Kalle Chydenius, tuottaja: – Tee jotain, mitä ei vielä ole edes olemassa. 01 Kansi4.indd 1 23.8.2016 10.41. N ro 4 -2 16 H in ta 10 ,1 E KNIFONIUM – suomalainen analogisyntikka soi 25 putken voimalla MARKUS VANHALA, kitaristi: – Kun on hirveä kiire, nousee myös luovuus huippuunsa
029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Kitaristille Laulajalle Basistille Äänittäjälle SäveltäjÄlle Torpedo Live Eyeball Tone Hammer Signature 12 Komplete 11 Seaboard Eon One DC16 Ilmaisijalle Trubaduurille Miksaajalle RATKAISUJA 02-03 Ilmoitukset.indd 2 23.8.2016 9.40. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh
Täydellinen tuote laatutietoisiin kotistudioihin, mobiiliäänityksiin, livekeikalle tai vaikkapa akustiikkamittauksiin. M A D I F A C E P R O Kuten Babyface Pro, mutta ADAT-portin sijasta tarjolla on 64-kanavainen optinen MADI-väylä. Otollinen esimerkiksi plugarikäyttöön, virtuaalisoundcheckeihin, livekeikkojen tallentamiseen, studion sydämeksi… A D I 2 P R O Kaikkein vaativimpaan konvertointija mittauskäyttöön kehitetty USB2-interface, jossa on analogisten XLR-liitäntöjen lisäksi S/PDIF ja AES-digitaaliväylät. f i , w w w. Uutuustuotteet ovat saatavilla syksyn aikana – ota yhteyttä ja järjestetään laitedemo! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 23.8.2016 9.41. Lisäksi etupaneelin DURec-portti osaa tallentaa kaikki MADIja analogisignaalit varmuuskopioina USB-kovalevylle. s t u d i o t e c . f i Facebook-ryhmä: RME Suomi B A B Y F A C E P R O Täysin uudistettu Babyface tarjoaa edeltäjäänsä paremmat etuasteet, liitännät ja ADDA –muunnoksen. ADI-2 PRO on uusi ”mittatikku”, jota RME itse käyttää muiden tuotteidensa laaduntarkkailuun! F I R E F A C E U F X + 94 I/O -kanavainen interface, joka on taatusti tulevaisuusyhteensopiva USB3 ja Thunderbolt -porttien ansiosta. Yhdessä kaikkien RME-interfacejen mukana tulevan TotalMix FX-ohjelman kanssa se muodostaa täydellisen monitorikontrollerin talkback, mono check yms. toimintojen kera. A R C U S B ARC USB korvaa aiemmat RME:n kaukosäätimet. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h
70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. Mutta akateemisella koneistolla on toisinaan kuitenkin käytettävissään henkisiä ja materiaalisia resursseja, sekä sellaista kokemusta tutkimustyöstä, että vastaavia ei yritysmaailmasta löydy. 2ja 4kanavaisissa ULXD4-vastaanottimissa muhkea määrä lisäominaisuuksia, kuten DANTE-digitaalilähdöt, taskulähettimien taajuusdiversiteetti, sisäinen audiomikseri ja High Density -tila. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. Tutkimus avaa mielenkiintoisen kulman tarkastella suuren yleisön mieltymyksiä, mutta sekään ei anna vastausta siihen, millainen kappale ja millainen tarina huomenna osuu kuulijan hermoon, ja kenen äänellä tuo tarina pitäisi kuulijalle kertoa. Ennen sama fokus, mitä käytettiin albumin tekemiseen, pitää nyt käyttää yhteen kappaleeseen”. Toistaiseksi murtamaton totuus on nimittäin ollut, että ennalta ei aina tiedä kuinka kappaleen käy, tuleeko hitti vai jääkö tuotos marginaaliin. Joten jonkinlainen näppituntuma miehellä pitäisi olla. Selvis-lehden numerossa 2/2016 haastateltu musiikkitieteen kandi Juha Heikkilä työstää graduansa äänilevyteollisuudesta ja aprikoi sen tiimoilta, että ”Levyyhtiökin pääsee helpommalla, kun ei tarvitse tehdä 10–12 biisin kokonaisuutta; riittää kun julkaisee hitit”. Siteeraan tässä vain kahta aiheeseen liittyvää ja tarkoitushakuisesti valittua lähdettä. Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Suomessa yli 1000 ULX-D –järjestelmää aktiivisessa käytössä. Katsotaan siis avoimin mielin Bristolin yliopiston 2011 julkaisemaa tutkimusta, joka paljastaa hitin kaavan: Score = (w1 x f1) + (w2 x f2) + (w3 x f3) + (w4 x f4), etc. Mutta sitten kun alkaa otsaa pakotta, niin kokeilkaapa kirjoittaa ihan vaan hyvää musiikkia ilman hittiajatuksia, josko joku tykästyisi siihen. Voin vain vetää fiilliksellä”. Lukuterveisin, Lauri Paloposki päätoimittaja ulxd.shure-products.eu www.shure.eu NEW For more information: ULX-D DIGITAL WIRELESS. – ovat painottuneet eri aikakausien hiteissä. 4 www.riffi.fi 4/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Jokaisella singlellä on B-puolensa K esän mittaan törmäsin useampaankin otteeseen lausumiin joissa todettiin, että fyysisiin äänilevyihin elimellisesti liittynyt ajatus laajemmasta kokonaisuudesta on vanhentunut. AKUT. J os kappaleen tekijät eivät itse tunnista mistä muotoutuu singlen Aja mistä B-puoli, niin eivät artistitkaan aina osaa ennustaa oikein. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. Vaikeus juontuu siitä, että hittipotentiaali ei ole yksittäinen parametri vaan monen tekijän summa. J os kaikki aiemmin albumin tekemiseen varatut resurssit todella panostetaan jatkossa yksittäiseen kappaleeseen, luvassa on hienoja aikoja. Luotettavuutta ja turvallisuutta. T osiasiassa kyseinen tutkimus on analyysi siitä, miten tietyt parametrit – kuten sävellaji, tempo, kappaleen rakenne, harmonian kompleksisuus, musiikin tanssillisuus, taajuusjakauma jne. Itseään voi huvittaa loputtomiin etsimällä internetistä listoja kappaleista, jotka yksi artisti on hylännyt kelvottomana ja toinen poiminut talteen vyöryttääkseen siitä megamenestyksen. Tulevaisuus rakentuu albumien sijaan yksittäisistä kappaleista. SALAUS. Menestyneitä kappaleita voi jälkikäteen analysoida ja niistä voidaan tunnistaa samankaltaisuuksia tai kaavamaisuuksia, mutta siltä pohjalta ei saa luotua reseptiä, jolla voitaisiin leipoa seuraava hitti. Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. M otown-legenda Lamont Dozier on vapaasti käännettynä todennut näin: ”Olen kirjoittanut noin 78 top-kymppiin noussutta kappaletta, enkä vieläkään tiedä mikä on hitti. TAAJUUSTEHOKKUUS. Näkemystä tukee Helsingin Sanomissa 6.8.2016 haastateltu Universal Music -yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Valtanen: ”Kaikki huomio on nyt biiseissä. J oten lykkyä pyttyyn vaan, laskutikkumiehet, melko hasardia hommaa on helmenkalastus iskusävelverstaalla. Muun muuassa Rufus Wainwrightille ja Robbie Williamsille säveltänyt englantilainen Guy Chambers taas muotoilee asian näin: ”Laulun kirjoittamisessa on se juttu, ettet koskaan voi tietää mitä siitä lopulta kehkeytyy”. Niin se menee, valssi kesällä. ”Keskitymme yhtiönä strategisesti pelkästään hittien tekemiseen”, Valtanen sanoo. Jos taas käykin niin, että tässä nähdään kiva tapa poimia rusinoita pullista, niin metsään mennään. Tarkalleen ottaen Dozier on säveltänyt 14 Amerikan listaykköstä ja neljä Englannissa ykköseksi kivunnutta kappaletta, ja tuottanut lisäksi viitisenkymmentä ykköshittiä suurten areenoiden artisteille. Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu Sinimäentie 8 02630 ESPOO +358 10 841 4150 www.brightgroup.fi s-d@brightgroup.fi 04-05 Pääkirjoitus 416.indd 4 24.8.2016 11.41. Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään. Y liopisto ei ole synonyymi erehtymättömälle. Tämä on varmastikin tarkoituksenmukaista, mutta kohta perään lausuttu jatko on vähintäänkin mielenkiintoinen
Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu Sinimäentie 8 02630 ESPOO +358 10 841 4150 www.brightgroup.fi s-d@brightgroup.fi 04-05 Pääkirjoitus 416.indd 5 24.8.2016 11.41. 70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. AKUT. SALAUS. Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. 2ja 4kanavaisissa ULXD4-vastaanottimissa muhkea määrä lisäominaisuuksia, kuten DANTE-digitaalilähdöt, taskulähettimien taajuusdiversiteetti, sisäinen audiomikseri ja High Density -tila. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. Jokaisella singlellä on B-puolensa ulxd.shure-products.eu www.shure.eu NEW For more information: ULX-D DIGITAL WIRELESS. Luotettavuutta ja turvallisuutta. TAAJUUSTEHOKKUUS. Suomessa yli 1000 ULX-D –järjestelmää aktiivisessa käytössä
CODE-sarjan vahvistimissa on 14 etuaste-, 4 pääteaste-, sekä 8 kaiutinmallinnusta. 0207 282250 • info@dlxmusic. Irtonumeron hinta on 10,10 e . Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Toni Härkönen Misha Koivunen Tommi Posa Tommi Tapola Tommi Saarela Sami Sarhamaa Jukka Seppänen Petri Silas Antti Vehman Tommi E. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 21. riffi-dlx-marshall-kokosivu.pdf 1 19/08/16 12:29 06-07 Sisältö416.indd 6 24.8.2016 12.28. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Vertailussa ES-335 2016 ja ES-335 ’63 -toisinto • Riffin verkkosivuilta löydät jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muuta ajankohtaista asiaa Kannen kuva: Minna Hatinen 32 8 18 40 42 60 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Kalle Chydenius 14 Markus Vanhala – moniajon mestari ja kova kitaraässä 18 Jonte Knif – käsityötä ja vanhoja putkia! 22 Täydellinen vire on utopia – mutta tasavireisyys tasaa erheen 28 G Livelab – elävän musan kokeilukeittiö! LUKUPALAT 38 Ajankohtaisia poimintoja – Miten paljon rumpali vaikuttaa rumpusoundiin. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . 44 Vox AV15 – kahdeksan vahvistinta yksissä kuorissa 46 Gibson ES-275 – nyt puhuttelee puolikustinen 48 DAS Audio Vantec – laulukamoista klubi-PA:ksi 51 Neutrik Xirium Pro – kertaluokkaa järeämpi 54 Softube Console 1 – rautaa softan tueksi 57 Audient iD4 – muusikon omiin töihin 58 Zoom F8 – taskumatin isoveli 60 DDA DM12 – selkomikseri 61 Clarett 8PreX – riittävästi kanavia GRANDE FINALE 65 Muusikkona maailmalla – Mitä stressaavin ammatti… 66 Alangon päiväkirja – Nöyryys kasvattaa luonnetta YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. CODE-sarjan vahvistimien mallinnusta kutsutaan MST (Marshall Softube) teknologiaksi. Marshall yhdisti voimansa audio-ohjelmistojen pioneerin, Softuben kanssa ja heidän yhteistyönään syntyi uusi CODE-sarja. – Holy Grail Guitar Show 2016 SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Peter Engberg – elämäni kitarat – kitara alkaa kokeillessa kertoa tarinaa siitä, mitä sillä pitäisi soittaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. 6 www.riffi.fi 4/2016 ”Ja miksi uudet putket ovat luvattoman paskoja. Koska niitä ei tarvita nykyään mihinkään kriittiseen.” Riffin verkkosivusto osoitteessa www.riffi.fi: • Lue lisää juuri avatun G Livelabin toiminnasta ja syksyn ohjelmistosta • Gibson Memphis valmistaa muunnelmia klassikoista. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. Efektejä näistä vahvistimista löytyy 24 kpl, mukana: Kompressori, klassiset säröpedaalit, Auto Wah, Pitch Shifter, Chorus, Phaser, Flanger ja Tremolo. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. VIISI VUOSIKYMMENTÄ HIENOSÄÄTÖÄ. 35 Rautalanka elämäntapana – alakulttuuri pitää pintansa KÄYTTÖTESTIT 40 Yamaha Recording Custom – tarina jatkuu! 42 Oakbridge DT415 – kuinka toimii tuplakansi teräskielisessä. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Toki mukana on myös Tap Tempolla ohjattavat Delay-efektit, sekä huippulaadukkaat Reverbit
Aukioloajat: Ma–Pe 10–18 • La 10–15 Verkkokauppa: www.dlxmusic. CODE-sarjan vahvistimissa on 14 etuaste-, 4 pääteaste-, sekä 8 kaiutinmallinnusta. CODE-sarjan vahvistimien mallinnusta kutsutaan MST (Marshall Softube) teknologiaksi. DLX Deluxe Music Helsinki, Hermannin Rantatie 10, 00580 HELSINKI Puh. Toki mukana on myös Tap Tempolla ohjattavat Delay-efektit, sekä huippulaadukkaat Reverbit. VIISI VUOSIKYMMENTÄ HIENOSÄÄTÖÄ. riffi-dlx-marshall-kokosivu.pdf 1 19/08/16 12:29 06-07 Sisältö416.indd 7 24.8.2016 12.28. Marshall yhdisti voimansa audio-ohjelmistojen pioneerin, Softuben kanssa ja heidän yhteistyönään syntyi uusi CODE-sarja. 0207 282250 • info@dlxmusic. Efektejä näistä vahvistimista löytyy 24 kpl, mukana: Kompressori, klassiset säröpedaalit, Auto Wah, Pitch Shifter, Chorus, Phaser, Flanger ja Tremolo
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Tällä kertaa muistelee Kalle Chydenius. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 8 24.8.2016 11.43. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TOMMI POSA Kalle CHYDENIUS IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Apuun riensi AnnaMari Kähärä, jolta tilattiin adlibiä, jota voisi samp lata. Kalle oli juuri täyttänyt kaksikymmentäneljä ja sai osakseen ensimmäistä kertaa isoa huomiota. Ei mulla ollut mitään kokemusta siihen hom maan. Näiden juttujen myötä Pekkakin alkoi kiinnostumaan biisistä. On eri asia, olenko siihen pystynyt. Vi sionin sekvensserillä homma oli hyvin lähellä insinööritiedettä: tahtien määrän piti olla tiedossa ja haluttua pätkää copypastet tiin tarvittava määrä, vaikka kahdeksankymmentäneljä kertaa. Ei se mun käytöksestä varmaan näkynyt, mut ta se vaikutti sillä tavalla, että en osannut arvostaa menestystä. Tuolloin biisi rupesi saamaan muotoa. Ajattelin että täähän on ilmiselvää, että mua kehutaan. – Jos tehdään ulkomaan soundia, ei saa ajatella, että mikä on vähin, millä sen saa siltä kuulostamaan. Silloin oli vain pari tyyppiä, jotka teki remixejä ja Pek ka oli yksi niistä. – Koneita ja groovea, ja loopeista puhuttiin paljon. Witikalla oli periaat teena, että rakenteen pitää olla valmis kun aletaan koodata. Ja hidasta. Hot Housille tulo oli mielettömän kiehtovaa. Biisi oli jo melkein valmis, mutta jotain uupui. Edelmann ja Chydenius olivat vanhoja kavereita jo lapsuudesta. – Päätettiin sitten tehdä siitä erilainen, menevämpi versio, johon sovitin vähän groovaavamman bassolinjan. www.riffi.fi 4/2016 9 Samuli Edelmann: Ihana valo, BMG 1994 Kalle Chydeniukselle Ihana valo oli käänteentekevä levy. Stemmoihin päätettiin hakea tarkoituksel la samplefiilistä. Haluja maailmansoundin luomiseen kyllä löytyi, mutta piirit oli vat pienet ja usein tekemisiä leimasi kotikutoisuus. – Me pyydettiin jotain ”Yeah, wau, hey!!” huutoja, mut ta ei vaan oikein natsannut. Levyä varten laulukoppiin kutsuttiiin kuitenkin Anna-Mari Kähärä, Ona Kamu ja Kati Bergman. Noi sessiot oli mulle hyvää koulutusta. Se, mitä se tiesi siitä maailmasta, oli tajunnan räjäyttävää. Basso on koko ajan samanlainen, siihen ei haluttu elävyyttä. ”Tee jotain, mitä ei vielä ole edes olemassa.” 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 9 24.8.2016 11.43. Kähärä lauloi kappaleen kaksi kertaa alusta loppuun scat taamalla. Vielä siinä vaiheessa mietittiin, meneekö homma ihan vit siksi. Ei ole mitään järkeä tehdä jotain mitä joku on tehnyt jo vuosi sitten. Kun se oli mun biisi, olin jäävi sanomaan mitään, vaikka totta kai sii tä diggasin. Olivatpa herrat jopa soittaneet punkkia samassa bändissä. Yksi Witikan opetuksista oli, että koskaan ei saa ajatella pienimmän yhteisen nimittäjän kautta. Ky seessä oli nimittäin hänen ensimmäinen tuotantonsa. – Witikka oli sämpläyksen ja ohjelmoinnin ultimate front runner. Se on tuotantofilosofisena ajatuksena seurannut mua koko uran. Bassoriffin sämpläämisellä haettiin tietynlaista estetiikkaa: kappaleen nyans seja ei haeta fillaamalla tai soittodynamiikalla vaan leijeröimäl lä tavaraa. Kappaleita levylle tekivät muun muassa Chydenius, Arto Tamminen ja J Karjalainen. Tälle versiolle Kallonen näytti vihreää valoa, vaikka Witik ka oli edelleen epäilevällä kannalla. Levy tehtiin Witikan Hot House studiossa Espoossa. – Witikka vihasi sitä, se oli sen mielestä ihan hirvee biisi. Käsityötä viimeisen päälle. Kappaleen koukuksi muodostunut scatfilli nykäistiin täysin hatusta. Edelmannin albumille haettiin vaikutteita soulista. Hän kuvaa siellä tehtyjä demoja tosi hassuiksi. Alettiin biisi kerrallaan koodaamaan ja Asko ( Kallonen, BMG:n tuotantopäällikkö) haali biisejä sieltä täältä. Chydenius ei malta olla hehkuttamatta, kuinka inspiroivasta sessiosta olikaan kyse. Chydeniuksen mielestä albumi on kestänyt aikaa hyvin. Biisiä alettiin kuitenkin ka sata ja ensimmäiseksi käsittelyyn otettiin kappaleen läpi polkeva bassoriffi, joka sämplättiin Kallen soitosta. Tee jotain, mitä ei vielä ole edes olemassa. ”Oottekste tosissanne?” Asko kuitenkin haistoi jotain. Ennen Ihana valon sessioita Chydenius oli hoitanut pari vuotta basistin pes tiä Edelmannin bändissä. Siihen aikaan niin sanottu ulkomainen soundi oli vielä lapsenkengissä. Kotimai sesta soulista ei tuolloin puhuttu ollenkaan, ja lähes ainoa tyy lilajin edustaja oli nuori Janita. – Se ei ollut mulle pelkästään hyvä asia, eli kusi nousi hiuk kasen päähän. Sen takia Pekka vastasi levyn soundista, vaikka muuten oltiin tasavertaisia. Pitää tehdä sellais ta, mitä ne tekis seuraavaksi. – Ajettiin raidat jonkun vehkeen lä pi, kun haettiin vanhaa putkiradiosoun dia. Empiminen loppui, kun Kallonen tokaisi biisiä kuunnel lessaan, että ”Vittu tää on kova!” Ihana valo poiki duolle Chydenius/Witikka jaetun tuotta jaEmman. Hän ei tekisi mitään toisin. Biisejä demotettiin Kallen sivaripaikassa Helsingin Annan talolla. Heidän laulamansa stemmat olivat hyviä, mutta kokonaisuus alkoi viettää iskelmään päin. Viimeiset minuutit hän alkoi ve tää scattia, joista tää juttu sitten kasattiin – eri pätkistä viides sä minuutissa. Wailerspastissi perustui hassuun bassokuvioon. Pro duk tio ta ei kuitenkaan uskallettu antaa yksinään 23 vuotiaan mär käkorvan käsiin vaan mukaan palkattiin isähahmoksi Pekka Witikka, joka oli hänkin vasta kolmekymppinen. Pekal la oli sitä kaikkea. Isoimman muodonmuutoksen koki (Sinä olet) Aurinko, joka muotoiltiin aluksi reggaeksi. Mä olen oppinut monilta tyypeiltä, mutta Pekalta opin lähes kaiken tietämäni sämplerin käytöstä ja ohjelmoinnista. Lähdetkö mukaan kappale edustaa ehkä eniten oman aikansa soundia. Mun pi ti kakskymmentä vuotta ottaa pataan sen jälkeen, että tajusin, että mun ajattelu lähti väärille urille. – Mä olin pitänyt itseäni lähinnä soittajana, joka oli kiinnos tunut arraamisesta. Demolla oli Leri Leskisen (Edelman nin sen aikaisen yhtyeen kosketinsoittaja) ja Kallen vitsinä jamaikan aksentilla lau lamat taustat. – Niissä luki silleen ”tahdeissa 13–26 tulee tota juttua…” ja niin edelleen. Biisistä piti tehdä hyvin tarkka ajosuunnitelma, jota voisi kutsua myös vaikka komppilapuksi
– Etenkin se, mitä Kalle muutti omassa biisin kirjoituk sessaan, vaikutti todella ratkaisevasti materiaaliin. Kitaroista, rummuista, bassosta ja taustoista tulee kahdek sankymmentäviisiprosenttia samplerilta. Ei levyn avauskappale Ruoski minua ole mikään helppo biisi. Siitä kuitenkin seuras omat vaikeutensa. Mitä helkkaria ne siellä oikein polleilee. Jussi soittaa kaikki rummut, mutta ne on looppeja, ja kertsissä basarina 909 (Rolandin TR 909rumpukone). Eli se tuottaisi vain paljon materiaalia ja tuottaja koos taisi niistä levyn. – Mä olin ehtinyt toteuttaa pari vuot ta Witikan oppeja ja bändi oli innoissaan mun remixeistä. Kalle Chydenius oli kuviossa mukana kahdesta syystä: ensinnä kin hän oli rumpali Jussi Chydeniuksen veli ja tehnyt remixit kahdesta edellisen levyn sinkusta. Ei hän ikinä ole kaikkia biisejä yksin tehnyt, mutta on ollut kuitenkin avain asemassa siinä, että minkälaista tavaraa on valmistunut. Bändin taiteellisemman linjan ystävät eivät muutosta sulat taneet. Se vitutti meitä ankarasti. Vielä rankemmalla kädellä esitettyä Ve dä käteen kappaletta voi kutsua jo heviksi. Jo pelkästään budjettisyistä äänitysvelvollisuus kuitenkin lankesi Kallelle tuottajuuden bonuksena ja tuossa vaiheessa mie hen oli pakko ryhtyä ottamaan haltuun äänittämistä ja mik saamista. Tähän mennessä albumia on myyty Mu siikkituottajien tilastojen mukaan 47 953 kappaletta. Mitään kiistaa Pyramidin kanssa ei ollut, mutta jotain oli tehtävä ja päällimmäise nä oli ajatus yhtiön vaihdosta. Bändillä vain oli voima kas halu menestyä. No loops”. Vuoden nais laulajaksi valittiin samassa gaalassa äsken mainittu ja hiljattain edemennyt Miisa. Ei suosion lisääntyminen tarkoittanut että ne olis heit täneet sen kaiken romukoppaan. Eli oikea soolo tosi hiljaa oikeassa korvassa ja ”kö pö” tosi lujalla toisessa… ”En tiedä, onko tää hyvä vai huono, mutta tehdään silti”. – Donkkareiden levyä tehtiin heti Superegon jälkeen. Mikäs biisin hiukkasen könössä kitarasoolossa oli ajatuksena. Koska albumi oli suoraviivaisempi kuin edeltäjänsä, epäi len Chydeniuksen tunkeneen lusikkansa soppaan jo sävellys vaiheessa. – Siinä on kaksi sooloa, toisessa korvassa semmonen ihan täysiä vedetty vingutus. Jos ei, niin silloinhan on on nistuttu todella hyvin. Kalle on siis sitä mieltä, että nyt kuunneltuna Hyvää yötä ”Ei mulla ollut hallussa juuri mitään kikkoja, millä oikeat jätkät miksaa hyvää rumpusoundia tai kitara kompressiota.” 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 10 24.8.2016 11.43. Mutta mulla oli noste päällä ja sen lisäks oltiin Kien ( von Hertzen, yhtyeen kitaristi) kanssa vanhoja bändikaverei ta lukioajoilta. Menestystä ei vaan kuulunut. – Mä en pitänyt itseäni hyvänä miksaajana enkä ollutkaan. Kyseessä oli kuitenkin hyvin vil pitön pyrkimys, ilman rahat pois ajattelua. Kalle oli innostunut ajatuksesta, että bändi soittaisi vain sampleja. Kuten ai kaisemmin saattoi lukea, koppasivat Pekka Witikka ja Kalle Chy denius itselleen jaetun vuoden tuottaja Emman. Kyllä silloinkin pyrittiin teke mään hyviä biisejä ja että oikeasti on jotain sanottavaa, mut ta ei sillä tavalla että se olisi jotenkin vieraannuttavaa. Tarjouskilvan voitti kuitenkin BMG. Kie ei ole hevikitaristi, vaan rock orientoitunut tyyppi, joka diggaa raskasta musaa. Halusin vain tuottaa. Pakko lisätä, että samaan aikaan ilmestyneen turkulaisen Miisan levyn lopussa luki, että ”Everything on this record is program med note by note. Chydenius kertoo kaupallisemman linjan ärsyttäneen joitain aivan suunnattomasti. Albumin toinen jättileka, nimikappale Hyvää yötä ja huo menta edustikin sitä toista äärilaitaa. No johan on, kyllähän tämä on minulle ollut aina orgaani nen bändilevy – tottakai, kummastelen kuulemaani. Sen takia laitettiin Witikan kanssa levyn kansiteksteihin viimeisenä sana ”Loops”. Don Huo not aloitti neuvottelut monen yhtiön kans sa, Pyramid mukaan lukien. Tosi luomua alusta loppuun basarista läh tien. – Olihan niillä jonkinlaista raskautta aina ollut, vaikkakin se oli verhottu progekaapuun. – Mutta kuuleeko yleisö sen. – Mä lähdin tekemään sitä konemusalevynä. En edes alun perin halunnut miksata ja äänittää. Albumin sointipuolta pohdittaessa Chydenius luo katseen tyhjyyteen ja vetää syvään henkeä. Ainakin sellai sella filosofialla lähdettiin liikkeelle. Kun mua pyydettiin aikoinaan tuottamaan Egotripin Superegoa, niin kysyin, että kuka äänittää. 10 www.riffi.fi 4/2016 – Levyllä on vieläkin nimensä mukaisesti tosi valoisa fiilis. Siinä ei ole mitään koo dattua, vaan kaikki – pois lukien lopun jouset – on soitettu li venä. Ne oli tehneet levyjä Karmilan ja Mats Huldénin kanssa. Ihana valo myi kultaa ilmestymisvuonna ja platinaa ropisi seuraavana vuonna. Tajusin jossain vaiheessa, että mun ajatukset siitä konemaisesta soitosta ei ihan mee yksiin bändin kanssa ja taju sin, että onhan siinä bändisoitossakin paljon pointtia. Päällimmäisenä oli tarve pystyä viimein elättämään itsensä loputtomien nälkävuo sien jälkeen. – Tuotannollisesti levyn isoimmat sinkut ovat levyn suurim mat ääripäät. Tämä kaikki liittyy ajatukseen, että miten yh distetään bändi ja konesointi. Se on hel vetin hyvä biisi! Osittain samalla looppausperiaatteella toteutettu kappale oli huomattavasti raskaampaa tavaraa kuin mitä yhtyeeltä ol tiin totuttu kuulemaan. Don Huonot: Hyvää yötä ja huomenta, BMG Finland 1997 Don Huonot oli päätynyt vedenjakajalle – pitäisi saada homma lentoon tai lopettaa koko touhu. Bändi oli paiskinut töitä vuosi kausia ja julkaissut monta levyä Pyramid levyyhtiölle. Lopun jouset koodasin muistaakseni ite. – Nehän on kuitenkin kaikki taiteellisesti kunnianhimoisia jätkiä. Jos Riidankylväjässä jopa basari oli samplattu, niin nyt mentiin täysin luomuna. Nyt ajatus jo vähän häntä naurattaa, mutta sellainen oli sen hetken fiilis. Kimpassa mietittiin miten siitä sais tarpeeksi oudon kuuloisen. Päällä oli voimakas muu tosenergia. Haettiin siihen jotain mikä ei olis ihan presettiä. Toki muillakin oli iso rooli siinä, mutta se, että Kalle päätti yrittää tehdä biisejä, jotka olisivat helpommin omaksuttavia kuin en nen, muutti pelin. Näin ei kuitenkaan ollut. Riidankylväjä on tehty puhtaasti remixajatuk sella. – Kyllähän kaikki on soitettu. Ja totta kai mä ajattelin heti, että totta hitossa mä äänitän ja miksaan sen
Ei mulla ollut hallussa juuri mitään kikkoja, millä oikeat jätkät miksaa hyvää rumpusoundia tai ki tarakompressiota. Tähän mennessä albumi on myynyt 74 690 kappaletta. Kun Viiden tähden sekopää sinkku tehtiin, antoi Kalle sen Karmilalle miksattavak si ilman, että tiesin siitä. Varsinkin kun se on soittanut sinne vielä lisäkitaroita, Chydenius toteaa nauraen. Mun tapa tehdä työtä oli tosi intuitiivinen. Don Huonojen jätkät oli samaa mieltä jo silloin. Se oli monta vuotta tosi vai kea asia. – Pyörittiin Prahassa yhdessä pari päivää, ja lähtiessä annoin sille kasetin, jossa oli juuri ennen matkalle lähtöä tehty miksaus Vedä käteen biisistä. Ja mä oli todella vittuuntunut siitä. Ja sehän julkastiin. Ne oli si tä mieltä, että seuraava levy tehdään mun kanssa, mutta mä en miksaa enkä äänitä. Suomen kansa ei kuitenkaan kokenut minkäänlaisia vai keuk sia tai nihkeyksiä albumin kanssa, sillä sitä kannettiin ko teihin jo ilmestymisvuonna kultarajan ylittävä määrä. Hienoista synninpäästöä tuli levynjulkkarikeikalla, jossa salin pe rällä seisoskellut tuottaja saattoi todeta, että yhtye soundaa ihan samalta kuin silloin alussa, kun hommaa aloiteltiin. Parhaimman ar vosanan saa nimibiisi. Chydenius tunnustaa olleensa romuna sessioiden jälkeen. Noo, se oli oma konfliktinsa ja vaikea paik ka mulle. Jostain syystä Chydenius haluaa vielä ripotella suolaa haa voihinsa ja kertoo loppuun tarinan vierailustaan Kalle Aholan luona Prahassa kesällä 1997. Kalle oli kuunnellut sen ihan murtunee na todeten sen kuulostavan ihan kauheelta. Ainakaan mä en estänyt sitä mitä ne halus, vaan autoin toteut tamaan sen. Samaisessa tapahtumassa Don Huo not vastaanotti Emmat vuoden yhtye, vuoden kappale ja vuo den albumi kategorioissa. Otin tietysti hirveet herneet nenään ja otti koville pitkän aikaa, mutta oikeassahan ne oli. Se että jossain biisissä on skebassa liian vähän bot nea on aika sivuasia. Seuraa vana vuonna ylittyi platinaraja. – Mun onni oli, että mä työskentelin Music Makersillä, jos sa oli pöytänä Amekin 2520 ja sillä on tosi vaikea tehdä huo noa soundia, niin kuin analogimaailmassa yleensäkään. www.riffi.fi 4/2016 11 ja huomenta on aika huonosti miksattu levy. Digi puolella kaman saa helposti soundaamaan huonolta kun eq:t on niin teräviä, niin yläpää menee helposti ihan hirveeksi. Kalle Chydeniuksen toipuessa albumin aiheuttamasta stressistä, nimettiin hänet Emmagaa lassa vuoden tuottajaksi. – Olin mä onnistunut siitä näkökulmasta, että sessio toi nii den juttuun jotain uutta ja toteutti sen energian mitä ne kaipas. 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 11 24.8.2016 11.43. – Ei ne kaikki huonoja ole, mutta monta olisin tehnyt eri ta valla. Tänään pystyn sanomaan, että Karmilan miksaus on parempi. – Se on ollut mun uralla iso juttu, että mä en ole osan nut suhtautua siihen arvosteluun. Analo gi on aika sallivaa
Mutta näin oli tarkoituskin. ”Päätin, että tän mä vielä teen ja sit mä lopetan.” – Joo, siitä koituikin sitten jotain ongelmia tokan levyn koh dalla, mutta ei ekan. Chy de nius kuuntelee kuitenkin koko levyä hyvin tyytyväisenä. Se herätti mut sillä tavalla, että päätin, et tä tän mä vielä teen ja sit mä lopetan. Arrit oli kohdillaan. – Ei sillä levyllä toista ihan niin hyvää biisiä ole. Ifpin mukaan levyä on myyty tähän mennessä 20 821 kpl. Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Se sisältää mun korvaan kokonaisen maailman. +6 ,0 sn t/ m in . Kaikkiin muihin mun levyihin liittyy jotain, joka häiritsee sitä antautu mista sille kuuntelulle. sijalle. Yhtäkkiä olit sitten taas kaulaa myöten suossa, kommen toin Chydeniukselle. Henkisesti lytätty Chyde nius oli vielä tuottanut Don Huonoille Tähtialbumin, mutta sitten olikin eväät syöty viimeistä murua myöten. Ja kun bändi saa vielä kuulla baarissa, että ”Ai, se on se Chydeniuksen bän di”, niin niitä alkaa vituttaa se ja ne alkaa haluta sitä bändi soundia. Eräänä päivänä työkaveri Kim Kuusi kertoi tytärpuolensa Lauran uuden bändin olevan illalla lähel lä keikalla. Hirveen positiivinen kokemus mulle. – Siinä tapahtui monta isoa asiaa sa massa rytäkässä. Mies oli umpikujassa, ammatillinen puoli oli pelk kää kivireen vetämistä. Menestyksen myötä olin ol lut myös aika paljon konfliktissa. 8, 35 sn t/ pu h. – Levylle päätyneet biisit on aika pitkältä ajalta, mutta tokan levyn biisit puolentoista vuoden ajalta. Kyseessä ei ole enää se hauska prosessi, mitä se oli sen ekan levyn aikaan. Eikun sinne. Hän oli näet käynyt hiljattain keskusteluja Kuusen kanssa oman levymerkin perusta misesta. Mutta Kalle koko ajan mukana, mikä oli hyvä, kun mu siikillisesti meillä synkkas tosi hyvin. Koska Kalle oli kuitenkin sidottuna osakkaana Music Ma kers tuotantoyhtiöön, jolla oli paljon palkollisia, piti pyörät pitää väkisinkin pyörimässä. 12 www.riffi.fi 4/2016 Kemopetrol: Slowed Down, Plastinka records 2000 Kemopetrolin debyyttiin linkittyy rikottu ylpeys ja arvovalta kysymyksiä, jotka juonsivat juurensa aikaisemmin mainittuun Hyvää yötä ja huomenta albumiin. Kyllä kaikki sovitukset oli jo pääpiir teiltään valmiina. Todella hy vä levy, jota kuuntelen vieläkin alusta loppuun, kun oikein up poudun siihen fiilikseen. M at ka pu h. Ajoitus oli kohdillaan. Silloin homma muuttui saman tien ihan toiseksi. u p. Albumia tehtäessä ei ollut ajatusta kaan että oltaisiin haettu hittejä tai kaupallista menestystä. Slowed Down nousi julkaisuviikolla suomen virallisen lis tan 10. Mutta Slowed Downiin ei liity mitään negatiivista. – Olen sitä mieltä että kaikki Kemopetrolin levyt on oikein hyviä, mutta niihin ei liity sitä samaa pakottomuutta ja iloa, mi tä debyyttiin liittyi. Niin kauan kuin kaikki menee hyvin, niin kaikki menee hyvin. 8, 35 sn t/ pu h. Työnkuvaan kuului muun muassa mai nosten tekoa, joka ei koskaan ollut kauhean lähellä Chydeniuk sen sydäntä. Päätettiin tehdä kotikutoisuudesta käyntikortti. – Oltiin mun studiossa, mun kamoilla. – Laura oli tuttu, kun oltiin aiemmin tehty jotain juttuja yhdessä. – Teknisessä mielessähän keikka ei ollut kauheen kummo nen. Slowed Downin tärkeimmäksi kappaleeksi nousee Child is my Name, joka oli sen ensimmäinen single, bändin ensimmäi nen hitti ja Plastinka recordsin ensimmäinen julkaisu. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Korkeimmillaan se oli kolmantena ja kultarajan albumi ylitti vuonna 2003. +1 7,1 7 sn t/ m in . Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 12 24.8.2016 11.43. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Mutta jos Child is my Name ei olis ollut niin hyvä, en tiedä mikä olis ollut lopputulos. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. – Mä olin ihan burn outissa. Siihen ei liity mitään negatiivisia muistoja. Kemopetrolistahan liikkui pitkään huhu että kyseessä on mun luomus, mikä ei pi dä ollenkaan paikkaansa. Kirjoittajalle yhtyeen suosio on ollut aina hienoinen mys teeri, sillä sen materiaalia ei voi juurikaan kutsua kaupalliseksi. Haettiin undergroundfiilistä. Bändi soitti ihan ok, mutta siitä kuuli, että studiossa pitää tehdä paljon asioita. ”Vitsi että joku tekee tällasta kamaa!”. Ei kuvia kansissa ja niin edelleen… Oltiin just perustettu Plastinka Kemon takia ja nyrkkipajameiningillä mentiin. Lavalla oli tosi nuoren näköinen bändi, mutta kun soitto alkoi, vittu, kun mä olin aivan myyty! Ne biisit oli niin hy viä. Moderni nuorisomusiikki ei tuolloin ollut vielä valtavirtaa vaan se muhi pimeissä kellareissa ja kupli marginaalissa. Se, mikä levyltä on kuultavissa, on peräisin Kalle Koiviston mielen sopukoista ja siellä ei kaupallisuus paljoa merkinnyt. – Mystistä kamaa. Kemon eka keikka, syntyi Plastinka ja mä pa lasin henkisesti tuottajaksi. Chydenius oli se vanhempi heppu ja toi nen Kalle, eli Kalle Koivisto, Kemopetrolin säveltäjä ja mas termind oli oppipojan roolissa. Ja olin aivan loppu koko hom maan. Siihen tuli meidän kannalta menes tyspaineita ja Kallen kannalta sävellyspaineita. Käytet tiin ruskeita pahvikansia jossa kaksiväripainatus, eikä kauheasti infoa. Jos mä en tätä saa tehdä niin rahat takaisin! Innostuin aivan valtavasti. Mä äänitin ja mik sasin. Chydenius nykäisi Kuusta hihasta ja ilmoitti, ”Tää on niiin kova, että jos me ei oteta tätä niin joku ottaa tän viikossa”. Studiossa asetelma oli sama kuin Ihana valo sessiossa, osat olivat vain vaihtuneet
Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 08-13 Ikimuistoiset Chydenius.indd 13 24.8.2016 11.43. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. +1 7,1 7 sn t/ m in . +6 ,0 sn t/ m in . M at ka pu h. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. 8, 35 sn t/ pu h. 8, 35 sn t/ pu h. p. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh
Hän on ääriesimerkki siitä, miten huippuosaaminen yhdistyy kovaan tahtoon ja kykyyn organisoida. En halunnut opetella Steve Vain tuotantoa ja pitää sitä omana tietonani. Kotkalaiskitaristi ei silti koe kantavansa suurta taakkaa. Tai ainakin vierasta. 14 www.riffi.fi 4/2016 M arkus Vanhalan urakoista riittäisi jaettavaa parille-kolmelle ahkeralle tekijälle. – Tuntui vähän oudolta, kun tuli sitä Euroviisu-huumaa, joku Katri-Helena poseerasi nahkahousut jalassa Marshallien edessä ja jokaisesta karvanoppa-Corollasta kaikui Stratovarius… Metalli on minusta Suomessa nyt tavallaan Saksa-moodissa. Mutta ei haittaa, pikemmin päinvastoin, Vanhala pohtii. Minuun ei vedonnut tulla maailman parhaaksi kotikitaristiksi. Kysyntää riittää, vaikka genren saturaatiopiste saavutettiin jo. Melodisen deathmetallin veistely maailman turuilla ja toreilla Insomniumin sekä Omnium Gatherumin riveissä saa pienemmän mittakaavan vastapainoa Malpracticen progemetallista, Wolftrapin hardrockista ja akustisista baarikeikoista. Rushia yhtä palavasti kuin Totoakin ihaileva Markus katsoo skeneä myös kitaraopettajan näkökulmasta. Kiireisessä ajassamme suuresti arvostettu multi-tasking tuntuu luonnistuvan 35-vuotiaalta mieheltä, joka istahtaa haastattelulle pääbändiensä samaan tapahtumaan osuneiden esiintymisten välissä. Tästä osaa kertoa tarinan jos toisenkin Markus Vanhala, jonka kitara soi Insomniumissa ja Omnium Gatherumissa. – Kyllä metalli on taas painumassa marginaaliin. 14-17 Markus Vanhala.indd 14 24.8.2016 11.44. Eihän se ehkä ole tänäänkään monelle tärkeä motivaattori, mutta yhtyekuvioita ei omilta soitto-oppilailta juuri löydy. – Itselle tuntui junnuna tärkeältä, että heti kun soitin oli hommattu, kavereiden kanssa piti perustaa bändi. Vielä parisen vuotta sitten Vanhalalla kävi Haminan kansalaisopistolla viikkotasolla 50 kitara-alokasta, mutta kiihkeäksi TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MINNA HATINEN, TONI HÄRKÖNEN Markus Vanhala – moniajon mestari ja kova kitaraässä Nykymuusikon tulee varautua uutteraan työntekoon. Se ei ole kaiken kansan musaa, mutta oma porukka tukee ja pitää yhtä. Osin ilmiötä tosin leimaa tietty setäytyminen eli nuorten määrä yleisössä ei näytä kasvavan. Se on vähän outoa
Kaikki on täällä, yllättää Markus naputtaen sormella ohimoaan. Näin voi käydä, jos päättää kuusivuotiaana Kissin videoita nähtyään, että tahtoo muusikoksi! Ensin halusin maailman parhaaksi kitaristiksi, mutta sitten rima kai vähän tipahti ja aloin tähdätä bändijätkäksi. Mutta vaikka soittajan ura olikin haave pikkupojasta asti, tuntuu rajulta huomata, että tässä minä nyt elätän itseni deathmetallilla. Vanhalan kaupallisen alan tutkinto kääntyi sekin lopulta päteväksi työkaluksi, sillä hän toimii tätä nykyä myös Omnium Gatherumin ja Insomniumin manageriportaassa. Opettaminen oli pianolla nelivuotiaana aloittaneelle ja kahdentoista vanhana kitaraan vaihtaneelle soittajalle muutenkin aina b-suunnitelma, ja nyt sitä on mukava jatkaa ”enemmän random-pohjalta” yksityisellä puolella ajan salliessa. – Hahmotan oman aikauniversumini melko epätavallisesti. Äkkiä ajattelisi, että rundilla riittää tekemistä jo soittamiseen keskittymisessä, mutta eri hattujen vaihtelu tehtävien mukaan maittaa ahkeralle tekijälle. Jos pitää miettiä, mitä tapahtui vaikka syksyllä 2007, palaan siihen, missä olin silloin keikalla. – Ehkä olen varoittava esimerkki junnuille. Pääbändit soittivat kesäfestareilla juhannukses”Itselle tuntui junnuna tärkeältä, että heti kun soitin oli hommattu, kavereiden kanssa piti perustaa bändi.” 14-17 Markus Vanhala.indd 15 24.8.2016 11.44. Vähän erikoinen päiväkirja ja kieroutunut maailmanhistoria. Yhdysvalloissa bändeillä on armollisesti sama keikkamyyjä, Euroopan ja Suomen osalta almanakka-akrobatia edellyttää yhteyden ylläpitoa Fullsteamiin, Live Nationiin, Continentaliin ja Dragoniin. Sen verran riitti älliä päässä, että opiskelin parikymppisenä niin sanotusti suoja-ammatin. – En itse asiassa käytä lainkaan kalenteria. www.riffi.fi 4/2016 15 äitynyt kiertuetahti pakotti luopumaan pestistä. Kuluvan vuoden loppupuolikasta Vanhala kuvaa sanoilla ”aika hoocee”
Nyt syksyllä tulevan Insomniumin seitsemännen levyn äänityksiin minun taas piti ryhtyä aika lailla suoraan OG:n Euro-rundilta kotiuduttua. Ensin mainitun kohdalla Markus on paitsi ainoa jäljellä oleva perustajajäsen, myös pääasiallinen biisinikkari eli vastuu on merkittävä. – Kesä 2015 sujui minulla siten, että nauhoitin kaikki arkipäivät OG:n kanssa uutta albumia (Grey Heavens, 2016) ja soitin viikonloput Insojen kanssa festareilla. Tuorein, tunnelmiltaan kirpeää kontrastia tarjonnut ajolähtö tuli helmikuussa. – Sittemmin Niilollekin tuli kiireitä, joiden myötä hän ei voinut laatia musaa siinä määrin kuin ennen, Markus kertaa. Mutta alan tottua jopa siihen, että tulen eri suunnasta kuin muut ja liityn seuraan vasta määränpäässä. Vaan kuinkas sitten kävikään. Onneksi molemmat orkesterit ovat nykyään sillä tasolla, ettei ihan kaikkea tarjottua tarvitse tehdä. Sitten tarjouksia alkoi sadella muualtakin. Joensuussa 1997 perustetun yhtyeen basisti-laulaja Niilo Sevänen, kitaristi Ville Friman ja rumpali Markus Hirvonen kaipasivat toista kitaristia vain lavaolosuhteisiin. Varamiespalvelu pelastaa Vanhalan toimenkuva on ollut kautta ammattiuran koko lailla sama, mutta toimintakenttä on viime vuosina ollut jatkuvassa murroksessa. Alkuun työnjako myös Omnium Gatherumin ja Insomniumin välillä näyttäytyi selkeänä. 20 vuotta sitten Kotkassa startanneen, seitsemän albumia julkaisseen Omnium Gatherumin oheen kertyi ensin ohjelmaa kaakkois-Suomen vireässä raskaan rockin tekijöiden joukossa. – Tuollaiset jutut saattavat järjestelyjä tehdessä ahdistaa, ja nytkin piti muutama oma lento buukata erikseen. Sen vastapainoksi piti viitisen vuotta sitten alkaneen Insomnium-pestin rajoittua keikkamiehen tehtäviin. Tuottaahan se pähkäilemistä, mutta toisaalta on helppoa, jos kontaktit hoitaa joku bändin sisältä. Deadlinet ovat hyviä kavereita. Ja sen verran hoppuhan meille lopulta tuli, että sävelsimme porukalla muutamia juttuja vielä 70 000 Tons Of Metal -risteilyn keikan yhteydessä. OG:lle olen hoitanut managerin hommia aina, ja hiljan sain Insoissakin ikään kuin ylennyksen myös liiketalouspuolelle, keikoista vastaavaksi tyypiksi. Vanhalan roolin kasvattamiseen johtivat siviilielämän haasteet, joista vähäisin ei liene, että biologian tohtoriksi väitellyt Friman on työskennellyt jo jonkun aikaa Britannian Yorkissa. Näin siis ainakin ideaalitilanteessa. Minulla menee yleensä niin, että kun on hirveä kiire, nousee myös luovuus huippunsa. 16 www.riffi.fi 4/2016 ta eteenpäin yhtensä 21 kertaa. – Jätkät kysyivät varovasti, voisinko tehdä biisejä myös Insomniumille. Niiden jälkeen odottivat Omnium Gatherumin Aasian-kierros, sen perään marraskuulta joulukuulle saatteleva seitsemän viikon USA:n turnee ja Insomniumin Winter’s Gate -albumijulkaisun velvoitteet. Toistaiseksi valintatilanne ei ole yllättänyt. 14-17 Markus Vanhala.indd 16 24.8.2016 11.44. Kahden maailmanlaajuisesti aktiivisen orkesterin toiminnan yhteen sovittamisen avain on eri sykleissä; kun yksi äänittää, toinen painaa tien päällä. – Asenteestahan se on pitkälti kiinni. Niin sanotusti vapaalla taas pääsee usein laiskuus iskemään. Hyisiä talvitunnelmia Karibianmeren aalloilta, luksusristeilijän hytistä! Vanhala luonnehtii itseään työnarkkariksi, joka saa eniten aikaan, kun ilmassa on samaan aikaan monta palloa. Pätevä palkkasoittaja pelasti pulasta porukan toisensa perään, ja viimeistään Diablon alkuvuoteen 2009 ajoittuneen Euroopan-kiertueen tuuraus sementoi metallipiireihin käsitteen ”Vanhalan varamiespalvelu”. Jos pakko joskus tulee, Vanhala suosii Omnium Gatherumia, mikä myös Insomnium-leirissä tiedetään. Kun sana kovasta taitotasosta, nopeasta omaksumiskyvystä, korkeasta työmoraalista ja myönteisestä asenteesta levisi, tuli pyssysankarille vientiä. – Vaikka kuinka ennalta suunnitellaan, aina ei luonnistu, manaa Vanhala. Pitihän sitä hetki harkita, mutta ei kovin pitkään kuitenkaan
– Sieltä päin otettiin yhteyttä, koska firman artistikontakti oli törmännyt Myspacessä OG:n videoon, jossa vetelimme Jacksonin kepeillä. Endorsement-sopimus syntyi jännittävällä tavalla 2007. Viime vuonna Vanhala herätti kollegoissaan kauhunsekaista kunnioitusta tekemällä kaksi Insomnium-Omnium Gatherum -yhteisrundia. Se oli erikoista. Tässä valossa oli kiintoisaa huomata, miten tulokas noudatti debytanttikierroksellaan perinteistä linjaa kaikista tiukimmin. Synnyinkaupungissa asuminen sen sijaan on vakio, josta Markus pitää kiinni kynsin hampain. www.riffi.fi 4/2016 17 – Minulle ei ole vielä koskaan tarvinnut hakea tuuraajaa, mies pudottaa nauraen. Mutta sepä olikin Villen käsialaa. Meiltä ajaa sitä paitsi Helsinki-Vantaalle alle tunnin. Onneksi muutaman vuoden verran on jo jäänyt sen verran viivan alle, että kehtaan kutsua itseni muusikoksi. – Voin pappana kekeillä, että tulipa kerran soitettua yhden vuoden mittaan Jenkeissä viisi ja Euroopassa neljä viikkoa kaksi keikkaa illassa. Vähän tyhmä, mutta kova”. Huoltotöistä Vanhala selviää tarpeen vaatiessa itse. Ja koska Fender omistaa nykyään sekä EVH:n että Jacksonin, kuvio toimii. ”Lihamyllystä” pitää välillä paeta turvallisiin ympyröihin. Tutuissa kuvioissa rauhoittuminen on tärkeää, enkä kaipaa mihinkään Kallioon. Niissä tunnelmissa joku keksi, että yksi pitkä biisi olisi hieno haaste. Ekan Randy Rhoads -kitarani ostin aikoinaan ylioppilasrahoilla, ja se on OG:ssä yhä ykköstykkini. – iPhonen sanelin on erinomainen muistio. u ”Kun tietty zen-tila löytyy, tavallisesti yksin yöllä kotona, levyllinen tavaraa saattaa syntyä jopa kuukaudessa.” 14-17 Markus Vanhala.indd 17 24.8.2016 11.44. Omnium Gatherumissa monitaitaja on tottunut tekemään isotkin päätökset, Insomniumissa nuijan kopsauttavat pöytään muut. – Hiljan oli sellainen spesiaaliviikko, että kumpikin pääbändeistäni treenasi. Kyllä deathmetallillakin näköjään toimeen tulee. Mutta kun sähkökitaroita löytyy jo muutenkin 20, minua on vaikea niillä lahjoa. – Olin kolme vuotta töissä soitinkaupassa, joten kolvi pysyy kädessä ja säädöt hoituvat ominkin voimin. Kun tietty zen-tila löytyy, tavallisesti yksin yöllä kotona, levyllinen tavaraa saattaa syntyä jopa kuukaudessa. Ville oli jo mennyt ja menee yhä biisintekijänä koko ajan eteenpäin, joten joissakin minun jutuissani olikin yllättäen enemmän ”vanhan Insonmniumin” henkeä. Friman on Vanhalan mukaan Insonmniumin musiikin viimeinen lukko, kun taas syyskuun lopulla ilmestyvän teemalevyn tekstisisältö perustuu Seväsen palkittuun Talven portti -fanta sianovel liin vuodelta 2007. Aikoinaan kokoonnuttiin kämpille sata kertaa yhtä keikkaa kohden. Muuten mopo voisi karata maailmalla ties miten syvään rotkoon. Vahvaripuolella vetelin pitkään Mesalla, kunnes hyvä studiokokemus sai vaihtamaan 5150:aan. Homma pelitti alkuun hienosti, mutta kun tämä henkilö vaihtoi ESP:lle, alkoi hän kosiskella meitäkin sinne. – Insoissakin heilui viime vuonna toisella puolella lavaa neljä eri kitaristia, kun minä puolestani soitin joka ainoalla keikalla. Siitäkin huolimatta, että olen muka se kaikkein kiireisin. Edes tämä ihmiskoe, joka käsitti yli sata esiintymistä kahden kuukauden aikana, ei ollut liikaa. Sitten demot kuntoon Garagebandin äärellä ja oikeat äänitykset käyntiin Cubasella ja Logicilla. Tai käydä koiran kanssa lenkillä. Turvaa tutuista kuvioista Uutta musiikkia Vanhala asettuu tekemään kotikoneelle mieluiten pakottamatta. Soitinpuolella Markus on luottanut aina Jacksoniin. Elämäni saattaa kuulostaa tosi hektiseltä, mutta ehdin kyllä lötkötellä sohvalla ja katsoa esimerkiksi Dexteriä. Markuksen työjärjestelyt vaikuttavat ihmissuhteen kannalta lähes epäinhimillisiltä, mutta saman oven takana asustaa myös pitkäaikainen tyttöystävä. – Vaikka koti on Kotkan keskustassa, pääsen viidessä minuutissa joko meren rantaan tai metsään. Viimeksikin Arizonassa tavatessa taas syötiin sekä juotiin, ja aika paljon oli ilmaista kalustoa tarjolla. – Molemmista bändeistä löytyy kovia progediggareita, ja Shadows of the Dying Sunin biisejä tehdessä kuuntelimme Edge Of Sanityn Crimsonia (1996). Itseäni on innoittanut esimerkiksi Dream Theaterin A Change of Seasons (1995) ja vastaavat järkäleet, joten sitä tyypillistä kuuden minuutin kappaleen kaavaa oli mukava rikkoa. Kokemus kertoo, että vaikka takarajalla on taipumus auttaa, vähän varkain käynnistellen syntyy rennompaa jälkeä. Vanha varamies ei tontistaan hevillä luovu! Lisäksi järjestän nykyään muidenkin tuuraajat. Kavereille on kiva tarjota töitä. Nyt kun kaikki asuvat ympäriinsä, suhdeluku tuntuu olevan päinvastoin. Ja vähän sama toisin ilmaistuna: Ephemeral oli Insojen eka julkaistu biisi minun mukaan tuloni jälkeen, ja siinä kuultiin monessa paikassa kovastikin OG-vaikutteita. Usein prosessin laukaisee joku rundilla muistiin soitettu riffi tai hyräilty melodia. Elämäntyylikysymys, joka edellyttää läheisiltä suurta ymmärrystä. Etenkin, jos saa välillä mukavia muistumia siitä, mistä ja miten kaikki alkoi. Vähän vieraissa käymisen fiilis siitä muutenkin tuli, joten pysyin uskollisena Jacksonille. – Kun Shadows of the Dying Sun (2014) alkoi hahmottua, paljastui minun vahva ihastukseni esimerkiksi Above the Weeping Worldiin (2006). Lojaliteetista tässä on kyse, vaikka bändikaverit välillä naureskelevat minua ja valintojani, että ”on se kova. Demot teen aina lauluja vaille valmiiksi, koska yhteinen aika on kummassakin pääbändissä niin kortilla. – Pysyvyys on tärkeää, ja arvostan hurjasti oikeaa kotia, johon palata
18-21 Jonte Knif.indd 18 24.8.2016 11.55. Mikä Knif on miehiään omasta mielestään. K nifonium-syntikan kehittäjä ja putkilaitespesialisti Jonte Knif on uuden polven suomalainen audioguru, jonka analogiprosessoreita löytää nykyään todella kovan luokan äänipajoista. Liikaa hilloa Jonte Knifin yritys Knif Audio suunnittelee, valmistaa ja markkinoi niukkaa puolen tusinan studiolaitteen valikoimaa, jotka ovat korkealle arvostettuja. Äkkiseltään luulisi, ettei mitään – kunnes tapasimme Jonte Knifin. Laitteita löytyy Suomessa esimerkiksi Finnvoxin, Chartmakersin ja Virtalähteen masterointiyksiköiden räkeistä, maailmalla Knif Audion tuotemerkkiin voi törmätä vaikkapa losangelesilaisen Universal Masteringin tiloissa. Onko laitteissa toteutettu jotain eri tavalla kuin muissa. – En tiedä hyödyttääkö se mitään! Knif naurahtaa mutta vakavoituu sitten. – Kun on tehnyt niin paljon kaikenlaista musiikin ja äänenkäsittelyn parissa se varmaan kasvattaa näkemystä siitä, millaiset prosessit johtavat millaisiin soundeihin sekä akustisella että sähköisellä puolella. Häntä on joskus tituleerattu muusikoksi, välillä soitinrakentajaksi, toisinaan audioinsinööriksi. – Nykyään hyvin vähän muusikko tai soitinrakentajakaan – paitsi tietysti Knifonium-syntetisaattorin osalta. Enimmäkseen kehittelen studioelektroniikkaa, Jonte Knif määrittelee. Lähtötietojen perusteella Knif näyttäytyy renessanssinerona, joka on putkahtanut villeine ajatuksineen keskelle nykyaikaa. 18 www.riffi.fi 4/2016 kertoo, että jo opintojen aikoina suunnitellusta parista ensimmäisestä kompressorista sattui tulemaan soundillisesti niin onnistuneita, että firman perustaminen alkoi tuntua perustellulta. Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opiskellut Knif Klassisella Moogtyyppisellä filtterillä varustetun Knifoniumsyntikan lämminsävyisen signaalitien toteutus vaatii rakentajansa Jonte Knifin mukaan liki 30 elektroniputkea. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Jonte KNIF – käsityötä ja vanhoja putkia! Mitä yhteistä voi olla keskiajan musiikilla, putkisyntikoilla ja high end -audiolaitteilla. Mihinköhän arvostus mahtaa perustua – paitsi työn ja lopputuloksen laatuun. Millaista hyötyä mahtaa olla siitä, jos sama henkilö tuntee syvää kiinnostusta vanhaan musiikkiin, soitinrakennukseen ja insinööritieteisiin
– Ja tämänvuotisesta satsista yhden osti Aphex Twin, Knif iloitsee. Useimmat eivät osaa tai halua muuta kuin kopioida vanhoja yksi yhteen. Soittimen ominaisuudet ovat puhutelleet myös joitakin absoluuttisia kuuluisuuksia. Suunnittelijalle itselleen Knifonium näyttäytyy ”maailman eloisimman ja akustisimman kuuloisena” syntikkana, mikä on Knifin mukaan soittimen kaiken kompleksisuuden ja hauskojen pikku epätäydellisyyksien ansiota. – Ensimmäinen versio on rakentajan horror, niin täynnä piuhaa ettei mitään järkeä. – Se oli niin hauskaa ja soundikin kohdallaan, joten ajattelin että ehkä suunnittelenkin kokonaisen synan samalla menetelmällä! Knif muistelee huvittuneena. Yhtä kaikki, Knif olettaa olevansa ainoa ammattiaudiovalmistaja, joka käyttää muuntajina ruotsalaisen Lundahlin erikoismalleja, joiden sydänmateriaali on amorfista terästä. Tämänvuotinen versio on jo huomattavasti mukavampi rakentaa ja järkevämpi huoltaa. Knif sanoo itsekin joskus miettivänsä, missä määrin huippukomponenttien tuottamat hiuksenhienot laatuerot ovat oleellisia äänitteen loppukäyttäjälle. 18-21 Jonte Knif.indd 19 24.8.2016 11.55. Tämän puuhastelun päätepiste, Knifonium-analogisyntetisaattorin prototyyppi, näki päivänvalon kolme vuotta sitten, ja tänä kesänä valmistuneen toisen myyntisarjan jälkeen Knifoniumeja on nyt maailmassa reilu tusina. www.riffi.fi 4/2016 19 – Onhan maailmassa muitakin yksittäiskappaleina tuotettavien laadukkaiden studiolaitteiden valmistajia, mutta ani harva on putkipuolella tajunnut lähestyä masterointilaatuista laitesuunnittelua modernista vinkkelistä. Syntikan lähtöpotkuna oli Knifin vetämä SibA:n musiikkiteknologian kurssi, jonne hän suunnitteli opiskelijoiden ”puuhailuobjekteiksi” Moog-tyyppisen filtterin ja perinteisen rengasmodulaattorin, molemmat elektroniputkilla. Sitten ehkä neljäsosa menee miksaajille, ja on jotain myyty Jenkkeihin harrastajille kotikäyttöönkin – siellä tuntuu asuvan ihmisiä, joilla on aivan liikaa rahaa! Knif nauraa. Mikään helppo rasti Knifonium ei lopulta ollut, eikä tullut laakista valmiiksi. Esimerkiksi maailman ykköskastiin rankattu Hollywood-elokuvasäveltäjä Hans Zimmer osti pari vuotta sitten valmistuneesta ensimmäisestä Knifoniumsarjasta kaksi laitetta, ja on käyttänyt niitä leffoissaan. Kaiutinsuunnittelusta kaikki silloin teininä alkoi ja Knif vihjaa, että seuraavat Knif Audion uutuudet julkaistaankin todennäköisesti sillä saralla. Niihin voi uskoa ken tahtoo, ja edut voi kuulla jos on kuullakseen. Isoille nimille Kaikille tutusta analogisyntikkamaailmasta Knifonium muistuttaa ja jatkaa eniten Moogin perinnettä, ollen kuitenkin esimerkiksi Minimoogia monipuolisempi. Suomen kustannusrakenteella ja yritykseni toimintatavoilla ei kannata tehdä kuin parasta mahdollista. Elämää putkissa Ääniprosessoreissaan vaalimansa suhteellisen värittämättömyyden vastapainoksi Jonte Knif alkoi jossain vaiheessa tuntea poltetta tehdä jotain tälle periaatteelle vastakkaista. Näemmekö joskus tulevina vuosina polyfonisen Knifoniumin. Monofoninen Knifonium esittelee putkitekniikan kääntöpuolen, siinä Knif on kasannut signaalitielle lukuisan määrän harkittuja virheitä, esteitä, suotimia ja muita komponentteja, joiden voimin signaali värittyy viimeisen päälle. Räätälöity kaiutin Knifoniumit ovat yleisesti päätyneet syntikkafriikkien studioihin, mutta Knif itse painottaa soittimen esityskäyttöä. Sopivasti väriä Moni erottaa hyvän ja huonon soundin, mutta erojen hakeminen hyvän ja huippuhyvän välillä alkaa olla jo vaikeaa – niin korvilla kuin mittalaitteillakin. – Siinä ei ole kiteitä eli se voi muuttaa magneettista tilaansa hienojakoisemmin, jolloin matalatasoinen informaatio, kuten jotkut tila-aistimukset ja joidenkin mielestä myös transientit välittyvät paremmin. – Toisaalta saan asiakkailta suoraa palautetta, että laite teki soundille gutaa, joten erojen havaitseminen ulottuu kyllä vähintään tekijäpiiriin eli tuottajiin ja muusikoihin. Tästä johtuen Knif on suunnitellut Knifoniumin keikkakäyttöön soveltuvan äänentoiston, jossa kahdeksan laajakaistaelementin ja kotelon pohjaan kätketyn sub-kartion muodostama yksi aktiivikaiutinyksikkö vastaa soittimen äänen välittymisestä niin yleisölle kuin soittajalle itselleenkin. Siitä tulisi järjettömän kokoinen ja hintainen, koska melkein jokainen osa täytyisi monistaa, jokaiselle äänelle omat oskillaattorit, filtterit, vca:t ja mikserit. – Tuskin. – Katalogin tärkeimmät Vari Muja Pure Mu -kompressorit sekä passiivinen Soma-taajuuskorjain ovat kaikki rakennettu niin, että täyttävät masterointipajojen vaatimukset, ja niihin ne valtaosin myydäänkin. – Jokainen käyttää näitä mihin haluaa. Ensimmäiseksi kapeasti säteilevä kaiutin kadottaa soinnista diskantit. Pakko kysyä, puhutaanko huipputasolla oikeasti merkityksellisistä eroista laitteiden suorituskyvyssä tai niiden tuottamassa lopputuloksessa. Hänestä mikään tyypillinen PAtai monitorikaiutinratkaisu ei ole Knifoniumille suotuisa, koska niiden kautta ääni säteilee liian kapealle alueelle, jotta sointi vastaisi akustisten instrumenttien säteilyä. Tuotteesi eivät siis ole yleisesti ”studiolaitteita” vaan nimenomaan ”masterointilaitteita”. Knif Audion Petteri Mäkiniemi kokoaa uutta Soma-ekvalisaattoriyksilöä. Knif myöntää, että vaikkapa amorfisella sydämellä varustettujen putkilaitemuuntajien tarjoama hyöty kuuluu sarjaan ”ilmiöt, jotka eivät ole välttämättä mitattavissa”
Mikrofoneissa ja etuvahvistimissa Knif käyttää viisikymmenluvun Saksassa radiotekniikan tarpeisiin valmistettuja Telefunkenin putkia. Kun yhdessä kasassa ei ole paljon liitoksia, yhden rikkoutuessa sen vaihtaminen on mahdollista ja mukavampaa. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Stereofoninen elektroluminessikompressori Lumi on puolestaan jalostettu versio Teletronixin kuuluisasta LA2-laitteesta. – Ja juuri sitä masteroija ei halua! Masteroija pyrkii tekemään muutokset materiaaliin hienovaraisesti, ja siinä on haitaksi jos laite värittää ääntä liikaa. Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli. Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. – Ja miksi uudet putket ovat luvattoman paskoja. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Kapseli ei kuitenkaan ole Knifin mielestä ainoa autuaaksi tekevä asia, vaan olennaisempaa mikrofonissa on neutraali ja transparentti elektroniikka. Suunnittelen kytkentöjäkin vain sitä silmällä pitäen, etten joutuisi käyttämään ”elkoja”. Ainakin kitarakamojen ja mikkien kohdallahan haetaan nimenomaan tiettyä väritystä, ”putkisoundia”, kun taas Knif Audion laitteiden lähtökohtana taitaa olla tietyllä tapaa neutraalimpi soundi. Vanhaa varastoa Putkien nimeen vannova Knif on tutkinut asiaa niin pitkään ja pieteetillä, että haluaa varoittaa kirjavasta tarjonnasta. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Hetkinen – uskomus. – Yleensä kun käytetään korvia ja tehdään havaintoja on päädytty siihen, että elkoista on haittaa, mutta ei ole kattavia vertailuja joilla pystyisi todistamaan, että se on fakta tai tiedettä. Etupaneelien takaa ei löydy isoja piirilevyjä, joissa olisi kiinni läjä kytkimiä eivätkä takalaidankaan liittimet ole suorassa yhteydessä piirilevyihin. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. 20 www.riffi.fi 4/2016 Paavot pinossa Jonte Knifin mukaan jotkut pitävät Knif Audion Vari Mu -kompressoria lajinsa monipuolisimpana putkikompurana, sillä se tarjoaa paljon ominaisuuksia, alkaen Mid/Side-matriisista, jolla stereosignaalia jaetaan keskija reunainformaatioon. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. – Käytän aina polypropyleenikondensaattoreita siellä, minne ne vain mahtuvat. Uskoa vai tiedettä Laatulaitteet ovat komponenttiensa summa, mistä esimerkkinä Knif kertoo välttävänsä putkilaitteissaan elektrolyyttikondensaattorien käyttöä kuin ruttoa. Prossupino koko komeudessaan: Pure Mu, Vari Mu II ja Soma. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Silloin kun putkia käytetään tiettyyn tarkoitukseen ammattilaitteessa, saattaa luotettavastakin lähteestä hankitusta uustuotantoerästä lentää roskiin puolet, joskus koko satsi. Soma-taajuuskorjain taas on saanut alan raamatussa, Sound on Sound -lehdessä ylistävät arviot. – Esteetikko minussa pääsi valloilleen, eihän mikin tarvitsisi toimintansa takia olla noin hienon näköinen. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Ainakin elkot ikääntyvät ja kuivuvat, mikä vaikuttaa laitteen huollettavuuteen. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Ei ole sotilaallista, lääkinnällistä tai radiotekniikkakäyttöä, ja siksi ketään ei kiinnosta enää tehdä putkia hyvin. Knifin mukaan tänä päivänä valmistettavien putkien laadunvaihtelu on tolkutonta – tuotteet eivät täytä tyyppinsä speksejä. Koska niitä ei tarvita nykyään mihinkään kriittiseen. Miksi Knifin laitteista sitten tykätään. Siinä missä Knif Audion studioprosessorit edustavat ulkoisesti teollista muotoilua sanan varsinaisessa merkityksessä, K804-mikrofoni edustaa toista ääripäätä. Puheissa vilahtelee Venäjää, Slovakiaa sekä Itä-Saksan tai Neuvostoliiton kaltaisia jo kadonneita valtioita. Varsinkin pronssivalukuoret ovat valmistuksen kannalta jo mahdottomuuden rajoilla, Knif esittelee. Kaikki sisäiset liitokset on pääsääntöisesti kolvattu, nauhakaapeleita riviliittimillä ei näistä laitteista löydy. Saatavilla olevien studiotuotteiden jatkeena Knifin tuotekehittelyssä on useampikin kaiutinmalli sekä jopa masterointipöytä, jotka päätynevät jossain vaiheessa kaupallisiksi tuotteiksi. Samaan runkoon onkin syksyllä luvassa kapselia, joka on velkaa AKG:n perinnölle. Ei joku Yleisradio olisi entisaikoina pärjännyt putkilla, jollaisia nykyään tuotetaan, kyllä olisi lähetys katkeillut tämän tästä! Knifin laitteiden vanhoissa putkissa ei tietenkään ole kyse käytetyistä putkista vaan vanhasta varastosta, jota on hautautunut tehdashallien nurkkiin pitkin poikin maapalloa. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE 18-21 Jonte Knif.indd 20 24.8.2016 11.55. – Yleensä putkilaitevalmistajat tekevät laitteita, jotka värittävät soundia voimakkaasti, Knif nyökkää. Kyseessä saattaa olla markkinoiden ainoa passiiviekvalisaattori, josta löytyy esimerkiksi aito Q-arvon hallinta. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Pelle Pelottoman idealamppu pinon päällä on rekvisiittaa. Huollettavuus onkin Knifin keskeisiä periaatteita. – Esimerkiksi etuvahvistimessani ja mikrofonissani niitä ei ole yhtään lähelläkään signaalitietä, mikä on nykylaitteissa äärimmäisen harvinaista. – Kaikki tietävät kuinka heikosti tyypilliset halvalla tehdyt interfacet kestävät. Uskomus, että ”elkot” ovat vahingoksi soundille periytyy hifipuolelta, Knif tokaisee. Yhdeksänasentoisella suuntakuviovalitsimella varustettu Knif K804 periytyy lähtökohdiltaan Neumannin kuuluisasta U67-mallista, joskin vakiokapselina käytetään U87-mikrofonista tuttua K87:ää. Jos Vari Mu:hun on ahdettu niin paljon ominaisuuksia kuin kompuraan voi, pikkuveljessä Pure Mu:ssa on huomattavasti vähemmän näpelöitävää
Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. Putkityyppiä on parasta ostaa niin paljon, jotta varasto riittää loppuiäksi tai vähintään firman koko laitemäärälle ensiasennusja varaputkiksi. – Ei käsityö ole automaattisesti ”jotain parempaa” – käsityönä asiat voi tehdä myös todella huonosti! u Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) kerrotaan, kuinka vaasalaisesta musiikinopiskelijasta tuli putkilaitteita valmistava audiovelho. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Analogisesta high end -studiolaitekatraastaan tunnetun Knif Audion pomo on lisäksi muusikko, soitinrakentaja, äänittäjä – ja nyt myös mikrofonivalmistaja. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. – Näitä vanhoja paketteja on aina tunnelmallista aukoa ensimmäistä kertaa, voi ajatella että ”tämänkin on joku pakannut ja teipannut kiinni minä kun olin vauva”! Työtä käsille Istunnon tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi, mikä Knif Au dion purnukoissa maksaa: huippuluokan osat, pienet sarjat, tarkka käsityö ja asiakaskohtainen räätälöinti. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Hän avaa hyllystä laatikon, johon on siististi ladottu parisataa putkea. Esimerkkinä Knif kertoo haeskelleensa Knifoniumiin soveltuvaa oskillaattoriputkea, jollaista ei ollut valmistettu vuosikymmeniin. Paksut alumiinikuoret toimivat lisäksi jäähdytyslevyinä virtalähteen regulaattoreille. Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli. Knifin räkkilaiteiden kotelot ovat paksua alumiinia, joka ei suunnittelijan mukaan johda verkkomuuntajien häiriökenttiä samoin kuin teräspelti, eikä siten aiheuta potentiaalieroja kotelon osien välille. Tinkimättömyys paistaa sisuksista ulkokuoreen asti, koska ei ole yhdentekevää sekään, miten komponentit on pakattu. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Kun lähde löytyi, Knif tilasi niitä välittömästi tuhat. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Kun Knif itse löytää lupaavan putkitoimittajan, ensin tilataan ja testataan koe-erä – ja sen jälkeen pannaan kaikki peliin. Kun laitteita tehdään pääsääntöisesti tilauksesta, miinuksena ovat pitkät toimitusajat mutta plussana voidaan tehdä pieniä muutoksia perusmalliin asiakkaan toivomuksesta. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Käsityöstä Knif muistuttaa, ettei se sinänsä ole laadun tae, vaikkakin usein vaikuttaa suotuisasti tuotteen pitkäikäisyyteen, tarkkuuteen ja huollettavuuteen. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE 18-21 Jonte Knif.indd 21 24.8.2016 11.55. Paketin kyljessä lukee, että putket on USA:n puolustusvoimille valmistanut RCA Corporation vuonna 1976. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications
Jokainen sävellaji voiOktaavi voidaan jakaa puhtaaseen kvinttiin ja kvarttiin. Luulisi, että tällä aikakaudella puhdas vire on itsestäänselvyys. Kämäräisenkin kitaroita huoltanut kitaranrakentaja Anders Liljeström on tahollaan perehtynyt kitaran problemaattiseen vireeseen. Luonnonpuhtaat intervallit ovat yksinkertaisia suhdelukuja. sävelsarjojen tärkeydestä oikeaa virettä metsästettäessä. VIRTANEN PIIRROS: MARI VALOTIE Täydellinen vire on utopia Älypuhelimeen saa pikkurahalla tarkan viritysmittarin ja musiikin tekoon tarkoitetut ohjelmistot sisältävät automaattisia vireenkorjaustoimintoja. Myös ihmiskorva harjaantuu, kun radiosta tulevasta musiikista on rosot ja epäpuhtaudet kiillotettu pois. Hän puhuu ylä22-27 Täydellinen vire.indd 22 24.8.2016 11.58. Kolme eri musiikkialan ammattilaista ovat tahoillaan pohtineet virettä omasta näkökulmastaan. ”Sympaattinen vire”, kuten Liljeström asian ilmaisee, löytyy harmonioita kuuntelemalla. 22 www.riffi.fi 4/2016 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Laulaja-laulunopettaja Jutta Annala puhuu ”riittävästä vireestä” ja tuo esille sen, kuinka paljon äänen kvaliteetit vaikuttavat kuulijan kokemukseen vireisyydestä. Viritys on kompromissi Viritysjärjestelmämme perustuu tasavireisyyteen, jossa on tasapuolisesti toistensa kustannuksella saatu kaikki 12 sävellajia soimaan mahdollisimman hyvässä vireessä. T arkka vire ei ole aivan niin yksiselitteinen asia kuin äkkipäätä voisi kuvitella. Onko vire kuitenkaan niin yksinkertainen asia. Samasta asiasta puhuu tuottaja-kitaristi Timo Kämäräinen, joka painottaa kokonaisuuden merkitystä
Soiko viulu vireessä orkesteriin ja toisiin viuluihin. www.riffi.fi 4/2016 23 si siis soida toisella tavalla viritettynä paremminkin ja historian saatossa onkin luotu useita erilaisia viritysjärjestelmiä. Se kuulostaa äärimmäisen riitasointiselta, koska sävelet ovat vain puolen sävelaskeleen päässä toisistaan, eivätkä siksi resonoi lainkaan toisiinsa (sävelten taajuuksien suhde on 16:15). – Soundikvaliteettiset asiat vaikuttavat vireeseen, kuten miten ääni resonoi ja mikä on laulajan timbre eli äänen sävy. Toisaalta on myös koulukunta, joka haluaisi palata ajassa sata vuotta taaksepäin ja virittää tasoon 435 Hz. Sama koskee oktaavia, joka on tasavireisessä järjestelmässä laskennallista arvoaan laajempi. Tästä puhuu myös laulajalaulunopettaja Jutta Annala, 38. Täydellisin konsonanssi eli harmonia syntyy, kun sävelet ovat oktaavin päässä toisistaan. Solistilinjalle siirryttäessä liikkumatilaa on enemmän. Intervallien kuulemisesta Todennäköisesti useimpien kitaristien ensimmäiset opitut intervallit ovat olleet Smoke on the wateria tapaillessa löytyneet kvartti ja ”rokkisointu” eli kvintti. Popmusiikissa näitä asioita ei aina pohdita tai edes tiedosteta. Tritonus, eli vähennetty kvintti, puolet oktaavista, oli keskiajalla kielletty ”saatanallisen” riitaisesta soinnistaan johtuen. Annala painottaakin, että laulajia verratessa kohdataan varmasti vire-eroavaisuuksia, vaikka heidän kaikkien voisikin sanoa laulavan vireessä. Jutta Annala – laulajan vire Kuorossa ikänsä laulanut oppii sovittamaan äänensä niin, että se sulautuu muiden kanssa yhteen. Myös soitinten ja kielten materiaaleilla ja rakenteilla lienee osansa kehitykseen. Onko kitara vireessä suhteessa pianoon tai ylipäätään suhteessa itseensä. Vireisyyden kokemukseen vaikuttavat vahvasti käyttämämme säveljärjestelmä sekä kulttuurisidonnaisuus. Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, virittävät jotkin sinfoniaorkesterit 443 Hz:n tai jopa 445 Hz:n mukaan tavoitellessaan tiukempaa ja läpitunkevampaa soundia. On tärkeä huomata eräs seikka: teoreettisen vireen ja fysikaalisen ilmiön eli soivan vireen välillä on ero. Jos priimiä, eli kahta samaa ääntä, ei oteta huomioon, on pienin intervalli pieni sekunti. luonnonpuhdas), mutta kaikille sävelille systemaattisesti hajotettu poikkeama on yksittäisen intervallin kohdalla niin vähäinen ettei se ole enää kohtalokas. Jousisoittajat, puhaltajat ja kuorolaulajat tietävät miten venyvä käsite terssi on ja kuinka se pitää sovittaa aina soivaan sointuun. coupling). (engl. Tasavireisessä järjestelmässä pianon oktaavi viritetään hieman laskennallista arvoaan laajemmaksi, mutta kytkeytymisestä johtuen sekin on kuitenkin huojumaton. Intervallit luokitellaan kuulohavainnon mukaan konsonoiviin eli tasasointisiin ja dissonoiviin eli riitasointisiin. Paljon merkitsee siis konteksti. kuo”Hyvällä taimilla ja meiningillä voi luistaa vireestä, mutta toisinpäin ei niinkään.” – Jutta Annala 22-27 Täydellinen vire.indd 23 24.8.2016 11.58. Viritys on sopimuskysymys Virityksen kiintopisteenä käytetään yleisimmin yksiviivaista asäveltä, jonka tasoksi Lontoossa 1939 pidetty kansainvälinen konferenssi sopi 440 Hz. Vaikka kvintti on vajaa, se on kytkeytymisestä johtuen kuitenkin huojumaton. Myöhemmin senkin tehoa on hyödynnetty estoitta. Ne soivat tasavireisessä järjestelmässä lähes puhtaana, kvartti hieman laajempana kuin sen kuuluisi laskennallisesti olla ja kvintti aavistuksen vajaana. Muut intervallit sijoittuvat ääripäiden väliin, mutta eräs poikkeustapaus on syytä mainita ihan erikseen. Historian halki viritystasoa on hilattu ylöspäin ja klassisen musiikin puolella suositaan nykyisin tasoa 442 Hz. Samaan ilmiöön törmää pianonvirittäjä joskus uusien pianojen kanssa. 1900-luvulla viimeistään vakiintuneessa tasavireisyydessä yksikään kahden sävelen muodostama intervalli ei ole laajuudeltaan täsmällisesti laskennallisen suuruinen (ns. Esimerkiksi intialaisessa tai arabialaisessa musiikissa yleiset mikrointervallit tulkittaisiin länsimaisessa musiikissa helposti epävireisyydeksi, vaikka omassa ympäristössään ne kuulostavat täysin luontevilta. – Yksin vireen kokemukseen tarvitaan riittävä vire, mutta siihen liittyy niin paljon muitakin elementtejä: äänenväri, äänensävy, fraseeraus ja tyyli, toteaa Annala keskustelun aluksi, ja pohjustaa asiaa edelleen kysymällä ”vireessä suhteessa mihin: mittariin, tyyliin vai kenties kuulijan estetiikkaan?” ”Riittävä vire” on subjektiivinen kokemus, jonka sisällä on laulajasta ja tyylistä johtuvia variaatiota. Sitäkin matalammalla on oltu: Mozart käytti tasoa 422 Hz ja Händelin kerrotaan suosineen viritystaajuutena 423 Hz. Sellaista ei oikeastaan olekaan, sillä kyse on aina suhteista. Tasavireisyydessä ei siis ole edes lähtökohtaisesti kyse täydellisestä vireestä. Näin siksi, että 1700-luvuilla musiikkia soitettiin pienemmissä konserttisaleissa kuin nykyisin. Samaa säveltä yhdessä soiva kieliryhmä, ns. Tällöin oktaavia korkeampi sävel värähtelee tasan kaksi kertaa tiheämmin ja äänet resonoivat täydellisesti yhteen. Studiossa voikin tulla yllätyksenä kun viritysmittarin jälkeen kitara ei soikaan muihin nähden vireessä tai terssit kuulostavat ”latteilta” – niissä kun on eniten säädettävää. Soiko laulajan ääni vireessä suhteessa bändiin
Ruotsalaiset fonetiikan tutkijat Sten Ternström ja Johan Sundberg tekivät mielenkiintoisen havainnon: koulutetun laulajan äänessä korostuu noin 2000 Hz:n tienoilla oleva taajuusalue. Annala puhuukin ”tyylin mukaisesta” ja ”genre-tyypillisestä” vireestä. – Vaikka laulaja olisi kuinka vireessä, mutta rytmi ja fraseeraus eivät toimi, niin sen huomaa selvemmin kuin epäpuhtauden vireessä. – Kannattaa äänittää omaa laulua, kuunnella ja vertailla. Kuitenkin he ovat tunnustettuja artisteja, joita yhdistää vahva äänenkäyttö ja tekstin tulkinta. Esimerkiksi rhythm’n’bluesissa ja countryssä äänenvärit ovat hyvinkin erilaiset. Laulettaessa ne saattavat olla jopa merkittävämpiä kuin varsinainen vire. Kysymykseen, onko nykypopmusiikin laulu jo liiankin siloteltu ja vireinen, Annala kieltäytyy vastaamasta. On myös väliä miten soinnissa kilisee yläsäveliä, Annala pohtii. Tyyliseikoista puhuttaessa Annala mainitsee esimerkkinä hevilaulajat, jotka laulavat usein kapealla taajuusalueella ja hieman ylävireisesti. – Kysymys ei varmastikaan ole laulajan tietoisesta valinnasta, vaan siitä että intensiteetti ja tulkinta vaikuttavat vireeseen. 24 www.riffi.fi 4/2016 ro saattaa kuulostaa epävireiseltä vaikka siihen kuuluvat yksittäiset kielet olisivatkin jo vireessä itsessään. Tosin voidaanhan livenäkin laulua viritellä, Annala toteaa. Ilmiöön vaikuttavat monet seikat kielisillasta (vrt. Onhan se myös nopea tapa saada laulu vireeseen. Vireen käsitys on rakentunut musatyylin sisään, eikä se ole ainakaan rytmimusiikissa musiikissa absoluuttinen. Tärkeää on se, mitä oppilas itse haluaa. Tässä ei olekaan kysymys enää vireestä ja paljastaa sen, että vire ei ole ehkä se tärkein kriteeri hyvän lauluäänen määrittelemisessä. Voisi sanoa, että hyvällä taimilla ja meiningillä voi luistaa vireestä, mutta toisinpäin ei niinkään. Ylipäätään sillä onko laulanut kauniisti, ei ole väliä, vaan sillä, että on kerrottavaa ja kokeeko oman äänensä palvelevan sitä musaa mitä sieltä sisältä pulppuaa. Tulkinta kun saa ja sen pitääkin kuulua äänenvärissä, soinnissa – ja täten myös vireessä. talla) ja vasaran kovuudesta kielien laatuun. Esimerkkinä tämä havainnollistaa, että vire ei ole irrallinen määre vaan se yhdistyy ja sekoittuu soinnin muihin tekijöihin. Tärkeää onkin pysyä tyylissä. Pystyn laulajan ilmeestä jo aika hyvin päättelemään miten ääni tuotetaan. Ja siinä taas paljastuvat konteksti ja kuuntelijan omat mieltymykset. Jos sitä käytetään vain kainalosauvoina eikä osana tyyliä, niin silloin se kantaa niin pitkälle kuin se kantaa. – Kyse on mausta. Tämä ilmiö sai nimen ”laulajan formantti”. Ajatusleikkinä kysyn, miten Annala toimisi, jos mestarillisesti tekstejään tulkitseva Waits tai vaikkapa Cave ilmoittautusi laulutunnille. Miksei silloin tule miettineeksi virettä samassa määrin. Toivottavasti nykylaulajat kuitenkin tietävät mitä saavat kun heidän laulujaan viritetään studiossa, livetilanne kun on aina eri. Oikean tekniikan merkitys ja laulajan formantti Monen ammattilaulajan laulunopettajana sekä taustalaulajana toiminut Annala antaa myös pari kikkaa hyvän vireen löytämiseksi. Soulissa ja r’n’b:ssa puolestaan fraasien loput lähtevät usein hieman ylävireisiksi vibraton kanssa. Tarkoitan, että tietää miten se oma instru mentti toimii, miten se kestää kulutusta ja miten siitä saa irti sen mitä musa vaatii niin, että se on tervettä. Esimerkkejä tällaisesta löytyy: Tom Waits, Nick Cave ja Shane MacGovan tai kotimaiset Juha Lehti ja Kauko Röyhkä herättävät kuulijasta riippuen hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Jonkun mielestä Tom Waitsin laulu voi kuulostaa kamalalta ja taas toisen mielestä ei. Se selittyy sillä, että koulutuksen tuloksena kurkunpään laskeutuu. Laulaja laulaa oman vireen mukaisesti ja siitä poikkeaminen kuulostaisi epävireiseltä. Soulin tai heavyn ylävireisyys on sen tyylin mukaista. He tuntuvat esittävän asiansa milloin puhuen, milloin huutaen tai muuten vain voimakkaasti fraseeraten. Waits voi laulaa tarpeeksi virekäsityksen sisällä, siihen päälle hänen laulutyylinsä ja tulkintansa ovat sellaiset millaiset ovat – jos asiaa katsotaan vireen näkökulmasta. Tämä ei tietenkään tee kenenkään ääntä vireiseksi, mutta ”Jos virittää mittarilla kaiken, se kuulostaa korvalla epävireiseltä.” –Anders Liljeström 22-27 Täydellinen vire.indd 24 24.8.2016 11.58. Jos Nick Cave haluaisi oppia vireisempää laulua, niin sitten lähtisimme siihen suuntaan. Myös videoida omaa laulamistaan, jolloin näkee siinä syntyvät ilmeet. Tietysti myös hyvästä tekniikasta on hyötyä. – Tunetettu laulusoundi on muotoutunut tämän ajan popmusalle ominaiseksi ja se on yksi tyyli muiden rinnalla. Onneksi laulajat yleensä osaavat ottaa ne eri tilanteina, eikä se ole heille yllätys. Kannattaa myös katsoa videotallenteita muilta laulajilta ja matkia heidän ilmeitään. Tom Waits on laulanut kauniisti ja soivemmin varhaisemmalla tuotannollaan. Koulutetusta äänestä on tosiaan hyötyä. – En lähtisi opettamaan vaan tutkisimme äänen käyttöä. Äänen väri voi olla tumma tai kirkas – eli vaalea. Sama ilmiö tapahtuu haukotellessa
Jo vapaiden kielten keskinäinen viritys – yhden suuren terssin (g–h) laittaminen neljän kvartin keskelle – aiheuttaa jatkuvia ongelmia vireen kanssa. Niiden mukaan viritetty kitara resonoi voimakkaammin – olettaen tietenkin, että kitara on niin laadukas, että resonointia syntyy. Niin kutsutussa True Temperament -systeemissä käytetään suorien nauhojen sijaan mutkalle taivutettuja nauhoja, jolloin jokaisen nauhan kohdalla voidaan huomioida erikseen kunkin kielen vaatima kompensaatio suuntaan tai toiseen. Erityinen ongelmatapaus on punomaton g-kieli, koska sille kertyy liikaa massaa suhteessa pituuteen. – Olen tehnyt näitä soittimia ja kaikki ne ovat olleet hyviä soittaa. 22-27 Täydellinen vire.indd 25 24.8.2016 11.58. Aina yhtä ongelmalliseen hienovireeseen hän perehtynyt pieteetillä. – Joskus tulee epätoivoisia hetkiä – ei ehkä niinkään omien soittimien kanssa – jos lähtökohdat ovat heikot. Se on vanha keksintö, mutta verraten huonosti tunnettu. Se on äärimmäisen vaikeaa. Kun avaa sormet ne ovat ”viuhkassa” ja soittaessa vasen käsi on kuin pyyhkijänsulka, eli tämä on paljon luonnollisempi ihmiselle, kertoo Liljeström liikuttaen samanaikaisesti vasenta kättään kuin tuulilasinpyyhkijää. Perussävelen lisäksi soivat äänessarjat (yläsävelsarjat) ja ne saattavat soida voimakkaampana kuin perussävel. Viuhkanauhoitus petraa sointia Yksi Liljeströmin käyttämistä ratkaisuista on niin kutsuttu viuhkanauhoitus (engl. 7. www.riffi.fi 4/2016 25 osoittaa kuinka koulutettu ääni soi eri tavalla ja vaikuttaa näin kuulokokemukseen. Pyrin löytämään jokaiselle sopivan vireen. fan fret tai fanned fret). Liljeström käyttää puhelinaplikaationa saatavaa Petersonin iStrobo-viritysmittaria, joka kuuntelee myös yläsävelsarjoja. Samoin satula täytyy tarkistaa. Tämän myötä hän on joutunut pohtimaan virekysymyksiä entistä laajemmasta näkökulmasta. Timo Kämäräinen – tuottajan näkökulma Timo Kämäräinen, 37, on yksi maamme käytetyimmistä kitaristeista. Esimerkiksi A-duuri ensimmäisestä asemasta on paljon helpompi. – Vire on hirveän suhteellista ja laaja aihe. – Vaikka nauhojen paikat ovatkin kompromisseja, niin ne täytyy olla hiottuja pyöreiksi, etteivät ne kanna kieltä etutai takapainotteisesti. Emmehän me portaissakaan katso jalkoja kuinka pitkiä porrasvälit ovat. Korva on sellainen, että se kuulee sen vahvimman sävelen. Soittajan on myös hyvä olla paikalla, koska jokaisella soittajalla on oma tyylinsä ja tapansa puristaa nauhoja. – Viuhkanauhoituksen ergonomisuudesta on ollut paljon puhetta puolesta ja vastaan, mutta se nimenomaan on ergonominen. Harmonioiden merkitys Toinen Liljeströmin esiin nostama asia on yläsävelsarjojen merkitys virityksessä. Se vaikuttaa paljon vireeseen. – Usein satulan siirto lähemmäs ensimmäistä nauhaa parantaa vireongelmia, varsinkin g:n virettä. Anders Liljeström – vire kitaranrakentajan näkökulmasta Kitaranrakentaja Anders Liljeström, 34, on keskittynyt akustisiin soittimiin. Kyllä sormet löytävät paikkansa. Viime vuosina hän on yhä useammin istunut myös tuottajan pallilla. Siksi kitara pitäisi virittää niin, että äänekset soivat hyvin yhteen. Jossakin kitarassa kvintti soi vahvempana (vrt. Urat täytyy hioa niin, että kieli vastaa satulan etuosaan, jotta laskelmat täsmäävät. Kämäräiselle tärkeintä on intuitiivinen kokemus hyvästä ja musikaalisesta vireestä. Lopullista vireisyyttä määrittävät monet muutkin seikat. Nämä asiat olisi oltava kunnossa ja vasta sen jälkeen lähden tuunaamaan virettä. Toisinaan vastaan tulee ylivoimaiselta tuntuvia haasteita. nauhan huiluääni) kuin perussävel. Joskus joudun sen jälkeen siirtämään e:n ja h:n taaemmaksi, selittää Liljeström Satulan kielikohtaisia porrastuksia käytetään esimerkiksi Earvanan valmiissa satuloissa sekä osana Buzz Feiten -menetelmää, joita on käsitelty Riffissä aiemmin (Intonaatio on kitaran ikuinen ongelma, Riffi 4/2011 / www.riffi.fi: toimituksen tietolaari). Ikaalisista (IKATA) vuonna 2005 valmistunut Liljeström ei ole tyytynyt vain tekemään tuttuja malleja, vaan on jatkuvasti hakenut uusia ratkaisuja saadakseen kitaran resonoimaan mahdollisimman luonnollisesti. Muutkaan kielet eivät ole pulmattomia, sillä kielen painaminen otelaudan nauhoja vasten venyttää kieltä sivusuunnassa ja se vaikuttaa alaspainetun sävelen vireisyyteen. Teen mielelläni yhteistyötä ja kuuntelen soittajan yksilöllistä tapaa soittaa. Ajatus on sama kuin flyygelissä tai pianossa, eli bassokielet ovat pidemmät kuin diskanttipuolella. Nauhat on levitty viuhkamaisesti vinoon, samoin talla ja satula. Eniten sillä on merkitystä siinä, ettei laulajan ääni peity niin helposti orkesterin alle. – Jos virittää mittarilla kaiken, se kuulostaa korvalla epävireiseltä. Koska nauhojen temperointi tehdään kielikohtaisesti, pitää ennalta jo tietää minkälaisella kielityksellä kitaraa soitetaan. Pitää tehdä kompromisseja, kun yhden kohdan korjaaminen saa toisen kohdan falskaamaan. On verraten helppoa ymmärtää miksi teollinen valmistus on päätynyt yksinkertaisiin ratkaisuihin, joita myös konservatiivinen kuluttaja tuntuu suosivan: suorien nauhojen asennus ja mahdollinen vaihto käyvät kätevästi ja soittajalle jää vapaus valita mieleisensä kielet. Ihmiskorvakin on semmoinen, että jos nämä vireasiat tiedostaa niin yhtäkkiä alkaa huomaamaan jatkuvasti vain epävireisyyttä. Se on totta, mutta useimmissa soinnuissa se on paljon helpompaa. Jotkut ovat kritisoineet että ensimmäisen nauhan F-duurisointu on hankala, kun siinä joutuu levittämään kättä paljon. Fendereissä se on kolme milliä leveä, Gibsoneissa viisi ja joissain Martineissa jopa yli kuusi milliä leveä. Vanhemmilla levyillä, ennen virittimiä, on vire monesti suhteellisempaa kaikissa Kvintti jakaantuu luonnonpuhtaisiin tersseihin, suureen ja pieneen. Silloin ne soivat paremmin ja luonnollisemmin
Kämäräinen ottaa esimerkiksi Olavi Uusivirran, jonka yhtyettä hän johtaa ja tuottaa. Esimerkiksi suhteellisuudesta Kämäräinen nostaa Adelen jättihitin Rolling In The Deep. Virekin joutuu tarkempaan tarkasteluun. – Tuomon laulu on aavistuksen alavireistä ja Olavin ylävireistä. 26 www.riffi.fi 4/2016 soittimissa. – Hänen virekäsityksensä on niin johdonmukainen ja sointi ja tulkinta vahvaa, että se toimii. Lopputulos kuitenkin toimii mainiosti. Håkan Hellströmistä löytyy samoja piirteitä. – Kuulen monesti laulut mieluummin aliksessa kuin yliksessä, ylävire häiritsee helpommin. Uusivirran Ikuiset lapset -levyn hittiin Kauneus sekoittaa mun pään Kämäräinen halusi tuplatun laulun. Saatan välttää pianolla puhtaiden kolmisointuhajotusten soittamista ihan huomaamattani, koska pianossa ne eivät kuulosta hyviltä – iso terssi soi luonnollisimmin vähän matalana. Ei myöskään käytetty välttämättä lähimikitystä, ja näin pohjat olivat vaikkapa laulun kannalta anteeksiantavammat kuin nykyisin. – Olavi on niin uplift jätkä, että hän on monesti mieluummin yliksessä – vaikka kyllä hän osaa laulaa myös hyvin vireessä. Modernissa musiikissa laulun täytyy olla vireessä ja se taas on hirveän suhteellista. Toisaalta, Beatlesin Day In The Lifen loppu kuulostaa ihanalta. – En tiedä kansainvälisellä tasolla yhtään hittiä, jossa olisi juureva soul-pohja ja ihan viritetyt robottilaulut. Kun Kämäräinen työsti levyn avausbiisiä Toton Africa, hän huomasi raidalla vierailevan Tuomo Prättälän ja Uusivirran laulujen virekäsityksen erilaisuuden. Se toimii vaikka Uusivirran ottojen vire ei ollutkaan erityisen tarkka. 22-27 Täydellinen vire.indd 26 24.8.2016 11.58. Pianon suora ääni on tässä armoton, siksi suosinkin helpommin pidätyksiä ja isompia hajotuksia. En koe olevani vireen kanssa korostetun tarkka. – Kaikki riippuu kokonaisuudesta. Hänen laulunsa on läpitunkevaa, hyvän rokkilaulajan tavoin. Kokonaisuus, osiensa summa. Vaikkapa kitaraharmoniassa voi soolona aistia alavireisyyttä, mutta jos kaiken kuulee yhtä aikaa se on vain pieni chorus kokonaisuudessa. Kaikki riippuu kontekstista. Joskus myös juuri se epävireinen elementti voi olla nerokasta siinä biisissä. Epävireisyyden luonteella on kuitenkin merkitystä. Ja nämä ovat pikkujuttuja, yllättävän moni ei ole edes huomannut laulajan vaihtuvan. – Vaikka tarkkaamossa kaikki huomaa heti, että nyt on helvetin hyvä meininki, voi yksittäisiä raitoja kuuntelemalla löytää vaikka mitä kolinaa ja vireheittoa, jotka hukkuvat sinne kokonaisuuteen. Rumpusetti muodostaa monesti popmusassa humisevan pohjan, jossa kalvot resonoivat soiton mukana ja symbaaleista kuuluu pientä helinää. Mutta hyvä rokki tai soul saa taas olla mieluustikin vähän yli, kitarasooloonkin tulee piukeaa intoutuneisuutta, kun korkeat äänet vibraillaan vain yläpuolelta. Soundi oli tyylinmukainen. Sama on kööreissä; ihmiset jotka ovat laulaneet pitkään yhdessä voivat resonoida hyvin, vaikka eivät olisikaan mittarin mukaan vireessä. Bändisoundin tallentamisessa Kämäräinen uskoo perinteiseen livesoittoon, jolloin koko bändi soi. Molemmat ilmaisukykyiset laulajat osaavat käyttää virettä energiatason säätämisessä. Siihen tulee mukava bluesahtava sävy. Jos kaikki pohjat soitetaan livenä yhtä aikaa, on virekysymystä pohdittava kokonaissoundille alisteisesti. Se ei ole koskaan toiminut vaan tuomittu mauttomana. Kämäräinen korostaa vielä, että kyse on todellakin vivahteista. Se koko prosessi vaikuttaa tosi paljon kokonaisuuteen. Toinen esimerkki tulee uudelta Olavi-levyltä. Biisin alussa laulu on nykymittapuulla alavireistä suhteessa kitaraan. Muitakin poikkeuksia sääntöihin on. Väitän, että se vähän kohonnut viretaso on osa Olavin räjähtävää lavamenoa. – Jos jokainen soitin ja raita viritetään erikseen, ei luonnollinen bändin resonoima vire pääse syntymään. Toisaalta on tilanteita joissa olen tarkka, jos musiikki on estetiikaltaan sellaista. Liittyy myös osien luonteeseen, Tuomon osassa on bluesahtavaa henkeä kun taas Olavin osassa on helkkyvä tunnelma, hirveästi sointuja ja modulaatioita. Kämäräinen on samoilla linjoilla kuin Annala ja puhuu genre-sidonnaisuudesta. Modernissa popissa kaikki atakit kuuluvat selkeästi ja kaikki on hyvin lähellä. Se muodostaa jo yllättävän paljon sitä patjaa, joka luo suhteellisen tason sille vireelle – jos settisoundi siivotaan tai käytetään kone”Pitää olla tarkkana, asiat kiillottuvat kliinisyyteen asti yllättävän nopeasti!” – Timo Kämäräinen Luonnollinen suuri terssi jakaantuu taas vahvaan ja heikkoon kokosävelaskeleeseen
Autenttiset vahvistinmallinnukset Kysy lisää hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä! tai Ilkka Hildén, 020 747 9395, ilkka.hilden@audico.fi M18 DIGITAL DUAL BAND WIFI-MIXER RCF M18 digitaalimikseri on täydellinen ratkaisu muusikoille ja bändeille. rumpuja, homma menee helposti tarkemmaksi. 3 EQ vaihtoehtoa Intuitiivinen käyttöliittymä AUDICO SYSTEMS OY 2,4 & 5 GHz 22-27 Täydellinen vire.indd 27 24.8.2016 11.58. Kannattaa myös kuunnella jotain muuta musaa välissä. Omaa taiteellista näkemystään Kämäräinen luonnehtii hyvin maanläheisin vertauksin. Monesti on tällaisia yleistyksiä, että jotkut tekevät kylmää tai laskelmoitua musaa, tai liian hyvää tai taitavaa – tällaista näkee arvosteluissa. Siinä pitää olla tarkkana, asiat kiillottuvat kliinisyyteen asti yllättävän nopeasti. Kaikki on tapauskohtaista. – Toivon, että tekemäni musiikki olisi orgaanista, vaikka poptuotannoissa usein haetaankin selkeitä pintoja. Juttua varten haastateltiin myös konserttivirittäjä Matti Kyllöstä. Valppaana kello 11, hyvin nukutun yön jälkeen Genelecien ääressä – kyllä sitä häiriökamaa paljastuukin. On hassua ajatella, että Tom Waits olisi huonompi laulaja koska ei kuulosta Pavarottilta. Jos taiteilija pystyy luomaan eheän kokonaisuuden, on tarina totta omassa universumissaan. Kämäräinen ei ole ehdottomasti minkään metodin kannalla ja varoo noudattamasta mitään tiettyä kaavaa. Vire on ensimmäisiä tarkasteltavia asioita. Kannattaisiko vain virittää. On vain keinolla millä hyvänsä pyritty parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Mikseri toimii iOS ja Android käyttöjärjestelmillä. Ymmärrän kyllä pointit, mutta ”liian hyvin” tekeminen on outo ajatusmalli. Joskus käy niin, että kaikki on resonoinut hyvin ja bändi soinut kauniisti, mutta kun aletaan siivota settiä pitää yhtäkkiä siivota seuraavaakin asiaa. – En suhtaudu mihinkään studion apuvälineisiin kauhean dogmaattisesti. Ei rupea liikaa kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin. Henkilökohtaisesti nautin siitä, että asiat ja ääriviivat ovat hieman epäselviä. Street Price 699 € www.audico.. – Yritän kuunnella niitä juttuja erilaisissa moodeissa. Mitä se edes tarkoittaa. 18 sisääntulokanavaa, 11 vahvistinmallinnusta sekä 19 huippuluokan efektiprosessoria, jotka yhdistyvät erittäin kompaktissa paketissa. Jos vire sopii biisin maailmaan ja tarinaan, se on silloin hyvä. Joskus dogma-ajattelusta voi olla hyötyä, mutta monesti niiden rikkominen on juuri se tärkeä taiteellinen askel. Kämäräinen loihtii eteeni scifi-fantasian seinästä ponnahtavine laserpyssyineen ja pohtii kuinka biisissäkin luodaan oma todellisuus, jolle alisteisia kaikki ratkaisut ovat, myös vire. u Artikkelin kirjoittaja on valmistunut pianonvirittäjäksi Arla instituutista ’90luvulla ja työskennellyt pianonvirittäjäuransa jälkeen moninaisissa tehtävissä musiikin parissa. Yksi kollegani pitää jo äänittäessä koko ajan kohinaraitaa päällä, eli ylimääräistä kuraa siellä trackien taustalla. Jos tulee fiilis että laulu kuulostaa huonolta, sille on tehtävä jotain. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä mikä kuulostaa omasta mielestä parhaalta ja sitä kohti pitäisi rohkeasti mennä. Kaaoksen vaikutelma pitää olla jossain läsnä, koska kaaoksen maailma ympäröi meitä. Vain luovuuden rajat ovat ne, joiden kanssa painiskellaan. Jos tuottaja pyytää minua studiossa soittamaan ”huonommin”, niin yleensä sillä haetaan esimerkiksi väljempää rytmikäsitystä ja leveämpää virettä. – Kun pysyn siinä luomassani maailmassa ja sen totuudessa, niin se pysyy eheänä ja kiinnostavana, vaikka se olisikin omituista. Äänitteitä ollaan paranneltu apuvälineillä niin kauan kuin äänitteitä on tehty. Mikseri sisältää mm. Illalla parin kaljan jälkeen väsyneenä kokemus voi olla temposta lähtien erilainen. Siinä tilanteessa tämänkaltainen soitto on kuitenkin parempaa, ei huonompaa. M18 toimii 2,4 GHz ja 5 GHz taajuusalueilla, mikä takaa häiriöttömän ja luotettavan ohjauksen kaikissa tilanteissa. Siinä on hirveästi muuttujia, jotka vaikuttavat siihen lauletaanko uudestaan; huononisiko tulkinta vai onko tulkinta täydellinen. Emme vain aina halua nähdä sitä
28 www.riffi.fi 4/2016 TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: TOMMI TAPOLA G Livelab – elävän musan kokeilukeittiö! Helsingin kantakaupunkiin on noussut uunituore elävän musiikin estradi, jossa panostetaan poikkeuksellisella tavalla paitsi tekniikkaan myös uuden tyyppiseen toimintakonseptiin. – Talon tulevaisuutta pohdittaessa tultiin siihen tulokseen, että alakerrasta pois muuttavan kampaamon tilalle olisi fiksua perustaa elävän musiikin ehdoilla toimiva klubi, Muusikkojen liiton puheenjohtajana toimiva Vänttinen muistelee lähtöasetelmaa. 28-31 G Livelab.indd 28 24.8.2016 12.02. Avajaiskonsertissa tunnelmoivat Verneri Pohjola ja Markus Nordenstreng. Projektin vetäjä Ahti Vänttinen kertoo, että klubihanketta on valmisteltu ainakin pari vuotta. G Livelab on uusi esiintymisareena musiikille, jossa volyymia tärkeämpää ovat vivahteet. Miksi, miten ja kenelle G Livelab on tehty. H elsingin ydinkeskustassa sijaitsevan G Livelabin kanssa samassa osoitteessa Yrjönkadun ja Pienen Roobertinkadun kulmatalossa majailevat muun muassa Muusikkojen liitto, Gramex, Musiikkituottajat IFPI sekä Musiikin edistämissäätiö
Moniraitaisella kovalevy tallennuksella ja Wavesin serverillä varusteltu Yamahan CL5 on näppärä kokonaisratkaisu klubikäyttöön. – Täällä ei soiteta ylettömän lujaa, vaan mennään laatu edellä. Laatu edellä G Livelabin rakentamisessa akustiikan ja av-tekniikan suunnittelu lankesi Akukon Oy:n harteille. Vänttisen mukaan tietty ”live-hifin” periaate onkin ollut klubin äänentoiston kantavana ajatuksena. Yritys on mukana hankkeessa kartoittamassa lähimonitoroinnin, kotiteatterin ja livemusiikin tutkimattomia raja-alueita. Hifiä livenä – Pienissä ja keskisuurissa paikoissa livemusa ei mene nykyään kauhean hyvin – klubit eivät saa väkeä liikkeelle. Ilomäki kuvailee projektia kokonaisuudessaan piristäväksi poikkeukseksi. Siirtotiet ovat digitaalisia, mutta kaapeloinnissa on varauduttu siihen, että talon settiin voidaan haluttaessa kytkeä täysi analogipöytäjärjestelmä. Tietysti ensimmäinen ajatus oli, että ”Geneleceillä ei voi livenä vetää”, Akukonin Tapio Ilomäki naurahtaa omallekin ennakkoluulolleen. Ohjelmistopolitiikkaa ei ole rajattu, vaan genret ovat lähtökohtaisesti tasavertaisessa asemassa. Äänipuolella pitkän linjan salimiksaaja Heikki Iso-Ahola on ollut varmistamassa, että klubi täyttää kaikkien innovaatioiden jälkeenkin kiertueporukoiden raiderien vaatimukset. 28-31 G Livelab.indd 29 24.8.2016 12.02. Tässä kohtaa kuvaan astuu ennakkoluuloton yhteistyökumppani: korkealaatuisista tarkkailuja kotiteatterikaiuttimistaan tunnettu Genelec, jolle projekti on ensimmäinen lajiaan. Varsin matalassa klubissa tärkeä valintaperuste heittimien äänettömyyden lisäksi oli koko. – Akustiikan kannalta tilan sointi ja äänen eristävyys kulkevat käsi kädessä. Digijärjestelmään saa kytkettyä analogi pöydänkin, jos sellaista kaipaa. Klubiin mahtuu kaikenlainen musiikki jazzista rokkiin ja etnosta klasariin, ja elävän musiikin ohella tila kaiuttimineen taipuu myös elokuvaesityksiin 5.1-monikanavaäänentoistoineen. www.riffi.fi 4/2016 29 Koska investoinnin perusteeksi ei riittänyt, että pystytetään yksi uusi ravintola, jossa kuulee livemusaa jokusen illan viikossa, valjastettiin hanketta pohtimaan isompi katras muusikoita, ääniväkeä ja muita elävästä esittämisestä kuin myös sen tallentamisesta tietäviä tahoja. Vänttisen mukaan G Livelabissa ravintolatoiminnan tarkoitus on palvella musiikkia eikä toisinpäin. Ja keinoakustiikka vaatii, että tilan oma sointi on neutraali ja hallinnassa, Ilomäki listaa akustiikkasuunnittelun haasteita. Kuulemma kaikkien tarjouspyyntöä kommentoineiden urakoitsijoiden ensireaktio oli sama: ”ette voi olla tosissanne?!?” Muun muassa Marco Casagranden suunnittelema lasilankuista rakennettu esiintymislava aiheutti päänvaivaa muun muassa akustiikan ja rakenteiden kestävyyden kannalta. Altapäin valaistu lasinen esiintymislava on yksi Livelabin monista poikkeuksellisista ratkaisuista. Raskas katuliikenne ei saa häiritä klasarikonserttia, eikä rokkaaminen sisällä saa häiritä kiinteistön muita käyttäjiä. Ajattelimme, että ehkä sääntöjä voidaan muuttaa tuomalla tilaan sen verran kaiuttimia, että niitä riittää perille asti. Sofistikoituneeseen kotikuunteluun tottunut katsoja ei pääse keskivertokapakassa likimainkaan toivomaansa kuunteluelämykseen, ja vaikkapa hifiharrastaja ihmettelee livemusaa kuullessaan ensimmäisenä, miksi säröä on paljon enemmän kuin korva sietää. Jos jotain jää viivan alle niin se voidaan satsata takaisin toimintaan. Projektipäällikkö Ilomäen apuna valosuunnittelija Teemu Nurmelin määritteli tilaan soveltuvat valaisimet. Se on joka paikassa sitä samaa baaritiskille jonottamista ja suht’ vaatimatonta mutta liian meluisaa äänentoistoa, mikä ei nykykuluttajalle enää riitä, Vänttinen puntaroi. – Selvin syy miksi livemusaa soittavissa ravintoloissa äänentoisto ei laadullisesti useinkaan toimi on siinä, että kaiuttimet ovat kaukana yleisöstä, mistä käsin niistä yritetään kustannustehokkaasti puristaa kovilla paineilla ääntä liian pitkälle, Vänttinen arvioi. – Vaikka lava ei ole kuin muutaman tuuman korkuinen, vähänkään liian isot lamput katossa kolisisivat esiintyjien päähän välittömästi, Ilomäki esittelee. Ajatuksista kasvoi klubi, joka pyrkii edistämään elävän musiikin asiaa mieluummin mahdollisimman monella saralla. – Se on fysiikan lakien vuoksi vaikeaa, koska ilma ja heijastukset siinä välissä pilaavat äänen aika nopeasti. Mutta jospa onkin niin, että musiikki kyllä kiinnostaisi mutta musaklubikonseptia ei ole uudistettu vuosikymmeniin
Langattomat ovat Shuren digitaalista ULXD-sarjaa. Yrjönkadun ja Pikku-Roban kulmaan elokuun lopussa avattu elävän musiikin keidas on asennustiimin vetäjän Santtu Sipilän mukaan varsinainen testilaboratorio, jossa voidaan oikein luvan kanssa kokeilla uusia teknisiä ja tuotannollisia ratkaisuja, kuten keinoakustiikkaa. – Kun klubiolosuhteisissa käytetään studiomonitorikaiuttimia, niin toimivuuden suhteen otetaan tietynasteisia riskejä, Tikka pohtii. – Olen kyllä joskus nähnyt joissain ulkomaisissa jazzklubeissa vastaavan tyyppisiä ison formaatin monitoreita PA-käytössä. Jorma ”Tipi” Tikka Bright Finlandin myyntiyksiköstä kertoo hoitaneensa projektin käynnistämistä ja kaupallista puolta sopimuspykälistä laitteistovalintoihin. Mikrofoneina käytetään etupäässä Shurea, Sennheiseria, AKG:ta, Beyerdynamicia, Neumannia ja DPA:ta. Eihän kätilökään muuta vauvan kanssa laitokselta kotiin!” Lavamonitorointi on D&B Audiotechnikin valikoimasta, kaikki muu äänentoisto Geneleciä. Pelimannin kulmasta Sami ”Kuoppis” Kuoppamäki on Livelabia suunnitelleen työryhmän keskeisiä jäseniä. G Livelabin alkuunpanija, Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen (oik.) ja Brightin Jorma ”Tipi” Tikka solmivat klubihankkeen kalustosta ja asennuksesta avaimet käteen sopimuksen. Hänen mielestään klubia – oli se millainen tahansa – voi lopulta ohjailla vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä loppupelissä paikan henki muodostuu esiintyjien, yleisön, henkilökunnan ja muiden osallisten vuorovaikutuksessa. – Pääkaiuttimiksi valikoitui järein studiomonitorimme 1236A, ja viivelinjoihin sekä keinoakustiikkaan käytetään kymmenittäin pienempiä kaiutinmallejamme, Sami Mäkinen Geneleciltä hehkuttaa onnistunutta lopputulosta. – Näin pystytään esimerkiksi leväyttämään joku värin yliajo saliin, eihän lavan heittimillä pysty tilan mataluudesta johtuen svaippaamaan mitään. Muusikkojen liiton roolia Kuoppamäki kuvailee vähän kuin kummiksi tai kätilöksi. Tuhdit viivekaiutinlinjat jatkavat ääntä perille asti, jotta eturiviin ei tarvitse tuupata täysillä. – Koko mesta on tehty alusta loppuun esiintyjiä ajatellen! Ilomäki tiivistää kiitellen akustiikkasuunnittelija Jaakko Kestilän sekä av-urakasta vastanneen Brightin asennusryhmän tinkimätöntä työnjälkeä, taitoa ja asennetta. ”Muusikkojen liiton ajatuksena oli vain mahdollistaa tällainen klubi, ja päästää siitä sitten irti. Kuoppamäki on klubista täpinöissään, hänen mukaansa kyseessä on merkittävä satsaus esittävään säveltaiteeseen. Täällä voidaan kehittää uusia käytäntöjä, joista toimivimmat voidaan kopsata kentälle muuallekin. – G Livelab on maailmanlaajuisestikin ensimmäinen paikka, jossa Genelecin studiomonitoreja hyödynnetään kokonaisvaltaisesti livekäytössä! Salitiskinä on Wavesin plugariarsenaalilla varusteltu Yamaha CL5 ja audioverkon ohjausjärjestelmänä on QSC:n Q-Sys, muut ohjaukset ovat Extronia. – Ajatuksena oli, että mahdollistetaan tämä, mutta päästetään siitä sitten irti. Eihän kätilökään muuta vauvan kanssa laitokselta kotiin! – Teknisten ja muidenkin perusasioiden funtsaaminen joltain uudelta kantilta tällaisessa kokeilukeittiössä on paikan olemassaolon oikeutus. Live-ympäristössä sellaisen läpi soitettaessa musiikin on vain syytä olla aika delikaattia. 30 www.riffi.fi 4/2016 Ilomäki esittelee vinosti hymyillen paikan erikoisuutta – dmx-ohjattavia rgb-salivaloja – joilla saliinkin pystyy tekemään ”kaikkea hauskaa” suoraan valopöydästä. G Livelab on Brightin asennusyksikön mittava työnäyte. Jopa esiintyjien backstage-tiloihin voidaan säätää haluttu valaistus ja tuoda videokuvaa ravintolasalista. Brightin ja Genelecin voimin Jo aiemmin Noretron Audion sisäänsä hotkaissut Bright Finland laajensi tämän vuoden alussa toimintaansa myös asennuspuolelle. K U V A : T O M M I S A A R E L A 28-31 G Livelab.indd 30 24.8.2016 12.02. Väkeä uuteen asennusyksikköön on rekrytoitu muun muassa Wavemarkista ja Studiotecista. Muusikkojen liiton freelance-asiamiehenä työskentelevä rumpali on ollut tiiviisti mukana klubin pystytysvaiheen järjestelyissä ja pyrkinyt tulevien esiin tyjien edustajana pitämään esillä käytännön näkökulmia suunnittelun eri mutkissa. Genelecin kaiuttimia lukuun ottamatta klubin tekniikka on Brightin ”avaimet käteen” -toimittamaa ja asentamaa, räätälöityjä laiteräkkejä myöten. – Tällainen visiointihan voi helposti lähteä seikkailemaan sfääreihin, joten olen ollut muistuttelemassa pelimanninäkökulmasta vaikka sellaisista asioista, että mistä ja miten roudataan
www.riffi.fi 4/2016 31 Kaikua kaiuttimista G Livelab on akustoitu sähköisen musiikin vaatimuksiin varsin kuivaksi, mutta se soveltuu myös klassiselle ja muulle akustiselle musiikille muun muassa täysikokoisen flyygelin ja keinoakustiikan myötä. – Järjestelmän avulla tilan akustiikkaa voidaan säätää kullekin musiikkityylille sopivaksi, mikä antaa rajattomat mahdollisuudet, mutta tuo toki mukanaan paljon haasteita, Lokki pohtii ja antaa muutaman esimerkin. Monen soittajan leipä kun on tänä päivänä näillä levymyynneillä täysin keikoista kiinni. Lähes 200kiloinen kaiutinjärkäle ei tarvitse subwooferia. Kuoppamäki arvioi, että konserttisali voisi olla monelle aktille muuten hyvä, mutta liian iso tai muodollinen foorumi, kun taas monissa soittojuomaloissa tunnetusti ”musa tulee paskalla soundilla ja vähän liian lujaa”. Yleisön kannalta merkittävintä onkin varmasti G Livelabin äänentoisto: ensinnäkin järjestelmä on voimakkaasti hajautettu ja valittu tuotemerkki tekee ratkaisusta vieläkin poikkeuksellisemman. Ensinnäkin tarkoituksena on luoda parempia puitteita eli soittajien kannalta mahdollisimman toimiva paikka esittää musiikkia, ja toisaalta pyritään vastaamaan ikuiseen tarpeeseen kehittää uusia innovaatioita, joilla kannustetaan yleisöä käymään enemmän keikoilla. Matkan varrella asian kehittely lähti vielä hyvällä tavalla lapasesta, kiitos monien mukanaolijoiden, joilta eivät ideat lopu kesken! Kuoppamäki hymyilee ja viittaa klubin sisäkattoa peittävään tiuhaan kaiutinarsenaaliin. Tila vetää vain noin parisataa henkeä, mikä määrittää toiminnan riittävällä tarkkuudella: mitä tahansa esitetäänkin, tapahtuma pysyy intiiminä. Konserttisalien ja toisaalta viinanmyynnin ehdoilla toimivan liveklubien välimaastossa on selvästi tilaa uudentyyppiselle paikalle. Kaikkiaan kaiuttimia on ahdettu pieneen tilaan varsin mittava määrä. K U V A : T O M M I S A A R E L A Sami Mäkinen (vas.) ja Tapio Ilomäki kuorivat ensimmäistä Suomessa käyttöön otettavaa 1236Aparia kuljetuslaatikoistaan. Uudella otteella Vänttisenkin painottama ydinajatus, että klubin tarkoituksena on ”labraaminen” saa Kuoppamäeltä kannatusta. Jos tila kuulostaa paljon suuremmalta kuin miltä näyttää, miten yleisö sen kokee. Lokin mukaan järjestelmää voidaan hyödyntää yhtä lailla akustisissa kuin vahvistetuissakin esityksissä, sillä keinoakustiikan avulla kuivaan tilaan saadaan mallinnettua erilaisten saliakustiikkojen tilaparametreja. Valokiilassa Tuomo. – Välillä surettaa, kun liian monet hyvät proggikset menevät yleisöltä ohi. Konserttisalien virtuaaliakustiikkaa Aalto-yliopistossa tutkiva Lokki kertoo, että G Livelabin äänentoistokonsepti on uutta maailmanlaajuisesti. Heitinkalustoa on tilan kokoon runsaasti, joskin yksittäisten lamppujen kompaktius oli tärkeä valintaperuste. Klubin yleisöääni lepää Genelecin kaiuttimien varassa professori Tapio Lokin suunnittelemaa keinoakustiikkaa myöten. Äänentoisto onkin G Livelabin suurimpia erikoisuuksia. – Perustilanne on minusta tuttu: lavalla soitetaan ja sitä toistetaan kaiuttimilla, jotta se kuuluisi. Lokki arvioi, että näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kun päästään summaamaan syksyn aikana esitettävän mielenkiintoisen ja monipuolisen ohjelmiston myötä kerääntyviä kokemuksia. Entä saadaanko virtuaaliakustiikalla luotua koko tilasta intiimi esityspaikka akustiselle musiikille. u Lue Riffin nettispesiaalista (www.riffi.fi) lisää uuden klubin toiminnasta ja syksyn ohjelmistosta. PA:n ja surroundsekä viivekaiuttimien jatkoksi asennettu virtuaaliakustiikkajärjestelmä sisältää yli neljäkymmentä ”kaiuntaa” tuottavaa Genelecin kaiutinta. High Endin Hogletkonsolilla voidaan näppärästi hallita salivalojakin. G Livelab ei ole jazz-, rokkieikä muukaan yhden genren klubi. – Miten kannattaa miksata, kun kaiuntaa voi levittää tilaan vapaammin eikä kaikkea kaikua tarvitse syöttää PA:n kautta. Täällä toistoa vain on hajautettu niin, että sitä tulee muualtakin kuin edestä. Teknisesti edistyksellisten tallennusja striimausmahdollisuuksien avulla klubin seiniä pystyy toisaalta halutessaan avartamaan suuremmallekin yleisölle. 28-31 G Livelab.indd 31 24.8.2016 12.02
Kitaransa Engberg kertoo ostaneensa aika lailla fiilispohjalta. Kitara soi myös järjettömän hyvässä vireessä ja pitää sen. Joskus uusi löytö on lähtenyt mukaan heti, joskus taas pienen tuumausajan jälkeen, sillä ”kyllä se kitara siellä odottaa, jos se on minulle tarkoitettu.” Tapasimme Peter Enbergin hänen työhuoneellaan, ja kävi ilmi, että freelancerin työ vaatii monipuolisen valikoiman kielisoittimia. Otelauta on Brasilian ruusupuuta. Menin silloin lukioon ja kävin Ogelia. 32-34 Elämäni kitarat Engberg.indd 32 24.8.2016 12.03. P eter Engberg tunnetaan monipuolisena kitaristina, joka pystyy hyppäämään hyvin erilaisiin tilanteisiin. Siinä midi oli hyödyllinen, kun piti soittaa itsensä kanssa vuoropuhelua. Hän lähti nuorena opiskelemaan Los Angelesin Guitar Instituteen Scott Hendersonin perässä. E l ä m ä n i k i t a r a t Peter Engberg – kitara alkaa kokeillessa kertoa tarinaa siitä, mitä sillä pitäisi soittaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Tykkäsin heti paljon tästä kaulasta, joka on tosi pieni. Kaula tehtiin tuon Music Manin mukaan. Midi on ollut käytössä myöhemminkin, kun meillä oli Lenni-Kallen kanssa sellainen hassuttelu-fuusiobändi, jossa pukeuduttiin vähän kasarimeiningillä. Omia soololevyjäkin on ilmestynyt kolme. Hän on mennyt liikkeeseen, Helsingissä usein Kitarapajaan, ja löytänyt jotain sopivaa. – Tässä on paitsi aktiivimikit myös midi, eli tällaisia kitaroita ei nykyään ihan joka päivä tule vastaan. Ruokangas Duke ja Hellcat – Duke oli ensimmäinen teetetty kitarani, eikä Juhalla silloin ollut muuta mallia kuin tämä. Aluksi siinä oli puolen milli heitto ylänauhoilla, minkä käsi kuitenkin tunsi, joten Juha teki vielä uuden kaulan. Viime vuosina hänen näkyvin pestinsä on ollut Vain Elämää -sarjan housebandissa, mutta takana on myös pitkä jäsenyys Timo Rautiaisen Neljäs Sektori -bändissä. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Sittemmin mielenkiinto on laajentunut myös popja rock-musiikkiin. Tällä tuli soitettua todella paljon aina ’90-luvun alkuun saakka, myös ensimmäinen soololevy. Lisäksi on mikrofonin puolittajat ja vaihe-kytkin. Lisäksi oppia on tullut haettua Sibelius-Akatemiasta. Kaulaa en ole varmaan koskaan joutunut säätämään. Mikkisysteemissä erikoisuus on se, että tallassa on pietso. Ja vaikka näitä EMG:n mikkejä parjataan, niin minun mielestä niissä on oikein hyvä soundi – tässä kitarassahan toimii puhdas soundi myös. Engbergin juuret löytyvät jazzin ja fuusion puolelta. Tämä oli kitarana sellainen kokeilu, ja edelleenkin käytän tätä paljon. Sille on valitsin ja ulostuloja on kaksi. Lisäksi kitarassa on hauskoja muistoja, eli nimmareita opettajiltani siltä ajalta kun olin G.I.T:ssä: Jim Hall, Steve Morse ja Frank Gambale. Music Man Silhouette – Tämä on siinä mielessä merkittävä kitara itselleni, että olen ostanut tämän jo vuonna ’85 MS Audiotronista. Vuorossa Peter Engberg
– Kitarassa on kaksi sarjanumeroa, sillä Twangissa ne käsittääkseni hankkivat kitaroita aika paljon panttilainaamoista; tämä onkin varmaan alunperin haettu jenkeistä. Kyllä tähän rahaa meni, vaikka ei ihan hirveän kallis ollutkaan. – Epiphonen Howard Roberts -orkesterikitaralla soitan vaan jatsia. Vire on myös aivan mahtava: vaikka kitara on talvella ollut kylmässä keikkabussissa, niin se on laukusta otettaessa soinut ihan vireessä. Gibson Les Paul Gold Top, 1970-luvun alusta – Olimme Mäkisen Mikon kanssa laivakeikalla ’90-luvun lopulla. Nämä minihumbuckerit tulevat kyllä ihan kaikesta läpi. Tällä on tullut monta juttua soitettua, yksi pääkitaroista tämäkin. – Tämä Gibson 347 taas oli palkintokitara jenkeistä. Howard Roberts on ojentanut tämän minulle palkintona koulumenestyksestä G.I.T:ssä. Tässähän ei ole sitä keskipalkkia, mutta siltikään se ei kierrä helposti. Jostain syystä tällä ei kuitenkaan tule paljonkaan soitettua. Jouduin kuitenkin myymään alta pois tosi hyvän Tokai Les Paulin, ja tästä tuli pääkitara siihen aikaan. Soitan tällä oikeastaan mitä tahansa paitsi ihan jazz-kamaa. ”Weather checkingiä” on aika paljon, kitara oli yhtenä talvena keikkabussissa ja tuli sisällä avattua laukku vähän liian aikaisin. Lisäksi kaulan muotoilu liitoskohdassa on todella mukava, kuten rosterinauhatkin. Tämä on vuodelta 1966, Peter Engbergin Strato on Muta Mannisen vanha. Tukholmassa eksyttiin Twang-musiikkikauppaan. Tänne onkin stanssattu ”not for resale”. Esimerkiksi Petosalmen Jarkon kanssa kun soitettiin Rautiaisen Timon bändissä, niin hänellä oli sellainen droppi-h-vireessä oleva kitara ja Peaveyn nuppi, eli tosi raskas soundi. Tosin en ole tällä mitään Rautiaisen juttuja soittanutkaan, ja sellaiseen 335 olisi varmasti parempi. – Soittimena tämä puhuttelee edelleen, ja on sellainen hyvä yleishöylä jonka kanssa tulee usein keikoille lähdettyä. Menin Kitarapajalle kieliä ostamaan, ja huomasin tämän: tosi nasta kitara eikä kovin kalliskaan. Välillä tätä kokeilee, mutta en oikein keksi mitä tällä tekisi. 32-34 Elämäni kitarat Engberg.indd 33 24.8.2016 12.03. Virittimet eivät ole enää alkuperäiset, sillä tämä putosi kerran – onneksi kuitenkin viritinpuolelle, ja ne antoivat periksi. Manninen kasasi sen osista ’57 Stratocasterin mukaisesti ja relikoi kitaran itse. Mikrofonit ovat Fenderin Tex-Mexit. Grant Green tällaisella soitti. Puoliakustisia jazz-kitaroita – Gibson 330:n hankin Kitarapajalta. www.riffi.fi 4/2016 33 – Hellcat on taas ihan ehdoton hi-gain-hommaan. Tämä toimi siinä yhdistelmässä hyvin sellaisena retrompana kitarana; sillä tavalla tuli vähän tukevampi soundi. Ylä-äänikerrat soi särön kanssa aivan järjettömän hyvin. Kampi on saanut muotonsa roudauksen tuloksena. Siinä päiväkävelytunnelmissa kokeilin tätä, mutta en ostanut heti, vaan vasta seuraavalla kerralla. Tämä oli paljon käytössä kun soitin Rautiaisen Timon bändissä vähän hevimpää matskua, sellainen ”this goes to eleven”-soitin
Esimerkiksi Les Paulissa minihumbuckerit ovat tosi kirkkaat. Siinä on vielä sellainen erikoisuus, että punotut ja punomattomat kielet ovat samanpaksuisia. Peter kertoo, että Vain Elämää on parin viikon sessio, jossa jokaisen artistin kappaleita treenataan yleensä yksi päivä. Paljon olen soittanut myös Leri Leskisen Gibson J-50:llä. Tämä löytyi Matt Umanovilta, vieläpä aika edullisesti ja hyväkuntoisena. Usein on mukava mennä studioon kun ei ole selkeää referenssiä siitä miltä lopputuloksen pitää kuulostaa. Martin D-mallin akustinen, 2000-luvun alusta – Tämä oli ensimmäinen kunnon akustinen minkä hankin, eli siinäkin mielessä tärkeä kitara. Siinä matalimmat kielet ovatkin vähän paksumpia ja sillä tavalla saan tuhdimman särön. Monipuolinen soittimisto on hyödyksi freelance-kitaristin arjessa. Engberg kertoo pitävänsä freelance-työn haasteista, siitä miten pyynnöt saa toteutettua. – Gibson 125 on vuodelta ’57. – Tässä on sekä pietsoettä konkkamikki. Viime vuonna siellä oli Anssi Kela ja Pave Maijanen, joilla oli myös omia kitaroita, joita lainasin. – Itse asiassa nyt kun tässä on juteltu, niin tuli ihan järjetön himo ostaa uusia kitaroita, Peter nauraa. Silloin tätä ei mielestäni juurikaan erota sellaisesta isokoppaisesta jazz-kitarasta. Martinissa botne ja myös yläkerta ovat aika vahvoja, eli bluegrass-hommaan tämä on paras. Sovitukset syntyvät vaihtelevalla tavalla. Itsekin olen tehnyt jonkun arrin. Samalla tavalla hankin ensimmäisen mandoliinin: kysyttiin: löytyykö mandoliinia. Cavaquinho ja ukulele löytyy myös. Esityspäivänä sitten vedetään kukin biisi pari kertaa läpi, eli kyllähän siinä pitää kaiken aika hyvin toimia. Mikrofonilla äänittäessä taas leikkaan tästä kitarasta yleensä aina alakertaa pois. Lisäksi minulla on Radialin etuaste, missä niitä voi blendata. Sen jälkeen kävin ostamassa K. Minulla on esimerkiksi viola caipira, brasilialainen 10-kielinen kitara; periaatteessa se on kuin Keith Richards -tyyppinen 12-kielinen, joka viritetään usein avoimeen E-duuriin. Juu! Sitten Aron Soittimeen ja sieltä mandoliinin kanssa studioon, hän nauraa. – Sen näkee oikeastaan vasta siellä treeneissä, että mikä sopii mihinkin biisiin. Tässä on joku sellainen järjetön juttu, että sähkön kanssa soundi on todella iso. Tulevilta kitarahankinnoilta hän hakee karakteeria, erikoissoundia, eikä sinänsä etsi mitään kalliita soittimia. 34 www.riffi.fi 4/2016 ja soundi on aika nasaali; tosi kiva esimerkiksi big band -hommissa kun kitara on vielä erikseen mikitetty. Gibsonilla taas sellainen hiljaa peukalolla soittaminen on kivempaa. Sen ostin New Yorkista, kun oltiin Ira Kaspin kanssa siellä keikalla. Yairi, joka on enemmänkin sellainen keskialuevoittoinen. – Tietysti matkoiltakin on tullut ostettua paljon pikkusoittimia. Kitara biisin mukaan Nykyään Engberg valitsee kitaran yleensä kappaleen tai tyylilajin mukaan, varsinkin äänitystöissä. Sillä saa aika hyvin muokattua live-soundin valmiiksi, ja olenkin yleensä sanonut miksaajalle, ettei tee pöydästä mitään eq-muutoksia. – Joskus sovitetaan samalla kun treenataan, joskus taas on Lerin tai jonkun tuottajan tekemä sovitus. Yairin kitaran muistaakseni Musamaailmalta ja menin studioon sen kanssa. Lisäksi minulla on yksi pieni LX-Martin sekä K. – Yläja alakielten suhde on tärkeä, ja tietenkin se mitä matskua kullakin kitaralla soittaa. Halusin ostaa jonkun jazz-kitaran, ja kiersin melkein kaikki liikkeet läpi. Keikalla tulee aika paljon soitettua korvamonitorien kautta, ja tällä tavalla lavalla on hiljaista. u 32-34 Elämäni kitarat Engberg.indd 34 24.8.2016 12.03. Tämän vuoden kuvauksissa hän soitti kitarat ilman mikitystä Torpedo Live’n kautta, koska ”se on vaan niin järjettömän hyvä.” – Käytin aika paljon aikaa ennakkoon, että tein pedaalilaudan kanssa biisikohtaiset soundit valmiiksi. Parastahan toki on se, jos pystyy vetämään vahvistin isolla ilman mikitystä, mutta aika harvoin sellaista tilannetta on. Kitara on toki pienikokoinen ja skaala on todella lyhyt, mikä jonkin verran vaikuttaa vireeseen ja soitettavuuteen. Aivan oikean archtop-soundin saisi, kun laittaisi vielä akkarin kielet. Sitähän ei millään pysty toistamaan kun kuulee vahvistimen vieressään, mutta eihän se ääni mikin kauttakaan toistu sellaisena. – Kun puhelin soi ja kysyttiin, että onko sulla akkari, niin vastasin tietysti että on. Esimerkiksi Vain Elämää -sarjan kuvauksiin hän on yleensä lähtenyt isomman kitaravalikoiman kanssa. Jokaisessa kitarassa on myös hieman erilainen kielisetti, ja hän kertoo käyttäneensä aikaa oikean paksuuden löytämiseen kullekin kitaralle. Hänen kitaroidensa setit vaihtelevat 009 ½–013 välillä, ja usein settien alakielet ovat hieman eri paksuisia
Nykyään toimin yhteistyössä tuottajana isomman jakeluyhtiön kanssa. Onko rautalanka vain nostalgiaa. Myynti lähes puolittui kuukausi kuukaudelta, kun nes koko vuoden liikevaihto oli sama kuin joulukuun liikevaihto aikaisempina vuosina. – alakulttuuri pitää pintansa 35-37 Rautalankaa.indd 35 24.8.2016 12.20. Myös tämä yhtye sai aikoinaan lisäpontta Agentsin suuresta suosiosta. Sen ja Levyraadin avulla saatiin aika paljon keik kaa, bändin basisti Jori Venemies aloittaa. Tapaan kaverit Hämeenlinnan Suistoklubilla, jossa Beat makersin on määrä soitella taas elokuussa. Me päästiin siihen Huvin vuoksi ohjelmaan. Bändin alter egon eli surfprojekti Supertubesin albumi Wham! Experience (vierailijana Los Straitjacketsien Eddie Angel) tuli kakkossijalle englantilaisen Pipelinelehden Album of the Year äänes tyksessä vuonna 2008. – Seitsemän vuotta sitten huomasin levyjen myynnissä ro mahduksen. – TV:ssä oli sellaisia ohjelmia, joissa iskelmä ja rautalanka bändit pääsivät esiintymään. Lopulta se piiri joka osti sitä musaa, alkoi olla todella pieni, vaikka he ostivatkin paljon. Vuosituhannen vaihteessa heidän yh tyeensä, solisti Pekka Tiilikaisen kanssa muodostettu Beat makers, keikkaili parhaimmillaan 100 esiintymisen vuosivauh dilla. Venemiehellä on kokemusta rautalangasta siinäkin mieles sä, että hän pyöritti pitkään myös siihen erikoistunutta pienle vyyhtiötä, Twangsvillea. Perinteisten tanssilavojen väheneminen on Jori Venemiehen mukaan vaikuttanut myös rautalankabändien keikkamahdolli suuksiin, vaikka iskelmämusiikissa rautalankasoundia edelleen kuuleekin. www.riffi.fi 4/2016 35 J ori Venemies ja Juha Heinonen ovat soittaneet rauta lankaa koko ikänsä. TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN Rautalanka elämäntapana Agents-yhtyeen suosio antoi rautalanka-musiikille uuden nosteen, jonka jälkimainingeissa elää vahva ja sitoutunut harrastajakunta
– Toki soittajaporukassa on paljon varttuneempaa väkeä, mutta kyllä ihan alle parikymppisiäkin soittajia on. Onko tämä ske nen koko kuva. Nastolan rautalanka festarit heinäkuun ekana viikonloppuna on ollut se isoin tapah tuma. Hei täkin käy rautalankafestareilla, mutta he ovat ehkä lähempänä sitä rockabilly ja rock’n’rolljengiä. – Monet aktiiviset rautalankabändit tekee nykyään varmaan vuodessa sen määrän keikkoja, kuin mitä me aikoinaan kuukau dessa. Nastolan ohella pienempiä tapahtumia on syntynyt sin ne tänne. Suuren yleisön silmissä tunnetuin rautalankatapahtuma on nostalgiaan perustava Back to the Sixties. Hehkun idea oli, että etulevyyn liimattu kuvio ommel tiin ensin nahkaan. Jos ihan kitarabändejä ajatellaan, niin ei sitä keikkaa ko vin paljon ole, kitaristi Juha Heinonen lisää. — Tunnustan, että tanssikeikkoja olen soittanut ihan transis torivahvistimella, Tech 21 kombolla. Aina on niin ollut. – Voxeissa oli sellainen rahasumma kiinni, että päätin myy dä ne. Hehkun tilaustyönä rakentama Beatmaker 150 on Ampeg henkinen käsinjuotettu vahvistin, ja Änäkäinen King 15 kaappi puolestaan edustaa perinteistä bassorefleksiputkin suunniteltua kaappia B&C 15CL76 elementillä. Päädyin lopulta Hehkun nuppiin ja Änäkäisen kaappiin. Niissä on kuitenkin ollut vähän sellainen ongelma, et tä ne ovat jääneet pienimuotoisiksi ja siksi syövät yleisöä toisil taan, Venemies kokee. Mutta sen Voxinkaan ei välttämättä tarvitse olla enää vuo sikertamallia: Toiveiden mukainen basso syntyi Vuoren Sakun verstaalla. Mutta varsinaisilla bändilevyillä on sitten ihan omaa tuotantoa, ja joskus on haet tu niitä vaikutteita ihan muusta musiikkityylistä. K U V A : V E IK K O V E N E M IE S 35-37 Rautalankaa.indd 36 24.8.2016 12.20. Samalla hän huomauttaa, että surfrautalangalla tuntuu olevan vetovoimaa: – Sitä surffiporukkaa on nykyään yllättävänkin paljon. Joskus hulluina vuosina tuli kan nettua kaksikin Voxia keikalle. Myös yleisön asettamat vaatimukset soittajien tekniselle osaamiselle ovat nousseet. Ajattelin, että ihan hyvin teettää uudet bassokamat koti maisella rakentajalla, sillä hintalaatusuhde on Suomessa hyvä; esimerkiksi käsinjuotetut Ampegit on todella kalliita. – Sekin vaikutti vahvistimen rakentajan valintaan, että Heh kun kanssa pääsin vaikuttamaan tuotteen visuaaliseen puoleen. Keikalla toimivat uudemmatkin laitteet Jori Venemies kertoo soittaneensa pitkään Voxin 460 nupilla ja Vox Foundation 18 kaapeilla. Otin kuvan Voxin nupista, ja sanoin, että jotain tämän suun taista. Sen soundi on ihan hyvä, enemmän Fenderin suuntaan. 36 www.riffi.fi 4/2016 – Jos ajatellaan tätä päivää, niin kyllähän se vähän saman laista on kuin tuo rock’n’rollalakulttuuri. Kitaristi Juha Heinonen soittaa Voxeilla, vaikka ei täysin ortodoksiksi vahvistinpuolella tunnustaudukaan. – Esimerkiksi alkuvuosina Nastolan festareilla oli alkuillas ta todellisia harrastelijaorkestereita, mikä oli toki ihan hyväkin asia. Prismoissa myytävät rautalankakokoelmat on juu ri sitä klassikkoosastoa, Emmaa ja muuta. Enemmänkin niiden välillä on kyse koulukuntaerosta, eli surf soittajat käyttää Fenderiä. Aikoinaan Suomessa kävi niin, että kun Esa Pulliainen käytti Voxia ja nauhakaikua, niin nuoret kollit osti samanlaiset perässä. Mekin ollaan jollain levyllä vedetty esimerkiksi Rainbown biisi rautalangak si, Venemies kuvaa ja Heinonen jatkaa: – Sitäkin asennetta edelleen on, vähän niin kuin bluesissa, että se pitää vetää juuri oikealla tavalla ja että ainoa oikea soundi rautalankaan luotiin 1960luvulla, Heinonen lisää. Sekä nuppia että kaappia koristaa Voxkuviointi, sillä rautalankapiireissä soittokamojen visuaalisuus on yhtä lailla tärkeää. Kun vanha bändi alkoi aktivoi tua, hän päätti kuitenkin luopua rakkaasta setistään. Se oli monille ensimmäinen tilaisuus päästä soittamaan isomman yleisön eteen. Fenderistäkin saa todella hyvän rautalankasoundin, sitä pitää vaan vähän enemmän ruuvata
u – Itse asiassa kyllästyin vanhan painavan Voxin roudaami seen, ja ostin kiinalaisen AC15mallin tilalle. Bändimetelin seassa täytyy olla aikamoinen kultakorva, että erottaa sen aidosta Space Echosta. – Aika moni ottaa nykyään keikalle Bossin RE20digitaali kaiun. En voi sanoa, että siinä olisi mitään mullistavaa soinnillista eroa. Sillä ta valla hauskaa, että vaikka nuo rautalankakaverit on tosi perin teisen linjan tyyppejä, niin Jori otti tällaisen mikrofonin ennak koluulottomasti vastaan, Vuori kiittää. Vuoren rakentama Beatmaker IV basso on sekin Presari henkinen, mutta rakentajan omalla vivahteella. Sen takia on ymmärrettävää, et tä enemmän keikkoja tekevät siirtyvät huoltovapaisiin laitteisiin, hän perustelee valintoja. Alesiksen Q20:llä pys tyi myös hyvin huijaamaan, ja Amtechin analogikaiku on hy vä. Tämä on kuitenkin isompi, leveämpi, joten siitä tulee enemmän bassoisempi soundi verrattuna sellaiseen Stingbassoon. Strato ja Presari Juha Heinonen soittaa perinteen mukaisesti Stratocasteria, mut ta pitää siinä mielessä kitaravalintaansa epäortodoksisena, että hänen pääStratonsa on American Standard ’90luvun alusta. Tässä taas mikki vastaa ehkä taas lähiten sitä ’51 Presarin yhtä kelaa. Oikealle nauhakaiulle on nykyään sen verran hyviä vasti neita, että se alkaa Heinosen mukaan olla rautalankakeikoilla kin harvinainen näky. – Mikin paikka tässä bassossa on aika lailla siinä missä ne Presarin kaksi mikkiä ovat. – Kai siinä on itselläkin tullut tietynlainen puritanismi sen 35-37 Rautalankaa.indd 37 24.8.2016 12.20. Alkuperäiset Lace Sensor mikit hän on toki vaihtanut Seymour Duncaneiksi. Venemiehelle pelkästään uusi vahvistin ja kaappi eivät riit täneet, vaan bassokin tuli teetettyä kotimaisella rakentajalla. Mutta Presarissa on tavallaan hum bucker, kaksi viiden kilon kelaa, jotka laitetaan sarjaan. – Aikoinaan nauhakaiut oli aina keikoilla mukana, mutta se huoltaminen oli todella työlästä. Mikrofoni on myös rakentajan omaa tuotantoa. Mutta ei sen merkin kanssa ole niin tark kaa kuin kitaristeilla, Saku Vuori kertoo. Soitin on vär jäykseltään satiinimusta. Surffijengi käyttää tietenkin Jazz mastereita ja Mosriten soittajia on myös. Loppujen lopuksi tämä ei aivan to teutunut, sillä tekijäksi valikoitui soitinrakentaja Saku Vuori: – Presari tuntuu olevan se rautalankasoittajien basso, ja ni menomaan luotetaan siihen, että yksi mikki riittää. Jotkut vetää Danelectrolla myös. www.riffi.fi 4/2016 37 suhteen, että minkälainen lavan muodon pitää olla ja miltä ki taran ylipäänsä pitää näyttää. Studiossa nauhakaiku suhinoineen ja kohinoineen on toki lämpimämpi. Niitä nauhoja vaihdeltiin ja putsailtiin, jengi röökas ja savu kerääntyi sinne, samoin tanssi lattialta pölissyt perunajauho. Ta voite oli kyllä alunperin löytää ilmoituksella musta Mike Dirnt Precision Bass, sillä Presari osui aikoinaan Voxin kanssa soun din puolesta hyvin yhteen
20 minuutin mittaisia konsertteja pidetään tasaja puolitunnein kahdessa eri tilassa, näyttelyn välittömässä läheisyydessä. Esillä olevia soittimia voi myös kokeilla ja näyttelypuolen ohessa Holy Grail tarjoaa ohjelmaa niin luentojen kuin minikonserttienkin muodossa. Manner-Euroopan kitarantekijöillä lienee kotikenttäedun vuoksikin määrällisesti vankin osanotto, mutta 135:n soitinfirman joukossa on kiitettävästi myös Brittein saarilta ja pohjoismaista saapuvia näytteilleasettajia. Koska näyttelyn koko on rajattu, kierrätetään osallistumisvuoroja ja niinpä osa aiempina vuosina mukana olleista on huilivuorossa tänä vuonna. Rumpujen ääreen astelivat vuorotellen Toni Paananen (Malpractice), Anssi Nykänen (WÖYH!, Suomen eniten äänitetty rumpali), Jari Salminen (Poets Of The Fall, Anna Puu), Risto Niinikoski (Vain Elämää, Egotrippi), Jakke Saarinen (The Blanko) sekä Sami Osala (Sunrise Avenue). Kanadan ja USAn pienet soitinverstaat ovat vahvasti edustettuina, ja jotakin tapahtuman merkityksestä kertoo se, että soittimia tuodaan näytteille Indonesiasta, Malesiasta ja Singaporesta, unohtamatta myöskään Argentiinaa ja Brasiliaa. Lisätietoa: • www.holygrailguitarshow.com Holy Grail Guitar Show 2016 – Berliini kokoaa jälleen kitarantekijät lokakuussa 38-39 Poiminnat.indd 38 24.8.2016 12.05. Rumpalivideon löytää joko selaamalla Astiastudion videokanavaa tai hakemalla videota YouTubesta nimellä ”How much the drummer affects the sound?” Lisätiedot: Astia-studio • www.astiastudio.fi Chad Wackermanin haastattelun voi lukea nyt myös Riffin verkkosivustolta, jonne avaamme arkistomateriaalia artikkeli kerrallaan. Kaikki muu pysyy ennallaan kannujen virityksistä mikkien asemointiin ja bassaripedaalista ekvalisaattorin namikoihin. Jos soittajan tatsi kerran ratkaisee, niin nyt sen seikan pitäisi kuulua. Kippo äänitti rummut kahden tuuman kakulle 24-raitaisella Otarilla ja miksasi musiikit varttituuman Revoxille. 010 320 7300 | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi Valoa ja ääntä kaikkiin tiloihin. pidettävän tapahtuman järjestää European Guitar Builders Association, mutta tapahtumaan saapuu näytteilleasettajia ympäri maailmaa. Lokakuun 8.–9. 38 www.riffi.fi 4/2016 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa | Puh. Jotteivat kokeilun hedelmät jäisi vain oman porukan piiriin, koetilanne päätettiin kuvata myös videolla ja se laitettiin jakeluun. Päivän teemaan lausuma liittyy siten, että Astia-studion isäntä Anssi Kippo päätti kokeilla, miten paljon tuollaisessa ikitotuudessa on perää. KUVA: TARJA RUOTSALAINEN Miten paljon rumpali vaikuttaa rumpusoundiin. Entinen Live Nation Finlandin esitystekniikka Gets on nyt F-PRO. Valmis miksaus ja editoitu video taustainformaatioineen pukattiin Astia-studion YouTube-kanavalle, jossa entuudestaan oli jo muutama muukin myytinmurtovideo katseltavissa. Ja jos joku märehtii Rion vaatimatonta mitalisaldoa, niin tässä on hieman kompensaatiota: kansakuntamme väkilukuun suhteutettuna Holy Grailissa on läsnä tänäkin vuonna hämmästyttävän monta suomalaisen soitinrakennuksen edustajaa – peräti kuusi firmaa ( Ari-Pekka Paasonen – JaSeSoi; Olav Löf – Loef Guitars; Juha Lottonen & Juha Rinne – Lottonen Guitars; Aron Bach – Tuli Basses; Kari Nieminen – Versoul ltd sekä Saku Vuori – Vuorensaku). J o kolmantena vuonna peräkkäin Estrelkonferenssihotelli täyttyy soitinrakentajista ja messuvieraista, kun Holy Grail Guitar Show houkuttelee väkeä Berliiniin viettämään todellista teemaviikonloppua. -O ma ääni pohjautuu yksilölliseen soittotapaan, ja soittajan soundihan syntyy vähintään 80-prosenttisesti kosketuksesta, korkeintaan 20-prosenttisesti soittimesta, totesi rumpaleiden rumpali Chad Wackerman Riffin haastattelussa 2014. Systeemi oli yksinkertainen, Masa Maijasen (basso), Jarmo Nikun (kitara) ja Jussi Turusen (kitara) muodostama trio soittaa kuusi kertaa saman lyhykäisen, mutta useamman erilaisen jakson sisältävän kappaleen ja joka kerralla vaihdetaan rumpalia. Tarjoamme Suomen kattavimmat ratkaisut vaativiinkin valoja ääniteknisiin toteutuksiin, Sinun tarpeesi mukaan
Tarjoamme Suomen kattavimmat ratkaisut vaativiinkin valoja ääniteknisiin toteutuksiin, Sinun tarpeesi mukaan. D A F ry ylpeänä esittää: Sunnuntaina 2.10.2016 Sunnuntaina 2.10.2016 RUMPUMESSUT RUMPUGAALA Pop & Jazz Konservatorio, Helsinki Ravintola Virgin Oil Liput 10 € Liput 5 €, DAF jäsenet ilmaiseksi Klinikat: Kepa Kettunen, Ikiz (SWE) ja Heikki Saari, mukana tärkeimmät maahantuojat ja runsaasti kotimaisia valmistajia Mm. 010 320 7300 | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi Valoa ja ääntä kaikkiin tiloihin. Ladies’ First Big Band, Drum Attack (EST) ja rumpaleiden taistelu. ww w. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa | Puh. Entinen Live Nation Finlandin esitystekniikka Gets on nyt F-PRO. Mukana Ikiz, Sami Kuoppamäki, Jussi Lehtonen, Kepa Kettunen, Tuomas Rauhala, Jaska Lukkarinen, Mikko Kaakkuriniemi ja Anssi Nykänen). ru m pu m es su t.f i 38-39 Poiminnat.indd 39 24.8.2016 12.05
Siinä kun alkuperäinen Recording Custom oli suunniteltu takavuosien analogisen äänitysteknologian tarpeisiin, nyt julkaistu mallisto on viritetty vastaamaan 2000-luvun makumieltymyksiä ja työtapoja. Muun muassa japanilainen koivu on nyt vaihtunut pohjoisamerikkalaiseen ja reunaviiste jyrkkeni 30-asteiseksi. Kokoaan isompi Riffin testiin valittiin monikäyttöinen, sattumoisin Gaddin itsensäkin suosima 20-tuumaisen bassorummun sisältävä runkopaTEKSTI: TOMMI SAARELA YAMAHA Recording Custom – tarina jatkuu! Klassisten länsimerkkien peesissä myös Aasian rumpujättiläiset alkavat tulla ikään, jossa omasta katalogista voi perustellusti ryhtyä julkaisemaan kerrannaisversioita. 40-41 Yamaha.indd 40 24.8.2016 12.06. 1970-luvulla julkaistusta 9000-sarjasta periytyvä vaalea koivupinta on yksi sen neljästä värivaihtoehdosta. 9000-sarja nousi suosioon erityisesti äänityskäytössä, ja malliston nimi muutettiin 1980-luvun puolivälissä virallisesti Recording Customiksi. 40 www.riffi.fi 4/2016 R umpumerkkinä Yamaha täyttää pian 50 vuotta ja juhlaa enteillen palautti markkinoille yhtiön ehkä tunnetuimman rummustoperheen – Recording Customin. Uusintajulkaisua markkinoimaan on valjastettu Steve Gadd, joka kertoo istuneensa ahkerasti suunnittelupöydän ääressä kun vanhan malliston parhaita ominaisuuksia yhdisteltiin myöhemmin kehiteltyihin valmistusmenetelmiin. Yamahan 9000-sarja toi aikoinaan 1970-luvun lopun markkinoille uutuutena koivurunkoiset, pitkillä tuplapesillä varustetut rummut, joiden ulkonäkö ja sointi alkoivat pian kerätä tunnustusta. Rungotkin ovat keventyneet entisajoista, ja ne on nyt laminoitu kuudesta millin vahvuisesta koivukerroksesta. Yamaha esittelee uudistetun painoksen legendaarisesta Recording Custom -rummustostaan. Studiorumpujen klassikko uudistui
Bassarin polkaisu tarjoaa lukemattomilta kasarialbumeilta (ja myöhempien aikojen samplekokoelmilta) tutun Recording Customin tyyppisoundin, jonka koivuisen kaikukopan ”kilahduksen” saa vaimennettua kevyellä kangasrievulla, jos tarve – tai äänittäjä – vaatii. Korottimen voi halutessaan irrottaa, ja pyöräyttämällä sille räätälöityä lovettua puuvannetta hieman eri asentoon saa bassarin laskettua lattiatasoonkin. Messinkisen rinnalla kokeiltiin kevyttä keskisyvää alumiinirumpua, joka tarjosi löysemmillä vireillä ja matoilla hieman enemmän sointia ja botnea vaikkapa balladiosastolle. 40-41 Yamaha.indd 41 24.8.2016 12.06. Vaikka Yamahan suunnalla huhutaan, että Recording Custom -setteihin olisi koivurunkoisia virveleitä luvassa myöhemmin, jo kokeiltu standardisyvyinen messinkivirvelikin oli sopivilla vireillä soinniltaan lähellä napakkaa koivuvirveliä, vaikka onkin painoltaan jotain aivan muuta. Se sietää yllättävän löysääkin virettä, ja pikkuisen kiristämällä soundi sen kun paranee ja muhevoituu. www.riffi.fi 4/2016 41 Yamaha Recording Custom Studiorummuston uusintapainos 20" × 16" bassorumpu ja 10" × 7", 12" × 8", 14" × 13" tomit (hintaluokka 3350 e ) Virvelit • 14" × 5,5" messinki (sh. Yamahan klassinen pallonivelen ja kiinnityspuikon yhdistelmä on huippuhyvä: vankka ja luotettava, nopea kiinnittää ja irrottaa, ja mikä parasta, se tarjoaa portaattoman säädön tomin sijainnille ja kulmalle. 010 320 7400 Tietoa verkosta: www.f-musiikki.fi ketti. Laakista talteen Tomit ripustetaan Yamahalla nykyään taas rohkeasti bassorummun varaan, ja kolmireikäinen pidike jättää kahdenkin etutomin asetelmassa tilaa vaikkapa splashin telineelle. Yamahan Recording Custom on ollut vuosikymmeniä tietynlainen referenssikalusto, ja se saattaa olla nimensä mukaisesti maailman eniten levyille äänitetty rumpusetti. Toki herkin ja tarkin ote mattoon alkaa seitsemän tuuman syvyydellä jo hieman livetä. Korottimella ja Powerstroke 3 -tyyppisellä soittokalvolla varustettu rumpu ei ainoastaan näytä vaan hämäävästi kuulostaakin kokoaan suuremmalta. Tällä konstilla nuijanvartta ei siis tarvitse lyhentää, jotta se osuisi napakymppiin bassorummun kalvolla. u Syvemmät metallivirvelit antavat pelivaraa viritykseen ja botnea balladeihin. 500 e ) • 14" × 6,5" alumiini (sh. Satsin syvin rumpu oli teräskuorinen, joka antaa pelivaraa paitsi hyvin löysille myös hyvin kireille vireille. Arkikäytössä soundi on kylläkin niin hallittu ettei demppiä välttämättä tarvita. 555 e ) Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Yamahan logoilla somistetuilla ambassadoreilla ja keskimääräisen kireillä virityksillä rummusto tulostaa laadukasta, elävää studiosoundia, joka uppoaa sellaisenaan vaikkapa pop-, lattarija fuusioympäristöön. Perusmaton vaihtoehtona messinkivirvelissä tulee viidestä parilangasta Steve Gaddille mittatilauksena räätälöity kapea signature-matto, jolla samaan rumpuun voi haeskella studio-oloissa toivottua kontrolloidumpaa otetta. Kokeillusta kolmikosta selkein jokapaikan virveli vaikutti parhaalta kompromissilta esimerkiksi silloin, kun teräs ottaa korviin ja puisessa on liian vähän potkua. Recording Custom -sarjan monikäyttöinen messinkivirveli tarjoaa kiinteää ja napakkaa sointia kahdella eri matolla. Tarjolla olleesta virvelisatsista kokeiltiin kolmea, jotka edustivat kattavasti eri materiaaleja ja syvyyksiä. Niukkojen värivaihtoehtojen vastapainoksi laaja irtorumpujen tarjonta tuo mukavasti valinnanvaraa setin koostamiseen. Kevyillä prässivanteilla varustetuissa tomeissa kuulee tutulta kalskahtavaa napakkaa aluketta ja hallittua selkeää jälkisointia eli juuri sitä perushyvää soundia, jota esimerkiksi levyraidoille usein kaivataan. Neljän pintaviimeistelyn valikoima on tyylikäs, mutta varsin kapea ammattimallistoksi. Esimerkiksi bassorumpuja on tarjolla 18–24-tuumaisina ja suosittua 22-tuumaista jopa kolmella syvyydellä. Profiililtaan ja ominaisuuksiltaan paljolti valettua mukaileva prässivanne toi sointiin mukavaa kiinteyttä. 535 e ) • 14" × 7" teräs (sh. Jo akustisilta lähtökohdiltaankin ”valmiiksi ekvalisoitu” rummusto pelittää kiitettävästi myös ilman mikkejä. Näistä perinteistä ponnistava uusintapainos tarjoaa päivitetyssä muodossaan varsinaisten vintage-klassikoiden aikakauden jälkeen arvoon nousseita ominaisuuksia, jotka sopivat niin äänityksiin kuin monikanavaiseen lähimikitykseen keikkatilanteessa. Perinnettä uudistaen Kokeillun Recording Custom -runkopaketin hinta virvelin kanssa kiipeää liki neljään tonniin – ja vastaava 22-tuumaisen bassarin ja 16-tuumaisen lattiatomin paketti vähän ylikin – eli kyseessä ei ole mikään jokapojan rummusto. Metallia matkaan Kiinalaisvalmisteisten Recording Custom -runkopakettien seuraan julkaistiin alkuvaiheessa reilu puoli tusinaa metallista virvelimallia ”Made in Taiwan”. Siinä on Gaddin vaatimuksesta vakiona korotin, jolla bassarin säkäkorkeus nousee 22-tuumaisen tasolle. Tomit pelaavat mainiosti löysemmilläkin vireillä ja tuottavat laakista tallennuskelpoista ääntä, joka ei vaadi miksaustiskin takana kummempia toimenpiteitä. Bassarin jalat lukittuvat yhteen fiksattuun etukulmaan, ja tarkempi korkeuden ja piikkien säätö hoituu rumpuavaimella
Tässä kitarassa nomexTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUKKA SEPPÄNEN Oakbridge DT415 – kuinka toimii tuplakansi teräskielisessä. Yksinkertaistaen tällaisessa kitarassa on kaksi ohutta kansipuuta, ja niiden välissä hunajakennoa muistuttavaa nomexlevyä. 42-43 Komposiittikitara.indd 42 24.8.2016 12.08. Ensimmäisenä tuplakantta alkoi kitaroissaan käyttää saksalainen rakentaja Matthias Dammann 1980-luvun lopulla. Suomessa ainakin lempääläinen soitinverstas Oakbridge Instruments tarjoaa teräskielisiä kitaroita ja mandoliineja tuplakannella. Pikkuhiljaa myös jotkut teräskielisten akustisten rakentajat ovat alkaneet tehdä kitaroita tällä metodilla. Yksi saavutettava hyöty on se, että kitaran sointi on voimakkaampi. Olemme tottuneet siihen, että umpipuinen kansi on akustisessa kitarassa paras vaihtoehto. Nomex on synteettinen materiaali, jota käytetään muun muassa avaruusaluksissa, lentokoneissa, veneissä tai tulenkestävissä vaatteissa. Testiin saadun mallin on rakentanut Niko Hämäläinen, joka on tehnyt myös soitinrakennusartesaanin opinnäytetyönsä tuplakannen mahdollisuuksista. Joidenkin mielestä tuplakansi on vieläkin parempi. Klassisen kitaran maailmassa rakenne onkin saavuttanut jo vankan jalansijan. Nomexia hyödyntävien tuplakansien toteutustapa saattaa hieman vaihdella rakentajan mukaan. Rakenteeltaan tällaisen kannen pitäisi myös kestää hyvin kosteuden muutosten tuomaa rasitusta. Nimityksiä sille on muitakin, kuten voileipäkansi, kaksoiskansirakenne tai komposiittikansi. 42 www.riffi.fi 4/2016 N iin sanottu tuplakansi (double top) on yleistynyt akustisissa kitaroissa parin viime vuosikymmenen aikana. Tuplakansirakenteita on erilaisia, mutta yleensä sillä tarkoitetaan sellaista, jossa on puun ohella hyödynnetty nomex-kennoa. Tuplakannessa puun osuutta siis vähennetään ja korvataan sitä kevyemmällä mutta jäykällä nomexilla
Erilainen, kyllä Yksittäisiä nuotteja tapaillessa DT415 soi selvästi erilaisella sävyllä kuin esimerkiksi omat umpipuiset kitarani, vaikka eri soittimien vertailu vaikeaa onkin. Lopuksi rakenne suljetaan liimaamalla kiinni hyvin ohut alakansi. No, molempi parempi. Miltä se tuntuu ja kuulostaa. DT415:ssä sivujen ja pohjan idea on toimia vain tukirakenteina, ja siksi ne on rakennettu laminoituna. Soittimena DT415 on komeaa laatutyötä vailla lastentauteja. u – kuinka toimii tuplakansi teräskielisessä. Kun kitaralla soitti enemmän, alkoi tuntua kuin siinä olisi positiivinen sisäänrakennettu kompressio, joka ei syö dynamiikkaa. www.riffi.fi 4/2016 43 Oakbridge Double Top 415 Teräskielinen akustinen tuplakannella • rakentaja Niko Hämäläinen • kansi: Engelmann-kuusi double top -rakenteella • rimoitus: kevyt X-rimoitus • sivut ja pohja: Intian ruusupuu • reunalistat: punaveripihkapuu (padouk) • kielten soiva pituus: 647,7 mm (25,5") • kaula: mahonki hiilikuituvahvikkeilla, 2-toiminen kaularauta • otelauta: Madagaskarin ruusupuu, 10–16 tuuman muuntuva radius • otelautamerkit: mother of pearl -koristelu • talla: madagaskarin ruusupuu • satula ja tallaluu: hirven sääriluu • virityskoneistot: Grover Sta-tite • pintakäsittely: polyuretaanilakka Hinnat: • DT415 alkaen 3300 e • testikitara 3950 e Lisätiedot: Oakbridge Instruments Puh. Moderni ja voimakas soitin DT415 on soinniltaan varsin moderni instrumentti. Kannen reunoja ääniaukon kohdalta katsellessa ei tuplakantta varsinaisesti huomaa. Äänen voimakkuus ei toki aina ole tärkein kriteeri kitarassa, mutta kun sointi on laadukas ja myös projisoiva, se antaa etua monissa soittotilanteissa. Soinniltaan kitara on voimakas ja hyvin projisoiva. Yläsävelsarjat soivat todella rikkaasti, mutta samalla sointi on kuitenkin paljaamman oloinen kuin mihin olen tottunut. Itse olen aina tykännyt, että kitaran sivut ja pohja värittävät sointia johonkin suuntaan. 42-43 Komposiittikitara.indd 43 24.8.2016 12.08. Soittotuntumakin kitarassa oli hieman erilainen, millä en nyt tarkoita soitettavuutta. Tämä piirre tekeekin kitarasta luultavasti erottelevan isomman kokoonpanon seassa. Rosetti on hieno ja padoukista tehty reunalista tyylikäs. 040 545 8545 • www.oakbridge.fi kennolle on jyrsitty paikka yläkanteen, ja kenno liimataan siihen kiinni. Makuasiat ovat makuasioita, enkä nyt tiedä olisiko tällainen tuplakansikitara esimerkiksi blues-pikkaajan unelma. Kun laitoin capon viidenteen nauhaväliin, ja soitin avoimesta asemasta, oli sointi yllättävän tuhti. DT415 on soittimena oikein huolellista työtä, ja koristelunkin osalta upeaa jälkeä. Eikä siinä mitään, monet soittajat varmasti pitävät siitä. Täysin umpipuisissa kitaroissa sivut ja pohja paitsi jonkin verran värittävät kitaran sointia, ja myös niiden resonanssi tuntuu yleensä selkeämmin soittajan kehossa etenkin istuen soittaessa. Olettaisin, että laminoiduilla pohjaja sivurakenteiella on tähän ainakin jotain vaikutusta. Rakentajan suosittelema tapa kokeilla kitaraa myös seinää kohden soittaen paljasti miten eri lailla tuplakansi suuntaa ääntä perinteiseen teräskieliseen verrattuna. Capon kanssa soittaessa kitaran käyttäytyminen poikkesi jonkin verran siitä mihin olen tottunut. DT415 on ihan mielenkiintoinen, voimakkaasti ja myös dynaamisesti soiva instrumentti. Sointi on varsin tasainen ja voimakas myös ylemmästä rekistereistä soittaessa. Soinnin balanssi on erittäin hyvä ja sävelet soivat pitkäään. Jos esimerkiksi sorminäppäilyn kuuluviin saattaminen tuntuu työläältä, tällainen kitara saattaisi olla kokeilemisen arvoinen. Toisaalta itse pidän myös siitä, että ylemmän rekisterin avoimet asemat tarjoavat ikään kuin ”toisen soittimen”, jolla palettia voi laajentaa. Tässä kitarassa sointi todella tuntuikin olevan enemmän kannen puolella
44-45 Vox.indd 44 24.8.2016 12.09. Kaikki sarjan vahvistimet valmistetaan Vietnamissa. Kuumemmilla mikeillä ja gainia yli kello kolmen annosteltaessa menivät raskaimmin särötetyt High Gain -soundit omassa käytössäni hieman liiankin muhjuisiksi ja suriseviksi, äänen erottelevuuden ja tiukkuuden kustannuksella. Lisää muokkausvaraa antavat etuasteen Brightja Fat -kytkimet, joista ensimmäinen buustaa diskanttia ja jälkimmäinen alataajuuksia. Särön määrä tosin totteli tällöinkin hienosti kitaran äänenvoimakkuuden säätöjä – jopa kaikkein saturoituneimmillakin aseTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Vox AV15 Vox AV15 – kahdeksan vahvistinta yksissä kuorissa Vox ujuttaa AV-sarjaa soittajien makuuhuoneisiin, studioihin ja miksei esiintymislavoillekin. Lähin jossakin määrin vertailukelpoinen mallisto Voxin lähihistoriasta löytynee Valvetronix-sarjasta, jonka etuasteessa käytetään kuitenkin AV:sta poiketen digitaalista mallinnusta. Ääntä joka lähtöön Vahvistimen etuasteen eri soundityypeillä kattaa äänimaailmat Fendermäisistä heleistä puhtaista soinneista Voxja Marshall -henkisten brittirock-soundien kautta aina Rectifier-koulukunnan sirkkelöintiin saakka. Aseinaan sillä on näyttävä ulkoasu ja monipuolinen soundivalikoima. Vaikuttavia säätömahdollisuuksia Vox AV15:n kontrollit ovat selkeät ja sopivan monipuoliset. Testissä ollut AV15 on kahdeksantuumaisen kaiuttimensa ja 15 watin nimellistehonsa perusteella sarjan kompaktein ja edullisin malli. Se onkin valmistajan mukaan suunnattu erityisesti kotija studiokäyttöön ja käytännössä se osoittautuikin näihin tarkoitusperiin varsin oivalliseksi laitteeksi. Vox AV-vahvistimissa on lisäksi aux-tulo ulkoisille äänilähteille ja kuulokeliitäntä hiljaiseen jammailuun. Mitoiltaan kyseinen combo on pieni, vain 37 × 45 × 23 cm, ja painoa sillä on hieman vajaat kahdeksan kiloa. Kuinka tehtävä käytännössä onnistuu malliston edullisimmalta ja pienikokoisimmalta jäseneltä. Mallisto pitää sisällään kaikkiaan kolme putkija puolijohdetekniikkaa yhdistelevää, useaa eri vahvistintyyppiä jäljittelevää comboa. Sävynsäätöön on tarjolla perinteinen kolmikaistainen taajuusmuokkain. Pääteasteelle on vielä omat Biasja Reactor-liukukytkimensä, joista ensin mainittu määrittää pääteasteen putken puolikkaan ”kuumuuden”. 44 www.riffi.fi 4/2016 P itkän linjan brittiläinen vahvistinvalmistaja Vox on marssittanut kauppoihin uuden, Analog Valve -nimeä tottelevan putkihybridien sarjan. Jälkimmäinen puolestaan vaikuttaa siihen kuinka dynaamisesti päätevahvistin reagoi etuasteesta vastaanottamaansa signaaliin. Vahvistimessa on kahdeksan täysin analogisesti toteutettua etuastekytkentää ja yksi etuja pääteasteen kesken jaettu 12AX7(ECC83) -putki. Tämäkin muokkain on vaikutuksiltaan tehokas, ja Bias-kytkimellä soundia saa muutettua vintage-asennon täyteläisemmästä ja paksummasta modernin puolen kirkkaampaan ja leikkaavampaan suuntaan. Preamp Circuit -kytkimellä valitaan jokin kahdeksasta etuastetyypistä, ja suoraan soundiin vaikuttavien erillisten gainja volume-säätimien lisäksi valikoimassa on myös lopullisen äänenvoimakkuuden määrittävä Power Level -potentiometri. Bright/Fat -kytkin vaikuttaa ulostulevaan ääneen selkeästi, ja etenkin ”paksummalle” puolelle mentäessä alataajuuksien vahvistus on melko voimakasta
AV15 tarjoaa soittajan käyttöön kolme digitaalista efektiä (chorus, kaiku ja viive), joita voi käyttää samanaikaisesti toistensa kanssa. AV-sarjan pienin malli on monipuolinen vahvistin kotija studiomuusikoille erittäin kompaktissa ja helposti liikuteltavassa muodossa. Isommat mallit vastaavat soittajan tarpeisiin sitten jo keikkakelpoisella voluumillakin. Aivan erityisellä lämmöllä sitä voisikin suositella soittopuuhiensa alkuvaiheessa askaroivalle, sillä juuri mahdollisuus kaivaa esiin useita erilaisia soundimaailmoja yhdestä vehkeestä innostaa varmasti myös soittamaan monipuolisesti. Kaiken kaikkiaan AV15 on kokoonsa nähden isoääninen vahvistin, joka tuottaa varsin uskottavasti erilaisia soundityyppejä. Tämä asettaa omat rajoitteensa efektien millintarkalle hienosäädölle, mutta toisaalta pitää kontrollipaneelin selkeänä ja helposti lähestyttävänä. u 44-45 Vox.indd 45 24.8.2016 12.09. Vahvistin ottaa ulkoiset efektit hyvin vastaan, joskin efektilenkin puute saattaa aiheuttaa joillekin käyttäjille pulmia pedaalien täysimääräisen hyödyntämisen suhteen. 0207 282 200 • www.emnordic.fi tuksilla – ja yleisesti ottaen vahvistin mukailee soiton dynamiikkaa varsin miellyttävästi. Efektien tasoa sekä tehosteesta riippuen joko nopeut ta, viiveaikaa tai pituutta voi portaattomasti säätää yhteisellä potikalla. Itse tulin mainiosti toimeen sisäänrakennettujen tehosteiden varassa, mutta mainittakoon tässä samalla, että sarjan isommat mallit tarjoavat myös liitännät efektilenkin kautta sellaisia tarvitseville. VOX AV15 Kitaravahvistin hybriditekniikalla • nimellisteho 15W • VOX Original -kaiutin, 8 tuumaa • 3-alueinen EQ: bass, middle ja treble • erilliset gainja volume-säädöt • Power level -säätö lopulliselle äänenvoimakkuudelle • yksi etuja pääteasteen kesken jaettu 12AX7(ECC83) -putki • sävyvalinta etuasteelle Bright/Fat • sävyvalinta pääteasteelle Bias/Reactor • kolme digitaaliefeketiä: modulaatio, delay ja kaiku • mukana tulevat virtalähde ja ohjekirja • hintaluokka: < 300 e Lisätiedot: EM Nordic Puh
MHS-buckereiden kelat on käämitty hieman vajaiksi, ja ominaisuuksien pitäisi vastata alkuperäisiä 50-luvun PAF-malleja. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Pikkauskäsi ei kurottele yhtä pitkälle kuin 335:llä soittaessa, eikä olkapää toisaalta taivu ulospäin yhtä rajusti kuin täysmittaisella orkesterikitaralla tai akustisella soitettaessa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Ruusupuisen jalustan päällä lepäävä kielisilta kannattelee kieliä hieman ulompana kannen pinnasta kuin 335:ssä ja trimmistä riippuen tuo ero on jotakuinkin seitsemän millimetrin luokkaa. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 46 www.riffi.fi 4/2016 J azzillisuudesta huolimatta ES-275:n koppa ei ole orkesterikitaroiden tapaan täyssyvä, vaan kyseessä on selkeästi niin sanottu thinline. r i f f i . Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Joitakin vuosia sitten vuosikertamallien uusintapainoksia varten kehitetyt MHS-humbuckerit (Memphis Historic Specs) ovat jakaneet ulkomaisilla keskustelufoorumeilla mielipiteet rajusti puolesta ja ehdottomasti vastaan, joten mauttomiksi ja hajuttomiksi niitä tuskin voi nimittää. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Soittoasentoa ensi kertaa ottaessa asiaan ei kiinnitä varsinaisesti huomiota – plektra osuu kieliin luontevasti ja jos tyyliin kuuluu sormipikkaus, niin käsi asettuu siinäkin ihanteelliseen asentoon kuin itsestään. Historialliseen tyyliin Uuden ja vanhan yhdistely on pelin henkenä myös ES-275:n sähköpuolella. Sellaisiin en ole päässyt itse tutustumaan, mutta 275:n MHS-mikit olivat mielestäni sointivärin osalta kyllä erittäin miellyttävät ja dynamiikaltaan antoisat. ES-275:n koppa resonoi kiitettävästi. Punottua g-kieltä voi soittaessa hieman tuupata linjasta sivuun, mutta varsinainen venyttäminen vaatisi hurjia näppivoimia. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 46-47 Gibson.indd 46 24.8.2016 12.10. Etummaista ei ole ollenkaan, ei edes kotelossa irrallisena osana omatoimista asennusta varten. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Kopan keskikohdalla syvyyttä on enimmillään noin sentin verran enemmän kuin 335:llä ja saman verran eroa on myös kopan reunalla. Jos pelimanni kaipaa hihnaa, sen toinen pää solmitaan vanhanaikaisesti viritinlapaan, tai sitten käväistään soitinverstaalla asennuttamassa kokonaan uusi hela tarkoituksenmukaiseen kohtaan soitinta. Rakenteessa lainataan itse asiassa ehkä hieman yllättäenkin eräitä ominaisuuksia niin ES-335:n kuin Les Paulinkin suunnalta. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Todetaan nyt kumminkin, että jumboisuus ei tarkoita sentään XXXL-kokoa, vaan suhteutuu pikemminkin Gibsonin perintöön, jossa kapeaakin kapeampi kantikas nauha on ollut se vakioratkaisu. Akustinen sointi on kokoon nähden yllättävän vahva ja ennen kaikkea se on raikas. Sitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, sillä tästä kitarasta on niin moneen muuhunkin. f i . Kahden ohuimman kielen kohdalla sekin tulee kyseeseen, vaikka tämän tyyppisen soittimen luontaisiin ilmaisukeinoihin taitaa kyllä kuulua pikemminkin kohdesäveleen päätyminen nauhan yli liukumalla lipsauttaen kuin lähestyminen kieltä venyttämällä. F-aukkoiselle ominaista laatikkomaisuutta, tai hieman tukahtunutta ja honottavaa klangia ei nyt ole tarjolla – tämä kitara helisee vapautuneen ilmavasti. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikkien mukana cd-levy. Asiansa voi ilmaista koTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Gibson ES-275 – nyt puhuttelee puolikustinen Punottu g-kieli, trapetsitalla, kannen f-aukot ja soololoven pyöreä venetsialainen leikkaus vievät ajatukset oitis jazziin. Sormet löytävät helposti paikkansa ja tuntuma kieliin on tutun oloinen heti alusta asti, vaikka nauhojen koko onkin jumbo ja profiili varsin pyöreä. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Edestä katsottuna ES-275 on kuitenkin ratkaisevasti muutamia senttejä kapoisampi kuin ES-335, minkä ansiosta se tuntuu oleellisesti sirommalta ja istuu miellyttävästi kroppaa vasten. B. Ruusupuisen otelaudan pinta kaareutuu samalla 12 tuuman radiuksella kuin LP:ssä ja 335:ssä, ja mensuurikin on Gibsonin vakiomittaa, 24,75 tuumaa. Pikanttina kuriositeettina mainittakoon, että ES-275:ssä on valmiiksi ainoastaan kieltenpitimen kiinnityskohtaan integroitu takimmainen hihnatappi. Ne eivät ole likikään niin kompressoituneet ja vahvat kuin nykyiset Gibsonin vakio-humbuckerit, eivätkä ne myöskään puske vahvistinta niin helposti särölle, mikä sopii tämän kitaran luonteeseen erinomaisesti. Ensimainitusta muistuttavat ES-275:n voimakkaasti kaareutuva kansi ja yhtä vahvasti muotoiltu kopan pohja, jotka on laminoitu kahdesta vaahteraviilusta ja niiden väliin puristetusta poppelikerroksesta. Sarvesta härkää, kaulasta kitaraa Vaikka uutukaisen mahonkikaula on luusta työstetyn satulan kohdalta osapuilleen millin kapoisampi Les Paulin vastaavaan verrattuna, on kaula olemukseltaan muutoin lähisukua sille. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville
R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Se toimii samalla vaimentimena, eikä herkästi resonoiva koppa turhaan vahvista kytkimen naksautuksesta syntyvää ääntä, kuten varmastikin kävisi, mikäli osa olisi mekaanisesti suoraan kansipuussa kiinni. f i . Molemmille mikrofoneille on omat volumeja tone-potentiometrinsä ja ne ovat myös käyttökelpoisia – sävyä voi himmata ja voluumia justeerata ilman että äänestä katoaisi selkeys tai yty. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ 275 istuu oivallisesti myös muuhun juurijuonteiseen musiikkiin, jossa täyteläinen ja tarvittaessa samettinenkin yleissävy on eduksi. Sitä löytyy, ja kovemmalla otteella rouhaistessa ES-275:n äänessä on lisäksi mukavan puraisevaa särmää, mikä nostaa esimerkiksi alakielillä nakutellut boogiekuviot napakasti esiin. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut Gibson ES-275 Puoliakustinen sähkökitara • mensuuri 24,75 tuumaa • täysin akustinen ”thinline”-koppa • laminoitu koppa, vaahtera/poppeli/vaahtera • mahonkikaula, ”pyöreä C” -profiili, liimaliitos • otelauta ruusupuuta, kaarevuus 12 tuuman säteellä • 22 jumbo-nauhaa, pyöristetty profiili • viimeistelty nitroselluloosalakalla • kaksi MHS-humbuckeria, kolmiasentoinen valintakytkin • kaksi volumeja kaksi tone-säätöä • hinta: 3799 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Ei mitään lisättävää ES-275 on ylellinen soitin – sellainen jonka mielellään talvi-illan tummetessa nappaisi syliin kotisohvalle ihan vaikka vain akustisesti näppäiltäväksi (jätän takkatulen eloisuuden, taljan kodikkuuden ja tulppaninmuotoisen lasin sisältöineen tarkemmin kuvailematta). Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. u ko skaalalla hiljaisemmista vihjauksista käskysanoihin asti ja sävy vastaa voluumia. r i f f i . Ja jossa säröpedaalin tuoman voiman sijasta kaivataan yksiääniseen melodiasoittoon pikemmin pianomaista kiinteää, selkeää ja puhdasta klangia. Sisältä täysin avoin koppa asettaa vahvistimen käytölle luontaiset rajansa, mutta äänekkääseen luukutukseen onkin ihan omat soittimensa. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikkien mukana cd-levy. Valitettavasti suhteeni jazziin on kumminkin haparoiva, joten koesoitossa keskityin ihan muihin tyylilajeihin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Tai kaivaisi kotelostaan esiin klubin hämyssä, rumpalin tapaillessa sudeillaan ensimmäisiä suhinoita virvelin pinnasta ja basistin hahmotellessa aloituskipaleen perustaa muutamin tarkoin valituin äänin. Niihin muihin tilanteisiin tässä on monipuolinen ja erittäin onnistunut kitara. Onneksi ES46-47 Gibson.indd 47 24.8.2016 12.10. B. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Mikrofonin valintaan on kolmiportainen vipukytkin, jolle ei edes kopan yläreunassa ole tarjolla suoraa pintaa ja niinpä vipstaaki onkin istutettu joustavan kumirinkulan keskelle. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Mikit ovat myös keskenään hyvässä tasapainossa niin soinnin voimakkuuden kuin sen sävynkin suhteen
Diskanttiruuvinkaan nimellistä rajataajuutta ei ilmoiteta, mutta vasteen kuvaajasta voi havaita vaikutuksen lähtevän loivasti suurin piirtein kahden kHz:n paikkeilta. Kummankin yleissointi voidaan sovittaa käyttötilanteeseen valitsemalla sopivin vaihtoehto viidestä erilaisesta, valmiiksi muokatusta toistovasteesta. Ekvalisaattori on kokonaisuutena toimiva ja silti vaikutuksiltaan kyllin loivaliikkeinen – sillä voi muotoilla tehokkaasti ja musikaalisesti soundin yleisluonnetta, eikä vaste käänny liian jyrkille ja ikävältä kuulostaville mutkille missään kohden. Signaali sisään analogisena tai digitaalisesti Vantec 12A ja 15A ovat myös liitäntöjensä osalta identtiset. Kolmas vaihtoehto on sitten tarkoitettu käytettäväksi Vantec 18A -subwooferin kanssa. tasaisella vasteella, sekä bassotoistoltaan kevennetty ja erityisesti lauluja puheääntä suosiva versio. Se tarjoaa päteviä ratkaisuja niin vahvistinpuolelle kuin niitä ohjaaviksi prosessoreiksikin. Esiekvalisoinneissa DAS on valinnut asialinjan: vasteita on muokattu tarkoituksenmukaisesti ja maltilla, ei näyttämisen halusta tai myyntipuheiden ryydittämiseksi. Useamman kaiuttimen ketjutusta tai sub bass -käyttöä varten tulosignaalin saa ulos balansoidusta analogilähdöstä. Kullakin kaistalla vaimennus on enintään 10 dB, ja korostusta tarjotaan maksimissaan 6 dB:n verran. Tallennetun musiikin soittoon on siihenkin kaksi varianttia – ensimmäinen yksinkertaisella, mutta tuntuvalla bassokaistan tehostuksella ja sen vaihtoehdoksi vielä diskoiluun sopiva loudness-tyyppisesti molemmilta reunoilta korostettu vaste. Alle kello 12 asennossa sovitus säätyy linjatasolle ja iltapäivän puolelle mentäessä vahvistusta löytyy mikrofonikäyttöön sopiva määrä. Vahvistimien nimellistehoksi ilmoitetaan kummassakin 1500 wattia ja toistokaistan ylärajaksi 20 kHz. Kun perussoundi on valittu, sitä voi muokata erikseen kolmialueisella ekvalisaattorilla. 48 www.riffi.fi 4/2016 D AS hyödyntää digitaalisuutta mallikkaasti Vantec 12Aja 15A-malleissa, joiden rakenteellinen ero on alakaistaa toistavan kartioelementin halkaisija, ja sen myötä myös kotelon koko sekä toistokaistan alaraja. Kummassakin on kaksi erillistä balansoitua analogituloa, joilla on omat voluumipotikkansa. Monitorikäyttöä varten taajuusvasteetta on muokattu myös keskialueelta laulun selkeyden ja erottelevuuden tehostamiseksi. Bassokorjaimen vaikutus kohdistuu voimakkaimmin alle 100 Hz:n alueelle, mutta heijastuu hienoisena muutoksena vielä osapuilleen 300 Hz:n korkeudelle. Valikoimassa on omat presettinsä normaaliin bändikeikan hoitamiseen ns. Ekvalisointien vaikutukset ovat tuntuvia, mutta ne eivät alleviivaa tai paisuttele asiaa turhaan. Aktiivikaiuttimen asema senkun vankkenee. Teknisiltä suoritusarvoiltaan ja DSPtoiminnoiltaan mallit ovat muutoin yhteneväiset. Kolmas tulo on toteutettu pikkujakilla ja tämä auxiksi nimetty liitäntä tottelee ykköskanavan volume-säädintä. Vantec 12A:n basson kerrotaan ulottuvan 60 Hz rajalle, kun taas 15A sukeltaa aina 45 Hz:n taajuuteen asti. 48-50 DAS Vantec.indd 48 24.8.2016 12.11. Keskialueen korjaimen keskipiste osuu 630 Hz:n kohdalle ja kellomuotoisen kaistan Q-arvoksi ilmoitetaan 0,75. Sen oheen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI DAS Audio Vantec – laulukamoista klubi-PA:ksi Digitaalisuus on mullistanut myös PA-kaiutinten maailman. Kolmas sointiin vaikuttava työkalu on ylipäästösuodin, jolle voi siivota alakertaa joko 63 tai 100 Hz:n nimellisellä rajataajuudella. Viides esiekvalisointi liittyy kotelon muotoiluun: molemmat mallit voi kääntää kyljelleen lavamonitoriksi ja siinä tilanteessa lattiapinnasta ylimääräistä tukea saavaa bassorekisteriä kannattaa hillitä monitor-vaihtoehdon tarjoamalla suotimella
Hiljaisiin käyttötilanteisiin suunniteltu ekspander puolestaan vaimentaa audion silloin, kun hyötysignaali putoaa kynnysDSP tekee eron Nykyaikaisella D-tyypin vahvistintekniikalla ja DSP-prosessorilla varustetut aktiivikaiuttimet ovat puskeneet perinteiset passiiviratkaisut markkinoiden marginaaliin. Kun digitalisoituun aktiivikaiuttimeen on kaiken lisäksi vielä helppo lisätä ihan uudenlaisia käyttöä sujuttavia toimintoja, kuten esimerkiksi musiikin soitto suoraan Bluetooth-yhteyden kautta, alkaa peli olla selvä. Säätövara riittää aina 9,9 metriin asti. Tämän ohessa aktiivikaiuttimet tuppaavat nykyään soimaankin erinomaisesti ja ne on helppo sovittaa nopeasti erilaisiin käyttötilanteisiin. Aktiiviratkaisu on useimmissa käyttötilanteissa käytännöllisempi. Farmariauton sijasta 18A on kyllä selkeästi jo pakettiautolla kuskattavaa sorttia, mikä on kuitenkin linjassa yläkaappien kanssa: nekin ovat suhteellisen kookkaita ja jopa 12-tuumaisella on sen verran jyhkeyt tä soinnissa, ettei suppaselle ole tarvetta laulukamakeikoilla. Käytännössä yhteyden solmiminen onnistui helposti ja kantavuuskin oli kelpo luokkaa. 48-50 DAS Vantec.indd 49 24.8.2016 12.11. www.riffi.fi 4/2016 49 sijoitettu liukukytkin määrää, syötetäänkö eteenpäin vain ykköstai kakkostulon signaalia vai niiden yhteistä summaa. Lisää bassoa suppasella Vantec sarjan 18A-bassokaapilla on kokoa ja painoa enemmän kuin yksi mies kohtuudella nostaa tai kantaa, mutta yläkaappien tapaan senkin kylkiin on upotettu erittäin asialliset kahvat, joiden ansiosta käsittely kahteen pekkaan käy sujuvasti. Kolmas kaiuttimen oma aputoiminto on delay, jolla voidaan kompensoida kahden eri kaiuttimen välimatkan aiheuttamaa kulkuaikaeroa. Yhteys saattaa saattaa toisinaan jäädä kuitenkin häiriön korjautumisen jälkeenkin hapuilevaksi, mikä kuuluu pehmeinä notkahduksina äänenvoimakkuudessa. Stand by -tilassa vahvistin käynnistyy jälleen automaattisesti, kun signaali havaitaan. Ikäviä sivuääniä yhteyden haparointi ei aiheuta, mutta tilanteen korjaamiseksi on parasta solmia uusi liitto vanhan tilalle ja pitää sen jälkeen lähetin visusti kantaman sisällä. tason alapuolelle ja pohjakohina uhkaisi nousta häiritseväksi. Jos yhteys syystä tai toisesta pettää kesken käytön, laitteet kyllä löytävät uudestaan toisensa häiriön poistuessa – esimerkiksi kun taskuun unohtunut ja sen vuoksi liian kauas kannettu lähetin tuodaan takaisin lähemmäs kaiutinta. master-kaiutin sekä toisesta kanavasta huolehtiva orja, sitten luodaan yhteys soittimelta Vantecille. Bluetoothin kautta voidaan syöttää signaalia myös suoraan digipuolelle stereona esimerkiksi älypuhelimelta, jolloin DSP:n menun kautta valitaan toistotapa joko yhden kaiuttimen monosummaksi tai kaiutinparin kesken jaettavaksi stereoksi. Valmistaja ilmoittaa 20 metriä maksimietäisyydeksi, mutta iPhonella pääsin kauemmaskin, vaikkei lähettimen ja vastaanottimen välillä ollut edes suoraa näköyhteyt tä. Todellinen kantama riippuu kuitenkin kaiuttimeen integroidun vastaanottimen lisäksi aina sekä lähettimestä että ympäröivistä rakenteista. Jälkimmäisessä tapauksessa laitteita pitää linkittää digitaalisesti kahteen otteeseen – ensin paritetaan yhtä kanavaa toistava ns. Oman DSP:n avulla on helppo toteuttaa myös muutamia näppäriä aputoimintoja kuten stand by, joka sammuttaa vahvistimet asetetun ajan päätteeksi, jos tulosignaalia ei ole. Se on myös hinnaltaan kilpailukykyinen passiivikaiuttimeen ja sen tarvitsemaan ulkoiseen vahvistimeen sekä mahdolliseen jakosuodinprosessoriin verrattuna
22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut Paneeli säätimineen on sijoitettu kotelon viisteeseen – fiksu ratkaisu toimii myös monitorikäytössä sujuvasti. DAS on jäänyt Suomessa melko vähälle huomiolle, vaikka firmalla on historiaa jo aivan 1970-luvun alusta alkaen. Sama koskee pykälää isompaa 15A-mallia, joka on jo yksinäänkin käytettäessä täyden kaistan kevyt PA. DAS Vantec Aktiivisia PA-kaiuttimia VA12 • toistoalue 60 – 20 000 Hz • 12-tuumainen kartiolementti • yhden tuuman kompressiodriver 90° x 60° suuntaimella • paino 21 kg • hinta 1 426 e VA15 • toistoalue 45 – 20 000 Hz • 15-tuumainen kartiolementti • yhden tuuman kompressiodriver 90° x 60° suuntaimella • paino 24 kg • hinta 1 587 e Vantec 12A & 15A • kaksi balansoitua analogituloa + aux-tulo minijakilla • Bluetooth-tulo, mono/stereo, linkitys Vantec-kaiuttimille • kotelo koivuvaneria, 12 ripustuspistettä M10-kierteellä • pohjassa kolo kaiutintelineelle, kallistus 0° / 10° m • D-luokan vahvistimet, nimellisteho 1500 W DSP • kolmialuienen ekvalisaattori, -10 – +6 dB / alue • ylipäästösuodin, 63 Hz / 18A / 100 Hz • viisi esiekvalisoitua toistovastetta • viiveen asetus kulkuaikaeron kompensointiin, – 9,9 m • ekspanderja stand by -toiminnot Vantec 18A • sub bass -kaiutin, 18 tuuman kartioelementti • toistoalue: 35 – 125 Hz (loud-mode) / 30 – 125 (deep-mode) • D-luokan vahvistin, nimellisteho 1500 W • paino 24 kg • hinta 1 786 e Lisätiedot: Electrowaves Puh. 48-50 DAS Vantec.indd 50 24.8.2016 12.11. 020 1200 100 • www.electrowaves.fi Laulukaappia järeämpi vaihtoehto Vantec 12A:n voisi elementtien koon perusteella luokitella laulukaapiksi ja kyllähän se sellaisenakin palvelee. Tasainen ja täsmällinen sointi sekä kyky tuottaa puhdasta volyymia nostavat sen kuitenkin yhtä painosarjaa ylemmäs ja suppasella tuettuna kyse on jo ihan klubiluokan PA-kaapista. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille. Jos merkki on aiemmin jäänyt tsekkaamatta, niin nyt olisi hyviä perusteita ottaa omakohtaista tuntumaa, sillä valmistajan pitkä kokemus näkyy ja tuntuu Vantecin onnistuneen äänipuolen ohessa myös kaiutinten mekaanisessa toteutuksessa – asialliset kahvat, nahkeat kumitassut, vankka teräsverkko kaiuttimien suojana sekä ripustusta varten koteloiden runkoihin upotetut M10kierteet silmukkapulttien käyttöön ovat kaikki asianmukaisia ja asiallisen työkalun ominaisuuksia. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Jatkuvanakin tasona puhdasta ja iskevää ääntä irtoaa sen verran tymäkästi, että yhdellä suppasella ja kahdella satelliitilla hoitaa melkoisen ison klubitilan komeasti. Maksimiäänenpaineeksi kaikille kolmelle ilmoitetaan hetkellisesti 135 dB metrin päästä mitattuna
Järjestelmä toimii lupavapaalla RF-alueella. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – kertaluokkaa järeämpi Langattomuus on audion siirrossa kätevä ratkaisu silloin, kun kaapelointi on hankalaa esimerkiksi tapahtumapaikan rakenteiden, reitille osuvien yleisöalueiden tai tiiviin aikataulun vuoksi. Järjestelmää voi laajentaa myös lisäämällä vastaanottopisteitä, sillä ilmaan lennätettyä signaalia voi luonnollisestikin kuunnella kuinka monella vastaanottimella tahansa, joten vaikkapa montun pohjalta toimitettavaa mäkikotkan haastattelua ei tarvitse jakaa kisakatsomon PA:lle, valtakunnan televisioyhtiölle ja paikallisradion lähetysautolle erillisellä splitterillä vaan niille voi järjestää oman vastaanottimensa. Tarvittaessa lähettimen toimintaa voi myös tukea yhdellä toistimella (repeater), joka lähettää signaalin eteenpäin. 51-53 xirium.indd 51 24.8.2016 12.12. Analogiset tulot ja lähdöt ovat aina balansoituja ja tarkoitettu linjatason signaalille, kun taas digitaaliset vaihtoehdot ovat AES/EBUtai Dante-normin mukaisia. Aikaa läpikulkuun kuluu silloin 3,6 millisekuntia. Kumpaankin runkoon on tarjolla kolme vaihtoehtoista moduulia, joista yksi on analogisin liitännöin ja kaksi muuta erilaisin digitaaliliitännöin. Aiemmista malleista poiketen Xirium Pro ei tarvitse erillistä räkkilaitetta keskusyksiköksi vaan siirtoketjun lenkit viestivät suoraan keskenään. www.riffi.fi 4/2016 51 P ienimmillään Xirium Pro -järjestelmään tarvitaan kaksi runkoyksikköä, TX-lähetin ja RX-vastaanotin. Kunhan ääni on myös laadultaan hyvää ja yhteys luotettava. Järjestelmän latenssi on pisimmillään silloin, kun sekä tulo että lähtöpäässä on analogiset liitynnät ja signaali kulkee sekä A/Dettä D/A-muunnoksen läpi. Helppokäyttöinen Xirium Pro vastaa tähän huutoon digitaalisesti, monona tai stereona ja erittäin vähäisellä latenssilla
Ohjekirjanen suosittelee kumminkin huomioimaan sijoituksessa myös sen, että radiosignaali ei etene tiukasti vakiolevyisenä säteenä vaan se hajoaa keilamaisesti etäisyyden kasvaessa. Laitteisto myös muistaa edellisen käyttökerran asetukset, joten käyntiin päästään sujuvasti vaikka pelit olisi sammutettu esimerkiksi yön ajaksi. Vastaanotin osaa myös vertailla saapuvia signaaleita ja käyttää laadultaan parasta silloin, kun sekä lähettimen alkuperäinen että toistimen monistama signaali kantavat molemmat vastaanottimelle asti. Sen lisäksi lähettävässä yksikössä ja toistimessa käytetään audion siirtoon jykevämpää piiska-antennia, jonka keila on 360° vaakasuunnassa ja 25° pystysuunnassa. Toiveesi on kuultu. Vastaanottimelle taas on ihan oma antennimallinsa, jonka kuuntelukeila aukeaa 40° vaakaan ja 35° pystyyn. Se ei lomittele tilanteen mukaan kanavalta toiselle tai käytä varataajuutta väistelyyn vaan suojelee omaa viestiliikennettään torppaamalla tunkeutujat. Minimietäisyys lähettimen ja vastaanottimen välillä on 10 metriä, mikä täyttyy useimmissa käyttötilanteissa aivan luonnostaan. Sovelma on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Koska radioaalto hajoaa keskiakselista katsottuna joka suuntaan samalla tavalla, kannattaa lähetin ja vastaanotin sijoittaa siten, että niiden väliin muodostuvan lieriön reunat eivät osu sen paremmin yleisömassaan kuin muihinkaan esteisiin. Applikaatiosta on iloa käytönkin aikana, sillä se monitoroi radiosignaalin voimakkuuksia ja ilmaisee myös akkujen varaustilanteen. Kun systeemi on viritetty, ei hallinnointisovellusta tai sen käyttämää WiFi-verkkoa tarvitse pitää välttämättä päällä, sillä Xirium jatkaa audion siirtoa itsenäisesti niillä asetuksilla jotka sille käyttöönoton yhteydessä määritettiin. Kompressoimattoman stereoäänen vaihtoehtona on moLähetinja vastaanotinmoduuli analogisin liitännöin sekä niiden välissä toistin, jolla voi pidentää kantomatkaa tai kiertää reitille osuvia esteitä. Jos RF-signaali on kuitenkin vastaanottimelle liian voimakas, yliohjautumista voi vähentää suuntaamalla vastaanottimen antennia sivummalle. Niinpä lähettimen ja vastaanottimen välissä on ikäänkuin kuin kahden kartion muodostama lieriö, jonka levein kohta on puolimatkassa antennien välissä. Tyhjältä pöydältä liikkeelle lähdettäessä applikaation Connection Setup Wizard -toiminto taluttaa käyttäjän perille ja verkon sommittelu sujuu joutuisasti. Hallinnointiin on oma applikaationsa, jonka voi ladata ilmaiseksi Appstoresta. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa | Puh. 52 www.riffi.fi 4/2016 Kokeiltavana olleessa Xirium Pro -setissä oli kolme runkoyksikköä. Ripustuksen varmistus turvavaijerilla käy sekin helposti, kiitos runkoon kiinnitetyn jämäkän korvakkeen. Xirium-systeemiä hallinnoidaan langattomasti ottamalla iOS-tabletilta yhteys joko suoraan jokaiseen yksittäiseen laitteeseen vuoron perään tai kytkeytymällä yhteisen langattoman verkon kautta systeemin kaikkiin yksiköihin samanaikaisesti. Mekaaniselta toteutukseltaan Xirium Pro:n runkoyksiköt ovat jämerää metallitavaraa, ja asennukseen on tarjolla yhtä jämeriä Manfrotton Super Clamp -leukoja, jolla saa pitävän otteen niin pyöreästä kuin neliskanttisestakin putkesta. fresnel-ilmiön tuottaman lieriön halkaisija on 50 metrin etäisyydellä osapuilleen 1,7 metriä ja valmistajan ilmoittaman maksimikantaman eli 500 metrin välimatkalla jo viisi ja puoli metriä. Uudet dLive-digimikserit suunniteltiin käyttäjien toiveiden mukaisiksi. Audion siirto puolestaan tapahtuu hallinnoinnista täysin erillään – niin ikään lupavapaalla, mutta ylemmällä 5,4 gigan alueella, josta Xirium Pro varaa itselleen oman kanavansa. Luonnollisestikin järjestelmän asetukset ovat suojassa salasanan takana. Testaa ja ihastu. Näköyhteys takaa parhaan kuuluvuuden, mutta se ei kokeen perusteella ole täysin välttämätön silloin kun etäisyyksiä ei venytetä äärimmilleen. Joustava sisäinen arkkitehtuuri, kattavat laajennusmahdollisuudet ja verkkoominaisuudet. Kahden kerroksen viestintää Jokaisessa rungossa on kaksi erillistä antennia, sillä järjestelmän kontrollointi ja varsinainen audio kulkevat omia reittejään ja eri taajuusalueilla. Siirtoketjun alkupäässä kokeiltiin analogituloilla kalustettua lähetinmoduulia, välietappina ketjussa oli linkkiasema eli toistin ja loppupäässä analogilähdöillä ladattu vastaanotin. Jälkimmäiseen voi käyttää tapahtumapaikalla jo olemassaolevaa paikallista 2,4 gigan alueella toimivaa WiFi-verkkoa, tai sitten Xiriumin käyttöä varten voi hankkia Wlan-purkin, jolla tarvittava paikallisverkko luodaan. 010 320 7300 | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi 51-53 xirium.indd 52 24.8.2016 12.12. Antennit tehtävän mukaan Kontrollisignaalia varten kaikkiin yksiköihin tulee samanlainen lyhkäinen antennitikku. Tämän ns. Leuka aukeaa sen verran, että se nielee ranteenvahvuisen kohteen ja kumipintojen ansiosta se tarraa tiukasti myös vaikka hyllylevyn reunaan tai ovenpieleen
010 320 7300 | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi 51-53 xirium.indd 53 24.8.2016 12.12. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa | Puh. Ohjeen mukaisella monosyötöllä XROC sulkee audiolinjan sitten kyllä aivan yhtä siististi kuin stereomoodissakin. Systeemillä on kyllä hintaa, mutta eivätpä pitkät kaapeloinnitkaan ole halpaa lystiä, kun ynnätään kaapeleiden, splittereiden ja mahdollisten linjavahvistimien hintaan myös systeemin kasaamiseen ja purkamiseen tarvittava työaika. Testaa ja ihastu. Neutrik Xirium Pro Digitaalinen langaton audionsiirtojärjestelmä Perussetin kokoonpano • runkoyksiköt lähettimelle ja vastaanottimelle • lähetinja vastaanotinmoduulit analogisin liitännöin • kaksi Manfrotton Super-Clamp-kiinnitysleukaa • tarvittavat antennit • A/Dja D/A-muunnokset 24 bittiä / 48 kHz • kokonaislatenssi enimmillään 3,6 ms, analogisesta analogiseen • analogiset tuloja lähtöliitännät balansoituina ja linjatasolla • digitaaliset liitännät AES/EBUtai Dante-normilla • hallinnoidaan omalla applikaatiolla • hinta: 2 730 e Lisätiedot: Noretron Komponentit Puh. Toiminta on vakaata ja mahdollisten häiriöiden ilmaantuessa – esimerkiksi vastaanottimen antennin joutuessa peitetyksi – systeemi sulkee ja avaa ääniyhteyden siististi, ilman minkäänlaisia sivuääniä. Silloin kun radioyhteys on vankka, ei kahden kanavan syöttäminen tuntunut kuitenkaan vaikuttavan toimintaan. Pro tarkoittaa kyllä tässä yhteydessä myös pro-tuotantoja, joissa on pro-budjetti. Kun audiolaatukin on asianmukaista, ei toivelistalle jää kirjattavaa. Vaihto normaalista ste reosta monofoniaan sujuu hallinta-applikaation avulla vaikka kesken ohjelman ja ilman minkäänlaisia häiriöääniä. Uudet dLive-digimikserit suunniteltiin käyttäjien toiveiden mukaisiksi. Koska niissäkään ei silti ole aina pro-aikataulu rakennusta ja purkua varten, otetaan langattomuus vielä suuremmalla kiitoksella vastaan. Pro on pro Xirium Pro on kauttaaltaan vakuuttava ja sen mekaaninen toteutus jämäkkä. 010 525 8000 • www.noretron.fi nofoninen XROC-siirto (Extreme Ruggedized One Channel), jossa käytetään eri modulaatiotekniikkaa ja lähetysnopeutta siirron häiriöttömyyden varmistukseen. Kahden tulosignaalin syöttäminen lähettimeen sotkee XROCin toimintaa, eikä systeemi sulje audiolinjaa ilman kurnutusta. Joustava sisäinen arkkitehtuuri, kattavat laajennusmahdollisuudet ja verkkoominaisuudet. Tilanne on toinen, jos yhteys on pitkän etäisyyden tai fyysisten esteiden vuoksi niin heiveröinen että signaali jo ajoittain katkeilee. Systeemin käyttökuntoon laittaminen käy nopsaan ja hallinta on helppoa. u Toiveesi on kuultu. Yllättävässä tilanteessa stereomoodin voi siis kyllä vaihtaa monoksi kesken käytönkin, mutta silloin kannattaa kakkoskanavan tulokaapeli käydä saman tien irrottamassa lähettimestä. Laitteiston opaskirjasessa neuvotaan käyttämään XROCia vain monosyötöllä
Hardware-ohjain potikoineen ja kytkimineen sekä plugari tietokoneen audiotyöasemalle muodostavat yhdistelmän, jolla hands on -miksaaminen käy kuin tanssi. 54 www.riffi.fi 4/2016 R uotsalainen Softube on ansioituneesti mallintanut melkoisen joukon erilaisia nimekkäitä ekvalisaattoreita, dynamiikkaprosessoreja ja muita efektejä reilun vuosikymmenen ajan. 54-57 Softube_Audient.indd 54 24.8.2016 12.21. Ohjaimella hallitaan audiotyöasemaan asennettua plug-iniä, johon kuuluvat ekvalisaattori, kompressori, gate/transienttien hallintatyökalu, tuloja lähtötasojen säätö, äänen muroutumiseen vaikuttava drive ja sen aisapari character sekä hyvä, visuaalinen näkymä ääneen sekä tason että spektrin suhteen. Console One -ohjaimessa ei ole omaa DSP:tä, vaan kaikki prosessointi tapahtuu tietokoneen uumenissa. Kansilevyn keskiosaa hallitsevat Shape, Equalizer ja Compressor, kukin omine TEKSTI: SAMI SARHAMAA Softube Console 1 – rautaa softan tueksi Softuben Console 1 on uuden ajan mikseri. Rauta Tietokoneeseen USB2-kaapelilla kiinnittyvä Console 1:n hardware-osa on 43 cm leveä ja vajaat parikymmentä senttiä syvä, paksuhkoon peltiin tukevasti koteloitu loota. Pakettiin kuuluvan, SSL:n hyväksymän SSL 4000E -mikseriemulaation lisäksi saatavilla on kaksi muutakin mikserimallinnusta, SSL9000K sekä hieman salamyhkäisemmin nimetty British Class A, joka vaikuttaa ”siltä toiselta” kuuluisalta englantilaiselta mikseriltä eli Neveltä. EQ, kompura ja Shape eli gate/transientit) voi ottaa eri malleista. Mikserikanavia voi raitakohtaisesti sekoittaa, ja jopa yhden kanavan eri lohkot (ts. Console 1 on yrityksen ensimmäinen hardware-tuote, joka toki on edelleen vahvasti softavetoinen
Toki softassa näkyvät kompressorin tasonvähennysmittari (gain reduction) on myös eri luokkaa visuaalisuuteen tottuneelle kuin ohjaimen vaatimattomampi versio. Kun se tosiaankin on helposti mahdollista, latasin rumpuja tehdessäni tarpeen mukaan eri ekvalisaattoreita eri rummuille: virveliin asettelin British Class A:n, tomeihin SSL4000:n ja molemmat tuntuivat olevan omiaan rokkisointiin. Huomattavaa kuitenkin on, että British Class A:n EQ tuntui olevan aggressiivisempi kuin SSL-versioiden. Ehkä suurimmat lisäedut plugari-ikkunasta ovat EQ:n taustalla näkyvä erinomainen analysaattori, sekä tulevan ja lähtevän äänen tasomittarit. Käyttö Kytkin Console Onen pienempään kotiyksikkööni, jossa on MacMini (2,5 gHz i5, 16 Gt RAM), Pro Tools 12.5, Adam S2X -kuuntelu sekä Avidin Artist Control -ohjain. Sekä EQ että Compressor olivat todella mukavia ja nopeita käyttää. 54-57 Softube_Audient.indd 55 24.8.2016 12.21. Softa Console 1:n ohjelmallinen puolikas on AU-, VSTtai AAX-version plug-in, josta on tarjolla monoja stereoversiot. Kun plugi on kanavassa ja kanava valittu ohjaimesta, näkyvät ohjainta vastaavat lohkot ja asetukset käyttöliittymän ikkunassa. Lisäykset ja suurten linjojen sointimuokkaukset sen sijaan käyvät erittäin sujuvasti. Potikat eivät lähetä kosketettaessa audio-ohjelmalle tietoa (vasta, kun niitä liikutetaan), joten DAW-. Toimii kyllä, mutta saattaa olla hiukan hidasta, jos kanavamäärä on kovin suuri ja tarve vaatii hyppelyä kymmenien kanavien ylitse. Shape-lohkon gate oli ensimmäinen prosessori, joka ei pystynyt aivan siihen, mitä oli tilauksessa. Softan alareunassa näkyy myös jokaisen kanavan nimi (suuri etu navigoidessa) sekä pieni, 20 kanavaa kerrallaan näyttävä tasomittari. Näillä työkaluilla tehoja oli mittareiden mukaan käytössä vasta vajaa puolet. ohjelman mahdollisista eri automaatitiloista touch on vähiten käyttökelpoinen. Lisäksi käytössä oli muutama FabFilter-gate sekä kolme Valhalla-kaikua, ja päälähdössä tasoja vahtimassa oli vielä yksi Avid Pro Limiter. Plugia voi jopa käyttää kokonaan ilman ohjainta. Pakkohan plugi-ikkunaa ei ole katsella, ohjain ohjaa parametrejä ilmankin ja ohjaimen merkkivaloista saa hyvän kuvan säätimien asennoista. Niinpä niiden gatet aukesivat bassarin Plugari-ikkuna, keskellä EQ:n alla analysaattorinäkymä (punainen viiva). Mikserin SSLja British-vaihtoehdoista löytyivät helposti hyvin soivat vaihtoehdot varsinkin rummuille ja kitaroille. Yläreunan kytkimellä valitaan käsittelyn kohteeksi suoraan kanavat 1–20, siitä eteenpäin kanavat löytyvät seuraava/edellinen sivu -kytkimillä 20:n ryppäissä. Virvelin geittaus onnistui vielä ihan ok, mutta tomit olivat jo liian haastavia. Mallinnettujen miksereiden ekvalisaattorit ovat myöskin melko loivia eli varsinaisia kirurgisia poistoja niillä on melko hankala tehdä. Tämä johtuu oikeastaan vain siitä, ettei gateissa ole niiden avautumista ja sulkeutumista ohjaavalle side chain -signaalille alija ylipäästösuotimia, joilla voisi estää esimerkiksi bassarin aiheuttamat vahinkolaukaisut. Instansseja kertyi kaiken kaikkiaan 59. www.riffi.fi 4/2016 55 kytkimineen ja säätimineen. Alhaalla 20 kanavan mittaristo, valittuna kanava 1. Nopeas ti oli selvää, ettei pelkästään Console 1:n omilla prosessoinneilla urakasta kuitenkaan selviä, puuttuvathan kaikki ”mausteet” eli kaiut, viiveet ja moduloinnit mikserin valikoimasta. Hallintapinnan täydentävät laitamille sijoitetut tulotason säädin, bassoja diskanttileikkurit, ja vastakkaiselle reunalle laitetut Drive-säädöt sekä viimeisenä lähtötason hanikka. Ja kanavia voi kyllä olla käytössä melkoisesti: uteliaisuudesta päätin tutkia monelleko audiokanavalle mööpelin saisi asetettua, mutta kyllästyin 320:n kohdalle – lienee riittävästi, tietokoneen teho määrittelee lopulliset rajat. SSL9K:n suora vaste puolestaan suosi alakertaa (bassari, lattiatomi). Liukusäätimiä ei laitteessa ole, vaan kaikki ohjaimet ovat pyöritettäviä potikoita. Avasin käynnissä olevan Liquid Wolf -projektini kappaleen, jonka joka raidalle asetin Console 1 -plugin
Bassossa sen sijaan kompressori näytteli suurinta roolia, sillä kyseisen kappaleen vaatima plektra kuului hieman liikaa. Lopputulos ei ollut aivan haluamani, kompressori toimi paremmin. Mukava lisäominaisuus on myös se, että kaikki Softuben muutkin ostetut plugarit voidaan ottaa käyttöön kanavien lohkoihin. Esimerkiksi Softuben mallintama Tubetechin PE 1C Pultec-klooni oli todella nasta lisä sointivaihtareihin. Työaseman normaalin volumen lisäksi Console 1:ssä on omansa, se kannattanee jättää 0-asentoon ja käyttää normaalia volumea, joka oli ainakin minun tapauksessani mukavammin automatisoitavissa Artist-ohjaimella. Koska en ole henkilökohtaisesti päässyt kyseisillä oikeilla miksereillä töitä tekemään, on suorien vertailujen tekeminen mahdotonta. Kitarat ja bassot oli nopeasti säädetty halutunlaisiksi. Onnekkaasti Artist Control-ohjain ja Console 1 olivat vielä erinomainen pari, josta ensimmäisellä hoitelin tasoautomaation sekä efektisyöttöjen ja lisäefektien hallinnan ja toisella eri instrumenttien soinnin. Koska säätö on kanavakohtainen, Console 1:llä saatetaan päästä jopa monipuolisempaan lopputulokseen kuin varsinaisilla miksereillä. Console 1:n avulla atakki rauhoittuikin kätevästi ja ripeästi. Varmaankin suurin yleissointiin vaikuttava tekijä ovat kanavien Driveja Character-säädöt, joilla saadaan mukaan ”pientä kivaa” saturaatiota ja sointia, joka on hieman erilainen eri miksereissä. Toki olen jo melko pitkään leikannut tomiraidat käsin, mutta kunhan nyt testin hengessä tutkin, josko tämä nopeampi tapa sittenkin toimisi. Tällaiseen rock-henkiseen musaan kanavapalikat toimivat todella hyvin, mikä ei tietenkään ole mikään varsinainen yllätys, onhan jokunen rockja pop-levy ymmärtääkseni äänitetty ja miksattu mallinnetuilla alkuperäisillä raudoilla. Suosittelen! u 54-57 Softube_Audient.indd 56 24.8.2016 12.22. Softube Console One Mikserikohjain plug-in-ohjelmien käyttöön Console One -ohjain • fyysiset säätimet plug-in-ohjelmien parametreille • omat mittaristot ja merkkivalot keskeisille toiminnoille • kaikki parametrit katseltavissa tietokoneen näytöllä • toimii USB-virralla • käyttää isäntä-tietokoneen DSP-prosessoria Ohjelmisto: • SSL 4000E -mikseriemulaatio kuuluu pakettiin • British Class A -mikseriemulaatio kuuluu pakettiin • laajennettavissa Softuben muilla plug-in-ohjelmilla Hintaluokka: < 650 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Kaikki Pro Tools -automatisoinnin minulle tärkeät osat, Preview mukaan luettuna, toimivat täysin odotusten mukaisesti. Melko nopeasti olinkin siinä tilanteessa, ettei säätimiä tarvinnut erikseen katsella, vaan käsi osui oikeaan paikkaan automaattisesti ja säätö tuli tehtyä. Gain staging eli toimintatasojen sovittaminen on tässäkin tapauksessa tärkeää, onhan käytössä yhden äänenvoimakkuussäädön sijasta kaksi tai peräti kolme peräkkäistä. Kyseessä on kuitenkin oikea työkalu, jolla saa oikeasti hyvää jälkeä aikaan. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Yhteenveto Täytyy myöntää, että Console 1 aiheutti varsin paljon positiivisia vibraatioita. Ainoa pieni harmi on, ettei Touch-automaatiota voi käyttää ohjaimen säätimien toimintatavan vuoksi (Latchilla mentiin). Kertosäkeen lujaa laulettuun osaan automatisoin lievän pudotuksen kilohertsin paikkeille. Melko pieneen tilaan on saatu mahdutettua varsin onnistuneesti kaikki yhden mikserikanavan säätimet ja osaset loogisiin paikkoihinsa. Käytin kitaroissa bassoleikkuria, driveja character-säätöjä ja ekvalisaattoria hieman keskialuetta keventämään, ja puhtaampiin kitaroihin myös kevyt British-kompressointi teki hyvää. Gatessa on kyllä mahdollista käyttää triggeri-sidechainia, jolloin yhdellä raidalla voidaan ohjata toiselle raidalle asetettua gatea, mutta omia suotimia ei ole. 56 www.riffi.fi 4/2016 iskuista, virvelistä ja pelleistä hieman liian herkästi. Laulut hoituivat nekin nopsasti: bassoleikkuri käyttöön, kevyt nosto yläpäähän sekä tarpeellinen määrä British-kompuraa saivat laulun asettumaan hyvin sointikuvaan. Pieni yllätys oli, kuinka mukavaa onkaan, kun joka kanavassa on bassoja diskanttileikkurit suoraan omilla säätimillään. Miksaaminen ei muutu Console 1:n myötä edelleenkään helpoksi samassa mielssä kuin ison monikanavaisen konsolin tai ohjaimen äärellä, mutta ainakin meikäläisen metodiin se istahti varsin mukavasti. Testasin myös Shapen transientti-säätöjä bassoon, Punch-säädön negatiivisilla arvoillahan pääsee vähentämään atakkia. SSL9000K:n mallin Driveja Character-säätimet mallintavat itse asiassa SSL:n VHD-piiriä, joka on Duality-konsoleissa sekä Alpha Channel-etuasteissa. Niin kuin sanonta menee: ”halpa ja hyvä, kaksi eri autoa”. Niihin tuli tartuttua erittäin usein. Hinnaltaan Console 1 on mielestäni varsin edullinen saatuun hyötyyn nähden, tosin se lähes tuplaantuu, kun mukaan ostetaan 9Kja BCA-mallit, joita ilman ilo on selvästi pienempi
Malli tarpeen mukaan Nyt kokeiltu iD-sarjan kuopus on tehty pienimuotoiseen työskentelyyn, mutta vastaa audiolaadultaan isompia sisariaan. Koneelle jo taltioidun materiaalin ja uuden äänitettävän raidan keskinäiselle kuuntelubalanssille on kansilevyssä oma säätimensä. Useimmiten homma etenee raita kerrallaan, joko yhdellä mikrofonilla äänittäen tai suoraan linjaan soittaen. Jos stereoäänitys on tarpeen, kannattaa katsoa aiemmin markkinoille tuotua keskikoon iD14-interfacea, jossa on kaksi mikrofonivahvistimin varustettua kanavaa ja lisäksi optinen Adat-väylä kahdeksan kanavan laajennusta vartem Sarjan kookkain iD22 on testattu Riffissä 1/2014 ja se on suunniteltu monimuotoisempaan studiotoimintaan, jossa vaatimukset useammasta erilaisesta luurimiksauksesta, vaihtoehtoisista monitorikaiutinpareista ja talk back -komennoista ovat normikauraa. www.riffi.fi 4/2016 57 Audient iD4 Kaksikanavainen audiosovitin USB-väylään • mikrofonikanava, +48 V phantom-syötöllä • D.I.-kanava linjasoittoon • kummallakin kanavalla oma gain-säätö • input/DAW-kuuntelubalanssin säätö • volume-säädin (toimii myös skrollausrullana) • kaiutinkuuntelun mykistys-kytkin • iD-kytkin valinnaisia toimintoja varten • näytetaajuus 44,1 – 96 kHz, 24 bittiä • hinta: 149 e Lisätiedot: Bright Group Puh. Kookas voluumi-hanikka palvelee myös audiosekvensserin skrollaus-rullana ja malliston kookkaampien tavoin kaiutinkuuntelun saa painokytkimellä mykistettyä. Laite toimii myös iOS-tabletin kanssa, mutta vaatii silloin käyttövirran syöttämisen erillisen USB-hubin kautta. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient iD4 – muusikon omiin töihin Jos ei äänitetä koko bändiä kerralla, niin mihinkäs niitä kanaviakaan niin monia tarvittaisiin. Vaikka stereoäänitys ei käykään päinsä, voi kanavia käyttää samanaikaisesti esimerkiksi laulun ja soiton yhtäaikaiseen tallentamiseen. Tallennettava signaali ohjataan monitorointiin suoraan tuloista, eikä audiota tarvitse kierrättää tietokoneen kautta. Juuri tällaiseen puuhaan on suunniteltu Audient iD4, mallisarjansa kolmas ja pienin audiosovitin. Eräs kokeilemisen arvoinen sovellus on elektroakustisen kitaran tallennus samaan aikaan soittimen oman kiinteän mikrofonisysteemin ja erillisen ulkoisen ilmamikrofonin avulla. Jämäkkään metallikoteloon rakennetulla iD4:llä on painoa sen verran, että se pysyy sijoillaan pöydällä eikä vaeltele sinne tänne käytön aikana. Se ei myöskään vaadi erillistä ajuria tai apuohjelmaa vaan pelaa suoraan tietokoneen yleisajurilla ja nivoutuu yhteen käytössä olevan audio-sekvensserin kanssa. Sen kahdesta tulokanavasta ensimmäinen on tarkoitettu mikrofonille tai linjatason monosignaalille, jälkimmäisen impedanssi ja herkkyys taas on sovitettu sähkökitaralle tai -bassolle. Kuivaa linjasointia voi sitten elävöittää ilmamikrofonin kautta noukitulla akustiikalla, tai akustista sointia terävöittää linjasoundilla. Miksaus on molemmille sama, mutta kansilevyn näppäinten ja voluumi-potentiometrin yhteispelillä kanavat saa panoroitua vastakkaisiin laitoihin, mikä helpottaa balanssin muotoilua ja parantaa erottelua. Musisointi työparin kanssa käy sekin, sillä kaiutinliitäntöjen lisäksi iD4 tarjoaa jakit kaksille kuulokkeille. 54-57 Softube_Audient.indd 57 24.8.2016 12.22. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi T ietokone on nykyisin muusikon työkalu siinä missä itse soitinkin. Sillä luonnostellaan ideoita, työstetään demoja ja tallennetaan julkaistavaa materiaalia – jos ei kotona niin treenikämpiällä tai reissun päällä
Samalla sivulla näkyvät myös L/R-raitojen taso, aikakoodi, oton nimi sekä muita oleellisimpia kanavakohtaisia ja yleisiä asetuksia. Loput tulot ovat vastakkaisessa päädyssä ja niiden seuraksi on puolestaan sijoitettu päälähdön liitännät (TA-3), kuulokejakki (6,3 mm), sekä apulähtö (3,5 mm jakki) vaikkapa erillistä kuuntelua tai tallennusta varten. Tulosignaalin voimakkuudelle on trimmit, mutta ei kytkintä, jolla voisi skaalata kummankaan liitännän toimintaa mikkitai linjatasolle. Trimmataan tasot Perustilanteessa F8:n näytössä on mikseri, jolla tehdään kuuntelumiksaus tasoineen ja panorointeineen. Uusi F8 raivaa nuo esteet: se pystyy kymmenen raidan yhtäaikaiseen tallentamiseen, aikakoodiin sidotusti. Kumpaisellekin saa TEKSTI: ANTTI VEHMAN Zoom F8 – taskumatin isoveli Zoom on jo vuosia menestyksekkäästi tuottanut pieniä, mutta laadukkaita tallentimia, joiden käyttöä elokuvaja tvtuotannossa ovat jarruttaneet lähinnä rajallinen raitamäärä ja aikakoodiliitäntöjen puute. Kaikki tarpeellinen on kuitenkin saatu pakattua mukaan. Varsinkin yhdenmiehen orkesterina toimivan äänittäjän on perin hankala mankka kaulassa ja puomi kädessä saada potikoihin minkäänlaista otetta. Se nostaisi ergonomian ihan uudelle tasolle. Tahattomia tasonsäätöjä voi F8:ssa ehkäistä lukitsemalla trimmien toiminnan pikakomennolla, mutta missään ei kerrottu kuinka lukitus puretaan. Samasta päädystä tulojen 1–4 kanssa löytyvät myös paikat kahdelle SD-kortille, Hirose-liitin ulkoiselle virransyötölle sekä USB-portti. Tämä on toki ymmärrettävä puute laitteen ääriviivat huomioon ot taen. Tiedostot korteille Tallentimessa ei ole sisäistä kovalevyä, vaan materiaali tallennetaan yhdelle tai kahdelle SD-kortille. Näytön vieressä olevalla pyörylällä operoidaan laitteen asetuksia ja voidaan selata ruudun sivuja, jolloin saadaan esiin kanavakohtaisia tasonäyttöjä, sekä pääja apulähdön ikkuna. Omaan makuuni trimmien potikat ovat hiukan hataran oloiset ja turhan pienet, eikä niiden muotoilu tue ajatusta aktiivisesta tasonsäädöstä ottojen aikana. Kaikkea kun ei ole koskaan tapana saada kerralla, ja kookkaammat säätimet vaatisivat myös isomman kojeen. Pyörylän alla on menupainike, jonka takaa löytyvät luonnollisesti kaikki tarvittavat valikot tallentimen hallinnoimiseen. Paraatipuolella ovat on melko tarkkaan tulitukkurasian kokoinen LCD-näyttö, kanavakohtaiset trimmit, sekä muu yleinen hallintalaitteisto. F8:n on ulkomitoiltaan noin puolet yleisimmästä täällä pohjolassa käytetystä kenttätallentimesta, eikä sille ole kertynyt pahasti painoakaan. Jokaisen kanavan kohdalla on myös painokytkin, joka aktivoi kyseisen tallennusraidan, sekä PFLpainike, joka avaa myös näkymän tiettyihin kanavakohtaisiin säätöihin. Komboliittimet kelpuuttavat mikrofonitasoisen signaalin XLR-kytkentänsä kautta ja linjatasoisen signaalin 6,3 mm:n plugijohdolla tuotuna. Kaikkiin lähtöihin voidaan reitittää halutut raidat, joko ennen tai jälkeen feiderin, pois luet tu na L/R-raidat, jotka ovat aina liu’un jälkeen. 58-59 Zoom.indd 58 24.8.2016 12.24. Takalaidassa on kotelo kahdeksalle AA-paristolle, BNC-tulo ja -lähtö aikakoodille, sekä liittimet virtalähteelle ja Zoomin omalle stereomikrofonille. Tuloliitynnät on jaettu kahteen neljän ryhmään, laitteen vastakkaisiin päätyihin. 58 www.riffi.fi 4/2016 I han alkuun huomio kiinnittyy tallentimen kokoon. Tasosovitus vaatii siis aina oikeanlaisen johdon käyttöä. Muilta valmistajilta tuttu ratkaisu tarjota tallentimeen liitettävä lisäpalikka feidereille olisi tervetullut optio Zoominkin varustevalikoimaan. Virran katkaisu auttoi tähänkin pulmaan ja noin yleisesti on todettava, että varsin onnistunut käyttöohje oli sekä kattava ettävä seikkaperäinen, mikä kiitoksella huomioidaan
F8 pariutuu ja keskustelee ongelmitta omenalaitteen kanssa ja esimerkiksi oman kuuntelumiksauksen rakentaminen on huomattavasti jouhevampaa tabletin näytöllä feidereitä liikuttelemalla kuin pyörylällä tallentimen ruudulla Kahdeksan plus kaksi F8 pystyy tallentamaan kahdeksan itsenäistä raitaa, sekä steroraidalle näiden summaa. Otot nimetään menun syövereihin sukeltamalla, mikä pienellä totuttelulla kyllä onnistuu – vaikka tämän tyyppinen rakenne useine alavalikkoineen onkin hiukan kömpelö silloin, kun jotakin toimintoa tarvitaan usein ja nopeasti. Ottoihin voi myös kirjata muistiinpanoja ja laittaa merkkejä. Järjestelmä on sinänsä aivan looginen, mutta vaatii pientä orientoitumista ja tarkkaavaisuutta, että äänet varastoituvat juuri oikeaan paikkaan. Vaikeasti ennakoitavia äänitasoja varten tallentimessa on Dual Channel Rec -toiminto, jolla raidoille 1–4 ohjattu materiaali voidaan tallentaa ennalta valitulla vaimennuksella raidoille 5–8. Nimeämisiä ja tiettyjä asetuksia voidaan hallinnoida myös iOSlaitteilla, jotka kommunikoivat tallentimen kanssa bluetoothin välityksellä. u 58-59 Zoom.indd 59 24.8.2016 12.24. Jos jokin pätkää menee pääradoilla murusiksi, sopivan pykälän hiljaisempi versio löytyy varmennusraidalta. Asiallinen paketti P ieneen purkkiin on saatu mahdutettua kaikki, mitä kohtuudella voi olettaa. Korkeimmalla näytetaajuudella stereoraidan tallennus ei ole käytössä. Zoomin oman kiteen tarkkuudesta ei tällä aistivaraisella tarkastelulla voi sanoa mitään, mutta valmistajan antamien tietojen mukaan sen pitäisi olla hyvinkin tarkka ja tätä otaksumaa tukevat muualta maailmalta tihkuneet tiedot. Näytetaajuudeksi voi valita minkä tahansa yleisesti tai harvemmin käytetyn vaihtoehdon, alkaen 44,1 kHz:stä ja ulottuen aina 192:een saakka. Summaraidan voi asettaa myös äänittämään MP3muotoista tavaraa. Ja muutoinkaan tässä ei varmasti jäädä tuotannon heikoimmaksi lenkiksi, sillä ainakin äänittäjien keskuudessa elää vahvasti ajatus siitä, että kyllä audiotallentimet pitävät kutinsa, mutta kun ne kamerat käy aivan kuinka sattuu… Laitteen mekaaninen kestävyys ja luotettavuus vaihtelevissa keliolosuhteissa jäävät pioneerien testattavaksi. 029 080 0830 • www.soundtools.fi tallennettua yhtäaikaisesti saman materiaalin, jolloin syntyy varmuuskopio kuin itsekseen. Tallenteiden hallinnointi on ATK-maailmasta tuttua puuhaa. Paikoittain muovisesta olemuksesta ja aavistuksen kömpelöstä käyttöliittymästä huolimatta Zoom tarjoaa mukavasti vastinetta rahalle. Kun ajatellaan, että F8:aa voi käyttää tallentimen lisäksi äänikorttina – joka ainakin Pro Toolsin kanssa pelasi kertaheitolla tarjoten kahdeksan tuloa ja neljä lähtöä, voidaan uskoa, ettei tämä tuote jää happanemaan kaupan hyllyllä. Kätevää. Tahmanäppisen äänittäjän tai arvaamattoman ohjaajan varalle on kuuden sekunnin PRE REC -ominaisuus, joka poimii siis omasta bufferistaan äänitysnapin painallushetkeä edeltäneen kuuden sekunnin pätkän, eikä myöhästynyt komentokaan näin ollen välttämättä pilaa tallennusta. Mutta valmistajan aiempien luomusten valossa välitöntä syytä huoleen ei ole. App storesta puolestaan löytyy toiseen päähän tarvittava softa. F8:n pikakomentojen (shortcuts) lista on vielä melko vaatimaton, mutta ehkäpä asia korjaantuu kun kehitys kehittyy. Kortin juureen voi muodostaa kansioita, joiden sisälle luodaan kansioita (jne.), joihin äänet tallennetaan. Aikakoodiakin laite otti mukisematta vastaan ja ainakin silmämääräisesti liikuttiin samoilla havinoilla. Jokaisessa kanavassa on limitterit kattavilla säädöillä, bassoleikkuri, phantom-syötöt 24:lle ja 48:lle voltille, vaiheenkääntö, viiveen korjaus (input delay) ja ylipäätään kaikki se mitä nykymaailmassa on totuttu mikseriltä ja tallentimelta toivomaan. Haluttaessa toiselle voi äänittää vaihtoehtoisesti vaikka stereosumman kuvaleikkaamoa varten. Valmistussarjan alkupään laitteissa ei tätä ominaisuutta vielä välttämättä ole, mutta asian saa helposti korjattua lataamalla valmistajan sivuilta puuhaan tarvittavan järjestelmälaajennuksen. Tallennusmuoto on polytai monofoninen wav, 24:n tai 16:n bitin tarkkuudella. Tässä Zoom on mielestä onnistunut paremmin kuin nimeämätön kilpailijansa, jonka vastaava järjestelmä vaatii erikseen ostettavan ja asennettavan WiFi-purkin. www.riffi.fi 4/2016 59 Zoom F8 Aikakoodiominaisuudella varustettu kenttätallennin • 10 raidan yhtäaikainen tallennus (8 itsenäistä raitaa ja stereosumma) • tallentaa kahdelle maksimissaan 512 GB:n muistikortille (SD / SDHC / SDXC) • 8 mikrofoni-/linjasisääntuloa (XLR / 6,3 mm plugi) • 4 lähtökanavaa (TL-3 / 3,5 mm plugi) • aikakoodi sisään / ulos BNC-liittimillä, Jam Sync • 24 / 16 bittinen tallennus • näytetaajuus valittavissa 44,1 kHz–192 kHz • Bluetooth-yhteys iOS-laitteita varten • ilmainen iOS-aplikaatio kauko-ohjausta, nimeämistä ja metadataa varten • tallennusformaatti WAv ja MP3 • toimii myös USB-interfacena (8 sisään / 4 ulos) • hinta: 1090 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Nämä kansiot täytyy käyttäjän itse luoda, eli mankka ei tee automaattisesti uutta päivätai kohtauskansiota. Ääntä voi reitittää kutakuinkin vapaasti eri lähtöihin, eikä tallennusjäljessä tai etuasteissa ole moitittavaa
Äänityskäyttöäkään ei ole tyystin unohdettu, vaikka DM12 onkin ensisijaisesti PA-mikseri. Väritys ja nuppien malli on samaa on tyyliä ja monokanavien etuvahvistimetkin on saatteen mukaan peritty Midakselta. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi D DA DM12 muistuttaa ulkoisesti saman konsernin omistamaa Midasta. Korkeimmillaan keskialueen ekvalisoinnin voi tähdätä 3,5 kHz:n taajuudelle ja aivan ylintä rekisteriä varten on hyllykorjain 12 kHz:n nimellisellä rajataajuudella. Semminkin kun keskialueen yksikön voi kohdistaa alimmillaan 150 Hz:n kohdalle, jolloin sillä saa tukevuutta sointiin, vaikka aivan syvintä bassoa vaimentaisikin samaan aikaan. Kanavien liukusäätimet ovat liikeradaltaan 60-millisiä ja mekaniikaltaan täsmällisen tuntuisia ja jouheasti liikkuvia. Läpikotaisin analogisesti. Päälähtöjen XLR-liitäntöjen rinnalla saman miksauksen saa ulos balansoimattomien RCA-lähtöjen kautta stereotallentimelle, jolle on varattu myös vastaavat tulot. Sointi pysyy musikaalisena rajummillakin korjauksilla. DM-mikseri palvelee mainiosti myös silloin, kun pitää koota stereosummaa vaikka kosketinkioskin antimista ennenkuin valmis miksaus syötetään isompaan järjestelmään. Muutoin mikserit ovat keskenään identtisiä ja valita voi kanavatarpeen perusteella. Kokonaisuutena kanavaekvalisaattori tarjoaa yllin kyllin tehoa, mutta varsin miellyttävässä muodossa. Mekaaniselta olemukseltaan metallikoteloon rakennettu DM12 on jämerä ja luotettavan tuntuinen. Mallit eroavat toisistaan vain neljän monokanavan ja niiden vaatiman fyysisen koon verran. Erillistä bassoleikkuria ei kanavissa ole, mutta bassokorjaimen nimellinen rajataajuus on 80 Hz, minkä ansiosta sitä voi käyttää vallan mainiosti bassokaistan rajaamiseen. Ja kummankin tilanteen dokumentointiin riittää mainiosti stereofoninen äänitysmahdollisuus. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI DDA DM12 – selkomikseri Voiko yksinkertaisemmaksi enää pistää: tarjolla on kahdeksan monoja kaksi stereokanavaa, jotka miksataan suoraan stereoksi. Linjasignaaleille tarkoitetut kaksi stereokanavaa ovat hitusen riisutumpia ja ne sopivat esimerkiksi kosketinsoittimien tai vaikkapa efektilaitteiden paluukanaviksi. puoliparametristä tyyppiä. Soundin muokkaukseen monokanavissa on kolmialueinen ekvalisaattori, jonka tehoksi ilmoitetaan +/-15 dB per kaista. Alin ja ylin alue ovat kiinteillä rajataajuuksilla toimivia hyllykorjaimia, kun taas keskikaista on ns. 60-61 DDA_Focusrite.indd 60 24.8.2016 12.25. 60 www.riffi.fi 4/2016 DDA DM12 Analogimikseri • kahdeksan monokanavaa mikrofoni/linjakäyttöön • kaksi stereokanavaa linjakäyttöön • ulkoisen tallentimen stereotulo • Pääja local monitor -lähdöt stereona • stereolähtö tallentimelle • monokanavissa 3-alueinen eq • stereokanavissa 2-alueinen eq • kaikissa kanavissa kaksi aux-lähtöä (globaaleilla pretai post -valinnoilla) • hintaluokka noin 300 e Lisätiedot: Bright Group Puh. Jep, jatkoon Analogimiksereillä – etenkin pienillä – on edelleen oma pelitilansa, vaikka digitaalisuus lainehtiikin valtoimenaan. Balansoidun jakkitulon kumppanina on gain-säädin ja ekvalisaattorina samanlaiset hyllykorjaimet kuin monokanavissa. Oma inserttipiste mahdollistaa ulkoisten muokkauslaitteiden kytkennän kanavakohtaisesti, kun taas 48 voltin phantom aktivoidaan kaikkiin kanaviin yhteisellä kytkimellä. Nyt kokeiltu DM12 ja sen kookkaampi sisarmalli DM16 ovat käteviä ratkaisuja silloin, kun pitää nopeasti saada äänentoisto hoidettua joko keikalla tai harjoituksissa. Valinta koskee kyseistä auxia kaikilla kanavilla samaan aikaan. Kun vielä kuulokkeillekin on oma jakkinsa ja säätimensä, saa pienimuotoisen session kyllä hoidettua. Kyseiset etuset on varustettu 50 desibelin gain-säädöllä ja ne sopivat niin mikrofonikuin linjasignaaleillekin. Sekä monoettä stereokanavissa on kaksi erillistä apulähtöä monitorointia tai ulkolaitakaluston syöttöä varten ja kumpikin aux voidaan erikseen valita kytkimellä joko ennen kanavaliukua (pre) tai sen jälkeen (post) haaroittuvaksi. Tarkkaamokuuntelua varten mikserissä on jakkiliitännöin toteutettu balansoitu stereolähtö, oman local monitor -volume säätimensä takana
Siinä se Audiolaadultaan Clarett Pre8X ei jätä sijaa toiveille. Mikrofonivahvistimet ovat perusluonteeltaan tarkkoja ja analyyttisiä, mutta samalla hienostuneita. Kun siirrytään korkeampiin lukemiin, analogikanavat ja S/P DIF säilyvät ennallaan, mutta digitaalisten Adat-tulojen määrä puolittuu aina näytetaajuuden kaksinkertaistuessa. Päteviä efektejä Clarettin mukana toimitetaan Focusriten oma plug-in-kokoelma, sekä Softuben Time & Tone -satsi, joita kehotetaan käyttämään jo äänitysvaiheessa. Samalla ohjelmalla määritetään yleisasetukset, aktivoidaan kanavakohtaiset Air-optiot ja valitaan esimerkiksi ykköstai kakkoskanavan sovitus instrumenttisignaalille. Supernopea yhteysväylä Clarett liitetään tietokoneeseen Thunderboltilla. Kahden optisen digiliitännän kautta saadaan yhteensä 16 Adat-normin mukaista kanavaa lisää ja niiden jatkeeksi mukana on vielä S/P DIF -normin stereotulo. 029 080 0830 • www.soundtools.fi TEKSTI: LAURI PALOPOSKI C larett 8PreX tarjoaa kahdeksan analogista linja/mikrofonituloa, joista kaksi toimii tarpeen tullen myös instrumenttiliitäntänä. u Clarett 8PreX Clarett 8PreX – riittävästi kanavia Thunderbolt-väylää kulkee isonkin session kanava määrä, ja kylkiäisinä saa messevän plug-in-kokoelman. Interfacessa ei kuitenkaan ole omaa DSP:tä, vaan plugarit imaistaan tietokoneen audio-sekvensseriin. Clarett on kuitenkin monen muun tavoin suunniteltu ketjun päätehelaksi ja siinä on vain yksi liitäntä. Todellinen käyttöhetken latenssi riippuu tietokoneen suorituskyvystä, käytettävästä ohjelmistosta, sekä muista samaan aikaan koneella teetettävistä prosesseista, mutta oma vuoden 2012 MacBook Pro -kannettavani selvisi kyllä nikottelematta tallennettavan signaalin monitoroinnista ja efektoinnista äänityksen aikana. Jutun juju on Clarettin minimaalinen latenssi, jonka pituudeksi Focusrite kertoo mitanneensa 1,67 ms Logic Pro -ohjelmalla ja Mac Prolla. 60-61 DDA_Focusrite.indd 61 24.8.2016 12.25. Mainittu aika käsittää signaalin koko matkan analogisesta tietokoneelle ja takaisin analogiseksi. Jos niiden aavistuksen mattaan taittuva samettinen perussointi on johonkin tilanteeseen liian pehmeä, voi apuohjelmasta aktivoida kanavakohtaisesti air-toiminnon, joka jäljittelee ISA-sarjan mikrofonivahvistimien kirkkaampaa ilmettä ja dynamiikkaa. • kymmenen analogista linjalähtöä • kaksi kuulokeliitäntää • kaksi digitaalista Adat-tuloa / lähtöä • digitaalinen S/P DIF -tulo / lähtö • word clock -tulo ja lähtö, BNC • stand alone -mikseritoiminta • 24-bittiset muunnokset • näytetaajuus 44,1 – 192 kHz • hinta n. ja 2. Korkeimmilla näytetaajuuksilla (176,4 / 192 kHz) Adat-väylissä kulkee enää neljä kanavaa suuntaansa Sama logiikka pätee lähtöihin, joita on enimmillään 28. Jos viivettä olikin, se soittaessa tuntunut – Clarettin sointi on ryhdikäs ja taimaus osuu linjaankin soittaessa kuin vahvistimella ikään. Tulojen yhteisluku on 26, silloin kun näytetaajuudeksi valitaan 44,1 tai 48 kHz. Sillä rahalla saa sitten tiettyä lisämukavuuttakin, sillä Dockin kautta voi liittää lukuisia USByms. Kun mukana toimitettava efektinivaskakin on rahanarvoista tavaraa, ja laitetta voi käyttää lisäksi myös itsenäisenä mik seri nä tai mikrofonivahvistimena ilman tietokonetta, voi Clarett Pre8X:n hintaa pitää vähintäänkin kohtuullisena ellei suorastaan edullisena. 1 300 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Väylänormi itsessään mahdollistaa laitteiden ketjuttamisen, mutta silloin ketjun keskimmäisissä vehkeissä on oltava kaksi Thunderbolt-liitäntää. www.riffi.fi 4/2016 61 Focusrite Clarett Pre8X Thunderbolt-väylään kytkettävä audio interface • kahdeksan analogista mikrofoni/linja-tuloa • ISA-sarjaa mallintava air-optio analogituloissa • sovitus instrumenttisignaalille tuloissa 1. Signaaleiden reititys hoidetaan erillisessä apuohjelmalla, jonka käyttö aukenee hetken totuttelulla. Asiaa, Focusrite. Jos useita tällaisia yhden liitännän laitteita pitää saada käyttöön samaan aikaan, tarvitaan erillinen Thunderbolt Dock -palikka, joiden hinnat ovat parin sadan pintaan. laitteita yhdellä kaapelilla Maciin
Audienssi teknisesti väkevän ja pedagoginakin tunnetun muusikon juttusille on sovittu. 62 www.riffi.fi 4/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. 62-64 Palveluhakemisto 416.indd 62 24.8.2016 12.26. • Elämäni kitarat -sarjassa tapaamme puolestaan Tokelan… • Äänittäjä-legenda George Massenburg vieraili Suomessa ja aikaa järjestyi myös haastattelulle, jonka erääksi johtoteemaksi muotoutui ”Anna musiikin hengittää”. • Tuottajakonkari Hiili Hiilesmaa kaivoi muistinsa sopukoista esiin uransa ikimuistoisimmat sessiot. Kirjoita lyhyt kannanotto asiaan ja lähetä se meille sähköpostilla osoitteeseen riffi@riffi.fi Vastaamalla viimeistään 30.9.2016 osallistut EHX Tortion -säröpedaalin arvontaan ja lisäpalkinnoiksi kaivamme kätköistä vielä jotain muutakin mukavaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Miksi. Oletko äänilevyn vai suoratoiston ystävä. Riffi-kauppa Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: Lukijakilpa: • Mm. Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Allan Holdsworthin ja Steve Vain yhtyeissä soittanut huippurumpali Virgil Donati vierailee Suomessa syyskuussa
www.riffi.fi 4/2016 63 P A L V E L U H A K E M IS T O Soita tai tule käymään. Soitellaan! 62-64 Palveluhakemisto 416.indd 63 24.8.2016 12.26. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto
f i soundtools Est. 029 080 0830 w w w. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi 62-64 Palveluhakemisto 416.indd 64 24.8.2016 12.26. 64 www.riffi.fi 4/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i S t u d i o j a t r e e n i t i l at Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. s o u n d t o o l s
Nämä apurahan anomisprosessit nielevät valtavan määrän aikaa ja valtaosa hakemuksista tulee bumerangina takaisin. Monesti kontaktiverkostot ja apurahan päättäjien henkilökohtaiset suhteet vaikuttavat ainakin jonkin verran siihen, kuka apurahan saa. Festivaalituotannon taustalla leijuukin lukemattomia piilorakenteita, linjauksia ja jos jonkinlaista viitekehykseen kuuluvaa ryhmittymää, joita ei ulkopuolinen helposti tule ajatelleeksi. Ja kaiken yllä leijuu tietenkin koko vuoden tuo oleellinen kysymys: saadaanko riittävä määrä asiasta kiinnostunutta yleisöä liikkeelle, jotta myös laskut voidaan maksaa. Edelle kiilasivat vain sotilas, poliisi, palomies ja lentokapteeni. Syysterveisin, Kari Antila Mitä stressaavin ammatti… 65 Muusikkona 416.indd 65 24.8.2016 12.27. www.riffi.fi 4/2016 65 Muusikkona maailmalla T örmäsin taannoin amerikkalaisen Forbes-lehden artikkeliin, jossa festivaalituottajan posti oli nimetty maailman viidenneksi stressaavimmaksi ammatiksi. ”pehmeillä arvoilla” niin monasti plus-miinusnolla-tavoite on paras varmistaa jo ennen festivaalia erilaisilla yhteistyö-, tukija avustusrahoilla. Kaupallisempi ohjelma vaikkapa Pori Jazzin tapaan saattaisi miellyttää hyvin laajaa asiakaskuntaa ja toisi väkeä helpommin paikalle, mutta sitten ollaan vaarassa luiskahtaa ulos ”taidefestivaali”-nimikkeen alta. Tapahtumaa edeltävä vuosi on täynnä erilaisia deadlineja, joihin mennessä tietyt osat festivaalin tuotannosta on saatava valmiiksi. On käytettävä äärimmäisen paljon aikaa poliittisiin henkilöihin tutustumiseen ja verkostojen hahmottamiseen. Festivaalit saavat usein myös kotikaupungeiltaan jonkinlaista tukea ja tässä vaiheessa festivaalituottajan työhön astuu mukaan politiikka ja henkilökohtaiset poliittiset kontaktit. Haastavat deadlinet ja monasti paineen alla työskentely sekä asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin vastaaminen korkean stressin tilanteissa on Forbesin mukaan äärimmäisen vaativaa. Onko tosiaan näin . Tämä näyttää olevan trendi ja tuota trendiä olisi helppo seurata. Raadollinen totuus on, että festivaaleja ja niiden profiilia, taiteellista sisältöä yms. On uskomatonta, miten monenlaisia osa-alueita siinä on otettava huomioon, jotta tapahtuma saadaan pidetyksi. Väitän nyt ymmärtäväni mistä Forbes puhuu. L uovuin kaksi vuotta sitten soiton opettamisesta muusikontyön rinnalla ja otin tilalle pestin Laitilan JazzKukko-festivaalin tuottajana. Kun jazz-festivaaleja on Suomessa lukuisia muitakin, niin miten Laitilan tapahtuma Länsi-Suomessa voisi erottua niiden joukosta ja saada yleisöä paikalle. Mielenkiintoista. I tselläni on nyt toinen festivaalivuosi tuottajana takana ja tässä vaiheessa täytyy todeta, että opittu on jo paljon. Vuoden raskaan työtaakan jaksaa kuitenkin parhaiten ihmisten palautteen kautta: festivaaliamme on kehuttu erittäin muusikkoystävälliseksi tapahtumaksi. Minkälaista ohjelmaa rakennetaan, jotta tavoitteet saataisiin täytettyä. on äärimmäisen vaikea arvioida objektiivisesti. U uden festivaalin onkin hyvin vaikea saada tukea, ja silloin alueen tuntemus sekä henkilökohtaiset verkostot ovat avuksi. Vaikka nyt tuntuu, että ei ikinä enää, niin parin-kolmen viikon tauko loman merkeissä yleensä helpottaa ja valmistaa mielen siirtymään taas tulevan vuoden tuotantoon. Yleisö on kiitellyt jo kaksi vuotta mielikuvituksellista, laadukasta, monipuolista ja kansainvälistä ohjelmaa, joka on kivalla tavalla integroitu vanhan maalaiskaupungin keskustamiljööseen ja kauniiseen Laitilan kirkkopuistoon. Taidefestivaaleilla on joka tapauksessa aina suuri taloudellinen riski ja koska pelataan ns. F estivaaliohjelman laadinta on keskeinen kysymys. Kuinka toteuttaa JazzKukon idea laadukkaasta jazzin ja rytmimusiikin tapahtumasta, joka tarjoaa myös koko perheelle sopivaa ohjelmaa. Näillä sanoilla jaksaa… Ai niin, hyvä puoli on myös, että tässä työssä jää kumminkin syksyllä taas paljon aikaa kitaransoittoon. Tässä kolumnissa en halua edes raapaista festivaalin käytännöntoteutuksen eri osa-alueita, joita sukeutuu budjetin, majoituskysymysten, artistien sopimusten, artistien matkustamisen, artistien ruokkimisen, esiintymispaikkojen tekniikan, lipunmyynnin, mainostuksen, järjestyksenvalvonnan, anniskelun, laskutuksen, erilaisten tapahtumalupien tai vaikkapa niinkin yksinkertaisen asian kuin tarvittavan sähkövirran riittävyyden selvittelyssä… Kaikki ei käy ihan käden käänteessä. Forbesin arvio maailman viidenneksi stressaavimmasta ammatista ei tosiaan ole tuulesta temmattu. Kotimaiset tapahtumat satsaavat pääosin suomalaisiin artisteihin ja vain Pori Jazz, April Jazz ja muutama muu suurempi festivaali tuo ulkomailta merkittävästi esiintyjiä
Jep, toimii! Paitsi, että valmistajan sivusto on nurin. 66 www.riffi.fi 4/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kunnes alkoi taas sataa… Ihmeen kaupalla kama saatiin purkkiin, bussi lähti, ja pääsin toteuttamaan helpottavaa suunnitelmaani illan hämärtyessä kovaa vauhtia: menisin puskapissan vain hivenen kiinteämmälle sukulaiselle läheisen eläinkarsinan laitaan, kahden minkälie puskan väliin. Oma auto oli käytössä, mutta minnekään et voi lähteä, koska aikataulut olivat niskassa. ••• Sade taukosi ja kuvattiin. Jes! Oi onnea. Olette kuulleet, että paimenlankaan kuseminen sattuu. Totta kai avain katkesi lukkoon ovea avatessa. Odotellaan siis vähän. Terveyskeskuksen väki ei ehkä vieläkään ole unohtanut kokemustaan. B-suunnitelma, versio 2.0 – sisään kekseliäisyydellä ja epätavallisella akrobatialla. Menee vartti ja hikoiluttaa. Jotenkin. Kiroan vessattomuuden ja vaasalaisalkuperää olevat ”pizzat”, jotka yhdistyessään ovat ihan yhtä helvettiä. Ja kas, ampiainen istahti kädelleni, sitten nenälleni, sitten se kiipeili aurinkolaseissa, sitten hiuksissa. Joka kerralla tuottaja huomasi ja keskeytti oton. Ja sitten vähän lisää. Päätin selvitä, en tosin hinnalla millä hyvänsä, vaan omin ehdoin. Vatsaa vääntää, pahasti. Koska luterilainen suomalaisuusgeeni vaati olemaan skarppina paikalla, jos vaikka kohta tarvittaisiin. Eikä naurata sekään, että läppäri ei vaan löydä audiointerfacea, vaikka USB-piuhaa on kierrätetty liitännästä toiseen ja kamat käynnistetty moneen kertaan uudestaan. Onneksi bussissa on tallessa hätäpakkaus: USB-tikku, jossa on jokaisen edes kerran keikalla käytetyn masiinan ajurit useampana versiona sekä muuta keikkailuun liittyvää dataa. Voin tässä kertoa, että löysä numero kakkonen paimenlankaan osuen sattuu aivan saatanasti enemmän, ja kun pakorefleksi pakottaa nousemaan ylös, tulee törkeästi sotkua. Ampiainen tapahtuu. ••• Nöyryys kasvattaa luonnetta Kaikki valmiina, paitsi tuottajalla. Kävelin ympyrää paikoillani ja yritin ajatella mukavia, mutta onnistuin tuumimaan vain ruiskubetonia, sinappituubia, purkkikermavaahtoa, polyuretaanin pursottamista… Miksi, voi miksi, en käyttänyt saumaa hyödyksi, kun sellainen tarjoutui. Vaan kun kännykkä ei otakaan yhteyttä. Suojaisa paikka, eikä viereisessä mökissä näyttänyt olevan liikettä. Nahkasisustus oli kuitenkin helppo puhdistaa ja hajukin hälveni jo viikossa. Kipu ja paine alkoi olla melkoisen kovaa. Jostakin. Ja sen näkee kyllä myös asumattoman mökin parvekkeelle jostain ilmestynyt äiti poikineen… Alkaa hirmuinen huuto, jota pakenen minkä kykenen. Selvisin siis. Kuka tahansa muu olisi sännännyt samoin tein etsimään helpotusta. Tästä selvitään kuin selvitäänkin. Lisätään soppaan mausteeksi nuorehkon ohjelmatuottajan muuttuvaiset näkemykset ja ulkoilmakuvauksia rassaava ailahteleva sää sekä loppukesän ampiaiset… Siinä ollaan jonkun äärellä, jonkun, josta ei ääneen puhuta. Hyvä meininki. Hosun hyönteistä loitolle, muksahdan taaksepäin kyykkyasennossani, ja siinä tasapainoa hapuillessa löysä vatsani yllättää. Keskeytti seuraavankin, ja niin edelleen. Ja vielä. Mutta kun tilanne on päällä, sekainen vatsa ei naurata yhtään – kesähelteellä, vessattomassa takahuoneessa. Vaan kun poppikone alkoi puksuttaa, unohtuivat masukipu ja märät vaatteetkin hetkeksi. Enkä minä. ••• Pienen troubleshoottauksen jälkeen päättelin, että ajuri läppärissä oli kuraantunut ja joutuisin asentamaan sen uudestaan – tyyppivika ja nopea hoitaa, netistä vain uusi ajuri kehiin. Bussikin oli paikalla, mutta sen entinen vessa oli nykyinen vaatevarasto, joten se siitä. Ja vielä. Vaihtohousut olisivat olleet kiva juttu, mutta ne olivat poistuneet tapahtumapaikalta bussin kyydissä. Jossakin kohtaa takaraivossa kilkattaa: hetkinen, asiakkaan edellyttämät VPNasetukset on tietty hyvä ottaa pois päältä. Olisin ehtinyt pusikkoon, jos olisin älynnyt singahtaa ensimmäisellä ”menee ihan hetki” -repliikillä. ••• Suunnitelma B käyttöön siis, bussille. 66-67 Alanko 416.indd 66 23.8.2016 12.32. Ampiainen pistää silmänurkkaan. ••• Mutta video saatiin purkkiin. Ilmoittaa kyllä ”1 client connected”, mutta läppäri ei saa IP-osoitetta. ••• Ja mitä tapahtuukaan. Ja tietysti alkoi sataa. KUVA: VILLE JUURIKKALA N yt sille voi jo nauraa. Olin tuohonkin aikaan pedantti backuppien suhteen, ja keikkabusseista löytyy kai vieläkin vanhoja diskipaketteja ja kovalevyjä jäljiltäni
R ENHANCE lisää akustiseen rumpusoundiin matalat bassarit, syvät tomit ja läskit virvelit, LAYER kerrosta elektroniset samplet akustisiin soundeihin tai EXPAND laajenna settiäsi soundeilla, efekteillä ja sampleilla. HYBRID DRUMS YOUR SOUND, NO LIMITS SPD-SX SAMPLING PAD BT-1 BAR TRIGGER PAD TM-2 TRIGGER MODULE RT-SERIES ACOUSTIC TRIGGERS SPD-30 OCTAPAD PERCUSSION PAD TD-25 MODULE www.roland.fi/hybrid-drums 66-67 Alanko 416.indd 67 23.8.2016 9.15. Tämän kaiken mahdollistaa Rolandin hybridituotteet
Lisätietoja kotimaan myynnistämme. Janne Lankinen P 044 799 5106 janne.lankinen@genelec.com Markku Syrjäpalo P 050 545 2670 markku.syrjapalo@genelec.com P 017 83881 www.genelec.com G_8351white_riffi_230x250mm_03.indd 1 9.5.2016 12.02 68 Takakansi416.indd 68 23.8.2016 9.15. 68 71 60 -1 60 4 PAL.VKO 2016-41 Seuraava askel Genelec Oy Olvitie 5, 74100 Iisalmi genelec@genelec.com Tutustu uuteen akustisesti koaksiaaliseen Genelec 8351A SAM™ –kolmitieaktiivi kaiuttimeen omassa studiossasi