– Soitin aina ainoastaan sen, mitä artisti, äänittäjä ja tuottaja halusivat kuulla. STEVE CROPPER: Heikki ”Hetta” Laurilan Stratocaster soi jälleen komeasti! 01 Kansi 321.indd 1 31.5.2021 11.58. UNIVERSAL AUDIO ryhtyi pedaalivalmistajaksi! Nro 3-2021 Hinta 11,30 E PAULI HAUTA-AHO: – Ensin pitää soittaa ulos kaikki turhautumiset ja ylimääräiset asiat
L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 30.5.2021 19.43. C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainosShureMotiv_3_2021_IntersonicOy.pdf 1 27.5.2021 9.57.13 02-03 Ilmoitukset.indd 3 30.5.2021 19.46
Urheilukisojen loppumista ei tarvitse pelätä, koska ihmisen kilpailuvietti on sammumaton. 4 www.riffi.fi 3/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA Luksusta, ei välttämättömyys O lisi mukava ajatus, että koronan hellittäessä keikkapaikkojen ja teattereiden ovet avautuisivat apposelleen ja salit täyttyisivät kulttuurinnälkäänsä sammuttamaan rientävästä kansasta. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Näin on leikattu molemmat siivet, kaarrapa siinä ylväästi taivaalle. Joka muuta väittää, voi sen helposti todistaa. Kun letkan etupää saapuu Jyväskylään, viimeiset odottelevat yhä baanalle pääsyä Koskelan liittymässä. f i . r i f f i . Pahaa en halua povata, mutta miten välttää skeptisyyttä, kun kyyti on toistaiseksi ollut näin kylmää koko tapahtuma-alaa kohtaan. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Nyt kun niitä keikkoja ei saa tehdä, kehotetaan menemään oikeisiin töihin. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Se syntyy sanattomasta sopimuksesta ja perustuu siihen tajuun ettei tästä kukaan nalkkiin joudu kuitenkaan. Musiikkiin asennoidutaan itsestään versoavana luonnonvarana, jota puskee kuin voikukkaa asvaltin halkeamista. Saman verran tavaraliikennettä solahtaa nimittäin Pasilan kapeikoista Messukeskuksen pihalle ja pois monta kertaa vuodessa, kun näyttelytapahtumia pystytetään ja puretaan. Musiikin kohdalla yleinen piittaamattomuus on kylläkin jo vanhempaa perua. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Se, että soilta kyörätyt sata rekkaa tukkivat Mannerheimintien kuvaa pikemminkin kuskien liikenneosaamista kuin alan merkitystä Suomen kansantaloudessa. Kyse on ajanvietteestä, jonka pariin hakeudutaan useimmiten vapaa-ajalla. Ja oli oikeassa. Keino ja väline arvostuksen osoittamiseen syntyi, kun foinikialaiset keksivät rahan, tapasi isäni sanoa. Kulttuuri tulkitaan hyvien aikojen luksukseksi, jolle ei nyt ole sijaa. Ja siinä on vasta tapahtumaalan yhden lohkon alajaos asialla. Kummallista kyllä, turvehierarkiassa edes talousluvut eivät merkitse mitään. Ei sellaisen loppumisesta huolta ole. Onneksi saivat tempauksellaan 70 miljoonaa autokoulun lisätunteja varten, ehkä se siitä alkaa sujua. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Kyllä, turvehierarkia kuvaa hyvin asennetta, jossa taide on puuhastelua – tekijä siinä vain huvittaa itseään harrastamalla taiteen tekemistä ja vastaanottaja täyttää elämänsä joutohetken katsomalla tai kuuntelemalla tuotosta. Tapahtuma-ala huolehtikoon siis itsestään, kuten on tähänkin asti tehnyt. Sellainen konsensus ei synny neuvottelemalla, että otetaanpa nyt se tonnin ilme, kaikki. Lisäksi musiikki – ja kulttuuri ylisummaan – mielletään hyvinvoinnin kuorrukkeeksi turvehierarkian kaikkien muiden elementtien jälkeen. Paperitehdas hahmotetaan, turvesuon olemus ymmärretään. Ehkä näin käykin, toivotaan. Ensin opetettiin, ettei pidä surra äänilevymyynnin laskua, koska keikoiltahan se leipä oikeasti irtoaa. Onhan se sotamiehen uhraus aina halju homma, mutta ei nyt mahda, lähdetään me tästä tuonne upseerikerholle huitaisemaan yhdet turruttavat kurkkuun. Lukuterveisn Lauri Paloposki, päätoimittaja RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Siinä ei heilu Jussi eikä kuokka, ei kirpoa hikipisara, eikä maistu veri suussa. Hankalaa on hahmottaa, että puitteita lystinpidolle järjestävät henkilöt eivät ole hauskuuttamassa itseään vaan oikeasti töissä, jonka palkalla he maksavat asuntonsa ja lastensa ruoat. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Kyse on arvostuksen puutteesta. Kyllä ne messut elpyvät aikanaan, koska jossain niitä uusia asioita ja tavaroita pitää vastakin esitellä. Selväksi on käynyt, ettei tapahtumaja kulttuurialalla kyse edelleenkään ole oikeasta työstä, eikä ensinkään välttämättömyydestä. Pannaan päälle muut Suomen messurakentajat, yritysjuhien ja kansankokousten tekniset toteuttajat, äänentoistoja valofirmojen kuljetuskalusto ja bändien bussit vielä perään. Kokoushotelleissa aletaan ennen pitkää jälleen viisastua ja virkistyä. Miten tämän kokoinen toimiala voi hukkua näkymättömiin – ei mitenkään. Tätä nyt ei vaan tarvitse ottaa lukuun ja niinpä koko poliittinen kenttä puolueesta riippumatta on yksituumaisesti ollut tekemättä mitään koko koronakriisin ajan. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 1.6.2021 17.41
Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. f i . T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. r i f f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Katso netistä kesän TARJOUSHIN NAT! 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 1.6.2021 17.41. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille
26. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 e . Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 13 Steve Cropper – kehissä jo kuudella vuosikymmenellä 16 Matti Paatelma – muutamien tahtien fiilistelyistä soolopianolevyyn 24 Tulipa mieleen... HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Risto Hemmi: – Annat jollekin asialle mahdollisuuden tapahtua ja sitten se tapahtuu. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Reima Lindroos, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 52 50 40 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 26 Icons of Elegance – Växbyn veljekset Beatlespyhätössä 28 At The Hollow – tummanpuhuvaa ja tunteikasta 30 Katri O – laulussa tehdään tunteesta konkreettinen LUKUPALAT 19 Ajankohtaisia poimintoja SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Tuhansien raitojen kitara – Heikki Laurilan Stratocaster ’63 36 Elämäni kitarat: Pauli Hauta-aho – Tänä päivänä on melkein mahdotonta sanoa, onko kitara äänitetty oikealla vahvistimella vai mallinnuksella 40 Kitaran säilytys, hoito ja huolto kotikonstein 1/2 – helpot niksit ja sudenkuopat KÄYTTÖTESTIT 43 Universaali Aluevaltaus – Astra, Golden & Starlight 46 NUX Duotime – viivettä jopa kahteen kertaan 48 Reverend Descent RA Baritone – yllättävän monipuolinen! 50 Eve Audio SC3070 – tarkkana tarkkaamossa! 52 Cranborne Audio – mojoa on! 54 SSL UF-8 – monipuolinen DAW-ohjain 41 1989Verb – yllättävä kaikuplugi GRANDE FINALE 58 Normipäivä – Samurain opetukset 60 Muusikkona maailmalla – Maailma pysähtyy 62 Alangon päiväkirja – Barreja barrikadiotteet 16 ”Jokainen muusikkohan haaveilee omasta levystä.” Matti Paatelma Kannen kuva: Jani Mahkonen 06-07 Sisältö 321.indd 6 31.5.2021 16.48. Irtonumeron hinta on 11,30 e . 6 www.riffi.fi 3/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. – Onko hittibiisillä fysiologinen perusta. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 e + posti kulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Helena Eslon Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Kuloniemi Niko Laasonen Jani Mahkonen Kari Purssila Antti Rastivo Niklas Rosström Sami Sarhamaa Vilma Timonen Michael Wilson Tommi E
Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Gramexin toimisto muutti maaliskuussa samaan osoitteeseen kahdeksan muun musiikkialaa palvelevaa organisaation kanssa. Gramexin uusi osoite on Musiikin Satama, Keilasatama 2 A, 02150 Espoo. Musiikin Satama on kansainvälisesti täysin ainutlaatuinen hanke. Musiikin Satama -hankkeen käynnistäjiä ja koordinoijia ovat tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto. Sekin on maailmassa erittäin poikkeuksellista. 30 13 8 GRAMEX JA TEOSTO MUSIIKIN SATAMAAN T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Yhdeksän musiikkialan organisaatiota muutti samaan osoitteeseen Espoon Keilaniemessä. Uusi toimistokompleksi on ristitty Musiikin Satamaksi. Se on uusi esimerkki siitä, että Suomessa kyetään ainutlaatuiseen yhteistyöhön. Sen ideana on lisätä yhteisöllisyyttä ja tehokkuutta sekä tehostaa tilankäyttöä. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 321.indd 7 31.5.2021 16.48. Gramexin naapureita ovat nyt Teosto, GT Musiikkiluvat, Musiikkituottajat IFPI Finland, Suomen Säveltäjät, Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat, Music Finland sekä Tekijänoikeuden tiedotusja valvontakeskus TTVK. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Muutama vuosi sitten loimme yhteisyrityksen, josta sekä Teoston että Gramexin taustamusiikkilisenssit saa yhdeltä luukulta. Tästä yhteistyöstä on saatu todisteita jo aikaisemminkin
Silti Finnvox porskuttaa menemään. Kun CD:t tuli markkinoille, me aloitettiin saman tien CD-masterointi ja nykyäänhän meillä on kolme masterointistudiota. Studioita oli kaksi, B ja C -studiot. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Analogiaikaan satsaukset olivat massiivisia. ”Bändi tuli, soitettiin, laulettiin ja miksattiin”, Risto yksinkertaistaa. Ja niin hän tekikin, taskussa ovat diplomi-insinöörin paperit. Nykymittapuun mukaan siis hyvin vaatimattomat laitteet. Toinen merkittävä levy oli Se-yhtyeen ”Pahaa unta” (Johanna 1980), jonka miksaus on kokonaan hänen tekemänsä. Kova aloitus, kun miettii, että siihen päälle piti vielä hoitaa opiskelut päätökseen. Ja kaikki satsaukset ovat tuoneet rahansa moneen kertaan takaisin. Jatkuva uudistuminen onkin ollut avaintekijä studion menestykselle ja pitkäikäisyydelle. Niiden lisäksi rakennuksessa sijaitsi vinyylikaivertamo, levypuristamo sekä kasettimonistamo. Hän nostaa vertailukohteeksi vuonna 1981 tehdyn Anssi Tikanmäen ”Maisemakuvia Suomesta”, joka muuten kuulostaa edelleen todella hyvältä. Ja niinhän se menikin. Uusia studioita on rakennettu – ei nyt ihan joka vuosi – mutta kiihtyvällä tahdilla. Nauhurina oli 16-raitainen Ampex, kaksi EMT:n peltiä kaikuina ja dynamiikkaa työstettiiin vieläkin pöydässä kiinni olevilla LA4-kompressoreilla. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Nykyään tiloista löytyy kaksitoista studiota. 8 www.riffi.fi 3/2021 V uonna 1965 perustettu helsinkiläinen Finnvox on yksi Suomen ikonisimmista studioista, jossa on tallennettu tuhansia suomalaisille rakkaita musiikkiteoksia. A-studio, jossa istumme valmistui vuonna 1990. Se on ollut meille iso juttu. B-studion tarkTEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Risto HEMMI IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Oman nauhurin hän sai pari vuotta myöhemmin. Ensimmäinen viikko soittoa isossa studiossa, toinen viikko miksausta pienessä studiossa ja levy oli valmis. Tuohon aikaan iso osa levyistä tehtiin hyvin suoraviivaisesti. Esimerkiksi vuonna 1982, jolloin raitamäärää lisättiin, maksoi 24-raitanauhuri saman verran kuin omakotitalo. Sen jälkeen koko 80-luku oli Risto Hemmille hyvin työntäyteistä aikaa. Eli iso äänitysstudio ja miksaustudio. Ennen Finnvoxia hän ehti työskennellä yhden kesän äänittäjänä turkulaisessa Studio 55:ssa. Digitaalitekniikan lisääntyessä ja halvetessa alkoi isojen studioiden kysyntä vähetä. Monessa bändissä oli paljon energiaa, joka vielä ajan myötä kehittyi ja jalostui eteenpäin. Panostus kannatti, sillä pöytä on vieläkin paikallaan. Risto Hemmi tuli taloon vuonna 1979. Myös vanhoja tiloja uudistetaan jatkuvasti. – Kyllä mulla oli silloin selkeä visio, miten tää menee. 08-12 Ikimuist 321 Hemmi.indd 8 30.5.2021 19.48. Monet levyt tehtiin kahdessa viikossa. Risto Hemmille äänittäminen oli ollut soittamisen lisäksi rakas harrastus läpi nuoruuden. Viimeisen yhdentoista vuoden aikana on rakennettu monta kuvaäänistudiota surroundkuunteluineen. Vuonna 1988 Finnvoxin C-studioon ostettiin SSL:n pöytä, joka maksoi miljoona markkaa. Nykyään masteroidaan tietysti asioita moneen eri tarkoitukseen. Siellä hän tutustui sen aikaiseen Finnvoxin studiopäällikköön Juhani Loukovaaraan, joka kysyi häntä seuraavaksi syksyksi töihin sukupolvenvaihdosta läpikäyvään Finnvoxiin. Bändit olivat noihin aikoihin hyvin treenattuja, vaikka kaikki eivät soittotaidoiltaan niin virtuooseja olleetkaan. Keväällä lävähti sitten oikein kunnolla. Työstöön tuli nimittäin Pelle Miljoonan ”Moottoritie on kuuma” (Johanna, 1980), joka oli valtaisa menestys. Risto teki töitä aluksi kiire-apuna, kunnes Loukovaara lähti vuoden päästä Yleisradioon ja Hemmistä tulikin yhtäkkiä studiopäällikkö. – Mutta fiilis oli korkealla ja levyistä tuli aika hyviä, kun se energia aika monessa välittyi, eikä yritetty liikoja. Klassista pianoa, kitaraa ja bassoa soittanut nuorukainen oli aloittanut Espoon Otaniemessä akustiikan ja elektroniikan opiskelut kolme vuotta aiemmin. Ensimmäinen hänen kokonaan itse äänittämänsä ja miksaamansa albumi oli Vaavin ”Neljä nolattua neroa” (Johanna, 1980). Bändejä tehtiin laidasta laitaan. Opiskelusta oli sen verran käytännön hyötyä, että hän on muunmuassa suunnitellut kaikki Finnvoxin nykyiset studiot. Finnvoxin tilat olivat tuohon aikaan paljon nykyistä pienemmät. Ensimmäiset kokeilut hän teki kahdeksanvuotiaana kieliä opettaneen äitinsä avokelanauhurilla
Tätä ennen digitaalisen äänen editointi tapahtui kahdella U-matic-nauhurilla. Palataan 80-luvulle. MTV:lläkin oli selkeästi omat, iskelmään painottuvat asiakkaansa. Kaikki uusimmat laitteet ja tekniikat. Onneksi oli vuosittainen AES:n (Audio Engineering Society) kongressi, joka oli tärkeä tiedonjaon kannalta. Näytteillä oli tiedettä ja käytäntöä. – Kun CD tuli, puhuttiin täydellisestä äänestä. – Kyllä sitä kotiäänitystä on tehty jo ennen Pro Toolsia, Risto toteaa. Eihän sitä osattu alkuun niin hyvin käsitellä, kuin pari vuotta myöhemmin. Työtavat muotoutui myös. Muuntimet oli silloin aika huonoja. Finnvoxissa asiakkaina olivat rockja punk-bändit ja uuden aallon artistit. Studiot eivät kuitenkaan kilpailleet paljoa keskenään, sillä jako oli selvä. Studion pelastus on, että se ei ole koskaan tukeutunut vain yhteen juttuun. ”Laihoja vuosia” ei Finnvoxin kohdalle ole osunut – ennen koronaa. – TT Oksala (1958–2010) tuli tänne töihin vuonna ’84, mistä alkoi hänen kultakautensa, jolloin ilmestyivät muunmuassa Pave Maijasen ja Peer Güntin huippulevyt. Projekteja tehtiin jo silloin osittain eri studioissa. Takomo oli Fazerin studio, jossa tehtiin pääosin omaa tuotantoa. CD:n ilmestyessä markkinoille vuonna 1983, oli masteroinnissa omat kommervenkkinsä, sillä tietoa ei ollut saatavilla samalla tavalla kuin nykyään. Eli genrejakoa oli. Kun ääni oli muutettu digitaalimuotoon, sitä ei sieltä enää muunnettu takaisin, koska ylimääräiset muunnokset heikensivät äänenlaatua merkittävästi. Risto Hemmi ei kaipaa ollenkaan niitä aikoja. Toki kaikilla oli samat 24-raitanauhurit, että nauha kainalossa oli mahdollista mennä myös toiseen studioon. Risto kertoo J. 80-luvulla Suomen kolme johtavaa studiota sijaitsivat viiden kilometrin säteellä toisistaan. Ja se oli hidasta. www.riffi.fi 3/2021 9 kaamo rakennettiin käytännössä kokonaan uudelleen viisitoista vuotta sitten. Kun on monta tukijalkaa, pysyy tukevam08-12 Ikimuist 321 Hemmi.indd 9 30.5.2021 19.48. Myös työasemien mukaantulo vähensi tuskaa roimasti. Ne on huolella tehtyjä. MTV:n studio Ilmalassa, Takomo ja Finnvox Pitäjänmäellä. Esimerkiksi nauhurien mekaanisessa synkronisoinnissa kesti ikuisuus. Parempien muuntimien myötä homma helpottui. Karjalaisen olleen kotiäänittämisen pioneeri. Nyt kun on kuunnellut niitä masterointeja, niin eihän niissä sinänsä mitään vikaa ole. Miehen sooloalbumi, Keltaisessa talossa, (Poko, 1991) tehtiin kokonaan kotona ja miksattiin Finnvoxissa
Viimeiset kymmenen vuotta Finnvoxissa on laajennettu kuvaäänipuolelle. Eikä pysy myöskään Risto Hemmin työ. Basso on soitettu sen päälle ja kun nauha on käännetty oikeinpäin, soi basso siinä päällä kuin se olisi soitettu ikäänkuin väärinpäin. Samoin jazzin puolella on paljon bändejä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä vuosikausia. Täysin luomut, efektoimattomat rummut kuulostavat vieläkin erittäin maukkailta. Hommat ovat säilyneet mielenkiintoisen kiinnostavina jo yli neljäkymmentä vuotta vain sen takia, että ”samaa levyä ei tehdä kahdesti”. Studiossa olo oli tuolloin kalliimpaa kuin nykyään. Asia ei olisi muuten maininnan arvoinen, ellei edittiä olisi tehty vanhaan tyyliin nauhalla. A-osa on soitettu rumpujen kanssa, mutta alku jouduttiin soittamaan jostain syystä erikseen. Siihen ei voi tuudittautua että asiat pysyis samanlaisena. – Moni asia nyökkäsi viime vuonna ja tänäkin vuonna on monta isoa äänitystä siirtynyt syksylle, kun ajat on mitä on. Tähän käytettiin tunteja aikaa. Päälle pärähtää soimaan Ahti Marja-ahon basso. Skobeista tymähtää Upi Sorvalin (1952–1989) yllättävän kireällä virvelillä ryyditetty rumpukomppi. Kun punchaukset tehtiin käsin, piti olla näppärä ja todella nopea. – Tässä on basso soitettu takaperin. Yleensä muutokset pystyi tekemään lennosta, kun merkattiin tasot vaan ylös. Se oli todellista käsityötä. Audiot on digitoitu suoraan moniraitanauhalta ja kuuntelemme materiaalia raakana. Monessa biisissä oli hirveästi tapahtumia ja raitojen vähyyden takia niitä ympättiin samoille raidoille. Aktiivista studioaikaa kului 5–6 viikkoa. – Nauhuri pysäytettiin, kun pöytä piti säätää kertosäkeen asetuksiin. – Olen tehnyt kansanmusasta rokkiin ja jazzista elokuvamusaan ja kaikista löytyy tarttumapintaa. Tässä taas oli niin paljon niitä vaihteluita, että ei olisi onnistunut. Aikaa vaativista yksityiskohdista Hemmi kaivaa esiin c-osan alussa ja kappaleen lopussa esiintyvän efektin. ”Nauhuri pysäytettiin, kun pöytä piti säätää kertosäkeen asetuksiin.” 08-12 Ikimuist 321 Hemmi.indd 10 30.5.2021 19.48. Se vaati ihan älytöntä tarkkaavaisuutta, kun joka raidalla oli hirveästi kamaa ja joka väliin piti äänittää jotain, eikä mitään saanut pyyhkiä vahingossa pois. Ja sitten niihin ikimuistoisimpiin sessioihin. Ja masteri sitten saksittiin kasaan. Digitaalista ääntä säestää kuitenkin Hannu Nurmion alle soittama ukulelelta kuulostava akustisen kitaran komppi. Nauha-aikaan se oli lopullisesti mennyttä. – Olin innoissani. Albumi tehtiin 24-raitanauhurilla, joka ei tietenkään riittänyt alkuunkaan. Ja jos äänität väärin, niin kelaat vaan sen sieltä takaisin. Kun vinyylituotanto loppui, rakennettiin äänittämön rinnalle erikseen masterointija miksausstudioita. Myös tätä albumia Risto Hemmi oli tekemässä. Taustat tehtiin Riston muistin mukaan ehkä parilla-kolmella kerralla. Piti todella pitää visio siitä, että mitä siellä nauhalla on ja missä siellä se on. Samaa efektiä löytyy myös kappaleen loppufeidistä. Tuohon aikaan ei pöydissä ollut automaatioita, joten kertosäkeeseen tultaessa piti pöytää muuttaa paljonkin, koska samalla raidalla saattoi olla täysin erilaisia instrumentteja. Silti biisi on täynnä mitä yllättävämpiä yksityiskohtia, joita ei edes tajua lopputulosta kuunnellessa. Tuomari Nurmio: Punainen planeetta, Johanna 1982 Tuomari Nurmion neljäs albumi oli Risto Hemmille ensimmäinen projekti, johon käytettiin aikaa totuttua enemmän. – Aina kun analoginauhalla laitetaan äänitys päälle, niin nauhurissa on fyysisesti eroa poistoja äänipään välillä. Hän jaksaa innostua myös työn taiteellisesta puolesta. Kappaleen kokeellisesta luonteesta kertoo myös Antero Jakoilan introssa käyttämä Rolandin syntetisaattorikitara. Mutta muuttua on täytynyt koko ajan. Hemmi kaivaa esiin albumin nimikappaleen projektin, joka ei ole edes sieltä levyn monimutkaisemmasta päästä. Pohjaäänitysten jälkeen laulaja-kitaristi-säveltäjä Hannu Nurmio, basisti-sovittaja Ahti Marja-aho ja Risto Hemmi sulkeutuivat studioon tekemään jälkiäänityksiä ja miksausta. Nykyään laitat vaan kursorin siihen. Levyllä tehtiin paljon erilaisia äänitysteknisiä ja musiikillisia kokeiluja, joten se oli nuorelle äänittäjälle arvokas oppimisen paikka. – Nykyään tää on niin helppoa, että valitset vain työkalun, joka kääntää sen väärinpäin. Sitä tehtiin pätkissä koko syksyn ajan ja julkaistiin juuri ennen joulua. Eli nauha on käännetty fyysisesti ympäri ja taustaa on kuunneltu nurinpäin. Ei ole yhtä sellaista asiaa joka olisi yli muiden, muttta monen musatyypin parista on löytynyt pitkäaikaisia asiakassuhteita, joista monet ovat olleet erittäin hedelmällisiä. Samalla raidalla saattoi olla esimerkiksi biisin alussa kitaraa, kertosäkeessä tamburiinia ja c-osassa jotain muuta. Mutta kyllä tästäkin yli päästään. 10 www.riffi.fi 3/2021 min pystyssä. Kansanmusan puolella olen tehnyt Värttinän kanssa kymmenen levyä. Silti budjettia löytyi, sillä Nurmion edellisen albumin, Lasten Mehuhetken menestyksen myötä levy-yhtiö oli valmis maksamaan pitkänkin pätkän studiossa. Sisään päin mentäessä ottoihin tulee hieman päällekkäisyyttä ja missä paikkaus loppuu, niin siinä on pätkä tyhjää. Punaista planeettaa Hemmi kuvaa hienoksi kokonaisuudeksi, jossa joka biisi on selkeästi oma teoksensa
Villejä lupiineja seuraava kappale, ”Tuolla se menee” on melkein kokonaan Karjalaisen demoa. Osa vaihtuu, kaiku poistuu, ja alkaakin jo loppufeidaus. Sen piti erottua muusta biisistä. Ääni tallennettiin kahdella lähija kahdella huonemikrofonilla. Osa biiseistä on nimittäin rakennettu Karjalaisen kotona äänittämien raitojen päälle. Ei kukaan antanut mitään ohjeita. Karjalainen yhtyeineen: Villejä Lupiineja, Poko 1994 Risto Hemmi ja J. Siihen aikaan levy-yhtiöillä oli vahva usko, että monikanavaiselle musiikille olisi tilausta. – Tää c-osa on melkein oma kappaleensa. Albumi julkaistiin 2000-luvun alussa Super Audio CD:nä, jonka monikanavamiksauksen Risto teki myös. Hän myös sovitti monet asiat. Silloin tällöin joku kitara suhahtaa vasemmalta oikealle tai kuuluu pään takaa. – Demosta tuli osa biisiä ja se oli aika suunniteltua mitä siitä käytetään ja mitä ei. Lankisen yhdellä otolla tehty kitararaita herättää kunnioitusta. Kun kappaletta käydään läpi raita kerrallaan, alkaa siitä löytyä samanlaista kerroksellisuutta kuin aiemmin käsitellyssä Tuomari Nurmion kappaleessa. Doris oli ensimmäinen. Erikoinen tapa tehdä levyä, mutta homma meni suurimmaksi osaksi niinkuin mietittiin. Kun tehdään surroundia, kuka päättää mistä tuutista mikäkin tulee. – Viimeinen silaus on aina sitä, että sä annat jollekin asialle mahdollisuuden tapahtua ja sitten se tapahtuu. Liuku nousee ja kaiuttimista kuuluu alkuun hurinaa. Karjalaisen kotiäänityksiä ja Finnvoxissa tallennettua bändiä. Suurin osa levyn kokeellisista visioista oli peräisin Nurmiolta, mutta ne toteutti useimmiten bassoa soittanut Marja-aho. ”Ja kuulostaa tosi hyvältä”, Hemmi myhäilee kirjoittajan nyökytellessä vieressä. Ilman mitään turhia miettimisiä. Sun pitää luoda ”Annat jollekin asialle mahdollisuuden tapahtua ja sitten se tapahtuu.” 08-12 Ikimuist 321 Hemmi.indd 11 30.5.2021 19.48. – Se oli tarkka, miten se tehdään. Se kertoo eriskummallisesta tavasta tehdä levyä. Hemmi heittäytyy filosofiseksi levyntekoa muistellessaan. ”Tuota, eikös kappale mene mollissa?”, kirjoittaja ihmettelee Hemmille. Päällekkäin soitettuna duurissa menevä autoharppu ja mollitettu akustinen kitara luovat kauniin harmonisen jännitteen. Efektit ovat maltillisia. Super Audio CD jäi unholaan. Kitara äänitettiin saman tien stereoksi. Näytölle avautuu levyn nimibiisi ja tarina käynnistyy. Lauluun laitettiin tässä kohtaa iso kaiku. J. Kuuntelemme vielä biisin monikanavamiksausta. – ”Punainen planeetta on ajatonta kamaa”, sanoo levyn äänittäjä ja miksaaja loppuun. Levy on siis yhdistelmä kahta elementtiä J. Siihen oli varmastikin syytä. Ja suurin osa kotona tehdyistä raidoista jätettiin levylle. Tarkkakorvainen saattaa kuulla, että yksi niistä myötäilee sointu/bassolinjaa, kun taas kaksi seurailee kappaleen kitaramelodiaa. Kävikin päinvastoin ja tilalle tuli Mp3. Laulut on äänitetty käsittääkseni siellä keltaisessa talossa. Mielenkiintoisia yksityiskohtia kaivetaan lisää esiin. Lisää demoraitoja. Sillä mies äänitti rumpukoneen päälle muunmuassa biisin laulut, huuliharput, soinnut ja harmonioita. – Nythän tää tehtäis pätkissä, Hemmi aloittaa. Meillä oli tosi hyvä tiimi, Jukka hienojen biisien kirjoittajana, Haaviston Janne isossa roolissa tuottajana ja minä teknisenä toteuttajana. Yhdistelmä oli kitaristi Mikko Lankisen idea. Tähän haettiin sellaista unenomaista tunnelmaa. Mähän tein silloin kahdesta merkkiteoksesta surround-versiot, jotka onnistui tosi hyvin. Siihen on soitettu vaan rummut päälle. Risto avaa liu’un josta löytyy akustinen kitara, joka soittaa tuttua sointukulkua. Kohta menee. Säkeistöt fillaten läpi ja perään hirmuinen soolo. Vasta tämän jälkeen bändi; rummut, basso, kitarat, päästettiin ääneen. – Ja tässä on tää kuuluisa kitararaita. Synaraitoja kappaleessa on itse asiassa kolme. Se on äänitetty tuossa isossa huoneessa. – On. Tässäkään ei olisi tänä päivänä mitään ihmeellistä, mutta kun elettiin vielä nauha-aikaa, niin olihan tuollainen toiminta vallan poikkeuksellista. Karjalaisella oli käytössä kotonaan 16-raitainen Fostex. Melkein jokaiseen kappaleeseen tuli jotain kotiäänityksiä. Kanteleelta kuulostava ja näyttävä soitin soittaa yllättäen duurissa menevää sointukiertoa. – Handen biisejähän nää tietysti oli ja hänen ideoita. Kitaroita on kolme. www.riffi.fi 3/2021 11 Reilut kaksi minuuttia kestävässä kappaleessa on yllättävän monta osaa. C-osan laulussa ”tullit ja valuutat” -fraasin jälkeen (ajassa 1:48) tulevaan, hiljaa kuuluvaan ”mmhhh”-hymähdykseen käytettiin siihenkin paljon aikaa. – Rummut, basso ja Handen kitara soitettiin yhtenä ottona, mutta muuten se on rakennettu osa kerrallaan. – Tommonen levy olis voitu tehdä nykyäänkin. Risto aloittaa raitojen purkamisen soittamalla autoharppua. Siinä soi tavallaan ”vääriä” ääniä. Ja ne ratkaisut, mitä on tehty, ovat hyviä ja kuulostavat edelleenkin hyviltä. Päälle vielä väärinpäin soitettu bassoluikautus, niin monikerroksinen mestariteos on valmis. Siellä yläkerrassa on huone, jossa hän näitä äänittää. – Jo edellisen albumin (Tähtilampun alla, Poko 1992) Jukka lauloi kotonaan, joten ei siinä ollut mitään uutta. Siihen aikaan tehtiin helposti myös tosi tyhmiä ratkaisuja, jotka saattoi kuulostaa kuukauden hyvältä, mutta nyt kun kuuntelee, ne saattaa kuulostaa tosi lapsellisilta. Niitä soolona kuunnellessa mieleen tulee Beatlesin Come Together -biisi. Taitaa olla aika hyväsoundinen huone. Feidi jatkuu miltei minuutin ja päättyy soittajien tuuletteluun. Monet noista biiseistä on ajankohtaisia edelleen. – Niinpä. Tämä ja Hurriganesin Roadrunner (Love, 1974). Seuraavaksi kuunnellaan Janne Haaviston rumpukomppia soolona. Lopussa kuullaan Marja-ahon ja Nurmion harmonioitua hyminää, joka lopputuotteessa kuulostaa aivan uruilta. – Mä ainakin tein tän täysin yksin. Mutta näin se kitara vaan luontevasti siirtyy sooloon. Osa sitten soitettiin ihan alusta lähtien studiossa. Kaiuttimista pärähtää ufomainen Yamaha DX-7 -syntetisaattorin ääni. Soundissa soi Marshall ja Voxin AC30 todella lujaa. Karjalainen olivat tehneet yhdessä jo kahdeksan albumia
Ettei sitä lähdetä viemään väärään suuntaan. Huuto on peräisin samassa huoneessa olleelta lapselta. Kuuntelemme elementtejä erikseen. – Esa soitti että tällainen on tekeillä, tarvitaan hyvä miksaaja, tuletko mukaan. – Ja tähän on lisätty Raulin siskontytär, joka laulaa stemmoja. Tässä on siis yhdistetty uusi ja vanha ja tästä tuli ihan hyvä rockbiisi, Risto jatkaa. Kun mulle esitettiin levyn idea, niin kyllä se alkuun aika uskomattomalta tuntui. Tässä on taustalla kaksi Esan kitaraa, jotka antaa ”mattoa” sinne. Nyt asialla oli Agents-yhtyeen keulahahmo Esa Pulliainen. Useimmiten laulusta vastaa Ville Valo, mutta kahdessa kappaleessa laulu tulee suoraan kasetilta itse Somerjoen laulamana. – Ei kyllä ole. – Nää on ollut biisejä, jotka on jääneet tekemättä. Onko tietoa, mitä kasetille tällä hetkellä kuuluu. Ville Valo ja Agents, Universal Music, 2019 Agentsin ja Ville Valon levy tarkoitti Risto Hemmille paluuta vanhaan työsuhteeseen. Albumi pohjautuu Rauli ”Badding” Somerjoen aikoinaan äänittämään demokasettiin, jossa hän laulaa ennen kuulemattomia kappaleita ilman säestystä, välillä polviin läpsytellen. Kasetin pohjalta Esa Pulliainen ja Agents soinnutti ja sovitti materiaalin bändimuotoon. Sen jälkeen vain sopiva pätkä klikin nakutusta ja rakenne oli valmis. Että siitä soundista ja muusta tulee osa sitä biisiä. 12 www.riffi.fi 3/2021 ne puitteet ja sit se tulee. Puhelimella tavoitettu Esa Pulliainen kertoo, että huonokuntoisen nauhan kasettisoundi haluttiin säilyttää. Päälle tulee Raulin tokaisu: ”Tää oli semmonen mun tuutulaulu”. – Ehkä mulla olis selkeä näkemys mitä sen pitää olla. No ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, totta kai! Lienee syytä kerrata levyn lähtökohdat. – Tän levyn tekeminen oli hyvin mielenkiintoinen juttu ja nykytekniikka osoitti tietysti voimansa. u Spotifyssa voi tutustua listaan Risto Hemmin miksaamista albumeista aihetunnisteella: #MIXEDBYRISTOHEMMI ”En ajattelut, etteikö selvittäis, mutta sen tiesin, että työtä on tiedossa.” 08-12 Ikimuist 321 Hemmi.indd 12 30.5.2021 19.48. Ne ovat Rockin’ With Enzio ja I Told You So. Se oli kuitenkin helppoa, kun alla oli toimiva klikkiraita. Jokainen parin millisekunnin taputus omaksi segmentikseen, jotta niitä sai laskettua. Raidalla ei ollut muuta kuin laulua ja polveen taputusta. Ehkä jossain Esan vitriinissä. Kappaleen väliosa tulee kasetilta, jossa Somerjoki laulaa tuutulauluaan. Agentsin omalla studiolla soittamat pohjat, Ville Valon kotonaan äänittämät laularaidat ja Rauli Baddingin kasetti. Esa Pulliainen kertoo, että Somerjoen taputusten perusteella rakennettiin klikkiraita, jonka päälle bändi soitti. Olivatko lauluraidat selkeästi jossain sävellajissa. Päätettiin mihin kohtaan soolo tulee ja kuinka pitkä se on. Esa ja Toni etsivät lähimmän sävellajin siihen. Lisäsin siihen släppikaiun ja kohinat on poistettu. Ruudulle avautuvat hittisingle ”Orpolapsi kiurun” raidat. Ne on onnistuneita ja niissä on onnistuttu taltioimaan se mitä tavoiteltiin ja osassa vähän enemmänkin. Hän on niitä kasetteja aikoinaan Esalle tuonut. Risto Hemmille jäi kohinan poistoja ja räpsyjen siistimistä. Demossa säkeistöjen välit saattoivat olla oudon mittaisia, joten pätkiä piti myös editoida, että niistä saadaan oikean mittaiset. Keskellä pätkää kuuluu omituinen huuto. Siirrymme I Told You So -kappaleeseen, joka on rakennettu kokonaan kasettidemon päälle. Rakennettu kohina sulautuu alkaessaan ja häipyessään symbaaleihin ja pehmentää hienosti klipin alun ja lopun, Risto kertoo. Rakensin siihen stereona olevan maskauskohinan, joka liukuu hiljalleen sisään ennen klippiä ja pois sen jälkeen. Levyllä taputus ja laulu ovat hyvässä balansissa, mutta kasetilla taputus oli laulua paljon kovemmalla. – Olivat lähellä. Biisi jatkuu, bändi feidautuu hiljalleen pois Ville Valon jäädessä looppaamaan harmonioita. Somerjoen osuuksia oli jo käsitelty Esa Pulliaisen ja Toni Liimatan toimesta. Se kuuluu siihen biisiin ja sitä ei ole missään toisessa biisissä. Samaan tapaan rakennettiin intro ja soolo-osuus. Ja lopputuloshan on onnistunut. Tässä biisissä mä jouduin tekemään tosi paljon töitä, että sain sen kuulostamaan tältä. – Tässä ääniklipissä oli erityisen paljon kohinaa ja sen alku ja loppu kuulostivat väkivaltaisilta. Ei tällaisia levyjä kovin usein tehdä. Risto soittaa käsittelemättömän raidan, jossa äänenkorkeus on matalampi. Niitä on muutettu sen verran mitä on tarvittu. Ja SE on täydellinen onnistuminen. Erittäin maukas yksityiskohta. Tehdään vaan hommaa ja jotkut asiat loksahtaa kohdalleen ja tässä biisissä kaikki vaan loksahtaa kohdalleen. Siirrymme levyn unilaulumaiseen lopetusbiisiin ”Tuutulaulu”. Jokainen suomalainen tunnistaa sen biisin. Ja Ville tulee jostain välistä. En ajattelut, etteikö siitä selvittäis, mutta sen tiesin, että työtä on tiedossa. Risto pohtii, että Agents-kitaristi Esa Pulliainen luultavasti halusi hänet mukaan, koska hänhän oli aikoinaan tehnyt Badding ja Agents -albumit ”Ikkunaprinsessa”, ”Tähdet, tähdet” ja ”Laivat”. – Kun sä kuulet radiosta puoli sekuntia Villejä lupiineja -biisiä, sä tunnistat sen saman tien siitä soundista. Balanssin saavuttamiseksi Risto joutui pilkkomaan sen aaltomuodon osiin. Yhteistyö Baddingin (Rauli Somerjoki, 1947–1987) kanssa oli alkanut jo vuonna 1981 Ikkunaprinsessa -albumilla. – Moni asia on ”työtä”, mutta joskus tähdet on oikeassa asennossa. Näitä on kiva kuunnella jälkikäteen. Risto Hemmin tehtävä oli paperilla oikeastaan aika yksinkertainen: yhdistää kolme elementtiä. Alkuun Agentsia, sitten Ville Valoa yksiäänisenä, välillä kolmiäänisenä… – Ja sithän tässä mennää siihen väliosaan joka on sieltä Raulin kasetista. Kohina liukuu päälle, siirtymä kuulostaa luonnolliselta. Älyttömän hyvä biisi, hyvää soittoa, hyvä sovitus ja tekninen toteutus on onnistunut täydellisesti tukemaan sitä biisiä. Ja saatiin erittäin hyvä kokonaisuus aikaiseksi, joka poiki vielä platinaa
www.riffi.fi 3/2021 13 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MICHAEL WILSON Steve Cropper – kehissä jo kuudella vuosikymmenellä Sanaa legendaarinen käytetään aika paljon, mutta kitaristi Steve Cropper on soittanut kitaristina ihan oikeasti legendaarisissa sessioissa. Kahta ’80-luvun alussa omalla nimellään tekemäänsä levyä (Playin’ My Thang, Night After Night) hän ei tähän kastiin laske. Tämä on musiikkia, joka saa tanssimaan, hän kuvailee. Steve Cropper kertoo, että Fire it Up sai alkunsa, kun tuottaja John Tiven kuunteli heidän yhdessä työstämiään aihioita, jotka jäivät ylimääräisiksi Cropperin ja Felix Cavalieren 10 vuotta sitten ilmestyneeltä yhteislevyltä. Hän myöntää, että levyä tuskin olisi syntynyt ilman koronapandemiaa, mikä ei tarkoita väheksymistä, vaan päinvastoin Cropper pitää uutuutta toisena ”oikeana” soololevynään sitten vuonna 1969 ilmestyneen instrumentaalilevy With a Little Help from My Friendsin. – Groovet ovat samanlaisia. Uuden levyn kappaleet tulevat soulista, ja nuo rytmit ovat olleet olemassa aina. S teve Cropper vastaa Zoom-puheluun toimistoltaan Nashvillessa. 13-15 Steve Cropper.indd 13 31.5.2021 20.08. Vasta nyt syntyi toinen soololevy. Syy haastattelutuokion herumiselle on Cropperin keväällä ilmestynyt uusi soololevy Fire it Up. Onkin totta, että uutuudella on enemmän yhteistä soolodebyytin kanssa kuin noilla kasarilevyillä. Ensimmäisestä levytyksestä on nyt 60 vuotta, ja matkan varrelle on mahtunut instrumentaaliyhtye Booker T & MG’s, yhteistyötä Staxin soul-artistien kanssa, kitaristin tontti alkuperäisessä Blues Brothers -elokuvan bändissä ja paljon paljon muuta
Nykyäänkin pidän eniten vanhoista r’n’b-laulajista, kuten James Carr, Eddie Floyd, Jerry Butler. Halusin tietää kaiken, mitä niillä radioasemilla soitettiin. Ne vain tulivat soittaessa mieleeni ja sormeni sitten soittivat ne. Teknisesti ottaen, kun nyt mainitsit Soul Manin, niin sen likki syntyi siitä, kun Isaac Hayes sanoi, että meillä on hitti huomisen sessiota varten, mutta en keksi siihen introa. Olisiko sinulla aikaa, ota kitara ja keksitään se. – Ne vain tippuivat katosta soitettavaksi, Cropper aloittaa, ja jatkaa: – En usko, että mietin asioita, vaan kanavoin niitä. Kuten Try a Little Tenderness -biisissä, hän lausui yhdessä kohdassa weary-sanan teknisesti väärin (wearied). Ei sellaisella ollut väliä Otisin kanssa. Rytmi on pääosassa, mutta samalla hän on luonut erittäin tarttuvia riffejä ja likkejä. – Se on aivan älytöntä, miten laadukasta jälkeä iPhonen mikillä sai aikaan. Cropper sanoo säveltäneensä aina yhteistyössä muiden kanssa. Mistä nuo likit tulivat. Kaikki tietoni musiikista on kertynyt tekemäni työn kautta. Gospel-musiikista pidin ja pidän edelleen, sillä siinä on hyvät vibat, mistä saa hyvät fiilikset. Esimerkiksi Soul Manin intro on niin simppeli ja tarttuva. Levyn miksaajakin ihmetteli samaa asiaa. Tykkään monistaa sitä mitä soitan. Booker T. Minkälaista Otis Reddingin kanssa oli työskennellä. Kukaan meistä ei ollut samaan aikaan studiossa, mikä oli tavallaan aika cool. Reale. Mistä ne likit tulivat. ”Jos treenaisin enemmän olisin varmaan parempi soittaja, mutta jatkan tällä linjalla.” 13-15 Steve Cropper.indd 14 31.5.2021 20.08. Konsertteja varten minun pitääkin kuunnella ja harjoitella. – Se oli hienoa, teimme hyviä levyjä. Omat osuutensa hän lauloi iPhoneen. Olen nimittäin erittäin kriittinen omien juttujeni suhteen. Kaikkein antoisinta oli se, että hänen kanssaan ei riidelty juuri yhtään. Nytkin katse on jo kohdistunut tuleviin projekteihin. – Sillä kitaralla sain ensimmäiset äänet irti soittimesta. Omasta mielestäni tuolla introlla ei ollut kovin paljon tekemistä laulun suosion kanssa, mutta nämä on kummia juttuja, sillä kaikki tunnistavat tuon laulun niistä ensimmäisistä kitarasävelistä, Cropper naurahtaa. Keikalle tullessaan ihmiset ovat maksaneet lipusta, ja siksi haluan soittaa heille niitä likkejä, mitä he minulta odottavat, vaikka varmasti he hyväksyisivät sen mitä heille tarjoaisin. & MG’s oli sekin mielestäni tanssimusiikkia soittavat bändi, me otimme blues-biisin ja teimme siitä tanssittavaa. Hän kertoo, ettei ole musikaalisesta perheestä, vaan ainoastaan yksi sedistä soitti pianoa ja viulua. Soul Man) sekä Otis Reddingin kanssa, ensimmäisen keikkansa sessiomuusikkona hän teki RCA Studio B:ssä Nashvillessa. En koskaan oikeastaan opetellut soittamaan kitaraa, vaan enemmänkin opettelin vain käyttämään sitä työkaluna studiossa. 14 www.riffi.fi 3/2021 – John oli sitä mieltä, että niistä raidoista saa albumin. Reale ei päässyt paikalle Nashvilleen, joten levyn promokuviinkin hänet leikattiin instagram-kuvista. – Ajoin tänne Memphisistä sessiota varten ja sitten takaisin. Nyt olemme Studio C:ssä, ja tämä toimisto taisi olla Chet Atkinsin masterointihuone jossain vaiheessa. Ensin sanoin, että soita sinä jotain, mihin Isaac vastasi, että eikun soita sinä. Cropper toteaa, että miksauksen jälkeen hän kuunteli levyn pari kertaa, ja oltuaan tyytyväinen antoi sen masterointiin. Vaikka Cropper tunnetaan parhaiten kitaroinnistaan Staxartistien, kuten Eddie Floydin (mm. Tein monta sessiota myös RCA:n isossa A-studiossa. Knock on Wood), Sam & Daven (mm. Reale tekivät suurimman osan sanoituksista ja nimistä. Niihin Tiven ja Roger C. Näin hän on tehnyt aina. John Tivenin kanssa hän on tehnyt niin viikottain, ja uuden levyn kappaleet saivat alkunsa heidän tekemistään julkaisemattomista rytmija sointuraidoista. Sen jälkeen luuppi otettiin pois, ja oikea rumpali soitti. Oli hyvä asia, etten kehittänyt soittoani pidemmälle, sillä saavutin tietyn pisteen ja pidin sen sellaisena. Tässä rakennuksessa on tehty monen monta albumia, varmaan reippaasti yli sata artistia on levyttänyt täällä (mainitaan nyt vielä tähän, että Studio A:ta käyttää nykyään tuottaja Dave Cobb). Ensimmäinen sessiokeikka oli Nashvillessa Vuonna 1941 syntyneen ja Memphisissä varttuneen Steve Cropperin levytysura alkoi ’60-luvun alussa Mar-Keys-yhtyeessä. – Jos sävellän jotain yksin, laitan sen sivuun ja jaan sitten muiden kanssa seuraavassa sävellyssessiossa. Minä taas sanoin, että siinä tapauksessa tarvitsemme laulajan, johon John tokaisi, että sellainen löytyy, nimittäin Roger C. – Soitin aina ainoastaan sen, mitä artisti, äänittäjä ja tuottaja halusivat kuulla. Se sijaitsee Cropperin nykyisen toimiston vieressä ja on nykyään museo. Hänellä oli tapansa kommunikoida: jos hän lausui kappaleessa jotain väärin, sen vaan hyväksyi, sillä siinä oli niin paljon sielua ja fiilistä. Lähes kaikki levyn kappaleet rakennettiin aluksi luuppien päälle. Ja sen lisäksi voi kuvata ja leikata omat videotkin, jo vuonna 1961 levyttämisen aloittanut Cropper päivittelee. No, sitten soitettiin yhdessä ja siitä se intro syntyi. Sulkutilasta johtuen laulaja Roger C. Cropper kertoo aina pitäneensä Reddingiä kuin isoveljenään. Tämän vaiheen jälkeen hän ei tuotoksiaan kuuntele muutoin kuin mitä radiosta sattuu soimaan. Tämä setä osti myös kitaran, jotta niille, jotka tulivat jammailemaan olisi soitin. Ammattinsa Cropper toteaa oppineensa vain ”olemalla paikan päällä”. Paljon rock-musiikkia meni minulta aikoinaan ohi, koska olin niin paljon r’n’b-maailmassa. Steve Cropperin soittotyyliä kuvaavia adjektiiveja voisivat olla yksinkertainen ja täsmällinen
u AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 36,00 e + toimituskulut 28,50 e + toimituskulut 26,00 e + toimituskulut 13-15 Steve Cropper.indd 15 31.5.2021 20.08. Sen hän hankki studiohommia varten, sillä äänittäjät ja tuottajat pitivät sen soundista. Kun menin Belushin taloon ensimmäistä kertaa, näin parhaan kokoelman vanhoja blues-levyjä, niitä oli tuhansia ympäri hänen toimistoaan. John ja Dan ( Aykroyd) nimittäin fanittivat tosi paljon kaikkea sitä musiikkia mitä olimme tehneet. Voin olla ylpeä, että toimme kortemme tuohon kekoon, vaikka emme tuottaneet levyä. Mitä tulee instrumentteihin, niin Steve Cropper on aina tunnettu Telecaster-soittajana. Bluesveljet Steve Cropperin kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiötä nimeltä Blues Brothers, jossa myös MG’s-basisti Duck Dunn oli mukana. Ja kuuntelen aina laulajaa sekä muuta bändiä, en itseäni. Vuonna 1980 teatterilevitykseen tullut komedia kun esitteli bluesja soul-musiikkia uudelle sukupolvelle. Belushi kysyi, että mikä. Näinpä. Kun soitin sillä sointuiskuja takapotkuille alaspäisellä, ei ylöspäisellä liikkeellä, niin tuo kitara tuotti juuri oikean soundin. Sen jälkeen asenne muuttui. Leffan ilmestymisen jälkeen Cropper & Dunn saivat kuitenkin selittää joillekin, miksi he soittivat kahden ”tyhmän koomikon” kanssa. Jos treenaisin enemmän olisin varmaan parempi soittaja, mutta jatkan tällä linjalla, Steve Cropper toteaa lopuksi. Siinä on se ero. Rockin palkkasoturit -dokumentissakin haastateltu Steve Cropper on aina kokenut olevansa nimenomaan rivimuusikko, ”sideman”. Kun soitan (Booker T & MG’sin) Green Onionsia jonkun toisen kitaristin kanssa, yritän aina neuvoa, että se sointuisku on alaspäinen, mutta se vain pitää sammuttaa tosi nopeasti, Cropper naurahtaa. – Sanoin, että John on taitava näyttelijä, joka soitti vuosia rumpuja ennen koomikon töitään, ja Dan Aykroyd soittaa ihan oikeasti sitä huuliharppuaan. No vaikka heidän hittinsä, Soul Man. Siihen Belushi sanoi, että se menee liian korkealta, joten laskin sen neljännelle nauhalle. Nyt olen soittanut sitä 50 vuotta tuosta sävellajista, ja se on parempi kuin alkuperäinen, Cropper nauraa. – En kuitenkaan soita rahan takia, vaan siksi, että rakastan musiikkia. Sitten hankin Fender Esquiren, josta siirryin Telecasteriin, joka oli kaksine mikkeineen monipuolisempi kitara. – Oikeasti hän oli kuitenkin vain kuukauden minua vanhempi, mikä valkeni minulle vasta sitten kun luin hänen muistokirjoituksensa. – Lukiobändissäni yritin soittaa enemmänkin jazzia, joten minulla oli Gibson Byrdland ja ES-175. Kotona heitän kitarani nurkkaan, kunnes seuraavan kerran tarvitsen sitä. Ja ainoa syy miksi noita iskuja soitettiin oli se, että ne tehostivat virvelirumpua ja saivat sen kuulostamaan levyllä isommalta. Mutta ehkä se oli minun idea, että soitetaan joku Sam & Dave -biisi. – Saattaa olla, toteaa Steve ja jatkaa: John Belushi piti minua ja Duck Dunnia tosi kovassa arvossa, siitä kuuli monta kertaa, ja se oli hienoa
Niin kauan se otti. Kappaleet saivat inspiraationsa luonnosta ja erilaisista tunnetiloista, niiden melodiat ja harmoniat luovat paikoin hyvinkin elokuvallisia tunnelmia. ”Ainahan mulla on ollut kovalevy täynnä kahdeksan tahdin mittaisia sutkutuksia ja fiilistelyjä.” 16-18 Paatelma.indd 16 31.5.2021 20.21. Vuosi sitten julkaistu Awakening – Music for Piano oli Paatelman ensimmäinen sooloteos. Kuten niin monen muunkin alalla toimivan, myös Paatelman kalenteri on koronarajoitusten seurauksena pitkälti tyhjentynyt opetustöitä ja joitakin yksittäisiä streamtai muita keikkoja lukuun ottamatta. – Jokainen muusikkohan haaveilee omasta levystä. Soololevy alkoi muotoutua, kun hän sai muutama vuosi sitten julkaistua muutamia poppibiisejä. Eikä tullut ihan samaa, mitä parikymppisenä kuvitteli. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Matti PAATELMA – muutamien tahtien fiilistelyistä soolopianolevyyn Pianisti, kosketinsoittaja, säveltäjä, sovittaja ja tuottaja Matti Paatelma on monille tuttu esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Sami Pitkämön orkestereista. Viime vuonna julkaistu soololevy Awakening – Music for Piano yhdistää klassista ja rytmimusiikkia helposti lähestyttävällä tavalla. 16 www.riffi.fi 3/2021 A jan hengen mukaisesti haastattelu hoituu Zoom-puhelulla, johon Paatelma vastaa työhuoneeltaan Hausjärveltä. Vapautunutta aikaa Paatelma hyödyntää työstämällä parhaillaan lisää soolopianomusiikkia, mihin hän on saanut myös Suomen Kulttuurirahaston apurahan. Siitä aukesi sävellyshana, ja samalla tuli tarve saada tehtyä asioita loppuun. Itse olen haaveillut yläasteikäisesti asti. Klassisesti ”jazziahan mäkin olisin halunnut soittaa”, Paatelma vitsailee
– Rohkaisen aina kuuntelemaan tyylilajin musiikkia, minkälaisia fraseerauksia siellä on ja miksi nuotit ovat tietyn mittaisia. Haluan, että näitä biisejä voivat muutkin soittaa. Vasta muutama vuosi sitten sen toteuttaminen alkoi kunnolla konkretisoitua. Jos saa rytmistä kiinni, ei tarvitse vetää mitään monimutkaista, että lopputulos kuulostaa hyvältä, Paatelma sanoo. Mutta aiemmin ei ole vain riittänyt kärsivällisyys, että olisin saanut viimeisteltyä niitä valmiiseen kolmen minuutin muotoon, Paatelma kertoo. Kappaleisiin ja näin ollen myös nuottikirjaan on ”piilotettu” myös joitakin pedagogisia, pianoteknisiä asioita. Ensin opetetaan esimerkiksi bossa novan, samban, biitin, salsan ja beguinen komppikaavoja. Välillä soitetaan asioita juuri niin kuin ne on sävelletty ja sovitettu, välillä vapaammin. Toinen avain on murtosointujen käyttö. Piano trio vaikutti mahdolliselta, mutta toinen suunta löytyi, kun Paatelma sai valmiiksi muutaman kappaleen soolopianolle. Esimerkiksi juuri Edelmannin kohdalla riippuu aina ohjelmistosta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. – Koska esimerkiksi Vaiheet 2 -levyllä olin Jukka Perkon kanssa sovitusvastuussa, niin suhtaudun niihin biiseihin vapaammin. Soitto lähtee rytmin ymmärtämisestä Muiden soittotöiden ohessa Paatelma opettaa kerran viikossa Sibelius-Akatemialla vapaata säestystä, joskaan tämä ei ole syy siihen, miksi Awakening-levystä tehtiin myös nuottikirja – tai miksi soololevyn sävellyksissä on jopa niin kutsuttuja vapaasäestyksellisiä elementtejä. Soittajana Paatelma lähtee kuulemma yleensä miettimään mitkä ovat niitä olennaisia asioita, jotka vievät musiikkia ja biisejä eteenpäin. Esimerkiksi sambassa vasen käsi matkii surdo-rumpua. Toteutustavalle oli alkuun useampikin vaihtoehto. Teeseinä olivat ”helposti lähestyttävä” ja ”koskettava”, ja hyvin varhaisessa vaiheessa olennaiseksi osaksi kokonaisuutta muodostui myös nuottikirja. Tästä mielikuvasta etsitään vasurin äänten pituus ja voimakkuus. Nyt kun niitä soittaa, niin usein tulee ihan erilaisia ratkaiMatti Paatelma on haaveillut soololevystä jo nuoresta alkaen. – Tämä ajatus syntyi, kun olin tehnyt kolme tai neljä kappaletta. – Väitän, että ottamalla murtosointusäestyksen haltuun olen maksanut asuntolainoja aika paljon. Viime vuonna keikkailu vaihtui orkesterista duoksi, mikä asettaa pianistinkin toisenlaiseen rooliin. Paatelma muistuttaa, että yksi sen sapluunoista lähtee erilaisista kompeista – ajatus on, että mennään ryt mien ytimeen. – Jos puhutaan vaikka Vaiheet 1 -levyn matskuista, jotka ovat klassista, orkesterimaista materiaalia, niin en edes yritä soittaa kaikkea mitä siellä on: oboeta ja kellopeliä ja niin edelleen. Kokonaisuus tarjoaa sekä kuulijalle että soittajalle elämyksen. www.riffi.fi 3/2021 17 – Ainahan mulla on ollut kovalevy täynnä kahdeksan tahdin mittaisia sutkutuksia ja fiilistelyjä. 16-18 Paatelma.indd 17 31.5.2021 20.21. Riskejä ja yllätyksiä Yhteistyö Samuli Edelmannin kanssa on kestänyt jo 15 vuotta
Vaikka soitin menisi PA:han, on kiva kun soitin itsessään resonoi, ja tietysti se toimii myös samalla monitorina. Tietysti nykyään klikkiin soitettaessa tämä on helppoa. Jos olisi, olisin kyllä saattanut valita toisin. Koskaan ei voi tietää, mihin tanssija on ankkuroinut iskun. Päivän aikana biisi soitetaan tanssijoiden kanssa viisi kertaa, kolme kertaa tanssiharjoituksissa, yksi kerta kenraalissa ja sitten vielä livenä. – Reaper on myös kiinnostava softa. Paatelma kehuu sen loistavaa pianosoundia ja -kosketusta. Konsepti toimii vastaavan tyyppisesti myös popimmassa materiaalissa. – Tämä on turva tanssijalle, eli mennään pyydetyssä tempossa. Paatelma muistuttaa, että tempot ovat tanssiohjelmassa nekin todella tärkeitä. Ja toisaalta asia menee myös toisin päin, eli tahti on sama riippumatta siitä, onko tanssijalla hidas tai nopea päivä. – Perusratkaisukin voi toimia yllättävän hyvin, mutta ystävääni, tuottaja Markus Koskista lainaten ”Ottakaa aina kohtuuttomia riskejä.” Tämän yritän itsekin pitää mielessä, ettei vedetä liian varman päälle. Toivottavasti tulee pian. Paatelman kotistudiosta löytyy myös aito Rhodes. Laitteiden vaihdolla uutta inspiraatiota Keikka-arsenaalista löytyy tällä hetkellä muun muassa Kawain MP-11 SE -keikkapiano. – Sillä on kiva tehdä etenkin pienimuotoisia keikkoja, koska siitä tulee hyvä soundi myös itselle. Myös tässä kokoonpanossa on vapaus soittaa mitä haluaa. Esimerkiksi Aurinko-biisissä on markkeeraava bassolinja, ja kyllä mä yritän soittaa sitä bassolinjaa koko Aosan ajan, koska ihmiset tunnistaa kappaleen heti siitä ja niille tulee siitä hyvä fiilis. u ”Väitän, että ottamalla murtosointu säestyksen haltuun olen maksanut asuntolainoja aika paljon.” 16-18 Paatelma.indd 18 31.5.2021 20.21. – Olen käyttänyt Reasonia kolmosversiosta eteenpäin ja se on tuttu softa. Samuli tykkää riskeistä ja yllätyksistä. – Hänen kanssaan myös toimii, että voin esimerkiksi soittaa melkeinpä yhtä ääntä ja Samuli vie kappaletta eteenpäin. – Tämä oli vähän erikoinen homma siinä mielessä, kun en tiennyt vehkeestä mitään. Toki M1 ei ollut vielä ilmestynyt. Tietysti yksin soittaessa on välillä haastava pitää groove kasassa. – Siinä vapauksia on tietysti vähemmän. Se on toki puutteellinen, esimerkiksi playlist-tyyppistä toimintoa ei ole, mikä vaikka Pro Toolsissa on. Heikki Silvennoisen, Heikki Helan ja Johanna Förstin kanssa soittaminen on tuonut hyviä tarinoita takahuoneissa, mutta ennen kaikkea paljon lisää tavaraa bluesin ”sanavarastoon”. Pianolevynsä Paatelma soitti Marko Nybergin El Camino -studion vanhalla Bechsteinin pystypianolla. Sen sijaan hieman yllättäen hänellä ei ole työhuoneellaan akustista pianoa, mutta sellainen on kyllä tällä hetkellä hakusessa. Sinne voi ehdotella juttuja, ja hyvällä tsägällä kehittäjät nappaa idean tuleviin päivityksiin. Niiden on pysyttävä samana, oli soittajilla itsellään sitten hidas tai nopea päivä. – Niissä on enemmän tilaa leikittelylle, ja eri päivinä ne voi soittaa vähän eri lailla. – En ole koskaan pitänyt soitannollisesti itseäni hirveästi blues-soittajana, mutta kun on lavalla Silvennoisen kanssa ja vieressä on kaksi kitaravahvistinta, niin aiheesta oppii väkisinkin. Orkesteri pyritään tuomaan pianolle, mutta orkesteri on vain vähän erityyppinen, kuten vaikkapa Edelmannin hittibiisissä (Sinä olet) Aurinko. Vaikka joku pieni bling voi itselle tuntua mitättömältä, sen pitää tulla joka kerta, koska se voi olla tanssijalle tosi tärkeä. Rouhean näköinen Crumar Seven saa sekin kehuja, erityisesti Rhodes-soundinsa ansiosta. Sitä päivitetään aktiivisesti ja kehitystyö on avointa. – Kun on bändi ja kaksi kitaraa, voi soittaa minimaalisesti ilman että ”myrkyttää” koko ajan… hillittyä komppia ja sitten kun on soolon paikka, niin laittaa hullun lailla menemään, Paatelma kuvailee. Niillä on foorumi, josta näkee koko ajan mitä kehittäjät tekee. Hänenkin kanssaan soittajilla on vapaat kädet määritellä itse, miten soittavat. Samulin kanssa se on mahdollista, kun ollaan tehty niin pitkään yhteistyötä. Yksi merkittävä bändi Paatelmalle on ollut myös Silvennoinen-Hela-Försti-kokoonpano. Biisin on mentävä joka kerta samalla tavalla. Bluesin sanavarasto haltuun Paatelma arvostaa mytös pitkää yhteistyötään Sami Pitkämön kanssa. – Alkoi myös ottaa päähän Applen tapa integroida järjestelmänsä kaikkeen, ja kun uusi kone piti hommata, laskeskelin että samoilla spekseillä sai puolitoista tonnia edullisemman koneen PC-maailmasta. Studiokalustossa Paatelma on siirtynyt vastikään Mac-maailmasta PC-maailmaan. Mutta ei tehdä siitä kuulijalle myöskään vaikeaa. Esimerkiksi käy Tanssii tähtien kanssa -ohjelma. Paletista löytyy myös Kawai ES920 -digitaalipiano, jonka etuna on hyvien soundien lisäksi myös omat kaiuttimet. Ohjelmistopuolella käytössä ovat Reason ja Reaper. Matkassa on usein myös Nord Stage 3 ja välillä Moog Subsequent 37. Jos valitsee soitettavaksi tosi vaikeita patterneja, niin niitä pitää kyllä harjoitella todella paljon. 18 www.riffi.fi 3/2021 suja kuin silloin, kun sovituksia luotiin. Mutta tykkään vaihtaa soittimia ja laitteita välillä, yleensä se antaa sysäyksen tehdä jotakin eri tavalla ja pakottaa keksimään uusia juttuja. Paatelma muistuttaa, että vapauksista huolimatta bändisoitossa pitää kuitenkin aina olla vahva pelisilmä mukana
Keikoilla yleisö oli kirjaimellisesti polvillaan ja hurmoshenki kiiri aina rapakon tuolle puolen. Jälki on yhtä sielukasta ja energistä kuin silloin ennen. Energia suorastaan pursuaa ämyreistä heti levyn starttaava Silver Flame (Jutila) potkaistaan käyntiin. Levy on täynnä kirpeän rouheita kitaroita ja mukavan nostattavia rumpukomppeja. Ennenaikaisesti kuolleen Hellacopters-kitaristi Robert Dahlqvistin muistoksi kirjoitettu A Song for Robert (The Punisher/Martinez) on komea teos. Koko bändi on ollut kirjoittamassa tätä levyä ja se kuuluu monipuolisuutena. Marko Perälä) ja rumpali Jay Burnside (oik. Vaikka Jutila on mitä ilmeisemmin tärkeä osa reseptiä – ehkä olennaisen korvaamaton – ei tätä kaikkea voi laittaa hänen piikkiinsä. Pitkäaikaisen ja hyvän yhteistyökumppanin muistoa kunnioittaen, Lauri Paloposki, Riffi p.s. Maailmanmenestyksen sijaan kaikki meni pikku hiljaa… – noh, jos ei pieleen niin kuitenkin huonommin kuin mitä odotettiin. VIRTANEN The Flaming Sideburns: Silver Flames, Svart, 2021 zin tiet kohtasivat, aika oli hionut ristiriidat ja yhteistyö tuntui jälleen luontevalta. Asiointi Aden kanssa oli mutkatonta ja vastuiden kasvaessakin häneltä löytyi aina aikaa vaihtaa kuulumiset. T ätä levyä on odotettu! The Flaming Sideburns teki tappavaa jälkeä debyyttialbumillaan Hallelujah Rock’n’Rollah vuonna 2001. Ilmavuus, jollaisesta tällainen seitkytlukulainen rock lähtee lentoon, on tällaisena aikakautena hurmaavan virkistävää! Levyltä kuulee bändin, jonka voi kuvitella soittavan yhdessä juuri nyt! Ei turhia kikkailuja, ei hiirellä korjailtua jälkeä, It’s time to testify – again! Antti Rintamäki Intersonic Oy:n myyntijohtajaksi Ammattiäänentoistoja broadcasting-tuotteiden myyntipäällikkö Antti Rintamäki on nimetty Intersonic Oy:n myyntijohtajaksi. Mukana ovat kitaristi Jukka Suksi, basisti The Punisher (oik. Kuten aina laulusolistin, on argentiinalaislähtöisen Martinezin rooli huipputärkeä. Niin kuitenkin tapahtui. Ja niitä riittää. www.riffi.fi 3/2021 19 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Katurokin messiaat palaavat originaalikokoonpanossaan. Pyörä on keksitty uudelleen, mutta mitäs siitä jos sen tekee näin valtavan hyvin. Levyn loppuun sijoitetut kaksi biisiä Martinez vetää äidinkielellään, mikä vain korostaa yhtyeen rikkautta. Liekki hiipui ja hetken aikaa muodikkaana ollut suoraviivainen rock’n’roll kärsi kai pienen inflaation. Rintamäki vastaa jatkossa yhdeksänhenkisen myyntitiimin johtamisesta, yhtiön myyntiliiketoiminnasta, Outlet-liiketoiminnasta ja asiakaspalvelusta. Ensin kitaristi–biisintekijä Arimatti Jutila muutti töiden perässä Jenkkeihin. Ja huolehtia siitä, että vieraalle tarjottiin myös kahvit. Silver Flames on loistava levy, joka toivottavasti valloittaa uudet sukupolvet puolelleen. Jarkko Jokelainen). Rintamäen vastuulla aiemmin olleet suorat päämiesja asiakassuhteet määritellään uudelleen sisäisesti ja näistä tiedotetaan tarvittaessa erikseen, sekä Intersonic Oy:n eri viestintäkanavissa. Eteläamerikkalaisella aksentilla laulettu espanja toimii hauskasti ja olisi kiinnostavaa kuulla lisää tätäkin puolta. Ari Mannisen ystävien, kollegoiden ja entisten esimiesten laatiman muistokirjoituksen voit lukea osoitteesta: audico.fi/fi/ari-manninen Myynti – UA-jälleenmyyjät: dlxmusic.fi | fantomstudio.fi | f-musiikki.fi | gurushop.fi | kitarapaja.com | mikrofonikauppa.fi | musacorner.fi | musikantti.fi | northernsound.fi | power-sound.fi | soitinlaine.fi | stpaulssound.fi | verkkokauppa.com Maahantuoja: S O U N D & V I S I O N 19-23 Sälät_Näyteikkuna 321.indd 19 1.6.2021 17.18. Hurriganesin jalanjäljissä talsinut bändi oli persoonallisen laulusolistinsa, Eduardo Martinezin, johdolla valmis pelastamaan ummehtuneen rock’n’rollin. Vaikka kaikki oli muodollisesti kunnossa, eivät sitä seuranneet albumit enää täyttäneet yleisön odotuksia siinä määrin kuin loistava debyytti. 2010-luku oli Fleimareille hiljaiseloa. Sibeliuslukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Manninen oli monitaitoinen mies – kelpo kitaristi, joka musisoinnin ohessa luki itsensä insinööriksi ja ehti työskennellä niin musiikkiliikkeissä kuin alan merkittävimpien maahantuojienkin palveluksessa. Tuskin tätä alkuperäisviisikon comebackia kukaan uskalsi odottaakaan. Sattumusten kautta Jutilan ja Martinejossa persoonallisuus on mennyt pesuveden mukana. Fleimari-viisikon soittamana vanha kunnon rock’n’roll kuulostaa yhä tuoreelta. Häneen kulminoituu The Flaming Sideburnsin originellius, energisyys ja röyhkeys. TOMMI E. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Muistamme Audico Oy:n toimitusjohtaja, Ari ”Ade” Manninen menehtyi 9. Ei kaistat täyteen ahdettua soundia, joka tappaa hengen. 2020-luvulla tämä kuulostaa (jälleen) valtavan tuoreelta. toukokuuta sairauden uuvuttamana. Tulee valtava halu päästä keikalle todistamaan. Lisätiedot: Intersonic oy Puh. Nyt se monien ainoana oikeana pitämä klassinen Fleimarit-kokoonpano on tehnyt sen albumin, mitä odotettiin vuosituhannen alussa debyytin jatkoksi
Omaa suhdettaan Pekka Strengin tuotantoon luotaavat mm. Juha Hurme, J. Tämä on kirja, joka ei tule lukemalla valmiiksi. Saarela on tasapainoillut kultaista leikkausta hakiessaan pääosin varsin onnistuneesti, vaikka joissain kohden olisi saksia voinut käyttää vielä hiukan ronskimmin. Onneksi teoksen keskelle sijoitettu kuvaliite on sentään painettu laadukkaammin. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Pekka Strengin sanat ja sanojen jäljet Kirjoittaja: Petra Streng ja Tiina Kokkoniemi Basam Books, 2021 ISBN 978-952-733-742-4 kaukana toisistaan eivätkä ne välttämättä kohtaa. Kuin polttaisi maa, missä äsken soi joku kiehtovan oikukas kieli.” (Matkalaulu) Jos kohta kuvaillaan myös onnellisuuden syvintä olemusta: ”Mukana mulla on paperilunta satujen tulla. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Pave Maijanen Elämän nälkä Kirjoittaja: Tommi Saarela, kustantaja: Tammi, 2021 ISBN 978-952-04-2324-7 Pekka Strengin sanat ja sanojen jäljet Pave Maijanen Elämän nälkä Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta. Tosin tuotannon esittelyn vaatima tila johtuu osaltaan siitä, että levyjen kannet on myöskin jaksettu kaivaa jostain esiin ja liittää kuvina mukaan. Tämä puolestaan kuvastaa tekijän pedanttia asennetta – suurinpiirtein ei riitä, pitää olla presiis. Rakkauden ohella myös kuolema nousee keskeiseksi elementiksi teksteissä, joissa kyllä käsitellään muitakin ihmiselämää vaivaavia kysymyksiä: P ave Maijasen elämäkerta on laajuudeltaan lähes viisi ja puolisataa sivua ja jotain kirjan massiivisuudesta kertoo se, että lähteitä on teoksen lopussa listattuna neljän sivun verran ja henkilöhakemistoa tuplaten. Musiikintekijän mielenkiinto kohdistunee siten luomisprosessien, menetelmien ja oletettavasti myös välineistön kuvailuun, siihen osuuteen jossa kerrotaan miten ja miksi jotain tehtiin ja ketkä oikeastaan olivat asialla. Ne ovat itse itseään kannattelevaa ja edelleen muodoltaan täysin kelpoista runoutta. Tekijän tuntien ( Tommi Saarela on kuulunut Riffin kirjoittajakuntaan lähes koko lehden julkaisuhistorian ajan) uskon, että sekä lähteet että faktat on myös tarkistettu ponnisteluita säästämättä. Ja juuri sellaisena ne näyttäytyvät vasta julkaistussa kirjassa, johon kaikkien kolmen levyn tekstit on koottu. ••• Kirjan kuvitus on runsasta, mutta kustantajan valitsema painopaperi ei kauniisti sanottuna ansaitse täysiä pisteitä. Jos musiikki onkin yhteinen nimittäjä, ovat nämä eri lukijaryhmien lähestymiskulmat silti ”Mikä on, kun en mihinkään jäädä voi. Siksi on aivan perusteltua venyttää paikoin lukijan kärsivällisyyttä vielä pienellä lisärönsyllä sinne tai tänne, jotta jokin erityispiirre tai asia saadaan mukaan vaikka se ei pääjuonta eteenpäin varsinaisesti kuljettaisikaan. Musiikkina Strengin tuotanto nivoutuu hyvinkin luontevasti 60/70-lukujen vahvasti progevaikutteiseen ja hyvin heterogeeniseen musiikkikirjoon, mutta sanoitukset ovat kaukana tavanomaisista pop-lauluista ja iskelmistä. Suosittelen. Kirjan kauneimpien tekstien joukkoon kuuluva Serenadi on esimerkiksi yksinkertaisen puhutteleva, kuuden rivin mittainen rakkaudentunnustus tuntemattomaksi jäävälle kohteelle. Ns. 20 www.riffi.fi 3/2021 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA L auluntekijä, runoilija, muusikko Pekka Streng (1948-1975) ehti elämänsä aika levyttää kaksi albumillista laulujaan, kolmas levy julkaistiin postuumisti. suurelle yleisölle Maijanen on pop-laulaja, rokkitähti ja trubaduuri jonka musiikkia on radiosta kuultu ja keikoillakin käyty. Ota suunnaksi riffi.fi ! 19-23 Sälät_Näyteikkuna 321.indd 20 1.6.2021 17.18. Karjalainen ja Asko Keränen sekä Ritva Oksanen, Emma Salokoski ja Heidi Puurula, jotka tuovat kukin oman kulmansa Strengin musiikin ja sanoitusten merkitykseen ja seuraamuksiin. ••• Pekka Strengin lyriikka on kerroksellista ja monimerkityksellistä, ilmaisultaan vivahteikasta, mutta muodoltaan tehokasta. Muistaa sopii, että Maijasen elämäkerta on silti samalla ainutlaatuinen tilaisuus kirjata muistiin tapahtumia, joilla on historiallista merkitystä ja joita ei tämän kertomuksen ulkopuolella mahdollisesti kukaan milloinkaan dokumentoisi. Niitä edeltävä Pave Maijasen diskografia puolestaan ilmentää päähenkilön isoa roolia suomalaisen musiikin parissa ja kattava selvitys vaatiikin tilaa enemmän kuin mainitut hakemistot yhteensä. Ja onneksi tekstisisällön mielenkiintoisuus kantaa silloinkin, kun kuvien laatu on sohjoinen. Sen ryhmän kiinnostus kohdistuu luontaisesti päähenkilön elämän inhimillisiin piirteisiin ja tapahtumiin – siihen sisältöön, joka puhuttelisi sanomalehden viikonloppuliitteen tai yleisaikakauslehden lukijaa. Olen unta.” (Puutarhassa) Eikä mikään estä lukijaa tarttumasta vain johonkin yhteen säkeeseen, josta voi itselleen rakentaa vaikka kokonaisen elämänfilosofian: ”Jos epäröit, taika on tehoton” (Noidat) ••• Kirjan tekijät, Petra Streng ja Tiina Kokkoniemi, ovat kasvattaneet sisältöä liittämällä laulujen lomaan vierailijoiden puheenvuoroja haastattelumuodossa tai vieraan itsensä kirjoittamina teksteinä. ••• Myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan herättää aavistus siitä, että puun ja kuoren välissä on oltu. Idea on hyvä ja sen toteutus onnistunut. Alan sisällä Maijanen oli ennenkaikkea monipuolipuolinen taitoniekka, esikuva ja vaikuttaja, joka on hyvin johdonmukaisesti pysytellyt enemmän taustalla kuin paistatellut parrasvaloissa
Nyt ei ole puutetta omaperäisyydestä eikä kerronta laahaa tai takkuile. Tästä ei kesälukemisto parane. Kerronnan kohde taas takaa persoonallaan mielenkiinnon suuntautumisen aina kohti seuraavaa episodia. Erityisen virkistävää sellainen on siksi, että kovin usein käy aivan päinvastoin – tekee mieli panna kirja pois jo ensimmäisten sivujen jälkeen, koska tarina tuntuu jotenkin liian tutulta ja aiemmin se on sitä paitsi kirjoitettu niin paljon paremmin. Gig Bag sisältyy hintaan. Kieli on tehokasta, ilmaisuvoimaista ja kaikessa pakottomuudessaan huoliteltua. Ajoituskin on kohdallaan, huipennukset tulevat yllätyksinä ja siltikään verbaliikalla ei kikkailla. 299 € 19-23 Sälät_Näyteikkuna 321.indd 21 1.6.2021 17.18. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Edu Kettunen Kirjoittaja: Veli-Pekka Hänninen ja Edu Kettunen, Kuvitus: Edu Kettunen Kustantaja: Minervakustannus Oy, 2021 ISBN 978-952-375-227-6 Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/okko OKKO T3 Tremolo Maailman monipuolisin tremolopedaali. Aivan kuten Kettusen riemastuttava piirroskuvituskin, joka rytmittää kirjan jaksoja yhdessä hänen päiväkirjanomaisten mietelmiensä kanssa. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Cranborne Audio 500R8 Kahdeksan 500-sarjan moduulin räkki ja USB-äänikortti 1 990 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 3 990 € Kawai CA99 -digitaalipiano Concert Artist -malliston lippulaiva! Sontronics STC-2 Black Laajakalvoinen kondensaattorimikrofoni 209 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Edu Kettunen T oisinaan ja aivan liian harvoin tulee tarttuneeksi kirjaan, jota ei malta laskea käsistään ennen kuin on lukenut sen kokonaan. Sillä niitä kirja sisältää, joskin teemoittain ja jollain tapaa kronologisestikin järjestettyinä. Kettusen lauluteksteistä tuttu valoisa haikeus on jotakin sukua ruotsalaiselle lyriikalle, jossa vaikeistakin asioista voidaan kirjoittaa ilman kaiken alleen hautaavaa raskasmielisyyttä. Elämäkerroille tyypilliseen lineaariseen polkuun ei kuitenkaan ole kahliuduttu, kaari piirtyy hallitusti rennommalla otteella. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi DLX-hinta: 906 € Korg RK100S-2 Klassinen Keytar jälleen saatavana St. www.riffi.fi 3/2021 21 n näyteikkuna Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA 569 € PRS SE Standard 24, Vintage Cherry SE STD-sarjan luottopeli. Yhteistyössä Veli-Pekka Hännisen kanssa toimitettu kirja ilmentää samaa herkkyyttä inhimillisen elämän vivahteille
010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BOSE VB-1 Videobar – UUTUUS! Huippuäänentoisto ja 4K-tasoinen videokuva neuvotteluhuoneeseen. 22 www.riffi.fi 3/2021 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 25.8.2021 ilmestyvässä numerossa 4/2021. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 487 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 22 € KITARAHITIT Suomirock – UUTUUS! Mukana on aiemmin sarjassa julkaistuja klassikoita sekä paljon uusia hittejä! Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Electric Blue Chorus II 100% analoginen supermusikaalinen Chorus/ Vibratopedaali 210 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . 1 899 € BOSE L1 Pro 16, PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suorituskyky ja ylivoimainen äänenlaatu. F-Musiikki Tampere-Pirkkala, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. AMPEG RB108 Bassocombo 30W – UUTUUS! Klassinen Ampegin ulkomuoto ja soundi. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 299 € BOSE L1 Pro 8, PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suorituskyky ja ylivoimainen äänenlaatu. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Riffi-kauppa 20 € Kesähintaan Pinninkatu 26–28, TAMPERE, Puh. 174,90 € F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 3 333 € BOSE L1 Pro32 + SUB2, PA-järjestelmä – UUTUUS! Ainutlaatuinen suorituskyky ja ylivoimainen äänenlaatu. 03 222 1300, 050 323 3167, www.tammerpianojasoitin.fi FENDER Made In Japan Traditional 60’s alkaen 1 222 € 1 kpl / malli, vain meiltä Suomessa! 19-23 Sälät_Näyteikkuna 321.indd 22 1.6.2021 17.18. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
Toisin sanoen 8 erilaista soundia! 998 € Focal Alpha Evo 50 & Evo 65 Markkinoiden paras hinta/laatu-suhde! • aktiivinen 2-tierakenne • laaja säteilykuvio • erinomainen äänenlaatu • kattavat säädöt Focal Alpha Evo 50 • 45 – 22 000 Hz • 5" kartioelementti • 1" kalottidiskantti • vahvistinteho: 35 W + 25 W • maksimiäänenpaine 101 dB SPL Focal Alpha Evo 65 • 40 – 22 000 Hz • 6,55" kartioelementti • 1" kalottidiskantti • vahvistinteho: 55 W + 30 W • maksimiäänenpaine 104 dB SPL 2 490 € Hammond SK Pro Hammondin uutuus tarjoaa legendaaristen urkusoundien lisäksi uudistetut pianot, viulut, torvet ja paljon muuta. Power Sound Ky Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932 myynti@power-sound.fi Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-7X Ammattitason digirummut Remon Mesh Head -kalvoilla. www.riffi.fi . basarin pedaalin Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. Riffi-kauppa 20 € Kesähintaan 19-23 Sälät_Näyteikkuna 321.indd 23 1.6.2021 17.18. www.riffi.fi 3/2021 23 Varaukset / lisätiedot: • puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi DLX-hinta: 206 € Samson Q9U Dynaaminen XLR / USB Broadcast-mikrofoni MOTHER-32 & DFAM 1 614 € 1 562 € Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 / soitinlaine@soitinlaine.fi / www.soitinlaine.fi MOOG SOUND STUDIO – mukaansa tempaavaa äänen tutkimista! Kaksi studio pakettia, jotka sisältävät puoli modulaariset synteti saattorit tarvikkeineen DFAM & SUBHARMONICON TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS SE Custom 24-08 Eriza Verde Custom 24 -malli, jossa on kaksi mini-togglekytkintä kelanpuolitusta varten – molemmille mikrofoneille omansa. 985 € 30 erilaista rumpusettiä Muokattavat efektit USB-Midi Triggerit kalvoissa ja vanteissa Sis
Tähän perusrakenteeseen voi vielä liittää C-osan (välisoitto tai soolo), joka tuo vielä poikkeavan elementin kokonaisuuteen. Alkuvuosina markkinoilla oli tilaa, ja suosituimpia levyjä myytiin lopulta miljoonamäärin. Äänimaailmaan saattaa kuulua luonnon ääniä: tuulen suhinaa, heinien kahinaa, puron solinaa, jossain kaukana juoksevia antilooppeja. R CA-yhtiön yli 70 vuotta sitten esittelemä singlelevy käynnisti uuden, kiihkeän aikakauden populaarimusiikissa. Poikkeavaa ärsykettä ei tarvitse edes tiedostaa, vaste aivoihin syntyy automaattisesti, vaikka henkilö olisi tiedoton. Merkitse päivämäärä ylös ja osta lippusi vaikka jo heti! Pe 11.06. 24 www.riffi.fi 3/2021 TEKSTI: KARI PURSSILA Tulipa mieleen… – Onko hittibiisillä fysiologinen perusta. Kappaleesta täytyy löytyä sekä yllätyksellisyttä että turvallisuutta. Kun ääniärsyke toistuu jatkuvasti samanlaisena, siihen lopulta lakkaa reagoimasta, se muuttuu ”huminaksi”. Singlelevyn yhdelle puolelle mahtui 3 – 4 minuuttia musiikkia. Se miten tällaiset rakenteet ovat kappaleisiin syntyneet, ei varmaankaan ole pohjautunut tekijöiden teoreettiseen analyysiin – biisi on sellainen kuin on, koska on ”kuulostanut hyvältä” tehdä se niin. klo 20 Katsottavissa 7 vuorokautta pe 11.06. Single-kappaleelle kehitetty rakenne varmistaa tasapainon: A (1. Ilmiön pohja voi olla ihmisen esihistoriassa, se voi liittyä suoraan lajin säilymiseen. Se taas nostaa vireystilaa, aistit valpastuvat, keho valmistautuu pakoon. Sen edistämiseksi alkoi nopeasti kehittyä kaavoja, joista biisin rakenne voidaan selvästi eritellä: esim. Mutta kun koehenkilölle esitetään tavanomaisesta aistiärsykkeestä poikkeava ärsyke, aivosähkökäyrässä näkyy välittömästi sille vaste. Jos turvallisuutta on liikaa ja yllätyksellisyyttä liian vähän, kuulija pitkästyy (monissa iskelmissä kuulija osaa arvata miten melodia ensimmäisen rivin jälkeen jatkuu). Jos yllätyksellisyyttä on liikaa ja turvallisuutta liian vähän, kuulija kuormittuu (atonaalinen jazz, jossa mikään ei ennusta seuraavaa ääntä). klo 20 – pe 18.06. ”Teoksen osat ovat Tempo molto moderato, Andante mosso ja Allegro molto.” Klassisen musiikin laajoja muotorakenteita voi pitää analogisina kevyen musiikin suppeampien muotojen kanssa. Koska molempiin on muodostunut selkeitä rakennekaavoja, niillä on oltava tietty tarkoitus. Ajatellaan vaikka alkuihmistä, joka elelee jossain Afrikan savannilla tai Intian viidakossa. Popmusiikki painottaa luonteensa puolesta sitä mikä on uutta. klo 23:59 Liput alk. Kohonnut vireystila synnyttää muistijäljen, joka seuraavalla kerralla aktivoituu vastaavanlaisessa tilanteessa: ”Kohta joku meistä syödään.” www.elivestream.fi ”Viinikaisen kitaroinnissa hehkuu mielikuvituksellisuus, ilmaisuvoima, svengi ja vahva läsnäolo.” ELive Stream vie kuuntelijat lähelle artistia kolmen kameran voimalla jazzkitarakonsertissa, joka striimataan suorana ELive Musicin studiosta. Näissä puitteissa kappale piti saada iskostumaan kuulijan mieleen. säkeistö), B (kertosäe), A (3. AABAB. Tuote piti kuitenkin rakentaa formaatin ehdoilla. Musiikintekijöille singleformaatti tarjosi houkuttelevan mahdollisuuden kuuluisuuteen. Tämän reunaehdon mukaan pop-singlen kesto vakiintui nopeasti 2 – 3 minuutin pintaan. Tyylilajina se kuitenkin samaan aikaan rakentuu tuttuudelle – tutuille elementeille, joita sopivassa määrin varioidaan. Voisiko sellainen löytyä ihmisen kuulojärjestelmästä. Näätänen on todennut, että kuuloaistilla on ”automaattinen huomionkääntömekanismi”. 7 € ELive Stream: Teemu Viinikainen Solo 24-25 Purssila.indd 24 31.5.2021 12.01. säkeistä), B (kertosäe) tarjoaa tuttuutta ja vaihtelua sopivassa määrin. säkeistö), A (2. Kun näihin tavanomaisiin aistiärsykkeisiin ilmaantuu poikkeava ärsyke, esimrkiksi pensaasta kuuluva leijonan aiheuttama rapsahdus, tämä yllättävä elementti herättää aivoissa välittömän reaktion. Edullinen ja kätevä tallenne osui yksiin niin rock and rollin kuin syntymässä olleen nuorisokulttuurin kanssa, ja musta vinyylilätkä alkoi löytää tiensä 50-luvun kotibileisiin siinä missä baarien jukebokseihinkin. Tajutonkin sen tajuaa Suomalainen psykologi ja neurotieteen tutkija, akatemiaprofessori Risto Näätänen on kuitenkin kognitiivisen neurotieteen tutkimuksissaan löytänyt ihmisaivoista piirteen, joka näyttäisi tarjoavan yhden selityksen siihen, miksi hittikappaleiden muodot ovat vakiintuneet tietynlaisiksi
2000-luvullakin listaykkösiksi nousseet kappaleet ovat edelleen keskimäärin kolme minuuttia pitkiä. Rakenteet, sointukierrot, melodiat, kompit, rytmit, soundit ja esitystavat uusintavat käytäntöjä, yllättävät kuuntelijoita, muodostavat uusia muistijälkiä. Kuulijan korvien raikastamiseen kestoksi riittää se kahdeksan tahtia, ”middle-eight”. Osuus on lyhyt eikä siihen ehdi mitenkään kyllästyä. Kierto toimii taustana tarinalle, jota laulaja alkaa keriä. Ellei sen aikana ehdi syntyä kuuntelijaa palkitsevaa yllättävyyselementtiä, seuraava kolmeminuuttinen ehkä sen tekee. klo 20 – pe 18.06. Kappaleen tarinallisuus antaa aihetta vielä kahteen Aosaan (”Sun kuvasi kanssa mä sänkyyn hiivin…”, ” Mä jengissä näyttelin kovaa jätkää…”). Hitin muotoinen kappale Kun popmusiikki vielä etsi muotojaan, pelikenttä oli avoin. säkeistö (”Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun…”) ankkuroi kappaleen tuttuun sointukulkuun (C-Am-F-G). Levyformaatista radioformaatiksi Singlelevyjen huippukausi sijoittui 50-luvulta 70-luvun puoliväliin. Tekijä pitää kuuntelijan kiinnostusta yllä jakamalla ylläreitä kohtiin, joissa niitä tuntuu tarvittavan. Tässä vaiheessa on syytä produsoida poikkeava elementti: Bosaan johtava, melodialtaan ja sointurakenteeltaan erilainen pre-chorus/bridge (”Mä tuijottelin silloin vain sinun herkkupoveen…”). Kappale on tekstipainotteinen ja sisältää peräti kuusi säkeistöä, mutta sen rakenneosien suhteet toimivat kaavan mukaisesti. 1. Otetaan esimerkiksi 1974 julkaistu Juice Leskisen ”Marilyn”, jonka sekä tekstisisältö että rakenne viittaavat vahvasti 50-lukuun. Nämä osat menevät sanataiteilijana tunnetun Leskisen piikkiin – rakenteellisesti biisi olisi yhtä toimiva ilman niitäkin. Mutta loppuun on lykättävä vielä se kruununjalokivi, Bosa, vaikutelman vahvistamiseksi tässä kolmeen kertaan. Kun tarpeeksi tekee, sen alkaa tuntea. Näin kappale saa taas uutta tuulta siipiensä alle, lähtee uuteen liitoon. Nopeasti musiikki kuitenkin löysi muotonsa, niin että 50-luvun pop-kappaleet kuulostavat nykyisin jo turhankin yhdenmukaisilta. Introssa esitellään kappaleen tempo, soitinkokoonpano ja sointurakenne. klo 20 Katsottavissa 7 vuorokautta pe 11.06. Vuosien mittaan uusien tallennemuotojen ja yleisöjen myötä on kehitetty monenlaisia tapoja koukuttaa kuuntelijaa. (”Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu…”). Jossain määrin standardirakenteet ovat kuitenkin olleet käytössä vuosikymmenien halki. www.elivestream.fi ”Viinikaisen kitaroinnissa hehkuu mielikuvituksellisuus, ilmaisuvoima, svengi ja vahva läsnäolo.” ELive Stream vie kuuntelijat lähelle artistia kolmen kameran voimalla jazzkitarakonsertissa, joka striimataan suorana ELive Musicin studiosta. Ennen B-osaa vaihtoehtona voisi yhtä hyvin olla joku välisoitto tai soolo. 7 € ELive Stream: Teemu Viinikainen Solo 24-25 Purssila.indd 25 31.5.2021 12.01. Kertosäe on kappaleen ydin, sen sielu – se mikä ensimmäisenä tulee mieleen kun biisin nimi jossain mainitaan. säkeistö (”Olin nuori ja keuhkoissa kirveli Boston…”) uppoaa vielä ensimmäisen jälkeen, muistijälki on syntynyt, mutta toisteisuuden takia vireystila alkaa notkahtaa. Merkitse päivämäärä ylös ja osta lippusi vaikka jo heti! Pe 11.06. 2. Sitten lauluntekijä palauttaa teokseen pre-chorus-yllärin. Melodian ja säestyksen toisteisuus on vielä siedettävällä tasolla, ja sen pelastaa tarina, johon kuuntelijan huomio kohdistuu. klo 23:59 Liput alk. Tämän korvien juhlakierroksen jälkeen kuulija on taas valmis virittymään A-osan ärsykkeisiin, jotka tässä vaiheessa kuulostavat jälleen tuoreilta (”Mä tulisesti sua kirjeillä lemmin…” ja ” Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan…”). B-osan tehtävä (”Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin…”) on tuottaa uusi äänellinen elementti, joka hetkeksi purkaa toistuneiden A-osien muistijäljet ja lyö ässän pöytään
Växbyjen kannalta tämän studiokeikan mehukkain osa oli sopimus, että he saavat tv-kuvausten jälkeen levyttää myös omaa tuotantoaan. Anssi muistelee, kuinka jo rakennukseen astuminen sai sydämen pamppailemaan. Hänet on nähty monen tv-bändin riveissä ja viime vuosina hän on kunnostautunut jousisovitusten tekemisessä. Muuri on tägätty täyteen ja suojatiellä – sillä levynkannesta löytyvällä kuuluisalla suojatiellä – on aina kuvattavina harppovia Beatles-faneja. Heidän yhteinen bändinsä, Icons of Elegance, julkaisi keväällä jo kuudennen pitkäsoittonsa Please Tell Him I Said Hello. Näin tallentuivat Please Tell Him I Said Hello ja Two Coffee Morning. Harva pääsee kuitenkaan sisään studioon. TEKSTI: TOMMI E. Molemmilla studiotöitä ja keikkoja kuitenkin riittää. – Växbyn veljekset Beatles-pyhätössä Henri (vas.) ja Anssi Växby äänittivät osan kuudennesta levystään Abbey Roadilla studio 2:ssa. VIRTANEN KUVAT: NIKLAS ROSSTRÖM Icons of Elegance Abbey Road on maailman ehkä tunnetuin studio. Poikkeuksellinen kiva tilaustyö oli soittaa En dag i våra liv -ohjelmassa Kjell Westön ja Kaj Korkea-ahon ympärille kasatussa bändissä. ”Päätettiin että ei edes teeskennellä cooleja, että ollaan ihan fiiliksissä”, hän kertoo. Molemmat kirjailijat ovat harrastelijakitaristeja ja fanaattisia The Beatles -faneja. Lontoolaistunut kitaristi on työskennellyt muusikkona ja tuottajana jo parikymmentä vuotta. Hänen nimensä onkin tuttu monen levyn kannesta. Yli 2000 Gramex-merkinnän joukossa on raitoja Hectorista Pyhimykseen ja Brita Koivusesta Johanna Kurkelaan. Yle Areena/Yle Fem) ei kuitenkaan kerrottu sitä, että taustalla soittavat Växbyn veljekset kumartavat samaa kotijumalaa. 26 www.riffi.fi 3/2021 A nssi Växby on yli neljännesvuosisadan urallaan yksi maamme käytetyimmistä basisteista. Ei siellä ollut käynyt Henrikään, vaikka on jo yli 20 vuotta asunut Lontoossa. Ohjelmassa seurattiin heidän ristiretkeään Abbey Roadille, jossa he äänittivät oman versionsa The Beatlesin Abbey Road -levyn klassikkoraidasta Something. Mukana sessioissa oli Roxette-rumpali Mats Persson. Ajatonta, brittihenkistä poppia soittava bändi on veljesten lempilapsi, johon he laittavat kaiken muilta töiltä liikenevän aikansa. Monet muistavat Växbyn myös SMG:n basistina. Harva kuitenkaan tietää, että Anssin pikkuveli, Henri Växby, on niin ikään ansioitunut studiomuusikko. 26-27 Icons of Elegance.indd 26 1.6.2021 17.12. Veljekset Anssi ja Henri Växby toteuttivat unelmansa päästessään sinne äänittämään omaa materiaaliaan. Tähtihetkiä olikin, kun Beatles-piano tallentui myös Icons of Elegancen uudelle levylle. Lady Madonnan piano Abbey Road -risteyksen ympärillä parveilee jatkuvasti turisteja. Puolituntisessa dokkarissa (kts. Porvoosta lähtöisin olevat veljekset ovat kahdeksan vuoden ikäerostaan huolimatta olleet aina tiukasti tekemisissä toistensa kanssa – musiikin kauttapa tietenkin
Se on omalla tavallaan tärkein. 26-27 Icons of Elegance.indd 27 1.6.2021 17.12. Pari setää oli toiminut ammattimuusikkonakin. www.riffi.fi 3/2021 27 Veljesten astuessa sisään rakennukseen oli respassa vastassa vanhempi rouva, itsekin osa Beatles-saagaa. Heti ovesta sisään astuessa oli seinällä kehyksissä Yesterdayn originaali jousiarri”, kertoo nuorempi Växby, joka vastaa puhelimeen kotoaan Lontoosta. ”Me lähetellään ideoita edes takaisin Lontoon ja Helsingin välillä. Lopulta kaikukammion ovi suostuttiin kuitenkin avaamaan ja syy vastahakoisuuteen selvisi: huonetta käytettiin tuolivarastona… Saumatonta yhteistyötä Veljesten yhteinen musiikillinen taival alkoi jo lapsuuden Porvoosta, jossa oli hyvät mahdolliset harrastaa. Freelancermuusikkouden rinnalla hän on tehnyt viime vuodet ohjelmapäällikön töitä konsertteja buukaten. ”Fiiliskerroin oli aika iso. Henrin Suomen visiitit – niin jouluisin kuin kesällä – ovatkin tärkeää työskentelyaikaa IOE:lle. Kahdeksan vuoden ikäero vaikutti tietenkin aluksi. Brittiläistyneenä tekstit ovat kaatuneet Henrin kontolle. Tietenkin jakelevat toisilleen Macca-pisteitä. Studion henkilökunta ei kuitenkaan lämmennut ajatukselle, kun Gordon halusi käyttää talon legendaarista echo chamber -kaikuhuonetta. ”Tärkeintä minulle on se, että tekee broidin kanssa. ”Broidilta tulee toiveita, että ’tee tästä laulu, haluan laulaa tästä’. Isoveli on samoilla linjoilla. Kun Henri Växby muutti parikymppisenä Lontooseen opiskelemaan säveltämistä, alkoivat veljekset katsoa toisiaan vertaisinaan. Periaatteessa kuitenkin on niin, että se joka on tehnyt biisin, laulaa sen”, kertoo Henri työskentelytavoista. u Icons of Elegance ”Kyllä se pisti vähän hiljaiseksi. Anssi otti pikkuveljeään mukaan keikoille ja treeneihin. Celesta ja Fool on the Hill -piano olivat siellä ja niitä sai käyttää”, Anssi kertoo. Parhaat biisit ovat kuitenkin syntyneet mökillä niin, että ollaan istuttu vastatusten ja heitelty ideoita kuin Lennon ja McCartney”, kertoo Henri. Toisessa kitarassa on ollut vaihtelevasti mm. Ei siis ihme, että nimenomaan The Beatlesin Lady Madonnassakin soinut piano päätyi Two Coffee Morning -kappaleeseen. Ekasta albumista lähtien mietittiin, että yritetään tehdä se yksi albumi, mikä puuttuu levyhyllystä. Riittää kunhan studiokulut saadaan kuitattua ja tämä on toistaiseksi onnistunutkin. Beatlesin käyttämiä soittimia oli yhä käytössä. ”Broidi on grunge-ajan kasvatti, häneltä tulee indiempää kamaa”, kertoo Anssi, joka itse on enemmän country-miehiä. Kerrottakoon, että session rumpali oli hänkin nimimiehiä, Roxette-yhtyeessä soittanut Mats Persson. Tietenkin sitten kun levy on tehty, sitä haluaisi että jengi kuulee sen, mutta se ei ole meille mikään ensisijainen tavoite”, sanailee Henri Växby. Mistään laitteesta ei voinut tietää oliko juuri se aparaatti saanut Lennonin tai jonkun muun beatlen jumalaisen kosketuksen. Hän on myös perustanut vaimonsa kanssa art pop -bändin French For Cartridge, joka tekee avantgardemusiikkia. ”En yleensä välitä julkkiksista, mutta tämä paikka teki vaikutuksen. Rima on taiteellisesti korkealla, mutta varsinaista kaupallista tavoitteellisuutta veljeksillä ei ole. Pappi-isä oli aktiivinen harrastelijamuusikko, joka teki sovituksia puhallinorkesterille. Onkin mielenkiintoista, että näiden soittimien käyttö kuului studiotaksaan, mutta tavallinen rumpusetti piti vuokrata erikseen. Oli hienoa soittaa samassa huoneessa niiden portaiden alla, jotka näkyy kaikissa kuvissa.” Henri Växby kuuluisien pianojen ympäröimänä. Silloin biisit valmistuvat. Samoja koskettimia ovat painelleet myös aikoinaan Paul McCartney ja John Lennon. Me nautitaan siitä ja se on tapa olla yhdessä. Vuonna 2003 he päättivät yhdistää voimansa ja alkaa kirjoittaa biisejä. ”Ensisijaisesti tehdään musiikkia itsellemme. ”Tuotan paljon indie-bändejä, teen lauluja ja soitan sessioita. Silti on aina mahtavaa kun pääsee omien biisien pariin”, hehkuttaa Henri Växby. Käytävillä lojui vanhoja miksauspöytiä ja muuta rekvisiittaa. Lauluääni on heillä sen verran samankaltainen, että aivan heti ei levyltä huomaa kumpi on äänessä. Bändissä soittaa rumpali Harri Ala-Kojola. Eleganssin ikonit Vaikka molemmilla onkin vakaalla pohjalla oleva ura muusikkona, on omaa musiikkia tekevä duo heille sydämen asia. Äänittäjänä toimi Mikko Gordon, jonka läsnäolo on sekin meriitti, onhan mies työskennellyt muun muassa Thom Yorken kanssa. Se kuuluu IOE:n tuotannossa. Lasse Sakara tai Tuomas Wäinölä ja koskettimissa usein Antti Ikola. Beatles ja roots-musa on molempia yhdistävä tekijä. Vaikka veljekset kertovat musiikkimakunsa olevan samansuuntainen, on ikäero tuonut siihen pienin nyansseja. Me ollaan järjettömiä Beatle-faneja. Ja mitäpä tekevät vannoutuneet Beatles-fanit, kun sävelkynästä vuodattuu jotain molempia tyydyttävää. Veljekset sovittavat biisit yhdessä. Veljekset katselivat paikkaa tietenkin muusikoiden silmin. Livekeikkoja en ole enää hirveästi tehnyt”, hän kertoo. Toki yhteistuumin niitäkin ruuvaillaan. ”Se on oma juttu, missä saan kirjoittaa omia biisejä. Usein ne biisit ovat 80-prosenttisesti jommankumman, yhdessä niitä sitten hiotaan valmiiksi. Tällaiset työt ovatkin olleet hänelle pelastus nyt, kun keikat ovat olleet pannassa. Semmoinen, missä on hyvä kombinaatio kaikkea. Tietysti molemmat teemme paljon muitakin asioita, jolloin bändi jää pienemmälle huomiolle. Anssin sitä vastoin saattaa bongata Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevan kodin naapurikahvilasta, Max’s Cafesta, jousiarreja työstämästä. Hän oli fanikerhon myötä saanut pestin ”matkaoppaana” ja kertoili mielellään tarinoita kuusikymmenluvulta. Lopputuotteeseen tarvitaan tietenkin muitakin muusikoita. Soittimet ovat osa tarkoin tallennettua Beatles-mytologiaa. Modernia klassista opiskellut Henri Växby on koulutukseltaan sävellyksen maisteri, ja perehtynyt nykytaidemusiiikkin. Se on hauskaa kun onnistumme tekemään mielestämme hyvän biisin”, kertoo Anssi Växby
Sitten jossain vaiheessa tuli vähän isompaa keikkaa, ja mietin, että olisi siistiä saada mukaan jotain lyömäsoittimia, ei perusrumpusettiä vaan jotain muuta. Juho tuli yhden ystävän kautta, ja alettiin soittaa ja tehdä biisejä yhdessä. – Sanat ovat tosi tärkeät, ja mietin niitä tosi paljon. 28 www.riffi.fi 3/2021 le mukaan yhteen kappaleeseen. – Minua oli myös aina kiinnostanut, että bändissä olisi sellisti. Ja musiikkia syntyy sitä mukaan kuin sitä syntyy, kuvailee At The Hollow’n laulaja-kitaristi ja biisintekijä Kalle Koo yhtyettään ja musiikin tekemisen prosessiaan. Silloin yleensä tietää, että tästä tulee hyvä. Biisin rakentuminen lähtee siitä, että ”päässä alkaa soida”. Kalle Koon ohella yhtyeeseen kuuluvat kontrabasisti Juho Martikainen ja lyömäsoittaja Risto Järvelin. Se on mukana aina, osa itseä. Mukaan ovat tulleet nailonkielinen kitara ja Riston soittama piano sekä Juhon drone-efektit. – Paljon teen biisejä siten, että mulla alkaa soimaan päässä joku melodia ja sitten saan siihen jonkin sointukulun. Kalle sanoo käyttävänsä aikaa siihen, että sanoitus istuu kappaleeseen ja että sen voi allekirjoittaa. -T ämä bändi on sellaista elämänvirtaa, jossa ollaan. Soitin Ristolle ja kysyin, tulisiko hän keikal28-29 At the Hollow.indd 28 30.5.2021 20.10. Sellistin sijaan sain kontrabasistin. Hän sanoi, että haluaa soittaa jokaisessa biisissä. Lopputulos syntyy yhteistyössä Kalle säveltää ja sanoittaa kappaleet, mutta lopullisen muotonsa ne saavat bändin yhteisenä projektina. TEKSTI: VILMA TIMONEN KUVAT: ANTTI RASTIVO At The Hollow – tummanpuhuvaa ja tunteikasta Helsinkiläinen At The Hollow tekee musiikkia tunteella ja pakottamatta. – Hyvät biisit syntyvät juuri niin, että olen tekemässä jotain ihan muuta, jotain arkista asiaa, tai menossa johonkin. Sitä prosessoi, se tavallaan kasaantuu päässä valmiiksi, Kalle sanoo. Välillä taas menee pitkiä aikoja, ettei soi mitään… Sellainen sykli on itsellä aina ollut. Hän kertoo tekstien syntyvän samanaikaisesti musiikin kanssa. Raskas soundi syntyy normaalista poikkeavin instrumentein ja minimalistisesti kerrostaen. – On siistiä, kun instrumentit ovat vähän erilaiset, se luo rikkautta. Mistään perinteisestä triosta ei ole kysymys, vaan instrumenttivalinnat – baritonikitara, jousella soitettu kontrabasso ja tavanomaisesta rumpusetistä poikkeava perkussiokokoelma – luovat omintakeisen ja tunnistettavan soundin. Koiralenkiltä se alkaa Trio syntyi luontevasti, ja niin syntyvät myös sen kappaleet, jotka kaikki ovat Kallen tekemiä. – Kaikki alkoi siitä, että halusin tehdä särötöntä mutta raskasta, ja raskasta voi tehdä niin monella eri tavalla. Kaikki levylle päätyvä materiaali toteutetaan niin, että se on mahdollista soittaa myös livenä. Tai varsinkin, kun olen kävelemässä koirien kanssa yksin ulkona – sitten alkaa soida. Tulevalle levylle At The Hollow on laajentanut instrumenttivalikoimaansa. Se on tärkeää. Matala vire on olennainen. Ja luo myös todella paljon tietynlaista vaikeutta, kun musiikissa ei ole mitään säröä eikä mitään sellaista, kaikki on niin selkeää ja alasti. – Tämä on todella tunnepitoinen juttu koko bändille, soitamme tunteella. Sanoittaminen on ehkä se vaikein, että sanoista tulee sellaiset, että niiden takana voi oikeasti olla. At The Hollow on toiminut nykykokoonpanossaan vuodesta 2010, ja bändin ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2015. Toinen studioalbumi ilmestyy tämän vuoden lopulla. Pakottamalla ei tulosta synny. – Kaikki biisiosat ja muut ovat yleensä tosi valmiina, mutta sitten sovitetaan aina kimpassa valmiiksi, Kalle sanoo. Siitä se lähti, ja sitten tuli baritonia kehiin, Kalle kertoo. Sanoitukset ovat At The Hollow’n musiikissa tärkeässä roolissa. Ja mitä enemmän ikää on musiikin tekemisessä tullut, niin sanojen tärkeys on vaan painottunut
Yleensä minimalistiseen tyyliin kerrostaen ilman massiivista efektien käyttöä. Soundeja mietitään usein biisikohtaisesti, ja kuhunkin kappaleeseen pyritään saamaan se äänimaailma, jota kappale edellyttää. – Meidän biisit eivät ole sellaisia, että kun kertsi lähtee, niin särö alkaa, vaan sinne kasvaa lisää jotain muuta äänimaailmaa, Kalle sanoo. On hyvä aina uudistua, mutta sellainen radikaali, että aletaan yhtäkkiä tehdä jotain ihan toisenlaista… Jos ajattelen näitä biisejä vaikka verrattuna ekaan levyyn, niin on se ihan erilaista mutta sama juttu kuitenkin. On tosi tärkeää, että on clean, puhdas kitarasoundi. Kaiku ja delay on ne pääasiat, mitä tuossa tarvitsee. Ja myös oikea tuottaja-äänittäjä [ Hannu Kilkki] vaikutti todella isosti tähän, Kalle sanoo. Uudet instrumentit ruokkivat ja tuovat uusia juttuja. Mulle soitto lähtee aina käsistä. At The Hollow’n tuoretta soundia on kuultavissa tulevalta levyltä ennakkoon julkaistuilta kappaleilta, jotka löytyvät Spotifysta. u Facebook: www.facebook.com/atthehollowofficial Instagram: @atthehollowofficial At The Hollow’n muodostavat Juho Martikainen, Kalle Koo ja Risto Järvelin. Pedaalien käytössä hän on maltillinen. Soundi on tärkeä, mutta se lähtee sormista. Ja ettei se mene rikki ja ala särkeä, sun muuta… Joutui siinä vähän aikaa hommaa tekemään. – Kyllähän musa aina muuttuu, kun kasvaa ja tekee. 28-29 At the Hollow.indd 29 30.5.2021 20.10. Soundi on tärkeä At The Hollow’n musiikissa soundi on olennainen lähtökohta. – Hollow on särötöntä, ja kyllä mä pitkään hain, että löysin juuri sellaisen kuin olin halunnut. – Pedaalihommat on mulla olleet samat Hollow’ssa melkein niin kauan kuin bändi on ollut olemassa. www.riffi.fi 3/2021 29 – Sama maailma, sama bändi ja samaa musaa, mutta siihen on tullut uusia sävyjä. Ja käytännössä tulee paljon vedettyä niin, ettei ole mitään päällä, Kalle sanoo. Kalle kertoo etsineensä pitkään oikeanlaista, puhdasta ja pianomaista kitarasoundia. – En ole koskaan oikein ollut hillitön hifistelijä, tai sanotaan ”kamarunkkari”. Totta kai diggaan siitä, että bändin tunnistaa
Sitten kun lapset kasvoivat, niin päätin tarttua kitaraan ja aloin suhtautua biisintekoon vähän vakavammin. Debyytti vaati oman musiikin kypsyttelyä, omien pelkojen voittamista ja lopulta vähän tuuriakin, mutta lopputulos puhuu puolestaan. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: HELENA ESLON Katri O – laulussa tehdään tunteesta konkreettinen Katri O -taiteilijanimellä musiikkia tekevä Katri Oikarinen osoittaa sen, ettei ensilevyä tarvitse välttämättä tehdä heti parikymppisenä. 30 www.riffi.fi 3/2021 K atri O:n viime vuonna julkaistu erinomainen esikoislevy Brave New World materialisoitui hieman sattuman kautta, mutta ei missään nimessä sattuman oikusta. Hyvinkäällä asuva Katri Oikarinen on tehnyt lauluja teini-iästä saakka, mutta perheen perustaminen viivästytti oman musiikin julkaisua yli kymmenellä vuodella. – Omien laulujen tekeminen on ollut koko ajan henkireikä, ja olen myös jonkin verran heittänyt pientä keikkaa siinä ohella. 30-31 Oikarinen.indd 30 30.5.2021 20.11. Pikkuhiljaa hän alkoi esiintyä erilaisilla lauluntekijä-klubeilla, jotka tarjosivat hyvän alustan harjoitella esiintymistä
Ajatus omasta albumista oli sekin elänyt pitkään, mutta tuntunut ”liian suurelta haaveelta”. Katri tekee kappaleensa akustisella kitaralla, mutta työtapoihin kuuluu myös ottaa kaveriksi luupperi jo ihan kirjoitusvaiheessa. Studiossa soudettiin ja huovattiin Tuotantoprosessin aikana Brave New World -levyn biisit muuttuivat siitä, miten Katri oli ne päässään kuullut. Ei jäänyt yhtään kysymysmerkkiä, että onko tämä valmis. Toki nyt olen oppinut vähän verhoamaan ja luomaan mielikuvaa eri tavalla kuin vain tyyliin ”join kupin kahvia”. Suomenkielellä syntyy erilaisia kappaleita Katri tekee musiikkia myös suomeksi, mutta siitä hän on tehnyt erillisen projektin, jota varten on pieni trio-kokoonpano rumpalin ja basistin kera. Se on tosi kätevä laite, yksinkertainen käyttää, mutta silti siinä on todella monipuoliset toiminnot. Lisäksi minulla mikseri ja TC Electronicin Hall of Fame -kaiku, jonka hankin, koska halusin vähän monipuolisuutta kaikuihin. Aluksi suomeksi kirjoittaminen oli myös siinä mielessä pelottavaa, että asiat pitää sanoa niin suoraan. Poikkeuksen teki heti levytysprosessin alussa tehty Lapin reissu, joissa levyn pohjia laitettiin talteen. Se oli hyvin alkeellinen malli, jossa oli ainoastaan se luuppi-toiminto. Joskus taas saattaa tulla mieleen jokin lauseenpätkä vaikkapa autoa ajaessa, joku fiilis, aforismi, runonpätkä, josta lähtee sitten jatkamaan. Myös Brave New World -levylle hän loi muutaman kappaleen pohjan luupperilla, joita sitten tuotantovaiheessa kyllä muokattiin. Hän nappasi sen ja luuppasi minulle metronomiksi taustalle. – Vuonna 2017 erään ystäväni aviomies kuuli kappaleitani ja tykkäsi niistä todella paljon. Sen päälle minun oli luontevaa soittaa, Katri kiittelee tuottajaansa. Sieltä karsitaan levylle tulevat ja aletaan bändin kanssa tekemään demoja. Katri soitti itse kaikki levyn akustiset kitarat, ja iso osa levylle päätyneestä materiaalista äänitettiin Huikurin työpaikalla Scandal Recording -studiolla. – Kyllähän kieli tekee paljon, rytmi on niin erilainen suomen ja englannin kielissä. – Olen nykyään aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta kuuntelen sitä kuitenkin aika analyyttisesti. Sillä kuitenkin treenasin soiton ajoitusta, koska se on luupperin kanssa tietysti kaikkein tärkein asia. Huomattiin, että meillä on hyvin samantyyppinen musiikkimaku ja olemme myös lähes samanikäisiä. Taiteilijaksi, designeriksi, käsityöläiseksi ja muusikoksi itsensä määrittelevä Oikarinen näkee kaikessa tekemisessään yhteisen nimittäjän: tunteesta tehdään konkreettista. – Me ei kyllä tingitty mistään, vaan ruuvattiin pienimmätkin kohdat kohdalleen. Tämä johti siihen, että Brave New World -levy lopulta syntyi. Se on tavallaan aika mystistä, ikään kuin se biisi kertoisi sulle, miten asiat on. Kun soitin demopätkiä ilman klikkiä, Kari sanoi, että biisi aina kiihtyy loppua kohden. Levy kuulostaakin hiotulta ja valmiilta. Mitään selkeää formulaa laulunkirjoitukseen ei hänellä ole, mutta esimerkiksi viime aikoina lähtökohtana prosessille on ollut biisin nimi. Mutta se, että uskaltaa astua lavalle on sekin vain treenijuttu, Katri toteaa nyt. Joten seuraava julkaisu tulee olemaan kyllä suomenkielinen. Tällöin tyylinä on kuulemma melko perinteinen laulaja-lauluntekijä-musiikki. Siitä se sitten lähti: meillä oli ensimmäinen palaveri tuottaja Kari Huikurin kanssa, jonka kanssa yhdessä tuotettiin tämä levy. – Kuukauden päästä sain häneltä viestin, että soita tähän numeroon. u ”Se on tavallaan aika mystistä, ikään kuin se biisi kertoisi sulle, miten asiat on.” 30-31 Oikarinen.indd 31 30.5.2021 20.11. Muutama vuosi sitten ostin paremman, Boss Acoustic Singerin. Mutta toista englanninkielistä levyä alan tekemään tässä meidän kotistudiossa varmaan omana projektina sen rinnalla. Laulaja-lauluntekijämuoto on luonteva ilmaisukeino minulle. Siinä suhteessa minulla ei ole varsinaisia esikuvia, vaan musiikin tekeminen on pääasiassa minulle tapa kanavoida omaa sisäistä maailmaani. www.riffi.fi 3/2021 31 – Olen luonteeltani aika kova jännittäjä, ja luulin ettei minusta voi koskaan tulla artistia, mutta toisaalta luulen, että sama asia pätee aika monen kohdalla. Karilla oli tosi mielenkiintoinen tapa tehdä rytmipohjia minulle, sillä hän pyrki tekemään niistä mahdollisimman aidon kuuloisia eli otti biiseistä minun luonnollisen rytmin talteen. Kummallakin on ollut Grunge-tausta, Nirvana, Soundgarden, kaikki ne Seattlen bändit. Siellä äänitettiin akustiset kitarat, laulut ja rytmipohjat puoliin levyn biiseistä. Suomenkielisestä levystä tulee Katrin mukaan hyvin erityyppinen, johtuen jo erilaisesta kokoonpanosta ja siitä, että suomi on hyvin erilainen kieli verrattuna englantiin. – Ostin ensimmäisen luupperin itselleni jo kuutisen vuotta sitten. Luonnollisesti se on mukana soolokeikoilla, sillä Katrin mukaan luupperi tuo lisäarvoa esitykseen ja tuntuu myös kiinnostavan ihmisiä. Hän kertoo, että äänitysten aikana ”soudettiin ja huovattiin”, jotta kappaleet saatiin sellaiseen muotoon, jonka sekä artisti että tuottaja Kari Huikuri tunsivat oikeaksi. Se pitää ikään kuin vaan purkaa paloihin paperille. – Jotenkin niin monessa yhteydessä on tullut vastaan se, että suomeksi pitää tehdä, eikä siinä mitään, ihan mukavaa hommaa sekin on. Sellainen kuulosti aluksi tosi karulta, Katri kiteyttää. Usein uusi kappale avautuu minulle vasta ajan päästä, Katri kuvailee. Demoja syntyi kuitenkin paljon, ja jossain vaiheessa hän rohkaistui jakamaan niitä Facebookissa ja YouTubessa. Muistan kun ajoin kerran keikalta kotiin Helsingistä Hyvinkäälle ja itkin siinä matkalla, kun olin tehnyt yhden mokan. – Se pyörii päässä, ja se on tavallaan tiivistelmä siitä, mitä on tulossa. Siksi levynteko kestikin melkein kolme vuotta. Brave New World -levyn musiikki ei kuitenkaan ole grungea, vaan rockiin kallellaan olevaa laulaja-lauluntekijä-musiikkia, jota on höystetty kekseliäästi hieman eri suuntiin viittaavilla tuotannollisilla elementeillä. – Sain yhden tuttavan kotitalon lainaan siksi aikaa. Nyt demottelen niitä biisejä mieheni kanssa. Hän sanoi, että nyt tälle asialle pitää tehdä jotain ja mä olen valmis sijoittamaan suhun, Katri nauraa. Sanojen kohdalla välillä ihmettelee, että mistä ne siihen paperille tulee, kun alkaa kirjoittamaan. – Lähtökohta tekemiselle on molemmissa intuitiivinen, se lähtee tunteesta, joka pitää saada ulos visuaalisesti tai auditiivisesti
Tallenne on syyskuulta 1987 ja meneillään on Helsingin Mechelininkadulla sijainneen Pro Center -soitinliikkeen kitaraklinikka. 32 www.riffi.fi 3/2021 TEKSTI: ESA KULONIEMI KUVAT: MINNA HATINEN Tuhansien raitojen KITARA – Stratocaster ’63 ”Kitaralla on sellainen historia, että menin ensin polvilleni ja kiitin sitä kaikesta hyvästä mitä se on tälle maalle antanut.” – Jukka Melametsä H iljattain edesmennyt Heikki ”Hetta” Laurila (1934– 2021) pitää hallussaan maamme eniten levyttäneen studiomuusikon titteliä. Laurila painoi vuosikymmenet vähintään viisipäiväistä työviikkoa suomalaisissa eturivin studioissa, tv-ja radionauhoituksissa sekä elokuvissa, instrumenttinaan kitara. Vuonna 1963 Laurila hankki soittimen, josta tuli hänen keskeisin työkalunsa aina eläkkeelle jäämiseensä vuonna 2000 saakka. Tämä trendi jatkui aina 60-luvun alkuun saakka jolloin lavat valtasi tango-buumi. Luultavasti millään suomalaisella sähkökitaralla ei ole yhtä merkittävää ja värikästä historiaa kuin hänen tuolloin ostamallaan Fender Stratocasterilla. Olemus on rennon tyylikäs ja hyväntuulinen. Hän ei tarvitse säestäjiä. Riffi sai maaliskuussa 2021 tilaisuuden tutustua tähän tarunhohtoiseen soittimeen, kun Jalkanen vei sen kausihuoltoon Jukka Melametsälle, kokeneelle soitinkorjaajalle. Olin silloin 15-vuotias. Laurilan jäätyä eläkkeelle kitara siirtyi Jiri Jalkasen omistukseen ja sen tarina jatkuu. Swing oli tuon ajan tanssimusiikkia ja sitä soitettiin keikoilla koko 50-luvun ajan suurimman osan iltaa. – Tämä on yksi niitä kappaleita joita soittelin kun sain ensimmäisen kitarani vuonna 1949. Oheisessa jutussa Melametsä selostaa tekemänsä huoltotoimenpiteet ja analysoi soittimen sekä osa-alueittain että kokonaisuutena. Malli: Fender Stratocaster Valmistunut: helmikuu 1963 Sarjanumero: L12484 Väri: three tone sunburst Runko: leppä Kaula: vaahtera Otelauta: ruusupuu Lakkaus: nitroselluloosa Osa 1: Pro Centerin kitaraviikot R uudulla jo väreiltään hieman punertuneella videolla soittaa hieman päälle viisikymppinen herrasmies. Saimme 32-35 Laurilan kitara.indd 32 30.5.2021 20.13. Sain myös käyttööni ääriharvinaisen, kitaraklinikan yhteydessä kuvatun videotallenteen vuodelta 1987, jossa Heikki Laurila kertoo suhteestaan kitaraan yleisesti ja kyseiseen Stratocasteriin erityisesti. Tätä yli 7000 äänitetyn raidan saavutusta ei voi kukaan enää ylittää, johtuen äänitysteknologiassa ja sen myötä studiomuusikkoudessa tapahtuneista mullistuksista. Jazzstandardi I’ve got a world on a string soljuu Fenderin Stratocasterista ilmoille saman valmistajan Princeton-vahvistimen välityksellä sävykkyydellä ja varmuudella, jollaisesta useimmat tänäkin päivänä vain uneksivat
Heikki kertoo videolla käyttäneensä alussa myös Stratocasterin vibrakampea monien silloisten kappaleiden vaatiessa kyseistä efektiä. Kaksirivinen haitari oli myös hetken tapetilla, mutta onneksi tuli kitara ja pelasti, nauraa Laurila. Itse en enää kampea käyttänyt siirryttyäni ohuempaan kielitykseen. – Kitaran lisäksi kokoonpanossa oli rummut, hanuri, trumpetti sekä kaveri, joka soitti alttosaksofonia ja es-klarinettia. Jostain syystä Strato istui kuitenkin minun käsiini kaikkein parhaiten. Mulla on aina mukana Stratocaster ja nailonkielinen sekä teräskielinen akustinen. Sähkökitarakin tuli kuvaan mukaan jo ensimmäisen kitaransoittovuoden sisällä. Kammella vai ilman. – Studiossa joudun toki soittamaan muillakin kitaroilla kuin tällä. Stratocasterin omistajaksi Stratocaster tuli ajankohtaiseksi vuonna 1963 ja Laurila kuvailee ostosta määrätietoiseksi, ehdottomasti tarpeeseen tulleeksi hankinnaksi. Se on aina vuoden kohokohta kun Uuno-leffojen musiikista vastaava Jaakko Salo soittaa ja pyytää sessioon. Pian sen jälkeen sain kitaraan mikrofonin. Eikä meillä ollut mitään vahvistinlaitteita. – Soitin siinä vaiheessa jo paljon levytyksillä ja radionauhoituksilla, joissa piti vastata päivän populaarimusiikin vaatimuksiin. – Varmasti se toimii ohuemmillakin kielillä vireisesti, jos asiaan perehtyy ja säätää kampikoneiston sellaiselle sopivaksi. Mä olin soittanut siinä välillä jonkin aikaa viulua, mutta en oikein innostunut siitä. Tuo valkoiseksi maalattu kitara hänellä oli mukanaan siirtyessään Helsinkiin 1950-luvun puolivälissä. Stratocaster on todella joustava malli, se sopii kaikenlaiseen musiikkiin. Tarjolla oli myös Fenderin Jazzmastereita, jollaisella Häkä (Herbert Katz) itse soitti ja joka kuulosti hänen käsissään upealta, onhan Häkä hirveän hieno soittaja. – Soitin sillä lankulla aika pitkään. – Stratosta saa rock-soundien ja teollisuuskomppien ohella irti paljon pehmeitä ja kuulaita, tosi miellyttäviä sävyjä, joiden valikoimaan vaikuttaa todella paljon ihan kosketus, se millä tavalla lähestyy instrumenttia. ”Strato riittää kaikkiin sähköhommiin.” K U V A : T Y Ö V Ä E N A R K IS T O 32-35 Laurilan kitara.indd 33 30.5.2021 20.13. Bassoa ei ollut ollenkaan, mikä on hämmästyttävää. Kouvolassa syntynyt Laurila oli aloittanut musisoinnin 48 vuotta aikaisemmin, viisivuotiaana. Käytin silloin aikoinaan LaBellan kieliä, se oli 60-luvulla suosikkibrändini. – Sellainen rälläkkä-mallinen pienikoppainen ja pyöreäaukkoinen, siis teräskielinen parlour-kitara. Sittemmin arvostettuna jousisoitinten rakentajana elämäntyönsä tehnyt Risto Vainio kuului myös Laurilan bändikavereihin ja rakensi Heikille lankkukitaran. Se laatu oli niin paljon parempaa kuin millä olin tottunut soittamaan. Ei syytä vaihtoon Laurila kertoo soittaneensa Stratocasterin hankittuaan sillä kaikki sähkökitarakeikat, lukuunottamatta kahden vuoden perioHeikki Laurila esiintymässä 1960-luvulla. Vuosi oli 1950. Yksi meidän jengiläinen harrasti elektroniikkaa ja rakensi vahvistimen. Hyvin pian sen jälkeen, vuonna 1957, ostin yksimikkisen Gibson ES-175 -mallin ja tuntui että sen saatuani olisin tehnyt opinnoissa kolmen vuoden harppauksen eteenpäin. Sillä mä en soittanut vielä mitään keikkoja, se oli vain se ensikitara. Hirveen nopee ja sujuvakaulainen. Tallessa mulla on kyllä se alkuperäinen kolmiasentoinenkin. Toki Laurilalle oli muutakin etua laajasta soundivalikoimasta, jonka kolmimikkisen Fender Stratocasterin hankinta toi tullessaan. Nykyisin käytän GHS Boomersin 010-settiä. Sitä soundia ei pystynyt tuottamaan Gibsonilla. Keikoilla soitettiin silloin paljon melkoista virtuositeettia vaativaa materiaalia, kuten samboja, joihin tämä on aivan ässäpeli. Se tapahtui mandoliinin parissa, jota hän soitti koko elämänsä sivuinstrumenttina sekä studiossa että tarvittaessa oopperaproduktioissa ja Radion Sinfoniaorkesterin konserteissa. Lapsena häntä ei tarvinnut pakottaa musisointiin, se tuli luonnostaan. Hankintapaikka oli Herbert Katzin musiikkikauppa, jossa valkkasin saatavilla olevista parhaan yksilön. ”Tsäk!” Mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä duunia, jos en kyennyt saamaan aikaan tuota nasaalia ja lyhyttä ”tsäk!”soundia. Hän toteaa omana mielipiteenään kammen toimineen paremmin ja vireisemmin tuolloin yleisesti käytetyillä paksummilla kielillä. www.riffi.fi 3/2021 33 siis soittaa keikoilla samaa musiikkia kuin omissa jameissakin, kertoo Heikki Laurila videolla. Mutta Strato riittää kaikkiin sähköhommiin. Tilasin noihin aikoihin myös soitinrakentaja Malmströmiltä ison, mikillä varustetun orkesterikitaran. Soitan tällä myös kaikissa Speden tuottamissa Uuno Turhapuro -elokuvissa, jolloin höysteenä on wah-wah-pedaali. Aivan ensimmäinen kitara oli paikallisen ikkunapuusepän väsäämä. Iso orkesterikitara oli jälleen kymenlaaksolaisen soitinsepän väsäämä ja sillä Laurila soitti ensimmäiset koulukonvien ulkopuoliset oikeat tanssikeikat. Pidin heti esimerkiksi ruusupuuotelaudan tuntumasta, mensuurista ja kaulan leveydestä. Juuri tuohon aikaan iskelmämusiikin tuotantoihin vakiintui tällainen yksinkertainen takapotku-juttu (demonstroi soittamalla Stratocasterilla staccato-soinnun yläkielillä upstrokena). Viisiasentoinen mikinvalintakytkin tähän asennettiin myöhemmin koska ovathan väliasennot todellakin käyttökelpoisia ja lisäävät tonaalisia vaihtoehtoja. Hän oli saanut mandoliinin parissa niin hyvän pohjatekniikan että kitaran salat aukenivat helposti kirjekurssin avulla. – Tällaisen hinta oli silloin suunnilleen 1300 markkaa, josta maksoin alennuksen kera pikkuisen vähemmän
– Jossain vaiheessa ajattelin, että onkohan tässä syytä siirtyä autoilijoiden tapaan uudempaan malliin. – Voin sanoa että olen tämän Straton lähes 25 vuoden omistusjaksoni aikana soittanut sitä todella paljon. Ja kun sellaisen heittää auton peräkonttiin kaiken muun kaman sekaan niin lopputulos on tämä. Niissähän oli aika paljon sointuja. Pleksin ja kitaran rungon välissä on vakiovarusteena plektrasuojuksen muotoinen alumiininen eristyslevy, joka on ehjä. Eivät ne kolhut kuitenkaan menoa haittaa. Mä olen syntynyt Kouvolassa ja siihen aikaan siellä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada oppia kitaransoittoon. Moni tekee tällaisella levyllä varustetun Fenderin kanssa perusvirheen ja vaihtaa alkuperäisten mikrofonien korkeudensäätöruuvien ja pleksin välisten kumitappien tilalle metalliset jouset. – Myöhemmin opettelin nuotinlukutaidon, joka on välttämätön studiotyöskentelyssä. Ehkä sitten kun jään eläkkeelle… Ei minkään sortin koulutusta Klinikka lähenee loppuaan ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Pienen puhelinrumban jälkeen selvisi myös kitaran viimeisin uudelleennauhoittaja: legendaarinen Juha Nuutinen. Heikki Laurilahan tunnettiin mm. Nämä uudet on pikkuisen leveämmät kuin vanhat ja tykkään että niillä on jos mahdollista vieläkin mukavampi soittaa kuin entisillä. Vain volyymipotentiometri on vaihdettu uuteen. 34 www.riffi.fi 3/2021 dia Ovation Breadwinnerin parissa. Soitin kulki ensimmäiset kymmenen vuotta keikoilla mukana semmoisessa ohuessa pussissa joka ei ollut edes topattu. Se oli hyvä uutinen sillä se merkitsi, että asiat on aina korjattu oikein. Satula on alkuperäinen ja sitä oli jo korotettu aikaisemminkin, mutta jouduin korottamaan sitä vielä lisää, jotta sain vapaat kielet soimaan puhtaasti. Melametsän mukaan tällöin syntyy ongelma: metallijousen osuessa alumiinilevyyn syntyy pieni oikosulku joka saattaa ilmetä ei-toivottuna kontrolloimattomana feedbackina. Se oli sen ajan nuorisomusiikkia. Mikrofonit Kitara on sähköiltään lähes alkuperäisessä kunnossa. Helsinkiin tultuani tajusin että olin todella pidemmällä kuin monet muut, ihan teknisessä mielessä. Me perustettiin innokkaitten harrastajien kesken semmoinen Rytmi-kerho, jolle tilattiin kouvolalaisen musiikkikaupan välityksellä jazz-levyjä. – Myös nauhoitustyö oli siis priimaa, joten omat lähtökohtani huollolle olivat hyvät, toteaa Melametsä, joka aloitti työn puhdistamalla suurimmat liat. – Kitaran runsaat ”taisteluarvet” eli lommot ovat käytön sivutuotteita. Kokeilin nuorempia versioita, mutta ei ne istuneet minulle sillä tavoin kuin tämä. Se tekee toisaalta siitä työstä mielenkiintoista, kun koskaan ei tiedä mitä tulee eteen. Ja kun opittiin ne rakenteet, niin opeteltiin improvisoimaan niiden päälle. Kiitos Risto Rautiaiselle kitaraklinikka-videosta! Osa 2: Turhapuro-Straton anatomia J iri Jalkasen tuotua kitaralegendan huollettavaksi, päätti Jukka Melametsä hoitaa työn ilmaiseksi: olihan pelkästään kunnia laittaa ajan tasalle tällainen historiallinen arvosoitin. Sen ajan swingja muun tyyliset tanssikappaleet opeteltiin korvakuulolta. Koska kitara on niin originaalissa tilassa niin ymmärrän hyvin, että Jiri haluaa pitää myös alkuperäisen pleksin paikallaan, toteaa Melametsä. Jakso oli kuitenkin vain parin vuoden mittainen, ohimenevä muotivillitys, jonka jälkeen hän palasi Stratocasteriin. Jaakko Kiikeriltä selvisi että Turhapuro-Strato on käynyt Kitarapajalla huollossa vuosikymmenten varrella monta kertaa, sekä Laurilan että Jiri Jalkasen omistusaikana. Studiossa aika on rahaa ja harjoitteluun ei ole aikaa. Käytin kikka kolmosta eli asetin pienen puupalikan pleksin ja mikrofonin väliin kanittamaan mikin oikeaan asentoon. Huoltoa matkan varrella Yhdestä mikistä laukesi käämi jossain kohtaa ja se vaihdettiin. Joskus 70-luvun lopulla myös nauhat alkoi olla niin kuluneet että niillä ei enää klaarannut. Luotettava peli molempiin rooleihin, eikä ole ollut tarvetta myydä. Kutistumisefekti Vanhanmallinen mint green -pleksi on selluloidia joka kutistuu ajan mittaan, mistä aiheutuu että tämäkin on haljennut kolmeksi eri palaksi. Tuhansien raitojen pelin korjaushistoria on aika tarkkaan selvillä. Me opeteltiin kappaleita niiltä levyiltä, ihan suoraan sieltä. – Kohdetta joutuu putsaamaan kuin silmälasien linssiä: höyrystämällä ja irrottamalla mikrokuituliinalla pienen osan kerrallaan, Melametsä kuvailee työtä, ja jatkaa: – Tämän jälkeen suoritin aivan kevyen nauhahionnan ja irrotin yläsatulan korotusta varten. Yksi kuulijoista tiedustelee Laurilan musiikkikoulutusta ja vastaus on hämmentävä: – Mä oon sellanen esihistoriallinen tapaus, että en ole saanut musiikkikoulutusta sen enempää teorian kuin soitonkaan suhteen. Tuolloin studiotyöskentelyssä oli vaihe, jossa lankkukitaroissa peräänkuulutettiin sisäänrakennettua etuvahvistinta. Sehän ei ole periaatteessa kovinkaan vaarallista, mutta tässä pleksi on haljennut mm. – Kun se on ruuveilla kiinni kannessa, syntyy ruuvien väännön ja kutistusmomentin ansiosta skaba, jonka ruuvi voittaa ja sen seurauksena pleksi halkeaa. etumikin basso-e:n korkeudensäädön kohdalta, mikä aiheutti pientä päänvaivaa. Vuodesta 1966 eteenpäin jouduin valitsemaan jommankumman ja studiotyö vei voiton. Mulla riitti intoa kuitenkin niin paljon, että opin alkeet nopeasti ja koska olen aina ollut ahkera harjoittelija niin se lähti siitä. Uudelleennauhoitustyön teki Tommie Mansfield, oikein nätisti ja asiallisesti. Ei se ollut silloin mitään määrätietoista, mutta musta oli kiva harjoitella. Nitroselluloosapinta reagoi hien ja lian yhdistelmään niin, että patina tavallaan sulaa ja pinttyy lakkaan ja on erittäin haastavaa irrotettavaa. – Kitara oli oikeastaan hämmästyttävän hyvässä kuosissa kun ottaa huomioon kuinka paljon sillä on kilsoja takana. Päätinkin heti alkumetreillä tehdä siihen mahdollisimman vähän muutoksia ja kunnioittaa kitaraan taltioitunutta elettyä elämää, Melametsä kertoo. Ensin vuoteen 1966 asti normaalia keikkasoittoa ja sen lisäksi studiotyötä. Mutta mulle oli hyötyä siitä että olin jo nuorella iällä harjoitellut todella paljon esimerkiksi puhtaasti teknistä kitaran hallintaa. 32-35 Laurilan kitara.indd 34 30.5.2021 20.13. salamannopeasta nuotinlukutaidostaan. Kumitappi on siis tässä kohtaa ainoa oikeaoppinen ratkaisu ja tässä ne olivatkin tallella
Loppulausunto Melametsä kertoo olevansa erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja pitää tätä Stratocasteria luultavasti parhaana koskaan näkemänään yksilönä. Monesti tämä asia ajatellaan väärin päin, että ohut kaula on hyvä ja helppo. – Perimätiedon mukaan soittimessa on jossain vaiheessa ollut jokin Seymour Duncanin mikkisetti. – Ne antavat ulos noin kilo-ohmin vähemmän kuin nykyisin myytävät vintage-mikkisetit, toteaa Jukka Melametsä ja jatkaa: – Etumikki on ulostuloltaan 5,27 kilo-ohmia, keskimikki 5,19 ja takamikki eli tallamikki 5,23 kiloa. Pintakäsittely on vähän sama kuin päällystäisi vinyylilevyn kontaktimuovilla. Kun syyt aukeaa ja instrumenttia käytetään, se resonoi ja syyt aukeaa lisää mikä taas edesauttaa sointia. Tästä johtuen vintage-Fendereissä on usein poikkeuksia, eli jokin yksittäinen osa tai komponentti saattaa olla viisikin vuotta vanhempi kuin itse soitin. Kaula Hetta-straton kaulan tyvessä on leima ”63 Feb 2 B”, eli kyseessä on profiililtaan niin sanottu b-kaula. Laurila itse käytti kymppisettiä, koska joutui soittamaan mitä tahansa musiikkistailia, kun taas Jirin käytössä kitara nivoutui osaksi hänen isänsä Kari Tapion bändin soundia ja oli siinä kontekstissa klangiltaan perinteisen rautalanka-ihanteen mukainen. www.riffi.fi 3/2021 35 Stratocasteria vahvistimen kautta soittaessa kiinnittyy huomio siihen, että mikrofonit ovat tuon ikäisille tyypillisesti melko heikkotehoiset. Stratocaster on Jirin käytössä kielitetty 0.12-0.54 -vahvuisella kielisetillä, g-kielenä päällystetty 0.18. 32-35 Laurilan kitara.indd 35 30.5.2021 20.13. Ainakin nykypäivän polyuretaani-pintakäsittely on soinnin ja sustainin tappaja. – Ja sain tallapalat jopa liikkumaan, ne oli kyllä semmoisessa smäidässä, että liuottimia tarvittiin, Jukka myhäilee. Kaulassa pitää olla tarpeeksi puuta niin, että peukalo pystyy relaamaan. Nyt paikalla on kuitenkin alkuperäiset mikit. Luultavasti mikkien takaisinvaihdon yhteydessä etumikin kuumaja maapiuhoja on jatkettu. – Kampi toimii hyvin ilman mitään vireongelmia, toteaa Melametsä ja kertoo, että kampea on myös muotoiltu nykyiselle soittajalle käteen käyvämmäksi ja niin, että taivutuksen kaari on pienemmällä liikkeellä suurempi. Silti tuntuma on todella kevyt. – Mikkien heikkotehoisuudesta tulee soundiin myös tietty klangi ja twangi, yläpää, joka on omiaan esimerkiksi rautalanka-tyyppiselle musiikille. modern c -kaulatyypissä. Jumalaisen hyvä esimerkiksi sellaiselle, jolla on pitkät laihat sormet. Mutta asia ei ole niin. Kaulan paksuus vaikuttaa myös soittimen herkkyyteen, siihen mitä sieltä tulee ulos. u ”Kaulassa pitää olla tarpeeksi puuta niin, että peukalo pystyy relaamaan.” Jukka Melametsä. Olipa käden ja sormien malli millainen tahansa, niin kaulan paksuus suo mahdollisuuden lepuuttaa peukaloa niin, että käsi ei herkästi kramppaa, Melametsä kertoo. Tallapalat ja talla ovat alkuperäiset. Ohut kaula ei oikein resonoi. Vanha soitin jonka pintakäsittely on kaputt. pergamentinvalkoiset. – Kiristimet ovat alkuperäiset ja toimivat, mikä on 58-vuotiaalle kitaralle todella huomionarvoista. En ole esimerkiksi törmännyt ikinä kitaraan joka resonoisi tällä tavalla. Se on myös soundiasia. Siihen on jouduttu tottumaan, mutta moni muusikko painii edelleen asian kanssa. Fenderillä tehtiin sarjatyötä ja on aina käytetty sitä mitä on ja varastot käytetään loppuun. – Tuolla satsilla peli tuntuu toimivan todella hyvin. Mitä enemmän kaulassa on puuta, sitä paremmin kitara soi. Talla Tallalevy on säädetty kanteen kiinni ja takana kampiblokissa ja sen kiinnitysankkurissa on maksimiveto eli viisi jousta käytössä. Ei niinkään keskellä. Tämä tekee peukalon elämän paljon mukavammaksi jouduttaessa soittamaan vaikkapa 1,5 tuntia putkeen. – Mutta summa summarum: omasta mielestäni ennestäänkin aivan mahtavasta soittimesta tuli taas pikkuisen parempi. – Tällaista ei tule joka päivä eteen. Tästä seuraa että puu on saanut ilmaa. Silloin jaksaa soittaa pitkään. Tuo tallamikki on käämitty uudelleen ja sen suorittaja on suhteuttanut ulostulon muiden kanssa samaan balanssiin. Todennäköisesti tehtaalla on ollut siihen aikaan juuri tuon väristä otelautalistaa ja jossain vaiheessa on siirrytty kokonaan valkoiseen. Otelautatäplät eli dotsit ovat harmahtavat, eli ns. Hyvin inspiroiva laite, jonka fiilis on hyvin ainutkertainen, elämää suurempi asia. Että onko se hyväksi vai haitaksi. Saan itse tällaisesta inspiraatiota ja motivaatiota seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Kitarasta tuntee että sitä on soitettu todella todella paljon, missä piilee paljolti vastaus siihen, että se on niin hyvä. Tällä tosiaan syntyy musiikkia, eikä siitä oikein haluaisi enää luopua, kun on kerran käsiinsä saanut. Straton mikki on kuulaampi tuollaisena heikkotehoisena kuin ylikäämittynä. – Kaulan harjaksissa on puuta ehkä enemmän kuin nykyFendereissä ja varsinkin ns. Sain prosessista tosi paljon iloa – ja onneakin. Setti on hyvin tasapainoinen. Magneetit heikkenevät vuosikymmenten saatossa
Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Fender Stratocaster vm ’79 – Tämä on ensimmäinen sähkökitarani, ja nimenomaan se soitin, jonka kanssa tuli aikoinaan kirjaimellisesti nukuttua ja käytyä vessassa. Rungon persoonallinen väri juontaa siitä, että edellinen omistaja oli maalannut bodyn mustaksi. Hollolassa asuva Hauta-aho kertoo, että hänen kohdallaan soittaminen alkoi aikoinaan ”15 markan” akustisella kitaralla, jonka soittotuntuma oli ”brutaali kuin kananmunaleikkurissa”. Pauli Hauta-aho toteaa, että soittimien suhteen hänelle ei ole tullut mitään haalimisen pakkoa, ainakaan toistaiseksi. Siitä lähti kuitenkin kehittymään vankka suhde juuri tähän kitaramalliin, ja onpa hän nykyään jopa Fender-artisti. Alkuperäistä tässä on kylläkin enää vain puut ja elektroniikka. Kun olin musalukiossa, teetätin rempan, jossa maali hiottiin pois ja pintaan laitettiin öljypinnoiTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JANI MAHKONEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Tämä oli kovassa käytössä myös Hennalan soittokunnassa, missä treenattiin usein kellon ympäri. Tähän juttuun valikoitui niistä tärkeimmät. 36 www.riffi.fi 3/2021 P auli Hauta-aho tunnetaan modernia rockia soittavan The Blanko -yhtyeen laulaja-kitaristina, mutta yhtä lailla leipää on tullut pöytään myös keikkasoittajana Apulannassa sekä Leningrad Cowboysissa. Hän omistaa ainoastaan ne oleellisimmat kitarat, joilla saa työt tehtyä. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Pauli Hauta-aho – Tänä päivänä on melkein mahdotonta sanoa, onko kitara äänitetty oikealla vahvistimella vai mallinnuksella 36-39 EK Hauta-aho .indd 36 31.5.2021 12.02. Ensimmäinen sähkökitarakin oli sopivasti heti Stratocaster, tosin se oli kitaristi-isän idea, sillä Pauli kertoo, että tuossa vaiheessa oli tärkeintä päästä soittamaan, merkistä viis. Varsinaiseksi innoittajakseen hän mainitsee Jimi Hendrixin, ja eräs tietty VHS-kasetti tuli kuulemma katseltua monen monta kertaa läpi
Mikit onkin vaihdettu useaan otteeseen, ja nyt tässä on Fenderin Texas Specialit ja humbuckerina muistaakseni DiMarzio. Nykyään tämä on lähinnä studiokitara, mihin on syynä erityisesti se, että kaulaprofiili on uudempiin Stratocastereihin verrattuna kapeampi. Samalla hiottiin kaula sekä otelauta, ja vaihdettiin isommat nauhat otelautaan. Kaikenlaisia mikkiyhdistelmiäkin tässä on ollut humbuckereineen, mutta laitoin alkuperäiset mikit takaisin, kun kitara jäi pois keikkakäytöstä. Tatsi pitää tavallaan ottaa aina uudelleen haltuun, mikä ei toki välttämättä ole huono asia. Fender American Series Stratocaster ’02 – Tämän ostin aikoinaan uutena. Tämän straton kanssa on tullut nähtyä paljon maailmaa ja kaikki kolhut ja jäljet on muistoja eletyistä tilanteista, joten siinäkin mielessä tämä on erittäin rakas työväline. 36-39 EK Hauta-aho .indd 37 31.5.2021 12.02. – Tämä on todellinen ”workhorse”-kitara, minkä näkee jo takaosan vyönsolki-ihottumastakin sekä tupakan polttamasta jäljestä virityspäähän: se on eräänlainen muisto hulluista nuoruusvuosista. www.riffi.fi 3/2021 37 te. Pidän yleisesti ottaen tallahumpparin purevuudesta säröisemmillä soundeilla. Tämäkin kitara on nähnyt jonkinlaisen elinkaaren modauksineen, sillä ihailin esimerkiksi Stevie Ray Vaughania ja Mike Landauta, ja muuntelin omia soittimia heidän innoittamana. Myöhemmin vaihdoin vielä lukolliset virityskoneistot sekä uuden tallan, jossa on GraphTechin Tusq-tallapalat. Lisäksi se toimii todella hyvin yhteen noiden yksikelaisten kanssa. Kyseessä on periaatteessa hyvin samanlainen kitara kuin American Standard, sillä vuosina ’00–’07 sen tilalla myytiin American Series -mallistoa. Ruusupuinen otelauta on minulle sopiva, sillä se on tatsiltaan hieman pehmeämpi ja pitävämpi kuin esimerkiksi lakattu vaahterainen, ja varmaan juuri siksi päätin ekasta stratostakin vaahteraotelaudan hiotuttaa. Siihen voi toki vaikuttaa sekin, että se paksu maalikerros on otettu pois. – Modaukset eivät ole vieneet tämän kitaran sointia ainakaan huonompaan suuntaan, vaan tämä on erittäin hyvin resonoiva kitara
Katsotaan nyt miten kauan maltan tällä mikkikattauksella soittaa. Näistä rungon sarvista huolimatta tämä on yllättävän helppo kitara soittaa myös istuen, ja soittotatsin suhteen pidän Flying V:stä jopa enemmän kuin Les Paulista. – Parasta tässä kitarassa on Fender-soundin lisäksi muotoilu. – Luulen, että Hendrix arvostaisi nimenomaan kaikenlaista uutta teknologiaa. Kehitys kehittyy, eikä se kehity turhaan. – Koen sen myös rikkautena, että eri soittimissa on erilainen tatsi, koska silloin tulee tehtyä vähän erilaisia ratkaisuja. Lisäksi halusin, että volume-säädin olisi lähempänä tallaa, jolloin siihen yltää paremmin. Olen jo pienenä piirtänyt Fenderin logoa kouluvihkoihin, joten se oli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Kehitys ei kehity turhaan Pauli toteaa, että yksi syy miksi hän tykkää soittaa paljon Stratocastereilla on se, että ne resonoivat jo akustisesti oikealla tavalla. – Uusissa kitaramalleissa on modernimpaa otetta ja niissä on yhä enemmän huomioitu käyttäjien tarpeita. Soololoven ja kaulaliitoksen viisteet auttaa pääsemään ylärekisteriin paremmin. Tämän päivän Hendrix voisi toisaalta olla myös jonkinlainen Kanye West -tyyppinen hahmo. Tämä on mahtava kitara, jonka tiimoilta myös iso ympyrä sulkeutuu sen ensimmäisen ihastukseni, ’79 Stratocasterin kanssa. Flying V tuli minulle hieman yllättäen. Soittaminen on kuitenkin niin hienomotorista ja fiilispohjaista hommaa, ettei sitä aina oikein osaa selittää. En ole koskaan ollut kovin ehdoton minkään tietyn yksityiskohdan kanssa, vaan soittimen kokonaisuus on ratkaissut enemmän. Mikit ovat Bare knucklen, ja kaula-asemassa on P-90, jolla saan edes näennäisesti stratomaisuutta sointiin mukaan. Pienet mustat pilkut ovat seurausta yhdellä Apulannan kesäkiertueella käytössä olleista pommeista. 38 www.riffi.fi 3/2021 Gibson Flying V, ”Crème Brûlée” – Tässä on toinen ”workhorse”-soitin, joka on myös ollut kovassa käytössä sekä studiossa että The Blankon ja Apulannankin keikoilla. Ehkä ne pitää virettäkin vähän paremmin. – Tätäkin kitaraa on modailtu, sillä strato-miehenä halusin straton vaihtokytkimen. Sain kuvauksiin mukaan pari liikkeeseen juuri tullutta kitaraa, ja tämän kanssa poseeraan siinä Keskusmusiikin ikkunassa. Fender American Ultra, vuosimalli ’20 – Tämä strato puolestaan tuli haltuuni sillä tavalla, että minulle tarjottiin Fenderiltä diiliä. Toki hurinaa pystyy estämään muutenkin, ja toisaalta joihinkin tilanteisiin se hurina ja kohina vaan sopii. Arvostan kyllä perinteitä kumartavaa mentaliteettia, mutta itse pyrin siihen, etten jäisi sellaiseen liikaa kiinni. Yhtä asiaa Pauli haluaa nimenomaisesti painottaa. Lahden Keskusmusiikki muutti uuteen kiinteistöön ja he tarvitsivat liikkeen näyteikkunaan kuvan, johon kuvaaja Johannes Wilenius sitten ehdotti minua. Sitten tuumin, että enhän minä voi olla esillä julkisesti sellaisen kitaran kanssa, jolla en oikeasti soita, joten miksei kokeiltaisi vaihteeksi tällaista. Yksikelaiset mikit puolestaan ovat hurinattomat, ja tallamikissä on kelojen puolitus. Tässä yhdistyy ”kotiinpaluu” ja ”uuteen nousuun” -fiilis oman kitaramaailman suhteen. Olen ehtinyt tällä jo äänittää uutta materiaaliakin, vaikkei tätä vielä ole täysin ”auki” soitettu. Aina ei kitarakaappia tarvita ollenkaan Pauli Hauta-aholla on kaksi Custom Boardsin kasaamaa pedaalilautaa, ja hän kertookin nauttivansa pedaalien suomista mahdollisuuksista. Lisäksi vaihdoin lukkovirittimet, joista nyt on ainakin se hyöty, että kieltenvaihto onnistuu nopeammin. Sen sijaan hän ei ole kauhean ehdoton sen suhteen, mitkä soittimen speksit ovat, vaan tuntuma saa vaihdella kitaran mukaan. Tämä osoittautuikin todella hyväksi soittimeksi, ja on ehtinyt patinoitua monilla keikoilla, mikä näkyy esimerkiksi pinnoituksen halkeamina. Tulisuihkuista suihkusi kipinöitä muuallekin kuin taivaalle ja poltti kitaraan ikimuistoiset jäljet. Onhan esimerkiksi alkuperäinen ghetoissa syntynyt rap-musa tavallaan tämän päivän bluesia, sitä samaa kerrontaa, Pauli näkee. Tässä kohtaa käännän keskustelun Paulin ensimmäiseen innoittajaan, Jimi Hendrixiin. Millainen hän olisi tänä päivänä, jos vielä eläisi. Soitettuani vuosien ajan useilla erilaisilla kitaroilla tuntui tämä heti hyvältä. Sen jälkeen soitin on kulkenut nimellä Crème Brûlée. Lisäksi jokin tietty pedaalisoundi saattaa ol36-39 EK Hauta-aho .indd 38 31.5.2021 12.02
– Efektien käyttö kyllä vaihtelee paljon keikkojen mukaan. Yksin on pelottavampaa ja samalla turvallisempaa hypätä tuntemattomaan, sen sijaan triolla rönsyilymahdollisuus on vähän rajallisempi, Pauli kiteyttää. Vahvistimien suhteen Paulin maku painottuu Mesa Boogien suuntaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää pedaalilaudan mahdollisimman kompaktina vaihdellen joitain pedaaleja aina fiiliksen ja tilanteen mukaan. Kuninkuuslaji. – No jos tuolta kulmalta lähtisi juttua rakentamaan, niin voisihan se olla haasteellista, mutta toisaalta keikka on niin erilainen ja ainutlaatuinen tilanne. Tykkään tehdä erilaisia versioita covereista ja omista kappaleista, jotka voivat sitten esittäessä elää aika paljonkin. Enemmänkin tuottajat ovat olleet studiossa sitä mieltä, että voisiko välillä vähän karsia. Siinä mielessä nekään eivät ole hukkaan heitettyjä nuotteja. En ole varsinaisesti kaupitellut itseäni akustisille keikoille, vaan se on pikkuhiljaa kehittymässä omaksi jutuksi, sillä nuo keikat ovat olleet todella antoisia. Lisäksi tuollaisen metodin kautta voi tulla myös uusia ideoita, jotka eivät sovi juuri siihen kappaleeseen, mutta niistä saattaa myöhemmin poikia uusia kappaleita. The Blankon studiosessioissa Pauli toteaa soittavansa kitarasooloista aina ”huikean” määrän ottoja. Soolokeikoilla The Blankoa akustisesti Viime aikoina Paulin repertuaariin ovat hiipineet jossain määrin myös soolokeikat akustisen kitaran kanssa. – Livesoundini on esimerkiksi The Blankossa yhdistelmä Mesa Boogien Stiletto-nupista 4 ×12-kaapilla sekä pedaaleista. Näillä keikoilla Pauli soittaa Little Martin -kitaraa, ja höystää soundia luupperin ja muiden efektien avulla. Livenä on helpompi aistia ja nähdä se hiki ja energia, mikä meidän musasta irtoaa. Yhtye operoi sekä levyillä että keikoilla triona, jossa Paulin lisäksi soittavat rumpali Jakke Saarinen sekä basisti Jykke Tikka. Koen kyllä, että triossa soittaminen on tietyllä tapaa rockin kuninkuuslaji, Pauli kertoo. Ja joskus Pauli ei tarvitse sitä yhtäkään kaappia, koska linjaan soittamisesta on kehittynyt jo uskottava vaihtoehto. – Siinä on toki se haaste, että saa yksin pidettyä homman kasassa, mutta sehän on myös koko jutun suola. Mulle soolon pitää kuitenkin olla osa sitä kappaletta, henkilökohtaisempi asia, eikä ainoastaan ”soita jotain” -tyylinen juttu. Toki on joitain tiettyjä pedaaleja, joita olen käyttänyt albumeilla, joten ne ovat jääneet osaksi live-laitteistoa. Ja tämä siis ennen kuin päästään itse asiaan eli lopullisen soolon soittamiseen. Tänä päivänä on musaa kuunnellessa melkein mahdotonta sanoa, miten joku kitararaita on äänitetty, onko siinä oikea vahvistin vai mallinnus, hän kokee. – Aika monella keikalla pärjää jopa ilman kaappia, kun on noita hyviä mallinnusvaihtoehtoja, vaikka silloin ei oma puntti lepatakaan yhtä paljon kuin kaapin kanssa. Toki käytän hyvin pitkälti samoja soundeja, ja ollaanhan me levyillekin ladattu energiaa ihan helvetisti. Vasta sen jälkeen pystyn keskittymään siihen, että mitä tämä biisi oikeastaan kaipaa. Joskus käytän myös Mesa Boogien 25-wattista Mini Rectifier -nuppia. Onko teillä ollut haasteita saada levylle soitettu materiaali kuulostamaan samalta keikkatilanteessa. Mutta se on sitä soittamisen riemua. Onko näin. www.riffi.fi 3/2021 39 la oleellisessa osassa uuden kappaleen syntymisessä. u 36-39 EK Hauta-aho .indd 39 31.5.2021 12.02. Monesti ajatellaan, että trio-soitossa on omat haasteensa: on paljon tilaa, mutta sitä pitää myös pystyä tarvittaessa täyttämään vähällä soittajistolla. Silti jengi usein keikkojen jälkeen kokee, että live on parempi kuin levy. Niillä keikoilla pääsee aika tunnelmallisiinkin sfääreihin, ja mukana on sitä improvisaation tuomaa jännitystä, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. – No itse sanoisin, että me ollaan kyllä aika hyvin täytetty sitä tilaa. Pauli pitää tätä esiintymistapaa mielenkiintoisena, sillä yksin on helpompi rönsyillä ja tunnelmoida kuin ärhäkkäässä bändissä. Yhdessä vaiheessa minulla oli jopa kaksi 4 ×12 -kaappia, mutta toinen lähti myyntin, kun ajan mittaan huomasin, että yhdelläkin pärjää. Pääasiassa soitan plektralla, toki jonkin verran sormillakin. – Joskus se akustinen saattaa kuulostaa sähköisemmältä kuin sähkökitara itse. The Blanko -yhtyeen viimeisin albumi on toissa vuonna julkaistu Stimulation Paradise. – Ensin pitää soittaa ulos kaikki turhautumiset ja ylimääräiset asiat. Se on sellainen pieni taistelu intuitiivisen ja rationaalisen mielen kanssa, ja kun fiilis on oikea, nukun seuraavan yön rauhassa
TFA Raum Klima ja Fischer ohjaavat pitämään suhteellisen ilmankosteuden ihanteellisessa 40–65 prosentin haarukassa. – Joka kerta kun akustinen kitara myydään, niin mukaan laitetaan lappua kostutuksesta ja melkein pakotetaan ostamaan kostutin. Seuraavassa osassa käydään läpi toimenpiteitä, joissa tarvitaan työkaluja. Jos oman kylän rautakauppa ei mittareita myy, niin netistä löytyy useitakin hankintapaikkoja. Laukkua tietysti suositellaan, mutta eikö tarpeeksi laadukas kantopussi ole sekin hyvä vaihtoehto – On. Neuvot ovat tarpeen, sillä Suomessa ilmasto on soittimille ankara: talvella on erittäin kuivaa ja kesällä kosteaa. Jostain syystä niitä ei aina käytetä, ja siksi kuivuneita kitaroita tulee koko ajan vastaan. Kyserin kostutin on kaksitoiminen: sieni luovuttaa kosteutta kopan sisälle ja kaikuaukon peittävä lämiskä estää sitä karkaamsta ulos soittimesta. 1/2 Talvella sisäilma tuntuu kosteammalta kuin se oikeasti onkaan. Myöskään kuuman patterin tai takan vieressä ei kitaraa kannata pitkää aikaa pitää, mutta se alkaa jo olemaan aika selvä asia ihmisille. Kostuttimia on tarjolla paljon erilaisia, mutta kaikki niistä toimivat samalla periaatteella eli kostuttimessa on sieni, joka antaa vettä. 40-42 Kitaran huolto.indd 40 30.5.2021 20.15. Muista kosteusmittari Kosteustyyny kiinnitetään kitaran ääniaukkoon, mutta lisäksi on laukkuun sijoitettavia malleja, jotka suojaavat kitaraa liialTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Kitaran säilytys, hoito ja huolto kotikonstein – helpot niksit ja sudenkuopat Korona-aikana kitaransoitto on noussut suosituksi harrastukseksi, joillekin ensi kertaa, toisille ehkä pitkänkin tauon jälkeen. 40 www.riffi.fi 3/2021 T ässä ensimmäisessä osassa keskitymme pääasiassa kitaran säilytykseen, ilmankosteuden hallintaan ja puhdistukseen sekä ylipäänsä soitettavuuden maksimointiin ilman yhtään työkalua. Väittäisin jopa, että jos sellainen kaatuu, niin kitaralle tulee vähemmän vahinkoa kuin mitä sille tulisi halvassa laukussa. Turvallisin säilytyspaikka kitaralle on laukku, ja sitten sään mukaan kitaraa tulisi kosteuttaa. Akustisen ja sähkökitaran hoitoon ja huoltoon pätevät paljolti samat asiat, mutta eroavaisuuksiakin on. Kerrataanpa lyhyesti kitaran säilyttäminen ja hoito, säätö sekä huolto. Esimerkiksi Martinin kitarat ovat ohueksi rakennettuja, ja niissä pitää muistaa käyttää kostutinta talvella. Soitinliike Musikantti myy paljon akustisia kitaroita, joten kysytään aluksi omistaja Eero Mäkiseltä, mitä ohjeita heillä annetaan uusille akustisen kitaran ostajille. Soitinrakentaja AP Paasonen painottaa myös ilmankosteuden hallinnan tärkeyttä. – Kitaran säilytys on Suomessa se kitaran kotihoidon tärkein pointti. Esimerkiksi Monocasen pussit suojaavat soitinta jo todella hyvin
www.riffi.fi 3/2021 41 ta kostumiselta. – Ne on helppoja käyttää ja sopivan notkeita, eikä niillä saa tuhoa aikaan kovin helposti. Sillä on ihan selkeä merkitys, toki eri ihmisillä käsien hieneritys on erilaista, eikä siihen voi tietenkään vaikuttaa. Siksi nämä kitarat elävät aluksi muutaman vuoden, minkä jälkeen ne vähän rauhoittuvat. Tämä saattaa soittoharrastuksen alussa tuntua hankalalta ja molemmat haastateltavat suosittelevat myös paria simppeliä asiaa, joilla kielten käyttöikää pystyy selvästi jatkamaan. Sellaisen saa jo muutamalla eurolla. Säännöllinen ja verraten tiuha kieltenvaihto helpottaa myös puhdistusta. Sitä toimenpidettä on vaikea neuvoa, enkä suosittele sitä kotikonstein tehtäväksi, Paasonen toteaa. – Se töhnä on niin rajua, joten säännöllinen puhdistaminen kannattaa. Jo pelkästään Dunlopilla on paljon erilaisia puhdistusaineita sekä settejä, joissa on kaikki tarvittava, samoin esimerkiksi Music Nomadilla, Kyserilla ja Fenderillä, Mäkinen listaa. Talosta riippuen tämä tapahtuu yleensä siellä marraskuun tienoilla. Mäkinen on samaa mieltä, mutta muistuttaa, ettei ihan mitä tahansa liinaa ei kannata käyttää kielten putsaukseen. Mikäli rakentamiseen on käytetty kovin tuoretta puuta, soitin myös elää enemmän. AP Paasonen avaa asiaa hiukan seikkaperäisemmin: – Mittaria seuratessa käy aika nopeasti ilmi, että kun pakkaset tulevat, niin alkaa kostutuskausi. Kannattaa tutustua tuoteselosteenseen ja varmistua että valmistaja on tarkoittanut sen juuri siihen käyttöön, johon sitä on tarkoitus hankkia. – Otelautaöljyt puolestaan ovat talvisin paikallaan varsinkin ruusupuusukuisissa otelaudoissa, sillä öljyäminen parantaa 1/2 Myös liinoja on erilaisia, osa kovempaa ja osa pehmoisempaa materiaalia tai kudosta. 40-42 Kitaran huolto.indd 41 30.5.2021 20.15. Yksi yleinen tapa on sellainen, että kun varastoon tulee kuivaa puuta, niin se viedään ensin ulkotilaan eli käytännössä vintille, missä sen annetaan kostua vapaasti ja elää puuna muutaman vuoden todella isosti. Eri rakentajilla on vähän erilaisia kikkoja siihen, kuinka puuta stabiloidaan. Liiasta puhdistamisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, vaan otelaudan puhdistus kannattaa ajoittaa aina siihen kun vaihtaa kielet. Jälleen valinta menee pinnan mukaan… Eri puulajeille ja pintakäsittelyille on omat hoitoaineensa. Vasta sitten puu tuodaan sisälle, ja siitä rakennetaan. Aivan perusasiat Joskus ihan pikkujutut piristävät kitaran sointia. Massatuotannossa taas käytetään monesti (ymmärrettävästikin) melko tuoretta puuta, joka sitten uunikuivataan oikeaan kosteuteen. Musikantin Eero Mäkinen toteaa, että jos kitaran sointi tuntuu tuntuu tunkkaiselta ja huonolta, niinkin itsestäänselvä asia kuin kielten vaihto jo usein auttaa siihen pulmaan. Soittimethan rakennetaan tehtailla yleensä kosteusasteikon puolivälissä eli noin 45–50 prosentissa, mikä on turvallinen kosteus kitaralle. Monestihan soittimen mukanakin tulee pieni puhdistusliina. Hyvä liina, siihen puhdistusainetta ja sitten pyyhkii nauhavälit puhtaaksi. Tämän stabilointitavan vaikutus on mielestäni ihan selkeä. Jos kaulaan on kovettunut vuosikausien kertymä, niin silloin joutuu jo raaputtamaan. Mittarilla seurataan ilman suhteellista kosteutta, jonka yksikkö on prosentti. Sitten kun mennään 35–30 prosenttiin niin kiireesti kostutinta kitaraan. AP Paasosen mielestä nämä musiikkikaupoissa myytävät puhdistusaineet ovat nykyään lähtökohtaisesti todella hyviä. Jos kitaran kasaa liian kuivassa, on vaarana se, että kun kesällä ilma kostuu lähelle sataa prosenttia, niin soitin turpoaa. Jos kerrostalossa on hyvä ilmanvaihto, niin siellä mennään tosi nopeasti 20–15 prosenttiin asti. Puhdistusaineet ja öljyt Kielten ja otelaudan puhdistukseen on runsaasti erilaisia aineita eri valmistajilta. Mutta heti kun kosteus laskee 40 prosenttiin, niin silloin kannattaa jo alkaa varovasti kostuttamaan. Soiton aikana puolestaan ei kannata kielten likaantumisesta välittää, silloin annetaan vaan mennä, Paasonen kertoo. Näillä nikseillä kielten käyttöikä tuplaantuu. – Jos mahdollista, niin kannattaa pestä kädet aina ennen soittamista. Paasosen jatkaa ja kertoo, että lähtökohtaisesti kitaran elämiseen vaikuttaa myös soitinpuun valinta ja sen säilytys. – Teen tämän tarkoituksella siksi, että siinä on varaa myös sinne kuivaan suuntaan. – Silloin sitä likaa ei yleensä kauhean paljon ehdi kertyä. Ja jokaisen soittosession jälkeen taas kannattaa pyyhkäistä kielet kevyesti esimerkiksi mikrokuituliinalla. Paasonen itse rakentaa soittimensa kuitenkin 40 prosentin kosteudessa. Eero Mäkinen mainitsee, että joskus liikkeeseen tulee huoltoon soittimia, jotka näyttävät siltä ”kuin olisi puurokattilalla soitettu”. Mäkinen ja Paasonen suosittelevat myös kosteusmittarin hankkimista. – Vanhempi puu ehtii elää varastossa. Silloin pitää kostuttaa tosi paljon. Esimerkiksi kiillotusja hiontaliinat eivät ole sopivimpia juuri tähän tarkoitukseen
Lakkapinnan puhdistamiseen nopeaksi keinoksi pätee sama kuin silmälaseissa eli kevyt hönkäisy pintaan ja sitten kuivalla liinalla perään. Tosin tässä tapauksessa itse puun käsittely ennen sen pinnoitusta pitkälti ratkaisee sen, miten liukas kaulasta tulee. Entäpä noin yleisesti vielä soittimen pinnan puhdistus. Tähän ongelmaan Paasonen nimeää helpoksi kotikonstiksi kaulan lakkapinnan karhennuksen rajulla karhunkielellä. AP Paasosen mukaan satulan kieliurien liukkaus on tärkeä juttu ihan jo vireen pysymisen kannalta. 40-42 Kitaran huolto.indd 42 30.5.2021 20.15. Vaahteraotelautaan niitä ei kuitenkaan yleensä tule käyttää, hän lisää. Sillä puhdistuvat jopa pehmeät lakat, hän neuvoo. – Ne on ihan hyviä tuotteita, mutta voin myös paljastaa oman salaisen kikkani, joka on Rexona Sport -kuivasaippua. Siitä on kuitenkin vähäksi aikaa apua, ja se on kotikonstein tehtävissä. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Ylipäänsä sitä ainetta kannattaa laittaa vain niin vähän kuin tarvitaan. – Kitara toki menee karun näköiseksi, varsinkin jos on tumma kaula. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! myös soitettavuutta ja estää halkeamia. u Kielten puhdistukseen ja erilaisten rakojen rassaukseen löytyy aivan omia erikoisvälineitään. Öljyt ja vahat on hyviä, mutta niiden kanssa voi mennä omatoimisesti överiksi. Pehmeällä lakalla viimeistelty kaula saattaa tuntua joillekin hankalalta soittaa, eikä siinä pelkkä kaulan pyyhkiminen auta. – Hieman kostea rätti on aina hyvä, ja sitä kannattaa käyttää ennen puhdistusaineitakin. Toimii ihan älyttömän hyvin, eikä se sotke. Toimenpide muuttaa toki soittimen ulkonäköä, mutta soitettavuus voi parantua. Sen sijaan sähkökitaroissa on nykyään tosi yleistä tehdä viimeistely öljyvahalla, mistä ei tule kerrosta puun päälle. Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Pidä satulan urat liukkaina Kitaran satula on pieni, mutta merkittävä palanen soittimessa. Musiikkikaupoissa tarkoitusta varten myytävät aineet toimivat, kunhan taas muistaa kohtuuden. AP Paasonen antaa lopuksi helpon, halvan ja yleispätevän konstin. Ideana on se, että satulan kieliuran seinämät vain pikkuisen liukastuu. Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut 25 E + posti/pakkauskulut Tarjoukset voimassa yksityistilaajille kesän ajan, ei jälleenmyyjille eikä tukkuun
Live Mode). Kun preset-ohjelma löytyy oman jalkakytkimensä takaa, on soittajan ulottuvilla jokaisessa pedaalissa kaksi eri efektiohjelmaa samaan aikaan: yksi ohjelmoituna, toinen käsisäätöihin perustuvana (ns. Kaikissa on vakiona kolme erilaista tehostetyyppiä, joista on vielä erikseen valittavissa enemmän ja vähemmän toisistaan poikkeavia variaatioita. 43-45 UAD.indd 43 30.5.2021 20.17. Jokainen pedaali myös toimii monona tai stereona, ja osaa tarvittaessa tehdä monosta stereota. Luettakoon yhteisiksi ominaisuuksiksi vielä mahdollisuus säätää efektin voimakkuutta suhteessa muokkaamattomaan ääneen, sekä yksi muistipaikka, johon voi tallentaa jonkin mellevän efektin vastaisen varalle. Apit ovat kuitenkin käyttöjärjestelmän päivityksiin ja muutaman globaaliasetuksen tekoon, eivät soundikirjaston ylläpitoon. www.riffi.fi 3/2021 43 J älkiviisaana voi mutista, että olihan Universal Audiolla kuitenkin jo hallussaan virtuaaliset efektilaitteet plug-in-applikaatioina. Käyttöjännite on yhdeksän volttia, mutta virtaa vaaditaan vähintään 400 milliampeeria. Ja rekisteröimällä pedaalin saa UA:lta ladata siihen vielä yhden lisäefektin muunnelmineen. Pedaaleissa on C-tyypin USB-liitäntä ja UA:lla applikaatiot sekä tietokoneelle että mobiiliin. Sekä kitaristin äänityspuuhiin kehitetty OX (Riffi 4/2018) mallinnettuine kitaravahvistimineen, studiotiloineen, mikrofoneineen ja efekteineen. Käyttövirtaa nämä laitteet tarvitsevat digitaaliefektien tapaan reilumman puoleisesti. Kotelomalli on yhteinen, samoin liitäntöjen ja namikoiden määrä. Kovin pitkää harppausta ei siis tarvinnut ottaa, jotta tuotevalikoimaan saatiin tämä soittajan pedaalilautaan sopiva kolmikko. Jota kukaan ei osannut aavistaa. Keikkakelpoiseen tapaan suhteellisen painaviin ja erittäin jämerän tuntuisiin valumetallirasioihin rakennetun trion keskinäinen työnjako on selkeä: Astra keskittyy modulaatiotehosteisiin, Golden kaikuihin ja Starlight viiveisiin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universaali Aluevaltaus Universaali Aluevaltaus – Astra, Golden & Starlight ”Luonnollinen askel” ja ”vain ajan kysymys” tavataan tokaista, kun joku tekee ennalta-arvattavan siirron
Kun rekisteröityvälle käyttäjälle lankeava bonusefekti lasketaan mukaan, kaikki mainitut löytyvät Goldenista, todella sävykkäinä ja laajasti muunneltavina. 44 www.riffi.fi 3/2021 Astraaliset pyörteet Modulaatiopedaali Astran antimet pitää laskea monipolvisella kaavalla. Kultaiset kaiut Jousikaiku on kitaristin perinteinen valinta ja UA:n purkista sitä heltiää virtuaalisen pikkutankin mitasta aina punaisen riippusillan pituuteen saakka. Tai sitten se Lexicon, jolla myöhempinä vuosikymmeninä korvattiin sekä platet että chamberit. Toisen vipukytkimen taakse on sitten asetettu jokaisesta jokin muunnelma, esimerkiksi choruksen vaihtoehtona on vibrato ja flangerin sijaan voi käyttää doubleria. Eroja on ensinnäkin soundin yleisessä pehmeydessä tai terävyydessä, mutta myös itse kaiunnan tiheydessä – osana bändiä kitara kaipaa kenties enemmän kanttia ja vähemmän paksuutta efektin osalta, solistisemmassa roolissa täyteläisempi kaiku voi olla juuri se parempi. Soundipuoli on kaikissa efektityypeissä tip top. Ja näistäkin on jokaisesta sitten vielä kaksi eri tulkintaa per variantti. Astran efektit eivät kuitenkaan hautaa soittimen ominaissoundia, vaan instrumentin oma ääni säilyy tunnistettavana paksumminkin koristeltaessa. Efektien soveltuvuus omaan ilmaisuun on luonnollisestikin makuja mieltymysasia. Alarivin Shadeja Shape-hanikoilla puolestaan on efektikohtaisia erikoistehtäviä, jotka kannattaa luntata käyttöoppaasta. Tässäkin pedaalissa valitaan ensin jokin kolmesta päätyypistä (tai se bonuksena ladattu neljäs) ja sitten toisella kytkimellä jokin kolmesta alatyypistä. Vähättelyyn taipuvainen voisi sanoa efektien lukumääräksi kahdeksan, mutta tosiasiassa 16 on lähempänä totuutta, vaikka tietyt vaihtoehdot ovatkin hyvin likellä toisiaan. Intuitiolla saa kyllä nopeasti maukkaita tuloksia, mutta yhden sivun opaslehtinen hälventää arvaussumua. 43-45 UAD.indd 44 30.5.2021 20.17. Variantteja vertaillessa huomiota kannattaa kiinnittää kaikkiin soinnin vaiheisiin: ero muunnelmien välillä saattaa liittyä kaiun syttymishetken sävyyn tai vasta sen varsinaiseen lehahdukseen. Sen sijaan on valittu ihanne ja pyritty onnistuneesti sitä kohden. Nimi Golden viitannee San Fransiscon nähtävyyden sijaan kuitenkin elektromekaanisten kaikulaitteiden kulta-aikaan, jolloin jokaisella itseään arvostavalla studiolla oli oikea fyysinen levykaiku – tai peräti kaikukammio – tehosteiden tuottamiseen. Ensin valitaan efektityypiksi chorus, flanger tai tremolo, tai rekisteröinnin bonuksena saatava neljäs vaihtoehto: phaser. UA:lla on ollut pokkaa tehdä näkemyksekkäitä linjavalintoja jokaisessa efektityypissä, eikä pedaali koeta toisintaa esimerkiksi kaikkia kuviteltavissa olevia chorus-efektejä. Perussävy on selkeä ja dynaaminen, tehosteissa on voimaa ja luonnetta. Arvostan. Ilahduttavaa kyllä, myös saman päälajikkeen muunnelmat todella eroavat toisistaan oleellisesti. Astran ylärivin säätimet määrittävät perustoiminnan yleisluonteen, vapaasti tulkattuna muljutuksen nopeuden, laajuuden, sekä voimallisuuden suhteessa alkuperäiseen ääneen. Golden toimittaa kumpaa vaan, välimuotoja unohtamatta
Jos haluaa jymisten vyöryvää matalaa kumua, kyllä järjestyy. Noissa puitteissa ehtii lausua suurinpiirtein yhden konsonantin, ja niinpä kyseistä aparaattia käytettiinkin tuplauksiin, eikä varsinaisiin toistoefekteihin. Kaiku tulostuu perinteiseen tapaan ennalta säädetyin parametrein – sitä ei voi jäädyttää makuuttamalla jalkakytkintä pohjassa, eikä paisuttaa tai kontrolloida ekspressiopedaalilla. 010 4398800 • www.msonic.fi saskaan annostelu synnytä sotkua tai hautaa soittimen omaa soundia alleen. live-moodi käyttäjien arkitarpeisiin. Cooperin ja UA:n perustajan Bill Putnamin 1971 kehittämää viivelaitetta, joka perustui puutarhaletkuun! Laitteessa oli valittavana joko 14 tai 16 millisekunnin viive, jotka saattoi yhdistää 30 millisekunnin mahtikaiuksi. Esimerkiksi plate-kaiussa ne eivät toimi ekvalisointina vaan määrittävät kaikuajan pituutta kyseisellä taajuusalueella. Bonuksena tähän pedaaliin UA antaa rekisteröityvälle käyttäjälle Cooper Time Cube -nimisen tehosteen. Niinpä kaiku irtoaa mukavasti soitosta leijuakseen hieman perässä ja kuivan äänen artikulaatiota sotkematta. Niitä löytyy, kaikkia. Se on kuitenkin huomioitava, että Golden on nimenomaan soittajan eikä äänitaiteilijan tehostelaite. Se jää nähtäväksi, mutta en jää odottamaan. Ja tässä onkin UA:n pedaaleiden suurin kysymysmerkki: soundit ovat kuninkuusluokkaa ja käyttö äärimmäisen helppoa, mutta riittävätkö yksi muistiin tallennettu ohjelma ja sen vaihtoehtona käytössä oleva ns. Menen takaisin efektoimaan… u Ja säädöillä pääsee vieläkin pitemmälle: siinä missä perinteinen jousikaiku esimerkiksi helähtää välittömästi, saa Goldenin virtuaalitankin reagoimaan viivästettynä. Se jäljittelee Duane H. Slap back -tyyliset rytmiset läjähdykset takapotkuille syntyvät nekin vaivattomasti. Starlightissa jokaisesta neljästä efektistä on kolme erilaista versiota, joita voi muunnella tyypillisten perussäätöjen ohessa hyvin monipuolisesti kahdella sävyyn ja efektin käyttäytymiseen vaikuttavalla säätimellä. Efektityypistä riippumatta Goldenissa on Ameriikan soundi. Yhtälailla esiin saa pitkään sihisevää ja sähisevää efektiä. Tälläkin pedaalilla voi nimittäin tuottaa niin moninaisia efektejä, että oitis haluaisi ohjelmoida niitä talteen ainakin nyt puoli tusinaa. Ja yhtä monin vivahtein: on pyöreäsointista nauhakaikua, pehmeää analogista viivepiirikytkentää ja täsmällisen tarkkapiirteistä kirkassointista nykyefektiä. Iso, selkeä, sävykäs, ja silti sillä tavoin läpikuultava ettei run43-45 UAD.indd 45 30.5.2021 20.17. Simppelit bassoja diskanttisäätimetkin ovat nimikointiaan monipuolisempia ja vaihtavat rooliaan efektityypin mukaan. Verrataan siis toistokaikua alppikallioiden sijasta tähtitarhaan, joka heijastaa valoa maan pinnalle kuin kaikua ikään. Joskus tarvitaan tiivistä tilaa tai häivähdyksenomaista huntua, toisinaan todella massiivisia ja raskaita tai avaran kuulaita ja eteerisiä kaikuja. www.riffi.fi 3/2021 45 Universal Audio FX Efektipedaaleita kitaralle Astral • chorus/vibrato, flanger/doubler, ja tremolo • bonuksena phaser/Dharma Trem -efekti Golden • spring65, plate 140, hall • bonuksena chamber/plate 224 Starlight • Tape EP-III, Analog DMM, Precision • bonuksena Cooper Time Cube -efekti Kaikki mallit: • toiminta mono/mono-mono/stereo, stereo/stereo • Live Mode: soundi säätimien asennon mukaan • Preset Mode: soundi ohjelmoitujen asetusten mukaan • vaatii ulkoisen 9 V virtalähteen (minimi 400 mA) • rekisteröivälle käyttäjälle bonusefekti variaatioineen veloituksetta • hinnat: ei vielä vahvistettu Lisätiedot: Msonic • Puh. Kun huomioidaan viiveajan napautus jalkakytkimellä sekä mahdollisuus jakaa jalalla naputettu aika jollekin nuottiarvolle, tekee mieli huokaista ”voi, miksi vain yksi muistipaikka?”. Heijasteita Starlight haastaa sanaleikin pohtijaa, mutta kyllähän aasi sillan löytää, jos sille päälle sattuu
Viiveajan kahden Timesäätimen kehällä sen sijaan on havainnollistus viiveen suhteesta tap tempoon alajakoina. Kahta eri viivetyyppiä ei voi samanaikaisesti käyttää. Laite toimii normaalin pedaalivirtalähteen antamalla yhdeksän voltin virralla. Kaikki liitännät ovat kotelon päädyssä. efektipedaaleja sekä digitaalirumpuja ja -pianoja. Poljettavia kytkimiä on kaksi, joista vasen on päälle/pois-kytkin ja oikeanpuoleisella valitaan tilaksi viiveen säätö iskuina minuutissa (BPM) tai tap tempon naputtelu. Useimpien säätimien – paitsi viivetyypin valitsimen – vieressä ei ole viivastoja tai numeroita osoittamassa säädön arvoa. Duotime on rakennettu tukevan tuntuiseen metallikoteloon ja se on kohtalaisen painava (440 g). Peruskäytössä tullaan liitäntään IN1 ja otetaan signaali ulos joko OUT1:sta tai OUT2:sta yhteen vahvistimeen. Lisäksi kotelon päällä on hyvin pieni näyttöruutu, joka osoittaa kahden viiveen BPM-lukemat millisekunteina. Tai käytetään molempia lähtöjä, jolloin saadaan viiveet stereoksi kahden vahvistimen kanssa ja kumpikin omilla asetuksilla. Nyt tutkailtavana oleva Duotime kuuluu NUXin Verdugo-pedaalisarjaan. Kolmantena mahdollisuutena on kytkeä kitara sisään IN1:een, ohjata signaali välijohdolla OUT1-lähdöstä takaisin pedaalin IN2-tuloon, ja nyt kaksi viivettä lähtevätkin sitten monona sarjassa OUT2:sta. Molemmat poljettavat painikkeet ovat sekä jämäköitä että naksumattomia, ja jalka tuntee painamisen vaikka kengänpohjan läpi. TEKSTI: TIMO KOSKINEN NUX Duotime – viivettä jopa kahteen kertaan Jos kitaristin pedaalilaudassa on valikoima efektilaitteita, niiden joukossa on hyvin todennäköisesti jokin viivepedaali. 46 www.riffi.fi 3/2021 N UX on osa kiinalaista Cherub Technologies’ia ja sen tuotantoon kuuluu mm. Jos tap tempoa polkaistaan uusiksi, viiveet muokkautuvat tempoon ja uudet lukemat ilmaantuvat näyttöön. NUX Duotime tarjoilee valikoiman efektien historiasta poimittuja viivästystyyppejä kompaktiin kokoon pakattuna. 46-47 NUX.indd 46 30.5.2021 20.18. Polkemalla molemmat hetkeksi yhtä aikaa, käynnistetään looppitila, jossa vasen kytkin ohjaa loopin äänitystä ja toistoa. Ei nyt kuitenkaan ruveta pohtimaan, mitä tekemistä nimellä on pedaalien ominaisuuksien kanssa. Tässäkään pedaalissa ei virtajohdon liitintä ole upotettu tai tuettu millään tavalla. Level on käsitellyn ja puhtaan signaalin keskinäinen miksaus. Viiveen käyttöhän on rockissa ominaista ja vaikkei ihan joka biisiin pedaalia päälle polkaista, kyllä efektille tarvetta muodostuu. Espanjan kielessä Verdugo tarkoittaa sekä pyöveliä että varpuslintua. Pyöritettävät säätimet ovat mustaa muovia ja niissä on varsin hyvin näkyvä punainen merkkiviiva. Viiveasetuksetkin voivat olla molemmille omat, viiveen tyyppi ja Parameter kuitenkin samat molemmille. On jopa mahdollista, että kaksi kitaristia käyttää samaa pedaalia, kumpikin omalla tulolla ja lähdöllä. Tuloja ja lähtöjä on kaksi, mikä mahdollistaa muutamia kytkeytymistapoja
Säröytyminen on varsin maltillista ja se kuuluu vain viivästetyssä signaalissa muutaman toiston jälkeen. 010 439 3733 • www.musiikkisilfverberg.fi Päädyssä on myös USB-portti. Ohjelmallista efektointia Duotime on digitaalinen pedaali ja sen tarjoamat viisi viivetyyppiä ovat saaneet vahvasti inspiraatioita etenkin japanilaisista menneiden vuosikymmenten laitteista. Tällaista harkitsee ainakin sellainen soittaja, joka tietää haluavansa erilaisia viivesoundeja, mutta eiköhän yhteen analogitai digitaaliviiveeseen tottunut kitaristikin rupea ajan mittaan löytämään käyttöä näille kaikille. Se sisältää digitaalista viivettä, joka toimii pelkkänä sellaisena, jos Parameter on kokonaan kiinni. Sitä ei kuitenkaan käytetä viiveasetusten tallentamiseen ulkoiseen sovellukseen, vaan koko pedaalin ohjelmistopäivitykseen. Verb on tässä joukossa poikkeus ja erikoisuus. Kattava moneen käyttöön Olipa viiveen tyyppinä tai asetuksena mitä tahansa, täytyy muistaa, että tärkeintä aina on soitettu ääni ja viive on sille vain mauste ja sointia rikastuttava efekti. Suurimmille viiveille saattaa tulla käyttöä ambientissa fiilistelyssä. Viiveiden maksimiajat vaihtelevat tyypin mukaan 400–500 ms:sta (Analog, Tape) 1000–1500 ms lukemiin (Mod, Digi, Verb). Shimmerin miksausta voi säätää tarkemminkin. Silti väliin jää säätövaraa, jolla voi kehittää aaltoilevia kuviointeja. Mutta Parameterin avaaminen tuo mukaan ensin jäljitelmän levykaiulla tuotetusta suuren tilan tunnusta ja lisää säätämällä käynnistää helskyvän shimmerin soimaan. Tosin tuo alkuperäinen kasarilaite oli varsinainen kummallisuuksien lähde, josta pulppusi kaikenlaista käyttökelvotonta omituisuutta, kun taas Duotoneen on otettu mukaan lähinnä vibrato, jonka reilumpi annostelu saa soinnin väpättämään eksoottisen soittimen tavoin. Toistojen määrän voi Repeats-säätimen äärilaidassa kasvattaa loputtomaksi, jolloin lähtösignaalin jo sammuttua soimaan jää viiveiden joukko. Kun bändi tuottaa äänimassaa muutenkin, viivettä ei sieltä joukosta erikseen tarkkailla, vaikka sillä merkityksensä kokonaisuudessa onkin. Tape-efektin esikuva on Rolandin nauhakaikuklassikko RE201, jolle Parameter annostelee nauhan saturaation aiheuttamaa signaalin pehmenemistä ja säröytymistä. u NUX Duotime 46-47 NUX.indd 47 30.5.2021 20.18. Digi on tietenkin modernin digitaalisen viiveen ohjelma ilman mitään nimettyä esikuvaa. NUX ei suoraan kutsu ohjelmia mallinnuksiksi, vaan käyttää matemaattista termiä algoritmi. Sisällön määrään nähden kohtuuhintainen NUX Duotime tarjoaa viisi keskenään selvästi erilaista viiveohjelmaa, joista jokaisessa on riittämiin säätövaraa. Silloin haetaan viimeisetkin detaljit esiin viiveiden sarjasta. www.riffi.fi 3/2021 47 NUX Duotime Delay-pedaali kahdella viive-efektillä • viisi erilaista viivetyyppiä: Analog, Tape, Digi, Mod sekä Verb • jokaiselle viiveelle erikoismuokkaus Parameter-säätimellä • kaksi tuloja lähtöliitäntää • BPMja/tai Tap tempo -asetus viiveen pituudelle • 40 s loopperi kerrosäänityksellä • hinta: 165 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Mod lainaa hiukan Ibanezin 80-luvun pedaalilta DML-10. Lisäksi Parameter saadaan säätämään toistojen äänensävyä. Tähän Parameter lisää aaltoilevaa modulaatiota. Koska digitaaliviiveitä on yleisesti moitittu liiankin tarkasta signaalin toistamisesta, Parameterin avaaminen syövyttää toistoja hieman. Analog katsastaa vahvasti Bossin ja muidenkin valmistajien perinteisten ja toistokerroissa tasaisesti hiipuvien BBD-viiveiden maailmaan. Kuten mainittua, viiveen pystyy sovittamaan tap tempoon aina 1/32-nuotin alajaosta alkaen, mikä on näppärä ominaisuus haettaessa tempon mukaan kulkevaa viivemattoa. Vaikutus on melko lievä, eikä tarkoituksena ole ollut saada digitaalista viivettä kuulostamaan analogiselta. Maltillisemmilla asetuksilla tämä toimii Analogin variaationa. Tilanne voi muuttua efektikeskeisemmäksi, kun kitaran sointi on kuuluvasti pääosassa ja soundin pienetkin yksityiskohdat erottuvat kuulijan korviin. Näiden sointi on selkeä ja häiriötön ja viiveiden tarkka sovittaminen tempoon on helppoa. Jokaiselle viiveohjelmalle on laadittu yksi erikseen säädettävä lisäominaisuus, jonka arvoa säädetään pyörittimestä Parameter. Perustempoilla eteenpäin kulkevassa musiikissa tällaiset riittävät mainiosti
Kitara toimitetaan 12–68-kielisetille säädettynä, ja venytysten helpottamiseksi g-kieli on punomaton. Talla on Stop Tailpiecen kanssa paritettu Tune-O-Matic, joka on sijoitettu kielten soivan pituuden lisäämiseksi tavanomaista taaemmas. 48 www.riffi.fi 3/2021 R everend Descent RA Baritone on kuusikielinen baritonikitara, joka muiden Reverendin soittimien lailla on suunniteltu yhtiön pääkallopaikalla Ohiossa, mutta valmistettu Etelä-Koreassa. Descentin erikoisuutena on 679,45 mm mensuuri, joka poikkeaa oleellisesti normaalin baritonin soivasta kielenpituudesta. Kaulan lakkaus on toki aina makuasia, mutta henkilökohtaisesti suosin kourassani aina mahdollisimman viimeistelemättömän tuntuista puupintaa, joten olin Descentin varressa kuin kotonani. Lämpökäsitellystä vaahterasta veistellyn kaulan ohut satiinilakkaus takaa kitkattoman soittotuntuman, joka ei muutu tahmaiseksi hikisemmässäkään menossa. Otelauta on vaahteraa ja kaksitoimiseen kaularautaan päästään käsiksi totuttuun tapaan lavan juuresta. Lopullisia hienosäätöjä varten yhtiön instrumentit lähetetään kuitenkin aina Yhdysvaltoihin, josta ne rahdataan maailmalle. Profiililtaan ovaali kaula muistuttaa tuntumaltaan perinteistä stratoa. Runko on veistelty korinapuusta, joka pitää soittimen painon maltillisena, mutta soundin mahonkimaisen lämpimänä ja keskitaajuuksiltaan terveenä. Ensiluokkaista työnjälkeä Testikappale on viimeistelty tummanpunaisella sunburst-värityksellä, mutta soitin on saatavilla myös purpleburstina, mustana, sekä ainakin kuvissa varsin komealta näyttävällä silverburst-viimeistelyllä. 43 mm leveä satula on grafiittia, jonka urissa kielet pysyttelivät testikäyTEKSTI: ANSSI ERIKSSON REVEREND Descent RA Baritone – yllättävän monipuolinen! Reverendin baritonikitaralla on matalampien taajuuksien rouhijoille pari mielenkiintoista ässää hihassaan. 48-49 Reverend.indd 48 30.5.2021 20.19. Soittoergonomia on huomioitu reilulla viisteellä rungon takapuolella sekä kyynärvartta varten kanteen tehdyllä loivennuksella
Virittimet ovat puolestaan Reverendin lukittavaa Pin-Lock-mallia ja epäilemättä vaikuttavat omalta osaltaan vireen hyvään pitävyyteen. Descentin tone-säätökään ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Itse potikat ovat matalaprofiilisia ja niissä on helposti tartuttava röpötetty pinta. Kaulalla on helppo luoda kermaiset liidit, tallan soveltuessa dempattuun louhintaan yhtä hyvin kuin paksumpiin blues-venytyksiinkin. Paksumpiin kieliin tottuneet strato-/telesoittajat saattavat jopa tyystin unohtaa operoivansa baritonin varressa. Otelaudan kuperuus on veistetty gibsonmaisesti 12 tuuman säteellä, ja sen pintaan naputellut 22 nauhaa omaavat hitusen tavallista jumbokokoa matalamman profiilin. Muhkeaa murinaa Descend on varustettu Railhammer Chisel -mikeillä, joista irtoaa säädöistä riippuen kaikkea paksusta humbucker-murinasta aina äkäisten yksikelaisten runtuun. Esimerkiksi tallamikillä voidaan siirtyä paksusta raskaammalle rockille soveltuvasta möyrinnästä napakkaan, miltei katrimaiseen terävyyteen pelkällä leikkurin pyörittelyllä. Itse kaulaliitoksen pitävyydestä ei kuitenkaan tarvitse kantaa huolta, sillä kaula on pultattu kiinni runkoon kaikkiaan kuudella ruuvilla. Runkoja kaulamateriaalin myötä keskitaajuudet soivat lämpönsä säilyttäen ja atakki on ponnekas. Ensivaikutelmaansa monipuolisempi Kontrollit ovat yksinkertaiset, mutta eivät täysin perinteiset. Tone ja bass contour toimivatkin dynaamisesti keskenään ja tuovat soittajan hyppysiin runsaan soundipaletin. www.riffi.fi 3/2021 49 Reverend Descent RA Baritone Kuusikielinen baritonikitara • valmistusmaa: Etelä-Korea • korinarunko • vaahterakaula ruuviliitoksella • vaahteraotelauta • kielten soiva pituus 679,45 mm (26,75 tuumaa) • lukittavat Pin-Lock-virityskoneistot • Tune-o-matic-talla • Railhammer Chisel -mikrofonit • kolmiasentoinen mikrofoninvalitsin • säädöt: volume, tone, bass contour • hinta: 990 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Alakielillä soundi on hyvän baritonin tavoin murean mehukas, mutta ylempänä kirkkaan erotteleva. Perussoundi on paksu ja erotteleva, sijoittuen juurikin jonnekin Les Paulin ja stratocasterin välimaastoon. Kitarasta löytyy tuttuun tapaan master volumeja tone-säädöt, mutta kolmas potikka on varattu valmistajan kehittämälle, bassotaajuuksia leikkaavalle Bass contour -säätimelle. Yli puolenvälin peruuteltaessa siirrytään jopa skuupattuihin maailmoihin, mutta silti ylärekisterin säihke säilyttäen. Tämä tulee esiin myös akustisesti, sillä kitara soi voimakkaasti ilman virtaakin. Nauhatyö on kauttaaltaan ensiluokkaista: nauhojen päät eivät törrötä reunojen yli ja jokainen nauhaväli soi täysin puhtaasti. Mikit toimivat mainiosti myös puhtailla asetuksilla soiden kuulaasti, mutta tymäkästi. Vastinetta rahalle Reverend Descentin skaala ja kaulaprofiili tekevät siitä oivan vaihtoehdon baritonikitaroihin tottumattomille musikanteille. Kitara saapui valmiiksi kvarttia standardivirettä matalammalle säädettynä ja soittotuntuma on miellyttävä, mutta silti jämäkkä. Monikäyttöisyyden kruunaa kitaran treble bleed -piiri, jonka avulla signaali säilyttää kirkkautensa myös volumea laskettaessa. u 48-49 Reverend.indd 49 30.5.2021 20.19. Bass contour -säädintä vastapäivään käännettäessä muhevat, suoraan palleaan iskevät alataajuudet muuntuvat lähes telemäiseksi twangiksi. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, ettei ainakaan testilaitteen mukana tullut sen enempää laukkua kuin gigbagiakaan. Vahvistimesta tai pedaalista saturaation määrää annosteltaessa päästään käsiksi hyvin leikkaaviin ja rapsakoihin särösoundeihin ilman liikaa kuminaa. Soittotuntuma on vahvasti tavalliseen kuusikieliseen kallellaan, mutta samaan aikaan soundit tarjoavat autenttista murinaa. Kitaran soundimaailman monipuolisuudesta kertonee jo tarpeeksi se, että tarvittaessa sillä voi vaihtaa tunnelmia suoraan lennosta matalavireisestä louhinnasta sulavaan jazzailuun. Bass contourja tone-säädöt minimissä kaulamikillä voi pomputella lämpimiä pseudobassokuvioita, ja vaikka tallamikiltä ei varsinaista näkkileipää sovikaan odotella, yltää se bassoleikkurin reilummalla peruuttelulla yllättävänkin twangikkaisiin sfääreihin. Tuhannen euron hintaluokassa tämä alkaa toki olla enemmän jo sääntö kuin poikkeus, mutta mikäli jommallekummalle on tarvetta, sen hankintahinta on syytä laskea budjettiin mukaan. Materiaalien ja työnjäljen osalta Descent tarjoaa varsin hyvää vastinetta rahalle. Kolmiasentoinen mikrofonikytkin on puolestaan yksi napakoimmista, jota olen kuunaan napsutellut. 010 2312 460 • www.customsounds.fi tössä kiltisti ja vireen kärsimättä. Säädön vaikutus on niin selkeä, että sitä voi hyvin hyödyntää soundia tukevoittavana boostina soolosoittoon mikkivalitsimen hamuilemisen sijaan. Jos soittimesta täytyy jotakin huomautettavaa löytää, niin siksi voitaneen laskea rungon runsaista viisteistä huolimatta muhkean neliömäiseksi jätetty kaulaliitos, joka voi häiritä joidenkin soittajien pääsyä ylänauhoille. Se ei ainoastaan leikkaa tasaiseen tahtiin ylätaajuuksia taaksepäin rullaillessa vaan ”täysillä” taajuudet ovat keskenään sopusuhtaisessa balanssissa, mutta vastapäivään kääntäessä vaikutus kohdistuu enemmän keskitaajuuksiin. Mikrofonien tasapainotuksessa on onnistuttu, ja ne pelaavat hyvin yhteen keskenään
Molempien merkkien juuret juontavat Adam Audion varhaisvuosiin, mikä selittää saksalaiskolmikon yhteneväisyyksiä. Silloin, kun säädöt pidetään avoimina, kaiutin muistaa käyttövirran sammutushetkellä voimassa olleet asetukset ja palaa samaan tilaan seuraavan kerran päälle kytkettäessä. Kuten tämä Eve Audion tuore malli. Jos tarvitaan perinteisen stereosetin sijaan monikanavamiksaukseen soveltuva systeemi, täytyy keskikaiuttimeksi valita jokin toinen malli – esimerkiksi valmistajan suosittelema SC407, jonka ominaisuudet ovat teknisten erittelyiden perusteella hyvin lähellä CS3070:n vastaavia. Volume-kytkimellä tallennetaan kaiuttimen muistiin etulaidan säätimen sen hetkinen kuunteluvoimakkuuden asetus, Filter-kytkimellä puolestaan jäädytetään ekvalisointi. Pikkupajassa tai omassa työhuoneessa voi sen sijaan tulla ahdasta – etenkin jos käyttää kahta näyttöä rinnakkain, jolloin kaiuttimet sijoittuvat sivusuunnassa väkisinkin melko etäälle toisistaan. 50-51 Eve Audio.indd 50 30.5.2021 20.20. Tulosignaalin sovitusta varten on pieni vipukytkin, jolla määritellään sisään syötettävän signaalin enimmäistaso (+7 dBu / +22 dBu). Vaan kylläpä asetelma toimii näinkin, kunhan huoneessa on leveyttä kylliksi, se tuli selväksi testin aikana. Kaksi muuta vipukytkintä on varattu säätöjen lukitsemiseen. 50 www.riffi.fi 3/2021 K ooltaan SC3070 on verraten kookas ja suositeltu vaaka-asento vaatii tilaa leveyssuunnassa. Paikka ison mikserin mittarisillalla on luonteva ja tarkkaamosta soittotilaan näkee varmasti kaiuttimen ylitsekin. Kaiutinelementit on sijoitettu kotelon etulevyyn epäsymmetrisesti, minkä johdosta toimiva pari muodostuu aina nimenomaisesti vasemmasta ja oikeasta kaiuttimesta, jotka ovat toistensa peilikuvia. Tässä koekuuntelussa käytettiin kahden kaiuttimen stereoparia. Eve Audio on pelkistänyt SC3070:n liitäntäpuolen analogiseen ja liitintyyppeinä ovat balansoitu XLR sekä balansoimaton RCA. Bassoja keskialueen kaistoilla EVE käyttää perinteisiä kartioelementtejä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Eve Audio SC3070 – tarkkana tarkkaamossa! Lähikuunteluun tarkoitetut tarkkailu kaiuttimet ovat valtaosin kaksitieratkaisuita, mutta joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Näin voidaan turvata kertaalleen säädettyjen asetusten säilyminen sellaisessakin tilanteessa, jossa käyttäjiä on monia eikä kaikilla ole ehkä riittävästi tietoa ja taitoa käsisäätöjen tekemiseen. Diskanttirekisteriä toistaa saman tyyppinen Air Motion -nauhadiskantti, jota myös edellisessä numerossa käsitelty Hedd Audio käyttää
Jos kuunteluun tulee pitempi tauko, kaiuttimet naksautetaan säätimen painalluksella lepotilaan ja palautetaan toimintaan uudella painalluksella. Kokonaisuus on siten nelialueinen korjain, jossa kolmen yleissuotimen lisäksi on yksi spesifimpään tarkoitukseen viritelty yksikkö. Asetusten tekoon on etulaidassa yksi monitoiminen säädin, jonka tehtävä vaihtuu nuppia painelemalla. Hyvä näin. Keskialueella asiat toistuvat selkeinä – honotusta tai pistävyyttä ei esiinny sen paremmin kuin kaistalta puuttuvia tyhjiä kohtiakaan. Alarekisteri ulottuu todella alas ja se soi myös kiitettävän täsmällisesti. Puitteet ovat kuitenkin kunnossa. Enkä nyt tarkoita äänenvoimakkuutta, joka sekin on pieneen tai keskisuureen tarkkaamoon riittävä, vaan äänen sisältöä bassorekisteristä ylä-ääniin saakka. Säätövalikoiman täydentää vielä neljäs suodin, joka on tarkoitettu ensisijaisesti työpöydän tai mikserin kansilevyn kautta kimpoavien heijastusten kompensointiin. Toistokaista ulottuu riittävän alas tavanomaisen musiikin äänitystä ja miksausta ajatellen, eikä välitöntä tarvetta erilliselle sub-wooferille ole sen vuoksi. Loisteen kirkkauteenkin on kaksi eri valintaa. Aivan ylin alue soi sekin selkeästi, mutta diplomaattisen hillityin sävyin. Osaava saa sovitettua kaiuttimen kuuntelutilan akustiikkaan ja omaan makuunsa, eikä taitamaton pilaa toistoa ylenpalttisella ruuvailulla. Näillä ekvalisaattorin kolmella kaistalla voikin muokata kaiuttimen yleissointia aivan riittävän tehokkaasti, jotta taajuusalueet asettuvat mukavasti balanssiin – ilman riskiä siitä, että ruuvailu korvan varassa ajautuisi syystä tai toisesta överiksi. Automaattista mykistystä SC3070:ssa ei ole. Jos vaimennusta ei tarvita, voi suodinta käyttää myös korostukseen, mutta siinä tapauksessa vaikutustaajuus onkin 80 hertsiä, kaista leveämpi ja enimmäisvahvistus kolme desibeliä. Hyllytyyppisissä bassoja diskanttikorjaimissa on vahvistusta enimmillään kolmen desibelin verran, kun taas vaimennusta saa maksimissaan viiden desibelin annoksen. Se on riittävästi liiallisen basson hillitsemiseen tai maltilliseen tukemiseen, ja samoilla periaatteilla yläkertaa voi mallata oman maun ja kuuntelutottumusten mukaiseksi. Jykevää bassoa oli omaan makuuni jopa liiankin kanssa, mutta kevyellä vaimennuksella se asettui sopuisaan tasapainoon muun kaistan kanssa. Silloin, kun lähipinnan heijastuksia on tarpeen vaimentaa, suodin puraisee 160 Hz:n keskityksellä ja verraten kapealla kaistalla. Suurimmillaan vaimennus on silloin viisi desibeliä. 050 531 9184 • www.mgif.fi Kaiutinten omia virtakytkimiä käytettäessä sammutus ja käynnistys tapahtuvat pehmeästi ja ilman sivuääniä. Kaksoisroolinsa ansiosta viimeksi mainitulla voi myös muotoilla bassorekisteriä varsin näppärästi, yhdessä varsinaisen bassokorjaimen kanssa. www.riffi.fi 3/2021 51 Eve Audio SC3070 Aktiivinen tarkkailukaiutin • 3tie rakenne • toistoalue 35 Hz – 21 kHz • 6,5" bassokaiutin, vahvistinteho 185 W • 4" keskiäänikaiutin, vahvistinteho 100 W • Air Motion nauhadiskantti, vahvistinteho 50 W • jakotaajuudet 320 ja 2800 Hz • nelialueinen ekvalisointi • A/Dmuunnos: 24 bittiä, 192 kHz • mitat 340 × 250 × 310 (L × K × S, mm) • paino 21,6 kg • hintaluokka noin 1700 e / kpl Lisätiedot: Music Gear Import Finland Puh. Säädintä ympäröivä kehä kertoo sekä kulloinkin säädettävän parametrin että säädön arvon. Varsinainen juju tässä on vaikutusalueen kohdistuksessa. Ehkä preesens-alueen sointi saisi olla vähän kirkkaampikin, nyt tutusta materiaalista kuulostellut tietyt hienovaraiset mausteet kuten piilotajuntaa puhuttelevat triangelit, hipihiljaa sipsuttavat shakerit ja sutinat virvelikalvolla jäivät hieman pimentoon. Ääni on terve ja jalostunut, ekvalisointiin on tarkoituksenmukaiset välineet ja niiden teho on rajattu järkevästi. Täyttä satsia SC3070 on äänivaroiltaan huomattavan suorituskykyinen kaiutin. Nimellisesti bassokorjaimen kaista ulottuu alhaalta 300 hertsin kohdalle, kun taas diskanttikorjaimen vaikutukset alkavat kolmen kilohertsin paikkeilta. Senkin voi valita jääkö valorinki ilmaisemaan asetettua volume-säätöä yhdellä maksimitasoa edustavalla ledillä vaiko yhtenäisellä led-kaarella. Kaikki tulee, mukavan täyteläisenä vaan ei tukkoisena. Ei räisky eikä räksy, vaan kertoo asiansa turhia kärjistämättä. Kummassakin riittävän leveä ja loiva kaista takaa sen, ettei kaiuttimen vaste väänny jyrkälle mutkalle ääriasetuksillakaan. Hyvin ajateltu. Ekvalisointi on porrastettu puolen desibelin askelin ja selkeästi ilmaistut säätimen asetukset on helppo kopioida vastakkaiseen stereokanavaan. Studion kaikki laitesähköt kerralla sammuttavasta kytkimestä SC3070 ei sitten kyllä oikein tunnu tykkäävän, vaan protestoi melko äänekkäästi virran katkeamista. u 50-51 Eve Audio.indd 51 30.5.2021 20.20. Käyttöohje suositteleekin kytkemään kaiuttimet päälle studiossa aina viimeiseksi ja sammuttamaan ne ennen muuta laitteistoa. Säädöt kohdilleen Kaiuttimen sovittaminen kuunteluhuoneeseen käy kätevästi. Tasan kilohertsiin kohdistettu keskialueen korjain on muodoltaan kellotyyppinen, ja sekin vaikuttaa verraten leveällä alueella. Hoituuhan se arki niinkin, vaikka itse suosisin pitemmälle vietyä suojausta, joka estäisi paukkeet studion pääkatkaisijaa käytettäessä
Kehikoita on nii täkin kahta lajia – suoraan USBkytkennällä tietokoneeseen lii tettävä sekä optisella Adatkaapelilla kytkettävä versio. 500sarjan moduuliksi rakennetussa versiossa ky seinen kuulokevahvistin mikseritoimintoineen on puolestaan sijoitettu kehikon masterlohkoon, jolloin ominaisuutta pääsee hyödyntämään myös muiden valmistajien standardimoduuleita käyttäessään. Jos tavoitellaan puhdasta ja mahdollisimman tarkoin alku peräistä ääntä vastaavaa lopputulosta, säädetään vahvistus gai nilla sopivaksi ja hoidetaan homma. 52 www.riffi.fi 3/2021 S ean Karpowicz Cranborne Audiolta osallistuu videopu heluun työhuoneeltaan Englannista, jossa entisten Sound craftin työntekijöiden perustama yritys on toiminut nyt jo muu tamia vuosia. Käy ilmi että tuotevalikoima on pidetty tarkoituk sella suppeana ja määrän sijaan satsataan poikkeukselliseen tek niseen suorituskykyyn ja kekseliäisiin ominaisuuksiin. Camden 500 -etu vahvistimesta sitä saa peräti kahta pätevää sorttia. Eikä kekseliäisyys siihen lopu. Työparikaan ei silloin jää osattomaksi, sillä kuu lokelähtöjä on itse asiassa kahdelle henkilölle. Voimaa ja luonnetta signaalille Enimmäisvahvistusta Camdenissa on mikrofonisignaalille 68 de sibeliä ja toistokaistaksi ilmoitetaan yhden desibelin poikkeaman puitteissa alue viidestä hertsistä 200 kilohertsiin asti. Äänilähteeksi käyvät mikrofonin sijaan myös instrument ti tai linjatason signaali, ja valinta hoidetaan asennosta toiseen täsmällisesti naksahtavalla vipukytkimellä. Passiivisessa versiossa on XLRliitännät mennen tullen, aktiivisessa kuulokevahvistin toisen suunnan liikenteelle. Erillislaitteina toimivien Cam denetuasteiden toiminnallisena jujuna on niihin integroitu huip puluokan kuulokevahvistin ja mahdollisuus miksata kuunteluun myös ulkoinen äänilähde, jolloin pakki toimii samalla monito rimikserinä. Äänen puhtaus ja pientenkin yksityiskohtien välittyminen tekee soinnista ison ja syvän. Etuaste välittää soiton juuri sellaisena kuin se on, hyvässä ja pahassa. Tämä niin sanotusti suo ra mikrofonivahvistus on Camdenissa erittäin neutraali, selkeä, tarkka ja dynaaminen. Esimerkiksi Audientin iD44inter TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Cranborne Audio – mojoa on! Mojo tarkoittaa jonkinlaista taikavoimaa, jonka omaava menestyy hankkeessaan, hurmaa tai viettelee kohteensa. Jälkimmäistä ilmentää osaltaan CASTsysteemi, jossa suojat tua CATkaapelia myöten voi siirtää neljä kanavaa balansoitua analogiaudiota aina 100 metrin etäisyydelle asti – ilman laatu hävikkiä, kuulemma. 52-53 Cranborne.indd 52 30.5.2021 20.21. Liityntäbokseja CASTsysteemiin on tässä vaiheessa kaksi
Ensin näkin valmistaja voisi lisätä laitteeseen resetointinapin asetuk sille. Ulkoisen vir talähteen moninapainen liitin on kokonaisuuden huterin osa, mutta sekin on kuitenkin lukittavaa mallia. Erittäin maukas te hoste suoraan linjaan soitettuun sähkökitaraan ja kelpo maus te myös bassoon, jolle se toi kuin pintaruostetta kiinteänä säily vän teräsytimen päälle. Kellotuksen lähde sekä näytetaajuus asetetaan takalaidan pie nillä dipkytkimillä ja tässä kohdassa otinkin testijakson aino an aikalisän. Testistudion kalustossa Camden ver tautui soinnillisesti Aphexin Model 1100 vahvistimeen, jota voi hyvällä syyllä kutsua hiendtuotteeksi. Mikäli soundiin kaivataan höysteeksi jotain ekstraa, käänne tään huomio Mojosäätimeen. Mojon toinen laatu, Cream, on puolestaan sitten rosoa ja säröä, joka ei kuitenkaan murenna koko ääntä vaan tekee sen pinnalle ikäänkuin harsuisen hilekerroksen. XLR ja jakkiliitäntöjen ohes sa varusteluun kuuluvat myös alussa mainitut CASTliitännät Cranborne Audion verkkobokseille. Vasta kaikkien pikkukytkinten kääntö kertaalleen päälle ja pois nollasi edellisen käyttöympäristön asetukset ja vapautti lait teen tahdistumaan uuteen isäntään. Etenkin, kun käänsi bassoleikkurin päälle, jolloin kämmensyrjän osumat kitaran kanteen eivät jysähtäneet kaiut timelle asti, mutta Mojo piti kuitenkin huolen alakielten soin nin tukevuudesta. Mekaanisesti räkkikehikko on vankkaa tekoa. Valittavana on kahta eri mojoa, mutta vain yhtä kerrallaan. Optisen ääniliitännän vaihtoehtona kehikos sa on kylläkin sitten analogisia tuloja ja lähtöjä sekä yksittäisiin moduuleihin että masterlohkoon. Lisäksi varusteluun voisi kuulua hieman useampia merk kivaloja indikoimaan tilanteita niin kellotuksen kuin audiosig naaleidenkin osalta. Raamit moduuleille Cranbornen 500sarjan räkkikehikoista oli kokeiltavana optisin Adatliitynnöin varustettu versio, jonka USBliitäntä on varat tu ainakin toistaiseksi ohjelmistopäivitykseen ilman äänensiir toominaisuuksia. Basson ohessa Cream sopii kitarankin sävytykseen, sointi kyl lääntyy ja soittaminen tuntuu mukavalta myös suoraan linjaan. 020 767 9450 • www.intersonic.fi facen omat mikrofonivahvistimet ovat erinomaisia, mutta nii den rinnalla Camden soi jylhemmin ja sen äänessä on selkeästi enemmän auktoriteettia. Mitä muutoin tulee varusteluun, niin eipä käytön aikana noussut mieleen mitään parannettavaa – paikat kahdeksalle moduulille ja kaksi ensiluokkaista kuulokevahvistinta suppein, mutta järkevin miksausmahdollisuuksin ovat silkkaa asiaa niin liikkuvan äänittäjän kalustoon kuin pienen ammattipajan tai työpisteen ytimeksikin. Kaapelointien sekä tietokoneen asetusten tarkista misen jälkeen oli vuorossa virtojen katkaisu ja koko laitteiston käynnistys uudelleen, mutta edelleen digiaudio nikotteli harvak seen. u 52-53 Cranborne.indd 53 30.5.2021 20.21. 96 kHz:n näytetaajuudella • 4 kanavaa 176,4 – 192 kHz:n näytetaajuudella • optinen Adat-väylä sisään ja ulos (2 kpl per suunta) • Word Clock tulo ja lähtö, BNC • Hinta 1 645 e Lisätiedot: Intersonic • puh. Ei kuitenkaan mitään humua vaan hyvin kiinteätä ja tiukkaa bottnea. Nollaasennossa se kytkee maus teosaston kokonaan pois päältä, mutta säätöä avattaessa sointiin saa uitettua portaattomasti lisämakua miedosta erittäin maustei seen. Esimerkiksi elektroakustisen kitaran linjasoundiin sai thumpmojolla roi maa voimaa. Thump tuo alakertaan tukevuutta. Sen jälkeen ei pulmia ollut kaan, mutta kaksi parannusehdotusta episodi kyllä poiki. Digitaalipuoli tahdistuu tarvittaessa sisäiseen kelloon (huip putarkaksi kehaistuun), Adatväylään, Word Clockiin (myös läh tö sisäisen kellon signaalille), tai USBmallissa myös sitä kautta. www.riffi.fi 3/2021 53 Cranborne Audio Työkaluja äänittävälle Camden 500 • toistokaista 5 Hz – 200 kHz (+/1 dB, 35 dB vahvistuksella) • tulosignaalin valinta: mikrofoni/linja/instrumentti • bassoleikkuri 80 Hz (-3 dB), vaimennus 12 dB / oktaavi • kytkimet napaisuuden kääntöön ja phantom-virralle • Gainja Mojo-säätimet • Mojo-efektin valinta: Thump/Cream • Hinta 349 e 500ADAT • 8 moduulipaikkaa • integoroitu monitorimikseri • kaksi kuulokelähtöä • CAST-liitännät moduuleissa ja master-lohkossa A/Dja D/A-muunnokset: • 8 kanavaa max
Perinteiseen tapaan kaikkea on kahdeksan yhdellä silmäyksellä näkyvissä. Ulkoinen ohjain jouduttaa puuhaa. Perustoiminnoiltaan UF8 noudattaa joko HUItai MCUprotokollaa (vrt. Jos käyttää useampaa ohjelmaa työssään, niin lomittelu niiden välillä sujuu kätevästi, sillä mukana tulevalla 360-applikaatiolla voi määrittää ohjaimen kolmeen Layer-pintaan valmiit asetukset ja pikakomennot useimmin käytössä oleville ohjelmille. UF-8 osat ja toiminnot SSL on tiivistänyt melkoisen määrän ohjaustehoa suhteellisen pieneen tilaan. Samaisella apilla voi myös muokata työympäristöä itselle sopivaksi, asettaa pikanäppäinten komentoja ja käyttää UF-8:aa näppiksen tapaan itse tehtyihin näppäinkomentoyhdistelmiin. Sel-näppäin toimii joko kanavavalitsimena, automaatiotilan valitsimena tai äänitysvalmiusnäppäimenä. 54 www.riffi.fi 3/2021 U F-8 on USB-väylään kytkettävä yleispätevä kontrolleri audio-ohjelmille, joista tuettuina ovat tällä haavaa Ableton Live, Apple Logic, Avid Pro Tools, Presonus Studio One sekä Steinbergin Cubase ja Nuendo. UF-8:n käyttöpinta voidaan jakaa kolmeen lohkoon. Ohjaimen keskiosassa ovat joko äänenvoimakkuuden säätiminä tai Fliptilassa valitun parametrin ohjaimina toimivat 100 mm:n liu’ut. Lisäksi SSL on liittänyt mukaan lukuisan joukon ohjelmakohtaisia parametriohjauksia, jotka parantavat työmukavuutta ja -sujuvuutta huomattavassa määrin. Mackie HUI tai Mackie/Emagic/Behringer Universal Control). Liukujen vieriltä löytyvät Sel-, Cutja Solo-kytkimet. Laitteen vasen puoli on varattu erilaisille kytkimille. TEKSTI: SAMI SARHAMAA SSL UF-8 – monipuolinen DAW-ohjain Audiosekvensseri plugareineen tarjoaa mahtavat raamit musiikin tekijälle, mutta työskentely näppäimistöllä ja hiirellä on monesti kankeaa ja hidasta. Vasemman puoliskon alaosasta löytyvät automaatiovalinnat, jotka hieman vaihtelevat ohjelmakohtaisesti ja ovat täysimittaisesti käytettävissä vain Pro Toolsissa. Ylhäällä on kolmen konfiguroidun audio-ohjelman Layer-valintakytkimet sekä kolme kätevää layer-kohtaista Quick-pikanäppäintä eniten käytetyille komennoille. 360-apuohjelmalle on oma kutsunäppäin, joka avaa ohjausohjelman tietokoneelle, kätevää sekin. Cut on mute eli mykistys, Solo puolestaan kytkee vain valitun kanavan kuuluviin. Keskiosassa ylimpänä on kahdeksan User key -näppäintä, joille on valmiiksi viisi pankillista eri komentoja. Järjestelmään voi kytkeä rinnakkain kolme UF-8-ohjainta, jolloin käytössä on 24 liukua. Lisää löytyy vierittämällä oikealle tai vasemmalle. Jos nämä eivät miellytä, niitä voi muokata tai vaihtaa mieleisikseen 360-apilla. Liukujen yläpuolella on kahdeksan pyöritettävää ja painettavaa potikkaa sekä kahdeksan värinäyttöä, joissa näkyy tasomittaroinnin ja panoroinnin lisäksi eri parametreja ja muita arvoja toimintatilasta riippuen. 54-56 SSL.indd 54 31.5.2021 15.26
Channel-potikkaa kääntämällä saadaan haluttu kanava haettua ripeästi esiin, kun sen toimintaa ei ole muutettu alla olevilla kytkimillä. Käytännössä toimitaan koko ajan ”Latch”-tilassa eli automaatiota kirjoitetaan niin kauan kuin äänitys/toisto on käynnissä. Sen alla olevilla kytkimillä ko. 2-näppäimen takaa löytyvät mm. Liu’ut, Solo-, Cutja Sel-kytkimet toimivat kuten olettaa saattaa, samoin Soft Keysja Selection Mode -näppäimet sekä Channel-potikka. 4ja 5-näppäimet ovat tyhjiä eli niille voidaan asettaa omia suosikkeja tarjolla olevista komennoista tai luoda omiaan 360:n Keyboard Command -valikossa. Channelja Plugin-tiloissa myös näytöistä näkee mukavasti, mikä kanava on valittuna. Toiminnallisuus on kuitenkin aivan yhtä korkealla tasolla kuin PT:nkin kanssa. Toiminta on pääosin samanlaista kuin Pro Tools -tilassa. Alempana olevilla Selection Mode -näppäimillä valitaan mitä kanavien Sel-näppäimet tekevät. Toimivaa ja ergonomista ajattelua, joka menee nopeasti selkäytimeen ja helpottaa huomattavasti automatisointia sekä ohjailuja. UF8 ja Pro Tools Muutaman nopean konfigurointiliikkeen jälkeen UF-8 on valmiina yhteistyöhön Pro Toolsin kanssa. Osa toiminnoista on kuitenkin tarkoitettu vain Pro Tools -käyttöön ja näin mm. Soft Keys 1 -näppäimen painalluksella käyttöön saadaan normaalit transport-ohjaukset kuten play, stop jne. Näköjään äänittäminen onnistuu Arrangementiin suoraan Record-pikanäppäintä painamalla, mutta mitenkäs Session View:ssä eli klippeihin äänittäminen. Valitun kanavan näyttö on nimittäin ainoa, jossa kanavan nimi ja mittari näkyvät selkeinä muiden ollessa himmennettyinä. Erinomaista! Koska Liven automaatio toimii eri ajatuksella kuin Pro Toolsin, eivät Automation-osan näppäimet toimi. Send/Plugins-osan näppäinten ja V-potikoiden avulla plugareita ja syöttöjä on helppo ja mukava säädellä ja jopa pieni minua usein kiusannut asiakin on parannettu: kyseisen plugarin näppäintä painamalla plugari-ikkuna aukeaa ja edellinen menee kiinni, hienoa! Hyvin on käyttölogiikka ajateltu ja suunniteltu: Sel-näppäimen värien vaihtelu kertoo, missä tilassa ollaan ja mitä ollaan tekemässä. potikka saadaan mm. Näyttöjen alla olevilla potikoilla voi panoroida, mutta ne toimivat myös plug in-efektien parametrien ohjaimina sekä efektija monitorointisyöttöinä. Kätevä iskusta seuraavaan siirtyminen eli Tab to Transient onnistuu myös täältä käsin. Auto-näppäin, Nudge sekä Send/Plugin-osan numerokytkimet ovat pois päältä Live-tilassa. No se onnistuu ainakin määrittämällä 360-softan Soft Keys -osassa enter-näppäimen painallus näppiskomennoksi (Keyboard Command), joka käynnistää valitun klipin äänityksen. siirtämään ”toistopäätä” tai klippejä. Pro Toolsissa ja Logicissa saadaan vaihtonäppäintoimintojen kautta lisätoimintoja kuten liukujen nollaus ja kaikkien mykistysten avaus. Plugarien automaatiota voidaan kirjoittaa liu’uilla Vpotikoiden sijaan painamalla Flip, jolloin potikat ja liu’ut vaihtavat toimintojaa päittäin. UF-8 ja Ableton Live Saman tyylisen konfiguroinnin jälkeen Live ja UF-8 ovat valmiina yhteistyöhön. Kun harva kuitenkaan käyttää ohjelmia jatkuvasti ristiin vaan ottaa jonkin niistä parhaiten hallintaansa, on Liven automaatiotapa sitä käyttäville aivan yhtä kätevää ja helppoa kuin vaikkapa Pro Toolsin sitä jatkuvasti käyttävälle. www.riffi.fi 3/2021 55 Kolmas lohko eli oikea puoli on enimmäkseen navigointia ja säätöjä varten. Kytkimistä ehkä muuten näppärin on NAV, joka alaspainettuna antaa mahdollisuuden siirtyä aikajanalla paikasta toiseen potikkaa kääntämällä. Oikean alalaidan nuolinäppäimet hoitelevat loogiseen tapaan kursorin siirtelyjä sekä sisään/ulos zoomailuja vapauttaen jälleen käden ja silmän hiiren orjuudesta. Se ei tahtia sen kummemmin haittaa, automaatiota saa hyvin kirjoitettua joka tapauksessa. Ja milloin ei, on toimintoja helppo muokata ja/tai valita. Channel-potikka toimii perusasetuksessaan mikserikanavia rullaavana datapyöränä. Tämä on juuri sitä ohjaimen mahdollistamaa jouhevaa 54-56 SSL.indd 55 31.5.2021 15.26. Sekä Arrangement että Session View -näkymässä nuolinäppäimien toiminta on selkeää ja juuri oikeita asioita suorittava. Säätimiä UF-8:ssa on siis varsin hyvä valikoima. edelliseen ja seuraavaan markeriin siirtymiset (bravo!) sekä oivaltavat Audition-valinnat, joilla voidaan merkitä halutun alueen alkuja loppupisteet sekä alueelle preja post roll-ajat. Ylhäältä löytyvät kahdeksan Soft Keys -näppäintä, User Bank -valitsimet sekä V-Pot-kytkin, joka asettaa kanavapotikat toimimaan panorointiin, efektisyöttöihin jne. Näppärää – nyt ollaan selvästi HUI-protokollaa edellä! 3-näppäimen taakse on asetettu eri vaihtonäppäimet (jotka luonnollisesti ovat myös tietokonenäppiksen kautta käytössä eli nämä varmaan vaihtaisin nopeasti tarpeellisemmiksi) sekä muutama funktionäppäin. Kaikkia Soft Key -komentoja voi muutoinkin muuttaa mieleisikseen apilla. Focus-tilassa potikka toimii näppäränä hiiren rullan emulaattorina: kun pitää hiiren osoitinta audio-ohjelmassa halutun parametrin päällä, saa säädettyä potikalla sen arvoa. Suurin osa on vieläpä hyvin ”eteen” ajateltuja toimittaen vain yhtä asiaa. Potikoiden toimintatila valitaan jouhevasti muutamalla kytkimellä näyttöjen päältä tai Soft Keysosasta. Potikoista on moneksi: V-Potikoilla saat säädettyä syöttöjä (send), vaihdettua raidan tuloa ja/tai lähtöä, panoroitua tai säädettyä plugarien asetuksia. Liven kaksijakoinen käyttöliittymä on hyvin huomioitu
Studio Onen ohjauksessa ei myöskään tullut vastaan muuta kuin hyviä asioita, plugariparametrien määrittäminen on aavistuksen työlästä, mutta kun se on kertaalleen tehty, käy homma siitä eteenpäin todella luonnikkaasti. Pro Tools -käytössä ohjain on erittäin pätevä ja monipuolinen, muutama pikkuseikka tuli vastaan: UF-8:ssa ei ole tahti/aika/mitään-näyttöä, josta näkisi missä ollaan ja mihin kelataan, tietenkin sen näkee itse ohjelmassa. Trim-kytkin onkin ainoa, joka toimii vain Pro Toolsissa. Live-tilan tapaan Studio One -tilassa V-Potikoilla on eri asetusmoodeja, tällä kertaa viisi erilaista; panorointiin (Pan), syöttöihin (Send, joko yhden kanavan kaikki syötöt tai kytkintä uudelleen painmalla yksi syöttö kaikille kanaville), Insert-plugareiden ohitukseen (Insert Bypass), valitun kanavan toimintoihin (Track, mm. Jopa Pro Tools -käytössä UF-8 antaa kovan vastuksen Avidin omalle S1:lle ja heti, jos käyttää työssään useampaa tuettua ohjelmaa, on tämä ohjain täysin lyömätön. Silloin pikanäppäimet ovat jo hieman kaukana – olisiko ollut parempi asettaa ne laitteen alareunaan. Ehkä aivan EuCon-tasoiseen integrointiin ei ylletä, mutta niin lähelle, ettei sillä taida olla merkitystä enää suurimmalle osalle käyttäjistä. Samat alkuseremoniat eli ennen ensimmäistä käyttöönottoa tehtävät asetukset 360-softaan ja S1:een ja homma käyntiin. On erinomaisen kätevää saada plugarin tärkeimmät parametrit aina samoille potikoille ja päästä säätämään ja automatisoimaan niitä hiireen tarttumatta. Jokaiselle plugarille voidaan määrittää kahdeksan parametria; parametrikartat tallentuvat ohjelman asetuksiin eli ne löytyvät sen jälkeen suoraan kaikissa sessioissa. Kumiset näppäimet eivät myöskään ihan hirmuisesti herätä luottamusta, varmasti hintaja ehkä myös kestävyyskysymys. Scroll into View -toimintoa, jolla valittu kanava saadaan mikserin vasempaan reunaan ja Pro Toolsin Edit-ikkunassa ylimmäksi ei ole. Tässäkin tapauksessa vain Pro Toolsia varten olevat kytkimet ovat pois käytöstä ja edelleen liu’ut, kanavakytkimet, Soft Keys-kytkimet, V-Pot ja zoomaukset/skrollaukset toimivat kuten odottaa sopii. UF-8:n mukana tulevilla jaloilla ohjain saadaan kallistettua muutamaan eri asentoon, mikä parantaa ergonomiaa melkoisesti. Ergonomia Se, että ohjelmoitavat pikanäppäimet ovat laitteen yläreunassa ei tunnu optimaaliselta ratkaisulta. 56 www.riffi.fi 3/2021 SSL UF8 DAW-ohjelman ohjain • tuetut ohjelmat: Ableton Live, Apple Logic, Avid Pro Tools, Presonus Studio One, Steinberg Cubase, Steinberg Nuendo. 045 729 2930 • kaapo@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu ja intuitiivista käyttöä, joka avaa uuden oven varsinkin hiirellä tai touch padilla toimintoja käyttämään tottuneen työnkulkuihin. Tässä vaiheessa testiä alkavat pasmat olla jo hyvinkin selkeitä käytön ollessa pitkälti saman kaltaista kuin Livessä. Ja virtakytkin puuttuu tyystin. Kaiken kaikkiaan UF-8 on erinomainen ja hyvin suunniteltu ohjain moneen käyttöön. Pääsee käyttämään enemmän korvia ja vähemmän silmiä ääntä tehdessään ja sehän on juuri niin kuin asian pitääkin olla! UF-8 ja Studio One No niin, sitten kolmas valittu työasemasofta eli PreSonuksen Studio One. Näköjään minua hieman häiritsee erillisen transport-osan puuttuminen, ylärivin näppäimiä en mielelläni käyttäisi niille. u 54-56 SSL.indd 56 31.5.2021 15.26. Jahas Aika vähän on napistavaa, suurimpana ehkä nuo kumiset kytkimet, jotka kyllä toimivat luotettavan oloisesti, mutta ovat… niin, kumisia. Erityiskiitos annetaan sitten taas plugareiden hallinnasta, joka on parempaa kuin Avidin ohjaimissa! Pieni, ilmeisesti PT:stä johtuva puute on, että UF-8:lla pääsee vain kuuteen ensimmäiseen inserttiin käsiksi. Normaalissa työpisteessä ohjain sijoittuu näppiksen ja hiiren yläpuolelle, näytön eteen. Ableton Live -käytössä UF-8 on myös mitä mainioin, tosiaan osa näppäimistä ei ole toiminnassa, mutta se ei menoa haittaa ja viimeisetkin hidasteet sain ratkaistua näppiskomentoja määrittämällä. Se, mikä myös parantaa ergonomiaa todella paljon, varsinkin hiiren heilutteluun tottuneille, on eniten käytettyjen komentojen määrittäminen pikanäppäimille. • oma käyttöpinta kolmelle eri ohjelmalle samanaikaisesti • hinta 1239 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Komentojen paikat asettuvat nopeasti selkäytimeen, jolloin voi keskittyä enemmän äänen ja musiikin tekemiseen ja vähemmän valikoissa seikkailuun. kaikki insertit pois päältä, eri ulostulojen valintoja tai Sendsyöttöjen päälle/pois-kytkentä) ja plugariohjauksiin (Plugin). Usealle ohjelmalle valmiiksi rakennetut, jouhevasti toimivat ympäristöt tekevät siitä selkeän ykkösvalinnan järkevää ja monipuolista ohjainta tarvitseville. Keyboard Command -ikkunaan määritettävien komentojen ja komentojonojen määrittäminen vie työnkulut vielä seuraavalle tasolle: kun huomaa käyttävänsä jotakin komentoa tai komentojen jonoa toistuvasti johonkin tehtävään, voi muutaman minuutin uhraamalla asettaa ne 360-ohjelmassa jollekin pikanäppäimelle, jonka jälkeen pääsee seuraavilla kerroilla todella paljon helpommalla. Arvojen nollaaminen käy eri toiminnolla kuin normaalissa PT-käytössä, mutta lienee helposti omaksuttavissa. Studio One -käytössä automaatio toimii hyvin samaan tapaan kuin Pro Toolsissa, käytettävissä ovat kaikki normaalit tilat eli Off/Read/Write/Touch ja Latch. Plugarieditointi varsinkin oli melkoista juhlaa – tosin vain Liven omat instrumentit tulivat näkyviin, efekteistä näkyviin sain kaikki kokeillut. Plugariparametreja päästään muokkaamaan, kunhan ne ensimmäisellä käyttökerralla asetetaan External Devices -ikkunassa ohjattaviksi
1989Verb nimittäin kuulostaa erittäin hyvältä. Valmista pataan Preset-ohjelmien selaus on nopsaa puuhaa ja opasteena kaiun luonnetta kuvaava nimike sekä kaikuajan nimellinen pituus ovat riittävä määrä tietoa. Sen sijaan valittavana on 57 sellaisenaan käyttövalmista efektiohjelmaa, joiden säädöt on karsittu minimiin. Siinä se, ei muuta ruuvailtavaa. Mono /stereo-painikkeella efekti muuntuu leveästä kapoisaksi ja summaus toimii erinomaisesti – stereossa on leveyttä ja ilmavuutta, mono soi terveellä soundilla ja vakaasti. Vihjeet viittaavat Alesiksen 1989 julkaisemaan QuadraVerb-multiefektiin, mutta suoraan tätä ei sanota missään. Lisäksi kaiun sointiin pääsee vaikuttamaan portaattomasti säädettävillä ylija alipäästösuotimilla, joilla kaiusta voi suodattaa pois liiallisen alakerran humun tai ylenpalttisesti kihisevän ylärekisterin. Mainospuheissa plugia kuvataan nimenomaan 80-luvun tunnelmien toistajana, mutta olisiko nyt kyseessä kuitenkin enemmän 90-luvun alun soundipoliittinen fiilistely. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI 1989Verb – yllättävä kaikuplugi Päijät-Häme on kaukana Kaliforniasta, mutta kylläpä Suomessakin osataan. Ja koska homma näyttää ja kuulostaa olevan Ugritonella todella hanskassa, niin heitänpä toiveen tuotekehityspuolelle. Valtaosa ohjelmista on yleiskäyttöisiä kaikutyyppejä, ja lisäksi valikoimassa on muutama U2:n innoittama efekti, geitattuja sekä takaperin soivia kaikuja, flangerin ja doublerin tapaiset tehosteet sekä joitakin delay-ohjelmia. Kun se kasari nyt muutenkin on in ja pop – ja meitä nostalgiaikäisiä, yhä edelleen laitteiden kanssa turaavia on kuitenkin maailmassa sen verran, että potentiaalisia ostajia riittää. Törmäsin tähän muutama vuosi sitten lanseerattuun 1989Verb-efektiplugiin vasta äskettäin netissä ja ostin se kokeeksi. Ugritone ei ole pyrkinyt luomaan esikuvasta virtuaalivastinetta, joka olisi kaikilta ominaisuuksiltaan alkuperäistä vastaava. Hienostunut Lexicon PCM60 esivalittuine kaikuineen sekä Yamahan SPX-90 oivallisen rujoine rumpukaikuineen olisivat kyllä tervetulleita tällaisina suppeina toteutuksina. Mikä on vallan ok sekin. Mitäs jos koodaisitte myös 80-luvun varhaisvuosien pari suosikkia plugareiksi. Suoralle signaalille ja efektoidulle signaalille on omat voluumisäätönsä, joten plugin voi sijoittaa DAW-ohjelmassa sujuvasti miksauskanavan inserttiin tai käyttää sitä aux send / eff return -tyyppisesti. Onneksi samasta peruskaiusta löytyy useita eri pituisia variantteja, ja vaikka porrastus vaikuttaa paikoin melko krouvilta numeroiden valossa, niin käytännössä en jäänyt kaipaamaan kaikuajan hienosäätöä. www.riffi.fi 3/2021 57 Ugritone 1989Verb Kaikuohjelma • toimii VST/VST3/AU/AAX-plugina • löytyy asennuksen jälkeen ”It might get loud / 1989Verb” -tunnisteella • listahinta Ugritonen omassa verkkokaupassa 25 $ Lisätiedot: Ugritone • ugritone.com R askaamman musiikin tarpeisiin jalostettuja rumpusampleja, kaiuttimien impulssivasteita ja virtuaali-instrumentteja kehittävän hollolalaisen Ugritonen tuotevalikoimassa on myös yksi kaiku. Koska kaikujen kestoon, geittien sulkeutumiseen tai viiveiden pituuksiin ei pääse kajoamaan, painottuu käyttö pääasiassa yleiskaikuihin. Valmistajan mukaan kyseessä on kunnianosoitus 80-luvun lopulla lanseeratulle kaikulaitteelle, jonka tuottamia tehosteita tässä toisinnetaan. Se on myös fiksulla tavalla simppeli. Plugin yleissoundi on selkeä, mutta lämmin, ja esimerkiksi kohtuuttoman kuivassa tilassa tallennettu nailonkielinen kitara ja rummut heräsivät eloon 1898Verbin elvyttäminä todella maukkaasti. 57 Ugritone.indd 57 30.5.2021 20.23. Etenkin, kun Ugritonen sivusto verkkokauppoineen on selkeästi jo suunnattu globaaleille markkinoille eikä vain kotimaan puitteisiin. Ainakin vielä kirjoitushetkellä plugi on edelleen myynnissä 10 dollarin tarjoushinnalla, eikä siitä normaalistikaan joudu pulittamaan kuin 25 taalaa, mitä voi pitää hyvin edullisena sijoituksena
Mainitussa keskustelussa tutustuin samurai Miamoto Musashiin (1584–1645), ja sittemmin olen huvittanut itseäni hänen teeseillään pohtien miten nuo ajatukset soveltuisivat äänitekniikan opettamiseen. ”Harjoittele nopeaa, mutta viisasta päätöksentekoa aina ja kaikkialla” & ”Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä” Näistä ajatuksista haluan tehdä tulkinnan, että tiettyjen perusperiaatteiden – olivat ne sitten teknisiä tai taiteellisia – pitäisi olla sikäli vahvoina mielessä, että niiden pohtimiseen ei mene aikaa ja energiaa, vaan kykenee tekemään ”vaistomaisesti” ja nopeasti päätöksiä tarvittavista toimenpiteistä ns. ”Kiinnitä huomiota myös pikkuseikkoihin” & ”Älä tee mitään turhaa.” Ammattilaisen ei ole eduksi suhtautua harjoittamaansa lajiin välinpitämättömästi. Ohessa muutamia kontekstistaan irrotettuja lainauksia höystettyinä omilla mietteilläni: ”Perehdy kaikkiin taitoihin” & ”Tunne kaikkien ammattien Tiet” Aivan kuten taistelijalle, myös pätevälle ääniteknikolle on varmasti eduksi laaja-alainen yleissivistys. ”selkäytimestä” tulevan tiedon varassa. Yksityiskohtiin keskittyessä olisi hyvä tunnistaa ne yksityiskohdat, joilla on vaikutusta lopputulokseen. Onkin toki aivan toinen asia, miten tällaista kykyä voisi kehittää itsessään, saati sitten opettaa. Siksi onkin ollut hauska löytää yhtymäkohtia ja uusia ajatuksia itselle täysin vieraalta alueelta, nimittäin japanilaisten samuraiden opeista. Tulee keskittyä yksityiskohtiin, eikä ohittaa niitä ajatuksella, että ”ei tätä kukaan huomaa”. ”Älä mielly liikaa yhteen aseeseen” Jostain syystä tämä ajatus resonoi minussa todella paljon. Eli aivan kuten samurain on selvittävä taistelusta kunnialla, vaikka käytettävissä olisi vain maasta löytynyt kepakko, olisi edistyneen ääniteknikon suoriuduttava, vaikka käytettävissä olevat työkalut olisivat vieraammat. Enkä siis koeta nyt esiintyä aiheeseen perehtyneenä, vaan nämä ovat melkeinpä erään kahvipöytäkeskustelun ja satunnaisten otteiden perusteella tehtyjä rinnastuksia, joten valistuneen lukijan on syytä ottaa ne asiaankuuluvalla vakavuudella. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 58 www.riffi.fi 3/2021 O len viimeaikoina joutunut pohtimaan ääniteknisten asioiden opettamista eri näkökulmista. Tähän liittyy mielestäni myös seuraava lainaus: ”Älä taistelussa luota voimaan äläkä nopeuteen, sillä nämä kostautuvat tarkkuudessa. Opettele miekalla taistelu niin hyvin, että pystyt pitelemään miekkaa kahdella sormella” Toisaalta: ”Älä kiinnitä katsettasi vastustajan miekkaan, silmiin tai käsiin. Katsele häntä kokonaisuutena” Kuten miekkataistelussa, on myös ääniteknikon toimessa tärkeää pystyä tarkastelemaan asioita kokonaisuutena. Samurain opetukset Niko Laasonen 58-63 Finale 321.indd 58 31.5.2021 19.48. Monien käytännön kädentaitojen lisäksi musiikillinen kokemus ja ymmärrys, sekä toisaalta analogija digitaalitekniikan hallinta on suureksi eduksi, sosiaalisia avuja unohtamatta. Ja sitten vielä lopuksi: ”Tie on harjoittelemista.” Mihin liittyy tämänkin lehden sivuilla usein lainattu lausahdus, jonka alkuperäisen lausujan olen jo päässyt unohtamaan: ”Metsurilla ei saa olla niin kiire, ettei ehdi teroittaa sahaa” Tämän sitaattikokoelman myötä toivotan osaltani hyvää kesää kaikille! Edit huom: Lentävä lause metsurin sahasta on tiettävästi peräisin Matti Sarapaltiolta (1940–2014), suomalaisen ammattiaudion pioneerilta, jonka verbaalinen ulosanti oli monesti värikästä ja usein oivaltavaa. Monesti löydämme itsemme hiomassa sitä viimeisen päälle hienoa virvelisoundia niin pakkomielteisesti, että unohtuu kokonaan tarkastella asiaa kontekstissa. Erilaisia oman opetuksen portfolioita kirjoittaessa on tullut myös tuumailtua sitä, että mikä ylipäätään olisi olennaista opettamisessa. Mutta toisaalta kyky erottaa olennainen epäolennaisesta on varmasti eduksi
www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. 58-63 Finale 321.indd 59 31.5.2021 19.48. +358 68223801 sales@musiikkiliike.fi seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better... www.riffi.fi 3/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin
••• Maaliskuussa 2020 maailma sitten pysähtyi. Pandemia näyttäisi laantuvan ja ehkä yhteiskuntaa voitaisiin taas avata. ••• Sittemmin paniikki ja pelko ovat vaihtuneet lähinnä epätoivoksi. Eurooppa yrittää pitää talouttaan käynnissä ja talouden kannalta tärkeimmät pyörät tuntuvat pyörivän. Mieltä kalvavat epätoivo ja masennus. Tulotaso romahti ja elettiin pienellä sekä säästöillä. Olin Belgian ja koti-Suomen lisäksi esiintynyt Brasiliassa, Espanjassa, Itävallassa, Latviassa, Virossa ja Hollannissa. ••• Alkuun vallitsi sellainen tunnelma, että fokus ei ollut jazzmuusikon kansainvälisen uran tyrehtymisessä, vaan enemmän siinä, että tuleeko tässä nyt oikeasti maailmanloppu. Keikkoja on ollut viime elokuun jälkeen tasan kaksi – striimattuina. Taiteilijat alkoivat saada myös jonkinlaisia koronatukia korvaamaan menetettyjä töitä ja apurahoja taiteen luomiseksi digialustoille. Oma kansanvälinen jazzmuusikon urani on totaalisesti kadonnut. Ammattini on siis hävinnyt kenties… lopullisesti. Samalla se on kasvanut oleelliseksi osaksi omaa persoonaa ja kaikkien vuosien jälkeen se on keskeisin osa minua ja syy olemassaolooni. Kesäkuuhun tultaessa olikin sitten matti kukkarossa, mutta toisaalta tartunnat olivat vähenemässä ja näytti siltä, että konsertteja voitaisiin alkaa taas järjestää heinäkuusta lukien. ••• Helmikuun lopulla 2020 takana oli yksi urani hienoimmista vuosista. Kysymys on elämän tarkoituksesta meillä musiikkialan taiteilijoilla, joilta tämä tarkoitus on nyt riistetty ammatin harjoittamiskiellon muodossa määräämättömäksi ajaksi. Epäilen vahvasti aikaisemman normaalin palaamista. Mitä vuotta eletään kun pandemia on lopullisesti nujerrettu. Keikat toteutuivat lisäksi oman ”taiteilijabrändini” alla ja näin yksi viimeisistä unelmistani oli viimein toteutunut – sain soittaa omaa musiikkiani kiertueilla ympäri maailmaa ja kaikkialla aivan huipputason muusikoiden kanssa. Parhain terveisin Kari Antila Maailma pysähtyy 58-63 Finale 321.indd 60 31.5.2021 19.48. Kaikki, josta unelmoin ja johon lopulta kymmenien vuosien kovan työn jälkeen pääsin, on hävinnyt kuin kankkulan kaivoon. ••• Nyt olen siis todellakin voimakkaassa eksistentiaalisessa kriisissä. Pääsiäisenä 2020 oli jo miltei koko Eurooppa lockdownissa. Kysymys ei todellakaan ole vain rahasta, vaikka sitäkin tietysti elämiseen tarvitaan. Mutta taiteilijana olen rakentanut koko elämäni koronaa edeltäneeseen tilanteeseen pääsemiseksi. Eihän se kaikki ole pelkkää uhrausta ollut, kyllä musiikki on myös antanut paljon ja mahdollistanut matkustamisen sekä maailman näkemisen. ••• Moni tietysti ajattelee, että useilla muillakin aloilla ovat työt loppuneet ja on ollut vaikeaa. Päällimmäisinä tunteina olivat tuolloin paniikki ja pelko. Kansainvälinen soittoura tuntui luistavan. Itse vetäydyin elämänkumppanini kanssa Pyhärantaan vanhaan saunamökkiin eristykseen useaksi kuukaudeksi odottamaan mitä tuleman pitäisi. Se on aivan totta enkä halua kenenkään tilannetta vähätellä. Rajat olivat sulkeutuneet ja keikat peruttu. Maailma tulee taistelemaan vielä pitkään koronan kanssa ennenkuin vapaa ja turvallinen matkustaminen on mahdollista. Vaikka kotistudioni on kehittynyt runsaasti koronavuoden aikana ja soittovideoita on tuotettu digitaalisille alustoille, niin jotain oleellista puuttuu: vuorovaikutus yleisön ja ihmisten kanssa! Kotona touhuaminen musiikin ja videoiden kanssa yksin tuntuu vähän samalta kuin jos ammattijalkapalloilija joutuisi takapihallaan harjoittelemaan koko loppuelämänsä, eikä saisi koskaan enää pelata yhtään ottelua. Mielessä alkoi elää optimismi. 60 www.riffi.fi 3/2021 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a J ätetään tämän numeron kohdalla kitaransoiton opiskelu vähemmälle ja pohditaan elämän kummallisuutta. Jospa tästä selvittäisiin, palattaisiin normaaliin. Kaikki se normaali-ihmisten elämä yhdessäoloineen ja tekemisineen on siirretty taustalle ja monesta hienosta asiasta on pitänyt kieltäytyä, koska musiikki ja harjoittelu on vaatinut kaiken ajan. Tässäpä mieltäni jo pitkään stressannut kysymys. Näköalat ovat lähes toivottomat. Monen kollegan tavoin olen vuosikymmenet harjoitellut määrätietoisesti aamusta iltaan. Olenko itse silloin vielä mukana remmissä. Koronavirus oli rantautunut Eurooppaan. Uutiset Italian ja Kiinan katastrofaalisesta tilanteesta levisivät. Siinä tarkoituksessa palataan ajassa taaksepäin, tunnelmiin runsas vuosi sitten. Kulttuurija tapahtuma-ala on sen sijaan paljolti unohtunut. Pahalta myös tuntuu se, että ympärillä oleville ihmisille ja yhteiskunnalle asia ei tunnu olevan kovinkaan tärkeä, kun yritän tätä mieltä kalvavaa ahdistusta pukea sanoiksi. Kaikissa Euroopan maissa tartunnat lisääntyivät kasvavaa tahtia ja Eurooppa alkoi sulkeutua
HUIPPUKITAROITA suoraan Italiasta! KÄY KOKEILEMASSA www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi Tonefest Guitar Gallery Helsinginkatu 14, Helsinki p. 00560 HELSINKI UUTUUS! UUTUUS! ew-D 58-63 Finale 321.indd 61 31.5.2021 19.48. 010-281 2020 . www.riffi.fi 3/2021 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: Cranborne Audion tuotteet St. Säynäslahdentie 12 . Paul's Soundista tule paikan päälle tutustumaan tai tsekkaa tarjoukset netistä! www.stpaulssound
••• Ensin tunsin olevani voimaton ja sitten voimattoman raivoissani ja sitten vain raivoissani ja lopulta sain rajatietokokemuksen vittuuntumuksen voimaannuttamana. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 3/2021 M aailmassa on virhe, montakin, ja suuri osa meistä muusikoista on kohdannut ainakin yhden ison virheen menneen vuoden aikana. ••• Siis viis lapsellisesta tylytyksestäni, pointtina tässä oli se, että on olemassa aikuisia ihmisiä, joille jokin muu asia on niin tärkeä, että sille on uhrattu kaikki taide, sosiaaliset taidot, esteettiset ihanuudet sekä mielikuvitus. Virhe on siinä, että vaikka meitä samanmielisiä on useita – plus perhekunnat päälle ja armeliaat sukulaiset sekä valtoimenaan kirmaavat ystäväpiirit – meillä ei ole minkäänlaista poliittista painoarvoa tai vipuvoimaa kohdatessamme turpeesta rakennetun seinän. Eipä ollut mukanani rautalankaa, joten kysyin vain takaisin ”mites sä käyttäisit kykyjäs jos osaisit soittaa tai laulaa?” ”Kai mä kävisin kerran viikkoon karaokessa.” ”Niin, mut jos osaisit hyvin?” ”No se karaoke.” ”Hmm, ootsä käyny millään keikalla koskaan?” ”Emminä muista. Seurattuani dialogeja siellä täällä, olen hiljalleen vakuuttunut, että tämmöisiä aikuisia on erityisen tiuhassa Arkadianmäellä. Neljä ja puoli vuotta otti, ero tuli ja inssin vaimo lähti. Ei se yksinäinen anonymous-jantteri vielä kesää tee, mutta kourallinen kaataa jo puhelinkusetus-call centereitä ja hallituksia. Ja sitten menee fiilis. En laittanut lottoa vetämään, vaikka hetken tunsin riemua ajateltuani ensin ”ähä”. We do not forget.” No niin, ja sitten yhdessä: ”We are musicians and we are legion…” Massa luo vipuvarren. Moni on yrittänyt aukoa juttua, mutta aina vähän väärässä paikassa väärällä tavalla. Teemme sydämellä asioita, koska muuten näitä hommia ei vaan tehdä. Ihan todella yritän. ••• Me olemme hiukkasen kermaperseitä kaikki. Se jengi pitää kohdata – mutta miten. Mutta sen porukan liikuttamiseen tarvitaan kyllä jotakin muuta kuin värikkäät kuvat sosiaalisessa mediassa. Ei katso ihmettely ikää eikä koulutusta. ”Miten se nyt voisi, kun mulla on ihan hyvä ammatti eikä mikään kitara kainalossa?” En jaksanut selittää, koska poistuin toisaalle, mutta jokin pariskunnan käytöksessä juili niskavilloissa. Housut likaantuu ja jos siinä vaikka joutuu makaamaan kauan, auton parkkiaika menee ja sakot tulee. Ja tuokin ihmettelijä oli insinööri, vaimonsa pyöritteli silmiään siinä sivussa. Ollessamme kermaperseitä olemme samalla epäihmisiä, joilta aina kysytään ”mitä sä niinku teet oikeasti työksesi?” No, viimeksi sitä kysyttiin about 2010, mutta kuitenkin, kysytty on. Juttu on siinä, että siinä missä turveporukalla on AY-liike sitä ja tätä ja myötätuntolakkoilijat peitsin ja seipäin jo porstuassa valmistautumassa, meillä ei ole kivoja mafiakoviskavereita, joille voisi soittaa pikku vastapalvelusta vastaan. Oraakkelina ähkäisin hieman tylysti veikkaavani että ”max viis vee ja sulle tulee ero”. Olemme palapelin ylimääräinen osa. Ei se paha mies ollut, meillä vain ei ollut yhteistä kieltä. Politiikka on paskan puhumista, me muusikot emme ole sellaisia. Eivät ne ihmiset ole pahoja, ne vain eivät tiedä hevon helvettiä muusikkoudesta tai siitä, mitä tarvitaan, kun bändi menee festareille soittamaan noin 5 000 ihmiselle, koska poliittinen agenda ja voimasuhteet eivät risteä tämän polun kanssa. Vajaa siis sillä tavoin, että alle nelikymppinen. Enkä minä ainakaan aio mennä makaamaan Manskulle tukkimaan kiskoja mielenosoituksena syrjimiselle. Mitä me voisimmekaan tarjota. No, ei niitä oikeastaan ole vähään aikaan tehtykään, mutta siis sitäkään vähää. ”We are anonymous and we are legion. Ja sitten se väsyy ja happamoituu ja lopettaa politiikan. Oisko intissä ollut joku bändi soittamassa sotkussa yhtenä iltana, mutta emminä kun se oli niin kovalla.” Tyyppi oli joku vajaa nelikymppinen. Olemme pulassa nykyisen tilanteen joskus toistuessa. Enkä nyt oikeastaan halua edes, että kukaan hankkiutuisi Kiurun tai sen ihme Saarikko-hahmon salarakkaaksi ja sitten kiristäisi törkeällä aisalla kunnon mehevän poliittisen pihvin asiasta. Barreja barrikadiotteet 58-63 Finale 321.indd 62 31.5.2021 19.48. Eikä heillä. We do not forgive. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Varmasti rakasti vaimoaan, ja siksi minuun sattui. Me käymme tunteisiin. En vihaa ketään niin paljoa, vaikka kuinka yritän. Ei auta, että yksi tai kaksi puhuu asiasta, meidän kaikkien pitää pitää ääntä. ”Öö… no jos vaikka sun viidensiin häihin tultais sitte vetään valssit… ei?” ••• Asia on silleen, että me olemme rauhaa rakastavia ihmisiä, joille politiikka ei ole mikään kauhean innostava juttu, ja yleensä se aktiivisuus manifestoituu lähinnä siinä, että on kiva äänestää entinen bändikaveri valtuustoon, jossa sitä sitten kiusataan, koska muut haluaa autoja ja se vaan fillareita. ••• Me osaamme vedota tunteisiin, ja jos emme pysty vetoamaan päättäjiin, otetaan kohteeksi se toinen porukka: yleisö. Kannan hirvittävää huolta rakkaista ystävistäni, joiden tiedän kärvistelevän tulojen pudottua abstrakteihin lukemiin. Heti perään olin jo onneton ajateltuani niin
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 58-63 Finale 321.indd 63 30.5.2021 20.06. www.riffi.fi 3/2021 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p
Siksi Morten on valinnut The Ones SAM™ studiomonitorit ja bassokaiutinjärjestelmät upeaan immersiiviseen 7.1.4 studioonsa Oslossa. Morten Lindberg, Grammy-palkittu äänittäjä ja tuottaja 64 Takakansi 321.indd 64 30.5.2021 19.38. Jos haluat kokea samanlaisen kokonaisvaltaisen ja totuudenmukaisen äänen, johon Morten luottaa joka päivä, ota meihin yhteyttä. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Koe immersiivinen ääni Vain paras teknologia on tarpeeksi hyvää Grammy-palkitulle äänittäjä-tuottaja Morten Lindbergille. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 3 MSONIC OY p