Korg Prologue – analogisyntikan soundi syntyy säätämällä! Nro 3-2018 Hinta 10,50 E Rocka Merilahti, kitaristi: ”Keinoja kaihtamatta pyritään joka ilta saavuttamaan se, mitä varten ollaan lähdetty keikalle.” Nino Laurenne, tuottaja: ”Eka levy myi tuplaplatinaa, toka just ja just kultaa ja kolmatta ei enää tehty.” JUHA TAPION kiertueella bändillä on kokoa ja tekniikalla mittaa! JUHA TAPION 01 Kansi 318.indd 1 5.6.2018 17.26
Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Litiumioniakku nyt vakiona. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 5.6.2018 17.23. 3-kanavainen mikseri. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Milloin vain. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Myös akkukäyttö. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Teknisesti edistyneempi on myös soundillisesti parempi . 02-03 Ilmoitukset.indd 3 5.6.2018 17.24. Innovatiivinen kamera-adapteri (lisävaruste). Koekuuntele asiantuntevilla kauppiailla ympäri maata! Aron Soitin | Atomcom | Botnia Music | Kimmon Soitin | Kokkolan Laitevälitys | Lahden Musiikkitalo | Musacorner | Musiikkiliike Musatalo | Musiikki Kullas | Musikantti | Rovaniemen Musiikkimestarit | Savonlinnan Soitinkulma | Soitin Jylhä | Soitin Laine | Soundtools | St.Pauls Sound | Tammer-piano ja Soitin | Viiking Musiikki | LAAJA JA POTKIVA SOUNDI Maks. SPL 118dB, taajuusvaste 45Hz -18 KHz (-3dB) 6 TUNNIN SISÄINEN AKKU Uima-altaalle, laiturille, katusoittokeikalle... TASAINEN 100°x50° Kantavuus määräytyy väliputkien määrän mukaan JBL:N LEGENDAARINEN 100 TUNNIN RASITUSTESTI 3 vuoden takuu YHDEN KÄDEN KANTOKAHVA, VAIN 17KG Väliputket pakkautuvat rungon sisälle BLUETOOTH -STRIIMAUS Kaiulla varustettu monipuolinen mikseri. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. USB-latauspiste ja tablettiteline
You can hear the difference. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 52 Hughes & Kettner Era2 – kitaraa lujemmalle! 54 VS Audio Royal Flush – kahden kerman nekka 55 Okko MotörBass – rock’n’roll super bass drive 56 Korg Prologue – soundi syntyy säätämällä! 58 Focal Listen Pro ja Clear Pro – kuulokkeita arkeen ja juhlaan! 60 Sontronics Solo – vokalisti esiin GRANDE FINALE 62 Normipäivä – Surround-miksausta gaalassa 64 Muusikkona maailmalla – suomalaista musiikkia kansainvälisille markkinoille. 100 % ADAM Sound. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Misha Koivunen Minna Hatinen Pirkka Isotalo Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Sami Sarhamaa Juha Seila Petri Silas Tommi E. Precision. 09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu Approved by Carl Cox. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,00 e ja määrä aikaisena 63,00 e . Irtonumeron hinta on 10,50 e . vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Olisin helpompi tuote myytäväksi, jos tekisin tietyt asiat eri tavalla.” KÄYTTÖTESTIT 50 Orange Getaway Driver, Two Stroke, Kongpressor & Fur Coat – oranssia lautaan. Honesty. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 6 www.riffi.fi 3/2018 46 34 30 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,50 e + posti kulut. INTRODUCING ADAM AUDIO T SERIES Clarity. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Nino Laurenne – Ikimuistoiset sessiot 16 Juha Tapio kiertueella – isommalla pensselillä 24 Mattias IA Eklundh – tutkimusmatka jatkuu laajemmassa rekisterissä 26 Paleface – vapaus, vastuu, tasa-arvo rissä 34 Michael Manring – bassoa ilman rajoja 38 Rocka Merilahti – tyylitaituri toisessa polvessa SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Tuomo Huhdanpää, lyömäsoittimet – kolinaa kellarista! 43 Vuoren Saku & Vuorensaku Guitars – T.Family on sopivasti erilainen 46 Elämäni kitarat: Euge Valovirta – joskus hevikirveellä, toisinaan Telecasterilla 26 Kannen kuva: Minna Hatinen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 23. 66 Alangon päiväkirja – Hiekkalaatikolla tavataan Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. 09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu, www.nordicaudio.eu T-Serie_210x297mm_Carl-Cox_Riffi.indd 1 2018-05-20 18:04 06-07 Sislu 318.indd 6 6.6.2018 17.02. Detail. Riffi ilmestyy vuonna 2018 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. T7V T5V Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Virtanen Timo Östman Verkkotoimitus: Toni Honkala Matti Rinne Tommi Saarela Tommi EVirtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu Approved by Carl Cox. T7V T5V Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. INTRODUCING ADAM AUDIO T SERIES Clarity. 100 % ADAM Sound. Honesty. Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. Precision. Detail. 09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu, www.nordicaudio.eu T-Serie_210x297mm_Carl-Cox_Riffi.indd 1 2018-05-20 18:04 06-07 Sislu 318.indd 7 6.6.2018 17.02. You can hear the difference
8 www.riffi.fi 3/2018 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Nino LAURENNE IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 8 6.6.2018 17.48. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi
– ”Idolsissa on nuori hevijäbä joka on menossa hyvää vauhtia kohti voittoa. Soitettiin sille, ja katottiin vieressä, kun puhelin soi niin kauan että akku loppui. Ja samaan aikaan paukkaa ovelle Vainio vaatien lisää materiaalia miksattavaksi. – Kyllähän hänestä näki että aikamoinen väsymys oli päällä. Nino Laurenne saa soiton noin kaksi kuukautta ennen kisan finaalia Sonyn A&R-puolella tuolloin työskenneeltä Pete Eklundilta. Kun ei vaan ole nälkä. Ei ikinä millään muulla. Studioisäntä Nino Laurenne pyörittää tuottamisen ohella Sonic Pump -studiokompleksia. Sille pitäisi tehdä levy, voitti tai ei.” Ja voittohan siitä tuli. Kun aikataulu on noin tiukka, ei biisien treenaamiseen ole liiemmin aikaa. Ari Koivunen oli käynyt jo ennen studiota läpi hirvittävän Idols-myllytyksen, jossa kilpailijoita grillattiin päivittäin eri medioissa. Laurenne ja Eklund Sonylta ottivat yhteyttä tuttuihin hevikavereihin, joiden kädenjälkeen voi luottaa. Studion tiloissa toimii yli kaksikymmentä alivuokralaista. Kaikkia heitä yhdistää helkkarinmoinen innostus siihen omaan juttuunsa, mitä on aina hieno nähdä. Levyn työstö alkoi kappaleiden etsimisellä. Tämä on kuitenkin aivan normaali käytäntö tämän tyyyppisissä kilpailuissa. Mutta tässä tapauksessa kaveri joutui tulemaan studioon ja pääsääntöisesti vaan kuunneltiin biisi, että ”nyt sä vedät näin.” Se opetteli ne siinä ja sitten vaan koppiin vetämään. Kyseessä on kolmentoista Genelecin muodostama Dolby Atmos -järjestelmä, jollaisia löytyy tällä hetkellä vain kourallisesta pajoja. Ensin Idols-mylly läpi ja sitten me tullaan siihen kauheella innolla että ”Nyt aletaan tekemään perkele hevilevyä!” Siihen päälle vielä levy-yhtiön painostus. Systeemi rakentuu ”The Ones” -malliston kaiuttimista (Riffi 1/2018), eivätkä uudistukset tähän lopu. Albumin valintaan on Laurennella monta syytä. Toiseksi tuottajaksi valittiin Ninon vanha kaveri Pasi Heikkilä. – Jos tolla tavalla pitäis tehdä koko ajan, niin ei tulis mitään, Nino jatkaa. Eka levy myi tuplaplatinaa, toka just ja just kultaa ja kolmatta ei enää tehty. Mutta eihän se poikkea mitenkään muista Idols-levyistä. – Hevissä on normihommaa, että bändi tekee ite. Jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi uuvuttavaa, niin lisätään siihen nuoren pojan taipumus syömättömyyteen. Onneksi Arilla on aika vankka karao ke-laulajan tausta, niin se on tottunut ottamaan biisit aika nopeasti haltuun. Kilpailun ensimmäisinä vuosina jokainen Idols-kokoelmalevy ylitti kultalevyrajan, kuten myös Idols-voittajan oma levy. Odotukset olivat korkealla. On hienoa nähdä studion loungessä vierekkäin istumassa räppäri, black metal -tyyppi ja gospeltyyppi. – Olen työskennellyt viisitoista vuotta pelkästään analogiSSL:llä. Vuonna 2007 Idols-laulukilpailu oli jotakuinkin suurimmillaan Suomessa. Pitäiskö nyt syödä jotain. Laitoin ekaan miksaukseen UAD:n SSL:n masterkompuran, että mulla olis jotain tuttuja juttuja, johon nojata. Sessiosta löytyy se vanha masteri, joten voin vain napin painalluksella vertailla kuinka paljon on eroa. Ammattisoittajat pystyvät tietenkin hoitamaan homman lapuista, mutta laulamisen kanssa on hieman mutkikkaampaa. Sen jälkeen nostettiin sohvaa pystyyn ja mies tokeni juuri ennen lattialle valahtamista. Se oli muutenkin enemmän bändilevy. Ja koska on laulanut melodista heviä pienen ikänsä, niin biisien vaatima estetiikka oli hallussa. Heviä paikassa on tehty paljon. Arilla oli parhaimmat unenlahjat mitä olen nähnyt. Vaikka kyseessä oli hänen ensimmäinen major label -albuminsa, on päällimmäisenä muistoissa projektin tappava tahti. – Laulajathan haluis pyöritellä niitä biisejä rauhassa ja laittaa vähän omaa juttua sekaan. Kakkoslevyllään artisti oli jo enemmän mukana. Uskon, että mun estetiikka on vielä siellä, mutta on jännää kuulla miten paljon eroa tulee. Hän kutsuu biisimateriaalia täsmäiskuiksi, sillä ylimääräistä pois raakattavaa ei juurikaan ollut. – Kerran kuului kolahdus tarkkaamosta, kun kaveri otti polvea siellä. ”Eka levy myi tuplaplatinaa, toka just ja just kultaa ja kolmatta ei enää tehty.” 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 9 6.6.2018 17.48. – Vauhti oli sitä luokkaa, että kun me vielä laulatettiin vikoja pätkiä, Jesse Vainio jo miksasi toisessa tarkkaamossa. Talo täynnä musantekijöitä – siksi tää on maailman paras duuni. – Tarkoitus on tehdä se täysin ”in the box”. Bänditaustan omaava Laurenne pohtii, että se on kaksipiippuinen juttu. Homma oli yllättävän kivutonta. Levyhän oli jo melkein valmis. www.riffi.fi 3/2018 9 A stun sisään Sonic Pumpiin, jossa puhaltavat muutoksen tuulet. Ari Koivunen: Fuel for the Fire, Sony 2007 Laurenne aloittaa ikimuistoisimmalla sessiolla, eli maailman ainoalla Idols-hevilevyllä. Sonic Pumpia on juuri laajennettu ja samalla ykköstarkkaamoon asennettiin uusi AVID S6 M40 Control Surface. Koivusella ei ollut juurikaan sanaa albumin materiaaliin. Ensimmäisen hyppynsä digimaailmaan Laurenne aikoo tehdä miksaamalla jonkin vanhan sessionsa uudelleen. Nyt pöydässä on iso hiiri. Kun voittaja oli selvillä, kiidätettiin Koivunen jo seuraavana päivänä studioon. Poikkeuksena vuoden 2006 albumi. Voidaankin puhua koko kansaa koskettaneesta ilmiöstä. Ykköstarkkaamossa käy kova kuhina – siellä asennetaan kolmen miehen voimin uutta äänentoistoa. Kun jäähallissa juhlittiin finaalia, oli Koivusen levyn biiseistä lauluja lukuunottamatta jo puolet äänitettynä. Jonkun kisaajan naama oli iltapävälehtien etusivulla joka päivä. Levyn valmistelu alkoi siis hyvissä ajoin ennen voittoa. Tahti oli niin kova että loppumetreillä ei nukkunut enää kukaan. Nino Laurenne kertoo, että muutos on suuri. Kello oli kaksi iltapäivällä, Ari nukkuu tarkkaamon sohvalla, kännykkä korvan juuressa. Säveltäjinä olivat Marco Hietala, Janne Joutsenniemi, Timo Tolkki, Jarkko Ahola, Tuomas Heikkinen, Kimmo Blom, Laurenne, Heikkilä ja Tony Kakko, joka myöhemmin julkaisi kappaleen myös yhtyeensä Sonata Arctican albumilla. – Sonic Pump on profiloitunut hevistudioksi, mitä se ei kuitenkaan ole ollut vuosikausiin. Koivusta ei saanut päästää kotiin nukkumaan, sillä oli riski, ettei häntä saa ajoissa hereille
Ei sellaisella tiimillä voi mennä pieleen. Tuottajahan tosi usein myös miksaa ne. Tubesta löytyy. Tavastialla turistina Nino Laurenne muistelee yhden biisin vetoa Tavastialla Lost Societyn kanssa. Aloitettiin äänitykset. – Popissa musaa on helpompi muokkaa mihin suuntaan tahansa. Hevissä ne muutokset on pienempiä. Hänelle kaikki kolme levyä ovat yhtä ja samaa sessiota. Ne pyöri mun ympärillä kuin jänöpuput ja mä en millään pysynyt niiden vauhdissa. Jokaisessa on tehty asiat samanlaisella flowlla ilman mitään suurempia ongelmia. Se oli hirveetä. Ainutlaatuinen kokemus. Äänitetään rummut ja fiksataan mitä fiksataan. Laurenne lisää, että kilpailijat eivät aina ymmärrä mihin he sopimuksen kirjoitettuaan ryhtyvät. Voisitko tuottaa?” Kyse oli jyväskyläläisestä Lost Societysta, joka oli juuri voittanut Nuclear Blastin järjestämän Global Battle of the Bands -kilpailun Lontoossa. Nuoruuden energia on tarttuvaa lajia. Niillä kun paketti on jo hyvin kasassa. Oli todella turistifiilis. – Jätkät on parhaita kavereita keskenään. – Kuuntelin jotain livepätkää, onpa räimettä, totesin. 10 www.riffi.fi 3/2018 Eikö tällaisen myllytyksen keskellä Laurenteelle tullut ollenkaan pistoa sieluun, että tässä riistettäisiin nuorta herkkää sieluparkaa. Biisit äänitettiin noin kolmessa viikossa ja niitä miksattiin noin kymmenen päivää. Ja pakkohan levy oli valmiiksi saada. Siinä sulle referenssiä! Tässä luodaan referenssiä! Homma oli muutenkin Ninolle helppoa, sillä ei Lost Societyn kaltaisia bändejä voi liiemmin alkaa tuottamaan. ”Nyt menee biisit niin kuin niiden pitää mennä. Kunhan liidilaulu on tarpeeksi kovalla niin loppu kyllä hioutuu ajan kanssa kohdilleen. Mutta hyvinhän se siellä vetää. Ja toka levy laitettiin heti vuoden sisällä perään. Kertoo paljon nuoren bändin asenteesta, että sekin asia korjaantui. Kun skitta ja rummut on äänitetty, on perusta kasassa. Demolla ja levyllä kappalemateriaalin eroavaisuudet ovat yleensä hyvin pieniä. Kun alat äänittämään lopullisia kitaroita, niin välillä basso on ollutkin epävireessä ja yleensä vielä ylävireessä, kun sitä aletaan hakkaamaan kunnolla. Jos Ari olis ollut yhtään viinaan menevä mies, niin ei olis homma hoitunut. Ensimmäisissä sessioissa bändin rumpali ei ollut ihan samalla tasolla kuin muut. Kivaa ei ollut. Kaikki bassolainit sekä fillit on musta mukavampi äänittää tiukkojen komppikitaroiden kanssa. Bändi ei tehnyt Ninoon suurtakaan vaikutusta. Se on koomista katottavaa kun mä olen niitä päätä pitempi ja muutenkin niitä isompi. – Joskun uran alkuaikoina kävi niin, että olin äänittänyt bassoa vähän huonosti soitetun epävireisen demoskeban päälle. Injun-lippis, valkoiset varsilenkkarit ja bändipaita päällä. Ja sen verran hyvin hoitikin, että nyt albumia kuunnellessaan Nino Laurenne ei muuttaisi siltä mitään. Kuuntelin vähän aikaa, että mitä hittoa tuolla tapahtuu. Fuel for the Fire on eniten myynyt Idols-voittajan levy Suomessa. Noh, pantiin äijät lauteille, kuuntelut kaikille ja antaa mennä. Nyt menee biisit niin kuin niiden pitää mennä. Hyvä draivi ja näyttämisen halu kaikilla. Kyllä noi rässiriffit on kuultu, mutta se vastustamaton energia ja kun se yhdistyy aivan huikeaan talenttiin, niin se on siinä. Ranne meni jumiin ja pudotin heti plekun. Mitä muutakaan siinä olis voinut tehdä. Se on sen ajan sillä tempolla tehty hyvä levy, jota oli kiva tehdä. Jälkeenpäin kun ajattelee, niin toi oli kyllä huonoin ajankohta laulajalle alkaa tekemään levyä. Sitä ryöpytyksen määrää ei voi kukaan ymmärtää. Ari on muutenkin tyyppinä sellainen, ettei helpolla ala valittamaan. Laurenne on tehnyt kaikki yhtyeen albumit. Kaveri oli tehnyt sopimuksen ja oli käsittääkseni aivan fiiliksissä levyn soittajista ja tyypeistä jotka oli hänelle biisejä tehnyt. – Ai huono omatunto. Fuel for the Fire myi ilmestymisvuonna tuplaplatinaa. Treenasin biisin ja eikun lavalle. Että olisin joku paha setä. Kun homma on tolla tasolla, jätkillä sataprosenttinen varmuus siitä mitä ne tekee, niin eikun punasta päälle ja jauhamaan. Kaikki yhtyeen jäsenet olivat tuohon aikaan alle kaksikymppisiä. Itse sessioissa ei ole mitään ikimuistoista. Kuulee, että ne treenaa seitsemän kertaa viikossa.” 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 10 6.6.2018 17.48. Kantridemo voi ulos tullessaan olla vaikka iso syntikkasolovari. Kuulee, että ne treenaa seitsemän kertaa viikossa. Poikia katsellessaan Ninosta tuntui kuin olisi tuijottanut teini-ikäistä itseään. Tässä vaiheessa yleensä mietitään olisiko olemassa jotain soundireferenssejä. Ei ollut, eikä tarvinnut. Metallipuolella tuottaminen onkin monesti enemmän soundituottamista. – Kun hevilevyä tehdään varsinkin tuollaisen porukan kanssa, homma on aika suoraviivaista ja nopeeta. Lienee syytä lisätä, että järkytys oli positiivinen. Ensi kohtaaminen oli muutenkin unohtumaton. – Pitkään aikaan ei ollut tullut vastaan sellaista bändiä, joka skulaa kuin he. Se niiden sekoilu ja keskinäinen vittuilu… mä olen nelkytkuus ja voisin olla niiden faija, mutta niin sitä vaan huomaa laskeutuvansa samalle älykääpiötasolle. – Levyn jälkeenhän alkoi vielä kolmas ryöpytys, kun keikkailu alkoi. Musa ei ehkä ole mitään uutta. Lost Society: Fast Loud Death, Nuclear Blast 2013 Nino Laurenneen otetaan yhteyttä Saksasta, Nuclear Blast -levy-yhtiöstä; – ”Kun sulla on toi trash-menneisyys, niin meillä on bändi joka on voittanut meidän skaban. Kyse on vain ”uskomattomasta paketista” nimeltä Lost Society. Se vaan painaa menemään. Basson Laurenne äänittää usein vasta kitaroiden jälkeen. Ifpin tilastojen mukaan sitä on myyty tähän mennessä 69 149 kappaletta. – Tehän näytätte ihan samalta kuin mä kakskytviis vuotta sitten. – Hyviä biisejä, kovat soittajat ja kova miksaaja ympärillä. – Omasta puolesta voin sanoa, että jokainen tuota levyä tekemässä ollut oli aivan täpinöissään. Onneksi ei ollut, vaan hoiti kaikki hommat erittäin hienosti. – Ne halus mut mukaan. Ninon mielestä näin perinteistä kamaa ei kannata alkaa kauheasti hinkkaamaan. – Riffeissähän kuulee ne Anthraxit ja Testamentit. Jälkeenpäin kun miettii, niin olis ehkä pitänyt, mutta sitä oli itekin niin fiiliksissä
– Rumpuja äänitettäessä yhdeksänkymmentä prosenttia hevibändeistä vetää yksin, demokitara korvassa. Lost Societyn kohdalla metronomin käyttö kuulosti luontevalta. Joskus on parempi että rumpali soittaa yksin. Laulujen pitää olla ihan pop. The Rasmus: Dark Matters, Playground Music 2017 Nino Laurenne työsti The Rasmuksen viimeisimmän albumin sessioissa yhteensä viisi kappaletta. Vaikka bändillä oli selkeä visio omasta jutustaan, sai Wondermanissa kuulua kuitenkin Laurennen oma soundi. Toisaalta, helkkarin hyvä biisi ja jäbät tietää tasan tarkkaan mitä ne tekee. Laitettiin klikki loopille, ja Aki soitti sitä niin kauan, että lähtee. ”Liidaa sinä”, oli yhtyeen ohje Laurennelle. Laurenne muistelee hilpeätä fiilistä, kun pari miljoonaa myyneet muusikot hihkuvat innosta kun tuplabasarit jauhaa ja baritoni-kitarat möyryää. Jos siinä vaiheessa tarvii vielä muuttaa vaikka biisin rakennetta, se on helpompaa. Jos Rasmuksella joku punainen lanka pitää olla, ehkä se on sitten se Laurin laulu. Jossain vaiheessa ”Pitää myöskin osata sanoa ei.” 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 11 6.6.2018 17.48. – Ei käy, mä haluun että se soitetaan. Nyt haluttais jotain aivan muuta, jotain raskaampaa. Ja kyllähän se loppujen lopuksi ne sieltä takoi. Vaikka bändi oli ”sairaan kovassa iskussa” ja voimiensa tunnossa, oli heillä mukana hieno nöyryys ilman mitään turhia pokkurointeja. – Hienoa rohkeutta bändiltä, että uskaltaa lähteä tekemään tollasia juttuja. Hevihomma oli bändille täysin vierasta aluetta. – Mutta kai Rasmuksen kaltaisella bändillä riittää, että siellä on vähän tuplia ja baritonia. – Ne kuunteli mitä sanottiin, vaikka olisivatkin voineet ajatella, että ”älä tule pappa neuvomaan”. Kyllä noin voi tehdä. Jotkut vetää jopa ulkomuistista pelkän klikin päälle. Ja siihen miksaukset päälle. Nää taas oli samassa huoneessa puoliympyrässä luurit päässä, mikä on hyvä juttu. Ja varmasti oikea päätös olikin. – Siinä vaiheessa menee vähän fiilis itselläkin painella sitä punaista, kun soitosta katoaa se legendaarinen kaari vaikka biisi kasattais lopussa miten pätkistä tahansa. – Oli aika hauskaa tavallaan opettaa heitä soittamaan heviä. Ja helkkarin hyvät laulut tulikin, mutta oli pakko sanoa niille, että mä olisin jättänyt ne edelliset voksut sinne. Muriseva Lauri Ylönen oli kuitenkin liikaa. Alkuun oli puhetta, että tuplat koodattaisiin biisiin, sillä rumpali Aki Hakala ei ollut koskaan sellaisia soittanut. Semmonen pikakurssi heviin. Pienellä ”potkimisella” lauluun saatiinkin hieman rosoa. www.riffi.fi 3/2018 11 – On poikkeuksellista, että kun opastat nuorta jannua, että näitä asioita pitäisi parantaa niin seuraavalla levyllä se on tehnyt ne tarvittavat korjaukset. Teardrops näki päivänvalon singlen B-puolena ja Wondermanista tuli Dark Matters -albumin kolmas single. – Sain soiton Paulilta ( Rantasalmi, yhtyeen kitaristi-tuottaja), että kiinnostaisko lähteä tekemään Rasmusta. Nino Laurenne muistelee lämmöllä Lost Societyn debyyttilevyn sessioita. Jotkut taas haluavat soittaa pätkä kerrallaan, mikä hiukkasen kummastuttaa Ninoa. Kaikki biisit äänitettiin klikin kanssa, vaikka vanhoja ”klikittömiä” trash-bändejä yritettiinkin kunnioittaa. Wondermanin demolla oli jopa tuplabasaria, joka oli täysin ennenkuulematonta The Rasmuksen kohdalla. Ehkä se olis ollut liikaa. – Pauli sano mulle, ”Kato Nino, me ollaan kuitenkin pohjimmiltaan poppibändi.” Sitten ne äänitti laulut keskenään tossa mun työhuoneessa. Koska edettiin biisin osalta semiraskaissa tunnelmissa, halusi Nino kaivaa myös laulaja Ylösestä rankempia elementtejä esiin. Viittä biisiä tehtiin yhden trash-levyn verran, eli kaksi viikkoa. Rumpuja äänitettäessä tuottajan pitää katsoa aina tilanteen mukaan, miten mennään. Kaksi niistä on julkaistu tähän mennessä. Kun tarvittiin dempattua kitaraa, piti Ninon opastaa Rantasalmea missä kohtaa kämmenen pitää olla hyvän demppisoundin aikaan saamiseksi. Hyvinä soittajina jutut saatiin tietysti nopeasti haltuun. Tarina alkaa kolme vuotta ennen albumin julkaisua
12 www.riffi.fi 3/2018 n näyteikkuna Gibson Custom Shopin 2018 Historic ’59 Les Paul Standard on enemmän kuin pelkkä sähkökitara. En tiedä tästä jutusta mitään, mutta joku tietää. The Rasmus on isoin bändi mitä Nino Laurenne on tehnyt. Lopputulos on paras kaikille. Laurenne kertoo, että kun yhteydenotto viimein tuli, oli fiilis makia. Sen jälkeen yhtyeestä ei kuulunut mitään. – Noh, mä olen pääasiassa tehnyt aina raskaampaa musaa. Palaan lopuksi osion alkuun tiedustelemalla mikä Nino Laurennen soundi sitten on. Se on täydellinen replika taikakalusta, jonka magiaan ovat luottaneet niin Jimmy Page, Duane Allman, Mike Bloomfield, Keith Richards, Eric Clapton kuin Billy Gibbonskin. 395 € 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 12 6.6.2018 17.48. 20 eri tyylistä rumpusettiä ja efektit niiden muokkaamiseen. Kitarapaja Kirjatyöntekijänkatu 4 HELSINKI www.kitarapaja.com Gibson Custom Shopin upeat 2018-mallit nyt Kitarapajassa! 6 311 € 2018 Gibson Custom Historic ’59 Les Paul Standard | Royal Tea Burst VOS DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 1 599 € QSC KS212C Active Cardiod Subwoofer Ainutlaatuinen kardioidisuuntakuviolla varustettu, aktiivinen subwooferi Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com, 0400-790655 269 € Sontronics CORONA Dynaaminen retro Jonas W. Mun vahvuutena on ollut myös, että osaan pyytää apua. – No, Rasmukset ei hyppineet seinillä kuten Lost Societyn kundit, sama innostus kuitenkin. Sisältää laukun. Ero hevilevyihin on, että niissä yleensä sama soundi läpi koko levyn, mutta popimmassa kamassa saattaa joka biisissä olla eri soundi. Vaikka yhtye tehnyt paljon levyjä, oli heillä samanlainen poikamainen innostus kuin Lost Societyn pojilla. Mieluummin mä annan jollekin samalla duunia ja tiedän että tulee priimaa. 1 599 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-1: kompakti rumpusetti huippu ominaisuuksilla. Mihin kaikkeen mies taipuu. Mulla ei ole edes hajua missä kaikkialla tuota levyä on tehty ja monta tuottajaa siinä on. Tällaista on maailmanluokan bändin toiminta. – ”No, onko tän joku miksannut?” Sain sen kuultavaksi, niin sehän oli se mun miksaus. Pitäis tietää niin paljon asioista, joista mulla ei ole mitään haisua. En mä kantrilevyä pystyis tekemään. Pitää myöskin osata sanoa ei. u Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Uusi Fender American Professional -sarja. Karlsson koodasi vielä kone-osastoa mukaan. – ”Me ollaan nyt julkaisemassa tätä”, oli vastaus. – ”Siis mitä?”, kysyi hämmästynyt tuottaja. Kuluu kaksi vuotta ja yhtäkkiä bändin suunnalta aletaan kyselemään krediittejä. Erikoisen sessioista tekee se, että kun kappaleet saatiin valmiiksi, ne laitettiin mappiin odottamaan
010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Elektroakustinen rumpumoduli. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 359 € Jackson Gus G. 549 € FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. 849 € (Hinnat Alv 24%) Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Little Tweedy Drive Tweed Deluxen legendaarinen soundi ja käyttäytyminen pedaalissa. . . 99 kappaleen maailmanlaajuinen rajoitettu erä. . . F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. Nyt akku vakiona. . . 1 649 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 649 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. www.riffi.fi 3/2018 13 Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/jackson alk. . . . 19, TAMPERE Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Beyerdynamic Aventho Wireless BT-kuuloke Mobiilikäyttöön suunniteltu laadukas Bluetooth-kuuloke. . . . 10-18, la 10-15 Shape 40 . Shape-kaiuttimissa Flax-bassoelementit ja alu-mag. 559,90 € UUTUUS! Yamaha EAD10 Y R I T Y S P A L V E L U T Liisankatu 3, 00170 H:ki | (09) 6840 0010 | Ark. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Sonor 2018 One Of A Kind -virvelit 14" x 6,5" käsintehty virveli. UUTUUS! Bose ® S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. 205 € 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 13 6.6.2018 17.49. . . . . . Optimoi oman kuulosi mukaan Beyerdynamic MIY-sovelluksen avulla. . 699 € Shape Twin . 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 129,90 € UUTUUS! Ortega Earth Series CE Suositut concertkokoiset ukulelet nyt mikillisinä versioina! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. . Star F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. . Mukana hardcase ja sertifikaatti. . . . . Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. . 449 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. diskanttikalotit Shape 65 . . 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 655 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 399 € Shape 50 . USB-audio/MIDI mahdollistaa lähes rajattoman laajennettavuuden. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! Yamaha P-125 digitaalipiano Dynaamisen autenttinen pianoääni ja laadukas kosketintuntuma
Alto TS310 Teho: 2000 W peak (1300 LF + 700 HF), 1000 W jatkuva RMS (650 LF + 350 HF) Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Fender American Original ’50s Telecaster Vuoden 2018 uutuussarjan klassinen Telecaster! Heti toimitukseen! 1 777 € [Kuvan Butterscotch Blonde Telecaster + vintage-tyylinen laukku] 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 14 6.6.2018 17.49. F I Schecter C-1 Apocalypse Kitaran ostajalle Schecter-laukku ilmaiseksi (etu 149 €) 1 279 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 289 € Marantz Turret Turret, All-in-one videostriimauksien lähetysjärjestelmä. P O R I S O U N D C I T Y. Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 239 € Bare Knuckle – The Apache Legendaariset rautalankasoundit Shadows-tyyliin käsinkäämityllä mikkisetillä. Hyllyssämme myös muut suosituimmat Bare Knucklen setit. 14 www.riffi.fi 3/2018 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 5.9.2018 ilmestyvässä numerossa 4/2018. Kevyt roudattava, paino vain 17 kg! Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com 289 € UUTUUS! TS3-sarja on täydellinen äänentoistoratkaisu niin keikkalavoille kuin asennuskohteisiinkin. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . 829 € H&K audio IHME PA:t NYT MEILTÄ Nano 605 FX 1 048 € Nano 305 FX 748 € Huipputarjous Stagg C-542 -kitara 69 € Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi UUTUUS! Marshall DSL40CR 40W Dual Super Lead -combo Paranneltu versio suositusta DSL40-combosta. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Puolimodulaarinen analoginen syntetisaattori MOTHER-32 699 € Puolimodulaarinen analoginen rumpukone DFAM 699 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 649 € Ashdown RM-C210T500-EVO Rootmaster -bassocombo Tehokas 500 W bassocombo kahdella Ashdown White Line 10" -kaiuttimella
Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Tokai LC-107E Duncan P90 Vintage Natural Sähkökitara + kotelo 1 663 € 1 663 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 375 € Ibanez SR370 -sähköbasso Nauhaton basso monipuolisella mikityksellä. . Onkyon huippuäänentoisto. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 898 € Yamaha DXS 15 MK2 • uutuus! • 15" aktiivi subwooferi • kompakti kooltaan • 1020 W, 135 dB SPL Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai NOVUS NV10 hybridi digitaalipiano Ensimmäistä kertaa hybridipianojen historiassa aito flyygelin kosketinkoneisto ja sammutinjärjestelmä. 10-18, la 10-15 (Hinnat Alv 24%) Clear Pro . . Nopea ja vahva moottori 160 rpm. Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 2 590 € netto (ovh. USKOMATON UUTUUS! 9 990 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Kesän aukioloajat: ma–pe 9–17, la suljettu (3.6.–18.8) Kannettava akkukäyttöinen Ibiza Sound PA langattomalla mikrofonilla 335 € 335 € R-JAM Group Oy, Ennekuja 2, ESPOO, 0500 400 310 Katso jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Automaattiviritin – kitarat ja ukulelet 3 viritysmoodia: Auto, Semiauto ja Custom. . Sisältää kantolaukun ja johtosarjan. 269 € FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke. Sisältää kantolaukun ja johtosarjan. Impedanssi 55 ohmia ja herkkyys 104 dB SPL. . . Listen Pro . . 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi St. . Smart Tuner T2 2018 uutuusmalli 69 € Y R I T Y S P A L V E L U T Liisankatu 3, 00170 H:ki | (09) 6840 0010 | Ark. Pitkäkestoinen paristo, lataus mini USB. . Impedanssi 32 ohmia ja herkkyys 122 dB SPL. www.riffi.fi 3/2018 15 Varaukset / lisätiedot: • puh. . . 2018 – AAA-vaahterakansi, epäsymmetrinen Slimtaper-kaulaprofiili, neljä push/pull-potikkaa Tutustukaa valikoimaamme! 08-15 Ikimuistoiset Näyteikkuna 318.indd 15 6.6.2018 17.49. 1.599 € FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on avoin kuuloke. Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 579 € LOOTA on Cajonhenkinen rumpusetti maukkailla perkussiosoundeilla ja helposti roudattavassa koossa! Suomessa suunniteltu setti on 100 % koivua ja soveltuu soundinsa puolesta kaikkeen akustiseen musiikkiin. 2999,-) Standard HCS Soitinlegenda v.
Juha Tapion upouuden ”Kuka näkee sut” -albumin levynjulkaisukiertue polkaistiin käyntiin reilua viikkoa aiemmin, ja sukkulointi maan parhaiden konserttisalien välillä jatkui huhtikuun loppuun. Kiertueen alla sama ryhmä kiersi Lappia, ja konserttien jälkeen keikkatahti jatkuu tiukkana läpi kesän. Sellainen antaa hyvät mahdollisuudet työskentelyyn etupäässä. Konserttikiertue mennään pääsääntöisesti salien kiinteillä PA-kamoilla, mutta paikoissa joihin tarvitaan omat kaiuttimet homma hoidetaan Lina-kattauksella, johon kuuluu kuusi yläpäätä ja kolme subbasta per puoli groundstackina eli lavan pinnasta rakentaen. Merikallio on huolehtinut Tapion saliäänestä jo kymmenen vuotta, ja kuvailee nykyistä huippuluokan ammattilaisista kasattua bändiä todella miksaajaystävälliseksi. Lina on Merikallion mukaan kokoonsa nähden ärhäkkä kaappi, joten moista satsia ei TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: TOMMI SAARELA (tekniikkakuvat), MINNA HATINEN (konserttikuvat) kiertueella – isommalla pensselillä! Juha Tapion konserttisalikiertue esittelee kotimaan mitoissa kunnianhimoisen rundikattauksen brasseineen ja kameraryhmineen, uusine PA-kalustoineen, valoineen ja videoineen. Matkassa on nyt uudenkarhea PA, Suomen ensimmäinen Meyer Soundin Lina-linjasäteilijä, jota testattiin pienempänä satsina Lapin rundilla. Esimerkiksi kaikuja ja soittimien välisiä tasoja muuttavien scenejen hallinta livetilanteessa tapahtuu DCA-ryhmäliukujen avulla. Merikallio arvostaa erityisesti sitä, kuinka bändi osaa itse säädellä lavavolyymiaan tilan mukaan. Hän istuu setin taakse, kokeilee hetken, lukitsee itsensä oikeaan volyymiin ja se on siinä. Ja mikäs on kuunnellessa kun musiikki on väkevää, artisti ja soittajat parasta A-ryhmää, samoin kalusto kuten myös miehet ja naiset kaluston takana. – Ei esimerkiksi Torniaisen Kallelle tarvitse sanoa soittovolyymistä mitään. PA-kamat sisäänajossa Juha Tapio on miksaaja Juha ”Murkku” Merikallion suurin työllistäjä keikkarintamalla. Kaikki viittaa siihen, että suomiräpin ja tyttöpopin valtakaudellakin perinteiselle lauluntekijämusalle riittää kuulijoita. Juha ”Murkku” Merikallion miksaus systeemi on neljällä kosketus näytöllä varustettu Wavesin LV1, joka tarjoaa mutkattoman reitin studiossa suosittujen Wavesplugareiden maailmaan keikka ympäristössäkin. 16 www.riffi.fi 3/2018 H elsingin Savoy-teatterin soundcheck alkaa olla paketissa ja kohta avataan ovet loppuunmyydyn konsertin yleisölle. Merikallion tapana on tehdä biisikohtaisia scenejä miksauspöytään. Varsinkin konserttisaleissa olisi helppo saattaa miksaaja suuriin vaikeuksiin luukuttamalla lavalta liian lujaa. – Kyllähän tämä on paras bändi mikä tällä hetkellä Suomea kiertää, tiivistää Eppu Normaalinkin kanssa vuosikaudet työskennellyt ”backliner” Pauli Nurmi. 16-23 Juha Tapio.indd 16 5.6.2018 20.24
16-23 Juha Tapio.indd 17 5.6.2018 20.24
18 www.riffi.fi 3/2018 tarvita äänenpaineen vaan nousevien salikatsomoiden kattamisen takia. Kitaristi kuuntelee kulmamonitoreista, muilla on korvamonitorit – useimmilla Shuren langattomat PSM 1000 -lähettimet, rumpalilla ja kosketinsoittajalla langalliset Fisher Ampin boksit. – Juhan kaikki tekniikka tulee meiltä, poikkeuksena tällä konserttikiertueella Brightin videokalusto ja -toteutus, Mustonen kertoo. – Kyllähän Juhan mikistä tulee muutakin kuin laulua, mutta hyvissä mikeissä vuotosoundikin on terve, joten sen kanssa pystyy elämään, Merikallio toteaa. Tämänkin konserttikiertueen alla Merikallio äänitti PA-treenit moniraidalle, minkä jälkeen asioita on ollut mahdollisuus hienosäätää yksikseen ennen kiertuetta ja miksei keikkojen välipäivinäkin. Kikkoja monitoritiskillä Juha Tapion huhtikuinen levynjulkaisukiertue sisältää poikkeuksellisen määrän upouusia biisejä, ja ohessa esitetään radikaalisti uusittuja sovituksia vanhoista hiteistä. Tykkään miksata monitorit niin, että voin pitää sormia feidereillä koko ajan ja seurata vain sitä mitä lavalla tapahtuu. – Pikkutiskillä olisin layereiden ja näyttöjen vankina. Lähtöjä monitoripöydästä on kolmisenkymmentä. Mustonen laskeskelee, että inputtien määrä uusine lisäinstrumentteineen, taustaraitoineen ja klikkeineen nousee viidenkymmenen hujakoille. Jo scene-periaatteenkin vuoksi hän kuljettaa joka keikalle oman äänipöydän, vaikka käytettäisiinkin talon PA:ta. 16-23 Juha Tapio.indd 18 5.6.2018 20.24. Vaikka tila muuttuu, signaalin reitti kaiuttimeen kulkee niin kuin edelliselläkin keikalla. Sellaista Ako Kiiskikin käytti aiemmin, koska ei kelpuuttanut bassoäänen siirtoon yhtäkään langatonta ratkaisua. Vakioitu signaalireitti Pekko Mustosen rooli Juha Tapion ryhmässä on merkittävä. Vuotojen minimoimiseksi mikitys hoidetaan pitkälti dynaamisilla, poikkeuksina rummuston haitsu-, rideja overhead -mikit, torvien klipsikonkat sekä solistin DPA D:Facto. Lavan signaalien lisäksi monitoripöytään tulee PAja talkback-paluita ja sen sellaista. Samalla kun kiertueen alla pidetyt pitkät PA-treenit tarjosivat muusikoille mahdollisuuden arrata levytetyt kappaleet keikkakuntoon, ne antoivat tilaisuuden teknikoille tutustua materiaaliin ja tehdä sen esittämistä palvelevat säädöt äänija valojärjestelmiin. Tapionkin bändissä kitaristia lukuun ottamatta kaikki käyttävät korvamonitoreja, joten lavamelu pysyy aisoissa siihen verrattuna, että soittajien jaloissa pyörisi kymmenkunta kulmamonitoria. Etupään pöytään lavalta tulevat mikkija linjatulot ovat kaikki monoa – lukuun ottamatta sormioita ja muutaman biisin HD-taustaa. Sellainen tuo varmuutta muusikoillekin. Mustosen mielestä koolla on väliä. Terve vuoto siedetään Korvamonitoroinnin tuloa keikkaympäristöön Merikallio pitää merkittävänä käänteenä. Jo kymmenen vuotta ”kalustoon kuulunut” Mustonen edustaa monitorimiksaajan tontiltaan myös tekniikkatoimittaja Lakeus Soundia. Backliner Pauli Nurmen mukana kulkee muun muassa kieliä, sulakkeita, vahvistinputkia, piuhoja, ylimääräinen virveli ja bassaripedaali sekä varakappaleita langattomiin. ”Vaikka tila vaihtuu, signaalin reitti kaiuttimeen kulkee niin kuin edelliselläkin keikalla. Lavalla olevien vahvistinkaappien suuntaamisella vähennetään myös osaltaan yleisön kuulemaan kokonaissoundiin summautuvia haittoja. Sellainen tuo varmuutta muusikoillekin.” Pekko Mustosen Soundcraft Vi3000 on kookas tiski monitorikäyttöön. Yksi Mustosen spesiaalikikkoja on kitaristin monitoreihin räätälöity Optogate-avusteinen laulu-ducker. – Ajan pöydästä ulos yhteensä 12 stereokuuntelua. Bassojen sointi ei vain kuulostanut niiden läpi oikealta. Retkue vie jokaiselle keikalle periaatteessa kaiken mitä tarvitsee, järjestäjältä ei kaivata kuin sähköä ja Cat-kaapelia. – Mukana kulkevat omat mikit, monitorit ja lavakaapeloinnitkin, jotta paletti pysyisi samana. – PSM 1000 on ensimmäinen langaton, jota Ako on suostunut käyttämään! Mustonen hymähtää
Sen voi laittaa keikan jälkeen koteloon, ja vaikka se olisi ollut pakkasessa, kun sen nostaa esiin se on vireessä ja soittokunnossa. DM on Martinin skaalassa ’halpa sisäänheittokitara’, mutta maksoi paljon enemmän kuin mihin olisi ollut varaa. Keikan alussa hän hoitaa lavakamat pystyyn, kytkee ne toimintakuntoon ja paketoi kaiken bussiin keikan jälkeen. Strymonin El Capistanista saan sähkikseen kaikua ja delayta. www.riffi.fi 3/2018 19 Juha Tapio, laulu ja kitara: ”Olen ammattimuusikoksi harvinaisempi hahmo sikäli, että kamojen suhteen viitseliäisyyteni ja kiinnostukseni on ollut vähäistä. Siinä on sopivan kompakti soundi ja tuntuu että tarina etenee, kun sitä alkaa näppäillä.” ”Keikkaoloissa soitan LR Baggsilla mikitettyä Gibsonin Hummingbirdia, joka on kuin traktori, lähtee aina käyntiin. Käsintehdyissä soittimissa viehättää tekijän viitseliäisyys ja panostus. He voivat keskittyä vain soittamiseen, Nurmi tiivistää toimenkuvansa. Siinä oli lopulta kuitenkin monta biisiä sisällä, ja se oli tärkein kitarani kymmenen vuoden ajan. – Tehtäväni on varmistaa, että esiintyjät voivat tulla valmiille lavalle ja lähteä sieltä kun keikka on ohi. Arvostukseni soittovälineitä ja niiden tekijöitä kohtaan on kasvanut huimasti vuosien myötä. Siinä on ihanan silkkinen soundi, mutta sillä kitaralla ei synny biisejä. Sillä tein ekat isot hittini ja isot keikkani.” ”Tykkään akustisista soittimista äärettömän paljon, inhimillinen kosketus tuntuu käsissä hyvältä. Kun rupean kirjoittamaan albumia niin käyn ostamassa kitaran. Keikan ulkopuolella Nurmi täyttää soittajien toiveita kielten ja kalvojen vaihdosta alkaen, ja sijoittaa keikkojen väliin huoltopäiviä, jolloin voi varmistella että kaikki on kunnossa ja tallessa. Esiintyjän selkänojana Juha Tapion backliner Pauli Nurmi on kitara/basso/rumpu/kiippariteknikko yksissä saappaissa. Kun Tommi siirtyy mikiltä pois, Optogate sulkeutuu ja Juhan kanava palautuu normaalivoimakkuudelle. – Tässä bändissä on lavalla paljon tavaraa – normaalin rokkibändikaluston ja kaikkien efektipedaalien lisäksi brassi ja iso kosketinkioski efektilautoineen sekä Hammondit ja puu-Leslie! tarjota Tommille peti, missä hän saa peuhata niin kuin haluaa ilman komppaushuolia.” ”Olen hankkinut pari uutta pedaalia, joista saan vähän kaikua ja rutattua soundia hieman. Hummingbirdissä olen käyttänyt 013-kielisatsia, mistä tulee tuhti soundi, mutta nyt olen siirtynyt kahteentoista, joskus kymppiinkin. G-kielen pitää olla punottu.” ”Trubaduurikeikoilla saatan hifistellä Martinin D-35:n mustan ’Johnny Cash’ -mallin kanssa. Taisin julistaa ”Vain elämää” -ohjelmassa, että aion soittaa tänä kesänä kitarasoolon! Rupeaa tulemaan kiire.” ”Ostin 20 vuotta sitten Kitarapajalta ekan Martinini, jota en ole enää pitkään aikaan soittanut, mutta en siitä luopuakaan voisi. Sähkiksen soittoni tarkoituksena on – Tommihan laulaa taustoja usein Juhan kanssa uniksessa. Laulut teen laulamalla, oman äänen kautta syntyy oma sanottava.” ”Käytän eri kitaroita eri tarkoituksissa, mutta kaikki ne ovat työkaluja, jotka on valjastettu toimittamaan yhtä asiaa: laulun tekemistä ja sen valmiiksi saattamista. Aina kun biisi osoittaa olevansa yhtään valmistumaan päin, niin kitaraksi vaihtuu EC.” ”Sähkikseni keikoilla on Anders Liljeströmin tekemä Tele yhdistettynä kunnostettuun ja uudelleen putkitettuun Fender ’59 Deluxeen. Minulla ei ole himassa studiota, teknisin apuväline biisinteossa on puhelimen sanelin – yleensä en käytä sitäkään. Itse keikkatilanne hujahtaa Juha Tapion kitarateknikkona, vaihtaessa akustista kitaraa solistin kaulasta sähköiseen ja takaisin, sekä huolehtiessa niiden virityksestä, jotta artisti voi vetää show’n ilman turhaa näpertelyä. Tommin kuunteluun on viritelty ducker, joka toimii niin, että kun Tommi lähestyy mikkiään, Juhan laulu kyykkää hänen monitorissaan. Kun laulu alkaa valmistua käteen tulee poimittua Martinin 28EC ’Clapton Signature’. Kun on uusi ihana lelu tarjolla ei tarvitse pakottaa itseään kirjoitushommaan, vaan tekee mieli avata se kotelo ja nostaa kitara hypisteltäväksi.” 16-23 Juha Tapio.indd 19 5.6.2018 20.24. Olen perinteinen lauluntekijä, joka ei tarvitse kuin akustisen kitaran syliinsä. Siinä on samaa kuin hyvissä viskeissä – ajatus siitä, että joku on jaksanut kypsytellä sitä parikymmentä vuotta, jotta siitä tulee ainutlaatuisen värinen, tuoksuinen ja makuinen tuote, josta joku toinen voi sitten iltojensa iloksi nautiskella.” ”Uuden kitaran puista tuoksua on vaikea verrata mihinkään, se kiehtoo ja innostaa
Se, joka luo hyökkääjäkolmikolle vakaan ja luotettavan pohjan, joka ei koskaan petä. Jossain vaiheessa hommasin vanhan Fender Deluxen ja sen kaveriksi Gibson ES-225:n. Soittimena se on vain hyvää keskitasoa, mutta suhde siihen erityinen. Pedaaleja on tullut hommattua pikkuhiljaa ja aina vähän pakon edessä. Suuri osa levyn akustisista raidoista on kylläkin Juha Tapion, Eppu Kososen ja Jukka Immosen ansiokkaasti soittamia.” ”Fender Telecaster ’74 on soitin, josta en luovu. Ensin oli julmasti Twin Reverb ja sitten Vox AC30. Juha soittaa Telellä, siksi olen suosinut tätä sen parina – kaksi Fender-tyylistä kitaraa kimpassa kuulostaa usein sekavalta.” ”Vahvistimena on Fender Tweed Bandmasterin klooni 35W Clark Tyger. Silloin on hyvä että pellitkin ovat ohuemmat, ne reagoivat vähemmällä lyönnillä. Minkäänlaista romantiikkaa kitaroihin ei sinänsä liity.” ”Yritin pitkään välttää laitteiden haalimista, siksikin Telecaster-vaihe kesti niin kauan. Virvelikin on puinen ja samasta sarjasta. Ihanteena on, että perussointi on näennäisen puhdas, mutta jos vähän enemmän antaa lapasta niin styrkkari hieman murahtaa. Tarkoitus on aina sama.” ”Keikkakitara on nyt Lollarin P-90 -mikeillä varustettu Les Paul Special, keho vuodelta -61, Gibsonin tehtaalla 1970-luvulla vaihdettu kaula. Omat akustiseni levyllä olivat Gibsonit J-50 ja HG-00. Aina sitä kumminkin niitä samoja soundeja laitteista hakee kuin joskus 16-vuotiaana. Sillä olen soittanut klubit ja kyllä se saleissakin tuntuu toimivan, aavistuksen aliteholla tosin joutuu menemään. Jos jossain salissa tulee Clarkista liikaa turvaudun WEM Westminsteriin joka on pienitehoisempi, ja kulkee mukana Juhan ja mun yhteisenä varavahvistimena.” ”Pedaalilauta on liikuttavan pieni, mutta olen saanut sinne sovitettua tällaisen satsin: Peterson StroboStomp, Mad Kalle Torniainen, rummut: ”Nykyinen settini Juha Tapion keikoilla on Yamahan Absolute Hybrid Maple kolmella tomilla (10”, 12” ja 14”). Vahvistin tulee valittua tilanteen mukaan, 10–100 watin haitarilla. En myöskään ole naamakirjassa!” leissa kaikuu, ei niitä ole suunniteltu bändin kaltaiselle äänilähteelle. Vieläkään en vaihda kitaraa keikan aikana ellei kieli katkea. James Burtonin, Johnny Guitar Watsonin, Richard Thompsonin ja Billy Gibbonsin sointi pyörii unissakin ja ne tulevat aina soittaessa mukaan jeesaamaan.” ”Koen, että vaihtoehdot tuppaavat haittaamaan keskittymistä. Ainakin pop-kentällä, jolla pääasiassa toimin, on rummunsoitossa kyse siitä, että perusta on kunnossa. Tietysti joskus tulee hetki, jossa itsekin nousee tekemään maalin, mutta yleensä paikkani on taaempana.” 16-23 Juha Tapio.indd 20 5.6.2018 20.24. Tuntuu, että näissä rummuissa on juuri oikea määrä oikeita taajuuksia, ne ikään kuin solahtavat musiikkiin.” ”Olen soittanut 20-tuumaisella bassarilla pitkään, ja varsinkin nyt kun tehdään konserttisaleja on pienempi bassari ehdottomasti bonusta. Aloin soittaa jo viisivuotiaana, ja tykkäsin Iron Maidenista ja Kissistä mutta faija opetti että isoja, komeita settejä esittelevien rumpukatalogien kuolaamisen sijaan kannattaa opetella soittamaan.” ”Faija antoi harjoitteluun Ludarin moposetin ja neuvoi, että ’opettelet ensin soittamaan noita kolmea neljää rumpua’. Se on ollut saakelin hyvä oppi: et pääse pakoon mitään, ei tule soitettua liikaa ja silti pitää saada vaadittavat tehot aikaan. Tästä on kasvanut sellainen näkemys, että aina mennään soittotaito edellä ja kamat tulee tosi kaukana perässä.” ”Koen soittajana roolini pelintekijäksi – en ole se, joka kerää komeimmat otsikot tekemällä hienoja maaleja, vaan se, joka on pari kolme syöttöä ennen maalia laittamassa hyökkäystä alkuun. Tämä on ollut hyväksi havaittu periaate 1940-luvulta asti. Peltini ovat Paistetta, tärkeimpinä Masters-sarjan Crash/Ride, Thin Crash, 15-tuumaiset Formula 602 -haitsut, Dark Energy Light Ride ja Traditional-sarjan China.” ”Olen herännyt kamafiilistelyyn todella myöhään, vasta viime vuosina. Se on ensimmäinen oikea kitarani, soitin sillä lähes kaiken ekat 25 vuotta. Pidän niiden tuottamista äänistä mutta en niiden polkemisesta: pitää aina katsoa lattiaan just’ kriittisellä hetkellä, vähän kuin kävisi somessa kesken lauseen. Pitää soittaa hiljempaa, koska saProfessorin vihreä kompressori, MXR Phase 90, ZVex Box Of Rock (loivempaan säröön), Miikka Paatelaisen ”hyvennin”booster, Electro-Harmonixin Hot Tubes (1970-luvulta, sitten kun pitää rähistä) sekä Strymon El Capistan -delay ja Strymon Flint -reverb/tremolo.” ”Kuka näkee sut” -levyä tehdessä käytössä oli ainakin Telecaster, Greco Les Paul, Gibson ES-225 ja Silvertone 1446 sekä mainio Kalamazoo ’39 , johon Juha Lottonen asensi DeArmondin mikin. 20 www.riffi.fi 3/2018 Tommi Viksten, kitara: ”Tykkään siitä, että kitara ja vahvistin ovat yhteisymmärryksessä tehon suhteen ennen kuin yhtään pedaalia poljetaan päälle
Olen vuosien varrella yrittänyt haalia itselleni erityyppisiä soittimia, koska pidän ajatuksesta, että soundin muutos tapahtuu ensi kädessä vaihtamalla soitinta.” ”Pedaalilautani on iso. Tämä ei ole tietenkään koko totuus, mutta hyvä ajatus pitää mukana!” 16-23 Juha Tapio.indd 21 5.6.2018 20.24. Lottosen modaaJoonas Kasurinen, koskettimet: ”Kioskiini lavalla kuuluu Nord Stage 2, Dave Smith Instrumentsin OB-6-syntetisaattori ja Hammond Xk-3c. Tällä rundilla siitä löytyy Radial Bassbone -etuvahvistin (loistava soundinparantaja ja bassojen välisten volyymierojen tasaaja), kolme Darkglass-säröä (Vintage, B3K ja Alpha Omicron) sekä Malekko Diabolik Fuzz, Boss OC3 -oktaaveri, TC Hall of Fame -kaiku ja Keeley Bassist -kompura.” ”Tuntuisi vaikealta lähteä isommalle keikalle, tv-kuvauksiin tai levyntekoon ilman pedaalilautaa. Hyvän ”in ear” -kuuntelun vuoksi pystyn nykyään mainiosti soittamaan ilman vahvistinta. Käytän sitä rundilla enimmäkseen säröisiin, stydimpiin soundeihin.” ”1960-lukuisessa Hofnerin Club-vintagebassossa on se plektrasoundi, jota ei saa mistään muualta. Nämä ovat olleet nyt muutaman vuoden mukana, ja tuntuu että tuossa on kaikki, mitä kosketinsoittaja tarvitsee – hienojen kappaleiden ja upeiden soittokavereiden lisäksi!” ”Isältä peritty Yamahan CS-30-syntetisaattori on aarteeni, leikin sillä skidinä lentokonetta. Mutta hieno soitin sekin!” ”Vuosien mittaan kiipparisysteemini ovat varmaan yksinkertaistuneet. www.riffi.fi 3/2018 21 Ako Kiiski, basso: ”Soundini perustuu soittimen valintaan kappaleen mukaan, pedaalilaudan asetuksiin, Radial JDV:n DI-boksiin ja JH Audion JH16 -luurikuunteluun. Plektroissa suosikkini on kolmionmuotoinen iso 0.88mm Dunlop.” ”Yhden biisin pituisessa unplugged-osuudessamme soittimeni on Kala U-Bass. Yamaha DX7 on toinen perintökalleus, sen ohjelmoinnista ja FMsynteesistä en ymmärrä vieläkään mitään. Ja toisaalta, soundi ei taida valitettavasti ma Fenderin japanilainen Jazz on käytössä yhdessä biisissä, jossa tarvitaan kaiutettua plektrasoundia. Näillä kaikilla on omaperäinen, vahva luonne. Toki pidän edelleen keikalla siitäkin, jos vieressä ilmaa liikuttaa järeä styrkkari. Juhan uudelle levylle ei äänitetty vahvistinta lainkaan, vaan basso splitattiin pedaalilaudasta efektoituun ja kuivaan signaaliin. Samalla kun pedaalilaudan merkitys on jatkuvasti kasvanut, vahvistimen merkitys vähenee. Tällä kiertueella siitä huolehtivat Aguilarin DB751-vahvistin ja DB810-kaappi.” löytyä kamoista, vaan siitä miten niitä soittaa. Sen rinnalla on Rickenbacker 4003, hyvin erityyppinen kuin Fenderit ja mainettaan monikäyttöisempi. Tällä kiertueella mukana on kaikkiaan viisi bassoa ja muutenkin aikamoinen nippu kamaa.” ”Jos pitäisi soittaa kiertue yhdellä bassolla, se olisi Juha Lottosen kanssa modifioitu Fender Precision ’69, jossa on Lollar-mikki, Badass-talla ja Hipshot D-tuner. Yhdessä biisissä soitan Moog Little Phatty -synabassoa ja kahdessa kappaleessa tuubaa, jonka sain lahjaksi SuomiLove-bändiltä…” ”Omistan muutamia tosi hyviä soittimia – Presarin ja Clubin lisäksi esimerkiksi ’66 Jazz Bassin ja vanhan M-85 Guildin. Olen aina soittanut paljon urkua Juhan bändissä, ja nyt meillä on matkassa ehta puu-Leslie 122, mikä on aivan huippua! Hammondin ja lepan välissä on Electro Harmonixin delay ja flangeri, mikä on urkuri Benmont Tenchiltä pöllitty kikka, jolla saa Hammondista vähän erilaista saundia. Aivan kreisi soitin, ja niin monimutkainen, että aina löytyi jotain uutta
Suonisen mielestä valosuunnittelijan täytyy tuntea biisit lä16-23 Juha Tapio.indd 22 5.6.2018 20.24. Fokuksemme on lähikuvissa, joiden avulla pystymme tuomaan Isolla telkkarilla! Savoyn konserteissa ohjauksesta ja kuvamiksauksesta vastasi Konsta Vihavainen (vas.), mediaserveri ja lediscreen ovat Jetti Loimulan vastuulla. Brightinkin video-osastolla on tänä keväänä muitakin suuria kiertueita tämän lisäksi. Lavan taakse pystytetyn yli kahdeksanmetrisen lediscreenin pääosassa on viideltä kameralta miksattava livekuva, jota höystetään Hippotizer V4 Boreal -mediaserveriltä ajettavalla videosisällöllä ja efekteillä. – Minulla homma menee niin, että ensin kuunnellaan, tunnetaan ja fiilistellään uutta levyä, ja kun biisin visuaalisuus alkaa hahmottua, sitä ikään kuin ”näkee” sen kappaleen, Heli Suoninen kuvailee uuden keikkaohjelmiston haltuunottoa valosuunnittelijan vinkkelistä. – Kuvaustyyli on erilainen kuin esimerkiksi televisiossa. T oistakymmentä vuotta keikkavalaisun parissa työskennellyt Heli Suoninen on vastannut Juha Tapion valoista viitisen vuotta. Lasse Välkkilä Brightilta operoi konserttikiertueen toista miehitettyä videokameraa. Artistin biisilista pantiin huhtikuun konserttikiertueelle pitkälti uusiksi, sillä levynjulkaisurundi esittelee uunituoreen albumin kappaleet yleisölle ensimmäistä kertaa. – Samaan aikaan Juha Tapion kanssa mennään Antti Tuiskun areenakiertueella ja toukokuussa Cheek lähtee viimeiselle suurelle rundilleen. Kahden jalustakameraa operoivan kameramiehen apuna lavalla on kolme robottikameraa, joiden kaikkien kuvista Tikkinen ohjaa ja miksaa screenillä näkyvän koosteen. Valoja videopuolen osaaminen yhdistyy produktioissa yhä useammin – tälläkin kiertueella mediaserverisisällön ajon hoitaa valopöydästä valosuunnittelija Heli Suoninen. 22 www.riffi.fi 3/2018 J uha Tapion tekniikkaryhmä tuplaantui huhtikuisen konserttikiertueen ajaksi, kun mukaan liittyi Bright Groupin nelihenkinen video-osasto kameroineen ja screeneineen. Tikkisen mukaan kuvapintoja käytetään nykyään keikoilla todella paljon. Ryhmän pomon Petri Tikkisen mukaan videon mukanaolo lisää merkittävästi katsojan konserttikokemusta, vaikka ei jättiareenoilla oltaisikaan. – Mediaserverit näyttelevät nykypäivänä suurta osaa livetuotannoissa. Kesällä meitä työllistävät Nightwish ja festivaalit. – videoryhmä Juha Tapion kiertueella Valokiilassa Juha Tapio – ja pöydän takana Heli Suoninen! esille artistin ja soittajien tunteet, taidot ja hikipisaratkin. Saamansa vision innoittamana Suoninen ohjelmoi kappaleen joko suoraan valopöytään tai tekee pohjiksi Excel-listan, jonka avulla ohjelmointityö on helpompaa ja nopeampaa
Suoninen pyrkii tekemään kunkin keikan lopullista heitinkattausta kuvastelevat muutokset show-failiin etukäteen, jotta pelipaikalle jäisi mahdollisimman vähän rutiinityötä. Yksi tärkeimmistä on valojärjestelmän skaalautuvuus: valot on suunniteltava niin, että kalustoa pystyy kasvattamaan ja kutistamaan paikkojen mukaan. Lisäksi ajan manuaalisesti keikan aikana nappuloita ja feidereitä, mistä tapahtuu erilaisia valoasioita. Valosuunnittelijan ihannetilanteessa kaikki valo on omissa näpeissä, kuten konserttisaleissa yleensä onkin. Kiertueen show-failiin olen omien lamppujen lisäksi ohjelmoinut ylimääräisiä heittimiä, jotka markkeeraavat paikallista kalustoa. Keikkapaikkojen valoisuus onkin tärkeimpiä ennalta huomioitavia asioita. Festarien päivävedoissa, joissa luonnonvalo ei ole mitenkään hallittavissa Suoninen maksimoi valotehot jättämällä pois gobot, vahvat värisävyt ja kaiken mikä heikentää heitinten hyötysuhdetta. Painimatsi aurinkoa vastaan Keikkapaikoissa on ratkaisevia eroja paitsi koon myös valoisuuden ja ajankäytönkin suhteen, ja valojärjestelmä ja -suunnitelma on mitoitettava kulloisiinkin puitteisiin. – Mietin vaihtoja, mistä valo tulee ja minne se menee. Kiertueet vaativat kuitenkin valojen osalta paljon ennakkosuunnittelua ja työ on tehtävä aina uudelleen keikkaprofiilin vaihtuessa klubeista konserttisaleihin ja takaisin – festivaaleista puhumattakaan. Suonisen cue-listat koostuvat valotilanteista eli kuvista, joita hän vaihtelee kappaleen mukaan. www.riffi.fi 3/2018 23 pikotaisin – ja edellä kuvatun kaltaisessa prosessissahan ne tulevat tutuiksi väkisinkin. Niissä on yleensä eniten aikaa puuhastella rauhassa. – Lisäksi otan kiertueesta riippuen spotteja, blindereita ja ledipalkkeja. 16-23 Juha Tapio.indd 23 5.6.2018 20.24. – Juhan uudella ”Kuka näkee sut” -levyllä on valoja ajatellen mahtavia biisejä! Pyrin tukemaan valolla kappaleiden tunnelmaa: välillä kaunista tunnelmointia ja sitten kun soi lujaa niin valotkin tykittelee! Suoninen kiittelee kiertämistä Juha Tapion kaltaisen artistin kanssa: tuvat ovat aina täynnä ja tunnelma katossa. Kaluston selkärankana käytetään Martinin pieniä, tehokkaita ja monikäyttöisiä Mac Aura -lediheittimiä, jotka sopivat sekä etuettä takavaloiksi. Biisit kuviksi Suoninen käyttää esiohjelmointiin GrandMA2 onPCja MA 3D -softia. Valintoihin vaikuttaa jopa kuljetuskalusto – mennäänkö keikkabussilla vai onko kamoille oma kuorma-auto. Kauttaaltaan pimennettävissä, tummanpuhuvissa sisätiloissa valosuunnittelija pääsee tekemään tarkinta työtä, leikittelemään valolla ja pimeällä sydämensä kyllyydestä. – Kuitenkin jokaisessa keikkapaikassa pitäisi pystyä toteuttamaan sama visuaalinen ilme. Se on joskus haastavaa mutta onneksi on konsteja, joilla voi pyrkiä sitä kohti. Lavat ovat tilavia, ja talon valokalustoakin voi hyödyntää. Pesureita, spotteja, blindereita Mukana kuljetetaan aina omaa heitinkalustoa, jonka toimittaa Juha Tapion kiertuetekniikasta vastaava Lakeus Sound. Suoninen on käyttänyt GrandMA2 Lightia valojen ohjaukseen vuosia, ja siitä on tullut tuttu ja luotettava työkalu. Monet salit ovat tosin seinäpinnoiltaan vaaleita, jotka heijastavat valoa. Konserttisalit ovat monessa suhteessa Suonisen suosikkeja. Oma pöytä kulkeekin aina mukana, poikkeuksena vain paikat joissa odottaa valmiina samanlainen pöytä. Festivaalit ovat monessa mielessä konserttipaikkojen vastakohta: on ahdasta, kiireistä ja valoisaa. Tämä edellyttää, että biisilista on tiedossa ohjelmointivaiheessa. – Konserttikiertueella, jossa käytän jokaisessa keikkapaikassa erilaista paikallista valokalustoa, hyödynnän matka-aikaa ohjelmoimalla seuraavan keikan bussissa läppärillä. – Teen jokaisesta biisistä ennakkoon cue-listan, johon olen ohjelmoinut suuret linjat. Tällä konstilla paikallinen kalusto on helppo valjastaa käyttöön ja visuaalisuus noudattelee aina samaa linjaa. – Keikkapaikoilta löytyvän kaluston laatu ja määrä vaihtelevat, mutta harvoin konserttisaleissa tulee vastaan kalustoa, jota ei saisi hallintaan. Viimeiset vuodet olen kuljettanut myös Chauvetin Colordash Batten -heittimiä efektivaloina. – Aikaa ei paikan päällä ole välttämättä liikaa, ja haluan jättää kaiken pelivaran mahdollisia ongelmatilanteita varten.u – Siitä lähdetään, että omalla kalustolla on pärjättävä ja paikalliset heittimet tuovat siihen lisätehoja, kertoo valosuunnittelija Heli Suoninen. Yhden biisin listassa voi olla kymmeniä tilanteita. Tykkään ohjelmoida biisien vaihdot niin, että keikka on kokonaisuus eikä joukko irrallisia biisejä. Siitä lähdetään, että omalla kalustolla on pärjättävä ja paikalliset heittimet tuovat siihen lisätehoja. Mukana kulkevien heittimien lisukkeeksi Suoninen käyttää paikallista kalustoa tarpeen mukaan, konserttitaloissa esimerkiksi otetaan aina käyttöön talon etuvalot
Tässä kitarassani minulla on tehtaassa valetut nauhat, mutta ensimmäisessä 8-kielisessä oli Anders Thidellin käsintekemät nauhat, ja on vaikea käsittää, miten tarkkaa työtä hän on tehnyt. – Halusin antaa itselleni aikaa, koska aika on avainsana monien asioiden onnistumisessa. Nyt kitara on kuin kamariorkesteri. – Kielien määrä ja nauhat ovat vaikuttaneet kaikkeen soittamiseeni. rissä 24-25 Mattias IA Eklundh.indd 24 6.6.2018 16.09. Merkki on edelleen sama, mutta kieliä on nykyään kahdeksan – kaksi matalinta kieltä ovat E ja A. – Albumi on äänitetty enimmäkseen minun kotistudiossani, paitsi rummut. Äänitin omien rytmien päälle kitaraosuudet ja laulut ja vasta sen jälkeen TEKSTI: TIMO KOSKINEN Mattias IA Eklundh – tutkimusmatka jatkuu laajemmassa rekiste Ruotsalainen kitaran löytö retkeilijä Mattias IA Eklundh kohdattiin viimeksi Riffin sivuilla vuonna 2010. Tiedän vain, missä ne ovat, tämä on jo sisäänrakennettuna soittamiseeni. Huiluäänet ovat oleellinen osa Eklundhin tyyliä ja hänellä on erikoinen, mutta toimivaksi osoittautunut tapa saada ne soimaan tarkalla kosketuksella. Kaksi lisäkieltä olivat alkuun melkoinen urakka, mutta hiljalleen aloin nähdä valtavan potentiaalin. Olen hyvin tyytyväinen tulokseen, Eklundh raportoi tulevasta. Joten pari vuotta kului. Päivitetäänpä miehen kuulumiset nyky tilanteen ja tulevan tasolle. Nimi on otettu amerikkalaiselta liikemieheltä [ Edward Ball], jolla oli tapana tokaista aina näin illallisten lopuksi. Olen sekä tuottaja että äänittäjä ja osallistun kesäkuussa miksaukseen Kööpenhaminassa. Mutta hiljalleen 6-kielinen kitara on alkanut tuntua lelulta ja liian pieneltä, eikä sillä pääse matalalle, Eklundh kertoo Frankfurtin musiikkimessuilla pidettyään hetkeä aikaisemmin klinikkaa kiinnostuneelle kuulijajoukolle. Joidenkin sointujen ottaminen muuttui vaikeammaksi, koska kielet ovat hiukan lähempänä toisiaan. Mutkaiset nauhat eivät ehkä auta oikean kosketuskohdan löytämisessä. Nauhaton kitarakin minulla on ja tykkään siitä, mutta keikalle en sitä ota, koska sen kanssa intonaationi taas on aivan kamala. Levyllä on 11 kappaletta, kaikissa mukana 8-kielinen kitara, mutta ei todellakaan mitään djent-musiikkia. Monta vuotta on mennyt edellisestä levystä, mutta kuinka kauan tämän uutuuden synnyttämiseen kului. En jatkossa enää koskaan soita suorilla nauhoilla varustettuja kitaroita. Uusista kitaroista on tullut huolella pidettyjä ja inspiroivia. – Aiemmin en liiemmin välittänyt, ovatko kitarat puhtaita ja kiiltäviä, mutta nyt todella välitän kolmesta 8-kielisestäni ja pidän niistä huolta, koska silloin homma toimii. Kanteen tulee kaunis öljymaalaus basistiltamme Chrisiltä: etana, jolla on iso pääkallo kuorenaan. Ja on hienoa soittaa vireessä kaikilta nauhoilta. Sweeppaukset ja matalat arpeggiot ovat vaikeita. 24 www.riffi.fi 3/2018 A iemman haastattelun aikaan [Riffi 2/10] Eklundhilla oli käytössä japanilaisen Caparisonin kitaran nimikkomalli. Sama – ja Eklundhin itsensä mielestä päättymätön – uuden ja kokeilemattoman soittamisen haku on edelleen käynnissä ja sitä varten hän on ottanut käyttöönsä uusia työkaluja. – Olen soittanut huiluääniä niin kauan, ettei minun tarvitse enää katsoa. ja sen nimi on Confusion to the Enemy. Pikemminkin kertoo sen, missä Freak Kitchenin kuuluu olla vuonna 2018. Otelautaan puolestaan on asennettu ruotsalaisen True Temperamentin tasavireisyyden tuovat nauhat. Uutta materiaalia 8-kieliset kitarat pääsevät vihdoin levyllekin mukaan tänä vuonna. Eklundhin bändi Freak Kitchen julkaisee albumeja harvakseltaan, mutta nyt on kiekko tuloillaan: – Uusi Freak Kitchenin albumi ilmestyy syyskuun 21
Monet kitarasankarit ovat saaneet jäljittelijöitä, joista pihistävät idoliltaan soittamisen tyylin, likit ja fraseerauksen. Sittemmin tämä vuotuinen kesätapahtuma on muodostunut kaikkialla maailmalla tunnetuksi ilmiöksi. www.riffi.fi 3/2018 25 Björn soitti lopulliset rummut. – Onhan jotain kyllä napattu… mutta tyylini taitaa olla kuitenkin niin omintakeinen, ettei joku huiluäänien käyttö tai sentapainen ole ihan yhtä ilmiselvää kuin vaikka Hendrixin tai Yngwien jäljittely. Freak Kitchen on kuitenkin ihana sotku, livenä mokaillaan, mutta löydetään kyllä konstit soittaa biisit keikalla. Kaiken kaikkiaan on valtava elämys ja kunnia olla mukana musiikissa ja saada siitä kohtalainen elanto sekä samalla luoda omaa musiikkia, Eklundh pohtii. – Nimikappaleen inspiraationa on videopeli Portal 2, joka on hieno ja ajatuksia herättävä kokemus. Kahdeksan minuuttia, hyvin progressiivinen ja erikoinen. Kummallinen kappale. – Onhan meillä liveversiot kaikesta, mitä teemme. Eikä perusjammailussa ole mitään vikaa, se vain ei ole minun juttuni. Paljon suomalaisiakin. u ”Laitoin mukaan kaikenlaisia häiriöitä, äänitin Laneyn vahvistimen kautta puhelimen aaltojen räpätystä rytmiksi.” 24-25 Mattias IA Eklundh.indd 25 6.6.2018 16.09. Teetkö kappaleet soitettavaksi sellaisenaan keikoilla vai jääkö varaa jammailuun. Toisinaan käyn thaihieronnassa, silloin olen aina Portal 2 -universumissa ja oli ihan pakko tehdä biisi tästä. Hän on hyvin tarkka rumpali, mutta rumpujen tai bändiharjoitusten jälkeen kappale on fiksattu ja silti voi tulla halu muuttaa jotain osioita tai biisin suuntaa. Vaikutteita on siis otettu minulta, mutta aina olen kannustanut kaikkia löytämään oman linjansa. Kerropa, millaista on odotettavissa. On paljon hienompaa elää hetkessä mukana, kun voi soittaa muiden kanssa. Olemme kuin yhtä, isoa ja kummallista perhettä. Ja joka vuosi minun on hullun lailla laitettava soittoni hyvään kuosiin, koska nykyään osallistujat ovat kovan luokan tekijöitä kaikkialta maailmasta ja minun pitäisi olla tälle porukalle guru. – Toinen esimerkkikappale on instrumentaalinen Auto, jossa kaikki perkussioefektit on tehty Volvossani, 16 päällekkäisäänitystä siitä, kun isken auton rattia, ovea, penkkiä tai konepeltiä. Kun aloitin leirit 1999, en uskonut siitä tulevan kestävää, mutta kaverit saivat minut kokeilemaan. Eräänlainen Beatles-pastissi: I don’t want to hold your hand / I want to hold my phone… Laitoin mukaan kaikenlaisia häiriöitä, äänitin Laneyn vahvistimen kautta puhelimen aaltojen räpätystä rytmiksi. Kuuletko koskaan soittajia, jota olisivat pihistäneet suoraan sinulta. Mutta tarkoitukseni ei ole olla muita parempi, vaan auttaa toisia löytämään sisäisiä resursseja parempaan soittamiseen. Uusia polkuja meille. Leirin kävijöillä on sosiaalisen median ryhmiä, jotkut säveltävät musiikkia yhdessä ja itse törmäilen osallistujiin kaikkialla maailmassa. Sitten vielä Alone With My Phone, nykypäivän sekopäisestä maailmasta, jossa keneltäkään ei voi puhelinta ottaa pois. Oletko yhteydessä entisiin leiriläisiin. Jammailussa en tykkää siitä, että soitetaan vain kilpaa valmiita likkejä. Paikalle tuli 25 ruotsalaista kitaristia vähän peloissaan – ja nyt osallistujia on ollut jo tuhansia. Halusin miettiä kappaleet ensin lopulliseen muotoon. Äänitysten aikana kävin matkoilla, oli leirejä ja muita projekteja, mutta kappaleiden pieni punainen johtolanka ei hävinnyt. – Ilman muuta. Ja sitä paitsi olen koko ajan liikkeellä, juoksen alamäkeen, etsin uutta. Tyylini nyt on erilainen kuin joskus aikoinaan. Leireily jatkuu Kauan sitten Eklundh teki rohkean kokeilun järjestää soittoleiri kitaristeille. Rockmusiikkia Freak Kitchenin tapaan. – Elokuussa järjestetään Freak Guitar Campin 20-vuotisjuhlaleiri. Vaikka leirin järjestäminen on iso urakka, Eklundh odottaa jo innolla seuraavaa: – Kun paikalle tulee kerralla 80 soittajaa taputtamaan käsiä metsässä ja etsimään uusia tapoja soittaa musiikkia sekä löytämään musiikillisia työkaluja, opin itsekin joka kerta jotain toisilta
Huhtikuun lopulla nelikymppisiään viettänyt Karri Miettinen on kahden lapsen isä, jonka ruuhkavuosia rytmittävät musan teon rinnalla hankkeet kirjallisen faktan ja fiktion ja näyttämötaiteen eri muotojen sekä dokumenttien parissa. The Pale Ontologist -debyytti ilmestyi 2001, suomenkielinen pelinavaus Helsinki-Shangri-La yhdeksän vuotta myöhemmin. Vaihto englannista suomeen oli luonteva ja kauaskantoinen ratkaisu. Tärkeä tienviitta oli niin ikään 2007 ilmestynyt lastenlaululevy Ipanapa 1, jolle syntyi Lasse Kurjen tilauksesta kappale Hiphoppii englantii. Vanha viisaus siitä, miten kauempaa näkee joskus paremmin lähelle, osoittautui matkan myötä todeksi. – Työni on pohjimmiltaan luovista umpikujista selviytymistä, toteaa Paleface ja lisää pohtineensa aihetta paljon kollegansa Asan eli Matti Salon kanssa. Jenkkilän folktyyppi tai räppäri on suomalainen protestilaulaja on länsiafrikkalainen griot. Vaikka taiteellisesti pallo oli ehkä vähän hukassa, keikkaa riitti ja pääsin starttailemaan radiotoimittajan töitä. Elämä muuttui muutenkin, kun pitkä ihmissuhde tuli päätökseen. Samaa tahtia kasvaa vastuu. – Tunsin kiitollisuutta saavuttamastani asemasta. Samaan aikaan palasi into akustisen kitaran soittoon, ja Miettinen oli matkalla uuteen suuntaan ennen kuin huomasikaan. Muoto alkoi hahmottua. Urakka jäi luontevasti hautumaan, kun Karri lähti Villa Karo -stipendin turvin Beniniin uusien vaikutteiden äärelle. Kompassia uusiksi kalibroidessaan Paleface iloitsi siitä, että pohjana oli kolme hyvin vastaanotettua albumia, paikoin hyvinkin tanakkaa radiosoittoa ja kymmeniä palkitsevia keikkoja. Tavaritsien svoboda-seikkailut peilautuvat puuvillapeltojen orjien messuamiseen ja tiettyjä muinaisia viisauksia hoilataan kaikkialla. Se käsitti ehkä 18 säkeistöä, mutta jossain vaiheessa Jopi (tuottaja Joel Attila) puhalsi pilliin. Yhteiskunnan kommentointi on ollut Palefacen tärkeimpiä teemoja kolmella englanniksi ja kolmella suomeksi tehdyllä albumilla. Rakastamieni mustien musatyylien lähteellä tajusin, miten tässä vedellään ihan samaa kamaa eri puolilla. Koko juttu onnistui ja lättykin myi aika pian platinaa. Kohta valmistuivat myös Talonomistaja ja Syntyny rellestää. 26-29 Paleface.indd 26 6.6.2018 16.13. Tästä oli pitkälti kyse, kun sain Studio Tanin (2007) keikkoineen hoideltua. Ilmaisu englannin kielen kautta oli tullut niiltä osin käsiteltyä. Tähdet menivät linjaan. Sitten katsellaan eri puolille ja valitaan uusi kurssi. – Ensin pusketaan kovalla draivilla johonkin suuntaan, kunnes maasto käy mahdottomaksi. 26 www.riffi.fi 3/2018 A rtistilla on koroke, jolta puhutella yleisöään. – Muistelin omia englanninkielisen päiväkodin aikoja, tein tekstin ja demotin biisin Mikko Myllyniemen kanssa. Meikäläiset työväenlaulut ja Woody Guthrien tuotanto alkoivat kiinnostaa, ja jonkin aikaa renkuteltua oli käsissä biisi nimeltä Perussuomalainen jenkka. TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MINNA HATINEN Paleface – vapaus, vastuu, tasa-arvo Suvaitsevaisuuden ja tasavertaisuuden puolesta puhuvan Palefacen reviiri on laajentunut kirjallisuuden ja näyttämöilmaisun pariin. Jos inspiraation lähteisiin kuuluvat ihmiset ja historia, tasapainottaa tätä erivapautta vastuu. Back to Square One ja Helsinki-Shangri-La ovat saaneet seurakseen Viidennen Maamme-kirjan, Ihmepoika A:n ja Suomen hauskimman miehen. Eka suomenkielinen juttuni – tai siis half-and-half – valoi uskoa jatkoon. Pikku tiivistäminen tulikin tarpeeseen. – Koin voodoo-kulttuurin keskellä tietyn taivaallisen väliintulon. – Tiettyjen kuplettien sanat olivat painuneet jo muksuna muistiin, kun hoilasimme niitä automatkoilla vanhempieni ja isoveljen sekä pikkusiskon kanssa
Meitä yhdistää turvapaikanhakijoiden asia. www.riffi.fi 3/2018 27 Paleface palasi kotiin kirkkaan vision kanssa. Listakakkoseksi noussut albumi myi platinaa ja sen nimiraita on yhä paitsi yksi Palefacen keikkojen kohokohdista, myös hänen suurin Spotify-hittinsä. Tänään orkesterina toimii folkja bluegrass-pohjalta operoiva Huolestuneet Kansalaiset, jonka juurevaan muot”Jo tällä näytöllä kehtaan väittää, että musalla voi vaikuttaa asioihin.” 26-29 Paleface.indd 27 6.6.2018 16.13. Enkä ole julkaissut mitään, mikä hävettäisi itseä, vaimoa tai lapsia 20 vuoden päästä. Biiseissä kiroiluakin koetan vähentää. – Pari vuotta sitten Frederik poltti hihansa, kun A&R-mieheni Jouni Tamminen kieltäytyi antamasta hänelle puhelinnumeroani. Samasta vakaumus-kuviosta johtuen en ole toistuvista kyselyistä huolimatta esiintynyt Rajatieto-messuilla. Olen sujut karikatyyrini kanssa. Loppu on suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Palefacen eri ilmeet Modernia ja perinteistä aina luontevasti yhdistellyt Paleface esiintyi jo 2000-luvun alussa livebändin kanssa, ja malli vetoaa edelleen. – Steen1 ( Seppo Lampela) oli jo säikytellyt fanejaan laittamalla levynsä Varasta pomolta (2005) alkuun hardcore-biisin, ja minä kierrätin idean vetämällä oman lättyni kärkeen puhdasverisen kupletin. Rasittavaksi pyynnöissään on osoittautunut vain kaksi huomionkipeää henkilöä. Minua pidetään tyyppinä, jolla on omia ajatuksia ja vähän älliäkin päässä. Kolmanneksi singleksi tekijät olivat kaavailleet Hilja Grönforsin kanssa tulkittua Kun saapuu elokuun yö -balladia, mutta kun levy-yhtiökonkari Timo Kuoppamäki kuuli masterin, hän kehotti valitsemaan Helsinki-Shangri-Lan. Paleface harkitsee managerinsa Sami Peuran kanssa tarkkaan, mihin lähtee. Perussuomalaisesta jenkasta tulisi Helsinki-Shangri-La ja saman nimen saisi suomenkielinen esikoislevy. Osallistuminen on haluttu pitää monipuolisena, ja niinpä Karria on kuultu helpommin arvattavien happeningien ohella esimerkiksi kotiutuvien varusmiesten kinkereissä ja valtion viranhaltijoiden eläköitymisjuhlissa. – Minulla ei ole hengellistä vakaumusta, mutta olen esiintynyt Temppeliaukion kirkossa ja tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Marjaana Toiviaisen ja Jaakko Löytyn kanssa. Paleface on hahmo, jolla on tietyt rajat. Ja se on ihan fine. – Siksi tulee pysyä skarppina. Suosion myötä kasvoi yhteistyöstä kiinnostuneiden määrä. Talonomistaja lyötiin toiseksi, ja sen myötä starttasi tutumpi räppimeininki. Vesa Keskinen puolestaan laittoi lupaa kysymättä kauppansa sloganiksi lainin ”Mistä halvimmalla saadaan”, jonka moni tuntee minun biisistäni. Miettinen tietää, että musiikki ja artistikuva ovat kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa
Yleisö on tosi hyvällä mielellä. Näiden ympärille kiekkoa parhaillaan rakennetaan. Joten myös Julkisen Sanan positiota tulee miettiä. Burnaa ilmestyi keväällä 2013 ja nousi listalla sijalle neljä. Valtsu oli meidän soolobiisejämme sovittaessaan kirjoittanut Lassen Kickstartissa olevat wobbler-efektit tor vien soitettavaksi. Trion taustalla hyrisee kitaristi-säveltäjä Valtteri Laurell Pöyhösen luotsaama RickyTick Big Band, ja formaatti on aivan muuta kuin kolmikon omimmat tyylit. Haasteena tulee, että oman persoonan puolet pitää tuntea hyvin. Kymmenissä suomalaisissa kouluissa esitetty menestysmusikaali ravisteli myös vihamiehet hereille. 28 www.riffi.fi 3/2018 tiin taipuvat uudenaikaisemmin toteutetut kappaleetkin. Työn alla on myös seuraava Palefacen omissa nimissä ilmestyvä levy. – Sanoin heti sävellykset kuultuani, että ”tästä pitää tehdä täysiverinen räppilevy. He olivat 26-29 Paleface.indd 28 6.6.2018 16.13. – Oulun ja Kainuun Perussuomalaiset nuoret yritti Oulun Läänin Kokoomusnuorten kanssa estää Ihmepojan esittämisen. Eli tässä on iso kontrasti siihen, miten noin 90 % suomi-räpistä käsittelee sitä, miten joku asia vituttaa. Sitä tahtoisin Ricky-Tick-juttuunkin vielä lisää. – Olen diggaillut viime aikoina nuoren polven jenkkiräppäriä nimeltä Logic. Vaikka miehen upea Sininen kaupunki -albumi (2016) onkin äkkiä vilkaisten lähinnä rankkaa ihmissuhdetilitystä, niin kyllähän se voimakas ihmisoikeusaktivistin ääni koko ajan läpi kuuluu. Ekan levymme raita Mitä sä pelkäät. Pään avasi ”satu-uskottava lastennäytelmä” AtomiAatos. Seuraaja syntyi tasavertaisemmista asetelmista. – Korottaa panoksii (2015) oli helpompi tehdä, ja homma etenee isoin askelin. Svengaavan jatsin päälle räppääminen starttasi marraskuussa 2011 Pöyhösen lähestyttyä Miettistä. Studioon menemme kesäkuussa. Pöyhönen onkin kiitellyt levyn miksannutta Antti Murtoa myöhemmin vuolaasti. Työt olivat tuskin alkaneet, kun Miettinen huomasi haukanneensa melkoisen palan. Backpackerstaililla meitsi ja pari muuta vetämään!” Alkuun emmittyään hänkin innostui. Täysin erilaisen toimintaympäristön tarjoaa Julkinen Sana, jonka Karri muodostaa Father Metron ( Tommy Lindgren) ja Redraman ( Lasse Mellberg) kanssa. Tähän on RickyTick Big Bandin kanssa pitänyt kiinnittää huomiota. Kun hän sanoo ”everybody”, hän todella tarkoittaa kaikkia. Studioon Miihkali Jaatisen ja Matti Pitkäsen täydentämä troikka suuntaa pian, ja ensimmäistä täyspitkää sopii odotella vuoden 2019 alkupuolella. Miettinen kamppailee ajan hengen puristuksessa, sillä jokainen tilaisuus ottaa kantaa hyvän puolesta on kullanarvoinen. – Tämän päivän ilmiöihin kuuluvat oikeistopopulismi, someraivo ja vihapuhe, eikä meillä ole varaa jättää niitä huomiotta. Sitten vuoden 2014 Luova tuho -albumin hän on julkaissut muun muassa raidat Emme suostu pelkäämään, Verta, hikeä ja kyybeleitä, Luonnonvoima ja Suomi100-avajaisjuhlaan tehty Eteenpäin sekä Antti Jokisen toissavuotisen Pahan kukat -elokuvan tunnuslaulu Palamaan. Eri foorumit, eri rekisterit. Kokeilimme Radiogaalassa hiljan paria makeaa juttua. Tuskin vähiten siksi, että uhosin saavani Tommyn ja Lassen mukaan. – Valtsu etsi vokalisteja ja ehdotti minulle parin spoken word -biisin tekoa, Paleface muistelee. käsittelee osin näitä asioita ja tiedän, että Tommykin painii jutun kanssa. Mitä ”everybody” meille merkitsee. Moni kadehtii Palefacen asemaa, jossa yhteistyökumppanit voi valita eri lajien huippujen joukosta. – Tajuamme keikoilla aina uudestaan, että jutun ehdoton vahvuus on positiivisuus. Logicin kolmella levyllä on tosi energinen ja myönteinen sanoma. Sitä seurasi Kansallisoopperan aloitteesta Timo Hietalan kanssa tehty Ihmepoika A, joka palkittiin Portugalin Young Audiences Music Awards -tapahtumassa parhaana lajissaan. Verovaroja ei saisi tuhlata ”Palefacen vaaralliseen ja politisoituneeseen vasemmisto-oopperaan” tai jotain vastaavaa. Livenä pumpattua EDM:ää. Kyllähän täälläkin moni hokee omaa ”everybodyaan”, mutta entä jos se ei katakaan esimerkiksi homoja tai suomenruotsalaisia. Palefacen aikaa vie myös näyttämömusiikki. Paleface haluaa itsekin pitää Ricky-Tickin keikoilla hauskaa ja laittaa paasaamiseen jo siksi sordiinoa. Koska materiaali oli jo sävelletty valmiiksi yli 15-henkiselle kokoonpanolle, ei räppien sovittaminen musan sekaan ollut vaivatonta. Jumalauta, että kuulosti hyvältä! Eli nyt meillä on periaatteessa valmiudet vetää kipeitä dubstep-juttujakin oikeilla soittajilla
ja Hiphoppii englantii tekijänä. Perheen perustaminen on saanut Miettisen suhtautumaan artistin vastuuseen aiempaa vakavammin. Olen jutellut niistä kyttien kanssa, koska he haluavat tapauksista aina ilmoituksen. Kappaleen suosio on tekijälle kirkas signaali sen merkityksestä. Silloin Paleface on se vanhempi valtiomies, jonka joku nuorempi tekijä muistaa esimerkiksi biisien Miten historiaa luetaan. www.riffi.fi 3/2018 29 tunteneet piston sydämessään, koska tarinassa käsitellään muun muassa rasismia ja hallituksen leikkauspolitiikkaa! Seuraavana tuli tamperelaisen Ahaa-teatterin lavalle toteutettu Betoniviidakko. – Olin juuri vaikuttunut jostain banaanivaltioita käsitelevästä kirjasta ja näin punaista, kun penskat heiluttivat yleisössä niitä puhallettavia banskujaan. Helsingistä hiljan Tampereelle matkatessaan Karri osui samaan junanvaunuun Mikko Alatalon kanssa. Minäkin olen saanut useita tappouhkauksia sekä keikoilla että Facebookin välityksellä. Vaikka joku kollaboraatio voi olla työläs ja viedä paljon aikaa, siitä jää aina jotain juttuja taskuihin. Managerini Sami myy myös Don Johnson Big Bandin keikat, ja hän sai seuraavana vuonna niskaansa hirveän paskamyrskyn, kun Tommy ja kumppanit vetivät omalla Puhdas elämä -keikallaan vastaavan stuntin. On upeaa kuulla ay-liikeihmisiltä ja aktivisteilta, miten tärkeänä he työtäni pitävät. u ”Olen saanut useita tappouhkauksia sekä keikoilla että Facebookin välityksellä.” 26-29 Paleface.indd 29 6.6.2018 16.13. – Emme suostu pelkäämään on saanut eri alustoilla lähes kaksi miljoonaa soittoa. – Kalenterini oli täysin tukossa, enkä osannut sanoa yhtä hyvin ”ei” kuin nykyään, mutta koin asian niin tärkeäksi, että suostuin. Hän tietää kenen joukoissa seisoo, mutta joutuu samalla miettimään, aiheutuuko omista toimista haittaa läheisille. Seuraava kirjallinen laukaus on Kaisa Happosen kanssa tehty kokeellinen runokirja Re Vi Se, joka julkaistaan alkusyksystä. – Minun sukupolvelleni Mikko on Känkkäränkkä-setä, mutta meille kehkeytyi tosi hyvä juttutuokio. Räppäsin taas hiljan pitkästä aikaa enkuksikin, kun ensin fonisti Timo Lassy ja sitten trumpetisti Gunu Karjalainen pyysivät levyilleen. Aloitin pitämällä pikku puheen siitä, miten tosi kaukana kasvavat hedelmät ovat Suomenkin kaupoissa yllättävän halpoja. Ja viikkoja myöhemmin joku Chiquitan ”konsultti” tuli kertomaan brändin yhteiskuntavastuusta. Kuuluisiko minun nyt tykätä Sampo Terhosta, koska hänestä tuli kulttuuriministeri. Palefacen tekemät moraaliset ratkaisut ohjaavat hänen valintojaan, ja kuten Yleisradion dokumenttisarja Laulu sisällissodasta, Ikitie-elokuvan musiikkikonsultointi tai rooli Suomen hauskin mies -leffassa ovat todistaneet, uskottavuus ja kontaktit ovat kasvussa ydinosaamisalueen ulkopuolellakin. Nautin suuresti siitä, että kun tuon jonkun tärkeän jutun omaan feediini, se saa boostin kasvaa isommaksi. Siinä kohtasivat Yhdentoista virran maa ja Helsinki-Shangri-La eli tasan 40 vuotta suomalaista kantaaottavaa musiikkia. Voisi kuvitella, että se menee päinvastoin, vaan ei. Hänen protestilaulutaustansa unohtuu monilta, kun täytyy muistaa vinoilla sinisistä silmälaseista. Mies myöntää kysyttäessä, että teki itsestään tikkataulun osin tietoisesti, mutta silti seurausten vakavuus yllätti. Identiteetti rakentui perheen tuella ja elämän tärkeiksi vakioiksi muodostuneiden levyjen ja kirjojen kautta. Siksi pidän tärkeänä, että tällaiset tilaisuudet hyödynnetään aina. Johtuu ilmeisesti taustasta ja kotikasvatuksesta, että minusta jokaisen pitää ottaa osaa johonkin yleishyödylliseen. Karuista ja karaisevista kokemuksista Hämeenlinnan koulumaailmassa on voinut ammentaa myöhemmin, kun Paleface on huomannut tulleensa mielipiteidensä ja persoonansa tähden joillekin punaiseksi vaatteeksi. Suosion valot ja varjot Karri Miettisen lapsuus oli rankka, sillä vakavat sairaudet söivät tarmoa ja altistivat kiusaamiselle. Varissuota tehdessä nousi esiin teemoja, joita aion jatkojalostaa muissa hankkeissa. – Samaan aikaan tapahtuman tuottaja Lasse Norres kiehui kulisseissa raivosta. Jo tällä näytöllä kehtaan väittää, että musalla voi vaikuttaa asioihin. Samoin seuraava biisi, jonka aikana paljastimme bändin kanssa ennalta tehdyt paidat. Ja minähän saatana organisoin sinne esimerkiksi sinfoniaorkesterin soittamaan Finlandia-hymnin! Tällaisia juttuja ei polkaise muutamassa päivässä kukaan kasaan edes isolla rahalla, mutta kun pyytää jengiä yhteisen hyvän äärelle, ihmeitä voi tapahtua. Se oli aika kuumottavaa. – Kukaan ei voinut vielä viisi vuotta sitten aavistaa, millaiseksi maalitus, vaino ja niihin liittyvä sonta voivat mennä. Eli kyllä tällainen sanoma resonoi ihmisten mielissä. Vastaava tekemisen tarve Karriin iski, kun rasisminvastaiseen Peli poikki -mielenosoitukseen piti syyskuussa 2016 järjestää pikavauhtia ilmaisia esiintyjiä. Minun kohdallani kyse on siitä, että olen ihaillut skidistä asti palavasti Public Enemyä ja sitä, miten Chuck D ( Carlton Ridenhour) nostaa epäkohtia esille. Hänet oli buukattu esiintymään Puhdas elämä lapselle -konserttiin, jonka pääsponsori oli Chiquita-yhtiö. Jotenkin lohdullista, mutta toisaalta ei yhtään! Aihetta käsitteli toissa kesän Emme suostu pelkäämään -biisi, jolla Paleface veti sittemmin voimiaan jo menettänyttä S.o.O.uusnatsiporukkaa suoraan vastapalloon. Lisäksi poliisista on tosin kommentoitu, että väkivaltaa tekevät ihmiset harvoin huutelevat aikeistaan etukäteen netissä. Miettinen repeää muiston äärellä hersyvään nauruun. Massoille näkyvä aktivismi alkoi Palefacen osalta jo yli 15 vuotta sitten. – Olisin helpompi tuote myytäväksi, jos tekisin tietyt asiat eri tavalla. – Koska koen olevani ”on the right side of history”, omatuntoni on sikäli puhdas. Tehdä välillä vapaaehtoistyötä, auttaa hyväntekeväisyyskampanjoissa, reagoida kansalaisaloitteisiin ja muuta vastaavaa. Mutta tähän ei kannata odotella muutosta. Kehitystä säesti viime syksyn Viides Maamme-kirja, eli Ajatuksia suomalaisuudesta -teos. Turussa saa puolestaan nyt syksyllä ensiiltansa Tuomo Prättälän, Jori Sjöroosin ja Satu Rasilan kanssa tehty Varissuo-musikaali. No, sehän leikattiin tv-lähetyksestä veks. – On hassua, miten jotkin asiat terävöityvät, kun juttuja tekee päällekkäin. Se tuntui erilaiselta, mutta pirun hyvältä. Niissä oli vedetty punainen kielto-liikennemerkki Chiquitan logon päälle. Eli suhtautuminen on hyvä ja linja selkeä. Vastaaviin lukemiin ovat yltäneet vain vanhemmat biisini. Yhtä tärkeää on myös katsoa, ettei tämä jonkinlainen asema tai suosio vaikuta tekemisiin. Kenties sykli täyttyy uudestaan vuonna 2058
Teatterin montussa työkalut ympäröivät perkussionistia täydet 360 astetta. 30-33 Tuomo Huhdanpää.indd 30 6.6.2018 16.14. 30 www.riffi.fi 3/2018 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Tuomo HUHDANPÄÄ, lyömäsoittimet – kolinaa kellarista! Tuomo Huhdanpään innostus lyömäsoittimiin ulottuu kauas soittamisen tuolle puolen. Ahkera freelance-perkussionisti on myös soitinkauppias ja -korjaaja
Perkussionistille teatterimonttu tarjoaa pikku plussia orkesterilavaan ja oopperaan verrattuna. Viritystä varten kielet irrotetaan soittimesta ja ruuvataan pajalla kiinni penkkiin jossa ne viritetään. Huhdanpää kertoo, että Rumpukellarin ”vuokraarummut.fi”-nettiosoite houkuttelee kaikenlaista kyselijää. Soitinvuokraus näyttelee olennaista osaa pienyrityksen toiminnassa. Sopimusta ei sillä kertaa syntynyt. Liikkeen pajassa paitsi korjataan lyömäsoittimia myös rakennetaan tilaustyönä tarvikkeita, kuten soitinpöytiä. – Marimba onkin niitä harvoja lyömäsoittimia, jossa puu itsessään tuottaa soinnin, eli puun pitää olla vireessä, Huhdanpää toteaa. Valikoiman ja toiminnan kasvaessa mukaan on tullut nyt jo muutakin vakituista työvoimaa. Pulssista kiinni Soittajana Huhdanpää on työskennellyt suomalaisten kaupunginorkesterien lisäksi esimerkiksi Radion sinfoniaorkesterissa ja Kansallisoopperassa. Omasta maahantuonnista löytyvät esimerkiksi mallettien ja orkesterisoittimien saralta amerikkalaismerkit Mike Balter, Malletech, MarimbaOne, Grover Pro ja Blackswamp, sekä monia eurooppalaisia merkkejä, joista suurimpana Adams. Aiemmin Huhdanpää työskenteli Rumpukellarissa paljolti yksin, käyttäen apuvoimia tarpeen mukaan. Tietokoneohjelman ja siihen liitetyn mikrofonin avulla tarkkaillaan vireen muuttumista oikeaan suuntaan. Puotia pitävän perkussionisti Tuomo Huhdanpään pienyrittäjyys alkoi miehen omista hankintapulmista: Suomesta ei tahtonut löytyä mitään vähänkään harvinaisempaa orkesterilyömäsoittajan tarvikevalikoimaa. Työn alla näyttää olevan myös marimban viritys, ja homma vaikuttaa mielenkiintoiselta. Huhdanpää näyttää, että kun puukieltä hiotaan keskeltä vire laskee ja kun sitä hiotaan päädyistä vire nousee. Nyt Huhdanpäällä on firma ja firman edustuksessa vaikka mitä – Valterin, De Gregorion, Selan ja La Rosan cajoneita sekä monenmoisia etnosoittimia shakereista kehärumpuihin ja tarvikkeita kapuloista rodeihin. Valtavirran rummustoja symbaalimerkit tulevat myyntiin muiden maahantuojien ja jakelijoiden kautta. Lisäksi olen tuuraillut Mongo Aaltosta oopperassa sekä muilla satunnaisilla keikoilla, Huhdanpää luettelee. – Tällä kaudella on tullut reissattua Sinfonia Lahdessa, Lapin Kamariorkesterissa, Kymi Sinfoniettassa ja keikkailtua Vantaan viihdeorkesterissakin. Silloin voi valmistautua omaan osuuteensa panemalla pulssinsa fyysisesti käyntiin etukäteen: ottaa tempon metronomista ja soittaa kuviota jo ilmaan, niin se käynnistyy täysillä heti kun hetki koittaa. Maakuntateatterien ja pääkaupungin pienempien näyttämöiden kautta Huhdanpää löysi tällä vuosikymmenellä väylän Svenska Teaternin ja Kaupunginteatterin megamusikaaleihin, joissa soittaa maan muusikkokerma. Kun alakalvoihinkin vaihdetaan aiempaa kevyempi koneisto, niin rummuista putoaa pois ainakin kilo ylimääräistä rautaa! Huhdanpää esittelee. – Kyllähän niitä voidaan sinulle vuokrata, mutta ymmärräthän että tuon perustelun jälkeen vuokrahinta on ”aika korkea”, Huhdanpää kertoo vastanneensa. Suomen kuivissa, kylmissä talvissa marimban vireet tuppaavat nousemaan, jos kieliin käytetty puu ei ole riittävän kuivaa. – Soittajat halusivat niistä huomattavasti kevyemmät, joten otettiin yläkoneistot pois ja paikattiin reiät. Myös asiak kaiden erikoisimpiin tarpeisiin pyritään vastaamaan ja välillä maahan on tuotu siksi käytettyjäkin soittimia. Kerran puhelimessa kähisi nuori mies: ”oltais menos bändin kaa studioon, tarttis settiin pellit ku kaikki omat on paskana…”. – Puukieliä viritettäessä on tärkeää huomioida vallitsevat sääolot, koska vire on kostealla kelillä matalampi kuin kuivalla. Huhdanpää toteaa, että teatterissa lyömäsoittajalta edellytetään sekä klassisen että rytmimusiikin taitoja, eikä hänellä itselläänkään Sibelius-Akatemiasta valmistuneena olisi ollut teatterien monttuihin asiaa elleivät käsirummut olisi hallussa mallettipuolen tapaan. Juoksevat kulut ja varaston kasvattaminen tosin tuppaavat syömään toiminnasta kertyvät voitot. – Musikaaleissa perkussionisti on harvoin yleisön näkyvissä. Puuta virittämässä Percussion Finlandin lyömäsoittimien maahantuontia, vähittäismyyntiä ja vuokraustoimintaa täydentää soitinten korjaaminen. Nämä olivat siis niitä freelancerin silppukeikkoja – näitä vakituisemmin Huhdanpäätä työllisti menneellä kaudella Helsingin Kaupunginteatterin suurmusikaali ”Myrskyluodon Maija”. www.riffi.fi 3/2018 31 P ercussion Finlandin myymälä – ”Urheilukadun Rumpukellari” – löytyy töölöläisen kerrostalon sisäpihalta, Jäähallin nurkilta. Tuomo HUHDANPÄÄ, lyömäsoittimet Kaartin marssirumpuja kevennettiin Rumpukellarin verstaalla ainakin kilolla per pönttö. 30-33 Tuomo Huhdanpää.indd 31 6.6.2018 16.14. Haastattelun aikaan remontissa olivat komein leijonavaakunoin koristellut Kaartin soittokunnan marssirummut. – Velkaa ei ole hirveästi, toisaalta itselleni en ole juuri vielä palkkaa maksanut, Huhdanpää toteaa
– Siinä alkaa olla aika paljon liikkuvia osia. Ja vaikka kaikilla musikaalisoittajilla on tämä periaatteen johdosta paljon soitettavaa, soittimien määrällä mitaten lyömäsoittaja on joukossaan suurin työn sankari. Sitten pitää jostain kaivaa tarkoitetaanko rumbaa vai bossaa. Kun kaksi, kolmekin soittajaa hoitaa samaa pulttia vuoroiltoina, pitää varmistua että jokainen pystyy soittamaan, että kädet ja kapulat mahtuvat, että ylettyy kaikkeen ja näkee nuotit hyvin. Ja mitään omia fillejä ei kannattanut yrittää, kenenkään. Joskus tietty kuulijalle välittyvä instrumentti voi tulla akustisesta ja samplesoittimesta vuoron perään. A-osassa perkussionisti saattaa soittaa tamburiinia yhdellä ja shakeria toisella kädellä, B-osassa hän hyppää patarumpuihin ja C-osassa vibrafoniin ja putkikelloihin. Pilkkua viilaten Huhdanpää kertoo Svenska Teaternin Mamma Mia! -musikaalin eronneen vahvasti kaikista teatteriproduktioista, joissa hän on ehtinyt olla mukana. Kyseessä on musikaalikonsepti, jonka toteutusta valvomaan lennätettiin Lontoosta monta supervisoria. 30-33 Tuomo Huhdanpää.indd 32 6.6.2018 16.14. Soittajan ympäri ulottuvassa perkussiokioskissa nuottitelineitä on joskus neljäkin. Produktion ”ulkopuolisina korvina” toimivat britit tunsivat teoksen kuin omat taskunsa ja ohjeistivat tarkasti soittajia siinä, ”miten tämä vedetään”. – Kioskini yhdellä sivulla oli padat ja toisella ksylofoni, kellot, congat, bongot ja muu käsirumpuosasto. Huhdanpäällä on usein akustisen arsenaalin tukena Roland SPD, MalletKAT ja ehkä pari muutakin ”keittolevyä”. – Balladissa kukaan muu ei ensin kuule klikkiä, vasta rubato-kohdassa alkaa jokaisen luureissa naksua, Huhdanpää antaa esimerkin ja muistaa, että ratkaisu vaati kokoonpanolta totuttelua ja yhteisen sykkeen hakemista – varsinkin, kun kaikki muusikot eivät olleet soittaneet aiemmin yhdessä. Tätä se on luonnollisesti sinfoniaorkesterissa, oopperassa ja paikoin viihdeorkesterissakin. Mamma Mia! osoitti senkin, että joskus luurikuuntelusta voi koitua pientä harmia. Jos jo alkuvaiheessa olisi päästetty lipsumaan, se olisi ehkä alkanut riistäytyä käsistä jossain vaiheessa, Huhdanpää myöntää. henivät sitä mukaa, kun musical supervisor alkoi tehdä päätöksiä, mihin biisiin mikäkin soveltuu. Kun stemmat on jaettu monelle jokainen voi keskittyä soittimensa finesseihin. Myös lyömäsoittajan lappu saattaa olla melko vapaa, stemmassa voi lukea ”congakomppi”. Myös soittimien ja soundien suhteen oltiin tarkkoina. Huhdanpää toi tarjolle kymmenkunta tamburiinia, jotka vä– Aina jos kappaleessa on settikomppi niin kapun rooli muuttuu. Ja senkin voi sitten soittaa pikkuisen eri lailla kuin se toinen kaveri, joka soitti edellisenä iltana. 32 www.riffi.fi 3/2018 Neljän nuotin loukussa Huhdanpää niputtaa klassisesta rockiin ja etnosta jazziin muuntuvan toimenkuvansa soiton kannalta kahteen pääjakoon. Orkestroinneissa ja sovituksissa pyritään siihen, että montussa kuulostaisi olevan väkeä monin verroin. Tuotantokonseptin mukaan esimerkiksi rumpalille ajetaan klikkiä koko ajan, muille vain jos rumpali ei soita. On klassisempi lähestymistapa, jossa mennään kapellimestarin kaavoja seuraten ja nuottikuva edellä. Sitä vastoin teatterissa käytännöksi on muodostunut kirjoittaa jokaiselle soittajalle niin paljon materiaalia kuin mahdollista, jotta noin kymmenmiehiset bändit saadaan puristettua rajalliseen budjettiin ja tilaan. Näillä vuorottelukeikoilla – jollaisia varsinkin teatterikeikat valtaosin ovat – Huhdanpää pitää siitä, että pääsee itse rakentamaan kioskia. Niiden osuudet vuorottelivat kioskin ympäri, mutta näköjään koko ajan yhteen suuntaan, koska kuulokejohto kiertyi aina jossain vaiheessa iltaa niin tiukalle rullalle, että luurit meinasivat pudota päästä! Lyömäsoittimilla leipänsä ansait sevalle Tuomo Huhdanpäälle setin taakse istuminen on juhlaa. – Sen kaiken pilkuntarkan työskentelymallin tajuaa paremmin nyt jälkikäteen. Itsekin soitin yli kaksi ja puolisataa näytöstä, ja esitys pysyi kauden loppuun asti ryhdissä. Toisena vaihtoehtona on musikaaleissa ja viihteessä yleinen rytmikkäämpi musiikki, jossa settirumpalista tulee ikään kuin liideri, ja perkussionistillekin jää enemmän tulkinnanvaraa. Proggiksien alkuvaiheissa tulee helposti tilanteita, että kääntyy vastakkaiselle puolelle kioskia, yrittää alkaa soittaa ja huomaa että nuottitelineessä onkin väärä sivu! Työn sankarina Oopperassa ja sinfoniaorkestereissa on lyömäsoittajia koko joukko: erikseen patarumpali, virvelinsoittaja, symbaalien soittaja ja niin edelleen
Huhdanpää kertoo, että vaikka eri rumpalien soittotyylien ja taimauksien erot voivat olla kuulijalle minimaalisia, rumpalin rinnalla 16-osia tamburiinilla soittavalle perkussionistille muutos voi olla merkittävä. – Lyömäsoittajana on vain kuunneltava missä se haitsu tänään menee ja lukittava itsensä rumpalin taimiin, Huhdanpää tiivistää, ja myöntää vastavuoroisesti nauttivansa niistä tähtihetkistä, kun pääsee itse setin taakse näyttämään biitin paikan muille. Haikan perässä Tuomo Huhdanpää kertoilee, että Kaupunginteatterin väistötiloissa Linnanmäen Peacock-teatterissa soitettiin usein näyttämön takana niin, että rumpali ja perkussionisti olivat omilla hyllyillään eri kerroksissa, eikä joka keikalla välttämättä tiennyt esityksen alkaessa, kuka istui setin taakse kerrosta alempana. www.riffi.fi 3/2018 33 – Kun tarvitaan klassinen patarumpujuttu, esimerkiksi nostatus tai tremolo se soitetaan oikeilla rummuilla. Huhdanpää tunnistaa tilanteen. Muun soiton seassa ja yksittäisissä iskuissa padilta trigattu samplesoundi menee täydestä. Ja sitä se monttusoitto lyömäsoittajalle paljolti on – kompromissien taidetta. Jos kuvittelee, että voi lähteä rumpalin kanssa kisaamaan niin toiseksi siinä jää! u 30-33 Tuomo Huhdanpää.indd 33 6.6.2018 16.14. Tulee kuin levyltä Maan parhaiten varustelluissa teattereissa keikat soitetaan näinä päivinä usein luurit päässä ja jokaisella soittajalla on oma kuuntelumikseri, josta voi säätää balanssin. Esimerkiksi kapulaa tai mallettia ei voi aina valita niin, että se olisi jollekin soittimelle täydellinen, vaan valinta määräytyy sen perusteella, mikä oli kädessä hetkeä ennen ja minkä täytyy olla kädessä hetken päästä. Lisäksi teatteriesityksissä ei tietyistä syistä joka produktiossa välttämättä soiteta lainkaan montussa, vaan joskus aivan eri tilassa, esimerkiksi HKT:n Tarzan-musikaalissa bändi työskenteli lavastevarastoon rakennetuissa äänieristetyissä kopeissa. Pelkästä PA:sta tuleva soundi ilman akustisia vuotoja alkaa olla niin hifi, että se voi olla epäuskottava. – Itselläni laulut, jouset ja puhaltimet ovat hiljaisella, ja rytmiryhmä – rummut, basso ja kitara – kovalla. Ja kun kädet ovat kirjaimellisesti täynnä koko ajan, tärkeisiin apuvälineisiin kuuluu esimerkiksi ”Miller Machine”, jolla saa liipaistua triangelin soimaan ilman, että ottaa tikun käteen. – Olin Senaatintorin lavalla seuraavanakin iltana soittamassa, mutta perkkoja rumpalin vieressä, siinä parin metrin päässä. – Silloin soitetaan ihan ummikkona luurikuuntelussa, ja näköyhteyskin suuntaan ja toiseen voi olla videomonitorien varassa. Sitten voi olla nopeita kulkuja, joissa on sävellajin vaihdos, eikä oikeita patarumpuja ehdi siinä välissä virittää, Huhdanpää perustelee. – Kyllä sen sitten tajusi, kun biisi lähti käyntiin tai viimeistään kun mentiin fillillä ensimmäiseen kertosäkeeseen: ”Aha, Anssi!” tai ”Okei, Kuoppis!”. Ero lyömäsoittajan rooliin valkenee sitäkin selvemmin, jos lava pysyy mutta tontti vaihtuu. Se on ikään kuin studiohommaa, lähellä levytystilannetta ja siinä mielessä erilaista kuin vaikka Kansallisoopperan montussa. Mieleen muistuu pari peräkkäistä keikkaa Senaatintorilta. Ulkomailta tulevaan nuottiin voikin olla jo valmiiksi kirjoitettu ”to KAT” niihin kohtiin, kun patarumpustemma kannattaa siirtää triggeripadille. Kirjoittajakin muistaa mainitun kaltaisissa tilanteissa esityksen jälkeen katsomopenkiltä noustessaan kuulleensa kanssakatsojien asiantuntevan oloista mutinaa tyyliin: ”kyllä oli hyvää musaa, harmi vaan kun tuli nauhalta”. Vaikka joka nuotti soitettiin oikeasti livenä. Siinä ei silloin kuunnella kapua tai muita, rumpalin on otettava se rooli, että ”näin tämä menee, soittakaa tähän”. – Kun joskus saa soittaa settiä isolla lavalla, se on yhtä juhlaa. Tästä on etuja jos haittojakin. Kyllä siinä aika toisella tatsilla soittaa. – Tuollaisessa asetelmassa katsomoon ei enää välity, miten hiki päässä siellä kolataan – ja rummunsoitto varsinkin kun on tosi fyysistä hommaa. Sikäli perinteisessä teatterimontussa soittaminen on kaikin puolin hauskempaa: yleisö voi nähdä ja aistia bändiä paremmin, ja soittajat tuntevat yleisön läsnäolon
Pari viikkoa sitten soitin konsertin, jossa teimme uusia tulkintoja John Coltranen kappaleista, samoihin aikoihin vierailin intialaisen death metal -bändin levyllä, sen jälkeen soitin new age -musiikkia. Haastattelu tehtiin ennen keikkaa Espoon Sellosalissa, edelliseltä illalta oli takana jo yksi keikka Porvoossa ja tulossa bassoklinikka Helsingissä. ”Soolona soittaessani minulla on tiettyjä toistuvia rakenteita, mutta jätän aina avoimeksi mahdollisuuden muuttaa suunnitelmat täysin.” 34-37 Michael Manring.indd 34 6.6.2018 16.16. – Tämä on tyypillistä muusikon elämää nykymaailmassa. – En todellakaan usko niin. Nykyäänhän on muodikasta sovittaa kokonaisia kappaleita melodioineen, sointuineen ja rytmeineen nelikieliselle soittimelle – nimittäin ukulelelle. – Eipä ole vielä, mutta odotus jatkuu. Manthing on ollut lempinimeni jo pienestä pojasta lähtien, Manring naurahtaa. Keikalla keskityn pääosin omiin sävellyksiini, mutta jos tuntuu siltä, että ne ovat vieraannuttavia, otan mukaan tutumpaa tavaraa: jazzyleisö voi kiinnostua standardeista, joskus taas tarvitaan popkappaleita, uutta tai vanhaa. Kaksi tällaista albumia on saanut kultalevynkin. Olen soittanut pianoa jo ennen bassoa ja jopa levyttänyt pianolla soolokappaleita Windham Hillille. Ehkäpä Manringilla on sarjakuvasankarin tavoin supervoima, joka hänen tapauksessaan kanavoituu musikaalisesti basson kautta. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: MINNA HATINEN Michael Manring – bassoa ilman rajoja Billy Sheehanin sanoin: basson tehtävänä on antaa ajalle sävelkorkeus. Kaikista näistä oppii jotain. Toivottavasti tarjoavat minulle paljon rahaa url:stani. Vain yksi levyistäni on ollut kokonaan soolobassoa, mutta kaikilla kuudella levylläni on ollut soolokappaleita. Kuinka paljon eri keikoilla soittamasi soolojaksot poikkeavat toisistaan. Sitä minulta pyydetään ja itsellenikin se on todellinen intohimo, olen aina tykännyt soolobassosta. Nautin kuitenkin erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä ja monenlaisen musiikin soittamisesta. Bändin kanssa soittaessa voi olla vaikea saada muita seuraamaan jotain siinä hetkessä syntynyttä hyvää ideaa, mutta soolona voin vapaasti mennä juuri sinne, minne kulloinkin tuntuu, Manring jäsentää. Onko koskaan kuulunut viestiä Marvel Comicsilta. Mukavaa hommaa. Se kuitenkin on hyvin pieni kooltaan, kun taas bassolle sovitettaessa otelaudan mitat ja pitkät sor mien kurottamiset saattavat aiheuttaa rajoituksia. Soolopianismista minulla on siis kokemusta, mutta siltikin pidän bassoa kiinnostavampana. Pianollahan voi soittaa monta säveltä yhtä aikaa, mikä on hienoa. Mutta pianolla ei voi venyttää säveliä, soundiin tai sointiväriin ei voi juurikaan vaikuttaa, sävelten välillä ei voi liukua… joten soolobasson mahdollisuudet ovat todella kiehtovat. Tunnistettavaa on hyvä olla mukana ja monille voi olla yllätys kuulla sellaista soolobassolla. On kappaleita, jotka toisinaan soitan samanlaisina kuin levytetty versio, joskus taas seuraan mielikuvitustani ja katson, mihin se johtaa. On oltava joustava ja osattava paljon erilaisia asioita. Kotisivullasi kerrotaan myös tulevista keikoistasi. Mahdollisuudet on vain nähtävä Pianistille tai kitaristille on yksinään täysin mahdollista luoda kiinnostava keikkaohjelmisto, mutta onko sellainen basistille hankalampaa. Tänäänkin odotettavissa on 30–45 minuutin soolo-osuus. – Kokonaisuuden kontrolloiminen on kiintoisaa koko hommassa. Tämän tietävät ne, jotka palkkaavat minut ja soolo sijoitetaan ohjelmaan jos sen uskotaan kiinnostavan kuulijoita. [Yksi Marvelin vähemmän tunnettuja sankareita on Man-Thing, ja firmalla on tapana rekistöidä tuotemerkeiksi kaikki mahdollinen]. Joukossa on hyvin erilaisia asetelmia: tänään isomman bändin kanssa, myöhemmin triona tai duona ja ilmeisesti sinulla on keikolla aina soolo-osio. – Soolo-osio on mukana useimmissa esiintymisissäni. Ja olenhan tehnyt transkriptioita klassisesta musiikistakin: Bach, Beethoven, Chopin. Melodiat, soinnut, rytmit, huiluäänet ja muuttuvat viritykset ovat kaikki mukana Manringin musiikissa. – Soolona soittaessani minulla on tiettyjä toistuvia rakenteita, mutta jätän aina avoimeksi mahdollisuuden muuttaa suunnitelmat täysin. Kotisivusi on manthing.com. 34 www.riffi.fi 3/2018 Michael Manring S uomessa Manring on vieraillut muutamia kertoja ja kävi taas, Jan-Olof Strandbergin ja Paidarionin vieraana. Tämä päteekin hyvin useimpiin basisteihin, mutta sitten on vielä Michael Manring, joka sekä bändien kanssa että soolona soittaessaan löytää uniikkeja ilmaisutapoja
Michael Manring 34-37 Michael Manring.indd 35 6.6.2018 16.16
Minua taas erilaiset viritykset kiehtovat ja halusin, että samassa kappaleessakin voisi käyttää erilaisia virityksiä, eikä välillä tarvitsisi pysähtyä virittämään. Ja erinomaisen tarkkaa työtä basson kanssa onkin tehty. Täytyy muistaa, että melkein kaikki kuulemamme on ylä-äänisarjaa ja itse perusäänen osuus soinnista on vähäisempää. Minusta basson matala sointi on runsaampaa – siitäkin syystä, että kaikissa soitinäänissä on ylä-äänien sarja ja matalalta soivissa ylä-äänet erottuvat vahvasti. – Bassossa on Hipshotin vipumekanismi jokaisessa lavan viritystapissa. – Huiluäänien ja ylä-äänien ymmärtäminen on minusta tärkeimpiä musiikillisia taitoja soittamisessa. 36 www.riffi.fi 3/2018 – Haastetta tosiaan on, mutta on myös keinoja järjestää asia. Zon Michael Manring Hyperbass on tilauksesta kenen tahansa hankittavissa, mutta varsin arvokas instrumentti se on. On paljon mahdollisuuksia. Kun punottu kieli pistetään soimaan, siitä lähtee perkussiivinen ääni, jonka sävelsisältöä voi säätää. – Muuttuu, ja siihen pitää sopeutua. Manringin soittotekniikassa on perinteisen sähköbasson käsittelyn ohessa paljon piirteitä akustisen kitaran ilmaisusta – oikea peukalo toimii molempiin suuntiin kuin plektra, sormet pyyhkäisevät rytmikkäitä rasqueadoja ja lisäksi peukalo tuottaa muita rytmisiä efektejä. Ylä-äänet ovat soun dien keskeinen muodostaja ja teorioiden mukaan myös tonaalisuuden ja harmonian perusta. Voin valita kaikkien kielien samanaikaisen muuttamisen tai vain osa kerrallaan. Hän on rakentanut minulle useita soittimia ja ne ovat aina olleet aivan hämmästyttäviä. Jonkin verran niitä maailmalle on toimitettu, mutta eipä kukaan muu kuin Manring itse ole löytänyt sille yhtä laajoja ilmaisun muotokieliä. Olen soittanut myös akustista pystybassoa ja sillä ei voi toteuttaa samoja ideoita, koska soittaminen on työlästä. Kokeilimme jopa keinoja yhdistää polkimilla ohjattavia mekanismeja virityksen vaihtamiseen, mutta kaikkeen ei kerta kaikkiaan ole varaa. Ja kun on vielä elektroninen vireen muutos käytössä, mahdollisuudet ovat laajat, Manring summaa nimikkosoittimensa erikoisuuksia. Voin muuttaa viritystä, joskus käytän kapoa, tai otan molemmat kädet otelaudalle… ja soivaa ääntä voi muuttaa elektronisesti. Kahden käden käyttö otelaudalla mahdollistaa aika tiiviiden sointujenkin soittamisen. Mutta nyt on vielä löytynyt keino muuttaa sävelkorkeutta elektronisesti fyysisen mallinnuksen avulla ja tulen kokeilemaan tätä työn alla olevalla levylläni ja tänäänkin keikalla. Alkuun toki vääntelin viritinkoneistoja ja teen sitä jonkin verran edelleenkin, mutta nopeita, tarkkoja ja tarvittaessa isojakin virityksen vaihtoja varten suunniteltiin Hyperbass. Luonnollisestikin myös tapping kuuluu ilmaisukeinoihin, eikä melodian soittaminen bassolinjan ja harmonian päälle ole Manringille mitenkään tavatonta. Muuttuko intonaatio vipujen käytön vuoksi. – Tämä tapahtui yhdessä Joe Zonin kanssa. Sähköisen soittimen voi säätää niin, että soittaminen on helppoa. Toinen erikoisuus on virityksen vaihtaminen kappaleen sisällä, usein myös sävelten soidessa. – Sähköbasso kehitettiin halvaksi ja helposti mukana kannettavaksi soittimeksi, ja alkuperäinen ajatus oli, että sen viritys olisi aina sama. – Nimenomaan. Koska käytän näitä nauhattomassa bassossa, olen jo muutenkin tottunut joko tasavireiseen tai keskisävelvireiseen soittamiseen. Vivut kallistavat tappeja ja vaikuttavat kielen jännitykseen. Tätäkään ei pianolla voi tehdä. Manringin soitossa usein kuuluva ominaisuus on huiluäänien käyttö: hän soittaa sekä melodioita että sointuja kokonaan huiluäänillä ja muutenkin laajentaa niillä soittimen ääni alaa ja palettia. Vipujen tarkan vaikutuksen suuruuden voi määrätä säätöruuvilla ja säätöruuvinkin muuttaminen on nopeaa, joten voin biisien välillä muuttaa vipujen toimintaa ja seuraavassa biisissä saan aivan erilaiset viritykset käyttöön. – Tallassa on kolme hiukan erilaista vivuilla säädettävää asentoa. Juuret ovat jo pystybasson käytössä jazzissa, josta perkussiivinen soitto siirtyi sähköisiin soittimiin, Larry ”Huiluäänien ja ylä-äänien ymmärtäminen on minusta tärkeimpiä musiikillisia taitoja soittamisessa.” 34-37 Michael Manring.indd 36 6.6.2018 16.16. Sähköbasso on edelleenkin uusi soitin ja vieläkin keksitään uusia tapoja käyttää sitä
Monet heistä ovat maininneet minut esikuvakseen, ja olen kiitollinen tästä ja iloinen jonkinmoisen suuntauksen käynnistämiseen osallistumisesta. – Jonas oli ihan tosissaan tuossa projektissa ja vahvistimissa käytettiin A-luokan piirejä. Jonas on soittanut soolokeikkoja, Stanley Clarkilla oli soolokiertue aikoinaan… Nykyään tällaiset tuntuvat keskittyvän lähinnä youtubeen, mutta osa noista soittajista tekee myös keikkoja. 34-37 Michael Manring.indd 37 6.6.2018 16.16. Oli aikoinaan hienoa olla mukana Windham Hillin toiminnassa, new age-musiikki oli suosittua, levyjä myytiin varsin paljon, pääsimme soittamaan isoissa saleissa ja Grammy-juhlassakin. Ja kannattaa tarkistaa jännittävä projekti de Mania yhdessä Alex di Grassin ja Chris Garcian kanssa. Ja voin kertoa, että olen tehnyt töitä heidän kanssaan nimikkovahvistimeni suunnittelussa, kertoo Manring ja valottaa samalla tulevaisuutta: – Jos juttu toimii suunnitelmien mukaan, tuloksena olisi poikkeuksellinen vahvistin, jolla olisi hyvin laaja toisto ja sitä voisi käyttää PA:na ja kosketinsoittimienkin vahvistimena – mille tahansa äänelle oikeastaan. – Jaco oli sankarini, kun olin nuori. – Tavallisesti kolme bassoa soolokeikkoja varten. www.riffi.fi 3/2018 37 Grahamin kautta slappiin ja muihin tyyleihin. Rytmiikkaa voi manipuoloida myös muuntelemalla äänten syttymistä ja vaimentumista – mihin sähkösoittimissa käytetään tyypillisesti volume-pedaalia tai soittimen omaa volume-säädintä. Kuulostaa samantapaiselta, jota Jonas Hellborg teki Warwickin kanssa. Jos voisi valita, olisi vielä pari lisääkin, mutta lentorahti on nykään kallista. Kyllä kaikenlaisia projekteja on meneillään pari kolme joka kuussa, eikä aina ehdi kotisivua päivittämään. Vahvistimia en kuljeta. Mutta ne laitteet olivat hyvin painavia ja todella kalliita. Henryn kanssa olen levyttänyt paljonkin, viimeksi levyn [You Can’t Get There From Here], jossa mukana oli karnaattisia soittajia ja kiinalainen sheng. Millaisia pitämäsi klinikat ovat, mitä voisi olla odotettavissa vaikkapa huomenna. Millainen on soolobasistien maailma. Ja toimiihan se niinkin – arvostan kaikenlaista hyvää soittoa – mutta haluan laajentaa näkemyksiä ja saada klinikan osallistujatkin pohtimaan basson mahdollisuuksia laajalti ja rajoittamatta. Toisinaan sooloissani onkin jakso, joka perustuu pelkkiin rytmeihin, ei varsinaisiin sävelkorkeuksiin. Saatanpa olla helpommin lähestyttävä kuin Jaco. – Olen ehkä puolueellinen, mutta minusta merkki on paras bassovahvistin nykymarkkinoilla. – Tyypillisesti soitan jonkin verran, kerron taustastani ja näkemyksistäni bassosta. Mitä enemmän toimin musiikin parissa, sitä syvemmän näkemyksen saan. Kotisivullasi on pitkä lista levytyksiä, joissa olet ollut mukana, mutta monet näistä ovat jo vuosien takaa. Millaisia kuuntelusuosituksia niistä antaisit. Kysymyksiä tulee aina: laitteista, virityksistä ja soittokavereista. – Levyjen julkaiseminen on todellakin muuttunut ratkaisevasti. Huiluäänet, nauhattomuus ja muuntuvat viritykset yhdistettyinä Ebow:lla liu’uttaen syttyviin ja ”sähköjousen” ansiosta luonnottoman pitkästi soiviin säveliin antaa Manringin soitolle aivan omanlaisensa ja todella ilmaisuvoimaisen erityisulottuvuuden. Mutta uusiakin levyjä olen tehnyt. MarkBass tuntuu olevan basistien suosiossa maailmanlaajuisesti. Minuakin kiehtovat erilaiset tavat soittaa kieltä ja saada rytmiä mukaan. Ja nykyään minulla puolestaan on yksityisoppilaita ja pidän klinikoita eri puolilla maailmaa. Keinupolkimia löytyy myös Manringin kalustosta, mutta vielä paljon pitemmälle hän vie idean poimiessaan käteensä Ebown, joka ei ole loppujen lopuksi hirveän yleinen varuste edes kitaristien keskuudessa, vaikka se nimenomaan heille onkin kehitetty. Ykkösvalintani olisi MarkBass, mutta tilanteen mukaan käytän, mitä on tarjolla. Basso voi olla siis sekä kauniin melodinen, soinnukas että rytminen instrumentti. Sellaista ei ollut vielä lainkaan, kun olin nuorempi. Hän oli jo uudistanut sähköbasson soiton, ja kun nälkäänäkevänä muusikkona asuin New Yorkissa, kävin katsomassa hänen keikkojaan klubeissa, seurasinkin häntä paikkoihin ja kysyin kysymyksiä – ja lopulta hän kutsui minut käymään muutamaa oppituntia varten. Kolmella pärjää, kun on pakko Montako bassoa sinulla on reissussa mukana ja mitä muuta kalustoa. Omassa soitossani on niin paljon taajuuksia, että vahvistimelta pitää vaatia paljon. Nimikkomallini Zon Hyperbass, toinen nauhaton, joka soveltuu paremmin muuhunkin kuin soolosoittoon sekä kolmantena nauhallinen basso. – Tulee mieleen 20–30 basistia, jotka ovat omistautuneet soolobasson soittamiseen. u Kotisivullekin (www.manthing.com) kannattaa kyllä pistäytyä, mutta jos haluaa makustella Manringin soittoa, niin Youtubesta löytyy mm. Pieni pedaalilauta kulkee mukana, onneksi nykyteknologia on niin tehokasta, että vähällä saa paljon aikaiseksi. Ne ovat kevyitä ja kannettavia, mutta silti aitoa ja rikasta ääntä lähtee paljon. Muutama vuosi sitten oli Miles Davis -projekti Henry Kaiserin ja Wadada Leo Smithin kanssa. Soittajapolvelta toiselle Manring puhuu lämmöllä ja mielellään Jaco Pastoriuksesta, jonka hän tunsi jonkin aikaa ja sai mestarilta oppiakin. useampi vuodelta 2007 kotikonsertista taltioitu video (lataaja Brian Wilson). MarkBass tavoittelee yhtä hyvää toistoa, mutta kohtuuhintaisissa ja kannettavissa laitteissa. Bassonsoiton perusopetus ohjaa tiettyyn perinteiseen suuntaan ja soittotapaan, ei melodioita eikä sooloja bassolla
Keikkatahti on sittemmin vain kiihtynyt. – Japen kanssa soitettiin jo 90-luvulla cocktailmusiikkia Lahden Torvessa joka torstai. Kaulassa huivi, päällä nahkarotsi ja jalassa villakangashousut. Sekstetin kokoonpano on pysynyt samana jo viiden levyn ajan. Se loppuu käsilläseisontaan, joka käy vanhalta uimahyppääjältä vaivattoman näköisesti. Myös kaikenlainen egosentrisyys loistaa poissaolollaan. Tuure Kilpeläinen tarjosi pestiä lukuisten kitaristikokelaiden jälkeen. Ja aivan kuten Rokka tarjosi vangitsemalleen venäläiselle kapteeni Baranoville teetä, on Rocka tee-entusiasti. soitetuin biisi Suomen radiossa. Nykyään me asutaan samassa huoneessa sata päivää vuodessa, että hyvin menee edelleenkin. Rockassa onkin aimo annos vanhanajan zen-mestaria. Se on unelmatilanne muusikoille, jotka kaikki tehneet sitkeän pohjatyön. Rockan perinnetietoinen ja rytmikäs soitto sopi pirtaan. Mutta musiikista hän on aina valmis puhumaan, varsinkin jos pulahdetaan pintaa syvemmälle. 1975) ammattilais ura käynnistyi 17vuotiaana suoraan alan korkeimmassa opinahjossa, Remu Aaltosen bändissä. Keikkareissuilla kulkevat aina mukana tarvikkeet: teesihti ja -kupit, termospullossa kuumaa vettä. 38 www.riffi.fi 3/2018 – Yks päivä Tuure soitti. No, oma syy. Keikoilla Autiosaari on viimeinen TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Omasta asemastaan Esa Pulliaisen ja Albert Järvisen työn jatkajana hän ei välittäisi puhua. Melodia syntyi Keskuspuistossa kävelyretkellä viheltäen – niin Rocka usein säveltää. Pian Kaihon Karavaani vei kuitenkin kaiken ajan, eivätkä muut bändit allakkaan enää mahtuneet. Kiireettömyys huokuu olemuksesta. Alkoholin käyttö ei Rockaa ole koskaan kiinnostanut. Yunanin maakunnasta tulleen pu-erh-teen hän maustaa itsepaahtamallaan riisillä ja makeuttaa sen lo han guo -hedelmällä. Puhelussa oli muutama hakusana, jotka herättivät kiinnostukseni: rytmikästä suomalaista musiikkia, jossa on mustalaisvivahteita ja lattarikuvioita – kaikki kuulosti mieleiseltä Siihen aikaan Merilahden bändi oli 12-henkinen soulyhtye Miss Saana & The Missionaries. Karavaanin MB Sprinterissä leijuukin hyvä harmonia niin musiikissa kuin ihmissuhteissa. Myöskään kitarismin ympärillä vellova välineurheilu ei perinnetietoista pelimannia voisi vähempää kiinnostaa. Temppeli pysyy muutenkin pitkillä rundeilla kunnossa, kun elintavat ovat säntilliset. Hyvästä livemeiningistä tunnettu bändi jätti jälkeensä studioja livelevyn. Nykyisin tämän tyylitaiturin kuulaan selkeät melodialinjat sekä oma tunnistettava tyyli ovat lihallinen osa Kaihon Karavaanin soundia. Se on tärkeää, kun keikkoja on hengästyttävän paljon. Se on tosi nastaa, kun on näin hyvät ystävät, joiden kanssa niitä tekee. Ei muuta. Sen jälkeen musaa bossa novasta jazziin eri bändeissä jo parikymmentä vuotta. Rauhallisesti artikuloiva mies on aina viimeisen päälle huoliteltu. ”Sillä mä olen oppinut soittamaan, niin millä muullakaan mä soittaisin?” 38-42 Rocka.indd 38 6.6.2018 16.21. Jarno T. Yhdessä kuunneltiin rytmimusaa ja opeteltiin soittamaan. Karavaani kutsuu Rockan työpaikka on jo kahdeksan vuotta ollut Kaihon Karavaani. Päivittäin hän ”laittaa temppelin kuntoon” puolen tunnin voimistelusessiolla. Silti perheellinen mies puhaltelee viime vuoden tahtia. Sen riffi on lähtöisin Rockan näpeistä. Paikat ovat täynnä ympäri Suomea. Viime vuosi toi toivotun menestyksen, kun Autiosaari-kappale singahti vuoden soitetuimpien hittien joukkoon. Cumbia-rytmin ryydittämä Autiosaari oli viime vuonna 7. VIRTANEN Rocka Merilahti – tyylitaituri toisessa polvessa Rocka Merilahden (s. Karjalaisen kanssa Rockalla on peräti 20 vuoden yhteinen bändihistoria. R ocka on määrätietoinen oman tiensä kulkija, jossa on ihailtavaa jämäkkyyttä – tosin ilman Tuntemattomasta sotilaasta tutun, lähes kaimansa pirskahtelevaa temperamenttia. – Viime vuonna keikkailtiin enemmän kuin koskaan, yli 130 keikkaa
Eväät muusikkouteen kotoa On kuvaavaa, että Rockan ainoa lankkukitara on se kaikkein ensimmäinen. Peruseväätkin ovat jo kotoa saatuja. Sekä esimerkiksi Hectorin albumilla Kadonneet lapset ja Maarit Hurmerinnan Siivet saan -levyllä, joiden tietyt kappaleet kuuluvat vielä neljä vuosikymmentä myöhemmin lukuisten radioasemien soittolistoille. Vedin sieltä levyn kerrallaan, apinoin kaikkea itseeni ja opin soitRocka Merilahti – tyylitaituri toisessa polvessa 38-42 Rocka.indd 39 6.6.2018 16.21. www.riffi.fi 3/2018 39 naula arkkuun jo muutenkin hurmoksellisten keikkojen lopuksi. Soittimia lojui nurkissa, nappailin niitä mitä käteen tuli, muistelee Rocka lapsuuttaan Vaasankadulla, Kalliossa. Ostin sen isoisoäidin perintörahoilla Kitarapajasta Miikka Paatelaisen suosituksesta yhdeksänvuotiaana. – Ei minun tarvitse täyttää sitä enempää. Kun näkee keikan aikana mitä ihmiset saa meidän musiikista, se on jo tosi iso palkka. Vaikka jonain iltana saattaa tuntua siltä, ettei jaksa, ei mulla ole ikinä ole ollut vielä semmoista oloa, ettei tämä kannattaisi. Toisaalta hän on historianja estetiikantajuinen. Isän levyhyllyssä oli enimmäkseen rytmimusaa, mustempaa poljentoa. – Tämä on työtä, mutta onneksi saamme soittaa omia kappaleita. – Silloin tajusin, et musassa on kova fjonga. Kaihon Karavaanissa jo perkussiot ja rummut luovat massiivisen aluskasvillisuuden, samoista taajuuksista kitaran kanssa kilpailevat Jiri Kurosen haitari ja piano. Tärkein vaikuttaja oli muusikkoisä, Harri Merilahti (1953–2009) – basisti, joka soitti muun muassa Jukka Tolosen, Tuomari Nurmion ja Remun kokoonpanoissa. Se kuuluu hyvin ja sillä on hyvä kompata. Kitaransoitto alkoi viisivuotiaana. Olen etuoikeutettu, että toimin sellaisessa ammatissa, jos saan suoda joillekin ihmisille tunnin loman arjesta. Ensimmäinen musiikillinen herätys oli Edith Piafin Je ne regrette rien. ”Rockan soitosta kuuluu kaikki mitä hän edustaa: ehdottoman luotettava, skarppi, kurinalainen, tosi tyylitajuinen ja tunteellinen. Siinä onkin soittajan tärkein palkka. Se on maailman yksinkertaisin sähkökitara, jossa ääni tulee hyppysistä. Kilpeläisen visio Kaihon Karavaanista tuskin olisi toteutunut niin täytenä ilman Merilahden tavaramerkkejä: sopivan ajatonta Telecasterin kuulautta ja maalailevan säestävää kitarointia. Soitan Telecasterilla, jossa on läpitunkevan napakka ja kuulas soundi. Kilpeläinen määritteleekin sen osuvasti. – Kotona soi aina musiikki. Sellaista ei voi jäljitellä, ellei elä samanlaista elämää kuin Rocka.” Rocka pyrkii määrittelemään soittonsa pitkälti sen mukaan, mikä bändin estetiikkaan sopii. Sillä mä olen oppinut soittamaan, niin millä muullakaan mä soittaisin
– Oli tietenkin jännää päästä soittamaan isojen äijien kanssa. Soittaminen sai uuden merkityksen. – Yhtenä merkkipaaluna oli Laila Kinnusen Epävireiset sydämet – brasilialainen bossa nova, Desafinado. Faija näytti miten se menee. – Se musa mitä faija veti, ei varsinaisesti ollut mun heiniä. Siitä ei mennytkään hirveen kauaa, kun se soitti mulle, että ”pääsetkö keikalle?” Mä kysyin, et ”milloin?” Remu sano, että ”tunnin päästä”. Rocka on kouluttamaton muusikko. Korvakuulolta soittaminen kehittyi ja se on edelleenkin vahvimpia puoliani. Sitten jameissa joku ehdotti, että soitetaan Desafinado. Yksi merkittävimmistä tajunnanräjäyttäjistä sattui tulemaan naapurinmiehen kautta. Rockista ja bluesista kaikki lähti ja BB King ja Albert Kingin bluesjutut jäivät Rockan perussanastoon. Samassa bändissä soitti isä, poika ja pyhä henki – niin kuin me sitä kutsuttiin. Eräänä päivänä Merilahden vetämä housebändi tarvitsi kitaristia, solistivieraana oli Remu. Isä, poika ja pyhä henki Harri Merilahti kelpuutti poikansa mukaan keikoille, kun tämä oli viidentoista. Silloin se rokkikompin soittaminen puoltoistatuntia putkeen oli paljon makeempaa. Faija oli tehnyt Remun kanssa jotain biisejä aiemminkin. Huomasin kuitenkin, että faija opetti pari kohtaa väärin. Kyllä mä muutakin visioin, mutta aika nopeesti se oli selvää jo kouluaikana, että muusikko musta tulee. Kun kuulin Hurriganesin 10/80 -levyltä kappaleen Just for You -kitarainstrumentaalin, sanoin faijalle että ”tämän haluan opetella”. Innostuin, että ”jes, tämän kappaleen mä osaankin soittaa.” Olin opetellut sen C-duurista, mutta nyt se vedettiinkin F-duurista. 40 www.riffi.fi 3/2018 tamaan. Sitten mua tultiinkin noutamaan suoraan keikalle. Hinkkasin sitä viisivuotiaan pieteetillä. Tosin vaikeampi jazz ei uponnut. Wes Montgomeryn viihteellinen latinopoljento, missä kitara oli myös melodiainstrumenttina, kiehtoi. Vuoden tiiviin opiskelun jälkeen kappale taittui jo kahdesta sävellajista. Faija ei kannustanut mua missään vaiheessa ryhtymään soittajaksi, mutta pikku hiljaa se semmoiseen meni. Pian muunlainenkin musa alkoi kiinnostaa. Isän laajan levyhyllyn vuoksi musiikin kirjo kattoi koko ruokaympyrän. Soitinkin vähän ikäisteni kanssa. Rocka huomasi nauttivansa keikkojen vuorovaikutuksesta. Musiikilliset neuvot tulivat isältä tai lähipiirin muusikoilta, joita kotona pyöri. Samalla osasinkin jo aika hirveen määrän kaikennäköisiä sointuja ja melodioita ja sävyjä eri sävellajeista. Nykyään pystyn jo antaa musan vain tulla ilman kelailuja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä se ei ollut tärkein asia sille elämässä. – Remu oli tietysti mielissään huomatessaan, että nuori jäbä osaa biisit ja systeemit. Mun seu38-42 Rocka.indd 40 6.6.2018 16.21. Vähän ajan päästä basisti meni vaihtoon ja mun isäni tuli soittamaan siihen. Hän kuitenkin näytti sen maiseman, että tällaista voi tehdä. Pian mä halusin opetella kaiken ite, nostaa neulaa aina uudestaan raidan alkuun. Järviset hallitseva kitaristi löytyi läheltä. Bossa nova ja vanha suomalainen iskelmä teki Rockaan ison vaikutuksen. Aloin kuunnella Albert Järvisen soittoa ja opinkin aika nopeasti levyjen mukana. Sitä en klaarannut. Päästiin soittaa faijan kanssa triorockia, mikä oli hieno juttu. Hän oli Hurriganesien valomiehenä. – Faija opetti vähän jotain teoriasta, kuten kvinttiympyrän. Myös sosiaaliset kuviot, että tehdään keikkoja ja nähdään jengiä, vetosi nuoreen mieheen. Yläkerrassa asui Remun veli, Ari Aaltonen. Viihdyin paljon yksinään, soitin kitaraa ja annoin muiden asioiden olla. Mulla on ollut niin, että jos en tajua musaa, mielenkiinto lopahtaa. – Ari toi Hurriganesin levyjä, joista diggasin tosi paljon. Faija opiskeli luurit päässä Stanley Clark -levyjä, mä diggailin vanhaa rockia ja bluesia. Se oli tavallaan sellainen musiikinteorian perusoppimäärä, mistä lähdin rakentamaan. Sointuja viuhui vasemmalta ja oikealta. Opettelin sitä varmaan vuoden, ennen kuin tajusin, mistä niissä soinnuissa oli kysymys. Ne asiat tajusin vasta joskus kymmenen vuoden päästä. Jouduttiin jopa ostaa joitain vinyylejä uudestaan, kun kulutin ne loppuun
Hiljaisuudessa, esimerkiksi metsässä kävellessä tai pyöräillessä. Arvostan myös Wes Montgomeryssa sitä, että se lähti vetämään popiskelmiä – mikä vähän harmitti jazzareita. Välillä tulee jotain riffejä, joista tietää että tää toimii ihan varmasti. Siinä Rockan tonttina oli kurinalainen rytmikitarointi. Olin ulkoilemassa kinkun syönnin jälkeen, kun piti päästä jonnekin muualle. – Se on tarpeeks yksinkertaista. Ne on eri miehet jotka miettii genrerajoja. Eihän se tietenkään mene just silleen, mutta on olemassa runko, mistä lähdetään ammentamaan. Hänen ideansa soittamisesta on toisenlainen. Brasialaisessa musiikissa ne laulaa vaan koska se tuntuu hyvältä ja siinä on jotain järkeä, vaikka siitä tulee outo fiba ja tasapaino hämärtyy. Rockalla on aina oma tie ja ääni.” Jos jotain kitaraesikuvia bluesikonien rinnalle pitää nimetä, löytyvät ne Rockalla traditionaalisen jazzin puolelta. Rocka mainitseekin yhdeksi idolikseen bossa nova -kitaroinnin isän, Luis Bonfan. Tämmöisiä melodiaideoita mulle tulee ja ne tulee lähes poik keuksetta aina silloin kun en ole musiikin kanssa tekemisissä. Tunnelma on tärkeämpää. Melodiantaju hänellä on varsin jalostunut ja kovin helpon tuntoisesti Rocka soittaa biisin kuin biisin itseään säestäen, melodian kulkiessa kaiken päällä. Biisien soinnutus tulee selkärangasta. On tullut puheeksi, että se voi kääntyä myös itseään vastaan. Rocka on joutunut varsin nuorena kovaan seuraan. – Olen soittanut myös koulutettujen muusikoiden kanssa, joilla on kontrapunkti hallussa. Soittakaa se rytmi uudestaan! ”Musa on semmoinen elämänalue, että siinä ei ole mitään sääntöjä ja saa vetää miten huvittaa.” 38-42 Rocka.indd 41 6.6.2018 16.21. Mun mielestä se just oli makeeta. Remu määritteli protokollan, miten homma oikeasti menee. Suurin osa mun ideoista, jotka päätyy kappaleisiin, ei ole kokonaisia teok sia. Se ei ole pelkästään sitä, että opetellaan kappaleet ja käydään soittamassa. Illan koukkuihin ja suunnitelmaan käytetään paljon aikaa ja vaivaa, että se homma menee, niin kuin sen pitää mennä. Mä olen jumittaja, joka tykkää yksittäisistä kohdista ja haluaa että niitä toistetaan. Esimerkiksi bossa novasta, että miksi tää kuulosta tuollaiselta. Siinä kitaristin pitää luoda harmoniaa, ja siihen päälle vähän melodiaa ja teemaa. Olen todella ylpeä, iloinen ja kiitollinen siitä, että sain koulutuksen, jota vain harvat tällä alalla saa. Ne on musiikkiin ja muihin taiteenaloihin liittyviä asioita, joita täytyy kuunnella. Totta kai efektinomaisesti voi välillä ryöpsäyttää jotain. Tästä tiesin ja otin sen heti talteen. Olen hyvä viheltäjä, vihellän niitä ideoita koko ajan. – Olen oppinut seuraamaan melodian ja soinnun suhdetta soittamalla biisejä rauhassa. Siinä korva kehittyy hahmottamaan sitä melodian ja soinnun suhdetta. Siitä maailmasta tuttu sointuharmonioiden opiskelu onkin Rockalla jatkuvaa. Tuo melodia on tuossa ja sen suhde sointuihin on määrätynlainen. – Yksin on kiva soittaa, mutta aina on hauskempi soittaa Autiosaaririffin syntytarina Tämä melodia, joka on kappaleen alussa ja parissa muussakin paikassa, se tuli mulle pari vuotta levyn tekoa aikaisemmin. Joskus se kuulostaa erityisen hyvältä ja olen tsekannut, että mikä tässä on oikein tilanne. Skaalaan kuulumaton sävel voi tuntua oudolta, jos on tottunut johonkin määrättyyn harmoniaan. Vuorovaikutus on aina ollut tärkeä osa soittoa. Se tuli joulupäivänä tai tapanin päivänä Keskuspuistossa kävelyllä. Arvostan toki heavyja klasarityyppejä, joilta lähtee yhtä sun toista, mutta mulle se ei ole luontaista. Osan mä muistan ja osan en. Olen soittanut pienyhtyeissä, esimerkiksi kitara/kontrabasso/rummut-triossa. Olen selvittänyt semmoisia sointuasioita, mitkä mua ovat kiinnostaneet. Tuommoiset liitot on hyviä. Sen jälkeen bändejä tuli, mutta Mike Monroen keikkabändiin pestattu Rocka pääsi Life Gets You Dirty -kiertueella Englantiin. Se myös kuulostaa aina Rockalta. www.riffi.fi 3/2018 41 raavat seitsemän vuotta meni Remun kyydissä. Keinoja kaihtamatta pyritään joka ilta saavuttamaan se, mitä varten ollaan lähetty keikalle. – Makke oli hyvä työnantaja ja myös hyvä opettaja. Sylissä on turkoosi Levin ja soitto jatkuu kilometristä toiseen. Sehän just on makeeta. Rockan soitto on aina vahvasti laulua tukevaa ja se kuuluu kaikessa. Rocka kuulostaa aina itseltään. Wes Montgomery, Grant Green ja Kenny Burrell, joita kaikkia yhdistää soiton selkeys ja vahva oma soundi. Sen vuoksi hän ei ole koskaan ujostellut soittaa kenen tahansa kanssa, tuntematta alemmuuskompleksia kouluttamattomuudestaan. Rocka taas on tottunut etenemään aina vain korvakuulolta. – En ole koskaan treenannut skaaloja. Kuten Jape Karjalainen kiteyttää asian: ”Rockasta puuttuu kaikki se kitaristeille ominainen pullistelu, että pitää kepittää. Siinä hän kokeilee ideoita, muistelee vanhojen biisien soinnutuksia tai harjoittelee Jirin kanssa jotain uutta biisiä tai vaikka vanhaa Taisto Tammen iskelmää 30-luvulta. Se on koko paketti. Ei hän myöskään lähde tekemään sitä mikä ei kuulu hänen pirtaansa. Olen aina tykännyt duunata niin, että siellä on vähän sointua alla. – Musiikkiin, mikä mua kiinnostaa, ei useinkaan liity virtuositeetti. Uskon, että jos vastaanotin on levällään, niin tuolta ilmoilta tulee kaikenlaista hyödyllistä mitä ei voi oppia mistään. Olen halunnut kuulla jonkin rytmin tai makeen laulufraasin, se kaikki muu on ollut epäoleellista. Näin esimerkiksi Teppo Mäkysen luotsaamassa Jo Stance -yhtyeessä, joka koostui Suomen jazzkermasta. Soitto on maalailevaa tai rytmikkään komppailevaa. Musa on semmoinen elämänalue, että siinä ei ole mitään sääntöjä ja saa vetää miten huvittaa. Nostin neulan aina taaksepäin levyllä. Häneltä opin samaa kuin Remulta: tinkimättömyyttä ja työmoraalia. Jos mä en muista niin se tarkoittaa sitä, ettei tarvi muistaakaan. Jokin monotoninen toiminto – kun silittää tai laittaa ruokaa. Tyypillinen on myös tilanne, että Jiri on auton ratissa ja huutelee sointuja vierestä – bändin koulutetuimmalta muusikolta sointujen rakenteet tulevat korvakuulolta. Monet taitavat kitaraniekat muuntautuvat eri tyyleihin. Se toimi mun peruskoulutuksena tälle alalle ja kiertämiselle. Niissä voi olla myös jotain semmoista voimaa, mihin massat voi tarttua. Säännöistä ja sointuharmoniasta Keikkamatkoilla Rockan vakipaikka – jos hän ei ole auton ratissa – on kartanlukijanpaikka. Olen aina soittanut musaa ja biisejä. Soittaminen on vuorovaikutusta Rockan soittamiseen ovat aina liittyneet bändit ja muut soittajat. Lapsenakin vinyylien kanssa halusin aina kuulla uudestaan ja uu destaan jonkin hyvän kohdan
Sitten alkaakin tapahtumaan, mutta ilman sitä innostusta on vaikeeta. • Epiphone -orkesterikitara 1930luvulta, ostin kanista. kavereiden kanssa. • Roland Space Echo on viimeisin hankinta. Se on ihastuttava tapa kommunikoida. Keikkamatkoilla autossa ajanvietteeksi tai säestän mun ystäviä. • Polytune-viritin on hyvä keikkatilanteessa. Näkymiä jostain eksoottisesta ja vieraastakin, kuitenkin samalla jostain mihin pystyy samastumaan. Olen tarkka vehkeistäni ja haluan vetää keikoilla niillä. – Toivoisin, että voisin jättää tänne jonkinlaisen jäljen omasta musiikkivisiostani. Mä luulen että mun tehtävä on täytetty, jos pystyn aiheuttamaan sellaista värähtelyä joka koskettaa ihmisiä. Jos menen treenaamaan tuntematto malle kämpälle, soitan mielellään myös niillä kamoilla mitä on, koska saatan inspiroitua eri soundeista. Se oli mallinukella somisteena. Siihen liittyy myös se, että jos mennään lavalle, täytyy näyttää hyvältä. Yhtä hyviä fiiliksiä voi saada studiotyöskentelystä tai kun kuulee biisin valmiina radiosta, mutta on mahtava homma olla kotihipoissa jameissa, vetää cocktailpoljentoa ja huomata että ihmiset joraa. (11–15–24–32–42–52) Punottu gkieli parantaa virettä huomattavasti. Olosuhteiden pakosta joutuu myös kaivamaan eri soundeja. Löydän edelleen siitä uusia soundeja potentiometrien pienillä muutoksilla. • Aria -orkesterikitara on ihan oikeeta vaneria ja melko arvoton peli, mutta siinä on hyvä soundi. Ystävältäni Pauli Valtialta ikuisuuslainaksi saatu vahvistin on ollut jo 15 vuotta luottovahvistimeni. Kaikista laitteista löytyy valtava määrä erilaisia värejä, kun tutustuu syvemmin. Se on kitara, jolla soitan eniten. Jokaisella on oma käsiala instrumenttinsa kanssa. Meidän tehtävä on kuitenkin antaa sirkushuveja kansalle ja ajattelemisen aihetta. Jos mahdollista niin antaa keikalle tuleville ihmisille loman arjesta.” 38-42 Rocka.indd 42 6.6.2018 16.21. • ESP telecaster ”jostain 70–80luvun taitteesta”. Joku on sanonut, että kaikissa kitaroissa on ainakin yksi soundi. u ”Toivoisin, että voisin jättää tänne jonkinlaisen jäljen omasta musiikkivisiostani. Yllätykselliset keikat missä sattuu ja tapahtuu, kiinnostaa aina. Soitan aika jäykällä setillä, joka pysyy hyvässä vireessä. Se on tosi yksinkertainen ja helppokäyttöinen. • Ibanez Tube Screamerin ostin Forumin kirpputorilta joskus 90luvulla. Kehittelen teemoja ja sointukiertoja. Jos joku kut suu mut bailuihin soittamaan, otan mukaan orkesterikitaran ja esimerkiksi mun Fender Twin vahvistimen. Kaikki laitteet mitä mulla on, on ainoot mitä mulle on tupsahtanut tai mitä mä oon lapsena hankkinut. Yleensä mun keikkasetti on kiertuehenkilökunnan hoteissa jossain varastoissa. On tärkeää, että tuntee kamojensa vahvuudet ja heikkoudet. Kie let vaihdan pari kolme kertaa vuodessa. Jos mahdollista niin antaa keikalla tuleville ihmisille lomaa arjesta. Sillä saa vähän laineita tarvittaessa. Musan täytyy tuntua. Se vaikuttaa soundeihin, miten yleisö kuulee koko paketin. Nautin siitä kin valtavasti. Studiossa oon soittanut laadukkailla Martineilla ja Gibsoneilla, mutta itselläni ei koskaan ole ollut tosi hyvää akustista kitaraa. Sattuman oikusta syntynyt svengi, se viehättää. Mutta sitten kun sen laittaa vähän eri kontekstiin ja kokeilee vähän toista sointua kaveriksi, niin sitten se innostus hiipii sieltä. 42 www.riffi.fi 3/2018 Rockan laitteet Ostan hirveän vähän mitään laitteita tai päivitän niitä. – Joskus harvoin saavuttaa sen tunteen, että nyt tuli keksittyä jotain. Se on tosi kuuluva instrumentti, joka sopii haitarin tai pianon kanssa. Kotona mulla on nailonkielinen, jolla hyvä soitella kotioloissa. Mun tehtävä on soittaa skittaa ja keksii joitain kuvioita. – Aina tulee vaiheita jolloin ei keksi mitään ja A-duurisointukin kuulostaa siltä, että tää on skulattu jo moneen otteeseen. • Fender Vibrolux Reverb. Soittamisjuttu on sellaista, että ei tässä oo vaihtoehtoja. Jos täytyy saada lännenmiesten rautalankasoundi niin bassot pois ja kitara vähän epävireeseen. Fiilistyyppinä Rocka puhuu myös innostumisen tärkeydestä. • Levin-matkakitaran ostin Tukholmasta kirpputorilta kymmenen vuotta sitten. Laittaa kitaraa vähän hiljemmalle ja vahvistinta vähän kovemmalle, tai toisin päin. On mielenkiintoista tutustua erilaisiin käsityksiin estetiikasta ja soundeista. Jos vielä ihmiset tykkäävät siitä, on se sellainen palkka, joka on kaikkein palkitsevinta. • MXR micro amp antaa lisää löylyä, jos haluaa saada itsensä kuuluville soolon ajaksi. Keikoilla soitan Tuuren Martinilla
& Vuorensaku Guitars S oitinrakentaja-artesaaniksi Ikaalisten soitinrakennuslinjalla opiskellut Saku Vuori toimi valmistuttuaan hetken huoltotöissä Soitinpaja Jasesoilla, kunnes avasi oman verstaansa Jyväskylän keskustan tuntumaan Vuorensaku-nimellä. Kaikkein määrittelevin tekijä tällaisille soittimille on Vuoren mukaan se, että rungon puolikkaat eivät ole peilikuvia toisistaan. – Kun aloin miettiä, että miten tämä homma kehittyy huoltamisesta, oli päivän selvää, että joku oma malli pitää luoda, jotta erottuisi. Mikä on näiden kitaroiden tarina, ja miten oma tyyli on löytynyt. 43-45 Vuoren Saku.indd 43 6.6.2018 16.23. www.riffi.fi 3/2018 43 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MINNA HATINEN, TONI RUTANEN Vuoren Saku – T.Family on sopivasti erilainen Vuorensakun rouhea T.Family-mallisto on ehtinyt vasta kolmen vuoden ikään, mutta jo nyt nuo soittimet ovat löytäneet tiensä monen rokkarin kalustoon. Eikä se sitten syystä tai toisesta ollut edes kauhean vaikeaa. Sehän ei ole varsinaisesti kopio mistään. Häntä itseään ovat aina kiinnostaneet ”sellaiset vähän oudot kitaKelohonkaisella rungolla ja loimu koivuisella kaulalla varustettu T.Family #43051 päätyi MESsäätiön Soitin pankin Suomisoitin kokoelmaan. Tällöin tuli ajankohtaiseksi suunnitella oma soitinmallisto korjaustöiden oheen. Esikuvia toki löytyy. Muodoltaan T.Family-kitarat ja -bassot kuuluvat niin sanottujen offset-kitaroiden perheeseen. Ehkä olen saanut tietynlaisen lottovoiton siinä, että oma kitaramalli muotoutui niin nopeasti, ja että sain tehtyä siitä juuri riittävän erilaisen
– Esimerkiksi Mannheimissa mikrofonisuunnittelija TV Jones tuli diggailemaan kitaroita, ja pääsimme hyvään juttuun. Göteborgin Fuzz Guitar Showssa olen ollut kolmesti, Berliinin Holy Grailissa kahdesti. Mummolan pöydän pinta Osa Vuorensakun T.Family-soittimien viehätyksestä piilee niiden uus-reliikissä ulkonäössä. Jos kitaran lapa-osastolle haluaa erilaista vivahdetta, rakentaja tarjoaa lääkkeeksi ”Converse”-vaihtoehtoa: – Olen tehnyt yhden sellaisen kitaran, jossa sekä lapa että runko ovat ylösalaisin; kitara siis näyttää vasenkätiseltä vaikka onkin oikeakätiselle tehty. – Oman soittimeni runko on vähän isompi kuin vaikkapa Telecasterissa, joten siinä on jo sillä tavoin enemmän massaa. Omasta kitaramallista ei kuitenkaan saanut tulla ”liian outo”. Esimerkiksi Reverb.com on tällä hetkellä aika hyvä Kielten linjaus asettaa omat ehtonsa muotoilulle, mutta tilaa jää veistäjänkin näkemykselle. Ja täytyy sanoa, että oikein odotan ensimmäistä tilausta, jossa saisin laittaa T.Family-kitaraan Floyd Rose -tallan. Ja kun nykyään monet ihailevat kevyitä soittimia, niin männystäkin sellaista löytyy. Samoin Fenderin Jazzmasterja Jaguar-kitaroiden muotokieli on puhutellut. Näiden tapahtumien hyödyn Saku kiteyttää sanoilla asiakkaat ja kontaktit – molempia löytyy messuilta. – Äärimmillään custom-soittimet ovat pelkästään design-objekteja, ja niistä on kyllä rock’n’roll kaukana. Nyt esimerkiksi Musiikin edistämissäätiö tilasi suomalaisilta rakentajilta kotimaisista puista tehtyjä soittimia, ja siihen minulta meni yksi kitara, jossa runko on kelohonkaa ja kaula loimukoivua. Samoin potentiaalisia jälleenmyyjiä voi tavata messuilla. Mielestäni on kuitenkin vaikeampaa saada aikaan jotain sellaista originaalia, mikä puhuttelisi myös isompaa yleisöä, Vuori toteaa. Ilmaisia lounaita ei ole Huoltotyöt maistuvat Sakulle edelleen, mutta liikevaihdon vaaka on nyt kallistunut rakentamisen puolelle. 44 www.riffi.fi 3/2018 rat”, jollaisia löytyy esimerkiksi Mosriten, Framuksen tai Teiscon mallistoista. Olen itse käyttänyt kelomäntyä samoin kuin tuoretta, 2000-luvulla kaadettua puuta. Tuollaisiin ihmisiin ei tietenkään tutustu, jos vain nysvää kotiverstaassa, vaikka kuinka on netit ja muut, jotka toki nekin ovat minulle korvaamattoman tärkeitä työkaluja markkinoinnissa. Aika nopeasti tuli eteen se, että heti vaan kun mahdollista suunta kohti ulkomaan messuja ja markkinoita. 43-45 Vuoren Saku.indd 44 6.6.2018 16.23. Vuori toteaa, että loppujen lopuksi T.Family-soittimissa on neuvoteltavissa kaikki muu paitsi silhuetti eli rungon ja lavan muoto. Lisäksi olen sijoittanut rungon takaosassa olevan hihnatapin normaalia ylemmäksi, jolloin soitin asettuu paremmin soittoasentoon. He tuntuvat haluavan tuollaista mummolan pöydän pintaa, jossa on ikään kuin vähän vanhaa maalia ja hieman halkeillut lakkapinta. Se toimii myös markkinointivälineenä, sillä jos halutaan nimenomaan kotimaista soitinta, voin selvittää, että tämä kyseinen pala on vaikka Laukaasta tai Kausalasta. Miten olet saanut kevyen mäntyrungon ja esimerkiksi vaahterakaulan tasapainon kuntoon. – Aina kun hankin mäntyä, yritän selvittää missä se on oikeasti kasvanut. Ja ihan asiakasta aliarvioimatta, tiedän itse kokemuksesta miten vaikeaa hyvän lavan suunnitteleminen on ihan ammattilaisillekin. Siinä on kysymys fysiikasta ja kemiasta, eikä nykyaikaisilla teollisilla lakoilla vastaavaan lopputulokseen pääse. Se on tietynlainen vastaveto Frankfurtin messuille, joka on nykyään liian iso ja kallis osallistua yksittäiselle soitinrakentajalle. Käytännössä tämä on tarkoittanut paitsi säännöllistä osallistumista alan messuille, myös aktiivista sosiaalisen median haltuunottoa sekä erilaisia ”temppuja”. Olen näköjään onnistunut kehittämään sellaisen tekniikan, jolla pystyn tekemään aidosti vanhan näköistä pintaa, ja se on vakuuttanut asiakkaat. Sitä kutsun nimellä Converse, mikä on synonyymi sanalle reverse, mutta noin nimeen tulee heti lisää rock’n’rollia ja punkkia. Mikäli asiakas haluaisi suunnitella lavan uudestaan, ei siinä olisi järkeä, sillä sehän on tavallaan osa tavaramerkkiäni. Saku pitää yhtenä T.Family-soittimien tavaramerkkinä myös mahdollisuutta valita rungon materiaaliksi kotimainen mänty. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan kotona, Vuori toteaa. Toki yksilöerot lankkujen painossa saattavat olla suuret. Se meni yhdelle stoner-kaverille, ja siihen tehtiin vielä mattamusta pinta valkoisella reunalistalla. Männyssä on tietenkin myös toinen hyvä puoli: helppo saatavuus paikallisesti. Toki niillekin on varmasti oma asiakaskuntansa, sillä nehän ovat taide-esineitä. – Tavallaan vertaan itseäni konservaattoriin tai puuseppään, joka tekee korjaukset aitoa kunnioittaen. – Kitaraan sopiva persoonallinen virityspää on tänä päivänä oikeastaan runkoakin vaikeampi suunnitella, ja juuri siinä mielestäni mennään välillä pahastikin metsään. Sen ominaisuuksista sähkökitarassa rakentaja toteaa olevansa vakuuttunut. Mannheim sen sijaan on pelkästään kitaratapahtuma, ja siten parempi foorumi myös pienemmille tekijöille. Se on vaatinut myös ponnisteluita nuoren kitaramallin esille saamiseen. Viime kesänä olin Saksan Mannheimissa Guitar Summit -tapahtumassa. – Siinä on periaatteessa saman tyyppinen, soitinpuuksi mainio havupuun rakenne kuin kuusessa. Varmasti jonain päivänä tehdään yhdessä jotain, josta on molemmille hyötyä. Omaleimaisuus syntyy pienillä piirteillä. Hän kertoo myös olevansa tyytyväinen siitä, että omanlaisen runkomuodon ohella onnistui kehittämään kitaraan telehenkisen, mutta juuri riittävän erilaisen lapamallin. Siistiäkin pintaa toki kuulemma saa, jos sellaista pyytää. Kyseisiä tilauksia tulee kuitenkin aika vähän, koska ”peilikiiltävää pintaa on kaupan hyllyt täynnä”. – Oma mallistoni täytti tänä vuonna kolme vuotta
– Halkansilla ei ole kuulemma ollut aikaisemmin käsintehtyjä suomalaisia soittimia myynnissä. Keikkakuvaus esimerkiksi on nykyään ihan ammattimaista toimintaa. Melrosen Tokela taas auttoi siinä, että pääsin festivaali-alueelle, koska olin ikään kuin heillä töissä sen päivän. Nyt Bazilianilla on kolme kitaraani, sillä hän taisi jotenkin hurahtaa. Hooters-yhtyeen Ruotsissa asuva kitaristi Eric Bazilian puolestaan löysi ensimmäisen T.Family-kitaransa Halkans Rock Housesta Tukholmasta. Jos ottaa 42,8 millin satulasta vaikka millin pois, koko tuntuma muuttuu jo ihan toiseksi. Kolmen tonnin hintaluokassa tehdään kuitenkin vielä aika paljon kitaroita CNC-koneilla. Oma toive tulevaisuuden suhteen olisi vakiinnuttaa toiminta 10–15 soittimeen vuodessa korjaustyön ohella, mikä olisi yhden ihmisen yritykselle sopiva tahti. Facebookissa ja Instagramissa Saku Vuori puolestaan julkaisee viikoittain videoita ja kuvia siitä mitä on kulloinkin tekemässä. www.riffi.fi 3/2018 45 myyntialusta, jonne itsekin listaan valmistuvia soittimia. Minullakin on toki ollut työharjoittelijoita, mutta olen vetänyt rajan siihen, että jokaisen tilauksen teen alusta loppuun itse, Vuori kiteyttää. 43-45 Vuoren Saku.indd 45 6.6.2018 16.23. – En koe, että se olisi ilmaista työtä. Kaulaliitoksen leveyttä en kylläkään suostu muuttamaan, koska silloin voidaan mennä metsään tallastandardien sekä kielijakojen kanssa. – Ja aina silloin kun ilmestyy joitain soittokuvia tai videoita artisteilta, jotka käyttävät soitintani. Se temppu toimi. Itse tarjosin sinne yhden myyntitiliin, ja he ottivat. Itse en oikein ymmärrä tätä nykyään vallalla olevaa jatkuvan kasvun ideaa, enkä haaveile kaukomaiden lomista, koska työ on niin mielekästä. Jonotusaika on myös tilaajan etu Tällä hetkellä Vuoren Sakun soittimilla on vuoden jono. u Masteryn Jazzmaster tyylisellä vibrakoneistolla varustettu T.Family. Lisäksi vuoden jonossa ehtii tekemään myös muutoksia soittimen ominaisuuksiin. Vuori sai yhteyden Gibbonsin teknikkoon Elwood Francisiin, joka myös vastasi viestiin. Katsotaan tästä viisi vuotta eteenpäin, että onko tavoite toteutunut. Koska en käytä CNC-koneita, voin antaa vaikka keskeneräisen kaulan asiakkaalle kokeiltavaksi, jonka jälkeen sen profiilia voi vielä tarvittaessa muuttaa. – Suomessa puolestaan liikun töideni perässä aika paljon esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, ja vien aktiivisesti kitaroita testiin soittajille. Tunnen joitain ihmisiä, jotka tekevät sitä, ja kyselen aina jäikö muistikortille sopivaa kuvaa tutusta artistista T.Familynsä kanssa. Tämä siksi, että silloin asiakas ehtii pari kertaa miettimään, mitä hän haluaa. Siksi pyörää ei aina kannata keksiä uudestaan: jos asiakas on mieltynyt suuresti johonkin kaulaprofiiliin, niin silloin vain kopioidaan se mahdollisimman tarkkaan. Heitin sitten, että mitäs jos tekisin kitaran bändin seuraavan kesän Suomen vierailuun mennessä, ja mitä siinä pitäisi ottaa huomioon. Silloin valmistuneen yksilön joutui luovuttamaan heti kun se valmistui, eikä siihen itse oikeastaan ehtinyt tutustua valmiina lainkaan. Tai niin sitä ainakin haluaa rakentaessaan ajatella. – Kovassa ”kitarakuumeessa” ei koskaan kannata soitinta rynnätä tilaamaan. Sieltä tuli sitten ohjeet: Gibsonin skaalanpituus ja kaulaprofiili lähelle ’59 Les Paulia, mikä on Billyn suosikki. – Viime vuoden aikana rakensin 23 soitinta, ja se tuntui jo vähän liiankin suurelta määrältä. Sellaisille töille on todella vaikea laskea tuntipalkkaa, koska tiedän, että niillä voi olla monenkertainen ellei eksponentiaalinen vaikutus seuraavien tilausten myyntiin. Kotimaisiin musiikkiliikkeisiin T.Family-soittimia ei toistaiseksi montaa ole päätynyt. T.Family ”Black Sheep” mallin erikoisuutena on Tele/P90 mikkikattaus sekä Bigsby/Telehenkinen tallakalusto. Mutta esimerkiksi satulan kohdalla se onnistuu, ja siinähän todella pienikin muutos vaikuttaa paljon. Sitä kautta oli mahdollista itse tavata Gibbons ja luovuttaa soitin hänelle. Jonotusaika voi instrumenttia hankkiessa tuntua ikävältä asialta, mutta juuri custom-soitinta tilatessa kohtuullinen odotusperiodi on Vuoren mukaan vain hyvä asia. Heidän kanssaan joskus kompensoidaan soittimien hinnoissa, mutta Saku painottaa, että ”ilmaisia lounaita ei ole”. – Kun sen osaa, se on kilpailuvaltti, jolla voi selkeästi perustella myös soittimen hintaa. Itse Billy Gibbonsille päätynyt T.Family-kitara ja siitä seurannut näkyvyys oli Vuoren mukaan nuorelle soitinrakentajalle ”satukirja-tasoa”, varsinkin kun ajattelee, että kyseessä oli järjestyksessään vasta malliston viides soitin. Ja toki myös tunnettu asiakas on aina tärkeä valttikortti markkinoinnissa. Juuri kitaran kaula on Saku Vuoren mielestä soittajalle kuin viides raaja. Siinä mielessä 10–15 soitinta vuodessa olisi ehkä sopivampi tahti. – Amerikkalaisen kohteliaasti hän sanoi, että tykkää tuotteestani. Käsin tekemistä voi varsinkin ulkomaille mennessä entisestään korostaa, samoin kuin sitä, että nämä ovat oikeasti yhden rakentajan tekemiä – sillähän esimerkiksi Fenderin Masterbuilt-kitaroiden hintaa juuri perustellaan
Levy tehtiin Helsingissä Sonic Pump -studiolla, missä myös tapasimme Latvian Riikassa asuvan kitaristin. Tässä on 22, ja lisäksi paksu V-profiili sopii käteen varsinkin kantrihommissa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Sittemmin käyttöä on löytynyt samasta syystä myös Cyhrassa. – Kitarassa on Seymour Duncanin Antiquity -mikrofonit, jotka on soundiltaan enemmänkin fifties-osastoa. Telecasterissa on jo itsessään aika tuhti soundi, vaikka se onkin kitarana rujo: pala puuta, johon on törkätty kaula. Telecasterit – Ensimmäiset muistikuvani musiikissa liittyvät Bruce Springsteeniin, ja edelleenkin hän on minulle ykkönen. Silti olen soittanut tällä myös Suburban Triben levyille, ja moni on luullut, että siellä on joku hevikirves. Mikrofoneina on EMG:n 81-85-setti, jota käytän melkein kaikissa kitaroissani. Valovirta on soittanut yli parinkymmenen vuoden ajan erilaisissa kokoonpanoissa milloin melodisempaa heviä, milloin Pantera-tyylistä metallia. Aktiivimikeillä tulee sellainen luontainen kompressio, jolloin särö on samanlainen niin alakuin ylärekisteristäkin. Tällä kitaralla soitin kaksi soololevyn kantribiiseistä. 46 www.riffi.fi 3/2018 V oi sanoa, että Euge Valovirralle avautuu työn kautta metalli skeneen se niin sanottu näköalapaikka. Tämä runko on siitä Tokain yksilöstä, joka soundasi parhaalta. Kitaraan vaihdettiin kuitenkin Warmothin kaula, koska en ole koskaan ollut oikein sinut sen kanssa, että Fenderin kauloissa on 21 nauhaa. Teetin sen aikoinaan juuri subbareihin, koska osa kappaleista meni Eb-vireessä ja osassa viritys oli drop-G#; tällöin matalimman kielen sai pudotettua tarpeeksi alas. Olen tehnyt kitaraan pientä kustomointia: kaulasta hioin lakan pois, sillä näin se tuntuu entisen lätkäpelaajan kädessä luontevalta; grafiitti-satulassa taas kieli liikkuu paremmin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Sen sijaan kotioloissa tyyli usein vaihtuu, sillä ”kun on soittanut Cyhran rundilla kuusi viikkoa heviä, niin kotona tulee treenattua aika paljon kantrijuttuja”. – Toinen tele-kitaroistani on seitsemänkielinen, valkoinen ESP, joka on saanut nimen Kia – kauniin vaimoni mukaan. Tänä kesänä Euge Valovirta julkaisee soololevyn, joka esittelee hänen soitostaan metallimeiningin ohella myös kantripuolta. Vuorossa Euge Valovirta. Itse menin pitkään lainatuilla Telecastereilla, kunnes ostin oman Musamaailmasta. Se perustuu Stephen Carpenterin ESP-malliin, ja siinä on periaatteessa telen runko ja skaala, mutta kaksi humbuckeria ja 24 nauhaa. huom: ’50-luvun Telecasterin runko, jossa on Fender Esquiren kaula). Siltä osastolta hän pudottelee suosikeiksi Albert Leen, Steve Morsen, Brad Paisleyn, samoin kuin heavyja country-vaikutteita yhdistelevän John Fiven. Brucella taas on lähes samanvärinen tele (toim. Valovirtaa työllistää kitaristina tällä hetkellä ruotsalainen melodisen metallin ”superyhtye” Cyhra, mutta sen ohella hän tekee A&R-konsultointia tärkeälle raskaan rockin julkaisijalle, Spinefarmille. E l ä m ä n i k i t a r a t Euge Valovirta – joskus hevikirveellä, toisinaan Telecasterilla 46-49 Elämäni kitarat.indd 46 6.6.2018 16.24. Tokai Les Paul – Soitin kaksi ensimmäistä Godsplaguen levyä tällä kitaralla, samoin paljon keikkoja, mistä johtuen nauhat on vaihdettu ja reunalistatkin ovat irronneet moneen kertaan
www.riffi.fi 3/2018 47 – Zakk Wylden nimikirjoitus on sitä perua, että Soundilehteen kirjoittanut Östermanin Nalle tiesi minun olevan kova fani. Vaahterakaulan halusin siksi, että olin joskus testannut Les Paulia, jossa sellainen oli ja tykästyin. Jotenkin tultiin siinä juttuun, ja se sovittu viiden minuutin tapaaminen kestikin kolme tuntia. Sitten se veti nimmarit tähän. Nallella oli sovittuna Wylden haastattelu Hotelli Presidentissä, joten hän järkkäsi minut ja Hartosen Nicon tapaamaan häntä. Wylde pyysi saada kokeilla, ja totesi, että ”tämähän tuntuu vähän samalta kuin oma”. ESP Signature Les Paul 2012, useita kappaleita – Jos joutuisin tilanteeseen, että pitäisi valita vain yksi kitara, niin tämä se olisi. Ainakin omissa kitaroissani mahonkikaulat ovat hirveän herkkiä kosteudel46-49 Elämäni kitarat.indd 47 6.6.2018 16.24. Musamaailman Kai Saarikon suosituksesta ESP teki artisti-diilillä nimikkomallin tuon Tokai Les Paulin pohjalta. Kitara oli messissä, kun olin tulossa jostain treeneistä
Lisäksi sain jonkun ihan pienen Jazz III -plektran, vaikka yleensä käytän perinteistä Tortexia. Kaikkea, ei ole edes plektraa. Sama tapahtui toisen kerran: Air France, yksi välilasku Gaullen kentällä, ja kaikki hävisi: kitara, pedaalilauta. ESP on tehnyt tätä runkomallia vain tämän kappaleen. Sen perusteella saattoi kuitenkin todeta, että soitto kuulostaa orgaaniselta, samoin kuin kitarasoundikin. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Siksi takasarvia on typistetty ja niissä on vähän erilaista kulmaa. Eikä tässä vielä kaikki. Studiossa plugareilla… Euge Valovirran soololevyltä oli haastatteluhetkellä ilmestynyt vain sinkku Feed The Fire. f i . Sillä tavalla saatiin sellainen vaaran tuntu kuin vetäisi vanhalla plexiMarshallilla ihan älyttömän lujaa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Esimerkiksi kerran matkalla Tampereelle dösä syttyi palamaan keskellä motaria. – Säädettiin säröt melkein nollille ja Level täysille. Vastaus yllätti, kuten kuulemma monet muutkin: – Kitarat äänitettiin Universal Audion Friedman-plugareilla. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. r i f f i . Olenkin antanut lainaan ne kitarat, joita en tarvitse, koska mielestäni soittimet on tehty soitettavaksi. Esimerkiksi yhden yksilön kaula oli tullessaan muita leveämpi, ja itse sitten hioin sen sopivaksi. Viisi minuuttia siitä kun tajuttiin, että nyt ei ole kaikki hyvin, oltiin kalsarit jalassa lumihangessa. Yleensä Euge on käyttänyt vahvistimen edessä joko Ibanezin Tube Screameria, Bossin Super Overdrivea tai nykyään suosimaansa MXR GT OD:ta tukevoittamassa keskialuetta. Euge huomauttaa, että usein metallimusiikissa kitarat on pakko soittaa pätkissä ihan vireenkin vuoksi: jos kitaristi soitTu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Monien havaitsemaan ”orgaanisuuteen” vaikuttaa myös se, että levyn kappaleisiin äänitettiin vain yksi kitararaita. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Palomiehet tuli tosi nopeasti paikalle, ja laukku oli sitten siellä hangessa, noessa ja sammutusvaahdossa. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 46-49 Elämäni kitarat.indd 48 6.6.2018 16.24. Syynä on se, että alunperin halusin Gibsonin Flying V:n muodot, mutta tehdas ei suostunut mahdollisten lakisyytteiden vuoksi. Myös Godsplaguen H8-levylle soitin tällä paljon. Bändin jätkät nauroivat, kun kuulivat minun puhuvan hieman tuohtuneena kahdelle pienelle japanilaiselle: ”this is a five thousand euros guitar… are you gonna pay it?”. – Japanissa minun ei kerran annettu ottaa signature-kitaraani matkustamoon. nauhavälissä lukee TOM, vaikka olin tilannut samaan kohtaan kaksi pallomerkkiä. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Painoa on toki enemmän kuin Tokaissa, ja siitä seikasta nimenomaan pidän. Se kitara on näistä myös kaikkein tuhdein soinniltaan. Puhdas soundi, Telecaster ja kompura – ei anna yhtään anteeksi. Todennäköisesti jollain Tompalla on ne nyt omassa kitarassaan. Lisäksi biiseissä on paljon Eddie Van Halen -tyylistä fillailua, joiden kanssa ei tarvinnut miettiä miten tämän saisi tuplattua. Kitara on kielitetty 010–052-setillä, ja soitin tällä ne soololevyn kappaleet, jotka menivät normivireessä tai drop-D:llä. Siitä alkoi neuvottelu. Sitten kun kitara hävisi kolmannenkin kerran, ajattelin, että antaa olla. Keikkapaikalla menin backlinerin juttusille, joka kysyi, että mitäs olisit vailla. Nykyään ehkä liikaa katsotaan sitä musaa tietokoneen ruudulta sen sijaan, että kuunneltaisiin. Kaikkien mukana cd-levy. Sellainen hassu juttu tehtaalla kylläkin sattui, että 12. Sain sitten kitaran, jossa oli niin lyhyt hihna, että yritin soittaa keikan leveässä haara-asennossa, ettei yleisö huomaisi miten korkealla kitara on. – Tätä kitaraa minulla on neljä kappaletta eri väreillä. – Kunhan se soitto soljuu sinne, menee sitten vähän eteen tai taakse. Siellä on esimerkiksi pari aika pahaa kantripikkausta, joissa kieltämättä mentiin taitojen ylärajoilla. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Soitin muutaman kokonaisen oton, ja niistä koottiin lopullinen raita, sillä eri otoissa tietyt kohdat onnistuivat parhaiten. No, keikka tuli soitettua. Kaikki on tehty samoilla spekseillä, mutta soundiltaan ne ovat hieman erilaisia – nehän on käsityönä tehty. Kun olin Shining-yhtyeessä, niin sen kanssa keikkailu ei luonnistunut millään, sillä joka kerta lentoyhtiö hukkasi sen. Kun pääsimme Tampereelle ja otin tämän keissistä, niin ihan vireessä! Ylipäänsä en virittänyt tätä moneen vuoteen, kun himassa soitin. Lensin Helsingistä Ranskaan festareille, mutta kitara löytyi parin viikon päästä Heathrowlta Lontoosta. Kantava idea oli seuraava: rummut ja basso soivat tiukasti kimpassa, ja niiden päälle kitaristi voi soittaa vapaammin. Osakassa se kitara tuli hihnaa pitkin kaukalossaan ja aivan ehjänä, toki pehmeä laukku lienee auttanut asiaa. Kielten soiva pituus puolestaan on vastaava kuin Les Paulissa, halusin soittimeen lepukan tatsin. Levyllä soittavat Valovirran ohella rumpali Rainer Tuomikanto ja basisti Lauri Hämäläinen, joista jälkimmäinen toimi myös äänittäjänä ja tuottajana. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. – Kaikista kitaroistani juuri tämä pitää vireen parhaiten. 48 www.riffi.fi 3/2018 le. Bussi paloi ihan poroksi. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Nyt kitara on ollut yhden frendin pojalla, joka on innokas kitaristi. No, sieltä sitten tuli pari virkailijaa, jotka ottivat kitaran silkkihansikkain muovikaukaloon ja laittoivat peitteen päälle. Aika paljon olen saanut kuulla jälkeenpäin: this is a five thousand euros guitar… ESP Custom, ”Tomppa” – Olen kova Pantera-fani, ja tämä kitaran hankin juuri Dimebag Forever -keikkoja varten. Soivuus on yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon muodon ja kelluvan tallan. Nyt siihenkin hommaan parhaaksi osoittautui mallinnus, RAT-säröpedaalin plugari-versio. Juuri sain yhdeltä miksaajalta meiliä, että millä styrkkarilla äänitit ja tuplasitko kaulamikillä, kun on niin rujo ja tuhti soundi – kuulee, ettei ole millään mallintavalla tehty, Euge nauraa. Tämä vaahterakaula tuntuu jämäkämmältä ja pitää vireen paremmin. Kantribiisien puhtaissa kitaroissa plugari oli Friedmanin Dirty Shirley. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. B
Näytin Friedmanin pedaalia. Niin, haastattelupäivän aamunakin oli Custom Boardsilta tarttunut mukaan Wamplerin Paisley Overdrive Deluxe, vaikka vain moikkaamaan piti mennä. Aloin ajaa sitä vuokravahvistimen puhtaaseen kanavaan, joka yleensä kuulosti tosi hyvältä. Koska säröpedaaleista löytyy jo vahvistimen korvaajaksi, kumpikin bändin kitaristeista pärjää kiertueet pelkästään niillä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Nyt rundilla Sabatonin kitarasti ja äänimies vakuuttuivat soundistani, ja tulivat ihan kysymään, että ”millä sä oikein vedät, mihin noi pedaalit menee?” Tietokoneen kautta olen säätänyt Iconoclastin toimimaan kuin soittaisin putkivahvistinta kaappiin aivan älyttömän lujaa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. En tiedä onko se hyvää bisnestä Dave Friedmanille. B. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Ja kun laitoin buustin ja delayn sen jälkeen, niin delay oli ikään kuin efektilenkissä mennessään suoraan vahvistimeen. f i . Säädän pedaalin aika miedolle särölle ja laitan vielä overdrive-pedaalin eteen eli ajan sitä kuten vanhaa Marshallia. Kaikkien mukana cd-levy. Onhan ne Tony Iommin jututkin vanhoilla Sabbath-levyillä aika ronskeja, mutta ne toimii kun siinä on se groove. Keikan jälkeen jengi tuli ihmettelemään, että miten siitä saa tuollaisen soundin. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 46-49 Elämäni kitarat.indd 49 6.6.2018 16.24. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. – Siksi täytyy mennä pätkissä, varsinkin kun kitarat yleensä tuplataan. – Minä tykkään räplätä pedaalien kanssa, yhdistellä niitä ja katsoa mitä soundeja siitä seuraa. r i f f i . R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. – Se kuulostaa ihan hot rodatulta plexiltä eli juuri samalta kuin valmistajan Brown Eye -vahvistinkin. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Euge toteaa, että jos naisella ei voi olla liikaa korkokenkiä, ei miehelläkään voi olla liikaa pedaaleja. Cyhra ei halua olla lainkaan vuokrakamojen armoilla. Näytön kanssa pelaamisesta en kuitenkaan yleensä pidä, vaan pedaaleista, joita hölmökin pystyy käyttämään. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Siksi piti miettiä uusia tapoja tehdä särösoundi. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Yhden kitaran kanssa vire ei ole ihan niin kriittinen. Aikaisemmissa bändeissään hän on havainnut, ettei vuokravahvistimien soundi ole aina sitä mitä toivoisi. …keikalla ilman vahvistinta Juuri ennen haastattelua Euge Valovirta oli ollut Cyhran kanssa kiertueella Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Kerran soitettiin Shiningin kanssa jossain Venäjällä, jossa tarjolla oli Vox AC-30. – Minulla on edelleen Custom Boardsin rakentama pedaalilauta, josta ajan soundin Neunaberin Iconoclast -kaiutinemulaattoriin. Niissä särökanavan putket ovat usein pahasti loppuun ajatetut, koska ne ovat jatkuvassa käytössä. Itse en välitä miten joku soundi luodaan, tehdään se sitten tietokoneella, vahvistimella, pedaalilla – lopputulos merkitsee. Nyttemmin Euge on siirtynyt käyttämään Friedmanin Brown Eye -pedaalia, jolla hän toteaa saavansa ”saman soundin kuin plexi-Marshallista”. taa osan kappaleesta matalalla vireellä ensimmäisistä nauhaväleistä, niin silloin vire ei välttämättä ole tip top ylänauhoilla. – Kun Bogner julkaisi Ecstasy Red’in, se tuntui ensimmäiseltä säröpedaalilta, joka käyttäytyi kuin styrkkari
Jos siis haluaa käyttää pedaalia viime mainitussa ominaisuudessa, tulee se asettaa ketjun viimeiseksi. Getaway Driver, Two Stroke, Kongpressor & Fur Coat Orange on tuonut markkinoille viime vuosina pikku hiljaa myös pedaaleja. Otimme niitä testiin toisiaan täydentävän nelikon. Volumeja gain-säätöjen ohella säätövaraa antaa Bite, joka on presence-tyylinen sävynsäädin: mitä enemmän sitä avaa, sitä kirkkaammaksi soundi muuttuu. Brittisoundia Celestionia myöten Getaway Driver on toteutettu JFET-kytkennällä single-endedtyylisesti A-luokassa. Pedaalit toimivat yhdeksän tai 12 voltin jännitteellä, joka ainakin kolmessa ensin mainitussa tuplataan pedaalin sisällä 18 tai 24 volttiin. Eikä tässä vielä kaikki: vaikka pedaali olisi pois päältä, simulaatio toimii. 50 www.riffi.fi 3/2018 J os erottuvat Orangen vahvistimet massasta ulkonäöllään, niin samaa voi sanoa pedaaleistakin. Pedaalin sisältä puolestaan löytyy painike, jolla voi leikata pois yli 20 kilohertsin ulottuvat taajuudet – hyödyllinen apu, jos pedaalia ajaa erittäin kirkassointiseen vahvistimeen. Omistan erään 12 voltin jännitteellä toimivan säröpedaalin, ja verrattuna siihen ero oli dynamiikan suhteen selkeä Getawayn TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – oranssia lautaan. Testinelikon kansi-illustraatiot ovat persoonallisia, ja samalla on nähty vaivaa keksimällä niille hieman erikoisia nimiä. Getaway Driver on ”vahvistin pedaalissa”, Kongpressor optinen kompressori, kun taas Two Stroke on aktiivi-eq boost-toiminnolla ja Fur Coat fuzz-särö oktaaverilla. Esikuvana ovat olleet useat ’70-luvun brittivahvistimet, esimerkiksi Orangen varhainen OR-120. Getaway Driverin sointi tuntui heti ensi nuoteista lähtien terveeltä. Normaali lähtö on bufferoitu, mutta ”läpinäkyvä”, toinen taas tarjoaa kaiutinsimulaation linjasoittoa varten. Getaway Driverissa sitä ei ole – lieneekö syynä tilan puute, sillä pedaalissa on kaksi lähtöjakkia. Getaway Driverissa on yksi tulojakki (Driver) sekä kaksi lähtöä, joita voi käyttää yhtä aikaa. Itse käytin pedaalia yhdeksän voltin verkkolaitteella. ORANGE 50-53 Orange_H&K.indd 50 6.6.2018 16.26. Yhdeksän voltin jännitteellä soundi muistuttaa valmistajan mukaan EL84putkilla toimivaa vahvistinta, 12 voltilla taas EL34-tyyppistä. Kaiutinmallinnuksen kohteena on ollut Celestionin G12H30, jollaista on käytetty ’70-luvulla myös Orangen omissa vahvistinkaapeissa. Käyttötarkoitukseltaan nämä neljä pedaalia poikkeavat selkeästi toisistaan. Samoin kolme neljästä on varustettu kahvalla, joka oli kätevä ainakin pedaalia ahtaasta kotelosta nostaessa
Täysin puhdasta soundia ei pedaalista saanut, vaikka gain-säätö oli täysin kiinni – silloinkin läsnä oli pieniä särön rippeitä mikrofoneista riippumatta. Chime puolestaan on sävysäätö, jolla soundiin voi lisätä ylätaajuuksia. Turkkirotsi on nelikon pedaaleista ainoa, jossa ohituskytkentä on toteutettu true bypass -periaatteella. Tämän jälkeen luonne ei sinänsä muuttunut, mutta ääni alkoi lyttääntyä selkeästi voimakkaammin – samalla myös voimakkuus lisääntyi merkittävästi. Gain-varaa on runsaasti. Jo linja soitossa näiden 50-53 Orange_H&K.indd 51 6.6.2018 16.26. Silloinkin soundi pysyi erottelevana, ja esimerkiksi sävelten alukkeet erottuivat erinomaisesti. Fender-tyylistä soundia hakevalle tämä ei ole se sopivin. Puhtaammallakin asetuksella soundi oli edelleen ihan mallikas, mutta silloin ero oikeaan vahvistimeen oli mielestäni selkeämpi. Korjausvaraa tarjotaan ihan kunnolla, +/-18 desibeliä. Pientä säröä tuli soundiin ainoastaan jos teki keskialueella älyttömiä korostuksia (+18 desibeliä). www.riffi.fi 3/2018 51 eduksi. Bite-säätö toimi mukavan maltillisesti kun kitaran kytki suoraan Getaway Driveriin. Getaway Driver tuo mieleen brittikoulukunnan vahvistimet: särö on tiukka ja laulava, keskialueelta vahva, matalilta taajuuksilta kuiva. Pedaalin esikuviksi ilmoitetaan vanhat studiokompressorit, joiden tapaan siinä on käytetty VTL5C3-piiriä. Volumella (maksimissaan 12 desibeliä) asetetaan pedaalista lähtevän äänen taso, Squash kontrolloi kompression määrää, Attack määrittää sen, kuinka nopeasti kompressio ottaa signaalista kiinni ja Release taas sen miten nopeasti kompressori palautuu kompressiosta. Mukana on myös Octave-toiminto, mutta sillä parannuksella, että nyt yläoktaavin tasoa voi säätää portaattomasti. Squash-säädön ollessa alle puolen välin kompressio pysyi myös pehmeänä ja tasaisena. Bypass-tilassa sain Kongpressorin ja Two Stroken yhteispelillä ihan käyttökelpoisia puhtaita soundeja, toki neutraaleja sellaisia. Fur Coat soi kuin fuzzin olettaakin soivan. Hyvä näin. Jos taas Getaway Driver oli päällä, ja molemmissa pedaaleissa oli yläkertaa korostettuna, niin yhteisvaikutus oli makuuni jo turhan kirkas. Korjausja leikkausvara riittää myös elektro-akustisen kitarankin kanssa, mikäli tuloimpedanssi mätsää soittimen mikrofonin kanssa. Ohituskytkentä on bufferoitu Getaway Driverin tyyliin. Ajaessani Fur Coatin säröä Getaway Driverin pohjasoundin päälle, sain aikaan valmistajan lupaaman pitkään ja häröisesti soivan peiton. Ensimmäinen havaintoni oli, että Kongpressor tuo kitaran soundiin lisää läskiä. Kun hanaa avasi kunnolla, soundi muuttui sen myötä harmonisesti rikkaammaksi, mutta perusluonne säilyi. Pelivaraa antavat myös Attackja Release-säädöt. Esimerkiksi keskialuevoittoisen vahvistinsoundin sain helposti muunnettua kirkkaammaksi ja bassovoittoisemmaksi. Maltilla käytettynä Getaway Driver toimi hyvin ketjussa muiden neljän pedaalin kanssa. Kongpressoria, kiitos Kongpressor on toteutettu A-luokan optoelektronisella kytkennällä. Vaikka yläpäätä lisäsi hyvinkin huomattavasti, soundin yläkerta ei muuttunut ainakaan omissa korvissani riipiväksi. Linjasoitossa Getaway Driver toimi mielestäni tässä hintaluokassa erinomaisesti, syötti signaalin sitten putkietuasteeseen tai audiosovittimen instrumenttituloon. Soundin luonnetta voi niiden avulla hallita enemmän, on tavoitteena sitten hienovaraisempi tai selkeämmin kuuluva kompressio. Jos taas haluaa mukaan buustin, niin sen kuin säätää halutun tason Oil-hanikalla; maksimissaan vahvistusta riittää 12 lisädesibeliin. Lo-kaistalla korjauksen voi kohdistaa 120 hertsistä 1,2 kilohertsiin, Hi-kaistalla taas 850 hertsistä 8,2 kilohertsiin. Kitaran soundiin vertautuva ääni taas löytyi asteikon keskivaiheilla ja siitä eteenpäin mentiin kirkastuksen puolelle. Kongpressorin Chime-säädöllä pystyy tehokkaasti säätämään soundin luonnetta. Pelivaraa siis löytyy – sen kuin etsii sen oikean kohdan. Toki muiden edessä olevien vitkuttimien asetukset vaikuttivat asiaan eri tavalla. Ne ovatkin yksi asia, mikä erottaa Kongpressorin kaikkein edullisimmista vaihtoehdoista. Kitaran volumea laskemalla siihen sitten pääsi. Oikeilla korostuksilla pedaalien yhteissoundi kuitenkin asettui mainiosti. Omassa lajissaan kaikki oli kunnossa: pedaali oli pienellä säröasetuksella musikaalisesti ruvella, kun taas asteikon yläpäässä nuotit lauloivat komeasti. Kun ajoin pedaalin Getaway Driverin simulaation kautta audiosovittimen linjaan, ei ylätaajuuksien korostus muuttunut epämiellyttäväksi, vaikka treble-kaistan sääti maksimiin ja teki sille maksimikorostuksen. Jos boostaamista ei kaipaa, pedaali toimii puhtaana ekvalisaattorina, kunhan Oilsäätimen vääntää nollaan. Käyttöjännitteeksi kelpaa yhdeksän tai 12 volttia. Tämä on optisille kompressoreille tyypillistä. Tällöin vahvistustason suhde on 1:1 eli pedaalista lähtevä äänenvoimakkuus on yhtä luja kuin siihen saapuva. Kaksitahtikone Two Strokea voi käyttää kahdella tapaa. Fur Coatin kytkennässä onkin käytetty esikuvan tavoin germaniumdiodeja. Alkupäässä se tarjosi tumman lämpöisen soundin. Jyrkkä ja pörröinen soundi toi mieleen ’70-luvun levyiltä tutut, einiin-söpöt kitarasoundit. Oil-säädin antaa puhdasta buustia 12 desibeliä. Pedaali tarjoaa kaksi taajuuskaistaa, jotka on merkitty Orangen perinteisillä symboleilla. Samoin boost-ominaisuudessa sai soolosoundin erottumaan soundimassasta enemmän kuin hyvin. Puhtaasti soivaan vahvistimeen soittaessa nuotit soivat heikkotehoisillakin mikeillä pitkään. Soundia voi säätää viiden eri parametrin voimin. Turkkitakki päälle Fur Coatin esikuvana ovat ’70-luvun fuzz-pedaalit, eritoten oktaaverilla varustettu Foxx Tone Machine
EQ toimii kiinteillä taajuuksilla, mutta koko pakan voi Mode-kytkimen painalluksella vaihtaa kerralla toiseksi. Fur Coatin oktaaverin valtti on sen säädettävyys. Äänen muokkaus alkaa Shape-kytkimestä, jolla saa päälle esiekvalisoinnin. Valmistaja nimeää EQ:n perusmuodon tyypilliselle teräskieliselle kitaralle sopivaksi, kun taas Mode-kytkimen takaa löytyvät taajuudet on ajateltu enemmänkin nailonkieliselle. Tulot ovat XLR-komboja ja niihin voi naksauttaa kytkimillä phantom-syötöt (+24 V), mikä avaa mahdollisuuden myös kondensaattorimikrofonien ja aktiivisten di-boksien käyttöön. Olin hieman yllättynyt kun katsoin pedaalien hintoja – positiivisessa mielessä. Mitään varsinaista moitittavaa en Orangen nelikosta muutenkaan löytänyt. Kumpaankin voi suoraan kytkeä kontaktimikrofonilla ja omalla etuasteellaan varustetun soittimen, mutta pätevissä etuvahvistimissa riittää tehoa myös passiivisille ratkaisuille. 029 080 0835 • www.soundtools. Se tuo sointiin aimo annoksen dynamiikkaa ja sitä ”vahvistinmaisuutta”. Se vaimentaa keskialuetta ja korostaa ylärekisteriä – tuttua loudness-maailmaa, mutta maltilla ja diplomaattisen tahdikkaasti. En olisi uskonut näitä ihan näin edullisiksi. Ei siis hyllytyyppisiä korjaimia taajuusalueen laidoilla, vaan selkeästi paikallista piikkiä tai kuoppaa tekevät suotimet sielläkin. Kitara ja sen 50-53 Orange_H&K.indd 52 6.6.2018 16.26. Silti molemmat ovat päteviä adjektiiveja kuvailemaan Era2:n olemusta. yhteispelistä tuli tunne kuin olisi hieman isommallakin vahvistimella soittanut kaikkine häröäänineen. Kun vedin säädön nolliin, matalissa kavrteissa oli ekstrapuhtia. Mallikasta jälkeä Korkea käyttöjännite taitaa nykyään olla melkein enemmän sääntö kuin poikkeus ns. Jos Era2 valjastetaan lauluvahvistimeksi – jollaisena se toimii vallan mainiosti – sopii perusmoodi valmistajan mukaan matalille äänille, kun taas nailonkieliselle tarkoitetut säädöt passaavat luontevammin korkeamman äänialan muokkaukseen. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Hughes & Kettner Era2 – kitara lujemmalle! Joskus ei oikein löydä kuvaavaa sanaa työkalulle – elegantti tuntuu liian hienostelevalta, asiallinen ei tee täyttä oikeutta. Tämä toiminto myös addiktoi, sillä suurimman osan ajasta huomasin soittavani Octave-toiminto päällä. Tulosignaalin tasosovitukseen on laaja-alaisen gain-säädön lisäksi vaimennuskytkin (-10 dB). Mode-kytkimellä nuo taajuudet muuttuvat kuitenkin niin, että bassokorjain siirtyy 110 Hz:n taajuudelle, keskialue 1200 Hz:n kohdalle ja diskantti 12 kHz:n pisteeseen. pro-pedaaleissa. T eräsja nailonkielisille akustisille kitaroille tarkoitetussa Era2-kombovahvistimessa on kaksi identtistä kanavaa. Lähtökohtaisesti bassohanikan vaikutus kohdistuu 80 Hz:n taajuudelle, keskialueen 700 Hz:n kohdalle ja diskanttisäätimen vaikutus 10 kHz:n taajuudelle. Paitsi, että Oranssit vakuuttivat soundilla ja omalla persoonallisella kulmallaan, niin sitä ne tekivät myös työn jäljellä: ulkoasu on tip top ja kohinataso alhainen. Kolmialueisen EQ:n hanikat ovat ns. kellokorjaimia, joille on jokaiselle määritelty vaikutusalueen keskitaajuus. 52 www.riffi.fi 3/2018 Orange Efektipedaaleja Getaway Driver • vahvistimen omainen pedaali kaiutinmallinnuksella • sisäinen käyttöjännite 18 tai 24 volttia • säädöt: volume, gain, bite • hinta: 169 e Two Stroke • kaksikaistainen ekvalisaattori boostilla • boost 12 desibeliä • sisäinen käyttöjännite 18 tai 24 volttia • hinta: 155 euroa Kongpressor • optinen kompressori • sisäinen käyttöjännite 18 tai 24 volttia • säädöt: volume, squash, attack, release, chime • hinta: 140 euroa Fur Coat • fuzz-särö oktaaverilla • toimii 9/12 voltin jännitteellä • säädöt: volume, gain, eq, octave (oma kytkin) • hinta: 169 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Sen kuin kokeilemaan, josko Oranssista olisi uudeksi väriksi pedaalilautaan. Itse pidän tästä ominaisuudesta huomattavasti. Jos taas säätö oli kunnolla auki, sain korkeisiin nuotteihin tiukan ja erottuvan atakin, joka oli omiaan sooloihin ja melodioihin. Kuten valmistaja itsekin toteaa, nämä eivät ole lukittuja vastauksia vaan paras lopputulos löytyy kokeilemalla. Pedaalit toimivat mallikkaasti paitsi vahvistimen edessä, myös linjasoitossa
Kannattaa myös vertailla erilaisia sijoittelutapoja – jo pelkästään ero pohjatassuilleen suoraan lattialle lasketun ja takatuen varaan kallistetun kombon välillä on iso, ja vielä suurempi on vaikutus alarekisterin käyttäytymiseen, kun Era2 nostetaan jakkaralle tai kaiutintelineeseen, jota varten sen pohjalevyssä on valmiiksi jo kolo. Käytännössä suotimella nitistää pahimman alarekisteristä kumpuavan ongelmataajuuden, mutta jos soittovoluumit ovat lujemman puoleisia tai kitara on kovin kiertoherkkä, suosittelen lisävarusteeksi ulkoisia työkaluja. u 50-53 Orange_H&K.indd 53 6.6.2018 16.26. Kun nuppia kääntää myötäpäivään sen yli, notch kytkeytyy päälle ja kaivattu vaikutustaajuus haetaan sitten 40–180 Hz:n haarukassa. Kaikua ja muita höysteitä Molemmat kanavat on varustettu itsenäisin, mutta keskenään samanlaisin efektimyllyin. Repertuaarissa on 16 erilaista tehostetta, pääosin yksittäisiä kaikuja, modulaatiotai viive-efektejä, mutta mukana on myös muutama näiden yhdistelmä. Ja juuri tähän Era2:lla on sanansa sanottavanaan. Master-osastolla on vain kaksi nuppia – päävoimakkuus ja kierronestosuotimen säätö. Oma nailonkieliseni mallasi Era2:n kanssa suoraan efekteineen päivineen ja herkempiä sävyjä haettaessa kontaktimikrofonin rinnalle kakkoskanavaan kytketty studiomikki toi miellyttävää ilmavuutta sointiin. Jos lisälaitteita ei tarvita, voi efektilenkin paluuta käyttää ylimääräisenä tulokanavana. kolmoskanava, jonka minijakki on tarkoitettu lähinnä taustamusiikkisoittimelle. Yksi lisätulo Era2:ssa on tosin jo muutenkin, ns. Kahden kahdeksantuumaisen kartiokaiuttimen ja yhden diskanttielementin ilmoille välittämä soundi on täsmällinen, selkeä ja terve, ja siinä on vahva akustisuuden tuntu. Teräskielinen toimi suoraan Era2:een kytkettynä vallan mallikkaasti, mutta vielä palkitsevampaan tulokseen pääsin ottamalla vahvistimen eteen normipedaalit, joilla olen linjasoundia tottunut muovailemaan. Jälkimmäinen on kapeakaistainen notch-suodin, jonka potentiometrissä on pykälöity kytkin. Efektit ovat itsessään vallan kelpoisia, ja jokaisessa voi voimakkuuden lisäksi säätää yhtä keskeistä parametria erityisessä editointitilassa. Hienostuneesti asiallinen Helisevä harjauskomppi ei ole enää aikoihin ollut arkikeikoilla mikään haaste, kiitos kehittyneiden kontaktimikrofonien ja tehokkaiden kierronestokonstien. Niin tai näin, +/-10 dB:n vaikutus per korjain on terveiden lähtösoundien muokkaamiseen vallan riittävästi, ja Shapesekä Mode-kytkinten luovalla käytöllä soinnillinen liikkumavara on paljon laajempi kuin pelkästään namikoiden lukumäärää laskiessa saattaa uumoilla. Kombon etuasteet ovat erinomaiset ja äänenvärin säätimillä hoitaa kyllä perusterveen soinnin muokkauksen. www.riffi.fi 3/2018 53 Hughes & Kettner Era2 Hughes & Kettner Era2 Vahvistinkombo akustiselle kitaralle • kaksi identtistä kanavaa • kytkimellä aktivoitava Shape-esiekvalisointi • kolmialueinen EQ mode-kytkimellä • efektin valinta (16 vaihtoehtoa) ja voimakkuus • 1.-kanavassa rinnankytketty efektilenkki paluusignaalin tasonsäädöllä (voi käyttää lisätulona) • aux-tulo 3,5 mm:n jakilla taustamusiikkisoittimelle • USB-liitäntä äänitykseen tai digimikserin syöttöön • nimellisteho 400 W • kaksi 8” kartiolementtiä + diskantti • hinta: 1399 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Tehoakin Hughes & Kettner on pakannut matkaan riittävästi, eikä tämän kombon kanssa jää muiden jalkoihin. Ulkolaitakalustoa varten Era2:n ykköskanavassa on rinnankytketty efektilenkki, jossa on paluusignaalille oma tasonsäätimensä. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi mikkisysteemi ovat tietenkin avainasemassa, mutta lisäksi ympäröivä akustiikka vaikuttaa osaltaan siihen kumpi EQ-pakka soveltuu paremmin tilanteeseen. Näin vaikkapa kaiun kestoa voi pidentää tai lyhentää tarpeen mukaan ja muokkauksen tuloksen saa myös tallennettua Era2:n muistiin. Akustisen kitaran vahvistaminen on silti edelleen kriittistä puuhaa silloin, kun soittimen pitää vahvistettunakin käyttäytyä ja kuulostaa akustiselta, mutta soida luonnollista lujempaa
Vahvistimen vaihto vaikuttaa tietystikin soundin olemukseen, ja yksikelainen perinnemikki tuottaa kovin erilaisen syöttösignaalin kuin nykyaikainen muskelibucker. Sen puoliskot voi nimittäin yhdistää myös sillä meiningillä, että overdrivella pusketaan buusteri pystyyn ja lopullinen volume lasketaan tolkulliselle tasolle vasta sen lähdössä. 54-55 Okko_VSAudio.indd 54 6.6.2018 17.13. Siitä taas ei sitten ole matka eikä mikään pakitella Carlos-pastisseihin asetuksia hiukan hölläämällä. Eikä ole kranttu Kokeilin Royal Flushia vintage-tyyppisten Fsekä M-vahvistinten edessä ja niin yksikelaisilla mikeillä kuin humbuckereillakin. Soittimen oma lähtösoundi kuuluu Royl Flushin läpi ihanteellisesti, ja erityyppisten mikkien signaalitasojen erot on helpTEKSTI: LAURI PALOPOSKI VS Audio Royal Flush – kahden kerman nekka Kahden särön paketoiminen yhteiseen koteloon ei ole uusi idea, mutta VS Audio tekee sen kyllä aivan hemmetin hyvin. Äärimmäistä tylytystä Royal Flush sopii muuhunkin kuin herrasmiesmäiseen kevytrosoiluun ja roots-henkiseen särösoittoon. Suuremmilla gain-määrillä se taittaa sitten voimallisimmista plektran iskuista aivan niiden terävintä kanttia ja antaa tilalle rouheampaa voimaa. Booster ei itsessään ole kliininen signaalitason nostin, vaan se tuo puhtaimmillakin asetuksilla pikkuisen hilettä ja hiekkaa sointiin. Tällä tavalla saa ilmoille todella rujoa kanttiaaltoa, jonka särökoostumus rakentuu monessa säätöportaassa, ja jossa kirkkaut ta tai himmeyttä voi justeerata sekä esipaistossa että jälkipoltossa erikseen. Monipuolisten säätöjen ansiosta niin sävyn kuin särön määränkin saa hierottua juuri ihanteelliseksi kaikissa tilanteissa. Vaihtoehtoisesti molemmilla voi tuottaa omanlaisensa särön, jotka voi sitten yhdistää yhdeksi massiivisoundiksi. Päällimmäinen pointti on, että molemmilla vahvistintyypeillä soundi toimi kitarasta riippumatta luontevasti ilman erityisempää haeskelua. 54 www.riffi.fi 3/2018 VS Audio Royal Flush Booster & Overdrive kitaralle • kaksi erillistä efektiä • gaintoneja volume kummallekin erikseen • omat päälle/pois-kytkimet kummallekin • true by-pass -ohitus • käyttö 9 V paristolla tai virtalähteellä • hinta 220 e Lisätiedot: RJam Group • Puh. Näin päästään vaikkapa syntikkamaisesti käyttäytyvään pitkään sitkosointiin, joka itselleni toi mieleen Big Muffin roisimman luonteen. Overdrive tuottaa jo skaalan alussa enemmän selvää rosoa soundiin, mutta ennen kaikkea se tekee soinnista paksumpaa. Overdrivella voi esimerkiksi kätevästi muotoilla komppikäyttöön perussoundin, jonka saa buusterilla sitten nostettua esiin soolopaikoissa hienoisella lisäterällä höystettynä. Molemmat puoliskot säilyttävät selkeytensä kiitettävästi kaikilla asetuksilla, ja lisäksi niiden soundit nivoutuvat yhteen erinomaisesti. 0500 400310 • www.r-jamgroup.fi R oyal Flushin käyttöohjeessa pedaalin vasen puolisko nimetään buusteriksi ja oikea overdriveksi. Kummankin perussoundissa on silti leimallinen oma ilmeensä, josta ne erottaa – buuster on kautta linjan kuivakkaampi ja sen kiinteä bassorekisteri on ruudikkaan napakka suurillakin gain-määrillä, overdrive taas soi särön määrästä riippumatta paksummin, mehevämmin ja kompressoidummin. Molemmissa on kolme säädintä, gain, volume ja tone, ja sopivilla säädöillä ne saa kuulostamaan hyvin saman kaltaisilta
Faster tunnetaan perinteisesti nimellä gain, Harder toimittaa tonen virkaa ja Louder on volume jolla kokonaisäänenvoimakkuutta saa myös nostettua. Motörbass myös tottelee soittajan sormia ja soittimesta lähtevää informaatiota. Tästä johtuen laitteessa riittää headroomia kaikilla särön määrillä. Ekstrapisteet VS Audio saa todella miellyttävästi toimivista ohituskytkimistä, jotka eivät aiheuta minkäänlaista naksahdusta tai häiriötä. Mutta mitä sieltä sitten löytyy. Kun käyttöliittymä on näin selkeä eikä toimintaa vaikeuteta millään ylimääräisellä, voisi kuvitella tästä löytyvän hyvän käyttösärön sellaista kaipaavalle. Ja siihenhän tarvitaan soundia levittävä pieni roso tai murisevan kompressoiva röyhkeä ärisijä. Mitään erityisen persoonallista ei ole tarjolla, mutta varmatoimista säröä kuitenkin. Robusti konstailematon laatikko on karheaa metallia ja väriltään tyylikkäästi mustaan kallellaan oleva tummanharmaa. Jos ja kun säätöihin teki mieli kajota, niin sitten sen vuoksi, että uusi biisi tai raita tuntui kaipaavan jotain hieman erilaista kulmaa. The one and only Kenenkään tuskin tarvitsee nimen luettuaan juurikaan arvailla kenen basistin soundi on ollut innoittajana tämän pedaalin suunnittelijoille. www.riffi.fi 3/2018 55 K oska rock ei ole ryppyotsaisten musiikkia, on Motörbassin säädöt nimetty vahvasti kieli poskessa Faster, Harder ja Louder. Vaikka kuka tahansa ottaisi samat kamat ja soittaisi Ace Of Spadesia, ei se kuulostaisi samalta. Useimmissa tapauksissa kitaran tai vahvistimen vaihto ei kuitenkaan aiheuttanut välitöntä säätöjen ruuvausta – sointi ehkä hieman muuttui, mutta koko ajan pysyttiin soittoa innostavalla sektorilla. Louder ja muutkin kytkimet vaikuttavat vain pedaalin ollessa aktiivinen. Erään Lemmyn tyyliin… po tarvittaessa kompensoida pedaalin säädöillä. u TEKSTI: PIRKKA ISOTALO Okko Motörbass – rock’n’roll super bass drive Motörbass on Saksassa käsityönä valmistettu bassosärö, jonka soundi-ihanne on klassinen rockbasso. Pedaali kuitenkin tekee vain yhden tempun kerrallaan, onneksi. Suosittelen tutustumaan varsinkin, jos on hankkimassa ensimmäistä säröpurkkiaan ja haluaa jotain joka menee suoraan itse asiaan. u Okko Motörbass Bass Distortion Säröpedaali bassolle • gain-, toneja volume-säätimet (nimettyinä Faster, Harder, Louder) • toimii 9 V -jännitteellä • hinta 189 e Lisätiedot: Musacorner Puh. Pedaali ei hukkaa soundista alapäätä ainakaan häiritsevästi, mutta ei myöskään mene tukkoon ja muuta soundia mutaiseksi. Ja onneksi Motörbass tekee sen varsin hyvin. Todetaan nyt kuitenkin sellainen itsestäänselvyys, että vain Lemmy kuulosti Lemmyltä eikä sitä soundia pysty kopioimaan. OKKO FX toteaa toki itsekin nettisivullaan, että olisi röyhkeää väittää Lemmyn modattujen Marshallien soundin löytyvän yhdeksän voltin pikkupurkista. Motörbass toimii yhdeksän voltin virtalähteellä, mutta muuntaa jännitteen sisällään 24 voltiksi. 050 365 9509 • www.musacorner.fi 54-55 Okko_VSAudio.indd 55 6.6.2018 17.13. Motörbassista on irrotettavissa oikein laadukkaita ja käyttökelpoisia säröbassosoundeja. Kytkimiä voi polkea perinteiseen tapaan päälle ja pois, tai vaihtoehtoisesti pedaalia voi komentaa makuuttamalla kytkintä pohjassa pitempään, jolloin painallus alas kytkee efektin päälle ja kytkimen vapautus ylös puolestaan kytkee efektin jälleen pois. Soundi on kasassa ja transientit erottuvat selkeinä
Moduuliversiota ei soittimesta ole, ainakaan vielä. Rinnakkaismalli on suurempi, 16-ääninen ja 61-koskettiminen Prologue-16. Nyt tätä perinnettä jatketaan Prologue-syntikoilla, joihin on onnistuneesti poimittu pitkän historian parhaita piirteitä nykyajan tekniikalla höystettyinä. Korg valmistaa syntikkaa kahtena versiona, testipenkkiin sain 49:n koskettimen kahdeksanäänisen Prologue-8-mallin. Kansilevyn oikeassa reunassa olevasta pienestä mustavalkonäytöstä näkyy soiton aikana soittimen tuottama aaltomuoto. Ääni tulee ulos stereona, lisäksi takapaneelista löytyy midi sisään/ulos, USB sekä Sync in/out vaikkapa Korgin oman Volca-sarjan värkkien kanssa synkkautumiseen. 56 www.riffi.fi 3/2018 J o melko pitkään jatkunut uusien analogisyntikoiden nousukausi toi tällä kertaa eteeni polyfonisen soittimen, jossa kahden analogisen oskillaattorin lisäksi on myös yksi digitaalinen oskillaattori. Mielestäni ratkaisu on oikea, sillä syntikan magiikka perustuu pitkälti interaktiivisuuteen, soiton aikana tapahtuvaan pieneen soundin muunteluun. TEKSTI: SAMI SARHAMAA KORG Prologue-8/16 KORG Prologue-8/16 – soundi syntyy säätämällä! Korg on valmistanut 60-luvulta asti syntikoita, kosketinsoittimia ja efektilaitteita ja sillä on ollut merkittävä rooli popja rockmusiikin elektronisten sointien luojana ja muokkaajana. Siihen tarvitaan hyvä, sopivassa kulmassa oleva käyttöpaneeli, jota moduuliin on vaikea saada, koskettimisto tulee ikäänkuin kaupan päälle. Säätimien näppituntuma on hyvä, joskin aivan inasen liian jäykkä omaan makuuni. Liitännöiltään Prologue on funktionaalinen. Instrumentit ovat ääniosiltaan muutamaa eroa lukuunottamatta identtisiä pelejä. Helposti lähestyttävä kokonaisuus Päällisin puolin Prologue näyttää ja tuntuu ”oikealta” syntikalta, siinä on käytännössä jokaiselle tärkeälle äänen osalle oma säätimensä ja koskettimisto, joka lyhyen alkuverryttelyn jälkeen tuntuu pienoisesta pehmeydestään huolimatta kelpoisalta. 16-äänisessä Prologuessa on lähdössään LF Comp -kompressori sekä muutama säädin, joiden toiminnot pienemmässä Prologuessa on asetettu valikon taakse. 56-57 Korg.indd 56 6.6.2018 16.31
Lopuksi Kyllä, pidän tästä soittimesta. Minulle Prologue toi paljon iloa ja väitän, että se antaa kyllä soundia ja meininkiä jokaisen euron edestä! u KORG Prologue-8/16 KORG Prologue-8/16 56-57 Korg.indd 57 6.6.2018 16.31. Prologuen kaltaisten soitinten – näiden, joissa on tarpeeksi lukuisa määrä käteen hyvin osuvia säätimiä – todellinen magia löytyy, kun soundeja ryhdytään muokkaamaan tai rakentamaan itse. On leveyttä, paksuutta ja syvyyttä. Näihin parametreihin päästään käsiksi edit-valikon ja näytön avulla. Soinniltaan Prologue on mielenkiintoisimmillaan yhdistelmissä, joissa normioskillaattoreiden kanssa käytetään multienginen eräänlaista FM:ää tuottavaa Variable Pulse Modulation -digitaalioskillaattoria. Efektiprosessoreja on kaksi, ensimmäisessä modulaatiot eli phaser, flangeri, chorus ja ensemble ja toisessa kaiku sekä viive. Puutteita, onko niitä. Perinteiset padit, bassot ja soolosoundit löytyvät suoraan presetteinä tai itse vääntäen, ja tuntuvat ja kuulostavat juuri sellaisilta, kuin odottaa saattaakin. Kaiku/viiveessä säädin löytyy myös kaiun koolle/viiveen pituudelle. Muuten näytöstä näkyy valittu soundi (valintahetkellä) sekä joidenkin parametrien arvot niitä muutettaessa. Sen aaltomuodot ovat ”valmiiksi moduloituja” ja kompleksisempia kuin analogisten perusoskillaattoreiden ja yhdistely tuo puuhaan aivan omanlaistaan särmää. Ollaan minulle kotoisan käyttöliittymän äärellä, soundin tekeminen ja sen reaaliaikainen muuntelu soiton aikana käy kuin se kuuluisa tanssi. Presetit ovat moneen käyttöön käteviä, mutta Prologuen kaltaisessa instrumentissa soundeja pitää ruuvata, sieltä se ilo ja ilmaisun rikkaus löytyy! Sub timbren ja Split-, Xfadeja Layer-koskettimistotilojen avulla päästään rakentamaan tuplasoundeja, joko päällekkäin tai vierekkäin. Aftertouchin puute sen sijaan kaivelee jo hieman enemmän – se toisi ilmaisuun niin paljon lisää keinoja. erityisen mielekkäät soundit, usein käytetyt ensin, envelopen mitan mukaan, sattumanvaraisesti tai live-setteihin merkityt (näitä Live-settejä on 32). Onko kyseessä se kaikkein komein ja kaunein, sen jätän kumminkin jokaisen itse päätettäväksi. Efektien säätämiseksi etupaneelissa on valintakytkin tyypille sekä säädin efektin määrälle. Lisää muuntelua soundeihin tuo se, että modulointipyörälle voi asettaa normimodulointien ja filsun lisäksi vaikkapa vahvistimen envelopen decayn, jolloin pyörällä syötetyt arvot ovat paneeliasetuksen offset-arvoja. www.riffi.fi 3/2018 57 Korg Prologue-8/16 Analoginen syntetisaattori • polyfonia mallista riippuen 8 tai 16 ääntä • koskettimisto mallista riippuen 49 tai 61 kosketinta • kaksi analogista oskillaattoria • digitaalinen oskillaattori • arpeggio-automatiikka • sisäinen efektilaite • stereo-lähtö • usb-liitäntä • midi in ja out • hintaluokka: 1 500 e (Prologue-8), 2 000 e (Prologue-16) Lisätiedot: EM Nordic Puh. Lisävarusteeksi luokitellulle ohjauspedaalille saadaan myös asetettua jokin parametri ohjattavaksi. Soundeja varten soittimessa on 500 muistipaikkaa, joista 250 on preset-soundeja varten. Presetien päälle ei voi kirjoittaa, joten uusia, omia soundeja varten muisteja on 250. Pintatason alle sukellettaessa käy selväksi, että Edit-valikko vaatii ainakin alkuun vierelleen muistilapun, jotta oikeat säädettävät parametrit löytyvät kätevästi. Hieman samassa maailmassa on Voice Spread -toiminto, joka levittää ääniä stereokuvassa hauskalla tavalla. Multienginen käyttäjäoskillaattoreita en päässyt käytännössä vielä kokemaan, koska kirjasto-ohjelma on luvassa vasta kesäkuussa 2018 ja silloin tämä juttu on jo painettu lehteen. Korg Prologuesta on moneen lähtöön, kun syntikkasoundeista puhutaan. Sen sointi taipuu moneen, efektit ovat oikein makoisia ja käyttöliittymä on aivan paras. Sitten, kun kirjasto-ohjelma valmistuu, voi soittimeen ladata 16 käyttäjäoskillaattoria ja kaksi efektiohjelmaa. Pieniä miinuksiakin tuli kirjattua ylös. Koska kuitenkin kyseessä on moderni soitin, on konepellin alla lisää säädettävää. Jokaisesta efektistä on useita variaatioita, joita saadaan vaihdettua edit-valikosta. Sama koskee myös efektiprosessorin tyhjiä efektipaikkoja. Viiveissä ja kaiuissa on mukavaa retro/modernikierrettä. Efektit ovat korkealaatuisia ja ilahduttavan monipuolisia. Vain yksi LFO tuntuu vähäiseltä määrältä tämän kaltaisessa soittimessa ja modulointimatriisikin olisi hauska lisä. Voice Mode Select -kytkimellä valittu soundi saadaan kytkettyä neljään eri tilaan: polyfoniseksi, monofoniseksi, kaikki oskillaattorit päällekkäin latovaksi unisonoksi tai chord-modeen, jossa yhdellä koskettimella saa soitettua erilaisia sointuja. Kuvio saadaan soimaan usean oktaavin alueella. Näissä hieman ”digitaalisiin vivahtavissa” soundeissa olen kuulevinani vanhan rakkauteni PPG:n kaikuja. Ajan mittaan ne toki löytyät koko ajan helpommin. Perusominaisuuksien ja -toimintojen lisäksi soittimessa on arpeggiaattori, josta saadaan irti kuutta eri arpeggiotyyppiä. Soundeja voidaan ottaa käyttöön eri tavoin järjestettyinä: numeroittain, aakkosjärjestyksessä, ”like”-merkityt so. Toiminto on hyvin perinteinen: soinnun äänet liikkuvat valinnan mukaan alhaalta ylös, ylhäältä alas, sekä-että, sattumanvaraisesti tai mielenkiintoisimpana uutena lisänä polyfonisesti. Tämä yhdistettynä erinomaiseen Voice Select -säätimeen – jolla saadaan eri suboskillaattorivaihtoehtoja, unisonon hajaviritystä (detune) ja sen sellaisia lisäherkkuja – avaa monta rinnakkaistodellisuutta yhdelle soundille. No miten se soundi sitten. Arpeggiaattori puolestaan ei lähetä midiä, mikä rajaa sen käytön soittimen omiin soundeihin. Toisen asteen (12 db/oktaavi) fiIltteri käyttäytyy oletetulla tavalla ja sen suuri säätöpotikka on ergonomisesti juuri oikealla paikalla – helppo on soittajan soiton tuoksinassa suodinta säätää. Perusparametrit kuten oskillaattorien aaltomuodot, envelopen asetukset ja niin edelleen ovat, kuten sanottua, suoraan paneelista säädettäviä, ja hyvinhän sen soundin saa näillä säätimillä ja kytkimillä rakennettua. Toki polyfoniaa kuluu kaksinverroin eli Prologue8:sta tulee nelija isoveljestä kahdeksanääninen. 020 728 2200 • www.emnordic.fi Ihan hyvää viihdettä, vaikka en kyllä osaa oikein sanoa, kuinka tarpeellinen moinen toiminto kuitenkaan on
Se vaimentaa ympäröivää melua tuntuvasti, mutta ei ole eristävyydeltään lähelläkään esimerkiksi rumpaleiden usein suosimia, kuulosuojaimia muistuttavia umpinaisia studiokuulokkeita. Pakettiauton jurnuttava diesel jyrisee taustalta kyllä läpi, mutta keskustelu onnistuu mainiosti – tämän tanakampi äänieristys saattaisi olla jo liikenneriski. Listen Pro todistaa kummankin teesin puolesta. Tai ensin mainitut reissaavalle ja jälkimmäiset kotona nautiskelevalle. Kummin vain, Focalin Listen Pro ja Clear Pro ovat ovallisia vaihtoehtoja kahdessa eri tyylilajissa – ja hintaluokassa. Tyköistuva mitoitus lienee eduksi kuulokkeiden sijoillaan pysymiselle, mutta kovin paljoa kasvunvaraa ei omilla korvillani kupin syleilyssä olisi. 58 www.riffi.fi 3/2018 L isten Pro on suljettu ja verraten vankkarakenteinen luurimalli, joka toimitetaan näppärän kuljetuskotelon ja kahden erilaisen johdon kera. Kuljetuksen ajaksi kuulokekupit saa käännettyä käytännöllisesti sangan suojaan. 58-59 Focal.indd 58 6.6.2018 16.32. Tähän taipuisa rakenne antaakin suopean puoltonsa, sanka myötää ja kupin saa helposti pikkuisen syrjemmälle ilman pulmia. Säädettävä sanka on kuulokkeiden asemoinnin kannalta toinen avaintekijä ja tässäkin kohden tuntuma on mukavampi kuin pikkuisen kömpelöhkö ja aavistuksen työkalumainen olemus antaa odottaa. Kaapelin asennus ja vaihto käyvät kätevästi, johtoliitin lukittuu vajaan puolen kierroksen kiertoliikkeellä vasemman kupin pohjassa olevaan upotettuun pikkujakkiin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI FOCAL Listen Pro ja Clear Pro – kuulokkeita arkeen ja juhlaan! Suljetut kuulokkeet muusikolle, avoimet äänittäjälle. Ovaalin muotoinen kuulokeosa on mitoiltaan kuitenkin verraten pieni ja tyynyke ympäröi korvaa hyvin tiiviisti. Päähän aseteltaessa Listen Pro osoittautuu mukavammaksi kuin käsin hypistellessä voisi ounastella. Puhelinkäyttöön tarpeellinen mikrofoni sekä monitoiminen komentopainike löytyvät kumpainenkin kaapelin varrelta. Työhuonestudion äänitysvoimakkuuksilla ja muiden kuin lyömäsoitinten kanssa touhuttaessa nämä kuulokkeet palvelevat kyllä oikein hyvin. Sangan sisäpinnassa on silikonipehmuste, ja itse sankamateriaali on hyvin joustavaa taipuen jopa lievästi kierteelle. Suojaan melulta Suljetun rakenteen plussina luetellaan yleensä avointa kuulokemallia jämäkämpi bassotoisto ja tehokkaampi ulkopuolisen äänimaailman vaimennus. Matkapuhelimen kanssa Listen Pro pelaa kuten pitääkin. Eristys riittää esimerkiksi akustista kitaraa soittaessa siihen, että kuulokkeista omaa soittoaan kuunnellen voi etsiä sopivaa asentoa ja etäisyyttä mikrofonin suhteen, eikä sähkökitarankaan kanssa tule pulmia vahvistinta maltillisella voluumilla soitettaessa. Korvia ympäröivät tyynyt on päällystetty miellyttävällä mikrokuitukankaalla ja pehmustemateriaali mukautuu hyvin maastoon, jopa silmälasin sankoja liikaa puristamatta. Se toinen mukana toimitettava johto on pituudeltaan metrin luokkaa ja laajentaa Listen Pro -luurien roolia musiikin kuuntelusta matkapuhelimen lisävarusteeksi. Muusikon ykkös valinta on pakettiin kuuluva viisimetrinen johto, josta osa on suoraa kaapelia, osa notkeasti venyvää ja hyvin muotoonsa palautuvaa kierrepiuhaa. Joukkoliikenteen käyttäjälle tehokkaampi vaimennus varmasti silti sopisi, nyt luureista kuuluva musiikki kavaltaa soittolistan koostumuksen myös vieruskaverille. Laulaessa eristys on luultavasti jopa liiankin tehokas, ja tuttu konsti – toisen kuulokkeen raottaminen – saattaa tulla heti ajankohtaiseksi
Bassorekisteri on syvä, täsmällinen ja vahva, keskialue hallittu, preesens diplomaattisen hillitty ja aivan ylin kaista mukavan avoin. Runkoliitin on kuitenkin upotettu melko syvälle kuulokekupin koloon, joka tukee sivuttaissuunnassa johtoliitintä ja estää sitä vääntymästä. Joissakin rajatapauksissa triangelin, pienten kellojen tai tehosteenomaisten sihausten kaltaiset miniatyyriäänet hautautuivat jonnekin muun audiomassan alle, mutta jos toiseen vaakakuppiin laitetaan soinnin levollisen miellyttävä helppous ja se ettei pitkäkään yhtäjaksoinen kuuntelu tuntunut rasittavalta, niin taidanpa äänestää Clear Pron puolesta. Nautiskelijan valinta Focal Clear Pro harppaa kokonaan eri kategoriaan joka suhteessa. Bassopää ulottuu syvälle on kenties jopa aavistuksen liian voimallinen omaan makuuni, mutta kokonaissointi on silti tasapainoinen ja täsmällisen selkeä alarekisteriä myöten. Rakenne on takaa avoin, eikä näitä luureja ole tarkoitus resuttaa mukana ruuhkabussissa tai uimarannalla, vaikka pakkaukseen kuuluukin näpsäkkä kantolaukku. www.riffi.fi 3/2018 59 Focal Listen Pro ja Clear Pro Kuulokkeita musiikiin tekijöille ja kuuntelijoille Listen Pro • suljettu rakenne • toistoalue 5 Hz – 22 kHz • impedanssi 32 ohmia • paino 280 grammaa • toimitetaan kahden johdon sekä kuljetuslaukun kera • hinta: 269 e Clear Pro • takaa avoin rakenne • toistoalue 5 Hz – 28 kHz • impedanssi 55 ohmia • paino 450 grammaa • toimitetaan varapehmukkeiden, kahden johdon sekä kuljetuslaukun kera • hinta: 1599 e Lisätiedot: Kruunuradio Puh. Monen tallenteen kohdalla kevyt preesensalueen miedonnus ei sitä paitsi tee lainkaan pahaa, sen verran pisteliäiksi osa digitaaliajan äänitteistä on miksattu. Yleisilme on levollinen ja kaikin puolin hallittu. Äänen suhteen Clear Pro tarjoaa kaiken sen minkä Listen Pro, mutta joka suhteessa vielä perusteellisemmin. Mukana paketissa on silti kaksi eri kaapelia, yksi kriittiseen kuunteluun suositeltu spiraalijohto, ja sen vaihtoehtona pituudeltaan metrin ja rapiat oleva suora piuha. (09) 6840 0010 • www.kruunuradio.fi Soinnillisesti Listen Pro miellytti kovasti. Ensivaikutelma on ylellinen ja niin kuuluukin olla, kun hintaa on osapuilleen viisinkertaisesti Listen Pro -malliin verrattuna. Perusrakenteeltaan Clear Pro on luonnostaan ryhdikkäämpi kuin Listen Pro – sanka ei taivu kierteelle, eivätkä alumiinista valmistettuihin haarukoihin saranoidut kuulokeosat taitu kuljetuksen ajaksi suppuun. Sellaista kiiltoa siinä ei ole, joka nostaisi nailonkielisen kitaran käsittelyäänet ja näppäilevien kynsien kosketukset pintaan tai alleviivaisi soittajan hipiän läsähtävää kohtaamista käsirummun nahkakalvoon, mutta silti nämäkin esimerkki-instrumentit toistuvat selkeinä ja rehevänkin miksauksen seasta nätisti erottuvina. Ergonomian suhteen näitä jaksaa pitää päässä vaivattomasti pitemmänkin rupeaman. Focalilla on ilmeisesti tuumittu, ettei näiden luurien käyttäjäkunta tapaa sinkoilla kuuntelun aikana, sillä Listen Pro -mallista poiketen johtoliittimille ei ole mekaanista lukitusta. Sointi on samaan aikaan erotteleva ja samettinen. Diskantti soi nätisti, eikä keskialueella ole sen paremmin häiritsevää kuoppaa kuin kumpuakaan. Nahkapintaisen sangan alapuolinen pehmuste on päällystetty samalla perforoidulla mikrokuitukankaalla kuin kuuloketyynytkin ja pitotuntuma on oikein mukava. Clear Pron perussävy on ensikuulemalla hyvin saman kaltainen kuin Listen Prossa, mutta vuorovertailussa erot tulevat kyllä esiin. Suora nykäisy liittimen suuntaisesti sen sijaan tempaa plugin ulos jakista. Niinpä Clear Pro tuntuu korvilla väljemmältä, mutta istuvuus toimii kokonaisuutena kuitenkin niin hyvin, etteivät luurit hölsky minnekään suuntaan, eivätkä ne luiskahtele hankaliin asentoihin silloinkaan, kun niitä pitäessä kurottelee toimeliaasti työpisteen eri puolille sijoitettujen laitteiden säätimiin ja katse käy vuoroin lattian tuntumassa kitarapedaalia ruuvatessa, vuoroin kenottaa yläviistoon näyttöä silmäillessä. Lähellä nirvanaa Se mikä alkaa fyysisestä istuvuudesta, jatkuu äänellisessä ulottuvuudessa. Eikä matkapuhelinkäyttöön enää vihjatakaan Clear Pron saatesanoissa… Nyt orientoidaan ajatukset studion tarkkaamoon tai kodin nojatuoliin – siihen, johon asetutaan iltasella ihan vaan toviksi rentoutumaan musiikilla ja havahdutaan puolen yön tienoilla, kun kaikki väki nukkuu. Osaltaan asiaan vaikuttaa myös kuulokeosan mitoitus, joka on oleellisesti suurempi kuin Listen Prossa. u 58-59 Focal.indd 59 6.6.2018 16.32
Solo on ulkoiselta olemukseltaan hillityn tyylikäs ja audiolaadultaan pätevää tasoa. Pohjimmiltaan kyse on varsin yleiskäyttöisestä mikrofonista. 60 www.riffi.fi 3/2018 Sontronics Solo Dynaaminen solistimikrofoni • suuntakuvio superhertta • toistoalue 50 Hz – 15 kHz • herkkyys -50 dB +/2 dB • kapselissa neodyymimagneetti • hintaluokka < 130 e Lisätiedot: T-Soundi Puh. Superherttana Solo on kaikkein epäherkin sivulle päin, eikä suuntakuvioon kuuluva hieman muita toissijaisia suuntia herkempi takakeilakaan tunnu poimivan kohtuuttomasti vuotoa. Varusteena pidike on kelpo laatua – se vaikuttaa kestävältä, mikrofonin asettaminen siihen käy kätevästi (kuten poistokin), ja kuitenkin mikrofoni istuu riittävän tiukasti sijoillaan, jotta telinettä voi käännellä vapaasti sopivaa sijoitusta etsittäessä. 0400 790 655 • www.t-soundi.com S ontronics on nostanut rankkaustaan mikrofonivalmistajien joukossa vuosi vuodelta, ja kokonaan Englannissa suunniteltu sekä valmistettu Solo korottaa tämän jo peräti 15-vuotisjuhliaan lähestyvän merkin profiilia roimasti. Solon vastetta ei ole painettu keskeltä kuopalle, mutta verraten tasaisena hyvin alas ulottuva bassotoisto sekä preesens alueen alareunalta alkava ja koko ylärekisterin kattava loiva kumpu antavat sointiin kokoa ja voimaa. Se mikä jää edellisten väliin, toistuu puolestaan selkeänä ja hallittuna. Myös runkoäänten vaimennus on hoidettu asiallisesti, eikä mikrofonin käsittely tuota taustakumua tavanomaista enempää. Mikrofonin kirkas perussointi kyllä peilautuu myös vuodon kirkkaana sävynä, mutta vaimennus on kuitenkin niin tehokasta, ettei tämän pitäisi tuottaa ongelmia. Vuotoäänten suhteenkaan ei moitittavaa löytynyt. Ei kuitenkaan 792 grammaa, kuten valmistajan dokumenteissa lukee vaan toimituksen kirjevaa’an mukaan reippaasti alle puolet tästä, eli vajaat 100 grammaa enemmän kuin mittatikuista pysyvin, Shuren SM58. Proximity-efekti on verraten vahva, mutta grillin sisäpuolelle asennettu vaahtomuovi hajottaa ilmavirtoja tehokkaasti eikä Solo tunnu reagoivan erityisen herkästi sen paremmin h:n humahduksiin kuin p:n popsahduksiinkaan. Mukana paketissa toimitetaan myös pehmustettu kuljetuspussukka. Näissä molemmissa tehtävissä Solo pärjää erinomaisesti, joskin alakerran luontainen jyhkeys ja proximityn voimallisuus vaativat kiinnittämään huomiota suuntaukseen. Sijoitus kitaravahvistimen eteen lienee se ensimmäinen mieleen tuleva sovellus, virvelimikitys heti hyvänä kakkosena. Ja koska valmistaja sellaiseen kannustaa, kokeilin Soloa myös äänitystoimissa. Kädessä pideltäväksi solistimikrofoniksi Solo on verraten kookas ja painava. Paksuhkon rungon vuoksi Solon mukana toimitettava haarukkapidike muistuttaa tyypillisen nykylangattoman adapteria. Evolving with you. Sontronic Solo on tervetullut vaihtoehto yleiskäyttöiseksi dynaamiseksi perusmikrofoniksi ja ilahduttavaa kyllä, näin vielä kirjoitushetkellä sitä voi kutsua myös eurooppalaiseksi tuotteeksi sanan kaikissa merkityksissä. Tällä sektorilla Solo poimikin selkeästi pitemmän korren verrokkina palvelleeseen Beta 58:aan nähden. Se tuo mieleen tumman suklaan ja minttutäytteen jalon liiton – soinnin perustana on vahva ja täsmällinen basso, jonka ohessa toisena määrittävänä piirteenä on raikas ja miellyttävän kirkas ylärekisteri. www.sennheiser.com/g4 ewG4_MI_230x280_Riffi_FIN.indd 1 29.05.18 12:52 60-61 Sontronics.indd 60 6.6.2018 16.58. With a sleek new user interface, a generously expanded switching bandwidth and higher RF output power for the 500 Series, and new multi-channel functionality for the 100 Series, G4 delivers high-quality, reliable audio for musical performances, houses of worship, and theaters. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sontronics SOLO – vokalisti esiin Dynaaminen Solo on nimetty solistimalliksi, mutta ei anneta sen nyt rajoittaa tarkastelua. Toimeen Solon soundi leveä ja vakuuttava. Myös erilaisten käsiperkussioiden kanssa Solo tuntui olevan kuin kotonaan ja äänitysjälki veti vertoja studiomikrofoneille
With a sleek new user interface, a generously expanded switching bandwidth and higher RF output power for the 500 Series, and new multi-channel functionality for the 100 Series, G4 delivers high-quality, reliable audio for musical performances, houses of worship, and theaters. Evolving with you. www.sennheiser.com/g4 ewG4_MI_230x280_Riffi_FIN.indd 1 29.05.18 12:52 60-61 Sontronics.indd 61 6.6.2018 16.58
Laajan dynamiikan taidemusiikin yhdistäminen gaalatilaisuuden vaatimuksiin on aina oma haasteensa. Soitinnus sisälsi lyömäsoitinkioskin, huilun, kontrabasson ja guzhengin. Myös tanssijat olivat läsnä harjoituksissa, joten pääsin näkemään teoksen suurinpiirtein sellaisena kuin se esityksessä olisi. Nyt tuntui vaativan. Tuotantopalaverissa nyökyttelin asiantuntevan näköisenä, kun kokoonpanosta puhuttiin ja vasta kotiin palattuani naputtelin Googleen hakuja, kuten ”What is a guzheng?”, ”How to mic a guzheng?”, ”Miking a frame drum”… (ja guzhenghan on Wikipedian mukaan ”perinteinen kiinalainen sitrasoittimiin kuuluva näppäiltävä soitin”). ••• Korkeamman profiilin kulttuurituotannoissa on onneksi varattu usein budjettia myös ennakkotyölle (asia joka toteutuu viihdepuolella varsin vaihtelevasti), tässäkin tapauksessa kävin katsomassa konserttia edeltävänä päivänä harjoituksia. Välillä vähän jopa nauratti Digicon mittareita katsellessa, kun tulokanavissa ja lähdöissä kompressorit saattoivat mennä toistakymmentä desibeliä vaimennuksen puolelle. Ne kun olivat sitä tasoa, että työpisteelle palatakseni minulla piti olla saattaja mukana ja sain liikkua vain tiettyjä reittejä. Sen pohjalta lähetin tekniikan toimittamista varten Brightin väelle päivitettyjä versioita kanavalistasta, neljäs variaatio taisi olla sitten se lopullinen. Myös dynaamiselle eq:lle löysin käyttöä. Live-elektroniikka eli käytännössä ennalta ohjelmoidun materiaalin ajo ja reaaliaikainen prosessointi oli yhden muusikon vastuulla. Niidenkin asettelusta ja suuntauksesta ehdimme keskustella tekniikasta vastaavan henkilön kanssa. Tässä tapauksessa teos oli tietyiltä osin improvisoitua ja osien kestot elivät hiukan, eikä sävellystä ollut kirjoitettu nuoteiksi. Joskus teen harjoituksissa muistiinpanoja, usein keskityn vain kuuntelemaan kokonaisuutta ja pyrin hahmottamaan suuria kokonaisuuksia kappaleesta. Hassua ajatella, että osalla ryhmästä valmistelutyö oli alkanut kuukausia aiemmin ja kymmenessä minuutissa kaikki onkin sitten jo ohi! Kyllähän näitä voisi tehdä enemmänkin, myös paikallinen tekniikka teki hommasta varsin helppoa (Kiitos Temi ja Köre!) Tämän jälkeen käännettiinkin taas aivot toiseen asentoon, kun seuraavana aamuna miksasin yhden miehen kanteleorkesteria alakoululaisille ja illalla metallia Tavastialla. Tämän tyyppisissä teoksissa tulee vastaan usein täysin uusia äänentoistollisia tilanteita. PA todettiin aamusella varsin toimivaksi, yhden filtterin taisin laittaa eteen, taakse jopa kaksi. Harjoitukset antavat myös mahdollisuuden kysellä soittajilta asioista, mistä ei ole varma ja tutustua vieraampiin soittimiin ja suunnitella mikityksiä. Ehdin kuitenkin, vaikka loppusuoralle rynnistäessä tilaisuuden turvatoimet pääsivätkin hiukan yllättämään. Tälläkin kerralla kiertelin orkesterin soittaessa heidän ympärillään kuuntelemassa, varmaan varsin viihdyttävän näköisesti. Toisinaan pitää prosessoida paljonkin, jotta kuulostaa luonnolliselta ja ”akustiselta”. Kuten nyt miksaajana tähän Taideyliopiston projektiin. Niko Laasonen Surround-miksausta gaalassa 62-67 Finale_Na?yto?n paikka.indd 62 6.6.2018 16.41. Lisäksi kolme soittajista myös lauloi. ••• Musiikillisesti teoksessa törmäytettiin maailmanmusiikki hieman elektronisempaan äänikuvaan. Toisaalta juuri tällaiset haasteet tekevät projekteista varsin mielenkiintoisia. Olen ottanut nyttemmin periaatteeksi, että vaikka kyseessä olisi hyvin akustinenkin musiikki, dynamiikkaprosessoreita käytetään surutta, jos tarve vaatii. Pää-PA oli tällä kerralla d&b:n V-sarjaa B2-subwooferein ja takakaiuttimiksi oli varattu neljä d&b:n Y10P-kaiutinta. ••• Harjoituspäiväksi oli sovittu myös vierailu tapahtumapaikalle, erinomainen juttu. Tapahtumapäivän aamuun oli varattu melkein neljä tuntia harjoituksille ja läpimenoille, sen pitäisi kyllä riittää. ••• Läpimenon ja keikan välissä säntäsin kaupungin poikki toisen projektin treeneihin ja vähän meinasi tulla hoppu takaisin – varsinkin, kun piti noutaa kotoa vielä tumma puku (ja pyyhkiä siitä kissankarvat pois). ••• Itse tapahtuma meni varsin mukavasti, mitä nyt soittajilla ja tanssijoilla taisi tulla varsin kiire, koska juhlapuheet olivat merkittävästi suunniteltuja lyhyempiä, joten tapahtuma olikin yllättäen minuuttiaikataulustaan parikymmentä minuuttia edellä. Ainakin jos normina on rokkikeikka, joiden lisäksi osallistun aika ajoin myös hiukan ”taiteellisempiin” ja usein kokeellisempiin produktioihin. Tyypillisestä konserttitilanteesta poiketen tässä teoksessa oli myös yleisön taakse sijoitettuja ”surround”-kaiuttimia. Ennakkoon hieman huoletti suuri kondensaattorimikrofonien määrä kohtuullisen lähellä subwoofereita, mutta muutamaa sound checkissa tullutta matalaa huminaa lukuunottamatta kierroilta vältyttiin. ••• Rakennusiltana asiat olivat paikan päällä vielä siinä vaiheessa, että jonkin aikaa jutusteltuani päätin poistua illaksi kotiin. Kyseessä oli tilausteos erääseen korkean profiilin juhlaan ja teoksessa yhdistyivät elävä musiikki sekä tanssiteos. Leveän yleisöalueen takia tämänkaltaiset ratkaisut ovat aina harkittuja kompromissejä. Lopulta nämä takakaiuttimet jaettiin siten, että joka toinen takakaiutin oli vasen ja joka toinen oikea takakanava, tällä tavoin suunnitellut liike-efektit tavoittivat mahdollisimman suuren osan yleisöstä. Työryhmässä oli neljä soittajaa, tanssijoita lähemmäs kymmenen, teknikoita kaksi (valosuunnittelija ja minä), ja lisäksi koreografi sekä tuottaja. Toisinaan teoksissa seurataan partituuria myös miksatessa, jolloin ainakin jonkinasteinen nuotinlukutaito on eduksi. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 3/2018 N ormipäivän määritelmä on kohtuullisen laaja, tuli jälleen hiljattain todettua
Maailman nopeimmat digitiskit. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. C U S T O M B O A R D S . www.riffi.fi 3/2018 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. 62-67 Finale_Na?yto?n paikka.indd 63 6.6.2018 16.41. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com W W W . f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi
Kun yhtyeitä viedään suomalaisilla tukirahoilla maailmalle, saatetaan päätyä konserttiareenoille, jotka ovat irrallaan kohdemaan todellisesta klubikentästä, muusikoista ja jazzelämästä jopa yleisönkin suhteen. Itselläni ainakin silmät ovat avautuneet ymmärtämään erilaisia toimintatapoja ja käyttäytymistä, kun on asunut sekä työskennellyt muualla pitkään, ja oppinut sitä kautta mm. Seuratkaapa vaikka Angela Merkelin julkisia kuvia – usein Saksan lipun vierestä löytyy EU:n lippu. ••• Suomi on lopulta aika kaukainen maa, joka monella tapaa omaa hyvin erikoisen ja omalaatuisen kulttuurin musiikinkin suhteen verrattuna moneen maailman keskukseen. 64 www.riffi.fi 3/2018 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a M onet suomalaiset kollegat tuntuvat pohdiskelevan miten pääsisi kansainvälisille estradeille esiintymään, ja toisinaan minulta kysellään myös apua ulkomaan keikkojen järjestämiseen tai löytämiseen. En usko rajoittamiseen ja protektionismiin vaan avoimuuteen ja vieraanvaraisuuteen. Nämä kokemukset ovat olleet keskeisiä sitten siinä, että on kyennyt sulautumaan paikallisen väestön toimintatapoihin ja löytämään muusikon töitä eri maista. Kansainvälistä toimintaa saadaan kyllä aikaiseksi, mutta todellista yleisöä ja sceneä ei välttämättä näin tavoiteta. Suomalaiset ovat hyvin isänmaallista kansaa. Suomalaisen jazzmusiikin piirissä olen ollut huomaavinani tukitoiminnassa painotusta suomalaisten kokonaisten yhtyeiden vientityöhön. Verkostoituminen lähtee aina ihmisten välisestä kanssakäymisestä musiikillisen vuorovaikutuksen seuratessa perässä. keskeisiä asioita kulttuureista, joissa olen saanut asua. 62-67 Finale_Na?yto?n paikka.indd 64 6.6.2018 16.41. ••• Yhtenä keskeisenä asiana juontuu mieleen musiikin ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen vaihto-oppilastoiminta. Avaintekijä tässä prosessissa oli tuo lähtö Suomesta toiseen maahan, irrottautuminen mukavuusalueelta ja sopeutuminen vieraisiin tapoihin. paikallisen kielen yms. ••• Uskoisin, että suomalaisten olisi hyvä pyrkiä tukemaan ja rahoittamaan nimenomaan sellaisia muusikoita, joilla on halua ja kykyä selvitä ulkomailla myös musiikin oheisasioiden keskellä. Kansainvälisyys nousee yhtenä teemana esiin myös erilaisten musiikkialan kattoja tukiorganisaatioiden toiminnassa, joten siinäpä aihe tämän kertaisille pohdinnoille. Vaikea ymmärtää, miksi jonkunmaalainen muusikko olisi toista parempi. Totuushan lienee, että musiikillista lahjakkuutta on kaikkialla. Halutaan suomalaisten olevan parhaita monenlaisissa asioissa. Piiloon jäävä alue tai asia voi kuitenkin olla aivan ratkaiseva osa kokonaismaiseman hahmottamiseksi ja käsittämiseksi. Niinpä meillä on usein myös patrioottinen asenne musiikin tekemisessä. Mitä enemmän Suomi-keikkoja ulkomaalaisten kanssa saadaan aikaiseksi sitä enemmän se poikisi myös kutsuja ulkomaille. Kun olen USA:ssa ja Euroopassa liikkunut, en vastaavanlaista musiikkinationalismia ole useinkaan havainnut. Lopulta, kun on kulkenut riittävästi, alkaa tuntea itsensä luontevaksi maassa kuin maassa. ”Tervetuloa vain hyvät ulkomaalaiset muusikot Suomeen, seuraavaksi odotamme kutsua teillepäin” olisi kansainvälisyyteen tähtäävälle hyvä motto! ••• Kun yksittäinen muusikko verkostoituu kohdemaan ammattisoittajiin, löytyy usein samalla kohdemaan todellinen klubiverkosto jazzia kuuntelevine yleisöineen. Näkisinkin tärkeänä juuri yksittäisten artistien ja muusikoiden käytännön tukemisen ulkomaille lähtöön. ••• Viimeiseksi ajatusleikiksi voisi vielä vaikkapa mietiskellä sitä, että vaikka Suomi kuuluu EU:hun, niin harvoinpa meillä näkee EU:n lippua Suomen lipun rinnalla. Tämä johtaa tietenkin myös parempaan jatkuvuuteen ja kehitymahdollisuuksiin kohdemaan jazzverkostoissa. Tiedän, että tämä on aihe, josta ihmiset loukkaantuvat hyvin herkästi, mutta kyllähän se niin on, että Suomesta käsin maailmaa havainnoidessa tilannetta väkisinkin tarkastellaan eräänlaisen kuplan sisältä. Kulttuurieroista tässäkin on kysymys. Mitä tekemistä nationalismilla yleensäkään on musiikin kanssa. Minkälaisen signaalin annamme Suomesta tässä saksalaisille ja mitä tuo signaali kertoo Suomen kulttuurista. Pidetään kiinni oman maan asioista, ryhmistä ja yhtyeistä. Kansainväliset kesäterveiset tällä kertaa New Yorkista, Kari Antila Suomalaista musiikkia kansainvälisille markkinoille. Itse lähdin Stadian pop/jazz musiikkipedagogi -linjalta 15 vuotta sitten Belgiaan, ja nyt kun asiaa tarkastelee taaksepäin niin tuo vaihto-oppilasvuosi ja sen aikaiset tapahtumat johtivat suoraan siihen, että olen pystynyt rakentamaan laajan kansainvälisen jazzuran verkostoineen. Ainoa mahdollisuus nähdä tuo kulman takana oleva on lähteä liikkeelle ja vaihtaa tarkastelupistettä. ••• Uskoisin, että suomalaisen musiikin kansainvälistymistä voisi myös edistää avaamalla rajojamme ulkolaisille muusikoille enemmän. Jokainen silti tajuaa, että kun maisemaa katselee yhdestä suunnasta, saattaa kulman taa näkymättömiin jäädä jotain tärkeää
on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Maton EMTE – Tommy Emmanuel Mini Laadukas mini-Maton huippuelektroniikalla kesän pistokeikoille. Tervetuloa kokeilemaan! Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 1899 eur kauppa@mikrofonikauppa.fi / 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki ÄÄNITÄ, MIKSAA, MASTEROI TAI TUOTA… Kivenkovat perusteokset kaikenlaisiin äänihommiin! Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . www.riffi.fi 3/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Universal Audio Ox Ensiluokkainen, reaktiivinen keinokuorma antaa parhaimman ja rouheimman soundin putkivahvistimesta, millä tahansa äänenvoimakkuudella. 1299,Universal Audio Ox Amp Top Box sh. 1299,Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 5. Riffi-kauppa 62-67 Finale_Na?yto?n paikka.indd 65 6.6.2018 16.41. syyskuuta. Katso lisätiedot ja jälleenmyyjät: www.msonic.fi Universal Audio Ox Amp Top Box sh. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti
Valitkaa sitten nti Aallon esitys ja tehkää sama: samat valjut ”mystiset” (hah) violetin sinertävänkukertavanhailakat sävyt läpi biisin. Että ihan hyvin ne meni, lätkä ja viisut. Biisiä veivattiin radiossa viisujen alla ja vieläkin kuuntelin sitä sillä korvalla, että jännitys oli todellakin saatu elämään biisissä. Ette ehkä usko, mutta molemmat johtuvat samasta syystä. Mutta ainakaan esitys ei ollut mitäänsanomaton eikä jättänyt valjua tunnelmaa, ja on pakko sanoa, että pokan määrä on ollut valtava toteutusta ja sovitusta tehdessä, vaikka lievää kulttuurista omimista olikin havaittavissa. Ei mennyt, joku turvallisuussektorillaan viihtyvä asetti hiekkalaatikot liian pieniksi, väärään kohtaan ja liian moni laski liian varman päälle liian monta kertaa. Annettiin karsinan estää, ei mahdollistaa. Vajaata viikkoa myöhemmin lojuin sohvalla samoissa nojoo-tunnelmissa katsellen onnahdellen etenevää SuomiSveitsi-ottelua, jonka lopputuloksen varmasti jokainen tietää jo nyt. Ei uskallettu tarpeeksi, ei annettu palaa täysillä. Kuulin Suomen viisubiisin ensimmäistä kertaa itse viisulähetyksessä, ja fiilikseni oli, että jahas tässä on tää yks melodialaini, joka jää ohtaan. Sovitaan nyt kumminkin, ettei hävitty mitään, vaan opittiin, jooko. Oikeasti rajua, koska vaati niin käsittämättömästi otsaa, että ymmärrykseni ylittyi. Perspektiiviongelma kristallisoitui jokaisessa olohuoneessa jokaiselle lätkäasiantuntijalle – kuten eräälle hra Alangolle. Siinä oli paljon samaa kuin Lordissa, paitsi että toista Lordia ei tule. Niin ”helppoa” oli nähdä virheet. Kerrankos sitä. Kyproksen mimmi taas oli kopioinut Beyoncelta lähes kaiken poseerauksia myöten. ••• En siis ole tyytyväinen, vaikka kaikki sanovat, että pitäisi olla. Eikä pienin syy ollut jatkuva vaaran tunne laulussa – karismaa on aivan järkyttävät määrät. Tää menis nyt neppaamaan. Kun nyt ei oikein voi sanoa mitään, ellei halua leimaantua vaikka miksi. Nyt mentiin pokalla rimaa kolistellen ja hyvin meni. Kylmästä puheenollen: sovitaanko, ettei enää lasketa tyyliteltyjen jääja lumitähtien varaan stage designissä. Ei ede suunnaton sleazokerroin. Olin muuten hieman ”no joo”-tunnelmissa, eikä ainakaan ensi silmäyksellä tullut mieleen, että kyseessä olisi ollut Suomen viisuhistorian kallein panostus. Hiekkalaatikolla tavataan 62-67 Finale_Na?yto?n paikka.indd 66 6.6.2018 16.41. Arvostan. Saatatte huomata, että aika paljon tapahtuu muutoksia kuvassa, valoissa, kuvakulmissa yms. Jo tämän kirjoittaminen riittää varmaankin joidenkin mielestä ”tietyn leiman” saamiseksi, itse asiassa. Jos otetaan viisufinaalin Top 10:stä mikä tahansa esitys juutuubiin ja katsotaan pikakelauksella tallenteita, ottakaapa kiinni siitä kelaussäätimestä ja vedelkää sitä vasemmalle ja oikealle – mitä näette. Laulu oli ihan kiva ja ookoo, mutta jätti kylmäksi, koska vaaran tuntua ei vaan ollut. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ja kun vedetään kamera taakse, se vedetään niin taakse, että lavalla olevat lavasteet näyttävät todella pieniltä verrattuna kaikkiin muihin. Paketti oli siinäkin kasassa. Rajua. Hiekkalaatikon on tarkoitus ruokkia mielikuvitusta rajoitteillaan, mutta olisiko asialla ollut sitten liikaa aikuisia ja setämiehiä. ••• Eniten kyllä korpeaa se suomalaisten tyypillinen varmanpäälle-sovitus ja jo Catcat-duon viisubiisistä tuttu bassline – just sama kuin kaikissa muissa – eikä ainakaan mitään ylläreitä, ettei jengi pelästy. Se oikeanpuoleinen tulee hukkumaan pipariin loppuelämänsä, ja vasemmanpuoleinen on saman tien koko kansan runopoika. Mutta siinäkin esityksessä oli se pointti, että jos esitystä katsoo slaideri-pikakelauksella, siinä tapahtui juttuja, eikä biisi ollut ihan kelvoton. Huonommalla kropalla ja varmanpäälledesignilla olisi tullut sija 18. RAJUA. Se oli makeinta, mihin Suomi pystyy – vähän vinksahtaneesti hymy huulilla ja naurukurttu silmäkulmassa, mutta valmiina tekemään hommia kädet savessa. Muistatte varmasti Loreenin hyytävän Euphoria-biisin jokusen vuoden takaa. ••• Ja juuri tästä on kyse myös viisuissa. Ruotsin esitys oli rajattu ja ohjattu kuin musavideo, ja jopa sleazo-nyökkäykset kameralle olivat kieliposkessakamaa parhaimmillaan. Se itu, mikä siinä konseptissa oli, ja miten päräyttävä veto Lordin esitys oli verrattuna kaikkeen muuhun… jep. Oho, likka on pää alaspäin alussa. Ja kun siinä vedettiin kuva laajaksi, edelleen tapahtui, ja mikään ei pienentynyt. Silloin kaikesta jää parempi mieli. Paitsi Italian viisuun, joka pelasi kahden kundin karismalla uhkapeliä ja onnistui. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 3/2018 V astikään Suomi kärsi kaksi suurta pettymystä, lätkän MM-kisoissa ja Euroviisuissa. Peli näytti siltä, että Suomen vastustajat oli luokiteltu helppoihin ja vaikeisiin, ja varmuudeksi pelaajia oli kielletty toimimasta vaistojensa varassa. ••• Sovitaanko, etten sano mitään voittajasta
www.riffi.fi 3/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A NAD Full confidence in sound. Reference 4 Myymälä ja nettikauppa www.soundtools.fi TEOLLISUUSKATU 21, 00510 HELSINKI • 029 080 0835 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Tee-se-itsekitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Uusi aktiivikaiutinsarja – ELX200 Series • 10", 12" ja 15" kokoäänialueen kaiuttimet • toimivat myös monitorikäytössä • 12" ja 18" sub-wooferit • DSP ja Bluetooth ® kaikissa • Preset-EQ + käyttäjämuistipaikat • tehoa riittävästi, soundia ja ominaisuuksia enemmän kuin tarpeeksi • saatavana myös passiiviversioina 62-67 Finale_Näytön paikka.indd 67 5.6.2018 18.32. 044 7743 695 gears.uraltone.com PROFITRON OY Puh
68 Takakansi 318.indd 68 5.6.2018 17.49. Iis al m en S an om at ar ch iv e www.genelec.. Kestävää kehitystä ja innovaatioita jo vuodesta 1978