SHURE DIGITAL AXIENT mullistaa malliston! N ro 4 -2 17 H in ta 10 ,3 E Anika Nilles: ”Rumpusetti on rajoittunut instrumentti, josta ei irtoa harmonioita eikä melodioita.” TAPANI RINNE: ”Tunnistettava soundi on yhä se asia, joka minuun muusikoissa tai bändeissä vetoaa.” 01 Kansi.indd 1 22.8.2017 11.24
SHURE DIGITAL AXIENT mullistaa malliston! N ro 4 -2 17 H in ta 10 ,3 N ro 4 -2 17 H in ta 10 ,3 Anika Nilles: ”Rumpusetti on rajoittunut instrumentti, josta ei irtoa harmonioita eikä melodioita.” TAPANI RINNE: ”Tunnistettava soundi on yhä se asia, joka minuun muusikoissa tai bändeissä vetoaa.” 01 Kansi.indd 1 22.8.2017 11.24
Maailmanluokan soundi ja vokaalien selkeys sinne missä kuulijat ovat – ei seinille. P R O F E S S I O N A L NEXT -GENERATION ARRAY TECHNOLOGY 02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.8.2017 11.18. Kaikkiaan neljä vaakasuuntausta (120°, 100°, 70° ja 55°) sekä kolme pystysuuntausta (20°, 10° ja 5°). Päälle laaja vaste 75–14.000 Hz sekä modulaarisuus totta kai. Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. 010 320 7300 | www.f-pro.fi BOSE ® – Suuntautuu oikein ja puhuu Dantea. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.fi | puh. Dantesekä analogisisääntulo, 12 kpl 2,25” full-range elementtejä, 600W teho ja DSP. Uutuus! Panaray MSA12X Modular Steerable -aktiivipilari suuntautuu niin kuin haluat. ShowMatch DeltaQ array -sarjassa voit muokata horizontalsekä vertical-suuntakuvioita yksittäin
Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Skype) • 6 mikseriä linkitettävissä CAT5e • Ohjattavissa etupaneelista tai softalla Soundcraft Ui24R • 24 raidan äänitys USB-tikulle tai tietokoneelle • Sisäänrakennettu dual-band Wi-Fi • AFS-kierronpoisto monitoreissa ja masterissa • 2 kanavaa DIgitech-vahvistinmallinnukselle • Lexicon-kaiut, DBX-kompressorit • Toimii suoraan selaimesta: iOS, Android, Windows, Mac, Linux Antelope Orion32 HD • 32 kanavaa sisään ja ulos • 2 mini-HDX-liitintä ProToolsiin • 192kHz, atomikellon tarkkuus • Masterointitason monitorilähdöt • Erinomaiset kompressorija EQ-mallinnukset • Supertehokas FPGA-prosessori PASILAN ASEMA Testaa paikallisella kauppiaallasi! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 22.8.2017 11.18. Tervetuloa! Zoom Livetrack L-12 • 12-raitainen äänitys • 9 sceneä • 5 kuulokemiksausta • Low Cut, Comp. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Tervetuloa pistäytymään myös meillä, sillä sijaitsemme vain reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Messukeskuksesta tai Pasilan asemasta. ja Eq/kanava • 16 efektialgoritmia • Erinomaiset etuasteet Audio-Technica ATDM-0604 • Kierron ja huonekaiun poisto • SmartMix • 4 mikkituloa, 2 linjatuloa • USB-interface (esim. Myymälässä on kaffetta ja pientä purtavaa tarjolla, jotta jaksaa puhkua koko päivän messuilla
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. +1 7,1 7 sn t/ m in . 8, 35 sn t/ pu h. M at ka pu h. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 6 www.riffi.fi 4/2017 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Siinä oli sen verran hirvee latenssi, että en ole uskaltanut kuunnella levyä sen jälkeen.” 34 10 32 40 54 p. 8, 35 sn t/ pu h. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määräaikaisena 62,00 e . Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Maarit Kytöharju Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Timo Östman Nettitoimitus: Timo Koskinen Tommi Saarela Tommi E. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 06-07 Sisältö 417.indd 6 23.8.2017 13.32. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Irtonumeron hinta on 10,30 e . Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + posti kulut. 22. +6 ,0 sn t/ m in . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Kannen kuva: Petra Feldmann 24 20 HAASTATTELUT & ESITTELYT 10 Hannu Leiden – ikimuistoiset sessiot 14 Saumaa Records – nykyajan meininkiä 16 Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uusi valoja äänitekniikka myrskyn silmässä! 20 Tapani Rinne – soundin ytimessä soundin ehdoilla 24 North Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut 26 Jen Majura – mukana Evanescencen uudessa tulemisessa 28 Anika Nilles – rumputubettaja! LUKUPALAT 8 Ajankohtaisia poimintoja – AV-messut ja Guitar Meeting SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat: Jartse Tuominen – kitaroiden kanssa pitää vähän painia, kun niitä soittaa! 46 Putkimies Pietinen – tuubissa on ideaa! 47 Toob – kaiutin kuin akustinen instrumentti KÄYTTÖTESTIT 32 Sonor Vintage – aikakoneen kyydissä! 38 Q\Strip – tehokas ja monipuolinen 40 Boss MS-3 – kontrolleri on myös multiefekti 42 Vox MV-50 Clean – yks’ kaikkien ja kaikki yhden puolesta! 44 Electro-Harmonix Tone Corset – kompressoi kuten haluat 54 Ortega Annalog & Horse Kick Pro – lyömäpolkimia kitaristille 55 Ehrlund-mikrofonit – toisin kuin muut GRANDE FINALE 64 Aamukahvilla – kitaristin lääkäriasema tarjoaa yksilöllistä hoitoa 65 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia New Orleansin Congo Squarelta 66 Alangon päiväkirja – Jupinaa sopimuksista YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista
+1 7,1 7 sn t/ m in . Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 06-07 Sisältö 417.indd 7 23.8.2017 13.32. 8, 35 sn t/ pu h. 8, 35 sn t/ pu h. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. M at ka pu h. Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. p. +6 ,0 sn t/ m in
8 www.riffi.fi 4/2017 Uusia edustuksia Noretron Communication on solminut maahantuontisopimuksen italialaisen D.T.S. Päivän ohjelma sisältää klinikoita ja tietysti konsertteja. Tuotevalikoimaan kuuluvat perinteisten PAR-kannujen ja teatteriheittimien lisäksi uuden polven LED-tuotteet niin esitystekniikan kuin arkkitehtuurivalaistuksenkin tarpeisiin. VIO L210 on puurunkoinen, sadesuojattu 2x10” + 3” aktiivi-line array. Mikrofonikauppa.fi rakentaa yhteistyökumppaneineen messuille Silent Stagen, jossa voi paitsi pysähtyä nauttimaan Antti Lehtisen johtaman bändin musisoinnista, myös tutustumaan Klangin 3D-korvamonitorointiin ja Sennheiserin Ambeo VR-mikrofoniin. Guitar Meeting Riihimäen Vihreässä Talossa lauantaina 23. Mukana ovat idean isien lisäksi Elmo Karjalainen, Pekka ”Pexi” Olkkonen sekä Janne Nieminen. Kyllä voi. kello 9.00–17.00. Paikaksi valittiin monenlaisen taiteen näyttämönä palvellut Vihreä Talo. Illuminazione srl:n kanssa. Verkko-ohjattava, 135 dB, 67–20.000 Hz ja silti vain 28,6 kg. järjestettävät AudioVisual 2017 -messut tarjoavat myös muutamia Riffin käsittelemään aihepiiriin kuuluvia ohjelmanumeroita ja tuoteuutuuksia. AudioVisual 2017 -messut Helsingin Messukeskuksessa 26.–27.9. – Muusikkona on aina pikkuisen epävarma omasta viehätysvoimastaan”, kertoo Federley ja toteaa sen johtaneen nopeasti siihen, että mukaan kutsutiin muita ja pienestä konsertista päätettiin kasvattaa koko päivän yhteisöllinen kitaratapahtuma. Lisätiedot: noretron.fi Helsingin Kruununhaassa on ilmennyt musiikkiliikkeiden mittavaa sisäistä muuttoliikettä, mutta onpa joukkoon tullut yksi uusikin toimija. Esityksiä voi kuunnella langattomasti myös omilla luureillaan ja Sennheiserin MobileConnect-applikaatiolla. Fastfinger” Tyyskän pohdinnat yhteiskonsertista olisivat kenties hyytyneet alkuunsa, ellei poikkitaiteellisesti meritoitunut riihimäkeläinen kulttuuripersoona Arktinen Lapsi olisi kuullut ideasta ja kutsunut heitä elävöittämään kotikaupunkinsa keikkatarjontaa. Lisätiedot: audiovisualexpo.messukeskus.com AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Samuli Federley. Mainittakoon vielä erikseen, että verraten luotettavien silminnäkijähavaintojen mukaan Millbrook toimii edelleen Pohjois-Ranta 22:ssa, eikä asioista yleensä perillä olevan tahon mulaan ole ilmeisesti aikeissa muuttaa minnekään. Lipun hintaan kuuluvan kestityksen hoitaa ulkoa tilattu catering-palvelu. ROBE®-ledvalaisimet, liikkuvat valot, strobot ja savukoneet F-Musiikista. Ensi vuodeksi onkin jo tehtävä valinta siitä, pidetäänkö uudet pienimuotoiset ja yhteisölliset kinkerit, vai halutaanko Guitar Meetingistä tehdä ison yleisön tapahtuma. – Ihan suoraan ei kuitenkaan tohdittu lähteä vuokraamaan isoa konserttisalia, vaan mieluumin lähdetään liikkeelle näin, kertoo Federley, ja toteaa että aika hurjalta vaikuttaa se, miten paljon kiinnostusta konsepti on herättänyt ulkomaita myöten. syyskuuta. Ja sokerina pohjalla on kotimaisen Genelecin osastolla esiteltävä Ones-mallisto, jonka koak siaali set kolmitiekaiuttimet ovat rakenteeltaan ainutlaatuisia ja samalla jälleen osoitus siitä, että suomalainen tuotekehitys ja valmistus voivat olla maailman kärkiluokkaa. Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. Kimmo Aroluoman kuulumiset löytyvät tämän numeron ”Aamukahvilla”-palstalta. Voiko vetää. Taisto Guitars, jonka kanssa Federley tekee yhteisrtyötä, saapuu puolestaan paikalle esittelemään soittimiaan. PääliiVilkasta muuttoliikettä Kruununhaassa Tuotekehityspäällikkö Aki Mäkivirta esittelee uutuutta Finnvox-studiolla kesäkuussa. Audiopuolella Noretron Communication ryhtyy edustamaan ruotsalaisen Bo Edin AB:n valmistamia Univox-induktiosilmukkavahvistimia ja -järjestelmiä. Mutta kun lisätään käyttäjätoiveet huomioiva jatkuva kehitystyö sekä soundi joka on pakko kuulla itse... ke palvelee edelleen alkuperäisessä osoitteessaan Kirjatyöntekijänkatu 4:ssä, mutta kiinteistön putkiremontin edetessä saattaa eteen tulla senkin toimintojen siirtäminen Kirjatyöntekijänkatu 2:een avattuun uuteen lukaaliin. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.fi | puh. Kyllä voi. Meritullinkadulla sijainnut Custom Sounds taas muutti Kirkkokatu ykköseen ja jakautui siinä yhteydessä kahdeksi itsenäiseksi yritykseksi. Toiveesi on kuultu. VIO. Peruutuspaikkoja voi mahdollisesti vielä ilmaantua, mutta yleisemmällä tasolla kuuntelukokemustakin kiintoisampaa on Guitar Meetingin konsepti – kun keikan järjestää itse, tapahtumasta tulee juuri sellainen kuin haluaa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Kitaristi-soitonopettaja Samuli Federleyn ja kitaristi Mika ”Mr. Kampissa pitkään toiminut Musamaailma palvelee syyskuun neljännestä päivästä alkaen asiakkaitaan Liisankadun ja Snellmaninkadun kulmauksessa, osoitteessa Liisankatu 18. Subeiksi VIO S318 tripla-18” tai S118 single-18” lentosub. Alan lyhyin latenssi (0,7 ms) ja käytännössä kaatumattomaksi osoittautunut softa riittäisivät varmasti syiksi. Kitarapaja on puolestaan avannut kotikadulleen uuden 90 neliön esittelyja myymälätilan, jonne on tällä haavaa sijoitettu myynnissä olevien akustisten kitaroiden sekä bassojen ohessa myös Soitinpankin hallinnoimia instrumentteja. Kuultu Ameriikasta Suomenniemeen isoilla nimillä, isoilla lavoilla. Guitar Meeting Riksussa Vihreän talon saliin mahtuu reilut sata ihmistä ja uutista naputellessa jakkarat on jo myyty. Onko siinä tulevaisuuden muusikkouteen yksi lisäulottuvuus. 010 320 7300 | www.f-pro.fi 08-09 Uutiset.indd 8 23.8.2017 12.29. dLive-sarja on noussut miksausmaailman puheenaiheeksi lyhyessä ajassa. Toinen vetonaula on Brightin osastolla Suomen ensiesittelynsä saava Shuren huippulangaton, Axient Digital, johon tutustumisen voi aloittaa jo tämän numeron ennakkoartikkelista. Lisätiedot: facebook.com/GuitarMeetingRMK/ 2017 Helsingin Messukeskuksessa syyskuun 26.–27
VIO. Voiko vetää. dLive-sarja on noussut miksausmaailman puheenaiheeksi lyhyessä ajassa. Verkko-ohjattava, 135 dB, 67–20.000 Hz ja silti vain 28,6 kg. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.fi | puh. Kyllä voi. ROBE®-ledvalaisimet, liikkuvat valot, strobot ja savukoneet F-Musiikista. Alan lyhyin latenssi (0,7 ms) ja käytännössä kaatumattomaksi osoittautunut softa riittäisivät varmasti syiksi. Toiveesi on kuultu. Kuultu Ameriikasta Suomenniemeen isoilla nimillä, isoilla lavoilla. 010 320 7300 | www.f-pro.fi 08-09 Uutiset.indd 9 23.8.2017 12.29. Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. VIO L210 on puurunkoinen, sadesuojattu 2x10” + 3” aktiivi-line array. Subeiksi VIO S318 tripla-18” tai S118 single-18” lentosub. Mutta kun lisätään käyttäjätoiveet huomioiva jatkuva kehitystyö sekä soundi joka on pakko kuulla itse... Kyllä voi
Ja moneen kertaan, kun teksti oli niin vaikeasti ymmärrettävää. Päättäväinen Leiden ei kuitenkaan lannistunut, vaan ker toi tulevansa seuraavana päivän uudestaan. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVA: LAURI PALOPOSKI Hannu LEIDEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Keltaiset sivut kertoi että lähin oli Hiekkaharjussa sijaitseva Tacca. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 10 23.8.2017 12.33. Ja teet ihan just kaikki mitä mä sanon”. Teos, josta hän oppi melkein kaiken äänittämiseen liittyvän. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. – Luin siinä samalla kaiken alan kirjallisuuden mitä silloin oli Suomessa saatavilla. Yllättävää kyllä, liukuhihnaduuni oli sen homman opiskeluun mainio ympäristö. 10 www.riffi.fi 4/2017 ”M enisit kunnon töihin…”, sanoo klisee, joka väittää, et tä musan teko ei ole oikeaa työtä. Saippuatehtaassa monta kertaa läpikoluttu David Miles Huberin Modern Recording Techniques on Leidenin mukaan vieläkin aivan kutinsa pitävä teos. Yhdeksänkymmenen desibelin metelissä ja tukahdut tavassa saippuapölyn hajussa mieleen hiipi kuningasidea: ”Mä alan äänittelee levyjä”. Kolmivuoro työ saippuatehtaassa kävi melko nopeasti tympäisemään, kun ainoana hommana oli katsoa, että saippuapalat olivat linjalla suorassa. Nuori äänittäjän alku koputti omakotitalon alakerrassa sijainneen studion ovelle ja il moitti oven avanneelle Juha Heiniselle, että olisi tulossa taloon harjoittelemaan. ”Ai. Kun sama homma oli jatkunut nelisen päivää, Heininen lopulta kyllästyi ja myön tyi sanoen: ”No okei, mulla on vain yksi ehto: kolmeen kuukau teen et sano sanaakaan. Painuppa hiiteen siitä”, kuului vastaus. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kolmannella kierroksella alkoi jo ym märtämään, avaa Leiden. Ja sitten vaan studioita etsimään. Ottaessaan ensim mäisiä askeliaan työmarkkinoilla Hannu Leiden joutui kuitenkin toteamaan, ettei oikea työ taida olla häntä varten
Bändi siis tuli studioon, että ”kuulehan Leiden, näin teh dään”. – Äärimmäisen surullinen tapaus. Leiden muistaa huvit tavan tapauksen, joka omalta osaltaan oli ensimmäinen sohai su uudenlaisten, mullistavien kitaravahvistimien maailmaan. Joskus homma voi mennä noinkin. Siihen piti opetella viive, kun eihän se koskaan osu ihan kohdilleen. Mut ta näin syntyy klassikoita. Pakkohan se oli tehdä loppuun, vaikka haju oli kar sea. – Mä tulin siinä hommassa aika tunnetuksi ihan vahingossa. Samassa paikassa syntyi Honey B & TBonesin ensimmäi nen albumi. On sitä välillä ollut helppoakin Elettiin vuotta 1986. Tehtiin Varauksen levyä Ruoholahdessa, jossa oli vähän tunte mattomammat kamat. Vendettan tyypit oli kuulleet, että näin voi tehdä – Metallicakin tekee! – Siinä oli sen verran hirvee latenssi, että en ole uskaltanut kuunnella levyä sen jälkeen. Esimerkkinä toimikoon L.A.M.F.:in ensimmäinen levy, joka miksattiin yhdessä päivässä. Mä ajoin sen tappiin peakissa, mutta siinä olikin VU päällä. Sillä oli semmonen Rockmanin röö kiaskin kokoinen vahvistin. Meno oli kuin saippuatehtaas sa, sillä paikassa oli joka päivä eri bändi. Sound checki oli melkein valmis ja tiedustelin, missä kitarakaappi. Sehän jo Jenkeissä tiedettiin, mutta eihän sieltä mitään tietoa tänne kulkenut. – Et ole tosissas. No, sehän mahdollisti sen, että rum pali oli roudannut sinne seurakseen korin lonkeroa. Kyllä oli vaikeaa välillä. Sitäpaitsi, et sä kään taida soittaa ihan kuin Tommy Lee… – Ne sessiot oli mutenkin aikamoista sekoilua. Triollinen nuoria poikia saapui Topso niciin sessioihin. Itsekustannettu maxiEP oli Leidenin ensimmäi nen alusta loppuun hoitama produktio. Piuhat vaan kiinni ja sillä mentiin sessiot alusta loppuun. Ne halusi kuitenkin tehdä sen. Historialli seksi bändin session teki se, että Leiden käytti samplea tuolloin ensimmäisen kerran. – Lyrecin mankassa kun painoi recin päälle, piti painaa ää nitettävä raita inputille, että luureihin sai viiveetöntä kamaa. Elettiin sitä aikaa, kun Jyrki (”69” o.s. Se on vieläkin ihan hyvä levy, vaikka se tehtiin Vanhan Yli oppilastalon todella huonokuntoisella Soundcraftin pöydällä, jo ka rahisi ja napsui aina kun siihen koski. Kokoonpanoon kuului kontrabasso, jota Lei den kiittelee sarkastisesti ”äänittäjän unelmaksi”. Sanojensa mittaisesti kolmen kuukauden päästä Heininen tuli töihin kaljakassin kanssa tode ten, ”No niin Hannu, nyt saat puhua. – No niinpä, se kuulosti samalta jos tä nä päivänä laittaisit piuhan suoraan cho ruspedaaliin ja äänität sen suoraan. Käytössä oli Bellin digitaalidelay, johon sai puolitoista sekuntia samplea sisään. Aloitetaan ihan alusta. Alkaa muistelu The 69 Eyes yhtyeen Bump’n’Grind levyn sessioista Equaliz studiossa, joka oli sen verran pieni paja, että rumpukoppiin ei mahtunut edes suu rempia symbaaleita. Erilaisia hauskoja sattumuksia hä nen neljänkymmenen vuoden mittaiseen uraan on kuitenkin mahtunut yllin kyllin, mutta kokonaiskuva tietyn aikakauden tekemisistä piirtyy vasta pitkää sarjaa tarkastellessa. Se päivä loppui sitten siihen. Kitaristi Ölli vastas, että se on mun tas kussa. Ihmeteltiin kun rumpukopista ei kuulu mitään ja nauha käy… no sehän oli sammunut sinne setin päälle. Joskus bändeillä on niin vankka näkemys asioista, Leiden kuittaa. www.riffi.fi 4/2017 11 – Oli muuten aika vaikeeta olla sanomatta mitään… Alkuun työhön kuului piuhojen korjaaminen, kahvin keit täminen ja studion siivoaminen. Si tä sitten käytettiin basariin. Kaikki meni muuten hyvin, mutta mik satessa en ymmärtänyt, että siinä oli VU ja peakmittari sa massa. Aika hoppu oli, mutta se hän on vieläkin punkpiireissä ihan kiitelty levy. Siihen tulikin sitten reilut kolkyt prosenttia säröä päälle. Muistot albumin syn nytyksestä aiheuttavat miehessä kuitenkin hienoista puistatusta. – Rumpukoppi sijaitsi Taccastudion saunassa ja näköyh teyttä ei tietenkään ollut. Pokaa riitti ja tahti oli huima. Yhtyeen rumpali löi pöytään vaatimuksen, että soundcheckia tehdään niin kauan ”kunnes kuulostaa Tommy Leeltä (Mötley Cruen rumpali)”. Elettiin vuotta 1985. Ruvetaas tekee duunia”. – Kyllä. Siinä sai olla kolme sekuntia vä lissä, että osui kohdalleen… Silloin ei pätkiä voinut vielä siirrel lä mitenkään. – Tehtiin Problemsin Tupakkatauon jälkeen levyä. Va rausnimellä aiemmin toimineesta punkbändistä syntyi Leidenin mukaan Suomen ensimmäinen speed metal yhtye. Vuonna 1981 Tapio Niemelän Blues Band oli tekemässä Blues Ain’t Bad levyään. Pelin henki tuli samoin tein selväksi – silleen huonolla tavalla. Ei kuulosta kauhean punkilta, kom mentoin asiaa Leidenille. Tämän jälkeen punkbändejä oli asiakkaina jonoksi asti. Voi olla että on aika mahdotonta tässä kopissa. Musiikkilaitehistoriaa tehtiin myös Vendettan sessioissa. Siinä oli Elviksen Burning Love, joka oli hiukan huvittavan oloinen versio. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 11 23.8.2017 12.33. Jossain vaiheessa kesken äänityksiä sattui vesivahinko jolloin viemärit tulvi sisään. Ja sehän sopi punkkareille enemmän kuin hyvin. Kun ei sillä ollut se rytmitajukaan kauheen hyvä, niin piti aina näyttää sille kädellä koska aloittaa. Ko kolattiamatolla oli viiden sentin kerros sitä itseään, semmonen paskaliemi. En ollut ikinä nähnyt sellaista. Linnakivi, yhtyeen vokalisti) yritti vielä laulaa ennen sitä mörinää. Näin alkoi monta levyä poikinut yhteistyö. Sessio sessiolta, levy levyltä Kun ryhdytään perkaamaan Leidenille ikimuistoisia ses sioi ta, hän toteaa että harvoin yhdessä yksittäisessä sessioissa riittää mielenkiintoista kerrottavaa. – Silloin mä hiffasin, että sehän tekee hyvää ajaa tiettyjä rai toja vähän överiksi. Ja jos tehtiin paikkauksia raidalle, piti huolehtia samalla kuuntelun asetuksista. Seuraavana pitempiaikaisena työllistäjänä toimi Helsingin Pitäjänmäen Höyläämötiellä sijainnut Topsonicstudio, jota ve ti 80luvun alussa Tipi Toikka. Taccastudion jälkeen alkoi freelanceaika ja nopeasti Leide nin suurimmaksi asiakaskunnaksi nousivat punkkarit. – Ne oli äänittäneet 22 biisiä Lepakossa ja rahaa miksauk siin oli vaan yhden päivän arvosta
– Jumalauta se oli hankalaa. Ja aina kun se heräs niin Kossu suuhun, että pystyy tekemään duunia. Voi hitto se oli onnetonta. – ”Meinaatko soittaa kitarasoolot samalla?” – ”Jooo”. Sitten Pekko ( Olli Pekkola, kitara) kaivoi pari biisiä ja Mela ( Salmela, basso) raapi jostain yhden. – Yksissä Hectorin sessioissa vilkaisin laulukoppiin ja kat telin että mitä hittoa siellä tapahtuu. Kahdeksan tuntia. Muistan hyvin, kun oli yksi biisi, jossa pohjat oli jo valmiina, mutta sanoja ei vielä ollut. – Aina kun Eränkö herä si, se tuli huutamaan siihen, että ”Eijeijeijei, vittu jätkät, te pilaatte mun biisit!” Peku otti aina Kossupullon esiin ja sano Erängölle, ota kunnon huikka. ”No laulut otetaan ainakin erikseen”, hän yritti vielä. Sit se taas sammu. Käp pyrästä tulee ihan luonnoton kun sen pitää olla niin lujalla. Hommia saatiin kuitenkin hyvin tehtyä silloin kun kappaleet pääasiassa kirjoittanut Pekka Hedkrok ja kuka tahansa soittovuorossa ollut oli pelkästään paikalla. Kun teksti oli paperilla, totesi mies, että ”Täähän on aika hyvä.” Ja niinhän siinä kävi että sanaakaan ei tarvinnut muuttaa. Se kaiveli jotain riffejä, että tuliskos tästä mitään. Biisit loppu. Leiden muistelee, että kyseessä olisi ollut Jos sä tahdot niin kappale. Korkeintaan joidenkin jazzlevyjen koh dalla, mutta rokissa hyvin harvoin. Kun studiota siivottiin äänitysten jälkeen, näytti saldo tasan sataa tyhjää Kossupulloa. No, onhan se ennenkin onnistunut. ”Noh, mä heitän ”remut” siihen pohjalle”, päätti Hector. – Studio oli varattuna hyvissä ajoin ja säveltäjällä ajatus, et tä biisit saadaan siihen mennessä sävellettyä. Ei hitto, mitä tapahtuu. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 12 23.8.2017 12.33. – Varjot ja lakanat sessioissa oli äärimmäisen kiintoisaa, kun mukana oli parhaat soittajat ja aikaa mielin määrin. Ja sitten jotain lappuja, että oliskohan tossa kertsi… Tuloksen voi käydä toteamassa yhtyeen ”V”levyltä, mikäli sellaisen jostakin onnistuu löytämään. – Mä yritin vähän aikaa selittää, et kato kun se on mo nomikki… Mut eihän se tajun nut sitä ollenkaan. Kunhan lauloi vaan ne uudelleen. – Kaveri alkoi kaivelemaan attasea salkustaan jotain sananpätkiä ja huikkasi muille, että lähtekää menemään ja tulkaa kahden päivän päästä takas. Edesmennyttä Heikki Salomaata lukuunottamatta bändi ja varsinkin Timo Eränkö oli koko sessioiden ajan vah vassa tuiskeessa. ”Tätäks sä meinaat?” ”Joo! Just tolleen!”. Joukkueen palatessa studioon oli vain kolme kappa letta sävellettynä. Ja kun kyseessä oli reilun parikym mentä päivää kestäneet sessiot, päiväkeskiarvoksi tulee 4,5 – 5 pulloa. Meno on kuin Lapinlahdessa Leidenin muisteluissa sekoilusessioista lyömätön on Lapinlahden lintujen Iso muna albumin äänitykset vuonna 1999. Kuten vaikka Ted dy & The Tigersin kitaristina ja laulusolis tina tunnetun Aikka Hakalan Bad Sign yhtyeen albumia äänitettäessä. No mä sitten soitatin sitä raitaa sille silleen, et kääntelin samaan aikaan pa norointinappulaa. Jätkä juoksee kopissa ym päriinsä hillittömästi. ”Eikö ole mi tään biisejä?” ”Ei”. Mä haluun et se ääni tulee tuolta ja menee tonne.”, vastasi Hector. – ”Eikun kaikki vaan tänään”. No, samalla tavallahan se sitten tehtiin siihen levylle. – Ei hitto, olisit voinut kertoa, että ei ole biisejä… Loppubändi vaihtoi viihteelle ja viina virtasi Paraisilla kak si päivää. Tutkittiin Peter Lerchen kanssa soundeja tuntikausia. Leidenin muisteluis ta käy nopsaan selville, että aina ei silti käy oikein mitenkään. – Eränkö lähti kaksi kertaa sessioiden aikana MediHelil lä sairaalaan, kun sillä on pa ha sokeritauti. Mutta näin vain oli syntynyt Melro sen debyyttialbumi. – ”Jaahas, onnea vaan, kuka siihen muka pystyy?, Leiden mutisi. Vedettiin ensim mäinen biisi purkkiin, jonka jälkeen bän di pääjehu Aikka Hakala toteaa, että nyt tuli tenkkapoo. Tällaisia olivat Hectorin Nuku idiootti ja Varjot ja laka nat levyjen äänitykset. Päällesoitot huo menna kenties. Alkoi miesten asettelu omiin koppei hin, mutta hepä halusivatkin vetää kuin la valla. – ”Ei perkele, nyt pojat ei tiedä mistä ne puhuu…” – Ja kun eka biisi lähti, mulla putos leuka maahan. Noinkin voi käydä, muttei usein. Ei saakeli, täähän on valmis – ei mitään korjat tavaa. Pari coverii vielä ja just saatiin levy kasaan. – Viikko oli aikaa. Toki on syytä todeta, että olihan kyseessä iso bändi, ja kaikki pullot eivät sitä suurinta mallia… Jos sekoilut studiossa näin jälkeenpäin Leideniä naurattavat kin, niin on ammatillisessakin mielessä hauskoja sessioita ollut myös. 12 www.riffi.fi 4/2017 – Sitä on niin vaikea saada kuulu maan, kun se on sellaisilla taajuksilla. Kun päällesoittoja kuunneltiin, kirjoitti Hector samalla imp roamansa sanat ylös. Sillä ker taa lähdettiin budjettisyistä Paraisille asti. Paikkana oli Suomenlinnassa tuolloin Tullimuseon yläpuolella sijainnut Sea Wolf. Mä teen ne biisit. – ”Eikun nekin vaan samalla”. ”Mitä sä pyörit siellä?” ”Et sä tajuu, et sä tajuu. Biisit vedettiin vielä keikkasettijärjestyksessä yhdessä päi vässä, eikä ollut edes pitkä päivä. Yllättäen aika en nen studiota oli mennyt ”kaikenlaiseen muuhun”. Eikä tämäkään projekti kuitenkaan tullut tekijöille miten kään puun takaa. Sitten tiedusteltiin miten toimitaan, kun aikaa on kaksi päivää. Vuosi oli 1987
Leidenin äänittäessä Tarotin For the Glory of Nothing al bumia yhtyeen kitaristi Zachary Hietala ihmetteli, kun kitara kaapin eteen laitettiin vain kaksi Shuren SM58:aa kun yleensä mikkejä on laitettu 8–10 kappaletta. – Siitä tulee äärettömän ilmavaa. TT (Oksala, edesmennyt tuottaja) oli mestari siinä. Kummallakin puolella tarkkaamon lasia ollut Leiden ymmärsi omakohtaisesti, miten pienillä marginaaleilla hom massa liikutaan. Vaikka se kuulostaa täyte läiseltä, se ei kuulosta täyteen ahdetulta. – Kalle Chydenius oli miksannut Music makersissa läpi yön erästä Don Huonojen biisiä. Ellei se ole ite sitä mieltä, että lauletaan vaikka kertsit erikseen. Sillä oli basarissakin seitsemän mikkiä ja kun meni kat somaan sitä, niin vain yksi oli seinässä. Mä luulen, että tällanen täyteen ahtaminen ei voi pitkään jatkua. Näin on vähän työläämpää, mutta helkkaristi mielekkäämpää. – Ei helkkari, tässähän on tapahtunut ihan normaali virhe: koko yön tehty duunia, väännetty ja käännetty ja koko mik saus ihan kuutamolla. Jos kolme kertaa pitäis vetää, niin se suostuu ehkä vetämään kaksi kertaa. Hectorilla oli samanlaisia juttuja. Leidenin mukaan hienointa metodissa on, että koska ei luo teta mihinkään leikkauksiin tai kopiointeihin, niin koko ajan tu lee valmista tavaraa. Ensimmäiset kakskyt vuotta sitä yleensä puskee päätä seinään, sitten tajuaa, että pari tuntia per biisi on järkevä tahti. Rumpali ei ollut edes alussa paikalla. Tähän visioon kuului se, että rummut soitetaan viimeise nä. Ei vaan pidä tehdä liian pitkiä pätkiä, mutta kun ei malta millään. Sen takia mä olen päätynyt – Se on vähän sama kuin noviisiäänittäjillä, kun ne yrittää kelaamalla selvittää asioita: Joo, mä oon miettinyt, että näin se toimii. No pakkohan se oli laittaa sinne, mutta ei hän sieltä tullut kuin vähän vaihevirhettä. Tällä tyylillä juttu kuu lostaa pitkästä aikaa todella raikkaalta. Laulaa kolme raitaa erikseen ja kerää siitä parhaimmat. – Siinähän oli kyse siitä, että on kiva tehdä vähän tommo sia legendoja. Tilamikkejä sun muuta. Tuottaja Riku Mattilan ohje Leidenille oli, että rumpujen tulee kuulostaa tehdasmete liltä. – Varsinkin laulajana ottaa päähän semmoset äänittä jät jotka poikkasee vähän väliä. Tämänkin asian ymmärtämiseen hänellä meni noin kaksikymmentä vuotta. Niinpä soundin aikaan saamiseksi rummut sijoitettiin pitkän betonikäytävän päähän ja stereopari kahdenkymmenen metrin päähän niistä. Kuten Pelle Miljoona. Laululle jää paljon tilaa ja kaik ki kuuluu. Tehtaan metelissä Sielun Veljien Rakkaudestamaxia tehtäessä oikeanlaista sointia haettiin erinäisten mielikuvien kautta. ”Joo, just tälleen mä saan sen soundin…” Laulattaminen ja laulun äänitys vasta herkkää hommaa onkin. Joka jutun pitää olla tietysti helkkarin hyvin soitettu. Joskushan se laulaa ihan hyvinkin, se on päivästä kiinni. Haastattelua tehdessä Leidenillä oli tuoreimpana proggik sena kotimaisen southern rockia soittavan Lazyyhtyeen toinen albumi. – Se ei suostu ensinnäkään siihen, että mitään paikataan. Yks oli, että se halusi mikin myös päänsä taakse, takaraivoon sojottamaan. Kun albu min suuntaviivoja pohdittiin, tultiin siihen tulokseen, että mitään ei tuplata. – Silloin pitää mennä muilla avuilla. Kuinka vaikeaa oli soittaa rumpuja valmiiden pohjien päälle. Sen jälkeen jättimäisesti kaikuva rumpuraita ajet tiin kompressorilla ”ihan niin paskaks kuin saa”. Kun tulin aamulla duuniin niin Kalle tuli hakemaan, että tule nyt vähän kuuntelemaan, mitä hittoa tässä oikein tapahtuu. Mieluummin käy useammin niitä läpi niin tulee parempaa jälkeä. www.riffi.fi 4/2017 13 Aika opettaa Hannu Leiden aloittaa luotaamalla läpi yleisimpiä miinoja, joi hin miksatessa usein astuu. Muuten se on semmosta suhinaa… kilon kohdalla on semmonen yks piikki… KUVA: LEIDENIN ARKISTO 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 13 23.8.2017 12.33. – ”Kun ei tänne mahdu mitään tilamikkejä, tule nyt kuun telemaan soundia”, havainnollisti Leiden kitaristille. Ja soundi oli todellakin kuin konepajalta kotoisin. Silloin käytetään muita ele menttejä – vaikka baritonia. – Se oli niin möyhennetty se soundi, että sitä pysty jatka maan ihan mistä vaan. Joskus sen ääni on ollut niin huonossa kunnossa, että jos oikein tikistää, vähän tulee jotain soundia. Leide nin mukaan tämä jättää paljon tilaa kai kelle muulle. Ja jos vielä tarvii, niin sit mennään, mutta muuten siinä lähtee laulajalta energiat pois. Että kun laulua äänitetään, se tulee keskeltä ja kuulostaa samalta kuin hän itse sen kuulee. Jos jotain on tehtävä, se pitää tehdä heti, eikä säästää sitä miksaukseen. Se pitää jo alussa valita. Se on siinä tai sit ei ollenkaan. ”Mee nukkuu pari tuntia ja mä paan tän balanssiin.” Kyllähän se kuntoon sen sai. Miten sitten saavutetaan tänä päivä nä oletussoundiksi muodostunut iso läs ki soundi. Sen yhden kitaran pitää olla sen ver ran fätti, että sitä ei tarvii muokata. Sitten on laulajia, jotka eivät kertakaikkiaan suostu laula maan. u siihen, että antaa sen laulajan laulaa se biisi kokonaan
14 www.riffi.fi 4/2017 N uoren tuotantoyhtiön tukikohta on Helsingin Kruununhaassa Liisankadulta löytyvä kellaristudio, jossa nelikko tekee ja tuottaa biisejä vajaalle kymmenelle artistille toimien samalla artistien julkaisijana. – Silloin työskennellään fiiliksen mukaan volat kaakossa, Forsby kuvailee. Voidaan jakaa juttuja, mutta kaikilla on tarvittaessa taito tehdä biisi nollasta masteriin, Ekqvist sanoo. Eniten Liisankadulla viettävät aikaansa Naskali ja Ekqvist, sillä Forsby operoi pääasiassa kotoaan Oulusta käsin ja kitaristina monille tuttu Kääriäinen puolestaan on paljon tien päällä, tällä haavaa muun muassa Lauri Tähkän bändin riveissä. Tällaisessa, lopulta yön halki aamutunneille venyneessä sessiossa syntyi myös Saumaan rosteriin liittyneen Portion Boysin kesällä julkaistu kappale Intti, hälytystorvilla ja marssisnarella käynnistyvä biisi, jonka on kuulemma määrä syrjäyttää Klamydian Mä lähden himaan -kappale virallisen armeijasta kotiutumisbiisien paalupaikalta. Sen jälkeen ollaan jo tosi pitkällä, biisistä on valmiina ehkä 80–85 prosenttia. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: LAURI PALOPOSKI 14-15 Saumaa.indd 14 23.8.2017 12.35. – Ainakin itselläni oli aikaisemmin tapana ajatella, että kaikki langat täytyy pitää itse käsissä. – Tää on tätä nykyajan meininkiä, neljä tuottajaa samassa studiossa. – Meillä on aikalailla fiiliksen mukaan valikoituja työkaluja, joita käytetään aina tarvittaessa, esittelee Naskali. – Mikael ja Aki tekivät kaksi taustademoa, joihin tein laulumelodiat ja sanat. Volat kaakossa aamuun asti Saumaa Recordsin ensimmäiset kiinnitykset olivat kitarapainotteista, hiphopahtavaa poppia tekevä Fredi Ginman sekä Joonas Naskalin oma reggae-sooloprojekti Doussi. Työkalut fiiliksen mukaan Liisankadun studiossa on kaksi pientä, akustoitua tarkkaamo-/ soittotilaa, jotka soveltuvat myös yksittäisten raitojen, kitaroiden, bassojen ja laulun äänitykseen. Saumaa Records – nykyajan meininkiä Alkuvuonna perustettu Saumaa Records on neljän tuottajan yhteisyritys, jossa Joonas Naskali, Aki Ekqvist, Mikael Forsby ja Jaakko Kääriäinen kirjoittavat, tuottavat, julkaisevat ja kustantavat musiikkia yhdessä. Omalle tekemiselle tulee helposti itse kuuroksi, Forsby puolestaan kertoo. Kun homma oli kasassa, Jaakko kävi vielä vetämässä kunnon power-Popeda-kitarat, Naskali kertoo. Mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja kertsi pitää olla sellainen, että se jää päähän ja että siinä on jonkinlainen tekstikoukku, täydentää Naskali. Vaikka moderni teknologia mahdollistaakin paikkariippumattoman yhteistyön, pyrkivät saumaalaiset järjestämään kerran kuussa biisisessiot, jossa kaikki ovat paikalla. Nyt tallista löytyvät myös powerpoppia esittävä Risto Huovila, beatboxia, räppiä ja laulua yhdistelevä Frans Harju, sekä Naskalin ja Ekqvistin räppiduo Pasi ja Anssi, jonka tarttuva ja härskiksikin kutsuttu kesäbiisi Kakkuu järvellä nousi heinäkuussa Spotifyn Suomen top 50 -listan kärkikymmenikköön. Sekvenssereinä käytössä ovat Ableton Live, Cubase Pro, Logic Pro X sekä Pro Tools, ja plugareista esiin nousevat Fabfilter, Slate Digital, Waves, Native Instruments Komplete 10 ja East West Complete Composer Collection. – Biisejä tehdessä homma menee usein melodia ja teksti edellä, ja tuotanto tehdään tukemaan niitä. Taustat tehdään pitkälti läppäreillä, mutta kitaroita, bassoja, torvia ja jousia soitetaan livenä tarvittaessa. ”Mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja kertsi pitää olla sellainen, että se jää päähän ja että siinä on jonkinlainen tekstikoukku”, Joonas Naskali valottaa Saumaa Recordsin tuotantofilosofiaa. On vapauttavaa, että voi antaa asioita eteenpäin ja oppii, että toinen osaa tehdä jonkun tietyn jutun paremmin. Käsissä on ainakin hyvänkuuloinen demo, jonka voi antaa muhia, kun pitää pientä breikkiä, kertoo Ekqvist. – Yleensä aamulla lähdetään nollasta liikkeelle ja työstetään biisiä esimerkiksi kymmenen tuntia
Portion Boys -trioa tuottavalla Forsbylla on alan taloudellisista realiteeteista myös varsin kuvaava esimerkki. ”On vapauttavaa, että voi antaa asioita eteenpäin ja oppii, että toinen osaa tehdä jonkun tietyn jutun paremmin”, tunnustaa Mikael Forsby. Hyvä esimerkki tekemisestä, jossa yksi asia johtaa toiseen, on on Forsbyn ja hänen lapsuudenystäviensä Jiri Ruotsalaisen sekä Jari Forsmanin soundiryhmä JÓJ Sound, joka järjesti hyväntekeväisyyskampanjan Jamaikalla. Tietysti toivotaan, että joskus rupeaa tulemaan rahaa. Duunimäärä on valtava ja paineet ovat liian kovat. Yhteistyöllä irti turhasta hinkkaamisesta Vaikka Saumaa Recordsin tuottajat ovatkin moniosaajia, hyödyntävät he usein esimerkiksi ulkopuolisia miksausja masterointipalveluja. Yleensä studio rumpuäänityksiin valitaan kuitenkin tuotannossa tarvittavan soundin perusteella. – Kun Portion Boysin Pokemoneja-biisi striimasi kultaa ja annoin Helsingin Sanomille puhelinhaastattelua, olin haalarit päällä hitsaamassa Mikkelin voimalaitoksella ja laskut oli kotona maksamatta. – Tarkoitus ei myöskään ole jäädä vain Suomeen, me olemme jo tekemisissä esimerkiksi ruotsalaisten tekijöiden kanssa. – Meille musiikki on koko elämä, ja nyt kaikki se on yhden nimen alla. Itse ainakin helposti jään yksin hinkkaamaan asioita, joilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, Forsby sanoo. Homma pystyyn ilman velkaa Musabisneksen ankaruus oli saumaalaisilla tiedossa ja lähestymistapa onkin melko käytännönläheinen ja yksinkertainen. – Jos budjettia on, hyvä paikka on esimerkiksi E-studio. Tekeminen muuttuu puurtamiseksi, kun biisin on kuullut liian monta kertaa. Vaikka keskiössä ovat labelin omat artistit, ovia ulkomaailmaan ei suljeta. Siellä on lahjakasta väkeä, hyvä katsoa, miten asiat tehdään siellä. Ja tietysti meillä on myös sivuproggiksia, Ekqvist sanoo. – Meillä ei ollut aiemmin oikeastaan mitään kokemusta reggaesta. Samalla he tekivät muutaman taustariddimin ja etsivät Jamaikalta artistit biiseihin. Lopputuloksena syntyi reggaeta/dancehallia, jota onkin alan piireissä kommentoitu ylistävillä sanoilla. Silloin tehdään muita keikkoja ja muita hommia. Käytössä on myös Kääriäisen mittava, vintage-painotteinen kitaraja vahvistinarsenaali, ja koskettimistona talon puolesta on tarjolla Nord Stage 2. Samaa mieltä on myös Naskali ja muistuttaa, että kukaan järkevä ihminen ei lähde alalle rahan takia. Mikrofonipaletista Ekvist hehkuttaa etenkin kotimaista Sandhillin 6011A:ta. – Jokainen tuntee hyviä tyyppejä ja aina mietitään, kenelle biisi sopii. – Tietysti tehdään yhteistyötä muiden kustantajien kanssa, ja ollaan oltu esimerkiksi biisileireillä – Joonas Espanjassa, minä Lontoossa ja Mikael ties missä. Suomessa on parhaat miksaajat ja masteroijat, Ekqvist jatkaa. Mukaan lähtivät Keida ja Ricky Benz, joista Keidan kolmikko toi myös Suomeen esiintymään. Tai kysytään, että haluaisiko joku tyyppi tulla kirjoittamaan ja tekemään biisejä, Forsby sanoo. Yhteistyökuvioiden kautta Saumaa Records haalii tietenkin myös tekijöitä projekteihinsa ja artisteja biiseilleen. Duunimäärä on valtava ja paineet ovat liian kovat”, Aki Ekqvist sanoo. Hommaa pitää rakentaa omalla tekemisellä ja velattomalla pääomalla, Ekqvist sanoo. Mutta esimerkiksi reggae-dj Selecta Andor totesi, että ei uskoisi että tämä on muualta kuin Jamaikalta. Mutta asetelma on myös toisinpäin, eli yhteistyöstä hyötyvät kaikki, Naskali muistuttaa. – En koskaan perustaisi levy-yhtiötä velkarahalla. www.riffi.fi 4/2017 15 Kuuntelussa luotetaan niin Geneleciin ja Mackieen kuin Yama haan, Dynaudioon ja Adamin subbariinkin. – Se on hyvä kitaraäänityksiin ja nasaalisoundiin tai esimerkiksi maniskan äänittämiseen. u Saumaa Records – nykyajan meininkiä ”En koskaan perustaisi levyyhtiötä velkarahalla. – Jotain biisiä pyörittää korvissa helposti kuukauden tai puolitoista. Mutta on täällä äänitetty esimerkiksi säkkipilliä, ja hyvää jälkeä siitä tuli, Ekqvist sanoo. Rumpujenkin äänitys Liisankadulla onnistuu, mutta lähinnä silloin, jos haetaan ”70-luvun soundia”. Meidän ansaintalogiikka sisältää onnistumisia, joilla eletään vähän aikaa, sitten vähään aikaan ei välttämättä ole onnistumisia. – On helppoa, kun ulkopuolinen voi säätää lopun ja itse voi keskittyä jo uuteen juttuun. Kyllähän jos näissä hommissa alkaa rahaa ja käytettyä aikaa laskemaan, niin tuntipalkaksi jää joku 0,03 senttiä, Forsby naureskelee. Vaikka musiikkia tekee ammatikseen, sitä pitää tehdä sydämellä ja nimenomaan siksi, että haluaa tehdä musiikkia. KUVA: SAUMAA RECORDS 14-15 Saumaa.indd 15 23.8.2017 12.35
Upouuden tekniikan koeponnistaa syyskauden avaava Myrskyluodon Maija -musikaali, joka samalla juhlistaa 50-vuotiaan teatterin paluuta omiin tiloihinsa. KUVA: TAPIO VANHATALO 16-19 HKT.indd 16 23.8.2017 13.20. Lähes 70 miljoonan euron korjausbudjetista noin viidennes käytettiin teatteritekniikan uusintaan. 16 www.riffi.fi 4/2017 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uusi valoja äänitekniikka myrskyn silmässä! Kauttaaltaan peruskorjattu rakennus on viimein kuorittu pressujen alta esiin. Kauden jättisatsaus on isolla orkesterilla ja näyttämöensemblellä toteutettu kotimainen uutuusmusikaali ”Myrskyluodon Maija”. Peruskorjattu Helsingin Kaupungin teatteri avasi ovensa elokuussa teatteri talon 50vuotisjuhlien merkeissä
Subikaiuttimet siirrettiin samalla näyttämöaukon sivuilta keskiklusterin yläpuolelle. Pääosan urakoi Studiotec, jonka kautta palveluita ja tavaraa toimittivat monet muutkin: esimerkiksi Bright Finlandia käytettiin miksaamoiden asennustöissä ja valonohjauksen suunnittelussa, ja Audico Systems tuli kuvaan Digicon miksausjärjestelmien ja MA Lightingin valonohjauksen tiimoilta. Peruskorjauksessa esitystekniikan osuudesta vastannut Rehtijärvi luonnehtii, että valon, äänen ja videon uusimishankkeissa työskentelivät maan parhaat suunnittelijat, urakoitsijat ja asentajat. Kullakin näyttämöllä on omat ohjausverkkonsa, samoin ulkovaloilla. Viime talvena talon remonttiprojektissa työskenteli päivittäin jopa yli kolmesataa henkeä, ja Rehtijärven mukaan kyseessä onkin maan mittavin esitystekninen hanke tällä vuosituhannella heti Helsingin Musiikkitalon jälkeen. Pinnan alle Studiotec asensi talon näyttämöitä varten ETC:n 1200-linjaisen Sensor3-himmenninjärjestelmän sekä Paradigmin valo-ohjausjärjestelmät näyttämön työvalojen, katsomovalaistuksen sekä valojen releohjauksen hallintaan. Tilavampaa ääntä HKT:n molempien näyttämöiden Meyer Sound -kaiutinjärjestelmät kokivat muodonmuutoksen. Nostinjärjestelmien uusinnan yhteydessä heitinkalustolle hankittiin vain niille dedikoidut, omat ansaat. Uudessa valossa Valopuolella näkyvin muutos on luonnollisesti Kaupunginteatterin uusi julkisivuvalaistus. Niinpä sisään taloon kannettiin dynamiittia, jolla uusille mekaniikkaratkaisuille louhittiin lisää tilaa. – Nyt ääntä voi vyöryttää vaikka hyökyaaltona näyttämöltä katsomoon piirtämällä liikerata kaiutinlähtöjä ohjaavaan ”Space mapiin”, kertoo Nazimov, joka kantoi käyttäjäosapuolella päävastuun uusien äänijärjestelmien speksauksesta, suunnittelusta ja käyttöönotosta. Kun esimerkiksi pienellekin näyttämölle haluttiin kaksikerroksinen pyörö, törmättiin sananmukaisesti peruskallioon. Viisi Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan Valo ja lavasteet vaativat tilansa, joten entistä tehokkaampi mutta aiempaa pienikokoisempi Meyerin pääkaiutin malli UPQ tulee tarpeeseen, toteaa Antti Rehtijärvi. Sen tueksi asennettiin entistä kattavampi surround-kaiuttimien arsenaali, ja uudentyyppisiä äänikokemuksia voidaan tuottaa nyt katsomon yläpuolisilla kattokaiuttimilla. Helsingin Kaupunginteatterin tekninen johtaja kertoo, että remontin aktiivivaihe kaksine muuttoineen kesti reilut pari vuotta, sitä edeltänyt ennakkosuunnittelu sekä käynnissä oleva järjestelmien sisäänajo venyttävät aikajännettä ainakin toisen mokoman. HKT oli kuitenkin vieläkin haasteellisempi koska modernit järjestelmät piti ujuttaa olemassa olevaan, 1960-luvulla rakennettuun suojelukohteeseen eikä Musiikkitalon kaltaiseen puhtaalta pöydältä suunniteltuun uudisrakennukseen. Äänisuunnittelija Eradj Nazimov sanoo odottaneensa HKT:lle vuosia D-Mitriä, jonka avulla jokainen yksittäinen signaali voidaan kohdistaa tietylle kaiuttimelle tai haluttuun pisteeseen kaiuttimien muodostamassa kolmiulotteisessa tilassa. Kaupunginteatteri lopetti esitykset Töölönlahden kiinteistössä keväällä 2015 ja sen kolme näyttämöä, pajat, varastot, toimistot, harjoitushuoneet – kaikki lipunmyyntiä myöten siirrettiin eri puolille kaupunkia. Esitysteknistä suunnittelupalvelua hankittiin Granlundilta ja Akukonilta. Tämän johdosta esimerkiksi lavaste-elementtejä voidaan nostaa ja poistaa näyttämöltä nopeasti ja varmasti ilman erikoisvirityksiä. – Jos koko talo katsomoineen ja auloineen joudutaan purkamaan betonipinnalle, samalla kannattaa korjata, parannella ja päivittää näyttämöja taustatiloja, orkesterimonttua, pajoja ja kaikkea muutakin. Päänäyttämön kattaus uusittiin kokonaisuudessaan etulinjasta lähtien. Hallinto, pajat ja harjoitustilat siirrettiin pariksi vuodeksi Sörnäisiin vanhalle Leipätehtaalle, näyttämötoiminta hajautettiin Linnanmäen Peacockiin, Ryhmäteatterilta vapautuneelle Pengerkadun näyttämölle sekä Itäkeskuksen Stoa-saliin. 16-19 HKT.indd 17 23.8.2017 13.20. Sen toteuttamiseen on valjastettu yli 120 ETC:n ulkovalonheitintä, joista olennaisimpien Selador Desire Lustr+ -valaisimien seitsenvärimiksaus tarjoaa RGBWheittimiä luonnollisemman ja laajemman spektrin. Suuren näyttämön entiset pääkaiuttimet saivat uuden kodin pieneltä näyttämöltä, jonka surround-kattausta kohennettiin samalla kun katsomon pari perimmäistä penkkiriviä siirrettiin ruhtinaallisen kokoisen uuden valoja äänitarkkaamon tieltä. Uudeksi äänipöydäksi otettiin ison puolen monitoripisteessä aiemmin palvellut Digicon SD10, teatterisoftalla päivitettynä. www.riffi.fi 4/2017 17 N yt Antti Rehtijärven kelpaa jo hymyillä. Rehtijärven mukaan remontin ajankohdan määritti teatterikiinteistön taloteknisten järjestelmien tulo elinkaarensa päähän. Suuren näyttämön massiivinen näyttämöportaali purettiin, samoin pienen näyttämön turhiksi koetut valosillat. Kalliota puhki Peruskorjauksen aktiivisimmassa vaiheessa – ennen valoa, ääntä ja videota – päivitettiin HKT:n näyttämömekaniikka, jonka edellinen kokonaisremontti tehtiin 1990-luvun lopulla. Tämän vuoden loppukeväästä väki alkoi muuttaa väistötiloista takaisin, ja remontin loppusuoralla aloitettiin viimeiseen vaiheeseen kuuluvat ääni-, valoja videotekniikan asennukset. Punaisena lankana läpi remontin kuljetettiin ajatusta, että teatterin tekniikan kehittämisen yhteydessä tehdään toiminnasta entistä järkevämpää sekä turvallisempaa esiintyjille, muulle henkilökunnalle ja yleisölle. Tässä yhteydessä muun muassa suuren näyttämön 16-metrisestä pyörönäyttämöstä tehtiin kaksikerroksinen – 3,5 metriä näyttämötason alapuolella on nyt toinen pyörö, joka liikkuu yläkerran mukana. Suuren näyttämön yli sataakahtakymmentä ja pienen puolen lähes viittäkymmentä kaiutinta pystytään nyt hyödyntämään Meyerin teatterikäyttöön kehittämillä D-Mitri-matriisiprosessoreilla, joilla katsoja voidaan ympäröidä äänellä hallitusti kaikkialta
Siinä kun orkesterin miksaaja pystyy keskittymään bändisoinnin osa-alueisiin ja yksittäisiin soittajiin, toinen miksaaja vahtii lauluja. HKT antoi Myrskyluodon Maijan ääni suunnittelun Wavemarkin hommaksi. Aasta beehen HKT:n uuteen äänijärjestelmään voi määritellä kaikki parametrit produktiokohtaisesti, vaikkapa sen minne mikseristä syötetty signaali haarautuu ja missä suhteessa. Orkesteri on juhlan kunniaksi kookkaampi kuin vuosiin, ja 17 soittajan tuottamasta akustisesta soinnista onkin pyritty ottamaan kaikki irti. 16-19 HKT.indd 18 23.8.2017 13.20. Remontissa Kiiskillä ei ollut roolia, mutta sitäkin merkittävämpi se on remontoidun talon esikoistuotannossa, jonka äänipuoli ulkoistettiin Wavemarkille. Käsi isolla kahvalla Suuren näyttämön aiemmat Meyer CQ1P pääkaiuttimet päätyivät talon pienelle näyttämölle, joka kävi kokonai suudessaan läpi samanlaisen muodon muutoksen kuin suuri näyttämökin, esittelee Eradj Nazimov. 18 www.riffi.fi 4/2017 H elsingin Kaupunginteatterin uusi äänentoistojärjestelmä tilaäänimatriiseineen on kunnianhimoinen viritys, jonka pelittämistä tositoimissa pääsee ensimmäisenä omin käsin ja korvin kokeilemaan ”Myrskyluodon Maijan” äänisuunnittelija Sakari ”Sakke” Kiiski. Jotta äänentoistojärjestelmä soi yhtenäisenä, kaiuttimet on luonnollisesti viivästetty sijaintinsa mukaan samaan aikaan. Näihin valintoihin puolestaan vaikuttaa aivan kaikki: onko bändi montussa, onko monttu avoin vai suljettu, näytelläänkö etunäyttämöllä vai syvemmällä – ja niin edelleen. Kuuntelumonitorointi voidaan pitää mahdollisimman kevyenä, kun bändi tavoittelee hyvää balanssia livenä ja akustisesti. Lauluja poimimaan on valjastettu uhkea neljänkymmenen langattoman esiintyjämikrofonin kattaus. Kiiski on Kaupunginteatterissa keikalla Wavemarkin piikkiin. HKT:n suuren näyttämön etulinja muodostuu kuuden pääkaiuttimen keskiklusterin lisäksi vasemmasta ja oikeasta laidasta, etufilleistä sekä subikaiuttimista. Miehillä kapseli löytääkin siksi usein paikkansa poskipäästä. Iskut toki napataan paljolti kapellimestarilta ja näyttämötoiminnasta. Sennheiserin D9000-digijärjestelmän miniatyyrikapselit teipataan lähtökohtaisesti näyttelijän otsaan – tosin tässä esityksessä miesnäyttelijät käyttävät usein hattuja, joiden lipat ja lierit eivät tee hyvää pallokuvioisen mikin soundille. Musikaalin soundi maailma syntyi Sakke Kiiskin johdolla. Lisäksi hänellä on pöydässään bändin masteri sekä tehostemasteri, ja kun hän laukoo tehosteetkin, on koko esityksen rytmi yksissä käsissä. Tämän järjestelmäviiveen päälle signaalia jarrutellaan lisää kanavakohtaisesti sen mukaan, mikä äänilähde on ja mistä se tulee: onko se näyttelijä, orkesterin instrumentti tai vaikkapa liikkuva äänitehoste. Monttukierros paljastaa, että perkussionisteja lukuun ottamatta soittajia ei ole pleksitetty koppeihinsa kuten yleensä. Subeja lukuun ottamatta etulinja on kahdennettu A/B-periaatteella, jossa jokaisella A-kaiuttimella on parinaan sitä vastaava B-kaiutin, ja nämä kaksi kattavat aina saman katsomoalueen. Myrskyluodon Maijan esityksissä äänestä huolehtii kaksi miksaajaa Digicon SD7T-pöydällä, jonka työskentelypintaa on kasvatettu kahdella ”sidewingillä”. Timo ja Stanley myös pyörivät harjoituksissa tuoreina korvina, Kiiski erittelee Wavemarkin sisäistä roolijakoa. – Itse suunnittelen ääntä, ja Stanley Lönnquistin kanssa hoidettiin Digicon pöytien konfigurointi ja ”yleinen kelailu”. Miksaajat voivat seurata kapellimestarin lyöntiä erilliseltä näytöltä tai äänipöydän mittaripaneelistakin. Stanley on säätänyt uuden D-Mitri-matriisin, ja Timo Liskin kanssa tarkisteltiin kaiutinjärjestelmän viiveet ja vireet käyttöömme sopiviksi. Vahvistamatonta soundia saadaan katsomoon paitsi kapellimestarin kohdalta näyttämöaukosta myös ritilöidyn näyttämökannen läpi. Tietyt signaalit – vaikkapa duettoa esittävä näyttelijäpari tai miesja naiskuorot – voidaan näin reitittää koko järjestelmän läpi kaiuttimille eri väyliä, millä vältetään signaalien sähköisestä summautumisesta syntyvää vaihekäyttäytymistä ja muita epätoivottuja ilmiöitä. Akustista voimaa Takavuosien tv-sarjasuosikista tutuksi tullutta Lasse Mårtensonin komeaa musiikkia kuullaan nyt ensi kertaa musikaalinäyttämöllä
Samalla teatterin yleisöviestintä modernisoitiin kertaheitolla: kaikki kuvaja tekstiaineisto tuotetaan nyt keskitetysti pilvipalveluna ja jaellaan internetin välityksellä esityspisteisiin. Valkoisen sävyjä Samalla kun valonohjauksessa on kuljettu yhtä yhtenevää mallia kohti, heitinpuoli on entistä monipuolisempi. Antti Rehtijärven mukaan on tarkoituskin, että tarjolla on kaikkia valonlähteitä – purkausja ledipolttimoista hehkulamppuun. GrandMA2konsolia ohjelmoi Mika Ijäs, taustalla äänimaailmaa rakentamassa Aleksi Saura ja Eradj Nazimov. Kauan odotettu DMitrimatriisi on viimein totta. Liikkuvan heitinkaluston tärkeitä uusia komponentteja ovat Electro Wavesin toimittamien Vari-Liten VL4000 -spottien ja -beamwashien ohella Audicolta ledipuolelle hankitut JB Lightingin A12sekä A8-valaisimet, joita molempia hankittiin myös ”Tunable White” -versioina. Ijäs kysyy ohjelmoidessaan uudistetun pienen näyttämön ensimmäisen ensi-illan valotilanteita. Kokonaisuuteen sisältyy nelisenkymmentä eri käyttötarpeisiin osoitettua mediatoistimilla varustettua kuvamonitoria talon sisäja ulkotiloissa. Lisäksi valonohjauksen siirtäminen yhtenäiselle alustalle helpottaa esimerkiksi operaattorien siirtymistä näyttämöltä toiselle ja näytelmästä toiseen, kun tekninen haltuunotto ei ole enää kynnyksenä. www.riffi.fi 4/2017 19 Multiviewer monitorien ja ohjauspaneelien avulla valo operaattori saa näkyviin tarvitsemansa kamerakuvat. AVmestari Matias Ojanen esittelee paristakymmenestä kamerasta sekä Black Magic Designin videomatriiseista ja oheislaitteista koostuvaa tuotantokäyttöön suunniteltua kuituoptista videojärjestelmää. Esimerkiksi uusiin infrapunakameroihin liitettyjen näyttöjen välityksellä valoja näyttämömiehet näkevät nyt mitä lavan pimeissä katveissa tapahtuu, millä saadaan lisää sähäkkyyttä vaihtoihin sekä kohennettua työturvallisuutta niin kulissien takana kuin niiden edessä. – Perinteisesti valmistaja määritteli miten laite toimii. u Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa syyskaudellaan kaikkiaan viitisentoista ensi-iltaa, joista puolet Tokoinrannan peruskorjatussa päätalossa. Talon molemmilla näyttämöillä signaali kohdentuu nyt täysin hallitusti halutuille kaiuttimille ja kaiutinryhmille. Videossa vara parempi Teknisen henkilökunnan, näyttelijöiden ja muusikoiden työtä helpottamaan Kaupunginteatteriin asennettiin kattava videojärjestelmä. 16-19 HKT.indd 19 23.8.2017 13.20. GrandMA2:een siirtymisen myötä tuotannoissa on nyt alettu käyttää myös 3D-ennakkosuunnittelusoftaa, ja tätä silmällä pi täen taloon on varusteltu ohjelmointihuone valopöytineen. – Olen säätänyt nämä ”aa-kasit” nyt matalajänniteväreihin, ja värintoistokyky on aika hämmästyttävä – eikö vain. Pienelle näyttämölle rakennettiin ruhtinaallinen avotarkkaamo valolle, videolle ja äänelle. Valtaosa liikkuvasta kalustosta on kuitenkin uutta, ja ennen näkemättömiä mallejakin tuli taloon yhdessä rysäyksessä pari kolme. Myös suuren ja pienen näyttämön esitystoimintaan liittyvää valonohjausja heitinkalustoa uusittiin reippaasti. Nyt valopöytä on ikään kuin tyhjä, käyttäjä päättää miten haluaa sen toimivan, valosuunnittelija Mika Ijäs luonnehtii GrandMA2:n ominaispiirteitä. Kyseessä on ennen kaikkea tuotantotyökalu, joka mahdollistaa esityksien tason nostamisen uusiin ulottuvuuksiin. eri verkkoa nivotaan yhteen Paradigmin Central Control Serverillä, joita löytyy maasta tällä haavaa kaksi – toinen on juuri asennettu Tampere-taloon. Ijäksen mukaan Tunable White on juuri sitä mitä teatterikäytössä kaivataan: lämpimien ja kylmien ledien yhdistelmällä voidaan tuottaa ”valkoista” valoa portaattomasti koko skaalalla. Taloon hankittiin kaksi uutta MA Lightingin GrandMA2 Light -pöytää aiem pien seuraksi, joten Helsingin Kaupunginteatteri on nyt valonohjaukseltaan yhtä suurta MA-perhettä. Videosysteemin kyljessä taloon rakennettiin mittava digital signageeli infonäyttöjärjestelmä, jonka myötä teatterin vanhat printtijulisteja valokuvavitriinit vaihdettiin dynaamisiin leditauluihin. Remontin jälkeen vanhasta kalustosta nostettiin ansaisiin parhaita ja toimivimpia, kuten Martinin Viperia ja ADB:n Warpeja
20-23 Tapani Rinne.indd 20 23.8.2017 13.21
Ja soolokeikoilla looppikojeet antavat mahdollisuuden kerrosteluihin. Rinne kertoo seuranneensa ensin ihaillen sivusta kitaristi Jarmo Saaren ja muiden ystävien sekä kollegoiden vastaaKuva Tampere Biennalesta 2016, Circo Aereo & defunensemblen Concerto Planos -näyttämöteoksen kantaesityksestä. Laitteista tulee koko ajan vinkkejä soittajilta ja äänialan muilta ammattilaisilta. Varsinaisia esikuvia tai malleja maailmalta Tapani ei ole löytänyt tai edes etsinyt. Teknologia on vielä tänäkin päivänä aika arvaamatonta, ja katselin kai viisitoista vuotta sitten turhan läheltä, miten turhan moni todella hyvinkin asiat tunteva kaveri joutui kamppailemaan kaluston kanssa. Siinä taas auttoi, kun muisti millainen merkitys vuorovaikutuksella on esitystilanteessa. – Sovellan eri projekteihin vähän eri kattauksia, mutta esimerkiksi oktaaverit toimivat usein tyylikkäästi. Hyvä soundi ei ole hänelle mikään kaukainen maali vaan jatkuvassa virtauksen tilassa elävä raaka-aine, jota muokata ja käsitellä. – Soolokeikat sujuvat tarvitessa ilman apua. RinneRadion kuumimman huuman aikaan ennen vuosituhannen taitetta ykkössoitin ja jopa Tapanin eräänlainen tavaramerkki oli sopraanosaksofoni. En ota keikoille edes tietokonetta. Edward Vesalan johtaman Sound & Furyn kanssa kymmenisen vuotta aiem min mukana kulki valtava soitinarsenaali ja uran alun freelancer-muusikkovuosina Rinne tunnettiin ensi sijassa tenoristina. vaa toimintaa, mutta suorastaan vastustaneensa mallin omaksumista itse. – Pasunisti Markku Veijonsuo, viulisti Pekka Kuusisto ja haitaristi Kimmo Pohjonen aloittivat kutakuinkin vastaavat juttunsa jo kauan sitten, enkä ensin halunnut lähteä mukaan. Toisten tavoitteesta tulee heille väline itse. Ehkä kyse onkin puhtaasti laiskuudesta! Mutta vakavammin sanoen, minusta keikkaelämykseen kuuluu tekijän ja kokijan kontakti. 20-23 Tapani Rinne.indd 21 23.8.2017 13.21. Jazzfonistit ovat tainneet olla pääsääntöisesti konservatiivisempia. Ennen sekin oli miksaajan käsissä eli treeniksellä oli tehty luottomiesten kanssa iso pohjatyö. Erillisten laitteiden nimiä ja malleja en kuitenkaan tiedä. Vasemmalla Tapani Rinne, oikealla Mikko Raasakka. Jon Hassell on käyttänyt vuosikymmenet shiftereitä ja harmonisaattoreita, Miles Davis tietenkin jo 1970-luvulla wahwahia ja sitä rataa. www.riffi.fi 4/2017 21 TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU Tapani RINNE – soundin ytimessä soundin ehdoilla Soundi iski Tapani Rinteeseen kovaa ja kokonaisvaltaisesti jo murrosiässä. Porista kotoisin oleva, aikoja sitten helsinkiläistynyt 55-vuotias mies kokee tällä hetkellä omimmaksi äänekseen bassoklarinetin, mutta tilanne saattaa muuttua – ja on aikojen saatossa muuttunutkin. Mutta koska pidän itseäni muusikkona, koen tekemisen tietyllä tavalla. – Trumpetistit ovat kunnostautuneet näissä jutuissa enemmän. – Jokusia digitaalisia efektejä lukuun ottamatta settini on analoginen ja hyvin suoraviivainen. Kun esiinnyn joikaaja Wimme Saaren kanssa, lavalla on kaksi ukkoa ja miksauspöydän takana kolmas. – Monet tavalliset kitarapedaalit soivat hyvin nimenomaan bassoklarinetin kanssa. Poikkeavampiin paikkoihin, kirkkokeikoille ja vastaaviin, pakkaan autoon oman pikku-PA:n eli pystyn hoitamaan koko jutun itse. RinneRadiossa lavalla on kolme tai neljä kaveria ja tiskin takana yksi. Tietyissä genreissä lavalla tapahtuu harvoin mitään soittamiseen liittyvää, eikä siinä mitään. Ennakkoluuloton kulku ääniympäristöstä toiseen on jatkunut omalla polveilevalla uralla yli kolme vuosikymmentä, eikä loppua näy. Rinne ei koe menettäneensä efekteille mitään, koska sama itse puhaltamalla tuotettu ääni soi edelleen kaiken pohjana. Looppaus oli pitkään harvinaisempaa, tosin yleistynyt nyt myös meikäläisten keskuudessa. Tätä ajattelua edustaa puupuhaltaja, säveltäjä ja improvisoija Tapani Rinne. Olikin melko sykähdyttävää, kun New York J oillekin matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. Päivänpoppi on sitten erikseen, siinähän pelataan täysin äänenpaineella, koreografialla ja visuilla. Piuhat kiinni ja virrat päälle. Toteutus elää formaatin ehdoilla. No, olihan Michael Breckerillä jo Heavy Metal Be-Bopilla (1978) jotain härpyttimiä, mutta lähinnä niitä on puupuhaltajilla kuultu kuriositeetteina ja mausteina. Jostain syystä jopa paremmin kuin saksofonien, Rinne alustaa. Nykyään tosin efektoin itseäni myös RinneRadiossa. Bassoklarinetti sellaisenaan, akustisen äänen lähteenä, on itsessäänkin haastava ja ilmaisurikas, mutta erilaisten efektipedaalien avulla innovaattori varmistaa, että pään sisällä kaikuvien ennenkuulumattomien soundien välittäminen muille onnistuu tehokkaammin. Ja sehän katkeaa aina, kun artisti kumartuu läppärin ylle säätämään jotain. Haluan enemmän Jimi Hendrixiä kuin DJ-kumartelua. Oma tapa toimia löytyi yksinkertaistamalla
– Jukka ei ole pitänyt asiasta meteliä, mutta hän on aika pitkällä tälläkin osa-alueella eli vähän vastaavassa pisteessä efektien ja looppausten kanssa. Soitan siis samaan aikaan sekä Tumpin että tavallaan itseni kanssa. Vihosta voi yhä tarkistaa, käytinkö esimerkiksi jollain Kojon tai Pekka Ruuskan levyllä tiettyä Dukoffin suukappaletta. – Tartuin alkuvuodesta pitkästä aikaa tenoriin ja hätkähdin vähän, kun en saanutkaan enää irti ihan sitä, mitä odotin. – Joku Philipsin muovinen setti se oli. Olemme tehneet näin monia juttuja Harri Huhtamäelle Ylen Radioateljeehen, samoin useita teatterija sirkushankkeita. Vinyylikaiverrus ei mennyt ihan yhtä putkeen, mutta originaali miksaus on hieno. Kenties juuri äänipaletin kasvettua ja mahdollisuuksien sitä kautta paisuttua erilaiset duot tuntuvat juuri nyt Rinteestä sopivan kokoisilta yksiköiltä. Hyvästä esimerkistä käyvät Wimmen kanssa tehdyt Soabbi (2013) ja Human (2017), joihin kiteytyy jotain olennaista miesten kohta 30 vuotta jatkuneelta ja jo aiemmin useita albumeita tuottaneelta retkeltä. Mutta matkaradio ei kuitenkaan tuntunut enää miltään, kun juttuja saattoi kuunnella kahdesta kajarista, vääntää välillä vähän volaa ja kaivaa bassoa esiin. Virrat välillä poikki Kun vaikuttimet ovat kunnossa, rakentuu tekeminen vakaalle pohjalle. Kyseessä saattoi olla vaikka Kieltolaki-yhtye Porin työväentalolla. Eli paljon on tullut hommailtua eri tyyp pien kanssa, osin ihan hyvääkin! Äänenpaineen viehätys Soundin metsästyksen Rinne laskee alkaneen jo pikkupoikana. Malli kiteytyi jo miesten ensimmäisessä projektissa, joka toteutettiin muinaisissa intialaisissa pyhissä paikoissa ja julkaistiin 2011 levyllä Inside the Temple. – Olen tehnyt Tumpin kanssa pitkään hommia eri kehyksissä, ja uusimpia aluevaltauksiamme ovat duokeikat, joilla hän prosessoi ja muokkaa tuottamaani äänestä livenä tietokoneella Ableton-ohjelman kautta. Tärkeä hetki koitti, kun kotiin tuotiin ihan oikeat stereot. Tilanteen edellyttäessä mukaan kutsutaan avainkumppanit, kuten Tuomas Norvio. Toki olen keskittynyt oikeastaan vuosikymmeniä muihin soittimiin, mutta kuitenkin. Kesän 2016 Viapori Jazz -festivaaleilla Rinne heittäytyi avartavaan elektroakustiseen kokeiluun tapahtuman musiikillisen johtajan ja saksofonistikollegansa Jukka Perkon kanssa. – Aina kun mahdollista, pyydän heistä jommankumman soolokeikoillekin laadunvalvojaksi. – Kummankin kattaus on täysin akustinen ja itse tila astuu oikeastaan kolmannen soittajan rooliin. Barskaan puolestaan löytyi heti tuttu tuntuma, vaikka se on paljon isompi peli. – Jimi Sumén miksasi debyyttimme tosi upean kuuloiseksi. Paljaan äänen tuottaminen ja kuunteleminen on nostanut esiin myös sen, että iän karttuessa kehon fysiikka muuttuu. – Sen yhden kuuluisan teorian mukaanhan jonkun taidon haltuun ottaminen vaatii kymmenen tuhatta tuntia. Silloin aukesi uusi maailma. – Puupuhaltimen ihan ”natural” soundi kiinnostaa totta kai yhtä lailla edelleen. ”Päivänpoppi on sitten erikseen, siinähän pelataan täysin äänenpaineella, koreografialla ja visuilla.” 20-23 Tapani Rinne.indd 22 23.8.2017 13.21. En siis voi todellakaan väittää, että olisin keksinyt pyörän uudestaan. Myöhemmin RinneRadion soundia on määrittänyt enemmän tuottaja. Vau! Musalajikaan ei ollut niin olennainen kuin se, että ääni yhtäkkiä täytti koko tilan. Toisinaan kolmantena on mukana runoilija Harri Hertell, eli Tumppi pyörittelee minun soittoani ja spoken word -pätkiä uuteen uskoon. – Ajankuvia matkan varrelta… Ja olihan muuten Bennie Maupinilla esimerkiksi Herbie Hancockin Headhuntersissa paikoin aika efektoitu soundi. – Freelancer-vuosina laitoin muistiin paitsi levysessiot, myös niissä menestyksellä käytetyt soittimet ja suukappaleet. Treenasimme Viaporin juttua tässä työhuoneellani, ja kun kumpikin oli levittänyt efektinsä lattialle, kävi vähän ahtaaksi. Eikä äänen prosessoinnista hurmioituminen tietenkään tarkoita, että Tapani olisi kyllästynyt fonien, klarinettien ja huilujen intiimiin, inhimilliseen ja puhuttelevaan soundiin. Ja freenä toki mentiin aina tilaajan ehdoilla. Eli kyllä tässä vielä hetki menee. Äänenpaineen voima soundin kokemisessa tuntui kiehtovalta. Niin ikään Pauli Saastamoisen kanssa on tullut tehtyä useita hyvältä soundaavia levyjä, kuten RoK (1996) ja Wimmen Cugu (2000). Tällainen pallottelu on kiehtova tapa lähestyä soundia. Veikka Erkolan käsiala esimerkiksi on ihan toisenlainen kuin jonkun muun. Lisäksi samassa asennossa huonossa ryhdissä oleminen on aiheuttanut sen, että jouduin olkapääremonttiin. Vastaavia käänteentekeviä hetkiä tuli koulun bileissä ihan random-bändien keikoilla. Lavalla on rauhallisempi mieli, jos etupäätä hoitaa osaava ja tuttu tekijä. Rinteen metodissa moottorina hyrisee aina tarve, eikä hän katso juuri muokanneensa soundiaan sen enempää kuin sävellysprosessiaankaan ulkoisten motiivien ajamana. Pisimmälle tässä ajattelussa pääsen lyömäsoittaja Teho Majamäen kanssa jutuissa, joita olemme toteuttaneet erilaisissa ambienssiltaan kiinnostavissa tiloissa. Vellu Maurola hallitsee äänikuvan luomisen suvereenisti. Mutta kun asiat alkoivat vakiintua, se jäi. Koko uraa peilatessaan Rinne löytää vaivatta muutaman esimerkin siitä, milloin levylle on tarttunut soundillinen täysosuma. Muun muassa erilaisiin installaatioihin tehdyissä irtoprojekteissa heistä on ollut iso apu. Pikku kuriositeettina voi mainita, että olen myös ottanut tuntumaa modernimpaan EDM-soundiin: Janji feat. 22 www.riffi.fi 4/2017 Timesin arviossa SlowHillin ekasta levystä (FinnDisc, 2002) minua luonnehdittiin ”maailman ainoaksi tekno-bassoklarinetistiksi”, Rinne nauraa. Norvion rinnalle ”luottomieheksi” Rinne nostaa Mufflerina tunnetun, niin ikään RinneRadiossa vaikuttaneen Konsta Mikkosen. TR:n biisi Milky Way Stars on kerännyt 2,2 miljoonaa Spotify-kuuntelua. RinneRadion vuonna 1988 ilmestynyttä esikoisalbumia Tapani pitää puhallinsoundien osalta erittäin onnistuneena, samoin jokusia yhtyeen myöhempiä levyjä. Sama pätee tietenkin SlowHilliin. Tilanne innoitti antamaan projektille hetkeksi [kummankin taustasta juontuvan] työnimen Satakunta Pedals! Oman soundin efektointi on Tapanille verrattain uusi asia, johon hän suhtautuu paitsi lapsekkaalla innolla, myös hartaudella ja nöyryydellä
Milesin ja Hancockin kohdallakin tsekkasin ensin ne oman aikani relevantit jutut ja peruutin vasta sitten heidän akustisiin bändeihinsä. 20-23 Tapani Rinne.indd 23 23.8.2017 13.21. Tajusin jotain musasta ja siitä, miten asiat tehdään, mutta saatoin silti edelleen vain upota soundiin. Arkisissakin tilanteissa. u Tapani Rinne ja fonistikollega Jukka Perko konsertoimassa Suomenlinnan kirkossa Viapori Jazz 2016 -tapahtumassa. Aika pian sitten alkoikin kova tiedonjanon tyydyttäminen. Ja puhuttelevat edelleen. Joe Zawinulin jokilaivat, Wayne Shorterin lintumaiset sopraanorääkäisyt ja Jaco Pastoriuksen sekä Alphonso Johnsonin laulavat bassolinjat. – Kyllä esimerkiksi Weather Report ja Kraftwerk Kultsalla olivat aivan huikeita iltoja. Inspiraation siemeniä soundien ja sävelmien lähteeksi kuulee ja näkee koko ajan, kun pitää aistit auki. UMO:n pultissa vieressä saattoi istua Juhani Aaltonen tai Pentti Lahti, jonka kanssa tuli vaihdettua paljon mielipiteitä asioista. Freelanceriksi ryhtyessä olin utelias ja sain Lasasen Penan kaltaisilta kollegoilta vinkkejä saksofonien äänenmuodostukseen, eri big bandien kanssa soittaessa taas otin ahnaasti oppia vierailijoilta. – Mikahan oli mestari painon ja volyymin käsittelyssä. Ja totta kai kotimaan huipuilta. Kaikki muu on tullut tekemisen, harrastamisen ja yhtyesoittamisen kautta. Eli en noudatellut koulujen suosimaa ”ensin historia haltuun” -mallia. Hänen soundiinsa ja tekemisiinsä ovat vaikuttaneet matkan varrella monet kanssamuusikot, sekä suorasti että epäsuorasti. – Tunnistettava soundi on yhä se asia, joka minuun muusikoissa tai bändeissä vetoaa. Tärkeä opettaja oli Tapio Lötjönen. Taiteilijuuden peruspilareihin millä hyvänsä alalla kuuluu toimia tai ainakin sanoa toimivansa mahdollisimman omalakisesti. Kolme lyöjää, Michael Hendersonin bassot, Keith Jarrettin avaruuskuviot… Se bändi soi niin hienosti. Jos vaikka Eetua ajatellaan, niin sain Sound & Fury -kuvioista kenties vielä enemmän asenteen ja filosofian tasolla kuin suoraan musiikillisesti. Mieletöntä! Tapani oli neljäntoista, kun Weather Reportin klassikko ilmestyi. Ehkä juuri tietty kokonaissoundi vetikin niin paljon puoleensa, etten lähtenyt musiikkiopistosta klasarihommiin enkä myöhemmin varsinaisesti big bandtai bebop-juttuihin. Tykkään totta kai älyttömästi esimerkiksi Stan Getzin, Paul Desmondin tai Iro Haarlan tyylistä, mutta ihailen yhtä lailla vaikkapa Ulverin tai Sunn O))) :n tekemisiä. Tässä lokerossa Rinne on tehnyt toistaiseksi kauaskantoisimmat työnsä hiljan traagisesti edesmenneen Mika Vainion (1963–2017) kanssa. Siellähän soundi-ihanteet ovat tarkkaan rajattuja ja opiskelijoille määritellään aika tiukat raamit. Rinne kuitenkin puhkaisee hermeettisen kuplan mielellään. Mutta yksittäisten yhteistyökumppanien esiin nostaminen on aina ongelmallista, koska heitä on ollut niin paljon ja kukin on vaikuttanut tekemisiini omalla korvaamattomalla tavallaan. Matka jatkuu. Tai liverpoolilainen Swinging Blue Jeans Porin Anttilassa… Mikä tahansa. www.riffi.fi 4/2017 23 Tai Sleepy Sleepers tai Dave Lindholm Kirjurinluodon kuplahallissa. Jokaisesta sessiosta ja keikasta jää jälki. – Junassa istuessa joku radanvieren satojen metrien tukkipino saattaa herättää mieleen tietyn rytmisen aiheen, lentoon lehahtava lintuparvi puolestaan antaa impulssin jännittävään ambienssiin tai uuteen yksittäiseen soundiin. Kärjistäen voisi sanoa, että hän erikoistui rytmiin ja soundiin ja jätti melodiat sekä harmoniat huomiotta. Sitä tolkuttoman raskasta massaa… Soundia, jälleen kerran. Soundi ja musan herättämät fiilikset puhuttelivat. Oopperassa taas esimerkiksi Ravelin Bolerossa vieraillessa Pensolan Risto opetti paljon. – Black Market on mieletön kaleidoskooppi. – Muodollisen koulutuksen klarinetin soittoon sain aikanaan Sibelius-akatemian solistisella linjalla. Erityisellä lämmöllä Rinne muistelee niitä elämyksellisiä konsertteja, joiden aikaan tietoa oman alan hienouksista oli jo karttunut jonkun verran, vaan ei liikaa. Ison, sähköisen yhtyeen ylväs klangi jätti pysyvät jäljet. Hän oli siinä tosi syvällä. Tänäänkin juutuin aamulla ihastelemaan jonkun Facebookissa jakamaa Milesin keikkaa Tanskasta vuodelta 1971. Volyymi ja fyysisyys tekivät vaikutuksen. Piti selvittää, mihin suukappaleeseen Jan Garbarek puhaltaa ja mitä kaikuja jollain hänen levyillään oli käytetty… Loputonta palojen keräämistä. Ensimmäisen jazziin kytkeytyvän kunnon sykäyksen aiheutti Weather Report
Se on musikaalisempaa kuin vain napin painaminen, Luther vastaa. Luther huomauttaa, että alunperin veljesten ideana oli, että kaikki heidän musiikilliset ideansa suodatettaisiin North Mississippi Allstarsille. Luther kertoo, että tämä levy tehtiin jopa lauluosuuksia myöten studiolivenä. Veljesten isä oli vuonna 2009 kuollut, vaikuttavan uran tehnyt muusikko ja levytuottaja Jim Dickinson. – Tätäkin levyä tehtiin siellä täällä vuoden ajan. Emmylou Harrisin Spyboy-yhtye) on nyt tulossa toiseksi rumpaliksi, hän asuu Ruotsissa nykyään. Jälkeenpäin kirjoitin siihen sanat, kun pohdin Buddy Guyta ja Amerikkaa. Sillä tavoin onnistuimme vangitsemaan levyn vapaan live-fiiliksen. North Mississippi Allstarsin uutuus Prayer For Peace on aika monipuolinen levy. Louisissa. Lutherin ja hänen veljensä Cody Dickinsonin perustamasta triosta on tullut yksi blues-lähtöisen juurimusiikin tärkeistä yhtyeistä 2000-luvulla. – Emme ole juurikaan käyttäneet bassoa viime aikoina, sillä perinteinen trio tuntuu jotenkin liian vanhanaikaiselta. Luther ja Cody kasvoivat Pohjois-Mississippin bluesja folk-perinteen ympäTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA North Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut Pohjois-Mississippin blues-perinteestä ponnistava North Mississippi Allstars on ehtinyt jo yli 20 vuoden ikään. Luther Dickinsonin mielestä on parempi antaa luovuuden kukkia erilaisissa projekteissa kuin kahlita se vain yhden bändin formaattiin. Varsinkin Lutherilta on vuosien varrella ollut erilaisia sooloja sivuprojekteja jopa siinä määrin, ettei aina meinaa laskuissa pysyä. Halusin esimerkiksi äänittää Sun-studioilla Memphisissä, koska en ole siellä koskaan soittanut, vaikka Mississipissä kasvoinkin. Niitä on kuitenkin innoittanut häntä koko elämän ympäröinyt folkja blues-musiikki. Se olikin oikeastaan varsinainen innoitukseni: halusin levyttää uudestaan joitain suosikkeja omista kappaleistani tavalla, jolla ne sopisivat folk-laulukirjaan. Ohjelmoituja juttuja Cody käyttää vain parissa biisissä, mikä on hyvä, koska näin voimme improvisoida enemmän ja pääsemme takaisin komppiin, jos jotain tapahtuu. Kun nykyisin soitamme triona, kokoonpanossa on yleensä kitara ja kahdet rummut. Mavis Staplesin kanssa äänitimme Chicagossa, ja Amy LaVeren kera Nashvillessä. Rahoitin kaiken itse ja tein levyä omaksi huvikseni, kerrytin laulujen kokoelmaa. Ja Cody soittaa rumpujen kanssa koskettimia; hänellä on lavalla kaikenlaista laitetta. Sitten kun aloimme tehdä myös omia soolojuttuja ja sivuprojekteja, jokainen idea löysi oman paikkansa ja luovuus alkoi kukkia sen sijaan, että musiikin eri sävyt söisivät toisiaan. Ei mitään turhaa pohdintaa, vaan soitetaan. Sitten vein äänitykset päätökseen ja tein myös nuottikirjan. Luovuutta ei kannata kahlita yhteen juttuun Dickinsonin veljesten luovuus ei ole rajoittunut vain NMAS:aan. Siellähän on jopa psykedeeliseltä tuntuvaa vaikutetta. 24-27 North Mississippi.indd 24 23.8.2017 12.46. Lauloin sanoituksen instrumentaalin päälle, ja se tuntui toimivan. Sen voi siis tulkita muillakin tavoin: laulusta voi tehdä folkia, bluesia tai vaikka rockia. Itse asiassa Brady Blade (mm. Näin se Bird Without a Featherin Zeppelin/Hendrix-fiiliskin saatiin talteen. – Kiitos. Aluksi teen kappaleen kuitenkin sellaiseksi kuin se luonnostaan muotoutuu, oli se sitten vaikka reggaeta. – Minulle oli hyödyllistä oppia laulunkirjoittajana se, että kun olet onnistunut kirjoittamaan kappaleen, sen voi purkaa ja kasata sellaiseksi kuin tarvitsee. Mutta, onko se enää edes trio, sillä ainakin Järvenpäässä kuultiin laulusta, kitarasta sekä rumpujen ja koskentinsoittimien yhdistelmästä ponnistava duo. Luther Dickinsonin viimeisin soololevy, Blues & Ballads (A Folksingers Songbook) koostuu yli kahdestakymmenestä laulusta, jotka ovat kaikki joko kokonaan tai osittain hänen tekemiään. 24 www.riffi.fi 4/2017 A settauduin Luther Dickinsonin kanssa backstage-tilana toimivan tila-auton etupenkeille Järvenpäässä hieman sen jälkeen, kun North Mississippi Allstars oli soittanut osuutensa Puistobluesin pääkonsertissa. Levyä äänitettiin kiertueen lomassa siellä täällä, pari kappaletta New Yorkissa, pari New Orleansissa, myös Memphisissä ja St. – Se tapa ei kuitenkaan toiminut. Nimikappale oli ihan improvisaatio, jonka äänitimme instrumentaalina. Kun soitin materiaalia levyyhtiölle, siitä pidettiin. Lisäksi häntä on nähty kitaristina esimerkiksi Black Crowesissa
Nykyään olen taas soittanut aika paljonkin sähkökitaraa, koska haluan pitää molemmat kunnolla hallussa. Toisesta suunnasta saa sitten sitä purevuutta, eli siinähän sinulla on hyvä ekvalisaattori. Fenderit ovat kuitenkin soivuutensa puolesta tosi hienoja vahvistimia, ja Marshall on ehkä jo vähän liian rupinen. Oikeasti haluaisin vain mennä piuhalla suoraan PA-systeemiin, vaikka jollain hyvällä putkietuasteella, sillä joskus vahvistimen mikityksessä häviää soundista jotain olennaista, Luther pohtii. Olen kuitenkin miettinyt, että keikoilla pitäisi oikeastaan olla sekä Marshall että Fender. Itse asiassa pidän siitä enemmän kuin 335:stä. Silloin soitin kotona vain akustista. Kuuntelen lähinnä bluesia ja jazzia, jälkimmäistä paljonkin. Pidän siitä, että tuolta alueelta kitara soi pehmeämmin. Marshall taitaa olla keikkavahvistimesi ulkomaan kiertueilla. Mitä vahvistimia yleensä käytät äänittäessä. Burnside jätti jäljen Luther on usein nähty soittavan Gibson ES-335:llä, ja vuonna 2014 Gibson julkistikin Dickinsonin nimikkomallin. Siinä kun on parhaat puolet molemmista, Luther toteaa. Molempien elämä on siis ollut jo lapsesta saakka musiikintäyteinen. Itse asiassa nyt peukalo on niin huonossa kunnossa, etten voi soittaa lainkaan akustista – sormi pikkaus ei onnistu. – Tein peräkkäin neljä soololevyä, jotka olivat kaikki akustisia. Olen huomannut, että plektrakätesi on suuren osan ajasta kitaran kaulan ylänauhojen kohdilla. Siinä suurin muutos oli se, että 335:n perinteiset humbuckerit on korvattu P-90-mikrofoneilla. Pyysin aluksi Derek Trucksia, mutta hän ei ehtinyt. Ja ilmeisesti siksi, että sellainen on saatavilla kaikkialla. Luther Dickinson sanoo kuitenkin olevansa tarkkana sen suhteen mitä kuuntelee, koska hän omaksuu helposti vaikutteita. Tämä antoi innoituksen North Mississippi Allstarsin perustamiselle vuonna 1996. Onko niin yhä. Teetkö sen soinnin vai soittomukavuuden vuoksi. R.L. Jason ehti ja soittikin todella kauniisti, Luther kertoo. Lisäksi lasten kanssa kuunnellaan kotona klassista musiikkia, mikä on mukavaa, koska en ymmärrä siitä yhtään mitään. – Ne ovat yleensä vanhempia Fendereitä, Gibsoneita, siis aika vanhoja vahvistimia. Jos taas kuulen roots-musaa, tiedän heti mitä siinä tapahtuu, Luther perustelee. En vain halua lähteä sille tielle, sillä täytyy pysyä omalla kartalla. Burnsiden perhe asui lähellä. – Opin tuon jutun R.L. Up Over Yonderissa slidea soittaa kuitenkin Jason Isbell, ja hänellä taisi olla strato. – Nimenomaan. Silloin suljetulla kaapilla saa jykevän soundin, kun taas avonainen Fender ei tahdo toimia. Slide-soundi Blues & Ballads -levyllä on todella hieno, varsinkin Up Over Yonderissa. Marshalleissa pidän erityisesti niiden suljetusta kaapista, koska käytän usein Gviritystä ja välillä alin kieli on viritetty jopa c:hen asti. Burnsidelta. – Esimerkiksi country-musiikkia en kuuntele lainkaan, vaikka pidän muun muassa Hank Williamsin musiikista. www.riffi.fi 4/2017 25 röimänä; muun muassa R.L. Jossain vaiheessa et soittanut lainkaan sähkökitaraa kotona ollessasi. Burnside soitti oikealla kädellään ihan joka puolelta, hän oli todelliNorth Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut ”Oikeasti haluaisin vain mennä piuhalla suoraan PA-systeemiin, vaikka jollain hyvällä putkietuasteella, sillä joskus vahvistimen mikityksessä häviää soundista jotain olennaista.” 24-27 North Mississippi.indd 25 23.8.2017 12.46. – Viime aikoina olen soittanut enimmäkseen Gibsonin ES Les Paulia, joka on aivan mahtava kitara
Burnsiden) Going Down South. Ja tietysti vähän siitäkin minkälaista laitteistoa hän siinä hyödyntää. Ne on viritetty kappaleiden sävellajien mukaan C-, Etai G-säveliin. Codyn mukaan tällainen soittotapa on kyllä vaikeampaa kuin normaalin rumpusetin soittaminen, mutta vaivan palkintona on uusien sävyjen löytäminen. Jenkkibändi Evanescencen historia läpimurron jälkeen on vasta reilun kymmenen vuoden mittainen, mutta tässäkin ajassa ryhmän jäsenistö on ehtinyt vaihtua useaan otteeseen perustaja Amy Leen ympärillä. Burnsiden kitaransoitto oli virtuoottista, ja hän oli suurin vaikuttajani. Cody kertoo käyttävänsä yhdistelmäsoitossa kahta erilaista tapaa kappaleista riippuen. Jen Majura 24-27 North Mississippi.indd 26 23.8.2017 12.46. Pitkiä taukojakin on pidetty. – Joko soitan samaan aikaan rumpujen kanssa oikealla kädellä bassosävelet Nordin pianosta. Oikein hyvänä päivänä pystyn taimaamaan ne bassorummun kanssa tosi tiukasti. 26 www.riffi.fi 4/2017 nen mestari ja lahjakas myös sanallisesti. Sain sähköpostin bändin managerilta, jossa kysyttiin kiinnostustani ja pakkohan oli heti vastata kyllä. Haluan kuitenkin tehdä tämän hyvällä maulla, enkä vetää överiksi – sellainen kiusaushan tässä on. Olitko jo sitä ennen soittanut covereina Evanescencen biisejä. Pidän siitä, että pystyn luomaan kerroksia ja luuppeja. Ihan tuntemattomuudesta häntä ei siis tempaistu, mutta lopullinen ehdotus Evanescenceen liittymisestä tuli verkostoitumisen kautta, eikä megabändeille tyypillistä kymmenien ehdokkaiden koesoittokierrosta tarvittu. u N yt Evanescence on taas aktiivinen, ja kansainvälisyyttä kokoonpanoon tuo 2015 kiinnitetty saksalaiskitaristi Jen Majura, jolta sujuvat myös basson soitto ja laulaminen. – Ystäväni Alex Skolnick Testamentista suositteli minua, kun häneltä kysyttiin ehdotusta uudeksi kitaristiksi Evanescenceen. – Itse näen asian niin, että minkä tahansa perinnemusiikin esittäjällä on tehtävänä säilyttää osa tuon musiikin koskemattomuudesta. Ja on se tuonutkin nuorempaa yleisöä keikoille, hän tuumii. Toisaalta tässä on mahdollisuus viedä sanaa ihan uudelle sukupolvelle, ja ehkä jopa vähän lisätä jotain uutta tähän perintöön. – Kyllä tämä on vaikeampaa, mutta mukavaa, sillä nyt olen löytänyt tavan yhdistää modernimpaa soundia bluesiin. – Olen vuosien varrella hionut tätä settiä, jossa on siis rinnakkain akustinen rumpusetti ja sen oikealla puolella elektroninen laitteisto kosketinsoittimen kera. Yleensä käytän koskettimia rumpusetin kanssa silloinkin, kun meillä on basisti matkassa. Se oli yksi parhaista kokemuksistani ikinä, Luther muistelee mentoriaan. Tuontasoiseen bändiin littymistä ei tarvitse miettiä, Majura muistelee tapahtumia parin vuoden takaa. – Isot hitit kuten Bring Me To Life ja My Immortal tunsin tietenkin, mutta ensimmäisiä harjoituksia varten minun piti opetella 40 biisiä, joista keikkasettiin on valikoitu noin puolet. Kun soitamme kahdestaan, tällaisesta on toki vielä enemmän hyötyä, ja se pääsee isompaan rooliin. Bändeissä on niin tärkeää, että kaikki pärjäävät keskenään, koska ääliöitä ei haluta mukaan, vaikka kuinka hyviä muusikoita olisivatkin. Tämä siksi, että Cody Dickinson mielestä perinnemusiikin esittäjillä on aina tietty vastuu. Neljä raajaa, kaksi soitinta Tässä vaiheessa jätän Luther Dickinsonin toisen haastattelijan huomaan, ja pyydän Cody Dickinsonia kertomaan tavastaan soittaa koskettimia ja rumpuja samanaikaisesti. Joten aloin kokeilla ihan suoria tanssirytmejä noiden biisien alle, ja mehän innostuimme. Opettelu oli kiinnostavaa hommaa, koska Amylla on omintakeinen tyyli biisinteossa ja musiikillisestikin sain uutta hänen kappaleistaan. Ja joskushan ei tarvita bassotaajuutta lainkaan, silloin Luther improvisoi ja minä voin antaa palaa ihan pelkästään rumpusetillä. ’70–80-luvuilla R.L. – Matkustin kolmeksi päiväksi New Yorkiin, jossa hengailtiin ja juteltiin Amy Leen kanssa, tutustuttiin toisiimme. Jos taas biisi tarvitsee vain yksinkertaiset bassorumpuiskut, niin soitan jalkapedaalilla trigattuja bassorumpuja. ’90-luvulla toimin hänelle kuskina ja kitaristina, jolloin näin miehen soittavan joka ilta. Me soitamme esimerkiksi Robert Johnsonin Preachin’ Bluesia usein, minkä perusrytmi suorastaan huutaa drum’n’bass-komppia, samoin kuin (R.L. Kotimaassaan Majura oli jo ehtinyt kerätä mainetta omilla sooloprojekteillaan ja bändissä Equilibrium, sekä vakiovieraana remeltäjäporukka Knorkartorin keikoilla ja toisinaan myös Ragen konserteissa. Käytiin soittamassa akustisia kitaroita vintagekaupassa ja ohimennen hän sanoi, että paikka on minun
Ja pidän kovasti simple pitch -ominaisuudesta. Se on kuitenkin huolella tuotettua. Jammailua ei juuri ole. Vanhat biisit on sävelletty ja tuotettu mielestäni täydellisesti, joten ei ole minun tehtäväni ruveta niitä muuttelemaan. Opettaja Jen Bändimuusikon uran lisäksi Jen Majura on soitonopettaja. Bändillä on virityksiä alkaen vakiovireestä, ja kiertueelle otan mukaan kolme FR-sarjalaista, valkoisen RG:n ja sinisen JEM:in sekä kaksi baritonikitaraa. Nyt minulla on ohjelmoidut presetit, joita on helppo vaihtaa biisien aikana. Maailmalla tulee vähän ikävä oppilaita ja sitä arkista elämää, jossa suurin ongelma voi olla ”Jen, miten tämä sointu soitetaan?”, hän haikailee. Miltä uudet biisit tuntuvat. Setin akustisessa osuudessakin kitara on Ibanezilta. Kyseessä ei ole perinteinen bändialbumi. Voimasointuja on paljon, mutta niiden soittamiseen on keskityttävä ja aloitettava hitaalla tempolla. Meillä on keikalla klikkiraidat ja kaikki soitto on ajoitettu ja harjoiteltu hyvin tarkasti. Amy Lee on haastatteluisssa maininnut seuraavan levynkin olevan suunnitteilla. Tutut kamat sooloprojekteissa ja nyt Jen Majuran kalustovalinnat ovat suoraviivaisia ja käyttötarkoituksessa toimiviksi osoittautuneita jo pitkältä ajalta. – Sen verran voin kertoa, että tulossa on jotain erilaista kuin Evanescencelta odotettaisiin. Majura selvästikin puhkuu intoa päästä levyttämään uutta materiaalia, mutta kunnioittaa lupausta olla vuotamatta sisäpiirin tietoja julkisuuteen. – Minulla on oma musiikkikoulu [Brilonissa, Saksassa], jota en nyt itse valitettavasti ehdi pyörittämään. Samoin Ibanezin kanssa olen ollut monta vuotta, ensimmäinen kitaranikin oli Ibanez S470. Opettajanahan voit neuvoa, kuinka Evanescencen biisit otetaan haltuun. u TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: MESSE FRANKFURT EXHIBITION GMBH / JEAN-LUC VALENTIN on mukana Evanescencen uudessa tulemisessa ”Vanhat biisit on sävelletty ja tuotettu mielestäni täydellisesti, joten ei ole minun tehtäväni ruveta niitä muuttelemaan.” Jen Majura 24-27 North Mississippi.indd 27 23.8.2017 12.47. Tosin minulla on oma spotti, jonka pyrin pitämään erilaisena keikasta toiseen. Joissakin biiseissä meillä on ollut vuorovetoja kuten Dirty Dianassa. – Suurin osa sooloista kuuluu Troylle [ McLawhorn], joka on ollut bändissä jo kymmenisen vuotta. – Musiikki ei ole niin mutkikasta kuin voisi luulla. Evanescencen kitarasoundit vaihtuvat biisin aikana aivan puhtaan ja todella tanakan välillä, mihin käytännön ratkaisu löytyi yhdestä laitteesta. Firmassa on hyvä ja ystävällinen henki ja he ovat valmistaneet minulle valikoiman hienoja soittimia. www.riffi.fi 4/2017 27 Evanescenen levyillä on ollut eri kitaristeja. Mutta tämän enempää en voi paljastaa, koska on sovittu Amyn yksin kertovan artistisista linjauksista. – Totta kai. Ja sen jälkeen kun homma kulkee, hankkiudu bändiin ja mene lavoille soittamaan oikeasti, yleisön eteen ja kunnon volyymilla. Makuuhuonesoittajienkin on syytä treenata kaikki hyvin tiiviiksi hitaasti ja vasta sen jälkeen koettaa samaa nopeammin. – Englin 100-wattista Powerball 2:a olen käyttänyt jo kauan ennen Evanescenceen liittymistä. En kuitenkaan käytä Helixin mallinnettuja vahvistinsoundeja, koska haluan soundin omasta vahvistimestani. Viime USA:n kiertueella sain soitettavaksi soolot muutamaan biisiin ja sehän oli todella hienoa. – Inhoan pedaalilautoja, mutta Line 6:n Helix on ratkaissut kaikki ongelmani efektien ja kanavavaihdosten kanssa. Onko sinulle annettu tehtäväksi opetella heidän osuutensa biisien levytetyistä versioista
Täytyy pystyä suoriutumaan livenä samalla tasolla, mieluummin vielä paremmin. – Etsiskelin juuri silloin kuivemmin soivia peltejä, ja oli helppo vaihtaa saksalaiseen merkkiin. Nilles vihjaa saaneensa tarjouksia kuuluisiinkin bändeihin, mutta hänen on ollut vaikeata asennoitua siihen, että sitten pitäisi olla saatavilla koko ajan. Youtube on kansainvälinen juttu, joten minulle lankesi luonnostaan mahdollisuus työskennellä myös Saksan ulkopuolella. Sen puhdas verisimpiin edustajiin kuuluva saksalaisrumpali Anika Nilles on kerännyt faninsa ja luonut uransa keikkojen sijaan Youtube-videoillaan. Anika Nillesin setin ergonomia sekä soittotekniikka ovatkin V asta kolmisen vuotta sitten ensimmäiset omat biisinsä julkaissut, groovaavaa instrumentaalifuusiota soittava Anika Nilles on tänään kysytty klinikoitsija ja rumpulehtien kolumnisti. Ehkä tarvitaan myös tuuria. Jos toiminnan perusta on netissä, sen siirtämisessä tosielämään ei myöskään riitä pelkkä muusikkous, vaan tarvitaan yhtä paljon myös bisnestaitoja. Se ei toimi, jos haluaa tehdä omaakin uraa. 28 www.riffi.fi 4/2017 TEKSTI: TOMMI SAARELA – rumputubettaja! Internet ja some ovat synnyttäneet yhden aivan uudenlaisen muusikon toimenkuvan. Tätä tavoitetta silmällä pitäen hän pyrkii ottamaan luonnollisesti matkaansa koko levyllä soittavan bändin aina, kun se on taloudellisesti mahdollista. Omaa sen olla pitää Anika Nilles kertoo nykyään olevansa pitkälti oma agenttinsa, joka tekee promotyötä, suunnittelee videoita, levykansia sun S ANIKA NILLE 28-31 Anika Nilles.indd 28 23.8.2017 12.50. Uuden aikakauden artisti on luonut maineensa internetissä – ei istumalla bussissa bändien matkassa keikalta toiselle. Viidellä kameralla taltioitujen tyylikkäiden videoiden varsinainen kuvaaminen ja editointi sentään on oman luottokollektiivin hommia. Sen tuloksena Meinl alkoi auttaa minua klinikkaesiintymisten järjestelyissä – ja avasi ovet varsinkin ulkomaille. Kun hän polkaisee uudenkarhean Tama Starclassic -settinsä todella matalalle viritettyä bassorumpuaan, se kuulostaa todella tykiltä – kuulokuva ei lainkaan vastaa 20-tuumaista ”jatsibassaria”. Setin ainoan lattiatomin edessä on puolestaan poikkeuksellisen syvä ja todella löysäkalvoinen virveli. – Se ei ole yhtään helppoa. – Lopetin aikoinaan päivätyöni siksi, että halusin tehdä musaa – omaa musaa. Merkin vaihdoksen lisäksi setti on muutenkin muovautunut hieman uuteen uskoon, vaikkakin Anikan mieltymys yhteen etutomiin ja pieneen 20-tuumaiseen bassorumpuun ovat säilyneet läpi muutosten. Oma musa on minulle prioriteettilistassa niin ylivoimaisena ykkösenä. muuta. Hänen nettivideonsa keräävät jopa miljoonien katselukertojen saaliita. Taloudellisista syistä on kuulemma pakko tehdä suurin osa hommista itse. Kun Anika valittelee leipänsä suhteellista kapeutta tulee mieleen ehdottaa, eikö hänen tasoisensa pro-rumpali voisi lyödä rahoiksi ja ryhtyä sessiomuusikoksi studioihin, tai jos studiokeikkaa ei nykyään ole tarjolla uraksi asti, lähteä vaikka rundeille nimiartistien keikkabändeihin. – Olen semmoista jonkun verran tehnyt, ja jos on vapaata voin tehdä vieläkin, mutta siitä puolesta en huutele julkisesti. Ja itselleni aivan yhtä paha nakki oli, että piti vaihtaa kieli saksasta englanniksi. Se järjestettiin Ranskassa, ja ilmassa oli jännitystä – vähintään. Nillesin aiempaa tuotantoa saa iTunes-kaupasta kuunteluversioiden ohessa myös rumpaleille tarkoitettuina, klikillä varustettuina ”treenausversioina”, joista rumpuraidat puuttuvat. – Joutuessaan rumpaleista koostuvan yleisön eteen ei pysty piilottelemaan mitään. Nillesin julkaistua Youtubessa ensimmäisen oman sävellyksensä ”Wild Boy”, Meinlilta otettiin yhteyttä, josko kiinnostava nouseva tähti haluaisi kokeilla, miten tehtaan symbaalit sopisivat hänen musiikkiinsa. Siksi olisi järjetöntä suostua tekemään nyt jotain, mitä muut haluaisivat minun tekevän, eikä sitä mitä itse haluan. Sopimus julkistettiin vain reilua kuukautta ennen Frankfurtin Musikmesseä, jossa Riffin haastattelu tehtiin. Keväällä julkaistun ensimmäisen täyspitkän ”Pikalar”-albuminsa myötä Anika on alkanut tavoitella rumpaliyhteisöä laajempaa yleisöä, ja pyrkii painottamaan esiintymisiään klinikoinnista keikkojen suuntaan. Kaikki ovat nähneet videot, ja ne ovat vertailukohta. Myös Anikan varsinainen etutomi, se 12-tuumainen, on paikallaan mutta on saanut rinnalleen pienemmän kympin – tosin rumpalista katsoen bassarin oikealle laidalle. Aluksi tekeekin mieli tivata Anikalta, miten nettinäkyvyys mahdetaan muuttaa tulovirraksi – ammattimuusikkoudeksi. Pellit nurin kurin Anika Nilles hyppäsi Taman kelkkaan tämän vuoden keväällä. Anika naurahtaa muistavansa aina ensimmäisen klinikkansa Meinl-artistina. Netti sinänsä ei tuo lantin lanttia kenellekään
Aikamoinen rautaisannos rumpuoppia kolmelta poikkeukselliselta pedagogilta! Anika Nilles yllätti kertomalla, että oli ylipäätään kotimaansa huipputapahtumassa esiintyjänä ihka ensimmäistä kertaa. Ikään kuin hyvittääkseen tätä hän huhki tänä ensimmäisenä vuotenaan joka päivä aamusta iltaan paitsi mestariluokan edessä myös Drum Campin normiklinikoilla, Beyerdynamicin osastolla ja vaikka missä. Vilskeestä syrjässä, kabinettien rauhassa toisiaan erinomaisesti täydentävä opettajakolmikko Anika Nilles, Jost Nickel ja Mike Johnston vetivät neljä sessiota päivässä, neljän päivän ajan. Tähän työmäärään nähden oli pieni ihme, että häneltä löytyi aikaa ja intoa istua rankan päivän päätteeksi pitkään syvähaastatteluun, vieläpä varsin freesin ja kiireettömän oloisena. – Ihmettelin mikä siinä oli, etten jaksanut soittaa keikkoja kunnolla loppuun vaan olin aina ihan puhki jo puolivälissä. Mestariluokassa Anika Nilles hämmästytti rumpaliyleisönsä paljastamalla, että vaikka soittovuosia oli takana yli 25, ensimmäiset parikymmentä hän kuulemma vain paukutteli menemään ”ilman tekniikkaa”. KUVA: MESSE FRANKFURT EXHIBITION GMBH / PIETRO SUTERA S ANIKA NILLE 28-31 Anika Nilles.indd 29 23.8.2017 12.50. Väärin! Käytän tekniikkaa vain voidakseni soittaa sen mitä haluan nopeammin, selkeämmin, tiukemmin ja hallitummin. Vaadimme selitystä. Anika Nilles Frankfurtin musiikkimessuilla: – Ihmiset tsekkaavat videoistani vain soittotekniikkaa, ja kuvittelevat että tekniikka on se mihin tähtään. Se helpottaa harjoittelua, sillä vaikka aihe olisi uusi, metodi on aina sama vanha tuttu. – En käytä juurikaan näitä yleisiä kirjoja, joita ”kaikki” kolaavat läpi. Hän alkoi treenata – järjestelmällisesti – pääasiassa itse kehittelemillään metodeilla. Anikan vastaus pulmaan ei kuitenkaan ollut ryhtyä hankkimaan lisää voimaa, vaan lisää tekniikkaa. Kun on kehittänyt tietyn systeemin, voi aina kirjoittaa sen pohjalta uudet omat harjoitusmateriaalit, oli treenaamisen aiheena mitä tahansa. Tajusin, että naisen fysiikka ei vain tarjoa riittävästi voimaa. www.riffi.fi 4/2017 29 Mestarien luokassa Frankfurtin tämänvuotisen Musikmesse-suurtapahtuman antoisimpiin oheisohjelmakokonaisuuksiin kuuluivat varmasti Drum Camp -sektorin mestariluokkaistunnot. Hän on varsinaisesti treenannut vasta viitisen vuotta
– Monet ovat käsittäneet koko sanan väärin, he kuvittelevat että luovuus on sitä kun yritetään vetää ihan överiksi koordinaation tai ostinatojen kanssa. Hän kertoo huomanneensa, että yleisin ongelma, joka tuntuu yhdistävän kaikentasoisia oppilaita on se, ettei jakseta treenata samaa asiaa riittävän pitkään jotta se siirtyisi haltuun. Sekin erottaa Anikan muista saman genren soittajista, että hän vierastaa tuplabassaria ja -pedaalia. Siitä syystä symbaalit ovat erittäin alhaalla, jotta käsien ei tarvitse huiskia jossain korvien yläpuolella kuin heinämiehellä. Muita setin persoonallisia tunnusmerkkejä ovat soittajasta pois käännetyt aksenttisymbaalit. ”En jaksanut soittaa keikkaa kunnolla loppuun vaan olin aina puhki – naisen fysiikkani ei tarjonnut riittävästi voimaa. On vain rytmi ja dynamiikka, ja sävyjä – ei varsinaisesti nuotteja. Meinl-symbaaleissaan Anika Nilles suosii Byzance-sarjaa, ja crasheissa sekä komppisymbaaleissa erityisesti sen Extra Dry -alamallistoa. Hänen oma motivaationsa esimerkiksi kvintolien treenaamiseen löytyi siitä, että hänellä oli palo alkaa säveltää biisejä poikkeusjaoissa. Anika on huomannut myös, että rumpaleilla on ongelmia luovuuden kanssa – jo sanan merkityksestä lähtien. – Olen yrittänyt ottaa tuplapedaaliin tuntumaa jokusen kerran, mutta en keksinyt mihin sillä tähtäisin, enkä ole sitten jaksanut alkaa vääntää sen kanssa vain vääntämisen takia. Kyllähän se voi olla aivoille tai raajoille haastavaa, mutta se on vain tekniikkaa, eikä kerro vielä mitään luovuudesta. – Ei malteta käyttää tarpeeksi aikaa, tehdä tarpeeksi toistoja, vaan heti kun joku juttu menee auttavasti niin vaihdetaan lajia. Päätin keskittyä parantamaan soittotekniikkaani, en hankkimaan lisää voimaa!” KUVA: MARIO SCHMITT 28-31 Anika Nilles.indd 30 23.8.2017 12.50. – Rumpusetti on aika rajoittunut instrumentti. Komppipellin takaa löytyy tavaramerkkisoundin tuottava reikäpellistä ja alapeltinä olevasta normi-crashista räätälöity 18" Deep Hats -stäkki. – Sen jälkeen kun käänsin symbaalit etuviistoon en ole satuttanut itseäni enää. Poikkeusjaot tuovat rajoitettuun palettiin tervetulleen lisäulottuvuuden. Anika Nillesin alla on uudenkarhea Starclassic, jonka etutomit ovat nurinperin, mutta hyvästä syystä. Tämän sivun kuvasta puuttuu Anikan kaluston toinen tärkeä tavaramerkki: tomien edessä on stäkki, jossa päällä on 16" Trash Crash ja alla 12" Generation X Filter China. Haitsupeltien yhdistelmä on Brilliant/Extra Dry. Hyvin matalalle sijoitetut pellit tuottivat kuitenkin soittajaneidon käsiin tuon tuostakin fyysisiä kolhuja, sillä aksenttilyöntien sivutuotteena sormet ja rystyset naarmuuntuivat milloin tomien kantteihin, milloin haikan reunaan. Ostinatot överiksi Anika Nilles sanoo opettavansa ”jonkin verran”, ja on käynyt vanhassa opinahjossaan Popakademiessakin vierailevana kouluttajana. Ja tietysti haastetta soittajalle. Anikan soittofilosofiaan kuuluu ekonomisuus kaikin puolin: hän tuntuu ajattelevan, että rumpalilla ei ole aikaa ja energiaa tuhlattavaksi asti. Itsestäni pois päin käännettyjä peltejä oli lisäksi pakko alkaa lyödä eri lailla – en soita aksentteja enää peltien reunaan vaan selkään, joten en saa niitä halki millään. Anika painottaa, että jos aikoo treenata vaikeita, aikaa vieviä juttuja, treenaamisen syyksi kannattaa kaivaa jokin musiikillinen tavoite, johon tähtää – muuten tuskin jaksaa. Esimerkiksi penkki on mahdollisimman korkealla, mikä säästää jalkojen isojen lihaksien energiaa, koska reittä ei tarvitse nostaa ”navan korkeudelle” aina kun haluaa antaa bassarille kyytiä. Siitä ei irtoa harmonioita eikä oikein melodioitakaan. Onhan sellainen inhimillistä, mutta silloin jää puolitiehen se mitä on opiskeltu. 30 www.riffi.fi 4/2017 kaikin puolin kiinnostavia ja omintakeisia
Idean koko juttuun sain alun perin basistilta nimeltä Frank Itt, joka oli Pop akademien opettajia. Nillesin mukaan poikkeusjakojen suurin haaste kenelle tahansa onkin saada ne groovaamaan. Ja siinä hän on monien mielestä onnistunut todella hyvin. Se on ainoa saksalainen musiikkikorkeakoulu, jossa opiskellaan vain rytmimusiikkia ja musabisnestä.” ”Akatemian loppukokeen yhtenä osana esitin säveltämäni kvintoleihin perustuvan biisin. Tein päätöksen – varsin myöhäisessä vaiheessa – ja pyrin Mannheimissa sijaitsevaan Pop akademieen. Oudosta kulmikkuudesta pitäisi päästä eroon ja tuottaa jaoista siedettävää kuultavaa. Vaikka vaikutteeni tulevat tuolta, lopputuloksesta syntyy kuitenkin jotain progressiivista rock-pop-fuusiota.” ”Jatkoin koko kouluajan epäsäännöllisesti yksityistunneilla. Siellä sai kuitenkin opiskella vain pikkurummun soittoa, enkä jaksanut sitä kuin jokusen vuoden, sillä olisin halunnut soittaa settiä. u Youtube-aikakauden rumpalitähti Anika Nilles kiertää keikoilla, klinikoilla ja kursseilla mutta antaa myös yksityistunteja, Skypenkin kautta. Sen Anika unohti mainita, että tällaisesta fillistä saattaa olla reilua varoittaa etukäteen basistia ja muitakin kanssasoittajia – muuten tahdin ykköstä saatetaan joutua hakemaan jonkin aikaa porukalla. Olen vasta ihan äskettäin saanut kuulla vanhemmiltani, että kun olin pieni, heitä oli yhteisössä paheksuttu siitä, että antoivat tytön soittaa rumpuja. Hämäävä vaikutelma syntyy siitä, että kappale tai sen osa rakentuu polyrytmeille, tyypillisimmin neljäsosien päälle jaetuille 16-osakvintoleille. Olin siis harvinaisen onnekas, ja kiitänkin heitä nyt siitä, että he antoivat minulle mahdollisuuden tehdä sitä mistä tykkäsin.” ”12-vuotiaana aloin soittaa bändeissä, jotka tekivät omaa musaa, ja itse aloin tehdä omia biisejä kymmenisen vuotta sitten. Kuuntelijana minua kiinnostaa enemmän ”tavallinen” rockmusa, Toto tai varhaisempi Michael Jackson, funk, ehkä R&B, ja bluesfiilis ylipäätään. Tärkeimmät vaikutteeni ja mielimusiikkini tulevat kuitenkin ihan eri genreistä, kuin musa mitä itse teen. Anika muistuttaa, että esimerkiksi kvintolijakoja voi tilapäisesti hyödyntää muuallakin kuin biisissä, jonka koko rytmitys on sidoksissa kvintolijakoon. Anikan käyttämässä, Etelä-Intian karnaattisesta musiikkiperinteestä lainatussa rytmisolfassa 16-osakvintolit luetaan ”ta-ka-di-mi-ti” ja -septolit esimerkiksi ”ta-ka-ta-ka-di-mi-ti”. Mutta annas olla kun lähdetään Euroopasta Lähi-itään päin – Intiasta puhumattakaan – poikkeusjaot ovatkin ihan ”normaalia” musiikkia. – Lännessä poikkeusjaot eivät ole tyypillisiä varsinkaan popmusiikissa, ainakin Saksassa kaikki kuulostaa nykyään ihan yhdeltä ja samalta junttaukselta. Fillistä tulee aika pirteän kuuloinen, kun orkestroi sen käsille ja bassarille, Anika sanoo napaten kapulat käteensä, polkaisee käyntiin kipakasti rullaavan shufflen, ja täräyttää sekaan tahdin mittaisen 20 nuotin purskeen. KUVA: MARIUS MISCHKE 28-31 Anika Nilles.indd 31 23.8.2017 12.50. Isä kiikutti minut paikalliseen musiikkiopistoon kuusivuotiaana. En ollut kuitenkaan onnellinen ja haudoin jo vuosia sitä, luopuisinko kuukausipalkasta ja ottaisin musiikin vakavasti. Varsinkin jos biisin bassaripulssissa on synkooppeja eikä virvelikään koko ajan merkkaa takapotkuja kuulija saattaa ensi kuulemalta kuvitella, että tahtilaji on jokin normista poikkeava. – Erityisesti jalkojen ymppääminen poikkeusjakoihin on vaikeaa, ovathan kvintolit kuten septolitkin varsinkin rytmiaineksina länsimaisen musiikin piirissä aika luonnottomia – ja tuskin niistä koskaan mitään yleistä jammailumusaa tulekaan! Anika naurahtaa. Anikalla itsellään oli kova palo onnistua muuntamaan tylsähköltä pikkurumpuharjoitukselta vaikuttavat kvintolit rullaaviksi grooveiksi, biiseiksi. Ajauduin sitä kautta rumpujen taakse automaattisesti, rummunsoitto tuli tavallaan verenperintönä. No, en pystynyt. Päätin saman tien, että tämä juttu minun täytyisi vissiin tsekata – ja sitten lähdinkin tutkimaan sitä toden teolla!” Kvintolien kuningatar Monet Nillesin sävellykset saattavat äkkiseltään kuulostaa siltä, kuin jotkut niiden osat kulkisivat poikkeuksellisissa tahtilajeissa, mutta tosiasiassa kokonaisuus lepää vankasti 4/4-pohjalla. – Luova käytännön sovellus on vaikka kvintolifilli nopeaan normibiitillä kulkevaan biisiin, johon ei ehdi tempossa soittaa sekstoleita, ja 16-osat tuntuvat liian löysiltä. Lopetin kymmenen korvilla ja jatkoin yksityistunneilla.” ”Yhdeksänkymmentäluvun alussa oli aika harvinaista, jos tyttö soitti rumpuja. Saksalaisten [ja myös Frankfurtin Musikmessen kävijöiden] hyvin tuntema Itt oli kysäissyt minulta joissain lämmittelytreeneissä, pystyisinkö jammaamaan hänen kanssaan kvintolijaossa. www.riffi.fi 4/2017 31 Tyttö rumpujen takaa Anika Nilles (34) kertoo reitistään kaupungin ainoasta rumpalitytöstä poikkeusjakojen mestariksi: ”Kun olin pieni, isäni soitti rumpuja bändissä, joka treenasi talomme kellarissa. Opiskeluissa ja työelämässä vierähti toistakymmentä vuotta, alle parikymppisestä 30-vuotiaaksi. Opiskelin myös ’oikean ammatin’, jossa työskentelinkin pitkään
Ihan pilkuntarkasti ei vanhoja aikoja ole muutenkaan kopioitu, esimerkiksi viritysruuvit on päivitetty samanlaisiksi neliskanttisiksi kuin muillakin rumpuvalmistajilla nykypäivänä. Sonorin alkuperäiset 1950-60-lukujen ”Teardrop”-kauden setit ovat haluttua tavaraa vuosikertarummuista innostuneiden parissa. 32-33 Sonor.indd 32 23.8.2017 12.57. Sonor Vintage houkuttelee vuosikertarumpujen ystäviä klassisella soinnillaan ja ulkonäöllään. Virheettöminä, pakasta vedettyinä. Saksalaistehtaan malliston kalliimpaan päähän lisätyn uusvanhan Sonor Vintage -malliston tavoitteena on palauttaa kuuluviin unhoon vaipuneet nostalgiset vibat ja klangit. Sonorin uuden ajan Teardrop-virittimien toteutuksessa ei voi havaita pienintäkään ongelmaa, ellei sellaiseksi katsota niiden muhkeaa kokoa, jonka vuoksi virvelin sekä etutomin yläja alakalvojen virityspesät on jouduttu ruuvaamaan runkoihin lomittain. Pyynnöstä Vintage-sarjaan saa wanhan mallin pyöreäkantaiset hahloruuvitkin. 32 www.riffi.fi 4/2017 J o 1800-luvun loppupuoliskolla toimintansa aloittaneen Sonorin historiassa viisija kuusikymmenluvuilla valmistettujen ”Teardrop”-rummustojen kausi oli tärkeä vaihe, joka jäi sittemmin uuden ajan raskaamman ja rokkaavamman Sonorin varjoon. Uuden Vintage-sarjan rummuissa käytetyn, muotokielensä tarkasti 1950-luvulta kopsanneen Teardrop-pesän sisuksiin on kätketty Sonorin uusi Tunesafe-patentti, jonka avulla vire pitää paremmin kuin ilman. Normipesään verrattuna Tunesafe pikkuisen haraa vastaan sormikiristyksessä, mutta on silti loppupelissä vaivan arvoinen uudistus. Settien nimitys tulee kyyneltä muistuttavista pitkistä, hoikista virityspesistä. Normista poiketen Sonorin aitojen vuosikertasettien valmistusreseptin mukaisesti Vintage-sarjankin rakennusaineena on käytetty saksalaisille koTEKSTI: TOMMI SAARELA Sonor Vintage – aikakoneen kyydissä! Sonorin Vintage-sarjan rummusto tuntuu olevan nimensä mittainen: ihan kuin testistudion lattialle olisi nostettu kannut suoraan aikakoneen kyydistä, yli puolen vuosisadan takaa
Vireitä, kalvoja ja soittotyyliä muuntelemalla rummuston musiikillinen toimintasäde kasvaa vieläkin laajemmaksi. Bassari toimitetaan Remon lehmännahkaa jäljittelevällä Fiberskyn-resonanssikalvolla sekä Powerstroke 3 -tyyppisellä potkukalvolla, joka on varustettu kookkaalla keskivahvikkeella. Kalvoyhdistelmä tuntuu ensi näkemältä yllättävän paksulta, mutta vaikuttaa osuvalta: valinta sietää monenmoisia vireitä ja soittovoimakkuuksia, ja tarjoaa mielenkiintoista antia koko skaalalla. Vintagen etutomin kiinnitys kapinoi viime vuosikymmenien kellutustrendiä vastaan. Setit koostetaan vain kahdestatoista eri rummusta, mutta yllättävän monta makoisaa kokoonpanoa niistäkin syntyy. Hintaa korkealuokkainen eurooppalainen räätälintyö kalustolle jonkin verran tuo – mutta ei ihan mahdottomia. u 32-33 Sonor.indd 33 23.8.2017 12.57. Pyökkirunkoja enemmän soinnin karaktääri periytyy kuitenkin varmasti nykynormista poikkeavista pyöristetyistä reunaviisteistä. Kiinnityspuikko kiristetään suoraan tomin kyljessä olevaan muhviin, mikä oli tapana noin ensimmäiset sata vuotta rumpusetin keksimisestä lukien. Bassarien halkaisijat ulottuvat 18:sta 24:ään, syvyyden ollessa aina 14". Kahdeksan tuumaa syviä etutomeja mallistossa on kolme [10", 12", 13"), ja lattiatomeja yhtä monta (14", 16", 18"). Virvelissä on Vintage-sarjaan suunniteltu uusi Super 50 -mattokoneisto, jonka toiminnot on lainattu Sonorin viisikymmenluvun koneistoista. Kuuden millin vahvuisten runkojen viilut on laminoitu ristiin, millä saadaan hieman vähennettyä rungon sisäistä jännitystä ja madallettua perusäänestä. 3600 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Omalla leimalla Parista tarjolla olevasta 14-tuumaisesta virvelimallista kokeilussa oli syvempi 6,5-tuumainen. Sen tuloksena soundi on vähän paremmin paketissa: nopeampi, herkempi, vähemmän kumiseva. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi toperäisintä puulajia, pyökkiä. Vintagesarjan lattiatomit eivät onneksi noudata vanhojen aikojen ”kantti-kertaa-kantti”-mitoitusta vaan ovat modernisti pari tuumaa halkaisijaansa lyhkäisempiä. Tämä onkin päivänselvää: kun kalvo ottaa enemmän kiinni resonanssialustana toimivaan rumpuun, puu soi silloin enemmän kuin pelkkänä kaikukoppana. Vintage-sarjan virveli poikkeaa bassarin tavoin nykypäivän standardista siinä, että virityspesiä on vain kahdeksan kalvoa kohti. Etutomin tyyppisointi on avoin ja pyöreä, löysemmillä vireillä rummusta lohkeaa melkeinpä läskiäkin töminää. Kokeilun perusteella on helppo todeta, että Sonor Vintage on kunnioitusta herättävän retrohenkinen, varmempi vaihtoehto kilometrien kolhimalle aidolle vuosikertasetille. Normaalista prässivanteesta poiketen Superprofilin ylätaite pyöristyy sisäänpäin, mikä säästää reunalyöntejä mäiskivältä rumpalilta useamman kapulaparin kuukaudessa ja lisää sointiin tilkkasen Gretschin valuvanteen tyyppistä ytyä, mutta ilman yhtään lisäpainoa. Bassarin kiristelyyn ei viritysavainta tarvitse, koska pesät on miehitetty siipiruuveilla. Ovathan maailman arvostetuimmat amerikkalaisetkin perinnemerkit, Gretsch ja Ludwig, niin ikään saksalaista alkuperää. Sehr gut! Viimeistelyvaihtoehtoina Vintage-sarjaan on julkaistu toistaiseksi vain pari puolihimmeää lakkapintaa ja wrap-päällystettä, mutta valmistaja arvatenkin tiputtelee uusia värejä palettiin hiljalleen. Sonorin tuotekehitystiimi vaikuttaa työskennelleen uutterasti ja rakkaudella yhdistääkseen puolen vuosisadan takaisten Teardrop-settien ominaisuudet, tuntuman ja ulkonäön nykypäivän tietotaitoon. Myös Superprofil-prässivanteet periytyvät suoraan 1950-luvun seteistä. www.riffi.fi 4/2017 33 Sonor Vintage Uusvanha kärkirummusto • 14" × 6,5" virveli • 22" × 14" bassorumpu • 13" × 8" etutomi • 16" × 14" lattiatomi Hintaluokka n. Uurastuksen tuloksena on synnytetty lämminsointinen rummusto, jollaisen voisi kuvitella kolahtelevan suoraan jonkun vanhan vinyylin raidalta – vain neulan rahina puuttuu. Vinyylin soundia Saksa on rumpumaana kaikkea muuta kuin turhanpäiväinen. Lopputuloksena syntyy ilmava ja musikaalinen soundi. Sonor Vintagelle ominaisimmat musiikilliset kehykset löytyvät jostain swing-pohjaisen jazzin, rautalangan, rock’n’rollin, kuusikymmenluvun popin sekä yhtä hyvin myös klassisen hevin ja hardrockin huitteilta. Testibassari oli neitsytmallia, mutta rummun saa halutessaan varustettuna perinteisellä tomikannattimella. Tämä ei kuitenkaan sanottavasti tuntunut vaikeuttavan virvelin tarkkaakaan virittämistä. Testattu ison bassarin ja kahden tomin paketti virveleineen lähtee ilman rautaa kolmeen ja puoleen tonniin, kahden etutomin vitossetti maksaa vähän päälle 4000 euroa. Nykynormista poiketen isossa 22-tuumaisessakin on vain kahdeksan virityspesää per kalvo. Simppeli hienoviritysrullakin löytyy, mutta kammen vastakkaiselta puolelta. Virveliä tekee mieli kiristää viisikymmenluvun jatsi-iskelmissä suosittuun kireään vireeseen, ja kun sen tekee, rummun sointi on täyteläinen, luonteikas ja hyvällä tavalla läpitunkeva. Sointi on bassokas ja muheva kireämmälläkin vireellä. Kanttilyönti on täyteläinen ja kuuluva, ja poikittaisella mailalla tikuttelu tuottaa selkeän, ”puisesti” sointuvan napsun. Vintage-sarjan pyöröviisteet keventävät lyönnin aluketta ja lyhentävät sointia, mutta tuottavat lämmintä, rikasta resonanssia sen matkan minkä tuottavat. Testirummuston bassarina oli monikäyttöinen 22-tuumainen
Hänen soittouransa alkoi Suomessa ’90-luvun alkupuolelta Indiana-yhtyeessä, jonka ohella hän teki paljon keikkoja Travel Bros -duossa. Vuorossa Jartse Tuominen. Takala-Projectin kanssa syntyi myös yksi levy. T ampereelta kotoisin oleva Jartse Tuominen on asunut viimeiset parikymmentä vuotta enimmäkseen Yhdysvalloissa San Antoniossa. E l ä m ä n i k i t a r a t Jartse Tuominen – kitaroiden kanssa pitää vähän painia, kun niitä soittaa! 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 34 23.8.2017 13.00. Teksasiin Tuominen lähti aluksi keikkailemaan Suomessa tapaamansa Rhythm Rats -bändin kanssa, ja päätti sitten jäädä pyTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”
Meitä oli rinki kitaristeja, ja jokainen sai kertoa millaisen kaulan haluaa. Itse halusin kaksi oktaavia ja hieman leveämmän Jackson-tyyppisen muodon. Sitä käytän paljon keikoilla jenkeissä, samoin kuin Landolan nailonkielistä. Siinä on hiekkapuhallettu pinta eli se on aika raa’asti viimeistelty. No, en mielellään, jos saan pitää! Lisäksi minulla on Gary Moore Les Paulin prototyyppi. Ja mainitaan nyt heti kättelyssä, että hänellä on artistisopimus Gibsonin kanssa, joten niillä Jartse keikoillaan soittaa. Toivotaan, että se joskus tulee. Tällä kitaralla olen soittanut varmaan tuhansia keikkoja. Stratoahan en ole sen takia käyttänyt sitten ’90-luvun. Tämän kitaran kanssa käytän sellaista ’90-luvun Boss GT-2 -spedua, jossa on myös viritysmittari. Gibson Les Paul -kitaroita vuosilta 2012 & 2015 – Sain juuri pari kuukautta sitten 2015-mallin, joka on ihan vuoden ’59 mukaan tehty. Toki Nevalainen teki jo silloin. – Hevivuosina soittelin stratolla, kunnes näistä räpylöistä tuli vähän isommat. Ilmasto on siellä niin erilainen. Siinä PAF-humbuckerit ja kaula on profiililtaan aika pyöreä. Se oli kyllä pirun kallis siihen aikaan, jotain 15 000 markkaa. Meillä oli ’90-luvun alussa Timo Rainion kanssa Travel Bros -duo, jolla tehtiin viidessä vuodessa liki 2000 keikkaa. Tämä on hardtail-strato, jossa ei siis ole kampisysteemiä ollenkaan – siinä mielessä siis vähän erikoinen. Tuominen on taitava kitaristi, jonka soololevyillä kuullaan niin blues-, progekuin fuusiovaikutteitakin. – Tämä 2012-malli on Rosie-sarjaa eli keräilymalli. Kävin välillä Suomessa, ja kun tulin takaisin Gibsonin kaveri palautti vahingossa tämän kitaran, koska se oli niin saman näköinen. Niinpä kun ’80-luvun lopulla etsin uutta kitaraa, sanottiin Ahosen Musiikissa, että he voivat teettää sellaisen Jacksonilla. Kauloista puheen ollen, pääsin jopa suunnittelemaan sellaista Gibsonille. Gibsonissa on Fishmanin pietsoelektroniikka, jossa on ihan kierronestokin. Soundi on tummempi ja pehmeämpi kuin Martineissa. Se on CustomShopin keppi, joka oli jollekin menossa, mutta minulle se sitten päätyi. Minulla ei ollut elektroakustista kitaraa, joten kävin Tampereen Musiikissa Hamppusen Matin luona. – Takaminen elektroniikka on toiminut myös ihan hyvin. Vahvistinpuolella hän taas on Mesa Boogien artisti. Minulla ei sitten ollut oikein kunnon kitaraa, vaan ainoastaan sellaisia itse tehtyjä. Keikan jälkeen takahuoneessa sanoivat, että et varmaankaan halua vaihtaa. Sillä olen äänittäessäkin soittanut joskus linjaan. Akustisia kitaroita: Gibson & Takamine – Akustisen ja sähkökitaran kanssa soittaminen menee aika fifty-fifty nykyään. www.riffi.fi 4/2017 35 syvästi. Yhdysvalloissa minulla on Gibsonin J 185 EC Jumbo, josta diggailen niin älyttömästi. Ensi kevääksi on luvassa oman bändin keikkoja Euroopassa uuden levyn tiimoilta. Omia soololevyjä on sittemmin syntynyt viisi, joista uusin Untold Stories nousi listoille Hollannissa. Kun olin 13–14-vuotiaana kesätöissä, tamperelaisen Tries-yhtyeen kitaristi myi tämän straton minulle, koska lopetti soittamisen. Kitara oli kadonnut eräänä päivänä, kun tulin koulusta kotiin, ja se päätyi Heikki Silvennoiselle. Erityisesti se miellyttää, että siinä on hieno sustain, sehän soi vaikka viikon. Sitten he kävivät katsomassa yhden keikan, jonka soitin tällä kitaralla. – Takamine on täällä Suomessa keikkakäytössä. Siinä oli alunperin niiden oma mikrofonit, johon ne oli kehittäneet jonkun 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 35 23.8.2017 13.00. Jacksoniin piti kuitenkin jossain vaiheessa vaihtaa EMG:n mikit. Ensin ajattelin, että sieltä tulee jotain niiden halpapään kitaroita, mutta tuo olikin niitä high end -keppejä, todella hyvä. Minun räpylöilleni ylipäänsä sopii vähän leveämpi kaula, ja 2015-mallissa se on vielä hieman tavallista leveämpi. Lisäksi siihen aika lähes kaikki stratot oli vaahterakaulaisia. Minulla oli tätä ennen sellainen robottikoneistolla varustettu Les Paul, mutta Gibson tarvitsi sen kuvauksiin Meksikoon. Hän tarjosi sitten Takaminen sponssidiiliä. Mutta silloin ei täällä vielä oikein rakennettu kitaroita, vaikka nyt Suomi on loistavia rakentajia väärällään. Sitä ei ole vielä tehty valmiiksi, koska talo on iso ja asiat kestävät. Kun tapasimme heinäkuun alussa Tampereella JJ-studiolla, hän oli tuonut näytteille muitakin soittimia, jopa aivan ensimmäisen sellaisen. Fender Stratocasterista käsintehtyyn Jacksoniin – Faija oli ostanut minulle ’57 Les Paulin Tukholmasta, kun olin ihan pikkuskidi. Jälkeenpäin tähän tehtiin satula ja talla hirvenluusta, joten tässäkin on nyt mieletön soivuus. Kyllä tämä oli jenkeissäkin minulla jossain välissä, mutta sitten piti tuoda takaisin, koska kaula alkoi vääntyä. Toki Jartse viettää osan vuodesta Suomessa, ja yleensä silloin hänet nähdään täällä keikoillakin, esimerkiksi GTR-kiertueella. Harvoin ostan muutenkaan mitään uusia pensseleitä, kun ne vanhat vieläkin toimii. – Siihen aikaan soitin sellaista fuusio/proge-meininkiä eli monimutkaista musiikkia aika hevillä soundilla. Parhaana vuonna olin 16 yötä kotona. Häneltä sain myöhemmin ’90-luvun lopulla Flying Finn -pleksibodyn. Muuten tämä on ollut todella luotettava kitara
Soundi löytyi Les Paulilla Tuominen solmi Mesa Boogien kanssa artisti-sopimuksen jo vuonna 2005 ja yhteistyö Gibsonin kanssa alkoi viisi vuotta myöhemmin. Keikoilla hän ei efektejä juurikaan käytä, ei edes kaikua, lähinnä joskus vanhaa Wah-pedaalia sekä buusteria. Toki miksaaja voi sitten laittaa salin puolella, Jartse perustelee ja jatkaa vielä keikka-volumesta: – Vahvistin on yleensä kolmosella. Casio midi-kitara – Tämä kuulostaa koomiselta, mutta minulla on San Antoniossa Casion midi-kitara. Se onkin nykyään valintani, jos tarvitsen sellaista soundia. Nykyään kitara on täällä Suomessa, enkä sillä juurikaan soita – ikävä kyllä. Tämä on loistava soitin siltä ajalta, kun Jackson vielä teki itse kitarat – aika painava kylläkin, kaulahan menee rungon läpi. Ei ehditä treenata, hän tuo laput. Kelluva tallasysteemi olisi minulle ongelmallinen, koska pidän kämmensyrjää tallan päällä. Se sanoi, että kyseessä on pieni jazz-klubi. – Mesa Boogien toimi ihan hyvin tuon Jacksonin kanssa, mutta soundi ei ollut ihan viimeisen päälle se mitä halusin. Pari vuotta sitten san antoniolaisen kitaristi-laulaja Randy Garibayn perikunta otti yhteyttä, ja pyysi, että äänittäisin hänen soololevynsä uudestaan laulua ja kitaraa lukuunottamatta. Se on aika stratomainen soitin, ja siinä on erittäin hieno soundi. Se on sellainen pidempi projekti, viidestä levystä yksi on nyt valmistunut. – Ihan lastenlevyistä lähtien kaikenlaista teen. Minun mielestä kitaroiden kanssa pitää vähän painia kun niitä soittaa, ettei ole liian helppoa. Ja jos se on liian lujalla, ei kuule ketään muuta. – Ben ( Granfelt) sanoi aina, että pistä nyt jotain kaikua. 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 36 23.8.2017 13.00. Työ on vaihtelevaa Jartse Tuomisen päivät San Antoniossa täyttyvät niin keikkailusta kuin studiotyöstäkin. Sama se on vahvistimissa, siksi en halua mitään kompuraa tai muuta siihen väliin. Siinä on kovia äijiä soittamassa, Santana-ukkoja pilleissä. Jartsella on oma pikkustudio kotona, jossa hän on äänittänyt esimerkiksi Untold Stories -levynsä kitarat. Oman bändin soittajat ovat läheisestä Austinista. u Ensimmäinen kitara: – Minulla oli sellainen muovi kitara, kun olin kolme vuotias. Vaikka nykyisin jo artistisopimuskin velvoittaa sillä soittamaan, Jartse painottaa kuitenkin myös, että hän oli vuosia etsinyt sitä soundia, minkä nyt Les Paulista saa. – Kantriin ja bluesiin löytyy kyllä loistavia soittajia, mutta sitten kun on tällaista monimutkaisempaa, niin se ajatusmaailma on vähän erilainen. Se on se Gibsonin murina. Oman Jartse Tuominen Groupin keikat ovat klubeissa, jotka vetävät yleisöä muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen, vaikka ”välillä tulee kyllä soitettua muutamallekin ihmiselle, kuten täälläkin”. Olohuoneessa äänitetty koko hoito. Siellä hän myös itse miksasi levyn, ja se oli ”kokemus, jota en suosittele kenellekään, tein varmaan parikymmentä versiota”. Tämä Kahlerin kampi sopii minun soittotyyliin paremmin, siinä tässä on tämä kela, mikä menee edestakaisin. Tällä tuli opeteltua, ja kielet oli silloinkin näin korkealla. Jartse sanoo, ettei jossain vaiheessa ajatellut koskaan soittavansa Les Paulilla. Olin että joo, niin varmaan ja löin luurin korvaan. Gibsoneissa on mieletön soivuus, ja vaikka nuo onkin passiivimikit, niissä tuntuu jotenkin olevan enemmän tehoa. Eikä läheskään aina edes varakitaraa: – Vaihdan kielet joka keikalle, enkä käytä mitään erikoisvirityksiä. Sopivien muusikoiden löytäminen Jartsen välillä äkkivääränkin musiikin toteuttamiseen kesti kuulemma aika kauan, peräti 15 vuotta. Faija osti sitten kanikonttorista tällaisen oikean, kunnon venäläisen kitaran. He olivat sen verran vakavissaan, että lensivät seuraavana päivänä San Antonioon. Sitten tuli Hendrixiä TV:stä, jonka jälkeen broidi hajotti sen. – Silloin kun duunaan omia biisejä koneella, teen tuolla kitaralla pohjat. Sitten kaveri soitti uudestaan, että ihan oikeasti, hän on kuullut minusta ja haluaa tavata. Jartsen keikkavarustus on siis hyvin yksinkertainen: vahvistin, korkeintaan pari pedaalia, ja yksi kitara. 36 www.riffi.fi 4/2017 oman systeemin, mutta se lakkasi toimimasta. Nyt minulla vasta on sellainen bändi, joka varsinaisesti lukee nuotteja, aikaisemmin niitä oli turha antaa kenellekään. Ne tahtoi oikean bändin siihen. GTR:ssäkin jään aina jalkoihin. Kyllä nykyään pääsee aivan liian helpolla. Mesa Boogien Road King on Jartsen keikkavahvistin, ja ”siitä hyvä, että sillä pystyy soittamaan ihan mitä vaan.” Mesaa Jartse käyttää studiossakin, vaikka hakee soundeja myös muista vahvistimista, esimerkiksi Fender Twinistä. – Kerran esimerkiksi basisti Joe Deal soitti aamulla, ja sanoi, että hänellä on keikka viikonloppuna, lähdetkö soittamaan. Sen sijaan miksauk set muille syntyvät kuulemma kivuttomasti. Aina ei kuulemma aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan, jos soitto tulee ja sattuu olemaan vapaata. Sanoin, että lähden ylihuomenna Suomeen, huomenna on mahdollista. Suomesta löytyy sopivat soittajat helpommin, Jartse kokee. Omistajan vaihdoksen jälkeen Jacksonien taso laski, toki custom-shop heillä on edelleen. Mutta kun en oikein tykkää kaiusta. En ole mikään erityisen nopea lukija, ja lopulta kävi ilmi, että oltiinkin pääesiintyjiä jollain jazz-festivaalilla! Välillä on sitten blues-äijää tai country-äijää, välillä tehdään jotain TV-tunnareita. Les Paulin kanssa se soundi sitten löytyi. Lisäksi olen niin jumalattoman laiska, Jartse nauraa. Perikunta halusi, että levyt äänitetään uudestaan, koska alkuperäisissä oli hirveästi kohinoita ja ’80-luvulla oli käytetty myös konehommia. Sitä käytän paljon studioduunissa. – Se oli vuonna 2010 ennen joulua, kun vastasin puhelimeen ja kuului ”Terve, Gibsonilta”. Monet ihmettelee, miksi soitan niin hiljaa, mutta itse tykkään kun vahvistin on selän takana. Mutta nyt äskettäin tein esimerkiksi yhteen kantrileffaan musiikin, johon tarvittiin asianmukaista soundia, ja sehän hoitui tuolla Casiolla myös. Loistava keppi sekin
Näillä eväillä Q\Stripin voikin valjastaa palvelukseen sujuvasti, olipa kyseessä kytkeytyminen PA-systeemiin keikalla tai äänityslaitteistoon studiossa. Diskanttileikkuri puolestaan rajaa toistokaistan yläreunan suhinat ja kihinät. Mikserin tai tallentimen syöttämiseen on balansoitu XLRliitäntä. Kon38-39 Tech21.indd 38 23.8.2017 13.15. Kun laite on suunnattu nimenomaan kitaralle ja bassolle, on luontevaa, että se huomioidaan myös säätöjen toiminnassa. Ekvalisaattorin laitimmaiset yksiköt toimivat hyllytyyppisesti ja kiintein rajataajuuksin. Signaalitien alkupäässä on liukukytkimellä aktivoitava bassoleikkuri, joka vaimentaa tarvittaessa jyminät olemattomiin ja kuorii turhan mudan pois alakerrasta. Tämä antaa TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI Q\Strip – tehokas ja monipuolinen Ison studiomikserin kanava korjainten täytyy tarjota kunnolliset ja moneen pätevät työkalut mitä erinäisimpiin muokkaus tarpeisiin. 38 www.riffi.fi 4/2017 Q \Strip tarjoaa instrumentalistille kattavan satsin studiomaisia työkaluja jämerässä metallikotelossa ja pedaalimaailman tapaan jalalla poljettavalla ohituskytkimellä varustettuna. Alempi korjain ylettyy tarvittaessa 700 Hz:n korkeudelle asti, kun taas ylemmän kaistan vaikutuksen voi kohdistaa alimmillaan 300 Hz:n lukemaan. Molemmissa vaikutuksen voi kohdistaa portaattomasti varsin laajassa haarukassa, ja kaistat ulottuvat myös reilusti toistensa päälle, kuten asiaan kuuluukin. Jos jotakin eroa alkuperäiseen signaaliin jääkin, ei sitä kitaravahvistimen kautta kuunneltaessa käytännössä huomaa. mainiosti liikkumatilaa kitarasoundillekin kriittisen keski-alueen muokkaamiseen, mutta tarjoaa samalla myös mahdollisuuden melko ekstriimiin ruuvaukseen: supersyvä keski-alueen skuuppaus tai lähestulkoon itsekseen oskilloiva hirmukorostus onnistuvat helposti, kun korjaimet pinoaa päällekkäin toisiaan tehostamaan. Jakkilähdön signaalitasoa taas voi kytkimellä nostaa kymmenen desibeliä, joten sovitusvaraa löytyy. Monipuoliset liitännät Laitteen tulojakki on tarkoitettu nimenomaan instrumenttikäyttöön, mutta lähtöpuolella on tarjolla useitakin vaihtoehtoja. Kyse on Tech21:n aivan omasta ekvalisaattorista, jonka ideana on tarjota samanlainen käyttökokemus ja mahdollisuudet kuin studion perinteisillä isoilla mikserillä. Q\Stripin bassokorjain vaikuttaakin verraten alhaalla, ja tyypillisen 10 kHz:n paikkeille asetetun rajataajuuden sijasta diskanttikorjaimelle ilmoitetaan rajaksi 1 kHz. Ei kopio vaan oma itsensä Q\Strip ei ole suora toisinto minkään nykyisen tai vintage-mikse rin kanavakorjaimesta, vaikka kotelon ja nuppien väritys tiettyyn brittiperinteeseen vihjaakin. Edellisten väliin jää kaksi puoliparametrista keskialueen yksikköä, joissa kummassakin voi erikseen säätää korjauksen voimakkuutta ja vaikutustaajuutta. Audiomaaton erotuskytkin maalenkkien katkaisuun kuuluu sekin XLR-liitännän varusteluun. Nyt Tech21 houkuttelee kitaristeja vastaavalla paketilla. Akustisen kitaran sähköinen toisto löysi Q\Stripillä luonnikkaan sävynsä nopeasti ja monipuoliset korjaimet sekä niitä tukevat kiinteät suotimet osoittautuivat päteviksi työkaluiksi. Tulojakin viereen sijoitettu balansoimaton lähtöjakki puolestaan sopii joko seuraavien pedaaleiden tai instrumenttivahvistimen syöttöön. Jälkimmäistä lukemaa ei pidä tuijottaa liian uppiniskaisesti, sillä vaikka vaikutukset todella näkyvät jo kilohertsin kohdalla, niin täyden tehonsa korjain saavuttaa kuitenkin paljon ylempänä, 4–5 kHz:n seutuvilla, josta ylöspäin vaikutus jatkuu tasaisena. Suotimien väliin jää nelialueinen korjain, jossa on säätövoimaa +/-18 desibelin verran jokaisella kaistalla. Jotta muokattu signaali olisi voimakkuudeltaan sovelias jatkoa varten, kuuluu Q\Stripin varusteluun myös volume-säädin. Toteutuksen tarkkuudesta kertoo se, että yhdellä keskialueen korjaimella tehdyn muokkauksen voi varsin pätevästi myös kumota toisella, kun vaikutustaajuudet kohdistaa kyllin tarkasti päällekkäin ja sovittaa korostuksen ja vaimennuksen määrät samoiksi. Se on varustettu omalla painokytkimellään, jolla lähtösignaalin tasoa voi pudottaa 20 desibeliä
Tasapainotus voluumihanikalla on paikallaan molemmissa tapauksissa. Akustisen kitaran serkun, f-aukkoisen orkesterikitaran honotusta ekvalisaattori ei täysin muuksi muuttanut, mutta sen luonnostaan ynseä ilme muuttui kyllä huomattavasti sovinnollisemmaksi ja erittäin onnistunut akustisen teräskielisen imitaatiokin löytyi ruuvaamalla. Tech21 ei ole varustanut Q\Stripiä millään perinteisellä kitaratai bassoefektillä vaan kyseessä on yleispätevä työkalu, jota en epäröisi kokeilla kitaroiden ohessa myöskään bassosoundia muokattaessa. Lankkukitaran soundin muokkaus sujui sekin mutkattomasti lähestymistavasta riippumatta: tulokset ruokkivat uteliaan kokeilijan fiiliksiä ja palkitsivat yhtä lailla määrätietoisen säätäjän. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi taktimikrofonin kaksi perusongelmaa – kaikukoppaan osuvan käden tuottamat jysähdykset sekä kontaktielementeille tyypillinen muovinen kihinä – hoituivat bassoleikkurin ja ylemmän keskialueen korjaimen käytöllä näppärästi. Miinuspuolta käytettäessä signaalista saa nimittäin kaivettua puhdin totaalisesti olemattomiin, mutta toiseen suuntaan ruuvattaessa tökyä tulee lopulta niin paljon lisää, että seuraava laite lankeaa kyllä polvilleen. > 3 kHz, 12 dB / oktaavi • hyllykorjain bassolle, @40 Hz, +/18 dB • kellokorjain keskialueelle, 40 – 700 Hz, +/18 dB • kellokorjain keskialueelle, 300 Hz – 6 kHz, +/18 dB • hyllykorjain diskantille, @1 kHz, +/18 dB • voimakkuudensäädin, +/20 dB Liitännät • instrumenttitulo, 6,3 mm jakki • rinnakkaislähtö tulosignaalin suoraan jatkamiseen, 6,3 mm jakki • balansoimaton lähtö, 6,3 mm jakki, 10 dB pad kytkin • balansoitu XLRlähtö, phantom ja ground lift kytkimet • käyttö ulkoisella virtalähteellä tai paristolla • hinta 390 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. Musiikin sekaan miksattuna jälkimmäinen olisi mennyt aivan täydestä. Laitteen oma sointi on neutraali ja värittämätön, mutta ekvalisoitaessa sen vaikutukset ovat huomattavat. Tämä on niitä laitteita, että yksi tällainen olisi aina hyvä olla käsillä, ainakin varmuudeksi. Tech21 Q\Strip Ekvalisaattoripedaali instrumenttikäyttöön • kytkinvalintainen bassoleikkuri, < 45 Hz, 12 dB / oktaavi • kytkinvalintainen diskanttileikkuri. u 38-39 Tech21.indd 39 23.8.2017 13.15. Ja jäljelle jäi vielä välineet basson ja alemman keskialueen justeeraukseen sekä ylärekisterin helinän säätöön. Jos ei tiedä mitä tekee, tulokset saattavat olla vähemmän mairittelevia, mutta taitavissa käsissä Q\Strip on erittäin pätevä työkalu niin soundien hienosäätöön kuin suoranaisten ongelmien ratkaisuunkin. Q\Stripin korjaimet ovat niin tehokkaita, että niillä lähestulkoon kääntää yön päiväksi ja erillinen voluumihanikka onkin tuiki tarpeellinen
Mod1 ja Mod2 puolestaan tar joavat mm. Pankista toiseen siirrytään joko painamalla kytkimiä 1 ja 2 samanaikaisesti (selaus alaspäin), tai vastaavasti kytkimiä 3 ja 4 (selaus ylöspäin). Se ei ole mikään pieni ero, sillä MS-3:n sisäisestä multiefektilaitteesta löytyy peräti 112 kitaralle ja/tai bassolle käyvää tehostetta. Mikäli on tarvetta useammalle luupille, on syytä suunnata katse Bossin ES-5:een tai ES-8:iin, joista sitten taas vastavuoroisesti puuttuvat omat sisäiset efektit. Audiolähtö voidaan asettaa muistipaikan mukaisesti lähettämään joko stereota tai monoa. Soundikonfiguraatioiden muokkaukseen on oma softansa ja USB palvelee myös backupin tekoa varten. Tätä juttua tehdessä softa ei valitettavasti vielä ollut ladattavissa verkosta, joten sen kokeilu jäi tältä erää. Delayja Reverb-nimikkeiden takaa löytyy juuri sitä mitä nimikoinnissa kerrotaankin: viiveitä ja kaikuja. Samojen liitäntöjen kautta voi lähettää käskyjä myös esimerkiksi tietyille Bossin omille pedaaleille kuten DD-7:lle ja RC-1:lle, jotka tukevat ulkoista ohjausta. Just passeli MS-3 sopii kokonsa puolesta hyvin vaikka vähän pienempäänkin pedaalilautaan ja lisäksi siihen pätee jo hieman kulunut sanonta ”Build like a tank”. 40-41 Boss.indd 40 23.8.2017 13.16. erilaisia säröjä, kompressorin sekä pitch shifterin. Muistipaikat on jaettu 50 pankkiin, joissa kussakin on neljä omalla kytkimellään valittavaa paikkaa. Bossin kontrollerimalliston lippulaivaan, ES-8:aan verrattuna selkeä puute on, ettei luuppien L1–L3 järjestystä voi muutTEKSTI: JARMO LEHTELÄ Boss MS-3 Boss MS-3 – kontrolleri on myös multiefekti Uusi Bossin MS-3 on suunnannäyttäjä. Muistiin on varattu 200 paikkaa omille soundikonfiguroinneille (patch), joihin voi sisällyttää kaikkea edellä mainittua. Ulkoisella keinupolkimella voi puolestaan ohjata realiajassa portaattomasti säätyviä parametreja ja polkimen vaikutuskohde voidaan määrittää erikseen jokaisessa tallennettavassa efektikokonaisuudessa. Luonnollisesti laitteessa on nykystandardien mukaan lisäksi myös viritin. Ne on järjestetty kuuteen kategoriaan, joista jokaisesta voi ottaa käyttöön yhden efektin kerrallaan. Se pitää sisällään Bossin GT-1:n konehuoneen ja bonuksena kolme luuppia omille lempipurnukoille. FX1ja FX2-kategoriat sisältävät mm. choruksen, vibraaton, tremolon, flangerin ja phaserin. MS-3:lla voi myös ohjata vahvistimen kanavavaihtoja ja midi-laitteita. 40 www.riffi.fi 4/2017 M S-3 kykenee ajamaan samaan aikaan kuutta GT-1:stä poimittua efektiä ja ohjaamaan kolmea ulkoisille pedaaleille tarkoitettua luuppia. Tätä voidaan hyödyntää esim. Vahvistinkanavien vaihtoa voi käskyttää joko CTL OUTtai midi-liitännän kautta. Midin kautta voidaan lähettää tempo-, PCja CC-informaatiota ulkoisille midi-laitteille riippumatta siitä, ovatko ne laitteen luuppeihin kytkettyinä vai ei. tilanteessa, jossa käytetään samanaikaisesti kahta vahvistinta. MS-3:a voi myös komentaa ulkoisilla ohjaimilla, ja CTL IN -liittimiin voi kytkeä esimerkiksi efektien päälle/pois-käskytykseen tai tap tempon naputteluun sopivia kytkinpedaaleita
Paitsi jos haluaa käyttää myös MS-3:n omia säröjä, jotka eivät enää tällä tavalla kuulostaneetkaan niin hyviltä. MS-3:ssa ei kuitenkaan ole vahvistinsimulaatioita, eivätkä tulokset innostaneet kovin pitkään kokeiluun tällä tavalla, joten siirryin pian seuraavaan vaihtoehtoon. 010 323 5410 • www.roland.fi taa. Patchien muokkaus on helppoa jo laitteessa itsessään ja vielä helpommaksi se luultavasti käy Bossin applikaatiolla. Sen jälkeen palautetaan etuvahvistimella muokattu signaali takaisin MS-3:lle. Pulman ratkaisee MS3:n kytkeminen vahvistimen efektiluuppiin, mikäli sellainen käytettävissä on. Kun äänisignaalin kulku oli tällä neljännellä vaihtoehdolla saatu käytännölliseen muotoon, piti vielä liittää vahvistimen kanavanvaihdot ja kitarasyntikan ohjaus samaan kontrolleriin. Tämä ei siis ole tarpeen, mikäli ei halua käyttää vahvistimen omia säröjä. Tällöin vahvistimen eteen kytketyn MS3:n viiveet ja kaiut muodostavat ongelman – ainakin perinteisessä mielessä toteutetussa signaaliketjussa, jossa säröt ovat ensin ja aikaleimaiset efektit sen jälkeen. Huomiota kiinnitti Bossin omien efektien puhtaus. Ja näin tällä neljän kaapelin kytkennällä on naitettu toimivaksi paketiksi sekä pedaalisto että vahvistimen oma särömaailma. Sen sijaan kyllä laitteen omien efektien, ulkoisen voluumipedaalin ja kohinanvaimennuksen sijoitusta voi vaihtaa vapaasti joko ennen luuppeja tai niiden jälkeen. Niinpä laitoin MS-3:n ohjaamaan midillä vahvistimen kanavanvaihtoa (Marshall JVM-401, 12 vaihtoehtoa) sekä kitarasyntikan patch-vaihtoja. Mikäli vahvistimessa on maukkaat säröt, niin niitä tietysti haluaa myös käyttää. Lopputulos: soundista toiseen pääsee siirtymään yhdellä painalluksella pankin sisällä, eikä pankin vaihtokaan vaadi liikaa naksuttelua, kun ohjelmoi patchit tarkoituksenmukaiseen järjestykseen. Siitä eteenpäin otetaan sitten käyttöön kaikki ne MS3:n efektit, jotka halutaan sijoittaa säröjen jälkeen, ja tällä pätkällä on käytössä myös Bossin kolmosluuppi. Toisella kaapelilla poimitaan signaali ulos kakkosluupin lähdöstä ja viedään se vahvistimen normaaliin kitaratuloon, jolloin saadaan käyttöön koko etuaste säröineen päivineen. Neljännellä kaapelilla signaali poimitaan Bossin päälähdöstä ja viedään se vahvistimen efektiluupin paluuseen. u Takalevyssä on tuloja lähtöjakit kolmelle luupille, mono/stereo-lähtö, yksi CTL OUTja kaksi CTL IN -liitäntää, USB-portti läppäriä varten sekä midi-lähtö – näillä pyörittää jo aika messevää kalustoa. Ne esittelevät kyllä laitteen suorituskykyä, mutta hieman säätämällä sain helposti tuloksia, jotka miellyttivät omaa korvaa enemmän. Yleissävyyn vaikuttava 55MST-muokkaus ja kyseisen patchin lopullinen voimakkuus ovat kiinteästi omilla paikoillaan. Kokeilin laitetta neljällä eri käyttöja kytkentätavalla, joista ensimmäinen oli kytkentä suoraan pöytään. Huono puoli tässä on, että menetetään yksi luuppi ulkoisilta tehosteilta, mutta saavutettu etu on huomattava. Suurin osa efekteistä kuulostaa todella laadukkailta, kun otetaan huomioon laitteen melko hillitty hinta. Näin toimittaessa kitara kytketään ensimmäisellä johdolla normaaliin tapaan MS-3:n tuloon ja signaali kulkee sen sisällä kakkosluupille asti. Mikäli haluaa hyödyntää optimaalisesti sekä Bossin että vahvistimen säröt, täytyykin siirtyä käyttämään neljättä kytkentä tapaa, jossa vahvistimen etuaste sijoitetaan MS-3:n kakkosluuppiin, joka pidetään sitten pysyvästi päällä ihan jokaisessa patchis sa. Tehtaalla ohjelmoituja presettejä ei kannata liikaa jäädä tässäkään kuuntelemaan. www.riffi.fi 4/2017 41 Boss MS-3 Ohjelmoitava multiefekti/kontrolleri • kuusi efektilohkoa sisäisille efekteille • 112 erilaista efektiä kitaralle/bassolle • kolme luuppia ulkoisille efekteille • 200 muistipaikkaa • ctlja midi-ohjaus • hintaluokka 500 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Vahvistimen edessä homma toimikin jo hienosti. 40-41 Boss.indd 41 23.8.2017 13.16. Bossin ensimmäinen luuppi sijoittuu sekin samalle matkalle, joten ulkoisia laitteita voi liittää tälle osuudelle myös. Nämä kommentit tarkoittanevat sitä, että paluuta entiseen ei ole – nyt on mentävä ostoksille. Marshallin omaa leveää kanavanvaihtopedaalia ei enää tarvitse raahata keikalle, samoin pedaalilaudasta voi tiputtaa monta turhaksi käynyttä vermettä pois. Testattuani Bossia vahvistimen luupissa totesin, että aika hyvin toimii siinäkin. Siihen tarvitaan jo kolmas johto, joka kytketään vahvistimen efektiluupin lähdöstä Bossin kakkosluupin paluuseen. Siihen matkalle ohjelmoidaan sitten säröt ja ne efektit, jotka halutaan pitää ennen vahvistimen etuastetta. Toimii! Lopulliseen muotoonsa setti asettui, kun kytkin Bossin keinupolkimen CTL IN -liitäntään ohjaamaan soundikohtaisesti eri parametrejä ja täydensin multiefektin arsenaalia kytkemällä kahteen vapaana olevaan luuppiin ulkoisia efektilaitteita
Valmistajan mukaan osa Nutuben eduista valkenee vasta ajan oloon – putkelle luvataan 30 000 käyttötunnin palvelusikä ja teknisestä rakenteesta johtuen valmistustoleranssit pystytään pitämään oleellisesti tiukempina kuin perinteisessä putkien valmistuksessa. Verraten alhainen, 5 – 80 voltin käyttöjännite puolestaan helpottaa virtalähteen toteutusta. Kokeiluun saatiin MV50-CL eli Clean; rinnakkaismallit ACja Rock-tarkenteilla jäivät tällä erää testaamatta. Kuten Vox ja sen nykyisin omistava Korg avoimesti kertovat, Nutube perustuu samaan tyhjiörakenteeseen, jolla esimerkiksi 70-luvun alun taskulaskinten fluorisoivat näytöt toimivat. 42 www.riffi.fi 4/2017 U uteen vahvistinmallistoon kuuluu kolme eri versiota samasta perusteemasta. Aina voidaan keskustella siitä miten oleellinen osa kokonaisoundia muodostuu perinnevahvistimen pääteputkien, lähtömuuntajan ja kaiuttimien keskinäisestä vuorovaikutuksesta, mutta itse lähestyn asiaa nyt toisesta vinkkelistä. 42-43 Vox.indd 42 23.8.2017 13.17. Ensimmäiseksi tämä uusi ja toiminnallisesti triodi-putkea vastaava tekniikka otettiin käyttöön Voxin MV-vahvistimissa, joissa havainnollistuu samalla kaksi Nutuben keskeistä ominaisuutta: kooltaan Nu tubekaksoistriodi on vain alle 30 prosenttia perinteisen putken koosta ja energiaa se kuluttaa ainoastaan kaksi prosenttia. Voxin perustamisesta taas tulee sattumoisin kuluneeksi tänä vuonna tasan 60 vuotta, joten mikä olisikaan tämän otollisempi hetki uuden tekniikan esittelylle. Kun etuaste kerran tehdään uudella tekniiTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Vox MV-50 Clean – yks’ kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Vox marssitti kevään NAMM-paraatiin kolme muskettisoturiaan, joiden aseistuksena on täysin uudentyyppinen putki – Nutube. Pieni ei vaadi isoa koteloa Nutuben pieni koko vislaa alkutahdit ja jos pääteasteeksi hyväksytään Voxin valinnan mukaisesti kevyellä ulkoisella virtalähteellä toimiva D-luokan vahvistin, niin ainekset miniatyyrikokoiseen putkivahvistimeen ovat olemassa. Tekniikan kehitti japanilainen Noritake Itron Corporation, joka esitteli työnsä tulokset julkisuudessa jo 1967 eli juuri passelisti 50 vuotta sitten. Tyhjästä ei tämäkään tekniikka syntynyt. Ja jotain hyvin tuttua on sentään tässäkin uutuudessa: neliskanttisesta ulkomuodostaan huolimatta Nutuben sisäinen rakenne toisintaa sitä kaikkein alkuperäisintä eli suoraan hehkutettua triodia, jossa hehkulanka itsessään toimii myös katodina. Nutube esiteltiin keksintönä jo 2015, mutta sen sovellukset ehtivät markkinoille tämän vuoden keväällä
Kahvan kiinnitysruuvit pitelevät samalla kuitenkin myös kannen ikkunaa sijoillaan, joten sopivat mutterit tai uudet ruuvit muttereineen ovat tarpeen, jottei pelistä tule suotta avomallia. MV50:n tapauksessa näppituntuma on kuitenkin virtuaalivekottimia välittömämpi ja herkempi – vahvistin vastaa kielten käsittelyyn heti ja soundin sävy noudattaa niin hyvässä kuin pahassa soittotatsin vaihteluita. Toiminnallisesti se vastaa kaikkein vanhinta triodityyppiä, jossa hehkulanka toimii itsessään myös katodina. Kanavia on vain yksi, eikä sen säätäminen vaadi einsteinin hoksottimia. Tehonskaalauskytkin nousee erityisesti tässä yhteydessä arvoonsa, sillä sen ansiosta ilmiön saa toteutumaan myös hiljaisemmalla voluumilla ja jos tehot pudottaa aivan minimiin, löytyy tästä Clean-määritteelläkin nimikoidusta versiosta ihan kunnon muro vaikkapa äänityskäyttöön. Tällaisenaan MV-50 kulkee joka tapauksessa mukana kitaralaukun sivutaskussa, mikä on mainio juttu liikkuvaiselle pelimannille. Erillinen kuulokeliitäntä palvelee myös linjalähtönä, joten vahvistimesta on iloa sekä harjoitellessa että äänittäessä. Takalaidan Eco-kytkin saattaa ensikertalaista hämmentää, mutta se liittyy esimerkiksi aktiivisissa tarkkailuja PA-kaiuttimissa jo pitkään viljeltyyn automatiikkaan, joka sammuttaa laitteen tietyn ajan kuluttua, mikäli audiosignaalia ei havaita saapuvaksi. Näin saadaan maaperää muokattua ja sitten kelpaakin jo suunnitella seuraavaa Nutube-mallia, kenties vaikka kaksikanavaisena, monipuolisemmin sävynsäädöin ja mikseipä efekteinkin varustettuna – kaikkeen siihen valmistajalla kyllä on tietotaitoa ja kokemusta. Valitettavasti omaan kalustoon ei kuulu ainuttakaan perinne-Voxia, joten siinä suhteessa en uutukaisen autenttisuutta pysty vertailemaan. Ja vaikka alussa mainittua, täysputkivahvistimille ominaista päätevahvistimen kuormituksella haettavaa säröä ei tällä laitteella voikaan tavoitella, niin jotakin soundille tapahtuu siinä vaiheessa, kun neula kipuaa etulaidan VU-mittarissa kohti nollalukemaa. Itse yksinkertaisuus Trioa testissä edustanut Vox MV50 Clean on toiminnoiltaan pelkistetty ja kaikin puolin selkeä peli. Siinä käytössä ei kahvaa tarvita ja sen voikin poistaa kansilevystä verraten helposti. Utelias kokeilija soveltaa tuotakin ohjetta miten lystii ja melko usein vallan auvoisin tuloksin. 0207 282 200 • www.emnordic.fi kalla, niin miksei myös päätevahvistin voisi olla sitä – eiköhän kokonaisuuden kelpoisuutta voi arvioida soittaen ja kuunnellen, ilman konservatiivisten oletusarvojen painolastia. 42-43 Vox.indd 43 23.8.2017 13.17. Kuuloke/linjalähdön kaiutinsimuloitu soundi on sellaisenaan ihan käypää lajia, mutta etenkin kuulokäytössä jonkinlainen ulkoinen kaiku on tervetullut lisäapu. Osa toiminnoista on sijoitettu takalaidan puolelle ja niihin kannattaa syventyä toviksi. Rinnakkaisissa MV50 ACja MV50 Rock -malleissa äänenvärinsäätimet on pelkistetty yhdeksi tone-potentiometriksi, mutta niissä on sitten vastaavasti satsattu erillisiin gainja volume-säätimiin. MV50 Cleanin soinnissa olen kumminkin kuulevinani samaa ilmettä, jota siihen suuntaan kumartavat mallinnokset huokuvat systemaattisesti. Pulttimuusikko voi sijoittaa tämän nippa nappa yli puoli kiloa painavan laitteen esimerkiksi nuottitelineen varteen kiinnitettävälle tarvikehyllylle ja tietokoneistetun työpisteen kokoonpanoon se on helppo upottaa niin ikään sopivasti käden ulottuville. Soiton ajaksi Voxin uutukaista ei myöskään tarvitse välttämättä parkkeerata perinteiseen tapaan kaiutinkaapin päälle. Flat/Deep-kytkin on tarkoitettu yleissävyn muokkaukseen siten, että Deep bassokorostuksineen soveltuu käytettäväksi pienellä kaiutinkaapilla operoitaessa ja Flat valitaan silloin, kun käytössä on kookkaampi komero. Kuulokeliitäntä ei mykistä automaattisesti kaiutinlähtöä vaan kaappi täytyy irrottaa vahvistimesta kuulokkeiden käytön ajaksi. Sitä lähestyttäessä sointiin hiipii vähä vähältä maukasta hileisyyttä, jonka särmikkyyttä pystyy soitolla myös hienosti kontrolloimaan. Pikkuruisesta koostaan huolimatta se on myös täysmittainen ja bändisoittoon kyllin äänekäs vahvistin. Vox on määritellyt sammutuksen ajastukseen vaadittavan hiljaisuuden noin 15 minuutin mittaiseksi ja käyttäjä voi itse valita haluaako käyttää toimintoa vai huolehtia sammutuksesta itse. Emoyhtiö Korgia voikin onnitella paitsi onnistuneesta tuotteesta, myös fiksusta vedosta: MV50 on kerrassaan loistava tapa koeponnistaa Nutube-tekniikkaa konservatiiviseksi tunnetun kitaristikansan keskuudessa. Lujaa tulee, tarvittaessa Perussoinniltaan MV50 Clean on nimensä täsmenteen mukaisesti ryhdikkään selkeä ja puhdas. MV50 AC ja MV50 Rock poikkeavat tässäkin kohden hieman omaan suuntaansa, sillä niissä kyseinen tehonpudotuskytkin on korvattu kaiutinkaapin impedanssi-valinnalla. Toinen oleellinen liukukytkin on kolmiasentoinen ja sillä valitaan käyttöön joko vahvistimen täysteho, 1/10 teho (10 dB:n vaimennus) tai 1/100 (-20 dB). www.riffi.fi 4/2017 43 Vox MV50 Clean Miniatyyrivahvistin kitaralle • etuasteessa Nutube-triodi • D-luokan päätevahistin, 50 W RMS / 4 ohmia • ulkoinen virtalähde kuuluu pakettiin • yksi kanava, volume • trebleja bass-säätimet äänenvärille • deep-kytkin perussävyn valinnalle • tehon skaalaus kolmiasentoisella kytkimellä • eco-toiminto automaattiseen sammutukseen • kaiutinlähtö, 4–16 ohmia • kaiutinsimuloitu linja/kuulokeliitäntä • hintaluokka < 250 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Keikkailua varten vahvistimen voi taas asentaa vaikka suoraan pedaalilautaan. Ja kun voluumia avaa vielä rahtusen lisää, soundiin tulee sälöytyneen lasin häijyä viiltävyyttä, jolla äkäisemmät sorminyppäykset ja plektran reunalla veistetyt sävelet saavat tervetullutta ja anteeksipyytelemättömän röyhkeätä puskua. u Nyt vahvistinpuolelle käyttöön tuotu ensimmäinen Nutube, 6P1-kaksoistriodi, vaatii asennettaessa 16 × 45 millimetrin kokoisen tilan ja se kohoaa piirilevyn pinnasta vajaat kuusi millimetriä ylöspäin. Verraten edullinen hinta alentaa hankintakynnystä, pieni koko tekee pelistä monikäyttöisen ja kolme keskenään eriluonteista malliversiota keräävät nopeasti palautetta hyvin erilaisten tyylilajien soittajilta. Trebleja bassnupit äänenvärille ja volume äänenvoimakkuudelle – siinä se
Lopuksi suora ja kompressoitu signaali miksataan yhteen sopivassa suhteessa. Etenkin rinnakkaiskompressiota käytettäessä sen voi säätää niin elegantiksi, että laitteen toimintaa ei kuule efektinomaisesti vaan sen vaikutus tulee esiin pienten finessien kuulumisessa – ilmaisussa voi sen ansiosta käyttää sellaisiakin koruja ja pieniä yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät kuulumattomiin. Efektikäytön ohessa painokkaampi kompressio mallaa oikein mainiosti myös yli-innokkaan soiton tasailuun. Voimakkaan äänen aikana kompressori hillitsee sen läpi kulkevaa signaalia ja sen vuoksi kompressoitu signaali jää suhteessa niin paljon suoraa ääntä hiljaisemmaksi, että sen vaikutus summaan on vain vähäinen tai olematon. Kompressoidun signaalin suhteellisen osuuden kasvaessa kasvaa samalla sen vaikutus summaan. Lopputulos riippuu suuresti siitä, miten nopeaksi kompression reagointi on asettu attack-säätimellä ja minkä verran on määritelty kompression määräksi sustain-säätimellä. Jos on tarpeen kaitsea holtitonta soittoa tai tuottaa selvästi kuuluva efektinomainen kompressio vaikkapa funk-kompin vatkaukseen tai gilmouristiseen sooloiluun, käännetään Blendin viisari jonnekin puolenpäivän yli ehtoopuolelle, jolloin kompressoitu signaali hallitsee soundia enempi vähempi suvereenisti. Reilusti annosteltaessa sillä voi lytätä ankarasti sivalletut kielten paukutukset funk-komppiin tai hybridipikkailuun istuvaksi kuplahteluksi, ja sillä voi yhtä hyvin mankeloida kitarasoundin kosketinsoitinmaiseksi, pitkään soivaksi tahnaksi. Niille paikkeille asti kompressoitu signaali pysyy kiltisti taustalla ja soiton voimallisemmat sävelet tulevat läpi kirkkaina ja luonnollisina. Tavalla tai toisella Tone Corset antaa käyttäjän valita perinteisen ja rinnakkaiskompression välillä portaattomasti. Perinteinen kompressio kääntyykin tavallaan nurin niskoin, kun käytännössä soiton voimakkaimmat äänet kuuluvat suoran haaran kautta sellaisina kuin ne soittajalta lähtevät, mutta hiljaisempien äänten ja jaksojen aikana kompressoitu signaali antaakin tukea. Mitä rivakammin ja rajummin kompressoidaan, sen helpommin muokattu signaali alkaa dominoida. EHX tarjoaa nyt tuota studiomaailman kikkaa suoraan kitarapedaaliin integroituna. Kun yksinkertaisten ja tehokkaiden säätöjen tukena on vieTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tone Corset Tone Corset – kompressoi kuten haluat Rinnakkaiskompressio on suosittu konsti tukevoittaa soundia hienostunein elein. Blendin ansiosta perinteisen, dynamiikka-alueen voimakkainta osuutta muokkaavan kaulinnan vaihtoehtona on rinnakkaiskompressio, jossa laitteen vaikutus tuleekin esiin hiljaisimmissa äänissä. Mutta hiljaisemmissa äänissä kompressio on vähäisempää ja silloin suoran signaalin ja kompressoidun signaalin keskinäinen voimakkuusero ei olekaan enää niin suuri. Tekniikka perustuu siihen, että signaali jaetaan ennen muokkausta kahteen haaraan, joista ensimmäinen kulkee laitteen läpi suoraan sellaisenaan ja vain toista haaraa kompressoidaan. Hienostuneesti, totta kai Tone Corset pystyy kaikkeen siihen mihin peruskompressorit muutenkin. Tone Corset soveltuu kuitenkin myös hyvin hienovaraiseen dynamiikan hallintaan. 44 www.riffi.fi 4/2017 N eljällä nupilla säädettävä EHX Tone Corset on lähtökohdiltaan analoginen peruskompressori, johon on lisätty käyttömahdollisuuksia huomattavasti laajentava Blend-säätö. 44-45 EHX.indd 44 23.8.2017 13.22. Ja käyttipä soiton höystämiseen kumpaa tahansa tapaa, lopputuloksen saa mallattua sopivalle voimakkuudelle erillisellä volume-hanikalla. Sillä miksataan alkuperäisen ja kompressoidun signaalin keskinäistä suhdetta. Jos ei ole tarpeen paimentaa yksittäisiä ääniä ruotuun tai halutaan tehostemaisen vaikutelman sijaan jotakin elegantimpaa, voi sopivaa balanssia hakea Blend-potikalla suurinpiirtein kello yhdentoista asentoon saakka. Mutta hiljaisten sävelten soidessa ja yksittäisen äänen tai soinnun hiljalleen vaimentuessa ui kompressoitu signaali esiin ja tukevoittaa sointia aivan omalla ja oivallisella tavallaan. Ja sama pätee toisin päin – pitkä attack-aika ja mieto rutistus eivät nouse niin ilmeisinä esiin, vaikka kompressoitua signaalia annostelisi Blendillä hiukan enemmänkin sekaan
Teemu Viinikaisen toisen kirjan teemana on kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Electro-Harmonix Tone Corset Analogikompressori kitaralle Säädöt : • kompression nopeus (attack) • kompression voimallisuus (sustain) • kompressoidun ja kompressoimattoman signaalin tasapaino (blend) • äänenvoimakkuus (volume) • balansoimaton tuloja lähtö, 6,3 mm:n jakki • tulosignaalin vaimennuskytkin (pad) • virtalähteen liitäntä, 9 V, (Boss/Ibanez) • toimii myös paristolla • hintaluokka 100 e Lisätiedot: • EM Nordic: www.emnordic.fi • Soundtools: www.soundtools.fi • Uraltone: www.uraltone.fi lä pienellä vipukytkimellä aktivoitava pad eli tulosignaalin vaimennin, voi pedaalia käyttää huoletta tymäkämmilläkin mikrofoneilla varustetulla soittimella. Silloin puhtaan soinnin selkään kapuaa maukas, hiukan sohjoinen ja pehmeästi fuzzmainen särö, jolla bassokielten kvintti-riffailuun saa mainoin vintage-tunnelman. Jarmo Hynnisen kirja vie syvälle countrykita roinnin maail maan ja soittimen hallintaan. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB EVIDENCE T-REX ENGINEERING KEELEY KEMPER WAMPLER FRIEDMAN LEHLE ONE CONTROL 44-45 EHX.indd 45 23.8.2017 13.22. Netistä löytyykin runsaasti kikkavideoita ja syvällisempää opastusta tekniikka saloihin. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Eräs perusasia on kokeillessa syytä kuitenkin tiedostaa – myös digitaalimaailmassa jonkin prosessorin läpi kulkeva signaali saattaa viipyä matkallaan hitusen kauemmin kuin suora signaali, joten summausvaiheessa on syytä varmistaa että signaalit ovat keskenään edelleen samanvaiheiset. Siitä juontuu myös tekniikan toinen nimi ”New York -kompressio”. Riffi-julkaisut Harri Louhensuon soitto-oppaan etydeissä soivat bluesmestareiden vaikutteet. 1970-luvulla samaa ilmiötä ryhdyttiin käyttämään rumpujen miksauksessa, jossa sitä suosivat erityisesti New Yorkin studioässät. Jos automatiikkaa ei ole tai sopivaa manuaalista asetusta suoran signaalin jarrutteluun ei ole käsillä, voi avuksi ottaa yksinkertaisen konstin: sijoitetaan vastaava prosessori myös suoran signaalin reitille, mutta asetetaan sen säädöt niin, ettei se vaikuta soundiin mitenkään. C U S T O M B O A R D S . Kaikki plug-in-prosessorit eivät tuota viivettä ja toisaalta moniraitaiset miksausja tallennusohjelmat tarjoavat usein automatiikkaa plugareiden aiheuttamien viiveiden kompensointiin. Rumpujen ohella tekniikkaa on ryhdytty viljelemään hyvinkin monenlaiseen käyttöön ja erityisesti nykyinen DAW-työskentely luvuttomine plugareineen antaa kokeiluihin aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin erillisten fyysisten laitteiden aikakaudella. Pad vain päälle, jos tulosignaali tuuppaa pedaalin särölle tai tuntuu siltä etteivät kitaran antosignaali ja pedaaliin asetettu kompression kynnystaso osu yksiin. Dolbyn menetelmässä suoran ja kompressoidun signaalin sekoitussuhde oli vakio. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kun signaalireitit ovat identtiset, myös ajastuksen pitäisi stemmata. Ja kun nyt särö mainittiin, niin yllättävää kyllä sellaisenkin saa Tone Corsetista ulos kääntämällä Blendin reippaasti kompressoidulle puolelle ja attackin sekä sustainin liki maksimiaan ellei jopa aivan tappiin asti. u Vanha kikka, uudet käyttötavat Rinnakkaiskompressio on tekniikkana vanha keksintö ja sitä käytettiin jo 60-luvulla Dolby A -kohinanvaimennuksessa estämään hiljaisten äänten vajoaminen taustakohinaiseen suohon. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa KITARISTEILLE: 43,00 e + posti kulut 36,30 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut W W W
Alkuun Pietinen kokosi niitä itse yhden kerrallaan eri profiililla valmistetusta putkesta leikkaamistaan kaarista ja kun idea vaikutti toimivalta, oli aika siirtyä 3D-tulostukseen. Valmiina on takaa avoin ”jatsiversio” ja rockaavampaan menoon sopiva, suljettu kotelomalli. Sekään ei vielä ratkaissut kokonaan ongelmaa, sillä kaappi vaikutti edelleen kokoonsa nähden suhteettoman painavalta. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto. Syntyi vanne. – Se on mahdollistanut hyvin nopean testaamisen. Se on semmoiset 4–5 milliä liian iso läpimitaltaan, mutta koska se on kartiomainen niin sopivalla kumitiivisteellä se saadaan juuri sen verran ulos, ettei elementti ota kiinni runkoon, kertoo Pietinen. Lopulliseen leimahdukseen tarvittiin enää keksijän sopivasti harhautunut katse rakennustyömaan ohi kävellessä: tantereella lojuneen viemäriputken pätkä näytti silmämääräisesti mallaavan 12-tuumaisen kaiuttimen mittoihin. Ja sitä riitti, sillä ensiarvio putken käyttökelpoisuudesta osui kohdalleen. Vuosi oli kuulemma 2006 tai 2007 – aikahan tunnetusti kuluu nopeasti, kun on kiinnostavaa puuhaa. – Mä tiesin jo silloin, että rupean rakentelemaan jotain omia pönttöjä ja sen takia halusin nimenomaan erillisen nupin, Pietinen kertaa tapahtumien kulkua. Lisäpontta uteliaalle tutkiskelulle antoi tieto siitä, että ”selkäja nivelvaivaisia kitaristeja” on kyllä muitakin, joten kevyempien kantamusten luulisi kiinnostavan laajempaakin joukkoa. Ja mikä parasta, käyttötarkoituksensa vuoksi putken on oltava rakenteeltaan vahvaa kuin mikä, mutta massaa sillä on hyvin vähän. Antakaa sen olla ”industrialin” näköinen! TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TUOMAS PIETINEN Putkimies Pietinen – tuubissa on ideaa! Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweedpintainen. Taakka kevenikin alle puoleen, kun omien sanojensa mukaan ”vanhaa pappa-jazzia” soittava Pietinen vaihtoi vahvistimeksi Henriksenin Convertible Jazz -mallin. Reippaat 20 kiloa painavaa perinnekomboa roudatessa mieleen tuli ajatus, että ”täytyy olla tapa tehdä tämä kevyemmin”. – Mähän olen tehnyt custom-versioita, joissa on ohut levy pinnassa ja se on sitten päällystetty jollakin. Työ on tuottanut tulosta ja ”aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen” mitoitukset ovat kohdillaan. Ei sillä, etteikö sitäkin olisi kokeiltu. Saa näyttää teolliselta Estetiikkakin osuu aika mukavasti suoraan tehtaan vakiotavaralla, etenkin kun kotimaisen Uponorin putkessa pinnat ovat kalliin hinnan vastineeksi niin siistejä, ettei niitä tarvitse mitenkään viimeistellä. Mä olen noita periä tehnyt varmaan 30–40 erilaista ja hakenut sieltä sitten lisää bassoa, tai pehmeyttä, tai jotain, kuvailee Pietinen prosessia, ja kasaa samalla malliksi ihan muutamassa hetkessä tyhjästä putkesta ja kaiutinelementistä toimivan kokonaisuuden. Sittenpä olikin seuraavaksi kehitettävä kiinnitys, joka pitää paketin kasassa. Yhdessä oli Marimekon vahakangasta ja amerikkalaiset yhteistyökumppanit älähtivät, että älkää nyt ruvetko pelleilemään millään kukkakimpuilla. 46-48 Toob.indd 46 23.8.2017 13.18. Ja siitä lähtien juuri näppärä vanne onkin ollut avainasemassa kotelon ihanteellisia mittoja etsittäessä. – 12-tuumainen menee melkein heittämällä putken sisään. 46 www.riffi.fi 4/2017 V allankumouksen valmistelu ei kuitenkaan ollut Toob-kaiutti men kehittäjän, Markku Pietisen, varsinainen motiivi, vaan koko jutun alkusysäyksenä oli tympääntyminen raskaiden kitarakamojen kanniskeluun
Muilta osin ei kestävyyden suhteen ole huolta. Avoimmuus on kyllä äänelle hyväksi, mutta kaiutinelementille riski. Tavallaan siis palataan kitaravahvistinten historian alkuaikoihin, jolloin koteloiden materiaalina oli umpimänty. – Mua oikeastaan harmittaa, että se on valkoinen sisältä. Kun Toobin kääntää pystyasentoon kaiutinpääty ylöspäin ja nostaa alaosan irti lattiasta pienillä korkopaloilla tai matalalla telineellä kuin jonkin käsirummun ikään, se säteilee vieläkin vapaammin ympärilleen. tyylinmukaista topattua kantolaukkua, ja bassokaapinkin hahmottelu on jo varsin pitkällä. Jenseneissä on niin kapoisat raot, että kartiot ovat suhteellisen turvassa, mutta nää isompiaukkoiset kaiuttimet ovat toinen juttu. Avaruus on arvo Yhtenä tavoitteena Toobissa on tuottaa soundi, joka jo lähtökohtaisesti säteilisi akustisen instrumentin tavoin laajemmin, eikä olisi niin keilamaisesti suuntaava kuin tyypillinen kaiutinkaappi. Jos musiikin tyylisuunta sallii poiketa sankarin taakse pinotun vahvistin/kaappimuurin estetiikasta, voi Toobeilla luoda näyttämölle kokonaan toisenlaista ilmettä. – Uponor tekee tätä putkea kahdessa eri värissä: musta on tarkoitettu sadevedelle ja tiilenpunainen sille toiselle mitä viemäröidään… Me kutsutaan sitä nimellä ”cinnamon”, kertoo Pietinen pilke silmissään. Runko on ”maailman tasolla” standardoitua putkea, jonka mitat on vakioitu ja jota valmistetaan kahta eri lujuusluokkaa. Konstruktio on simppeli. Pietinen kertookin kokeilleensa big band -tyyppisen kokoonpanon kanssa kahden Toobin käyttöä siten, että toinen sijoitettiin pystyyn bändin taakse ja toinen hänelle itselleen monitoriksi. u Toob – kaiutin kuin akustinen instrumentti Näin poikkeava muotoilu ei jätä kylmäksi. – Niillä oli jopa sellaiset etuseinät niissä, että ne ei olleet kuin nurkistansa kiinni… että ne böijas siinä aika laillakin! Tämänkin asian suhteen uusi muoto on innostanut kokeiluihin, joita konventionaalisella kaiuttimella ei ehkä tulisi ajatelleeksi tai jotka eivät sellaisella tiukan suuntauksen vuoksi toimisi. www.riffi.fi 4/2017 47 Ellei erikoistilauksia ilmaannu, niin vakiotuotannossa muunnelmien määräksi riittänee siis jatkossa putkitehtaan värikartta sellaisenaan. Verstaalta sain mukaani koesoittoa varten kaksi täysin toimivaa ja periaatteessa tuotantovalmista kaiutinkaappia: jazzversion ja rock-mallin. Bändi kuuli komppauksen ihan toisella tavalla, kun se säteili joka suuntaan. Ja sitten on kasi, jota mä käytän, ja se kestää kahdeksan tonnia painetta, toteaa Pietinen ja nostaa lattialle pätkän runkoputkea: – Tuon päällä voi rauhallisin mielin hyppiä! – Nelikulmainen laatikko on huonoin mahdollinen muoto, sehän juuri kutsuu seisovia aaltoja ja heijastuksia. Nyt keskitytään siihen mikä jo on. Yksinkertainen sankajalka nostaa keulan sopivasti yläviistoon ja kun on soitot soitettu, sujuu 46-48 Toob.indd 47 23.8.2017 13.18. Tämä saattaa olla juuri sopiva keino sulattaa sähkökitara osaksi akustisten soitinten kokoonpanoa, joissa tavanomainen vahvistin kaappeineen jäisi erilliseksi ja luonteeltaan muista poikkeavaksi ilmiöksi. Rakenteessa on kuitenkin aivan toinen, väritystä huomattavasti painokkaampi syy jatkaa tuotteen kehittelyä. Rock-versiossa sisäväriä ei tosin edes näe, mutta takaa avoin Jazz-versio paljastaa sisäpuolen kalpeuden. – Se oli aika hyvä yhdistelmä. Aidon keksijän tavoin Pietinen esitteli myös tukun erilaisia custom-muunnelmia, pientä viilausta vaille valmiita teknisiä parannuksia ja lisäoptioita, mutta niistä ei puhuta julkisesti vielä. – Herää kysymys, että pitäisikö tuolla olla joku verkko välissä, kun ihmisethän rupeaa kuitenkin sullomaan tänne kaikenlaista: kaapeleita sun muuta ja kun vahvistimet pienenee niin kohta niitäkin. Sen verran paljastetaan, että lisävarustepuolella pohditaan mm. Mielellään saisi olla musta, mutta kun tuota putkea tehdään joitain kilometrejä per valmistuserä, niin ei mulla ole paljoa sanomista siihen väriin. Mutta kyllä puhuttelee soundikin! U lkoiselta olemukseltaan niin ”kaneliksi” kutsuttu jazz-malli kuin tummanpuhuva rock-versiokin ovat kuin luotuja näyttämörekvisiitaksi. Jos mustan putken ulkopinta noudattaakin alan värikoodia, niin sisus hohtaa senkin edestä. – Nelonen tarkoittaa, että neliömetri putkipintaa kestää neljä tonnia säteittäistä painetta
Vaikka vahvistimen sijoittaminen kaapin päälle onkin yleistä, ei mielestäni kannata ehdoin tahdoin kahlita itseään perinteeseen. Toob on lähtökohtaisesti suunniteltu nimenomaan miniatyyri vahvistimien kumppaniksi ja verraten pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettavaksi. u Lisätiedot: Toob fi-fi.facebook.com/toobspeakercabinet/ todella keveän laitoksen kanniskelu hihnakahvasta kätevästi. Toinen ominainen piirre on jonkinlainen herkkyys, ja jälleen seikka korostuu jazz-mallissa. Kumpikin malli saa lattiasta hyvää tukea bassotoistoon, mutta eipä ääni kuihdu aneemiseksi vaikka kaiuttimen nostaisi ylemmäksikin. Se innostaa leikittelemään soiton pienillä nyansseilla. Jazz-version painoksi kerrotaan neljä kiloa ja rock-mallin puoli kiloa enemmän. Sivustalla on selvä vaimentuma ja kaiuttimen takana sävy on toki tummempi kuin edessä. Avara ja akustinen Toobin soinnissa huomio kiinnittyy ensinnä siihen, että se on huomattavan avara ja pysyy hyvin samanlaisena kuuntelukulmasta riippumatta. Ilmiö on luonnollisesti voimakkaampi jazz-mallissa, jota voi kuunnella lähes tulkoon mistä suunnasta tahansa. Putken selkään ruuvattu pieni tervaleppälevy on mitoitettu miniatyyrivahvistimille, ja ajatuksena on kiinnittää sellainen velcrolla alustaansa samaan tapaan kuin pedaaleita soundirysään. Erinomaista. Minikoon vahvistimen – kuten vaikkapa Voxin M-50:n – voi hyvin integroida osaksi pedaalilautaa tai asettaa esimerkiksi teatterimontussa nuottitelineen tarvikehyllylle, jossa se on käden ulottuvilla. Toob voidaan periaatteessa kalustaa millä tahansa 12-tuumaisella elementillä, mutta Pietinen suosii Jensenin Jet Tornadoa. 48 www.riffi.fi 4/2017 Rock-version suljettu koppa ei soi yhtä avarasti, mutta senkin edessä voi liikkua huomattavan vapaasti ilman, että kartion keskilinjalla osuu piikki korvaan tai toisaalta sivummalla astuisi yhdellä askeleella äänikeilasta pimentoon. Yhdestä pisteestä kartiomaisesti suuntautuvan keilan sijaan ääni tuntuu pikemminkin säteilevän kuin akustisesta soittimesta. Etenkin, kun vaneri tuetaan vielä sisäpuolisella rimoituksella. Silloin kaiuttimen voi sijoittaa vapaammin. Rock-versiossa putken suu on peitetty ja paineen tasauksesta huolehditaan refleksiputkella. Jazz-mallin kopassa on takana vain pieni, bassotoistoon hieman vaikuttava kynnys, ja ilma pääsee liikkumaan hyvin vapaasti. Mitenkään tumppu tai tunkkainen se ei kuitenkaan sielläkään ole ja ilmiötä voisi ehkä verrata siihen, että kävelisi flyygelin ympäri jonkun soittaessa sitä. Toob tuntuu myötäilevän soittodynamiikka erinomaisesti – ikäänkuin soitin, vahvistin ja kaiutin sulautuisivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sykkii ja hengittää samaan tahtiin. Kotohissutteluun sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaan kyseessä on ihan täysverinen keikkatyökalu. 46-48 Toob.indd 48 23.8.2017 13.18. Alakerta vain kaventuu hiukan ja soundi napakoituu. Rock-mallin takaosaa peittää okume-vanerista valmistettu kansi. Materiaalin keveyden ansiosta voidaan käyttää paksumpaa vaneria, jolloin saadaan jäykempi rakenne
169 € Profitron Oy ESPOO Puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi 1 259 € Takamine EF341SC • kokopuinen seetrikansi • koppa laminoitua vaahteraa • mahonkikaula ruusupuuotelaudalla • Takamine CTB II -elektroniikka Legacy-sarjan klassikkomallit suoraan Japanin tehtaan mestarirakentajilta! Cajonit alkaen 99 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Huom! Uusi osoite: Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 29 € Reno RU150 Hauska, pieni sopraano-ukulele kaikenikäisille & -kokoisille soittajille St. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha WXC-50 EISA palkittu esivahvistin 349 € Lisää tietoa ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Tietoa löytyy myös täältä: www.valeton.net Valeton Dapper -efektistrippi • VIRITIN – nopeaan ja tarkkaan viritykseen • OVERDRIVE – lämmin ja tyylikäs soundi • DISTORTION – rouhea soundi ja laaja sävynsäätö • Analoginen DELAY – TAP tempolla • CAB SIM -kytkin – äänitykseen tai suoraan PA-laitteistoon • FX LOOP – efektiketjun laajentamiseen Saatavilla myös Dapper Dark, jossa soundit raskaampaan soittoon ja Dapper Mini, hieman tiivistetyillä ominaisuuksilla. Tulossa myös Dapper Acoustic Mini. www.riffi.fi 4/2017 49 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 11.10.2017 ilmestyvässä numerossa 5/2017. • ammattilaisten uusi suosikki sh. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Lewitt MTP 350 CM kondensaattorisolistimikrofoni • ei kiertoa, olemattomat runkoäänet • loistava soundi, rokkaa tai tunnelmoi... 149 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Kurzweil Forte 7 Stage Piano – 76-koskettiminen huippuluokan stage-piano laajalla soundivalikoimalla! 2 390 € Kurzweil Forte 7 49-53 Näyteikkuna 417.indd 49 23.8.2017 13.38
custom quad-core-prosessori, kosketusnäyttö, ohjelmanvaihto katkeamattomilla ”hännillä”, äänitys ja re-amppaus USB:n kautta sekä hands-free-muokkaus pedaalin avulla. • Sennheiserin uutuudet – MobileConnect, AMBEO-VR360-microphone, MKE2 GoPro -mikrofoni, AVX -langaton mikrofonijärjestelmä jne… • Elacin®-kuulonsuojaimien valunottopiste, ja paljon muuta sekä huikeita messutarjouksia! KATSO LISÄÄ: www.mikrofonikauppa.fi. VOX ADIO-AIR-GT 299 € Lisätiedot HeadRushista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi HEADRUSH Kukaan ei varmastikaan kiistä digitaalitekniikan etuja, kun etsitään monipuolista ja kätevää kitarakalustoa. Tervetuloa! 49-53 Näyteikkuna 417.indd 50 23.8.2017 13.38. 50 www.riffi.fi 4/2017 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 11.10.2017 ilmestyvässä numerossa 5/2017. HeadRush täyttää nämä toiveet, sillä se on monipuolisin ja soundiltaan realistisin mallinnuslauta, mitä kitaristeille on koskaan ollut tarjolla! Sen salaisia aseita ovat mm. Se, mitä kitaristit ovat kuitenkin digilaitteilta jääneet toivomaan, on täydellisen autenttinen soundi. 1 599 € Tervetuloa kokeilemaan! Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Tule ja naputtele! Amedia Galata Ride 20" 239 € DISCOVER CLARITY Maahantuonti Nordic Audio +45 2964 0806 nad@nordicaudio.eu www.nordicaudio.eu Katso lisää tarjoustuotteita www.mikrofonikauppa.fi TERVETULOA OSASTOLLEMME Audiovisual 2017 messuille 26.–27.9. Kawai ES-8 1 549 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com UUTUUS! Mallintava kitara& audiocombo langattomalla muokkauksella ja Bluetooth-audiolla. Hinnat alk . Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Mukana kulkeva, täydellinen digitaalipiano. Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.fi www.musikantti.fi Huippulaadukkaat elektroakustiset Maton-kitarat vaativalle keikkamuusikolle Musikantista. ESITTELYSSÄ: • Saksalaiset käsintehdyt InEar® IEM-Valukuulokkeet ja Klang 3D -korvamonitorointijärjestelmä koekuunneltavina Antti Lehtinen Silent Stage -bändimme demoissa
syyskuuta uudessa osoitteessa: Liisankatu 18 Tervetuloa ostoksille uuteen, upeaan myymäläämme! Musamaailma Retail, Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi, musamaailma.fi Kesäkitara kesähintaan! (II laatu) Kokkolan Laitevälitys Oy Rantakatu 21, KOKKOLA 06 8223 801 tai 06 8313 988 Hinta: 89 € ”Vielä on kesää jäljellä…” TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 999 € Bose L1 Compact Maailman helpoin äänentoistojärjestelmä, yksi kaiutin täyttää koko tilan. • 5-kanavainen • 200 W • 8" • 12 kg Maahantuonti ja lisätiedot: communication@noretron.fi UUTUUS FBT Vertus CS1000 on uusin tulokas suosittuun Vertus-sarjaan. Sveitsiläistä tyylikkyyttä. Voidaan käyttää minkä tahansa muunkin langattoman yhteyden luomiseen. Saatavana myös valkoisena. 149 € Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi MUSAPÄIVÄT Soitin Jylhällä! Musiikkia & huipputarjouksia! Workshopeja & soitinkirpputori! Makkaraa, kahvia & pöhinää! Lauantaina 16.9.2017 kello 10–16 49-53 Näyteikkuna 417.indd 51 23.8.2017 13.38. Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi. Trubaduurin paras kaveri, pystytys kestää alle minuutin. Tule ja tutustu! Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 845 € Schertler Jam Wood Todella monipuolinen trubaduurivahvistin. Tulossa myyntiin syyskuussa 2017! Avaamme 4. Kompakti ja tehokas 2-tie line array -pilarikaiutinjärjestelmä, 600 W + 400 W, koivu vanerisen kotelon sisään saa näppärästi asennettua 6 x 3" kokoäänikaistaisen pilarin kuljetusta ja säilytystä varten. Suositushinta 1 616 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi XVive U2 -kitaralangaton Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvistimeen ja soitto voi alkaa. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Moog SUBsequent 37 CV – analoginen syntetisaattori 1969 € Päivitetty versio Sub 37 Tribute Editionista – rajoitettu 2000 kpl:n erä. www.riffi.fi 4/2017 51 Varaukset / lisätiedot: • puh
Otelauta Sonokelin-ruusupuuta, mahonkikaula. 479 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Casio PX-5S – UUTUUS! Keikkapiano/syna/masterkeyboard. • Ulkopinnassa ikkunatasku nimikortille tai logolle • Kahdessa suurimmassa mallissa myös lenkit olkahihnalle F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Tune-Bot Studio – UUTUUS! Elektroninen rumpujen viritysmittari. 19, TAMPERE Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Ortega Earth Series – UUTUUS! Concert-kokoinen ukulele, satiinipinta. Soitinäänet: 370 Preset / 350 User. • Neljä eri kokoa: 220 × 135 × 75 mm – 390 × 335 × 140 mm • Runsaat lisävarusteet – tarroilla kiinnitettävät sisälokerot, tilanjakajat, esineen mittojen mukaan muotoiltavat pehmusteet yms. Uusi malli. 849 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mikkisetti, pedaalit tai kamera – Carry-Case antaa suojan! Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy, 010 525 8000 komponentit@noretron.fi, www.noretron.fi Hinnat alkaen 32 € Monikerroksinen, joustava kuorirakenne vaimentaa tehokkaasti iskut ja sisäpuolen lokerot ja tyköistuviksi muotoiltavat pehmusteet huolehtivat lopusta. 1 199 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 88 kosketinta, kolmen sensorin vasarakoneisto, 256 nuotin polyfonia. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Beyerdynamic DT 1770 Pro – UUTUUS! Suljetut ammattitason referenssikuulokkeet miksaukseen, masterointiin, äänitys -ja kuuntelukäyttöön. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Hughes & Kettner era 1 – UUTUUS! Vahvistinguru Michael Eisenmannin kanssa yhteistyössä suunniteltu era 1 avaa uuden sivun akustisten vahvistimien historiassa. Myös mustana. 18 nauhaa, Ortega Die Cast -viritys koneisto, Aquila-kielet. 250W. sähköpianot) 60 Preset / 50 User. 533 € 49-53 Näyteikkuna 417.indd 52 23.8.2017 13.38. Parantunut tarkkuus, korkeampi taajuusalue, nelivärinäyttö, uudet painikkeet, parannetut muistipaikat, kestävä kuljetuskotelo, suomenkielinen käyttöohje. Kansi, sivut ja pohja okoumepuuta. 94,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Kosketinsoitinäänet (mm. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Seagull Entourage – UUTUUS! Seagull-kitarat tehdään käsin Kanadassa Godin-tehtailla parhaista paikallisista puista. 52 www.riffi.fi 4/2017 n näyteikkuna F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 86,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh
2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . Tarkemmat tuoteinfot löydät osoitteesta dlxmusic.fi DLX-hinta: 2 777 € UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi TAYLOR ACADEMY 10e Premium-sarjan kitara economy-hinnalla! 12 vuoden takuu. Kestävä De Gregorion cajon -pedaali kardaaninivelillä 159 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi KORG GRANDSTAGE GS1-88 Korgin uusi lippulaiva lipuu myymälään syksyllä 2017. kova kotelo. www.riffi.fi 4/2017 53 n näyteikkuna Sinimäentie 8, ESPOO, www.brightgroup.fi, s-d@brightgroup.fi Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com, 0400-790655 Uusi dynaaminen laulumikrofoni SONTRONICS SOLO Kysy lisää lähimmältä jälleenmyyjältäsi tai maahantuojalta. 49-53 Näyteikkuna 417.indd 53 23.8.2017 13.38. Nyt 2 895 € (3 349 €) Tutustu laajaan -valikoimaamme! Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. P O R I S O U N D C I T Y. Sis. F I Orange-vahvistimet meiltä! Esimerkiksi TH30C: 1099 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 580 € Ehkä maailman paras Cajon-setti Loota percussion! Valmistettu Suomessa suomalaisesta koivusta. Kuljetuspussi sisältyy hintaan. 649 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi ES-335 2016 CHERRY Legendaarinen puoliakustinen sähkökitara! ABR-1-talla titaanipaloilla, Burstbucker 1 & 2 -mikrofonit ja uudelleen suunniteltu kaulamuoto
Sekä Annalog että Horse Kick Pro toimivat myös sellaisenaan ilman kitarasignaalin vetoapua, joten jos vahvistimessa kanavia riittää, ne voi kytkeä kuin omina instrumentteinaan. Liukumisen estämiseksi materiaali voisi olla vieläkin tahkeampaa. Tamburiinin helähdys sen sijaan oli yllättävän piristävä, etenkin jos toisen päkiän alle plaseerasi Annalogin markkeeraamaan bassaria ja korvasi sitten virvelin roolin Horse Kickin tamburiinilla. Kitara kytketään Ortegan tulojakkiin ja pedaalista jatketaan sitten toisella johdolla vahvistimelle. 54 Ortega.indd 54 23.8.2017 13.24. Silloin kaikki muokkaukset voi tehdä vain polkusimen ehdolla. Näistä oikeastaan vain cabasalle en löytänyt käyttötapaa, vaan se jäi yksittäisten raspausten päämäärättömäksi sorautteluksi. Muokkaamattomana ääni ei välttämättä ole innostavimmillaan, mutta ekvalisoimalla ja pikkuisen kaikua antamalla se kuulostaa oikein maukkaalta. Kyllä näille käyttöä keksisi! u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ortega Annalog & Horse Kick Pro – lyömäpolkimia kitaristille Vankasti rytmitetty ja jykevä komppi syntyy kyllä pelkällä kitarallakin, mutta silloin tällöin olisi mukava antaa sille lisäväriä jollain lyömäsoitinsoundilla. Eläväinen ja sävykäs Annalog reagoi jalan tömäytykseen dynaamisesti ja niin voimakkuutta kuin osumakohtaakin varioimalla soundiin saa haettua mukavasti hyvin erilaisia luonteita. Näillä vehkeillä se onnistuu, jos vain koordinaatio riittää. 54 www.riffi.fi 4/2017 Ortega Annalog & Horse Kick Pro Lyömäsoitinpedaaleita kitaristille • tulojakki kitaralle • lähtö summasignaalille • perkussioäänen voimakkuuden säätö • Annalog: yksi bassorumpumainen soundi • Horse Kick Pro: viisi eri lyömäsoitinsamplea • Annalog: ei tarvitse virtaa • Horse Kick Pro: käyttö paristolla tai ulkoisella virtalähteellä Hinnat: • Annalog: hintaluokka < 100 e • Horse Kick Pro: hintaa ei vahvistettu Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Luonnollisestikin kitarasoundi saa osansa kaikista toimista, joilla Annalogin soundia muokataan, joten kompromissejä tarvitaan, jotta molemmat toimivat. Ensimmäinen toimi hoituu moitteetta, kotelo ei kolise eikä kalise lattiaa vasten käytön aikana. Kumpaiseenkin on liimattu koko alapinnan kattava solukumi, jolla on ilmeisesti kaksi tehtävää –vaimentaa kontaktia lattiaan ja toisaalta estää kapistuksen luisuminen karkuun jalan alta. Toimeen tullaan, mutta pikkuinen lisäpito ei olisi silti pahitteeksi. Yhteinen piuha johdattaa molemmat samaan määränpäähän – kitaravahvistimen yhteen kanavaan, jossa niitä myös muokataan yhtenä klönttinä. Laitteet eroavat toisistaan siinä, että Annalog on täysin passiivinen ja sen ääni perustuu puukuoren sisällä olevan kontaktimikrofonin poimimaan tömäytykseen. Kitarasoundi virtaa laitteen läpi sellaisenaan ja voimakkuudeltaan säädettävä perkussiosoundi hyppää sen selkään. Käyttötapa on molemmissa sama. Horse Kick Pro puolestaan vaatii käyttövirtaa joko muuntajasta tai paristosta, sillä se sisältää viisi valinnaista, samplattua perkussiosoundia. Horse Kick on sekin dynaaminen, ja sen samplet reagoivat polkaisun voimakkuuteen notkeasti. Sointipalettiin kuuluvat bassarin vaihtoehtoina tamburiini, cajon, cabasa sekä lehmänkello. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi S aksalainen Ortega valmistaa pääasiassa akustisia kitaroita ja niiden henkeen myös polkimien vankalta tuntuvat kotelot ovat kaunista puuta, muovisia pohjalevyjä lukuunottamatta
Jotka huomaa heti sen jälkeen, kun on ensin aikansa hämmästellyt suojaverkon takaa kuultavaa kolmikulmaista kalvoa. Kevyttä kokoa EHR-M ja siitä johdettu EHR-M1 eli Mini M ovat saman teeman kaksi eri variaatiota. Ehrlund-mikrofonien elektroniikan on suunnitellut Sven Åke Eriksson ja saatetietojen mukaan mikrofonit valmistetaan kokonaan Ruotsissa. Lisäksi samaa kolmikanttista muotoa hyödynnetään akustisille soittimille tarkoitetussa EAP-kontaktimikrofonissa, joka on testattu jo Riffin numerossa 6/2012. Huomioida kannattaa, että EHR-M ja sen pienempi versio M1 ovat erittäin herkkiä kumpainenkin ja niiden signaalitasot ovat etenkin kovempia äänenpaineita taltioitaessa melkoisia. Kookkaampi EHRM vastaa mielikuvaa siitä tyypillisestä isosta mikistä, joka ulkoisella olemuksellaan antaa laulajalle nostetta ja hellii soundillaan kuulijaa. 55-57 Ehrlund.indd 55 23.8.2017 13.26. Pienessä Siljansnäsin kylässä Taalainmalla toimivan yrityksen virallinen nimi on Research Electronics AB. Kookkaudestaan huolimatta EHR-M on verraten keveä (380 g) ja sen käyttö esimerkiksi over head -mikkinä sujuu helposti. Bassopään sointi on kuitenkin erittäin halTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ehrlundmikrofonit – toisin kuin muut Poikkeuksellisen laaja toistokaista, suuri herkkyys ja erittäin alhainen kohinataso – siinä kolme tälle joukolle leimallista ja kiinnostavaa piirrettä. Niinpä mikrofonivahvistimen on syytä olla muutenkin kunnolla varusteltua mallia, jotta tilanne pysyy hallussa vaihtelevissa oloissa ja erilaisia äänilähteitä tallennettaessa. Ehrlundin mikrofoneissa ei itsessään ole minkäänlaisia kytkimiä sen paremmin bassoleikkurille kuin signaalitason vaimennuksellekaan. Ruotsalainen audioammattilainen ja keksijä Göran Ehrlund kumminkin päätyi kehittämään kolmikulmaiseen kalvoon perustuvan kapselin. Valmistajan periaatteena vaikuttaa olevan, että kaikki poimitaan talteen ja jos jotain rajataan pois, niin se on sitten äänittäjän vastuulla ja siihen pitää olla työkalut erikseen. Fyysisistä eroista huolimatta kummankin mallin audiotekniset tunnusluvut ovat pitkälti yhteneväiset ja samaa puuta on kyllä äänikin. Tällä haavaa mallistossa on jo viisi erilaista, pääasiassa studiokäyttöön tarkoitettua kondensaattorimikrofonia, jotka pohjautuvat Ehrlundin poikkeukselliseen kapseliin. Sen kapseli on sama, mutta kapselia ympäröivä verkko on lähempänä kapselia ja lisäksi mikrofonin rungon alaosa muodostaa hieman erilaisen akustisen varjostimen alaviistosta saapuville äänille. Ehrlundilla on kuitenkin tähän tarkoitukseen myös fyysisesti pienempi, vieläkin kevyempi (185 g) ja visuaalisesti huomaamattomampi Mini-M. Alhaalta ylös, aivan ylös Herttakuvioisen EHR-M:n alarekisteri alkaa todella matalalta ja sitä on runsaasti. Kuin asian vakuudeksi kyseiseen malliin on tarjolla myös Ehrlundin oma popfiltteri, varsin siroon metallikehykseen pingotettu kaksikerroksinen metalliverkko, joka asennetaan erillisellä kiinnikkeellä suoraan mikrofonin kantaan. Ehrlundin mukaan tämä puolestaan johtaa parempaan transienttien toistoon, kun kalvo ei jää väreilemään omiaan vaan rauhoittuu huomattavan nopeasti vastaavan kokoiseen pyöreään kalvoon verrattuna. www.riffi.fi 4/2017 55 P yöreä on niin vakiintunut muoto mikrofonikalvolle, että harvemmin tulee edes ajateltua sille vaihtoehtoa. Kalvon kolmikulmaisuutta perustellaan muodon luontaisella kyvyllä vaimentaa resonansseja tehokkaasti
Vaikutelma hälvenee, jos rajaa aivan alimmat taajuudet ensin bassoleikkurilla pois ja hillitsee sen jälkeen kevyellä vaimennuksella päälle 10 kHz:n aluetta. Ja kuten tällaisen mikrofonin laatuja hintaluokassa kuuluukin, suuntakuvio toteutuu mallikkaasti: vaimennus sivuille sekä taakse on hallittua ja tasaista. Luonto suosii uteliasta kokeilijaa EHR-T perustuu EHR-M-malliin, mutta tämän version jujuna on kaksi erillistä lähtöä, joiden kautta kapselilta saadaan ulos erikseen etuja takapuolen signaali Y-johdolla haaroitettuna. Toisena erityispiirteenä mainitaan M-malleja voimakkaampi taustaja sivusuuntien vaimennus, jotta mikrofonien vuodot saataisin minimoitua. 56 www.riffi.fi 4/2017 littua ja täsmällistä, joten huttua se ei tuota vaan tuo ääneen jyhkeää ja varsin poikkeuksellista syvyyttä. EHR-M:n yleissävy on joka tapauksessa miellyttävän selkeä ja levollinen, eikä minkäänlaista piikikkyyttä ilmennyt koeäänitysten aikana. Silti kyseessä on hyvin kirkassointinen mikrofoni, joka saa shakerit rihisemään rahinan sijasta ja nostaa esiin esimerkiksi kitaralla sormen tai plektran hipaisuäänet sekä otekäden siirtämisestä aiheutuvat vingahdukset. Valmistaja itse toteaa tavoittelevansa luonnollista ja tasaista sointia, mutta minkäänlaista mittauspöytäkirjaa ei testikaluston salkussa ollut eikä sellaista myöskään valmistajan sivustolta löytynyt. Välttämättä ei lauluraidalle se kaikkein yleisimmin käypä tehokeino, mutta vallan mainio mauste, kun käsittelyssä on jokin sellainen instrumentti, jota muutenkin efektoidaan vapaammin. Onko toistokaistan korkea yläraja sivuseuraus kolmikulmaisen kalvon käytöstä vai määrätietoisen tuotekehityksen tulos, jää arvoitukseksi tällä erää. Tasaisuus jäi käsitteenä siten vaille visuaalista kuvaajaa johon tukeutua. Silloin kuuluville nousee enemmän tai vähemmän tilaa ja tulos voi olla mitä vain täysin kelvottomasta vallan käypään. Tamburiinin helähdyksiin EHR-M antaa ripauksen ylimääräistä kimalletta ja onkin hieman yllättävää, että edellä luetellusta huolimatta lauluraidalta ei ponnahtanut konsonanttien kihahduksia tai sihahduksia korville vaan sävy pysyi nautittavana kauttaaltaan. Kondensaattoreita kaikki tyynni Myös EHR-D-rumpumikrofoni on kondensaattorimalli ja valmistajan mukaan kovat äänenpaineet on huomioitu. Suurimmaksi sallituksi äänenpaineeksi ilmoitetaankin 135 dB. Kun heleyttä ja herkkyyttä on yllin kyllin ja tummaa alakertaakin runsaasti, saattaa aluksi hämääntyä mieltämään soinnin loudness-tyyppisesti reunoiltaan korostuvaksi. Jos sitten haluaa jompaa kumpaa laitaa enemmän mukaan, niin sehän järjestyy säätimillä sopivasti pakitellen. Valmistajan mukaan EHR-M toistokaista lähtee alhaalla peräti seitsemästä hertsistä. Silloin esiin kuoriutuu suurinpiirtein se, miltä tyypillinen ensiluokkainen studiomikrofoni kuulostaa. Se mitä jää kuuluviin, on kuitenkin vaikuttavaa. Ja riemu vain yltyy siinä vaiheessa, kun keksii ryhtyä muokkaamaan kapselin takaosan sointia erikseen – eihän sen tilasoinnin tarvitse olla samanlainen kuin pääsignaalin, joskus kirkkaampi tai tummempi tuo juuri kaivattua lisäväriä, toisinaan taas kompressointi tekee ihmeitä. Useissa tapauksissa bassoleikkurin käyttö jo etuvahvistimessa tai viimeistään miksauksessa lienee myös asianmukainen lisätoimi ettei alakaista mene tukkoon – ihan kaikkia äänilähteitä kun ei toki tarvitse bassolla ylen määrin kylvettää. Sama kaikki-talteen-periaate jatkuu katkeamatta myös ylärekisteriin, joka teknisten suoritusarvojen mukaan ulottuu pari oktaavia normaalisti käyttöön valjastettavan audioalueen yläpuolelle, aina 87 kHz:iin saakka. Onneksi väljempään aitaukseen pääsee loikkaamaan panoroimalla signaalit reilusti erilleen, jolloin kapselin etupuolen signaali edustaa miksauksessa äänilähdettä itseään ja kapselin takaosan signaali levittää soundin sitten kapeammaksi tai leveämmäksi stereoksi. Pieni koko ja keveys (170 g) puolestaan ovat valtteja setin ahtaissa rakosissa 55-57 Ehrlund.indd 56 23.8.2017 13.26. Studion ensimmäiseksi mikrofonihankinnaksi en T-mallia välttämättä suosittelisi, mutta jos salkussa on jo lajitelma päteviä mikrofoneja, niin tällaisella voi kyllä laajentaa työkaluja keinopalettiaan varsin pätevästi. Kunnollisen pop-filtterin käyttö lähietäisyydeltä puhuttaessa tai laulettaessa onkin suositeltava varuste, jotta voimallisimmat humahdukset talttuvat jo ennen mikrofonia. Sinne asti eivät yllä etuvahvistimet eivätkä tallentimet, valmiin musiikin jakeluketjusta puhumattakaan, joten aika paljon rajautuu jo automaattisesti pois. Takasignaalin käsittelyssä mikserikanavan napaisuuden kääntönappulaa kannattaa naksutella samalla, kun etsii sopivaa balanssia – löydöt voivat olla todella inspiroivia. Nimellinen suuntakuvio on silti tässäkin tapauksessa hertta. Mitään erityisen säväyttäviä tuloksia en verraten pienessä testistudiossa tällä tapaa kuitenkaan saavuttanut, mutta tilanne saattaa olla aivan toisenlainen, jos tallennuspaikkana on vaikkapa nätisti soiva iso kirkkosali, jonka jälkikaiku tukee esitystä luontaisesti. Etupuolen signaali sellaisenaan kuulostaa melko lailla samalta kuin EHR-M itsessään, mutta kun sen sekaan miksaa kapselin takaosan signaalia, pääsee nopeasti luovan kokeilun pariin. Ahtaimmillaan karsina on silloin, jos molemmat kanavat panoroidaan samaan positioon ja signaalit vain summataan jossain suhteessa
Tässä on persoonallisia ja erittäin onnistuneita mikrofoneja sekä yleisettä erikoistarkoituksiin. Toinen huomautus pöytäkirjan marginaaliin tuli EHR-T:n Y-johdosta, jonka haaroja ei oltu merkitty mitenkään, joten signaaleiden nimet piti selvittää kuuntelemalla. Keveyden nimissä valmistaja on päätynyt käyttämään erillistä, lukittavalla Nanocon-miniliittimellä mikrofoniin kytkettävää ohkaista johtoa, jonka toisessa päässä on normi-XLR. Kolmas kulmakarvoja kohottanut seikka oli M1:n poikkeaminen yleisestä linjasta: yleensä mikrofonit – kuten myös muut testatut Ehrlundit – rakennetaan siten, että valmistajan logo on sillä puolella joka käännetään äänilähdettä kohti. Kun kanavia avaa useamman kerrallaan, yhteissoinnista kasvaa kuitenkin avoin ja ehyt. Myös suuntakuvion rajaus tuntuu toimivan erinomaisesti. Mutta mieluusti valmistaja saisi tuollaisenkin asian huolehtia valmiiksi. Molemmat varsinaisesti käyttäjän ihan omia mokia, mutta mikrofonin valmistajan syliinhän ne syyt sysätään. Niin akustisen kuin sähkökitarankin tallennus sujuivat, eikä käsiperkussioiden ja setin mikityksissä ollut pulmaa minkäänmoista. Soinnillisesti EHR-E pärjää tasavertaisesti muiden testimallien kanssa. Instrumentit talteen Mukana demosalkussa oli myös EHR-E, yleiskäyttöinen instrumenttimikrofoni, muiden tapaan nimellisesti herttakuvioinen kondensaattorimalli. Mikrofonien rakenne on siisti ja tyylikäs, mekaniikat pelaavat, keveys on käytännöllinen etu, ja ennenkaikkea äänimaailma on ensiluokkainen. Tulokset olivat erinomaisia, niin läheltä kuin hieman etäämpääkin kohdetta pyydystettäessä. Mitään ei puutu, joten mitä vain voi vaimentaa tai korostaa ja esiin saa veistettyä aina jonkin uudenlaisen soundin. Toistokykyä kyllä riittää yhtä alas myös EHR-D:llä, mutta se pitää houkutella esiin ekvalisoimalla ja siihen EHR-D antaa kyllä oivaa materiaalia ihan koko taajuuskaistalla. www.riffi.fi 4/2017 57 Ehrlund Kondensaattorimikrofoneja studiokäyttöön Yhteiset piirteet • kapselissa kolmionmuotoinen kalvo • kondensaattoriperiaate • toistokaista 7 Hz – 87 kHz • itseiskohina alle 7 dB A • toimii 48 V phantom-syötöllä, virran tarve 2,0 mA EHR-M, EHR-M1 ja EHR-T • maksimi äänenpaineen kesto 105 dB EHR D ja EHR-E • maksimi äänenpaineen kesto 135 dB Hinnat: • EHR-M: 1860 e • EHR-M1: 1860 e • EHR-T: 2975 e • EHR D: 1055 e • EHR-E: 1055 e Lisätiedot Nordic Audio Distribution Suomen konttori: +358 9 424 50630 nad@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu Soundillisesti EHR-D on ilmiselvästi samaa sukujuurta, mutta sen sointi on ilmeeltään kuivakkaampi, eikä bassokaistan syvyys vyöry yhtä auliisti esiin kuin EHR-M-malleissa. Lainatavaraa ei viitsi kustomoida, mutta omaan käyttöön hankittaessa pursottaisin adapterin kierteeseen saman tien jotain sopivaa pitovoidetta ja kiertäisin sitten tilkepalan paikoilleen. Valtavan laajan taajuustoiston sekä alhaisen kohinan suhteen EHR-E noudattaa valmistajan yhteneväistä linjaa, ja rumpuversion tavoin sekin sietää kovia äänenpaineita. Kun tallennettuja raitoja kuuntelee, eivät edellä mainitut marginaalimerkinnät enää riitä painamaan vaakaa yhtään minnekään. Siksi olikin mukava kuulla, että malliin on tekeillä muutos, ja jatkossa käytetään ilmeisesti tavanomaista mikrofonijohtoa. Jostain syystä lisäpalat tarrasivat tiukemmin mikrofonitelineisiin kuin isäntäänsä ja jumittuneita osasia täytyi irrotella sitten telineistä hieman tavanomaista useammin. Erikoisjohto ei ole matkassa tietenkään silloin, kun sitä tarvittaisiin kipeimmin ja kiireessä pikkuruinen liitin reuhdotaan ennenpitkää rikki. u 55-57 Ehrlund.indd 57 23.8.2017 13.26. Kerranhan se vain tarvitsee tehdä, koska mukavuudenhaluinen äänittäjä merkkaa ensimmäisten arpajaisten jälkeen itse kaapeliin kumpi haara nyt on kumpi. Isot asiat Ehrlundilla ovat kuitenkin kunnossa. Mutta M1:ssä tilanne olikin päinvastoin, mikä kyllä selvisi alkuhämmennyksen jälkeen nopsasti, mutta kumminkin. Ainakin Ehrlundilla olisi sellaiseen kuitenkin hyvät eväät, vaikka pieniä kehittämiskohteita silläkin toki tuotteissaan vielä on. Yhteistä siihen on myös verraten pieni koko ja keveys (174 g). Alumiinista tehtyjen adaptereiden kierteet muutetaan amerikkalaismitoituksesta eurooppalaiseksi alan tapaan pienellä kavennuspalalla, joka ruuvataan ison kierteen sisään. Tervetuloa Ehrlund Naapurimaan mikrofonimerkkejä on silloin tällöin näkynyt periodiluonteisesti näillä markkinoilla, mutta pysyvämpää sijaa ne eivät ole onnistuneet paaluttamaan itselleen. Virveliin suunnattu perusvaihtoehto SM57 kuuli selkeästi enemmän hihatin säkätystä ja sähinää, mutta vuodon torppaamisen hintana Ehrlundilla oli vastavuoroisesti soundin käpristyminen hiukan enemmän kokoon. Tavallaan tämä on ihan hyvä ajatus, mutta käytännössä altis kahdelle vaivalle
s o u n d t o o l s . 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. f i soundtools Est. 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com 58-59 Palveluhakemisto.indd 58 23.8.2017 13.27. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 029 080 0830 w w w. 58 www.riffi.fi 4/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P
C U S T O M B O A R D S . F I 58-59 Palveluhakemisto.indd 59 23.8.2017 13.27. www.riffi.fi 4/2017 59 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. Pinnink. Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi W W W
60 www.riffi.fi 4/2017 D igital Axient korvaa Shuren aiemmat ammattitason analogiset UHF-Rja Axient-sarjat ja paikkaa rosteriin syntyvän leveän aukon tarjoamalla poistuvien sarjojen tilalle kahta erilaista ja erihintaista digitaalista järjestelmää. 60-63 Shure.indd 60 23.8.2017 15.17. Kevyempi AD-sarja on saatavilla jo nyt, ADX tuodaan myyntiin ensi vuoden alkupuolella. Ensinmainittuun löytyy kahdeksan erilaista kapselivaihtoehtoa Shuren omasta mallistosta, jälkimmäinen on varustettu joko Lemo3tai TA4-liittimellä. Kun eräs suunnittelun päämäärä on ollut uuden laitteiston varma toiminta yhä haastavammaksi käyvässä RF-ympäristössä, pätee kanto matkan suhteen ilmeisesti erään tunnetun brittiläisen automerkin teholuonnehdinta: riittävästi. Tässä sen pohjustukseksi valmistajan julkaisemiin tietoihin perustuva esittely. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ESITTELYSSÄ – valmistajansa uusi lippulaiva Digital Axient julkistettiin huhtikuussa NAB-messuilla ja kesäkuussa Association of British Theater Technicians nimesi sen vuoden innovaatioksi vuolain perusteluin. Lähettimet tehtävän mukaan Sekä ADettä ADX-sarjoissa on tarjolla käsilähetin ja vyölähetin peruskäyttöön. Syyskuussa järjestelmään voi jo sitten ottaa omakohtaista näppituntumaa Helsingissä järjestettävässä AudioVisual Expossa. Molemmissa sarjoissa käytetään samoja vastaanottimia ja erot syntyvätkin lähettimistä, joita tarjotaan kahtena eri järeysluokkana: ADja ADX-sarjoina. Audiolaadun osalta sarjat ovat yhteneväiset: dynamiikkaalueeksi ilmoitetaan 120 dB ja audion toistoalueeksi täysi kaista 20 Hz – 20 kHz
60-63 Shure.indd 61 23.8.2017 15.17. Lisäksi hinnakkaammassa ADX-sarjassa on kolmantena vaihtoehtona mikrokoon sulavalinjainen ADX1M-vyölähetin, jollaiselle on ollut erityistä kentän tilausta teatterija kuvaäänen tuotannoissa. Digimiksereiden ja erityisesti niiden verkkoyhteyksien kehitys on osaltaan helpottanut tilannetta, sillä kerran digitaaliseksi muunnettua signaalia ei enää välttämättä ole tarpeen muuntaa välillä analogiseksi ja uudestaan digitaaliseksi. Kuvassa ADX1M. Cascade-liitäntään voidaan kytkeä joko viides vastaanotin tai toinen UA845UWB. Erittäin ongelmallisissa RF-ympäristöissä voidaan käyttää Quadversity-ominaisuutta, joka mahdollistaa neljän erillisen antennin käytön yhdellä ja samalla vyöhykkeellä. RF-yhteyden laatua voi tarkkailla suoraan vastaanottimen etulaidan viisiportaisesta mittarista, jonka kerrotaan antavan visuaalisen varoituksen jo hyvissä ajoin ennen kuin audiossa ilmenee yleisön havaittavia ongelmia. ADX-käsilähettimistä on myös saatavilla tuplaversio, jonka sisällä on kaksi itsenäistä lähetintä. Kun prosessoreiden suorituskykykin on parantunut, ollaan siinä tilanteessa, että mahdottomana pidetty onkin mahdollista, kaikeksi onneksi. Perinteinen antenni-diversity on käytössä digitaaliajallakin, ja vastaanotin osaa koostaa saumatonta koodia sellaisessakin tilanteessa, jossa jomman kumman antennin vastaanottama signaali on katkonaista, kunhan vain puuttuva pätkä koodia saadaan ehyenä toisen antennin kautta talteen. Kummallakin sarjalla systeemin hallintaan voi käyttää Shuren Wireless Workbenchja ShurePlus-applikaatioita, mutta niiden lisäksi ADX-lähettimet tottelevat myös ShowLink-ohjelmaa, jolla lähettimien kaikkia asetuksia – kuten herkkyyttä, mykistystä, lähetystaajuuden vaihtoa jne. Antennien yhteiskäyttö luontuu UA845UWB-räkkiviipaleella, jonka kautta yhdellä antennikattauksella voi syöttää suoraan neljää vastaanotinta. Etenkin, jos yhteen suuntaan liikkuvan mikrofonisignaalin lisäksi artistille olisi pitänyt kuljettaa takaisin monitorisignaali omien muunnostensa kautta korvanappeihin. Axient Digitalin ohella antennijakamoa voi käyttää myös UHF-R®, QLX-D®, ULX®, ULX-D®, SLX® sekä BLX4R -laitteiden kanssa. Liittimiksi ADja ADX-vyölähettimiin on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Lemo ja TA4. Ei tästä ole edes poliittisen miesmuistin mittaista aikaa, kun suurta taajuusuudistusta vielä odoteltiin selät kylmässä hiessä. Jos tämä ei riitä, voidaan käyttää High Density -moodia, jolloin yhdelle TV-kaistalle saadaan maksimissaan 63 kanavaa ja kuuden megan levyiselle alueellekin peräti 47. Vyöpakkiin ei kahta lähetintä mahdu, mutta sama varmistus saadaan kahta erillistä vyölähetintä käyttämällä. Kanavia yhdelle kahdeksan megan TV-kaistalle mahtuu standard-moodissa enimmillään 23 kappaletta ja kuuden megan kaistallekin saadaan sopimaan jopa 17 kanavaa. Pelko oli ymmärrettävää, sillä sen hetkisten tietojen ja sen aikaisen tekniikan puitteissa umpikuja näytti vääjäämättömältä. – voi hallita realiaikaisesti. Antennisignaalin lisäksi jakokeskus huolehtii myös käyttövirran toimittamisesta vastaanottimille. Tämä tarjoaa kriittisiin tilanteisiin ylimääräisen varmistuksen, kun järjestelmä voi siirtyä varataajuudelle saumattomasti minä hetkenä hyvänsä, joko automatiikalla tai erillisellä komennolla. Hupeneville taajuuskaistoille ei silloisella analogitekniikalla voisi millään mahduttaa riittäviä kanavamääriä ilman, että ne aiheuttaisivat toisilleen kohtuuttomia häiriöitä. Eikä digitaalisista järjestelmistä uskottu löytyvän lääkettä, sillä A/Dja D/Amuuntimien ynnä niiden väliiin sijoittuvan prosessoinnin tuottama latenssi oli pienimmilläänkin liian pitkä. www.riffi.fi 4/2017 61 Digital Axientin vastaanottimia on kaksi erilaista – kaksikanavainen AD4D ja nelikanavainen AD4Q. Tukevasti uudella aikakaudella Kehitys on nopeaa silloin, kun sille päälle sattuu. Silloin kumuloituva viive kuuntelussa olisi jo kasvanut yli sietorajan. Tiheästi kanavia Digital Axientin viritysikkunaksi (tuning bandwith) kerrotaan 184 MHz, ja tämä pätee niin lähettimiin kuin vastaanottimiinkin
Jujuna on vaihtaa etulaidan moduulilajitelma aina kulloisenkin kiertueen tarpeisiin passaavaksi, mikä ei vaadi aivan valtavaa jumppaa, sillä vaihdettavia moduuleita on kolmenlaisia ja niillä sitten hoituvat kaikkien käsitai vyölähettimen suora lataus siinä missä irtoakkujenkin elvytys. Käsikapulan tai vyölähettimen voi asettaa laturiin pystyyn ihan sellaisenaan, erimuotoisille paljaille akuille taas on varattu toisensuuntaiset kolot, joihin ne voi asettaa latautumaan. Varastointi-moodilla laturi pitää akut ihanteellisessa latauksessa pitkäaikaista säilytystä silmällä pitäen. r i f f i . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Radiotaajuuksia skannaava AXT600 tutkii koko UHFalueen minuutissa, seuloo esille käyttökelpoiset puhtaat taajuudet ja niille varataajuudet. Viiveettä perille Shure ilmoittaa uuden digitaalisen Axient-langattomansa kokonaislatenssiksi tasan kaksi millisekuntia, jonka kuluessa mikrofonin poimima ääni ehtii kulkea koko järjestelmän läpi ja se saadaan vastaanottimesta ulos analogisignaalina. Jos vastaanottimen signaali voidaan viedä eteenpäin digitaalisena, saadaan läpikulkuaikaa nipsaistua vielä 0,175 millisekuntia lyhyemmäksi. Dante Cue -ominaisuus puolestaan mahdollistaa minkä tahansa yksittäisen lähetinkanavan kuuntelun yhden vastaanottimen kuulokeliitännän kautta u Akut latinkiin Monitoiminen SBC240-pöytälaturi ravitsee samanaikaisesti kahta ehtynyttä litiumioni-akkua, ja kelpuuttaa lataukseen minkä tahansa järjestelmässä käytettävistä akuista. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Suurempien produktioiden tarpeisiin Shurella on vastaava, mutta kahdeksalle akulle mitoitettu SBC-840-laturi. Laturin etulaidassa on paikat neljälle moduulille, joista jokainen hoitaa kahta keskenään samanlaista akkua. Danteen kytkeytymistä helpottaa automatiikka, joka osaa etsiä verkosta sopivia kohdelaitteita, kuten lavarasioita, mikseriä ja niin pois päin. f i . Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. 050 569 7495 • jussi.zenger@bluescase.com 62 www.riffi.fi 4/2017 High Density -moodissa suuremman kanavamäärän hintana on pitempi, 2,9 millisekunnin latenssi. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Käytön aikana Frequency Manager tarkkailee mahdollisia mittaushetken jälkeen ilmeneviä muutoksia ja uusia uhkia RF-avaruudessa. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. 60-63 Shure.indd 62 23.8.2017 15.17. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Digitaalisen koodin salauksesta Digital Axient huolehtii AES:n normin mukaisella 256-bittisellä kryptauksella. Jos joku jostain syytä haluaa, niin lähettimiä voi kyllä käyttää AA-paristoillakin. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . www.bluescase.com • puh. Tyhjän akun Shure lupaa täyttää puolilleen tunnissa, ja täyteen latinkiin akku saadaan kolmen tunnin latausajalla. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Räkkiin asennettava SBRC pystyy sekin lataamaan kahdeksaa akkua kerrallaan. Digitaalisina lähtöinä ovat tarjolla Dante sekä AES3, joille kummallekin löytyy suoraan liitännät vastaanottimista
Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. 60-63 Shure.indd 63 23.8.2017 15.17. r i f f i . R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. f i . RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan
”Hyvään palveluun kuuluu, että pystyy ensimmäisessä tapaamisessa kertomaan toimituksen sisällön, hinnan, takuun ja tarkan toimitusajan.” 64 Aamukahvi Custom.indd 64 23.8.2017 13.29. – Vähän niinkuin olisi bändi, josta on lähdössä soolouralle. Tosin Eetu alkaa olla niin pätevä, että se vois olla jo sillä lääkäristatuksellakin, myhäilee Aroluoma. 64 www.riffi.fi 4/2017 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Tiivis yhteistyö Custom Soundsin kanssa on muutakin kuin takahuoneen jakamista. Koen erittäin tärkeäksi pysyä ajan tasalla ja nähdä mitä laitteita tuolla käytetään ja mitä uusia ideoita jengillä on. Kuin veli ja sen setä Yritysten toiminnassa on yhteisiä nimittäjiä, mutta toiminnan luonne on erilainen. Musiikkiliikkeen arki on impulsiivista ja rytmi määrittyy asiakkaiden mukaan. – Mä lähden taas tien päälle hetkeksi tapaamaan ihmisiä ja keräämään uusia ideoita, ettei Custom Boards relikoidu sellaiseksi otannaksi maailmasta silloin, kun mä olin kitarateknikkona joskus vuosia sitten. Aroluoma mallaa tilannetta parin vuoden ajan palloteltuun ajatusleikkiin, jossa Custom Sounds on kuin apteekki ja Custom Boards puolestaan lääkärin vastaanotto, jossa käydään tapaamassa terveydenhoitajaa tai lääkäriä itseään, vaivasta riippuen. Tässä yksi niistä. Jani Marjoniemi jatkaa yhä Custom Soundsin omistajakipparina, Kimmo Aroluoma puolestaan myi osuutensa ja käynnisti kokonaan oman firmansa, Custom Boardsin. Ja mä voin lähteä luottavaisin mielin, kun tiedän että Eetu pitää operaatiot käynnissä sillä aikaa. Tällä järjestelyllä Marjoniemi pääsee keskittymään ”kitaristin karkkikauppana” tunnetun puotinsa toimintaan ja Aroluoma puolestaan rakentamaan omaa uudentyyppiseen palvelukonseptiin perustuvaa toimintaansa Custom Boardsin puitteissa. Päivä koostuu keskeytyksistä ja lyhyistä erillisistä työtehtävistä. – Jos on jalka poikki, niin eihän siinä apteekkiin mennä hakemaan hoitoa. Sieltä haetaan ne lääkkeet, jotka lääkäri ensin määrää. Siellä käydään sitten läpi mistä kenkä puristaa ja millaisia teknisiä ratkaisuja tai laitteita lääkäri suosittaa. Palvelu perustuukin ajan varaamiseen etukäteen. Jako syntyi hyvässä hengessä ja entisten osakaskumppanusten uudet liiketilatkin ovat toistensa naapureita, jopa takahuone sosiaalitiloineen jaetaan sulassa sovussa. Väitän, että me ollaan vaikutettu positiivisella tavalla myös muiden toimintaan. Eroon liittyy aina hieman haikeutta, mutta tulevaisuuteen mies katsoo päättäväisin silmin. Asiakaskunta on pitkälti yhteistä ja Marjoniemen myymälä toimii myös odotushuoneena, josta ajan varannut kutsutaan vastaanotolle. On syntynyt sellaista toisten inspaamista eikä kopiointia, kuvaa Aroluma tunnelmiaan. Se, että meillä on ovi nyt kiinni tarkoittaa, että me halutaan tarjota persoonallista palvelua soittajalle. Custom Boardsin vastaanotto ei varsinaisesti ole äkillisiä tapaturmia varten, vaan tähtää pikemminkin kroonistuneiden vaivojen hoitoon. Custom Sounds on niin voimakkaasti kitarakauppa, että me ei onnistuttu tekemään tätä siinä – se oli enemmänkin joukkosidonta-asema. Omaan kammioonsa Aroluoma ei kuitenkaan sulkeudu, sillä omaa tietotaitoa on pidettävä aktiivisesti yllä. Liikkeiden rinnakkaiselo vaikutti hedelmällisemmältä ajatukselta kuin toiminta saman kurkihirren alla. https://www.customboards.fi Ovi kiinni, palvelu auki – kitaristin lääkäriasema tarjoaa yksilöllistä hoitoa Kruununhaassa kirjoitettiin elokuussa monta uutta merkintää Helsingin musiikkikauppojen vuosikirjaan. Aroluoman erikoisala – pedaalialautojen suunnittelu ja kokoaminen – taas vaatisi rauhallista aikaa paneutua asiakkaan tilanteeseen, miettiä yhdessä ratkaisut ja tehdä sitten suunnitelmasta totta. Jos on pikkuvaiva, niin meillä Eetu (Lehtinen) voi hoitaa, ja jos on jotain isompaa, niin sitten minä olen tässä analogiassa se lääkäri. – Huikeat viis vuotta on ollut ja mun mielestä me ollaan saatu hienosti ravistettua tätä musiikkikauppakuviota. Mutta mä haluan lähteä soolouralle ja viedä loppuun sen mikä Custom Soundsin aikaan aloitettiin. AAMUKAHVILLA TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI P itkään Meritullinkadulla toiminut Custom Sounds muutti kesän lopulla muutaman korttelin Kauppatorin suuntaan Kirkkokatu yhteen ja samalla myös omistuspohja laitettiin uuteen uskoon. – Me halutaan antaa jatkossa asiakkaalle yksityisyyttä ja keskeytyksetön huomio. Logiikka on selkeä
Monet rytmiset ilmiöt pop/jazz-musiikissa juontavat juurensa New Orleansiin, jossa länsimaisen ja afrikkalaisen kulttuurin musiikkitraditiot kohtasivat jo yli kaksisataa vuotta sitten ja siemenet nykypäivänkin musiikkiin kylvettiin. ••• Kaikki nämä vaikutteet elävät edelleen New Orleansissa ja varsinkin perinteisemmän jazzin ystäville kaupunki on aivan välttämätön vierailukohde ainakin kerran elämässä. Hiljattain minulla oli mahdollisuus vierailla tämän rakastamani musiikkityylin syntykehdossa, ja reissun innoittamana syntyi pieni tiivistelmä tai jonkinlainen yksinkertaistettu malli tästä musiikkityylin keskeisten elementtien synnystä New Orleansissa. Usein kappaleiden rakenteissa esiintyi myös afrikkalaista alkuperää olevia blues-rakenteita. sotilaiden mukana taas saapui soittokuntia vaskipuhaltimineen, jotka toivat tuon eurooppalaisen musiikkielementin ja tradition alueelle. ••• Näissä kulkueissa oli alkujaan ns. Vähitellen näiden kahden elementin synergiana syntyi New Orleansissa musiikkikulttuuri, joka erityisesti eurooppalaisesta katolisesta traditiosta ammentavan Mardi Gras -juhlan (karnevaalin) aikana tiivistyi paraateihin ja kulkueisiin. Muillekin musiikkimatkailijoille New Orleansia voi suositella ja kaupungissa voi todella bailata ja pitää hauskaa ympäri vuorokauden. New Orleansin Storyville-nimisellä ”punaisten lyhtyjen” alueella musisoivat mm. Myös muusikoille, joiden tavoitteena on perehtyä traditionaalisemman jazzin soittoon, suosittelen vaikka muuttoa New Orleansiin ja osallistumista kaupungin moniin jameihin. Tarina on yksinkertaistettu, mutta noiden second line -rytmikuvioiden ajatellaan tuoneen jazzja rytmimusiikin sävelkieleen tyypillisen, heikkoja iskunosia hyödyntävän synkopoinnin sekä polyrytmiikkaa korostavan ja rikkaan hienojakoisen rytmiikkakielen fraseerauselementteineen. Fats Dominon orkesterin sovituksissa. ••• New Orleans kasvatti myös omanlaisensa rumpalilajin, joka vaikutti vahvasti R&B-musiikin kehitykseen jo 1950-luvulla mm. ••• Kun jazz alkoi 1900-luvun alussa muotoutua omana tyylisuuntanaan, muokattiin New Orleansin soundia Dixieland-tyyliksi. Jelly Roll Morton ja monet muut jazzin pioneerit erilaisissa ilonpitopaikoissa, ja sieltä vaikutteet kulkivat Missisippijokea seilaavilla aluksilla soittaneiden muusikoiden mukana mm. Orjilla on historian saatossa ollut aina enemmän vapauksia New Orleansin alueella kuin muualla Yhdysvalloissa. ••• Itsellenikin on ollut hieman mysteeri, kuinka aivan käytännössä afroamerikkalainen musiikki syntyi ja miten kaikki tapahtui. Euroopasta mm. Chigagoon ja New Yorkiin, joka onkin ollut jazz-maailman pääkaupunki 1940-luvulta alkaen. Toisessa aallossa (second line) marssivat sitten muut kulkuetta seuraavat hengailijat ja jammaajat, sekä rumpalit, jotka soittivat afrikkalaisvaikutteisia rytmikuvioita voimakkaasti synkooppeja korostavina rytmeinä. First line, ensimmäinen aalto, jossa varsinaiset paraatin värikkäisiin asuihin pukeutuneet tanssijat marssivat vaskipuhaltimien (brass band) musiikin tahdissa. ••• Kun afrikkalaisia orjia alettiin tuoda uudelle mantereelle, muodostui ranskalaisten perustamasta New Orleansista erityinen paikka, jossa eurooppalainen, länsi-afrikkalainen ja Amerikan alkuperäiskansojenkin kulttuurit kohtasivat. Etelän herkulliset ruoat ja ihmisten ystävällisyys ovat myös vertaansa vailla ! New Orleans -terveisin, Kari Antila www.kariantila.com Ajatuksia New Orleansin Congo Squarelta 65 Muusikkona 417.indd 65 23.8.2017 13.30. Herrojen tuoma rytminen sävelkieli kehittyi myöhemmin James Brownin muotoilemaksi funkmusiikiksi, jonka kompit juontavat suoraan New Orleansin second line -rytmikuvioihin. www.riffi.fi 4/2017 65 Muusikkona maailmalla A froamerikkalaisen musiikin keskeisintä ja omaperäisintä sisältöä on rytmi, joka on samalla myös länsimaisen musiikkiteorian ja käsitteiden avulla vaikeimmin selitettävissä tai kuvattavissa. Monilla alueilla orjilta otettiin pois rummut, mutta näin ei ollut New Orleansissa, jossa nuo afrikkalaiselle perinteelle tuiki tärkeät instrumentit saivat jäädä musisointivälineiksi. Niinpä heillä oli lupa kokoontua vapaa-aikoinaan sunnuntaisin Congo Squarelle, jossa he tanssivat ja pitivät yllä Afrikasta tuomaansa kulttuuria rytmeineen, tansseineen, lauluineen jne. James Brownin kokoonpanoissa New Orleans -koulukunnan Charles Connor ja Clayton Fillyau soittivat puolestaan 1960-luvulta alkaen ja mullistivat artistin yhtyeen rytmiikan kokonaan
Älä tee mitään ilmaiseksi, ellet saa paperille nimeä ja pykäliin ehtoa maksullisesta jatkosta. Aamulla. Kunnioitus on kaiken avain. ••• Siitä pääsinkin vasta asiaan. Jokainen malli pitää sisällään oman kattauksen ääniä – valikoima bassorumpuja, perkussioita tai elektronisia rumpuääniä. Ai että. Ja muistuta, että lopputulos on edelleen sinun nimissäsi, ja siksi sinunkin pitää pystyä allekirjoittamaan edittipöydällä syntynyt versio. Go ahead, mutta huomioi, että seuraavalla kierroksella joku muu tekee samalle firmalle saman duunin niin ikään ilmaiseksi. Kun olet valmis soittamaan, jämäköitä mutta herkkiä pädejä voi soittaa kepeillä, paljain käsin tai jalalla ja herkkyyttä voi säätää kätevästi intuitiivisilla kontrolleilla. Kunnioita asiakastasi, ja säilytä maltti kohtaamisesta kohtaamiseen. SPD-1K KICK PAD SPD-1W WAV PAD SPD-1P PERCUSSION PAD SPD-1E ELECTRO PAD SPD ONE PERCUSSION PAD SERIES 66-67 Alanko 417.indd 66 22.8.2017 11.17. Sisällytä sopimukseesi maininta myyntikynnyksistä ja yritä ennakoida sitä parhaasi mukaan, tee tutkimustyötä. Ja mikäli luovutti ikiajoiksi, niin siinäpä sitten nuolee näppejään, jos joku saa päähänsä väsätä Flappy Bird -hengessä kyseisen nyrkkipajan luomuksesta pilaversion, joka vastoin kaikkia odotuksia leviääkin maailman joka kolkkaan. Sisällytä tämäkin riski sopimukseen. Oho, pääs biisi! Sitten on niitä, jotka kuuntelevat paljon musiikkia itse, ja voivat siksi tarjota parannusehdotuksia ja mielestään uusia ideoita. Sopivalla haarukoinnilla saatat saavuttaa kivasti päivittyvän pienen jatkuvan tulotason, vaikka projekti olisikin osaltasi jo ohi. sarja digitaalisia perkussiopädejä muusikoille, jotka haluavat lisätä originaaleja rumpu/perkussiosoundeja ja sampleja esityksiinsä. Jalkaansa ojentavia riittää ja jokainen päätyy samaan alhoon. Jos kyseessä olisi lisensoitu biisi, siitä kertyisi pikkuhiljaa jo jotain. Duunit ovat vaihtelevia ja usein kohtaa käsittämättömän lahjakkaita ihmisiä, joiden kanssa on mukava puuhastella. KUVA: VILLE JUURIKKALA P elialalla on hauskaa. Jos asiakas ei maksa haluamaasi kymppitonnia, ota vastaan tonni ja tee tonnin edestä hommia: skaalaa, sillä joskus asiakas oppii vasta vuosien kuluessa, mitä muusikon tai säveltäjän duuniin oikeasti kuuluu. Saihan se biisintekijä varmasti näkyvyyttä, kun luovutti musansa peliin, josta kukaan ei ole kuullutkaan. Luova työ jatkuu läpi projektin, 24/7/365, kunnes proggis on tehty ja vielä viikkoja senkin jälkeen heräilet siihen öisin, ehkä jopa itkien. ••• Kaiken voi sietää. Se on, kuulkaas, jokaisen säveltäjän ja muusikon unelmaduuni – JOS nimittäin osaa pitää puolensa ja taittaa peistä satunnaisten tuulimyllyjen kanssa saamatta vinhasti viuhuvista lavoista valtimoon asti ulottuvia fataaleja viilloksia… ••• Moni alalle pyrkivä funtsii, että jalan saa oven rakoon tekemällä ekan keikan ilmaiseksi. Lisäksi voit ladata omaa audiodataasi yhteen 12 sisäisestä soundipankista. 66 www.riffi.fi 4/2017 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tekninen osuus unohtuu sillä hetkellä, kun hanskat putoavat lattiaan kello neljä. Jossakin kohtaa ymmärretään, että sydänverellä tehdyt teokset ovat oikeasti ihmisiä liikuttavia sävellyksiä, jotka kantavat ja kannattelevat suurta osaa pelikokemuksesta, ja parhaassa tapauksessa tekevät pelistä suuremman kuin se koskaan olisi ollut ilman musiikkia. Jopa sen, että kun toimitat biisisi stemmaraidat (jouset, torvet, ambienssit, synat, perkussiot, hälyäänet, suhahdukset sun muut) asiakkaalle, tämä saattaa käyttää niistä yhden murahduksen ja PUMM-soundin, säkällä jotain muutakin. Huolehdi siitä, että saat kohtuullisen korvauksen, vaikka kaikkea ei käytettäisi ja pidätä itsellesi kaikki oikeudet asiakkaan hylkäämään materiaaliin. ••• Sisällytä tekninen osuus sopimukseen: studiovuokrat, soittajat, äänittäjät, ja pidä tekninen osuus erillään aivotyöstä laskuttamastasi palkkiosta. Sitä paitsi onhan tää ihan helvetin jees harrastus! Jupinaa sopimuksista R www.roland.com Ensiesittelyssä Roland SPD::ONE perkussiopädit . Luova työ ei ole teknistä. ••• Huomioi sekin, että firman youtube-klippejä saatetaan katsella vaikka reippaat kymmenen miljoonaa kertaa. Ja muista määritellä käyttörajoitukset luovuttamiesi teosten suhteen. Parhaimmillaan syntyy keskustelua ja sillä voi olla myönteinen vaikutus. Toki kaikki eivät pidä ehdotuksesta, tämä vaatii pelisilmää ja läheistä suhdetta kehittäjään – sekä molemminpuolista kunnioitusta. ••• Tapaan yhä ihmisiä, jotka elävät siinä uskossa, että jossain on kasapäin valmiita ideoita ja aihioita, ja niitä sitten yhdistellään ja muunnellaan toisiinsa sopiviksi tosta vaan. Muista silti aina, että toteuttaja olet sinä. ••• Sisällytä aina – AINA – hintaan se tosiasia, että teet työtä elantosi eteen, maksat sähkön, veden, vakuutukset, eläkemaksut, verot… liikut asiakkaalle ja takaisin, meilaat sille keskellä yötä, teet korjauksia ja versioit taas kertaalleen jo versioitua (vaikka se eka oli jo se oikea ja just sopiva) ja elät ja hengität sitä juttua. Sinun työpanoksesi on kyseessä, lopputulos on sinun nimissäsi. ••• Kyllä puistatti lukea lehdestä jonkun kymenlaaksolaisen jantterin posmotusta siitä, kuinka oli hankkinut peliinsä musaa ilmaiseksi, koska musiikki on kuulemma niin kallista ja markkinoilla on tunkua. Tai, jos samplet ovat sinun juttusi, valitse SPD?1W WAV samplepädi. Liian isot kynnykset eivät toteudu koskaan, liian pienet eivät tuo rahaa. Kiva, että arvosti peliään niin paljon
Tai, jos samplet ovat sinun juttusi, valitse SPD?1W WAV samplepädi. sarja digitaalisia perkussiopädejä muusikoille, jotka haluavat lisätä originaaleja rumpu/perkussiosoundeja ja sampleja esityksiinsä. Lisäksi voit ladata omaa audiodataasi yhteen 12 sisäisestä soundipankista. Kun olet valmis soittamaan, jämäköitä mutta herkkiä pädejä voi soittaa kepeillä, paljain käsin tai jalalla ja herkkyyttä voi säätää kätevästi intuitiivisilla kontrolleilla. R www.roland.com Ensiesittelyssä Roland SPD::ONE perkussiopädit . Jokainen malli pitää sisällään oman kattauksen ääniä – valikoima bassorumpuja, perkussioita tai elektronisia rumpuääniä. SPD-1K KICK PAD SPD-1W WAV PAD SPD-1P PERCUSSION PAD SPD-1E ELECTRO PAD SPD ONE PERCUSSION PAD SERIES 66-67 Alanko 417.indd 67 22.8.2017 11.17
Kaiuttimet tarjoavat vakaan suuntaavuuden hallinnan poikkeuksellisen laajalla taajuuskaistalla kaiuttimen koko etulevyn kattavan Directivity Control Waveguide (DCWT) -suuntaimen ja etulevyn taakse symmetrisesti aseteltujen bassoelementtien ansiosta. The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimia voidaan käyttää sekä pystyettä vaaka-asennossa. U L T I M A T E P O I N T S O U R C E The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimet tuottavat erittäin luonnollisen äänikuvan sekä taajuustasapainon ja tästä johtuen kuunteluväsymystä aiheutuu perinteisiin tarkkailukaiutinjärjestelmiin verrattuna poikkeuksellisen vähän. genelec.com/theones 68 Takakansi417.indd 68 22.8.2017 11.16. Näin ollen voit työskennellä entistä pidempiä aikoja ja voit tehdä nopeampia miksauspäätöksiä luotettavammin
| puh. Päälle laaja vaste 75–14.000 Hz sekä modulaarisuus totta kai. Dantesekä analogisisääntulo, 12 kpl 2,25” full-range elementtejä, 600W teho ja DSP. 010 320 7300 | www.f-pro.. BOSE ® – Suuntautuu oikein ja puhuu Dantea. Maailmanluokan soundi ja vokaalien selkeys sinne missä kuulijat ovat – ei seinille. Kaikkiaan neljä vaakasuuntausta (120°, 100°, 70° ja 55°) sekä kolme pystysuuntausta (20°, 10° ja 5°). ShowMatch DeltaQ array -sarjassa voit muokata horizontalsekä vertical-suuntakuvioita yksittäin. Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. Uutuus! Panaray MSA12X Modular Steerable -aktiivipilari suuntautuu niin kuin haluat. P R O F E S S I O N A L NEXT -GENERATION ARRAY TECHNOLOGY 02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.8.2017 11.18. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.
Myymälässä on kaffetta ja pientä purtavaa tarjolla, jotta jaksaa puhkua koko päivän messuilla. Tervetuloa! Zoom Livetrack L-12 • 12-raitainen äänitys • 9 sceneä • 5 kuulokemiksausta • Low Cut, Comp. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Tervetuloa pistäytymään myös meillä, sillä sijaitsemme vain reilun 10 minuutin kävelymatkan päässä Messukeskuksesta tai Pasilan asemasta. Skype) • 6 mikseriä linkitettävissä CAT5e • Ohjattavissa etupaneelista tai softalla Soundcraft Ui24R • 24 raidan äänitys USB-tikulle tai tietokoneelle • Sisäänrakennettu dual-band Wi-Fi • AFS-kierronpoisto monitoreissa ja masterissa • 2 kanavaa DIgitech-vahvistinmallinnukselle • Lexicon-kaiut, DBX-kompressorit • Toimii suoraan selaimesta: iOS, Android, Windows, Mac, Linux Antelope Orion32 HD • 32 kanavaa sisään ja ulos • 2 mini-HDX-liitintä ProToolsiin • 192kHz, atomikellon tarkkuus • Masterointitason monitorilähdöt • Erinomaiset kompressorija EQ-mallinnukset • Supertehokas FPGA-prosessori PASILAN ASEMA Testaa paikallisella kauppiaallasi! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 22.8.2017 11.18. ja Eq/kanava • 16 efektialgoritmia • Erinomaiset etuasteet Audio-Technica ATDM-0604 • Kierron ja huonekaiun poisto • SmartMix • 4 mikkituloa, 2 linjatuloa • USB-interface (esim
Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . 22. Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,30 . 6 www.riffi.fi 4/2017 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi. M at ka pu h. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 06-07 Sisältö 417.indd 6 23.8.2017 13.32. 8, 35 sn t/ pu h. 8, 35 sn t/ pu h. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 ja määräaikaisena 62,00 . Kannen kuva: Petra Feldmann 24 20 HAASTATTELUT & ESITTELYT 10 Hannu Leiden – ikimuistoiset sessiot 14 Saumaa Records – nykyajan meininkiä 16 Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uusi valoja äänitekniikka myrskyn silmässä! 20 Tapani Rinne – soundin ytimessä soundin ehdoilla 24 North Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut 26 Jen Majura – mukana Evanescencen uudessa tulemisessa 28 Anika Nilles – rumputubettaja! LUKUPALAT 8 Ajankohtaisia poimintoja – AV-messut ja Guitar Meeting SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat: Jartse Tuominen – kitaroiden kanssa pitää vähän painia, kun niitä soittaa! 46 Putkimies Pietinen – tuubissa on ideaa! 47 Toob – kaiutin kuin akustinen instrumentti KÄYTTÖTESTIT 32 Sonor Vintage – aikakoneen kyydissä! 38 Q\Strip – tehokas ja monipuolinen 40 Boss MS-3 – kontrolleri on myös multiefekti 42 Vox MV-50 Clean – yks’ kaikkien ja kaikki yhden puolesta! 44 Electro-Harmonix Tone Corset – kompressoi kuten haluat 54 Ortega Annalog & Horse Kick Pro – lyömäpolkimia kitaristille 55 Ehrlund-mikrofonit – toisin kuin muut GRANDE FINALE 64 Aamukahvilla – kitaristin lääkäriasema tarjoaa yksilöllistä hoitoa 65 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia New Orleansin Congo Squarelta 66 Alangon päiväkirja – Jupinaa sopimuksista YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 + postikulut. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Siinä oli sen verran hirvee latenssi, että en ole uskaltanut kuunnella levyä sen jälkeen.” 34 10 32 40 54 p. Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Maarit Kytöharju Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Timo Östman Nettitoimitus: Timo Koskinen Tommi Saarela Tommi E. +6 ,0 sn t/ m in . +1 7,1 7 sn t/ m in . 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 + posti kulut
Haluavat erottua ja hoitaa hommansa muita paremmin. Meidän painotalollamme on rutkasti juuri sellaista draivia, joka tuo sinulle kunniaa. +1 7,1 7 sn t/ m in . +6 ,0 sn t/ m in . Suurkuvatulostus Painotuotteet Sähköiset julkaisut 06-07 Sisältö 417.indd 7 23.8.2017 13.32. Vain yksi voi olla tällainen La nk ap uh . 8, 35 sn t/ pu h. p. M at ka pu h. 8, 35 sn t/ pu h. 010 230 8400 | www.punamusta.com Jotkut nyt vaan ovat sellaisia, että tietävät muita paremmin mitä haluavat
syyskuuta. Kyllä voi. dLive-sarja on noussut miksausmaailman puheenaiheeksi lyhyessä ajassa. | puh. kello 9.00–17.00. Lisätiedot: noretron.fi Helsingin Kruununhaassa on ilmennyt musiikkiliikkeiden mittavaa sisäistä muuttoliikettä, mutta onpa joukkoon tullut yksi uusikin toimija. Taisto Guitars, jonka kanssa Federley tekee yhteisrtyötä, saapuu puolestaan paikalle esittelemään soittimiaan. Toinen vetonaula on Brightin osastolla Suomen ensiesittelynsä saava Shuren huippulangaton, Axient Digital, johon tutustumisen voi aloittaa jo tämän numeron ennakkoartikkelista. Kimmo Aroluoman kuulumiset löytyvät tämän numeron ”Aamukahvilla”-palstalta. rakentaa yhteistyökumppaneineen messuille Silent Stagen, jossa voi paitsi pysähtyä nauttimaan Antti Lehtisen johtaman bändin musisoinnista, myös tutustumaan Klangin 3D-korvamonitorointiin ja Sennheiserin Ambeo VR-mikrofoniin. Guitar Meeting Riihimäen Vihreässä Talossa lauantaina 23. Kuultu Ameriikasta Suomenniemeen isoilla nimillä, isoilla lavoilla. Lipun hintaan kuuluvan kestityksen hoitaa ulkoa tilattu catering-palvelu. Toiveesi on kuultu. Alan lyhyin latenssi (0,7 ms) ja käytännössä kaatumattomaksi osoittautunut softa riittäisivät varmasti syiksi. VIO L210 on puurunkoinen, sadesuojattu 2x10” + 3” aktiivi-line array. Onko siinä tulevaisuuden muusikkouteen yksi lisäulottuvuus. Voiko vetää. – Muusikkona on aina pikkuisen epävarma omasta viehätysvoimastaan”, kertoo Federley ja toteaa sen johtaneen nopeasti siihen, että mukaan kutsutiin muita ja pienestä konsertista päätettiin kasvattaa koko päivän yhteisöllinen kitaratapahtuma. Lisätiedot: audiovisualexpo.messukeskus.com AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Samuli Federley. Fast?nger” Tyyskän pohdinnat yhteiskonsertista olisivat kenties hyytyneet alkuunsa, ellei poikkitaiteellisesti meritoitunut riihimäkeläinen kulttuuripersoona Arktinen Lapsi olisi kuullut ideasta ja kutsunut heitä elävöittämään kotikaupunkinsa keikkatarjontaa. Peruutuspaikkoja voi mahdollisesti vielä ilmaantua, mutta yleisemmällä tasolla kuuntelukokemustakin kiintoisampaa on Guitar Meetingin konsepti – kun keikan järjestää itse, tapahtumasta tulee juuri sellainen kuin haluaa. Ja sokerina pohjalla on kotimaisen Genelecin osastolla esiteltävä Ones-mallisto, jonka koak siaali set kolmitiekaiuttimet ovat rakenteeltaan ainutlaatuisia ja samalla jälleen osoitus siitä, että suomalainen tuotekehitys ja valmistus voivat olla maailman kärkiluokkaa. Kitarapaja on puolestaan avannut kotikadulleen uuden 90 neliön esittelyja myymälätilan, jonne on tällä haavaa sijoitettu myynnissä olevien akustisten kitaroiden sekä bassojen ohessa myös Soitinpankin hallinnoimia instrumentteja. 8 www.riffi.fi 4/2017 Uusia edustuksia Noretron Communication on solminut maahantuontisopimuksen italialaisen D.T.S. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.. – Ihan suoraan ei kuitenkaan tohdittu lähteä vuokraamaan isoa konserttisalia, vaan mieluumin lähdetään liikkeelle näin, kertoo Federley, ja toteaa että aika hurjalta vaikuttaa se, miten paljon kiinnostusta konsepti on herättänyt ulkomaita myöten. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Kitaristi-soitonopettaja Samuli Federleyn ja kitaristi Mika ”Mr. Meritullinkadulla sijainnut Custom Sounds taas muutti Kirkkokatu ykköseen ja jakautui siinä yhteydessä kahdeksi itsenäiseksi yritykseksi. järjestettävät AudioVisual 2017 -messut tarjoavat myös muutamia Rif?n käsittelemään aihepiiriin kuuluvia ohjelmanumeroita ja tuoteuutuuksia. Kyllä voi. Paikaksi valittiin monenlaisen taiteen näyttämönä palvellut Vihreä Talo. Illuminazione srl:n kanssa. Mutta kun lisätään käyttäjätoiveet huomioiva jatkuva kehitystyö sekä soundi joka on pakko kuulla itse... Päivän ohjelma sisältää klinikoita ja tietysti konsertteja. Verkko-ohjattava, 135 dB, 67–20.000 Hz ja silti vain 28,6 kg. 010 320 7300 | www.f-pro.. Audiopuolella Noretron Communication ryhtyy edustamaan ruotsalaisen Bo Edin AB:n valmistamia Univox-induktiosilmukkavahvistimia ja -järjestelmiä. Guitar Meeting Riksussa Vihreän talon saliin mahtuu reilut sata ihmistä ja uutista naputellessa jakkarat on jo myyty. Lisätiedot: facebook.com/GuitarMeetingRMK/ 2017 Helsingin Messukeskuksessa syyskuun 26.–27. ke palvelee edelleen alkuperäisessä osoitteessaan Kirjatyöntekijänkatu 4:ssä, mutta kiinteistön putkiremontin edetessä saattaa eteen tulla senkin toimintojen siirtäminen Kirjatyöntekijänkatu 2:een avattuun uuteen lukaaliin. ROBE®-ledvalaisimet, liikkuvat valot, strobot ja savukoneet F-Musiikista. VIO. PääliiVilkasta muuttoliikettä Kruununhaassa Tuotekehityspäällikkö Aki Mäkivirta esittelee uutuutta Finnvox-studiolla kesäkuussa. Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. Esityksiä voi kuunnella langattomasti myös omilla luureillaan ja Sennheiserin MobileConnect-applikaatiolla. Mikrofonikauppa.. Mainittakoon vielä erikseen, että verraten luotettavien silminnäkijähavaintojen mukaan Millbrook toimii edelleen Pohjois-Ranta 22:ssa, eikä asioista yleensä perillä olevan tahon mulaan ole ilmeisesti aikeissa muuttaa minnekään. Tuotevalikoimaan kuuluvat perinteisten PAR-kannujen ja teatteriheittimien lisäksi uuden polven LED-tuotteet niin esitystekniikan kuin arkkitehtuurivalaistuksenkin tarpeisiin. Subeiksi VIO S318 tripla-18” tai S118 single-18” lentosub. Kampissa pitkään toiminut Musamaailma palvelee syyskuun neljännestä päivästä alkaen asiakkaitaan Liisankadun ja Snellmaninkadun kulmauksessa, osoitteessa Liisankatu 18. Ensi vuodeksi onkin jo tehtävä valinta siitä, pidetäänkö uudet pienimuotoiset ja yhteisölliset kinkerit, vai halutaanko Guitar Meetingistä tehdä ison yleisön tapahtuma. AudioVisual 2017 -messut Helsingin Messukeskuksessa 26.–27.9. 08-09 Uutiset.indd 8 23.8.2017 12.29. Mukana ovat idean isien lisäksi Elmo Karjalainen, Pekka ”Pexi” Olkkonen sekä Janne Nieminen
Esitystekniikan ratkaisut kaikkiin tiloihin ja tapahtumiin. VIO L210 on puurunkoinen, sadesuojattu 2x10” + 3” aktiivi-line array. Kyllä voi. dLive-sarja on noussut miksausmaailman puheenaiheeksi lyhyessä ajassa. Toiveesi on kuultu. VIO. Verkko-ohjattava, 135 dB, 67–20.000 Hz ja silti vain 28,6 kg. Kyllä voi. 08-09 Uutiset.indd 9 23.8.2017 12.29. | puh. Mutta kun lisätään käyttäjätoiveet huomioiva jatkuva kehitystyö sekä soundi joka on pakko kuulla itse... 010 320 7300 | www.f-pro.. Alan lyhyin latenssi (0,7 ms) ja käytännössä kaatumattomaksi osoittautunut softa riittäisivät varmasti syiksi. Subeiksi VIO S318 tripla-18” tai S118 single-18” lentosub. Voiko vetää. Kuultu Ameriikasta Suomenniemeen isoilla nimillä, isoilla lavoilla. ROBE®-ledvalaisimet, liikkuvat valot, strobot ja savukoneet F-Musiikista. F-Musiikki Oy | f-pro@f-musiikki.
Ja teet ihan just kaikki mitä mä sanon”. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 10 23.8.2017 12.33. Yhdeksänkymmenen desibelin metelissä ja tukahduttavassa saippuapölyn hajussa mieleen hiipi kuningasidea: ”Mä alan äänittelee levyjä”. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Päättäväinen Leiden ei kuitenkaan lannistunut, vaan kertoi tulevansa seuraavana päivän uudestaan. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Ottaessaan ensimmäisiä askeliaan työmarkkinoilla Hannu Leiden joutui kuitenkin toteamaan, ettei oikea työ taida olla häntä varten. Nuori äänittäjän alku koputti omakotitalon alakerrassa sijainneen studion ovelle ja ilmoitti oven avanneelle Juha Heiniselle, että olisi tulossa taloon harjoittelemaan. Teos, josta hän oppi melkein kaiken äänittämiseen liittyvän. ”Ai. Ja moneen kertaan, kun teksti oli niin vaikeasti ymmärrettävää. Ja sitten vaan studioita etsimään. Yllättävää kyllä, liukuhihnaduuni oli sen homman opiskeluun mainio ympäristö. 10 www.riffi.fi 4/2017 ”M enisit kunnon töihin…”, sanoo klisee, joka väittää, että musan teko ei ole oikeaa työtä. Saippuatehtaassa monta kertaa läpikoluttu David Miles Huberin Modern Recording Techniques on Leidenin mukaan vieläkin aivan kutinsa pitävä teos. – Luin siinä samalla kaiken alan kirjallisuuden mitä silloin oli Suomessa saatavilla. Painuppa hiiteen siitä”, kuului vastaus. Kolmivuorotyö saippuatehtaassa kävi melko nopeasti tympäisemään, kun ainoana hommana oli katsoa, että saippuapalat olivat linjalla suorassa. Kolmannella kierroksella alkoi jo ymmärtämään, avaa Leiden. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVA: LAURI PALOPOSKI Hannu LEIDEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kun sama homma oli jatkunut nelisen päivää, Heininen lopulta kyllästyi ja myöntyi sanoen: ”No okei, mulla on vain yksi ehto: kolmeen kuukauteen et sano sanaakaan. Keltaiset sivut kertoi että lähin oli Hiekkaharjussa sijaitseva Tacca
Siinä oli Elviksen Burning Love, joka oli hiukan huvittavan oloinen versio. Aloitetaan ihan alusta. Historialliseksi bändin session teki se, että Leiden käytti samplea tuolloin ensimmäisen kerran. – Ne oli äänittäneet 22 biisiä Lepakossa ja rahaa miksauksiin oli vaan yhden päivän arvosta. Triollinen nuoria poikia saapui Topsoniciin sessioihin. Kokoonpanoon kuului kontrabasso, jota Leiden kiittelee sarkastisesti ”äänittäjän unelmaksi”. Tacca-studion jälkeen alkoi freelance-aika ja nopeasti Leidenin suurimmaksi asiakaskunnaksi nousivat punkkarit. Näin alkoi monta levyä poikinut yhteistyö. Linnakivi, yhtyeen vokalisti) yritti vielä laulaa ennen sitä mörinää. Siihen piti opetella viive, kun eihän se koskaan osu ihan kohdilleen. Tehtiin Varauksen levyä Ruoholahdessa, jossa oli vähän tuntemattomammat kamat. Ei kuulosta kauhean punkilta, kommentoin asiaa Leidenille. – Tehtiin Problemsin Tupakkatauon jälkeen -levyä. Ja sehän sopi punkkareille enemmän kuin hyvin. Ja jos tehtiin paikkauksia raidalle, piti huolehtia samalla kuuntelun asetuksista. Piuhat vaan kiinni ja sillä mentiin sessiot alusta loppuun. Elettiin vuotta 1985. Ruvetaas tekee duunia”. – Rumpukoppi sijaitsi Tacca-studion saunassa ja näköyhteyttä ei tietenkään ollut. Sitä sitten käytettiin basariin. Mutta näin syntyy klassikoita. Aika hoppu oli, mutta sehän on vieläkin punkpiireissä ihan kiitelty levy. Erilaisia hauskoja sattumuksia hänen neljänkymmenen vuoden mittaiseen uraan on kuitenkin mahtunut yllin kyllin, mutta kokonaiskuva tietyn aikakauden tekemisistä piirtyy vasta pitkää sarjaa tarkastellessa. Sehän jo Jenkeissä tiedettiin, mutta eihän sieltä mitään tietoa tänne kulkenut. Joskus homma voi mennä noinkin. – Lyrecin mankassa kun painoi recin päälle, piti painaa äänitettävä raita inputille, että luureihin sai viiveetöntä kamaa. Mä ajoin sen tappiin peakissa, mutta siinä olikin VU päällä. Itsekustannettu maxi-EP oli Leidenin ensimmäinen alusta loppuun hoitama produktio. Kun ei sillä ollut se rytmitajukaan kauheen hyvä, niin piti aina näyttää sille kädellä koska aloittaa. Sitäpaitsi, et säkään taida soittaa ihan kuin Tommy Lee… – Ne sessiot oli mutenkin aikamoista sekoilua. Ne halusi kuitenkin tehdä sen. Muistot albumin synnytyksestä aiheuttavat miehessä kuitenkin hienoista puistatusta. – Mä tulin siinä hommassa aika tunnetuksi ihan vahingossa. Vendettan tyypit oli kuulleet, että näin voi tehdä – Metallicakin tekee! – Siinä oli sen verran hirvee latenssi, että en ole uskaltanut kuunnella levyä sen jälkeen. Pelin henki tuli samoin tein selväksi – silleen huonolla tavalla. Jossain vaiheessa kesken äänityksiä sattui vesivahinko jolloin viemärit tulvi sisään. Se on vieläkin ihan hyvä levy, vaikka se tehtiin Vanhan Ylioppilastalon todella huonokuntoisella Soundcraftin pöydällä, joka rahisi ja napsui aina kun siihen koski. Siinä sai olla kolme sekuntia välissä, että osui kohdalleen… Silloin ei pätkiä voinut vielä siirrellä mitenkään. Sillä oli semmonen Rockmanin röökiaskin kokoinen vahvistin. Käytössä oli Bellin digitaali-delay, johon sai puolitoista sekuntia samplea sisään. Kyllä oli vaikeaa välillä. Joskus bändeillä on niin vankka näkemys asioista, Leiden kuittaa. On sitä välillä ollut helppoakin Elettiin vuotta 1986. Musiikkilaitehistoriaa tehtiin myös Vendettan sessioissa. Alkaa muistelu The 69 Eyes -yhtyeen Bump’n’Grind -levyn sessioista Equalizstudiossa, joka oli sen verran pieni paja, että rumpukoppiin ei mahtunut edes suurempia symbaaleita. Sanojensa mittaisesti kolmen kuukauden päästä Heininen tuli töihin kaljakassin kanssa todeten, ”No niin Hannu, nyt saat puhua. Bändi siis tuli studioon, että ”kuulehan Leiden, näin tehdään”. Kokolattiamatolla oli viiden sentin kerros sitä itseään, semmonen paskaliemi. No, sehän mahdollisti sen, että rumpali oli roudannut sinne seurakseen korin lonkeroa. Elettiin sitä aikaa, kun Jyrki (”69” o.s. www.riffi.fi 4/2017 11 – Oli muuten aika vaikeeta olla sanomatta mitään… Alkuun työhön kuului piuhojen korjaaminen, kahvin keittäminen ja studion siivoaminen. Tämän jälkeen punkbändejä oli asiakkaina jonoksi asti. Pokaa riitti ja tahti oli huima. Kitaristi Ölli vastas, että se on mun taskussa. Pakkohan se oli tehdä loppuun, vaikka haju oli karsea. – Äärimmäisen surullinen tapaus. Sessio sessiolta, levy levyltä Kun ryhdytään perkaamaan Leidenille ikimuistoisia ses sioi ta, hän toteaa että harvoin yhdessä yksittäisessä sessioissa riittää mielenkiintoista kerrottavaa. Leiden muistaa huvittavan tapauksen, joka omalta osaltaan oli ensimmäinen sohaisu uudenlaisten, mullistavien kitaravahvistimien maailmaan. Voi olla että on aika mahdotonta tässä kopissa. Esimerkkinä toimikoon L.A.M.F.:in ensimmäinen levy, joka miksattiin yhdessä päivässä. Yhtyeen rumpali löi pöytään vaatimuksen, että soundcheckia tehdään niin kauan ”kunnes kuulostaa Tommy Leeltä (Mötley Cruen rumpali)”. Ihmeteltiin kun rumpukopista ei kuulu mitään ja nauha käy… no sehän oli sammunut sinne setin päälle. Meno oli kuin saippuatehtaassa, sillä paikassa oli joka päivä eri bändi. Vuonna 1981 Tapio Niemelän Blues Band oli tekemässä Blues Ain’t Bad -levyään. – Kyllä. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 11 23.8.2017 12.33. Siihen tulikin sitten reilut kolkyt prosenttia säröä päälle. Kaikki meni muuten hyvin, mutta miksatessa en ymmärtänyt, että siinä oli VUja peak-mittari samassa. Samassa paikassa syntyi Honey B & T-Bonesin ensimmäinen albumi. – No niinpä, se kuulosti samalta jos tänä päivänä laittaisit piuhan suoraan chorus-pedaaliin ja äänität sen suoraan. En ollut ikinä nähnyt sellaista. Seuraavana pitempiaikaisena työllistäjänä toimi Helsingin Pitäjänmäen Höyläämötiellä sijainnut Topsonic-studio, jota veti 80-luvun alussa Tipi Toikka. – Silloin mä hiffasin, että sehän tekee hyvää ajaa tiettyjä raitoja vähän överiksi. – Et ole tosissas. Varaus-nimellä aiemmin toimineesta punkbändistä syntyi Leidenin mukaan Suomen ensimmäinen speed metal -yhtye. Se päivä loppui sitten siihen. Sound checki oli melkein valmis ja tiedustelin, missä kitarakaappi
Jätkä juoksee kopissa ympäriinsä hillittömästi. ”Noh, mä heitän ”remut” siihen pohjalle”, päätti Hector. ”Mitä sä pyörit siellä?” ”Et sä tajuu, et sä tajuu. Noinkin voi käydä, muttei usein. ”Eikö ole mitään biisejä?” ”Ei”. Ja aina kun se heräs niin Kossu suuhun, että pystyy tekemään duunia. Paikkana oli Suomenlinnassa tuolloin Tullimuseon yläpuolella sijainnut Sea Wolf. – ”Eikun kaikki vaan tänään”. Tällaisia olivat Hectorin Nuku idiootti ja Varjot ja lakanat -levyjen äänitykset. Mutta näin vain oli syntynyt Melrosen debyyttialbumi. Kahdeksan tuntia. Leidenin muisteluista käy nopsaan selville, että aina ei silti käy oikein mitenkään. No mä sitten soitatin sitä raitaa sille silleen, et kääntelin samaan aikaan panorointinappulaa. Pari coverii vielä ja just saatiin levy kasaan. Joukkueen palatessa studioon oli vain kolme kappaletta sävellettynä. Ja kun kyseessä oli reilun parikymmentä päivää kestäneet sessiot, päiväkeskiarvoksi tulee 4,5 – 5 pulloa. Meno on kuin Lapinlahdessa Leidenin muisteluissa sekoilusessioista lyömätön on Lapinlahden lintujen Iso muna -albumin äänitykset vuonna 1999. – Eränkö lähti kaksi kertaa sessioiden aikana MediHelillä sairaalaan, kun sillä on paha sokeritauti. Vedettiin ensimmäinen biisi purkkiin, jonka jälkeen bändi pääjehu Aikka Hakala toteaa, että nyt tuli tenkkapoo. ”No laulut otetaan ainakin erikseen”, hän yritti vielä. Kuten vaikka Teddy & The Tigersin kitaristina ja laulusolistina tunnetun Aikka Hakalan Bad Sign -yhtyeen albumia äänitettäessä. Biisit loppu. Sit se taas sammu. Hommia saatiin kuitenkin hyvin tehtyä silloin kun kappaleet pääasiassa kirjoittanut Pekka Hedkrok ja kuka tahansa soittovuorossa ollut oli pelkästään paikalla. Päällesoitot huomenna kenties. No, onhan se ennenkin onnistunut. Sitten Pekko ( Olli Pekkola, kitara) kaivoi pari biisiä ja Mela ( Salmela, basso) raapi jostain yhden. – Jumalauta se oli hankalaa. Kunhan lauloi vaan ne uudelleen. – ”Ei perkele, nyt pojat ei tiedä mistä ne puhuu…” – Ja kun eka biisi lähti, mulla putos leuka maahan. – Kaveri alkoi kaivelemaan attaseasalkustaan jotain sananpätkiä ja huikkasi muille, että lähtekää menemään ja tulkaa kahden päivän päästä takas. Sillä kertaa lähdettiin budjettisyistä Paraisille asti. Yllättäen aika ennen studiota oli mennyt ”kaikenlaiseen muuhun”. – Studio oli varattuna hyvissä ajoin ja säveltäjällä ajatus, että biisit saadaan siihen mennessä sävellettyä. – Aina kun Eränkö heräsi, se tuli huutamaan siihen, että ”Eijeijeijei, vittu jätkät, te pilaatte mun biisit!” Peku otti aina Kossupullon esiin ja sano Erängölle, ota kunnon huikka. ”Tätäks sä meinaat?” ”Joo! Just tolleen!”. Edesmennyttä Heikki Salomaata lukuunottamatta bändi ja varsinkin Timo Eränkö oli koko sessioiden ajan vahvassa tuiskeessa. Mä teen ne biisit. Se kaiveli jotain riffejä, että tuliskos tästä mitään. Alkoi miesten asettelu omiin koppeihin, mutta hepä halusivatkin vetää kuin lavalla. Korkeintaan joidenkin jazz-levyjen kohdalla, mutta rokissa hyvin harvoin. – Mä yritin vähän aikaa selittää, et kato kun se on monomikki… Mut eihän se tajunnut sitä ollenkaan. – Varjot ja lakanat -sessioissa oli äärimmäisen kiintoisaa, kun mukana oli parhaat soittajat ja aikaa mielin määrin. – Ei hitto, olisit voinut kertoa, että ei ole biisejä… Loppubändi vaihtoi viihteelle ja viina virtasi Paraisilla kaksi päivää. No, samalla tavallahan se sitten tehtiin siihen levylle. – ”Eikun nekin vaan samalla”. Ei hitto, mitä tapahtuu. Käppyrästä tulee ihan luonnoton kun sen pitää olla niin lujalla. Kun studiota siivottiin äänitysten jälkeen, näytti saldo tasan sataa tyhjää Kossupulloa. Biisit vedettiin vielä keikkasettijärjestyksessä yhdessä päivässä, eikä ollut edes pitkä päivä. Toki on syytä todeta, että olihan kyseessä iso bändi, ja kaikki pullot eivät sitä suurinta mallia… Jos sekoilut studiossa näin jälkeenpäin Leideniä naurattavatkin, niin on ammatillisessakin mielessä hauskoja sessioita ollut myös. Mä haluun et se ääni tulee tuolta ja menee tonne.”, vastasi Hector. Sitten tiedusteltiin miten toimitaan, kun aikaa on kaksi päivää. Leiden muistelee, että kyseessä olisi ollut Jos sä tahdot niin -kappale. Tutkittiin Peter Lerchen kanssa soundeja tuntikausia. – Yksissä Hectorin sessioissa vilkaisin laulukoppiin ja kattelin että mitä hittoa siellä tapahtuu. Kun päällesoittoja kuunneltiin, kirjoitti Hector samalla improamansa sanat ylös. Voi hitto se oli onnetonta. Ei saakeli, täähän on valmis – ei mitään korjattavaa. Muistan hyvin, kun oli yksi biisi, jossa pohjat oli jo valmiina, mutta sanoja ei vielä ollut. – Viikko oli aikaa. 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 12 23.8.2017 12.33. Eikä tämäkään projekti kuitenkaan tullut tekijöille mitenkään puun takaa. – ”Meinaatko soittaa kitarasoolot samalla?” – ”Joo-o”. Ja sitten jotain lappuja, että oliskohan tossa kertsi… Tuloksen voi käydä toteamassa yhtyeen ”V”-levyltä, mikäli sellaisen jostakin onnistuu löytämään. Kun teksti oli paperilla, totesi mies, että ”Täähän on aika hyvä.” Ja niinhän siinä kävi että sanaakaan ei tarvinnut muuttaa. Vuosi oli 1987. – ”Jaahas, onnea vaan, kuka siihen muka pystyy?, Leiden mutisi. 12 www.riffi.fi 4/2017 – Sitä on niin vaikea saada kuulumaan, kun se on sellaisilla taajuksilla
– ”Kun ei tänne mahdu mitään tilamikkejä, tule nyt kuuntelemaan soundia”, havainnollisti Leiden kitaristille. Laululle jää paljon tilaa ja kaikki kuuluu. Ellei se ole ite sitä mieltä, että lauletaan vaikka kertsit erikseen. Mä luulen, että tällanen täyteen ahtaminen ei voi pitkään jatkua. Ensimmäiset kakskyt vuotta sitä yleensä puskee päätä seinään, sitten tajuaa, että pari tuntia per biisi on järkevä tahti. Kun tulin aamulla duuniin niin Kalle tuli hakemaan, että tule nyt vähän kuuntelemaan, mitä hittoa tässä oikein tapahtuu. Sen takia mä olen päätynyt – Se on vähän sama kuin noviisiäänittäjillä, kun ne yrittää kelaamalla selvittää asioita: Joo, mä oon miettinyt, että näin se toimii. Haastattelua tehdessä Leidenillä oli tuoreimpana proggiksena kotimaisen southern rockia soittavan Lazy-yhtyeen toinen albumi. Kuinka vaikeaa oli soittaa rumpuja valmiiden pohjien päälle. Sen jälkeen jättimäisesti kaikuva rumpuraita ajettiin kompressorilla ”ihan niin paskaks kuin saa”. – Ei helkkari, tässähän on tapahtunut ihan normaali virhe: koko yön tehty duunia, väännetty ja käännetty ja koko miksaus ihan kuutamolla. Sitten on laulajia, jotka eivät kertakaikkiaan suostu laulamaan. Miten sitten saavutetaan tänä päivänä oletussoundiksi muodostunut iso läski soundi. Että kun laulua äänitetään, se tulee keskeltä ja kuulostaa samalta kuin hän itse sen kuulee. Laulaa kolme raitaa erikseen ja kerää siitä parhaimmat. Tällä tyylillä juttu kuulostaa pitkästä aikaa todella raikkaalta. Sen yhden kitaran pitää olla sen verran fätti, että sitä ei tarvii muokata. – Kalle Chydenius oli miksannut Music makersissa läpi yön erästä Don Huonojen biisiä. Se pitää jo alussa valita. Leidenin mukaan tämä jättää paljon tilaa kaikelle muulle. Vaikka se kuulostaa täyteläiseltä, se ei kuulosta täyteen ahdetulta. Niinpä soundin aikaan saamiseksi rummut sijoitettiin pitkän betonikäytävän päähän ja stereopari kahdenkymmenen metrin päähän niistä. Rumpali ei ollut edes alussa paikalla. Ja soundi oli todellakin kuin konepajalta kotoisin. Tilamikkejä sun muuta. – Se oli niin möyhennetty se soundi, että sitä pysty jatkamaan ihan mistä vaan. Leidenin äänittäessä Tarotin For the Glory of Nothing -albumia yhtyeen kitaristi Zachary Hietala ihmetteli, kun kitarakaapin eteen laitettiin vain kaksi Shuren SM58:aa kun yleensä mikkejä on laitettu 8–10 kappaletta. Joskushan se laulaa ihan hyvinkin, se on päivästä kiinni. Jos jotain on tehtävä, se pitää tehdä heti, eikä säästää sitä miksaukseen. Muuten se on semmosta suhinaa… kilon kohdalla on semmonen yks piikki… KUVA: LEIDENIN ARKISTO 10-13 Ikimuistoiset Leiden.indd 13 23.8.2017 12.33. Kummallakin puolella tarkkaamon lasia ollut Leiden ymmärsi omakohtaisesti, miten pienillä marginaaleilla hommassa liikutaan. Mieluummin käy useammin niitä läpi niin tulee parempaa jälkeä. Tämänkin asian ymmärtämiseen hänellä meni noin kaksikymmentä vuotta. Ja jos vielä tarvii, niin sit mennään, mutta muuten siinä lähtee laulajalta energiat pois. Jos kolme kertaa pitäis vetää, niin se suostuu ehkä vetämään kaksi kertaa. Sillä oli basarissakin seitsemän mikkiä ja kun meni katsomaan sitä, niin vain yksi oli seinässä. – Se ei suostu ensinnäkään siihen, että mitään paikataan. Tähän visioon kuului se, että rummut soitetaan viimeisenä. ”Joo, just tälleen mä saan sen soundin…” Laulattaminen ja laulun äänitys vasta herkkää hommaa onkin. Kun albumin suuntaviivoja pohdittiin, tultiin siihen tulokseen, että mitään ei tuplata. TT (Oksala, edesmennyt tuottaja) oli mestari siinä. Leidenin mukaan hienointa metodissa on, että koska ei luoteta mihinkään leikkauksiin tai kopiointeihin, niin koko ajan tulee valmista tavaraa. Näin on vähän työläämpää, mutta helkkaristi mielekkäämpää. N siihen, että antaa sen laulajan laulaa se biisi kokonaan. Silloin käytetään muita elementtejä – vaikka baritonia. Tehtaan metelissä Sielun Veljien Rakkaudesta-maxia tehtäessä oikeanlaista sointia haettiin erinäisten mielikuvien kautta. Yks oli, että se halusi mikin myös päänsä taakse, takaraivoon sojottamaan. – Siinähän oli kyse siitä, että on kiva tehdä vähän tommosia legendoja. Se on siinä tai sit ei ollenkaan. Tuottaja Riku Mattilan ohje Leidenille oli, että rumpujen tulee kuulostaa tehdasmeteliltä. No pakkohan se oli laittaa sinne, mutta eihän sieltä tullut kuin vähän vaihevirhettä. Joskus sen ääni on ollut niin huonossa kunnossa, että jos oikein tikistää, vähän tulee jotain soundia. Kuten Pelle Miljoona. – Silloin pitää mennä muilla avuilla. – Siitä tulee äärettömän ilmavaa. – Varsinkin laulajana ottaa päähän semmoset äänittäjät jotka poikkasee vähän väliä. ”Mee nukkuu pari tuntia ja mä paan tän balanssiin.” Kyllähän se kuntoon sen sai. Hectorilla oli samanlaisia juttuja. Ei vaan pidä tehdä liian pitkiä pätkiä, mutta kun ei malta millään. www.riffi.fi 4/2017 13 Aika opettaa Hannu Leiden aloittaa luotaamalla läpi yleisimpiä miinoja, joihin miksatessa usein astuu. Joka jutun pitää olla tietysti helkkarin hyvin soitettu
TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: LAURI PALOPOSKI 14-15 Saumaa.indd 14 23.8.2017 12.35. – Mikael ja Aki tekivät kaksi taustademoa, joihin tein laulumelodiat ja sanat. ”Mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja kertsi pitää olla sellainen, että se jää päähän ja että siinä on jonkinlainen tekstikoukku”, Joonas Naskali valottaa Saumaa Recordsin tuotanto?loso?aa. Voidaan jakaa juttuja, mutta kaikilla on tarvittaessa taito tehdä biisi nollasta masteriin, Ekqvist sanoo. Sekvenssereinä käytössä ovat Ableton Live, Cubase Pro, Logic Pro X sekä Pro Tools, ja plugareista esiin nousevat Fab?lter, Slate Digital, Waves, Native Instruments Komplete 10 ja East West Complete Composer Collection. – Ainakin itselläni oli aikaisemmin tapana ajatella, että kaikki langat täytyy pitää itse käsissä. – Biisejä tehdessä homma menee usein melodia ja teksti edellä, ja tuotanto tehdään tukemaan niitä. Mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja kertsi pitää olla sellainen, että se jää päähän ja että siinä on jonkinlainen tekstikoukku, täydentää Naskali. Taustat tehdään pitkälti läppäreillä, mutta kitaroita, bassoja, torvia ja jousia soitetaan livenä tarvittaessa. On vapauttavaa, että voi antaa asioita eteenpäin ja oppii, että toinen osaa tehdä jonkun tietyn jutun paremmin. Käsissä on ainakin hyvänkuuloinen demo, jonka voi antaa muhia, kun pitää pientä breikkiä, kertoo Ekqvist. Omalle tekemiselle tulee helposti itse kuuroksi, Forsby puolestaan kertoo. Kun homma oli kasassa, Jaakko kävi vielä vetämässä kunnon power-Popeda-kitarat, Naskali kertoo. Vaikka moderni teknologia mahdollistaakin paikkariippumattoman yhteistyön, pyrkivät saumaalaiset järjestämään kerran kuussa biisisessiot, jossa kaikki ovat paikalla. – Meillä on aikalailla ?iliksen mukaan valikoituja työkaluja, joita käytetään aina tarvittaessa, esittelee Naskali. Volat kaakossa aamuun asti Saumaa Recordsin ensimmäiset kiinnitykset olivat kitarapainotteista, hiphopahtavaa poppia tekevä Fredi Ginman sekä Joonas Naskalin oma reggae-sooloprojekti Doussi. Tällaisessa, lopulta yön halki aamutunneille venyneessä sessiossa syntyi myös Saumaan rosteriin liittyneen Portion Boysin kesällä julkaistu kappale Intti, hälytystorvilla ja marssisnarella käynnistyvä biisi, jonka on kuulemma määrä syrjäyttää Klamydian Mä lähden himaan -kappale virallisen armeijasta kotiutumisbiisien paalupaikalta. Työkalut fiiliksen mukaan Liisankadun studiossa on kaksi pientä, akustoitua tarkkaamo-/ soittotilaa, jotka soveltuvat myös yksittäisten raitojen, kitaroiden, bassojen ja laulun äänitykseen. Nyt tallista löytyvät myös powerpoppia esittävä Risto Huovila, beatboxia, räppiä ja laulua yhdistelevä Frans Harju, sekä Naskalin ja Ekqvistin räppiduo Pasi ja Anssi, jonka tarttuva ja härskiksikin kutsuttu kesäbiisi Kakkuu järvellä nousi heinäkuussa Spotifyn Suomen top 50 -listan kärkikymmenikköön. Eniten Liisankadulla viettävät aikaansa Naskali ja Ekqvist, sillä Forsby operoi pääasiassa kotoaan Oulusta käsin ja kitaristina monille tuttu Kääriäinen puolestaan on paljon tien päällä, tällä haavaa muun muassa Lauri Tähkän bändin riveissä. – Yleensä aamulla lähdetään nollasta liikkeelle ja työstetään biisiä esimerkiksi kymmenen tuntia. Sen jälkeen ollaan jo tosi pitkällä, biisistä on valmiina ehkä 80–85 prosenttia. – Tää on tätä nykyajan meininkiä, neljä tuottajaa samassa studiossa. Saumaa Records – nykyajan meininkiä Alkuvuonna perustettu Saumaa Records on neljän tuottajan yhteisyritys, jossa Joonas Naskali, Aki Ekqvist, Mikael Forsby ja Jaakko Kääriäinen kirjoittavat, tuottavat, julkaisevat ja kustantavat musiikkia yhdessä. – Silloin työskennellään ?iliksen mukaan volat kaakossa, Forsby kuvailee. 14 www.riffi.fi 4/2017 N uoren tuotantoyhtiön tukikohta on Helsingin Kruununhaassa Liisankadulta löytyvä kellaristudio, jossa nelikko tekee ja tuottaa biisejä vajaalle kymmenelle artistille toimien samalla artistien julkaisijana
www.riffi.fi 4/2017 15 Kuuntelussa luotetaan niin Geneleciin ja Mackieen kuin Yama haan, Dynaudioon ja Adamin subbariinkin. – Jokainen tuntee hyviä tyyppejä ja aina mietitään, kenelle biisi sopii. – On helppoa, kun ulkopuolinen voi säätää lopun ja itse voi keskittyä jo uuteen juttuun. – Kun Portion Boysin Pokemoneja-biisi striimasi kultaa ja annoin Helsingin Sanomille puhelinhaastattelua, olin haalarit päällä hitsaamassa Mikkelin voimalaitoksella ja laskut oli kotona maksamatta. Kyllähän jos näissä hommissa alkaa rahaa ja käytettyä aikaa laskemaan, niin tuntipalkaksi jää joku 0,03 senttiä, Forsby naureskelee. Mutta on täällä äänitetty esimerkiksi säkkipilliä, ja hyvää jälkeä siitä tuli, Ekqvist sanoo. Yhteistyökuvioiden kautta Saumaa Records haalii tietenkin myös tekijöitä projekteihinsa ja artisteja biiseilleen. Duunimäärä on valtava ja paineet ovat liian kovat”, Aki Ekqvist sanoo. Käytössä on myös Kääriäisen mittava, vintage-painotteinen kitaraja vahvistinarsenaali, ja koskettimistona talon puolesta on tarjolla Nord Stage 2. – Jotain biisiä pyörittää korvissa helposti kuukauden tai puolitoista. – Tarkoitus ei myöskään ole jäädä vain Suomeen, me olemme jo tekemisissä esimerkiksi ruotsalaisten tekijöiden kanssa. – En koskaan perustaisi levy-yhtiötä velkarahalla. – Meillä ei ollut aiemmin oikeastaan mitään kokemusta reggaesta. Yleensä studio rumpuäänityksiin valitaan kuitenkin tuotannossa tarvittavan soundin perusteella. Homma pystyyn ilman velkaa Musabisneksen ankaruus oli saumaalaisilla tiedossa ja lähestymistapa onkin melko käytännönläheinen ja yksinkertainen. Silloin tehdään muita keikkoja ja muita hommia. Tai kysytään, että haluaisiko joku tyyppi tulla kirjoittamaan ja tekemään biisejä, Forsby sanoo. Ja tietysti meillä on myös sivuproggiksia, Ekqvist sanoo. Duunimäärä on valtava ja paineet ovat liian kovat. – Se on hyvä kitaraäänityksiin ja nasaalisoundiin tai esimerkiksi maniskan äänittämiseen. Mutta asetelma on myös toisinpäin, eli yhteistyöstä hyötyvät kaikki, Naskali muistuttaa. Siellä on lahjakasta väkeä, hyvä katsoa, miten asiat tehdään siellä. – Tietysti tehdään yhteistyötä muiden kustantajien kanssa, ja ollaan oltu esimerkiksi biisileireillä – Joonas Espanjassa, minä Lontoossa ja Mikael ties missä. Tekeminen muuttuu puurtamiseksi, kun biisin on kuullut liian monta kertaa. – Meille musiikki on koko elämä, ja nyt kaikki se on yhden nimen alla. Mikrofonipaletista Ekvist hehkuttaa etenkin kotimaista Sandhillin 6011A:ta. Lopputuloksena syntyi reggaeta/dancehallia, jota onkin alan piireissä kommentoitu ylistävillä sanoilla. Samalla he tekivät muutaman taustariddimin ja etsivät Jamaikalta artistit biiseihin. Hommaa pitää rakentaa omalla tekemisellä ja velattomalla pääomalla, Ekqvist sanoo. Itse ainakin helposti jään yksin hinkkaamaan asioita, joilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, Forsby sanoo. Rumpujenkin äänitys Liisankadulla onnistuu, mutta lähinnä silloin, jos haetaan ”70-luvun soundia”. KUVA: SAUMAA RECORDS 14-15 Saumaa.indd 15 23.8.2017 12.35. Yhteistyöllä irti turhasta hinkkaamisesta Vaikka Saumaa Recordsin tuottajat ovatkin moniosaajia, hyödyntävät he usein esimerkiksi ulkopuolisia miksausja masterointipalveluja. Meidän ansaintalogiikka sisältää onnistumisia, joilla eletään vähän aikaa, sitten vähään aikaan ei välttämättä ole onnistumisia. Mukaan lähtivät Keida ja Ricky Benz, joista Keidan kolmikko toi myös Suomeen esiintymään. Portion Boys -trioa tuottavalla Forsbylla on alan taloudellisista realiteeteista myös varsin kuvaava esimerkki. Samaa mieltä on myös Naskali ja muistuttaa, että kukaan järkevä ihminen ei lähde alalle rahan takia. Suomessa on parhaat miksaajat ja masteroijat, Ekqvist jatkaa. Vaikka musiikkia tekee ammatikseen, sitä pitää tehdä sydämellä ja nimenomaan siksi, että haluaa tehdä musiikkia. Hyvä esimerkki tekemisestä, jossa yksi asia johtaa toiseen, on on Forsbyn ja hänen lapsuudenystäviensä Jiri Ruotsalaisen sekä Jari Forsmanin soundiryhmä JÓJ Sound, joka järjesti hyväntekeväisyyskampanjan Jamaikalla. – Jos budjettia on, hyvä paikka on esimerkiksi E-studio. ”On vapauttavaa, että voi antaa asioita eteenpäin ja oppii, että toinen osaa tehdä jonkun tietyn jutun paremmin”, tunnustaa Mikael Forsby. Mutta esimerkiksi reggae-dj Selecta Andor totesi, että ei uskoisi että tämä on muualta kuin Jamaikalta. N Saumaa Records – nykyajan meininkiä ”En koskaan perustaisi levyyhtiötä velkarahalla. Tietysti toivotaan, että joskus rupeaa tulemaan rahaa. Vaikka keskiössä ovat labelin omat artistit, ovia ulkomaailmaan ei suljeta
Upouuden tekniikan koeponnistaa syyskauden avaava Myrskyluodon Maija -musikaali, joka samalla juhlistaa 50-vuotiaan teatterin paluuta omiin tiloihinsa. 16 www.riffi.fi 4/2017 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uusi valoja äänitekniikka myrskyn silmässä! Kauttaaltaan peruskorjattu rakennus on viimein kuorittu pressujen alta esiin. KUVA: TAPIO VANHATALO 16-19 HKT.indd 16 23.8.2017 13.20. Peruskorjattu Helsingin Kaupunginteatteri avasi ovensa elokuussa teatteritalon 50-vuotisjuhlien merkeissä. Lähes 70 miljoonan euron korjausbudjetista noin viidennes käytettiin teatteritekniikan uusintaan. Kauden jättisatsaus on isolla orkesterilla ja näyttämöensemblellä toteutettu kotimainen uutuusmusikaali ”Myrskyluodon Maija”
– Jos koko talo katsomoineen ja auloineen joudutaan purkamaan betonipinnalle, samalla kannattaa korjata, parannella ja päivittää näyttämöja taustatiloja, orkesterimonttua, pajoja ja kaikkea muutakin. Äänisuunnittelija Eradj Nazimov sanoo odottaneensa HKT:lle vuosia D-Mitriä, jonka avulla jokainen yksittäinen signaali voidaan kohdistaa tietylle kaiuttimelle tai haluttuun pisteeseen kaiuttimien muodostamassa kolmiulotteisessa tilassa. Esitysteknistä suunnittelupalvelua hankittiin Granlundilta ja Akukonilta. Sen toteuttamiseen on valjastettu yli 120 ETC:n ulkovalonheitintä, joista olennaisimpien Selador Desire Lustr+ -valaisimien seitsenvärimiksaus tarjoaa RGBWheittimiä luonnollisemman ja laajemman spektrin. Uudeksi äänipöydäksi otettiin ison puolen monitoripisteessä aiemmin palvellut Digicon SD10, teatterisoftalla päivitettynä. Suuren näyttämön entiset pääkaiuttimet saivat uuden kodin pieneltä näyttämöltä, jonka surround-kattausta kohennettiin samalla kun katsomon pari perimmäistä penkkiriviä siirrettiin ruhtinaallisen kokoisen uuden valoja äänitarkkaamon tieltä. Nostinjärjestelmien uusinnan yhteydessä heitinkalustolle hankittiin vain niille dedikoidut, omat ansaat. Päänäyttämön kattaus uusittiin kokonaisuudessaan etulinjasta lähtien. Helsingin Kaupunginteatterin tekninen johtaja kertoo, että remontin aktiivivaihe kaksine muuttoineen kesti reilut pari vuotta, sitä edeltänyt ennakkosuunnittelu sekä käynnissä oleva järjestelmien sisäänajo venyttävät aikajännettä ainakin toisen mokoman. Niinpä sisään taloon kannettiin dynamiittia, jolla uusille mekaniikkaratkaisuille louhittiin lisää tilaa. Viime talvena talon remonttiprojektissa työskenteli päivittäin jopa yli kolmesataa henkeä, ja Rehtijärven mukaan kyseessä onkin maan mittavin esitystekninen hanke tällä vuosituhannella heti Helsingin Musiikkitalon jälkeen. Rehtijärven mukaan remontin ajankohdan määritti teatterikiinteistön taloteknisten järjestelmien tulo elinkaarensa päähän. HKT oli kuitenkin vieläkin haasteellisempi koska modernit järjestelmät piti ujuttaa olemassa olevaan, 1960-luvulla rakennettuun suojelukohteeseen eikä Musiikkitalon kaltaiseen puhtaalta pöydältä suunniteltuun uudisrakennukseen. Pääosan urakoi Studiotec, jonka kautta palveluita ja tavaraa toimittivat monet muutkin: esimerkiksi Bright Finlandia käytettiin miksaamoiden asennustöissä ja valonohjauksen suunnittelussa, ja Audico Systems tuli kuvaan Digicon miksausjärjestelmien ja MA Lightingin valonohjauksen tiimoilta. – Nyt ääntä voi vyöryttää vaikka hyökyaaltona näyttämöltä katsomoon piirtämällä liikerata kaiutinlähtöjä ohjaavaan ”Space mapiin”, kertoo Nazimov, joka kantoi käyttäjäosapuolella päävastuun uusien äänijärjestelmien speksauksesta, suunnittelusta ja käyttöönotosta. Uudessa valossa Valopuolella näkyvin muutos on luonnollisesti Kaupunginteatterin uusi julkisivuvalaistus. Punaisena lankana läpi remontin kuljetettiin ajatusta, että teatterin tekniikan kehittämisen yhteydessä tehdään toiminnasta entistä järkevämpää sekä turvallisempaa esiintyjille, muulle henkilökunnalle ja yleisölle. Peruskorjauksessa esitystekniikan osuudesta vastannut Rehtijärvi luonnehtii, että valon, äänen ja videon uusimishankkeissa työskentelivät maan parhaat suunnittelijat, urakoitsijat ja asentajat. Kun esimerkiksi pienellekin näyttämölle haluttiin kaksikerroksinen pyörö, törmättiin sananmukaisesti peruskallioon. Kullakin näyttämöllä on omat ohjausverkkonsa, samoin ulkovaloilla. 16-19 HKT.indd 17 23.8.2017 13.20. Kalliota puhki Peruskorjauksen aktiivisimmassa vaiheessa – ennen valoa, ääntä ja videota – päivitettiin HKT:n näyttämömekaniikka, jonka edellinen kokonaisremontti tehtiin 1990-luvun lopulla. Suuren näyttämön massiivinen näyttämöportaali purettiin, samoin pienen näyttämön turhiksi koetut valosillat. Suuren näyttämön yli sataakahtakymmentä ja pienen puolen lähes viittäkymmentä kaiutinta pystytään nyt hyödyntämään Meyerin teatterikäyttöön kehittämillä D-Mitri-matriisiprosessoreilla, joilla katsoja voidaan ympäröidä äänellä hallitusti kaikkialta. Tilavampaa ääntä HKT:n molempien näyttämöiden Meyer Sound -kaiutinjärjestelmät kokivat muodonmuutoksen. Tämän johdosta esimerkiksi lavaste-elementtejä voidaan nostaa ja poistaa näyttämöltä nopeasti ja varmasti ilman erikoisvirityksiä. Tämän vuoden loppukeväästä väki alkoi muuttaa väistötiloista takaisin, ja remontin loppusuoralla aloitettiin viimeiseen vaiheeseen kuuluvat ääni-, valoja videotekniikan asennukset. Sen tueksi asennettiin entistä kattavampi surround-kaiuttimien arsenaali, ja uudentyyppisiä äänikokemuksia voidaan tuottaa nyt katsomon yläpuolisilla kattokaiuttimilla. Pinnan alle Studiotec asensi talon näyttämöitä varten ETC:n 1200-linjaisen Sensor3-himmenninjärjestelmän sekä Paradigmin valo-ohjausjärjestelmät näyttämön työvalojen, katsomovalaistuksen sekä valojen releohjauksen hallintaan. Viisi Helsingin Kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan Valo ja lavasteet vaativat tilansa, joten entistä tehokkaampi mutta aiempaa pienikokoisempi Meyerin pääkaiutinmalli UPQ tulee tarpeeseen, toteaa Antti Rehtijärvi. Kaupunginteatteri lopetti esitykset Töölönlahden kiinteistössä keväällä 2015 ja sen kolme näyttämöä, pajat, varastot, toimistot, harjoitushuoneet – kaikki lipunmyyntiä myöten siirrettiin eri puolille kaupunkia. Tässä yhteydessä muun muassa suuren näyttämön 16-metrisestä pyörönäyttämöstä tehtiin kaksikerroksinen – 3,5 metriä näyttämötason alapuolella on nyt toinen pyörö, joka liikkuu yläkerran mukana. www.riffi.fi 4/2017 17 N yt Antti Rehtijärven kelpaa jo hymyillä. Hallinto, pajat ja harjoitustilat siirrettiin pariksi vuodeksi Sörnäisiin vanhalle Leipätehtaalle, näyttämötoiminta hajautettiin Linnanmäen Peacockiin, Ryhmäteatterilta vapautuneelle Pengerkadun näyttämölle sekä Itäkeskuksen Stoa-saliin. Subikaiuttimet siirrettiin samalla näyttämöaukon sivuilta keskiklusterin yläpuolelle
18 www.riffi.fi 4/2017 H elsingin Kaupunginteatterin uusi äänentoistojärjestelmä tilaäänimatriiseineen on kunnianhimoinen viritys, jonka pelittämistä tositoimissa pääsee ensimmäisenä omin käsin ja korvin kokeilemaan ”Myrskyluodon Maijan” äänisuunnittelija Sakari ”Sakke” Kiiski. Akustista voimaa Takavuosien tv-sarjasuosikista tutuksi tullutta Lasse Mårtensonin komeaa musiikkia kuullaan nyt ensi kertaa musikaalinäyttämöllä. Jotta äänentoistojärjestelmä soi yhtenäisenä, kaiuttimet on luonnollisesti viivästetty sijaintinsa mukaan samaan aikaan. Subeja lukuun ottamatta etulinja on kahdennettu A/B-periaatteella, jossa jokaisella A-kaiuttimella on parinaan sitä vastaava B-kaiutin, ja nämä kaksi kattavat aina saman katsomoalueen. Aasta beehen HKT:n uuteen äänijärjestelmään voi määritellä kaikki parametrit produktiokohtaisesti, vaikkapa sen minne mikseristä syötetty signaali haarautuu ja missä suhteessa. Timo ja Stanley myös pyörivät harjoituksissa tuoreina korvina, Kiiski erittelee Wavemarkin sisäistä roolijakoa. Orkesteri on juhlan kunniaksi kookkaampi kuin vuosiin, ja 17 soittajan tuottamasta akustisesta soinnista onkin pyritty ottamaan kaikki irti. HKT antoi Myrskyluodon Maijan äänisuunnittelun Wavemarkin hommaksi. Myrskyluodon Maijan esityksissä äänestä huolehtii kaksi miksaajaa Digicon SD7T-pöydällä, jonka työskentelypintaa on kasvatettu kahdella ”sidewingillä”. Sennheiserin D9000-digijärjestelmän miniatyyrikapselit teipataan lähtökohtaisesti näyttelijän otsaan – tosin tässä esityksessä miesnäyttelijät käyttävät usein hattuja, joiden lipat ja lierit eivät tee hyvää pallokuvioisen mikin soundille. – Itse suunnittelen ääntä, ja Stanley Lönnquistin kanssa hoidettiin Digicon pöytien kon?gurointi ja ”yleinen kelailu”. Tietyt signaalit – vaikkapa duettoa esittävä näyttelijäpari tai miesja naiskuorot – voidaan näin reitittää koko järjestelmän läpi kaiuttimille eri väyliä, millä vältetään signaalien sähköisestä summautumisesta syntyvää vaihekäyttäytymistä ja muita epätoivottuja ilmiöitä. 16-19 HKT.indd 18 23.8.2017 13.20. Näihin valintoihin puolestaan vaikuttaa aivan kaikki: onko bändi montussa, onko monttu avoin vai suljettu, näytelläänkö etunäyttämöllä vai syvemmällä – ja niin edelleen. Lauluja poimimaan on valjastettu uhkea neljänkymmenen langattoman esiintyjämikrofonin kattaus. Kiiski on Kaupunginteatterissa keikalla Wavemarkin piikkiin. Siinä kun orkesterin miksaaja pystyy keskittymään bändisoinnin osa-alueisiin ja yksittäisiin soittajiin, toinen miksaaja vahtii lauluja. Miksaajat voivat seurata kapellimestarin lyöntiä erilliseltä näytöltä tai äänipöydän mittaripaneelistakin. Kuuntelumonitorointi voidaan pitää mahdollisimman kevyenä, kun bändi tavoittelee hyvää balanssia livenä ja akustisesti. Monttukierros paljastaa, että perkussionisteja lukuun ottamatta soittajia ei ole pleksitetty koppeihinsa kuten yleensä. Lisäksi hänellä on pöydässään bändin masteri sekä tehostemasteri, ja kun hän laukoo tehosteetkin, on koko esityksen rytmi yksissä käsissä. Miehillä kapseli löytääkin siksi usein paikkansa poskipäästä. Remontissa Kiiskillä ei ollut roolia, mutta sitäkin merkittävämpi se on remontoidun talon esikoistuotannossa, jonka äänipuoli ulkoistettiin Wavemarkille. Käsi isolla kahvalla Suuren näyttämön aiemmat Meyer CQ-1P -pääkaiuttimet päätyivät talon pienelle näyttämölle, joka kävi kokonaisuudessaan läpi samanlaisen muodonmuutoksen kuin suuri näyttämökin, esittelee Eradj Nazimov. Iskut toki napataan paljolti kapellimestarilta ja näyttämötoiminnasta. Stanley on säätänyt uuden D-Mitri-matriisin, ja Timo Liskin kanssa tarkisteltiin kaiutinjärjestelmän viiveet ja vireet käyttöömme sopiviksi. Musikaalin soundimaailma syntyi Sakke Kiiskin johdolla. HKT:n suuren näyttämön etulinja muodostuu kuuden pääkaiuttimen keskiklusterin lisäksi vasemmasta ja oikeasta laidasta, etu?lleistä sekä subikaiuttimista. Vahvistamatonta soundia saadaan katsomoon paitsi kapellimestarin kohdalta näyttämöaukosta myös ritilöidyn näyttämökannen läpi. Tämän järjestelmäviiveen päälle signaalia jarrutellaan lisää kanavakohtaisesti sen mukaan, mikä äänilähde on ja mistä se tulee: onko se näyttelijä, orkesterin instrumentti tai vaikkapa liikkuva äänitehoste
eri verkkoa nivotaan yhteen Paradigmin Central Control Serverillä, joita löytyy maasta tällä haavaa kaksi – toinen on juuri asennettu Tampere-taloon. Liikkuvan heitinkaluston tärkeitä uusia komponentteja ovat Electro Wavesin toimittamien Vari-Liten VL4000 -spottien ja -beamwashien ohella Audicolta ledipuolelle hankitut JB Lightingin A12sekä A8-valaisimet, joita molempia hankittiin myös ”Tunable White” -versioina. Lisäksi valonohjauksen siirtäminen yhtenäiselle alustalle helpottaa esimerkiksi operaattorien siirtymistä näyttämöltä toiselle ja näytelmästä toiseen, kun tekninen haltuunotto ei ole enää kynnyksenä. – Perinteisesti valmistaja määritteli miten laite toimii. Valtaosa liikkuvasta kalustosta on kuitenkin uutta, ja ennen näkemättömiä mallejakin tuli taloon yhdessä rysäyksessä pari kolme. Videosysteemin kyljessä taloon rakennettiin mittava digital signageeli infonäyttöjärjestelmä, jonka myötä teatterin vanhat printtijulisteja valokuvavitriinit vaihdettiin dynaamisiin leditauluihin. Talon molemmilla näyttämöillä signaali kohdentuu nyt täysin hallitusti halutuille kaiuttimille ja kaiutinryhmille. Remontin jälkeen vanhasta kalustosta nostettiin ansaisiin parhaita ja toimivimpia, kuten Martinin Viperia ja ADB:n Warpeja. Samalla teatterin yleisöviestintä modernisoitiin kertaheitolla: kaikki kuvaja tekstiaineisto tuotetaan nyt keskitetysti pilvipalveluna ja jaellaan internetin välityksellä esityspisteisiin. Kauan odotettu D-Mitri-matriisi on viimein totta. AV-mestari Matias Ojanen esittelee paristakymmenestä kamerasta sekä Black Magic Designin videomatriiseista ja oheislaitteista koostuvaa tuotantokäyttöön suunniteltua kuituoptista videojärjestelmää. www.riffi.fi 4/2017 19 Multiviewermonitorien ja ohjauspaneelien avulla valooperaattori saa näkyviin tarvitsemansa kamerakuvat. Ijäs kysyy ohjelmoidessaan uudistetun pienen näyttämön ensimmäisen ensi-illan valotilanteita. – Olen säätänyt nämä ”aa-kasit” nyt matalajänniteväreihin, ja värintoistokyky on aika hämmästyttävä – eikö vain. Ijäksen mukaan Tunable White on juuri sitä mitä teatterikäytössä kaivataan: lämpimien ja kylmien ledien yhdistelmällä voidaan tuottaa ”valkoista” valoa portaattomasti koko skaalalla. Kyseessä on ennen kaikkea tuotantotyökalu, joka mahdollistaa esityksien tason nostamisen uusiin ulottuvuuksiin. 16-19 HKT.indd 19 23.8.2017 13.20. GrandMA2:een siirtymisen myötä tuotannoissa on nyt alettu käyttää myös 3D-ennakkosuunnittelusoftaa, ja tätä silmällä pi täen taloon on varusteltu ohjelmointihuone valopöytineen. Videossa vara parempi Teknisen henkilökunnan, näyttelijöiden ja muusikoiden työtä helpottamaan Kaupunginteatteriin asennettiin kattava videojärjestelmä. Pienelle näyttämölle rakennettiin ruhtinaallinen avotarkkaamo valolle, videolle ja äänelle. Myös suuren ja pienen näyttämön esitystoimintaan liittyvää valonohjausja heitinkalustoa uusittiin reippaasti. GrandMA2-konsolia ohjelmoi Mika Ijäs, taustalla äänimaailmaa rakentamassa Aleksi Saura ja Eradj Nazimov. Taloon hankittiin kaksi uutta MA Lightingin GrandMA2 Light -pöytää aiem pien seuraksi, joten Helsingin Kaupunginteatteri on nyt valonohjaukseltaan yhtä suurta MA-perhettä. Nyt valopöytä on ikään kuin tyhjä, käyttäjä päättää miten haluaa sen toimivan, valosuunnittelija Mika Ijäs luonnehtii GrandMA2:n ominaispiirteitä. Esimerkiksi uusiin infrapunakameroihin liitettyjen näyttöjen välityksellä valoja näyttämömiehet näkevät nyt mitä lavan pimeissä katveissa tapahtuu, millä saadaan lisää sähäkkyyttä vaihtoihin sekä kohennettua työturvallisuutta niin kulissien takana kuin niiden edessä. N Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa syyskaudellaan kaikkiaan viitisentoista ensi-iltaa, joista puolet Tokoinrannan peruskorjatussa päätalossa. Antti Rehtijärven mukaan on tarkoituskin, että tarjolla on kaikkia valonlähteitä – purkausja ledipolttimoista hehkulamppuun. Valkoisen sävyjä Samalla kun valonohjauksessa on kuljettu yhtä yhtenevää mallia kohti, heitinpuoli on entistä monipuolisempi. Kokonaisuuteen sisältyy nelisenkymmentä eri käyttötarpeisiin osoitettua mediatoistimilla varustettua kuvamonitoria talon sisäja ulkotiloissa
20-23 Tapani Rinne.indd 20 23.8.2017 13.21
Jazzfonistit ovat tainneet olla pääsääntöisesti konservatiivisempia. En ota keikoille edes tietokonetta. Ennen sekin oli miksaajan käsissä eli treeniksellä oli tehty luottomiesten kanssa iso pohjatyö. Kun esiinnyn joikaaja Wimme Saaren kanssa, lavalla on kaksi ukkoa ja miksauspöydän takana kolmas. Nykyään tosin efektoin itseäni myös RinneRadiossa. Ja soolokeikoilla looppikojeet antavat mahdollisuuden kerrosteluihin. RinneRadion kuumimman huuman aikaan ennen vuosituhannen taitetta ykkössoitin ja jopa Tapanin eräänlainen tavaramerkki oli sopraanosaksofoni. Teknologia on vielä tänäkin päivänä aika arvaamatonta, ja katselin kai viisitoista vuotta sitten turhan läheltä, miten turhan moni todella hyvinkin asiat tunteva kaveri joutui kamppailemaan kaluston kanssa. Rinne kertoo seuranneensa ensin ihaillen sivusta kitaristi Jarmo Saaren ja muiden ystävien sekä kollegoiden vastaaKuva Tampere Biennalesta 2016, Circo Aereo & defunensemblen Concerto Planos -näyttämöteoksen kantaesityksestä. Varsinaisia esikuvia tai malleja maailmalta Tapani ei ole löytänyt tai edes etsinyt. Ja sehän katkeaa aina, kun artisti kumartuu läppärin ylle säätämään jotain. Jostain syystä jopa paremmin kuin saksofonien, Rinne alustaa. Jon Hassell on käyttänyt vuosikymmenet shiftereitä ja harmonisaattoreita, Miles Davis tietenkin jo 1970-luvulla wahwahia ja sitä rataa. Porista kotoisin oleva, aikoja sitten helsinkiläistynyt 55-vuotias mies kokee tällä hetkellä omimmaksi äänekseen bassoklarinetin, mutta tilanne saattaa muuttua – ja on aikojen saatossa muuttunutkin. 20-23 Tapani Rinne.indd 21 23.8.2017 13.21. RinneRadiossa lavalla on kolme tai neljä kaveria ja tiskin takana yksi. Rinne ei koe menettäneensä efekteille mitään, koska sama itse puhaltamalla tuotettu ääni soi edelleen kaiken pohjana. Toisten tavoitteesta tulee heille väline itse. Päivänpoppi on sitten erikseen, siinähän pelataan täysin äänenpaineella, koreogra?alla ja visuilla. Erillisten laitteiden nimiä ja malleja en kuitenkaan tiedä. – Monet tavalliset kitarapedaalit soivat hyvin nimenomaan bassoklarinetin kanssa. – Jokusia digitaalisia efektejä lukuun ottamatta settini on analoginen ja hyvin suoraviivainen. Ennakkoluuloton kulku ääniympäristöstä toiseen on jatkunut omalla polveilevalla uralla yli kolme vuosikymmentä, eikä loppua näy. Looppaus oli pitkään harvinaisempaa, tosin yleistynyt nyt myös meikäläisten keskuudessa. – Sovellan eri projekteihin vähän eri kattauksia, mutta esimerkiksi oktaaverit toimivat usein tyylikkäästi. – Trumpetistit ovat kunnostautuneet näissä jutuissa enemmän. – Pasunisti Markku Veijonsuo, viulisti Pekka Kuusisto ja haitaristi Kimmo Pohjonen aloittivat kutakuinkin vastaavat juttunsa jo kauan sitten, enkä ensin halunnut lähteä mukaan. www.riffi.fi 4/2017 21 TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU Tapani RINNE – soundin ytimessä soundin ehdoilla Soundi iski Tapani Rinteeseen kovaa ja kokonaisvaltaisesti jo murrosiässä. Piuhat kiinni ja virrat päälle. Tätä ajattelua edustaa puupuhaltaja, säveltäjä ja improvisoija Tapani Rinne. Bassoklarinetti sellaisenaan, akustisen äänen lähteenä, on itsessäänkin haastava ja ilmaisurikas, mutta erilaisten efektipedaalien avulla innovaattori varmistaa, että pään sisällä kaikuvien ennenkuulumattomien soundien välittäminen muille onnistuu tehokkaammin. Laitteista tulee koko ajan vinkkejä soittajilta ja äänialan muilta ammattilaisilta. Haluan enemmän Jimi Hendrixiä kuin DJ-kumartelua. Tietyissä genreissä lavalla tapahtuu harvoin mitään soittamiseen liittyvää, eikä siinä mitään. Olikin melko sykähdyttävää, kun New York J oillekin matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. Mutta koska pidän itseäni muusikkona, koen tekemisen tietyllä tavalla. Toteutus elää formaatin ehdoilla. Poikkeavampiin paikkoihin, kirkkokeikoille ja vastaaviin, pakkaan autoon oman pikku-PA:n eli pystyn hoitamaan koko jutun itse. Hyvä soundi ei ole hänelle mikään kaukainen maali vaan jatkuvassa virtauksen tilassa elävä raaka-aine, jota muokata ja käsitellä. vaa toimintaa, mutta suorastaan vastustaneensa mallin omaksumista itse. Edward Vesalan johtaman Sound & Furyn kanssa kymmenisen vuotta aiem min mukana kulki valtava soitinarsenaali ja uran alun freelancer-muusikkovuosina Rinne tunnettiin ensi sijassa tenoristina. – Soolokeikat sujuvat tarvitessa ilman apua. Vasemmalla Tapani Rinne, oikealla Mikko Raasakka. No, olihan Michael Breckerillä jo Heavy Metal Be-Bopilla (1978) jotain härpyttimiä, mutta lähinnä niitä on puupuhaltajilla kuultu kuriositeetteina ja mausteina. Ehkä kyse onkin puhtaasti laiskuudesta! Mutta vakavammin sanoen, minusta keikkaelämykseen kuuluu tekijän ja kokijan kontakti. Oma tapa toimia löytyi yksinkertaistamalla. Siinä taas auttoi, kun muisti millainen merkitys vuorovaikutuksella on esitystilanteessa
Hyvästä esimerkistä käyvät Wimmen kanssa tehdyt Soabbi (2013) ja Human (2017), joihin kiteytyy jotain olennaista miesten kohta 30 vuotta jatkuneelta ja jo aiemmin useita albumeita tuottaneelta retkeltä. Paljaan äänen tuottaminen ja kuunteleminen on nostanut esiin myös sen, että iän karttuessa kehon fysiikka muuttuu. Malli kiteytyi jo miesten ensimmäisessä projektissa, joka toteutettiin muinaisissa intialaisissa pyhissä paikoissa ja julkaistiin 2011 levyllä Inside the Temple. Vinyylikaiverrus ei mennyt ihan yhtä putkeen, mutta originaali miksaus on hieno. Tilanne innoitti antamaan projektille hetkeksi [kummankin taustasta juontuvan] työnimen Satakunta Pedals! Oman soundin efektointi on Tapanille verrattain uusi asia, johon hän suhtautuu paitsi lapsekkaalla innolla, myös hartaudella ja nöyryydellä. Kenties juuri äänipaletin kasvettua ja mahdollisuuksien sitä kautta paisuttua erilaiset duot tuntuvat juuri nyt Rinteestä sopivan kokoisilta yksiköiltä. Virrat välillä poikki Kun vaikuttimet ovat kunnossa, rakentuu tekeminen vakaalle pohjalle. Rinteen metodissa moottorina hyrisee aina tarve, eikä hän katso juuri muokanneensa soundiaan sen enempää kuin sävellysprosessiaankaan ulkoisten motiivien ajamana. Mutta kun asiat alkoivat vakiintua, se jäi. Eli kyllä tässä vielä hetki menee. Koko uraa peilatessaan Rinne löytää vaivatta muutaman esimerkin siitä, milloin levylle on tarttunut soundillinen täysosuma. Tärkeä hetki koitti, kun kotiin tuotiin ihan oikeat stereot. Äänenpaineen voima soundin kokemisessa tuntui kiehtovalta. Lavalla on rauhallisempi mieli, jos etupäätä hoitaa osaava ja tuttu tekijä. – Olen tehnyt Tumpin kanssa pitkään hommia eri kehyksissä, ja uusimpia aluevaltauksiamme ovat duokeikat, joilla hän prosessoi ja muokkaa tuottamaani äänestä livenä tietokoneella Ableton-ohjelman kautta. – Puupuhaltimen ihan ”natural” soundi kiinnostaa totta kai yhtä lailla edelleen. Pikku kuriositeettina voi mainita, että olen myös ottanut tuntumaa modernimpaan EDM-soundiin: Janji feat. Lisäksi samassa asennossa huonossa ryhdissä oleminen on aiheuttanut sen, että jouduin olkapääremonttiin. – Jukka ei ole pitänyt asiasta meteliä, mutta hän on aika pitkällä tälläkin osa-alueella eli vähän vastaavassa pisteessä efektien ja looppausten kanssa. Toisinaan kolmantena on mukana runoilija Harri Hertell, eli Tumppi pyörittelee minun soittoani ja spoken word -pätkiä uuteen uskoon. – Kummankin kattaus on täysin akustinen ja itse tila astuu oikeastaan kolmannen soittajan rooliin. Tilanteen edellyttäessä mukaan kutsutaan avainkumppanit, kuten Tuomas Norvio. Barskaan puolestaan löytyi heti tuttu tuntuma, vaikka se on paljon isompi peli. En siis voi todellakaan väittää, että olisin keksinyt pyörän uudestaan. – Joku Philipsin muovinen setti se oli. Muun muassa erilaisiin installaatioihin tehdyissä irtoprojekteissa heistä on ollut iso apu. Tällainen pallottelu on kiehtova tapa lähestyä soundia. Veikka Erkolan käsiala esimerkiksi on ihan toisenlainen kuin jonkun muun. TR:n biisi Milky Way Stars on kerännyt 2,2 miljoonaa Spotify-kuuntelua. – Jimi Sumén miksasi debyyttimme tosi upean kuuloiseksi. Vihosta voi yhä tarkistaa, käytinkö esimerkiksi jollain Kojon tai Pekka Ruuskan levyllä tiettyä Dukof?n suukappaletta. Treenasimme Viaporin juttua tässä työhuoneellani, ja kun kumpikin oli levittänyt efektinsä lattialle, kävi vähän ahtaaksi. Toki olen keskittynyt oikeastaan vuosikymmeniä muihin soittimiin, mutta kuitenkin. RinneRadion vuonna 1988 ilmestynyttä esikoisalbumia Tapani pitää puhallinsoundien osalta erittäin onnistuneena, samoin jokusia yhtyeen myöhempiä levyjä. Myöhemmin RinneRadion soundia on määrittänyt enemmän tuottaja. Olemme tehneet näin monia juttuja Harri Huhtamäelle Ylen Radioateljeehen, samoin useita teatterija sirkushankkeita. – Tartuin alkuvuodesta pitkästä aikaa tenoriin ja hätkähdin vähän, kun en saanutkaan enää irti ihan sitä, mitä odotin. Silloin aukesi uusi maailma. Vastaavia käänteentekeviä hetkiä tuli koulun bileissä ihan random-bändien keikoilla. Niin ikään Pauli Saastamoisen kanssa on tullut tehtyä useita hyvältä soundaavia levyjä, kuten RoK (1996) ja Wimmen Cugu (2000). Ja freenä toki mentiin aina tilaajan ehdoilla. – Freelancer-vuosina laitoin muistiin paitsi levysessiot, myös niissä menestyksellä käytetyt soittimet ja suukappaleet. ”Päivänpoppi on sitten erikseen, siinähän pelataan täysin äänenpaineella, koreogra?alla ja visuilla.” 20-23 Tapani Rinne.indd 22 23.8.2017 13.21. Norvion rinnalle ”luottomieheksi” Rinne nostaa Muf?erina tunnetun, niin ikään RinneRadiossa vaikuttaneen Konsta Mikkosen. Vellu Maurola hallitsee äänikuvan luomisen suvereenisti. – Aina kun mahdollista, pyydän heistä jommankumman soolokeikoillekin laadunvalvojaksi. – Sen yhden kuuluisan teorian mukaanhan jonkun taidon haltuun ottaminen vaatii kymmenen tuhatta tuntia. Eikä äänen prosessoinnista hurmioituminen tietenkään tarkoita, että Tapani olisi kyllästynyt fonien, klarinettien ja huilujen intiimiin, inhimilliseen ja puhuttelevaan soundiin. 22 www.riffi.fi 4/2017 Timesin arviossa SlowHillin ekasta levystä (FinnDisc, 2002) minua luonnehdittiin ”maailman ainoaksi tekno-bassoklarinetistiksi”, Rinne nauraa. – Ajankuvia matkan varrelta… Ja olihan muuten Bennie Maupinilla esimerkiksi Herbie Hancockin Headhuntersissa paikoin aika efektoitu soundi. Kyseessä saattoi olla vaikka Kieltolaki-yhtye Porin työväentalolla. Mutta matkaradio ei kuitenkaan tuntunut enää miltään, kun juttuja saattoi kuunnella kahdesta kajarista, vääntää välillä vähän volaa ja kaivaa bassoa esiin. Vau! Musalajikaan ei ollut niin olennainen kuin se, että ääni yhtäkkiä täytti koko tilan. Soitan siis samaan aikaan sekä Tumpin että tavallaan itseni kanssa. Sama pätee tietenkin SlowHilliin. Eli paljon on tullut hommailtua eri tyyp pien kanssa, osin ihan hyvääkin! Äänenpaineen viehätys Soundin metsästyksen Rinne laskee alkaneen jo pikkupoikana. Pisimmälle tässä ajattelussa pääsen lyömäsoittaja Teho Majamäen kanssa jutuissa, joita olemme toteuttaneet erilaisissa ambienssiltaan kiinnostavissa tiloissa. Kesän 2016 Viapori Jazz -festivaaleilla Rinne heittäytyi avartavaan elektroakustiseen kokeiluun tapahtuman musiikillisen johtajan ja saksofonistikollegansa Jukka Perkon kanssa
Piti selvittää, mihin suukappaleeseen Jan Garbarek puhaltaa ja mitä kaikuja jollain hänen levyillään oli käytetty… Loputonta palojen keräämistä. Sitä tolkuttoman raskasta massaa… Soundia, jälleen kerran. Hän oli siinä tosi syvällä. Joe Zawinulin jokilaivat, Wayne Shorterin lintumaiset sopraanorääkäisyt ja Jaco Pastoriuksen sekä Alphonso Johnsonin laulavat bassolinjat. www.riffi.fi 4/2017 23 Tai Sleepy Sleepers tai Dave Lindholm Kirjurinluodon kuplahallissa. Erityisellä lämmöllä Rinne muistelee niitä elämyksellisiä konsertteja, joiden aikaan tietoa oman alan hienouksista oli jo karttunut jonkun verran, vaan ei liikaa. Tai liverpoolilainen Swinging Blue Jeans Porin Anttilassa… Mikä tahansa. Ison, sähköisen yhtyeen ylväs klangi jätti pysyvät jäljet. Jos vaikka Eetua ajatellaan, niin sain Sound & Fury -kuvioista kenties vielä enemmän asenteen ja ?loso?an tasolla kuin suoraan musiikillisesti. Jokaisesta sessiosta ja keikasta jää jälki. Mieletöntä! Tapani oli neljäntoista, kun Weather Reportin klassikko ilmestyi. Hänen soundiinsa ja tekemisiinsä ovat vaikuttaneet matkan varrella monet kanssamuusikot, sekä suorasti että epäsuorasti. Oopperassa taas esimerkiksi Ravelin Bolerossa vieraillessa Pensolan Risto opetti paljon. – Mikahan oli mestari painon ja volyymin käsittelyssä. Tykkään totta kai älyttömästi esimerkiksi Stan Getzin, Paul Desmondin tai Iro Haarlan tyylistä, mutta ihailen yhtä lailla vaikkapa Ulverin tai Sunn O))) :n tekemisiä. 20-23 Tapani Rinne.indd 23 23.8.2017 13.21. – Kyllä esimerkiksi Weather Report ja Kraftwerk Kultsalla olivat aivan huikeita iltoja. Taiteilijuuden peruspilareihin millä hyvänsä alalla kuuluu toimia tai ainakin sanoa toimivansa mahdollisimman omalakisesti. Tärkeä opettaja oli Tapio Lötjönen. Ensimmäisen jazziin kytkeytyvän kunnon sykäyksen aiheutti Weather Report. N Tapani Rinne ja fonistikollega Jukka Perko konsertoimassa Suomenlinnan kirkossa Viapori Jazz 2016 -tapahtumassa. – Tunnistettava soundi on yhä se asia, joka minuun muusikoissa tai bändeissä vetoaa. Inspiraation siemeniä soundien ja sävelmien lähteeksi kuulee ja näkee koko ajan, kun pitää aistit auki. – Muodollisen koulutuksen klarinetin soittoon sain aikanaan Sibelius-akatemian solistisella linjalla. Kaikki muu on tullut tekemisen, harrastamisen ja yhtyesoittamisen kautta. – Junassa istuessa joku radanvieren satojen metrien tukkipino saattaa herättää mieleen tietyn rytmisen aiheen, lentoon lehahtava lintuparvi puolestaan antaa impulssin jännittävään ambienssiin tai uuteen yksittäiseen soundiin. Rinne kuitenkin puhkaisee hermeettisen kuplan mielellään. Aika pian sitten alkoikin kova tiedonjanon tyydyttäminen. Arkisissakin tilanteissa. UMO:n pultissa vieressä saattoi istua Juhani Aaltonen tai Pentti Lahti, jonka kanssa tuli vaihdettua paljon mielipiteitä asioista. Ehkä juuri tietty kokonaissoundi vetikin niin paljon puoleensa, etten lähtenyt musiikkiopistosta klasarihommiin enkä myöhemmin varsinaisesti big bandtai bebop-juttuihin. Freelanceriksi ryhtyessä olin utelias ja sain Lasasen Penan kaltaisilta kollegoilta vinkkejä saksofonien äänenmuodostukseen, eri big bandien kanssa soittaessa taas otin ahnaasti oppia vierailijoilta. Kolme lyöjää, Michael Hendersonin bassot, Keith Jarrettin avaruuskuviot… Se bändi soi niin hienosti. Soundi ja musan herättämät ?ilikset puhuttelivat. Matka jatkuu. Eli en noudatellut koulujen suosimaa ”ensin historia haltuun” -mallia. Tässä lokerossa Rinne on tehnyt toistaiseksi kauaskantoisimmat työnsä hiljan traagisesti edesmenneen Mika Vainion (1963–2017) kanssa. – Black Market on mieletön kaleidoskooppi. Volyymi ja fyysisyys tekivät vaikutuksen. Ja puhuttelevat edelleen. Siellähän soundi-ihanteet ovat tarkkaan rajattuja ja opiskelijoille määritellään aika tiukat raamit. Kärjistäen voisi sanoa, että hän erikoistui rytmiin ja soundiin ja jätti melodiat sekä harmoniat huomiotta. Milesin ja Hancockin kohdallakin tsekkasin ensin ne oman aikani relevantit jutut ja peruutin vasta sitten heidän akustisiin bändeihinsä. Tajusin jotain musasta ja siitä, miten asiat tehdään, mutta saatoin silti edelleen vain upota soundiin. Ja totta kai kotimaan huipuilta. Mutta yksittäisten yhteistyökumppanien esiin nostaminen on aina ongelmallista, koska heitä on ollut niin paljon ja kukin on vaikuttanut tekemisiini omalla korvaamattomalla tavallaan. Tänäänkin juutuin aamulla ihastelemaan jonkun Facebookissa jakamaa Milesin keikkaa Tanskasta vuodelta 1971
Lauloin sanoituksen instrumentaalin päälle, ja se tuntui toimivan. – Se tapa ei kuitenkaan toiminut. Lutherin ja hänen veljensä Cody Dickinsonin perustamasta triosta on tullut yksi blues-lähtöisen juurimusiikin tärkeistä yhtyeistä 2000-luvulla. Näin se Bird Without a Featherin Zeppelin/Hendrix-?iliskin saatiin talteen. Luovuutta ei kannata kahlita yhteen juttuun Dickinsonin veljesten luovuus ei ole rajoittunut vain NMAS:aan. Aluksi teen kappaleen kuitenkin sellaiseksi kuin se luonnostaan muotoutuu, oli se sitten vaikka reggaeta. Sitten vein äänitykset päätökseen ja tein myös nuottikirjan. Emmylou Harrisin Spyboy-yhtye) on nyt tulossa toiseksi rumpaliksi, hän asuu Ruotsissa nykyään. Mutta, onko se enää edes trio, sillä ainakin Järvenpäässä kuultiin laulusta, kitarasta sekä rumpujen ja koskentinsoittimien yhdistelmästä ponnistava duo. Sen voi siis tulkita muillakin tavoin: laulusta voi tehdä folkia, bluesia tai vaikka rockia. 24 www.riffi.fi 4/2017 A settauduin Luther Dickinsonin kanssa backstage-tilana toimivan tila-auton etupenkeille Järvenpäässä hieman sen jälkeen, kun North Mississippi Allstars oli soittanut osuutensa Puistobluesin pääkonsertissa. Ohjelmoituja juttuja Cody käyttää vain parissa biisissä, mikä on hyvä, koska näin voimme improvisoida enemmän ja pääsemme takaisin komppiin, jos jotain tapahtuu. Veljesten isä oli vuonna 2009 kuollut, vaikuttavan uran tehnyt muusikko ja levytuottaja Jim Dickinson. Se on musikaalisempaa kuin vain napin painaminen, Luther vastaa. North Mississippi Allstarsin uutuus Prayer For Peace on aika monipuolinen levy. Ja Cody soittaa rumpujen kanssa koskettimia; hänellä on lavalla kaikenlaista laitetta. Kun nykyisin soitamme triona, kokoonpanossa on yleensä kitara ja kahdet rummut. Itse asiassa Brady Blade (mm. Jälkeenpäin kirjoitin siihen sanat, kun pohdin Buddy Guyta ja Amerikkaa. Mavis Staplesin kanssa äänitimme Chicagossa, ja Amy LaVeren kera Nashvillessä. Varsinkin Lutherilta on vuosien varrella ollut erilaisia sooloja sivuprojekteja jopa siinä määrin, ettei aina meinaa laskuissa pysyä. – Minulle oli hyödyllistä oppia laulunkirjoittajana se, että kun olet onnistunut kirjoittamaan kappaleen, sen voi purkaa ja kasata sellaiseksi kuin tarvitsee. Sillä tavoin onnistuimme vangitsemaan levyn vapaan live-?iliksen. Se olikin oikeastaan varsinainen innoitukseni: halusin levyttää uudestaan joitain suosikkeja omista kappaleistani tavalla, jolla ne sopisivat folk-laulukirjaan. Luther Dickinsonin mielestä on parempi antaa luovuuden kukkia erilaisissa projekteissa kuin kahlita se vain yhden bändin formaattiin. Rahoitin kaiken itse ja tein levyä omaksi huvikseni, kerrytin laulujen kokoelmaa. Ei mitään turhaa pohdintaa, vaan soitetaan. Lisäksi häntä on nähty kitaristina esimerkiksi Black Crowesissa. Luther ja Cody kasvoivat Pohjois-Mississippin bluesja folk-perinteen ympäTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA North Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut Pohjois-Mississippin blues-perinteestä ponnistava North Mississippi Allstars on ehtinyt jo yli 20 vuoden ikään. – Emme ole juurikaan käyttäneet bassoa viime aikoina, sillä perinteinen trio tuntuu jotenkin liian vanhanaikaiselta. Luther Dickinsonin viimeisin soololevy, Blues & Ballads (A Folksingers Songbook) koostuu yli kahdestakymmenestä laulusta, jotka ovat kaikki joko kokonaan tai osittain hänen tekemiään. – Tätäkin levyä tehtiin siellä täällä vuoden ajan. Louisissa. Niitä on kuitenkin innoittanut häntä koko elämän ympäröinyt folkja blues-musiikki. Luther kertoo, että tämä levy tehtiin jopa lauluosuuksia myöten studiolivenä. Kun soitin materiaalia levyyhtiölle, siitä pidettiin. Nimikappale oli ihan improvisaatio, jonka äänitimme instrumentaalina. Levyä äänitettiin kiertueen lomassa siellä täällä, pari kappaletta New Yorkissa, pari New Orleansissa, myös Memphisissä ja St. Sitten kun aloimme tehdä myös omia soolojuttuja ja sivuprojekteja, jokainen idea löysi oman paikkansa ja luovuus alkoi kukkia sen sijaan, että musiikin eri sävyt söisivät toisiaan. 24-27 North Mississippi.indd 24 23.8.2017 12.46. Luther huomauttaa, että alunperin veljesten ideana oli, että kaikki heidän musiikilliset ideansa suodatettaisiin North Mississippi Allstarsille. Halusin esimerkiksi äänittää Sun-studioilla Memphisissä, koska en ole siellä koskaan soittanut, vaikka Mississipissä kasvoinkin. Siellähän on jopa psykedeeliseltä tuntuvaa vaikutetta. – Kiitos
Molempien elämä on siis ollut jo lapsesta saakka musiikintäyteinen. www.riffi.fi 4/2017 25 röimänä; muun muassa R.L. Luther Dickinson sanoo kuitenkin olevansa tarkkana sen suhteen mitä kuuntelee, koska hän omaksuu helposti vaikutteita. Siinä kun on parhaat puolet molemmista, Luther toteaa. Tämä antoi innoituksen North Mississippi Allstarsin perustamiselle vuonna 1996. – Esimerkiksi country-musiikkia en kuuntele lainkaan, vaikka pidän muun muassa Hank Williamsin musiikista. Burnsiden perhe asui lähellä. Onko niin yhä. Burnsidelta. Up Over Yonderissa slidea soittaa kuitenkin Jason Isbell, ja hänellä taisi olla strato. Itse asiassa nyt peukalo on niin huonossa kunnossa, etten voi soittaa lainkaan akustista – sormi pikkaus ei onnistu. Marshall taitaa olla keikkavahvistimesi ulkomaan kiertueilla. – Ne ovat yleensä vanhempia Fendereitä, Gibsoneita, siis aika vanhoja vahvistimia. – Nimenomaan. – Tein peräkkäin neljä soololevyä, jotka olivat kaikki akustisia. Pidän siitä, että tuolta alueelta kitara soi pehmeämmin. Itse asiassa pidän siitä enemmän kuin 335:stä. En vain halua lähteä sille tielle, sillä täytyy pysyä omalla kartalla. Burnside soitti oikealla kädellään ihan joka puolelta, hän oli todelliNorth Mississippi Allstars – trion ei tarvitse olla kitara-basso-rummut ”Oikeasti haluaisin vain mennä piuhalla suoraan PA-systeemiin, vaikka jollain hyvällä putkietuasteella, sillä joskus vahvistimen mikityksessä häviää soundista jotain olennaista.” 24-27 North Mississippi.indd 25 23.8.2017 12.46. Teetkö sen soinnin vai soittomukavuuden vuoksi. Pyysin aluksi Derek Trucksia, mutta hän ei ehtinyt. Lisäksi lasten kanssa kuunnellaan kotona klassista musiikkia, mikä on mukavaa, koska en ymmärrä siitä yhtään mitään. Jason ehti ja soittikin todella kauniisti, Luther kertoo. Kuuntelen lähinnä bluesia ja jazzia, jälkimmäistä paljonkin. Slide-soundi Blues & Ballads -levyllä on todella hieno, varsinkin Up Over Yonderissa. Toisesta suunnasta saa sitten sitä purevuutta, eli siinähän sinulla on hyvä ekvalisaattori. Siinä suurin muutos oli se, että 335:n perinteiset humbuckerit on korvattu P-90-mikrofoneilla. Jossain vaiheessa et soittanut lainkaan sähkökitaraa kotona ollessasi. Olen huomannut, että plektrakätesi on suuren osan ajasta kitaran kaulan ylänauhojen kohdilla. Mitä vahvistimia yleensä käytät äänittäessä. – Viime aikoina olen soittanut enimmäkseen Gibsonin ES Les Paulia, joka on aivan mahtava kitara. Fenderit ovat kuitenkin soivuutensa puolesta tosi hienoja vahvistimia, ja Marshall on ehkä jo vähän liian rupinen. Burnside jätti jäljen Luther on usein nähty soittavan Gibson ES-335:llä, ja vuonna 2014 Gibson julkistikin Dickinsonin nimikkomallin. Olen kuitenkin miettinyt, että keikoilla pitäisi oikeastaan olla sekä Marshall että Fender. Oikeasti haluaisin vain mennä piuhalla suoraan PA-systeemiin, vaikka jollain hyvällä putkietuasteella, sillä joskus vahvistimen mikityksessä häviää soundista jotain olennaista, Luther pohtii. Silloin soitin kotona vain akustista. Nykyään olen taas soittanut aika paljonkin sähkökitaraa, koska haluan pitää molemmat kunnolla hallussa. R.L. Marshalleissa pidän erityisesti niiden suljetusta kaapista, koska käytän usein Gviritystä ja välillä alin kieli on viritetty jopa c:hen asti. Ja ilmeisesti siksi, että sellainen on saatavilla kaikkialla. – Opin tuon jutun R.L. Silloin suljetulla kaapilla saa jykevän soundin, kun taas avonainen Fender ei tahdo toimia. Jos taas kuulen roots-musaa, tiedän heti mitä siinä tapahtuu, Luther perustelee
Jos taas biisi tarvitsee vain yksinkertaiset bassorumpuiskut, niin soitan jalkapedaalilla trigattuja bassorumpuja. Toisaalta tässä on mahdollisuus viedä sanaa ihan uudelle sukupolvelle, ja ehkä jopa vähän lisätä jotain uutta tähän perintöön. Burnsiden kitaransoitto oli virtuoottista, ja hän oli suurin vaikuttajani. Sain sähköpostin bändin managerilta, jossa kysyttiin kiinnostustani ja pakkohan oli heti vastata kyllä. – Isot hitit kuten Bring Me To Life ja My Immortal tunsin tietenkin, mutta ensimmäisiä harjoituksia varten minun piti opetella 40 biisiä, joista keikkasettiin on valikoitu noin puolet. Opettelu oli kiinnostavaa hommaa, koska Amylla on omintakeinen tyyli biisinteossa ja musiikillisestikin sain uutta hänen kappaleistaan. – Olen vuosien varrella hionut tätä settiä, jossa on siis rinnakkain akustinen rumpusetti ja sen oikealla puolella elektroninen laitteisto kosketinsoittimen kera. Ja tietysti vähän siitäkin minkälaista laitteistoa hän siinä hyödyntää. ’70–80-luvuilla R.L. – Itse näen asian niin, että minkä tahansa perinnemusiikin esittäjällä on tehtävänä säilyttää osa tuon musiikin koskemattomuudesta. ’90-luvulla toimin hänelle kuskina ja kitaristina, jolloin näin miehen soittavan joka ilta. Kotimaassaan Majura oli jo ehtinyt kerätä mainetta omilla sooloprojekteillaan ja bändissä Equilibrium, sekä vakiovieraana remeltäjäporukka Knorkartorin keikoilla ja toisinaan myös Ragen konserteissa. Tuontasoiseen bändiin littymistä ei tarvitse miettiä, Majura muistelee tapahtumia parin vuoden takaa. – Joko soitan samaan aikaan rumpujen kanssa oikealla kädellä bassosävelet Nordin pianosta. Haluan kuitenkin tehdä tämän hyvällä maulla, enkä vetää överiksi – sellainen kiusaushan tässä on. Ihan tuntemattomuudesta häntä ei siis tempaistu, mutta lopullinen ehdotus Evanescenceen liittymisestä tuli verkostoitumisen kautta, eikä megabändeille tyypillistä kymmenien ehdokkaiden koesoittokierrosta tarvittu. Pitkiä taukojakin on pidetty. Pidän siitä, että pystyn luomaan kerroksia ja luuppeja. Codyn mukaan tällainen soittotapa on kyllä vaikeampaa kuin normaalin rumpusetin soittaminen, mutta vaivan palkintona on uusien sävyjen löytäminen. – Kyllä tämä on vaikeampaa, mutta mukavaa, sillä nyt olen löytänyt tavan yhdistää modernimpaa soundia bluesiin. Me soitamme esimerkiksi Robert Johnsonin Preachin’ Bluesia usein, minkä perusrytmi suorastaan huutaa drum’n’bass-komppia, samoin kuin (R.L. Bändeissä on niin tärkeää, että kaikki pärjäävät keskenään, koska ääliöitä ei haluta mukaan, vaikka kuinka hyviä muusikoita olisivatkin. – Matkustin kolmeksi päiväksi New Yorkiin, jossa hengailtiin ja juteltiin Amy Leen kanssa, tutustuttiin toisiimme. Cody kertoo käyttävänsä yhdistelmäsoitossa kahta erilaista tapaa kappaleista riippuen. Olitko jo sitä ennen soittanut covereina Evanescencen biisejä. Tämä siksi, että Cody Dickinson mielestä perinnemusiikin esittäjillä on aina tietty vastuu. Yleensä käytän koskettimia rumpusetin kanssa silloinkin, kun meillä on basisti matkassa. Ne on viritetty kappaleiden sävellajien mukaan C-, Etai G-säveliin. 26 www.riffi.fi 4/2017 nen mestari ja lahjakas myös sanallisesti. Ja on se tuonutkin nuorempaa yleisöä keikoille, hän tuumii. – Ystäväni Alex Skolnick Testamentista suositteli minua, kun häneltä kysyttiin ehdotusta uudeksi kitaristiksi Evanescenceen. Oikein hyvänä päivänä pystyn taimaamaan ne bassorummun kanssa tosi tiukasti. Jenkkibändi Evanescencen historia läpimurron jälkeen on vasta reilun kymmenen vuoden mittainen, mutta tässäkin ajassa ryhmän jäsenistö on ehtinyt vaihtua useaan otteeseen perustaja Amy Leen ympärillä. Ja joskushan ei tarvita bassotaajuutta lainkaan, silloin Luther improvisoi ja minä voin antaa palaa ihan pelkästään rumpusetillä. Burnsiden) Going Down South. Jen Majura 24-27 North Mississippi.indd 26 23.8.2017 12.46. Se oli yksi parhaista kokemuksistani ikinä, Luther muistelee mentoriaan. Joten aloin kokeilla ihan suoria tanssirytmejä noiden biisien alle, ja mehän innostuimme. Kun soitamme kahdestaan, tällaisesta on toki vielä enemmän hyötyä, ja se pääsee isompaan rooliin. N N yt Evanescence on taas aktiivinen, ja kansainvälisyyttä kokoonpanoon tuo 2015 kiinnitetty saksalaiskitaristi Jen Majura, jolta sujuvat myös basson soitto ja laulaminen. Neljä raajaa, kaksi soitinta Tässä vaiheessa jätän Luther Dickinsonin toisen haastattelijan huomaan, ja pyydän Cody Dickinsonia kertomaan tavastaan soittaa koskettimia ja rumpuja samanaikaisesti. Käytiin soittamassa akustisia kitaroita vintagekaupassa ja ohimennen hän sanoi, että paikka on minun
Nyt minulla on ohjelmoidut presetit, joita on helppo vaihtaa biisien aikana. Jammailua ei juuri ole. Tosin minulla on oma spotti, jonka pyrin pitämään erilaisena keikasta toiseen. Firmassa on hyvä ja ystävällinen henki ja he ovat valmistaneet minulle valikoiman hienoja soittimia. Opettaja Jen Bändimuusikon uran lisäksi Jen Majura on soitonopettaja. – Totta kai. Ja sen jälkeen kun homma kulkee, hankkiudu bändiin ja mene lavoille soittamaan oikeasti, yleisön eteen ja kunnon volyymilla. Bändillä on virityksiä alkaen vakiovireestä, ja kiertueelle otan mukaan kolme FR-sarjalaista, valkoisen RG:n ja sinisen JEM:in sekä kaksi baritonikitaraa. N TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: MESSE FRANKFURT EXHIBITION GMBH / JEAN-LUC VALENTIN on mukana Evanescencen uudessa tulemisessa ”Vanhat biisit on sävelletty ja tuotettu mielestäni täydellisesti, joten ei ole minun tehtäväni ruveta niitä muuttelemaan.” Jen Majura 24-27 North Mississippi.indd 27 23.8.2017 12.47. Mutta tämän enempää en voi paljastaa, koska on sovittu Amyn yksin kertovan artistisista linjauksista. Viime USA:n kiertueella sain soitettavaksi soolot muutamaan biisiin ja sehän oli todella hienoa. Samoin Ibanezin kanssa olen ollut monta vuotta, ensimmäinen kitaranikin oli Ibanez S470. Vanhat biisit on sävelletty ja tuotettu mielestäni täydellisesti, joten ei ole minun tehtäväni ruveta niitä muuttelemaan. Setin akustisessa osuudessakin kitara on Ibanezilta. – Minulla on oma musiikkikoulu [Brilonissa, Saksassa], jota en nyt itse valitettavasti ehdi pyörittämään. – Englin 100-wattista Powerball 2:a olen käyttänyt jo kauan ennen Evanescenceen liittymistä. – Suurin osa sooloista kuuluu Troylle [ McLawhorn], joka on ollut bändissä jo kymmenisen vuotta. Ja pidän kovasti simple pitch -ominaisuudesta. – Inhoan pedaalilautoja, mutta Line 6:n Helix on ratkaissut kaikki ongelmani efektien ja kanavavaihdosten kanssa. Se on kuitenkin huolella tuotettua. Joissakin biiseissä meillä on ollut vuorovetoja kuten Dirty Dianassa. Makuuhuonesoittajienkin on syytä treenata kaikki hyvin tiiviiksi hitaasti ja vasta sen jälkeen koettaa samaa nopeammin. – Musiikki ei ole niin mutkikasta kuin voisi luulla. Evanescencen kitarasoundit vaihtuvat biisin aikana aivan puhtaan ja todella tanakan välillä, mihin käytännön ratkaisu löytyi yhdestä laitteesta. Maailmalla tulee vähän ikävä oppilaita ja sitä arkista elämää, jossa suurin ongelma voi olla ”Jen, miten tämä sointu soitetaan?”, hän haikailee. En kuitenkaan käytä Helixin mallinnettuja vahvistinsoundeja, koska haluan soundin omasta vahvistimestani. Opettajanahan voit neuvoa, kuinka Evanescencen biisit otetaan haltuun. www.riffi.fi 4/2017 27 Evanescenen levyillä on ollut eri kitaristeja. Kyseessä ei ole perinteinen bändialbumi. Onko sinulle annettu tehtäväksi opetella heidän osuutensa biisien levytetyistä versioista. Voimasointuja on paljon, mutta niiden soittamiseen on keskityttävä ja aloitettava hitaalla tempolla. Tutut kamat sooloprojekteissa ja nyt Jen Majuran kalustovalinnat ovat suoraviivaisia ja käyttötarkoituksessa toimiviksi osoittautuneita jo pitkältä ajalta. Miltä uudet biisit tuntuvat. Meillä on keikalla klikkiraidat ja kaikki soitto on ajoitettu ja harjoiteltu hyvin tarkasti. – Sen verran voin kertoa, että tulossa on jotain erilaista kuin Evanescencelta odotettaisiin. Majura selvästikin puhkuu intoa päästä levyttämään uutta materiaalia, mutta kunnioittaa lupausta olla vuotamatta sisäpiirin tietoja julkisuuteen. Amy Lee on haastatteluisssa maininnut seuraavan levynkin olevan suunnitteilla
Kun Anika valittelee leipänsä suhteellista kapeutta tulee mieleen ehdottaa, eikö hänen tasoisensa pro-rumpali voisi lyödä rahoiksi ja ryhtyä sessiomuusikoksi studioihin, tai jos studiokeikkaa ei nykyään ole tarjolla uraksi asti, lähteä vaikka rundeille nimiartistien keikkabändeihin. Taloudellisista syistä on kuulemma pakko tehdä suurin osa hommista itse. Myös Anikan varsinainen etutomi, se 12-tuumainen, on paikallaan mutta on saanut rinnalleen pienemmän kympin – tosin rumpalista katsoen bassarin oikealle laidalle. Se ei toimi, jos haluaa tehdä omaakin uraa. Nillesin aiempaa tuotantoa saa iTunes-kaupasta kuunteluversioiden ohessa myös rumpaleille tarkoitettuina, klikillä varustettuina ”treenausversioina”, joista rumpuraidat puuttuvat. Sen puhdas verisimpiin edustajiin kuuluva saksalaisrumpali Anika Nilles on kerännyt faninsa ja luonut uransa keikkojen sijaan Youtube-videoillaan. – Se ei ole yhtään helppoa. Setin ainoan lattiatomin edessä on puolestaan poikkeuksellisen syvä ja todella löysäkalvoinen virveli. Jos toiminnan perusta on netissä, sen siirtämisessä tosielämään ei myöskään riitä pelkkä muusikkous, vaan tarvitaan yhtä paljon myös bisnestaitoja. Sen tuloksena Meinl alkoi auttaa minua klinikkaesiintymisten järjestelyissä – ja avasi ovet varsinkin ulkomaille. Youtube on kansainvälinen juttu, joten minulle lankesi luonnostaan mahdollisuus työskennellä myös Saksan ulkopuolella. Nilles vihjaa saaneensa tarjouksia kuuluisiinkin bändeihin, mutta hänen on ollut vaikeata asennoitua siihen, että sitten pitäisi olla saatavilla koko ajan. – Joutuessaan rumpaleista koostuvan yleisön eteen ei pysty piilottelemaan mitään. Viidellä kameralla taltioitujen tyylikkäiden videoiden varsinainen kuvaaminen ja editointi sentään on oman luottokollektiivin hommia. Ja itselleni aivan yhtä paha nakki oli, että piti vaihtaa kieli saksasta englanniksi. Ehkä tarvitaan myös tuuria. muuta. Keväällä julkaistun ensimmäisen täyspitkän ”Pikalar”-albuminsa myötä Anika on alkanut tavoitella rumpaliyhteisöä laajempaa yleisöä, ja pyrkii painottamaan esiintymisiään klinikoinnista keikkojen suuntaan. Sopimus julkistettiin vain reilua kuukautta ennen Frankfurtin Musikmesseä, jossa Rif?n haastattelu tehtiin. Aluksi tekeekin mieli tivata Anikalta, miten nettinäkyvyys mahdetaan muuttaa tulovirraksi – ammattimuusikkoudeksi. Pellit nurin kurin Anika Nilles hyppäsi Taman kelkkaan tämän vuoden keväällä. Kun hän polkaisee uudenkarhean Tama Starclassic -settinsä todella matalalle viritettyä bassorumpuaan, se kuulostaa todella tykiltä – kuulokuva ei lainkaan vastaa 20-tuumaista ”jatsibassaria”. Kaikki ovat nähneet videot, ja ne ovat vertailukohta. – Etsiskelin juuri silloin kuivemmin soivia peltejä, ja oli helppo vaihtaa saksalaiseen merkkiin. Se järjestettiin Ranskassa, ja ilmassa oli jännitystä – vähintään. Omaa sen olla pitää Anika Nilles kertoo nykyään olevansa pitkälti oma agenttinsa, joka tekee promotyötä, suunnittelee videoita, levykansia sun S ANIKA NILLE 28-31 Anika Nilles.indd 28 23.8.2017 12.50. Siksi olisi järjetöntä suostua tekemään nyt jotain, mitä muut haluaisivat minun tekevän, eikä sitä mitä itse haluan. 28 www.riffi.fi 4/2017 TEKSTI: TOMMI SAARELA – rumputubettaja! Internet ja some ovat synnyttäneet yhden aivan uudenlaisen muusikon toimenkuvan. Anika naurahtaa muistavansa aina ensimmäisen klinikkansa Meinl-artistina. Anika Nillesin setin ergonomia sekä soittotekniikka ovatkin V asta kolmisen vuotta sitten ensimmäiset omat biisinsä julkaissut, groovaavaa instrumentaalifuusiota soittava Anika Nilles on tänään kysytty klinikoitsija ja rumpulehtien kolumnisti. – Olen semmoista jonkun verran tehnyt, ja jos on vapaata voin tehdä vieläkin, mutta siitä puolesta en huutele julkisesti. Hänen nettivideonsa keräävät jopa miljoonien katselukertojen saaliita. Uuden aikakauden artisti on luonut maineensa internetissä – ei istumalla bussissa bändien matkassa keikalta toiselle. Tätä tavoitetta silmällä pitäen hän pyrkii ottamaan luonnollisesti matkaansa koko levyllä soittavan bändin aina, kun se on taloudellisesti mahdollista. Oma musa on minulle prioriteettilistassa niin ylivoimaisena ykkösenä. Täytyy pystyä suoriutumaan livenä samalla tasolla, mieluummin vielä paremmin. – Lopetin aikoinaan päivätyöni siksi, että halusin tehdä musaa – omaa musaa. Netti sinänsä ei tuo lantin lanttia kenellekään. Nillesin julkaistua Youtubessa ensimmäisen oman sävellyksensä ”Wild Boy”, Meinlilta otettiin yhteyttä, josko kiinnostava nouseva tähti haluaisi kokeilla, miten tehtaan symbaalit sopisivat hänen musiikkiinsa. Merkin vaihdoksen lisäksi setti on muutenkin muovautunut hieman uuteen uskoon, vaikkakin Anikan mieltymys yhteen etutomiin ja pieneen 20-tuumaiseen bassorumpuun ovat säilyneet läpi muutosten
Kun on kehittänyt tietyn systeemin, voi aina kirjoittaa sen pohjalta uudet omat harjoitusmateriaalit, oli treenaamisen aiheena mitä tahansa. Aikamoinen rautaisannos rumpuoppia kolmelta poikkeukselliselta pedagogilta! Anika Nilles yllätti kertomalla, että oli ylipäätään kotimaansa huipputapahtumassa esiintyjänä ihka ensimmäistä kertaa. Tähän työmäärään nähden oli pieni ihme, että häneltä löytyi aikaa ja intoa istua rankan päivän päätteeksi pitkään syvähaastatteluun, vieläpä varsin freesin ja kiireettömän oloisena. Anikan vastaus pulmaan ei kuitenkaan ollut ryhtyä hankkimaan lisää voimaa, vaan lisää tekniikkaa. – Ihmettelin mikä siinä oli, etten jaksanut soittaa keikkoja kunnolla loppuun vaan olin aina ihan puhki jo puolivälissä. Hän on varsinaisesti treenannut vasta viitisen vuotta. Mestariluokassa Anika Nilles hämmästytti rumpaliyleisönsä paljastamalla, että vaikka soittovuosia oli takana yli 25, ensimmäiset parikymmentä hän kuulemma vain paukutteli menemään ”ilman tekniikkaa”. www.riffi.fi 4/2017 29 Mestarien luokassa Frankfurtin tämänvuotisen Musikmesse-suurtapahtuman antoisimpiin oheisohjelmakokonaisuuksiin kuuluivat varmasti Drum Camp -sektorin mestariluokkaistunnot. KUVA: MESSE FRANKFURT EXHIBITION GMBH / PIETRO SUTERA S ANIKA NILLE 28-31 Anika Nilles.indd 29 23.8.2017 12.50. Anika Nilles Frankfurtin musiikkimessuilla: – Ihmiset tsekkaavat videoistani vain soittotekniikkaa, ja kuvittelevat että tekniikka on se mihin tähtään. Ikään kuin hyvittääkseen tätä hän huhki tänä ensimmäisenä vuotenaan joka päivä aamusta iltaan paitsi mestariluokan edessä myös Drum Campin normiklinikoilla, Beyerdynamicin osastolla ja vaikka missä. Vilskeestä syrjässä, kabinettien rauhassa toisiaan erinomaisesti täydentävä opettajakolmikko Anika Nilles, Jost Nickel ja Mike Johnston vetivät neljä sessiota päivässä, neljän päivän ajan. Väärin! Käytän tekniikkaa vain voidakseni soittaa sen mitä haluan nopeammin, selkeämmin, tiukemmin ja hallitummin. Hän alkoi treenata – järjestelmällisesti – pääasiassa itse kehittelemillään metodeilla. Tajusin, että naisen fysiikka ei vain tarjoa riittävästi voimaa. Vaadimme selitystä. – En käytä juurikaan näitä yleisiä kirjoja, joita ”kaikki” kolaavat läpi. Se helpottaa harjoittelua, sillä vaikka aihe olisi uusi, metodi on aina sama vanha tuttu
30 www.riffi.fi 4/2017 kaikin puolin kiinnostavia ja omintakeisia. Siitä ei irtoa harmonioita eikä oikein melodioitakaan. Onhan sellainen inhimillistä, mutta silloin jää puolitiehen se mitä on opiskeltu. Anika on huomannut myös, että rumpaleilla on ongelmia luovuuden kanssa – jo sanan merkityksestä lähtien. Hän kertoo huomanneensa, että yleisin ongelma, joka tuntuu yhdistävän kaikentasoisia oppilaita on se, ettei jakseta treenata samaa asiaa riittävän pitkään jotta se siirtyisi haltuun. Tämän sivun kuvasta puuttuu Anikan kaluston toinen tärkeä tavaramerkki: tomien edessä on stäkki, jossa päällä on 16" Trash Crash ja alla 12" Generation X Filter China. Hänen oma motivaationsa esimerkiksi kvintolien treenaamiseen löytyi siitä, että hänellä oli palo alkaa säveltää biisejä poikkeusjaoissa. Ostinatot överiksi Anika Nilles sanoo opettavansa ”jonkin verran”, ja on käynyt vanhassa opinahjossaan Popakademiessakin vierailevana kouluttajana. Siitä syystä symbaalit ovat erittäin alhaalla, jotta käsien ei tarvitse huiskia jossain korvien yläpuolella kuin heinämiehellä. Muita setin persoonallisia tunnusmerkkejä ovat soittajasta pois käännetyt aksenttisymbaalit. Ja tietysti haastetta soittajalle. – Ei malteta käyttää tarpeeksi aikaa, tehdä tarpeeksi toistoja, vaan heti kun joku juttu menee auttavasti niin vaihdetaan lajia. Poikkeusjaot tuovat rajoitettuun palettiin tervetulleen lisäulottuvuuden. On vain rytmi ja dynamiikka, ja sävyjä – ei varsinaisesti nuotteja. – Sen jälkeen kun käänsin symbaalit etuviistoon en ole satuttanut itseäni enää. Anika Nillesin alla on uudenkarhea Starclassic, jonka etutomit ovat nurinperin, mutta hyvästä syystä. Kyllähän se voi olla aivoille tai raajoille haastavaa, mutta se on vain tekniikkaa, eikä kerro vielä mitään luovuudesta. Päätin keskittyä parantamaan soittotekniikkaani, en hankkimaan lisää voimaa!” KUVA: MARIO SCHMITT 28-31 Anika Nilles.indd 30 23.8.2017 12.50. – Rumpusetti on aika rajoittunut instrumentti. Meinl-symbaaleissaan Anika Nilles suosii Byzance-sarjaa, ja crasheissa sekä komppisymbaaleissa erityisesti sen Extra Dry -alamallistoa. ”En jaksanut soittaa keikkaa kunnolla loppuun vaan olin aina puhki – naisen fysiikkani ei tarjonnut riittävästi voimaa. – Monet ovat käsittäneet koko sanan väärin, he kuvittelevat että luovuus on sitä kun yritetään vetää ihan överiksi koordinaation tai ostinatojen kanssa. Esimerkiksi penkki on mahdollisimman korkealla, mikä säästää jalkojen isojen lihaksien energiaa, koska reittä ei tarvitse nostaa ”navan korkeudelle” aina kun haluaa antaa bassarille kyytiä. Sekin erottaa Anikan muista saman genren soittajista, että hän vierastaa tuplabassaria ja -pedaalia. Anika painottaa, että jos aikoo treenata vaikeita, aikaa vieviä juttuja, treenaamisen syyksi kannattaa kaivaa jokin musiikillinen tavoite, johon tähtää – muuten tuskin jaksaa. – Olen yrittänyt ottaa tuplapedaaliin tuntumaa jokusen kerran, mutta en keksinyt mihin sillä tähtäisin, enkä ole sitten jaksanut alkaa vääntää sen kanssa vain vääntämisen takia. Haitsupeltien yhdistelmä on Brilliant/Extra Dry. Itsestäni pois päin käännettyjä peltejä oli lisäksi pakko alkaa lyödä eri lailla – en soita aksentteja enää peltien reunaan vaan selkään, joten en saa niitä halki millään. Anikan soitto?loso?aan kuuluu ekonomisuus kaikin puolin: hän tuntuu ajattelevan, että rumpalilla ei ole aikaa ja energiaa tuhlattavaksi asti. Hyvin matalalle sijoitetut pellit tuottivat kuitenkin soittajaneidon käsiin tuon tuostakin fyysisiä kolhuja, sillä aksenttilyöntien sivutuotteena sormet ja rystyset naarmuuntuivat milloin tomien kantteihin, milloin haikan reunaan. Komppipellin takaa löytyy tavaramerkkisoundin tuottava reikäpellistä ja alapeltinä olevasta normi-crashista räätälöity 18" Deep Hats -stäkki
– Lännessä poikkeusjaot eivät ole tyypillisiä varsinkaan popmusiikissa, ainakin Saksassa kaikki kuulostaa nykyään ihan yhdeltä ja samalta junttaukselta. KUVA: MARIUS MISCHKE 28-31 Anika Nilles.indd 31 23.8.2017 12.50. Mutta annas olla kun lähdetään Euroopasta Lähi-itään päin – Intiasta puhumattakaan – poikkeusjaot ovatkin ihan ”normaalia” musiikkia. Varsinkin jos biisin bassaripulssissa on synkooppeja eikä virvelikään koko ajan merkkaa takapotkuja kuulija saattaa ensi kuulemalta kuvitella, että tahtilaji on jokin normista poikkeava. Anikan käyttämässä, Etelä-Intian karnaattisesta musiikkiperinteestä lainatussa rytmisolfassa 16-osakvintolit luetaan ”ta-ka-di-mi-ti” ja -septolit esimerkiksi ”ta-ka-ta-ka-di-mi-ti”. Sen Anika unohti mainita, että tällaisesta ?llistä saattaa olla reilua varoittaa etukäteen basistia ja muitakin kanssasoittajia – muuten tahdin ykköstä saatetaan joutua hakemaan jonkin aikaa porukalla. Saksalaisten [ja myös Frankfurtin Musikmessen kävijöiden] hyvin tuntema Itt oli kysäissyt minulta joissain lämmittelytreeneissä, pystyisinkö jammaamaan hänen kanssaan kvintolijaossa. Fillistä tulee aika pirteän kuuloinen, kun orkestroi sen käsille ja bassarille, Anika sanoo napaten kapulat käteensä, polkaisee käyntiin kipakasti rullaavan shuf?en, ja täräyttää sekaan tahdin mittaisen 20 nuotin purskeen. Ja siinä hän on monien mielestä onnistunut todella hyvin. Tein päätöksen – varsin myöhäisessä vaiheessa – ja pyrin Mannheimissa sijaitsevaan Pop akademieen. Siellä sai kuitenkin opiskella vain pikkurummun soittoa, enkä jaksanut sitä kuin jokusen vuoden, sillä olisin halunnut soittaa settiä. Olin siis harvinaisen onnekas, ja kiitänkin heitä nyt siitä, että he antoivat minulle mahdollisuuden tehdä sitä mistä tykkäsin.” ”12-vuotiaana aloin soittaa bändeissä, jotka tekivät omaa musaa, ja itse aloin tehdä omia biisejä kymmenisen vuotta sitten. – Erityisesti jalkojen ymppääminen poikkeusjakoihin on vaikeaa, ovathan kvintolit kuten septolitkin varsinkin rytmiaineksina länsimaisen musiikin piirissä aika luonnottomia – ja tuskin niistä koskaan mitään yleistä jammailumusaa tulekaan! Anika naurahtaa. Kuuntelijana minua kiinnostaa enemmän ”tavallinen” rockmusa, Toto tai varhaisempi Michael Jackson, funk, ehkä R&B, ja blues?ilis ylipäätään. Anikalla itsellään oli kova palo onnistua muuntamaan tylsähköltä pikkurumpuharjoitukselta vaikuttavat kvintolit rullaaviksi grooveiksi, biiseiksi. Lopetin kymmenen korvilla ja jatkoin yksityistunneilla.” ”Yhdeksänkymmentäluvun alussa oli aika harvinaista, jos tyttö soitti rumpuja. Se on ainoa saksalainen musiikkikorkeakoulu, jossa opiskellaan vain rytmimusiikkia ja musabisnestä.” ”Akatemian loppukokeen yhtenä osana esitin säveltämäni kvintoleihin perustuvan biisin. www.riffi.fi 4/2017 31 Tyttö rumpujen takaa Anika Nilles (34) kertoo reitistään kaupungin ainoasta rumpalitytöstä poikkeusjakojen mestariksi: ”Kun olin pieni, isäni soitti rumpuja bändissä, joka treenasi talomme kellarissa. Isä kiikutti minut paikalliseen musiikkiopistoon kuusivuotiaana. – Luova käytännön sovellus on vaikka kvintoli?lli nopeaan normibiitillä kulkevaan biisiin, johon ei ehdi tempossa soittaa sekstoleita, ja 16-osat tuntuvat liian löysiltä. Idean koko juttuun sain alun perin basistilta nimeltä Frank Itt, joka oli Pop akademien opettajia. Opiskelin myös ’oikean ammatin’, jossa työskentelinkin pitkään. Tärkeimmät vaikutteeni ja mielimusiikkini tulevat kuitenkin ihan eri genreistä, kuin musa mitä itse teen. Hämäävä vaikutelma syntyy siitä, että kappale tai sen osa rakentuu polyrytmeille, tyypillisimmin neljäsosien päälle jaetuille 16-osakvintoleille. Opiskeluissa ja työelämässä vierähti toistakymmentä vuotta, alle parikymppisestä 30-vuotiaaksi. Anika muistuttaa, että esimerkiksi kvintolijakoja voi tilapäisesti hyödyntää muuallakin kuin biisissä, jonka koko rytmitys on sidoksissa kvintolijakoon. N Youtube-aikakauden rumpalitähti Anika Nilles kiertää keikoilla, klinikoilla ja kursseilla mutta antaa myös yksityistunteja, Skypenkin kautta. Päätin saman tien, että tämä juttu minun täytyisi vissiin tsekata – ja sitten lähdinkin tutkimaan sitä toden teolla!” Kvintolien kuningatar Monet Nillesin sävellykset saattavat äkkiseltään kuulostaa siltä, kuin jotkut niiden osat kulkisivat poikkeuksellisissa tahtilajeissa, mutta tosiasiassa kokonaisuus lepää vankasti 4/4-pohjalla. Ajauduin sitä kautta rumpujen taakse automaattisesti, rummunsoitto tuli tavallaan verenperintönä. Vaikka vaikutteeni tulevat tuolta, lopputuloksesta syntyy kuitenkin jotain progressiivista rock-pop-fuusiota.” ”Jatkoin koko kouluajan epäsäännöllisesti yksityistunneilla. No, en pystynyt. Nillesin mukaan poikkeusjakojen suurin haaste kenelle tahansa onkin saada ne groovaamaan. Oudosta kulmikkuudesta pitäisi päästä eroon ja tuottaa jaoista siedettävää kuultavaa. Olen vasta ihan äskettäin saanut kuulla vanhemmiltani, että kun olin pieni, heitä oli yhteisössä paheksuttu siitä, että antoivat tytön soittaa rumpuja. En ollut kuitenkaan onnellinen ja haudoin jo vuosia sitä, luopuisinko kuukausipalkasta ja ottaisin musiikin vakavasti
Uuden Vintage-sarjan rummuissa käytetyn, muotokielensä tarkasti 1950-luvulta kopsanneen Teardrop-pesän sisuksiin on kätketty Sonorin uusi Tunesafe-patentti, jonka avulla vire pitää paremmin kuin ilman. Normista poiketen Sonorin aitojen vuosikertasettien valmistusreseptin mukaisesti Vintage-sarjankin rakennusaineena on käytetty saksalaisille koTEKSTI: TOMMI SAARELA Sonor Vintage – aikakoneen kyydissä! Sonorin Vintage-sarjan rummusto tuntuu olevan nimensä mittainen: ihan kuin testistudion lattialle olisi nostettu kannut suoraan aikakoneen kyydistä, yli puolen vuosisadan takaa. Pyynnöstä Vintage-sarjaan saa wanhan mallin pyöreäkantaiset hahloruuvitkin. Sonor Vintage houkuttelee vuosikertarumpujen ystäviä klassisella soinnillaan ja ulkonäöllään. Sonorin uuden ajan Teardrop-virittimien toteutuksessa ei voi havaita pienintäkään ongelmaa, ellei sellaiseksi katsota niiden muhkeaa kokoa, jonka vuoksi virvelin sekä etutomin yläja alakalvojen virityspesät on jouduttu ruuvaamaan runkoihin lomittain. Sonorin alkuperäiset 1950-60-lukujen ”Teardrop”-kauden setit ovat haluttua tavaraa vuosikertarummuista innostuneiden parissa. Normipesään verrattuna Tunesafe pikkuisen haraa vastaan sormikiristyksessä, mutta on silti loppupelissä vaivan arvoinen uudistus. 32 www.riffi.fi 4/2017 J o 1800-luvun loppupuoliskolla toimintansa aloittaneen Sonorin historiassa viisija kuusikymmenluvuilla valmistettujen ”Teardrop”-rummustojen kausi oli tärkeä vaihe, joka jäi sittemmin uuden ajan raskaamman ja rokkaavamman Sonorin varjoon. Settien nimitys tulee kyyneltä muistuttavista pitkistä, hoikista virityspesistä. Ihan pilkuntarkasti ei vanhoja aikoja ole muutenkaan kopioitu, esimerkiksi viritysruuvit on päivitetty samanlaisiksi neliskanttisiksi kuin muillakin rumpuvalmistajilla nykypäivänä. 32-33 Sonor.indd 32 23.8.2017 12.57. Saksalaistehtaan malliston kalliimpaan päähän lisätyn uusvanhan Sonor Vintage -malliston tavoitteena on palauttaa kuuluviin unhoon vaipuneet nostalgiset vibat ja klangit. Virheettöminä, pakasta vedettyinä
010 320 7400 • www.f-musiikki.fi toperäisintä puulajia, pyökkiä. Kanttilyönti on täyteläinen ja kuuluva, ja poikittaisella mailalla tikuttelu tuottaa selkeän, ”puisesti” sointuvan napsun. Omalla leimalla Parista tarjolla olevasta 14-tuumaisesta virvelimallista kokeilussa oli syvempi 6,5-tuumainen. N 32-33 Sonor.indd 33 23.8.2017 12.57. Bassari toimitetaan Remon lehmännahkaa jäljittelevällä Fiberskyn-resonanssikalvolla sekä Powerstroke 3 -tyyppisellä potkukalvolla, joka on varustettu kookkaalla keskivahvikkeella. Myös Superpro?l-prässivanteet periytyvät suoraan 1950-luvun seteistä. Sen tuloksena soundi on vähän paremmin paketissa: nopeampi, herkempi, vähemmän kumiseva. Testibassari oli neitsytmallia, mutta rummun saa halutessaan varustettuna perinteisellä tomikannattimella. Vintagesarjan lattiatomit eivät onneksi noudata vanhojen aikojen ”kantti-kertaa-kantti”-mitoitusta vaan ovat modernisti pari tuumaa halkaisijaansa lyhkäisempiä. Ovathan maailman arvostetuimmat amerikkalaisetkin perinnemerkit, Gretsch ja Ludwig, niin ikään saksalaista alkuperää. www.riffi.fi 4/2017 33 Sonor Vintage Uusvanha kärkirummusto • 14" × 6,5" virveli • 22" × 14" bassorumpu • 13" × 8" etutomi • 16" × 14" lattiatomi Hintaluokka n. Setit koostetaan vain kahdestatoista eri rummusta, mutta yllättävän monta makoisaa kokoonpanoa niistäkin syntyy. Sonorin tuotekehitystiimi vaikuttaa työskennelleen uutterasti ja rakkaudella yhdistääkseen puolen vuosisadan takaisten Teardrop-settien ominaisuudet, tuntuman ja ulkonäön nykypäivän tietotaitoon. Simppeli hienoviritysrullakin löytyy, mutta kammen vastakkaiselta puolelta. Tämä onkin päivänselvää: kun kalvo ottaa enemmän kiinni resonanssialustana toimivaan rumpuun, puu soi silloin enemmän kuin pelkkänä kaikukoppana. Bassarien halkaisijat ulottuvat 18:sta 24:ään, syvyyden ollessa aina 14". Uurastuksen tuloksena on synnytetty lämminsointinen rummusto, jollaisen voisi kuvitella kolahtelevan suoraan jonkun vanhan vinyylin raidalta – vain neulan rahina puuttuu. Tämä ei kuitenkaan sanottavasti tuntunut vaikeuttavan virvelin tarkkaakaan virittämistä. Kuuden millin vahvuisten runkojen viilut on laminoitu ristiin, millä saadaan hieman vähennettyä rungon sisäistä jännitystä ja madallettua perusäänestä. Sehr gut! Viimeistelyvaihtoehtoina Vintage-sarjaan on julkaistu toistaiseksi vain pari puolihimmeää lakkapintaa ja wrap-päällystettä, mutta valmistaja arvatenkin tiputtelee uusia värejä palettiin hiljalleen. Kiinnityspuikko kiristetään suoraan tomin kyljessä olevaan muhviin, mikä oli tapana noin ensimmäiset sata vuotta rumpusetin keksimisestä lukien. Testirummuston bassarina oli monikäyttöinen 22-tuumainen. Vinyylin soundia Saksa on rumpumaana kaikkea muuta kuin turhanpäiväinen. Vintage-sarjan pyöröviisteet keventävät lyönnin aluketta ja lyhentävät sointia, mutta tuottavat lämmintä, rikasta resonanssia sen matkan minkä tuottavat. Kalvoyhdistelmä tuntuu ensi näkemältä yllättävän paksulta, mutta vaikuttaa osuvalta: valinta sietää monenmoisia vireitä ja soittovoimakkuuksia, ja tarjoaa mielenkiintoista antia koko skaalalla. Vintage-sarjan virveli poikkeaa bassarin tavoin nykypäivän standardista siinä, että virityspesiä on vain kahdeksan kalvoa kohti. Kokeilun perusteella on helppo todeta, että Sonor Vintage on kunnioitusta herättävän retrohenkinen, varmempi vaihtoehto kilometrien kolhimalle aidolle vuosikertasetille. Etutomin tyyppisointi on avoin ja pyöreä, löysemmillä vireillä rummusta lohkeaa melkeinpä läskiäkin töminää. Sonor Vintagelle ominaisimmat musiikilliset kehykset löytyvät jostain swing-pohjaisen jazzin, rautalangan, rock’n’rollin, kuusikymmenluvun popin sekä yhtä hyvin myös klassisen hevin ja hardrockin huitteilta. Normaalista prässivanteesta poiketen Superpro?lin ylätaite pyöristyy sisäänpäin, mikä säästää reunalyöntejä mäiskivältä rumpalilta useamman kapulaparin kuukaudessa ja lisää sointiin tilkkasen Gretschin valuvanteen tyyppistä ytyä, mutta ilman yhtään lisäpainoa. Hintaa korkealuokkainen eurooppalainen räätälintyö kalustolle jonkin verran tuo – mutta ei ihan mahdottomia. Bassarin kiristelyyn ei viritysavainta tarvitse, koska pesät on miehitetty siipiruuveilla. 3600 Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Virvelissä on Vintage-sarjaan suunniteltu uusi Super 50 -mattokoneisto, jonka toiminnot on lainattu Sonorin viisikymmenluvun koneistoista. Vintagen etutomin kiinnitys kapinoi viime vuosikymmenien kellutustrendiä vastaan. Lopputuloksena syntyy ilmava ja musikaalinen soundi. Sointi on bassokas ja muheva kireämmälläkin vireellä. Kahdeksan tuumaa syviä etutomeja mallistossa on kolme [10", 12", 13"), ja lattiatomeja yhtä monta (14", 16", 18"). Virveliä tekee mieli kiristää viisikymmenluvun jatsi-iskelmissä suosittuun kireään vireeseen, ja kun sen tekee, rummun sointi on täyteläinen, luonteikas ja hyvällä tavalla läpitunkeva. Pyökkirunkoja enemmän soinnin karaktääri periytyy kuitenkin varmasti nykynormista poikkeavista pyöristetyistä reunaviisteistä. Testattu ison bassarin ja kahden tomin paketti virveleineen lähtee ilman rautaa kolmeen ja puoleen tonniin, kahden etutomin vitossetti maksaa vähän päälle 4000 euroa. Nykynormista poiketen isossa 22-tuumaisessakin on vain kahdeksan virityspesää per kalvo. Vireitä, kalvoja ja soittotyyliä muuntelemalla rummuston musiikillinen toimintasäde kasvaa vieläkin laajemmaksi
Hänen soittouransa alkoi Suomessa ’90-luvun alkupuolelta Indiana-yhtyeessä, jonka ohella hän teki paljon keikkoja Travel Bros -duossa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. T ampereelta kotoisin oleva Jartse Tuominen on asunut viimeiset parikymmentä vuotta enimmäkseen Yhdysvalloissa San Antoniossa. E l ä m ä n i k i t a r a t Jartse Tuominen – kitaroiden kanssa pitää vähän painia, kun niitä soittaa! 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 34 23.8.2017 13.00. Teksasiin Tuominen lähti aluksi keikkailemaan Suomessa tapaamansa Rhythm Rats -bändin kanssa, ja päätti sitten jäädä pyTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Takala-Projectin kanssa syntyi myös yksi levy. Vuorossa Jartse Tuominen
Yhdysvalloissa minulla on Gibsonin J 185 EC Jumbo, josta diggailen niin älyttömästi. Soundi on tummempi ja pehmeämpi kuin Martineissa. Siinä oli alunperin niiden oma mikrofonit, johon ne oli kehittäneet jonkun 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 35 23.8.2017 13.00. Fender Stratocasterista käsintehtyyn Jacksoniin – Faija oli ostanut minulle ’57 Les Paulin Tukholmasta, kun olin ihan pikkuskidi. Toki Jartse viettää osan vuodesta Suomessa, ja yleensä silloin hänet nähdään täällä keikoillakin, esimerkiksi GTR-kiertueella. Stratoahan en ole sen takia käyttänyt sitten ’90-luvun. Sitä ei ole vielä tehty valmiiksi, koska talo on iso ja asiat kestävät. Minulla oli tätä ennen sellainen robottikoneistolla varustettu Les Paul, mutta Gibson tarvitsi sen kuvauksiin Meksikoon. – Takamine on täällä Suomessa keikkakäytössä. Ensin ajattelin, että sieltä tulee jotain niiden halpapään kitaroita, mutta tuo olikin niitä high end -keppejä, todella hyvä. Ja mainitaan nyt heti kättelyssä, että hänellä on artistisopimus Gibsonin kanssa, joten niillä Jartse keikoillaan soittaa. – Tämä 2012-malli on Rosie-sarjaa eli keräilymalli. Tällä kitaralla olen soittanut varmaan tuhansia keikkoja. Lisäksi siihen aika lähes kaikki stratot oli vaahterakaulaisia. Sitä käytän paljon keikoilla jenkeissä, samoin kuin Landolan nailonkielistä. Gibsonissa on Fishmanin pietsoelektroniikka, jossa on ihan kierronestokin. Jacksoniin piti kuitenkin jossain vaiheessa vaihtaa EMG:n mikit. Meitä oli rinki kitaristeja, ja jokainen sai kertoa millaisen kaulan haluaa. Meillä oli ’90-luvun alussa Timo Rainion kanssa Travel Bros -duo, jolla tehtiin viidessä vuodessa liki 2000 keikkaa. Minulla ei sitten ollut oikein kunnon kitaraa, vaan ainoastaan sellaisia itse tehtyjä. Minulla ei ollut elektroakustista kitaraa, joten kävin Tampereen Musiikissa Hamppusen Matin luona. Häneltä sain myöhemmin ’90-luvun lopulla Flying Finn -pleksibodyn. No, en mielellään, jos saan pitää! Lisäksi minulla on Gary Moore Les Paulin prototyyppi. Kyllä tämä oli jenkeissäkin minulla jossain välissä, mutta sitten piti tuoda takaisin, koska kaula alkoi vääntyä. Tuominen on taitava kitaristi, jonka soololevyillä kuullaan niin blues-, progekuin fuusiovaikutteitakin. Kun tapasimme heinäkuun alussa Tampereella JJ-studiolla, hän oli tuonut näytteille muitakin soittimia, jopa aivan ensimmäisen sellaisen. – Hevivuosina soittelin stratolla, kunnes näistä räpylöistä tuli vähän isommat. Kitara oli kadonnut eräänä päivänä, kun tulin koulusta kotiin, ja se päätyi Heikki Silvennoiselle. Omia soololevyjä on sittemmin syntynyt viisi, joista uusin Untold Stories nousi listoille Hollannissa. Toivotaan, että se joskus tulee. www.riffi.fi 4/2017 35 syvästi. – Takaminen elektroniikka on toiminut myös ihan hyvin. Akustisia kitaroita: Gibson & Takamine – Akustisen ja sähkökitaran kanssa soittaminen menee aika ?fty-?fty nykyään. Muuten tämä on ollut todella luotettava kitara. Sillä olen äänittäessäkin soittanut joskus linjaan. Tämä on hardtail-strato, jossa ei siis ole kampisysteemiä ollenkaan – siinä mielessä siis vähän erikoinen. Itse halusin kaksi oktaavia ja hieman leveämmän Jackson-tyyppisen muodon. Kauloista puheen ollen, pääsin jopa suunnittelemaan sellaista Gibsonille. Parhaana vuonna olin 16 yötä kotona. Tämän kitaran kanssa käytän sellaista ’90-luvun Boss GT-2 -spedua, jossa on myös viritysmittari. Erityisesti se miellyttää, että siinä on hieno sustain, sehän soi vaikka viikon. Ilmasto on siellä niin erilainen. Jälkeenpäin tähän tehtiin satula ja talla hirvenluusta, joten tässäkin on nyt mieletön soivuus. Se oli kyllä pirun kallis siihen aikaan, jotain 15 000 markkaa. Hän tarjosi sitten Takaminen sponssidiiliä. Minun räpylöilleni ylipäänsä sopii vähän leveämpi kaula, ja 2015-mallissa se on vielä hieman tavallista leveämpi. Ensi kevääksi on luvassa oman bändin keikkoja Euroopassa uuden levyn tiimoilta. Sitten he kävivät katsomassa yhden keikan, jonka soitin tällä kitaralla. Se on CustomShopin keppi, joka oli jollekin menossa, mutta minulle se sitten päätyi. Mutta silloin ei täällä vielä oikein rakennettu kitaroita, vaikka nyt Suomi on loistavia rakentajia väärällään. Harvoin ostan muutenkaan mitään uusia pensseleitä, kun ne vanhat vieläkin toimii. Siinä on hiekkapuhallettu pinta eli se on aika raa’asti viimeistelty. Gibson Les Paul -kitaroita vuosilta 2012 & 2015 – Sain juuri pari kuukautta sitten 2015-mallin, joka on ihan vuoden ’59 mukaan tehty. Kun olin 13–14-vuotiaana kesätöissä, tamperelaisen Tries-yhtyeen kitaristi myi tämän straton minulle, koska lopetti soittamisen. – Siihen aikaan soitin sellaista fuusio/proge-meininkiä eli monimutkaista musiikkia aika hevillä soundilla. Siinä PAF-humbuckerit ja kaula on pro?ililtaan aika pyöreä. Vahvistinpuolella hän taas on Mesa Boogien artisti. Toki Nevalainen teki jo silloin. Niinpä kun ’80-luvun lopulla etsin uutta kitaraa, sanottiin Ahosen Musiikissa, että he voivat teettää sellaisen Jacksonilla. Keikan jälkeen takahuoneessa sanoivat, että et varmaankaan halua vaihtaa. Kävin välillä Suomessa, ja kun tulin takaisin Gibsonin kaveri palautti vahingossa tämän kitaran, koska se oli niin saman näköinen
– Kantriin ja bluesiin löytyy kyllä loistavia soittajia, mutta sitten kun on tällaista monimutkaisempaa, niin se ajatusmaailma on vähän erilainen. Sitten tuli Hendrixiä TV:stä, jonka jälkeen broidi hajotti sen. Nyt minulla vasta on sellainen bändi, joka varsinaisesti lukee nuotteja, aikaisemmin niitä oli turha antaa kenellekään. Ja jos se on liian lujalla, ei kuule ketään muuta. Kyllä nykyään pääsee aivan liian helpolla. Nykyään kitara on täällä Suomessa, enkä sillä juurikaan soita – ikävä kyllä. Monet ihmettelee, miksi soitan niin hiljaa, mutta itse tykkään kun vahvistin on selän takana. Kelluva tallasysteemi olisi minulle ongelmallinen, koska pidän kämmensyrjää tallan päällä. Jartse sanoo, ettei jossain vaiheessa ajatellut koskaan soittavansa Les Paulilla. Oman bändin soittajat ovat läheisestä Austinista. Se onkin nykyään valintani, jos tarvitsen sellaista soundia. Les Paulin kanssa se soundi sitten löytyi. Tällä tuli opeteltua, ja kielet oli silloinkin näin korkealla. Sen sijaan miksauk set muille syntyvät kuulemma kivuttomasti. He olivat sen verran vakavissaan, että lensivät seuraavana päivänä San Antonioon. Ne tahtoi oikean bändin siihen. Jartsella on oma pikkustudio kotona, jossa hän on äänittänyt esimerkiksi Untold Stories -levynsä kitarat. Se on aika stratomainen soitin, ja siinä on erittäin hieno soundi. Tämä Kahlerin kampi sopii minun soittotyyliin paremmin, siinä tässä on tämä kela, mikä menee edestakaisin. Suomesta löytyy sopivat soittajat helpommin, Jartse kokee. Lisäksi olen niin jumalattoman laiska, Jartse nauraa. Perikunta halusi, että levyt äänitetään uudestaan, koska alkuperäisissä oli hirveästi kohinoita ja ’80-luvulla oli käytetty myös konehommia. Mutta nyt äskettäin tein esimerkiksi yhteen kantrileffaan musiikin, johon tarvittiin asianmukaista soundia, ja sehän hoitui tuolla Casiolla myös. Työ on vaihtelevaa Jartse Tuomisen päivät San Antoniossa täyttyvät niin keikkailusta kuin studiotyöstäkin. – Ihan lastenlevyistä lähtien kaikenlaista teen. Eikä läheskään aina edes varakitaraa: – Vaihdan kielet joka keikalle, enkä käytä mitään erikoisvirityksiä. Pari vuotta sitten san antoniolaisen kitaristi-laulaja Randy Garibayn perikunta otti yhteyttä, ja pyysi, että äänittäisin hänen soololevynsä uudestaan laulua ja kitaraa lukuunottamatta. Olohuoneessa äänitetty koko hoito. Sitä käytän paljon studioduunissa. GTR:ssäkin jään aina jalkoihin. Sopivien muusikoiden löytäminen Jartsen välillä äkkivääränkin musiikin toteuttamiseen kesti kuulemma aika kauan, peräti 15 vuotta. Omistajan vaihdoksen jälkeen Jacksonien taso laski, toki custom-shop heillä on edelleen. 34-37 Elämäni kitarat J Tuominen.indd 36 23.8.2017 13.00. – Silloin kun duunaan omia biisejä koneella, teen tuolla kitaralla pohjat. N Ensimmäinen kitara: – Minulla oli sellainen muovikitara, kun olin kolme vuotias. – Kerran esimerkiksi basisti Joe Deal soitti aamulla, ja sanoi, että hänellä on keikka viikonloppuna, lähdetkö soittamaan. Sitten kaveri soitti uudestaan, että ihan oikeasti, hän on kuullut minusta ja haluaa tavata. Sanoin, että lähden ylihuomenna Suomeen, huomenna on mahdollista. Casio midi-kitara – Tämä kuulostaa koomiselta, mutta minulla on San Antoniossa Casion midi-kitara. Loistava keppi sekin. Se on sellainen pidempi projekti, viidestä levystä yksi on nyt valmistunut. Siinä on kovia äijiä soittamassa, Santana-ukkoja pilleissä. Mesa Boogien Road King on Jartsen keikkavahvistin, ja ”siitä hyvä, että sillä pystyy soittamaan ihan mitä vaan.” Mesaa Jartse käyttää studiossakin, vaikka hakee soundeja myös muista vahvistimista, esimerkiksi Fender Twinistä. Oman Jartse Tuominen Groupin keikat ovat klubeissa, jotka vetävät yleisöä muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen, vaikka ”välillä tulee kyllä soitettua muutamallekin ihmiselle, kuten täälläkin”. En ole mikään erityisen nopea lukija, ja lopulta kävi ilmi, että oltiinkin pääesiintyjiä jollain jazz-festivaalilla! Välillä on sitten blues-äijää tai country-äijää, välillä tehdään jotain TV-tunnareita. Keikoilla hän ei efektejä juurikaan käytä, ei edes kaikua, lähinnä joskus vanhaa Wah-pedaalia sekä buusteria. 36 www.riffi.fi 4/2017 oman systeemin, mutta se lakkasi toimimasta. Jartsen keikkavarustus on siis hyvin yksinkertainen: vahvistin, korkeintaan pari pedaalia, ja yksi kitara. Mutta kun en oikein tykkää kaiusta. Olin että joo, niin varmaan ja löin luurin korvaan. Ei ehditä treenata, hän tuo laput. Aina ei kuulemma aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan, jos soitto tulee ja sattuu olemaan vapaata. Tämä on loistava soitin siltä ajalta, kun Jackson vielä teki itse kitarat – aika painava kylläkin, kaulahan menee rungon läpi. Gibsoneissa on mieletön soivuus, ja vaikka nuo onkin passiivimikit, niissä tuntuu jotenkin olevan enemmän tehoa. Sama se on vahvistimissa, siksi en halua mitään kompuraa tai muuta siihen väliin. – Mesa Boogien toimi ihan hyvin tuon Jacksonin kanssa, mutta soundi ei ollut ihan viimeisen päälle se mitä halusin. Vaikka nykyisin jo artistisopimuskin velvoittaa sillä soittamaan, Jartse painottaa kuitenkin myös, että hän oli vuosia etsinyt sitä soundia, minkä nyt Les Paulista saa. Se on se Gibsonin murina. – Se oli vuonna 2010 ennen joulua, kun vastasin puhelimeen ja kuului ”Terve, Gibsonilta”. Toki miksaaja voi sitten laittaa salin puolella, Jartse perustelee ja jatkaa vielä keikka-volumesta: – Vahvistin on yleensä kolmosella. – Ben ( Granfelt) sanoi aina, että pistä nyt jotain kaikua. Minun mielestä kitaroiden kanssa pitää vähän painia kun niitä soittaa, ettei ole liian helppoa. Se sanoi, että kyseessä on pieni jazz-klubi. Siellä hän myös itse miksasi levyn, ja se oli ”kokemus, jota en suosittele kenellekään, tein varmaan parikymmentä versiota”. Faija osti sitten kanikonttorista tällaisen oikean, kunnon venäläisen kitaran. Soundi löytyi Les Paulilla Tuominen solmi Mesa Boogien kanssa artisti-sopimuksen jo vuonna 2005 ja yhteistyö Gibsonin kanssa alkoi viisi vuotta myöhemmin
38 www.riffi.fi 4/2017 Q \Strip tarjoaa instrumentalistille kattavan satsin studiomaisia työkaluja jämerässä metallikotelossa ja pedaalimaailman tapaan jalalla poljettavalla ohituskytkimellä varustettuna. Edellisten väliin jää kaksi puoliparametrista keskialueen yksikköä, joissa kummassakin voi erikseen säätää korjauksen voimakkuutta ja vaikutustaajuutta. Suotimien väliin jää nelialueinen korjain, jossa on säätövoimaa +/-18 desibelin verran jokaisella kaistalla. Tämä antaa TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI Q\Strip – tehokas ja monipuolinen Ison studiomikserin kanava korjainten täytyy tarjota kunnolliset ja moneen pätevät työkalut mitä erinäisimpiin muokkaustarpeisiin. Signaalitien alkupäässä on liukukytkimellä aktivoitava bassoleikkuri, joka vaimentaa tarvittaessa jyminät olemattomiin ja kuorii turhan mudan pois alakerrasta. Mikserin tai tallentimen syöttämiseen on balansoitu XLRliitäntä. Toteutuksen tarkkuudesta kertoo se, että yhdellä keskialueen korjaimella tehdyn muokkauksen voi varsin pätevästi myös kumota toisella, kun vaikutustaajuudet kohdistaa kyllin tarkasti päällekkäin ja sovittaa korostuksen ja vaimennuksen määrät samoiksi. Molemmissa vaikutuksen voi kohdistaa portaattomasti varsin laajassa haarukassa, ja kaistat ulottuvat myös reilusti toistensa päälle, kuten asiaan kuuluukin. Ei kopio vaan oma itsensä Q\Strip ei ole suora toisinto minkään nykyisen tai vintage-mikse rin kanavakorjaimesta, vaikka kotelon ja nuppien väritys tiettyyn brittiperinteeseen vihjaakin. Kun laite on suunnattu nimenomaan kitaralle ja bassolle, on luontevaa, että se huomioidaan myös säätöjen toiminnassa. Tulojakin viereen sijoitettu balansoimaton lähtöjakki puolestaan sopii joko seuraavien pedaaleiden tai instrumenttivahvistimen syöttöön. Monipuoliset liitännät Laitteen tulojakki on tarkoitettu nimenomaan instrumenttikäyttöön, mutta lähtöpuolella on tarjolla useitakin vaihtoehtoja. Alempi korjain ylettyy tarvittaessa 700 Hz:n korkeudelle asti, kun taas ylemmän kaistan vaikutuksen voi kohdistaa alimmillaan 300 Hz:n lukemaan. mainiosti liikkumatilaa kitarasoundillekin kriittisen keski-alueen muokkaamiseen, mutta tarjoaa samalla myös mahdollisuuden melko ekstriimiin ruuvaukseen: supersyvä keski-alueen skuuppaus tai lähestulkoon itsekseen oskilloiva hirmukorostus onnistuvat helposti, kun korjaimet pinoaa päällekkäin toisiaan tehostamaan. Jotta muokattu signaali olisi voimakkuudeltaan sovelias jatkoa varten, kuuluu Q\Stripin varusteluun myös volume-säädin. Se on varustettu omalla painokytkimellään, jolla lähtösignaalin tasoa voi pudottaa 20 desibeliä. Nyt Tech21 houkuttelee kitaristeja vastaavalla paketilla. Jälkimmäistä lukemaa ei pidä tuijottaa liian uppiniskaisesti, sillä vaikka vaikutukset todella näkyvät jo kilohertsin kohdalla, niin täyden tehonsa korjain saavuttaa kuitenkin paljon ylempänä, 4–5 kHz:n seutuvilla, josta ylöspäin vaikutus jatkuu tasaisena. Diskanttileikkuri puolestaan rajaa toistokaistan yläreunan suhinat ja kihinät. Audiomaaton erotuskytkin maalenkkien katkaisuun kuuluu sekin XLR-liitännän varusteluun. Jakkilähdön signaalitasoa taas voi kytkimellä nostaa kymmenen desibeliä, joten sovitusvaraa löytyy. Kyse on Tech21:n aivan omasta ekvalisaattorista, jonka ideana on tarjota samanlainen käyttökokemus ja mahdollisuudet kuin studion perinteisillä isoilla mikserillä. Jos jotakin eroa alkuperäiseen signaaliin jääkin, ei sitä kitaravahvistimen kautta kuunneltaessa käytännössä huomaa. Kon38-39 Tech21.indd 38 23.8.2017 13.15. Näillä eväillä Q\Stripin voikin valjastaa palvelukseen sujuvasti, olipa kyseessä kytkeytyminen PA-systeemiin keikalla tai äänityslaitteistoon studiossa. Q\Stripin bassokorjain vaikuttaakin verraten alhaalla, ja tyypillisen 10 kHz:n paikkeille asetetun rajataajuuden sijasta diskanttikorjaimelle ilmoitetaan rajaksi 1 kHz. Akustisen kitaran sähköinen toisto löysi Q\Stripillä luonnikkaan sävynsä nopeasti ja monipuoliset korjaimet sekä niitä tukevat kiinteät suotimet osoittautuivat päteviksi työkaluiksi. Ekvalisaattorin laitimmaiset yksiköt toimivat hyllytyyppisesti ja kiintein rajataajuuksin
Laitteen oma sointi on neutraali ja värittämätön, mutta ekvalisoitaessa sen vaikutukset ovat huomattavat. Musiikin sekaan miksattuna jälkimmäinen olisi mennyt aivan täydestä. > 3 kHz, 12 dB / oktaavi • hyllykorjain bassolle, @40 Hz, +/-18 dB • kellokorjain keskialueelle, 40 – 700 Hz, +/-18 dB • kellokorjain keskialueelle, 300 Hz – 6 kHz, +/-18 dB • hyllykorjain diskantille, @1 kHz, +/-18 dB • voimakkuudensäädin, +/-20 dB Liitännät • instrumenttitulo, 6,3 mm jakki • rinnakkaislähtö tulosignaalin suoraan jatkamiseen, 6,3 mm jakki • balansoimaton lähtö, 6,3 mm jakki, -10 dB pad kytkin • balansoitu XLR-lähtö, phantomja ground lift -kytkimet • käyttö ulkoisella virtalähteellä tai paristolla • hinta 390 Lisätiedot: Musamaailma Puh. Q\Stripin korjaimet ovat niin tehokkaita, että niillä lähestulkoon kääntää yön päiväksi ja erillinen voluumihanikka onkin tuiki tarpeellinen. Akustisen kitaran serkun, f-aukkoisen orkesterikitaran honotusta ekvalisaattori ei täysin muuksi muuttanut, mutta sen luonnostaan ynseä ilme muuttui kyllä huomattavasti sovinnollisemmaksi ja erittäin onnistunut akustisen teräskielisen imitaatiokin löytyi ruuvaamalla. Lankkukitaran soundin muokkaus sujui sekin mutkattomasti lähestymistavasta riippumatta: tulokset ruokkivat uteliaan kokeilijan ?iliksiä ja palkitsivat yhtä lailla määrätietoisen säätäjän. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi taktimikrofonin kaksi perusongelmaa – kaikukoppaan osuvan käden tuottamat jysähdykset sekä kontaktielementeille tyypillinen muovinen kihinä – hoituivat bassoleikkurin ja ylemmän keskialueen korjaimen käytöllä näppärästi. Ja jäljelle jäi vielä välineet basson ja alemman keskialueen justeeraukseen sekä ylärekisterin helinän säätöön. Tämä on niitä laitteita, että yksi tällainen olisi aina hyvä olla käsillä, ainakin varmuudeksi. Jos ei tiedä mitä tekee, tulokset saattavat olla vähemmän mairittelevia, mutta taitavissa käsissä Q\Strip on erittäin pätevä työkalu niin soundien hienosäätöön kuin suoranaisten ongelmien ratkaisuunkin. Tech21 Q\Strip Ekvalisaattoripedaali instrumenttikäyttöön • kytkinvalintainen bassoleikkuri, < 45 Hz, 12 dB / oktaavi • kytkinvalintainen diskanttileikkuri. Miinuspuolta käytettäessä signaalista saa nimittäin kaivettua puhdin totaalisesti olemattomiin, mutta toiseen suuntaan ruuvattaessa tökyä tulee lopulta niin paljon lisää, että seuraava laite lankeaa kyllä polvilleen. Tech21 ei ole varustanut Q\Stripiä millään perinteisellä kitaratai bassoefektillä vaan kyseessä on yleispätevä työkalu, jota en epäröisi kokeilla kitaroiden ohessa myöskään bassosoundia muokattaessa. Tasapainotus voluumihanikalla on paikallaan molemmissa tapauksissa. N 38-39 Tech21.indd 39 23.8.2017 13.15
Luonnollisesti laitteessa on nykystandardien mukaan lisäksi myös viritin. 40 www.riffi.fi 4/2017 M S-3 kykenee ajamaan samaan aikaan kuutta GT-1:stä poimittua efektiä ja ohjaamaan kolmea ulkoisille pedaaleille tarkoitettua luuppia. Mikäli on tarvetta useammalle luupille, on syytä suunnata katse Bossin ES-5:een tai ES-8:iin, joista sitten taas vastavuoroisesti puuttuvat omat sisäiset efektit. choruksen, vibraaton, tremolon, ?angerin ja phaserin. FX1ja FX2-kategoriat sisältävät mm. Vahvistinkanavien vaihtoa voi käskyttää joko CTL OUTtai midi-liitännän kautta. Muistiin on varattu 200 paikkaa omille soundikon?guroinneille (patch), joihin voi sisällyttää kaikkea edellä mainittua. Se ei ole mikään pieni ero, sillä MS-3:n sisäisestä multiefektilaitteesta löytyy peräti 112 kitaralle ja/tai bassolle käyvää tehostetta. Muistipaikat on jaettu 50 pankkiin, joissa kussakin on neljä omalla kytkimellään valittavaa paikkaa. Midin kautta voidaan lähettää tempo-, PCja CC-informaatiota ulkoisille midi-laitteille riippumatta siitä, ovatko ne laitteen luuppeihin kytkettyinä vai ei. tilanteessa, jossa käytetään samanaikaisesti kahta vahvistinta. Bossin kontrollerimalliston lippulaivaan, ES-8:aan verrattuna selkeä puute on, ettei luuppien L1–L3 järjestystä voi muutTEKSTI: JARMO LEHTELÄ Boss Boss Boss Boss Boss Boss MS-3 MS-3 MS-3 MS-3 MS-3 MS-3 – kontrolleri on myös multiefekti Uusi Bossin MS-3 on suunnannäyttäjä. Soundikon?guraatioiden muokkaukseen on oma softansa ja USB palvelee myös backupin tekoa varten. 40-41 Boss.indd 40 23.8.2017 13.16. Se pitää sisällään Bossin GT-1:n konehuoneen ja bonuksena kolme luuppia omille lempipurnukoille. erilaisia säröjä, kompressorin sekä pitch shifterin. Samojen liitäntöjen kautta voi lähettää käskyjä myös esimerkiksi tietyille Bossin omille pedaaleille kuten DD-7:lle ja RC-1:lle, jotka tukevat ulkoista ohjausta. Just passeli MS-3 sopii kokonsa puolesta hyvin vaikka vähän pienempäänkin pedaalilautaan ja lisäksi siihen pätee jo hieman kulunut sanonta ”Build like a tank”. Ulkoisella keinupolkimella voi puolestaan ohjata realiajassa portaattomasti säätyviä parametreja ja polkimen vaikutuskohde voidaan määrittää erikseen jokaisessa tallennettavassa efektikokonaisuudessa. MS-3:lla voi myös ohjata vahvistimen kanavavaihtoja ja midi-laitteita. Ne on järjestetty kuuteen kategoriaan, joista jokaisesta voi ottaa käyttöön yhden efektin kerrallaan. MS-3:a voi myös komentaa ulkoisilla ohjaimilla, ja CTL IN -liittimiin voi kytkeä esimerkiksi efektien päälle/pois-käskytykseen tai tap tempon naputteluun sopivia kytkinpedaaleita. Tätä voidaan hyödyntää esim. Mod1 ja Mod2 puolestaan tar joavat mm. Pankista toiseen siirrytään joko painamalla kytkimiä 1 ja 2 samanaikaisesti (selaus alaspäin), tai vastaavasti kytkimiä 3 ja 4 (selaus ylöspäin). Audiolähtö voidaan asettaa muistipaikan mukaisesti lähettämään joko stereota tai monoa. Tätä juttua tehdessä softa ei valitettavasti vielä ollut ladattavissa verkosta, joten sen kokeilu jäi tältä erää. Delayja Reverb-nimikkeiden takaa löytyy juuri sitä mitä nimikoinnissa kerrotaankin: viiveitä ja kaikuja
Niinpä laitoin MS-3:n ohjaamaan midillä vahvistimen kanavanvaihtoa (Marshall JVM-401, 12 vaihtoehtoa) sekä kitarasyntikan patch-vaihtoja. Marshallin omaa leveää kanavanvaihtopedaalia ei enää tarvitse raahata keikalle, samoin pedaalilaudasta voi tiputtaa monta turhaksi käynyttä vermettä pois. Tällöin vahvistimen eteen kytketyn MS3:n viiveet ja kaiut muodostavat ongelman – ainakin perinteisessä mielessä toteutetussa signaaliketjussa, jossa säröt ovat ensin ja aikaleimaiset efektit sen jälkeen. Näin toimittaessa kitara kytketään ensimmäisellä johdolla normaaliin tapaan MS-3:n tuloon ja signaali kulkee sen sisällä kakkosluupille asti. 010 323 5410 • www.roland.fi taa. Nämä kommentit tarkoittanevat sitä, että paluuta entiseen ei ole – nyt on mentävä ostoksille. Vahvistimen edessä homma toimikin jo hienosti. Sen jälkeen palautetaan etuvahvistimella muokattu signaali takaisin MS-3:lle. Huomiota kiinnitti Bossin omien efektien puhtaus. Mikäli haluaa hyödyntää optimaalisesti sekä Bossin että vahvistimen säröt, täytyykin siirtyä käyttämään neljättä kytkentä tapaa, jossa vahvistimen etuaste sijoitetaan MS-3:n kakkosluuppiin, joka pidetään sitten pysyvästi päällä ihan jokaisessa patchis sa. www.riffi.fi 4/2017 41 Boss MS-3 Ohjelmoitava multiefekti/kontrolleri • kuusi efektilohkoa sisäisille efekteille • 112 erilaista efektiä kitaralle/bassolle • kolme luuppia ulkoisille efekteille • 200 muistipaikkaa • ctlja midi-ohjaus • hintaluokka 500 Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Testattuani Bossia vahvistimen luupissa totesin, että aika hyvin toimii siinäkin. Bossin ensimmäinen luuppi sijoittuu sekin samalle matkalle, joten ulkoisia laitteita voi liittää tälle osuudelle myös. Patchien muokkaus on helppoa jo laitteessa itsessään ja vielä helpommaksi se luultavasti käy Bossin applikaatiolla. MS-3:ssa ei kuitenkaan ole vahvistinsimulaatioita, eivätkä tulokset innostaneet kovin pitkään kokeiluun tällä tavalla, joten siirryin pian seuraavaan vaihtoehtoon. Siitä eteenpäin otetaan sitten käyttöön kaikki ne MS3:n efektit, jotka halutaan sijoittaa säröjen jälkeen, ja tällä pätkällä on käytössä myös Bossin kolmosluuppi. Toimii! Lopulliseen muotoonsa setti asettui, kun kytkin Bossin keinupolkimen CTL IN -liitäntään ohjaamaan soundikohtaisesti eri parametrejä ja täydensin multiefektin arsenaalia kytkemällä kahteen vapaana olevaan luuppiin ulkoisia efektilaitteita. Mikäli vahvistimessa on maukkaat säröt, niin niitä tietysti haluaa myös käyttää. Siihen tarvitaan jo kolmas johto, joka kytketään vahvistimen efektiluupin lähdöstä Bossin kakkosluupin paluuseen. Tehtaalla ohjelmoituja presettejä ei kannata liikaa jäädä tässäkään kuuntelemaan. Yleissävyyn vaikuttava 55MST-muokkaus ja kyseisen patchin lopullinen voimakkuus ovat kiinteästi omilla paikoillaan. Huono puoli tässä on, että menetetään yksi luuppi ulkoisilta tehosteilta, mutta saavutettu etu on huomattava. Kokeilin laitetta neljällä eri käyttöja kytkentätavalla, joista ensimmäinen oli kytkentä suoraan pöytään. Pulman ratkaisee MS3:n kytkeminen vahvistimen efektiluuppiin, mikäli sellainen käytettävissä on. 40-41 Boss.indd 41 23.8.2017 13.16. Ne esittelevät kyllä laitteen suorituskykyä, mutta hieman säätämällä sain helposti tuloksia, jotka miellyttivät omaa korvaa enemmän. Kun äänisignaalin kulku oli tällä neljännellä vaihtoehdolla saatu käytännölliseen muotoon, piti vielä liittää vahvistimen kanavanvaihdot ja kitarasyntikan ohjaus samaan kontrolleriin. Tämä ei siis ole tarpeen, mikäli ei halua käyttää vahvistimen omia säröjä. Sen sijaan kyllä laitteen omien efektien, ulkoisen voluumipedaalin ja kohinanvaimennuksen sijoitusta voi vaihtaa vapaasti joko ennen luuppeja tai niiden jälkeen. Ja näin tällä neljän kaapelin kytkennällä on naitettu toimivaksi paketiksi sekä pedaalisto että vahvistimen oma särömaailma. N Takalevyssä on tuloja lähtöjakit kolmelle luupille, mono/stereo-lähtö, yksi CTL OUTja kaksi CTL IN -liitäntää, USB-portti läppäriä varten sekä midi-lähtö – näillä pyörittää jo aika messevää kalustoa. Paitsi jos haluaa käyttää myös MS-3:n omia säröjä, jotka eivät enää tällä tavalla kuulostaneetkaan niin hyviltä. Neljännellä kaapelilla signaali poimitaan Bossin päälähdöstä ja viedään se vahvistimen efektiluupin paluuseen. Lopputulos: soundista toiseen pääsee siirtymään yhdellä painalluksella pankin sisällä, eikä pankin vaihtokaan vaadi liikaa naksuttelua, kun ohjelmoi patchit tarkoituksenmukaiseen järjestykseen. Suurin osa efekteistä kuulostaa todella laadukkailta, kun otetaan huomioon laitteen melko hillitty hinta. Toisella kaapelilla poimitaan signaali ulos kakkosluupin lähdöstä ja viedään se vahvistimen normaaliin kitaratuloon, jolloin saadaan käyttöön koko etuaste säröineen päivineen. Siihen matkalle ohjelmoidaan sitten säröt ja ne efektit, jotka halutaan pitää ennen vahvistimen etuastetta
Ensimmäiseksi tämä uusi ja toiminnallisesti triodi-putkea vastaava tekniikka otettiin käyttöön Voxin MV-vahvistimissa, joissa havainnollistuu samalla kaksi Nutuben keskeistä ominaisuutta: kooltaan Nu tubekaksoistriodi on vain alle 30 prosenttia perinteisen putken koosta ja energiaa se kuluttaa ainoastaan kaksi prosenttia. Aina voidaan keskustella siitä miten oleellinen osa kokonaisoundia muodostuu perinnevahvistimen pääteputkien, lähtömuuntajan ja kaiuttimien keskinäisestä vuorovaikutuksesta, mutta itse lähestyn asiaa nyt toisesta vinkkelistä. Tyhjästä ei tämäkään tekniikka syntynyt. Tekniikan kehitti japanilainen Noritake Itron Corporation, joka esitteli työnsä tulokset julkisuudessa jo 1967 eli juuri passelisti 50 vuotta sitten. Valmistajan mukaan osa Nutuben eduista valkenee vasta ajan oloon – putkelle luvataan 30 000 käyttötunnin palvelusikä ja teknisestä rakenteesta johtuen valmistustoleranssit pystytään pitämään oleellisesti tiukempina kuin perinteisessä putkien valmistuksessa. Pieni ei vaadi isoa koteloa Nutuben pieni koko vislaa alkutahdit ja jos pääteasteeksi hyväksytään Voxin valinnan mukaisesti kevyellä ulkoisella virtalähteellä toimiva D-luokan vahvistin, niin ainekset miniatyyrikokoiseen putkivahvistimeen ovat olemassa. 42 www.riffi.fi 4/2017 U uteen vahvistinmallistoon kuuluu kolme eri versiota samasta perusteemasta. Kun etuaste kerran tehdään uudella tekniiTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Vox MV-50 Clean – yks’ kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Vox marssitti kevään NAMM-paraatiin kolme muskettisoturiaan, joiden aseistuksena on täysin uudentyyppinen putki – Nutube. Kokeiluun saatiin MV50-CL eli Clean; rinnakkaismallit ACja Rock-tarkenteilla jäivät tällä erää testaamatta. Nutube esiteltiin keksintönä jo 2015, mutta sen sovellukset ehtivät markkinoille tämän vuoden keväällä. Voxin perustamisesta taas tulee sattumoisin kuluneeksi tänä vuonna tasan 60 vuotta, joten mikä olisikaan tämän otollisempi hetki uuden tekniikan esittelylle. Kuten Vox ja sen nykyisin omistava Korg avoimesti kertovat, Nutube perustuu samaan tyhjiörakenteeseen, jolla esimerkiksi 70-luvun alun taskulaskinten ?uorisoivat näytöt toimivat. Ja jotain hyvin tuttua on sentään tässäkin uutuudessa: neliskanttisesta ulkomuodostaan huolimatta Nutuben sisäinen rakenne toisintaa sitä kaikkein alkuperäisintä eli suoraan hehkutettua triodia, jossa hehkulanka itsessään toimii myös katodina. 42-43 Vox.indd 42 23.8.2017 13.17. Verraten alhainen, 5 – 80 voltin käyttöjännite puolestaan helpottaa virtalähteen toteutusta
Toinen oleellinen liukukytkin on kolmiasentoinen ja sillä valitaan käyttöön joko vahvistimen täysteho, 1/10 teho (10 dB:n vaimennus) tai 1/100 (-20 dB). Lujaa tulee, tarvittaessa Perussoinniltaan MV50 Clean on nimensä täsmenteen mukaisesti ryhdikkään selkeä ja puhdas. Siinä käytössä ei kahvaa tarvita ja sen voikin poistaa kansilevystä verraten helposti. MV50 AC ja MV50 Rock poikkeavat tässäkin kohden hieman omaan suuntaansa, sillä niissä kyseinen tehonpudotuskytkin on korvattu kaiutinkaapin impedanssi-valinnalla. 0207 282 200 • www.emnordic.fi kalla, niin miksei myös päätevahvistin voisi olla sitä – eiköhän kokonaisuuden kelpoisuutta voi arvioida soittaen ja kuunnellen, ilman konservatiivisten oletusarvojen painolastia. Osa toiminnoista on sijoitettu takalaidan puolelle ja niihin kannattaa syventyä toviksi. Itse yksinkertaisuus Trioa testissä edustanut Vox MV50 Clean on toiminnoiltaan pelkistetty ja kaikin puolin selkeä peli. Takalaidan Eco-kytkin saattaa ensikertalaista hämmentää, mutta se liittyy esimerkiksi aktiivisissa tarkkailuja PA-kaiuttimissa jo pitkään viljeltyyn automatiikkaan, joka sammuttaa laitteen tietyn ajan kuluttua, mikäli audiosignaalia ei havaita saapuvaksi. Toiminnallisesti se vastaa kaikkein vanhinta triodityyppiä, jossa hehkulanka toimii itsessään myös katodina. Tehonskaalauskytkin nousee erityisesti tässä yhteydessä arvoonsa, sillä sen ansiosta ilmiön saa toteutumaan myös hiljaisemmalla voluumilla ja jos tehot pudottaa aivan minimiin, löytyy tästä Clean-määritteelläkin nimikoidusta versiosta ihan kunnon muro vaikkapa äänityskäyttöön. MV50 Cleanin soinnissa olen kumminkin kuulevinani samaa ilmettä, jota siihen suuntaan kumartavat mallinnokset huokuvat systemaattisesti. Erillinen kuulokeliitäntä palvelee myös linjalähtönä, joten vahvistimesta on iloa sekä harjoitellessa että äänittäessä. Vox MV50 Clean Vox MV50 Clean Miniatyyrivahvistin kitaralle • etuasteessa Nutube-triodi • D-luokan päätevahistin, 50 W RMS / 4 ohmia • ulkoinen virtalähde kuuluu pakettiin sävynsäädöin ja mikseipä efekteinkin varustettutyyppiä, jossa hehku lanka toimii itsessään myös katodina. Utelias kokeilija soveltaa tuotakin ohjetta miten lystii ja melko usein vallan auvoisin tuloksin. Keikkailua varten vahvistimen voi taas asentaa vaikka suoraan pedaalilautaan. Kuuloke/linjalähdön kaiutinsimuloitu soundi on sellaisenaan ihan käypää lajia, mutta etenkin kuulokäytössä jonkinlainen ulkoinen kaiku on tervetullut lisäapu. Pikkuruisesta koostaan huolimatta se on myös täysmittainen ja bändisoittoon kyllin äänekäs vahvistin. Verraten edullinen hinta alentaa hankintakynnystä, pieni koko tekee pelistä monikäyttöisen ja kolme keskenään eriluonteista malliversiota keräävät nopeasti palautetta hyvin erilaisten tyylilajien soittajilta. N Nyt vahvistinpuolelle käyttöön tuotu ensimmäinen Nutube, 6P1-kaksoistriodi, vaatii asennettaessa 16 × 45 millimetrin kokoisen tilan ja se kohoaa piirilevyn pinnasta vajaat kuusi millimetriä ylöspäin. Kanavia on vain yksi, eikä sen säätäminen vaadi einsteinin hoksottimia. Trebleja bassnupit äänenvärille ja volume äänenvoimakkuudelle – siinä se. 42-43 Vox.indd 43 23.8.2017 13.17. Rinnakkaisissa MV50 ACja MV50 Rock -malleissa äänenvärinsäätimet on pelkistetty yhdeksi tone-potentiometriksi, mutta niissä on sitten vastaavasti satsattu erillisiin gainja volume-säätimiin. Ja vaikka alussa mainittua, täysputkivahvistimille ominaista päätevahvistimen kuormituksella haettavaa säröä ei tällä laitteella voikaan tavoitella, niin jotakin soundille tapahtuu siinä vaiheessa, kun neula kipuaa etulaidan VU-mittarissa kohti nollalukemaa. Vox on määritellyt sammutuksen ajastukseen vaadittavan hiljaisuuden noin 15 minuutin mittaiseksi ja käyttäjä voi itse valita haluaako käyttää toimintoa vai huolehtia sammutuksesta itse. Valitettavasti omaan kalustoon ei kuulu ainuttakaan perinne-Voxia, joten siinä suhteessa en uutukaisen autenttisuutta pysty vertailemaan. Ja kun voluumia avaa vielä rahtusen lisää, soundiin tulee sälöytyneen lasin häijyä viiltävyyttä, jolla äkäisemmät sorminyppäykset ja plektran reunalla veistetyt sävelet saavat tervetullutta ja anteeksipyytelemättömän röyhkeätä puskua. www.riffi.fi 4/2017 43 Vox MV50 Clean Miniatyyrivahvistin kitaralle • etuasteessa Nutube-triodi • D-luokan päätevahistin, 50 W RMS / 4 ohmia • ulkoinen virtalähde kuuluu pakettiin • yksi kanava, volume • trebleja bass-säätimet äänenvärille • deep-kytkin perussävyn valinnalle • tehon skaalaus kolmiasentoisella kytkimellä • eco-toiminto automaattiseen sammutukseen • kaiutinlähtö, 4–16 ohmia • kaiutinsimuloitu linja/kuulokeliitäntä • hintaluokka < 250 Lisätiedot: EM Nordic Puh. Tällaisenaan MV-50 kulkee joka tapauksessa mukana kitaralaukun sivutaskussa, mikä on mainio juttu liikkuvaiselle pelimannille. Flat/Deep-kytkin on tarkoitettu yleissävyn muokkaukseen siten, että Deep bassokorostuksineen soveltuu käytettäväksi pienellä kaiutinkaapilla operoitaessa ja Flat valitaan silloin, kun käytössä on kookkaampi komero. MV50:n tapauksessa näppituntuma on kuitenkin virtuaalivekottimia välittömämpi ja herkempi – vahvistin vastaa kielten käsittelyyn heti ja soundin sävy noudattaa niin hyvässä kuin pahassa soittotatsin vaihteluita. Näin saadaan maaperää muokattua ja sitten kelpaakin jo suunnitella seuraavaa Nutube-mallia, kenties vaikka kaksikanavaisena, monipuolisemmin sävynsäädöin ja mikseipä efekteinkin varustettuna – kaikkeen siihen valmistajalla kyllä on tietotaitoa ja kokemusta. Kahvan kiinnitysruuvit pitelevät samalla kuitenkin myös kannen ikkunaa sijoillaan, joten sopivat mutterit tai uudet ruuvit muttereineen ovat tarpeen, jottei pelistä tule suotta avomallia. Pulttimuusikko voi sijoittaa tämän nippa nappa yli puoli kiloa painavan laitteen esimerkiksi nuottitelineen varteen kiinnitettävälle tarvikehyllylle ja tietokoneistetun työpisteen kokoonpanoon se on helppo upottaa niin ikään sopivasti käden ulottuville. Sitä lähestyttäessä sointiin hiipii vähä vähältä maukasta hileisyyttä, jonka särmikkyyttä pystyy soitolla myös hienosti kontrolloimaan. Emoyhtiö Korgia voikin onnitella paitsi onnistuneesta tuotteesta, myös ?ksusta vedosta: MV50 on kerrassaan loistava tapa koeponnistaa Nutube-tekniikkaa konservatiiviseksi tunnetun kitaristikansan keskuudessa. Soiton ajaksi Voxin uutukaista ei myöskään tarvitse välttämättä parkkeerata perinteiseen tapaan kaiutinkaapin päälle. Kuulokeliitäntä ei mykistä automaattisesti kaiutinlähtöä vaan kaappi täytyy irrottaa vahvistimesta kuulokkeiden käytön ajaksi
Perinteinen kompressio kääntyykin tavallaan nurin niskoin, kun käytännössä soiton voimakkaimmat äänet kuuluvat suoran haaran kautta sellaisina kuin ne soittajalta lähtevät, mutta hiljaisempien äänten ja jaksojen aikana kompressoitu signaali antaakin tukea. Ja käyttipä soiton höystämiseen kumpaa tahansa tapaa, lopputuloksen saa mallattua sopivalle voimakkuudelle erillisellä volume-hanikalla. Mutta hiljaisemmissa äänissä kompressio on vähäisempää ja silloin suoran signaalin ja kompressoidun signaalin keskinäinen voimakkuusero ei olekaan enää niin suuri. EHX tarjoaa nyt tuota studiomaailman kikkaa suoraan kitarapedaaliin integroituna. Niille paikkeille asti kompressoitu signaali pysyy kiltisti taustalla ja soiton voimallisemmat sävelet tulevat läpi kirkkaina ja luonnollisina. Blendin ansiosta perinteisen, dynamiikka-alueen voimakkainta osuutta muokkaavan kaulinnan vaihtoehtona on rinnakkaiskompressio, jossa laitteen vaikutus tuleekin esiin hiljaisimmissa äänissä. Ja sama pätee toisin päin – pitkä attack-aika ja mieto rutistus eivät nouse niin ilmeisinä esiin, vaikka kompressoitua signaalia annostelisi Blendillä hiukan enemmänkin sekaan. Mitä rivakammin ja rajummin kompressoidaan, sen helpommin muokattu signaali alkaa dominoida. Hienostuneesti, totta kai Tone Corset pystyy kaikkeen siihen mihin peruskompressorit muutenkin. Voimakkaan äänen aikana kompressori hillitsee sen läpi kulkevaa signaalia ja sen vuoksi kompressoitu signaali jää suhteessa niin paljon suoraa ääntä hiljaisemmaksi, että sen vaikutus summaan on vain vähäinen tai olematon. Mutta hiljaisten sävelten soidessa ja yksittäisen äänen tai soinnun hiljalleen vaimentuessa ui kompressoitu signaali esiin ja tukevoittaa sointia aivan omalla ja oivallisella tavallaan. Etenkin rinnakkaiskompressiota käytettäessä sen voi säätää niin elegantiksi, että laitteen toimintaa ei kuule efektinomaisesti vaan sen vaikutus tulee esiin pienten ?nessien kuulumisessa – ilmaisussa voi sen ansiosta käyttää sellaisiakin koruja ja pieniä yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät kuulumattomiin. Tekniikka perustuu siihen, että signaali jaetaan ennen muokkausta kahteen haaraan, joista ensimmäinen kulkee laitteen läpi suoraan sellaisenaan ja vain toista haaraa kompressoidaan. 44 www.riffi.fi 4/2017 N eljällä nupilla säädettävä EHX Tone Corset on lähtökohdiltaan analoginen peruskompressori, johon on lisätty käyttömahdollisuuksia huomattavasti laajentava Blend-säätö. Efektikäytön ohessa painokkaampi kompressio mallaa oikein mainiosti myös yli-innokkaan soiton tasailuun. Jos on tarpeen kaitsea holtitonta soittoa tai tuottaa selvästi kuuluva efektinomainen kompressio vaikkapa funk-kompin vatkaukseen tai gilmouristiseen sooloiluun, käännetään Blendin viisari jonnekin puolenpäivän yli ehtoopuolelle, jolloin kompressoitu signaali hallitsee soundia enempi vähempi suvereenisti. Reilusti annosteltaessa sillä voi lytätä ankarasti sivalletut kielten paukutukset funk-komppiin tai hybridipikkailuun istuvaksi kuplahteluksi, ja sillä voi yhtä hyvin mankeloida kitarasoundin kosketinsoitinmaiseksi, pitkään soivaksi tahnaksi. 44-45 EHX.indd 44 23.8.2017 13.22. Kun yksinkertaisten ja tehokkaiden säätöjen tukena on vieTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tone Corset Tone Corset Tone Corset – kompressoi kuten haluat Rinnakkaiskompressio on suosittu konsti tukevoittaa soundia hienostunein elein. Tone Corset soveltuu kuitenkin myös hyvin hienovaraiseen dynamiikan hallintaan. Tavalla tai toisella Tone Corset antaa käyttäjän valita perinteisen ja rinnakkaiskompression välillä portaattomasti. Lopputulos riippuu suuresti siitä, miten nopeaksi kompression reagointi on asettu attack-säätimellä ja minkä verran on määritelty kompression määräksi sustain-säätimellä. Lopuksi suora ja kompressoitu signaali miksataan yhteen sopivassa suhteessa. Jos ei ole tarpeen paimentaa yksittäisiä ääniä ruotuun tai halutaan tehostemaisen vaikutelman sijaan jotakin elegantimpaa, voi sopivaa balanssia hakea Blend-potikalla suurinpiirtein kello yhdentoista asentoon saakka. Sillä miksataan alkuperäisen ja kompressoidun signaalin keskinäistä suhdetta. Kompressoidun signaalin suhteellisen osuuden kasvaessa kasvaa samalla sen vaikutus summaan
Työ on tuottanut tulosta ja ”aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen” mitoitukset ovat kohdillaan. – Se on mahdollistanut hyvin nopean testaamisen. Lisäpontta uteliaalle tutkiskelulle antoi tieto siitä, että ”selkäja nivelvaivaisia kitaristeja” on kyllä muitakin, joten kevyempien kantamusten luulisi kiinnostavan laajempaakin joukkoa. Lopulliseen leimahdukseen tarvittiin enää keksijän sopivasti harhautunut katse rakennustyömaan ohi kävellessä: tantereella lojuneen viemäriputken pätkä näytti silmämääräisesti mallaavan 12-tuumaisen kaiuttimen mittoihin. Ei sillä, etteikö sitäkin olisi kokeiltu. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto. Sittenpä olikin seuraavaksi kehitettävä kiinnitys, joka pitää paketin kasassa. Saa näyttää teolliselta Estetiikkakin osuu aika mukavasti suoraan tehtaan vakiotavaralla, etenkin kun kotimaisen Uponorin putkessa pinnat ovat kalliin hinnan vastineeksi niin siistejä, ettei niitä tarvitse mitenkään viimeistellä. Antakaa sen olla ”industrialin” näköinen! TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TUOMAS PIETINEN Putkimies Pietinen – tuubissa on ideaa! Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweedpintainen. 46 www.riffi.fi 4/2017 V allankumouksen valmistelu ei kuitenkaan ollut Toob-kaiutti men kehittäjän, Markku Pietisen, varsinainen motiivi, vaan koko jutun alkusysäyksenä oli tympääntyminen raskaiden kitarakamojen kanniskeluun. Yhdessä oli Marimekon vahakangasta ja amerikkalaiset yhteistyökumppanit älähtivät, että älkää nyt ruvetko pelleilemään millään kukkakimpuilla. Sekään ei vielä ratkaissut kokonaan ongelmaa, sillä kaappi vaikutti edelleen kokoonsa nähden suhteettoman painavalta. Se on semmoiset 4–5 milliä liian iso läpimitaltaan, mutta koska se on kartiomainen niin sopivalla kumitiivisteellä se saadaan juuri sen verran ulos, ettei elementti ota kiinni runkoon, kertoo Pietinen. – Mä tiesin jo silloin, että rupean rakentelemaan jotain omia pönttöjä ja sen takia halusin nimenomaan erillisen nupin, Pietinen kertaa tapahtumien kulkua. 46-48 Toob.indd 46 23.8.2017 13.18. Syntyi vanne. Alkuun Pietinen kokosi niitä itse yhden kerrallaan eri pro?ililla valmistetusta putkesta leikkaamistaan kaarista ja kun idea vaikutti toimivalta, oli aika siirtyä 3D-tulostukseen. – Mähän olen tehnyt custom-versioita, joissa on ohut levy pinnassa ja se on sitten päällystetty jollakin. Mä olen noita periä tehnyt varmaan 30–40 erilaista ja hakenut sieltä sitten lisää bassoa, tai pehmeyttä, tai jotain, kuvailee Pietinen prosessia, ja kasaa samalla malliksi ihan muutamassa hetkessä tyhjästä putkesta ja kaiutinelementistä toimivan kokonaisuuden. Vuosi oli kuulemma 2006 tai 2007 – aikahan tunnetusti kuluu nopeasti, kun on kiinnostavaa puuhaa. – 12-tuumainen menee melkein heittämällä putken sisään. Taakka kevenikin alle puoleen, kun omien sanojensa mukaan ”vanhaa pappa-jazzia” soittava Pietinen vaihtoi vahvistimeksi Henriksenin Convertible Jazz -mallin. Valmiina on takaa avoin ”jatsiversio” ja rockaavampaan menoon sopiva, suljettu kotelomalli. Ja mikä parasta, käyttötarkoituksensa vuoksi putken on oltava rakenteeltaan vahvaa kuin mikä, mutta massaa sillä on hyvin vähän. Ja siitä lähtien juuri näppärä vanne onkin ollut avainasemassa kotelon ihanteellisia mittoja etsittäessä. Ja sitä riitti, sillä ensiarvio putken käyttökelpoisuudesta osui kohdalleen. Reippaat 20 kiloa painavaa perinnekomboa roudatessa mieleen tuli ajatus, että ”täytyy olla tapa tehdä tämä kevyemmin”
Jenseneissä on niin kapoisat raot, että kartiot ovat suhteellisen turvassa, mutta nää isompiaukkoiset kaiuttimet ovat toinen juttu. Yksinkertainen sankajalka nostaa keulan sopivasti yläviistoon ja kun on soitot soitettu, sujuu 46-48 Toob.indd 47 23.8.2017 13.18. – Uponor tekee tätä putkea kahdessa eri värissä: musta on tarkoitettu sadevedelle ja tiilenpunainen sille toiselle mitä viemäröidään… Me kutsutaan sitä nimellä ”cinnamon”, kertoo Pietinen pilke silmissään. Avaruus on arvo Yhtenä tavoitteena Toobissa on tuottaa soundi, joka jo lähtökohtaisesti säteilisi akustisen instrumentin tavoin laajemmin, eikä olisi niin keilamaisesti suuntaava kuin tyypillinen kaiutinkaappi. Mutta kyllä puhuttelee soundikin! U lkoiselta olemukseltaan niin ”kaneliksi” kutsuttu jazz-malli kuin tummanpuhuva rock-versiokin ovat kuin luotuja näyttämörekvisiitaksi. – Se oli aika hyvä yhdistelmä. Kun Toobin kääntää pystyasentoon kaiutinpääty ylöspäin ja nostaa alaosan irti lattiasta pienillä korkopaloilla tai matalalla telineellä kuin jonkin käsirummun ikään, se säteilee vieläkin vapaammin ympärilleen. – Mua oikeastaan harmittaa, että se on valkoinen sisältä. Sen verran paljastetaan, että lisävarustepuolella pohditaan mm. Bändi kuuli komppauksen ihan toisella tavalla, kun se säteili joka suuntaan. Rock-versiossa sisäväriä ei tosin edes näe, mutta takaa avoin Jazz-versio paljastaa sisäpuolen kalpeuden. Aidon keksijän tavoin Pietinen esitteli myös tukun erilaisia custom-muunnelmia, pientä viilausta vaille valmiita teknisiä parannuksia ja lisäoptioita, mutta niistä ei puhuta julkisesti vielä. N Toob – kaiutin kuin akustinen instrumentti Näin poikkeava muotoilu ei jätä kylmäksi. Pietinen kertookin kokeilleensa big band -tyyppisen kokoonpanon kanssa kahden Toobin käyttöä siten, että toinen sijoitettiin pystyyn bändin taakse ja toinen hänelle itselleen monitoriksi. – Nelonen tarkoittaa, että neliömetri putkipintaa kestää neljä tonnia säteittäistä painetta. Muilta osin ei kestävyyden suhteen ole huolta. – Herää kysymys, että pitäisikö tuolla olla joku verkko välissä, kun ihmisethän rupeaa kuitenkin sullomaan tänne kaikenlaista: kaapeleita sun muuta ja kun vahvistimet pienenee niin kohta niitäkin. Avoimmuus on kyllä äänelle hyväksi, mutta kaiutinelementille riski. Verstaalta sain mukaani koesoittoa varten kaksi täysin toimivaa ja periaatteessa tuotantovalmista kaiutinkaappia: jazzversion ja rock-mallin. Tämä saattaa olla juuri sopiva keino sulattaa sähkökitara osaksi akustisten soitinten kokoonpanoa, joissa tavanomainen vahvistin kaappeineen jäisi erilliseksi ja luonteeltaan muista poikkeavaksi ilmiöksi. Mielellään saisi olla musta, mutta kun tuota putkea tehdään joitain kilometrejä per valmistuserä, niin ei mulla ole paljoa sanomista siihen väriin. Tavallaan siis palataan kitaravahvistinten historian alkuaikoihin, jolloin koteloiden materiaalina oli umpimänty. – Niillä oli jopa sellaiset etuseinät niissä, että ne ei olleet kuin nurkistansa kiinni… että ne böijas siinä aika laillakin! Tämänkin asian suhteen uusi muoto on innostanut kokeiluihin, joita konventionaalisella kaiuttimella ei ehkä tulisi ajatelleeksi tai jotka eivät sellaisella tiukan suuntauksen vuoksi toimisi. Ja sitten on kasi, jota mä käytän, ja se kestää kahdeksan tonnia painetta, toteaa Pietinen ja nostaa lattialle pätkän runkoputkea: – Tuon päällä voi rauhallisin mielin hyppiä! – Nelikulmainen laatikko on huonoin mahdollinen muoto, sehän juuri kutsuu seisovia aaltoja ja heijastuksia. Rakenteessa on kuitenkin aivan toinen, väritystä huomattavasti painokkaampi syy jatkaa tuotteen kehittelyä. tyylinmukaista topattua kantolaukkua, ja bassokaapinkin hahmottelu on jo varsin pitkällä. www.riffi.fi 4/2017 47 Ellei erikoistilauksia ilmaannu, niin vakiotuotannossa muunnelmien määräksi riittänee siis jatkossa putkitehtaan värikartta sellaisenaan. Nyt keskitytään siihen mikä jo on. Runko on ”maailman tasolla” standardoitua putkea, jonka mitat on vakioitu ja jota valmistetaan kahta eri lujuusluokkaa. Jos mustan putken ulkopinta noudattaakin alan värikoodia, niin sisus hohtaa senkin edestä. Konstruktio on simppeli. Jos musiikin tyylisuunta sallii poiketa sankarin taakse pinotun vahvistin/kaappimuurin estetiikasta, voi Toobeilla luoda näyttämölle kokonaan toisenlaista ilmettä
Toinen ominainen piirre on jonkinlainen herkkyys, ja jälleen seikka korostuu jazz-mallissa. Etenkin, kun vaneri tuetaan vielä sisäpuolisella rimoituksella. Mitenkään tumppu tai tunkkainen se ei kuitenkaan sielläkään ole ja ilmiötä voisi ehkä verrata siihen, että kävelisi ?yygelin ympäri jonkun soittaessa sitä. Rock-versiossa putken suu on peitetty ja paineen tasauksesta huolehditaan re?eksiputkella. Erinomaista. Rock-mallin takaosaa peittää okume-vanerista valmistettu kansi. Putken selkään ruuvattu pieni tervaleppälevy on mitoitettu miniatyyrivahvistimille, ja ajatuksena on kiinnittää sellainen velcrolla alustaansa samaan tapaan kuin pedaaleita soundirysään. 46-48 Toob.indd 48 23.8.2017 13.18. Jazz-version painoksi kerrotaan neljä kiloa ja rock-mallin puoli kiloa enemmän. Se innostaa leikittelemään soiton pienillä nyansseilla. Yhdestä pisteestä kartiomaisesti suuntautuvan keilan sijaan ääni tuntuu pikemminkin säteilevän kuin akustisesta soittimesta. N Lisätiedot: Toob fi-fi.facebook.com/toobspeakercabinet/ todella keveän laitoksen kanniskelu hihnakahvasta kätevästi. Minikoon vahvistimen – kuten vaikkapa Voxin M-50:n – voi hyvin integroida osaksi pedaalilautaa tai asettaa esimerkiksi teatterimontussa nuottitelineen tarvikehyllylle, jossa se on käden ulottuvilla. Toob on lähtökohtaisesti suunniteltu nimenomaan miniatyyri vahvistimien kumppaniksi ja verraten pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettavaksi. Avara ja akustinen Toobin soinnissa huomio kiinnittyy ensinnä siihen, että se on huomattavan avara ja pysyy hyvin samanlaisena kuuntelukulmasta riippumatta. Vaikka vahvistimen sijoittaminen kaapin päälle onkin yleistä, ei mielestäni kannata ehdoin tahdoin kahlita itseään perinteeseen. Toob voidaan periaatteessa kalustaa millä tahansa 12-tuumaisella elementillä, mutta Pietinen suosii Jensenin Jet Tornadoa. Materiaalin keveyden ansiosta voidaan käyttää paksumpaa vaneria, jolloin saadaan jäykempi rakenne. Ilmiö on luonnollisesti voimakkaampi jazz-mallissa, jota voi kuunnella lähes tulkoon mistä suunnasta tahansa. Sivustalla on selvä vaimentuma ja kaiuttimen takana sävy on toki tummempi kuin edessä. 48 www.riffi.fi 4/2017 Rock-version suljettu koppa ei soi yhtä avarasti, mutta senkin edessä voi liikkua huomattavan vapaasti ilman, että kartion keskilinjalla osuu piikki korvaan tai toisaalta sivummalla astuisi yhdellä askeleella äänikeilasta pimentoon. Silloin kaiuttimen voi sijoittaa vapaammin. Alakerta vain kaventuu hiukan ja soundi napakoituu. Jazz-mallin kopassa on takana vain pieni, bassotoistoon hieman vaikuttava kynnys, ja ilma pääsee liikkumaan hyvin vapaasti. Toob tuntuu myötäilevän soittodynamiikka erinomaisesti – ikäänkuin soitin, vahvistin ja kaiutin sulautuisivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sykkii ja hengittää samaan tahtiin. Kumpikin malli saa lattiasta hyvää tukea bassotoistoon, mutta eipä ääni kuihdu aneemiseksi vaikka kaiuttimen nostaisi ylemmäksikin. Kotohissutteluun sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaan kyseessä on ihan täysverinen keikkatyökalu
169 € Pro?tron Oy ESPOO Puh. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.. www.stpaulssound.. www.keminmusiikki.. Tulossa myös Dapper Acoustic Mini. Yamaha WXC-50 EISA palkittu esivahvistin 349 € Lisää tietoa ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.. 0400 101 220 info@pro?tron.. www.pro?tron.. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. • ammattilaisten uusi suosikki sh. 1 259 € Takamine EF341SC • kokopuinen seetrikansi • koppa laminoitua vaahteraa • mahonkikaula ruusupuuotelaudalla • Takamine CTB II -elektroniikka Legacy-sarjan klassikkomallit suoraan Japanin tehtaan mestarirakentajilta! Cajonit alkaen 99 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.. 149 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Kurzweil Forte 7 Stage Piano – 76-koskettiminen huippuluokan stage-piano laajalla soundivalikoimalla! 2 390 € Kurzweil Forte 7 49-53 Näyteikkuna 417.indd 49 23.8.2017 13.38. Tietoa löytyy myös täältä: www.valeton.net Valeton Dapper -efektistrippi • VIRITIN – nopeaan ja tarkkaan viritykseen • OVERDRIVE – lämmin ja tyylikäs soundi • DISTORTION – rouhea soundi ja laaja sävynsäätö • Analoginen DELAY – TAP tempolla • CAB SIM -kytkin – äänitykseen tai suoraan PA-laitteistoon • FX LOOP – efektiketjun laajentamiseen Saatavilla myös Dapper Dark, jossa soundit raskaampaan soittoon ja Dapper Mini, hieman tiivistetyillä ominaisuuksilla. Lewitt MTP 350 CM kondensaattorisolistimikrofoni • ei kiertoa, olemattomat runkoäänet • loistava soundi, rokkaa tai tunnelmoi... 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@rif?.. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.. 29 € Reno RU150 Hauska, pieni sopraano-ukulele kaikenikäisille & -kokoisille soittajille St. Huom! Uusi osoite: Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. www.riffi.fi 4/2017 49 n näyteikkuna Varaa paikkasi Rif?n NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 11.10.2017 ilmestyvässä numerossa 5/2017
Tule ja naputtele! Amedia Galata Ride 20" 239 € DISCOVER CLARITY Maahantuonti Nordic Audio +45 2964 0806 nad@nordicaudio.eu www.nordicaudio.eu Katso lisää tarjoustuotteita www.mikrofonikauppa.. custom quad-core-prosessori, kosketusnäyttö, ohjelmanvaihto katkeamattomilla ”hännillä”, äänitys ja re-amppaus USB:n kautta sekä hands-free-muokkaus pedaalin avulla. HEADRUSH Kukaan ei varmastikaan kiistä digitaalitekniikan etuja, kun etsitään monipuolista ja kätevää kitarakalustoa. Tervetuloa! 49-53 Näyteikkuna 417.indd 50 23.8.2017 13.38. TERVETULOA OSASTOLLEMME Audiovisual 2017 messuille 26.–27.9. Huippulaadukkaat elektroakustiset Maton-kitarat vaativalle keikkamuusikolle Musikantista. 50 www.riffi.fi 4/2017 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 11.10.2017 ilmestyvässä numerossa 5/2017. Hinnat alk . • Sennheiserin uutuudet – MobileConnect, AMBEO-VR360-microphone, MKE2 GoPro -mikrofoni, AVX -langaton mikrofonijärjestelmä jne… • Elacin®-kuulonsuojaimien valunottopiste, ja paljon muuta sekä huikeita messutarjouksia! KATSO LISÄÄ: www.mikrofonikauppa.?. Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.. Se, mitä kitaristit ovat kuitenkin digilaitteilta jääneet toivomaan, on täydellisen autenttinen soundi. Mukana kulkeva, täydellinen digitaalipiano. www.tampereenmusiikki.. Kawai ES-8 1 549 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com UUTUUS! Mallintava kitara& audiocombo langattomalla muokkauksella ja Bluetooth-audiolla. VOX ADIO-AIR-GT 299 € Lisätiedot HeadRushista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.. www.musikantti.. Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.. HeadRush täyttää nämä toiveet, sillä se on monipuolisin ja soundiltaan realistisin mallinnuslauta, mitä kitaristeille on koskaan ollut tarjolla! Sen salaisia aseita ovat mm. 1 599 € Tervetuloa kokeilemaan! Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.. ESITTELYSSÄ: • Saksalaiset käsintehdyt InEar® IEM-Valukuulokkeet ja Klang 3D -korvamonitorointijärjestelmä koekuunneltavina Antti Lehtinen Silent Stage -bändimme demoissa
www.soitinjylha.. • 5-kanavainen • 200 W • 8" • 12 kg Maahantuonti ja lisätiedot: communication@noretron.. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@rif?.. UUTUUS FBT Vertus CS1000 on uusin tulokas suosittuun Vertus-sarjaan. Tulossa myyntiin syyskuussa 2017! Avaamme 4. Moog SUBsequent 37 CV – analoginen syntetisaattori 1969 € Päivitetty versio Sub 37 Tribute Editionista – rajoitettu 2000 kpl:n erä. Suositushinta 1 616 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.. Voidaan käyttää minkä tahansa muunkin langattoman yhteyden luomiseen. Kesäkitara kesähintaan! (II laatu) Kokkolan Laitevälitys Oy Rantakatu 21, KOKKOLA 06 8223 801 tai 06 8313 988 Hinta: 89 € ”Vielä on kesää jäljellä…” TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.. Kompakti ja tehokas 2-tie line array -pilarikaiutinjärjestelmä, 600 W + 400 W, koivu vanerisen kotelon sisään saa näppärästi asennettua 6 x 3" kokoäänikaistaisen pilarin kuljetusta ja säilytystä varten. www.vantaanmusiikki.. Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi. 149 € Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.. www.soitinlaine.. XVive U2 -kitaralangaton Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvistimeen ja soitto voi alkaa. Sveitsiläistä tyylikkyyttä. MUSAPÄIVÄT Soitin Jylhällä! Musiikkia & huipputarjouksia! Workshopeja & soitinkirpputori! Makkaraa, kahvia & pöhinää! Lauantaina 16.9.2017 kello 10–16 49-53 Näyteikkuna 417.indd 51 23.8.2017 13.38. www.riffi.fi 4/2017 51 Varaukset / lisätiedot: • puh. syyskuuta Musamaailma Retail, Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.?, musamaailma.. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.. Saatavana myös valkoisena. Trubaduurin paras kaveri, pystytys kestää alle minuutin. 999 € Bose L1 Compact Maailman helpoin äänentoistojärjestelmä, yksi kaiutin täyttää koko tilan. 845 € Schertler Jam Wood Todella monipuolinen trubaduurivahvistin. syyskuuta uudessa osoitteessa: Liisankatu 18 Tervetuloa ostoksille uuteen, upeaan myymäläämme! Avaamme 4. Tule ja tutustu! Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.
94,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Kosketinsoitinäänet (mm. Ortega Earth Series – UUTUUS! Concert-kokoinen ukulele, satiinipinta. www.f-musiikki.. 88 kosketinta, kolmen sensorin vasarakoneisto, 256 nuotin polyfonia. Beyerdynamic DT 1770 Pro – UUTUUS! Suljetut ammattitason referenssikuulokkeet miksaukseen, masterointiin, äänitys -ja kuuntelukäyttöön. www.f-musiikki.. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.. 1 199 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Soitinäänet: 370 Preset / 350 User. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.. www.f-musiikki.. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy, 010 525 8000 Hinnat alkaen 32 € Monikerroksinen, joustava kuorirakenne vaimentaa tehokkaasti iskut ja sisäpuolen lokerot ja tyköistuviksi muotoiltavat pehmusteet huolehtivat lopusta. Seagull Entourage – UUTUUS! Seagull-kitarat tehdään käsin Kanadassa Godin-tehtailla parhaista paikallisista puista. Otelauta Sonokelin-ruusupuuta, mahonkikaula. 479 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 533 € 49-53 Näyteikkuna 417.indd 52 23.8.2017 13.38. 19, TAMPERE Puh. Kansi, sivut ja pohja okoumepuuta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.. Uusi malli. Hughes & Kettner era 1 – UUTUUS! Vahvistinguru Michael Eisenmannin kanssa yhteistyössä suunniteltu era 1 avaa uuden sivun akustisten vahvistimien historiassa. Casio PX-5S – UUTUUS! Keikkapiano/syna/masterkeyboard. 010 320 7440, info@f-musiikki.. Myös mustana. • Neljä eri kokoa: 220 × 135 × 75 mm – 390 × 335 × 140 mm • Runsaat lisävarusteet – tarroilla kiinnitettävät sisälokerot, tilanjakajat, esineen mittojen mukaan muotoiltavat pehmusteet yms. 18 nauhaa, Ortega Die Cast -viritys koneisto, Aquila-kielet. www.f-musiikki.. Parantunut tarkkuus, korkeampi taajuusalue, nelivärinäyttö, uudet painikkeet, parannetut muistipaikat, kestävä kuljetuskotelo, suomenkielinen käyttöohje. • Ulkopinnassa ikkunatasku nimikortille tai logolle • Kahdessa suurimmassa mallissa myös lenkit olkahihnalle F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 52 www.riffi.fi 4/2017 n näyteikkuna F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. www.f-musiikki.. 849 € Mad Professor Ampli?cation www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmpli?cation Mikkisetti, pedaalit tai kamera – Carry-Case antaa suojan! Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy, 010 525 8000 komponentit@noretron.?, www.noretron.. www.f-musiikki.. 250W. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.. Tune-Bot Studio – UUTUUS! Elektroninen rumpujen viritysmittari. 86,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. sähköpianot) 60 Preset / 50 User
www.riffi.fi 4/2017 53 n näyteikkuna Sinimäentie 8, ESPOO, www.brightgroup.?, s-d@brightgroup.. 649 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.. www.keskusmusiikki.. F I Orange-vahvistimet meiltä! Esimerkiksi TH30C: 1099 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.. Sis. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.. Nyt 2 895 € (3 349 €) Tutustu laajaan -valikoimaamme! Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Top Sound Oy TAYLOR ACADEMY 10e Premium-sarjan kitara economy-hinnalla! 12 vuoden takuu. W W W . 49-53 Näyteikkuna 417.indd 53 23.8.2017 13.38. DLX-hinta: 2 777 € UralTone Ampli?cation Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. 580 € Ehkä maailman paras Cajon-setti Loota percussion! Valmistettu Suomessa suomalaisesta koivusta. Tarkemmat tuoteinfot löydät osoitteesta dlxmusic.. Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com, 0400-790655 Uusi dynaaminen laulumikrofoni SONTRONICS SOLO Kysy lisää lähimmältä jälleenmyyjältäsi tai maahantuojalta. P O R I S O U N D C I T Y. kova kotelo. Kestävä De Gregorion cajon -pedaali kardaaninivelillä 159 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.. Kuljetuspussi sisältyy hintaan. Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.. ES-335 2016 CHERRY Legendaarinen puoliakustinen sähkökitara! ABR-1-talla titaanipaloilla, Burstbucker 1 & 2 -mikrofonit ja uudelleen suunniteltu kaulamuoto. www.tammerpianojasoitin.. KORG GRANDSTAGE GS1-88 Korgin uusi lippulaiva lipuu myymälään syksyllä 2017
Tamburiinin helähdys sen sijaan oli yllättävän piristävä, etenkin jos toisen päkiän alle plaseerasi Annalogin markkeeraamaan bassaria ja korvasi sitten virvelin roolin Horse Kickin tamburiinilla. Kumpaiseenkin on liimattu koko alapinnan kattava solukumi, jolla on ilmeisesti kaksi tehtävää –vaimentaa kontaktia lattiaan ja toisaalta estää kapistuksen luisuminen karkuun jalan alta. Liukumisen estämiseksi materiaali voisi olla vieläkin tahkeampaa. Näillä vehkeillä se onnistuu, jos vain koordinaatio riittää. Luonnollisestikin kitarasoundi saa osansa kaikista toimista, joilla Annalogin soundia muokataan, joten kompromissejä tarvitaan, jotta molemmat toimivat. Kyllä näille käyttöä keksisi! N TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ortega Annalog & Horse Kick Pro – lyömäpolkimia kitaristille Vankasti rytmitetty ja jykevä komppi syntyy kyllä pelkällä kitarallakin, mutta silloin tällöin olisi mukava antaa sille lisäväriä jollain lyömäsoitinsoundilla. Kitara kytketään Ortegan tulojakkiin ja pedaalista jatketaan sitten toisella johdolla vahvistimelle. Kitarasoundi virtaa laitteen läpi sellaisenaan ja voimakkuudeltaan säädettävä perkussiosoundi hyppää sen selkään. Horse Kick Pro puolestaan vaatii käyttövirtaa joko muuntajasta tai paristosta, sillä se sisältää viisi valinnaista, samplattua perkussiosoundia. Laitteet eroavat toisistaan siinä, että Annalog on täysin passiivinen ja sen ääni perustuu puukuoren sisällä olevan kontaktimikrofonin poimimaan tömäytykseen. 54 Ortega.indd 54 23.8.2017 13.24. 54 www.riffi.fi 4/2017 Ortega Annalog & Horse Kick Pro Lyömäsoitinpedaaleita kitaristille • tulojakki kitaralle • lähtö summasignaalille • perkussioäänen voimakkuuden säätö • Annalog: yksi bassorumpumainen soundi • Horse Kick Pro: viisi eri lyömäsoitinsamplea • Annalog: ei tarvitse virtaa • Horse Kick Pro: käyttö paristolla tai ulkoisella virtalähteellä Hinnat: • Annalog: hintaluokka < 100 • Horse Kick Pro: hintaa ei vahvistettu Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Silloin kaikki muokkaukset voi tehdä vain polkusimen ehdolla. Näistä oikeastaan vain cabasalle en löytänyt käyttötapaa, vaan se jäi yksittäisten raspausten päämäärättömäksi sorautteluksi. Sekä Annalog että Horse Kick Pro toimivat myös sellaisenaan ilman kitarasignaalin vetoapua, joten jos vahvistimessa kanavia riittää, ne voi kytkeä kuin omina instrumentteinaan. Horse Kick on sekin dynaaminen, ja sen samplet reagoivat polkaisun voimakkuuteen notkeasti. Ensimmäinen toimi hoituu moitteetta, kotelo ei kolise eikä kalise lattiaa vasten käytön aikana. Toimeen tullaan, mutta pikkuinen lisäpito ei olisi silti pahitteeksi. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi S aksalainen Ortega valmistaa pääasiassa akustisia kitaroita ja niiden henkeen myös polkimien vankalta tuntuvat kotelot ovat kaunista puuta, muovisia pohjalevyjä lukuunottamatta. Muokkaamattomana ääni ei välttämättä ole innostavimmillaan, mutta ekvalisoimalla ja pikkuisen kaikua antamalla se kuulostaa oikein maukkaalta. Käyttötapa on molemmissa sama. Eläväinen ja sävykäs Annalog reagoi jalan tömäytykseen dynaamisesti ja niin voimakkuutta kuin osumakohtaakin varioimalla soundiin saa haettua mukavasti hyvin erilaisia luonteita. Yhteinen piuha johdattaa molemmat samaan määränpäähän – kitaravahvistimen yhteen kanavaan, jossa niitä myös muokataan yhtenä klönttinä. Sointipalettiin kuuluvat bassarin vaihtoehtoina tamburiini, cajon, cabasa sekä lehmänkello
Ruotsalainen audioammattilainen ja keksijä Göran Ehrlund kumminkin päätyi kehittämään kolmikulmaiseen kalvoon perustuvan kapselin. Ehrlundin mikrofoneissa ei itsessään ole minkäänlaisia kytkimiä sen paremmin bassoleikkurille kuin signaalitason vaimennuksellekaan. Kevyttä kokoa EHR-M ja siitä johdettu EHR-M1 eli Mini M ovat saman teeman kaksi eri variaatiota. Lisäksi samaa kolmikanttista muotoa hyödynnetään akustisille soittimille tarkoitetussa EAP-kontaktimikrofonissa, joka on testattu jo Rif?n numerossa 6/2012. Valmistajan periaatteena vaikuttaa olevan, että kaikki poimitaan talteen ja jos jotain rajataan pois, niin se on sitten äänittäjän vastuulla ja siihen pitää olla työkalut erikseen. Kuin asian vakuudeksi kyseiseen malliin on tarjolla myös Ehrlundin oma pop?ltteri, varsin siroon metallikehykseen pingotettu kaksikerroksinen metalliverkko, joka asennetaan erillisellä kiinnikkeellä suoraan mikrofonin kantaan. Pienessä Siljansnäsin kylässä Taalainmalla toimivan yrityksen virallinen nimi on Research Electronics AB. Tällä haavaa mallistossa on jo viisi erilaista, pääasiassa studiokäyttöön tarkoitettua kondensaattorimikrofonia, jotka pohjautuvat Ehrlundin poikkeukselliseen kapseliin. Kookkaampi EHRM vastaa mielikuvaa siitä tyypillisestä isosta mikistä, joka ulkoisella olemuksellaan antaa laulajalle nostetta ja hellii soundillaan kuulijaa. Ehrlund-mikrofonien elektroniikan on suunnitellut Sven Åke Eriksson ja saatetietojen mukaan mikrofonit valmistetaan kokonaan Ruotsissa. Niinpä mikrofonivahvistimen on syytä olla muutenkin kunnolla varusteltua mallia, jotta tilanne pysyy hallussa vaihtelevissa oloissa ja erilaisia äänilähteitä tallennettaessa. Sen kapseli on sama, mutta kapselia ympäröivä verkko on lähempänä kapselia ja lisäksi mikrofonin rungon alaosa muodostaa hieman erilaisen akustisen varjostimen alaviistosta saapuville äänille. Fyysisistä eroista huolimatta kummankin mallin audiotekniset tunnusluvut ovat pitkälti yhteneväiset ja samaa puuta on kyllä äänikin. Ehrlundin mukaan tämä puolestaan johtaa parempaan transienttien toistoon, kun kalvo ei jää väreilemään omiaan vaan rauhoittuu huomattavan nopeasti vastaavan kokoiseen pyöreään kalvoon verrattuna. 55-57 Ehrlund.indd 55 23.8.2017 13.26. Kalvon kolmikulmaisuutta perustellaan muodon luontaisella kyvyllä vaimentaa resonansseja tehokkaasti. Ehrlundilla on kuitenkin tähän tarkoitukseen myös fyysisesti pienempi, vieläkin kevyempi (185 g) ja visuaalisesti huomaamattomampi Mini-M. Jotka huomaa heti sen jälkeen, kun on ensin aikansa hämmästellyt suojaverkon takaa kuultavaa kolmikulmaista kalvoa. www.riffi.fi 4/2017 55 P yöreä on niin vakiintunut muoto mikrofonikalvolle, että harvemmin tulee edes ajateltua sille vaihtoehtoa. Alhaalta ylös, aivan ylös Herttakuvioisen EHR-M:n alarekisteri alkaa todella matalalta ja sitä on runsaasti. Huomioida kannattaa, että EHR-M ja sen pienempi versio M1 ovat erittäin herkkiä kumpainenkin ja niiden signaalitasot ovat etenkin kovempia äänenpaineita taltioitaessa melkoisia. Bassopään sointi on kuitenkin erittäin halTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ehrlundmikrofonit – toisin kuin muut Poikkeuksellisen laaja toistokaista, suuri herkkyys ja erittäin alhainen kohinataso – siinä kolme tälle joukolle leimallista ja kiinnostavaa piirrettä. Kookkaudestaan huolimatta EHR-M on verraten keveä (380 g) ja sen käyttö esimerkiksi over head -mikkinä sujuu helposti
Kunnollisen pop-?ltterin käyttö lähietäisyydeltä puhuttaessa tai laulettaessa onkin suositeltava varuste, jotta voimallisimmat humahdukset talttuvat jo ennen mikrofonia. Välttämättä ei lauluraidalle se kaikkein yleisimmin käypä tehokeino, mutta vallan mainio mauste, kun käsittelyssä on jokin sellainen instrumentti, jota muutenkin efektoidaan vapaammin. Valmistaja itse toteaa tavoittelevansa luonnollista ja tasaista sointia, mutta minkäänlaista mittauspöytäkirjaa ei testikaluston salkussa ollut eikä sellaista myöskään valmistajan sivustolta löytynyt. Tamburiinin helähdyksiin EHR-M antaa ripauksen ylimääräistä kimalletta ja onkin hieman yllättävää, että edellä luetellusta huolimatta lauluraidalta ei ponnahtanut konsonanttien kihahduksia tai sihahduksia korville vaan sävy pysyi nautittavana kauttaaltaan. Pieni koko ja keveys (170 g) puolestaan ovat valtteja setin ahtaissa rakosissa 55-57 Ehrlund.indd 56 23.8.2017 13.26. Etupuolen signaali sellaisenaan kuulostaa melko lailla samalta kuin EHR-M itsessään, mutta kun sen sekaan miksaa kapselin takaosan signaalia, pääsee nopeasti luovan kokeilun pariin. 56 www.riffi.fi 4/2017 littua ja täsmällistä, joten huttua se ei tuota vaan tuo ääneen jyhkeää ja varsin poikkeuksellista syvyyttä. Mitään erityisen säväyttäviä tuloksia en verraten pienessä testistudiossa tällä tapaa kuitenkaan saavuttanut, mutta tilanne saattaa olla aivan toisenlainen, jos tallennuspaikkana on vaikkapa nätisti soiva iso kirkkosali, jonka jälkikaiku tukee esitystä luontaisesti. Sama kaikki-talteen-periaate jatkuu katkeamatta myös ylärekisteriin, joka teknisten suoritusarvojen mukaan ulottuu pari oktaavia normaalisti käyttöön valjastettavan audioalueen yläpuolelle, aina 87 kHz:iin saakka. Toisena erityispiirteenä mainitaan M-malleja voimakkaampi taustaja sivusuuntien vaimennus, jotta mikrofonien vuodot saataisin minimoitua. Ahtaimmillaan karsina on silloin, jos molemmat kanavat panoroidaan samaan positioon ja signaalit vain summataan jossain suhteessa. Vaikutelma hälvenee, jos rajaa aivan alimmat taajuudet ensin bassoleikkurilla pois ja hillitsee sen jälkeen kevyellä vaimennuksella päälle 10 kHz:n aluetta. Takasignaalin käsittelyssä mikserikanavan napaisuuden kääntönappulaa kannattaa naksutella samalla, kun etsii sopivaa balanssia – löydöt voivat olla todella inspiroivia. Onneksi väljempään aitaukseen pääsee loikkaamaan panoroimalla signaalit reilusti erilleen, jolloin kapselin etupuolen signaali edustaa miksauksessa äänilähdettä itseään ja kapselin takaosan signaali levittää soundin sitten kapeammaksi tai leveämmäksi stereoksi. Onko toistokaistan korkea yläraja sivuseuraus kolmikulmaisen kalvon käytöstä vai määrätietoisen tuotekehityksen tulos, jää arvoitukseksi tällä erää. Ja riemu vain yltyy siinä vaiheessa, kun keksii ryhtyä muokkaamaan kapselin takaosan sointia erikseen – eihän sen tilasoinnin tarvitse olla samanlainen kuin pääsignaalin, joskus kirkkaampi tai tummempi tuo juuri kaivattua lisäväriä, toisinaan taas kompressointi tekee ihmeitä. EHR-M:n yleissävy on joka tapauksessa miellyttävän selkeä ja levollinen, eikä minkäänlaista piikikkyyttä ilmennyt koeäänitysten aikana. Silti kyseessä on hyvin kirkassointinen mikrofoni, joka saa shakerit rihisemään rahinan sijasta ja nostaa esiin esimerkiksi kitaralla sormen tai plektran hipaisuäänet sekä otekäden siirtämisestä aiheutuvat vingahdukset. Se mitä jää kuuluviin, on kuitenkin vaikuttavaa. Useissa tapauksissa bassoleikkurin käyttö jo etuvahvistimessa tai viimeistään miksauksessa lienee myös asianmukainen lisätoimi ettei alakaista mene tukkoon – ihan kaikkia äänilähteitä kun ei toki tarvitse bassolla ylen määrin kylvettää. Jos sitten haluaa jompaa kumpaa laitaa enemmän mukaan, niin sehän järjestyy säätimillä sopivasti pakitellen. Silloin kuuluville nousee enemmän tai vähemmän tilaa ja tulos voi olla mitä vain täysin kelvottomasta vallan käypään. Nimellinen suuntakuvio on silti tässäkin tapauksessa hertta. Luonto suosii uteliasta kokeilijaa EHR-T perustuu EHR-M-malliin, mutta tämän version jujuna on kaksi erillistä lähtöä, joiden kautta kapselilta saadaan ulos erikseen etuja takapuolen signaali Y-johdolla haaroitettuna. Kun heleyttä ja herkkyyttä on yllin kyllin ja tummaa alakertaakin runsaasti, saattaa aluksi hämääntyä mieltämään soinnin loudness-tyyppisesti reunoiltaan korostuvaksi. Ja kuten tällaisen mikrofonin laatuja hintaluokassa kuuluukin, suuntakuvio toteutuu mallikkaasti: vaimennus sivuille sekä taakse on hallittua ja tasaista. Valmistajan mukaan EHR-M toistokaista lähtee alhaalla peräti seitsemästä hertsistä. Silloin esiin kuoriutuu suurinpiirtein se, miltä tyypillinen ensiluokkainen studiomikrofoni kuulostaa. Tasaisuus jäi käsitteenä siten vaille visuaalista kuvaajaa johon tukeutua. Suurimmaksi sallituksi äänenpaineeksi ilmoitetaankin 135 dB. Sinne asti eivät yllä etuvahvistimet eivätkä tallentimet, valmiin musiikin jakeluketjusta puhumattakaan, joten aika paljon rajautuu jo automaattisesti pois. Studion ensimmäiseksi mikrofonihankinnaksi en T-mallia välttämättä suosittelisi, mutta jos salkussa on jo lajitelma päteviä mikrofoneja, niin tällaisella voi kyllä laajentaa työkaluja keinopalettiaan varsin pätevästi. Kondensaattoreita kaikki tyynni Myös EHR-D-rumpumikrofoni on kondensaattorimalli ja valmistajan mukaan kovat äänenpaineet on huomioitu
Mutta M1:ssä tilanne olikin päinvastoin, mikä kyllä selvisi alkuhämmennyksen jälkeen nopsasti, mutta kumminkin. Niin akustisen kuin sähkökitarankin tallennus sujuivat, eikä käsiperkussioiden ja setin mikityksissä ollut pulmaa minkäänmoista. Tässä on persoonallisia ja erittäin onnistuneita mikrofoneja sekä yleisettä erikoistarkoituksiin. Kun kanavia avaa useamman kerrallaan, yhteissoinnista kasvaa kuitenkin avoin ja ehyt. Jostain syystä lisäpalat tarrasivat tiukemmin mikrofonitelineisiin kuin isäntäänsä ja jumittuneita osasia täytyi irrotella sitten telineistä hieman tavanomaista useammin. Tavallaan tämä on ihan hyvä ajatus, mutta käytännössä altis kahdelle vaivalle. Kerranhan se vain tarvitsee tehdä, koska mukavuudenhaluinen äänittäjä merkkaa ensimmäisten arpajaisten jälkeen itse kaapeliin kumpi haara nyt on kumpi. Toinen huomautus pöytäkirjan marginaaliin tuli EHR-T:n Y-johdosta, jonka haaroja ei oltu merkitty mitenkään, joten signaaleiden nimet piti selvittää kuuntelemalla. Mutta mieluusti valmistaja saisi tuollaisenkin asian huolehtia valmiiksi. Molemmat varsinaisesti käyttäjän ihan omia mokia, mutta mikrofonin valmistajan syliinhän ne syyt sysätään. Mitään ei puutu, joten mitä vain voi vaimentaa tai korostaa ja esiin saa veistettyä aina jonkin uudenlaisen soundin. Instrumentit talteen Mukana demosalkussa oli myös EHR-E, yleiskäyttöinen instrumenttimikrofoni, muiden tapaan nimellisesti herttakuvioinen kondensaattorimalli. www.riffi.fi 4/2017 57 Ehrlund Kondensaattorimikrofoneja studiokäyttöön Yhteiset piirteet • kapselissa kolmionmuotoinen kalvo • kondensaattoriperiaate • toistokaista 7 Hz – 87 kHz • itseiskohina alle 7 dB A • toimii 48 V phantom-syötöllä, virran tarve 2,0 mA EHR-M, EHR-M1 ja EHR-T • maksimi äänenpaineen kesto 105 dB EHR D ja EHR-E • maksimi äänenpaineen kesto 135 dB Hinnat: • EHR-M: 1860 • EHR-M1: 1860 • EHR-T: 2975 • EHR D: 1055 • EHR-E: 1055 Lisätiedot Nordic Audio Distribution Suomen konttori: +358 9 424 50630 nad@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu Soundillisesti EHR-D on ilmiselvästi samaa sukujuurta, mutta sen sointi on ilmeeltään kuivakkaampi, eikä bassokaistan syvyys vyöry yhtä auliisti esiin kuin EHR-M-malleissa. N 55-57 Ehrlund.indd 57 23.8.2017 13.26. Erikoisjohto ei ole matkassa tietenkään silloin, kun sitä tarvittaisiin kipeimmin ja kiireessä pikkuruinen liitin reuhdotaan ennenpitkää rikki. Siksi olikin mukava kuulla, että malliin on tekeillä muutos, ja jatkossa käytetään ilmeisesti tavanomaista mikrofonijohtoa. Valtavan laajan taajuustoiston sekä alhaisen kohinan suhteen EHR-E noudattaa valmistajan yhteneväistä linjaa, ja rumpuversion tavoin sekin sietää kovia äänenpaineita. Isot asiat Ehrlundilla ovat kuitenkin kunnossa. Myös suuntakuvion rajaus tuntuu toimivan erinomaisesti. Alumiinista tehtyjen adaptereiden kierteet muutetaan amerikkalaismitoituksesta eurooppalaiseksi alan tapaan pienellä kavennuspalalla, joka ruuvataan ison kierteen sisään. Yhteistä siihen on myös verraten pieni koko ja keveys (174 g). Virveliin suunnattu perusvaihtoehto SM57 kuuli selkeästi enemmän hihatin säkätystä ja sähinää, mutta vuodon torppaamisen hintana Ehrlundilla oli vastavuoroisesti soundin käpristyminen hiukan enemmän kokoon. Tulokset olivat erinomaisia, niin läheltä kuin hieman etäämpääkin kohdetta pyydystettäessä. Ainakin Ehrlundilla olisi sellaiseen kuitenkin hyvät eväät, vaikka pieniä kehittämiskohteita silläkin toki tuotteissaan vielä on. Kolmas kulmakarvoja kohottanut seikka oli M1:n poikkeaminen yleisestä linjasta: yleensä mikrofonit – kuten myös muut testatut Ehrlundit – rakennetaan siten, että valmistajan logo on sillä puolella joka käännetään äänilähdettä kohti. Mikrofonien rakenne on siisti ja tyylikäs, mekaniikat pelaavat, keveys on käytännöllinen etu, ja ennenkaikkea äänimaailma on ensiluokkainen. Toistokykyä kyllä riittää yhtä alas myös EHR-D:llä, mutta se pitää houkutella esiin ekvalisoimalla ja siihen EHR-D antaa kyllä oivaa materiaalia ihan koko taajuuskaistalla. Soinnillisesti EHR-E pärjää tasavertaisesti muiden testimallien kanssa. Keveyden nimissä valmistaja on päätynyt käyttämään erillistä, lukittavalla Nanocon-miniliittimellä mikrofoniin kytkettävää ohkaista johtoa, jonka toisessa päässä on normi-XLR. Lainatavaraa ei viitsi kustomoida, mutta omaan käyttöön hankittaessa pursottaisin adapterin kierteeseen saman tien jotain sopivaa pitovoidetta ja kiertäisin sitten tilkepalan paikoilleen. Kun tallennettuja raitoja kuuntelee, eivät edellä mainitut marginaalimerkinnät enää riitä painamaan vaakaa yhtään minnekään. Tervetuloa Ehrlund Naapurimaan mikrofonimerkkejä on silloin tällöin näkynyt periodiluonteisesti näillä markkinoilla, mutta pysyvämpää sijaa ne eivät ole onnistuneet paaluttamaan itselleen
s o u n d t o o l s . s-d@ brightgroup.com 58-59 Palveluhakemisto.indd 58 23.8.2017 13.27. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. f i soundtools Est. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.. Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 58 www.riffi.fi 4/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M A A H A N T U O N T I M U S I I K K I K A U P PA L Ä H E L L Ä S I Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. 029 080 0830 w w w
Pinnink. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi W W W . www.riffi.fi 4/2017 59 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. F I 58-59 Palveluhakemisto.indd 59 23.8.2017 13.27. C U S T O M B O A R D S . Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S O I T I N R A K E N N U S , H U O LT O J A K U L J E T U S K O T E L O I D E N VA L M I S T U S SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot
60-63 Shure.indd 60 23.8.2017 15.17. Ensinmainittuun löytyy kahdeksan erilaista kapselivaihtoehtoa Shuren omasta mallistosta, jälkimmäinen on varustettu joko Lemo3tai TA4-liittimellä. Tässä sen pohjustukseksi valmistajan julkaisemiin tietoihin perustuva esittely. Syyskuussa järjestelmään voi jo sitten ottaa omakohtaista näppituntumaa Helsingissä järjestettävässä AudioVisual Expossa. Kun eräs suunnittelun päämäärä on ollut uuden laitteiston varma toiminta yhä haastavammaksi käyvässä RF-ympäristössä, pätee kanto matkan suhteen ilmeisesti erään tunnetun brittiläisen automerkin teholuonnehdinta: riittävästi. Lähettimet tehtävän mukaan Sekä ADettä ADX-sarjoissa on tarjolla käsilähetin ja vyölähetin peruskäyttöön. Kevyempi AD-sarja on saatavilla jo nyt, ADX tuodaan myyntiin ensi vuoden alkupuolella. 60 www.riffi.fi 4/2017 D igital Axient korvaa Shuren aiemmat ammattitason analogiset UHF-Rja Axient-sarjat ja paikkaa rosteriin syntyvän leveän aukon tarjoamalla poistuvien sarjojen tilalle kahta erilaista ja erihintaista digitaalista järjestelmää. Audiolaadun osalta sarjat ovat yhteneväiset: dynamiikkaalueeksi ilmoitetaan 120 dB ja audion toistoalueeksi täysi kaista 20 Hz – 20 kHz. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ESITTELYSSÄ – valmistajansa uusi lippulaiva Digital Axient julkistettiin huhtikuussa NAB-messuilla ja kesäkuussa Association of British Theater Technicians nimesi sen vuoden innovaatioksi vuolain perusteluin. Molemmissa sarjoissa käytetään samoja vastaanottimia ja erot syntyvätkin lähettimistä, joita tarjotaan kahtena eri järeysluokkana: ADja ADX-sarjoina
Lisäksi hinnakkaammassa ADX-sarjassa on kolmantena vaihtoehtona mikrokoon sulavalinjainen ADX1M-vyölähetin, jollaiselle on ollut erityistä kentän tilausta teatterija kuvaäänen tuotannoissa. RF-yhteyden laatua voi tarkkailla suoraan vastaanottimen etulaidan viisiportaisesta mittarista, jonka kerrotaan antavan visuaalisen varoituksen jo hyvissä ajoin ennen kuin audiossa ilmenee yleisön havaittavia ongelmia. Cascade-liitäntään voidaan kytkeä joko viides vastaanotin tai toinen UA845UWB. Eikä digitaalisista järjestelmistä uskottu löytyvän lääkettä, sillä A/Dja D/Amuuntimien ynnä niiden väliiin sijoittuvan prosessoinnin tuottama latenssi oli pienimmilläänkin liian pitkä. – voi hallita realiaikaisesti. Jos tämä ei riitä, voidaan käyttää High Density -moodia, jolloin yhdelle TV-kaistalle saadaan maksimissaan 63 kanavaa ja kuuden megan levyiselle alueellekin peräti 47. Kuvassa ADX1M. Ei tästä ole edes poliittisen miesmuistin mittaista aikaa, kun suurta taajuusuudistusta vielä odoteltiin selät kylmässä hiessä. Kanavia yhdelle kahdeksan megan TV-kaistalle mahtuu standard-moodissa enimmillään 23 kappaletta ja kuuden megan kaistallekin saadaan sopimaan jopa 17 kanavaa. 60-63 Shure.indd 61 23.8.2017 15.17. Erittäin ongelmallisissa RF-ympäristöissä voidaan käyttää Quadversity-ominaisuutta, joka mahdollistaa neljän erillisen antennin käytön yhdellä ja samalla vyöhykkeellä. ADX-käsilähettimistä on myös saatavilla tuplaversio, jonka sisällä on kaksi itsenäistä lähetintä. Kun prosessoreiden suorituskykykin on parantunut, ollaan siinä tilanteessa, että mahdottomana pidetty onkin mahdollista, kaikeksi onneksi. Tiheästi kanavia Digital Axientin viritysikkunaksi (tuning bandwith) kerrotaan 184 MHz, ja tämä pätee niin lähettimiin kuin vastaanottimiinkin. Etenkin, jos yhteen suuntaan liikkuvan mikrofonisignaalin lisäksi artistille olisi pitänyt kuljettaa takaisin monitorisignaali omien muunnostensa kautta korvanappeihin. Digimiksereiden ja erityisesti niiden verkkoyhteyksien kehitys on osaltaan helpottanut tilannetta, sillä kerran digitaaliseksi muunnettua signaalia ei enää välttämättä ole tarpeen muuntaa välillä analogiseksi ja uudestaan digitaaliseksi. Silloin kumuloituva viive kuuntelussa olisi jo kasvanut yli sietorajan. Liittimiksi ADja ADX-vyölähettimiin on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Lemo ja TA4. Hupeneville taajuuskaistoille ei silloisella analogitekniikalla voisi millään mahduttaa riittäviä kanavamääriä ilman, että ne aiheuttaisivat toisilleen kohtuuttomia häiriöitä. Vyöpakkiin ei kahta lähetintä mahdu, mutta sama varmistus saadaan kahta erillistä vyölähetintä käyttämällä. Antennisignaalin lisäksi jakokeskus huolehtii myös käyttövirran toimittamisesta vastaanottimille. Perinteinen antenni-diversity on käytössä digitaaliajallakin, ja vastaanotin osaa koostaa saumatonta koodia sellaisessakin tilanteessa, jossa jomman kumman antennin vastaanottama signaali on katkonaista, kunhan vain puuttuva pätkä koodia saadaan ehyenä toisen antennin kautta talteen. www.riffi.fi 4/2017 61 Digital Axientin vastaanottimia on kaksi erilaista – kaksikanavainen AD4D ja nelikanavainen AD4Q. Tämä tarjoaa kriittisiin tilanteisiin ylimääräisen varmistuksen, kun järjestelmä voi siirtyä varataajuudelle saumattomasti minä hetkenä hyvänsä, joko automatiikalla tai erillisellä komennolla. Kummallakin sarjalla systeemin hallintaan voi käyttää Shuren Wireless Workbenchja ShurePlus-applikaatioita, mutta niiden lisäksi ADX-lähettimet tottelevat myös ShowLink-ohjelmaa, jolla lähettimien kaikkia asetuksia – kuten herkkyyttä, mykistystä, lähetystaajuuden vaihtoa jne. Antennien yhteiskäyttö luontuu UA845UWB-räkkiviipaleella, jonka kautta yhdellä antennikattauksella voi syöttää suoraan neljää vastaanotinta. Pelko oli ymmärrettävää, sillä sen hetkisten tietojen ja sen aikaisen tekniikan puitteissa umpikuja näytti vääjäämättömältä. Axient Digitalin ohella antennijakamoa voi käyttää myös UHF-R®, QLX-D®, ULX®, ULX-D®, SLX® sekä BLX4R -laitteiden kanssa. Tukevasti uudella aikakaudella Kehitys on nopeaa silloin, kun sille päälle sattuu
Sieltä haetaan ne lääkkeet, jotka lääkäri ensin määrää. – Me halutaan antaa jatkossa asiakkaalle yksityisyyttä ja keskeytyksetön huomio. Aroluoma mallaa tilannetta parin vuoden ajan palloteltuun ajatusleikkiin, jossa Custom Sounds on kuin apteekki ja Custom Boards puolestaan lääkärin vastaanotto, jossa käydään tapaamassa terveydenhoitajaa tai lääkäriä itseään, vaivasta riippuen. On syntynyt sellaista toisten inspaamista eikä kopiointia, kuvaa Aroluma tunnelmiaan. Tosin Eetu alkaa olla niin pätevä, että se vois olla jo sillä lääkäristatuksellakin, myhäilee Aroluoma. Siellä käydään sitten läpi mistä kenkä puristaa ja millaisia teknisiä ratkaisuja tai laitteita lääkäri suosittaa. Jos on pikkuvaiva, niin meillä Eetu (Lehtinen) voi hoitaa, ja jos on jotain isompaa, niin sitten minä olen tässä analogiassa se lääkäri. Custom Boardsin vastaanotto ei varsinaisesti ole äkillisiä tapaturmia varten, vaan tähtää pikemminkin kroonistuneiden vaivojen hoitoon. Asiakaskunta on pitkälti yhteistä ja Marjoniemen myymälä toimii myös odotushuoneena, josta ajan varannut kutsutaan vastaanotolle. Ja mä voin lähteä luottavaisin mielin, kun tiedän että Eetu pitää operaatiot käynnissä sillä aikaa. Tiivis yhteistyö Custom Soundsin kanssa on muutakin kuin takahuoneen jakamista. ”Hyvään palveluun kuuluu, että pystyy ensimmäisessä tapaamisessa kertomaan toimituksen sisällön, hinnan, takuun ja tarkan toimitusajan.” 64 Aamukahvi Custom.indd 64 23.8.2017 13.29. Kuin veli ja sen setä Yritysten toiminnassa on yhteisiä nimittäjiä, mutta toiminnan luonne on erilainen. Väitän, että me ollaan vaikutettu positiivisella tavalla myös muiden toimintaan. Tässä yksi niistä. Palvelu perustuukin ajan varaamiseen etukäteen. https://www.customboards.fi Ovi kiinni, palvelu auki – kitaristin lääkäriasema tarjoaa yksilöllistä hoitoa Kruununhaassa kirjoitettiin elokuussa monta uutta merkintää Helsingin musiikkikauppojen vuosikirjaan. Musiikkiliikkeen arki on impulsiivista ja rytmi määrittyy asiakkaiden mukaan. Custom Sounds on niin voimakkaasti kitarakauppa, että me ei onnistuttu tekemään tätä siinä – se oli enemmänkin joukkosidonta-asema. Päivä koostuu keskeytyksistä ja lyhyistä erillisistä työtehtävistä. 64 www.riffi.fi 4/2017 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Rif?n ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. AAMUKAHVILLA TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI P itkään Meritullinkadulla toiminut Custom Sounds muutti kesän lopulla muutaman korttelin Kauppatorin suuntaan Kirkkokatu yhteen ja samalla myös omistuspohja laitettiin uuteen uskoon. – Mä lähden taas tien päälle hetkeksi tapaamaan ihmisiä ja keräämään uusia ideoita, ettei Custom Boards relikoidu sellaiseksi otannaksi maailmasta silloin, kun mä olin kitarateknikkona joskus vuosia sitten. Eroon liittyy aina hieman haikeutta, mutta tulevaisuuteen mies katsoo päättäväisin silmin. Jako syntyi hyvässä hengessä ja entisten osakaskumppanusten uudet liiketilatkin ovat toistensa naapureita, jopa takahuone sosiaalitiloineen jaetaan sulassa sovussa. – Huikeat viis vuotta on ollut ja mun mielestä me ollaan saatu hienosti ravistettua tätä musiikkikauppakuviota. Logiikka on selkeä. Tällä järjestelyllä Marjoniemi pääsee keskittymään ”kitaristin karkkikauppana” tunnetun puotinsa toimintaan ja Aroluoma puolestaan rakentamaan omaa uudentyyppiseen palvelukonseptiin perustuvaa toimintaansa Custom Boardsin puitteissa. Liikkeiden rinnakkaiselo vaikutti hedelmällisemmältä ajatukselta kuin toiminta saman kurkihirren alla. – Jos on jalka poikki, niin eihän siinä apteekkiin mennä hakemaan hoitoa. Jani Marjoniemi jatkaa yhä Custom Soundsin omistajakipparina, Kimmo Aroluoma puolestaan myi osuutensa ja käynnisti kokonaan oman ?rmansa, Custom Boardsin. Omaan kammioonsa Aroluoma ei kuitenkaan sulkeudu, sillä omaa tietotaitoa on pidettävä aktiivisesti yllä. Mutta mä haluan lähteä soolouralle ja viedä loppuun sen mikä Custom Soundsin aikaan aloitettiin. Aroluoman erikoisala – pedaalialautojen suunnittelu ja kokoaminen – taas vaatisi rauhallista aikaa paneutua asiakkaan tilanteeseen, miettiä yhdessä ratkaisut ja tehdä sitten suunnitelmasta totta. Se, että meillä on ovi nyt kiinni tarkoittaa, että me halutaan tarjota persoonallista palvelua soittajalle. Koen erittäin tärkeäksi pysyä ajan tasalla ja nähdä mitä laitteita tuolla käytetään ja mitä uusia ideoita jengillä on. – Vähän niinkuin olisi bändi, josta on lähdössä soolouralle
Tarina on yksinkertaistettu, mutta noiden second line -rytmikuvioiden ajatellaan tuoneen jazzja rytmimusiikin sävelkieleen tyypillisen, heikkoja iskunosia hyödyntävän synkopoinnin sekä polyrytmiikkaa korostavan ja rikkaan hienojakoisen rytmiikkakielen fraseerauselementteineen. Usein kappaleiden rakenteissa esiintyi myös afrikkalaista alkuperää olevia blues-rakenteita. Orjilla on historian saatossa ollut aina enemmän vapauksia New Orleansin alueella kuin muualla Yhdysvalloissa. ••• Itsellenikin on ollut hieman mysteeri, kuinka aivan käytännössä afroamerikkalainen musiikki syntyi ja miten kaikki tapahtui. Monilla alueilla orjilta otettiin pois rummut, mutta näin ei ollut New Orleansissa, jossa nuo afrikkalaiselle perinteelle tuiki tärkeät instrumentit saivat jäädä musisointivälineiksi. First line, ensimmäinen aalto, jossa varsinaiset paraatin värikkäisiin asuihin pukeutuneet tanssijat marssivat vaskipuhaltimien (brass band) musiikin tahdissa. sotilaiden mukana taas saapui soittokuntia vaskipuhaltimineen, jotka toivat tuon eurooppalaisen musiikkielementin ja tradition alueelle. ••• New Orleans kasvatti myös omanlaisensa rumpalilajin, joka vaikutti vahvasti R&B-musiikin kehitykseen jo 1950-luvulla mm. Euroopasta mm. Etelän herkulliset ruoat ja ihmisten ystävällisyys ovat myös vertaansa vailla ! New Orleans -terveisin, Kari Antila www.kariantila.com Ajatuksia New Orleansin Congo Squarelta 65 Muusikkona 417.indd 65 23.8.2017 13.30. www.riffi.fi 4/2017 65 Muusikkona maailmalla A froamerikkalaisen musiikin keskeisintä ja omaperäisintä sisältöä on rytmi, joka on samalla myös länsimaisen musiikkiteorian ja käsitteiden avulla vaikeimmin selitettävissä tai kuvattavissa. Muillekin musiikkimatkailijoille New Orleansia voi suositella ja kaupungissa voi todella bailata ja pitää hauskaa ympäri vuorokauden. New Orleansin Storyville-nimisellä ”punaisten lyhtyjen” alueella musisoivat mm. Chigagoon ja New Yorkiin, joka onkin ollut jazz-maailman pääkaupunki 1940-luvulta alkaen. James Brownin kokoonpanoissa New Orleans -koulukunnan Charles Connor ja Clayton Fillyau soittivat puolestaan 1960-luvulta alkaen ja mullistivat artistin yhtyeen rytmiikan kokonaan. ••• Näissä kulkueissa oli alkujaan ns. Fats Dominon orkesterin sovituksissa. ••• Kun afrikkalaisia orjia alettiin tuoda uudelle mantereelle, muodostui ranskalaisten perustamasta New Orleansista erityinen paikka, jossa eurooppalainen, länsi-afrikkalainen ja Amerikan alkuperäiskansojenkin kulttuurit kohtasivat. ••• Kun jazz alkoi 1900-luvun alussa muotoutua omana tyylisuuntanaan, muokattiin New Orleansin soundia Dixieland-tyyliksi. Monet rytmiset ilmiöt pop/jazz-musiikissa juontavat juurensa New Orleansiin, jossa länsimaisen ja afrikkalaisen kulttuurin musiikkitraditiot kohtasivat jo yli kaksisataa vuotta sitten ja siemenet nykypäivänkin musiikkiin kylvettiin. Myös muusikoille, joiden tavoitteena on perehtyä traditionaalisemman jazzin soittoon, suosittelen vaikka muuttoa New Orleansiin ja osallistumista kaupungin moniin jameihin. Herrojen tuoma rytminen sävelkieli kehittyi myöhemmin James Brownin muotoilemaksi funkmusiikiksi, jonka kompit juontavat suoraan New Orleansin second line -rytmikuvioihin. Toisessa aallossa (second line) marssivat sitten muut kulkuetta seuraavat hengailijat ja jammaajat, sekä rumpalit, jotka soittivat afrikkalaisvaikutteisia rytmikuvioita voimakkaasti synkooppeja korostavina rytmeinä. Vähitellen näiden kahden elementin synergiana syntyi New Orleansissa musiikkikulttuuri, joka erityisesti eurooppalaisesta katolisesta traditiosta ammentavan Mardi Gras -juhlan (karnevaalin) aikana tiivistyi paraateihin ja kulkueisiin. Jelly Roll Morton ja monet muut jazzin pioneerit erilaisissa ilonpitopaikoissa, ja sieltä vaikutteet kulkivat Missisippijokea seilaavilla aluksilla soittaneiden muusikoiden mukana mm. ••• Kaikki nämä vaikutteet elävät edelleen New Orleansissa ja varsinkin perinteisemmän jazzin ystäville kaupunki on aivan välttämätön vierailukohde ainakin kerran elämässä. Niinpä heillä oli lupa kokoontua vapaa-aikoinaan sunnuntaisin Congo Squarelle, jossa he tanssivat ja pitivät yllä Afrikasta tuomaansa kulttuuria rytmeineen, tansseineen, lauluineen jne. Hiljattain minulla oli mahdollisuus vierailla tämän rakastamani musiikkityylin syntykehdossa, ja reissun innoittamana syntyi pieni tiivistelmä tai jonkinlainen yksinkertaistettu malli tästä musiikkityylin keskeisten elementtien synnystä New Orleansissa
KUVA: VILLE JUURIKKALA P elialalla on hauskaa. Tai, jos samplet ovat sinun juttusi, valitse SPD-1W WAV samplepädi. ••• Tapaan yhä ihmisiä, jotka elävät siinä uskossa, että jossain on kasapäin valmiita ideoita ja aihioita, ja niitä sitten yhdistellään ja muunnellaan toisiinsa sopiviksi tosta vaan. Jos kyseessä olisi lisensoitu biisi, siitä kertyisi pikkuhiljaa jo jotain. Sisällytä tämäkin riski sopimukseen. Jalkaansa ojentavia riittää ja jokainen päätyy samaan alhoon. Ja mikäli luovutti ikiajoiksi, niin siinäpä sitten nuolee näppejään, jos joku saa päähänsä väsätä Flappy Bird -hengessä kyseisen nyrkkipajan luomuksesta pilaversion, joka vastoin kaikkia odotuksia leviääkin maailman joka kolkkaan. 66 www.riffi.fi 4/2017 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. ••• Sisällytä aina – AINA – hintaan se tosiasia, että teet työtä elantosi eteen, maksat sähkön, veden, vakuutukset, eläkemaksut, verot… liikut asiakkaalle ja takaisin, meilaat sille keskellä yötä, teet korjauksia ja versioit taas kertaalleen jo versioitua (vaikka se eka oli jo se oikea ja just sopiva) ja elät ja hengität sitä juttua. Sinun työpanoksesi on kyseessä, lopputulos on sinun nimissäsi. Luova työ ei ole teknistä. Ja muistuta, että lopputulos on edelleen sinun nimissäsi, ja siksi sinunkin pitää pystyä allekirjoittamaan edittipöydällä syntynyt versio. Kunnioita asiakastasi, ja säilytä maltti kohtaamisesta kohtaamiseen. Kiva, että arvosti peliään niin paljon. ••• Kaiken voi sietää. Sopivalla haarukoinnilla saatat saavuttaa kivasti päivittyvän pienen jatkuvan tulotason, vaikka projekti olisikin osaltasi jo ohi. ••• Siitä pääsinkin vasta asiaan. Toki kaikki eivät pidä ehdotuksesta, tämä vaatii pelisilmää ja läheistä suhdetta kehittäjään – sekä molemminpuolista kunnioitusta. Saihan se biisintekijä varmasti näkyvyyttä, kun luovutti musansa peliin, josta kukaan ei ole kuullutkaan. Jokainen malli pitää sisällään oman kattauksen ääniä – valikoima bassorumpuja, perkussioita tai elektronisia rumpuääniä. Go ahead, mutta huomioi, että seuraavalla kierroksella joku muu tekee samalle firmalle saman duunin niin ikään ilmaiseksi. Oho, pääs biisi! Sitten on niitä, jotka kuuntelevat paljon musiikkia itse, ja voivat siksi tarjota parannusehdotuksia ja mielestään uusia ideoita. Kun olet valmis soittamaan, jämäköitä mutta herkkiä pädejä voi soittaa kepeillä, paljain käsin tai jalalla ja herkkyyttä voi säätää kätevästi intuitiivisilla kontrolleilla. Jopa sen, että kun toimitat biisisi stemmaraidat (jouset, torvet, ambienssit, synat, perkussiot, hälyäänet, suhahdukset sun muut) asiakkaalle, tämä saattaa käyttää niistä yhden murahduksen ja PUMM-soundin, säkällä jotain muutakin. Tekninen osuus unohtuu sillä hetkellä, kun hanskat putoavat lattiaan kello neljä. Ai että. Jos asiakas ei maksa haluamaasi kymppitonnia, ota vastaan tonni ja tee tonnin edestä hommia: skaalaa, sillä joskus asiakas oppii vasta vuosien kuluessa, mitä muusikon tai säveltäjän duuniin oikeasti kuuluu. Se on, kuulkaas, jokaisen säveltäjän ja muusikon unelmaduuni – JOS nimittäin osaa pitää puolensa ja taittaa peistä satunnaisten tuulimyllyjen kanssa saamatta vinhasti viuhuvista lavoista valtimoon asti ulottuvia fataaleja viilloksia… ••• Moni alalle pyrkivä funtsii, että jalan saa oven rakoon tekemällä ekan keikan ilmaiseksi. Kunnioitus on kaiken avain. Liian isot kynnykset eivät toteudu koskaan, liian pienet eivät tuo rahaa. Lisäksi voit ladata omaa audiodataasi yhteen 12 sisäisestä soundipankista. ••• Kyllä puistatti lukea lehdestä jonkun kymenlaaksolaisen jantterin posmotusta siitä, kuinka oli hankkinut peliinsä musaa ilmaiseksi, koska musiikki on kuulemma niin kallista ja markkinoilla on tunkua. Muista silti aina, että toteuttaja olet sinä. Älä tee mitään ilmaiseksi, ellet saa paperille nimeä ja pykäliin ehtoa maksullisesta jatkosta. Luova työ jatkuu läpi projektin, 24/7/365, kunnes proggis on tehty ja vielä viikkoja senkin jälkeen heräilet siihen öisin, ehkä jopa itkien. Aamulla. Ja muista määritellä käyttörajoitukset luovuttamiesi teosten suhteen. ••• Huomioi sekin, että ?rman youtube-klippejä saatetaan katsella vaikka reippaat kymmenen miljoonaa kertaa. Parhaimmillaan syntyy keskustelua ja sillä voi olla myönteinen vaikutus. SPD 1K KICK PAD SPD 1W WAV PAD SPD 1P PERCUSSION PAD SPD 1E ELECTRO PAD SPD ONE PERCUSSION PAD SERIES 66-67 Alanko 417.indd 66 22.8.2017 11.17. Huolehdi siitä, että saat kohtuullisen korvauksen, vaikka kaikkea ei käytettäisi ja pidätä itsellesi kaikki oikeudet asiakkaan hylkäämään materiaaliin. Jossakin kohtaa ymmärretään, että sydänverellä tehdyt teokset ovat oikeasti ihmisiä liikuttavia sävellyksiä, jotka kantavat ja kannattelevat suurta osaa pelikokemuksesta, ja parhaassa tapauksessa tekevät pelistä suuremman kuin se koskaan olisi ollut ilman musiikkia. ••• Sisällytä tekninen osuus sopimukseen: studiovuokrat, soittajat, äänittäjät, ja pidä tekninen osuus erillään aivotyöstä laskuttamastasi palkkiosta. Sisällytä sopimukseesi maininta myyntikynnyksistä ja yritä ennakoida sitä parhaasi mukaan, tee tutkimustyötä. Duunit ovat vaihtelevia ja usein kohtaa käsittämättömän lahjakkaita ihmisiä, joiden kanssa on mukava puuhastella. Sitä paitsi onhan tää ihan helvetin jees harrastus! Jupinaa sopimuksista R www.roland.com Ensiesittelyssä Roland SPD::ONE perkussiopädit sarja digitaalisia perkussiopädejä muusikoille, jotka haluavat lisätä originaaleja rumpu/perkussiosoundeja ja sampleja esityksiinsä
Kun olet valmis soittamaan, jämäköitä mutta herkkiä pädejä voi soittaa kepeillä, paljain käsin tai jalalla ja herkkyyttä voi säätää kätevästi intuitiivisilla kontrolleilla. Jokainen malli pitää sisällään oman kattauksen ääniä – valikoima bassorumpuja, perkussioita tai elektronisia rumpuääniä. R www.roland.com Ensiesittelyssä Roland SPD::ONE perkussiopädit sarja digitaalisia perkussiopädejä muusikoille, jotka haluavat lisätä originaaleja rumpu/perkussiosoundeja ja sampleja esityksiinsä. Tai, jos samplet ovat sinun juttusi, valitse SPD-1W WAV samplepädi. Lisäksi voit ladata omaa audiodataasi yhteen 12 sisäisestä soundipankista. SPD 1K KICK PAD SPD 1W WAV PAD SPD 1P PERCUSSION PAD SPD 1E ELECTRO PAD SPD ONE PERCUSSION PAD SERIES 66-67 Alanko 417.indd 67 22.8.2017 11.17
Näin ollen voit työskennellä entistä pidempiä aikoja ja voit tehdä nopeampia miksauspäätöksiä luotettavammin. U L T I M A T E P O I N T S O U R C E The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimet tuottavat erittäin luonnollisen äänikuvan sekä taajuustasapainon ja tästä johtuen kuunteluväsymystä aiheutuu perinteisiin tarkkailukaiutinjärjestelmiin verrattuna poikkeuksellisen vähän. The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimia voidaan käyttää sekä pystyettä vaaka-asennossa. Kaiuttimet tarjoavat vakaan suuntaavuuden hallinnan poikkeuksellisen laajalla taajuuskaistalla kaiuttimen koko etulevyn kattavan Directivity Control Waveguide (DCWT) -suuntaimen ja etulevyn taakse symmetrisesti aseteltujen bassoelementtien ansiosta. genelec.com/theones 68 Takakansi417.indd 68 22.8.2017 11.16