MARSHALL – rouhea soundi ja raaka voima loivat maineen Nro 3-2019 Hinta 10,90 E LARKIN POE – perinnettä kunnioittaen, tämän ajan soundilla! Antti Kaukomaa, musiikintekijä: ”Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä.” JUSSI JAAKONAHO: ”Tuottamisessa on se juttu, että sä väistämättä menetät sen fokuksen jossain vaiheessa.” 01 Kansi319.indd 1 25.5.2019 20.39
F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Myös akkukäyttö. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 25.5.2019 20.42. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. 3-kanavainen mikseri. Missä vain. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Litiumioniakku nyt vakiona. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Milloin vain. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 02-03 Ilmoitukset.indd 3 27.5.2019 19.37
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Ikimuistoiset sessiot – kertojana Jussi Jaakonaho 14 Larkin Poe – sisarukset syvästä etelästä 16 Antti Kaukomaa – koska suutari ei pysy lestissään 20 Lauri Tähkä & Revohka – keikkailua veitsen terällä! 30 Oodi on uuden ajan kirjasto – studioita jokamiehelle! LUKUPALAT 26 Näyteikkuna – kivijalkakaupan tarjoukset 29 Ajankohtaista – tiedotuksia ja suosituksia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Marshall – rouhea soundi ja raaka voima antoivat rock-kitaroinnille suunnan 40 Elämäni bassot: Jan-Olof ”Puppe” Strandberg – basso joka tyyliä kohden KÄYTTÖTESTIT 44 GR Bass GR210-860 – tuhti italialainen 47 Two notes Torpedo C.A.B. 62 Normipäivä – Messumatkailu avartaa 63 Muusikkona maailmalla – Sambakarnevaalit, kahvipavut, banaanit ja jalkapallo – Brasilia! 64 Alangon päiväkirja – Loanheittoa 20 ”Kitara on Tähkälle lyömä soitin. Kyllä, joskus. Kyllä, joskus! Yksi asia on selvää: he hyödyntävät edukseen laitteiden tekniset mahdollisuudet, tulkitsevat parhaiten asiakkaan taiteelliset ja toiminnalliset visiot, hyppäävät välillä ajattelemaan laatikon ulkopuolelle, kehittävät ajatteluaan, ymmärtävät ympäristönsä kokonaisuudessaan sekä toimivat vastuullisesti ja ammattimaisesti. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Lars Mullen Tommi Saarela Juha Seila Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Airas, Toni Honkala, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Jari Salo, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. 6 www.riffi.fi 3/2019 SISÄLTÖ 54 34 30 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. M – kaappi ja pääteaste DI-boksissa 50 Audient Sono – monitoimi-interface kitaristeille 52 Røde NTR – nauhamikki ajan hermolla 54 Bose T4S & T8S – patenttilääkkeitä soundinpuutokseen 58 Neumann NDH 20 – studiokuulokkeet ammattilaiselle GRANDE FINALE 60 Aamukahvilla Msonicilla – onko 360 saliäänen uusi normaali. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Msonic Experience Studio on paikka, jossa ammattilaiset tapaavat, syventävät osaamista, vaihtavat kokemuksia ja synnyttävät tuoreita ideoita. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Miten he erottuvat massasta. 06-07 Sisältö 319.indd 6 28.5.2019 18.21. Kerran hän iski 12kielisestä akustisesta neljä kieltä poikki yhdellä laakilla.” Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 24. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Onko heillä vain paras verkosto tukenaan. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen MSONIC KOULUTTAA Tapahtumatekniikan & mediatuotannon ammattilaisten kokenut sparraaja ja kumppani Käyttävätkö he aina hienoimpia laitteita. Tervetuloa oppimaan msonic Experience Studioon! Uli Jetzinger, toimitusjohtaja msonic oy MASTER CLASSIT studioja live WORKSHOPIT d&b-ammattilaisille GREEN HIPPO mediaserverikoulutus SERTIFIOINTIKURSSIT Avid Pro Tools-käyttäjät UUTUUS! VALAISTUS Tukea esitysvalaisuun msonic.fi/koulutus Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa I info@msonic Oletko miettinyt, miksi joistakuista äänimiehistä tai valosuunnittelijoista on tullut huippuosaajia, joiden kanssa kaikki haluavat työskennellä. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 10,90 e
Onko heillä vain paras verkosto tukenaan. Kyllä, joskus! Yksi asia on selvää: he hyödyntävät edukseen laitteiden tekniset mahdollisuudet, tulkitsevat parhaiten asiakkaan taiteelliset ja toiminnalliset visiot, hyppäävät välillä ajattelemaan laatikon ulkopuolelle, kehittävät ajatteluaan, ymmärtävät ympäristönsä kokonaisuudessaan sekä toimivat vastuullisesti ja ammattimaisesti. MSONIC KOULUTTAA Tapahtumatekniikan & mediatuotannon ammattilaisten kokenut sparraaja ja kumppani Käyttävätkö he aina hienoimpia laitteita. Miten he erottuvat massasta. 06-07 Sisältö 319.indd 7 28.5.2019 18.21. Kyllä, joskus. Tervetuloa oppimaan msonic Experience Studioon! Uli Jetzinger, toimitusjohtaja msonic oy MASTER CLASSIT studioja live WORKSHOPIT d&b-ammattilaisille GREEN HIPPO mediaserverikoulutus SERTIFIOINTIKURSSIT Avid Pro Tools-käyttäjät UUTUUS! VALAISTUS Tukea esitysvalaisuun msonic.fi/koulutus Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa I info@msonic Oletko miettinyt, miksi joistakuista äänimiehistä tai valosuunnittelijoista on tullut huippuosaajia, joiden kanssa kaikki haluavat työskennellä. Msonic Experience Studio on paikka, jossa ammattilaiset tapaavat, syventävät osaamista, vaihtavat kokemuksia ja synnyttävät tuoreita ideoita
Yhden biisin tuotantohommia olisi paljonkin, mutta silloin tuottamisen määrä verrattuna rahan määrään on harvemmin tasapainossa. 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 8 26.5.2019 8.13. 8 www.riffi.fi 3/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Jussi JAAKONAHO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Nykyään tahti on jotakuinkin tuotanto vuodessa. Yhteenä syynä hän pitää sitä, että musiikkityyleillä joihin hänet yleensä yhdistetään, ei ole tänä päivänä niin paljon kysyntää. Mitä enemmän kappaleella on hittipaineita, sen kauemmin homma yleensä kestää. Myös musiikin kuluttaminen on muuttunut Jaakonahon kiireisimmistä ajoista. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Itse tekemiseen ei paljon aikaa kulu, mutta kaikenlaiseen levy-yhtiön pompotteluun, spekulointiin ja säätämiseen sitäkin enemmän. Tahti on hiljentynyt monestakin syystä. Jostain 90-luvun lopulta lähtien hommaa riitti noin kymmenen vuoden ajan miltei täysipäiväisesti. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. J ussi Jaakonahon tuottajahommat ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Ja kun elääkin pitäisi. Silloin tehtiin vielä albumikokonaisuuksia, mutta nykyisin markkinoille julkaistaan musiikkia pääasiassa kappale kerrallaan
Perinteisessä mielessä bändisoitolla yhden biisin tekee kolmessa neljässä päivässä, eikä ohjelmoimallakaan siihen mene yhtään sen enempää. – Vaikkei se henkilökohtaisesti välttämättä aina mitään lempimusaa olisikaan, niin kiinnostaa kuitenkin miten sitä tehdään. Kaikki soittohommat – vähemmän kivatkin – on otettu vastaan. Meillä oli mainstream-mielessä ihan uus jengi, joka näytti vanhalle jengille närhen munat. Youtuben myötä kaikennäköistä opetusmatskua on paljon saatavissa. Tällä hetkellä esituotanto on lähinnä tiedostojen lähettelyä. Jonna oli sainattu Polygramille vuosi aikaisemmin, ja kaikenlaista oli kokeiltu. Yhden biisin tuotannot sopivat hänelle senkin takia, koska hän kertoo olevansa ”ammatillisesti sitoutumiskammoinen”. Tuohon aikaan tuottajan hommat ja koko kuvio oli vähän toisenlainen. Jaakonaholle ammatillisesti elossa pysymisen ehtona on, että uudistuu koko ajan. Muita duuneja on sitten aseteltu niiden mukaan. – Sä olet kuitenkin monenlaisten olosuhteiden armoilla. www.riffi.fi 3/2019 9 – Olen kuullut että jonkun biisin tekeminen on kestänyt kuukausia. Olet vastuussa, että pitää toimittaa, silloin kun pitää toimittaa. Nyt elokuvamusaa on tehty yksi proggis ja pari on tulossa. Ensimmäinen julkaistu kappale oli jättihitti Suljettu sydän, joka tehtiin Soundtrack-studiossa Helsingin Pitäjänmäellä yhden biisin sessiona. Tai ihan vaan ottamalla jonkun softan haltuun, kuten mun tapauksessa Ableton liven, jonka otin Pro Toolsin rinnalle. Luovana ihmisenä hän pyrkii koko ajan keksimään jotain uutta. Koska kyse on instru-musasta, niin ihmiset sai siitä mielikuvan että täähän on vähän tämmöstä elokuvallista musiikkia. Oli kuitenkin kiva tehdä semmonen juttu, jossa itse määrittelee joka ikisen asian loppuun saakka. Soittajiksi valikoitui sen ajan nykymusiikkia soittavia tyyppejä, eikä ”patinoituneita” sessiomuusikoita. Kaikki edellämainitut on nykyäänkin erittäin aktiivisia musiikkitoimijoita. Siirtyminen yhden kappaleen sessioihin voi olla jopa vapauttavaa. Tervomaa ei vielä noihin aikoihin säveltänyt omia kappaleitaan – sanoitti toki – joten biisejä saatiin Tuure Kilpeläiseltä, Lasse Kurjelta ja Mikki Kausteelta. Tai kun olet nuori tyyppi, miten saat sellaisen aseman, että joku bändi haluaa sut tuottamaan heidän levyn. Ehkä siinä on semmonen juttu, että kun on tehnyt asioita tarpeeksi kauan niin positiiviset yllätykset ei ole niin yleisiä. Mä en useinkaan ole se tyyppi joka sanoo sen viimeisen sanan. Jaakonaho ei nykyään ihan herkästi lähdekään tuottamaan, vaikka kyselyitä tulee varsinkin mainstreamin ulkopuolelta. Vaikka musiikkiala on jatkuvassa myllerryksessä, ei Jussia huoleta tulevaisuus. – Yleensä kaikki mun duunit on palveluammattia. Sellaisella jyrkkyydellä ja asenteella, jos tähdet on oikeassa asennossa, saadaan tehtyä jotain freesiä. Muistuttaa itselleen, mistä siinä musajutussa olikaan kyse. Tiukalla asenteella varustettu 26-vuotias tuottaja halusi tehdä ensimmäisellä tuotannollaan pesäeron aiempaan sukupolveen. Rummuissa tältäkin palstalta tuttu Sampo Haapa niemi, Antti Växby bassossa, Jaakonaho kitarassa ja Mikko von Hertzen stemmoissa. Jussi JAAKONAHO ”Sellaisella jyrkkyydellä ja asenteella, jos tähdet on oikeassa asennossa, saadaan tehtyä jotain freesiä.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 9 26.5.2019 8.13. Syksyn Säveltä ja muuta sekalaista. Mennäänkö yhden biisin sessioissakin treenikämpälle istumaan. Olihan Jussi toki harrastanut äänittämistä jo teini-ikäisestä asti kaveribändejä neliraiturilla taltioiden, mutta jonkinlaisena käänteenä ammatillisuuden suuntaan voi pitää 1994 järjestettyä Sibelius Akatemian tuottajakurssia, jossa hän tutustui tässäkin sarjassa vierailleeseen Jyrki Tuoviseen. Jonna Tervomaa: Jonna Tervomaa, Polygram 1998 Ammattimainen musiikin tuottaminen alkoi Jussi Jaakonaholla tästä albumista. Se lähti jo siitä miten kitaraa soitettiin kotimaisilla levyillä. Viime vuonna hän teki oman levyn, joka poiki töitä TV:n puolella. Jaakonaholle musahommassa ja oman levyn tekemisessa oli myös kyse siitä että hän on ensisijaisesti soittaja. Vaikka teet kuinka skarpisti oman duunin, niin et sä voi vaikuttaa kuinka hyvin joku laulaa tai kuinka hyviä biisejä joku tekee. Etenkin jos on joku porukka, jonka kanssa en ole tehnyt aiemmmin. Kaikessa toiminnassa on kuitenkin tavoitteena saada vain mahdollisimman hyvää musaa aikaiseksi. Mukavinta on tehdä lyhyitä napakoita keikkoja. Toimenkuvaan kuului, että piti hallita aivan erilainen kokonaisuus tekniikkaa, mikä ei ollut todellakaan kaikkien saatavilla, kuten se nykyään on. Silloin Hannu hiffasi, että nää tyypithän pitää yhdistää, nehän puhuu ihan samoista asioista. – Se vaati erilaisia olosuhteita. – Joskus on kiva tietää, etten ole vielä seitsemän kuukauden päästä sidoksissa jonkun jutun kanssa. – Mä olen kuitenkin sen verran vanha kettu, että ajattelin, että kyllä tästä jotain voi seurata. – Jos edellinen sukupolvi oli ollut vaikka jotain Kuustosta – sellasta miessolisti-hommaa – niin siitä oli silloin hirveän tärkeetä päästä mahdollisimman kauas. Koolla oli nykymusiikkia ajatellen aikamoinen all-star-jengi. Tai että levy-yhtiö on tyytyväinen. Mä olin koppavasti sitä mieltä että täällä tehdään junttimusaa. Eikä siinä ole kauheesti pelivaraa. – Jos on kyse on perinteisestä bänditouhusta, niin kyllä. – Me oltiin varmaan Hannun silmissä freesejä innokkaita tulokkaita. Eikä se ole oikeastaan oleellistakaan. Toki valmista on vasta kun tilaaja näyttää vihreää valoa. Tuottamisen ja kitaran soittamisen lisäksi hän äänitti ja miksasi albumin. Tuottaminen on mukavampaa hommaa, kun sitä ei ole liikaa, hän sanoo. Onneksi uusi musiikki on aina kiinnostanut häntä – vähintäänkin siinä ammattillisessa mielessä. Kaksikko aloitti monen vuoden hedelmällisen yhteistyön, joka poiki Polygramilla silloin vaikuttaneelta Hannu Sormuselta erilaisia pikku duuneja. Oman levyn tekemisessä oli ennenkaikkea ajatuksena raikastaa omaa musiikkifiilistä. Joskus avauduin hänelle siitä, millaista musaa haluaisin tuottaa. Nykyään kun musiikkituotanto on usein hyvin tuottajavetoista, jossa haetaan kyseisen tuottajan soundia, ei tarvitsekaan välittää sopiiko jokin kappale sen aikaisemman jutun kanssa. Siihen aikaan ei Suomessa ollut tuottajia, jotka olisivat tehneet hänen haluamaansa soundia. Ja tästä on aikaa 22 vuotta. Jaakonaho ei kuitenkaan kaipaa vanhoja aikoja. Nyt kun toi bändihomma ei ole niin hottia, niin saa nähdä mihin tämä tästä menee. Jos sä äänität bändiä, niin miten pääset studioon maksamatta
Biisit valikoitui vain niiden aiheuttamien visioiden mukaan. Albumia kuunnellessaan Jussi Jaakonaho ei tekisi mitään eri tavalla. – Kävin pari kertaa treeneissä, Maija oli just aloittamassa soolouraansa. – Silloin demot oli mies-kitara-yninädemoja ilman sanoja. Koska tehtiin uutta, tuoretta musiikkia, käytettiin tuotannossa paljon sille ajalle tyypillisiä juttuja. Suomessa oli niin pienet meiningit silloin. Ihanteellisia nuoria se otti siinä vaiheessa tietysti rankasti päähän, kun ei oltu aiemmin tehty duunia kriittisten levy-yhtiö-äijien kanssa, eikä ollut kokemusta siitäkään. Yksi näistä oli rumpuloopit, jonka kuultuaan kuulija toteaa välittömästi, että ”Tää on niin ysäriä”. – On niissä muissakin biiseissä sitä aikaa. Ja se sieltä aika voimakkaasti välillä kuuluukin. Eihän kukaan nykyään alkaisi vertailemaan jotain Chisua ja Sannia. Onneksi me oltiin Jonnan kanssa kumpikin aika idealisteja ja seisottiin yhdessä rintamassa portinvartijoita vastaan. Levy on puhtaan mielen tuotos, jollaista ei tehdä kuin kerran. – Brittipop ja muu kitaraorientoitunut tavara. – Ei sitä osannut oikein muuten ottaakaan, kuin henkilökohtaisesti. Siihen aikaan jos pääsi Radio Novaan, niin sä olit koko kansan artisti. Tilauksessa oli ”epästeriiliä elämänmakua”. Levy-yhtiön palaute valmiista materiaalista saattoi osua arkaan paikkaan. Nykyään Jaakonaho ymmärtää heitäkin. – Ne yritti miettiä sitä omasta näkökulmasta. Lisää yhdeksänkymmentäluvun ilmiöitä: ”Vihaiset nuoret naiset” -oli kategoria, johon niputettiin kaikki suunnilleen saman ikäiset omalla nimellään esiintyvät naisartistit. Mä miettisin liikaa. Ei ollut biisinkirjoitusleirejä. Olenkin yrittänyt pysyä pois tämän päivän soundista ja tehdä vain sellaista soundia, jota jaksais kuunnella, haha… Uudenlaista meininkiä oli myös se että rokkilevyllä käytettiin eri biisintekijöitä. On vain hauska juttu, että jos mut olisi otettu siihen, niin mihin suuntaan mun ura olisi toisen naisartistin kanssa lähtenyt. Mä en varmaankaan ollut vaan tarpeeksi hyvä. Se oli niin raikas ja omalla tavalla sympaattinen platta, Jaakonaho julistaa. Nykyään demot voisi laittaa melkein sellaisenaan levylle, ne on niin pitkälle hiottuja. Ja vääntämistä riitti. Silloin demossa piti olla tosi vahva melodinen ydin, että se vakuuttaa ja saa tarttumaan siihen. Tottakai, jos tehdään oikeiden soittajien kanssa tehtyä bändimusaa, niin se kuulostaa joihinkin korviin aina vanhanaikaiselta. Jonnan levyltä julkaistiin kuitenkin 5–6 singleä ja kaikki soi radiossa. Jonnan kolme ekaa levyä tehtiin tuolla metodilla. Näin oltiin toimittu aikaisemmin ainostaan iskelmäpuolella. Onneksi se aika on ohi. Tehokeinoja, jotka jälkikäteen tarkasteltuna naulaavat musiikin tiukasti juuri tiettyyn ajankohtaan. Albumin synty tapahtui onnellisten tähtien alla. – Kun tulee tommonen isolle levy-yhtiölle tekevä entinen lapsitähti, joka ei sävellä itse, niin potentiaalia rajuunkin mollauk seen toimittajien osalta oli. Se oli kuitenkin sen ajan radioon aika rosoista kamaa. Yhdessä jaksoi vääntää. Jaakonaho oli käynyt kokeilemassa kitaristin hommaa Vilkkumaan bändissä parisen vuotta ennen Jonnan sessioita. Ensimmäinen tuotanto, artistin debyytti, nuoret tyypit joiden nahkaa ei kova maailma ollut vielä parkinnut. Silloin teki myös kahdeksantoistatuntista päivää ihan vaan koska 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 10 26.5.2019 8.13. Jokainen tiesi minkälaista musiikkia ollaan tekemässä. En myöskään ollut silloin kauhean monipuolinen kitaristi, niin siitä tuli sitäkin kautta aika yhtenäinen levy, vaikkei biisit olleetkaan saman tekijän. En muista pääsikö tuolta levyltä mikään. Tän levyn jälkeen olen pyrkinyt jonkinlaiseen ajattomuuteen. Se oli kuitenkin mun jälkiviisaassa mielessä vaan niin aseistariisuva plätty, että ei sille voinut olla kauhean kyyninen. 10 www.riffi.fi 3/2019 Toinen ajatus oli soittaa asioita mahdollisimman paljon livenä ja ilman klikkiä. Annettiin biisien tulla ja ryntäillä. Jopa toimittajat pitivät levystä, mitä oli syytä hieman ihmetellä, sillä tuohon aikaan uskottavuus oli melkein tärkeämpää kuin itse musiikki. Jo siinä taisteltiin osaltaan edellistä sukupolvea vastaan. Kasassa oli ”helvetin hyvä nippu biisejä” ja Tervomaa onnistui teksteissään kiteyttämään hänen ikäisensä ihmisen ajatuksia, jotka vetosivat kuulijoihin. Eihän niillä ollut mitään tekemistä toistensa kanssa paitsi sukupuoli ja ikä. Näin kävi myös Jonna Tervomaalle, joka lokeroitiin samaan jengiin puoli vuotta myöhemmin breikanneen Maija Vilkkumaan kanssa. Siinä oli jo silloin se hardrock-aspekti ja ne oli mun korvaan tosi monimutkaisia. Se oli se mitä koettiin tekevämme. Sattumaako. – Se tuli tosi luonnostaan, mutta kyllä mä niitä arrasin aika suoraviivaiseksi. Vaikutteita saatiin hieman aiemmin päällä olleista grungeja powerpop-buumeista, joita kumpikin, Tervomaa ja Jaakonaho kovasti diggailivat. – Mä en enää osaisi tehdä sellaista. Ajattomuus on hyvin vaikeeta. Siihen aikaan mainstream-musa alternative-vaikutteilla oli uus juttu Suomessa. Miten niitä voisi sovittaa lisää tai saiko Jonna saman tien jotain sanoitusajatusta. Yhtenäisyys saavutettiin samoilla soittajilla ja Jaakonahon isossa roolissa olleella kitaralla. Novalla kun ei silloin saanut tulla särökitaraa, mikä on ihan uskomatonta, kun sitä on sittemmin ollut jo Suvi Teräsniskankin musassa. Kolmen eri biisintekijän tuotosten ymppääminen samalle levylle saattaa olla hankalaa, jos ja kun tavoitellaan jonkinlaista yhtenäistä linjaa. Osassa kappaleita kuultiinkiin toista sen ajan signature-trendiä eli hiljainen säkeistö – kova kertsi -muotoa, jota varsinkin Nirvana viljeli 90-luvulla. Tänä päivänä naisartisteja on todella paljon. Looppi löytyi heti ensimmäisestä sinkusta, joka oli muutenkin tuotannollisesti Jaakonahon mukaan eniten siinä ajassa kiinni. Niitä oltiin tuomassa albumille enemmänkin, mutta jo seuraavassa biisissä tuli fiilis, että eiköhän se ollut siinä
Mutta aikataulu-asiat, ne vasta jotain aivan dadaa olivatkin. – Jos yritit saada jonkun tyypin vaikka paikalle laulamaan, niin kyllä se sinne saman vuorokauden sisällä ehkä tuli. Ainoastaan kaksi biisiä tehtiin Pro Toolsilla, loput Adateilla. Sitä voi vaikka kuinka yrittää varautua kaikkeen etukäteen ja yrittää valmistaa itseään tulevaan, mutta ei vaan auttanut. Loppuäänitykset tehtiin Tansaniassa, koska mukaan haluttiin paikallisia lyömäsoittajia, taustalaulajia ja fiittaajia. – Vuokrattiin ihan keskeltä hevon viidakkoa omakotitalo ja laitettiin mobilesysteemit pystyyn. Se ei vaan jotenkin käynyt hänen ajatukseen. Andrew oli esiintynyt hänen kanssaan samoilla festareilla, koska hän esitti luonnonmukaisempaa materiaalia pinnalla olevan konemusiikin sijaan. Taustalaulajien ilmestyessä paikalle ilmeni, että kaikissa kappaleissa ei lauletakaan swahilin kielellä vaan jollain heimokielellä. Mutta aina kun päästiin tilanteeseen, että sähköä on, mikään hyönteinen ei ole kirkumassa ja muusikko paikalla, niin soittamisen ja tekemisen taso oli joka kerta aivan briljanttia. – Sitten Teholla alkoi mopo hyytymään yksintekemisen kanssa ja soitti mulle, että haluaisinko lähteä mukaan. Siinä oli sellaista melkein hälläväliä-asennetta. Sinne oli tullut tosi vahvasti blingbling-hiphop. www.riffi.fi 3/2019 11 halusi. Äänityspaikaksi oli valittu Euroopassa työskentelevän pariskunnan suhteellisen moderni kaksikerroksinen talo, joka sijaitsi savihökkelikylän vieressä. Diggasin siitä kovasti ja lähdin mukaan. ”Aijaa, joku parvi vai?” ”No, one!” Sitten mentiin ulos katsomaan jotain puuta, minkä kyljessä oli yks koppakuoriainen, mistä lähti se järjetön ääni. ”Mielenkiintoisin proggis” pitää sisällään myös ”legendaarisimman jutun”, joka menee näin: Tansanian vieressä on pieni Zanzibarin saari, jossa asusti tietynlaista arabi-lauluperinnettä edustava laulajatar, nimeltään Bi Kidude, joka tunnetaan myös lisänimellä ”Queen of Taarab”. Tansanialainen oli kaivanut akustisen esiin ja ilmoille alkoi pulputa ”huippumatskua” biisi toisensa perään. ”Mitä hittoa?”, äimisteli Majamäki samalla leukaansa maasta keräten. Rummuissa oli Juho Viljanen. Se on myöskin elämäntilannekysymys. Läppärit ja simppelit interfacet. Albumi ylitti hissukseen sen aikaisen kultalevyrajan eli 20 000 kappaletta. Majamäen kokoamassa bändissä soittivat ”ReggaeHulkkoset”, eli Kari ja Jori. Ei pystynyt äänittää. Artisti lennätettiin kavereineen uudelleen Suomeen. Oman vaikeutensa hommaan aiheuttivat erilaiset hyönteiset, muttei perinteisellä tavalla, vaan omalla ääntelehtimisellään. Treenien jälkeen painuttiin Soundtrackstudiolle ja äänitettiin kymmenen kappaletta, että saadaan levylle jonkinlaiset raamit. Ajanut varsinkin naisten asiaa, eikä ollut esimerkiksi suostunut pakko-avioliittoon. – Tällaisessa proggiksessa, jossa ei ole levy-yhtiötä, artisti kehitysmaasta ja kaikki logistiikka helkkarin raskasta, kaikki perustuu vaan siihen, että uskallatko sä laittaa rahaa ja aikaa siihen. Jaakonaho oli kitarassa. Siellä tehtiin levyn pohjat – pääsääntöisesti lauluja myöten – livenä. On meinaa aivan satavarmaa, että rahoja ei tulla koskaan saamaan takaisin. Ero Suomen ja kehitysmaan välillä on niin valtava.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 11 26.5.2019 8.13. Ero Suomen ja kehitysmaan välillä on niin valtava. Tiedossa oli pari keikkaa tansanialais-suomalaisella kokoonpanolla. Ikävä kyllä, sitä odottelua ja pähkäilyä oli enemmän kuin tarpeeksi. Eli ei voinut hieroa ihan jokaista asiaa. Siltä istumalta hän päätti, että näin lahjakkaan tyypin kanssa on pakko tehdä levy. Niin vähän tavaraa kuin oli mahdollista. ”Andrew, mikä tää on?” Se kerto mistä on kyse. Tehtiin levyllinen rempseää rönsyilevää kitararokkia. Hätistettiin se pois, se lens johonkin lähelle ja sama melu jatkui. – Se oli niille ihan guru. Ne biisit oli meikäläisittäin meinaan aika vaikeita. Ei liene yllätys, että asioita oli hyvin vähän ennustettavissa ja tiedonkulku vaikeata ja puhelinyhteydet huonot. – Tohon pisteeseen pääseminen vaati hyvin paljon, Jussi korostaa. Jonna Tervomaan aikuisiän debyytti sai kaikenkaikkiaan kolme Emmaa, jotka myönnettiin kategorioissa: Naissolistitulokas, vuoden debyyttialbumi ja vuoden biisi. – Kuulu semmosta hirveetä särinää. Sen jälkeen painuttiin uudelleen studioon, joka oli tällä kertaa Hitsville. Talonmies lähti läheisestä kylästä hakemaan bensaa, mutta aina vain yhdellä kanisterilla. Ja siinä on hyvät puolensa. Yhtaikaa sä näät, että nää tyypit on tosi onnellisia ja pyörittää sitä omaa yksinkertaista arkeaan. Macin ”omena+S” -yhdistelmää sai painella koko ajan, kun ei tiennyt kauan virtaa riittää. – Vieläkin kun mä kuuntelen sitä levyä, niin se kuulostaa freesiltä. Ei vaan voinut olla sitä varakanisteria. On ihan eri hommaa, kun et tuijota ruutua. Esituotanto aloitettiin jo Tansaniassa. Sähkö tuotettiin aggregaatilla, josta aina välillä loppui bensa. Majamäki äänitteli akustisia demoja, kunnes oli aika lennättää kaveri Suomeen ja aloittaa treenit bändin kanssa. Olin jossain vaiheessa hurahtanut afrikkalaiseen musaan, mutta tää oli aivan omanlaistaan. – Me treenattiin saakelisti. Onneksi pohjat oli tehty Suomessa, ei tarvinnut rontata sataaviittäkymmentäkiloa mikkitelineitä. Suljettu sydän sai sitten kuitenkin Emman ja Jonna sai Emman. Iltanuotiolla puhe oli kääntynyt bassoa soittaneen Andrewn kanssa hänen muihin harrastuksiinsa. Sitten se bensa aina välillä loppui ja lisää hakemaan. Kaikki kamat tuotiin mukana. Perkussionisti Teho Majamäki asui jossain vaiheessa Tansaniassa jonkin aikaa ja soitti Ashimban eli Andrewn kanssa samassa bändissä. Ashimba: Wakukaya, Grandpop Records & UduMood Music 2012 Tansanialaisen Ashimban Wakukaya -albumin työstö on kuulemma mielenkiintoisin projekti, jossa Jussi Jaakonaho on ollut mukana. Kukaan ei myöskään tiennyt hänen ikäänsä paitsi, että se oli vähintään sata. – Me yritettiin, että ota useampi kanisteri, me maksetaan. Kulttuurishokkihan on aina väistämätön. Jussi muistelee parin viikon mittaista reissua Afrikkaan. Nykyään en suostuisi vaikka aseella pakotettaisiin. Laulajat olivat ihmeissään ja artisti opetti heille laulettavia sanoja. Nyt edesmenneen muusikon statusta voisi verrata Suomessa vaikka Vesa-Matti Loiriin. Todellinen ”erikoisproggis”. Niillä videoilla näkyy ”Kulttuuri shokkihan on aina väistämätön. Vetänyt omaa linjaa koko elämän. – Sä kuitenkin järkytyt siitä. Muistan kuinka Jonna tuli Lostariin muovikassillinen Emma-patsaita mukanaan. Jos sä omistat kaiken siihen hommaan, se myös kuuluu. Siellä ei hierottu, eikä tavoiteltu Toto-tyyppisiä aspekteja
Tää on yksi levyistä, johon olen eniten tyytyväinen. Kauhea myllytysintro voi kestää puoli minuuttia ja sen jälkeen saattoi alkaa joku kolmen soinnun jumitus… Introt ja outrot – ne oli Andrewn juttu. Sä tallennat hetkiä. Siihen menee turhaan aikaa”. Siinä oltiin musan ytimessä. 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 12 26.5.2019 8.13. Se alkaa nuotion sytyttämisellä, jonka äärellä rummun nahka venytetään tiettyyn vireeseen. Ei näkynyt, suomalainen tietysti oletti, että kai he nyt sentään viimeistään aamupäivän aikana tulevat. Albumin teko edustaa Jaakonaholle jotain suurempaa kuin pelkästään musiikin taltiointia. Koko prosessi näyttäytyy Jaakonaholle nykyään unenomaisena. – Mutta siinä musakulttuurissa ei ajatella sitä silleen. Jussi kertoo Andrewn olleen kiltti suomalaisille soittajille. Andrewn kautta Kidude saatiin levylle mukaan. Paikallisille hän oli vähintään jumalolento. Legendan sanoma olikin positiivista ja nainen onnellinen siitä, että hänen kulttuuriaan huomioidaan. Jos sä nyt tekisit sen uudelleen, siitä tulisi ihan erilainen. Kun suomalaiset muusikot laitettiin soittamaan Tansanialaista musiikkia, saattoipa olla että pohjoisen soittajat eivät saaneet ihan jokaista nyanssia kiinni. Se mikä on toiselle aivan normaalia, saattaa olla toiselle aivan käsittämätöntä ääniakrobatiaa, josta ei löydä musiikkia ilveelläkään. Niillä on ihan eri kela siitä mitä musiikki on. Silloin tuli pari oivallusta: ”Aijaa, okei, Tota se meinas.” Meillä saattoi olla ykkönen väärässä paikassa… – Toisaalta kyllä se meitä aidosti arvosti. Tilanteeseen, jossa kaikki on recin painamista vaille, pääseminen kesti todella kauan. – Yhteistyö Tehon kanssa toimi todella hyvin ja luonteet natsas. – Olen kuullut näitä biisejä hänen soittaminaan paikallisten muusikoiden kanssa. ”Jumalauta te suomalaiset olette kovia muusikoita!” Mutta mä olin nähnyt niiden keikan ja oli pakko sanoa, että ei me kyllä olla. Laulajaa managereineen odotettiin saapuvaksi aamulla. Mutta sehän kertoo meidän musiikkikulttuurien eroista. – Niillä oli muuten hauska juttu, että välillä biisien introissa oli yhtä paljon informaatiota kuin yhdessä King Crimsonin biisissä. Nyt on kova meininki päällä. – Perkussionisti alkaa virittämään soitintaan. Vielä miksauksessakin meidän visiot osui vielä lähelle toisiaan. Juuri toi on levyjen tekemisessä hyvää ja armotonta samaan aikaan. Kun saattue saapui, oli aurinko juuri laskemassa. Pelkästään suomalaisten soittajien soitto toi soundiin jonkinlaista tuttuutta. – Jossain vaiheessa hän piti mulle puhuttelun: ottaa kädestä kiinni, tuijottaa ja selittää omalla kielellään. Wakukayan myyntiluvut jäivät jonnekin parin sadan tienoille. Tulee ilta, ilma viilenee. Projekti oli Jussille hyvin raskas mutta arvokas. Eri puolilta maailmaa tulevilla ihmisillä saattaa olla täysin erilainen ajatus musiikista. Meno oli hippasen erilaista kuin rutiininomainen toiminta koto-Suomessa. Kun alettiin hommiin, kuunteli hän kerran mistä kappaleessa on kyse ja aloitti improamisen. Jos on rahaa, niin se TODELLAKIN näytetään. Mies ei tajunnut siitä mitään, vaikka hänen kappaleensa menivätkin usein neljään. Sellainen ”älä yritäkään” -katse. 12 www.riffi.fi 3/2019 kultakelloa ja muuta vielä enemmän kuin amerikkalaisilla videoilla. Levyä kuunnellessa hyvä fiilis valtaa mielen, vaikkei Andrewn uraa saatukaan nousuun. – Aina kun Andrew soitti niille, niin ”tulossa ollaan, ihan kohta siellä.” Kun he viimein kaksitoista tuntia sovitun ajan jälkeen saapuvat, ojentaa taiteilijan manageri kouransa: Rahaa peliin! Itse Kiduden astuessa maantien varrella autosta ulos, lakosivat ohikulkijat polvilleen. Monella tasolla. Monen mutkan kautta päädyttiin levyn miksaamisen. Se kysy, että ”miks meidän pitää aina laskea neljään, kun aloitetaan. Ihan mieletön spektaakkeli. Esimerkiksi kotoinen 4/4-tasamaastorytmiikka oli Andrewlle täysin vieras asia. Siinä oli paljon mulle vierasta asiaa, mutta se oli tosi freesiä. Siihen on tallennettu sen hetkinen aika. Tapasin Tansaniassa Andrewn kongolaisia kovan tason muusikkokavereita, ja soitin heille levyämme. Kun Andrewn musassa on paljon myös länsimaisia vaikutteita, niin ei se kauhean kaukana ollut. Ja taas nuotio päälle ja virittämään. – Oltiin aika diipeissä. ”Ei se ihan riitä, me tarvitaan vähän tempoinformaatiota”. Lähellä äänityspaikkaa sijaitsee nimittäin museo-alue, jossa oli esillä paikallisia artefakteja, jotka olivat ei enempää eikä vähempää kuin vanhimpia todisteita ihmisen olemassaolosta. Huikeata on kuitenkin se, että hienoisten kommunikaatiovaikeuksien ylitse muusikot ymmärsivät toisiaan musiikin kautta. Kaksi biisiä tehtiin. Siihen päälle vielä kun oltiin rytmimusan emomailla, niin se kaikki siellä koettu oli aika opettavaista. Mutta se on siinä armottomuudessaan just sitä, mitä se on. Mutta jotain juttuja kuitenkin oli. Ne ajattelee pitempiä kaaria. Niitä hierottiin. Hoidettiin eri asioita. Mä sitä teknistä puolta ja Teho kaiken logistiikan ja muun säätämisen. Mä en tajua mitään, Andrew yrittää tulkata. – Kurttunen mummo, jolla todella naulitseva intensiivinen katse. Se oli mulle yksi isoimmista jutuista siellä. Kuulematta albumia mietin, että taisi miksaaminen olla vähän haasteellisempaa kuin normi rokkilevyn kohdalla. Henkisesti ja myös fyysisesti oltiin oikeastaan kaiken alkulähteillä. Se hetki. Albumi saatiin kuitenkin marraskuussa 2012 World Music Charts Europen listalle sijoituksella 20. – Se on isoksi osaksi afro-poppia, jota kantautuu aika paljon Suomeenkin. – Mutta sehän näissä levyissä on hienoa, että ne jää elämään, mikä on aivan mahtavaa. Ja saatiin lopputuloksena levy, johon kaikki oli tyytyväisiä. Sovittiin sitten kompromissiksi, että lasketaan kahteen. Todella raflaavalla arabi-laulutyylillä. – Mutta kyllä siinä jotain läksytystäkin taisi mukana olla. Ne oli aivan helewetin fiiliksissä. Röökiä meni ankarasti. ”No mikä olis parempi?” ”Yksi”. Mä pelkäsin, että mut noidutaan. Ei sitten kuitenkaan
Laitettiin tahoillamme biisit paremmuusjärjestykseen. Ja niin ne biisit ikäänkuin muotoutui hiljalleen. Maailmanlopun sushibaari ylitti ilmestymisvuonnaan kultalevyrajan, eli 15 000 kappaletta. – Mulle tulee sellainen olo, että nyt varmaan se biisin sielu tulee sieltä läpi. Että tulisiko Jussi sitten kuitenkin tuottamaan. Jussin ehdoton panostus oli taivutella Alanko soittamaan itselleen tuntemattomien soittajien kanssa. Alangolla oli ajatuksena että levyllä olisi kaikkia tyylejä joita hänen levyillään on esiintynyt. Puolet biiseistä rakennettiin bändiytimen ympärille, loppumateriaali määritteli itse itsensä. – Ismo tuli paikalle, ja kertoi että uusia biisejä olisi taas iso nippu. Jussi sai ajatuksen. Lisäraitojahan on helppo tehdä, mutta jossain vaiheessa tulee se saturaatiopiste, jolloin pitää alkaa ennemmin ottaa pois kuin lisätä. Suoraan vaan studioon näiden uusien typpien kanssa. Vältellään sitä punaista lankaa. www.riffi.fi 3/2019 13 Ismo Alanko: Maailmanlopun sushibaari, Fullsteam Records 2013 Jussi ja Ismo ovat vanhoja tuttuja. – Mä ostin sille muutaman teran muistia. Nyt oltiin Tehon ja Alangon yhteisellä treenikämpällä treenaamassa Ashimban musiikkia. Tehtiin vanhan liiton metodilla. No mikä ettei. Hommaan pestatiin jazz-pianisti Seppo Kantonen, joka toimitti jykevämmän pianosovituksen. Miten tuollaisen metodin kohdalla sitten tietää koska kappale on valmis. Vaikkei Jaakonaholla ollut aikeita alkaa tuottamaan, otti hän kuitenkin biisit vanhasta muistista kommentoitavaksi. Onnistunut juttu. Jos halutaan jotain erikoissoitinta niin se hommattiin sinne. Dogmana oli myös, että ei treenata. On vakavaa, rempseää, hauskaa, syvällistä, hömppää, rujoa, kaunista, rokkaavaa, poppaavaa, taidetta, punkkia… Ne biisit jotenki juttelee keskenään kivasti. Lopulliseksi määräksi saatiin seitsemäntoista. Erikoismeininkiäkin biiseista löytyi, kuten Naapurin saunareissu -kappaleessa, jossa oli ainoastaan acapella-kuoro ja Ismon laulu. u ”Mitä tän biisin pitää olla, tehdään se niin.” 08-13 Ikimuistoiset Jaakonaho.indd 13 26.5.2019 8.13. – Mä en olis vuonna 98 ikinä osannut tehdä tällaista levyä. Äänittämistä varten vuokrattiin pitkäksi ajaksi Sonic Pumpilta työhuone ja äänittäjäksi palkattiin työharjoittelijana talossa ollut Jussi Kraft. Se oli yksi tapa tehdä. – Tuottamisessa on se juttu, että sä väistämättä menetät sen fokuksen jossain vaiheessa. Samaan aikaan Jaakonaho ajatteli, että nyt kannetaan laariin kaikki se ammattitaito ja näkemys, jota neljäntoista vuoden aikana on hänelle kertynyt. – Siellä on sellasiakin biisejä, mitä ei mitenkään timanttisesti osattu, mutta soiton jälkeen mietittiin, että ”Nythän ei kukaan mogannut. Kyllä Jussi tietää, sen hän on osannut aina. Jussi tuotti vuosina 2001– 2003 Ismolle pari biisiä ja 2004 tehtiin kokopitkä. Siihen mennessä Alanko oli tehnyt kaikkinensa yli kaksikymmentä levyä. – Aina kun sä teet levyn, niin siitä puhutaan, että se kuulostaa taas yhdeltä Ismo Alangon levyltä. Ei voi ihan tietää mitä tästä tulee, mutta kyllä tästä tällä porukalla jotain tulee. Vasta vuosien päästä sä tiedät miten hyvin tuli onnistuttua. Mahdollisimman monipuolisesti. – Käytiin jammailemassa varmaan kaksi kertaa ja ehkä yhtä biisiä kokeiltiin. Tähtiä vertaillessa Alanko totesi, että heillähän on tässä nyt hyvä viba. Nyt käsissä oli kuitenkin sen verran sekalainen seurakunta, että punaista lankaa ei vaan löytynyt. Loppumatsku äänitettiin sen jälkeen. Jos joku on punkkia, tehdään siitä punkkia. Biisin mukaan, biisi kerrallaan. – Viimeinen levy, mitä olen saanut sellaisella budjetilla tehdä. Albumin nimikkokappale oli pianoriffiin perustuva pitkä, kertova kappale, johon hän halusi rikkaampaa harmoniaa. Jokaisen jamin äänittäminen tarkoitti myös sitä, ettei punaisen valon kauhua ollut missään vaiheessa. Kaikki sai liiton liksat ja kaikki studiot maksettiin, eikä keneltäkään tarvinnut pyytää mitään palveluksia. Kun koskaan ei voinut tietää, milloin kappale olisi kasassa. – Ismolla on aina ollut levyissä jokin punainen lanka, että tämmönen tästä levystä tulee. Kappaleiden löytäessä muotoaan, tilattiin studioon lisää muusikoita, joita esiintyy Jaakonahon muistin mukaan levyllä kaksikymmentäneljä. Mitä jos tällä kertaa ei mietitä yhtään mitään, vaan laitetaan kaikki tyylit. Olikohan se siinä. Tällöin vältetään kaikki vakioratkaisut ja hyväksi havaitut toimintatavat. Tää menee levylle.” Ei jääty murehtimaan. Jos Jonnan levy viisitoistavuotta aiemmin oli läpeensä treenattu ja arrattu ennen studiota, niin nyt oltiin liikkeellä aivan eri lähtökohdista. Sä menet sen hetken vision kanssa ja jossei kauheesti hälytyskellot soi, niin sillä mennään. – Itunesissa pystyi ennen antamaan biiseille tähtiä yhdestä viiteen. Tämmöstä me tehtiin viikkokaudet. – Mitä tän biisin pitää olla, tehdään se niin. Ollaan pitkään studiossa ja hierotaan ja kaikki saa liksansa. ”Kansanmusa-osastolle” taas päätyi kaksi rallia. Jos joku biisi on kansanmusaa, tehdään se niin. Työstö alkoi biisien karsimisessa, joka oli samalla isoin homma. Se dramaturgia tuli sitä kautta. – Mun mielestä siihen saatiin kyllä tosi hyvin kaikki Ismon puolet. Se levy on onnistunut yhteenveto Ismon tekemisistä siihen saakka ja samalla mun senaikaisesta osaamisesta. – Kantonen ja Niko Votkin soitti sen kahdestaan ja Ismo lauloi. Täysin ainutlaatuinen juttu. Tässähän on aika freesi meno. Jussi ja Ismo ovat myös vanhoja naapureita. Hän ei etsinyt tuottajaa, mutta totesi, että ”kun asut siinä naapurissa niin tule joskus kuuntelemaan.” Kappaleita oli totta totisesti yli neljäkymmentä. Mitä lyhyempi se väli on, sen pienempi vaara, että sitä aletaan turhaan hinkuttamaan Mitä ajatuksia levyn kuuleminen tänä päivänä aiheuttaa. Mutta taas näillä kilsoilla osasi ja eritoten uskalsi hypätä tuntemattomaan ja aika monta kertaa. Periaatteena oli, että äänittäjä äänittää kaiken mitä soitetaan, jolloin ei tarvi kysyä erikseen pyöriikö. Kun sä laulat sun biisejä ja tekstejä, kukaan ei varmaankaan luule sitä jonkun toisen levyksi. Eikä ajatusta mitä niillä tekisi. Ja sitä kaikkea pääsi myös käyttämään. Ismo on perinteisesti aika kova spekuloimaan ja miettimään asioita pitkällisesti, ja se vältettiin tällä levyllä kokonaan. Huonoin tilanne on se, jos levy on valmis maaliskuussa ja se masteroidaan vaikka marraskuussa, niin sen tietää, että tätä tullaan säätämään
Tavoitin Rebecca ja Megan Lovellin puhelimitse toukokuun alussa Floridan Jacksonvillesta, minne Amerikan kiertue poikkesi kyseisenä iltana. Tässäpä meillä upeita roolimalleja, joiden musiikki löytää koko ajan suurempaa yleisöä. Nashvillessa nykyään majaansa pitävät, mutta Georgiasta, Atlantan lähistöltä kotoisin olevat Rebecca (laulu, kitara, banjo, mandoliini) sekä Megan (lap steel, dobro, laulu) aloittivat musiikinteon jo nuorena. Kun Puistoblues vahvisti Larkin Poen kiinnityksen, oli sopiva aika ottaa yhteys rapakon taa. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 14 26.5.2019 8.22. Tänä kesänä Rebecca ja Megan Lovellin bändiä kuulee Suomessa Puistobluesin pääesiintyjänä. T örmäsin Larkin Poen musiikkiin ensimmäisen kerran YouTubessa viitisen vuotta sitten, minkä jälkeen sisarusduon profiili on noussut huomattavasti samalla kun tyylikin muuttunut omaleimaisemmaksi. 14 www.riffi.fi 3/2019 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN – sisarukset syvästä etelästä Larkin Poe tekee modernia rootsmusaa, jossa säröinen lap steel ja sähkökitara soivat komeasti nuorten naisten komennossa
Siksi halusimme levyttää osan noista Peachille. Se on paitsi mukavaa ja innostavaa, myös tuntuu meistä hyvin luonnolliselta. – Pidämme tuon sarjan tekemisestä tosi paljon ihan jo oppimisen vuoksi. Olimme 15–16-vuotiaita, kun aloitimme, ja kiitos vanhempiemme, saimme tehdä niin. Onko teillä jo ideoita tulevista cover-biiseistä, mitä aiotte sarjassa esittää. – Rebecca teki kaikki nuo biitit Garagebandilla käyttäen paljon orgaanisia soundeja, joista sitten teki luuppeja. Siksi stemmalaulu on meille todellakin vaivatonta. Onko oma sisko stemmalaulajana erityinen etu. www.riffi.fi 3/2019 15 – Synnyimme Tennesseessä, mutta kasvoimme pohjoisGeor giassa noin sadan kilometrin päässä Atlantasta. Myös uudelle levylle sovitimme pari tällaista, mutta samalla halusimme esitellä enemmän omaa laulunkirjoitustamme, Megan jatkaa. Sitten vain soiteltiin, ja alettiin säveltää kappaleita, joita päässä pyöri. Rebecca kertoo, että juuri Costellon palaute vaikutti siihen, että tästä tehokeinosta on sittemmin luovuttu. – Keikkailimme tavallaan harrastuksena viitisen vuotta. Saamme käyttää niitä soundeja mitä haluamme ja tehdä levyn mitä tykkäämme kuunnella, Rebecca kertoo. Megan kertoo, että esimerkiksi sovitusten rytmiluupit ovat paljolti kotitekoisia. Siinä on paljon voimaa. Mutta yhä enemmän saamme ideoita lauluihin videoiden kommenttikentistä, kun ihmiset postaavat toiveitaan. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 15 26.5.2019 8.22. – Haluamme ehdottomasti kunnioittaa amerikkalaisen musiikin lähdetyylejä, esimerkiksi bluesia. – Tahdoimme uudelle yhtyeelle raskaamman soundin, jonka vuoksi itse aloin soittaa sähkökitaraa, kun taas Megan otti haltuun lap steelin. Ne selvästi vetoavat ihmisiin. Edelliselle Peach-levylle Larkin Poe sovitti oman kuuloisekseen useammankin vanhan blues-kappaleen, kuten Black Betty ( Lead Belly) ja Preachin’ Blues ( Son House). – Teimme sitä enemmän aikaisemmilla levyillämme, emme niinkään näillä viimeisillä albumeilla. Viimeiset seitsemän vuotta on ollut meille suurta löytöretkeä musiikin suhteen. – Me vartuimme laulamalla paljon harmonioita, joten se on taatusti auttanut. Se vaikutti meihin, ja nyt pyrimme puhtaampaan ilmaisuun, jotta ihmiset kuulevat, miltä äänemme oikeasti kuulostavat. Ja kun olemme kotoisin samasta paikasta, lausumme sanat samalla tavalla, joten äänemme sekoittuvat todella helposti. Tip O’ The Hat -sarjanne videot ovat todella suosittuja Facebookissa. Onko sillä haettu rahisevien savikiekkojen fiilistä vai onko kyse vain modernin ja muodikkaan tuotantokikan käytöstä. Myös harmonialaulu on yksi Larkin Poen tavaramerkeistä. Mutta tämäpä kiinnostava kysymys, sillä kiersimme monta vuotta suuren puolestapuhujamme ja mentorimme Elvis Costellon lämppärinä ja säestäjinä. Rebecca uppoutui luomaan rytmejä ja soundipaletteja. Sitä rakastamme, Megan pohtii. Studiossa asiat ovat kuitenkin syntyneet vain Rebeccan ja Meganin kesken. – Studiossa alamme soitella rumpupohjan päälle kitarat, lap steelin, laulut… meille se on kuin musiikillinen leikkikenttä. – Muistan kun hän kirjoitti minulle sähköpostissa, ettei kuule ääneni karakteeria silloin kun siinä on säröä, ”neuvon teitä ehdottomasti välttämään sen käyttöä”. Kun sitten lähetimme hänelle levyttämiämme kappaleita, joissa laulua oli käsitelty säröefektillä, hän ei koskaan pitänyt siitä. Demot Garagebandilla Larkin Poen monessa kappaleessa yhdistyy roots-henkinen sävellys moderniin tuotantoon, esimerkkeinä vaikkapa Venom & Faith -levyn Bleach Blonde Bottle Blues tai Blue Ridge Mountain. Se on trendikäs juttu, esimerkiksi Black Keys käytti sitä, mikä sitten innosti monia, ja mekin hyppäsimme kelkkaan. Ainahan tuossa sisarusyhteydessä on ollut jotain erityistä, sillä vastaavia duoja ja trioja on vuosien varrella ollut paljon. – Meillä on ollut todella hauskaa tehdä viimeisimpiä levyjämme, sillä olemme löytäneet oman soundimme. Itse aloin soittaa mandoliinia, kitaraa ja banjoa ja Megan puolestaan dobroa, Rebecca pohjustaa. Siksi mukautamme näitä kappaleita hieman enemmän pop-laulun rakenteeseen. Soittamisen aloitimme todella nuorina, sillä vanhempamme laittoivat meidät klassisen viulun ja pianon tunneille. Toisaalta olemme myös autenttisia sille ajalle, missä musiikkia teemme, aloittaa Megan. Sysäys niiden levyttämiseen tuli osittain sisarusten videosarjasta, joka on YouTubessa ja Facebookissa kerännyt paljon seuraajia. Kiertueilla Larkin Poen sisaruskaksikon täydentävät rumpali ja basisti. Äänittämistä ja miksausta Rebecca ja Megan eivät ole ottaneet harteillensa, vaan siitä on ollut vastuussa Roger Alan Nichols, jonka Bell Tone Recording -studiossa Nashvillessa Peachja Venom & Faith -levyt syntyivät. Tiivis kiertäminen alkoi jo kouluvuosina, sillä vanhimman Jessica-sisaren kanssa perustettiin bluegrass-trio Lovell Sisters, joka kiersi bluegrass-festivaaleja tiiviillä tahdilla. Mukana oli paljon jalan tömistelyä jaoven paiskomista, Megan to teaa Rebeccan jatkaessa: – Haluamme toki osoittaa kunnioitusta alkuperäisartisteja kohtaan, mutta samalla pitää olla rehellinen itselleen. Sisarduon nimi löytyi sekin omasta suvusta: se otettiin siskosten iso-iso-iso-isoisältä Larkin Poelta, joka oli kirjailija/runoilija Edgar Allan Poen serkku. Vuonna 2010 Jessica halusi kuitenkin keskittyä muihin asioihin elämässään, ja silloin minä ja Megan perustimme Larkin Poen, hän jatkaa. Kun sitten varhaisteineinä tutustuimme bluegrass-musiikkiin, aloimme ajatella musiikin tekemistä vakavammin. Lisäksi kaikki on nykyään niin intuitiivista, että tiedämme oikeastaan jo vilkaisuista mitä toinen tarkoittaa. Siirtymä hieman uudenlaiseen soundiin oli kuulemma ”orgaaninen prosessi”. Sen vuoksi noilla levyillä on hieman modernimpi fiilis, mikä myös tuo intensiteettiä. – Kun aloitimme Tip O’ The Hat -videosarjamme, monet siinä esittämistämme vanhoista blues-kappaleista saivat hyvän vastaanoton. Aika monet noista cover-biiseistä ovat meille jotenkin merkityksellisiä, ja ovat aikoinaan muokanneet meitä artisteina. Oli tilaa kokeilla kaikkia sointivärejä, vastaa Megan. Näin ne eivät hyppää korville elektronisina, vaan tuntuvat luonnollisemmilta. Laulu ilman säröä, toivoi Elvis Kun olen Larkin Poen levyjä ja kappaleita kuunnellut, olen siellä täällä havainnut erään modernin tuotantokeinon eli säröfiltterin läpi ajetun laulusoundin, mikä ei välttämättä kaikkia miellytä. Tuotimme itse sekä Peachin että Venom & Faithin, ja soitimme myös kaikki instrumentit itse
Se ei huomioi sitä, että harrastajienkin joukossa on hyvin erilaisia ja erityyppisiä toimijoita, eivätkä niin sanotut ammattilaisetkaan ole yhdestä muotista puristettu ryhmä. Soitatko lap steeliä koskaan puhtaalla soundilla. Sittemmin soitto jäi vähemmälle, kunnes… – Viime vuosina olen miettinyt, kuinka musiikkia harrastuksena voisi viedä eteenpäin ja löytää työn ja perhe-elämän lomaan sopiva tapa tehdä musiikkia. Ja ehkä Megan toisi myös dobron takaisin settiin, kuka tietää, Rebecca pohtii. Itselläni on banjo mukana, mikä on mukavaa. Pedaaliketju on aika simppeli, siinä on volume-pedaali, Rodenbergin TB Drive sekä kaikuja echo-pedaalit. Olen kuitenkin avoin muutoksille, toisin kuin Megan, joka pysyttelee yhdessä soittimessa; minä taas menen vähän virtausten mukana. Musiikkiprojektiensa tekijänimenä hän käyttää pseudonyymiä Antti Kaukomaa. Nuorena poikana soitin ja tein paljon musiikkia, ja vakavasti mietin sitä ammatiksi, mutta tein päätöksen, etten musiikista rupea leipääni tienaamaan. Haluaisin myös soittaa jälleen mandoliiniakin keikoilla. Siksi haluan tukevoittaa soundia, Megan toteaa. Mutta tosiaan, nuo ovat ainoita lap steel -kitaroita, joita olen soittanut. Toisaalta myös Jazzmaster on minulle tärkeä kitara ja soitan silläkin. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: KAUKOMAA Antti KAUKOMAA – koska suutari ei pysy lestissään Musiikkia voi tehdä todella kunnianhimoisesti ja kuitenkin paineetta – ainakin, jos se on pitkälle vietyä harrastustoimintaa, kuten Antti Kaukomaan tapauksessa: ”Tehdään niin hyvää kuin pystytään.” Lap steel soi parhaiten säröllä Lopuksi puhutaan hieman soittimista. Gospel Powerin Lasse Heikkilää hän kiittääkin hyvästä koulusta musiikin ja ammattimaisen esiintymisen rutiineihin. Mutta stratoja rakastan, ja niitä omistan kaksi. Minkälaisia laitteita käytät soittimesi parina. Tuo bändikuvio tarkoittaa mm. Muutan viritystä lennosta, kun ei ole useampaa soitinta matkassa. – Itse omistan näitä kolme yksilöä, jotka on valmistettu joskus 1940-luvulta. – Olen softa-alan ammattilainen ja tehnyt työkseni ohjelmistoja ja kulutuselektroniikkaa. ’80-luvun lopun Gospel Poweria, jonka kanssa Jaaksi kiersi Suomea jopa parinsadan vuotuisen keikan verran. Ja kuitenkin tehdä kaikki niin hyvin kuin pystytään. – Pidän säröstä lap steelin kanssa, ja lähinnä siksi, että tämä on aika kirkas instrumentti, koska on niin paljon metallia. 16 www.riffi.fi 3/2019 T amperelainen Ari Jaaksi ei miellä itseään muusikoksi, mutta tekee kuitenkin omassa työhuoneessaan huolellisesti laadittuja ja soitettuja kappaleita julkiseen kuunteluun. Soitan yleensä avoimella G-virityksellä, mutta tykkään myös avoimesta D:stä. Aika moni ammattimuusikko voisi työskennellä pätevästi jossain toisessakin ammatissa, miksei sitten päinvastoinkin. – Kaukomaa on suvussa kulkenut sukunimi ja Antti kummankin isoisäni etunimi, joten näistä saadaan hyvä humppanimi, hän selvittää nimen taustaa. – Kyllä, mutta eivät ihan niin paljon kuin haluaisimme. Osittain se johtuu siitä, että matkustaminen on hankalaa usean soittimen kanssa. Kun katsoin näitä lahjakkuuksia ja näin millaisen työn muusikoksi tuleminen vaatii, ajattelin, että musiikista tulee mieluummin hyvä harrastus kuin ammatti. – Kyllä, soitan lähinnä Stratocasteria. Megan soittaa vanhaa Rickenbackerin ”Bakelite” lap steeliä ja osoittautuu sille hyvin uskolliseksi. Tavaramerkkisi on tiheä särösoundi. Vieläkö akustiset instrumentit kuuluvat keikkojenne keinovalikoimaan. Minulla oli bändikavereita kuten Nykäsen Anssi ja Helan Heikki. Harrastamiseen liittyy käsitteenä tietty varaus tai rasite. Rebecca taas taitaa olla pohjimmiltaan Fendersoittaja mitä kitaroihin tulee. u 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 16 26.5.2019 8.22. Tallamikrofonin olen vaihtanut humbuckeriksi, koska haluan vähän tukevampaa soundia. – Soitan normaalisti Fender Deluxe -vahvistimen kautta, joskus satunnaisesti käytän Vibroluxia. Jaaksi on tehnyt myös TV-musiikkia Heli Nevakareen ohjelmiin
Jos joku urheilija ryhtyy poliitikoksi tai missi laulajaksi, heitä ihmetellään. 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 17 26.5.2019 8.22. Anita Hirvosen bändissä, ja tällä hetkellä tekee ääntä Riihimäen teatterille – ja hän ehdotti tekemään biisejä ihan valmiiksi. Antti KAUKOMAA – Usein ajatellaan, että ihminen saa olla yhtä asiaa, mutta ei kahta tai kolmea. Viime syksystä asti on ollut yhteistyötä Kari Paukolan kanssa – hän on soittanut mm. Sain palautetta ja se kannusti. Työhuoneesta maailmalle Homma olisi voinut jäädä puuhasteluksi kotona, mutta kiinnostus tuoda kappaleita muidenkin kuultavaksi ja arvioitavaksi heräsi matkan varrella. Jaaksi ryhtyi työstämään materiaalia toden teolla: lauloi ja soitti kappaleiden osia uusiksi, miksasi kerta toisensa perään ja koetti kuulemma myös masteroida valmiiksi saamiaan kappaleita – huonolla menestyksellä. Jos minä softantekijänä ryhdyn tekemään musiikkia vakavasti ja asetan riman korkealle, minustakin on luultu, että on mennyt jauhot ja vellit sekaisin. www.riffi.fi 3/2019 17 – Alun perin en tarkoittanut musiikkiani jaettavaksi, mutta aloitin muutama vuosi sitten pitämällä blogia ja facebook-sivua, joissa kerroin biisien tekemisen prosesseista. Uusi kierros ammattilaisvetoisesti tuotti kopulta kelpoa jälkeä. Ehkäpä tällainen humppanimi auttaa identifioimaan homman hiukan kauemmaksi
Cubaseen mahtuisi audioraitoja loputtomiin, mutta voi ajautua lisäämisen poluille: jos kappale ei toimi, eikä itse tiedä tähän syytä, voisi mennä halpaan ja yrittää parantaa lisäämällä tavaraa. Instrumentointi on hoidettu niin, että ohjelmoin rummut Cubasella, ja käytössä on Native Instrumensin plugareita, jolla mm. Entäpä tuotanto – onko ulkopuolinen korva tehnyt ehdotuksia soundeista, biiseistä ja muista. Mutta hän ei ole paikalla äänitysvaiheessa, koska joskus minulla on 15 minuuttia tai pari tuntia aikaa tehdä jokin osuus valmiiksi ja seuraavan kerran ehkä vasta parin päivän päästä. Jatkossa olisi mukava tehdä muidenkin kanssa, mutta tähän mennessä sellainen ei ole sopinut elämänrytmiini. u Antti Kaukomaan musiikkiin ja blogiin voit tutustua osoitteessa kaukomaa.com. Kiinnostaako kappaleiden esittäminen livenä, onnistuisivatko ne soolotulkintoina. Vaikka virallista roolitusta ei ole ollut, Kari on ollut tuottaja varsinkin Spotifyn projektissa. Joukossa on muutama erittäin henkilökohtainen laulu ja toivottavasti tämä välittyy kuulijalle. Annoin kappaleen olla päivän, soitin pianon uusiksi vanhalla Wurlitzerilla efektoituna. Soitin Telecasterilla kitarakompit hyvin hiljaa ja täydensin Hammond B3-liksit pluginilla. Kitarat, koskettimet ja muut soittimet on tehty käsipelillä niin pitkälti kuin mahdollista. Soitellessa ja projektia rakennellessa kappale on sävelletty ajan kuluessa. Sanat oli tehty, soinnutus ja melodia olivat valmiina ennen Cubasen avaamista. Minulla on monofoninen Moogin Little Phatty, joka on viimeinen Bob Moogin itsensä suunnittelema syntetisaattori ja se kuuluu monissa kappaleissa, vaikka onkin rajoittunut. Wurlitzerin äärellä vietän aikaa eniten. Aina ei tarvitse olla samassa kopissa. – Hyvällä tarkoitan sitä, että eivät pelkästään soitto ja laulu ole onnistuneita, vaan kappaleiden täytyy viestittää minulle tärkeitä asioita. Prosessi ja palautteeseen reagoiminen on hidasta, mutta toimii tässä kuviossa. Cubasen ja NI:n mainitsitkin softapuolelta, entäpä perinteiset soittimet. Livesoittaminen vaatii heittäytymistä ja uhrautumista ja se ei ole näköpiirissä. Kerropa tarkemmin parin kappaleen tekemisestä. ”Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä.” 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 18 28.5.2019 19.16. Koskettimethan ovat minun pääsoittimiani, joten pianoa ja sähköpianoa on paljon. Kari Paukola kehotti tekemään laulut uusiksi, koska niissä oli kuulemma liikaa emootiota. Halusin kertoa näistä fiiliksistä ja lauloin iPhoneen muistiinpanoksi melodian. 18 www.riffi.fi 3/2019 – Julkaisin Spotifyssa kuuden kappaleen EP:n – en rahatarkoituksessa – ja se vei asiaa eteenpäin, koska tämän jälkeen ei voi enää selitellä, olisiko jonkun voinut tehdä paremmin, vaan pitää olla niin hyvää kuin osaa, Jaaksi kertoo projektien etenemisestä nykyvaiheeseen. Kitarapuolella on Fenderin Highway One Telecaster sekä akustinen Taylor 510, minulle aivan liian hyvä ja sitä muutkin lainaavat studiohommiin. – Toinen esimerkki on Luumupuu, joka kertoo vaikeudesta saada puu kasvamaan, tai vaikeuksista elämässä. – Otetaan kappale Pieni Poika, joka oli alusta saakka vaivaton. Lauluun syntyyn on monta tapaa Kuinka paljon sisältöä yhteen kappaleeseen tarvitaan. Eri paikkakunnilla ja sähköpostin välitykselläkin voi toimia. – Instrumenttisettini on valikoitunut vuosien varrella, eikä tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa. Soitin apuraidan pianolla klikin kanssa. Onko mukana soittamassa vanhoja kavereita tai muita muusikoita. Ero tuohon toiseen kappaleeseen kuuluukin selvästi, koska tämä on lähtenyt teknologia edellä. Ja väitän, että soitannollisesti ja soundimaailmaltaan tässä on saatu aikaiseksi kelpo kamaa. Olen aikoinaan tehnyt analogisilla 16-raitavehkeillä ja ne pakottivat miettimään asioita tiukemmin. – Tässä tulee Kari Paukola vahvasti mukaan, koska hän ajattelee samalla tavoin musiikista ja elämästä. Tällaiselle muusikolle kuin minä ei koskaan ole ollut parempaa aikaa kuin tämä. Minua haittaa rumpujen ja bassojen tekeminen plug-ineilla ja haluaisin osata soittaa niitä ja puhaltimiakin, mutta tällä hetkellä en parempaan pysty. Äärettömän yksinkertainen, ja se syntyi 15 minuutissa tilanteessa, jossa tulin töistä erittäin rankan työpäivän jälkeen. Haluankin keskittyä tekemään lauluja, joissa kuvataan itselle tärkeitä asioita, ja kehittää omaa käsialaa laulujen tekemisessä, niin etteivät ne kuulosta geneerisiltä. – Tällä hetkellä en ole erityisen innostunut asiasta, ainakaan rakentamaan tai vetämään itse bändiä. Ja vielä puinen Mylodica-merkkinen melodika, joka on ollut tosi inspiroiva. Se on niin hieno soitin, ja minulla on vielä aivan erinomaisessa kunnossa oleva. Mutta ei kappale yleensä parane tästä, vaan pohjan putsaaminen voi auttaa enemmän. – Olen soittanut ja laulanut kaiken itse. Se taas on tehty avaamalla Cubase ja leikkimällä. Ja kun aikaa oli kulunut, sainkin lauluun kertovan sävyn. Lauloin perusmelodian ja siihen kasan stemmoja. – Kyllä varmaan 20–30 raitaa menee kappaletta kohti. Lähetän usein varhaisia versioita hänelle ja saan palautetta arreista, soundeista ja sanoituksista. Lisäksi vielä muutama isku akustisella pystypianolla. Yhtään vierailevaa muusikkoa ei ole mukana. Eikä minulla olisi mitään muuta keinoa saada musiikkia niin monille kuultavaksi kuin tämä. Rakensin rummut ja bassot. Olen tullut siihen tulokseen, että tietokoneella tekemisen rajoittamattomuus ei välttämättä ole hyvä asia. Aikoinaan soitin livenä ja viime vuosinakin San Franciscossa asuessa coverbändissä. Mutta tästä olen saanut eniten positiivista palautetta. bassot on tehty koskettimien kanssa
0207 512 300 | sales@studiotec.. JÄLLEENMYYJÄT 14-19 Larkin Poe_Kaukomaa.indd 19 28.5.2019 19.17. | www.studiotec.. Atomcom äänentoistopalvelut Aurinkomusiikki Oy Botnia Musiikki Oy Custom Sounds Finland Oy F-Musiikki Oy Vantaa Keskusmusiikki Lahti Oy Kimmon Soitin Oy Kimmon Soitin Oy Kitarataivas T:mi Kokkolan Laitevälitys Oy Mikkelin Musiikki Musacorner Oy Musiikki Järvenpää Oy Musiikki Lukinmaa Oy Musiikki-Kullas Oy Musiikki-S Oy Musiikkiliike Musatalo Ky Musiikkitalo Ari Vähä Oy Pie Pietarsaaren Musiikki Power-Sound Ky Rovaniemen Musiikkimestarit Oy Savonlinnan Soitinkulma Oy Soitinasema Soundtools Oy St. Paul's Sound Oy Tammer-Piano ja Soitin Ky Tmi Jari-Mikko Pajunen TTornion Musiikki Oy TV-Sävel Oy Verkkokauppa.com Oy Viihdeässät Oy Ålands Music-Shop Ab Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh
Ei kannata pyrkiäkään tekemään jokaisesta soundista itsenään maailman suurinta, vaan päin vastoin kaventaa ja sovitella soundeja toisiinsa, Marko Ketola toteaa salimikserin takaa. Mitään ei pysty tekemään valmiiksi pöytään, vaan on elettävä tilanteessa. Esiintyjien tehtävänä on tuottaa musiikin välityksellä tunnetiloja ihmiseltä toiselle, ja Ketolan mielestä miksaajan työsarkana on tukea tätä pyrkimystä. – Lavalla voi tapahtua mitä tahansa, joten tässä eivät cuelistat auta äänessä eikä valoissa. Räkki takaisin Nykypäivän salimiksauspisteessä näkee enää harvoin laiteräkkejä. Näin on käynyt muutaman kerran 30-vuotisen urani aikana, Ketola hymähtää. Marko Ketolakin ehti jo hetken kiertää ilman ulkoisia prosessorivermeitä, mutta on nyt pakittanut takaisin soundillisista ja käytännöllisistä syistä. Tähkän ja Revohkan keikat ovat taitavan soiton ja laulun juhlaa, mutta myös täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Lauri Tähkä & REVOHKA – keikkailua veitsen terällä! Lauri Tähkä on levymyynnin, radiosoiton ja keikkasukseen perusteella suomalaisten musiikinkuuntelijoiden suursuosikkeja. Kiertuekalusto ja tekniikkaryhmä kulkee kuorma-autolla, saapuu konserttipaikkoihin ennen esiintyjiä ja poistuu heidän jälkeensä. – Pitää vain rohkeasti hyllyttää eri elementtejä. Ketolan räkistä löytyy Tähkän laululle ja kitaralle pyhitetyn Drawmerin analogikompuran lisäksi TC Electronicin 3-alueinen masterkompura, TC:n 2290 Delay sekä Lexiconin legendaarinen PCM70. 20 www.riffi.fi 3/2019 E lonkerjuu-yhtyeen nokkamiehenä kuuluisuuteen noussut Lauri Tähkä siirtyi soolouralle vuosikymmenen alussa, ja kokosi kovista muusikoista seurakseen Revohkan, jonka ydinjoukko on kulkenut artistin matkassa tähän päivään asti. Toisaalta se on homman suola – ei pääse puutumaan, kun joutuu tekemään koko ajan. – On valittava, mikä on kuulokuvassa tärkeintä ja poimittava se esille. Bändi siirtyy paikkojen välillä omaan tahtiinsa. Tekniikasta huolehtii Marko Ketolan (saliääni), Petri Mähösen (monitorit), Marko Karnilan (backline) ja Kristoffer ”Toffe” Svenin (valot) tiimi. – Kun studiossa äänittelee ja vertailee alkuperäisiä laitteita plugareihin, tulee olo että jotain niistä puuttuu. Kiertueen miehistö kokonaisuudessaan on tusinan vahvuinen. Ensimmäisen biisin jälkeen voi yleensä heittää biisilistankin menemään, toinen biisi saattaa jo olla mikä vain. Tekniikan ja bändin lisäksi kiertuemiehistöön kuuluu bändibussin kuljettaja ja fanituotteiden myyjä. Neljännen sooloalbuminsa kunniaksi Tähkä bändeineen lähti maan kattavalle ”Palavaa vettä” -konserttikiertueelle, joka kulki keväällä yli kahdenkymmenen salin kautta Helsingistä Kuusamoon. Miten tästä selvitään kaikuisissa konserttisaleissa. Silloin kun saa orkesterin kuulostamaan yhdeltä isolta soittimelta, tuntee saavuttaneensa jotain. Tyhjässä Finlandiatalon salissa Revohkan soundcheckissä taajuusspektrin keskialue alkaa täyttyä laulujen ja rumpujen lisäksi lukuisista melodiaja harmoniasoittimista: on kolme kitaraa, kiipparit ja kovalevyraitojakin. 20-25 Lauri Tähkä.indd 20 26.5.2019 8.30. – On pöydässäkin neljä Lexiconia sisällä, mutta erillisen PCM70:n soundi varsinkin isojen kaikujen osalta on kuitenkin ihan toista. Keikkapöydän valintaa ja sen suurta kanavalohkojen määrää Ketola perustelee sillä, että Revohka on arvaamaton yhtye, joten kaiken pitää olla näkyvillä ja saatavilla. Ketolan Soundcraft Si3 -tiskiin tulee lavalta 32 kanavaa, monitoripäähän pari enemmän klikin takia
– Minusta kombomme toimii hyvin, koska olemme Jaketin kanssa erilaisia soittajia, ja mietimme soundipuolella sitä, miten kitarat juttelisivat keskenään. – Monitoriin riittää kolme asiaa: rytmi, vire ja oma soitin/ laulu. Itse olen soittanut enemmän humbucker-tyyppisillä kitaroilla ja Jaketti Fendereillä, jolloin jo lähtösoundi on erilainen, Kääriäinen jatkaa. Ketolan mielestä monitoroinnin ydinasia on, että kaikkea ei voi kuunteluun ajaa ”sopivasti” vaan materiaalia kannattaa karsia. Kun soundit säädetään sellaiseksi kuin he haluavat, ei tarvitse keikan jälkeen keskustella. Hierotaan niin kauan, että on hyvä. Teen tämän tapaisia, herättäviä juttuja. Ja jos Kääriäinen tulee kitaran kanssa vaikka salin puolelle, saatan nostaa hänen kitaraansa miksauksessa varsin reilusti. – Kyllä nämä ovat sen oivaltaneet, että oma kuuntelu on ihan muuta kuin mitä saliin ajetaan. – Jaketti soittaa keikalla akkaria enemmän ja hänellä on pieni syntikkakioskikin. – Tähkän levyn tiimoilta keikkasettiin tarvittiin tosiaan lisäsyntikkaa muutamien biisien bassojen ja urkupadien soittamiseksi. – Korvamonitoreissa jokaisella on omat jutut päällimmäisenä, joten luureihin ei välttämättä totuus välity, ja välillä pitää kuunnella myös mitä miksaaja sanoo. www.riffi.fi 3/2019 21 – Välillä Laten laulu vedetään ihan kuivaksi, jolloin se tulee tosi lähelle, sitten taas kaiulla isommaksi. – Monitoroinnin suhteen Revohkan soittajat ovat vaativia ja niin pitää ollakin. Valotkin ovat poikkeuksellisen komeat, samoin taustakankaat. Ja nimenomaan luurikuuntelussa onkin mahdollista karsia röyhkeästi sitä mitä kuuntelee. HD-raitoja ei ole lähesLauri Tähkän ja Revohkan konserttikattaus ei lediseiniä kaipaa, kun bändissä riittää seurattavaa ja musiikissa potkua. Sama pätee stemmojen laulamiseen, joka on aina kiehtonut ja josta nautin, Kumpulainen toteaa. KUVA: LEIF VÄRE 20-25 Lauri Tähkä.indd 21 26.5.2019 8.30. Ettei aina vaan nosteta sitä mikä ei kuulu, vaan pudotetaan pois sellaista, joka peittää sitä mitä yritetään kuulla! Vaistoja seuraten Lavaroolit kitaristien ja kosketinsoittajan kesken ovat löytyneet ajan myötä luontevasti, koska nimenomaan tämä kolmikko on soittanut kimpassa bändin alusta asti. Ja radikaaleja ovat myös soittajien kuuntelubalanssien keskinäiset erot. Olen sikäli enemmän soolokitaristi – vaikkakaan kitarasoolot eivät saa olla itseisarvo, vaan kaiken tekemisen pitää tukea kokonaisuutta, toteaa kitaristi Jaakko ”Pastori” Kääriäinen. Olennaista kuuntelemassa Monitoritiskinä palvelee Soundcraftin Vi3000, jonka kautta koko bändi on korvamonitorikuuntelussa – pianisti ja rumpali langallisissa, muut langattomissa. Sillä pääsee jo pitkälle, kun valitsee yhden elementin mistä kuulee vireen ja toisen mistä kuulee rytmin. Rolandin Boutique-sarjan vehkeet ovat kokonsa puolesta mahtavia, ja olenkin käyttänyt nyt keikoilla JP-08:aa, joka ajaa loistavasti asiansa eikä vie tilaa pyöreäjalkaista mikrofonitelinettä enempää, toinen kitaristi Jarkko ”Jaketti” Kumpulainen kertoo. – Soittotyyliltäni en ole mikään ’shreddaaja’, vaan minua kiehtoo tekstuurien ja äänimaisemien rakentaminen, biisiin sopivien komppien istuttaminen ja musiikillisen eheyden luominen. Eli soittaja on kaiken hieromisen jälkeen luurimaailmassaan aika oudossa kuulokuvassa, eikä voi mitenkään kuvitella millainen on soiva lopputulos
Kohtuuttoman isokokoinen ja painava, mutta myös sen väärti.” ”MXR:n Micro Amp niin ikään 1970-luvulta on kulkenut laudassani kohta parikymmentä vuotta ja on käytännössä koko ajan päällä. Toki vanhassa soittopelissä on historiaa mukana, ja siksi olenkin niihin hurahtanut, mutta yhtä lailla jokaisessa soittimessa on musiikkia sisällään, ja työkalut pitääkin lähtökohtaisesti valita tarpeen mukaan.” kään kaikissa biiseissä, mutta välillä sieltä tulee pieniä mausteita, Kääriäinen paljastaa. Late uskaltaa lähteä uusiin suuntiin ja bändillä on rahkeita seurata – sellainen pitää keikkailun mielekkäänä! u 20-25 Lauri Tähkä.indd 22 26.5.2019 8.30. 22 www.riffi.fi 3/2019 Jarkko ”Jaketti” Kumpulainen, kitarat ja laulu ”Ykkösvahvistimena käytän 1960-luvun Vox AC-10 Twiniä. Voxien kirkas soundi toimii säestävään rooliini Tähkän bändissä erinomaisesti.” ”Akkarilaudassani on uuden levyn soundien myötä kiinni viritysmittarin lisäksi Xoticin SP Compressor boostaamassa arpeggiojuttujen volyymia, sekä Catalinbreadin Echorec -kiekkokaikumallinnus ja Bossin RV-5 -digikaiku luomassa utuisempia äänimaisemia.” ”Pääasiallisena akustisena käytän Gibsonin J-50:stä vuodelta 1964. Bearfootin Pale Green Compressor on signaaliketjun ensimmäisenä ja miedolla kompressiolla päällä koko ajan. – Vaikka soitetaan isoilla areenoilla isoille yleisölle, sovitukset elävät ja kaikki on veitsen terällä. Pidän kitaroitani aina soitossa, en osta soittimia koristeeksi. Siihen on asennettu Bigsbyn kampi, koska kaikissa kitaroissani täytyy olla kampi.” ”Pedaalilautani on pysynyt melko vakiona viitisen vuotta. – Käytämme tosiaan jonkin verran taustaraitoja, mutta toisinaan lähdetäänkin tietoisesti eri suuntaan kovalevyn kanssa, rumpali Heikki Kytölä jatkaa. Soitin pitkään Tähkän keikat Fender Jazzmaster ’65:lläni, sen jälkeen saman ikäisellä Fender Jaguarilla. Se on ollut minulla pari vuotta, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta: tasapainoinen ääni ja kauniisti ikääntynyt ulkonäkö. Myös chorus on tärkeä osa tiettyjä soundejani ja niiden tuottamisesta laudassa vastaa Bossin Chorus Ensemble CE-1 1970-luvulta. Jokin näiden muodossa ja soundissa miellyttää. Kytölän mukaan Tähkän vahvuuksia artistina on reagoida yleisön energiaan ja vetää intuitiolla. Toisena akkarina muutamaan uniikimpaan soundiin on vanha kotimainen Noso.” ”Ykkössähkiksenä on Fenderin japanilainen Jazzmaster ’96 Ventures, jonka ostin hetken mielijohteesta, koska viehätyin erikoisempaan mustaan väriin valkealla helmiäispleksillä ja kultaisella hardwarella. Toinen elementeistä on alkuperäinen kymppituumainen Elac ja toinen Celestionin Gold. Kitara on erinomaista työtä ja resonoi ihanasti. Rakennan lautani aina itse, näin saa mitä tilaa ja niiden parissa on hauskaa nikkaroida! Teen myös kitaroideni huollot ja säädöt tiettyyn pisteeseen asti itse.” ”Yksikelaiset offset-body-kitarat ovat lähellä sydäntäni. Reverbinä on EHX:n Oceans 11.” ”Kaikki pedaalit on linkitetty Loop Masterin True Bypass -switcherin läpi. Samaisesta syystä keikkasetissä on paljon biisejä, joihin HD-raitoja ei ole liitetty. Miedosti harmonisoidut sweepit ovat sen paras ominaisuus. Kääriäinen kertoo todenneensa, että klikin kanssa soittaminen tuntuu rauhoittavan myös sellaisia biisejä, joissa klikkiä ei käytetä, minkä tuloksena tempot ylipäätään pysyvät paremmin läjässä suurien keikkamäärien keskellä. Tasapainotan sillä vahvistimen säröytymistä keikkapaikan kokonaisvolumeen sopivaksi.” ”Säröinä laudassani on Procon Rat sekä tamperelaisen soitin/vahvistinrakentajaystäväni duunaama EHX:n Hot Tubes -klooni. Vaihdoin siihen megan volumeja tone-potikat alkuperäisten 250-ohmisten tilalle, mikä avasi soundia ja toimii Seymour Duncanin SJM-originaalimikkien kanssa oivasti.” ”Vähän räyhäkkäämmät biisit vetelen Gibsonin Les Paul Deluxe ’74 Gold Topilla, johon vaihdoin mini-Humbuckereiden tilalle Lollarin P90 -soap barit. Käytän sitä siinä mielessä poikkeuksellisesti, että pidän volyymia todella alhaalla jättääkseni pelivaraa ketjun seuraaville pedaaleille.” ”Electro Harmonixin POG2 on muutamien maalailevien soundieni tärkein rakennuspalikka. Siinä kohtaa rumpalin on parasta polkaista nauha pois päältä ja jatkaa sinne minne nokka näyttää. Kuriositeettina ketjussa on portlandilaisen pedaalipajan Devi Everin Bit Mangler – täysin sekopäinen fuzz ainoastaan ääritilanteisiin.” ”Ibanezin 70-lukulainen Phase Tone toimittaa phaserin virkaa, ja kaikuna on Korgin SDD-3000-pedaali, jonka erinomaista etusta käytän Micro Ampin tyyliin, etsien keikkapaikkaa vastaavan säröytymisasteen/vahvistimen volyymin
Esimerkiksi Drawmerin perinteisen analogikompura/limitterin ykköskanava on Laten laululle ja kakkonen akustiselle kitaralle. Siinä meni kolme kitaraa yhdellä heitolla.” Milla Viljamaa, kosketinsoittimet ja laulu ”Siitä asti kun Lauri Tähkä aloitti soolouran ja Revohka perustettiin, Yamahan AvantGrand N2 -hybridipiano on ollut tärkein instrumenttini. Testasimme tukun muitakin mikkejä, mutta Late laulaa niin lujaa, että muiden paitsi D5:n ja SM58:n kapselit korkkasivat. Tämä yhdistelmä vaikuttaa pohjattomalta kaivolta luovuuden suhteen, ja aion hyödyntää näitä myös muissa projekteissani.” ”Kun normielämässä kaikilla on nykyään hirveästi häiriötekijöitä, antaa keikka tai konsertti niin katsojalle kuin esiintyjälle mahdollisuuden olla hetken aikaa sataprosenttisesti läsnä. Artistin kuin artistin ääni aukeaa vasta keikalla, ja sieltä alkaa löytyä ihan eri alueita kuin checkissä. Vaikka se oli vain itse äänilähde joka muuttui.” ”Muodin vastaisesti läheskään kaikki efektit eivät ole pöydässä, vaan tärkeimmät ovat nykyään taas räkissä. Alussa se oli myös ainoa. Laulumikkinä kiertueella on AKG:n langaton D5. N2 painaa toistasataa kiloa, mutta kiertuetuotannossa, jossa muutenkin kulkee paljon raskasta kalustoa kuorma-autossa, se ei ole mikään järjetön elementti. Kerran klubikeikalla Late heitti sähkiksensä ilmaan niin, että se kimposi trussista hänen akkaritelineensä päälle. Hän saattaa heittää lavalla kepin kaulastaan backlinerille, ja jos blinderit lävähtävät sopivasti, kukaan ei näe sillä hetkellä mitään – ja kaula poikki. Hieman karrikoiden: mitä parempi ja kalliimpi mikki, sen huonommin toimii tässä.” ”Soundcheckissä, varsinkaan viikon ensimmäisillä keikoilla ei kannattaisi alkaa liikaa huolehtia laulusoundista ja ruuvata sitä mihinkään. Revohkassa ollaan mielestäni päästy siihen, mutta sellainen edellyttääkin yleensä pitkää yhteistyötä, jossa kaikki tuntevat toisensa hyvin ja pyrkivät samansuuntaiseen lopputulokseen.” ”Kitara on Tähkälle lyömäsoitin. Kerran hän iski 12-kielisestä akustisesta neljä kieltä poikki yhdellä laakilla.” 20-25 Lauri Tähkä.indd 23 26.5.2019 8.30. Pitää vain malttaa kuunnella millainen soundi laulajasta juuri tänä iltana lähtee, onko nuhaa, onko käheyttä, mikä on alakerran suhde keskialueeseen.” ”Useiden artistien kohdalla pätee sama ilmiö. Kysymys oli rajanvedosta, en halunnut olla kiipparisti, vaan nimenomaan pianisti. Hänellä on kolme Martinin akustista kitaraa, kaikissa Mipron ACT-71 -langattomat.” ”Tähkä on rauhoittunut paljon takavuosista, mutta menobiiseissä akkari on hänelle lyömäsoitin. Kitaroitakin on matkan varrella tuhoutunut monta. www.riffi.fi 3/2019 23 Lauri Tähkä, laulu ja kitara Lauri Tähkän kalustosta kertovat salimiksaaja Marko Ketola ja backliner Marko Karnila. Käyttöön valikoituivat Ableton Push 2 -ohjain yhdessä Ableton Live -ohjelmiston kanssa, joka toimii räkkiin sijoitetussa kannettavassa, sekä Native instrumentsin Komplete Kontrol S61 -kiippari. Yhdellä keikalla hän löi 12-kielisestä neljä kieltä poikki kerralla. Tosin tätä konserttikiertuetta varten sitä kasvatettiin lisäksi oikean flyygelin kuorilla, jotka tuovat näyttävyyttä ’lava-lookiin’.” ”Kun viimeisimpien levyjen myötä tuli tarve laajentaa bändin soundimaailmaa myös keikoilla, aloin etsiä tarkoitukseen sopivia välineitä. ”Lauri on siinä mielessä helppo laulusolisti, että materiaalia kyllä riittää, melkein voi vetää PA:n kiinni niin laulu kuuluu silti. Soittajalle ihanteellisin tilanne syntyy, jos bändi on kuin yksi saumattomasti toimiva ja livetilanteisiin reagoiva instrumentti. Ohjaan niillä Liven omien soundien lisäksi muokkaamiani Nativen plugareita. Eli laulusoundia ei kannattaisi alkaa liikaa muuttaa edellisen keikan säädöistä vain checkin perusteella, Kun keikan myötä ääni lämpenee ja tunnelman kohotessa lauluvolyymikin nousee merkittävästi, niin lavalla – etenkin korvamonitorikuuntelussa – aletaan sitten ihmetellä, että onko säätöjä muutettu tiskissä checkin jälkeen
Jaketilla on joka tapauksessa styrkkari, ja katsomon eturiveillä tuntuisi oudolta jos sinne kuuluisi suoraan lavalta vain yksi kitara. Omistan parisenkymmentä kitaraa, joista tärkeimpiin kuuluu myös ‘69 Telecaster – jossa ei tosin taida olla enää juuri muuta originaalia kuin puuosat.” ”Kaikkea mikä soi ei voi ajaa monitoreihin ’sopivasti’. Kuuntelussa pääsee pitkälle sillä, kun valitsee yhden elementin mistä kuulee vireen ja toisen mistä kuulee rytmin.” 20-25 Lauri Tähkä.indd 24 26.5.2019 8.30. Fenderin ’pre-CBS’ Jazzbass ’65, nuppina Fender Bassman 100 vuodelta 1974, ja kaiuttimena 2000-luvun alun Ampegin 8 × 10" ’rantasauna’ (koska Late tykkää tästä ja minä myös). Etummaisen potikka on oikeastaan aina täysillä. Kolmen särön ketjussa on Guitarsystemsin FuzzToolin ja Voodoo Labin Sparkle Driven perässä Analog Manin King of Tone. Tällä kattauksella olen tehnyt Tähkää vuodesta 2015 ja sitä ennen pienellä pedaalilaudalla maustettuna kolme Chisu-rundia 2009 alkaen. Sillä on yleensäkin puolensa, että kaikki soittimet soivat myös lavalla, verrattuna siihen että sieltä kuuluisi katsomoon vain rummut.” ”Pedaalilaudassa ensimmäisenä on Mad Professorin Forest Green Compressor, sitten JAMin chorus/vibrato/ phaser-tyyppinen Ripply Fall. Olen myös huomannut, että kun vain malttaa antaa itselleen muutaman biisin aikaa sopeutua pieneen kuuntelun soundivirheeseen, niin korvat ja sormet korjaavat asiat kuntoon. Tällä kiertueella mukana on myös Stratocasterini vuodelta ’65, jolla soitan ehkä puolet biiseistä. Artisti soitti musiikkiliikkeeseen ja pyysi pitämään myymälää auki samaan aikaan, kun minä kiiruhdin hiki hatussa paikalle.” ”Soundeista: kolisevampaa Precision-fiilistä varten suljen bassosta usein takamikkiä. Se liittyy jotenkin siihen, että ottaa aina aikansa päästä sinuiksi soittimen kanssa ja myös siihen, että kitarat soivat sitä paremmin mitä enemmän niillä soittaa. Siinä tärkeimmät, ja kyllähän soundi syntyy aika paljon myös siitä mitä soittaa – tai jättää soittamatta!” ”Kitaroissa olen suosinut klassikoita, mutta viime kesänä hankin poikkeuksena linjaan Dennis Fanon Novon, jonka mikkipuoli on humbuckereita ja väri vihreä – niin olihan se pakko ostaa ihan jo sen takia.” ”Novolla olen soittanut varmaan kaikilla keikoilla sen hankkimisesta lähtien. Tosin en juuri soita peukkujuttuja, kun en niitä oikein osaa. Tähän auttaa tietoisuus siitä, että tiedän tarkkaan minulta lähtevän linjasoundin olevan sellainen kuin haluan.” ”Pedaalien puuttuminen Laten keikoilla perustuu osalJaakko ”Pastori” Kääriäinen, kitarat ja laulu ”Kitaranuppinani on vuosikausia ollut Vox AC15 Heritage, johon olen nyt yhdistänyt Two Notesin Torpedo Captorin, joka on analoginen keinokuorma, ja kaiutinsimulaatio tulee Mooerin Radar-pedaalista.” ”Lisäksi kitaralla on myös kaappi, jolla saan lavan soimaan. Poikkeuksena joku peukkubiisi, jossa molempia hiukan sulkemalla saa vähemmän poksahtelevan, smoothimman soundin. Minulle onkin melko tyypillistä jämähtää johonkin kitaraan pitkäksikin aikaa. Aiemmin samalla arsenaalilla soitettiin Marikoa, Niko Ahvosta ja Cortina Jetsiä ja pienemmällä kaiuttimella esimerkiksi Kaija Koota.” ”Kalusto on vakiintunut tällaiseksi jo vuosituhannen vaihteessa, muutaman uuden Fenderja G&L -merkkisen jazzbasson ja jonkun modernimmankin instrumentin kokeilemisen jälkeen. Tone-potikkaankaan en juuri koske.” ”Vahvistimen säätöihin en myöskään yleensä kajoa keikan alun pienen ruuvailun jälkeen, koska äänimiesten on niin helpompi saada homma kasaan. Laudassa on lisäksi FoxRoxin oktaaveri, Bossin viritysmittari ja Source Audion Nemesis Delay sekä Strymonin kaiku/tremolopedaali Flint. Etuverkko on hopeinen, ja se on yhtä olennaista kuin basson ja vahvistimen väliin tuleva valkoinen kierrepiuhakin. Jos se on mukana niin pärjään keikan, kaikki muut ovat maustamista ja asioiden helpottamista varten. 24 www.riffi.fi 3/2019 Tero Palo, basso ”Bassokattaukseni on varsin selkeä. Osaltaan asiaan vaikuttaa varmasti funk/ soul/rhythm’n’blues-diggailuni.” ”Kielet olen vaihtanut viimeksi vuosia sitten, muistaakseni Chisun ’Kun valaistun’ -kiertueen loppupuolella, kun takahuoneessa lämmitellessä A-kieli meni poikki. En saa sillä tyylillä aikaiseksi sellaista syvää painokasta groovea, josta eniten tykkään
Muutenkin soitossani pellit tulevat suht hiljaa. Ne ovat sen verran tärkeä työkalu rumpalille, että pitää olla ’sparen sparet’.” taan myös siihen, että musiikki lähtee enemmän lavalla olevista ihmisistä, yhteisöllisyydestä, bändistä. Monet tuottajathan vihaavat peltejä ja ovat sitä mieltä että ne ovat turhia. Hiffaan sen kulman, mutta kysymys on siitä, että peltien pitää vain soundata tasapainoisilta eivätkä ne saa hypätä silmille.” ”Biisikohtaisesti heitän peltien ja rumpujen päälle kaikenlaista sälää, joilla saan nopeasti rummuista erilaisen kuuloisia. Sillä saa mukavasti biiseihin yhden dynaamisen vaihteen lisää, mutta niin päin, että biisi alkaa ’Spedellä’ ja päätyy kasvamaan rumpusettiin. Konserttisaleihin tuntuu metallivirvelin tilalle sopivan paremmin Gretschin 6,5-tuumainen Brooklyn, joka on vaahteraa/poppelia. Siihen kun vielä lisää eteenpäin vieden soittamisen ja laiskan, takakenoisen biitin takana oleilun, ei oikeastaan jää aikaa tai tarvetta pedaalien paineluun.” ”Koen myös niin, että kitarat, kiipparit ja nykyään kovalevyltä tulevat asiat luovat enemmän sen yleisön korville suunnatun soundin. Vaihtelua voi lisätä myös säätämällä mikkiasetuksia ja muuntelemalla äänien pituuksia merkittävästi esimerkiksi biisin eri osissa. Minun toimialaani taas kuuluu mainittujen ei-niin-radikaalien soundivariaatioiden avulla luotettavan pohjan ja svengin luominen bändille sekä artistille, ja sitä kautta yleisölle, jotta tanssijalka lähtee sillä suunnalla vipattamaan ja tyttöjen pyllyt pyörimään!” 20-25 Lauri Tähkä.indd 25 26.5.2019 8.30. En käytä kovinkaan soivia vireitä, koska ne humisevat miksauksessa ja vievät tilaa musiikilta. Peltini ovat aika hiljaisia, niitä joutuu joskus jopa kaivamaan miksauksessa, mutta parempi niin, kuin että vuotaisivat joka paikkaan. Samantyyppistä filosofiaa olen toteuttanut niin PMMP:ssä, Vilkkumaassa, My First Bandissa kuin Tähkässäkin. Gretschien ihanuus on se, että ne ovat tosi kiinteät ja napakat, ja olennainen tulee läpi. Kun kaupat on tehty, voi hommaa kasvattaa ’livempään’ suuntaan.” ”Käytän langallista korvamonitorointia, ja minulla on itse asiassa jopa kolmet JH-audion luurit. Se toimii virvelinä elektrompiin, hitaampiin sekä sellaisiin biiseihin, joissa tarvitaan läskiä ja löysää pamausta.” ”Olen vetänyt Meinlin symbaaleilla noin 15 vuotta, suurin osa on isoja, tummia Byzance-sarjan peltejä, esimerkiksi 24-tuumainen Big Apple Ride on hunajaa. Haitsun vasemmalla puolella on kahdeksan tuumaa syvä monsteri, jonka Mikko Pietinen rakensi omistamastani Ayotten lattiatomista. Beyerdynamicin Opus 87 -mikit tomeissa yhdistettynä tapaani virittää muodostavat tärkeän osan settini soundia isommilla keikoilla.” ”Setissä on kaksi virveliä, joita käytän melkeinpä yhtä paljon. Kun biisin alussa soittaa profiiliset levysoundit, se riittää luomaan kuulijalle tutun illuusion biisistä. Tykkään soittaa simppelillä setillä, jossa on vain kaksi tomia, 12ja 16-tuumaiset. Maustaminen tapahtuu muuttelemalla soittotyyliä ja -tapoja etuja keskisormen, plektran ja peukalon välillä – ei kieltä lyöden vaan näpäten alaspäin ja samalla kämmensyrjällä dempaten. Meinliltä löytyy mitä mainioimpia perkkalisukkeita, joita voi heitellä sekaan muokkaamaan settisoundia elektronisempaan tai vintagempaan suuntaan.” ”Keittolevy eli Rolandin SPD-SX on aina mukana, soitan sillä levyn soundeja. www.riffi.fi 3/2019 25 Heikki Kytölä, rummut ”Tähkän tälläkin rundilla soitan 1980-luvun taitteen Gretschejä
010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Yamaha CG-TA – UUTUUS! Nailonkielinen TransAcoustic-kitara. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 299,90 € Fender Indio – UUTUUS! Tyylikäs ja kätevä akkukäyttöinen bluetoothkaiutin. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 1 269 € Yamaha MODX6 Kompakti ja kevyt huippusyntetisaattori nykyaikaiseen musiikintekoon. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Matriarch 2 249 € 4-ääninen parafoninen puoli modulaarinen analoginen syntetisaattori. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Akai MPC X Inspiroiva musiikintuotantoyksikkö, toimii myös itsenäisesti ilman tieto konetta! Tämä on avain luovaan tekemiseen. Kaikuja chorusefektit myös akustisesti soitettaessa. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. PRS SE A50EVS 26-29 Na?yteikkuna 319.indd 26 28.5.2019 18.06. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Helppokäyttöisyys ja 10 tuuman kosketus näyttö takaavat onnistumisen musahommissa. 1 990 € 875 € Laadukkaat PSR-akustiset nyt meiltä. UUTUUS! – Tulossa myyntiin syksyllä 2019 St. 639 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 26 www.riffi.fi 3/2019 n näyteikkuna Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 109 € JHS Pedals -vlogeista tuttu ambienssikone nyt meillä alennettuun hintaan! FENDER Marine Layer Reverb – supersuosittu kaiku! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 579 € • suunniteltu ja rakennettu Seinäjoella • 100% koivua • perinteistä rumpusettiä hiljaisempi • soveltuu kaikenlaiseen akustiseen musiikkiin Loota on akustinen rumpusetti maukkailla perkussiosoundeilla ja helposti roudattavassa koossa! F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh
www.riffi.fi 3/2019 27 DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi UUTUUS! ORTEGA K1 sopranino-ukulele Keiki Pikkuruinen uuden sukupolven ukulele. Lisätiedot HeadRush Looperboardista sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi HeadRush Looperboard Unelmiesi luupperi on täällä!!! HeadRush Looperboard on tehokkain ja intuitiivisin luupperipedaali, mitä koskaan on valmistettu. DLX-hinta: 899 € PRS SE-Custom 24 roasted maple limited Klassinen SE Custom 24 -malli paahdetulla vaahterakaulalla Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 299 € Sennheiser XSW-D Instrument base set Erittäin helppo ja varmatoiminen langaton järjestelmä kitaralle ja bassolle. Nyt 119,90 € (149,90 €) Tarjous voimassa 31.7.2019 asti. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 2 399 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Sen havainnollinen 7" kosketusnäyttö on unelmien täyttymys kaikille live-luuppaajille. Useita värejä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 64,90 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 1 049 € Kurzweil SP6 Palkittu monipuolinen sähköpiano laajalla soundivalikoimalla. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Uudistettu malli. Äänitysaikaa Looperboard tarjoaa ruhtinaalliset yhdeksän tuntia, ja lisäksi käytettävissäsi ovat älykkäät time-stretch-toiminnot, ensiluokkaiset efektit, USB/SD-tallennus, sisäänrakennettu USB-audiointerface sekä paljon muuta! Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan. Suositeltava viritys A-D-F#-H tai D-G-E-A. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Musta tai viininpunainen. Painoa vain 12 kg. 940 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Oletko kuullut. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Ortega RST5 – KESÄTARJOUS! Laadukas nailonkielinen kitara kuusikannella. Uuutuus! SMA1020V2 • aktiivinen 2-tierakenne • 10" & 1" elementit • maksimi SPL 122 dB 349 € 26-29 Na?yteikkuna 319.indd 27 28.5.2019 18.06. Yamaha CP88 -stagepiano Huippupianistien luottotyökalu jo vuosikymmenien ajan
499 € G&L Tribute Legacy Gloss Black Maple TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 469 € AG Tramontane T270DCE Loistava ja helpposoittoinen kuusikantinen dreadnought-mallinen akustinen kitara Fishman Ink -elektroniikalla Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi 999 € UUSI MODERNI TE-MALLI ON TÄÄLLÄ Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € NUX B3 Lähetin ja vastaanotin muuttavat minkä tahansa mikrofonisi langattomaksi! 179 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Double Moon Chorus-, flangerja vibratosoundeja analogisesti. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 199 € /kpl Tarkasta päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi. • suosaarnirunko • vaahterakaula • G&L CLF-100 Alnico V single-coil -mikit • G&L Dual-Fulcrum™ -vibra. 265 € www.riffi.fi . KRK RP5G4 Pro-luokan studiomonitori DSP:llä Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Perinteisistä materiaaleista perinteiseen tapaan valmistettu laadukas sähkökitara. Riffi-kauppa KOMPPISAURUS Juha Tannisen pätevä uutuuskirja nyt kesähintaan Tsekkaa lisätiedot Riffin verkkokaupasta 25 € 26-29 Na?yteikkuna 319.indd 28 28.5.2019 18.06. 28 www.riffi.fi 3/2019 n näyteikkuna Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/korg 977 € KORG KROME EX 61 Entistäkin monipuolisempi työasemasyntikka
Jos olet aina ihmetellyt mistä koko hommassa on kyse, lue Räppärin käsikirja. Lisätiedot: Intersonic Suomi • www.intersonic.fi Lukemista kesäksi! 26-29 Na?yteikkuna 319.indd 29 28.5.2019 18.06. Jonkinlaisena kiteytyksenä kirjan sanomalle voisi pitää sivulta 288 löytyvää Joonas Palmgrenin (taiteilijanimeltään Skandaali) ajatusta: – Räppäämisen pitää aina kuulostaa hyvältä. Hänen vastuualueenaan on tukkumyynti jälleenmyyjille, ja tässä vaiheessa toimenkuvaan kuuluvat Audientin, DPAn, Music Groupin sekä Shuren tuotteet. Nimityksiä Topi Suuronen on nimitetty myyntipäälliköksi Intersonic Oy:ssä. Kustantaja: Docendo Paleface: Kolmetoista kertaa kovempi – Räppärin käsikirja Yli 500 sivua asiaa räppäämisen eri aspekteista alkaa lyhyellä lajin historiikilla, jonka perään on koottu suorastaan pökerryttävän massiivinen ja erittäin systemaattinen tietopaketti oppaaksi oman räppinsä kirjoittajille. Studiotec oy:n palveluksessa. Kääntäjän sanasto myös ontuu paikka paikoin, esimerkiksi tripletit ovat suomeksi kyllä ihan perinteisesti trioleja. Jere Saaraisen käännöstä on ilo lukea ja kirjan arvoa kasvattavat lopun lisukkeet: keskeisten henkilöiden nykykuulumiset, lista Lennonin levytyksistä, kirjallisuusja viiteluettelot teoksessa esitetyistä tapahtumista ja sitaateista ynnä kattava henkilöhakemisto. Lukukokemus on pääosin hyvä, mutta muutamat tekstin editoinnissa torsoiksi leikkautuneet lauseet ja tekstiä leikeltäessä tahattomasti toisiinsa liittyneet pätkät antavat jossain määrin viimeistelemättömän leiman. Erityiskiitos annetaan Popoville siitä, että kirjassa on lueteltu jokaisen levyn äänityspaikan lisäksi tuottaja sekä äänittäjät, joista monet myös pääsevät jakamaan muistojaan lukijalle. Jos jutut on fiksuja ja syvällisiä mutta kuulostaa paskalta, kannattaa kirjoittaa kirja! Jos et halua pystyhuumorin esittäjäksi eikä kirjailijan ura houkuta, lue Räppärin käsikirja. Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Led Zeppelinin ystäville varmasti yksi pakollinen hankinta lukemistoon. Roy Connolly, veteraanitoimittaja ja Lennonin ystävä ’60/70-lukujen taitteesta, on koonnut kiehtovan ja sujuvasti etenevän kirjan, joka tuo esiin päähenkilön monisärmäisen ja rosoisen luonteen kaikki puolet. Alalla pitkään toiminut Suuronen on aiem min työskennellyt mm. Samoin studiotyöskentelyä ja soittimistoa esittelevissä jaksoissa on jonkin verran hapuilua, josta lukija pääsee kyllä yli, mikäli on itse kärryillä siitä mitä kenties mahdetaan tarkoittaa. Se kuvaa askeleet tuntemattomuudesta poptähteyteen ja matkan intohimoisesta musiikintekijästä luovuutensa kadottaneen tuskaisuuteen, tuo esille naiivin älykön itsepintaisen levottomuuden ja kypsymisen uuteen kukoistukseen, jonka mielenhäiriöinen ihailija tuhoaa. 1 899 € AJANKOHTAISTA Martin Popov: Led Zeppelin – Levy levyltä, biisi biisiltä Kustannusyhtiö Docenco teki kulttuuri teon julkaisemalla Antti Immosen suomentaman teoksen, jossa käydään läpi tämän todellisen tienraivaajan ja monen myöhemmän bändin esikuvan taival vuoden 1968 ensilevytyksestä alkaen. Jos läpät ovat hauskoja mutta saundaa paskalta, kannattaa alkaa stand-up-koomikoksi. Jos olet sitä mieltä, että suomenkielen asema on uhattuna, lue Räppärin käsikirja. Muussa tapauksessa lue Räppärin käsikirja. Yksinkertaisesta mennään monimutkaiseen elävästä todellisuudesta poimittujen esimerkkien kautta ja asiallisesti niiden hienoudet peraten. Asiaa on paljon ja se on mielenkiintoista, vaikkei Led Zeppelinin musiikkia suuremmin tuntisikaan. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Kustantaja: Like Ray Connolly: John Lennon – Legendan elämä 1940–1980 Kirja on Lennonin tarina lapsuudesta ennenaikaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaan New Yorkissa. www.riffi.fi 3/2019 29 Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 GO:Piano88 Liiku ja soita missä tahansa! 438 € Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 21.8.2019 ilmestyvässä numerossa 4/2019. Kaikki klassikkosähköpianosoundit sekä laadukas koskettimisto samassa tyylikkäässä kuoressa. Läpi käydään biitti ja sen rakenne, pulssi, riimityksen anatomia, tekstin kehittely, flown ylläpitäminen jne. Äärimmäisen suositeltava kirja kaikille, jotka ovat altistuneet Beatles-yhtyeen ja sen jäsenten vaikutukselle! Minerva-kustannus Lisää kirja-arvioita ja muita ajankohtaisia juttuja löydät jatkuvasti päivitettävältä Riffin verkkosivustolta: riffi.fi. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Crumar Seven Vintagea modernisti mallintava keikkapiano
30-33 Oodi.indd 30 26.5.2019 18.03. Rumpuja perkussiokaluston valinnoilla on haluttu tukea kotimaisia soitinvalmistajia. Oodin studioisännät Petri Hellgren (vas.) ja Hannu Ikola testaavat ison soittotilan soundia. Yksi Kumun seteistä on pystytetty ison studion rumpukoppiin. Kaksikon osaaminen täydentää toisiaan: Ikolan sydäntä lähellä on synaja konepuoli, Hellgrenin tausta taas on bändisoittimissa ja äänittämisessä. Riffiä uuden ajan kirjastossa kiinnostaa erityisesti kakkoskerros, jonne on juuri avattu vertaistaan hakeva kahdeksan studiotilan yksikkö. Nylander pohjustaa, että vaikka studioita on helsinkiläisissä kirjastoissa tosiaan ollut aiemminkin, mittakaava on ollut varsin pieni nykyiseen verrattuna. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Oodi on uuden ajan kirjasto – studioita jokamiehelle! Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi on hulppea monitoimitalo Rautatie aseman ja Musiikkitalon välissä. 30 www.riffi.fi 3/2019 O odin studioiden isännät Petri Hellgren ja Hannu Ikola ovat kumpikin keränneet kokemusta studiotoiminnasta Helsingin muissa kirjastoissa, muun muassa Postitalossa sijainneessa Kympissä, joka lopetettiin Oodin avauduttua. Olennaisesti niin laitekuin järjestelmävalintoihinkin vaikuttanut henkilö on myös Oodin av-päällikkö Urpo Nylander, joka on puolestaan rumpali – ja muuten Zen Cafén basistina tunnetun Kari Nylanderin veli
Tästä ja tilojen julkisuudesta johtuen niin käyttötarpeet kuin käyttäjien tietoja taitotasokin on huomattavan kirjavaa. Juttua tehtäessä tilat olivat olleet avoinna vasta parisen viikkoa, mutta käyttöaste oli jo ehtinyt nousta varsin korkeaksi ja varauskirja täyttyy vauhdilla. Oodin studioblokin ulkoseinä virittää fiiliksen laakista oikeille taajuuksille, ja onkin kerännyt asiakkailta kovasti kehuja, kertoo Urpo Nylander. Tarkoitus on, että asiakkaat pääsevät tutustumaan soittamiseen, tallentamiseen ja editointiin – ammattimaisissa puitteissa, Ikola summaa. Tilat tarjoavat puitteet myös vaikkapa musiikkiaiheisten Youtube-videoiden kuvaamiseen ja podcastien äänittämiseen. Studiokerroksen alla sijaitsevan Maijansalin äänentoistosta huolehditaan Soundcraftin Vi 2000 -mikserin avulla. 30-33 Oodi.indd 31 26.5.2019 18.03. Oodin soittimien ja laitteiden hankintabudjettia jaettaessa todettiin, ettei julkisissa tiloissa kannata lähteä satsaamaan monen tonnin mikkeihin ja sen kaltaiseen spesiaalikamaan, vaan panostetaan mieluummin ”riittävän hyvään” kalustoon, jolloin sitä saadaan taloon tarpeeksi. Käyttäjien alaikäraja on 15 vuotta, mikä liittyy paitsi oikeustoimikelpoisuuteen myös siihen, että sitä nuoremmilla toiminnan ohjaamisen tarve on merkittävästi suurempi kuin hieman isommilla, ja studioissahan on tarkoitus työskennellä pääsääntöisesti ilman ohjausta. Kovassa käytössä Riffin vierailun aikoihin asennustyöt tarkkaamon osalta olivat viimeistelyä vaille ja varsinaisesta äänitystoiminnasta oli vasta niukasti kokemuksia. – Digitaalipuoli on siinä suhteessa sallivampi, että melkein mitä tahansa haaveria softapuolella tapahtuukin, kaikki voidaan helposti nollata asiakkaan vaihtuessa, Ikola sanoo. Esimerkiksi kosketinsoittimet, kitaravahvistimet ja rummustot ovat studioissa kiinteästi, kun taas kitarat ja mikrofonit ovat ”lainattavia” eli ne kuitataan kirjastokorttia ja henkilöpapereita näyttämällä. Uutta oppimassa Studioita isännöivän kaksikon mielestä Oodin studioiden hienous on siinä, että soittimiin ja äänityslaitteisiin pääsee tutustumaan olemattoman matalan kynnyksen yli, siis vaikka ei osaisi ennalta mitään eikä omistaisi edes plektraa tai rumpukapuloita. – Ja miksei yllettäisi kaupalliseenkin laatuun, mutta se ei ole palvelun tarkoitus. Tilaan kuuluu vankka valaisinkalusto sekä elementtirakenteinen 80 neliön lava. – Esimerkiksi signaalinkuljetukseen liittyvät kytkennät on lukittu asiakkailta, joten mitään aivan katastrofaalista ei osaamatonkaan asiakas pysty tekemään, Hellgren uskoo. Ikolan ennakkoarvion mukaan varustelutaso takaa sen, että studiotiloissa syntyy jälkeä, joka on teknisesti ”erittäin hyvää harrastajatasoa”. Oodin studioiden käyttäjäkunta ulottuu teineistä eläkeläisiin, ja bänditreenien ja -äänitysten rinnalla tiloissa näprätään analogisyntikoita, tehdään hiphoppia ja dj-hommia sekä harjoitellaan klassista viulua, pianoa ja laulua. Kielille, kalvoille, kapuloille ja muulle on varattu määrärahaa, jotta palvelut eivät alkaisi pykiä yksityiskohtien repsahtamisen takia. www.riffi.fi 3/2019 31 – Oodin kokoluokka on merkittävästi isompi, skaala laveampi ja varustelu korkeampi kuin näillä leveysasteilla missään aiemmin, Nylander sanoo. Ja vaikka kaluston ohjenuoraksi tulikin tasapainoisuus, monipuolisuus ja kohtuullinen hinta, toisaalta peruskaluston seassa pilkottaa ykkösluokan arvosoittimiakin, esimerkiksi erittäin kovatasoisia akustisia pianoja, Nordin sormioita, Kumun rumpuja ja Ossi Percussionin lyömäsoittimia. – Kitaroissa on yritetty huomioida käyttäjien genre-mieltymykset, että löytyisi keppejä sekä perinteiseen että metallimiesten makuun, kielisoittimista vastaava Hellgren muistuttaa. – Luonnollisesti tällaisen toiminnan suurimpiin haasteisiin kuuluu tilojen ja laitteiden käyttöopastus, Hellgren pohtii ja väläyttää ajatusta esimerkiksi avoimien ovien tutustumispäiOodissa on studioiden lisäksi myös esiintymistiloja. Budjetissa onkin varauduttu siihen, että käyttö aiheuttaa kuluja: instrumentit vaativat huoltoa ja digi puolta pitää päivittää
Oodin tarkoituksena ei ole ilmaispalveluna tunkea myöskään äänitystoimintaa elinkeinonaan harjoittavien studioiden tontille, vaan ainoastaan tarjota laitteet ja puitteet, joissa on mahdollista synnyttää kuuntelukelpoista jälkeä omin neuvoin. 32 www.riffi.fi 3/2019 Lisäksi treenitai äänityssessiot eivät voi kestää päiväkausia putkeen, vaan varauksen voi tehdä äänityskäyttöön vain puoleksi päiväksi, bändiharkkojen maksimipituus on neljä tuntia. -ajattelusta kohti asioiden ja tilojen risteyttämistä uusilla tavoilla. – Kerromme, miten äänityssofta saadaan käyntiin ja signaali kuuluviin, ja näytämme missä on rec, play, stop ja volume. Hellgren ja Ikola ovat kuulleet ihmeteltävän, miksi kirjastossa tulostellaan 3D:nä, pelataan tietokonepelejä ja äänitellään biisejä. Hienointa olisikin, jos kaikissa tiloissa voisi tehdä kaikkea – sitä kautta syntyy jotain uutta, Ikola uskoo. – Vaikuttaa siltä, että kaikki nivoutuu yhä enemmän toisiinsa. Bändihotellien kilpailijaksi Oodi ei aio, sillä tiloihin ei voi buukata useampia varauksia kerralla, vaan uuden varauksen voi tehdä vasta kun edellinen on käytetty. Hellgrenin ja Ikolan mielestä kyse on kirjaston sivistystehtävästä – suorastaan uusista kansalaistaidoista. Vastauksena on, että maailma digitalisoituu eikä mikään osa-alue voi jäädä sen ulkopuolelle. – Näin alkuvaiheessa on kylläkin myös ihmetelty asioita yhdessä käyttäjien kanssa, eli ollaan kaikki opeteltu ja opittu uutta, Hellgren tunnustaa. Näissä tiloissa joku saattaakin herätä siihen, millaista lisäetua korkealuokkainen ammattistudio miksaajineen voikaan bändille vielä tarjota, ja että studio ei ole vain pelkkä tila ja laitteet! Ukulelella eetteriin Käyttökokemuksien päivä päivältä karttuessa Oodin studioblokissa ollaan siirtymässä kaavamaisesta bändihuone/synahuone/ rumpuhuone/jne. Suomalaisesta puusta tehdyillä Ossi Percussionin congarummuilla syntyy kontrastia kansainvälisiin konesoundeihin. Normaalissa asiakkaan varauskäytössä Oodin henkilökunta tarkistaa alussa, että studiotilassa kaikki toimii teknisesti sekä opastaa tarpeen mukaan alkuun, mutta ei jää esimerkiksi tarkkaamoon äänittämään tai miksaamaan. 30-33 Oodi.indd 32 26.5.2019 18.03. Hellgren ja Ikola pitävät jopa mahdollisena, että kaupalliset äänittämöt voisivat saada uusia asiakkaita niistä bändeistä, jotka ovat saaneet ensikosketuksensa korkealaatuiseen äänitysympäristöön juuri Oodissa. Treenejä ja sessioita Alun perin talon pääasialliseksi äänitystilaksi tarkoitettu studio on ehtinyt palvella jo bändien treenikämppänä, jossa pääsee kokeilemaan millaista on pitää harkat ”kunnon kamoilla”. Musiikin tekeminen ja kuluttaminen ovat muuttuneet siten, että siihen kuuluu nykyään usein videota ja kaikkea muutakin. Soundien hierominen on käyttäjän oma asia, ei ole tarkoitus että jäämme neuvomaan että ”laita mikki tähän ja kompura tuohon”, Ikola tiivistää. vistä, joita voitaisiin viettää vaikkapa rumpusetin mikitystyöpajan merkeissä. – Tuodaan bändisoittimien sekaan elektroniikkaa ja viedään perkussioita synapajaan. Oodin studioblokin tarkkaamossa mikserin virkaa hoitaa Cubasetietokonetyöasema ja kuuntelu hoituu JBL:n 5.1-järjestelmän kautta. Synapajassa on analogiaikojen tunnelmaa. Näissä tiloissa myös kuva ja ääni lyövät kättä monessa kohtaa. – Monelle nuorelle bändille äänittäminen hyvässä studiossa on taloudellisesti täyttä utopiaa, mutta täällä sitä pääsee kokeilemaan
Ja sitä kautta harrastus käynnistyy! u Ristikentän ohessa laiteräkistä löytyy muun muassa Focusriten RedNet 4, joka toimii tarkkaamon ja soittotilojen välisenä liitäntäja muunninyksikkönä. Musiikintekijän kannalta näistä kiintoisimmalta vaikuttaa synapaja, jonka analogiaikojen suuntaan kumartavasta syntikoiden arsenaalista löytyy Oberheimia, Korgin Prologueta, Nordin Electroa – ja sokerina pohjalla nykypäivän analogiintoilijoiden suursuosikki, Doepferin modulaarinen A-100. www.riffi.fi 3/2019 33 Kahdeksan studiotilaa Oodin toisesta kerroksesta löytyy kaikkiaan kahdeksan vankasti ulkomaailmasta äänieristettyä studiotilaa. Mikrofonikalusto on hyväksi havaittua perusmallistoa esimerkiksi AKG:n ja Røden kaltaisilta luotettavilta valmistajilta. Esimerkiksi Turun syntetisaattoriseuran kautta saatiin toivelistaa laitteista, joita pidettiin laadukkaina mutta mahdollisimman soitinmaisina ja simppeleinä käyttää, jotta vältyttäisiin turhauttavalta menusukellukselta ja saadaan nopeasti ääntä kuuluville. Soittotilojen neliömäärä on melko niukka, joten varsinaiseen tilamikitykseen ei yleisesti ottaen ole mahdollisuuksia. JBL:n 5.1-kuuntelulla varustettu tarkkaamo on työasemapohjainen, eli fyysistä mikseriä ei ole. 30-33 Oodi.indd 33 26.5.2019 18.03. Valoja videokuvaajiakaan ei ole unohdettu, sillä tämän päivän monimediallisessa ympäristössä ääneen liittyy usein kuva ja päinvastoin. Ikola vertaa studiopalvelua 3D-printtaamiseen, jota Oodi tarjoaa samassa kerroksessa. – Kun asiakas pääsee tekemään sitä itse, hän saa siitä jonkinlaisen kokemuksen, ja jos homma menee putkeen voi syttyä kipinä, joka nostaa innostuksen, että alkaa ottaa asioista selvää itse. Soittotilaan saadaan kuuntelu kahdeksalle, ja isommasta soittotilasta tarkkaamoon päin kulkee 16 linjaa, rumpukopista kahdeksan. Studioblokki yhdistyy ethernetin kautta koko talon Dante-verkkoon. Tarkkaamossa voidaan tallentaa muutakin kuin lasin takaa näkyvissä soittotiloissa tapahtuvaa toimintaa, sillä taloon kudottu Dante-verkko mahdollistaa signaalinsiirron studioblokin kaikista tiloista tarkkaamoon – ja tarvittaessa toisinkin päin. Kahteen isoon näyttöön kytketyssä tietokoneessa pyörii Cubase, ja äänitystoimissa tarvittavat liitännät hoidetaan laiteräkkiin sijoitettujen Focusriten ja RME:n muuntimien kautta. Enää ei riitä, että opetellaan soittamaan ukulelea, se soitto pitää saada myös äänitettyä ja kuuluville eetteriin. Synapajaa varusteltaessa on kuunneltu herkällä korvalla muun muassa Sibelius-Akatemiaa sekä suomalaista syntsaväkeä. ”Studioblokin” suurin yksikkö on tarkkaamosta, isommasta soittotilasta ja rumpu/laulukopista muodostuva kokonaisuus, jonka huoneet ovat keskenään yhteydessä paitsi kaapeloinnin myös ovien ja ikkunoiden kautta. – Opetusministeriökin on linjannut, että musiikkiteknologian osuutta täytyy lisätä kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta lähtien. Syntikan pörinää Edellä kuvaillun kolmen tilan lisäksi studioblokki kätkee sisäänsä viisi muutakin studioksi nimettyä tilaa. Synapajaan on kaavailtu aiheeseen syventyviä luentoja ja työpajoja, joita olisi luonteva järjestää vaikkapa naapuritalossa sijaitsevan Sibiksen kanssa. Studioblokkiin kuuluu lisäksi kaksi edittiä, joista pienempi 2.1-kuuntelulla varustettu huone sopii tarkkaamossa tehtyjen äänitysten editointiin, ja suurempi 5.1-kuuntelulla varustettu paja myös videon digitointiin ja jälkikäsittelyyn. Hännänhuippuna löytyy vielä pari tilaa: monentyyppiseen harjoitteluun soveltuva, pianolla, dj-setillä ja kitarakomboilla varustettu soittohuone, sekä valoja videokuvauksen tarpeita palveleva huone. Niissä kirjaston asiakkaat pääsevät harjoittelemaan, musisoimaan ja tekemään omatoimisia äänityksiä asianmukaisesti akustoiduissa ja varustelluissa tiloissa
Voidaan perustellusti sanoa, että 1960-luvun alussa lukuisat brittiläiset pikkupajat muodostivat rehevän kasvualustan, josta versoi moni nykyisin isona brändinä tunnettu merkki. 34-39 Marshall v1.indd 34 26.5.2019 18.00. Nimitys juontaa 1960-luvun alkuun, jolloin hän kehitti pienen, mutta käänteentekevän kitaravahvistimen, joka johti aivan uudenlaisen sähkökitarasoundin syntyyn ja vaikutti suuresti kokonaisen genren kehittymiseen, ellei jopa sen syntyyn. Jim Marshall, ”The Father of Loud”. TEKSTI JA KUVAT: LARS MULLEN MARSHALL – rouhea soundi ja raaka voima antoivat rock-kitaroinnille suunnan Marshallin vahvistimet ovat olleet rock-musiikin tunnetuimpien soittajien suosiossa ja merkki on pysynyt kärkipaikoilla läpi kuuden vuosikymmenen. B rittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvonimen elämäntyöstään saanut Jim Marshall (1923–2012) tunnettiin myös nimellä The Father of Loud. Jim Marshall on itse jo manan majoilla, mutta luottomiehemme Brittein saarilla, Lars Mullen, kävi jututtamassa Phil Wellsiä, Marshallin arkistonhoitajaa ja teknistä spesialistia, jonka johdolla teemme nyt pienen kierroksen Marshall-museossa (Bletchley, Buckinghamshire, Englanti). Siellä jossakin myös James Charles Marshall – jolla silloin oli jo menestyksekäs ura rumpalina ja rumpujensoiton opettajana – uuPhil Wells sylissään ”numero ykkönen”, kaikkien aikojen ensimmäinen JTM45
www.riffi.fi 3/2019 35 rasti pitkiä työviikkoja koko lailla vaatimattomissa oloissa vahvistimia rakentaen. Kaikki perustui pitkälti keskusteluun ja vuorovaikutukseen, sekä siitä juontuvaan prototyyppien testaamiseen. Eihän Jim noihin aikoihin voinut tietää miten monta vahvistinta ylipäänsä saadaan koskaan myytyä ja niinpä hän tilasi 200 kyltin erän. Näin uusia ominaisuuksia kokeiltiin ja jalostettiin tuleviin tuotantomalleihin sisällytettäviksi. ”En ihan tarkalleen tiedä kuinka Jim onnistui hankkimaan tuota samaa materiaalia. Jim ja hänen kollegansa kokeilivat amerikkalaisten putkien ja komponenttien vaihtoa britti osiin, lisäilivät kytkentään omia piirejään ja muokkasivat pääteasteen kondensaattoreiden kytkentätapoja etsiessään omaa formulaansa ihannesoundin saavuttamiseksi. ”Jos joku JTM45:n hiljattain ostanut kitaristi esimerkiksi saapui liikkeeseen ja totesi kaipaavansa vaikkapa vähän tukevampaa keskirekisteriä, Jim pyysi välittömästi tiimiään tekemään tarvittavia muutoksia tämän vahvistimeen.” Jim itse arvioi myös näitä modauksia kriittisesti ja jos jokin muutos vei hänen mielestään vahvistinta oikeaan suuntaan, koko seuraava valmistuserä toteutettiin samalla tavalla. Imurin pölypussi pullistui ja kutistui paineen mukana, kiitos kankaan loimeen kudottujen kumilankojen. Kun tuli aika tilata lisää, joku ehdotti, että mitäs jos vaan signeeraat ne itse, niin päästään helpommalla. Sillä tavalla syntyi tuo käsinkirjoitettua muistuttava tekstilogo, joka on ollut siitä saakka saakka käytössä hieman muunneltuina versioina.” Moni muukin asia haki muotoaan tuotannon alkuvaiheessa. ”Esimerkiksi JTM45:ssä käytettiin alkuun metallista pakotettua nimilaattaa, joka oli kuulemma peijakkaan tyyris. Jos vahvistimen kytkentä oli alkuvuosina jatkuvan kehityksen kohteena, niin samaa voi sanoa monesta visuaalisestakin yksityiskohdasta. Sen jälkeen Marshall ryhtyi kumminkin miettimään tyylin jatkuvuutta myös vahvistimien etukankaan osalta,” Phil kertoo. Kun Wells pestattiin Marshallin testiosastolle insinööriksi 1977, hän ryhtyi ensi töikseen luetteloimaan kaikkia siihen mennessä valmistettuja laitteita. Seuraavalla viikolla myynnistä saaduilla rahoilla rakennettiinkin jälleen uusi vahvistin… JTM45 esiteltiin suurelle yleisölle Lontoon Ealing-klubilla syksyllä ’62, jossa kitaristien reaktiot olivat ylitsepursuavan innostuneita – vaikka alalla työskentelevät insinöörit olivatkin etukäteen lausuneet varmana asiana ettei kukaan olisi kiinnostunut moisesta… Koska sehän soikin aivan säröllä! Kitaristeja vahvistimen soundi tuntui silti puhuttelevan ja klubi-illan jälkeen Jim Marshallin piti välittömästi panna vauhtia rattaisiin saadakseen ensimmäisen 20 kappaleen erän ti laus hoidetuksi. Varhainen JTM45 (vuosimallia 1962/63) ja alku peräinen 4x12 kaappi. Sitä käytettiin vain1962 Bluesbrakerissa, mutta sen estetiikkaan se natsasi aivan täydellisesti. Tiimiin kuuluivat myös Ken Bran, Dudley Craven sekä Ken Underwood, joiden kanssa liikkeelle lähdettiin Fenderin Bassmania mallina käyttäen. ”Noihin aikoihin vahvistimen kehittely oli Jimillä edelleen meneillään ja hän oli aina valmis kuuntelemaan asiakkaan antamaa palautetta”, Phil Wells kertoo. Malli oli nimeltään JTM45 ja tunnus sisältää Jimin ja hänen poikansa Terryn nimikirjaimet sekä vahvistimen nimellistehoa ilmaisevan lukeman. Tuloksena oli hieman alle 400 nimikettä ja tuo lista on osoittautunut korvaamattomaksi hänen nykyisessä työssään teknisenä spesialistina ja arkistojen ylläpitäjänä. Yhden näistä varhaisista vahvistimista halusi itselleen nuori Pete Townshend, joka etsi agressiivisempaa kitarasoundia erottuakseen pop-hittien kimaraa hallinneista heleistä ja puhtaista soinneista. Sieltä löytyvät yleensä myös nekin mallit, joita asiakkaat silloin tällöin tulevat näyttämään museoomme joko ihan vain jutellakseen mukavia näistä arvoesineistä, tai saadakseen tarkempaa selkoa niiden alkuperästä.” Alkuperän selvittäminen ei silti aina ole ihan niin helppoa, sillä Marshallilta puuttui pitkään systemaattinen sarjanumerointi, ja vasta 1992 tehtaalle ryhdyttiin leimaamaan kaiutinkaappeihinkin päiväys. Se mitä yleensä käytettiin oli kyllä tyylikäs, mutta jos se venyi tai repesi käytössä, se ei enää palautunut muotoonsa.” Jim etsi jotakin käytännöllisempää ja taas sattuma puuttui peliin, kun tirehtööri oli siivoamassa verstasta päivän päätteeksi. Erityisesti materiaalien ja esimerkiksi Marshallin nimilaatan perusteella voi päätellä aika paljon”, Phil kertoo. Ja juuri hän johdatti myöhemmin Hendrixin Marshallin puotiin kokeilemaan näitä kitaraskenen uusia ihmeitä. Häntä, kuten montaa muutakin, puhutteli JTM45:n uudenlainen raakaa voimaa ja raffinoimatonta rosoa huokuva soundi. Huomaa säätöpanelin epäsymmetrinen asemointi! 34-39 Marshall v1.indd 35 26.5.2019 18.00. ”Nykyinen, päivitetty luetteloni sisältää miltei 800 erillistä tuotetta, aina ensimmäisestä JTM45:stä alkaen, ja olen merkinnyt ylös jopa kaiutinelementit, joita eri komboissa ja kaapeissa on vuosien varrella käytetty. Yhden vahvistimen kokoamiseen kului kokonainen työviikko, ja jos kaikki meni nappiin, työn tulos myytiin viikonloppuna Lontoon Hanwellissa 76 Uxbridge Roadilla sijainneessa omassa soitinmyymälässä (J&T Marshall Musical Instruments LTD). ”Jim ei löytänyt mieleistään etukangasta komboon mistään. Sattumillakin oli tuleviin vuosiin osuutensa, illan bändissä nimittäin soitti rumpuja muuan Mitch Mitchell, tuleva Jimi Hendrixin bändikaveri. Kaiuttimen etukankaan pingotus paikoilleen on sekin ihan oma taiteenlajinsa, sillä jännityksen täytyy olla juuri sopiva ettei kangas lähde värähtelemään äänen mukana. Yksi viikossa, kaksi parhaassa Kuukausia kestäneiden kokeiluiden jälkeen ensimmäinen oikea Marshall-vahvistin valmistui 1962. ”Kiitos noiden varsin seikkaperäisten muistiinpanojeni pystyn silti suhteellisen tarkasti päättelemään jonkin vanhan laitteen valmistusajankohdan
”Eräät kaiutinkaapit, kuten 4x12, ovat yhä samoissa mitoissa kuin ’64. Jos etutai takalevy menee rikki, niin uuden voi asentaa tilalle ihan suoraan. ”Itseasiassa ensimmäiset 100-wattiset prototyypit tehtiin kytkemällä kaksi JTM45:ttä yhteen, jolloin saatiin suurinpiirtein 80 wattia tehoa”, Phil kertoo. Kuten aina, Father of Loud oli valmis auttamaan. 36 www.riffi.fi 3/2019 ”Monissa nykymalleissa käytämme paperista kudottua, palosuojattua kangasta, joka kestää myös öölin läikyttelyä ja mikä tärkeintä: laskee kaiuttien toistamat tärkeät taajuusalueet läpi!” Jotkut asiat ovat silti pysyneet prikulleen samanlaisina halki vuosikymmenten. Tuosta periytyy myös kombon kutsumanimi Bluesbraker. ”Vasta ’66 valmistimme ihan täysverisiä 100-wattisia malleja, mutta voisi varmaan sanoa että peitellysti, koska niidenkin naamataulussa luki JTM45 ja ainoastaan takapaneeliin merkittiin testi ”Super 100 Amplifier”. 34-39 Marshall v1.indd 36 26.5.2019 18.00. Eräs yleisimmistä termeistä on Pleksi, jolla tyypillisesti viitataan 100-wattiseen Superleadiin, mallinumeroltaan 1959. Kun kitaristi Pete Townshend ja basisti John Entwistle eivät halunneet jäädä kakkosiksi Keith Moonille, he marssivat Jim Marshallin puheille. Uuden polven uudet soundit Kun Jim Marshall avasi toisen myymälän kadun vastapäiselle puolelle ja ryhtyi myymään siellä rumpujen ohessa Selmerin ja Voxin vahvistimia sekä Fenderin ja Gibsonin kitaroita, puodista tuli nopeasti mm. Metallin leikkuujätteen ja hukkatinan kierrätämme paikallisen toimijan kautta, ja pyrimme näin toimimaan mahdollisimman vastuullisesti”. Eräiden lähteiden mukaan Eric Clapton olisi antanut alkusysäyksen vahvistimen suunnitteluun, mutta toisten yhtä varmojen lähteiden mukaan Jim Marshall kumppaneineen oli kyllä jo työskennellyt hyvän tovin JTM45:n prototyyppien parissa ennen kuin Clapton tarttui puhelimeen ja lähestyi Jim Marshallia. Vaikka uudet 50-wattiset vahvistinnupit olivat kyllin äänekkäitä suurelle osalle soittajia, eräät muusikot kaipasivat roimasta lisää tökyä pärjätäkseen katsomossa huutavalle yleisölleen ja lavalla meuhkaavalle kovakätiselle rumpalilleen. shall JTM45 – päätyi John Mayallin Beano-albumille 1966, ja määritteli samalla genren soundi-ihanteen pitkiksi ajoiksi. Stäkkikaupalla ääntä Alusta alkaen oli selvää, että uudet 100-wattiset vahvistimet tarvitsevat parikseen useita kaiuttimia kerrallaan ja niinpä Pete Townshend pyysi Jim Marshallia rakentamaan mammuttimaisen kaapin, jossa on kahdeksan 12-tuumaista ämyriä. Sana JTM45:n kirkkaasta soundista ja ärhäkkäästä putkisäröstä levisi tuota pikaa ja vuoden ’63 puolella tuotanto kasvoi kohisten. Samalla säädinpaneeli löysi tutun paikkansa keskellä. Kovempaa kiitos! 1966 Jim Marshall kumppaneineen oli jo muuttanut alkuaikojen vaatimattomasta pajasta kunnollisiin ja asianmukaisesti varusteltuihin tiloihin, valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin. Varmaa on kuitenkin se, että juuri Claptonilla oli valtava vaikutus vahvistimen maineeseen, kun hänen käyttämänsä yhdistelmä – Gibson Les Paul, Dallas Rangemaster -pedaali ja MarSäätimet ovat näissä 62/63vuoden versioissa löytäneet jo tutulle paikalleen etulaidan keskelle, mutta nimikyltti on yhä ennallaan. Viimeiset 50 vuotta olemme valmistaneet 200 4x12-kaappia viikossa”, Phil kertoo ja kuvailee samalla teollisen tuotannon kääntöpuolta: ”Kerran viikossa tehtaalta lähtee kontillinen sahanpurua, jota käytetään kuivikkeena eläinsuojissa. Tuohon aikaan useimmat Lontoon musiikkiliikkeet suhtautuivat uuden polven kitaristeihin penseästi, hehän eivät soittaneet hillityn viileää ja sisäsiistiä jatsia vaan pikemminkin remusivat lavalla enempi alkukantaisesti. Ja kun asiakas tilaa, Marshall toimittaa, vaikka Jim huomauttikin tilaajalle, että kaapin liikuttelusta tulisi jokseenkin Pleksistä puhe Vuosikymmenten saatossa Marshall-diggarit ovat luoneet vahvistimista puhuessaan kokonaisen sanaston. Erityisesti nopeasti kasvavan varhaisen rock-skenen kitaristit ottivat sen omakseen ja hengailivat mestassa fiilistelemässä. Noista vahvistimista ei voikaan ihan tarkkaan päätellä ikää vain tuolla perusteella. JTM45 MkII:n suosio oli vankka, mutta Marshall paini kovassa sarjassa, kun Vox AC30:n tapaiset äänekkäät vahvistimet pitivät kisan tiukkana. Ja kyllähän sen säädinpaneelissa tosiaan käytettiin pleksilevyä, mutta niin käytettiin muissakin Marshallin malleissa tuohon aikaan. Richie Blackmoren, Peter Greenin, Jimmy Pagen ja Ronnie Woodin kantapaikka. ”Jim päätyi kirkkaaseen akryylimuoviin, koska se näytti hänestä hienolta,”, Phil kertoo. ”Tietyissä Pleksivahvistimissa oli kaunis kullanvärinen etupaneeli eikä lainkaan takalevyä, 1963 alettiin käyttää valkoista takalevyä ja ’64-malleissa sekä etuettä takalevy olivat kullanvärisiä. Pleksin paksuudessakin oli vaihtelua, tuhdimmat tiukattiin sijoilleen potentiometrien, jakkien ja kytkinten muttereilla, ohuemmat liimattiin myöhemmin suoraan vahvistimen metallirunkoon”, Phil kertoo ja jatkaa: ”Vuoden ’67 paikkeilla lippulaivamalleissa, kuten 100ja 50-wattisissa nupeissa sekä JTM45:ssä alettiin käyttää kullanvärisiä alumiinipaneeleita, mutta Jimillä oli tuolloin varastossaan yhä jonkin verran pleksiä ja vaihdos otti aikansa. Alkoi kehitystyö, jonka tavoitteeksi asetettiin ennenkuulumattoman tehokas, 100-wattinen putkivahvistin
Kotelopellin taittelu on käsityötä. Park – erikoinen sivujuonne Marshallin tarinassa. Alkuperäinen 2060. Kotelon viimeistelyä ennen pintavuodan liimausta. 34-39 Marshall v1.indd 37 26.5.2019 18.00. 4,5wattinen Capri, 30wattinen Lead ja vielä kolmas hieman harvinaisempi malli: Marshall Mercury 2060. Kaksi Astoriamallin piirikorttia tietokoneistetussa testiasemassa. Vaikka tietyt työvaiheet tehtaalla on automatisoitu, jää käsityölle vielä oma paikkansa. 200wattinen Marshall Major, lempinimeltään PIG. Kondensaattoreita matkalla kokoonpanolinjalle. www.riffi.fi 3/2019 37 Ensimmäinen JTM45 pohjapuolelta katsottuna
Kun Bran kuulosti liiaksi aamiaismuromerkiltä, nimi yksinkertaisesti kirjoitettiin takaperin. Erehdys, erehdys… Marshallin maine ylivertaisena särösoundien ja kontrolloidun feedbackin vahvistimena oli 1966 vankka ja sille löytyi ystäviä ympäri maailmaa. Ihan jo pelkän painon vuoksi, mutta myös senkin takia, että kahvat oli pakko sijoittaa melko alas kaapin kylkiin, jotta sitä saattoi ylipäänsä kantaa ja silloin painopiste asettui aivan liian ylös tehden taakasta kiikkerän – komero oli kannettaessa kaatumassa milloin eteenmilloin taaksepäin. Jim Marshallin omin sanoin kyseessä oli hänen suurin erehdyksensä, sillä sopimuskumppani Rose Morris painoi Marshallin saaman osuuden hinnasta alas ja nosti omaa ulosmyyntihintaansa mahtavat 55%. Alemmassa oli pystysuora etulevy, ylemmässä takaviistoon kallistettu. 34-39 Marshall v1.indd 38 26.5.2019 18.00. Muita Marshallin käyttämiä peitenimiä olivat 70-luvulla CMI (Cleartone Musical Instruments), ja jo sitä ennen 60-luvun lopun NARB, jonka nimi tuli Marshallin tiimin Ken Branin sukunimestä. Hieman lohtua alhoon toivat erilaisin peitenimin valmistettavat vahvistimet, joita pystyttiin myymään sopimuksen ohi. Tulos: ulkomaan vienti tyrehtyi lähes täysin! Marshall oli sitonut itsensä 15 vuoden sopimukseen, eikä voinut tilanteelle juuri mitään. Jim Marshall ratkaisi pulman sahaamalla jättikomeron kahteen osaan, jotka sai pinottua päällekkäin. Näitä olivat mm. Puukkoa haavassa käänsi Rose Morrisin sanelupolitiikka, jolla vahvistimien mallitunnuksetkin nimettiin heidän määräystensä mukaisesti. Kaappi kuitenkin tehtiin artistin toiveiden mukaisesti ja perimätieto kertoo todellisuuden valjenneen Townshendille vasta, kun bändin tekninen henkilöstö ei ainoastaan kieltäytynyt roudaamasta mammuttia vaan otti niin sanotusti hatkat. Syystä tai toisesta valmistusmäärä jäi kuitenkin noin 20 nuppiin ja niille sovitettuun 4x12-kaappiin. Jälkimmäinen haaste ratkesi antamalla vientikauppa hoidettavaksi kohtalaisen suurelle sellaiseen toimintaan erikoistuneelle vientiyritykselle. u Handwired sarjan huima stäkki: uusipainos 1959nupista asianmukaisine 1982A/Bkaappeineen. Marshallin mielestä pinon päällä nököttävä vahvistinnuppi näytti yksinkertaisesti fiksummalta, jos sen alla oli yläosastaan hoikennettu kaappi. Varsin nopeasti kävi selväksi, että mikäli 60-luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa näki lavalla Marshallin pinon, niin illan bändi oli aikeissa tuutata kovaa. Branissa käytettiin täysin samaa kytkentää kuin Marshallissa ja lisäksi siinä oli tremolo. Tilauksia tulvehti myös Amerikasta siihen malliin, että suurempi ja ajanmukainen tehdas alkoi olla tarpeen, eikä kasvavan ulkomaanviennin hallintakaan ollut helppo rasti. Hirmuisen tuttua, mutta ei ihan yksi yhteen. Vaikka yläkaapin etulaidan kenotus laajentaa kaapin suuntaavuutta, se ei ollut ratkaisun alkuperäinen peruste. 38 www.riffi.fi 3/2019 mahdotonta. Onnekseen Jim Marshall pääsi kuitenkin nauttimaan vielä kolmen vuosikymmenen ajan luomansa merkin menestyksestä ja ennen kaikkea sen saamasta arvostuksesta. Point-to-point-tekniikalla rakennettujen Parkien huhuttiin olevan vahvistimina hieman hotimpia kuin vakio-Marshallit. Jos loru olisi loppunut tuohon ajanjaksoon, niin hapan makuhan siitä olisi jäänyt. CMI Lead nuppi & Bass 4x12 kaappi. Lue: “Bran”. Park (joka oli nimetty Jim Marshallin tuolloisen puolison tyttönimen mukaan), jota valmistettiin vuoteen 1982 saakka
Siihen aikaan, kun johdin huolto-osastoa jonne soittajat toivat vahvistimiaan korjattavaksi, Jim saattoi aivan hyvin ryhtyä keittämään heille kahvia tai teetä ja alkoi juttusille ihan siitä riippumatta keitä he olivat. Phil muistelee erityisesti AC/DC:n Angus Youngin tehneen lähtemättömän vaikutuksen hiukan laajemminkin: ”Hän soitti kolmen Marshall-stäkin yhdistelmää hanat apposen auki tuolla salissa, jossa valmiit vahvistimet koeponnistetaan, ja kas kummaa – naapuritehtailta tästä ympäriltä alkoi ropsahdella meille valituksia meluamisesta!” ”Mutta se on vain vastaus siihen mitä meiltä oikeasti odotetaan. ”Onhan tämä kuitenkin hyvin erilaista nykyään”, Phil kuvailee tehtaan arkea, ”Jim oli aamuisin aina ensimmäisenä verstaalla ennen muiden tuloa ja hän myös poistui paikalta viimeisenä. Toimistotyön ohessa hänen mielipuuhiaan oli päällystää kaiutinkaappeja, erityisesti 4x12-mallia, johon työhön hän sitten opasti minutkin.” Aina sairastumiseensa asti Jim Marshall varmisti, ettei tehtaalta lähtenyt mitään sellaista mihin hän ei ollut itse tyytyväinen, koskipa asia sitten soundia tai tuotteen ulkonäköä. Alkuperäisesti soundista pidetään silti yhä kiinni, vaikka mallisto muuten elääkin. Hän oli yrityksen perustaja eikä hänen mielessään koskaan edes käynyt, että hän ryhtyisi tekemään jotain muuta. PahviLemmyn takana miehen diggailema 1992 LM erikoismalli. Useamman kuukauden jälkeen saimme lopulta julkaistua 100-wattisen AFD 100 Slash -mallin, joka on tarkka toisinto hänen levyllään käyttämästä mallista. Selvittäminen oli työlästä, koska koko heidän kalustonsa oli palanut poroksi konsertin käännyttyä mellakaksi St Louisissa 1991. Monet Marshallin museoon lahjoitetuista vahvistinvanhuksista ovat palvelleet maailman arvostetuimpien kitaristien kalustona, ja nämä taas ovat halunneet vuorostaan osoittaa arvostuksena Jim Marshallia kohtaan. 34-39 Marshall v1.indd 39 26.5.2019 18.00. Tämä oli Marshallin ensimmäinen nimikkovahvistin, joka perustui jonkin tietyn yksittäisen soittajan vahvistimeen. Aika usein joku tunnetumpi artisti sopii tapaamisen tehtaalle päästäkseen kokeilemaan vahvistimia. www.riffi.fi 3/2019 39 Nimikkomallit ”Ensimmäinen nimikkovahvistin oli Slashille 1996 tehty 2555SL. Esimerkiksi Jeff Beck kirjoitti vanhan vahvistimensa pintaan yksinkertaisesti ”Thanks Dad”, kun taas Zakk Wylde kynäili omaansa sloganiksi ”Dad Rules”. ”Jim oli täydellisen omistautunut asiakkailleen. Ihmiset odottavat tiettyjä ominaisuuksia ja niitä meidän pitää toimittaa.” ”Markkinat ovat toki muuttuneet ja valmistamme nykyään myös vahvistimia ja komboja, joiden tehot ovat vain muutamia tai vaikkapa parikymmentä wattia, mutta skaalan toisessa päässä kysyntää on edelleen 150-wattisille nupeille, ja hyörinä verstaalla on yhtä vilkasta kuin aina.” JTM45 on yhä tuotannossa, luonnollisestikin nykykomponentein. Kyllähän me olemme vuosien saatossa ihan tietoisesti suunnitelleet sellaisiakin vahvistimia, jotka eivät kuulostaisi niin Marshall-maisilta ja aina meiltä on sitten kyselty, että mistä te nyt tuollaisia saitte päähänne tehdä. Wylden omat JCM 800 nupit perustuvat 2203malliin ja etulaitaa koristaa, kuinkas muuten, tunnistettava häränsilmä kuviointi. Motörheadin keulakuvalla Lemmy Kilmisterillä esimerkiksi oli kustomoitu vahvistinmalli, ”Murder One”, joka koristeltiin neuvostoarmeijan symbolilla.Yngwie Malmsteen – joka kehui, että hänen Marshall-stäkkinsä näkyy ulkoavaruuteen asti – halusi limitterit omiin vahvistimiinsa, kun taas Joe Satriani korvasi reverb-kanavat noise-gateilla ja halusi JVM410H-vahvistimeensa ihan omanlaisiaan kytkentöjä. Tyypillisesti ne ovat tavalla tai toisella muokattuja versiota ominen soundillisine piirteineen ja visuineen. Hänelle teimme 2011 myös AFD100-mallin, joka olikin melkoinen haaste. Niinpä suunnittelijamme joutuivat selvittelemään Slashin kanssa aikansa, että kyseinen vahvistin saatiin haarukoitua. Eräs jakso historiassa on silti päättynyt. Slash halusi nimittäin juuri samanlaisen soundin, joka hänellä oli 1987 Gun’s N Rosesin Appetite For Destruction -levyllä, mutta hän ei muistanut millä vahvistimella oli silloin soittanut. Se oli tyypillistä Jim Marshallia.” Slashin toiveet täyttänyt vahvistin ja 5wattinen nimikkokombo samaan henkeen
Alembic Distillate Short Scale & Alembic Signature -mallit – Tämä Distillate on lyhytskaalainen (tarkalleen 30,75 tuumaa), jolla voin tehdä laajoja sormituksia. Otelaudan yläpäässä olevan metallilevyn otin pois, koska Suomessa joutuu joskus säätämään kaularautaa. Tämän ostin Kitarapajasta käytettynä, ja se saattaa olla HIM:in basistin vanha. Koska basson kaula kulkee rungon läpi, se myös soi, vaikka onkin lyhytsTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Otelauta on 6-kielisessä Madakaskarin eebenpuuta, ja 5-kielisessä mustaa eebenpuuta. Alembic Series I & II 1990-luvun alusta – Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, kun aikoinaan aloin käydä messuilla soittamassa. Niillä oli sellainen puupala, joita he säästivät vain hyville kavereille, ja laittoivat yhden. Hän harrastaa tähtitiedettä, ja kun juttelet hänen kanssaan puoli minuuttia, niin et enää ymmärrä yhtään mistä hän puhuu! Sitäkin ihmettelin, kun niiden kotona Santa Rosassa ei ollut lukkoa ulko-ovessa: ne sanoi ettei täällä mitään tapahdu, ootte katsoneet ihan liikaa amerikkalaisia elokuvia! No, me tultiin hyvin toimeen, ja ne rakensi mulle 5ja 6-kieliset bassot. Alembicin bassoihin on myös virtalähde, joka syöttää virran bassoihin. Tapasimme Jan-Olof Strandbergin hänen kotonaan Helsingissä. Kun tehtiin Bianca Moralesin uutta levyä, niin Bianca tykästyi soundiin ja toivoi kaikki uudet biisit Alembicilla. – Alembic on stereobasso: esimerkiksi Stanley Clarke käyttää sitä niin, että hän laittaa kaulamikin subbareihin ja tallamikki menee kymppituumaisten kaiuttimien läpi ja sitten skittastyrkkariin. Pyysin tekemään leveämmät otelaudat, sillä sitä ennen esimerkiksi 5-kieliset oli usein tehty niin, että viides kieli oli vaan tungettu normaalibasson otelautaan. Kerran Alembic kutsui koko perheen San Fransiscoon. Ajattelin, että tämä on sellainen tilaisuus, mikä ei tule ikinä toistumaan. Tämä basso vaatii kaksi yhdeksän voltin paristoa eli elektroniikka toimii 18 voltin jännitteellä. Vaikka Strandbergin soittoura on ollut kansainvälinen ja kontaktit monen bassomaailman huippunimen kanssa jopa hämmentävän hyvät, hänellä on aina ollut toinen leipätyö, viimeiset parikymmentä vuotta musiikkilaitteiden myynnin parissa. Tietyissä projekteissa basso on ollut soolosoitin, toisissa taas säestysroolissa. Ron Wickersham on tehnyt bassojen aktiivielektroniikan, ja hän on mielestäni bassopuolen kovimpia innovaattoreita. Käytän näitä yleensä studiossa, silloin kun on tuttu äänittäjä. 40 www.riffi.fi 3/2019 J an-Olof Strandberg sanoo, että ”sitten kun pääsen eläkkeelle, alan ammattilaiseksi”. Kuulimme mainioita tarinoita ja joimme erinomaiset kahvit. Vuorossa: E l ä m ä n i b a s s o t Jan-Olof Strandberg – basso joka tyyliä kohden Alembic Distillate -basso on lyhytskaalainen, ja mahdollistaa laajat otteet! 40-43 Elämäni Bassot Strandberg.indd 40 26.5.2019 8.37. Hieman Strandbergia harmittaa se, että ”basson kokonaisvaltaisuus on nykyään jossain määrin unohdettu”, sillä ”bassokitara on instrumentti, jolla voi tehdä monenlaisia asioita, kuten muillakin soittimilla”. Tuon Signaturen (34 tuumaa) taas olen muuttanut nauhattomaksi. Se oli myös Anssi Saarnilehdolla jossakin vaiheessa. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Näissä on rungossa pähkinäpuuta, ja sisältä runko on kammioitu ja soitin soi siksi akustisesti lujaa ja erottelevasti. – Näiden Series Ija Series II -bassojen vuoksi myin kaikki silloiset bassot ja styrkkarit pois. Jimmy Johnson taas soittaa enemmän monona, kuten itsekin teen. Monolähdössä on se huono puoli, että jos käyttää paristoja, ne kestävät vain 24 tuntia, sillä elektroniikkaa on niin paljon. Strandberg on soittanut bassolla monenmoista musiikkia eri tilanteissa
Ostin basson oikeastaan siksi, että jos studiossa joutuu lukemaan paljon nuotteja – tämä on silloin kivempi, koska otelauta on melko kapea ja saan dempattua helposti kaikki turhat nuotit. Olen tutustunut hyvin Vinnie Foderaan ja Joey Lauricellaan, sillä he olivat ennen töissä Ken Smithillä. Vinnie ja Joey sanovat, ettei koskaan tiedä etukäteen miten b-kieli toimii tällaisessa 34 tuuman bassossa – tuuleko siitä superhyvä vai sinnepäin. Michael Tobiaksen tunnen itseasiassa tosi hyvin, ja hän tekee ihan mielettömän hienoa duunia puun kanssa. Mielettömän hieno, kiva soundi. Vein sitten basson Kallion Petelle Soundtradeen, ja hän oli aluksi samaa mieltä, Jan-Olof Strandberg ”Alembic ei ole mikään plug-andplay-soitin, koska ne on raskaita ja vähän kömpelöitä. Se oli hyvä, mutta kun soitin pari kesää Mel Gaynorin bändissä ja soitettiin paljon Euroopassa kuumalla säällä, niin sittenhän mehiläisvaha meni aivan tahmeaksi. Ne ei myöskään soi itsestään, vaan täytyy tietää mitä tekee.” Tobias on luottopeli haastavaan prima vista -sessioon. Tobias – Tämä on niitä bassoja, joita minulla ei koskaan ollut varaa ostaa, kun olin duunissa President Musicissa jonkin aikaa. Lisäksi tässä on parhaiten soiva b-kieli verrattuna mihin tahansa bassooni. kaalainen. Soitinmyynti on kuitenkin kaupallinen bisnes, joten eihän näitä kaupoissa ole. – Foderan kaula oli alunperin käsitelty mehiläisvahalla. Otelauta on pau ferroa, ja runko taitaa olla koaa. Hän on klassinen kitaristi, ja halusi tehdä sellaisen basson joka soi samalla tavalla kuin hyvät klassiset kitarat ja akustiset instrumentit. Jos en tunne tuottajaa, niin tämän otan yleensä mukaan. Fodera – Sain tämän vaihtokaupassa Timo Toloselta, kun annoin hänelle kuusikielisen Ken Smith -basson. Heidän filosofiana on ollut se, ettei mennä kovin kauas Fenderin soundista. Mielestäni tämä Alembic on yksi parhaita soittimia mitä on ikinä rakennettu. Se oli kauheaa. Studiossa tämä on kiva basso, sillä se soi kuin parannettu Fender. Lisäksi kaulan vahvistukseen on käytetty wengeä sun muuta. 40-43 Elämäni Bassot Strandberg.indd 41 26.5.2019 8.37. Foderalta sanottiin, että sitä ei saa kokonaan pois, koska se on imeytynyt niin syvälle puuhun – ainoastaan rätillä saattoi pyyhkäistä, mutta sehän oli seuraavana päivänä samanlainen
– Innostuin sen verran, että piti ostaa tämä toinenkin, nauhaton. Strandberg Signature – Tämä oli yhteistyöprojekti, joka ei kuitenkaan mennyt maaliin saakka. Halusin tähän leppäbodyn saarnin sijaan, sillä soitin joskus sellaisella, joka kuulosti mielettömältä. Koska diggasin Alembicia, niin sieltäkin otettiin paljon ideoita. Käytän fosforipronssikieliä akustissa bassoissa, koska tarkoitus on ettei se kuulosta sähköbassolta.” 40-43 Elämäni Bassot Strandberg.indd 42 26.5.2019 8.37. Stanley Clarke ja Nathan East ovat molemmat soittaneet tätä bassoa, ja diggasivat tosi paljon. Alunperin oli tarkoituksena, että kerron Raunolle minkälaisen haluan, hän rakentaa sen ja sitten lopulta Landola tuottaa soittimen. Landola oli kuitenkin jo siinä tilassa, etteivät he ehtineet tuottaa kuin 12 soitinta, eikä me edes tsekattu niitä. Mayones on Puolassa tehty, ja tehdas on vakuuttava. He ovatkin tehneet ’80-luvulta lähtien muille eurooppalaisille merkeille soittimia. Mikki on tallassa, mutta ei kielten alla.” Fodera tuli, kun Ken Smith lähti. Tuli yhteensä 47 tilausta. B-Bandin mikkielementin kanssa oli myös aina ongelmia. Kuuden pultin kaulaliitoksesta kuvittelin ensin, että se on vain bisnestä, mutta eipä ole otelaudassa deadspotteja niin kuin monissa muissa bassoissa. Neuser – Näillä soitin aikoinaan messuilla, ja he kysyivät, että mikset muutenkin soittaisi Neuserilla. Neuser-firma lopetettiin 2000-luvulla kannattamattomana. 42 www.riffi.fi 3/2019 mutta soitti parin päivän päästä, ja sanoi ajattelevansa lähteä tällaiseen isompaan projektiin. Otelauta on eebenpuuta. Ida Nielsen piti myös siitä paljon, kun sen kanssa soitettiin. Tämä on äärettömän hyvä keikkabasso. Siinäkin kaula istuu näppiin erinomaisesti. Eastilla on kuitenkin diili Yamahan kanssa, joten hän keikkailee vain sen kanssa. Sain valita tehtaalla tähän ’60-luvun jazz basson kaulan, vaikka ne normaalisti tekee presari-kauloja. Olin aikoinaan tosi innostunut akustisen basson soitosta, ja keikoilla Espanjassa ja Keski-Euroopassa jengi diggasi tästä soittimesta. Nyt tämä on äärettömän kiva soittaa. Nyt saan myös baseballotteen ja on kahden oktaavin kaula. ”Tämän akustisen bassokitaran rakensi Lassi Nurmi. Näitä käytiin demoamassa Frankfurtin messuilla ja NAMM-showssa. Halusin soittimen, jossa on ylä-C-kieli, jotta olisi tenoribasso ja normaali basso yhdessä. Istuvuus on napattu Spectorin bassoista. Mayones – Poikani Jysky, joka on Soundtoolsin myymäläpäällikkö, tutustutti minut tähän merkkiin, kuten myös Laklandin USA-tuotantoon. Tuttu olo. Lisäksi lentoyhtiöt heittelivät soitinta niin, että kanteen tu”Tämän lehtijutun ansiosta olen ollut kolme kertaa Japanissa kiertueella.” ”Vektor on ensimmäinen kokeilemistani sähkökontrista, joka kuulostaa oikealta kontralta. Sanoin, että tehkää basso, jota ilman en voi olla. Viikossa hän oli saanut sen pois ja tehnyt uuden hienon lakan. Diili oli se, että aina kun tällainen myydään, niin minä ja Rauno käydään tarkistamassa soitin. Ostin heiltä tämän stereo-elektroniikan, mitä Alembic ei normaalisti myy erikseen. Ne kysyi Foderallakin, että miten tämä on mahdollista
– Sitten kun laittoi äänen päälle, niin kuuli mikä atakki niiden soitossa oli, ja kuinka he hallitsivat dynamiikan ihan nollasta ylöspäin. Siinä oivalsin, että tästähän minun täytyy alkaa ammentamaan, ottaa nämä konservatoriotiedot kontrabassosta, ja alkaa tutkia tätä bassokitaraa. Klassinen kontrabasso avasi ”systeemin” Melkoisesta bassomäärästään huolimatta Jan-Olof Strandberg vakuuttaa, että kaikki niistä ovat käytössä. Hän oli eka sähköbasisti, joka soitti bassolla sellaisia sooloja, joissa oli jotain pointtia. Sen kautta avautui ”soittimen systeemi, siellä saatettiin soittaa puoli vuotta vain asteikkoja sormiharjoituksia, että saatiin ääni muodostettua”. Mutta on helpompaa kun on paljon bassoja, sillä jokaiseen eri tyyliin sopii tietynlainen basso. Hemmetin hienoja linjoja läpi koko levyn Rickenbackerin bassolla. – Jos ne äänet saa tulemaan sähköbassolla tasaisesti sillä tavalla, niin ne toimii varmasti kun laitat styrkkarin päälle. u ”Lakland tekee suhteellisen hyvin Fender-tyyppisiä bassoja. Paul Jackson oli ensimmäinen, jonka kanssa tehtiin pari levyä ja pikkukiertuetta Suomessa. Rauno Niemisen kanssa kehitetylle akustiselle bassolle olisi ollut maailmalla tilausta, mutta hanke tyssäsi Landolan konkurssiin. Viime vuosina Strandberg on tehnyt keikkoja, joissa yhtyeessä on myös toinen basisti. Samalla minua kiinnosti sekin, että saisin ilmaisen tunnin: miten he säätävät vahvistimen ja mitä se koko homma on. – Siinä ei sinänsä ole kysymys kahdesta bassosta, vaan tausta on siinä, että ’90-luvulla tein hirveästi klinikoita ja demoja, matkustin paljon Euroopassa ja Japanissa, ja myös kirjoitin ruotsalaiseen Fuzz-lehteen. Näin tutustuin moniin basisteihin. ”Lopullisena niittinä” toimi John McLaughlinin ja Paco DeLucian TV-konsertti, joka oli ”ihailtavaa katsottavaa ilman ääntäkin, kun niiden sormet juoksi ympäri otelautaa systemaattisesti”. Tatsia tuli erilailla. Toinen tärkeä juttu Strandbergille on ollut treenata aina akustisesti. Otin sitten nauhat pois, koska Pastoriuskin teki niin. Ogeli oli hänen mukaansa ”tosi kiva paikka”, jossa häntä opettivat Ilkka Willman ja Pekka Sarmanto, mutta kolmannen opettajansa, Teppo Hauta-Ahon suosituksesta hän siirtyi Helsingin Konservatorioon opiskelemaan klassista kontrabassoa. – Jos käy vaikka jossain messuilla pitämässä klinikan, niin siitähän selviää yhdellä. Tajusin myös, että ghosteja (dempattuja ääniä) pystyy soittamaan sormillakin. Huomasin, että kun painan nauhan vierestä niin tulee hyvä soundi. Mayones – oivallinen keikkasoitin. Näin Wingsin vuonna 1973 Tukholmassa Gröna Lundilla, ja se kuulosti ihan kellaribändiltä, mutta kivaa musaa. Tätä käytin viimeksi T. Sameli Rajalan uudella blues-levyllä, koska siinä en soita sooloja. Basistien kanssa on helppo hengailla, koska he ovat niin samanhenkisiä, tiivistää Strandberg. www.riffi.fi 3/2019 43 li halkeamia, koska olin unohtanut löysätä kielet kun laitoin sen flight caseen. 40-43 Elämäni Bassot Strandberg.indd 43 26.5.2019 8.37. – Swallow soitti plektralla, ja jossain vaiheessa luulin, että ghost-nuotteja ei pysty soittamaan muuten kuin sillä. Yhden levyn tein tällä, ja nyt tänä kesänä olisi projektia tarkoitus jatkaa kamariorkesterin kanssa. Olen laittanut Flatwound-kielet, kuten monilla Fenderiä soittavilla suosikeillakin on ollut. Siellä aina palaakin maanpinnalle, kun näkee jonkun soittavan jollain kiinalaisella bassolla ihan kaikki jutut. Strandberg kuului Oulunkylän Pop-Jazz-opiston ensimmäiseen vuosikurssiin. Onko tässä joku ”statement”. Varhaisiksi idoleikseen hän mainitsee Steve Swallowin, Jack Brucen ja Paul McCartneyn. Tein sitten joidenkin kanssa levyjä kimpassa, ja he sanoivat, että eikö voitais tehdä keikkoja kahdella bassolla. Jos haluaa ’60-luvun napsusoundin, niin pehmeällä plektralla vaan.” Neuser on esimerkki siitä, että ruuhkaisilla markkinoilla korkea laatu ei vielä automaattisesti takaa kantavaa pohjaa liiketoiminnalle. Paul McCartney, Abbey Road, vieläkin paras bassosoolo-levy
Vahvistin + kaappi = bassokombo GR 210-8060 -kombo perustuu GR Bassin One 800 -nuppiin, sekä firman GR 210 -kaappiin. Tästä johtuu, että alusTEKSTI: MARTIN BERKA GR 210-8060 – tuhti italialainen GR Bass on nuori italialainen basso vahvistimien valmistaja, jonka tuotteet ovat hiljattain rantautuneet Suomeen. Sekä alemman että ylemmän keskialueen säätimen vaikutustaajuudet voi valita pienillä liukukytkimillä. Soittajatausta näkyy mallistossa, sillä ominaisuuksista päätellen GR Bassin tuotteet on selvästi suunnattu tyydyttämään ammattibasistien tarpeita. Nupista lähtee maksimissaan 800 wattia, kun taas kaiuttimien maksimaaliseksi tehonkestoksi ilmoitetaan 600 wattia. Takapaneeliiin on sijoitettu laadukas DI-lähtö (XLR, pre/ postja ground lift -kytkimillä), jolle löytyy etupaneelista oma volume-potikkansa. Koska vahvistimen etupaneeli on melko matala, toimintojen merkinnät jäävät pakosta pieneksi. Todella kätevä ominaisuus GR Bassin One-sarjan vahvistimissa on efektilenkin viereen sijoitettu, Boss-standardilla toimiva yhdeksän voltin DC-lähtö (300 mA), jolla saa helposti sähköt yhdelle tai parille efektipedaalille. Firman tehdas sijaitsee Etelä-Italiassa Monopolissa, melko tarkkaan ”saappaan” kantapäässä. GR 210-8060 -kombo tarjoaa peräti kolme lisälähtöä – yksi päätevahvistimessa sekä kaksi kaapissa – jotka tekevät kombovahvistimesta modulaarisen bassorigin ytimen. Pure-kytkimellä taas saa koko EQ-osaston pois päältä, kun haluaa käyttää ainoastaan basson omia tai vaikka pedaalilaudan säätöjä soundin muokkkaukseen. Jos studiossa basson vuotaminen esimerkiksi rumpumikrofoneihin aiheuttaa ongelmia, kombon kaiuttimet voi mykistää turvallisesti mute-napilla ja signaalin poimia talteen suoraan DI-lähdöstä. 44 www.riffi.fi 3/2019 G R Bassin tarina alkoi 2015, kun basisti Gianfranco Rizzi päätti tehdä sivutyöstään – bassovahvistimien ja -kaappien rakentamisesta – pääasiallisen leipäpuunsa. Lavalla tuulettimen tuottama kohina ei yleensä ole ongelma, koska soiton volyymitaso on melko korkea ja paikalla on myös yleisöä, josta lähtee ääntä. Ääni ja valot GR Bass One -sarjan bassovahvistimistä löytyy runsaasti ominaisuuksia äänen muokkaukseen, sekä kaupan päälle värillinen valoshow. Jälkimmäisessä on kaksi 10-tuumaista kaiutinta sekä yhden tuuman diskanttielementti. Tähän hommaan on varattu neljä eri näyttömoodia, mutta valoshown pystyy myös laittamaan pois päältä. Laatusoundeja lavalle ja studioon Kun näin kombon takapaneelissa aukon tuulettimelle, olin huolissani tuulettimen riittävästä hiljaisuudesta studiokäytössa. GR Bass 44-45 GR Combo.indd 44 27.5.2019 19.42. Sävyjen säätökin on monipuolista toimintaa: GR 210-8060:n vahvistimessa on Deepja Bright-boostien lisäksi taajuuskorjaimet neljälle alueelle. Etupaneelin lediketjun päätarkoitus on toimia vahvistimeen integroidun kromaattisen viritysmittarin näyttönä, mutta valoja voi muina aikoina käyttää mittaristona näyttämään signaalitasoa. Huoleni oli täysin turha, sillä GR Bassin 210-8060-kombo tarjoaa kaksi työmoodia tuulettimelle – Live ja Studio. Live-tilassa tuulettimen säätöautomatiikka lisääkin kierroksia herkemmin kuin Studio-moodissa, jossa vahvistin pyrkii toimimaan mahdollisimman hiljaisesti. Kaikille tuotteille myönnetään viiden vuoden takuu
Keskialueen säätimiin vaikuttavien kolmipykäläisten taajuuskytkinten ansiosta oma soundin löytäminen on GR-kombolla helppoa, riippumatta siihen kytketystä soittimesta. GR 210-8060:n tarjoama soundivalikoima on erittäin laaja ja tehoa löytyy vaikka muille jakaa. Jazz-basson diskanttikolinaa saa yhtä hyvin haltuun kuin Thunderbirdin basso-osaston runsasta muhkeuttakin. Muuten GR-kombo on kooltaan suhteellisen iso, ja siihen nähden se on yllättävän kevyt (20 kg). Vahvistin on suunniteltu pysymään rankassakin menossa (lähes) täysin puhtaana, mikä tarkoittaa että säröä kaipaavan basistin täytyy valita kombon työpariksi erillinen bassosärö. Nostelu kansilevyn hihnakahvasta ei vaadi niinkään lihasvoimaa, mutta suuren koon vuoksi olisin kernaasti nähnyt myös kotelon sivuissa kahvat, joilla bassovahvistimen nostaminen vaikkapa auton takakonttiin olisi helpompaa. Tämä on kuitenkin hyvin yleinen ilmiö nykyaikaisten tilaa säästävien bassonuppien ja -kombojen keskuudessa, eikä oikeastaan edes varsinainen ongelma vaan koon seurauksena syntyvä ominaisuus. GR 210-8060 toimii myös pietsolla mikitetyllä kontrabassolla erittäin hyvin. 010 439 3733 • www.musiikkisilfverberg.fi sa joutuu viettämään GR-kombon kanssa pieniä suunnistussessioita, kunnes kaikkien säätimien ja kytkimien paikat ovat jääneet omaan muistiin. Kombon ominaisuudet täyttävät mielestäni tyylikkäästi ammattibasistin vaatimukset, ja testin perusteella voin kyllä suositella lähempää tutustumista GR Bassin tuotteisiin. GR Bass GR 210-8060 Bassokombo • valmistetaan Italiassa • GR One 800 -vahvistin • nimellisteho 800 W • nelialueinen EQ puoliparametrisillä keskialueilla • Deep-, Bright-, Pureja Mute-kytkimet • DI-lähtö • efektilenkki omalla 9 VDC -lähdöllä • päätevahvistimessa kaksi kaappilähtöä (Speakon/jakki-yhdistelmä) • GR 210 -kaappi • kaksi 10-tuumaista kaiutinta; yhden tuuman diskanttielementti • metallinen eturitilä • kaapissa kaksi kaappilähtöä lisäkaapeille (Speakon/jakki-yhdistelmä kytkimellä) • paino 20 kg • hinta: 1 378 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. u GR 210-8060 AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 44-45 GR Combo.indd 45 27.5.2019 19.42
f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 46-49 Torpedo.indd 46 27.5.2019 19.44. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. r i f f i
DI/linjalähtön lisäksi C.A.B. Presettejä riittää Erilaisia presettejä Torpedo C.A.B M:ssä on 32, ja niistä muutama on omistettu bassolle. Laite toimii mukana tulevalla verkkolaitteella. Lähtötasoa voi säätää kätevästi suoraan volume-nuppia vääntäen. M ei ole keinokuorma. M on varustettu kahdella säätimellä, joista vasen toimii parametrien ja presettien koodaimena, oikea taas volumen ja arvojen säätimenä. Se voidaan asettaa vahvistimen ja sen kaiuttimen väliin, mutta tällöin on huolehdittava aina siitä, että kaiutin/kaappi on kytketty speaker out -lähtöön. f i . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Ja usb-liitäntä löytyy toki myös sekä kaapeli sitä varten. M:ssä on monista muistakin Two Notes -tuotteista löytyvä pääteaste-simulaatio, sekä äänitysmikrofonin ja -tilan mallinnos. Muunnos on nykykäytännön mukaisesti 24-bittinen ja 96 kilohertsin näytetaajuudella. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Kaikkein luontevin paikka sille on kuitenkin pedaalilauta, jossa tosin on syytä jättää jonkin verran tilaa laitteen molemmissa sivuissa oleville liitännöille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. r i f f i . Lienee tarpeen muistuttaa, että C.A.B. Kaiutinsimulaation lisäksi C.A.B. Prosessointi on 32-bittistä, ja latenssiksi ilmoitetaan 1,7 millisekuntia linjatulosta linjalähtöön. 46-49 Torpedo.indd 47 27.5.2019 19.44. M on varustettu kattavilla tuloja lähtöliitännöillä, joiden välissä tapahtuu digtaalinen muunnos ja signaaliprosessointi. Mikäli määrä ei riitä, on laitteeseen TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Two notes Torpedo C.A.B. Varsinaisia kitaraefektejä ei pakettiin kuulu, sen puolen kitaristi saa hoitaa omalla pedaalistollaan. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. M:ssä on kuulokelähtö ja auxtulo. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. M-versio onkin suunnattu erityisesti niille kitaristeille (ja basisteille), jotka tarvitsevat helposti mukaan otettavan mallintavan DI-boksin. Luonnollisesti tarkoitus on asettaa C.A.B. DI-lähtö on varustettu asianmukaisesti ground lift -kytkimellä Boksin oikeassa laidassa on yhteinen vahvistin/instrumentti/ linjatulo, jonka herkkyyden voi valita kytkimellä (-24 dB, dB, +12 dB). Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. M pedaaliketjun tai ylipäänsä signaaliketjun viimeiseksi laitteeksi, josta balansoitu XLRtai linjatason kaapeli kuljettaa soundin miksauspöytään tai audiosovittimeen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Ketjun viimeiseksi Torpedo C.A.B. M:n kautta, samalla kun kuulee oman soittonsa kaiuttimen kautta. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Tämä on tehtävä ehdottomasti kaiutinpiuhalla. M on linjasoittoon tarkoitettu DI-boksi, jossa vahvistimen pääteaste, kaiutin ja äänitysmikrofoni luodaan mallintamalla. Torpedo C.A.B. Se perustuu aiemmin esiteltyyn C.A.B.-malliin, mutta on selvästi kompaktimpi. Kun tämä on suoritettu, päästään tämän skenaarion parhaaseen puoleen: vahvistimen mikitys voidaan unohtaa ja ottaa sopiva mallinnus C.A.B. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. M – kaappi ja pääteaste DI-boksissa Ranskalainen Two notes C.A.B. Laite on todellakin mobiili – tarvittaessa se kulkee vaikka ulkotakin taskussa tai kitaralaukussa. www.riffi.fi 3/2019 47 M alliston uusin on samalla Torpedo-sarjan toistaiseksi pienin laite. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen
f i . Kun yhteyden sai muodostettua, toimi pedaalin ja sovelluksen yhteispeli aivan hyvin. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Vähintään tällöin joutuukin kaivautumaan boksin omiin valikoihin, sillä koodi löytyy niiden kätköistä. Tämä näkymä onkin aluksi helpompi ottaa haltuun. Pääteastemallinnukset puolestaan koostuvat EL34-, EL84-, 6L6ja KT88-putkisimulaatioista, ja kunkin näistä voi valita toimimaan joko push-pulltai single-ended-moodissa. Kumpikin asia käy kätevästi, ja tämähän onkin se tila, missä laite on suurimman osan ajasta soittamisen aikana. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Varsinkin Custom-EQ parametrisine kaistoineen antaa siihen mainiot mahdollisuudet. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. B. Kummassakin on myös yksinkertainen mikseri tasojen säätämiseen. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Se on siten myös vaativampi käyttää. Mallinnusten inspiraationa on ollut tunnettuja kaiutin/kaappiratkaisuja esimerkiksi Fenderiltä, Marshallilta, Mesa-Boogielta, Peaveyltä, Voxilta sekä muilta valmistajilta. Mikrofonien joukossa taas on mallinnuksia tunnetuista dynaamisistaja kondensaattorimalleista, ja löytyypä valikoimasta myös nauhamikrofoneja. Joissakin esiasetuksissa pääteasteen mallinnus on kytketty pois, mutta asian voi toki itse muuttaa. Arcade ja Simulation Sovelluksessa on kaksi eri näkymää (Arcade ja Simulation), joissa molemmissa voi selata ja valita preset-vaihtoehtoja. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Kun halutaan säätää presettien parametrejä, täytyy mennä pidemmälle. Sovelluksella se on kylläkin huomattavasti mukavampaa – sillä pääsee säädettäviin asioihin nopeammin käsiksi ja ulkoasukin on miellyttävämpi. Samoja asioita voi värkätä kuitenkin myös sovelluksella, joka on saatavilla PC/Mac-ympäristöjen lisäksi Androidja iOS-laitteille. Simulation-vaihtoehto tarjoaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa impulssivasteen soundiin, sillä se avaa pääsyn jokaiseen ominaisuuteen. r i f f i . Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Bassolle tarjotaan esimerkiksi Ampeg-, Trace Elliotja MarkBass-malleista inspiroituneita mallinnuksia. 48 www.riffi.fi 3/2019 Applikaatiolla on mukava sukeltaa laitteen syövereihin ja ryhtyä muokkaamaan soundia parametri parametrilta, kiitos selkeän ulkoasun! mahdollista tuoda lisää impulssivasteita muistikortilla, jolle on paikkansa boksin ylälaidassa. Valikoima kattaa niin 10kuin 12-tuumaisillakin elementeillä toteutettuja kaappeja, ja koko valikoima on lajiteltu mukavasti ja selkeästi omiksi ryhmikseen. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Pienestä mustavalkonäytöstä huolimatta valikoissa hyppiminen ja parametrien säätö oli pedaalissa itsessäänkin melko kätevää. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. M:n ensimmäisen kerran kytkee virtalähteeseen, avautuu pedaalin näyttöön Perform-valikko, jossa voi selata presettejä sekä säätää laitteen voimakkuutta. Sitä varten täytyy ainakin ensimmäisellä kerralla näpytellä näytön kenttään laitteessa oleva pin-koodi. Näitä löytyy esimerkiksi Two notesin omasta kaupasta. Lisäksi tarjotaan pentodi/triodi-vaihtoehto. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Ohjaus pedaalista tai tietokoneesta Kun C.A.B. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 46-49 Torpedo.indd 48 27.5.2019 19.44. Arcade-moodissa virtuaalinen laiteräkki on kuitenkin yksinkertaisempi (joskin tehokas), ja mallinnettuja mikrofoneja on käytössä ainostaan yksi kerrallaan. Yhteys sovelluksen ja laitteen välillä muodostetaan tietokoneella usb:n kautta, kun taas mobiililaitteilla se tehdään Bluetoothilla langattomasti. Jokaiseen asetukseen pääsee kyllä kiinni myös pedaalin omista valikoista, kunhan opettelee kahden säätimen yhteispelin. Työkaluina on esimerkiksi taajuuskorjaimia (kitara, basso, custom), ja erityisesti Post-FX-ekvalisaattori on hyödyllinen soundin muokkaamisessa
Mahdollisuuksia vaikka kuinka Äänenlaadultaan C.A.B M ei tuottanut pettymystä. Esimerkiksi pedaalien kanssa soittaminen tuntui C.A.B. Erinomaiselta asialta vaikutti myös se, että tässä on mallinnettu myös pääteaste, jonka ”kuumuutta” ja luonnetta voi säätää. Eri simulaatioiden, kaiutinja kaappivaihtoehtojen sekä pääteputkien välillä on vaihtoehtoja eri tyylilajien ratkaisuihin, haetaan sitten 1×12-kaapin ja EL-84 -päätteen soundia tai isompisoundista kaappia ja päätettä KT88-putkilla. B. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Toisaalta parempi liikaa, kuin liian vähän. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Näin ollen mikrofonien paikkoja voi hakea monipuolisemmin, esimerkiksi asettamalla toisen niistä kaapin taakse, kun taas Arcade-moodissa ainoastaan mikrofonin etäisyyttä kaapista voidaan ohjata. M:n kautta mielestäni varsin realistiselta. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 46-49 Torpedo.indd 49 27.5.2019 19.44. Two notes Torpedo C.A.B. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. virtalähteen) • mitat: 121 × 96 × 63 mm • paino: 450 g • hinta: 299 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Ja kun pedaalissa olevia valmiita simulaatioita säätää oman maun mukaan, saa muokatut versiot tallennettua user-paikkoihin näppärästi. Kaikkien mukana cd-levy. Itse käytin laitetta ainoastaan kitaran kanssa, enkä löytänyt mitään varsinaista nipottamista, jollei huomoida runsauden pulaa: kun impulssivasteita, pääteputkivaihtoehtoja ja erilaisia muokkaustapoja on näin valtavasti, huomasin uppoutuvani eri vaihtoehtojen koluamiseen välillä liiallisuuksiinkin asti – ihan vain, koska niitä kerran oli tarjolla. Kun voi vaihdella erilaisia äänitystiloja, kaappeja, pääteasteita sekä hakea erilaisten mikrofonien paikkoja sovelluksesta sormella liikuttaen, ollaan sellaisen äärellä, johon harvalla on kotistudiossaan oikean vahvistimen kanssa mahdollisuuksia. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. f i . Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. 029 0800 835 • www.soundtools.fi Simulation-näkymässä voi myös käyttää kahta virtuaalimikrofonia samaan aikaan. Samoin pääteasteen säätäminen on Simulation-näkymässä monipuolisempaa. r i f f i . M Kaiutinkaappeja, pääteasteita ja mikityksiä mallintava DI-boksi • ohjattavissa laitteesta tai sovelluksella (PC/Mac, iOS, Android) • tuloliitäntä: 6,3mm TRS-jakki, enimmäistaso: 4,7 dBu (kitara) / 10,3 dBu (linja) • impedanssi: 100 KOhm (kitara) / 10 KOhm (linja) • Aux In: 3,5 mm, TRS • kaiutinlähtö: 6,3 mm, enimmäistaso 10 dBu (vahvistin) • linjalähtö: 6,3 mm maksimi 16 dBu (linja), impedanssi: 470 Ohm • DI-out: XLR, balansoitu • kuulokelähtö: 3,5 mm, TRS • USB-liitäntä (sis. johdon) • A/Dja D/A-muunnokset: 24 bit / 96 kHz • kaistanleveys (-1dB): 12 Hz–19 kHz • signaali-kohinasuhde: > 95 dB • 32-bittinen prosessointi • latenssi (linjatulosta linjalähtöön mitattuna) 1,7 ms • käyttöjännite 12V DC, 300 mA (sis
Sonon käyttöönotto on helppoa, mutta vaatii kuitenkin kaksi asennusta – laitteen oman ajurin sekä Two Notes Torpedo Remote -ohjelmiston, jolla hallitaan virtuaalista äänitysympäristöä laitteineen. Sonon perussoundi on kuulas ja kirkas, joku voisi sanoa jopa hyvin fendermäinen. Vasemmasta yläkulmasta löytyvät mikkien volume-namiskat, kun taas keskialuetta hallitsee kolmialueinen analoginen sävynsäätöyksikkö. Laitteen päältä löytyvät kontrollit ovat selkeät ja sisältävät kitaristeille entuudestaan hyvin tuttuja säätömahdollisuuksia. Näppärällä monitor mixillä säädellään viiveettömästi kuunteluun ohjautuvan instrumenttisignaalin ja työasemalta toistettavan äänen keskinäistä balanssia. Sisäistä ja ulkoista ergonomiaa Virtaviivaiseen Sonoon on helppo käydä käsiksi. 50-51 Audient.indd 50 27.5.2019 19.46. Tulokanavien XLR-komboihin voi kytkeä joko mikrofonit tai linjatason ohjelmalähteen, ja phantom-virtaa on tarjolla täydet 48 volttia. Kuulokkeille ja tarkkaamon kaiuttimille on omat itsenäiset tasosäätimensä. Kompaktin metallikotelon etulaidassa on vain kolme liitintä: tulojakki kitaralle, kuulokeliitäntä sekä re amp -lähtö. Mukana on myös erilliset tuloja lähtötason säädöt sekä jo aiemmin mainitun etuasteputken säröytymistä ohjaava drive. Raskaampiin särötarpeisiin on sitten syytä kaivaa esiin omat efektipedaalit tai käyttää Sonon re amp -liitäntää ronskimmin säröytyvän vahvistimen kytkemiseen. Etupuolen minimalistisuuden vastapainoksi takalaitaan on kuormattu enemmänkin liitäntöjä. Tämän lisäksi tulokanavien määrän voi kasvattaa kymmeneen liittämällä laitteen optiseen Adat-väylään jonkin markkinoilta löytyvistä erillisistä kahdeksankanavaisista etuasteista. Yhteistyön hedelmä on Sono, jonka tarkoitus on vastata käytännössä kaikkiin kitaristien äänitystarpeisiin niin kotistudiossa kuin tien päälläkin. Täysin valmiiksi muokatun soundin vaihtoehtona onkin linjasignaalin tallennus sellaisenaan, kun soundia voidaan kätevästi muovailla myös jälkikäteen re amp -lähtöä ja mikitettyä ulkoista vahvistinta hyväksi käyttäen. Paketista löytyvät sekä tarvittavat USB-piuhat että virtalähde lukuisine eri adaptereineen. Kitarakäyttöön tarkoitetun ykköskanavan 12AX7-putken voi ohittaa kokonaan takalaidasta löytyvällä kytkimellä, jolloin Sono palvelee kaksikanavaisena, yleispätevänä äänitysväylänä. USB tietokoneelle ja linjatason analogilähdöt tarkkaamokuuntelulle ovat peruskauraa. Laitteen drive-säätö tarjoaa signaaliin maltillista rosoa, josta riittää sopivan rouheaa reunaa blues-sooloiluun. 50 www.riffi.fi 3/2019 T yönjako on selvä: kaksikanavaisen Sonon etuvahvistimet ja muunnintekniikka tulevat analogimiksereihin, etuvahvistimiin ja tietokoneiden audiosovittimiin erikoistuneelta Audientilta, kun taas Two Notes vastaa omasta spesialiteetistaan: pääteasteiden, kaiutinkaappien sekä virtuaalisen äänitysympäristön ja -kaluston simuloimisesta. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Audient Sono – monitoimi-interface kitaristeille Englantilainen Audient on lyönyt kättä ranskalaisen Two Notes Engineeringin kanssa
Audient Sono Kaksikanavainen audio-interface kitaristeille • 2 analogista tulokanavaa • 10/4 USB-äänikortti • putkietuvahvistin 12AX7-putkella • 3-alueinen EQ • Two notesin suunnittelema päätevahvistin ja kaiutinsimulaatio • Re-amp-lähtö • kaksi Audient Console -mikkietuastetta • ADAT-tulo • stereolähtö tarkkailukaiuttimille • erillinen kuulokelähtö • viiveetön monitorointi Monitor Mix:llä • USB C -liitäntä • ADja DA-muunnokset: 24 bit/96 khz • metallikotelo • hintaluokka n. Mukana tulevat simulaatiot ovat joka tapauksessa varsin hyvä läpileikkaus ohjelmiston tarjoamista äänimaailmoista aina Marshall-henkisistä 4 ×12 -kaapeista moderneihin amerikkalaistyyppisiin ämyreihin. DSP:llä tuotettuja efektejä ei kuitenkaan ole mukana, ja kaiunkin määrä riippuu puhtaasti kulloinkin käytössä olevasta äänitystilasta sekä mikrofonin ja kaiuttimen välimatkasta. www.riffi.fi 3/2019 51 Drivea voi annostella myös Torpedo Remotessa, joka kätkee sisäänsä pari muutakin mahdollisuutta säätää soundia haluttuun suuntaan. 450 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Ja sen ohessa se palvelee yleiskäyttöisenä äänikorttina, jota voi laajentaa stereoäänityksistä monikanavatyöskentelyyn. Pätevä paketti Sono on kelpo vaihtoehto paitsi ideoiden nopeaan tallennukseen ja yölliseen tai muutoin vain hiljaisuutta vaativaan treenaamiseen, myös täysin ammattitasoiseen kitaroiden (tai muiden instrumenttien) äänittämiseen. Näistä on valmiiksi aktivoituna ja heti käytettävissä maltilliset 20 kappaletta, mutta lisää kaappeja on ostettavissa milloin tahansa kahdeksan euron yksikköhintaan. u 50-51 Audient.indd 51 27.5.2019 19.46. Kaappisimulaatiot valitaan alasvetovalikosta, joka sisältää kirjoitushetkellä hulppeat kolmisensataa eri mallinnusta. Oletusarvoisesti Sono toimii online-tilassa, jolloin maksulliset kaapit näkyvät soundivaihtoehtoja selatessa siinä missä jo itselle lunastetutkin. Mallinnusten lataaminen suoraan Sonoon on muutoinkin suositeltavaa, sillä se poistaa samalla applikaation sisällä tehtyjä kaappien vaihtoja seuraavan viiveen. Mallinnettuja äänitysympäristöjä on samaten kahdeksan erilaista, aina tiiviistä studioista ja kellareista keikkalavojen kautta kahteen kaikuisaan katedraaliin. Se on kokonsa ja rakenteensa puolesta erittäin roudausystävällinen – ja onnistuupa sillä tarvittaessa kokonaisen bändin eri instrumenttien tallentaminenkin. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi Sonossa on myös kolme omaa muistipaikkaa, joihin virtuaalisesti luotuja valmiita settejään voi tallentaa. Kaappia toisen perään Torpedo Remoten käyttöliittymä on helposti lähestyttävä ja sen toiminnot on jäsennelty fiksusti. Vaikka reilut 400 euroa saattaa äkkiseltään kuulostaa suurehkolta summalta markkinoilla oleviin edullisiin interfaceihin ja jopa täysin ilmaisiin kitara-plugareihin verrattaessa, Sono tarjoaa käytännöllisesti katsottuna lähestulkoon kaiken kitaran äänittämiseen tarvittavan yhdessä helppokäyttöisessä ja kompaktissa paketissa. Tonella voidaan totutusti hienovirittää signaalia tummemmaksi tai kirkkaammaksi, ja sen alta löytyvällä Contour-säädöllä päästään puolestaan erikseen käsiksi keskitaajuuksiin, joita tasapainotellaan vintagetyyppisen honotuksen ja modernin skuuppauksen väliltä. Niitä käytettäessä laite toimii täysin itsenäisenä yksikkönä ilman applikaatiota, mikä on erityisen kätevää silloin, kun tietokonetta ei ole käytettävissä tai sen näpertelymahdollisuuksien ei haluta häiritsevän äkillisesti iskenyttä luovuuden puuskaa. Tämän voi helposti estää klikkaamalla asetuksista online-valinnan pois päältä, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan tietokoneelle tai Sonoon itseensä ladatut kaapit. Käytössä Sono osoittautuui häiriöäänten osalta muutoin hiljaiseksi, mutta kuulokeliitäntä on harmillisen altis suhinoille. Basistejakaan ei ole tässä yhteydessä unohdettu, sillä arsenaaliin kuuluu myös muutamia bassokaappeja. Mikkejä on kahdeksan erilaista, ja ne ovat aseteltavissa halutulle etäisyydelle aivan virtuaalisen etukankaan hollilta kauas, pääasiassa ympäristön ambienssia tallentaviin etäisyyksiin asti. Valmistajan markkinointimateriaalin lupailema viiveettömyys toteutuu kuitenkin moitteettomasti: äänittämisessä tai monitoroinnissa ei ole havaittavaa viivettä, eikä kevyt Torpedo-ohjelmisto kykene myöskään ajamaan prosessoria missään vaiheessa tukkoon
Samalla alarekisteri ja keskialue jämäköityvät kummasti. This monitor offers a perfection and love for detail similar to those we know and have come to appreciate in Neumann microphones. amazona.de NEW: THE KH 750 DSP SUBWOOFER . Fyysisesti NTR on vankkaa tekoa ja verraten painavana se vaatii riittävän raskaan mikrofonitelineen, etenkin jos on tarpeen kurottaa yhtään etäämmälle. The perfect complement to the KH 80 DSP . Virvelin kanttiin kopautettu poikittainen maila kuulostaa kokoaan paksummalta ja linja pitää käsiperkussioissa: se mikä Neumannilla rihisee, rahisee NTR:llä. Ääni tanakoituu ja tummenee, mutta on luonteeltaan silti jämpti ja selkeä. Kuljetuksen ja varastoinnin ajaksi tiukataan mikrofonin yläpäädyn sormiruuvi, joka lukitsee joustavalla mekanismilla rungon pohjaosaan kiinnitetyn elementin. Røde NTR ei ole siinä mielessä neutraali mikrofoni, että suosittelisin sitä studion yleispäteväksi välineeksi kaikkien raitojen äänityksiin. NEUTRAL. STUDIO MONITOR KH 80 DSP KH80_230x280_Riffi_FIN.indd 1 13.05.19 14:02 52-53 Rode.indd 52 27.5.2019 19.48. 040 1246002 • www.msonic.fi T eknisesti nauhamikrofonit luokitellaan dynaamisiksi, mutta Røde muuttaa pelin luonnetta mikrofonin runkoon integroimallaan esivahvistimella. NTR saa myös symbaaleiden ylenpalttisen sähinän talttumaan ja tuo esiin kirkonkellomaista messinkiä ja kapulan nupin naksua. Overheadina tai tilamikkinä NTR kuivattaa rumpusoundeista enimmät lätinät ja jäljelle jää kiinteän ytimekäs ja napakasti artikuloituva sointi, jossa on tanakasti bassoa. Siinä missä verrokkina testissä ollut Neuman U89 välittää preesensalueen riipivimmätkin räiskähdykset täydellä voimallaaan, vaimentaa NTR niitä päättäväisesti. Ikäänkuin ekvalisoitaisiin ja kompressoitaisiin samanaikaisesti, mutta ei sitten aivan kuitenkaan. Akustisen teräskielisen särinät ja kirske vaimenevat mukavasti, vahvistetun sähkökitaran hammaskiillettä viiltävä terävyys vaihtuu tylppään voimaan. Integrated flexible 2.0/0.1 Bass Manager . » « » « » « » « » « » « www.neumann.com SMALL. Jos jokin sihistää U89:llä, se kahahtaa Rødellä. Ääni kuin elokuinen ilta NTR:n tummahko sointi on luonteeltaan lähes samettisen lempeä. Jos pajassa on jo kattava perusvalikoima mikrofoneja, tällaiselle erikoistyökalulle löytyy kosolti hankintaperusteita. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Røde NTR – nauhamikki ajan hermolla Nykyaikaisen nauhamikrofonin kanssa ei tarvitse tuskailla enää hiljaisen antosignaalin ja rutkasta vahvistuksesta sukeutuvan kohinan kanssa. NTR:n mukana toimitettava jämerä kiintoadapteri kiinnitetään mikrofonin kantaosaan kaulusruuvilla, jonka läpi johtoliitin pujotetaan sitten sijoilleen. Sen ansiosta NTR käyttäytyy tyypillisen kondensaattorimikrofonin tavoin, eikä äänityslaitteiston mikrofonivahvistimeen kohdistu ylimääräistä suorituspainetta: signaalia on tarjolla reippaasti ja se on myös tervettä – kohinatonta, puhdasta ja dynaamista. Mutta yhtä selvää on, että se tekee äänelle asioi ta, jotka ovat tietyissä tilanteissa todella arvokkaita ja samalla sellaisia, että niiden jäljittely muilla konsteilla on hankalaa. Studiokäyttöön suunniteltu XL-koon roteva statiivi leveälle avautuvine jalkoineen ja puomia tasapainottavine vastapuntteineen on hyvä valinta, sillä yhtä asiaa nykyaika ei muuksi muuta: mekaanisena konstruktiona nauhaelementti on arka tälleille ja vaati huolellista käsittelyä muutoinkin. 52 www.riffi.fi 3/2019 Røde NTR Nauhamikrofoni • suuntakuvio kahdeksikko • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • maksimiäänenpaine 130 dB SPL • herkkyys -30,5 dB re 1 Volt/Pascal (30 mV @ 94 dB SPL) +/2 dB @ 1 kHz • itseiskohina 15 dBA • paino 1047 g • hintaluokka < 600 e Lisätiedot: Msonic Puh. Yhden nauhan Røde lupaa vaihtaa takuuna, jos köpelösti kumminkin käy. Pakkaukseen kuuluva huppu suojaa arvoesinettä pölyltä sessioiden välissä ja varjelee samalla nauhaa mikrofonin siirtelyn aiheuttamilta ilmavirtaukselta. Adapterin kääntönivel puolestaan tiukataan kookkaalla sormiruuvilla, josta saa oivallisen muotoilun ansiosta vaivattomasti pitävän otteen. Space-saving design . CLEVER. Ei ainakaan, kun asialla on Røde. Optional iPad®-App to setup, align and operate in a system with KH 80 DSP iPad® is a trademark of Apple Inc., registered in the U.S. and other countries. Nauha loiventaa transienttien terävyyttä, muttei muhjaa ääntä ryhdittömäksi. sound & recording magazin (...) voices are projected in front of the listener with an almost 3D-like stability and presence, (...) sound on sound Magazine Whoever is in the market for nearfield monitors should definitely audition Neumann’s KH 80 DSP! bonedo.de Stereo imaging und depth is extremely precise, (...) prosoundnetwork.com When we heard the first piece of music over the KH 80 DSP, we couldn‘t believe our ears! soundcheck magazin I haven’t heard a better monitor in this price range and physical size
The perfect complement to the KH 80 DSP . sound & recording magazin (...) voices are projected in front of the listener with an almost 3D-like stability and presence, (...) sound on sound Magazine Whoever is in the market for nearfield monitors should definitely audition Neumann’s KH 80 DSP! bonedo.de Stereo imaging und depth is extremely precise, (...) prosoundnetwork.com When we heard the first piece of music over the KH 80 DSP, we couldn‘t believe our ears! soundcheck magazin I haven’t heard a better monitor in this price range and physical size. Space-saving design . Integrated flexible 2.0/0.1 Bass Manager . » « » « » « » « » « » « www.neumann.com SMALL. CLEVER. and other countries. amazona.de NEW: THE KH 750 DSP SUBWOOFER . STUDIO MONITOR KH 80 DSP KH80_230x280_Riffi_FIN.indd 1 13.05.19 14:02 52-53 Rode.indd 53 27.5.2019 19.48. Optional iPad®-App to setup, align and operate in a system with KH 80 DSP iPad® is a trademark of Apple Inc., registered in the U.S. This monitor offers a perfection and love for detail similar to those we know and have come to appreciate in Neumann microphones. NEUTRAL
Molemmissa malleissa on kaksi USB-liitäntää, joista ensimmäinen on tarkoitettu musiikin soittamiseen muistitikulta, toinen laitteen käyttöjärjestelmän päivityksiin ja preset-kirjastojen sekä Scene-asetusten lataamiseen ja jakamiseen tietokoneen välityksellä. T8S tuplaa tulokanavat ja auxit, ja kaupanpäällisinä siinä on pylväsmittarit päälähdön stereosignaalille. Käytön ajaksi kummankin mikserin voi asettaa pöytätasolle tai ruuvata pohjastaan esimerkiksi tukevaan kameratelineeseen. 54 www.riffi.fi 3/2019 B ose T4S ja T8S ovat rinnakkaismalleja, joiden keskeisin ero on kanavamäärässä: T4S on neljän tulokanavan mikseri, jossa on päästereolähdön lisäksi kaksi aux-lähtöä. T4S voidaan liittää tiettyihin malleihin digitaalisesti, jolloin se ei välttämättä myöskään tarvitse erillistä virtalähdettä. Lukitus on hämmästyttävän pitävää sorttia eikä kansi pomppaa paikoiltaan noin vain töytäisemällä. Sellainen ei paljoa kustanna ja jääpä salkkuun mikserin ohessa vielä tilaa muutamalle piuhalle ja muulle tarvikkeelle myös. Preseteillä liikkeelle Bose antaa käyttäjän valita lähestymiskulman T4S:n ja T8S:n operointiin. Silti sen nostaminen pois mikserin päältä sujuu oikealla otteella kätevästi ja voimaa käyttämättä. Jos haluaa säätää kaiken itse, niin sekin kyllä onnistuu. 54-57 Bose.indd 54 27.5.2019 19.49. T8S kytketään PA-järjestelmään analogisesti ja vaatii myös aina oman ulkoisen virtalähteensä. Suojauksesta kuljetusten aikana huolehtii magneettisesti sijoilleen napsahtava kansilevy, joka on keveydestään huolimatta vankan oloinen ja peittää säätimien lisäksi myös liitinpanelin varjellen mikseriä niin pölyiltä kuin kolhuiltakin. Kytkeytymisessä Bosen omiin L1-sarjan aktiivikaiuttimiin on myös eroa. Jos suojaus epäilyttää, niin topattu laukku on käypä ratkaisu kevyeen keikkailuun ja toisaalta parivaljakon isompi malli mahtuu sekin virtalähteineen rautakaupan tavanomaiseen työkalusalkkuun. Aiemmasta kokeneisuudesta riippumatta miksaaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bose T4S & T8S Bose T4S & T8S – patenttilääkkeitä soundinpuutokseen Kaksi näppärää digimikseriä vastaavat pienen kokoonpanon tarpeisiin ja liikkeelle pääsee helposti valmiita soitinkohtaisia kanava-asetuksia käyttämällä
Kyseessä on kiinteillä taajuuksilla toimiva eq, jonka vaikutustaajuudet määrittyvät kuitenkin aina valitun ToneMatchin mukaan. puhaltimille sekä jousistolle räätälöityjä asetuksia. Para EQ on käytettävissä aina ihan siitä riippumatta hyödynnetäänkö kyseisessä kanavassa jotakin ToneMatch-presettiä ilman tai zEQ:n kera, vai lähdetäänkö liikkeelle aivan nollatilanteesta. Dynamiikka totta kai Jokaisessa tulokanavassa on oma dynamiikkaprosessorinsa, jolle voidaan määrittää tehtäväksi kompressointi, limitointi, s-limitointi, tavanomainen gate tai jompi kumpi erityisesti bassorummun geittaukseen tarkoitetuista vaihtoehdoista. Plussaa on se, että mittari ilmoittaa jokaisen mittaroitavan äänen sävelnimen ja oktaavialan. Jos kompressio haukkaa signaalia reippaasti, voi asiaa kompensoida kompressorin omalla jälkivahvistuksella (gain). Koska toiminta on kromaattista, saa nekin kyllä mittaroitua. Presettejä on miksereissä valmiiksi jo melkoinen määrä ja lisää voi ladata Bosen sivustolta. Efektejä kiitos 54-57 Bose.indd 55 27.5.2019 19.49. Vakiokattaukseen kuuluu laulun ja tavanomaisten bändisoitinten ohessa myös mm. Sitä hifistyneempää ääntä tavoittelevat pääsevät viilaamaan valitsemiaan ToneMatch-presettejä zEQ:lla, joka on kolmialueinen erikoiskorjain. Myös ekvalisaattori osaa tulkata muokattavat taajuudet näytölle sävelnimillä oktaavialoineen päivineen. Kompressorissa perusvalintana on kolme erilaista teholuokkaa kevyestä rankkaan puristukseen, ja toiminta sovitetaan kanavasignaalin mukaiseksi kynnystasoa säätämällä. Kun kaikki muokkaukset ovat joka tapauksessa pitkälti makuasioita, voivat osumatarkkuutta omista lähtökohdistaan arvioivat olla tarjonnasta montaa mieltä. Para EQ laajentaa mahdollisuuksia Siinä missä zEQ:n toiminta on aina kiinteästi sidoksissa kulloinkin valittuun ToneMatchiin, antaa kolmialueinen Para EQ käyttäjälle täysin vapaat kädet korjaimen jokaisen parametrin säätöön. Säätö sallii kuitenkin vaihtoehtoisesti lukemat haarukassa 430–450 Hz, joten homma sujuu sielläkin, missä viritys täytyy sopeuttaa vaikkapa esityspaikassa olevan, johonkin tiettyyn säveltasoon ankkuroidun kosketinsoittimen mukaan. Esimerkiksi tyypillisille humbucker-kitaroille on useita eri ToneMatch-presettejä, joiden joukosta voi sovittaa omalle kitaralleen juuri kyseisessä tilanteessa parhaiten istuvaa. Ja sellaisen kera ihan suora linjasoittokin kuulostaa täysin kelpoiselta, eikä erillistä kitaravahvistinta tule ainakaan soundin puolesta kaivanneeksi. Mittarin neula reagoi verraten herkästi, mutta pienellä totuttelulla sen liikkeitä oppii kyllä tulkitsemaan. Vaikka säätöjä on niukasti, saa niillä normitilanteet hoidettua yleispätevästi. Nämäkin työkalut ovat selkeitä ja niitä on helppo käyttää. Bosen linja on kuitenkin johdonmukainen ja ääni-ihannetta soittimen kuin soittimen kohdalla kuvannee parhaiten termi ”salonkikelpoinen”. Sama logiikka pätee diskanttikorjaimeen sekä keskialueeseen, joissa niinikään huomioidaan soittimen ääniala ja soittimelle tyypillinen keskialueen muokkaustarve. Asetus ilmoitetaan yksiselitteisesti oktaaveissa (0,20–5,0) ja numeroarvoa havainnollistetaan vielä varmuudeksi vaikutusalueen leveyden mukaan muuttuvalla palkilla. Kaistan leveydelle on sillekin oma säätönsä. Bonuksia muusikolle Kielisoittajia varten Bose on varustanut kummankin mikserin viritysmittarilla, jossa A4-sävelen referenssitaajuutena on oletusarvoisesti 440 Hz. ToneMatch-prosessi ja kaikki muukin äänenmuokkaus mikserissä toimii kitaran linjasoitossa paremmin, kun mikserille antaa verraten kuivaa signaalia ja varsinaisen tilakaiun jättää sitten loppusilauksena Bosen vastuulle. Näitä tapoja voi käyttää myös rinnakkain tai yhdistää saman kanavan sisällä. Ne kuulostavat fiksusti laadituilta ja niillä pääsee varsin vaivattomasti todella pitkälle, kun valikoima ei ole ainoastaan runsas, vaan koostuu lisäksi toisistaan selkeästi erottuvista vaihtoehdoista. Korjaimen tehoa puolestaan säädetään 0,1 dB:n portaikolla ja kullakin yksiköllä saa korostusta tai vaimennusta enimmillään 15 desibeliä. www.riffi.fi 3/2019 55 maan voi ryhtyä valmiita kanava-asetuksia käyttäen tai vaihtoehtoisesti täysin tyhjältä pöydältä itse säätäen. Valmiiden asetusten kanssa liikkeelle lähdetään valitsemalla kanavaan äänilähdettä vastaava ToneMatch-presetti, joka sisältää äänilähteelle soveltuvaksi ajatellun perusmuokkauksen. Rosoista rock-klubin tai punk-luolan soundia hakevan on ehkä hedelmällisempää sivuuttaa presetit ja ruuvata kanavia ihan perinteiseen tapaan, mihin on mainiot työkalut siihenkin. Erilaiset kitarapedaalit säröistä modulaatioihin ja delayhin asti kelpasivat Boselle mainiosti, mutta kaikua ei mikserille kannata pedaalilaudasta tarjota, ei ainakaan samoilla vakioasetuksilla, joilla omaa vahvistintaan yleensä ruokkii. Toisin sanoen zEQ:n bassokorjain vaikuttaa aina alarekisteriin, mutta bassosoitinten preseteissä vaikutustaajuus on kohdistettu matalammalle kuin korkeamman äänialan soittimissa. Bosen viritysmittari osaa myös transponoida puolikkaan ja kokosävelaskeleen verran kumpaankin suuntaan, mutta kitaran vaihtoehtoisia viritysjärjestelmiä se ei tunnista suoraan. Minkä tahansa kaistan voi ensinnäkin kohdistaa mihin tahansa kohtaan audioaluetta (säätöalue 50 Hz–16 kHz), ja ne voi pinota myös päällekkäin samalle taajuudelle tai vekslata keskenään ristiin
A distortion factor of just 0.08 % finally guarantees distortion-free reproduction, even at extreme sound pressure levels. Maksimiarvo on tavasta riippumatta 500 millisekuntia. Delayn viiveaika säädetään millisekunneissa, tai napauttamalla säätimen nuppia kahdesti (tap tempo), jolloin napautusten väli luetaan suoraan delayn pituudeksi. Toistokertojen määrä (feedback) asetetaan prosenttilukemana. 010 320 7400 Tietoa verkosta: www.f-musiikki.fi Kanavakohtaisesti valittavia ja säädettäviä efektejä on kaksi: delay ja modulaatio. Discover the power of dynamic drivers. Ensin mainitussa on kolme luonteiltaan erityyppistä viive-tehostetta, jälkimmäisessä täydet kymmenen vatkausta, joista chorus, flanger ja phaser kukin kolmena eri versiona ja paketin kruunaava tremolo yhtenä. The TrueResponse transducer technology generates a natural sound with full phase linearity and without crossover effects. Omin päin erilaisissa pikkukekkereissä kiertävälle trubaduurille tai yhtyeelle tällaiset pätevät ja helppokäyttöiset presetit voivat olla korvaamaton apu etenkin silloin, kun aikaa perusteelliseen sound checkiin ei syystä tai toisesta ole. Efektien muokkaus noudattaa Bosen valitsemaa linjaa johdonmukaisesti. The IE 400 PRO comes with noticeably more punch, while the IE 500 PRO offers phenomenal resolution for even more detail. Niihin turvaamalla voi sitten keskittyä siihen olennaisimpaan – itse esitykseen. Valittavana on viisi kaikutyyppiä, jotka eriluonteisina ja -kokoisina muodostavat hyvin moni-ilmeisen paletin. Kädenojennus esiintyjälle Kunnianhimoiselle ja taidokkaalle miksaajalle valmiit presetit saattavat olla kauhistus tai ainakin tuntua tarpeettomilta, mutta suosittelen kokeilemaan. Kun yksittäiset efektit kuulostavat mainioilta, valikoima on monipuolinen ja mausteita voi ripotella eri kanaviin vapaasti sen määrän kuin kokee tarpeelliseksi, voi tätä kanavavarustelua pitää myös näiltä osin erinomaisena. Phaser ja tremolo taas passataan kohdilleen miksaussuhteen ja nopeuden säädöillä. Oma jujunsa on siinä, että pääkaiun lisäksi käyttöön saa toisenkin kaikuprosessrin, jonka tuottama tilavaikutelma ohjautuu aux 1 -lähtöön. To meet the most exacting monitoring requirements, we have reinvented the dynamic driver system. Kun jokaisessa kaiussa voidaan säätää kaiun pituutta sekä ensiheijastusten ja varsinaisen jälkikaiun keskinäistä balanssia, löytyy paletin jokaisesta viidestä perusvaihtoehdosta uskomattoman laaja kirjo kiinnostavia ja käyttökelpoisia kaikuja. 56 www.riffi.fi 3/2019 Bose T4S & T8S Digitaalimiksereitä pienille kokoonpanoille • neljä tulokanavaa mikrofoni/linjasignaalille (T4S) • kahdeksan tulokanavaa mikrofoni/linjasignaalille (T8S) • balansoitu analoginen stereolähtö • kaksi aux-lähtöä (T4S), neljä aux-lähtöä (T8S) Kanavakohtainen varustelu • viritysmittari • ToneMatch -muokkaus • zEQ ToneMatch-muokkauksen hienosäätöön • 3-alueinen Para EQ • dynamiikkaprosessori: kahdeksan eri toimintoa • delay-efekti: kolme eri tyyppiä • modulaatio-efekti: 10 eri tyyppiä • efektien ja kanavan mykistys painokytkimillä Kaikille kanaville yhteisesti • kaikuprosessori: viisi eri kaikutyyppiä • kaikuprosessori 2.: aux 1-syötön efektointiin Hinnat: • T4S: 559 e • T8S: 798 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Eikä hupi pääty tähän, sillä kanavatasolla voi säätää sekä kaiun määrää että sen kirkkautta, joten yhtä ja samaa tehostetta voi muunnella eri kanavilla hillitymmiksi tai räväkämmin esiin puskeviksi versioiksi. Myös käyttölogiikka on suoraa jatketta ekvalisoinnille: jokaisen säätimen arvo ilmaistaan lukemana sekä sitä vastaavana palkkina. Ne voivat palvella lähtökohtana jollekin omalle, tai säästää aikaa ja vaivaa. u IE 400 PRO IE 500 PRO More me. Choruksissa ja flangereissa käyttäjä voi säätää kuivan ja efektoidun signaalin balanssia prosenttilukemana, nopeutta hertseinä ja syvyyttä jälleen prosentteina. Siinä missä ne antavat amatöörille käteviä patenttilääkkeitä erilaisiin vaivoihin, saattavat ne mukavasti kutkutella myös keikoilla karaistuneen audioässän kuulohermoja. Kaiulla syvyyttä ja ilmaa Kanavakohtaisten efektien lisäksi T4S ja T8S ovat saaneet matkaansa yhden kaikuprosessorin, joka palvelee yhteisesti kaikkia mikserin kanavia. Säädettäviä parametreja on niukasti, mutta ne ovat toiminnan kannalta oleellisia. sennheiser.com/moreme IE400-500_230x280_Riffi_FIN.indd 1 11.04.19 13:08 54-57 Bose.indd 56 27.5.2019 19.49. Together, they represent a new standard in terms of sound, comfort and fit – whether on the stage or working on the next mix. Viiveen voimakkuus ilmaistaan prosenteissa ja toiston saa pelmahtamaan ilmoille myös alkuperäistä kuivaa signaalia lujempana. Dynamic drivers reinvented. Näin esimerkiksi monitoreihin voi valita selkeyden nimissä lyhyemmän kaiun ja yleisölle pitemmän, jos haluaa
sennheiser.com/moreme IE400-500_230x280_Riffi_FIN.indd 1 11.04.19 13:08 54-57 Bose.indd 57 27.5.2019 19.49. Together, they represent a new standard in terms of sound, comfort and fit – whether on the stage or working on the next mix. The IE 400 PRO comes with noticeably more punch, while the IE 500 PRO offers phenomenal resolution for even more detail. IE 400 PRO IE 500 PRO More me. A distortion factor of just 0.08 % finally guarantees distortion-free reproduction, even at extreme sound pressure levels. To meet the most exacting monitoring requirements, we have reinvented the dynamic driver system. The TrueResponse transducer technology generates a natural sound with full phase linearity and without crossover effects. Dynamic drivers reinvented. Discover the power of dynamic drivers
Tietyssä asennossa sanka tuntui sen vuoksi hieman kulmikkaalta, vaikka pinnan materiaali onkin joustavaa. Myös kiinnitys sankaan on jämpti ja nivelöinti on sekin erinomaisesti hoidettu: kuljetuksen ajaksi kupit voi käpertää tiiviiksi paketiksi sangan suojiin ja käyttöasennossa säätövaraa ja mukautuvaisuutta löytyy joka suuntaan yllin kyllin. Syystä tai toisesta pehmuke on kuitenkin jaettu kahteen erilliseen pätkään, joiden väliin päälaelle jää muutamien senttien mittainen pehmustamaton kohta. Varsinaista ongelmaa tästä ei kuitenkaan muodostunut: kun kuulokekupit ovat malliltaan täysin pyöreät eivätkä soikeat, voi kuulokkeet asetella varsin joustavasti moneen eri asentoon ja etsiä tällä tavalla itselleen sopivaa tapaa. Täysin ympyränmuotoinen kuulokekehä on myös läpimitaltaan riittävän suuri, eikä paina tai purista miltään reunalta. 58-59 Neumann.indd 58 27.5.2019 19.51. Niinpä NDH 20 onkin rakenteeltaan ns. 58 www.riffi.fi 3/2019 S tudiossa, keikalla ja muissa hälyisissä ympäristöissä täytyy kuulokkeissa olla riittävästi ulkoisten äänten vaimennusta, jottei kuunteluvoimakkuutta tarvitse nostaa kuulon kannalta tuhoisalle tasolle. Luurit myös pysyivät luotettavasti paikoillaan silloinTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Neumann NDH 20 – studiokuulokkeet ammattilaiselle Musiikkituotannon käytännöt sekä perinteen erinomaisesti tunteva Neumann debytoi nyt kuulokevalmistajana ja tekee sen vakuuttavasti. Teleskooppimainen sankamekanismi on samalla sekä jämäkkä että kohtuullisen kevyt, ja pannan elastinen pehmuste miellyttävä. suljettu malli, jossa itse kaiutinelementti on sijoitettu taustapuoleltaan täysin umpinaiseen kuppiin. Ulkomaailma kyllä kuuluu, mutta miellyttävän vaimeasti ja pehmeänä. Muutoinkin rakenne mallasi ainakin omaan anatomiaani erinomaisesti. Kupin avoimella puolella päätä vasten painautuvat ja korvan ympärille asettuvat pehmukkeet tuntuvat mukavilta, ja ne sulkevat ulkoisen äänen reitin tehokkaasti. Neumann käyttää NDH 20:n pääraaka-aineena mattapintaista alumiinia, mikä jäykkyytensä ansiosta edesauttaa osaltaan tehokasta vaimennusta ja tekee samalla kupeista vankat ja käyttöä hyvin kestävät, mittasipa asiaa sormenjälkien näkyvyydellä tai naarmujen määrällä. Käytännössä useammankaan tunnin yhtäjaksoinen kuuntelu ei alkanut tuntua epämukavalta
Äänittäjän toimenkuvaa ajatellen eristävyys riittää siihen, että mikrofonille voi hakea rumpujen äärestä tai kitaravahvistimen edestä sopivaa sijoituskohtaa soundia samalla kuulokkeista kuunnellen – edellyttäen, että rumpali ei ole aivan raskaskätisintä sorttia ja vahvistimen äänitaso pidetään kohtuullisena. Vaimennus on siis kyllin tehokasta studiosession edistymisen kannalta, olipa käyttäjänä äänittäjä tai soittaja, ja veikkaisin, että eristävyys riittää myös miksaajalle keikkatiskin äärellä. Neumann osuu maalitaulun keskelle: NDH 20 -kuulokkeet ovat mekaanisesti pätevää laatua ja miellyttävät käyttää. www.riffi.fi 3/2019 59 Neuman NDH 20 Suljetut studiokuulokkeet • toistoalue 5–30 000 Hz • nimellisimpedanssi 150 ohmia • herkkyys 114 dB SPL (1kHz, 1 Vrms) • kaiutinelementin halkaisija 38 mm • neodyymimagneetti • paino 390 grammaa • kuljetuspussi ja kaksi johtoa • hintaluokka 500 e Lisätiedot: Neumann / Sennheiser Suomi • Puh. 020 7191990 • neumann.com kin, kun piti kurotella lattialla olevan pedaaliston säätimiä etukumarassa tai liikkua muutoin työn aikana. Käyttöä löytynee myös vapaa-ajalla, niin miellyttävää kuuntelu oli ihan vain rentoutumismielessä, vaikka siinä puuhassa usein suositaankin puoliavointa ja keveämpää rakennetta. Soundi ratkaisee Jo ensituntumalla on selvää, että Neumann on liikkeellä omillaan eikä emoyhtiö Sennheiserin eväillä, vaikka kenties tietotaitoa on konsernin sisällä jaettukin. Kun äänipuolikin on tip top, ei edes hintaa tohdi pitää korkeana. Kaiutinkuuntelulla rakennetut soitinbalanssit toistuvat kuulokkeissa mainiosti. Niinpä taustojen ohessa kuulokekuunteluun piti luonnollisestikin avata myös uutta täydennysraitaa. Soittajan vinkkelistä asiaa voi kuvata niin, että jos luureista ei tule mitään musiikkia, kuuluu rumpujen ja jopa nailonkielisen kitarankin ääni akustisesti kuulokkeiden sisäpuolelle, voluumi vain skaalautuu reilusti alemmalle tasolle ja yleissävy suodattuu himmeämmäksi. u 58-59 Neumann.indd 59 27.5.2019 19.51. Sähköiseltä sovitukseltaan NDH 20 -kuulokkeet soveltuvat mainiosti niin mobiililaitteiden liitännöille kuin järeille kuulokevahvistimille. Tilaa se toki vie täytenäkin salkkua vähemmän. Sopiva miksaus löytyi varsin maltillisella äänitasolla, kiitos erinomaisen eristyksen. Esimerkiksi kitaran soitto niin akustisesti kuin sähköisestikin sujui mainiosti kuulokkeita korvalta riisumatta tai edes raottamatta siinä vaiheessa, kun piti vähän ennakkoon hakea seuraavan oton sormituksia hyppysiin. Näiltäkin osin NDH 20 sopii mainiosti työvälineeksi sekä tarkkaamon että soittotilan puolelle ja palvelee siinä ohessa varmasti myös keikkatyöläisiä. Kahden johdon taktiikalla NDH 20 -kuulokkeiden mukana toimitetaan kaksi johtoa, täysin suora sekä kaapelin keskelle sijoitetulla, venyvällä kierrejaksolla toteuttu malli. Neumannin debyyttikuulokkeiden yleissoundissa on vahvasti sitä samanhenkistä ilmettä, joka periytyi jo aiemmin Neumannin mikrofoneista heidän monitorikaiuttimiinsa: kuunneltavaksi välittyy miellyttävän pehmeää, täyteläistä ja siltikin analyyttistä ääntä. Äänikuva ei ole samalla tavalla hyper-erotteleva, kuin joissakin miksaamiseen ja editoimiseen suunnatuissa kuulokkeissa, ei liioin bassotoistoltaan askeettiseksi karsittu kuten muusikoille suunnatuissa studiokuulokkeissa. Kun oton hetki sitten koitti ja musiikki avattiin luureihin, ei akustinen läpivuoto enää näytellyt minkäänlaista roolia. Vahvistimen puoleisessa päässä liittimenä on kummassakin 3,5 mm:n pikkuplugi, johon saa jatkeeksi kierteellä varmistettavan sovitteen 6,3 mm:n kokoon. Samoin äänen vivahteet ja dynamiikka välittyvät nautittavina ja puhtaina, tilat ja kaiut selkeinä. Päinvastoin bassot soivat jämäkästi, ja kaikki rekisterit myös keskenään tasapainoisesti. Neumannin painotus nimenomaan studiokäyttöön on johdonmukaista, eikä USB-vastaanotin tai mikrofonilla varustettu tarvikejohto puhelinkäyttöä varten kuulu lisävarusteisiin. Johto on irrotettavaa mallia ja sen kiinnitys oikeanpuoleiseen kuulokekuppiin varmennetaan täsmällisesti naksahtavalla bajonettilukituksella. Korvatyynyt ovat nekin vaihdettavissa, uusia tyynykkeitä myydään erillistarvikkeina. Pussi on siisti ja mahtuu tyhjänä pieneen tilaan, mutta niin hyvin se ei suojaa kuljetuksen aikana kuin vetoketjulla suljettavat puolikovat salkkumallit. Kuljetusta ja säilytystä varten pakkauksessa on mukana kankainen pussi, jonka suuaukko kurotaan suppuun nyöreillä
60-61 Aamukahvi DB SS.indd 60 28.5.2019 18.25. Tämä on huomioitu ja puitteet ovat suotuisat niin ääni kuin valopuolenkin kamp peiden demoille. Paluuta entiseen ei ole Soundscapedemo on vakuuttava. D&B Audiotechnikin Soundscape johtaa saliääntä kohti vauelämyksiä. Kysyin Holmin Janilta apua ja se totes yks’kantaan, että ”ai, sä tarvitset sandwichin”. Ammattilaisten on tarpeen päivittää osaamistaan jatkuvasti. Korkeutta on reippaasti ja tila on rajattu isommasta hal lista alan omilla metodeilla – katonrajaan nostettuun trussike hikkoon ripustetut monikerroksiset verhoseinät huolehtivat myös akustiikasta. Maahantuojalle on toki tärkeää, että sama tila palvelee myös tuotteiden esittelyä. Annetaan Reima Saarisen kertoa: – Oltiin aikanaan lähdössä Karjalaisen rundille ja jotain piti keksiä, ettei lavan seinistä pauku kaikki takas ja pilaa koko miksausta. Tiedolle on luontaista kysyntää. Äänilähteet paikallistuvat hämmentävän tarkasti niin leveys kuin syvyyssuunnassakin. Kaksikanavaiselle stereosysteemille on ominaista, että jompaan kumpaan laitaan panoroitu ääni jää salin vastak Msonicilla – onko 360 saliäänen uusi normaali. Mikä parasta, vaikutelma säilyy silloinkin, kun nousee penkistä ylös ja siirtyy katsomon laidalle tai vaihtaa kuunte lupaikkaa salissa eteen tai taakse. Resepti on yksinkertainen: saliin päin näkyvä pintakerros on moltonia, sen takana on reipas ilmarako ja sitten toisena verhona roikkuva raskas palosuojattu lainapeite. Jos ei vielä auta, jätetään tilaa seuraavalle ilmaraolle ja ripustetaan sitten toinenkin vastaava lainapeite heijastuksia tappamaan. Siellä on kevään mittaan järjestetty yleispäteviä seminaareja saliäänijärjestelmän suunnittelun, mittaamisen ja virittämisen tiimoilta sekä pidetty Avidin mik sereiden sekä ProToolsin plugareiden käyttökoulutuksia. 60 www.riffi.fi 3/2019 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Msonicin saliin mahtuu helposti koululuokallisen tai parin verran väkeä, ja suosio on jo osoittanut, että tuollainen määrä kiinnostuneita kyllä saadaan helposti paikalle, kunhan aihe on ajankohtainen. Käy tännössä patentti toimi kuulemma erinomaisesti Karjalaisen kiertueella, ja kelpo tuloksia saatiin nytkin: tilan sointi asettui hallittuun haarukkaan bassotaajuuksia myöten. Jos sulkee silmänsä, voi moniraitatallentimelta soitettavan virtuaalisen orkesterin jäsenten sijainnit lavalla kuvitella erittäin täsmällisesti ja uskottavasti. Audioalan palveluksia ti laavien tahojen laatuvaatimukset sekä tilaisuuksiin saapuvan yleisön odotukset ovat nousussa, laitteistojen suorituskyky ja ominaisuudet kasvussa. Siinä ohessa tällaiset koulutuspäivät ovat mainio tapa verkostoitua, olipa osallistuja sitten yrittäjä, keikka keikalta toimeksiantoja sopiva freeteknikko tai pitkällä pestillä taloon rekrytoitu vakinainen työntekijä. Aamukahvilla TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI T ero Höltällä ja Reima Saarisella on hymy herkäs sä: Vantaan Kalliosolassa Msonicin tiloihin rakennettu demotila on osoittautunut juuri niin hyväksi ja tarpeelliseksi kuin ennakkoon ajateltiin
Jos pääkaiuttimia ei tarvitse hilata kohtuuttoman ylös, ilmiö jää marginaaliseksi, eikä nousevassa katsomassa puolestaan muodostu etu fillien eteen samanlaista blokkia kuin vaakalattialle sijoitettujen yleisöpaikkojen kanssa käy. Kiertueaikatauluja ajatellen 180kattauksen käyttö ei kuu lemma juurikaan pidennä rakennusaikaa tai lisää työn mää rää, vaikka kaiuttimia ja ripustuspisteitä tarvitaankin enem män. Käyttömahdollisuudet eivät rajoitu myöskään esittävän taiteen piiriin, muistuttaa Tero Hölttä: – Skaala on ollut sillä lailla laaja, että meillä on käynyt täällä aika paljon artisteja ja artistien miksaajia, mutta yksi käyttö ympäristö on yrityspuoli: erilaiset tapahtumat ja isot paneeli keskustelut… Valon ja videon osuus tapahtumien budjeteista on viime vuosina kasvanut ja nyt koetetaan saada myös ääni samalle tasolle: että silläkin luodaan niitä vauefektejä! – Seminaari tai paneeli, jossa lavalla on seitsemän pu huvaa päätä. Prosessori tulkitsee lava karttaa jokaisen kaiuttimen kohdalla yksilöllisesti ja vaimentaa äänilähteen signaalia sitä enemmän mitä kauempana se on kyseisestä kaiuttimesta. Kaiutinten sijoittelu on tärkeää, mutta ripustuspaikkoja ei saleissa aina ole juuri ihanteellisilla kohdilla. 180 tai 360järjestelmänä. Näyttämöllä sijaitsevan äänilähteen lokalisoimiseen ja virtu aaliakustiikkaan tarvitaan ohjausprosessorin lisäksi etukaiut timisto, jota kutsutaan 180setiksi. Kun kaiutinten todellinen sijainti kerrotaan ArrayCalcohjelmalle, se osaa huomioida mitat laskutoimituksissaan. Uudentyyppinen lähestymistapa on huomioitava myös kaiuttimien virityksessä. 360-setissä on 15 sivuja takaseinille nostettua D&B 8S-kaiutinta, sekä kahdeksan kattoon ripustettua Sonance PS-P83T-kaiutinta. Soundscapessa panorointi toimii kuuntelupaikasta riip pumatta ja miksauksen balanssi säilyy ehyenä joka puolelle. Onhan tämä nyt jotain ihan toista! Kolmen D&B 21S-subin lisäksi Msonicin demotilan 180-settiin kuuluu viisi ripustettua Y10P-kaiutinta ja viisi E5-etufilliä. Konserttisali, miksei… mutta ei tässä ole rajoja, aprikoi Reima Saarinen. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi ensimmäisen arvauk seeni luontevimmasta käyttöpaikasta, teatteriin. Itse järjestelmän käyttäminen sujuu kuulemma yhtä no peasti kuin perinnePA:nkin, kunhan ArrayCalcin tiedostot on huolehdittu ennakkoon valmiiksi. – Käytännössähän tässä on kaikki ne työkalut mitä on 20 vuotta yritetty teattereissa itse keksiä monikanavaisista kaiuista alkaen… Nyt ne on kaikki valmiina ja jos vertaa vaikka Timaxiin, niin esimerkiksi näyttelijän liikkeet voi nyt huomioi da ihan toisella resoluutiolla ja ilman mitään äkkinäisiä hyp päyksiä, kuvailee Saarinen ja tiivistää tuntonsa tapaamisen päätteeksi huokaukseen: – Klasarin ulkoilmakonsertit – on niissäkin koetettu sitä kaikua tehdä vaikka millä. Ensiajatus on, että Soundscape ja koko idea ylipäänsä on kuin luotu teattereiden tarpeisiin ja lisäksi konserttikäyttöön sellaisissa dempatuissa saleissa, joissa tilavaikutelma luo daan keinoakustiikalla aina tarpeen mukaan. Tämä paljastuu suppeaksi näkemykseksi. Ohjauksesta huolehditaan yhdellä D&B DS100ja kolmella DS10prosessorilla. Sehän on heti paljon helpompaa seurata, kun ääni tulee oikeasta suunnasta ja kaikki tietää kuka puhuu. Vahvistimina on yhdeksän 10D-mallia ja yksi 30D. – Aamulla mentiin sisään ja perinteisen left/rightin lisäk si meillä oli viisi pääkaiutinta ja yhdeksän frontfilliä, kuvailee Reima Saarinen roudausmäärää todeten, että tuon levyinen sali olisi voitu hoitaa kuudellakin etufillillä. Salaisuus on siinä, että ohjausprosessori käsittelee jokaista yksittäistä äänilähdettä eli objektia säätämällä automaattises ti kahta parametria: tasoa ja aikaa. Ei olla enää kamera tai valomiehen perässä, täydentää Rei ma Saarinen ja muistelee D&B:n seminaaria, jossa mukaan otettiin myös yleisöstä esitettyjen kysymysten lokalisointi. Ei ihme, että left/rightPA:sta ajetaankin pääasiassa monoa stereoefekteillä höystettynä. Samalla se kasvattaa viiveaikaa vastaamaan äänen luonnollista kulkuaikaeroa äänilähteestä samaiseen kaiuttimeen. Rajattomuuden avain on lohkomainen rakenne: Sound scapea voidaan käyttää ns. – Nää on viritetty kaikki ihan lineaariksi: jokainen kaiutin on tikkusuora, koska aina soi useampi kuin yksi kaiutin ja matalat keskiäänet summautuvat korostuen Saarinen kertoo. – Kyllä me odotetaan, että joku bändi tai artisti rohkenisi lähteä tähän ja tekisi rundin. Asiaan vaikuttavat ripustuskorkeus ja salin geometria. Tämä tuli käytännössä todettua, kun Msonic toteutti Soundscapella Imogen Heapin konsertin äänentoiston Savoyteatterissa keväällä. Onnistuminen ei onneksi ole sentistä tai kahdesta kiinni. 60-61 Aamukahvi DB SS.indd 61 28.5.2019 18.25. – Yleisömikistä oli tehty objekti, jota liikuteltiin manuaali sesti. Esimerkiksi Lentävässä hollantilai sessa meillä oli sivukaiuttimet ja oli takakaiuttimet… Mutta se perustui pelkkään kahteen kanavaan, joihin ajettiin left/right kaikulaitetta viivästettynä. Toinen hämmästyttävä havainto demosta on järjestel män erinomainen kyky luoda uskottava virtuaaliakustiikka kuuntelutilaan, jonka oma kaiku on vaimennettu niin vähäi seksi, että se sallii moisen. Esimerkiksi ylös ripustettujen etukaiuttimien ja lavan etureunalla alhaalla soivien frontfillien välillä saattaa kuiten kin ilmetä sekaannusta lokalisoitumisessa: jos varsinaiset etukaiuttimet ovat kuuntelupaikkaan nähden kovin ylhäällä tai frontfillien ääni vaimenee lavaa lähinnä oleviin katsojiin, paikallistuu ääni näyttämön yläpuolelle ihan samalla taval la kuin perinteiselläkin PAkattauksella. Äänilähteiden liikuttami nen koko katsomon alueella ja seinäheijasteiden simulointi virtuaalisessa tilassa puolestaan vaatii yleisöä ympäröivien seinäkaiuttimien ja kattokaiuttimien käyttöä eli ns. 360settiä. Aina kun joku teki kysymykseen, niin kaikki tiesivät 500 hengen salissa, että kuka puhuu tai mihin suuntaan pitää katsoa. – Se on niin paljon kiinni siitä ennakkoduunista, ja miten se kaikki mallinnus ArrayCalcissa hoidetaan, täydentää Tero Hölttä, ja jatkaa: – Kun se puoli on tehdään kunnolla, niin edelleen se setti nousee saman vuorokauden puolella, mitä nousisi left/right järjestelmäkin. Laitettaisiinko 180 vai 360. www.riffi.fi 3/2019 61 kaisella reunalla kokonaan kuulumattomiin ja ihanteellinen kuuntelualue on parhaimmillaankin kohtuullisen pieni läntti salin keskiosassa
Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 3/2019 Niko Laasonen M ünchenissä järjestetään vuosittain raskaaseen hifiin keskittyvät High End Munich -messut. Yhtäkaikki kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen sekä avartava, ja käsittääkseni kiinnostuneita vieraita riitti varsin hyvin myös seitsemänteen kerrokseen asti. Tarjouduin lähtemään turistiksi sekä vähän auttelemaan osaston kasauksessa ja purussa, samalla voisin hiukan aistia messutunnelmaa, sillä en ole koskaan millään hifimessuilla käynyt. ammattiaudion parissa puuhaavan silmissä luonnollisesti monilla osastoilla esitellyt ranteenpaksuiset virtajohdot sekä monimutkaisesti punotut kaiutinkaapelit saivat hieman huvitusta aikaan, mutta ei siitä sen enempää. Aiemmin mainittu akustoinnin lähes täydellinen puute monella messuosastolla sekä kaiuttimien käsittämätön taajuusvaste jätti monesta todella oudon fiiliksen. Nelipäiväisillä messuilla oli nähtävää ja kuultavaa hengästyttävä määrä neljässä isommassa hallissa, sekä kolmessa pienemmässä osiossa messukeskuksen yläkerroksissa. Itse lensimme perästä seuraavan viikon keskiviikkoiltana, jolloin tavaroiden oli tarkoitus olla meitä odottamassa. Piristävä päätös lauantaille oli kymmenien kaiutinparien jälkeen Petteri Sariolan esiintyminen Genelecin huoneessa, varsin energinen show. ••• Osastona oli hitusen isompi hotellihuone, joka oli onneksi hieman epäsymmetrinen muodoltaan. Palautekin oli käsittääkseni varsin hyvää. Messumatkailu avartaa 62-67 Finale 319.indd 62 28.5.2019 18.23. Muutaman mittauksen, lounaan sekä lyhyen kuuntelun jälkeen ovet avattiin kaksi tuntia myöhässä, mikä ei tuntunut haittaavan, sillä ensimmäinen päivä oli kolmesta ehdottomasti hiljaisin. En ollut tässä vaiheessa vielä mukana, mutta käsitin, että töitä oli paiskittu viimeiset viikot liki vuorotta, että kaikki tarvittava pääsi matkaan. Hieman harmistuneina päätimme mennä nukkumaan ja selvitellä asiaa aamulla tarkemmin (messut nimittäin alkoivat torstaina klo 12). ••• Aamulla rahtifirman edustajia koetettiin tavoittaa toimituksen tiimoilta, mutta vaihtelevin tuloksin. Muutama kohtuullisen hyväkin sattui joukkoon, vaikkakin nimet pääsivät putoamaan päästäni. ••• Kolmantena päivänä lähdin käymään itse päämessuilla, missä tarjonta oli, jos mahdollista vieläkin kirjavampaa ja laajempaa. ••• Lauantai-iltana pakkasimme tavarat odottamaan rahtia erääseen talon toisessa päässä olevaan näyttelytilaan. Tänä vuonna huoneita taisi olla nelisenkymmentä. Aiemmin mainitun henkilöhissin takia kuorman reititys oli sangen mielenkiintoista: jotkut laatikot kuskattiin yhdellä hissillä puoleenväliin ja siitä hotellikäytävän toiseen päähän ja viimeiset kerrokset toisella hissillä. Samalla tuli pohdittua kaiuttimiin liittyviä teknisiä ratkaisuja monilta eri kanteilta ja nähtyä vähän hifiharrastusta ylipäätään. Kenties toiste uudestaan. ••• Olen seurannut lähietäisyydeltä Jonte Knifin ja Janne Raumanin kaiutinhanketta Knif Rauman No1. Valitettavan harvoin positiivisesti. Hetken etsittyämme löysimme hotellilta käsikäyttöiset pinontavaunut, joilla raivoisasti pumppaamalla kuorma saatiin purettua hotellin terassille. Hetkittäin meinasi tulla hommassa hiki, paikoin hieman huolettaakin aikataulun kanssa. Näin ns. ”Pojat” olivat lähdössä messuille ja kaiuttimen lisäksi viemisinä oli myös uusi putkipäätevahvistin. Yksi kuormalaatikko piti kuljettaa pumppukärryillä talon ympäri ja toinen jäi yksinkertaisesti pihalle odottamaan kuljetusta korkeutensa vuoksi. Tarjonta oli Hifi Deluxe messuilla varsin kirjavaa ja ratkaisut olivat toinen toistaan eksoottisempia alkaen perinteisistä kaksitiekaiuttimista aina paneelikaiuttimien kautta miehenkorkuisiin torviin. Valtaosa kuormasta purettiin siis pihalla ja kuskattiin manuaalisesti yläkertaan. Sinne kannettiin merkittävä määrä bassovaimentimia sekä diffuusoreita, mikä tuntui kannattavan, sillä melkeinpä kaikilla muilla osastoilla akustointitoimenpiteet olivat varsin muodollisia. Tapahtumien välillä tapahtuu edestakaista liikehdintää, mitä edesauttaa ilmainen bussikuljetus messukeskuksen ja hotelli Marriotin välillä. Perille päästyämme saimme kuulla, että rahtifirma oli mahdollisesti yrittänyt toimittaa tuotteita, mutta ilmoittanut palaavansa seuraavana aamuna uudestaan. ••• Toisena messupäivänä keskityin ”teollisuusvakoiluun” ja voin sanoa, että hämmästyin useasti. Ja kun ottaa huomioon vielä monen laitteen hinnan, joka on verrattavissa tai reilusti yli allekirjoittaneen vuosipalkan, ei oikein tiennyt miten päin olisi. Kyseessä on raskaan sarjan kolmitiekaiutin nauhadiskantilla, ja kaiuttimen akustisessa sekä visuaalisessa suunnittelussa on ratkaisut tehty kohtuullisen tinkimättömästi. Seuraava haaste oli se, että ennakkotiedoista poiketen hotellin siinä siivessä, missä esittelyhuoneemme oli, ei ollut tavarahissiä. Samaan aikaan Münchenissä järjestetään myös suppeampi hifiin keskittynyt tapahtuma Hifi Deluxe, jossa on näytteilleasettajia pienempi määrä. Kun yhteys saatiin ja kuljetus vihdoin saapui ilmeni, että syystä tai toisesta toimitus tapahtui rekalla, jossa ei ole takalaitanostinta. Eksoottiset rakenneratkaisut sekä viimeistelty puukäsityö jäi minulta vähemmälle huomiolle monessa huoneessa, kun kaiuttimet milloin komottivat, milloin soivat hyvinkin riipivästi. ••• Messumatka oli alkanut kaluston osalta jo edeltävän viikon torstaina, kun viisi kuormalavallista kaiuttimia, elektroniikkaa sekä akustointielementtejä lähti matkaan kohti Saksaa
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Full confidence in sound. riffi-kauppa Kesä on improvisoinnin aikaa! + pakkaus ja postikulut 20 € Nyt kampanja hintaan 62-67 Finale 319.indd 63 28.5.2019 18.23. Reference 4 www.riffi.fi . www.riffi.fi 3/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Verkkokauppamme on nyt auki! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Kuljetuskotelot p
Kun olin aikani availlut laukkuja, tullivirkailija poimi esiin kaksi omenaa, jotka olivat pysäytyksen syynä. Lähdin siis suurella mielenkiinnolla matkaan, kun minulle tarjoutui mahdollisuus konserttija ns. Humalikot loistivat poissaolollaan rennossa tunnelmassa, vaikka alkoholi näyttikin tekevän hyvin kauppansa! Jatketaanpa kesän lopulla sitten kolumniani Brasiliassa soitettujen omien keikkojeni osalta! Kesäterveisin Kari Antila Karin kuunteluvinkkejä Rion yöstä löydät osoitteesta riffi.fi . Brasiliassa nämä kaksi soitinta ovat suosittuja, itse näin nyt ensikertaa moisia livenä. Ilman kontakteja ja kielitaitoa on äkkiä ns. Jälkimmäinen konsertti oli lähellä Maracana-stadionia, Taberna da Vilassa järjestetty perinteinen sambailta erinomaisen Marcelinho Moreiran bändin tahdittamana. Virkailija zoomaili sivujani ja hetken päästä hän kumarsi syvään sanoen ”congratulations”. Kävikin saman tien selväksi, että ilman jonkunlaista turistiportugalin taitoa oli hölmöä matkaan lähteä. Tunnin jonotuksen jälkeen minut poimi jonosta pampulla varustettu vartija, joka ei englantia montaa sanaa taitanut – kuten ei kukaan muukaan koko maassa. ••• Ensimmäinen päivä meni lennosta toipuessa ja aivan uskomattoman hienoa Ipaneman legendaarista rantaa täydellisessä 29 asteen lämpötilassa ihaillen. Pedro Franco taas soitti brasilialaista 7-kielistä kitaraa. Annettuaan kännykkäni takaisin, nainen poistui paikalta. Pehmeässä gigbagissa sain puoliakustisen Marchionen matkustamoon, ja tarvittavat pedaalit sekä piuhat mahtuivat tietokonelaukkuun. Matkaa oli 24 kilometriä, ja sain siinä pientä esimakua tästä miljoonakaupungista torstain aamuruuhkassa. ••• Lento Brysselistä Frankfurtin kautta Rio De Janeiroon kesti 14 tuntia ja perille saavuin aamuviideltä. Kiertueeni muissa esiintymispaikoissa Goianiassa ja Brasilian kaupungissa jännite taas oli yleisimmin 220 volttia. Rio De Janeirossa on nimittäin yleisesti käytössä 110 voltin sähköverkko. Niinpä lähettelinkin kysymyksiä paikallisille tutuilleni, ja heti ensimmäisestä päivästä aloin opiskella portugalia kartuttaen koko ajan sanavarastoani. Täällä voidaan ihmiselle tehdä äkkiä mitä vaan. Sitten osoitettiin kitaraa selässäni ja vihellettiin uusi virkailija paikalle tutkimaan sitä. Vartijakin herkesi hymyyn ja viittasi pampullaan exit-ovelle, jonne suuntasin helpottuneena. Matkalla ohitettiin myös pahamaineisia Faveloita, joissa voi joutua milloin vain rikollisjengin ampumaksi. Ajattelin että nyt ollaan jossain todellisissa ongelmissa, kun virkailija penäsi mistä kitara on ja mikä sen hinta on. Nainen tankkasi kitaran olevan uusi ja siksi kuulemma veroa on maksettava, joten näytin puhelimella nettisivustoani, jossa on kuvia minusta sekä kitarasta jo pitkältä ajalta. Brasiliassa kaikki matkatavarat syynätään ja läpivalaistaan tarkkaan. Kun siinä aikaerosta väsyneenä kelailin, että mihin tämä voisi perustua, tajusin, että nyt ollaan kaukana Euroopan oikeuksista ja itse asiassa olen kielitaidottomana aika ”aseeton” virkailijaa vastaan. Kilot jäivät 20 kg:n paikkeille, joten tuliaisillekin oli pikkuisen varaa. Perusasetelma oli kuitenkin kotoisan tuttu: tavalliset ihmiset olivat tulleet syömään ja tanssimaan ystäviensä kanssa. Ensimmäisessä soittivat Luis Barcellos & Pedro Franco. nettispeasiaalit Sambakarnevaalit, kahvipavut, banaanit ja jalkapallo – Brasilia! 62-67 Finale 319.indd 64 28.5.2019 18.23. Brasiliaan ei ruokaa saa tuoda ja niinpä omenoista täytettiin paperi josta en käsittänyt mitään. Nimikirjoitus siihen piti kumminkin vääntää, jonka jälkeen evääni lensivät tullin roskikseen. DV Mark on maailmaa matkaavalle jazzmuusikolle aivan lyömätön siinäkin mielessä, että vahvistimen takaa saa valittua sähköjännitteen 120/240 voltin välillä. ”master class” -kiertueeseen tässä kaukaisessa maassa, jonka tuottamaa musiikkia olen kylläkin kuunnellut ja soittanutkin ihan nuoruusvuosista asti. ••• Hotellille siirryin kentältä Uberilla, joka oli edullinen ja tuntui toimivan moitteetta Brasiliassa. Jos passintarkastus ja maahantulo tuntuu USAssa raskaalta, voin vakuuttaa että Rion kentällä meno oli toisenlaista. Toisena päivänä aloin orientoitua musiikkiin. Summa vastaa euroissa 35 senttiä! ••• Kolmannen Rion päivän illan vietin kontaktieni suosittelemissa konserteissa. Tuumin, että kysymys on otelaudan ruusupuusta, ja muistelin että jossain minulla on se CITES-dokumenttikin. ••• Ruumaan menevään matkalaukkuun pakkasin viikon vaatetuksen lisäksi DV Markin Little Jazz -vahvistimen. Menoa voisi hyvin verrata suomalaiseen tanssiravintolailtaan sillä erotuksella, että perinteiseen suomalaiseen tanssimusikkiin verrattuna rytmiikka oli kehittyneempää monella tapaa ja harmonia perustui laajempiin sointuihin. Laitilan kukko sisälläni kuitenkin heräsi ja pian kinattiin virkailijan kanssa naamat punaisina. otollinen kohde. Paikka oli nimeltään Gutessen, ja Barcellos osoittautui virtuoosiksi brasilialaisen 10-kielisen mandoliinin käsittelyssä. 64 www.riffi.fi 3/2019 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a K yllä vain, maa on kaikkea tuota, mutta enemmän vielä jotakin tuiki tuntematonta useimmille meille suomalaisille. Töpseliin tarvittiin vain adapteri, jollaisen löysin paikallisesta sekatavarakaupasta muutaman sanan portugalintaidollani ja noin 15 BRL:llä. Muutenkin matkaajalla on täällä oltava joitain tuttuja, jotta tilanteista selviää. Pidin tästä Choro-henkisestä esityksestä ja näiden kahden herran tuotantoon kannattaa tutustua youtubessa. Lopulta selvisi, että virkailija halusikin minun maksavan maahantuontiveroa kitarasta. Maassa maan tavalla! ••• Yritin kärryineni lähteä kohti exitiä, mutta pamppumies seurasi välittömästi
Maailman nopeimmat digitiskit. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale 319.indd 65 28.5.2019 18.23. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. www.riffi.fi 3/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. PROFITRON OY Puh. kitarat ja overheadit • erinomainen transienttitoisto • mullistava hinta/laatusuhde • LCT 040 Match myös sovitettuna stereoparina (189 €) LCT 140 AIR monipuoliset säädöt: • luonnollinen (Flat) tai ilmava (Air) • bassoleikkurija vaimennuskytkimet LCT 040 Match Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi www.lewitt-audio.com Lewitt 89 € 149 € Tulo ssa! Uudet huimat puikkomikrofonit • instrumenttien äänitykseen ja äänentoistoon, esim
Odottelu alkoi tuntua puulta, ja pimeä vetinen yö hiipi niskaan. Juttu meni täydestä ja ”omistajan luvalla” ryhdyttiin hinaamaan Sierraa perälenksusta ylämäkeen väen pidellessä puomia ylhäällä. ”Hiien perkele minä sanon. 24/7 oli tuohon aikaan tuntematon käsite, netti vasta orasti. ••• Lopulta kenttää lähestyvät valtavat valot kertoivat pelastuksen saapuneen. Odotellessa kävi ilmi, että kenttä oli vuokrattu järjestäjälle vielä ainakin kahdeksitoista tunniksi, joten eipä siinä nyt vielä niin kiirettä ollutkaan. ”Eipä siellä ihmeitä. Ja kyllähän se järkäle aina vähän liikahti, mutta liikkeen loputtua rengas vajosi uudestaan. Pari kuukautta myöhemmin keikkamyyjä soitteli, josko MikäLieneessä olisi tapahtunut jotakin hassua. Saati kolmas. ”Veä vaa, vielä... Piti odottaa hinausautolle hinausautoa. Tunnelmaa ei helpottanut edes vettyneiden, väsyneiden diskoilijoiden joukossa kiertänyt ja tyhjentynyt pullo. Tämä ensimmäinen nimittäin upposi myös, vaikka pääsikin itse vinssiä käyttäen irti. nuin!” Ramppi ruohokentälle vapautui näppärästi, mutta muistan vieläkin hinausauton kuljettajan tyhjän ja pysähtyneen kauhistuneen katseen, kun ajoneuvoaan kentälle peruuttaessaan näki ojassa kyljellään olevan Sierran. Bäkkäreillä oli mutaa, ja kylmä, nihkeä keli kesti läpi kesä-heinäkuun, hotellihuoneissa haisi kosteus, ja matkalaukku vaati aina saunakuivauksen kotiin päästyä. Tilattuaan hinurin äimistelijä haistatti varmuuden vuoksi vielä tyyliin ”tasan viimesen kerran veetuilette”, ja suhautti Sierrallaan vajottavalta nurmelta takaisin ajorampille. Ei tämä nouse!”, kailotti miksaaja, huomaten vasta takaisin ulos tullessaan, että oli siinä takarenkaita pyöritellessä savettanut ja kuraannuttanut pari tusinaa teini-ikäistä. Ja helvetti vie, eturenkaatkin upposivat ruohokenttään – ei toivoakaan saada bussia ajorampille ja pois kentältä omin avuin. Keräsimme sitä muovipusseilla, käsin ja vaikka millä, survoimme sitä renkaiden alle toivoen, että pitoa löytyisi edes pikkuisen. Huolella. Kurakaaret olivat näyttäviä, ainakin kolmeen metriin kohoavia, valtavia ryöpsäyksiä, joiden alle jääminen tuntui kuin olisi turpaansa saanut. Yhtyeen laulaja agitoi kuraporukan työntämään, miksaaja/kuski pumppasi kaasua saaden aikaan vain vellovan mutalammikon ja lisää kuranlennätystä. Bussiakin siivottiin sen reissun jälkeen useampi päivä, ja kuran määrästä kertonee jotakin se, että jopa hammasharjani meni uusiksi tuon reissun jälkeen, eikä nahkatakkini elpynyt sateesta koskaan. ••• Ja eikun saakeli satoi. Siinä se oli vielä nurmen pinnalla, kun show alkoi, mutta keikan aikana ilmaantunut hänen ylitsevuotava esteriytensä vetytti maan ja lopulta maaperä antoi periksi 13-tonnisen järkäleemme alla. ”Omistaja” näytti peukkua nyökytellen hyväksyvästi: ”Hyvä on!” ••• Eihän me siitä montusta päästy vielä kolmeen tuntiin. Kui?” ”Ei ku täällä nyt mietitään, että kukas ne tilas ne hinausautot.” ”Joo hei siel oli se joku pallokerhomies, joka ajo Sierralla. Tämä selvä.” ••• Kävin viime kesänä samassa kaupungissa. Ei niinkään yksinkertaista selvittää auton haltijaa… Poliisillekin soitettiin, mutta vastaus oli, ettei juttu kuulunut heille, vaan pysäköintivirastolle, koska pelastustietä ei ole tukittu. Eikä se toinenkaan. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Loanheittoa 62-67 Finale 319.indd 66 28.5.2019 18.23. Purot valuttivat ajorampilta hiekkaa kilotolkulla kentälle. Kylläpä kuulkaa voi sellainen kohti kaartava massiivinen hinauskuormuri parantaakin ilmapiiriä, ai että! Ne valot olivat täynnä toivoa ja lupausta – kunnes osuivat kentälle johtavalle rampille pysäköityyn Sierraan: saatanan öykkäri, tukki tien ja luikki karkuun! ••• Äimistelijää ei näkynyt missään, kello tikitti. ”Omistaja” oli ohjeistamassa hinausauton kuljettajaa, jolla ei pimeässä ja kaatosateessa ollut minkäänlaista näkyvyyttä tai käsitystä autonsa takana tapahtuvasta toiminnasta. Vettä sato. Se tilas. Ensimmäinen metri menikin ihan kivasti, renkaat kaivoivat uraa, mutta sitten maan kaltevuus ja maaperän koostumus ynnä painovoima alkoivat vaikuttaa, ja Sierra alkoi valua uhkaavasti ajorampin laitaan. Me oltais päästy sieltä ihan hyvin itsekin, mut kai se jäi ite jumiin tai jotain, oisko ajanu kännissä ojaan…” ”No nii se järjestäjän poikaki sano. Saapui sitten toinen samanlainen kakkosveturiksi… ••• Aamun valjetessa kenttä ei ollut enää järin kehuttavassa pelikunnossa, suoraan sanoen se muistutti dokumenteista tuttua Ranska-Saksa-rintamalinjaa vuodelta 1914. ••• Bussi upposi keikan aikana alustaansa myöten. ••• Lopulta, täydellisellä pokalla, joku sikäläinen puolituttu teeskenteli hinurikuskille auton omistajaa, selitellen, että oli hukannut avaimet ja ollut etsimässä niitä. ••• Samassa jostain suhahti paikalle Sierrallaan äimistelevä hyypiö, joka alkoi nillittää kentän kunnosta ja siitä, miten ”paskamme” pitää saada ”helvettiin” jalkapallokentältä, jota puulaakijoukkue MikäLieneenPalloilijat piti kotikenttänään eikä HÄN voinut mitenkään sulattaa tämmöistä käytöstä ja nyt pitkätukat hus pois! Kohdatessaan murhaavaa vihaa paitsi yhtyeen, myös työntämään agitoidun fanikunnan osalta, mies tyytyi osaansa, ja päätti soitella Motorola-NMT:llään paikalle hinausautoa. Vannon, että kentässä on edelleen kuoppa kohdassa, jossa bussimme oli melkein päivälleen 28 vuotta aiemmin, ja männyn kyljestä puuttui edelleen Sierran kyljen verran kaarnaa. vielä… veä vielä, kohta se o pois eestä… veä... KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 3/2019 S inä kesänä satoi niin, että märistä vaatteista tuli vähitellen uusi normaali
www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Finale 319.indd 67 25.5.2019 20.46. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO KEELEY CIOKS FULLTONE LEHLE MAD PROFESSOR KEMPER DISASTER AREA SQUARE PLUG WALRUS AUDIO RÄLSSINTIE 6, 00720 HELSINKI www.avmarketing.fi | info@avmarketing.fi taustamusiikkijärjestelmät Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi 3/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A FENDERIN ODOTETTU UUTUUS ACOUSTASONIC TELE TULOSSA SYYSKUUSSA 2019 MUSIKANTTI OY, AHJOKATU 8, 40320 JYVÄSKYLÄ W W W . Seuraava Näytön paikka julkaistaan 21. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. elokuuta. C U S T O M B O A R D S
Valmistamme kestäviä, soinniltaan neutraaleja ja suorituskyvyltään erinomaisia aktiivikaiuttimia ammattilaisille, kotikäyttöön sekä AV-asennuksiin. Studiomonitorit / Pasi Pönkkä, 040 668 2303 AV-asennuskaiuttimet / Henri Ulmanen, 040 844 5110 Aktiivikaiuttimet kotiin / Markku Syrjäpalo, 050 545 2670 ÄÄNEN JA MUODON HARMONIAA 68 Takakansi319.indd 68 25.5.2019 20.43. Ota yhteyttä niin etsimme sinulle sopivan ratkaisun. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 3 Genelecin suunnittelufilosofia perustuu kestävään kehitykseen ja ympäristön arvostamiseen