen ei-kaupalliseen rajanylitykseen on asetettu 10 kg painoraja, ja tämän allehan sähkökitarat selvästi jäävät. Alessandrini on valmistanut patentoimallaan menetelmällä kaksi prototyyppiviulua silkkikomposiitista ja näistä toisen kannessa on kolme australialaisen hämähäkin seitistä punottua 35 cm:n säiettä. Näistä paloista tulee komeita kansia kitaroihin. Luca Alessandrini on valmistanut viuluja silkistä ja hämähäkin seitistä. Tällaisen järjestelyn ansiosta uskon, ettei tulevaisuudessakaan meidän firmallamme ole pulaa myytävästä puusta. – Paikallisen yliopiston kanssa olemme hakeneet täkäläisille puulajeille sopivaa käsittelyä. Sen sijaan silkkitoukkien silkkiä on runsaasti saatavilla ja Alessandrini on rakentanut silkki-hiilikuitukomposiittikoteloon bassovahvistimen, joka mittauksissa toisti harmonista värähtelyä selvästi puukoteloa rikkaammin. Vielä perusteellisempaa verkostoitumista edusti messuilla serbialainen Tesla Tonewood. Landola ehti valmistaa 1 500 akustista kitaraa lämpökäsitellystä puusta ja menetelmän sovelluksia on käytössä eri puolilla maailmaa. Soittimien haltijoiden ja etenkin kauppiaiden on kuitenkin aiheellista hankkia tästä todistus. u ”Martinin esimerkki on osoittanut markkinoille, että subjektiiviset käsitykset materiaaleista ovat kumottavissa.” Tesla Tonewood esitteli messuilla serbialaisia puulajeja. Seuraavaksi Alessandrini on tekemässä akustista kitaraa silkkikomposiitista. En ole keksijä itse, vaan olen pyytänyt apua yliopistoväeltä, jotta saisimme tarkkoja tuloksia, Gunther Reinhardt kertoo ryhmänsä tutkimuksista. Hämähäkin silkillä on poikkeukselliset elastiset ja lujuusominaisuudet sekä erinomainen värähtelykyky. Hämähäkin silkki on niin kallista, ettei pelkästään siitä voi valmistaa soittimia, mutta materiaalia voi käyttää komposiittiviulun värähtelyominaisuuksien kustomoimiseen. Hämähäkin silkkiä sisältävä viulu on herättänyt viulunrakentajien piireissä niin paljon huomiota, että se on päässyt Royal Academy of Music’issa vertailuun aidon Stradivariuksen rinnalle. Kochin edustama instituutti on ohjeistanut useiden maiden tulliviranomaisia puiden nopeassa lajityypin selvittämisessä, mutta tarvit taessa instituutti tekee DNA-analyysejäkin varman lajiselvityksen tekemiseksi. Etsimme metsistä kaatuneita puita tai olemme paikalla metsätöissä. Meillä Suomessakin soitinrakentajat verkostoituvat puutarhojen ja kaupunkien puisto-osastojen kanssa, jolloin tieto kiinnostavien puiden kaatamisesta tai kaatumisesta voi tuoda paikalle materiaalia hankkivan nikkarin. – Tiedän suomalaisten kehittämästä menetelmästä ja olen käynyt katsomassa sitä Suomessa
Hänet kannattaa kuitenkin painaa mieleen, sillä Last Days of Oakland -albumi on ns. Ja sitten tärppäsi. Last Days of Oakland poikkeaa piristävästi pitkälti kitaristien dominoimasta mainstream-bluesista. Kyseessä on tietysti taiteilijanimi, ja sen taakse kätkeytyy Xavier Dphrepaulezz. kovaa kamaa. Vasta varttuneemmalla iällä syttynyt kiinnostus vanhaan mustaan roots-musiikkiin poiki paineitta tehdyn albumin. 34 www.riffi.fi 3/2017 F antastic Negrito vastaa Skype-puheluun kotoaan Oaklandista, Kaliforniasta. Sen lauluista ”Working Poor” päätyi myös Bernie Sandersin vaalikampanjan tunnuskappaleeksi. Alkuvuodesta se kahmaisi blues-Grammyn. Haastateltavamme yhdisTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JESSE LAMBERT Fantastic Negrito – blues on fiilis eikä prosessi Tämän kesän Pori Jazz -vieraisiin kuuluva Fantastic Negrito ei liene juhlien tunnetuimpia esiintyjiä. Hänellä on takanaan kirjava ja dramaattinenkin menneisyys, johon lukeutuu paitsi vaikea lapsuus, levytyssopimus ison levy-yhtiön kanssa neosoulin parissa vailla menestystä, koomaan vienyt auto-onnettomuus, siitä toipuminen ja paluu kotikaupunkiin vailla musiikillisia ambitioita. Tämän vuoden Grammy-juhlissa tuo levy, Last Days of Oakland, nimettiin parhaaksi Contemporary Blues Album -kategoriassa. 34-35 Fantastic.indd 34 30.5.2017 13.05
Hän treenasi pianoa lähellä kotia sijainneen Berkeleyn yliopiston harjoitteluhuoneissa, vaikka ei opiskellutkaan siellä. Tunsin kuitenkin todella suurta vetoa tuota melodiaa kohtaan. Sopiva soittoilme on vielä pohdinnan alla, mutta sen hän jo tietää, ettei halua soittaa aivan samoin kuin levyllä. Toki olin shokissa, kun voittaja julkistettiin ja piti keksiä jotain sanottavaa. – Mitä tulee tähän Fantastic Negrito -hahmoon, niin todellakin olen kuunnellut paljon näitä vanhoja mustia roots-kavereita, myös Robert Johnsonia, Son Housea ja Charley Pattonia. Lopullisen miksauksen teki Matt Winegar. Samalla halusin tekstissä korostaa sitä miten vahvoja äidit ovat noissa yhteisöissä, koska siitä ei koskaan puhuta. Esimerkiksi ”Lost in the Crowd”-kappaleen b-osan melodian olin tehnyt jo kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta en löytänyt sille käyttöä. Niin, Xavier opetteli ensimmäisen instrumenttinsa vasta 18-vuotiaana. Se ei ole minua varten, vaan koen sellaisen aika tylsänä. Käy ilmi, että levyn lopullinen versio työstettiin etähommina eri paikoissa hänen tekemiensä demojen pohjalta. – Rakastan niitä. – Kyllä ja ei. Minä kun olin kotoisin köyhältä alueelta. Kun albumi sitten nimettiin Grammy-ehdokkaaksi, ajattelin, että olenhan kyllä tehnyt aika mielenkiintoisen levyn, vaikka monet eivät ole sitä kuulleetkaan. Musiikki avautui asteikoista Puhutaanpa hieman vaikutteistasi. Olen matkustellut aika paljon eri puolilla Yhdysvaltoja viime vuosina, ja kaikissa suurkaupungeissa tuntui olevan samantapainen teema. Berkeley oli siinä lähellä, joten menin vain sisään. – Minulle bluesissa tärkeintä on fiilis, se on nimenomaan fiilis eikä prosessi. Ne ovat hauskoja, spontaaneja. – Soitin aluksi kaiken itse, mutta olen enemmänkin vain lauluntekijä ja tuottaja. Miten kirjoitat kappaleesi, tapahtuuko se soittimen kanssa vai kenties ilman. Oliko Grammy-voitto sinulle yllätys. Jos kyseessä oli perinteisesti mustien asuttama kaupunki, monet niistä tuntuivat menettävän väestöä. Nyt sitten yhdistin sen tuohon säkeistöön. Levy, jossa on teema Onko Last Days of Oakland teema-albumi, sillä kappaleet tuntuvat käsittelevän elämää modernissa Amerikassa. Musiikkijournalistit ymmärsivät heti levyn idean, ja se sai todella hyviä arvioita. Olin muistaakseni keikkailemassa New Orleansissa silloin, kun aloin levyn kappaleita varsinaisesti tekemään. He olivat niin hyviä kitaristeja, etten pysty samaan itse… minähän olin räppäri nuorena ja tunnepuolen hallitsen kyllä. – Olin viekas, koska en tiennyt miten muuten olisin päässyt treenaamaan. Minulla on kuitenkin kolme työtoveria, joiden kanssa teen yhteistyötä. Kuuntelin, kun opiskelijat treenasivat asteikkoja, joten aloin tehdä samaa, ja siitä se musiikki alkoi sitten avautua. Todella monet ovat tehneet oman versionsa siitä. www.riffi.fi 3/2017 35 telee levyllään hienosti vanhaa blues-perintöä orgaaniseen, mutta moderniin soundiin. – En yleensä tee cover-versioita, enkä ole niissä kovin hyvä. Jos kyseessä oli luova ja taiteellisesti merkittävä kaupunki, monet niistä tuntuivat menettävän taiteilijoita, koska näissä kaupungeissa eläminen on muuttunut erittäin kalliiksi. Esimerkiksi ”Lost in the Crowd”-biisissä alku on kuin jostain vanhasta työlaulusta ja sitten toisaalta biisissä on r’n’b-fiilistä myös. – Mitään metodia ei ole. Esimerkiksi Wikipediassa mainitaan Lead Belly, Skip James, Muddy Waters. – Viime vuodet ovat olleet minulle aika mielenkiintoisia, joten funtsin koko ajan miltä meidän pitäisi keikoilla kuulostaa. Hän tekee vanhaa perinnettä kunnioittavaa kantria persoonallisella otteella, sinä taas käsittelet mustaa roots-perintöä omalla tavallasi. Me olemme molemmat jo hieman varttuneempia kavereita, ja lähestymme kumpikin perinnettämme omalla tyylillä, Xavier päättää. Xavier kertoo, että kesän Euroopan kiertueella kuullaan ihan normaalia perusbändiä, ja itse hän soittaa hieman kitaraa ja koskettimia. Muutin tekstiä hieman, koska halusin kertoa siitä väkivallasta, jota nuoret mustat miehet tällä hetkellä kohtaavat niiden puolelta, joiden pitäisi heitä suojella. Lead Bellyn tunnetuksi tekemä ”In the Pines” on levyn ainoa lainakappale. Tykkään yhdistellä erilaisia ideoitani. Kun sitten työstän niitä studiossa, en tiedä mitä tulee tapahtumaan, sillä jokin yksittäinen asia voi johtaa ihan toisenlaiseen lopputulemaan. heinäkuuta 2017 ”Jos olet tehnyt mielestäsi hyvän laulun, soita sitä ihmisille, joita ei kiinnosta kuunnella.” 34-35 Fantastic.indd 35 30.5.2017 13.05. Koetko hengenheimolaisuutta. Last Days of Oakland on paitsi Xavier Dphrepaulezzin tuottama, myös yhtä kappaletta lukuunottamatta kokonaan hänen kirjoittamansa levy. – En välttämättä osaa selittää näitä asioita teknisesti, vaan minulle on tärkeintä välittää musiikissani tunteita. – Kyllä näin varmaankin on. Syksyllä teet Yhdysvalloissa rundin Sturgill Simpsonin kanssa. Olen siis hyvin kiitollinen yliopistolle. Skip Jamesissa rakastan erityisesti hänen lauluääntään, se tuntuu pehmeältä kuin patja. Eli lähetin kitarat Japaniin, bassoraidat Losiin. Missään nimessä se ei saa kuulostaa täsmälleen samalta kuin levyllä, se on ihan saletti. Yksi teemallinen ja samalla persoonallinen piirre levyllä ovat myös muutamat interlude-osat. u Fantastic Negrito esiintyy Pori Jazz -festivaaleilla 13. Olen menettänyt veljen, serkun ja ystäviä aseellisen väkivallan seurauksena. Minun studiotilani ei ole mitenkään miksaukseen sopiva. Joskus myös luon soundeja, äänitän vaikkapa kättentaputuksia ja kerrostan niitä päällekkäin. Voin muovailla biisi-ideoita á capellana tai vaikkapa basson, rumpujen tai pianon kanssa. Opin sen, kun soittelin rautatieasemalla. Siitä olin yllättynyt ja olen yhä edelleen, että voitin NPR:n Tiny Desktop Concert -kilpailun. Yksi heistä asuu Oaklandissa, muut kaksi Los Angelesissa ja Japanissa. Joten tämä on haaste, mutta niinhän meidän tuleekin kokea haasteita omassa työssämme. Jos olet tehnyt mielestäsi hyvän laulun, soita sitä ihmisille, joita ei kiinnosta kuunnella. Itse soitin koskettimia, mutta kaverini Lionel Holoman soitti sitten ne kaikki hienot urkuja pianojutut. Heidän juttunsa oli mullistavaa taiteellisesti. – Kuulin häntä ensimmäisen kerran soittaessani akustisia keikkoja Chris Cornellin lämmittelijänä. Sen kautta ihmiset ovat pystyneet samaistumaan toisiinsa ankeina aikoina, Xavier kuvaa. Kun Sturgill pyysi minua lämppärikseen, olin silloin vielä todella tuntematon. Kun sitten kuuntelin hänen levyjään, olin että ”vau, hän tekee omaa juttuaan”. Toivottavasti voin tehdä noita välisoittoja tulevaisuudessakin. Fiilispuoli on se, mikä meidät yhdistää mustaan roots-perintöön, bluesiin ja gospeliin
Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. E l ä m ä n i k i t a r a t Jarmo Saari – kitara saa kuulostaa muultakin kuin kitaralta 36-38 Elämäni kitarat.indd 36 30.5.2017 13.06. Puoliakustinen Guild Bigsby-kammella, valmistettu USA:ssa ’70-80-luvulla – Nyt tuntuu jostain tuntemattomasta syystä siltä, että tämä kitara on se mitä soitan eniten. Esimerkiksi nauhattomalla Gibson Firebirdillä ei ihan joka keikalle lähdetä. 36 www.riffi.fi 3/2017 K itaristi-säveltäjä Jarmo Saari toteaa, että jokaisessa hänen kitarassaan on oma voimakas karakteeri. Tämäkin on Kitarapajan hyllyltä ja ilmeisesti ollut aika monella suomalaisella kitaristilla. Lisäksi tykkään pitää kitaraa aika matalalla, ja vaikka tämä on melkein Gretsch-kokoa, niin tuntuu siltä kuin kitara olisi minulle tehty. Saari myös uskoo siihen, että soitin inspiroi säveltämään. Alkuperäiset mikit on ihan loistavat. Samalla valikoitui kolme kitaraa, jotka kelpaisivat mukaan autiosaarelle. Tämä on minun rock-kitara, jolla tein myös soolokeikkoja 2000-luvun alussa luupperien ja muiden kanssa. Vuorossa Jarmo Saari. Hänen mielestään kitara saa kuulostaa muultakin kuin kitaralta. Varsinkin siinä vaiheessa kun soittimia alkoi siunaantua enemmän, aloin viedä ne huoltoon Kitarapajaan tai Paasoselle. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Teemu Viinikainen on myös siinäkin mielessä loistavaa kiertueseuraa, että jos vahvistimen tai kitaran kanssa tulee jotain ongelmia, niin hän yleensä ratkaisee ne vaikka oltaisiin Turun saaristossa. Fender Jeff Beck Stratocaster 2000-luvun alusta – Tämä kitara on kulkenut mukana XL-yhtyeen aktiivisimmat vuodet, Don Huonojen rundit ja uudet tulemiset tai mitä liittyy vaikkapa Hemma Beastissa (nykyään Borta Beast) soittamiseen. Olen aina ajatellut, että minulle kitarat ovat enemmän kuitenkin työkaluja kuin keräilyn kohteita. Todella mielelläni käytän myös otelaudan ääriasemia, ja tällähän pääsee todella korkealle. Saari on kitaristina eritoten koloristi, jolle pedaalit ovat luonteva soittimen jatke. Siihen käytän mitä tahansa keinoja, se voi olla volume-pedaali tai efektointi tai kaikki pienet asiat mitä voi tehdä kynsillä, plektralla, sormilla – jottei tarvitsisi ajatella, että nyt joku tyhmä sähkökitaristi tulee pilaamaan tämän homman. Tapasimme Jarmo Saaren hänen työhuoneellaan Vallilan ArtLabissa. Näissä originaalimikeissä on countryja rockabilly-soundia, eikä tämä ole niinkään jazz-kitara; sellaista minulla ei oikein olekaan. Kuulimme paitsi punnittua puhetta kitaransoitosta, myös komeita soundeja. Koska minulla on 12 vuotta sellonsoittoa taustalla, ja nyt sitten vielä jonkin verran tuo Viola Da Gamba hyppysissä, niin haluaisinkin sähkökitaristina päästä samanlaiseen dynaamiseen rikkauteen ja pikkunyansseihin mitä orkesterissa kuulee ympäriltä. Minulla on pikkuruiset sormet, joten tällainen tietynlainen sirous kaulassa on etu. Kitaransoitto on helposti kapeampialaista, vaikka sen käytännössä pitäisi olla kaikkea muuta. Sitten ollaan tätä pojan kanssa maalattu ja saatu siihen vähän tunnelmaa. Se on ollut taipuisa. – Tälle ei ole tehty mitään kovin erikoista, kampi on säädetty aika tarkkaan Jyväskylässä Jasesoilla A-P Paasosen toimesta. Tästäkin näkee, että kitara on saattanut kaatua ständistä jossain keikalla, kun on ollut heiluva raiseri. – Yllättäen tällä on ollut mahtava soittaa myös orkeste rien, jousikvartettien ja akustisten soittimien kanssa. Hänelle säveltäminen ja kitaransoitto menevät muutenkin niin käsi kädessä, ettei hän aina edes tiedosta kummasta on kysymys
Se oli sellainen pitkäaikainen unelma kohdata kolmen rumpalin tulivoima keikalla ja studiossa, ja kokeilla mitä siitä voisi syntyä – tavallaan ajaa itsensä jälleen kerran rotkon reunalle. Siinä se bassottomuus tavallaan korvautuu tosi rouhealla baritonisoundilla ja Taurus-pedaalilla, eikä siihen tarvitse mitään massiivisia oktaaverivirityksiä. A-vireisyys helpottaa tämän soittamista, sillä se on minulle mielekkäämpi pohjasävellaji; silloin pystyn jopa lennosta jonkin verran transponoimaan, kun soitan samalla Tauruspedaalia. www.riffi.fi 3/2017 37 – Operoin paljon Bigsbyllä, ja lisäksi tästä saa paljon preparointi-soundeja tallan ja satulan takaa. Siinä soitan kolmen rumpalin eli Sami Kuoppamäen, Olavi Louhivuoren ja Mamba Assefan kanssa. Basson puute jättää rumpaleille tavallaan enemmän tilaa. Lisäksi jonkinasteisena esteetikkona olen sitä mieltä, että tämä on myös järkyttävän kaunis instrumentti. Versoul Raya Baritone (A-vire), rakentaja Kari Nieminen – Olin järkyttävän hämmentynyt siitä ystävieni huomionosoituksesta, jonka avulla pääsin Versouliin suunnittelemaan tätä soitinta. Tarinankerrontaa kitaralla Sellonsoiton antaman taustan vuoksi Jarmo Saari kaipaa pieniä nyansseja ja toisaalta kouriin tuntuvaa kontrollin otetta soit36-38 Elämäni kitarat.indd 37 30.5.2017 13.07. – Baritonikitara on ollut pääsoittimeni viimeisimmässä kokoonpanossani Jarmo Saari Republic. Tätä kitaraa ei välttämättä ensimmäisenä yhdistäisi sellaiseen soittoon, mutta hirveästi se ruokkii. Millään en malttaisi laittaa tätä kitaraa reissatessa ruumaan, ja aika usein sitä huomaa piilottelevansa Viinikaisen Teemun selän takana, että pääsisi lentokoneeseen tämän kanssa. Joskus päävahvistimeni eli Versoulin kanssa on ollut myös Ampegin rantasauna, ja silloin tämä soitin kuulostaa ihan todella bassomaiselta. Vahvistimeni pohjasoundi on melko tumma, ja tällä pystyn soittamaan todella matalaltakin ilman, että sointi menee mutaiseksi. Fuzzin kanssa taas saan sitä kol hout ta, jota oli Korkein Oikeus -bändissä, kun Viksténin Tommi soitti hienosti siellä jossain basson ja kitaran määrittelemättömässä aluskasvillisuudessa. En esimerkiksi välttämättä huollata säätimien rohinoita, sillä ne kuulostaa efektoituna kuin aseelta ohimolla
Saarelle on myös tärkeää, että kitaran tarinankerronnallinen laatu olisi samaa luokkaa kuin vaikkapa puhaltimissa. Hän on aina ilahtunut kun joku pyytää keikalle, missä soitetaankin perinteiseen tyyliin. Ja sen vuoksi vahvistin saattaa olla varsin lujalla. Löytyy Tommy Lindgren -pankkia ja Borta Beast -pankkia. Ja koska tykkään vaaran tunteesta ja gain-tasojen manipuloinnista, löytyy säröjä ja boost-pedaali. – Tavallaan ei kuitenkaan tule soitettua ulos sitä kaikkea, vaan se on sellaista kierron hillitsemistä ja muuta. Line6 M9 taas on kätevä, koska sinne pystyy ohjelmoimaan paljon efektejä eri ikkunoihin: yhdestä mustasta laatikosta voin loihtia soundeja esimerkiksi jossain gaalakonsertissa eri lau la jien mukaan. Silloin tulee kiinnitettyä huomiota ihan erilaisiin asioihin: mullahan onkin tämä rockabilly-tausta tai tulipa soitettua tosi blues-henkisesti tai tulipa soitettua tosi vähän. Jos haluan jotain piikkiä, niin teen sen kynnellä läheltä tallaa. Siksi plektra on yleensä ohut ja taipuisa, sillä sen kanssa esimerkiksi akustinen kitara ei mene koskaan tukkoon. Silloin kitaran soundi ei kuitenkaan kuole. u ”Minulla ei ole pakko miellettä siitä, että kitara ei saisi kuulostaa kitaralta, mutta se saa minusta kuulostaa muultakin.” 36-38 Elämäni kitarat.indd 38 30.5.2017 13.07. Joskus liioittelenkin, jotta pääsisin soittajien ja yleisön kanssa vuorovaikutukseen. Samalla tietysti lukittiin niiden järjestys signaalitiessä, joka muotoutui seuraavaksi: Sonic Research Turbo Tuner Mini • AMT Mini Volume • Digitech Whammy Ricochet • Boss OC-3 Super Octave • Boss DA-2 Adaptive Distortion • Keeley Monterey Rotary Fuzz Vibe • Xotic EP Booster • Line6 M9 • Eventide H9 Max • TC Electronic Hall Of Fame. Esimerkiksi Jukka Perkon Avarassa hoidan aika paljon myös basson tonttia. Koska soittourani on ollut tasapainottelua freelancerina olemisen ja omien bändien välillä, olen päässyt soittamaan paljon Marzi Nymanin, Kie von Hertzenin ja Teemu Viinikaisen kanssa samoissa bändeissä. Joskus tulee kyllä luntakin tupaan. Sooloissa saatan tehdä niin, että mukana on yksi kynsi ja sitten vähän peukkua. Tarkoitus oli saada reissunkestävä ja häiriötön lauta, joten tiettyjä pedaalikombinaatioita piti lyödä lukkoon. Se on tuntunut joskus vähän ahdistavalta. Se on sitten hirveän palkitsevaa, kun metsä vastaa. Jos Don Huonot päättäisi yht’äkkiä tehdä keikan, pärjäisin siellä tällä laudalla aivan yhtä hyvin kuin John McGregorin singer-songwriter-keikalla tai Tapiola Sinfoniettan kanssa. – Volume-pedaalilla saan atakkia manipuloitua. Vaikka Saari onkin kitaristina leimallisesti koloristi, se ei ole välttämättä koko kuva. – Ja joskus makeeta tehdä niinkin, että kiusallaan jättääkin efektilaudan kotiin tai ottaa vaikka pitkästä aikaa Tom Anderson Telecasterin. Joku pöljä kuvaa mua kännykkäkameralla keikalla, laittaa sen YouTubeen, ja siellä on sitten sellaista vihapuhetta, että hoh hoh. Vailla pedaalejakin voi soittaa Jarmo Saaren pedaalilauta on viime syksyn projekteja Custom Boardsin kanssa. Siinä on sitten ollut mielenkiintoista katsoa miten he toteuttaa asioita ja jopa tehdä soundcheckiä toisen kamoilla. Me täydennetään toisiamme ja siitä syntyy jotain tosi määrittelemätöntä: se voi kuulostaa yhdeltä jumalaiselta kitarastemmalta tai valtavalta, infernaaliselta. – Tällaisen plektran avulla pystyn jonkin verran hillitsemään sitä, jos intensiteetti on kova ja maitohappo iskee. – Super Octaven voi kalibroida niinkin, että se vaikuttaa vain alakielillä. Kitaran atakkihan on oikeastaan se asia, mistä me tunnistetaan se soitin kitaraksi, mutta usein ajattelenkin jotain selloa tai vaskipuhallinta soittaessani. Saari toteaa hakevansa usein fiilistä, jota hän kuvailee ”pimeäksi uhaksi”. Hän kuitenkin toteaa, että oma tatsi kitaran soittoon on ”aika peruskova”. Lisäksi laulan vähintäänkin ajatuksissani myös kaiken sen mitä soitan; ellen sitten äidy jopa scattaamaan! Minulla ei ole pakkomiellettä siitä, että kitara ei saisi kuulostaa kitaralta, mutta se saa minusta kuulostaa muultakin. Sitä tapahtuu myös silloin kun pääsee soittamaan hyvillä lainakamoilla. Sellainen hybriditilanne on oikeastaan päällä koko ajan, että ihan kesken fraasienkin saatan haluta jonkun tietyn äänen vähän kirkkaampana. TC:n Hall Of Fame taas toimii hyvin esimerkiksi luuppitilanteen viimeisenä mausteena. Ainakin netissä: – Sellainen perinteinen kitarayleisö saattaa olla hyvinkin konservatiivista siinä mielessä, että keskitytään näihin vanhoihin totuuksiin, missä ei tietenkään ole mitään vikaa. Soittofilosofian ytimessä on myös laulaminen, laulava soitto. Muulloin piilotan plektran kämmenen ja sormien väliin, ja sitten minulla on periaatteessa neljä sormea käytettävissä. Aikoinaan puhaltajien tapa käyttää vaikkapa kitalakea ja palleaa tuli automaattiseksi kauneusihanteekseni, joten teen sitten mitä vaan pystyäkseni saamaan niitä asioita ulos. 38 www.riffi.fi 3/2017 timeen, ja jatkaa sitä ”balettitanssilla” pedaalien kanssa
www.riffi.fi 3/2017 39 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 30.8.2017 ilmestyvässä numerossa 4/2017. 39-43 Näyteikkuna 317.indd 39 31.5.2017 15.14. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Meiltä huippulaadukkaat kotimaiset -kaiuttimet! Sh. 139 € Lisätiedot HeadRushista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi HEADRUSH Kukaan ei varmastikaan kiistä digitaalitekniikan etuja, kun etsitään monipuolista ja kätevää kitarakalustoa. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. alk. HeadRush täyttää nämä toiveet, sillä se on monipuolisin ja soundiltaan realistisin mallinnuslauta, mitä kitaristeille on koskaan ollut tarjolla! Sen salaisia aseita ovat mm. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI 369 € Musiikki-Kullas Oy, Torikatu 12, OULU 08 5146 411, www.musiikkikullas.fi Korg Monologue värisuora meiltä Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi TAYLOR ACADEMY 10e Premium-sarjan kitara economy-hinnalla! 12 vuoden takuu. 649 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitinkulma! Myös käytettyjen soitinten kauppa! esim. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 580 € 150 € Ehkä maailman paras Cajon-setti Meinl Cajon Pedal RMTMCP Loota percussion! Valmistettu Suomessa suomalaisesta koivusta. Se, mitä kitaristit ovat kuitenkin digilaitteilta jääneet toivomaan, on täydellisen autenttinen soundi. 269 € / kpl Kysy tarjous! POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. custom quad-core-prosessori, kosketusnäyttö, ohjelmanvaihto katkeamattomilla ”hännillä”, äänitys ja re-amppaus USB:n kautta sekä hands-free-muokkaus pedaalin avulla. Voidaan käyttää minkä tahansa muunkin langattoman yhteyden luomiseen. Kuljetuspussi sisältyy hintaan. SÄHKÖKITARAT: Epiphone LP ZW Custom Buzzsaw 540 € Gibson Flying-V Pro 2016 .....890 € Gretsch G5662T-CB ...............790 € Fender American Series strat 3TSRW ..........................790 € Fender 50’s strat, Surf Green ..490 € + paljon muuta! Ota yhteyttä! Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi XVive U2 -kitaralangaton Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvistimeen ja soitto voi alkaa
40 www.riffi.fi 3/2017 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 30.8.2017 ilmestyvässä numerossa 4/2017. 509 € 39-43 Näyteikkuna 317.indd 40 31.5.2017 15.14. Hinnat alkaen 464,95 € F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Hinnat alkaen 489 € Uusi Art & Lutherie -mallisto Suomessa huhtikuussa! Tervetuloa testaamaan! F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Maailman kalleimmat soundit. Dinkum Systems Fleximount -mikrofonikiinnike Jämäkkä ja modulaarinen mikrofonikiinnike hauenleualla 58 € (sis. Hinnat alkaen 3 059 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi VOX MV50 -vahvistimet Monsterisoundi, minimaalinen koko – MV50 on uuden ajan vahvistin! Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 241 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com MARKBASS Little Mark III Bassovahvistin on käsitteeksi muodostunut kompaktin kokoinen bassonuppi kotiin, keikoille ja studioon. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha Montage -synauutuus! AWM2ja FM-X -synteesit. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA Recording Custom -virvelit! Alumiini-, messinkitai teräsrunkoisena. Yli 7 GB huippusoundeja. Kesäkitara kesähintaan! (II laatu) Kokkolan Laitevälitys Oy Rantakatu 21, KOKKOLA 06 8223 801 tai 06 8313 988 Hinta: 89 € Katso lisää tarjoustuotteita www.mikrofonikauppa.fi Fischer Amps ja INEAR ® Pro Valikoimissamme kaikki korvamonitori vahvistimet ja tarvikkeet sekä saksalaisvalmisteiset yksilölliset ja universaalit IEM-korvamonitorikuulokkeet. alv 24%) Elacin ER20XS -musiikkikorvatulppa Hifi-korvatulpat kesän konsertteihin ja festareille, vaimennus 15–20 dB 20 € (sis alv 24%) NEUMANN TLM 103 RYCOTE BUNDLE Huippulaadukas kondensaattori mikrofoni nyt saatavissa Rycoten joustinkehdolla ja popfiltterillä pakettihintaan 899 € (sis alv 24%) F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Siitä riittää tehoa tarvittaessa vähän isommillekin kaapeille
Cajonit alkaen 99 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Huom! Uusi osoite: 39-43 Näyteikkuna 317.indd 41 31.5.2017 15.15. Esillä ja testattavissa maahantuojan Power-Soundin myymälässä. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA FG830 Akustinen teräskielinen kitara. Viritin, metronomi ja rumpuluuppeja. Huikea määrä vahvistinja efektimallinnuksia. Soveltuu musiikin kuunteluun myös meluisassa ympäristössä tai monitorikuulokkeeksi studioon. Artistien muokkaamia valmiita soundeja. UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. 19, TAMPERE Puh. • Ulkopinnassa ikkunatasku nimikortille tai logolle • Kahdessa suurimmassa mallissa myös lenkit olkahihnalle Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Tarjous 649 € Kawai ES110 Huikea digitaalipiano-uutuus! Kevyt vaihtoehto kotiin tai keikalle (linjaulostulot). www.riffi.fi 3/2017 41 Varaukset / lisätiedot: • puh. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 890 € LINE6 Spider V 60 Kitara vahvistin 60 W. Guitarist-lehden Gear Of The Year 2016 -voittaja! 409,90 € Mikkisetti, pedaalit tai kamera – Carry-Case antaa suojan! Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy, 010 525 8000 komponentit@noretron.fi, www.noretron.fi Hinnat alkaen 32 € Monikerroksinen, joustava kuorirakenne vaimentaa tehokkaasti iskut ja sisäpuolen lokerot ja tyköistuviksi muotoiltavat pehmusteet huolehtivat lopusta. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC Custom One Pro + 16 ohmin suljettu kuuloke. • Neljä eri kokoa: 220 × 135 × 75 mm – 390 × 335 × 140 mm • Runsaat lisävarusteet – tarroilla kiinnitettävät sisälokerot, tilanjakajat, esineen mittojen mukaan muotoiltavat pehmusteet yms. Hintaluokka 158 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 329 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Odyssey Standard Japanissa Fujigenin tehtaalla valmistetut laadukkaat kitarat edullisin hinnoin
Tule ja tutustu! Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Trubaduurin paras kaveri, pystytys kestää alle minuutin. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Lewitt-rumpumikit – sounditietoisten rumpaleiden ja miksaajien uudet suosikit! Put more BOOM in your CHA! Laaturummut laajasta valikoimasta Katso tarjoukset: www.soitinjylha.fi Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 3 990 € Minimoog Model D Yli 30 vuoden jälkeen Moog valmistaa jälleen legendaarista mallia, käsityönä ja useilla lisäominaisuuksilla ryyditettynä. Alkuperäinen monofoninen, kolmen oskillaattorin design ja klassinen, resonoiva Moogalipäästösuodin! TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 999 € Bose L1 Compact Maailman helpoin äänentoistojärjestelmä, yksi kaiutin täyttää koko tilan. 42 www.riffi.fi 3/2017 n näyteikkuna Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Martin DX1AE • Kansi: kokopuu sitkakuusi • Sivut ja pohja: mahonkilaminaatti • Elektroniikka: Fishman Sonitone 695 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Hagström Fantomen Tuo Hagströmin soitettavuuden ja laadun uudelle tasolle. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 699 € Profitron Oy ESPOO Puh. F I Peavey Classic 30 Klassikon paluu 799 € Sinimäentie 8, ESPOO, www.brightgroup.fi, s-d@brightgroup.fi 39-43 Näyteikkuna 317.indd 42 31.5.2017 15.15. P O R I S O U N D C I T Y
Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . 1 599 € Tervetuloa kokeilemaan! RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. R U M P A L E I L L E K I T A R I S T E I L L E M U U T 39-43 Näyteikkuna 317.indd 43 31.5.2017 15.15. Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017 2018 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat laulusolistin tiedoista ja taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Hae opiskelemaan lukuvuoden 2017–2018 kursseille Viestinnän kurssit • Radioja TV-työ • Journalistinen kirjoittaminen • Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Ilmoittaudu valintakokeeseen laajasalonopisto.fi St. 1059 € Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.fi www.musikantti.fi Huippulaadukkaat elektroakustiset Maton-kitarat vaativalle keikkamuusikolle Musikantista. Riffi-kauppa Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaiku telma, ja monona vaiko monikana vaisena. Hinnat alk . Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Soundcraft Ui24R 24-kanavainen räkkiasenteinen digitaalimikseri ja 22-kanavainen moniraitatallennin (USB:n kautta) langattomalla kauko-ohjauksella. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitin rakennus on funktio naalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rockkitaroinnille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudis tettuna toisena painoksena
44-45 Roland.indd 44 31.5.2017 10.16. Rolandin poljettava haitsu näyttää ja tuntuu hyvältä sekä kädelle että jalalle, sillä sen kaksi padia välittävät aivolle tietoa keskinäisestä välimatkastaan, mikä vaikuttaa soundiin piinallisen tarkasti. Virveli on kasvanut aitoihin mittoihin, ja näyttää jo melko muhkealta setin muihin komponentteihin verrattuna: tomit ovat nimittäin 10ja 12-tuumaisia, haitsu 13-tuumainen, symbaalit 14:stä 18:aan tuumaan. Kaluston keikkakestoa ja -uskottavuutta on pohdittu kaikin puolin: tanakka rumpuräkki on putsattu muoviosista, kiristimiä myöten kaikki on jämäkkää metallia. Hätkähdyttäviä usb-kaapeloituja digitaalipadeja setissä ovat rumpujen osalta virveli ja symbaalien osalta komppipelti. Kokeilussa bassarina oli vain settiin kuuluva alkuperäinen bassaripadi: kuvassa näkyvään akustiseen rumpuun ympätty lisävarusteinen KD-A22 -triggeri olisi vaatinut raameikseen 22-tuumaisen bassarin, jollaista ei ollut testihetkellä saatavilla. Jopa vankat kaapelivyyhdit ovat sävy sävyyn. Kirosanat, jotka kenties roudatessa kirpoavat, muuttuvat kuitenkin ylistykseksi kun päästään lavalle: painava rumpu pysyy kovallakin kengittämisellä paikallaan ja antaa pedaalijalalle luontevaa vastapainoa. Roland TD-50KV Roland TD-50KV – voi ”V” mitkä rummut! Rolandin uusin ja komein kattaus TD-50KV on vuodenkierron kärkisetti – enää ei pitäisi sähkörumpuihin siirtymisen olla kiinni sen kummemmin soundista kuin tatsistakaan. 44 www.riffi.fi 3/2017 R olandin V-Drums-malliston lippulaiva TD-50KV on komea ilmestys kromikylkisine padeineen. Lähitulevaisuudessa ainakin Rolandin huippumalleissa kaikki padit varmasti muuttuvat digitaalisiksi, ja perinteinen analoginen triggaussignaali kaapeleineen jää historiaan. Säätövaraa löytyy joka suuntaan, ja vaikka muistilukkoja ei joka paikassa olekaan, rumpuräkki on itsessään kuin jättimäinen muistilukko. TEKSTI: TOMMI SAARELA TD-50KV:n kalvolliset padit ja keinuvat symbaalialustat tarjoavat aitoa soittotuntumaa. TD-50KV:ssä Roland esittelee upouuden padimallin niin rumpukuin symbaalirintamalle. Akustiseen bassorumpuun kiinnitettävällä triggerialustalla sähkösettiin saa entistä enemmän soittomukavuutta ja lavauskottavuutta. Rolandin bassorumpu on vain uuden digivirvelin kokoluokkaa, mutta todella raskas
Soiton saa talteen myös midinä. u Roland TD-50KV Roland TD-50KV Pintaa syvemmälle Kun syntyy tarve ja halu sukeltaa syvemmälle Rolandin salaisuuksien pariin, on syytä selailla manuaalia. Vaivannäkö palkitsee, sillä rumpuaivon syövereistä löytyy vaikka mitä: settejä voi räätälöidä padikohtaisesti ja efektejäkin löytyy joka tarpeeseen. Tomit ja crashit löytyvät ryhmäliukujen takaa, muille on varattu oma liuku. Huippuluokan sähkösetin hinta on kova, mutta saattaa vastaavasti säästää pitkän pennin vaikkapa mikkihankinnoissa, niitä kun ei tarvita tämän setin eteen ensimmäistäkään. Samoin teatterin äänitarkkaamossa akustisesti äänettömän, soundeiltaan laakista valmiin rumpusetin miksaaminen musikaaliyleisölle on pelkkää juhlaa. Sähköinen rummusto on harkinnan arvoinen myös ilman miksaajaa keikkailevalle bändille. Mainiolla Favorite-toiminolla saa poimittua sadan muistipaikan jyvät akanoista, jolloin välttyy ylimääräiseltä valikkorullan pyörittelyltä itse tilanteessa, kun käyttösetit on pantu kätevästi peräkkäin jo ennen keikkaa. Toinen uuden polven digitaalinen padi setissä on 18-tuumainen komppipelti, jonka multisensori lukee virvelin tavoin iskujen dynamiikkaa ja sijaintia viiltävällä tarkkuudella. Suurta lisäetua tatsiin koituu siitä, että kalvoja voi ja kannattaakin virittää aitoon tapaan: virveli kireimmälle ja siitä asteittain löysytellen lattiatomia kohti. Tuloksen voi luonnollisesti tallentaa, tarvittaessa jopa ulkoisen tietokoneen äänityssoftaan 10-raitaisena digitaaliaudiona. Kalibroinnilla ylletään aidon oloiseen hi-hatin ilmaisuskaa laan, piukkaan painetusta apposen avoimeen koohotukseen. Muistikortin kautta systeemiin pystyy tuomaan omia Wavtai mp3-äänitiedostoja sekä biisiluupeiksi että sampleiksi setteihin. Sisäisen muistin sadasta muistipaikasta viimeiset 25 on varattu käyttäjälle, ja alkupään kattauksesta löytyy loistavia valmisrummustoja rutikuivasta lähimikitetystä rumpukoppisetistä isossa studiossa tilamikitettyyn. Bitti bitiltä Rumpalille tärkein – soundiakin tärkeämpi – seikka on tuntuma instrumenttiin, ja Remon valmistamat uudet äänettömät verkkokalvot varmistavat, että se on miellyttävä ja uskottava. Lisäpadeja TD-50KV:hen saa tarpeen mukaan, ja halutessaan setin voi koostaa alusta pitäenkin mittojen mukaan, sillä kaikkia komponentteja saa irtotavarana. Roland on ahkeroinut sähkörumpujen parissa pitkään ja pieteetillä, ja omistautuminen asialle näkyy ja kuuluu. Padien herkkyyttä ja reagointia pystyy tietenkin viilaamaan moduliyksiköstä soittajan kosketuksen mukaan. Jos lippulaivan hintalappu panee haukkomaan henkeä on hyvä muistaa, että pikkuveli TD-50K tarjoaa saman aivon, soundit sekä digitaalisen virvelin ja riden, ainoastaan muissa padeissa ollaan luokkaa alempana. Setin voi ajaa PA-mikseriin kaksikanavaisen XLR-masterlähdön lisäksi kahdeksasta balansoidusta direct out -jakista, eli nyt ollaan tässäkin suhteessa päästy ammattitasolle. Peruskattauksen päälle äänimodulissa on jakit neljälle lisäpadille tai -triggerille, ja Mix in -liitäntään voi syöttää analogista stereosignaalia ulkoiselta toistimelta. Pakollisten genrekohtaisten rock-, jazz-, funkja metallisettien lisäksi soundeja löytyy elektroniseen tanssimusiikkiin, ja jonon jatkona pari perkussiokioskiakin. Kaikki symbaalit heiluvat sekä kompatessa että aksenttilyönneissä melko luontevasti ja kapulalla lyödyn peltisoinnin saa sammutettua kädellä – myös ennakkoon – joten perinteistä soittotekniikkaa ei tarvitse tässäkään kohdin ajatella uusiksi. 44-45 Roland.indd 45 31.5.2017 10.16. Vain hienovaraisimmat tremolot tai varovainen vanteiden tikuttelu saattavat kavaltaa, että jalkojen välissä on sähköinen eikä aito rumpu. www.riffi.fi 3/2017 45 Roland TD-50KV Äärimmäinen elektronirummusto • TD-50 -äänimoduli • Digitaaliset virvelija ridealustat • Bassarija kolme tomipadia • Hi-hat-, crashja crash/ride -padit • MDS-50K -rumpuräkki Hintaluokka n. Uutta älykästä multisensorisysteemiä hyödyntävä digitaalivirveli kuuntelee soittajaa pilkuntai oikeastaan bitintarkasti. Soundiherkkuja TD-50KV:n keskusyksikkönä palveleva äänimoduli TD-50 tarjoaa tukun Rolandin seteissä ennen kuulemattomia rumpusoundeja sekä huippuälykkään uuden audioprosessorin. 8000 e Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. Paljosta ei siis tarvitse luopua, mutta hinta putoaa jo viiden tonnin kieppeille. Laitteesta löytyy myös paikat kahdelle kuulokeparille, mikä on kätevää opetustilanteissa. On perinteistä ja modernia, pientä ja isoa, käsittelemätöntä ja turvoksiin efektoitua – ja jopa aitoa vuosikertaherkkua Gretschien ja Slingerlandien kultakaudelta. Modulin käyttöpaneelin useimmin tarvittavia nappuloita ovat varmaankin padikanavien voimakkuussäätimet. Kuhunkin settiin sisältyy neljä tomisoundia, joten TD50KV:hen vakiona kuuluvalla kolmella tomipadilla joutuu arpomaan mihin neljästä tulojakista ne kytkee, sehän ratkaisee mitkä kolme tomisoundia liipaistaan kuuluville. TD-50KV toimitetaan aivoineen ja räkkeineen, lisäksi tarvitaan ainoastaan telineet virvelille ja haitsulle sekä bassaripedaali, ja ei kun soittamaan. 010 323 5410 • www.roland.fi ”Piinallisen” siksi, että haitsu pitää alussa kalibroida huolella, sillä systeemin toiminta edellyttää kahden sensorin saumatonta yhteispeliä: yksi haistelee peltien korkeuseroa ja toinen lyöntejä. Reunalyönti kumiseen vanteeseen triggaa eri soundia kaikilla padeilla, ja padien hyvä eristys antaa mahdollisuuden sijoittaa vanteille rummun kanttisoundin sijaan muitakin soitinääniä, vaikkapa lehmänkellon tai efektejä. Lisäksi TD-50-äänimoduli toimii treenikaverina ja taustabändinä, sillä se tarjoaa eri genreihin tukun biisiluuppeja, joiden mukana voi soitella klikin kanssa tai ilman. Parasta A-ryhmää V-Drums-malliston huippusettinä TD-50KV on mitoitettu Asarjan keikoille ja vaativaan studiotyöskentelyyn, tilanteisiin joissa on käyttöä laajalle soundipaletille, lähes akustisen rummun vertaiselle käyttövarmuudelle ja soittotuntumalle. Symbaalien soinnin avautuminen komppauksesta reunan crash-efektiin on sekin häkellyttävän aidon tuntuinen
Kitaran rakenteen vuoksi todella uskottavaa ja monipuolista syntikkasoundia on ollut silti haasteellista saada aikaan. Ohjekirjoja ei tarvita, eikä niitä aina edes ole. Tanakka paketti Synth9 on rakennettu samanlaiseen tukevaan koteloon kuin perheen aiemmat jäsenet, samanlaisilla kytkennöillä ja liitännöillä varustettuna: kitara sisään, lähdöt käsitellylle ja käsittelemättömälle signaalille ja kummallekin oma tason säätönsä. Sen myötä EHX:n pedaalisarja haastaa jo Boss SY-300 -kitarasyntikan, jonka aikanaan printissä julkaistun testin voi lukea nyt myös Riffin verkkosivuilta. Parhaiten kitaran ovat syntikaksi muuttaneet ne firmat, joiden soittimet on rakennettu suoraan syntikkaohjaimiksi tai jotka ovat tarjonneet tavalliseen kitaraan liitettäviä erikoismikrofoneja ja muuntimia midi-ohjausta varten. Lisäksi soiton ohessa syntyy otekäden liikkeistä johtuvia sivuääniä, jotka helposti sotkevat systeemiä. 46 www.riffi.fi 3/2017 S yntikoiden ja muiden sähköisten kosketinsoitinten soundeja on koetettu jäljitellä kitaralla pitkään ja vaihtelevalla menestyksellä. Sävelkorkeuden tunnistaminen etenkin polyfonisesti tai yksiäänisen vibratonkin tapauksessa on hankalaa. Oma virtalähde tulee mukana, joskin laitteen ilmoitetaan toimivan muidenkin valmistajien muuntajilla, kunhan jännite on yhdeksän volttia ja virran-antokykyä 100 mA. Urkujen, pianon ja Mellotronin jälkeen vuorossa ovat nyt syntikat: Synth9 – olkaa hyvät! 46-47 Ehx.indd 46 31.5.2017 10.17. Synth9:n valokopiolta näyttävä ohjearkki on kuitenkin informatiivinen TEKSTI: TIMO KOSKINEN Electro-Harmonix Synth9 – kitaristi palaa kosketinsoittajien menneisyyteen EHX esitteli jo 2014 suoraan sähkökitaralla ohjattavan pedaalin, jolla pystyi tuottamaan varsin autenttisia kosketinsoitinsoundeja. Nyt ollaan asialla aivan uusin eväin ja EHX on jo testannutkin tekniikkaansa askel askeleelta. Niiden perään tuoteperhettä laajennettiin mellotroniin Mel9:llä sekä sähköpianoihin ja muihinkin Key9:llä (Riffi 1/16). Electro-Harmonixin ensimmäinen Micro Synthesizer valmistui 1979 ja tästä liukusäätimillä kontrolloitavilla filttereillä toimivasta vehkeestä on sittemmin tehty eri versioita ja uusintapainoksia. Ja nyt sitten vuorossa on Synth9, joka tarjoaa yhdeksän emulaatiota soittajien hyvin tuntemista klassikkosyntikoista. Kaksi kontrollia soundiparametreille ja kertokytkimellä valittavat yhdeksän eri soundia. Tavallisin tapa toimia pedaalien kanssa on kytkeä ja käyttää. Ensin esiteltiin sähköurkujen soundeja polyfonisesti emuloivat pedaalit B9 ja C9
Paljon siksi, että kaikkia näitäkään ei ehkä tule käyttäneeksi. Vauhdikkaaseen tilusoittoon vehje ei kannusta, koska filtterien kymmenien tai satojen millisekuntien jaksot eivät juuri ehdi reagoida 16-osiin tai muutoin hyvin lyhyisiin säveliin. Yhdeksän soundia Synth9:ssa on sekä vähän että paljon. Mutta kuten todettua, molemmat kädet tarvitaan kitaran soittamiseen ja vekotin on pedaali, eikä ehkä siis käsien jatkuvasti ulottuvilla muutenkaan. Eikä muita efektilaitteita kannata samaan aikaan pitää päällä. Mutta silloin kun on, se kyllä selvästi huomataan. Bassollakin tämän pedaalin kerrotaan toimivan A-kieleen asti. Ehkäpä EHX:lta tulee joskus toinen kokoelma tälle jatkoksi. Yhteen biisiin ei ehdi napata kahta tai useampaa soundia tästä pedaalista. Vähän taas siksi, että hienoa olisi ollut saada vaikka kolme erilaista Moogia, Oberheimia tai jousikonetta. Kielten kevyt hiplaaminen ei riitä. Dempatusta soitosta Synth9 ei tykkää eikä oikein liu’uttelustakaan. Ei vielä potkuja kosketinsoittajalle Synth9 on hauska vehje, mutta vaativa: sujuvaan käyttöön pääsemisessä menee jonkin verran harjoitteluaikaa eikä hyviä soundeja voi tallentaa muutoin kuin kirjoittamalla ne muistiin. Samaten sormivibraattoa kannataa tarjoilla vain maltillisesti. Tämähän auttoi heti. Soundeista toiseen vaihtamiseen kuuluu tyypillisesti sekä valintasäätimen että molempien kontrollien pyöräyttäminen. Kojetta ei ole suunniteltu korvamaan kosketinsoittajaa kokonaan, eivätkä kaikki bändit näitä soundeja käytä, mutta nyt on kitaristille käypäinen mahdollisuus soittaa vintagehengessä melodioita, fillejä ja riffejä sekä funkyjä bassolinjoja kutakuinkin samanlaisina kuin kosketinsoittajakin ne vetäisi. Sointukompissa taas tutut kitaralle ominaiset ajatuskuvat on laitettava uusiksi ja pohdittava fraseeraukseen kompromissia, jossa pyritään mahdollisimman kosketinsoitinmaiseen ilmaisuun myös sointujen osalta. Ctrl 2 taas voi eri laitteiden emulaatioissa määritellä oktaavin, modulaation, vibraaton, portamenton tai filtterin atakin. Hyvät asetukset täytyy siis kirjata muistiin, mutta samanlaistahan se oli aikoinaan syntetisaattoreiden käsittelijöilläkin, joilla oli muistilappuja ja teippejä merkintöineen liimattuna sää ti mien viereen. On siinä opettelemista. Tilanne saattaa tuntua rajoittavalta verrattuna koskettimistoa näpläävään syntikkavelhoon, jolla toinen käsi käy useasti kääntelemässä pitkää rivistöä pyörittimiä ja muuttamassa kytkimien asentoja. Ohje kertoikin, että Synth9 sisältää jo oman kompressorin ja ylimääräistä ei kannata käyttää. Soittaminen Synth9:n kautta pistää miettimään komppaamista eri tavalla. Vielä kun kehittäisivät satsin akustisen pianon soundeja pedaaliin. Ekspressiopedaalille eivät ole tehtaalla laittaneet liityntää, kuten ei ole muissakaan tuoteperheen pedaaleissa. Ja vaikka syntikasta soinnut soivat niin kauan kuin koskettimia painetaan, ei Synth9 anna ihan samanveroista sustainia. Biisin aikana lennosta säätäminen onkin jo hankalampaa, vaikkakin joissakin soundeissa filtterin reaaliaikainen veivaaminen tekisi kivaa. Soittotekniikan säätö on tarpeen Soittotavan kitaramaisuuksia saa unohtaa. Tekiväthän he kaksi urkupedaaliakin. Soundien vaihtaminen biisien välillä vaatii kuitenkin kumartumisen pyöräyttämään valintasäädintä, ja on kutakuinkin varmaa, että uudessa syntikkasoundissa halutut kahden soundisäätimen asetukset ovat erilaiset ja nekin pitää muuttaa. Kielten venytyksiä vekotin kyllä seuraa hyvin, mutta tulokset saattavat silti poiketa totutusta. Luulin ennen käyttöä, että Synth9 hyötyisi eteen laitetusta kompressorista kuten Key9, mutta sointia oli silloin tosi vaikea hallita. Ohjelmista OBX, Profit V, String Synth ja Poly VI toimivat polyfonisesti mainiosti, mutta ei niiden kanssa voi sointuja mättää leirinuotiotyyliin, vaan fraseerauksen ja sointujen keston on oltava toisenlaisia. Säätimien vaikutusalue on varsin laaja, joten yhdestä emulaatiostakin saa aikamoisen kirjon soundeja. Osoittautui kuitenkin vielä, että laite on tarkka sisääntulevan signaalin oikeasta tasosta: kitarasta on syytä laittaa hana melko auki, mutta ei liikaa, koska häiriöääniä muodostuu. Muutamat ohjelmista kuten Mini Mood, Mood Bass ja Solo Synth ovat parhaimmillaan monofonisena kuten esikuvansakin. Sooloääninä nämä toimivat jämerästi – kuten nuo polyfonisinakin käypäiset soundit – ja heti inspiroivat kokeilemaan syntikkamaista riffittelyä ja melodioita. Mutta miksi vain kaksi säädintä. Outoa sikäli, että onhan EHX:n Ravish Sitarissakin liitännät kahdelle ekspressiopedaalille… Kahden säätimen tehtävät vaihtelevat jonkin verran soundiemuloinneissa. Toisaalta, laite tuskin on päällä koko iltaa tai edes useassa biisissä. u Electro-Harmonix Synth9 46-47 Ehx.indd 47 31.5.2017 10.17. Useasti Ctrl 1 on sävysäädin, mutta voi asettaa myös filtterin pyyhkäisyaikaa. Paljon säädettävää kahdestakin pyörittimestä Kivaa kokeiltavaa riittää hyväksi aikaa, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta valikoimaan käyttösoundeja. Laite seuraa soittoa hyvin ja latenssi on huomaamattoman pieni. Joissakin emulaatioissa kuitenkin oktaaverin avulla vielä matalammat äänet ovat mahdollisia, jopa kitaralla. Selväksi soundisuosikiksi muhkean kasarihenkisesti soiva OBX ja heti perään Profit V tuo mieleen Toton ja muiden aikalaisten klassista soundimaailmaa. Soittodynamiikkaan Synth9:n toistovolyymi ei kompression ansiosta paljoakaan vastaa – mutta niinhän alkuperäisten syntikoiden koskettimetkin olivat kytkimiä. www.riffi.fi 3/2017 47 Electro-Harmonix Synth 9 Kitaralla suoraan ohjattava syntetisaattori-efekti • yhdeksän syntetisaattoriemulaatiota efektipedaalissa • ohjattavissa sähkökitaralla tai -bassolla • kaksi säädintä kullekin emulaatiolle • erilliset lähdöt sekä käsitellylle että käsittelemättömälle signaalille • oma virtalähde mukana • hintaluokka 250 e Lisätiedot: • EM Nordic: www.emnordic.fi • Soundtools: www.soundtools.fi • Uraltone: www.uraltone.fi ja kannattaa lukea. Kaikki sävelet on syytä näppäillä kunnolla, plektralla tai sormilla. Ennemminkin on syytä antaa mahdollisuus laitteen omalle portamentolle tai filtterin pyyhkäisylle. Mini Mood ja Mood Bass – näinhän nuo nimet on tässä pedaalissa kirjoitettu – puolestaan ehdottelevat vellovaa portamentoa Emersonin tyyliin tai pulppuilevan rämäkkää bassolinjan tuplausta
Germanium-diodeihin pohjautuvassa GEsärössä soi miedoilla asetuksilla mukana myös kuivaa signaalia. Näin ollen tämä sointityyppi oli omiaan Bkanavan soundien terästämisessä. 48-49 Strymon.indd 48 31.5.2017 10.18. Atakki on pehmeä, mutta keskialueen korostus lihavoittaa sointia kivasti. Sen jälkeen kuuden erilaisen särösoundin nyanssit muotoillaan digitaalisen signaaliprosessorin algoritmeilla. 48 www.riffi.fi 3/2017 S trymon Sunset Dual Overdriven kummassakin kanavassa on kolme erilaista, pienellä vipukytkimellä valittavaa overdrive-tyyppiä. Tube Screamerin henkeen tehty Texas on sekin soft clip -särö, ja se säilyttää hyvin kitaran dynamiikan. Kanavat ovat täysin itsenäisiä, eikä yhden kanavan säätäminen vaikuta toiseen. Kun gain-säädintä avaa enemmän, suoran soundin osuus vähenee, ja särön kasvaessa myös alakeskialueen taajuudet alkavat korostua. DSP:n ansiosta Sunsetin driveja tone-säätimet toimivat räätälöidysti kussakin kuudessa eri särövaihtoehdossa. Gain-asteikon alkupäässä löysin jälleen hyvän reunasärön, ja kun avasin hanaa kunnolla, soundi oli Straton kanssa silkkaa bluesia. Antimet on jaettu kahteen kanavaan, joita voi käyttää myös samanaikaisesti. Tavallaan tämä soundi tuntui kaikkein moniulotteisimmalta ja kompleksisimmalta koko pedaalin vaihtoehdoista. Strymon korostaa, että kyseessä on heidän tulkintansa tietyistä overdrive-arkkitehtuureista, ei orjallinen yritys matkia tiettyjä esikuvia yksi yhteen, vaikka sellaisia mielikuvien ruokkimiseksi nimetäänkin. Oma suosikkini B-kanavan soundeista oli kuitenkin Hard, mehevän paksu, laulava, distortion-tyyppinenkin särö. Sointi pysyi tällöinkin erottelevana ja toimi mielestäni erityisen hyvin varsinkin rokkikompeissa ja -riffeissä. A-kanavan kolmas tarjoomus on Treble-buusti. …ja jyrkempää! B-kanavassa on tarjolla kautta linjan runsaammin gainia, ja sen 2Stage-vaihtoehdossa on itse asiassa kaksi peräkkäistä säröä, sekä pehmeästi yliohjautuva että hard-clipping-tyylinen. Kun gainia käänsi yli puolen välin, keskialuekorostus tuli esiin. Analogisen JFET-etuasteen ja dsp-prosessorin yhdistelmä antaa Sunset Drivelle puitteet kuuden erilaisen särötyypin tuottamiseen. Sen erikoisuus on siinä, että tone-potikka toimii ylipäästösuotimen tapaan leikaten matalia taajuuksia sitä voimakkaammin mitä enemmän säätöä annostelee. Siinä TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Strymon Sunset Dual Overdrive – overdriven sveitsiläinen. Miedosti annosteltuna 2Stage oli varsin sävykäs, ja kun drive-säätöä sitten avasi oikein kunnolla, sai erittäin paksun ja laulavan särön. Signaalipolun alkupäässä on analoginen JFET-etuaste, josta saa enimmillään 20 desibelin verran gainia. Loivempaa säröä… Sunset Dual Driven A-kanavan tarjonta on luonteeltaan maltillisempaa overdrivea. Muunnokset kumpaankin suuntaan ovat 24-bittisiä ja näytetaajuus 96 kilohertsiä. Voluumin noston ohessa tone-säädön kanssa pelailu mahdollisti lead-soundin fokusoimisen erottuvaksi. Gain-säätöä vain hieman raottamalla sain erinomaisen miellyttävän ja läpikuultavan soinnin, oikein mainion vaihtoehdon puhtaan ja säröytyvän välimaastoon
Pientä säröä tästäkin tarvittaessa löytyy, tietysti kitaran mikrofoneista riippuen. Erityisen kirkassointisten vahvistimien kanssa miinus-asento saattaa olla parempi ja tavallista tummemmalla vahvistimella taas voi löytyä käyttöä kytkimen plus-asennolle. Ohituskytkennän tyypin voi asettaa joko true bypass -tyyppiseksi tai bufferoiduksi. Se tarjoaa kuusi selkeästi toisistaan erilaista säröä ja paljon mahdollisuuksia maukkaisiin yhdistelmiin. Toiminnon portaattomuus on mainio asia, ja korkeampi kynnystaso tuntui olevan omiaan sitten metallisoundeihin kallistuttaessa. Etsivä ehkä löytää eroja verrattuna täysin analogisiin pedaaleihin, itse en kuitenkaan nähnyt syytä ryhtyä sellaisia kaiveleman – pedaali on itsessään soundillisesti onnistunut, ja kaikin puolin toimiva laite. u – overdriven sveitsiläinen. Tai sitten puoliskot voivat toimia rinnakkain, eikä omaa korvaa miellyttävän yhdistelmän löytäminen ole ainakaan vaihtoehdoista kiinni. Etulaidan out-jakin yläpuolelta löytyvän bright-kytkimen avulla nimittäin pystyy muokkaamaan pedaalin lähtösignaalin ylätaajuuksia vahvistimen luonteeseen sopivaksi. Oli mukava huomata, että tätäkin asiaa Strymon on ajatellut. JFET on B-pedaalin kolmas vaihtoehto ja A-kanavan vastaavan soundin tavoin sekin on puhdas boost. Erityisesti matalilla kielillä soundi oli mehevällä tavalla möyrivä, ja toisaalta yläkielten soinnissa ja tuntumassa oli mukavaa kimmoisuutta. Sointi on kokonaisuutena luonteva, eikä digitaalisen prosessoinnin käyttö tunnu aiheuttavan sivumakua, esimerkiksi soundien yläkerta ei kuulostanut kireältä. Eikä siinä vielä kaikki Sunset tarjoaa myös muutaman lisätoiminnon, joiden oppimiseksi Strymonin sivustolta ladattava manuaali on tarpeen, sillä niitä ei selitetä pedaalin mukana tulevassa pienessä lehdykässä. 48-49 Strymon.indd 49 31.5.2017 10.18. Ensimmäinen on omiaan silloin, kun käytetään vain muutamaa pedaalia ja lyhyehköjä kaapeleita. Yhdistelmällä saa todella ison ja silti riittävän erottelevana säilyvän särön jo yksikelaisilla mikrofoneilla. Exp-jakkiin voi puolestaan liittää keinupolkimen, joko ekspressiotai volume-moodissa. Myös 2Stageja Hard-säröjen terästäminen A-kanavan treble-buustilla oli mieleeni. Itse hain melko matalaa treshold-kynnystä, jossa vaikutuksen jo huomaa, mutta portti pelaa silti kuitenkin luontevasti myös hiljaisten äänten kanssa. Sunset Dual Drivella on luontevaa soittaa puhtaan vahvistinsoinnin päälle, koska pedaalista saa kevyemmän reunasärön lisäksi myös pidempään soivaa ja paksumpaa lead-soundia. Tämä on myös valittu oletusasetukseksi. Itse löytäisin tälle kyllä oitis käyttöä, sen verta kätevästä kokonaisuudesta on kysymys. Pidemmällä käytöllä mieleisiä yhdistelmiä löytäisi taatusti lisää. Tämäkin toiminto on varsin yksinkertainen käyttää, kun vain jaksaa lukea manuaalin. Kokeilin Sunsetia parin melko erilaisen vahvistimen kanssa (Blackstar-nuppi, Fender Twin Reverb), ja molempien kanssa pääsin varsin jouhevaan yhteistyöhön. Itse koin luontevimmaksi käyttää A-pedaalin miedompia säröjä pohjalla ja ajaa niiden päälle paksumpaa soundia. Jonkin verran mieleeni hiipi tällä säröllä soittaessa ProCo’n Rat, jonka valmistaja mainitseekin yhdeksi esikuvaksi. Sunsetin muistiin voi tallentaa ohjattavan parametrin ääriarvot, joiden välillä polkimella sitten portaattomasti liikutaan. Mielestäni hinta ei olekaan hassumpi suhteessa tähän tarjontaan. Kytkimen keskiasennon pitäisi toimia useimpien vahvistimien kanssa. Vaan enpä kyllä muista, milloin olisin viimeksi lukenut säröpedaalin käyttöohjetta näin hartaasti… Strymon yhdistää Sunset Dual Drivessa analogisen ja digitaalisen tekniikan. Puhumattakaan monista lisäominaisuuksista. Kätevä kokonaisuus Strymon Sunset on monipuolinen, monenlaiseen musiikkiin soveltuva pedaali. Keinupedaali vaikuttaa yhtä lailla manuaalisiin kuin tallennetunkin asetuksen säätöihin. Päällekkäin monella tavalla Sunsetin puoliskot voi asettaa config-kytkimellä toimimaan peräkkäin ja kumpi tahansa kanava voi olla ketjussa ensimmäisenä. Erityisesti Texas-vaihtoehdon säätäminen suhteellisen miedoksi pohjasäröksi ja sen jatkaminen B-kanavan Hard-soundilla oli maukas ratkaisu. www.riffi.fi 3/2017 49 Strymon Sunset Dual Overdrive Analogija digitaalitekniikkaa yhdistävä overdrive-pedaali • suunniteltu ja valmistettu Yhdysvalloissa • Aja B-kanavat, käytettävissä samanaikaisesti • kanavilla itsenäiset säädöt gain, tone, level • kolme särötyyppiä per kanava • JFET-etuaste • 24-bittinen, 96 kHz:n taajuudella toimiva SHARC DSP • taajuusvaste: 20 Hz – 20 kHz • Bright-kytkin pedaalin ylätaajuuksien muokkaamiseen • Config-kytkin reitityksen valintaan Liitännät • Exp-liitäntä ekspressiopedaalin kytkemiseen • Fav-liitäntä tallennetun suosikkisoundin aktivoimiseen (vaatii erikseen hankittavan minikytkimen) • valittavissa bufferoitu tai true bypass -ohituskytkentä • toimii yhdeksän voltin verkkolaitteella (toimitetaan pedaalin mukana), virrankulutus 250 mA • hinta: 349 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. 0102 312 460 • www.custom-sounds.com myös oli sitä manuaalinkin lupaamaa fuzz-maista luonnetta, kun drive-säätö oli kaakossa. Bufferoitu kytkentä säilyttää soinnin terveenä vaikka pedaaleja olisi ketjussa paljon. Etulaidasta löytyvä fav-kytkentä antaa mahdollisuuden palauttaa pedaalin muistista yhden ennakkoon asetetun soundikattauksen ulkoisella kytkimellä, jollaiseksi käy Strymonin oma mini-kytkin tai vastaava. Se toistaa pedaalin JFET-etuasteen soinnin kutakuinkin sellaisenaan, mutta myös lämmittää sitä. Oma sisäinen noise gatekin löytyy, ja mikä parasta, sen kynnystaso on säädettävissä portaattomasti
TEKSTI: MARTIN BERKA iRig Acoustic Stage – mobiilimikitys akustiselle kitaralle IK Multimedian uutuus lupaa luonnollista akustista soundia kokonaisvaltaisesta, mutta helppokäyttöisestä ja kevyestä järjestelmästä. Kaikkien mukana cd-levy. 50 www.riffi.fi 3/2017 I talialaisella IK Multimedialla on alusta asti ollut toiminnassaan kaksi päähaaraa. Viime vuosina erityisesti mobiililaitteissa yleistynyt MEMS (Micro Electro Mechanical Systems) poikkeaa perinteisistä mikrofoneista siinä, että niitä ei koota totuttuun tapaan eri osista, vaan kapselin rakennusaineet kasataan päällekkäin ohuina kerroksina ja leikataan sitten oikeaan muotoonsa laserilla. Vyöpakin etureunasta löytyy neljä liitintä – mikrojakki on iRig-mikrofonille, Aux-jakkiin taas liitetään haluttaessa soittimen oman piezomikin signaali, Out-jakista lähtee Acoustic Stagen linjatasoinen lähtösignaali, ja micro-USB-portin kautta järjestelmä voi toimia ulkoisena äänikorttina. Nailonkielisissä soittimissa omaa kalibrointia ei tavallisesti tarvita. Acoustic Stage -järjestelmän digitaaliset muokkaukset vaikuttavat ainoastaan iRig-mikrofonin signaaliin. Tärkein niistä on iRig-mikin kalibrointi. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Teräskielisellä kitaralla kannattaa myös kokeilla tone-osaston user-kalibrointia, jossa soitetaan vyöpakille 13 näytettä (avoimet kielet, barre ensimmäisellä nauhalla, toisella, jne.). Mikrofoni sopii sellaisiin kielisoittimiin, joissa on pyöreä ääniaukko ja jossa kannen paksuus ei ylitä neljää milliä. f i . Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Nyt IK Multimedia on kehittänyt saman mikrofonin ympäri kokonaisen digitaalisen järjestelmän, jolla iRig Acoustic -mikin soundia pystyy hyödyntämään myös livenä tai täysikokoisessa studiossa. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. B. Tonea esiin, mutta kierto seis IK:n iRig Acoustic Stage -järjestelmässä osa toiminnoista hoidetaan automaattisesti. Itse MEMS-elementti on sijoitettu omaan pieneen koteloonsa ja suunnattu kaikukopan sisään. Aux-tuloa varten ohjausyksikkö tarjoaa pelkästään Mix-säätimen, jolla säädetään ulkoisen signaalin miksaussuhde. Etenkin dreadnought-kokoisessa kitarassa lopputulos voi olla jopa tehdasasetuksia parempi. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 50-51 iRig.indd 50 31.5.2017 10.19. Acoustic Stage -järjestelmän ohjausyksikkö on kalibroitu tarkoin iRig-mikrofonin taajuusvasteeseen, ja pakki tarjoaa valittavaksi kolmea EQ-asetusta teräskieliselle akustiselle, sekä kolmea asetusta klassiselle kitaralle/ukulelelle. Kumimaisen etulevyn takana on ura, jolla mikrofoni kiinnitetään kaikuaukon alareunaan. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Mikrofonin etulevy on suurin piirtein kolmiomaisen Dunlop-plektran muotoinen ja kokoinen. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. MEMS-teknologialla lähelle ääntä Perinteisen kondensaattoritai pietsoelementin sijasta iRig Acousticissa käytetään MEMS-mikrofonia. MEMStekniikan etuna on elementin pieni koko ja yleisesti ottaen erittäin hyvä suorituskyky niin häiriöiden torjunnan kuin signaali/kohina-suhteenkin osalta. Akustisille kitaroille ja ukuleleille tarkoitettu iRig Acoustic -mikrofoni on ollut saatavilla jo noin puolitoista vuotta pelkkänä mikrofoniratkaisuna iOS-laitteille. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Ensimmäinen muodostuu firman laajasta audiosofta ja -plugarivalikoimasta, kun taas toisesta löytyy iRig-sarjan mikrofoneja ja äänikortteja, jotka on suunnattu pääosin tablettikäyttöön. Kuten jokainen asiaa kokeillut tietää, pelkkä nappimikrofonin kiinnittäminen vaikkapa ääniaukon reunaan ei yleensä tarjoa hyvää tulosta akustisen kitaran mikittämisessä keikalla. Usein ilmenee ongelmia kumisevan bassorekisterin kanssa, tai sitten jotkut diskanttitaajuudet nousevat häiritsevästi esiin, ja silloin tarvitaan taajuuskorjainta ja/tai kompressoria apuun. r i f f i . Ohjausyksikön voi kiinnittää kätevästi vyöhön tai kitarahihnaan, jolloin se roikkuu ylösalaisin, jotta soittaja pystyy lukemaan laitteen merkinnät vaivattomasti. Digitaalinen komentokeskus kitarahihnassa Tyypillisen langattoman lähettimen kokoinen iRig Acoustic Stage -komentokeskus toimii kahdella AA-paristolla. Vaikka Acoustic Stage -paketin mikrofoni ei eroa rakenteellisesti erillisesti myydystä sisarestaan, on paketin mikrofonin johdossa kuitenkin pelkästään tavallinen monofoninen mikroplugi vyöpakkia varten, kun erillisestä mikrofonista taas löytyy TRRS-mikroplugi ja johtoon integroitu kuulokelähtö
Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Feedbackille iRig Acoustic Stage -systeemi ei ole erityisen herkkä, mutta jos ulinaa ilmaantuu, niin iRigin Cancel Feedback -osasto toimii ripeästi ja tehokkaasti. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi Akustista kiertoa vastaan Acoustic Stage -järjestelmä tarjoaa audiosignaalin napaisuuden käännön lisäksi helppokäyttöistä Cancel Feedback -toimintoa, jossa on peräti 10 jyrkkää digitaalista suodinta ulinan estämiseksi. 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 50-51 iRig.indd 51 31.5.2017 10.19. Mielestäni iRig Acoustic Stage on nerokas järjestelmä akustisen kitaran tai ukulelen mikittämiseen, ja se päihittää luonnollisen soundinsa ansiosta monet perinteiset piezosysteemit. Bassorekisteri ja alempi keskialue eivät kumise, eikä mikään kieli nouse häiritsevästi esiin tai jää muiden kielten jalkoihin. IK Multimedia iRig Acoustic Stage Siirrettävä mikkijärjestelmä akustiselle kitaralle • iRig Acoustic -klipsimikrofoni • digitaalinen etuvahvistin vyöpakissa • kuusi EQ-asetusta • Calibrate-toiminto • kierronesto 10 filttereillä • vaiheenkääntäjä • kaksi säädintä – Mix ja Volume • Mikkija Aux-tulot, analoginen lähtö, micro-USB-portti • hinta: 109 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Vaikka iRigmikki roikkuukin korkeimman kielen vieressä ääniaukon sisäpuolella, monitoreista tuleva ääni kuulostaa edestäpäin lähimikitetyltä kitaralta (tai ukuleleltä). Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. B. Filtterien ohjelmointi on erittäin intuitiivista ja yksinkertaista – kun feedback iskee, painetaan vain kerran vyöpakin isoa Cancel Feedback -nappia, ja automatiikka hoitaa loput. En tiedä miten IK:n kehittäjät ovat saaneet tämän aikaiseksi, mutta lopputulos kuulostaa hyvin luonnolliselta. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Lievät ennakkoluuloni mikrofonin hieman lelumaista olemusta ja johtoa kohtaan unohtuivat järjestelmän erittäin mehukkaan soundin ansiosta hetkessä. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Lisäpisteitä Acoustic Stage saa tehokkaasta kierronestosta, sekä siitä että järjestelmän voi siirtää minimaalisella vaivalla yhdestä soittimesta toiseen. r i f f i . R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Soundi on erotteleva ja dynaaminen. Maksimaalinen soundi, minimaalinen vaiva Kokeilujeni perusteella olen hyvin vakuuttunut iRig Acoustic Stagen toimivuudesta ja soundista. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Klipsimikrofonin kiinnittäminen kaikuaukon reunaan ei ole jutun pihvi, vaan iRig Acoustic Stagen kekseliäisyys piilee mikrofonin ja ohjausyksikön yhteispelissä – tässä on silkkaa digitaalitekniikan taikuutta pelissä. f i . Kaikkien mukana cd-levy
täjä keskittymään varsinaisiin hommiin. Sen kantavana ajatuksena on minimoida irtoikkunoiden kanssa tuhraaminen ja päästää käytCubase Pro 9 – konkarin uudet kasvot! Steinbergin softauutuus tarjoilee tämän päivän biisintekijän, miksaajan ja tuottajan tarpeisiin räätälöidyt vermeet musiikin tekemiseen, tallentamiseen ja työstämiseen. 52-54 Cubase.indd 52 31.5.2017 10.21. Zoning on kätevä parannus rajallisella läppärinäytöllä askarrellessa, mutta yhtä lailla siitä on iloa isolla työasemallakin, sillä se selkeyttää näyttöä ja tarjoaa oikotien editorien lisäksi MixConsoleen, Chord Padeihin sekä uudelle Sampler Trackille, Project-ikkunasta poistumatta. Lähes kaikki olennainen ryhmittyy nyt Project-pääikkunan ympärille. TEKSTI: TOMMI SAARELA Cubase 9:n käyttöä helpottaa projekti-ikkunaan leivottu ”Lower Zone”, jossa voidaan hallita editorien lisäksi esimerkiksi mikseriä, kuten kuvassa. Ei huonompi lähtökohta. Vasemmalta laidalta saa esiin Inspector-määritykset ja oikealta VST-softainstrumenttien räkit ja Media Bay -valikot. 52 www.riffi.fi 3/2017 C ubase Pron uutta ysiversiota käynnistettäessä selviää heti kättelyssä, että käyttöliittymä on leiskailtu uusiksi periaatteella, jota Steinberg kutsuu ”zoningiksi”. Linkittämällä näkymät keskenään ikkunat rullaavat aikajanalla synkassa, ja ilman linkkiä rullaa vain aktiivinen näkymä. Suoraan raitanäkymän alla on varsinainen uutuus, ”Lower Zone”, joka päivittää havainnollisena editorinäkymänä kulloinkin pääikkunassa työn alla olevan leikkeen
Lisäksi käyttöliittymä on siistiytynyt äänityspaneelinkin osalta, sillä sen saa nyt kiinteänä ruudun alanurkkaan. Sampler Trackin rakenne muistuttaa VST-instrumenttiraitaa sikäli, että äänitetään ja editoidaan midiä, mutta trigataan audiota. Potentiaaliset harmin aiheuttajat ja päivitystä kaipaavat Sentinel kasaa mustalle listalle, josta voi yrittää kyllä noukkia niitä takaisin käyttöön, mutta manuaalisesti ja yksitellen. Edellisen päivän tekemisiin ei siis tällä(kään) uudistuksella pääse käsiksi, jos ja kun sattuisi tulemaan katumapäälle. Miksausautomaation piirtelyyn ei ole edelleenkään tarjolla ”kurveja”, mikä on ollut monen miksauspuoleen vihkiytyneen käyttäjän toivelistalla pitkään – sen sijaan kymmenen itsenäistä Marker-raitaa tuo kaivattua joustavuutta niin tallennukseen kuin editointiin, niiden avulla on helppo merkkailla biisin tärkeitä taitteita kunkin soitintai lauluosuuden rakenteiden mukaan. www.riffi.fi 3/2017 53 Cubasen mikseri näkyy ”zonessa” hieman pelkistettynä liukuineen, panorointeineen ja muteineen. Melkein sadan efektin joukosta löytyy nyt esimerkiksi päivitetty Maximizer-plugari, jonka uusi ”Modern mode” tarjoaa entistä enemmän puhkua ja potkua sekä kirkkautta ja selkeyttä. Omaa ja lainattua Yksi ysiversion tervetulleita uutuuksia on MixConsole History, joka tallentaa kaikki mikseriin tehdyt muutokset ja antaa mahdollisuuden askeltaa taaksepäin prosessia niin pitkälle kuin tarvitsee. Toki erillisenä kelluvan Transportinkin voi ottaa käyttöön, jos haluaa. Sampler Track syntyy vetämällä mikä tahansa audioleike raidalta, Media Baysta tai ”Import Audio”-komennolla kovalevyn kansiorakenteesta Sample Control -editoriin. Kätevää! Raitanäkymän ja ”Lower Zone”-näkymän keskinäisiä mittasuhteita voi säätää halun, tarpeen ja tilanteen mukaan. Tai ei ihan: listaus nimittäin pyyhkiytyy taivaan tuuliin kun projekti suljetaan. Siinä on kuitenkin painike, jonka kautta zone-näkymään saa valittua lisää tavaraa, ja nämä valinnat toimivat riippumattomina varsinaisen MixConsole-ikkunan vastaavista valinnoista. 64-bittisen Cubasen tarkoitus on kuitenkin varmistaa, että käyttäjä pystyy hyödyntämään nykykoneiden väännön viime tippaan saakka. Ja niin vänkä äänenväännin kuin Sampler Track onkin, esimerkiksi multisamplausja mappausominaisuudet siitä puuttuvat, joten sitä ei ole ajateltukaan kampittamaan Steinbergin omia samplesoittimia, kuten HALionia tai Kontaktia. 52-54 Cubase.indd 53 31.5.2017 10.21. Ja vaikka Pro-versio rajattomine raitamäärineen on luonnollisesti kattavin, myös rinnakkainen Cubase Artist 9 voi tulSampler Track tekee mistä tahansa audioleikkeestä kromaattisesti soitettavan samplen, jota voi luupata, vääntää ja kääntää. Se on sitä mitä nimi lupaakin – raita – ja sellaisena inspiroiva äänisuunnittelun väline enemmän kuin varsinaisesti soittamiseen soveltuva uloke. Cubase-pakettiin kuuluu myös tukku tuttuja softainstrumentteja Groove Agent -rumpukoneesta Retrologue-synaan. Vänkä väännin ”Zoningin” ohella Cubase 9:n kärkiuutuuksia on ”Sampler Track”, jonka on tarkoitus tarjota biisintekijälle joko alkupotkua projektiin ellei sitten lisämaustetta jo tekeillä olevaan. Onneksi Cubasen omat plugarit toimivat, ja niitä riittää. Kolmen kopla Taitaa olla ensi kerta Cubasen historiassa, kun uusi iso numero julkaistaan samaan aikaan peräti kolmella ominaisuusja hintatasolla. Leikkeen audiosta tulee raita, jota voi soittaa kromaattisesti koskettimistolta, sitä voi luupata sekä peukaloida suotimilla sun muilla, ja kokeilla ja kuunnella mitä tästä seuraa. Uusi ”Plug-In Sentinel” skannaa käynnistyksen yhteydessä kaikki järjestelmän plugarit, ja seuloo jyvät akanoista. Cubase 9 siirtää veteraanisoftan 64-bittiseen leiriin, mikä pudottaa tietyt plugarit pois pelistä, ja tämä saakin jotkut käyttäjät punnitsemaan koko päivityksen järkevyyttä
Find dealer) la kyseeseen. basessa sellainen roikkuu yhä mukana – ja vieläpä varsin pätevästi toteutettuna. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Shop . Siinä virtuaalisten ja fyysisten raitojen, tulojen ja lähtöjen, VST-instrumenttipaikkojen ja efektiplugareiden määrä on rajallisempi, mutta ei millään muotoa kapoinen kuitenkaan. Cubase Artist maksaa reilut 300 euroa, riisuttu Elementstutustumisversio enää alle satasen. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille. Nuottikirjoituksella tuntuu olevan aina vain vähemmän merkitystä kaikkivoipien audiotyöasemien arsenaalissa, mutta CuPilkuntarkka Frequency-plugari tuo uutta joustoa taajuus hallintaan kahdeksan itsenäisen ekvalisaattori kaistan avulla. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 52-54 Cubase.indd 54 31.5.2017 10.21. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Jokaiselle voi valita oman korjaintyyppinsä ja asettaa itsenäisesti stereo-, left/righttai jopa mid/side-asentoon. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Steinberg Cubase Pro 9 Ammattitason audiosofta Suositukset: • Windows 7/8.x/10, Mac OS X 10.11/macOS 10.12 • 64-bittinen Inteltai AMD-moniydinprosessori • 8 Gt keskusmuistia • usb-portti auktorisointiavaimelle Hinta: n. 570 e Lisätiedot: www.steinberg.net (suomalaiset jälleenmyyjät nettiosoitteen etusivulta: . Artistista puuttuvat hardcore-miksaajalle tarpeelliset VCA-liu’ut, 5.1-surround sekä VariAudio 2, mutta muuten se tarjoaa pitkälti samat työkalut kuin ”iso ysi”. Artistja Elements-versioissa nuotturin ominaisuudet ovat selvästi karsitummat
Täysillä oikeuksilla varustettu pääsee uppoutumaan myös efektilaitteiden parametristoissa todella syvälle, joten alkujaan jo laaja tehostevalikoima kasvaa vielä kokoaan huomattavasti suuremmaksi. Kapea-alaisuudesta ei ole kyse, sillä prosessorin kikkapussi kattaa leveän kirjon yleispäteviä ja monipuolisesti muokattavia tilakaikuja sekä delayja modulaatiotehosteita. Kuten nykyisin tapana on, voi pääsyä mikserin asetuksiin rajoittaa antamalla käyttäjälle roolin joko monitoroinnin tai saliäänen ruuvaajana, ja myöntämällä joko alkeistason valtuudet, perustason oikeudet tai systeemin täyteen hallintaan yltävät prenikat. Allen & Heath 55-57 Allen&Heath.indd 55 31.5.2017 10.23. Sarjan toiseksi pienimmässä Qu-Pacissa siirrytään lavarasiaa muistuttavaan rakenteeseen, jossa miksaamiseen on tarjolla sekä laitteen oma kosketusnäyttö että iOS-applikaatiot. Omana työkalunaan jokaisessa kanavassa on myös ducker, jolla vaikkapa bassokanavan signaalin saa niiaamaan bassorummun tahdissa, jos semmoista haluaa. Kanavat huolivat niin mikrofonikuin linjatasonkin signaalin ja ne ovat ns. Efektilaitteita Qu-SB:ssä on neljä, tai pikemminkin efektituotantoon pystyviä prosessoreita on neljä, sillä jokainen niistä osaa tismalleen samat niksit miksauksen sulostuttamiseen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Qu-SB – lavarasia onkin mikseri Kun miksauspintana käytettävä tabletti kerran liikkuu langattomasti salissa minne vain, ei mikseriä tarvitse tehdä perinteiseksi pulpettimalliksi, eikä kaukokaapeliakaan välttämättä tarvita. www.riffi.fi 3/2017 55 A siahan ei ole ihan noin yksinkertainen ja siksi Allen & Heath valmistaa Qu-miksereitä viitenä eri versiona, joista kolmessa suurimmassa on kosketusnäytön lisäksi myös fyysisiä säätimiä. täysin varusteltuja eli sisältävät nelialueisten täysparametristen korjainten ohessa erilliset bassoleikkurit säädettävin rajataajuuksin, dynamiikan taltutukseen tarvittavan prässin ja kohinoiden siivoamiseen tarkoitetun gaten. DSP mahtuu lavarasian muotoiseen koteloon ja taas säästyy vaivaa ja aikaa. Tulokanavien määrän saa laajennettua 32:een liittämällä Allen & Heathin dSnake-formaatin mukaisen aktiivisen lavarasian Cat5-kaapelilla mikseriin. Luovalle äänitaiteilijalle ducker tar joaa muitakin tapoja muuttaa jonkin soittimen dynamiikkaa toisen kanavan ohjauksella, mutta samalla toiminto tukee mikserin käyttöä esimerkiksi puheäänentoistossa, jossa sen avulla voidaan määrittää kenen puhuessa muiden mikit vaimenevat. Nyt testattu Qu-SB on malliston pienin ja sen käyttö perustuu kokonaan applikaatioihin, joita on tarjolla kaksi erilaista: saliäänen tarpeisiin mitoitettu iPad-sovelma sekä muusikoiden henkilökohtaiseen monitorointiin räätälöitu iOSja Androidpuhelimissa toimiva Qu-You. Qu-SB:ssä on itsessään 16 analogista tulokanavaa, mutta miksausvalmiuksia tuplasti
Jokaisessa lähdössä on dynamiikkapuristimen lisäksi sekä parametrinen nelialueinen ekvalisaattori että graafinen terssikorjain, joita voi käyttää samanaikaisesti päällekkäin. Erillisvarusteena myytävät räkkikorvakkeet sujuttavat kiinnitystä ja mikserin varusteluun kuuluu myös erityisesti konferenssija kokouskäyttöön soveltuva D-Classic-miksausautomaatio. Kanavista ei ole pakko reitittää signaalia suoraan päälähtöihin, vaan välietapiksi voi määritellä myös jonkin neljästä stereoryhmästä. Jollei graafinen vaihto ehto miellytä tai sen rinnalle kaipaa toistakin työkalua, voi myös parametrikorjaimen ottaa käyttöön. Se säätelee kanavien keskinäisiä vahvistussuhteita paitsi tulosignaaleiden luontaisen dynamiikan, myös manuaalisesti ennakkoon annettujen prioriteettien perusteella. Kätevyyden ohessa tabletilla säädettävät mikserit jakavat toisenkin yhteisen piirteen: ne ovat rauhallisen ja systemaattisen työskentelijän välineitä. Äänityskäyttö ei ole etäinen esimerkki, sillä Qu-SB on varustettu massamuistille tarkoitetulla USB-liitännällä, jonka kautta voi tallentaa ja toistaa 32 rinnakkaista raitaa. Isolla ja erillisin säätimin varustellulla digikonsolillakin toiminta on suhteellisen suoraviivaista. Näkymiä on lukuisia ja sujuva navigointi vaatii suhteellisen syvälle selkäytimeen iskostunutta tietoa siitä, mistä kohtaa milloinkin täpätään, jotta päästään tavoitellun parametrin luo. Kokonaistilanteen hahmottamisen helppoudessa analoginen mikseri lisälaitteineen on yhä lyömätön. Kun niputtaa vaikka rummut ja basson yhdeksi stereopariksi, kitarat ja koskettimet omiinsa, niin vielä jää laulukanaville yksi stereopari, jonka jälkeen balanssin päälinjoja voi hallita neljällä liukusäätimellä. Päällimmäinen ajatus on keikkojen taltiointi, ja vaikka komentomikrofonin käyttöön onkin varauduttu, ei muita studiomiksereistä tuttuja kontrolleja tai esimerkiksi rinnakkaisia kaiutinliitäntöjä ole tarjolla. Tabletti ohjauspintana muuttaa tilanteen – näytön koko on rajattu, mutta toimintojen Kaikki mittarit saa yhteiseen näyttöön samalla kerralla, ja alimmaiseksi piirtyy päälähtöjen signaalia kuvaava spektrinäyttö hieman isompana kuin graafisen korjaimen yhteyteen integroitu versio. 56 www.riffi.fi 3/2017 Efektivalikoiman juuret juontuvat alun perin iLive-miksereitä varten mallinnettuihin prosessoreihin, mutta nykytrendistä poiketen Allen & Heath ei kuitenkaan ole ryhtynyt piirtelemään vintage-laitteiden naamakuvia Qu-SB:n efektivalikoimaan, vaan näkymä on pikemminkin lohkokaaviomaisen pelkistetty. Lisäksi lähdöt on varustettu viiveellä, jonka maksimipituus on 170 ms. Ja vaikka ulko asu pysyy hyvin samanlaisena efektiohjelmaa vaihdettaessa, niin esimerkiksi kanavakompressorin toiminnan luonnetta voi kuitenkin muunnella neljän perusvaihtoehdon puitteissa ja ne kattavat niin äkkiväärän kuin diplomaattisenkin tavan paimentaa tasoja karsinaan, joko käsisäädöillä tai automatiikalla. Järkevä linjaus säästää näytön pinnalta arvokasta tilaa ja hillitsee helposti ylenpalttiseksi villiintyvää kirjavuutta. Qu-SB:n tehostemyllyt on laadittu perinteisen miksaus kioskin ulkolaitakaluston hengessä, joten erillisiä instrumenttiefektejä sen paremmin kuin vaikkapa juuri kitaralle omistettuja virtuaalisia vahvistinmallinnoksia tai sen tapaisia ei ole ympätty mukaan. Ja dynamiikan kaitsentaankin on työkalu tarjolla. Riittävästi lähtöjä Jotta Qu-Youn kaltaisesta henkilökohtaisesta monitorimiksauksesta olisi iloa, on mikserissä oltava tarpeeksi lähtöjä. Qu-SB:n käyttö ei rajoitu ainoastaan soittokeikoille, vaan se soveltuu myös tyypillisiin asennuskohteisiin. Miksausta helpottavia apukeinoja ovat lisäksi neljä DCA:ta ja 15 Soft Key -näppäintä, joista yhdeksän on vapaasti määritettävissä tarpeelliseen toimeen, neljä on varattu pysyvästi mute-ryhmien komentamiseen ja kahdella viimeisellä käskytetään ennakkokuuntelua ja talkback-komentoja. Eikä Allen & Heath ole niiden suhteen nuukaillutkaan ja niinpä tarjolla on stereofonisen päälähdön lisäksi 12 erillistä balansoitua lähtöä. Mikä on varsin houkutteleva vaihtoehto, sillä tabletin näyttöön mahtuu kerrallaan kahdeksan kanavaa rinnakkain ja yksittäisten kanavien selaus esiin vaatii käytännössä alituista sivuttaissuuntaista skrollausta jo pelkästään mikserin oman 16 kanavan leveydellä operoitaessa, puhumattakaan siitä kun kapasiteettia kasvatetaan erillisen lavarasian kautta lisää. 55-57 Allen&Heath.indd 56 31.5.2017 10.23. Tämän voi hyväksyä, sillä bändikeikoilla soittajilla on soundit mukanaan ja sivumennen sanoen olisi se hyvää vaihtelua joskus äänittäessäkin rakentaa soundit valmiiksi omilla kamoilla linjasoiton ja virtuaalimaailman sijaan. Ei entiseen paluuta ole Qu-SB on monessa suhteessa aivan uskomattoman kätevä, siinä missä sen kilpailijatkin. Graafinen ekvalisaattori löytyy jokaisesta lähdöstä ja sen yläpuolelle piirtyy auttavassa koossa myös spektrinäyttö
010 320 7300 • Netti: f-pro.fi Tämän villimmäksi eivät efektien ulkoasut riehaannu. Osaltaan sen ansiosta mikserin hinta voidaan asettaa huomattavan edulliseksi. Kanavakorjainta säädetään hilaamalla pallukoita sopivaan kohtaan. Kyseisessä Homevalikossa ei oikeastaan ole muita keikan aikana tarvittavia valintoja, joten loikka miksaustoimista tasojen visuaaliseen tarkasteluun hoituu yhdellä painalluksella, kunhan mittariston käy ennakkoon asettamassa Home-valikon päällimmäiseksi näkymäksi. Sopivasti väriä helpottaa efektin tunnistusta, mutta vintage laitteen näköis kuvakkeita ei ole tarjolla, eikä ole kyllä väliksikään, jos tohtii sanoa. Kaistan kavennukseen ja lavennukseen on kätevästi erillinen liukunsa. Tabletin käyttö ohjaimena on toki myös palkitsevaa. Toinen tablettimiksaukselle ominainen piirre on säätimien pienuus. Elämme mahtavia aikoja. Esimerkiksi kaikki mittarit saa auki yhteiskuvaan, mutta tämä valinta löytyy Home-valikosta eikä varsinaisen miksausnäkymän siitä painikeryhmästä, jossa vaihdetaan esimerkiksi tulokanavien miksaamisesta efek tien säätämiseen tai mute-ryhmien naputteluun. u Allen & Heath Qu-SB Digitaalimikseri iPad-ohjauksella • 16 analogista tulokanavaa • 16 lisätuloa ulkoisella dSnake-lavarasialla • 32 miksauskanavaa • kanavissa ns. Punainen palkki kanavan liuku säätimen vieressä ilmentää sen toimintaa silloinkin, kun näkymää vaihdetaan. täysvarustelu • 4 stereoryhmää • 4 DCA-ryhmää • 4 mute-ryhmää • 4 efektiprosessoria • 12 balansoitua mix-lähtöä • balansoitu L&R-lähtö • analoginen stereolähtö tallentimelle • 32/32 -kanavainen USB-väylä tallennukseen • saliäänen miksaus iPad-applikaatiolla • monitoreiden miksaukseen myös älypuhelin-applikaatio • hintaluokka . Luontevampaa olisi kuitenkin avata se samasta lohkosta, joista työnäkymiä muutenkin vaihdetaan. Allen & Heathin applikaatiossa painikkeet ja säätimet ovat voittopuolisesti riittävän isoja suuremmankin kouran omaavalle, mutta muutama poikkeuskin on. Kartalla pysyttely vaatii melkeinpä sen, että koko kattauksen rakentaa itse alusta alkaen. Digitaalisuuden ansiosta taas työkalujen ja toimintojen määrä on valtava, kun sitä verrataan vanhempaan tekniikkaan. Mahdollisuuksia on siis vaikka mihin, mutta homma vaatii sounditajun ohella melkoisesti myös paneutumista ja huolellisuutta. 1000 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Kanavakompressori on havainnollinen, helppo käyttää ja toimii pätevästi. Yhteen pakettiin mahtuu ensinnäkin kaikki tarvittava, ja monipuolisesti ja kattavasti hallittavan ohjelmoitavuuden myötä viitseliäs voi rakentaa kappaleja tilannekohtaisia valmiita miksauksia, joita liipaisee sitten käyttöön tilaisuuden aikana. www.riffi.fi 3/2017 57 määrä on silti valtava. Eksperttitasolla efektien säätöihin voi sukeltaa todella syvälle. 55-57 Allen&Heath.indd 57 31.5.2017 10.23. Esimerkiksi kanavan panorointi hoidetaan niin pikkuruisilla liu’uilla, että sormenpää peittää lähes koko työkalun operaation aikana. Kun keikkojen ja treenien taltiointikin käy suoraan itsenäiseen USB-muistiin tai tietokoneen DAW-ohjelmille, voi ohjelmointiin käyttää autenttista materiaalia kaikessa rauhassa. Jos siihen on rahkeita, saa palkinnoksi kyllä jotain aivan muuta kuin mihin keskiverrolla keikkabändillä oli mahdollisuuksia vielä viime vuosikymmenelle. Pääosin Allen & Heathin logiikka aukeaa ihan kokeilemalla vaikka manuaalia ei netistä lataisikaan, mutta kyllä jotkin toiminnot on sijoitettu hieman erikoisesti
1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. s o u n d t o o l s . 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 58 www.riffi.fi 3/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 029 080 0830 w w w. 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna 58-59 Palveluhakemisto 2017.indd 58 31.5.2017 10.24. Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. f i soundtools Est
www.riffi.fi 3/2017 59 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi 58-59 Palveluhakemisto 2017.indd 59 31.5.2017 10.24. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Pinnink
Sattumoisin juuri pyöreästä tulikin kaikkein tehokkain myyn tiargumentti siinä vaiheessa, kun James How keksi ryhtyä käyt tämään bassonkielissä pyöreää päällyslankaa, joka oli täysin uu si juttu tuolloin. Englannin Kentissä, Sevenoaksissa toimiva perheyritys aloitti varhaisen doo wopin ja klassisen musiikin parista, mutta palvelu laajeni nopeasti kattamaan kaikki mahdolliset genret. Pontimena keksinnölle oli nuoren lupaavaan basistilahjakkuuden natina siitä, ettei perinteisissä flat wound kielissä ollut tarpeeksi ruudikas soundi, jolla pärjäisi todella ko vaa mättävän rumpalin ja vähintään yhtä äänekkään kitaristin rinnalla. Kun ensinnä mieleen tullutta Top Strings nimeä ei kuitenkaan saanut rekisteröityä viralliseksi tuo temerkiksi, muuntui nimi muotoon Rotop ja siitä sitten 60lu vun alussa lopulliseen asunsa Rotosound, jossa latinankielinen sana roto viittaa pyöreään. 60 www.riffi.fi 3/2017 -M inulla on tallella dokumentteja, jotka osoittavat isäni James Hown aloittaneen kokeilut kielten valmista miseksi jo 1953, kertoo Rotosoundia toisessa polvessa luotsaava Jason How, ja jatkaa: – Hän oli varsin taitava insinööri ja soitti siinä ohessa työk seen myös itävaltalaista sitraa, joita hänellä oli melkoinen kokoel ma. Pulma ratkesi Rotosoundin Swing Bass 66 kielillä, joiden litistämätön punoslanka ja hiomaton pinta antoivat sointiin kai vattua ärhäkkyyttä. Niihin oli lähes mahdotonta saada uusia kieliä mistään, jo ten hän hankki raakaaineita ja rakensi puutarhavajassa itsel leen koneen, jolla voi valmistaa kieliä. Kun kellään muulla ei ollut vastaavaa tuo tetta tarjolla, ainoa mahdollisuus trendikkääseen soundiin oli hankkia kielet Rotosoundilta. Tuo basisti oli erään Whoyhtyeen John Entwistle. Aika pian How ryhtyi valmistamaan myös kitarankieliä pai kallisten soittajien tarpeisiin. TEKSTI: LARS MULLEN KUVAT: LARS MULLEN, ROTOSOUNDIN ARKISTO Roundwoundista se sitten lähti! Rotosound on valmistanut kieliä kitaroihin ja bassoihin liki 60 vuotta. 60-62 Rotosound.indd 60 31.5.2017 10.26
Monikaan ei tiedä, et tä samaan aikaan valmistimme kaiken aikaa myös kitarankie liä. – Swing Bass 66 on edelleen suosituin tuotteemme ja niillä me nousimme tunnetuiksi maailmalla. Ja Jimi Hendrix pistäytyi tehtaalle 1967, ja kertoi ettei hän ollut tyytyväinen soundiin, jonka sai silloisista kielistään – soit taes saan hampailla! Hän vaikutti erittäin ilahtuneelta, kun pys tyimme kehittämään huippuohkaisen .007setin. James How näki roundwoundbassonkielissä firman valtin ja satsasi niiden markkinointiin rutkasti. Roundwoundista se sitten lähti! 60-62 Rotosound.indd 61 31.5.2017 10.26. Oikealla päällyslangan punontaa ydinlangan päälle. Yksinkertaisesti monimutkainen Siinä missä kitaran kolme ylintä kieltä ovat kukin oikeastaan vain pätkä tietyn paksuista pianolankaa päätehelan kera, muo dostavat kolme paksuinta kieltä kiinteine ydinlankoineen ja sen Vasemmalla syntyy Swing Bass -kieliä. Nykyinen British Steel mallistomme pohjautuu itse asias sa varhaisiin ruostumattomattomasta teräksestä valmistamiim me kieliin, jotka taas olivat aikoinaan paljon suositumpia kuin nikkelikielet, jotka oikeastaan yleistyivät vasta 70luvun lopulla. Kuin nykymusiikin näyttely Nykyisin myyntiä on yli 70 maahan ja firman arkistoja penkoes sa törmää niin rokin kuin popinkin pioneereihin ja suurnimiin tämän tästä. The Who ja Pink Floyd kä vivät ihan alussa jo täällä keskustelemassa kielistä ja soundeis ta. Seinille ripustetut valokuvat ja julisteet vievätkin Rotosoundilla vierailevan kuin huomaamatta aikamatkalle hal ki kuuden vuosikymmenen. – Onhan täällä muisto poikineen! En väsy katselemaan näi tä kuvia ja etenkin 60luvun suuruudet kiehtovat, kun niihin liittyyy vielä niin monia tarinoita. Niissä on pehmeämpi soundi ja ne sopivat monenlaiseen musiikkiin: Herbie Flowers soittaa niillä jazzia, Pink Floydin Roger Waters omanlaistaan musiikkia ja Iron Maidenin Steve Harrisilla on jopa oma nimikkosetti, jonka punoslanka on monelia, kuparin ja nikkelin erikoisseosta. www.riffi.fi 3/2017 61 – Hassua kyllä, tässä on nyt tavallaan kierretty kehä um peen, sillä tällä haavaa hiotut RS77kielemme ovat erityises ti Amerikassa erittäin suosittuja, kertoo Jason How. Ja kyllä hänen täytyi todella pitää niistä, koska hän totesi myöhemmin, että ”ne maistuvat juuri oikealta”
Isältä pojalle James How kuoli 1994 ja jätti yrityksen myötä pojalleen mel koiset haasteet. Pohjoismaat sitten taas ovat aina olleet meille suosiollisia. Tulevaisuuteen Jason katsoo luottavaisesti. – Nämä nykyaikaiset koneet pystyvät tuottamaan paljon ta salaatuisempia kieliä ihan joka kantilta tarkasteltuna, mutta sil ti päämääränä on tehdä niillä yhtä hienoja kieliä kuin käsityö parhaimmillaan tuottaa. Itse asiassa valmis tamme kieliä hyvin perinteisen menetelmin ja osin edelleen isä ni rakentamilla koneilla. – Eihän se kilpailu mihinkään katoa tai helpotu, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen siihen miten olemme pystyneet lohkai semaan osamme uusilla markkinaalueilla. Oli pakko tehdä jotain, joten pakkasin auton tupaten täy teen kieliä ja lähdin myyntikierrokselle niinkuin kunnon kaup paratsu konsanaan, Jason muistelee. Isälläni oli aika monessa kääntees sä merkittävä rooli ja esimerkiksi nykyiset RS88 Tru Bass kielet ovat muunnelma hänen kehittämistään hiotuista kielistä, joilla pyrittiin saamaan Burnsin Black Bison sähköbassosta kontra mainen soundi. – Isäni terveys horjui loppuaikoina ja lisäksi kilpailu alalla oli kiristynyt. Eikä omena ole todellakaan pudonnut kauas puusta, sillä tehtaan uudemmat koneet ovat Jasonin suunnittelemia. Myynnit olivat reippaassa laskussa ja firman tu levaisuus sananmukaisesti vaakalaudalla, kun tuli minun vuo roni. Ohuempi ydinlanka tekee kielestä samalla myös taipuisamman, kun taas paksumpi ydinlanka pitää kielen jä mäkämmän tuntuisena. Me kutsumme niitäkin täällä leikkisästi ”anot her Rotosound first” kieliksi, kun kerta ensimmäisenä tulimme ryhtyneeksi tuonkin pähkinän ratkontaan. Moni maa länsimais tuu kovaa kyytiä ja esimerkiksi Brasilia, Intia ja Kiina pitävät osaltaan meidät kiireisinä nykyisin. Pink Floyd syventyy ikuiseen ydinkysymykseen: ”Mitä kieliä sä käytät?” päälle kierrettyine punoslankoineen monimutkaisemman koko naisuuden, jossa soundi määrittyy usean eri tekijän vaikutuk sesta. u www.rotosound.com 60-62 Rotosound.indd 62 31.5.2017 10.26. Jonkin ajan päästä James Hown rakentamat ko neet pyörivät jo täysiä päiviä ja vankkaa tekoa kun ovat, niitä käytetään edelleen flatwoundkieliä valmistettaessa. Erilaisia punoslankoja meillä on koko ajan varastossa suurinpiirtein 50 tonnia ja tyypilisesti ne oste taan Ruotsista, Saksasta, Englannista ja USAsta – mukaan lu kien fosforipronssi sekä 80/20kellopronssi, joita muuten pitää säilyttää pimeässä etteivät ne ala tummua varastoinnin aikana. 62 www.riffi.fi 3/2017 Nikkelilankaa odottamassa punontaa. Jason avaa asiaa: – Sähkökitaran kieli, jossa on 16/1000tuuman ydinlan ka ja 8/1000tuuman päällyslanka kuulostaa erilaiselta kuin 15/1000tuuman ydinlangan ja 10/1000tuuman päällyslangan yhdistelmä. – Monet nykykielet juontavat juurensa 60luvulle, joka oli erittäin innovatiivista aikaa. Jalkatyön myötä onni alkoi kääntyä ja luvut lähtivät vähitel len nousuun. Bassonkielissä ydinlangan ympärille kierretään jopa kolme tai neljä kerrosta punoslankaa ja näitä kin asioita isäni tutki jo ihan alkuvaiheessa. Rotosoundin valikoimista löytyy kieliä niin nailon kuin te räskielisiin akustisiin, sähkökitaroille ja bassoille, banjolle, viu luperheen jäsenille, buzukille, mandoliinille ja jopa ukulelelle – joiden kielet yllättäen kuuluvat tuotevalikoiman pisimpään val mistettujen joukkoon. James How esittelee kielivalikoimaa Jimi Hendrixille ja Noel Reddingille
Austin, Texas – maailman livemusiikin pääkaupunki Moni kitaristi tuntee myös Eric Johnsonin, hänkin yksi Austinin suurista lahjoista maailmalle. Pronssinen patsas alleviivaa arvostusta ja kertoo omaa kieltään siitä, missä mennään: Stevie Ray on tässä kaupungissa pyhä henkilö. Paikan nimi saattaa kumminkin olla tuttu Stevie Ray Vaughanista tai hänen veljestään Jimmie Vaughanista, jotka ovat olleet kaupungin kuuluisia asukkaita. 600 000) lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen (mm. ••• Austinissa sähkökitara todella on arvossaan ja tämä tuli selväksi jo kaupungin lentoasemalla, jossa saapuvia matkatavaroita odotellessani saatoin ihailla taideteoksiksi maalattuja, noin kolmimetrisiä Gibson Les Paul -kitaroita. Aivan mainio klubi ja tunnelma oli juurikin niin autenttinen, kun olisi voinut odottaa. Kaikenkaikkiaan musiikki oli mainiota ja illan kruunasi vielä lämmin yölämpötila. Erinomaista toimintaa, täytyy sanoa! Nyttemmin nämä kitarat sijaitsevat eri puolilla kaupunkia ja ainakin meikäläisen silmiä hivelee tämä idea. ••• Austin on myös yliopistokaupunki ja Teksasin pääkaupunki. museoille ja kaupungin muusikoiden terveydenhuoltoyhdistykselle). Siinäpä sitten pyörähtelin tovin teksasilaisneidin ”viedessä”. Itse asiassa se on valittu myös yhdeksi USA:n mukavimmista paikoista elää. Enpä ole vastaavaa ennen missään päin maailmaa nähnyt! Havahduin tilanteessa siihen, että tässä kaupungissa varmaan on jotain erikoislaatuista odotettavissa… ••• Suuntasinkin illalla heti nopean suihkun jälkeen hotellilta Continental-klubille, jonka läheisyydessä Stevie Ray aikanaan asui Congress-avenuella. ••• Stevie Ray Vaughanin patsas löytyy kaupungin keskustasta Colorado-joen rannalla olevasta puistosta. Kaupunki tituleeraa myös itseään maailman elävän musiikin pääkaupungiksi. Esiintymisvaatteista ei ole muusikon näkökulmasta pulaa ja täältä löytyy erittäin hyvännäköistä esiintymistaminetta ja bootsia, mikäli bluesja country-hekinen autenttinen pukeutuminen alan ammattilaisia kiinnostaa. www.riffi.fi 3/2017 63 Muusikkona maailmalla A ika harva muusikko lienee käynyt Austinissa, vaikka otsikko viittaakin kaupungin vilkkaaseen musiikkielämään. Austinin alueella asuu pari miljoonaa ihmistä, mutta tunnelma on silti hyvin uniikki, aito, pikkukaupunkimainen eikä kovin kaupallisen oloinen. Rahat (n. ••• Tarina lentoaseman kitarataideteosten takana kiinnostaa ja ilmeisesti Gibson-firma oli lahjoittanut nuo kookkaat Les Paulit Austinin kaupungille vuonna 2006 juhlistaakseen ”kitarakaupunki”-ideaa. Sittemmin alueen taiteilijat ovat maalanneet nuo kitarat, jotka lopulta huutokaupattiin 2007. Vaikka oltiin maaliskuun alkupäivissä, niin lämpötila oli suorastaan kesäisä. Klubin musiikki oli ehtaa countrya Grammy palkitun Merle Haggardin bändissä vaikuttaneen Redd Volkaertin johdolla. Tänä keväänä en voinut välttää kiusausta ja pysähdyin kaupungissa, jossa teini-iän idolini muinoin asustivat. Toinen päivä Austinin kaduilla on leppoisa ja oli oikein kiva kävellä kaupungin kaduilla, jossa on paljon musiikkiaiheisia kauppoja. Paikalliset muusikot kuulemma jättävät kolikon Stevie Rayn patsaan hatun päälle kunnioituksesta… legendan mukaan rahat myös häviävt yön aikana :) Milloinkahan Suomessa nähdään jotain vastaavaa kaupunkien puolesta. 63-65 Muusikkona-Krapi.indd 63 31.5.2017 15.33. Meininki oli kuin nykypäivän lännenelokuvasta ja hetken päästähän ikäiseni ”Country-neiti” tuli hakemaan minua tanssimaan. Myös soitinliikkeitä kaupungista löytyy hyvän kitaratarjonnan kera toki
Pienen laskutoimituksen jälkeen sanoisin, että perjantai-lauantai iltoina viikonloppuna Austinin Klubeilla esiintyy noin 600 bändiä. Näillä klubeilla sijaitsee selvästi bluesin ”katukorkeakoulu”. Missäpä muualla löytyy näin paljon töitä. Tyyli on myös yksiselitteisesti sähkökitaramaailmaa ja jos itse olisin blues/rootskitaristin uraa haikaileva nuori muusikko, niin muuttaisin välittömästi tänne Austiniin. Jazz-kitaristeille ei Austinissa löydy töitä, eli kannattaa pysähtyä jo New Yorkiin ;) Karin ajankohtaisia kuulumisia voit seurata myös verkossa: www.kariantila.com T uusula, Kerava ja Järvenpää muodostavat vahvan yhteisen talousalueen, jolla on myös maineikas kulttuurihistoria ja vireästi toimiva taiteilijayhteisö. Pekka siirtyi USA:han kuitenkin jo vuonna 1990 ja kävi Los Angelesissa takavuosien maineikkaan GIT-koulun. Mukaansa aviopari sai paikallisessa musiikkielämässä aktiivisesti vaikuttavan rumpali Mikko Sirénin, joka ulkomaan matkansa vuoksi ei valitettavasti päässyt osallistumaan haastatteluun. Tuusulan vanhan rantatien eteläpäähän noussut Krapin Paja kuitenkin rakennettiin ja nyt sen ahjo hehkuu täydellä loimulla. 64 www.riffi.fi 3/2017 Aamukahvilla TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Sen eri hankkeissa pyöreästi 20 vuotta näkyvästi ja kuuluvasti vaikuttaneet kulttuurituottaja Anu Uhlenius ja muusikko Altti Uhlenius eivät kauaa empineet, kun aivan alueen sydämessä toimivan Krapihovin ravintolaja hotelliyrityksen toimitusjohtaja Pekka Holma pyysi heitä 2016 mukaansa täysin uuden kulttuuritalon suunnitteluun ja toimintaan. Pekka toimii Austinissa Suomalaisen akustisten kitaroiden mikrofonien tekemiseen erikoistuneen B-Bandin edustajana. Pekka on myös uransa aikana ollut tekemisissä monien huippukitaristien kanssa B-Bandmikkien tiimoilta. Monessa noista bändeistä on vielä kaksikin kitaristia, joten töitä näyttäisi olevan reippaasti yli 600 blues/rootskitaristille viikonloppuisin. – Sijaintihan on aivan loistava, koska tässä on koko tämä historia ihan konkreettisesti kulmilla ja ollaan tämmöisessä leikkauspisteessa, kuvailee Anu, ja jatkaa: – Ajatus oikeastaan lähtee siitä, että halutaan tuoda esille Tuusulanjärven elävää taiteilijayhteisöä. Krapin pajalla taotaan taiteen jalometalleja Kovin usein ei Suomessa rakenneta yksityisin varoin musiikkiklubeja ihan peruskivestä asti alkaen. Terveisin, Kari Antila P.S. Aikakin oli otollinen, sillä Järvenpäästä puretun Svengi-ravintolan jälkeen ei uutta tilaa Uhleniusten moottoroimalle klubi-toiminnalle ollut löytynyt. Melko varmasti ei missään, eli jos kiinnostaa ja tuntuu siltä, että mahtuisit noiden 600 joukkoon, niin ei muuta kuin stratocaster selkään ja Austiniin päin. ••• Tutkin vielä hotellilla Austinin musatarjontaa esittelevää viikottaista ohjelmalehteä ja näyttää siltä, että useimilla musiikkiklubeilla soittaa ainakin kolme bändiä illassa. kadulla Austinissa ja täytyypä myöntää, että tähän mennessä ei moista määrää bluesbaareja ole kyllä tullut vastaan elävän musiikin kera. ••• Austinissa asustelee myös ainakin yksi Suomalainen kitaristi: Pekka Rintala. 63-65 Muusikkona-Krapi.indd 64 31.5.2017 15.33. Nyttemmin keikkailu on hieman vähentynyt, mutta Pekka kertoo soittaneensa kyllä miltei kaikissa Austinin live-musiikkipääkadun eli 6. Pekka on ehtinyt tehdä myös uraa Los Angelesin studiosessioissa ja elätti itsensä ammattimuusikkona USA:n länsirannikon musiikkielämässä miltei 20 vuotta. Esimerkkinä poikkitaiteellisuudesta käy jo Pajan salin sisustus. Saliin on nytkin ripustettu pienimuotoinen taidenäyttely ja pöytien kannet on maalannut parinkymmenen paikallisen taiteilijan joukko. Keikkaa saa painaa joka ilta, vaikka rahaa on vaikea elämiseen kyllä tienata, vahvistaa Pekka Rintala. Toivotaan, että ajan myötä alueen taiteilijat kokisivat tämän omakseen ja täällä voisi tehdä poikkitaiteellisesti ja poikkikunnallisesti erilaisia tapahtumia. Jälki on komea ta ihan lähietäisyydeltäkin, mutta vieraan kannattaa ehdottomasti kiivetä yläparvelle, josta aukeaa näkymä koko alakertaan. Sieltä hahmottaa uniikeista pöydistä muodostuvan visuaalisen kokonaisuuden. kadun musiikkibaareissa. Larry Carlton, Steve Lukather ja juuri edesmennyt Allan Holdsworth kuuluvat Pekan henkilökohtaiseen ystäväpiiriin ja kun jammailimme Pekan kotistudiolla, seinää koristivat monet valokuvamuistot Pekasta noiden tähtien rinnalla… ••• Osallistuin itsekin yksiin jameihin tuolla legendaarisella 6
Pienillä yksityiskohdilla voi vaikuttaa kokonaisuuteen ja esimerkiksi panssarilasista tehty parven etureuna on kallistettu niin, että lavalta siihen tuleva ääni heijastuu viistosti kattoon jossa se vaimentuu hallitusti akustointipintaan. Anu kertoo, että tulevina vuosina toivottavasti myös Kerava Jazzin ja Järvenpään Puistobluesin kanssa saadaan aikaan yhteisiä hankkeita. Edellä lueteltujen käyttötapojen ohella sali olisikin mitä oivallisin miljöö vaikkapa periodiluonteiseksi musiikkitai videostudioksi, harjoitustilaksi ennen tien päälle lähtemistä, kiertueen viimeisiä säätöjä viilattaessa. – Tuntuu siltä, ihmisillä on ollut kova halu tukea tätä ajatusta ja olla mukana. Teatteriesitykset, kokoukset, koulutustilaisuudet, erilaiset juhlat yms. Mikäs olisikaan juhlavampaa kuin päästä koeponnistamaan turneen ääni, valot ja mahdollinen videokuvauskin tämmöisessä paikassa. sopivat nekin mainiosti Pajaan, semminkin kun Krapihovin ravintolapuoli huolehtii ruokaja juomapuolesta ja tarjoaa hotellistaan myös majoitustilaa. Yhteistyötä tehdään jo mm. Nythän se tässä ensimmäisen kahden vuoden aikana näkyy, miten tämä sitten asettuu… toivotaan, että tällä olisi monen vuosikymmenen tulevaisuus, aprikoi Anu. Elementtirakenteisen lavan kokoa ja muotoa voi muunnella ja isoillekin tavaroille riittävän suuri rahtiovi sijaitsee aivan sen takana. Sympaattinen tapa. Enimmillään 250 paikan vetoinen sali on kevään mittaan myyty moneen otteeseen loppuun jo ennakkoon. Vielä 22.40 pääsee takaisin kaupunkiin, ja yhdentoista jälkeen Järvenpään rautatieasemalle. Samaan hengenvetoon Altti kuitenkin muistuttaa, että julkinen liikenne pelaa kuitenkin yllättävän hyvin esimerkiksi Perjantai-klubin kävijöiden kannalta. Ja sitähän ei kukaan voi enää ottaa meiltä pois, että me ollaan hyvin paljon vaikutettu, että tää on tässä, täydentää Altti. Tälle vuodelle ei vielä ihan keretty, rakennusaikataulun vuoksi: – Tuossa talvella oli lautakasojen keskeltä tosi vaikea huudella, että kyllä tästä tulee tosi makee! Nyt sen tohtii jo sanoa ääneen ja alku on ollut vahva. www.riffi.fi 3/2017 65 Läheltä ja kaukaa Krapin Paja on varta vasten tarkoitukseen suunniteltu ja käytännöllisyys on ollut lähtökohtana alusta asti. Ihan huomaamatta ei lehtimiehen soluttautuminen onnistunut, sillä tapansa mukaan isäntäväki oli ovella tervehtimässä konserttivieraita ja ohjasi itse saapujat heille varattuihin pöytiin. Se sijainti… Krapin pajan avajaiskevään ohjelma olisi komeata esiteltävää mille tahansa kaupunkiklubille, vaikka Altti Uhlenius toteaakin sarkastisesti hymyillen, että rakennuksen nurkalta on vain 50 metriä EU:n määrittelemälle maaseudun rajalle. Mallia Pajalle haettiin läheltä ja kaukaa. Harjakorkeus salissa on 9,8 metriä ja akustiikka sopii sähkömusiikin lisäksi esimerkiksi akustisille kokoonpanoille – joita varten saliin on hankittu myös Yamahan G2 -flyygeli. Jopa sirkuskoulun kanssa löytyi yhteinen sävel, kun ilma-akrobatian opetuksessa tarpeellinen ripustuspistekin järjestyy. Järvenpäähän hiljattain rakennettu ratsastusmaneesi antoi esimerkin nykyaikaisen puurakentamisen mahdollisuuksista, maineikas Irving Plaza -klubi New Yorkissa innoitti sisätilojen suunnittelussa. Tupa oli muutamaa paikkaa vaille täysi ja heti ensimmäisistä tahdeista lähtien homma oli selvä – sekä sali että talon PA toimivat erinomaisesti! Ja Husband – sehän oli jälleen aivan pitelemätön! Krapin pajalla taotaan taiteen jalometalleja KUVA: TIMO HAPPONEN KUVA: LAURI PALOPOSKI Anu ja Altti Uhlenius tarjoilevat kulttuurielämyksiä laajalta alalta. Tänne pitää oikeasti lähteä, aprikoi Anu Uhlemius vierestä. – Toisaalta ollaan kaiken keskellä, mutta toisaalta joka paikasta on tänne matkaa. – Suora bussi 665 lähtee tunnin välein Kampista laiturilta neljä Mäntsälään ja samalla lailla se kulkee toiseenkin suuntaan. – Jollei meidän niin, jonkun toisen toimesta. Keski-Uudenmaan tanssiopiston, järvenpääläisen taiteilijayhteisö Värinän, Meidän festivaalin sekä Kellokosken soittokunnan kanssa. Pysäkki on ihan tuossa Krapin edessä… Sirpalesaareen verrattuna täällä on mun mielestä ihan hyvät yhteydet! Yhteen hiileen Alueen vahva kulttuuritoiminnan pohja luo synergiaa eri toimijoiden välille. * * * Haastattelupäivän illaksi olin hankkinut jo ennakkoon liput saadakseni vähän omakohtaistakin tuntumaa Krapin Pajan akustiikkaan ja äänentoistoon. Altti kiitteleekin sitä, että rakennuttaja ja rakentaja kuuntelivat suunnitteluvaiheessa herkällä korvalla toiveita, jotka pohjautuivat pitkään käytännön kokemukseen alalla. Puurakenne itsessään toimii bassovaimentimena ja ylemmille taajuusalueille on omat lääkkeensä. 63-65 Muusikkona-Krapi.indd 65 31.5.2017 15.33. Katon puupalkkeihin Tommi Kolehmaisen kekseliäällä kenkä-ripustuksella nostettuja PA-kaiuttimia on niitäkin verraten helppoa siirtää tilanteen mukaan paikasta toiseen, kun kiinnityspisteitä ei ole pultattu palkkeihin kiinni
Mä olen tykännyt käyttää studioympäristöä tuollaiseen senkin takia, että siellä voi tallentaa kaiken kunnolla. – Miksasin Amphionin monitorien kautta soundit kuntoon. Siinä vaiheessa Kemppainen parkkeerasi tiskeineen tarkkaamoon. 66 Keikalla.indd 66 31.5.2017 15.16. Sitten kun bändi lähtee himaan, voin jäädä vielä hieromaan niin pitkään kuin haluan. – Jopa Behringerin X32:lla voi tehdä keikan ihan hyvin, mutta kun puhutaan kymmenkertaisesta hinnasta, niin totta kai siinä on ero. Ja nopeasti se käykin, peruskokoonpano puhaltajineen on soundivalmiina alle vartissa, kuoron liittäminen kokonaisuuteen vie päälle oman hetkensä. Jos tietää miltä hyvä kliini analoginen etuaste kuulostaa, niin tässä on samantyyppinen fiilis, kuvailee Kemppainen dLiven olemusta. Etupään mikseri on kytketty, ja Matti Kemppainen – Uusivirran saliäänestä huolehtiva vakiomiksaaja ja yhtiökumppani Hög Musicista – ohjelmoi iltaa varten lisäkanavia valmiuteen. Tämä on transparentti – ei ole sellaista omaa soundia. ••• Päämikserin laajennuksena on tällä keikalla saman valmistajan IP8-ohjain, jossa on kahdeksan liukusäädintä ja lajitelma painikkeita. – Tietysti äänenlaatu on tärkeä ja tässä on paras mitä olen missään kuullut. Sille ryhmitellään illan erikoisvieraat: kaksi puhaltajaa, kakkoskitaristi sekä 25-henkinen tyttökuoro. Tätä rundia varten bändi treenasi Hög Musicin studiolla sen päälle kaksi päivää. Kyllä se soundi tulee esiin jo suorassa äänessä. ••• Mikserin perusohjelmointiin ennen kiertuetta kuluu Kemppaisen mukaan yleensä suurin piirtein päivä. Sound checkissä otetaan silloin jokaista biisiä pikku pätkä ja katotaan että se toimii. Takana on nyt 130 keikkaa Uusivirran viimeisimmän levyn julkaisun jälkeen, kaikki samalla tiskillä. – Mä olen näihin niin tottunut ettei mun tarvitse edes katsoa, kun tiedän, että Olavin laulu on tällä liu’ulla. Jos vaan käyttää etuasteita, eikä tee äänelle vielä mitään, niin eron huomaa. Sellaisessa snapshotTEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Circus Helsinki, 27.5.2017 Olavi Uusivirta yhtyeineen, saliäänen miksaus Matti Kemppainen pohjaisessa jutussa en lähde enää keikalla niitä hirveästi sörkkimään vaan teen mastervirityksen PA:lle ja aika lailla se sitten toimii sillä. Kemppainen kääntää huomion dLiven master-lohkon ryhmäliukuihin, joille on koottu vakiobändin keskeiset asiat. Keikoilla kulkee mukana oma Allen & Heathin dLive, josta valmis miksaus viedään digitaalisena AES-signaalina Circuksen Soundcraft Vi6:n kautta talon D&B-järjestelmään. Sitten onkin aika päästää mies jatkamaan töitään. Käyttöpinnan muokattavuus ja nopeus on tässä todella tärkeää, kertoo Kemppainen esitellen samalla, miten tietyille säätimille on pysyvästi asetettu lauluja rumpukaikujen pituudet ja miten eri näyttöihin avautuvat juuri tietyt efektit lennossa säätämistä varten. Jos on haastavampi tila ja tarvitsee oikeasti mennä tarkemmin vaikka rumpujen kanavakohtaisiin eequihin, niin silloin päivitetään joka scene erikseen. Tietysti pääsen joka kanavaan kiinni tarvittaessa tuolta päätiskin layereistä, mutta tässä on periaatteessa kaikki tarvittava ykköspinnalla koko ajan. – Esimerkiksi Lucasin kanssa tehtiin kaikki ekvalisoinnitkin biisikohtaisesti ja tallennettiin miksaukset sceneiksi. Sound checkin perusteella tätä kiertueen päätöskeikkaa kuuntelemaan saapuvia hellitään todella kovassa iskussa olevan bändin lisäksi erinomaisilla soundeilla. ••• Bändi alkaa olla valmiina checkiin, mutta ehdin vielä kysyä, miten pitkälle etukäteen ohjelmoiduilla soundeilla päästään, riittääkö sen jälkeen sound checkissä pelkkä master-viritys salin mukaan vai pitääkö koko paletti avata. Mutta kun nää lisäasiat ei mahdu tuohon samalle pinnalle, niin IP8:lla mä saan ne tähän rinnalle. Ekalla keikalla PA:n kanssa tein sitten viimeiset tviikkaukset. Pakkaa ei tarvitse sekoittaa ja kaikki on koko ajan esillä; normibändi päätiskillä ja vierailijat lisäohjaimella. Lisäksi work flow on uskomattoman kätevä: tällä saa nopeasti luotua miksauspinnan, josta kaikki löytyy just sieltä mistä haluaa, kiittelee Kemppainen kopioidessaan illan kuorovieraille sopivia kompressoriplugeja ja ekvalisointipohjia kanaviin. 66 www.riffi.fi 3/2017 Luottosuhteesta huolimatta Kemppainen ei silti vierasta muitakaan mikserimerkkejä. Keikalla T apaamme Circuksessa sound checkin alla. Materiaalikin on niin vaihtelevaa – on tosi rock’n’roll-biisejä mitkä on kuivia ja agressiivisiakin ja sitten on todella maalailevia biisejä, joissa on isoja kaikuja. ••• Illaksi on luvassa reilun parin tunnin setti, johon mahtuu neljä keskenään erilaista osiota. Olavin homma taas on niin eläväistä ja settilistatkin vaihtelevia, että me katsotaan kuntoon yksi yleissoundi, jota mä muokkaan koko keikan ajan biisi kerrallaan
Polarsoul myös. ••• Suomidancekin tuli, oli ja – luojan kiitos – meni, eikä ole sittemmin häirinnyt olemassaolollaan. Hyvällä pokalla vedetty styge, ihan tylyt lyttyyn -meiningillä. Vaan kun autoillessa sekään ei nyt käy laatuun. Epäilen, ettei tälläkään viikolla kierrossa ollut yhtäkään tulevaa klassikkoa, jota kymmenen vuoden päästä jompi kumpi pojistani laulaisi tyttöselle mökin verannalla, rupuinen nylonkielinen skitta kourassaan, yrittäessään saada neitoa (tai jotain, päättäkööt itse) hymyilemään suostuvaisena. Mutta koska haukun omasta mielestään syytöntä jengiä, pitää myös kehua joitakin, ja sanonkin siksi, että Paleface on jyrkkä jätkä. www.riffi.fi 3/2017 67 on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tai Serumin. Älkääkä edes kysykö jostain Reijo Nordmanista tai mikä se nyt oli. Harmi vain, että radioiden lähetyskompressio tuhoaa osan hienouksista. Suomi-arvojen vaikutus liikenneturvaan 67 Alanko 317.indd 67 30.5.2017 12.04. Pokalla. Eipä jäänyt mitään mieleen. Tähän asti ihan ylivoimaisesti kurkoin vastaantullut laulaja kohdallani on ollut Jussi Rainio, mutta hra Parkkonen on osoittautunut olevansa samasta puusta: ei suomilaulaja, vaan laulaja. Nostan harvoin hattua, mutta tässä tuli jo monta riviä. Tai Spiren. ••• Jossakin vaiheessa ilmaisua ”suomiräp” käytettiin ilmeisesti erottamaan alagenre toisesta, väheksytymmästä ”huumoriräpistä”, mutta en valitettavasti senkään avulla havaitse eroa noiden kahden välillä. Joskushan se riitti, että yritettiin, oli kykyjä tai ei – muistanette käännösiskelmät 70-luvulta. Kontrasti hötön ja timantin välillä on ihan älytön. ••• Pidin korvalla koko viime viikon kotimaisia radiokanavia ruuhkissa madellessani, ja yritin painaa kotimaisten biisien koukkuja tajuntaani. Diggailen molempia valtavasti. Ja vaikka nyt esimerkiksi Harry Stylesin ja Ed Sheeranin jutut jotenkin ovatkin jääneet alitajuntaani, niin aika tuotantojekkukamaa sielläkin viljellään. Joka kerta kun joku Karri Korppu tai muu aloittaa autoradiosta vaivaannuttavasti ”soulahtavan” loppusoinnuttoman vajaariimittelyn (joka ei tule koskaan jäämään musiikin historiaan klassikkona), tai lahtelainen urisee seitinohutta itsetehostustaan, räjähdän holtittomaan nauruun ja olen hetken ajan vaaraksi muille autoilijoille. Kyllä skidit taitavat pitäytyä brittiklassikoissa, pelkään pahoin. Myönnän syyllistyneeni rikoksiin sen genren sisällä kauan sitten, mutta koetan hyvitellä tekojani edelleen vuolaasti. Kunhan nyt joku soi jossain, et pääsis äkkii keikalle, siel kukaa ei huomaa kuitenkaa mitää ku kaikki on kännis ja musa tulee lujaa. Siltikin hyvää työtä, ketä ikinä olettekaan, arvon työryhmä. ••• Kylläpäs olenkin hapan juuri tänään. Ehkä sitä vaan pitäisikin juoda enemmän viinaa kuunnellessaan radiota. Että tuhlasitte sitten sähköä, rahaa ja aikaa tuohon. Edelleen ulkomaan pöhökit aiheuttavat silti kulmakarvojen kohoamisia enemmän kuin kotimaiset, ja vaikuttaa siltä, että meikäläiset tuotantoarvot ovatkin yleensä suomituotantoarvoja ja Omnispheren presettejä. Pahoitan ihan mieleni miettiessäni sitä, että jospa kaikki onkin vain sen syytä, että levymyynti on kaikesta huolimatta perseellään ja Spotifystä sun muualta saatavat korvaukset ovat pikkuinen kärpäsenpaska verrattuna takavuosien Teosto-pläjäykseen… Et piruuko sitä mitää yrittää, ku kuitenki tulee kätee joko satku tai ehkä tonni, oli kuunteluja tuhat tai miljoona. Ihan oikeasti. Tai muutakaan. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja H ieman ikävää, että toisinaan pienellä kirjoitettu suomi-etuliite ympätään johonkin laadullisesti nipin napin välttävään, ikään kuin merkitsemään genreen kuulumista tietyin ennakkorajoituksin: suomi-räp, suomi-soul, suomi-dance… Ja sitten vastuu siirtyykin kuulijalle: onko tämä nyt ihan käypää kamaa, vai yritys sinnepäin. ••• Poikkeuskin löytyy: Pete Parkkosen ”Kohta sataa”, josta tykkäsin taannoin ihan hulluna. Tai, luoja paratkoon, Maschinen valmissettejä. Tililtäni lähtee yhä kuukausittain summa luonnonsuojelulle ja teen satunnaisesti vapaaehtoistyötä. Kännissä ja läpällä. Samoin kuten artistinsa, jonka sekoitin alun alkaen siihen yhteen euroviisuissa olleeseen punkbändiin, kun olivat niin samasta puusta. ••• Ei siellä ulkomaillakaan aina niin supermusikaalista saada aikaan. Puhumattakaan urheiluräpistä, joka puolestaan on vain vesirokon jokin sooninen ilmentymä. Kyllä täälläkin osataan, en edes yritä väittää vastaan, mutta voi hitto, kunpa kaikki tsemppaisivat samalla voimalla. Googletin kaksi ääneltään mieluisaa artistia: Eveliinan ja Nelli Matulan, ja neidit jäivät kyllä kerrasta mieleeni – todellakin, eläköön oivat geenit – mutta vieläkään en muista soittolistabiisien koukkuja
Suomalaista laatua maailmalle Jo lähes neljä vuosikymmentä Genelec on asettanut laaturiman ja johtanut ammattiaudion äänentoiston teknologiakehitystä kansainvälisesti. Äänen laadun lisäksi tuotteemme on tehty kestämään ja edustamaan suomalaista muotoilua parhaimmillaan. Genelec Oy · Olvitie 5 · 74100 Iisalmi · genelec@genelec.com · P 017 83881 · www.genelec.com 68 Takakansi317.indd 68 30.5.2017 11.17. Ylpeytemme aihe on Iisalmessa oleva tuotekehitys ja tuotanto, joissa taitava ja sisukas henkilökunta kehittää, valmistaa ja tarkastaa huolellisesti jokaisen tuotteen ennen kuin ne lähetetään maailmalle