Nro 3-2024 Hinta 12,70 € MIKKO HERRANEN ”Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen.” Laura Sippola Tommi Laine Timo Kahilainen ”Harmonia on dramaturgiaa, sillä luodaan tarinankerrontaa.” ”Hyvä vibrato riippuu siitä, mitä tunnelmaa haetaan.” ”Säädön määrä on lopulta aina sama vakio.” 01 Kansi 324.indd 1 01 Kansi 324.indd 1 2.6.2024 13.42 2.6.2024 13.42. SHURE NEXADYNE 8 – uusi standardi
Ainakin siihen pisteeseen, että täyttää muotopuhtauden kriteerit. Mahdollisesti on aikanaan hurahdettu yksittäisen soittajan sijasta johonkin tiettyyn musiikinlajiin, ja omaksuttu sitten kokonaisen genren estetiikka ja sen historialliset juuret. Vaistonvaraisesti tai määrätietoisesti tutkien ja opetellen äänen sävy, vibraton luonne ja rytminen fraseeraus kopioituvat lopulta esikuvalta seuraajalle. Jos syvällisempi murteen tuntemus puuttuu, lainasanoja saattaa varista suupielestä vähän sinne tänne, ja joskus ne tuntuvat osuvan oikeinkin hyvin. Joku näkee tai pikemminkin kuulee vaikuttavan soittajan, mieleen jää yksittäinen likki ja lisää kuuntelemalla uusia sellaisia tarttuu näppeihin. Mutta mitä sen jälkeen, mitä seuraavaksi, mikä on se kuuluisa next level. Sehän on todella sujuvan operoinnin tunnusmerkki. Ajan oloon, jos vaikkapa asuu vuosia tai vuosikymmeniä murrealueella, voi junantuomankin puheenparsi alkaa noudattaa kantaväestön perinnettä niin tarkoin, että ainakaan ulkopuolinen ei eroa huomaa. Olisiko se siinä, että pystyy kirjoittamaan omaa tarinaa vieraalla kielellä niin, että sitä kieltä äidinkielenään puhuvat eivät ainoastaan totea sen olevan sujuvaa kieltä, vaan samalla kirjoittajansa persoonaa ilmentävää ja omaperäisesti asioita ilmaisevaa. On noustu yhden likin haparoinnista kokonaisen tyylin hallitsevaksi soittajaksi. Ollaan päästy pitkälle, todella pitkälle – on otettu haltuun esikuvan tyyli ja osataan toistaa autenttisesti esikuvan biisejä. Samalla on tapahtunut muutakin – henkilö on omaksunut ainakin jollakin tasolla sen koko kontekstin, joka kyseisten ilmaus ten ympärille rakentuu, ja parhaassa tapauksessa myös ne piilotai sivumerkitykset, jotka niihin liittyvät. Toisinaan murrelainoilla pyritään sitten taas ihan tietoisesti luomaan leppoisaa tunnelmaa, antamaan vaikutelma ns. Arvelisin, että murteen tai vieran kielen puhumisen oppiminen on aika lailla samanlaista kuin musiikin omaksuminen. Toisinaan ne eivät sitten taas jotenkin istu ollenkaan siihen mihin niitä koettaa laittaa, vaikka tilanne olisi vaikuttanut juuri sopivalta. Ihan toinen asia on sisäistää vieraan kielen hallinta niin perusteellisesti, että käännösvaihe jää välistä pois, kun lauseet muodostuvat jo valmiiksi sillä ”vieraalla” kielellä. Se on edelleen vettä, sitä samaa sadevettä jota pisaroi ympäriinsä jo ajat sitten. Yhdellä se vie pitempään, toisella käy nopsempaan, mutta vasiten opiskelemalla voi yleensä jossain määrin nopeuttaa prosessia. Hän on edennyt sellaiselle tasolle, jossa käyttää murretta kuin se olisi hänen omaa kieltään. Mutta kuitenkin se on aivan uutta ja omaansa. Jos altistus on kyllin vahvaa, lainasanat voivat siirtyä nopeastikin omaan käyttösanastoon, aivan huomaamatta ja vailla taka-ajatuksia. Eivät ne hommat musiikin puolella niin kauheasti tuosta poikkea. Alkaa muodostua jonkinlaista verkkokudelmaa, jossa silmukat liittyvät toisiinsa ja muodostavat vähitellen yhä isomman kokonaisuuden. Maan pinnalle lankeavasta sateesta suuri osa haihtuu saman tien ilmaan, merkittävä osa valuu pintavesistöihin ja jokin pieni osa imeytyy maahan, jossa kasvit nappaavat siitä ensin osansa. rehdistä kansanmiehestä, vaikka tosiasiallisesti oltaisiin juuri myymässä kölilahoksi tiedettyä todella avomerikelpoisena ja häikäilemättömään ylihintaan. On tehty valtava matka, nähty vaivaa ja uurastettu. Käy kuten murteen hyvin sisäistäneelle – ainakin ulkopuolisesta soitto kuulostaa samalta kuin sen esikuvan. Riittävä määrä murresanoja ja sanontoja on silloin tarttunut muistiin ja asettunut osaksi käyttökieltä. Pohjavedestä kumpuavaa. Jos on luontaista kielitajua, oppiminen ei muuta vaadi kuin kuuntelemista ja mallin mukaan toistelua. Jokin pieni jäännösosa painuu maaperässä alemmas ja vajoaa lopulta niin syvälle, että siitä muodostuu pohjavettä, joka jossain sopivassa paikassa saattaa pulpahdella raikkaana lähteenä esiin. Se voi olla itse päämäärä ja mikäs siinä. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 4 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 4 4.6.2024 18.15 4.6.2024 18.15. 4 www.riffi.fi 3/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Sateesta pohjavedeksi V ieraasta murteesta saattaa tarttua omaan puheeseen tuota pikaa sana tai pari, ne kaikkein omaksuttavimmat ja leimallisimmat. On yksi asia ajatella äidinkielellään ja kääntää ajatukset sitten jollekin oppimalleen vieraalle kielelle. Saattaa kestää todella kauan ennen kuin kaikista kuulluista vaikutteista jokin pieni osa on imeytynyt niin syvälle, että lähde puhkeaa tuottamaan uutta ja nimenomaan tekijänsä omaa musiikkia
Pitää olla jotain omaa kulmaa, että kannattaa lähteä julkaisemaan.” – Knucklebone Oscar Kannen kuva: Minna Hatinen 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 5 04-05 Pääkirj_Sislu 324.indd 5 4.6.2024 18.15 4.6.2024 18.15. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 28 20 12 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 48 IK Multimedia ARC – mittaa ja säätää GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Suora kaula on paras kaula 52 Muusikkona maailmalla – Scott Henderson – fuusiokitaran mestari 54 Alangon päiväkirja – Ykkösellä sisään, treenaamatta 23 ”Niin paljon kuin rakastankin vanhaa musaa, en halua tehdä siitä hiilipaperikopiota. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Kari Antila Petri Alanko Martin Berka Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Niko Laasonen Anders Liljeström Jonas Lundqvist Juha Seila Vilma Timonen Tommi E. posti kulut. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Harri Hölttä, Matti Rinne, Topi Suuronen, Vilma Timonen, Tommi E. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot, Mikko Herranen – Kovimmat jutut tulee siitä, että joku on tosi tinkimätön. Irtonumeron hinta on 12,70 €. www.riffi.fi 3/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 (ark. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. 29. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 12 Timo Kahilainen – juuri ajallaan 20 Aural – musiikkia, joka saa kehon tanssimaan ja sielun itkemään 23 Oskari Martimo – blues ei ole mitään hifistelyä 26 Mia Hafrén – musiikkia pieteetillä LUKUPALAT 16 Ajankohtaisia uutisia • puhuttelevaa musiikkia • kirjoja lukevalle • nimityksiä ja maahantuontiuutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Elämäni kitarat: Tommi Laine – Keikalla soittaessa on valtava merkitys sillä, miltä kitara näyttää KÄYTTÖTESTIT 32 Lava – toisenlainen kitara 36 Heritage H-575 & H-150 – Gibsonin haastajat 40 Boss ME-90B – soundi poikineen 43 Lewitt Ray – liiku vain, kyllä mikki seuraa! 44 Mipro MI-58 – monitorit korviin 46 Shure Nexadyne 8 – uusi standardi
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 6 www.riffi.fi 3/2024 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Mikko HERRANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 6 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52
– Demokratia johtaa keskiverto-ratkaisuihin, jotka on yleensä tylsiä tai paskoja. Eihän tämä mitenkään harvinaista muusikkojen keskuudessa ole. Hommien pääpaino on jälkityöstössä, Mikko sanoo. Sitten tapaa jonkun jossain Tuskassa neljän vuoden jälkeen, että ”Vähän siistiä, kun miksasit sen meidän biisin!” ”Ai. Voin tehdä myös molemmat. Lähtökohtaisesti hän uskoo, että asiakkaat tietävät mitä musiikkia he ovat tekemässä. Näinä päivinä studiohomma painottuu muutenkin itsekseen tekemiseen. Rakennan biisipohjan, johon olen soittanut kaiken ja asiakas sitten lisäilee omat juttunsa siihen, ja pyytää muutoksia jos sellaisia haluaa. Tämä yhdistettynä monen soittimen virtuositeettiin mahdollistaa sen, että hän pystyy yksin tekemään monen ihmisen työpanoksen. Nykyään tuollaisilla sopimuksilla ei paljoa kostu. – Näin mentiin vielä kakskymmentä vuotta sitten. Hän liputtaakin bändidemokratian sijaan hyvässä hengessä toteutettuun diktatuuriin. www.riffi.fi 3/2024 7 M ikko Herraselta taittuu miltei kaikki äänentuottamiseen liittyvä. Lähtökohtaisesti olen ihmisten puolella, mutta vielä vähän enemmän heidän musansa puolella. Ja jatkaa kuvaamalla tuotantotapaansa ”ihmislähtöiseksi”. – Varsinkin kun täällä puhutaan niin pienistä summista, niin se on ihan sama. – No, olin mä kuullut biisit läpi rumpuja äänittäessä. Voidaan tehdä ihan hyvää musaa, mutta en usko että kovimmat jutut tulee kun annetaan siimaa kaikille, vaan siitä että joku on tosi tinkimätön. Vahvalla bänditaustalla varustetulla Herrasella ei ole kumminkaan asiaan suurempaa mielipidettä. Joka ryhmällä on omat toimintatapansa. Pitkiä päiviä ja rahat menee ja perhesuhteet kärsii ja hermot on tiukalla. Tyydytään johonkin keskiväliin, kun joku kitisee jostain, minkä toiset kokee hyväksi. Biisit hän otti haltuun ja soitti purkkiin yhdessä päivässä. – Ne on ihan kasvottomia. Niitä syitä on niin monia, etten halua mennä mihinkään joukkueeseen sen suhteen. Hänelle lähetetään paljon kotona tai ”jossain” äänitettyjä tiedostoja, jotka hän sitten viimeistelee julkaisukuntoon. Vaikeat päätökset saa jättää jollekin muulle. Kuuden biisin bassoraidoista vastasi äänittäjä-tuottaja itse. Bändejä käy silloin tällöin, mutta kaukana ovat ajat, jolloin koko bändi oli paikalla koko sessioiden ajan. Mä olen monen mielestä tyyppi, joka löytää uutta kulmaa heidän musaan. Usein vaikka on kuinka demokraattisia bändejä, se visio on yhden tai kahden. Vielä on niitäkin, jotka ottavat sen kaksi viikkoa vapaaksi, mutta ne alkavat olemaan Mikon mukaan jo ”aika setä-osastoa”. – Ohjailen kyllä mielelläni kuvioita suuntaan, joka mielestäni on oikea, mutta en halua ottaa vastuuta isoista linjoista, se kuuluu asiakkaalle. Sekin on ihan tavanomaista, että asiakasta ei edes tapaa. Pärjätään ja tehdään hyviä juttuja. – Hiton monella on tarve sanoa, muttei välttämättä mitään sanottavaa. – Mutta kun suurin osa niistä ihmisistä ei halua tehdä sitä kaikkea, vaan ne haluaa paistatella siinä, mitä toiset on tehneet. Ei ole samanlaista leirikouluhenkeä enää. Soittaminen, laulaminen, säveltäminen, sanoittaminen, äänittäminen, tuottaminen, miksaaminen ja niin edelleen. Hänellä on kuitenkin jotain, mitä kaikilla ei ole – ilmiömäinen omaksumiskyky. Sen takia Mikon luokse usein hakeudutaankin, sillä hän ei ole jees-miehen maineessa. – Sen jälkeen tulee tuottaja, joka sanoo, että laittakaa tuohon C-duuri ja toi vika kertsi vois lähtee tauolla niin hommat menee isoilleen. – Joskus saan hädin tuskin ymmärrettävät kitarademot ja saatteena: ”Saiskos tästä julkaisukelpoisen?” Sitten mä teen siitä sellaisen. Sillä, ettei tee isoa numeroa tuollaisista asioista, tekee tuotannoista paljon helpompia. Mikon näkemyksessä parhaiten musiikki saadaan maaliin silloin, kun kasassa on innokas ryhmä, joka tekee musiikkia riippumatta taitotasostaan. Ihmislähtöinen olematta jees-mies ”Mä olen neuvottelija”, Herranen vastaa kysyttäessä hänen tuotantofilosofiaansa. Suuri osa Mikon töistä tuleekin satunnaisilta biisinkirjoittajilta, jotka eivät syystä tai toisesta saa kappalettaan valmiiksi. Paikalle saapuessani Herrasen studiolla lopeteltiin juuri teknistä death metallia soittavan Infinite Chaosin laulusessioita. Mä voin osallistua sävellystyöhön ja lyriikan kirjoittamiseen. Mutta kun periksi antamalla ei tehdä parasta musaa. Yksi studiopäivä siihen meni, hän aloittaa. Eli asioita, joita ryhmän sisältä ei huomata koska korva on jo niin tottunut omiin ratkaisuihin. Taide on niin henkilökohtainen juttu… Miksi ylipäätään tehdään levyjä. Nykyään ne tulee yks kerrallaan. Ego on myöskin usein hyvien juttujen tiellä. Sen hän osaa ainakin omasta takaa sanoa, että kun tehdään tuottajan kanssa, koko bändin läsnäoloa ei tarvita päätöksen tekoon. Mutta he eivät välttämättä tiedä parhaita tapoja haluamansa lopputuloksen saavuttamiseksi. ”Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen.” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 7 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Jollain on ihan törkeä visio. Mun kokemuksen mukaan silloin saa tehdä rauhassa musaa ja sitä mikä on siistiä. Onpa siistiä kun tehtiin hommia ”yhdessä”. Ei siis mitään simppeliä tavaraa. – Kun mä myyn studiopäivän, mulle on ihan sama painanko mä reciä vai heilutanko rumpukapuloita. Mutta kyllä se pitää lähteä niistä ihmisistä jotka sitä musaa tekee. Yksi äänitti ja muut joi kaljaa. Hän on myös kokenut mitä näennäinen bändidemokratia tarkoittaa. Päivät menee mukavasti, kun on tekemistä. Sitten kun pitäisi tehdä uutisia someen tai tarvis apua lyriikoiden kanssa, niin usein on valitettavan hiljaista osallistumisen kanssa. Aikoinaan Herraselle lupailtiin Teosto-osuuksia studioalennusta vastaan. Perusajatushan on, että kun bändissä ollaan yhdessä, niin yhdessä myös tehdään. – Usein pitkien levyprojektien tekeminen on rankkaa. Herrasen konsepti on nerokas siinä mielessä, että studioon ei tarvitse palkata muusikoita erikseen. Ne otti duunista ja muusta elämästä vapaata siksi aikaa. Heidän tehtävänään on laittaa tuotoksensa niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Joku haluaa, että homma menee isolleen, toinen siksi, että on kiva tehdä muiden kanssa ja kolmas sen takia että päässä soi. Yksi mies voi soittaa kaiken – ja myös laulaa. Mikolle on aivan sama löytyykö hänen nimensä jokaisen soinnun kohdalla, jonka on jollekin sanonut. Ne lähettää vaan jonkun listan mitä ne haluaa. Asiakkaan ei tarvi tehdä mitään sen ydinosaamisen ulkopuolelta. Kiva tavata…”
Yksinkertaisia juttuja yksinkertaisella tavalla. – Olen tehnyt hitonmoiset määrät kitaravallia ja säveletöntä laulua eli huutoa ja murinaa. – Mä en enää edes kysy lupaa editointiin tai vaikka rumpusamplejen käyttöön. Lähe sä himaan, John on jo matkalla.” Suomessa ei tehdä niin, koska tää on liian pieni maa sellaiseen. Mikko Herranen on lopettanut näihin asioihin liittyvän tunteilun. Tehdään musaa, saadaan musaa. Ei toimi ollenkaan!” ”Mä viritin ne.” ”Ei käy!” Laitettiin epävireet takaisin. Kolme settiä biisejä lähtee ulkomuistista, lisää pienellä kertailulla. Oli siisti reissu, vaikka olinkin vähän ulkopuolinen. Jos nimi on levynkannessa, sen lajin duuneja vaan alkaa tulemaan. Sen takia muusikot usein vihaa soittaa sitä, kun ne ei ole tsekanneet sitä kunnolla. Oikein on väärin Joka bändillä on oma soundinsa. Ja osittain sen takia, että osattiin sotkea kaksi eri maailmaa. Sitä vedetään, koska laskunmaksukyky paranee. – Editointi tekee musalle hyvää, ylieditointi tappaa sen, Herranen filosofoi. Harvalla on oikeasti hajua, miten esimerkiksi vanhaa tanssimusaa oikeasti soitetaan. Sulle on pelkkää harmia siitä tittelistä. Mikolla on ollut asiakkaina rumpaleita, jotka ovat soittaneet samoilla kalvoilla vuosikymmeniä, eivätkä halua niitä vaihtaa. Käykin ilmi, ettei vaikka basisti osaa soittaa pätkääkään. Laitat rummut gridiin – lakkaa groovaamasta. Rumuuden estetiikkaa. Ei se ole ollut mulle ikinä mikään aatteen valinta vaikka Pantera ja Slayer onkin kovimpien bändien joukossa. Studion kamoja olen kerännyt varmaan kahdeksantoista vuotta. – Sen takia se Monroe pudottikin mut eikä päästänyt finaaliin, kun se sanoi että olen bändijätkä, mee sinne soittamaan. Se on vaan harmi kun on tietynlaista painolastia vaikka sieltä Voice of Finlandin ajoilta. 8 www.riffi.fi 3/2024 – Pääajatus on, että tehdään työtä, saadaan rahaa. – On se ollut hiton monen vuoden ruljanssi. Mitäs silloin tehdään. – Se onkin se olennainen juttu, että miten niitä asioita saadaan eteenpäin. Täällä oikea basisti soittaa sen jutun ja kun se lähtee kahville tai kotiin, niin mä soitan sen uudelleen, ja seuraavana päivänä ollaan vaan, että ”Etkö olekin soittanut tuon jutun hienosti?” – Kaikesta ei voi ottaa krediittiä. Ja kohta alkoi puhelin soimaan: ”Vittu mitä paskaa!! Mitä sä olet tehnyt noille lauluille. Miksaushommia tulee laidasta laitaan. Sekin on taiteellinen valinta. Tangot, valssit, foxit ym. – Siinä se monialaisuus alkaa maksamaan itseään takaisin. Vaikka monen mielestä hän osaakin laulaa, on hän silti panostanut paljon enemmän miksaamisen osaamiseen kuin laulamiseen. Herranen kokee, että tyyppi joka on tiukasti sisällä jossain genressä, ei todennöisesti tule keksimään siihen mitään uutta, kun lajin muotokieli ja kliseet on liian hyvin hallussa. Laitat laulun vireeseen – lakkaa soundaamasta. Jengi tulee sitten valittamaan, jos ne ei tykkää, mutta usein ne tykkää kun niiden laulu kuulostaa paremmalta. Hänen vahvuutensa on tyylitaju ja monenlaisen musiikin tunteminen. Kaikilla soittimilla ja laulajana. – Yhden black metal -bändin puhtaat laulut meni aika vihkoon, joten mä tunetin ne. Saara Aalto voi siitä hyötyä vaikka miten. Shania Twainilla meni hommat superisoksi, kun saatiin kantrimimmille rokkituottaja. Iskelmästä jopa lattariin, hevistä tanssimusaan. Kaikkien bändien estetiikkaan ei edes sovi mikään kiillotettu juttu. – Keikalla menee täydestä, mutta levykuuntelua ei kestä. Ja nyt jälkeenpäin mietittynä se oli oikea valinta. Eri genrejen soundiestetiikkaa Herranen on päässyt opiskelemaan ihan keikoilla asti. Harmi, mutta tavallaan mahtavaa, koska sitä kautta on tullut kaikkea. – Moni on myös sitä mieltä, että mä osaan myös miksata, hän nauraa. Mutta kun sä soitat ensimmäisen kerran rumpalina kunnon haitaristin kanssa keikalla, saattaa mieli muuttua… Niin monesta musatyylistä saa parhaat fiilarit irti tekemällä sellasten kanssa jotka oikeasti tietää ja osaa. Amerikassa se menee näin: ”Ei se mitään, John tulee hoitamaan ton raidan. Musta on vaan hienoa, että on tarinoita, joita ei voi kertoa. – Voisin koska tahansa lähteä vanhan liiton hudakeikalle, jos joku maksaa. Usein siis se absoluuttinen oikea ei olekaan oikein. Ja niin hänet laitettiin finaaliin. Tiukka ei profiloitumiselle Suuri yleisö tuntee Mikko Herrasen parhaiten laulajana, joka menestyi aikoinaan aika hyvin Voice of Finland -ohjelmassa. Mä olen ollut hevimiksaaja sen takia, että mulle on tullut paljon niitä duuneja. Siitä voi tehdä tai olla tekemättä ongelmaa. 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 8 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Aika tuttu juttu on kertoa haastattelussa, kuinka rummut äänitettiin yhdellä otolla, tai että laulua ei ole viritetty, vaikka harvoin se on totta. Puunatessa saatetaan jopa menettää jotain. Se on sitä sen musan estetiikkaa. Hänen kohdalleen on osunut myös tapauksia, jossa levyyhtiön maksama, vuosia yhdessä soittanut bändi tulee tekemään ”menestyslevyään”. ”Se on se jätkä ketä vetää Iron Maidenia ja Foo Fightersia”
Nyt tehtiin siis Ajattaran comeback-levyä. Tuotantopalaveria pidettiin Herrasen kotona, koska häneltä oli taas kerran purettu studio alta. Takana oli paljon huonoja kokemuksia laulujen äänityksestä. – Sitä jännitti ja ahdisti laulusessiot ihan hitosti. Tilaan häneltä aika montaa asiaa; vire oli vähän alle, OK hyvä, no nyt time hiukan heitti, pientä ääntämisasiaa ja vielä tulkintaakin tarvittaisiin. – ”Sun ketju kolisee siellä housuissa. Se ei ollut kummankaan kielenkäyttöä. Lainion kanssa bändi oli ehtinyt tehdä jo kaksi levyä, mutta nyt alla oli pitempi suvantovaihe. Kunnes taas fokus alkaa hävitä. Se on myös artistille helpompaa, sillä suurin osa laulajista – vaikka olis kuinka kovia heviäijiä – ei uskalla pyytää, että ”Voisko toi kitaristi, joka on tehnyt nää biisit, painua helvettiin täältä?”. Jos tarvii, mä heitän jengiä studiosta ulos. Se juna kuitenkin missattiin, sillä sitä yhtä kitararaitaa äänitettiin koko päivä. Tää onkin hieno ala siinä mielessä, että tää on tarina-ala, koska mikään ei mene ikinä niin kuin suunniteltiin. Silloin heittelen todella matalalla kynnyksellä tarkkaamosta ulos. Palaamme tuottamisen psykologiaan. – Aletaan äänittämään. ”Tässä on sellainen tilanne, että rumputaiteilija kävi toisen bändin rundilla Espanjassa vetämässä nipun biisejä nauhalle. – Olen tehnyt paljon laulajien kanssa ja ovat tykänneet paljon mun tulkintalähtöisestä tavasta. Mun piti herätellä häntä. Vire ja taimikin on tärkeitä, mutta niitä pystyy tarvittaessa korjaamaan, mutta siihen tulkintaan pitää keskittyä kunnolla. Mutta sen takia se toimi – loputtomasti. Tai sitten se menee just niin kuin leffoissa. Voisitsä olla puhisematta siihen mikkiin. Lullacry: Where Angels Fear, Outo Records (2012) Lullacryn viimeisen levyn tekeminen annettiin Mikko Herraselle seuraavien saatesanojen kanssa: ”Ollaan kuunneltu sun tekemiä levyjä, että kyllä tää varmaan menee päätyyn, mutta saatkohan sä laulatettua tota meidän laulajaa?” Tuottamisesta puolet on psykologiaa ja tämä sessio on psykologian riemuvoitto, Mikko alustaa perään. Tilanne vaati sellaisen rempseän mutta tiukan otteen, että asioita tapahtuu. Ja hän tiesi, että mä en ole se jätkä joka tulee tisseihin kiinni. Sitä ei saa editissä, se toimii tai ei. ”Sen takia näitä voisko sanoa ’ongelmaryhmiä’ on mulle jonkin verran siunaantunut”, hän siunailee. Ja ne ovatkin hyviä ominaisuuksia, kun ollaan studiossa. Vuodet 2008–2013 oli mulle metallin ruuhkavuosia, jolloin ei mitään muuta tullut oikeastaan tehtyäkään. Ja heti saatiinkin kaksikymmentä hyvää ottoa. Mutta ei hätää, mä leikkaan ne”, oli laulaja Pasi Koskinen pohjustanut asiaa. – Tanja hyppäsi aika vauhdista mukaan. www.riffi.fi 3/2024 9 Mutta nää on hyviä tarinoita. Täyskaaosta kesti minuutin, ja takaisin laulamaan. Huomenna se tajuaa miksi se on heitetty sieltä ulos. Lauluihin oli varattu muistin mukaan vajaat kaksi viikkoa. – Tottakai, aina jotain tekis eri tavalla, mutta kyllä sitä ihan kuuntelee. Ujo mimmi. Elettiin aikaa, jolloin tällainen oli vielä mahdollista. Lähtötilanne ei ollut paras mahdollinen. – Teen kaikki laulut nykyään tarkkaamossa, se on kommunikaation kannalta paras vaihtoehto. Kitaristi fiilistelee, että enää yksi akustinen biisi. Joskus bändin jäsenet haluavat olla mukana studiossa joka käänteessä, mutta esimerkiksi laulusessioissa joskus jopa biisin säveltäjä on liikaa. Laulut saatiin siis onnistuneesti tallennettua. – Mä ajattelen sen silleen, että kyllä tähän piikkiin mahtuu. Kolmastoista otto ja fokus alkaa hieman häviämään. Vaikka oli laulanut, hän ei omannut kokemusta hevistä. ”Mites te päädyitte tuollaseen?” ”No sen takia kun toi jätkä uskaltaa suorittaa, kun te ette ole paikalla.” Nyt kuunnellessaan kahdentoista vuoden takaista tuotosta, Mikko on ihan tyytyväinen. Siihen tarvittiin vaan jotain niin far out -kamaa. Mikko Herranen on taas siinä maineessa, että tulee ihmisten kanssa toimeen. Kolmas ihminen siinä saattaa pilata sekä kommunikaation että soundin rapistellessaan jotain kahvipurkkia. Ja eikun uudelleen jotain supertörkeää juttua mikkiin. Olen ollut tekniikan riveissä tilanteessa, jossa ujommanpuoleinen artisti ei uskaltanut itse sanoa, niin tyhjensin takahuoneen hänen puolestaan. Hyvä, mutta ne ei mee ihan tolleen. Kakussa on monta palaa. Se jotenkin jäätyi studioissa. – Mutta kaikella kunnioituksella, Koskinen ei ole kaikista kovin äijä editoimaan. Mutta… – Kyllä mä osaan tiukkakin olla. Mikon pään päällä syttyy lamppu! ”Nyt mä heitän tähän jotain törkeää”: – ”No niin, nyt pidetään tauko ja nussitaan, ota vaan jo vaatetta pois”…Se ei ole minun kieltä, enkä juttele naisille niin. Se oli työkalu, joka ei tylsynyt. Mikko Herrasen kanssa jutellessa huomaa olevansa huumorintajuisen ja lupsakan miehen seurassa. Vaatteet kahisee, nyt ei ollut time kohdallaan…” Se oli ihan loputonta. Ja yhtäkkiä piti olla nousevan bändin nokkahahmona, pitäis löytyä lavakarismaa, osata biisit ja kyetä tuottamaan musaa. Aletaan äänittämään kymmeneltä sillä ajatuksella, että mä ehdin 18.30 lähtevään Provinssirockin junaan. Kesti koko session. – Tanja Lainiohan on enemmän lady kuin rockbitch. Äänitykset olivat jo loppusuoralla ja jäljellä oli enää… – Tää on yksi klassisimmista jutuista studiohommissa. Jälleen sellaista, jolla nykymaailmassa päätyisi julkisesti kivitettäväksi. Enkä edes odota, että ihmiset olis mitenkään sujut sen kanssa. ”Jos tarvii, mä heitän jengiä studiosta ulos.” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 9 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Ajattara: Lupaus, Svart records 2017 Ajattara on etabloitunut suomalainen black metal -ilmiö, joka on niittänyt mainetta nimenomaan tinkimättömyydellään ja pahuuden ihannoinnillaan. Laulaja Tanja Lainio oli liittynyt bändiin vuonna 2002, toisen Tanjan ( Kemppainen) jätettyä yhtyeen. Yksi kitararaita ja se on siinä. Mutta tein sen siksi, koska sessiopsykologia vaati sitä. Härskillä tavalla vaan syvään päätyyn
– Hauskaksi sen tekee se, että – tai onhan tämä hauska jo valmiiksi – varauduttiin siihen mikeillä ja varmuuden vuoksi otettiin vielä jokin katutallennin, jos siitä tulee järjetön pa maus ja mikit menee murolle. Hän sitten kohteliaana kysyy ehkä tunnin jälkeen, että voisko ihan vaan kaksi kaljaa. Destroy-albumin rummut tehtiin Hollolan Petraxilla ja loput yhtyeen punkkiluolassa. Eikä oikein tahtonut lähteä. Paitsi... – ”Kun kuunnellessa alkaa ahdistaa, sulla tulee fyysisesti paha olo, tää levy on valmis”. Viitalähde sai ohjeet, että masterissa saa olla paljon kaikkea ja sitä saa lytätä niin paljon kuin uskaltaa. Ja aivan pirstaleiksihan se meni. – Siinähän oli mystistä, että miten ne oli saaneet soitettua kaiken materiaalin Koskisen ihan päin peetä editoiman matskun päälle. Editti oli valmis, hakupäivän aamuna soi puhelin. Oli laulusessioiden aika. Ja yhtäkkiä meillä oli viisitoista biisiä, joista muistaakseni kahdeksan meni niin kuin rumpali ne soitti. Mikko vetää syvään happea. – ”Semmonen homma, että mä en saa tietokonetta päälle”. Ja nyt bändillä oli albumin intro. Eihän niistä kielistä kuulu mitään kun ne repeää irti sieltä. Piano kannettiin suurella vaivalla kerrostalosta autoon ja vietiin sillalle. – Vapaalla hanskalla. Eli siihen on DUBATTU jälkeenpäin piano. – Studioon tulee kohtelias nuorimies – selvinpäin. Joo, mähän pyysin että tulet tänne selvinpäin. Siitä saatiin se pianon soundi. Hän säästi loppuun ”pari niin hyvää juttua, että ne pitää kertoa”. Profane Omen: Destroy, Spinefarm 2011 ja Reset, Spinefarm 2014 Viimeiseen osioon Mikko Herranen valitsi kaksi albumia lahtelaiselta Profane Omenilta. Perillä neljä kaveria nostaa soittimen sillankaiteen yli ja tyrkkää sen monen metrin pudotukseen alas maahan. Materiaali lähti Jaakko Viitalähteelle masteroitavaksi. Tiesin, että ne saa käynnistettyä Firewirella, jolloin se toimii ulkoisena kovalevynä, ja sainkin ronkittua failit sieltä ulos. Koska piti saada ääni kun piano rikotaan, tein sen loppujen lopuksi niin, että lyön studion kiippariin koko kämmenellä. Laulut saatiin valmiiksi. – Siis sulla on kakku rumpuja, jotka menee näin ja kakku kaikkea muuta, jotka ei todellakaan mene näin. Herrasella oli reunaehto: Koskinen tulee selvinpäin. ”Mähän voisin tehdä sen!” Editointiin meni sitten vähän toista kuukautta. – Kun piano putoaa, siitä kuuluukin todella ankea ”räks”. Se menee keskimäärin päätyyn ilman kitinöitä tai uusintoja, jos mä menen mukaan valvomaan sitä masterointia. ”Oli kyllä tosi vaikea saada osumaan niitä”. Mä en mitään apinointia ala kattomaan, mutta siis toki voit juoda pari kaljaa. ”Jossain biisissä oli semmonen kolmen sekunnin filli-ripuli.” ”Kun kuunnellessa alkaa ahdistaa, tää levy on valmis” 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 10 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. ”Aijaa, miltäs ajalta sulla on back-upit?” Kymmenen sekunnin hiljaisuus: ”No tota… ei oikeastaan ole.” ”Se on kuule semmonen homma, että jos niitä faileja ei sieltä saa, tää levy on varmaan tässä. Levynteon edetessä he totesivat, että tuhotaan piano ja tehdään siitä levylle intro. Ihan vaan sen takia, että kun mä teen jotain juttua joskus jopa kuukausia, niin en oikein usko, että joku tekee yhdessä päivässä masterista timantin tietämättä mitä haetaan. Ja aivan kaikki piti editoida. Heillä oli selkeästi henkilökohtainen suhde tähän kapistukseen. Aloitettiin äänitys. Sitäpaitsi vaikka saisitte mitä tukea, ei teillä olisi tarpeeksi rahaa, että tän joku tekisi, ilman että tuntee sen matskun. Ja semmonen se on. Seuraavaksi kertomus Herrasen ja lahtelaisbändin viimeisen yhteislevyn, Resetin sessioista. Eli vielä tarvittiin editointi ja miksaus. Et varmaan halua sitä editti-rumbaa aloittaa uudestaan. Siinä ei vaan ole mitään järkeä. Ei sillä, ettenkö luottaisi ihmisiin, mutta mulla on visio, jonka mä haluan tapahtuvan. Eikä halua kukaan muukaan…” – Otin mukaan Macbookin, joka löytyi myös toisesta päästä. Ja vielä vähän lauluja, koska äänittäjä, Kari Reini, oli kieltäytynyt tekemästä hommaa loppuun saatuaan vokalistilta yhden tappouhkauksen LIIKAA. Kitaristi Williami Kurjella ja hänen veljellä Waltterilla oli sukupiano, jota he vihasivat syvästi. 10 www.riffi.fi 3/2024 Sen hän kuitenkin teki, ilmeisesti jollain Garagebändin tyyppisellä, ilman gridiä. Päästiin yhdestä katastrofista eroon. ”Asia selvä”, Mikko tuumi, mutta ihan muutama homma: – Sitä edittiähän mä en tee, koska en tiedä miten ne biisit menee oikeasti. No älä, Mikko tuhahtaa. – Mulla on tapana antaa masteroijille ohjeita. Varman päälle, you know. Soittaja on editin tehnyt rumpalismies. Rumpali Rainer Tuomikanto nostaa tassun pystyyn, että hän itseasiassa tykkää editoinnista
Nyt oli alkamassa Reset-albumin laulujen teko. Ja sen pitäisi siinä vaiheessa olla kaikille ok. Ehkä ne ajatteli, että homma menee kuin vettä vaan, mutta jouduin tilaamaan toistuvasti uusintoja vähän sieltä täältä: ”Huono meno, taimi erilailla, väärä fiilis…” Mihin nyt yleensäkin laulusessioissa puutun. Ja kaveri on ihan onnessaan, että nyt on hyvä meininki! – Oli siinä tietysti hyviäkin hetkiä, sillä Juleshan on tosi lahjakas ja monipuolinen muusikko. Tässä ehdot, haluatteko te tehdä tän levyn. Siitä tuli ihan älytön savotta, että saatiin se päätyyn. Bändin vokalisti Jules Näveri halusi Mikon mukaan kokea asiat kärsimyksen kautta. Sanoin Samulille, että tolle rumpufillille pitää kyllä tehdä jotain. – Sille jäi niin paska fiilis siitä, että mä en vaatinut häneltä tarpeeksi. – Resetillä on sellainen kohta missä häneltä menee taju. En mä siitä tuskaisesta pohjavireestä tykännyt. Joskus tuottaja on pelkkä rec-nappulan painaja, joskus pitää tehdä ihan kaikki. Eikä se tietenkään toiminut, kun mä olin levyn vastaava tuottaja. – Bändi kun ottaa tuottajan, se luovuttaa samalla tuottajalle jonkinlaisen mandaatin tehdä se viimeinen päätös. – Tää on pahimpia sessioita, mitä mä olen tehnyt. Kirjoittaja toteaa, että rumpali Samuli Mikkosen tyyli sopi hyvin Profane Omenin turboahdettuun meininkiin. Levy-yhtiö Spinefarmilta tuli nimittäin ukaasi että rumpali pitää saada aisoihin tai rahaa ei tipu. – Joo, mutta olisin silti ottanut filleistä puolet pois. – Mä pidin sitten ennen sessioita heille puhuttelun. Eikä se ole pelkästään tuottajan tuotantopäätös, vaan siinä voidaan jo alkaa miettimään, mikä palvelee musaa ja biisiä. Hän koki, että antaa parhaansa, jos sattuu tarpeeksi. Pariin otteeseen hän konttasi ulos laulukopista. Ja se kuka vihelsi pelin poikki, ei ollut laulaja vaan tuottaja. Joku roti siihen, miten paljon soitetaan. Mutta Jules ei halunnut luovuttaa. Mutta hän tykkää soittaa pikkasen liikaa. Ensimmäisen levyn laulusessiot oli pitänyt toistuvasti keskeyttää, kun häntä sattui päähän niin paljon, että mies tuli kopista ulos kahdella kädellä päätään pidellen. u Seagull Guitars Jo 40 vuoden ajan Seagull on ollut kitaristien suosiossa ympäri maailmaa hienon käsityötaidon, äänen ja muotoilunsa ansiosta. Laulujen teko oli vaikeaa myös Mikolle. Ja sitä hän teki – niin, että tuntuu. Ennen Reset-levyn tekoa oltiin mielenkiintoisessa tilanteessa. ”Se on niin kova filli, että siitä mä en tingi!”, hän vastasi kädet torjuvasti puuskassa. Se ei ollut enää inhimillistä, se oli hirveetä. Vokalistin kanssa sovittiin ihan erikseen, että kyllä Herranenkin osaa piiskata. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se seagull riffi 5.indd 1 seagull riffi 5.indd 1 2024-05-30 14:53 2024-05-30 14:53 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 324 Herranen.indd 11 2.6.2024 13.52 2.6.2024 13.52. Ja se fiilishän mulla on aina päällä, kun mä ajattelen niitä sessioita. Kaikki perusarvot ovat ennallaan; kitarat valmistetaan käsityönä Kanadassa käyttämällä seetriä, kuusta ja villikirsikkaa, jotka ovat kasvaneet vuosisatojen ajan samassa ilmastovyöhykkeessä kuin Pohjoismaat, joten ne kestävät Pohjolan ilmastoa ilman ongelmia. Ja silloin ei tule ajatelleeksi, että mikä määrä riittää. Ei se voi noin mennä. Herranen oli tuottamassa bändille kahta levyä ja Inherit the Voidille hän tuotti laulut. Tokkopa kukaan nauttii siitä, että asiakas kärsii. Se halusi kärsiä. – Destroyta tehdessä oli ”mahtavaa”, kun jossain biisissä oli semmonen kolmen sekunnin filli-ripuli. Toki tässäkin jokainen ryhmä on erilainen. Samulihan on taitava rumpali, siitä ei ole epäilystäkään. Koko ajan ei vaan voi liekittää. Natsitat sitä jätkää niin paljon, että se hajoaa kappaleiksi. Hän teki siksi seuraavan levyn, Destroyn, laulusessiot Aksu Hantun kanssa erikseen, kun mä en osannut vaatia
Kaikki lähti kitaristi Jarmo Nikun tekstiviestistä, jossa tämä kehotti Kahilaista kuuntelemaan Young Gun Silver Fox -nimistä duoa, joka soittaa yacht rockiksi kutsuttua musiikkia. 12 www.riffi.fi 3/2024 M utta miksi soololevy juuri nyt. Kuppusami on Mauritiukselta kotoisin oleva rumpali, perkussionisti ja laulaja, joka on pitkään vaikuttanut Tampereen musiikkipiireissä monissa bändeissä ja yhteyksissä. Kahilainen soitti biiseihin joitain demokitaroita koskettimilla, mutta projektiin ja tuotantoon tuli nopeasti mukaan Timo Timonen, jonka kanssa kitaroita oli ”mukava fiilistellä yhdessä”. Gilbert on todella mahtava hahmo, joka on virkistänyt Tampereen skeneä tulemalla ulkopuolelta ilman mitään painolasteja. Toki tein biisejä paljon pianolla ja mielessä, mutta Logicilla syntyi jälkeä nopeasti. Nytkin alkaa olemaan jo seuraavatkin kymmenen biisiä olemassa. – Eli sitten löytyi vielä aikaakin levyntekoon. Ja tietysti myös esimerkiksi urkuja. Kolmas ja ehkä merkittävin vaikuttaja soololevyn realisoitumisessa oli muusikko Gilbert Kuppusamin tapaaminen. – Teen kaiken ekaksi pelkästään Logicilla, ja esimerkiksi rummut Drummerilla. – Se rupesi tuottamaan ja sain tehtyä demoja. Musanteko on sellaista, että sitä pitää vain ruveta tekemään. Yacht rock on 2000-luvun alussa keksitty genretermi, joka kattaa tietyn tyyppisen soulahtavan, hyvin tuotetun soft rockin 1970ja 1980-lukujen vaihteesta. – Tekstiviesti päättyi lauseeseen: ”The Doobie Brothersin keikkaa odotellessa.” Näin Young Gun Silver Foxin Pori Jazzeilla 2019, ja siitä syntyi innostus, että yacht rock ei ehkä ole kuopattu genre, Kahilainen muistelee. Kahilainen työsti soololevynsä lyriikat yhdessä Gilbert Kuppusamin ja Suvi Karjulan kanssa. – Soitin demojani Gilbertille, joka innostui ja sanoi saman tien, että ”let’s make a record”. Bassoa soittaa Mikko Löytty, ja Kuppusami laulaa ja soittaa rumpuja. Kun kappaleiden demoversiot on saatu valmiiksi, kaikki tehdään uusiksi – eli äänitetään. Samoihin aikoihin alkoi koronapandemia, joka oli viimeinen lähtölaukaus projektille. 12-15 Kahilainen.indd 12 12-15 Kahilainen.indd 12 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Näin kaikkea voi vielä rukata, ja laulun kanssa voi säätää esimerkiksi tempoa ja sävellajia. Kahilainen huomasi, että demojen tekeminen Logicilla oli todella nopeaa. Levyllä soivat niin soul-, funkja yacht rock -vaikutteet Kahilaisen koko omasta musadiggailuja soittohistoriasta. Kahilainen soitti yhdessä Kuppusamin kanssa funkia soittavan Dumb Stuff Bandin riveissä. Ei tule lauluja äänittäessä sellaista, että ”vitsit täällä on jo kitarat ja rummut, mutta olisi ollut kiva jos biisi olisi mennyt pari pykälää korkeammalta ja pari biittiä hitaammin”. Toinen eteenpäin vievä voima oli muutos Kahilaisen studiolla Kangasalla: hän siirtyi Pro Toolsin käytöstä Logic Prohon. Jos ei sitä tee, sitä ei synny. Ensin palettiin tulevat kitarat. Pitkälti Kuppusamin kautta löytyi myös muusikot sooloprojektiin, kuten kitaristi Timo Timonen ja laulaja Suvi Karjula. Niin koomikkoryhmä Kummelista kuin monista muista yhteyksistä tutun muusikon, näyttelijän, tuottajan ja käsikirjoittajan Timo Kahilaisen uralla osui useampikin sellainen tekijä yhtä aikaa kohdalle, jotka laittoivat soololevyprojektin rattaat pyörimään. Esimerkiksi The Beatles opetTEKSTI JA KUVAT: KALLE HEINO Timo Kahilainen – juuri ajallaan Musiikin, tv:n, elokuvan ja teatterin monitoimimies Timo Kahilainen julkaisi keväällä ensimmäisen oman soololevynsä Just in Time. – Löytyn Mikko sanoi, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä musiikkia, ja hän on oikeassa. Aika oli viimein otollinen, ”just in time”, juuri ajallaan, juuri oikeaan aikaan. Rummut viimeisenä Just in Time -levy koostuu vahvasti soitetusta, Steely Danin, The Doobie Brothersin ja The Beatlesinkin suuntaan kumartavasta groovaavasta ja soulahtavasta rock-musiikista. Kaikki musiikki ulostautui sitten nopeasti. Suhteessa musiikkityyliin Kahilainen kutsuu biisiensä tekemistä ja tuotantoa epäortodoksiseksi, koska työtavassa esimerkiksi rummut äänitetään viimeiseksi. – Sen jälkeen äänitettiin basso ja häntäpäässä rummut
Dave’s Song puolestaan kertoo diskohiletyypistä, joka ei ole päässyt ikinä eroon bilemeiningistään. Levyn sanoitukset Kahilainen teki yhteistyössä Kuppusamin ja Karjulan kanssa. Rima oli ehkä vähän turhankin korkealla, mutta mä olen jo yli 60-vuotias, niin ajattelin, että ei ole enää väliä, jos ei pääse riman yli. Sitä täytyy osata riisua, ja siihen tauot on tärkeitä. Teksti on tuonut mieleen sen koko maailman tai pienen elokuvan tai novellin, tarinan. Monesti kun lukee jonkun hyvän biisin tekstin, sitä ihmettelee, että ”olikos tässä vain neljä riviä?” Tajuat, että olet kuvitellut sen kaiken lopun. Miksaamisessa oli Kahilaisen mukaan urakkaa, vaikka hänellä onkin pitkän linjan kokemus monenlaisen musiikin tuottamisesta aina bändimateriaalista elokuvaja tv-musiikkeihin, joita Kahilaisen studiolta on valmistunut valtaisa määrä. Mutta kun A New World Record ilmestyi, olin 13-vuotias ja menin kauppaan ostamaan levyn omilla pikku rahoillani. Se oli levy, joka soi koko ajan ja oli pitkään, ja on vieläkin, hieno levy. Toinen oli This Time ja toinen beatlesmainen See the Sunrise, jossa demolaulut päätyivät levylle asti. Alkuperäinen idea oli, että kaikki tarinat voisivat tapahtua samassa kaupungissa. – Kun olin herkässä iässä yläasteella, kuuntelin 50-luvun musaa. Jeff Lynne on nero. Kahilainen toki pohtii, että raitojen ja ”kaman” määrää on tärkeää käydä jo aiemmin sovitusvaiheessa läpi. www.riffi.fi 3/2024 13 teli eka biisit ja sitten soitti ne. Musiikissahan parhaimmat tekstit ovat sellaisia, että niissä on enemmän kuin mitä tekstissä sanotaan. Jos jää siihen rimalle pomppimaan, niin sekin on ihan hyvä. Mutta tämä oli myös oppimisprosessi. Kahilaisen ei ollut tarkoitus laulaa itse yhtään biisiä levylle, mutta loppujen lopuksi kaksi biiseistä on hänen laulamiaan. – Kun Gilbert kuuli ne, hän totesi: ”Sun pitää laulaa tämä biisi.” Suosikit tatuoituvat takaraivoon Levyllä kuuluvat Kahilaisen oma musadiggailun juuret, kuten Steely Dan ja The Doobie Brothers. Kahilainen miksasi levyn yhdessä Kari Luukkosen kanssa. Luukkonen auttoi Kahilaista myös äänien säätämisessä äänityksissä, mutta pääasiassa Kahilainen äänitti levyn itse. – Tässä mun tekotavassa tulee tietysti jossain kohdassa soitettua kokeiluna tai omaa epävarmuuttaan tavaraa äkkiä paikat täyteen, verrattuna aikakauteen, kun oli vain 16 raitaa käytössä. Esimerkiksi This Love Lies on onneton rakkaustarina ja Love Remains the Same kertoo pariskunnasta, joka eivät rakkaudesta huolimatta vain sovi yhteen. Siellä on tuotettu muun muassa musiikit moniin elokuviin. Omat korvat ei enää kuule sitä, kun on mielessään jo sovittanut biisin, ja sinne vain soittaa ja soittaa lisää kamaa. ”Säädön määrä on lopulta aina sama vakio.” 12-15 Kahilainen.indd 13 12-15 Kahilainen.indd 13 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. – Kyllä niitä biisejä sai miksata. Kahilainen rakennutti hirsitalostudion Kangasalle reilut kymmenen vuotta sitten. Siellä oli paljon kamaa. Kun viikon tai kahden tauon jälkeen kuuntelee biisiä, niin sen jälkeen saattaa huomata, miten turvoksiin on soittanut koko homman. Myös esimerkiksi Electric Light Orchestra on yksi suuresti Kahilaiseen vaikuttanut bändi, ja etenkin sen vuonna 1976 ilmestynyt A New World Record -albumi. – Ne ovat pieniä tarinoita. Mutta heillä oli paljon ottoja. Tässä on käytännössä vain yksi otto, mutta säädön määrä on lopulta aina sama vakio
Genre yhdistelee soft rockin, soulin, jazzin, R&B:n ja diskon sävyjä ja sen edustajia ovat muun muassa The Doobie Brothers, Steely Dan, The Eagles, Toto, Michael McDonald, Little River Band, 10cc, Supertramp, Boz Scaggs, Chicago, Billy Joel, Earth, Wind & Fire, Ambrosia, George Benson ja Al Jarreau… Termi myös viittaa ironisesti mielikuvaan musiikista, jota jupit kuuntelevat jahtiensa kansilla. Kolme uutta UA Standard -mikrofonia. – Siinä lähti JJ-Studion Tannoyt eloon, Kahilainen muistelee. Ne ovat syntyneet siksi todella intuitiivisesti. UUTUUS UUTUUS UUTUUS 12-15 Kahilainen.indd 14 12-15 Kahilainen.indd 14 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Lisäksi hän soitti kasarihardrockia Jukka Salmelan Salmela Komiteassa ja myöhemmin Heikkien Hela ja Silvennoinen useilla soololevyillä. Sitä ei ole keretty pumppaamaan tyhjiin. Kahilaisen näkemyksen mukaan alkuperäisen musiikin aikakausi loppui nopeasti 1980-luvulla pop-musiikin ja esimerkiksi rumpukoneiden varjoon. Kahilainen miettii, että kun ihminen menee oman vanhan suosikkibändinsä konserttiin ja itkee tutun hittibiisin tahdissa, ihminen itkee siinä samalla myös omaa nuoruuttaan. – Kyllä niissä kieltämättä on vähän samaa. – Mutta tämä tyyli nousee aina silloin tällöin esiin. Yacht rock on jatkumoa niin kutsutulle länsirannikon soundille ja AOR-musiikille ja viittaa suurin piirtein vuosina 1975–1984 syntyneeseen tietyn tyyppiseen musiikkiin. Kyse on samasta asiasta. Aiemmin puhuttiin juuri länsirannikon soundista, mutta yacht rock ei ole pelkkää länsirannikkoa. Äänittäjä Kari Luukkosen kanssa he selvittivät Youtubesta, miten vibrato korjataan paristolla. ”Tässä iässä ei enää kannata jäädä odottamaan mitään.” www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Perhe on paras. – Meidän Kummelin Ensimmäisellä jäähyväiskiertueella viime vuonna Olli Keskinenkin sanoi hienosti yleisölle, että ”kiitokset, että me Kummelit olemme saaneet olla pieni osa teidän elämäänne, niissä hyvissä hetkissä.” Jengi nousi seisomaan ja taputtamaan. Livenä ydinbändi laajentui kahdeksanhenkiseksi kokoonpanoksi, johon kuuluvat myös toinen kosketinsoittaja Tuukka Ojala, taustalaulaja Jenna Kaura-aho sekä rumpali Joonas Nieminen. Vaikka levyllä Kuppusami hoiti sekä laulut että rummut, hän joutui toteamaan, että lavalla molemmat osa-alueet eivät taivu yhtaikaa riittävän hyvin. Levystä muodostui yksi Kahilaiselle tärkeistä albumeista. “Ollaan suunniteltu, että pitäisi tehdä samanlainen Youtube-video suomeksi”, Kahilainen virnistää. Lavalla valintojen maailma Levynjulkkarikeikan Kahilainen ja Just in Time -bändi soitti huhtikuun alussa Tampereen G Livelabissa. Kahilainen soitti itse Hammondja Leslie-yhdistelmällä, joten urkuosuudet osuivat luonnollisesti ensisijaisesti hänen tontilleen. Ja musa on hyvin tehtyä, Kahilainen analysoi. Kahilaisen soololevyssä voi tietenkin nähdä myös huipentuman Kahilaisen omasta soittajaurasta: Missing Linkin jälkeen Kahilaisella oli häröilybändi Torpedot. Ojalan kanssa Kahilainen jakoi kosketinosuuksia. Genre ei ole hirveän tarkkarajainen, mutta siinä on joku yhdistävä tekijä ja fiilis. – Mehän tehtiin melkein joka sketsiin joku musiikki, ja usein todella vauhdilla. Esimerkiksi Spotifyn virallisen Yacht Rock -soittolistan läpikuuntelu tuo väistämättä mieleen myös sketsisarja Kummelin taustamusiikit. Ennakoiko Kummeli-funk yacht rock -buumin. Meidän juttuja on yhdessä naurettu eri hetkissä. – Se on hyvä termi, siinä on pieni pilkan häive, mutta se on hyvä. Se varmaan pitää paikkansa, että kun nuorena kuuntelee tiettyä musaa, se tatuoituu takaraivoon, oli se sitten mitä tahansa. Niiden tyylissä on paljon samaa kuin yacht rockissa. Ojala soitti enemmän pianoja ja klavinetteja. Myös Tuukka on todella loistava soittaja, jonka kanssa saatiin nostettua hommaa seuraavalle levelille. Silvennoinen soitti nuorille soittajapojille Steely Danin vasta ilmestynyttä Gaucho-levyä. Kahilaisen Hammond B3:ssa oli pitkään vibrato rikki. – Ja myös Earth, Wind & Fire oli ja on tietenkin kova. – Toki tietenkin oli hyvä, että saatiin laulaja myös oikeasti eturiviin. Kummeli-funk jatkaa edelleen elämää myös esimerkiksi muusikkopiireissä eri muodoissaan. Kahilainen äityy muistelemaan, että monet Kummeli-sketsien musiikit tehtiin todella nopeasti. Siinä voi flirttailla jazzin ja progen kanssa, toisaalta siinä on rytmillisiä elementtejä, on c-osaa sekä vaikkapa perkussiot ja torvet käytettävissä. Ja kaikissa tietysti Hemisphere-mallinnus. Tämä saattaa olla yksi syy, miksi niissä kuuluu niin vahvasti sekä soittajien omat musiikkijuuret sekä poikkeuksellisen nerokkaasti hyödynnetyt genrevaikutteet. Tuntuu, että yacht rockissa on vielä ammennettavaa. 14 www.riffi.fi 3/2024 Steely Daniin Kahilainen tutustui paremmin, kun hän oli aivan 1980-luvun alussa Heikki Helan kanssa tekemässä heidän Missing Link -yhtyeensä demoa Tampereella JJ-studiolla, jossa Heikki Silvennoinen toimi äänittäjänä. Samantyyppisen asian hän on huomannut myös Kummeli-ympyröissä ja siinä, mikä merkitys Kummeli-ilmiöllä on monelle ollut. Kahilainen myöntää, että genren kattama musiikki onkin koko Kummeli-musiikkiporukan eli Kahilaisen, Heikki Silvennoisen ja Heikki Helan sekä kitaristi Jarmo Nikun, basisti Harri Rantasen ja rumpali Anssi Nykäsen suosikkikamaa. Vieläkin joskus kun näkee jonkun sketsin, niin ihmettelee että ”soitinko mä sinne oikeasti tollaisenkin jutun”. Monissa näistä on kuultavissa saman soundin ja samojen musiikkityylien kaikuja kuin Just in Time -albumilla. Bändi soitti keikan, joka koostui pelkästään Kummelin sketsimusiikista. Ja tietenkin kaikki Kummeli-kuviot ja elokuva-, televisioja teatteriprojektit. Anssihan alkoi kutsua meidän sketseihin soittamaa musaa Kummeli-funkiksi. – Kaikki nämä vanhat suosikit on sellaisia, että ne nousee edelleen säännöllisesti kuunteluun. – Yksi ilahduttavimpia oli viime vuonna yhteydenotto Rumat ihmiset -bändiltä. Kahilainen kokeili keikalla myös tietokoneen ja MainY acht rock -genre, jota Kahilaisen Just in Time -albumikin miehen itsensä mukaan vahvasti edustaa, on genremääritelmä, joka syntyi vuonna 2005 samannimisen nettivideosarjan mukaan
Hotel Californian sooloon ei voi mennä sotkemaan omia, Kahilainen vitsailee. Tässä iässä ei enää kannata jäädä odottamaan mitään. Levy ei ole hirveästi päässyt soittolistoille, mutta kuunteluita on, eli sitä on käyty varta vasten kuuntelemassa. Ja kaikissa tietysti Hemisphere-mallinnus. Niin kuin vaikka The Eagles. Toki ne säädöt sieltä tietokoneeltakin löytyy, itsekin soitin Moog-sooloja koneelta ihan stagepianolla. – Vai ottaako rennon asenteen ja niskalenkin biiseistä: tehdään biiseistä liveversiot ja pidetään hauskaa, lisätään sooloja ja mietitään, että ”tehdään vaikka tähän joku kiva juttu”. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Perhe on paras. Raudassa on kuitenkin enemmän rähinää. Hän on tehnyt levyn itseään varten, ja levyn tekemisessä on ollut mukana ”artisti maksaa” -filosofiaa. Ja jos on vaikka jotain Moog-tyyppistä sooloa, niin kyllähän se on eri juttu päästä säätelemään nuppeja suoraan. Kokemus ei kuitenkaan vakuuttanut häntä täysin. – Tupa oli täynnä ja oli tosi kiva ilta, vaikka vähän jännittikin. Vastaanotto on kuitenkin ollut vahvasti positiivinen. Kolme uutta UA Standard -mikrofonia. Enää ei kannata odotella Keikkoja on toistaiseksi tiedossa vain yksittäisiä, mutta tämä on johtunut pitkälti levyn julkaisuaikatauluista. Uusia biisejä on syntynyt kovaa tahtia ja seuraava levy periaatteessa odotuttaa jo itse itseään. Levy ilmestyi hankalaan ajankohtaan keikkakesää ajatellen – eli liian myöhään, vaikka albumin nimi muuhun viittaakin. Haastatteluhetkellä tiedossa on ainakin keikat Kangasala Jazzissa ja Tampereen TTT-klubilla, ja suunnitelmia on myös syksylle. stagen käyttöä esimerkiksi synasoundien kanssa. – Joku voimattomuus niissä soundeissa on. UUTUUS UUTUUS UUTUUS 12-15 Kahilainen.indd 15 12-15 Kahilainen.indd 15 2.6.2024 13.56 2.6.2024 13.56. Kaikki ei siihen tietysti pysty. – En aio lopettaa, tai en ainakaan aio luovuttaa. Kun sitä soittaa yksin, se kuulostaa hyvältä, mutta kun muita soittimia tulee mukaan, tapahtuu jotain hävikkiä. Hetken aikaa hänelle oli jopa kauhistus, että soololevy oikeasti julkaistaan – hieman sama tunne kuin aikoinaan ensimmäisten Kummeli-jaksojen kanssa. u Kahilainen käytti laulujen äänityksessä Townsend Labsin mallintavaa mikrofonia. Yleisesti Kahilainen on tyytyväinen levynjulkaisukeikkaan, vaikka sen läpiveto ei ollut täysin itsestäänselvyys. Kahilainen korostaa, että soolobändi on ollut ennen kaikkea intohimoprojekti. Just in Time saa Kahilaisen mukaan melko varmasti jatkoa. Levynjulkkarikeikka on aina paha ja siinä on valintojen maailma: haluaako soittaa kaiken juuri niin kuin levyllä, jota kukaan ei ole kuitenkaan vielä kuullut, ja tuijottaa lavalla toisia, että ”nyt soitit tuonkin jutun väärin”. – Odotukset eivät sinällään olleet korkealla, mutta on tullut hyvää palautetta
Ei liioin johonkin tieteenhaaraan tai taustateoriaan pohjautuvia ideologisia rakennelmia. 1972) ei kertaa jo moneen kertaan kuultua Yö-historiikkia, vaan mielenkiintoisen elämäntarinansa. Kertakaikkisen kreisi kokonaisuus päästää demonit valloilleen. Jousisektio – Maija Linkola, Elina Viitasaari, Lotta Poijärvi ja Markus Hohti – tuovat musiikkiin annoksen lyyrisyyttä. Teosta lukiessa on helppo ymmärtää, kuinka poikkeuksellinen herkkyys on mahdollistanut musiikin syvemmän ymmärtämisen. Kirjan alku piirtää kuvan erityisherkästä haitarivirtuoosista, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Toisinaan luku päättyy otsikon kaltaiseen mietelauseeseen, joka kiteyttää edeltäneet pohdinnat. Esikuvaksi nousivat brittipopparit Elton John ja ELO:n Jeff Lynne. Riemastuttava ilonpitoa! Virtuoosimaisen bändissä muut pelimannit ovat haitaristi Niko Kumpuvaara, basisti Antti Lötjönen ja sopraanosaksofonisti Jukka Perko. ARVIO: TOMMI E. Näitä on helppo ja mukava lukea vaikka sieltä täältä sattumanvaraisesti poimien. Sellaisten sijaan Rubin erittelee kirjallisesti havaintojaan ja ajatuksiaan luovuudesta ja taiteilijana elämisesta. VIRTANEN Maria Ylipää & Emma Salokoski: Kauniita piikkejä Texicalli Records (2024) Yön varjoista harmoniaan Y ön kapellimestarina yli kaksikymmentä vuotta toiminut Mikko Kangasjärvi (s. Teksti saattaa myös havahduttaa siihen, että omaan elämään voi sisältyä paljonkin luovuutta – ja etenkin potentiaalia sille – jos on pelisilmää huomata ja halua käyttää tilaisuus hyväksi. Siinä soivat sinisempien sointujen lisäksi vahvasti myös Beatlesin ja irkkumusiikin harmoniat. Kirjaa siteeraten: ”Luovuus ei liity vain tekemiseen, vaan se on tapa olla.” ARVIO: LAURI PALOPOSKI Luovuus ja olemisen taito Alkuteos: Rick Rubin Suomentanut: Kosti Salminen Like, 2024 978-951-148-456-1 Saatavilla myös sähköisenä sekä äänikirjana. Kauniita piikkejä on jatkoa 14 vuotta sitten saman työryhmän yhteistyön hedelmänä syntyneelle Omani uni -albumille. Kirja onkin varmasti monelle kollegalle kiinnostavaa luettavaa, mutta avaa myös hienosti tavallisille musiikin kuluttajille sitä herkkyyttä, mitä musiikin tekemiseen tarvitaan. Etsi sitä minkä sinä huomaat, mutta muut eivät näe 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 16 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 16 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Harvasta suomalaisesta bändistä on kirjoitettu niin paljon kuin Yöstä. Matti Pentikäisen sanoitus ruotii parisuhteessa piilevää arvotyhjiötä. Yöstä sitten muodostui Kangasjärven instrumentti, mahdollisuus hyödyntää lahjakkuuttaan. Ensin oli poika ja haitari, kotioloissa niin rakkautta kuin suurta tragediaa. Kitaristi Teemu Viinikainen kuorruttaa hulluttelun hienolla soolollaan, kunnes koko biisi muuttuu yllättäen seesteiseksi sovinnoksi. Luvut ovat hyvin vaihtelevan mittaisia ja koostuvat milloin yhdestä, milloin useammasta lyhyestä tekstistä, jotka ovat mietelauseita pitempiä, mutta lyhyempiä kuin esseet. Rouheampaa linjaa sitä vastoin edustaa levyn nimikkobiisi. Omat ambitiot olivat säveltämisen puolella, ja haitari vaihtui pianoon. Ja harvallapa on havaintomateriaalin keruuseen ollut yhtä otolliset olot kuin juuri Rubinilla. Hotone Tuner Press – monipuolisuuden huipentuma! Tuner Press ei ole pelkästään virityspedaali; se on volumepedaali, ekspressiopedaali ja bufferipedaali kaikki yhdessä. Marzi Nymanin sävellys sekoittaa estottomasti punkahtavaa anarkismia, räppiä ja avantgardea. ARVIO: TOMMI E. Älä hautaa minua aamulla on Sofi Oksasen upea teksti, jota bändin rumpali Olavi Louhivuoren herkän aistikas sävellys tukee täydellisesti. Itselleni tunneside syntyi juuri suomenkielisiin lauluihin. VIRTANEN Mikko Kangasjärvi: Jäin yöksi Kirjoittanut: Mikko Kangasjärvi ja Jukka Poijärvi Docendo 2024, ISBN: 978-952-382-687-8 M enestystuottaja Rick Rubin on heittäytynyt pohtimaan luovuuden olemusta, sen syntyä ja sen todeksi tuloa. Kyse ei ole kuitenkaan muodikkaasta self help -lukemistosta, eikä se sisällä kymmenen askeleen, viikon tai kuukauden tietä valaistukseen. Tämä on rikkaus, mutta kaksikielisyys on ehkä myös vähän hajottava tekijä. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Hotone.indd 1 Hotone.indd 1 2024-05-30 14:57 2024-05-30 14:57 Monisävyistä tunnelmointia K aksikon Maria Ylipää ja Emma Salokoski yhteistyö on osoitus suvereniteetista. Ne tarinat keskittyvät pitkälti laulaja Olli Lindholmiin ja hänen kulmikkaan rehvakkaaseen persoonaansa, jota on totuttu pitämään jonkinlaisensa aitona suomalaisen miehen mittarina. 16 www.riffi.fi 3/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Ampero II Stage on lukuisten IR-vahvistimien, -kaappien ja ikonisten efektiensä ansiosta ammattilaisten valinta IR-monitoimipedaaleissa. Kangasjärvi voitti lapsena haitarinsoiton MM-tittelin, josta tuli hänelle enemmänkin riippakivi kuin kipinä lähteä Veikko Ahvenaisen polulle tekemään suomalaista haitarihistoriaa. Alku on rohkaiseva, sillä Rubinin mukaan ”luovuus ei ole harvinainen kyky”. Se jakaa levyn kahteen eri maailmaan. Osansa Kangasjärven kirjassa on toki Lindholmillakin, mutta kiinnostavaksi tarinan tekee juuri se, ettei kerronta ole alisteinen läpikalutulle Yön tarinalle. Pulze on moderni digitaalinen mallinnusvahvistin, jonka minimalistinen muotoilu ja Bluetooth-toiminnot tekevät siitä sopivan monenlaisiin tilanteisiin. Tyylillisesti levy jatkaa samaa tarinaa, mutta nyt mukaan on otettu myös ruotsinkielisiä lauluntekstejä. Lähtöoletuksena on, etteivät välineet ratkaise, vaan se mitä ihmisen sisällä on ja kuinka hän sitä osaa tai haluaa käsitellä. Vaikka Rubin tunnetaan nimenomaan musiikkituottajana, uskoisin kirjan olevan virkistävää lukemistoa kaikille, jotka tekevät jotain luovaa arjessaan, töissä tai vapaa-ajalla. Sillä tiellä Kangasjärvi on vieläkin, Yöstä vain sattui tulemaan hänelle paikka näyttää taitonsa sovittajana ja orkesterinjohtajana. Molemman laulajattaren ääni taipuu ja soi täydellisyyttä hipovan upeasti
Riffi onnittelee! Lisätiedot: Studiotec • studiotec.fi Godin, Hotone & Fitzpatrick Kanadalainen kitaravalmistaja Godin on valtuuttanut Ruotsista käsin toimivan Fitzpatrickin edustamaan itseään nyt myös Suomessa. Lisäksi kerrotaan, että kiinalainen efektivalmistaja Hotone sekä Fitzpatrcik ovat sopineet Hotonen valmistamien tuotteiden edustuksesta Suomessa. Hotone Tuner Press – monipuolisuuden huipentuma! Tuner Press ei ole pelkästään virityspedaali; se on volumepedaali, ekspressiopedaali ja bufferipedaali kaikki yhdessä. Godinin tuotemerkkeihin kuuluvat myös seuraavat kitaramerkit: Art & Lutherie, Norman, Seagull sekä Simon & Patrick. Partti on työskennellyt monipuolisissa tehtävissä äänisuunnittelijana, laitemyyjänä ja järjestelmäprojektien vetäjänä mm. Edellä mainittujen merkkien tuotteet ovat myynnissä suomalaisten musiikkiliikkeiden kautta. Ampero II Stage on lukuisten IR-vahvistimien, -kaappien ja ikonisten efektiensä ansiosta ammattilaisten valinta IR-monitoimipedaaleissa. Pulze on moderni digitaalinen mallinnusvahvistin, jonka minimalistinen muotoilu ja Bluetooth-toiminnot tekevät siitä sopivan monenlaisiin tilanteisiin. Cape Soundissa, Noretron Audiolla, Studiotecillä ja Broadcast Solutions Finlandilla. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Hotone.indd 1 Hotone.indd 1 2024-05-30 14:57 2024-05-30 14:57 Toni Partti MSonicin palvelukseen Audioja valotekniikan maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittava MSonic on rekrytoinut Toni Partin henkilöstöönsä. Lisätiedot: Fitzpatrick • fitzpatrick.se Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 17 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 17 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Lisätiedot: MSonic • msonic.fi Peter Stråhlmanille yrittäjäneuvoksen arvonimi Studiotecin perustaja ja entinen toimitusjohtaja, nykyään yrityksen hallituksessa vaikuttava Peter Stråhlman on nimitetty yrittäjäneuvokseksi. Nimitys osui oikeaan ajankohtaan, sillä kuluvana vuonna Strahlmanilla täyttyy sopivasti 50 vuotta yrittäjyyttä, joka alkoi 1974 Matti Sarapaltion yhtiökumppanina MS-Audiotronissa
Se on selvästikin kannattanut, sillä ohjelmoidut ja oikeat instrumentit nivoutuvat kappaleissa varsin luontevasti. 3440A:n nimellinen vahvistinteho on 70 wattia ja äänenpainetta se tuottaa enimmillään 106 desibeliä (SPL). S mart IP -tuoteperheeseen kuuluva 3440A-subwoofer uurtaa uraa energiaratkaisullaan: sen käyttövirta kulkee samassa Ethernet-kaapelissa digitaalisen audiosignaalin kanssa (PoE, Power over Ethernet). Kaiuttimena bassorefleksiperiaatteella toimivassa kotelossa on 6,5-tuumainen kartioelementti, ja toistoalueeksi lmoitetaan 35– 120 Hz enintään +/-2,5 desibelin poikkeamalla. Lisävarusteina myytävillä kannekkeilla 3440A voidaan asentaa niin kattoon kuin seinäänkin, ja kaiutinta valmistetaan sekä valkoisena että mustana. Lisätiedot: Genelec • genelec.fi Geneleciltä uusi subwoofer asennuskäyttöön Analoginen kytkentämahdollisuus on järjestetty asennusmaailmasta tuttua käytäntöä noudattaen Euroblock-liitännällä. 18 www.riffi.fi 3/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA T ulevan Pori Jazzin mielenkiintoisimpiin ulkomaan vieraisiin kuuluu englantilainen Fabiana Palladino, jonka samanniminen debyyttialbumi on ollut tapaus. Digitaalista audiota 3440A:n takalevyyn sijoitettu RJ45-liitin ottaa vastaan sekä AES67että Dante-formaatissa. Fabiana Palladino on vastannut itse paitsi kappaleista, myös ensilevynsä tuotannosta, ja sen kypsyttelyyn menikin peräti 13 vuotta. Kooltaan 3440A on sopuisa. Esimerkiksi Guardian arvioi ’80-luvun sävyjä moderniin soundimaailmaan yhdistelevän levyn viiFabiana Palladino ja Al DiMeola Pori Jazziin den tähden arvoiseksi. Kaiutinjärjestelmän hallintaan käytetään Genelecin omaa Smart IP -applikaatiota, jossa määritellään verkkoon liitettyjen eri kaiutinten voimakkuustasot, jakotaajuudet sekä huonekorjaukseen liittyvät asetukset. Vieraileviin soittajiin levyllä lukeutuu myös oma isä, bassolegenda Pino Palladino. Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Painoa 3440A:lla on 14,5 kiloa. 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 18 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 18 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Leveyttä ja korkeutta on kumpaakin saman verran, 475 millimetriä, kun taas kotelon syvyydeksi ilmoitetaan 220 millimetriä. Avoimen API-rajapinnan kautta Smart IP -verkko voidaan myös integroida osaksi rakennuksen automaatiojärjestelmiä
Lauluosuudet tallennettiin Neumann U87 -mikrofonia käyttäen ja Neve 1073 -esivahvistimen kautta. Esiinnytkö äänitteillä. Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: BUSTER GREY-JUNG (FABIANA PALLADINO) Lisätiedot: Pori Jazz • porijazz.fi 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 19 16-19 Ajankohtaiset 324.indd 19 3.6.2024 18.59 3.6.2024 18.59. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. Festivaalin tunnetuin kitaravieras on eittämättä Al DiMeola. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. Mukana kevään keikoilla on ollut nelihenkinen yhtye, ja teemaan sopien DiMeola on soittanut myös vanhalla 1971 Gibson Les Paul Custom -kitarallaan (vaikka kuvassa onkin aivan toinen soitin…). Toinen ulkomainen kitaristivieras on southern rock -perinteestä ponnistava Devon Allman Project, eikä unohtaa kannata myöskään YouTube-videoistaan tunnettua Scary Pockets -yhtyettä, joka tekee uusia funk-versioita vanhoista hiteistä. Hän tulee Pori Jazziin Electric Years -kiertueellaan, jolla hän soittaa varhaista materiaaliaan niin Return To Forever -yhtyeen tuotannosta, kuin soololevyiltä Land of the Midnight Sun, Elegant Gypsy ja Casino. proaudile.fi Music Tech -lehden haastattelussa Fabiana Palladino kertoo, että debyyttilevyn soundille keskeiset instrumentit olivat Roland Juno-106ja Yamaha DX7 -syntetisaattorit, samoin kuin Arturian emulaatio jälkimmäisestä laitteesta. Tuotatko äänitteitä
Olin sairauslomalla melkein vuoden, ja sairausloman aikana lauluntekeminen ja musiikki eivät tuoneet iloa. Silloin ajattelin, että taiteilijanimen käyttäminen on luontevaa, koska kappale ei ollut omani. On tietysti hauskaa, että ensikuulemalta kaikki luulevat sen olevan Laura väärinpäin. – Tämä studio on kotoisa tila. Referenssilevyjä ja musiikillisia näkemyksiä käsitelleen puhelinpalaverin jälkeen varsinaiseen levyntekoon ryhdyttiin puhtaalta pöydältä. Sessiot olivat tosi mukavia, ja levy valmistui hiljalleen omalla painollaan, Sippola toteaa. – Kaikki nuo kokemukset taustoittavat vahvasti levyn biisejä. Hän sairasti vaikean masennuksen, jota seurasivat korona, oman lapsen vakava sairastuminen ja ero lapsen isästä sekä Ukrainan sota. Tuuli-kappale julkaistiin vuonna 2021, ja koko albumin valmistumiseen meni kolmisen vuotta. Sippola sanoo olevansa kokemuksistaan ammentava ja omakohtainen laulunkirjoittaja ja prosessoivansa elämää laulujen tekemisen kautta. Oli tärkeää, että kumpikin luotti prosessiin. Sen kantamoisena tuli impulssi ottaa Aural-nimi kokonaan käyttöön, Sippola kertoo. Koen myös suurta tuskaa siitä, kuinka tuhoava ihminen on luonnolle ja muille eläinlajeille. Viime vuodet olen elänyt eräänlaista elämäni taitekohtaa. 20-22 Aural.indd 20 20-22 Aural.indd 20 2.6.2024 13.57 2.6.2024 13.57. Tekemistä edisti viihtyisä studioympäristö. Lopulta sanoin itselleni, että ”älä tee lauluja, ei tarvitse”. Epäuskoa levyn valmistumisen suhteen hänellä ei ollut projektin missään vaiheessa. – Siinä on hyvää synestesiaa: miltä se näyttää ja miltä se kuulostaa. Levyprojektia edelsivät Sippolan yksityiselämässä tapahtuneet mullistukset. Joitakin miksauksia tarkennettiin vielä myöhemmin, Kiiveri kertoo. Ensimmäisenä työn alle otettiin Tuuli-niminen kappale, jonka tuotantoa Sippola oli itsekseen tuskaillut jo jonkin aikaa. Minusta levyssä kuuluu ylipäätään sellainen meidän yhteinen ennakkoluulottomuus, Kiiveri sanoo. Mukana vierailevat myös kitaristi Petri Kuusela ja laulaja Markus Perttula, kumpikin yhden raidan verran. 20 www.riffi.fi 3/2024 T änä vuonna 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä pianisti, laulaja-lauluntekijä ja musiikin tohtori Laura Sippola julkaisi maaliskuun puolivälissä albumillisen uutta musiikkia. – Albumi syntyi pitkällä aikavälillä, mutta tuotantosessiot olivat lyhyitä. – Mutta siitähän ne hyvät asiat syntyvät, että on mukava olla ja kotoisa fiilis – se on ihan hullun tärkeä juttu, Kiiveri sanoo. Aural-nimen lähtökohtaa ei tarvitse kaukaa etsiä, mutta sanaleikin lisäksi sillä on Sippolalle syvempiäkin merkityksiä. Tuo toteamus oli tietysti hetki, jonka jälkeen lauluja rupesikin tulemaan, Sippola sanoo. TEKSTI JA KUVA: VILMA TIMONEN Aural – musiikkia, joka saa kehon tanssimaan ja sielun itkemään Vahvan tunnelman taustalta löytyy draamaa rakentavia harmonioita, minimalistista pianonsoittoa ja ennakkoluulottomia tuotannollisia ratkaisuja. Sippolan edellisestä pitkäsoitosta ehti kulua kuusi vuotta, ja tuona aikana muuttui niin tapa tehdä lauluja kuin artistinimikin. Sippola kuvaa itseään musiikintekijänä tarinankertojaksi, mutta Valois-albumin kohdalla hän löysi uusia ja vähemmän tarinakeskeisiä tapoja tehdä. – Julkaisin coverin [Nocturne] vuonna 2019. Tarinoista soundeihin Kuten Sippolan aiemmin omalla nimellään tekemässä musiikissa, myös Auralin tuotannossa kaiken perusta ovat vahvat sävellykset ja sanoitukset. Prioriteetiksi nousivat tarinallisuuden sijaan soundit ja niiden kuulijoissa synnyttämät tunnetilat. Sippolan elämässä tapahtuneiden myllerrysten edesauttamana syntyi artisti nimeltä Aural. Nimi Aural jäi jyskyttämään päähäni. Oli hienoa heti alussa huomata, että molemmat olivat valmiita hyppäämään tuntemattomaan ja tekemään sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Sippola pohtii, että verkkainen työtahti toi tekemiseen keveyttä. On luonnonvaloa, hienot soittimet valmiina ja mikit pystyssä. Hyvät jutut syntyvät kotoisasta tunnelmasta Auralin tuore Valois-albumi on Sippolan ja tuottaja Matias Kiiverin yhteistyön tulos ja tehty kokonaisuudessaan Kiiverin Hollywood House -studiolla Helsingin Vallilassa. Teimme tuotantoa aina kaksi biisiä kerrallaan. Työtä tehtiin parin kolmen päivän periodeissa. – Minäkään en tiennyt automaattisesti, mitä tällaisen biisin kanssa niin sanotusti kannattaisi tehdä: on spoken wordia ja kuitenkin popkertsi. Kaikki tällaiset valoon ja auraan liittyvät teemat olivat olleet mieleni käsittelyssä. Työpari Sippola-Kiiveri tapasi toisensa tuttavien suositusten kautta, ja yhteistyö alkoi sujua mutkattomasti heti alkumetreiltä asti. Tänne tuli aina kuin kotipesään
Tosi monen biisin kanssa oli sellainen fiilis, että nyt vaan hypätään ja katsotaan, mitä täältä löytyy. Musiikissa pyrittiin elokuvallisuuteen, ja referensseinä käytettiin muun muassa lauluntekijä Blake Millsin ja Radiohead-yhtyeen tuotantoa – Ensimmäiset biisit, joita teimme, näyttivät sen suunnan, miltä Aural kuulostaa. Lauran teksteissä ja sävellyksissä olivat jo vahvasti ne tunnetilat, joita tuotannolla lähdimme avaamaan. Usein se meni niin, että ensin tuli inspiraatioryöppy, jonka jälkeen keskusteltiin, onko suunta molempien mielestä semmoinen, johon me haluamme lähteä, Kiiveri kertoo. Tuntui turvalliselta tietää, että vaikka tuotanto lähtisi väärään suuntaan, oli aina itse biisi, johon saattoi palata. Lauran biisit ovat vahvoja. Matias on tuonut näihin biiseihin upeita rytmisiä elementtejä. Syyskuu-kappale soi minulle iloa, ei sitä pohjatonta turvattomuutta, josta käsin sen tein. Kiiverin mielestä Sippolan kappaleet tarjoavat tuottajalle ”turvallisen ympäristön lähteä kokeilemaan periaatteessa ihan mitä tahansa”. Työssä auttoivat Sippolan ja Kiiverin yhteiset esteettiset ihanteet. Heidän mielestään onnistuneimmat jutut syntyvät silloin, kun tunnelma on mukava ja puitteet kotoisat. Bassollakin hän saattoi soittaa ikään kuin mallettien iskuja. Aika monesti kuuntelin Lauran biisejä ja nappasin sieltä elementin, joka sillä hetkellä herätti jonkin idean. Esimerkiksi että ”tässä voisi olla urkupistebassoa koko a-osa tai tässä tämmöinen rumpukomppi”. Kitaran ei tarvitse kuulostaa kitaralta Valois-albumin kappaleiden tuotannon rakentaminen lähti useassa tapauksessa yksittäisistä instrumenttiraidoista tai rytmisestä ideasta, joiden kautta alettiin etsiä oikeanlaista tunnelmaa ja äänimaisemaa. – Minulle on ehdottomasti luontevinta lähteä tekemään tuotantoa bändisoittimilla. Kiiveri kertoo napanneensa monet komppiideat Sippolan laulufraseerauksesta, jossa paikoi”Monesti riittää vain yksi raita, joka rikkoo tai kokoaa tuotannon.” Matias Kiiverin ja Laura Sippolan yhteistyö sujui alusta asti mutkattomasti. Sota oli juuri alkanut. Minulla oli monta kertaa studiossa olo, etten olisi koskaan voinut uskoa, että tämä kappale taipuu tämmöiseen, Sippola sanoo. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi kitaran pitäisi aina kuulostaa siltä, miltä kitaran on totuttu kuulostavan, Kiiveri jatkaa. Lähtökohtana oli pyrkimys minimalismiin, joka tekijöidensä mukaan kuitenkin toisinaan ryöpsähti kokonaan toiseen ääripäähänsä. – Tämä on yksi asia, jota rakastin tässä prosessissa: Ma tias soitti todella usein rumpuja tavalla, jolla ”oikeat” rumpalit eivät soita. – Pelkohan tarkoittaa, että on läsnä ja hereillä. Matiaksen panos oli selkeästi oma taiteellinen osionsa lopputuloksessa. Rakastan sitä, että keho tanssii ja sielu itkee, että biisi koskettaa ja samanaikaisesti keinut sen mukana, Sippola kuvailee. – Kappaleet ja tuotanto kulkevat käsi kädessä. Tein myös useita lauluja tajunnanvirtatekniikalla – ja samaan aikaan opetin laulunkirjoituksen kurssilaisilleni, että olkaa tajunnanvirran käytössä varovaisia, Sippola sanoo huvittuneena. www.riffi.fi 3/2024 21 – On hämmästyttävää, minkälaisia musiikillisia muotoja raskaatkin kokemukset ottavat. 20-22 Aural.indd 21 20-22 Aural.indd 21 2.6.2024 13.57 2.6.2024 13.57. Se oli pelottavaa ja kiehtovaa samaan aikaan, Kiiveri sanoo ja hymyilee. ”Kuin kotiin” tai ”Mä sua rakastan” taas syntyivät hetkinä, joina en tuntenut rakkautta. Se on tärkeää luovassa prosessissa
– Siellä on myös 80-luvun elokuvamusaa. Paitsi harmonisesti, Sippolan kappaleet ovat vahvoja lyriikoiltaan. – Harmonia on minulle tosi tärkeä. – ”Tyhmässä” itselleni tärkeimmät ovat biisin viimeiset kymmenen tahtia. Olen koko 20-vuotisen urani pyrkinyt kutistamaan pianon runsasta ilmaisuvoimaa, Sippola sanoo. Vaikkapa Rocky yhdistyy tosi hyvin Lauran sävelkieleen, Kiiveri lisää. Yksi raita voi muuttaa kaiken Sekä Sippolan että Kiiverin mielestä levyn tuotantoprosessi eteni ilman kummempia vastoinkäymisiä tai erityisiä haasteita. Sanoin monta kertaa, että jätetään biisi yöksi aromipesään. Se on todella mielenkiintoista ja paras fiilis, kun se tulee, Kiiveri sanoo. Yön yli nukkuminen auttoi, ja ”Pohjanmaan” tuotantoa jatkettiin seuraavana aamuna uudella innolla. Sointi lähti heti hypnoottisena ja betonisen rikkinäisenä. Harmonia on dramaturgiaa Soundillisesti Valois-albumia on kuvailtu muun muassa termillä ”nordic noir”. Usein tuntuu aamulla, että biisi on jotenkin miksautunutkin, kun se on vain ollut kovalevyllä koko yön. Tämä ei varsinaisesti ole pianomusiikkia, mutta se soundi on siellä. – Ensimmäisen eli Tuuli-biisin jälkeen teimme Laulu mustarastaan -kappaleen. Äänitykset aloitettiin lähes kaikkien kappaleiden kohdalla niin, että Sippola lauloi ja soitti demopianot studiossa livenä. Sitä ei aina pysty järjellä selittämään. Ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun tulee lopun instrumentaaliosio, kerron musiikilla itse kappaleen todellisen asian, Sippola kertoo. Varsinaisen ”oikean laulajan” identiteetin laulaja-lauluntekijä Sippola sitä vastoin väittää itseltään puuttuvan. Tuotannollisista hankaluuksista huolimatta tai ehkä juuri niiden ansiosta ”Pohjanmaa” on noussut kuuntelijoiden suosikiksi. Aikakauden hitit ovat täynnä harmoniaa ja suuria melodialinjoja. Usein on tehokasta jättää biisi illalla kotona kuuntelematta, Kiiveri sanoo. Vasta tokassa kertsissä alkaa tulla rinnakkaisia molleja ja kerronta alkaa tihentyä. Tiedän, että tuotannossa täytyy luottaa prosessiin ja että soundit asettuvat kohdilleen, mutta nyt pelotti, että suunta oli väärä. Siksi onkin mielenkiintoista, että se levyn biisi, joka kuulostaa kaikkein akustisimmalta, perustuu täysin loopin varaan. Kiiveri ajattelee, että ”Pohjanmaan” tapauksessa pieni positiivinen pelko pakotti löytämään ne tuotannolliset ratkaisut, jotka todella toimivat. Sippola korostaa kuitenkin olevansa aina ensisijaisesti säveltäjä ja muusikko. u ”Minusta on hirveää, jos radiotoimittaja alkaa puhua päälle, kun tunnelma on vielä täysin kesken ja tärkeä asia sanomatta.” 20-22 Aural.indd 22 20-22 Aural.indd 22 2.6.2024 13.57 2.6.2024 13.57. Ehkä pianistina minulle se elämämittainen oppi on, että ”soita vähän”. Se on lempielementtini lauluntekemisessä. – Bassoinstrumentti, oli se sitten kitara tai joku syna, tuli näissä alkupäässä mukaan tuotantoon. Siten ne tavallaan kantavat biisiä, Kiiveri sanoo. Hän korostaa myös levon ja taukojen tarpeellisuutta studiosessioiden lomassa. – Pohjanmaa-biisi oli hankalin meille, mutta tunne puski biisin eteenpäin ja siitä tuli hemmetin hyvä. Sippola pohjustaa sävellystensä tunnelman tarkasti mietityillä harmonisilla ratkaisuilla. Tuo biisi on Valois, Kiiveri kertoo huvittuneena. Yöunet olivat myös todella tarpeelliset. – ”Hienoa kuulla aitoa soittoa”... – Monesti riittää vain yksi raita, joka rikkoo tai kokoaa tuotannon. Minusta on hirveää, jos radiotoimittaja alkaa puhua päälle ”no niin, tässä kuulimme sen ja sen kappaleen”, kun tunnelma on vielä täysin kesken ja tärkeä asia sanomatta, Sippola sanoo. Luulen niiden vaikuttaneen kaikkein eniten siihen, minkälaista dramaturgiaa kappaleillani haen, Sippola pohtii. Sippola arvelee merkittävimpien musiikillisten vaikuttimiensa olevan kotoisin 1980-luvulta. – Ja yhtään mikkiä ei ollut pystyssä, Kiiveri sanoo ja nauraa. 22 www.riffi.fi 3/2024 tellen kuuluu kolmimuunteisuutta, vaikka itse kappale olisikin tasajakoinen. Lopputulokseen sekä Sippola että Kiiveri ovat erittäin tyytyväisiä. Pohdin, kannattaisiko jättää tekemättä koko kappale, Sippola kertoo. – Kyllä säkin olet oikea laulaja! Juuri se Lauran ilmaisuvoima ja laulun tunnistettavuus on ihan huikea, Kiiveri toteaa. Käytän mielelläni sanaa äänimaisema, sillä pyrimme luomaan visuaalista ääntä, Kiiveri kertoo. Aina kun soitan sitä, minua itkettää. Esimerkiksi Tyhmä-biisissä on täysin tietoista, että harmonia ei aluksi liiku. – Se on ollut yllättävää. Kun katson arvioita ja palautteita levystä, niin kyllä se ”Pohjanmaa” siellä aika kärjessä on aina, Sippola sanoo. Sippola siteeraa kuvitteellisesti. Siinä olimme soinnillisesti mielestäni tosi ytimessä. Harmonia on dramaturgiaa, sillä luodaan tarinankerrontaa. Loopattuja asioita on lopulta todella vähän. Tuottaja Kiiverillä on asiasta eriävä mielipide. – Jos ajattelen esiteini-ikäistä Lauraa, niin kyllähän ne säveltehot ja melodiat piirtyivät minuun. Kyseistä vaikutelmaa ei tavoitteellisesti jahdattu, vaan tunnelma syntyi orgaanisesti projektin edetessä. Lopettelimme sessiota vähän apeissa fiiliksissä, tuntui, että koko biisi oli lähtenyt väärälle raiteelle. Ongelma liittyi jotenkin soundiin, oli hirveän epävarma olo. On tosi tunnepohjainen reaktio, kun tuotantoprosessissa biisin ja tuotannon luonne alkaa paljastua jonkun uuden elementin saattelemana. – Levyllä on tosi paljon livesoittoa, on raitoja, jotka on soitettu biisin alusta loppuun. Hmollin sävy ja tietty urkupisteisyys ilmentää jotain tosi kipeää. Ehkä siihen tuli vähän hiphopia, Kiiveri pohtii. – Olimme tuottaneet Pohjanmaa-kappaletta koko päivän. Samoin molempien kiintymys urkupisteisiin, joita on hyödynnetty tuotannossa säästelemättä. Yhtä kappaletta lukuun ottamatta. – Tällä levyllä yksi olennaisimpia juttuja on, että käytän pianoa tosi pienesti. Pääaineenaan pianonsoittoa opiskellut Sippola hyödyntää kappaleissaan klaviatuurin mahdollisuuksia persoonallisemmin kuin mitä popmusiikissa useimmiten pääsee kuulemaan. Se kuuluu minusta kivalla tavalla siinä, että basson sävelet jo määrittelevät harmoniaa ja rytmiikkaa. – Kappale sai varsinkin Lauran perspektiivistä uuden pohjan. Bassolinjat ovat Sippolalle tärkeitä, ja se kuuluu levyllä
”Ootteko valmiita toppahousut”, hän agitoi ja pyörii seuraavassa hetkessä keskellä yleisöä skittaansa vinguttaen. VIRTANEN Oskari Martimo – blues ei ole mitään hifistelyä Knucklebone Oscar tunnetaan kreiseistä keikoistaan, joissa mennään show edellä. Kun aletaan puhua musiikista, ankara sauhuaminen väistyy kuitenkin syrjemmälle ja esiin astuu toisenlainen Oscar – se jolle rehti ydinblues antaa motiivin ja merkityksen. www.riffi.fi 3/2024 23 K nucklebone Oscarin nimi herättää yleisössä ristiriitaisia fiiliksiä. Mies taitaa viihdyttämisen ja heittäytyy jokaiseen keikkaansa täydellä palolla, kaikkensa antaen. Juuri julkaistu albumi, UnTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Ja samalla utelias tutkimusmatkailija, joka haluaa myös tuoda hyvin tuntemansa perinteeseen jotain uutta. 23-25 Knucklebone Oscar.indd 23 23-25 Knucklebone Oscar.indd 23 2.6.2024 13.59 2.6.2024 13.59. Ei jää epäselväksi, kuka on illan solisti. Hänen hillitön esiintymisensä on Härmän perukoilla vertaansa vailla, eikä provokaatio jätä ketään kylmäksi. Ei ihme, että uusi levykin on syntynyt pieteetillä mittavan muusikkokaartin kanssa. Kaiken sirkustaiteilun varjoon voi jäädä se, että estradilla kitaroitaan paiskovan luolamiehen toinen puoli todellakin on bluesiin syvästi perehtynyt muusikko
Vieraiden laulamista 50-70-lukujen lainakappaleista rakentui lopulta kokonaisuus, joka ei mahdu mihinkään yksittäiseen karsinaan tai lokeroon. Sen räävitön meno kolahti. King, erityisesti 50& 60-luvun levyillään. ”Eihän me tyylipuhdasta gospelia tehty. Vuosien varrella studiossa kävi toinen toistaan kiinnostavampia solistivieraita kuten Ina Forsman sekä vanhat tutut Marjo Leinonen ja Molly Moonstone. Samoihin aikoihin olivat keikat gospelkuoron kanssa. Sitten löytyivät mustat pioneerit Howlin’ Wolf ja Muddy Waters, Screaming Jay Hawkins sekä erityisesti Elmore James. ”Kuulin Buddy Guyn I Smell A Rat -biisin. Soullaulaja ja burleskitaiteilija Molly Moonstonen (oik. Perinteinen bluestrio White Knuckles Trio lienee viime vuosien tärkein bändi, muttei suinkaan ainoa. ”Tehtiin Samin kanssa paljon demoja UMK:ta varten. ”Bluesissa minua puhuttelee raakuus, voima, improvisaatio ja se, ettei tarvi olla aina ”oikein” tai jotenkin siistiä ja vaniljaista.” Sittemmin kokoonpanoja on tullut ja mennyt. Ja epäilemättä se myös täyttää hänen itse asettamansa päämäärän: ”Toivoisin, että kun levyn laittaa soimaan, ei voi tietää mitä sieltä tulee.” Rootsit, esikuvat ja inhokit Martimo kertoo, että 1990-luvun vaihteessa oli vaikeaa löytää artisteja ja bändejä. Moni hyvä biisi jäi kesken ja jäin miettimään, että pitää saada laatikko tyhjennettyä ennen kuin siirryn eteenpäin. Meidän käsittelyssä se ei kuitenkaan eronnut millään tavalla bluesista, soulista tai rock’n’rollista.” Musiikilliset tutkimusmatkat Raittisen kanssa synnyttivät myös singlejulkaisuja, joissa sukellettiin psykedeliaan. ”B.B. Solistina lauloi ensin Ira Multaharju ja myöhemmin Tuomari Nurmio. Oskari Martimo (s. Ei kaunista, vaan todella raakaa fiilistä”, hehkuttaa Martimo. B.B:n kohdalla kitarasikailu ei ole niin olennaista kuin se ko23-25 Knucklebone Oscar.indd 24 23-25 Knucklebone Oscar.indd 24 2.6.2024 13.59 2.6.2024 13.59. Martimon mielestä silloinkin ammennettiin samasta lähteestä. Tietenkin albumilla on myös vanha yhteistyökumppani, maestro Eero Raittinen, joka tulkitsee Fleetwood Macin klassikon The Green Manalishi. Lisäksi tehtiin myös jotain aivan uutta matskua.” Uncle Knuckle -levyn tuotantovastuuta oli jakamassa Martimon itsensä lisäksi Jarno Karjalainen, pitkäaikainen luottomies ja bändijätkä. Siihen tarvittiin salaman iskua. Sen sijaan Tuure Kilpeläinen ja Tuomo Prättälä olivat astetta yllättävämpiä artistivieraita. UMK:ta, samoin kuin Raittisen laser-bluesia, tuottamassa olleesta Sami Baldaufista tuli luontevasti Uncle Knuckle -levyn pääarkkitehti. Ja burleskitanssijat olivat framilla myös UMK:ssa, kun Knucklebone Oscar & Shangri-La Rubies 2016 pyrki Euroviisuihin Jimmy Castor Bunchin funkjuttujen kanssa flirttailleella Cavemanilla. 1972), varttui Helsingin Kruununhaassa ranskalais-suomalaista koulua käyden ja lapsuuteen kuuluivat pakolliset pianoja kitaratunnit. Jälkimmäisen kanssa yhteistyö poiki jopa gospellevyn: Believe It Or Not (2022). Kingissa vetosivat täydelliset arrit ja huippubiisit. 24 www.riffi.fi 3/2024 cle Knuckle, onkin melkoinen trippi maailmaan, jossa futuristiset soundit loihtivat traditiosta sähköisen kokonaisuuden. Vaikka psykedeelisen albumin energia pirskahtelee hengästyttävästi joka suuntaan, kokonaisuus on vaihtelevine soundeineen, lainabiisien ja omien sävellysten vuorotteluineen ja kaikkine outoiluineen kuitenkin juuri Knucklebone Oscarin monisyiseen persoonaan täydellisen sopiva. Yhteistyö rockin grand-oldman Eero Raittisen kanssa poiki Live at Suisto -konserttitaltioinnin, traditioon nojaavan blueslevyn, jolla Oscarin soitossa oli räyhäkkään lavapersoonaan nähden yllättävää bändisoittajan nöyryyttä, ja soundissa kunnioitus perinteeseen. Gospelista rockenrolliin Bluesmieheksi voi kasvaa montaa reittiä. Saana Koskinen) kanssa puolestaan syntyi Serge Gainsbourg -cover: Sea, sex and sun. Yhdeksi suureksi esikuvaksi nousi B.B. Ja jälleen edellinen askel pohjusti seuraavaa. Basisti Mikko Murtomaa ja rumpali Janne Mathlin (avauskuvassa) muodostivat komppiryhmän ytimen, johon Johannes Salomaan foni ja Risto Kumpulaisen koskettimet tuovat leveyttä. Blueskitaristeina tuohon aikaan mellestivät listoilla valkoiset Robben Ford ja Stevie Ray Vaughan, mutta he eivät tehneet nuoreen soittajaan vaikutusta. Tuossa vaiheessa mikään ei vielä viitannut nykyisen Oscarin toimiin, eikä musiikki sen kummemmin puhutellut
Samanlaista soundihulluttelua ei livenä voi tehdä. Mindsettinä tilanne on tosi eri kuin live-esiintyminen. Kuinka löytää fiilis, kun ei ole ketään kenelle esiintyä. Bissepullo styrkkarin vieressä ja sit mennään! Esiintymistä ja riuhtomista – ei soundihifistelyä ja potikoiden micromanagementtia”, maalailee Martimo, jolle studiotilanne voi kuitenkin toisinaan olla vaikea. ”Blues on ajatuksena helppoa, mutta yhtä helppoa se on tuhota. Silti hän on ehkä kuitenkin vaistolla etenevä intuitiivinen impressionisti – ei mikään spedujen ja räkkien kanssa hifistelijä. ”Milloin olen ollut liian rock tai liian blues, joskus liian vähän jotain. Hän on tavallaan täydellinen bluesartisti; loistava soundi, upea soitanta ja fraseeraus sekä vaivaton, kunkkuluokan laulu. Siis todella lujaa!”, huokaa Martimo vanhoja hyviä aikoja. Niissäkään hän ei ole mikään uskovainen, vaikka käytössä on myös arvokkaita vintageyksilöitä. Ne saa työntää hanuriin.” u ”Toivoisin, että kun levyn laittaa soimaan, ei voi tietää mitä sieltä tulee.” 23-25 Knucklebone Oscar.indd 25 23-25 Knucklebone Oscar.indd 25 2.6.2024 13.59 2.6.2024 13.59. John -lainakin, I Walk On Guilded Splinters – sillä kuuluisalla omalla kierteellä, tietenkin. Pitää olla jotain omaa kulmaa, että kannattaa lähteä julkaisemaan”, hän pohtii. Jotain 80 prosenttia bluesista on tänä päivänä saatanan tylsää, usein jäljellä on vain muoto. Ei taida olla enää paluuta Super Reverbiin ja ylilyöntiin Fender Super Six Reverbilla. Noita SG:tä on kauheasti erilaisia yksilöitä ja yks 1974 on jotenkin istahtanut hyvin. Keikoilla Martimo on käyttänyt pääasiassa Fenderin vahvistimia, mutta siirtynyt pikkuhiljaa pienempiin comboihin, joissa tehot saa irti vähemmälläkin. Livenä sit taas toimintavarmuus ja arvattavuus ovat tärkeämpiä kriteerejä.” Uransa alkuvaiheessa Martimon näpeissä oli aina Stratocaster, mutta nykyään sen soundi on vaan ”liian kiltti ja pyöreä”. Edelleen jos olen musiikillisesti skutsissa, voin nollata ja balansoida asiat kuuntelemalla B.B:tä”, hehkuttaa Martimo. Ei perinteisen kivoja soundeja. Blues itsessään on varauksellinen sana. Styrkkareina oli vuoden -70 Fender Bronco Vibro Champ tai Swartin 5W -combo, toisinaan 50-lukulaiset Gibson GA-30 tai Dynacord”, kertoo Martimo laajasta välineistöstään. Pedaaleja Martimolla on ”saatanallinen läjä vanhasta uuteen”. Dr. ”Niin paljon kuin rakastankin vanhaa musaa, en halua tehdä siitä hiilipaperikopiota. Viime vuosina ovat luottokitaroina keikoilla olleet puoliakustiset Gibson ES-335 ja ES-330. ”Vaikka blues on integraalein osa ilmaisuani, koetan välillä olla mainitsematta sitä, koska se on monille kaikista pahin kirosana ja tylsyyden ruumiillistuma”, sanoo Martimo. www.riffi.fi 3/2024 25 konaisuus. Oleellinen homma on asetella styrkkari lavalla siten, että se kuuluu hyvin itselle, muttei liikaa yleisöön. Styrkkari usein pehmentää atakkia ja läsnäoloa. Johnin vaikutus on sekin helposti kuultavissa koko Knucklebone Oscarin tuotannossa. Saakeli, että aikoinaan soitettiin lujaa. Onpa uuden albumin vinyyliversiolla mukana Dr. Korvamonitoreihin ja fuckin’ Kempereihin en kyllä kuitenkaan siirry koskaan. Hullun professorin kokeilut Myös soittokamojen suhteen Martimo on etsijä. Pitäisi varmaan olla esiintymisasu päällä, stagevalot ja yleisöä kannustamassa, että pystyisi kaivamaan itsestä tarvittavan ulos”, hän sanoo. Nyt ehkä enemmän svengiä ja ”musaa” hallitummilla laitteilla. Levyllä on toki myös livejuttuja: Kekkonen-Rock, Shake Your Hips, The Professionals, I Need Love – Mutta friikeimmissä Troglodyteissa ja muissa erikoisbiiseissä on sitten seikkailtu ja kokeiltu. Vanhat japsi-Grecot tai 60-luvun amerikkalaiset halpispostimyyntiskitat. ”En ole oikein koskaan osannut mielestäni kaivaa hyviä naturasoundeja studiossa, varsinkaan päällesoittona. En ole ollut selkeästi missään laatikossa tai genressä ja usein halutaan selkeää luokittelua”, manaa Martimo, joka onkin tästä turhautuneena keksinyt omia termejä, kuten ADHD-blues ja psychoblues. Bluesjuttuja olen soittanut paljon myös vanhalla Epiphone Regentillä. Tyylillinen rönsyily voi kuitenkin olla ongelmallista, kun pakettia myydään ihmisille. ”Olen samassa ’surullisessa junassa’ kun monet soittajat nykyään, että vedetään hiljaisemmilla kamoilla. Pahinta on junttaava vingutus-hardrock-blues.” Martimo ei voi sietää lokeroimista, hänelle kun eri musatyylien ilmaisut ovat vain rikkaus, mausteiden kirjo. Grecon Gibson ES-175 -kopiolla, ja Gibsonin L4:sella. Oleellinen osa soundia on myös 50-luvun kullanvärinen Echolette-nauhakaiku, mistä Martimo loihtii tarvittaessa murean särön sekä ”väpäti väpäti väpäti -kaiun”. Jos livenä soundi voi olla pelkistettykin, levylle haetaan muuta. Les Paulit ovat liian kankeita ja painavia mulle. Kitaroita Martimolla on läjäpäittäin. ”Niiden puinen, moniulotteinen roso jotenkin toimii – erityisesti P90-mikkien kanssa. ”Osassa biiseistä ajatuksenani oli tehdä sikamaisen riipiviä fuzz, oktaavifuzz ja envelope filter -soundeja. Viimeisen ehkä vuoden aikana olen soittanut paljon keikkoja Gibson SG:llä, koska se antaa Les Paulin humpparitunnelman ilman karseaa painoa. Hänestä löytyy impulsiivisesti uusia kitaroita ja vahvistimia osteleva keräilijäluonne, joka hakee ja hakee soundeja. Jännät soundit inspiroi mua ja diggaan pelailla niiden kanssa.” Prosessi on vaatinut paljon hakemista ja tekemistä sekä päällesoittoja. Jonkun verran soitin myös UAD:n mallintavalla Woodrow-spedulla, mutta usein se ei vaan ollut riittävän puhutteleva. ”Pyrin tarkoituksella siihen, ettei soundi olisi tavanomaisen kiva bluessoundi. Sillä olen ehkä vetänyt eniten”, kertoo Martimo. ”Siitä voi tulla intensiivinen ja akuutti soundi. Vaikeinta on säilyttää sen orkkis sävy, luonne ja energia. ”Usein vähän erikoiset ritsat ja oudot soittimet ajaa asian ja puhuttelee. Studiossa skittoja soitettiin myös suoraan pöytään fuzzin ja jonkin reverbin läpi. ”On siinä joku taika, että lahkeet lepattaa ja fuzz ulvoo amalgaamit hampaista. Tutkimusmatkallaan Martimo kolusi vanha rhythm and bluesin ja rock’n’rollin pioneerit sekä uppoutui New Orleansin musiikkiperinteeseen. Soundi on itselle myös oikeampi kuin että se pyyhkii nilkkojen tasolla kuulijaa silmään. Paljon soitin myös Load boxin ja IR-kaiutinmallinnuksen läpi. ”Keikkatilanne on siinä hetkessä sitä, mitä skitasta, pedaaleista ja styrkkarista tulee. Koko tilanne tuntuu epäluonnolliselta
Itse asiassa 50 prosenttia keikoistamme oli ulkomailla, varsinkin Saksassa ja Ranskassa. – Alunperin olin ajatellut, että kirjoitan vain englanniksi, mutta kun aloin tehdä ensimmäistä levyä, niin tulin siihen tulokseen, että ensin täytyy tehdä ruotsiksi. Tänä keväänä hän julkaisi toisen soololevynsä, jonka tuotantoa oli ensilevyn tapaan luotsaamassa Oona Kapari. – Kesti hyvin kauan, ennen kuin kehtasin väittää olevani muusikko. Vaikka taustalla oli nuoruuden pianotunteja ja musiikkia myös teatterikoulussa, hän kertoo yhtyeen olleen se todellinen koulu musiikin tekijäksi. Laadukasta jälkeä. Viimeisinä vuosina huomasimme myös, että Suomessa oli ruotsinkielisten alueiden ulkopuolellakin paljon yleisöä meille. 26 www.riffi.fi 3/2024 M ia Hafrén on varsinaiselta koulutukseltaan näyttelijä, mutta Fork-yhtyeen myötä musiikki vei hänet ”täysipäiväisesti mennessään 15 vuodeksi”. 26-27 Mia Hafren.indd 26 26-27 Mia Hafren.indd 26 2.6.2024 14.01 2.6.2024 14.01. Ymmärsin kyllä, että taTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JONAS LUNDQVIST Mia HAFRÉN – musiikkia pieteetillä Kun accapella-yhtye Fork lopetti toimintansa neljä vuotta sitten, aloitti Mia Hafrén tosissaan oman musiikin kirjoittamisen. Miksi näin. Forkin kautta jouduin sitten ottamaan haltuun paitsi musiikin tekemisen, myös esiintymisen ja sovittamisen. Suomenruotsalainen Fork oli Rajattoman ja Club For Fiven ohella se kolmas suosittu accapella-yhtye. Ensimmäisen soololevyllään Också för dig Hafrén lauloi omalla äidinkielellään, mutta uuden For The Brave -levyn tekstit ovat englanniksi. Pystyimme maksamaan palkkaa paitsi itsellemme, myös henkilökunnallemme. Minun piti aluksi käyttää kaikki ne perustunteet, jotka tulivat äidinkielellä syvältä sisältäni niin voimakkaasti. – Sillähän me elimme
– Olen vähän käynyt koputtelemassa, sillä Forkin kautta on jotain kontakteja. Groovaus taas liittyy siihen, että olen nimenomaisesti live-esiintyjä, ja koko sen ajan kun näitä lauluja tein, niin ajattelin, mikä saisi yleisön tuntemaan, että ”nyt mennään tästä tilanteesta eteenpäin, sano mummo lumessa”. Siinä siis yrittää vääntää ääntään aina sopivaksi siihen, mihin sitä tarvitaan. Niin kauan kuin aamulla pystyn katsomaan itseäni peilistä, että olen sataprosenttisesti tämän takana, olen tyytyväinen, liikunpa sitten paljon eteenpäin tai pienin askelin, Mia Hafrén toteaa. Anssi Växby ja Kalle Katz soittivat jo Också för dig -levyllä, kuten myös Mikko Kaakkuriniemi ja Jarmo Saari, mutta he eivät kuitenkaan ehtineet sen kiertueelle. Onko bändisäesteisen musiikin laulaminen muuten jollain tavalla erilaista kuin puhtaassa lauluyhtyeessä, siis vaatiiko se jotenkin erilaista lähtökohtaa. Mutta kyllä se yleensä lähtee siitä, että minulla on jokin tekstinpätkä. – Ensimmäinen levyni soitettiin bändiottoina neljässä päivässä. Lisäksi taustoja lauloivat oma tyttäreni sekä Margarita Eklund. Olen jopa hämmästynyt siitä, miten iso ero siinä on, ja varsinkin nyt kun laulan omia kappaleita, niin tarinankerronta on aivan erilaista. Se on ymmärrettävää, sillä siellä Hafrén parhaiten tunnetaan, ja onhan kyse myös taloudellisen riskin vähentämisestä. Näinhän me toimimme Forkissakin, mutta silloin myös taloudellisia vastuunkantajia oli useampi. Mutta tällä kertaa uskalsin myös tarvittaessa sanoa, että pidetään tämä minun ajatus. Keikkailua maltillisesti Tähän mennessä Mia Hafrénin keikat ovat olleet lähinnä rannikoiden ruotsinkielisillä alueilla. Otan kantaa asioihin, ja musiikki on minun tapani sanoa se ääneen. Liittyykö se tähän aikaan, jossa nyt elämme. Mutta aina pitää mitata se, mitä oikeasti haluaa ja mihin haluaa laittaa aikaa ja rahaa. – Käytän pianoa ja Logic Pro:ta. Pyysin silloin Tuomo ja Tuukka Aitoahon heidän tilalleen, ja sitä kautta myös tälle uudelle levylle. Tykkäsin kyllä siitäkin prosessista, mutta nyt kun teimme soittaja kerrallaan, minulla oli isompi mahdollisuus olla mukana tuottajana. Muulla tavoin en asiaa pysty oikeasti mittaamaan, sillä joku Spotify ei välttämättä kerro siitä kovin paljon. Muuttuiko kappaleiden luonne paljon sessioissa verrattuna demoihin. – Kyllä se on, sillä accapella-yhtyeessä ääntä käytetään suurimmaksi osaksi soittimena. Itse en ole enää urani alkuvaiheessa, joten jos siihen suuntaan lähtisi, niin sitten pitäisi mennä ryminällä. Tällä kertaa tiesin enemmän mitä halusin, ja pystyin sanomaan sen niin, että Oona ja muusikot sen ymmärsivät, ja osasivat aina tarjota jotain toimivaa. Oma kädenjälki kuuluu tuotannossakin Mia Hafrén työsti For The Brave -levyn kappaleita ensin kotistudiossaan, ja teki niistä demot ennen niiden antamista eteenpäin. Esimerkiksi levyn ensimmäisen kappaleen (Life is) rivi ”Life is exceptionally unfair…” tuli aika voimakkaasti mieleen, kun ajoin autolla Helsingistä mökille, ja minun piti oikein pysähtyä, jotta pystyin laulamaan siihen melodian. For The Brave äänitettiin Kaparin studiolla tyyliin soittaja kerrallaan. Meille kuudelle on kehittynyt hyvä yhteissoitto ja luottamus toisiimme, Hafrén kertoo. Kaiken kaikkiaan englanniksi kirjoittaminen oli helpompaa kuin olin ajatellut. www.riffi.fi 3/2024 27 loudellisesti se ei ole kauhean kannattavaa. – Ensimmäisellä levylläni niin kävi enemmänkin, koska olin silloin muusikkona niin alkuvaiheessa. ” 26-27 Mia Hafren.indd 27 26-27 Mia Hafren.indd 27 2.6.2024 14.01 2.6.2024 14.01. Uusi levy on myös julkaistu tuottaja-äänittäjä Oona Kaparin Kuohu-levymerkillä. Mutta kun tällä tällä levyllä olin itse myös osatuottaja, niin minunkin kädenjälki kuuluu tuotannossa. Tässä vaiheessa hyvä mieli ja oma aika ovat jo aika tärkeitä asioita. For The Brave -levyn ensimmäiset keikat ovat olleet mukavia, sillä yleisömäärä on tuplaantunut ensilevyn keikkoihin verrattuna. Silloin Oona osasi tuottajana auttaa ja parantaa kappaleita. – Tuotan itse omat keikkani, eli koko riski on minulla. Miten varsinainen säveltäminen tapahtui. Oliko paljon kädenvääntöä, miten asiat lopulta tehdään. Sen sijaan bändin kanssa laulaminen on tosi vapauttavaa, kun voi luottaa, että bändi on vireessä, eikä tarvitse ottaa siitä isoa vastuuta kuten pelkässä lauluyhtyeessä. – Se on ihana softa, sillä itse en tiedä kauhean paljon rumpujen tai basson soitosta, mutta sillä voi saada ainakin jonkinlaisen kuvan siitä, mitä kappale voisi olla. Vieraalla kielellä kirjoittaessa tulee joskus sekä hyvässä että huonossa mielessä etäisyys siihen henkilökohtaiseen minään, mutta se on sitten enemmänkin makukysymys. – Kyllä siihenkin, mutta se tulee ensisijaisesti minusta henkilönä, sillä musiikin kirjoittaminen on minulle yritys ymmärtää sitä, mitä tapahtuu. Toki se sen jälkeen se vielä muuttui monta kertaa. Toki Hafrén tarkistutti tekstinsä natiivisti englantia puhuvalla henkilöllä, joka puuttuikin tiettyihin ruotsismeihin. Onko Suomen ulkopuolelle mitään ajatusta olemassa, kun olet siellä kuitenkin keikkaillut. Siksi olen uskaltanut sopia lisää omia keikkoja myös syksylle. Levyn kappaleet ovat tiedotteen mukaan ”groovaavia protestilauluja”. Logic on Hafrénin mieleen erityisesti virtuaali-instrumenttiensa puolesta. Siihen päädyttiin budjettisyistä, mutta ratkaisuna se toimi. Ja tämä on ihan okei, koska silloin tekee asiat niin kuin haluaa, mutta samaan aikaan ei voi ottaa montaa riskiä. Englanti taas on aina ollut lauluja työkieleni, ja tiedän, että osaan kirjoittaa lyriikkaa englanniksi. – Ei oikeastaan, sillä Oona on maailman paras sparraaja: hän jaksaa kuunnella ja saa kiinni siitä mitä yritän, ja sitten hän yleensä ehdottaa jotain parempaa. Ja toki kyse oli budjetistakin, sillä neljä päivää hyvässä studiossa maksaa aika paljon. Toki silloinkin minulla oli aika selkeät melodiat ja riffit, mutta en ehkä osannut ilmaista niitä soittajille. Nykyäänhän konserttipaikat itse ostavat artisteja vähemmän ja vähemmän, joten kaiken joutuu tekemään lippuriskillä. u ”Musiikin kirjoittaminen on minulle yritys ymmärtää sitä, mitä tapahtuu. Minun mielestäni soolon tekeminen jääkin accapella-ryhmässä paljon pienemmäksi, sillä siinä on kokonaisuudessaan kyse enemmänkin äänimaailmasta ja rytmistä. – Joskus häneltä tuli palautetta, että ”tämä on ehkä käännös ruotsista”. Se helpottaa todella paljon laulamista, ja samalla pystyn keskittymään siihen, miltä haluan kuulostaa soololaulajana
Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Tommi Laine – keikalla soittaessa on valtava merkitys sillä, miltä kitara näyttää 28-31 EK 324 Laine.indd 28 28-31 EK 324 Laine.indd 28 2.6.2024 14.02 2.6.2024 14.02. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Toisaalta hän kertoo äänittävänsä TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Nykyään Lainetta työllistää eniten Pekko Käppi & K:H:H:L, mutta omaakin musiikkia on syntynyt Grave yard Shift -bändin kanssa. Vaikka Laine on ja on ollut mukana monen monissa juurevissa bändeissä, on hän soittanut myös paljon muunlaista musiikkia, esimerkiksi suomirokkia Pauli Hanhiniemen Perunateatterissa. T ommi Laineen saattaa ensialkuun kuitata vain ”blues-kitaristiksi”, mutta se ei kuitenkaan ole koko kuva. Laine omistaa koko joukon niin uudempia kuin vanhempiakin kitaroita ja laitteita
Vasemmalla punainen vuoden 1974Gibson Les Paul, ja oikealla vielä vanhempi SIlvertone. Hän kertoi, että bassolla ei tarvitse opetella sointuja, vaan soitetaan yksi ääni kerrallaan. Musta musiikki on perusjalka Vuonna 1967 syntyneen Tommi Laineen ensimmäinen soitin oli basso Beatlesin innoittamana, tosin se vaihtui pian kitaraan. Niissä on vähemmän tökyä kuin tavallisessa humbuckerissa, eikä myöskään niin paljon alataajuuksia. Ainoa huono asia Firebirdissä on se, että tosi pienille lavoille se ei mahdu mukaan, koska telineen pitää olla iso! Fender Telecaster vuodelta 1973 – Jostain syystä ihmiset haluavat, että soitan nimenomaan Telecasterilla. – Lisäksi Firebird-mikit ovat ihan erilaiset kuin mitkään muut. 28-31 EK 324 Laine.indd 29 28-31 EK 324 Laine.indd 29 2.6.2024 14.02 2.6.2024 14.02. Firebird, iso kokoisekseen. Kokemuksesta oli kuitenkin hyötyä tulevaa ajatellen, sillä nykyään basso on hänelle kitaran ohella jopa viikottainen työväline. Myös kaula on hyvä, ja muutenkin kaikki asiat ovat oikeissa kohdissa. Seuraava ostaja olin sitten minä itse. Phantoms of Sierra Madre -soundtrackin kaiutetut tremolo-fuzz-osuudet soitin juuri sen vuoksi tällä kitaralla se vaaran tuntu siinä soundissa on ihana. Ne ovat humbuckerit, mutta normaalista poikkeavat, tavallaan yhdistelmä minihumbuckeria ja Johnny Smith -mikkiä. Tässä soittimessa rungon väri on ollut todennäköisesti valkoinen, mutta lakka on sittemmin kellastunut. Joidenkin mielestä Firebird on ruma, joidenkin taas mielestä kaunis, mutta minulle tämä on täydellinen paitsi soundiltaan, myös ergonomisesti, sillä kitarana Firebird on aika kevyt. Mutta en silloin vielä oikein oppinut sitä, vaikka nykyään soitankin bassoa kerran pari viikossa jollain keikalla. Gibson Firebird vuodelta 1976 – Tämän Firebirdin tarina on käsittääkseni sellainen, että Jani Viitanen osti tämän joskus ’90-luvulla, jonka jälkeen kitara kulkeutui Risto Klemolalle, joka puolestaan teetti tähän nauharemontin Vuoren Sakulla. Keskellä on Kauffmann Jazzmaster, jota Laine kuvailee laadukkaaksi ja ”hyvällä meiningillä” rakennetuksi soittimeksi: ”Kitarakuussa olen soittanut useilla Kauffmann-malleilla, ja ne ovat kaikki olleet hyviä”. Siitä innostuneena ajattelin, että alan basistiksi, ja ostin bassonkin sitten. www.riffi.fi 3/2024 29 kotistudiossaan kaikkein mieluiten ”UAD:n Marshall-plugarilla”, koska se on hänen mielestään paitsi nopein tapa, niin myös siksi, että ”joku on tehnyt sitä varten duunia, johon minulla ei olisi edes mahdollisuutta.” Tapasimme Tommi Laineen hänen kotonaan Tampereella, ja jatkoimme jutuntekoa treenikämpällä. – keikalla soittaessa on valtava merkitys sillä, miltä kitara näyttää Muistot aika kultaa, kitarat se kellastuttaa. Tallamikki on alkuperäinen, ja itse asiassa aika mikrofoninen, mutta sillä saa erittäin rapsakan soundin. Tommi Laineen keikkavahvistimet ovat molemmat Marshalleja: vuoden 67 JMP -bassonuppi sekä Super PA 100. – Samalla kadulla asui yksi kaveri, joka soitti bassoa
Seuraavalla sukupolvella sitten onkin jo esikuva, ja siitä eteenpäin tyyli jatkuvasti supistuu, oli kyse sitten bluesista, reggaesta tai vaikka hevistä, Laine pohtii. ”Levin ja Noso ovat minun kitarani akustiseen slidesoittoon, ja lisäksi minulla on metallikoppainen National vuodelta 1930, jonka resonaattorikenno on todennäköisesti vaihdettu.” Kauffmann T-Model on Laineen mieleen siksikin, että sen runko on keisaripuuta, mikä tekee kitarasta todella kevyen verrattuna perinteiseen Telecasteriin. Tommi Laine kokee hänelle kehkeytyneen ”rootsmiehen” maineen osittain kiusalliseksi. Hyvä vibrato riippuu siitä, mitä tunnelmaa haetaan: se voi olla nopeampi tai hitaampi. Hän mielestään tyyli, mikä se sitten onkaan, muuttuu ajan kanssa geneeriseksi, kun taas alkuvaihe on kiinnostavampaa aikaa. Olin postissa töissä, ja yritin soittaa siinä sivussa, mutta ei minusta ollut siihen. – Aikoinaan kun innostuin esimerkiksi house-musiikista, niin hommasin levyboksin, jossa oli juuri sitä varhaista acid housea sun muuta. Sinä samana päivänä, kun lopetin tunneilla käymisen, aloin heti rämpyttelemään päivittäin. Siellä on sellaisia biisejä, joita ei enää ole. – Ei, sillä kaikkihan on vain fiilistä. Kerrotko meille minkälainen on mielestäsi hyvä vibrato vai onko ylipäänsä ”oikeaa” tapaa tehdä sitä. Ensimmäisen oman sähkökitaran hankkiminen meni sen sijaan aikuisiän puolelle. Jos taas ajatellaan varhaista bluesia, niin eihän sillä tyylillä enää soita kukaan. Monillahan vibrato on sellainen kuin se on, eli sitä ei pysty kontrolloimaan. 28-31 EK 324 Laine.indd 30 28-31 EK 324 Laine.indd 30 2.6.2024 14.02 2.6.2024 14.02. Sinut mielletään monesti blues-soittajaksi, ja soitat paljon slide-kitaraa. Aina kun tulee alkuräjähdys, niin silloin ei ole esikuvaa, vaikka se uusi tyyli tietysti syntyy erilaisista tyylisuunnista. Toisaalta hän on perehtynyt asiaan melkoisella pieteetillä. Sen jälkeen alkoi tulla kaikenlaisia bändejä. 30 www.riffi.fi 3/2024 Nailonkielinen kitara kiinnosti heti enemmän, vaikkakaan tunnit eivät ”auktoriteettikammoista” nuorta suuremmin kiinnostaneet. Kaikista parhaan vibraton ja kontrollin saa, kun koskettaa putken päällä ainoastaan sitä kieltä, mitä soitetaan, paitsi tietysti silloin, jos soitetaan sointuja. Laine kertoo, että häntä viehättävät nimenomaan ”alkuräjähdykset”, toisin sanoen tyylien syntyvaiheet, jolloin musiikki on hänen mielestään rikkaimmillaan. – Musiikkityylit ovat kerrostumia. – Myönnettäköön, että amerikkalainen musta musiikki, laajentuen Karibian kautta Afrikkaan, on sellainen perusjalka, jolle olen kaiken perustanut. Lisäksi käytän vibratoon vain putken painoa, ja liike on enemmänkin kuin tuulilasin pyyhin, eikä siis suora. – Kävin puoli vuotta klasaritunneilla, mutta silloin koskin kitaraan ainoastaan puoli tuntia ennen tunnille lähtöä. Ensimmäisen oman sähkökitarani ostin kuitenkin vasta kaksikymppisenä, ja täysipäiväiseksi muusikoksi aloin vasta lähempänä kolmeakymmentä. Minun on pakko keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Hot Pants, johon menin Risto Klemolan tilalle oli ensimmäinen ammattibändini. Tuollaisiin juttuihin palaan. – Meillä on ollut aina näihin vuosiin saakka erilaisia juttuja yhdessä, tosin nyt vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän. Vanhat soittotyylit ovat mielenkiintoisia, kuten sähkökitaran synnyn aika. Myös Jussi Raulamo aka Jo’ Buddy oli tärkeä alkuvaiheen musiikillinen kumppani jo One O’clock Humphista lähtien
Keikalla on hyvä meininki, kun takana on oikea Marshall. Minulle esimerkiksi Kraftwerk ja Blondie ovat ihan yhtä tärkeitä kuin bluesjutut, hän pohtii. Tykkään paljon Rolandin rumpukoneista, kuten TR 808 -mallista. – Olen soittanut kitaraa joihinkin hip-hop-biiseihin, ja lisäksi olen itse tehnyt keikkoja teknomeiningillä, missä soitan kitaraa koneiden päälle. –Se on aivan sataprosenttista liveä tilamikeillä äänitettynä, mutta siinäkin on basariin lisätty ripaus modernimpaa sointia. Pedaalit, mikäli niitä tarvitaan, Laine kuskaa keikalle joskus ihan kassissa, vaikka hän toki omistaa pedaalilaudankin. Ja jos on miellyttävä fiilis soittaa, niin se näyttää makeelta. Sen jälkeen siirryin käyttämään kangaskasseja. Säveltämistä myös Pekko Käppi & K:H:H:L:ssä Tommi Laine osallistuu kitaroinnin ohella paljon myös kappaleiden tekemiseen. Viime aikojen töihin kuuluu myös Laineen oman Graveyard Shift -bändin kanssa tehty Adventures in Minor -levy, joka äänitettiin erittäin perinteisellä tavalla. Ainoa huono juttu Marshalleissa on se, että niistä puuttuu oma kaiku. Minulla oli hetken aikaa Kauffmannin Stratocaster, mutta senkin vaihdoin toiseen kitaraan. – Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tekemään musiikkia ihan elokuvateattereissa näytettävään elokuvaan. www.riffi.fi 3/2024 31 Martin 00-18 vuodelta 1947 on Tommi Laineen ykkösakustinen. Ensi-iltaa todistettiin Kööpenhaminassa. Yksi klassikko häneltä puuttuu kokonaan, Stratocaster. Mutta Pekon kanssa on tosi helppo tehdä musiikkia, sillä me molemmat olemme tosi nopeita. Yhä edelleenkin saatan tehdä niin. Jompi kumpi heittää jonkun idean, ja siitä jatketaan. Vintage on fiilisjuttu Tommi Laine kertoo, ettei ole koskaan ostanut kitaraa kokeilematta sitä ensin. Eikä se aina ole niin kitarastakaan kiinni, hän jatkaa. Vaikka kitaroissa on eroja, niin haen niistä kaikista samaa soundia. Minua kiehtoo ajatus sekoittaa vanhoja ja uudempia juttuja, koska ei me voida elää mitään ’50-lukua. Laine kertoo, että hän ei kauheasti pidä Fenderin vahvistimista joitain poikkeuksia, kuten vaikkapa Pro Junioria lukuunottamatta. Tuohon soundtrackiin soitin kaiken Blu Guitarin Amp 1:n kautta, mikä on mainio laite, ja käytin kaappimallinnukseenkin Blu Boxia. – Tykkään nimenomaan Marshallin puhtaasta soundista, jonka voin sitten viedä särölle kitaran volumella tai pedaaleilla. u 28-31 EK 324 Laine.indd 31 28-31 EK 324 Laine.indd 31 2.6.2024 14.02 2.6.2024 14.02. – Ihan hirveästi, katso nyt näitä. Luulin aina, että juuri strato olisi se kitara, joka minulle sopisi, mutta se ei sitten kuitenkaan ole sopinut mihinkään musiikkiin, mitä olen soittanut. Mutta ei se vahvistimissakaan ole vintagesta kiinni, sillä tuo Victoryn Copper-nuppi kuulostaa Carlsboron kaapin kanssa ihan yhtä hyvältä kuin nuo Marshallit. Sen sijaan häntä viehättävät klassikkovahvistimien puolella enemmänkin Gibson ja Marshall. – En omista yhtään Stratocasteria, lukuunottamatta yhtä modattua Squieria. Toki jo aikoinaan Perunateatterilla soitimme monet Helmiä ja sikoja -elokuvan kappaleista, esimerkiksi Sydämeeni osuman sain, johon soitin baritonikitaran sekä alku-ujellukset Ebowlla Leslie-kaapin läpi. Yöväki-bändissä taas osa biiseistä on aika Kraftwerk-tyyppisiä, ja niissä käytän aika paljon synaefektejä ja mellotron-pedaaleja, mitkä tekee kitaran soundista lähes tunnistamattoman. Mutta jos tietyt soundit viehättää, niin haluan aina saada niitä jollain tavalla mukaan. Aitojen mallien funktio on enemmänkin juuri se fiilisjuttu, vaikka tokihan ne ovat hyviä. – Äänittelin kotona pariin reggae-biisiin raitoja Kauffmannin Telecasterilla ja Siren 335:llä. – Luin muistaakseni Riffi-lehdestä Ben Granfeltin haastattelun, jossa hän haukkui kaikki kitaristit, jotka tulee keikalle pedaalit muovikassissa ja pummii ysivoltin pattereita. Kun kuuntelin raitoja vähän aikaa, niin en enää pystynyt erottamaan niitä toisistaan. Taannoin hän sävelsi yhdessä Pekko Käpin kanssa myös ääniraidan pohjoismaiseen Phantoms Of The Sierra Madre -elokuvaan. Onko sillä. Minulla on käynyt hirveä säkä, että omistan näin hyviä kitaroita. En osaa sanoa, missä menee rationaalisen ajattelun ja fiiliksen raja, mutta kyllähän nyt keikalla soittaessa on valtava merkitys sillä, miltä kitara näyttää. Ja kun katsoo hänen soittimiaan, niin voisi olettaa, että myös ulkonäöllä on kaupan syntymisen kannalta merkitystä. Laineelle ei ole vierasta siis hip-hop tai teknokaan, sillä molemmissa yhteyksissä on hänen kitaransoittoaan kuultu
Muotojen pyöreys toistuu Lavan soittimissa niin virityslavassa kuin kaulan korossa ja tallassakin. Laminaatti on verraten edullista ja työstettäessä helposti hallittaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI LAVA – toisenlainen kitara Jo materiaalit sekä muotoilu riittäisivät tekemään Lavasta erikoistapauksen. Poikkeuksen sääntöön tekee kuusikantisen mallin juuri esitelty isompi versio, jota ei ollut nyt testissä mukana. Kokeiltavaksi saatuun nelikkoon kuuluva Blue Lava Original on malliston yksinkertaisin tapaus. Soittimeen yhdistetty toiminnallisuus kruunaa silti poikkeuksellisuuden. Korkeapainelaminaatin käyttöä valmistaja perustelee hyvällä säänkestävyydellä, mikä onkin myös matkakitarana markkinoidulle soittimelle varsin oleellinen seikka. 32 www.riffi.fi 3/2024 L ava Music valmistaa kitaraansa useina eri versiona, joiden perusmuoto ja mitoitus pysyvät samana, mutta materiaalit ja elektroniikka vaihtelevat mallin mukaan. 32-35 Lava.indd 32 32-35 Lava.indd 32 3.6.2024 19.21 3.6.2024 19.21. Sen kaikukoppa, talla sekä otelauta on valmistettu korkeapainelaminaatista, kun taas kaulan materiaalina on okoume eli pääasiassa Keski-Afrikassa kasvava gaboninmahonki
Äänenvoimakkuus ei tietenkään kilpaile ulkoisten kitaravahvistimien kanssa, mutta juju onkin siinä, että kotona, mökin kuistilla tai leirinuotiolla vahvistin olisi useimmiten liioittelua, kun taas akustista sointia tukeva ja efektein elävöittävä Free Boost puolestaan juuri nimensä mukaisesti antaa sopivasti hiukan lisätukea ja maustetta akustiselle soinnille. Tavanomaisella USB-laturilla lataamisen sijaan kitaralle voi hankkia lattialle sijoitettavan futuristisen latauskulhon, johon kitara asetetaan kuin telineeseen ikään. Pulttejakin on kaksi, yksi suuntautuu otelautaa kohden ja toisella tiukataan kaulan korko koppaa vasten. Ekvalisointia tai kierronestoon tarkoitettua suodinta ei L2-etuvahvistimessa ole, mutta jotain ihan toisenlaista sen sijaan kyllä. Samaa voi sanoa sisäpuolen listoituksesta, jälki on esittelykelpoista myös siellä minne ei yleensä kurkita. Vaikka sille on vain yksi säätö – kaiun voimakkuus – saa tehosteella mukavasti tilaa soinnin saatteeksi. Kaikuaukon epäsymmetrinen sijoitus ja muoto ovat sitten taas Lavan omaa ideointia, jolle löytyy estetiikan ohella myös teknisiä perusteita. Ei niin honottavalta ja lootamaiselta kuin pikkukoppaiset yleensä, vaan oikeastaan jopa hieman kokoaan isommalta ja rehevämmältä. Täpöille käännettynä ja kaiulla ryyditettynä se rämistää jo aikalailla, mutta kohtuullisina annoksina Free Boost antaa sointiin volyymin ohella myös runsautta ja tuuheutta. Se sisältää monia mainioita ja osin tavallisuudesta poikkeavia ominaisuuksia. Lisävarusteet ovat muutoinkin ennakkoluulottomia. Hiilikuitukopan sisällä ei ole erillistä rimoitusta vaan sen rakenne on jäykistetty suoraan kanteen ja pohjaan muotoilluilla harjanteilla. Tämä tuo jo sellaisenaan mukavaa akustisuuden tuntua linjasointiin, mutta lisäksi etuvahvistimessa on oikea kaikuefektikin. Hiilikuituversiossa kaulan liitos on 17. Sekin on tosin huomioitava jo tässä, että tämän kokeen perusteella Lavan eri mallien soinnit poikkeavat toisistaan todella paljon ihan materiaalierojen vuoksi, joten valinnalla on merkitystä. Free Boostin taikaa Valmistajan sivustolla esitellään Blue Lava Originalista myös täysin akustinen versio, vaikka myynnissä eri tahoilla näyttääkin olevan nimenomaan testisoitinta vastaava, omalla L2-etuvahvistimellaan varustettu Free Boost -malli. Enkä suosittele välttämättä postimyynnistä tilaamista, vaan ihan vanhan koulukunnan mukaista soitinliikkeessä asiointia. Soittimen sisäpuolelle, jotakuinkin tallan alapuolelle on kaikukopan pohjaan liimattu täryytin, joka etuvahvistimen ohjaamana värisyttää kitaran takakantta kuin kaiutinta. Kun kannen pintaa ei perinteisen akustisen kitaran tapaan puhkaista tallan ja otelaudan pään välillä, jaksaa yhtenäinen kansilevy paremmin vastustaa kielten vetoa taipumatta kuopalle. Kaikuaukon reunaa suojaa futuristista ilmettä antava muovikehys. Kevyt chorus ja kevyt kaiku kuulostavat yhdessä todella melleviltä ja soinnissa on niiden kanssa jopa ripaus 12-kielisen soittimen helinää. Se innostaa soittamaan ja tekee osaltaan pienikoppaisesta kitarasta paljon kokoaan täyteläisemmin soivan instrumentin. Kansi on tuettu sisäpuolelta kuusirimoituksella ja kopan seinämät liitetty kanteen puulistoituksella, kuten akustisissa yleensäkin. Liitos on kaikin puolin jämäkkä ja osien sovitus toisiinsa täsmällistä työtä. www.riffi.fi 3/2024 33 vaa materiaalia, joten rakennuskustannuksetkin saadaan samalla optimoitua. Pilveen käy soittajan tie Kun siirrytään Lavan hinnastossa askelmaa ylemmäs, tulee valikoimaan korkeapainelaminaatista rakennetun kaikukopan rinnalle kuusikannella toteutettu versio. Tallaan integroidun anturin lisäksi kopan sisällä on ensinnäkin myös ilmamikrofoni, jota voi säätimellä portaattomasti miksata kuivasointisen kontaktimikrofonin höysteeksi. Kaularaudan säätökoloa peittää magneetilla kiinnittyvä lippa. Kookkaat hihnatapit on varsinaisesti suunniteltu Lavan omalle, lukitsevilla heloilla varustetulle remmille, mutta kyllä ne soveltuvat aivan tavallisellekin hihnalle. Kuusikantinen Lava ME4 Spruce, laminaattikantinen Lava ME4 Play sekä hiilikuituinen Lava Me4 Carbon sisältävät myös Free Blue Lava Originalissa perinteiset etuvahvistimen säätimet ovat saaneet futuristisen silauksen, samoin kaulan korko ja Lavan omalle erikoishihnalle mitoitettu hihnatappi. Rakenne palvelee hyvin myös soinnillisesti – akustisesti soitettuna Blue Lava Original soi kuin pienikoppainen yleensäkin, ja soittajankin suuntaan kitara kuulostaa luontevalta. Kaiun kaveriksi saa kytkinvalinnan mukaisesti joko delayn tai choruksen. nauhan kohdalla, kun muissa kokeilluissa malleissa se on 15. nauhan kohdalla. Ne ohjaavat melko nopeasti soittajan käyttämään olkahihnaa, jolla kitaran saa pysymään vakaasti sopivassa asennossa. 32-35 Lava.indd 33 32-35 Lava.indd 33 3.6.2024 19.21 3.6.2024 19.21. Ja sitten kun soitetaan isommilla kekkereillä tai halutaan äänittää linjasointia, otetaan signaali ulos takimmaiseen hihnatappiin integroidun jakin kautta. Kaulan liitos kopan sisällä on tuettu kahdella tukevalla vaneripalalla, joista yksi painautuu kantta vasten ja toinen palvelee tukikappaleena kaulan korolle. Soittoasennossa on sen vuoksi pienoinen ero, mutta enemmän tuntumaan vaikuttavat kuitenkin hiilikuitukopan takaosan pyöreys sekä materiaalin liukaspintaisuus. Sekä lisäksi myös kokonaan hiilikuidusta valmistettu kitara, jonka kaula on rakenteellisesti yhtä ja samaa kopan kanssa. Chorus myös kompressoi hieman sointia ja tekee sen silkkisen pehmeäksi
useita erilaisia efektejä, metronomi, soittoharjoituksia kommentoiva sparraustoiminto sekä sanelimen tapainen pikatallennin ideoiden keräilyyn. Näitä kaikkia hallinnoidaan suoraan soittimen kosketusnäytöltä. 34 www.riffi.fi 3/2024 Boost -toiminnon, mutta sen lisäksi näille kitaroille avautuu aivan kokonaan toisenlainen toimintaympäristö kopan yläkaarteeseen upotetun kosketusnäytön ja siihen liittyvän Hilava 2.0 -applikaation muodossa. Osassa muodostetaan mallin mukaisia sormituksia ja rimpautetun soinnun perusteella appi sitten arvioi niiden onnistuneisuutta. Esimerkiksi opeteltavia tai jamiteltavia sointuketjuja soittaessa niitä onkin helpompi katsella isommalta ja ergonomisemmin sijoitettavalta näytöltä. Kuvakkeen takaa saattaa silti aueta hyvin tutun oloisia liukusäätimiä. Jos WiFi-yhteys on käytössä, soiton taustaksi voi valita luuppikirjastosta sopivan kompin pätkän, joissa on rumpujen lisäksi käytetty muitakin perkussioita. Ohjelma on tiettyyn pisteeseen asti kyllä intuitiivinen, mutta joitakin toimintoja piti etsiskellä youtuben videovarannoista, mikä on tiedonhankintana hidasta ja tehotonta. Se pelaa itsellisesti suoraan pussista esiin otettuna ja sillä hyvä. Ripaus yhteisöllisyyttä Hilava-applikaatio peilaa tietyissä käyttötilanteissa kitaran kosketusnäytön mobiililaitteen ruudulle. Tempoa voi muuttaa, joten yksinkertaisesta tahdin tai muutaman pätkästä riittää moneen ja sellainen on tahdistajana aina mukavampi kuin paljas metronomin nakse. Pelimaailmasta vaikutteita imenyt grafiikka visualisoi esimerkiksi efektilaitteet pikemminkin mielikuva pohjaisina ilmiöinä kuin teknisten laitteiden näköisinä piirroksina. Tai sitten käytännöllisemmin niin, että näytössä on päällekkäisiä laatikkorivejä, joissa jokainen yksittäinen laatikko markkeeraa yhtä iskua. Tämähän ei ole tavatonta, sillä ohjelmistotuotteiden ohessa fyysiset soittimet, efektipedaalit, äänikortit ynnä muut ovat jo pitkään saattaneet vaatia käyttäjätilin perustamisen. Kun tili on aukaistu ja soitin rekisteröity, aukeaa myös pääsy varsin moninaisten asioiden pariin. Näytöstä riippumatta sointuketjua voi soiton aikana katsella kahdella eri tavalla. Se kuinka paljon yksityisyydestään on valmis luovuttamaan, on tietysti henkilökohtainen asia. Kovin jyrkkä arvostelija ei Hilava ole – jos rytmi on täsmällisesti oikein, se ei piittaa siitä oliko plektran liikesuunta oikea vaikka sellainen olisi näytöllä ohjeistettu. Lavaa tosin voi tässä kohden hieman moittia siitä, ettei nettisivustolta löydy selkeitä ohjeita apin käyttöön, eikä sellaisia löydy itse apistakaan. 32-35 Lava.indd 34 32-35 Lava.indd 34 3.6.2024 19.21 3.6.2024 19.21. Soittoharjoitteluun Hilavalla on myös aivan spesifejä sointuharjoituksia. Jos pelkkä groove ei innosta, voi Lavaa pyytää soittamaan sointukiertoja, joiden kanssa voi joko harjoitella mallin mukaista komppausta tai etsiskellä sopivia soololinjoja. Sekin on syytä huomioida, että ensimmäisenä läpikäytyä Blue Lava Originalia ei tarvitse välttämättä liittää mihinkään, ei vahvistimeen eikä dataverkkoon. Näiden kohdalla tempot ja sävellajit ovat ilmeisesti ennalta lukittuja – ainakaan en löytänyt mitään keinoa niiden muuttamiseksi. Näitä luuppeja voi koostaa myös peräkkäin oman kappaleen kehittelyä varten ja rytmikoneiden tapaan mukaan saa aloitusja välifillejä sekä lopetuksia. Suosittelen kuitenkin tutustumaan käyttöehtoihin huolella ennen niiden kuittausta, sillä some-palveluiden tapaan Lava pyytää pääsyä käyttäjänsä mobiililaitteen sisälle ja oikeuksia hyvin monenlaisiin asioihin. Arpeggioita sekä plektrakäden harjausliikettä voi niitäkin harjoitella Hilavan johdolla, jolloin näytöltä voi seurata annettua tehtävää ja lukea palautetta omasta suorituksesta. Kuvakirjaston hallintaoikeuden vaihtoehtoehtona Lava nimittäin sallii yksittäisen profiilikuvan nappaamisen kameralla erikseen. Tämä jälkimmäinen tapa lähestyy jo yksinkertaisen sointulapun luKosketusnäyttö on skarppi ja tottelee suhteellisen säntillisesti täppäyksiä. Lavan viralliset sivustot niin Amerikassa kuin Englannissakin ovat myös varsin ylimalkaiset ja jäsentyneempää tietoa esimerkiksi eri malleista löytää oikeastaan helpommin jälleenmyyjien sivustoilta. Luupit on luokiteltu karkeasti genren mukaan ja valikoima on laaja. Itse rekisteröin käyttäjäksi herra Riffin, jota pakollisessa profiilikuvassa edustaa soittohuoneen hyllyllä sopivasti istuskellut lapsuusvuosien pehmopupu. Viritysmittarin ja metronomin kaltaisten apuvälineiden lisäksi Lava ME 4:ssä on itsessään aina käytössä mm. Joko niin, että ympyrän keskellä näkyy parhaillaan soiva sointu kirkkaana ja sen alapuolella seuraava sointu himmeämpänä. ME 4:n oma näyttö on kyllä skarppi, mutta verraten pieni ja sellaisessa kohdassa, että niska tahtoo jäykistyä, kun sitä antaumuksella vähän pitempään tapittaa. Sen sijaan Lava ME4 Spruce ja LAVA ME4 Play on suunniteltu osaksi pilvipalvelua, joka edellyttää käyttäjätilin avaamista Lava Musicille, sekä käytännössä aina WiFI-yhteyttä käytön aikana
Himmeästi hohtavan harmaan pinnan vaihtoehtona Lava ME4 Carbonin voi hankkia myös violettina tai pinkkinä, kullanhohtoisena tai valkoisena. Ainoana pikku miinuksena mainitsen satulan päiden terävähköt kulmat, jotka avoasemassa ja tietyissä käden asennoissa tuntuivat hiukan ikäviltä. Hiilikuituversiossa sointia maustaa nasaali honotus ja se muistuttaa hitusen resonaattorikitaran sointia akustisesti kuulosteltuna. Siitäkin huolimatta, että tekijänoikeuskysymysten kanssa saattaa syntyä kitkaa, joita kannattaa pohtia mielummin etukäteen. Tyypilliseen linjasoittoon Lavan kitarat sopivat niin ikään oivallisesti, joten sangen monipuolisista käyttösoittimista on kyse. Korvaavilla sormituksilla kuitenkin pärjäsin. Tiettyjen sointuotteiden muodostaminen leveään otelautaan tottuneilla ja paksuhkoilla sormilla olikin avoasemassa hieman rajoittunutta, kun yhtä kieltä painaessa sormen syrjä tuppasi sammuttamaan samalla viereisen kielen. Ajatus tuntuu vähän vieraalta omalle kohdalle, mutta jos tämänkaltainen verkostoituminen innoittaa musiikin tekemiseen ja soittamiseen, se on kannatettava ominaisuus. Oletan, että osa Hilavan toiminnoista on koodattu sellaiselle sukupolvelle, joka ei perinteisiä merkintätapoja välttämättä tunne ja saattaa niitä vierastaa. Blue Lava Original käy pitkäänkin jo soittaneelle konstailemattomaksi reissuja mökkikitaraksi, tai vaikkapa yhdeksi omanlaistaan soundia tuottavaksi vaihtoehdoksi äänittävän muusikon arsenaaliin. u Testisoittimet Riffille toimitti ruotsalainen tukkuliike Fitzpatrick, jonka edustamia tuotteita Suomessa myyvät paikalliset musiikkiliikkeet. Korkeapainelaminaatti soi yllättävän hyvin ja ilmeikkäästi, mutta silti kokopuinen kuusikansi antaa oitis sävykkäämmän äänen ja elävämmän dynamiikan. Nelikon soitettavuus oli oikein hyvä, trimmi asiallinen ja nauhatyöt tehty huolella. Free Boost -toiminto toi jokaiseen malliin aimo annoksen lisää kokoa ja vaikuttavuutta. 32-35 Lava.indd 35 32-35 Lava.indd 35 3.6.2024 19.21 3.6.2024 19.21. Se selittäisi myös sellaisen kännykkäpelejä muistuttavan visuaalisuuden, jota esimerkiksi efektien ja luuppien kuvakkeissa käytetään. Näille ulottuvuuksille näyttää myös olevan käyttäjiä, joiden nopealla skannauksella arvioisin edustavan pääasiassa soittoharrastuksensa vasta hiljattain aloittaneita. Ja aivan taatusti se selittää osaltaan myös Hilavan yhteisöllisen ulottuvuuden. www.riffi.fi 3/2024 35 Lava Music Teknisiä kitaroita Blue Lava Original & Lava ME4 • mensuuri 23,5" / 597 mm • satulan leveys 42,9 mm • nauhojen lukumäärä 18 • kaula gabonin mahonkia (oukoume) • otelauta korkeapainelaminaattia • virityskoneistot, talla ja hihnatapit: Lava Blue Lava Original Free Boost • koppa ja kansi korkeapainelaminaattia • L2-etuvahvistin Free Boost-toiminnolla • hintaluokka < 350 € Lava ME4 Play • koppa ja kansi korkeapainelaminaattia • L3-etuvahvistin kosketusnäytllä ja Hilava-applikaatiolla • hintaluokka < 550 € Lava ME4 Spruce • koppa korkeapainelaminaattia • L3-etuvahvistin kosketusnäytllä ja Hilava-applikaatiolla • kuusikansi • hintaluokka < 800 € Lava ME4 Carbon • koppa ja kaula kokonaan hiilikuitua • L3-etuvahvistin kosketusnäytllä ja Hilava-applikaatiolla • hintaluokka < 1400 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se kemista ja tuntuu vanhassa maailmassa kasvaneesta luontevammalta. Soundin osalta malleissa on eroa. Sitä käyttäessä hahmottaa kokonaisuuden pitemmälle ja voi ennakoida helpommin tulevaa soinnunvaihtoa. Satula itsessään on verraten leveä, mutta E-kielten etäisyys otelaudan reunoihin on sitten puolestaan suhteellisen suuri ja kielet sen seurauksena melko lähellä toisiaan. Lavan näkemys lukittavasta hihnasta noudattaa samaa estetiikkaa kuin soittimet muutenkin. Pilvipalveluun voi nimittäin tallentaa omia biisejään tai niiden ituja joko itselleen muistikirjanomaisesti tai muiden kuultavaksi. Tai vaikka nikkaroida ryhmätyönä uutta kappaletta maapallon toisessa kolkassa asustavan Hilava-soittajan kanssa. Pitemmälle ehtineillä on usein jo käytössään kaikki ulkoinen välineistö efekteistä tallentimiin, ja niin harjoittelu kuin soiton tallennuskin sujuvat niillä. Mikrofonisysteemi ja idea käyttää kitaran omaa koppaa kaiuttimena toimii erinomaisesti. Halutessaan voi pyytää itselleen palautetta ja antaa sitä muille. Lava ME 4 puolestaan on Hilava-applikaatioineen enemmänkin soittotaipaleensa alkupuolella oleville suunnattu instrumentti. Lavan kitarat ovat hintaluokassaan kelpo soittimia ja kohderyhmä on laaja
Soittimen runko on pienempiin ja ergonomisiin instru mentteihin tottuneelle pienoinen kulttuurishokki. Tuonnempana ääni maailmaan tarkemmin tutustuessa kerron lisää kitaran so veltuvuudesta erityisesti blues ja rock’n’rolltarkoitusperiin. akustisten sähkökitaroiden parissa. Heritage käyttää osaa Gibsonin vanhoista tehdastiloista ja panostaa soittimissaan massatuotannon sijaan käsityöhön. Sen lähin vastakappale Gibsonin mallistossa on ES175, mutta kyse ei ole suoras ta kopiosta. Pintakäsittely on sekin perinteiseen tyyliin istuen nitro selluloosalakka. Voiko tuloksena syntyä muuta kuin priimaa. Soittimien esikuvina toimivat Gibsonin ikoniset mal lit, mutta reilusti pienemmillä tuotantomäärillä. Yhtiön perusti vuonna 1985 kolme Gibsonin entistä työntekijää kitarajätin siirrettyä tehtaansa reilun 700 kilometrin päähän Nashvilleen. Vaikka kitara onkin pohjimmiltaan suunnattu jazzluritteluun, eikä varsinaisesti niskan takana re vittelyyn ja puolentoista sävelaskelten venyttelyyn, kumpikin toki haluttaessa soittimella luonnistuu. Heritage voidaankin laskea butiikkivalmistajiin, jonka valikoi mista löytyy sekä puoliakustisia että kiinteärunkoisia sähkö kitaroita. 36-39 Heritage.indd 36 36-39 Heritage.indd 36 3.6.2024 19.41 3.6.2024 19.41. Kaulan speksit ovat kuitenkin tutut: kielten soiva pituus on 24.75"/628,65 mm ja otelaudan kaarevuus 12 tuumaa. Soittotuntuma on sa nalla sanoen matala. Minkäänlaisia viisteitä ei ole, joten soitin ei niinkään mukaudu soittajan vartaloon, vaan pikemminkin toisinpäin. Kaula on mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Vastapainona otelautaupotukset ovat akryyliä, eikä kaulassa ole lainkaan reunalistoja. 36 www.riffi.fi 3/2024 H eritage Guitars jatkaa Michiganissa sijaitsevan Kalama zoon pitkiä kitaranrakennusperinteitä. Hinnan perus teet pilkistävät yksityiskohdissa, kuten ruusupuun tumman punaisena hehkuvissa syissä ja erittäin tarkassa nauhatyössä. Tuhti pakkaus Testimalleista kalliimpi, 5 199,00 euroa kustantava Standard collection sarjan H575 esittelee Heritagen osaamista puoli TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Heritage H-575 & H-150 – Gibsonin haastajat Gibsonin entisten työntekijöiden pystyttämä Heritage valmistaa kitaroita vanhoilla resepteillä ja tarunhohtoisella tehtaalla. Kitarassa on kokoa paitsi pituuden ja leveyden osalta, myös syvyyssuun nassa. Jescarin valmistamia nauhoja on 20 kappaletta ja koko luokaltaan ne ovat medium/jumbo. Kaula on paksu ja harteikas, lähes kuin klassisen akustisen kaula
36-39 Heritage.indd 37 36-39 Heritage.indd 37 3.6.2024 19.41 3.6.2024 19.41. www.riffi.fi 3/2024 37 H575 on kuitenkin onton koppansa ansiosta erittäin kevyt ja löytää paikkansa sylissä yllättävänkin nopeasti. Plektran iskut resonoivat rungossa ja kaulan välityksellä ne tuntee jopa otekädessä. Maalipinnasta tai nitro lakasta ei löydy sanomista vaikka kuinka syynäisi. Pienetkin eroavaisuudet plektran kosketuksessa tai sormen painalluksissa kuuluvat vä littömästi kaiuttimesta. Tässä hintaluokassa tätä voisi toki pitää jo ole tuksenakin. Perinteitä kunnioitetaan nauhojen päistä löyty villä nibseillä ja c-profiilia noudattelevan kaulan 50-lukulai sella paksuudella. Toisaalta mikit suorastaan kutsuvat jättämään liian hie nostelun porstuaan ja iskemään vahvistimen ja kitaran väliin räyhäkän fuzzpurnukan. Akryyliset trapezoidote lautaupotukset näyttävät siisteiltä, eikä otelaudassa näy esi merkiksi työkalujen jälkiä tai reunalistoissa värivirheitä tai maaliroiskeita. Elektroniikka on kuitenkin koottu varmuudella laatuosis ta: potikat ovat CTS:sää, mikkivalitsin Switchcraftia ja kon densaattorit Vishayn tuotantoa. Erityisesti tone on hyvin hie novarainen keski ja ylätaajuuksien suhteen aivan ääriasento jaan lukuun ottamatta. Lyhyesti to dettuna: fantastista. Mallihan on ilmetty Les Paul, mitä sitä turhaan kiertelemään tai kaartelemaan. Työnjälki on moitteetonta ja kitara soi juuri kuten toivoa sopii jokaiselta nauhaväliltä. Kansi on kaksipalainen plain top, jonka reunoilla on ha vaittavissa orastavaa loimua. Tobacco Sunburst väritys ja vintagekuultoa jäljittelevä nitrolakkaus ovat moitteettomat. tyylinen rytinä blues ja hieman miedommilla säröillä Appetite for Destruc tion kompit kuulostavat juuri niiltä kuin pitääkin. Tallan korkeus säädetään ToneOMatictalloista tutuilla rullilla. Samaa lajiketta on käytetty myös kitaran kyljissä ja kaarevassa takakannessa. Sama luottonimiin vannomisen teema jatkuu myös mikrofoneissa, sillä kitara on varustettu Seymour Dun canin maineikkaalla Seth Lover setillä. Ilman sähköä kitara soi miltei kuin akustinen kitara: voi makkaasti ja kuulaasti. Tallan peräkappale on trapetsityylinen ja kielet kulke vat siitä ruusupuisen kielisillan yli. Men suuri ja otelaudan kaarevuus ovat samat kuin testiparissaan, samoin ruusupuuotelauta, jonka syyt ovat tällä kertaa puner tavan sijaan tumman ruskeita. Faukot on vii meistelty tarkasti ja koko soittimen olemus viestii, että käsissä on hartaudella luotu artesaanituote. Paino on Les Paul tyyppiselle kitaralle jotakuinkin ihanteellinen, ei mikään veneen ankkuri, mutta sylituntumaltaan jämäkkä. Kitaran päällikansi on liimattu yhteen kahdesta näyttä västä loimuvaahterapalasta. Sähköinen soun di noudattelee samaa kaavaa, mutta reunoiltaan pyöreämpä nä – jazzsoinnut ja liidit irtoavat kuin luonnostaan. Gary Clark Jr. Samaan aikaan H575 haastaa ammentamaan vielä vähän kauempaa Scotty Mooren ja rock’n’rollin alkulähteiltä, eikä tuokaan näkkäri voisi juuri tätä herkullisemmin narskua. Materiaalit noudattelevat perinteistä kaavaa: kaula ja run ko ovat mahonkia, jälkimmäinen valmistajan mukaan erityi sen kevyttä sellaista. Tumma smoke burst väritys nostaa puun syyt oikeuksiinsa ja väritys liukuu kauniisti vaaleanruskeasta lähes kokomustaan. Soundeja voidaan hienosäätää kummankin mikin itsenäi sillä tone ja volumepotikoilla. Materi aaliltaan se on kolmekerroksista muovia. Hienovaraisuutta löytyy myös tavasta, jolla kitara reagoi tatsin muunteluun. Jescarin 22 nauhaa ovat jälleen medium/jumbokoko luokkaa. Les Paul, suoraan sanottuna Tuhat euroa serkkuaan edukkaampi H150 edustaa Heritagen Custom Shop Core Collection sarjaa, ja kumartaa H575:ää suoremmin esikuvansa suuntaan. Ebonysanalla viitattaneen tässä tapauksessa pikemminkin suojan pikimustaan väriin. Jatsia ja rokkia Tähän väliin on syytä huomauttaa, että joissain tietolähteis sä plektrasuojan mainitaan olevan eebenpuuta, mutta kysees sä lienee käännöskukkanen. Tähän ei testin aikana ollut tarvetta, sillä säädöt olivat testikappaleessa presiis koh dillaan suoraan paketista vedettynä. Piuha yhdistetään kitaraan optimaalisen signaalikulun takaajaksi mainostetun Pure tone jakin kautta
H-150 luottaa perinteiseen kirsikanpunaiseen. Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut Kesätarjous on voimassa elokuun 10. Vintagehenkinen, tehoiltaan maltillinen parivaljakko saa kitaran kuulostamaan siltä, mil tä hyvän Les Paulin kuuluukin, kuin steroidipumpatulta te lecasterilta. Perinnettä Heritagessa riittää kuitenkin yllin kyllin, ja toisaalta jollain ulkoisella piir teellähän merkin täytyy myös erottua omakseen. Sopivaksi koettu hinta on kuitenkin niin suhteellinen käsite, että parempi jättää se jokaisen itse puntaroitavaksi. Kyseessä on puhtaasti maku ja tottumiskysymys. Ääriasennoista löytyy toki sitten jo selvää sävyeroa, ja laulava womantone on helposti luotavissa kau lamikki kytkettynä ja tone nollan hujakoille rullattuna. Ne ovat varsin laadukkaan oloisia ja avaimil la lukittavissa. Soundi puree, murisee ja sustainia riittää. 09 720 6060 • www.musamaailma.fi Virittimet ovat Heritagen omaa mallia, kuten H575:ssä kin. Historian sivuilta tutun ”open boo kin” sijaan Heritagen lapa on selvästi kapeampi ja terävämpi. Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Uskottavaa ulvontaa Kitaran laulattamiseen on valikoitu Heritagen omat Cus tom Shop 225 Classic mikit. Talla on TuneOMatic mallia ja sähköistä löytyy jäl leen tuttuja nimiä: CTS, Orange Drop ja Switchcraft. . Pak summilta kieliltä irtoaa miellyttävää lohkeavuutta ja botnea, ylimmillä soundi leikkaa ja ulvoo lukemattomilta levytyksil tä tutulla tavalla. Aivan kuten pitääkin. Ei siitä mihinkään pääse: likviditeetin riittäessä on vaikea kuvitella saavansa käsiinsä tästä kaksikosta merkittävästi pa rempaa Les Paulia ja puoliakustista jazzlootaa. Tonepotikoissa skaala on suhteellisen kapea, sillä ensim mäinen neljännes, ellei jopa kolmannes, vaikuttaa soundiin hyvin maltillisesti. Volume puolestaan leikkaa mukavan dynaamisesti särös tä kirskuvimman terän ja mahdollistaa siirtymisen nopeasti puhtaampaan soinnutteluun. 36-39 Heritage.indd 38 36-39 Heritage.indd 38 3.6.2024 19.41 3.6.2024 19.41. u F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . @fmusiikki Legendaariset vahvistimet, pedaalit ja bassot nyt F-Musiikista! Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kont rollit ovat Les Paul standarin mukaisesti kaksi volumea ja kaksi tonea, ja rungon yläreunassa nököttää kolmiasentoi nen mikkivalitsin. Kyseessä on kin luultavasti Heritagen soittimien voimakkaimmin mielipi teitä jakava ominaisuus. Fiilisjuttujen ja perinteisen käsityötaidon tukemisen tuot taman mielihyvän lisäksi konkreettista lisäarvoa käytetylle rahalle tuovat Gibsoninkin luottaman TLK:n valmistamat kovat kotelot. BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! H-575:n kaikukoppa on takaa näyttävää loimuvaahteraa ja mukailee etupuolen burst-värjäystä. Lisäksi soittimien mukana seuraa kaularaudan säätötyö kalu sekä tarkistuslista. 38 www.riffi.fi 3/2024 Heritage Standard Collection Sähkökitaroita Molemmissa malleissa • mahonkikaula • ruusupuuotelauta • otelaudan kaarevuus 12" • otelautamerkit akryyliä • luusatula • mensuuri: 24,75" / 628,65 mm • Heritage-virittimet • Jescar Medium Jumbo -nauhat • 2 × Volume, 2 × Tone, 3-asentoinen mikkivalitsin • elektroniikka: CTS 500k -potikat, Vishay .022uF -kondensaattorit, Switchcraft-kytkin & Pure Tone -jakki • niklatut metalliosat Heritage Standard Collection H-575 -puoliakustinen sähkökitara • kaikukoppa loimuvaahteraa • Standard-kaulaprofiili • 20 nauhaa • Seymour Duncan Seth Lover -mikrofonit • ruusupuinen talla ja trapeze-peräkappale • plektrasuoja 3-kerroksista muovia • hinta: 5 199 € Heritage Custom Shop Core Collection H-150 Plain Top -sähkökitara • mahonkirunko • vaahterakansi (Premium plain) • kaulaprofiili: ’50s C • 22 nauhaa • Heritage Custom Shop 225 Classic Humbucker -mikrofonit • Locking Tune-O-Matic -talla ja alumiininen Stopbar-kieltenpidin • hinta: 4 199 € Lisätiedot: Musamaailma Puh. päivään saakka. Mielikuva vuosikertaluokan Les Paulin käskyttämisestä horjuu vain ja ainoastaan lapaan vilkaistaessa. Yhteistä kitaroille on myös luusatula. Puoliakusti sen kohdalla lavan muotoiluun ei juurikaan kiinnitä edes huo miota, mutta Les Paulin kohdalla jotenkin enemmän odottaa näkevänsä tutut kaaret kaulan päässä. Hintalappujen mahdollisesta hikoilutusefektistä huolimat ta testatut Heritaget inspiroivat soittamaan, kuulostavat hu najaisilta, ja onhan sekin myönnettävä, että molemmat myös näyttävät erittäin hyviltä seinällä tai telineessä. H150:n mukana on extralisukkeena vielä aitoustodistus valmistumispäivämäärineen sekä metal linen custom shop avaimenperä. Hinta hillitsee, jos on hillitäkseen Heritagen kitarat sijoittuvat hintojensa puolesta visusti käyt tökitaroiden ylempään persentiiliin. Nämä ovat kaukana he räteostoksista ja monelle lajissaan ainutkertaisia hankintoja. Kummassakaan ei ole valittamista, sillä virittäminen sujuu ongelmitta, tarkasti ja vire pysyy hyvin jyvässä, myös sillä kuuluisalla gkielellä.
Riffi-kauppa Loistavat kitarakirjat kesähinnoin! 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut 25 € + posti/pakkauskulut Kesätarjous on voimassa elokuun 10. päivään saakka. F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . . BLUES STATION Venytyksistä se lähtee! COUNTRY GUITAR WORKSHOP II Juurisoiton juhlaa! RYTMI ELÄÄ Jazz-kitaristi fraseeraa… KOMPPI ELÄÄ Kuuntele ja reagoi! 36-39 Heritage.indd 39 36-39 Heritage.indd 39 3.6.2024 19.41 3.6.2024 19.41. @fmusiikki Legendaariset vahvistimet, pedaalit ja bassot nyt F-Musiikista! Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . . Riffi-julkaisut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi
40-42 Boss.indd 40 40-42 Boss.indd 40 3.6.2024 17.59 3.6.2024 17.59. Soundin ohella valmistaja on aina satsannut käytettävyyteen, eikä bassolle tarkoitettu ME-90B tee poikkeusta. Memory-tilassa, taas näitä valmiiksi säädettyjä soundikokonaisuuksia on sitten myös helppo hallita parametrisuohon uppoamatta. Suosittelen hankkimaan. Laite tarvitsee toimiakseen vain neljä AA-paristoa, joilla käyttöaikaa luvataan jopa kahdeksan tuntia. Edeltäjäänsä nähden ME-90B on vielä hieman kompaktimpi, kevyempi (2,9 kg) ja virrankulutukseltaan säästeliäämpi (195 mA). Soittotilanteessa, ns. Paristojen sijaan laite toimii myös Bossin standardin mukaisella yhdeksän voltin virtalähteellä. Sellainen ei kuitenkaan kuulu hintaan, vaan kyse on erikseen myytävästä lisävarusteesta. Tilaa ne vievät vain väTEKSTI: MARTIN BERKA Boss ME-90B – soundi poikineen Uusi multiefekti sähköbassolle on yhden pysähdyksen taktiikka ottaa koko skaala erilaisia bassosoundeja suvereenisti haltuun. Konstruktio on aiemmasta sarjasta tuttu ja ME-90B:ssä käytetään myös edelleen Bossin mainioita, hiukan viistosti ylöspäin törröttäviä jalkakytkimiä. Johdonmukaisen systeemin ansiosta uuden efektiketjun luominen ja asetusten muuttaminen tuntuu silloin lähes samalta kuin erillisten laitteiden käyttäminen ja säätäminen. Soundia rakennettaessa efektejä pääsee ruuvaamaan pikkutarkasti ja monipuolisesti Manual-tilassa. 40 www.riffi.fi 3/2024 B ossin ME-sarjan multiefektit sähkökitaralle ja -bassolle ovat tarjonneet jo pitkään soittajille laajaa efektivalikoimaa yhteen laitteeseen pakattuna. Uutukaisen vahvistinmallit perustuvat firman AIRD-nimiseen IR-teknologiaan. Edeltävä malli vaati pari paristoa enemmän, mutta antoi silti soittoaikaa yhden tunnin vähemmän
Jo se tuo käyttöön joustavuutta ja monipuolisuutta, kun jokaiseessa moduulissa on monia eri efektityyppejä. Soundin perustana on Preamp/EQ, IR-malleihin pohjautuva vahvistin kolmialueisella EQ:lla ja gain-säätimellä. IR-teknologian hienous on, että omien impulssivasteiden tekeminen ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja niiden vaihtaminen muiden käyttäjien kanssa on myös todella helppoa. Mod-moduuliin on koottu moduloivia efektejä kuten chorus, flanger, tremolo, mutta toisaalta sieltä löytyy delay tai kompressori. Lyhenne tulee sanoista Augmented Impulse Response Dynamics, ja sitä on hyödynnetty aiemmin jo GT-1000 ja GX-100-kitaralaitteessa, joissa kummassakin on itse asiassa myös bassovahvistimien mallinnoksia. Se kertoo mm. Balansoimattoman mono/stereolähdön signaalitason voi valita kytkimällä vahvistimelle tai linjatason liitäntään sopivaksi. Comp/FX1-moduulissa on nimensä mukaisesti ensisijaisesti erilaisia kompressoreita, mutta vaihtoehtoisesti se toimii myös oktaaverina, pitch shifterinä tai kehämodulaattorina Filter/FX2 sisältää sekin ensisijaisen efektin, joka on envelope filter, tai sitten sitä voi käyttää touch/auto wahina, phaserina ja monena muunakin muokkaimena. Drive/Synth-nimikkeen alle on sijoiettu monta erilaista säröä, ja niiden vaihtoehtona tässä moduulissa on bassosyna. 40-42 Boss.indd 41 40-42 Boss.indd 41 3.6.2024 17.59 3.6.2024 17.59. Moduuli voi olla myös pelkkä kolmialueinen EQ puoliparametrisellä keskialueella. Roland/Boss-ryhmän oma COSMvahvistinmallinnus saikin tässä uutuuslaudassa nyt väistää, kun myös basistit liitettiin uudemman, impulssivasteisiin pohjautuvan AIRD-tekniikan käyttäjiksi. Bossin oma editorisofta Boss Tone Studio mahdollistaa myös muiden kuin tehtaan IR-mallien käytön ME-90B:n vahvistinmoduulissa, joten oman raaka-ainevaraston laajentaminen ja ylläpito käy päinsä verraten helposti. Tätä moduulia voi myös käyttää muiden moduulien tiettyjen parametrien säätöön, ja kun Pedal FX on pois päältä, ME-90B:n pedaali toimii volume-pedaalina. Perinteiset pedaalimuotoiset efektit, niin kuin säröt tai oktaaveri, kytkeytyvät signaalipolulla automaattisesti omalle paikalleen ennen etuvahvistinta. Pedal FX-moduulissa on tyypillisesti ennen vahvistinta sijoitettavia efektejä, kuten wah-wah, whammy-tyylinen pitch shift -efekti, freeze. Näistä näytteistä IR-mallinnussofta pystyy sitten laskemaan, millä tavalla kyseinen vahvistin vaikuttaa sen kautta soitettuun signaaliin, olipa signaali millainen tahansa. IR niin kuin AIRD Tärkein uudistus soundin kannalta ME-90B:ssä on kuitenkin IR-teknologian käyttö. Impulssivaste (IR, impulse response) tarkoittaa tässä tapauksessa, että fyysisen (”oikean”) vahvistimen läpi ajetaan sarja erilaisia signaaleja, ja vahvistimen lähdöstä mitataan, miten vahvistin on näitä signaaleja muokannut. Fiksu ominaisuus on myös laudan Blend-säädin, jolla voi miksata basson alkuperäistä signaalia mukaan multiefektillä muokattuun soundiin. Eikä enempää todellakaan tarvita, mikä kertookin jotain oleellista laitteen käytön helppoudesta ja loogisuudesta. ME-90B sisältää seuraavat moduulit. Mikäli laitteen omat efektit eivät riitä tai mukaan signaalipolulle haluaa juuri tietyn lempilaitteen, voi niitä liittää systeemin ME-90B:n fyysisen efektilenkin kautta. Käyttöohje on tarpeeton Valmistaja on pakannut ME-90B:n mukaan vain taitellun julisteen tapaiselle isolle arkille painetun monikielisen pikaohjeen, jossa käydään kursorisesti läpi kaikki laudan tulot ja lähdöt, paristojen asentaminen, viritysmittarin käyttö, Manualja Memory-käyttömoodien erot, efektien vaihtaminen, efektien säätäminen ja tallentaminen sekä se, mistä järjestelmäasetukset löytyvät. Boss Tone Studio -applikaatiolla voi lisäksi vaihtaa lähes jokaisessa moduulissa viimeiseksi sijoitetun efektityypin johonkin toiseen, josta on sitten valittavissa jälleen useampi eri vaihtoehto. Seitsemän moduulia, runsaasti vaihtoehtoja Boss ME-90B:n Patch eli käyttövalmis, muistipaikkaan tallennettava efektiketju sisältää seitsemän ns. Vaikka Boss-multiefektin käyttö onkin erittäin mutkatonta, kannattaa ladata Bossin nettisivuilta ainakin ME-90B:n parametriopas pdf:nä (Parameter Guide). www.riffi.fi 3/2024 41 hän ja verraten pienestä koostaan huolimatta niitä on helppo painella. moduulia. Delay/Reverb-moduulissa on erilaisia delaytai kaikuefektejä sekä helppokäyttöinen loopperi. Niiden järjestystä ei voi vaihtaa, mutta monipuolisuutta ja joustavuutta on saatu esimerkiksi sillä, että kompressori löytyy kahdesta eri moduulista. Tone Studion vaihtoehtoisista soundeista moduuleille sekä järjesLinjatason monolähtö on balansoitu, ja maalenkkien estämiseksi siinä on audiomaaton erotus (ground lift)
Laitteen hyvin träkkäävät synat, wah-wah sekä Bossin oma Tera Echo ovat myös erinomaisia ja inspiroivia. Kaikissa muissa tilanteissa kahden merkin led-näyttö riittää mainiosti laudan käyttöön, ja sen kirkkaan punaiset merkit näkyvät lavalla varmasti lähes kaikissa tilanteissa ja valaistuksissa. Etenkin kun pitää mielessä, että Tone Studio -apilla pystyy vaihtamaan user-paikkojen sisältöä suhteellisen vaivattomasti joko tietokoneella tai älylaitteella. Memoryja Manual-tilan välillä pääsee siirtymään omalla jalkakytkimellään, joten niiden käyttö on sujuva eikä vaadi monimutkaista steppailua. ME-90B:ssä on 36 tehtaalla valmiiksi tehtyä presettiä eli Patchia sekä sama määrä vapaasti ohjelmoitavia user-muistipaikkoja. Asetuksista riippuen Manual-moodissa voi pysytellä siinä Patchissa, jonka on Memory-tilassa ollessaan valinnut, ja käyttää sitten jalkakytkimiä juuri tähän Patchiin kuuluvien eri efektimoduulien päälle tai pois laittamiseen. Itse asiassa Tone Studiolla pystyy luomaan ja tallentamaan vaikka eri kokoonpanoille tai keikoille sopivat soundikokoelmat valmiiksi, ja niitä voi sitten ladata tarpeen tullen ME-90B:n muistiin tulevaa keikkaa tai sessiota varten. Sen ansiosta Boss ME-90B sopii – ainakin omasta mielestäni – hyvin sekä aloittelijoille että pitempään soittaneille aivan ammattitasolle asti. Kaksi moodia, runsaasti vaihtoehtoja Kuten mainitsin jo tämän jutun alussa, Boss ME-90B:ssä on säilytetty sarjan hyvin toimivaksi todettu kahden eri toimintatilan logiikka. u 40-42 Boss.indd 42 40-42 Boss.indd 42 3.6.2024 17.59 3.6.2024 17.59. Omiksi suosikkiefekteikseni valikoituivat chorus, oktaaveri sekä useampikin eri särö. Soundin efektointi on yksi asia, toinen juttu taas on se, että IR-vahvistimien ansiosta erillistä bassovahvistinta ei välttämättä tarvita ja suora soitto tallentimelle tai PA-laitteistoon sujuu helposti. Soiton aikana voi käyttää Memory-moodia, jossa jalkakytkimet vaikuttavat ainoastaan valmiiksi ohjelmoitujen efektiketjujen valitsemiseen ja vaihtamiseen. Potikoita ja kytkimiä laitteessa on runsaasti ja se tekee soundien ruuvaamisesta vaivatonta myös ilman älylaitetta. Valmiiksi ohjelmoiduista Patcheista voi olla eri mieltä, etenkin kuin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme. Saattaa tuntua turhauttavalta, että puolet kapasiteetista on varattu niille, mutta käytännössä 36 vapaata muistipaikkaa omille soundeille on mielestäni riittävä määrä. Parametrioppaassa ovat myös selitykset pienen led-näytön kryptisille ilmoituksille, joita ilmaantuu järjestelmäasetuksia läpikäytäessä. Tai sitten Manual-moodiin siirtymisen voi määrittää niin, että se aktivoi laudan moduulit niillä asetuksilla, joissa säätimet juuri sillä hetkellä ovat. Boss-laatua kautta linjan Yhden tai vaikkapa kahden efektin käyttöön tottuneelle ”perinnebasistille” tällainen laite tarjoaa luultavasti aivan liian laajan kattauksen soundeja, joita hän ei luultavasti myöskään kaipaa eikä tarvitse. Manual-moodia taas voi käyttää ohjelmointivaiheen lisäksi myös soiton aikana, ja siihen vaikuttaa useampikin eri järjestelmäasetuksien parametri. Jos taas tarvitsee monen eri genren ja tyylilajin eri soundeja vaikkapa äänityksissä tai laajaa repertuaaria soittavassa bändissä, voisi ME-90B olla käytännöllinen ja erittäin houkutteleva vaihtoehto. Sen vahvistinja efektisoundit ovat kautta linjan erittäin käyttökelpoisia, eikä huonoja tai latteita soundeja edes löydy tästä laudasta. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää Manualtilaa ikään kuin lisäpresettinä, jota voi myös muokata niin sanotusti lennossa. 42 www.riffi.fi 3/2024 Boss ME-90B Multiefekti bassolle • 10 IR-pohjaista vahvistinmallia (Boss AIRD) • seitsemän runsaasti varustettua efektimoduulia • sisäinen kohinaportti • sisäinen viritysmittari • 36 Preset-muistipaikkaa, 36 User-muistipaikkaa • liitännät: Input, Output (L/Mono ja R), Send, Return (6,3 mm jakeilla), Balanced Out (XLR), Phones (minijakki), USB-C • paikka yhdelle Boss BT-Dual bluetooth-moduulille (musiikin toisto, datan lähetys ja vastaanotto), myydään erikseen lisävarusteena • toimii neljällä AA-kokoisilla paristoilla (kuuluvat pakettiin) • toimii Boss-standardin mukaisella virtalähteellä (myydään erikseen) • yhteensopiva Boss Tone Studio -softan/appin kanssa • hintaluokka noin 420 euroa Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi telmäasetusten parametreistä, joista löytyy tärkeitä laitteen syventävään käyttöön vaikuttavia seikkoja. Toisaalta sellaiselle soittajalle tällainen multiefekti voi olla innostava tapa tutustua kokonaan uuteen soundimaailmaan, jos se perinteinen on alkanut tuntua liian kapealta näköalalta
Mute aktivoituu myös silloin, kun puhuja siirtyy sivuun pääakselilta tai kääntää mikkiä pois päin. Pitkiä ääniä laulettaessa tämä olisi riski, mutta esimerkiksi äänikirjaa tallentimelle luettaessa tai radiotyössä seikka ei muodostane minkäänlaista pulmaa. Sekä Auran että Mute-automaation voi nimittäin myös halutessaan kytkeä pois käytöstä. Normaalissa puhekäytössä kompensointi tapahtuu kaiken lisäksi lähes huomaamattomasti. Sopivan etäisyyden äänen mykistykselle voi asettaa itse, ja Lewitt lupaa niin Auran kuin mute-automatiikankin toimivan aina yhden metrin etäisyyteen asti. Samaa voi sanoa myös Auran etäisyyskompensaatiosta, joka pitää sekä äänensävyn että voluumin hyvin hallittuna, vaikka puhuja olisikin eläväisempää sorttia. Hankalista suunnista saapuva kirkas valo ja voimakkaat kontrastit tuntuvat hämäävän hieman Aura-sensorin toimintaa, mutta normaalissa valaistuksessa sekä etäisyyteen että suuntakulmaan perustuva mute toimii varsin pätevästi. Plussaa Lewittille siitäkin. Mikrofonin suuntakuvio on vakio: kun äänilähde etääntyy, vahvistus kasvaa ja samalla nousee esiin voimallisemmin myös mahdollinen taustahäly, olipa se sitten ilmastointilaitteen kohinaa tai tilan omaa kaikuisuutta. Muutosvaiheessa Aura saattaa hiukan hakea uutta vahvistustasoa ennen asettumistaan, mutta esimerkiksi tekstiä luettaessa tai vaikka podcast-keskustelussa tämä maskautuu tavujen ja niiden painojen luontaisen vaihtelun alle. Ääni kuulostaa terveeltä ja luontevalta kyllä silloinkin. 43 Lewitt.indd 43 43 Lewitt.indd 43 3.6.2024 18.07 3.6.2024 18.07. www.riffi.fi 3/2024 43 Lewitt Ray Kondensaattorimikrofoni • kondensaattorikapseli yhden tuuman kalvolla • suuntakuvio hertta • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys 22,6 mV/Pa • Aura-automaatio etäisyydenmuutosten kompensointiin • etäisyyteen perustuva mute-automaatio • hintaluokka < 375 € Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Kaikki muutokset perustuvat vain sensorin aistimaan etäisyyteen. Aura-sensori tuottaa tietoa myös toiselle automaatiolle – mute-toiminnolle, joka sulkee mikrofonin, kun puhuja etääntyy liian kauas. Suojatietä muistuttavat valkoiset poikkipalkit Rayn näytöllä ilmaisevat puhujan sijaintia ja punainen viiva on kulloinkin asetetun mykistymisen rajana. Kuiskaus pysyy kuiskauksena ja puhe puheena, eikä huutoa kompressoida. Silloin tausta pysyy levollisena, vaikka vahvistusta muunnellaan. 045 729 2930 • kaapo@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu V almistajan mukaan Ray osaa kompensoida äänitason ja soundin muutokset juontajan vaihdellessa etäisyyttään ja asentoaan mikrofonin äärellä. Samoin äkilliset ees-taas-nojailut saattavat hetkeksi sotkea automatiikan pasmat, mutta mitään kovin suurta dramatiikkaa tähän ei sisälly. Pitkä staattinen vokaali sen sijaan on hauras ja etäisyyden vaihto sellaisen aikana kavaltaa Auran toiminnan. Niiden perusteella Ray sitten säätelee sekä vahvistusta että ekvalisointia. Automaatio onkin parhaimmillaan verraten hiljaisessa ympäristössä ja jälkikaiultaan vaimennetussa tilassa. Lewitt sanoo nyt, ettei sen niin tarvitse mennä. Se on terveääninen perusmikrofoni, jossa on tarvittaessa muutama aputoiminto. Sekin on huomioitava, että Aura aistii nimenomaan etäisyyden, mutta se ei reagoi puhujan äänenpainoista johtuviin volyymieroihin. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Lewitt Ray – liiku vain, kyllä mikki seuraa! Kun juontaja liikehtii mikrofonin äärellä, se yleensä kuuluu niin soundissa kuin volyymissakin. Suuntakuvio pysyy Valmistajan mukaan Ray on zoomaava mikrofoni, mutta toisin kuin kamera, se ei kuitenkaan rajaa kuvaa tiukemmin silloin, kun huomio halutaan kohdistaa kauempana olevaan kohteeseen. Toiminnon nimi on Aura ja se perustuu puhujaa tarkkailevaan sensoriin, joka aistii etäisyyden muutokset. Sama pätee mute-toimintoon, joka vaientaa puheen nätisti silloin kun luetaan tekstiä tai keskustellaan. Kesken kaiken katkeava pitkä ääni sen sijaan saattaa kadota kuuluvista hieman samaan tapaan empien kuin gaten tai ekspanderin kynnystason liepeille liikehdittäessä, ja sama pätee linjan aukeamiseen uudelleen. Ray on suuntaavuudeltaan nimellisesti hertta ja mykistys naksahtaa päälle suurinpiirtein 45 asteen kulmassa, hiukan tilanteesta riippuen. Juuri näihin jälkimmäisiin käyttötarkoituksiin Ray lienee juuri suunniteltu ja niihin se kokeen perusteella on aivan omiaan
Mukana tulevat myös vastaanottimen lataustelakka sekä virtalähteet lähettimelle ja telakalle. Mikäli monitorointi eri henkilöille perustuu jokaiselle yksilöllisesti tehtäviin miksauksiin, lisätään sekä lähettimien että vastaanottimien määrää tarpeen mukaan. Tällaisessa tilanteessa yhteyden pitäisi nimikoinnin ansioista säilyä vakaampana. Miprolta on myös tulossa järjestelmään yhteis antenni, jolla kanavamäärä saadaan kasvatettua. Korvan päälle asettuva osuus johdosta on vahvistettu taipuisalla lisäpäällyksellä, joka antaa sopivasti tukea napille, muotoutuu helposti, eikä paina korvaa. Taajuusvalinnan lisäksi jokainen kanava voidaan nimikoida siten, että vastaanotin tunnistaa sille tarkoitetun signaalin ja osaa paremmin torjua samalle taajuudelle mahdollisesti osuvaa ulkopuolista radioliikennettä. 44-45 Mipro.indd 44 44-45 Mipro.indd 44 3.6.2024 18.08 3.6.2024 18.08. Parhaimmillaan Mipron vakionappien eristävyys torppaa esimerkiksi rumpujen kolinaa ja kumua varsin TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mipro MI-58 – monitorit korviin Esiintyvälle laulajalle tai soittajalle, tai vaikka tulkkauksen kuunteluun kokousvieraalle… Kyllähän langattomalle korvamonitoroinnille käyttöä löytyy. Kumartuakin voi ilman, että kaapeli selän puolella kiristyisi piukaksi. Napit korviin Mipron vakiokuulokkeilla pääsee kivasti alkuun. Tämä suodatus ei kuitenkaan tarkoita, että samassa järjestelmässä voitaisiin käyttää samaa kanavaa useammassa eri lähettimessä. Soundi on ihan asiallinen ja käyttömukavuus kohtuullisen hyvä. 44 www.riffi.fi 3/2024 L upavapaalla 5,8 gigan taajuusalueella operoiva digitaalinen MI-58T-stereolähetin, MI-58R-vastaanotin sekä valmistajan omat nappikuulokkeet muodostavat starttipaketin korvamonitoroinnin käyttöön. Stereon sijaan lähettimellä voi ajaa ulos myös kaksi erillistä monosignaalia, joista kuuntelija sitten valitsee portaattomalla balanssisäädöllä haluamansa. Järjestelmään integrointia silmällä pitäen Mipro valmistaa lähettimestä myös Dante-verkkoon liitettävää rinnakkaismallia. Kumpikin monokomponentti panoroituu kuulokkeissa keskelle, joten ominaisuutta voi käyttää hyvin monipuolisesti vaikkapa ohjelmaäänen rinnalle ajettavien komentojen, klikin, alimiksausten tai jonkin muun kekseliään yhdistelmän hallintaan ja jakeluun. Keskimittaisella henkilöllä Mipron johto ulottuu selkäpuolelle vyöhön kiinnitetystä vastaanottimesta sopivasti niskan taakse, josta kummankin korvan napille erkaantuu sitten omat johtohaaransa. Ja enemmänkin, jos käyttöympäristössä on riittävästi vapaata ja häiriötöntä tilaa viestiliikenteelle. Valittavissa olevat lähetyskanavat on jaettu kolmeen 12 kanavan ryhmään, ja yhteen paikalliseen järjestelmään voi kytkeä samanaikaisesti neljä lähetintä silloin, kun käytetään niiden omia antenneja. Napin istuvuus vaikuttaa merkittävästi kuulokkeiden taajuusvasteeseen etenkin bassoalueella, mutta lisäksi se vaikuttaa korvaan pääsevän ulkoisen mekkalan sävyyn ja voimakkuuteen. Mikseipä myöskin siihen, että tehdään kaksi erilaista monitorimiksausta monona ja vastaanottopäässä muusikot valitsevat käyttöönsä sen, jossa on heille relevanttia asiaa. Ominaisuus on suunniteltu sellaisiin tilanteisiin, joissa vastaanotin liikkuu esiintyjän mukana vaikkapa festivaalialueen backstagelle, jonne kantautuu signaalia myös joltakin toiselta lavalta samalla taajuudella. Pituutta Mipron kaapelilla on 80 senttiä liittimestä Y-haaran alkuun, mikä on 10 senttiä vähemmän kuin verrokkina olleessa Sennheiser IEM 100 -mallissa, ja 35 senttiä vähemmän kuin Shuren SE215mallissa. Korvakäytävään työntyviä, puolipalloa muistuttavia ja joustavia sovitenapukoita on Mipron paketissa kolmea eri kokoa, ja sovitteen vaihto käy helposti. Jos yhtä ja samaa stereomiksausta haluaa kuunnella useampi henkilö, voi yhdellä lähettimellä ilmaan singottua radiolähetystä seurata vaikka miten monella vastaanottimella
Otteen saa helposti myös käden hamutessa selän taakse, mutta potentiometri kääntyy säätöalueella ollessaan herkästi, joten huolellinen täytyy olla. Kaista ei ole niin ruuhkainen kuin jo aikaisemmin käyttöön yleistynyt 2,4 GHz:n alue, eikä testiympäristökään ollut erityisen raskaasti kuormitettu. Hyvä apu silloin, kun haetaan selkeyttä vaikkapa kuuntelijaa ympäröivän bassokuminan vuoksi, tai tarvitaan kuulokkeisiin keskija yläalueelle painottuvaa toistoa puheen selvyyden tehostamiseksi. 44-45 Mipro.indd 45 44-45 Mipro.indd 45 3.6.2024 18.08 3.6.2024 18.08. Lähettimessä kanava valitaan käsin, mutta vastaanottimen voi virittää myös automaatiolla. Ulkona ja esteettömän näköyhteyden vallitessa vakaata yhteyttä riitti 60 metrin paremmalle puolelle. Parametrien muuttamiseen tarvittavat nuolinäppäimet ovat kotelon ulkopinnassa, mutta tahattomien painallusten varalta ne voi lukita käytön ajaksi, samoin kuin koko akkukotelon kannenkin. Ja niihin vaativampiin tehtäviin Miprolla on sitten katalookissaan jämerämpiä mallisarjoja. Yhteys ei silloinkaan katkea kertaheitolla, vaan pikemminkin haperoituu askel askeleelta kauemmas siirryttäessä. Soundipuoleen ei ole nokalla koputtamista, eikä latenssikaan vaivannut. u Lähettimen käyttö on yksinkertaista ja valmistajalla on lisävarusteena asennustarvikkeet myös räkki kiinnityksiin. Kätevä peruspakkaus Mipron MI-58 pelasi testissä ns. Jos käyttötilanne ei ole kovin meluisa, on Mipron oma vakiokuuloke niin sanotusti ok, ja vähäisempi eristävyys saattaa kääntyä jopa eduksi silloin, kun napit korvissa on pystyttävä kuulemaan myös akustista ympäristöä. Päälle/poiskytkin on yhdistetty voimakkuudensäätimeen, jonka kookas nuppi on pinnaltaan uritettu. MI-58 ei kisaa paikasta suurten tuotantojen kalustolistauksissa, mutta moneen pienimuotoisempaan käyttötilanteeseen tällainen näppärä ja yksinkertainen ratkaisu on aivan omiaan. Navigointi asetusvalikossa on helppoa ja näyttö on selkeä. Tällä aaltoalueella operoitaessa kantavuus on kelpo tasoa. Useimmissa tilanteissa riittänee mono/stereo-toiston valinta, audiokanavien kuuntelubalanssin säätö sekä sopiva ekvalisointi kuunneltavalle audiolle. MI-58R vastaanotin Napakalla kiinnitysklipsillä varustettu vastaanotin on näppärän kokoinen ja muovikoteloisena erittäin kevyt. Jos tehokas eristävyys on kynnyskysymys, kannattaa saman tien harkita budjetointia erikseen hankittaviin kuulokkeisiin. Esimerkiksi testissä verrokkeina käytetyt kuulokkeet sijoittuvat sadan euron molemmin puolin, ja molemmat mallit toivat selkeän parannuksen sekä eristävyyteen että kuunneltavan audion laatuun. heittämällä eikä oikutellut millään tavalla. Kapuloiden iskut rumpukalvon pintaan ja symbaaleihin piirtyivät hämmentävän kirkkaina, jopa terävinä, vaikka äänen pohjataajuudet ja iskua seuraava sointi vaimentuivatkin selvästi. Muut toimintaan vaikuttavat asetukset on koottu yhteen ohjelmavalikkoon, jossa liikutaan akkulokeron kannen alle suojaan sijoitetulla pikkuruisella mode-näppäimellä. Ulkoisen virtalähteen johdolle on takalaidassa vedonpoistin, ja mikä parasta: etulaidassa on omalla voimakuuden säädöllään varustettu kuulokeliitäntä, josta on helppo tarkistaa onko lähetettävä materiaali kuranttia. Kytkeytymispisteen kohta naksahtaa selvästi hyppysissä, sen yli ei vahingossa lipsuta. Sisätiloissa vastaanottimen sai viedä muutaman erillisen ja verraten paksuseinäisen huonetilan läpi, ja pitkää käytävää myöten vielä noin 20 metrin päähän ennen kuin yhteys alkoi katkeilla. www.riffi.fi 3/2024 45 Mipro MI-58 Langaton lähetin & vastaanotin kuulokemonitorointiin • toimii lupavapaalla 5,8 GHz:n taajuusalueella • 36 mahdollista lähetyskanavaa • vähintään neljä samanaikaista kanavaa • saatavilla myös Dante-liitäntäinen versio Pakettiin kuuluvat • lähetin (MI-58T) • vastaanotin (MI-58T) • nappikuulokkeet (kolme paria sovitteita) • vastaanottimen lataustelakka • virtalähteet lähettimelle ja lataustelakalle • hinta 790 € Lisätiedot: Noretron Communication Puh. 010 5258 000 • www.noretron.fi pätevästi, mutta vaimennus ylemmällä diskanttialueella on vähäisempää kuin alemmilla taajuuksilla. MI-58 operoi samalla 5 GHzn taajuusalueella kuin langattomat verkot ja monet yksittäiset laitteet. Näitä valmiiksi säädettyjä taajuusvasteita on neljä ja ne vaikuttavat tarkoituksenmukaisesti basson ja ylempien taajuusalueiden keskinäisiin voimakkuussuhteisiin
Eräissä tapauksissa kummankin kalvon signaalit saadaan ulos mikrofonista erikseen, jonka ansiosta suuntakuviota ja äänensävyä pystyy täsmentämään vielä jälkikäteen. Ensinmainitut tavoitteet vaikuttavat järkeenkäyviltä, eikä niitä ole syytä epäillä. Muutamista muista kaksoiskapselimikrofoneista poiketen mikrofonikalvojen signaalin summaus ja mahdollinen muu käsittely tapahtuu Nexadynessä täysin passiivisesti, eikä mikrofoni siis tarvitse phantom-jännitettä toimiakseen. Tehty käyttöesineeksi Mekaaninen rakenne on kokeneelle valmistajalle tyypilliseen tapaan vankka ja mutkaton. Shure julkisti toukokuussa dynaamisen Nexadyne 8 -laulumikrofonin, jossa käytetään kokonaan uudentyyppistä kahden kapselin yhdistelmää. Nexadynessä ei kuitenkaan ole kyse edellämainitun kaltaisesta, vaan Shuren ”Revonic” nimellä kulkeva kapseli sisältää kaksi itsenäistä dynaamista elementtiä, joiden yhdistelmällä on tarkoitus ensinnäkin tehostaa suuntakuviota ja ulottaa sen hallinta samalla myös laajemmalle taajuusalueelle. Niinpä lähtötilanteessa ei tarvitse heti tartTEKSTI: NIKO LAASONEN JA LAURI PALOPOSKI – uusi standardi. Ulommaisena siinä on hyvin perinteiseltä näyttävä kaksikerroksinen teräsverkotus. Kokeiltavaksi saatiin molemmat mallit, mutta erot niiden välillä ovat suuntakuviota lukuunottamatta siinä määrin pieniä, että niitä käsitellään jutussa pääosin yhdessä. Superhertalla ensimmäisenä kiinnittää huomion se, että aivan lähietäisyydeltä äänensävy ei painotu erityisen paljoa matalille taajuuksille, ja proximity-efekti on miedompi esimerkiksi verrokkina olleeseen Austrian Audio OD505 -mikrofoniin nähden. 46 www.riffi.fi 3/2024 N exadyneä valmistetaan kahtena versiona, 8/C on herttakuvioinen (C kuten cardioid), kun taas 8/S on superhertta. 46-47 Shure.indd 46 46-47 Shure.indd 46 3.6.2024 18.10 3.6.2024 18.10. Johdollisten mikrofonien lisäksi Shure valmistaa Nexadyne 8 -malleja myös langattomiin lähettimiin sopivina irtokapseleina. Uutena piirteenä on kapselia suojaavan grillin rakenne. Ammattikäyttöön suunnitelluissa työkaluissa erot ovat usein varsin pieniä ja absoluuttista paremmuutta on tarpeetonta edes koettaa selvittää, sillä lopullisen sopivuuden määrittää kulloinkin mikrofonin edessä oleva äänilähde – sekä käyttötilanne, johon sisältyy koko ympäröivä äänimaisema, laitteisto sekä salin akustiikka, ja lopulta myös genren luonne. Miltä sitten kuulostaa. Kolmas todennettiin käytännön kokeilla, joissa Nexadyne pärjäsi erinomaisesti. Shuren valikoimaan jo ennestään kuuluvasta kaksikalvoisesta KSM8 -mikrofonista Nexadynet eroavat siten, että kapselin tehtävänä ei ole kompensoida proximity-efektiä, vaan Nexadyne-mikrofonit käyttäytyvät siinä suhteessa perinteisen laulumikrofonin tavoin. Sisäpuolella yleensä tavattava vaahtomuovikerros on sitten taas korvattu kosteutta hylkivällä, liukkaahkolla ja tarvittaessa pestävissä olevalla ohuella ja tiheällä muoviverkolla. Kahden mikrofonikalvon käyttäminen yhdessä mikrofonissa on toki tuttua vuosikymmenten ajalta isokalvoisista studiomikrofoneista, joissa eri suuntakuviot muodostetaan sekoittamalla yhteen eri suhteissa (ja polariteeteissä) etuja takakalvojen signaalia. Toisena Revonic-kapselin etuna Shure nimeää runkoäänten vaimennuksen kapseleista saatavien signaaleiden avulla, jolloin kapselin kiinnitys mikrofonin sisällä ei vaadi perinteistä mekaanista tärinänvaimennusta. Käytännössä ratkaisun pitäisi olla hygieenisempi, estää kosteuden kertymistä ja varastoitumista grilliin, olla helpommin puhdistettavissa, ja toimia yhtä tehokkaasti klusiilien eli tiettyjen äänteiden aiheuttainen puhahdusten, humahdusten ja suhahdusten suodattajana kuin vaahtomuovinkin
Edellä kerrottuja havaintoja tukevat myös kokeet shakereilla, joiden kapeasti juuri preesens-alueelle keskittyvä sointi piirtyy ratkaisevasti eri tavalla verrokkien ja Nexadynen kautta kuunneltuna. Ylärekisterin kriittiset äänteet k, s ja t piirtyvät täsmällisinä, mutta pysyvät siivosti karsinoissaan eivätkä huuda ekvalisaattoria tai s-limitteriä kaitsijakseen. Hyvä niin. Tulos: erinomainen. Jos eroja etsii soittimia kuulostellen, Nexadyne kuulostaa rehellisemmältä, joskin samalla hieman paljaammalta tai karummalta. www.riffi.fi 3/2024 47 Shure Nexadyne 8 Dynaaminen solistimikrofoni • suuntakuvio hertta (8/C) tai superhertta (8/S) • toistoalue 50 Hz – 20 kHz • herkkyys -54 dBV/Pa (8/C) ja -51 dBV/Pa (8/S) • nimellisimpedanssi 300 . Kaikkia mikrofoneja kädessä hypistelemällä saa kuulumaan jonkinlaista ropinaa, kopinaa ja matalaa kumua, mutta verrokkeihin nähden Nexadynessä läpi pääsee vähemmän alabasson jyminää, mikä on eduksi etenkin konserttitoiminnassa. (8/S) • alumiinirunko • paino 258 g (8/S) ja 294 g (8/C) • pakkaukseen kuuluu telineadapteri sekä kuljetuspussi • hinta 369 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Nexadynellä sointi painottuu enemmän rahinan puolelle, kun taas verrokeilla pienten jyvien sihahdukset ovat enemmän esillä. u 46-47 Shure.indd 47 46-47 Shure.indd 47 3.6.2024 18.10 3.6.2024 18.10. Alarekisterin kokoa ja muotoa on myös helppo muokata ekvalisoimalla, sillä materiaa työstettäväksi kyllä on. Vastaava oli havaittavissa myös herttamallissa, jonka verrokkina oli Shuren SM58. Toinen välitön havainto Nexadynestä on se, että kummassakin versiossa keskialueen preesens-korostus on verrokkeihin nähden hieman alemmalla taajuusalueella. 020 767 9450 • www.intersonic.fi tua yhtä herkästi alahyllykorjaimeen kuin on solistimikrofoneilla ehkä yleensä tottunut tekemään. Jälleen etäisyys vaikuttaa, mutta Nexadynen kohdalla muutokset eivät ole niin jyrkkiä, vaan sävy vaihtuu etäisyyden muuttuessa loivemmin. Erityismainintana todettakoon, että herttamallin takavaimennus on todella tasapainoinen. Niissä erottelevuutta haetaan viiden kilohertsin yläpuolelle kohdistuvalla korostuksella, kun taas Nexadynessä vastaava korostus painottuu viiden kilohertsin alapuolelle. Ihmisäänessä tämä kuuluu kuivakkaampana ja ytimekkäämpänä yleissointina, vahvana läsnäolona ja selkeytenä. Perussävyiltään Nexadyne 8/C ja 8/S ovat niin samanlaisia, että valinta niiden välillä tehdään varmastikin käyttöympäristön mukaan eikä soundisyihin vedoten. Ottaisin molemmat, kiitos Nexadynen kanssa olisi mieluusti jatkanut kokeita pitempäänkin, mutta aikataulu asetti rajansa. Osaltaan tämä johtuu myös bassorekisteristä, jota Nexadyne ei tässäkään tapauksessa liioittele. Telineeseen asennettuna se tuntui olevan immuuni myös lattiasta statiivin kautta kulkeutuville tärähdyksille eikä sitä kautta saatu välittymään mitään merkittävää häiriöääntä reippaallakaan tömistyksellä. Nexadynen diskanttitoisto jatkuu kuitenkin varsin ylös asti ja hyvin värittymättömänä, joten ylätaajuuksien helinää saa tarvittaessa mukaan ekvalisaattorilla. Taajuustoiston ohella erilaiset lyömäsoittimet kertovat oleellisia asioita myös transienttien toistosta, olkoonkin, että kyse on laulumikrofonista. (8/C) ja 450 . Myöskään p:n puhahduksille tai h:n humahduksille Nexadyne ei tunnu olevan mitenkään erityisen altis, pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi akustisen teräskielisen kitaran soinnissa on enemmän raakaa purevuutta, kun taas verrokit muokkaavat ylärekisteriä pikkuisen sievemmäksi kuin se oikeasti onkaan. Uuden kapselitekniikan todellista merkitystä ei tässä voi aukottomasti arvioida, mutta erittäin selkeä ja terve sointi sekä hallittu suuntakuvio kertovat kyllä, että kyseessä on todella onnistunut tuote. Jämäkkyyttä äänessä on kyllä riittämiin, mutta Nexadynen kautta kuunneltuna bassoalue ei pakkaudu liioitellun täyteen eikä mikrofoni kasvata rintakehän mittaa elämää suuremmaksi. Mikrofonin pääakselilta pois siirryttäessä vaimentuminen on varsin ennustettavaa, sävyn pysyessä samana ilman mainittavia värittymiä. Vastavuoroisesti etäisyyden kasvaessa ääni luonnollisestikin hoikkenee nopeammin, mutta sävy säilyy silloinkin tasapainoisen terveenä eikä muutu hinteläksi
Vaikka signaalitielle tulee näin muodoin yhdet muunnokset lisää ennen kaiuttimia, herättävät tekniset raamit luottamusta. Mustaa ei nyt pestä valkoiseksi, mutta hämmästyttävän paljon Arc osaa nopeasti päätellä tilanteesta ja varsin päteviltä tuntuvat myös sen hoitokonstit. Ensin mitataan kuuntelupisteen toisto, jotta tiedetään mitä täytyisi korjata ja minkä verran. Vanhanaikaisena ihmisenä jäin silti kaipaamaan perinteistä kirjallista käyttöopasta, jossa kuvattaisiin koko operaatio seikkaperäisesti niin, että jo toimeen ryhtyessään tietää mitä tuleman pitää. Arc Studiossa voi valita myös joko yhden ihmisen kuunteluun optimoitavan suppeamman alueen stereokuvan keskiakselilla, tai sitten useammalle työskentelijälle sopivan ja suuremman liikkuvuuden sallivan laajemman alueen kartoituksen. Aina siihen asti, kunnes syystä tai toisesta halutaan muuttaa asetuksia tai tehdä uudet mittaukset. Käyttökään ei ole monimutkaista, sillä appi opastaa askel askeleelta. Pienelle ja isolle tarkkaamolle on optimointia varten omat valintansa ja korjauksessa voidaan huomioida myös tarve TEKSTI: LAURI PALOPOSKI IK Multimedia ARC – mittaa ja säätää Tuttu kaiutin on tuttu, mutta tuttuus itsessään ei takaa mitään. Mittamikrofoni kytketään käytössä olevaan tietokoneen äänikorttiin, ja mittausvaiheen voi tehdä joko pelkistettynä seitsemällä mittapisteellä tai laajassa muodossaan 21 mittapisteellä. Kun käytetään sen laskentatehoa, prosessi ei kuormita tietokonetta. Toimeen siis. Ratkaisuna ulkoinen prosessori on järkevä. Näin saadaan tietoa kolmelta eri korkeudelta, mikä sallii joustavammin istumasennon ja seisomatyön vaihtelun. 48-49 IK Multimedia.indd 48 48-49 IK Multimedia.indd 48 4.6.2024 18.52 4.6.2024 18.52. 48 www.riffi.fi 3/2024 IK Multimedian Arc Studio on tarkoitettu kaiutinkuuntelun puutteiden korjaamiseen, olivatpa ne sitten kaiuttimista, niiden sijoittelusta tai kuunteluhuoneen akustiikasta johtuvia. Toimeen Korjausprosessissa on kolme vaihetta. Näytetaajuus on 96 kHz ja dynamiikka-alueeksi IK Multimedia ilmoittaa 120 desibeliä. Laajemmassa muodossa sama koreografia toistetaan vielä kaksi kertaa, mutta kummallakin uusintakierroksella mittauskorkeutta nostetaan 15 senttiä. Mitattu ja oikein säädetty voi sen tehdä. Suppeammassa vaihtoehdossa kaikki mittapisteet sijaitsevat kuuntelijan korvan korkeudella. Paketti koostuu mittamikrofonista, mittausja analytiikka-applikaatiosta sekä ulkoisesta DSP-suorittimesta, jolla varsinainen audiomateriaalin muokkaus tehdään. Kun ohjeisto on siirretty, USB-liitännän voi irrottaa ja prosessori toimii itsenäisesti. Näin Arc ottaa paikkansa pikemminkin kaiutin järjestelmän osana kuin plugarityyppisenä, insertteihin kytkettävänä appina. Mittapisteiden määrä pysyy samana, mutta aluen koko muuttuu hieman. Laitteessa on 24-bittiset muuntimet ja se käyttää muokkauksessa hyväkseen 32-bittistä liukulukulaskentaa. Lisäksi sen voi pitää käyttöönoton ja asetusten jälkeen aina kiinteästi signaalitiellä silloinkin, kun työpisteellä on useita käyttäjiä jotka tuovat oman koneensa tullessaan tai käyttävät eri ohjelmia työssään. Digitaalisuudestaan huolimatta Arc Studio -prosessori kytketään signaalitien analogiseen osuuteen, äänikortin ja vahvistimen/kaiutinten väliin. Arc-prosessori liitetään tietokoneeseen USB-liitännän kautta, mutta audiota ei sen kautta siirretä, vaan väylää käytetään käyttöjärjestelmäpäivityksiin sekä tiedonsiirtoon siinä vaiheessa, kun applikaatio lähettää prosessorille algoritmit kuuntelun korjaamista varten. Sen jälkeen applikaatio analysoi mittaustulokset ja laatii reseptin tarvittavista korjauksista. Tässä vaiheessa käyttäjä voi vielä itse muokata reseptiä, minkä jälkeen se ladataan Arc-prosessoriin, joka sitten huolehtii kaiuttimille syötettävän audiomateriaalin muokkauksesta käytännössä
Jatkoon. Applikaatiolle voi antaa tiettyjä reunaehtoja ja sen ehdottamia korjauksia voi myös itse muovailla. Yksinkertaisimmillaan valitaan ensin listalta mitkä kaiuttimet itsellä on käytössä ja sen jälkeen toiselta listalta se, millaiseen vasteeseen pyritään. Jopa elokuvaäänen työstämiseen on oma viiden penkin levyiseksi ja kahden penkkirivin syvyiseksi piirretty kuuntelualueensa. Valikoima antaa myös mahdollisuuden koeponnistaa miksausta kuuntelemalla sitä esimerkiksi virtuaalisilla kirjahyllykaiuttimilla tai geneeristä usb-kaiutinta jäljittelevällä vaihtoehdolla. Käytännössä mittaaminen vaatii jonkin verran huolellisuutta ja mielellään hieman ennakkovalmistelua. Arcin laskemaa korjausta voi muokata ja sen voi myös kohdistaa vain jollekin tietylle taajuusalueelle. Applikaatio vakuuttaa, että mikrofonin sijoittaminen suurin piirtein piirroksen ohjeistamaan mittapisteeseen riittää tarkkuudeksi, mutta etenkin 21 pisteen mittauksessa heittoja asemoinnissa tulee helposti. Halutessaan voi myös asettaa rajat, joiden alaja/tai yläpuolella applikaatio ei kajoa toistoon. Helpointa lienee merkitä vaikka teipillä lattiaan ruudukko, jossa ruudut tai viivojen risteykset osuvat haluttuihin mittapisteisiin. Jos sopivaa valmista tavoitekäyrää ei löydy tai Arcin korjausehdotus ei jollain taajuudella vastaa omaa näkemystä, voi korjausta tehostaa tai loiventaa Edit-tilassa liikuttelemalla kuutta taajuuspallukkaa näytöllä samaan tapaan kuin säätäisi ekvalisaattorin käyrää. Testipaketti sisälsi kaikki kolme kokonaisuuden osaa, mutta IK Multimedia myy erikseen niin DSP-prosessoria kuin mikrofoniakin, ja applikaation voi myös hankkia erillisenä tietokoneen sisällä toimivana tuotteena. Mikä on tavoite. Testin aikaan listalla oli 26 virtuaalista kaiutinvaihtoehtoa, ja näihin emulointeihin on mielenkiintoista tutustua, vaikka ei lopulta niiden joukosta itselleen mitään käyttöön valitsisikaan. Arc Studion mielestä ongelmat olivat aavistuksen isompia ja vaativat myös tehokkaampia korjauksia, mutta radikaaleja eroja ei löytynyt. 48-49 IK Multimedia.indd 49 48-49 IK Multimedia.indd 49 4.6.2024 18.52 4.6.2024 18.52. www.riffi.fi 3/2024 49 IK Multimedia ARC Studio Yhdistetty mittausja säätötyökalu kaiutinkuuntelun optimointiin • mittamikrofoni • ARC Studio -prosessori • ARC 4 / ARC 4 Analysis -applikaatio • hintaluokka noin 400 € Lisätiedot: IK Multimedia • ikmultimedia.com kuunteluun huoneen takaosan tuottajasohvalla. Ohjelma on maallikon käyttöön suunniteltu ja pitkälti automatisoitu, mutta se tarjoaa perehtyneemmälle myös hyviä työkaluja järjestelmän hienoviritykseen. Kaiken kukkuraksi apissa on edellisten jatkeeksi vielä yksi valikko lisää ja sieltä voi valita vaikkapa valkokartioiset japsikaiuttimet ihanteeksi, jota kohden omien monitorien soundia kammetaan. u Vielä yksi mittapiste kolmanteen layeriin ja sitten päästään tutkimaan tuloksia. Arc Studio vaikuttaa kätevältä kokonaisratkaisulta, jolla kaiutinten toiston voi virittää niin luotettavaksi kuin se annetuissa puitteissa on mahdollista. Ohjelma opastaa askel askeleelta läpi koko mittausproseduurin. Aika rajusti pitää vääntää oman kaiutinparin käppyrää, että saadaan simuloitua miksaustilanne NSkympeillä. Näin edetään kohti tavoitetta, neutraalia kuuntelua – tai vaihtoehtoisesti jotakin halutun tyyppistä perusväritystä, jollaisen voi valita tehtaan laatimalta listalta tai määritellä ihan itse. Sitten laitetaan mikrofoni esimerkiksi suoravartiseen limpulliseen statiiviin, jota siirtelemällä kuvio on helppo toistaa suhteellisen tarkasti. Jos ongelmia on pääasiassa esimerkiksi alemmalla keskialueella, voi koko korjauksen kohdistaa juuri sinne ja jättää varsinaisen basson sekä ylärekisterin ennalleen. Koemittauksissa kumpikin ohjelma löysi samat pulmataajuudet ja ehdotti myös samansuuntaisia korjauksia. Verrokkina palveli Sonarworks Reference ID4, joka on pääpiirteiltään hyvin samankaltainen, mutta toimii tietokoneen sisällä
Suora kaula on paras kaula 50-55 Finale 324.indd 50 50-55 Finale 324.indd 50 4.6.2024 16.56 4.6.2024 16.56. Tämä oli vuosikymmeniä C.F Martinin tehtaan tapa suoristaa kaulojaan, aikaan ennen kaularautoja. Otelaudalla on iso rooli kaulan suoruudessa. Hyvä lähtökohta on valita kaulaksi sellainen puulaji, joka on jo itsessään jäykkä ja stabiili. Hän laminoi douglaskuusen ympärille sekä hiilikuitua että puuviilua jäykkyyden ja muistin maksimoimiseksi. Samaa ideaa noudattaa sankarini Ken Parker omissa archtop-kitaroissaan. Kaula kuitenkin on samanlainen, oli soitin sitten akustinen tai sähköinen. Bambu on loistavaa puuta ohuisiin, pitkiin ja joustoa vaativiin esineisiin. ••• Puulla on myös muisti, eli kyky palata takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Voin joskus palata vielä tarkemmin kaularautoihin, niitä kun on kahdenlaisia. ••• Kitarat, bassot, mandoliinit ja jousisoittimet koostuvat kahdesta pääosasta: kaulasta ja kopasta. Toiseksi, sen on soitava vireessä. M itä yhteistä on bambusta valmistetulla kalastusvavalla ja soitinrakentajalegenda Ken Parkerilla. Vastaus selviää tämänkertaisen kolumnin riveiltä. Jos soitin on sähköinen, niin koppa onkin useimmiten runko eli mallia lankku. Tuo ulkokuori on sisäosaan verrattuna huomattavan jäykkää. Kolmas kaulan ominaisuus voi puuttuessaan pilata kahden edellisen kohdan tuomat hyödyt, jäykkyys nimittäin. ••• Soittajan kannalta kaulalla on muutama tärkeä tehtävä. Kaikkia nauhoja ei tarvitse vaihtaa, vaan muutama kaulan keskeltä riittää. Otenauhat on siis aseteltava jokseenkin laskennallisin välein. Tällä tavoin saatiin kaulaan lisää jäykkyyttä painoa minimoiden. Jos kaula vääntyy kielten vedosta niin paljon, että se menee mutkalle, soittimen soittaminen käy raskaammaksi ja epävireisemmäksi. Teräskielten veto on melkein tuplat nyloniin verrattuna, joten jotain piti keksiä. Kaularautaa ei näin tarvita. ••• Suoraan ja tiheässä kulkevat puunsyyt ovat laadukkaan kaulapuun visuaalisia ominaisuuksia. Näin käy esimerkiksi vaahteralle aika usein. Tässä asiassa täydellisyyttä on turha tavoitella, sillä nauhalliset kielisoittimet ovat parhaimmillaankin tasaisen epävireisiä. 50 www.riffi.fi 3/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Mitä pidempi kaula on, sitä helpommin se myös vääntyy tai joustaa. Puumateriaalin laatu on heikentynyt huomattavasti, perusasiat ovat edelleen välillä hukassa ja joskus kaularautakaan ei riitä oikaisemaan ongelmaa. ••• Kaularaudat ovat yleistyneet kaikissa soittimissa, joissa käytetään teräskieliä. Jos kaula ajan saatossa vääntyy, se voidaan kiilata suoraksi nauhoilla, joissa on hieman aiempaa paksumpi jalka. Oksaiset tai aaltoilevat puut olisi parempi jättää puukauppaan tai toiseen tarkoitukseen. Soitinkorjaajat tietävät, että kaulanpääty ruuvikaulaisissa sähkökitaroissa tuottaa usein ongelmia ja korjattavaa vuosien varrella. Se palaa takaisin suoraan muotoonsa, aina. Vaahtera jokseenkin myös, vaikka ei se niin stabiilia ole. Mahongit ja sen sukulais puut ovat osoittautuneet kelvollisiksi aikojen saatossa. Kaularaudan avulla kaulaa saa siis väännettyä takaisin suoremmaksi tai päinvastoin sopivalle kaarelle. Joskus satoja vuosia sitten yleistyi tapa viiluttaa soittimen kaulan ulkopinta esimerkiksi eebenviilulla. Onko siis niin, ettei enää vääntyneitä kauloja ole. Esimerkiksi nylonkielisten kitaroiden kieltenveto ei saa mutkalle seetristä tehtyä kaulaa, jossa on eeben-otelauta (kuiva ja laadukas sellainen). Useimmiten vapa valmistetaan kuudesta kolmion muotoisesta bambun suikaleesta, niin että bambun ulkokuori jää aina näkyviin. Haaveilen valmistavani bambusta itselleni kalastusvavan. Aikaisemmin olen kirjoittanut kaulaliitoksista, mutta tällä kertaa haluan perehtyä kaulaan hieman erilaisesta näkövinkkelistä. Jousisoittimissa puolestaan ei ole nauhoja, vaan vire syntyy korvan ja käden yhteispelillä. Sen takia soitinrakentajat ovat kautta vuosisatojen yrittäneet keksiä tapoja, joilla kaulat saataisiin pysymään suorina. Ai niin, se bambu. Toiset puut mukautuvat nopeammin uuteen muotoon, ja jäävät siihen. Ensiksi sen on tunnuttava soittajasta mukavalta, ja sen ympärille on suhteellisen helppo asetella sormensa ja kämmenensä. Kova otelautamateriaali kestää hyvin käyttöä ja mahdollistaa niin sanotun kompressionauhoituksen. Jäykkyydellä tarkoitan kaulan kykyä pysyä suorana. Ei suinkaan. Se kohta kaulassa, johon kaulatasku loppuu, alkaa käyttäytyä kuin sarana, ja pikkuhiljaa otelaudan pää tuntuu nousevan muuta kaulaa korkeammalle. No miksei sitten eeben, eikös se ole jäykkää. On, mutta ei stabiilia ja aivan liian painavaa kaulapuuksi. Joillakin tuo muisti pelaa paremmin, kuten vaikka mahongilla ja pähkinäpuulla, ja joillakin huonommin. Jäykimmät ja tiheäsyiset otelaudat pistävät hyvin hanttiin kielten vääntöä vastaan
helmikuuta 2024 20.26.33 50-55 Finale 324.indd 51 50-55 Finale 324.indd 51 4.6.2024 16.56 4.6.2024 16.56. It will surprise you. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Try one. www.riffi.fi 3/2024 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A Katso tarkat tiedot osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa Mainiot kitarakirjat Riffin verkkokaupasta www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Kuljetuskotelot p. Riffi modul 1.indd 1 Riffi modul 1.indd 1 2024-03-28 14:33 2024-03-28 14:33 5 25 75 95 100 Riffi 2024-01 näytön paikka Audient ORIA maanantai 5
Joka tapauksessa Nomad on soinut listoillani noista päivistä tähän päivään asti säännöllisesti. Matkustamme nimittäin minibussilla ja se on paljon helpompaa hommaa, kuin jos lentäisimme. Miten fuusiomusiikin ja fuusiokitaran scene on mielestäsi muuttunut 1980-luvun ajoista ja millaisena näet musiikkiscenen nykyään. – Joe Zawinul taas on aina ollut yksi suosikkimuusikoistani ja oli kunnia työskennellä hänen kanssaan. Hän oli hauska kaveri, hyvin maanläheinen, eikä hänellä ollut mitään käyttöä uskonnoille ja kulteille. Jotkut näistä muutoksista ovat myönteisiä, kuten verkkonäkyvyyden luominen, jolla monet nuoret muusikot löytävät keikkoja ja pääsevät aloittamaan uraansa. Negatiivinen puoli on se, että yritykset, kuten esimerkiksi Spotify, ryöväävät muusikoilta ja vaikeuttavat muusikoiden elannon hankintaa. Minulla on myös vahvistin ja kitarakaappi nykyään Euroopassa ja niitä säilytetään Puolassa, josta starttaamme kiertueille. Tämä nykyinen kokoonpanosi taitaa olla kokonaan Euroopasta. Onhan Henderson ollut yksi niistä esimerkeistä ja idoleista, joita olen seurannut oikeastaan koko aikuisikäni, ja joka on inspiroinut minunkin uraani pitkin matkaa. Jos ei ole groovea alla, niin se on vähän kuin alkaisi maalata taulua ilman kangasta. Komppikitaristini Lina Mastalska on kotoisin Katowicesta Puolasta. Onko sinulla toinen bändi USA:ssa. Tämä kokoonpano on ainoa bändini, jolla nykyään levytän ja kierrän. – Jep, basistini Roman Labaye ja rumpalini Archibald Ligonniere asuvat Pariisissa. Pidän siitä, että sävellän esimerkiksi laulamalla jo tempossa. Konsertin päätteeksi pääsin jututtamaan herra Hendersonia, joten annetaanpa hänen kertoa kuulumisiaan. Käytätkö kitaraa säveltäessäsi. Miten koit työskentelyn 1980-luvulla Chick Corean ja Joe Zawinulin bändeissä. Jos keskittyy liikaa jompaan kumpaan, eikä huomaa ajatella sitä toistakin puolta samalla, saattaa ikäänkuin maalata itsensä kulScott Henderson – fuusiokitaran mestari Scott Henderson • syntynyt 1954 Etelä Floridassa, jossa kasvoi kuunnellen Jimmy Pagea, Jeff Beckiä, Jimi Hendrixiä ja Albert Kingiä • levyttänyt ja soittanut Chick Corea Electric Bandissa, Jean Luc Pontyn ja Joe Zawinulin yhtyeissä • oma sooloprojekti Tribal Tech on levyttänyt 10 levyä ja yhtye oli yksi suosituimmista fuusioyhtyeistä 1980-luvun lopussa • valittu 1991 Guitar World -lehdessä vuoden jazzkitaristiksi ja 1992 Guitar Playerissä vuoden parhaaksi jazzkitaristiksi • Scott Hendersonin soololevy ”Dog Party” valittiin vuoden levyksi 1994 Guitar Player lehdessä • opettaa Los Angelesin Musician’s Institutessa kitaraa 50-55 Finale 324.indd 52 50-55 Finale 324.indd 52 4.6.2024 16.56 4.6.2024 16.56. Miten lähestyt sävellystyötä. Lentäminen on todella väsyttävää puuhaa kiertueella. Noihin aikoihin hänen yhtyeensä Tribal Tech ei vielä ollut hirveän kuuluisa ja varsinkaan bändin alkutuotantoa ei kovin helpolla mistään löytynyt. – Se vaihtelee, mutta yleensä aloitan jollain groovella. – Olemme olleet nyt kuusi viikkoa tien päällä ja käyneet 18 maassa konsertoimassa. He käyttävät julkkiksia kuten Chick Coreaa ja Tom Cruisea houkutellakseen lisää ihmisiä kulttiinsa. ••• Käsittääkseni aloitit kiertueen jo helmikuun alussa. Melodia ja soinnut syntyvät yleensä samanaikaisesti, koska ne vaikuttavat niin paljon toinen toisiinsa. – Chick Corea oli Scientologia-kultin evankelista. Joko alkaa väsyttää. – Sosiaalinen media on muuttanut musiikkielämää, kuten myös fuusiosceneä yleisesti ottaen paljon. 52 www.riffi.fi 3/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a M inulle tarjoutui harvinaislaatuinen tilaisuus päästä kuuntelemaan fuusiokitaran mestari Scott Hendersonin keikkaa Tampereella kuluvan vuoden maaliskuussa ja sehän piti käyttää hyväksi. Onko sinulta jotain muistoja kerrottavana noilta ajoilta. Ei, en nauttinut työskentelystä Chick Corean kanssa, enkä myöskään pitänyt hänen musiikistaan kovinkaan paljoa. Parisen vuotta myöhemmin sain jostain tilattua Scott Hendersonin Nomad-albumin. Nuo julkkikset ovat hyviä omassa työssään, mutta se ei tee heistä hyviä ihmisiä. Minusta on vaikeaa säveltää melodiaa, jos en tiedä kappaleen tempoa ja groovea. Ei minua vielä väsytä. Scientologia on yksi vaarallisimmista kulteista kautta aikojen. He aivopesevät pieniä lapsiakin hölynpölyuskomuksillaan ja huijaavat hyväuskoisilta ihmisiltä miljoonia dollareita. Itse muistan nähneeni Scottin ensimmäistä kertaa Zawinul Syndicaten keikalla Pori Jazzissa 1988
– Vahvistimeni on Suhrin nimikkomallini SH 100, joka on oikeastaan kuin vuoden 1971 Marshall-nuppi. Huomasin, ettet käytä esimerkiksi tällä kertaa TWA:n SH9-nimikkosäröäsi, joka on ollut paljon esillä viime aikoina. Tällä kertaa käytössäni oli enemmän fuzz-pedaaleja. Delay-efektini tulevat Bossin SE 70 multiefektistä ja ne toistuvat 100 % wet-signaalina vieressä olevasta Fender Hotrod -vahvistimesta. Tämän tyyppiseen musiikkiin, jota nyt soitamme, sopii paremmin fuzz-tyylinen dynaamisempi kitarasoundi. 50-55 Finale 324.indd 53 50-55 Finale 324.indd 53 4.6.2024 16.56 4.6.2024 16.56. Lisäksi käytän ns. Voisitko kertoa vähän kalustostasi. Alkuvuodesta julkaistu albumi, Karnevel!, kannattaa ottaa kunteluun, ja muutoin Hendersonin tuotantoon ja tekemisiin voi tutustua lisää vaikkapa osoitteessa: scotthenderson.net Parhain Terveisin, Kari Antila Bossin RC-3 -loopperi on kytkettynä vain soundcheckin ajan, muuten ei lainkaan, koska se ei ole true bypass -pedaali. Se on mielestäni oikeastaan hyvin lähellä vintage-stratocasteria spekseiltään aina Fenderin kuusiruuvista vibrakampea myöten. At Your Feet. NYT. Tärkeä osa soundia on myös Xoticin RC booster, jota käytän paljon. Soundchekissä Scott luuppaa siihen soittoaan ja tarkkana miehenä käy sitten kuuntelemassa salin puolelta soundiaan varmistaakseen, että se on ns. – Minulla ei ole sitä tällä kertaa mukana, koska minusta on kiva vaihdella ajoittain pedaaleja. ••• Näin kertoili Henderson, jonka kiertue jatkui Euroopan jälkeen vielä Kiinaan sekä Intiaan. SH9 on todella loistava pedaali, mutta se kompressoi paljon ääntä ja näin ollen soveltuu erinomaisesti esimerkiksi studiosoittoon, jos tarvitaan Allan Holdsworth -tyyppistä legatosoundia. kohdillaan. Kitarani on niinikään Suhrin minulle tekemä nimikkomalli. Käytän säveltäessäni kitaraa, mutta bassoäänet ja rumpugroovet soitan midikoskettimistolla. Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: 60 Years of Analog Tone. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. www.riffi.fi 3/2024 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A maukseen. Wet/dry-systeemiä: Suhrin vahvistimesta tulee vain puhdas kitarasoundi
”Kyllä. Arvelin, että tilanne oli yleisöllekin aidompi ja osuvampi. Jos siinäkään. Tätä kirjoittaessani olen Brnossa ja menossa hetken päästä taas kysymyskivityksen kohteeksi. Tulin vahingossa maininneeksi asiasta toimittajaystävälleni, joka kivahti oitis ”no mikset sä anna jonkun kysellä sulta semmoisia, mitä se on kerännyt yleisöltä ennen eventtiä?” Meilasin saman päivän iltana ekan tapahtuman vetäjälle, josko jostakin löytyisi näppärää asiantuntijaa, jolla olisi vaikkapa opiskelijoita sidosryhmänä tai alan tyyppejä. Olisi kurjaa kuolla satavuotiaana ja olla tismalleen samanlainen kuin nytkin, kituuttaa elämä oppimatta, kehittymättä. Periaatteessa jo turhien bassotaajuuksien poistaminen auttoi asiaa huomattavasti. Toki ymmärrän, että jokin runko pitää olla, jotta homma toimisi, mutta yleisesti ottaen näkisin, että sellaisesta esityksestä tulee usein hieman halju olo: vähän kuin tyyppi lavalla puhaltelisi omiin muniinsa ja taputtelisi itseään selkään. ••• Olihan se paha tilanne, mutta oli todella mukavaa, että kysymykset koskettivat pääasiassa luovaa prosessia ja sen ongelmatilanteita – ja siksi oli tärkeää, että vastasin siinä moodissa, jossa olisin itsekin ollut ongelman kohdatessani. Ykkösellä sisään, treenaamatta 50-55 Finale 324.indd 54 50-55 Finale 324.indd 54 4.6.2024 16.56 4.6.2024 16.56. Olin vähän möks-möks taipaleen alussa, koska inhoan ns. Haluatko kyssärit etukäteen?” ”En.” ”Hullu.” ••• Tuli tilaisuus, enkä tiennyt yhtään mihin olin astelemassa. KUVA: VILLE JUURIKKALA O len joutunut pitämään puheen jokusenkin kertaa tässä kevään eventeissä, Alan Wake 2:n julkaisun jälkeen ja sen tiimoilta. Mietin itse, mikä olisi mukava esitys seurattavaksi. Olivat kiinnittäneet samaan huomiota hekin, ja koska tilanteesta syntyi dialogi, jossa mikrofoni kiersi kädestä käteen, luulenpa tuollaisesta presiksestä jääneen enemmän asiakkaallekin mieleen. Siinä oppii tahtomattaankin, erityisesti todella hankalista kysymyksistä. ••• Hieman pelonsekaisin tuntein luin arvioita jälkeenpäin, mutta olin hyvilläni, koska a) opiskelijoiden ja alan ammattilaisten äänet ja aprikoinnit olivat keskiössä ja b) keskustelusta välittyi reagointi ja hetkeen tarttuminen. Toki sen on oltava alustettu sopivasti, tai yleisön on oltava jyvällä puhuttavasta asiasta, koska nollasta liikkeelle lähteminen vie kaikkien aikaa, eikä silloin päästä opettavaisiin syvyyksiin. Kakkosta voi käyttää vaikka mökkiä rakennettaessa. Dialogi jatkui sitten useammankin tyypin kanssa vielä meileissä, ja eräällä hepulla oli hankala projekti itsellään, jonka seurauksena tsekkasin kaverin stemmafailit läpi ja kirjoitin fiilistelyni perusteella syitä tukkoisuuteen. Se olisi luonnonvarojen tuhlaamista ja kaikkien ajanhukkaa, itsenikin. Keskustelun hostina toiminut toimittajaherra oli syvästi kunnioittamani hahmo jo vuosien takaa, ja edellispäivän alustuskeskustelun mukaan oli sovittu, etten tiedä kysymyksiä, koska haluan olla läsnä ykkösaivojeni kera – siis reagoida intuitiolla ja inspiroitua, en analysoida rikki. Ykkösaivo, Daniel Kahnemannin mukaan, on se fiiliksellä ja tunteella reagoiva, kun taas ”kakkonen” on se, joka iskee päälle asioita arvotettaessa, kun alkaakin katsella ekvalisaattorin käppyrää tai tarkastella kompressorin neulan liikkeitä sen sijaan, että antautuisi korvakuulolta fiiliksen vietäväksi. Hassua kyllä, normihermostuneisuus puuttui täysin – eihän tässä tarvinut opetella ulkoa mitään tai muistaa edes muistiinpanojaan saati kalvojärjestystä. Käyttäkää enemmän ykkösaivopuolikastanne. 54 www.riffi.fi 3/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Puhuvien Päiden monologeja, joita presentaatiot usein ovat. . Kuulostaa aivan liian tutulta, eikö. Mutta tuntuu kyllä vahvasti siltä, että joka sessiosta jää itselle enemmän kuin mitä antaa pois. Myöhemmin kävikin ilmi, että ehdottamani jekut pelastivat liian äänekkään miksauksen (LUFS -25dB tavoitteena). Jokainen johonkin pelitapahtumaan osallistuva varmasti tietää millaisesta tuotteesta on kyse, joten nollasta ei tarvitsisi lähteä. Morituri te salutant. Mutta jos ei nollasta, niin mistä sitten. Kakkonen voi pilata vaistomaisesti tehdyt oikeat ratkaisut ja tuhota vaikkapa hienon demomiksauksen puuttumalla miljooniin yksityiskohtiin. ••• Ei siis jäänyt viimeiseksi, se riskiveto
MANGER C1 suositushinta alk. alv 50-55 Finale 324.indd 55 50-55 Finale 324.indd 55 2.6.2024 13.46 2.6.2024 13.46. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio • 12" koaksiaalikaiutin • kokonaisteho 1000 W • kolmikanavainen mikseri QPro Audio QM12 Aktiivimonitori DSP:llä 875 € sis. MANGER C1 suositushinta alk. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 28. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Vertaansa vailla olevaa suojaa Maailman parhaat kuljetuslaukut Suomessa räätälöidyllä sisustalla cccase.fi Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh. 23 dB • Kestävät ja pestävät • Väritöntä silikonia • Kätevä säilytyskotelo mukana Kill the Noise, not the Sound! Suojaa kuulosi! 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. www.riffi.fi 3/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. on oikea foorumi nostaa asia esiin. marraskuuta 2023 11.16.24 seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. elokuuta 2024. 0400 101 220 KILLNOISE -korvatulpat esiintyjille ja yleisölle • Keskimääräinen vaimennus n