UNIVERSAL AUDIO VOLT – LA ATUA TYYLISTÄ TINKIMÄTTÄ! Nro 3-2022 Hinta 11,60 € ”Oli aikamoinen shokki yli 30 vuoden levyttämisen jälkeen, että plugarilla sain parhaat soundit!” ”Jos koko ajan miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, unohtaa katsoa eteenpäin.” JANNE JOUTSENNIEMI: Joe Satriani: Von Hertzen Brothers – ei läppäriä keikalle! 01 Kansi 322.indd 1 01 Kansi 322.indd 1 29.5.2022 15.29 29.5.2022 15.29
Litiumioniakku mukana vakiona. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Myös akkukäyttö. Milloin vain. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. 3-kanavainen mikseri. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.5.2022 15.37 29.5.2022 15.37. Missä vain. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh
Yhä edelleen voi törmätä hedelmättömään asetelmaan, jossa kliiniseksi moititun akateemisen oikeellisuuden ja toisaalta aidoksi kehutun katu-uskottavuuden annetaan tarpeettomasti riitautua keskenään. Niinpä esimerkiksi jonkin soittotekniikkaan tai vaikkapa soittimen pintakäsittelyyn liittyvän termin vieraus kirjoittajalle ei välttämättä riipu lainkaan harrastuksen tai ammatin parissa vietetyistä vuosista, vaan voi pikemminkin kertoa siitä miten ahtaissa siiloissa kysyjä ja vastaaja ovat tahoillaan toimineet. 4 www.riffi.fi 3/2022 ÄÄTOIMITTAJALTA Keskustelua keskustelun vuoksi N etin harrasteryhmissä keskustelee hyvin sekalainen joukko ihmisiä. Esimerkiksi musiikki ja sen tekeminen on hajanainen ilmiöavaruus, jonka eri kolkista ei aina ole näkötai kuuloyhteyttä muihin ääriin, yhteisestä kielestä puhumattakaan. Kysyjän kannattaa kuitenkin huomioida, että hyväntahtoisuuden lisäksi myös pahanilkisyys voi olla motiivina keskusteluun osallistumiselle, ja yhtä lailla kumpi tahansa saattaa kummuta tiedosta tai tietämättömyydestä. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pa?a?kirjoitus 322.indd 4 04-05 Pa?a?kirjoitus 322.indd 4 29.5.2022 15.40 29.5.2022 15.40. Nuorison arvot eivät useinkaan puhuttele vanhemmistoa, eikä ole tarkoituskaan. Usein onkin hedelmällisempää suhtautua vastauksiin erilaisuuden ilmentyminä eikä niinkään täsmällisinä totuuksina. Toisiaan hylkivien näkemysten ehdottomuus selittyy osaltaan myös rytmimusiikin vahvalla itsetekemisen perinteellä ja toisaalta muodollisen koulutuksen verraten lyhyellä historialla. Sukupolvien erokin saattaa haitata keskustelua. Sepä se. Mitä laajempi on mahdollisten vastaajien joukko sitä värikkäämpi on mahdollisten vastausten kirjo. On erillisiä, toisistaan poikkeavia, toisistaan tietämättömiä tai jopa piittaamattomia tavoitteita ja tavoittelijoita. Mutta toisinaan kyse on vain silkasta rajoittuneisuudesta, jonka karistelu vaatisi rahtusen rohkeutta ja avointa seikkailumieltä. Kitaristin sormivibratolle ei ole yhtä ja ainoaa oikeata ilmenemismuotoa, eikä jonkin lisälaitteen käyttämiselle tai käyttämättä jättämiselle kiveenhakattua sääntöä. Kun lukuun otetaan ihmisten vaihtelevat tunnetilat ja kirjavat taidot ilmaista ajatuksiaan kirjallisesti, soppa sakenee välillä hallitsemattomasti. Ja ryhtyy lukkaroimaan. Laji kuin laji, ei ole olemassa vain yhtä yhteistä päämäärää eikä siihen johtavaa ainoata polkua. Neuvo itsessään saattaa olla absoluuttisesti oikea, mutta apua kaipaavan tavoittamattomissa, koska sen hyödyntäminen edellyttäisi tietoja ja taitoja, joita kysyjä vasta pikku hiljaa on kokoamassa. Aie on hyvä, mutta jollei vastaaja osaa asettautua kysyjän asemaan, vastaus voi jäädä hyödyttömäksi. Neuvon luiskahdus neuvottomuuden ohitse voi olla myös iästä riippumatonta, sillä erään mielenkiintoisen asian nuo keskustelupalstat tekevät varsin näkyväksi. Tiukalla sitoutumisella jonkin tietyn genren tai koulukunnan kirjoittamattomiin sääntöihin tai käytäntöihin varjellaan kyllä tyylipuhtautta ja turvataan kenties perinteen jatkumista ennallaan. Kieli ja käsitteet ovat toisilleen vieraita, vaikka kummallakin on meriittejä omassa toimintaympäristössään. Molemmilla on arvonsa, eikä kokeneemman neuvo ole aina automaattisesti se paras apu, sillä toisinaan kokemus etäännyttää. On vasta hiljan asian pariin löytäneitä, jo pitkään määrätietoisesti syventyneitä, täysverisiä ammattilaisia ja usein myös jo aktiivisen ammattiuransa taakse jättäneitä, kaiken kokeneita konkareita. Keskustelulla on silti aina itseisarvonsa, vaikka yksimielisyyttä ei saavutettaisikaan. Jos kitaristi kysyy vaikkapa hyvän sormivibran tunnusmerkistöä, hän ei saa kaikkien vastaajien jakamatonta ja yksimielistä määritelmää asiasta. Mutta joskus ikääntyvä kapinallinen unohtaa uineensa itsekin aikanaan vastavirtaan, siis kauan ennen jämähtämistään. Sen sijaan some-pensaikosta pölähtää varpusparvi, jossa jokainen räpsyttää siipiään omaan tahtiinsa ja omalla tyylillään. Sekä pikkuisen kaverin kannustusta, sillä rajoittuneisuuden taustalla on usein merkittävä määrä arkuutta omasta suoriutumisesta. Kirjo on valtava, mutta erilaisista lähtökohdista huolimatta keskustelijat tuntuvat silti aika usein löytävän toisensa – joko pidemmälle ehtineen neuvoessa aiheeseen vasta tutustuvaa, tai toisen vastaavassa tilanteessa kamppailevan jakaessa yhteistä taakkaa
Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 60,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 69,50 €. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 322.indd 6 06-07 Sisa?lto. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 (ark. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. posti kulut. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Rob Blackham Eduardo Dolhun Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Samuel Järvinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Juha Seila Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Reima Lindroos, Matti Rinne, Tommi E. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Janne Joutsenniemi – Hyvin suunniteltu on edelleen tekemättä 20 Robin Trower – Nykyään soitan sielukkaammin 22 Joe Satriani – instrumentaalisia tarinoita maapallolta ja kauempaakin 25 Matt Garstka – eläin rumpujen takana 28 Vili Itäpelto – nopeus edellä 32 Von Hertzen Brothers – sinisen metsän säveliä LUKUPALAT 14 Ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat, Mikko Iivanainen – Kitara kolahtaa aina, jos se kuulostaa hyvältä KÄYTTÖTESTIT 42 Yamaha Revstar RSS02T & RSE20 – japanilaislegenda nostaa kierroksia 45 Electro-Harmonix Pulsar Nano – tremolo 46 Vuorensaku Laplander – lap steel ekstrakierteellä 48 Yousician GuitarTuna – onpas opettavainen viritin! 50 Universal Audio Volt – laatua tyylistä tinkimättä 52 Minuendo – hiljennä sopivasti! 54 Heddphone – mannaa korville 56 RCF ART 912-A – hyvästä paremmaksi GRANDE FINALE 57 Aamukahvilla Pro Audio Finlandilla – tietoa ja työkaluja 58 Normipäivä – Normiviikko, vihdoinkin! 60 Muusikkona maailmalla – tutkimusretki latinalais amerikkalaiseen jazz-kitarointiin 62 Alangon päiväkirja – Möyhöiset nauhanäytteeni, osa I 28 ”Yksi hyvä soundi voi olla loppupeleissä paljon tehokkaampi kuin järkyttävä massa, jossa tapahtuu älyttömästi asioita.” Vili Itäpelto Kannen kuva: Minna Hatinen 06-07 Sisa?lto. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,60 € sis. Riffi ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 54 46 45 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 6 www.riffi.fi 3/2022 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 322.indd 6 30.5.2022 16.30 30.5.2022 16.30. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 27. Irtonumeron hinta on 11,60 €
Niiden määrä kasvoi 2 583 kappaleella. Siitä 8,8 miljoonaa euroa meni taiteilija-asiakkaille ja 12,3 miljoonaa tuottajille. Gramex toteutti yhteistyössä korvauksia maksavien asiakkaiden kanssa pilotteja, joissa tutkitaan entistä tarkemmin millaista taustamusiikkia ravintoloissa soitetaan. Korvauksia jaettiin 21,1 miljoonaa. Yhteinen toimistotalo on jo edistänyt vahvasti musiikkialan yhteistyötä. Lisäksi asiakkaana on noin 32 000 musiikkia käyttävää liikepaikkaa. Uusiin tiloihin. Gramexilla oli 60 466 asiakassopimusta muusikoiden ja tuottajien kanssa. Kulut ennätyksellisen alas. Gramexin toiminnan kokonaiskuluprosentti laski ennätyksellisen alas eli 12,8 prosenttiin. Kerätystä 10 sentistä menee siis liki 9 senttiä eteenpäin. Otimme myös kansainvälisen RDx-metadatahubin käyttöön yhtenä maailman ensimmäisistä järjestöistä. Gramexin yhdessä itävaltalaisen BiConceptsin kanssa kehittämä Apollo-asiakkuudenhallintajärjestelmä on ostettu jo useisiin muihin järjestöihin maailmalla. Korvauksia jaettiin yhteensä 21,1 miljoonaa euroa. Gramex muutti viime vuonna Musiikin Satamaan yhdessä kahdeksan muun musiikkialan organisaation kanssa. Myös asiakasmäärä kasvoi. 322.indd 7 30.5.2022 16.30 30.5.2022 16.30. 36 22 32 20 KEHITYSTÄ, PILOTTEJA JA UUDEN RAKENTAMISTA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Muutto uusiin tiloihin, ennätysmatala kuluprosentti ja tehokasta kehitystyötä. Kehitämme niillä korvaustilitystemme tarkkuutta. LAURI KAIRA 06-07 Sisa?lto. Kehitystä ja pilotteja. Kun selailee Gramexin vuosikatsausta, havahtuu siihen, miten tapahtumarikas viime vuosi oli: muutimme uusiin tiloihin, saimme painetuksi kuluprosentin ennätysmatalaksi ja nostimme korvauskertymän 23,8 miljoonaan koronaa edeltävälle tasolle. 322.indd 7 06-07 Sisa?lto. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Gramex ja Teosto olivat toimistohankkeen keksijöitä ja koordinaattoreita
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Janne IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. J anne Joutsenniemi on siitä harvinainen tyyppi, että hän on onnistunut elättämään itsensä Suomessa jo neljän vuosikymmenen ajan musiikkibisneksen eri alueilla. Läpimurtobändinsä, Stonen, lopetettua hän oli kylläkin kolmisen viikkoa Suomen luontolehdessä puhelinmyyjänä, mutta muuten duunit ovat liittyneet jollain tavalla musiikkiin. Kirjoittajan merkintöjen mukaan Joutsenniemi on toiminut ainakin muusikkona, tuottajana, keikkamyyjänä ja raJOUTSENNIEMI 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 8 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 8 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42
Jannen on helppo ymmärtää keikkajärjestäjiä, sillä paine tuloksen tekoon on valtava. – Olen pitänyt niistä oljenkorsista kiinni, mitä on ollut ja ihan kaikkia korsia ei ollut tarjolla. Mutta kun niitä näkökulmia on silti useampia kuin tuo yksi. Jos sä järjestät jonkun tapahtuman, tottakai sä haluat sinne Haloo Helsingin ja ne muut sen hetken kuumimmat nimet. Janne niputtaa isot radiokanavat samaan vyyhtiin. Yhdessä biisissä on 3–8 tyyppiä jotka sitä tekee, niin eihän siinä taas ole paskan vertaa järkeä. Mua ei kiinnosta mikään pelastajan rooli. Yhtä kaikki, Joutsenniemelle musiikki on rakas asia ja miltei kaikki siihen liittyvä nappaa. – Siihen aikaan levyala ei voinut kauhean hyvin ja mä ajattelin, että mä en ole se tyyppi, joka lähtee sitä nostamaan suosta. Sillä tavalla pysyy balanssi. Tein myös muutaman biisin muille tahoille ja ajattelin että se vois olla se suunta mihin mä lähden, mutta kun ymmärsin miten se homma menee… Just oli alkamassa se murros, missä kaikki oli vaan sitä biisileiriä. – Mä toivoisin, että mainstreamin ulkopuolella olis sen verran sitä puskuria, että vähän pienemmätkin artistit pystyisivät elää musiikillaan. Nyt joudutaan ottamaan niin saakelin varman päälle. Tyylilajina on ”vanhan miehen lakonista hidasta musiikkia”. Olen omalla tavalla rakentanut tätä hirveän määrätietoisesti ja omalla tavalla antanut virran viedä. Mutta kun kuulijatutkimukset ovat taas todenneet sitä ja tätä, niin näillä mennään. – Sanoisin että kyllä mulla on ollut toinen jalka sisällä siellä sisällön tuotannossa ja toinen siellä bisnespuolella, eli hiffaan aika hyvin molemmat puolet. Ilman niitä on vaikea luottaa, että paikalle saadaan ihmisiä. Viime vuodet hän on soittanut bassoa Herra Ylpön bändissä. Mä olen mieluummin sen sisällön kanssa tekemisissä. Onneksi pääsin heti tekemään töitä tuttujen tyyppien kanssa ja ymmärsin aika helposti mistä on kyse. Sitä kautta se tekeminen tuntui koko ajan vähemmän nautinnolliselta. Ja jos Ylppö innostuu jostain biisistä, se voi päätyä hänen levylleen. ”No kun tää on bisnestä”. Silti ne tekee mieluummin sitä kuin menee raksalle. Neljänkymmenen vuoden perspekstiivillä Janne Joutsenniemi on kelvollinen analysoimaan musiikkibisneksen ongelmia. Musiikkibisnes on ajanut itsensä omilla valinnoillaan tuohon nurkkaan. Hän jatkaa, että musiikkibisnes Suomessa on kuitenkin henkilöbisnestä, jossa on hyvin tärkeää tuntea oikeat tyypit. Säännölliseen päivätyöhön siirtyminen oli Jannelle täysin tietoinen siirto. Viimeisen vuoden aikana syntyneet kappaleet ovat syntyneet ihan omaksi huviksi. Levy-yhtiöhommiin hän ei ole vielä ehtinyt, mutta eipä se osasto ole häntä ikinä oikein kiinnostanutkaan. Millaisella tolalla, ja millaiset kuppikunnat ja jengit siellä oli. Sellaisista asioista mä en olisi välttämättä halunnut tietää. Ja tätä ei kyseenalaisteta koskaan, vaikka sieltä tulee ne samat latteudet aina. Vaikkei Joutsenniemi ole koskaan tehnyt mitään kymmenvuotissuunnitelmia, näyttäisi hänen tulevaisuutensa musiikkialalla jakautuvan puoliksi soittamisen ja tuottamisen kanssa. Mutta jos keskityn pelkästään siihen sisältöpuoleen, mun on helpompi sietää sitä muuta ja ymmärtää miksi asiat menee niin kuin ne menee. Kun sen kokoinen jengi tekee biisiä, koen ettei kenenkään intohimo paista sieltä läpi. Kymmenen vuoden jälkeen, korona-ajan myötä kappaleita alkoi kuitenkin taas syntyä. Jossain vaiheessa Joutsenniemi suunnitteli jopa koronalevyn tekemistä. Mutta viime aikoina niitä on julkaistu niin monta, ettei se lopulta tuntunut järkevältä. Hän kuvaa aikaa keikkamyyjänä enemmänkin ”reaalitsekkinä”. Ja se on kuitenkin yksi tapa millä biisejä soittolistoille päätyy. – Mä olen aina arvostanut tyyppejä, jotka käy soittamassa ruotsinlaivoilla, koska siitä on se glamour aika kaukana. Mä olisin halunnut mieluummin tuotantoon, mutta päädyin keikkamyyjäksi. Tuolloin hän ymmärsi, että on mieluiten sisällön kanssa tekemisissä. – Mitä radiot soittaa ja ketkä on liitossa keskenään. Kun Janne vuonna 2011 päätti ettei jaksa enää pyörittää bändiä, loppui biisien teko muillekin. Musiikkibisnes ei ole Jannen mukaan rakettitiedettä, mutta sisältää paljon kokemuksen ja kontaktien kautta saavutettavaa hiljaista tietoa. Mahdollisesti julkaisen jotain itsenäisesti. Niiden oppien kautta musiikkikenttää – tai kuten Janne sanoo, ”möykkyä” voi katsella eri näkökulmista ja käyttää kaikkea sitä hyödykseen. ”Yhdessä biisissä on 3–8 tyyppiä jotka sitä tekee, niin eihän siinä taas ole paskan vertaa järkeä.” 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 9 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 9 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42. Joskus elämä tempoo ihme suuntiin ja siihen ei voi kuin sanoa, että ”wau, siistii”. Soittaminen on muuten vieläkin hänen mielestään hienointa, mitä voi tehdä housut jalassa. – Samalla on todettava, että seitsemän vuotta keikkamyyjänä avasi vähän liikaakin silmiä kotimaisesta musiikkibisneksestä. – Mä panttailen asioita, kunnes ne asettuu omiin uomiinsa. – Se perustui siihen, että mun oli levy levyltä vaikeampi puristaa niitä biisejä ulos. Kirjoittaja pitää myös keikkamyyjänä työskentelyä kolmen viikon luontolehden myymisestä saadulla kokemuksella aika hyvänä saavutuksena. Tärkeimpänä tällä hetkellä tuotantopuoli. Suurin ongelma on hänen mielestä se, että Suomesssa pitäisi olla puolet enemmän porukkaa, että saataisiin alasta ihan oikeaa – tuottavaa bisnestä. Ei vaan se kaikkein kaikkein kirkkain ja samalla se kaikkein tylsin kärki. Takaraivossa oli muhinut jo pari vuotta ajatus, että bändihommat pääasiallisena tulonlähteenä rupeaisi riittämään. Toivoisin radioilta ja levy-yhtiöiltä enemmän uskallusta puskea sitä vaihtoehtoisempaa tavaraakin. Mutta kun joudutaan pelaamaan varman päälle, se tekee tarjonnan tylsäksi. – Lääniä meinaa riittäis, haha. www.riffi.fi 3/2022 9 diojuontajana. – Mä nielen paskaa paljon – ja sujuvasti hymyssä suin. Eli levyyhtiöbisnes ei ole sitä mihin kannattaa nyt lähteä, joten menin livepuolelle. Kommentoin Jannelle, että neljäkymmentä vuotta Suomessa musiikkibisneksessä on kova saavutus. Reki alkoi olla liian iso vedettäväksi. Tämän lisäksi hän on aloittanut pitkän tauon jälkeen biisien tekemisen. Mutta edes vähän pitää kysyä, että mistä on kyse! Mä ymmärrän täydellisesti että musiikkibisnes on BISNESTÄ! Mutta sen takia onkin hyvä, että ne ketkä diggaa siitä bisneksestä, tekee sitä. Kokemus ei silti tehnyt miestä kyyniseksi. Marginaaliporukalla on tietysti omat tapahtumansa, mutta valtavirtasektori jää nimestään huolimatta hyvin kapeaksi. Vähän vaikea eritellä. Jannessa elää sen verran anarkistia, ettei hän niele pureksimatta alan jargoneita
Mies lauloi stemman ykkösellä kohdalleen. – Paven sanaan oli helppo uskoa. Panoraman äänityksissä tehtiin monta asiaa eri tavalla kuin aiemmin. – Sen takia se on kunnon sillisalaatti. Nyt kokemusta oli karttunut jo sen verran että mies osasi visioida konkreettisesti mihin suuntaan asioita viedään. Hän pystyy helposti myös pyörtämään päätöksensä selittämällä asioita itselleen. Maijanen vanhan liiton miehenä halusi esimerkiksi äänittää rummut viidellä mikillä. 10 www.riffi.fi 3/2022 Biisien kirjoittamisen ohessa myös nykytuotanto kaipaisi tuuletusta. – Eihän ne kuule sitä biisiä vaan ne kuulee millaiset soundit sillä demolla on! Alusta pitäen tehdään jo valmista jälkeä. ”Sen takia se on panorama – leveä maisemakuva”, Janne muotoilee. – Yleensä kun tekee biisijärjestystä, niin joku biisi, joka ei löydä omaa paikkaansa, kertoo omaa kieltään. Hän muistelee kun johonkin kappaleeseen piti saada laulettua korkea duuristemma. Siinä kohtaa kaikki, mitä kauempana keskiviivasta oltiin, tuntui mielenkiintoisemmalta. Olennaista ei ollut, istuuko kappale levyn linjaan, koska linja oli linjattomuus. Suburban Tribe: Panorama (Zen Garden, 1997) Panorama oli Subbareiden kolmas levy ja viimeinen P-kirjaimella alkavista albumeista. Panorama oli hänelle ensimmäinen levy, jolla mentiin reilusti vintageen. Hänen kokemuksensa ja tietty vähäeleisyys. Tähän mennessä Janne oli tottunut äänittämään sen ajan moderneilla vehkeillä. Ja kun levylle tekee kaaria, sieltä pitää löytyä ne siskot ja veljet. Näin ollen levyn sampleriasioita palkattiin hoitamaan T-mu Korpipää. Viikon sessioissa saatiin äänitettyä 2–3 kappaletta, jonka jälkeen pidettiin viikko taukoa, jolloin treenattiin seuraavan session biisit. ”Ai, voiko niin tehdä?”, Janne ihmetteli. Siihen yrittivät vuorotellen yltää Janne ja rumpali Alec Hirst-Gee, mutta ei vain osunut. Levy tehtäisiin noin viikon sessioissa Maijasen äänittäessä. – Tää on sinänsä hauskaa, koska mä koen olevani positiivinen ihminen. Levyä päädyttiin tekemään edesmenneen Lepakkoluolan kellarissa sijaitsevaan Radio Cityn vanhaan lähettämöön. Se polku lähtee jostain ja se kuljettaa sut perille.” 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 10 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 10 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42. Ja fiilikseen luottamalla antaa myös arvoa omalle kokemukselle ja ymmärrykselle siitä mitkä jutut on sellaisia, mihin kannattaa lähteä mukaan. Sitten otetaan se tyyppi sisään laulamaan. – Se oli onnenpotku, kun sitä kautta tutustuin Paveen ja hänellähän oli myös paljon annettavaa levylle. Bändi oli tietoisesti tekemässä musiikillista sillisalaattia. Kenenkään osuus ei noussut musertavaksi. Pave ähkimistä vähän aikaa kuunneltuaan käski, että ”painakaa sitä recciä”. Mutta kun se ei ole tämän maailman tyyli, niin päätin hypätä siitä junasta pois. Tämä on esimerkki siitä, että Janne on pienestä pojasta lähtien luottanut vaistoonsa. Demotkin tuotetaan nykyään niin valmiiksi, että ne voisi julkaista jo sellaisenaan. Kaikki kappaleet olivat jo olemassa studioon mentäessä. Se ei ole mun tapa tehdä musiikkia. Varmaankin turha mainita että myös Maijasen muusikkous teki Janneen suuren vaikutuksen. Nyt sovittiin ihan virallisesti että Janne tuottaa. Viimeiset sovitukset hierottiin treenivaiheessa. Saan elannon sieltä, jotta mä voin rakastaa musiikkia, sen sijaan että mä olen tekemisissä bisneksen kanssa, joka saa mut vihaamaan musiikkia. Kun mä huomaan, että jokin ei ole mielekästä, menen mieluummin sitten tavallisiin töihin. Mielummin olen musadiggari, kuin se joku kuka heiluttelee rahanippuja. Mutta niin tehdessään, hän on nopeasti huomannut, että olisi vain kannattanut luottaa intuitioon. Periodiäänityksestä johtuen jokainen biisi sai ansaitsemansa toteutuksen ja sovituksen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Osa levyn äänityksistä olikin miltei intuitiivista sattumaa. – Sen sijaan että olisi 10–12 biisiä putkeen äänitettävänä, pystyi aina keskittymään kolmeen kappaleeseen. Jannen mukaan tämä oli helkkarin mukava tapa tehdä levyä. Tuottaminen ei mulle tarkoita, että olisin joku despootti vaan levyhän on sen koko elävän organismin yhteinen tuotos. Paven rooli oli siinä tietysti ihan älyttömän suuri. Se oli musiikillinen leikkikenttä, missä kaikki oli sallittua ja kaikkea sitä jopa paisutettiin. Studion nimi oli Secret Labouratory, ja sen omistivat Pave Maijanen ja Mitja Tuurala. – Musta tuntuu että mainstream-musiikissa homma menee nykyään niin, että tuottaja tekee sen koko pohjan. Se, ettei tee numeroa itsestään tekee siitä vielä suuremman. Mulla ei ole mahdollisuutta, eikä kiinnostusta tehdä sellaista. – Oli hienoa, ettei meidän tarvinnut alkaa pähkäilemään uusien asioiden kanssa vaan voitiin soittaa jollekin joka sen puolen hallitsee. Sampleri oli Jannellekin uusi tuttavuus. Niin soittimien kuin äänitysten osalta. Ja sitä tehtiin rinta rottingilla. Jos tarvittiin seuraavaan sessioon vaikka jousikvartetti, ehdittiin treenaamaan jutut siinä välissä. Paven kautta löysi paljon uusia kulmia, miten musaa voi tehdä ja tallentaa. Kun Stonen ja Subbareiden levyjä Mikko Karmilan kanssa tehdessä oli noudatettu tiettyjä rokkiin kuuluvia lainalaisuuksia, Pave Maijasen kanssa edettiin erilaisista lähtökohdista. Kyllä hyvä biisi pitäis tunnistaa ihan kitarasta ja laulusta. Aiempien levyjen kanssa oli ollut vielä vaikeuksia hahmottaa mikä on näkemystä ja mikä tuottamista. Kaksi bändin ensimmäistä ja myös kaikki neljä Stonen levyä oli tuottanut Mikko Karmila Jannen osallistuessa visioiden ulostuomiseen. Siihen vaikuttaa myös A&R:n mielipide, mutta käytännössä se on yhden-kahden tyypin ja ehkä levy-yhtiön näkemys millaista sen musiikin pitää olla. Jokaisessa hyvässä suunnitelmassa on myöskin tilaa sattumalle. Vanhan koulukunnan miehenä Maijaselle moderni teknologia oli täysin vierasta. Session alkaessa oli helppo toteuttaa kämpällä laadittua etukäteissuunnitelmaa. ”Mä kuvittelen, että biisi on puro tai polku. Kappaleita myös pudotettiin sen takia, etteivät ne olleet tarpeeksi vahvoja. Rumpalille kolme biisiä on paljon helpompi vispata, ja laulajallekin kolmen biisin laulaminen viikon aikana on varmasti mukavampaa kuin päivässä. – Ei pelätty sitä vaan mentiin sitä kohti
– Mä kuvittelen, että biisi on puro tai polku. Kun taas jotkut kappaleet sujahtavat purkkiin tuosta vaan. Janne Joutsenniemi kutsuu tuottamistaan musikaaliseksi tuottamiseksi. Tärkeintä on luottaa omaan visioon. Mun tehtävä on ruokkia sitä ja saada se tuli kohennettua mahdollisimman isoksi. Toisten levyjä tuottaessa hän keskittyy siihen, miten bändi – eli asiakas saadaan tyytyväiseksi. Hän on nimenomaan kiinnostunut sisällöstä, siitä, miten kokonaisuus rakentuu. Kappale muokkaa itsensä sellaiseksi kuin se on. Kyse ei ole siis siitä, että bändi olisi keskeneräinen eikä jaksa viedä juttuaan maaliin. Saada paras irti niistä biiseistä. Monesti jo muutaman hengen ryhmittymässä riittää erinäisiä visioita. Tietyt laatukriteerit pitää täyttyä. – Me haluttiin kokeilla niin monia asioita. Sitä kautta ne pystyy olemaan levollisia siinä äänitysvaiheessa eikä stressaa kaikkia muita siihen kuulumattomia asioita. Päinvastoin, ulkopuolisen näkemyksen kautta mahdollisten erimielisyyksien takia jäisi asioita tekemättä tai hampaankoloon. Enemmän Janne kiinnitti huomiota siihen, miten sovitukset ja rakenteet toimivat. Levy-yhtiöllä on konkreettisia tavoitteita ja bändillä tiettyjä unelmia. Toiminta on myös määrätietoisempaa, sillä bändillä on paljon enemmän siinä pelissä. – Eikä niiden tarvitse keskenään pähkäillä, mikä se juttu on. Ja kun kappaleet on etukäteen mietitty ja oma bändi kyseessä, niin mihinkään fläppitaululle ei tarvitse kirjoittaa mitä ollaan soundin puolesta hakemassa. – Kysymyshän on siitä miten biiseistä saadaan paras irti. Sointi lähtee ranteesta. Itselleen nauraminen toimii aina, mutta kun alkaa tekemään toisten levylle huumoria, se on jo vähän kyseenalaisempaa. Yhteinenhän maali kaikilla on. Kun Janne vertailee tuotantometodejaan tehdessään omia tai muiden juttuja, toteaa hän ensimmäiseksi, että kyllähän ne samat asiat sieltä löytyvät. Vaikkei heillä jollain hetkellä ole haisua siitä, miksi jokin asia tehdään juuri niin, palvelee se kuitenkin sitä kokonaisuutta. Jokin ei vaan loksahda paikoilleen. Eli konteksti pitää olla myös hyvin selvillä jos lähtee leikkimään jutuilla. Janne ei halua koskaan tietää kuka kappaleet on kirjoittanut, sillä se saattaisi johtaa siihen, että asioiden esilletuomista pitäisi jotenkin suodattaa. Se polku lähtee jostain ja se kuljettaa sut perille. Biisin laulu ja sanat on mulle se, joka vie sut kaikkien mutkien jälkeen perille. Joka levyllä on aina se biisi mikä ei mene ykkösellä. Vaikka huuliharppua rokkibiisiin. www.riffi.fi 3/2022 11 Miltä sillisalaatti sitten kuulostaa. Jani Viitasta lainatakseni: ”Ei vaikuta levymyyntiin”. Eli pitää myös uskaltaa tarttua asioihin, jos ne palvelee sitä kokonaisuutta. Sisältö on huomattavasti kuulijalle tärkeämpää. Ne ei ole mun levyjä, sen pitää palvella sen bändin visiota. Sitten mä tuon oman kourallisen mukaan ja niistä rakennetaan se talo. – Asiakas voi sanoa tuottajalle, että näillä lego-palikoilla mennään. Ne maksaa mulle palkkaa siitä, että mä annan oman tietotaitoni heidän käytettäväkseen. – Siinähän joutuu välillä olemaan psykologin asemassa ja se on samalla terapeuttista sille bändille. Janne nauraa, että koska kyse oli omasta bändistä, niin millään ei ole mitään väliä. Se on Jannen mukaan yllättävän usein hyvän biisin merkki. Mulle on ihan toissijaista miten joku levy tallennetaan. Se ei jätä sua eksyksiin. Niin kauan kuin bändi on tyytyväinen ja sellainen fiilis että tästä tulee hyvä, eli luottamus hommien hoitumiseen, niin kahdeksankymmentä prosenttia levystä on jo tehty. Sen takia en ole myöskään instrumentaalimusiikin ystävä. Takaisin äänityksiin. – Ne on isoja askelia bändin tiellä. Kun musiikki on hyvin polveilevaa, kuinka vaikeaa on hahmotella levyn soundimaailmaa. Yleensä asia valkenee jossain vaiheessa. Se, että pääseekö bändi Wembleylle, siihen en valitettavasti pysty vaikuttamaan. Mä olen se tyyppi, joka toimii siellä ristiriitojen välissä. – Siinä on luottamus siihen, että bändi soundaa aina itseltään, vaikka missä asennossa mikit on. Jannella on selkeä kuva, miksi bändi yleensäkin haluaa tuottajan; sen takia, ettei heidän tarvitse riidellä. Bändin pitää pystyä luottamaan tuottajaan. 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 11 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 11 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42. Ja nimenomaan laulumelodia. Pitää tietenkin olla pelisilmää siinä miten asiat esitetään, koska totta kai mä haluan omat visioni läpi, kröhöm… mutta sitä kautta niistä levyistä ei tule mun näköisiä. Siinä vaiheessa kun keskustellaan levy-yhtiön kanssa asioista, niin mulla on tulosvastuu ilman konkreettista tulosvastuuta. ”Kun sä et pilaa kenenkään muun kuin oman uran”. – On olennaista että saavutetaan se, mitä ollaan lähdetty tavoittelemaan. Mutta jos tämä olis ollut jonkun muun bändin levy ja sillä olisi jonkinlaisia muita menestystarkoituksia, olisin ehkä jättänyt harpun pois
Ei meinaan palvele ketään, että isukki studiopäivän jälkeen pyörii himassa poissaolevana zombiena. Materiaali ei ollut myöskään teknisesti niin haastavaa. Pitkissä laulupäivissä äänen kestäminen on haaste. 12 www.riffi.fi 3/2022 Levyn äänityksiin meni yhteensä noin kahdeksan viikkoa. – Mun epäkiitollinen tehtävä tuottajana on usein asioiden tiivistäminen. Sitä ei voi tehdä virkamiesaikoihin. – On hedelmällistä, kun se työ syntyy siinä samaan aikaan, kun sitä tehdään. Janne muistelee Suburban Triben nimikkoalbumin tekoa Petraxissa vuonna 2001. – Muutama päivä lopussa on ihan siedettävä määrä. Eikä kaikkia biisejä vaan ehditty katsoa. Samoihin aikoihin syntyivät Jannen ja rumpali-Alecin esikoiset, joten Panorama oli samalla viimeinen albumi mikä tehtiin Helsingissä periodimaisesti. Haastattelupäivänäkin Jannen Facebookiin oli tullut joltain muistutus kappaleesta. Metallikitaraa voi äänittää aamulla kalsarit jalassa, mutta vaikea ajatella laulun kanssa samaa. ”Laulu on tunteen välittämistä. Reissu Lehmoon oli porukalle jo toinen ja sitä myötä levyn teko huomattavasti tehokkaampaa ja selkeämpää. Joutsenniemen tuotantoajatuksessa laulujen äänittäminen aloitetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. On vain eri suuntia. – Laulu on tunteen välittämistä. Staminalla albumien välissä on kulunut tasaisesti aika tarkkaan kaksi vuotta. Halusin näyttää itselleni ja muille, että pystyn tekemään muunlaistakin tavaraa kuin rokkia. Studio oli siis varattu, vaikka materiaalia vielä puuttui. Aamulla niitä ei kannata tehdä kun harvalta se siihen aikaan onnistuu. Koska haastattelua tehtiin keväällä, on syytä mainita bändin isoin hitti, hyvinkin ajankohtainen ”First Spring Day”. Tuli crossover, jolloin ei ollut niin tavatonta julkaista tällaista levyä. Sekin on yksi merkkipaalu mun uralla, kun sitä toivotaan. Dokaaminenkin on muuten vähentynyt. – Sehän tuli Muistojen bulevardi -ohjelmassa. Sitä tälläkin levyllä tapahtui, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmilla levyillä, koska bändi ei ollut ehtinyt tehdä biiseistä kahdenkymmenen minuutin eepoksia. – First Spring Day on hauska biisi, josta tiesin heti että nyt on hyvä kappale. Kaikesta huolimatta loppua kohden päivät venyivät jonkin verran. Jos koko ajan miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, unohtaa katsoa eteenpäin. – Sen jälkeen me haluttiin kauas ja pois. Stam1na: Taival (Sakara, 2018) Janne oli tuottanut Staminalle jo vuonna 2008 Raja-albumin, ja vuonna 2016 Elokuution. Taival-levyn teko oli mukavaa siitäkin syystä, että se tehtiin kesällä. Niinpä takataskussa ei ollut kahtakymmentä biisiä, vaan koko materiaali oli suunnilleen siinä. Äänitysten loputtua harva pystyy nukahtamaan saman tien, joten pitkät äänityspäivät venyivät vielä entisestään, kun adrenaliinitasoja laskettiin erinäisin keinoin. Samalla näki mihin suuntaan kannattaa kurkottaa ja mihin suuntaan ei. Harvemmin bändeillä on siihen kesäisin aikaa. – Kaikkeen saa menemään aivan liikaa aikaa, jos aletaan hieromaan ja analysoimaan. Nyt mentiin kuitenkin ensikertaa studioon niin, että osa biiseistä oli vielä keskeneräisiä. – 90-luku oli Waltarin kultakautta, eli sillisalaatin aikakausi. – Siksi levy syntyi vielä luonnollisemmin ja helpommin, Janne makustelee. Seuraavien albumien kohdalla sävellystyöhön on yleensä aikaa muutama vuosi. Jannen mukaan se oli vain positiivinen asia. Se oli sen ajan kuva. Janne tunnustautuukin laulun ja kitaran osalta ”virenatsiksi”. Panorama erilaisine biiseineen oli kaltaisessaan seurassa noihin aikoihin. Edelleenkin löytyy tyyppejä, jotka kaivavat kappaleen aina keväisin esiin. Edellisellä albumilla suurin osa kappaleista oli jollain tavalla valmiina ja Raja-levyllä niitä oli ollut jopa ylijäämäksi asti. Lauluja tehtiin mielellään joka ilta. Nyt kun sitä kuvaa ei ollut, oli prosessi aika nopeaa ja kivutonta. Ihmettelen, että tämäpä aika harvinainen toimintamalli hevibändille. Tän levyn jälkeen on pystynyt keskittymään linjakkuuteen. Mitä vähemmän studio-aikaa oli jäljellä, sen enemmän asioita kuitenkin tapahtui. Ei siellä silti ole mitään mikä mua hävettäis. Oli mielenkiintoista olla mukana siinä prosessissa kun kappaleet valmistuivat. Bändi oli selkeästi mukavuusalueellaan. Sitä ei voi tehdä virkamies aikoihin.” 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 12 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 12 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42. Kolmatta tuotosta lähdettiin tekemään SF-Soundiin Joensuun viereen Lehmoon. Jos se aika oltaisiin vedetty yhteen putkeen studiossa, olisi levyn teko ollut huomattavasti stressaavampaa. Välillä laulettiin pikkutunneille. Bändin ensimmäinen albumi on aina kokoelma sen siihen astisista kappaleista, joita on saattanut kertyä ennen levytystä lukuisa määrä. Myös tekstit puuttuivat tuossa vaiheessa. Ettei käy niin, että laulajalle jää sessioiden loppuun massiivinen urakka. Eikä häntä myöskään haittaa korjata lopputulosta teknologian avulla, jos se palvelee kokonaisuutta. Eihän sellaista kukaan nykyään julkaisisi. Silti hänelle on tärkeämpää, miten kyseinen asia tulee tyypistä ulos. – Kun biisit ei ole täysin valmiita silloin, kun niitä aletaan kasaamaan, ei tarvitse harrastaa poisoppimista. Että kaikki mitä siinä matkan varrella kappaleelle tapahtuu, menisi väärään suuntaan. Kenelläkään ei ollut aavistustakaan, mistä kappaleissa lopulta laulettaisiin. Sekin tekee levyttämisestä nykyään mukavampaa kun ei tarvitse tsempata kännissä tai krapulassa. Janne muistelee 90-luvun musikaalista värikylläisyyttä hyvillä mielin. Turha spekulointi jäi pois, kun fiilistelylle ei ollut enää aikaa. En silloin osannut ajatella, että sitä vieläkin muistettaisiin. – Sehän on paras motivaattori, kun aikataulut pukkaavat päälle. Ei ole oikeaa tai väärää suuntaa. Jos kappale on treenattu ihan tappiin, siihen voi olla vaikeaa tehdä muutoksia, koska alkuperäinen kuva siitä on vahvasti mielessä. Kukaan ei ole ehtinyt muodostaa päässään kuvaa valmiista kappaleesta. Tavara oli kuitenkin sen verran kuranttia, ettei ollut epäselvyyttä etteikö kasassa olisi riittävästi materiaalia. Lemiläisessä riistamajassa esituotantoa oli tehty sen verran mitä ehdittiin
Sitä, että saadaan se kuulostamaan sellaiselta yhtenäiseltä klöntiltä, mistä mikään ei erotu liikaa, hän ironisoi. Yksi onnistuneen soundin tekijöistä oli se, että Ensiferum soittaa vieläkin perus E-vireellä. Ja se onnistui pirun hyvin tällä ja noilla muillakin levyillä. Hän harmittelee, että julkaisu osui keskelle koronakriisiä, sillä levyllä olisi ollut ainakin kolme kappaletta, jotka olisi voinut laittaa suoraan vaikka Radio Rockin soittolistalle. Musiikkihan on tunteen välittämistä ja Staminalla se toimii helkkarin hienosti. Ensiferum: Thalassic (Metal Blade Records, 2020) Ensiferumin kahdeksas kokopitkä ehdittiin äänittää juuri ennen pandemian alkua. Ne ei vaan tiedä, että ihan samalla tavalla niidenkin musaa on ronkittu. Joka kerralla tsekattiin kolmesta neljään biisiä. Siellä ei tarvitse peitellä mitään. Vaikka on tekemisen meininki, se ei saa olla suorittamista. Hupaisaa asiassa oli, että Janne Joutsenniemi oli juuri kiroillut itsekseen, että levyn teko osuu huonoon aikaan kun vuoden alku on pahinta flunssakautta. Miksaaminen tarkoittaa suomeksi sekoittamista. Mä luotan että muut ihmiset luo levyllä megalomaaniset soundit, mutta ne ei pysty enää siinä vaiheessa muuttamaan sitä biisiä. Jos siihen luomu-ajatteluun lähdetään, niin sitten kaikkien pitäisi myös soittaa livenä… Sitä paitsi, ei mikään ole huijaamista jos se ei tunnu siltä, Janne jatkaa karmivasti röhöttäen. u ”Olennaista ei ole se, että jokainen raita yksin kuunneltuna on hyvän kuuloinen, vaan miten ne soi yhteen.” 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 13 08-13 Ikimuistoiset 322 Joutsenniemi.indd 13 29.5.2022 15.42 29.5.2022 15.42. Häntä oli kysytty varmaankin Ensiferumin jokaiselle levylle, mutta aikataulut eivät osuneet kohdilleen. Jos siellä on jokin virvelinisku ärsyttävän paljon sivussa, sitten se siirretään. Olennaista ei ole se, että jokainen raita yksin kuunneltuna on hyvän kuuloinen, vaan miten ne soi yhteen. Joku osasi hienosti sanoa, että siinä osittain varmaan siksi, että ne soittaa niin hyvin. Aamiaisen jälkeen kampes siihen tuoliin ja illalla takaisin alakertaan hengailutiloihin. Päädyimme kuitenkin Sonic Pumpiin. – Sitä kautta sieltä puuttuu dynamiikka. – Se vispaa omat juttunsa niin pirun nopeesti ja helposti sisään. Hyvin suunniteltu on edelleen tekemättä. Janne kiittelee vahvaa biisimateriaalia ja luettelee avuksi niitä kuvaavia määritelmiä kuten ”jalostuneempia ja tiiviimpiä” sekä ”vaivattoman ja hyvän kuuloisia…”. – Niissä on paljon samaa kuin Staminassa. Ja niin se vaan on, että tekemällä oppii. Mä taas yritän vaikuttaa niihin asioihin, mitkä vaikuttaa siihen levymyyntiin. – Siitäkin huomaa, että mä en vaan valitettavasti siihenkään pysty vaikuttamaan. – Mä ajattelin, että kun vuodenaikoja ei voi siirtää, niin siirretään itsemme johonkin missä on lämmintä. Asioiden lisääminen paksuntaa sitä jööttiä. Nyt levyä kuunnellessaan Jannen mieleen tulee kolme sanaa: luonnollisuus, vaivattomuus ja helppous. Joutsenniemi on jo aiemmin tehnyt bändille pari levyä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Gaian lapsi, jossa on mukana Anna Erikson. Ja jatkaa, että on kiva tehdä sellaisia projekteja, missä tallennetaan sitä hyvyyttä eikä peitellä sitä paskaa. Silloin ihminen on aistit hereillä ja siitä tulee hyvää toimitusta. Eipä ollut miehellä aavistusta, millainen flunssa-aalto olikaan edessä. Saada kappaleista ja samalla soittajista se paras irti. Vaikka olis käynyt kaikki maailman koulut, ilman kokemusta se on silti enintään viisikymmentä prosenttia. Juuri vire-ongelmien takia nykyään heviä tehdessä kitarat äänitetään melkein poikkeuksetta ennen bassoja. Ensimmäisenä tuottaja kiittelee rumpali Janne Parviaista, joka on ”kone rummuissa”. Se teki myös äänittämisestä helpompaa. Jos niin monta kappaletta ehtii käydä yhdellä käynnillä läpi, se tarkoittaa, että ainakaan kokonaisia kappaleita ei tarvitse ihan alusta lähtien alkaa muokkaamaan. – Joskus pohdittiin miten vaikka Red Hot Chili Peppersin levyillä kaikki soittimet kuuluu niin selkeästi. Mutta se mitä on niiden biisien ympärillä, siitä tulee se albumin kaari. Amerikkalaisessa miksauksessa on yleensä paljon ilmaa vaikka se saattaa näyttää näytöllä yhdeltä pötköltä. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Ja niitä ei tarvi sen kummemmin korjailla. Siinä pitää olla pakoton ja hyvä olla. – Mä ymmärrän, että levyllä pitää olla ne avainkappaleet, mitkä kuulee aika nopeasti jo demoilta. Vireen pitämistä helpotti myös bändin käyttämät EverTune-tallalla varustetut kitarat. Bändistä hän on pitänyt aina. Jokainen tietää omat vahvuutensa, eikä siellä esiinny minkäänlaista egojen taistelua vaan asiat voidaan puhua selväksi. Kuinka kaunis, raastava tai mystinen joku biisi voi olla. Esituotanto tehtiin bändin treenikämpällä Helsingin Pitäjänmäellä, jossa Janne muistinsa mukaan kävi kolmisen kertaa. – Kun jotkut yrittää olla epätoivoisesti maailman rankimpia ja uskottavampia tyyppejä ja jaksaa uhota noista asioista. Jannen panos Thalassicin synnyssä oli sama kuin kaikissa muissakin; musikaalinen tuottaminen. Taival-levyn sessioissa äänittämiseen saatiin tervetulleita taukoja, kun bändi kävi välillä keikoilla ja tuottaja seurasi mukana. Mutta se, että koko otto otetaan uudelleen ei palvele ketään. Staminan musiikissa on paljon sitä tunneskaalaa, välillä mennään korkealla ja välillä matalalla. Samalla hän korostaa kuinka paljon arvostaa Staminassa rohkeutta venyttää raja-aitoja. Ja se selviää vasta kymmenennellä kuuntelukerralla. Yritin ehdottaa että tehtäis levy vaikka Espanjassa. – Musta tuntuu, että me oltiin ihan yhtä tehokkaita, vaikka oltiin rennommilla fiiliksillä. – Äijät on niin kokeneita, siinä ei enää ole sitä sähläämistä. www.riffi.fi 3/2022 13 – Silloin meni viikko tai kymmenen päivää, kun en edes käynyt ulkona. – Se lähtee biisistä. Matalat soittovireet – tai kuten Janne sanoo: ”Ö-vireet” – aiheuttavat exponentiaalisesti lisää viritystä. Jos haluat saada yhdestä kitarasta selvää, äänitä sinne yksi kitara. Puhumattakaan siitä, että kesäisessä Lehmoossa pääsi iltaisin saunomaan ja melomaan. Droppivireillä äänittäminen on vireiden takia ollut tuskallista. Sivumainintana kerrottakoon, että Erikson ei ehtinyt edes studioon asti, sillä hänen kotonaan äänittämä demo oli jo niin hyvä, että bändi päätti pitää sen
Sitä, että proge soi luontaisemmin konserttisaleissa kuin tanssilattioilla. Nuoruutensa ahtaan uskonnollisen yhteisön jäsenenä ja yksityiselämänsä kipukohdat hän käsittelee levollisen analyyttisesti. Hämäläinen ei myöskään tavoittele kyseisen tyylilajin historiallista kehitystä systemaattisesti ja kattavasti kuvaava esitystä, vaan lähestyy aihettaan kuin tiedonhaluinen turisti ruotsinlaivan noutopöytää. Viitteiden merkintä on asianmukaista ja kirjan lopussa on huolellisesti laaditut luettelot niin viitteistä ja lähteistä kuin kirjassa esiintyvistä henkilöistä ja yhtyeistäkin. 14 www.riffi.fi 3/2022 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA S ivukaupalla tuokiokuvia menneiltä vuosikymmeniltä, uskomattomia sattumuksia, tempauksia ja puhalluksia, kitkerää kilpailua ulkomaisten hittien käännösoikeuksista, mielenkiintoisia tilastotietoja tekijöistä ja saavutuksista, ja päälle päätteeksi luvullinen triviaa – pieniä maukkaita murusia, joista ei riitä yksinään kokonaiseksi luvuksi, mutta joita ei malta jättää poiskaan. Kirjoittaja: Tuukka Hämäläinen Kustantaja: Aviador (2022) ISBN: 978-952-381-059-4 Mikko Kuustonen – Omaelämäkerta Ihmeelliset iskelmät – levottomia tarinoita 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 14 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 14 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13. Metodina tuntuu olevan hyvinkin erilaisten vastaparien kautta hahmotella auki sellaisia aiemmin kirjoittamattamia lainalaisuuksia, joiden pohjalta progeen vihkiytynyt tunnistaa tapauksen lajiin kuuluvaksi intuitiivisesti, vaikka ei välttämättä osaa nimetä yhtään erityistä tekijää luokittelun perusteeksi. Jos on vuosien varrella viihtynyt Kuustosen musiikin äärellä, viihtyy kyllä kirjankin parissa. Kuustonen lukee äänikirjansa itse ja tekee sen hyvin. Levy-yhtiön ketkuilut eivät tunnu kitkeröittäneen Kuustosen mieltä. Viulua soittaa tuotannon nyörejä hyppysissään pidellyt Johannes Brotherus. Rakenne tällaisenaan on yhtä virkistävä kuin teksti itsessään. Joissakin luvuissa ytimenä on jokin tietty tapahtuma, toisissa kootaan hyvinkin erilaisia ja eri aikaisia tapahtumia yhteen, koska niissä toteutuu teemallisesti jokin yhteinen asia. Rauhallista kerrontaa on miellyttävä kuunnella, eikä lukija liikutu oman tekstinsä voimasta – ja sehän olisikin ilmiö, jota Kuustonen itsekin kirjan mukaan kammoaa. Ja jos oma mielikuva miehestä on nimenomaan muusikko-Kuustonen, kirja avaa yllättäviä näkymiä aivan toisenlaiseen henkilöön, jonka työ vie hänet milloin Afrikan savanneille, YK:n päämajaan tai TV-studioon. Läpi käydään musiikin rakenteita yleistasolla, instrumentointia, sekä tekstien tematiikkaa ja laulun asemaa instrumenttiosuuksiin nähden. Poimitaan haarukkapala tuolta ja toinen täältä, tutkitaan näytteitä ja vertaillaan niiden yhteisiä piirteitä ja poikkeavuuksia. Ismo Loivamaan kirja on mitä mainiointa ajanvietettä, täynnänsä sivun tai parin mittaisia lukuja, joita voi nauttia yksitellen joutohetkien ratoksi – jos nyt malttaa kirjan kesken luennan käsistään laskea. Ja musiikin lomaan nämäkin tarinat on sijoitettu, sillä äänikirjaa varten Kuustonen on tehnyt 10 uutta kappaletta, joiden akustinen ja maanläheinen tunnelma istuu luontevasti teoksen lukujen lomaan. Sen sijaan läheiset eivätkä etäisemmätkään eivät joudu vanhoja velkojaan kohtaamaan, jos sellaisia onkaan. Kustantaja: Johnny Kniga (2022) Myynnissä äänikirjana, e-kirjana sekä kovakantisena teoksena EAN: 9789510475027 KOONNUT: LAURI PALOPOSKI Progressiivisen rockin sydän – päämusiikkia. Ja puhuttelee enemmän aivoja kuin kroppaa. Harvoinpa tällaista on tarjolla, on kuin pääsisi yleisen saunan lauteilla vähän varkain kuuntelemaan ventovieraiden herkullisia tarinoita maailmasta, jonka itse tuntee vain julkisivun puolelta. Vaikka kirjaa voi pitää kirjoittajansa henkilökohtaisena pohdiskeluna, on sen ainekset kuitenkin koottu huomattavan laajalta alalta. Täyden kympin opus. Kovin syvällistä musiikin analyysiä teos ei kuitenkaan sisällä, teksti on suunnattu selkeästi progen kuuntelijoille eikä tekijöille. Progressiiviseen rockiin vihkiytyneelle teos on varmasti mielenkiintoista luettavaa, ja oivallinen peilauspinta omille ajatuksille ja käsityksille. Esitystapa onkin likeistä sukua tyypilliselle rock-journalismille, jossa kohteen ihailu antaa oman sivumakunsa kirjoitettuun. Genren ulkopuolelta saapuvalle kirja asettelee strategisesti valittuja astinkiviä, joita pitkin voi käydä tutustumaan kyseiseen tyylilajiin. Musiikista vastaavat hänen itsensä lisäksi kitaristit Timo Kämäräinen ja Teemu Viinikainen, sekä sellisti Tara Valkonen. Kirjoittaja: Ismo Loivamaa Kustantaja: Avain (2022) ISBN: 978-952-304-347-3 T uukka Hämäläisen kirjoittama teos ei alkupuheenkaan perusteella pyri tyhjentävästi määrittelemään mitä progressiivinen rock käsitteenä tarkoittaa, eikä kirjassa luetella tunnusmerkistöä, jonka perusteella jonkin kuulemansa kappaleen voisi yksiselitteisesti luokitella kyseisen genren edustajaksi. Sitaatteja on runsaasti, samoin viittauksia muihin aihetta käsitelleisiin aineistoihin. Kerronta on lempeän korrektia, paljaimmin ja armottomimmin päähenkilö käsittelee itseään. L aulaja-lauluntekijä on kirjoittanut kirjansa samalla tyylillä, jolla kertoo tarinoita biisien väleissä keikoilla. Niin, ja se päämusiikki, mitä se sitten tarkoittaa
Hyvää perusmusiikkia rennosti kulkevalla ja rentouttavalla poljennolla. Kantaa vaikka soinnut ja melodia tuntuvatkin folk-pop-kantrin viitekehyksessä niin kovin tutuilta, eikä englanninkielinen teksti sisällä ajatuselintä erityisemmin härnääviä ulottuvuuksia. www.riffi.fi 3/2022 15 Peltolantie 2, VANTAA – 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi – www.vantaanmusiikki.fi Langaton mikrofoni ja vastaanotin Streamaamiseen, Podcastiin, Vloggaukseen… NUX B-10 Vlog 159 € N eliminuuttinen Stardust alkaa mies ja kitara -muodossa, kasvaa toisessa säkeistössä minimalistisen basson, rumpukompin ja taustalle miksattujen pidättyväisten pianosointujen verran, saa sitten kertoon valmistauduttaessa saatteekseen lyyriset jouset ja lopulta varsinaiseksi kerroksi tulkitsemassani osassa jostain ilmestyy banjon perkussiivinen nakutus antamaan sykkkeelle vielä yhden lisätehon. Kuinkas osuikaan sopivasti juuri kesän korvalle! Jonas Sebastian: Stardust (I am a Believer) – kesämusaa Maahantuoja: Myynti – UA-jälleenmyyjät: dlxmusic.fi | f-musiikki.fi | kitarapaja.com | mikrofonikauppa.fi | musacorner.fi | musikantti.fi | soitinlaine.fi | stpaulssound.fi | verkkokauppa.com 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 15 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 15 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13. Ja kuten perinteiseen kaavaan kuuluu: sitten palataankin alkuun ja lasketaan intensiteetti melkein ensimmäisen säkeistön tasolle, josta lähdetään kasvattamaan orkestraatiota uudestaan kohti loppurullausta. Näin saadaan yhteen biisiin oiva draaman kaari, joka pitää mielenkiintoa yllä ja kantaa useammankin kuuntelun ylitse
Yrityksen edustuksiin kuuluvat Api Audion mikserit sekä 500-sarjan moduulit, analogiset Buzz Audio -räkkiprosessorit, Gik Acousticsin akustointituotteet, Kii Audio Three -monitorikaiuttimet sekä Maat Digital -mittaristot ja masterointi-plugit. ATC:n juuret ulottuvat 70-alkupuoliskolle, jolloin yritys ryhtyi valmistamaan ensin kaiu tin elementtejä ja myöhemmin kokonaisia kaiuttimia äänentoistokäyttöön, asiakkainaan tuolloin mm. 050 411 4161 • www.proaudiofinland.fi • info@proaudiofinland.fi Pro Audio Finland Oy aloitti toimintansa Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. FP-10 DIGITAL PIANO WWW.ROLAND.COM FP-10 half_ad 230x135.indd 1 FP-10 half_ad 230x135.indd 1 2022. With its portable, space-saving design, the FP-10 is the ideal instrument for home use, whether you’re practicing techniques in the spare room or giving performances in the living room. Plus, with Bluetooth® connectivity and powerful onboard features not offered by any other digital model at this price, the FP-10 is the ideal second piano for more experienced players. Lisätiedot: Pro Audio Finland Oy • Tomi Kuusisto p. This affordable digital piano is always ready to play, with a reassuringly authentic feel from the 88-note PHA-4 Standard keyboard, joined by Roland’s evocative SuperNATURAL piano tones through onboard speakers or headphones. ATC:n tuotevalikoimaan kuuluu nykyisin sekä passiivisia että aktiivisia monitoreja, ynnä päätevahvistimia niin studiokäyttöön kuin kotikuunteluunkin. AJANKOHTAISIA TUOTEUUTISIA L ahtelainen Pro Audio Finland Oy on uusi studioja proaudio-laitteiden maahantuoja, jonka toimialueena ovat Suomi sekä Viro. 17:25 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 16 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 16 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13. 26. Pink Floyd ja Supertramp. UNBEATABLE PERFORMANCE, UNBELIEVABLE PRICE When inspiration strikes, take a seat at the latest model in Roland’s renowned FP piano series; the entry-level FP-10. 26. Pro Audio Finland Oy toimii Lahdessa ja on osa CC-Case Group Oy konsernia. Valikoimasssa on tuotantokaluston lisäksi myös hifi-harrastajille suunnattuja tuotteita. Yritys myy myös masterointikoulutusta joko omissa tai asiakkaansa tiloissa. 05. Yhteistyö Tanskan yleisradion kanssa puolestaan johti aktiivisen studiomonitorin kehittämiseen 80-luvulla. 05. Lisätiedot: Arva Audio Oy S-posti: info@arvaaudio.fi Maahantuonnin ja myynnin ohessa Pro Audio Finlandin toimintaan kuuluvat lisäksi asennusja huoltopalvelut sekä tekninen tuki. 17:25 2022. Arva Audio & ATC A rva Audio ja englantilainen kaiutinvalmistaja ATC ovat solmineet ATC:n studiomonitoreiden maahantuontia ja edustusta koskevan sopimuksen
This affordable digital piano is always ready to play, with a reassuringly authentic feel from the 88-note PHA-4 Standard keyboard, joined by Roland’s evocative SuperNATURAL piano tones through onboard speakers or headphones. Plus, with Bluetooth® connectivity and powerful onboard features not offered by any other digital model at this price, the FP-10 is the ideal second piano for more experienced players. 26. FP-10 DIGITAL PIANO WWW.ROLAND.COM FP-10 half_ad 230x135.indd 1 FP-10 half_ad 230x135.indd 1 2022. With its portable, space-saving design, the FP-10 is the ideal instrument for home use, whether you’re practicing techniques in the spare room or giving performances in the living room. 26. 17:25 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 17 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 17 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13. 05. UNBEATABLE PERFORMANCE, UNBELIEVABLE PRICE When inspiration strikes, take a seat at the latest model in Roland’s renowned FP piano series; the entry-level FP-10. 05. 17:25 2022
Paahdetusta vaahterasta veistetyn kaulan kiinnitys on varmistettu kuudella ruuvilla ja sopivat asetukset puolestaan viritinlavan puolelta säädettävällä kaksitoimisella kaularaudalla. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Audientilta kerrotaan, että EVO 16 on pyritty tekemään mahdollisimman helppokäyttöiseksi. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Monofoninen Moog Model D, modulaarinen Model 15, sekä hyvin erikoinen Animoog ovat nyt myynnissä App Storesta sekä iOSettä Mac OS-versioina. Kahdessa ensimmäisessä kanavassa on myös mahdollisuus valita instrumenttikäyttöön erityisesti suunnitellut JFet-etuvahvistimet mikrofoneille tarkoitettujen sijaan. Reverend Rail Hammer -mikrofoneissa on alkuperäiseen nimikkomalliin verrattuna enemmän tehoa, mutta samalla on hillitty preesens alueen terävyyttä. Toiminto on suunniteltu helpottamaan yksin työskentelevää ja itse itseään äänittävää muusikkoa. Liitännät kaksille itsenäisille kuulokkeille S mashing Pumpkins -yhtyeen raskaampien tunnelmien tulkiksi suunnitellun Billy Corgan Z-Onen leppärunkoa on kevennetty kahdella ontolla kammiolla, jotka sijaitsevat sarvien tuntumassa pleksin piilosssa. EVOn etuvahvistimien maksimivahvistus on 58 desibeliä ja XLR-komboin toteutetut tulot soveltuvat sekä mikrofoniettä linjasignaalille. Reverendiltä kerrotaan, että painon keventymisen lisäksi kammioiden resonanssit tuovat sointiin maukasta lisäsävyä. f i . Laitteen dynamiikka-alueeksi ilmoitetaan 121 dB. Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Laajemman digitaalisen laitekokonaisuuden kokoamista varten EVO 16 on varustettu word clock -lähdöllä. r i f f i . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. 18 www.riffi.fi 3/2022 AJANKOHTAISIA TUOTEUUTISIA RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Omintakeinen säätimistö käsittää volumen ja tonen lisäksi bass contour -säädön. Sekä tuloettä lähtökanavista kahdeksan on analogisia, ja kumpaankin suuntaan niitä täydentävät Adatsekä S/P DIF -normien mukaiset, optisilla liitännöillä toteutetut 16 digitaalista kanavaa. EVOn A/Dja D/A-muuntimet toimivat 24-bittisesti ja ylin näytetaajuus on 96 kHz. Varusteluun kuuluvat Reverendin lukitsevat virityskoneistot sekä kiinteä talla, johon kielet pujotetaan rungon takapuolelta. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Reverend Billy Corgan Z-One – tummien sävyjen tulkki Moogit mobiiliksi Moog Music mallinsi kolme mielenkiintoista syntikkaa applikaatioiksi. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Animoog on 16-ääninen polyfoninen syntikka, jonka wavetable-pohjaisia soundeja voi muokata visuaalisin keinoin. 010 2312 460 • customsounds.fi Audient EVO 16 – älykkäät mikrofonivahvistimet helpottavat arkea mahdollistavat toisaalta myös työskentelyn parina, ja takalaitaan sijoitettujen analogilähtöjen kautta on mahdollista järjestää lisää kuunteluita joko tarkkaamon tai studion soittotilan puolelle. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Lisätiedot: Intersonic Puh. EVO 16 liitetään tietokoneeseen USB 2.0 -normin mukaisesti, mutta liitin on tyypiltään USB-C. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Y hteensä 24 tulokanavaa ja sama määrä lähtöjä tekee EVO 16 -interfacesta mittaviinkin sessioihin soveltuvan työkalun, vaikka laite sijoittuukin Audientin huokeamman hintaluokan mallisarjaan. Otelaudan leveys Boneite-satulan kohdalta on 41 millimetriä. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. EVO-malliston erikoisuus on Smartgainominaisuus, automaattinen tasonsäätö, joka optimoi etuvahvistimen asetukset vaikka kaikilla kahdeksalla kanavalla samanaikaisesti, mutta itsenäisesti kullakin kanavalla. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Kaikkia asetuksia hallitaan keskitetysti tarkkapiirtoisen laajakulmanäytön viereisellä säätimellä ja muutamilla valintakytkimillä. Lisätiedot: App Store / Moog Music / Soitin Laine 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 18 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 18 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 19 14-19 Ajankohtaiset 322.indd 19 30.5.2022 10.13 30.5.2022 10.13. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. f i . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen
Kun kuuntelin sitä uudestaan vuoden päästä, huomasin, että siinä on parannettavaa. – Olin tehnyt tämän levyn jo puoli vuotta ennen pandemiaa, mutta se joutui siis hyllylle. – Siinä minua innoitti dokumentti ensimmäisestä maailmansodasta. Olin jo työstämässä sopivaa musiikkia, ja sanoitus istui siihen todella hyvin. Razor’s Edge kertoo meidän poliitikoistamTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: ROB BLACKHAM Robin Trower – nykyään soitan sielukkaammin Robin Trowerin bluesahtava (hard)rock tuli tutuksi hänen varhaisilla soololevyillään 1970-luvulla ja tyyli on yhä pääpiirteissään sama uudella No More Worlds to Conquer -albumilla. Livingston Brown (Waterboys, Ed Sheeran jne.) soitti kylläkin muutamalla raidalla. Englannista langan päähän saadun Trowerin tuoreella levyllä puolestaan ovat mukana rumpali Chris Taggart sekä laulaja/basisti Richard Watts, jotka on muutenkin nähty Trowerin live-triossa viime vuosina. Trower soitti Procol Harumin viidellä ensimmäisellä albumilla, kunnes erosi bändistä ’70-luvun alussa ja kokosi Robin Trower Bandin basisti/laulaja Jim Dewarin ja Reg Isidoren kanssa. Lisäksi pyysin Richard Wattsia laulamaan uudestaan joitain kappaleita ja parantelin myös soolokitaraosuuksia. Olin kirjoittanut uusia erittäin hyviä kappaleita, jotka halusin levyttää, joten pudotin heikompia pois niiden tilalta. Nimikappaleeseen puolestaan sain idean, kun näin dokumentin Aleksanteri Suuresta, se jäi mieleeni. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut 20 www.riffi.fi 3/2022 R obin Trower sai aikoinaan hyvän startin vuosikymmeniä kestäneelle uralleen. Soitit itse kappaleiden bassoraidat, kuten olet tehnyt ennenkin. 20-21 Robin Trower.indd 20 20-21 Robin Trower.indd 20 29.5.2022 15.47 29.5.2022 15.47. Hyvää ei kannata vaihtaa. No More Worlds to Conquerin kappaleista Birdsong on levyn parhaimmistoa, hidas blues-tyylinen pala, jossa on hieno tunnelma. Aika paljon hommaa siinä lopulta olikin, kitaristilegenda kertoo. Samalla hän alkaa luoda laulumelodiaa, jonka tekeminen kuulemma kestää aina pidempään kuin varsinaisen musiikin luominen. En pidä itseäni mitenkään erikoisena basistina, mutta itselleni on tärkeintä, että basso istuu mahdollisiman hyvin kitaran, rumpujen ja laulun kanssa. Paramounts-yhtyeestä tuttu soittokaveri Gary Brooker pyysi hänet bändiin Whiter Shade of Pale -hitin jälkimainingeissa vuonna 1967. Robin Trower kertoo, että hänen kappaleensa syntyvät aina sellaisen kitaraidean pohjalta, jota hän näkee tarpeelliseksi kehittää eteenpäin. Kelataan takaisin tähän päivään. Onko tämä asia, josta erityisesti pidät. – Kyllä, koska kyse on juuri sen oikean bassolinjan löytämisestä
Onko Bridge of Sighs -levystä tullut sinulle jopa jonkinlainen taakka. Samoin Albert King, joka niin ikään soitti erittäin melodisesti ja sielukkaasti. Soitan Fenderin Signature-kitarallani, ja käytän studiossa kolmea erilaista Marshallin vahvistinta. On vain hienoa, että minulla on noin vahva levy; olen tehnyt musiikkia, jossa on edelleen voimaa tänäkin päivänä. Mikä sai lopulta vaihtamaan Stratocasteriin. Trower kertoo, että nuorena hänen isoin vaikuttajansa oli B.B. – Suurella lämmöllä. Procol Harum oli peruskoulu Robin Trowerin soolouran tunnetuin albumi on 1974 ilmestynyt Bridge of Sighs. Soitit tälläkin levyn Fender Stratocasterilla ja Marshallin vahvistimella, kuten olet tehnyt jo yli 50 vuoden ajan. Tosin soolosoittoni on kyllä nyt melodisempaa kuin alkuvaiheessa. Ellei Gary olisi pyytänyt minua bändiin, niin en olisi tässä nyt, Robin Trower kiittää. – Ei missään nimessä. Albumi teki Trowerista jopa stadionluokan artistin, ja myös kolme seuraavaa soololevyä myivät Yhdysvalloissa kultalevyn verran. Trower kertoo, että hänen ensimmäinen kitaransa Procol Harumissa oli Gretschin lankkumalli, joka vaihtui ensin Gibsonin SG Les Pauliin ja sen jälkeen muutamaan muuhun Gibsoniin. King, jonka soitossa ”jokainen fraasi oli melodinen”. Gary Brooker valitettavasti menehtyi alkuvuodesta. Niiden yhdisteleminen tuntuu toimivan oikein hyvin. Ja tottakai Jimi Hendrix, hän oli iso juttu vaikuttaja minulle. Ja tietenkin se avasi minulle oven tähän omaan soolouraani. Sen jälkeen hankin oman straton ja sillä olen mennyt kaikki nämä vuodet. – Kyllä, se tuntuu yhdistelmältä, joka todella sopii minulle. Minulle Procol Harum oli tavallaan peruskoulu: opin miten tehdään levyjä ja minkälaista kiertue-elämä on erityisesti Yhdysvalloissa. Käytän yhtäaikaisesti kahta noista kolmesta, pääosin 25-wattista ja 50-wattista Vintage Reissue -comboa, ja joskus taas 100-wattista nuppia jomman kumman kanssa. Toisen vahvistimista mikitän Shuren SM57:lla ja toisen nauhamikrofonilla. – Se inspiroi minua. Se oli hienoa aikaa olla rock’n’rollbändissä. u 20-21 Robin Trower.indd 21 20-21 Robin Trower.indd 21 29.5.2022 15.47 29.5.2022 15.47. Eikä tyylisi ole kauheasti muuttunut vuosien aikana. – Eipä ole, ei. Miten katsot aikaasi Procol Harumissa nyt. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut me, ja Deadly Kiss puolestaan siitä, kun keskustelee ystävän kanssa, jolla on huumeaddiktio ja jonka toivoisi muuttuvan, Trower kertoo laulujen aiheista. Soolosäröni tulee aina jostain Fultonen pedaalista, Trower luettelee. B.B, Albert ja Jimi Robin Trowerin kitarointi on uudella levyllä maukasta. – Ihan vain kokeilin sellaista yhtenä päivänä, ja kiinnyin heti sen laululliseen luonteeseen. Silloin kyse oli enemmän intohimosta, kun taas viimeisen 15 vuoden aikana olen soittanut sielukkaammin, Trower toteaa. Pääosassa on tyylikäs fraseeraus, hyvät venytykset ja melodisuus nopeuden sijaan
Sitten kaikki sulkeutui. Siksi minulla vahva työmoraali: jos saan idean biisistä, ryhdyn hommiin. Mottoni on, että teen innolla aloittamani työt loppuun asti. Näin haastattelusi vuodelta 2018, jossa kerroit levyn tekemisen olevan erityisen uuvuttavaa, mutta nyt olet julkaissut sen jälkeenkin jo kaksi albumia. Kauanko tämän uusimman levyn kirjoittamisessa ja äänittämisessä meni. Ratkaisu oli oikea, sillä nopeasti kävi selväksi ettei pandemia aivan heti ole ohi ja valmiin levyn panttaaminen olisi jäänyt vain tulpaksi. Onko uusia biisejä soitettu tai harjoiteltu yhdessä. Monen muun korona-ajan levyn tapaan myös Satrianin uusin syntyi etätöiden tapaan. Siellä on iloja ja suruja, vakavia ja ei ollenkaan vakavia juttuja. Tai jos idea on maalauksesta, maalaan sen. – Levyn tekeminen tosiaan tyhjentää. Kirjoitan elämästäni, kokemuksistani ja ihmisenä tällä maaplaneetalla olemisesta. ”Joitakin biisejä saa pyöritellä ympäriinsä aika lailla, kunnes selviää albumille laitettavaksi sopiva versio.” 22-24 Joe Satriani.indd 22 22-24 Joe Satriani.indd 22 29.5.2022 15.48 29.5.2022 15.48. Minulla saattaakin mennä pari vuotta, ennen kuin pystyn kuuntelemaan levyäni samalla tavoin kuin tavallinen kuuntelija sen kokee. En edes ole tavannut kosketinsoittajaa ( Rai Thistlethwayte) ollenkaan tänä aikana. 2019 olin kahdella Experience Hendrix -kiertueella triona Dug Pinnickin ja Kenny Aronoffin kanssa. – Jokainen meistä äänitti osuutensa kotonaan ja omassa studiossaan. – Ei tosiaankaan, Satriani naureskelee. Näiden välillä sävelsin, äänitin ja miksasin edellisen albumini Shapeshifting. Keväällä ilmestyi jo miehen 18. Eteenpäin on elävän mieli. – Tilanne oli nyt niin kaikesta aikaisemmasta poikkeava pandemian takia. Jos olisimme kokoontuneet kaikki yhdessä kymmeneksi päiväksi studioon, olisi jouduttu hakemaan onnistuneimmat otot aikataulun sallimista puitteista. Aina kun levy valmistuu, tuntuu, että vau – nyt on takki tyhjänä. Tulin kotiin ja aloin valmistautua kevään kiertueeseen Shapeshiftingin tiimoilta. Muiden kanssa olemme tehneet ainoastaan pari viTEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: EDUARDO DOLHUN Joe SATRIANI – instrumentaalisia tarinoita maapallolta ja kauempaakin Kitaristi Joe Satriani aloitti instrumentaalisten albumien julkaisun jo 80-luvun lopulla, ja siitä lähtien levyjä on tullut aika tasaisesti. Mistä riittää inspiraatiota julkaista levyjä säännöllisesti. – Minua on siunattu sillä, että olen luonteeltani tuottoisa, kun kyseessä on musiikki tai taide. Kovinkaan moni ei enää toimi näin. Tein videon ja esiinnyin Steve Vain kanssa vielä kaksi kertaa NAMMissa tammikuussa 2020. 22 www.riffi.fi 3/2022 U usi levy Elephants of Mars tuli ennakkoon tutustuttavaksi muutamia päiviä ennen tätä haastattelua ja joitakin kertoja sen ehdinkin kuunnella läpi, mutta kuinka monta kertaa tekijä itse on sen kuunnellut. Tähän sisältyy intohimoakin, jota minulla luonnostaan on. Aikaa voitiin käyttää vapaasti, jotta jokaiselta saataisiin omasta mielestään paras ja kiinnostavin tulos. Ja niinpä uusi levy hyötyi mainiosti rennosta ajoituksesta. Avaan sydäntäni, enkä pelkää näyttää mitään tunteita. Mennäänpä ensin ajassa taaksepäin. Mutta ei levyjä itsestään synny. – Tuntui siltä, että voisin tehdä vielä uudenkin levyn, jolloin minulla olisi seuraavan kerran yleisön eteen päästessäni tosi paljon uutta tarjolla. Fanit taas eivät juurikaan tule ajatelleeksi, että tekijä on kuullut valtavan määrän erilaisia versioita biiseistä: hitaammin tai nopeammin, eri sävellajeissa, pitkänä ja lyhyenä, erilaisilla tyyleillä… Joitakin biisejä saa pyöritellä ympäriinsä aika lailla, kunnes selviää albumille laitettavaksi sopiva versio. Koska asiat voisivat mennä maailmassa huonoksi, ajattelin, että tehtävänäni on tuoda maailmaan iloa vaikeina aikoina ja päätinkin julkaista levyn. Sääli, etten voinut promovoida sitä levyä keikoilla, mutta ihmiset pitävät musiikista ja itse olen muusikko, joten asia oli sillä selvä. Mutta vähän ajan kuluttua rupeankin jo miettimään seuraavan levyn aiheita. studioalbumi, ja Satriani tavoitettiin puhelimitse kertomaan siitä sekä kuulumisistaan. Jos nyt tilanteesta hakee edes jotain pientä hyvää, meillä oli hyvin väljä aikataulu toimia välittämättä kellosta tai kalenterista. Minun oli ratkaistava, julkaistaanko levy ilman kiertuetta. – Varmaan tuhansia kertoja, Satriani naurahtaa puhelimessa, ja jatkaa: – Levyä työstäessä sen kuuntelee niin monta kertaa ja sen kaikista versioista jää ikimuistoinen mielikuva
Jätän sellaiset puuhat popbändeille, heillähän tietokoneet hoitavat suuren osan kaikesta muutenkin. Levyllä kuitenkin on aika paljon päällekkäisiä äänityksiä. Uutta levyä äänittämässä Seuravaksi käsittelyyn tulee levyn äänittäminen. Tavoitteena olisi tehdä jokaisesta keikasta erityistapahtuma. Heti alkuun Satriani paljastaa yksityiskohdan, joka yllättää, varsinkin kun hänellä on vuosien varrella ollut nimikkovahvistimet sekä Marshallin että Peaveyn valikoimassa. 9. Levyllä se on kuin joku 70-luvun renkutus Stevie Wonderin tyyliin, mutta keikalla taas ihan improvisoitua alussa ja lopussa, biisin runko käsitellään vain nopeasti keskivaiheilla. Tällekin biisille on käynyt niin, että keikkaversio on suositumpi kuin albumin versio. www.riffi.fi 3/2022 23 deota levyn biiseistä. Eläviä versioita elävänä Mitkä uuden levyn biiseistä uskoisit nousevan mukaan keikkasettiin. – Esimerkiksi aivan ensimmäisellä G3:n kanssa tekemälläni DVD:llä on biisi Cool No. Meillä on mahdollisuus tuoda esiin kiinnostava tulkinta ilman, että meitä sitoisi jokin tarkasti määritelty suunnitelma. 22-24 Joe Satriani.indd 23 22-24 Joe Satriani.indd 23 29.5.2022 15.48 29.5.2022 15.48. – Kaikki sähkökitaraosuudet albumilla on soitettu ilman vahvistinta. Yleisöllä saattaa olla jo albumi kotona, joten heille on erityistä kuulla, miten näitä biisejä tulkitaan livenä. Improvisoinnille jätetään siis aina tilaa, mutta puhutaanko tässä nyt soolojen pituuksista ja lukumääristä vai muuttuvatko kappaleet muutenkin. Muuten kiertueesta tulee taloudellinen tuho. Keikka on muutenkin erinomainen tilaisuus puhaltaa uutta henkeä biiseihin, jotka saattavat olla kuulijoille jo hyvin tuttuja. Aloitin kiertämisen 1988 Surfing with the Alien -albumin jälkeen, ja jo siitä lähtien tavoitteenani on ollut esitellä todellinen ja luonnollinen show, jossa oikeat muusikot tekevät parhaansa sekä osuuksiensa soittamisessa että biisin sisällön löytämisessä. Kiertuetta on jouduttu lykkäämään kerta toisensa jälkeen covidin ja sodan vuoksi ja Eurooppaankin tulemme vasta ensi vuonna. Ja koska bändikaverinikin tykkäävät soittamisesta, meillä on kiva mahdollisuus yrittää joka keikalla olla parempia kuin edellisellä kerralla. Kiertueelle on lähdössä neljän soittajan bändi. Bändissäni on aina ollut joko kolme tai neljä soittajaa – kerran oli viisikin, mutta silloin jo improvisaation osuutta karsittiin – mutta minusta on kivaa ottaa monta urakkaa keikalla yhdessä kosketinsoittajan kanssa. Totta kai niitä odotettuja hittejäkin on mukana, mutta keikan ohjelmisto on ollut tapana muuten uudistaa parin vuoden välein. Nythän meillä on käytännössä kaksi albumillista uutta tavaraa, mikä on poikkeuksellista, kun kuitenkin pyritään yllätyksinä nostamaan vielä harvoin kuultuja vanhempiakin kappaleita mukaan. Meidän on saatava varmuus siitä, että kaikki sovitut keikat pystytään toteuttamaan. – Meillä on ollut tapana soittaa noin 90 % uusista biiseistä keikalla. – Bändin tavoitteena ei koskaan ole ollut esittää biisejä keikalla samanlaisina kuin ne ovat levyllä. Kuinka tarkasti levytettyä versiota seurataan keikalla
Aikaisemmin minulla on ollut tapana koota kaikki vanhat vahvistimeni studioon ja huollattaa ne kuntoon ammattilaisella ja sijoitella ympäriinsä yksi kerrallaan tai ryhminä parasta soundia hakien. Mikrosta makroksi. Se oli niin hyvä, että rakensin biisin lopun uudestaan vastaukseksi tuohon sooloon, ja se inspiroi minua vetäisemään tuplapitkän kitaraosuuden. Olet tehnyt uuden aluevaltauksen sarjakuvan Crystal Planet käsikirjoittajana. – Kyllä. Vanhat alkavat olla jo lopussa. Dance of the Spores taas sisältää aika jännittävää wahpedaalin käyttöä. Erehdyksen takia kappale muokkautuikin entistä tunteellisemmaksi. Olen aina ajatellut, että jos pystyn luomaan instrumentaalimusiikkia, jossa on hyvä originaalimelodia, sitä voi soittaa aina, koska se ei perustu minkään soittotekniikan esittelyyn. – Ensimmäisellä raidalla, Sahara, minulla on komppikitarana Ibanezin sähköinen 12-kielinen. Kitara on kytketty Palmerin jakajaan, josta signaali haarautuu kahtia, toinen osa kulki etuasteen kautta äänitykseen ja myöhemmin SansAmpin plugariin ja toinen puolisko Electro-Harmonixin Q-Tron -pedaalin läpi samalla tavoin. – Kyllä. Mutta loppujen lopuksi en käytä valtavasti pedaaleja ja yritän rajoittaakin niiden määrää. Haluan, että jokainen kappale on oma maailmansa. Kyseessä on eeppinen tarina hyvän ja pahan taistelusta. He ovat aina toteuttaneet pyyntöjäni hyvin tarkasti ja olen pystynyt muovaamaan JS-sarjan kitaroita oman soittoni mukaisiksi. Mistä on kyse. Lopuksi vielä. Vieläkö nämä vastaavat tarpeitasi. Sitä on lyhennetty ja pidennetty ja muokattu. Kuva 22-nauhaisesta prototyypistä on juuri ilmestymässä Guitar Worldissa. – No, tämä biisi on aikoinaan kirjoitettu Sammy Hagarin laulettavaksi, kun meillä oli puhetta bluessävyisen albumin tekemisestä joko Chickenfootin kanssa tai hänelle soolona. Biisi Sailing the Seas of Ganymede on hyvin kaksijakoinen. Tällä kerralla äänitin kitarat omassa studiossani suoraan Pro Toolsiin ja päädyin käyttämään Avidin vanhaa SansAmp PSA-1 -plugaria. – Ihan viimeistelyvaiheessa on uudenlainen ulkonäkö yhdistettynä retro-ominaisuuksiin. Onko jotain uutta odotettavissa yhteistyöstäsi Ibanezin kanssa. – Viime aikojen suosikkejani ovat olleet Electro-Harmonixin Micro Q-Tron ja TC Electronicsin Sub’n’ Up. MXR:n EVH Flanger ja Phaser ovat mainioita, samoin Electro-Harmonixin Micro POG ja Dunlopin Experience Hendrix Wah ovat ruveneet kiinnostamaan. Kuten kerroin, soittajat lähettelivät tiedostoja eri puolilta. Levyllä on vahva alku, kun peräkkäin tulevat Sahara, nimikappale ja Faceless. Käytitkö linjaan soittaessasi jotain erityisiä kikkoja vai kytkitkö kitaran vain suoraan äänikorttiin. Kosketinsoittaja Rai soitti Australiassa tosi mahtavan soolon, mutta vahingossa väärään kohtaan biisiä. Melodiat ja soolot on soitettu kromatulla nimikkomallillani Ibanez JS1CR. – Erikoisempi signaaliketju on nimikappaleessa Elephants of Mars. u ”Oli aikamoinen shokki yli 30 vuoden levyttämisen jälkeen, että plugarilla sain parhaat soundit.” 22-24 Joe Satriani.indd 24 22-24 Joe Satriani.indd 24 29.5.2022 15.48 29.5.2022 15.48. Näin tehtiin pitkä improvisaatio biisin alussa, enkä usko koskaan tätä ennen tehneeni kertalaakista samanlaista. – Tämä on science fiction -biisi, jossa kuvittelin, miten ilkeältä itiöt saattavat näyttää jos niitä pääsisi näkemään samankokoisena läheltä, vähän kauempaa ja etäältä. Biisejä kertyi tusinan verran, mutta albumi ei toteutunut, joten päätin herättää kappaleen henkiin nyt. Olet käyttänyt Ibanezin kitaroita 80-luvun lopulta lähtien, ja sinulla on monia nimikkomalleja heiltä. Minulla on edelleen käytössä Voxin valmistama nimikkopedaalini Big Bad Wah, joka on monipuolinen ja vastaa hyvin persoonallisesti soittoon kaikilla taajuuksilla. SansAmpin räkkilaitetta olen käyttänyt toisinaan jo noin 1990 alkaen. – Kahdeksan vuoden jälkeen pääsemme vihdoin Ned Evettin kanssa näkemään tekemämme käsikirjoituksen kuvitettuna tarinana ja lehdet kootaan kirjaksi tämän vuoden lopulla. Kromikiiltoinen kitara minulla on ollut pitkään, mutta tulossa on kullanvärinen versio, joka näyttää tosi upealta. Levylle lisättiin efektejä jonkin verran ohjelmalla miksausvaiheessa. Siinä on rakenteellinen jakso ja sitten hyvin vapaasti virtaava osuus. Olisipa hienoa kokea tämä elokuvanakin joskus, Satriani päättää keskustelun. Sitä en ole usein käyttänyt. Erikoinen soundi inspiroi minut erikoiseen suoritukseen. Kerrohan jotain niistä. Wah-pedaalin osuus on sitä mikromaailmaa. Tuottaja ja miksaajakin olivat samaa mieltä. Lisäksi tässä soolossa nojaudun vahvasti symmetriseen skaalaan, jota harvemmin kuulee. Onko pedaalilaudassasi uusiakin hankintoja. – Tällä kappaleella onkin monivaiheinen historia. Muusikkona en voisi pyytää enempää, kun minulla on henkilökohtainen instrumentti, jolla pystyn ilmaisemaan itseäni parhaiten, se tuntuu ergonomiselta ja sen soundit ovat laadukkaat. Se tosiaan on eniten laulajan tavoin fraseerattu tällä albumilla. Albumin neljäs raita Blue Foot Groovy kuulostaa ihan kuin lauletulta melodialta. Sitähän ei enää valmisteta ja toivonkin, että joku rupeaisi tekemään niitä lisää. 24 www.riffi.fi 3/2022 Tämä taisi olla aivan uusi menettelytapa. Mutta nyt oli aikamoinen shokki yli 30 vuoden levyttämisen jälkeen, että plugarilla sain parhaat soundit – tein vertailua sekä oikeiden vahvistimien että reamppauksen kanssa – ja kitara kuulosti persoonalliselta ja täsmälliseltä
Y hdysvaltalainen progressiivista metallia esittävä Animals As Leaders julkaisi hiljattain uuden albuminsa ”Parrhesia”, joka on vasta yhtyeen viides albumi lähes 15 vuoden Matt Garstka – eläin rumpujen takana Animals As Leaders – vasemmalla Javier Reyes, keskellä Tosin Abasi ja oikealla Matt Garstka. Garstka on nostettu esimerkiksi Modern Drummer -lehden kanteen, ja hän on sijoittunut korkealle lukuisissa rumpaliäänestyksissä. Rumpujen taakse Garstka istahti ensimmäistä kertaa vain kahdeksan vuoden ikäisenä. www.riffi.fi 3/2022 25 mittaisen uran aikana. 25-27 Matt Gartska.indd 25 25-27 Matt Gartska.indd 25 29.5.2022 15.50 29.5.2022 15.50. AAL nousi kuitenkin jo ensialbumillaan vuonna 2008 metallimaailmassa yhdeksi puhutuimmista yhtyeistä, kun sen soittama teknisesti äärimmäisen vaativa progressiivinen metalli herätti suurta ihailua kuulijoiden ja muusikoiden keskuudessa. Yhtyeen kitaristien Tosin Abasin ja Javier Reyesin lisäksi kolmikon rumpali, Matt Garstka, on kerännyt tunnustusta teknisestä osaamisestaan. Keikkailevan muusikon elämä tuli tutuksi neljä vuotta myöhemmin, kun nuori rumpalin alku TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN Rumpalivirtuoosi pitää eri tyylilajien tarjoamia oppeja tärkeänä, mikäli haluaa luoda jännittävää musiikkia, sellaista joka elää hetkessä
– Säveltäminen tapahtui ehdottomasti pidemmän ajan kuluessa, osittain pandemian vuoksi, mutta myös henkilökohtaisten projektiemme takia. Lopulta tilanne, jonka olisi voinut helposti tulkita täysin negatiiviseksi hidasteeksi, auttoi yhtyettä luomaan parhaan albumin, jonka bändi tällä hetkellä pystyy saamaan kasaan. Vuosien varrella olen kehittänyt taitoa ohjelmoida ja tietää, mitä pystyn soittamaan, kun ohjelmoin rumpuja. Rumpalin mukaan on tärkeää pitää mieli avoinna ideoille ja tehdä kokeiluja hullun tiedemiehen tavoin. Aiemmin olen äänittänyt kaikki rumpuraidat aina yhdessä viikossa. Kun Garstka istuu rumpujen taakse ja soittaa jazzia, hän kokee toimivansa siinä vain musiikin välikappaleena, jota varten pitää olla läsnä ja tarttua hetkeen – carpe diem, niin kuin sanotaan. Olen oppinut aika hyvin sooloilemaan hyvin tiukasti rakennettujen soolo-osuuksien päälle, ja pystyn myös sooloilemaan hyvin selkeiden fraasien päälle. – Se on itse asiassa suuri helpotus. – Tällä kertaa teimme noin kolme biisiä kerrallaan parin tai muutaman kuukauden välein. Erityisesti metallimusiikissa on vahvana osana rumpusamplejen käyttö, eli valmiiksi nauhoitettujen rumpukirjastojen hyödyntäminen osana rumpuraitoja. Luulen, että siinä on auttanut se fakta, että minut on jo nuoresta pitäen opetettu lukemaan ja kirjoittamaan nuotteja. Ja usein, kun pääsen kiertueelta, haluan soittaa jotain erilaista ja uutta. Mutta se on ollut myös siinä mielessä erilaista, että olen äänittänyt rumpuja eri aikaväleinä. 26 www.riffi.fi 3/2022 pääsi keikkailemaan kitaristi-isänsä Greg Garstkan kanssa bluesin, reggaen ja rockin parissa. Garstka ja Animals As Leaders ovat käyttäneet aina osana prosessiaan modernia soitinteknologiaa. Tuota mielentilaa Garstka kertoo hyödyntävänsä bändikavereidensa kanssa silloin, kun he säveltävät uutta musiikkia. Muutaman vuoden kuluttua repertuaari kasvoi myös jazzilla ja funkilla. Musiikkimaailman läpi leikannut pandemia heitti omalla tavallaan kapuloita luovuuden rattaisiin, mutta pitkään työn alla ollut uusi albumi saatiin lopulta valmiiksi. Ja luulen luovuuden ytimen löytyvän juuri siitä. Animals As Leadersin musiikkia ja erityisesti uutta ”Parrhesia” -abumia kuunnellessa pääsee helposti jyvälle siitä, mitä Garstka tarkoittaa avoimella mielellä ja musiikillisilla kokeiluilla. Maailman tilanne pakotti kuitenkin yhtyeen soveltamaan samaa säveltämisessä käyttämäänsä luovuutta aikataulujen järjestelyssä. – Minulla on itse asiassa aika pitkä historia funkin, r&b:n, jazzin ja lattarimusiikin soittamisessa. Siinä on jotain selvästi erilaista, kun improvisoi hyvin tiukan tilan sisällä, toisin kuin eläväisessä ja ilmavassa groovessa. Se antoi minulle mahdollisuuden syventyä entistä enemmän yksityiskohtiin. Proge kyllä työstää aivojani, mutta pitää olla jotain, joka tuntuu sielussa ja joka pitää elossa, Garstka kertoo. Pystyin siis periaatteessa soittamaan koko albumin täydellisesti läpi viikossa. Virtuaalinen rumpusetti oli myös osa sävellysprosessia. Yksi prosessin eduista oli se, että saimme rakennettua enemmän yksityiskohtia kaikkialle, miksauksesta aina sovittamiseen asti. Se on minulle hieman kuin eskapismia, mutta se on myös osanen sieluani. – Demoprosessi tapahtuu hyvin pitkälle tietokoneella. Se saa sellaiseen mielentilaan, joka on erityisesti säveltämisen kannalta tärkeää. Tahtilajeista puhuttaessa Garstka paljastaa, että hänen ei enää nykyään tarvitse juuri miettiä vaihtuvia tahtilajeja tai laskea niitä mielessään. Minulla on aina nämä asiat läsnä soittoni taustalla. Se on mielestäni eräänlainen yhteinen säie tällä albumilla. – Se on vähän kuin olisi ideoiden välikappaleena, ja siinä on oltava kärsivällinen, annettava niiden virrata lävitseen ja oltava vastaanottavainen niille. Vaikka virtuaalisten rumpujen hyödyntäminen sekvensserin sisällä on hyödyllinen tapa rakentaa demoja, janoaa ”Yksi prosessin eduista oli se, että saimme rakennettua enemmän yksityiskohtia kaikkialle, miksauksesta aina sovittamiseen asti.” 25-27 Matt Gartska.indd 26 25-27 Matt Gartska.indd 26 29.5.2022 15.50 29.5.2022 15.50. Kun sitä tekee tarpeeksi kauan, muuttuu tahtilajien henkinen helmitaululaskenta pikku hiljaa automaatioksi. Jazzin soittamisessa kiehtoo kuulemma erityisesti musiikkityylille ominainen hetkessä eläminen. Monesti ihmiset eivät näe tai kuule sitä, mutta ne ovat siitä huolimatta aina osa minua. Se inspiroi minua, ja sitä alkaa lopulta kyllästyä soittamaan samoja kappaleita tai samaa tyyliä. Saattaa kuulostaa hankalalta improvisoida vaihtuvien tahtilajien päälle ja tiukkojen rytmien seassa, mutta asiansa osaavalle rumpalille tämäkään ei ole suuri haaste. Sillä tavalla syntyy kaikista jännittävintä ja rajoja rikkovaa musiikkia. Edellisestä albumista oli tässä kohtaa ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Jazzista Garstka on saanut soittoonsa mukaan myös improvisoinnin taidon. – Improvisoin usein fillejä eri osioihin, mutta soolo-osuudet ovat aina kauttaaltaan improvisoituja. En halua yrittää soittaa musiikkia laskemalla, enkä usko, että kukaan muukaan haluaa tehdä sitä
Harva muusikko elää nykyään pelkästään julkaisemalla albumeja, vaan kiertueet muodostavat ison osan palkkakuitista. Se on yleensä kappaleen perustana. – Metalli on melko dynaamista ja voimakasta, joten kovat iskut kuulostavat siinä erittäin hyvältä, mutta jazzissa ja funkissa tapahtuu paljon elämää siellä välissä. Yksi on se, että siinä ei ole jotain todella hienoa tai mielenkiintoista harmoniaa, joka herättää jonkinlaisia tunteita. Vaikka Garstka saakin omien sanojensa mukaan tyydytystä vaikeiden ja haastavien soittoläksyjen antamisesta, kokee hän metallimaailmassa syntyneen hieman ylitarjontaa teknisestä osaamisesta. Tapa, jolla he laittavat kahdeksasosaja kuudestoistaosanuotit svengaamaan, ei ole täysin kvantisoitua. Rumputunteja aktiivisesti antava Garstka kuitenkin tietää, että avain kaikkeen on ahkera treeni. Vaikka Garstka tunnetaankin juuri teknisesti taitavana soittajana, joka pystyy soittamaan tiukkoja polyrytmejä ja jännittäviä fillejä kahden kitaravirtuoosin taustalla, löytyy myös hänen soittamisestaan sellaisia asioita, joiden hankaluus ei kuulu tai näy ulkopuolelle. – Loppujen lopuksi se on vain ehdollistamista. Mutta loppujen lopuksi mikään ei voita oikeaa ihmistä, jos kyseessä on huipputason muusikko. Toinen asia, joka on otettava huomioon, on se, että metalli on itse asiassa soitettu usein melko tarkkaan sekvensserin ruudukkoon, ja on usein myös kvantisoitua. Ja se, miten kahdeksasosanuotit ryhmitellään noissa tyyleissä, ei ole 100-prosenttisen tarkkaa. – Teen kaikki rumputranskriptioni itse. Editoin myös monia soittovideoitani itse – tosin en niitä kaikista ammattimaisimman ja siisteimmän näköisiä, joita näkee Instagramissa ja muualla. Ylläpidän myös nettisivujani itse. Suurin osa rahasta tulee kiertueista. Toki myös levymyynnistä, mutta se on aika pieni summa. Pidän siitä, että voin ottaa vaikutteita niistä jokaisesta, ja silloin tällöin sävellämme jotain, jossa on jokin hullu tuplabasarikuvio, joka laittaa minunkin takamukseeni liikettä. Ja sitten toinen asia, mikä uupuu, on jonkinlainen läpi kappaleen kulkeva idea. Vaikka yksi motiivi tälle monialaiselle toiminnalle on luovuus ja halu olla itse vastuussa omista taiteellisista projekteistaan, kertoo Garstka kuitenkin suureksi syyksi myös sen, miten muusikon tienestit rakentuvat nykyään. Ja on kaksi syytä sille, mikä estää sitä olemasta musikaalista. – Rummut heräävät ehdottomasti eloon silloin, kun opettelen soittamaan ne. Esimerkiksi meillä on aika monimutkaisia juttuja, mutta musiikissamme on aina jonkinlainen ydin. Rumpali tunnustautuukin jonkin tason DIY-mentaliteetin omaavaksi henkilöksi. Korona-aikana luonnollisesti lompakon pohja on tullut monella vastaan aikaisemmin. Ja rehellisesti sanottuna, moni antaa oppitunteja, koska heidän on pakko. Mikään ei voita sitä, että on itse soittimensa luona – akustisen soittimen luona – ja soittaa. – Se on tällä hetkellä suunnitelmana. On oltava valmis tekemään soittamisen lisäksi myös paljon muutakin, mikäli mielii tienata leipää pöytään. Ongelma on mielestäni se, että ihmiset käyttävät ohjelmoituja rumpuja peittääkseen huonot soittajansa tai sen, ettei heillä ehkä välttämättä edes ole rumpalia. Tapa, jolla Garstka puhuu omasta soittamisestaan ja visioistaan luo kuvan sellaisesta muusikosta, joka haluaa tehdä itse ja olla oman laivansa ruorissa. – Melkein kaikki levyt äänitetään metallimusiikissa tuolla tavalla, kun taas muissa musiikkityyleissä, kuten jazzissa ja funkissa, ei käytetä usein edes klikkiraitaa. Rumpujen ydin löytyy Garstkan mielestä niistä nyansseista, joita jokainen rumpali tuo mukanaan soittoonsa. Vaikeimmatkin rumpukuviot saa tarttumaan räpyläänsä, kun vaan käy materiaalin läpi huolella ja treenaa hikeä säästämättä. Monet isoissa bändeissä soittavat antavat muiden tehdä transkriptionsa nuottikirjoihin, mutta minä teen ne itse. Tämä taas vaatii veronsa itse taiteelta, koska muusikoiden on pakko osallistua näihin muihin tehtäviin, ennen kuin voi saada riittävästi tunnustusta työstään. – Minä saan esimerkiksi rojalteja omista nimikkokapuloistani ja -symbaaleistani, joita Meinl myy. Rakastan jakaa tietoa ihmisten kanssa ja tavallaan avata heidän mielensä ja antaa heille vähän rankkoja juttuja opeteltavaksi. Soundiin vaikuttaa moni asia valituista kapuloista lyönnin voimakkuuteen ja tekniikkaan. Mutta itse asiassa minä rakastan sitä. u ”Rehellisesti sanottuna, moni antaa oppitunteja, koska heidän on pakko.” 25-27 Matt Gartska.indd 27 25-27 Matt Gartska.indd 27 29.5.2022 15.50 29.5.2022 15.50. Yksityiskohta viikolla yksi, ja sitten seuraavalla viikolla toinen, kunnes lopputuloksena on erilaisten koristelujen ja ornamenttien hirviö. Vaikka Garstka käyttääkin Superior Drummerin kaltaisia suosittuja ohjelmistoja, kertoo rumpali suunnittelevansa parhaillaan yhtyetoverinsa Javier Reyesin kanssa omaa sample-kirjastoaan, josta löytyy hänen itse soittamiaan rumpuosuuksia. Saan jonkinlaista tyydytystä siitä, että haastan ihmisiä ja autan heitä sitten selviämään siitä. Joten se ei vain sovi näihin tyyleihin yhtä hyvin. Hänen mukaansa muusikoilta vaaditaan nykyään yhä enemmän ymmärrystä miksaamisesta, videoiden tekemisestä ja promootiosta sosiaalisessa mediassa. www.riffi.fi 3/2022 27 Garstka kuitenkin aina lopulta päästä istumaan rumpusettinsä taakse herättämään ykköset ja nollat korvin kuultavaksi rumpukompiksi. – Esimerkiksi ”Monomythin” tuplabassokuvio on vaikeaa saada soimaan puhtaasti tuossa tempossa. Inhimilliset elementit puuttuvat ohjelmoiduista rummuista taas kokonaan. Omaan soittoonsa Garstka kertoo hakevansa vaikutteita juuri alajakojen asettelusta ja tuntemisesta niin, että soittoon syntyy eloa ja miehen omien sanojen mukaan jopa kauneutta. Joten aina kun demoamme kappaleita, minulla on symbaalini, jotka voin ohjelmoida, sekä virvelit, jotka ovat lähempänä todellista soundiani. Olen ylpeä voidessani sanoa, että olen kokeillut ja tutkinut monia muita tyylilajeja ja tyylejä. Olen itse asiassa tehnyt laskelmia, ja todennut, että jos soittaisimme tämän kappaleen kolme prosenttia hitaammin, se olisi minulle paljon helpompaa, mutta jokainen lisätty prosentti vain tekee siitä paljon vaikeampaa. Modernissa progressiivisessa metallissa on menty kohti sellaista ääripäätä, jossa muusikot panostavat entistä enemmän musiikin tekniseen loistoon – usein laulunkirjoituksen kustannuksella. – Teknillinen osaaminen saattaa mennä kohti liiallisuuksia. Ne istuvat kuitenkin joihinkin tilanteisiin vallan mainiosti
Yleensä lähden perkussiivista asioista liikkeelle, ja laitan kaikki ”pommit ja raiserit” kohdilleen. 28-31 Vili Ita?pelto.indd 28 28-31 Vili Ita?pelto.indd 28 29.5.2022 15.51 29.5.2022 15.51. Jos on olemassa laulumatskuja, sanoja tai jotain, niin niistä myös selviää paljon. – Oli kyseessä sitten oma proggis tai tilausjuttu, niin kiippariäänityksiin mulla on kaavamainen prosessi. Niiden ympärille alkaa muodostua tehdessä ideoita. – Se on sellainen palapeli, jossa isot linjat hahmottuu selkeästi. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Vili Itäpelto – ”Nopeus edellä” Kosketinsoittaja Vili Itäpellon soittoa on kuultu monenlaisissa kokoonpanoissa tyylilajeiltaan laidasta laitaan. Tämän jälkeen Itäpelto kuuntelee biisin pari kertaa, merkitsee osiot ylös sessioon ja alkaa rakentaa kokonaisuutta. V aikka kosketinsoittaja ja freelance-muusikko Vili Itäpellon matkamittarissa on liki pari tuhatta keikkaa, koronavuodet ovat hänelläkin kuluneet pitkälti äänitysprojekteissa. Itäpelto on hionut työprosessiaan nopeuden filosofialla: tämä ei tarkoita nopeita tiluja vaan sitä, että työskentely on nopeaa ja intuitiivista – toki ne nopeat juoksutuksetkin irtoavat tarvittaessa. 28 www.riffi.fi 3/2022 Niiden myötä Itäpelto on ollut mukana 6–7 täyspitkällä levyllä, muutamalla ep:llä ja sinkulla sekä pelija mainosmusiikkiprojekteissa. Niissä hän on päässyt hyödyntämään tarkasti mietittyä työprosessiaan, jossa laadukasta jälkeä ja mielenkiintoisia kosketinraitoja syntyy eri projekteihin nopeasti. Vili Itäpelto pitää kosketinsoittimissa tärkeänä,että kaikki on helposti säädettävissä nupeilla valikkoseikkailujen sijaan. Ensin juttelen tilaajan tai muun tahon kanssa biisistä ylipäätään: mikä siinä on stoori ja millaista fiilistä haetaan
Hyvä esimerkki tästä voisi olla liidisoundi. Joskus paras ratkaisu dynamiikan kannalta voi olla ettei soita mitään. Ihmiset haluaa aina laittaa tietynlaiseen lokeroon, mutta jos itse soittaisin vain vaikka heviä joka päivä, niin tulisin hulluksi, kun en pääsisi käyttämään koko potentiaalia. Vili Itäpelto Opetuksessa muiden oma soundi esiin Vili Itäpelto myös opettaa pianonsoittoa, teoriaa ja säveltämistä yksityisesti sekä erilaisissa oppilaitoksissa. Joskus ne menevät läpi ja joskus roskikseen. – Suurin kynnyskysymys treenaako joku vai ei, on että tuleeko soittimeen tartuttua. – Monesti laitan tuottajalle ideoita, että miten olisi vaikka tällainen ja tällainen träkki. Oma soundi pitää aina kaivaa esiin. www.riffi.fi 3/2022 29 Itse äänityksen ja tuotannon suhteen kaikki on mietitty mahdollisimman helpoksi. Myös arpeggiaattoria hän käyttää hyvin harvoin, paitsi joskus livetilanteessa, jos sormet loppuvat kesken, tai jos levyllä halutaan nimenomaan konemaista soundia. Mikään genre ei siis ole Itäpellolle vieras, mutta häntä itseäänkin huvittaa se, että hänestä on eri piireissä muodostunut profilitoinut vaikutelma. Jopa itse suunnittelemani työpöydän räkkikulmat on säädetty niin, että näen kaikki knobit suoraan niiden yläpuolelta. – Tykkään liidisoundeissakin ekspressiivisyydestä ja siitä, että ne toimivat isolta alueelta. – Toisille olen hevimörkö ja toisille pesunkestävä jazzari. Musiikista on hyvä kuulua ihmisen jälki. – Haluan, että kaikki on nopeasti saatavilla ja muokattavissa, ja että tekeminen ei edellytä, että tarvitsee vaihtaa yhtään piuhaa mistään. ”Haluan, että kaikki on nopeasti saatavilla ja muokattavissa, ja että tekeminen ei edellytä, että tarvitsee vaihtaa yhtään piuhaa mistään.” 28-31 Vili Ita?pelto.indd 29 28-31 Vili Ita?pelto.indd 29 29.5.2022 15.51 29.5.2022 15.51. Vähiten haluan, että joku kuulostaa mun soitolta. Itäpelto muistuttaa, että liidisoundeissa filtteri parikymmentä hertsiä väärässä kohdassa voi olla kuin yö ja päivä, ja määrittää, onko soundi liian ohut tai liian tumma ja muriseeko tai kirkuuko se sopivasti. Näiden raskaamman musiikin projektien lisäksi Itäpellolla on ollut työstössä myös instrumentaalista fuusiota ja progea, kuten Jukka Haaviston ja Markus Venehsalon sooloalbumit sekä sähköviulua hyödyntävän progressiivisen rockbändi Space Forestin julkaisu. – Tykkään kyllä pianosta ihan älyttömästi, mutta monesti bändiympäristössä se vie aika paljon kaistaa. Myös piano-opettamisessa Itäpelto uskoo samaan helppouden ja nopeuden filosofiaan kuin muussakin työskentelyssään. – Itselle on tärkein, että ensin yrittää löytää punaisen langan ja tarinan, mitä halutaan kertoa, ja miten sitä voi omalla soitolla tukea. Tärkeä juttu sekä studiossa että livenä on myös haistaa, missä kohdissa ylipäätään on tilaa kiippareille. Hevimörkö ja pesunkestävä jazzari Viime aikoina ulostulleista levyistä isoimpia ovat ollut Amorphis-kitaristi Esa Holopaisen Silver Lake -sooloprojektin, Children of Bodomin jatkeen Bodom After Midnightin sekä Laurenne/Louhimo-yhtyeen ( Netta Laurenne ja Noora Louhimo) albumit. Joillekin taas olen tuttu ja turvallinen piano-opettaja. Jos oppilasta ei inspiroi nuottiviivastolla tapahtuvat asiat, ne ehtii käydä myöhemminkin läpi. Joskus saattaa käydä niin, että lähtee rakentamaan ideaa pianon varaan, mutta muiden elementtien kehittyessä se päätyykin lopulta mutelle, hän kertoo. Esimerkiksi äänittäessä Itäpelto kvantisoi soittoa hyvin vähän, ja itse asiassa nykyään hän äänittää kosketinraidat usein pelkkänä audiona. Jos soitin on saman tien ulottuvilla, niin silloin sitä tulee soitettua. Mutta se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi jättää huonoja juttuja sinne. – Kaikki tehdään musiikin kautta, soivan musiikin kautta ja tekeminen edellä. – Myös pidemmälle oleville tyypeille yritän antaa enemmänkin työkaluja oman soundin etsimiseen kuin pakottaa heitä soittamaan samalla lailla kuin minä. Itäpellon mukaan myös ihmismäinen ote on tärkeää. Sen kanssa ei olla vieläkään päästy keikkailemaan ollenkaan, mutta nyt kesällä olisi ekat festarit tulossa. Aina toki pitää olla tietoinen tyylilajin kontekstista ja yleissoundista. Itse olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Itäpellolla on kaikenlaisia oppilaita, niin täysin vasta-alkajia kuin toisaalta ammattilaisia, jotka haluavat jotain ”lääkettä” tiettyyn erityiseen osa-alueeseen. Se on arvokkainta kaikkien kannalta. Ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen alettiin tekemään suoraan toista levyä. Yksi hyvä soundi voi olla tehokkain Se lähestyykö Itäpelto kosketinraitoja pianon tai syntetisaattorin tai jonkun muun kosketinsoittimen suunnasta, riippuu biisistä ja vaatii usein myös kokeiluja. Sitten vaan pitää ottaa lisää ottoja. Itäpellon mukaan kosketinsoitinten roolin ja siihen liittyvien valintojen – kuten soundit, soittotapa ja niin edelleen – suhteen pitää elää projektin mukaan. – Yksi hyvä soundi voi olla loppupeleissä paljon tehokkaampi kuin järkyttävä massa, jossa tapahtuu älyttömästi asioita – vaikka tykkäänkin hyvin yksityiskohtaisista asioista. Itäpellon mielestä on usein myös virkistävää tuoda jostakin toisesta tyylilajista pari elementtiä mukaan. Jos liidisoundi on hyvin rakennettu, se ei usein tarvitse muuta layeria sekaan kantaakseen biisiä. Muutenkin aistit pysyvät pinkeinä, kun tekee vähän kaikenlaista. Soundit on hiottu jo ennen ottoa valmiiksi. – Lisäksi itselle tärkeimpänä on tietysti ollut oman musan bändi Smackbound, jossa olen myös sävellysroolissa. – Kokonaisuus kuulostaa usein isommalta, jos kaikki ei mene ihan pelkässä gridissä. Idea koko omaan työskentelyprosessiinkin on lähtenyt tästä. Itäpellolle on vuosien mittaan kertynyt usean soundin peruspankki, josta löytyy valikoimaa lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jos musa kuulostaa hyvältä, niin se on sitä. Miehen mukaan nykyään hän yrittää panostaa siihen, että biisissä olisi yksi selkeä soundi kuin että siinä olisi vain älyttömästi tekstuuria. Ennen koronaa Itäpellolla oli kymmenkunta omaa oppilasta, mutta korona-aikana määrä kasvoi ja korona-ajasta opettaminen pelasti paljon
Se, miten nuo kaksi maailmaa saa yhdistettyä, voi olla silloin tällöin aika kinkkistä. Siinä voi olla itse mukana tai sitten jumittaa omassa kuplassa ja dumata kaiken. Onneksi pahimmat sudenkuopat on oppinut välttämään. – Tietysti löytyy hardware-juttuja, kuten Rolandin klassikko JV-1080. Siihen kuuluu Sequentialin Prophet REV2 ja OB-6 sekä Behringerin Poly D. Itäpelto toteutti idean saman tien. Tietysti on niitäkin, jotka haluaisi koulia nuoria hyvässä ja pahassa. Hardis-efekteissäkin mulla on suoraan kaikki nupit olemassa. ”Yksi hyvä soundi voi olla loppupeleissä paljon tehokkaampi kuin järkyttävä massa, jossa tapahtuu älyttömästi asioita.” 28-31 Vili Ita?pelto.indd 30 28-31 Vili Ita?pelto.indd 30 29.5.2022 15.51 29.5.2022 15.51. Voi olla paljon helpompaa lähteä puhtaaseen pöytään ja tehdä kaikki itse. Etenkin tietysti kun tein Bodomia, niin JV-1080 oli pakko kaivella naftaliinista. On ollut paljon hyviä tyyppejä, joilta on pystynyt kysymään neuvoja. Eri soittimissa Itäpeltoa viehättävät myös niiden ominaiskaraktäärit. Monimutkaisesta aiheesta Itäpelto nostaa kaksi tärkeää asiaa. Pienillä muutoksilla kyseinen soundi saa joko attackia tai sitten se voi olla iso massa. Soittimissa Itäpellolla on ”pyhä kolminaisuuden torni”, jolla hän tekee arviolta neljä viidesosaa synasoundeistaan. Perusteellisen vastauksen jälkeen ryhmässä heitettiin idea, että Itäpellon kannattaisi pitää kurssi aiheesta. Virheet kuuluvat elämään ja musiikkiin Livekeikoilla Itäpellon kosketinkioski hieman vaihtelee. – Hevitai poppituotannossa on enemmän tietysti sitä, että biisi tehdään studiossa biisin ehdoilla miettimättä liveRahan liikkeet ja sopimusasiat tärkeitä ymmärtää Vili Itäpelto on pitänyt myös kurssin musiikkialan yrittäjyydestä ja luennoinut aiheesta esimerkiksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Yksi esimerkki pitkälle viedystä soundisuunnittelusta on myös ”täyttösoundit”. Itäpellolla on itselläkin kokemusta siitä, miten varsinkin uran alkuaikoina tarjolle tuli melko karujakin sopimusehdotuksia. Bodom After Midnightin studioäänityksissä Itäpelto keskusteli paljon kitaristi Alexi Laihon kanssa uusien biisien kiippariosuuksista ja siitä, kuinka paljon niiden pitää kuulostaa alkuperäiseltä Children of Bodomilta. Niille täytyy antaa mahdollisuus tehdä ja kehittyä. Lisäksi hän käyttää jonkin verran myös esimerkiksi Moogin Slim Phattya. Tärkeimpinä käytössä ovat Omnisphere, Keyscape, Nativen Komplete Ultimate sekä Eastwestin orkesteriplugarit. Soundisuunnittelu vaihtelee tietysti myös tyylilajien suhteen. Tykkään knobeista ja siitä, että kaikki on nopeasti saatavilla. – Perusymmärrys siitä, miten raha liikkuu, olisi hyvä olla olemassa. – Kiippareissa käyttöliittymä on tärkein. Ja toinen tärkeä asia erityisesti muusikon kannalta on sopimusasiat. Siitä syystä hyvin harvoin myyn soittimia pois. Yamahaankin hänellä on satoja omiin tarpeisiin muokattuja soundeja, ja niitäkin on tärkeää päästä konrolloimaan livenä. Ne olisi mielettömän tärkeitä ottaa haltuun. – Siinä on semmosta sopivasti pientä kellomaista kilahdusta, mutta se toimii myös pädinä. Tähän yhteen Children of Bodomin tavaramerkkisoundeista ja Bodom After Midnightissa soittamiseen kiteytyy myös laajempikin freelance-muusikkouden peruskysymys: kuinka paljon toteuttaa soittajana olemassa olevaa muottia ja kuinka paljon tuoda omaa roolia ja näkökulmaa esiin. Kaikkia kiippareita käytän aktiivisesti. Omaa tonttia vai valmista muottia Studiossa muiden soundien kuin analogisynasoundien kanssa Itäpelto käyttää pääasiassa plugareita. – Jokaisen soittimen olen ostanut, koska olen rakastunut soundiin. Siitä ei tule mitään, jos joutuu seikkailemaan menuvalikoissa. – Kyllä jotkut kohdat Allu oli miettinyt tosi tarkkaan, että tähän ja tähän tulisi tällainen soundi ja jopa tosi spesifisti että vaikkapa tällaisella käännöksellä soitettuna. Tähän myös kulminoituu hänen nopeuteen pohjautuva työskentelytapansa. Esimerkiksi jazzissa soundeissakin on tarkoitus hakea enemmän livefiilistä. Lopputuloksena oli joitakin elementtejä vanhasta mutta myös uusia ideoita, joille Laiho oli avoin. Tämä on miehen mukaan hyvä voimaduo. Kaikki on mietitty vain nopeuden kannalta siten, että voi kuunnella intuitiota, eikä aikaa mene turhaan nysväämiseen. Soundimaailman puolesta hän kuitenkin oli hyvin innoissaan, kun annoin ideoita. – Kyllä ihmisiä käytetään hyväksi aika paljon, jos ei tiedä mihin nimensä pistää alle. Orchestra hit on pakko olla sieltä. Näissä tapauksissa Itäpellolla on erityisesti käytössä patchit, joita voi lennossa muokata haluamallaan tavalla. Perusrunkona hänellä toimii Yamahan MODX sekä Prophet ulkoisilla efekteillä maustettuna. – Sitten samalla kuitenkin aina kuulostaa mieluummin itseltään. 30 www.riffi.fi 3/2022 Hän pyrkii saamaan aina eloa etenkin synasoundeihin ja tekee niitä mielellään sen takia mahdollisimman paljon analogisoittimilla. Kaikki sai alkunsa, kun mies vastasi taannoin eräässä musiikin opiskelijoiden Facebook-ryhmässä kysymykseen toiminimellä toimimisesta. Esimerkiksi Prophetilla Itäpelto on tehnyt patchin, jota hän käytti muuan muassa Esa Holopaisen soololevyllä melkein joka biisissä. – Vähintään filtterin cutoff pitää olla näppien tuntumassa ja ehkä joku yllätyspädi tai muuta kilkettä taustalle. En ole pystynyt luopumaan siitä, vaikka välillä olen miettinyt, onko se hyvä laite. Children of Bodomin historian ja Janne Wirmanin tunnistettavan kiipparimaailman pohjalta Itäpelto huomasi, että etenkin keikoilla vanhojen Bodomin biisien kanssa tietyt klassikkosoundit sekä riffit ja melodiat oli syytä soittaa mielellään aika tarkasti samalla tavalla kuin ne ovat olleet levyilläkin. – Mutta musiikkibisneksessä on ollut hieno nähdä, että aina tulee nuori sukupolvi. – Oma studioni on rakennettu niin, että yhtä nappia vaihtamalla voin vetää laitteet efektiluupin kautta. Kun näitä on tehnyt itselle valmiiksi, niin niillä kelpaa soitella. Sittemmin hän on luennoinut musiikki-alan yrittäjyydestä myös esimerkiksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa
Virheitä ei pidä pelätä. Se on aikalailla elinehto, että pystyy tekemään tällaista freelance-hommaa. Esimerkiksi kerran Itäpelto ei ollut tavannut kanssasoittajiaan aikaisemmin, vaan saanut biisilistan mailiin ja ottanut materiaalin itsekseen haltuun. Oman paikan löytäminen porukassa ei ole aina yksinkertaista, mutta vuosien mittaan se on käynyt huomattavasti helpommaksi. Matkalla kotiin he olivat päätyneet kirkkoon ja kuunnelleet Itäpellon soittoa. Kesken keikan laulaja-kitaristi heitti yleisöön, että ”nyt tulee tämmöinen yksi biisi, katsotaan tietääkö pojat missä mennään”. Myös lavan ulkopuolella on hänen mielestään tärkeää yrittää tsempata muita ja luoda hyvää yhteishenkeä. Hevari, joka hymyili liikaa Monessa kokoonpanossa soittavana ja soittaneena Itäpelto kertoo, että joustavuus on ydinasia bändin yhteentoimivuuden kannalta. – Kun kappale lähti käyntiin, en ollut ikinä kuullutkaan koko biisiä. Suurimmat ongelmat syntyvät hänen mukaansa siitä, jos egot alkavat jyskyttää liikaa. Esimerkiksi rakenteiden vaihtelut ja ”yllätyssoolot” ovat tyypillisiä kämmäilytilanteita. Se oli kieltämättä pysäyttävää ja sai ajattelemaan paljon omaa tekemistä musiikin saralla. Mutta jos on teknistä tavaraa, niin muutaman bpm:n heitto voi tuntua yllättävän isolta. – Kyse on siitä, miten ihmiset tulevat muutenkin toimeen keskenään. Jossain vaiheessa hän tuli huutamaan uudestaan, että seuraavaksi tulee kiipparimelodia, joka menee kutakuinkin näin: (Itäpelto imitoi kitaristin korkeaa ujellusta.) – Mutta live on live. Freelance-työssä olen myös huomannut, että tärkeintä ei ole se kuka on kovin soittaja. Kysyin kitaristilta vieressä, mikä zipale. Livenä joutuu tällaisen kanssa pohtimaan, miten se lavalla tehdään. Itäpelto muistuttaa, että monet hauskat jutut tulevatkin livesoitossa mokien kautta. Ja tietenkin ylipäätään tempojen eläminen on asia, jotka vaikuttavat livesoittoon paljonkin. ”Haluan pystyä seisomaan oman työjäljen takana.” 28-31 Vili Ita?pelto.indd 31 28-31 Vili Ita?pelto.indd 31 29.5.2022 15.51 29.5.2022 15.51. Jos tarvitsee mielettömän soundipinon, sellainen voidaan sinne myös laittaa. Näin on käyny myös Itäpellolle. Vuosien varrella miehelle on sattunut kaikenlaista. Koskaan ei voi tietää mitä jokin biisi voi merkitä kuulijalle tietyssä hetkessä. Nykypäivänä on tietysti kaikenlaisia taustanauhoja apuna, mutta itse en ole niiden suurin fani. Se kuuluu touhuun, ja siitä tulee myös se inhimillinen fiilis. Muutamia vuosia sitten Itäpelto improvisoi kirkossa pianolla Sen jälkeen eräs pariskunta tuli juttelemaan. u Vili Itäpellon filosofiaan kuuluu, että jokainen projekti tehdään täysillä, oli kyseessä sitten elämää suurempi taideprojekti tai 15 sekunnin mainosbiisi. – Ihmisenä olen itse sellainen, että pystyn tulemaan kaikkien kanssa toimeen. www.riffi.fi 3/2022 31 toteutusta. Musiikilla on valtava voima. Itäpelto kertoo, että etenkin freelancerina, kun säännöllisesti pääsee keikoille uusien tyyppien kanssa, voi vastaan tulla kaikenlaisia yllätyksiä. Muusikkona Itäpelto pyrkii siihen, että oma hyvä fiilis tarttuisi lavalla muihin soittajiin ja yleisöön. He olivat valvoneet sairaalassa, kunnes lääkäri tuli sanomaan, että ”pitäisköhän teidän käydä välillä kotona nukkumassa”. Koko porukka voi nauraa mukana, vaikka itseä tietysti hävettäisikin. He olivat pari päivää aikaisemmin saaneet esikoislapsensa, joka oli joutunut suoraan hengityskoneeseen. Sellaiset myös yhdistää porukkaa hyvin. Kemioiden pitää kohdata jollain tasolla. Siksi pyrin aina soittaessa antamaan kaikkeni ja olemaan tilanteessa niin paljon läsnä kuin mahdollista. Sekin on kyllä välillä ihan siistiä, että jos on fiilis että nyt pusketaan, niin sitten pusketaan. – Joskus saattaa olla livenä kisatempoja biiseissä. Tuollaiset on ihan hauskoja tilanteita, kun on päässyt alkujärkytyksestä ohi. Kuuntelu on kaiken A ja O. Musiikin fiilis on välittyy välillä myös tavoilla, jotka yllättävät tai pysäyttävät muusikon itsensäkin. – He sanoivat, että biisi mitä siinä kohtaa soitin, antoi tunteen, että kyllä tästä selvitään ja kaikki menee hyvin – aivan kuin olisi tullut yhteys johonkin korkeampaan voimaan. – On virkistävää itsekin katsella livekeikkaa, jossa jengi mokailee. Yleisökin näkee, että nuo tekevät virheitä elämässä. Ne, jotka meikäläisen tuntee, tietävät että hymyilen muutenkin koko ajan. Asioista pitää pystyä puhumaan, eikä saa olla tabuja. Muuten jotkut asiat jäävät helposti hiertämään. – Mikä on sinänsä hauskaa, sillä joskus jossain Hesarin jutussa irvailtiin, että olin hymyillyt liikaa hevikeikalla. Monesti ne vähän haittaavat luonnollista liven tuntua. Hän huusi korvaan soinnut
32 www.riffi.fi 3/2022 V on Hertzen Brothers julkaisi maaliskuussa 2022 kahdeksannen levynsä Red Alert in the Blue Forest. Jossain vaiheessa päätettiin, että nyt ei enää odotella, että nyt meidän on pakko saada tätä hommaa eteenpäin, veljeksistä Mikko kertoo. Uuden levyn masterointi oli valmis jo viime vuoden elokuussa, mutta muun muassa vinyylipula ja pandemiatilanne viivästyttivät julkaisua yli puolella vuodella. – Jo ennen masterointiakin levy oli tietyllä tavalla jo aika pitkään valmis. – Se lähti pikkaisen yskien liikkeelle. Me oltaisiin saatu puristettua se jo alkukesästä valmiiksi, koska tavallaan kaikki oli siinä pisteessä. Mutta energia vähän levisi, ja korona levitti sen viimeistään TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN – Sinisen metsän säveliä Mikko, Kie ja Jonne Von Hertzenin bändissä jokainen saa vapaasti ilmaista itseään. Von Hertzen Brothers lavalla loppuunmyydyllä Tavastia-klubilla huhtikuussa. Tämä metodi on kantanut jo 20 vuotta ja tuottanut hiljattain uutta hedelmää tupla-albumin muodossa. Meillä oli epävarmuutta ilmassa siitä, haluaako meidän edellisen levyn julkaisija olla mukana tässä vai ei, ja sitten sitä vähän niin kuin odoteltiin. Von Hertzen Brothers 32-35 VHB.indd 32 32-35 VHB.indd 32 29.5.2022 15.53 29.5.2022 15.53
– Suuri osa noista biiseistä, mitä mä tein, syntyi Itäisellä Suomenlahdella / Kirkkonummen edustalla. Monta kokonaisuutta vai kaikki samaan. Levyllä on kappaleita, joita on ollut tekemässä kaksikin eri miksaajaa. Kie kertoo ajatelleensa, että Jonnen sävellyksistä pitäisi tehdä aivan oma kokonaisuus, niin oman tyylisiään ne ovat. Lisäksi kampanja on kerännyt sekä yksityishenkilöiltä että yrityksiltä lahjoitusvaroja, joita huhtikuun lopulla oli koossa yhteensä noin 140 000 euroa. – Jostain syystä mun biisit istuivat tän levyn kokonaisuuteen, ja mä ehkä teinkin enemmän kuin normaalisti. Siinä oli sellainen vaihe, että mitähän tästä tulee, että tehtäisiinkö monta eri kokonaisuutta vai laitetaanko nämä samaan. Mutta sitten, kun käytiin yhdessä läpi biisejä, niin tuntui, että ehkä onkin hyvä edelleen jatkaa meillä pitkään ollutta linjaa, että pyritään mieluummin diversiteettiin albumien sisällä – ihan rohkeasti vaan, Kie sanoo. – Varmaan monilla on ollut vähän sama tilanne, että on ollut leffat ja levyt valmiina odottamassa, että koska ne saa ulos, koska jengi liikkuu, Mikko toteaa. Siinä alkupuoli on Jari Salon miksaama ja loppupuoli Jussi Jaakonahon, Mikko kertoo. Kampanjan taustalla on Hertzenin veljesten huoli suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Veljekset pohtivat, että heidän toisistaan poikkeavien musiikillisten estetiikkojensa yhteensovittaminen samalle levylle ei ollut aivan itsestään selvää. – Käytännössä luodoilta tuli levylle neljä biisiä, Mikko täydentää. – On hauskaa, kun on aikaa leikkiä tollaisilla ja tajuta, että siinä saa tehtyä myös tietynlaisia efektejä. – Tarkoittaa, että me ruvettiin hiomaan asioita. Mulla ei ole ikinä aikaisemmin ollut luonnossa liikkuessa mitään soitinta, ja jos siellä on jotain tullut, niin olen johonkin puhelimeen hyräillyt. Taustalla näkyy Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue. Uudelle levylle sävellyksiä syntyi niin Tammisaaren-kesämökillä ja Intiassa kuin Suomenlahden saaristossakin. Olin kaksi vuotta sitten huhti-toukokuussa melontaretkillä ja kitara oli mukana. – Ja Day of Reckoningissa soolo on Jarin miksaama ja loppubiisi Ilun eli Herkmanin Ilkan, Kie lisää. Just tossa biisissä se on todella oikea ratkaisu, koska kun miksaaja yhtäkkiä vaihtuu sooloon, niin loppu tuntuu taas tosi freesiltä, Jonne sanoo. www.riffi.fi 3/2022 33 viime kesänä. – Mulla on sellainen muistikuva, että meillä jossain vaiheessa oli kuitenkin ajatus tehdä kaksi levyä melkein samaan aikaan: toinen enemmän bändirokkilevy, että mentäisiin vaan Kampanjalla varoja metsän suojeluun Von Hertzen Brothersin yhdessä Luonnonperintösäätiön kanssa toteuttaman Blue Forest -kampanjan tavoitteena on hankkia suojelutarkoitukseen mahdollisimman suuri kaistale koskematonta, luonnonarvoiltaan merkittävää eteläsuomalaista metsää. Kampanja käynnistyi maaliskuussa järjestetyllä taidehuutokaupalla, jossa myydyt teokset syntyivät Red Alert in the Blue Forest -levyn innoittamina. Kie sanoo, että päätös jättää levyn julkaisu tähän kevääseen aiheutti ”mopon hyydähtämisen”. Vaikka me ollaan käytetty eri miksaajia, niin se on ollut aina yhden miksaajan näkemys tietystä biisistä, Kie sanoo. Jonne, Mikko ja Kie Von Hertzen treenikämppärakennuksensa kattoterassilla. Vastuu Hertzenien biisinteosta on perinteisesti ollut pääosin Mikon ja Kien harteilla. Hiominen taas tarkoittaa Red Alert in the Blue Forestin tapauksessa esimerkiksi erilaisten miksausvaihtoehtojen tai -näkemysten hakemista. Nyt huomasin, että se aiheutti jonkun sellaisen… en tiedä, voiko sanoa flow-tilan, mutta tuli paljon materiaalia, joka sitten osoittautui ihan käyttökelpoiseksi, Kie kertoo. Edelliskevät ja alkukesä vietiin asioita ehkä pidemmälle kuin mitä välttämättä oltaisiin muuten tehty, Jonne tarkentaa. Ikään kuin loppusuorakin venähti tosi pitkäksi siitä syystä, että tilanteet olivat mitkä olivat pandemian kanssa, Kie jatkaa. Red Alert in the Blue Forestilla on aiempia levyjä huomattavasti enemmän Jonnen säveltämää musiikkia. Olen tosi vähän tehnyt mitään biisejä. Ja meilläkin on tosi perustavaa laatua eri lailla olevia elementtejä. Yleensä, kun käydään demoja läpi levyille, niin Mikolla ja Kiellä on kummallakin 10 biisiä ja mulla muutama, Jonne sanoo. – Niin, siis kappaleen sisällä on pari eri miksaajaa, mitä me ei olla aikaisemmin tehty. – Blue Forest -biisi, joka on tietyllä tavalla kaksiosainen teos, on esimerkiksi sellainen. – Niissä on niin pitkät kaaret ja erilainen perusajatus suhteessa mun ja Mikon biiseihin. Huutokaupan tuotto, noin 30 000 euroa, ohjataan lyhentämättömänä metsän hankintaan ja suojeluun. 32-35 VHB.indd 33 32-35 VHB.indd 33 29.5.2022 15.53 29.5.2022 15.53
Aikaisemmin Jonnen biisit on olleet popmaisempia, ikään kuin normibiisin oloisia. 34 www.riffi.fi 3/2022 alakertaan treenikselle ja äänitettäisiin kaikki kimpassa ne rokimmat biisit. Ja ehkä se sitten sen Blue Forestin perusteella lähti ottamaan suuntaa, Kie sanoo. Levyn sininen teema hahmottui demoja läpikäydessä. Se tekee mun mielestä tästä levystä selkeästi aiempaa erilaisemman. Tämä levy on aika erilainen senkin takia, että tässä ovat painotukset shiftaantuneet toisaalle, Mikko sanoo. Veljekset toteavat, että vaatii bändiltä uskallusta ryhtyä tekemään totutusta poikkeavia ratkaisuja ja toteuttaa pitkän uran mukanaan tuomaa uusiutumisen halua. Ne yhdistettynä siihen, että me ollaan tällaisia luontojäbiä, ja mun yhteen kokemukseen, kun tietty metsä meidän mökillä oli yhtäkkiä hakattu… Siitä se sitten lähti kehkeytymään, Mikko kertoo. Biisejä tai levyä ei ole koostettu kaupallinen menestys mielessä. – Luulen, että juttu on myös se, että Jonnelta on niin paljon minuutteja tällä levyllä, yhteensä 23 minsaa musaa. – Sinisyys oli jo pitkään ollut puoliksi vitsi, mutta ajattelimme, että olisi kiva tehdä vähän niin kuin sininen levy. Kun esimerkiksi kaksi aiempaa levyä ovat olleet sellaista aika eteenpäin pyrkivää energiaa, niin nyt muotokieli musassa on enemmän havainnoivaa ja paikallaan pysyvää, Mikko kertoo. 32-35 VHB.indd 34 32-35 VHB.indd 34 29.5.2022 15.53 29.5.2022 15.53. ”Mä itse uskon siihen, että pitää luottaa intuitioon.” Mikko, Kie ja Jonne Von Hertzen toivovat vuodesta 2022 täysipainoista keikkavuotta. – Mun mielestä tällä levyllä huomaa aika hyvin sen, että tässä on ollut tosi paljon vastuuta kaikilla. Nyt on pidemmät kaaret, kolme pitkää biisiä eli Blue Forest, Peace Patrol ja Northern Lights. Valittiin ihan vain ne, joissa on sellainen fiilis ja moodi, joista saadaan hyvä kokonaisuus, Mikko täydentää. Askelia moodimpaan suuntaan Paitsi vastuun jakaantumisen suhteen Red Alert in the Blue Forest eroaa viimeisimmistä edeltäjistään tunnelmaltaan. – Biisivalinnoissa oli aika melankolinen ote, ja englannin kielessä blue on myös melankolian sana. Sävellysten ohella sinisyys välittyy sanoituksista, joiden tekemiseen osallistuivat tällä kertaa totuttua enemmän myös Kie ja Jonne. – Ei kyllä valittu tähän biisejä sen perusteella, että mikä soisi radiossa. Mutta ehkä se oli sitten vähän liian kunnianhimoista, Jonne miettii. Ne värittävät tosi paljon tätä kokonaisuutta sellaiseen moodimpaan suuntaan, hän jatkaa. – No ei todellakaan, Kie tokaisee. Tää bändi on lähtenyt siitä, että mä kirjoitin biisejä, joita me mentiin tekemään, ja tällä levyllä mun säveltämisrooli on tosi pieni. – Nyt oli sellainen hetki, että tämä tietyllä tavalla rauhallisempi energia tuntui paremmalta. Maailmantilanne ja henkilökohtaisen elämän tapahtumat toivat mukaan enemmän esimerkiksi melankolisia sävyjä. Sitten, kun kuunneltiin demoja, niin esimerkiksi Promise-biisissä oli jo valmiina teksti, joka oli selkeästi metsämystiikkaa. Maaliskuun lopussa, juuri ennen kotimaan kiertueen alkua, oli aikaa istahtaa hetkeksi sohvalle valokuvausta varten. Tosin idea ”sinisestä levystä” oli kytenyt jo pidempään
Markus on ihan multilahjakas hahmo, Jonne sanoo. Kesällä soitetaan kotimaisilla festareilla, ja syksyllä on luvassa keikkoja Hollannissa sekä toinen Suomen-kiertue. Tietysti sitten leikkasin ne, mutta on hauskaa, että teoriassa mä soitin rummut, Kie sanoo naureskellen. Mikko oli tavallaan vienyt tekstit aika pitkälle jonnekin, niin piti vähän repiä takaisin siihen suuntaan, joka oli alkuperäinen visio tai intuitiivinen idea, Kie sanoo ja jatkaa: – David Lynch on puhunut siitä, että jos sä saat jonkun idean, niin se idea on tavallaan pyhä. – Markus soitti Peace Patroliin fonisoolon. – Mä itse uskon siihen, että pitää luottaa intuitioon. Nämä olivat sellaisia juttuja, joita Mikon kanssa käytiin läpi. u Von Hertzen Brothersin Suomenkiertue pysähtyi huhtikuussa Tavastiaklubilla. – Ja mihin mä olen tyytyväinen – ja tämän pitää olla otsikko, että ”Kie soitti levyn rummut” – niin mä soitin varmaan meidän bändin huonoimpana rumpalina rummut Pirates of the Raseborgian -biisiin. Sitä pitää vaalia loppuun asti ja yrittää kaikin keinoin minimoida, että alkuperäinen kuva väljähtyy prosessissa. www.riffi.fi 3/2022 35 Intuitioon pitää luottaa Kaikki kolme Hertzeniä suhtautuvat musiikin tekemiseen intohimoisesti. Veljekset toteavat, että livetoteutuksessa heitä harmittaa lähinnä levyllä suuressa roolissa olevien puhaltimien puuttuminen. – Siinä oli se ongelma, että kun biisit muodostuvat, niin niillä on alusta asti sellainen oma sielu, ne haluavat olla jotain. ”Elämän realiteettien” vuoksi bändi kiertää viisihenkisenä, joten levyllä kuultavat sovitukset täytyy keikoilla toteuttaa vaihtoehtoisin tavoin. Puhaltimista vastaavat Janne ja Tero Toivonen, Juho Viljanen ja Markus Pajakkala. Hirveästi pitää karsia, ja joitain asioita tulee kovalevyltä, mutta siinäkin me käydään jatkuvasti kamppailua, että mikä on ok laittaa backing trackille, Jonne toteaa. Ei saa hirveästi tuoda liikaa järkeä mukaan ja lähteä muuttamaan, vaikka joku toinen idea olisi kuinka hyvä. Että jokainen kokee, että pääsee toteuttamaan omaa visiota – muutenhan tämä olisi varmaan aika vaikeaa. Sitten, kun mentiin E-Studioon, meillä oli 11 biisiä, joista me tehtiin Kuoppiksen ja Bobin [Engstrand] kanssa kuusi. Luotetaan siihen, että homma toimii, Mikko sanoo. Levyllä on lisäksi mukana monipuolinen joukko vierailijoita. Lilja soittaa myös levyllä kuultavista instrumenteista erikoisinta, halldorofonia, joka on Islannissa kehitetty, selloa muistuttava elektroakustinen kielisoitin. Mä tein pari biisiä Samulin [ Kosminen] kanssa saaressa. Luottamuksesta ja delegointikyvyistä huolimatta jotkin ratkaisut vaativat hieman enemmän keskustelua. Runsas vierailijakaarti – ja yllätysrumpali Hertzenin veljesten kanssa uudella levyllä ja keikoilla soittavat rumpali Sami Kuoppamäki ja kosketinsoittaja Robert Engstrand. Se oli ensin itselle vähän sellainen, ei nyt läppä, mutta että ”tähän vaan pitää saada foni”. – Kaikkia noita instrumentteja ei tietenkään saa, mutta kyllä siellä on sämpläilty soundeja paljon, ja Jonne ja Bobi soittelee niitä koskettimista, Kie sanoo. Idea on ainoa asia mitä on. Esimerkiksi Day of Reckoning on hyvä esimerkki: kun melodia ja soinnut olivat tulleet, niin samaan aikaan siihen tuli se koko maisema. – Niin, mä olen kieltäytynyt siitä, että avaisin vaan läppärin siellä keikalla, se tuntuu jotenkin itselle hirveän vieraalta. Loppuvuoteen kaavaillaan vielä lisää keikkoja Keski-Eurooppaan. Heidän mukaansa olennaista bändin toiminnan kannalta on osata delegoida ja antaa kunkin vapaasti ilmaista itseään. Pekko Käppi soittaa jouhikkoa, Klaara Pyrhönen viulua ja Max Lilja selloa. Eihän niitä ikinä saa viisihenkinen bändi livenä soitettua, kädet loppuvat vaan kesken. Mutta ehkä joku päivä me voidaan tehdä keikka, jossa meillä on neljä puhaltajaa mukana ja voidaan soittaa sitten autenttiset versiot, Jonne sanoo toiveikkaana. – Puhaltimet on tosi vaikeaa toteuttaa sampleilla. Loppujen lopuksi se oli se otto, joka päätyi levylle. 32-35 VHB.indd 35 32-35 VHB.indd 35 29.5.2022 15.53 29.5.2022 15.53. – Mahdollisimman vähän, Mikko linjaa. Mutta saatiin hyvä soundi. Laitoin biisin Markukselle, ja jo samana päivänä tuli demo, että ”ai jotain tällaista?” Mä vaan nauroin, niin fiiliksissä mä olin siitä. – Kun meillä on aika eri visiota ja ollaan erilaisia biisintekijöitä, niin syy, miksi me yhdessä tätä vielä tehdään, on varmaan se, että me pystytään antamaan tontteja. Sitä fakkiintuu sellaiseen, että ”tää biisi haluaa nyt kertoa tästä asiasta ja tässä pitää olla näitä elementtejä”, Kie sanoo. Meneillään soundcheck, rumputeknikko Erik Nickull kuuntelee. – Sen lisäksi, että tässä on ollut tosi paljon vierailijoita, niin me on työstetty biisejä itsellemme eri lailla kuin aikaisemmin. Ja sitten loput ihan keskenämme vähän niin kuin miten sattuu, Kie kertoo. Veljeksinä osaamme nähdä sen, että ”sä teet ton paljon paremmin kuin minä”. Mutta mä olen ennemminkin sämplännyt vanhan liiton metodilla pikku kosketinsoittimiin, Jonne kertoo. Varmasti se olisi fiksuin tapa – nykyteknologia helpottaisi aika paljon livehommaa, jos sen ottaisi haltuun ja jos se kiinnostaisi. Ei läppäriä lavalle Tämän jutun ilmestymishetkellä Von Hertzen Brothersilla on takanaan kevätkiertueet Suomessa ja Englannissa. – Meidän musassa on aina vähän se ongelma, että meillä on aika paljon raitoja. Ehkä vähän samasta on itsellä kyse
Monipuolisuudesta kyllä kertoo se, että hän on toiminut luontevasti niin Nordic Trinityn vapaassa jazzissa kuin vaikkapa akustisen lauluntekijämusiikin säestäjänä. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Mikko Iivanainen – Kitara kolahtaa aina, jos se kuulostaa hyvältä 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 36 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 36 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55. Lisäksi soitin tallan takaa efektiääniä. 36 www.riffi.fi 3/2022 M ikko Iivanainen toteaa vaatimattomasti, ettei ole varsinainen virtuoosi missään tyylissä, vaan osaa enemmänkin kaikkea jonkin verran. Siinä kitarassa oli oikeat f-aukot, tässä on vain maalatut. Tone-säädin on tässä kitarassa erittäin huono, kirkas tai tummempi, enkä käytä sitä ollenkaan. Kävi ilmi, että joskus se tiettyyn asiaan sopiva kitara voi olla varsin edullinenkin. Tallan vieressä on myös kielidemppari, jota käytin Otter’s Dinner -kappaleessa uudella soololevylläni. Sillä sai väärinpäin soivan kaiun kanssa tosi viehättävän soundin. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – 6120 on soundiltaan hauskasti rockja jazz-kitaran väliltä, toimii tavallaan molempiin aika hyvin. Silloin kävi ilmi, että runko on ohutta vaneriviilua, mutta akustisessa soundissa ei ole siitä huolimatta miTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Kyseessä on jazz-kitaristi Jeff Golubin entinen soitin, jonka hänen leskensä oli laittanut myyntiin, joten sain tämän aika hyvään hintaan. Mastervolume taas on tosi hyvässä paikassa, ja kampi on kiva myös. ’62 – Tämä on rahallisesti arvokkain kitarani ja yksi lempisoittimistani, jonka ostin kolmisen vuotta sitten TC Crandallilta New Yorkista. Kaupassa olivtämän vieressä ’61-vuoden malli, joka olikin tuplasti kalliimpi. Tässä lukee ”Made in Korea”, mutta en enää muista, minkä merkkinen kitara on kyseessä. Iivanaisen mielestä kitarat yksilöinä ovat lähtökohtaisesti rajoittuneita soittimia. Tämä oli silloin vähän rikki, joten hioin ja maalasin sen itse, ja vaihdoin myös nauhat. Todelliseksi intohimokseen hän tunnustaa oman musiikin tekemisen, ja uutena aluevaltauksena mukaan ovat tulleet myös soolokeikat, joilla hän on soittanut lähinnä A River Runs Through It (2020) -soololevynsä musiikkia. Baritonikitara – Opetin kitaransoittoa Lappeenrannan Musiikkiopistossa 2000-luvun vaihteessa, ja ostin tämän 300 markalla eräältä oppilaalta. Sen vuoksi hän on lakannut etsimästä sellaista soitinta, jolla voisi soittaa kaikkea. Tapasimme Mikko Iivanaisen hänen kotikonnuillaan Mäntsälässä. Gretsch 6120 vm
– Tässä on hieman kantelemainen soundi, ja uusimmalla levylläni kappaleet Blessings ja Sunset Glow on soitettu tällä kitaralla. Korjaus maksoi kylläkin enemmän kuin kitara, mutta tästä sai vielä soittimen. Se on alin korkeus, jossa pystyn soittamaan kaikki soinnut niin, että ne ei mene puuroksi. Se on lempikappaleitani, mutta en halunnut soittaa sitä perinteisellä tavalla, vaan tein Pat Metheny -tyylisen harjaussovituksen, jossa kuljetan melodiaa sointujen mukana ja venytän tahteja aika vapaasti. Mutta nyt on hyvä mikkisoundikin. – Lähtökohtaisesti tämä on aika raskas soittaa, kuten kaikki 12-kieliset kitarat. Tässä kitarassa on ’80-luvun Stratocasterin runko, mutta halusin vaihtaa paksumman mallisen kaulan. Guild 12-kielinen ’60-luvulta – Ostin Guildin tuttavan välityksellä eräästä kuolinpesästä. Siksi yhtäjaksoinen soittoaika on tällä aika rajoitettu. www.riffi.fi 3/2022 37 tään varsinaista vikaa. Olen soittanut keikoillani Päivänsäde ja Menninkäinen -kappaleen tällä kitaralla. Modattu Fender Stratocaster – Kaikki Stratocasterini ovat melko edullisia malleja. Kun päätin tehdä tästä baritonikitaran, niin vaihdoin paksummat kielet ja viritin pientä terssiä alaspäin C#-vireeseen. Taannoin vaihdoin tähän myös Vuorensakun mikit, jotka olivatkin noin kymmenen kertaa kalliimmat kuin kitara itse. Kitara oli erittäin huonossa kunnossa, sen otelauta oli irti ja muutenkin oli halkeamia, mutta A-P Paasonen laittoi tämän kuntoon. Kävi ilmi, että oli hal36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 37 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 37 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55
Gibson Les Paul Näitä minulla on kolme yksilöä. Mustan Les Paul Standardin ostin vuonna ’92 uutena Levytukusta. Soundiin tuli tosi paljon lisää alakertaa, sillä myös otelauta vaihtui samalla ruusupuuksi. Esimerkiksi River Runs Through It -soololevyni avauskappaleen (Morning Song) sävelsin siten, että soittelin tällä niitä näitä, painoin äänityksen päälle ja poimin lopuksi siitä materiaalista akustiselle kitaralle melodiasävelet. Kampea ei siis voi käyttää kuin alaspäin, mutta nyt voin tehdä myös tavallisia venytyksiä. Jyrsinyt rungosta puuta pois, kun kokeiltiin laittaa kaksi yksikelaista mikkiä päällekkäin humbuckeriksi. Tavoitteeni onkin soittaa steel-kitaralla vain maisemaa, saada soittimen soundia ulos sointujen kautta. Käytän steel-kitaran kanssa vanhaa Yamahan transistorivahvistinta, jossa riittää hyvin puhdasta soundia. Esimerkiksi Tuomas Holopaisen Life And Times Of Scrooge -levylle soitin A Lifetime Of Adventure -biisin kitarasoolon juuri tällä kitaralla. Kyseessä on nimenomaan särökitara, ja mikeistä tuleekin tuplasti lähtötehoa verrattuna muihin soittimiini. – Steel-kitara on toiminut myös jonkinlaisena sävellysten alullepanijana. Music Manin Silhouette taas on erikoiskitara: sillä olen soittanut erityisesti kampimelodioita, joten kelluva talla on siinä kitarassa paikallaan. Tykkään tehdä ihan perustreenausta: keskityn siihen, että osaan soittaa soinnut vireessä ja harjoittelen kolmisointukäännöksiä, jotta pystyn soittamaan tällä yksinkertaisia asioita, jos joku pyytää. Teemu Järvinen vaihtoi siihen Seymour Duncanin mikit, ja teki pyynnöstäni myös vaihevirhe-kytkennän, jonka saan nostopotikalla käyttööni. – Tokai Love Rockin puolestaan ostin 300 eurolla nyt Williams pedal steel -kitara – Ostin steel-kitaran täysin heräteostoksena Antti Vuorenmaalta, joka taas oli hankkinut tämän Olli Haavistolta. 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 38 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 38 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55. Soitan tällä paljon särösoundeja ja sooloja, sillä otelaudassa on jumbo-nauhat ja kampi toimii hyvin. Tämä on Koreassa valmistettu, mutta laadullisesti en huomaa mitään vikaa. – Les Paul XR-2 taas on jazz-kitaristi Sami Ahokkaan vanha soitin. Veijo ”Wege” Wienkoop teki tämän, ja hänen ideansa oli laittaa virityspää väärinpäin, jotta bassokieli pääsee kulkemaan pidemmän matkan. Nykyään käytän sitä etupäässä slide-kitarana, ja kielisetti on sen vuoksi 0.12. En onneksi ostaessani tiennyt kuinka vaikea soitin tämä on, olisi jäänyt varmaan hankkimatta. Peavey Wolfgang Special & Music Man Silhouette – Ostin Peaveyn Wolfgang Specialin Turusta Musiikki-Fazerilta parikymmentä vuotta sitten. Mutta tässä on vanhan ajan tuntua, kun taas Standard on enemmänkin tykki. Nordic Trinityn ekan levyn soitin tällä kitaralla, enkä luopuisi tästä missään tilanteessa, sillä hinta-laatusuhde on hämmästyttävä. Kyseessä on ’80-luvun Les Paul -malli, jota en ole nähnyt missään muualla. Nyt olen kuitenkin vaihtanut toiset mikit, jotka löysin varastostani; en tiedä minkä merkkiset ne ovat. 38 www.riffi.fi 3/2022 vempaa teettää mittojen mukaan tehty kaula kuin ostaa sellainen Fenderiltä. – Olen muutenkin kohdellut tätä eniten kaltoin kaikista kitaroistani. Se on mukava honotus-soundi, jota tulee käytettyä helposti liikaakin. Toisaalta tämä on myös vireisin soitin kaikista kitaroistani. Nyt tämän kitaran sointi onkin jo vähän epästratomainen. Olin hänen hautajaisissaan soittamassa, ja sain sitten ostaa tämän itselleni. Runko on hieman ohuempi kuin Standardissa ja mikit niin ikään heikkotehoisemmat. Pyynnöstäni Petri Kallio asensi tallakoloon palan puuta, jotta talla pysyy paikallaan. Hyvän jazz-soundin tästä saakin
Kiertue ei kuitenkaan toteutunut. Se on myös Iivanaisen lempivahvistin johtuen yksinkertaisuudestaan. Gretschin kombovahvistin on omiaan jazz-soittoon ’62-vuoden Gibsonpuoliakustisen kanssa: molemmat ovat tietyllä tapaa rajoittuneita välineitä, mutta erittäin hyviä omassa lajissaan. Hintaansa nähden tämäkin on aika hyvä kitara. www.riffi.fi 3/2022 39 korona-aikana. Minulla oli sitä ennen kokemus Marshallin JTM45:stä eräässä levytyssessiossa, ja kaipasin sen tyylistä soundia. Ajatus on, että suuri laatikko antaa hyvän soundin, eikä se ole yhtä honottava kuin pieni kaappi. Sitten eräs oppilas mainitsi, että tällainen on myynnissä. Monsteriin on tunneside Mikko Iivanaisen treenitilassa on kaikki tip top, siistimpää ja järjestelmällisempää saa etsiä. Käytin nupin huollossa Lassi Ukkosella, ja nyt myöhemmin se on ollut huollossa Juha Mäntymaalla eli ihan kotipesässä. Monsteriin on vahva tunneside, vaikka se onkin jättänyt minut pari kertaa pulaan keikoilla. Puuosia lukuunottamatta itse rakennettu nuppi on tehty Uraltonen osista. 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 39 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 39 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55. Ratkaisujen taustalla on kuitenkin logiikka, käy ilmi. Monster-nupin parina on Hyvinkäältä ostettu kaappi, joka on ratkaisuiltaan normeista poikkeava. Hyllyille on aseteltu vahvistinarsenaali käyttövalmiiksi, sillä Iivanainen sanoo treenaavansa aina keikkakalustonsa kanssa. Huoneen nurkasta huomion kiinnittää ’70-luvulla valmistettu Monster-putkinuppi sekä sen parina oleva erikoinen kaappi. Ajatus oli, että käyttäisin tätä Jimmy Page -tyylisesti jousen kanssa Altamullan Road -bändin keikoilla. Niillä molemmilla on tarinansa. Tämä kaappi on suurin piirtein Juha Mäntymaan valmistama pienempi Monster tuottaa kuulemma yhtä hyvän särön kuin alkuperäinen eli tumman laulavan soundin. – Tämä on Jimi Suménin entinen Monster, jonka ostin Lappeenrannasta musiikkiliikkeestä, kun opetin siellä kitaransoittoa. Hän kertoi, että mitat ja ideat ovat peräisin kanadalaisen Kevin O’Connorin (londonpower.com) kirjasta – kyseessä on sama kaveri, joka keksi ”power scaling” -teknologian. – Olen ollut yhteydessä kaapin rakentaneeseen Markus Hagströmiin, joten lainaan hänen ajatuksiaan
Luontoteemainen A River Runs Through It on hyvin erilainen levy kuin sen edeltäjä, rock/proge-sävyinen Last Room. Lisäksi Iivanainen käytti Boss RC-50 -luupperia, mutta senkään rooli ei nouse suureksi. Tästä kaapista lähtee järjettömästi botnea, ja Monsterin nupissa pidänkin siksi basson nollilla, Iivanainen kertoo. Ajatus oli, että levy ja soolokeikat soitetaan mahdollisimman samalla tavalla. Kaiuttimen edessä olevalla kiekolla on silläkin tarkoituksensa: – Markuksen mukaan se on tarkoitettu levittämään soundia tasaisesti, jotta piikki suoraan eteenpäin ei olisi niin voimakas. – Oli pitkäaikainen haave tehdä soololevy, jossa soitan vain yksin. u Aikoinaan Kitarapajalta ostetusta Martin OOO-28:sta ei löydy moitteen sanaa: ”tämä soitin oli isossa roolissa myös A River Run Through It -levyllä” Squier Stratocaster on kirkassoundinen kitara, jonka vireisyys on hyvä ja alkuperäiset mikit todella mainiot: ”Pidän tätä Eb-vireessä, joten tässä on vähän Hendrix/Vaughantyyppinen sointi.” Japanissa valmistetussa Tokai Stratocasterissa on Iivanaisen mielestä kaikki kohdillaan: ”tosi hyvä peruskitara”. 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 40 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 40 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55. – Esikuvana oli Pat Methenyn One Quiet Night, joka on hyvin rauhallinen levy alusta loppuun, mutta se ei haittaa ollenkaan. Toinen tärkeä seikka on se, että kaapissa on kaksi yhtä isoa aukkoa, mutta ainoastaan toisessa on kaiutinelementti. Kyse on nimenomaan yksin soitetusta materiaalista, ja musiikki on etupäässä akustista ja hyvin rauhallista. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Tyhjä aukko on tavallaan refleksiportti, mutta erona bassokaappien refleksiportteihin sitä ei ole kriittisesti viritetty vahvistamaan tiettyjä taajuuksia, vaan enemmän laajasti vahvistamaan soundia. Siinä mielessä tämä oli myös itseluottamuksen hakemista. Haen enemmänkin klassisen koulukunnan tapaa, jossa melodiaäänet soitetaan selvästi. Se, että sävelsi ja treenasi kahden setin ohjelmistoa soolokeikoille vei toki aikaa. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 40 www.riffi.fi 3/2022 2 × 12 -kokoa, mutta huomattavasti syvempi. Niiden roudaus oli toki aikamoista, mutta ajattelin, että kun on oma lehmä ojassa, niin kyllä se sieltä nousee, Iivanainen kiteyttää. Keikoilla minulla oli loppujen lopuksi seitsemän kitaraa mukana, koska biisikohtaisesti jokin kitara toimi parhaiten. Iivanaisen kitaroissa G-kieli on usein ilman ohjainta, sillä usein hän venyttää kieliä myös satulan takaa. Pitää olla varaa luottaa vähiin säveliin Mikko Iivanaisen viimeisin soololevy on parin vuoden takaa. Eli kaikki se ääni, joka tavallisissa kaapeissa jää kaapin sisälle tai menee suoraan taakse, kuten komboissa, tuleekin nyt eteen vahvistamaan kaiutinelementin ääntä. Minullahan ei ole virtuoottisen akustisen kitaristin tekniikkaa, jotta voisin soittaa esimerkiksi koppaan perkussioääniä. Arvostan sellaisia kitaristeja tosi paljon, mutta juuri siksi ajattelin, että minun täytyy luottaa yhteen ääneen, vaikka se kestäisi pidempäänkin. Methenylla on varaa luottaa niihin säveliin, eikä tarvitse tapahtua ihan hirveästi, kunhan jännite pysyy. River Runs Through It -levyllä ei kuulla muita soittajia, eikä päällesoittojakaan kuin parissa kappaleessa
Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi www.riffi.fi 3/2022 41 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 41 36-41 EK Mikko Iivanainen.indd 41 29.5.2022 15.55 29.5.2022 15.55
Radius on puolestaan 12". Ja vaikka Indonesiassa valmistettu soitin edustaakin edullisinta Element-sarjaa, se näyttää ja tuntuu erittäin vakavasti otettavalta instrumentilta. Kitaran mahonkirunkoa on kevennetty Yamahan mukaan paitsi soittimen painon pienentämiseksi myös resonanssin parantamiseksi. Kitaran muotokieli ja kitaran kantta komistavat hillityt ralliraidat kielivät kaipuusta avoimelle asfalttibaanalle, mutta tyylikkäällä, ei silmille hyppäävällä tavalla. Café racer -tyyppisistä moottoripyöristä inspiraatiota hakenut mallisarja on nyt jaettu kolmeen kategoriaan: edulliseen Elementiin, hinta-laatusuhteen terävimpään taittopisteeseen sijoitettuun Standardiin sekä Japanissa veisteltyyn Professional-lippulaivamallistoon. RSS02T & RSE20 Soittimen maalipinnasta ei löydy lähemmässä tarkastelussa valitettavaa. ”Budjettimallisuus” käy ilmi lähinnä koristelujen niukkuudessa: RSE20:ssä ei ole reunalistoja ja otelautamerkit ovat perinteiset pisteet. Ruusupuiseen otelautaan on upotettu 22 jumbokokoista nikkelinauhaa ja kielten soiva pituus on 628,65 mm. Testissä olevat yksilöt ovat peräisin Elementsekä Standard-sarjasta. RSE20 – lompakolle suopea valinta Huomiotaherättävällä Neon Yellow -värillä viimeistelty RSE20 vie mielikuvat suoraan nopeiden moottoripyörien maailmaan. Kau42-45 Yamaha EHX.indd 42 42-45 Yamaha EHX.indd 42 29.5.2022 16.14 29.5.2022 16.14. Lyödäänpä siis vaihde silmään ja katsotaan, kuinka uudet Yamahat nielevät soittomaileja. Testissä uuden linjaston budjettivaihtoehto sekä keikkailevan muusikon luottopeliksi soveltuva ”perusmalli”. 42 www.riffi.fi 3/2022 S oittopelien maailmassa suurta arvostusta nauttiva Yamaha on uudistanut Revstar-mallistonsa seitsemän vuotta sen alkuperäisversion lanseerauksen jälkeen. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON YAMAHA Revstar – japanilaislegenda nostaa kierroksia Yamaha on uudistanut suositun Revstar-kitaramallistonsa. Liimaliitoksella runkoon kytketty kaula on sekin mahonkia. Kiiltolakattu polyuretaanipinta on tasainen, eikä maalissa näy värivirheitä tai valumia
Soitin on valmistettu edullisemman sisaruksensa tavoin Indonesiassa. Kitaran mukana ei tule kovaa koteloa tai gigbagia. Balanssikin on kunnossa – hihnassa kitara ei keikkaa kumpaankaan suuntaan vaan pysyy tiukasti halutussa asennossa. Mikrofonit ovat VH3n Alnico V -humbuckerit. RSS02T – kaikkea muuta kuin keskitasoa RSS02T edustaa Standard-sarjaa eli Revstar-hierarkiassa puolivälin krouvia. Testiyksilön vaahterakansi on saanut ylleen sunset burst -viimeistelyn ja sen alle kätkeytyy kevennetty mahonkirunko. Vanhan kansan sanonta ”Yamaha ei pamaha”, valkenee viimeistään RSS02T:ta hypistellessä – jos edullisempi versio vakuuttaa työnjäljellään, sisarmallinsa tuntuu rakenteeltaan vielä yhden pykälän jämäkämmältä, eikä sen hallintalaitteissa ole havaittavissa minkäänlaista väljyyttä. Käytössä pahamaineinen g-kieli hivenen karkaili sille tyypilliseen tapaan, mutta asia saattaisi olla korjattavissa esimerkiksi yläsatulan uria liukastamalla. Yläsatulan kohdalta kaulan leveys on 41,9 mm. Ne on peitetty kromikuorilla ja korkeudensäätö tapahtuu perinteiseen tyyliin kehyksissä olevilla ruuveilla. RSE20:n akustinen sointi on vakuuttava ja pitkä. Kitaran kantta koristavan kolmikerroksisen plektrasuojan työjäljessä ei siinäkään ole moitittavaa, kuten ei muoviosissa ylipäätään. Dry switchin tuottama lisä ylätaajuuksiin saa soundin lähentelemään puhtailla soitettaessa yksikelaisten soundimaailmaa, mutta ilman huminaa ja hivenen ärhäkämmällä luonteella. Korkeammilla säröpitoisuuksilla se puolestaan kirkastaa alarekisteriä. Huiluäänet kajahtavat ilmoille ilman liikaa yrittämistä ja sointi on tasapainoinen. www.riffi.fi 3/2022 43 la on satiinilakattu ja rungossa on soittomukavuutta lisäävät viisteet vatsalle ja kyynärvarrelle. Muutoin nimettömät virittimet hoitivat tehtävänsä mallikkaasti. Rautapuoli on kromia, sisältäen tune-omatic -tallan ja stop tailpiecen. Pääsy yläkielille on double cut -malleille ominaiseen tyyliin erinomainen. Vasureille mallia on saatavilla kahdella eri viimeistelyllä: mustana ja swift bluena. Tone-potikka on nostettavaa mallia ja yläasennossaan se toimii dry switchinä eli käytännössä ylipäästösuodattimena. Muutoin kitaran runko ja kaula ovat mitoiltaan ja ominaisuuksiltaan samat kuin RSE20:ssä. Plektran iskuun vastataan ärhäkkäästi, mutta soittodynamiikkaa vaihtelemalla nyanssit pääsevät esiin. Sähköillä tilanne säilyy samanlaisena, sillä keskitehoiset mikit tarjoilevat hyvien humpparien tavoin paksua ja pitkään soivaa soundia. Kaulaprofiili tuntuu kourassa modernilta c:ltä. Kitaraan asennetut Elixir Nanoweb 010-046 -kielet oli löystetty toimitusta varten, mutta virittämisessä ei testivaiheessa esiintynyt ongelmia. Intonaatio asettui ensimmäisen virityksen aikana automaattisesti kohdilleen. Tämän on helppo uskoa kestävän kovempaakin käyttöä. Kitaran viritys su42-45 Yamaha EHX.indd 43 42-45 Yamaha EHX.indd 43 29.5.2022 16.14 29.5.2022 16.14. Värivaihtoehtoina testilaitteen keltaisen lisäksi on tarjolla swift blue, red copper, musta ja vintage white. Kolmiasentoinen mikrofonikytkin toimii moitteetta, vaikka ei napsahtelekaan pykäliinsä erityisen napakasti. Liimakaula on myöskin mahonkia, mutta tällä kertaa hiilikuituvahvikkein varustettuna. Master volumeja tonesäätöpotikat ovat jämäkkää metallia
Kaulamikillä laulava soolosoundi löytyy suoraan ilman tarvetta tone-potikan rullailulle. Kitaran akustinen sointi on selkeä ja jämäkkä, ja vaikka runko ei olekaan harvinaisen resonoiva, se ei missään nimessä tunnu myöskään täysin elottomalta. Muutos eq:hon on omiaan soolosoittoon, mutta testin aikana huomasin jättäväni potikan yläasentoon suurimmaksi osaksi ajasta. Kelpo päivitys Yamahan Revstar-sarja on ainakin testilaitteiden perusteella päivitetty varsin onnistuneesti. Tällä kertaa se toimii yläasennossaan focus switch -passiiviboostina. P90:iä kaipaavat vasurit joutuvat kuitenkin pettymään, sillä RSS02T:a ei ole tällä haavaa saatavilla vasenkätisenä versiona. Omissa hintaluokissaan molemmat soittimet ovat mitä suositeltavimpia vaihtoehtoja kokeiltavaksi kitaraostoksille suunnatessa. Master volumeja tone-säädöt luonnistuvat RSE20:n tavoin metallisia potikoita vääntämällä. Myös rungon lakkausjälki on moitteetonta. Nauhat ovat tasaiset ja teräksisille ominaisen liukkaat. Yamaha Revstar RSE20 & RSS02T Yamahan uutuussähkökitarat • valmistusmaa Indonesia • mahonkirunko • mahonkikaula, liimaliitos • otelauta ruusupuuta • kielten soiva pituus 628,65 mm • radius 12" • säädöt: master volume ja tone • polyuretaanilakkaus Yamaha Revstar RSE20 • 2 × VH3 alnico V -humbuckerit • tune-o-matic-talla, stop tailpiece • dry switch -kytkin • 22 nikkelinauhaa • kolmepaikkainen mikkivalitsin • hinta: 499 € Yamaha Revstar RSS02T • 2 × alnico V P-90 -mikrofonit • tune-o-matic-talla, racing-tailpiece • focus switch -kytkin • 22 teräsnauhaa • viisipaikkainen mikkivalitsin • vaahterakansi • hinta: 799 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Suuremmilla saturaatioasteilla kitarasta irtoaa erittäin rapeaa, mutta erottelevaa soundia. Kitaran vasureille suunnattu humppariversio kantaa RSS20L-mallimerkintää. Tuntuma on täsmälleen yhtä jämäkkä kuin edullisemmassakin mallissa. Siinä missä RSE20 on erinomainen valinta aloittelijalle tai vaikkapa kakkossoittimeksi, RSS02T on rosterinauhoineen ja grafiittivahvikkeineen tehty kestämään vaihtelevia oloja ja kovaa käyttöä. Sen voi hyvin nähdä tien päällä huhkivan soittajan luotettuna keikkajuhtana. Kielten soiva pituus (628,65 mm) ja radius (12") ovat tuttuja Element-sarjasta, mutta eräs merkittävimmistä eroista edullisempaan malliin löytyy ruusupuuotelaudan pinnalta: RSS02T:n jumbokokoiset nauhat ovat rosteria ja otelautamerkit ovat pitkulaista mallia. Rautaosat ovat kromia ja muoviosat ovat siistit aina kolmikerroksisen plektrasuojan leikkauslinjoja myöten. Ainoa kauneusvirhe löytyy alasarven syvennyksestä, jossa on tarkemmassa tutkailussa havaittavissa reunalistan päällä pieni värivirhe. Mikrofonit päätyivät varastamaan testissä suurimman huomion. 44 www.riffi.fi 3/2022 jui ongelmitta ja vire pysyi kovemmallakin venyttelyllä jiirissä varsin kiitettävästi, myös g-kielen osalta. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Focus switchin aktivointi leikkaa ylärekisteriä jykevöittäen samalla keskitaajuuksien alapäätä ja bassoa. Väliasennoissa soundiin saadaan kaakatusta, mutta täysin stratomaista soundimaailmaa ei soittimelta kuitenkaan kannata odottaa. Erityisesti RSS02T:n p90:t tekivät vaikutuksen särmikkäällä ja tuhdilla soundillaan. Mielenkiintoisesti kaulan satiinilakkaus tuntuu kourassa hivenen RSE20:n vastaavaa miellyttävämmältä. Tallamikrofonin osalta focus switch kesyttää miellyttävästi yläpään kirkkautta. Runkoa kiertää kaulan lailla kermanvärinen reunalista. Molemmat kitarat ovat työnjäljeltään erinomaisia, ne ovat helpposoittoisia ja kuulostavat hyvältä. Kitara on varustettu muiden Revstar-mallien mukaisesti Elixir Nanoweb 010-046 -kielillä. Mikit reagoivat muutoksen myötä plektran sivalluksiin hieman aggressiivisemmin. Keskiasento on omiaan puhtailla komppaukseen. Nauhojen päitä ei ole peitetty kaulaa ympäröivällä reunalistalla ja ne tuntuvat kouraan aivan aavistuksen karheilta. Puraisu on muhkea mutta napakka. Niiden korkeudensäätö onnistuu ristipäillä ja napapalat itsessään ovat hienosäädettävissä lattapäämeisselillä. Soitin kulkee hyvin topatussa deluxe gigbagissa, jossa on selkähihnojen lisäksi kaksikin eri kantokahvaa ja kaksi suurikokoista taskua tarvikkeille. Testilaitteen lisäksi värivaihtoehtoina on tarjolla swift blue, hot merlot ja musta. Kitara on varustettu kermanvärisillä muovikuorilla peitetyillä alnico v p90 -mikeillä. Tätä ei kuitenkaan välttämättä edes huomaa ellei tiedä mitä on etsimässä. Kitaran viimeistely on muutoinkin tarkkaa: maalipinta on tasainen, vailla röpelöitä tai valumia. Talla-asennossa voimasoinnut lohkeilevat reunasärön kiikkerällä terällä taiteillen nautittavasti ja sustain on pitkä. Tone-potikka on myös nostettavaa mallia. Kaulamikki tarjoaa kermaista liidisoundia, mutta ei aja vahvistinta tukkoon reilummallakaan säröllä. Viisiasentoinen mikkikytkin napsahtelee kuitenkin asemiinsa selkeästi edullisempaa sisartaan jykevämmin. u 42-45 Yamaha EHX.indd 44 42-45 Yamaha EHX.indd 44 29.5.2022 16.14 29.5.2022 16.14
Tällä jälkimmäisellä on huima säätövara alkaen lähes huomaamattomasta 0,05 Hz:n huojumisesta aina 30 Hz:n nopeaan värinään asti. Tämä uusi Nano on pitkälti sama kuin vuoden 2007 edeltäjänsä, samannäköinenkin, mutta selvästi pienempi kooltaan ja yhdellä tärkeällä ominaisuudella täydennetty. Taiteellinen päämäärä on sama, mutta toteutus tavassa on eroa. Okkon toiminta perustuu optoelektroniikkaan, Pulsar puolestaan säätelee signaalin voimakkuutta operaatiovahvistimella. Peruskäytössä maltillisemmilla asetuksilla Pulsar Nano on sitten omiaan vintagehenkisen sykkeen luomisessa, etenkin puhtaan kitarasoundin mausteena. Electro-Harmonix Pulsar Nano Tremolopedaali • tremolon voimakkuuden ja nopeuden säätö • tremolon muotona kanttiaalto tai saha-aalto, kummankin aallon symmetria muokattavissa • + 12 dB.n lisävahvistus (boost) • mono-tulo • mono/stereolähtö, bufferoitu bypass-kytkentä • toimii 9 V paristolla tai virtalähteellä • hinta: 115 € Lisätiedot: EM Nordic Puh. Shapessa on tuntuva pysäytys kello 12 kohdalla ja olisivat voineet samanlaisen laittaa Depthiin klo 13 kohdalle, jossa modulaatiovaikutus alkaa. Shape muokkaa aallon symmetriaa ja antaa mukavia mahdollisuuksia efektin hienosäätöön. Säätimet toimivat tasaisen tuntuisesti. Se on nimensä mukaisesti äänenvoimakkuuden säätö, mutta Nanossa se toimii enimmillään 12 desibeliä lisävahvistusta antavana boosterinakin, ja boostia voi käyttää sellaisenaankin. u TEKSTI: TIMO KOSKINEN – tremolo Electro-Harmonix Pulsar Nano Pyörää ei kannata keksiä uudestaan, mutta kyllä sitä aina kehittää voi. Haarukan yläpäätä lähestyttäessä toiminta onkin jo niin nopeaa, että sointi pätkäistään poikki välittömästi ja tremololla saa lyhyistäkin yksittäisistä äänistä katkonaista sätkätystä. Pulsar on ollut EHX:n valikoimassa jo vuodesta 1979 ja sen uudistettu stereoversiokin 2007 alkaen. Friikkaus-aspekti on siis tässäkin efektissä huomioitu. www.riffi.fi 3/2022 45 J okin aika sitten (Riffi 4/21) testasimme saksalaisen Okkon tremolopedaalia T3 kitaralle ja nyt vuorossa on amerikkalainen tulkinta samasta aiheesta, Electro-Harmonixin Pulsar Nano. Kolmas pyöritettävä säädin, Shape, toimii yhteispelissä minikytkimellä valittavan aaltomuodon (sahalaita tai kanttiaalto) valitsimen kanssa. Pulsar Nanon tapauksessa Depthin maksimi saavutetaan noin kello 1:n kohdalla ja siitä yli säädettäessä signaali rupeaa moduloimaan itseään. Jotain outoa tässäkin on Koko historiansa ajan Electro-Harmonix on rohkeasti sisällyttänyt pedaaleihinsa kummallisia ja harvoin käyttöön tulevia ominaisuuksiakin. Okkossakin on tällainen. Koska tremolo on luonteeltaan signaalia aika paljonkin heikentävä ominaisuus, käyttökelpoiseksi muodostuu Pulsar Nanon uusi ominaisuus: Volume-säädin. Kun tähän yhdistetään Raten nopeimmat asetukset, vatkaus muuttuu sattumanvaraisemmaksi ja soundi kuminauhamaiseksi rengasmoduloiduksi ponnahteluksi. 0207 282 200 • emnordic.fi 42-45 Yamaha EHX.indd 45 42-45 Yamaha EHX.indd 45 29.5.2022 16.14 29.5.2022 16.14. Laitteen säätimistä kolme on samoja kuin aikaisemmassakin mallissa: Depth on signaalin leikkauksen määrä ja Rate nopeus. Tulosignaali on aina monoa, mutta efektin saa ulos stereonakin. Pedaali on rakennettu oikein tukevaan metallikoteloon, mutta virtajohdon liitännässä ei ole tukirengasta tai samanlaista lukkomutteria kuin tuloja lähtöjakeissa
46 www.riffi.fi 3/2022 J yväskyläläisen Vuorensakun soittimissa on yleensä käytetty paikallista puuta, ja niin on asian laita nytkin, sillä Laplanderin runko tehty Pukkilassa kasvaneesta männystä. Tyyliltään otelaudan design vie aatokset vintageen, ja samoin tekee Klusonin lap steel -virityskoneisto, jossa virittimet mekaniikkoineen on sijoitettu Champion-tyyliseen aluskelkkaan. Otelauta on alumiinia, ja senkin on valmistanut oman alueen yritys, muuramelainen Serimadia Oy. 46-47 Vuorensaku.indd 46 46-47 Vuorensaku.indd 46 29.5.2022 16.16 29.5.2022 16.16. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Vuorensaku Laplander – lap steel ekstrakierteellä Vuorensaku Guitars on tunnettu rouhean tyylikkäistä T.Family-kitaroista ja -bassoista. Nyt Vuoren rakentamana saa myös Fender Stringmaster -henkistä lap steel -kitaraa, joka on varustettu palm bendereillä
Laplander ei ole toki liian raskas, ja pysyy yli neljän kilon painollaan erittäin jämäkästi paikallaan soittajan sylissä. Tämä mahdollistaa alhaisemmat viritykset, ja soitin olikin viritetty avoimeen C-viritykseen (C, G, C, E, G, C), joka vastaa intervallisuhteiltaan D-viritystä sävelaskeleen alempana. F). Mikistä saa kolme soundivaihtoehtoa, jotka valitaan kolmiasentoisella kytkimellä. Kielten harotus tallassa ja satulassa oli myös sopivan leveä, jota soittotatsi ylipäätään tuntui helpolta ilmankin kampia. Se oli miellyttävän kirkas ja kuitenkin riittävän voimakas. G#) ilman erillistä säätämistä, kunhan asiaa tarpeeksi harjoitteli. Mikäli Laplanderia haluaisi soittaa dobrohihnan kanssa, voisi paino alkaa jonkin verran tuntumaankin. Se tietenkin tarkoittaa, että tätä lap steeliä ei ehkä myydä suurille joukoille, vaan niille, joilla on halua sijoittaa laatuun ja yksilöllisyyteen. Olen kokeillut vastaavaa bender-systeemiä aikaisemminkin, joten siinä mielessä operointi ei ollut mitenkään vaikeaa, vaikkakin tyylikäs käyttö osana soittoa vaatii kyllä treenaamista. Ihan kämmenen asennosta johtuen kakkoskielen kampea oli ehkä hieman vaivattomampi käyttää. Vireen benderit pitivät ihan hyvin, ainakin näillä kielillä. Käsityön hinta Vuorensakun Laplander on erinomainen soitin, ja ainoa huomautukseni koskee tuota alimman kielen paksuutta. u 46-47 Vuorensaku.indd 47 46-47 Vuorensaku.indd 47 29.5.2022 16.16 29.5.2022 16.16. Kampien leveyttä toisiinsa nähden voi sitäkin muuttaa ihan tuosta vaan, ja hakea siten soittotuntumaa itselle sopivaksi. Sävelmuutokset voi tietysti itse säätää aina virityksen mukaan – tälle viritykselle ne oli säädetty loogisiin kohtiin. Olisiko syytä kokeilla ohuempaa kieltä, onhan 0.64 jo tosi paksu. Laplanderin soinnissa oli virityksestä ja paksuista kielistä johtuen tuhtia otetta, mutta myös nuottien erottelevuus ja soivuus (sustain) oli mainiolla tolalla. www.riffi.fi 3/2022 47 Vuorensaku Guitars T.Family ”Laplander No.2” (sarjanumero: #43141) Käsintehty lap steel -kitara • runko: mäntyä (Pukkila, Keski-Suomi) • otelauta: alumiinia • kielten soiva pituus: 25 tuumaa • mikrofoni: Vuorensaku Custom DogBucker (Ulostulo: 7,8k Alnico8) • säätimet: volume, tone, kolmiasentoinen kytkin (sarjaan, rinnan, kelojen puolitus) • talla: Certano Roller + B/G Palm Benderit • virityskoneistot: Kluson Lapsteel • paino: 4,3 kg • väri: ”Light Aged Biker Black” • hintaluokka: 3200 € Lisätiedot: Vuorensaku Guitars • www.vuorensaku.fi Ensimmäinen huomio soittimesta oli se, että se painaa enemmän kuin esimerkiksi omat lap steel -kitarani. Sarjaan kytketty humbucker oli tietysti se keskialueelta vahvin vaihtoehto, ja rinnankytketty vaihtoehto taas vähemmän ”mutainen”, enemmänkin yksikelaisen tapainen. Kämmenbenderit ovat mukava lisä lap steelin peruspalikoihin, niillä saa soittoon lisävivahdetta, kunhan ei odota, että lap steel muuttuisi niillä pedaalikitaraksi. Talla-asennossa humbuckerin kelat soivat sarjassa ja keskiasennossa taas rinnan. Kakkoskielen kammella onnistuin tekemään myös puolisävelaskeleen venytyksen (G . A) ja jälkimmäinen puolisävelaskeleen (E . Hinnaltaan Laplander on sitä tasoa, minkä käsintehdyltä instrumentilta nykyään osaa odottaa. Kämmenkammet on asennettu kakkosja kolmoskielelle ja säädetty siten, että ensinmainittu nostaa omaa kieltään kokosävelaskeleen (G . Soivuus säilyi hyvin myös ylemmässä rekisterissä, ja vastaavasti alarekisteri soi sekin komeasti. Siinä on käytetty hieman normaalia vahvempaa Alnico 8 -magneettia. Kolmas vaihtoehto on yksikelainen, jolloin käyttöön jää tallaa lähimpänä oleva ruuvisäädettävä kela. Helposti sortuu liialliseen liialliseen käyttöön, vähän kuin jonkun uuden efektin kohdalla. Kielten soiva pituus on 25 tuumallaan pidempi kuin lap steel -kitaroissa perinteisesti. Kielisetin paksuudetkin olivat melko tanakat (0.16 – 0.64), varsinkin alimman kielen osalta. Kolme eri soundia Laplanderin humbucker-mikki on niin ikään Vuorensakun tuotantoa. Päädyin itse käyttämään lähinnä ensimmäistä ja kolmatta vaihtoehtoa, vaikka kaikki vaihtoehdot olivat kyllä riittävän erilaisia. Kampien jäykkyys oli hyvin säädetty, joten pystyin pitämään oikeaa kämmensyrjää jatkuvasti niiden päällä, kun taas venytykseen riitti vain määrätietoinen painallus. Pidin kuitenkin puolitetusta vaihtoehdosta enemmän kuin rinnankytketystä. Laplanderin volume-potikka toimi myös oikein hyvin, eikä soundi menettänyt kirkkauttaan mitenkään merkittävästi, vaikka volumea laski reilumminkin Kampihommiin Laplanderin bonus on ranskalaisen Certanon valmistamat rullatalla, -satula ja ”palm benderit”. Myös molempien kampien yhtäaikainen benderöinti onnistui ihan kivuttomasti. Ainoastaan alimman kielen kohdalla sointi muuttui vähän tukkoiseksi, kun liu’uttelin alimmilta nauhoilta ylöspäin, kun taas muilla kielillä tätä ongelmaa ei ollut
48 www.riffi.fi 3/2022 Guitar Tuna Opetusohjelma kitaristille • kitaran ja basson viritysmittari • sointujen ja sointusäestyksen opetus • myynnissä App Storessa sekä Google Play Storessa Lisätiedot: Yousician • yousician.com M obiililaitteessa toimiva GuitarTuna auttaa virittämään soittimen, mutta se osaa myös harjoituttaa sointu otteita ja opastaa säestämään tuttuja lauluja. Viritystä tarkistettaessa tavoiteltu äänenkorkeus esitetään näytön keskellä pystyviivana, jonka vierellä viritettävä ääni väreilee kuin liehuva vana veneen perässä. Mitä epävireisempi on ääni, sitä kauemmas vana erkaantuu. Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut Tarjoukset voimassa yksityistilaajille kesän ajan, ei jälleenmyyjille eikä tukkuun. Kompata voi yksinkertaistetulla tai alkuperäisellä soinnutuksella, eikä näiden välillä ole populaarimusiikissa aina niin suurta eroa. Mutta silloin kun on, joudutaan ratkomaan miTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Yousician GuitarTuna – onpas opettavainen viritin! Viritä kitara, opettele soinnut, harjoittele komppaamaan. GuitarTuna jelppaa. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! 48-49 Yousician.indd 48 48-49 Yousician.indd 48 29.5.2022 16.18 29.5.2022 16.18. Värikin vaihtuu punaiseksi, jos aivan pöpelikössä ollaan. Entäs Sinatra, The Beatles, Janis Joplin, U2, Ed Sheeran… Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Pelkkiä diagrammeja voi takoa päähänsä pelillä, jossa appi esittelyn jälkeen avaa näkyville useamman eri kaavion satunnaisessa järjestyksessä ja pelaajan täytyy täppäämällä osoittaa tunnistavansa mikä diagrammeista esittää pyydettyä sointua. Hiljaisen kuvamerkkien opiskelun lisäksi akordeja voi opetella tunnistamaan myös kuulokuvan perusteella, GuitarTuna nimittäin osaa virtuaalikitarallaan soittaa otteet sormitusta vastaavin soundein. Viritysruuvia kääntämällä liehuke koetetaan saada mahdollisimman yhtenäiseksi viivan kanssa. Tätäkin peliä voi pelata taitotasonsa mukaisesti joko pelkkien soinnun nimien varassa tai niin että applikaatio näyttää soinnun diagrammin jo ennen soittoa. Soinnuista lauluksi GuitarTuna opettaa myös käyttämään opittuja sointuja säestämiseen eräänlaisen kitarakaraoken avulla. Soinnun kaikkia ääniä ei tarvitse saada soimaan täydellisesti, mutta vääriä säveliä sisältävää tai kovin puutteelliseksi jäävää sointua tämä laadunvalvoja ei kelpuuta. Voimasoinnutkin applikaatio hallitsee, eikä aina tarvita edes soitinta. Erilaisten oppimispelien tavoin se suosii digilaitteiden intuitiiviseen täppäilyyn tottunutta. Kappaleet käynnistyvät soittajan aloittaessa ja mikäli jokin sointuvaihdos ottaa vähän ekstra-aikaa, applikaatio huomioi senkin odottamalla kunnes pelaaja pääsee taas kyytiin. Valitaan pitkän pitkästä luettelosta jokin laulu ja applikaatio esittää sen sanat plus soinnut -periaatteella. (Vasemmalla) -44 senttiä alavirettä A-kielellä… kiristä kieltä! (Oikealla) Kävisikö vaikka James Taylor tai Carole King. Ja toisinkin päin sujuu: applikaatio pyytää pelaajaa soittamaan tietyn soinnun ja hyväksyy suorituksen kuullessaan tyydyttävän suorituksen. Kitaran sointuotteita harjoitellessa sointuvalikoimaa voi rajata vaikkapa sävellajin tai sormitusmuodon mukaisesti, vain kolmisoinnuin tai laajempina versioina. Kokonainen kappale ei mahdu näyttöön kerralla, joten appi kuuntelee oppilaan soittoa ja rullaa näkymää etenemisen tahdissa. Asialla on helsinkiläinen Yousician, Aalto-yliopiston ajatushautomossa syntynyt, musiikinopetukseen erikoistunut teknologiayritys. Toimii näinkin kyllä, vaikka en olekaan kokenut perinteisiä neulamittareita tai led-rivejäkään hankaliksi. Säveltapailua kitaralle ominaisin klangein siis
u (Vasemmalla) Sointuja opiskellessa voi valita itselleen sopivan haasteen. Suomipoppiin keskittymällä sellaisia ihmismääriä ei tavoitettaisi. Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut Tarjoukset voimassa yksityistilaajille kesän ajan, ei jälleenmyyjille eikä tukkuun. kä yksinkertainen sointu edustaisi parhaiten sitä korvattavaa sointua. (Oikealla) Ja tietysti soittaa myös itse: ups, kaksi kieltä soi kuten pitikin, mutta nuo harmaat jäivät suutareiksi… Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Yousician luovii tässäkin karikossa oikein onnistuneesti, vaikka aina on tulkinnavaraa ja makueroja siinä miten neliäänisen tai vielä laajemman soinnun luonne pelkistetään kolmen äänen kimpuksi. Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Avainsana on kansainvälisyys, minkä ymmärtää kyllä: GuitarTunaa myydään kaikkialle maailmaan ja Yousicianilla on eri sovelluksilleen yli 20 miljoonaa käyttäjää. Näin on hyvä. On ikivihreitä menneiltä vuosikymmeniltä ja uudempien aikojen hittejä genrestä kuin genrestä. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! 48-49 Yousician.indd 49 48-49 Yousician.indd 49 29.5.2022 16.18 29.5.2022 16.18. Applikaatioon tallennetun ohjelmiston laajuus on hämmentävä. (Keskellä) Tai antaa koneen arvuutella minkä soinnun se soittaa
Gain-potikoissa on asiallinen tuntuma ja kookkaat hatut yhdessä selkeiden mittareiden kanssa tekevät tasojen säätämisestä helppoa. UA:n toteuttamat kolme erilaista vaihtoehtoa ovat kuitenkin niin käyttökelpoisia, että niitä käyttää mielikseen. Toisin kuin huomattavasti kalliimmissa Apolloissa, Volteissa ei ole lainkaan omaa dsp-prosessoria reaaliaikaista efektointia varten. Ääni vahvistuu muttei leimallisesti värity, ja soundi on erittäin käypä kaikenlaiseen äänittämiseen. audiotools for professionals Uutuudet heti Lahden varastosta! 3122V dual mic pre SR22 Dual Compressor SR24 Dual Equalizer MC531 monitor controller Plugarit Studiolaitteet Studiolaitteet Huonekorjaimet ja monitoriprosessorit Tube Loading Ampli?er Studiolaitteet Akustointielementit Authorized API Audio dealer Low-end mikrofonit Mikrofonit Studiokaiuttimet TranZformer GTR & CMP guitar pedals T12 Tube Mic Preamp T25 Tube Compressor K ahden kanavan samanaikaiseen äänitykseen pystyvä Volt 276 ottaa etulaidan XLR-kombojen kautta vastaan mikrofonitai linjasignaalia, ja kumpikin kanava muuntuu instrumenttikäyttöön kytkinvalintaisesti. Nykyaikaisen etuasteen ja vintagen välinen ero ei kuitenkaan ole kuin yöllä ja päivällä vaan pikemminkin kuin pätevällä yleisvalaisimella ja saman laatuluokan kohdevalaisimella. Virvelimaton resonanssit puolestaan tuntuvat piirtyvän hieman ohkaisempina ja korkeammalle taajuusalueelle kuin perusvaihtoehdolla. Vaihtoehto löytyy Vintage-kytkintä painamalla, jolloin toiminta jäljittelee UA:n omaa klassikkomallia. 50 www.riffi.fi 3/2022 pro audio ?nland oy Vasarakatu 1 15700 Lahti www.proaudio?nland.. Soundillinen ero nykyaikaisen ja vintagen välillä on selkeästi havaittava, muttei sillä tavoin dramaattinen, että äänityksen voisi tärvellä väärällä valinnalla. Ensinnäkin mikrofonivahvistimia voi käyttää sellaisenaan, jolloin ne toimivat kuten nykyaikaisen, laadukkaan etusen sopii odottaakin. Yhdellä nupilla hallittavissa kompressoreissa pyritään usein verraten neutraaliin toimintaan, jonka tarkoituksena TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universal Audio Universal Audio – laatua tyylistä tinkimättä Viiden eri mallin tuoteperhettä edustamaan valittiin kaksikanavainen Volt 276, jolla on matkassaan muutama maukas lisäominaisuus. Samoin symbaaleiden helinässä esiin nousevat hieman ylemmät kerrannaiset. Voltissa ei kuitenkaan ole putkia, eikä mallintavaa prosessoria, vaan jäljittely toteutetaan erillisellä analogikytkennällä. Kummalla tahansa saa talteen dynaamista, tasapainoista ja selkeätä ääntä, mutta vintage antaa sille hieman lisäväriä. Sitä käytettäessä esimerkiksi akustisen kitaran kielet soivat hiukan kirkkaammin ja kynnen tai plektran kosketuksessa sekä otekäden siirtelystä aiheutuvissa sivuäänissä on aavistuksen terävämmin sihahtavaa preesensiä. VOLT VOLT 50-51 UA Volt.indd 50 50-51 UA Volt.indd 50 30.5.2022 20.47 30.5.2022 20.47. Rumpuihin vintage tuo hitusen lisää iskevyyttä, jolla matalienkin tomien yksittäiset iskut ja myllytykset jäsentyvät miksauksen seasta mukavasti. Perussoundi on selkeä, tarkkapiirteinen ja mukavan tanakka niin mikrofoniäänityksissä kuin linjaan soitettaessakin. Firman 1176-klassikkomallin innoittamana suunnitellussa kompressorissa ei ole minkäänlaisia säätöjä käyttäjälle ruuvattavaksi, mutta laululle ja kitaralle on omat valmiit vaihtoehtonsa, joiden lisäksi valittavana on ”Fast” eli nopea. Kompressori Toinen analogisesti toteutettu lisätoiminto on kompressori, jonka voi myös ohittaa kokonaan silloin, kun ei halua signaalia vielä äänitysvaiheessa muokata. Sen sijaan niissä on muutama analogisesti toteutettu lisätoiminto, joista kyllä on paljonkin iloa ja hyötyä
Riittävästi kaikkea Pieni työpiste tai reissun päällä oltaessa kasattava mobiilistudio ei hirveitä tarvitse. Paketissa toimitetaan kaapeli tietokoneliitäntään (USBC / USB-A), mutta uudempien Macien kanssa pelattaessa täytyy itse hankkia normin täyttävä kaapeli, jossa on USB-Cliitin molemmissa päissä. Volt 276:n balansoitu stereolähtö kaiutinmonitorointia varten ja jakki kuulokkeille riittävät kuunteluun tallennuksen ja miksauksen aikana. Jos kaksi äänityskanavaa kerrallaan jää pieneksi, Volt-mallistosta löytyy vastaava nelikanavaisenakin. Kokeilemalla ja soveltamalla saattaa löytää sellaistakin hyvää, mitä ei ennakkoon ole luvattu. Latenssistakaan ei ole riesaksi, sillä Direct-valinnalla tallennettavat signaalit ohjataan suoraan kuunteluun analogipuolella ennen A/Dmuunnoksia. Tämä kompressori antaa massaa ja iskevyyttä, se tuo ääneen asiallista auktoriteettia, joka ryhdistää soundia. Universal Audio Volt 276 Äänikortti USB-C-liitännällä • 24-bittiset A/Dja D/A-muunnokset • maksiminäytetaajuus 192 kHz • 2 mikrofoni/linja/instrumenttituloa • 2 analogista linjalähtöä (stereo-monitorointiin) • kuulokeliitäntä • USB-C tietokoneen liittämistä varten • midi-tulo ja -lähtö, DIN-liittimet • Kensington-lukko • hintaluokka alle 300 € Lisätiedot: Msonic Puh. Suosittelen sellaisen käyttöä jo pelkästään toimintavarmuuden ja tietokoneen tai mobiililaitteen akun säästämisen nimissä. Voltin 1176-jäljitelmä ei istu siihen joukkoon, se värittää ääntä häpeilemättä omalla maukkaalla tavallaan. Balanssia tallennettavan ja jo tietokoneelle taltioidun äänen välillä säädellään kuulokevoimakuuden ja DAWohjelman säätimillä. Vaihtoehtojen nimikoinnitkaan eivät ole velvoittavia, eivätkä ne kiellä käyttämästä kompressoria muihin äänilähteisiin vaan kuvaavat pikemminkin kompression luonnetta aina yhden nimetyn esimerkin kautta. UA:n mukaan Volt pärjää USB-väylästä imaisemallaan virralla, jos emolaite vain pystyy sitä riittävästi syöttämään. Interfacen takalaidassa on silti liitäntä ulkoiselle virtasyötölle ja paketissa tulee sopiva johto USB-virtalähdettä varten. Yksinkertaisten ulkoisia kiintolevyjä varten hankittujen hubien tai adapterien kautta keskusteluyhteyttä ei syntynyt, suora kytkentä toimi sitten laakista. audiotools for professionals Uutuudet heti Lahden varastosta! 3122V dual mic pre SR22 Dual Compressor SR24 Dual Equalizer MC531 monitor controller Plugarit Studiolaitteet Studiolaitteet Huonekorjaimet ja monitoriprosessorit Tube Loading Ampli?er Studiolaitteet Akustointielementit Authorized API Audio dealer Low-end mikrofonit Mikrofonit Studiokaiuttimet TranZformer GTR & CMP guitar pedals T12 Tube Mic Preamp T25 Tube Compressor on vain loiventaa voimakkuuseroja ja estää signaalipiikkien ajautuminen särölle asti. Runsauden pula, ei muuta pähkäiltävää. u 50-51 UA Volt.indd 51 50-51 UA Volt.indd 51 30.5.2022 20.47 30.5.2022 20.47. Jos taas kompressori ei tunnu tarpeelliselta, voi vaihtoehtoa katsastaa perheen kahdesta pienimmästä mallista. 010 439 8800 • msonic.fi pro audio ?nland oy Vasarakatu 1 15700 Lahti www.proaudio?nland.
Hieman Apple-henkiseen ja tiettyä luksusta ilmentävään rasiaan on pakattu 11 paria erilaisia joustavia sovitteita, joilla Minuendon tulpan istuvuutta omaan korvaan voi mallata. Joulukuusen mallisia tiivisteitä on jopa yhdellä, kahdella ja kolmella poimulla valmistettuina versioina, ja lisäksi paketissa on puolipalloa muistuttavia sekä tasapaksun pötkylän muotoisia vaihtoehtoja. Vaimennus ei täpöilläkään ole yhtä täydellisen eristävä kuin korvan peittävillä kuppisuojaimilla, mutta vastavuoroisesti virvelimaton resonanssit, bassarin nuijan iskujen läjähdys sekä kapulan nupin napsahdukset symbaaleiden pintoihin piirtyvät selkeinä. Kun siirtää vipusen puoliväliin säätöhaarukkaa, vaimennus tehostuu selvästi ja ulkomaailman äänet alkavat etääntyä. Sen missiona on kehittää maailman parhaat langattomat mikrofonit ja langattomat PA-tuotteet. Ääni vain pysyy miellyttävämmässä mittaluokassa. Näiden arvojen toteutuminen edellyttää tietystikin, että tulpat istuvat tiiviisti sijoillaan ja valmistaja onkin varmistellut asian esimerkillisesti. Anatomia on yksilöllistä ja tulpan on suljettava koko korvakäytävä riittävän tiiviisti, jotta ääni todella kulkisi vain ja ainoastaan sille tarkoitettua kanavaa suodattimen läpi ja vaimenisi suunnitellulla tavalla. Sen hienojakoisempaa säädintä en oikeastaan kaivannut. Ja juuri sen verran kuin säätimellä määrittelee. Soundi on tulpilla vaimennetuksi hämmästyttävän kirkas ja selkeä. Se on kooltaan huomiota herättämättömän pieni, mutta kyllin iso sormenpäällä liikuteltavaksi. Itse huomasin päätyväni karkeahkoon kolmen asennon luokitteluun, jossa ääripäät olivat minimija maksimivaimennus ja niiden väliin mahtui yksi puolimatkan pysäkki. Tomien huminat suodattuvat pois ja soundi soittopaikalle kuulostaa enemmänkin siltä kuin kuuntelisi settiä huoneen vastakkaiselta laidalta jonkun toisen soittaessa. Tehokkaimmilleen säädettynä Minuendon vaimennus riittää ihan mainiosti rumpujenkin kanssa, jos nyt ei aivan armottoman kovaa ylly pieksämään. 52 www.riffi.fi 3/2022 K eksintö on uniikki – saatesanojen mukaan Minuendon vaimennusmekanismi jäljittelee korvan omaa rumpukalvoa, ja toiminnan tehoakin voi säädellä pikkuisen korvanapista esiin pilkistävällä vipusella. Esimerkiksi puheen ymmärrettävyys säilyy, mutta kilisevien kupposten ja muun epämääräisen taustahälyn pahin terä tylppääntyy hieman. Hifistynyt olisi kenties hieman yliampuva arvosana, mutta joka tapauksessa soittotuntuma säilyy luonnollisempana. Kovaa esinettä pöytäpinnalle laskettaessa syntyvä kopsahdus kuuluu sopuisan himmeänä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi MIPRO on mikrofonien ja langattoman tiedonsiirron edelläkävijä. Palkitut langattomat järjestelmät MIPRO-tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Kitaravahvistimen kanssa puuhaillessa soittotuntuma esimerkiksi pysyy erinomaisena, eivätkä äänensävyt sula hahmottomaksi massaksi. Soundi ei silti mene samalla tavalla tumpuksi kuin tavallisilla korvatulpilla tuppaa tekemään. Justeeraus käy helposti käytön aikana, mutta portaattoman säädön todellinen hyöty riippunee käyttöympäristöstä. 52-53 Minuendo.indd 52 52-53 Minuendo.indd 52 29.5.2022 16.20 29.5.2022 16.20. Skaalan alkupäässä vaimennuksen aistii hyvin mietona eikä se juurikaan vaikuta kuultavan soundin kirkkauteen, ainoastaan volyymiin. Huonosti istuva tulppa päästää TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Minuendo – hiljennä sopivasti! Nyt pitäisi mekkalan vaimentua soundia tärvelemättä. Seitsemästä alkaen Valmistajan ilmoituksen mukaan Minuendon vaimennus on pienimmällään seitsemän desibeliä ja suurimmillaan 25 desibeliä. Bänditreeneissä tai jonkun keikkaa kuunnellessani käyttäisin tällaisia mielelläni yleisen melutason hillitsemiseen
Pakkaukseen kuuluu myös käytännöllinen nyöri, jonka päissä on joustavat lenkit nappien kiinnitystä varten. Niistä, joissa valon tai naksahduksen sijaan pulssin voi tunnistaa iholla tuntuvana fyysisenä ärsykkeenä. Minuendon tulpat kun ovat varsin kevyitäkin painoltaan. u Palkitut langattomat järjestelmät MIPRO-tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Sekä siitä syystä, että tulpan äänikanavaan pakkautuva töhnä kyllä turmelee koko homman hienouden. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että ne olisivat yhtään sen alttiimmat vikaantumiselle kuin tavanomaisemmatkaan tulppamallit. 010 439 3733 • www.musiikkisilfverberg.fi ääntä vuotona ohitseen, ja sitä on lisäksi myös pidemmän päälle epämukava pitää. Minuendon runsas varusvalikoima sisältänee ihanteellisen sovitteen hyvin monen muotoisille ja kokoisille korville. Firman kotimaa taas on yllätyksellisesti Norja, jossa toki on perinteitä niin musiikin kuin tekniikankin saralla aina Kriegistä sysimetalliin ja Tandbergistä Seem Audioon. Itse löysin suosikkini nopeasti, ja vertailun vuoksi kokeilemani muut vaihtoehdot tuntuivat yhtä kiistatta epätyydyttäviltä kuin se paras malli tuntui istuvalta. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi MIPRO on mikrofonien ja langattoman tiedonsiirron edelläkävijä. Yhteistyökumppaniksi maailman valloitukseen Minuendo on löytänyt Soundbrennerin, joka puolestaan tunnetaan muusikon älykelloiksi kutsutuista metronomeista. Sen missiona on kehittää maailman parhaat langattomat mikrofonit ja langattomat PA-tuotteet. Huomioida kannattaa, että onnistuminen voi olla pienestä kiinni ja halkaisijaltaan samat, mutta eri muotoiset sovitteet eivät välttämättä tuota yhtä hyvää lopputulosta. Minuendon nimen voi käsittää hauskaksi sanaleikiksi musiikkitermistä diminuendo – vähitellen hiljenevä. Testijakson pituus ja painottuminen sisäsiistiin toimintaympäristöön ei vielä riitä kertomaan kuinka luotettava ja pitkäikäinen Minuendon mekanismi on. Minuendo Säädettävät korvatulpat • vaimennus 7 – 25 dB • portaaton säätö • passiivinen vaimennin, ei tarvitse virtaa • hinta 149 € / pari Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Kummallekin totunnaisia tapoja ja menetelmiä ansiokkaasti tuulettavalle firmalle on syytä toivottaa menestystä. Pituutta sillä on viitisenkymmentä senttiä, juuri sopivasti ulottumaan niskan takaa korvalta toiselle käytön aikana, ja passelisti siihen tarkoitukseen, että haluaa riiputella nappeja rintamuksen puolella ennen korviin laittoa. Korvista pois otetettaessa puolestaan jelppaa pienen pieni harja, jonka varren päässä on piskuinen metallilangasta taivuteltu lenkki. Käytön jälkeen tulpat on nimittäin syytä puhdistaa jo esteettisenkin vaikutelman vuoksi. Puhdistetut napit voi sitten sujauttaa mukana toimitettavaan, vetoketjulliseen pikkukukkaroon kuljetuksen ajaksi. Kun sovitus on jämpti, tulppa toimii eikä sen käyttö ala rasittaa. 52-53 Minuendo.indd 53 52-53 Minuendo.indd 53 29.5.2022 16.20 29.5.2022 16.20
Ääni soi puhtaasti ja esimerkillisen selkeästi koko toistoalueella. Äänen juhlaa Heddphonen rakenne on puoliavoin ja tuntu miellyttävän hengittävä sekä fyysisesti että äänen suhteen. Kangaspäinen Y-kaapeli liitetään äänilähteeseen isolla plugilla ja kumpaankin kuulokkeeseen nelinapaisella, lukittavalla mini-XLR-liittimellä. Kun nauha on kyllin pintava, se toimii kaiuttimena – tässä tapauksessa koko äänialueen toistavana elementtinä. • tehovaatimus vahvistimelle: minimi 200 mW, suositeltu ?1000 mW • liitäntä Y-johdolla: 6,3 mm TRS-plugi / 2 × 4-piikkinen miniXLR • paino 730 g • hintaluokka . Testikuulokkeissa vasen ja oikea kuppi sattuivat soimaan melko tarkalleen kvartin etäisyydellä toisistaan, ja jokin vaimennus näille sivuäänille täydellistäisi kyllä Hedd Audion kuulokkeet. Sennheiser_EWDX_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_EWDX_230x280_Riffi_FIN.indd 1 25.05.22 17:00 25.05.22 17:00 54-55 Heddphone.indd 54 54-55 Heddphone.indd 54 29.5.2022 16.21 29.5.2022 16.21. With the EW-DX line, there will be even more professional features for nearly any budget or application. Audio professionals can encounter challenges using traditional RF technology, but with Evolution Wireless Digital, fundamental limitations of wireless systems are resolved using new technology that is nothing short of groundbreaking. Kokeellisempaa akustista jazzia soittavan trion levyllä suurta roolia näyttelevät symbaalit ja erilaiset kellot kumahtavat, kilahtavat ja helähtävät syvemmin ja ilmeikkäämmin kuin olen tottunut ne kuulemaan. Mallia ei ole suunniteltu työmatkailuun metrolla, joten ulkomitat ovat esteettinen makuasia, kun kerran käyttömukavuus on kuuntelun kannalta kunnossa. Kumartuminen alimman levyhyllyn puoleen ei myöskään keikauta sankaa silmille tai saa luureja muuten valahtamaan. Musiikin kuuntelun osalta parannuksia on nimittäin hyvin vaikeata keksiä. Ainoa moite koskee kuulokekupin ulkopuolen metalliritelikköä, joka reagoi herkästi kopautukseen tai muuhun ulkoiseen mekaaniseen herätteeseen resonoimalla akustisesti. Vain hipi hiljaa korvaa kutkuttelemaan miksatut lyömäsoittimet – joista perushyvillä kuulokkeilla on saattanut aistia vain niiden yhteisen sykkeen – avautuvat nekin erillisten ja omanlaistensa klangien muodostamaksi rytmiseksi kudokseksi kaikkine vivahteineen. Musiikin soidessa ilmiö tä ei juurikaan havaitse, mutta tauon tai hyvin hiljaisen äänen kohdalla kopautus johtoon, sankaan tai itse kuppiin heläyttää ilmoille selkeän kellomaisen sävelen. Olemukseltaan tämä hitusen kankeahko johto on samaa paria kuulokkeiden kanssa: hellyyttävällä tavalla kuin jostain menneiden vuosikymmenten hitec-katalookista. Koon estetiikkaa Suurikokoinen ja ulkoisesti aika kömpelöltä vaikuttava Heddphone istuu korville asetettuna yllättävän miellyttävästi, eikä verraten suuri paino tunnu mitenkään rasittavalta, kiitos hövelin pehmustuksen. Toisaalta syystä tai toisesta vaatimattomammaksi jääneen tai tehdyn äänitteen sointi ei Heddphonella kuunneltuna ylevöity laisinkaan – lattea pysyy latteana eikä eloton virkoa henkiin. 1700 € Lisätiedot: Seastone Audio Puh. 54 www.riffi.fi 3/2022 Hedd Audio Heddphone Stereokuulokkeet • avoin rakenne • AMT-elementti (Hedd Audion VVT-tekniikka) • toistoalue 10 Hz – 40 kHz • herkkyys 87 dB SPL @ 1 mW • nimellisimpedanssi 42 . The Evolution Wireless Digital Series Evolving with you. Visit sennheiser.com/ew-dx to learn more about the latest members in the Evolution Wireless Digital series. Rypytetty metallinauha reagoi magneettikentän muutoksiin puristumalla vuoroin tiukempaan pakettiin ja venymällä sitten jälleen suoremmaksi pinnaksi, jolloin jokainen yksittäinen sulkeutuva ja avautuva taitos toimii kuin pieni palje liikuttaen ilmaa. Discover why EW-DX is the future of wireless. Korvaa ympäröivän pehmukkeen sisäpuolelle jäävä alue on mukavan väljä ja tilaa jää myös korvalehden ympärille. Not all wireless is created equal. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Heddphone – mannaa korville Nyt tiedän millaisista asioista lottovoittajat voivat nautiskella. Hyvä sen sijaan saa lisäarvoa – mitä akustisemmasta musiikista on kyse ja mitä taidokkaammin äänite on tuotettu sitä merkittävämpi on Heddphonen tuoma nautinnon lisäulottuvuus. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio H eddphone-kuulokkeet perustuvat samaan Air Motion Transformer -tekniikkaan, jota käytetään Hedd Audion studiomonitoreiden diskanttielementeissä. Valmistajan mukaan nauha liikkuu erittäin täsmällisesti ja nopeasti, niinpä äänenkin pitäisi olla pikkutarkkaa ja erottelevaa poikki koko toistoalueen. Nykyäänitteille runsain mitoin kylvetyn särön häiritsevyys puolestaan nousee piinallisen selkeästi esiin Hedd phonen kautta kuunneltaessa. Ensiluokkaisilta tallenteilta erottaa yksittäisten soitinten sävyjä siinä, missä aiemmin kuului vain yhtenäinen jousisektio
Visit sennheiser.com/ew-dx to learn more about the latest members in the Evolution Wireless Digital series. The Evolution Wireless Digital Series Evolving with you. Sennheiser_EWDX_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_EWDX_230x280_Riffi_FIN.indd 1 25.05.22 17:00 25.05.22 17:00 54-55 Heddphone.indd 55 54-55 Heddphone.indd 55 29.5.2022 16.21 29.5.2022 16.21. Audio professionals can encounter challenges using traditional RF technology, but with Evolution Wireless Digital, fundamental limitations of wireless systems are resolved using new technology that is nothing short of groundbreaking. Not all wireless is created equal. With the EW-DX line, there will be even more professional features for nearly any budget or application. Discover why EW-DX is the future of wireless
Aiempaa tehokkaampien vahvistimen ja bassoelementin yhteistoimintaa taas on laitettu kaitsemaan tavanomaista limitteri-ratkaisua fiksummaksi kutsuttu Bass Motion -kontrolli. Voluumisäätö kahden signaalitasoa ilmaisevan ledin kera ei selityksiä kaipaa, soundia puolestaan voi muokata kolmipykäläisellä kytkimellä. Ulkopintojen turvaksi RCF:llä on myös mallikohtaisesti tyköistuvia suojahuppuja, joita myydään lisävarusteina. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI RCF ART 912-A – hyvästä paremmaksi Muovikoppainen kaiutin on jo aikuiseen ikään ehtinyt keksintö, mutta kylläpä sitäkin voi edelleen kehittää. 56 www.riffi.fi 3/2022 RCF ART 912-A Aktiivinen 2-tiekaiutin • 12" kartioelementti + 1,75" kompressiodriver • toistoalue: 50 Hz – 20 kHz • linjatason balansoitu tulo, XLR-kombo, tasonsäädin • esiekvalisoinnin valinnat: linear, boost, stage • tulosignaalin jako ketjutukseen, XLR • hetkellinen vahvistinteho 2100 W • RMS-teho 1050 W • maksimiäänenpaine 130 dB SPL • suuntaavuus 100° × 60° • paino 19 kg • mitat 642 × 370 × 363 (mm) • hintaluokka 600 € Lisätiedot: Intersonic Puh. RCF:n mukaan tämä suojaa elementtiä tehokkaammin, aiheuttaa vähemmän vaihesiirtymää ja toimii huomaamattomammin kuin perinteiset suojalimitterit. 020 767 9450 • www.intersonic.fi R CF:n ART-sarja lanseerattiin 1996 ja nyt mennään siis yhdeksännessä polvessa. Kokonaan uuden kompressiodriverin kalvo on kaptonia, avaruustekniikan kehitystyön sivuhedelmänä syntynyttä materiaalia. Soundi on asiallinen ja sitä saa ylenpalttisesti. 56-57 RCF Aamukahvi.indd 56 56-57 RCF Aamukahvi.indd 56 31.5.2022 15.01 31.5.2022 15.01. Kopan malli soveltuu pystyasennossa yhtä lailla lavan reunalle kuin telineellekin nostettuna, tai M10ripustuspisteiden varassa lavarakenteista riiputettavaksi. Laulukaapiksi ART 912-A on nimittäin tavattoman kovaääninen, ja erillisellä subwooferilla tuettuna se pärjää varmasti jo pienen kuppilan bändi-PA:na. Yksinkertaistettuna vahvistimen DSP:lle syötetään tiedot kyseisen elementin liikeominaisuuksista ja niiden perusteella se osaa puuttua vain niihin signaalinosiin, jotka olisivat tuuppimassa puhekelaa yli sen äärirajojen. Ja kyljelleen käännettynä tämäkin kaiutin palvelee kulmamonitorina. Tuloja on yksi ja kyseisen linjatason signaalille tarkoitetun XLR-kombon kaverina on XLR-lähtö kaiuttimien ketjuttamista varten. Seinämiä on ohennettu, mutta samalla koko konstruktiota on jäykistetty entisestään koteloa sisäpuolelta tukevalla M-Bracekehikolla, joka pitää kopan ryhdissään ja hillitsee resonanssia. Mekaanisen toteutuksen kruunaavat jämerä teräsverkko, joka suojaa koko etupuolta, sekä takalaidan syvennyksiin kolhuilta suojaan kunnolla upotetut liitännät ja säätimet. Kyse on perinteiseen PA-äänentoistoon suunnitellusta aktiivikaiuttimesta, joka liitetään erillisen mikseriin perään. Suoran vasteen vaihtoehtoina ovat ujostelematta, mutta silti musikaalisesti toteutettu loudness-tyyppinen ”boost” taustamusiikin soittoon, sekä kulmamonitoroinnissa syntyvien lattiaheijastusten neutralointiin tarkoitettu ja tehokkaasti alakertaa vaimentava bassosuodatus ”stage”. Siitäkin saa erinomaisen otteen, vaikka muiden kahvojen kaltaista, sormilla ympäröitävää jämäkkää pienaa ei siinä olekaan. Uudistuksen yhteydessä diskanttielementin aaltoohjainta on levennetty, minkä puolestaan mahdollisti bassorefleksiaukkojen sijoittaminen uuteen kohtaan etulevyssä. Kun on ryhdyttävä ART 912-A:ssa on kolme ilmeistä kahvaa joihin tarttua, mutta kansilevyyn ja kylkiin sijoitettujen hantaakien lisäksi myös takalaidan alakulma on muotoiltu roudarin kouraa varten. Jakosuodin on sekin FIR-tyyppiä, ja taajuustoiston pitäisi olla vaihelineaarista 150 Hz:n taajuudesta ylöspäin. Polypropyleenistä valmistettu koppakaan ei ole entisellään
Mikseriksi sinne hankittiin Finnvoxin A-tarkkaamon vanha SLL vuodelta 1986. – Sen sijaan, että rakennetaan isolla rahalla tuplagyprockiseiniä, voitaisiin ehkä selvitä kevyemmillä rakenteilla. Eikä Tomikaan ilman pajaa ole, sillä oma masterointistudio on rakennettu muiden toimitilojen yhteyteen ja sinne tulevat tilat myös Pro Audio Finlandin tuote-esittelyitä sekä koulutustarpeita varten. Uskon ennemmin vanhanaikaiseen tapaan, että tehdään yksi työvaihe kerrallaan, jolloin voidaan keskittyä aina siihen oleelliseen jokaisessa työvaiheessa. Ensimmäisen studionsa Lahden Nikulaan Tomi rakensi 2004 kokonaan itse, ja erityisesti Hideawayn rumpuäänityksiin hyväksi havaittu soittotila sekä Neven tiski alkoivat pian vetää asiakkaita pajalle. – Niinkuin monella, ensin vedettiin neliraiturille, sitten kasiraiturilla ja siitä se lähti kehittymään. – Kun me purettiin se ensimmäisen kerran ja otettiin kyynärnoja pois, niin se oli ihan täynnä tupakan tuhkaa! Mikseri oli kuitenkin täysin toimintakuntoinen jo ennen huoltoa, ja aktiivisen huolenpidon turvin se on pitänyt pintansa aikaa vastaan. Oli luontevaa perustaa Pro Audio Finland. Senkin takia mä tykkään vanhoista analogilaitteista – ne on suunniteltu niin, että niitä voi oikeasti huoltaa ja korjata. Se on yksi syy siihen, miksi meillä on API Audiokin maahantuonnissa. Perinteisen studiotoiminnan vähentyessä tarve toisenlaisille työpisteille on kasvusuunnassa, eikä niiden kohdalla välttämättä puhuta esimerkiksi niin suurista äänieristysvaatimuksista. Kun CCCasen yrittäjä sitten myöhemmin ilmoitti harkitsevansa pilllien laittamista pussiin, lunastivat yrityksen työntekijät flight case -puolen itselleen, Tomi puolestaan osti yrityksen nimen, Peli Case -edustuksen sekä laukkujen mittarkkoihin toppauksiin käytettävät CNCkoneet. Vähän päästä rinnalle perustettiin 3D-tulostinpalvelu, joka nopeasti kasvoi Suomen suurimpien joukkoon ja lopulta myytiin silloiselle kilpailijalle, nykyiselle markkinajohtajalle. TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Osa jopa miksaa niin, että ne masteroi sen ikäänkuin siinä samalla. Noina vuosina studioissa vietetty aika jäi vähäiseksi ja sekä Hideaway että Grooveland onkin sittemmin purettu. Laitekaupan ohessa Pro Audio Finlandin toimintaan kuuluu myös masterointikoulutus, joka teoreettisen luennon sijaan perustuu asiakkaan oman materiaalin työstämiseen Pro Audio Finlandin studiossa. SSL on yhä lahtelaisessa studiossa ja edelleen tuotantokäytössä. Omassa uuden karheassa hallirakennuksessaan toimivan CC-Casen arki on nykyisin vakiintunutta ja aikaa kuulemma jää tehdä taas muutakin. Samoin masterointi-eq:staan tunnettu uusseelantilainen Buzz Audio, jonka laitteet ovat käsin tehtyjä. kaikki kytkimet vaihdettiin uusiin. Sen sivujuonteisiin taas lukeutuu CNC-koneiden myynti tuolloin Vantaalla flight caseja valmistaneelle CC-Caselle, joka myös toi maahan amerikkalaista Peli Case -merkkiä. – Se pistettiin ihan palasiksi ja mm. Soittoharrastus antoi otollisen katselukulman taiteelliseen puoleen, käytännöllistä ymmärrystä tekniikkaan ja taloudenpitoon toivat insinöörin tutkinto sekä päätyö teknisen kaupan alalla. Mikään edullinen poistonurkan heittopussi ei ollut kyseessä, olihan TT Oksalan ahkerassa käytössä olleen mikserin hinta ollut uutena päälle puolitoista miljoonaa markkaa. – Olen itse niitä vanhan liiton ihmisiä ja tykkään esimerkiksi analogipöydistä edelleen. – Kaikki eivät välttämättä ymmärrä mikä on miksaamisen ja masteroinnin ero. Toinen studio Saksalan kaupunginosasta tupsahti miehen syliin myöhemmin vähän sattuman kaupalla ja sai omistajanvaihdoksen yhteydessä nimekseen Grooveland. Jälkimmäiseen toimintaan perspektiiviä antaa pitkä käytännön kokemus masteroinnista, jonka periaatteisiin Tomi on vuosien varrella opastanut myös työharjoitteluaan suorittamassa olleita musiikkiteknologian opiskelijoita. En ole akustikko, mutta kokemusta ja tietoa on kuitenkin kertynyt. Kysyntää täsmäkoulutukselle on ja tarve kumpuaa jo peruskäsitteiden selkiyttämisestä. Ja tiedän miten kallista studion rakentaminen on – ja etenkin sen purkaminen! Lisätiedot: Pro Audio Finland • www.proaudiofinland.fi – Tietoa ja työkaluja AAMUKAHVILLA Pro Audio Finlandilla 56-57 RCF Aamukahvi.indd 57 56-57 RCF Aamukahvi.indd 57 31.5.2022 15.01 31.5.2022 15.01. www.riffi.fi 3/2022 57 L ahtelainen Tomi Kuusisto on pitkän linjan yrittäjä, jonka suhde audiohommiin syntyi jo varhain oman soittoharrastuksen kautta. Uralle mahtuu myös 15 vuoden jakso puuteollisuuden cad-sovellusten parissa. Ensin miksaus kuntoon ja sitten vasta ruvetaan miettimään masterointia. Kehitteillä on myös palvelu, johon yhdistyy firman kolmas ulottuvuus, akustointitarvikkeiden maahantuonti
Aika lailla rauhassa sain seurailla, tämän perusteella audiotoiminnan tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta. Palataan asiaan ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa numerossa, kun tiedetään kuinka kesän suhteen kävi. Olin tehnyt ennakkoon muutaman kriittiseen verkkoasiaan parit muutokset, mutta en selvästikään ollut vienyt niitä loppuun asti. Tuntuu hassulta, että hetki sitten tapahtumatekniikan tekijöitä huoletti hommien vähyys. Ja toisaalta myös ympäristö on sellainen, missä yleisö antaa anteeksi, jos meno on paikoin töyssyistä. Steelfest Open Air, Hyvinkää Kollega kysyi aiemmin keväällä ”lähdetkö miksaamaan Hyvinkäälle monitoreja death metal -festivaaleille”. 7.5. Normiviikko – vihdoinkin! 58-63 Finale 322.indd 58 58-63 Finale 322.indd 58 30.5.2022 20.48 30.5.2022 20.48. Vaivannäkö kuitenkin selvästi kannatti, kun voin kerran sanoa, että keskeisiltä osiltaan asiat menivät, kuten oli ”ennalta sovittu ja ylös kirjoitettu”. Mikäpäs siinä. Nyt taas ne ketkä alan hommissa vielä ovat, odottavat tulevaa kesää huolissaan. Tapahtumia on tiedossa todella paljon – toivottavasti ne myös järjestetään ja olisi mukavaa, jos yleisökin löytäisi tiensä sinne… Ja yllätys, yllätys: monissa alan firmoissa kuulemma myydään jo ei-oota, kun tekijöitä ei yksinkertaisesti ole. Omaksi roolikseni jäi lähinnä katsella perään ja auttaa vasta jos ryhmältä loppuivat keinot. Jutun moraali: kytkimien asetukset pitää tutkia ihan rauhan kanssa. Keikan teknisen toteutuksen hoiti muutoin Creative Technology (entinen Bright Finland). Mikä tarkoitti sitä, että jokaiseen biisiin vähintään kolmannes orkesterista vaihtaa paikkaa keskenään, ja soittajiakin on useita kymmeniä illan aikana. Päivä alkoi sillä, että omasta järjestelmästämme en saanut pihaustakaan hyvään toviin. Toisin sanoen luvassa olisi neljä päivää kulmamonitoreilla, lujaa, extreme-metallia. ••• Ajattelin tällä kertaa käyttää palstamillimetrini muistellakseni lähimenneisyyttä, toisin sanoen viime viikkoa. Ja onhan niitä sitten myös tehtykin, kaikenlaisia, paljonkin. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 58 www.riffi.fi 3/2022 Niko Laasonen M aaliskuusta eteenpäin on saanut taas tehdä varsin normaalisti keikkoja. Siinä oli nimittäin, kuten ennakkoon arvelinkin, kiinnostava otanta äänen sekatyömiehen arjesta. On the Rocks, Helsinki Sitten toisenlaisiin tunnelmiin – kyseessä oli puolin ja toisin opiskelijailtamat, kun Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen opiskelijat soittivat bändikurssinsa loppukonsertin. Aikataulusyistä valtaosa treeneistä tapahtui milloin minkäkin keikkapaikan soundcheckeissä, mikä vuorostaan teki monista keikkapäivistä sangen intensiivisiä. Helsingin Jäähalli, Black Box – viides kerta toden sanoo Tämän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin keikan jäähallissa piti tapahtua ensimmäisen kerran 16.5.2020, no ei tapahtunut. 9.5. Bändejä oli lavallamme 23 neljään päivään, eikä yhtään vierailevaa teknikkoa. Peltikesteillä ei selvästi pidä pienestä hämmästyä, verenjuonti tuntui olevan useammallakin bändillä osa showta. Omat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijani vuorostaan vastasivat saliäänestä. Sen rinnalla on oikeastaan yhdentekevää, mitä mieltä minä olen. Se mikä kuitenkin minua motivoi näissä hommissa on se, kun näkee yleisössä ihmisiä, joille juuri lavalla tapahtuva esitys selvästi merkitsee paljon. Kevään keikkojen lomassa jäähallin settilistaa on hiottu ja sovituksia täsmennetty. Totesin, että nyt ollaan niin kaukana omalta mukavuusalueelta, että ”tottakai on lähdettävä katsomaan”. 12.–15.5. Sen verran on säädetty kertaalleen jo säädettyä. Valtaosa musiikista oli varsin kaukana omasta leipälajistani, mutta oli mielenkiintoista nähdä koko kulttuuria vähän lähempää ja oppia arvostamaan monia puolia siinä. Loppujen lopuksi siitä tuli hyvä ilta, parin tuhannen muun kanssa. Olipa eräässäkin orkesterissa yksi jäsen, jonka ainoa tehtävä oli kiertää lavaa synnyinasussaan vihmottuaan verta päällensä. Sitäpaitsi työkaverit ja työkalut olivat varsin kunnossa, joten avarrusmatkailu oli kaikin puolin myönteinen kokemus. Toisin sanoen kaikki suunnittelemani varajärjestelmät pettivät, mutta muilta osin kaikki toimi täydellisesti. Nyt työryhmä saikin sitten itselleen crew-paidat mihin on painettu kaikki neljä peruuntunutta päiväystä, ja täytyy sanoa etten edes ollut kaikkia niitä kuullut. Kun tiputin Danteverkosta kaikki secondary-puolen kytkennät pois, homma lähti tomimaan. Teknisesti sen sijaan olin saanut miinoitettua omaa tekemistäni hyvinkin. Olin vielä erikseen vuokrannut varalaitteet dliven mixrackille sekä mikserille, ja ne oli tarkoitus kytkeä oman laitteiston rinnalle. Tällainen tarjoaa vähintäänkin hypyn syvään päätyyn opiskelijoille, jotka ovat vasta ottamasssa ensiaskeleitaaan tulevaa ammattiaan kohden, mutta tilanne opettaa toisaalta keskittymään olennaiseen. Vaan enpä ennättänyt avaamaan edes niiden kansia
www.cccase.. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh. www.riffi.fi 3/2022 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A www.mpamp.com . elokuuta 2022. facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Classics Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 24. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 0400 101 220 Kokoansa kovemmat aktiiviset PA-ratkaisut! Evolve 30M, 50 & 50M -tolppasetit • äärimmäisen helppo roudata, ällistyttävän hyvä soundi • tymäkkä subwoofer (10" tai 12"), 1000 W tehoa • langaton miksaus myös puhelimella tai padilla (Bluetooth) • integroitu 6 + 2 -kanavainen mikseri (M-mallit) • digitaaliefektit, myös kompressori (Evolve 30M ja 50M) • kaksi settiä Ethernet-linkillä tuplaa kanavamäärän! (Evolve 50M) Koko Evolve-mallisto myös valkoisena! PXM-12M • integroitu 3-kanavainen mikseri • 700 W tehoa, tuhti soundi • äärimmäisen helppo roudata 58-63 Finale 322.indd 59 58-63 Finale 322.indd 59 30.5.2022 20.48 30.5.2022 20.48
afrokuubalaisen kitaran tunnettuja nimiä, kuten Juanito Marquez, Paul ”Payo” Alicea, Sonny Henry ja Edgardo Miranda. Transkriptio oli tehty. Brasilialaisesta kitarasta on kirjoitettu paljon hienoja teoksia, mutta afrokuubalaista kitaraa käsitteleviä teoksia ei sitten taas löydykään. Siksi oli erityisen hienoa saada tämä ensimmäinen aihetta laajemmin käsittelevä kirja tutustuttavaksi. Seuraavaksi kirjassa esitellään ”Guajeo” – toistuva yksiääninen nuottikuvio, jota on perinteisesti soitettu kuubalaisella Treskitaralla. 2: ”Cascara” – usein timbaalirumpujen reunaan soitettava toistuva rytmikuvio, joka claven kanssa yhdessä soitettaessa muodostaa keskeisen rytmisen kudoksen afrokuubalaisessa musiikissa. Tätä seuraa ”Montuno”-termin selvitys, joka taas tarkoittaa pianolla soitettavaa synkopoitua ja joskus moniäänistäkin toistuvaa kuviota. Huomioitakoon myös se, että kirja on ensimmäinen laatuaan. ••• Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja omalla sarallaan merkittävä pioneeriesitys, josta avautui uudella tavalla työkalupakki afrokuubalaisten musiikkityylien mahdollisista soittotekniikoista kitaralla. Latinalaisamerikkalaisesta jazzkitarasta puhuttaessa on hyvä heti muistaa tyylin kaksi päälinjajakoa ja lähdettä: brasilialaisesta musiikista ja rytmiikasta lähtevä sekä afrokuubalaisesta musiikkityylistä ja rytmiikasta lähtevä suuntaus. ••• Neljänneksi osioksi kirjaan on koottu transkriptioita jazzkitaristien sooloista, joita on soitettu afrokuubalaistyylisissä levytyssessioissa kitaristien omilla levyillä tai muissa levytyssessioissa. Mielestäni näitä harjoitteita soittamalla saa hyvän käsityksen kitaran roolista ja mahdollisuuksista afrokuubalaisen musiikin maailmassa. Samaisia transkriptioita vaivasi myös osittain painovirheet otsikoiden sekuntimäärissä, joista transkriptio oli tehty. Kaikki minulle tuiki tuntemattomia nimiä, mutta YouTubesta etsimällä löytyi paljon hyväsoundisia äänitteitä, joista näiden kitaristien soittoa voi kuunnella. Kirjaa myydään nettikaupassa (www.shermusic.com) paperisena tai latausversiona ja sivustolla on myös esitelty teosta sekä nuottiettä audioesimerkein. ••• Kirjan toinen puolisko esittelee sitten mm. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Kenny Burrelin ”Afro Blue” ja Grant Greenin ”Latin Bit” -levytys. 3: ”Tumbao” – bassokuvio, jolle tyypillistä on tahdin toisen neljäsosan jälkimmäiselle kahdeksasosalle osuva bassoääni ja tahdin neljännelle iskulle osuva bassoääni. Ilman muuta keskeistä on claven, cascaran ja tumbaon ”kuuleminen” päällekkäin ja niitten naputtelu ja laulaminen taustanauhojen kanssa ja soittamalla. Pienellä salapoliisityöllä monissa tapauksissa löysin transkriptioidun kohdan, mutta kaikissa en. Edellä mainittu viisikko muodostaa pohjan koko tyylille ja lähes puolet kirjasta käsitteleekin näitä yllämainittuja käsitteitä erilaisin levyiltä trankriptioiduin näyttein ja Neffin itse soittamien esimerkkien valossa. Tuleviin painoksiin ehdottaisin tämän asian korjaamista, koska se ainakin omalla kohdalla nostaisi kirjan painoarvoa entisestään. Salsa-musiikissa bassoäänet vaikuttavat useimmiten myös harmonian ennakointiin. 60 www.riffi.fi 3/2022 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a P uerto Ricossa syntynyt ja Suomessakin pitkään asunut Neff Irizarry II on laatinut kattavan oppikirjan afrokuubalaisen kitaransoiton opiskeluun. Mukavaa alkavaa kesää toivottaen, Kari Antila Neff Irizarry II: Contemporary Latin Jazz Guitar – tutkimusretki latinalaisamerikkalaiseen jazz-kitarointiin 58-63 Finale 322.indd 60 58-63 Finale 322.indd 60 30.5.2022 20.48 30.5.2022 20.48. Pienenä miinuksena koin sen, että levytystranskriptioissa ei ollut selkeästi merkattuna mistä levytyksestä ja versiosta ko. ••• Contemporary Latin Jazz Guitar -kirjaa voi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille, huomioiden myös, että kohtalaisen hyvä nuotinlukutaito on avuksi tämän kirjan avautumiselle, koska tabulatuureja ei kirjassa ole käytetty. ••• Neffin kirja lähtee liikkeelle afrokuubalaisen rytmiikan kulmakivistä, joita ovat: 1: ”Clave” – afrokuubalaisen rytmiikan kahden tahdin mittainen peruskuvio, avainrytmi. Saattaa olla että minulle toimitettu kappale oli vielä ennakkopainos ja toivotaan että nämä virheet korjaantuvat seuraavissa myyntipainoksissa. Kirjan loppuosassa on sitten Neffin omia sävellyksiä ja playalong sovituksia, jossa kirjan kaikkia edellämainittuja tekniikoita on käytetty osana musiikkisovitusta
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 5 25 75 95 100 Riffi 2022-03 näytön paikka Audient EVO 16 sunnuntai 29. www.riffi.fi 3/2022 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. toukokuuta 2022 21.10.14 58-63 Finale 322.indd 61 58-63 Finale 322.indd 61 30.5.2022 20.48 30.5.2022 20.48. MANGER C1 suositushinta alk
Päätimme jättää koneen päälle yöksi ja antaa sen lämmetä ja kuivua. Kyselin studion omistajalta koneen (M400) alkuperää, ja selvisi, että jo tuolloin iäkkään hepun muusikkosetä oli raijannut sen matkamuistona Englannista. ••• Kun studion omistaja palasi paikalle, ei heppu ollut mitenkään erityisen ihastunut sotkuun, mutta kuultuaan suunnitelmani, innostui yllättäen auttamaan. ja lopulta, kun kuorot ja muut oli kiskottu DATille, aloimme miettiä, miten nauhat voisi korvata omilla näytteillä. Lyö laitteen tulille ja multaisen–sähköisen–raatoinen ”quite a pungent odor” täyttää tilan. Aivan kirjaimellisesti kompastuin vekottimeen ruotsalaisen pajan varastohuoneessa, jonne se oli raahattu – ilmeisestikin melko intensiivisen multaisenminttuisen ominaistuoksunsa vuoksi. MKS-80-modulini kanssa, ja taltioin siihen tekemästäni soundista kromaattisesti suoraan Ampexille noin kahdeksan sekuntia per kosketin, sen minkä arvelin riittävän Mellotroniin. Unohdin asian melko pian tuon jälkeen, vain muistaakseni sen Madridissa sessioreissulla maaliskuussa 2022. Siis todella suuresti. M uistan, kun törmäsin ensimmäisen kerran Mellotroniin. jazzmöyhöä/poptupakkaa. Olin fiksu: iskin studion DAT-nauhuriin nauhan ja painoin RECnäppäintä välittömästi, jonka jälkeen taltioin kosketin kerrallaan useampaan kertaan näytteitä nauhalle. ••• Erikoista laitteessa oli, että sen mukana oli tullut melkoinen määrä nauhasettejä, mikä sekään ei kyllä perseaukisen kitaristin legendaa puoltanut – olivathan nuo ekstrasoundit paitsi harvinaisia, myös muinoin melko kalliita. Studiopomo lupasi selvitellä asiaa, mutta itse ryhdyin tylysti toimeen ja leikkasin käyttämättömästä Ampexin 456-kakusta pikku pätkän pois ja aloin partaterällä silppuamaan sitä kapeiksi soiroiksi sen kummemmin miettimättä. Aamulla jatkoimme elvytystä ja lopulta ne lukkiutuneet – töhnä näytti röökitervan ja pölyn yhdistelmältä – rullatkin alkoivat liikkua. En välittänyt A/B/C-valinnoista, kunhan nyt vain printtasin nopeasti kamat nauhalle. Ja saletisti myös livenä tulen näitä rääkkäämään, sopivat matoksi minkä tahansa alle. Joukossa oli muutama pahasti jumiutunut nauhankuljetinrulla, jotka olisivat aiheuttaneet ääninauhalle ikävän efektin, jos olisimme väkisin jatkaneet. Teimme testin kolmella alimmalla koskettimella – tähän meni kokemattomilta vajaa tunti nauhateippisähläyksineen, mutta jo kolmas kosketinnauha meni kuin vanhasta tottumuksesta. Ja sitten taas ja taas ja taas... Siinä tovin fantiseerattuamme luiskahdimme jo melko syviin Jimmy Page -vesiin, mutta oli selvää, ettei hänenkaltaisensa hahmo luopuisi kuuna kullan päivänä moisesta, varsinkaan rahapulassa. Että hetkinen… milläs tälle nyt sitten äänitetään. Kohtuullisen kokoisen talon sai laitteen markkinoille tulon aikaan noin 3 500 punnalla. Olin matkassa mm. Jos oikein laskeskelin, silloinen M400Mellotronin noin 800 puntaa olisi nykyrahassa jotain reilut 15 000 puntaa. Hiljainen hurina oli jotenkin älyttömän suloinen, ja soittimen hieman lämmettyä yritimme saada siitä ääntä ulos XLR-liittimistä. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Oli saanut kapineen edullisesti ”joltain kuuluisalta pitkätukkahevikitaristilta”, jonka nimeä ei kukaan enää muistanut. Ilmeisesti edellinen omistaja oli pitänyt luonnonmukaisista tuotteista suuresti. Nauhat sisään, kone päälle ja… SEHÄN TOIMI! Sessio keskeytti leikkimme ja sehän sitten venyikin aikamoiseksi säätämiseksi, jonka jälkeen oli jo palattava Suomeen. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin dumpata MKS-80:sta soundeja DAT-nauhalle kromaattisesti parisenkymmentä patchia, ja jätin studiohepun askartelemaan ilokseen uusia nauhoja. ••• Ja uusiksi. Muistanette sen kuvailemani hajun. Sain jokaisen koskettimen talteen ainakin viiteen-kuuteen kertaan. Kaivoin toissapäivänä varastostani nauhat esiin. Sanoisin jopa, että jos Mellotron olisi palanut kesken ensitestin, puoli korttelia tukholmalaisia olisi lönkytellyt ympäriinsä hymy huulillaan silmät punaisina, ennen taintumistaan. Tein noista itselleni Kontaktiin setin ja käytän niitä 27 vuotta myöhemmin erään pelin jatko-osan soundtrackillä. Melko rouhealtahan ne soundit kuulostivat, mutta sanoisin näin, että aika harvalla on aidolla Mellotronilla soitettu samplesetti omista Roland MKS-80 -patcheista. ••• No, mitäpä tekee Petri-poika. ••• Sitten unohdin asian, kunnes jouluna 1995 postissa tuli kaksi DATnauhallista mellotronitettuja näytteitä omista MKS-soundeistani. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 3/2022 Kuvan Mellotroni ei liity tapaukseen. Päättelin, että jos se vähän päälle kuusi millimetriä riittää kolmelle äänikanavalle, ja nauhan pituus on tuo ja se etenee Mellotronissa silmämääräisesti nopeudella tämä, minun pitäisi äänittää 2-raitaiselle kama tässä ja tässä vireessä… Tein testin, jota en kadu yhtään. Ehkä laite oli myyty sedälle ammatinvaihdoksen takia, mene tiedä, mutta hyvin se palveli! Möyhöiset nauhanäytteeni, osa I 58-63 Finale 322.indd 62 58-63 Finale 322.indd 62 30.5.2022 20.48 30.5.2022 20.48. Sitten vaihdettiin nauhat. Paljastui kesken nauhanvaihdon, että Mellotronin pohjalevyn päällä oli varmaankin sentin kerros pölyä ja ns
Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: 58-63 Finale 322.indd 63 58-63 Finale 322.indd 63 29.5.2022 16.12 29.5.2022 16.12. www.riffi.fi 3/2022 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com JÄLLEENMYYJILTÄ YMPÄRI SUOMEN AV | IT | RENTAL | MI KESTÄVÄT KAAPELIT VAATIVIIN TARPEISIIN pro audio ?nland oy audiotools for professionals Authorized API Audio dealer www.proaudio?nland.
Create with Genelec Muusikko, DJ, ääni-insinööri, tuottaja, äänisuunnittelija, vloggaaja, videokuvaaja – tämä viesti on juuri sinulle. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 2 3 64 Takakansi 322.indd 64 64 Takakansi 322.indd 64 29.5.2022 16.10 29.5.2022 16.10. Tutustu lisää #CreateWithGenelec -kampanjaan ja täytä hakemus täällä: www.genelec.com/create-with-genelec Valtuutettu Genelec-jälleenmyyjä ottaa sinuun yhteyttä sopiakseen kanssasi lainasetin toimituksesta suoraan kotiisi. Voit nyt päästä kokeilemaan Genelecin kompakteja SAM-kaiuttimia ilman velvoitteita oman kotisi rauhassa. Pääset myös tutustumaan GLM-kalibrointiohjelmistoon, jolla saat minimoitua huoneakustiikan haitalliset vaikutukset äänenlaatuun ja taajuustasapainoon – jotta äänityksesi kuulostaisivat loistavilta paikasta riippumatta, juuri sellaisilta kuin halusit. Kampanja on voimassa 31.8.2022 saakka ja lainasettejä on rajallinen määrä