Nro 4-2018 Hinta 10,50 E Bose S1 Pro – asentohoitoa äänelle! Harri RANTANEN: ”Basson ei tarvitse soida kuin flyygelin: tästä Toivakkaan!” EEVA KONTU: ”Riittävän ’suurta’ voi olla se, että yksittäinen katsoja saa siitä hetkestä jonkin väristyksen tai oivalluksen!” 01 Kansi418.indd 1 28.8.2018 16.36. Mullistaako TAYLOR V-CLASS akustisen kitaran rakenteen
Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. 3-kanavainen mikseri. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Litiumioniakku nyt vakiona. Nyt F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Missä vain. Myös akkukäyttö. Sopii hyvin musiikkiesityksiin, DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! 02-03 Ilmoitukset.indd 2 28.8.2018 16.37. Milloin vain
Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. f i . 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.8.2018 17.44. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Ekaks tarvitaan artisti, sitten vasta voidaan alkaa tuottamaan.” 06-07 Sisa?lto. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,00 e ja määrä aikaisena 63,00 e . Riffi ilmestyy vuonna 2018 kuusi kertaa. Virtanen Timo Östman Verkkotoimitus: Minna Hatinen Toni Honkala Matti Rinne Tommi Saarela Tommi E. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 6 www.riffi.fi 4/2018 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Tomi Anttonen Minna Hatinen Toni Honkala Misha Koivunen Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Katja Lundén Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,50 e + posti kulut. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Sampo Haapaniemi 13 Musikaalituotanto elää ajassa – klikkejä, taustaraitoja ja plugareita 22 Tomatito – flamencon nöyrä palvelija 26 Ash Soan – biisien renki! 31 Wentus Blues Band – yli 30 vuotta eikä suotta 34 Sid Hille – säveltäjä ja improvisaattori 38 Rich Robinson & Magpie Salute – korpeista tuli harakoita LUKUPALAT 21 Poimintoja • nimitysuutisia • Musacorner järjestää Musamessut SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 40 Elämäni Bassot: Harri Rantanen – Leo Fender oli nero, Jazz Bass on täydellinen KÄYTTÖTESTIT 43 Taylor 914ce V-Class – uuden aallon akustinen 46 Boss GT-1000 – kaikkea on, ja enemmänkin 48 Supro Comet 1610R – roteva peli 49 Bose S1 Pro – asentohoitoa äänelle 50 Avid Pro Tools 2018 – pro-luokan potkua! 54 Audient iD44 – ison studion interface 56 Universal Audio OX – möykkä pois, soundi talteen 58 Adam TV5 – musanikkarin monitori GRANDE FINALE 59 Aamukahvilla – Mikko Raita panoroi musiikin kattoon 62 Normipäivä – matkailu antaa perspektiiviä 64 Muusikkona maailmalla – täydellistä kitaraa hakemassa 66 Alangon päiväkirja – kesäduuni 2018 8 22 Kannen kuva: Tomi Anttonen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 23. Irtonumeron hinta on 10,50 e . 418.indd 6 29.8.2018 21.56
Yleisöähän ei löydä, ellei levy löydä yleisöä. Tuottaja-rumpali tai rumpali-tuottaja – painotus riippuu aikakaudesta – on paikoitellen suorastaan ylityöllistetty kummassakin toimessaan. Isoa ja pientä yleisöä puhuttelee eri asiat. Kyse on estetiikka-asioista. Neliraitamankkakin oli mukana jo ylä-asteikäisenä. Tekovaiheessa se ei ole kaupallista musaa, vaikka tehtäiskin siinä mielessä. S ampo Haapaniemi elää tällä hetkellä työmielessä ruuhkavuosiaan. Näin ainakin hänen kohdallaan. Niinhän ei tietenkään aina käy, mutta sitten kun käy, se on ihan järjetön bonus. Molemmat ovat osa muusikkoutta, ja ne tukevat toinen toistaan. Yksikään levy ei ole ollut kaupallinen ennen kuin niitä on ostettu. Sampo ei tee eroa soittamisen ja tuottamisen välillä. Hän ei usko että se on edes mahdollista. Soittamisen lisäksi Sampo on tuottanut ne kaikki. Tuotoksien arvojärjestykseen laittamiselle kun ei ole mitään kriteerejä – paitsi jollekin ainakin kaupalliset. – En tiedä. Näin hän on ajatellut lapsesta lähtien. Mitenkään väheksymättä sitä hipsteriyleisöä. Haapaniemi on sinut kaupallisuuden kanssa. – Tietysti taiteelliset kriteeritkin painavat vaakakupissa, mutta kun asioita tehdään ammatikseen, yleisön löytäminen on ensiarvoisen tärkeää. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Hänen lapsuutensa sankarit, kuten U2 tai Led Zeppelin ovat olleet kaupallisia yhtyeitä, ja kumpikin mahtuu maailmanlaajuisen albumimyynnin kärkikymmenikköön. Tuotantopuolella työstössä ovat lähiaikoina olleet Pepe Willbergin kappaleet Vain Elämää -sarjaan ja Terho-säätiölle toteutettu ”massiivinen” levy. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Soittopuolella häntä työllistävät erilaiset sessiot, mutta eritoten Kaihon Karavaani, joka on noussut viime aikoina oikein kansan suosikiksi. Siitä eteenpäin fiilistelin juttuja jo alkeellisella Macilla. Jollain tavalla sen intohimon pitää tapahtua jossain vaiheessa. – Nyt vermeet on vähän paremmat, mutta tavallaan mikään ei ole muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Isolla yleisöllä on eri tarpeet kuin pienellä pääkaupunkiseutulaisella hipsteriyleisöllä. Ihmiset on todella saanut tästä jotain ja ovat vieläkin fiiliksissä tästä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jokin isoja massoja musiikissa koskettava puhuttelee myös Haapaniemeä. 8 www.riffi.fi 4/2018 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Sampo HAAPANIEMI IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Sampolta onkin joskus kysytty, miten niitä kaupallisia levyjä pääsee tuottamaan. – Kaikissa levyissä, joissa olen soittanut tai tuottanut, tekovaiheessa on ollut kova fiilis. Tuota samaa mä teen edelleenkin. Koitin matkia Saden taustoja. Aina pitää tehdä sillä mielellä, että tästä tulee ihan järjetön hitti. Tokaisen hänelle kirkasotsaisesti, että eikö se ole sivuseikka kun tehdään taidetta. Jos sitä ei ole, ei muutkaan saa 08-12 Ikimuistoiset 418 Haapaniemi.indd 8 29.8.2018 17.46. Jos on taas toisaalta kuunnellut pelkkää underground-indiepörinää, ei voi odottaakaan, että se tekeminenkään ehkä löytää massoja. Se on vaan jollain tavalla löytänyt yleisöä. Lujaa Karavaani onkin kulkenut, sillä yhtye on julkaissut kahdeksan vuoden aikana kuusi levyä. Kun hän aloitti rumpujen soiton 13-vuotiaana, olivat sitä ennen soittimina olleet jo kitara, piano ja klarinetti. – Kun on kasvanut levyjen kanssa jotka on tosi suosittuja, se on tarttunut omaan tekemiseen. Kolmen ikimuistoisen session mieleenpalauttaminen oli miehelle yllättävän vaikeaa. Sampon mieltä on kyynistä syytellä tiettyjä tyyppejä laskelmoiviksi hittituottajiksi
”Lastenlauluissa on parasta, jos niihin saa kaksi tasoa.” 08-12 Ikimuistoiset 418 Haapaniemi.indd 9 29.8.2018 17.46. www.riffi.fi 4/2018 9 sitä kiinni. – On selvää, että ekat isot duunit mihin tarttuu, leimaa vahvasti ja siitä on aika vaikea päästä eroon. Ekaks tarvitaan artisti, sitten vasta voidaan alkaa tuottamaan. Sampo kuvaa albumia monestakin syystä mullistavaksi tapaukseksi urallaan. – Ei pidä pelätä haasteita ja mennä tilanteisiin jotka saattaa tuntua alkuun vaikeilta. Biiseistä kolme oli aivan tavallisia lapsille suunnattuja ralleja. Lenni Lokinpoikanen oli yksi ”uuden aallon” lastenlevyistä, joka käynnisti suoranaisen pop-artistien masinoiman lastenlevybuumin. Jos on vaikka musaa josta ei diggaa, niin haluanko leimautua sellaisen musan tekijäksi. Viimeiseen kappaleeseen oli olemassa vain tekstiaihio. Palkkiona oli pillimehua ja karjalanpiirakkaa (toki heille maksettiin myös ihan oikeatakin palkkaa). Intohimosta kertoo myöskin se, että Haapaniemi osaa sanoa ei. – Tehtiin yhdessä parit biisit Teleksin melkein valmiille debyyttilevylle. – Kukaan ei tule hakemaan mua himasta töihin. Ja yhtäkkiä sitä tajuaakin, että ton tyypin kanssa on nyt sellainen meininki, että kannattais kokeilla tehdä jotain yhdessä. Ja sitten Sampon pään yläpuolella syttyikin lamppu. Mikä ettei. Ella ja Aleksi: Lenni Lokinpoikanen, Warner Music Finland 2004 Tässä sessiossa artisti olikin hieman erikoisempi tapaus – noin niinkuin työmielessä. Mutta jos homma ei vaan tunnu itselle oikeelta, ei pidä lähteä tekemään sellaista. Silleen vähän hassulla tavalla. Tässä Haapaniemeä on auttanut into tehdä rumpalina tuurauskeikkoja. Kesken tuotannon Koskinen saa yhteydenoton Helsingin kaupungin rakennusvirastosta. Tuottajan työhön kuuluu isona osana verkostoituminen. Albumi sisälsi modernia soundia konetaustoineen, sellaista olisi voinut kuvitella helposti kuulevansa vaikka Beckin levyiltä. Ihmisiin pitää tutustua ja käydä niiden kanssa vaikka kaljalla. Yhteisten intressien kohdatessa lausuttiin kuuluisat sanat: ”Pitäiskö tehdä yhdessä jotain?” Ja näin oli Sampo draftattu Teleksin tuotantotiimiin. Voisiko hän tehdä heille neljän biisin levyn, jonka kappaleissa käsiteltäisiin luonnon ja kaupungin suhdetta. Sen jälkeen tehtiin heidän tokaa levyä Viimeinen sammuttaa valot. Siinähän piilee vaara, että tuleekin iso hitti ja sitten kyselyitä tulee lisää. Sitten vasta kun onnistut jossain muunlaisessa jutussa, leima karisee pois. Kaikki alkoi Teleks-yhtyeen tuurauskeikasta, jolla hän tutustui bändin toiseen perustajajäseneen Markus Koskiseen. Sen pitää tapahtua jonkun tekijöiden oman läikähdyksen kautta. Artisteina nimittäin sattuivat olemaan Sampon kolmevuotias tytär ja pari saman ikäistä perhetuttujen lasta, joille äänityssessiot olivat hauska leikki. Oli sitten kyse musasta, aikatauluista tai jostain muusta. Mutta tätäkään hommaa ei ole ilman artistia
”Ai, näinkin voi tehdä?” Eikä tarvi miettiä liiemmin radiosoittoa. Jossain vaiheessa alkaa aina miettimään että meneekö tämä jo liian pitkälle. Alkuperäinen Rakennusviraston sinkku julkaistiin nimelSyleile deadlinea Deadline on paras ystävä, kuuluu Sampon usein käyttämä lause. Aikana ennen Facebookia sana kappaleesta lähti kiirimään hurjaa vauhtia suusta suuhun ja erinäisten keskustelupalstojen kautta. Kun lapset ja aikuiset nauraa, silloin ollaan onnistuttu parhaiten. Sampon muistin mukaan nimet Ella ja Aleksi valikoituivat edellisen vuoden suosituimpien nimien mukaan. ”No meillä olis täs yks toinenkin juttu, jota ihan vaan kotona fiilisteltiin”. Kun albumi julkaistiin, soitti Ylex MC Koppakuoriainen -kappaleen kolme kertaa. Sama tällaisessa tuotannollisessa oivalluksessa; miten on mahdollista että tätä ei ole tehty aikaisemmin. Tästä tulee mieletön juttu. Tässä tapauksessa hyvänä limitterinä toimi fakta, että mukana oli oma lapsi. Tästä on hyvänä esimerkkinä demojen tai ensimmäisten versioiden työstäminen. Vastaanotto oli sen verran hyvää että kaksikko päätti värkätä pari biisiä lisää. Ilman sitä tää ei olis jatkunut näin pitkälle. Päällimmäisenä ajatuksena sessioista on se oivalluksen hetki, jolloin tajuaa, että homma toimii. Konepohjaista musaa, jossa ei melodiaa. Ja se on ihanan vapauttavaa. Tässä tapauksessa vielä teinitkin nauroi sille, joka oli meidän pelastus. Ainoa asia oli, että miten tän levyn voi julkaista kun artisti on kolmevuotias. – Totta kai lastenlauluissa on parasta, jos niihin saa kaksi tasoa. Ton levyn tekeminen vaikutti moneen mun sen jälkeiseen projektiin. Se ei ole poistunut vieläkään omasta duunista. Mistä niitä tulee, en osaa sanoa. ”Lähteeks nää biisit ja onks nää nyt hyviä…?” Saatiin palaveri päätökseen. – Samaan aikaan miettii, miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin. – Kuunnellaan Pekka Ruuskan kanssa Teleksin biisejä. Ei, se voi kestää minuutin. Selkä seinää vasten usein tajuaa, että tää ei ole tarpeeksi hyvä, mun pitää tehdä parempaa duunia. – Levyn teko oli hauskalla tavalla tekemistä ilman mitään rajoja. Tosi iso merkitys oli tietysti Markuksen oivaltavilla teksteillä. Sitä ensivaikutelmaa ei enää saa uudestaan. 10 www.riffi.fi 4/2018 – Olen aina digannut tosi paljon hiphoppia, Fatboy Slimiä ja muuta konetanssikamaa. 08-12 Ikimuistoiset 418 Haapaniemi.indd 10 29.8.2018 17.46. Se oli tosi raikas hetki, vielä kun kyse ei ollut mistään tilaustyöstä vaan me vaan leikiteltiin keskenämme. Lenni Lokinpoikanen saavutti tuplaplatinarajan vuonna 2005, pysyi Suomen virallisen albumilista kärkipaikalla neljä viikkoa ja palkittiin Vuoden yllättäjä -Emmalla. Aiheena oli kuitenkin Teleks ja ilmapiiri hieman hankala. Ideasta toimeen. Sampon mukaan lastenmusassa tekstit voivat olla niin hulluja kuin mahdollista. Varmaan jokainen onnistunut biisintekijä miettii, että ihanaa kun on tehty kappale, jota ei ole tehty aikaisemmin. Seuraavaksi tuottajakaksikko löysi itsensä palaverista Warnerilla. – Kun se on lähellä, sit vaan niitä idiksiä tulee. Sitä enemmän tulee ideoita ja useampi niistä onnistuu. Mieluummin vääntää kolme tuntia enemmän, niin saat välitettyä samantien sen asian mitä haluat sanoa. Ihmiset sai saman fiiliksen kuin kaverit, joille soitin kappaletta meidän olohuoneessa. – Mitä tahansa tekee, kannattaa tehdä aika hyvin. – Sehän ei ollut läheskään niin automaattinen kuin se nyt on. Levyä ei haluttu tehdä artistin omalla naamalla ja nimellä, koska ei haluttu tehdä lapsista julkkiksia. Tarviiko biisin kestää neljä minuuttia. Mitä hullumpi soundi sen parempi. Kun mulla pyöri tossa jaloissa sopivan ikänen tyttö, jolla on tosi hyvä ulosanti, niin mitä jos se höpöttäis hiphoppia ja mä koodaisin sitä. Eikä olis varmaan tullut muita kyselyjäkään. Softana kotikoneeseen juuri ostettu Pro Tools LE. Käytössä oli yksi mikrofoni, sämpleri ja pari synaa. Kreisiydessäkin voi helposti livetä banaaliuden puolelle ja lastenmusiikissa on helppo syyllistyä yleisön aliarviointiin. Lapsia laulatettaessa edettiin sana tai lause kerrallaan, jonka jälkeen Sampon puheet napsittiin pois ja pätkät laitettiin koneessa taimiin. Kun se alkoi sujumaan, niin eihän sekään hankalaa ollut. Kun sitä soitettiin kavereille, ”kaikki meni ihan pähkinöiks”. Olen aika tarkka siitä, että kun tehdään vaikka demo sessioista laulajalle tai bändille, pystyn seisomaan niiden edittien ja soundien takana. Mutta näitä syntyy vaan tekemällä paljon asioita. – Tuo levy on hyvä esimerkki siitä, että on päässyt sellaisiin proggiksiin jotka on löytäneet yleisöä. Kaikki tehtiin käsin. Päästää itsensä helpommalla ja tekee varmempia ratkaisuja. Hän kutsuu levyä Pro Tools -koulukseen. Myös sisällön täytyy aina olla kohdillaan. – Ja se ensimmäinen reaktio oli niin voimakas, että siitä tiesi heti, että nyt tässä on jotain. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 66 059 kappaletta. Ensimmäinen raakile saatiin kasaan. – Muuten tossa musassa ei ole mitään rajoitteita. Mitä kreisimpi idea, saman tien nauhalle. Nyt ollaan jonkun hyvä asian äärellä. Kun ei ole deadlinen pakkoa, toimii usein vähän löysemmin. Jos lähetän keskeneräisen version jossa selitellään jotain, lanseeraat samaalla huonon fiiliksen eteenpäin. Levy tehtiin kokonaisuudessaan Sampon olohuoneessa. Hetki, jolloin Sampo pystyi toteamaan itselleen että nyt tämä lähtee lentoon, oli outo. Pelkkää rytmiä, johon höpötystä päälle. – Tehtiin laulu esimerkiksi siitä että eläimet voi tunnistaa talvella – ei niiden jäljistä vaan kakkajätöksistä. Pop-musiikissa on hankalaa päästä samanlaisen ”kreisiyden” asteelle. Toisaalta rima on tarpeeksi alhaalla, että syntyy matskua, mutta rima tarpeeksi korkealla, ettei päästä mitään omasta mielestä huonoa käsistä. Kaikki roskiin, tehdään parempi. – Meininki oli aika vilpitön. Eli mitä voit laittaa oman lapsen suuhun
Ei ole oikeaa tai väärää – ja se juuri on hienoa tässä hommassa. Vaikka oli kiire ja vähän aikaa saada materiaalia kasaan, oli silti riittävästi aikaa sukeltaa jänniin fiilisteilyihin, kuvaa Sampo. – Jostainhan ne ideat tulee. Joka keikka äänitettiin ja monessakin kappaleessa sovitusta muutettiin jälkikäteen kuuntelun jälkeen. Rivakka toiminta jätti enemmän aikaa kaikenlaisiin soundikokeiluihin, jotka olivat pääosassa Haapaniemen tuotantovisiossa. Mutta loppujen lopuksi, se kuka on palkattu tuottajaksi, omaa mandaatin päättää miten se tehdään. Seuraavan illan soundcheckissa treenattiin uusi versio. Konsensuksen löytymisestä ja kiireestä tulikin inspiroiva kokemus. Tämän ajatuksen Sampossa herätti Rick Rubinin tuottama Dixie Chicksin Takin the Long Way -albumi, jossa Nashville-muusikoista kasatussa bändissä rumpuja soitti Red Hot Chili Peppersin Chad Smith. – Kaikki aikataulut oli jo valmiina. Kukaan muu ei ehdi siinä ajassa päästä kyytiin tähän hommaan. Haapaniemi tähdentää, että bändejä tuottaessaan hän pyrkii pitämään oman kädenjälkensä minimissä. Ei ne välttämättä ole vieläkään valmiita, mutta tällainen tehdään nyt ja mennään eteenpäin. Bändi lähetettiin kahville, Sampo koodasi rummut kohdilleen ja bändi takaisin soittamaan liveä päälle. Kaihon karavaani: Surusilmäinen kauneus, Universal Music Finland 2016 Sampo Haapaniemi on fiilismiehiä. Mistä sä voit ikinä olla varma, että se sun esittämä idea on se vahvin. Se onnistuikin tosi hauskasti. Kaihon karavaanin viimeisimmän albumin kohdalla vahvimmat sellaiset koettiin, kun visio levyn uudesta tuotantotavasta tuli lihaksi. Vanhan ja uuden layeröintiä. Yhteistä suuntaa ei kuitenkaan löytynyt. Se riitti kevyesti, kun yhteissoittoa ei tarvinnut opetella. Ella ja Aleksi -nimikkeen alla julkaistiin neljä albumia vuosina 2004–2009. www.riffi.fi 4/2018 11 lä Siistin stadin snadeille ja Rakennusvirasto jakoi sitä ainakin helsinkiläisiin päiväkoteihin. Sampo oli ehtinyt tuottaa yhtyeen kaikki neljä albumia rumpujen soiton ohella. Tarpeeksi isoa muutosta ei saataisi aikaan, jos jatkettaisiin samalla tuotantotiimillä. Vaikka kokeilla eri tempoja. Lähtökohtana on ollut että kappaleissa ei ole yhtäkään hänen ideaa. Ensimmäista kertaa bändin aikana hän halusi olla pelkkä rumpali. – Otetaan täynnä loistavia muusikoita oleva sessiobändi ja ujutetaan mukaan yksi ”väärä” elementti. Muistan hyvin voimakkaana sen fiiliksen, että tähän pitää saada jokin outo palanen. Testatakseen kappaleiden toimivuutta, bändi bookkasi itselleen minikiertueen tavallista pienempiin paikkoihin. Tämäkin sessio on jäänyt Sampon mieleen muutamastakin syystä. Sitä paitsi bändin sisältä tuottaminen oli muutenkin aika raskasta. Johanna Kurkela: Hyvästi, Dolores Haze, Warner Music Finland 2010 Johanna Kurkelalla ja levy-yhtiöllä oli halu viedä Kurkelan musiikkia popimpaan suuntaan. Sessioistaan hän muistaa päällimmäisenä sen jonkin fiiliksen, joka tulee jostain oivalluksesta, tai muuten vain vahvasta tunnelatauksesta. Kyllä sen sitten huomaa, kun se oikea versio tulee. Näin albumin sointiin saatiin hyvä yhdistelmä uutta ja vanhaa. Antaa miehen selventää. Tästä eteenpäin homma eteni helposti. Deadline is your friend! Soundimaailman luominen on yksi asia, kappaleiden sovittaminen toinen. Albumin myyntilukuja ei ollut juttua varten saatavissa. Tämä kaikki sitten nauhurin läpi Pro Toolsiin, jolloin saatiin taltioitua hyvin luonteikkaita soundeja. ”Mä olen aivan varma tästä”. – Rumpuihin laitettiin mahdollisimman vähän mikkejä. – Vaikka rummut on mitä on, niin vähän samplea perään, ja yhtäkkiä kuulostaakin tosi raikkaalta. Onko artistiuralle tulossa jatkoa. Kaikki hifistely ja rämplääminen on hänelle toissijaista. Ainoastaan kokemus tuo sen ymmärryksen. – Tuure sanoi hyvin jostain kappaleesta, että biisit jää ajankuviksi jostain hetkestä. Ethän sä voi sanoa, että sun juttu on parempi kuin toisen. Nyt viidennen levyn kohdalla tarvittiin muutosta. – Ei näytä siltä, haha. Sampolle tulee keskellä yötä se klassinen kuningasidea, että tämän biisin pitääkin mennä näin. Koska aikataulu oli tiukka, biisien loputtomaan vatvomiseen ei ollut aikaa. Ainahan se ei mee ihan nappiin. Kappaleet – kuten Autiosaari – saivat lopullisen muotonsa keikalla. Ne pitää vaan saada myydyksi bändin muille jäsenille. Surusilmäinen kauneus käväisi ilmestyessään Suomen virallisen listan ykköspaikalla. Bändi sulkeutui studioon viideksi päiväksi Miikka Huttusen äänittäessä. Varsinkin nykyään kun kovalevytilaa on loputtomiin, kappaleista voi tehdä vaikka kymmenen versiota. Se oli sellasta Pelle Peloton -touhua. Äänitettäessä taltioidaan mahdollisimman vähän ja sitten vaan jälkityöstöä päälle, että se alkaa kuulostamaan uudelta. Kun päätös sitten tehtiin, oli olo helpottunut. Seuraava palaveri olikin jo kriisipalaveri. Sampoa ei pelota tehdä jyrkkiäkään suunnanmuutoksia, jos sellaista tarvitaan. Pallo heitettiin Sampolle ja Markus Koskiselle. Kyseessä on myös tyypillinen vääntö siitä, kuinka demokraattinen bändi on ja kuka ne viimeiset päätökset tekee. Levyn tuotannollisena teemana oli ajatus täydellisyyden rikkomisesta. Sehän sellainen oman estetiikan puolustuspuhe. – Johonkin mikkiin hirveesti säröä, nää muut kasiraitamankan läpi, tohon jousikaikua ja tuonne kauheesti kompuraa, Sampo mehustelee innostuneena. Huolimatta siitä että kappaleita oli soitettu jo keikalla, viilattiin joitain ihan viime metreille. Ellan ja Aleksin levy-ura päättyi siihen, että artistit ”kasvoivat lokerostaan ulos pahemman kerran”. ”Neljätoista raitaa piti riittää koko bändille.” 08-12 Ikimuistoiset 418 Haapaniemi.indd 11 29.8.2018 17.46. Neljätoista raitaa piti riittää koko bändille. Haapaniemi ja Koskinen saivat levystä Suomen ympäristökasvatuksen seura ry:ltä ympäristökasvatuksen ruusun. Jonkun pitää vain tehdä päätöksiä, ettei jäädä loputtomaan vatvomiseen. – Mieluummin pyrin kaivamaan bändistä ne jutut. – Pitää olla rohkeutta, eikä pelätä muutosta. Levyn suuntaviivojen hahmottelu alkoi palaverista toisen tuottajan kanssa. Mä tajusin, että jos halutaan saada homma valmiiksi siinä ajassa, mun pitää se tehdä
Tulin laittaneeksi omalta osalta siihen kappaleeseen sellaista fiilistä mitä ei muuten tulisi tapahtuneeksi. Ollaan herkimmässä vaiheessa juuri ennen masterointia, jossa mietitään levy-yhtiön kanssa biisin lopullista olemusta. Vaikka kappaleen nimi oli Rakkauslaulu, sai Sampo silmät sulkiessaan näyn tummasävyisestä, raskassoutuisesta gootahtavasta sovituksesta. Tottakai suurin ansio on kappaleella ja Johannan laululla. Ja se oli siinä. Siihen päälle soitettiin omia juttuja, leikeltiin ja maskeerattiin, että ne kuulostaa omalta. Se oli erittäin villiä opiskeluaikaa. Loppujen lopuksi hienoisen säätämisen jälkeen, kappale teki itse itsensä. Oliko työskentely näin helpompaa. – En halunnut istua selän takana ja selittää miten homman pitää mennä. Kämäräisen soitto toi sessioon sen kaivatun yllätysmomentin, jota ei ehkä olisi saavutettu jos basson varressa olisi ollut ammattibasisti. Aletaan hommiin, Troy ottaa huilun käteen ja alkaa soittamaan ensimmäisiä ääniä ekaan biisiin. Tuotanto, biisi, sanat. – Tommoset hetket studiossa jää mieleen, sillä vaikka ollaankin paljon tunteiden kanssa tekemisissä, niin studiohomma on kuitenkin paljolti vaan suorittamista, jossa haetaan sitä virheetöntä ottoa. ”Otetaan täynnä loistavia muusikoita oleva sessiobändi ja ujutetaan mukaan yksi ”väärä” elementti.” 08-12 Ikimuistoiset 418 Haapaniemi.indd 12 29.8.2018 17.46. Hyvästi, Dolores Haze saavutti ilmestymisvuonna kultalevyrajan. – Yhdessä on tehty kaikki Ellat ja Aleksit, Teleksiä ja kaksi Tilkkutäkkiä. Mutta silloin kun tapahtuu jotain joka menee siitä boksista ulos – missä on ihan järjetön tunnelma – niin sitä ei kauhean usein tule vastaan. Totta kai sitä alkaa pohtimaan ja haastamaan itseään, että mistä se oli kiinni, ettei näin käynyt. Se oli mulle ikimuistoinen hetki. – Troy tulee sinne, jutellaan niitä näitä, hieno meininki ja kaikilla hauskaa. – Mikä sen määrittelee. Tehtiin ison budjetin levyä isolle paljon myyneelle artistille, ja meikä ilmoittaa yltiöpäisesti miksaavansa levyn itse. Mutta biisi oli rautaa. Vuodesta toiseen siihen törmää yllättävissäkin tilanteissa. Jotta hommaan saatiin tarpeeksi kierrettä, päätyi Kämäräinen soittamaan myös rumpuja Kielletyt kielot -kappaleeseen. Syteen tai saveen. Se oli vaan niin maagista. Jo tällä saatiin pariin kappaleeseen ”jännä sävy”. Albumia on myyty tähän mennessä 22 892 kappaletta. Ja yhtäkkiä kaikki vaan itkee siellä studiossa. Musan tekemisessä vaan on paljon selittämätöntä hommaa, kuten miksi jotkut asiat tapahtuvat kimpassa juuri niinkuin ne tapahtuvat. Mystistä on myös että mistä kappaleesta tulee hitti. u Sampo ja Markus Samposta ja Markus Koskisesta on muodostunut varsin tuottelias tuottajapari. Levyn taltiointi toteutettiin pitkälti samalla metodilla, kuin edellä mainittu Kaihon karavaanin albumi: pitkä esituotanto, jossa kappaleita mietittiin, karsittiin ja säädettiin. Ikimuistoisia hetkiä vietettiin myös kun kappaletta Ilta saapuikin niin äkkiä äänitettiin. Kyllä mä pystyn allekirjoittamaan aika monta juttua siellä. – Ei saa olla liian siivoa. Kannattaa miettiä positiivisia ja katsoa aina eteenpäin, että riittäisi paukkuja tehdä musaa vielä huomennakin. – No ei, vaan paineet olivat valtavat. Tragedia iskee. Se oli hänen ensimmäinen poplevyn miksauksensa. Suttuisella, ehkä puhelimeen lauletulla demolla oli vain laulu ja akustinen kitara. Sampon isä menehtyy. Ja siitä tuli mulle yksi suurimmista hiteistä. Meidän onni, oli että levyjä myös ostettiin, ne oli suosittuja levyjä kaikessa outoudessaan. Lo-Fi-soundista huolimatta kipaleesta tajusi saman tien, että nyt on käsillä kovaa kamaa. Ella ja Aleksin teko lietsoi meidät tekemään hommia ihan uudella tavalla. Ensimmäinen Tilkkutäkki on tehty aika pitkälle samalla tavalla. – Fiilikset oli hirmuiset. Se on mystistä ja just se mystisyys on iso osa tätä hommaa. Ei niin että sämplättäis suoraan jotain ja laitetaan suoraan biitti päälle. Säveltäjille lähetettiin vielä pyyntö c-osan värkkäämisestä. Sampo toteutti samaa ajatusta valitsemalla basistiksi kitaristi Timo Kämäräisen, jolle kasattiin soittovehkeet bassokamojen ja vahvasti jousikaiutetun kitaravahvistimen yhdistelmästä. Pohjien soitto parissa päivässä ja pitkähkö kuorrutus Koskisen kanssa erinäisten ”sekoiluraitojen” muodossa. On vaikea selittää mistä ne idikset tulee. Sitä ei voi kuitenkaan etukäteen päättää. Vaikka biisi soi radiossa, mitään ei vaan tapahdu. ”Oletko miksannut poplevyä ennen?” ”En ole”. Yksi pointeista, miksi albumi on Sampolle ikimuistoinen, oli miehen päätös miksata se itse. Ei niitä voi kuitenkaan jäädä pitkäksi aikaa pohtimaan, sillä energiat menee helposti hukkaan epäonnistumisia miettiessä. ”Toi me halutaan just nyt!” Mutta vaikka joku biisi ei lähtenytkään, voin kuitenkin todeta, että tekisin kaiken uudelleen samalla tavalla. Ainahan ekoissa jutuissa on jotain, mihin ei ole tyytyväinen, mutta ei niistä sen enempää… Kappale on loppusilausta vailla. Rakkauslaulu-kappaleesta pystyi jotain päättelemään, mutta usein, vaikka tunne on kuinka varma, ei vaan lähde. Nightwishin puhallinsoittaja Troy Donockley saapuu paikalle. Miten siinä olisikaan voinut epäonnistua. 12 www.riffi.fi 4/2018 – Sitä kuunnellessa ei välttämättä tule mieleen, että tässä on jotain jännää, mutta kun sitä alkaa kuuntelemaan analyyttisellä korvalla niin Smithin soitto tuo aivan valtavan energian siihen soittoon. Tässä yhtenä isona inspiraationa toimi DJ Shadown Endtroducing albumi, joka on kasattu kokonaan samplekollaaseista. Markus saattoi esimerkiksi siirtää MPC:lle soittorasian jokaisen sävelen erikseen, jolloin saatiin aikaiseksi ihan originelleja soundeja. Joskus tehoduolla oli jopa useampi albumi työn alla samaan aikaan. Biisimateriaali oli hyvin vaihtelevaa ja kunkkukipale vielä kadoksissa. Sattuma ja yleisön antamat merkit. Miten saan energian taltioitua musaan, joka on muuten aika kevyttä ja iskelmällistä. Toki ne on valmiita kappaleita, mutta tuotato oli samanlaista leikkimistä. – Sitten viimein tuli Paula Vesalan ja Lauri Ylösen tekemä demo. Silloinhan me etsittiin hyvä sämplejä. – Oli vaan pakko tehdä se rohkea päätös, että uskaltaa lähteä tähän juttuun. – Kun tekee näin paljon musan kanssa duunia, niin tollaset tilanteet erottuu sieltä, vaikkei kyse olekaan mistään toimistoduunista
Kapellimestari Eeva Kontu ja äänisuunnittelija Kai Poutanen kertovat millaisilla konsteilla ja kamoilla valmistuu Helsingin Kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali ”Kinky Boots”. oik.) ja Lolan/Simonin saappaisiin hyppää uusi musiikkiteatterikasvo Lauri Mikkola. Cyndi Lauperin säveltämän, Harvey Fiersteinin käsikirjoittaman ja Stephen Oremusin orkestroiman rock/pop/ soul-musikaalin ovat suomentaneet Kari Arffman ja Hanna Kaila, ja sen ohjaa Kaupunginteatterille Samuel Harjanne. www.riffi.fi 4/2018 13 B roadwaylla viisi vuotta sitten kantaesitetty Kinky Boots kertoo konkurssikypsän kenkätehtaan perineen Charlien törmäämisestä Lola-nimisenä drag queenina esiintyvään Simoniin, mistä kehkeytyy kuolematon idea liikeyrityksen pelastamiseksi. Lavalla nähdään kaikkiaan yli 30 laulavaa esiintyjää. Kinky Bootsissa Charlien roolissa nähdään monista suurmusikaaleista tuttu Petrus Kähkönen (ylh. Musikaalin kapellimestari Eeva Kontu ei tunne suurta tarTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Musikaalituotanto elää ajassa Musikaalituotanto elää ajassa – klikkejä, taustaraitoja ja plugareita Musiikkiteatterituotannot muuttuvat yhä teknologiavetoisemmiksi. K U V A : M IR K A K L E E M O L A 13-17 Kinky boots.indd 13 29.8.2018 17.48
Kipparina Kontu on läsnä kaikissa harjoituksissa. Kapun kiskalla Joissain tuotannoissa Eeva Kontun korokkeen varustelu on pelkistetty kuin oopperassa: partituuri, nuottiteline ja pinna. Kipparin työkalupakki Ennen orkesterin tuloa esiintyjät treenaavat teatterin harjoitussaleissa viikkojen ajan puhekohtauksia, lauluja ja tansseja. Klikistä johtuen muusikot, kapellimestari mukaan lukien, soittavat kuulokkeet päässä ja säätävät omat kuuntelubalanssinsa Aviomin mo nitorijärjestelmästä. Sen sijaan ”Kinky Bootsin” kapun korokkeelle noustessaan kuka tahansa sinfoniaorkesterin johtaja saisi hepulin. – Täytyy olla painavia syitä jos rupeamme jotain muuttamaan. 14 www.riffi.fi 4/2018 vetta tehdä muutoksia Kinky Bootsin kaltaiseen kansainvälisesti testattuun tuotantoon, vaikka viilaus tässä tapauksessa sallittua onkin. Muutoksia ei pidä tehdä ainakaan siksi, että haluaa jättää esitykseen oman kädenjälkensä, Kontu heittää. Kolmas kamera on varakoneena. Digitaalisessa videosig naalissa on aina pieni viive, joka voisi olla muusikolle kohta lokas, siksi monttukamera on analoginen. Kapellimestarin työpisteestä löytyy tällä kaudella partituurin lisäksi aika lailla muutakin rompetta. Eeva Kontu johtaa 11-henkistä orkesteria HKT:n rokkaavassa Kinky Boots -musikaalissa. 13-17 Kinky boots.indd 14 29.8.2018 17.48. Monissa produktioissa harjoituksien alkupätkällä kapellimestarin apuna on korrepetiittori, joka markkeeraa pianonsoitollaan näyttelijöille orkesteria, mutta tällä kertaa Kontu oli oma harjoituspianistinsa. Jos teos on menestynyt Broadwaylla, ja sen ovat työryhmät ja yleisöt ympäri maailmaa todenneet toimivaksi, suomalaisenkin kantaesityksen tiimi voi luottaa tehtyihin ratkaisuihin. – Jalkatyö on aikamoista koreografiaa kun pitää muistaa missä järjestyksessä milloinkin pitää vaihtaa soundi, painaa volyymipedaalia ja käynnistää klikki! Eeva Kontu naurahtaa. Edessä on Yamahan masterkiippari, joka ohjaa Main stagesoftan soundeja ja jalkakytkimellä käynnistetään toi selta tietokoneelta QLablistan taustaraitoja. Yhden digikameran kuva monitoroidaan näyttelijöille ja yhden analogikameran kuva muusikoille, joihin näköyhteys montussa ei ole paras mahdollinen. Kipparin ko mennossa on kaikkiaan neljä tietokonetta. Kapellimestaria kuvataan koko ajan kolmella videokame ralla. Volyymi ja sustainpedaalien lisäksi jaloissa pyörii soun dinvaihtopoljinta ja taustaraitakoneen käynnistyspoljinta
Kontu sanookin, että pitäisi huolestuttavana, jos tässä työskentelymallissa esityksen haasteita ei olisi ratkaistu siihen mennessä kun bändi istuu monttuun. – Totta kai esityksessä kaikki lähtee kipparin kädestä, mutta bändin johtaminen on lopulta vain kapea siivu koko kakkua, Kontu muistuttaa. Samaan hengenvetoon Kontu intoutuu kehumaan Kinky Bootsin näyttelijöitä, joiden kärkijoukko on ammattimuusikon taidoilla – jotkut jopa tutkinnolla – varustettuja laulajia, kuten Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola, Laura Alajääski ja monet muut. Kontu nostaa kapellimestarin ”survival kitistään” ensimmäisenä teoksen läpikotaisen tuntemisen – partituuria ja tekstiä ei voi koskaan opetella liian hyvin. – Kun kitaristeina ovat Jarmo Nikku, Jari ”Heinä” Nieminen, Warre Vartiainen ja Ville Paappanen, niin lähden siitä että jokaisella heistä on oma soundi. Jonkun kanssa pitää ehkä harjoittaa enemmän taimia, jonkun toisen kanssa jotain muuta. Jo paljon ennen musikaalin harjoituksien alkua kapu istuu koe-esiintymisraadissa päättämässä roolivalinnoista. – Ja jostain Motown-soulin fraseerauksesta oppii aina lisää, kun kuuntelee Eeva Koivusalon bassolinjoja. Oikealla uusi Waves-räkki kosketusnäyttöineen. Kun bändi tulee mukaan Kontu harjoituttaa sen mahdollisimman itsenäiseksi yksiköksi. Kontun mielestä on kapun vastuulla saada laulu kulkemaan orgaanisena osana tarinankerrontaa. Asetelma on päälaellaan verrattuna taidemusiikkiskeneen, jossa kapellimestari pitelee kaikkia Äänitarkkaamoa hallitsevaan Digico SD7T-pöytään tulee noin 130 kanavaa. Näyttelijöiden henkilökohtainen harjoituttaminen tulee seuraavana. Yhtä tärkeää lopputulokselle on, että miehitys osuu kohdalleen myös näyttämön alla, montussa. Harjoituksissa ”soittajakaverini” on ollut klikki. Suurissa musikaalituotannoissa kapellimestari on mukana jo alkumetreiltä, bändi tulee vasta muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa. 13-17 Kinky boots.indd 15 29.8.2018 17.48. – Tietysti bändin tulonkin jälkeen viilataan dynamiikkaa, ja korjataan sävyjä ja fraseerauksia, mutta kaikki päämaut, suolat ja sokerit ovat jo keitoksessa. Ja jos en saa suoraa vastausta, yritän vaistota ne. – Kuuntelen, mitä tarpeita heillä laulajina on. Kolmanneksi onnistumisen takeeksi Kontu nostaa sen, että ohjaajan kanssa on etukäteen haettu ja perusteltu iskut, joista musiikki lähtee. – Hyvän bändin saa laiskempikin kapellimestari toimimaan, mutta näyttelijälle on aina kummallinen hetki, kun puheen pitäisi muuttua lauluksi. www.riffi.fi 4/2018 15 – Koin sen eduksi siksikin, että kaikki isot numerot soitetaan klikkiin. Tontit hallussa Riffi seurasi Kinky Bootsin valmistumista elokuun puolivälissä, kun keväällä alkanut harjoitusperiodi oli edennyt pisteeseen, jossa bändi oli saatu mukaan ja ensimmäiset läpimenot täydellä joukkueella tehty. Kun oltiin menty ensimmäinen läpimeno bändin kanssa olin sekaisin onnesta, että saan soittaa näiden jäbien ja mimmien kanssa samassa bändissä! Orkesteri omillaan Eeva Kontu pyrkii noudattamaan aina samaa toimintamallia, oli esityksen musiikkityyli mikä tahansa: hän haluaa saada orkesterin harjoitusvaiheessa toimimaan oma-aloitteisesti, jotta voi keskittyä esityksessä johtamaan laulajia, joita on usein ainakin kolmisenkymmentä. Vaikka originaaliteos onkin se mistä lähdetään, oman tulkinnan muotoutuminen alkaa jo siitä, kun kuulee stemman jonkun toisen kuin sen Broadway-kitaristin soittamana. – Sitä hetkeä, milloin biisi syttyy ei voi ylenkatsoa! Täydellinen ajoitus on musiikinteatterin ydintä, musan lähdöllä ja lopettamisella on oltava tarkoin harkitut paikat. Nyt vain kuorrutellaan ja ripotellaan mausteita
Nyt jälkeenpäin siitä on ollut valtavasti etua, että on saanut käsityksen aika monen soitinperheen luonteesta. TTT:n produktioiden ohessa Kontu liidasi TV2:n ”Tartu mikkiin” musiikkivisan bändiä vuosina 2012–2014, ja sa moihin aikoihin Tampereella toimi aktiivisesti myös livebändi Eeva Kontu Vintage, joka on herättänyt ansaittua huomiota pianistilaulajansa levottomilla uussovituksilla suomirockin klassikoista. Jokaisella tunnilla improvisoitiin, ja ryhdyttiin lisäksi soittamaan pienyhtyeissä ja big bandissa. Piano tuli mukaan paljon myöhemmin, ensin sivusoitti mena. Ja tähän ei vaikuta se, onko musikaalin genre rytmimusiikkia vai jotain muuta. Helsinkiin muutettuaan Kontu on ehtinyt työskennellä HKT:n kapellimestarina ennen ajankohtaista ”Kinky Bootsia” suurmusikaaleissa ”Miten menestyä vaivatta liikeelämässä”, ”Vampyyrien tanssi” ja ”Myrskyluodon Maija”. Kuva jelppaa näyttelijöitä muun muassa taimaamisessa, sillä esiintyjien etäisyys toisistaan ja orkesterista voi olla kymmeniä metrejä ja akustinen viive sen mukainen, joten laulun, tanssin tai minkään näyttämötoiminnan ajoitusta ei voi jättää pelkän kuulokuvan varaan. Kontun vahva fyysinen ilmaisu onkin suunnattu näyttelijöille, jotka seuraavat kapellimestaria eri puolille teatteria kätketyistä videomonitoreista. Syntikat, urut sekä sähköisen ja akustisen kuuloiset lankoja käsissään loppuun saakka ja voi itsevaltiaana päättää vaikkapa uusista taiteellisista ratkaisuista vielä yleisön edessä. Sitten vain kuorrutellaan ja ripotellaan mausteita.” 13-17 Kinky boots.indd 16 29.8.2018 17.48. – Aina kun jonkun instrumentin soittamisesta alkoi tulla liian vaikeaa, nokkelana lapsena hoksasin sanoa, että ”ha luan vaihtaa soitinta!”. Laulajien tukipilarina Kontu sanoo, että varsinkin Kinky Bootsin tyyppisessä tuotannossa hänen liidaamisensa esitystilanteessa bändin suuntaan on ”Bändin liittyessä harjoituksiin kaikki päämaut, suolat ja sokerit ovat jo keitoksessa. Kontu on suoritustaan parantaakseen joskus myös katsonut kuvatallennetta johtamisestaan, voidakseen tarkastella soittajan näkökulmasta miten pärjäilee itsensä kyydissä. Kontu haki pilottikurssille, muutti Tampereelle ja jäi kaupunkiin lähes vuosikymmeneksi. 16 www.riffi.fi 4/2018 Mutkien kautta monttuun Eurajoella Satakunnassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettä nyt muusikko, teatterikapellimestari ja säveltäjä Eeva Kontu (37) ponkaisi musiikin polulle Rauman musiikkiopiston kas vattina. – Jatkon kannalta tärkeä käännekohta oli, kun pääsin Heikki Salon ja Sirkku Peltolan kirjoittamaan ja ohjaamaan ”Patukkaoopperaan” kapellimestarisäveltäjän Iiro Rantalan assariksi. Jos löytyy kohtia joista en saa kiinni, ajattelen että herranjumala mitä sähläämistä! Kontu nauraa. Samalla hän on jatkanut vierailuja Tampereella kapellimestarina sekä myös säveltänyt musiikit TTT:n esityksiin ”Viita 1949” ja ”Tytöt 1918”. – Muutoin varsinkin ne, joiden kanssa en ole ennen soittanut saattaisivat ihmetellä, että ”mitä hittoa tuo tuossa ilmeilee”. – Kun esimerkiksi ”Myrskyluodon Maijan” bändiharjoituksissa jokin kohta tuntui menevän takkuisesti saatoin kysyä konserttimestarilta, perkussionistilta tai takapultista, pitäisikö minun näyttää se paikka eri tavalla. pitkälti hoidettu siinä vaiheessa, kun hän polkaisee klikin käyntiin ja soittajat kuulevat että ”nyt lähti”. Kontu hymähtää, että hänen tutustumisensa näinkin moniin soittimiin – joihin lisättäköön vielä vaikkapa huilu ja klarinetti – johtuu loppujen lopuksi laiskuudesta ja kärsimät tömyydestä. Siinä kun klasaripuolella on päivänselvää että kapellimestari sanelee kaiken ja muut tottelevat, montussa hierarkia on löyhempi. – Koen, että hän alkoi opettaa musiikkia – ihan eri tavalla kuin aikaisemmat opettajani. Omat raidat Kinky Bootsin 11-henkinen orkesteri on HKT:n suurtuotannoissa kooltaan keskimääräinen tai sen ylärajoilla: rumpali, basisti, kaksi kitaristia, kaksi jousisoittajaa sekä kolmihenkinen puhallinsektio. Kontun mielestä musikaalikapun tehtävä on johtaa ennen kaikkea rytmiä – ei ainoastaan musiikin vaan koko esityksen rytmiä. Kontu muutti parikymppisenä Helsinkiin opiskelemaan fonia Pop Jazz Konservatorioon, kunnes tuli tieto, että TAMK:issa käynnisteltiin teatterimusiikin koulutuslinjaa. Takun johdolla perinteinen musiikkiopistomeininki luiskahti Kontun tulevaa uraa ajatellen onnekkaasti rytmimusiikillisempaan suuntaan. – Katson nauhaa ja yritän soittaa pianistina sen mukaan. Bändin näytteitä kannattaa tsekata Youtubesta. Viululla aloitettiin, sitten tuli fagotti, ja lopulta saksofoni ja opettajaksi Reijo ”Takku” Ylinen, jonka näkemystä ja opetusmetodeja Kontu ylistää. Heti bändin harjoitusten alkaessa Kontulla onkin tapana muistuttaa soittajille, että välittömästi kun biisi on orkesterilla hallussa, kapellimestari jättää muusikot pitkälti omilleen. Ollaan enemmän bändikavereita. Montussa pystyn puhumaan viulistienkin kanssa jousituksista ja asemista. Jo opiskelujen aikana tukikohdaksi tuli Tampereen Työ väen Teatteri, jonka suuren näyttämön megamusikaaleissa Kontu alkoi ensin soittaa fonipultissa ja debytoi kapellimes tarina musikaalissa ”Tuhkimo” vain 25vuotiaana
Kun kaikille laulu ja orkesterimikeille, linjatuloille, efekteil le, kaikupaluille ja komentoyhteyksille on tallennettu tilanne kohtaiset asetukset, periaatteessa miksauksen on tarkoitus toimia tusinan ryhmäfeiderin ja yhden cuenapin avulla. – Bändin pitää kuulostaa siltä, että tulee lujaa, mutta laulujen pitää kuulua senkin yli. – Riittävän ”suurta” voi olla se, että yksittäinen katsoja saa siitä hetkestä jonkun väristyksen tai oivalluksen! u 13-17 Kinky boots.indd 17 29.8.2018 17.48. www.riffi.fi 4/2018 17 Sormet feidereillä Kinky Bootsin äänisuunnittelusta vastaa Helsingin Kau punginteatterin miehistöön keväällä liittynyt Kai Poutanen. Kompuroita ja muita plugareita on joka kanavassa, jotta bändi potkisi mahdollisimman tanakasti. Kioskeista toista operoi nyt kapellimestari itse, sillä tikulla huitovalle ”pystykapulle” ei Kinky Bootsin kaltaisessa pop/soulvetoisessa musikaalissa ole niin käyttöä, vaan kapun on luontevampi liidata bändiä pianon takaa, soittaen itsekin samassa sykkeessä. Niissä on kiinnostavaa se, miten dialogi ja tarina kuljetetaan johonkin pisteeseen, jonka jälkeen ei pysty enää puhumaan vaan pitää alkaa laulaa. – Kinky Boots on selkeää, suoraa, kompressoitua ja pro sessoitua poprokkia, joka soitetaan klikkiin ja jossa kasari syntikat jytisevät, Poutanen perustelee ratkaisua ja paljastaa naputelleensa tiskiin noin 170 tilannetta, joiden avulla kaikki 130 tulokanavaa pystytään miksaamaan kahdella kädellä. Usein taustaraidat toimitetaan samassa paketissa nuottien mukana. Kontu myöntää, ettei näitä maagisia hetkiä aina saavuta, mutta niitä ei koskaan väsy metsästämään. Varsinkin kiipparistemmojen esitysohjeiksi toimitetaan maailmalta usein tarkkoja soundinvaihtoeli patch-listoja. Toisena muutoksena Wavesin plugarit – joita käytetään tässä produktiossa massiivisia määriä – on nyt irrotettu ää nitiskistä omalle tietokoneelleen ja käyttöpinnalleen. Häiritseviä taajuuksia on leikattu kanavakohtaisella ekvalisoinnilla. Taustaraidat ovat tulleet kansainvälisiin musikaaleihin jäädäkseen, ja niitä käytetään vahvistuksena, vaikka bändi olisi isokin. Se on reilua katsojia kohtaan, kun ajattelee musikaalilippujen hintoja. Kinky Bootsissa bändin kokoonpano oli esitysoikeuksissa määritelty, mutta tiedettiin että lisäksi käytetään ohjelmoituja kiipparija rytmiluuppeja. Miksattavia kanavia ja parametreja on niin paljon, että periaatteessa jokainen muutos lavalla tai montussa on oh jelmoitava seuraavaan cueen. Nyt tällaisia ei saatu edes livekiippareille, joten niidenkin osalta piti urakoida paljon ennakkoon: kuuntelua, soveltamista, valintoja. Jos miksauspöytään tulee paljon tavaraa, aika mo neen osoitteeseen sitä lähteekin. Samalla on ikään kuin palattu vanhoihin hyviin aikoihin: miksauspöy dällä miksataan ja räkistä säädellään efektejä, olkoonkin että säätöpintana palvelee pystyyn käännetty kosketusnäyttö. HKT:n suuren näyttämön äänijärjestelmä perustuu Meyer Soundin pistekaiuttimiin, jossa etulinja on kahdennettu. pianot hoidetaan kahdesta kiipparikioskista. – Suurimman vaikutuksen minuun tekivät aikoinaan ne hienot musiikkinumerot, joita klassikkomusikaaleissa riittää. Keikal la mikseristä saattaa lähteä kenties vain kaksi ränniä (L/R), meillä niitä lähtee 50–60, joista jokaiselle on oma proses sointiväylänsä. HKT:n suurmusikaalien normikäytännössä yksi miksaaja on vastannut lauluista ja toinen orkesterista, Poutanen miksaa show’n yksin. Yhteen tapahtumarikkaaseen musiikkinumeroon näitä tilannevaihtoja mahtuu kymmen kunta. Kai Poutanen voi kuljettaa haluamiaan signaaleja järjestelmän läpi eri väylissä kaiuttimille asti, millä estetään sähköisestä summautumisesta syntyviä häiriöitä. Tuntuu, että on voinut tuottaa jotain suurta. Minusta on kiehtovaa tutkia mikä on se hetki, että apuun tarvitaan puhetta surrealistisempi keino, kuten musiikki, laulu tai tanssi. Mikä siinä mahtoi alun perin niin koukuttaa. Intoa puhkuen Eeva Kontua kuvaillaan kovaksi harjoituttajaksi, joka innostaa työtovereita esimerkillään. Niinpä HKT:lla tehtiin musikaalin ääniraitaa ohjenuorana käyttäen omat taustaraidat, joihin Mongo Aaltonen soitti lyömäsoittimet, elektroniset perkussiot ohjelmoi Mikko Renfors ja kiippariosuudet ovat Joonas Mikkilän käsialaa. Livenä soitettavien kiipparisoundien ohjelmoinnista vastasi suurelta osin ykköskiipparia montussa itsekin soittava Timo Vesajoki. Koko bändin masteri on vasemman pikkusormeni alla, muut sor met elävät solistien ja kuoron mukana. – Siihen pyritään, että koko show vedetään niillä. Yli 120 kaiuttimen settiä hallitaan DMitritilamatriisilla, joka ohjaa jokaisen signaalin tiettyyn pisteeseen kaiuttimien muodostamassa kolmiulotteisessa tilassa. Musiikkiteatteri – näytteleminen, soittaminen, laulaminen ja musiikin johtaminen – kietoi Eeva Kontun pauloihinsa jo kouluaikoina. – Tässä näkyy keikka ja teatterimiksaamisen ero. Niitä ei maailmalta kuitenkaan kuulunut, eikä edes nuotteja siitä, mitä niiden pitäisi sisältää. Ja silloin kun osuu, se palkitsee. – Johdan esitystä varsin fyysisesti, koska samalla kun johtaa musiikkia ja esityksen etenemistä, johtaa tietyssä mielessä myös näyttelijäntyötä. Vuosi sitten uudistettua surroundkalustoa hyödynnetään nyt ensi kertaa reippaalla kädellä jopa bänditoistossa, kun esimerkiksi syntikkaosuuk sia pyöritetään ympäri salia. Tavoite olisi helpompi, jos kyseessä olisi konsertti, ja laulettaisiin muutamiin suuntaaviin kapulamikkeihin, mutta 36 avointa pallokuvioista nappimikkiä muuttaa asiaa ”hieman”! Poutanen virnistää. Minulle on tärkeää, että jokainen näytäntö olisi yhtä hyvä kuin ensi-ilta
010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 179 € UUTUUS! Beyerdynamic FOX USB-mikrofoni Monikäyttöinen isokalvoinen kondensaattorimikrofoni USB-liitännällä. (HSS-stratot 679 € ) Y R I T Y S P A L V E L U T Liisankatu 3, 00170 H:ki | (09) 6840 0010 | Ark. . . Nyt vain 1 390 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 399 € Pienikokoinen, mutta isosoundinen Vox Superbeetle pohjautuu 60-luvun ikoniseen malliin ja on varustettu tämän päivän analogiteknologialla. . . . . 10-18, la 10-15 Shape 40 . Shape-kaiuttimissa Flax-bassoelementit ja alu-mag. . 549 € FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. . diskanttikalotit Shape 65 . Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi XVive U2 -langaton järjestelmä 129 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi BOSE L1 Model 1S B1 -PA-järjestelmä. . . . . 399 € Shape 50 . USKOMATON UUTUUS! 9 990 € F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. . . 18-21 Näyteikkuna 418.indd 18 29.8.2018 18.22. . VOX MSB25 mini super beetle Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 649 € Fenderin uudet Player Stratot ja Telet testattavissa myymälässämme. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 1 590 € UUTUUS! Yamaha P-515 digitaalipiano Raskaan sarjan Clavinova-ominaisuudet ovat ensimmäistä kertaa saatavissa helposti liikuteltavassa muodossa. . F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. . 699 € Shape Twin . . . . F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Onkyon huippuäänentoisto. Studioäänityksiin ja mobiilikäyttöön. . . . . 849 € (Hinnat Alv 24%) Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai NOVUS NV10 hybridi digitaalipiano Ensimmäistä kertaa hybridipianojen historiassa aito flyygelin kosketinkoneisto ja sammutinjärjestelmä. 18 www.riffi.fi 4/2018 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 17.10.2018 ilmestyvässä numerossa 5/2018. . 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 129,90 € UUTUUS! Ortega Earth Series CE Suositut concertkokoiset ukulelet nyt mikillisinä versioina! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta.
19, TAMPERE Puh. Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Kosmos Pienikokoinen ja monipuolinen ambient kaiku/ delay/ swellpedaali 259 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. www.riffi.fi 4/2018 19 Varaukset / lisätiedot: • puh. 479 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tarjous 1399 € Fender American Professional Stratocaster • 3 Color Sunburst • V-Mod mikrofonit • Ruusupuuotelauta • Made In U.S.A! Fender sähkökitarat alk. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 450 €, lisää tarjouksia verkkokaupassamme. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € 18-21 Näyteikkuna 418.indd 19 29.8.2018 18.22. Ruuvikiinnitys – et tarvitse työkaluja. • teho 400 W peak • akulla jopa 8 h käyttöaikaa. Äänitä, miksaa, triggaa ja soita suosikkibiisiesi mukana! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . UUTUUS! EBS Retracer Delay Workstation Täydellinen delaytyöasema huikeilla ominaisuuksilla! Yli 200 muistipaikkaa. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Elektroakustinen rumpumoduli. P O R I S O U N D C I T Y. 1 190 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com UUTUUS! Alto Transport 12 Akkukäyttöinen aktiivikaiutin langattomalla mikrofonilla ja USB-soittimella. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 24,90 € UUTUUS! Planet Waves Universal Strap Locks Ned Steinbergin suunnittelema laadukas hihnalukko. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 559,90 € UUTUUS! Yamaha EAD10 F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 395 € NUX Stageman AC-50 50 W, 2-kanavainen huippuluokan akustinen vahvistin efekteillä. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 259,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F I MarkAudio Ergo System 2 -äänentoistojärjestelmä Kevyt, kompakti & helposti kasattava PA-setti! Teho jopa 1400 W, 360° kääntyvät yläpäät, DSP-prosessori Sisältää: 2x8" aktiivi-subwoofer, 8x2" kokoalueen satelliitti elementit (neodymium), välikaapelit, satelliittien kuljetuspussi, väliputki, asennuskiinnikkeet. Pori Sound City Oy Rautatienpuistok
20 www.riffi.fi 4/2018 LAG – Kitara-aatelia Ranskasta hinnat alk. TS312 tarjoaa 2000 wattia puhdasta tehoa, bi-amp-rakenteen sekä täysin uudelleensuunnitellut elementit. Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! ALTO PROFESSIONAL TS312 Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Laadukkaat putkinupit alk. 522 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi Arturia DrumBrute Impact Analoginen rumpukone, joka pursuaa todellista asennetta DLX-hinta: 299 € n näyteikkuna 18-21 Näyteikkuna 418.indd 20 29.8.2018 18.22. 239 € Kannattaa tutustua! Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 489 € Kurzweil KA90 on loistovalinta ensimmäiseksi sähköpianoksi aloittelevalle tai pidemmälle edenneelle soittajalle. TS3-kaiuttimet ovat myös elegantin tyylikkäitä, helposti liikuteltavia, monipuolisia sekä erittäin kestäviä. Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 839 € BOSE L1 Compact PA-laitteisto • Kuusi pientä kaiutinelementtiä, joissa on hyödynnetty Spatial Dispersion -kaiutinteknologiaa • Integroitu bassokaiutin jalustaosassa • Mukana kantolaukku ja suojapussi Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/sigma Sigma DME+ Hintaluokkansa paras kokopuukantinen elektroakustinen teräskielinen kitara Tarjous 299 € (325 €) R-JAM Group Oy, Ennekuja 2, ESPOO, 0500 400 310 Katso jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi VS Audio Royal Flush Kaksikanavainen Overdrive! CH 1: low gain overdrive CH 2: kermainen medium gain overdrive Molemmat yhdessä antavat agressiivisen putkisoundin ja mahtavan sustainin Kummallekin kanavalle on omat säätönsä Eurooppalaista käsityötä 220 € Lisätiedot TS312:sta sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi 329 € Alton uuden TS3-sarjan toisto on samanaikaisesti sekä julman tehokas että hienostuneen puhdas
Akukonin ja Studiotecin palveluksessa. Uli Jetzinger on työskennellyt alalla aikaisemmin mm. Nores Oy:llä, sekä osakasyrittäjänä Noretron Audiossa ennen siirtymistään Bright-konsernin palvelukseen. Auvisella on takanaan yli 30 vuoden kokemus alan liiketoiminnasta ja hän on aikaisemmin työskennellyt mm. Nieminen on työskennellyt pitkään Studiotecissä ennen siirtymistään Msonicin palvelukseen. Kattavassa laitenäyttelyssä ovat edustettuina mm. Kitarafaktorin soitinhuolto puolestaan säätää messuilta ostetun kielisarjan hinnalla kitaran tai basson soittokuntoon. Idemco oy:n osastolla ovat esillä musiikkilehti Riffi sekä Riffin julkaisemat oppija käsikirjat. Kumpaankin messutapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy. Yhteystiedot: Puh.: 010 320 7300 GSM: +358 50 556 4142 Sähköposti: vellu.auvinen@f-musiikki.fi • www.f-pro.fi u Msonic Oy on vahvistanut rivejään kahdella uudella ammattilaisella, kun toimitusjohtajaksi nimitetty Uli Jetzinger ja äänistudioratkaisuista vastaavaksi tuotepäälliköksi nimitetty Solja Nieminen aloittivat työnsä yrityksessä. Mielikuvitusleikit-työpajat pidetään kello 12.15 ja 14.00. F-Pro Esitystekniikka on osa F-Musiikkia. Päivän aikana Ideaparkin keskusaukion ohjelmalavalle nousevat mm. Tapahtuman lisätiedot: • www.musacorner.fi • http://lempaala.ideapark.fi • http://www.kulttuuripiipoo.fi Nimitysuutisia u Jorma ”Tipi” Tikka on nimitetty myyntipäälliköksi Audico Systems Oy:n Pro Audio -osastolle Pauli Molnárin ja Ilkka Hildénin rinnalle. Yhteystiedot: Jorma Tikka / Audico Puh.: +358 20 747 9354 GSM: +358 40 771 4044 Sähköposti: jorma.tikka@audico.fi • www.audico.fi u Veli-Heikki ”Vellu” Auvinen on nimitetty myyntijohtajaksi F-Pro Esitystekniikan palvelukseen. Teknisen tietämyksen lisäksi Tipi tuo tullessaan mittavan kokemuksen käytännön äänitöistä sekä laitekaupan puolelta, jossa hän on aiemmin työskennellyt mm. Huom! Kulttuurikeskus Piipoossa on sisäänpääsymaksu. Lastenohjelmaa Kulttuurikeskus Piipoossa Päivän aikana järjestetään lapsille teemaan sopivaa ohjelmaa, kun Kulttuurikeskus Piipoon Soitintyöpajoissa tehdään kierrätysmateriaaleista hauskoja soittimia ja opetellaan soittamaan niitä. Solja Nieminen puolestaan on opiskellut Suomessa musiikkiteknologiksi ja suorittanut lisäksi Saksassa Tonmeister-tutkinnon. www.riffi.fi 4/2018 21 Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi PRS SE MARK HOLCOMB WB LTD Erikoiserä suositusta MH-mallista Whale Blue -värillä! Valmistettu maailmanlaajuisesti vain 100 kappaletta! 990 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi 335 € Ibiza Akkukäyttöinen 800 W monitoimilaite + Kaksi langatonta mikkiä/USB/SD+BT 439 € St. Soundatan, Noretron Audion ja Bright Finlandin palveluksessa. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Sennheiser ew IEM G4 Nämä ja myös ew 100-500 G4 -langattomat mikit. Lisäksi Piipoossa järjestetään kaksi Mielikuvitusleikittyöpajaa, joissa leikitään hauskoja mielikuvitusleikkejä yhdessä. Akai, Akg, Alesis, Arturia, Boss, Blackstar, Fender, Gibson, Jackson, JBL, Kala, Korg, Marshall, Martin, Novation, Qsc, Roland sekä Vox. Musamessujen arpajaisissa on pääpalkintona arvoltaan noin 1000 euron Jackson Pro -sarjan sähkökitara. F-Pron Esitystekniikan palveluksessa Auvinen vastaa liiketoimintayksikön myynnistä ja markkinoinnista. Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennusosasto esittelee messuilla soitinrakennusja artesaanikoulutusta. Nyt meillä! 999 € AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Musacornerin musamessut Lempäälän Ideaparkissa sunnuntaina 23.9.2018 Musacornerin ja Ideaparkin järjestämät Musamessut avautuvat kello 12.00 ja näyttely on avoinna iltakuuteen. Pajojen päätteeksi pidetään yhteisjamit! Soitintyöpajat pidetään kello 13.00 ja 15.00. Anssi Kela (Martin-kitarat), Jaska Lukkarinen (Zildjian-symbaalit), Heikki Silvennoinen, Jarkko Ahola Duo (QSC, KORG, Martin, Takamine), Desto (KORG, Arturia). Yhteystiedot: Uli Jetzinger Sähköposti: uli.jetzinger@msonic.fi Solja Nieminen GSM: 358 400 214 587 Sähköposti: solja.nieminen@msonic.fi • www.msonic.fi E IN O N U R M IS T O S A M I M A N N E R H E IM O 18-21 Näyteikkuna 418.indd 21 29.8.2018 18.22. Rinnakkaistapahtumana järjestetään samaan aikaan myös valtakunnalliset levymessut
VIRTANEN KÄÄNNÖS JA HAASTATTELUN TULKKAUS: KATJA LUNDÉN – flamencon nöyrä palvelija Kitaristi Tomatito on ollut flamencon huipulla jo neljäkymmentä vuotta. Työskentely Camarónin kanssa oli flamencon ytimessä oleTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Tutkimusmatkat jazzin, tangon ja klassisen musiikin parissa eivät ole muuttaneet Tomatiton soundia. José Fernández Torres) opittiin tuntemaan jo 1970-luvulla mustalaispoikana, joka soitti flamencolaulajien pyhimykseksi nostetun Camarón de la Islan (1950–92) rinnalla. Yhteistyö alkoi Tomatiton ollessa vasta 14-vuotias. Flamenco on taustacanvas kaikelle tekemiselle. T omatito (oik. Ja kun Lucían ja Camarónin tiet erkanivat, otti Tomatito paikan mestari Camarónin vasemmalta puolen. Tämä ikoninen asetelma tuli kaikille tutuksi Camarónin kuolemaan asti vuonna 1992. Hänet ”keksi” Camarónin legendaarinen aisapari, kitaristi Paco de Lucía (1947–2014) ja pian Tomatito oli mukana bändissä. Tomatito 22-25 Tomatito.indd 22 29.8.2018 18.04
Tomatitolle maailma on ollut areena jo kymmeniä vuosia. Kiertue-elämä jazzfestivaaleilla ja konserttisaleissa poikkeaa vahvasti Espanjan tablaoissa ja ferioissa vietetyistä jami-illoista. Niinpä niin. Parrasvaloissa lukee Tomatito & Grupo. Spain again ilmestyi vuonna 2006 ja monille Tomatito on epäilemättä juuri näistä tuttu. Sitä hän tietenkin on kaikilla mittareilla. Tutut letrat ja kertosäkeet toistuivat – usein unisonossa laulettuna – kuin hymninä. Camarónin asemaa flamencossa ei voi liioitella, joten siinä maailmassa Tomatiton kaikki tekeminen heijastuu tuota taustaa vasten. Elokuussa 60 vuotta täyttänyt Tomatito ei olekaan monen muun flamencotähden tavoin hiipunut floppaavien levyjen, egotai huumeongelman 22-25 Tomatito.indd 23 29.8.2018 18.04. Se oli upeaa aikaa monin tavoin”, sanoo Tomatito äänessään kaihoa. Tein paljon keikkaa eri artistien kanssa festivaaleilla 80-luvun Andalusiassa. Mutta jos puhutaan hänen sen jälkeisestä urastaan maailmalla kiertävänä, Grammy palkittuna world music -artistina, edustaa Tomatito monelle yksinkertaisesti loistavaa kitaristia. Heidän ensimmäinen yhteislevynsä Spain (2000) palkittiin Grammylla. Silloin laulajana oli Potito, nuori komeetta. Flamencokitarasta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Lucíaa. Miehen edellisestä Tampereen keikasta on 20 vuotta. Sellaiseksi kai hänet maailmalla luokitellaankin ja se on tuonut saleihin myös täysin uutta yleisöä. Siellä oli paljon muita flamencolaulajia ja -kitaristeja”, muistelee Tomatito aikaa, jolloin hänestä tuli osa flamencon suurta tarinaa. Sillä polulla Tomatito on vieläkin. Eikä tästä uusiokäytöstä tullut haudanryöstötai rahastusfiilis, päinvastoin. Illan bändi oli hyvin perinteinen flamencobändi, mutta Tomatito on tehnyt crossover-yhteistyötä esimerkiksi Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan pianisti Michel Camilon kanssa (jonka kanssa hän vieraili Espoon April Jazz -festivaalilla 2017). Falsetoista (kitaraosuuksista) useat olivat suoria toisintoja Camarónin aikaisista levytyksistä (tai jopa lauluosuuksista). – Olen soittanut paljon jazzpiireissä. Se antoi tuotannon tuntevalle katsojalle ahaa-elämyksiä. Pitkä musta tukka laskeutuu olkapäille ja asu on huoliteltu. Siinä missä popahtavimmille poluille lähtenyt Amigo pyrkii miellyttämään yleisöä, samalla jotain olennaista flamencosta kadottaen, paranee Tomatito kuin vanha viini. Tomatito on epäilemättä sinut menneisyytensä kanssa. ”Vietin Camarónin kanssa 20 vuotta ja hänelle olen soittanut eniten, mutta olen työskennellyt paljon myös esimerkiksi Enrique Morenten kanssa. Miehen kristusmainen olemus huokuu arvokkuutta. Palmeroina (käsien taputukset) he olivat niin ikään rytmisesti tärkeitä elementtejä. Mutta kuninkaan kuoltua kruunattiin uusi kuningas. Moni asia on muuttunut. Illan konsertissa historia oli vahvasti läsnä – onneksi. On kesäkuu ja vain hetki ennen Tampere-talon keikkaa. Yhteisöllisyys on hyvin voimakasta – asia, mihin Tomatito viittaa kommentillaan. Vaikka julkisuudessa hän oli aina Camarónin kanssa, täytyy muistaa, että flamencot ovat yhtä suurta perhettä. Jostain syystä komeasti alkanut ura ulkomailla kuitenkin hiipui, niin kuin monella muullakin ”uudella supertähdellä”. ”Se oli hyvin erilaista kuin mitä nykyään teen. Taitavatkin flamencot ovat palanneet koti-ikävissään takaisin Andalusiaan perheensä pariin, eikä kaikista tietenkään yksinkertaisesti ole täyttämään isoja lavoja. Jälki vain paranee vuosi vuodelta karisman kertyessä. ”Camarónin kuoleman jälkeen keskityin soolouraani world music -tyyppisellä sapluunalla”, määrittelee Tomatito. Samasta aarrearkusta oli ammennettu myös laulajien osuuksiin. Camarónin kanssa soitimme paljon flamencofestivaaleilla. Paco de Lucía avasi aikoinaan tietä flamencolle kiertueillaan John McLaughlinin ja Al Di Meolan kanssa, kertoo Tomatito, kääntäen puheen nöyrään tyyliinsä muihin artisteihin. www.riffi.fi 4/2018 23 mista, mutta myös sen uudistamista. Tampereen konsertti todisti, ettei sitä uhkaa edes Vicente Amigo, kymmenisen vuotta nuorempi flamencon supertähti. Kiki Cortiñas ja Morenito de Llora hoitivat vakkansa mallikkaasti
Kyseessä oli kukapa muu kuin Paco de Lucía. Jälleen osoitus Tomatiton kyvystä antaa spottipaikka toiselle. Miten upeaa ja suurta musiikkia, täynnä sydäntä”, hän hehkuttaa. 24 www.riffi.fi 4/2018 mukana. 22-25 Tomatito.indd 24 29.8.2018 18.04. Soololevyillään hän on esimerkiksi soittanut sinfoniaorkesterin kanssa ja sukeltanut brasilialaisen musiikin pariin. Aikanaan näihin kokeileviin levytyksiin suhtauduttiinkin suurella ristiriidalla. Uutta musiikkia syntyy tasaiseen tahtiin, eikä siihen tarvitse hakea inspiraatiota päihteistä tai luostarista – musiikki inspiroi Tomatitoa sen kaikissa muodoissaan. Olikin sykähdyttävää kuulla Tampereella Camarónin suurimpiin hitteihin kuuluva teos, La Leyenda del Tiempo ( Federico García Lorca – Ricardo Pachón), joka vuonna 1979 sekoitti hetkeksi pakan rajoja rikkovalla tyylillään. ”Nyt minulla on meneillään projekti, maestro Joaquín Rodrigon (1901–1999) säveltämä Concierto de Aranjuez. Sen kokeilevuus oli liikaa perinteikkäille flamencoille ja Camaróninkin suosio otti hetkeksi pohjakosketusta. Mikään flamencopuritanisti – mitä varsin moni mustalaismuusikko Espanjassa on – ei Tomatito ole koskaan ollutkaan. Nyt kappale sai perinteisen flamencobändin esittämänä riisuttuna versiona tuoreen tulkinnan, mikä oli vähän nurinkurinen kehitys. Viime aikoina olen kuunnellut myös paljon klassista musiikkia. Todennäköisesti Tampereella esitetty versio olisi mennyt läpi puritanisteille myös vuonna 1979. Olikin kiinnostavaa huomata, kuinka vahva sävellys taipuu moneen. No, onhan flamencon yleisin rytmisoitinkin, cajon, Latinalaisesta-Amerikasta omittu. Teen sen Madridilaisen orkesterin kanssa ensi vuoden helmikuussa”, kertoo kitaristi tulevasta vuodesta. Tomatito esitti teosta jo Camilon kanssa duoversiona. Paco oli edelläkävijä, mutta Tomatito on yhtä lailla rajoja rikkova tekemisissään. Samaisella levyllä on loistava La Vacilona -kappale, missä vierailevana artistina on George Benson. Camarónin kuoleman jälkeen Tomatiton uralle on mahtunut monenlaista kokeilua, vaikka kaikessa kuuluukin vahva kunnioitus flamencon juuriin. ”Pidän paljon Piazzolasta, muun muassa. Tapaus se oli vuonna 1991, kun flamencokitaristi rohkeni tarttua klassisen kitaran teokseen viisikymmentä vuotta sen kantaesityksen jälkeen. Camarónin myöhempi tuotanto imi paljon vaikutteita rockja popmusiikista. Sen jälkeen alettiinkin puhua nuevo flamencosta, jolla tarkoitettiin flamencon fuusiota popja rockmusiikkiin. On merkillepantavaa, kuinka Tomatito jättää mielellään solistin viran jollekin muulle ja tekee sitä, missä hän Vasemmalta oikealle: laulaja-palmerot Kiki Cortiñas ja Morenito de Llora‚ tanssija-palmero El Polito, maestro Tomatito, kitaristi Jose Israel Fernandez sekä perkussionisti El Piraña. Meni vuosia, ennen kuin levyn käänteentekevyys hyväksyttiin. Tai mihin vaan. Levyä voikin suositella helpoksi väyläksi flamencon ja Tomatiton tuotannon pariin. Levyversio tosin on syntikkasooloineen ja rumpufilleineen hämmentävä vieläkin. Tietenkin kuuntelen koko ajan paljon flamencoa.” Astor Piazzolan musiikki ei ole mikään tuore juttu, vaan seurannut Tomatitoa jo parikymmentä vuotta. ”Synnyin muusikoksi ja kasvoin flamencokitaristiksi. Sinänsä mistään uudesta ei ole kyse. Eteläamerikkalaisen tangon ja espanjalaisen flamencon liitto onkin yhtä luonteva, aivan kuin se olisi aina odottanut naittamistaan. ”Pikku tomaatiksi” hänet nimettiin isänsä, flamencolaulaja El Tomaten mukaan. Ihastuin syvästi heidän tapaansa soittaa Piazzolaa. Piazzolan vaikutus on vahva ja kuultavissa esimerkiksi mainiolla sooloalbumilla Paseo de los Castanos (2001). Toimii. Samaa nimeä kantava studioalbumihan tuomittiin ilmestyessään aficionadojen toimesta. Arvostus alan sisälläkin on järkähtämätön. Musiikki on universaalia, se ei tarvitse kieltä”, sanoo Espanjan Almeriassa flamencoperheeseen syntynyt Tomatito. Olen siis ennen kaikkea flamencomuusikko, mutta kaikenlainen musiikki on kiehtovaa. ”Tutustuin Argentiinassa vuonna 1997 kahteen muusikkoon, Luis Salinas ja Lucho González
Se on tärkeää ja johtaa hänet hyvälle tielle. Tomatito kaiken keskellä näytti nauttivan roolistaan muiden joukossa, ei niinkään keskipisteenä. Kiertueella mukana kakkoskitaristin pallilla on oma poika, Jose Israel Fernandez, 20. Heissä kuuluikin syvä tuntemus flamencon historiaan. Ja jos joku ei ole todellista ja pysyvää, se jää vain muoti-ilmiöksi ja katoaa.” Yli 40 vuotta tien päällä Tomatito on yksi jättiläisistä. www.riffi.fi 4/2018 25 on parhaimmillaan eli säestää. En tiedä mitä tekisin ja minne menisin ilman soittamista. Tällä hetkellä kyse on taistelusta. El Piraña on alalla jo legenda, joka soitti Pacon rinnalla kuusi viimeistä vuotta. ”En koskaan edes kuuntele omaa musiikkiani. Soittajana hän ei kuitenkaan tunnista muutosta itsessään tai lähde analysoimaan esimerkiksi soundin muuttumista. Kuolen musiikkia soittaen. Mietin, miten tulkitsisin tämän flamencokitaralla. Hän on vasta nuorukainen, ja on kiertänyt mukanani siitä asti kun täytti 15. Yksi asia sentään on muuttunut. Mutta he, jotka kehittivät kaiken, puuttuvat”, pohtii Tomatito ja luettelee edesmenneitä mestareita Enrique Morentesta Antonio Mairenaan. Flamencolevyä säveltäessäni taas kuuntelen paljon flamencoa ja haen inspiraatiota siitä.” Työskentely Camilon kanssa on selvästi ollut käänteentekevää Tomatiton uralla, niin usein nimi toistuu. Itse olen sijoittanut tähän niin paljon aikaa, etten tiedä minne menisin ilman flamencoa.” Kauan hän on jaksanutkin. ”Musiikki saa minut jaksamaan – erityisesti kitara, johon soittimena olen rakastunut edelleen, yhä tässäkin iässä. Hän näkee nuorissa voimaa ja flamencon elinvoimaisena. No, matka flamencon suosimasta fryygisesta moodista jazzin diversiteettiin voi olla pitkä mestarillekin. ”Flamenco kehittyy koko ajan ja johonkin se aina myös päätyy. Flamencoperheissä, varsinkin mustalaisten keskuudessa, taidot peritään. Soittamiseen on kulunut niin paljon aikaakin, etten enää edes osaisi tehdä muuta. Onneksi!”, hän sanoo ja nauru kumpuaa syvältä rinnasta. Mutta elämä on sellaista, perheenjäseniä ja ystäviä lähtee ja täytyy vain jatkaa eteenpäin.” Silmistä kuvastuu paljon kokeneen miehen rauha. Koska Tomatito ei edelleenkään lue nuotteja, on kaiken opiskelun tapahduttava korvakuulolta. Joku toinen olisi lyönyt pillit pussiin jo 90-luvulla ”kaiken nähneenä”. He olivat minua vanhempia ja kasvoin heidän kanssaan. Asiat ovat tapahtuneet luonnollisesti omalla painollaan.” Säveltämiseen ja harjoittelemiseen käytetty aika riippuu projekteista. Upeaääninen Mari Ángeles Fernández (s. ”Olen oppinut kokonaan uudenlaisen musiikillisen maailman soittaa. Siinä miehen rytminen ja harmoninen nerokkuus pääsee todella lentoon. 1986) on laulanut isänsä levyillä ja ottanut jo paikkansa flamencomaailmassa. ”Spain forever -kiertueella Michel Camilon kanssa, minun täytyi opetella tietyt ”standardit”. Jazzin rakenne on eri: melodia, harmonia, melodia ja sooloja. Työskentely oman pojan kanssa on selvästi isälle antoisaa. ”Musiikki on ikuista. ”Olemme kuin perhe, täynnä rakkautta musiikkia kohtaan.” Niinhän sen olla pitääkin. Mutta sen enempää en ole sitä aktiivisesti ajatellut. Toivottava, että yleisö pitää kuulemastaan. Toivon myös, että hän oppii muodostamaan oman käsityksensä flamencosta. Vuoropuhelut Tomatiton kanssa olivat konsertin parasta herkkua. ”Periaatteessa musiikissa on kaikki jo keksitty, mielestäni. Sen lisäksi elämä on puhetta kitaransoitosta ja musiikista. Olen oppinut paljon, vaikka periaatteessa pysyttelenkin flamencon maailmassa.” Flamenco uusiutui huimasti nuevo flamencon puhjetessa kukkaan 70–80-luvuilla. Toki olen pyrkinyt ottamaan vastuuta taiteilijana, mutta en ikinä ajattele sitä. Minun kauttani hän tutustuu ihmisiin ja musiikkiin. On hienoa, että Tomatito jaksaa ja haluaa jakaa musiikkiaan ihmisille, myös täällä kaukana Suomessa. Camarón ja Paco kehittivät flamencon sellaiseksi kuin se nyt on ja se on yhä edelleen ylittämätöntä – emme koskaan saavuta heitä. Tomatito onneksi löysi elämälleen aivan uuden vaihteen ja sai toisen uran solistina. Mutta mitä mieltä Tomatito itse on tulevaisuudesta: onko kiviä vielä kääntämättä. Morenito de Lloran karhea soundi tuo mieleen Camarónin. Varmaan kokemukset ja ihmiset ympärillä aina väistämättä muokkaavat sitä mitä teet”, hän toteaa ja soittaa esimerkkinä Concierto de Aranjuezin teemaa. Michel taas toivoo minun pysyvän flamencossa, ja hän kieltää minua kopioimasta jazzmuusikkoja. Jose on äänittänyt omaa levyään ja se kuulostaa hienolta. On todellakin sääli, ettei heitä enää ole. Pirañan dominoiva olemus oli illan kantavia elementtejä. Ehkä vuosien päästä tiedämme mihin flamenco on menossa. Kun kysyn tunteeko hän oloaan yksinäiseksi nyt, kun Camarónin jälkeen sekä Paco de Lucía että Enrique Morente (1942–2010) ovat jo edesmenneitä, tulee rauhallisesti artikuloivasta Tomatitosta vastauksissaan yhä verkkaisempi. Tonaalisuutta pitää ehkä vaihtaa ja hienosäätää omaa ajattelua – mutta se on vain hienoa koska se on niin kehittävää. On opiskeltava, kehityttävä ja valmistauduttava ja elettävä kuten taiteilijan kuuluu. ”Hän tietää mitä tekee ja tuntee tapani. Isän luotto poikaansa on vahva. Jo keksityn voi keksiä uudelleen. Analyyttisuus ei ole silloin päällimmäisenä tekemisessä. Toivon että hän opiskelee ja edistyy ja että hänestä tulee hyvä ihminen. Kysymys on siitä, miten elementtejä osataan yhdistellä, näin voi todellakin syntyä jotain uutta ja erityistä. Jälki oli kieltämättä välillä aika kirjavaa, ei lainkaan niin sofistikoitunutta kuin vaikka Camilon ja Tomatiton yhteistyö. Minä teen musiikkia ja kuulijat sanovat onko se hyvää vai huonoa. Monet vaiheet eri musiikkityylien parissa on varmasti vaikuttanut ja muuttanutkin Tomatitoa taiteilijana. Ja tehtiinkin. ”Aloitin pienenä poikana soittamaan kitaraa, enkä tiennyt päätyväni suurille areenoille ympäri maailmaa. Taiteilija jumalan armosta Kuten sanottua, Tomatito kasvoi muusikoksi. ”Toki tunnen oloni vähän yksinäiseksi. Rakkaus saattaa hiipua ja kiinnostus kadotakin, mutta yhä vain minua kiinnostaa kitaransoitto. Lisäksi minulla on tytär, Mari, joka laulaa levyilläni. Tomatito ei kuitenkaan vain katso taaksepäin. Hehkutusta saa myös bändi, erityisesti laulaja Morenito de Llora ja perkussionisti El Piraña. Sama vaistonvarainen etsiminen jatkuu edelleen. u 22-25 Tomatito.indd 25 29.8.2018 18.04. Camarónin jälkeen mitä vain sai tehdä. Tästä keitoksesta synnytämme fuusiota. Monet ihmiset tekevät muuta ja se on myös arvokasta. Nuoret yrittävät taistella tiensä läpi ja katsovat mitä tapahtuu
Keskustelu sujahtaa välittömästi äänitystilanteen myötäja vastamäkiin sekä komppisoittajan rooliin sessioissa. 26 www.riffi.fi 4/2018 E lävästi esiintyvä ja punnituin, pitkin virkkein sävykästä brittienglantia puhuva Ash Soan pohtii sitä, miksi levyttämisestä tuli päätyö, josta hänet tunnetaan. – Kun laittaa kaksi tosi kallista Zildjianin peltiä (Overhammered Thin Constantinople 22” ja Kerope 18”) päällekkäin, niin ne kuulostavat yhdessä ihan roskikselta! KUVA: PIETRO SUTERA/MUSIKMESSE 26-30 Ash Soan.indd 26 29.8.2018 18.06. ToTEKSTI: TOMMI SAARELA Ash SOAN – biisien renki! Frankfurt Musikmessen tämänvuotisia helmiä oli mestariluokan opettajana ahkeroinut Ash Soan. Eihän tuon nyt mikään ihme luulisi olevan, jos on vähänkään kuullut miehen tunnusmerkkinä soivaa päättäväistä groovea, jossa kaikki mitä kapuloista lähtee on ”taskussa” ja pysyy. Bändirumpalina aloittanut Soan on uinut vähän itselleenkin yllätyksenä ja puolivahingossa arvostetun sessioketun nahkoihin. – Popmusassa – jota eniten teen – on se hieno piirre, että yleensä tuottajilla on jokin idea millaista groovea haetaan. Ash Soanin rummuston erikoisuus on ”ride-stäkki”, jonka perusidea on miehen itsensäkin mielestä nurinkurinen
Sitten on vain yritettävä napata ideasta kiinni, Soan hymähtää. – En voi oikein ymmärtää sitä. Studiossa työtapoja on näet monta ja ääripäät ovat etäällä. 26-30 Ash Soan.indd 27 29.8.2018 18.06. Ja sitten saa Soanilta kehuja ihan nimeltä mainiten artistiTaidolla ja tuurilla Ashley ”Ash” Soan innostui rummuista kymmenvuotiaana 1980-luvun taitteessa. Siitä käynnistyi ensin urani livesessiomiehenä ja hiljalleen myös studiokeikat. Soan kertoo, että välillä on tarjolla vanhan liiton hommaakin, jossa tavoitellaan kokonaisia ottoja. Livepuolella tämän vuosikymmenen kohokohtia on vuoden 2012 Lontoon Olympialaisten avajaiset Mike Oldfieldin bändissä. Luulisi, että läsnäolosta voisi olla etua. Pikakelataan kymmenen vuotta eteenpäin, Lontooseen, jonne suurin toivein latautunut Soan oli muuttanut opiskelemaan lisää rummunsoittoa. Soan on myös keikkaillut kymmenien A-luokan artistien kiertuekokoonpanoissa. Sessioon kutsuttu basisti kytki styrkkariinsa nauhattoman bassonsa, pani vähän efektiä väliin – ja kehitti kappaleeseen tehokkaan bassoteeman, josta tuli sittemmin yksi äänilevyn historian tunnetuimmista. Teemme jonkun levyä, joka ei ole sessioissa koskaan edes yleisönä. Monesti on jopa sessioita, joita soittaessaan Soan ei tiedä, kenen levylle raidat ovat matkalla. Porukalla parempaa Puhe siirtyy joustavasti yhteistyön ja yksin pakertamisen vertailuun. Oma lukunsa on Trevor Hornin terapiabändi The Producers, jonka rumpaliksi Soan kiinnitettiin, kun hän kerran studiossa sai tuottajagurun höristämään korviaan ”naulaamalla” Grace Jonesin tunnetuksi tekemän ”Slave to the Rhythm” -biisin kompin niin vakuuttavasti, ettei Horn ollut aiemmin kuullut vastaavaa. Voi tietysti olla, etteivät tiedä tuottajat itsekään vielä siinä vaiheessa. Hänen soittoaan on kuultu lähes viidelläkymmenellä Top Ten -albumilla Robbie Williamsista Céline Dioniin. On tuottajia, jotka tajuavat että jos panee pari kolme kaveria soittamaan yhtä aikaa samassa tilassa saattaa syntyä jotain, mitä ei muuten olisi koskaan syntynyt. – Kävi aikamoinen munkki kun näin yhtenä päivänä asuinkatuni varrella pitkän herrasmiehen heittävän bassolaukkunsa parkkiin vedetyn upean urheiluauton takakonttiin. Soanille palkitsevimpia sessioita ovat kuitenkin usein ne, kun tuottajilla ei ole oikein mitään hajua. Valmisteltiin nuoren laulajalupauksen uutta sinkkua. Historian lehdille Soan muistuttaa, että komppisoittajan panos voi olla arvaamattoman suuri ja arvokas. Sirpaleita ja kokonaisuuksia Väärään kurkkuun menneistä kahveista on Soanilla omaakin kokemusta, mutta ei aina positiivisessa mielessä. Aloin tajuta, että rummunsoiton pitää palvella biisejä. Myöhemmin ne valkkaavat haluamansa palat, enempiä kyselemättä. Del Amitri kiersi lämppärinä isojenkin nimien kanssa. – Se tarkoittaa, että tehdään biisin muoto ikään kuin ehjäksi kertalaakista. – Kun kysytään, että ”mitähän tähän pitäisi vetää” niin sehän on soittajan herkkuhetki, siinä aukeaa suuri tilaisuus. – ”Modernit” tuottajat pyytävät vain soittamaan ja heittämään pohjaan kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. Ajattelin, että tuon täytyy olla joku lakimies joka harrastaa soittamista – tai sitten se on joku tosi menestynyt muusikko. Soan on luonut 1990-luvun lopulta lukien näyttävän uran tähtiartistien levyjen luottorumpalina. Kun itse kuulee lopputuloksen valmiilta levyltä, voi tulla epäuskoinen olo: ”olenks’ mä vetänyt ton”. Viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen häntä on nähty livenä muun muassa Lisa Stansfieldin ja Sinead O’Connorin kaltaisten daamien kiertueilla. He hoitivat minulle myös saman tien hyvän opettajan. Jälkimmäinen osoittautui oikeaksi, herrasmies jota Soan ei alkuun tunnistanut oli Pino Palladino. Del Amitrin biisintekijä ei digannut siitä yhtään, vaan halusi enemmän Ringo Starria, Charlie Wattsia ja Keith Moonia. – Sen jälkeen olinkin kolkuttelemassa hänen oveaan jatkuvasti ja rupesin hengailemaan hänen seurassaan, oltiinhan me molemmat muusikoita, Soan nauraa. ”Wherever I Lay My Hat” nousi listaykköseksi ja Paul Young uudeksi tähdeksi poptaivaalle. – En ollut hirveän hyvä koulussa, enkä kovin sporttinenkaan. www.riffi.fi 4/2018 27 ki tilaus voi olla hyvinkin outo ja ympäripyöreä, halutaan vaikka komppia, joka olisi ”vähän kuin Steely Dania, mutta silleen punkahtavasti”. Ystävyyden syvennyttyä Palladino uskalsi suositella uutta rumpalituttavaansa bändiin nimeltä Del Amitri, mistä Soanin ammattiuran voidaan katsoa alkaneen. Tuottajat tykästyivät Palladinon panokseen niin, että nostivat basson koko biisin tärkeimmäksi elementiksi laulun rinnalle. Lukuisien tähtiartistien levyille kompit koputellut Soan kertoo tehneensä eräällekin – nimen hän jättää kohteliaasti mainitsematta – jo useita albumeita, ilman että olisi ikinä saanut tavata artistia itseään. Musassa ja rummuissa sen sijaan oli imua, jokin sai minut keskittymään niihin enemmän kuin muuhun. Usko oli koe tuksella. Kaksi edellistä yritystä olivat flopanneet, ja tuottajat hakivat kolmannelle levylle valittuun Marvin Gayen klassikkobiisiin ties mitä lähestymiskulmia, mutta arri ei vaan toiminut. Vanhempani tajusivat, että soittaminen oli minulle tärkeää, ja sain oman setin. Palladino on kertonut vetäneensä kahvit väärään kurkkuun, kun kuuli biisin radiosta ensi kertaa. – Se oli hyvin opettavaista, olin nimittäin siinä vaiheessa vielä kallellani Hakimiin, Colaiutaan ja fuusiohommaan. Tässä kohtaa on pakko valottaa Soanin tarinoinnissa vähän väliä vilahtelevan soittajakollegan ja tärkeimmän mentorin, basisti Pino Palladinon roolia eräässä 1980-luvun alun sessiossa, jonka piti aluksi olla vain yksi monista
– Mega-artistien kanssa se on monesti silkka turvallisuuskysymys, että ei uskalleta lähettää netin kautta biisifaileja maailmalle, etteivät ne joutuisi vääriin käsiin. – Täytän ensi vuonna 50. Ja tupa oli aina täynnä. Soittajat kutsutaan mieluummin valvottuun studioon, jotta biisit säilyvät turvassa. – Rumpalin heikoin raaja on vasen jalka. Ja jos Soan treenaa, hän haluaa rakentaa harjoituksistakin jotain musikaalisesti kiinnostavaa ja käyttökelpoista. Soan näyttää pari näppärän kuuloista harjoitetta, joista saa leivottua kompin sekaan kivoja mausteita. Niihin aikoihin oli pitkän, vaivalloisen ”Jos iso artisti on lasin toisella puolella, voin kokemuksesta sanoa että kyllä se panee soittajan yrittämään parastaan.” Ash Soan luennoi urastaan, ajatuksistaan sekä rumpujen liveja studio soiton salaisuuksista neljän päivän ajan Musikmessessä. Ja jos iso artisti on lasin toisella puolella, voin kokemuksesta sanoa että kyllä se panee soittajan yrittämään parastaan. Eli pannaanpa se töihin, tekemään jotain siistiä. Musiikkia kohti Soan luonnehtii isoimmaksi vahvuudekseen kyvyn ”soittaa timea”, siis kompata pelkistäen, hoitaa tonttinsa ilman turhaa häiriköintiä. Välimaaston aarteita Soan kertoo kysyneensä kerran Pino Palladinolta, joka ”on soittanut kaikkien kanssa”, kenellä rumpalilla on ollut hänen mielestään paras time. Palladino oli hetken mietittyään päätynyt Jeff Porcaroon. Eli kyse ei ole siitä mitä soitat, vaan miten. Ei kuulemma tule enää niin harjoiteltua – nyt ennemminkin vain soitetaan sitä soitinta. Joskus pitää kuitenkin ajella useampi tunti Lontooseen studioon, ja syy voi sellainen jota ei tulisi ajatelleeksi. Neljän ja kuuden nuotin fillit koostuvat oikean käden tuplaiskuista haikkaan, vasemman käden haamuiskusta virveliin ja vasemman jalan polkaisusta, jonka pitää kuulostaa mahdollisimman samalta kuin kapulaiskun. 28 www.riffi.fi 4/2018 katraan toinen ääripää, brittiläinen laulaja-lauluntekijä Adele. – Viisivuotias tyttäreni osaa soittaa nämä kompit, joissa on periaatteessa samat nuotit. On sillä merkitystä onko artisti paikalla vai ei! Soan itse on työskennellyt viime vuodet paljolti Englannin maaseudulla sijaitsevasta Windmill-äänitysstudiostaan käsin. Adele voi pyytää jotain, vaikka että ”kuulen tässä kohtaa niin kuin jotain marssirumpuja”. Olin 14-vuotias kun kuulin ekaa kertaa ”Rosannan”. KUVA: PIETRO SUTERA/MUSIKMESSE 26-30 Ash Soan.indd 28 29.8.2018 18.06. Sitten tarjoan hänelle virvelikuvion, ja näen kun lasin takaa nousee peukkuja. – Hän tulee aina studioon. Mutta ei se kuulosta samalta. Soan huokaisee, ettei hänen soittotekniikkansa ole muka enää niin hyvä kuin joskus aiemmin. – On järkevää panna independenssiharjoitteetkin palvelemaan jotain musikaalista tavoitetta, Soan sanoo ja näyttää esimerkin, joka samalla paljastaa miksi Zildjianin New Beat -haikka on hänelle tärkeä: koska siinä on terävä, nopea ja erottuva pedaalisoundi
Sama Omar Hakimin kanssa, vaikka ihailen suuresti molempia… Soan tiivistää, että ”kaikki” rumpalithan haluavat pohjimmiltaan vain soittaa fuusiota – ainakin noina aikoina halusivat. Soan maalailee, että hienoimmat löydöt musiikissa on kätketty suoran biitin ja swingin väliin. – Sitä täytyy toistaa pitkään, siis tosi pitkään, niin että sen saa lihasmuistiin. Se vei viikkoja, kun kelasi nauhaa eestaas ja yritti ratkaista arvoitusta, Soan muistelee. Sen sijaan jälkikäteen ei pystytä luomaan jännitettä, jonka hyvä rumpali voi biisiin tuottaa. Hän kuitenkin päätti lähteä etsimään omaa ääntään ja alkoi tavoitella sielukasta, ytimekästä soittotyyliä, joka palvelee enemmän biisien vaatimuksia. Kun soittaa pari kolme kuukautta jonkun sellaisen biisin mukana, jossa komppaa vaikka Porcaro, Steve Jordan tai Bernard Purdie niin siitä alkaa tulla luontevaa itsellekin ihan väkisin. Uusi työtapa teki juuri tuloaan studioihin. Sitä ennen tarvitaan tietysti taito soittaa tasan klikkiin, jotta soitto ei huoju sattumanvaraisesti. työn takana saada tuommoiset groovet selville. – Vinnie Colaiutakin oli suosikkejani. Tulin pakosta tutustuneeksi lajeihin, jotka eivät minua musadiggarina kiinnosta yhtään. Fuusiota pakoon Ash Soanin teini-iässä 1980-puolivälissä levyraidat olivat turvoksissaan rumpukoneita ja synarumpuja. – Purkitin studiossa kerran ottoa, jota kaikki diggasivat kunOhutrunkoinen Gretsch Broadkaster vastaa Ash Soanin sointitarpeisiin. Soan havahtuu pohtimaan nykypäivän digitaaliäänittämisen outouksia, sitä kuinka rumpali voidaan taimata jälkikäteen vaikka kuinka tarkkaan. Soan muistaa ajanjakson ”vuosikymmenenä, joka sai rumpalit hermostumaan”. Se naksuttaa siellä, ja rumpali voi ”tanssia” klikin ympärillä. Silloin luovutetaan suosiolla päärooli koneperkkaosastolle, ja soitetaan setillä tiluja päälle, Soan kohauttaa olkapäitään. – Siellä on iso maailma, jossa asuvat kaikki suuret: Porcaro, Steve Gadd ja muut. – Kriittinen tekijä on vasen käsi, siis väistämättä huonompi kätesi. KUVA: MANDY MELLENTHIN/GEWA 26-30 Ash Soan.indd 29 29.8.2018 18.06. Hän on itse tästä loistoesimerkki, vetää The Whossa mutta soittaa vaikka hiphoppia jos niikseen tulee. Soanin mukaan kaikissa shuffleissa, varsinkin half timessa olennaisinta on pääja haamuiskujen suhde ja dynamiikka. Muuten se kuulostaa vain väkinäiseltä, mekaaniselta harjoitukselta johon ei löydy soljuvaa otetta. Siihen täytyy saada enemmän hallintaa, jotta saa onnistumaan kaikki ne haamuiskut, mitä half time shuffle edellyttää. – Hakim on sanonut, että klikin kanssa pitää osata kaveerata. – Pino sanoo aina, että ”jos olet muusikko, tehtäväsi on soittaa”. Heille on tärkeää juuri se välimaasto. – Se maksaa itsensä takaisin, jos käyttää aikaa siihen missä haluaa tulla hyväksi. Eikä klaaraamiseen ole oikotietä, vaan toistoja. Soan on varma siitä, että ammattilaisuudessa on etua, jos pystyy olemaan avoin monille tyyleille. Onneksi tajusin ajoissa, ettei minusta tule ”colaiutaa”. www.riffi.fi 4/2018 29 Teeveestä tuttu Ash Soan on Iso-Britannian ”kalletorniainen” tai ”anssinykänen”, eli soittaja, jonka myös suuri yleisö tunnistaa. Toisaalta silloin vaikuttivat myös Porcaro, Gadd kuin myös Stewart Copeland ja Manu Katché. Sellainen on telkkarin voima, mies on nimittäin soittanut tällä vuosikymmenellä huimia katsojalukuja keränneen Voice UK -laulukilpailun housebandissa. Hän ei silti usko, että on huono juttu, jos on pakotettu pysyttelemään yhden aiheen parissa vähän pidempään. Vaikka kuinka harjoittelisin, se ei vaan luonnistu. Frankfurtissa Soanin molemmissa seteissä oli vakiokokoisen 12-tuumaisen etutomin paikalla kymppituumainen, jollaisen etuja äänitystoiminnassa mies ei väsy kehumaan. Mitä Soan tekee silloin, kun kompilta vaaditaan elektronisempaa sykettä. Ja toistoja. Gridejä ja klikkejä Soan sanoo aloitelleensa sessioita aikana, jolloin klikki ei ollut vielä niin tärkeä tai välttämätön kuin tänään. Eipähän tule säntäilleeksi jutusta toiseen. – Se oli kiva keikka. Ei siinä sen kummempaa. Entäpä näiden ”lajien” koneelliset rumpusoundit ja -luupit. – Ja siinä se jippo onkin: pitää soittaa simppelisti, mutta kuinka saada se kuulostamaan hyvältä – tai mieluummin loistavalta. Sellaisia biisejä ei ole tämän päivän tvlaulumittelöissä ihan vähän. Porcaron tunnetuksi tekemä half time shuffle on Soaninkin tavaramerkkejä. Soan on alusta asti pärjännyt klikin kanssa loistavasti, mutta se että osaa soittaa tarkasti klikkiin ei hänen mielestään tee soitosta hyvän kuuloista, ehkä jopa päinvastoin. Neljän tuotantokauden aikana sai soittaa satoja biisejä, joista useimpia en muuten olisi tullut kuulleeksi enkä varmasti menisi ostamaan. – On vain hyväksyttävä, että jossain EDM-musassa akustisen setin soundi on ihan hanurista, se ei vaan pelitä
Vanhan 1700-luvun tuulimyllyn seinät on restauroitu pitkälti olkipaaleilla, joten tilassa on Soanin rummuille ihanteellinen, lämmin ja kuivahko soundi. u KUVA: MANDY MELLENTHIN/GEWA 26-30 Ash Soan.indd 30 29.8.2018 18.06. Harjoittele lukemaan tilanteita, sillä aina kaikki ei mene putkeen, ja silloin pitää osata tehdä oikeat liikkeet – esimerkiksi pystyä kertomaan mielipiteesi nätisti tai vain pitämään suusi kiinni. LA:ssa näet juodaan silloin aamukahveja. Ja valitse setti, jonka saat käden käänteessä muunnettua funkimmaksi, rokimmaksi, miksi tahansa. – Asuin Lontoossa yli 20 vuotta mutta kun ruvettiin saa”Rumpalin heikoin raaja on vasen jalka. Raivokas somettaminen liittyy paljolti Soanin noihin aikoihin muuttuneeseen toimenkuvaan. 5. Soan on taltioinut kotipajassaan periaatteessa samalla setillä ja suht samoilla säädöillä rumpuraitoja Jeff Lorberin jazzista Billy Idolin punk-henkiseen rockiin. Tajusin, että noinhan se menee! Rumpuja tuulimyllystä Vakuuttavan kokoisen Instagram-seuraajajoukon kerännyt Ash Soan on kaikkea muuta kuin tyypillinen some-sukupolven soittaja. Soitossa pitää olla tunnelma, joka palvelee biisiä dynaamisesti. – Steve Gaddin konsertissa Royal Albert Hallissa oli yllättävää huomata, että hän soitti tuhansille ihmisille samalla dynamiikalla kuin olisi ollut keikalla jossain pikku klubissa. Turha yrittää samaa itse paiskaamalla kannuja lavalla kuin joku ääliö. Pannaanpa se töihin, tekemään jotain siistiä.” – Tuottajat ja laulajat tykkäävät matalista, läskeistä virvelisoundeista, jotka ovat taajuudeltaan lähempänä bassoa kuin laulua. 3. 2. Perheen kasvaessa rumpali näet päätti vaihtaa maisemaa ja muutti Lontoosta maaseudulle Norfolkiin. Sellaista tuottaja hakee, ei häntä kiinnosta alkaa kokeilla olisiko juuri oppimasi tuplabassarikuvio periaatteessa passeli tähän balladiin. Bisnes on kuitenkin lähtenyt pelittämään paremmin kuin hyvin: Windmill-studiossa taltioiduista rumpuraidoista on tullut joissain piireissä jo käsite. Tällainen ei olisi käynyt päinsä vielä kymmenen vuotta sitten, mutta nyt kun levybisnes on niin erilaista ja tekniikka kehittynyt, tämä on täysin mahdollista. Soanin mielestä livenä voi turvallisesti soittaa niin kuin studiossa: sama dynamiikka, sama perus volume. Tärkeintä on kommunikaatio kaikkien kanssa, tuottajasta kahvinkeittäjään. – Ei Windmill mikään Abbey Road ole, mutta on siellä tehty aika paljon isojen levyjen rumpupohjia. Studion asiakkaina ovat olleet muun muassa Seal, Trevor Horn, Ronan Keating, Take That ja James Morrison. – Lähiniityillä lampaat vähän hermostuvat öisestä metelöinnistäni, mutta niitä lukuun ottamatta ratkaisu on kelvannut kaikille, Ash Soan hymähtää. Joku voi pyytää ”eri” soundia – ja jos sitä ei löydy, olet pulassa. Vähän pelotti muuttaa melkein neljän tunnin ajomatkan päähän Lontoosta, jonne jäivät kaikki vuo sien varrella luodut kontaktit, Soan tunnustaa. 4. Rumpalilta halutaan biisiin jotain sellaista ekstraa, mikä siitä puuttuu, ja jännitteen pitää kantaa koko sen 3–4 minuutin ajan. Pitää voida luottaa siihen, että miksaaja etupäässä osaa hommansa ja nostaa rummut tarvittaessa esiin. Toimenpiteen jälkeen se ei kuulostanut enää yhtään miltään. Varaudu tuleviin tilanteisiin myös kalustopoliittisesti: ota mukaan pari kolme haikkaa, muutama crash ja ride, muutama snare. Soundi on tärkeä osa äänittämistä. Pian viisikymppiä täyttävä brittirumpali loikkasi kuitenkin muutama vuosi sitten isosti nettiin, ja hänen kohdallaan tulokset ovat olleet hedelmällisiä. Rakenna läsnäolijoihin sellaiset suhteet, että he luottavat sinuun ja antavat sinun tehdä duunisi. Rumpalien rakastama kireä virvelisoundi on usein tilaajan tarpeisiin aivan liian erottuva. Vaikka se oli täydellisesti taimissa, jotain katosi! Ja vielä yksi neuvo. Ole ajoissa paikalla. Pitää saada hyvä soundi käyttöön nopeasti, jos pyydetään. maan lapsia niin haluttiin maalle, jossa meillä voisi olla eläimiä, traktori – ja äänitysmesta. nes joku ehdotti, että kvantisoidaanpa tuo vielä gridiin. Soan kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä Norfolkissa. Kun hän lähtee tekemään sessiota, jonka asiakas on Los Angelesissa, hän voi panna illalla lapset nukkumaan ja kävellä pihan poikki studioon. 30 www.riffi.fi 4/2018 Sessiorumpalin 5 käskyä 1
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Wentus Blues Band – yli 30 vuotta eikä suotta Wentus Blues Band on kasvanut Suomessa ja laajemminkin Pohjolassa jo melkoiseksi instituutioksi. www.riffi.fi 4/2018 31 A lkuvuodesta ilmestyneellä Throwback-albumilla Wentus Blues Band soittaa materiaalia Eddie Kirklandilta, Canned Heatilta, Sven Zetterbergiltä, Rock Bottomilta, Hungry Johnilta, Eric Bibbiltä, Louisiana Rediltä sekä Phil Guylta. 31-33 Wentus.indd 31 29.8.2018 18.07. Mistä moinen. Ei vähiten siksi, että yli 30-vuoden taipaleellaan se on kiertänyt runsaasti kansainvälisten bluesartistien kanssa. Nyt olimme pitäneet keikkataukoa, ja aloimme sen jälkeen poimia näitä hienoja biisejä, joita olimme muiden kanssa soittaneet, bändin perustajajäsenet Robban Hägnas ja kitaristi Niko Riippa kertovat Tampereen Saaribluesissa kesäkuussa. Uusimmalla levyllään yhtye tulkitsee heidän musiikkiaan. – Oikeastaan levy sai alkunsa siitä, että ihmiset ovat aina toivoneet meidän soittavan keikoilla Eddie Kirklandin kappaleen ”Rainbow”
Niin tapahtui nytkin, sillä kolmessa päivässä talteen saatiin 25 kappaletta. Myös levyn äänitys ja miksaus oli bändin hallussa, sillä siitä oli vastuussa rumpali Daniel Hjerppe. – Äänitystilassa oli yksi iso huone, ja olimme kaikki siinä tilassa lähellä toisiamme. Näin he ajattelevat, mikä on todella erikoista, koska Eurooppaan sieltä saa kuitenkin tulla tienaamaan verovapaata rahaa 20 000 taalaan asti. Ja kuten tuohon aikaan oli yleistä, myös Kokkolassa oli aktiivinen elävän musiikin yhdistys. Blues-musiikki on perinnemusaa, joten tietyt asiat täytyy omaksua ja osata ennen kuin alkaa tekemään omaa juttua. Periaattessa se voisi avata markkinoita. Kysyttiin vain heiltä, josko voisimme käyttää niitä tiloja, Hägnas taustoittaa. Jos levy jäisi listalle, niin silloin keikkailua Yhdysvalloissa voitaisiin miettiäkin. Se luo minun mielestä vähän erilaisen lähtökohdan ja fiiliksen, kun ei lähdetä siitä, että jälkeenpäin voi korjata, Niko Riippa pohtii. Interface oli Universal Audion Apollo, Hjerppe kertoo. – Niillä kavereilla oli oma blues-bändi, ja ne innostivat meitä. – Kyseessä on vanha puurakennus, entinen koulu. Samoin se oli kivunnut Roots Music Reportin kovatasoiselle TOP 50-listalle. Saatiin myös soittaa niiden tapahtumissa. Robban kertoo, että bändin tapana on yleensä äänittää levyt todella nopeasti, ”Wentuksen tyyliin”. Treenikämppä on kuitenkin siellä, ollut jo vuodesta 1987 lähtien. 32 www.riffi.fi 4/2018 Näiden artistien musiikki on vuosien varrella tarjonnut paljon inspiraatiota myös omalle tuotannolle. – Vanhat artistit kuolevat pois vuorotellen, eikä uusia kiinnostavia nimiä tule kuitenkaan niin paljon. Pitää olla esillä Keväällä Throwback oli ollut pari kuukautta peräkkäin Yhdysvalloissa Living Blues Radio Chartsin TOP 20-listalla. – Uskon, että meille on hyväksi, että käytetään sitä samaa ideologiaa. – Me tykätään tehdä omia juttuja, mutta nekin menee yleensä niin, että ”miten Carey Bell olisi ajatellut tätä tai miten Eddie Kirkland olisi tehnyt nämä ratkaisut”. Lähimikityksen lisäksi asettelin myös tilamikit, mutta miksauksessa heivasin ne pois; kaikkiin mikrofoneihin tuli kuitenkin sitä tilaa. Se on tärkeää varsinkin kun äänitetään digitaalisesti. ”Täysin live” tarkoittaa siis sitä, että myös laulaja Juho Kinaret lauloi osuutensa yhtä aikaa bändin kanssa. – Se jää nähtäväksi. Lisäksi äänitykset tehtiin täysin livenä soittamalla pari ottoa kustakin kappaleesta. Vaatiiko keikkailu blues-genressä ylipäänsä säännöllisesti uutta levyä. Tämä maailma kun nyt on niin, että koko ajan täytyy olla jollain tavalla esillä. Toisaalta hän on sitä mieltä, että eurooppalaisille blues-yhtyeille voisi tulevaisuudessa avautua mahdollisuuksia Yhdysvalloista. Teksasilaisia bluesbändejä vieraili Kokkolassakin, ja me päästiin varhaisvuosina jopa Duke Robillardin lämppäriksi, Robban muistelee. Siihen tarvitaan vähän pohjaa, Riippa ja Hägnas pohtivat. Vahvistimien ja rumpujen kanssa käytettiin osittain nauhamikkejä. Tuollainen on kuitenkin monesta asiasta kiinni, ja joka tapauksessa sinne panostaminen vaatisi kolmen vuoden suunnitelman. – Ne toimii roots-musassa hyvin, sillä ne vie sellaisen terän pois soundista. Pie”Yleensä soitettiin kolme ottoa biisistä, ja monesti ensimmäinen käytettiin.” 31-33 Wentus.indd 32 29.8.2018 18.07. Studio Linnusperän Martat Wentus Blues Band perustettiin Kokkolassa vuonna 1986. Myös koko maassa oli silloin vilkas juurimusan skene. – Onhan se aina uran kannalta hyvä. Nykyään kaikki yhtyeen jäsenet eivät toki enää ole Kokkolasta. Ylipäänsä bändille on tärkeää, että digitaalisen äänittämisen periaate on sama kuin analogimaailmassa. Mutta esimerkiksi työlupia on todella vaikea saada, koska sinne ei saa mennä tienaamaan mitään – silloin viedään amerikkalaisilta työtä. Ihan jo senkin vuoksi, etteivät kaikki päätökset jää miksausvaiheeseen. Ohjelmatoimistoakin luotsaava Robban kertoo, miten tällaiset asiat korreloivat keikkamyyntiin. Pekka Gröhnin kosketinsoittimet puolestaan äänitettiin vahvistimen kautta linjasoundin sijaan. Siellä myös Throwback-levy taltioitiin. Pienen kaupungin musaskene on aina ollut vilkas, ”ihan pelimannimusiikista lähtien”, samoin kuin koko pohjanmaan rannikon. Alakerrassa on Linnusperän Marttojen kokoontumistilat vanhoissa kouluhuoneissa. Lisäksi rumpujen overhedeista tilan saa esiin todella nopeasti, kun niitä kompressoi
Ihan pelkkää Presaria kokoelma ei ole: – Omistan myös Danelectro Longhornin, joka on ’50–60-lukujen vaihteesta. Vanhin vahvistimeni on Gibson GA-25 vuodelta 1948; niitä sotaveteraanit tekivät Gibsonin tehtaalla. Ne ovat todella hyviä ja harvinaisia soittimia, enkä tiedä on toista sellaista Suomessa. – Sulla on kaksi 6V6-pääteputkea. Ne suunnitteli tuon vahvistimen kuin siinä olisi resonaattori ja kaula: siksi siinä on 12ja kuusituumainen kaiutin. Dylania suomeksi, mutta entäs bluesia suomeksi. Silloin vahvistin soundaa tomien, virvelin ja peltien kanssa parhaiten. Myös Presareita on Hägnasilla on useita vuosimalleja. Riipan mielestä tietyt vahvistimet, kuten kitaratkin, saavuttivatkin huippunsa hyvin nopeasti. Se poiki idean levystä, jolla suomalaiset artistit esittäisivät uusia suomenkielisiä käännöksiä meidän säestämänä. Toki vanhoissa rummuissa on soundi, mutta usein ne on kuin kirveellä veistettyjä. Se kuitenkin vaatisi laulajalta täydellistä tyylin hallintaa, Niko Riippa pohtii. – Sen entinen omistaja oli Chuck Berghofer, legendaarinen sessiobasisti Los Angelesissa. Se on jännää, että nykyään halutaan pysyä kiinni sellaisessa. – Sen jälkeen meni vain huonompaan suuntaan: vaikka teho nousi, soundi ei parantunut. Myös rumpali Daniel Hjerppe suosii vintage-kalustoa: – Soitan enimmäkseen vanhoilla Ludareilla, jotka ovat ’60–70-luvuilta. Toisaalta levy sai näkyvyyttä ja julkaisukonsertti myytiin täyteen. Tärkeä tekijä Wentus Blues Bandin pitkän uran takana on sen tapa heittäytyä projekteihin muiden solistien kanssa. Eurooppaan mennään, jos tulee kutsu esimerkiksi festareille, mutta silloin me lennetään. Nykyään rummut on paremmin rakennettuja, mutta ehkä puu ei sitten ole niin hyvää. Ei me enää lähdetä sinne asumaan moottoritielle, Robban ja Niko toteavat. Kitaristi pystyy soittamaan dynaamisesti yksi yhteen rumpujen kanssa, ja dynamiikka on rumpalin hallussa. Lopulta Sony ei kuitenkaan projektiin tarttunut, vaikka Ruotsissa vastaava levy oli myynyt kultaa. Hänen mielestään 1950-luvulla maailma oli avoin: – Kamoja kehittivät huippuinsinöörit; ne samat kaverit olivat armeijassa kehittäneet radiotekniikkaa. Niistä vuosimallin ’56 soittimella olisi monta tarinaa kerrottavanaan . www.riffi.fi 4/2018 33 ”Onkin aika kiinnostavaa, että kun me kaikki diggaillaan vanhoja äänityksiä, niin niissähän jutut soitettiin tuolloin tuliterillä kamoilla.” Kun pyydän pöydän ääressä olevaa bändin kitaristi-basistirumpali -kolmikkoa kertomaan laitteistaan, muut luovuttavat aloitusvuoron Niko Riipalle. – Ampegia olen käyttänyt vuosikymmeniä. Robban kuitenkin vihjaa, että jotain tällaistakin saattaa olla tulossa: – Voin paljastaa, että olen käynyt yhden kaverin kanssa keskusteluita, että tehtäis tällainen erikoisjuttu. Digitekniikka puolestaan kuulostaa nyt paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Onkin aika kiinnostavaa, että kun me kaikki diggaillaan vanhoja äänityksiä, niin niissähän jutut soitettiin tuolloin tuliterillä kamoilla. Riipan mielestä roots-musiikkia soittaessa kitaristin tulee antaa rumpalille tilaa. Robban Hägnas puolestaan toteaa olevansa hyvin perinteinen ”Ampeg ja Presari” -mies. Väitän, että kymmenen vuoden päästä katsottuna tämä oli sen kulta-aikaa. Sain ostettua basson halvalla Canned Heatin Larry Taylorin kautta. Paljon soitan kuitenkin Fender Custom Shopin punaisella relic-mallilla, joka on vuodelta 2014. u Dynamiikan pitää olla rumpalin hallussa 31-33 Wentus.indd 33 29.8.2018 18.07. – Järjestin Dylan-illan Tavastialla hänen täyttäessään 70 vuotta. Tarkemmin sanoen rakastan vanhoja kitaravahvistimia. Onko suomenkielisen blues-levyn tekeminen käynyt koskaan mielessä. Myös Suomen Sony (Dylanin levy-yhtiö), oli kiinnostunut sillä ehdolla, että hankin ensin käännösluvat. Mehän lähinnä kierretään Chevy Vanilla Suomea ja Ruotsia, ne on meidän suurimmat markkinat. Soundi on kuin laittaisi viisseikan akustisen eteen, toimii omalla tavallaan. – Se oli kyllä tosi kornia. Keikoilla taas suosin vanhaa point-to-point-Marshallia, koska sillä varmasti pärjää, mutta se ei ole missään nimessä paras vaihtoehto. Se oli todella nastaa, Niko Riippa muistelee. Hyvät muistot jäi myös E-studion sessioista, joissa levy taltioitiin muutamassa päivässä. Käy nimittäin ilmi, että kitaristi on ”täysin vintage-friikki”. Niistä V4b on se ”minun kone”. Sama juttu oli ’50-luvulla, silloin design oli aika kovaa. Se tarkoittaa, että varsinkin studiossa paras ja samalla myös maksimiteho kitaravahvistimelle on 12 wattia. – Kun artisti tuli paikalle, käytiin biisiä vähän läpi, ja äänitettiin heti saman tien. Niko Riippa saa viimeisen suunvuoron. Pedaaleja en käytä lainkaan. Yleensä soitettiin kolme ottoa biisistä, ja monesti ensimmäinen käytettiin. Tietyt biisit on ajassa kiinni, ja niissä on kysymys tilan ja ajan ohella myös siitä mitä laitteita käytettiin ja jopa siitä millaista sähköä tuli seinistä. Mutta yksi niistä on aivan omanlaisensa: Robban Hägnasin tuottama ja julkaisema Dylan Suomeksi (2016). Ja kun yksi kaveri on tuonut paljon jenkkiautoja Yhdysvalloista, olen sitten ostanut Ebaysta ’70-luvun Ampeg-nuppeja. Siihen menikin yli kaksi vuotta. – Toki enemmän tai vähemmän kaikki tässä bändissä on. – Tuo Dylan-levyhän oli aika bluesia, eikä puhdas bluesalbumikaan suomeksi olisi mahdottomuus. Lisäksi minulla on Ampeg-basso, jota kutsun ”Pohjan Akaksi”, koska soundi on ihan hemmetin tuhti. Mutta siitä lisää sitten kahden vuoden päästä, hän nauraa. En ole kuitenkaan mikään super-puritanisti. Kerrankin tällaista tehtiin suomeksi, mutta meidän levy-yhtiöt ei lähteneet siihen mukaan, Niko Riippa toteaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin heidän ’90-luvun alkupuolen vahvistimiinsa. net klubitkin sitä aina kyselee, vaikkei se välttämätön olisikaan keikan saamisen kannalta
Toinen ”To Be Frank” etsi jo omaa suuntaa, mutta vasta musisointi Platypus Ensemblen (2000–2008) kanssa auttoi löytämään oman äänen, sävellystyylin ja vapaan improvisaation. T emppeliaukion kirkossa Helsingissä voi kesälläkin kuulla pianonsoittoa. Se tuntuu tulevan mukaan teoksiini luontaisesti jazzin maailmasta, toteaa Hille. Konsertto saksofonille kuuluu sekin teoslistalle. Viimeisin merkkipaalu vapaan improvisaation saralla on kevättalvella 2018 f#-orkesterin kanssa tehty levy ”The Wannsee Punk”, josta löytyy arvio Riffin internetsivuilta. Erään konsertin harjoituksia seuratessaan miksauspöydän luona hänen vieressään istui ukko, joka oli harjoittamassa omaa uutta biisiään. Muusikkona ja musiikintekijänä Hilleä on kiinnostanut myös säveltämisen ja vapaan improvisaation risteyskohta. Ensimmäinen jousikvartetto valmistui 2004. Mozart ja Beethoven tietenkin alkuun, mutta tärkeitä säveltäjiä heidän jälkeensä ovat olleet erityisesti Maurice Ravel, Alban Berg ja Arnold Schönberg. Farbformen-levyllä kuullaan tiukkaa pulssia ja rivakoita tanssirytmejä. – Groove on tärkeä myös sävelletyssä klassisessa ja nykymusiikissa. Keskeisenä oman musiikin tekemisen päämääränä Hille pitää sitä, että sävelletty musiikki kuulostaisi improvisaatiolta ja improvisoitu sävelletyltä. Tuotannossa onkin kuultavissa piirteitä jazzista ja klassisesta nykymusiikista. Säveltäminen Platypus Ensemblen jälkeen Hille halusi keskittyä enemmän teos ten ”läpisäveltämiseen” ja musiikkia onkin syntynyt muun muassa bandoneonille, decacordelle, big bandille ja jousikvartetille. ”On tärkeää jättää tilaa spontaaneille ideoille ja sattumalle.” 34-37 Sid Hille.indd 34 29.8.2018 19.02. Tapahtumien yllätyksellisyys innostaa jatkamaan etsimistä ja keksimistä. Platypus Ensemblen esittämä musiikki koostui sävelletyistä ja improvisoiduista jaksoista. Klassinen ja nykymusiikki ovat kiinnostaneet Hilleä pienestä pitäen ja lapsuuteen kuuluvat myös ne perinteiset pianotunnit. – Musiikin tekemisessä tärkeää on nykyhetki, ja rohkeus keksiä juttuja ilman harjoittelua tai valmistautumista, tyylillä: kokeillaan tätä! On tärkeää jättää tilaa spontaaneille ideoille ja sattumalle. Kirkossa vieraileva saattaa piipahtaa paikalle juuri silloin, kun siellä vuodesta 2001 alkaen konsertoinut Sid Hille soittaa 425:nnen kerran. Improvisointi on hetkessä säveltämistä 1970-luvussa Saksassa muusikon uraansa aloittelevalla Hillellä ei vielä ollut mielestään tarpeeksi taitoa improvisoida vapaasti. Tämä oli visionäärinen säveltäjä Karl-Heinz Stockhausen. Platypuksen toiminta huipentui viimeiseen levyyn ”The Rite of Passage”, jossa mukana oli jousikvartetti. Vuosien saatossa Hilleä on käynyt kirkossa kuuntelemassa tuhansittain ihmisiä, ja leikkimielisesti Hille pohtiikin olevansa kenties Suomen valokuvatuin muusikko Aasiassa. Se välittyy sitten kuitenkin lopputuloksesta, vaikka levyjulkaisuilla siinä onkin paljon äänen prosessointia ja tuottamista välissä. Kotikaupunki Donau-Eschingenissä järjestettävien musiikkijuhlien yhteydessä Hillellä oli 70-luvun loppuvuosina myös mainio mahdollisuus saada sisäpiirin tuntumaa konserttimusiikin maailmaan. Vuonna 2021 Hillen täyttäessä 60 vuotta hän haluaisi soittaa kirkossa 500:nnen keikkansa. Vuosien kuluessa vapaa improvisaatio oman muusikkouden toteuttamisen keinona on tullut Hillelle koko ajan tärkeämmäksi. Kaksi muuta jousikvartettoa sisältävä ”Farbformen”-levy valittiin YLE:n kuuntelijoiden vuoden suosikkilevyksi 2017. Vuonna 2015 Hille julkaisi kirkossa äänitetyn levyn, ”How Shall I Receive You”, jonka musiikin hän improvisoi suomalaisten virsimelodioiden pohjalta. Ne pitävät soittajat virkeänä ja luovana sekä antavat teoksille tiettyä sattumanvaraista luonnetta. Levyn valmistuttua Hille oli mielestään kuitenkin sanonut kaiken sanottavansa akustisesta jatsista Platypuksen kanssa. 34 www.riffi.fi 4/2018 TEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: MINNA HATINEN Sid HILLE – säveltäjä ja improvisaattori Läpikirjoitettua jazzia ja klassista nyky musiikkia sekä vapaata improvisaatiota, ambienttia ja elektroakustista ilmaisua keikoilla, levyillä ja elokuvissa: Hillen musiikissa on ilmaisunvapautta. Ensimmäinen oma levy ”Dunjin’s Dance” kuulosti Pat Methenyltä. Viime aikoina Hillen mukana on silloin tällöin ollut esiintymässä duona myös muita muusikoita, kuten Pepa Päivinen, Teemu Viinikainen, Heikki Nikula, Markus Hohti ja Jukka Perko muutamia mainitakseni. – Rytmisen ilakoinnin lisäksi kirjoitin Farbformen-levyllä julkaistuihin jousikvartetteihin myös muutamia improvisatorisia osuuksia
Ihmettelin, mitä tapahtui. Itävallassa Grazissa ja Sveitsissä Bernissä olisi ollut opetusta, mutta silloin vielä ei ollut uskallusta lähteä sinne. Toinen Donau-Eschengenin festivaaleilta mieleen jäänyt kokemus oli, kun Hille oli kuuntelemassa ison sinfoniaorkesterin konserttia. Jousille, pianolle ja perkussiolle kirjoitettu musiikki oli ilmestymisvuotenaan Jussi-ehdokkaana. Halua jazzin opiskeluun olisi ollut, mutta sitä ei opetettu Saksassa vielä missään 1970-luvun lopulla. Sen kanssa tehtiin levykin, kun täti rahoitti 500 kappaleen painoksen. Ja tietty vaikutteet ja ihanteet kuuluu jossain määrin kaikessa mun musiikissa. – Tää elektroninen soittimisto on lisännyt ilmaisu voimaisuutta ja soundeista syntyvää kekseliäisyyttä. Muutamien ”hippikommuunissa” vietettyjen vuosien jälkeen Hille haki ja pääsi Hollannin Utrechtissa sijaitsevaan School of the Artsiin opiskelemaan jazzpianoa. – Hain opiskelemaan myös Rotterdamin konservatorioon, mutta mua ei otettu sisään väärien esikuvien, Jarrettin, Townerin, Abercombien ja ECM-julkaisujen ihannoinnin, vuoksi. – Siellä kuului monenlaisia hienoja ja outojakin ääniä. 1993 Hille valmistui jazzpianistiksi, mutta jatkoi vielä vuoden klassisella linjalla taitojaan hioen. – Minulle säveltäjänä on olleet merkittäviä biisejä myös sellaiset popja rock-genrejen biisit kuin The Beatlesin ”Revolution 9” ja Frank Zappan ”We’re only in it for the money”. Vahvoja jatsahtavia piirteitä kuuluu just mun jousikvartetoissakin, jotka on julkaistu Farb formen-levyllä. Utrechtiin mut kyllä sitten otettiin opiskelijaksi, koska sinne esikuvat kelpasivat, ja mulla oli jo vähän omaa näkemystä sekä omia biisejäkin. Elektroniikka tuntuu nykyään kulkevan mulla tärkeässä osassa musantekoa. Pianonsoiton opettaja soitatti myös boogie woogieta, ja 17-vuotiaana Hillellä olikin jo sitä soittava bändi. – Esimerkiksi mun ambient-musassa yhdistelen klassista, nykymusaa ja jazzia. Ensimmäinen pitkä elokuva, Kohtaamisia, on vuodelta 2010. nykymusiikin kuulijakunta oli siihen aikaan kovin konservatiivista, muistelee Hille nauraen. Elantonsa hän hankki opintojen ohessa tanssibändeissä soittaen. Muutamaa vuotta myöhemmin akustisen soittimen rinnalle tuli Rhodes-sähköpiano. 34-37 Sid Hille.indd 35 29.8.2018 19.02. Yhtäkkiä yleisö kuitenkin alkoi buuaamaan ja puolet lähti pois kesken kaiken. Kolmas pitkä elokuva, Ainoat oikeat (2013), on taas romanttinen komedia, jossa soittaa jazzkvintetti. Klassisen musiikin opiskelusta on hänelle ollut iloa myös sävellysten tekemisessä. Vieruskaverini sanoi, että orkesterin soittamassa kappaleessa kuului duurisointu... Elokuvamusiikki Hille on säveltänyt musiikit kolmeen pitkään, kahteen lyhyeen ja pariin dokumenttielokuvaan. Suuri herätys oli kuitenkin Chick Corean Return to forever -bändin keikka Saksan televisiossa. Sitä seurasi Tähtitaivas talon yllä, jonka musiikin instrumentaatio on basso, kitara, kantele ja piano
Mutta viime aikoina kaikki aika on mennyt levyjen tekemiseen – oman musiikin tekeminen ja julkaiseminen on kuitenkin mun pääasia. Vähitellen Hille alkoi rakentaa kontakteja muihin muu sikoihin. Sitten laudassa on Digitechin HarmonyMan antamassa käyttöön harmonisointiefektejä, Xotic:n EP-booster sekä Mackien 402 VLZ4 -pikkumikseri, jonka kautta reititän sisääntulot sähkösoittimista. Siellä asuessaan hän myös julkaisi kaksi ensimmäistä omaa soolopianolevyään. Kokkolassa Hille meni kysymään töitä konservato rion rehtori Heikki Aholta. Mikään varsinanen ”thereministi” Hille ei koe olevansa, mutta pystyy toteuttamaan soittimella ne asiat, joita haluaa. Se kuitenkin kuulostaa hyvältä efektoituna. 1994 hän tapasi suomalaisen tulevan vaimonsa viulisti Virpi Taskisen. 8,35 snt/puh.+17,17 snt/min. Pitäisi vaan opiskella sitä enemmän. – Arturian Microbrute on rajoitettu, yksinkertainen, käytännöllinen ja kevyt. 8,35 snt/puh.+6,00 snt/min. Samana vuonna Taskinen sai töitä Kes kiPohjanmaan kamariorkesterista Kokkolasta, jonne he yhdessä muuttivat. – Viime vuosina oon kuitenkin kiinnostunut elektronisten soittimien sekä efektien käytöstä. Parin vuoden jälkeen Hille kuitenkin irtisanoutui heittäytyen täysin va paaksi taiteilijaksi, ja sillä tiellä hän on edelleen. Siinä helpottaa soittimen laaja ääniala ja mahdollisuus vaivattomiin glissandoihin sekä erityisesti ilmaisuvoimainen sustain ja vibrato. 2002 Taskinen sai töitä Radion sinfoniaorkesterista, jonka vuoksi molemmat muuttivat Helsinkiin. 010 230 8400 www.punamusta.com Vain yksi voi olla tällainen. Soitin on muutenkin mielenkiintoinen. Sitä on helppo kuljettaa mukana keikoilla. – Tykkään kuitenkin Korgin pehmeästä soundista; erityisesti bassotaajuuksilla. Tällaisesta esimerkkinä hän mainitsee levyn ONE (2011), jonka tekemisestä Pia Antikainen on tehnyt dokumenttielokuvan ”A room for ONE”. Sain uuden innostuksen jazzkitaristi Teemu Viinikaiselta, joka auttoi mua oppimaan efek tien käyttöä ja rakentamaan ekan oman pedaalilaudan. Soundien ja kontrollerien pätsäys on siinä kuitenkin monimutkaista enkä mä pysty vielä improvisoimaan nopeas ti soittimella. 36 www.riffi.fi 4/2018 – Tähtitaivas talon yllä -elokuvasta pyysin tuotantoyhtiöltä itselleni kopion ilman ääniraitaa. 34-37 Sid Hille.indd 36 29.8.2018 19.02. Matkapuh. Soitin on lelumainen, ja siinä on pienet koskettimet. Thereminin soitto on visuaalisesti näyttävää, ja soitin onkin ollut mukana myös ulkomaankiertueilla. Platypuk sesta alkoi Hillen varsinainen ura taiteilijana. – Nykyään mun laudassa on T.C. Elektroniikka Hillen ensimmäinen syntetisaattori oli Yamaha DX2, jota hän käytti Utrechtin aikoinaan soittaessaan tanssibändissä. Sitä me ollaan bändin kanssa soitettu keikoilla niin, että leffa pyörii ja vedetään musiikit livenä päälle. Työtä löytyikin heti konser vatorion big bandin johtajana. Lankapuh. Näistä Rhodes on Hillen perustyökalu, jota hän käyttää eniten. – Moog Sub 37 kiehtoo mua Korgia enemmän tällä hetkellä, koska Moogilla pääsee nopeasti ja helposti soittamaan: siinä kullakin nappulalla tehdään jotain selkeää. Juuri ennen muuttoa Hille oli kiinnitetty lehtoriksi KeskiPohjanmaan konservatoriolle, jossa hän sitten parin vuoden ajan kävi Helsingistä käsin viikoittain opettamassa. Valmistuttuaan hän jatkoi vielä vuo den klassisen pianon opiskelua. – Sit mulla on myös Korg MS-20 minisekä Moog Sub 37 -syntetisaattorit. Rahalla syntyi sarja Frutas Maduras. Keikoilla elektronisina signaalilähteinä Hille käyttää Fender Rhodes -sähköpianoa, Arturian Microbrutea ja Thereminiä. Platypus ja apurahan saaminen olivat kään nekohtia, joiden kautta Hille tajusi haluavansa keskittyä enemmän oman musiikin tekemiseen ja tuottamiseen. Levytuottaja ja keikkamyyjä Hille tykkää kuunnella pitkällä kaarella rakennettua musiikkia, jossa on laajoja kokonaisuuksia ja paljon erilaista musiikillista taPoimintoja polun varrelta Sid Hille syntyi Freiburgissa 1961 ja kasvoi DonauEschin genissä, joka on tärkeä uuden musiikin kaupunki ja tar josi oivat puitteet klassisen pianonsoiton opiskeluun. 2001 Hille sai ensimmäisen ison apurahansa Big Band sävellyksen tekemiseen. Ensimmäinen bändi Platypus Ensemble syntyi neljä vuotta Suomeen muuttamisen jälkeen. Electronics:n Ditto 2 -loopperi, Strymonin Flintja El Capistan -pedaalit, Electro Harmonixin Frequency Analyzer, jota soitan uudella f#-bändin The Wannsee punk! -levyllä parissa biisissä. Lisäksi sillä nopea ja helppo improvisoida. FM-synteesillä rakennetut soundit eivät kuitenkaan koskaan miellyttäneet korvaa, mikä leimasi suhtautumista pitkän aikaa koko syntetisaattorimaailmaan. Myöhemmin hän sai lisää opetustyötä, ja kehitti konservatoriolle pop/jazzope tusta. ”Levyjen tekeminen ja julkaiseminen on mulle myös oman työn ja ammatillisen historian dokumentointia.” Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatulostus Positiivisesti erilainen painotalo p. Hille tykkää tehdä leffamusiikkia myös improvisaationa luoden äänimaisemaa ja ambienttia, mutta kuitenkin niin, että musiikki toimisi myös itsenäisesti ilman kuvaa. Hille treenasi omaa soittoaan päivät ja opetti illat. Korg MS-20 mini on ollut mulla mukana parilla keikalla. 1986–1993 Hille opiskeli jazzpianoa Hollannissa Utrechtin School of Artsissa. Mulla on tärkeetä, että varsinkin pitkien elokuvien leffamusa toimii myös livetilanteessa
Lankapuh. u Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatulostus Positiivisesti erilainen painotalo p. eivät tällä haavaa Hillea hetkauta, koska jos joku hänen musiikkinsa löytää, löytäjä on sitä yleensä erityisesti etsinyt – ja jos etsii netistä Sid Hilleä, niin löytää kyllä hetkessä Satnamusicin nettisivut, joista äänitemaistiaisia voi kuulla ja äänitteet voi hankkia. – Mä muuten tein pari vuotta sitten digijakelemiseen liittyvän taiteellisen kannanoton, biisin joka humoristiselta nimeltään on ”Spotify my jazz”. – On aikaa vievää soitella festivaaleille, klubeille ja muille keikkajärjestäjille yrittäen myydä omia bändejä. Tällä hetkellä se ei vielä kuitenkaan ole mielekästä. Mä myyn mun levyjä keikoilla, ja nykyään ihmiset myös tilaa multa suoraan levyjä. Tällaiseen hän tähtää omissa levytuotannoissaan. Matkapuh. Olis mahtavaa löytää joku agentti luotsaamaan kaikki nää bändien juoksevat käytännön hommat. – Mä tykkään tehdä ihan fyysisiä CD-levyjä. 8,35 snt/puh.+17,17 snt/min. – Mä oon voinu toteuttaa taiteellisesti sitä, mitä haluan, koska oon saanu apurahoja säveltämiseen, levyjen tekemiseen ja keikkakiertueisiin. 34-37 Sid Hille.indd 37 29.8.2018 19.02. varaa, ja joka on hyvin äänitetty ja tuotettu. – Olisi silti hienoa joskus saada omasta musiikista elantoa myös jakelemalla sitä digitaalisesti. – Haluan julkaista mun musiikin itse, koska haluan pitää langat omissa käsissä. Lisäksi levyjä on myynnissä myös Amazonilla ja Discogs:lla. Sen esitti Keski-Pohjanmaan jazzorkesteri Snellman-salissa Kokkolassa 12.11.2016. Aikoinaan yksi Platypus Ensemblen levy on julkaistu Alban kautta, mutta mä haluaisin senkin oikeudet takaisin itselleni. Mulla on oma Satnamusic-ääniteja musiikkikustantamo, jonka kautta mä julkaisen. 8,35 snt/puh.+6,00 snt/min. Digitaalisesta julkaisemista Hille ei tällä hetkellä oikein välitä, koska niissä jakelu ja rahanjako tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja hämärältä. Mä haluaisin keskittyä säveltämään, sovittamaan, johtamaan bändejä taiteellisesti, tuottamaan levyjä ja keikkailemaan. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” -levy, jonka konseptimaisuus iski aikoinaan lujaa Hillen musiikilliseen tajuntaan. Lisäksi pitää hankkia matkat ja majoitukset sekä järjestää kuljetuslogistiikka, kuten vuokrata bändibussit. Levyjen tekeminen ja julkaiseminen on mulle myös oman työn ja ammatillisen historian dokumentointia. Oon kaikista saamistani apurahoista hyvin kiitollinen. Promokanavinakaan Spotify, Deezer, Youtube, jne. 010 230 8400 www.punamusta.com Vain yksi voi olla tällainen. Yhtenä syynä on The Beatlesin ”Sgt. Onneksi esimerkiksi Suomen musiikintekijät, Teosto ja Suomen säveltäjät tekee koko ajan työtä tilanteen edistämiseksi oikeudenmukaisemmaksi meille musiikintekijöille. Tällä hetkellä Hille huolehtii itse bändiensä keikkamyynnistä ja käytännön järjestelyistä.Keikkamyyjälle olisikin työsarkaa
38-39 Magpie Salute.indd 38 29.8.2018 18.10. K ovinkaan moni bändi tuskin saa ensimmäisillä keikoillaan aivan samanlaista vastaanottoa kuin Magpie Salute. Black Crowesista tutun kitaristi Rich Robinsonin ohella bändistä löytyy muitakin vanhoja Crowes-muusikoita. Magpie Saluten perustaja Rich Robinson muodosti veljensä Chris Robinsonin kanssa ’80-90-lukujen juurevimpiin listabändeihin kuuluneen Black Crowesin ytimen. Luova kemia oli tuottoisaa, mutta toistaalta veljesten välit olivat niin räjähdysalttiit, että pillit päätettiin laittaa pussiin muutama vuosi sitTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: DAVID McCLISTER Rich Robinson & Magpie Salute – korpeista tuli harakoita Magpie Saluten High Water I -levyn laadukkuus ei yllätä, onhan taustalla juurevan jenkkirockin konkareita. Sen ura alkoi viime vuonna neljällä loppuunmyydyllä keikalla New Yorkin Gramercy-teatterissa, ennen ensimmäistäkään julkaistua kappaletta. Samaan syssyyn tulivat luontevasti isot haastattelut Yhdysvaltain johtavissa rockja kitaralehdissä. Syytä puhelulle siis
Sen jälkeen jatkettiin päällesoitoilla. u ”Periaate oli se, että jokainen tuo pöydälle kaiken mitä on.” 38-39 Magpie Salute.indd 39 29.8.2018 18.10. Studion alakerrassa oli muutama 4 ×12ja 2 ×12-kaappi, joihin niitä kytkettiin. – Periaate oli se, että jokainen tuo pöydälle kaiken mitä on. Ja vanhoja mikrofoneja tottakai. Noin 20 vahvistinta jaettiin erilaisiin setteihin. Ja olihan meillä myös Silverface Deluxea ja Magnatonea. Se on vähän sama kuin söisi McDonaldsissa joka päivä, Rich nauraa ja jatkaa: minun mielestäni taiteilijan homma on kuitenkin tehdä taidetta sen sijaan, että ajattelisi siitä mahdollisesti saatavaa rahallista hyötyä. Samoin otin mukaan esimerkiksi Harry Joycet ja Reevesin Voxtyylisen kombon. Nyt laulut ovat omia, ja samalla myös bändi on löytänyt muotonsa. Näin myös High Water I -albumilla, joskin nyt studion arkkitehtuuri asetti omat rajoitteensa. Magpie Saluten debyytti – Woodstockin Applehead-studiolla pienen yleisön edessä äänitetty studio-live – sisälsi sekin lainakappaleita myös Black Crowesilta. High Water I -albumille bändi tiivistyi sekstetiksi, jossa Robinsonin lisäksi entisiä Black Crowes -soittajia ovat kitaristi Marc Ford ja basisti Sven Pipien. – Sen kirjoittivat Marc Ford ja John Hogg yhdessä. Kyseessä on prototyyppi, joka on itse asiassa rakennettu Pohjois-Irlannissa Lowdenin tehtaalta. Silloin tien päällä oli enemmänkin musiikkirevyy, koska lavalla oli kymmenen ihmistä. Niinpä minä ja (rumpali) Joe Magistro soitimme pohjat yhtä aikaa sisään, toki joissain myös Sven oli mukana. www.riffi.fi 4/2018 39 ten. Siinä ensimmäisenä huomion kiinnitti tanakka, akustisen kitaran matalilla kielillä soitettu rytminen riffi. Noita kitaroita on myös Rich Robinsonilla, sillä Tony Zemaitis valmisti hänelle soittimia ennen kuolemaansa. Miten se syntyi. – Mielestäni on hienoa, että samalla levyllä on sellaisia lauluja kuin Sister Moon ja Hand in Hand sekä toisaalta Before The Wind ja High Water. Levyn ilmestymisen tiimoilta yhtye pistäytyi jo elokuussa muutamassa Euroopan kaupungissa akustisena triona (Robinson, Ford, Hogg). – Viime vuoden kiertueella oli enemmänkin kyse siitä, että juhlistimme Black Crowesissa ja omissa projekteissa soittamaamme musiikkia. Laulaja John Hogg, kosketinsoittaja Matt Slocum sekä rumpali Joe Magistro taas ovat tuttuja Robinsonin muista yhtyeistä. Lisäksi riffi on soitettu avoimella F-virityksellä, Rich kertoo. – Se on Martin D-28 vuodelta 1953. Tämä levy johtaa toiseen osaan, sillä High Water II ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. Kitaroita oli yhteensä ”noin 50”, eikä vahvistimissakaan jääty aivan pieneen lukumäärään. Rich Robinsonin mielestä musiikillisesti moniulotteiset levyt ovat nykyään melko harvinaisia: – Ihmiset ovat nykyään tottuneet siihen, että heille tarjotaan juuri sitä mitä heidän koetaan odottavan. Tältä triolta löytyy myös YouTube-video Ronnie Lanen vanhasta April Fool -kappaleesta. – Kaikki perusraidat äänitettiin studiolivenä. Tuolloin settiin ei kuulu enää Crowes-kappaleita, vaan omia lauluja, sillä ”nyt olemme bändi”. Ja nyt hän omistaa myös uuden George Harrison -mallin, ainutlaatuisena prototyyppinä. Siksi meidän tulee tehdä parhaamme, Robinson pohtii Robinsonin mainitsema, 12/8-pianokompilla kulkeva Sister Moon on levyn parhaita kappaleita. Kaksi levyä yhdestä sessiosta High Water I -albumin kappaleet viimeisteltiin kolmen henkilön kesken, kun Hogg ja Ford tulivat Robinsonin silloiseen kotikaupunkiin Nashvilleen työstämään materialia. Sittemmin kumpikin heistä on soittanut Crowes-materiaalia myös omillaan. 50 kitaralla, 20 vahvistimella Rich Robinson kertoo, että tuottajana ja soittajana hän pyrkii mahdollisimman luonnolliseen, live-tilanteen omaiseen taltiointiin. Kyseessä on erityisesti brittirock-tähtien suosiossa ollut Zemaitis. Rich Robinson on myös tunnettu analogilaitteiden ystävänä, joten studio oli perinteinen. – April Fool -videolla soittamani akustisen sain nykyiseltä Zemaitis-yhtiöltä. Bändi siis kuulostaa yhtenäiseltä, hän jatkaa. Rich Robinsonin ja Marc Fordin yhteistyönä syntynyt nimikappale High Water kuuluu myös levyn helmiin. Tony Zemaitis (1935–2002) oli englantilainen soitinrakentaja, jonka soittimia päätyi 1960ja -70-luvuilla monien kitaratähtien omistukseen. Yleisöä ei tohdita yllättää. Milläs kitaralla soundi irtosi. Ajattelen levyjä kokonaisuuksina. Zemaitis, kuten esikuvillakin Magpie Salute matkustaa ensimmäiselle kiertueelleen Eurooppaan marras-joulukuussa. Marcilla taas oli Satellitet ja vanhoja TweedFendereitä. Omia soittokamoja Robinsonilla ja Marc Fordilla oli äänityksissä huomattava määrä. – Kun levytimme 29 kappaletta, oli selvää että noista sessioista syntyy kaksi levyä. – Vahvistimista muodostimme useampia rigejä, joita pystyimme vaihtamaan aina biisin mukaan, kun haettiin erilaisia sävyjä. Sillä tavalla joku kuuntelija voi kokea jotain merkittävää, esimerkiksi inspiroitua tai saada lohdutusta. Yleensä selvisimme yhdellä-kahdella otolla. Vaikka niissä sivutaan aika montaa tyyliä, ne eivät riitele keskenään. Siinä Robinson soittaa vieläpä saman valmistajan kitaralla kuin kappaleen alkuperäinen esittäjä. Itse toin vuoden ’71 Marshall JMP 50 -nupin sekä sen Silver Jubileen, jolla soitin jo Black Crowesin Southern Harmony -levyllä Shake Your Moneymakerin. Minä taas toin studioon Gretschin Falconeita ja Streamlinerin, Teleä, Stratoa, Les Paulia, 345:ta, Dan Armstrongia, Danelectron 12-kielistä, erilaisia akustisia kitaroita; koko arsenaalini. Erityisesti hänen metallipäällysteiset sähkökitaransa saivat paljon huomioita sen jälkeen, kun Rolling Stonesin Ron Wood alkoi sellaista käyttää. Marc oli alunperin säveltänyt sen kitaralla, mutta kun John vei sen kotiinsa työstettäväksi, hän soitti sitä pianolla ja kehitti kappaleen piano-osan. – Marc soitti Ashereillaan. Niinpä meillä oli aluksi neljäkymmentä kappaletta, joista 29 äänitimme kymmenen päivän studiosessioissa. Löytyikö kokonaisuuden balanssi helposti. Kerron levyn tuottajanakin toimineelle Robinsonille, että mielestäni albumi on hyvä sekoitus rankasti rokkaavia sekä akustisia ja tunnelmallisia lauluja. Aivan mahtava soitin, Robinson vakuuttaa. Kappale kuulosti niin kauniilta, ettei minulla ollut siihen mitään lisättävää. Ihan kaikkea en edes muista. Taitaa siis olla niin, että nyt elokuussa julkaistu High Water I on se varsinainen esikoinen. Mutta jo silloin pohdimme tulevaa, ja aloimme kiertueen puolivälissä kirjoittaa lauluja tulevalle levylle, toteaa langan päässä oleva Rich Robinson. En halunnut jättää mitään julkaisematta. – Käytimme Tridentin äänipöytää sekä muutakin rautaa, kuten kompressoreita. Studiossa ei kuitenkaan ollut isoa soittotilaa, vaan kolme pienempää huonetta, joten teimme sen minkä pystyimme. Jos jollain oli jo hyvä laulu olemassa, sille ei tehty enää mitään
Muutama vuosi myöhemmin Rantanen liittyi Sami Hurmerinnan bändiin, jossa tuli tutuksi myös ”aisapari” Anssi Nykänen. Ja siitähän minä just tykkään. Elektroniikka on täysin alkuperäinen, samoin mikrofonit. Mutta omasta mielestäni sekin on ominaisuus, eikä vika. Ainahan näissä bassoissa on se niin sanottu ”dead spot”, joka sijaitsee G-kielen hja cis -sävelten välillä. 40 www.riffi.fi 4/2018 H arri Rantasella tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun hän soitti ensimmäistä kertaa bassoa levylle. Tämä on siis tällainen hybridi, jonka tilasin Englannista. Hiotuilla kielillä tämä basso on täydellinen. Muutama äänittäjä on sanonut tästä bassosta, että kun sä tuot sen, niin sitä ei tarvitse ekvalisoida eikä kompressoida. E l ä m ä n i b a s s o t Harri Rantanen – Leo Fender oli nero, Jazz Bass on täydellinen 40-42 Elämäni bassot 418 Rantanen.indd 40 29.8.2018 18.11. Varsinainen syy siihen, miksi hankin viisikielisen basson oli se, että jos tänä päivänä aikoo tehdä levyjä, niin tällainen on oltava varustuksessa ihan yhTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI ANTTONEN Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Oikein kuolasin tätä: sitten kun tulee se päivä, että haluat luopua tästä niin, ”it’s me”. Tämän lisäksi joku aikaisempi omistaja on vaihtanut myös sormi tukien paikan vasurille sopivaksi. Samalla hän toi näytille muutaman helmen bassovalikoimastaan. – Olen vaihtanut tähän nauhat, muuta en ole muuttanut. Se on pieni kosmeettinen haitta, mutta kertoo, että tällä on selvästi soitettu ja tätä on rakastettu. Sen jälkeen he ovat soittaneet yhdessä lukemattomilla levyillä ja keikoilla. Sen sijaan tämä vuoden ’62 yksilö kulkeutui minulle parikymmentä vuotta sitten. Ensimmäisen ”kunnollisen” bassonsa, vuonna ’65 valmistetun Fender Precisionin Harri Rantanen hankki Tukholmasta ’80-luvun alussa. Kun sen kaula osoittautui liian paksuksi omille sormille, tilalle tuli Fender Jazz Bass, sillä se oli kuin ”kuin tehty” hänen käsilleen. Tämän hän oli tilannut Gruhn Guitarsilta Nashvillesta vuonna 1985. Jos nauhattoman kaula kulkee rungon läpi, kuten yleensä liimaliitoksessa, soundissa on liikaa sustainia. Rantasen keikkahistoria sisältääkin esimerkiksi Pekka Ruuskan, Mikko Kuustosen, Kummelin, Nylon Beatin sekä Jari Sillanpään ja Paula Koivuniemen yhtyeet. Ne ovat minulla edelleen jäljellä, ja pari kertaa olen laittanut ne paikalleen, mutta on ne tosi hankalat. Tunsin hyvinkääläisen Pär Rikströmin, jolta olin jo aikaisemminkin hankkinut joitain bassoja. Fender Jazz Bass V – Viisikielinen Jazz-Basso on muuten täysin samanlainen kuin nelikielinen, paitsi että sen kaula on hieman leveämpi kuin normaalisti. Soundi on heti siinä. – Basson runko on todennäköisesti saarnia, kaula puolestaan vaahteraa ja otelauta ruusupuuta. Nauhaton Fender-basso – Nauhattoman basson hankin reilu 15 vuotta sitten. Soitinta kun on soitettu riittävän paljon, niin silloin se aukeaa. Kaula puolestaan on vuoden ’60 Precisionista, ja logo on myös uusi. Nämä jäljet tallan luona on niistä kielikohtaisista demppareista, jotka vanhoissa Jazz-Bassoissa oli. Ajatus oli, että soundi olisi ihan tumppu. Fender Jazz Bass vuodelta ’62 – Minun ensimmäinen Jazz Bass oli vuodelta ’65. – Se mistä minä tykkään bassoissa ylipäänsä on pulttikaula ja passiiviset mikit. Harri Rantanen on lähtöisin Jyväskylästä, ja toteaa olevansa ”ylpeästi jyväskyläläinen”. Basson ei tarvitse soida kuten flyygelin – tästä Toivakkaan. Nyt myös basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Ensimmäisenä vuorossa Harri Rantanen. Nyt en enää käytä tätä bassoa rundilla lainkaan, vaan se on säästetty vain studiotyöhön. Apua bassonsoiton alkeisiin tuli läheltä, sillä setä Veikko Rantanen oli basisti ja ravintolamuusikko. Tässä on ensinnäkin ’64-vuoden Jazz-Basson runko, joka on uudelleen maalattu. Levytysura alkoi gospel-bändi Kantrikustaan albumin sessioissa. Tapasimme Rantasen heinäkuussa hänelle tutussa keikkapaikassa, Jyväskylän Popparissa, jonne hän poikkesi ennen Nylon Beatin keikkaa Suomipop-festivaalilla. Sen sijaan soundissa pitää olla purevuutta, eikä liikaa soivuutta
– Nytkin Nylon Beatissa olen ainoa, jolla on kulmamonitori. Kaikkein eniten pidän siitä, että se on siinä basson ja äänipöydän välissä. Vuosien varrella komppipari Nykänen-Rantanen on muodostunut jo käsitteeksi. Kun sille ei ollut käyttöä kolmeen vuoteen, myin senkin pois. Korostan sillä vain ihan vähän trebleja bassotaajuuksia. Tämä olikin pääinstrumenttini niillä keikoilla. Matin mielestä alkuperäiset Jazz-Basson mikrofonit ovat maailman parhaat. Heille nimittäin tulee välillä raidereita, joissa pyydetään nimenomaan vintage-Ampegia. – Minun mielestäni Leo Fender on ollut nero, kun hän lanseerasi Jazz-Basson vuonna ’60 juuri näillä asetuksilla. Harri Rantanen kertoo, että joskus kaksikko todellakin tilataan keikalle nimenomaan parina. Tämä on se soitin, joka nykyään lähtee aina mukaan tien päälle. – Silloin pitää kuunnella vähän tarkemmin. Kun taas tulee minulle aivan uusi soittokaveri, niin häntä pitää vähän kuulostella. Lattiasta kaappi kerää kuitenkin pientä subbasvaikutusta. Backline Rental ”halusi oikein mielellään” ostaa ne. Toisaalta ymmärrän hyvin, että monet teatterimuusikot vaihtavat mieluisaan bassoon kohinattomat mikrofonit, mutta teatteri onkin teatteri. Kuinka erilainen on sitten se tilanne, kun vieressä soittava rumpali ei ole ollenkaan näin tuttu. Hieman sen jälkeen Soundstoren perustaja kysyi minulta mitä vahvistinmerkkiä haluaisin tuotavan Suomeen. Sen allekirjoitan kyllä. Muutenkin pidän siitä, ettei styrkkaria nosteta mihinkään, vaan että kaappi on kiinni lattiassa. 42 www.riffi.fi 4/2018 tä lailla kuin nauhatonkin. Hän soitti Markbassilta. Omistin myös Telecaster-basson, joka oli vuodelta ’75. Sen sijaan hän ei enää omista yhtään bassoa, jossa olisi kaksikelaiset mikrofonit: – Muistan kitaranrakentaja Nevalaisen joskus sanoneen, että mitä vähemmän mikrofoni hurisee niin sen verran häviää myös soundissa. Vinkkasin ottamaan selvää Markbassista, sillä uskoin, että se voisi kiinnostaa monia. Presarikin on hyvä, mutta myin omani pois. Jos kaappi on valmiiksi nostettu johonkin, niin toivon aina, että voisiko sen minun keikan ajaksi laittaa lattialle. Sanoisin, että Lakland ei ole ihan niin napakka soinniltaan. Saman tien tein myös artisti-diilin, ja myin vuoden ’73 Ampeg-nupin sekä kaksi Ampeg-kaappia pois. Pitkän aikaa Rantanen oli vahvistimien suhteen uskollinen toiselle klassikolle, Ampegille. Se on parasta mitä on. Spedujakin on kotona, mutta en käytä niitä sen enempää keikoilla kuin studiossakaan. Usein käy kuitenkin niin, että toiselle soitetaan, ja sanotaan, että ”tuo se sun kaveris myös”. Hyvä soundi voittaa hurinan Harri Rantasen soitinvalikoima kattaa myös akustisen kontrabasson, Dean Pacerin stick-tyyppisen sähkökontran, Dan electron Longhornin sekä Fenderin edullisen akustisen basson. – Se on aina studiossa mukana. Lisäksi Granfeltin Benin rundilla Saksassa huomasin, että tarvitsen viisikielistä jokaisessa biisissä – aina niissä oli tarvetta mennä vähän matalammalle. Lakland JoBo ’06 (Joe Osborn Signature) – Tämä on Chicagossa rakennettu Lakland, jonka hankin kymmenisen vuotta sitten. Keikalla hän ei kuitenkaan halua soittaa ilman vahvistinta, eikä myöskään käyttää korvamonitorointia. Siinä oli kaksikelainen mikrofoni aseteltuna otelaudan juureen, ja soundi oli häkellyttävän synamainen. Me ollaan kuitenkin Anssin kanssa soitettu jo vuodesta ’86. Vahvistin soi lattialla parhaiten Studiossa Rantanen ei käytä vahvistinta lainkaan, vaan soittaa aina linjaan. Ainoa lisälaite on vanha Sadowskyn belt clip -etuaste, joka on omiaan hieman terästämään passiivimikrofoneilla varustetun basson soundia linjasoitossa. Ben Granfeltin kiertueella Saksassa tuli kuitenkin vastaan tuolloin uusi vahvistinmerkki, Markbass, joka teki vaikutuksen. u ”Basson ei tarvitse soida kuten flyygelin – tästä Toivakkaan!” K U V A : H A N N A Å S T E D T 40-42 Elämäni bassot 418 Rantanen.indd 42 29.8.2018 18.11. Ylös nostetun kaapin soundista tulee jotenkin aneeminen. Studiossa saan hurinan häviämään, kun vaihdan hieman soittoasentoa. Kysyin häneltä, että mikäs vahvistin tuo on, kokeilin sitä ja pidin todella paljon. Soundi poikkeaa hieman omasta jazzbassostani, onhan esimerkiksi otelaudassa enemmän puuta kuin omassani. Kyseessä on kopio Joe Osbornin vuoden ’60 Jazz-Bassosta. Siitä on seurannut se, että me tiedämme miten toistemme kanssa toimimme. – Oltiin lämppäämässä Robin Troweria, jonka bändissä soitti basisti nimeltä David Bronze. Sen sijaan äärimmäisen laadukas piuha on minulle tärkeä asia, Rantanen toteaa. Lisäksi sen mikrofonit ovat tehokkaammat. Ja todeta myös hyväksi, Rantanen tuumaa
Powersin mukaan lähtöajatus V-rimoitustavasta syntyi surffauksen parissa, aaltojen käyttäytymistä seuraillessa. Taylorin Grand Auditorium -koppa ei ole muodolTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Taylor 914ce V-Class – uuden aallon akustinen Martinin kitaratehtaan jo 1800-luvulla kehittämä X-rimoitus on erilaisina variaatioina pitänyt pintansa teräskielisen akustisen kitaran rakentamisessa. V-Class -rimoituksen avulla on pyritty maksimoimaan sekä kitaran soinnin pituus (”sustain”) että sen äänen voimakkuus. Viistoreuna parantaa soitettavuutta Taylor-uutuuden vimeistely on yksityiskohtia myöten täydellistä. Tällä on pyritty pääsemään eroon kannen jäykkyyden (soinnin pituus) ja joustavuuden (äänen voimakkuus) kesken tehtävästä kompromissista, joka Powersin mukaan on aina pakollinen rasite suunnittelulle perinteistä X-rimoitusta käyttäessä. Onko V tyyleistä parhain. 43-45 Taylor.indd 43 29.8.2018 18.12. Uuden malliston myötä Powers on myös tullut siihen tulokseen, että tällainen rimoitus tekee myös kitaran virittämisestä helpompaa ja tarkempaa, sillä V-class-rimoituksella tehdy soittimen sävelet soivat selkeän kirkkaasti. www.riffi.fi 4/2018 43 U udet V-class -kitarat on kehittänyt Andy Powers, jonka käden jälki on näkynyt viime vuosina monissa Taylor-kitaroissa, kuten esimerkiksi viime vuonna esitellyssä Academy-mallistossa. Kyseessä on erittäin kaunis soitin rosettia ja reunalistoja myöten. Nyt toinen iso kitaravalmistaja, Taylor, on tuonut markkinoille sarjan kitaroita, jotka on rakennettu uudenlaista rimoitustyyliä hyödyntäen. Taylor tarjoaa tällä hetkellä neljää V-Class-rimoituksella toteutettua soitinta, joissa kaikissa koppa on valmistajan Grand Auditorium -kokoa. Otimme testiin mallin 914ce, jonka runko ja sivut ovat perinteiseen tapaan Intian ruusupuuta ja kansi sitka-kuusta
Kannen liike kopan myötävaikutuksella muuttaa tuon pienen energian kuultavaksi ääneksi. Kitarassa näyttäisikin olevan vähemmän rimatavaraa kuin esimerkiksi monissa X-rimoitetuissa tehdasvalmisteisissa soittimissa. Niistä on selvästi pyritty tekemään huomaamattomat, sillä tummat ja sirot säätönupit eivät mitenkään räikeästi erotu kitaran sivun pinnasta. taan tietenkään D-mallin kaltainen, mutta on se jo sen verran kookas, että yläkulmassa oleva viisto selkeästi helpottaa jaksamista pidemmässäkin soittotuokioissa. Taylorin resepti korostanee pitkää ääntä koko kitaran äänialueella. – Kitaran kannen toiminta rakennetaan massan ja jäykkyyden sopivalla sijoittelulla. Eri mallit tukevat kannen värähtelymuotoja eri tavoin. Kuinka paljon kitaran soinnin selkeys ja niin sanottu ”erottelevuus” itsessään vaikuttaa vireeseen. – Perinteisellä tavalla nauhoitettu kitara on tasavireinen soitin, ja tasavireisyyden ongelmat, esimerkiksi rumat suuret terssit, löytyvät jokaisesta kitarasta. Taylor V-class-kitarat suunnitellut Andy Powers toteaa myös vireen parantuneen tällä rimoituksella. Jälkimmäinen tuntuu pitkänä ”sustainina”. 44 www.riffi.fi 4/2018 Massan ja jäykkyyden sijoittelua Koska kyseessä on ainakin kaupallisessa mielessä uudenlainen rimoitustapa, pyysin asiasta kommentteja akustisiin kitaroihin jo pitkään erikoistuneelta soitinrakentajalta, A-P Paasoselta. Lähtökohtana Taylorin V-rimoituksen taustalla on ollut parantaa sekä kitaran soivuutta että äänen voimakkuutta samanaikaisesti. Jos otetaan lähtökohdaksi se ajatus, että hyvä kitara on ohueksi rakennettu, niin miten tämä rimoitustapa auttaa sen tavoittelussa. Selkeästi soiva soitin saattaa korostaa perusääntä ylä-äänesten kustannuksella. V-malli on todennäköisesti hyvin jäykkä pituussuuntaan ja vastaavasti löysä poikittain. Energia voidaan käyttää nopeasti, jolloin kitara soi voimakkaasti, mutta lyhyen aikaa. Kitara soi yhtä aikaa voimakkaasti, mutta myös erit43-45 Taylor.indd 44 29.8.2018 18.13. Kitaran otelauta ei ole markkinoiden kapeimmasta päästä ja kielten jako satulan kohdalla on erinomainen. Paasosen toteaa, että kansilevyn ja rimoituksen ominaisuuksia muunnellen soittimen kannen voi saada toimimaan hyvin erilaisilla tavoilla varsinaisesta rimoitusmallista riippumatta. Kun tähän sitten tottui, niin tuntuma oli erinomainen, ja toiminta osoittautui todella tarkaksi. Tiettyjen intervallien epävireisyyden tuntu johtuu soivien äänten riitelevistä yläsävelsarjoista. V-mallissa saattaa olla myös hyvä hyötysuhde, jolloin kielen energia saadaan käytettyä pienellä hukalla äänentuottoon. Jotkut yläsävelet soivat liian lähellä toisiaan ja heijaavat ikävästi. Niiden lähellä olevat sävelet vääntyvät hiukan epävireisiksi. Ja onhan koneistojen rustiikki pintakäsittely toki sekin mukava yksityiskohta. Esivahvistimen säädöt (bass, treble, volume) puolestaan on aseteltu helposti ulottuville kitaran yläsivuun. Tai sitten se voidaan valutella hitaasti ulos, jolloin kitara soi pitkään, mutta vaimeammin. Niiden liikkeeseen piti aluksi hieman totutella, sillä suuren välityksen (21:1) ansiosta kielen korkeus muuttui yhdellä liikkeellä vähemmän kuin mihin olen tottunut. – Kitaran ääni syntyy, kun näpäytetyn kielen pieni ja rajallinen energia saa kannen liikkeelle. Ja tästä näkökulmasta on selvää, että viritysmittari on jätetty kokonaan pois. Tai riitelevät äänekset soivat luonnostaan vaimeammin. Esimerkiksi avoimet sointuotteet pystyy vaivatta muodostamaan niin, että vierekkäiset kielet soivat ilman sormien aiheuttamaa särinää. Yhtä lailla huomaamaton on paristokotelokin, joka on sijoitettu lähtöjakin viereen kitaran peräpäähän. Rimoitus näyttää hyvin selkeältä jäykkyyden säätämisen suhteen, Paasonen toteaa. Tämän systeemin tuomaa parannusta perinteisiin pietsomikrofoneihin perustellaan sähköisen soinnin paremmalla dynamiikalla. Taylorin uudessa rimoitusmallissa massiivisin elementti, pitkittäiset V:n sakarat, kontrolloivat kannen pituussuuntaista jäykkyyttä suoraan kielten vetoa vastaan. Kitara on varustettu Taylorin omalla ES2-mikrofonilla, jossa kolme mikrofonisensoria on asetettu tallan taakse. Jokaiseen V-Class-kitaraan asennetaan Gotohin 510-virityskoneistot. Vahva sointi kautta äänialan V-class tuottaa sellaisen soundin kuin Taylor lupaa – kauniin ja vahvan. Käsivarsi nimittäin istuu mukavasti loivennetussa kulmassa. Jos resonanssipiikit ovat vaimeita ja sopivilla taajuuksilla, kitara soi tasaisesti tasavireessä koko kaulan alueelta. Tällöin kitara kuulostaa vireisemmältä, Paasonen kertoo ja jatkaa: – Toinen vaikutus löytyy kitaran ominaisresonanssitaajuuksista, jotka löytyvät kaulalta usein ikävinä ”susiääninä”. Paasosen mielestä on varsin mahdollista, että tällainen V-rimoitettu kitara pysyy kasassa kevyemmällä rimoituksella kuin jollakin toisella mallilla rakennettu
Omasta mielestäni näin hyvin soiva kitara sopii kyllä mihin tahansa tyyliin, missä nyt teräskielistä akustista kaivataan. Andy Powersin mukaan tällä kitaralla avoin G-sointu kuulostaa selkeältä, vaikka A-kieleltä sormitettava terssi (joka usein jätetään soittamatta juuri selkeyden vuoksi) olisikin siinä mukana. Kitaran suunnittelija on painottanut myös sitä, miten Vrimoitus parantaa sekä soinnin pituutta että volumea kitaran ylemmässä rekisterissä. Tänä aikana huomasin, että hieman kitaran soundi toki ”arkipäivästyi” sitä mukaa kun kielten kunto heikkeni. Ylärekisterin intonaatio tuntui erittäin hyvältä. u 43-45 Taylor.indd 45 29.8.2018 18.13. Erinomainen kitara, jolla on myös hintaa Sain pitää testisoitinta hallussani poikkeuksellisen kauan, reilun kuukauden. Jälleen kerran sähkösoundi oli kuitenkin mielestäni parhaimmillaan, kun molemmat sävyhanikat olivat aika lailla keskiasennossaan ja volume täysillä. Soundi olisi itselleni kelvannut heti sellaisenaan, ilman ekvalisointia. Ja kun capon asetti esimerkiksi viidenteen nauhaväliin, niin kitara soi oikeastaan samalla voimakkuudella kuin avoimesta asemasta. Kitaran soivuus oli erittäin hyvä myös ylemmästä rekisteristä, esimerkiksi yhdeksänneltä nauhalta lähtien. Valmistajan mukaan osansa on pohjan kaltevalla rimoituksella joka vahvistaa keskialueen sointia V-class-kitaroissa – kuten myös X-rimoitetuissa Taylorin Grand Auditorium -malleissa. Middle-säätö olisi tietysti mukava, koska silloin soundin luonnetta olisi pystynyt keskialueelta vielä erikseen hitusen pehmentämään. Myös kohinataso osoittautui todella alhaiseksi, ainakin kun vertasin sointia omissa kitaroissani olevaan B-Band-mikrofoniin. Samoin DADGAD-virityksessä tietyt ongelmapaikat (tässäkin nimenomaan terssit) vaikuttivat soivan hitusen pehmeämmin. Ja ehkä juuri ongelmaintervallit, kuten vaikkapa avoimen A-soinnun kakkoskielellä oleva terssi tuntui hieman tavallista lempeämmältä. Joka tapauksessa tuntui siltä, että tässä on onnistuttu varsin hyvin välttämään pietso-systeemien muovista luonnetta. Ja toisaalta samalla rahalla saa jo hyvinkin teetettyä itselleen soittimen. Entäs se alussa mainittu parempi vire. Tätäkin pyrin tietysti kuuntelemaan. Tietysti eri musiikkityyleissä on suositaan tietynlaisia soundeja, ja kitarat ovat myös makuasioita. Soundissa on soittimen akustista tuntua, mutta en tietenkään sano, että se kuulostaisi samalta kuin mikitetty akustinen. Lisäksi esivahvistimen bassoja treble-säädöt antavat reilusti leikkausja korostusvaraa. Sähkösoundikaan ei petä ES2-mikrofoni osoittautui myös asialliseksi, kuten sopi odottaa. Myös muunlaisten kauttasointujen erottelevuus oli mainio. Ilmeikkäästi soivat yläkerta ja keskialue ilahduttivat nekin. Linjasoundi on keskialueelta vahva ja terve. Jos kaipaa volumea erottuakseen akustisesti muiden soittajien keskeltä, uskoisin tällä kitaralla pärjäävän hyvin. Ainoa kysymysmerkki tulee mieleen kun katsoo hintalappua. Silti kuluneillakin kielillä kitara soi edelleen oikein hyvin, mitä itse pidän myös yhtenä hyvän kitaran merkkinä. Näin todella myös on, samoin avoin D/F#sointu soi selkeästi myös vapaan vitoskielen kanssa. Sama asia toistui C/E-soinnussa, jossa siis C-duurin bassosävelenä soi terssi vapaalla kutoskielellä. Ainoana pienen pienenä miinuksena havaitsin joissakin ylärekisterin nauhaväleissä pienen pientä ajoittaista särinää, jos kieliä painoi lujempaa. Omasta mielestäni yksi oikein hyvin soivan akustisen kitaran merkki on se, ettei se kuulosta soittajalle itselleen millään tavalla ”mutaiselta”. Mielenkiinnosta myös äänitin kitaraa, ja totesin, että sama selkeys ja tasapainoisuus välittyivät myös tallenteelta. Kitara on hinnoiteltu sen verran korkealle, että kovin suuria ostajajoukkoja se tuskin houkuttelee. Tämä lisää kannen jäykkyyttä kielten suuntaisesti. www.riffi.fi 4/2018 45 Andy Powers ja Taylorin uusi V-rimoitus, jossa on kaksi pitkää V:n sakaraa. Jos trebleä esimerkiksi korosti oikein isosti, tuntui yläkerta omiin korviini jo hiukkasen epämiellyttävältä. Oikeastaan ensimmäinen havainto, jonka tein soittaessani kitaralla, oli vaikutelma siitä kuin soundissa olisi valmiiksi jonkinlainen huomaamaton, laadukas ”kompressointi”. Taylor 914ce V-class Teräskielinen akustinen kitara V-class-rimoituksella • rungon muoto: Grand Auditorium • kansi: kokopuinen sitkankuusi • sivut ja pohja: kokopuinen Intian ruusupuu • kaula: trooppinen mahonki • otelauta: Länsi-Afrikan eebenpuu • mensuuri: 25–1/2" • nauhat: 20 • elekroniikka: Taylor Expression System 2 • väri: Natural • hinta: 5 899 e (sisältää Taylor Deluxe Hardshell Brown -kotelon) Lisätiedot: Taylor • www.taylorguitars.com täin hyvällä ”sustainilla”. Samalla alataajuudet soivat erinomaisen tasapainoisesti. Toisaalta kitara tuntui syttyvän hyvin herkälläkin sorminäppäilyllä. Se toinen puoli asiaa on, että Taylorin V-class-kitarat ovat ainakin tämän yksilön perusteella aivan erinomaisia soittimia. Kannen takaosan molempien sivujen kaksi tukirimaa puolestaan kontrolloivat kannen sivujen joustavuutta. Tämä on kuitenkin enemmänkin säätöasia. 914ce olikin erinomaisen erotteleva myös alimmilla kielillä
Vahvistinmallinnoksia voi olla samanaikaisesti käytössä kaksi ja ne voi sijoittaa mihin tahansa kohtaan signaalipolkua. Vaikka ne koostuvat nimenomaan toistensa täydellisiksi kumppaneiksi ajatelluista elementeistä, niin uteliaalle kokeilijalle on jätetty runsaasti soveltamisvaraa. Systeemi perustuu valmistajan omaan AIRD-teknologiaan (Augmented Impulse Response Dynamics). GT-1000:n lähtösignaali suositellaan kytkettäväksi instrumenttitulon sijasta normivahvistimen efektilenkin paluuliitäntään, jolloin laitteen kapasiteettia voi käyttää kaikkein vapaimmin, eikä vahvistimen etuaste sekaannu peliin. Viipaloitsijaan sen paremmin kuin muihinkaan outoiluefekteihin en nyt uppoudu niiden vahvan makumieltymys-aspektin vuoksi, vaan tutkailen laitetta yleisemmällä tasolla. Jokainen GT-1000:n mallinnos koostuu vahvistimesta, kaiutti mesta sekä virtuaalisesta mikrofonista, ja kaikkiaan erilaisia valmiita mallinnoksia on 16. Takalaidan jakkeihin voi myös liittää sekä ulkoisia kytkimiä että keinupolkimia lisäohjausta varten. Laitteessa on lisäksi kaksi ulkoista luuppia, joihin voi kytkeä omia suosikkiefektejään. Tai vaikka niin, että rakentaa yhden ketjun komppisoundia varten ja toisen ketjun saman kappaleen sooloa varten, jolloin soundista toiseen pääsee muistipaikkaa vaihtamatta yhdellä painalluksella. Todetaan nyt niin, että mainittuun MS-3:een nähden efektipuoli on sekä kattavampi että käytännössä myös laadukkaampi. Homma skaalataan nyt kuitenkin kokonaan toiselle järeysasteelle, kun konehuoneen tuloja lähtöporteilla on 32-bittiset A/Dja D/A-muuntimet ja sisällä jyllää 32-bittinen prosessointi (96 kHz). AC30, Fender Twin jne.). Kun mukaan otetaan myös mallinnustekniikoiden hallinta, voidaankin yhteen lautaan paketoida aivan kaikki mitä kitara soundin luomiseen kitaran ohella tarvitaan. Tehojen lisäyksellä on saatu roimasti lisää vääntöä ja sen myötä GT-1000:n efektipuolelle on upotettu mittavassa määrin Bossin 500-sarjan purkkien algoritmejä (RV-500, MD-500, DD-500). Eikä sen signaalipolunkaan tarvitse olla yksi ja jakamaton, sillä GT1000:ssa on kaksi rinnakkaista ”kanavaa”, joita voi käyttää luovasti yhden muistipaikan sisällä esimerkiksi erilaisten soundien kerrostamiseen päällekkäin. Itsessään kumpikin luuppi on monofoninen, mutta ne voi myös valjastaa yhdeksi stereoluupiksi. 46 www.riffi.fi 4/2018 P omon uusi lippulaiva, GT-1000, on jatkoa viime vuonna julkaistulle MS-3:lle (kts. Riffi 4/2017) sekä valmistajan aiemmalle GT-sarjalle. Muistipaikkojen ja muistipankkien selaus hoituu tuttuun tapaan pedaalin omilla jalkakytkimillä ja CTL-painikkeita voi käyttää esimerksi lisäefektin tai viritystoiminnon päälle polkaisemiseksi. Käyttäjät voivat myös tuoda laitteeseen WAVformaatissa kaiutinimpulssivasteita GT-1000 IR Loader -softalla. Päin vastoin, Aird Output -optiolla voidaan jopa kertoa laitteelle, minkä tyyppinen vahvistin on signaaliketjun päässä (esim. Jos kuitenkin haluaa vahvistimen etuasteen mukaan, voi käyttää ns. 46-47 Boss.indd 46 29.8.2018 18.14. No, ihan näin auvoista yhteistoiminta ollut, sillä vahvistinmallinnosten ollessa päällä tuntui signaali menevän kovin helposti murolle. Sen kerrotaan tuovan mallinnukseen oikean putkivahvistimen tuntua, eikä GT-1000:ssa tarvitse kuulemma sen ansiosta laittaa vahvistinmallinnusta pois päältä silloinkaan, kun soittaa putkivahvistimen kanssa. Esimerkiksi kaiutinmallinnoksen voi kytkeä pois päältä erikseen tai ennakkoasetuksen tilalle voi vaihtaa jonkin seitsemästä muusta kaiutintyypistä. Ei pelkkä efektilauta Ekstralisänä GT-1000:ssa mukana on myös vahvistinmallinnus, jossa hyödynnetään Bossin Wazaja Katana-vahvistimia sekä Rolandin Blues Cubea. Sen jälkeen TEKSTI: JARMO LEHTELÄ BOSS GT-1000 BOSS GT-1000 – kaikkea on, ja enemmänkin Bossilla on pitkä historia kitara efektien valmistajana, niin analogisten kuin digitaalistenkin. Siinä kitaran signaali syöttää GT-1000:tta ja soundia muokataan ensialkuun sellaisilla efekteillä, jotka tyypillisesti sijoitetaan ennen vahvistinta. Lisäksi virtuaalimikrofonin tyyppikin on vaihdettavissa ja sijoitusta kuvitteellisen kaiuttimen edessä saa sitäkin säädettyä. nelikaapelikytkentää. Niiden joukossa on varsin erikoisiakin tehosteita, kuten nauhatonta soitinta simuloiva Defretter, vokaalinomaisia sävyjä tuottava Humanizer sekä ääntä eri tavoin rytmikkäästi pätkivä Slicer
Laitteesta löytyi runsaasti ja monenlaista, mutta pikemminkin aihioina kuin valmiina käyttösoundeina. Aikaa kuluu, mutta työ palkitsee lopulta. Kaikumaailma on erittäin eläväinen ja chorus käyttää mukavasti MD-500:n algoritmejä. Tutkimusmatkailuun on lähtöalustaksi 250 presettiä ja saman verran on vapaita muistipaikkoja. Studiossa vahvistinmallinnukset mikityksineen saattavat olla kuitenkin hyvinkin paikallaan. Mukaan paketoitu loopperi on ihan näppärä perusjuttu, mutta 38 sekunnin tallennusaika ja mahdollisuus kerrostaa soittoa vain yhdelle ja samalle raidalle ei luonnollisestikaan kisaa Bossin Loop Station -sarjan kanssa, vaan on pikemminkin lisätai apuväline, jolla aihetta pääsee makustelemaan. Uudella MDP-teknologialla lupaillaan mm. Säröpuolikin soundaa erittäin vahvalta ja käyttökelpoiselta. Hyvä lähtökohta saattaakin olla, että ottaa jonkun presetin käsittelyyn ja sammuttaa siitä aluksi kaikki efektit pois päältä. Erityisesti kaikuja modulaatio-osasto on nyt hyvin hallussa, vaikkei joku leslie pärjääkään esimerkiksi Strymonin erillispurkille. Käytännössä Bluetooth ei ollut aivan niin nopea, kuin olisi voinut toivoa, mutta toimi muilta osin odotusten mukaan. Uskon, että toimiva soundi tilanteeseen kuin tilanteeseen kyllä löytyy, mutta niiden hakeminen sekä niille kaikille parhaiten sopivan kytkennän asettaminen tulee viemään hieman aikaa. Efektejä on saatavilla hulppeat 116 kappaletta ja ne kokoavat yhteen niin vanhaa perinteistä Boss-maailmaa kuin uutta 500-sarjaa, jonka läsnäolo tuokin selvästi lisää hunajaa saataville. Kaikkinensa GT-1000 on syvällisen tutustumisen arvoinen laite ja tuon syventävän tutkimuksen kautta selvinnee, onko tämä se oikea ratkaisu itselle. Joukossa oli paljon isoja kaikuja ja modulaatioi ta diskanttivoittoisina, ja sellaisenaan niitä on vaikea missään käyttää. Siinä, missä ihastelin MS3:n luonnollista heti valmista soundia, on GT-1000 kanssa uppouduttava asetuksiin luonnollisen äänen löytymiseksi – ei tämä ihan Roots-miehen keikkapeliltä vaikuta. Lisäksi Boss Tone Central -verkkosivulta voi noutaa valmiita sommitelmia monenlaisina genre-sidonnaisina kokoelmina tai esimerkiksi Steve Lukatherin ja Marty Friedmanin signeerauksella sinetöityinä kokoelmina. Siinä se on Käytännössä GT-1000:n efektit tuntuvat kyllä hyvin eläväisiltä, mutta vaativat aika tavalla muokkausta ainakin omaan makuuni istuakseen. Virransyöttö on hoidettu jo perinteisellä Rolandin standardikoon muuntajalla ja keikkakäyttöön laite vaikuttaa varsin kestävältä. tehosteiden parempaa reagointia signaalin voimakkuuteen ja sitä kautta dynamiikkaan ja kosketukseen. 46-47 Boss.indd 47 29.8.2018 18.14. Näyttö on kuitenkin selkeä, enkä kokenut parametrien säätämistä kovin haastavaksi. GT-1000 keskustelee myös Bluetoothilla iOSja Androidlaitteiden kanssa. Takaisin lattiapedaaliin tullaan kolmannella johdolla, vahvistimen efektilenkin lähdöstä GT-1000:n efektilenkin paluuseen – vuorossa ovat nyt sellaiset efektit, joita normaalisti kytketään vahvistimen etuja pääteasteen väliin. 010 3235 410 • www.roland.fi Liitäntäpuolelta löytyy tietysti Input, Stereo Output, kuulokeliitäntä sekä kaksi efektisilmukkaa ulkoisille laitteille, Sub Output, CTL/ EXP-liitännät, USB ja MIDI IN/ OUT. Kannattaa käyttää tovi sen selvittämiseen minkälainen laitekytkentä on omaan käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuva, ja huomioida asia myös GT-1000:n asetuksissa – jokainen kytkentätapa vaatii nimittäin omanlaisensa säädöt, jotta kokonaisuus toimii parhaalla tavalla. Ja kun vaihtoehtoja on näin paljon, niin myös sopivan soundin hakemisessa täytyy nähdä hieman vaivaa. Kokeiltuani kaikki valmiit ohjelmat läpi oli olo silti hieman hämmentynyt. Neljäs kaapeli kuljettaa lopulta signaalin pedaalin päälähdöstä vahvistimen efektilenkin paluuseen ja näin on saatu sijoitettua efektit ihanteellisesti ja hyödynnettyä samalla vahvistimen etuja pääteasteen ominaisuudet. Kyse ei siis ole plug’n play -laitteesta, vaan kaiken kaikkiaan syvempi tietämys signaaliketjusta ja soundin rakentamisesta on tarpeen. Runsaat on herkut Ensikuulemalta Bossin uusi lippulaiva kuulosti todella hyvältä. u BOSS GT-1000 BOSS GT-1000 Boss GT1000 Täysin ohjelmoitava multiefekti kitaralle • 32bittiset A/D ja D/Amuunnokset, näytetaajuus 96 kHz • 32bittinen prosessointi • 116 eri efektiä • 250 valmista ohjelmaa, 250 vapaata muistipaikkaa • fraasiloopperi (38 s mono / 19 s stereo) • tulojakki kitaralle, 6,3 mm • kaksi efektilenkkiä ulkoisille laitteille 6,3 mm:n jakeilla • stereolähtö 6,3 mm:n jakeilla (Main out) • balansoitu linjalähtö XLRliittimillä (Sub out) • kuulokeliitäntä, 6,3 mm:n TRSjakki • jakit kahdelle ulkoiselle ekspressiopedaalille • liitäntä kahden vahvistimen kanavanvaihtojen ohjaamiseen • USBliitäntä • midi in ja outliitännät • virtalähteen liitäntä • Hinta: 1032 e Lisätiedot: Roland Suomi • Puh. Akustisen kitaran simulaatiot ovat varsin hyviä ja yltävät aika lähelle GR-55:n maailmaa. Applikaatiolla voi vaikka studiossa tai keikalla hakea haluamansa soundit, jos ei masiinassa niitä valmiiksi ole. www.riffi.fi 4/2018 47 signaali poimitaan ulos GT-1000:n efektiluupista ja viedään vahvistimen etuasteelle eli instrumenttituloon. Sen jälkeen voi lähteä rakentamaan äänikombinaatiotansa palikka palikalta. On myös osattava sijoittaa efektilaatikoita signaaliketjussa oikeaan paikkaan sekä tiedettävä, milloin kannattaa vaikkapa käyttää neljän kaapelin metodia
029 080 0835 • www.soundtools. Jalkakytkin tremolon päälle ja pois kytkemiseksi pitää hankkia erikseen ja saman tien kannattaa ostaa kahden kytkimen pedaali, jotta myös kaiun saa polkaistua pois kyydistä halutessaan. Supron mukaan taitepiste löytyy kello kahdentoista kohdalta, mutta vahvoilla humbuckereilla rosoa alkaa ilmaantua jo aamupäivän mittaan, hentoisemmilla vintage-mikeillä varustetun kitaran kanssa volumea saa kääntää ehtoopuoleen ennen kuin reuna murtuu. Kaiku itsessään on kuulas ja miellyttävä, verraten pitkäsointinen ja tone-potentiometrin asetusta notkeasti myötäilevä. Onko soundi hyppysissä. Yhdessä ääressä sointi on pehmeä ja paksu kuin mummon torkkupeitto, vastalaidassa kuivakan pureva. Mikäli vastaus on kyllä, Comet 1610RT on mitä varteenotettavin vaihtoehto vahvistimeksi pikkukeikoille ja äänityshommiin. Tyypillisen soittomausteen verran kaikua löytyy jo kello yhdeksän asentoon edettäessä, puolen päivän paremmalla puolella mennään jo selvästi itsetarkoituksellisen efektoinnin parissa. Tiheimmillään se on vibratomaista väreilyä, verkkaisimmillaan lempeästi huojuvaa aaltoilua. Sävyjä riittää koko skaalalla ja rankimmillaan ilmoille saa tiukan ja kiinteän sooloilusärön, josta ei auktoriteettia puutu. Volume-hanikka skaalaa samanaikaisesti sekä äänen voimakkuutta että sen säröytymistä. 48 www.riffi.fi 4/2018 Comet 1610RT Putkikombo kitaralle • täysputkivahvistin, A-luokan kytkentä • tehovalinta 6/14 wattia • kolme 12AX7-putkea (etuaste, tremolo) • yksi 12AT7-putki (jousikaiun syöttö) • yksi 6L6-putki (pääteaste) • 10-tuumainen kartiolementti • säätimet: volume, tone, reverb, tremolo speed & depth • hinta: 1 499 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Millään asetuksella sointi ei kuihdu ohkaiseksi tai ponnettomaksi eikä missään vaiheessa ilmene etuhampiden kiillettä uhkaavaa piikitystä, vaikka säätimen vaikutukset ovatkin voimallisia. Välille mahtuu sävykirjo, joka on poikkeuksellisen käyttökelpoinen kautta linjan. Se on dynaaminen, selkeä, moni-ilmeinen ja kokoansa huomattavasti isommalta kuulostava kombo, jolla kattaa perinteisen kitararockin sounditarpeet valtaosin – jollei muuten niin parilla lisäpedaalilla kartutettuna. Efektilenkkiä ei kombossa ole, efektit kytketään perinteiseen tapaan kitaran ja vahvistimen väliin. Matka puhtaista tai hieman hiekkaisista soinneista reiluun säröön on pitkä ja antoisa. Ja ensimmäisten äänten kajahtaessa ymmärtää, että näin se todellakin on: soundi on hämmästyttävän roteva, selkeä ja silti täyteläinen. Äänen määrää pudotus ei dramaattisesti muuta, mutta dynamiikassa ja sävyssä on sellaista eroa, jota taidokas käyttää hyväkseen sopivassa tilanteessa. Aivan ääriasetuksilla Cometin kaiku resonoi soittodynamiikan piikkeihin varsin omintakeisesti ja tuottaa musikaalista hälyä rebellihenkisen soiton moninaisiin tarpeisiin. Superpitkää sustainia tai metallimaailmaan skuupattua junttasoundia ei ilman ulkoisia lisälaitteita saa, mutta Comet ei pane pahakseen pedaaleiden käyttöä. Basso käskyttää jämäkästi eikä yhdellä kymppituumaisella tötteröllä ladatuille komboille tyypillisestä honotuksesta ole merkkiäkään. Perinne-efektit omasta takaa Cometin tremolo on putkiohjattu ja soundiltaan maukas kuin mikä. 48-49 Supro Bose.indd 48 29.8.2018 18.15. Cometin fyysinen olemus onkin yhtä paria äänen kanssa – jämpti paketti joka suhteessa. u Supro Comet 1610RT – roteva peli Perinteikäs merkki, sopivasti vanhahtava ulko näkö ja nyky aikaan päivitetty soundi, siinä Supron perus raamit Cometille. Ja rankempaan säröön yhdistyessään jälkimmäinen viiltää häijysti kirskahtaen, jos plektralla sopivasti sivaltaa. Lisää muunteluvaraa tuo kytkin, jolla Cometin 14 watin nimellistehon saa pudotettua kuuteen wattiin. Tone onkin toista maata Supro on varustanut Comet 1610RT:n yhdellä tone-säätimellä, joka muokkaa samaan aikaan sekä bassoa että diskanttia ja tekee sen erittäin onnistuneesti. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI O te kantokahvasta kertoo, että mukaan tarttuu nyt ehtaa asiaa
Androidja iOS-laitteissa toimivalla Bosen Connect-sovelmalla voi kuitenkin määrittää Bluetooth-siirron monofoniseksi (käytössä yksi S1 Pro, johon olemmat stereokanavat summataan) tai stereofoniseksi (yksi S1 Pro vasemmalle kanavalle, toinen S1 Pro oikealle kanavalle). Moninaiset käyttötavat on huomioitu myös muotoilussa. 48-49 Supro Bose.indd 49 29.8.2018 18.15. Varsin mukavalta kuulostava kaiku sen sijaan löytyy ja sitä voi annostella kummallekin kanavalle itsenäisesti. Peruskanavia on kaksi ja kumpikin niistä sopii suoraan mikrofonitai instrumenttikäyttöön. Phantom-syöttöä ei ole, joten kondensaattorimikrofoneille tai aktiivisille DI-bokseille on järjestettävä virtaa erikseen. Kolmas kanava on ulkoiselle ohjelmalähteelle, joko analogisesti piuhalla kytkettäväksi tai Bluetoothilla langattomasti operoitavaksi. Kotelon voi pystyasennossa kallistaa takaviistoon, sen voi kääntää kyljelleen kulmamonitoriksi ja pohjalevyssä on kuppi 35 mm:n salkoa varten. Järjestelmää voi myös laajentaa ketjuttamalla useampia yksiköitä peräkkäin analogisella välijohdolla. Topattu ja tyköistuva selkäreppukin löytyy erikseen lisävarusteena. www.riffi.fi 4/2018 49 Bose S1 Pro Pienikokoinen aktiivi-PA • toistoalue 62–17 000 Hz • maksimiäänenpaine 103 dB SPL (109 dB SPL hetkellisesti) • säteilykulma 120° × 50° • kolme 2,25" kartioelementtiä (diskantti) • 6" kartioelementti (basso) • paino: 7,1 kg • hinta: 599 e (sis. Mitalisijassa kiinni Bose S1 Pro on pätevä ratkaisu pieniin äänentoistotarpeisiin. Näillä eväillä sen pitäisi pärjätä komeasti, etenkin kun hintalapun lukemakin on varsin maltillinen. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bose S1 Pro – asentohoitoa äänelle Ääni on hifiä, mutta toiminta lähes scifiä. Aktiivikaiuttimen sisällä on nyt kiihtyvyysanturi, joka tunnistaa kaiuttimen asennon ja määrittelee sen perusteella perusekvalisoinnin. Siellä minne sähkö ei kulje Pienelle PA-kaiuttimelle on monenlaista käyttöä ja usein tilanteita, joissa verkkovirtaa ei ole lähellä tai ollenkaan. 010 320 7300 • www.f-pro.fi S1 Pro on muutenkin tehty niin helpoksi kuin suinkin. Se ei kilpaile L1:n kanssa, vaan yhtä painoluokkaa kevyemmässä sarjassa. Näin neutraloidaan kaiuttimen alla olevan pinnan heijastusten aiheuttama bassokorostus, ja tunnistaapa S1 Pro myös asemointinsa kaiutintelineeseen. Kummassakin kanavassa voi valita kolmiasentoisella kytkimellä ns. akun) Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Soittoaikaa ladattavalla litiumioniakulla luvataan pisimmillään peräti 11 tuntia. Alkujaan S1 Pron akku nimettiin lisävarusteeksi, mutta käytännössä se on niin oleellinen osa konseptia että useimmissa kaupoissa paketti on hinnoiteltu akkuineen. Ja siellä sillä on avuinaan näppärän koon lisäksi fiksut ja helpot perustoiminnot, ulkomittoihin nähden reippaanpuoleiset äänivarat, erittäin miellyttävä soundi ja hännänhuippuna akkukäyttöisyys verkkosähkön vaihtoehtona. neutraalin vahvistuksen sijaan laululle tai kitaralle mallatun ToneMatch-esi ekvalisoinnin, jonka lisäksi kanavissa on omat bassoja diskanttisäätimensä. Etevää on nykyaika. Kantokahva on integroitu muovikotelon yläpäätyyn ja kun painoa on jotakuinkin seitsemän kiloa, liikkuu S1 Pro vaivattomasti mukana, vaikka toisessa kädessä olisi kitaralaukku tai muu kantamus. Kun kaikki säädöt ovat takapaneelissa fyysisinä namikoina ja käyttötilanteen mukainen perusekvalisointi hoituu automatiikalla, ei erilliselle kontrolliapplikaatiolle jää juurikaan tarvetta
Omistamisen eli pysyvän lisenssin ostamisen vaihtoehtona Pro Toolsin voi siis vuokrata eli lunastaa käyttöönsä määräajaksi. Riffi kokeili softan perusversiota, jonka kerrotaan toimivan kaikilla Core Audioja ASIO -äänikorteilla. Jälkimmäisessä tapauksessa hinta sisältää luonnollisesti vuokra-aikana tulevat päivitykset. TEKSTI: TOMMI SAARELA Avid Pro Tools 2018 Avid Pro Tools 2018 – pro-luokan potkua! Julkaisuvuotensa mukaisesti nimetty Pro Tools 2018 lisää kiiteltyyn softa ympäristöön toivottuja uusia ominaisuuksia, jotka tuovat lisäpotkua niin musiikin tekijän kuin ääniammattilaisenkin luovuuteen ja työrytmiin. Edellisestä isosta numerosta onkin jo aikaa. Ensimmäinen konsepti liittyy käyttäjän ja työkalujen omistussuhteeseen, joka on nyt puntarointia kahden vaihtoehdon – ”osta tai vuokraa” – välillä. Pro Tools 2018:n raskain, Ultimate-softaversio on saatavilla esimerkiksi HDX-järjestelmäraudan mukana. Avid päivitti kestosuosikin keväällä, ja uudisti samalla koko softaperheen numeroinnin. 50 www.riffi.fi 4/2018 Siinä kun softan pari aiempaa kokonumeropäivitystä keskittyivät tekemään raskaan sarjan äänittämisestä, editoinnista ja miksauksesta entistä jouhevampaa, Pro Tools 2018:ssa on ääniteja elokuvatuotannon ohella vaihteeksi muistettu Avidin kolmattakin tärkeää ja koko ajan laajenevaa käyttäjäkuntaa – soittajia ja biisinikkareita. P ro Tools pitää edelleen pintansa äänistudioiden ykkösalustana ja tilanne tuskin muuttuu lähitulevaisuudessa. 50-53 Pro Tools.indd 50 29.8.2018 18.16. Osta tai vuokraa Vaikka Pro Tools 2018 näyttää pinnaltaan tutulta, konepellin alta löytyy yhtä sun toista uutta ja kiinnostavaa. Näitä päivittäiskäyttöön liittyviä uudistuksia olennaisempina voidaan kuitenkin pitää paria uutta konseptia, jotka tulevat Pro Tools 2018:n myötä ammattiluokan audiotyöasemaympäristöihin nyt kenties ensimmäistä kertaa. Ne, joille kolme vuotta sitten julkaistu Pro Tools 12 on tullut tutuksi taitavat olla pelkästään kiitollisia siitä, ettei versio 2018 tuonut kokonaisvaltaista remonttia esimerkiksi käyttöliittymään tai yhteensopivuuksiin vaan parantaa harkitusti aiempaa, hyväksi havaittua toimintaympäristöä
Presettiä tallentaessaan voi lisäksi valita halutaanko mukaan pelkät asetukset vai myös raidan sisältö. Erityisesti näppiskomentoja rakastavalle midin tehokäyttäjälle – Pro Toolshan on ylipäätään näppisorientoitunut softa – iloa tuottaa uusi tapa hallita midinuotteja nuolinäppäimillä. Miksaustoimia selkeyttävät lisää kanavalohkojen värikoodauk set, joiden avulla on helppo hahmottaa yhdellä silmäyksellä kanavat, joiden syöttö on ennen liukua (Pre Fader) sekä raidat, joihin on tehty tasomuutoksia miksausautomaatiolla. Esimerkiksi audioinstrumenttikanavien kohdalla Track Presetin kutsuminen tuo kätevästi käyttöön myös halutut samplet. Esimerkiksi tietty vakiokaava laulujen ja köörien äänittämisessä on nyt helposti toistettavissa, sen kun tallentaa koko asetelman busseineen päivineen presetiksi, jonka voi vieläpä nimetä, järjestellä ja lajitella niin, että se on oikeasti helppo löytää Add New Tracks -valikon uuden Track Presets -option alta. Mikseri-ikkunassa puolestaan huomio kiinnittyy kanavalohkojen ekvalisaattoriplugarien kohdalle ilmestyneisiin EQ-käyriin. Avidin sovellus tarjoaa todella syvällisiä mahdollisuuksia tallentaa ja hallita efektien, virtuaali-instrumenttien tai vaikkapa midiraitojen parametreja sekä kutsua niitä luovaan uusiokäyttöön. Herkkua soittajalle Uusi versio nostaa esiin Pro Toolsin midiosastoa, joka tuntuikin jääneen parissa viime versiossa vähän audiopuolen kehityksen varjoon. Retrospective midi eli jälkikäteinen miditallennus on ollut musiikkia tekevien käyttäjien toivelistan kärjessä, ja se saatiin nyt. Näin saadaan spontaanisti syntyneet aihiot, improt ja harjoitusvedot haltuun, vaikka ei oltukaan tallennuspuuhissa. Tässä ylenkatseessa jää kuitenkin huomiotta ominaisuuksien käytettävyys – eli vaikka Avid edeltäjänsä Digidesignin tavoin tuntuukin tuovan herkut tarjolle joskus tuskastuttavan hitaasti, ne ovat yleensä tarjoiluvaiheessa valmiita ja kypsiä käyttöön. 50-53 Pro Tools.indd 51 29.8.2018 18.16. Tiivistetysti kysymys on siitä, että softa voi olla koko ajan kuulolla, vaikkei Rec-nappi hehkukaan. Tässä kohtaa Logicin ja Cubasen käyttäjä hymähtää nokka pystyssä, että ”höh, tuttu juttu meille vuosien takaa”. Pro Tools 2018 ja Avidin plugarit tukevat nyt iLok Cloudia, joten ilman usb-tikkuakin pärjää, jos on varma siitä, että aina sessiota avatessaan pääsee kipaisemaan nettiin. Varsinkin matkan päällä verkko voi olla huono tai kateissa, ja lisäksi kaikki maailman Pro Tools -plugarit eivät iLok Cloudia vielä tue. Kun vaikkapa soundeja kokeillessaan tulee lurauttaneeksi kuolemattoman tuntuisen riffin, joka kuitenkin unohtui saman tien, niin kappas, soite löytyykin Pro Toolsin muistista kun vähän kaivellaan. Ja mikä parasta, vaikka samassa kanavassa olisi useampi korjain, yksi graafinen kuvaaja näyttää ne kaikki. Onnea siitä heille – mutta nyt ominaisuus löytyy siis myös Pro Toolsista! Aihe käsitelty. Paloista parhaat Ottoja tulee rajattomalta tuntuvassa kovalevyäänityksessä tallennettua paljon – kenties liiankin paljon. www.riffi.fi 4/2018 51 Toinen konseptimuutos liittyy iLok-auktorisointiavaimen roolin pienenemiseen. Uudistus on merkittävä ilonaihe, vaikka tietyt EQ-plugarit eivät grafiikkaa tuekaan. Enää ei tarvitse lähteä aukomaan plugarien ikkunoita tsekatakseen mitä korjaustoimia raidalle on mahdollisesti tullut tehtyä. Nuottien siirrot, kestot, transponoinnit, monistamiset, harmonisoinnit ja muut korjailut käyvät nopeasti ja näppärästi kunhan opettelee muutaman pikakomennon. Uusien Tools-sessioiden neitseellisille raidoille saa tuotua nyt paljon enemmänkin kuin vain omia suosikkiefektiketjujaan. Uudet miditoiminnot summattuna esimerkiksi jo kotvan kyydissä keikkuneeseen, Sibelius-softasta lainattuun mainioon nuottieditoriin todistavat vankasti siitä, että Pro Toolsissa vähän altavastaajana pidetty musapuolikin kehittyy koko ajan. Ehkä niinkin. Tämä pitää paikkansa esimerkiksi Pro Tools 2018:n kärkiuutuuden Track Presettien kohdalla. Nämä raitatai kanavapresetit ovat varmaan Pro Tools 2018:n audiopuolen isoin uudistus, ja vaikka konsepti onkin jo muiden softien käyttäjille tuttu, Avidin toteutus on ehkä järkevin ja järein mitä on nähty. Pro Toolsin plugarikattausta sopii täydentää tarpeen mukaan kehittäjätalojen softasoittimilla, kunhan muistaa etteivät kaikki niistä välttämättä tue vielä iLok Cloudia. Apuun tulee Pro Tools 2018:n uusi Target Playlist -toiminto, eräänlainen soittolistojen ”best of”, jota päästään työstämään pääikkunassa suoraan näppäinoikoteiden avulla. Lentävä lähtö Pro Toolsin kriitikot jaksavat dissailla käyttäjäfoorumeilla, kuinka Toolsista puuttuu sitä ja tätä, joka on ollut ”kilpailevassa” softassa iän kaiken. Tämän seurauksena parhaiden palojen valkkaamisesta ja koostamisesta on tullut painajaista. Takaisin ytimeen. Vaikka Pro Tools toimii nyt siis suotuisissa tuulioloissa ilman iLokia, käytännössä avaimen siirtämistä kokonaan eläkkeelle viivyttää kaksi hyvää syytä. Pro Toolsin käyttöliittymä niin Editkuin Mixikkunoissakin kehittyy hitain, harkituin askelin
Pienet apuriplugarit puolestaan huolehtivat esimerkiksi klikistä, vireestä ja normalisoinnista. Kaksi samplesoitinta – Structure ja Xpand2 – tarjoavat laajemman otannan soitinääniä rummuista ja kitaroista jousiin, brasseihin ja luuppeihin. keyboards magazin Neumann ‘sheen’ on the high end (...) This is a premium microphone characterized by an open, articulate, very natural sound (...) electronic musician magazine This mic has a self-noise level so low that you can almost hear the grass grow. Lopputuloksena on musiikintekoon ja äänenkäsittelyyn kunnian himoisesti suhtautuviin ympäristöihin räätälöity softa, jonka avulla on mahdollista hioa päivittäistä toimintaa entistä nopeammaksi ja tuottavammaksi. Elokuvaääntäkin sillä voi tehdä, tosin ohjelma tukee vain yhtä videoraitaa. Pro Tools -pakettiin kuuluu lisäksi puoli tusinaa AIR-instrumenttia Boom-rumpukoneesta DB-33-urkusimulaattoriin sekä Mini Grand -pianosta Vacuum-monosyntikkaan. Uudelleen nimetty, noin parin tonnin hintainen PT Ultimate on tarkoitettu monikanavaisessa miksausja kuunteluympäristössä työskenteleville äänija elokuva-ammattilaisille, jotka tarvitsevat maksimimäärän suorituskykyä, fyysistä liitäntäkapasiteettia sekä audioja videoraitoja. soundcheck magazin The TLM 103 is an absolutely first class sound transducer – neutral, balanced, brilliant, refined, transparent, dynamic. Ultimaten seuraksi Avid valmistaa omaa laajaa liitäntäja DSP-laiteperhettään, ja softaa myydään paketoituna esimerkiksi HDX -järjestelmän mukana. Projektien jakaminen ja yhteistyö verkossa on entistä helpompaa, sillä auki olevan session voi yhdellä komennolla talMikä Tools minulle. u Kolmesta uuden polven softaversiosta edullisin on maksuton Pro Tools First, jonka 16:sta audioraidasta neljälle voi äänittää samanaikaisesti. Yhtä aikaa äänitettäviä audioraitoja voi olla 32, ja kaikkiaan ohjelma tukee 128 audioraidan sessioita, joiden rinnalla voidaan hyödyntää 512 virtuaali-instrumenttiraitaa sekä yhtä montaa midiraitaa. 350 e /vuosi Lisätiedot: Avid, Msonic • www.avid.com • www.msonic.fi Apureissa löytyy Pro Toolsin perusversion noin 60 plugarin peruspakettiin kuuluu niin äänitys-, miksauskuin soittohommiinkin soveltuvia liitännäisiä, jotka pyörivät isäntäkoneen väännöllä. Jotta plugarit ylipäätään toimisivat ilman ulkoista DSP-moottoria niiden täytyy olla hyötysuhteeltaan varsin tehokkaasti optimoituja. Silky highs and balanced mids, supported by a rich bass foundation. Mainitussa versionumerossa Avidin oman raskaan raudan kanssa käytettäväksi tarkoitettu järein softaversio Pro Tools HD vaihtoi nimensä Pro Tools Ultimateksi. OS X 10.11.6) • Windows 8.1 ja 10 Hinnat: Pysyvä lisenssi n. Avid jatkaakin pitkälti Digidesignin jalanjäljissä siinä, ettei lähde rikkomaan sitä mikä toimii, vaan nojaa aiemmin hyväksi havaittuun, ja keskittyy parantamaan sen toimivuutta. Vaikka musiikintekijälle tarjottu virtuaalisoittimien kat taus on Pro Toolsissa edelleen määrällisesti aika suppea, laatu on kohdallaan, ja toki näidenkin avulla syntyy vähintään päteviä demoja, näppärästi ilman ensimmäistäkään järjestelmään ulkoa kytkettävää instrumenttia. Onkin sitten kokonaan toisen spekulaation paikka, montako isoa studiota maailmassa huomenna enää on. bonedo.de » « » « » « » « A MODERN CLASSIC. Tarjolla on laaja kattaus kelpoja EQja dynamiikkaplugareita, delayja kaikuefektejä, chorusta, säröä, enhanceria sun muuta. Se mahdollistaa 16 audioraitaa, joista neljälle voi äänittää samanaikaisesti. STUDIO MICROPHONE TLM 103 TLM103_230x280_Riffi_FIN.indd 1 22.08.18 11:59 50-53 Pro Tools.indd 52 29.8.2018 18.17. Omat plugarinsa löytyy myös ajan venyttämiseen ja äänenkorkeuden muuntamiseen. Vakaalla tiellä Kokeilun perusteella Pro Tools 2018 vaikuttaa entistä vankemmin integroidulta ja sujuvammin toimivalta työkalupakilta äänija musiikkiprojektien tuotantoon, tallentamiseen, editointiin ja miksaukseen. 665 e Käyttölisenssi n. Artikkelin perusteena oleva koeajo tehtiin ajankohtana, jolloin uusin versio oli 2018.4. Pro Tools 2018 on saatavilla kolmena versiona, joista edullisin – maksuton – PT First on tarkoitettu laulajille, biisinikkareille ja soittajille sekä aloitteleville kovalevyäänittäjille. (...) the typical Neumann sound is always there. Nopeudesta puheen ollen – jos vauhdikkaasti muuttuvassa musiikkija audioteollisuudessa on nykyään mitään pysyvään viittaavaakaan, yksi niistä lienee Pro Tools, joka on raivokkaasta kilpailutilanteesta huolimatta pystynyt pitämään pintansa erityisesti isojen studioiden ykkösvalintana. Reilun 600 euron perusversio – jota kokeiltiin – onkin sitten jo kovaan ammattikäyttöön soveltuva ohjelmistopaketti, joka tarjoaa edistyneen ympäristön musiikin tekemiseen, tuotantoon, äänittämiseen ja miksaamiseen. Pro Tools 2018 tuo ohjelmaan huolellisesti suunniteltuja parannuksia. 52 www.riffi.fi 4/2018 Avid Pro Tools 2018 Mestaruussarjan audioja musiikkiohjelmisto Ohjelmistosuositukset: • macOS 10.12.6 tai 10.13.3 (väh. Pro Tools hyväksyy periaatteessa kaikki Core Audiotai ASIO-yhteensopivat audiokortit, eikä Avid itse enää valmistakaan liitäntälaitteita perusversiolle. lentaa ja avata uudelleen projektina pilveen, raidat konvertoituina ja valmiina jakoon. Nykyversion kanssa yhteensopivaa Avid-rautaa aiemmilta vuosilta edustavat lähinnä kolmannen sukupolven Mboxit sekä kitaristien suosima Eleven Rack
bonedo.de » « » « » « » « A MODERN CLASSIC. Silky highs and balanced mids, supported by a rich bass foundation. STUDIO MICROPHONE TLM 103 TLM103_230x280_Riffi_FIN.indd 1 22.08.18 11:59 50-53 Pro Tools.indd 53 29.8.2018 18.17. (...) the typical Neumann sound is always there. soundcheck magazin The TLM 103 is an absolutely first class sound transducer – neutral, balanced, brilliant, refined, transparent, dynamic. keyboards magazin Neumann ‘sheen’ on the high end (...) This is a premium microphone characterized by an open, articulate, very natural sound (...) electronic musician magazine This mic has a self-noise level so low that you can almost hear the grass grow
Jo aiemmissa testeissä erittäin hyviksi todetut etuvahvistimet itsessään perustuvat samaan Audientin A-luokan kytkentään, jota käytetään myös firman analogimiksereissä ja halki koko iD-malliston. Isomman soittajajoukon tai vaikkapa tuottajan läsnäolo on huomioitu myös kuulokeliitännöissä, joiden määrä on tuplattu kahdeksi. Liitäntä tietokoneeseen poikkeaa myös oleellisesti aiemmasta: muut iD-sarjan laitteet on varustettu USB 2 -liitännällä, tuore iD44 sensijaan USB C -liitännällä. Muutoinkin havainnollinen mittarointi sisältää nyt myös kätevän lisätoiminnon: cronometerin. 54 www.riffi.fi 4/2018 V iisi vuotta sitten lanseerattu iD22 on tähän asti pitänyt paikkansa sarjan huippumallina, jonka kevyemmiksi vaihtoehdoiksi Audient on sittemmin lanseerannut yksin työskentelevälle sopivat iD4ja iD14-mallit. Kummallekin luurikuuntelulle voi rakentaa oman miksauksensa, ja kansilevyssä on molemmille perinteinen potentiometri kuunteluvoimakkuuden säätöä varten. Laajemmat digitaaliset kytkentämahdollisuudet on huomioitu iD44:ssä myös Word Clock -liitännällä, jota iD22:ssa ei ole. Nyt iD44 nappaa itselleen paikan malliston kärkilaitteena tarjoamalla käytännössä kaiken minkä iD22 jo teki, mutta sen päälle vielä roimasti enemmän. Kun iD22:ssa oli kaksi omaa mikrofonivahvistinta ja mahdollisuus kahdeksan lisäkanavan käyttöön optisen Adat-liitynnän kautta, on iD44 varustettu suoraan neljällä omalla etuvahvistimella ja kahdella optisella Adat-tulolla, joiden ansiosta tulokanavia on käytettävissä tuplamäärä eli tasan 20. Molemmissa laitteissa (iD22 ja iD44) on kaksi balansoitua inserttipistettä, joiden paluuliitäntä palvelee myös silloin, kun halutaan käyttää jotain ulkoista etuvahvistinta ja ohittaa Audientin mikrofonivahvistin kokonaan. Vahvistimet kotelon sisäpuolella on samoja JFet-etuasteita kuin muissakin iD-sarjalaisissa ja niin soittotuntuma kuin soundikin ovat kelpo laatua. Perinteisessä studiosessiossa samaan aikaan äänitettävien raitojen suuri määrä ja monitorikuuntelun järjestäminen kokonaiselle soittajaryhmälle asettavat sitten jo toisenlaisia vaatimuksia myös interfacelle. Yhden suoran instrumenttiliitännän sijaan iD44:n etulaidassa on jakit kahdelle sähkökitaralle tai -bassolle. Se on vaakasuuntaiseksi käännetty ja oikealta vasemmalla jatkuvasti liukuen päivittyvä mittari, TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient iD44 – ison studion interface Yksin työhuoneessaan puurtavalle riittää yleensä kanavan tai parin tallennus kerrallaan. Ulkoisesti iD22:lla ja iD44:llä ei ole valtavasti kokoeroa vaikka mittasuhteet syvyyden ja leveyden osalta poikkeavatkin jonkin verran. Ruutunäkymä on nyt tummanpuhuva, kenties hieman liiankin, mutta kokonaisuus on aiempaa selkeämmin jäsennelty. Molemmat mahtuvat kumminkin varsin näppärästi tietokoneen ympärille kootun työpisteen kalustoksi, joten ne sopivat mainiosti myös kotipajan ytimeksi, joka sitten tarvittaessa siirtyy vaikka nuorisoseuran talolle pystytettävään pop-up-studioon, jossa koko kapasiteetti otetaan käyttöön sopivilla lisäviipaleilla. 54-55 Audient.indd 54 29.8.2018 18.18. Rauta tarvitsee softaa Perusasetusten konfigurointiin, reitityksiin ja monitorimiksaukseen käytetään iD-applikaatiota, joka on iD44:n myötä myös uudistunut. Audient iD44 vastaa myös jälkimmäisiin. Kumpikin tarvitsee pöydältä suurin piirtein Riffin sivukoon verran pinta-alaa, lehti vain kääntyy lukuasennosta poikittain, kun siirrytään malliston järeimpään. Mikseri-ikkuna on nyt aiempaa selkeämpi. Tarkkaamokaiuttimille tarkoitettuja analogilähtöjä on kummassakin mallissa kaksi paria, joten suuri ero lähtökanavien määrässä selittyy iD44:ään lisätyn toisen Adat-väylän kahdeksalla kanavalla
Mikseri-ikkunan päämittareiden alla rullaava ”kronometri” ilmaisee signaalitasoja pitemmällä aikavälillä. Kanavamäärä riittää melkoisen ensemblen tallennukseen ja sekä monitorointiin että kommunikointiin on kunnolliset työkalut. u Systeemiasetuksille on oma ikkunansa. Miksaamon puolella jälkimmäinen sujuu ilman teknisiä apuja, kun taas kuuntelupuolta helpottaa kaksi itsenäistä kuulokeliitäntää. Sellaisen voi kytkeä johonkin iD44:n omaan tuloon, jos äänitystoimilta on kanavia vapaana, tai sitten tarkoitukseen voi käyttää vaikkapa läppärin sisäänrakennettua mikrofonia. Näin saadaan vähennettyä komentolinjaan vuotavaa kaiutinääntä selkeyden parantamiseksi ja kiertojen estämiseksi. Kuuntelun hermokeskus Soittajien määrän kasvaessa alkavat nousta myös vaatimukset sekä monitoroinnin että kommunikaation suhteen. Mestariainesta Audient iD44 on erinomainen audio interface, johon on onnistuneesti yhdistetty isommassa sessiossa tervetulleita monitorikontrollerin ominaisuuksia. Reititykset ja tasoasetukset voi tallentaa myös iD44:n omaan muistiin, jolloin laitetta voi käyttää samoilla asetuksilla stand alone -moodissa, ilman tietokonetta. Lasin taakse muusikoille viestit välittyvät iD44:n talkback-näppäintä painamalla, tosin kansilevyyn upotetettua omaa mikrofonia iD44 ei sisällä vaan hommaan tarvitaan jokin ulkoinen mikrofoni. Lopuksi avataan iD-applikaation system-ikkuna ja määritetään talk back -signaalin lähteeksi tietokoneen sisäinen mikrofoni, jonka jälkeen homma pelaa mainiosti. koostelaitteen luomisen midija audioasetuksissa, jotta sisäinen mikrofoni saadaan käyttöön iD44:n rinnalle. Jos koko signaalin kierrättäminen kuunteluun tallentimen kautta tuottaa liian pitkän latenssin, voi kuivan äänen kuitenkin ohjata kuunteluun heti iD44:n sisällä ja tilakaikujen tapaiset mausteet hakea mutkan kautta tallennusohjelmasta, nehän nyt muutenkin pelmahtavat vasta suoran äänen jälkeen kuuluville. Yksittäisen musiikintekijän oman työhuoneen tarpeisiin iD44 saattaa olla turhankin järeä valinta, mutta mikäli toimenkuvaan kuuluu silloin tällöin useamman muusikon sessio, juttu muuttuu heti toiseksi. Komentomikin voimakkuus säädetään Macin järjestelmäasetuksista, ja komentolinja avataan ja suljetaan iD44:n kansilevyn painokytkimellä. Komentolinjan avaaminen vaimentaa automaattisesti tarkkaamokaiuttimien voimakkuutta ja vaimennuksen määrän voi säätää applikaation systeemiasetuksista. Riippuu kuitenkin DAW-ohjelmasta, miten ja mitä kaikkea pyörittimellä pääsee rullaamaan. 54-55 Audient.indd 55 29.8.2018 18.18. Silloin nousevat arvoonsa sekä laitteen omat perusominaisuudet että mahdollisuus laajantaa kanavamäärää sujuvasti ulkoisilla laitteilla. Sen jälkeen koostelaite valitaan DAW-ohjelman äänilähteeksi. Hetken totuttelun jälkeen ”kronometri” paljastuu varsin havainnolliseksi tavaksi visualisoida signaalitasoa pitemmällä aikavälillä ja sen avulla sekä hiljaisten jaksojen että yksittäisten piikkien tunnistaminen käy varsin kätevästi. Sekin selkiyttää hallintaa, että systeemi-ikkuna aukeaa kokonaan omaan erilliseen ruutuunsa. Vaikka iD44:ssä ei olekaan varsinaisia tallentimen komentamiseen tarkoitettuja play/pause/stop/forward/reward-näppäimiä, niin päävoimakkuudensäädin toimii myös skrollauspyöränä. Samasta system-ikkunasta löytyy myös trimmi, jolla mahdollinen toinen kaiutinpari saadaan passattua samalle voimakkuudelle pääkaiutinten kanssa. www.riffi.fi 4/2018 55 Audient iD44 Monikanavainen audio-interface • 20 tulokanavaa ja 24 lähtökanavaa • neljä analogituloa • kaikissa analogituloissa +48 V phantom, -10 dB pad, bassoleikkuri (polariteetin kääntö applikaatiossa) • analogitulot 1–2: balansoitu inserttipiste ja sovitus myös instrumenttikäyttöön • kaksi digitaalista Adat-väyläparia, 16 tuloa / 16 lähtöä • kaksi itsenäistä kuulokeliitäntää • kaksi analogista lähtöparia kaiutinkuunteluun • USB C -liitäntä tietokoneelle • word clock -liitäntä tahdistukseen, BNC • hintaluokka < 600 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Eräistä kilpailijoista poiketen Audient ei tarjoa tallennuksen aikana käytettäväksi interfacen omalla DSP:llä tuotettuja efektejä, vaan höysteet on haettava DAW-ohjelman resursseista. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi joka piirtää Master Mix -lohkon alareunaan signaalitasoja kuvaavaa pylväsrivistöä. Macissa tämä vaatii ns
Applikaatio avaa aarrearkun Demolaitteeseen oli tehtaalla ladattu valmiiksi kuusi erinomaista preset-ohjelmaa, joilla olisi äänittänyt mielikseen mitä hyvänsä kitaraosuuksia. Pakettia voi myös muotoilla tilanteen mukaan, sillä Room-säätimellä pääsee justeeraamaan tilasoinnin ja kaiun roolia kokonaisuudessa. Kun tämä puoli on kunnossa, alkaa varsinainen lystinpito. 56-57 Universal Audio.indd 56 29.8.2018 18.19. Molemmille on omat säätönsä ja sijoituksen voi mikkikohtaisesti valita joko suoraan ”kaiuttimen” eteen tai sivummalle. Universal Audio OX keventää vaatimuksia listan loppupäästä hiljentämällä vahvistimen akustisen möykän ja tarjoamalla käyttöön virtuaalisen mikityksen lisäksi koko jälkityöstöön tarvittavan varustepakin. Kolmannen äänityskanavan muodostaa virtuaalinen tilamikrofoni tai mikrofonipari, jonka ohessa valitaan myös kuvitellun studiotilan akustiikan perussävy, kirkkaammin kalskahtava tai erilaisin vaimentimin dempattu tilasointi. Etulaidan kiertokytkimellä valitaan käyttöön jokin kuudesta virtuaalisesta yhdistelmästä, joista jokainen käsittää kaiuttimen, lähimikityksen sekä ambienssin asianmukaisesti efektoituna. Mainitut ekvalisaattorit ovat perusmuodossaan nelialueisia TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universal Audio OX – möykkä pois, soundi talteen Kitaravahvistimen äänittäminen on taitolaji, jossa osaamisen ohessa tarvitaan päteviä mikrofoneja, kunnollinen signaalitie ja asiallinen tila – mielellään kohtuullisen suuri ja äänieristetty. Tämän se tekee ilmeisen onnistuneesti – näppituntumalta en havainnut eroa kaiuttimen kanssa soittamisen ja OXilla mykistetyn vahvistimen välillä. Ihan alkuun voi valita pitkältä listalta haluamansa virtuaalisen kaiutinkaapin ja säätää sen ikääntyneisyyttä – mitä väsähtäneemmät kartiot sen rouskeampi soundi. 56 www.riffi.fi 4/2018 O X on reaktiivinen keinokuorma, joka staattisen vastuksen sijasta jäljittelee tavallisen kaiuttimen käyttäytymistä ja muodostaa siten vahvistimen kanssa vuorovaikutteisen parin. Digitaalinen kytkentä käy niin ikään stereona, joko optisena tai koaksiaalisena S/P DIF -liitäntänä. Monitorointia varten on etulaidassa kuulokeliitäntä ja takalaidan jakeista analogisignaalin saa myös stereona äänipöytään tai suoraan tallentimelle. Jos täysin hiljennetty kaiutin ja siirtyminen luurisoittoon tuntuu kuitenkin muuten hankalalta, voi OXin kautta laskea haluamansa määrän vaihtosähköä eteenpäin kaiuttimelle, jolloin soittoa voi kuunnella myös sen vakioämyrin kautta – juuri sillä voimakkuudella, mikä tupaan mahtuu. Kaikissa kolmessa kanavassa on voimakkuuden lisäksi omat bassoleikkurinsa, ekvalisointinsa ja panorointinsa. Tämän jälkeen valitaan ”mikitys”. OXin hallinta-applikaatio avaa laitteesta kuitenkin kokonaan uuden ulottuvuuden, ikäänkuin virtuaalisen studion, jossa perinteisen äänitystapahtuman eri osatekijät ovat nätisti ruudulla kontrolloitavissa. Käytettävissä on samanaikaisesti kaksi virtuaalista lähimikkiä, jotka jäljittelevät tunnettuja ja yleisesti kitaraäänityksiin käytettäviä malleja
Tuumasta toimeen Äänittäminen OXilla on innostavaa ja palkitsevaa. Keinotodellisuuden puolella päällimmäinen ajatus on kaiken helppous – en ryhdy arvailemaan miten lähelle alkuperäistä yksikään applikaation virtuaalimikrofoneista yltää, tai vastaako mallinnettu kompressori esikuvaansa millilleen tai edes suuntaa antavasti. Mitä hintaan tulee, niin ihan heräteostoshan tällainen laite ei enää ole. ohjelmien tilan ja kaikuisuuden hallintaan • tasonsäätimet linjalähdölle ja kuulokekuuntelulle OX-applikaatio • täysin ohjelmoitava • virtuaalikaiuttimen valinta (17 vaihtoehtoa) • kaiuttimen teholuokan valinta • kaiuttimen ikääntymisen säätö • kaksi virtuaalista lähimikrofonia (7 vaihtoehtoa) • lähimikrofoneilla axis/off axis -valinta • virtuaalinen tilamikrofoni/stereopari (6 vaihtoehtoa) • tilamikrofonilla damp-valinta • jokaisella mikrofonikanavalla oma eq, panorointi ja voimakkuus • master-lohkossa: eq, kompressori, kaiku ja delay • hinta: 1299 e Lisätiedot: Msonic • www.msonic.fi muunkin työkalun. Samalla aukeavat säädettäviksi myös suotimien Q-arvot. Applikaation asetukset saa tallennettua muistiin nimikoituina kokonaisuuksina. Jos virtuaalimaailmaan ylisummaan hypätään, niin tässä on selkeästi oikea kohta ja sopiva tapa. Oman sommitelmansa saa myös ladattua OXin paikalliseen muistiin, etulaidan valintakytkimellä esiin kutsuttavaksi, joten sovelman ei tarvitse aina olla auki laitetta käytettäessä. Merkitsevää on mielestäni se, että OXin kautta avautuva soundiavaruus on todella pyörryttävän laaja, ja että talteen saa äärimmäisen vaivattomasti kelpoja kitarasoundeja silloinkin, kun tallennuspaikkana ei ole hyvin varusteltu ammattistudio, eikä puikoissa ole kokenut äänittäjä. Applikaation master-lohkossa odottavat käyttöään vielä yksi pää-EQ , 1176 SE -kompressorimallinnos, niin ikään mallinnettu plateeli levykaiku sekä delay-efekti. www.riffi.fi 4/2018 57 Universal Audio OX Keinokuorma & virtuaalistudio • reaktiivinen keinokuorma • vahvistimen sallittu maksimiteho 150 W RMS • säädettävä läpivirtaus fyysiselle kaiuttimelle • sisäisessä muistissa tilaa kuudelle rig-ohjelmalle • Room-säädin em. Universal Audiolla on pitkä historia sekä räkkilaitteiden että niitä jäljittelevien virtuaalilaitteiden valmistuksessa ja tämä sekä kuuluu että tuntuu. Työkalut ovat päteviä ja niitä on runsaasti. OXin reaktiivinen keinokuorma ei myöskään tunnu latistavan vahvistimen toimintaa mitenkään. Ei lainkaan hullumpi saavutus. Universal Audio on lastannut pakettiin vielä muutaman 56-57 Universal Audio.indd 57 29.8.2018 18.19. u graafisia korjaimia, joissa on lisäksi erilliset bassoja diskanttileikkurit kaistan rajaamiseen. Siinä valossa sitä ei oikein voi kalliinakaan pitää. OXilla kuitenkin korvaa melkoisen määrän muuta kalustoa ja ratkaisee samalla äänekkyysongelman, joka oman työhuoneensa tai pikkupajansa sankareita yleisesti piinaa. Näkymän voi kuitenkin vaihtaa yhdellä klikkauksella nykyaikaiseksi täysparametrisen korjaimen kuvaajaksi, jonka käyrää voi taivutella mieleisekseen filttereiden pallukoita hiirellä raahaamalla. Ennen kaikkea rajalinja reaalimaailman ja virtuaalitodellisuuden välillä on nyt juuri oikeassa kohdassa – oman vahvistimen käyttö signaaliketjun alkupäässä säilyttää kitaran ja vahvistimen kriittisen liiton muuttumattomana
Kevyt sovitus käyttöympäristöön sujuu näillä työkaluilla ja toisaalta mitään ei pääse vallan turmelemaankaan. Fyysiseltä kooltaan TV5 on vielä kätevästi tietokoneen vierelle sijoitettavaa luokkaa. Tehoa ja äänivaroja TV5:ssä on juuri sopivasti alussa kuvaillun käyttöympäristön tarpeisiin, eikä hintakaan ole hirmuinen, joten tutustumista voi suositella lämpimästi. 58 www.riffi.fi 4/2018 Adam TV5 Aktiivinen studiomonitori • toistoalue 45 Hz – 25 kHz • 2-tie rakenne • 5" bassolementti • nauhadiskantti 4" (pinta-ala vastaa 1,9" pyöreätä värähtelijää) • D-luokan vahvistimet 50 W + 20 W • maksimi äänenpaine 106 dB SPL (pari) • hinta: 169 e / kpl Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomen konttori: (09) 4245 0630 • www.nordicaudio.eu T odennäköinen käyttöympäristö, kotopaja tai pikkustudio, on huomioitu jo TV5:n liitännöissä. Voimakkuudensäätimen luota puolestaan löytyvät kaiuttimen toistovastetta muokkaavan DSP:n määrityskytkimet. Toisaalta myös bassokaistan vaimennus on hyvin mitoitettu – se tuo kaivattua apua lähipinnasta kertautuvan ylimääräisen jymyn neutralointiin, muttei kuihduta sointia luuhun asti. Valmistaja on ymmärtänyt karttaa alataajuuksilla hypettelyä, eikä kalastele helppoja pisteitä ylimuhkealla bassolla. Mittojen mukaan Adam Audio TV5:n yleissointi on luonteeltaan hallittu ja tasapainoinen. Neutraalin toiston vaihtoehtona voi kahdella hyllykorjaimella vaimentaa tai korostaa erikseen niin bassorekisteriä kuin diskantti kaistaakin. Täsmällisesti piirtyvä basso ja selkeä keskialue antavat pohjan, jolla erottelevuus on riittävää vaikka diskanttirekisteri onkin sävyltään mukavan pehmeä. Viisituumainen bassoelementti ei valtavasti tilaa vie ja niinpä reunoiltaan viistetty kaiuttimen etulevy on verraten kapoisa. Kriittisempää audiotyöskentelyä harjoittava kaivannee kuitenkin vielä hiukan enemmän tarkkuutta ja säätömahdollisuuksia työkalultaan, ja jos nauhadiskantin lempeä sointi puhuttelee, niin katse kääntyy silloin aivan itsestään Adamin hinnakkaampien sarjojen suuntaan. Kytkimet ovat fyysisesti pikkuisen kömpelöitä ja naksautus asennosta toiseen vaatii diplomaattista päättäväisyyttä. Uudet T-sarjan monitorit on suunnattu pienellä budjetilla operoiville. suorasta vasteesta muokattuun. Asiasta mainitaan myös käyttöohjeessa, eikä kyse ole viasta vaan ominaisuudesta. 58 Adam Audio.indd 58 29.8.2018 18.27. Diskanttipuolella korostus puolestaan nostaa hieman enemmän kitaristin kynsiä kuuluviin, kun taas vaimennus himmaa yläkerran kirkkautta sametin suuntaan. Syvyyttä koteloilla on kuitenkin verraten reilusti, ja johtoliitinten kera vapaata tilaa asemapaikaksi tarvitaan reilusti yli 30 senttiä etulaidasta taaksepäin. Sävellysja sovitustöihin, oman demopajan tuotantoihin ja ihan musiikin harrastekuunteluun TV5 on mitä passelein kaiu tin. Digitaalisia tuloja ei ole, mutta balansoidun analogi-XLR:n vaihtoehtona on balansoimaton RCA, ja niistä sopivampi valitaan käyttöön pienellä liukukytkimellä. Vaikuttavuutta kytkimillä on maltilliset kaksi desibeliä suuntaansa – juuri sen verran että tarkkaavainen huomaa siirtymän ns. Kaiuttimia ei ole kuitenkaan magneettisuojattu, joten ne saattavat aiheuttaa häiriöitä lähietäisyydellä oleville näytöille yms. Asiansa ne toimittavat kumminkin moitteetta ja näitähän ei kuitenkaan yhtenään remplata vaan asetellaan kerran ja unohdetaan yleensä sitten niille sijoilleen. Ja ääriasennosta toiseen vaihtamisen hoksaa sitten jo harjaantumattomampikin kuuntelija. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Adam TV5 Adam TV5 – musanikkarin monitori Nauhadiskanteistaan tunnettu Adam valmistaa aktiivisia tarkkailukaiuttimia monessa hintaluokassa. Bassopuolella korostus tuntuu käytännössä yleisenä soinnin tanakoitumisena ilman gettoblaster-vaikutelmaa. Hyvä näin
www.riffi.fi 4/2018 59 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Aamukahvilla J a oikeastaan enemmänkin, sillä täysin odottamattomana bonuksena studion isäntä voi nyt päivän päätteeksi kaapaista tuottajan sohvalta tyynyn niskansa alle ja heittäytyä lattialle selälleen kuuntelemaan päivän saldoa stereona niiden kautta. Järjestelmänä Atmos on enemmän kuin pelkkä fyysisten kaiuttimien ja niitä syöttävien kanavien kokonaisuus. Juri ja Miska Sepän säveltämä musiikki Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvaan on juuri saatu miksatuksi, ja urakkaa varten Studio Kekkosen tarkkaamoon asennetut kattokaiuttimet ovat lunastaneet paikkansa. Pohjana siinä on 7.1, johon lisätään overheadiksi stereopari, alustaa Mikko Raita aihetta. – Ensinnäkin on ns. Kekkosen tarkkaamon varhaisempi 5.1-kuuntelu muutettiin ensin 7.1.-muotoon asentamalla sivukaiuttimet ja ka– Mikko Raita panoroi musiikin kattoon Mikko Raita on innostunut. Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. 59-61 Aamukahvilla 418.indd 59 29.8.2018 18.29. Atmos Bed, joka on siis 7.1.2, tai 9.1 kanavaa, miten sen nyt haluaa sanoa. Varsinainen syy lisäkaiuttimiin oli kuitenkin tuotantotiimin päätös hyödyntää kymmeneen itsenäiseen kaiutinkanavaan perustuvan uuden Dolby Atmos -formaatin mahdollisuuksia myös elokuvan musiikissa
Reilun tunnin kuluttua autoon käveli tuntematon mies ja ojensi puuttuvat setelit minulle poistuen paikalta sanaakaan sanomatta. Toisaalta, onko kiirehtimisemme aina välttämätöntä ja perusteltua. Olimme puolisoni kanssa matkalla ystäväperheen luoksen Tofoon, 500 kilometrin päähän Maputosta. Harharetken edetessä aloin huolestua, että olenko kenties viimeisellä matkallani. Ja koska matkan järjestely jäi viime tinkaan, saimme vain paluumatkalle maan sisäiset lennot. Meille kerrottiin, että auto lähtee, jahka se on täynnä. Päädyimme jonkinlaisen poliisilaitoksen pihaan, jossa kyytiimme tuli parikymmentä matkustajaa lisää, osa seisomapaikoille, muutama vanhempi ihminen maalitynnyrin tai jonkin kanisterin päälle istuutuen. Tilanteen rauhoituttua sain vaihtorahani (ihan eri mieheltä kylläkin), kuljettaja maksunsa ja siirryimme bussiin odottamaan sen lähtöä. Niko Laasonen Matkailu antaa perspektiiviä 62-67 Finale 418.indd 62 29.8.2018 19.13. Matka kuitenkin jatkui, vaikka toistuviin neuvotteluihn poliisien kanssa kuluikin enemmän aikaa kuin varsinaiseen matkantekoon. Perille Inhambaneen saavuimme vasta auringonlaskun jälkeen tietämättä oliko ystäväperheemme saanut koskaan viestejämme muuttuneista aikatauluista. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että aikataulujen toleranssit olisivat päivän tarkkuudella ja jokaisessa tilanteessa voisi tulla odottamattomia viivytyksiä. Hetken kuluttua kuljettajamme saapui kolhitulla autollaan ja parkkialueelta pois köröteltiin tyynen rauhallisesti edellä menevän auton takapuskurissa kiinni ajaen. ••• Aamutuimaan, pitkän lennon väsyttäminä emme varsinaisesti kyenneet pohtimaan vaihtoehtojakaan ja toisaalta uteliaisuus voitti, joten tartuimme taksimiehen tarjoukseen, vaikka mielessä pyöri joitain kysymyksiä toiminnan luonteesta. Menomatka olisi hoidettava jollain muulla kulkuneuvolla. Sen päätteeksi oli huojentavaa, kun bussi nytkähti liikkeelle. Kielimuuri tappoi small talkin, mutta perille päästiin. Onneksemme olivat ja siitä eteenpäin lomamme olikin varsin rentouttavaa aikaa. Palaamme Afrikan mantereelle vielä varmasti uudestaankin. Joku poistui paikalta setelini kanssa ja arvelimme, että vaihtorahoja tuskin nähdään… Bussin lähtöpaikkaa kysellessämme saimme kuulla, ettei kyseistä vuoroa ajeta juuri sinä päivänä, lukuisia muita vaihtoehtoja kyllä löytyisi. Odotimme lähtöä kotvan vaille kaksi tuntia, minkä aikana meille kaupusteltiin ikkunoista mitä erilaisempia asioita kännykän latureista keitettyihin kananmuniin. Niinpä moni päättyneen kesän keikoistakin oli aikataulutettu niin, ettei millään asialla olisi ollut varaa mennä pieleen tai dominoefekti olisi vyörähtänyt liikkeelle. ••• Maksettiin liput, rahastaja ilmoitti tuovansa vaihtorahat pian ja istuutui edessämme olevalle penkille. ••• Emme olleet edes päässeet pääkaupungista ulos, kun auto kääntyi päätieltä sivukujalle, jota meilläpäin voitaisiin ajokelpoisuuden perusteella kutsua pelloksi. Olemme tottuneet siihen, että erittäin harvoin tapahtuu mitään ennakoimatonta saati kohtalokasta, joten virhemarginaalitkin vedetään tiukoiksi. Eräs autoilija tarjoutui viemään matkatavaramme valmiiksi bussiinsa, muutama muu viritteli nyrkkitappelua keskenään. Perillä auton ja meidät piiritti joukko miehiä, jotka olivat kiinnostuneita matkamme suunnasta. En muista kenenkään matkan aikana kohtaamistani ihmisistä valittaneen stressiä tai työuupumusta. ••• Tuota bussimatkaa olen miettinyt monesti Suomeen palattuani ja syksyn töitä suunnitellessani. Asioiden selvittyä – saattoi siinä rahakin vaihtaa vaivihkaa omistajaa – matka jatkui, mutta prosessi toistui päivän aikana useita kymmeniä kertoja. Ihmisiä norkoili ympäriinsä, monella oli jotain myytävänä. Taksa oli 600 paikallista meticalia, pienin seteli lompakossani tietysti 1000 meticalia, eikä kuljettajalla vaihtorahaa. Tarkalleen ottaen änkeydyimme vanhaan pakettiautoon, jossa oli penkit ehkä kahdellekymmenelle hengelle. Huomasin kadehtivani salaa ihmisiä, joilla on luonnostaan lyhyemmät jalat. Lämpötila nousi reilusti neljännelle kymmenelle, eikä ilmastointilaite kuulu näiden ajoneuvojen vakiovarusteisiin. Muutoinkin tunnelma oli varsin vilkas, jopa levoton. Iloni osoittautui lyhytaikaiseksi, poliisit pysäyttivät auton ensimmäisessä risteyksessä ja vaativat nähdäkseen kaikki asiakirjat. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 4/2018 ”T axi?, Taxi?”, tiedustelee mies meiltä rajamuodollisuuksien jälkeen Maputon kansainvälisellä lentokentällä Mosambikissa. Kaveri talutti meidät parkkialueelle ja pyysi odottamaan. Sellaisen ottaa itsestäänselvyytenä, kunnes törmää ihan toisenlaiseen mentaliteettiin. Ennakkotietojen mukaan valtaosa busseista oli lähtenyt jo ennen koneen laskeutumista mutta eräällä liikennöitsijällä piti olla myös kymmeneltä lähtevä vuoro Maputosta Inhambaneen, joka on Tofoa lähin suurempi kaupunki. Oletan toki, että moni kanssamatkustajistani olisi vaihtanut sen suuremmin pohtimatta monet arjen ongelmistaan liian pitkiin jalkoihin
C U S T O M B O A R D S . Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. 62-67 Finale 418.indd 63 29.8.2018 19.13. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. www.riffi.fi 4/2018 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. Maailman nopeimmat digitiskit. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Midas M-sarja tarjoaa hintaluokassaan lyömättömät ominaisuudet ja kymmenen vuoden takuun! M32, M32R, M32C, DL32, DL16 DN32-ADAT/DANTE/MADI/USB MR18, MR12 MAAHANTUONTI: sales.fi@brightgroup.com 5 25 75 95 100 W W W
New Yorkissa asuva Victor Baker rakentaa moderniin soittoon sopivia kitaroita mm. hot-hide-glue-liimausmenetelmiä. Lisähuomiona on todettava, että tällainen soitin tuo myös esiin kaikki haparoinnit ja soiton mahdolliset puutteet, joten soittimesta nautiskelu vaatii varsin korkealle tasolle hiottua soittotekniikkaa ja hallittua dynamiikkaa. Ongelmana oli vain äärimmäisen kallis hinta (tällä hetkellä soittimen listahinta on noin 16 500 dollaria). Viime jouluna saatiin kuitenkin neuvoteltua endorsmenttisopimus, joka mahdollisti minulle soittimen hankinnan. Käytän rakennusaineena vain kokopuuta ja jokainen soitin on yksilöllisesti koverrettu soimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Soittajan kehittyessä myös tarpeet muuttuvat, samoin kiinnostusten vaihtuminen musiikkityylistä toiseen saattaa vaikuttaa ihanteelliselta soittimelta vaadittaviin ominaisuuksiin. Kun itselleni runsas vuosi sitten iski ajatus oman käsintehdyn soittimen hankinnasta, seurasin pitkälle nykyisten modernin jazzin soittajien soitinvalikoimaa, ja monien kitaroita olin myös itse päässyt New Yorkin reissuillani kokeilemaan. Yhdistin visiitin Amerikan-reissuuni ja kävin kokeilemassa Stephenin Semihollow-mallia, joka idealtaan perustuu Gibsonin ES-335-malliin geneerisesti, mutta on Stephenin omaa designia ja valmistettu huippulaadukkaista soitinpuista (kokopuuta). ••• Mihin sitten perustuvat tuon soittimen ainutlaatuisuus ja sointiominaisuudet. Gilad Hekselmanille. Pikaisen kokeilun seurauksena totesin kitaran omaavan juuri nuo ominaisuudet, joita olin jo pitempään kaivannut. Entäpä sitten, kun soittaja tietää tarkalleen ne elementit ja ominaisuudet, joita hän soittimelta haluaa, mutta tehdastekoinen normikitara ei enää riitä eikä kaupoista löydy toivottua soitinta. Soittimieni ainutlaatuisuus on siis useiden osatekijöiden yhteissumma. Asiassa auttoi laaja kansainvälinen urani ja myös ”riittävä” esilläolo USA:laisessa jazzkentässä. Itseäni on tässä keski-iän kynnyksellä alkanut viehättää tuollainen äärimmäisen selkeä ja hieman nuoruusvuosien ”tummaa ideaalia” kirkkaampi, paksu ja tasapainoinen, piano maisen selkeä soundi. Itse olen monia hienoja Suomessa rakennettuja soittimia kokeillut, mutta valitettavasti omaan soittoon sopivaa jazzkitaraa en ole vielä käsiini saanut. ••• Noin vuosi takaperin ryhdyin tuumasta toimeen ja otin yhteyttä Stepheniin, joka kutsui minut Houstoniin Texasiin. Mitään ei jätetä puolitiehen, vaan kaikki valmistuvat soittimet ovat täydellisiä! ••• Tuo on paljon sanottu, mutta saatuani Stephenin minulle valmistaman soittimen käteeni tajusin, että soitinrakennuksessa on todellakin olemassa ns. Liimauksissa käytetään ns. Jos niin pitkälle on jaksanut osaamistaan jalostaa, saattaa tällainen käsintehty soitin viedä ilmaisun aivan uudelle tasolle. Noiden edellä mainittujen rakentajien soittimista lähimpänä tuollaista sointia ovat olleet texasilaisen Stephen Raphael Marchionen kitarat. Lage Lundille. Asiahan on aina jossain määrin suhteellinen, koska jokaisella soittajalla on omat intressinsä ja ajatuksensa siitä, millainen tuo täydellinen instrumentti olisi. 64 www.riffi.fi 4/2018 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a V ielä kaikkien vuosikymmentenkin soittamisen jälkeen saattaa iskeä ajatus siitä voisiko itselle löytyä instrumentti, joka olisi niin sanotusti ”täydellinen”. Kitaran sointi ja artikulaatiospektri on äärimmäisen herkkä ja hienostunut, ja se toteuttaa ja tuo kuuluville kaikkein pienimmätkin soiton nyanssit. Soittimien mikrofonit ja tonepotikat ovat pitkälle omaa designia ammattisoittajien vaatimukset huomioiden. Syysterveisin, Kari Antila Täydellistä kitaraa hakemassa 62-67 Finale 418.indd 64 29.8.2018 19.13. Next Level, jolle sarjatuotantokitarat eivät yllä. Silloin on aika etsiä soitinrakentajaa, joka tuon unelmasoittimen voisi rakentaa. Mike Morenolle kitarat on viimeisen vuosikymmenen rakentanut Texasilainen Stephen Raphael Marchione. Ne ovat aikaavieviä ja taitoa vaativia, parhaiden akustisten soittimien valmistuksessa käytettyjä ja satoja vuosia vanhoja menetelmiä. Soittimieni nauhat on tehty ruostumattomasta teräksestä ja intonaatio on hiottu täydelliseksi jokaisessa nauharekisterissä. Stephen vastasi kysymykseen: ”Pyrkimyksenäni on rakentaa täydellisiä soittimia, joissa käytetään asianmukaisesti vanhentuneita soitinpuita ja parhaimpia osia käsityön lisäksi. Kurt Rosenwinkelin nykyinen kitara taas on Japanilaisen Westville-pajan rakentama. ••• Suomi on nykyään tunnettu soitinrakennusmaa ja esimerkiksi Ruokangas valmistaa kitaroita, joista usein saa lukea upeita arvioita alan kansainvälisistä lehdistä. Kevät kului siis odotellessa ja vihdoin toukokuussa lähdin hakemaan valmista ”täydellistä” soitintani Stepheniltä. Stefan Schottmueller Saksasta puolestaan on valmistanut soittimen mm
Tervetuloa kokeilemaan! Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 1899 eur ÄÄNITÄ, MIKSAA, MASTEROI TAI TUOTA… Kivenkovat perusteokset kaikenlaisiin äänihommiin! Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . Reference 4 Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Riffi-kauppa Full confidence in sound. www.riffi.fi 4/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Maton EMTE – Tommy Emmanuel Mini Laadukas mini-Maton huippuelektroniikalla kesän pistokeikoille. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale 418.indd 65 29.8.2018 19.13
Yhteyttä on pidetty ja monesti puhuttu ”jonkun uuden” tekemisestä, mutta elämä on vienyt ja kiristänyt kalentereita. Vaan kovin hikiset olivat laulujemme lunnaat, eh, nimittäin. Kun SMPTEä laskettiin 3 dB, homma toimi! Jokainen oma masiinani tosin tarvitsi vielä kellopulssin, jota toistin ei luonnollisestikaan lähettänyt valmistajan lu pauk sista huolimatta, ja siksipä hommasin settiini E-RM MultiClockin. Lisäksi jokainen ulkoinen masiinani kytkettiin Rolandin MX-1-mikseriin, joka jakeli kelloa E-RM:stä USB-liittimiensä ja midin kautta itseensä kytkettyihin koneisiin, ja niinpä modernin JD-XA:ni arpeggiator lukittui nätisti iänikuisen vanhaan synkkamenetelmään! Ja kyllä pelotti – tiukkojen roudausaikojen vuoksi backup-setti ei tullut kyseeseen. Vaadittiin aika tavalla kalentereiden tsekkaamisia ja puheluita ja viestejä, että homma lumpsahti urilleen – levy-yhtiökin tarvittiin mukaan kuvioon, koska… no, sanotaan vaikka niin, että jokainen meistä haluaa tehdä asiat kunnolla. Kunnes yllättäen kaikilla olikin aikaa. Toiseksi, kelit olivat käsittämättömät, kun luontoäiti vauhtiin pääsi. Ensinnäkin, setti toimi nikottelematta läpi rundin ja kokemuksistani rikastuneena jaan mieluusti tietoa haluaville. Piti hoitaa koko paletti sellaiseen jamaan, että kehdattiin mennä muiden satoja keikkoja poissaolomme aikana heittäneiden artistien joukkoon ja ihmisten ilmoille. Softa, joka pyörittää toisella Macilla videoita ei ymmärtänyt pursketta, vaan se piti muuttaa MTC:ksi. ••• Jo ajatus kimpassa soittamisesta oli hykerryttävä, yhdessäolo treenikämpällä vapauttavaa ja nauru raikui huumorin mädäntyessä hetki hetkeltä. Ja järjestäjät, jotka toisinaan eivät olleet hankkineet tuulettimia tai ilmastointia kontteihin. Mutta voihan ne videot aina käsinkin trigata… ••• Näin kesän mentyä olen täysin typertynyt monesta asiasta. En ole sekvensserisoftien livekäytön ylin ystävä, ja siksi pimputtelin parhaani mukaan mahdollisimman vähillä koskettimilla mahdollisimman paljon. Sille voi syöttää lähes mitä tahansa kilkatusta tai sirinää ja purkki konvertoi sen midikelloksi. Jotenkin keikkamyyjä onnistui kauppaamaan meidät isoille festareille ja sitten alkoikin hitonmoinen duuni. Bäkkärinä käytetyt metallikontit olivat järjestään kuumia kuin tandooriuuni, viilein taisi olla 32, lämpöisin 42 astetta. Suosittelen masiinaa konemiehille ERITTÄIN lämpimästi, sillä 24PPQpurskeesta laite taikoi helteistä välittämättä kellon kaikille koneille – myös Mainstage-Macilleni ja sen sidechainja arpeggiopumppauksille – virheittä, viiveittä. ••• Sitten kitaristi äkkäsi, että isot riserit, telineet, screenit ja videot olis kova juttu. Check. Tietsikoissa on silti kiistattomia etuja, joten itsekin alennuin käyttämään Mainstagea – mahdollisimman huomaamattomasti. Historia kirjoitettiin uudestaan: kesä 2018 on nyt paras ikinä. Kolmanneksi, en muista ihan heti soittaneeni moisille yleisömäärille, varsinkaan sellaisille, jotka halusivat oikeasti kuulla meitä mukana laulaen… Neljänneksi, miten voikin olla oman porukan kanssa niin helvetin kivaa, että pukkaa isoa ja haikeaa itkua, kun edes miettii asiaa. Audiopiuha toistimesta MOTUun, joka oli USB:lla kiinni video-Macissa ja siihen koodin MTC:ksi kääntävä softa. Studioräkistä avuksi MOTUn midi-interface, jossa oli synkkamahdollisuus. Paskat se toiminut. Kesäduuni 2018 62-67 Finale 418.indd 66 29.8.2018 19.13. Siispä vanha bändi telakalta ja kesäksi keikoille – ihan tuosta vaan. ••• Myöhemmin, ihan toisen bändin kanssa soittohommista sukeutui jotenkin älyttömälle tasolle noussut kaveruus. Joskus pyyhkeitä piti pyytää lisää jo vettyneiden tilalle. Vaimokin sanoi, että nuorruin yhdellä treenikerralla seitsemisen vuotta. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Menneillä helteillä kiskoin järjestelmällisesti ennen lavalle menoa kolme puolen litran vesipulloa, keikan aikana muutaman lisää, ja vedon jälkeen vielä toiset kaksi, ja siltikin ekaa nesteenpoistokäyntiä sai odotella tunteja. Kytkin Duet-softalla näytöksi iPad Minin, piilotin sen räkkiin ja konffasin keikkasetin sellaiseksi, että pystyin hallitsemaan sitä yhdeltä hardwarekiipparilta kuin mitä tahansa moduulia. Se on niin kornia, vähän kuin olisi merkonomina lauteilla, kun rokkarit heiluvat ympärillä. Paitsi, että ei nyt ihan. Siispä klikkitoistimen yhdelle raidalle tallennettiin vanha kunnon SMPTE-purske, 29.97 non-drop-frame. Eläköön ilmastonmuutos ja kaikkien aikojen kesä. Aikamme pähkäiltyämme tajusin, että koodi menee sen verran hottina sisään, että todennäköisesti SMPTEn modulaatiot menevät ruvelle, ja data tuhoutuu. Ai että. Ei nimittäin riitä, että triggaa monimutkaisia sampleja oikealla hetkellä, jos bändin tempo on väärä. Kelpo idea, paitsi että settini perustui ei-sekvensserikäytölle. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 4/2018 V uosi 1991 oli parasta ikinä: intti takana, syksyllä odotti kaksikin opiskelupaikkaa yliopistossa, suviduunina bändin kosketinsoittajuus, tiedossa rundia kesä läpeensä, pelkkiä isompia keikkoja – oivaa aikaa nuorelle sinkkupojalle, vaikka touhu äityikin lopulta vähän mörrimäiseksi. Ihan iisisti. Teknisiäkin haasteita riitti – en halunnut lauteille maksupäätettä, läppäriä. Videot vain piti tahdistaa aikakoodiin. Kesä opetti paljon ja jätti hymyn kasvoille, ja vaikka lomapäiviä olikin lopulta vain neljä, tunnen olevani paljon levänneempi kuin koskaan ennen. Ja siksi rumpali tarvitsi klikin
on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Finale 418.indd 67 28.8.2018 16.44. lokakuuta. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 17. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Eniten mikkiä hintaansa nähden! Lewitt LCT 440 Pure Svh 279 € www.lewitt-audio.com Palkittu ja ylistetty uusi studiomikrofoni! “A sound that defies its price” Guitar Interactive “Well balanced and with good articulation” Sound on Sound “It’s a mic for life” Gearslutz “Forward, open and clear” Recording Magazine Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi 4/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Myymälä ja nettikauppa www.soundtools.fi TEOLLISUUSKATU 21, 00510 HELSINKI • 029 080 0835 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Tee-se-itsekitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, puh. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 044 7743 695 gears.uraltone.com PROFITRON OY Puh
juhlavuoden erikoismalli nyt saatavilla www.genelec.fi/40 68 Takakansi418.indd 68 28.8.2018 16.39. Genelecin 40