KUOPION KAUPUNGINTEATTERISSA tehdään nyt 3D-ääntä! Nro 4-2019 Hinta 10,90 E Jonas Olsson: ”Sehän on mahtava energian lähde, että sä uskot olevasi maailman paras!” Sami ”Kuoppis” KUOPPAMÄKI: ”Deadline on paras kaveri.” STRYMON VOLANTE – kaikuja menneisyydestä 01 kansi419.indd 1 12.8.2019 16.51
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Missä vain. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Milloin vain. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. 3-kanavainen mikseri. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 11.8.2019 15.48. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Litiumioniakku nyt vakiona. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Myös akkukäyttö
02-03 Ilmoitukset.indd 3 11.8.2019 15.49
Mutta kuten moni muukin asia, aitous voi olla helpompi tunnistaa siitä ettei sitä ole kuin siitä millaista se on. Hän on voinut myös tukeutua puhtaasti faktoihin ja luottaa siihen, että tietty musiikillinen fraseeraus toimittaa asian, koska se toisintaa kyseisen kappaleen genren ja aikakauden estetiikan autenttisesti. Sitä kohden on pyrkiminen. Unite Your Audience The Martin Audio Experience The world’s first optimised line array series with scalable resolution. Eläytyminen voi tuoda tulkintaan syvyyttä ja sävyjä, joita pelkkä muotoseikkoihin keskittyminen ei nostaisi esiin. FOUR TO RULE THE WORLD martin-audio.com 2580-WP family Advert2.indd 1 30/05/2019 10:16 Taustamusiikkijärjestelmät Langattomat ja langalliset mikrofonit, In Ear -monitorointi Tallennusjärjestelmät, DXD-muuntimet Mikserit, mikrofonit, kaiuttimet, kaapelit, jalustat ja tarvikkeet Digitaalimikserit, signaalin siirto, kaiuttimet DANTE-sovitteet, D.I. Ei aina tarvitse sukeltaa ihon alle saadakseen esitykseen oikean klangin, eihän. Eläytyminen puolestaan viittaa siihen, että asettaudutaan jonkun toisen asemaan. Control, coverage and consistency on your terms. Kaiken lisäksi asiaan vaikuttaa maku, joka on henkilökohtainen ja ympäröivästä kulttuurista riippuvainen tekijä. Eläytymisen täytyy olla jotenkin sidoksissa myötäelämisen kykyyn, tulkinta taas saattaa olla myös täysin mekaaninen, ei tunnesidonnainen prosessi. Hän on kenties eläytynyt esitettävään tekstiin tai musiikkiin, toisin sanoen asettunut jonkun toisen asemaan, tavoittanut jollain tavalla tämän tunnetai mielentilan ja pystyy sitä kautta ilmentämään roolihahmonsa tai tekstinkirjoittajan sisäistä maailmaa. Huomioi tämä, pelimanni. Jokin tukikeppi horjuvalle päätöksentekijälle voisi olla uskottavuus tai aitous, nekin hankalasti mitattavia määreitä. Toisaalta eläytyminen voi mennä pahastikin överiksi ja kääntyä rasitteeksi koko jutulle. Niin päivänselviä kysymyksiä, että niitä ratkotaan yleisesti ihan vain intuitiolla ja mallioppimisella ilman varsinaista pohdintaa. Tulkita voi eläytymättä, toisin päin taitaa olla hankalampaa. Bridge Over Troubled Water: Art Garfunkel vai Elvis. Onko neuvona siis eläytyä kohtuudella. Kunnes päädytään pitemmän tai lyhyemmän yritys & erehdys -polun kautta johonkin omasta mielestä toimivaan tai tuottajan, ohjaajan, asiakkaan tms. Mieluusti ilman liioiteltuja maneereja ja kommervenkkejä, turhan isoja eleitä kaihtaen. Vai mitataanko eläytymisen sopivaa tehoa sittenkin suhteessa esitystilanteen luonteeseen: että vedetään häissä jotenkin vähän eri rekisterissä kuin hautajaisissa. Ja jos näin on, niin miten se kohtuus määritellään – onko kyse siitä kenen kohtaloon tai asemaan eläydytään vai ratkaiseeko se kuka siellä nyt tänään on eläytymässä. Asiakas eli yleisö on muuten sekin totta tosiaan auktoriteetti, vaikka taiteilijat usein pitävätkin autonomiastaan urhoollisesti kiinni – samalla kun toteavat olevansa nöyrin mielin palveluammatissa. Vaan jos frisyyri ei miellytä, asiakas varaa ensi kerraksi ajan toisesta parturista ja luovuttaakin auktoriteettinsa valtakirjan seuraavan asiakaspalvelijan kassaan. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja p.s. Boxit www.avmarketing.fi | jyrki.makinen@avmarketing.fi 04-05 Pääkirj419.indd 4 14.8.2019 19.42. Kun näyttelijä tai laulaja, muusikko tai vaikkapa runonlausuja astuu lavalle, hän on luultavasti jo tehnyt valintansa. auktoriteetin hyväksymään linjaukseen. 4 www.riffi.fi 4/2019 ÄÄTOIMITTAJALTA Tulkinta ja eläytyminen T ulkinta itsessään sisältää ajatuksen siitä, että poimitaan jokin ulkoinen havainto, vaikutelma tai miete, myllätään se oman ymmärryksen kautta ja tarjoillaan sitten eteenpäin jollekin vastaanottajalle. Jos viesti menee perille, kuulija tai katsoja unohtaa edes hetkeksi seuraavansa esitystä – ja syntyy sellainen olo, että nyt on tavoitettu asian ydin ja ollaan tapahtumien keskipisteessä – silloin on saavutettu jotain. Uskon, että eläytymiseen ja tulkintaan ei ole yhtä ainoaa toimivaa reseptiä
Control, coverage and consistency on your terms. Unite Your Audience The Martin Audio Experience The world’s first optimised line array series with scalable resolution. Boxit www.avmarketing.fi | jyrki.makinen@avmarketing.fi 04-05 Pääkirj419.indd 5 14.8.2019 19.42. FOUR TO RULE THE WORLD martin-audio.com 2580-WP family Advert2.indd 1 30/05/2019 10:16 Taustamusiikkijärjestelmät Langattomat ja langalliset mikrofonit, In Ear -monitorointi Tallennusjärjestelmät, DXD-muuntimet Mikserit, mikrofonit, kaiuttimet, kaapelit, jalustat ja tarvikkeet Digitaalimikserit, signaalin siirto, kaiuttimet DANTE-sovitteet, D.I
R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 06-07 Sisältö419.indd 6 14.8.2019 19.44. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. r i f f i . RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. 66 Alangon päiväkirja – Luvatta, luvalla 40 ”Kun tehdään uniikkeja soittimia, työtuntien määrä on noin 150-300 tuntia.” AP Paasonen, soitinrakentajamestari Kannen kuva: Juha Seila YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Irtonumeron hinta on 10,90 e . 24. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. 64 Muusikkona maailmalla – Brasilian kiertueella, osa 2. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – jututettavana tuottaja Jonas Olsson 14 Kuopion kaupungin teatterin Soundscape – liveääntä kolmiulotteisesti! 26 G Livelab laajeni Tampereelle – elävää musaa uudesta kulmasta 30 Sami “KUOPPIS” Kuoppamäki – rokkivaihde päällä! 34 Robert Randolph – haluan muuttaa sen, miten ihmiset kuulevat steelkitaran SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Mr. f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Fastfinger alias Mika Tyyskä – Kitara ei saa olla liiaan pyhä! 40 Täydellisen soundin jäljillä – vuosikertasoittimen innoittamana syntyi uusi mestariteos RIVAKAT PIKATESTIT 45 Simple Way DI – aktiivinen DIboksi 46 Timbre Tones – puuta pintaan! 47 Pro Tools 2019 – lisää vauhtia, lisää raitoja KÄYTTÖTESTIT 48 Yamaha Live Custom Hybrid Oak – jotain uutta! 50 Mooer GE300 – todellinen runsaudensarvi 52 Pigtronix – minipedaaleja Long Islandilta 56 Strymon Volante – kaikuja menneisyydestä 58 Topp Pro T2208 – yksi liuku on riittävästi GRANDE FINALE 60 Aamukahvilla EStudiossa – maaseudun ruahassa, metropolin tuntumassa 62 Normipäivä – Mistä kaikki alkoi. 6 www.riffi.fi 4/2019 SISÄLTÖ 48 36 8 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Minna Hatinen, Toni Honkala, Timo Koskinen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Matti Rinne, Tommi Saarela, Jari Salo, Juha Seila, Tommi E. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun
R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. 06-07 Sisältö419.indd 7 14.8.2019 19.44. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. f i . Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena
– Jos siinä on selkeästi joku juttu hyvin ja joku toinen ei niin hyvin – silleen että mulla syttyy lamppu pään päälle, sitTEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Jonas OLSSON IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. J onas Olsson on nuoresta iästään (38) huolimatta tuottanut musiikkia jo miltei viisitoista vuotta. Tuona aikana hän on kerännyt itselleen mittavan CV:n, josta löytyy tuotantoa laidasta laitaan: doomista edm:ään. Tai silloin, jos on epäselvää, mikä on se ongelma, joka Olssonin halutaan ratkaisevan. Sellaisena hän ei itseään kuitenkaan pidä, vaan CV:n laajuus johtuu siitä, että mies on rohkeasti lähtenyt mukaan uusiin ja haasteellisiin juttuihin. 08-13 Jonas Olsson.indd 8 12.8.2019 19.04. Kyllä, mutta vain silloin kun hän kokee, että hänellä ei ole mitään tuotavaa kyseiseen juttuun. Eikö Jonas Olsson sitten osaa sanoa ei. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Työhistorian perusteella hänestä saa sen kuvan, että kyseessä on viimeisen päälle musadiggari. Toinen syy kaiken uuden etsimiseen on, että hän tuppaa kuulemma kyllästymään nopeasti, kun haaste on selätetty
Toimenkuvat ovat vaihdelleet kronologisesti. Nyt se on jäänyt kokonaan. Olsson kuvailee, että musiikki ei ole myöskään koskaan irrallaan muusta elämästä. – Mulle on mielekkäämpää ajatella, että mä voin tunnistaa onko ne tyypit ite motivoituneita. – Jos tuottajana on Moby, kaikki sen tekemät levyt kuulostaa Mobylta, hän sanoo. Siihen on muodostunut semmonen rutiini. Sitä saattaa kysyä, että mitä järkeä tässä kaikessa virittämisessä on, kun joku puhelimen sanelimeen tehty pätkä saattaa olla se siisteimmän kuulonen asia. Olssonin psykologinen pelisilmä on kasvanut erityisesti häntä itseään vanhempien konkareiden kanssa työskennellessä. Kun jokin jää pois, tilalle tulee jotain muuta. Tää on yksi todellisuus ja toi on toinen. Esimerkiksi bändissä on neljä tyyppiä, jotka haluaa eri asioita. Päinvastoin, se on kytköksissä kaikkeen. Seuraavaksi nuppien ruuvaamisen rinnalle tuli tuottaminen. Ei löydy mitään rationaalisia perusteita. Sitä mukaa kun biisinkirjoittaminen lisääntyi, jäi miksaaminen vähemmälle. Me voidaan itse valita mikä estetiikka tähän toimii. Tuolloin Olsson kuulemma tajusi, ettei hänestä ei ole bändityypiksi. – Jos vaikka rumpali on sisäänpäin kääntynyt ihminen, niin harvoin hänen soittonsa on sen ekstrovertimpää. Teknikosta projektipäälliköksi Jonas Olsson on tehnyt uransa aikana miltei kaikkea musatuotantoon liittyvää. Uransa alussa hän ajatteli olevansa miksaaja tai äänittäjä. Kaveripiireissä toimittiin vähän suurpiirteisemmin, Olsson oli poikkeus. Jonaksen mukaan ei sitä kaikilla olekaan. Se taas yleensä johtuu siitä että lopputulokseen mennään usein monen mutkan kautta. Jonas Olsson on selkeästi tehnyt jotain oikein, sillä hän on ollut täystyöllistetty tuottaja vuodesta 2005 asti, ja oikeastaan jo sitä ennen, opiskeluaikoinaan 2003–2004. Yksin sä voit säätää ja kikkailla kunnes olet itse tyytyväinen ja tehdä sitä rauhassa ja laittaa sen jälkeen eteenpäin. Jos siinä olis joku tyyppi mukana, jonka kanssa olisin vaikka eri mieltä, niin homma ei etene. Ei se olis mikään mahdottomuus, mutta mun tapa on toimia yksin jolloin saan tehdä rauhassa. Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että mieluummin hän suunnittelee biisileirejä kuin miksaa. Musiikkia tuotettaessa olisi siis hyvä löytää jokaisen asiakkaan oma estetiikka – se oma juttu. Sittenkö tehdään vain jotain. Huippu-aikoina Olsson miksasi noin seitsemänkymmentä biisiä vuodessa. Sen se vaatii, tuottaja selventää. Pauli Hanhiniemi, Vesa-Matti Loiri sekä Ville Laihiala. Kaikki kamat toimii ja hommat tsekattuna. Persoona tulee sieltä aina läpi. Nyt Jonaksella on biisinkirjoituksen ja tuottamisen rinnalle tullut tekijä-management, mikä tarkoittaa, että hän opettaa muita tekemään samaa mitä hän on tehnyt. – Jep, biisinkirjoittaminen on vähän sama asia, mutta siinä se jotenkin toimii. www.riffi.fi 4/2019 9 ten mä olen mukana. Jos mä hoidan tän mun tontin helvetin hyvin, niin se tempaa muutkin mukaan. – Mä ymmärsin, että mä en voi tietää paremmin miten Pauli Hanhiniemen pitää olla Pauli Hanhiniemi. Ei sitä ydintä aina ole, mutta eihän se haittaa, että sitä etsitään. Nykyään mun duuni on paljolti tota samaa: projektin suunnittelua ja vastaavan tuottajan työtä. Mä olen aina tykännyt tehdä hommat huolellisesti ja valmistella asiat hyvin. Niistä kaikista tyypeistä, jotka sä saat tekemään ilmaiseksi sun demoa, mä olin niistä järjestelmällisin. Jossain vaiheessa tajusin, että olen parempi tuottaja kuin miksaaja. 08-13 Jonas Olsson.indd 9 12.8.2019 19.04. Tietyissä vaiheissa tai tietyn tyyppisissä projekteissa tuottajan työ on melko yksinäistäkin. Vuonna 2009 oli hänen muistinsa mukaan yksi viikko, jolloin joutui vähän miettimään… Olssonin mielestä pääsyynä hyvään työtilanteeseen on hänen tapansa lähestyä kutakin projektia. – Tilanteen mukaan. Kaikki tulee ajallaan, mä en katoa mihinkään tai ala sekoilemaan. – Kun kenelläkään ei ollut rahaa, mutta kaikilla joku tuttu joka vähän äänittelee, niin mä olin se tuttu, jolla oli kaikki valmiina kun äänitettiin. – Tottakai popbiisejä miksataan jo tuotannon aikana, ja miksaaja vie sen sitten siitä maaliin. Eihän sun tarvitse olla edes mikään musiikkitietäjä huomatakses, jos joku tekee omaa luontoaan vastaan. Tekniikka-asiat kiinnostivat enemmän kuin soittaminen, joka loppui jo myöhäisteini-iässä. Yleensähän kohteliaisuus sitä toista ihmistä kohtaan aiheuttaa niitä kompromisseja. Kun aloin tehdä enemmän konepohjaista poppia, jossa asiat ovat lähtökohtaisesti täydellisiä, sellaisella kiillottamisella ei ole siellä enää paikkaa. Tuottajan duuni on aika paljon sellaista vapaa-assosiaatiota, oli kyse sitten soittajien haalimisesta, projektisuunnittelusta tai biisien ja musatyylin pohtimisesta. Siihen tarvitaan enemmän ihmistuntemusta. Semmonen päälleliimattu tsemppaaminen ei kuulu mun repertuaariin. Mä voin koittaa lukea, että onko hän omasta mielestään nyt suorittamassa parastaan, mutta en mä voi pätee vaikka jonkun lyriikkaan. Sitten kuvaan palasi biisien kirjoittaminen, jota hän oli harrastanut jo soittovuosinaan. – On harhaluulo, kun kysytään, miksi tuon ei anneta esittää omaa juttuaan. Jos mä tekisin aina jonkun toisen tuottajan kanssa, niin sitten opettelisin siihen toimintaan ja jossain vaiheessa se kohteliaisuuskynnys poistuu. Missä tehdään jotain asiaa joka ei selkeästi tule luonnostaan. Toinen vahvuus on, että hän on myös aika hyvä saamaan asioita valmiiksi ja tekemään sovitut asiat ajallaan. Se parhaiten äänitetty juttu ei välttämättä olekaan se paras juttu, vaan se kaikkein karaktäärisin tai oudoimman kuulonen juttu. Hänellä ei nimittäin ole tapana tuoda niihin minkäänlaista omaa kädenjälkeä, vaan pyrkimyksenä on löytää kustakin tapauksesta sen oma estetiikka ja jalostaa sitä esille. Viimeisen kokonaisen loppumiksauksen hän on tehnyt vuonna 2015, ja se oli Blind Channel -yhtyeen ensimmäinen EP. Siitä joukosta löytyvät mm. Usein musiikintekijät suorittaa paremmin, jos ne huomaa, että muutkin ympärillä on tosissaan ja motivoituneita. Entäs, jos sitä ei löydäkään. – Mikä vaan toimii, jos koen että se palvelee sitä tarkoitusta. ”Miksi tän biisin pitäisi olla nopeampi?” ”Miksi pitäisi olla kevyempi orkestraatio?” Se on vain sellaista palikoiden yhdistelyä. Hän ennustaa, että lähitulevaisuudessa jokin edellämainituista osa-alueista putoaa pois. Uran alussa miehen luotattavuus poiki töitä paljonkin. Mä jätän sen homman ammattilaisille. Valinnat ovat usein monen tekijän summa, kyse ei ole pelkästään ajasta ja sen riittävyydestä. Juttu onkin että tunnistaa missä ne energiat ei kohtaa. Ehdotonta sääntökirjaa ei ole. – Mä teen vaan jotain
Yhteistyö alkoi pikkuhiljaa muotoutua ja alkuun Olssonin hommana oli rumpujen editointi. Rummut tallentuivat kahden biisin päivätahdilla. Sessioiden dogmana voisi pitää että kaikki tehdään superhuolellisesti. Levyä tehtiin neljäkymmentä päivää Ruotsin Örebrossa Fascination Street -studiossa. Tekeminen oli siis hyvin hidasta. Pakko nostaa hattua, että hänellä ei ollut mitään egoa, vaan päinvastoin tajusi, että tästähän tulee paljon parempi, kun on kaksi tyyppiä tekemässä: tää tyyppi on ilmaiseksi hommissa ja vie multa työtaakkaa pois. Myös Bogren mietti, että mikäs jannu noilla on mukana. Oli kai ajateltu, että olin mukana vaan kattomassa, että biisit menee niin kuin on sovittu, kun ei ollut luottoa, että mä pystyisin siellä studiossakin tekemään jotain. – Levyn tuotanto oli paljon mun tason yläpuolella, mutta bändillä oli sellainen fiilis, että mä osaan aika hyvin sovittaa bändijuttuja ja tiedän niistä jotain. – Se oli mun rooli. Deep Insightin muusikot olivat Olssonille vanhastaan tuttuja, joten hänet pyydettiin mukaan aputuottajaksi. Hän oli siihen mennessä tehnyt Katatoniaa ja Opethia, joiden levyjä hehkuttiin ympäri maailmaa. Miehen lähestymiskulmasta kertoo se, että osa luovuusprosessia on oman paskuuden hyväksyminen. Mukana oli rumputeknikko, joka kävi paikalla monta kertaa. Kuuleman mukaan hän ei anna nykyään edes soittaa kuin omilla kitaroillaan. Ennen studiota Jonas oli sovittanut niitä treenikämpällä. Mä omaksuin päivä per biisi -rutiinin. 10 www.riffi.fi 4/2019 – Mä koin sellaista alemmuudentunnetta – ja koen edelleenkin – että siinä on niin paljon juttuja, minkä muut tekee paljon paremmin. Pieteetillä tehdyt rumpusoundit olivat ensimmäinen oppitunti Jonakselle, joka on ammentanut oppeja sittemmin omaan käyttöönsä. Bogren päivällä kello 10–18, jonka jälkeen Olsson jatkoi yöt editoimalla ja päällekkäisäänityksiä tehden. Se tuut mukaan vähän niinku serkkupoikana, että ”hänkin vähän äänittää…” Jotenkin pääsi näyttämään, että kyllä mä osaan. Bändi passitettiin ostamaan tietyt symbaalit ja kitarankieliä vaihdettiin tietyn väliajoin. Jonas Olssonin rooli Deep Insightin sessioissa ei ollut alusta alkaen selvä. – Se menee aina semmosen kuopan kautta. Alkuihmettelyn jälkeen Jensistä ja Jonaksesta on tullut hyviä ystäviä. Artistikehitys taas tarkoittaa, että me sainataan artisteja, kehitetään niitä ja pyritään viemään isoille levy-yhtiöille. ”Sehän on mahtava energian lähde, että sä uskot olevasi maailman paras!” 08-13 Jonas Olsson.indd 10 12.8.2019 19.04. Mutta olin mä myös tehokas. – Moni on ollut ihmeissään, että mitä välii että onko vaikka basarissa puunuija tai huopanuija. – Valittiin oikeanlaiset rummut ja kalvot. Miksauspäivä alkoi aina samaan aikaan ja aikataulu oli seuraavanlainen. Tuottajat ovat myös kirjoittajia. – Jos vaikka huomaa, että popmusassa on tapahtumassa jokin trendi, vaikka laulujen tietynlainen prosessointi, sen asian voi ottaa silloin käsittelyyn. Töitä alettiin tehdä kahdessa vuorossa. – Niin paljon kuin siviilipalvelusmiehellä niitä voi olla, lähtee vastaus kuin tykin suusta. Deep Insightin kakkoslevy oli Jonas Olssonille ensimmäinen isosti tehty studiotuotanto. Kommentoin että hänessä piilee selkeästi armeijamaisia ”poikki ja pinoon” -piirteitä. Vetovastuussa oli ruotsalainen Jens Bogren. Hän kutsuu sitä biittaroinniksi. Firmalla on kolme tuotetta, joista suurimpana on tuotanto. – Jens oli äänittänyt jonkun leadilaulun, ja mä tein siihen perään toisen. Ryhmät on vaan pienempiä. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Mun mielestä tossa tehdään ihan samoja asioita kuin jossain koulussa. Ainakin tälleen tulee mestari teos ja miksen käyttäisi sitä yhtä tapaa, millä se ainakin onnistuu. Jens sääti myös skebat kielien paksuuksista lähtien. Kaksi muuta osa-aluetta ovat jo edellämainittu tekijä-management ja artistikehitys. Tähän vaikutti myös se että Ruotsissa syntynyt Olsson puhuu äidinkielenään ruotsia, missä bändin jäsenet taas kommunikoivat tuottajan kanssa englanniksi. Nyt heillä on takana jo monta yhteistä levyä. Asioita rakennettiin hyvin pienistä palasista ja todella tarkkaan. Isolla Music Jonas Ohlsson työllistää itsensä vuodesta 2016 toimineen tuotanto-yhtiö Isolla Musicin kautta. Tänä päivänä hän on yksi arvostetuimmista metallituottajista. – Ihan hirvee tilannehan se on. Deep Insight koki, että vaikka Bogren osaa soundipuolen hyvin, tarvitaan mukaan kuitenkin tyyppi joka ymmärtää heidän kappaleidensa päälle. Kaikki loppuaika painettiin sata lasissa. Nuorella Bogrenilla taas oli kova alkuhype päällä. Onhan niitä muitakin tapoja, mutta mä osaan tuon. Aloitus tasan kello yhdeksän, jolloin rummut ja samplet olivat valmiina yhteentoista tultaessa. Hän oli sen verran tyytyväinen siihen, että mä aloin tekemään solistin kanssa lauluja ylhäällä ja hän jatkoi bändipohjien ja muiden päällekkäisäänityksien kanssa. Edettiin tilanteeseen, jossa mukaan otettiin toisessa kerroksessa sijaitseva kakkosstudio ja näin äänityksiä voitiin tehdä kahdessa studiossa saman aikaisesti. – Heidät on sainattu meidän firmaan ja mä järkkään heille duuneja. Mä olen vaan pysynyt lujana, että näin tää nyt tehdään. Managerina en noudata mitään ennaltalaadittua kaavaa, vaan tyypeille opetetaan niitä juttuja, jotka sattuvat silloin olemaan pöydällä auki. Oli nastaa että sitä pystyi tekemään ammattimaisesti. Joka rummusta otettiin samplet, että voitiin verrata niiden vireitä. Bogren oli neljänkymmenen päivän aikana Jonaksen muistin mukaan vain kolme päivää pois studiolta. Lounaaseen mennessä kitarat, bassot ja ehkä laulua vähän oli myös avattu, ja lounaan jälkeen kokonaisuutta ja automaatioita aseteltiin alkuiltaan asti. Seuraavana päivänä recallit ja korjaukset ja seuraavan biisin kimppuun… Olsson kertoo kokeneensa suurta hyvänolon tunnetta siitä, että hommia voi oikeasti hallita. Tiimin muodostavat miksaaja, kaksi tuottajaa ja yksi toplineri. Ja tämä toistuu joka kerta. – Näin neljänkymmenen päivän levystä saadaan kuudenkymmen päivän levyn kuuloinen, Bogren hiffasi. Deep Insight: Red Light White Lines, Fullsteam 2004 Ja niinpä päästään itse asiaan
En kylläkään usko että olis voinut tehdä jotain eri tavalla, että siitä olis tullut parempi. Neljäkymmentä päivää samoissa maisemissa alkoi jo näkyä asukeissa. Samae Koskinen: Hillitön elämä, Johanna Kustannus 2017 Samae Koskisen kuudennen albumin äänitykset olivat alkamassa. Töiden alkaessa Olssonilla oli hyvin vähän tietoa Samae Koskisen musiikista. Ei sitä kiinnostanut vapaapäivät, se halus tehdä musaa ja olla maailman paras. Se on painanut ihan saakelisti töitä. Kyseessä oli Kiitos naisista -kappale, joka ei päätynyt levylle. Sitten se biisi tuotetaan. No niin, aloitetaan biisisessiot. – Miksaamisen ei tarvi olla mitään sekoilua. 08-13 Jonas Olsson.indd 11 12.8.2019 19.04. Henkinen yhteys löytyi heidän kummankin bänditaustan kautta. Seuraava Olssonin oppitunti koski miksaamista. Se on se ainoa tapa. Esimerkiksi basisti Miskan osuus kesti neljä päivää. Hän lähti liikkeelle ajatuksella, että tulossa olisi tuottajavetoinen poplevy. – Mutta se poikii yleensä jotain, vaikka että ”Ei toi oi keeeen, mutta mites tämmönen?” Siitä se sitten lähtee. Sitä kautta säästyi varmaankin aika monella levyllä erehdyksen kautta oppimiselta. Bändi yöpyi vanhaan navettaan rakennetulla studiolla. ”Soita sä kitaraa, mä soitan rumpuja – tai toisin päin”. Tänä päivänä se ei tulis kuuloonkaan. Mutta se ei ollut Koskisen tapa. – Hänen kautta sain liudan tiettyjä askelmerkkejä, että kun teet nämä asiat, niin on helpompaa myöhemmin. Sehän on mahtava energian lähde, että sä uskot olevasi maailman paras: ”Kunhan koko maailma kuulisi mitä mä saan aikaan!” Ja sitten kun sä saat sen mahdollisuuden, niin se näyttämisen halu on aivan mieletön. Ei se tee trackien päälle toplineja. Mä olin varmaan joku kymmenes, kenelle ne soitti. Siinähän on aina se juttu, että kuka sua ensimmäisenä opettaa, sen jutut jää sulle päälle. – Me kumpikin suhtaudutaan musantekoon samalla tavalla. Kenellä on ensimmäinen idea. Pidetään sitä vähän kuin leikkikenttänä. – Hän istuu alas, ottaa kitaran. Olssonin alemmuudentuntoisuus nostaa tääs päätään, sillä hän kuvailee hommien aloittamista lakonisesti: ”Ja mä olin siellä jonon jatkeena”. Ehkä Jensillä oli pään sisällä jotain epävarmuustilanteita, mutta se oli duunia. Se ei ole niin vakavaa, vaan voidaan tehdä mitä vaan. Ensimmäisenä päivänä aloitettiin rumpujen äänitys ja levy masteroitiin Tukholmassa Cutting Roomissa 40. Se hengas siellä kuitenkin alusta loppuun. – Syytön mä siihen sointikuvaan olen. Mä ymmärrän että joku haluaa nokittaa ja kuunnella mitä aiemmin on tehty väärin. Kuten myös rumpali Joachim. Hän on oldschool. Bogrenilla oli toimisto studiolla ja myös hän vietti vapaapäivänsä paikan päällä toimistossa PC:tä pelaten. Se oli toimiva konsepti. – Se oli kuin BB-talo, kun me ei poistuttu sieltä ollenkaan. Mulle se oli hyvä latu, jota kautta opin, että kun teet näin, siitä tulee aina helvetin hyvä. Yhteistyön sujuvuutta testailtiin alkuun yhdellä laululla. – En tiedä mistä se oli saanut sen työmoraalinsa niin korkeaksi, mutta kaikki tehtiin pieteetillä. Aiempien kaottisten miksauksien sijaan nyt toimittiin johdonmukaisesti ja duuni kerrallaan alusta loppuun. – Kaikilla ihan mieletön näyttämisen tarve. päivänä. Että miksaillaan vähän ja mietitään. Kyseessä on yleensä vain pelinavaus, eikä se tarkoita sitä, että asian pitää mennä niin tai muuten hän lähtee kotiin. Tätä ennen hän oli tehnyt töitä monien eri tuottajien kanssa. Red Light, White Lines kuulostaa tänä päivänä Jonas Olssonin korviin ”ihan hyvältä”. – Ei silläkään ollut mitään muuta tekemistä kuin olla siellä. Weezer-diggailu oli toinen. Muutenkin porukka oli hyvin nuorta, masteroija Thomas Eberger 23, Jonas Olsson 22 ja bändin tyypit reilu parikymppisiä. Jonaksen mukaan kyseessä on puhtaasti klassinen singer/songwriter. Kukaan ei juonut, me vaan hengattiin siellä yötä päivää. Ja tää levy on tehty jo viisitoista vuotta sitten. Se laittoi homman kasaan ja siirtyi seuraavaan biisiin. Piti oikein tarkistaa, että levy tehtiin 2014 kesällä ja tuli ulos saman vuoden syyskuussa. Joskus saatat tehdä jonkun jutun eri tavalla ja kun se onnistuu, alkaa ymmärtämään, että asioita voi tehdä monella eri tapaa. Olsson ei siis tuntenut Koskisen tuotantoa. Osa meiningistä saattoi mennä nuoruuden innon piikkiin, sillä levyn teon aikaan Bogrenilla oli ikää noin 24. On idea ja hän tekee siitä biisin. Mulla vaan on niin heikko itsetunto. – Albumi tuli tosi nopeesti ulos. Nykyään saattaa mennä kaksi vuotta ennen kuin levy julkaistaan. www.riffi.fi 4/2019 11 – Ei ole mikään ihme, että se on yksi top 5 -metallijäbiä. Levy saatiin valmiiksi ja kaikki sen tekoon varatut neljäkymmentä päivää käytettiin. Hiljaista kattoon tuijottelua pelkäävä Olsson on mieluusti se tyyppi, joka heittää sen ekan jutun. Loppujen lopuksi me oltiin ihan mökkihöperöitä ja kukaan ei enää edes halunnut poistua sieltä. Mä mietin, että mitä mä tonne meen läträä, kun siellä on aiemmin olleet Mattila ja Immonen. Ensimmäisen biisin kohdalla haettiin Olssonia ja Koskista yhdistäviä tekijöitä, joiden kautta alettaisiin tavaraa kasaamaan. ”Tehdään tästä suomalaisen bändin levystä maailman paras!”. – Yleensä kun lähden johonkin proggikseen, niin tapana ei ole kuunnella niitä aikaisempia juttuja
Vaikka Anssi Växbytä. Kauhean herkästi ei siis kannata sanoa, että ei toimi. Joku saattaa ajatella, että tuottajalla on vain yksi rooli. Sanoin Samaelle, että tee tän niminen biisi. Ja saattaahan olla niinkin, että jokin asia mikä ei toimi, voi toimia jonkun muun esittämänä. – Se on mun mielestä ihan helvetin hauska tapa tehdä. Kaikki jutut mitä Samae soittaa, kuulostaa sen jutuilta, vaikka ne olis mun ideoita. Ajatuksena oli, että Jonas luo kappaleiden sointikuvan, soittaa kitarat, synat ja koodaa rummut, joka toimi ihan hyvin joidenkin kappaleiden kohdalla. Jonas Olsson ei tee ikinä itse jousisovituksia, vaan käyttää aina erikseen sovittajaa. Se nopeuttaa paljon, jos haluan myöhemmin vaikka kokeilla eri komppia johonkin kohtaan. Biisit vedetään viisi, kuusi kertaa, ja mä annan ohjeita, että soita lisää fillejä tai muuta. Ja juuri tämä on mielenkiintoista tuottamisessa. Ihan tämmöstä vapaa-assosiaatiota. Esimerkiksi hänen mielestä Hillitön elä”Yleensä kun lähden johonkin proggikseen, niin tapana ei ole kuunnella niitä aikaisempia juttuja.” 08-13 Jonas Olsson.indd 12 12.8.2019 19.04. – ”Okei ota taukoa, mä koodaan tähän jonkun kompin”. – On mahtavaa, kun se soittaa ehjiä ottoja eikä pätkissä. Hyvin vähän mä itse sinne mitään soitin. Mun homma oli keksiä kaikkea, mitä hän voi sinne soittaa. Ideoita ilmaan heiteltäessä paljastui hauska yksityiskohta: Koskisen ideat olivat pääosin peräisin vanhemmasta musiikista kuten Beach Boysilta, kun taas Ohlsson referoi uudempia bändejä. Kvartetti soittaa niin, että siellä on kolme eri osuutta samaan aikaan. 12 www.riffi.fi 4/2019 Kappaleen tekemiseen meni muita kauemmin, sillä yhteisten toimintatapojen löytäminen ja toisiin tutustuminen otti oman aikansa. Levyä tehtiin Helsingissä Inkfish-studiolla, jossa Olsson oli tuohon aikaan vuokralla. – Hillittömän elämän jousiarri ei ollut yhtään mitä mä olin ajatellut, että popbiisissä pitää olla. Jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa erinäisiä irtoelementtejä on liikaa, jolloin peli vihelletään vähäksi aikaa poikki. Paperilla toimimaton idea, mutta soittaessa loistava. Soitin vaan käteen. Seuraava askel voi sit olla vaikka basso tai pelkkä snare. Siinä piti vain nöyrtyä. Kokoonpanon Mikko Ivars arrasi jouset kvartetille neljään biisiin. Kun kyseessä on taitava soittaja, hän ymmärtää myös sen estetiikan. Jousiryhmä oli Koskisen taustalla ennenkin soittaneet RSO:n ja HKO:n soittajista koostuva ryhmä. Mulle se toimii. Levyä alettiin kasata yksittäisissä sessioissa 2016. Levyn loppua kohden Jonas hölläsi hieman alussa visioimaansa pop-juttua. Pääsääntöinen tuotantotapa meni näin: Koskinen teki työhuoneella GarageBandilla demon, jossa oli teksti, melodiat, rumpulooppi, soinnut ja ehkä jokin tuotannollinen idea. Tossa onkin kaksitoistakielinen kitara, pitäiskö sitä lisätä tähän?”. – Tämäkin liittyy siihen aiempaan asiaan, että jokainen on yksilö ja kaikki ilmaisutavat on yksilöllisiä. – Se meni miten meni, mutta ainakin onnistuin vakuuttamaan levy-yhtiön ja artistin siitä, että yhteistyötä kannattaa jatkaa. – Mä aloitan tuonkaltaiset sessiot importtaamalla demosta lauluraidat Protools-sessioon ja merkkaamalla sitten biisien osat markkereilla. Olssonin mielestä poppijousien pitää olla simppelit, suunnilleen vain yhtä ääntä, sillä muuten menee sotkuiseksi. Koska Koskinen on kykeneväinen soittamaan kaikkia bändisoittimia – ja vieläpä hyvin – niin bassolinjojen luominen onnistui vaivatta. Ja pitäähän kunnon pop-levyllä jousia olla. Silti se toimi täydellisesti. – Sitten keksittiin hauska tapa, jossa ollaan yhdessä tarkkaamossa, mä otan vaikka jonkun soinnun ja tilaan Samaelta siihen jonkun bassolinjan. Joskus tuottajan piti olla rumpujen äänittämiseen erikoistunut tyyppi ja joskus tehtävänä oli biisin nimien keksiminen. Kuunnellaan vähän aikaa Spotifya ja taas tulee ideoita; ”Tästä biisistä tulee mieleen Weezer, kuunnellaan sitä. Esimerkkinä Jonas ottaa esiin ”Jonnet ei muista” -kappaleen, joka sai alkunsa biisinnimestä. Niinpä hän teki sen aiheen ympärille biisin. Ja Olsson oli ihmeissään. – Mä säädän sille jonkun hyvän soundin ja se soittaa bassolinjan vaikka kertsiin. Tällöin Jonas kasaa palasista jonkinlaisen kokonaisuuden. Tosi täys sovitus, mutta toimi todella hienosti. Sitten sille tulee idea, että täähän kuulostaa ihan siltä ja siltä. – Sekin on tietysti asennekysymys. Siinä syntyy semmonen pienoisbändi. Koskinen soitti rummut itse ja osa niistä soitettiin tarkkaamossa, Hillitön elämä purkitettiin Ohlssonin Haymanin ’65-vuoden setillä. Siinä tuli taas semmonen ahaa-elämys, että ei tää mun näkemys olekaan mikään jeesuksen totuus. Ja aika harvoin ajauduttiin mihinkään umpikujiin. – Mitä tuottaminen edes on?, kysyy Jonas. Ainahan voi vaan tehdä, vaikkei tiedä mitä tekis. Samae Koskisen kanssa Olssonin työnkuva oli taas hyvin laaja. Vaikka recin painaminen tai biittien tekeminen. – Oltiin rouvan kanssa syömässä ja mä näin sen meemin
Levylle päätynyt versio on yhdellä otolla tehty. Biisien kirjoittamiseen oli varattu kaksi päivää. Oltiin siellä tunti ja vartti, mutta hinnat on kovat. Duetoijat eivät aina olleet edes samassa studiossa. Tuo kesä oli Olssonille hektinen, sillä sessioita oli monessa paikassa samankin päivän aikana. No paikkaan jossa on hyvä piano. Budjetissa pysyminen ei aiheuta nykyään enää paineita. Rantalan osuuksien äänittämiseen meni reilu tunti Robinin laulaessa kappaleeseen demot tarkkaamossa. Yleensä yksi hoiti trackaamisen ja kaksi melodiat ja tekstin. Oli paljon liikkuvia osia. Liikkuvat osat tarkoitti sitä, että lauluja ääniteltiin siellä sun täällä. Duetoissa mukana olivat muunmuassa Mikael Gabriel, JVG, Club for Five, Kasmir, Tommy Lindgren ja Steve ’n’ Seagulls. Elements Musicin järjestämä leiri oli poikkeuksellinen, sillä jokainen leirillä tehty kappale päätyi levylle. Kultakehykset -biisissä mukana oli Henrik Lanz eli MGI. Kahden päivän jälkeen kuunnellaan mitä on saatu aikaiseksi. Laulajat valikoi levy-yhtiö ja artisti. Siihen meni kuitenkin koko päivän studiotaksa. Ja sitten niihin duettoihin. – Jos mä haluan vaikka jouset, eikä niitä ole budjetoitu. u ”Mihin sä viet Iiro Rantalan äänittämään. He valikoituivat välillä sen mukaan, kuka on tuottanut kappaleen demon. Huomio: levyn eri painoksista löytyy eri kappaleita. Senpä takia oli tärkeää tehdä asiat itselleen helpoksi. Ohlsson kuitenkin kertoo tehneensä hommia niin kauan että budjetin hallinnoiminen on hänelle luontevaa. Alkuun säädettiin hillitön määrä sessioita. Tässä saa kuitenkin mennä ihan musa edellä. Tomas Niemistö soitti akustista kitaraa ja Loiri ja Robin vastakkain laulamassa. Jotain jännittää, että tulee yksi viulisti, mutta jotain ei haittaa vaikka sulla on kokonainen orkka jossain Abbey Roadilla ja joka minuutti maksaa maltaita. Pelkästään logistiikka aiheuttaa tällaisella levyllä haasteita. Hän tietää mitä tehdä, eikä mun tarvitse keksiä sitä hänen puolestaan. – Kaksitoista kirjoittajaa jaettiin kolmen hengen tiimeihin. – Siinä tapahtuu kaksi asiaa. Robinin liidilauluja äänitettiin myös Turussa Noise campissa. Studioon mentäessä kappaleeseen oli olemassa vain kertosäe, joten se piti säveltää samalla loppuun. Tilasin niiltä jotain kitarafillejä ja kaikki mitä ne soitti oli aivan naurettavan hyvää. Sen takia mä en niin paljon tunkenutkaan niitä mun popvisioita. Miestä pyydettiin tuottamaan uutta Robinin levyä. Vesa-Matti Loirin ja Robinin Lapin kesä -duetto taas tehtiin Soundtrack-studiolla. – Oli hauskaa, kun Archie ja Johnny oli niin älyttömiä kitaristeja, mä vaan nauroin. Mukana oli Archie ja Johnny Santa Cruzista, Nikke Ankara, Brädi ja Jussi 69. Ensimmäinen on, että mä en kyllästy niihin omiin juttuihin ja toinen asia on tuottajaprosessista tulee kaksijakoinen. Päivä alkoi levy-yhtiön ja artistin ohjeistuksella siitä, millaista tavaraa tarvitaan. Toisen tuottajan kanssa työskentely oli Olssonin mieleen. Bookataan hyvä studio ja hyvä äänittäjä. – Jos se on ainoa duuni minkä se teet ikinä, se saattaa olla ongelma, mutta kun tehdään kahdeksankymmentä biisiä vuodessa, se yksi miinusmerkki tasaantuu jossain vaiheessa. Silti hänelle tietysti maksetaan sovitusti, koska hän on kuitenkin tehnyt sen työn. Varsinkin kun kyseessä oli duettolevy, joka tulisi olemaan logistinen haaste treenien ja kappaleiden äänityksien johdosta. Kimpassa niitä tottakai tehdään, mutta vastuut menevät yleensä näin. Voisi luulla, että tällaisessa tapauksessa budjetissa pysyminen olisi vaikeaa. Mutta tottakai lähdin mukaan. Kaikkia kappaleita ei siis purkitettu duettoina. Työskentely turkulaisen kanssa oli Olssonille tuttua, sillä hän oli ollut mukana jo kahdella albumilla, livessä ja monessa muussa Robiniin liittyvässä tuotannossa. www.riffi.fi 4/2019 13 mä -kappale kuulostaa arrina ja biisinä aikalailla samanlaiselta kuin Koskisen vanhemmat kappaleet, kuten ”Hyvä päivä” ja ”Läski mulkku”. Tätä ei Olssonin mukaan tapahdu juuri koskaan. Se on vähän sama asia kuin valkkaisit soittajia levylle. Sen takia myös rahaa menee enemmän, kun tulee kaikenlaista säätöä. – Se oli kallein studioreissu. ”Mutta kun tän olis voinut tehdä halvemmalla tai mä olisin voinut soittaa sen ite”. Mutta kun joku muu projekti ei sitten taas ole tappiollinen, niin se on ok. Mihin sä viet Iiro Rantalan äänittämään. Joka biisissä oli myös toinen tuottaja mukana. No paikkaan jossa on hyvä piano.” 08-13 Jonas Olsson.indd 13 12.8.2019 19.04. Sun pitää ottaa kaikki asiat varman päälle, ei ole varaa koittaa uudestaan vaan kaiken pitää onnistua ekalla ja se yleensä maksaa. Vaikka saattaa olla niin, että menee kaksi tonnia päivässä. Levyn teko käynnistyi biisileirillä, joka järjestettiin Atomic Spa -studiolla Helsingin Vallilassa. Esimerkiksi Sanni teki itse kirjoittamat osuutensa erikseen Jonas Karlssonin kanssa. On Jonaksella ollut myös projekteja, joista hän on tiennyt samoin tein niiden olevan tappiollisia. Nyt mukaanlähtöä helpotti tieto siitä, että edessä oli muutto etelään. Voi käydä vaikka niin, ettei miksaajan jälki olekaan sellaista jota haettiin. – Se on osa mun päivittäistä toimenkuvaa ja myös helkkarin hauskaa, kun saa järjestää palikat haluamallaan tavalla. Tehdään fyysisesti asioita yhdessä ja bongataan jonkun muun tekemiä juttuja, jotka voisi toimia. – Varmaankin siinä tajusi, että nyt on tulossa aika hieno levy ja mahtava artisti, jonka välittömässä läheisyydessä on helppo olla. Isotkin heilahtelut voi olla ok, kunhan on jatkuvuutta. Se saattoi silti tulla halvemmaksi, kuin lähtisit jonnekin arvailemaan. – Mä voin itse päättää, missä mä haluan säästää. – Tää äänittäjä on tehnyt näitä satoja, turha mun on lähteä kyykkimään sinne piuhoja yhdistelemään. Eihän kaikki mene tietenkään aina nappiin. – Tää ei ollut levy, jossa artisti vaan tulee studioon laulamaan paperista, vaan asioita harjoiteltiin ja kehitettiin sitä mukaa. Robin: Yhdessä, Universal Music 2015 Kevät 2015, Jonas Olssonin puhelin soi. Aikaisemmat Robinit oli tehty pendelöimällä Kokkolan ja Helsingin väliä. Iiro Rantalan sessiot tehtiin KallioKuninkalassa Mikko Raidan äänittämänä. – Olin tavallaan jo siinä loopissa vaikken tietenkään pitänyt yhteistyön jatkumista mitenkään itsestään selvyytenä. Yö kuuluu meille -biisissä oli ajatuksena crossover rapparien ja rokkareiden kesken. Tämä ei tule epäonnistumaan. Kaikki biisit piti demottaa duo-kavereiden kanssa. Mä tulen paikan päälle, kun artistit tulee ja kaikki on valmiina. Olis kauheeta, että joku sanois mulle, että mä olen nyt päättänyt tän jutun sun puolesta ja nyt ei ole varaa jousiin. Se on vaan mittakaavakysymys
14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 14 12.8.2019 19.07. Täyteen toimeen kattaus pääsee syyskuussa teatterin omassa Cabaret-musikaalissa. Suuren näyttämön äänentoiston päivitys on teatterin suurin laiteuudistus viisi vuotta sitten valmistuneen peruskorjauksen jälkeen. Juha Westman vastaa teatterin äänijärjestelmien lisäksi valon, videoja av-tekniikan sekä näyttämömekaniikan toiminnasta. Ja kaiken ohessa myös kauden ykkösproduktion, Cabaret-musikaalin valosuunnittelusta! Kuopion kaupunginteatterin D&B Soundcapea kuultiin ensi kertaa Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla kesällä. 14 www.riffi.fi 4/2019 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Kuopion kaupunginteatterin Soundscape – live-ääntä kolmiulotteisesti! Kuopion kaupunginteatterissa on otettu käyttöön Suomen ensimmäinen D&B Audiotechnikin Soundscape-teatteri äänijärjestelmä
Näin oltaisiin teknisesti valmiimpia produktion haasteisiin. Kuopion D&B on ensimmäinen Soundscape-järjestelmä suomalaisessa teatterissa, ja teatterikäytössä äänisuunnittelijoita ja -mestareita kiinnostaa järjestelmän integrointi esimerkiksi Qlab-tehosteohjelmaan. Kaiutinniput ovat nyt paljon huomaamattomammat, ja silti kaikille penkeille saadaan vähintään sama äänenpaine. Westman luonnehtii, että Soundscapen myötä ei enää kuunnella kaiuttimia vaan tilaa. Uhkarohkea hyppy D&B:n järjestelmä nostettiin pystyyn jo keväällä – pääsiäis tauon aikana – jotta siihen päästäisiin ottamaan tuntumaa ennen kesän Kuopio tanssii ja soi -festivaaleja ja syksyn ison musikaaliproduktion harjoituksia. – Jos miksaaja päättää, että laulaja tai soitin sijaitsee äänikuvassa tietyssä paikassa, niin se todella on siinä, ihan sama mistä kohtaa katsomoa kuuntelee, Westman hehkuttaa. www.riffi.fi 4/2019 15 K uopion kaupunginteatterin käyttöpäällikkö Juha Westman alustaa, että talon uuden ääni-investoinnin kynnystä laski huomattavasti se, ettei kolmiulotteisen äänentoistojärjestelmän rakentamiseksi tarvinnut vaihtaa kaikkea kaiutinja päätekalustoa. – Uskalsimme olettaa, että jos meillä säilyy samanmerkkinen kaiutinjärjestelmä ja sen tulee säätämään Saarisen Reima eli sama mies kuin edellisenkin, niin suurin osa uhkatekijöistä on jo poistettu tässä vaiheessa, Westman veistelee. Kuopiossa muutos mahdollistui siis sen kautta, että hanke onnistui päivittämällä olemassa olevaa kalustoa. Itä-Suomen isoimman teatteri talon vanhassa osassa on lähes 500 katsojan päänäyttämö Minna, ja uudisosasta löytyy parin sadan penkin Maria. Tasa-arvoa jakkaroille Westman pitää Soundscape-järjestelmään siirtymisen tärkeänä lisäetuna sitä, että suurella näyttämöllä päästiin eroon aiemman L/C/R-periaatteella toimineen linjasäteilijäkattauksen roikkuvista ”banaaneista”. – Eli ollaan palattu pistesäteilijöiden aikaan. Palasin koekuuntelusta suu korvissa ja sanoin äänimestareillemme, että käykääs kuuntelemassa – sitten on päätösten aika. Ja päätös tehtiin, koska Kuopiossa nähtiin että liveäänen tulevaisuus on Soundscapen tyyppisissä järjestelmissä. Ja on syytäkin päästä, jos vastaa yksin laulujen, orkesterin ja tehosteiden salitoistosta sekä esiintyjä monitoroinnista. Kuopion kaupungin teatteri virittäytyy syyskauden koitokseen uusituin laittein. Moni on kummastellut äänijärjestelmän uhkarohkeaa vaihtoa kesken näytäntökauden. Se helpottaa paljon, ei tarvitse enää ohjelmoida naputtelemalla numeroarvoja. 14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 15 12.8.2019 19.07. Toki ripustuspaikat vaihtuivat, jotta suurempi määrä kaiuttimia saatiin soviteltua oikeille etäisyyksille suhteessa toisiinsa ja kuuntelutilaan. Kati Koslosen Soundcraft Vi3000 tarjoaa paljon informaatiota suoraan pöydän pintaan, jolloin asioihin pääsee nopeasti käsiksi. Äänijärjestelmän uudistuksessa muun muassa pääkaiuttimet vaihtuivat vanhasta T-sarjasta Y-sarjaan, mutta paljon olemassa olevaa kaiutinja vahvistinkalustoa voitiin jättää uuden systeemin palvelukseen. Ja vielä penkeistä puheen ollen – Westmanille Soundscape on demokraattinen äänentoistojärjestelmä, jonka hienous piilee siinä, että katsoja kuulee saman äänikuvan riippumatta siitä missä päin istuu. Kun Westman vajaat pari vuotta sitten kuuli ensi kertaa Soundscape-järjestelmän tulosta markkinoille, hän varasi saman tien budjettiin rahaa uudistusta varten. – Jos suunnittelija haluaa laittaa jonkun tehosteen seikkailemaan pitkin katsomoa tietyllä tavalla, niin riittää että piirtää kulkuradan näyttöruutuun, ja efekti ajelee sen mukaisesti. – Jos vastaavan rakentaa tyhjältä pöydältä, niin sitten rupeaa maksamaan! Westman tiivistää. Merkki voisi olla muukin, mutta Kuopiossa on luotettu ennestään saksalaismerkkiin, joten näin siirtymästä saatiin teknisesti kivuttomampi ja kustannuksiltaan kohtuullinen. – Kun sitten kävin kuuntelemassa järjestelmää omin korvin vakuutuin siitä, että tämä me halutaan
Cabaretin orkesteri on yhdeksänhenkinen. – Vaikka teemat voivat olla simppeleitä, niissä on paljon hankalia intervallikulkuja. Ensimmäisenä D&B:n Soundscapen puikkoihin ryhtyy Koslonen, alkavan kauden Cabaret-suurmusikaalin äänisuunnittelijana. – Kuulokekuuntelua käyttävät soittajat ovat joka tapauksessa henkilökohtaisen äänikuvansa varassa, Paasivaara muistuttaa. Montussa muusikot eivät ole nytkään, vaan näyttämön takaosassa kolmen metrin korkuisella bändikorokkeella. Soundiin ei kerry tyypillistä monttukuminaa, Paasivaara kiittelee. KUVA: MAIJA VOUTILAINEN 14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 16 12.8.2019 19.07. – Sehän irrottaa muusikot totaalisesti näyttämötilanteesta, eivätkä toisaalta näyttelijät ja yleisö pääse aistimaan orkesterin läsnäoloa. Paasivaara keskittyy siinä vaiheessa jo seuraavaan projektiin, säveltämään kahden vuoden päästä Kuopiossa ensi-iltansa saavaa uutta kotimaista musikaalia. Äänen sisällä Kuopion kaupunginteatterin äänimestarit Kati Koslonen ja Timo Pönni vuorottelevat produktiokohtaisesti talon suurella ja pienellä näyttämöllä. 16 www.riffi.fi 4/2019 Apua on ollut myös Virtual soundcheck -toiminnosta, jonka turvin äänimestarit pystyivät ohjelmoimaan esitykset kesken kauden uuteen järjestelmään. Siinä katsannossa Kuopion upouusi äänijärjestelmä on teatterin kapellimestarille ”dream come true”, olkoonkin ettei bändin toimintaa sinänsä hetkauta, millainen äänijärjestelmä mikrofonien perään kytketään. Samassa trussissa lennätetään kahta subia. – Monttuun verrattuna bändi on nyt akustisesti erinomaisessa paikassa, kun bändikoroke on vielä näyttämötornin alapuolella jossa katto on korkealla ja seinät etäällä. Näyttämöaukossa on entistä vähemmän häiritseviä elementtejä – uudet Y10-pääkaiuttimet ovat aiempia pienemmät, mutta tehoa ja headroomia on entistä enemmän. Yhteistyön myötä taideammattiin valmistuvat saavat teatterissa työskentelystä opintopisteitä – ja tienaavat ohessa opiskelurahojakin. Viisihenkiseen komppiryhmään kuuluu piano, koskettimet/harmonikka, kitara/banjo, basso ja lyömäsoittimet, jota täydennetään kahden puuja kahden vaskipuhaltajan sektiolla. Kapellimestari kertoo, että Cabaret on poikkeuksellinen tuotanto siinä mielessä, että hän harjoituttaa laulut ja bändin sekä tekee sovituksiin vaadittavat korjaukset ja muutokset, mutta ensi-illasta alkaen orkesterin johto jää pianistin ja rumpalin harteille. Aito, täysi Soundscape-ääni soi Kuopion kaupunginteatterissa ensi kertaa Cabaret-musikaalissa syyskuun puolivälistä alkaen. Kromaattista renkutusta Paasivaaran mukaan yleinen mielikuva Cabaretin musiikista on ”semmoista ragtime-renkutusta”, mihin nähden materiaaliin omakohtaisesti tutustuva yllättyy John Kanderin sävellyksien kromatiikasta ja modulaatioiden määrästä. Syyskuussa ensi-iltaansa tulevan Cabaret-musikaalin bändi on yhdeksän vahvuinen. Jatkuva kromatiikka teettää laulajalle haastetta varsinkin, jos on tottunut kuuntelemaan pelkkää päivän poppia, jossa on vallalla täysin diatoninen ja modaalinen ajattelu, Paasivaara sanoo. Lauluharjoitukset teatterilla alkoivat Mika Paasivaaran johdolla jo keväällä. Myös Cabaretin orkesterissa on kolme opintojensa loppusuoralla olevaa puhaltajaa. Siinä kun etelän suurimmissa teattereissa voi esitystilanteessa olla mukana kolmekin ääniammattilaista, Kuopiossa saman Unelmien toteutuma Kolmisenkymmentä vuotta suomalaisissa ammattiteattereissa työskennellyt Mika Paasivaara sanoo, että äänen lokaatiota on teattereissa viilattu iät ajat – sen aikaisilla vehkeillä mitä kulloinkin on ollut käytettävissä. Paasivaara harmittelee, että tällaista ylipäätään on aiemmilla kausilla jouduttu pakon edessä tekemään. Kuopion kaupunginteatterille on tyypillistä, että se lainaa produktioihinsa tarpeen mukaan muusikoita, laulajia ja tanssijoita paikallisista oppilaitoksista: Kuopion konservatoriosta, Savonia-ammattikorkeakoulusta ja jopa Sibelius-Akatemian Kuopion yksiköstä. Isompi, jopa yli 20-henkinen orkesteri on Kuopiossa joskus joutunut soittamaan näytännöissä jopa harjoitussalista, jolloin kaikki yhteydenpito näyttämölle ja saliin on videoja äänilinjojen varassa. Kevätkauden loppupuolella vanhaa teatteriohjelmistoa ajettiinkin ”LCR-emuloinnin” kautta, toisin sanoen uusi Soundscape-järjestelmä viritettiin toimimaan niiden äänisuunnitelmien ehdoilla, mitkä näytelmiin oli aiemmin tehty
On ennenkin selvitty. – Viiden kaiuttimen levyisessä etulinjassa panoroinnit toimivat ja kuulostavat tosi hyvältä. Voidaan ajaa isotkin köörit koko näyttämöaukon leveydeltä, jolloin soundi on jotain muuta kuin ”paljon ääntä yhdestä ja samasta tuutista”, Koslonen kiittelee. D&B Audiotechnik ei tietenkään ole ainoa, vaan mukana kisassa on L-Acousticsin ja Meyer Soundin kaltaisia kehittäjiä. Pönni lisää, että liki parikymmentä surround-kaiutinta katsomon ympärillä auttavat osaltaan siinä, että penkillä istuessaan voi kokea olevansa äänen sisällä. Soundscapejärjestelmää signaalien lokalisointeineen ja tilasimulaatioineen hallitaan mikserin laidalta omalla ohjelmistollaan. Kuopion kaupunginteatterin D&B Soundscape Pääkaiuttimet 5 × Y10P ”First wave” 5 × Y10P Etufillit 9 × 5S 360 (eli surround) 18 × 8S Viivelinja 5 × E8 Subit 2 × V-Sub Infrasub 1 × J-Infra Sivufillit 2 × T10 Lavamonitorit 4 × M6 Kaiutinjärjestelmä saa tehonsa paristakymmenestä vahvistimesta, joissa kanavia on yhteensä yli 50. Koslonen ja Pönni vaikuttavat olevan täpinöissään uusien työkalujensa äärellä. Ensi-ilta on 14. Liveääneen sovelletuilla uudentyyppisillä äänentoistojärjestelmillä avataan mahdollisuuksia luovaan äänisuunnittelun ja livemiksaukseen, jonka tavoitteena on katsojan kokonaisvaltaisesti ympäröivä kuunteluelämys. En-Spacen avulla voidaan puolestaan tuottaa yleisön kuultavaksi impulssivastemittauksiin perustuvia keinoakustiikkoja, joita on mallinnettuja konserttisaleista ympäri maailmaa. – Ympäröivä ääni tarkoittaa, että enää ei katsota ”telkkaria” näyttämöaukosta vaan nyt ollaankin tapahtuman keskellä, Pönni vertaa. Näyttelijän paikannustiedoissa pystytään hyödyntämään esimerkiksi Timaxia, Stagetracker II:ta ja Blacktrackia. Kaiuttimia ei ajeta ryhminä, vaan jokaiselle on koostaan ja sijainnistaan riippumatta oma vahvistinkanavansa, jolloin äänikuva on täysin miksaajan määriteltävissä. Rauhallisesti tulille Kosloselle Soundscapen ykkösjuttuja on lokalisointi – siis aiempaa parempi tarkkuus ja hallintamahdollisuus laulujen, soittimien ja tehosteiden paikantamiseen ja sijoittamiseen kuulokuvassa. www.riffi.fi 4/2019 17 Kuopion kaupunginteatterin syksy käynnistyy 1930-luvun Berliiniin sijoittuvalla klassikkomusikaalilla Cabaret, jonka pääosassa esiintyy Johanna Kuuva. – Tähän liittyy vielä paljon ilmassa kelluvia, tutkimattomia asioita, siksikin päätin etten ota nyt hirveitä paineita, Koslonen tiivistää. Toimintoa voidaan ohjata paitsi D&B:n omalla R1:llä ja Qlabilla myös monilla audiosoftilla ja miksereilläkin. En-Scene mahdollistaa siis yksilöidyn, objektipohjaisen sijoituksen 64 äänilähteelle ja tarjoaa samalla ohjauksen maksimissaan 64 kaiuttimelle, sillä jokaiselle on varattu matriisista oma lähtönsä. Äänet ympärillämme Elokuvaja peliteollisuudessa ensiesittelynsä saanut ”immersiivinen” äänimaailma tekee tuloaan myös liveäänentoistoon konserteissa ja teattereissa. homman tekee yksi mies – tai siis tässä tapauksessa yksi nainen. Uusi järjestelmä merkitsee esimerkiksi tarkkuutta, erottelukykyä ja sitä, että alkaa ”kuulla uusia asioita”. Kyseessä on ikään kuin kymmenillä outputeilla varustettu kaikulaite. syyskuuta. Äänimaailmojen toteuttamisessa hyödynnetään moniulotteisia kaiutinyhdistelmiä, ja esimerkiksi D&B:n tapauksessa 64×64 -signaalimatriisia ja huoneakustiikan simulointia. KUVA: KUOPION KAUPUNGINTEATTERI 14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 17 12.8.2019 19.07. Sellaisena se soveltuu paitsi signaalilähteiden – kuten esiintyjien – lokalisointiin kuulokuvassa, myös esimerkiksi tehosteiden liikutteluun. Kati Koslonen kuitenkin vakuuttaa, että hyvällä ennakkosuunnittelulla laulajien ja orkesterin miksauksesta, tehosteista ja vielä monitoroinnistakin tullaan selviämään kunnialla. Koslonen aikoo laittaa järjestelmän tulille rauhallisesti, vaikka se kikkailumahdollisuuksia tarjoaisikin. Ei kannata tehdä heti kaikkea vain siksi, että se olisi nyt mahdollista. D&B:n kehittämän Soundscapen ytimeen kuuluu signaalimatriisin ohjaukseen suunnitellun Dante-yhteensopivan DS100-signaaliprosessorin lisäksi kaksi keskeistä ohjelmistotyökalua, joista En-Scene huolehtii äänilähteiden (”audioobjektien”) yksilöllisestä asemoinnista ja En-Space tarjoaa keinot huonesimulointiin ja keinoakustiikan hallintaan
Se toimii myös äänitysstudiona ja on palvellut isoimmissa musikaaleissa ”orkesterimonttuna”, jossa soitetaan kuvaja äänimonitoriyhteyden varassa – ilman fyysistä kontaktia esiintyjiin tai katsojiin. Kuopion Soundscapessa pää-, filli-, viiveja surround-kaiuttimia on yhteensä reilut neljäkymmentä, ja alataajuuksia vahvistetaan kahdella lennätetyllä subilla ja yhdellä infra-kaiuttimella. Päänäyttämön produktioita palvelee nyt jo 32-kanavaiseksi kasvanut digitaalinen Shuren ULX-D -järjestelmä, jonka voimin esiintyjän lähettimessä digitaaliseksi muunnettu signaali jatkaa matkaansa bittimuodossa läpi järjestelmän ilman AD/DA-muunnoksia aina kaiutinpäätteille asti. – Vaikka kaikkia jippoja ei tarvitsisikaan on innostavaa tietää, että systeemi kyllä venyy ja tarjoaa vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Koslonen hymähtää, että aluksi Cabaretin suunnittelupöydällä orkesteria kaavailtiin pyörönäyttämön keskelle, ja kun näytLogiikkaa ja vakiointia Esimerkiksi pääkaupungin teatteritaloista poiketen Kuopion kaupunginteatterin tiloilla on paljon vierailukäyttöä. Timo Pönni tsekkaa D&B:n surroundin liitännät ja suuntaukset. Suuren näyttämön 32 digitaalista langatonta mikrofoni linjaa siirtyvät kahdeksan nelikanavaisen Shure ULXDvastaan ottimen kautta Dantematriisin välityksellä salimiksausjärjestelmään. Itäisen Suomen suurimman teatterin merkittävin yksittäinen asiakas on tärkeimpiin kansainvälisiin tanssitaidefestivaaleihin lukeutuva Kuopio tanssii ja soi, joka varaa teatterin pariksi viikoksi joka kesä. Kansainvälisen festivaalin tarpeet ovat usein monimuotoisempia kuin voisi kuvitellakaan: yksi valosuunnittelija haluaa käyttää vain perinteisiä valoja, toinen pelkkiä liikkuvia. – Tietysti saa olla meininkiä ja volyymia, mutta ei niin, että katsojan tarvitsee ruveta korvatulppia kaivelemaan. 18 www.riffi.fi 4/2019 Pönni iloitsee, että pelivaraa on eivätkä työkalut enää määrittele tekemisen ehtoja. Kaikkea pitäisi voida sijoittaa ja kytkeä ympäri taloa toiveiden mukaan. D&B:n monitorikaiuttimia on neljä. Koslonen laskeskelee, että Cabaretiin tulee ohjelmoitua hyvinkin yli 300 tilannetta, ja on syytä pitää huolta että tulee tehneeksi pohjat hyvin. 14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 18 12.8.2019 19.07. Koslonen sanoo havainneensa, että ainakin hänen työtapaansa uusi systeemi tuntuu vaikuttaneen paljon. Juha Westman esittelee, että kun tietty logiikka ja standardointi esimerkiksi liitäntäpisteissä toistuu läpi talon, ei ”ulkomaan elävienkään” tarvitse pähkäillä mihin reikään milläkin kaapelinpäällä uskaltaa tökkiä. Kun käyttäjäryhmä on kirjavaa, valoja äänijärjestelmien pitää olla muidenkin kuin talossa päivittäin työskentelevien hallittavissa ja hahmotettavissa. Miksauspöydät voivat varmentaa toisiaan ristiin. Kuopion molempien näyttämöiden teknisessä varustelussa noudatetaan yhtenäistä linjaa äänipöydistä kaiutinjärjestelmiin ja valopöydistä himmentimiin – ainoastaan järjestelmien koko skaalautuu salien mukaan. Kun suuren näyttämön kylkeen rakennettiin uusi, pienempi Maria-näyttämö, vapautui kiinteistön vanhan osan pieni näyttämö harjoitussaliksi. – Ollaan ”jännän äärellä” jos snapshotissa numero 275 huomaakin äkkiä, että täällähän onkin kaikki ihan pielessä! Jättimäinen leslie Koslonen sanoo, ettei ole tyyliltään ”äänenpaineihminen”. Esimerkiksi lokalisaatioja tila-asioista johtuen snapshottien tekoon on hyvä tarttua paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin ennen. Molempien salien äänentoistosta huolehditaan D&B:n kalustolla, ja käytössä ovat Soundcraftin identtiset Vi3000-digitaalipöydät, joihin liittyvä 48 kilohertsin digitaalinen kellotus pitää kaapeleissa vilistävät Dante-, Madija AES-signaalivirrat synkassa. Itselleni parasta musikaalia on sellainen, jossa musaa ei luukuteta. Monien eturivin suomalaisteatterien tavoin Kuopiossa on siirrytty digitaaliseen langattomaan mikrofonijärjestelmään, jonka etuihin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus latoa kanavia tiiviimmin päällekkäin ilman pelkoa siitä, että lähetystaajuudet häiritsisivät toisiaan moduloimalla
Bändiä puolestaan monitoroidaan näyttämön sivuilta laulajille, jotta soiva kokonaisuus pysyy vireessä ja taimissa. Nyt ei välttämättä tarvitse enää jumiutua omiin, vanhoihin ”presetteihinsä”! u MTP 250 DM: kohtuuhintainen dynaaminen, täysverinen pro-mikki – enemmän poweria kuin tavallisissa mikeissä, sh. ”Melekosen mahoton paekka” sanoisi tässä kohtaa savolainen ääniammattilainen. 89 € MTP 550 DM: luotettava dynaaminen työjuhta kovaan käyttöön – hienostunut soundi, sh.139 € MTP 350 CM: kondensaattorimikki, jolla voit todella rokata – äärimmäisen epäherkkä kierrolle, ylivoimainen käsittelyäänien vaimennus, sh. – Siellä saavat meluta rauhassa, ja kun rumpuosastokin on pleksin takana niin vuodot saadaan hyvin haltuun, Koslonen hymähtää. Myös bändille, varsinkin bassolle ja rummuille räkistä löytyy oivia kompuroita. Mestarit kehuvat, että myös näyttelijöiden äänen lokalisointi kuulokuvaan tuntuu järjestelmässä toimivan hyvin. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi www.lewitt-audio.com LYÖMÄTTÖMÄT SOLISTIMIKROFONIT! MTP 250 DM MTP 550 DM MTP 350 CM • uudet alan huiput • enemmän soundia, vähemmän kiertoa • erinomainen käsittelyäänien vaimennus • kestävä rakenne • mukana adapteri, tuulisuoja ja säilytyspussi Vert aa mihi n vain ! 14-19 Kuopion kaup.teatteri.indd 19 12.8.2019 19.07. Orkesteria tuodaan pöytään myös Madia pitkin. Ja vaikka lokalisointipisteiden ohjelmointi harjoitusvaiheessa ottaakin aikaa, loppupelissä uusi kattaus ratkaisee enemmän ongelmia kuin synnyttää niitä. – Sama juttu efektien kanssa: kun aiemmin on joutunut tekemään vaikka äänen joka lentää katsomon kulmasta toiseen, siinä on voinut tuhraantua koko päivä eikä siltikään ole tullut kovin kunnollista. Soittajilla on henkilökohtaiset mikserit, joista he voivat poimia luureihinsa mitä soittimia haluavat, ja laulut ajetaan bändikuunteluun nippuna. Tiski ja Realtime Rack puhuvat keskenään Dantea, niin kuin vähän kaikki muukin Kuopion teatterissa. Nyt reitin piirtäminen vie minuutin, Pönni hymyilee. Koslonen lisää, että elokuvaäänestä lainattu objektipohjainen ajattelu pisteäänien sijoittelussa on näppärä. Vuotojen välttämiseksi myös monitorointia voi joutua rukkaamaan tilannekohtaisesti, jos näyttelijät esimerkiksi siirtyvät laulamaan monitorikaiuttimien lähituntumaan. – Hiirellä voi siirrellä ääntä paikasta toiseen ja kuunnella: ”ei ollut hyvä tässä, kokeilenpa tuonne”. – Tykkään ottaa Rackista esimerkiksi LA:n kompuraa lauluihin. Se tuo lämpöä, ja mittarin mukaan voi jarrutella kymmentäkin desibeliä eikä se tee soundille vielä pahaa. 169 € PROFITRON OY Puh. Se toimii nopeasti, ja vieläkin nopeammin kun käyttöliittymä tulee tutummaksi. Pulmia ratkomassa Minna-näyttämön salitiskiin on kytketty Soundcraftin Realtime Rack, josta Koslonen kaivaa päälauluihin kompressorija kaikuklassikoiden emulointeja. Koslonen ja Pönni huomauttavat, että kaikuasioihin on tosin nyt tulossa iso muutos, kun Soundscapen mukana hankittiin D&B:n saliemulaatio En-Space, jolla voidaan silmät sulkien siirtyä vaikkapa wieniläiseen konserttisaliin, ja rukata senkin seinäheijasteita sun muuta tilakohtaisesti. Ja niin orkesteri päädyttiinkin sijoittamaan järkevästi ja kiinteästi lavan takalaitaan, pyörön taakse. Cabaretissa esiintyy lähes 30 laulavaa näyttelijää, ja koska lavapäässä ei ole mikittäjää eikä monitorimiestä, järjestäjät, kampaajat ja pukijat vaihtavat mikkejä samalla, kun Koslonen hoitaa kuuntelut salin päätiskiltä. www.riffi.fi 4/2019 19 tämöä myös musiikkinumeroiden aikana pyöritellään, koko bändistä olisi tullut jättiläismäinen, elävä leslie-kaiutin
829 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi 999 € UUSI MODERNI TE-MALLI ON TÄÄLLÄ Lisätiedot HeadRush FRFR-112:sta sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi HeadRush FRFR-112 HeadRushin pedaalilaudat ovat aiheuttaneet melkoisen maanjäristyksen efektija vahvistinmallinnosten markkinoilla. 129 € Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 16.10.2019 ilmestyvässä numerossa 5/2019. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi . Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 399 € St. 2000-wattinen HeadRush FRFR-112 -kaiutin on täydellinen kumppani HeadRush-pedaalilaudallesi tai mille tahansa muulle efektilaudalle. Lukittavat Gotoh-viritys koneistot. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Dexibell Vivo Stage S-9 -stagepiano • rajaton polyfonia, 3D-soundit • Kawain Hammer Action koskettimisto 2 990 € Tervetuloa Demopäiväämme torstaina 29.8.! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Vox VX15 GT Loistavan paino/teho/soundisuhteen omaava kitaracombo. 20 www.riffi.fi 4/2019 n näyteikkuna Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Ibanez FRIX6FEAH-CSF Iron Label Perinteiseen malliin muotoiltu runko yhdistettynä moderniin kaulaan ja järeisiin aktiivimikkeihin. Nitro Wizard -kaula ja ebonyotelauta ovat helpposoittoinen ja tuhtisoundinen kokonaisuus. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Riffi-kauppa KOMPPISAURUS Juha Tannisen pätevä uutuuskirja nyt hintaan Tsekkaa lisätiedot Riffin verkkokaupasta 25 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Supreme Overdrive 279 € 20-23 Näyteikkuna 419.indd 20 14.8.2019 19.47. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Nyt kun kitaristeilla viimeinkin on mahdollisuus astua uuden aikakauden soundimaailmaan, ei ole mitään syytä, miksi soundi pitäisi alistaa vahvistimen tai PA:n rajoittuneelle taajuusvasteelle
Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Gretsch G5420TG FSR EMTC White Rajoitettu erä Tarjous 999 € (1 169 €) Upea valkoinen Hollow Body single cut -malli kullatulla hardwarella DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 129 € Electro Harmonix Bass Mono Synth – 11 upeaa synasoundia bassolle Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/martin 2 690 € Martin D-28 Liisankatu 3, HELSINKI 09 6840 0010 yrityspalvelut@kruunuradio.fi Palvelemme ark. FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke, jonka toiston tarkkuus tekee siitä erinomaisen työkalun ammattimaiseen musiikintuotantoon. Sis. FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. 10–18, la 10–15 FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on korkealuokkainen kuuloke musiikin ammattilaisille ja sen suorituskyky vastaa parhaimpia studiokaiuttimia. kantolaukun. www.riffi.fi 4/2019 21 Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 3 899 € Taylor 614ce Builder’s Edition Tämä ja muut laadukkaat Taylorit kokeiltavissa myymälässämme ja nähtävissä verkossamme. Kaiuttimien stereokuva on jäsentynyt, bassotoisto erotteleva ja diskantti puhdas. Clear Pro...1 599 € Listen Pro....269 € Shape 40.....399 € Shape 50.....549 € Shape 65......699 € Shape Twin....849 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 299 € Sennheiser XSW-D Instrument base set Erittäin helppo ja varmatoiminen langaton järjestelmä kitaralle ja bassolle. UUTUUS! – Tulossa myyntiin syksyllä 2019 TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Orange Crush Bass 100 -bassovahvistin 519 € 100 W bassocombo sisäänrakennetulla säröllä 20-23 Näyteikkuna 419.indd 21 14.8.2019 19.47. Sis. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Matriarch 2 249 € 4-ääninen parafoninen puoli modulaarinen analoginen syntetisaattori. kantolaukun
F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 129 € Electro Harmonix Guitar Mono Synth – 11 upeaa synasoundia kitaralle 20-23 Näyteikkuna 419.indd 22 14.8.2019 19.48. 2000-sarjan kevyt telinepaketti HSLT2000. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 369,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Alkaen 799 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC Lagoon ANC – UUTUUS! Premium-tason langaton Bluetoothvastamelukuuloke. 22 www.riffi.fi 4/2019 n näyteikkuna Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € NUX B3 Lähetin ja vastaanotin muuttavat minkä tahansa mikrofonisi langattomaksi! 179 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Oletko kuullut. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 2 369 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Laadukkaat SONOR-rumpuhardwaret Esim. Uudistettu malli. 377,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 315 € Fyne Audio F301 2-tie jalustakaiutinpari F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 399 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Yamaha CP88 -stagepiano Huippupianistien luottotyökalu jo vuosikymmenien ajan. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA Storia – UUTUUS! Helpposoittoinen ja käytännöllisen kokoinen folk-koppainen laatukitara. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA FG Red Label – UUTUUS! Uusi kokopuinen kitara mallisto, joka perustuu Yamahan legendaariseen vuoden 1966 FG-180 ”Red Label”-malliin
Useita värejä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Kaikki klassikkosähköpianosoundit sekä laadukas koskettimisto samassa tyylikkäässä kuoressa. Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Crumar Seven Vintagea modernisti mallintava keikkapiano. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 39,90 € PURE TONE -ukulelepaketti Paketti sisältää sopraanoukulelen, kantopussin sekä englanninkielisen Absolute Beginners -soitto-oppaan. Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 999 € Tokai TST50-MODERN FR/M sis.topatun,tukevan pussin AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 20-23 Näyteikkuna 419.indd 23 14.8.2019 19.48. 1 899 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh
Uudentyyppistä livekonseptia edustava G Livelab Tampere on toinen suomalainen musiikkiklubi brändin alla. EnsimmäiG Livelab laajeni Tampereelle – elävää musaa uudesta kulmasta Elokuussa ovensa avaava G Livelab Tampere lupaa uudenlaista elävän musiikin kokemusta hajautetulla äänentoistollaan, virtuaaliakustiikallaan, viihtyisällä designillaan ja laaja-alaisella ohjelmistollaan. T ampereen Koskipuiston historialliseen Frenckellin pannuhuoneeseen avatussa G Livelabissa lähdetään siitä, että niin kansainvälisten kuin kotimaistenkin artistien ja kokoonpanojen keikat täytyy voida kokea parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, olipa lavalla herkkävireinen jousikvartetti, kovaääninen rokkibändi tai mikä tahansa siltä väliltä. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVA: PASI RISTOLAINEN 24-27 Livelab.indd 24 13.8.2019 19.48
Klubin seinien sisällä esitettävän ohjelman lisäksi tähtäimessä siintää myös viereisen Keskustorin alueen elävöittäminen, jonne kaavaillaan ulkoilmatapahtumia minifestareista lastenkonsertteihin. www.riffi.fi 4/2019 25 nen G Livelab avattiin Helsinkiin kolme vuotta sitten, ja samalla hetkellä käynnistyi jo toisen klubin hahmottelu Tampereelle. Klubi paikallisiin oloihin Toimitusjohtaja Annamaija Saarela rakentaa Tampereen G Livelabista rohkeaa ja monipuolista toimijaa Pirkanmaan elävän musiikin kentälle, sillä klubin tarjonnan on tarkoitus leikata läpi kaikkien musiikinlajien. Nyt 250-paikkaisen liveklubin suunnitteluja rakennusprojekti on maalissa. Toimistolla oli vastaava rooli myös Helsingin Livelabissa. Aikataulut natsasivat täydellisesti ja Livelabin ehdotus voitti kisan. Saarela ryhtyi ensin hankkeen projektipäälliköksi, sitten klubin toimitusjohtajaksi. Aalto-yliopiston akustiikan professori Tapio Lokin suunnitteleman virtuaalisen akustiikkajärjestelmän ytimessä on ajatus siitä, että yleisöllä pitää olla mahdollisuus nauttia elävästä musiikista parhaissa olosuhteissa musiikkityylistä riippumatta. Lokin mukaan virtuaalinen akustiikka mahdollistaa esimerkiksi sopivan jälkikaiunnan kullekin musiikinlajille: akustinen keikka saa lisätystä kaiunnasta tarvitsemaansa tukea, kun taas vahvistettu musiikki voidaan esittää kuivassa ja selkeässä ääniympäristössä. Klubin pystyttäminen käynnistyi pannuhuoneen peruskorjauksella viime syksynä. Klubin valo, ääni ja videotekniikan toimitti ja asensi Bright Finland. Vihjaisin Muusikkojen liittoon, että jos konseptia halutaan laajentaa, niin nyt olisi Tampereella sopiva tila. Vänttinen summaa, että Livelabin konseptin tarkoituksena on päivittää elävän musiikin kokemus tälle vuosituhannelle. – Lisäksi virtuaaliakustiikka mahdollistaa kaiuntaefektien levittämisen koko tilaan mikä saa tilan soimaan, oli musiikki mitä lajia tahansa, Lokki lisää. Jo Helsingin klubissa aluksi kummastusta ja sittemmin kehuja kerännyt Genelecin kaiutinjärjestelmä on äänenlaadun takeena Tampereellakin. Vänttisen mielestä livemusaa tarjotaan näillä leveysasteilla usein edelleen niin vasemmalla kädellä, ettei kenelläkään ole kovin kivaa. KUVA: JAANI HAAPASALO Kuutioiltaan kookkaassa tilassa bassotoiston tasaisuutta annostellaan peräti yhdeksän lennätettävän subi kaiuttimen avulla. Klubin akustiikan suunnitellut Jaakko Kestilä kertoo, että Tampereen klubissa hyvä akustiikka tekee tilasta äänen kannalta tarkoituksenmukaisen, mutta ei kuitenkaan hallitse sitä visuaalisesti. Niin rakennuksen muutostyöt kuin kokonaisvaltaisen musiikkielämyksen ehdoilla suunnitellun liveklubin sisustusratkaisut ovat Casagrande Laboratoryn arkkitehtien käsialaa. Koskipuistoon G Livelab laajeni Tampereelle Tampereen keskustaan avatulla musiikkiklubilla tulee esiintymään syksyn kuluessa laaja ja moni puolinen kattaus kotimaisia ja kansainvälisiä kärkiartisteja, lupaa Annamaija Saarela. Helsingin tavoin Tampereenkin klubia hallinnoi Muusikkojen liiton omistama osakeyhtiö, jonka hallitukseen kuuluu musiikkiväkeä Sami Kuoppamäestä Tapio Korjukseen. Kaiutinjärjestelmään liittyy sähköisesti muunneltava virtuaaliakustiikkajärjestelmä, joka yhdessä akustisen suunnittelun kanssa tukee tilassa esitettävää monimuotoista ohjelmistoa esimerkiksi siten, että akustisen, klassisen kokoonpanon esiintyessä kuulija ei aisti PA-laitteiston tuottaman äänenvahvistuksen keinotekoisuutta. Tässä on vähän sellaista ”don’t try this at home” -henkeä, että halutaan tarjota parasta mikä on nykytekniikalla ja -suunnittelulla mahdollista. Esitystekniikan suunnitellut Akukonin Tapio Ilomäki puolestaan kuvailee hanketta monellakin tapaa haasteelliseksi, mutta myös palkitsevaksi, sillä lopputulos on Ilomäen mukaan äänellisesti todella hyvä sekä yleisön että esiintyjän kannalta. Näin ohjelmistoa on päästy toteuttamaan yhdessä alan parhaiden ammattilaisten kanssa. 24-27 Livelab.indd 25 13.8.2019 19.49. Saarelan mielestä on hienoa, kuinka innokkaasti myös paikalliset musiikkitoimijat ja ohjelmatoimistot ovat lähteneet puhaltamaan klubin kanssa yhteen hiileen. – G Livelab on Muusikkojen liiton panos livemusiikkikokemuksen kehittämiseen, sillä yleisön odotukset ja laatuvaatimukset kasvavat. – Akustiikan kannalta projektin kiinnostavin haaste oli tehdashallin kaarimaisen tilan saaminen toimimaan vaihtelevien vaatimusten kanssa: tänään talossa voi olla kuoromusiikkia, huomenna isohko rokkiproduktio, ja kaiken tulisi toimia arkkitehdin muotokielen kanssa, Kestilä sanoo. Aiemmin muun muassa UMO:n toiminnanjohtajana ja Tampere Jazz Happeningin vetäjänä toiminut Annamaija Saarela on ollut mukana Tampereen klubihankkeessa alkumetreiltä asti. Kaikkiaan kalustoon kuuluu yli 70 Genelecin kaiutinta. Saarela kuvailee Tampereen paikallista skeneä jo entuudestaan mahtavaksi, jota uusi klubi täydentää tarjonnallaan. – Samaan aikaan kun Hesan klubi aloitti, Tampereen kaupunki julkisti ideakilpailun Frenckellin paperitehtaan vanhan pannuhuoneen uudesta käytöstä. Tilasointi elää G Livelab Tampereen esitystekniikan ja akustiikan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Akukon. Puheenjohtajan nuijaa käyttää Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen. Saarelan mukaan uuden musiikkiklubin avainsanat ovat laatu, linjakkuus ja ajankohtaisuus, ja toisaalta laboratorio-nimi velvoittaa kokeiluihin ja monitaiteisuuteen. Tampereen klubi toimii yhteistyössä Helsingin Livelabin kanssa, mikä mahdollistaa kansainvälisten artistivieraiden kokemisen myös Tampereella
– Helsingin Livelabin teknologisissa ratkaisuissa oli kenties jopa ylivarmistelun makua, mutta halusimme tutkia, mikä on oikeasti sen merkitys, kun kaikki suunnitellaan ja varustellaan ihan viimeisen päälle. Livemusaa päivittämässä nousevaa uutta elävän musiikin paikkaa on nyt vuoden päivät rakentanut arkkitehdistä akustiikkasuunnittelijoihin sama tiimi kuin aiemmin Helsingin klubia. Jos kevyeen musiikkiin halutaan samanlaisia laatusatsauksia kuin vaikka taidemusiikin puolella kamarimusiikkisaleihin ja konserttitaloihin, niin onnistuuko sellainen ilman julkisia varoja. Tekninen laatutaso ja vaatimukset ovat samat Tampereellakin, mutta esimerkiksi mediatoteutuksen ja videotekniikan puolella ollaan alussa hieman maltillisempia. KUVA: PASI RISTOLAINEN Yamahan CL5ääni pöydällä ja kahdella RIO3224D2räkillä hallittavan hajautetun liveäänijärjestelmän kaiutinyksiköitä voidaan hyödyntää myös virtuaaliakustiikan tuottamiseen. Muissa Pohjoismaissa tällaista tuetaan. – Tällaista pienimuotoisempaa estraditoimintaa olisi syytä tuoda tälle vuosituhannelle kaikkialla. Toki moni marginaalinen juttu ei itsessään kannata, mutta siksi Livelabeissa on ravintolatoimintaa, yritystilaisuuksia ja muuta. Eli muulla liiketoiminnalla tuetaan musiikkia. Toinen Livelab aukeaa nyt siis Tampereelle – mikä mahtaa olla tähtäimessä, maan kattava klubiketjuko. Ja jos Tampereen klubin tilaa ja sijaintia vertaa ahtaassa kantakaupungissa kerrostalon kivijalassa olevaan matalaan Helsingin G Livelabiin, puitteet eivät juuri voisi olla erilaisemmat. Tämä tuote ei kelpaa täsmälleen samana joka kaupungissa. Klubin yhteyteen oli esimerkiksi mahdollista rakentaa iso kesäterassi. 26 www.riffi.fi 4/2019 Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen sanoo, että Helsingin G Livelabista kerätyt kokemukset ovat antaneet pontta laajentaa toimintaa pääkaupungin ulkopuolelle. – Nyt labrataan, miten tällaista toimintaa voi pyörittää niin, että siihen on jollakulla pidemmän päälle oikeasti varaa, Vänttinen summaa. Korkeasta, kaarevasta katostaan tunnettu komea pannuhuone on yli satavuotias Museoviraston suojelema teollisuusrakennus väljässä puistomaisemassa. – Olemme saaneet vastauksia niihin kysymyksiin, joita lähdettiin tutkimaan. Jos Helsingin klubi oli prototyyppi, Tampereella ollaan Vänttisen mukaan enemmän ”tuotantoversion” äärellä. – Pitääkö vapaan kentän ei-klassisen musiikkitoiminnan ylipäätään olla puhtaasti kaupallista. 24-27 Livelab.indd 26 13.8.2019 19.49. Klubia ajateltiin Vänttisen mukaan alusta pitäen prototyypiksi, johon piti satsata kunnolla. – Meidän pitää ottaa huomioon kaupungin ominaispiirteet, erilainen kulttuuritarjonta, muu liiketoiminta ja asiakaskunta. Tukea rytmimusiikille Vaikka kysymys on konseptista tai jopa brändistä, Saarelan mielestä Livelabia ei silti pidä verrata johonkin pikaruokaketjuun. Täällä asuu esimerkiksi selvästi vähemmän väkeä kuin Helsingissä, toisaalta taas opiskelijoiden osuus väestä on suurempi. Livelabien tarkoituksena on kehittää elävän musiikin kilpailukykyä niin, että sekin eläisi tässä päivässä muun viihdeja kulttuuritarjonnan keskellä. Laatuun käytetty kertainvestointi täytyy saada ajan saatossa katettua. G Livelab -konseptin keskeisimpiä tutkimuskohteita on ollut se, miten taiteellisesti korkeatasoista, monimuotoista ohjelmistoa tarjoava paikka saadaan taloudellisesti kannattavaksi. Tällaiset seikat vaikuttavat muun muassa pääsylippujen hinnoitteluun. – Kyllä tätä on jo muutaman muun kaupungin osalta pohdittu, Vänttinen nyökkää. Helsingin Livelabin toiminta-ajatus oli syntyessään poikkeuksellinen, ja on edelleen. Vaikka elävä musiikki onkin Livelabin ytimessä, Saarela painottaa, että tarvitaan monenlaista liiketoimintaa, jolla se tullaan rahoittamaan. – Nyt alamme olla siinä pisteessä, että omavaraisuus on mahdollista. Ja ne ovat olleet hyviä vastauksia, joten vaikuttaa siltä että olemme oikealla tiellä, Vänttinen tiivistää. Edellisen jatkona Saarelan ilmaan heittämä kysymys osuukin sitten jo suomalaiseen kulttuuripolitiikkaan. Yleensähän se on päin vastoin – musiikkitarjonnalla yritetään tukea muuta liiketoimintaa
Lisäksi klubilla nähdään muun muassa 1980-luvun taitteen ykkösbändi Paul Oxley’s Unit 40-vuotisjuhlakiertueellaan, ylistäviä arvioita kerännyt laulaja-lauluntekijä Laura Moisio sekä 15-vuotista uraansa juhlistava Hanna Pakarinen. Lopuksi Saarela väläyttää uutta ”labraamisen” kohdetta, joka kätkeytyy pannuhuoneen kellariin: siellä on vuokrattava treenikämppä. TangoLab on genrerajoja iloisesti rikkova tangoklubi, ja Fonal Musik Mosaik -iltamat tarjoilevat ennakkoluulottomasta julkaisupolitiikastaan tunnetun tamperelaisen levy-yhtiön artistien musiikkia. G Livelab Tampere toimii myös näyttämönä monille konserttija tapahtumasarjoille. u 24-27 Livelab.indd 27 13.8.2019 19.49. Samalla kun Saarela uskoo, että yleisö löytää uuden kluKeikkoja kalenterin täydeltä G Livelab Tampereen ulkoterassille on päässyt istumaan iltaa jo heinäkuussa, ja ensimmäiset varsinaiset keikkansa klubi tarjoili elokuun puolivälin tienoilla, tämän lehden mentyä painoon. Siten emme voi eikä meidän tarvitse kilpailla isoimmista nimistä. Viralliset avajaiset pidetään lokakuussa. Helsingin G Livelabista tuttu Jukka Takalon isännöimä Kansallinen lauluklubi marssittaa lavalle Veeti Kallion ja PK Keräsen kaltaisia artisteja. Syksyn kansainvälisiin kohokohtiin lukeutuvat maailman jazzpianistien kärkeä edustava Jason Moran Bandwagon-trionsa kera, brasilialainen Bianca Gismonti Trio, meksikolaisia rytmejä americanaan yhdistelevä Orkesta Mendoza sekä norjalainen saksofonisti Trygve Seim. Syyskauden ohjelmiston selkärankana on monimuotoinen kotimaisen musiikin kattaus, joka sisältää rockia, poppia, räppiä, kansanmusiikkia, kamarimusiikkia, jazzia ja kaikenmoista näiden väliltä. – Molemmissa Livelabeissa ollaan tähän asti keskitytty musiikin esittämispuolen kehittämiseen, seuraavaksi on tarkoitus alkaa tutkia ja suunnitella ihanteellisia harjoitusolosuhteita. G Livelab Tampere tekee yhteistyötä myös festivaalien kanssa, minkä seurauksena klubilla nähdään muun muassa Lost in Musicin ja We Jazzin keikkoja. KUVA: TOMMI SAARELA Tuomo Prättälä, Markus Nordenstreng ja Verneri Pohjola korkkaavat Tampereen G Livelabin bändilavan elokuun lopussa (kuvat Helsingin Livelabkeikalta). Tampereen Livelabia kannattelee sama ”livehifin” periaate kuin Helsinginkin klubia, kertoo Ahti Vänttinen. Ja keikat vain lisääntyvät Livelabin avatessa ovensa. Jos meille sellainen tulee, kyseessä on spesiaalitilanne, esimerkiksi akustinen soolokeikka. www.riffi.fi 4/2019 27 Yöksi kotiin Tilastojen mukaan livekeikkoja per asukas on Tampereella enemmän kuin Helsingissä jo nyt. – Juuri tämä tekee ohjelmistosuunnittelusta mielenkiintoista, että meillä on selvästi vähemmän asiakaspaikkoja Tullikamarin tai Tavastian tyyppisiin rock-klubeihin verrattuna. KUVAT: TOMMI TAPOLA bin ja ottaa tarjonnan innolla vastaan, hän toivoo että myös esiintyjät kokevat paikan omakseen. – Koska takana on Muusikkojen liitto, jokainen muusikko voi ajatella että omistaa osan tästä paikasta! Muusikoille uusi klubi tarkoittaa Saarelan mukaan ykkösluokan backlinea, laadukasta äänentoistoa ja erinomaisia työskentelyolosuhteita. Lähinnä tämä tulee kuitenkin tarkoittamaan lisääntyvää monipuolisuutta, sillä Saarela ei aio kierrättää klubilla samoja poptähtiä, joita nähdään kaupungin muilla lavoilla. Musan ei pidä soida liian kovaa eikä huonolla soundilla – ihmiset saa lähtemään kotisohviltaan hifilaitteistojensa äärestä vasta, kun keikoilla pystytään tarjoamaan samantasoisia elämyksiä. Kuukausittainen Club Dive esittelee kotimaisen räpin ja hip hopin nykytilaa, ja Eclipse Jazz Club tuo paikalle suomalaisen jazzin tuoreimpia virtauksia. Keikat alkavat arkisin jo iltaseitsemältä, joten soittaja ehtii yöksi kotiin vaikka tulisi keikalle kauempaakin
28-33 Sami Kuoppamäki.indd 28 14.8.2019 19.52. Musiikkia sosiaalisin perustein. Tehdään sitä yhdessä ja viedään niitä biisejä syvemmälle. Von Hertzen Brothersilla liikkeelle Rokkihommat alkoivat isommin kaksi ja puoli vuotta sitten Kuoppiksen tehtyä comebackin Von Hertzen Brothersiin. – Kiva tuntea olevansa enemmän kuin joku osaaja joka hoitaa homman. Vähän kuin virkanimikkeenä. Sitä on ollut ikävä. Sama fiilis on yhä päällä, kaikkien sessiovuosien jälkeenkin. All-around sessiomiehenä tunnettua rumputaiteilijaa on pitänyt kiireisenä viimeisen kahden vuoden ajan enimmäkseen parikin rokkibändiä; Von Hertzen Brothers ja Ellips. Kyllä mä tykkään edelleen soittaa kaikkea – pääasia että musa soi. He olivat myös ilTEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA KUOPPIS – rokkivaihde päällä! Sami ”Kuoppis” Kuoppamäellä on viime aikoina homman nimenä ollut rock’n’roll. Musan lisäksi on hirveesti kiinni siitä, millaista on olla niiden ihmisten kanssa. Bändiympäristössä taas ollaan tyyppinä mukana ja asiaan liittyy musan lisäksi muutakin sosiaalista. – On ja ei. 28 www.riffi.fi 4/2019 V aikka Kuoppis taipuu musiikillisesti moneen muotoon ja häntä työllistävät mitä moninaisemmat projektit, toteaa hän että ainahan sitä on jollain tavalla rokkivaihde päällä. Kun koko soittohomma on aikoinaan lähtenyt rokista liikkeelle, niin aina siihen jollain tavalla palaa. Nuorelle Kuoppikselle bändihommien hienoimpia puolia oli päästä treenikämpälle muhimaan ja tekemään musaa nimenomaan muiden kanssa. Kuoppis vertaa, että muissa toimissa – kuten teatterissa – ollaan enemmän siinä ammatissa. Sä oletkin yksi tyypeistä. – Meillä on kotona musailtu paljon, mutta kun se sitten kolahti kunnolla ja aloin itse soittamaan muiden kanssa, veivattiin rokkia. Se on aina hauskaa, kun on erilaisia tilanteita ja tiettyä svengiä. Onko rokin paukutusta ollut ikävä. Tätä ennen hän oli soittanut yhtyeen toisella albumilla (Approach, 2006). Kiertävä yhtye on täysin omanlainen työyhteisönsä, koska siinä vietetään paljon aikaa yhdessä myös soittamisen ulkopuolella. Vuonna 2017 yhtye oli niinsanotusti tyhjentänyt pöydän, mikä tarkoitti luopumista rumpali Mikko Kaakkurinniemestä ja kosketinsoittaja Juha Kuoppalasta. Mutta onhan rokin tekemisessä bändinä oma juttunsa. Myös Kingston Wallin musiikki on soinut pitkästä aikaa JJylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen -kokoonpanon esittämänä
Siihen asti hän oli kieltäytynyt soittamasta Wallin juttuja, koska asia oli hänelle liian läheinen. War is Over -albumin tiimoilta keikkoja on kerääntynyt lähes sata. Tällä hetkellä Von Hertzen Brothersia eli VHB:tä tehdään pätkissä, noin vuosi kerrallaan. Ja jatketaan Kingston Wallilla Seuraava rokkihomma oli tyhjentävästi nimetty ”Kingston Wall by JJylli, Kuoppis ja Brothers Von Hertzen”, joka sai alkunsa Kuoppiksen ja Mikko von Hertzenin ideasta juhlistaa Petri Wallin, Kingston Wallin edesmenneen kitaristi-laulajan viisikymmentävuotis-synttäreitä. Ja homma toistaiseksi siinä. VHB:n tulevaisuudesta ei kenelläkään ole vielä tietoa. ”Deadline on paras kaveri.” 28-33 Sami Kuoppamäki.indd 29 14.8.2019 19.52. Suomen lisäksi konsertoimassa on käyty Briteissä ja parissa muussa Euroopan maassa. – Jyllin ( Jukka Jylli, Kingston Wallin basisti) kanssa ollaan aina mietitty, että tehtäis jotain Kingston Walliin liittyvää. Kun homma olikin sen verran mukavaa, päätettiin tehdä pari keikkaa, josta homma sitten lipsahtikin vähän isommaksi ja niin olikin rokkivaihde taas päällä. www.riffi.fi 4/2019 29 man levy-yhtiötä, joten bändin tulevaisuus oli isosti pohdinnassa. Kesän lopulla on viisitoista omaa keikkaa Kingston Wall -kuvioiden lisäksi. Kuoppista pyydettiin alkuun mukaan vain levyä tekemään. Kun Kie innostui siitä, niin se oli sillä selvä. Seitsemännen levyn tekeminen kuitenkin kiinnosti. Kun oltiin samaan aikaan veljesten kanssa soittamassa, niin Kie ehdotti itse, että hän voisikin soittaa mukana
Mukaan innostuivat nuoremman sukupolven lahjakkuudet Elli Haloo ja Olavi Uusivirta. Kiirettä pitänyt Kirjoittaja kuulee kaikissa kolmessa yhtyeessä samoja elementtejä, joita on jonkin asteinen progehuuruisuus ja 70-lukuiset soun”Ulkona tulee usein hakattua puolitoista kertaa lujempaa kuin osaa.” 28-33 Sami Kuoppamäki.indd 30 14.8.2019 19.52. 30 www.riffi.fi 4/2019 Kokoonpanossa on kyse siis alkuperäisestä Kingston Wall -rytmiryhmästä jota on vahvistettu von Hertzenien veljeskolmikolla, eli Kiellä, Mikolla ja Jonnella. Se vaan rutistettiin valmiiksi. Tapahtumaa lukuisine vieraineen ei haluttu kuitenkaan toisintaa yksi yhteen Ruisrockissa, joten solistikattausta hämmennettiin lisää. Pohja Kuoppamäen ja Elli Haloon yhteistyölle luotiin siis Kingston Wallin musiikin kautta Ruisrockin Freak Outin yhteydessä. Toiminta oli nopeaa, sillä albumi julkaistiin jo tämän vuoden huhtikuussa. Muut laulajat olivat Kärtsy Hatakka, Mikko von Hertzen ja Timo Kämäräinen. Metodina biisien työstämisessä oli ”bändimeininki”. Seuraavana päivänä roudauksen yhteydessä Juhani Merimaa kävi tokaisemassa, että näin hieno kattaus voisi toimia myös Ruisrockissa. Kasassa on hurja ryhmä soittajia, ja paljon uusia tuttavuuksia. Studioon mentäessä ainoastaan Ellillä ja albumin tuottaneella Matti Mikkolalla oli jotain tietoa kappaleista, joten sinne mentiin ilman treenejä. – Paljon on kiinni oikeiden tyyppien löytämisestä ja siinä onnistuttiin tosi hyvin. ”Sitten vaan alettiin kaikki sohimaan”, Kuoppis täsmentää. Ensimmäisen kerran Kingston Wallia juhlistettiin muutama vuosi sitten isommalla kokoonpanolla Petri Wallin elämäkerran julkkarikeikalla Tavastialla. – ”Noh, rykästään siellä sitten oikein kunnon spektaakkeli!”, rumpali uhosi. Silloin lavalla vieraili Kuoppiksen ja Jyllin lisäksi liuta eri vokalisteja ja kitaristeja sekä perkussionisti. Deadline on paras kaveri. – Silloin tajusin konkreettisesti, että KW uppoo ihan komeesti muihinkin kuin vain vanhoihin frendeihin. Aloin sitten vonkaamaan, että olisko mitään mahdollisuutta osallistua. Yhteissoundin muodostamiseen käytettiin kylläkin myös rauhassa aikaa. Elli scouttasi mieleisensä soittajat mukaan ja Kuoppis on saanut toimia bändivastaavana. (Kingston Walliin palataan vielä myöhemmin.) Yhtye tekee keväisen klubirundin lisäksi yli kolmekymmentä keikkaa kesällä ja syksyllä konserttisalikiertueen. – Meillä on niin hauskaa ja sujuvaa puuhata kimpassa ja sehän on kova rokkimimmi sekä aivan suvereeni laulaja. – Yhteensä lavalla oli yli kakskyt henkilöä, muunmuassa Freak Out DJ:t Bunuel ja Juhis, sekä Kuningasidean Pole perkussioissa – todellinen KW-FREAK OUT! Ja päädytään Ellipsiin Ja tästä päästään oivallisesti Kuoppiksen kuluvan kesän keikkajyrään eli Ellipsiin. Kun Haloo Helsinki jäi viime kesän lopulla tauolle, päätti Elli tehdä soololevyn ja Kuoppiksen puhelin alkoi pirisemään. Oletko ihan tosissas?”, ihmetteli Kuoppis festivaalimogulin nyökytellessä hyväksyvästi. – Elli oli vähän tuttu entuudestaan ja tiesin, että diggailee Kingstonia. – Kun ei ollut liikaa aikaa, niin asioita oli pakko tapahtua säällisessä ajassa. Keikka oli Kuoppikselle mullistava kokemus, sillä yleisössä oli todella innokasta nuorta porukkaa, jolla ei voinut ikänsä puolesta olla minkäänlaista live-kosketusta yhtyeeseen. Kyseessä ei ole mikään erityisen hiottu levy, eikä sitä haettukaan. Kaikki ovat soittaneet paljon ja pitkään, niin kyllä homma saatiin sujuvasti soimaan. Kaikki soittajat osallistuivat sovittamiseen. Hän ei ollut siihen asti fiitannut ketään vaan keskittynyt tekemään vain omaa Haloo Helsinki -juttuaan. – ”Ai. Hän kuitenkin suostui, kuten myös toinen Kingstonia nuoruudessaan sympannut, Uusivirta
• Symbaalit: Zildjian Sweet-sarjaa: HH 15", crash 19", ride 21", A custom EFX 20" (reikäpelti). • 18:00–22:00 KW/VHB-palaveri Nosturissa (tulevan viikonlopun logistiikan ja sisällön suunnittelu, samalla roudaus ja soitinten kasaus aamun treenejä varten). – Mutta ens vuodelle ei ole mitään – ei oikeastaan yhtään mitään sovittuna. – Iltauinti ja ruokailu – • 21:00–07:40 Matkustusta (lentokentän kautta Suomeen…) SU 16.6. MA 17.6. • Ständit: DW ja Yamaha • Pedaali: Yamaha FP8500C, varalla Camco classic • Kapulat: Balbex Kuoppis Evolution ”Setin väri on kokeilu. • 09:00 Matkustusta kohti Helsinkiä • 13:00 Tuotantopalaveri Helsingissä • Tomit: edessä 12" ja 13", lattialla 14" ja 16" • Basari: 24" × 16" • Snare: Kumu vuolukivinen Stonedge 14” × 6,5" • Kalvot: tomeissa Clear CS Batter (Lätinää ja kopinaa), snaressa joko Coated CS Batter tai Emperor X. www.riffi.fi 4/2019 31 dit soittimissa. • 12:00–17:00 Ellips-keikka – Suomipop-konsertti ja TV-taltiointi Kaisaniemessä (check, ruokailu & keikka), soitto 30 min. – Muutamia sessioita ja jotain leffamusaa kuten Risto Räppääjää ollaan tehty ja jotain järjestöpuolen hommia ollut myöskin. • 10:00 Musakaupasta tarvikkeita parin viikon varalle. Muut soittohommat on minimoitu, koska ”kotonakin olisi ihan kiva käydä”. huom.) Kuoppiksen Ellips-rumpusetti by Kumu 28-33 Sami Kuoppamäki.indd 31 14.8.2019 19.52. • 10:00 Kokoontuminen ja lähtö hotellilta • 10:00–18:00 Von Hertzen Brothers -keikka Rock on the Coast -festivaalilla (backline clearance, soundcheck, keikka, ruokailu), soitto 60 min. Pekka on muutama vuosi sitten alkanut ”krakeloimaan” rumpuja. Toimii hyvin ja kulta ja hopea ovat klassikkosävyjä”. Tänä vuonna keikkojen määrä on lipsahtanut Kuoppiksella vahvasti punaisen puolelle. Basarissa Coated Powerstroke 3. Mikä on ihan loistavaa, Kuoppis hykertää. • 10:00–12:00 Kaksi puhelinhaastattelua – lounas – • 14:00–15:00 Kehonhuoltoa (osteopaatti) • 15:30–16:30 Palaveri syksyn TV-tuotannosta • 17:00–01:30 Matkustusta (lentokentän kautta Espanjaan…) LA 15.6. Määräaikaisuus mahdollistaa sen että jokainen voi antaa projektille täyden panoksen vähän ekstraakin. Haastattelun aikoihin Kuoppiksen viikkokalenteri täyttyi tähän malliin: KE 12.6. Kyseessä ei siis ole mikään loputon keikkasuo. PE 14.6. (Krakelointi on siis tekniikka, jolla jäljitellään halkeillutta ja kuluneen näköistä maalipintaa, toim. TO 13.6. Homma vaan nyt lipsahti enemmän tonne soittopuolelle kuin oli tarkoitus. Mutta jos on kivaa ollut, niin on sitä hommaakin riittänyt. Ellips-settiin halusin kokeilla jotain hörhöä/hippiä ja päädyttiin kulta/hopea -krakelointiin. Projektien mielekkyyttä lisää, että niille jokaiselle on asetettu tarkat päättymisajat. • 08:00 Matkustusta kentältä Turkua kohden • 10:00–13:30 Kasaus, Soundcheck ja tuotantopalaveri (sisältäen lounastauon) • 14:00–17:00 Majoittuminen hotellille ja päiväunet • 18:00–22:00 Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen -keikka Turun Lisärauha-festivaalilla (vaihto, keikka, purku), soitto 120 min. Reilu vuosi sitten hän jättäytyi opiskeluvapaalle Muusikkojen liiton free-asiamiehen toimesta, ja toteaa että niitäkin kuvioita olisi joskus jatkossa kiva kehitellä eteenpäin. Kuoppis kiittelee, että soittaminen näissä bändeissä on hänelle hyvin luontevaa, joskaan ei mitenkään helppoa. Bändit ovat tietyllä tapaa samasta puusta veistettyjä. • 8:25–8:50 Huomenta Suomi -haastattelu MTV:lle Pasilassa (maski ja haastattelu) • 10:00–15:00 Von Hertzen Brothers -treenit Nosturissa (sisältäen lounastauon) • 17:00–23:00 Ellips-keikka Ravintola Hernesaaren rannassa (kasaus, soundcheck, keikka ja purku), soitto 30 min. Viime vuosina mies on keskittynyt myös opiskeluun ja kandin paperit olisi syytä viimeistellä pian. Esimerkiksi Ellipsiä tehdään vain tämän vuoden ajan. Mutta nää on olleet niin kivoja juttuja, ettei haittaa ollenkaan. – Myöskin KWVHB-keikat loppuvat satavarmasti Helsingin Juhlaviikoille
Kuoppis hehkuttaa kovasti tätä ohjelmiston valmisteluun suunnattua tukea. Vaikka ihminen aikuistuu, niin kyllähän ne tietyt elementit pysyy.” Tämän jälkeen piti vielä pohtia tekninen puoli mikityksineen ja monitorointeineen. Onneksi VHB:llä oli myös sopivasti silloin taukoa. Jonnen mukana olo mahdollisti myös livenä ennenkuulemattomien kappaleiden kuten ”Stüldt Håjtin” esittämisen. Siinähän on paljon kaikkea – stemmoja, perkkaa, akustista kitaraa ja sähkistä. Keikka päätettiin järjestää juuri sinä tiettynä iltana, jolloin Walli olisi täyttänyt 50 vuotta. ”Ai saakeli, se on maanantai”, muistelee Kuoppis ähisseensä päivää soviteltaessa, mutta jotain hyvää on maanantaissakin: todennäköisesti Tavastia olisi silloin vapaana – Varattiin paikka ennen kuin oltiin soitettu ääntäkään! Treenit aloitettiin kolmikolla Kie, Jylli ja Kuoppis. – Heti kärkeen Jonne totesi, ettei tule soittamaan ainakaan bassolla ääntäkään. Ja miksipä ei, sillä olihan bändi treenannut hommaa varten niin hiivatisti. synttärikeikka alkuvuodesta myi minuuteissa loppuun, ja aiheutti sen verran polemiikkia konsertista ulosjääneiltä, että klubikeikkoja bookattiin ripeästi kymmenkunta maaliskuulle lisää. – ”You” oli mulle semmonen biisi, jonka halusin viisikolla arrata livekuntoon. Kun kansa ei vain saanut kyllikseen, sovittiin kesälle vielä nippu festarikeikkoja. Silloin vaan treenattiin. Heti tammikuussa alkoikin säännöllinen treenaus useasti viikossa. – On ollut paljon festarikeikkoja ja ulkona tulee usein hakattua puolitoista kertaa lujempaa kuin osaa. Bassoa soittava Jonne von Hertzen sai tehtäväkseen toimia bändissä yleis/jokerimiehenä, joka soitti suunnilleen mitä tahansa soitinta joka kappaleeseen sopi. Mitä isompi bändi, sen hitaampia prosessit ovat. – Myös asialle omistautuneet teknikot ovat olleet tärkeässä roolissa kokonaisuutta rakennettaessa, toimivan tuotantoporukan lisäksi. Tarkoitus oli rakentaa ainakin 1,5–2 tuntia materiaalia kasaan, missä on jo aika paljon soittamista. Kun treeniintoa kuitenkin löytyi ja kemia toimi, ei tarvinnut jännittää, etteikö juttua saataisi kasaan. Sen jälkeen alkoi treenit koko bändin voimalla. Kolmikolla treenatessa jokaisella oli selkeät roolit, mutta kun mukaan otettiin toinen kitaristi ja varsinkin toinen basisti, vaati yhtälö hiukan pohdintaa. Treeni-innosta kertoo myös soittajien kova into kotiläksyjen tekemiseen. Mutta kun on soittorutiinia ja ne hommat on kerran treenattu, niin tarvittiin oikeastaan vain lämmittämistä. – Pari viikkoa ennen keikkaa ohjelmisto oli jo aika hyvässä kuosissa ja kaikilla hyvä fiilis koko jutusta. Vuodenvaihteessa homma oli vielä suhteellisen levällään johtuen suurimmalta osin VHB:n keikkakiireistä. VHB-taustan pohjalta Kuoppis oli kuitenkin täysin varma, että homma hoituu. – No olihan se vähän köppästä, kun nykyään ei ole niin paljon aikaa treenata kuin silloin. Seuraavaksi ohjelmassa oli kappaleiden uudelleen sovittaminen. Bändin ainoaksi keikaksi aiottu Petri Wallin 50-v. Tuohon aikaan ei ollut mitään pyykkivuoroja treenaamista haittaamassa. “Vaikka kuinka aikaa kuluu, niin on siellä kuitenkin se sama tyyppi soittamassa. Tätä kaikkea helpotti Musiikin edistämissäätiön myöntämä puolikkaan kuukauden työskentelytuki. Kyllähän sitä joskus aikoinaankin soitettiin livenä, mutta nyt saatiin se toimimaan mukaillen levyversion herkkuja. – Kie oli tehnyt kotiläksyt ja osasi kappaleet paremmin kuin me. Nykyään kyse on kuitenkin enemmän siitä svengistä kuin niistä tiluista. Paluu kolmenkymmen vuoden taakse Millaista oli kaivaa vuoden 1991 Kuoppis esille. Usein jo tokassa biisissä huomaa, että tässä soitetaan ihan liian lujaa, mutta kivaahan tämä on. Alkuun testailtiin miltä homma edes tuntuu, sillä Kien kanssa ei kyseistä materiaalia oltu aiemmin soitettu. VHB:n kanssa on soittokondis ajan tasalla, kun siellä joutuu taistelemaan elintilasta kahden surinakitaran puristuksessa ja keikat on usein pitkiä. Se on semmosta ihme paiskomista missä ei ole paljonkaan järkeä. Joinain viikkoina jopa viisi kertaa. 32 www.riffi.fi 4/2019 Kesän kuumimpia keikkailijoita Palataan takaisin, sallikaa lyhenne, KWBVH:hen, joka on yksi kesän kuumimpia keikkanimiä. Osa kappaleista oli nopeasti läjässä. Kun tehtiin kymmenen klubikeikkaa Kingstonin kanssa, niin verratessa tokaa ja kahdeksatta keik28-33 Sami Kuoppamäki.indd 32 14.8.2019 19.52. Kun veljeksiltä löytyy lauluvoimaa, niin mietittiin paljon, missä biiseissä sitä voi hyödyntää. Kun mä en ole mikään hakkaaja, niin niiden keikkojen jälkeen kädet on usein hellänä. Käytiin pari kertaa soittamassa ja saatiin helposti runko kasaan. Päätös keikan järjestämisestä syntyi noin puolta vuotta aiemmin, vaikka ideaa oltiin kypsytelty jo pidempään. Kyse oli siis monivaiheisesta prosessista
Se on sitä persoonaa. Järkyttävä lätinä niistä lähtee, mutta hyvin ne tohon käy, vaikka on miltei laiton määrä tomeja. Ellips-rummut Kuoppis soittaa Ellipsin keikalla rajun näköistä neljän tomin rumpusettiä. Eikä ainakaan irvikuva itsestään. www.riffi.fi 4/2019 33 kaa, huomasi, että kyllä se vaan menee musiikillisestikin eteenpäin keikkojen kautta. Niinhän sitä yrittää muutenkin elämässä – että olis paras oma itsensä. Oma kapulointi muuttuu yllättävän paljon, kun kamat ei ole mukavuusalueella, ja joutuu skarppailemaan perustoimintaansa. – Se vaan on niin erilaista, kun ei ole seiniä ja ääni katoaa. – Keväällä tajusin, että tässä ollaan lähdössä kohta keikalle ja biiseissä on aika paljon noita konserttitomeja, niin hommasin itselleni sitten Kumulta sellaiset. Kaikilla on tarpeeksi osaamista, että ääni kuuluu kyllä. – Matti sanoi, että älä ota mitään mukaan, mikä oli mielekäs dogma. Käytettiin aikaa biisien pureksintaan, eikä soundien kanssa pelehtimiseen. Kuoppis muistelee kesän ensimmäistä ulkokeikkaa Hyvinkään Rockfestin isolla lavalla. Vaikka ihminen aikuistuu, niin kyllähän ne tietyt elementit pysyy. Tiettyä eksotiikkaa haettiin roolikaluston suhteen, ettei olisi liian mukavaa. Olin tosin haaveillut moisesta pitemmän aikaa. Vaikka kuinka aikaa kuluu, niin on siellä kuitenkin se sama tyyppi soittamassa. Sami Kuoppamäki muistelee omaa soittoaan kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten, jolloin Kingston Wallin debyytti julkaistiin. Oma svengiajattelu on kuitenkin siitä kehittynyt ja soittosoundi varmaankin mennyt eteenpäin. Pekka oli heti juonessa mukana ja pian jo postiluukku kolahtikin. Ajatus setistä lähti Ellipsin studiosessioista. Harva rumpali kuitenkaan muuttaa soittoaan täysin. Jostain isotomista puuttui jalat, ja se lepäsi pahvilaatikon päällä, että soi edes vähän. Soitettiin tosi paljon ja mietittiin juttuja. Setissä oli vahvaa fiilistä ja luonnetta, vaikka tavallaan erikoinen soitettava onkin. – Matilla oli studiossa hänen Roope Palomäeltä hommaamansa Premierin Baron-konserttitomisetti. – Oli paljon hyviä uusia juttuja ja koko se periodi oli makeeta aikaa. Hauskaahan se on yrittää olla oma itsensä. Voit hakkaa sitä virveliä neljällä kädellä ja silti se ei vaan tärähdä. Kuuluu tallenteessa joka tapauksessa. Ruosteenväriset alakalvottomilla konserttitomeilla varustetut rummut on teetetty tätä yhtyettä varten. u 28-33 Sami Kuoppamäki.indd 33 14.8.2019 19.52. Ja se ehti syventyä koko ajan. Viidellä tomilla varustettu rumpusetti ei ollut järin hyvässa kunnossa. Yhteen kahden biisin sessioon otin käytännön syistä omat pannut, mutta muuten oikeastaan vain kapulat mukana. Itelläni oli aikoinaan Sorvalin Upin vanha megalomaaninen vastaava kioski useamman vuoden pieksettävänä. Varsinkin jos vertaa treenitilanteeseen, niin sä et voi ikinä treenikämpällä valmistaa itseäs täysin siihen mitä tapahtuu isolla lavalla. Jokainen soittaja tuskaili, että meinaa kunto loppua
Uutukaisensa Randolph kävi äänittämässä bändinsä kanssa Nashvillessa nyky-americanan kuumimpiin tuottajiin kuuluvan Dave Cobbin kaitsemana. Robert Randolph syntyi vuonna 1977 New Jerseyssä, ja pedal steelin soittajaksi hänet koulittiin House of God -kirkossa. Cobb on tuottanut viime vuosina esimerkiksi Jason Isbellin, Brandi Carlilen, Sturgill Simpsonin ja Chris Stapletonin erinomaisia ja hyvin menestyneitä levyjä. Hänen otteensa steel-kitaraan poikkeaa paljonkin soittimen valtavirrasta, sillä Randolphin taustalla on perinne nimeltä sacred steel. Cambpellin veljekset esittivät Etnosoi-festivaalilla tuolloin vielä meille maallikoille varsin tuntematonta sacred steel -musiikkia, jossa steel-kitara on avainsoitin. Keikkailu kirkon ulkopuolella alkoi 2000-luvun alkupuolella, ja siitä lähtien levyjäkin on syntynyt tasaisesti muutaman vuoden välein. Persoonallisesti pedal steeliä soittava Randolph on ollut bluesmaisella ja rosoisella tyylillään suosittu vierailija monien rokkareiden levyillä lähtien Eric Claptonista ja Elton Johnista aina Ozzy Osborneen. Suomessakin häntä on kuultu ainakin Järvenpään Puistobluesissa. He mainitsivat myös nuoren kaverin nimeltä Robert Randolph, josta vielä kuullaan paljon. Dave Cobb on työskennellyt viimeiset viisi vuotta Nashvillessä vanhassa, purku-uhan allakin olleessa ja nyttemmin kunnostetussa RCA:n A-studiossa, jonka perustivat aikanaan herrat Chet Atkins ja Owen Bradley sellaisten artistien kuten Eddy Arnold, Dolly Parton ja Elvis Presley äänityksiä varTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JIM ARBOGAST Robert Randolph – haluan muuttaa sen, miten ihmiset kuulevat steel-kitaran Rosoisesta tyylistään tunnettu steelkitaristi Robert Randolph on kovassa vedossa uudella levyllään. 34-35 Robert Randolph.indd 34 14.8.2019 19.53. Sittemmin Robert Randolphista on tullut Family Band -yhtyeensä kera tuttu nimi Euroopassakin. 34 www.riffi.fi 4/2019 K uulin Robert Randolphista ensimmäisen kerran, kun haastattelin Riffiin Cambpell Brothers -perheyhtyettä vuosituhannen alussa. Tuottaja loi rennon fiiliksen Randolpin uusin levy on nimeltään Brighter Days. Levyllä on hyviä, mieleen jääviä kappaleita, ja soitanta on tuttuun tapaan innostunutta, hurmioitunutta ja jamihenkistä
Pyrimme äänittämään levyn joka tuntuu aidolta, emotionaaliselta ja sielukkaalta, ja joka lisäksi olisi tanssittava. – Tykkään kuunnella juuri laulajia Aretha Franklinista Frank Sinatraan, Marvin Gaye, Al Green… Heitä olen kuunnellut todella paljon, ja yksi parhaista asioista on ollut heidän imitoimisensa soittimella. Dave Cobbilla on studiossaan kokoelma tuollaisia vanhoja, harvinaisempia vahvistimia, joita sitten hyödynnettiin. Kielet on viritetty ylhäältä alas seuraavasti: G#, F#, E, D, B, G#, E, F#, E, B, G#, E, B. Hauskaahan se on, mutta jotenkin ne sitten sekoittavat soundia. Oli hienoa, että saimme tuon fiiliksen levylle. Artisti itsekin oli vaikuttunut komeasta miljööstä. Olen kyllä tehnyt biisejä kitarallakin, ja se riippuu oikeastaan siitä millainen kappale on tulossa. Kerrotko meille pedal steel -virityksestäsi, joka poikkeaa perinteisistä E9ja C6-virityksistä. Mitä tulee pedal steeliin, minulla on Jacksonin valmistama nimikkomalli, joka on tehty soitettavaksi seisaaltaan. Toki mikä tahansa hyvä kaiutin on avain siihen, että vahvistin kuulostaa hyvältä ja että saadaan hyvä soundi. Robert kertoo viime aikoina luopuneensa myös turhista pedaaleista, ja tekee vertauksen. Käy ilmi, että Dave Cobb ei sinänsä puuttunut juurikaan musiikkiin, vaan pyrki luomaan työskentelylle parhaat mahdolliset puitteet. Eric ottaa jonkun vanhan bluesbiisin ja sitten mennään eikä meinata, Robert toteaa. Kaiutin on kaikkein tärkein Robert Randolphilla on 500-wattinen Peaveyn nimikkovahvistin. Randolphin soundi-ihanne tuleekin varsinaisesti blues-perinteestä. Kun sävellät, niin tapahtuuko se yleensä steel-kitaralla vai käytätkö eri instrumenttia. Mukana levyn teossa oli tietysti Randolphin Family Band, mikä on siis ihan oikeasti perheyhtye, sillä mukana on Randolphin sukulaisia. – Se on ihan jammailua. Niin, Robert nousikin kirkosta maallisiin parrasvaloihin melko nuorena ja varsin nopeasti ihan kärkikahinoihin saakka. Mahtava studio, jossa on hyvä soundi, hyvät laitteistot, hyviä vahvistimia ja mikrofoneja. Onko niin, että agressiivinen soittotyyli vaatii vahvistimelta noinkin paljon headroomia. Levysessioissa vahvistimia oli enemmänkin. Viritys juontaa samasta lähteestä eli siitä, että opin soittamaan pedal steeliä sacred steel -tyylillä. Siitä tulee hauskaa. Se kuulostaa spontaanilta, raa’alta, ja jopa siltä kuin soittaisitte kirkossa. Vähän sama asia kuin se, että alussa ostetaan surkea kitara, ja yritetään saada siitä mahdollisimman hyvä soundi. Sisar Lenesha luo joskus laulumelodioita, basisti taas on hyvä erilaisten sointuvaihdosten ja riffien kanssa. u 34-35 Robert Randolph.indd 35 14.8.2019 19.53. Siellä oli laulajia, ja meidän piti soittaa musiikkia siten kuin he lauloivat. Sillähän on ollut perinteisesti vain yksi rooli (lue: kantri), mutta nyt nuoremmat kaverit ovat alkaneet käyttämään sitä erilailla, vähän kuin Hendrix teki aikoinaan, toteaa Robert. Siinä menin vähän harhateille ja menetin alkuperäistä soundiani. – Se oli hieno kokemus. Joten se on kollektiivista, kaikki osallistuvat ja se on mahtavaa. Tuossa historiallisesti merkittävässä studiossa myös Randolphin uusin tuotos taltioitiin. Vartuin soittamalla kirkossa, ja juuri tuota meidän piti tehdä. – Kun alettiin tehdä tehokkaampia vahvistimia, niin jotain menetettiin. – Juuri tuota haimme. Kun kuunnellaan vanhoja blues-levyjä, vaikkapa Muddy Watersia ja Albert Kingiä, niin silloin tone oli parempi. – Kyllä, mutta sen lisäksi soitan Mesa Boogie Lonestarilla, joka taas on pienempitehoinen. 15-tuumaisella saa pyöreämmän soundin. Eli melkoiset jamit ovat tiedossa. Tapahtuuko laulujen kirjoittaminen yhteistyössä koko bändin kanssa vai oletko itse siitä vastuussa. Sillä soitin uudella levyllä Bapzise Meja Don’t Fight It -biiseissä. Siinä on 15-tuumainen kaiutin. Se oli osa kasvuani muusikkona. – Monesti minulla on paljon juttuja valmiina, mutta bändinä sitten hiomme kappaleen valmiiksi. – Mesan Lone Star ja Peavey olivat käytössä, lisäksi Fender Bassman, jossa oli vain kaksi 10-tuumaista kaiutinta. Monet tuntuvat unohtavan, että rock’n’rollin juuret ovat gospelissa. – Käytän Asherin lap steeliä (jossa on resonaattorikenno), ja toinen käyttämäni lap steel on Peaveyn rakentama nimikkomalli, Powerslide. Tänä vuonnakin soitan taas Claptonin Crossroads-festivaalilla, Texasissa. – Pyrin tekemään töitä mahdollisimman paljon ja pääsin sitten soittamaan monien suuruuksien, kuten Eric Claptonin ja Carlos Santanan kanssa. Kuinka paljon steel-soiton opettelussa oli aikoinaan kyse laulajien fraseerauksen imitoinnista. Se on kuusikielinen ja siinä on neljä pedaalia, ei knee-levereitä ollenkaan. Fiilis oli hyvä. Tyyli syntyi laulajia imitoimalla Robert Randolphin soittotyylissä yksi punainen lanka on ”laulullisuus”, ja hänen kykynsä luoda lauluäänen kaltaisia koristeita steelkitaralla on hänen tavaramerkkejään. www.riffi.fi 4/2019 35 ten. Kun kysyn asiasta, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: – Kyllä, käytän kaikkia pedaaleja sekä knee levereitä jatkuvasti. Yksi missioistani on muuttaa sitä tapaa, miten ihmiset kuulevat pedal steel -kitaran. – Sävellän aika paljon pedal steel -kitaralla. Jonkin verran on netin palstoilla ihmetelty sitä, että käyttääkö Randolph lainkaan soittimensa pedaaleja ja knee levereitä, kun sitä ei soitosta aina huomaa. Lisättäköön tähän vielä se, että näiden nimikkosoittimien lisäksi Randolph soittaa paljon Mullenin 13-kielistä pedal steel -kitaraa, ja on aikaisemmin soittanut vastaavaa Fessendenin mallia. Se on yhdistelmä monista niistä kavereista, joiden virityksiä silloin seurasin. Kyse onkin oikeastaan enemmän kaiuttimesta, mitä monet eivät tiedä. – Se on hieman kuin E9, mutta se on enemmänkin kuin Emaj7. Minkälaisia steel-kitaroita käytät tällä hetkellä. Minulle on käynyt matkan varrella niin, että monet ovat ehdottaneet, että kokeile sitä tai tätä vahvistinta. – Hän loi rennon fiiliksen ja ohjasi syleilemään gospel-puoltani, juuriani kirkossa – tekemään musiikkia, jonka avulla ihmiset voisivat paremmin. Siitä on pitkä matka takaisin, ja onneksi löysin takaisin. Tässä vaiheessa on pakko heittää väliin, että tuo myös välittyy levyltä. – Pedaalit ovat soittajille hieman kuin korkokengät naisille, me kaikki ostamme niitä lisää
Siellä kävimme kesäkuun lopulla juttelemassa soittimista ja kitaristin muistakin metkuista. Tein jossain vaiheessa paljon demoja Hughes & Kettnerille, ja silloin pääsin seuraamaan todella läheltä kitaristi Thomas Blugia, joka käytti voTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Sitten Juha heitti ajatuksen, että jos hän tekisi minulle soittimen. Sen vuoksi yksi eniten käyttämiäni soundeja on tallahumbuckerin ja yksikelaisen yhdistelmä, sillä saa hieman skuupatun stratomaisen soundin. Ulkonäöstä voin sanoa sen verran, että minulle liian korean näköinen kitara on huono juttu, koska pelkään, että siihen tulee kolhua. Fastfinger nosti hänet kansainvälisesti halutuksi sisällöntuottajaksi esimerkiksi JamTrackCentraliin. Fastfinger -levyn julkaisevan Mika Tyyskän kotistudio sijaitsee idylisellä paikalla: pellon laidalla ja havumetsän suojassa Porvoon tietämillä. Näistä uudempi (”The Cracking Frog Green Guitar”) on ykköskitarani. Volumepotikan sisällä taas on treble bleed -kytkentä, sen avulla säröytynyt soundi puhdistuu tehokkaammin. Koska Juha myös diggasi Mr. Tyyskällä ei myöskään ole useita soittimia eri tyylejä varten, vaan hän on ”yhden kitaran soittaja, joka pyrkii saamaan yhdestä soittimesta kaikki soundit”. Fastfinger -hahmosta, ajatus yhteistyöstä tuntui siinäkin mielessä hyvältä. Tyyskä kertoo hakevansa kitarasta ”melko artikuloivaa soundia, ja mieluummin soitin saa olla haastava” kuin sellainen, jonka soundi ei erottele. Huomasin pian itse tekeväni samoin. – Minulla on kaksi aika identtistä Ruokangas Aeon -kitaraa. Vuorossa Mr. Soitin siihen aikaan erään valmistajan kitaroilla, joihin en ollut oikein tyytyväinen. Tone-säädin on jätetty kokonaan pois, kun en sitä käytä. Nämä on kuitenkin tehty sillä idealla, että voin soittaa kumpaa tahansa, ja ne soundaa samalta. 36 www.riffi.fi 4/2019 M ika Tyyskä on yhdistänyt ammatissaan kaksi intohimoaan, kitaransoiton ja animaation. Ruokangas Aeon ”The Green Guitar” & ”The Cracking Frog Green Guitar” – Tutustuin Ruokankaan Juhaan aikoinaan Frankfurtin messuilla ja päädyin huollattamaan hänellä jotain kitaroitani. Juha tietää sen. Silloin otin kammen pois kokonaan ja opettelin tekemään samat asiat bendeinä. – Minulla oli aikaisemmin kitara, jota en saanut millään pysymään vireessä vibran kanssa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Kerran sitten lennolla Frankfurtiin kehiteltiin idea Making of -elokuvasta (Spirit of The Guitar Hunt), jossa Juha rakentaisi animaatiokitaristille kitaran. Nykyään klinikat ja Skype-tunnit ovat osa työnkuvaa. Vibran käytössä on helposti hieman me36-39 Elämäni kitarat Fastfinger.indd 36 12.8.2019 19.10. Tyyskän soittotaito sekä hänen luomansa hahmo Mr. Lisäkytkimellä saa vielä splitattua humbuckerit ja tehtyä vaiheenkäännön. Molemmissa on 24 nauhaa, mikä on nimenomaan hahmottamisen kannalta minulle tärkeä seikka. Näissä kitaroissa on ihan perus-viisiasentoinen kytkin. Fastfinger eli Mika Tyyskä. Soitin puoli vuotta näin, ja se oli yksi parhaimpia juttuja mitä minulle soittajana on tapahtunut. E l ä m ä n i k i t a r a t Mika Tyyskä – Kitara ei saa olla liian pyhä! lume-säädintä jatkuvasti. Syyskuussa uuden Mr. Soundin suhteen taas erottelevuus on minulle tärkeää, esimerkiksi double stopeissa haluan, että yksittäiset äänet erottuu
Kun sain ensimmäisen Ruokangas-kitaran, se oli mieletön hetki, sillä minulla oli sekä vibrakampi että uudistunut venytystekniikka käytössäni samanaikaisesti. Onhan tämä on sen näköinenkin: jos tällä nyt haluaisi soittaa, niin jotain pitäisi tehdä. Otinkin tämän mukaan Juhalle, ja siksi ensimmäisen Ruokangas-kitaran kaula on tehty hyvin pitkälti tämän mukaan. www.riffi.fi 4/2019 37 kaaninen soundi verrattuna siihen, että ne jutut tekee sormilla. Otelauta taas on lämpö käsiteltyä suomalaista koivua. tuikaan. Ennen oli niin, että pystyin säveltämään moniulotteista musiikkia ilman kitaraa. Perinteisessä asemasoittamisessa sormet lähtee helposti toistamaan valmiiksi opeteltuja juttuja. Noihin aikoina innostuin myös yhdellä kielellä soittamisesta. Tämän kitaran kanssa soitin myös tytöksi puettuna Pepe Deluxén videolla – se oli aika erikoiskeikka. The Cracking Frog Green Guitarissa rungon materiaaliksi vaihdettiin Espanjan seetri koivukannella, mihin ”inspiraatio saatiin vanhasta Ibanez Jemistä”. Kobra-tarran tilasi juuri Jari Salo Ebaysta videota varten. 36-39 Elämäni kitarat Fastfinger.indd 37 12.8.2019 19.10. Kun ensimmäistä Ruokangas-kitaraa oltiin tekemässä, niin syystä x kaivoin Charvetten esiin laukusta ja huomasin kuinka tutulta kaulaprofiili tunThe Green Guitar -mallin runko ja kaula on valmistettu lämpökäsitellyistä puista, suomalaisesta terval epästä ja kanadalaisesta vuori vaahterasta. Mutta aina kun otin kitaran käteen, niin sieltä tuli ne kitaramaiset likit. Yhden kielen soitossa on luonnollista hidastaa vauhtia, kuunnella pään sisäistä laulua ja pyrkiä toistamaan äänet otelaudalla mahdollisimman tarkasti. Se avasi yhteyden siihen musaan mikä syntyi päässäni. Minua ei kiinnostaneet niinkään soittimet, vaan soittaminen ja treenaaminen. – Tämä on ikään kuin Charvelin halpisversio, joka on valmistettu joko Japanissa tai Koreassa. Charvel Charvette – Tämä hirvittävän ruma sininen kitara oli koko teini-iän ainoa soittimeni
Näytti kitaralta kumminkin, ja saatiin leffa purkkiin. Nykyään olen siirtynyt siihen, että linja lähtee vahvistimesta filtteröimättömästi ja menee BluGuitarin BluBoxiin, josta otan kaiutinsimulaation. Uudella levylläni on yksi biisi, missä se on soolosoittimena. – Aikaisemmin minulla oli tuossa nurkassa kaappi, jonka mikitin parilla mikrofonilla. Siitä signaali menee Golden Agen etuasteeseen, josta teen myös pientä ekvalisointia. Jos minulla ei olisi kahta Ruokangas-kitaraa, niin tämä olisi se millä mieluiten soittaisin. Jos latenssia tulee millisekunti täältä, pari tuolta, niin se alkaa helposti tuntumaan siltä kuin soittaisi läppärin läpi. – Tämän lisäksi minulla on myös aivan ensimmäinen kitarani, Helena-merkkinen akustinen (rakentaja Elis Hindsberg), josta olen ottanut nauhat pois. – Minulla on kestänyt todella kauan, että olen ymmärtänyt efektien ja eri säröasteiden käyttöä, koska treenasin nuorena paljon ilman vahvistinta. Yamaha LL16 – Käytän akustista kitaraa jonkin verran, mutta yleensä taustasoittimena. Tässä oli silloin vintage-henkinen 21-nauhainen kaula, mutta 21 nauhaa aina jotenkin visuaalisesti hämää minua. – Tähän on vaihdettu humbuckeria ja mustaa pleksiä, ja jossain vaiheessa kaveri kysyi, että haluatko vaihtaa kauloja. BluBoxissa Tyyskää miellyttää sekin, että siinä on vain yhden millisekunnin latenssi. Edulliseksi kitaraksi tämä on kyllä erittäin toimiva, ja tätä olen soittanut paitsi omilla levyillä myös erilaisissa sessioissa. Pedaalit ovat Tyyskän soittotyylissä tärkeä soittimen jatke, lähes yhtä tärkeitä. Pauli Ylhänen F-Musiikissa tätä suositteli, kun tarvitsin jonkinlaisen akustisen kitaran. – Muuten kuiva kitarasignaaliketjuni on täysin analoginen, joten tällä yhdistelmällä ei tule juurikaan latenssia. Ostin tämän aikoinaan Levytukusta 2000-luvun alussa. Sen jälkeen splittaan signaalin interfaceen ja erikseen kuuntelua varten Yamahan mikserille. Vahvistimen mikityksestä Kiireessä ei kaikki osu kohdalleen: ”The Green Guitar” on Ruokangas Aeon -mallin prototyyppi, joka rakennettiin The Spirit of The Guitar Hunt -leffan kuvausten lomassa. 38 www.riffi.fi 4/2019 Fender Stratocaster – Stratocaster on etupäässä kotikitarana nykyään, ja otan sen myös reissuun mielelläni. Sen sijaan yhtäkään keikkaa en ole akustisella soittanut. Sitten pitikin purkaa kitara ja tehdä kerrassaan uusi body siihen. Monolla pääsee aika pitkälle, kun äänittää kitaraa tai bassoa. Jos ei vielä tiedä soittaessa, niin silloin voi äänittää kuivana. Aikaisemmin äänitin kaiken aivan kuivana, mutta nyt käytän efektejä äänittäessä ihan sen mukaan, mitä se juttu kaipaa. Tallan reikä tuli jyrsittyä pari senttiä (!) väärään paikkaan… ja tämä sitten huomattiin vasta kitaraa kasatessa leffan loppuhuipennusvaiheissa. Tämä on Custom Boardsissa ka36-39 Elämäni kitarat Fastfinger.indd 38 12.8.2019 19.10. Ei kuitenkaan kommelluksitta, Juha Ruokangas muistelee: – Leffan teko oli niin hektistä hommaa, että tultiin siinä kiireen tohinassa tehneeksi ”pieni” mittavirhe kitaran bodya tehdessä. Koska akustinen ei ole pääinstrumenttini, niin en myöskään sijoittanut siihen kauhean paljon. Silloin ainakin minun soittotuntuma kärsii. Talla onkin se sama Gotoh/Wilkinson VSVG, joka niissäkin on. Siinä on ihan hirveä soundi, mutta sellainen taikuus, että kun laittaa ääniaukkoon magneettimikin ja soittaa E-Bown kanssa, niin se kuulostaa aivan joltain puupuhaltimelta. Kotipajassa soittovalmiina onkin Tubemeister Deluxe 40 -stäkki. Japanissa valmistettu strato, joka on sitten kokenut kaiken mahdollisen muutoksen. Yamaha taas soi E-Bown kanssa ihan tuosta vaan ilman ylimääräistä mikkiä. Tyyskä on luopunut kotipajassaan täysin, ja on korvannut sen kaiutinsimulaatioilla. Tämä edustaa sitä juttua, mitä kitarassa diggaan: se ei ole liian arvokas tai pyhä. Tämän kitaran kaula meni kaverin kitaraan täydellisesti, siis japanilainen kaula jenkkistratoon, mutta tämä kaula piti kyllä käyttää Ruokankaalla, että sen sai pysymään kunnolla paikallaan. Efektit mukaan jo äänittäessä Mitä tulee vahvistimiin, Mika Tyyskällä on endorsement-sopimus Hughes & Kettnerin kanssa. Eli siis sen kitaran runko, jota minä pitelen käsissäni karatepuku päällä oli täysi susi
Vierailijoihin kuuluvat Ben Granfelt, Kai Hahto ja Sampo Tiittanen. – Jossain kappaleissa koneelta voi tulla vain yksi elementti, joka tuo apua harmoniaan, joissain enemmän. Siitä signaali jatkaa Bossin ES-5-vaihtajaan, jonka ykkösluupissa on Mad Professorin Forest Green -kompressori, joka ”on aina päällä puhtaan kanavan kanssa”. Levyillä toki maalailu on runsaampaa, ja tarvittaessa mausteet tuotetaan keikalla taustaraidoilta. Treenitahti on kerran viikossa, vaikka keikkoja onkin harvoin. – Mad Professorin Simble ja Tube Screamer ovat molemmat tosi hyviä säröjä, ja tähän lautaan vaihdoin ihan vaihtelun vuoksi jälkimmäisen. – Meidän juttuun kuuluu vahvasti spontaani improvisointi, sellainen live-juttu. Fastfingerin uusi Mountain Tone -levy jakautuu kahteen 30 minuutin kokonaisuuteen, ja sen virallinen julkaisupäivä on 11.9. Trio on opettanut soittamisesta Tyyskän uudella levyllä soittavat luottomiehet, basisti Lasse Rantanen sekä rumpali Thomas Törnroos, joiden kanssa myös Mr. – Nelosluupissa on Noise Suppressor, josta soundi menee suoraan vahvistimen etuasteeseen ja tulee takaisin delayn kautta, jonka saa tarvittaessa pois päältä. Ainoastaan delay on ohjelmoitava. Lisäksi halusin, että lauta olisi stombox-tyyppinen, jotta soundeja pääsee livenä helposti säätämään. Myös puhdas kanava on hieman säröllä, ja kitarasta volumea laskemalla sitä voi siivota. Halusin pitää laudan helposti roudattavana, ja mietin pitkään, mitä pedaaleja haluan mukaan, jotta olisi kaikki mitä tarvitsee. Trio on opettanut tosi paljon, sillä on tilanteita, joissa basisti soittaa vaan riffiä, ja jos haluan silloin kuulla sointukierron, niin joudunkin soittamaan itse enemmän sointupohjaisia säveliä. www.riffi.fi 4/2019 39 sattu lauta, ja siellä pähkäiltiin, että miten kaikki pedaalit saa mahtumaan näin pieneen tilaan. Välillä soitetaan sitten aivan vapaasti ilman taustoja. Kakkosluupissa on säröpedaali. u Mr. Vitosluupissa on sitten kaiku (Boss RV-6), joka tulee takaisin lautaan, ja menee sitten vahvistimen pääteasteeseen. Kolmosluupin takaa löytyy Korgin Miku Stomp (synteeettinen laulu-efekti) ja Ibanezin Dual Chorus, jolla Tyyskä saa choruksen lisäksi flanger-tyyppisiä soundeja. ES-5:n avulla olen luonut viisi pääpresettiä joilla voin soittaa melkein keikan kun keikan, mutta olen rakentanut tänne juttuja joilla voin tehdä erilaisia taikatemppuja suoraan lennosta. Fastfinger -keikat soitetaan. Noita asioita ei muutama vuosi sitten olisi välttämättä oivaltanut. Vahvistinsärön mausteena käytän aina pikkuista delayta, koska olen jo hemmotellut itseni sen suhteen. Signaalitie menee ensin Digitechin FreqOutiin, joka on feedback-generaattori. Tyyskä kertoo, että hänelle säröpedaalit toimivat lähinnä buustereina, sillä perussoundi eli ”näkkärisärö” tulee Hughes & Kettnerin vahvistimesta. Fastfinger onkin muuttunut paljon orgaanisemmaksi jutuksi verrattuna siihen miten se lähti kun tein sitä yksin, Tyyskä iloitsee. Sen myötä Mr. ”Perinteisessä asema soittamisessa sormet lähtee helposti toistamaan valmiiksi opeteltuja juttuja.” 36-39 Elämäni kitarat Fastfinger.indd 39 12.8.2019 19.10
– Olen soittanut suurimman osaa uraani vanhemmilla Gibsonin jazzkitaroilla. 1975), on hänkin luottanut kitaransa jo toistakymmentä vuotta Paasosen käsiin. Kielletyt puulaadut Myös matkustamista vaikeuttavat CITES-päätökset painoivat. Rakentamisen mahdollisti Jenny ja Antti Wihurin rahastosta saatu 6 000 euron apuraha. Niinpä kun Viinikainen soitti halutakseen L4:sta replikan, tiesi Paasonen tarkkaan mihin oli ryhtymässä. Huoltojen yhteydessä olen mittaillut sitä tarkkaan, hän sanoo. 1968), on edustanut alansa eliittiä jo parikymmentä vuotta, ja hänen käsistään on valmistunut noin 260 akustista kielisoitinta. Minulla ei ole varaa ottaa riskiä, että kitara esimerkiksi joutuu lentokoneissa ruumaan, pohtii Viinikainen. Siitä alkoi rakennusprosessi, jonka lopputulos on jotain paljon enemmän kuin esikuvansa, 74-vuotias Gibson L4. – Ajattelin, että ei hemmetti, AP:n taidot ja visiot menevät hukkaan! Mitä kaikkea uutta hän voisi siihen kokemuksensa kautta tuoda. Maailmalla mainetta niittänyt jazzkitaristimme Teemu Viinikainen (s. – Tietenkin se helpotti, että Teemun vanha Gibson on ollut minulla niin moneen kertaan huollossa. Tähän hänet ajoi huoli soittimensa turvallisuudesta. 40 www.riffi.fi 4/2019 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Se on uniikki yksilö, joka ei ehkä kestä enää kaikkia niitä tilanteita, mille se keikkailussa altistuu. VIRTANEN Täydellisen soundin jäljillä – vuosikertasoittimen innoittamana syntyi uusi mestariteos Kaksi vuotta sitten soitinrakentajamestari Ari-Pekka Paasonen sai mielenkiintoisen puhelun: Teemu Viinikainen halusi uuden orkesterikitaran, joka korvaisi hänen vanhan Gibsoninsa. Tämä viimeisin, Gibson L4, on vuodelta 1945. Paasosen pyörittämä Jyväskylän keskustan liepeillä sijaitseva Ja se soi -verstas on niin ikään korjannut lukemattomien ammattipelimannien instrumentit. Kysyin AP:lta mitä hän tekisi toisin ja annoin 40-44 Täydellisen soundin jäljillä 5s.indd 40 12.8.2019 19.12. J yväskyläläinen, akustisiin kielisoittimiin keskittynyt soitinrakentaja Ari-Pekka ”AP” Paasonen, (s. Viinikaisen uudessa kitarassa käytettiin vain nykyisin hyväksyttyjä puulaatuja: kuusta, vaahteraa, eebenpuuta sekä mahonkia. Kitaroiden puulaatuja syynätään tulleissa tarkkaan ja tarinoita uhanalaisia puulaatuja sisältävien soittimien takavarikoinneista tai jopa tuhoamisista on liikkeellä. Kahdeksan vuotta Viinikaisen ykköskitarana toiminut Gibson L4 on käynyt Rajakadun verstaalla lukuisia kertoja. Viinikaiselle uuteen kitaraan siirtyminen ei ollut mikään kevyt päätös. Viinikaisen lähtökohtana oli tilata lempikitaransa kopio, kunnes ideoita muutoksista alkoi pulpahdella
Ammattitaito ei tule ilmaiseksi, ja vaikka Paasonenkin on Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut artesaani, nyanssien omaksuminen vie aikaa. Mitat otettiin vanhasta, ja uuden kitaran muoJyväskyläläinen AP Paasonen on rakentanut neljännesvuosisadan urallaan yli 260 akustista kielisoitinta. Mietittiin homma uusiksi, kertoo Viinikainen. Nopeus syntyy toistojen määrästä ja ennakkoon suunnitellusta työstä. Ammattitaito karttuu tekemällä Paasonen edustaa käsityöläistraditiota, jonka perusteet on luotu jo satoja vuosia sitten. Niihin on kynällä tekstattu ”nahkaliimaa”, ”sellakkaa”, ”asetonia”… Paasosen mainitsema alan eteenpäin meno ei näy ainakaan välineissä. Oikotietä lopputulokseen ei ole, vaan työ valmistuu ajan kanssa. Neljännesvuosisadan kokemuksen näkee verstaalla kaikesta. Kun näkee millä varmuudella Paasonen loihtii hirvenluun palasesta satulan – samalla leppoisasti jutellen – tajuaa, kuinka suuri merkitys kokemuksella on. Nopeudestakin huolimatta yhden akustisen kitaran valmistamiseen kuluu Paasoseltakin noin 150–300 tuntia. Ehkä kaikkein tärkein syy on kuitenkin se, että käsihöylän käyttö on vaan niin nautinnollista, myhäilee Paasonen tyytyväisenä kuin suoraan kahvimainoksesta. Paasoselle tämä oli suuri haaste. Kaulan työstö alkoi samaan aikaan kuin kopan valmistus. Kitaroita on tietenkin tekeytymässä useita samanaikaisesti. Useissa asioissa on kuitenkin menty eteenpäin kitaranrakennuksen saralla. Matkan varrella oli tullut paljon opittua – sekin, ettei vanhoja arvokitaroita kannata liiaksi kumarrella, vaikka ne uniikkeja olisivatkin. Sen muodon tekeminen oli helppoa, tiesihän Paasonen täsmälleen mitä Viinikainen halusi. Ammattilainen voi myös valita useissa työvaiheissa eri metodeja sen mukaan, miten se näkyy lopputuloksessa tai sitten vain omista mieltymyksistä johtuen. 40-44 Täydellisen soundin jäljillä 5s.indd 41 12.8.2019 19.12. Kurinalaisuus ja säntillisyys ovat hyveitä, verstaan ovi au keaa joka arkiaamu kello 8.00. www.riffi.fi 4/2019 41 hänelle vapaudet suunnitella. Harrastelijalla on varaa pohtia, saa epäonnistua ja tehdä uudestaan. Onkin helppo uskoa, ettei soitinrakentajan työstään saama tyydytys ole rahalla mitattavissa. Työkalut ovat täsmällisessä järjestyksessä: on monenlaista höylää, poraa, sahaa, viilaa ja talttaa, on pulloa ja purnukkaa. Mestaritasolla osutaan aina taulun keskelle ja priimaa syntyy nopeasti. Intuitio ohjaa työtä Kaulan höyläys onkin yksi ensimmäisistä työvaiheista. – Gibson L4 on erinomainen instrumentti, muuten Teemu sillä tuskin soittaisikaan. – Käsihöylällä ja siklillä saan tehtyä työn tarkasti suunnitelmani mukaan, ja myös pinnasta saan hyvin sileän. Soitinrakentajamestarin työskentelyä seuratessa käy kuitenkin selväksi, että näpit ja tarkka silmä ovat tärkeimmät työkalut. Paasonen esimerkiksi tykkää höylätä kaulan käsin. Tietenkin matkalla kunnianhimo kasvoi ja vaikka suunnitelmana oli tehdä hieman paranneltu versio, oli lopputulos monella tavalla modifioitu versio L4:stä, kertoo Paasonen. Vuosittain valmiita instrumentteja syntyy kymmenkunta yksilöä. Tekeminen vaatii myös paljon fundeerausta ja odottamista. Samalla tietenkin täytyy hoitaa jatkuvat korjaustyöt
Niiden muodosta ja vaikutuksesta – kuten monista muistakin yksityiskohdista – Paasonen keskusteli Viinikaisen kanssa ennen lopputyöstöä. Se on kuivunut kaksikymmentä vuotta ja on juuri sopivan kevyttä ja jäykkää orkesterikitaran kanneksi. Teemun mieltymykset soittajana tietenkin tunsin hyvin”, Paasonen kertoo. Alkuvaiheessa juodaan tilaajan kanssa hyvät kaffet ja hahmotellaan kuinka sen soittimen pitäisi soida. Siinä on vanhan kitarani hyviä ominaisuuksia, mutta siinä on kuitenkin selkeästi AP:n käden jälki. Se oli mahtava yllätys, kertoo Viinikainen. Eri musatyyleissä on eri kvaliteetit ja jokainen soittaja on yksilö. Se, miten se veistetään, vaikuttaa sointiin. – Kansi on kupera siten, että se veistetään kuperaksi, sitä ei taivuteta. Siitä syntyy se näkkärimäisen keskiäänivoittoinen soundi, joka puskee läpi. Tarkkaan katsottuna voi huomata, että f-aukkojen päiden reiät ovat hieman erilaiset keskenään. Se inspiroi minua tosi paljon ja se on helpompi soittaa. Paasonen on myös vakuuttunut siitä, että symmetria pitää särkeä ja siten sointiin tulee enemmän syvyyttä. Se onkin orkesterikitaran tärkein ominaisuus, jonka ansiosta soitin syrjäytti 1930-luvulla amerikkalaisissa jazzorkestereissa banjon. Aukkoja suurentamalla saadaan muokattua alataajuuksien sointia, kuten tässä kitarassa tehtiin. Se on kuitenkin hieman Paasosen modernisoima. Vanha Gibson onkin jäänyt syrjään ja Viinikainen on nähty uuden ”Paasosen” kanssa jo useilla keikoilla. Kansi on orkesterikitaran sielu Orkesterikitarassa kannen joustavuus on tärkein sointiin vaikuttava yksittäinen ominaisuus. Ulkopuolelle veistetään haluttu kaari, ja sisäpuolelta ohennetaan vastaan. 42 www.riffi.fi 4/2019 Viinikainen tiesi odottaa parasta. Uusi soitin inspiroi soittamaan eri lailla to on ainakin äkkiä katsottuna sama kuin Gibsonissakin. Juuri kupera kansi mahdollisti keskiäänivoittoisen soundin, jolla komppaus kuului puhaltimien yli. Tärkein asia on kuitenkin se, että kitara inspiroi minua soittamaan. Nyt kun olen soittanut bändin kanssa huomaan, että kitaran soundi myös erottuu paremmin bändin soundista – minun ei tarvitse käyttää säröpedaalia erottuakseni. Se kuitenkin soi Paasosen päässä jo suunnitteluvaiheessa ja sitä kohti hän pyrkii. Raakapuu, josta muokkaaminen aloitetaan, on 20– 25 millimetriä paksu. – Kyllähän minä tiesin, että siitä hyvä kitara tulee. Kansi ohennetaan tiettyyn vahvuuteen niin, että se on keskeltä yleensä hiukan paksumpi ja se halutulla tavalla ohenee reunoille. Viinikaisen uudessa kitarassa kansi on eurooppalaista kuusta. Kitaran luonnollinen soundi on soitossani kuitenkin persoonallisempi soundi. Paljon Paasonen toki tekee omaa intuitiotaan seuraten. 40-44 Täydellisen soundin jäljillä 5s.indd 42 12.8.2019 19.12. Siihen veistetään haluttu kuperuus. Hän lisäsi linjoihin skandinaavista muotoilua, koska ”Gibsonin pyöreät muodot ovat kuin harpilla tehdyt”. Sen työstäminen on todella taiturimaista hommaa, jossa sisäpuoli koverretaan taltalla muotoonsa – jos taltta menee puusta läpi, on työ aloitettava alusta. Tämä on juuri se vaihe mikä on ratkaiseva, että kuinka se kansi taipuu tallan paineen alla, Paasonen kertoo. Siihen hän on oppinut luottamaan. Hankalinta on mitata ”hyvää” soundia. Oikeanlainen kuivatus on vaatinut puutavaran säilytystä sekä ulkona että sisällä, ja välillä raaka-aine lepäsi vintillä. F-aukot ovat näkyvä ja hieno yksityiskohta, jossa tulee soitinrakentajan oma kädenjälki esiin. Kuitenkin lopputulos, kun sain kitaran kouraani, yllätti aidosti. Samaan aikaan kuitenkin se vanha kitarani on ollut niin merkittävä soitin itselleni, että se on nostanut riman tosi korkealle. – Se sointi on minulla päässä ennen kuin saha lähtee käyntiin. Vasta kun puu oli elänyt tarpeeksi, Paasonen kuivatti materiaalin käyttökosteuteen verstaalla. – En ole soittanut vanhaa kitaraa nyt lainkaan, ainoastaan verrannut ja huomannut, että kyllä tämä uusi on parempi. Se kuulostaa erilaiselta kuin vanha kitara. Puhutaan mitä siihen halutaan. Kun kävin testaamassa raakavaiheessa AP:n kitaraa, huomasin jo, että tästähän tulee tosi mielenkiintoinen. On myös tärkeää olla tuhoamatta tätä puun herkkyyttä lopputyöstössä ja pitää kannen lakkaus mahdollisimman ohuena, jotta puu pääsee värähtelemään oikein. Silti hän on silminnähden vaikuttunut lopputuloksesta
Hämmästyttävää on silti kuulla, ettei Paasonen ole aiemmin orkesterikitaroita tehnyt, vaan Viinikaisen kitara on ensimmäinen laatuaan. – Orkesterikitara on tasakantiseen akustiseen kitaraan verrattuna harvinainen. Ilmoitin AP:lle että tällainen tehdään. Hirven sääriluut ja matotyöläiset Kannen ohella tietenkin tärkeää on se, miten ääni siirtyy kielistä kanteen. Jäljitin sen kassiin, joka oli täynnä valkoisia matoja. Mittarit auttavat kalibroimaan näpit: kun saan tietyn mittaustuloksen mittareista ja samalla taivuttelen käsin, tiedän heti missä mennään. Tunnen, kuinka kansi taipuu eri paikoista, miten jäykkä se on keskeltä ja miten se löystyy, kun mennään laidoille. Kullankeltainen väri oli Paasosen päätös. Näin hänellä on käytössään myös basso. – Kun rakennan kitaraa, mittaan sitä hyvin erilaisilla tavoilla. Se tuo sointiin kitaran akustista kvaliteettia mukaan ja tekee mikin soundista elävän. Paasonen otti jakin pois ja käytti jakinreikää kiinnitykseen plektrasuojan alle. – Talla on herkullinen paikka säätää sointiominaisuuksia. Toimenpide näyttää tieteelliseltä ja otaksunkin, että näin saadaan varmasti tarkat tulokset. Myöhemmin minulle paljastui, että esimerkiksi Timo Kämäräinen oli kokeillut ideaa jo aikaisemmin. Jakki on nyt kitaran perässä. Kuinka ollakaan, ne olivat syöneet jalat täysin puhtaaksi! Toukat olivat syöneet sideaineen luusta pois, mikä olisi ollut kauhean työläs homma keittämällä, nauraa Paasonen. Nämä kaikki kolme tapaa kulkevat rinta rinnan koko tekoprosessin ajan. Talla ja satula ovat siinä ratkaisevassa asemassa. Kaadoin luut nurmikolle ja pesin ruiskulla madot pois luiden päältä. – Hänen soittonsa on inspiroinut minua. Hänellä tosin on muistaakseni oikeat bassokielet alimmaisena ja kielien määrä oli 7 tai 8, Viinikainen kertoo. Yksi syksy sain taas kassillisen keskisuomalaisia karvaisia hirvenluujalkoja ja vein ne aittaan, jonne unohdin ne syksyksi. Paasonen mittaa kannen joustavuutta siihen tarkoitetuilla mittareilla. Moni suomalainen soitinrakentaja käyttää satulassa hirven sääriluuta, joka on osoittautunut loistavaksi materiaaliksi. Mikillä on oma ulostulo, jonka Viinikainen ohjaa oktaaverin kautta eri vahvistimeen. Innovatiivinen mikki kaulassa Mikrofonit ovat suomalaista käsityötä. www.riffi.fi 4/2019 43 Suomessakin orkesterikitarat olivat yleisiä vielä 1960-luvulla. Mikrofonin valmisti Jarno Salo Järvenpäästä. Lakkauksena Paasonen käyttää sellakan ja polyuretaanilakan yhdistelmää siten, että pohjassa on sellakka ja polyuretaanilakka on päällä. Kaikkein tärkein niistä on sointi – miten se soundaa.” 40-44 Täydellisen soundin jäljillä 5s.indd 43 12.8.2019 19.12. nauhan kohdalle otelautaan istutettu huomaamaton erikoismikki, joka poimii vain kaksi alinta kieltä, E:n ja A:n. Kotimaalaajille kerrottakoon, että maalauksen värin syvyyden salaisuus löytyy sieltä välistä: – Väri on lakkojen välissä ja siinä on seassa vähän selluloosalakkaa, paljastaa Paasonen ammattiniksin. Siihen syntyi loistava metodi aivan vahingossa. Paasonen ei itse käy hirvimetsällä, mutta tutun metsästäjän toimittamana saapuu joka syksy kassillisen hirven sääriluita. Viimeistely ja syntymämerkki Viinikaisen kitara sai lopullisen loistonsa maalauksesta. Perinteisen mikrofonin ohella kitarassa on 19. Tässä kitarassa lähdettiin liikkeelle säädettävästä eebenpuisesta tallasta, kertoo Paasonen. Laatikko on tarkoitettu alun perin ruuvattavaksi kitaran kanteen kiinni niin, että siinä on kyljessä minijakki piuhaliitäntää varten. Perinteisen orkesterikitaran mikin on kääminyt Ari-Jukka Luomaranta Kokkolasta. Jenkeistä löytyi muutamia tyyppejä, jotka olivat tehneet vastaavia mikkejä. Yhtenä päivänä idea erillisestä mikrofonista juolahti mieleeni ja rupesin tutkimaan asiaa. Pedaalilla Jarmo pääsee suurin piirtein samaan lopputulokseen. – Halusimme mikkiin niitä samoja ominaisuuksia, mitä L4:n vanhassa DeArmondissa oli, aloittaa Viinikainen, ja jatkaa: – Tärkein oli sen mikrofonisuus. Nyanssit löytyvät sormin. Kun keväällä menin aittaan tuli sieltä melkoinen haju. Mittaustulokset antavat osviittaa, mutta varmuus syntyy sormenpäillä ja korvilla. ”hyvä mikki” ei sellaista tee, vaan toistaa ainoastaan kielen värähtelyn. Innovaatio oli jäänyt itämään kitaristi Jarmo Saaren tavasta käyttää oktaaveria. Mainittakoon myös, että plektrasuojus on sekin puusta työstetty, ja läheltä katsoen sen syyt näkyvät kauniisti. Ns. Boksi on valmistajan tarkoittamaan kiinnitykseen verrattuna nurinpäin ja roikkuu pleksissä irti kannesta. Käytän apuna erilaisia mittareita, koputtelen puuta ja kuuntelen sen resonanssitaajuuksia. Paasosen selitys kuitenkin romuttaa tämän illuusion. Minusta se on hieno soitin, sanoo Paasonen. Kun taivuttelen puuta sormilla, tunnen, miten kitara taipuu eri paikoista. Myös Kurt Rosenwinkel on käyttänyt vastaavaa ajatusta kitarassaan – samoin Charlie Hunter, joka soittaa ainoastaan sellaisella kitaralla. Asialla on ollut peräti kaksi eri seppää. – Perinteinen tapa on se, että se jalka nyljetään ja keitetään. Paasosen ajatus oli välttää kaikessa muo”Soittimessa on kolme tärkeää kvaliteettia: visuaalisuus, soitettavuus ja soundi. Kontrollilaatikko on vanha DeArmond-mikin mukana tullut säätöyksikkö, jonka sisuskalut on päivitetty vähän parempiin. Jos koputtaa kitaran kanteen, se mikki on niin mikrofoninen, että se poimii koputuksen. Sen jälkeen luu puhdistetaan ja annetaan kuivaa. Se on kuitenkin kokenut renessanssin. Mittarit ovat siis loistava apuväline tasalaatuisuuden ylläpitämiseen, Paasonen toteaa. Sormet kuitenkin tuntuvat joka päivä erilaisilta. Sen materiaalilla, muotoilulla ja massalla voi vaikuttaa paljon kitaran sävyihin ja dynamiikkaan. Luomarannan tekemä mikki on juuri sopivasti mikrofoninen – siihen voi vaikka huutaa ja se kuuluu vahvistimesta. Kaikkein tärkein on se miltä se tuntuu sormissa. Luuaineksen työstö on työlästä hommaa
Olen tehnyt 25 vuotta soittimia ja nyt minulla on pieni haju asiasta. Plektrasuojuksen alla kannessa on oksan käytävä, jonka Paasonen on jättänyt näkyviin, vaikka sen olisi voinut myös hioa pois. B. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. – Kitaranrakennuksessa on satoja työvaiheita, joista joka ikinen vaikuttaa akustisen soittimen sointiin. Orkesterikitarassa on käytetty neljää eri puulajia: vaahteraa, eebenpuuta, kuusta ja mahonkia. Kaikkien mukana cd-levy. • kaula: kevyesti loimuinen eurooppalainen vaahtera • lapaviilut: eebenpuu ja läpivärjätty vaahtera • otelauta: eebenpuu • kansi: eurooppalainen kuusi • sivut ja pohja: eurooppalainen loimuvaahtera • tukilistat ja blokit: mahonki • reunalistat: loimuvaahtera ja läpivärjätty vaahteraviilu • plektrasuoja: laminoitu vaahtera • talla: eebenpuu • mikrofoni: Ari-Jukka Luomaranta • kaulan erikoismikki: Jarno Salo vin käyttöä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Mutta se on hieno syntymämerkki. Niistä pienistä yksityiskohdista rakentuu se kokonaisuus, Paasonen toteaa. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. r i f f i . Vaikka visio olisi olemassa ja siihen tarvittava taito, on matkalla aina lukemattomia haasteita. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Sen mysteerin innoittamana Paasonen jaksaa avata joka aamu verstaansa oven. Vastaavia löytyy usein jousisoitinten puolelta, kertoo Paasonen. f i . Täydellisyyttä ei ole olemassakaan ja intuitio on tärkein työkalu, josta syntyy kokonaisuus. 36,30 e + posti kulut 36,00 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 40-44 Täydellisen soundin jäljillä 5s.indd 44 12.8.2019 19.12. Täydellinen soitin on vielä rakentamatta. – Se on jännittävä yksityiskohta, puhtaasti kosmeettinen asia, joka ei vaikuta kannen toimintaan mitenkään. Pelkkää nautiskelua työ ei kuitenkaan ole Paasosellekaan. Siinä on jotain selittämätöntä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Taiteilija halusi jättää kitaraan myös uniikin syntymämerkin. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Toinen mokoma vielä niin tiedän taas vähän enemmän. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. u ”Kun tehdään uniikkeja soittimia, työtuntien määrä on noin 150–300 tuntia.” Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Käytännössä kitara onkin kasattu ainoastaan puusta, luusta ja metallista. Mahdollisuus virheisiin on joka työvaiheessa. Soitinrakentaja on ilman muuta myös taiteilija ja lukemattomat ratkaisut kielivät luovuudesta. – Soitinrakennuksessa vaikeinta on se, miten se haluttu sointi kaivetaan sieltä puusta esiin
Mahdollisia maalenkkejä ja niistä aiheutuvia hurinoita vastaan on kytkimellä aktivoitava audiomaaton erotus, eikä laite ole moksiskaan taSimple Way DI – aktiivinen DI-boksi vanomaisista häiriölähteistä kuten puhelimista, langattomista verkoista, reitittimistä tai näytöistä. Alle 400 grammaa painava, mutta tanakkaan metallikoteloon rakennettu DI-boksi ohjaa alkuperäisen signaalin henkilökohtaiselle vahvistimelle ja toisen haaran balansoituna saliäänen tai studion järjestelmään. Ei ihme, että tässä laitelajissa edetäänkin ns. Simple Way DI ansaitsee tämän. ••• Kun tehtävänä on juuri signaalin jakaminen äänen kannalta mahdollisimman huomaamattomasti, paras mahdollinen arvosana on neutraali. Eikä haaroitus signaalipolulla vasta pedaalilaudan jälkeen suju yhtään kehnommin. raiderivetoisesti – se mitä isot starat lavoilleen tilaavat, siihen luotetaan ja sitä merkkiä hankitaan. Mukana kaksi CD-levyä. DIboksista on paljon hankalampaa sanoa yhtään mitään, jos se on edes jotakuinkin osaavasti rakennettu. Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Mukana DVD ja CD. Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Mukana CD-levy. Oivalliset rumpukirjat Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. ••• Simple Way Audio ei vielä juhli kiertuetekniikan toivelistoilla, mutta kelpo perusteet sillä kyllä on kisata paikastaan auringossa. 15 e 36 e 46 e + postikulut + postikulut + postikulut sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille 45-47 Rivakat419.indd 45 14.8.2019 20.01. RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Hinta: 199 E Lisätiedot: Seastone Audio • www.seastone.audio T ietyissä laitekategorioissa uuden merkin tuominen kylläisille markkinoille on vielä keskimääräistäkin työläämpää. ••• Hintaa Simple Wayn DI-boksilla on ammattityökalun verran, ei vähempää eikä sen enempääkään. Kitaraefektistä kuulee sentään oitis, tuottaako se jotain vänkää. Sen aktiivinen A-luokan kytkentä pelaa 24 tai 48 voltin phantom-syötöllä, eikä boksi väritä soundia tai latista soittotuntumaa. Nimelliseksi tuloimpedanssiksi kerrotaan 4,7 kilo-ohmia, ja sovitus pelaa hienosti hyvin erilaisten kitaramikrofonien kanssa. Jos tulosignaali on lähtöisin kitaravahvistimen efektilenkistä tai vaikkapa kosketinsoittimesta, naksautetaan kytkimellä 20 desibelin vaimennus päälle ja taas ollaan mittarin vihreällä alueella
Testin perusteella hankintaa kuitenkin puoltaa ainakin toistaiseksi enemmän juuri ulkoinen olemus kuin äänellinen suorituskyky. ••• Timbre Tones -mikrofonin herttakapseli on kiinalaisen JLI:n valmistama Transsound TSB2555, tyypiltään elektreettikondensaattori. Kumppaniksi kapselille Koskela rakentaa oman versionsa esivahvistimesta, jonka puolesTimbre Tones – puuta pintaan! taan kerrotaan juontuvan mutkan kautta Schoepsin klassisesta kytkennästä. Oululainen Janne Koskela soveltaa kitaranrakennusharrastuksessa kartuttamaansa materiaalitietoutta kokoamalla mikrofoneja, joiden pinnan hän päällystää asiakkaan toivomuksen mukaisella puulla ja koristelee sitten messingillä, helmiäisellä tai vaikkapa kotimaisella spektroliitillä. Puupinnan viimeistelynä on sellakkalakkaus, ja varsinainen mikrofonin runko sen alla on metallia. Muodoltaan kiekkomaisen kammion sisälle syntyvillä heijastuksilla ja resonansseilla on vaikutuksensa, ja jollei niitä ole nimenomaan haettu, voisi konstruktiota kehitellä kokeeksi avoimempaan suuntaan. Kitaran äänialalla tuskin enempää kaivataan, mutta bassoinstrumenttien kohdalla soinnissa saisi olla enemmän syvyyttä. Ne voivat antaa tervetullutta luonnetta tai toisaalta korostaa ikävästi äänilähteen ei-niin-toivottuja ominaisuuksia. ••• Perussoundiltaan Timbre Tones on selkeä, mutta samalla hitusen tyly tai hiomaton. ••• Mikrofonin rakenne on sikäli poikkeuksellinen, että Transsoundin valmiiksi metallikoteloon kokoama kapseli on ikäänkuin koteloitu uudelleen Timbre Tones -mikrofonin runkoon, joka muodostaa kapselin ympärille oman metalliseinäisen akustisen kammionsa. Aivan ylin rekisteri taas jää verraten vaimeaksi, ja soinnin yleisilme tylpäksi tai tukahtuneeksi. Yleispäteväksi ammattitason studiotyökaluksi Timbre Tonesilla on silti vielä taivalta taitettavanaan. Keskirekisterissä on sävyltään kovahko alue, joka kärjistää laulussa konsonantteja. Tuo mutka on amerikkalainen Scott Helmke, audiopersoona joka rakentaa, esittelee ja myy oman nettissivustonsa kautta Alice-merkkisiä mikrofonejaan tee-seitse-hengessä. Se tekee myös esimerkiksi käsiperkussioista ja rumpusoundeista agressiivisempia kuin ne ovatkaan, kun räkseen osuus soundissa korostuu. Eräänlaista alakulttuuria ja virkistävä lähestymiskulma tämäkin. ••• Hyvällä mallilla ollaan jo siinä, että suuntakuvio vaimentaa sivuilta ja takaa saapuvia ääniä, eivätkä runkoäänet muodosta joustoripustinta käytettäessä ongelmaa. Näiden piirteiden merkitys riippuu pitkälti kulloisestakin äänilähteestä. Jos puu, messinki ja tietynlainen rouhean krouvi itse tehdyn esineen estetiikka miellyttävät silmää, niin miksikäs ei. 46 www.riffi.fi 4/2019 RIVAKAT Hinta suoraan valmistajalta: 399 E + postikulut Lisätiedot: Timbre Tones • www.timbretones.com TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: JLI J a sitten jotain erilaista. Samalla kapselin melko kotikutoisen kiinnityksen mikrofonin runkoon voisi miettiä uusiksi. Kuten nyt voi jo päätellä, mittalabra ja insinööriosasto eivät kuulu tällä erää tuotekehityksen resursseihin, vaan liikkeellä ollaan näppituntumalla ja korvakuulolla, minkä Koskela nettisivustollaan itsekin toteaa. Peen puhahdukset ja hoon hönkäyksetkään eivät moninkertaisen metalliverkon läpi kapselia pahemmin kiusaa, vaikkei ulkoista pop-filtteriä käyttäisikään. Bassorekisteri on kuivakka, jopa keveähkö. 45-47 Rivakat419.indd 46 14.8.2019 20.01
Pro Toolsiin sisältyy yhteensä noin kuudenkymmenen tehosteja soitinplugarin peruspaketti. Tällä kierroksella Avid näyttää panostavan Pro Toolsissa parantuneen laadun lisäksi myös määrään – ei niinkään käyttäjien toivomiin uusiin toimintoihin. 695 E Käyttölisenssi n. Pro Tools 2019:n yhteensopivuus macOS Mojaveen tekee todeksi saumattoman ohjausketjun iPadilta mikserirautaan ja edelleen työasemalle. Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa nopeampaa etenemistä sessiossa, vaikka plugarikohtaisista latensseista johtuvaa kevyttä pätkimistä saattaa vieläkin esiintyä. www.riffi.fi 4/2019 47 TEKSTI: TOMMI SAARELA Yhteensopivuus: • vähint. ••• Pro Tools uusin versio (kirjoitushetkellä 2019.5) keskittyy paljolti korjailemaan tiheästi päivittyneen 2018-version bugeja, mikä on tietysti hyvä juttu, sillä se nostaa käyttökokemuksen laatua. 45-47 Rivakat419.indd 47 14.8.2019 20.01. 345 E /vuosi Lisätiedot: Avid, Msonic • www.avid.com • www.msonic.fi P äälle päin Pro Toolsin uusi kokonumero 2019 näyttää samalta tutulta audiosoftalta, jota tuli tuijotetuksi viime vuonnakin, mutta konepellin alla kaikki toimii nyt sujuvammin ja siistimmin. Kun raitaa tai isoa raitajoukkoa kuvaileva nimi tulee annettua jo alussa, vältytään nimeämättömien raitojen myöhemmin aiheuttamalta sekasotkulta. Samanaikaisesti soivien raitojen eli voicejen maksimi on noussut kahdesta ja puolesta sadasta lähelle neljääsataa, mitä varmaan tervehditään ilolla suuren maailman elokuvatuotannoissa, joissa on saatettu aiemmin törmätä raitamäärien rajoituksiin. macOS 10.12.6 tai Windows 10 Hinnat: • Pysyvä lisenssi n. Arkielämää parantavista uudistuksista ilahduttavimmalta tuntuu mahdollisuus lisäillä raitoja, plugareita ja esimerkiksi reitittää audiota uudestaan ilman, että musiikin tai muiden ääniraitojen pyörimiseen tulee katkos. Mojave-yhteensopiva Pro Tools käyttää isäntäkoneen prosessorivoimaa tehokkaammin kuin edeltäjänsä, ja softan toiminta tuntuu muutenkin ripeämmältä ja täsmällisemmältä kuin aiemmin. Pro Tools 2019 – lisää vauhtia, lisää raitoja Midiraitojenkin määrä tuplaantui nousten nyt jo toiselle tuhannelle, mikä mahdollistaa teoriassa muhkeimpienkin samplekirjastojen käyttämisen virtuaali-instrumenttiraidoilla, ilman huolta rajoituksista. Uusi soitinten verkkokauppa! VUORIKATU 22, 70100 KUOPIO PUH. Toki tällaisten raitamäärien hyödyntäminen todellisessa elämässä edellyttää jo aikamoisia investointeja järjestelmän taustalla hyrräävään prosessorikapasiteettiin. Uusien raitojen nimeäminen niiden luomisen yhteydessä on nyt tehty helpommaksi. Ja jos nimen antaminen raidoille jää sittenkin kiireessä tekemättä, Pro Tools luo blankoille raidoille nimet raitatyypin mukaan automaattisesti, mikä tekee niiden sisällön tunnistamisen jälkikäteen helpommaksi. Järjestystä kaaokseen Apple-käyttäjille Pro Tools 2019:n tärkeimpiä uudistuksia on tuki uusimmalle macOS:lle eli Mojavelle, mikä kattaa myös PT:n tyypilliset mik se ri ohjaimet sekä niiden iPad-etäohjauksen Pro Tools Control -mobiilisovelluksella. 017 261 9800 VIIKINGMUSIIKKI@GMAIL.COM SOITINLIIKKEESI VERKOSSA JA KUOPIOSSA Laajat valikoimat, nopeat toimitukset Valmiiksi kansainvälisten verkkokauppojen hintatasoon tingityt hinnat Takuuasioissa sinua palvelee suomalainen asiantuntija viikingmusic
Se ”hybridi” rummuston mallinimessä tulee muuten siitä, että rungot eivät ole pelkkää puuta, vaan tammiviilujen keskellä on yksi soiro orgaanista, tiheää fenolimuovia, jonka tavoitteena on lisätä dynamiikkaa ja selkeyttä sekä korostaa iskevyyttä. Ja ehkä tässä harvinaisessa ratkaisussa on vähän kyse myös runkorakenteen mekaanisesta vahvistamisesta. Tarkistusmittauksissa tomien runkovahvuudeksi paljastuukin seitsemän ja bassorummun jopa yhdeksän millimetriä, eli paksummissa mitoissa ollaan kuin keskimäärin. Live Custom Hybrid Oak jatkaa valmistajan modernia linjaa monessa suhteessa. 48 www.riffi.fi 4/2019 F yysinen ensituntuma Live Custom -mallistoon lisätyn Hybrid Oak -satsin rumpuja laatikoista nosteltaessa on, että nyt on näpeissä raskasta kamaa. Toki pitää muistaa niin tässä kuin rummustoissa yleensäkin, että runkoihin kiinnitetyllä raudalla on kokonaispainoon suurempi vaikutus kuin niihin käytetyllä puutavaralla. TEKSTI: TOMMI SAARELA Live Custom Hybrid Oak – jotain uutta! Yamaha on aina ollut uuden rumpu teknologian vahvimpia innovaattoreita. Yamaha Yamahan Hybrid Oak -rummuston Charcoal Sunburst -pintaviimeistely on saatu aikaan vanhalla japanilaisella ”uzukuri”menetelmällä, jossa puun syykuvioita korostetaan hiomalla ja maalaamalla, jolloin pinnasta tulee kauniin kolmiulotteinen. 48-49 Rummut Yamaha.indd 48 12.8.2019 19.16. Ei toki painavinta mitä on vuosien varrella tullut nosteltua, mutta varsin jämäkkää kuitenkin
Uusia patentteja Hybrid Oakin tomeissa on asennuskalvoina resonanssipuolella Remon kirkkaat Ambassadorit ja lyöntipuolella kirkkaat Emperorit, mikä vaikutti nappivalinnalta näihin rumpuihin. Siinä pinnassa näkyvien puunsyiden pehmeitä alueita hiotaan, runkoa maalataan ohuesti ja hiotaan uudestaan ennen lopullista pintakäsittelyä. Se on kaikissa rummuissa rungon päässä, lähellä vannetta. Virvelin läpitunkevuutta ja lämpöä yhdistelevä sointi kuten käyttäytyminenkin olivat hyvin linjassa koko setin kanssa. Testiä kirjoitettaessa virveleitä oli vain yksi 5,5 tuumaa syvä vaihtoehto. Venttiilin paikka on Hybrid Oak -rummuissa mietitty uusiksi. Bassorummuissa venttiili on soittokalvon mutta tomeissa resonanssikalvon puolella. 010 320 7400 • www.fmusiikki.fi Bassarille painoa Testisetin bassorummussa oli kyseistä settiä Suomen-klinikallaan käyttäneen Derrick McKenzien (Jamiroquai) jäljiltä Aquarianin potkukalvo, jossa on vaahtomuovia, pahvia, liimaa ja sun muuta fylliä enemmän kuin laki sallii. Kaikissa setin rummuissa käytettyä 45-asteista viistettä on harjaltaan vahvasti pyöristetty, mikä saattaa osittain johtua käytetyn puulajin lujuusominaisuuksista. www.riffi.fi 4/2019 49 Yamaha Live Custom Hybrid Oak Moderni ammattirummusto 22" × 18" bassorumpu 1575 e 10" × 7", 12" × 8", 16" × 15" tomit 1780 e 14" × 5,5" virveli 630 e Lisätiedot: FMusiikki Puh. Rummun etureunan etäisyyttä lattiasta voi toki tarpeen mukaan säätää teleskooppivarsien avulla. Jos kaipaa tomeihin modernin sijaan enemmän vanhakantaista, suoraa ja laulavaa sointia, sitä saa helposti vaihtamalla lyöntipuolelle paksujen kirkkaiden tilalle vaikkapa ohuet ja karheat Ambassadorit ja lisäämällä kalvoihin kireyttä kierroksen pari. Kaikissa Hybrid Oak -rummuissa on tyylikkäät, savukromiin sävytetyt virityspesät, jotka väriään lukuun ottamatta muistuttavat Yamahan kiitellystä Absolute-mallistosta tuttuja siroja ja varmatoimisia, vain yhdellä ruuvilla runkoon kiinnittyviä malleja. Sisäkyllästeenä käytetty musta mattamaali tuottaa kirkkaiden soittokalvojen läpi rummuille poikkeuksellisen visuaalisen ilmeen. Bassarin jalkojen kulma ei ole säädettävissä, vaan ne asettuvat tehtaalla päätettyyn etunojaan. Jos budjetti suinkin antaa periksi, kokeilun perusteella Yamahan Live Custom -sarjan moderni ja raikas Hybrid Oak -rummusto vaikuttaa varmalta valinnalta varsin moneen musiikilliseen yhteyteen, tyylilajiin ja soittoympäristöön. Ja edelleen rautaratkaisuista puheen ollen, Hybrid Oakissa etutomien teline kiinnitetään reilusti bassariin, niin kuin Yamahalla onkin jo pitkään taas tapana ollut. Sen kanssa soundi oli vähän tukkoinen, eikä rumpu tuntunut vastaavan ennakko-odotuksia tammibassarilta odotetusta eloisasta puhinasta. u Live Custom Hybrid Oak 48-49 Rummut Yamaha.indd 49 12.8.2019 19.16. Yleisesti ottaen tomien sointi oli uusilla Emperoreilla yllättävänkin kirkas ja kantava, mutta samalla varsin yleispätevän studiokelpoisesti lätisevä. Olisi kiintoisaa tietää, mistä ero johtuu – varmaankin sille on hyvä peruste. Ja vaikka setin nimeen onkin ympätty ”Live”, kyllä tällä paketilla homma hoituu studiossa ihan siinä kuin keikallakin. Vaativalla, suurelta osin käsityönä tapahtuvalla pintakäsittelyllä lienee ollut osuutta setin korkeahkoon hintaan. Täsmällisesti toimivat virityspesät ruuveineen olivat hyvässä voitelussa, ja kalvojen virittäminen niin ylös kuin alas silkkaa juhlaa. Näin tammen poikkeuksellinen syykuvio saadaan nostettua esiin kauniin kolmiulotteisena. Vaikutelma materiaaliltaan ja valmistustavaltaan muun setin kanssa yhtäläisestä, napakasti toimivalla mattokoneistolla varustetusta virvelistä oli erittäin positiivinen. Hybrid Oakin bassorummun sisäpuolella virityspesien kiinnitysruuvien kohdalla on jännät lisäpainot – kuin toiset lugit mutta väärällä puolella runkoa – joiden tehtävänä on korostaa matalia ja keskitaajuuksia sekä tuottaa sointiin lisää ytyä. Edellisestä poiketen ulkoisesti erikoista Hybrid Oakissa on pintaviimeistely, joka noudattelee vanhaa japanilaista ”uzukuri”-koristelutekniikkaa. Virityspesien sävyiset tummat, jämäkät teräsvanteet tuntuvat reunaiskuissa hyviltä, ja lisäävät soundiin vielä vähän lisää ytyä. Kokeiltu Hybrid Oak -setti sijoittuu ammattirummustoissa samaan noin neljän tonnin hintaluokkaan esimerkiksi Yamahan uusien Recording Customien kanssa. Kyseisen ripustuksen luvataan vähentävän ripustuksesta johtuvaa akustista vaimentumaa yhä paremmin, sillä sen pitäisi päästää runko värähtelemään aiempaa vapaammin, mikä tietysti tuo rummun luonnollista sointia enemmän esiin, ja lisää volyymiakin. Kolmella joustoliitoksella kannakkeeseen kiinnittyvä uuden sukupolven YESS III -ripustus vaikutti antavan etutomeille sen verran liikkumavaraa kuin on tarvis. Suosituimmasta 22-tuumaisesta bassarikoosta on valittavana 18 tuumaa ja 16 tuumaa syvät mallit. Tähän telinemalliin voi kiinnittää kahden tomin kaveriksi vielä symbaaliständin vaikka splashia varten – eiköhän sillä kamamäärällä ala jo bassari pysyä aloillaan ilman piikkejäkin. Tuoretta näköä ja sointia Hybrid Oak -rummustot kootaan käyttäjän tarpeiden mukaan viiden bassarin, viiden etutomin ja kolmen lattiatomin valikoimasta. Ulkopintoja oli testin aikoihin tarjolla viisi, joista neljän ”burst”-tyyppisen pinnan jatkeeksi esitelty ”Natural” erottuu sekin kilpailevien merkkien norminaturaalien rumpujen joukosta jo uzukuri-hiontansa takia. No, pulma oli nopeasti korjattu: tilalle tehtaan ensiasennusta vastaava Remon kirkas PS3, ja oltiin heti lähempänä bassarin ympärille kasatuista tomeista kantautuvaa syvää, mutta napakkaa sointikuvaa. Tomien pidikkeiden kiinnitys on myös rohkeasti rumpujen kyljissä eikä vanteessa tai viritystapeissa, mitä pidettiin pitkään ainoana sallittuna ratkaisuna
Samoin annetaan mahdollisuus vaihtaa virtuaalisesti pääteasteen putkityyppiä johonkin 10 vaihtoehdosta. Lisävariaatiota jokaiselle saadaan käyttötiloilla Original ja Distinct, joista jälkimmäinen on suunniteltu luomaan studiotuotannossa muokattua äänenlaatua. Tilaa olisi ollut isommallekin, mutta käytännössä tähänkin kokoon tottuu nopeasti. Ensin ohjelmoidaan, sitten soitetaan Muisti on nykyisin halpaa. Monet valmiista preseteista ovat varsin yltiöpäisiä esitteTEKSTI: TIMO KOSKINEN Mooer GE300 Mooer GE300 – todellinen runsaudensarvi Riffissä 4/2014 esittelimme kiinalaisen Mooer Audion uutena ja erityisesti todella kompaktin kokoisten pedaaleidensa ansiosta huomiota herättäneenä tulokkaana. Tällainen on saatavissa erikseen. Ja erot todellakin kuulee. Soundin muokkaus ei rajoitu vielä siihenkään, sillä kaappimallinnusten yhteyteen tarjoillaan virtuaalisen ulkoisen mikrofonin (20 eri tyyppiä) sijoitteluja useisiin eri kohdistuksiin ja etäisyyksiin. Kuljettamisia varten on sopivankokoisen laukun hommaaminen melko välttämätöntä. 50 www.riffi.fi 4/2019 M ooerin laatikosta paljastuu tukevaan alumiinikoteloon rakennettu täysmittainen multilaite, jossa on poljettavia kytkimiä, pyöritettäviä säätimiä, painikkeita, värinäyttö ja ekspressiopoljin. Esimerkiksi päälähdöt ovat monona ja stereona, sekä plugeilla että XLR-liittimillä. Ensimmäisiä havaintoja on, että tuo keinupoljin on melko pieni. 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 50 13.8.2019 19.51. Näistä puolet on jo laadittu tehtaalla. Virtajohdon liitin on perinteistä upottamatonta ja taipumiselta suojaamatonta tyyppiä. Malleja moneen käyttöön – ja vielä lisää Digitaalisesti mallinnettua valinnanvaraa on runsain mitoin: yli 100 vahvistinmallia, päälle 40 kaappimallia ja yli 160 efektiä. Nyt viisi vuotta myöhemmin vuorossa on minipedaaleiden sijaan jotain aivan muuta – kokonainen soundientuotantokeskus yltäkylläisine tarjoomuksineen. Esimerkkinä vaikka 31 särölaitteen valikoima, joista kymmenen tulee Mooerilta itseltään ja muiden joukossa on pakollisia tulkintoja klassikoista kuten TS808, Metal Zone, Rat, Big Muff ja OCD. Vieressä oleva johdon pidike toki auttaa estämään johdon irtoamisen satunnaisen kolhun osuessa. Ja kumpienkin lähtötasolle on omat erilliset säätimensä, samoin kuulokelähdölle. Niinpä GE300:ssa on 256 tallennuspaikkaa valmiille soundeille. Laitteen takalevyssä on kiitettävän monipuolinen kokoelma liitäntöjä. Efektiosio puolestaan sisältää sekä Mooerin oman tähän mennessä jo melko laajan tuotannon aineksia että tunnettujen merkkituotteiden soundeihin perustuvia mallinnuksia. Ohjelmoitava efektilenkki sekä kuulokeliitäntä kuuluvat varusteluun, ylimääräiselle ekspressiopolkimelle on sillekin oma liitäntänsä, ja USB-väylä sekä midi-liitäntä löytyvät nekin. Tosin tämän laitteen tapauksessa sisäiset ohjaustoiminnot ovat niin kattavat, että midi-ohjaus jäänee kuriositeetiksi. Tästä ja vielä eräästä toisestakin erikoisuudesta lisää myöhemmin. Vahvistinmallinnusten määrä on oikeastaan vieläkin isompi, sillä kymmenistä vahvistimista on luotu mallit erikseen puhtaalle ja särökanavalle. Kaiken tämän valmiin tarjonnan jälkeen jää vielä portti auki: jos tässä ei ole tarpeeksi, voi tehdä itse lisää tai ladata muiden tekemiä. GE300 on sen verran iso (410 x 201 x 62 mm) ja painava (3 kg), ettei se mahdu minkään kitarapussin sivutaskuun eikä ihan pieneen kassiinkaan
Usein saadaan vielä lisäsivuja jatkoasetuksille. Syntikka kuin kaupan päälle Kaksi laiteblokkia on syytä vielä mainita erikseen. Periaate on esitelty Mooerin laitteissa jo aiemmin, mutta homma on nyt laajennettu kolmeksi vaihtoehdoksi: Guitar – mallinna kitara; Amp & Stomp – mallinna oma vahvistimesi ja/tai efektilaitteesi; Cab – luo kitarakaappisi soundista impulssivaste. Mooerin ajattelussa ensimmäinen kitara on nimellä Target ja jälkimmäinen Source, vaikka nimet voisivat kyllä mennä toisinkin päin. Mutta koska laite on varsinainen työkalupakki, kukapa soittaisi toisen tekemillä asetuksilla – omia niiden olla pitää. Siten on mahdollista ottaa käyttöön vaikkapa kaksi säröä tai kolme chorusta ja delayta – jos siltä tuntuu. Nähtäväksi jää, kasvaako tästä samanlaista yhteisöllisyyttä käyttäjäkunnan keskinäisessä soundien jakamisessa kuin Kemper on vuosien varrella luonut. Tämä mahdollisuus on ehtinyt synnyttää kaupallisia sovelluksiakin, sillä muutamia rockja metallivahvistimien soun dien lisäpaketteja on jo markkinoilla. Edelleen voi määritellä jonkin efektin parametrin ohjaamisen keinupedaalilla, yksittäisen efektin kytkemisen muiden joukosta päälle/pois poljettavalla kytkimellä – jonka reunuksen värivalon voi näppärästi valita useista vaihtoehdoista – tai vaikkapa laitteiden järjestyksen muuttamisen näyttöruudussa näkyvän ketjun avulla. Mooer kuitenkin ilmoittaa laitteessa olevan kahden signaaliprosessorin pystyvän käsittelemään täyteen ladatun määrän laitevalintoja, eikä testin aikana koneesta vääntö myöskään loppunut kesken millään asetuksilla. Lopputulokset nimittäin ovat hämmästyttävän lähellä lähtökohtaa ja saattavat edustaa aivan erilaista sointia kuin kädessä olevasta kitarasta olettaisi kuulevansa. Ennen keikalle lähtöä voi siis nopeasti kaapata soundit useammasta kitarasta ja ottaa matkaan mukaan vain yhden. Blokki eli käytännössä efektiketjuun kuuluva ”laite” otetaan käyttöön painikkeella, johon syttyy keltainen valo. Siinä missä jo vuosia markkinoilla ollut Kemperin profiloiva vahvistin perustuu valmistajan itsensä luoman testisignaalin käyttäytymiseen, Mooerin periaate on jonkin verran yksinkertaisempi: käyttäjä voi itse kytkeytyä tutkittavan vahvistimen etuasteeseen GE300:n efektilenkin kautta ja ottaa oman soittonsa signaalin takaisin vahvistimen efektilenkistä. Ihan kaikkia värien mahdollisuuksia ei kuitenkaan käytetä ja säätöjä tehtäessä jotkut numerot ja tekstit ovat aika pieniä. Koska nämä kaappaukset toimivat nimenomaan pareina, GE300 ei sisällä Mooerin tekemiä valmiita kitaroiden mallinnuksia. www.riffi.fi 4/2019 51 lyjä laitteen mahdollisuuksista, useat oikein käyttökelpoisia sellaisenaan. Toinen erikoisuus on omien soundien digitaaliseksi siirtämiseen luotu Tone Capture eli impulssivasteiden käyttö soundin muokkauksessa. Tähän voi tallentaa taustaraitoja Aux-liitännästä tai siirtää loopin sisältöä audiona tallennettavaksi muualle. GE300:n ominaisuuksien lista ei ole vielä edes lopussa. Syntikkakäsittelyssä valitaan soinnin perusaineeksi sini-, saha-, kolmiotai kanttiaalto ja muokataan tätä suotimilla sekä verhokäyrillä. Kitaran mallintaminen luo pareja, joissa yhden soittimen soundi napataan toisen soittimen käyttöön. Kun blokille on määritetty esimerkiksi jokin tietty vahvistimen tai efektilaitteen mallinnus, siirrytään parametrien hienosäätöön viiden pienemmän pyörittimien rivistöllä. Päätelmiä Hyvältä kuulostava ja monipuolinen digitaalilaite ei tietenkään sulje pois sitä tosiseikkaa, että perinteinen kalusto, kuten putMooer GE300 Mooer GE300 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 51 13.8.2019 19.52. Ohjelmoiminen onkin erittäin nopeaa. Kaappaustilassa soitetaan tavoiteltua kitaraa tietyn ajan ja tämän jälkeen samat soitot tehdään sillä kitaralla, jonka halutaan kuulostavan edelliseltä. Toisaalta, ei mene kuin hetki ja kasassa on melkoinen valikoima tyhjästä lähtien luotuja käyttökelpoisia soundeja likimain kaikkiin käyttötilanteisiin. Tietenkin on mahdollisuus miksata pieni annos syntikaksi muunnettua soundia normikitaran oheen. Jatkojalostukseen on vielä sitten arpeggiaattoreita. Tulos saattaa olla villeimmillään varsin eksperimentaalista häröilyä, mutta käyttökelpoisimmiksi valikoitunevat melko suoraviivaiset riffeihin, melodioihin ja sooloihin soveltuvat selkeämmät soundit, sekä satunnaiseen maustamiseen käyvät ambientimmat tehosteet. Ensinnäkin syntetisaattori. Amp & Stomp toimii puolestaan vahvistimien ja joidenkin efektien kuten säröjen soundien digitaalisena muistiin merkitsijänä. Jokaiseen viiteentoista laiteketjun paikkaan voi määritellä aktiivisen komponentin, joskin yleensä jo muutama riittää käytännössä maukkaan ja käyttökelpoisen soundin luomiseen. Avuksi tosin tarvitaan PC:ssä toimiva Mooerin ohjelmisto. Näyttöruutu on isohko, taustavalaistu ja värillinen. Ketjuun kuuluvat vapaavalintaiset osaset FX A ja FX B, joihin voi sijoittaa sellaisiakin efektointeja, joilla jo on omakin blokki. Tämän jälkeen katse kohti näyttöruutua, josta käsittelyssä olevalle blokille osoitetaan valinta isoa säädintä pyörittämällä. Mukana on loopperi 30 minuutin tallennusajalla, päällekkäisäänityksellä, puolinopeudella ja käänteisellä loopilla. Useimmiten yksikin riittää. Ohjelmoinnin mahdollisuuksien valtaisa määrä aiheuttaa sen, että hyvinkin paljon hienoja ja todennäköisesti toimivia yhdistelmiä jää kokematta. Tietenkin tällaisessa laitteessa on viritin sekä USB-portti kytkeytymiseen äänitysohjelmistoihin. Laitteen päällä on viidentoista käyttöpainikkeen rivistö, kunkin alla laiteblokin nimi. Kaappaus on yllättävän nopsaa puuhaa ja kestää alle minuutin. Mooer GE300:n kitarasyntikka on ikäänkuin kuin kolmen oskillaattorin peli, sillä se antaa mahdollisuuden miksata lopullinen soundi kolmen rinnakkaisen käsittelyn läpäisseistä signaaleista. Muutkin valmistajat ovat jo osoittaneet, että sähkökitaran signaali voidaan nopeasti muokata laitteen sisällä syntikkamaiseksi ilman erillistä midimikkiä
Kaikkiaan ratkaisu voi keventää kuormaa tuntuvasti, eikä soundien määrälle tunnu ylärajaa löytyvän. Ytimenä TEKSTI: TIMO ÖSTMAN AVAUSKUVA: HANNU HUHTAMO Pigtronix – minipedaaleja Long Islandilta New Yorkin Long Islandilla päämajaansa pitävä Pigtronix tekee omien sanojensa mukaan perinnehenkisiä pedaaleita nykypäivän muusikoille sopivalla kierteellä. Suomessa merkki on vieläkin uudempi, sillä Studiotec on ryhtynyt tuomaan maahan tuottaita vasta jokin aika sitten. u P igtronixin filosofiaan kuuluu tietynlainen itseriittoisuus eli pedaalien suunnittelu, valmistus ja myös jakelu on keskitetty yhteen paikkaan, yhtiön omiin tiloihin. Toisaalta mikään mainituista ei ole erityisen kallis, kun niiden hintaa verrataan joihinkin yksittäisiin putiikkiluokan pedaaleihin, joilla saa tyypillisesti aikaan yhden niille ominaisen soundin. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi kivahvistimet ja analogipedaalit ovat tuottaneet juuri ne klassiset soundit, jotka ovat käyttökelpoisia ja tavoiteltavia edelleenkin. On se toki tuntuva summa rahaa, mutta lähimmät kilpailijat – Headrush Pedalboard ja Roland GT-1000 – ovat vielä hinnakkaampia, ja Line6 Helix jopa niitäkin kalliimpi. Pedaaleita firma valmisti jo ennen Supron uutta nousua, mutta minikokoisten efektien Micro-sarja on verraten uusi tulokas tuotesortimentissa. Lähtökohtana efekteille ovat hyviksi havaitut vintage-soundit, joita sitten viedään tekniseltä toteutukseltaan askel eteenpäin. Disnortion Micro Disnortion Micro on lähtökohtaisesti overdrive-pedaali, joka perustuu vanhempaan, kooltaan isompaan Disnortion-malliin. Maailmalla Pigtronixin pedaalit ovat löytäneet käyttäjiä rock-maailman huippujen joukoista, ja tunnettujen käyttäjien lista on pitkä. GE300 antaa jo itsessään todella isot puitteet soundien luomiseen ja toisintamiseen, eikä se ole myöskään suljettu systeemi – sen kaveriksi voi efektilooppiin kytkeä omia pedaalisuosikkejaan täydentämään kokonaisuutta, jos se tarpeelliselta tuntuu. Pigtronixin taustalta löytyy sama emoyhtiö, jonka huomassa myös nykyinen Supro toimii. Suurin kysymys onkin siinä, jaksaako perehtyä laitteen mahdollisuuksiin niin, että saa ne käyttöönsä todella täydessä mitassaan. 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 52 13.8.2019 19.52. Tai onko ylipäänsä viisasta roudata esimerkiksi vanhoja vahvistinaarteita pitkin maailmaa, jos samaan lopputulokseen voi päästä ilman vuosikertalaitteiden vikaantumisen riskiä. Toisaalta, Mooerin ja monien muidenkin vastaavien laitteiden viimeaikaiset saavutukset pistävät ison ja painavan kaluston valmistajat ahtaalle. 52 www.riffi.fi 4/2019 Mooer GE300 Mallintava digitaalinen multiefekti, kitarasyntetisaattori, USB-äänikortti • 108 vahvistinmallinnusta • 42 kaiutinkaappimallinnusta • 164 efektimallinnusta • enimmillään 15 laiteblokkia ketjussa, 256 tallennuspaikkaa • mahdollisuus luoda mallinnuksia omista laitteista ja kitaroista • viritin, loopperi, ekspressiopoljin • hinta: 799 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. GE300 on verraten helppo käyttää, suorituskyvyltään väkivahva ja soundeiltaan moni-ilmeinen. Otimme kokeiluun seitsemän Pigtronix-minipedaalia, jotka oli testausta varten kiinnitetty ja piuhoitettu valmiiksi kompaktiin pedaalilautaan ja virransyötöstä huolehti Eventide Powermax by Cioks -virtalähde. Hinnaltaan GE300 on jonkin verran yli 700 euroa. Mooer astuu viivalle haastajana, mutta erinomaisin avuin. Monissa pedaaleissaan Pigtronix käyttää esimerkiksi 18 voltin käyttöjännitettä laajemman headroomin vuoksi. Otimme selvää valmistajan minipedaaleista. Jos keikalle tai äänityksiin tarvitaan paljon soundeja, voi joutua pohtimaan, kuinka paljon varustusta on mahdollista kuljettaa. Valmiit soundit voi sitten tulostaa hyvällä henkilökohtaisella vahvistimella, tai ajaa ne vaikka suoraan PA-systeemiin
Octava Fuzz Octava Fuzz perustuu alkuperäisen Disnortionpedaalin oktaaveri-toimintoon. Ensinnäkin se on oktaaveri, joka lisää automaattisesti säveleen yläpuolisen oktaavin. Minipedaalina se yhdistää kaksi efektiä. Tähän voi olla osansa juuri 18 voltin käyttöjännitteellä. Jos tästä seitsikosta pitäisi vain yksi pedaali valita, luulen, että se olisi todennäköisesti juuri tämä. Se sopii ehkä paremmin metallipuolen hommiin ja äärimmäisiin säröihin. Volume-säätimellä taas säädetään pedaalin yleisvoimakkuutta, ja Drive-hanikalla voidaan vaikuttaa pedaalin etuasteen luonteeseen. Kaiken kaikkiaan Disnortion Micro on erittäin monipuolinen säröpedaali, josta löytyy runsaasti särösävyjä aina vahvistinmaisesta yliohjauksesta oikein über-junttaukseen. Rinnankytkennässä kumpikin särötyyppi muokkaa puhdasta sointia toisistaan riippumatta ja soundi pysyy erottelevampana ja selkeämpänä. Esimerkiksi Mid Bump ja Carlos olivat melko tuhteja, kun taas Treble-vaihtoehto sopii todella riipiviä särömaailmoja etsivälle. Tämän Drive-säätimen tuottama särö on miedohko, ja 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 53 13.8.2019 19.52. Kun kytkin pedaalin audiosovittimen instrumentti tuloon, soundi oli edelleen dynaaminen, eikä siihen tullut mitään epäPigtronix miellyttävän kirkasta luonnetta. Eräs Disnortion Micron erikoisuuksista on se, että valittavissa on näiden kahden särötyypin kytkentä joko rinnan tai sarjaan. Näillä soundiin saa radikaaliakin muutosta. Se on kytketty sarjaan heti oktaaverin jälkeen. Lisäksi pedaalissa on fuzz-piiri, joka kytketään päälle omasta pikkupainikkeestaan. www.riffi.fi 4/2019 53 siinä on vahvistimen gain-struktuuria jäljittelevä CMOS overdrive-kytkentä, jonka lisäksi pedaalissa on myös fuzz-särö. Sarjaankytkennässä säröt muodostavat ketjun ja gainia kertyykin sitten todella runsaasti. Tämä suodin mahdollistaa oktaaviefektin parhaan soivuuden eri rekistereissä ilman, että tarvitsee koskea lainkaan muiden pedaalien säätöihin. Ilokseni pedaali toimi myös linjasoitossa lähes yhtä hyvin kuin vahvistimen edessä. Sen käyttäytymistä voidaan tehostaa Filter-säätimellä, joka toimii ylätaajuuksien leikkurina. Lisää vaihtoehtoja tuo Fuzz Shape -valitsin, jolla voi valita jonkin kuudesta erilaisesta passiivisuotimesta eli EQ:sta: No Filter, Mid Bump, Low Pass (Carlos), Treble (AM Radio), Mid Scoop (Muff), Low Pass
Mitä enemmän Sustainia avaa, sitä voimakkaampaa ja herkemmin erottuvaa kompressio sekä siitä palautuminen ovat. Itse onnistuin saamaan pedaalilla soundin, joka lisäsi nuottien soivuutta ja soiton helppoutta kuulostamatta kuitenkaan liian kompressoidulta. Philosopher’s Tone Germanium Gold Micro Ja sitten kitaristeille suunnattu versio edellisestä. Dynamiikkaan vaikuttaa luonnollisesti osaltaan myös Sustain-säätimen asento. Octava Fuzz toimii paitsi perinteisenä oktaaverina, fuzzkytkennän ansiosta myös mainiona härösoundien lähteenä, varsinkin kun soitteli kvartteja, kvintteja, terssejä ja sekstejä. Käytännössä säröpiiri tuottaa miellyttävää – ja valmistajan mukaan erityisesti Jack Brucen innoittamana bassokäyttöön optimoitua – harmonista säröä. Kaiken kaikkiaan on pieneen kokoon saatu mahdutettua kelpo toiminnot. 54 www.riffi.fi 4/2019 lähinnä sen tehtävä onkin muokata oktaaverisoundin luonnetta erilaisille mikrofoneille sopivaksi. Itse kompression muokkausmahdollisuudet rajoittuvat siinä kuitenkin vain Sustain-säätimeen, jolla asetetaan kompression kynnysarvo. Soundillista ilmettä muovataan lisäksi Treble-säätimellällä, jolla voidaan leikata tai korostaa ylätaajuuksia kuuden desibelin verran keskitaajuuden ollessa kahden kilohertsin kohdalla. Blend-säädin mahdollistaa vielä oktaaverin ja kitaran puhtaan signaalin välisen suhteen hakemisen, mikä onkin mainio lisä sointipalettiin. Philosopher’s Tone Micro Philosopher’s Tone on optinen kompressori. Puhtaan ja säröytetyn signaalin keskinäistä balanssia hallitaan Grit-hanikalla, jonka yhdessä ääressä puhtaan soundin päälle saa ohuen ohutta säröhuntua ja toisessa ääripäässä painotus on sitten kokonaan säröytetyssä äänessä. Blend-säätimellä voidaan kontrolloida särön suhdetta puhtaaseen soundiin samaan tapaan kuin bassopedaalin Grit-säädöllä. Koska bassoa ei ollut huushollissa saatavilla, kokeilin pedaalia kitaralla. Philosopher’s Bass Compressor Micro Tämä pedaali on lähes samanlainen kuin kuin edellä käsitelty. Yhteistyö toimi näinkin, joskin särön luonne oli hieman tummahko, kuten bassopedaalilta odottaakin. Blend toimii siis myös kompression kanssa, eli jos Grit-säätimen vetää nollaan, pedaali toimii samalla periaatteella kuin Philosopher’s Tone -kompura. Monipuolisuutta toiminnan hallintaan tuo Blend-säädin, joka mahdollistaa studiomaailmasta tutun rinnakkaiskompression. Pääasiassa päädyin hieman korostamaan ylätaajuutta, jotta säröpedaalien sointiin sai riittävästi kirkkautta. Nyt kompressorin mukana on germanium-diodeilla toteutettu säröpiiri, jota säädetään Grit-hanikasta. Se on kuitenkin suunnattu basisteille, ja on sävysäätimen sijaan varustettu säröpiirillä, joka on kytkennällisesti puhtaan soinnin rinnalla. Lisäksi pääsin myös hieman sitarmaisen soundin lähteille miedommilla säröasetuksilla ja yhdellä kielellä soittaessa. Soundiin saa tällä tavalla enemmän selkeyttä tai sitten voi avata Blend-säädön kokonaan, jolloin särö pääsee täysin valloilleen. 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 54 13.8.2019 19.52. Näin saa soundiin mukaan puhtaan signaalin transientteja ja kompression vaikutus kuuluu ja tuntuu hiljaisten sävelten tukemisena eikä kovempien pikkien tasaamisena. Germanium Gold Micro ei ole niin monipuolinen sävyiltään kuin Disnortion, mutta tuottaa itsessään laadukkaan särön. Blend-säätimellä voidaan miksata portaattomasti puhdasta signaalia kompressoidun kanssa. Kuten Disnortion Microssa, tässäkin on tuhdisti ja dynaamikaltaan laajasti soiva säröpedaali. Hauska peli. Säätö toimi kuten odottaa sopii, eikä tästä jäänyt nokan koputtamista. Särö on hyvä, jopa vahvistinmainen, keskialuevoittoinen ja mukavan dynaaminen. Viimeinen silaus annetaan volumella, jolla säädetään yksinkertaisesti pedaalin lähtövoimakkuus. Blendja Sustain-säätimien yhteispelillä onkin helppo etsiä omaa korvaa parhaiten miellyttävää kompressiota. Toimiva konsepti
Aika nopeasti kävi toki ilmi, että omimmillaan tämä pedaali on raskaamman rockin soundeissa, mutta esimerkiksi vahvistimen häiritsevään verkkohurinaankin voi tätä pedaalia kokeilla lääkkeeksi. Pidempiä säveliä ajatellen onkin sitten syytä hakea pidempää Release-aikaa, muuten ne katkeavat kesken kaiken. Distortion Micro, Germanium Gold Micro ja Class A Boost olivat henkilökohtaiset suosikkini. Tämä on staccatomaisessa metallikomppauksessa se kaikkein puhtaimman soundin tuottava vaihtoehto, jolla saa kyllä sävelten välillä kaikki vinkunat ja hurinat pois näppärästi. Release-säätimellä taas vaikutetaan siihen, miten nopeasti kohinaportti sulkeutuu. Gatekeeper Micro Gatekeeper Micro on kohinaportti, jossa on kaksi säädintä. www.riffi.fi 4/2019 55 Pigtronix Minipedaaleja kitaralle ja bassolle • valmistettu Yhdysvalloissa Philosopher’s Tone Micro • optinen kompressori • toimii 9 voltin jännitteellä, sisäinen käyttöjännite 18 volttia • hinta: 144 e Philosopher’s Bass Compressor Micro • optinen kompressori bassolle säröpiirillä • toimii 9 voltin jännitteellä, sisäinen käyttöjännite 18 volttia • hinta: 159 e Philosopher’s Tone Germanium Gold Micro • optinen kompressori germanium-säröpiirillä • toimii 9 voltin jännitteellä, sisäinen käyttöjännite 18 volttia • hinta: 179 e Disnortion Micro • säröpedaali • toimii 9 voltin jännitteellä, sisäinen käyttöjännite 18 volttia • hinta: 155 e Octava Fuzz • oktaaveri fuzz-piirillä • toimii 9–18 voltin jännitteellä • hinta: 179 e Class A Boost Micro • buusteri A-luokan kytkennällä • toimii 9–18 voltin jännitteellä • hinta: 79 e Gatekeeper Micro • kohinaportti • toimii 9 voltin jännitteellä • hinta: 135 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Kaiken kaikkiaan erinomainen ja edullinen pedaali buustaukseen, ja tarvittaessa myös puhtaan linjasoundin tukevoittamiseen. Laadukkaita ovat Eivät jättäneet nokan koputtamista nämä pedaalit. Jos sen jättää täysin kiinni, niin kohinaportti menee kiinni salamannopeasti heti kun sävelen demppaa. Class A Boost Micro on toteutettu analogisella A-luokan kytkennällä, jossa on käytetty erillisiä, ”diskreettejä” JFET-transistoreita. Soittimen soundi pysyi samanlaisena, vaikka Level-säädintä nosti enemmänkin. Vaikka buustaus itsessään pysyy puhtaana, niin tämä on erinomainen pedaali ajamaan vahvistinta sinne särön puolelle. u 50-55 Mooer_Pigtronix.indd 55 13.8.2019 19.52. Thresholdilla haetaan sopiva kohta sen mukaan, kuinka paljon signaalia Gatekeeper Micro vaatii portin avautumiseen. Ja tietysti osa viehätystä on sekin, että pedaalien hinnat ovat melko maltilliset. Kokeilu kannattaa aloittaa aivan nollasta ja hakea sitten omaan soittotyyliin ja soundiin sopiva kohta, sillä säätimen toimintaalue on varsin laaja. Jos haluaa enemmän headroomia, voi pedaalia käyttää myös yhdeksää volttia korkeammalla jännitteellä aina 18 volttiin asti. 029 0800 835 • www.soundtools.fi Class A Boost Micro Tämä on yksinkertainen kuin mikä. Valmistaja itse kuvailee pedaalin soundia lämpimäksi ja taajuusvasteeltaan lineaariseksi (20 Hz – 20 kHz), ja kummankin väittämän voin kyllä allekirjoittaa. Pedaalissa on ainoastaan yksi namikka, Level, jolla säädetään buustauksen voimakkuutta. Kokonaisuutena seitsikko jätti erinomaisen vaikutelman riittävän omaperäisellä toteutuksellaan ja laadukkaalla, dynaamisella soundillaan. Sitäkin täytyy kiittää, että monessa pedaalissa pieneen pinta-alaan on saatu mahtumaan paljon toimintoja ilman, että käyttö olisi mitenkään hankalaa. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Soundin ”lämpö” toki on melko hienovaraista, mutta pedaalissa kuitenkin on pieni vivahteensa, jota voisi kuvata ehkä hieman ”pehmentäväksi”. Pedaali ei kuitenkaan automaattisesti tuplaa käyttöjännitettä. Voin vilpittömästi sanoa, että pidin Pigtronix-seitsikosta paljon. Varaa voimakkuuden nostoon on 20 desibeliä, ja se on todellakin puhdasta aivan loppuun saakka
Wear-potikalla päästään käsiksi tallennusmedian ja äänipäiden kuluneisuuden eli ylätaajuuksien häviämisen hienosäätöön. 56-57 Strymon.indd 56 12.8.2019 19.23. Kunkin äänipään voimakkuustaso on asetettavissa täydelle tai puolelle teholle. Jälkimmäisten kytkeminen itsenäisesti päälle mahdollistaa poikkeuksellisen monimutkaisten rytmikuvioiden sekä mitä psykedeelisimpien atmosfäärien luonnin. Soundin huojuvuuteen ja sävelkorkeuden heittelyyn voidaan puolestaan vaikuttaa viereisellä Mechanics-säätimellä. Kuinka kunnianhimoisessa tavoitteessa on onnistuttu. Stereokäytössä jokainen pää voidaan lisäksi panoroida täysin itsenäisesti. Rec Level -säädintä avaamalla delaysoundiin voidaan annostella saturaatiota aina pienestä lämpöisyydestä todella rujoon vihlontaan saakka. Low Cut mahdollistaa nimensä mukaisesti delay-toistojen alataajuuksien leikkaamisen. Spacingsäätimellä kontrolloidaan Volanten kolmen ensimmäisen äänipään välistyksiä, Time-säädön vaikuttaessa neljännen pään viiveeseen (haluttu tempo voidaan taputella laitteeseen myös Tapkytkimellä). 56 www.riffi.fi 4/2019 A ina siitä saakka kun Syd Barrett ja David Gilmour loihtivat Binson Echorecillä happoisen upottavia äänimattoja 1960ja 70-lukujen Pink Floyd -levytyksille, on tuo maaginen laatikko kiehtonut uusia kitaristisukupolvia aina näihin päiviin saakka. Vuosien varrella lukuisat pedaalinikkarit ovat yrittäneet vangita olennaisimman sen tuottamasta persoonallisesta äänimaailmasta omiin näkemyksiinsä, vaihtelevin tuloksin, mutta kun haasteeseen tarttuu laadukkaista efekteistään tunnettu Strymon, odotukset ovat tavallistakin korkeammalla. Otetaanpa asiasta selvää. Spacing-säädössä on neljä alaryhmää: Even (neljäsosa, pisTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Strymon Volante – kaikuja menneisyydestä Strymon on ottanut uutuuspedaalillaan tehtäväkseen paketoida kolme himoittua takavuosien delay-tyyppiä yksiin kuoriin. Säätövaraa riittää Strymon Volanten säädinpaneelin keskiosaa hallitsevat kahdeksan painiketta, joilla määritetään neljän äänipään playbackja feedback-reitityksiä. Pedaalin vasen puoli on pyhitetty soundin muokkaukseen tarkoitetuille kontrolleille. Valinta tapahtuu painamalla ja pitämällä toistopään painiketta pohjassa noin sekunnin ajan. Autenttista huojuntaa Magnetic Echo Machine -alaotsikolla markkinoitava laite ei pyri ainoastaan toisintamaan italialaisen magneettisen kiekkokaiun tuottamaa resuista äänimaailmaa vaan lisää soppaan myös oman versionsa nuhjuisesta nauhakaiusta sekä puhtaammasta, 50ja 60-lukujen huippuluokan kelakoneita jäljittelevästä studioviiveestä
Strymon Volantea voidaan käyttää myös instrumenttija linjatason laitteiden kanssa. Se on luonteeltaan miellyttävän heleä, menemättä missään vaiheessa liian lätiseväksi tai hajanaiseksi. 300 mA. Jälkimmäiseen voidaan kytkeä paitsi keinupoljin myös esimerkiksi Strymonin erikseen ostettava Multi Switch Plus, jonka avulla muun muassa Speed-asetuksia voidaan hallita ”etänä”. Takapaneelista löytyvä USB-portti mahdollistaa tietokoneyhteyden midi-kontrollia varten. www.riffi.fi 4/2019 57 Strymon Volante Neljän äänipään delaypedaali • kolme erilaista delay-tyyppiä (drum, tape, studio) • kontrollit: rec level, low cut, mechanics, wear, time, repeats, spacing, spring (reverb level), echo level. Luuppi voidaan On-kytkimellä hetkellisesti asettaa reversemoodiin. Hold-moodissa samainen kytkin poistaa äänityspään ja toistaa viimeisintä luuppia äänenlaadun kärsimättä. Favourite-kytkimen avulla voidaan tallentaa ja hakea preset-asetuksia. Nykypäivän mukavuudet ja luotettavuus ovatkin yksi Volanten valteista, ja vaikka sitä ei varsinaisesti edulliseksi pedaaliksi voikaan kutsua, kirpaisu helpottaa kummasti kun ajattelee ostavansa käytännössä neljä efektiä yhdessä paketissa. Tarjolla on myös viisinapaiset midi-liitännät sekä Exp-liitäntä ulkoisia kontrollereita varten. Inst/line switch • tap tempo • Sound On Sound-/loopperitila • 100 % analoginen kuiva slgnaalitie A-luokan stereo-JFET-etuasteella • stereoliitännät sisään ja ulos • midi sisään ja ulos, midi-ohjattavissa • ekspressiopedaaliliitin • virrantarve: 2,1 mm 9V DC miinus keskellä virtalähde. Sound On Sound -tilassa Tap-kytkin toimii myös luupperina. u 56-57 Strymon.indd 57 12.8.2019 19.23. Erityisesti syntetisaattorikäyttöön tarkoitetussa Line-asennossa se tarjoaa soittajalle 10 desibeliä lisää puhdasta ”headroomia”. Volanten delay-tyyppien – käyttäjän niin haluaman – rähjäisyyden huomioon ottaen kaiun siisteys istuu kokonaisuuteen juuri passelisti. Buttons: playback heads (x4), feedback on/off (x4). Kaikkien eri yhdistelmien iskostaminen selkärankaan vie hetken jos toisenkin ja ohjekirja on hyvä pitää tämän prosessin aikana käden ulottuvilla. Moderneja mukavuuksia Vanhojen efektilaitteiden soundimaailman lämpö ja persoonallisuus ovat monien nykypelimannien mieleen, mutta vuosikymmeniä keikkaja studiokäytössä marinoituneet laitteet ovat usein turhan herkkiä ja hauraita – kysynnän ja tarjonnan lakien ajan saatossa turvottamien hintojen suolaisuudesta puhumattakaan. Normaalikäytössä On-kytkimellä pedaali kytketään päälle tai saadaan oskilloimaan pitämällä kytkintä pohjassa. Ne myös riittävät enemmän kuin mainiosti saattelemaan soittajan sooniselle tutkimusmatkalle, joka vie helposti mennessään tunneiksi kerrallaan. Toggles: type (drum/tape/studio) ja speed (half/ normal/double). Painunkin tästä takaisin jammailemaan Echoesin tahtiin. Vaikka oppimiskäyrä Volanten syvimpiin saloihin onkin siis sinänsä jyrkähkö, perustoiminnot ovat kuitenkin sisäistettävissä suhteellisen helposti. Lisäksi käyttäjä voi valita true bypass -tilan ja bufferoidun ohituskytkennän väliltä. Virtalähde toimitetaan pedaalin mukana • True Bypass ja bufferoitu bypass valittavissa • hinta: 435 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Saa tulla muistuttamaan ruokailun tarpeellisuudesta parin tunnin päästä. 010 231 2460 • www.customsounds.fi teellinen kahdeksasosa, kahdeksasosa, kuudestoistaosa), Trioli (neljäsosa, neljäosatrioli, kahdeksasosatrioli, kuudestoistaosatrioli), Golden (kultainen leikkaus) sekä Silver (hopeinen suhde). Vaikka Volante tarjoaakin säätövaraa runsain mitoin, toimintojen monipuolisuudella on myös kääntöpuolensa: laitteen kannessa törröttää kaikkiaan 21 erilaista säädintä, vipua ja nappulaa, ja monet toiminnoista vaativat niistä useamman samanaikaista käyttöä – toiset vielä samanaikaisesti pedaalia päälle polkaistaessa. Volante on varustettu myös itsenäisellä jousikaiun mallinnuksella, jota voidaan käyttää sellaisenaan ilman pedaalin muita toimintoja. Timen toiminta on riippuvainen viereisen Speed-kytkimen asennosta (half: 400 millisekuntia, normal: 200 millisekuntia, double: 100 millisekuntia), kun taas Repeats-säätimellä hallitaan feedbackin määrää. Pedaalissa on Tap-kytkimen lisäksi kaksi muuta jalkakytkintä, jotka toimivat kahdessa tilassa
Esimerkiksi kanavakorjainten säätö käy suoraan sormenpäällä kosketusnäyttöä pyyhkien tai täppäämällä ensin näytöstä haluttua parametria, jota voi sen jälkeen säätää niin ikään näytössä olevalla liukusäätimellä. Jos fyysinen hanikka tuntuu kädessä paremmalta, voi valittua parametriä säätää myös masterlohkon kookkaalla data-potentiometrillä. Oppimiskynnystä madaltaa muutoinkin se, että pääsääntöisesti toimintoihin pääsee käsiksi sekä näytön että painikkeiden kautta, joten kovin pitkiä hetkiä ei tarvitse ymmällään olla – vaihtoehtoinen tapa on useimmiten ihan hyppysten ulottuvilla. Tai sitten voi vaihtohtoisesti pitäytyä kokonaan fyysisissä säätimissä ja käyttää masterlohkon neljää painokytkintä ja niiden pariksi sijoitettua neljää säädintä kyseisten parametrien hallintaan. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Topp Pro T2208 – yksi liuku on riittävästi Klubikeikalla tarvitaan kompakteja työkaluja ja tämä mikseri mallaa siihen mittakaavaan kuin kuokka Jussin kouraan. Pienempään koloon sopivat etäohjaukseen ja käyttöjärjestelmän päivityksiin tarkoitettu USB & Ethernet -kortti tai edellä mainittu WLAN-kortti. Toimittaa tehtävänsä vaan nykyaikaisemmin konstein. Etenkin, kun kuuteen DCA-ryhmään voi niputtaa kanavia paketteina, jolloin esimerkiksi kaikki rumpukanavat, kuorot tai vaikka kosketinkioskin saa hallintaan yhteisen liu’un alle. Ryhmien muodostaminen käy helposti ja tämänkin ominaisuuden käyttö sujui intuitiolla suit sukkelaan. Kanavat balanssiin Komboliitinten ansiosta takalevyyn on saatu mahtumaan tulot niin mikrofonikuin linjasignaaleillekin joka kanavassa. 16 mikrofonikanavaa ja kaksi linjatason stereokanavaa riittävät mainiosti perusbändin äänentoistoon ja stereomateriaalin tallentaminen sekä soitto käyvät nekin päinsä takalevyyn kiinteästi asennetun USB-väylän kautta. Käyttötuntien karttuessa seuloutuu varmasti sitten se itselle ominaisin lähestymistapakin. Vaikka digimiksereiden myötä tilanteiden ja asetusten ohjelmointi ennalta onkin muodostunut oleellisen osaksi työnkuvaa, on lennossa tehtävien säätötoimien nopeus yhä keikalla elinehto. Korttien kanssa on kuitenkin tehtävä eräitä valintoja, sillä mikserissä on fyysiset paikat vain kahdelle lisäkortille. Laajempaa näkymää ja useamman kanavan samanaikaista säätöä varten Topp Prolla on iPad-sovelma, jonka käyttöä langattomasti tukee mikserin takalevyssä oleva korttipaikka. 58-59 Topp pro.indd 58 13.8.2019 19.54. T2208:n kosketusnäyttö ja kattava lajitelma pikavalintanäppäimiä tekevät toiminnosta toiseen hyppelyn ja kanavien selaamisen varsin sujuvaksi, joten käytännössä yksi kanavaliuku riittää paljon pitemmälle kuin ensi alkuun uskoisikaan. Isompi paikka on puolestaan varattu digitaalisen audioliikenteen kasvattamiselle ja valittavana ovat joko 32-kanavainen Dante-kortti tai saman kanavamäärän USB-kortti. Oman paikallisverkon pystytys ei siten vaadi erillistä reititintä – mikserin oma WLAN-kortti antenneineen huolehtii siitä. 58 www.riffi.fi 4/2019 O lemukseltaan T2208 on selkeä keikkamikseri runsaine analogiliitäntöineen
Merkki on uusi ainakin näillä seuduilla, mutta taustalla on varhaiselta 1970-luvulta asti laitteita muille brändeille valmistanut taiwanilainen Seikaku. Ne ovat helppoja käyttää ja niillä saa lauluun tai instrumenttisooloon käyttökelpoista lisämaustetta. Itse ekvalisaattori on sommiteltu yhtä joustavaksi – minkä tahansa kaistan voi tarkata mihin hyvänsä kohtaan audiokaistaa ja vaikutusalueen leveyden voi säätää portaattomasti hyvin laveasta erittäin kapeaksi. 050 556 4140 • www.avmarketing.fi Kanavien sisäinen prosessointi on kattavaa, mutta jos pakottavaa tarvetta ulkolaitakaluston kytkemiseen kuitenkin esiintyy, on kahdeksassa ensimmäisessä kanavassa sitä varten inserttipisteet. Ei siis ihme, että näkemystä valmistajalla tuntuu riittävän, eikä osaamisenkaan kanssa tee heikkoa. Leipäkeikalla klubissa näillä pärjää kyllä vallan mainiosti. 58-59 Topp pro.indd 59 13.8.2019 19.54. Kahden varsinaisen efektisyötön lisäksi kanavissa on onneksi lähdöt kahdeksalle auxille, ja niistä varmaan liikenee monitoroinnin ohessa jokunen kappale ulkoisille efektiprosessoreillekin. T2208:n kaikuohjelmista huone ja halli muistuttuvat sävyltään aika paljon toisiaan, kun taas levykaiuksi nimetty kolmas vaihtoehto poikkeaa edellisistä jo selvästi. Yllättävän onnistuneiksi osoittautuivat myös kaiun ja modulaatioiden yhdistelmät, joille keksii kyllä käyttötilanteita aivan ponnistelematta. Jokaisesta kanavasta voi siis itsenäisesti lähettää signaalia sekä FX1että FX2-prosessoreille, joiden tuotokset ohjautuvat edelleen päälähtöihin. Sama varaus pätee myös kanavakorjaimeen – Topp Pro ei nimittäin houkuttele käyttäjiä näytölle piirtyvillä vuosikertalaitteiden naamakuvilla tai mystisillä yhden säätimen taikakonsteilla, vaan lähtökohtana ovat yleispätevät työkalut, joita täytyy osata käyttää. Yhteydet digiverkkoon tai moniraitaiselle tallentimelle järjestyvät lisäkorteilla, ja vakioliitännöissä on huomioitu erilaiset käyttötilanteet hyvin. Soinniltaan plate miellytti kolmikosta eniten, pitemmät huoneja hallikaiut kun väpäjävät haipuessaan hieman liikaa minun makuuni, joskin toisaalta hienoinen vireen lasku niiden hännissä loi aika mukavaa eloa sointiin. Viive sekä sen stereoversio toimivat oikein hyvin. Näilläkin eväillä pystyy keikan hoitamaan erittäin hyvin, mutta syöminen kasvattaa tunnetusti nälkää. Virkistävä ja hatunnoston arvoinen linjaus. Kaikissa kolmessa on samat säädettävät parametrinimikkeet, joilla kaiun peruskokoa, esiviivettä, kestoa, sekä korkeiden taajuuksien vaimennusta hallitaan. Jos taas mikseriä käyttää tavoitteellisen demon työstöön, jotakin ulkoista kalustoa voisi varata tueksi. www.riffi.fi 4/2019 59 Topp Pro T2208 Digitaalimikseri • 16 monokanavaa, mikrofoni/linjakäyttöön • 8 kanavassa inserttiliitäntä • 2 stereokanavaa • 8 balansoitua aux-lähtöä • balansoitu päästereolähtö, rinnan sekä XLRettä jakkiliitännät • balansoitu lähtö tarkaamokaiuttimille, oma volumesäätö • 2 kuulopkelähtöä, omat volume-säädöt • 2/2-kanavainen USB-audio-liitäntä • 2 korttipaikkaa kontrollija audiokäyttöön Hintaluokka alle 1700 e Lisätiedot: AV-Marketing Puh. Tremolo huojuttaa ääntä pehmeästi stereona, flanger ja chorus poreilevat musikaalisesti ja ovat esimerkiksi kitaralle tai sähköpianolle aivan oivallisia. Efektit mukaan T2208:n sisällä on kaksi erillistä ja yleiskäyttöistä efektiprosessoria, jotka kytkeytyvät perinteisellä aux-tyyppiselä reitityksellä. Kaiutetulle ja kuivalle signaalille on vielä erikseen omat voimakkuudensäätimensä. Prosessorit ovat keskenään identtisiä, kumpikin osaa samat 14 eri efektilajia, joiden joukossa on kolme kaikutyyppiä, kaksi viivettä sekä päälle modulaatioita tremolosta chorukseen ja flangeriin. Modulaatiot ovat nekin oikein ilahduttavia. Siinä kelpo syyt tutustua lähemmin tähän mikseriin. T2208:n soundipuoli on kunnossa ja käyttöliittymän juju aukeaa verraten vaivattomasti. Topp Pro. Nelialueinen täysparametrinen kanavakorjain on varustettu erillisillä ylija alipäästösuotimilla, joiden rajataajuudet voi asettaa mihin tahansa kohtaan 20 Hz – 20 kHz audioaluetta. Jälki on sitten juuri niin musikaalista tai kökköä kuin säätäjän käpälästä irtoaa. Kaiun ja viiveen sekä kaiun ja eri modulaatio-efektien yhdistelmät täydentävät paletin. Suodintyyppejä eri jyrkkyyksineen on mahdottomasti, peräti 20 erilaista kummallekin filtterille. Dynamiikan muotoiluun on erikseen kompressori sekä kohinaportti, kumpainenkin kattavilla perussäädöillä varusteltuna ja helposti tilanteeseen passattavana. Edullisen hintaluokan digimiksereiden joukkoon Topp Pro on tervetullut uusi tekijä, jolla on sopivasti omannäköisensä paketti tiukasti koossa. Sillä edellytyksellä, että niin kompressorin kuin kohinaportinkin toimintaperiaatteeseen on siinä määrin perehtynyt, että ymmärtää eri parametrien merkityksen ja vaikutuksen. u Lisäkorteille on kaksi paikkaa: yksi audioyhteyksiä varten ja toinen ohjelmiston päivityksiin sekä etäohjaukseen
Päällesoittoja tehdään ehkä kotona tai jossain pienemmissä paE-Studio, V3 – maaseudun rauhassa, metropolin tuntumassa Kaapelitehtaalla 2004 aloittanut ja vuodesta 2010 Pitäjänmäellä entisen Soundtrack-studion tiloissa toiminut E-Studio otti rohkean askeleen ja siirtyi kaupungin hulinoista Sipoon seesteiseen tunnelmaan. Runsasta luonnonvaloa tulvehtii niin soittohuoneisiin kuin miksaamoonkin. Päädyttiin siis skannaamaan lähiseutujen myyntikohteita uuden studion rakentamiseksi. Samaa kokemusperäistä juurta ovat myös liukuoven tapaan liikkuvan diffuusoriseinän taakse soittotilassa kätkeytyvät piuhanaulakko ja tarvikehyllykkö. Tallistapa saataisiin mainiot raamit studiolle, kun ei sinne koskaan oltu hevostakaan ehditty tuoda. Studiopäällikkö Jyri Riikonen ja äänittäjä/tuottaja/miksaaja Petri Majuri näkivät paikan potentiaalin. Avaraa tilaa vaikka big bandille Sisällä studiorakennuksessa kaikki on uutta ja raikasta. – Osattiin esimerkiksi huomioida sellaisia asioita, että miten työn aikana liikkuu, aloittaa Riikonen, Majurin naurahtaessa perään: – Tietää mihin ite on jossain kompuroinut! – Pieniä yksityiskohtia, jotka vaikuttavat paljon siihen millaista siellä studiossa on olla, täsmentää Riikonen. Sekä tarkkaamon sommittelu sellaiseksi, että äänittäjän ja tuottajan lisäksi siellä on tilaa muusikoillekin. Kokonaan pois, no undo… 60-61 Aamukahvi419.indd 60 14.8.2019 19.22. Päätarkkaamon kivijalka on juuri ja juuri ikkunasta sisään mahtunut 52-kanavainen Studer A994 -mikseri, joka on sessioissa tarvittavien kanavamäärien käsittelyyn lyömätön peli. Ensimmäinen luonnos ei toki vienyt suoraan maaliin. Nyt voidaan jo todeta, että akustikko Kimpi Huismanin johdolla tuo asetettu tavoite myös saavutettiin. Sipoon Gesterbystä löytyi sopiva kiinteistö, johon kuului näppärän asuinrakennuksen lisäksi myös pieni siisti hevostalli ylisille kunnostettuine kokoustiloineen. Tyypillinen levyprojekti sisältää viikon äänityksiä ja toisen miksauksia, ei kuitenkaan välttämättä peräkanaa. Lasisten liukuovien taakse sijoittuvat eriöt ovat nekin verraten suuria. Suunnitteluvaiheessa päämääräksi asetettiin Pitäjänmäen vanhaa salia eläväisempi ja akustisille soittimille enemmän tukea antava sointi. – Tänä päivänähän tehdään hirveän paljon äänityksiä myös muualla, ja usein vain osa äänitetään täällä. Isossa soittosalissa on myös korkeutta hulppeasti, mikä luo kelpo puitteet etäja tilamikkien käytölle. Esimerkiksi big band -kokoonpanon sijoittelu käy leikiten. Kun yrityskumppanitkin lämpenivät ajatukselle, ryhdyttiin toimeen. Isoimpaan ”akvaarioon” mahtuu helposti flyygeli, mellevä rumpusetti tai vaikkapa puhallinsektio, ja näköyhteys pääsaliin sekä tarkkaamoon on esteetön. Rakennettiin käytännössä vain yksi siipi lisää studioon, muuten tämä on ulkoasultaan alkuperäisessä kunnossa, Riikonen kertoo esitellessään tallista studioksi muutettua rakennusta. Gesterby on alle puolen tunnin ajomatkan päässä lähimmästä metroasemasta, vaikka miljöö onkin ehtaa maaseutua. Kokemus monissa eri studioissa työskentelystä auttoi parivaljakkoa suunnittelemaan käytännöllistä työympäristöä. Että se käy helposti ja luurikytkennät sun muut on yksinkertaisia tehdä, Riikonen tähdentää. Sijainti oli oiva. 60 www.riffi.fi 4/2019 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Tarkkaamon analoginen moniraituri saa nykyisin olla kuitenkin jo melko rauhassa – ei tosin suurten nauhakulujen vuoksi vaan sen takia, että nykymuusikoilla on taipumus kauhistua kun kuulevat, että uusintaotto todella pyyhkii edellisen pois. Aamukahvilla TEKSTI: LAURI PALOPOSKI, KUVAT: ILONA SAVOLA, LAURI PALOPOSKI P ontta muutolle toi Pitäjänmäen rakennuksen mittava korjausvelka, jota talon omistaja koetti kammeta vuokralaistensa kontolle. – Kuuntelun pitäisi olla tarkkaamossa sellainen, että siellä on hyvä myös soittaa. – Tämä oli ensimmäinen missä oli kaikki asiat olemassa ja kokoluokka oikea. Talokaupoistakin siinä jo keskusteltiin, mutta kohteen rapistuneisuus, jyrkkä hintapyyntö ja tieto tontin vuokrasopimuksen lähestyvästä päättymisestä torppasivat ostoja remonttiaikeet. – Kyllähän me piirrettiin tämä varmaan neljä kertaa, vaihdettiin kulkusuuntia ja sijoitettiin tiloja eri tavalla… Kuka viulut maksaa
60-61 Aamukahvi419.indd 61 14.8.2019 19.22. – Nyt voi pitää fokuksen musassa ja keskittyä siihen kokonaan, tekemään vaan mahdollisimman hyvää duunia, Riikonen kuvailee, ja jatkaa: – Pelipuolella meillä on 90 prossaa asiakkaista kansainvälisiä, ja jo pelkästään sen sopimusrumban pyörittäminen on monimutkaista ja aikaavievää, vaikka siinä myydään selkeästi vaan työtä. – Tulee valmista aika nopeasti, kun ei soiteta demoraitaa vaan se oikea, sujauttaa Majuri lopuksi. – Musiikin soittamista tässä yritetään pitää yllä – että bändit voi soittaa yhdessä ja se käy mahdollismman helposti, Riikonen avaa. Soundi on hyvä ja vuodot ei oo pahoja… sitä et saa missään päällesoittamalla raita kerrallaan siellä sun täällä läppärimeiningillä, täsmentää Majuri. – Sieltä tulee välillä ihan loistavia ideoita soittajilta: että jos sen soittaisikin näin, vaikka se onkin kirjoitettu noin, Majuri kuvailee, ja Riikonen jatkaa: – Hetkeen reagoimista: että joku linja kuulostaakin paljon paremmalta, kun vedetään yhdessä! E-Studiolla uskotaan, että vanhan koulukunnan metodeille on myös tulevaisuudessa kysyntää. Pelimaailmasta on vain lyhyt ajatusloikka elokuvatuotantoihin, joissa E-Studion luontainen rooli on palvella nimenomaan isompien kokoonpanojen äänityspaikkana. – Se on kasvanut koko ajan ja varmaan kasvaisi edelleen, jos sitä vaan kasvattaisi… Meillä kaksi kundia tekee sitä nyt täyspäiväisesti ja se oikeastaan riittää – suhde on hyvä: liikevaihdosta 60–70 pinnaa on musaa ja loppu sitten pelipuolta, Riikonen avaa. – Loppujen lopuksi tämä on todella kustannustehokasta ajankäyttöä, Riikonen kiteyttää. – Ei vedetä liian täyteen, annetaan tilankin soida, maalailee Majuri vuorostaan. Kerralla laskutettava studiosessio saattaa näyttää isolta menoerältä, mutta kokonaisuutena projektin kulut voivat jäädä murto-osaan, jos yhteissession tuloksia verrataan yksittäisiä trackeja ostamalla koostetun materiaalin hintaan. – Että on hyvä tilanne soittaa livenä purkkiin. Riikonen toteaa, että tämä toimii: muutaman filmin musiikkiäänitykset vuodessa on sopiva annos, eikä intresseissä ole sukeltaa elokuvien äänituotantoon syvemmälle – filmiteollisuus on kuitenkin pieni ala, jolla toimii jo monta vakiintunutta tekijää. Se vaatisi kuitenkin oman koneistonsa huolehtimaan myynnistä ja markkinoinnista sekä sopimusasioiden hoitamisesta. E-Studion toimenkuvaan kuuluu pelin yleisen äänimaailman suunnittelu ja sopivien äänten tuottaminen, olipa kyse jonkun hahmon askelista, tuulen huminasta tai sortuvan sillan rytinästä. – Kun on hyvä sali jossa soitetaan, niin siinä tulee semmoinen makea tila mitä on erittäin vaikea luoda millään digitaalisilla vermeillä. Ryhmä tuo siihen aina heti jonkun kombinaation, mitä ei löydy mistään muualta, jatkaa Riikonen. www.riffi.fi 4/2019 61 joissa ja sitten se matsku tulee takaisin tänne miksattavaksi, Riikonen kertoo. – Onneksi se soittaminen ei ole katoamassa minnekään, niin paljon meilläkin bändejä käy. Ryhmädynamiikan puolesta Avarat tilat on suunniteltu nimenomaan kokonaisten yhtyeiden taltioimiseen, vaikka päällesoitot ja yksittäiset täydennysraidat kuuluvatkin olennaisena osana prosessiin. Näin jo pelkästään sen vuoksi, että filmi-, pelija musiikkituotannoissa korvauskäytännöt ovat niin kaukana toisistaan, että kaikkien kiemuroiden hallinta olisi kohtuuttoman työlästä pääasian ohessa. Hän toteaa, että yhteissoitto myös tuottaa luontaisesti yhtenäisen äänikuvan. – Hirveän monet tekevät master-diilejä, joissa artisti itse maksaa sen levytyksen vaikka julkaisija olisi iso levy-yhtiö, kertoo Riikonen ja toteaa, että suurin piirtein puolet studion varauksista on juuri tällaisia tapauksia. Samalla moni sovituksellinen asia loksahtaa luontevasti paikoilleen. Ja selkeästi on nähtävissä, että levy-yhtiötkin ovat alkaneet nyt huomata ettei tämä perinteinen tapa olekaan niin kallista, Riikonen kertoo. – Kun soitetaan yhdessä, ihmiset kuulee saman tien miltä se kokonaisuus kuulostaa, täydentää Riikonen. Musiikkiäänitykset ovat E-Studion toiminnan runko, mutta sen rinnalle kuutisen vuotta sitten aloitettu peliäänituotanto on jo merkittävä tekijä. Levytai tuotantoyhtiön suuntaan toimintaa ei ole myöskään viety, vaikka omaa studiota työllistävä artistirosteri kuulostaakin kätevältä. Jos pakettiin tarvitaan myös musiikkia, tehdään yhteistyötä säveltäjien ja artistien kanssa, jotka huolehtivat itse omista sopimuksistaan työn tilaajan kanssa. Studiolaskua ei aina kirjoiteta levy-yhtiölle. – Sitähän se on, yhdessä soittamista… että pystyy reagoimaan toisten tekemisiin koko ajan
Tässä vaiheessa nälkä oli kasvanut syödessä ja olimme kuulleet dynamiikkaprosessoinnista. Olen toisaalta myös pyrkinyt suhtautumaan aina työkaluihin vain työkaluina ja tekemään saatavilla olevilla välineillä sen, mihin taitoni kulloinkin riittävät. Aluksi käytin Casio-kosketinsoitintani ohjaamaan äänikortin FM-syntesoijaa ja sittemmin myös syntikan omia soundeja. Erityisen huvittuneena tarkastelin teosta, jossa oli piirrettynä bändi esiintymislavalla. Ongelman ratkaisu synnyttää toisinaan uuden ja isomman pulman. Vastaus tähän kaipuuseen löytyi Sonyn kannettavasta Minidisc soittimesta, jonka ”Auto Rec Level” -toiminto tuntui tasaavan dynamiikkaa senaikaisiin kriteereihimme nähden varsin hyvin. 1990-luvun loppupuolella pyysin vanhempiani hankkimaan pc-tietokoneen äänikortin joystick-porttiin midiadapterin. Pitkään ainoat kondensaattorimikrofonimme oli elektreetikapselista ja 1,5 voltin paristosta väsätyt pallomikit. Niinpä linnunlaulua äänittäessään hän oli päättänyt karjaista reippaasti kohinan ehkäisemiseksi, kohina häipyi, mutta niin myös kaikki linnut lähipuista huudosta säikähtäneenä. Rumpalilla oli Fostexin kasettineliraituri, joka oli synkronoitu midisekvensseriin. Yläasteikäisenä muutama kaverini vihjasivat toisesta samanhenkisestä puuhastelijasta ja perustimme bändin. Hän oli huomannut, että voimakkaan äänen jälkeen nauhurin muutoin niin kiusallinen pohjakohina oli hetkisen merkittävästi vaimeampaa. Lauluäänityksissä signaaliketju meni siis miniplugilla minidisc-soittimen mikrofonituloon ja siitä kasiraiturille. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 4/2019 Niko Laasonen O len auttamatta liian nuori muistelemaan asioita ”ennen oli kaikki huonommin” -hengessä, mutta päätin pohtia oman toimintani varhaisia vaiheita hieman ja pohtia mitä siitä jäi käteen. Seuraavat vuodet vietimme sitten autotallissa äänitellen ja asioita kantapäitä kolhien opiskellen. Rumpuja äänittäessä bassorumpuun sullottiin kuulokkeet, koska ”nehän toimii samalla periaatteella”. Samalta ajalta on myös hiljattain löytynyt lukuisia aihetta käsitteleviä piirroksia. ••• Kokeilemalla opettelevasta taustastani johtuen nautin edelleen siitä oivaltamisen riemusta mikä syntyy, kun jonkin työssä ilmenevän ongelman pystyy ratkaisemaan kekseliäisyydellä ja pienellä määrällä rakentelua tai toisinaan olemassaolevia laitteita rempseästi väärinkäyttämällä. Kovan käytön seurauksena nauhuri kuitenkin antoi periksi ja siitä alkoi taipumukseni avata ja purkaa osiksi rikkinäiset ja toisinaan ehjätkin sähkölaitteet. ••• Eräs toinen kaverini oli myös tahollaan oivaltanut kasettinauhuriin sisäänrakennetun kompressorin toimintaperiaatteen. 62-67 Finale 419.indd 62 14.8.2019 19.37. Mistä kaikki alkoi. ••• Tikkurilan kirjaston musiikkiosaston ”musiikkiteknologia” -hyllyn ääressä vierailin useasti ja luin muutenkin aihetta sivuavat kirjat moneen kertaan. ••• Mikrofoneja meillä oli yhteensä kaksi, dynaamisia molemmat, merkistä en ole enää varma. Vierailimme myös useaan kertaan Iso-Roobertinkadun Radioduossa ostamassa milloin mitäkin tarviketta. Laitteesta riitti hupia vuosikausiksi, kun taltioin toisinaan dokumentaarisempaa sisältöä sekä myös ensiaskeliani viihdemusiikin parissa. ••• Jälkikäteen voidaan sanoa, että kiinnostukseni äänen tallentamiseen ja toistamiseen lienee alkanut siitä, kun nelivuotisyntymäpäivälahjaksi sain mikrofonilla varustetun My First Sony -kasettinauhurin. Lauluäänityksiin tarvittavan pop-filtterin rakennusohjeet löysimme muistaakseni tämän lehden sivuilta… ••• Neliraituri vaihtui Fostexin FD-8 -tallentimeen, jolla pystyi äänittämään kahta raitaa kerrallaan, mutta toistamaan kahdeksaa ZIP-levyltä. Erikoislaatuisen kuvasta tekee se, että siinä on piirretty äänentoistolaitteet kulmamonitoreineen ja jokaisesta laitteesta on myös piirretty kaapelointi asianmukaisesti
C U S T O M B O A R D S . www.riffi.fi 4/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A FENDERIN ODOTETTU UUTUUS ACOUSTASONIC TELE TULOSSA SYYSKUUSSA 2019 MUSIKANTTI OY, AHJOKATU 8, 40320 JYVÄSKYLÄ W W W . Reference 4 62-67 Finale 419.indd 63 14.8.2019 19.37. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO KEELEY CIOKS FULLTONE LEHLE MAD PROFESSOR KEMPER DISASTER AREA SQUARE PLUG WALRUS AUDIO viikingmusic.fi • Laajat valikoimat ja parhaat merkit • Hinnat ovat samat kuin kansainvälisissä verkkokaupoissa • Turvalliset ostokset: takuu ja huolto toimivat varmasti LEIKKAA IRTI JA VIE TREENIKSEN SEINÄLLE: Full confidence in sound
Treenien aikana kävi selväksi, että bändin kaikki brasilialaiset jäsenet olivat loistavia muusikoita ja seuraavana päivänä luvassa musiikillisesti hieno kokemus. Opiskeltavaan jazz-repertuaariin kuuluivatkin tunnetut bossanova-, choroja sambakappaleet aika tasaväkisesti ns. tasajakoinen/ kolmijakoinen). Varmaa on, että osa sydämestäni jäi Brasiliaan ja toivottavasti pääsisin pian uudelle vierailulle tähän musiikillisesti ja kaikilla muillakin tavoin viehättävään maahan. Jetlagin vaivaamat vähäiset yöunet höystettynä päivittäisellä matkustushässäkällä eivät tehneet asiaa helpommaksi, mutta siitä sitten vaan pokkana soittamaan suoraa lähetystä muutamalle sadalle tuhannelle radiokuuntelijalle! Nytpä ollaankin meikäläisen arjessa :) ••• No, konsertista selvittiin kunnialla lopulta ja hieman ennen puolta yötä oli aika siirtyä illallisen kautta ansaituille, mutta jälleen kerran liian lyhykäisille yöunille. Itse asiassa jazz-kitaran rinnalla käytettiin termiä brasilialainen kitara, jota esitettäessä käytetään nylonkielistä kitaraa ja klassisen kitaran opiskelusta tuttuja oikean käden näppäilytekniikoita. Tällaiset esiintymisvalmiudet kehittyvät vasta kymmenien ja satojen keikkojen myötä, kun liikkuuu oman ohjelmistonBrasilian kiertueella, osa 2. Eurooppalaisittain katsellen eksoottisia, erittäin maukkaita hedelmälajikkeita löytyy aamuja välipalaksi muutaman sentin hinnalla lähikaupoista, ja maukkaan ruoan lisäksi ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvin ystävällisiä. Syysterveisin, Kari Antila Clube do Choron keikkani tiivistelmä on kuunneltavissa osoitteessa: https://www2.camara.leg.br/camaranoticias/radio/materias/ PALCO-BRASIL/577009-KARI-ANTILLA-QUINTETO-LEVAJAZZ-CONTEMPORANEO-AO-CLUBE-DO-CHOROBLOCO-1.html 62-67 Finale 419.indd 64 14.8.2019 19.37. Luennointi ja tutustuminen yliopiston toimintaan oli sekä suuri kunnia, että myös mielenkiintoinen mahdollisuus parempaan ymmärrykseen brasilialaista musiikkia ja sen koulutusta kohtaan. Brasilialainen jazz-koulutus nojaa voimakkaasti maan omaan musiikkiperinteeseen, joka on rikkaudestaan huolimatta luonteeltaan lähes aina tasajakoista (vrt. Jo Rio de Janeirosta maan pääkaupunkiin Brasiliaan on vajaan parin tunnin lentomatka ja etäisyys on pyöreästi sama kuin Helsingistä Utsjoelle. 64 www.riffi.fi 4/2019 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a B rasilian sisällä matkustaessa selkeytyy maan koko paremmin. normaalin kansainvälisen jazz-ohjelmiston kanssa. Edessä oli ensimmäinen keikka tuiki tuntemattomien muusikoiden kanssa ja olimme hädin tuskin ehtineet soittaa sävellysteni teemat läpi. Aikaa puolentoista tunnin keikan harjoitteluun oli kaksi tuntia, jonka aikana käytiin läpi yhdeksän omaa sävellystäni ja muutama yhtyeen saksofonistin sävellys. Tuossa hetkessä olin tyytyväinen, että näitä oppivuosia on takanani riittävästi. sa kanssa eri puolilla maailmaa. Pat Metheny ovat asuneet Brasiliassa useita vuosia. Soundcheckin jälkeen selvisi, että itse asiassa konserttimme radioidaan myös suorana lähetyksenä isolle radiokanavalle! ••• Kansainvälisillä kiertueilla on bändin liiderin pidettävä pää kylmänä ja oltava valmiina seisomaan 110 % esitettävän ohjelmiston ja musiikkinsa takana, mukaanlukien erilaiset suunnanmuutokset keikoilla. Maan sisällä tämä on silti verraten lyhyt rupeama. Ei ihme, että monet kuuluisat muusikot kuten esim. Kun tähän lisätään vielä harmonisesti yltäkylläinen ja afrikkalaisperäisten rytmien rikastama Brasilialainen musiikki, niin muusikon näkökulmasta aletaan lähestyä taivasta. Tarvitaan kansainväliseen ympäristöön mietitty, selkeä artistillinen ”paketti” väli spiikkeineen päivineen. Tuohon muotoon nimeni paikallisittain vääntyi ja sillä mentiin. Brasilia kattaa noin puolet Etelä-Amerikan pinta-alasta ja 210 miljoonan asukkaan maan sisälle mahtuisikin kaksi Brexitin jälkeistä Euroopan Unionia! ••• Brasilian ilmastoa ja luontoa voi pitää paratiisimaisena, ja talvellakin päivälämpötilat pyörivät hieman 30 asteen yläpuolella, öiden jäädessä 21–27 asteen välille. Vierailulla kävi selväksi, että swing-tyyppinen kolmimuunteinen rytmiikka ilmiönä oli yllättävän vierasta monelle opiskelijalle. ••• Itse hankkiuduin kaupunkiin päivää ennen konserttiani ja heti saapumiseni jälkeen pidettiinkin sitten treenit Kari Antilla ”Brazilian Quinteton” kanssa. Tuo kuuluisa kulttuurikeskus edustaa ympäristönsä tapaan modernia arkkitehtuuria, ja yleensä siellä esiintyvät tunnetuimmat brasilialaiset ja ulkomaiset artistit pysähtyessään tässä 2,5 miljoonan asukkaan kaupungissa. ••• Toinen mielenkiintoinen havainto oli brasilialaisten yliopisto-opiskelijoiden into harjata hampaita ruokatunnilla. Brasilialaisten sanotaan olevan tarkkoja henkilökohtaisesta ja hampaiden puhtaudesta ja tämä kyllä konkretisoitui, kun ruokatunnilla kävin vessassa: peilin edessä 20 nuorta miestä jonotti vuoroaan päästä pesemään hampaitaan lavuaarille, harja kädessä ja soitin selässä! ••• Brasiliasta olisi ollut paljon muutakin kerrottavaa, mutta tämän kolumnin puitteissa alkaa olla aika lopetella. ••• Oma kiertueeni tärkein keikka oli Brasilian kaupungin keskustassa, Clube do Chorossa. Kun sitten kokoonnuimme konserttipäivänä kyseisen Clube do Choron esiintymislavalle, huomasin ilokseni, että äänentoisto ja kaikki muukin tekniikka oli kansainvälistä tasoa. Seuraavana aamuna pidettiin nimittäin Master classia Brasilian julkisen yliopiston jazz-linjan opiskelijoille
Saatavana nyt! 62-67 Finale 419.indd 65 14.8.2019 19.37. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi www.vikingpro.fi www.vikingproshop.fi viking @ vikingpro.fi RÄLSSINTIE 6, 00720 HELSINKI www.avmarketing.fi | info@avmarketing.fi Yksi tuote – monta käyttöä; verkkomonitori, tallennuskeskus, matalalatenssinen mikseri ja paljon muuta. www.riffi.fi 4/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Verkkokauppamme on nyt auki! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Kuljetuskotelot p
Tartte tulla saatana nenille hyppimään.” Luvatta, luvalla 62-67 Finale 419.indd 66 14.8.2019 19.37. Suomalainen on parhaimmillaan ollessaan altavastaajana, sillä meikäläinen luonne varustautuu helvetilliseen asemasotaan silloinkin, kun vastapuolella on vain paperilenskarit ja ritsa. Tarrakin paikoillaan. Oikeuden päätös pitää (ja tämänhän pitäisi olla jumalauta päivänselvää): kaikkeen toistelta artistilta omaan tekeleeseen sämpläämiseen vaaditaan lupa. Söivät makoisaa sapuskaa ja palasivat hotellin nukkumaan kunnon yöunet. Ihan kiva. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 4/2019 M ies matkusti työreissulle Aasian nimeltämainitsemattomaan valtioon. Afrika Bambaataan ”pikku komppisämpläys” aikoinaan oli lievä, mutta siitä se hiljalleen eteni kohti useampia ja useampia yksittäistapauksia, joista ajateltiin ”no kun noikin niin mekin”. Sitä vain ei muistettu laittaa takaisin, ja hotellin henkilökunta oli alkanut hiljalleen tankata autonsa ja moponsa ”luvattomalla” polttonesteellä. Nappiin jo tokalla – tästä tulee hyvä. ”We’ll fix this”, sanoivat. Semmoista poikamaista riehuntaa. Palaverin loppupuolella yrityksen toimitusjohtaja kiinnitti huomiota vuokra-auton avaimeen, ja kertoi tulleensa edellisiltana myöhään työmatkalta autonkuljettajan kyydillä samantyyppisellä autolla. ••• Edellämainitussa Kraftwerkin tilanteessa ongelmallista oli, että musabisnekseen oli syntynyt ”jos ei ole kiellettyä, sen voi tehdä” ilmiö, joka vuosien myötä oli lähtenyt laajentumaan aika tavalla. ••• Mies rentoutui hotellihuoneessaan katsellen merta ja valmistautuen gin tonicilla tulevaan tapaamiseen. Ainakin ruotsalaisten pari julkaisua oli kovasti Electric Cafe -painotteisia. Olivathan bändin tekeleet päätyneet sinne tänne, osa tunnistettavasti, osa vähemmän – ja osa oli ripattu törkeästi koristamaan muinaisia (muistatteko?) – Sample CD-kirjastoja. Olo oli luottavainen. Tämä pätee erityisesti EDM/dancemaailmassa, jossa toisilta lainailu on vähän niinkus veteen piirretty viiva, tiäksä. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. ••• Hotellihuoneen koko hinta palautettiin miehen kortille reilu viikko kotimaahan palattuaan, ja hotellinjohtajan henkilökohtainen, käsinkirjoitetun viestin lause ”…whatever you ever need in our country, let me know.” otettiin todesta. Mies lähettää terveisiä Ralf Hütterille: ”Kiitos esimerkistä. Mies ja kollegansa kera toimitusjohtajan kehuivat kilvan yhteen ääneen katon valoanimaatiota, joka todellakin avarsi matkustamon tunnelmaa. Se nyt vaan oli ollut tapana, että näin tehdään, ja koska kukaan ei aiemmin ollut valittanut, se oli varmasti ollut kaikkien mielestä ihan tosi jees. Hotelli maksaisi taksin alueelle ja takaisin. Perus. Paitsi että autoa oli käytetty hotellin asukkaiden pirssina, kävi lisäksi ilmi, että koska ”parkkihalli oli maan alla, autoissa sai olla vain tietty määrä polttoainetta turvallisuussäädösten mukaan”, joten hotellin väki oli ”pakotettu” imemään lapolla tankeista bensaa/dieseliä, kunnes autoissa oli ”luvallinen määrä”. Pahoittelut. Auto oli hiljainen, vaikka pellin alla oli valtava V8 ahtimineen. Ajattelivat lähteä kaupungille tallailemaan. Ihme jengiä nuo nipottavat skandinaavit, miten joku ylimääräinen 380 km vuokra-auton mittarissa nyt ketään kiinnostaa ja bensaa saa kaupasta perkele… Hiljainen ja pidättyväinen popkohtaus aasialaisen hotellin neuvotteluhuonessa oli perusteellinen, eikä juurikaan jättänyt sanansijaa vastaväitteille. Seuraavana aamuna vuokra-autossa mies kiinnitti huomiota etäiseen tupakanhajuun, ja päätteli sen olevan vain aivopieru ja paksun, ylellisen nahkasisustuksen luoma illuusio. ••• Aamu koitti, ja mies kollegoineen harkitsi matkustavansa luonnonsuojelualueelle ennen seuraavan päivän paluulentoa, mutta voi sentään – hotellin parkkitalon rullaovi oli rikkoutunut aikaisin aamulla, ja yksikään auto ei liikahtaisi ennen iltapäiväneljää minnekään. Ainoat epäilykset kohdistuivat aiheellisesti Suomen ilmastoon ja sen vaikutuksiin musiikintuottamisen ja aikataulujen suhteen. Kaikki hyvin. Heppu sai vuokraamosta pakastavedetyn ihka uuden saksalaisen kaupunkimaasturin, joita oli noin suunnilleen se yksi koko maassa. Mies testaa sitä ihan piakkoin, talvilomalla, ilman vuokraautoa. Myöhemmin hotellissa Customer Relations Manager oli itku silmässä kohdattuaan miehen verbaalisen vyörytyksen. Piste. Miehen työkaveri oli hieman epäluuloinen noin vain avaimien luovuttamisesta, mutta puhelimeen ladattu applikaatio näytti auton lokaation viiden metrin tarkkuudella. Huh sentään. Mies oli niin hulvattomalla tuulella palaverin jälkeen, että liimasi Apple-tarran auton oikeanpuoleisen sivuikkunan yläreunaan. Tupakansavu alkoi hälvetä, ja rullaoven vikaantuminen siinä samalla… ••• Mies otti puhelimensa ja käynnisti seuranta-applikaation ja nappasi screenshotin, jossa näkyi kellonaika, päiväys sekä auton sijainti. Koska mies oli ollut erään autovuokraamon vakioasiakas jo vuodesta 1992, hänen vuokra statuksensa oli suunnilleen Viisi Ihme Platinaista Tähteä Sekä Timanttinen Pimeässä Loistava Valtava Kehä (VIPTSTPLVK), ja niinpä paikallinen vuokraamon filiaali päätti hemmotella miestä oikein kunnolla. Hotellin jättöpaikalla mies luovutti avaimet bell boylle, joka toimitti auton vartioituun parkkitaloon. Asiaa sen kummemmin miettimättä ajatukset keskittyivät palaveriin ja sen tavoitteisiin. Miehellä ja kollegallaan oli vastaukset ja ehdotukset kaikkeen. ••• Sattumalta eräs Kraftwerk oli käynyt jo jonninkin aikaa sotaa samplaaäh, sämplääjiä vastaan, eikä syyttä. Presentaatiota hiottiin ja harjoiteltiin kaksissa miehin, ja homma kulki melko muikeasti. Pitkään oli vallalla ajatus, että sen pari tahtia saa sämplätä ilman lupaa, mutta nyt, ihan vastikään, Kraftwerk selätti moisen legendan. ••• Ja niin vain kävi, että palaveri oli – yksityiskohtia kertomatta – menestys. ••• Mies päätti luonnonsuojelualueen sijaan mennä läheiseen kauppakeskukseen ostamaan tuliaisia, ja kollegan kera maisemaikkunan ääressä nautittu martini (ravistettu, luonnollisesti) päättyi ihmetykseen: alhaalla VIP-kääntöpaikalla näkyi miehen vuokra-auto
Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. www.riffi.fi 4/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. lokakuuta. Maailman nopeimmat digitiskit. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale 419.indd 67 11.8.2019 15.56. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 16. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. on oikea foorumi nostaa asia esiin
Ota yhteyttä niin etsimme sinulle sopivan ratkaisun. Valmistamme kestäviä, soinniltaan neutraaleja ja suorituskyvyltään erinomaisia aktiivikaiuttimia ammattilaisille, kotikäyttöön sekä AV-asennuksiin. Studiomonitorit / Pasi Pönkkä, 040 668 2303 AV-asennuskaiuttimet / Henri Ulmanen, 040 844 5110 Aktiivikaiuttimet kotiin / Markku Syrjäpalo, 050 545 2670 ÄÄNEN JA MUODON HARMONIAA 68 Takakansi419.indd 68 11.8.2019 15.55. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 4 Genelecin suunnittelufilosofia perustuu kestävään kehitykseen ja ympäristön arvostamiseen