25. VUOSIKERTA – asiaa musiikista ja sen tekemisestä! Nro 3-2020 Hinta 11,10 E ”Laulattaminen voi olla tuottajalle session raskain paikka.” ”Totta kai perusbiitillekin on paikkansa, mutta mä vaan tykkään soittaa tosi paljon.” JOONAS KAIKKO: Edu Kettunen: GENELEC S360 – musiikki studiosta elokuva miksaamoon 01 Kansi 320.indd 1 1.6.2020 21.07
3-kanavainen mikseri. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Milloin vain. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Litiumioniakku nyt vakiona. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Myös akkukäyttö. Missä vain. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 1.6.2020 21.08
5 25 75 95 100 Riffi 05-2020 MXA910 REV C tiistai 26. toukokuuta 2020 10.08.36 02-03 Ilmoitukset.indd 3 1.6.2020 21.09
Kuuntelun mestaruustaso on kommunikointia muiden soittajien kanssa, kuulostelua siitä missä on täytettä kaipaavaa tilaa, missä vaarana astua toisen varpaille. Alkutaipaleella imetään vaikutteita esikuvien soitosta, kopioidaan sitä pikkutarkasti ja sijoitetaan kopioituja pätkiä sitten tilaisuuden tullen uuteen ympäristöön. Enää ei kerätä kikkapussiin makeita juttuja toisinnettavaksi eikä kuunnella oman instrumentin kautta muita. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Kyseessä oli ehkä ihan eri soitin kuin kuvissa näkyy, ääntä veivattiin ja vaivattiin kerta toisensa jälkeen ennen julkaisua ja niin pois päin. Kesäisin lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 04-05 Pääkirjoitus 320.indd 4 3.6.2020 19.30. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Kuuntelun mestaruustaso on osallistumista nyyttikesteille sillä mielellä, että jokainen kantaa pöytään toinen toistaan täydentäviä tarjoomuksia, koska sillä lailla syntyy paras kokonaisuus. Esikuvan soundia tavoitellaan ja sen vuoksi hankitaan kenties samanlaiset kamatkin. Yhtä lailla laajan ohjelmiston läpi kahlaaminen avartaa mieltä ja kehittää valmiuksia vastata eteen tuleviin haasteisiin. Harva kuitenkaan saa pestiä bändiin sen vuoksi, että kuulostaa yhdeltä ja tietyltä tunnetulta soittajalta, olipa soitto vaikka kuinka ilmettyä SRV:tä tai vaikka hallitsisi wecklismit ympäri ämpäri silmät kiinni (usein pesti saadaan, koska tullaan toimeen muiden kanssa, saavutaan ajoissa treeneihin, ei droppailla toisten tunnelmaa eikä törppöillä muutenkaan). Ja pohditaan mitä sellaista se kaipaa, jota voidaan ja osataan sille antaa ja joka tukee kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Ne hankitut kamat eivät ehkä avaakaan soundipolkua perille asti, mutta jos investointi innostaa soittamaan entistäkin ahkerammin, niin siinä on jo kylliksi itua. Mestaritasolla – jos sellaista on – kuuntelukulmaa käännetään 180 astetta. Rytmiikka, harmonia ja soundit kiinnittävät huomion analyyttisessä mielessä ja usein juuri oman soittimen rooli kiinnostaa eniten. Esikuvien soiton tutkiskelua ja kopiointia suositellaan yleisesti, ja se onkin hyvä tie edetä instrumentin hallinnassa. f i . Kikkapussissa voi olla luvuton määrä ennalta harjoiteltuja juttuja, ja sieltä niitä ropistellaan fiilispohjalta. Ja toisinaan on ihan parasta tuoda tullessaan yksinkertainen salaatti, kun häikäisevälle flambeeraukselle ei yksinkertaisesti ole tarvetta eikä sijaa. Ja lauletussa musiikissa 90 % onnistumisesta lepää laulun varassa, sitä on syytä kunnioittaa. Jokaiselle edellä mainitulle tavalle – ja kaikille luettelematta jääneillekin – on oma paikkansa ja aikansa. Kun musiikin kuuntelu yhdistyy soittajan identiteettiin, alkaa esiin nousta tiettyjä kuuntelun erityispiirteitä. Olen vakuuttunut, että kuuntelun taidossa on jonkinlainen mestaritaso, jolle soittajat kasvavat omaa tahtiaan, jos kasvavat. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Saatetaan havaita, että viime viikolla opittu ja omasta mielestä tämän hetken kuumin komppi on kuin onkin aivan eri paria laulun rytmiikan ja tunnelman kanssa. Sointukiertoon se kyllä istui ja basistin kanssa etupotkulle soitetut aksentit funkahtivat messevästi, mutta laulu ei asetu sen päälle luontevasti. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Soundien suhteen mallioppiminen on yhtä oleellinen vaihe kehityksen polulla. Nyt kuulostellaan musiikkia, jonka osaksi oma instrumentti on aikomuksena liittää. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Jos yksi valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, mitä tekee ääniraita. 4 www.riffi.fi 3/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Musiikki ja kuuntelun taito M usiikkia voi kuunnella monella tavalla: taustalla muita askareita toimitellessa tai syventyneesti keskittyen, nukahtaakseen rentoutuneena tai virittyäkseen päivän haasteisiin, nauttien konserttisalin arvokkaasta juhlavuudesta tai tempautuen klubin kiihkeisiin pyörteisiin. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Silloin ryhdytään opettelemaan kitaralla Get Onin alkuriffiä tai rummuilla Smells Like A Teen Spiritin käynnistävää filliä‚ hapuillaan slappaamaan Flean tapaan ja niin pois päin. r i f f i . Esikuvaa kuunnellaan kuitenkin useimmiten tallenteelta, jonka tekovaiheesta ei tiedetä mitään. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena
Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 04-05 Pääkirjoitus 320.indd 5 3.6.2020 19.30. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena
Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Minna Hatinen Sam Jämsen Katja Karjanmäki Misha Koivunen Niko Laasonen Arto Lindén Antti Rintala Vilma Timonen Tommi E. HAASTATTELUT & ESITTELYT 13 Edu Kettunen: Ikimuistoiset sessiot – ”Soittakaa ihan mitä lystäätte” 18 Hilland Mondays – oma klubi antaa tilaa muusikkoudelle 20 Roni Martin yhdistää taiteenlajeja – formaateista välittämättä 24 Joonas Kaikko – on pakko joraa LUKUPALAT 10 Ajankohtaiset poiminnat ja suositukset SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Elämäni kitarat: Samy Elbanna – Kitaran pitäisi olla sellainen, että sen voi ottaa musaliikkeestä käteen ja soittaa 37 Leslie – elektromekaaninen efekti KÄYTTÖTESTIT 32 LTD TL-4 Natural – iso soundi ilman kiertoa 34 Hagström Alvar – Vikingin sukua 36 Neo Instruments Mini Vent II – tästä ei leslie-efekti parane 40 Presonus AR12c – pikkumiksereitä aina tarvitaan 42 Arturia AudioFuse Studio – kannatti odottaa! 46 Sennheiser Memory Mic – spiikit videolle 48 Allen & Heath Prime – priimaa pukkaa 50 Genelec S360 – kokoaankin isommat GRANDE FINALE 52 Kutsuvieras Tuomas Wäinölä – Tone lähtee aikomuksesta, ei sormista 54 Normipäivä – Poikkeusajan normipäivä 56 Muusikkona Maailmalla – jazzillisia sävyjä etsimässä 3/2020 58 Alangon päiväkirja – Yleisasiantuntijuus velvoittaa 28 ”Olisi hirveää ajatella, että meidät laitettaisiin koko uran ajaksi tiettyyn laatikkoon, jossa olisi pakko pysyä.” Samy Elbanna Kannen kuva: Katja Karjanmäki YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisa?lto. 25. 6 www.riffi.fi 3/2020 SISÄLTÖ 36 34 13 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Irtonumeron hinta on 11,10 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. Virtanen Antti Vuorenmaa Tuomas Wäinölä Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 320.indd 6 3.6.2020 19.18. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Se ei kuitenkaan riitä. Korona vaikuttaa suoraan tai välillisesti kaikkiin. Korona-apua tarvitaan kuitenkin tuntuvasti myös yhteiskunnalta. Nyt tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista. Tukea menee 150 000 euroa. Lisäksi olimme mukana käynnistämässä adressihanketta, jolla ajetaan taiteilijoille tasavertaista työttömyysturvaa. Musaklusteri on laaja Gramex tekee omalla tontillaan, mitä pystyy. Tuottajien oma järjestö piti aikaistettuja tilityksiä toimivimpana ratkaisuna. Muusikoiden koronatuen toteutusta ja jakamista koordinoi Esittävän Säveltaiteen Edistämissäätiö ESES. Musiikin ympärille rakentuu laaja klusteri. Koko musiikkiklusteri tarvitsee menetyksiinsä yhteiskunnan tukea. musiikkituottajille Musiikkituotannon tukija edistämissäätiön kautta Lisäksi musiikkituottajille tilitetään normaalia nopeammalla aikataululla noin 770 000 euroa. Siinä on mukana eri alojen yrittäjiä studioista konserttipaikkoihin, laiteja soitinkaupoista moniin muihin. Muitakin toimenpiteitä tarvitaan nopeasti. 320.indd 7 3.6.2020 19.18. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. LAURI KAIRA PUHALLETAAN YHTEEN HIILEEN Gramex teki toukokuussa uuden tukipaketin. 48 20 18 Tekijänoikeusjärjestö Gramex päätti toukokuussa uudesta koronatukipaketista muusikoille ja tuottajille. Pidetään yhdessä huolta siitä, että tästä selvitään. 06-07 Sisa?lto. Musiikki on suomalaisille tärkeää. Gramex allekirjoitti ja tukee Music Finlandin toimenpide-esityksiä musiikkialan kriisiapuun ja elvytykseen. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Noin 1,8 miljoonaa euroa kulkee kentälle kolmea eri reittiä pitkin: Tukea menee noin 874 000 euroa musiikin esittäjien hyväksi Esittävän säveltaiteen edistämissäätiön ESES kautta
Riffi-kauppa 08-12 Näyteikkuna 320 Ajank.indd 8 3.6.2020 19.21. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 299,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 149 € 20 € Teemu Vuorela: Flam Out! Kapulatekniikka kuntoon! (tarjous voimassa 10.6.–10.8.) Kesähintaan www.riffi.fi . 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi CASIO CT-S200 – UUTUUS! Kosketinsoittimessa on jopa 400 soundia ja runsaasti monipuolisia rytmityylejä. 450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi SE Electronics X1 S Vocal Pack Paketissa X1 S -mikrofoni, Isolation Pack (shock-mount + pop-filtteri) sekä 3 metrin johto. 369,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 64,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi EBS MicroBass 3 – UUTUUS! Täydellinen analoginen preamp/DI-box. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Kotimaisten artistien ja biisintekijöiden voimakkaita tulkintoja elämästä. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Keiki K2 -paketti – UUTUUS! Sopraano-kokoinen Designer Series -ukulele, kuljetuspussi, viritysmittari, kaulahihna ja 5 plektraa. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 139 € Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. MagusPro-mikrofoni, satinoitu musta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Kuusikansi, mahonkisivut ja -pohja. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA RCE125SN-SBK – UUTUUS! Nylonkielinen mikitetty kitara. 19,90 € ALPINE MusicSafe -korvatulpat – UUTUUS! Mukana kaksi suodatinvaihtoehtoa ja metallinen avaimenperärasia. 8 www.riffi.fi 3/2020 n näyteikkuna F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 22 € Kapinallisten tyttöjen lauluja – UUTUUS! MELODIA/SANAT/ SOINNUT. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh
Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 499 € Neumann BCM 705 Dynaaminen Broadcast/ Podcastmikrofoni Tarjous Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/sennheiser Sennheiser HD 25 Limited Edition Erikoistarjous 99 € (norm. 125 €)! Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 185 € AKG Lyra USB-mikki Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi 08-12 Näyteikkuna 320 Ajank.indd 9 3.6.2020 19.22. 890 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 1 095 € Upeat ja erittäin korkealaatuiset Japanissa käsintehdyt ESP EDWARDS -kitarat nyt myös Tampereelta! E-EX-120D Black vain St. www.riffi.fi 3/2020 9 DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkasta päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi DLX-hinta: 599 € PRS SE20 Parlor Piezo Lämminsoundinen Parlor-kokoinen kitara piezolla Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Mythic Japanissa valmistettu laatusoitin Seymour Duncanin mikeillä ja Gotohin osilla
10 www.riffi.fi 3/2020 n näyteikkuna Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com LEWITT LCT 240 PRO -studiomikrofonisetti *mukana kehtopidike, säilytyspussi ja tuulisuoja 159 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS SE Mark Holcomb signature Äärimmäinen shred-instrumentti Seymour Duncan -mikrofoneilla 1 050 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 1 990 € Tarkasta päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi VOX Telstar 2020 Unohtumaton ”Vintage”-rumpusarja Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai CA59 digitaalipiano Uusi pitkillä puukoskettimilla varustettu Concert Artist -malli! 2 698 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Subharmonicon Puolimodulaarinen analoginen syntetisaattori Saatavana kesäkuussa 2020 885 € Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 1462 € Tokai LC-107S Ebony Tarkemmat tiedot: Lauri Paloposki puh. (Riffi 4/2020) Varaa oma paikkasi saman tien ja ole mukana syksyn alun kahinoissa! HUOM! Näyteikkuna julkaistaan nyt myös verkkoversiona osoitteessa riffi.fi. 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi Seuraava NÄYTEIKKUNA julkaistaan 26.8. Kysy edullista viikkohintaa kesäkampanjallesi! Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € 08-12 Näyteikkuna 320 Ajank.indd 10 3.6.2020 19.22. Verkkoversion mainostilat ovat myynnissä myös erikseen, eikä ilmoitusaikataulua ole sidottu printtilehden ilmestymiseen
Kitaran sointia jyrkentää voimakas ja sävyltään tylyhkö kaiku, joka korostaa rajun dynamiikan luonnetta. Emmi Kujanpää: Nani – kansanmusiikit kohtaavat kiehtovalla tavalla 08-12 Näyteikkuna 320 Ajank.indd 11 3.6.2020 19.22. Musiikki on siis ollut olemassa jo ennen kirjaa, mikä osaltaan selittää sen luonnetta. Ei olekaan ihme, että albumi nousi heti julkaisunsa jälkeen World Music Chart Europe -listalle ja on saanut huomiota ympäri Eurooppaa. Leikittelevä Sirkus Savonia on jo kaukana suomalaisesta raskassoutuisuudesta, kun bulgarialainen ilottelu pääsee todenteolla vauhtiin nopeatempoisessa rallissa. Veikkaan ettei kovin montaa kappaletta hyräillä hiekkalaatikolla jälkeenpäin. Musiikin kuuntelua varten kirjassa on mukana ohjeet Otavan nettipalvelun käyttöön, ja striimaukseen pääsee loikkaamaan myös QR-koodilla. Eläinhahmot ja sivujen muu kuvitus ovat ilmeikkäitä ja kokonaisuus selkeä. Otus Oppaan viitteelliset elementit eivät täytä tiiviisti koko pintaa ja vaikutelma on raikkaan avara. Silti mielenkiintoista tutkittavaa riittää pienelle lukijalle joka aukeamalla. Vaikka esimerkiksi kissalle omistettu ”Kolli Brasiliasta” sisältääkin alun moukaisuiden jälkeen Etelä-Amerikkaan assosioituvia molliarpeggioita, ja Lumikolle nimetty kappale kuvastaa onnistuneesti otuksen vilkasta luonnetta (kappaleen viiteotsikkona on ”Pieni hysteerinen peto”), jää musiikki pääasiassa erilliseksi ja harmillisen irralliseksi elementiksi. Jokaiselle otukselle on nimittäin kirjoitettu lisäksi oma lorunsa tai runonsa, jossa mielikuvituksen on sallittu virrata vapaasti. Särmää teksteille antaa tervetullut ripaus anarkiaa. Aiemmista menestyksistä huolimatta ei kuoron asema ole ollut viime vuosina kovin hyvä kotimaassaan Bulgariassa. ••• Kirjaan liittyy 35 Petri Kumelan akustisella kitaralla tulkitsemaa muutaman minuutin mittaista kappaletta, jotka hän on alkujaan pyytänyt omilta säveltäjäystäviltään aivan toisessa yhteydessä. Toni Honkalan näkemyksen löydät Riffin verkkosivustolta, tässä on alkuun Tommi E Virtasen arvio. Otus Opus – Runoa ja totta pienistä eläimistä Tekstit ja kuvitus: Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa Musiikin esitys: Petri Kumela Otava 2020, ISBN 978-951-1-34213-7 ARVIO: LAURI PALOPOSKI demy -kuoron kanssa. Varsinainen biologian oppikirja Otus Opas ei edes pyri olemaan, mutta lyhykäiset luonnehdinnat luovat oivia kehyksiä, johon taiteellinen ilmaisu sitten asettuu luontevasti. Kirjallista esitystä säestää Petri Kumela, jonka taidokkaissa käsissä klassinen kitara luo kirjalle musiikillisen ulottuvuuden. Tällä kertaa asialla on kahden kulttuurin naisten voimannäyttö. Kujanpään työ on varmasti osaltaan nostamassa arvokasta perinnettä myös siellä, tuoden sitä tunnetuksi uusille sukupolville ympäri Eurooppaa. Nani on hieno pelinavaus säveltäjä Emmi Kujanpäältä. CD-levyä tai muuta perinteistä tallennetta ei kirjan mukana toimiteta. Merkittäväksi julkaisun tekee se, että levy on syntynyt yhteistyössä maailmankuulun bulgarialaisen Le Mystère des Voix Bulgares Vocal AcaKunnaksen klassikoita kuin pikkuruisia yksityiskohtia suosivaa Mauri Kunnaksen tuotantoa. Kuvailmaisun pelkistetty tyyli on lähempänä vaikkapa Kirsi U sein mielenkiintoisin musiikillinen soppa saadaan aikaiseksi heittämällä kattilaan kaksi toisilleen vierasta tyyliä. Levyn julkaisija, saksalainen Nordic Notes, järjesti levynjulkaisukonsertin Berliinissä ja yhteistyö on nähty myös Helsingissä. Kanteleensoittaja ja kansanmuusikko Emmi Kujanpään elämä muuttui peruuttamattomasti, kun hän kuuli bulgarialaista kuorolaulua. Toivottavasti yhteistyö syvenee ja jatkuu bulgarialaiskuoron kanssa. Mukana bändissä on myös mainiot (mies) kansanmuusikot: Eero Grundström (harmooni), Jarkko Niemelä (trumpetti) ja Sauli Heikkilä (kurkkulaulu). Emmi Kujanpää: Nani (Nordic Notes, 2019) ARVIO: TOMMI E. Kuitenkin enemmän katarttinen kuin painostava. Vaikka musiikillinen aines pohjautuu vanhaan, eikä sitä ole lähdetty ”sotkemaan” esimerkiksi elektroniseen musiikkiin, on Kujanpää teksteissään ajan hermolla käsitellessään niissä väkivaltaja #metoo -kokemuksia. Kujanpää on säveltänyt materiaalia, jota hän tulkitsee niin suomeksi kuin bulgariaksi. Albumin nimiraidalla Kujanpää kysyy äitijumalatar Nanilta, ”miksi hän jätti tyttärensä selviytymään yksin vaikeuksien keskelle?” Toisinaan mennään synkkiin aiheisiin ja melko harras tunnelma välillä onkin. Lopputulos on mykistävän hypnoottinen matka kahden kulttuurin ikiaikaisiin perinteisiin. Jotain poikkeuksellista on levyssä oltava kun näin käy ja siksi julkaisemmekin molemmat kirjoitukset. Soittimen hallinta on taidokasta, mutta musiikkina nämä dramaattisia tehokeinoja ylenpalttisesti sisältävät sävellykset ovat haastavia kuunneltavia. Suomalainen kansanmusiikki on muutenkin rankattu maailmalla korkealle. Otus Opuksessa jokainen eläin esitellään vuorollaan kertomalla muutamia oivaltavasti valittuja tosiseikkoja sen olemuksesta tai elintavoista. Sellaisena se tutustuttaa kuulijan klassisen kitaran nykykieleen, josta nousevat korostetusti esiin erilaiset kopautukset, räpsytykset, kielen riivinnät ja muut kulmikkaita hälyääniä muistuttavat keinot. Levyllä esiintyy 12-henkinen nuoremman sukupolven laulajista koottu ensemble. Usein on löydetty yllättäviä ja erikoisuutensa vuoksi mieltä kutkuttavia seikkoja. Soolodebyytti Nani on vuosien uppoutumisen jälkeinen hedelmä. www.riffi.fi 3/2020 11 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Lisää kirjaja levyarvioita voit lukea Riffin verkkosivustolla: riffi.fi N äytelmäkirjailija Laura Ruohonen ja lastenkirjohin erikoistunut kuvittaja Erika Kallasmaa ovat järjestäneet 64 pientä eläintä lystikkääksi kulkueeksi, joka kirjan sivuilla marssitetaan perheen pienimpien iloksi ja ihmetykseksi. Huumorille ja vereville ilmauksille on annettu sijaa. Emmi Kujanpää on tehnyt juuri niin yhdistäessään bulgarialaisen kuoromusiikin ja suomalais-ugrilaiset lauluperinteet kiehtovalla tavalla. VIRTANEN Otus Opus – Runoa ja totta pienistä eläimistä Näinkin voi käydä: kaksi Riffin toimittajaa törmää tahoillaan samaan levyyn ja haluaa kirjoittaa siitä arvion
DW:n True-Hoops-vanteet, True Tone -virvelimatto ja MAG Throw Off -mattomekanismi sekä True-Pitch 50 -viritysmekaniikka täydentävät varustelun. Vakiokalvot ovat DW:lle leimattuja Remon tuotteita. Menettelyn seurauksena jokaisessa RAW-kaiuttimessa on myös yksilöllisen tyylikkääksi kuvailtu himmeä alumiinipinta. Tehtaalta kerrotaan, että valutekniikan mahdollistaman pyöreän muodon ansiosta kotelon reunaheijastukset saatiin minimoitua. Painevalettua alumiinia käytettiin Genelecillä ensimmäisen kerran 1996 julkaistussa 1029A:ssa, ja 2004 markkinoille tuodun 8000-sarjan myötä Genelecin MDE-kotelosta tuli merkkipaalu kaiut timien suunnittelussa. Lisätiedot: Genelec Puh. (017) 83 881 • www.genelec.fi tarkasti laserilla ja istutettu sijoilleen käsityönä. Samalla materiaali sekä muotoilu tuottivat erittäin jäykän rakenteen, mikä salli seinämäpaksuuden ohentamisen ja ulkomittoihin nähden suuren sisätilavuuden. Menetelmä säästää myös koteloiden viimeistelyssä käytettäviä maaleja ja vähentää näin osaltaaan valmistuksen ympäristökuormitusta. Arturialla tiedetään, mitä tarkoittaa lisäarvo. Geneleciltä kerrotaan, että kierrätetystä alumiinista valmistettavat kaiutinkotelot ovat samoja, muotoilija Harri Koskisen kanssa yhteistyössä suunniteltuja Minimum Diffraction Enclosure (MDE) -koteloita kuin vakiomalleissakin, mutta RAW-versioiden kevyempi pintakäsittely tuo niihin omanlaisensa ilmeen. DW:n perustaja John Good kertoo, että eräät hänen suosikkirumpaleistaan ovat nimenomaan ”pulssin vartijoita” ja usein aliarvostettuja näennäisen yksinkertaisen soittonsa vuoksi. Lisätiedot: DW DW Collector’s Timekeeper – totista sanaleikkiä Lisää tuoteuutisia löydät Riffin verkkosivustolta: riffi.fi 08-12 Näyteikkuna 320 Ajank.indd 12 3.6.2020 19.22. Koristekuviot koostuvat kaikkiaan 351 erillisestä puupalasesta, jotka on leikattu Genelec RAW – kotelot raffimpaan makuun Jos asunto on loft-tyylinen tai ravintolan sali huokuu teollisuusmiljöön henkeä, voi kaiuttimen ulkopinnan valita nyt sen mukaisesti. Genelecin uusi RAW-sarja on muodoiltaan tuttu, mutta silkosen siloiseksi viimeistellyn pinnan sijaan koteloiden pintoihin jätetään aimo annos raakavalun karheutta. Se on myös viesti Genelecille tärkeistä ympäristöarvoista ja muistuttaa siitä, että materiaali itse on jo ehtinyt elää entisen elämän vaikkapa auton osina tai juomatölkkeinä. Vuosien mittaan MDE-kotelon värivaihtoehdot ovat laajentuneet, ja Genelec uskoo myös uuden RAW-viimeistelyn löytävän paikkansa markkinoilla. Mallitunnuksen henkeen rummun ulkopintaa somistavat kronometriin viittaavat puuupotukset. Uudet ominaisuudet eivät rajoitu tähän. Liikkeellelähtöä helpottaa se, että soittimeen on ohjelmoitu valmiiksi yli 400 preset-soundia. Lisätiedot: EM Nordic AJANKOHTAISIA POIMINTOJA: TUOTEUUTISIA Poljennon ylläpidon ei pitäisi olla pelkästään rumpalin vastuulla, mutta kyllähän tällainen virveli tuo auktoriteettia soittajalleen. 12 www.riffi.fi 3/2020 Arturia OB-Xa V – kuninkaan jalanjäljissä Arturian uusin virtuaalisoitin perustuu analogiseen klassikkoon, mutta kuten tapana on, toteutusta ryyditetään uusilla ominaisuuksilla. Kuudentoista äänen polyfonia tuplaa Oberheim OB-Xa:n alkuperäisen kapasiteetin ja soittimeen integroitu efektilaite tuo kokonaan uuden ulottuvuuden soundien jatkomuokkaukseen. Arpeggio-automatiikka, neljä funktiogeneraattoria sekä Stereo Spread -toiminto laajentavat edelleen tämän virtuaalisyntikan käyttömahdollisuuksia ja sointiavaruutta. Juuri heille tehdään nyt kunniaa Timekeeper-virvelillä, jonka runko kootaan 11 purple hart -viilusta. Uusi RAW-pinta on saatavissa kaksitiemalleihin 8020, 8030 ja 8040, sekä niiden sisarmalleihin 4020, 4030, 4040, 4420, 4430, G Two, G Three ja G Four. Halkaisijaltaan Timekeeper on 14 tuumaa ja syvyyttä sillä on 6,5 tuumaa
Haastattelun aikaan työstettävänä oli oululaisen Yoki-yhtyeen albumi. – Ei tää siinä mielessä muhun pahiten iskenyt. Onneksi osa keikoista saatiin siirrettyä syksylle. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Ja tuotantohommathan jatkuvat täydellä höyryllä. Ja mullahan on Teosto-tuloja, kyllä tästä selvitään. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: EDU KETTUNEN Edu KETTUNEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mutta isolla osaa mun kavereista loppu kaikki duunit, Edu noituu. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 13-17 Ikimuistoiset Kettunen 320.indd 13 2.6.2020 20.21. Sen lisäksi, että hän luonnollisesti säveltää oman musiikkinsa, hän myös äänittää, miksaa ja tuottaa sen. www.riffi.fi 3/2020 13 E du Kettunen sai oman osansa koronapandemiasta, kun häneltä peruuntui keväältä ainakin kolmekymmentä keikkaa mukaan lukien yhteiskiertue Johanna Iivanaisen kanssa. Edu Kettunen on ”self-made-man”, varustettu korkealla omavaraisuusasteella
Mutta, jos kappaleen sanomaa tukee se, että siellä on soundillisia elementtejä vaikka 80-luvulta, niin toki niitä käytetään. – Itse asiassa mä olen jo kymmenen vuotta tehnyt biisitkin niin, että mä istun tässä studiossa ja lähden rakentamaan sitä samantien. Hän ei koe soundinsa mitenkään modernisoituneen digiajan myötä. Mutta tota pointtia ei tule ikinä mietittyä, mä vaan teen. Lähtökohtana on kuitenkin, että hän tekee soundeja joita hän itse tykkää kuunnella. Koskaan ei voi tietää mitä on tulossa, ellei käsittelyssä ole artisti, jonka kanssa on työskennellyt jo aiemmin. Edu ei kuulemma ole esimerkiksi kirjoittanut tekstejä ylös varmaankaan kymmeneen vuoteen. Se on huikea ero menneeseen”, kuuluu Tigerstedtin ajatus. Onko siis kyse siitä että sinä vain taltioit itseäsi. Omia levyjä tehdessään hän hakee vain ”hyvää soundia”. Muidenkin levyjä on tuotettu aimo nivaska, mitä Edu itsekin ihmettelee, sillä hän ei ole mielestään ollenkaan ryhmätyöihminen. Digiaikakauteen siirtymisestä puhuttaessa Edu referoi pitkän linjan äänittäjäystäväänsä Dan Tigerstedtiä, joka ei kaipaa analogiaikoja. Mä yritän vain oppia paremmin sen mitä mä teen. En tajua miks pitäisi koko ajan helvetisti uusiutua. 14 www.riffi.fi 3/2020 Promokuvat mies on napannut vuosikausia itse ja levyjen kannet valmistuvat viimeistään Liisa-vaimon avustuksella. Suurempi muutos on se, että pienillä budjeteilla saa nykyään erittäin hyvää soundia aikaiseksi. Vaikkei olis mitään sävellystä eikä tekstiä. Pekka Ruuska: Yhdestoista hetki, Sonet 1990 Edu alustaa, että jokainen tuotanto on aina oma tapauksensa. Mutta nyt siirrytään tästä hetkestä niihin ikimuistoisiin sessioihin. Itsensä tuottaminen tuntuu kaksijakoiselta puuhalta. Hän lauleskelee värssyt suoraan pohjan päälle, jolloin kuulee saman tien toimiiko teksti musiikin kanssa. – No kyllä mä periaatteessa pystyn. Nykyään on paremmat mahdollisuudet tehdä tosi erottelevaa ja puhtaan kuuloista soundia, mikä ei aina ole hyvä. Tuottajan rooli voi olla monenlainen ja usein sessioiden aikana se vielä muuttuu. Siihenkään ei kannata aina pyrkiä. Enhän mä käynyt edes keikoilla kahteenkymmeneen vuoteen kun Broadcast lopetti, hän naurahtaa, ja täsmentää: – Siitä ei ole kyse, että mä olisin kettuuntunut muusikoihin. 13-17 Ikimuistoiset Kettunen 320.indd 14 2.6.2020 20.21. Se mihin pyritään on jo jollain asteella tuotettuna kun se tulee siihen nauhalle. Sellaiset asiat, että haetaan jotain tietynlaista tuotannollista suuntaa, vaikka 60-luvun sointia, ovat Kettuselle täysin irrelevantteja. – Tohon maailman aikaan Finnvox – vaikka niiden vehkeet maksoi ainakin miljoonan, niin niissä oli kapasiteettia murtoosa siitä mitä muusikoilla on nykyään kotistudioissa. Edu on samaa mieltä, vaikka toki analogitavaraa löytyykin. Kunhan tietää mitä tekee. Yksinään omalla studiolla touhuaminen on hänen lempipuuhaansa. Kun kaikkeen pystyy palaamaan ja kaikki jää muistiin. Ainakin on tarkkaan tiedossa mihin pyritään, toisaalta tuotoksen analysoiminen voi olla vaikeata. Asiaan tutustuneet ovat kuulleet myös hänen itse rakentamastaan veneestä, jolla perhe matkasi Ranskaan ja välimerelle muutamiksi vuosiksi. Esimerkiksi studion etupää. Entä pystyykö yksin toimiessaan vaihtelemaan näkökulmaa biisin muotoon. – Broadcast oli vika bändi missä mä soitin. ”Elämä on niin paljon helpompaa nykyään. Mä en vaan näe kauheesti tarvetta siihen. Se on mun kannalta merkittävä asia. Se voi mennä niinkin, että mä periaatteessa teen biisin pohjaa ennen kuin sitä on olemassakaan. Se selittää myös hänen omavaraisuusastettaan. Onhan siellä biiseissä kaikenlaista arria ja systeemiä
– Näin Mattilan Rikun (yksi Sonetin sen aikaisista A&R:sta) muutama vuosi sitten ja Riku muisti, että mä olin sanonut jossain palaverissa, että mä suostun tähän sillä ehdolla, ettei tarvi tehdä mitään hittipoppipaskaa. – Pekka on siitä hyvä, että se myös sopeutuu, Edu nauraa. – Mun homma oli session alusta loppuun aika sama. Joskus voi sessiosta riippuen käydä niin, että tuottaja ei saa minkäänlaista visiota työstettävästä kappaleesta. Pohjien purkittamiseen meni maksimissaan kolme päivää ja lauluja tallennettiin Edun veikkauksen mukaan nelisen päivää. Se on hänen päässään myös ilmetty sen ajan kuva. Niin se vaan menee. Löytää kunkin tyypin kohdalla sopiva tapa viestiä. On ihan yhdentekevää mikä se keino on ja kenen ansiota se on. Ja tietysti se, että levy myi aivan huikeita määriä. – Vähän hämmästyin kuinka akustiselta ja luomulta se kuulostaa. Kun Edu Kettunen tuottaa sessiota, pakettiin kuuluu aina miksaus. Näin ollen, vaikka levyllä sovittajiksi on merkattu Edu Kettunen ja Pekka Ruuska, tosiasiassa koko bändi osallistui siihen. – Katsottiin mitä tapahtui, jonka jälkeen mietittiin kimpassa, miten asia saadaan mahdollisimman toimivaksi. Jollekin ajalle leimallisia soundeja kuulee harvemmin muina aikoina, ellei tarkoituksella haeta retroa tai pastissia. Kaiken kaikkiaan psyykkisestikin helvetin kiva sessio. Yleiset soundimieltymykset vaihtelevat aikakausittain. Se pitää jollain keinoilla tehdä, että siitä tulee hyvä. Aivojen nollaaminen. Se hoidettiin yhdessä äänittäjä Törrösen kanssa. Eikä oikeastaan edes mitä häneltä odotettiin. Bändi soitti Edun briiffauksen pohjalta, jossa kerrottiin suurin piirtein bändille, millaisella tempolla mennään ja millaista fiilistä ollaan hakemassa. Kappaleita ei oltu harjoiteltu ollenkaan ja sovitukset tehtiin paikan päällä. Ja SE on tosi tärkeää. Kun Edu työskentelee tuttujen ammattimiesten kanssa, lähtökohtana on yleensä että soittajat ehdottavat mitä soitetaan. Nyrkin pöytään lyöminen ongelmatilanteissa ei kuulu Edu Kettusen arsenaaliin. Edu ei osaa sanoa, miksi juuri hänet valittiin tuottajaksi. Heillä kun sattuu olemaan paras tietämys omasta soittimesta. Se sanoo ensiks ja ajattelee sitten. Studioaikaa oli varattu miksaus mukaan lukien pari viikkoa. Osa sessioista tehtiin Esa Kaartamon kanssa. Yhden lainin kohdalla mentiin niin pitkälle, että Ruuska soitti jollekin Helsingin yliopiston suomen kielen professorille, joka vahvisti Edun kannan oikeaksi. – Tein siihen aikaan kaikkien mukana olleiden kanssa paljon duunia. Kun mä tuotan jotain artistia, pyrin aina siihen, että tehdään hänen levyä, ei mun. Peruspohjat soitettiin livenä ja Ruuska lauloi demoa päälle. Mä olin jotenkin kotona siinä sessiossa. Ennen ja jälkeen. Jokainen asia oli mun asia. Ja jos on nimenomaan artisti jota ei tunne, niin pitää määritellä itselleen, miten kommunikoidaan ja mihin asioihin puututaan ja kuinka paljon muutoksia voi yrittää tehdä lennossa. Veikkaanpa, että siitä hiukan keskusteltiin. Pekan kanssa oli tosi iisi laulusessio. Nyt käsillä oli aika perinteinen äänilevysessio, joka hoidettiin yhtä soittoa Finnvoxissa Markku Törrösen äänittäessä. Jos se tehtäis nyt, mä pyrkisin varmaan ihan samaan. Edu kuvailee olevansa välillä raivostettavuuteen asti ”kielipoliisi”, ja kun Ruuskalla taas on opettajan tausta ja vaimo on tietokirjailija, niin näkemys oli vankkaa kummallakin puolella. ”Laulattaminen voi olla tuottajalle session raskain paikka, koska se on samalla se tärkein osuus.” 13-17 Ikimuistoiset Kettunen 320.indd 15 2.6.2020 20.21. Se on Pekan tyyli, ei se sillä tarkoita mitään pahaa. Jos pitää alkaa puuttumaan, niin korkeintaan pikku juttuihin. Joissain tapauksissa ennen miksausten aloittamista saatetaan tarvita hengähdystauko. – Pekan kanssa oli ihan helvetin kiva tehdä duunia. Kuten sanottu, siinä tehdään sen artistin levyä. Valintaan saattoi vaikuttaa, että Kettunen oli itsekin saman levy-yhtiön artisti. Sen ei tarvitse olla tuottajan ansiota. Senkun tietää, ei siinä ole mitään ongelmaa. Muita tuotettuja artisteja olivat muunmuassa Kim Lönnholm, Riki Sorsa ja Kari Kuivalainen. Mä olin työskennellyt jokaisen kanssa ja tiesin miten joka tyypin kanssa kommunikoidaan. – Toisaalta se on sen tuottajan vastuulla, että levystä tulee hyvä. Sen takia onkin hyvä että bändi on mukana, jolloin sitä visiota haetaan kimpassa. Ne totes että, joo ei tarvi. – Siitä ekan biisin purkittamisesta on jo sen verran aikaa, että kyllä se pää on ehtinyt sekoittua jo monta kertaa. – Pekkahan on hyvä laulaja, joten ei siinä ollut mitään. – Jep ja tässä on vielä sekin hauskuus, että mä olin jossain vaiheessa Kaiku Entertainmentin artisti, eli tavallaan Pekan tuotettavana. Kolme päällimmäistä asiaa, jotka tekivät albumista Edu Kettuselle ikimuistoisen. Ja jos se on väärässä, se myöntää sen auliisti. Pekalle kymmenen pistettä siitä, että se suostui noin kaiuttomaan kerrontaan. – Ei tarvinnut varoa ketään. www.riffi.fi 3/2020 15 Vuonna 1990 Kettusella oli ollut oma studio jo kuutisen vuotta, ja hän oli tuottanut ensimmäistä lukuunottamatta kaikki levynsä. On hassua ajatella, että Pekka Ruuska – joka on nykyään vahva A&R-hahmo ja levy-yhtiömies – on joskus hänkin ollut tuotettavana. Mattila ja Gugi Kokljushckin vaan päätti että mä olisin siihen sopiva tyyppi. On myös tilanteita, jolloin tietää jo samoin tein että biisi ei vaan toimi. Tällä kertaa näkemystä riitti joka osapuolella ja jotkut biisit tehtiin vastoin Ruuskan alkuperäistä näkemystä. – Se on paljon hedelmällisempää, että antaa tulla ensiks sen mitä tulee luonnostaan. Kaikki hyvät ideat tulee ottaa vastaan. Soittajina Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Jarmo Nikku, Esa Kaartamo ja Jussi Liski: koossa oli nippu tuttuja, raudanlujia muusikoita, joten kemiaa eikä työskentelytapoja tarvinnut liiemmin hakea. Bändi, äänittäjä ja Pekka Ruuska. Ei niitäkään montaakaan lainia muutettu. Tuottajana hän on kaikkea muuta kuin diktaattori. – Se ei ollut siitä kauhean tyytyväinen, mutta kun kuuli lopullisen miksauksen, se tajusi missä mennään. Edu kuulee Yhdestoista hetki -albumistaan, että se on tehty 90-luvulla. Edun tapauksessa ei breikkejä tarvita. Mutta mikä on hyvä, se on subjektiivinen juttu. – Ainoa asia mistä tuli – miten sen nyt sanoisi – kiivasta keskustelua, oli jotkut tekstinpätkät, joissa saattoi olla jokin kieliopillinen juttu. Mutta laulattaminen voi olla tuottajalle session raskain paikka, koska se on samalla se tärkein osuus
Edu Kettusen tyyliin ajatuksena oli tehdä soitetun kuuloista, elämän makuista musiikkia. – Gugin kanssa sovittiin että levy-yhtiö maksaa studion ja soittajat ja se raha vähennettiin sitten mun osuudesta. Äänittäjä ja studio oli sama kuin aiemmalla Pekka Ruuskan levyllä. Tuottamista ei suuremmin tarvinnut harrastaa. Että sen oma juttu ei hautaudu sen tuotannon alle. Ja niin tapahtui. Mitä lähemmäksi lähtö tuli, sen hektisemmäksi työtahti kävi. Kirjoittaja ihmettelee, miten persaukisen muusikon oli mahdollista varata Finnvox ja palkata sinne muusikot. Sovituksissa ja soundeissa kuuluu Edun kädenjälki ja Pekka Ruuskan ääni. Sen kuulee myös tekstien rakenteista. ”Soittakaa ihan mitä lystäätte.” 13-17 Ikimuistoiset Kettunen 320.indd 16 2.6.2020 20.21. Mieli vaelsi jo niin kaukana ulapalla, että tärkeintä levyn syntymisessä oli, että laskut saatiin maksettua. – Kun mä myös tiesin, ettei mulla ole aikaa jauhaa niitä, tein sellaisia biisejä, jotka pystyy uskottavasti tolla proggiksella toteuttamaan. Koska kaikki oli myyty, joutui Edu kysymään talonsa ostaneilta ihmisiltä, että voisikohan sinne mennä vielä muutamaksi päiväksi biisejä tekemään. Muuta levyn valmistumisesta ei Edu oikeastaan muistakaan. Yhdentoista päivän puristuksen jälkeen levy oli valmis. Kappaleet eivät kuitenkaan kertoneet rahapulasta tai veneistä. Gugi ymmärtäväisenä kaverina antoi tehdä levyn. Ja nyt vasta ihmeellinen tarina alkaakin. Tolla metodilla ei mitään esseitä pysty kirjoittamaan. – Kun se lähtökohta on mikä on ja pieni pakko niskassa, niin on aika vapauttava tunne kun tajuaa, että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa. – Eikä mistään siihen liittyvästä. – Me asuttiin siellä studiossa ja se toinen bändi meni yöksi aina muualle. lygramin kanssa meni niin, että tein levyn valmiiksi ja myin masterin levy-yhtiölle. Diili PoRapatessa roiskuu Broadcast oli tekemässä Step On It -levyä Puk-studiolla Tanskassa asti. Venettä oltiin rakennettu viisi vuotta tuotantojen pyöriessä samaan aikaan. – Voi olla, että pari biisiä oli valmiina sävellettynä. Onkin ihmeellistä, että kaikki soittajat olivat vapaana näin tiukalla aikataululla. Mukaan saatiin taas luottojannut. Nimittäin: Edu taikoi tyhjässä kämpässä levyllisen biisejä sanoituksineen neljässä päivässä. Me sitten mentiin pelaamaan pingistä sinne ja siirrettiin haitsua kun se oli tiellä. – Kyllähän siihen saa aikaa tuhraantumaan, jos sikseen haluaa, mutta nyt tähdättiin siihen että äänitetään mahdollisimman valmista tavaraa. Tää pitää tehdä näin. Biiseistä oli c-kasetilla ”mies ja kitara” -demot, soitin ne jätkille ja ne meni ruumaan ja purkitti biisin samoin tein. Jossain määrin tuotannolliset ja sovitukselliset päätökset oli tehty jo siinä vaiheessa kun biisejä sävellettiin, Edu pohtii. Miksauksessakin riitti melkein, että balanssit laitetaan kohdalleen. Tallennetaan musiikki kaikkine luineen, karvoineen ja virheineen. Sinne vaan. Niinpä Edu ottaa puhelimen käteen. Hän spekuloi, että tyytyväisyydessä on varmaankin etupäässä kyse siitä, että biisejä ei hinkattu millään tavalla. Edu muistelee, että viikko ja levy oli valmis. Biisejä kuunnellessa huomaa, että ne on nopeasti tehty. Se on tosi luomu levy teksteiltäänkin. – Olennaisinta on kuitenkin, että kun kyseessä on biisintekijän levy, että sen ääni tulee sieltä läpi. Bändikin oli melkein sama: Kitaroissa Jarmo Nikku ja Muta Manninen, rummuissa Anssi Nykänen ja Miri Miettinen, Masa Maijanen bassossa ja Kim Lönnholm lauloi taustoja. Vielä päällesoittoja ja laulut. Rahapula on motivoiva tekijä! Eli pakon edessä tekeminen ei siis suinkaan tyrehdyttänyt luomisvoimaa vaan päinvastoin. Varattiin Finnvox ja samantien äänittämään. Maanläheistä tavaraa tuli. Pekka Ruuskan Yhdestoista hetki -albumi saavutti kultarajan ilmestymisvuonna ja platinaa pokattiin seuraava vuonna. Kettusen perhe oli parin kuukauden päästä lähdössä määräämättömäksi ajaksi merille. Heidän puolellaan soittohuoneessa sattui olemaan myös pingispöytä. Ei ole mitään teemaa, vaan ne kertoi tarinoita ihan laidasta laitaan. Olo huojentui hiukan. Kettunen on jopa erittäin tyytyväinen levyyn. Musiikkituottajien tilaston mukaan albumia on myyty 54 546 kappaletta. Rakennuksessa oli kaksi studiota, josta toisessa samaan aikaan kuuluisa tanskalainen bändi. 16 www.riffi.fi 3/2020 Joskin välillä saattoi ilmaantua ”pientä keskustelua”, vietiin levy kaikkia tekijöitä – ja kansaa – tyydyttävällä tavalla maaliin. – Se maalasi semmosen abstraktin kaupungin ja mä piirsin siihen semmosen pienen ukon. Ja hitto mikä hässäkkä siitä tuli! Ne oli kuulemma kaksi päivää mikittänyt sitä haitsua, Edu nauraa. Ei sinfonioita, ei ääniseinämiä. – Siihen päälle neljä päivää sävellystä, se tekee yksitoista päivää siitä, kun mulla ei ollut mitään, siihen että levy oli valmis miksattuna. Edes sitä, tullaanko ylipäätään takaisin, ei oltu päätetty. Joissain biiseissä Edu esitti soittajille ehdotuksia, mutta varmaankin 90-prosenttisesti bändi soitti miltä tuntuu ja sillä siisti. Jotkut biiseistä on ensimmäisiä ottoja. Jossain vaiheessa hommia tehtiin vuorokauden ympäri ja viimeisiä asioita saatettiin kuntoon vielä veneessä. Kaikki oli myyty: autot, talot, äänityslaitteet – aivan kaikki mahdollinen. Asiaa selittää, että sessiot alkoivat maanantaina, jolloin muusikoilla on yleensä vapaata. Edu Kettunen: Kaupparatsun koira, Sonet 1994 Seikkailu oli alkamassa. Ja koko rahasumma oli käytetty veneeseen. Edun ohjeistus bändille oli: ”Soittakaa ihan mitä lystäätte”. Miksattuna. – Soitin Gugille (Kokljushckin) Polygramiin, että nyt on rahat niin loppu, että saanko tehdä teille yhden levyn. Luomulevyn pirtaan kuului, että kannetkin tehtiin yhdessä Liisa-vaimon kanssa. Ajat olivat tiukat ja matkaan lähtöä oli työstetty jo vuosia
– En kauheasti puuttunut siinä vaiheessa mihinkään, kun niillä oli niin selkeä näkemys. Takomon sulkeminen oli paha takaisku. Nyt ei kursimista tarvittu, sillä biisimateriaali rönsyili niin moneen suuntaan, että kokonaisuus muodostui juuri siitä rönsyilystä. Kyllähän nykyään resurssit tehdä soundia ja koko soundikäsitys on erilainen. Kuten tekee kaiken muunkin. Siinä on omat jujunsa. – Oon mä Finnvox-uskovainen myös. – Ei se jazziakaan ole, mutta ei siitä oikein osaa sanoa, mitä musaa se on. Edu valitsee tuottamiinsa sessioihin myös äänittäjät. Johannan Iivanaisen levy on hyvä esimerkki siitä että tuottajan kannalta levynteko jakautuu eri osioihin. Pitää opetella se, että kun näyttää siltä että äänittäjä ei tee mitään, niin mitä se oikeasti tekee. Raitojen siivousta ja sellaista. Edu summaa asian näin: • Pohjien soittovaihe: ”Pidät vaan tavallaan huolen siitä että hommat etenee.” • Päällesoittovaihe: ”Siinä on jo enemmän hommaa. Yksikin väärä äänenpaino saattaa romahduttaa koko jutun. Toki mulla on näppini pelissä siinä miltä se kuulostaa. Mutta se oli aika valmista jo äänitysten alkaessa. Tällaisen session pohjasoittovaiheessa tuottajan tehtävä on toimia työnjohtajana. Se onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa. – Mutta Johanna on niin hyvä ja sielukas laulaja ja mahtava tyyppi, ettei sen kanssa ollut mitään ongelmia. Johtuen siitä, millainen ihminen ja miten hillittömän hyvä laulaja hän on – myös rytmisesti. – Kunhan ensihämmennyksestä toivuin, että eihän tämä olekaan folkia. Edu ihmettelee, että vaikka onkin Takomo-studio-uskovainen, näköjään kaikki tärkeät levyt on tehty Finnvoxissa. u ”Ei se jazziakaan ole, mutta ei siitä oikein osaa sanoa, mitä musaa se on.” 13-17 Ikimuistoiset Kettunen 320.indd 17 2.6.2020 20.21. Tuntemattoman äänittäjän kanssa työskenteleminen vaatii samanlaista opettelua kuin artistin kanssa. Paino oli akustisuudella ja perkussioilla. Tekemällä sen hiljalleen oppii. Akustisia soittimia äänittäessä nimenomaan se mikittäminen nousee tärkeimpään osaan. Laulujen tallentaminen on sessioiden tärkein osuus. – Okei, siihen mä olen ihan ok tuottaja, hän nyökkäsi. Vieraassa studiossa Edu ei yleensä itse ruuvaile nappuloita, vaan esittää mieluummin ajatuksensa miksaajalle. Tätä ennen biisejä oltiin käyty läpi ihan treenikämpällä asti, jossa Edu muistelee esittäneensä näkemyksiään bändille. – Jos laulu on huonossa taimissa, se pysäyttää koko musiikin. Mä ymmärsin, että mun on ihan turha mennä pullikoimaan tuohon väliin. – Alkuun pitää tutustua työmetodeihin. – Että se vie sitä biisiä rytmisesti. – Mä äänitän akustisia instrumentteja niin paljon, että se on oikeastaan mulle tutumpaa hommaa. Levy on oikein hyvin äänitetty. – Sitten on tietysti laulajia, joihin tämä ei päde ollenkaan, kuten Eino Grön, joka laulaa välillä ihan ulkona rytmiikasta. Ei siellä paljoa rumpusettiä ollut. Hänkin osallistui parilla kappaleella. www.riffi.fi 3/2020 17 Vaikka levy valmistui ennätysvauhdilla, ei Edu muuttaisi levyltä paljoakaan. Edu Kettunen on kuunnellut Kadotaan uneen -albumia viime aikoina enemmänkin, sillä sen materiaalia treenattiin hänen ja Iivanaisen yhteiskiertueelle, joka nyt siirrettiin keväältä elokuulle. Ja kun tehdään rytmimusiikkia, ne rytmiikat ovat loppujen lopuksi hyvin tärkeitä. – Ehkä jotain soundiasioita. Se paketti ei kulje enää, hän tiivistää. Koska Edu Kettunen on mieltänyt Johanna Iivanaisen aina enemmän jazz-laulajaksi, oli hän ihmeissään, kun häntä pyydetään jazzia tuottamaan. Siinä täytyy tuottajana välillä ottaa itseään niskasta kiinni ja uskoa, että se mun käsitys rytmiikasta ei ole se ainoa ja oikea. Joka sessiossa, jossa on ollut äänittäjä, levy on miksattu samassa studiossa äänittäjän kanssa. Millä tavalla akustisen levyn tekeminen eroaa sähköisen levyn tekemisestä. En tarkoita, että jollakin artistilla on huono rytmitaju, vaan että ihmisillä on niin erilaiset rytmiset käsitykset miten joku juttu loogisesti menee. Kutsu tuli hautajaisiin, mutta en päässyt. Sen kursiminen yhtenäiseksi jää yleensä tuottajan tehtäväksi. Ei sähköisten juttujen äänittämisessäkään suurempia kommervenkkejä ole. Levy kasattiin eri kirjoittajien biiseistä, joiden valintaan Edu ei ollut vaikuttamassa. Hän kiittelee, että äänittäjät ovat siitä loistoporukkaa, että he esittävät näkemyksiä jos jokin vaivaa. Se on välillä hankalaa, kun jotkut äänittäjät tekee koko ajan jotain pientä, mitä ne siinä ohessa pystyy. Ei silleen, että roiskaistaan vaan ja pelastetaan se miksauksessa. Hän on kuulemaansa tyytyväinen. Paitsi silloin kun ollaan omassa studiossa, jolloin hän luonnollisesti äänittää itse. Mutta nyt oltiinkin tekemässä folk-levyä. Musiikilla ei sittenkään ollut kauheasti tekemistä folkin kanssa. Kun konsepti on toi ja noin tehdään niin ei siinä kauheasti ole vaihtoehtoja. Katsoa, että asiat rullaavat eteenpäin. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun levyä alettiin tekemään. Soundeihin olen erittäin tyytyväinen ja se on äänittäjä Mikko Rothbergin ansiota. Tuottajan ja laulajan välinen kommunikointi on siinä vaiheessa herkkää hommaa. Jos on huono soundi, se on aina äänittäjän vika. Edu täsmentää, että laulettaessa monen artistin kohdalla rytmiset asiat osoittautuvat usein yllättävän hankaliksi. Kun levyllä on monta biisintekijää, saattaa kokonaisuudesta muodostua sekava sillisalaatti. – Sitä mä olen usein naureskellut, että äänittäjän duuni on siinä mielessä epäkiitollinen, että jos levyllä on hyvä soundi, se on tuottajan ansiota. Täytyy opetella ne slotit milloin puhua hänelle jostain asiasta ja missä järjestyksessä kannattaa mennä eteenpäin. Silloin pitäisi saada taltioitua koko levyn ydin. Vaatimaton tuottaja muistelee oman panoksensa olleen alkuun pieni, mutta kasvaneen loppua kohti. Mikkiasettelu, mikit ja etuasteet, se on se kolmiyhteys millä se tehdään. Samalla se on myös vaikein, syynä juuri sen merkitys. Tuottaja voi jo enemmän esittää näkemyksiään.” • Lauluvaihe: ”Varsinainen tuottajan duuni alkaa.” • Miksaus: ”Tuottaja on kybällä mukana siinä roolissa että päättää mitä ja miten tehdään.” Bändi oli treenannut biisit ja sillä oli tarkka näkemys miten ne tehdään. Pohjien jälkeen siirryttiin Edun studioon tekemään päälleäänityksiä. Johanna Iivanainen: Kadotaan uneen, Texicalli Records 2011 Myös jutun kolmas sessio tapahtui Finnvoxissa
Halme kiittelee Juttutupaa hyvästä yhteistyöstä. Siksi Boothill oli aluksi hyvä paikka, Halme sanoo. Klubi-ilta on aiemmin jäänyt väliin ainoastaan tapahtumapaikan oltua suljettuna arkipyhän vuoksi. Totesimme, että pitäisi keksiä joku systeemi, että saataisiin toiminnalle jatkumoa, jolloin myös bändisoitto kehittyisi, Halme kertoo. Viime vuodet ravintola Juttutuvassa toiminut klubi tarjoaa kuulijoilleen viikoittain kolmituntisen annoksen tyylitietoisesti soitettua, perinteistä countrya. Kaikki alkoi countryn pääkaupungista – Alkusysäys klubin perustamiselle tuli, kun olin lomalla Nashvillessä. Ensimmäiset vuotensa Hilland Mondays -illat järjestettiin Kampissa sijaitsevassa Boothill-baarissa. – Ihan aluksi vakkareina olimme vain minä ja Antti, mutta vakituinen housebändi ja satunnaiset vieraat olivat alusta asti se konsepti. TEKSTI: VILMA TIMONEN KUVAT: ANTTI RINTALA, ANTTI VUORENMAA Hilland Mondays – oma klubi antaa tilaa muusikkoudelle Helsingin Hakaniemessä soi joka maanantai klassinen amerikkalainen countrymusiikki, joka houkuttelee paikalle tuvan täydeltä kuulijoita viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pieni paikka sopi klubijärjestäjien tarpeisiin hyvin. Miten Suomen oloissa marginaalisen musiikin ja viikon hiljaisimman baarissakäyntipäivän yhdistäminen voi tuottaa tällaisen menestystarinan. Tuli katseltua paljon bändejä, ja hetkessä kristallisoitui idea vakituisesta viikoittaisesta klubista, jonne mennään soittamaan. Nykyään sovittuja vierailijoita on lavalla kerran tai kahdesti kuukaudessa, joinain iltoina kaksinkin kappalein. Uudemmat suuntaukset sekä suomenkielinen country on rajattu ohjelmistosta pois. Kerran tai kahdesti kuussa Hilland Playboys -housebändin kanssa lavalle nousee myös vaihtuva solistivieras. – Ei haluttu nopeaa tietä vieraiden kautta, Halme kuvailee. – Kelailtiin, että kestäisikö tämä jo näkyvämmässä paikassa. Siellä oli hyvää näkemystä siitä, miten hyvät jutut voivat pitkässä juoksussa muuttua vielä paremmiksi, ja meihin suhtauduttiin positiivisesti. Hilland Mondays • toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 2014 • klubi-illat maanantaisin klo 20 alkaen Ravintola Juttutuvassa Helsingissä • Hilland Playboys -housebändissä soittavat Pauli Halme (laulu, kitara), Antti Vuorenmaa (laulu, kitara, pedal steel), Niina Sallinen (laulu, kitara), Arto Nurmi (basso) ja Sami Laakso (rummut) 18-23 Hilland_Martin.indd 18 2.6.2020 20.24. – Meidän kokemus on superhyvä. – Taustalla oli myös episodi, että julkaisin ensimmäisen soololevyni vuonna 2013, ja seuraavana kesänä tehtiin pieni festarirundi. Ennen koronakevättä 2020 Hilland Mondaysin maanantaicountry ehti soida viiden vuoden ajan lähes tauotta. Juttutuvassa on oltu idiksille avoimia, ja kaikki on mennyt supersulavasti koko ajan. Halmeen mukaan vierailijoista ei ole pulaa, mutta mukaan myös mahtuu, koska ”vuodessa on 50 maanantaita”. – Kun perustimme klubia, emme halunneet isoon ja näkyvään paikkaan, kun ajattelimme, että soittamamme musiikki on niin marginaalista ja on vaikeaa saada ihmisiä liikkeelle maanantai-iltaisin. Lisäksi kerran sairaus nujersi samanaikaisesti yli puolet bändistä eikä tuuraajia saatu hankittua. Vierailijat tuovat vaihtelua ja uusia näkökulmia Hilland Mondaysin tietoinen konsepti on koko ajan ollut se, ettei klubia ole haluttu rakentaa riippuvaiseksi vierailijoista. Bändin ohjelmisto koostuu useammasta sadasta kappaleesta, ja sen tyylillinen pääpaino on 30ja 40-lukujen western swingissä, bluegrassissa, 50-luvun honky tonkissa sekä outlaw-countryssa. Ja onhan myös ravintolalle hyvä juttu, että joka maanantai on tapahtuma, joka tuo asiakkaita. Siltä seisomalta laitoin tekstarin Vuorenmaan Antille, muistelee Pauli Halme Hilland Mondays -klubin syntyaikoja. Boothill alkoi käydä pieneksi. Juttutupahan on pitkän linjan musapaikka, ja siellä toimivat jo ennalta Hoedownja Rytmihäiriö-klubit. 18 www.riffi.fi 3/2020 C ountryyn hurahtaneet muusikot Pauli Halme ja Antti Vuorenmaa ovat pyörittäneet Hilland Mondays -klubiaan vuodesta 2014 lähtien. Otimme yhteyttä Juttutupaan, ja kysyimme, kiinnostaisiko heitä kokeilla. Ongelmana oli saada aina sama bändi kasaan keikoille. Ensimmäiset pari vuotta vieraat olivat yllätyksiä eikä heistä tiedotettu etukäteen lainkaan. – Omituinen tämä koronatauko, mutta toisaalta ollaan mietitty, että pieni hengähdys ei välttämättä ole tehnyt pelkästään huonoa, Halme miettii. Alkuun Hilland Mondays haki suuntaansa jonkin aikaa, mutta noin vuoden puolitoista toimittuaan sillä oli jo vakiintunut yleisö ja asema klubikentällä
Vierailemassa ovat käyneet esimerkiksi Anna Puu ja Erin. – Ainakin vaaditaan ideologista jääräpäisyyttä ja uskoa siihen, että pitkäjänteinen työ palkitsee, Halme toteaa. Edelleenkin siitä kysellään. – Some on väylä, joka olisi typerää jättää hyödyntämättä, Halme sanoo. Hyvän idean ja innostuksen lisäksi klubijärjestäjältä edellytetään sinnikästä työtä hankkeensa eteen. Hilland Mondays -klubilla on vieraillut lukematon määrä tunnettuja muusikoita. – Viikoittaiset klubit ja niiden vakiinnuttaminen on yllättävän pitkä projekti. Ihan alkuun kyselimme kavereilta, haluaisiko joku tulla vierailemaan klubillamme. Lisäksi halusimme klubilta hyvännäköisiä valokuvia, jotka pomppaavat somessa esille. Emme ole joutuneet näkemään vaivaa asian eteen. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan Vuodesta toiseen toimivan klubin menestyminen ei ole pelkkää onnenkauppaa. Hilland Mondays 18-23 Hilland_Martin.indd 19 2.6.2020 20.24. – Kyllä se näkyy, tulee sellaista porukkaa, joka ei ole ennen käynyt klubillamme. Koko kansan tuntemat artistit houkuttelevat yleisöä paikalle keskimääräistä enemmän. Nykymaailmassa se onnistuu helpoimmin sosiaalisen median keinoin. – Alkuun mietimme, miten klubi saadaan näkymään ja nousemaan muiden tapahtumien rinnalle ja niiden yli. Tämä on Halmeen mukaan kiinnostavaa. Vierailijat tuovat vaihtelua myös ohjelmistoon, sillä he valitsevat yleensä itse esittämänsä kappaleet. Vakiinnuttamiseen menee aikaa. Meillä meni kaksi kolme vuotta, että ihmiset tajusivat, että klubi todella on joka maanantai. Tilanne on myös helpottunut vuosien varrella. Me olemme nyt ehkä pari vuotta nauttineet tästä vakiintuneesta tilanteesta. – Varsinkin, jos vierailija tunnetaan jostain muusta genrestä, on mielenkiintoista kuulla, mikä hänen näkökulmansa countryyn on. Musiikin harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa puskaradio toimii ja ihmiset vinkkaavat toisilleen kiinnostavista klubeista ja keikoista, mutta myös markkinointia tarvitaan. www.riffi.fi 3/2020 19 – Olemme itse hieman laiskistuneet rekrytoimaan vierailijoita, mutta tämä menee orgaanisesti: ihmiset tietävät, että meillä on tämä klubi ja kysyvät, saako tulla vetämään biisin. Mutta eivät vakkaritkaan, eli kerran kaksi kuussa käyvät tyypit, missaa kiinnostavaa vierasta, Halme sanoo. Ajattelimme, että tiedottamisen pitää olla jatkuvaa ja että tiettyinä päivinä pitää laittaa tietynlainen postaus, jotta jengi tajuaa tulla maanantaina keikalle. Missään nimessä emme kuitenkaan ole toimineet superammattimaisesti, Halme lisää
Siinä on meidän konsepti kerrottu yhdessä lauseessa: countrya joka maanantai, Halme sanoo. Suhdeluku itse soittamisen ja muun säädön välillä on todella edullinen. Halme on mielissään. Pauli Halme soittaa countrya maanantaisin. – On aivan olennaista jäsennellä, mitä on se, mitä tehdään. Lisäksi, kun soittaa samalla lavalla ja samojen muusikoiden kanssa viikoittain, voi haastaa itsensä muusikkona aivan eri tavalla kuin esimerkiksi kiertueilla. 20 www.riffi.fi 3/2020 Oma klubi palkitsee monin tavoin Halme suosittelee oman klubin perustamista muillekin muusikoille. Kun klubi on lähtenyt kunnolla vauhtiin, niin sanottua säätämistä on vain vähän. Klubilla käy jonkin verran samaa perus-musadiggariväkeä kuin muillakin klubeilla, mutta jonkin verran myös nuorempia soittajia tulee katsomaan. – Kun vertaa mihin tahansa muuhun keikkaan, joissa säädön määrä on infernaalinen, pääsee klubilla soittamaan paljon ja kehittämään itseä. Muusikon työn kannalta säännöllinen klubitoiminta on palkitsevaa, koska jokaista keikkaa ei tarvitse sopia ja järjestää erikseen. -U skon, että jos nykyään haluaa tehdä itsenäisesti, vapaasti ja riippumattomasti taidetta, on oltava kohtuullisen laaja toimenkuva, jotta pystyy valikoimaan ne jutut, joita haluaa tehdä. – Yksi siisteimpiä juttuja klubissa oman soiton ja muusikkouden ulkopuolella on se, että olen nähnyt, miten yleisön ja klubin sisälle muodostuu skene. On tosi lämmittävää, kun heitä tulee kuuntelemaan ja he ovat tosi kiinnostuneita tästä musasta – se on ollut nastaa nähdä! u TEKSTI: VILMA TIMONEN KUVAT: MINNA HATINEN Roni Martin yhdistää taiteenlajeja formaateista välittämättä Kitaristi, säveltäjä, tuottaja, äänittäjä, taiteellinen johtaja, äänisuunnittelija, ohjaaja… Roni Martinin työ musiikin parissa koostuu laajasta skaalasta erilaisia rooleja, mutta yhteinen tekijä niiden kaikkien taustalla on halu toteuttaa omia visioita. Näin jää enemmän tilaa myös omalle muusikkoudelle. Ensin tarvitaan kuitenkin hyvä ja selkeä konsepti. Ja minä olen tehnyt päätöksen, että haluan tehdä riippumattomasti taidetta – yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa, toteaa muusikko Roni Martin, 44. Huomasimme itse puolivahingossa muotoilleemme konseptin ”soitetaan countrya maanantaisin”. Eli ei, että soitetaan rootsia, vaan että soitetaan nimenomaan countrya. Martinin tärkein työskentelykenttä on hänen yhdessä puolisonsa, flamencotanssija ja koreografi Kaari Martinin kanssa luotsaama Compañía Kaari & Roni Martin, jonka teokset yh18-23 Hilland_Martin.indd 20 2.6.2020 20.24. Bändin ja suurelta osin yleisönkin ollessa viikosta toiseen samat on hommaa pakko pystyä uusimaan. Hilland Mondays -klubilla on vakiintunut yleisöpohja, minkä lisäksi maanantaiset countryillat kiinnostavat myös satunnaiskävijöitä ja muusikkokollegoja. Show’n pitää uusiutua ja olla elävä
Se on palkitsevampaa kuin keskittyä vain musiikkiin, Martin sanoo. 18-23 Hilland_Martin.indd 21 2.6.2020 20.24. – Aina, kuin järkättiin jotain keikkaa, olivat mukana myös visuaaliset elementit, kuten kerran mustavalkoinen mykkäelokuva, johon tein sävellykset. – Ilman Orman ja Donnerin vaikutusta olisi studio-osaamiseni jäänyt vajavaiseksi. – Istuin viikkokausia Atarin tietokoneella ja sain aikaan 23-minuuttisen imaginaarisen balettiteoksen, hän kertoo. Musiikin ammattilaisena Martin on työskennellyt 1990-luvulta alkaen, koko ajan freelancerina. Lopputulos oli Pentti Saarikosken runoihin perustuva levy. Vuonna 2017 hän julkaisi myös kuudennen oman levynsä. Perinteinen bänditouhu tuntui nuoresta Martinista rajoittavalta. Omaa musiikkia Martin teki 90-luvulla Winha-nimisessä bändissä, jonka biisintekijä hän oli. – Keskeistä oli, että aloimme Kaarin kanssa tehdä yhteistyötä vuonna 2003. Donnerilta opin, miten tuotetaan ja tehdään hommia studiossa. Hän halusi toteuttaa omaa visiotaan ja alkoi 13-vuotiaana säveltää salaa bändikavereiltaan ensimmäistä tanssiteostaan. Otolla oli vahva psykologinen puoli ja järisyttävä kokemus alalta – siinä oppi pelkästään katsomalla. Balettisäveltäjästä studiotyön ammattilaiseksi Martin aloitti bändissä soittamisen 11-vuotiaana, ja joitain vuosia myöhemmin mukaan tuli biisien kirjoittaminen. Se oli kouluni tälle alalle studiopuolella, Martin toteaa. Compañían ohessa Martin on säveltänyt teatterija elokuvamusiikkia ja työskennellyt tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana useilla levytyksillä. www.riffi.fi 3/2020 21 distävät musiikin, tanssin ja erilaiset visuaaliset elementit monitaiteellisiksi kokonaisuuksiksi. Soittajana hän on ollut mukana esimerkiksi Jukka Orman Oppivuodet-yhtyeessä. Sain mukaan ihan mahtavan bändin: Orma, Affe [ Forsman], Rauli Rantanen flamencokitaraan, Kaari tanssiin… Kerralla nollasin koko tilanteen, ja tavallaan olen sillä tiellä edelleen, Martin muistelee. En oikeastaan ollut edes nähnyt tanssia, mutta säveltäminen juuri tanssille tuntui kiehtovalta. Orma puolestaan opetti, kuinka tinkimättömästi ja paneutuen asioihin voi suhtautua. Tätä nykyä hän tuottaa muiden taiteilijoiden levyjä noin parin äänitteen vuosivauhtia. – Ammattimaiset studiotyöt aloitin 90-luvun puolivälissä Jukka Orman ja Otto Donnerin Kaapelitehtaan studiokompleksissa. Esimerkiksi yksi biisi oli Jim Pembrokelle ja toinen Annikki Tähdelle. Winhalle tarkoitetut kappaleet päätyivät lopulta pseudonyymin turvin musiikiksi Madventures-tv-sarjaan, ja Martin alkoi miettiä, mitä todella haluaa musiikin parissa tehdä. Säveltäessäni kuvittelin jokaiselle kappaleelle esittäjän, vaikka lauloinkin biisit itse. Olin siellä mukana tiiviisti viitisen vuotta, Martin kertoo. Bändin uuden levyn sävellystyöt olivat meneillään ja kappaleita oli valmiina jo nelisenkymmentä, kun Martin ilmoitti levy-yhtiölle, että levyä tuskin tulee. Ryhmä keikkailee ympäri maailmaa ja tuottaa myös muun muassa levytyksiä. Pyrkimystä monitaiteelliseen ilmaisuun oli havaittavissa tuolloinkin. Samoissa tiloissa toimii nykyään Martinin oma studio ”Martin & Harrison”, joka on nimetty Martinin rakkaan Harrisonmiksauspöydän mukaan. Winhan toiminta hiipui 2000-luvun alussa. –Halusin säveltää Saarikosken Maailmasta-kirjan runot uudella tavalla. Sen myötä koin vapautumisen bändikonseptista. ”Teen pohjatyön huolella ja itse sävellyksen hyvin nopeasti.” – Nykyään en paljon ehdi tehdä kuin omaa ryhmää, mutta siinä pääsen toteuttamaan asioita juuri sellaisina, joina haluan niitä toteuttaa eli teoksina, joissa yhdistyy useita taiteenlajeja
22 www.riffi.fi 3/2020 syksyyn. Muista viimeaikaisista töistään Martin nostaa esille laulaja-lauluntekijä Iris Kukan vuonna 2019 julkaistun ensilevyn, jonka hän tuotti ja sovitti. Martin kertoo ryhmän tehneen vuoden sisällä jopa yli 130 keikkaa. Kuuntelen ja tutkin erityyppisiä musajuttuja koko ajan ja tongin vanhoja äänitteitä. Esimerkiksi Compañíassa se tarkoittaa vastuun jakamista niille, jotka kunkin asian parhaiten osaavat. Anna Karenina sai ensi-iltansa syksyllä 2018. Perusasioiden äärellä – Uusien projektien roolit määräytyvät sen mukaan, mitä kukin teos minulta musiikintekijänä vaatii. Käsikirjoitamme ja suunnittelemme teoksen yhdessä, ja siinä vaiheessa se ei varsinaisesti liity vielä musiikintekoon. On tosi kiitollista, että meillä on ollut mahdollista tehdä paljon keikkaa, hän sanoo. – Taiteen tekeminen on mielessäni jatkuvasti, mutta nykyään voin siinä samalla myös esimerkiksi kokata lapsille ruokaa tai korjata saunan kattoa. Compañíassa Martin kertoo olevansa ensisijaisesti ryhmän toinen taiteellinen johtaja muiden tehtäviensä ollessa tarkentavia rooleja. Martin pitää keikkailua edellytyksenä myös sävellystyölleen. Martin kertoo viime aikoina voineensa oman ryhmänsä produktioissa keskittyä vihdoinkin ”perusjuttuihin” eli säveltämiseen ja soittamiseen. Muutenkin keikkaelämä on oma lajinsa, esiintyjän ja muusikon elämää, sekin on nautinnollista. Compañían toiminta on keikkapainotteista. – Ryhmässä on niin hienoja eri alojen ammattilaisia, että on nautinto seurata, miten he ratkaisevat asioita, jotka ennen olivat lähinnä minun ja Kaarin vastuulla. Aiemmin saatoin käyttää sävellystyöhön vuosikausia, nykyään teen pohjatyön huolella ja itse sävellyksen hyvin nopeasti. klo 19.30 TAMPERE-TALO TI 13.10. Monesti mukana on myös muita ryhmämme jäseniä. Lapsena keräilin levysoittimia, jotka purin nähdäkseni, miten ne on rakennettu. Suuretkin areenat taianomaisesti täyttävän musiikin luomiseen tarvitaan vain Tommy Emmanuelin kymmenen sormea. – Oli luontevaa soittaa lähes kaikki itse, koska olen aina tehnyt omien biisieni demoversiot samalla tavalla. Se oli mielettömän intuitiivinen ja luova prosessi. – Jos menetän tuntuman muiden taiteilijoiden kanssa esiintymiseen, en pysty säveltämään yhtä vapautuneesti. Keikoilla pyrin olemaan laulaja ja kitaristi ja yritän olla häiritsemättä prosessia enää siinä vaiheessa, hän tiivistää. Viimeisten 10 vuoden aikana olen opiskellut erityisesti puhaltimien ja jousien sovittamista. Samalla tavalla minua ovat aina kiinnostaneet eri musiikillisten elementtien juuret. Prosessi saattaa kestää parisen vuotta, kuten Anna Karenina -teoksemme kohdalla, Martin kertoo. Tämä on ollut urallani ensimmäinen kerta, kun olen joutunut perumaan keikkoja. Hän päätyi myös soittamaan levylle suurimman osan instrumenteista. Emmanuelin lämmittelijänä kuullaan moninkertaisesti palkittua 15-vuotiasta kroatialaisartisti Franoa. Opettelin myös juuri virittämään pianon, kun en saanut tänne maalle virittäjää. – Kun uutta teosta suunnitellaan, on mukana ”kolmen kopla”, johon kuuluvat lisäkseni Kaari sekä dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Atro Kahiluoto. Special Guest FRANO 18-23 Hilland_Martin.indd 22 2.6.2020 20.24. klo 19.30 KULTTUURITALO Helsinki Liput palvelumaksuineen alkaen: Tampere-talo 49 €, Lippupiste | Kulttuuritalo 59 €, Ticketmaster KITARATAITURI TOMMY EMMANUEL SUOMEEN LOKAKUUSSA! Akustisen kitaran rakastettu mestari Tommy Emmanuel tunnetaan omaperäisestä, teknisesti mestarillisesta soittotyylistään, jossa yhdistyvät sekä rummut, basso, rytmija soolokitarat että laulumelodiat. Viimeiset päätökset siitä, mihin suuntaan mennään, tehdään yhdessä. Lopputulos on ihan siedettävä, ainakin seitsemänvuotias tyttäreni suostuu soittamaan sillä, nauraa Martin. u Taiteellisia linjanvetoja ja keikkaelämää Compañía Kaari & Roni Martinin produktiot edellyttävät huolellista pohjustusta, joka alkaa jo paljon ennen kuin teosten musiikin säveltäminen on ajankohtaista. – Koronaviruspandemian vuoksi meiltä peruuntui nyt keväältä ainakin 20 keikkaa, mutta lähes kaikki saatiin siirrettyä ”Jos menetän tuntuman muiden taiteilijoiden kanssa esiintymiseen, en pysty säveltämään yhtä vapautuneesti.” MA 12.10. – Lopulta tein Anna Kareninan käytännön sävellystyön ja sovitukset viiden viikon aikana
klo 19.30 KULTTUURITALO Helsinki Liput palvelumaksuineen alkaen: Tampere-talo 49 €, Lippupiste | Kulttuuritalo 59 €, Ticketmaster KITARATAITURI TOMMY EMMANUEL SUOMEEN LOKAKUUSSA! Akustisen kitaran rakastettu mestari Tommy Emmanuel tunnetaan omaperäisestä, teknisesti mestarillisesta soittotyylistään, jossa yhdistyvät sekä rummut, basso, rytmija soolokitarat että laulumelodiat. Suuretkin areenat taianomaisesti täyttävän musiikin luomiseen tarvitaan vain Tommy Emmanuelin kymmenen sormea. Special Guest FRANO 18-23 Hilland_Martin.indd 23 2.6.2020 20.24. klo 19.30 TAMPERE-TALO TI 13.10. Emmanuelin lämmittelijänä kuullaan moninkertaisesti palkittua 15-vuotiasta kroatialaisartisti Franoa. MA 12.10
Viimeiset kaksi vuotta on tehty vain pakolliset keikat, kun perheeseen syntyi tavallista enemmän huomiota vaativa poika. Tilanne ei ole Kaikolle uusi, sillä kaksikymmentäyhdeksänvuotias rumpali joutui hidastamaan työtahtiaan jo ennen koronan ilmaantumista. 24 www.riffi.fi 3/2020 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: KATJA KARJANMÄKI, JOONAS KAIKKO Joonas Kaikko – on pakko joraa Joonas Kaikko on vaivihkaa hivuttautunut kotimaan lyömä soittajien kärki joukkoon. 24-27 Joonas Kaikko.indd 24 2.6.2020 20.28. Siinä ei rahalliset asiatkaan paljoa vaikuta. Pandemian johdosta lisääntynyt kotiaika ja varsinkin viikonloppujen viettäminen kotona on tuntunut oudolta ja toisaalta hyvältä. Joonakselle perhe on muutenkin ollut aina ykkössijalla. ”Nyt saa olla hyvällä syyllä himassa”, hän summaa. Miestä nähdään vähän väliä niin tv-tuotannoissa kuin areenakeikoilla, jollei rumpusetin niin perkussiokioskin ääressä. E nnen kuin tutustutaan Joonas Kaikon rumpaliminään, on syytä tiedustella miten hän on pärjännyt poikkeusoloissa
www.riffi.fi 3/2020 25 – Näyttäis siltä, että hommia olis tarjolla niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Heidän Kudos-levyllään Rami Eskelisen soitosta tuli paljon vaikutteita omaan soittoon. Monta kysymystä aukeaa hänen musiikkimieltymystensä kautta. Joonakselle gospel chops -tyylin soitto lankesi suurimmaksi osaksi luonnostaan. – Se ei svengannut, vaikka soitat juuri kuten se komppi siellä on. – Ensimmäisen kerran sitä tuli vastaan jenkkiläisissä suurtuotannoissa kuten Beyoncen livellä joskus vuosia sitten. Häntä harmittaa vain ettei rumpusettiä soittaessa pysty pitämään yhtä kovaa meininkiä. Sen takia siitä tuli niin tanssittavaa ja groovaavaa, kun sieltä tuli se kakkonen ja nelonen niin selkeästi. Mä aloin tekemään niitä asioita. Tuotannoissa on aika paljon tavaraa – kaikenlaista säksätystä, miljoonia eri juttuja. – Siinä oli sitä beat-komppia, mutta myös paljon perkkoja. Joonaksen analyysin mukaan perkussioiden soittaminen auttoi kuulemaan asioita mitä siellä taustalla on. Nuori unelmoija eläytyi musiikkiin samalla tavalla kuin sen soittajat. Alkuun hullannuin rumpaleihin ja sitten alkoi tulla muita, kuten Trio Töykeät. Funk on ollut siitä lähtien mulle se isoin juttu ja Earth, Wind & Fire on edelleenkin mun lempibändi. Kun kolmaskin levy oli rumpalin – Gene Krupan ”Drummin’ Man” – oli tulevaisuuden suunnitelmat sitä myötä lukittu. – Jotkut saattaa sanoa, että mä soitan liikaa. On nimittäin pari levyä, jotka saivat hänet tarttumaan kapuloihin. Sekoaminen oli sen verran voimakasta, että kului vain hetki, kun hän alkoi jo soittaa sellaista musiikkia: vanhaa jazzia ja aivan juniorina… – Jep, en koe olevani mikään jazzari, mutta kyllä se kolahti kovaa. Perkat täyttää kaikki 1/16-osat ja rumpukomppi on aika simppeli. Se oli ensimmäisiä, kun oikein hätkähdytti. Riskillä eteenpäin Joonas Kaikon gospel chops -tyylistä soittoa ei pahemmin Suomessa ole kuultu. Varsinkin ton lattarimusan kautta, kun siellä ne kulkee käsi kädessä. Ihmiset on myös olleet ymmärtäväisiä sen suhteen, että nyt mennään pitkälle perheen ehdoilla, mutta kyllähän ne skidit siitä kasvaa ja asiat tulee muuttumaan jossain vaiheessa. Eipä hän perkussioiden soittoakaan ole ikinä opiskellut. Suomalaisittain noinkin poikkeavin eväin alkaneelle musiikkiuralle mahtuu mukaan myös perus 2/4-komppimaailma. Mutta viimeistään Pop ja Jazz -konservatoriolla bilekeikkoja soittaessaan, hän huomasi, että peruskomppi ei aina vain riitä. Amerikkalaisten r’n’b-, rapja soul-artistien taustalla samanlaista soittoa on kuultu jo ainakin vuosituhannen alusta asti. 24-27 Joonas Kaikko.indd 25 2.6.2020 20.28. Moni soittaja ajautuu miinaan, ajatellen että mitä enemmän soitossa on tavaraa, sen groovaavampaa se on. Mutta tässä on joutunut priorisoimaan myös rahallisessa mielessä. Blakeyn ja Puenten levyt synnyttivät yhtäläisen innon perkussioiden ja setin soittoon. Ja se iski tosi kovaa. Eikä tuo puoli ole vuosien varrella kadonnut Joonasta mihinkään. Kädet ihan verillä, kun vanteet on vähän korkeammalla. Tottakai perusbiitillekin on paikkansa, mutta mä vaan tykkään soittaa tosi paljon. Kaikella on paikkansa. Tyylissä yhdistyy groovaava komppaus, akrobaattiset ja monumentaaliset fillit sekä elektroniset soundit. En ole opiskellut mitään tanssihommaa, mutta tarkoitus olis aloittaa parisalsa heti kun pystyy. – Sen työn tulosta näkee tässä, että on voinut vähän valikoida duuneja. Funk-herätys Vaikka perkussioita ei tullut ikinä opiskeltua, rumputunnit Joonas aloitti jo varhain. Omat mieltymykset ja tyyli onkin sitten eri asia. Amerikassa lajin edustajia ja luojia ovat muunmuassa Dennis Chambers, Eric Moore ja suurimpana nimenä varmaankin Aaron Spears. Art Blakeyn Jazz Messengers -yhtyeen kokoelma sekä Tito Puenten ”Planet Jazz”. Poika paukutteli menemään asiaa sen enempää miettimättä. Nähtyään televisiosta Tito Puenten Pori Jazzin keikan hänelle valkeni, että lattarimusassa ei ole rumpusettiä! – Niillä oli kaikki maailman rummut siellä perkkakioskissa, joita mulla ei tietenkään ollut. Sitä myötä funkmusa tuli rytinällä ja vei mun sydämen täysin… sitä ”kakkosnelosta” alkoi tulla ihan urakalla. – Mä tykkään tollasesta showmeiningistä ja olen aina rakastanut tanssimista. Tomien taputtelu musan päälle ei tietenkään kuulostanut samalta, mutta sillä tuli olemaan suuri vaikutus myöhemmin. Joonas yrittää muistella, tuliko jo junnuna soitettua paljon vai vähän. Jazz-mies Heikki Helon tunneilla tutustuttiin myös perinteisempiin juttuihin. Joitain juttuja katsottiin rumpuja soittaneen luokanopettajan kanssa, mutta pääasiassa asioita on opeteltu keikkavideoilta, joiden katsomista Kaikko on aina harrastanut. Ja se kiinnosti tosi paljon. Suomessa tyylin pioneereja ovat ainakin Toni Porthén ja Mikko Kaakkurinniemi. Mutta kun sinne isketään vielä bassokuviot, parit skebat ja kiipparit, selkiintyy aika äkkiä miksi ne rummut oli sellaiset. Hommaa tehtiin, ennen kuin hän oli kuullut edes koko termiä. – Jos rummut soittais eri tavalla, se ei olis välttämättä niin menevää. Hänen perkussioiden soittoaan ihmetellessä ei jää epäselväksi, etteikö mies olisi joka solullaan mukana meiningeissä. Siitä se svengi muodostui. Muutos on suuri, sillä aiemmin hän otti vastaan kaikki työt mitä tarjottiin. Täytin kaikki 1/16-osat ja samalla soittajakaverit oli sitä mieltä, että tämähän svengaa. Vain rumpalilevyjä, kiitos Kun seuraa Joonas Kaikon vastustamatonta eläytymistä perkussioiden äärellä ja akrobaattista rumpujen soittoa, ei voi kuin ihmetellä, mistä tällainen kaveri tulee. Tasainen riisuttu ”kasibiitti” saattaa tuntua tylsältä rytmisesti rikkaan lattarin ja kuplivan jazzin jälkeen. Lopullisen sysäyksen tasabiitin maailmaan antoivat isoveljen Earth, Wind & Fire -levyt. Mutta aloin kohkaamaan samoja congajuttuja tomeihin. Näistä levyistä Kaikko fiilisteli erityisesti Gene Krupaa. Tekemisessä oli paljon lapsenomaista leikkimistä. Ne soitti ihan eri tavalla kuin mitä olin kuullut ja ajatellut. Mikä on ihan poikkeuksellista Suomessa. Tässäkin tapauksessa suurin oppi tuli muiden rumpaleiden soittoa kuunnellessa ja sitä myötä asioista selvää ottaessa. Joonaksen mielestä yksinkertaisuuden sijaan kiehtovaa oli juuri se, että kaikkien instru menttien yhteissoinnista saadaan aikaan jotain aivan muuta
Myös padeja voisi olla muutama lisää. Joonas haaveilee yhteen rumpuun liitettävästä delaysta. Ei se vaatimus ole, mutta varsinkin nuorempien artistien kanssa ainakin Rolandin SPD-SX-pädi pitäisi löytyä. Toistaiseksi läppäriä on tarvittu vain vähän apuna. – Kun ostin ensimmäisen speden, (eli SPD:n) tykkäsin siitä tosi paljon ja sitä tuli käytettyä paljon. Niinpä mäkin aloin uskaliaasti kokeilemaan keikoilla kaikenlaista. Sitä ei välttämättä kuule, kun ne tulee aina vähän eri tavalla, mutta käsijärjestykset on aina samoja. – Tää hybridihomma käynnistyi kunnolla Isac Elliotin bändissä. Ja sehän lähti isosti! Ja yhtäkkiä kalenterissa olikin kaikenlaista areenakeikkaa. Pädeissä mua ärsyttää, että soundi ei muutu, vaikka soitat hiljempaa. Se on makeen kuulonen, se katkasee sen kompin makeesti vaikka se delay on off-timessa. Pitäis varmaan geittaa se niin kovaksi, että se aukeis vasta silloin kun rumpua lyö. Teknisesti se käy käden käänteessä, vaatii vaan vähän taiteellista näkemystä ja visiointikykyä miten tietyn henkisen soundin saa luotua. Musta tuntuu, että säätelee sitä itse. Sähköä peliin Hybridiseteistä – joissa yhdistellään elektroniikka ja akustisia soittimia, on tullut nykyään miltei standardi. 26 www.riffi.fi 3/2020 – Siellähän soitetaan kevyisiinkin biiseihin tosi paljon ja isoja fillejä. Siitä jää kuitenkin ihmisille sellainen illuusio, että tässä tehdään nyt jotain aivan mullistavaa. Suunnitelmissa on lisätä niiden osuutta entisestään. Rakastan fiilistellä isosti musaa ja bailata. En haluais soittaa mitään tylsää pädiä vaan sen pitäis olla jotenkin näyttävän näköinen. Soundien valitseminen loputtomista vaihtoehdoista muodostaa oman haasteensa. – Kun perkkajätkiä ei Suomessa kauheasti ole, niin Ako Kiiski soitti mulle, että tällainen uusi musaformaatti olisi alkamassa ja olen kuullut että sä olet hyvä tyyppi ja osaat käyttää tota elektroniikkapuolta. Täysin elektro nista settiä en tykkää soittaa. – Tyypit, joita mä tällä hetkellä kuuntelen: Eric Moore, Devon Taylor, Aaron Spears ja mun suosikki Nick Smith – niillä riittää sitä sanavarastoa! Ne soittaa tavallaan tosi simppeliä, mutta ne luovii niitä niin ovelilla tavoilla. Joonaksen kova meininki ei ole ainakaan haitaksi televisiossa. – Jotain sampleja saattaa saada valmiina joistain tuotannoista, mutta siinä on tosi paljon itse luomista vaikka soundeja yhdistelemällä. Eihän suomalaisen tarvitsekaan kuulostaa amerikkalaiselta. Myös areenatason keikoilla häntä näkee vähän väliä. V-Drumeilla kun soittaa kovempaa, mukaan tulee vähän rimmiä. Kalevi Louhivuoreen törmääminen jameissa avasi ovet Jannan bändiin, josta hän siirtyi Isac Elliotin kelkkaan. Päätä ei palele Joonas Kaikko tuntuu ilmestyneen aivan tyhjästä kotimaisten soittajien terävimpään kärkeen. – En tiedä kuinka helposti sen sais toteutettua. Sehän tuli standardiksi tosi lyhyellä aikavälillä. – En mä välttämättä haluaiskaan kuulostaa joltain muulta. Luonnollisesti elektroniikkahomma laajeni perkussioista myös rumpujen puolelle. Televisiossa häntä näkee viikoittain eri musiikkiohjelmissa ja studiobändeissä. Chris ”Daddy” Davel la on ainakin sellainen. Häntä ei selkeästi myöskään jännitä isoilla lavoilla. Semmonen elektroninen haitsu vois tulla kyseeseen. Akustista pitää olla mukana. Aluksi etsin akustisia haitsuja, jotka kuulostais siltä. Ja kyllä sitä monessa paikassa näkyykin. Se valttikortti oli peräisin Jannan ja Isac Elliotin bändeistä. Siinä on niin paljon haavoittuvaisempi. Älä nyt Joonas paljasta kaikkea. Halusin tehdä sen viimeisen päälle jenkkityylillä. Kaikko hahmottelee kaavailemaansa hybridisettiä: – Olen haikaillut träppihaitsuja. Joonas Kaikko ei pidä itseään kummoisena gospel chops -soittajana. 24-27 Joonas Kaikko.indd 26 2.6.2020 20.28. Toki aina löytyy juttuja, joissa haluaa tulla paremmaksi. Nyt mielessä on kehittää rumpusettiä entistä hybridimmäksi. Pääsnareen myös. SuomiLOVE avasi tien moneen asiaan, kuten Kalle Torniaisen kautta kaikenlaisiin tv-juttuihin ja Lenni-Kalle Taipaleen trioon. Paras koulu siihen on ollut SuomiLOVE -ohjelma, jossa niitä asioita pitää miettiä paljon. Mulla on omia pieniä jippoja, joita käytän paljon soitossani. Aiemmin mulla on ollut vain kakkostai kolmossnaressa. Hänelle itselleen elektronisten soittimien käyttäminen tulee luonnostaan, sillä perkussioissa niitä on käytetty alusta lähtien. – Tomeihin tulee varmaan triggerit, mitä ei ole ennen ollut. Imatralta Helsinkiin opiskelemaan muuttanut rumpali bongattiin koulun eri projektien kautta. Mutta osaan Joonas Kaikon unelma hybridisetistä Joonaksen rumpusettiin on hiljalleen ilmestynyt erilaisia elektronisia rumpuja. Joonas ei itse asiassa tiedä yhtään festareilla vastaan tullutta rumpalia, jolla ei vähintään sitä SPD:tä olisi. Sellainen homma on vielä mulla lasten kengissä. Se vaan vaikuttaa ihmismieleen. Mä haluan olla itseni näköinen soittaja – on tosi siistiä että kaikilla on oma meininki ja persoona. Hommasta saa vielä enemmän irti, kun se otetaan vielä mukaan. Hän on enemmänkin vain uskalias soittaja joka ei kaihda riskejä. – Ei, mutta klisee, että pienet intiimit keikat jännittää enemmän pitää paikkansa. Aina pitää vähän piiskata itseään, muuten on huono meininki. Mä kyllä tykkään omasta tyylistäni. – Pitäis vaan saada enemmän luonnollisuutta siihen elektroniikkahommaan
– Lähtökohtaisesti, kun Torniaisen Kallen kanssa ollaan keikalla, mä olen perkoissa. Rumpusetti oli mukana ihan vaan sitä varten. Emmä osaa kitaralla kuin funkata ja bassolla släpätä. Siinä mä haluaisin kehittyä enemmän. Ainut huono puoli on, ettei siinä voi tanssia. – Siitä oppii eniten. Livenä mä pelkästään laulan. Takana on pari keikkaa. Mukavasti on molempia. Niinpä tietysti… Kun Joonas Kaikkoa kysytään mukaan proggiksiin, tilataan häneltä yhtä paljon settisoittoa kuin lyömiä. Ylipäätään tv-hommissa on enemmän perkkoja. Häntä ei myöskään ala ahdistaa, vaikka uutta tavaraa tulee käsittelyyn nopealla tahdilla. u 24-27 Joonas Kaikko.indd 27 2.6.2020 20.28. www.riffi.fi 3/2020 27 Perkusssiosetti • Yamaha Hex Rack • LP Galaxy -lasikuitu-conga & -tumba • thaimaalainen merkitön quinto-conga-rumpu • Tycoon Percussion Bongot • LP Karl Perazzo Signature -timbaalit, 14" & 15" • Meinl 8" Snare-timbaali • Roto-tomit • Amedia-symbaalit • Meinl & LP -lehmänkellot • lajitelma shakereita, crashereita, agogoja, tamburiineja & blokkeja • isän rakentamat ”Mega chimes” sekä vanhasta basarin rungosta tehty gong drum • Roland SPD-SX • Roland SPD-S • Clavia Nord Drum 3P • Korg Wavedrum mä tarpeen vaatiessa rauhallisemminkin ottaa, Kaikko vitsailee. Oman musiikin luominen on jopa jonkinlainen henkireikä. Lukuisissa projekteissa viihtyvä Kaikko pitää itseään ehdottomasti enemmän sessiomiehenä, kuin bändisoittajana. Rumpusetti Akustinen setti: Yamaha Live Custom Oak, Emerald Shadow • Yamaha Hex Rack • bassorumpu 22” • etutomit 8”, 10” ja 12” • lattiatomit 14” ja 16” • virvelit Noble & Cooley 14”×5”, Gretsch 14”×8” sekä Yamaha 10” Musashi Symbaalit: • Sabian AAX -symbaalit • Sabian 14” HHX Click -hihat • Amedia -splashit sekä china • Istanbul 20” ride • Meinl & LP cowbells Elektroniikka: Roland • SPD-SX • muut ohjaimet: PD-8, BT-1, KT-10 • bassorumpuun ja virveliin kiinnitettävät triggerit • Roland TM -2 -triggerimoduuli Bändejä on muutama, joista osa vasta ideointivaiheessa. Sellaiseen tilanteeseen mä en ole vielä joutunut. Kaikkea erilaista pitää olla mahdollisimman paljon. En tiedä miten sellaisesta selviäisin. – Siihen on varmaan ajan myötä tottunut. Hän myös siis säveltää omaa musiikkia. Ainoastaan yhtä ja samaa juttua ei jaksaisisi tehdä. Aktiivisin on Janne Björkrothin kanssa kasattu duo ”JKB”, jossaa Kaikko laulaa. Levyillä soitan sitten kitarat, bassot ja perkat. Vaikka olisi unelmien proggis käsillä, niin kyllä silti pitäis jotain muuta olla siinä sivulla. Toistaiseksi biisit eivät tule uniin – paitsi omat, jota pitäisi päästä nauhoittamaan, Joonas tokaisee. – En koe olevani mikään laulaja, on se silti toiminut ja totta kai tykkään esiintyä. Pidän itseäni kuitenkin enemmän settirumpalina. Ai siis, että nyt laulaja vetää väliin rumpusoolon. Paitsi yhdellä keikalla vedin rumpusoolon. Voice of Finlandin bändissä on niitä knock outeja, joissa ne joutuu painaa biisejä ihan hirveeseen tahtiin
Kotona korvaan tarttui myös Dire Straitsin ja Pink Floydin musiikkia, ja Mark Knopfler teki lähtemättömän vaikutuksen. ESP E-II – Tämä oli ensimmäinen ESP:n endorsement-kitarani. Edelleen soitan tällä kitaralla keikoilla nuo vanhat kappaleet. Mikkinä on EMG 81. ESP LTD Eclipse EC-1000 – Tämä on ollut tähän mennessä isoin harppaus, mitä olen kitaroiden kanssa ottanut. Tämä on niin perusspekseillä oleva metallikitara kuin olla voi: vibratallana on alkuperäinen Floyd Rose, nauhoja on 24 ja kaula menee läpi rungon. Tämä oli minulle helppo valinta siinä mielessä, että ensimmäinen kitarani oli Ibanezin GRG-sarjaa ja siinä oli erittäin ohut kaula. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Samy Elbanna Lost Societyn (Elbanna lisäksi kitaristi Arttu Lesonen, basisti Mirko Lehtinen ja rumpali Ossi Paananen) otteet vuoden 2012 Global Battle of The Bands -kilpailussa poikivat sopimuksen saksalaisen Nuclear Blast -levymerkin kanssa, jolle tehdyn kolmen levyn ansiosta kiertuesarkaa on löytynyt myös Euroopasta. – Tätä kitaraa pidän aina E-standardivireessä, koska meidän kolme ensimmäistä levyä on soitettu kokonaan sillä virityksellä yhtä kappaletta lukuunottamatta. Uusissa kappaleissa vibrakammen käyttö on jäänyt pois erilaisten viritysten vuoksi. 28 www.riffi.fi 3/2020 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MINNA HATINEN, SAM JÄMSEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Uusimman levyn bändi päätti julkaista itse, ja sen jälkeen myös rumpali on vaihtunut Tapani Fagerströmiin. Minulla ei aikaisemmin ollut Les Paul -tyylistä skebaa, joten tällä on sitten ollut sitäkin isompi merkitys minulle soittajana. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Kitaroita hän esitteli meille muutaman. – Minulle säädetään kitarat muutaman kerran vuoteen, ja menen yleensä aina perussäädöillä. Tässä Elbannan ESP E-II -kitarassa on vielä kaulamikkikin olemassa. Huomasin nopeasti, että tämä onkin mi– Kitaran pitäisi olla sellainen, että sen voi ottaa musaliikkeestä käteen ja soittaa T ähän numeroon Elämäni Kitarat -haastattelu tehtiin olosuhteista johtuen Skypen välityksellä. Kitara pitäisi olla muutenkin sellainen, että sen voisi ottaa mistä tahansa musaliikkeestä käteen ja soittaa sillä. Silti löytyy myös ”bodya”, sillä meidänkin musiikissa on paljon riffittelyä, minkä pitää möyhiä kunnolla. Metallikitaristi Samy Elbanna suosii ESP:n soittimia, joiden valmistajan kanssa hänellä on endorsement-sopimus. 28-31 EK Samy Elbanna.indd 28 2.6.2020 20.30. Nyt vasta 25-vuotias Elbanna kertoo, että hänen soittamisensa alkoi 14-vuotta sitten ”Iron Maiden-, Judas Priestja Megadethosaston diggailusta”. Soitin tällä vuodesta 2016 vuoteen 2019 käytännössä koko ajan. Kaulamikki oli EMG 85, mutta sen olen ottanut pois. Oma customointini tässä kitarassa on sitä, että olen tarroittanut sen aika väkevästi. Häneltäkin korona tyhjensi kalenterin kertaheitolla, mutta tyhjiö on täyttynyt säveltämällä ja livestriimiä pitämällä. Floyd Rose -tallassa on omat haasteensa varsinkin kiertueella, sillä sen säätäminen kieltenvaihdon yhteydessä on ihan oma hommansa. Juttusille pyydettiin Samy Elbanna, metalliyhtye Lost Societyn kitaristi-laulaja. Jyväskyläläinen Lost Society on aloittanut nuorena. Sama juttu on tässäkin kitarassa, mikä tietysti auttaa nopeissa jutuissa
– Lähtökohta hankinnalle oli se, että olimme uuden levyn sävellysvaiheessa ja halusin kitaran, jolla pystyn vaihtamaan virityksiä ihan lennosta ilman sitä kikkailua Floyd Rose -tallan kanssa. Olen nimittäin muksusta asti diggaillut paljon sellaisia kitaristeja, joilla on tosi selkeä ”sielu” sooloissa, esimerkiksi George Lynch ja Paul Gilbert ovat aivan ykkösiä mulle. Uudet biisimme ovat täynnä tosi raskasta riffittelyä, ja ne myös soivat tosi paljon jykevämmin tällaisella vehkeellä. www.riffi.fi 3/2020 29 nun soittotyyliin ja -tatsiin täydellinen. Myös nämä mahtavat lukkovirittimet olivat minulle ihan uusi juttu. Syy oli se, että tällaisella soittimella saan enemmän kontrollia kieliin kuin Floyd Rose -lukkotallalla varustetuilla soittimilla. Olen sittemmin säveltänyt sekä soittanut kaikki uudet biisit tällä kitaralla. Kun mikkejä vaihtelee soolossa juuri tietyis28-31 EK Samy Elbanna.indd 29 2.6.2020 20.30. Sooloissa olen mielestäni vahvimmillani, ja silloin käytän myös kaulamikkiä. Siinä hommassa käytän aina tallamikkiä. – Hienoa on sekin, että vaikka kaula on snadisti paksumpi kuin noissa E-II-malleissa, niin soitettavuus pysyy
Olisi hirveää ajatella, että meidät laitettaisiin koko uran ajaksi tiettyyn laatikkoon, jossa olisi pakko pysyä. Toki meidän jokainen levy on ollut sataprosenttisesti sitä mitä me diggaillaan, mutta varsinkin ensimmäisellä levyllä Fast Loud Death oli sellainen fiilis, että 17-vuotiaat jätkät näyttää maailmalle, että nyt tehdään tämä nopeammin kuin kukaan muu. Ajatus tuli siitä, että olen soittanut paljon meidän tuottajamme Joonas Parkkosen vanhalla Gibson Les Paulilla, johon tämä sama etuaste on asennettu, enkä oikeastaan ole kuullut parempaa kitaraa. Tällainen sieltä sitten paljastui. Yli puolet levystä on soitettu ”perinteisellä” drop-C-vireellä, jossa kaikki kielet ovat D-standardivireessä, mutta matalin pudotettu vielä sävelaskeleen. Estot ovat karisseet Lost Societyn uutuuslevyllä No Absolution vierailee yhdessä kappaleessa Apocalyptica, ja muutenkin albumi sisältää aiempaa enemmän melodisia elementtejä, akustista kitaraakin, mutta Samyn mukaan myös aikaisempaa raskaampaa riffittelyä. ESP E-II Eclipse Snow White – Kai Saarikko Musamaailmasta laittoi viime vuonna viestiä, että lähetetään sulle paketti, tsekkaa mitä olet mieltä. Sitten kun pudotetaan matalin kieli vielä Bb:hen asti, niin ollaan aika kovilla, ja tuolloin livenäkin mennään vähintään sillä 0.70-paksuudella, mutta studiossa tuo kieli oli peräti 0.80 eli mentiin jo lähes bassotaajuuksiin. Studiossa käytettiin vähintään 0.70-paksuutta matalimmalla kielellä ja ohuin oli 0.12. Nyt kun ollaan päästy rundaamaan maailmalla vähän enemmän, niin ehkä ne estot ovat lähteneet: uskalletaan tuoda meidän musaan enemmän niitä muitakin juttuja, joita kuunnellaan. Drop-C-vireessä käyttäisin keikkatilanteessa matalimpana kielenä 0.65-0.70-paksuutta. – Minun käsitykseni musiikista taiteena on se, että jokainen levy kuvastaa sitä aikaa, jolloin se on sävelletty. Ehkä vanhat konkarit on sitä tehneet, mutta me ollaan kuitenkin sellaisen modernin äänittämistyylin kannalla, ja jos on mahdollista tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista, ei me haluta riskeerata sitä. Tuohon LTD-malliin verrattuna tämä on paljon ohkaisempi ja kevyempi, ja lisäksi rungon yläreunassa on loivennus rintaa vasten. Toiseksi tähän on asennettu ESP Alexi Laiho MM-04 -etuaste/buusteri. Kemperillä soitetaan keikat No Absolution äänitettiin ”modernin” metallimusiikin työjärjestyksessä: ensin rummut, sitten kitara, sen jälkeen basso ja lopuksi laulu. – Lisäksi olen teettänyt kitaraan pari muutosta. Näin ollen nopeat jutut pystyy soittamaan sujuvammin. Sitten vielä muutama kappale mennään drop-Bb -virityksellä, jossa on siis C-vire ja kuudes kieli pudotettu siitä sävelaskeleella. ”Kun pääsin treenaamaan niitä kappaleita, huomasin kuinka paljon Hendrixillä on ollut minunkin tyyliin vaikutusta.” Näinkin matalalle menevät viritykset vaativat jo selvästi paksumpia kieliä. Kielen punontaakin piti purkaa, että saatiin se viritystappiin, Samy nauraa. Ensinnäkin olen vaihdattanut kitaraan passiivimikit eli nyt tästä löytyy EMG:n HA II -humbuckerit. Tämä on Elbannan mielestä luonnollista. Se riippuu kitarasta. 28-31 EK Samy Elbanna.indd 30 2.6.2020 20.30. Yläkerrassa mennään 0.11-0.12-paksuuksiin, riippuen jälleen kitarasta. Myös tempot ovat hieman hidastuneet kiireisimmistä ajoista. – Varsinkin kun aikoinaan aloitettiin todella nopealla kamalla, niin ei meille tullut missään vaiheessa mieleen, että oltais harkittu livenä soittamista. Tämä on hieman vanhempi malli, sillä ESP ei enää tee näitä neljällä potikalla olevia malleja, koska heillä on ollut jotain riitaa Gibsonin kanssa. Hänen mielestään ”luovuus toimii ihan eri tavalla kun saa sellaisen uuden maailman avattavaksi”. Livenä soittamista studiossa ei ole edes harkittu. Tässäkin kitarassa on EMG 81 ja -85 -aktiivimikit, mutta kauniita puhtaita soundejakin tällä lähtee. Samy kertoo, että kyseessä on myös ensimmäinen levy, jolla bändi on hyödyntänyt matalia virityksiä kunnolla. Samy kertoo, että hän käyttää studioja live-tilanteessa hieman eri paksuuksia. Se on vakiintunut käytäntö, ja monien muiden tapaan Elbanna perustelee sitä musiikin äärimmäisyydellä. Bändin kitaristien käyttämistä Kemperin vahvistimista otettiin tällä kertaa vain DI-raidat, jotka sitten re-ampattiin studiossa. – Yleensä joudutaan menemään vähän kustomoidulla setillä, sillä ei ole mitään valmista settiä. Soundi luotiin näitä sekoittelemalla. 30 www.riffi.fi 3/2020 sä kohdissa, niin pääsee leikittelemään fiiliksellä. – Korkein viritys levyllä on drop-Db, jossa muut kielet ovat Eb-vireessä (standardivire pudotettuna puoli sävelaskelta), mutta matalin kieli on alennettu vielä sävelaskeleella. Tässä yhdistyy parhaiten ne kaksi maailmaa, jotka minulle ovat kitaroissa tärkeitä: Gibsontyylin talla sekä hieman ohkaisempi kaula. Äänitykset tehtiin näinä pienten budjettien aikakautena totutusti muualla kuin varsinaisessa studiossa, tällä kertaa mökillä. – Kitaroiden re-amppaukseen käytettiin Peaveyn 6505 -nuppia, EVH:n kahta 150-wattista nuppia sekä tuottajamme Joonaksen Soldano-etuastetta. Muutenkin tämä on oikeastaan kitara, joka on rakennettu minun tyyliselle esiintyjälle, joka juoksee paljon lavalla ja keskittyy myös laulamiseen
– Minun koko treenimantra on aina perustunut siihen, että aletaan vetää niin hitaasti kuin mahdollista. Se oli ainoa, millä pystyttiin toteuttamaan asiat kuten piti. Elbanna toteaa sen olevan hänellekin rakas komppaustyyli, mutta on myös sitä mieltä, ettei siihen kannata silti täysin hirttäytyä. Se oli myös hyvä tapa näyttää ihmisille, etten ole vain ”one trick pony”, Samy toteaa. Toisaalta, vaikka se on tosi ”coolia”, niin pitää silti lukea sitä biisiä ja antaa sen tarvittaessa hengittää enemmän sellaisella perinteisellä vuoroliikkeellä. – Hieno hetki oli myös se, kun pääsin treenaamaan niitä kappaleita, sillä huomasin kuinka paljon Hendrixillä on ollut minunkin tyyliin vaikutusta, olenhan kuunnellut häntä tosi pitkään. Keikoilla käytetään myös Kemperin floor boardia, johon ollaan kytketty Bossin ekspressiopedaali. Samy muistuttaa, että alaspäisen komppauksen saa haltuun ainoastaan siten, että aloittaa tarpeeksi hitaasti. Instrumenttina oli luonnollisesti Stratocaster, tosin Musamaailmasta ”ikuisuuslainaan” saatu Tokain malli. – Mikään ei ole kuumottanut enempää kuin lähteä siihen jengiin. Oma vahvistinprofiilikin luotiin uusimman levyn äänitysten myötä: – Levysession jälkeen tehtiin profiili 6505 -nupista, jossa on vielä Tube Screamer välissä: siis hyvin tuhti jenkkisärö. Vaikka Samy Elbannan leipälaji on metallikitarointi, hän oli pari vuotta sitten mukana hyvin erilaista musiikkia edustaneessa projektissa kolme keikkaa käsittäneen Hendrix-kiertueen myötä. Täytyy sanoa, että tuo profilointi toimii juuri niin hyvin kuin sitä on mainostettu. Kemperin kanssa on nyt soitettu viimeiset neljä vuotta, eikä mitään ongelmaa ole ollut. – Käytimme aikaisemmin toisen kitaristimme Artun kanssa nelikanavaista Marshallin JVM-410-putkinuppia. Anna biisin hengittää Yksi metallimusiikin erikoisuuksista on nopea, usein vain alaspäisistä iskuista koostuva kitarakomppaus. Olen lähtenyt treenaamaan ihan perinteisistä Metallican Master of Puppetseista, pistänyt metronomin niin hitaalle kuin vain olla voi, ja keskittynyt siihen puoli tuntia päivässä, seuraavat puoli tuntia vuoroliikkeeseen. Olen myös tosi kiitollinen, että se jengi joka on soittanut enemmän rokkija jatsikamaa päätti ottaa yhden ”villin kortin” siihen mukaan; siis tällaisen nuoremman sukupolven tyypin, joka soittaa aivan muuta musiikkia elääkseen. www.riffi.fi 3/2020 31 Kemperin käyttöön bändi on päätynyt käytännön sanelemista syistä, mutta valinta on selvästi mieleinen, sillä Elbanalla on profilointitekniikkaan pohjautuvasta nupista vain hyvää sanottavaa. – James Heftfield -tyylinen downpick-homma on kyllä ollut aina tosi lähellä sydäntä. Meidän homma on pysynyt tosi yksinkertaisena eli käytössä on vain muutama erilainen soundi keikan aikana. Näiden asioiden treenaamista jatkan myös nykyään, sillä ne saattaa tosi nopeasti hukkua kaikkeen muuhun tekemiseen. Tarvittiin pysyvämpi ratkaisu, jotta soundi olisi samanlainen jokaisena iltana. Rundatessa on käynyt ilmi, ettei sitä kuitenkaan löydy ihan joka nurkasta. Siinä pääsi soittamaan suomalaisten ”pioneerien” kanssa, ja mikä hienointa, pääsin kuuntelemaan ja fiilistelemään paljon erilaisia näkemyksiä Hendrixin musiikista, hän muistelee. Minä ja meidän toinen kitaristi Arttu ollaan pyritty siihen, että kaikki mitä inhimillisesti pystyy soittamaan alaspäin, vedetään alaspäin. Hendrixin soitosta löytyi kuulemma myös jotain tuttua, kun juttuja alkoi kunnolla opettelemaan. u 28-31 EK Samy Elbanna.indd 31 2.6.2020 20.30
Siinä se roikkuu, siinä se soi LTD:n painoa kannattaa mielestäni verrata akustisen kitaran sijasta lankkubassoihin, joiden keskuudessa se edustaa hyvää keskiluokkaa. Akustisia bassokitaroita on pääsääntöisesti kahta eri tyyppiä. Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . brazilian cherry), vaikka puu kuuluukin hernekasvien lajiin. Uusi kiehtoo aina jo uutuutensa vuoksi, lisäksi tälle soitintyypille oli jo valmiiksi luontaista kysyntää, ei vähiten MTV:n kukoistavan unplugged-formaatin innostamana. Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut Tarjoukset voimassa yksityistilaajille kesän ajan, ei jälleenmyyjille eikä tukkuun. Magneettimikrofoni puolestaan kuulostaa, no niin: magneettimikrofonilta. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! 32-33 LTD.indd 32 2.6.2020 20.32. 32 www.riffi.fi 3/2020 P ietsomikrofonin keksiminen avasi oven akustisten kitaroiden linjasoittoon, mutta se myös synnytti silloin uuden soitinlajin – elektroakustisen bassokitaran. Toiset valmistajat luottavat taas siihen, että soinnin kannalta tärkeimmät ainesosat ovat akustiselle bassolle tarkoitetut kielet, puinen talla, sekä laadukas pietsomikki ja siihen kuuluva etuvahvistin. Tällaisissa akustisissa bassoissa on lähes aina thinlinetyylinen runko, jossa lankkumaiseen runkoon on ensin jyrsitty etukautta koloja, ennen kuin rungon päälle liimataan erillinen kansi. Hyvä balanssi on saatu syvällä kaulataskulla, jonka ansiosta kaulaliitos on 15 nauhan kohdalla. Työn laatu ja viimeistelyn taso ovat LTD TL-4:ssä kauttaaltaan kiitettävällä tasolla. Käyrää sapelia muistuttava ääniaukko on sekin koristeltu erittäin siistillä reunalistalla. TEKSTI: MARTIN BERKA LTD TL-4 Natural – iso soundi ilman kiertoa Rungon thinline-rakenne mahdollistaa akustisen basson käytön myös kovaäänisissä bändeissä. Yleissointi on täysakustista rakennetta kuivempi, mutta kannen peittämät kolot muodostavat akustisia kammioita, jotka antavat sointiin silti jonkin määrän akustista luonnetta. Täysin akustiset bassokitarat ovat nimittäin fyysisistä syistä aina liian hiljaisia yhtyesoittoon, jos niiden ääntä ei vahvista jollain lailla. Jotkut valmistajat yrittävät antaa akustisille bassokitaroilleen maksimaalisen paljon uskottavuutta ja soundillista syvyyttä rakentamalla mahdollisimman ison, täysakustisen kopan. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Soittimen mekaanista värähtelyä aistivasta pietsosta tuli pian suosittu ratkaisu, jolla akustisen kitaran ja basson ääni saatiin kuuluville suhteellisen luonnollisena ja ilman kohtuutonta kiertoa. Sellainen tuottaakin yleensä sointiväriltään pyöreähkön ja muhkean sointivärin, mutta iso koppa ja hyvin värähtelevä kansi ovat kuitenkin usein omiaan houkuttelemaan samalla esiin feedbackin eli akustisen kierron – etenkin jos halutaan soittaa hieman kovemmalla volyymillä. Rungon takaosaan lisätyn viisteen ansiosta ylimpiin nauhoihin pääsee tästä huolimatta hyvin. Kyse on liimakaulaisesta soittimesta täyspitkällä mensuurilla ja kiiltävällä viimeistelyllä. Ainoastaan paristokolon muovikansi istui testiyksilössä hieman liian tiukasti rungossa. Perinteinen rakenne, laadukas toteutus LTD:n Indonesiassa valmistettu TL-4 Natural on juuri tällainen thinline-tyylissä tehty akustinen basso. Tätä keskija etelä-amerikkalaista, suhteellisen kovaa puulajia on käytetty jo pitkään esimerkiksi parkettilattioissa, kun taas LTD TL-4 -bassossa sekä soittimen talla että reunalistoitettu otelauta ovat jatobaa. TL-4:n runko on tehty kolmesta mahonkipalasta, ja sen päälle on liimattu reunalistoitettu kansi kauniista kuusivanerista. Kitaroiden tavoin ulkoinen mikrofoni on soundille uskollinen, mutta kiertoherkkä. Amerikan jatoba -puuta myydään monella eri nimellä (mm. Paksu vai ohut
Basson balanssi on varsin onnistunut ja suhteellisen ohuen rungon ansiosta myös oikea käsivarsi löytää nopeasti mukavan soittoasennon. Fishmanin etuvahvistimen signaali on hyvin dynaaminen, taajuuskorjaimista löytyy riittävästi vääntöä soundin muokkaamiselle, ja viritysmittari toimii nopeasti ja luotettavasti. Osaltaan kenties kaikukammioiden, mutta etenkin fosforipronssisten kielten ansiosta akustisen äänen diskantissa on kuitenkin havaittavissa selvästi enemmän hohtoa tyypilliseen lankkusoittimeen verrattuna. Telecaster) eikä rungon yläreunassa ole takapuolella loivennusta, täytyy soittimelle hake miellyttävä asento ja soittokorkeus hihnan pituutta vähän perusteellisemmin säätelemällä. Ohuen kopan ansiosta soittimen vaihtaminen TL-4:n ja lankkubasson välillä kesken keikkaa on hyvin mutkatonta. u Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Suoraan äänikortin ja Genelec-monitorien kautta E-kieli vaikutti soivan aavistuksen verran hiljaisempana kuin soittimen muut kielet, mutta asia korjautui helposti soittotekniikalla ja hyvin lievällä kompressoinnilla. Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut Tarjoukset voimassa yksityistilaajille kesän ajan, ei jälleenmyyjille eikä tukkuun. Thinline-rakenteisen LTD:n akustinen ääni on vain marginaalisesti isompi kuin laadukkaassa lankkubassossa. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi Koska basson runko on tasakanttinen (vrt. Lankkupohjaisen thinline-rakenteen ansiosta LTD-basso kestää myös kovaäänistä soittoa kiertämättä, vaikka soundi on selvästi tavallista umpipuista sähköbassoa ”akustisempi”. LTD TL-4 Natural Puoliakustinen bassokitara • thinline-rakenne • kokopuine mahonkirunko, jossa kaikukammioita • kansi reunalistoitettua kuusivaneria • liimakaula kolmesta pitkästä mahonkipalasta • reunalistoitettu otelauta paahdettua jatobaa • 22 jumbokokoista nauhaa • pitkä mensuuri: 34 tuumaa / 86,4 cm • jatobatalla, kielet läpi rungon • Graph Tech Nubone XB -satula ja tallaluu • kromatut Grover-virittimet • Fishman Sonicore -piezomikrofoni • Fishman TL-3 -etuvahvistin • hinta: 725 e Lisätiedot: Musamaailma: Puh. Fishman Sonicore -mikin ja TL-3-etuvahvistimen yhteispeli on saumatonta, ja basson vahvistettu ääni on – taajuuskorjaimet keskiasennossa – parhaalla mahdollisella tavalla neutraali. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! 32-33 LTD.indd 33 2.6.2020 20.32. Tuon vaiheen jälkeen yhteistoiminta sujuu miellyttävästi. Mikrofonin ja etuvahvistimen valinta on mielestäni TL-4:ssä osunut täysin kohdalleen. LTD TL-4 on tämän testin perusteella hyvin laadukas soitin. Basso saapui testiin myös erinomaisessa trimmissä. Linjasoitto on karuudessaan kaikin puolin raakaa touhua, ja Bluetonesekä Ashdown-bassokombojen läpi kielten keskinäiset voimakkuudet vaikuttivat kuitenkin hyvin tasaisilta. TL-4:n solakka, Jazz-bassoa muistuttava kaula istuu ainakin omaan käteni erittäin hyvin
34 www.riffi.fi 3/2020 H agström Alvar on suunniteltu niille, jotka haluavat Vikingtyylisen puoliakustisen kitaran, mutta pienemmällä rungolla. 34-35 Hagström Alvar.indd 34 2.6.2020 20.34. Sen luvataan pitävän kitaran kaulan stabiilina, mutTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Hagström ALVAR – Vikingin sukua Viking on Super Sweden ohella Hagströmin tunnetuimpia kitaroita. Kielten soiva pituus (”mensuuri”/”skaalanpituus”) on kuitenkin sama kuin Vikingissä eli 24,75 tuumaa (628,65 millimetriä). Alvar on siististi viimeistelty soitin, eikä yksityiskohdista jää moitittavaa. Alvar on ihan tasapainoinen myös seisten soittaessa, rungolla on kuin onkin riittävästi painoa. Onneksi näin ei ole. Tyylikkyydestä ei ole Alvarin kohdalla kuitenkaan tingitty, vaan se on mielestäni soittimena vähintään yhtä näyttävä kuin isoveljensä. Kopan tyyli f-aukkoineen ja soololovineen on isoveljelle uskollinen, joskin sarvet ovat pienemmästä koosta johtuen nyt hieman suipot. Kaulan materiaali on kanadanvaahtera, ja se on liitetty koppaan liimaliitoksella, kuten uuden aikakauden Vikingissäkin. Vaikka vintage-vuosikerroista tuttu kaulan ruuviliitos onkin vaihtunut liimaukseen, on jotain hyvin perinteistä edelleen mukana: muiden Hagström-kitaroiden tapaan myös Alvar on varustettu valmistajan tavaramerkiksi muodostuneella H-Expander-kaularaudalla. Keskipalkin molemmille puolille jäävät ontot sivut tekevät soittimesta puoliakustisen. Viime vuonna esitelty Hagström Alvar on jo sen verta erilainen Viking-tulkinta, että sille piti antaa ihan oma nimi. Vaikka siitä on olemassa erilaisia malleja pienine variaatioineen, peruskonsepti on kuitenkin pysynyt aika tiukasti samana. Vaahteralaminaatista valmistetun kopan kansi ja pohja ovat kaarevat, ja kopan sisällä on tuhti keskipalkki, johon otelauta, mikit ja talla on kiinnitetty. Koska kaulan ja virityspään koon suhde verraten pieneen runkoon on tässä tapauksessa aika iso, mietin ensin, että vaikuttaako se hihnan kanssa soittamiseen negatiivisesti. Tune-O-Matic tyyppinen talla sekä trapetsi-kieltenpidike ovat nekin ehtaa viikinkiä. Varsinaisesti Vikingin rungon muotoon ei ole puututtu vaan sitä on kutistettu. Myös näyttävän kookas Hagströmin virityspää (lapa) on entisenlaisensa. Tuttu rakenne Mitä tulee itse rungon rakenteeseen, niin siihen ei ole kajottu, vaan tässäkin tapauksessa ratkaisu on ES-335 -tyyppinen
No, tuollaisia ilmiöitä en testisoittimessa myöskään havainnut.. Vaikka nuotit syttyivät napakasti ja melko nopeasti, niissä oli myös pidempää soivuutta. Mukavaa oli sekin, että aivan ensimmäisistä nauhaväleistä otetut soinnut soivat vireisesti. www.riffi.fi 3/2020 35 Hagström Alvar Puoliakustinen sähkökitara • runko vaahteralaminaattia, kaarevat kannet • monikerroksiset reunalistat • vaahterakaula • D-kaulaprofiili: ohut ”D” • otelaudan materiaali Resinator™ • otelaudan radius 15 tuumaa • GraphTech Black -satula, leveys 43 mm • medium jumbo -nauhat, 22 kpl • H-Expander™-kaularauta • kielten soiva pituus 24,75 tuumaa (628,65 mm) • kaksi HJ-50 AlNiCo-5 -humbuckermikrofonia, kromatut kuoret • 3-asentoinen mikrofonikytkin • kaksi volumeja kaksi tonesäädintä • Long Travel Tune-O-Matic-talla, Trapeze-kieltenpidin • designed by Hagström -virityskoneistot, 18:1-suhde • lisävarusteet: Hag-Case C-54 tai Hag-Bag E-24 (myydään erikseen) • värivaihtoehdot: Swedish Frost, Black, Wild Cherry • hinta: 735 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Yksittäisistä kielistä matala E (6. Vahvistimen kanssa soittaessa nämä sivuäänet eivät kuuluneet. Tervetullut vaihtoehto Hagström Alvar on hyvä kitara hintaluokassaan. Samalla allekirjoitan valmistajan senkin väitteen, että soivuus on hyvä. Reilulla 700 eurolla odottaa jo perusasioiden olevan kunnossa, ja näin asia testisoittimen kohdalla olikin. Miellyin myös siihen, että volume-säätimet pitivät mikkien soundin aika lailla samanlaisena vaikka niiden voimakkuutta laski. Koin Alvarin helpposoittoiseksi kitaraksi, jonka pienempi runko tuo vaihtoehdon niille, jotka vierastavat isokoppaista Vikingiä. Valmistajan mukaan resinator-komposiitti muistuttaa soinniltaan eebenpuuta, mutta välttää perinteisten puumateriaalien ongelman eli kuolleet kohdat sekä susiäänet (tiettyjen sävelten soimisen otelaudalla muita hiljempaa tai lujempaa). nauhalta lähtevästä ”blues-boksista” pystyi soittamaan likkejä vielä melko vaivattomasti. Soundien hakemiseen on kolmiasentoinen valintakytkin, jonka keskiasennossa soivat molemmat mikit. Myös ulottuvuus ylimmille nauhoille oli varsin hyvä. On myös mukava, että emokitaran uuden varioinnin sijaan on tehty uusi veljesmalli, jolla on ihan oma valtti puolellaan. kieli) tuntui kuitenkin soivan hieman liian voimakkaasti muihin verrattuna, joten säädin kaulamikkiä hieman sen puolelta alemmas, mikä auttoikin asiaan. Samoin kutoskielellä kuului jonkin verran asiaan kuulumatonta särinää. Kummallekin on itsenäiset volumeja tone-säätimet, mikä on hyvä asia. Alvarin mikit eivät ole uber-tehokkaat, vaan niistä lähtee aivan kelpoista puhdastakin soundia. Hagströmin suunnittelemat ja omalla logolla leimatut virityskoneistot toimivat 18:1-suhteella ja ilman mitään oikuttelua, kuten tämän hintaisessa kitarassa jo olettaa sopiikin. Ja onhan tämä kaiken päälle vielä tyylikäs soitin, jota on mukava katsellakin. Särösoundit soivat tarvittaessa silti tanakan ryhdikkäästi ja mukavan paksusti, ja sainkin kitaralla vallan mainioita rokkisoundeja aikaan. 0207 282 200 • www.emnordic.fi ta vaikuttavan myös soundiin: pitkä soivuus ja ”pyöreä” atakki ovat valmistajan mielestä juuri H-Expander-kaularaudan luomia ominaisuuksia. Keskiasennossa, jossa sai heleimmän puhtaan soundin, tapasin laskea pikkuisen kaulamikin voimakkuutta, mutta vain hieman. Alvarin otelauta on Resinator-puukomposiittia, jota Hagström käyttää muissakin Aasiassa valmistetuissa kitaroissaan. Valmistajan ajatuksena lienee ollut se, että kopan koko toisi ulkonäön lisäksi jotain lisäarvoa soitettavuuteen. Viikinkien sukua myös soundiltaan Alvarin akustinen soundikin on hyvin Vikingin tyyppinen, tosin pienemmästä kopasta johtuen soinnissa on ehkä hieman vähemmän alempia taajuuksia. Perusvaikutelma oli kuitenkin hyvin samanlainen. Sen käyttöä perustellaan tasaisella soinnilla läpi otelaudan, vaikka uskon, että kysymys on kustannuksistakin. nauhan tuntumassa kahdella ylimmällä kielellä tuntui pientä nahkeutta venytyksissä. Näin ollen satulan tai kaulan säätö on tehty tehtaalla (tai maahantuojan huollossa) riittävän hyvin, eikä joissain budjettikitaroissa tavattavaa ongelmaa ollut havaittavissa. Nämä ovat asioita, jotka johtunevat ainakin osittain soittimen elämisestä, ja vaatisivat pientä säätöä. Tasapainoiset mikit Mikrofoniosastolle on asennettu kaksi Hagstrom HJ-50 AlNiCo-5 -humbuckeria, joissa on kromatut kuoret. Vahvistinkohtaista toki. Esimerkiksi 17. En oikein tiedä, mitä valmistaja tarkoittaa puhuessaan otelaudan ”pyöreästä” atakista, mutta hyvä responssi tässä soittimessa joka tapauksessa oli. Tallamikin sointia voisi kuvata varsin tasapainoiseksi ja hitusen honottavaksi, etumikin ollessa luonnollisesti bassovoittoisempi, muttei onneksi liikaa. Virittäminen oli helppoa, ja vire myös pysyi ihan hyvin kitaraan asennetulla (0.10-) setillä. Viking on itselleni jonkin verran tuttu kitara, ja kyllähän Alvar tuntui pienemmän runkonsa ansiosta helpommalta soittaa. Vikingin tapaan myös kaula on helpposoittoinen ja tuntumaltaan aika nopea. u 34-35 Hagström Alvar.indd 35 2.6.2020 20.34. Sitä se testiyksilössä todella oli. Kun Alvarilla soitteli akustisesti, jäi siitä oikein hyvä yleisvaikutelma, mitä nyt 20
Virtuaaliroottoreiden nopeutta ilmaisevat ledit näyttävät puuhan aikana, mikä arvo asetukselle on valittuna, mutta eivät kerro mikä parametri on säätövuorossa. Virtalähteen liitäntä (12 V), monotulo ja stereolähdöt. Heti toimiin Tehtaalta laite toimitetaan yleispätevillä perusasetuksilla, joilla pääsee mainiosti liikkeelle. Käyttäjän hyppysteltäviksi annetaan neljä eri parametria, joille jokaiselle on viisi mahdollista asetusta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – tästä ei leslie-efekti parane Saksalaisvalmistaja on löytänyt juttunsa, Mini Vent II:n rinnalla mallistoon kuuluvat kookas Ventilator II sekä kooltaan testilaitetta pienempi Micro Vent 122. Särön määrässä viisi porrasta on ehkä aavistuksen karkeahko jako, mutta käytännössä sekin toimii käyttökelpoisesti. Painokytkimellä valitaan joko muisti paikkaan A tai B ohjelmoitu soundi. Se jäljittelee aitoa leslie-kaappia, jossa käyttäjälle ei annettu sen paremmin perusnopeuksien valintaa kuin alaja yläkaistan balanssiakaan säädettäväksi. Ollaan siis jo runsaamman äärellä tässä suhteessa. 36-39 Leslie.indd 36 2.6.2020 20.37. Kojeen kyljessä olevalla painokytkimellä voi sitten valita jomman kumman muistiin tallennetun asetuskokonaisuuden käyttöön. 36 www.riffi.fi 3/2020 S iinä missä ison Ventilatorin parametrejä pääsee säätämään suoraan kansilevyn potentiometreillä portaattomasti, Mini Vent II:n toimintaa ohjaillaan valitsemalla eri parametreille ennalta valituista vaihtoehdoista mieluisimmat. Nopeuden ohessa voi miksata alaja ylävatkaimen balanssia, säröä sekä virtuaalisten mikrofonien etäisyysvaikutelmaa. Mini Vent II ei ole ”jokin efekti”, jonka ideana olisi hulvaton vellonta ja pidäkkeetön muljutus. Erillisiä namikoita parametrien muuttamiseen ei ole, laite täytyy irrottaa hetkeksi virtalähteestä ja käynnistää nopeutta kontrolloiva jalkakytkin pohjaan painettuna. Tulosignaali on aina monofoninen, mutta lähtösignaaliksi voi valita monon sijaan myös stereon. Edellisten lisäksi voi ja tulee valita vielä käyttötapa sen mukaan soittaako efektin läpi kitaraa vai kosketinsoitinta. Luonteeltaan roso ei ole sellaista reunasäröä, jonka kanssa tulisi leikiteltyä soittodynamiikalla sointia puhdistaen tai rankentaen, vaan pikemminkin se maustaa soundia ikäänkuin äänen ylle laskeutuvana harsona tai huntuna, sävyltään musikaalisena ja miellyttävänä. Oikealla kytkimellä naksutellaan sitten sopiva asetus kullekin parametrille. Ruokahalun kasvaessa on aika siirtyä muokkaaman tehtaan asetuksia oman henkilökohtaisen maun ja käyttötilanteen suuntan. Hallintalaitteisto on sekin yksinkertainen, yhdellä kytkimellä naksautetaan efekti päälle tai pois, ja toisella komennetaan keino-leslie hitaasta nopealle tai päinvastoin. Sen jälkeen vasen kytkin palvelee parametrin valitsimena, joka kutsuu jokaisella painalluksella esiin aina seuraavan muokattavan asetuksen, jotka toistuvat päättymättönä lenkkinä samassa järjestyksessä. Keskittyminen palkitaan, ja jos eksyy kartalta, pääsee Mode-parametrin kohdalla taas kärryille, se kun tarjoaa ainoastaan kaksi valintaa muiden parametrien ollessa viisiportaisia. Sarvesta härkää Säätöjen määrä voi tuntua rajalliselta, mutta täytyy muistaa lähtökohta. Käyttöohje on niukka, mutta hetken totuttelulla ohjelmointiin pääsee kyllä sisälle
Kerrassaan erinomainen laite. Ideatasolla Donald Leslie etsi siis akustisen tilan simulaatiota, toisin sanoen ryhtyi rakentamaan kaikulaitetta. D onald Leslie (13.4.1911–2.9.2004) tutustui Hammondurkuihin työskennellessään niitä huoltavassa yrityksessä 1930-luvulla, ja päätyi vuosikymmenen loppupuolella ostamaan itselleen eräät firmassa korjatut urut. Päädyin muotoilemaan yhden soundin puhtaaksi ja virtuaalimikrofonien etäisyysvalintaa kasvattamalla hitusen pyöristetyksi, toisen säröllä rouhistetuksi ja mahdollisimman likeiseksi. www.riffi.fi 3/2020 37 Neo Instruments Mini Vent II Digitalinen leslie-simulaattori • 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • näytetaajuus 84 kHz • 32-bittinen SHARC DSP -prosesssori • kohinaetäisyys 80 dBA • tuloliitynnän herkkyys -10 dBV (Hi), dBV (Lo) • tuloliitynnän nimellinen impedanssi 1 megaohmi • lähtöliitynnän nimellinen impedanssi 100 ohmia • käyttö ulkoisella 12 V virtalähteellä (kuuluu hintaan) • virran tarve 200 mA • paino 1,1kg (ilman virtalähdettä) • mitat: 100 × 105 × 55, (l × s × k, mm) • hinta 289 e Lisätiedot: Power-Sound Puh. Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1940 ja Donald Leslie esitteli sitä myös Laurens Hammondille (1.1.1895–3.7.1973), joka tyrmäsi keksinnön suorilta. Kiihdykset ja jarrutukset sujuvat maukkaasti ja halutessaan efektin voi pysäyttää polkaisemalla samaan aikaan kumpaakin kytkintä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI LESLIE – elektromekaaninen efekti Ei löytynyt metsästä mustikoita, mutta pirunmoinen vatukko kyllä. Pieni tila ja kuiva akustiikka tuntuivat olevan myrkkyä sähköuruille, mutta keksijä kun luonteeltaan oli, pettynyt urkuri ryhtyi kehittelemään aparaattia, joka toisi sointiin eläväisyyttä. Mini Vent II ei liene ihan heräteostoksen hintainen, mutta leslie-efektiä kaipaavalle se antaa hämmästyttävän autenttisen soundin. Tosin päämääränä oli jäljitellä ison tilan pinnoista heijastelevaa sointia, eikä luoda sellaista muljutinta, joksi Leslie-efekti helposti mielletään. Leslien uruille suunnitteleman kaiuttimen tarkoituksena ei alkujaankaan ollut siis toistaa ääntä mahdollisimman alkuperäisenä vaan päinvastoin värittää sitä ronskisti. (02) 748 3932 • power-sound.fi Kaksi muistipaikkaa omille luomuksille on sekin riittävästi. Keskialueen rekisteri todella hyökyy kohti ja vetäytyy jatkuvan aallokon tapaan niin eläväisesti, että yläroottorin liikkeen voi nähdä silmät kiinni kuunnellessaan. Ei ainoa kerta keksintöjen historiassa, kun tunnettu teknologia ei vielä tue päämäärään yltämistä, mutta tuloksena syntyykin vallan jotain muuta ja toisella tapaa ilahduttavaa. Vaikka koko puuha olikin alkanut juuri Hammondeista, mikään erityisen vannoutunut niiden ystävä Leslie ei ollut. Ne eivät kotioloissa soineet kuitenkaan yhtä komeasti kuin konserttisalissa tai kirkossa. Tyly vastaanotto ei Donaldia nujertanut, hän pisti pystyyn oman Electro Music -yrityksensä ja ryhtyi valmistamaan ja myymään Leslie-kaappeja sekä Hammon dien että muidenkin sähköurkujen kanssa käytettäväksi. Alaja yläkaistan balanssisäädöllä sointia voi vielä sitten painottaa erottelevamman tai möyheämmän suhteen. Ilmeisestikin suhde oli molemminpuolisesti koleahkoa sorttia, sillä Hammond kielsi jälleenmyyjiään edustamasta Leslie-tuotteita Jakosuodin @ 800 Hz Vahvistin 36-39 Leslie.indd 37 2.6.2020 20.37
Diskanttikaiutin on puolestaan sijoitettu keskimmäisen osaston kattoon siten, että sen ääni suntautuu ylimpään lokeroon. Kaapin sisällä urkujen signaali vahvistetaan 40-wattisella putkivahvistimella ja jaetaan sitten passiivisella jakosuotimella kahteen taajuusalueeseen. Sähkömoottorin pyörittäessä rumpua äänen suuntaus muuttuu jatkuvasti. Tätä kirjoittaessani en löytänyt yhtään mainintaa moisesta väärinkäytöstä mielensä pahoittaneesta herra 36-39 Leslie.indd 38 2.6.2020 20.37. Suojaus ei ollut pitävä ja tuota pikaa Leslie keksi kuinka hänen roottorikaappinsa saadaan kytkettyä Hammondin urkuihin. Alle 800 Hz:n kaista ohjataan 15-tuumaiseen kartioelementin toistettavaksi, yli 800 Hz:n kaista puolestaan diskanttielementille. Torven suuaukossa on kartion muotoinen kiilapala (phase plug), joka sulkee torven suuaukon keskeltä ja ohjaa ääniaallot torven reunamia myöten. Keskimmäinen osasto sen sijaan on umpinainen ja toimii siis kaiuttimen normaalina kotelona kummallekin elementille. Toisin sanoen luovuttiin ainakin osittain siitä etäisyysvaikutelman hakemisesta, joka oli sysännyt koko jupakan liikkeelle. Ajan oloon Leslien kaappi oli monen esikuvaurkurin kalustossa näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Laurens Hammondin maallinen taivallus puolestaan päättyi 1973, jonka jälkeen Hammond-yhtiö tunnusti virallisesti Leslien arvon. Donald Leslie myi Electro Musicin CBS:lle 1965 ja jäi uuden omistajan leipiin konsultiksi. Ja usein sitä käytettiin vastoin alkuperäistä ideaa ja ohjekirjasen neuvoa. Alakaistaan tuo eloa alimmassa lokerossa pyörivä sylinterirumpu, jonka kyljessä on yksi avoin taho ja sisällä kaareva aalto-ohjain. Tämäkin piirre pohjaa Donald Leslien alkuperäiseen päämäärään: ääni piti saada siroamaan ylt’ympäri kaapin ylintä lokeroa, josta se pääsi kuuluville vasta törmäiltyään kotelon sisäpintoihin. Ja toisin kuin käyttöoppaassa varoiteltiin, myös putkivahvistimen tehot otettiin käyttöön surutta maksimaalisessa mitassaan, jotta ääni saatiin mureasti säröytymään Leslien ihannoiman putipuhtoisen ja kuulaan kirkkosoinnin sijaan. Kotelon sisäiset heijasteet, joita pyörivä kaksoistorvi ruokki ja hämmensi, olivat tarpeen ison salin akustiikkaa jäljiteltäessä. Vaikka alkujaan bakeliitista valmistettu torvi on rakenteeltaan Y:n muotoinen, ääntä johtaa vain sen yksi haara. Kartiokaiutin on sijoitettu kaapin keskimmäiseen, rakenteeltaan suljetun osaston pohjaan siten, että se puskee äänen alimpaan lokeroon. 38 www.riffi.fi 3/2020 Lesliestä, joten luultavasti hän oli mielissään, kun keksinnölle löytyi uudenlaisia käyttötapoja ja kasvava joukko uusia ystäviä. Jotta ääni pääsee komerosta ulos, on sekä alimman että ylimmän osaston seinämiin työstetty kapoisia viiltoja äänelle kulkea. ja vaihtoi vieläpä kaiken kukkuraksi urkujensa liitännät sellaisiksi että ne eivät sopisi Leslien valmistamiin kaappeihin. Toinen puolisko tarvitaan tasapainottamaan rakenne fyysisesti niin, että ilmanvastus ja massa ovat keskiakselin kummallakin puolella samat, eikä torvia ala vaappua tai värähdellä pyöritysliikkeen vuoksi. Nopsaan tai hitaasti Leslie-efektin luonnetta voi muokata soiton aikana vaihtamalla pyörivien suuntaimien nopeutta hitaasta (Chorale) nopeaan (Tremolo) ja takaisin. Kuitenkin vasta 1980-luvulla sekä Leslien että Hammondin brändioikeudet itselleen hankkinut japanilainen Suzuki yhdisti soittimen ja sille suunnitellun kaiutinkaapin yhdessä myytäväksi tuoteperheeksi. Ensinnäkin maan tavaksi muodostui avata kaapin yksi seinä, että ääneen saataisiin enemmän läheisyyttä ja iskevyyttä. Jotta hämmennys olisi äärimmäinen, alemman kaistan sylinteri ja ylemmän kaistan torvi eivät pyöri milloinkaan samaan tahtiin keskenään. Ylimmässä lokerossa on sitten oman moottorinsa pyöritettävänä torvi, joka ohjaa diskanttielementin äänen jatkuvasti muuttuvaan suuntaan. Sähköä ja mekaniikkaa Leslien alkuperäinen perusmuoto on verraten yksinkertainen
Seuraa Dopplerin ilmiönä tunnettu tapahtuma, jossa kuulijaa kohti kiitävän äänilähteen vire nousee ylöspäin, kun taas etääntyvän äänilähteen vire laskee. Kaiken lisäksi moottoreiden eroista ja ohjainten erilaisista massoista johtuen vaihto Choralelta Tremoloon tai toisin päin sujuu alakaistalla hitaammin kuin yläkaistalla, jonka keveä torvi asettuu uudelle nopeudelle paljon ripeämmin kuin bassokaistan massiivisempi sylinterirumpu. Jo kaapin sisällä pahanpäiväisesti veivattu ääni purkautuu ulos myös moneen eri suuntaan, ja osuu sitten huoneen erilaisiin pintoihin, joilla on erilaiset heijastusominaisuudet. Voimakkuudenvaihtelun ohessa syntyy siis myös vireen huojuntaa. Chorale-valinnalla alakaistan sylinteri pyörii tyypillisesti 40 kierrosta minuutissa, kun diskanttitorven nopeus on 50 kierrosta minuutissa. Tämä vastaa tyypillistä tremolo-efektiä, joskin vaikutus on melko mieto etäältä kuunneltaessa. Hammond ei suinkaan ollut ainoa suosittu merkki; Farfisa, Lowrey sekä Vox näkyivät vähintään yhtä usein lavalla, ainakin osittain suurta pulpettiurkua näppärämmin roudattavien, koottavilla putkijaloilla seisovien kombo-urkujensa ansiosta. Sähköurkujen kulta-aikaa popja rock-musiikissa on eittämättä 60-luku, jolloin äänitystekniikan voimallinen kehitys loi muutenkin puitteita uudenlaiselle ilmaisulle. Tremolo-valinnalla taas bassokaistan suuntain pyörii 340 kierrosta minuutissa ja yläkaistan torvi puolestaan 400 kierrosta per minuutti. u Kuuntelusuosituksia • Animals: ”The House of the Rising Sun” (1964), Hammond-urkurina Mike Reed • The Doors: ”Light my Fire (1967), Vox-urkurina Ray Manzarek • The Pharaohs: ”Wooly Bully” (1965), Farfisa-urkurina Domingo ”Sam the Sham” Samudio • Procol Harum: ”A Whiter Shade of Pale” (1967), Hammond-urkurina Matthew Fisher • Steppenwolf: ”Magic Carpet Ride” (1968), Lowrey-urkurina Goldy McJohn AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 36-39 Leslie.indd 39 2.6.2020 20.37. Koska torvi pyörii komeron sisällä ja ääni pääsee kuuluvilla vain tietyistä kohdista, ei tavanomaiselle kaiutinkaapille ominaista suoraa ääntä juurikaan ilmene. Amplitudin modulointi torven liikkeellä yhdistyy kuitenkin samalla taajuuden modulointiin, sillä puolet kierroksestaan torven suu on kääntymässä kohti kuuntelijaa ja toisen kierroksen puoliskon aikana se pakenee poispäin. Monen tekijän summa Leslien toimiessa äänelle tapahtuu samanaikaisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin sen voimakkuus vaihtuu liikkeen mukaan: ääni on voimakkaimmillaan, kun torvi osoittaa kuulijaa kohden ja hiljaisimmillaan kun torvi sojottaa päinvastaiseen suuntaan. Kaistat ovat siis keskenään alituisesti muuntuvassa suhteessa. Kuuntelupisteeseen saapuu suoran äänen sijasta moninkertaisesti vaivaantunut ja kaikenlaisten vaihe-erojen kampasuodattama soundi, josta useimmat meistä todella tykkäävät. DC Brake -toiminnolla. Paitsi silloin, kun molemmat moottorit pysäytetään ns
Basson soittaminen suoraan linjaan kävi oikein luontevasti, eikä kitarakaan yhtään hassummalta tuntunut, kun mausteeksi ripotteli hiukan efektiprosessorin tilakaikua. Bassoleikkuria niissä ei monokanavien taTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Presonus AR12c – pikkumiksereitä aina tarvitaan Yhä useampi pikkuinen analogimikseri palvelee päätehtävänsä ohessa myös tietokoneen äänikorttina. Käytännöllistä on se, että efektipaluun voi mykistää liukuun koskematta mute-kytkimellä, jonka puolestaan voi myös korvata ulkoisella kytkinpedaalilla. Mikrofonien ohella ne sopivat linjasignaaleille, ja kahdessa ensimmäisessä on myös analogiset inserttipisteet sekä mahdollisuus muuttaa impedanssisovitus instrumenteille passaavaksi. Kanavia ja kanavia Mikserin neljä ensimmäistä tulokanavaa ovat monofonisia ja niissä on hieman runsaampi varustelu. Viimeksimainittujen tuntuma on hyvää perustasoa. 40 www.riffi.fi 3/2020 H arjoituksissa tai keikalla analogisella pikkutiskillä hoidetaan PA-miksaus – tyypillisesti laulut ja kosketinsoittimet sekä vahvistusta tarvitsevat akustiset instrumentit. Näissä Presonus on onnistunut huomattavan mallikkaasti, sillä kaikille löytyy varmasti käyttökohde. Sekä erittäin lyhyellä viiveellä toteutettu slapback-kaiku, joka kuulostaa pieneltä pommisuojalta välittömästi takaisin kimmahtavine heijastuksineen. Kirjoon mahtuu luonnikkaita pienen ja keskisuuren huonetilan simulointeja sekä isompien salien kaiuntaa jäljitteleviä vaihtoehtoja. AR12c pistää vielä paremmaksi: sillä voi tietsikan lisäksi tallentaa myös suoraan SD-kortille. Paletin jatkona on vielä yksittäinen chorus ja helmeilevästi eläväinen mielikuvituskaiku. Mikserin omaan efektimyllyyn on ladattu käyttövalmiiksi 16 yleispätevää tehostetta, jotka ovat pääasiassa erilaisia kaikuja. Ja vaikka muokattavia parametrejä ei mikserin omassa efektilaitteessa olekaan, niin tarjoomukset ovat fiksusti mietittyjä ja sellaisenaan valmiita käyttöön. 40-41 Presonus.indd 40 2.6.2020 20.39. Ne avartavat mahdollisuuksia mukavasti ja ovat soinneiltaan inspiroivia. Neljä seuraavaa kanavaa ovat hiukan riisutumpia stereokanavia, joita voi kyllä aivan hyvin käyttää myös monomuodossa mikrofoneille. Siihen tarkoitukseen AR12c:n kapasiteetti mallaa luontevasti. Tulokanavissa on asialliset mikrofonivahvistimet sekä kunnolliset ekvalisaattorit ja päälähtöjen lisäksi on kaksi aux-lähtöä, joita voi käyttää monitorointiin tai ulkoiselle efektilaitteelle. Tilakaikujen lisäksi valikoimassa on muutamia aivan käyttökelpoisia delay-efektejä, joiden viiveaikaa ei kuitenkaan voi sen paremmin täpätä tempoon kuin justeerata säädölläkään
Seuraavat kaksi kanavaa muodostavat toisen kiinteän stereoparin, joka puolestaan reitittyy kanavaan 11/12, jossa USB syrjäyttää kytkimen painalluksella vuorostaan analogiliitynnän. Ideana on tosiaan tallentaa mikserin kautta, miksata tietokoneessa ja kuunnella valmista monitoritai päämiksausta AR12c:n kautta. Kortille tallentuvien tiedostojen selaus toimii näppäimillä hypytellen eikä mikserissä ole minkäänlaista näyttöä puuhan tukena. Hännän huippuna on vielä yksi monitoiminen stereokanava. Siihen voidaan kytkeä ensinnäkin linjatason analoginen stereosignaali, jolle on liitäntänä sekä RCA-pari että 3,5 mm:n stereojakki. www.riffi.fi 3/2020 41 Presonus AR12c Analogimikseri USB-C-liitännällä Analogiset tulokanavat 1–4, mono • 3-alueinen eq puoliparametrisellä keskialueen korjaimella • sovitus mikrofonitai linjasignaalille • kanavissa 1–2 mahdollisuus instrumenttikäyttöön • kanavissa 1–2 inserttipisteet Analogiset tulokanavat 5/6–9/10, mono/stereo • 3-alueinen eq kiinteällä keskialueen korjaimella • sovitus mikrofonitai linjasignaalille • kanavassa 11/12 mahdollisuus USB-kytkentään • erikoiskanava 13/14 analogisignaalille tai Bluetooth-, USB-, SD-käyttöön Muuta • phantom-syöttö kanaviin 1–11/12 • kaksi aux-lähtöä • oma efektilaite, 16 valmista ohjelmaa • SD-korttipaikka, stereo-tallennus/toisto • balansoidut päälähdöt, XLR • balansoidut lähdöt tarkaamokuunteluun, 6,3 mm TRS • sisäinen virtalähde • hinta 509 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution / Suomi Puh. Käytännössä audion tallennusohjelmaan saa kaikki mikserin kanavat itsellisesti, mutta ei efektejä eikä Aux-syöttöjä. Tietokoneen käyttö ei ole suinkaan ainoa mahdollinen tallennustapa. Mikserin omistajaksi kirjautumalla saa Presonuksen sivustolta nimittäin ladata itselleen keikkaltiointiin soveltuvan moniraitaisen Capture-tallennusohjelman, sekä lisäksi varsinaiseen studiotyöskentelyyn ja mik sauk seen tarkoitetun Studio One Artist -ohjelman. Sekin luontuu, vaikka päälähtöjen 12-portainen ja ilmeisen tarkka mittari olisikin vallan toista tasojen asetteluvaiheessa. AR12c:n kansilevyssä on sitä varten korttipaikka ja sen alla yksinkertaiset näppäimet äänitystä ja kuuntelua varten. Kortille tallentaminen palvelee parhaiten nopeaa dokumentointia, jolla vaikkapa sovitusideoita voi bändisessiossa kokeilla näppärästi ensin soittaen ja heti perään koko porukalla kuunnellen, tai sitten ideoita voi keräillä talteen vaikka jamitellen. Reititys on kiinteä ja ensimmäiset kaksi kanavaa ohjautuvat stereona kanaviin 13/14, kunhan sen ohjelmalähteeksi valitaan painokytkimellä USB. Jälkimmäisen kylkiäisinä tulee vielä kohtuullisen mellevä plugin-efektikokoelmakin. Siihen puuhaan ryhtymiseen ei tarvita tietokoneeseen aiemmin hankittua monikanavaista äänitysja miksausohjelmaa (DAW, Digital Audio Workstation). Tulokanavien signaalia tarkkaillaankin visuaalisesti ainoastaan kunkin kanavan oman, väriään voimakkuuden mukaisesti vaihtavan ja itsessään kohtuullisen selkeästi tulkittavan ledin avulla. Silti aina mukana kulkeva ja ilman ulkoisia kytkentöjä toimiva korttipaikka puoltaa ilman muuta paikkaansa, etenkin kun SD:lle voi tallentaa vaikka keikalla tarvittavat taukomusiikit helposti soitettavaksi letkaksi. Lopulliset mausteet valitaan ja annostellaan sitten kuitenkin tallenteen työstövaiheessa, joka on luontevinta tehdä tietokoneessa ja sen omilla efekteillä. Kortille tallentuva signaali haaroitetaan päälähdön liukusäätimen jälkeen, joten vaikkapa keikkaa dokumentoitaessa kannattaa huomioida, että äänitystaso reagoi master-liu’un asentoon. 045 729 2930 • nad@nordicaudio.com • www.nordicaudio.eu paan ole, mutta ekvalisaattori on yhä kolmialueinen, vaikka puoliparametrisen keskialueen tilalla onkin kiinteällä taajuudella toimiva säätö. Tarkkaamon kaiuttimille onkin mikserissä oma stereolähtönsä ja voimakkuudensäätönsä. Neljä kanavaa riittää muusikkokuuntelun ja tarkkaamon tarpeisiin, joskaan ajatus moniraitaisen tallenteen miksaamisesta AR12c:ssä analogisesti ei kanna hedelmää. Kovin laajaa tiedostomäärää ei tällä keinoin hallinnoida, ja jonkinlaisen massan kartuttua data kannattaa kaataa tietokoneelle seulottavaksi ja järjesteltäväksi. Jos harjoituksissa tai keikalla ei kaivata moniraitaisuuden suomaa jatkotyöstön mahdollisuutta, voi mikserin päälähtöjen signaalin tallentaa stereomuodossa suoraan SDkortille. Efektejä voi kyllä käyttää äänityksen aikana monitoroinnin höysteeksi, mikä on oikein mainio juttu sekin. Tulokanavien PFL-kuuntelu sekä efektipaluun ja aux-lähtöjen AFL-kuuntelut reitittyvät Control Room -lähtöön aivan kuten kuuluukin, ja lisäksi soolokuuntelulle on ihan oma voimakkuudensäätimensä, jolla tason saa sovitettua sopivaan suhteeseen muun kuuntelun kanssa. Hieman poikkeuksellista on se, ettei PFLtai AFL-kuunteluun valittu signaali ohjaudu lainkaan päälähtöjen mittariin. u Presonus AR12c 40-41 Presonus.indd 41 2.6.2020 20.39. Kuunteluun tietokoneelta saadaan neljä kanavaa rinnakkain. Äänittämään Kun AR12c liitetään tietokoneeseen USB-C-kaapelilla, saa tallennettua 14 kanavaa kerrallaan. Tehtaan suositus on käyttää SDtai SDHC-kortteja, mutta FAT32-formaattiin Macilla alustettu 128 GB:n SDXC-kortti toimi kyllä moitteetta. Kaikkiin edellämainittuihin kanaviin voi kytkeä myös phantom-virtaa tarvitsevia mikrofoneja tai di-bokseja, ja virta napsautetaan kerralla kaikkiin tuloihin yhdellä yhteisellä kytkimellä. Tai sitten voidaan käyttää digitaalista ohjelmalähdettä: USB-väylää, mikserin omaan sisäiseen asemaan sijoitettua SD-korttia tai mikseriin integroitua Bluetooth 5.0-vastaanotinta
Signaalitason voimakkuudelle näissä kanavissa on tuntumaltaan sopivan jähmeät ja täsmällisesti toimivat tasosäätimet sekä 20 desibeliä vaimentavat pad-kytkimet erittäin kovien tulosignaaleiden taltuttamiseen. Laitteen neljä ensimmäistä analogista tulokanavaa soveltuvat niin mikrofonikuin linjasignaaleille, ja ne on varustettu myös analogisin inserttipistein. Plugiliitin on silti AudioFuse Studiolle aina vain plugi, eikä se itse osaa päätellä onko johdon toisessa päässä kielisoitin vaiko esimerkiksi syntikka. Kaikissa kansilevyn kytkimissä on valaistus ja sopivan himmeänä loistavan tekstin huomaa päivänvalossa kyllin selkeästi, mutta toisaalta valo ei hämärässäkään loista häiritsevän kirkkaana. Työkalussakin voi olla ripaus luksusta. Kanavapari 7 – 8 on varattu balansoiduille analogisille linjasignaaleille. Perusilmeeltään sovelma on tummahko ja oikein selkeä luettava, kiitos maltillisen ja TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ARTURIA AudioFuse Studio – kannatti odottaa! Jokin kertoo jo ensituntumalla, että nyt ollaan tekemisissä hienostuneen, mutta arkea pelkäämättömän kapineen kanssa. Lisää analogisia äänilähteitä voi kytkeä takalaitaan, jossa kanaville 5 – 6 on balansoitujen jakkitulojen rinnalla myös levysoittimelle soveltuvat RCA-liitännät. Linjatuloille ei ole fyysisiä säätimiä laitteessa vaan niiden tasoja kontrolloidaan AFCC-applikaatiolla. 42-45 Arturia.indd 42 2.6.2020 20.40. 42 www.riffi.fi 3/2020 A udioFuse Studio on nimensä mukaisesti täysverinen studiolaite, olemukseltaan ja kapasiteeltaan ratkaisevasti järeämpi kuin muutamia vuosia sitten lanseerattu, yksittäisen työpisteen audiosovittimeksi tarkoitettu AudioFuse-perusmalli. Niinpä korkeaimpedanssinen sovitus ja tason lähtöskaalaus hoidetaan kanavakohtaisella Inst-kytkimellä silloin, kun on aikomuksena soittaa vaikka bassoa tai sähkökitaraa suoraan purkkiin. Kytkimet myös naksahtavat selkeästi niitä painettaessa, eikä kytkeytymistä tarvitse jäädä epävarmana pohtimaan. Jos tarpeen on, voi RCAtulot muuttaa AFCC-applikaatiolla (Audio Fuse Control Center) tavallisiksi balansoimattomiksi linjatuloiksi. XLR-kombot kotelon etulaidassa tunnistavat liitintyypin ja valitsevat automaattisesti sen perusteella sopivan perussovituksen
Kaiutinparin vaihto, mykistys sekä kuunteluvoimakkuuden hetkellinen pudotus hoituvat kytkimillä. Aivan loistava ominaisuus sen sijaan on kahden analogisen aux-lähdön erikoisrooli impedanssiltaan kitarapedaaleille tai -vahvistimille sovitettuina reamp-lähtöinä. Uskottavan jämerä ja painoltaan sopivan raskas kotelointi ei heilahda hevin sijoiltaan, mikä on eduksi silloin, kun muusikko häipyy luurit päässään naapurihuoneeseen ja kuuluu noiduntaa. Painon ohessa koko pohjan peittävällä nahkealla kumimatolla on osuutensa asiaan silläkin. Asettelu on selkeä ja työskentely käy nopsaan. Talkbackeli komentomikrofoni kuuluu sekin laitteen varusteluun, mutta tässä kohden kirjataan miinus arviointilomakkeeseen, sillä toiminto ei yllä lähellekään laitteen muuta laatua. Tarpeeksi massaa AudioFuse Studiossa on äänittämön keskusyksikön auktoriteettia muutoinkin. www.riffi.fi 3/2020 43 harkitun värityksen. Näkymä peilaa laitteen kansilevyn kytkinten käyttöä ja tietyt kriittiset toiminnot merkataan punaisella, muut aktiiviset toiminnot turkoosilla. Toiminnallisesti laitteeseen on myös paketoitu ne keskeiset asiat, joilla työskentelyn puitteet saa hallintaan. Ja jos johdot menevät käyttäjien suhteen ristiin, niin sekin korjataan nopeasti, sillä kumpaankin fyysiseen kuulokelähtöön voi kytkimellä valita kumman tahansa miksauksen – erittäin käyttökelpoinen kytkin myös silloin, jos äänittäjä haluaa tarkistaa omilla kuulokkeillaan vaivihkaa, mitä sinne solistin kuulokkeisiin oikeastaan menee, kun sitä kaikua vaan pyydetään lisää ja lisää… Tosin kuulokemiksauksen saa valittua kytkimellä myös kaiutinkuunteluun, joten äänittäjä saa muusikkokuuntelun balansseista käsityksen ilman omia kuulokkeitakin. Oman virtalähteensä ansiosta AudioFuse Studio kykenee myös ruokkimaan näitä ulkoisia USB-laitteita kiitettävästi – kaksi lähdöistä antaa kumpainenkin ampeerin verran virtaa, mikä tyypillisesti riittää isommallekin kiintolevylle tai apulaitteelle. Session kulmakivi Kahdeksan tulokanavaa on itsessään riittävästi päällesoittoihin tai jopa pienen kokoonpanon tallennukseen, ja johtopäätelmää tukee monitoroinnin monipuolisuus. Talkback-mikrofonin käyttöä rajoittaa sekin, että se käyttää samaa signaalireittiä kahdeksannen tulokanavan kanssa. Tarkkaamon pääkaiutinten rinnalle voi kytkeä vaihtoehtoisen kakkosparin vertailevaa kuuntelua varten, ja itsenäisin miksauksin syötettäviä erillisiä kuulokelähtöjäkin on kaksin kappalein. Arturia on huomioinut käyttäjän arjen moninaisuuden AudioFuse Studion toiminnoissa muutoinkin. Tätä toimintoa en testin yhteydessä kuitenkaan päässyt kokeilemaan. Jos kyseinen kanava on varattu tallennettavalle signaalille, ei talkbackia auta käyttää ettei äänitykseen synny katkosta. Joustavuutta tuo sekin, että kumpikin kuulokelähtö on toteutettu sekä isolla 6,3 mm:n jakilla että pienellä 3,5 mm:n liittimellä, joten aikaa ei turhaan pala alituisesti hukassa olevien adaptereiden metsästykseen vaan luurit saa kiinni oitis. Miksaus tarkkaamon kaiuttimille tehdään applikaation yhdellä välilehdellä, kuulokekuunteluille on puolestaan omat vastaavansa omilla välilehdillään. 42-45 Arturia.indd 43 2.6.2020 20.40. Soundi tulee sananmukaisesti kuin toisesta tilasta – etäisenä ja säröisenä – ja lisäksi kotelo kerää tarkkaamosta kaikenlaista hälyä ja mekaanista värähtelyä. Kolmas liitäntä on sitten rajoitettu 120 mA:n kapasiteettiin, ja se sopii vähemmän virtaa tarvitseville muistitikuille ja esimerkiksi ohjelmistojen suojausavaimille. Varmuudeksi merkkiväri onkin silloin se punainen. Esimerksi kanavan phantom-syöttö sekä mykistys mute-kytkimellä ilmaistaan punaisella, kun taas padin käytölle riittää sinertävä huomioväri. Auxien toimenkuva määritellään AFCC-applikaation kytkimillä joko monotai stereokäyttöä varten, eikä tietokoneelle tallennetun raidan reititys laitteiston ulkopuolelle efekteillä muokattavaksi tai vahvistimen kautta soitettavaksi ja mikrofonilla uudestaan tallennettavaksi juuri tämän vaivattomammin voisi luontua. Laite liitetään tietokoneeseen USB-C-kaapelilla ja se palvelee samalla myös USBkeskittimenä, jonka kolmeen 2.0-normin mukaiseen lähtöön voi liittää muita USB-laitteita. Samoin kaiutinkuuntelun kytkentä näppäintä painamalla monofoniseksi – ominaisuus, joka yllättäen ja ilahduttaen löytyy myös kummastakin kuulokekuuntelusta. Oman ulkoisen mikrofonin käyttömahdollisuus sisäisen komentomikrofonin sijaan olisi ilman muuta parannus, ja toivoa sopii, että sellainen järjestyisi laitteen käyttöjärjestelmän tuleviin versioihin. Kapea taajuuskaista olisi vielä perusteltavissa puhekäytössä, mutta mikrofonin sijoittaminen kojeen käytännössä umpinaisen kotelon sisälle on outo ratkaisu. Kaikki kytkintoiminnot voi määritellä suoraan myös ruudulla naksuttelemalla, ja avaapa applikaatio myös sellaisia mahdollisuuksia, joita ei kansilevyn kytkimillä suoraan tavoita: fyysinen pad-näppäin kytkee vaimennuksen aina joko päälle tai pois, applikaatiossa taas voi hiirellä valita myös reippaan kymmenen desibelin lisävahvistuksen! Ekstra-annos voimaa on käytettävissä kuitenkin vain mikrofonisignaaleille ja se onkin tarkoitettu poikkeuksellisen epäherkkien, tyypillisesti dynaamisten mikrofonien ryydittäjäksi. Aux-lähtöjen joustavuus ei rajoitu vielä tähänkään, vaan vielä löytyy ekstralle ekstraa: auxit voidaan valjastaa lähettämään CVeli kontrollijännitettä esimerkiksi ulkoisen analogisyntikan ohjaamiseen
Näiden plugien vertaaminen alkuperäislaitteisiin ei ollut nyt mahdollista, joten tarkastelu perustuu siihen, tuntuiko niistä löytyvän hyödyllisiä asioita. Bassoleikkurin asetus muistuttaa esikuvan työkalusääteistä valitsinta, ja bassosekä diskanttikorjaimet ovat kansilevystä pilkistäviä rullattavia kiekkoja. Esikuvalaite on tosin saksalaisen Telefunkenin putkivahvistin, alunperin radiostudioihin 50-luvulla kehitetty ja sieltä erinomaisuutensa vuoksi musiikkiäänittämöihin päätynyt. 44 www.riffi.fi 3/2020 Arvokas plugin-paketti AudioFuse Studion mukana toimitetaan kapallinen Arturian omia plugin-applikaatioita, joiden joukossa on kahden maineikkaan kompressorin virtuaalivastineet, kolme erityyppistä mikrofonivahvistimen ja ekvalisaattorin yhdistelmää, Moogista vaikutteensa saanut filtteri, Rolandin nauhakaikua imitoiva efekti, sekä Riffin edellisessä numerossa jo arvioitu Plate-140-kaiku. Mikä vain rummuista kielisoittimiin ja puhaltimista lauluihin on näille plugeille mitä otollisinta muokattavaa. Kokoelman kompressoreista FET-76 tavoittelee Universal Audion 60-luvulla kehittämää ja myöhemmin Urein nimellä myytyä klassikkoa, joka on omiaan niin rumpuja perkussioraitojen kuin lauluosuuksienkin kompressointiin. Kaikkein kauimmas historiaan matkataan Pre V76:n mukana ja mielikuvatasolla voidaan ryhtyä samoin tein hakemaan 60-luvun pop-soundia vaikkapa Abbey Road -henkeen. Pisteet annetaan myös näppärästi plugiin integroidusta ”käyttöohjeesta” – sen jälkeen kun jotain säätöä on pikkuisenkaan tönäissyt, ilmestyy plugin alareunaan kunkin toiminnon tarkoitusta selittävä teksti jahka hiiren vain hilaa säätimen ylle. Kummallakin on silti oma perussävynsä ja toimintatapansa, jonka ansiosta ne tuottavat toisistaan poikkeavia tuloksia ja antavat uutteralle kokeilijalle tai kokeneelle säätäjälle oivat mahdollisuudet viilata soundia prikulleen haluttuun suuntaan. Molemmat ovat täysin yleispäteviä, eikä raitaa voi pilata valitsemalla väärin. Vaikutukseltaan korjaimet ovat verraten mietoja ja loivia, omiaan yleissävyn helläkätiseen hahmotteluun, jota käyttökel42-45 Arturia.indd 44 2.6.2020 20.40. Yhdessä tällä kaksikolla kattaa lähestulkoon kaikki tavanomaiset yksittäisen kanavan kompressointitarpeet. Pariksi ja vaihtoehdoksi sille on valittu VCA-65, joka imitoi vähintäin yhtä maineikkaan jenkkimerkin, DBX:n analogilaitetta. Plugipaketin kolme virtuaalista etuvahvistinta ovat nekin riemastuttavan laaja-alaisia ja palkitsevasti erilaisia. Tämäkin Arturian plugi on samalla visuaalinen näköispainos
Ruudulle plugin pitäisi aueta automaattisesti yksitai kaksikanavaisena sen mukaan millaiselle raidalle (kanavalle) se sijoitetaan. www.riffi.fi 3/2020 45 Arturia AudioFuse Studio Äänikortti USB-C-liitännällä • 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • maksiminäytetaajuus 192 kHz 18 tulokanavaa • 4 mikrofoni/linja/instrumenttituloa inserttipistein • 4 linjatuloa (maadoitus levysoittimelle) • 8 digitaalista tulokanavaa (maks. Äänenlaatu on ensiluokkainen ja suuntaus korkeampiin näytetaajuuksiin on huomioitu aina 192 kHz:n toimintaa myöten. Tämäkin plugi on perusilmeeltään mukavasti vanhahtava ja tuo nykyajan peruskorjaimille kelpo vaihtoehdon. Laajennus isomman kokoonpanon äänityksiin on sekin pohjustettu, sillä kanavamäärää voi kasvattaa ulkoisella mikrofonivahvistimella, joka liitetään Adat-väylän kautta digitaalisesti AudioFuse Studioon. Ekvalisattori-troikkaan pätee sama kuin kompressorikaksikkoon. Moogin suodin on mielenkiintoinen lisä kokoelmaan, mutta omassa käytössäni sille oli kovin vähän pelitilaa. Ylin ja alin korjain ovat hyllytyyppisiä, keskialueet puolestaan kellokorjaimia. 96 kHz), Adat • digitaalinen stereotulo S/P DIF 20 lähtöä • 2 analogista aux-lähtöä • 2 + 2 analogilähtöä kaiuttimille • 2 + 2 analogilähtöä kuulokkeille • 8 digitaalista lähtökanavaa (maks. Ei kuitenkaan turhaan, sillä laite on fiksusti mietitty ja vakuuttavasti toteutettu. Leikkureiden väliin jää neljä korjainyksikköä, joissa kussakin on neljä kytkimellä valittavaa kohdetaajuutta. Tämä ominaisuus ei jostain syytä toiminut VST-muodossa Reasonissa, eikä AU-muodossa Garage Bandissa. Siihen soveltuvia kahdeksankanavaisia mikrofonivahvistimia valmistaa useampikin merkki, ja Arturialla on omassa mallistossaan tuohon saumaan tehty Audio Fuse 8Pre, jossa on lisäksi kymmenen analogista lähtöä järjestelmän laajennukseksi. Neven vintage-laitetta jäljittelevä Pre 1973 tuo ajatukset 70-luvulle. 96 kHz), Adat • digitaalinen stereolähtö S/P DIF • USB-C tietokoneen liittämistä varten • 3 USB 2.0-porttia lisälaitteille • Midi-tulo ja -lähtö (pikkujakki) • Word Clock -tulo ja -lähtö • Bluetooth-vastaanotin musiikin kuuntelua varten • Kensington-lukko Hinta: 899 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Ekvalisoinnin suhteen tämä on kolmikon monipuolisin: Ensinnäkin bassoleikkurille on kytkimin valittavissa kolme eri rajaajuutta, samoin diskanttileikkurille. Sen sijaan Presonus Studio Onen nelosversiossa VST-plugit aukesivat juuri kuten pitikin sen mukaan asennettiinko ne monovai stereoraidalle. Ekvalisaattorit toimitetaan eräänlaisina tuplaplugeina, joihin sisältyy sekä yksikanavainen monolaite että kaksikanavainen, stereolinkityksellä varustettu versio, joka muuntuu myös M/S-formaattiin. Perustyökaluina ovat hyllytyyppiset bassoja diskanttikorjaimet sekä niiden väliin sijoittuvat kaksi puoliparametristä korjainta. Tässä ollaan jo aivan eri sfääreissä kuin edellisen plugin parissa ja soinnissa on sekä kokoa että syvyyttä. Niillä on kuitenkin vielä selkeämmin ihan omanlaisensa perussoundi, ja kun ekvalisaattorit ovat toiminnoiltaankin erilaisia, myös luontevat käyttötavat poikkevat toisistaan. Arturia AudioFuse Studio julkistettiin jo kevättalvella 2019, mutta tuotantomallia saatiin odotella melkoinen tovi. Kummassakin kytkimet toimivat siten, että niitä voi naksutella useammankin päälle samanaikaisesti, jos suotimen vaikutusta haluaa jyrkentää. Toimivuuteen tämä ei vaikuttanut, plugien naamatulut veivät vain tuplaten tilaa tarpeettomasti. 0207 282 200 • www.emnordic.fi poinen bassoleikkuri mainiosti tukee. Lisämaustetta antavat kaksi vaihtoehtoista virtuaalista lähtömuuntajaa. Kyllä kelpaa. Kolmas etuasteen ja ekvalisaattorin mallinnos on sekin 70-luvun henkeen ja kyseessä on Tridentin mikseristä vaikutteensa saanut etupää. Kun samassa paketissa saa tuollaisen määrän käyttökelpoisia plugeja, pääsee työskentelyssä reilusti pitemmälle kuin vain alkuun. u 42-45 Arturia.indd 45 2.6.2020 20.40. Ollaan siis perinteestä tietoisia ja ajan hermolla tiukasti samaan aikaan. Perussävy on määrittelemättömällä tavalla vanhahtava ja suorastaan houkuttelee jonkinlaisen dogma-äänitteen tekoon. Niissä ekvalisaattorit pelmahtivat ruudulle aina stereomuodossa. Sen sijaan Rolandin nauhakaikua toisintava plugi jousikaikuineen ja edellisessä Riffissä arvioitu Plate-140 löysivät heti paikkansa, kiitos musikaalisen soundin ja helpon käytettävyyden
Kuvauksen jälkeen Memory Miciin tallentunut ääni synkataan älylaitteella tallennettuun materiaaliin. Ohjelma nimittäin kalibroi Memory Micin soittamalla tallenTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser Memory Mic – spiikit videolle Älypuhelimella tai tabletilla saa kuvattua moneen käyttöön aivan riittävää videota, mutta äänen tallennus laitteen omalla mikrofonilla tuottaa pääasiassa luokattoman kehnoa jälkeä jo muutaman metrin etäisyydeltä. Aivan alkuun applikaatio pyysi lupaa päivittää Memory Micin käyttöjärjestelmä uusimpaan versioon, mikä kävikin sangen nopsaan ja nikottelematta. 46 www.riffi.fi 3/2020 P ieni ja käytännöllisesti katsottuna painoton Memory Mic toimii langattomasti ja lähes tulkoon automaattisesti. Ympäristön äänimaisema ja mikrofonin herkkyys sovitetaan aplikaatiossa. Viritys käyttökuntoon käy applikaation hankkimisen jälkeen muutamassa minuutissa ja prosessi on miltei automaattinen. Yhteispeli vaatii ilmaiseksi ladattavan Memory Mic -applikaation asennuksen puhelimeen tai tablettiin. Mikrofonin pohjassa on USB-liitäntä litiumioniakun latausta varten, yläreunassa alle neliösenttimetrin kokoinen metalliverkko mikrofonikapselin suojauksena, ja kyljessä painonappi virran kytkemiseen. Testikuvaukset tein iPhone 8:lla, johon appi löytyi ja asentui vaivattomasti AppStoresta (Android-käyttöjärjestelmään sopiva versio haetaan Google Play -palvelusta). Älylaitteen kanssa Memory Mic keskustelee Bluetoothin sekä osin myös wifi-yhteyden välityksellä. Valmiina tallennukseen… 46-47 Sennheiser.indd 46 2.6.2020 20.56. Applikaatio pyytää lupaa myös Bluetooth-yhteyden ja mikrofonin käyttöön, ja loputkin asetukset hoituvat sovelman esittämiin kysymyksiin myöntävästi vastaamalla. Sennheiser avittaa uudella mikrofonillaan, jossa on monta kekseliästä piirrettä kuvaajan arjen helpotukseksi. Synkkauksen jälkeen voi vielä hakea sopivaa balanssia Memory Micillä tallennetun ja älylaitteen omalla mikrofonilla taltioidun äänen kesken. Tietyssä vaiheessa ohjelma antaa ohjeita Memory Micin sijoittamiseen sekä puhelimen äänenvoimakkuuden säätämisen
Levoton maisema tekee koko videosta levottoman, levollinen tausta puolestaan auttaa katsojaa keskittymään pääasiaan. ja kuva kelvollinen, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jossa Memory Micin omaan muistiin tallennettu ääniraita liitetään puhelimessa olevaan videokuvaan. Kuvaamaan Memory Mic on pääasiassa presentaatioiden ja miksei myös haastatteluiden videotallennukseen tarkoitettu mikrofoni, jonka sijoittelussa pätevät samat pääperiaatteet kuin paidan rintamukseen kiinnitettävän nappimikrofoninkin kanssa toimittaessa. Kelvollisessa äänitysympäristössä jälki on vähintäänkin samaa tasoa älylaitteen kuvanlaadun kanssa, subjektiivisesti arvioituna jopa parempi. Aavistuksenomainen halo puhujan olkapäillä ja hiuksissa nostaa hänet mukavasti esiin taustasta. 2) Valitse sopivan valoisa paikka, liian hämärässä kuvattua materiaalia on rasittavaa katsella, kohtuuttoman kirkkaassa valossa kontrastit ovat usein äkkijyrkkiä ja varjot raskaita. Itse kapseli on suuntakuvioltaan pallo, mutta mikrofoni on silti syytä kääntää niin ettei sen oma runko varjosta äänen kuuluvuutta, ja kapselia suojaava verkko on mahdollisimman avoimesti saapuvan ääneen suuntaan. Päävalo sijoitetaan etuviistoon kohteesta katsoen. Amatöörinkin silmää häiritsee konvention perusteeton kääntö pystyformaatiksi, elokuvafriikki saattaa lopettaa katsomisen justiinsa. Taustavalo Päävalo Tasoittava valo www.riffi.fi 3/2020 47 Sennheiser Memory Mic Tallentava langaton mikrofoni videokuvaukseen • tarkoitettu käyttöön älypuhelimella tai tabletilla kuvattaessa (Android, iOS) • toimii 2,4 Gt:n lupavapaalla taajuusalueella • tarvitsee toimiakseen Sennheiserin Memory Mic -applikaation • mikrofonin tallennusaika n. Tässä vaiheessa älylaitteeseen tallennettu videopätkä on kuunneltavissa sillä ääniraidalla ja äänenlaadulla, jonka sen oma mikrofoni luontaisesti kykenee tuottamaan. Symmetrian ei tarvitse olla täydellistä, usein riittää kun päävalossa kylpevä nenä ei heitä varjoaan koko toisen posken yli. Tämä synkronointi tapahtuu täysin automaattisesti ja kestää suhteessa videon pituuteen. 4 tuntia • hintaluokka 200 e Lisätiedot: Sennheiser Suomi Puh. Video kuvataan Memory Mic -applikaatiolla ja kuvan ohessa älylaitteeseen tallentuu samaan aikaan sen omalla mikrofonilla pyydystetty ääniraita. Elokuvan kuva on matala ja leveä ja sille on syynsä. 46-47 Sennheiser.indd 47 2.6.2020 20.56. Kun alkuperäinen videoraita ja Memory Micillä tallennettu ääni ovat synkassa, on aika hämmästellä miten suuri voikaan ero olla, kun huonetilan kaikuisuus ja kuvauskojeen oman mikrofonin liioittelema akustinen etäisyys eivät enää tärvää katselunautintoa. Valaisun pyhä kolminaisuus Siellä missä valo ei muuten riitä, on kuvauskohde valaistava. Lyhyen spiikin synkkaus käy hujauksessa, viiden minuutin esitys vaatii jo muutaman minuutin prosessoinnin. u Muutama vinkki videointiin Taustavalo tuo kuvaan syvyyttä. Mitä ne ovat, sitä ei suppeassa manuaalissa kerrota, mutta swiippien jälkeen aplikaatio laskee ankarasti tovin ennen kuin mikrofoni asettuu käyttövalmiiksi. Asemointi itsessään on helppoa. 3) Valitse ehyt tausta, joka ei sotke kuvaa. 020 7191990 • en-fi.sennheiser.com nuslaitteen kaiuttimien kautta sarjan taajuuspyyhkäisyitä, joiden perusteella se osaa päätellä toiminnan kannalta tarpeellisia asioita. Kaiken lisäksi Memory Micin äänityksen käyttö ei ole joko/tai-peliä, vaan applikaation mikserillä voi hakea miellyttävää tasapainoa lähimikin ja älylaitteen etäisemmän äänen miksauksena. Tai sitten ihan jotain muuta ympäristön äänimaisemaa, oltiinpa kuvaamassa melontaopasta tai esittelemässä vaikkapa myyntiin saatua uutta kitaramallia verkkokaupan vlogiin. 4) Hanki kameralle kunnollinen pidike, jossa se pysyy vakaasti oikeassa asennossa. Horisontti saa olla mielellään vaakasuorassa, ja kuvaus alaviistosta korostaa kuvattavan ylhäisyyttä. Memory Mic sisältää nimittäin oman muistinsa, johon se taltioi kuulemansa äänen. Asetukset pysyvät Memory Micin sekä applikaation muisteissa, ja niinpä yhteyden muodostaminen seuraavilla käyttökerroilla sujui helposti. Tähänkin tarkoitukseen sopii viisto suuntaus, sivulta tai ylhäältä. Se riittää videon tarkoituksenmukaisuuden arviointiin ja mikäli esitys on onnistunut 1) Käännä puhelin tai tabletti vaaka-asentoon. Memory Micin takapinnassa on joustava kuminen kieleke, joka aukeaa notkeasti nielaistakseen paksummankin paidan liepeen, mutta loksahtaa kiinni pitoasentoon varsin vahvan magneetin vetämänä. Jos paikalla on yleisöä, saa mukaan fiiliskerroksen verran katsomon reaktiota ja mahdollista osallistumista. Toinen etuvalo sijoitetaan usein viistoon vastakkaiselle puolelle tasapainottamaan päävaloa. Huomioi, että häikäistynyt puhuja takeltelee helposti sanoissaan, voimakkaasti ylhäältä suuntautunut valo taas liioittelee mustia silmänalusia. Tummaa paitaa vasten neliskanttinen valkoinen rasia saattaa näyttää liian huomiota herättävältä, mutta rintataskuun sujautettuna tai valkoisen paidan kanssa se sulautuu huomaamattomasti kuvaan. Puhujan kasvojen korkeudelle sijoitettu kamera on tasa-arvoisuudessaan usein kaikkein paras. Kuvaus yläviistosta taas alleviivaa hallintoalamaisen asemaa
DX32:ssa on neljä korttipaikkaa, joihin käyttäjä voi valita omalta kannaltaan tarpeelliset täytteet. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Yhteys tietokoneeseen solmittiin TEKSTI: NIKO LAASONEN A&H Prime A&H Prime – priimaa pukkaa Allen & Heath Prime on astetta vaativammille käyttäjille suunnattu kahdeksan kanavaisten tuloja lähtökorttien sarja, jolla moduuli rakenteisen DX32-lavarasian saa viritettyä huippuunsa. Se mahdollistaa 32 kanavan siirtämisen suuntaansa kahden laitteen välillä, 96 kHz:n näytetaajuudella (lisätietoja Allen & Heathin verkkoprotokollista löytyy Riffissä 1/2020 julkaistun Avantis-arvostelun yhteydestä sekä valmistajan verkkosivuilta). Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut 48 www.riffi.fi 3/2020 D X32-lavarasia sopii käytettäväksi dLive-, Avantis(Riffi 1/2020) ja SQ-sarjan (Riffi 2/2018) miksereiden kanssa, joten Prime-kortit kiinnostanevat suurta osaa Allen & Heathilla miksaavista. Liityntä voi olla myös kahdennettu, mikäli käytettävä mik se ri sitä tukee. 48-49 Allen & Heath.indd 48 2.6.2020 20.42. Muunnintekniikka on 32-bittistä ja valmistajan mukaan tarkoituksena on painaa säröja kohina-arvot mahdollisimman mataliksi. Kaikki kortit ovat kahdeksankanavaisia ja mihin tahansa korttipaikkaan voi asentaa joko tuloja tai lähtöjä sisältävän kortin. Fyysisen asennuksen jälkeen laite on suoraan käyttövalmis, mikseri tunnistaa käytössä olevan lavarasian automaattisesti eikä mitään asetuksia tarvitse sen kummemmin säätää. Pidin neuvoa perusteltuna, joten annoin melko helpolla periksi, kun en jostain syystä meinannut saada analogilähtöjä sisältänyttä korttia asentumaan nätisti toiseen korttipaikkaan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Erityisen kiitoksen ansaitsevat jousin levyyn kiinnitetyt ruuvit, jotka eivät pääse ripeämmässäkään puuhassa hukkumaan. Korttien asentaminen Laitteet tulivat suoraan pahvilaatikoissa maahantuojalta, joten pääsin myös asentamaan kortit itse. Ensimmäisen kortin asennus sujuikin vaivattomasti, ja kahdeksan analogitulon viipale asettui sijoilleen tuota pikaa. Digitaalisten AES/EBUnormia noudattavien korttien ohessa ovat perustason analogiset tuloja lähtökortit, joille Prime-versiot ovat ikään kuin se ylellisempi vaihtoehto. En halunnut ottaa riskiä, että päätyisin tarpeettoman voimankäytön takia lunastamaan tärväytyneen ulostulokortin kevään peruuntuneiden keikkojen takia jo entisestään keventyneellä lompakolla… Niinpä päätin suosiolla laittaa kortin kolmanteen korttipaikkaan, johon se asettuikin ongelmitta. Puuha on verraten yksinkertaista: DX32:sta poistetaan suojalevyt ja kortit työnnetään paikalleen, jonka jälkeen kiinnitys varmennetaan ruuvilla. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Saatesanoissa kehotetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta, ettei asennuksen aikana epähuomioissa väännä kortin liittimen pinnejä. Suorituskyky Testijärjestelmän mikserinä oli dLive CDM-32, jonka omia etuasteita käytin vertailukohtana. Tiedonsiirto lavarasialta mikserille tapahtuu valmistajan omaa DX-protokollaa käyttäen
Mikäli haussa on Suomen klubeilla keikkailevalle rock-bändille parannusta yleissoundiin, uskon, että samalla rahalla voi saada merkittävästi suurempia parannuksia jossain muussa kohden signaaliketjua. Myös säröarvoissa oli havaittavissa eroa Prime-kortin eduksi, mutta erojen suuruusluokka oli omissa mittauksissani promillen osia. Jottei äänenlaadun arviointi jäisi pelkästään omien hatarien mielikuvieni varaan, tein myös muutamia objektiivisia (ei kuitenkaan laboratoriotasoisia) mittauksia. No miltä se sitten kuulostaa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 010 320 7300 • www.f-pro.fi Dante-kortilla, 96 kHz:n näytetaajuudella. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Allen & Heath Prime ”Hi-end”-liityntäkortit DX32-lavarasiaan Prime Input • 8 analogista mikrofoni/linjatuloa • 32-bittinen muunnos • näytetaajuus 96 kHz • hinta 2 975 e Prime Output • 8 analogista lähtöä, balansoitu • 32-bittinen muunnos • näytetaajuus 96 kHz • hinta 1 487 e Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Kuuntelu hoitui laadukkailla kuulokkeilla ja kuulokevahvistimella. Edellä kerrotun perusteella voi jo päätellä, että kuuntelukoe on vähintäänkin haastava. Taajuusvaste oli Prime-korteissa aavistuksen verran suorempi, muttei radikaalisti: dLiven tuloissa ja lähdöissä alin basso ja ylin diskantti tippuivat joitakin desibelin osia enemmän Tulojen kohinatasot (150 ohmin vastuksella terminoituna) olivat omien mittauksieni mukaan useammalla eri gain-asetuksella liki identtiset, ulostuloissa sen sijaan (ulostulosta Prime-sisäänmenoon mitaten) oli noin neljän desibelin ero Prime-lähdön eduksi. Niinpä ajoin saman signaalin myös useita kertoja saman ketjun läpi kokeillakseni, saisinko sillä tavalla selkeitä eroja esiin. Näiden mittaustulosten merkityksestä äänenlaatuun en osaa ottaa sen enempää kantaa muutoin kuin että eroa on löydettävissä. Mahdollisesti myös asiakashankinnan näkökulmasta – vain parasta teille, sir! u 48-49 Allen & Heath.indd 49 2.6.2020 20.42. Edes kahdeksan kierroksen jälkeen erot alkuperäiseen eivät olleet huimia kummassakaan tapauksessa. Osittain sokkona kuunnellen minulla oli vaikutelma, että Prime-korttien läpi kulkenut signaali erosi alkuperäisestä vähemmän, mutta kummankin laatua pitäisin vähintäänkin riittävänä. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Mutta mikäli käyttäisin kyseisiä miksereitä äänitysstudiossa tai miksei vaikka broadcast-toiminnassa, voisin kyllä harkita sijoitusta Primeen keskeisiä kanavia varten, ensisijaisesti ehkä mielenrauhani takia. Impulssivasteessa Prime-sarjan korteissa oli nähtävissä vähemmän esija jälkisointia. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan
Myös muiden asetusten säätäminen oli sangen vaivatonta. Audiosignaali kytketään S360:een joko analogisesti XLR:llä tai digitaalisesti AES/EBU:lla, testit tein käyttäen digitaalista tuloa. Refleksiaukko on kotelon pohjassa, mikä on huomioitu koteloon integroidussa, tärinää vaimentavassa IsoPod-jalustaosassa. Kaiuttimen takapaneelissa on valintoja sisääntulon ja virransäästön osalta, sekä muutama valinta basso ja diskanttipään hyllykorjaimelle ynnä lähikenttäkäyttöä varten suunniteltu pöytäheijastusta kompensoiva leikkaus noin 160Hz paikkeilla. Kytkin GLMadapterin USB-piuhalla koneeseen ja ketjutin kaiuttimet verkkopiuhoilla adapteriin. 50-51 Genelec.indd 50 2.6.2020 20.43. TEKSTI: NIKO LAASONEN Genelec S360 – kokoaankin isommat Isossa musiikkistudiossa tai elokuvamiksaamossa kuunteluetäisyys monitoreihin kasvaa pitemmäksi kuin pikku pajassa, ja sitä myöten vaatimukset äänenpaineen ja suuntaavuuden osalta ovat omanlaisensa. Asennuksen onnistuttua käyttö sujui helposti. GLM-adapterin matkassa tuli myös siihen kytkettävä, tehtaalla kalibroitu mittamikrofoni AutoCal-toimintoa eli kaiuttimien automaattista säätöä varten. Maksimaalisen hyödyn kaiuttimesta saa kuitenkin käyttämällä tietokoneelle asennettavaa GLM-ohjelmistoa, jonka kolmosversion latasin testiä varten. Oleellinen osa SAMia on GLM-ohjelma (Genelec Loudspeaker Manager), jolla kunkin yksittäisen kaiutti men toistoa voidaan säätää sen sijoituspaikan sekä huoneakustiikan huomioimiseksi. Tavanomaisessa musiikkistudiossa 45 kaiutinta on reilusti yli käytännön tarpeen, mutta kapasiteetti mahdollistaa SAMin käytön myös elokuvamiksaamoissa ja -teattereissa sekä muissa isoissa asennuskohteissa, joissa kaiutinmäärät ovat suurempia. AutoCal – kalibroidako automaattisesti. Systeemi ilmestyi oitis ohjelman ruudulle ja pääsin määrittelemään kumpi kaiuttimista oli vasen ja kumpi oikea. Tämä meinasi kuitenkin alkuun olla konevanhukselleni liikaa, sillä Mac-versio vaatii asennusvaiheessa kovalevytilaa liki 1,8 gigatavua. Valittavana on parikin eri menettelytapaa, joten ryhdyin tutkimaan millaisia tarjoiluehdotuksia AutoCal kohtuullisen hyvin akustoidussa kuunteluhuoneessa päättäisi tehdä. 50 www.riffi.fi 3/2020 P uiseen bassorefleksikoteloon rakennettu S360 on verraten kookas kaksitiekaiutin, jossa basso/keskialuetta toistaa kymmentuumainen kartioelementti. Siitä ylöspäin vastuussa on 1,7-tuumaisella titaanikalvolla varustettu painekammiodiskantti, jonka suuntaimen suu aukeaa liki koko etulaidan levyiseksi. Kompressiodriver diskanttina on studiomonitorissa harvinaisempi (muttei täysin tavaton) ratkaisu, mutta tarpeen riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Järeydeltään jo PA-kaiuttimia lähestyvän kartioelementin puhekelalla on mittaa peräti 2,5 tuumaa. SAM – Smart Active Monitoring Genelecin SAM on järjestelmä, jossa enimmillään 45 eri kaiutinta voidaan kytkeä verkkokaapeloinnilla keskitetysti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Tehtävänään sillä on toistaa matalammat taajuudet aina noin puoleentoista kilohertsiin asti. Valmistajan teknisten erittelyiden mukaan kaiutin kykenee jopa 118 dB hetkelliseen maksimiäänenpaineeseen
Käytännössä ohjelma soittaa mittasignaalin kummastakin kaiuttimesta ja ottaa sitten yhteyden Genelecin servereille laatiakseen tarvittavat korjaukset tulosten perusteella. Koska kaiutin on moneen lähikenttämonitoriin verrattuna suuntaavampi oli sen toisto hyvinkin tarkkaa ja erottelevaa vielä 2–3 metrin etäisyydeltäkin kuunneltuna. Pieni virhe mikrofonin sijoituksessa tuotti toiseen kanavaan tarpeettoman viiveen ja puolen desibelin tasonsäädön. No miltä se sitten kuulostaa. Diskantin sävy puolestaan on miellyttävä, vaikka ihan ylimmällä taajuusalueella tarkkuus ei ehkä aivan ylläkään parhaiden kalottitai nauhadiskanttien erotteluun. Tein lisäksi vielä omia mittauksiani parista eri kohdasta ja päädyin korvaamaan muutaman bassoalueen kellokorjaimen hyllykorjaimella, ja lisäämään alakeskialueelle pienen korjauksen vielä 500 Hz:in yläpuolelle. Tähän on syytä pyrkiä hyvin tarkasti, sillä AutoCal laskee kulkuaikaja tasoerot kaiuttimien välillä ja kompensoi ne. Musiikkinäytteet vaihtelivat jazzista ja akustisesta musiikista aina rockin kautta modernihkoon konemusiikkiin, eikä kaiu tin tuntunut imartelevan tai toisaalta toistavan huonommin mitään tyyliä erityisesti, vaan äänitteiden sisällöstä sai rehellisen käsityksen. Suoraa A/B-vertailua vastaavan kokoluokan PA-kaiuttimen kanssa ei nyt järjestynyt, mutta mielikuvilla pelattaessa S360 tuntui antavan huomattavan paljon puhdasta ja värittymätöntä ääntä. Mahdollisuus käyttää GLM:n automatiikkaa itse muokattavien asetusten perustana onkin mainio ominaisuus. Korjaamattomana basso ja alakeskialue tuntui hieman jäsentymättömältä, mutta korjauksen jälkeen sekin rauhoittui. (017) 83 881 • www.genelec.fi Alkuun tein mittauksen pelkästään yhdestä pisteestä huoneessa. Mikrofonin asemointi huolellisemmin korjasi tämän asian. Vain aivan alimmat taajuudet (40 Hz alapuolella) jäävät puuttumaan, mikä on ymmärrettävää ja kuuluukin erillisen sub wooferin vastuualueeseen. www.riffi.fi 3/2020 51 Genelec S360 Aktiivikaiutin studio/asennuskäyttöön • SAM (Smart Active Monitor) • MDFkotelo • ISS (Intelligent Signal Sensing) energiansäästöautomatiikka • toistoalue 39 Hz – 19 kHz (+/ 2 db) • toistoalue 36 Hz – 22 kHz (6 db) • maksimiäänenpaine 118 dB • Dluokan bassovahvistin 250 W • Dluokan diskanttivahvistin 100 W • mitat 530 × 360 × 360, (k × l × s, mm) • paino 30 kg • hintaluokka 4200 e /kpl Lisätiedot: Genelec Puh. Testipaikka on akustiikaltaan jo valmiiksi suhteellisen kiitollinen kuunteluympäristö, ja AutoCalin tekemät korjaukset rajautuivat selvästikin alakeskialueelle ja bassoille, korkeammat taajuudet jätettiin rauhaan. Kaiutin kestää äärimmäisen kriittisenkin tarkastelun kaikin puolin, ja etenkin asianmukaisella subwooferilla varustettuna työskentelisin studiossa tai liikkuvassa äänitystyössä näiden kanssa oikein mielelläni. Nämä luonnollisesti ovat aina mielipidekysymyksiä. Pidempään kovalla kuunneltaessa todennäköisesti laskisin yläkeskialuetta hieman, mutta moneen studiomonitoriin verrattuna rasittavuus kovilla tasoilla oli merkittävästi vähäisempää. Näin vältetään sellaiset korjaukset, joiden vaikutus on positiivinen vain hyvin pienellä alueella huoneessa, mutta jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti muissa kohdissa. Positiivisena pidän sitä, että äänikuva pysyy varsin miellyttävänä vaikka hanaa avasi reilumminkin. Lähtöoletuksena on oppikirjan mukainen kaiutinsijoittelu, jossa kaiuttimet ovat tasasivuisen kolmion kahdessa kärjessä, suunnattuina kolmannessa kärjessä sijaitsevaan kuuntelupisteeseen. AutoCal-toiminnossa voidaan valita myös useampaan mittapisteeseen perustuva säätö, jolloin ohjelma huomioi kyllä pääasiallisen kuuntelupisteen tärkeimpänä osatekijänä, mutta laskee apumittapisteiden avulla kokonaisuuden kannalta edullisimmat asetukset. Hetken kuunneltuani totesin, että yläpäätä oli makuuni kauttaaltaan hieman liikaa, joten päädyin laskemaan sitä noin kahden desibelin verran hyllykorjaimella kahdeksasta kilohertsistä ylöspäin. Jos olisin päivittämässä omaa kuunteluani, S360 olisi vahva kandidaatti. Keskialue on erittäin tarkka ja värittymiä on todella vähän. S360 on Genelecin mukaan 100 Hz:n taajuudesta ylöspäin vaihelineaarinen, mikä varmasti osaltaan selittää alkuperäiselle äänelle uskollista toistoa. Määrällisesti ääntä irtoaa sen verran, että S360 toimisi tietyn tyyppisessä esityksessä saliäänikaiuttimenakin, mieluusti sub wooferilla tuettuna toki. Yleisvaikutelma ennen korjauksia ja ensimmäisten korjausten jälkeen oli se, että nyt ei mikään ainakaan häiritse kaiuttimessa. Tämä oli mielestäni tervetullut ominaisuus ja tuntui toimivan myös käytännössä oikein hyvin. Paperilla kaiuttimen suuntaavuus vaakasuunnassa on oppikirjamaista ja kuulokuva tuntui vahvistavan tätä, mitään erikoista ei tapahtunut, kun liikkui sivusuunnassa. Lujempaa! Koeponnistus tapahtui pääasiassa studiota vastaavissa oloissa, joten pitkiä aikoja en voinut kuunnella äärimmäisillä voimakkuuksilla. Sen avulla korjauksista tuli selvästi pienempiä ja leveämpiä. Stereokuva piirtyi kiitettävän selkeästi ja myös syvyyssuunnassa oli kosolti tarkkuutta. Ilman subwooferiakin S360:n bassotoisto on varsin uskottava ja kohtuullisen erotteleva. Tämän kokemuksen perusteella ymmärrän miksi sitä on moniin paikkoihin asennettu myös äänentoistotarkoituksiin. u 50-51 Genelec.indd 51 2.6.2020 20.44
In the mix. Pehmeä vai ilkeä. Onko soundi siis enemmänkin korvien välissä kuin sormissa. Miten fraasit alkavat, miten ne loppuvat. Itseään ei pääse pakoon, vaikka tuhlaisi omaisuutensa laitteistoon, mutta toisaalta mikään ei korvaa sitä oppia, jonka erilaisista laitteista saa. ••• Kutsuvieras Tuomas Wäinölä tunnetaan sessioja keikkamuusikkona, ja kohta myös Metropolia AMK:sta valmistuvana musiikkipedagogina. Tie voi siis olla kaksisuuntainen. Laitteisto vaikuttaa teknisiin raameihin: taajuusvasteeseen, gainin määrään, dynamiikkaan, esimerkiksi modulaatio-efekteihin ja kaikuihin yms. Liian useat mahdollisuudet ahdistavat, kun taas mielikuvitus rakastaa rajoituksia. Niinpä musiikin fraaseeraus on mielestäni jo lähempänä keskiötä soittajan soundia ajateltaessa – se miten soittaja kulloisenkin musiikillisen tilanteen ilmentää on hänen soundinsa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että joskus soundi ja/tai laitteet ikäänkuin soittavat soittajaa. Soundivaikutteiden aktiivinen ja/tai passiivinen omaksuminen soittajan kuulomuistiin vaikuttaa samoin ilman muuta, kuten tietysti yleinen muusikkous vertikaalisine ja horisontaalisine ilmiöidenhallintoineen, kuten myös pienempien ja isompien rakenteiden taju. 52 www.riffi.fi 3/2020 Kutsuvieras L aitteistoa ja kitaroita hankitaan ja vaihdetaan tiuhaan, mutta harvoin pysähdytään miettimään mistä soittajan oma soundi lopulta todella muodostuu. Väitän, että soittajan oma soundi koostuu pääasiassa aikomuksesta: siitä mitä hän tavoittelee soittaessaan. Oheinen teksti perustuukin hänen lopputyöhönsä. Tärkeintä on kuitenkin kuunteleminen, vaikutteiden saaminen, oman soiton analysointi ja tekniikan, rytmija harmoniantajun kehittäminen – toisin sanoen yleinen muusikkous tukee soundinmetsästystä mitä parhaiten. For music lovers. Laitteillakin on kyllä oma soundinsa, mutta jokainen kitaristi kuulostaa silti itseltään, kun soitetaan yksillä ja samoilla laitteilla. For perfectionists. Reagoiva vai stabiili. Millä tavoin haluat ottaa rytmisesti kantaa. Jos tilanne on vapaa ulkopuolisesta ohjeistuksesta tai tietyn tyylisuunnan kysymistä fraseeraus-konventioista, kokeile rajata itse hieman pelikenttää. Eivätkö laitteet vaikutakaan soundiin. Siinä mielessä oman tonen kehittäminen on elämän pituinen ja varsin miellyttävä haaste. Kitara, efektit ja vahvistin voivat kaikki vaikuttaa soittajan aikomukseen! Tällöin laitteilla onkin paljon enemmän väliä, muttei yksinäisenä itseisarvona. For music makers. Onko tunne voimakas. Rediscover the legend: www.sennheiser.com/special-deals HD25_230x280_Riffi_FIN.indd 1 19.05.20 17:42 52-53 Vieras.indd 52 2.6.2020 20.45. On stage. Haluatko soittaa kauniisti vai rumasti, kovaa vai hiljaa, kasvaen vai hiljentyen, äkkiväärästi vai sulavasti. Aikomus voi olla tietoinen tai tiedostamaton. Tasapainoilu itse koetun tunteen ja kuulijalle jätettävän tulkinanvaran välillä on kenties myös osa soundia. mutta laitteisto ei ratkaise sitä milloin jokin ääni syttyy, millä tavalla se syttyy ja soi, ja millaisessa suhteessa vallitsevaan rytmiin ja harmoniaan se ilmenee. Soundi toimii ajassa, kuten musiikkikin. Kaikkein vähiten soittajan soundi liittyy laitteisiin. Niiden sijasta oma kuulokuva musiikista ja soittamiseen iskostuneet tavat ratkaisevat. Soitatko staccatoa vai legatoa. Millä instrumentilla, vahvistimella ja/tai efektillä saat parhaiten toteutettua haluamasi tunteen. Suuri osuus minkä tahansa soittimen soundista on alukkeessa. Kuuntele omaa tunnettasi siitä, mitä sävyjä haluat kappaleeseen tuoda. Tuomas myös säveltää, tuottaa, äänittää ja miksaa musiikkia omassa Sunbeam Imperial Studiossaan, jossa parhaillaan muotoutuu hänen toinen soololevynsä. At home. Dynaaminen vai tasapaksu. For 30 years. Tonen Graalin maljan metsästäminen Kitaristin tone on henkilökohtainen ja aina mukana, kitaroista ja laitteista riippumatta. TUOMAS WÄINÖLÄ HD 25 Music legend. Miten osaan päättää miltä haluan kuulostaa. Soundivalinta voi olla tiedostettu tai tiedostamaton, ja vaikkapa taktiselta valinnaltaan esteettisesti kontekstiin – kuten musiikkityyliin, ympäristöön ja muiden soittajien soittoon – sopiva tai sopimaton. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää tiedostaa. Soittajan soundi, ns. Vaikka aluke on tärkein osa instrumentin soundia, ratkaisee sekin vain jonkinlaisen pienen näytteen verran soittajan omasta soundista. Tämä pätee sekä nuotinnettuun musiikkiin että improvisoituun soittoon, ja se koskee sessiomuusikon asiakaspalvelutilannetta siinä missä taiteellisesti vapaata ilmaisuakin. Onko se toteava. K U V A : A R T O L IN D É N Tone lähtee aikomuksesta, ei sormista Kitaristeja on aina askarruttanut, miten soittajan oma kitarasoundi eli tone muodostuu ja miten kitarasoundi kulloinkin valitaan. Egon voittaminen, keskittyminen itse tehtävään ja musiikin flowhun pääseminen on keskeistä haluamansa soundin saavuttamiseksi. Onko kuulemasi soundi kaukainen vai lähellä. tone On mielestäni myös relevanttia väittää, että soittaja kuulostaa samalta kuin hänen persoonallisuutensa. Täydellinen antautuminen kuohun vietäväksi ja ulkokohtaisempi pidättyväisyys ovat nekin mahdollisia arvovalintoja soundin suhteen. Erilaiset soittotekniikat vaikuttavat soundiin jo selvästi laitteistoa enemmän, mutta silti soundi on alisteinen soittajan omille kyvyille ja tavoille kuulla ja tulkita musiikkia
For 30 years. For music makers. For music lovers. Rediscover the legend: www.sennheiser.com/special-deals HD25_230x280_Riffi_FIN.indd 1 19.05.20 17:42 52-53 Vieras.indd 53 2.6.2020 20.45. At home. In the mix. For perfectionists. HD 25 Music legend. On stage
Kiitos kaikille työllistäjille. Koronan katkaistua kiekkokauden pääsi Bright Finland rakentamaan tyhjään halliin lavan esitysvalaistuksineen ja videoscreeneineen. Päädyimme vuokraamaan neljä subwooferia lavalle asetettaviksi, kun täysmittaisen sidefill-järjestelmän käyttö olisi todennäköisesti tuonut tarpeetonta vuotoa mikrofoneihin. Saman haasteen kanssa paini varmaan jokainen opettaja alasta riippumatta. Oli kieltämättä hassu kokemus käydä salin puolella ja kuulla pelkkää symbaalien sihinää ja matalimpia bassoja. ••• Liki kuukauden hiljaiselon jälkeen keikkarintamallakin alkoi ilmetä elon merkkejä, kun konsertteja ryhdyttiin siirtämään toiseen muotoon. ••• Ennakko-odotukseni elämäni ensimmäisestä jäähallikeikasta olivat kieltämättä erilaiset. Tässä rinnalla on käynnistynyt monia muita hankkeita aina kaiutinsuunnittelusta ja meluongelmien tutkimisesta pieniin konsultaatioprojekteihin. ••• Toinen streamkeikkakokonaisuus tehtiin Helsingin G-livelabilta käsin. Esiintyjiä oli kaksi päivässä, neljän päivän ajan. Olen aina kuvitellut, että jäähallikeikoilla pääsee miksaamaan isolle yleisölle kunnon pa-laitteistolla. Poikkeusajan normipäivä 54-59 Finale 320.indd 54 2.6.2020 20.46. Konserttimme taisi olla yksi ensimmäisistä toteutuksista ja käsittääkseni konseptia on sittemmin ulosvuokrattu monenlaiseen muuhunkin käyttöön. Käytännön harjoitukset menevät ainakin syksyyn ja luentomateriaalia oli muokattava paljonkin. Interaktiota yleisön kanssa toisaalta haettiin ja saatiin chat-yhteydellä, jolla yleisö pystyi lähettämään kysymyksiä ja kommentteja artistien ottaessa kesken keikkaa tauon niitä lukeakseen. Puuhaa tietysti löytyi, kun sopivia säästökohteita ryhtyi etsimään, ja soittelemaan pankkiin ja vakuutusyhtiöihin. ••• Ihan alku meni tosin ihmetellessä, että mitäs nyt sitten. Klubilla oli siis esiintyjien lisäksi video-ohjaaja ja streamista vastaavat henkilöt. Vauhdikas oli ”digiloikka” opetustöissäkin – etäopetukseen siirryttiin hetkessä. Tapahtumaan myytiin lippuja, kuten tavanomaiselle keikalle, mutta pääsylipun sijaan katsojat saivat kirjautumistunnukset nettisivulle, jossa keikkaa pääsi katselemaan. Toisaalta puhelin alkoi soida erilaisten epätyypillisten hankkeiden merkeissä, esimerkiksi tähänkin Riffin numeroon kirjoitin poikkeuksellisen monta juttua. Oletimme, että taiten annostellut bassotaajuudet eivät muodostaisi minkäänlaisia haasteita ja ratkaisu saikin kiitosta bändin puolelta. Ensimmäisenä toteutui Ida Paul & Kalle Lindroth -duon levynjulkaisu Helsingin jäähallilla. Kun April Jazz -festivaalia ei voitu järjestää alkuperäisessä muodossaan, oli järjestäjä päättänyt siirtää sen stream-formaattiin. Lippuja myytiin myös tapahtuman jälkeen vielä seitsemän päivän ajan, jolloin tallennetta saattoi katsella jälkikäteenkin. Myös esiintyjillä oli totuttelemista, kun kappaleiden jälkeen heitä tervehti pelkkä hiljaisuus suosionosoitusten sijaan. ••• Bändin suunnalta heräsi kysymyksiä, että mitenkäs toimitaan, kun ei taida olla edes pa-laitteistoa – onko korvamonitorien välittämä kuulokuva soittotunnelman kannalta antikliimaksi fyysisen kokemuksen puuttuessa täysin. Hyvä puoli tilanteessa on, että jäljelle jääneiden töiden osalta työmatka lyheni keskimäärin kymmeneen askeleeseen. Oli vaan uskoteltava itselleen, että siellä jossain se yleisö on. Miksasin lähetysten äänet yläkerran tarkkaamossa istuen. Tässä tapauksessa olin yksin pukukopissa pikku-Genelecien kanssa. Sekä talon tekninen tuottaja Kimmo Antikainen, joka vastasi artistien monitoroinnin lisäksi tekniikan toiminnasta ylipäätään. Sitten putiikkimme varauskalenterista viivattiin punakynällä 60 – 70 keikkaa pelkästään keväältä, ja tätä kirjoittaessa kesäkin alkaa näyttää mielenkiintoiselta – sinänsä tuttua huttua monille esittävien taiteiden parissa toimiville. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 3/2020 M aaliskuun 2020 puolivälissä oli kevään ja kesän keikkojen ja logistiikan suunnittelu hyvässä vauhdissa ja moni asia näytti jo selkeältä
www.riffi.fi 3/2020 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Musiikillinen sisältö oli todella monimuotoista, omiksi suosikeiksi nousivat Kari Ikosen soolo-pianoesitys sekä oikeastaan toinen ääripää, Time Machinen fuusio-iloittelu (paremman termin puuttuessa). Toisaalta keskiviikkoiltana Verneri Pohjola ja Mika Kallio soittivat lyhytelokuvan kanssa siten, että lähetykseen leikattiin pitkiä pätkiä elokuvasta muusikoiden näyttäytyessä aluksi silhuetteina kuvan lomassa. Käytännössä he siis osallistuivat tapahtumaan studiolta käsin soittaen ja laulaen lopulta yhden AKG C414 -mikrofonin ääressä, miksaamiseni oli siis yhden kanavan tason säätöä räkkimikserin viereen kumartuneena. Tapahtumaan paikan päällä osallistuneista jotkut pitivät mikrofoninsa auki ja muutamat aploditkin kuultiin. Pidin tätä ratkaisua enemmän kuin tervetulleena, sillä streamissa välttämättä menetetään jotain keikkakokemuksen tunnelmasta, mutta tällä tavalla saatiin tuotua uusi ulottuvuus, joka ei paikan päällä olisi samalla tavalla mahdollinen. ••• Kolmas poikkeuksellinen keikka oli, kun erään yrityksen Microsoft Teams etävuosijuhlaan oli myyty yllätysesiintyjä. ••• Poikkeukselliset ajat ovat tuoneet poikkeuksellisia ratkaisuja, mutta veikkaan, että en ole ainoa, joka odottaa jo rajoitustoimien poistumista ja on valmis lähtemään jällen ihan ”oikeille keikoille” Niko Laasonen 54-59 Finale 320.indd 55 2.6.2020 20.46
010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: www.vikingpro.fi www.vikingproshop.fi viking @ vikingpro.fi 54-59 Finale 320.indd 57 2.6.2020 20.46. www.riffi.fi 3/2020 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . P. +358 45 7292930 Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p
Mutta siellä missä on speksejä, on aina myös luuloja ja vääriä uskomuksia. Kyseessä ei ehkä ole edes skinnattu (teksturoitu) hahmo. Yleensä emotionaalista impaktia vaativa sisältö kertoo eniten ensinäkemällään. Mikä liikuttaa päähenkilöä eniten. Siltikin, eläydy. Ja ihan samaan tapaan väitteitä ja mielipiteitä perustellaan varsin harsoisesti, faktoista välittämättä. Tiettyjä fyysisiä määreitä, äänekkyys (loudness), taajuuskaista, dynamiikka jne. Annoin olla. Joskus useampi vuosi sitten sivusin ”paljonko saa sämplätä toisesta biisistä” -asiaa. Tuommoinen asia on helppo torpata. En ollut herran ainoa kohde tapahtuman tyypeistä, ja muihin verrattuna ymmärsin selvinneeni vähällä. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 3/2020 M usiikki muistuttaa koronaa: kaikilla on asiasta mielipide ja jokainen on asiantuntija. Työstin työkalujani hiljaa mielessäni, omassa huoneessani, ja ne pari kertaa, kun oikeasti osuin ja jokin upposi minuun, puhkesin kyyneliin – hinkattuani teemantynkää viisisataa kertaa ja lopulta läpimurron tehtyäni. Sankarimme yllättyy kääntyessään ja hätä sekä hämmennys paistavat hänen kasvoillaan. Toisaalta koronasta poiketen musiikki on vahvasti emotionaalinen olio, jonka olemuksen tai vaikutusten analysointi järkisyin ei ole välttämättä käytännöllistä tai mahdollista. Mutta se, itkettääkö joku biisi tai tuoko se kylmät väreet, onkin hieman vaikeammin määriteltävissä – yhdelle toimii jousisektion mukaantulo, toiselle riittää crescendo ja kolmas tarvitsee harmonista muutosta. Heppu, melkoinen peräkammarinyhverö, vältteli meitä puhujia, mutta järjestäjä tiesi kertoa tyypin kommunikaatiosta. I know, as I’ve seen quite a few animations in my life. Onko jotain sanomatta. Mitä kuulet mielessäsi. ”Ehkä minusta tulee vielä oikea poika”, tuumasi Pinocciokin. ”Miten tää tapahtu?” Pysähdyin miettimään ja analysoimaan, annoin ajatusten virrata. Mitä emme enää koskaan koe. ••• Jos tavoitellaan jotakin mieleenpainuvaa ratkaisua vaikkapa jonkin pelin cinematicissa, jossa päähenkilön hyvä ystävä menehtyy, on syytä mennä syviin vesiin. Mikäli stressinsietokyky on heikonlainen, kannattaa pitäytyä jossakin vähäeleisemmässä harrastuksessa, sanoisin näin. Näin kuitenkin omaa punaistani, ja hetken maailmassa oli virhe, kunnes tajusin, että bluesmies ei erottanut duuria mollista. Sitä samaa tunnetta on vaikea tavoittaa myöhemmin, joten kannattaa keskittyä huolella ja olla ihan hiljaa, silmät naulittuna ruutuun, aistit auki. ••• Aloin yläasteikäisenä leikittelemään ajatuksella, että tekisin musaa leffaan tai tv-sarjaan (ei silloin ollut mitään pelimusahommia). Sekö, että hän näkee vammat, vaiko varmuuden syöksy alitajunnasta: tästä huoneesta kävelen minä ulos, hän jää tänne. Kenties kuva ei edes liiku. Pettymyksensä voi olla sitä kokoluokkaa, että vähintään uhataan antaa turpaan jahka seuraavan kerran näette jossakin. Tutustuin tyypin online-portfolioon, vain huomatakseni, että henkilön piirtämillä hahmoilla oli kaikilla sama vamma: niiden kasvoilla ei näkynyt ”ilmettä” tai tunnetta jostakin, johon hahmon muu ruumis osallistui. Tietystikin kyseinen henkilö olisi itse saanut asian paljon paremmin pakettiin, ja viis niistä 9 999 999 – 99 999 999 muusta, joille ratkaisu toimi. Se auttaa, jos on itse kohdannut vastaavan tilanteen, josta ammentaa. voi toki määrittää ja ne voi asettaa jollekin asteikollekin. Miten elämä muuttuu tämän kokemuksen myötä. Jos oikein huono säkä käy, tuo yksi tyyppi on se äänekkäin ja kiusallisen kykenevä masinoimaan vaikka millaisia somekamppiksia lievittääkseen pettymystään säveltäjän ratkaisuun ja oikoakseen mielestään havaitsemaansa vääryyttä. Kun saan sen kolon selville, poltan koko paskan. Opettelu jatkuu. Miltä tuntuu, mikä soi päässä. Onko tehtävästä jaettava tieto tärkeämpää kuin hyvästit. Lopulta, hiljalleen, sain kiinni työkaluistani ja opettelin käyttämään niitä paremmin ja paremmin. Oikea vastaus: ilman lupaa ei jumalauta yhtään. Minne asti se kantaa. Että hän on ennenkin ihmisiä lyönyt, perkele. Kyseessä ei ole oikea henkilö, eikä näyttelijä. On päivänselvää, että tästä ei selvitä. Yleisasiantuntijuus velvoittaa 54-59 Finale 320.indd 58 2.6.2020 20.46. Ja joku vaivaantuu kaikista, koska tunnereaktio pukkaa pintaan. Olin jo kirjoittamassa runnovaa kommenttia, mutta miehistyin havahtuessani, että joku oli jo ehtinyt ennen minua: ”Your characters lack totally any emotional output. Ja koko ajan jokin pyrkii vaikuttamaan ajatuksiisi. Hahmot ovat tunteneet toisensa vuosikymmeniä, tukeneet ja kannatelleet toisiaan taisteluissa, ja nyt on molemmille selvää, että tämä loppuu tähän. If I could, I would draw better than you.” Jossakin on siis paikka, josta yleisasiantuntijoita tulee. ••• Pahimmillaan voi mokata kymmenmiljoonaisen tai isomman yleisön edessä, joten pää on syytä pitää kylmänä. Kuulin, että pettynyt someseppä oli graafikko ja saatuaan fudut E:llä alkavalta kehittäjältä, oli pahan kerran katkeroitunut ja tapasi meuhkata kaljapäissään. Tai jotain saman tapaista. They’re so bland they’re not even shit, actually. En minäkään tiedä, näenkö punaisen samalla tapaa kuten se idiootti, joka sanoi tietävänsä musiikista enemmän kuin minä, vain koska kuunteli bluesia. Ne olivat huikeita tuokioita. Milloin suru on tässä hetkessä suurimmillaan. ••• Tapasin lopulta turpaanvetäjäsomeperseilijän GamesCommessujen yhteydessä olleessa Soundtrack-tapahtumassa, jossa olin puhumassa. Mikäli yleisöä on tuotosta tuomitsemassa kahdeksannumeroinen (tai jopa yhdeksän…) populaatio, on selvää, että joukkoon mahtuu ainakin yksi, jolle ratkaisusi oli täyttä shittiä. Minä tiiän perkele paremmin, oomminä näitä tehny ja kuullu. Kamera siirtyy kohti oviaukkoa, josta hoipertelee sisään kuiviinvaluva henkilö. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Emme enää tapaa. Mitä koet
www.riffi.fi 3/2020 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Maailman nopeimmat digitiskit. Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Edullinen mobiililava nyt kesän tapahtumiin. broadway.fi • 010 830 3830 PROFITRON OY Puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi • 1000 W tehoa • äärimmäisen helppo roudata Evolve 30 Loistava äänentoistoratkaisu terassikeikoille! • integroitu 6-kanavainen mikseri • analoginen / bluetooth stereotulo • miksaus myös älypuhelimella tai padilla • efektit laululle ja instrumenteille, myös kompressori Dante AVIO Adapterit striimaukseen, asennukseen ja keikoille. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. Maahantuoja info@intersonic.. Kysy lisää jälleenmyyjältäsi! 54-59 Finale 320.indd 59 1.6.2020 21.11
Seuraava askel. T H E O N E S . Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille. C O M / T H E O N E S Solja Nieminen Product Manager 0400 214 587 solja@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: 60 Takakansi320.indd 60 1.6.2020 21.10. G E N E L E C . / T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W