OSMO IKONEN – juurevia biisejä suomen kielellä! Nro 4-2020 Hinta 11,10 E ARTO TUUNELA: NYT KELPAA ROUHIA! ”Usein ongelmana on liian monta hyvää vaihtoehtoa!” Jukka Gustavson: ”Oltiin puritaaneja ja idealisteja siinä, minkälaista musaa halutaan soittaa.” Jukka Gustavson: ”Oltiin puritaaneja ja idealisteja siinä, minkälaista musaa halutaan soittaa.” 01 Kansi.indd 1 15.8.2020 16.59
STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Litiumioniakku nyt vakiona. Myös akkukäyttö. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 15.8.2020 16.48. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. Missä vain. 3-kanavainen mikseri. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Milloin vain
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_8_2020_shure_FINAL.pdf 1 14.8.2020 18.07.03 02-03 Ilmoitukset.indd 3 15.8.2020 16.49
Siksi oman ammatinharjoittamisen ohessa olisi järkevää uhrata ajatuksia, energiaa ja jäsenmaksun verran rahaa järjestäytymiseen. Yleisellä tasolla kiitellään valtiovallan nopeasti generoimia hätäapuja ja hämmästellään miten vähäisiltä talouden vahingot nyt näyttävät. Se on kovin pieni otos Suomessa toimivista alan yrityksistä. Osaltaan voidaan syyttää selvittäjiä, jotka eivät tunne ja tunnista elinkeinoelämän moninaisuutta. Samaan tapaan järjestäytyminen ammattiliittoon tai oman toimialan etujärjestöön voi tuntua turhalta niinä vuosina, kun asiat sujuvat kaavaillusti. Jo pitkään toiminut Avita ry puolestaan on valtakunnallinen audiovisuaalisen alan toimialaliitto, jonka toiminta keskittyy pitkälti laitetekniikan ympärille. 4 www.riffi.fi 4/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Leveämmät hartiat ovat tarpeen S illoin kun kaikki sujuu, vakuutus näyttää helposti turhalta menoerältä. Ei pelkkä klubijäsenyys ketään auta tai lämmitä, tarvitaan aitoa aktivismia ja välineet sen tulokselliseen toteuttamiseen. joita netin yleisin hakukone löytää sivukaupalla. Yksittäiset sankariteot kohentavat ehkä mielialaa rintamalla, mutta lopulta kyse on joukkovoimasta. Etujärjestön puolestaan on syytä muotoilla tavoitteensa selkeästi ja ajaa asiaansa uutterasti. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirjoitus 420.indd 4 19.8.2020 18.55. Harva tietää, miten monenlaisten ammattiosaajien ja yritysten osallisuutta erilaisten tapahtumien järjestäminen ja toteuttaminen vaatii, ja että kyseessä on yhteenlaskettuna kansantaloudellisesti todella merkittävästä toiminnasta. Yhdistyksen sivustolle on listattuna 21 yritystä Rental ja Tapahtumatekniikka -otsakkeen alle. Toisaalta myös alalla on syytä katsoa peiliin, sillä järjestäytymisen aste on luvattoman alhainen ja sirpaleisen kokonaiskuvan hahmottaminen ulkopuolelta hankalaa. Tähän on onneksi herätty. Kun ollaan kollektiivisesti tukalassa tilanteessa, tarvitaan kollektiivista toimintaa selviytymiseen. Jonnekin hukkuvat ne yksittäiset kohtalot, joissa korona ja sen torjunta ovat ajaneet yrityksen henkihieveriin, eikä mikään tukimuoto näytä soveltuvan sen avuksi. Monellakaan pienellä yrityksellä ei ole minkäänlaista varakassaa turvanaan, vaikka vuosia onkin pärjätty, työt hoidettu ja maksutkin maksettu ajallaan. Tarvitaan leveämmät hartiat, jos halutaan neuvottelupöydästä muutakin kuin muilta putoavia murusia. Neuvottelu eroaa kerjäämisestä siinä suhteessa, että neuvottelussa osapuolet ovat keskenään ainakin jossain määrin tasaveroiset. Eihän paikallinen musiikkiliike tai äänentoistopalveluyritys ole mikään rahasampo, kyseessä on pikemminkin elinkeinon harjoittaminen kuin liiketoiminta bisnes-merkityksessä. Taisteluita on menetetty, mutta sota on vielä voitettavissa. Yhdistyksen tavoitteena onkin nostaa toimiala esiin muiden merkittävien teollisuudenalojen rinnalle. Omien voimavarojen pienuuteen saattaa kuitenkin törmätä rajusti, kun tilanne syystä tai toisesta karkaa omista hyppysistä ja autourheilusta tuttua ilmausta lainaten kuskista tuleekin matkustaja. Tarpeelliseksi vakuutus muuttuu silloin, kun sattuu jotain poikkeuksellista ikävää. Tukalaan tilanteeseen syyttään joutuneen yksittäisen yrittäjän puheenvuoro herättää myötätuntoa päästessään julki, mutta sen vaikutus ison koneiston toimintaan jää vähäiseksi. Kesäkuussa 2020 perustettu Tapahtumateollisuus ry puolestaan toteaa omilla sivuillaan, ettei ”tapahtumateollisuutta vielä tunnisteta”
04-05 Pääkirjoitus 420.indd 5 19.8.2020 18.55
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 14 Robby Krieger – Doorsista jazziin 23 Osmo Ikonen – hienoista harmonioista kolmisointupohjalle 26 Jukka Gustavson – progen jättiläisen paluu! 32 Yiorgos Fakanas – fuusiojazzin tarkoin varjeltu salaisuus 34 Ufon Laulukerho – perimmäisen äärellä… LUKUPALAT 18 Ajankohtaiset poiminnat ja suositukset SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Jarkka Rissanen – En ole koskaan kotonani kovin monen pedaalin kanssa KÄYTTÖTESTIT 40 Fender American Acoustasonic Stratocaster – Strato muuntuu Acoustasonicmalliksi 42 Mad Professor Loud’n Proud – autenttista brittimurinaa kompaktissa paketissa 44 IK Multimedia Z-Tone – linjasoittoa soundilla 46 Adam Audio T8V – nautintoakaan ei sovi unohtaa 48 Universal Audio Luna – vuoden paras ohjelma. 56 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 4/2020 58 Alangon päiväkirja – Pelon hinnakas ääni 26 ”Organ Fusion Bandissa kaikki ovat soitintensa mestareita. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Kun pyytää sellaisia mukaan, tietää olevansa itseään paremmassa seurassa.” Jukka Gustavson Kannen kuva: Minna Hatinen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. 53 Audio Design M2.12W/L – mutkikas nimi, mutkaton laite GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Kuinka paljon on riittävästi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 11,10 e . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Samuel Järvinen Misha Koivunen Niko Laasonen Eino Rissanen Tommi Saarela Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Samuel Järvinen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Jari Salo, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. 6 www.riffi.fi 4/2020 SISÄLTÖ 36 34 14 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Arto Tuunela: Ikimuistoiset sessiot – Tehdäänkö nopeasti ja tehokkaasti vai mielenkiintoisesti. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. 25. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisältö 420.indd 6 18.8.2020 19.33. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Meidän tehtävämme on toimia palvelevana linkkinä näiden asiakasryhmien välillä. 06-07 Sisältö 420.indd 7 18.8.2020 19.33. 48 32 23 Gramexilla on kahden tyyppisiä asiakkaita. Näitä ovat muun muassa radioja tv-yhtiöt, av-tuotantoyritykset sekä taustamusiikkia käyttävät kaupat, ravintolat ja asiakastilat. Gramex vastaa näihin tarpeisiin, yhteistyössä ulkomaisten sisarjärjestöjensä sekä Gramexin ja Teoston yhteisyritys GT Musiikkiluvat Oy:n kanssa. Gramex toimii musiikin ammattilaisten ja käyttäjien välissä. He ovat taustamuusikoita ja solisteja, kapellimestareita sekä äänilevyjen ja muiden äänitteiden tuottajia. Musiikin käyttäjät tarvitsevat mahdollisimman mutkattomasti lain edellyttämät luvat musiikin käyttöön. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Koska musiikkialan muut tulot pienenevät rajusti, Gramex-korvausten merkitys voi silti olla entistä tärkeämpi. Näitä asiakkaita on paljon, Gramexilla on heidän kanssaan yli 56 000 asiakassopimusta. Tänä vuonna Gramex-korvauksia kertynee koronan takia 3-4 miljoonaa euroa vähemmän. Musiikin käytöstä tulevat Gramex-korvaukset ovat tärkeitä musiikkialalle. Tehtävämme on sekä helpottaa musiikin käyttöä että kerätä korvauksia palkaksi musiikin ammattilaisille. Musiikin ammattilaiset taas tarvitsevat heille kuuluvat korvaukset nopeasti, tarkasti ja kustannustehokkaasti. Global Music Report -julkaisun mukaan Gramex-korvaukset ovat liki kolmannes (29,5 %) Suomen koko äänitealan tuloista. LAURI KAIRA PALVELEVA LINKKI ASIAKKAILLE Koska musiikki tekee hyvää, me tahdomme tehdä musiikin käytön helpoksi. Viime vuonna niitä kertyi 23,6 miljoonaa euroa. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Kummallakin asiakasryhmällämme on oikeus parhaaseen mahdolliseen palveluun. Ensimmäinen asiakasryhmä ovat musiikin ammattilaiset. Näitä asiakkaita meillä on noin 31 000 kappaletta. Toinen asiakasryhmä ovat ammattimaiset musiikin käyttäjät
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 8 www.riffi.fi 4/2020 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Arto TUUNELA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-13 Ikimuist Tuunela.indd 8 16.8.2020 18.16. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
Sitä oli hienoa todistaa vierestä. – Äänilevyn tuottaminen oli se mitä mä halusin. Monihan nauttii siitä samalla tavalla kun mä nautin, kun mä saan olla siellä lauteilla. Onneksi Finnvoxin kautta studiohommat alkoivat lisääntymään, eikä keikoille tarvinnut enää lähteä. Ja hyvä levy siitä tulikin. Kehitys on jäänyt siihen, eikä uskalleta enää rikkoa kaavaa, että päästäisiin johonkin muualle. Pitää luottaa siihen että oma arvostelukyky riittää. Mutta eikö jatkuvaan muutokseen pyrkiessä ole vaara, että itse muutoksesta tulee se sisältö. Ne oli nuoria ja tuntui hauskalta olla mukana siinä kelkassa. On sekin aika falskia, jos alat vaan tekemään jotain juttua, josta et ymmärrä mitä se on. Ja silloin tulee helposti tylsää. Hänen mielestä se riski kannattaa kuitenkin ottaa. Hän ei yritä paeta mitään, vaan kyse on enemmänkin vapauden tunteesta, joka syntyy siitä, ettei aseta itselleen mitään rajoja. Ja kuinka paljon siihen voi itse vaikuttaa. – Se ei selkeästi ollut mun leiviskä. Suuri hatunnosto heille jotka sitä tekee. Arto Tuunela palaa muisteloissaan uransa alkuun. Jos haluaa päästä eteenpäin, joutuu hyväksymään, että välillä tulee huteja. Hieman ennen Finnvoxiin pääsyä mies oli pohtinut mitä haluaisi isona tehdä. Vaikka Tuunela ehkä koki tietoista tarvetta musiikilliseen uudistumiseen, on hänen musiikkinsa tehnyt sitä jatkuvasti miltei tiedostamatta. Arto muistelee kuinka musiikkiuran alussa kaikki oli tuoretta. – Se oli tosi makeeta, että sä olet siellä tarkkaamossa ja keskityt sekä yksittäisiin juttuihin että siihen, mitä siinä yhteisesti tapahtuu. Silloin kaikki polut olisi aika äkkiä kuljettu. – Lauri sävelsi välillä yöllä himassa puolet jostain biisistä uusiksi, kun ei ollut tyytyväinen johonkin. – Mä en halunnut olla siellä livetiskin takana. Joskus tuttuihin asioihin saatetaan palata ihan vaan nostalgiamielessä. Hän oli kiertänyt bändin kanssa jo jonkin aikaa ja tehnyt siinä sivussa liveääntä muillekin bändeille. Arto nostaa esiin laulaja-säveltäjä Lauri Elorannan, jolla oli päällä kova draivi, joka synnytti tarttuvaa popmusiikkia. Se oli liikaa mulle. Kokee, että pystyäkseen inspiroitumaan, pitää ensi kerralla tehdä joku irtiotto. Ja tämä albumi oli: Damn Seagulls: Soul Politics, Fullsteam Records 2007 Damn Seagullsin kakkoslevy oli Arto Tuunelan ensimmäinen täyspitkä albumi, jossa hän toimi toiselle artistille taiteellisena tuottaja. Sen tajuttuaan Artolla kirkastui ajatus, että pelkästään studiota tästä eteenpäin, kiitos. Nostalgia on ihmiselle luontevaa, joskaan siihen kuplaan ei kannattaisi jäädä pitemmäksi aikaa, Tuunela pohtii. Suomen kärkistudio oli hyvä paikka monipuolisuutensa ansiosta. Välillä duunia on painettu sen verran, että jopa oma hyvinvointi on unohtunut – inspiraation perässä juostessa sosiaalinen elämä oli kuivunut täysin kasaan. Tulee tarve tehdä eri tavalla. Jonkin aikaa voi olla hyvinkin antoisaa poltella kynttilää molemmista päistä, mutta nytpä kotiin lukittautumisen myötä olikin oiva paikka ottaa omat työtavat tarkasteluun ja kysellä mitä haluaa ja mitä ei. Usein kuulemma ajattelee, että toivottavasti kukaan ei sano, että taas ne tekee tätä samaa. Tehtiin pitkää päivää, ja yritettiin tehdä niin hyvää kuin mahdollista. Arto ei koe uudistumista pakolliseksi, vaan enemmänkin inspiroivaksi. www.riffi.fi 4/2020 9 J a korona-raportointi jatkuu. Joskus sitä pitää vähän etsiä, toisinaan taas hiukan tasoittaa. Sillekin on paikkansa, mutta se on samalla vaaran paikka. Bändillä oli debyyttialbumin ja keikkailun jäljiltä into päällä. Silloin vain reagoi siihen mistä pitää. Kun levyjä kerääntyy enemmän plakkariin, alkaa reagoida siihen, mitä teki viime kerralla. – Jos vaan yrittää tehdä virheetöntä, sit se on vaan sitä. – Niiden keikoilla oli aika hikinen meininki ja saattoi herättää pientä pahennustakin siellä täällä. – Kun tekee albumia, niiden biisien parissa viettää tosi paljon aikaa. Juuri perheenlisäystä saanut Arto miettikin työasioiden sijaan enemmän sitä, kuinka pysyä turvassa ja miten kaikki kääntyisi parhain päin. Nuorella medianomiopiskelijalla kävi munkki päästessään Finnvoxiin työharjoitteluun. Uraansa taaksepäin katsellessaan hänelle valkeni, että hän pystyy kyllä hyväksymään suuren osan tekemistään asioista, mutta aivan kaikista jutuista hän ei ole pitänyt. Aika harvoin kuitenkaan inspiroi se, mitä teki viimeksi, hän kuittaa. Pandemiarajoitusten astuessa voimaan Arto Tuunela tuumi, että nyt olisi tilaisuus jonkinlaiseen musiikilliseen uudistumiseen. Studiotyöskentelyssä vetosi – ja vetoaa vieläkin – että asioita voi hieroa vaikka kuinka ja tehdä mahdollisimman hyvää. Olennaista on, että pysytään jollain tavalla siinä omassa karsinassa. Studiossa riehakkaan flown löytyminen ei aina ole yksinkertaista. ”Todellista luomisen vimmaa. Ja sen päälle tietysti oman musiikin tekemisen Pariisin Kevät -yhtyeessään. Livemiksaus osoittautui kuitenkin turhan stressaavaksi. Se on äärimmäistä sepän hommaa. Ja sen jälkeen käy helposti niin, että sitä asiaa yritetään tehdä uudelleen ja uudelleen. Se mitä on tehnyt, on tavallaan syöpynyt omaan tajuntaan ja sitä on aika valmis sen hetkisen tyylin kanssa. – Ihmisillä on kuitenkin rajattu määrä kapasiteettia, miten paljon pystyy tekemään uutta silleen, että se on omaa. Paidat lähtivät saman tien päältä ja meno oli hyvinkin vapautunutta ja intensiivistä. Seuraavana päivänä äänitettiin sitten uusi versio. Livenä ei ketään haittaa, jos tulee moga, kun se fiilis on niin tärkeä. Selkeätä vastausta itsetutkiskelu ei antanut, mutta mies tuli ainakin siihen tulokseen, että viime ajat hän on ollut etuoikeutetussa asemassa ja voi nykyisin valita itseään kiinnostavat jutut. – Tosi moni artisti on tehnyt niiden mestriteoksen uran alkuvaiheissa. Kun kovan livejyrän maineessa oleva bändi saapui studioon, oli toiminta oitis kohdillaan. Nyt ei tehdä mitään yritysrokkia!” 08-13 Ikimuist Tuunela.indd 9 16.8.2020 18.16. Eikä siihen mennyt montaa vuotta. – Tarkoituksen mukainen erityislaatuisuuden hakeminen, jossa tavoitteena on vain, että kunhan tää on vaan erilaista… Ei sekään ole hyvä asia, Arto vastaa ja kysyy perään: – Mitä jos se onkin paskaa, mitä se silloin hyödyttää. Asia ei silti ole niin, että mitään aiemmin tehtyä ei saa enää tehdä. Ja mä en tiedä mitä kiinnostavaa siinä on
Bändin pitää jaksaa soittaa uudestaan ja uudestaan. Ja jos bändi on tosi demokraattinen, silloin tuottaja sanoo, että nyt mennään näin ja kaikki kunnioittaa sitä, Arto jatkaa. Tuottajan hommia aloittaessa jokainen varmaan pohtii omia linjanvetojaan, millaista roolia haluaa työssään ottaa. – Bändihommissa tehdään myös asioita – kuten kitaran tuplaus – joissa ei tarvita fiilistä. Iso osa mun hommasta on vaan kuuntelemista, että onko kaikki hyvin. Ne asiat kannattaa tehdä yleensä eri aikaan päivästä, kuin fiilistä vaativat hommat. Sellainen tilanne, että bändissä kaikki olisi tasapuolisen tyytyväisiä kaikkiin asioihin on fyysisesti mahdotonta. – Se oli ihanaa. Uran alussa työkalut erilaisten tilanteiden hoitamiseen ovat usein vähissä. – Välillä otettiin aika paljon ottoja, että saatiin tarpeeksi hyvä. Jotkut artistit on useinkin sillä tavalla sisäänlämpiäviä, että ne tarvii vaan hyvän kuuntelun ja jonkin aikaa soittoa. Oli kiva tutustua siihen juttuun. Tarkka hän ainakin on. Muuten se ei varmaankaan olisi ollut tappelun arvoista. Kolmas esille nouseva asia on palautteen antaminen. Ei se ole sen kummempaa. – Mä luulen, että hän jollain tavalla piti siitä miten mä lä08-13 Ikimuist Tuunela.indd 10 16.8.2020 18.16. Se on paras ystävä. Yksi keino rentoutumiseen on unohtaa kiire. Kaikkea ei kannata alkaa heti korjaamaan. Sen takia on tärkeää, että bändissä on liideri joka sanoo, että tää tehdään näin. CMX: Mesmeria, Ratas Music Group 2015 Arto Tuunela on tehnyt paljon tuotantohommia nuorten bändien kanssa. Jokaisella bändillä on kuitenkin omansa. Hänen panoksensa on tapa, miten asioita käsitellään ja miten se lopputulos hahmotellaan. Sitä siinä treenas koko ajan. Jossain vaiheessa hän soitti biisiä sitten sabotaasimielessä tahallaan liian nopeasti. Jotain on opittu. Arto tunsi CMX-kitaristi Janne Halmkronan jo valmiiksi, sillä hän oli ollut Tuunelan A&R:nä Sony Musicilla. Se ei ole kivaa. Miten bändin soundiin voi tuoda jotain sellaista, mitä he eivät ole itse kuulleet. Sellainen, että bändi soittaa pari ottoa, että nyt on hyvä fiilis, ei käy. Onko soundi oikeanlainen. Taltioin vaan sen mitä ne tekee. Ne oli kuitenkin pieniä juttuja, joista päästiin yli. – Sellaset nuoret tyypit on usein aikamoisia sähköjäniksiä, joita on vaikea saada pysymään paikoillaan. En halunnut olla sillä tavalla lepsu. Kun Arto Tuunela kuuntelee tänä päivänä Damn Seagullsien kakkoslevyä, hän nyökkää, ettei tekisi mitään eri tavalla. Sellaisten bändien kanssa työskentely on aina tosi siistiä. Ainoa asia, mihin Arto Tuunela tuolloin luotti, oli oma intuitio. Yleensä illalla oikea fiilis oli löytynyt: se otollinen hetki kun ollaan vielä vetreitä, muttei väsyneitä. 10 www.riffi.fi 4/2020 Vimmaisuuteen kuuluvat tietysti myös sisäiset ristiriidat. Jos takaraivossa nakuttaa, että kolmen tunnin päästä pitää olla valmista, voi tulla yliyrittämistä. – Onko vireessä. Studiohommissa oppii nopeasti arvostamaan soittajaa. Siinä oli sitä todellista luomisen vimmaa. Se mitä siinä kuitenkin tarvitaan – jos halutaan saada hyvää aikaan – on istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. – Lauri on hyvä biisinkirjoittaja, joka teki myös hienoja sovituksia. Ne on tehneet sitä jo treeniksellä ja keikoilla. Kasvoille ilmestyy poissaoleva katse, kunnes mies kokoaa itsensä. On vaan se treenikämpällä saavutettu sairaan kova fiilis. Milloin tarvii jotain lisää. Arto Tuunelan linjanveto oli, että bändillä pitää olla vahva oma visio. Studiossa ei pitäis käyttää aikaa siihen, että opetellaan soittamaan jotain. Nyt ei tehdä mitään yritysrokkia! Arto ei koe, että hänen tuottajana pitäisi puuttua bändien sisäisiin kahnauksiin. Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut siitä, millainen henkilödynamiikka kullakin bändillä on. Jollain pitää olla aina se viimeinen sana, jonka jälkeen päästään eteenpäin. Tuunela muistelee kohtausta, jossa väännettiin siitä, miten poppia tai punkia musiikin pitää olla. Silloin niiden biisien pitää kuitenkin olla oikeasti treenattuja. Tuosta ajasta on paljon hyvä muistoja. Kaikesta vimmasta huolimatta albumiin on käytetty aikaa ja harkintaa. Ne ei välttämättä tarvii muuta kuin että ne unohtaa, että ne on studiossa. Lauri oli mukana Pariisin Kevään ekalla levyllä ja Niko Kangas (yhtyeen tenorisaxofonisti) tokalla. Erityisen kiintoisaa on seurata pitkään toimineita bändejä, joille on vuosien varrella ehtinyt muodostua oma toimintatapansa – kuten tässä tapauksessa CMX:ää. Tai että soittaa vähän ja lähtee himaan ja tuottaja korjaa kaiken. Se, että artisti odottaa tuottajalta valmista visiota, ei häntä sytytä. Albumista huokuu positiivinen nuoruuden energia. Juodaan kahvit, käydään syömässä, avataan kaljat… kyllä se siitä. Mä vaan tarkkailen että kaikki on ok. Parhaimmillaan se on sitä, että mun ei tarvi sanoa bändille mitään. Ei se ole sen kummempaa. Jos bändillä ei ole paljoa kokemusta studiosta, saattaa olla, ettei analyyttistä korvaa omaan juttuun vielä löydy. Arto on ollut muutamia kertoja sellaisessa tilanteessa, jossa joutuu oikeasti pähkäilemään, että miten tämän jutun saa kuulostamaan hyvältä. Tällöin lääkkeenä oli, että vain odoteltiin. – Heidän on täytynyt tehdä jotain oikein, kun yhdessä ollaan oltu näinkin kauan. Ei voi oikein luottaa kokemukseen, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Itsekin pitkään bändissä soittaneena hän tiedostaa, että ihmisillä on eri mielialoja. Toinen asia oli ymmärtää, milloin tarvitaan fiilistä, milloin tarkkuutta. Jos ei ole, sitten käännytään tuottajan puoleen. Jos joku ei tykkää, niin vähän aikaa nieleskellään. – Jos joku asia on pielessä, niin sen sijaan, että osoittelee artistille pelkästään virheitä, kaivaakin niitä hyviä asioita. Se palautteen antaminen on tosi tärkeää. Se vaan on vaikeaa, että miten päästään siihen että ne rentoutuu. Sitä vaan odottelee, että se menee ohi. Kohtaus kielii kuitenkin siitä, että bändin jäsenet suhtautuivat intohimoisesti esittämäänsä musiikkiin. On eri asia, jos olet virtuoosi ja tiedät mitä teet. Nyt työstössä oli kuitenkin kokenut bändi, johon verrattuna Arto oli nuorukainen. Silloin taltioidaan hyvät asiat. – Musta tuntuu, että olen tehnyt paljon duunia bändien kanssa… Artolta katkeaa puhe, mies vilkaisee kulman taakse, josta kuuluu Pariisin Kevään läpimurtohitti Pikku Huopalahti. – Se oli hetkellistä. …niin että, jos on kyse sellaisesta bändistä… (Sanat takeltelvat miehen kurkussa, hassu tilanne vaikuttaa keskittymiseen) …jolla on enemmän fiilistä kuin teoriaa, on tosi tärkeetä että sen kautta mennään. – Eräs yhtyeen jäsen ei suostunut soittamaan biisiä tietyllä tempolla, kun liian hitaalla meni popin puolelle
Silloin tuottajan tehtävä on auttaa artistia. Keskustelukaverin, jonka kanssa isomman kokonaisuuden tekemisessä väkisinkin eteen tulevia kysymyksiä voi puntaroida. Kyllä mä välillä toki raavin vähän päätä, että mitähän tässä haetaan. – Monessa biisissä on ihan selkeää, että he haluavat tehdä vähän vaikempaa tavaraa. Sen jälkeen he tiesivät paremmin millaista tavaraa haluavat tehdä. Levynteko käynnistettiin viiden biisin demosessioilla Studio Mankussa Porvoossa. Ettei asiat ei ole liian yksinkertaisia, vaan selkeästi halutaan pitää asiat itselleen mielenkiintoisina. Äänityksiä jatkettiin Helsingissä Inkfish-studiolla ja levy mik”Onneksi aina ei tarvitse tehdä nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti, vaan voi panostaa siihen, että tekee mielen kiintoisesti.” 08-13 Ikimuist Tuunela.indd 11 16.8.2020 18.16. Siinä on usein semmonen hyvä tekemisen meininki, kun ollaan jossain muualla. – Mä olen aina tykännyt tommosista leiriolosuhteista. Sillä on suuri vaikutus lopputuloksen kannalta. Ja he tekevät parhaimmillaan hienoja melodioita, joissa heidän runollisuus tulee hyvin esiin. Se on antoisaa ja tulee fiilis, että lyhyessä ajassa saa tosi paljon aikaan. Auttaa artistia toteamaan, mikä valittavista vaihtoehdoista on paras ja siirtyä eteenpäin. – Keikkatilanteessa esiintyjän viitta pitää todellakin pukea ja ottaa keikan jälkeen pois. Tarkoituksena oli kokeilla, josko Arton lähestyminen toimisi heidän kanssa. Progressiivisten teosten sisäistäminen ei kuitenkaan tuottanut Artolle suurempia vaikeuksia. Ja heti perään, että onpa siistii, että nyt on niinku RIFFI! Ja se on upeeta. Kyse ei ole kuitenkaan Arton mukaan tästä. Arto analysoi, että omaehtoisen bändin vänkyrä musiikki vetoaa, koska juuri se kompleksisuus kuuluu niin vahvasti CMX:n identiteettiin. Mieluummin haetaan yhdessä niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Kun tarpeeksi viettää aikaa biisien parissa, alkaa homma avautumaan. – Usein ongelmana on liian monta hyvää vaihtoehtoa, joista ei osata valita. Mitä tulee taiteellisiin kysymyksiin, vastauksen tietää vasta kun ollaan siinä tilanteessa, kun taas teknisiin asioihin vastauksia on usein jo olemassa. Arto maalailee, että kyseessä on samalla paluu tietynlaiseen nuoruuden huolettomuuteen, kun saa irrottautua vähäksi aikaa siitä arjesta. Että mä olen jotenkin sopivalla tavalla sisäänpäin kääntynyt. Mitä pitempään se moodi on päällä, sen enemmän siihen tulee sellaista ydinmehua. Aito on sana, jota hän käyttää bändistä puhuessaan. Olipa artistil la kuinka vahva identiteetti tahansa, on hyvin usein kyse siitä, että hän tarvitsee tahon, johon voi luottaa. Sisällön kannalta siitä oli hyötyä. Ja on tosi tärkeetä siinä alussa, että homman saa kunnolla nytkähtämään käyntiin. Ei siinä ollut sillä tavalla mitään monimutkaista. Kitaristina Arto Tuunelaan vetoaa erityisesti bändin ”aivan älyttömät riffit!” – Välillä saattaa tulla semmonen fiilis, että mitä helvettiä. Mä tiedän ihmisiä, joiden mielestä CMX:n musiikki on tekotaiteellista. www.riffi.fi 4/2020 11 hestyn musiikkia. Pohjien tallennukseen valittiin Joensuulainen SF-studio, jossa Tuunela oli käynyt jo Pariisin kevään kanssa. Hän kiittelee pajaa, jossa on panostettu viihtyisyyteen ja tunnelmaan. Demosessioiden myötä bändi rukkasi materiaaliaan piirun aggressiivisempaan ja vaikeaselkoisempaan suuntaan. Tällaiseen paikkaan mennään juuri sen takia, ettei siellä tehdä muuta kuin äänitetään. – Se suunta löytyi paremmin ekojen sessioiden jälkeen. Se voi olla monimutkaista, mutta tekotaiteellista se ei ainakaan ole. – Ja sen lisäksi ettei tarvitse miettiä mitään muuta, voi elää siinä niiden tyyppien kanssa tekemässä inspiroituneena. – On aina arvostettavaa, että artisti pyrkii hämmentämään yleisöä, eikä ainoastaan miellyttämään, hän lisää. Sitäpaitsi reissuun on aina kiva lähteä. Luulisi tällaisessa tapauksessa porukan varmaankin tietävän miten homma hoidetaan. Eihän se ole mitenkään äkäinen levy, mutta sisältää pari hyvinkin järkälemäistä ja pari tiukempaa rallia. Studiossa sä olet koko ajan siinä luomismoodissa. Ja se on taas luovuuden kannalta hyvin tärkeää. – Aito on tietysti aina vähän hankala konsepti. Mutta kyllä se aina selvis. Tuunela vertailee studioon lukittautumista ja keikkailua. Kirjoittaja pohtii tuottajan roolia pitkään toimineen ja vahvalla identiteetillä varustetun bändin kanssa. Hardcoresta hiljalleen progeen liukuneen CMX:n musiikki on keskimääräistä kimurantimpaa. Kun todettiin että yhteistyö toimii, päätettiin levy tehdä eri studioissa. Arto muistuttaa, ettei ole ikinä halunnut olla tuottaja, jolla on valmiit vastaukset
Tarve tehdä jotain erilaista ei siis ollut pelkästään miellyttävää. Vaikka muoto olisi mikä tahansa, omat maneerit puskevat silti jostain läpi. Olennaista onkin, että aina ei kannata ensimmäiseksi yrittää olla tehokas. Tai artistille. Vähän lämpimämpi soundi, joka sopii moneen biisiin. Millainen prosessi sitten on muuttaa toimintatapoja. Luulen että se liittyy siihen, että oltiin tosi paljon tehty asioita bändinä. – Se oli erittäin epämukavaa. – Bändihommahan on ihan sairaan siistiä. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Ja aina tekee hyvää, että aikaansaannoksia kuuntelee eri vaiheessa prosessia eri paikoissa. Levystä tekee ikimuistoisen se, että sitä ei tavasta poiketen tehty ollenkaan studiossa vaan kokonaan pikku työhuoneissa. Siitä tuli tosi elektroninen levy. – Vuokrattiin keikkojen välillä viideksi päiväksi mökki, johon kasattiin kamat ja pidettiin viisi päivää jameja. – Mutta toisaalta se soundaa aika hyvältä. Levyä miksatessa Arto Tuunelalla oli fiilis, että Suomessa on tehty paljon skuupattua hevisoundia, joten sellaista ei ainakaan tehdä. Koko albumilla on mikitetty laulun lisäksi ehkä kaksi raitaa. Hän pitää itseään oman musiikin suhteen sen verran kontrollifriikkinä, että oli vaikeaa luo”Pidettiin viisi päivää jameja… ja loppupeleissä niistä ei jäänyt mitään.” 08-13 Ikimuist Tuunela.indd 12 16.8.2020 18.16. Miksauksesta lähtien ja ilman bändisoittoa. Studioiden vaihto oli Artolle mieluisaa, sillä eri studioissa inspiroituu eri tavoin. Eli siinä mielessä toiminta oli aika epätehokasta, mutta olen vuosien varrella tehnyt jonkun verran tollasia sessioita, johon mennään enemmänkin viihtymään kuin töitä tekemään. Saiskos jotain perusteluita. Eihän se ole mitenkään kustannustehokasta, että vuokrataan mökki johon otetaan vielä omat teknikot mukaan. – Jostain syystä mun oli vaikea tietää mitä mä haluan. Mutta se on kivaa, Arto nauraa. Silloin homma on tietysti vähän hitaampaa. Se ei tietenkään ole hyvä tilanne tuottajalle. Ei Arto oikeastaan koe edes tehneensä mitään kauhean erilaista. On kiva mennä studioon ja mikittää ja soittaa se juttu. Ja on tosi kivaa, ettei se ole kauheen kireen hevilevyn kuulonen. Muutos oli kuitenkin yksi albumin kantavia ajatuksia. Nyt tuotosta kuunnellessa hän on sitä mieltä että sen olisi silti voinut miksata vähän aggressiivisemmaksi. Organisoida asiat niin, että toiminta on tehokasta ja budjetit pysyvät kurissa. Arto analysoi inhotuksen syitä. Mutta välillä on myös tärkeää tehdä asioita eri tavalla. Jos haluaa tehdä nopeammin, kannattaa toimia itselleen tutussa paikassa, jolloin ei tarvitse miettiä. Ja nyt tehtiin tosi paljon kahdestaan ja Koiviston Miikka (Ruusut, edesmenneen Disco Ensemblen vokalisti) oli välillä messissä. Välillä unohtuu, että tuottajan hommahan on myös päättää mitä missäkin äänitetään, missä vaiheessa ja kuinka paljon se saa maksaa. Onneksi aina ei tarvitse tehdä nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti, vaan voi panostaa siihen, että tekee mielenkiintoisesti. Mutta loppujen lopuksi kun se olennainen löytyy ja homma alkaa kuulostamaan hyvältä, lopputulos palkitsee isolla. Loput on linja-asioita. Asiaa pohdittiin paljon bändikaveri Artturi Tairan kanssa, jolla oli suuri merkitys levyn synnyssä. Tää olikin mulle hetkittäin inhottavin levy, mitä olen tehnyt. – Eikä me hirveesti sit tehty. Pariisin Kevät: Reuna, Fullsteam 2019 Arto Tuunelan viimeinen valinta on muihin artikkelin sessioihin verrattuna erilainen, sillä biisinkirjoittaja, artisti ja tuottaja on sama henkilö. Kirjoittaja, joka tuntee Tuunelan nimenomaan kitaristina ja bändimiehenä menee hieman hämilleen. – Samassa studiossa pysyminen on totta kai vaivattompaa, mutta studioiden vaihtaminen voi olla ihan kivaa. Levyllä on vain yksi bändisessio, jota sitäkään ei pidetty studiossa. Varsinkaan, jos olet ne molemmat. Eikä hän oikeastaan osaa sanoa mistä se johtuu. Tuunelan oman tulkinnan mukaan se on intensiivisen kuuloinen levy. Mun kumppani kyllä myöhemmin muistutti, että ”Ainahan sä olet ihan paskana, kun sä teet levyä.” Ehkä se ei kuitenkaan ollut sitten niin erilaista. En oikein tiedä miksi. Inspiroituen, mikä on tosi tärkeetä. Tämä oli kuitenkin kiva tapa tehdä levyä siltä pohjalta, että ”nyt ollaan mikitelty rumpua studiossa ja harjattu akkaria ihan tarpeeksi, niin ei tehdä niitä juttuja”. Silloin saattaa olla vähän vaikeaa. Eikä siitäkään jäänyt käteen kuin yhden biisin aihio. Ja loppupeleissä niistä ei jäänyt mitään. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Albumi ei välttämättä kuulosta siltä, että sitä on työstetty vain työhuoneissa. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut 12 www.riffi.fi 4/2020 sattiin Finnvoxissa. Päädyttiin siihen, että paras tapa tehdä eri kuuloista materiaalia on muuttaa tapaa, miten asioita tekee
Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Jos levy floppaa, mä olen silti tehnyt itelleni selväksi, että tehtiin jotain tosi hienoa. Levynteon lähtökohtana oli iso nippu valmiita pohjia. Biisejä käytiin läpi todella hartaasti. Joissain tapauksissa kokeiltiin aika paljonkin, mikä se soundimaailma on. Me haluttiin että levy kuulostaa tosi persoonalliselta. Ja tykkäsin siitä työskentelytavasta tosi paljon. Päällä oli sellainen elämänvaihe, että mehut oli hiukkasen lopussa. – Oli vaan siistii tehdä linjanveto, että nyt ei mennä studioon. Ja se vei aikaa. Mutta sillä ei ollut väliä. Aikaa vei myös se, että Tuunela ei saanut pitkään aikaan biisejä aikaiseksi. Sellaiselta, että sitä ei voi verrata suoraan johonkin muuhun. Se on antoisaa. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut pua kaikesta, kun oli tottunut pitämään kaikkia lankoja käsissä. u 08-13 Ikimuist Tuunela.indd 13 16.8.2020 18.16. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Mitä tulee Pariisin Kevään aiempiin levyihin, niin mä olen ollut aina tosi paljon siellä potikoissa. Tämän levyn kohdalla ei missään vaiheessa menty hirveen nopeasti eteenpäin. – Aika monessa biisissä on rikas äänimaailma ilman, että se kuulostaa jotenkin sekavalta. Artturin kanssa työskentely on ollut tosi hedelmällistä. Tää oli albumi, jonka aikana huomasin, että kandee tehdä se silleen, että nauttii siitä. – Hahah, tää kuulostaa tosi dorkalta, mies repeää, ja jatkaa: – Mutta pitää ymmärtää, että mä aloitin Pariisin Kevään käytännössä yksin, joten se on ollut mulle se identiteetti. Mies on levystä ilmeisen ylpeä. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Mä teen sen tästä jatkossa paljon helpommin. – Mä olin aika monta vuotta työskennellyt intensiivisesti ja luonut samalla omaa musaa. – Huolimatta siitä, että diggaako ketään muu. Fiilis jäi siis roimasti positiivisen puolelle, vaikka välillä vähän ahdistikin. Hitaudesta huolimatta metodi toimi. Ei todellakaan, vaan sillä, että me otettiin askel johonkin uuteen suuntaan. Mutta se oli tarpeellista, jos omia työskentelytapoja halusi muuttaa. Hampaat irvessä ei tuota hyvää lopputulosta. Paljon ideoita lensi roskikseen. Vastapainoksi sille, että matkustaa jonnekin pitkälle, olikin kiva mennä kaverin kellariin työskentelemään. Arto muistelee, että CMX:n kohdalla oli tosi kivaa tehdä intensiivinen sessio, jossa mentiin nopeasti eteenpäin. Nyt oli hienoa, kun ei tarvinnut ite olla säätämässä koko ajan. Ja eihän siitä tullutkaan kaupallista menestystä. Olen tosi onnellinen että mulla on näin upeita bändikavereita. Ja pelkästään omissa kellareissa”. – Jonkun soundin hakeminen oli sellasta, että käydään läpi monta kertaa, että onko tää paras tapa tehdä tämä. Eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä – niinhän elektronista musaa tehdään, Arto jatkaa. Hitaasti edeten ja hylkäämällä tarpeeksi monta keskinkertaista ideaa syntyi ”jotenkin vähän outo mutta ison tai muhkean kuulonen juttu. Sovitukset on rikkaita, mutta niiden tekeminen välillä… Arto vetää henkeä. Onneksi hanat taas aukesivat kun antoi ajan vähän kulua. Jälkeenpäin ajatellessa diagnoosi on jonkinasteinen burn out. Niihin etsittiin tapaa saada kerroksia – tai kuten termi kuuluu, layereita – ilman että soundi menee tukkoon
14 www.riffi.fi 4/2020 ”Vahvistimessa tulee olla hyvä, puhdas ja selkeä soundi ilman säröytymistä.” 14-17 Robby Krieger.indd 14 16.8.2020 18.22
– Melodia oli minulla jo valmiina, ja saksofonisti Larry Klimas teki väliosan. – Aluksi soitimme sitä ihan vain huviksemme keikoilla, sillä Arthur sattui aikoinaan laulamaan juuri tätä kappaletta Zappakeikoilla. Tehdään siis niin. Krieger onkin ollut jazz-fani aina Doors-ajoista saakka, ja hänen soololevynsä ovat olleet usein nimenomaan instrumentaalimusiikkia. Manageriporras kuitenkin viestitti, että Doors-saagaan littyviä kysymyksiä ei saisi olla liiallisesti, sillä Robby Krieger haluaisi puhua nimenomaan uudesta levystään. – Olen tehnyt aikaisemmin soololevyjä, mutta mikään niistä ei ole myynyt kovin paljon. – Slide Home oli viimeinen biisi, joka tehtiin, sillä levyltä tuntui puuttuvan vielä yksi kappale. Levyllä on myös yksi Zappa-kappale, mikä ei ole yllätys, kun ajattelee muusikoiden taustaa. Siinä meni jonkin aikaa, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen, hän jatkaa. Rakennus oli edullinen, mutta äänieristys, akustointi ja ilmanvaihto maksoivat tosi paljon. Minulla oli valmiina soinnut, joihin Arthur halusi soittaa nauhatonta bassoa. Levyn kappaleet syntyivät yhteistyönä, mikä on Kriegerille mieleinen tapa tehdä musiikkia. Hänen studiollaan oli vanha Harmonyn kitara, ja se jostain syystä kuulosti tosi hyvältä slide-putken kanssa. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JO LOPEZ Robby Krieger – Doorsista jazziin Tähän haastatteluun halukkaita oli kuulemma paljonkin, onhan Robby Krieger John Densmoren ohella toinen vielä elossa olevista Doors-jäsenistä. Tempo oli aluksi tosi hidas, mutta lopulta teimme siitä nopeamman. Nauhan soundi taas on selvästi parempi. Sen sijaan torvisektio ja kitara tallennettiin pääosin myöhemmin. vanhan liiton paikka, joka on rakennettu tarkoitustaan varten alusta saakka. Sitten ostin studion, joten aloimme myös äänitellä juttuja. – Meillä on kaksi Studerin ja MCI:n 24-raitaista nauhuria. Uudella levyllä Robby Kriegerin kanssa soittaa muiden muas sa vankkaa Zappa-taustaa omaavat basisti Arthur Barrow, rumpali Chad Wackerman, kosketinsoittaja Tommy Mars, trumpetisti Sal Marquez sekä pasunisti Jock Ellis. Studio on varustettu sekä API:n että Neve V -sarjan äänipöydillä, joista jälkimmäinen on Westlake-studioiden vanha. www.riffi.fi 4/2020 15 T yylilajiltaan Mascot-levymerkin julkaisema The Ritual Begins at Sundown on pääasiassa fuusiojazzia. – Ostin neliskanttisen rakennuksen, jonka rakensimme sisältä mielemme mukaan. Yleensä perusraidoissa oli vähemmän porukkaa soittamassa kerralla. 14-17 Robby Krieger.indd 15 16.8.2020 18.22. – Olin säveltänyt kappaleita ystäväni Arthur Barrowin kanssa, ja kutsuimme mukaan joitain hänen kavereitaan, muusikoita, jotka olivat hänen ohellaan soittaneet Zappan bändissä. Myös analoginauhaa käytetään Kriegerin pajassa edelleen. Parasta on käyttää sekä nauhaa että Pro Toolsia samaan aikaan, koska editoiminen käy kuitenkin paljon helpommin digitaalisesti. Ensinmainitussa pääsee esiin Kriegerin slide-kitarointi, jota hän on harjoittanut siitä lähtien kun ylipäänsä aloitti soittamisen. Robby vahvistaakin käsitykseni, että kappaleiden perusraidat soitettiin kerralla sisään. Harmi, ettei kovin monella asiakkaalla ole kuitenkaan varaa maksaa nauhasta. Biisit saivat marinoitua keikoilla kaikessa rauhassa yli vuoden ajan, sillä varsinaisesti ajatusta niiden levyttämisestä ei ollut. Niinpä kappaleita alkoi muotoutua yhteistyössä, mikä mielestäni on kaikkein paras tapa säveltää musiikkia, Robby taustoittaa langan päässä. Robby Kriegerin Horse Latitudes -studio on ns. Kuuma teema Nostan uuden levyn kappaleista esiin pari omaa suosikkiani, Slide Home ja Hot Head, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Toki soitamme sen instrumentaalina, mutta toimii se niinkin. Yhtenä päivänä Chad Wackerman tuli soittamaan studiolle, joten tuntui hyvältä idealta myös levyttää kappale, koska se oli hänellekin tuttu. Mutta miksi juuri Chunga’s Revenge. Rummut tehtiin tähän biisiin elektronisesti, ja siihen päälle hieman perkussioita. Hot Head puolestaan on bluesmaista sävyä sisältävä fuusiobiisi, ja biisin teema on levyn parhaimmistoa. Se on hyvin erilainen kuin levyn muu kama. Hyvä siitä tuli, ja levy-yhtiö laittoi sen ulos jopa singlenä, Robby kertoo. Tässä vaiheessa keskustelu kääntyy aivan itsestään Robby Kriegerin tunnetuimpaan sävellykseen. – Omista osuuksistani moni tehtiin päällesoittona, sama pätee kaikkiin torviosuuksiin
Scott Bradlee’s Postmodern Jukebox) laulaa meidän kanssa aina silloin tällöin, ja hän on ällistyttävä, monipuolinen laulaja. Flamenco-kitaraa Kireger soitti levylle edellisen kerran Grammy-ehdokkaaksi nostetulla Singularity-albumillaan (2010). G11 Kitaraprosessori Oikeasti vahvistimelta kuulostava pedaalilauta. Studiossa asia on toisin, ja silloin saan särön vahvistimestakin käsin. – Kaupungilla on kyllä nuoria soittajia, jotka ovat tosi hyviä – on sitten eri asia breikkaavatko he tulevaisuudessa. Sitä kuulee tulevalla levylläni, joka sisältää reggae-tyylistä instrumentaalimusiikkia. – Kymmenen vuotta sitten komppikäteeni alkoi tulla jännetuppitulehduksen oireita, mikä ei tietenkään ole flamenco-soiton kannalta hyvä asia. – Se oli Gibsonin halvin kitara, mutta aika hyvä kuitenkin. V3 Lauluprosessori Kaikki laululle suoraan mikkitelineeseen. Hän on soittanut Zappan ohella myös monissa jazzbändeissä, esimerkiksi Buddy Richin kanssa, jolla oli versio Light My Firesta. Kun Ray ( Manzarek) kuuli sen, hän sanoi yrittävänsä siihen jotain Bach-tyylistä juttua. Toisaalta sen täytyy myös tarvittaessa mennä hyvin särölle. Nykyään soitan ’67 Gibson SG:tä, jonka löysin 30 vuotta sitten kanikonttorista. Haley Reinhart (mm. Light My Fire oli myös Robby Kriegerin aivan ensimmäinen sävellys. Isän levyhyllystä löytyneet flamenco-levyt innostivat treenaamaan flamenco-kitaraa opettajan johdolla muutaman vuoden. Sähkökitaran ostin vasta vuosi ennen Doorsiin liittymistä. Doorsin ensimmäiselle levylle tehty Light My Fire on noussut ”standardin” asemaan. Siinähän on alennettuja ja ylennettyjä sointuja, mitkä olivat siihen aikaan harvinaisia rockissa. Kysyn lopuksi, kuunteleeko hän nuorempia muusikoita, ja onko kenties joitain suosikkeja. – Minun mielestäni hyvässä vahvistimessa tulee olla hyvä puhdas ja selkeä soundi ilman säröytymistä. Käytätkö muita kitaroita. On aika lopetella haastattelua. Tein kyllä taannoin facebooksivuilleni opetusvideon Spanish Caravanista. Pidän nimenomaan siitä DeVille-versiosta, jossa on neljä 10-tuuman kaiutinta. – Tein intron sointukierron, joka on tavallaan aika erikoinen. Sal soitti soolon siinä, ja sitä kautta tutustuimme aikoinaan eräissä jameissa. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Käytän kyllä 59’ Fender Stratocasteria jonkin verran myös, samoin Coralin sitar-kitaraa. Tsekatkaa hänet, Robby suosittelee. Onko kappaleen kuuluisa urkuintro myös sinun säveltämäsi. Saatavana kaikista Suomen musiikkikaupoista! 14-17 Robby Krieger.indd 16 16.8.2020 18.22. Ei sitä välttämättä tarvitse olla, koska pedaaleilla pystyn luomaan säröä, ja niistä särösoundini enimmäkseen tuleekin. En halua, että särön suhteen on riippuvainen vahvistimesta, sillä keikoilla jouduin usein käyttämään myös vuokrafirmojen vahvistimia. Robby Krieger on varsinkin keikkakäytössä mieltynyt Fenderin Hot Rod DeVille -vahvistimiin, joissa on hänen mukaansa todella selkeä puhdas soundi, mutta tarvittaessa niistä saa myös riittävästi säröä. f | w w w . Nyt he tekevät toisen signaturemallin, joka vastaa täsmälleen omaa soitintani. f i WE'RE FOR CREATORS L8 Mikseri/Moniraituri/Podcaster Superhelppoa miksausta ja äänitystä. Ensimmäinen kappale, jota soitin Doorsissa oli Moonlight Drive, ja siinä on hyvin epätavallinen slide-soolo, josta kaikki pitivät. Kun tuottajamme Paul Rothchild kuuli tuon osan, hän kehui sitä ja sanoi, että laitetaan se myös kappaleen alkuun. Myöhemmin ostin SG:n. Soitin on jäänyt sittemmin vähemmälle, ja soittokunnon ylläpito on kuulemma oma lukunsa. Tämä opettelu ei mennyt hukkaan Doorsin kohdalla, sillä Spanish Caravanissa tämä puoli Kriegerin soitosta pääsi kunnolla esiin. H8 Kämmentallennin/ Podcaster Bändiäänityksistä podcasteihin kämmenkoossa. Siitä se kuuluisa intro syntyi, mutta hauska seikka on se, ettei se alunperin ollut edes mikään intro, vaan väliosa soolojen perään, jolla päästiin takaisin säkeistöön. Kappaleesta on muuten live-äänitys pienestä klubista San Franciscosta, jossa soitamme kappaleen alkuperäisellä tavallamme. Maalaan ne itse käsin, Krieger paljastaa. Minulla on esimerkiksi muutama 335, joilla soitan. 16 www.riffi.fi 4/2020 – Levyllä soittava torvisektio on mahtava. Olisi pitänyt treenata vähän enemmän, sillä soitan sen videolla hieman löysästi, Robby pahoittelee. En oikeastaan aluksi pitänyt hänen versiostaan, koska siitä puuttui alkuperäinen intro. Soitin myös slidea akustisella heti alusta saakka, ja kävin kuuntelemassa kaikkia blues-äijiä, jotka tulivat Losiin keikalle. Siksi pitää aina treenata muutama kuukausi, jotta pystyn soittamaan sitä. Eli tykkäät siis vahvistimista, joissa on master volume. Vahvistimessa pitää olla hyvä puhdas soundi Robby Krieger on tullut tunnetuksi nimenomaan Gibson SG -soittajana, vaikka varsinaisesti ensimmäinen sähkökitara olikin SG:tä muistuttanut Melody Maker, jota Krieger käytti kahdella ensimmäisellä Doors-levyllä. u ”Siinähän on alennettuja ja ylennettyjä sointuja, mitkä olivat siihen aikaan harvinaisia rockissa.” M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . Sen ansiosta taisin päästä bändiin, Robby naurahtaa. – Onkin ollut pelkkää alamäkeä sen jälkeen, Robby nauraa. Sen jälkeen sen ovat levyttäneet esimerkiksi Minnie Riperton ja Stevie Wonder. – Kun José Feliciano levytti biisin, se tavallaan hyväksyttiin jazz-piireissäkin. Joskus kitarateknikkoni soittaa toisella komppia muutamassa kappaleessa. Flamenco, slide, rock Vuonna 1946 Los Angelesissa syntyneen Robby Kriegerin kitaransoitto alkoi ’60-luvun alussa hieman erilaisissa merkeissä kuin useimmilla. Siitä on tehty Gibsonin Robby Krieger Signature -malli, jossa kaulan muoto on tosin ’61 Les Paul Juniorista. – Tuossa vahvistimessa pidän master volumesta. – Ensimmäiset oikeat kitaratuntini olivat flamencoa ja folkmusiikkia. Trumpetisti Sal Marquez on myös vanha kaverini ’70-luvulta. s t u d i o t e c . – Lähinnä Gibsonia. Hän soitti kappaleen aivan omalla tavallaan, ikään kuin MOR (”Middle of the Road”) -tyylisesti, ja myöhemmin opin siitä tykkäämäänkin. Siis jättipotti heti alkuun. Yleensä Hot Rod DeVille on aika luotettava, ja minulla on niitä keikoilla kaksi, joista toinen on vain varalla
f | w w w . V3 Lauluprosessori Kaikki laululle suoraan mikkitelineeseen. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Saatavana kaikista Suomen musiikkikaupoista! 14-17 Robby Krieger.indd 17 16.8.2020 18.22. s t u d i o t e c . G11 Kitaraprosessori Oikeasti vahvistimelta kuulostava pedaalilauta. H8 Kämmentallennin/ Podcaster Bändiäänityksistä podcasteihin kämmenkoossa. f i WE'RE FOR CREATORS L8 Mikseri/Moniraituri/Podcaster Superhelppoa miksausta ja äänitystä. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h
Oman soitFolk Metal Big 5 – suomalaiset folk metal -jättiläiset Kirjaan tutustuessa tulee mieleen lapsuuden Aku Ankasta tallentunut viisaus: ”Zombi on sellainen jota ei ole, mutta jos olisi, niin ei pitäisi olla”. K äsitteitä tarvitaan, kun asioita halutaan selkiyttää ja jäsennellä. Kirja sopii puutarhakeinuun siinä missä iltalukemistoonkin, sitä voi nauttia hetkeen sopivan mitan kerrallaan eikä haittaa vaikka lukukerroilla olisi taukopäiviäkin välissänsä. Palveluliiketoiminnot kuten huolto, ylläpito, tuotetuki ja koulutus jakautuvat molempiin yhtiöihin. Sangen koomista puolestaan on se, että kirjaan valikoidusta viidestä esimerkkibändistä neljä ei lue itseään lainkaan folk metallin edustajiksi vaan ihan jonkin muun alagenren toimijaksi. Tässä yhteydessä Audicon asennusja projektiliiketoiminta on yhdistetty Bright Installation Oy:hyn, jolloin muodostui uusi Audico Systems Oy. Audicon maahantuontija myyntiliiketoiminta vaihtaa nimeään Audico Intersonic Oy:ksi toistaiseksi, kunnes myyntiliiketoiminta sulautetaan Intersonic Oy:hyn syksyllä 2020. Intuitio kuvannee asiaa paremmin, ja sen johdatuksella onkin syntynyt mukavasti polveleva pikkukertomusten vuo, joka viipyilee milloin minkäkin teeman ympärillä suunnatakseen sitten jälleen kohti uutta aihepiiriä. Huhtinen on esipuheen mukaan järjestänyt otteet enemmänkin sattuman kuin aikajärjestyksen mukaisesti, mutta sattuma johtaa sanana harhaan. Maahantuontija myyntiyhtiö Audico Intersonic Oy:n toimitusjohtajana toimii Harri Leiva. Jos ei lukijana takerru tähän hiusten halkomiseen, pääsee verevän ja paikoin varsin notkeasti kulkevan tarinan makuun. Mainio opus tämäkin, ja niinikään suositeltavaa pelkästään jo suomalaisen kulttuurin yhden osa-alueen ja merkkihenkilön hahmottamisen perustaksi. Folk Metal Big 5 -kirjansa alkupuheessa musiikkitoimittaja Markus Laakso toteaakin, että ”folk metal on yksi vaikeimmin määriteltävistä ja kiistellyimmistä metallimusiikin alalajeista”. Tai oikeastaan viiden sellaisen, sillä jokaisen bändin taival kerrotaan tiivistetysti ja runsailla sitaateilla höystettynä. Toisinaan vaan termien määrittely on niin työlästä ja tulos niin epämääräinen, ettei kumpikaan tavoite taida täyttyä. Artistin, joka omien sanojensa mukaan tunsi kyllä arvonsa, mutta jonka ailahtelevaisen itsetunnon hentokin vastatuuli saattoi hetkessä taittaa. Hän on työskennellyt MSonicilla huhtikuusta 2019 ja hänellä on entuudestaan monipuolinen kokemus esitystekniikan ratkaisuista. Lisätiedote: Audico ja Intersonic • audico.fi • intersonic.fi Muutoksia MSonicin henkilöstössä MSonicin live sound -osaston uudeksi luotsiksi on nimitetty Antti Tuoriniemi. 18 www.riffi.fi 4/2020 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Audico Systems ja Bright Installation yhteen, Intersonic mukana kuviossa Audico Holding Oy:n ostettua vuoden alussa Bright Group Oy:n installaatio-, maahantuontija laitemyyntiliiketoiminnat Suomessa ja Ruotsissa alkoi kyseisten yritysten toimintojen sovittaminen yhteen. Juicen itseironia on vahvaa, mutta vaikuttaa pikemminkin suojautumiskeinolta kuin suvereenissa asemassa olevan huolettomuudelta. toja laulutaidon arviointi on paikoin jo niin armottoman tylyä, että se luiskahtaa rehellisyydestä kohtuuttomuuksiin, toisaalta omien yhtyeiden arvostus vaikuttaa yhtä lailla yliampuvalta. Niin yksimielisiä haastatellut kuitenkin ovat sinne tänne hörsyilevän käsitteen sisällöstä, että yhteistuumin nimeävät suomalaisen folk metallin alkupisteeksi Amorphis-yhtyeen Tales from the Thousand Lakes -levyn (1994), jota sitten kirjan mukaan kuitenkaan ei pidetä yleisesti lainkaan folk metallina vaikka se täyttääkin kaikki sen tunnusmerkit. Audico Systems Oy:n maahantuonti/myynti ja asennus-/projektitoiminnot ovat jakautuneet omiksi liiketoiminnoikseen. L inda Huhtisen toimittama Toisinajattelija sisältää Juicen mietelmiä, sutkauksia ja lyhyitä otteita eri yhteyksissä julkaistuista haastatteluista. Lisätiedot: MSonic • msonic.fi Toisinajattelija – Näin lausui Leskinen Ei elämäkerta, ei kootut mietteet, eikä fanikirja – mutta sopivassa miksauksessa kaikkia niitä. Sen toimitusjohtajana toimii Ari Manninen. Hiukan valoa pimeyteen tuo toteamus, että kyseessä on ”pikemminkin monisyinen kulttuuri-ilmiö kuin yksiselitteinen genre”. Teksteistä piirtyy kuva humaanista puolierakosta, ulkomaailmalta herkästi sulkeutuvasta ja milloin mihinkin uppoutuvasta luovasta taiteilijasta, jolla oli kuitenkin kykyä eläytyä toisen asemaan ja kokea myötätuntoa, joskaan ei aina keinoja osoittaa sitä. Tuoriniemellä on myös d&b audiotechnik -huoltosertifikaatti. Oman sävynsä koosteeseen antavat aikalaisten kertomat muistumat kohtaamisista arvostamansa artistin kanssa. Toisinajattelija – Näin lausui Leskinen Toimittanut Linda Huhtinen Docendo, 2020 ISBN: 978-952-291-800-0 ARVIO: LAURI PALOPOSKI YRITYSUUTISIA 18-19 Ajankohtaiset.indd 18 19.8.2020 17.51
Nämä jäävät nyt levyn heikoimmaksi anniksi, on kuin kappaleet sanoituksineen olisi opittu vasta Mr. Breathlessin keikoilta. Tämä on myös levyn singlenosto. Silti levy onnistuu tasapainoilemaan laajan materiaalinsa kanssa säilyen yhtenäisenä. Aukusti Koiviston ote on harkitumpi ja iskelmällisempi, mutta lähempänä tässä Bird Dogsia ollaan kuin Baddingia tai Perry Comoa. Glen Campbellin Wichita Lineman on saanut arvoisensa käännöksen Jyrki Lindströmin sanoilla, ja Aukusti Koiviston ääni ja tulkinta kestää vertailun alkuperäisversioon. Metallimusiikin ystävä kostuu kirjasta varmasti ihan eri tavalla, mutta tällaiselle ulkoapäin tirkistelevälle lukukokemus on samanaikaisesti mielenkiintoinen, avartava ja hämmentävä. Suosittelen ihan yleistiedon kartutuksena vaikkei kirjaa tietokirjaksi voikaan lokeroida. Tämä on mielestäni levyn komein veto. Yhteisenä nimittäjänä ovat folkloresta ja kansallisromantiikasta kumpuavat tekstien aiheet sekä kansanmuusikista tuttujen soitinten – kuten viulun ja haitarin – uittaminen sähköbändin soittimistoon, kuitenkin ilman kaustislaisuutta, kuten kirjassa todetaan. Levyn päättävä Tie Jatkuu Äärettömiin onkin sitten täysosuma. www.riffi.fi 4/2020 19 Lisää kirjaja levyarvioita voit lukea Riffin verkkosivustolla: riffi.fi Aukusti Koivisto – Matkalla sinne jonnekin A ukusti Koivisto on parikymppinen artisti, joka tällä jo toisella levyllään esittelee osaamistaan varsin mallikkaasti. Helppolukuisen tekstin parissa aika ei käy pitkäksi ja samalla pääsee kurkistamaan maailmaan, josta ei kenties ole tiennyt yhtikäs mitään. Kyllä tällä materiaalilla tanssilavakiertueelle on hyvä suunnistaa. Lauluääni on varsinkin suomenkielisissä balladeissa varma ja rauhallisen komea. Shakin’ Stevensin You Drive Me Crazy kääntyy levyn alkupalaksi Aukustin käsittelyssä suomeksi otsikolle Sinusta Sekaisin Oon. Elviksen In My Way -westernballadiin on otettu varsin agentsmainen lähestymiskulma ja hyvinhän se näinkin toimii. Särjettyjen Maa on Kyösti Mäkimattilan käännösteksti ruotsalaisen Weeping Willowsin vanhasta Broken Promise Land -hitistä. Myös sovitus on äärimmäisen komea tuoden mieleeni Jorma Kääriäisen levyttämän version, mutta nyt pianolle sovitettuna. Esittihän tätä Jorma Kääriäinenkin soololevyllään, ehkä siitä assosiaationi Agentsiin. Pisteet tekijälle sekä kustantajalle kulttuurityöstä. Sekä tietysti ulkoinen rekvisiitta, jossa fantasia nappaa virikkeet historiasta ja paisuttaa ne sitten hollywoodimaisiin mittoihin. Materiaali on lainatavaraa melko avaralla otannalla. Sulassa sovussa levyltä löytyy niin Elton Johnia suoPROFITRON OY Puh. Aukusti Koivisto – Matkalla sinne jonnekin AXK-005, 2020 ARVIO: ARI VANHA-MAJAMAA Hakemattakin tulee mieleen uutisointi tutkimuksesta, jossa koetettiin selvittää nuorison käyttämien käsitteiden sisältöjä ja tunnusmerkistöjä sillä seurauksella, ettei kukaan haastateltava osannut kertoa perusteita pissis-nimikkeen käytölle, mutta silti kaikki osasivat osoittaa valokuvista juuri ne samat henkilöt, jotka olivat selkeästikin pissiksiä… Kuten sekavuuteen sopii, Amorphis ei myöskään kuulu kirjassa esiteltyyn viisikkoon, vaan sen muodostavat Ensiferum, Moonsorrow, Finn troll, Turisas ja Korpiklaani. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi • vahvistinteho 700 W • maksimiäänenpaine 129 dB SPL • integroitu 3-kanavainen mikseri • 2 mikki/linja-kanavaa • linjatason stereotulo, RCA • DSP-prosessointi • koaksiaalielementti: 12" + 1,75" • suuntaavuus 90° × 90° Jäätävän kova kulma! PXM-12MP Enemmän ääntä kuin kokoa! Tehokas ja kompakti monitori/PA-kaiutin Dee edustavat levyn rock and roll -puolta. Liekö näitä rokkeja soitettu niin kauan keikkasetissä, että jonkinlainen ylimielinen rutiini paistaa näistä Jerry Lee Lewisin tunnetuiksi tekemistä klassikoista Aukusti Koiviston käsissä läpi. Folk Metal Big 5 – suomalaiset folk metal -jättiläiset Toimittanut Markus Laakso Like-kustannus, 2020 ISBN 978-951-1-35516-8 ARVIO: LAURI PALOPOSKI meksi kuin Marko Haaviston Paha Vaanii englanniksi Vesa Haajan sanoin. Vertailun vuoksi voisi kuunnella Ronnie Selfin loisteliaan alkuperäislevytyksen Big Blond Babystä. Tämä koskee myös laulusoundia, joka englanniksi lauletuissa kappaleissa on selvästi, mutta miellyttävästi säröllä. Aukustin englanniksi esittämä Glendora tuo mieleeni Ile Jokisen Bird Dogs -bändin rockabillyversion 80-luvulta kontrabassokomppeineen. Big Blon’ Baby ja Drinkin’ Wine Spo-Dee-O18-19 Ajankohtaiset.indd 19 19.8.2020 17.51. Nämä reippaat rokit uppoavat livenä tanssilavoilla varmasti paremmin kuin levyltä kuunneltuna. Löytyy modernia countryä suomeksi, suomikantria englanniksi, perinteistä rock and rollia, ikivihreitä rockabillynä ja ihan perusiskelmää. Omakustanteena julkaistu levy on äänitetty huolella ja silti on maltettu jättää reippaampiin paloihin mukavasti rentoutta hiotumpien hitureiden rinnalle
450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi SE Electronics X1 S Vocal Pack Paketissa X1 S -mikrofoni, Isolation Pack (shock-mount + pop-filtteri) sekä 3 metrin johto. 20 www.riffi.fi 4/2020 n näyteikkuna Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. Riffi-kauppa 20-22 Näyteikkuna 420.indd 20 18.8.2020 17.18. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha QL1 digitaalimikseri 7 999 € Kun vain paras kelpaa: ammattitason kompakti all-in-one-ratkaisu livekäyttöön. 149 € St. Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 1462 € Tokai LC-107S Ebony Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Roland Jupiter-X Uusi Rolandin syntetisaattori upealla klassisella käyttöliittymällä ilman valikoita! ZEN-Core ääniydin, esiladattuna Juno-106, SH-101, Jupiter-8 ja XV-5080 soundit! 2 390 € (2582 €) DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Walden B1EH Baritone 27" skaalainen Grand Auditorium elektroakustinen kitara täyspuisella sitkakuusikannella DLX-hinta: 995 € 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi
Nylonia. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HITS 2020, melodia / sanat / soinnut – UUTUUS! 21,50 € Vuoden kovimmat megahitit. 19,90 € ALPINE MusicSafe -korvatulpat – UUTUUS! Mukana kaksi suodatinvaihtoehtoa ja metallinen avaimenperärasia. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG Subharmonicon Puolimodulaarinen analoginen syntetisaattori 885 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/okko OKKO MASTERMASTER Lisää toinen master volume vahvistimeesi! 139 € 20-22 Näyteikkuna 420.indd 21 18.8.2020 17.18. www.riffi.fi 4/2020 21 F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Useita värejä. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Keiki K2 -paketti – UUTUUS! Sopraano-kokoinen Designer Series -ukulele, kuljetuspussi, viritysmittari, kaulahihna ja 5 plektraa. 64,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 25,90 € D’ADDARIO Planet Lock – UUTUUS! Lukkohihna joka sopii käytännössä kaikkiin hihnatappeihin. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Mukana noin 30 kotimaista ja ulkomaista hittibiisiä. 299,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 499,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. MagusPro-mikrofoni, satinoitu musta. Kuusikansi, mahonkisivut ja -pohja. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 185 € AKG Lyra USB-mikki F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi LINE6 PodGo – UUTUUS! PodGo tuo parhaat Line6mallinnukset ja efektit kätevään, helposti hallittavaan formaattiin. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA RCE125SN-SBK – UUTUUS! Nylonkielinen mikitetty kitara
Rajoitettu erä! DLX-hinta: 1 099 € 35 € Sävel on vapaa! …ja alussa oli improvisointi. 20-22 Näyteikkuna 420.indd 22 18.8.2020 17.18. www.riffi.fi . Riffi-kauppa TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Casio PXS-1000RD punainen digitaalipiano 499 € Privia -sarjan kompakti ja monipuolinen digitaalipiano täysikokoisella vasarakoneistolla. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 22 www.riffi.fi 4/2020 n näyteikkuna Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai CA59 Pitkillä puukoskettimilla varustettu upeaääninen digitaalipiano 2 645 € Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Gibson Les Paul Standard 50s Tobacco Sunburst Tämä ja paljon muita Gibson-kitaroita suoraan hyllyssä! 2 279 € Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 21.10.2020 ilmestyvässä numerossa 5/2020. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Vox SDC-1-MINI-BK -sähkökitara 189 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi ARTURIA Keylab 88 mk2 W/Wooden legs -KEYLAB 88 MkII tyylikkäillä puisilla jaloilla, mukana V COLLECTION 6
Kiireinen Ikonen keskittyi keväällä pitkästä aikaa omien biisien tekoon ja tuotantoon sekä soittamisen treenaamiseen. Niitä mies tekee omassa studiossaan yhden miehen jousisektiona. Viime vuodet olen ollut niin täystyöllistetty. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: LAURI PALOPOSKI Osmo Ikonen – hienoista harmonioista kolmisointupohjalle Multi-instrumentalisti, laulaja ja lauluntekijä Osmo Ikonen valmistelee uutta levyään, jonka monet biisi-ideat ovat tällä kertaa syntyneet pikkukitaralla merenrannassa. Ikoselta tilataan usein jousisovituksia biiseihin. 23-25 Osmo Ikonen.indd 23 16.8.2020 18.23. www.riffi.fi 4/2020 23 K un koronakevät tyhjensi muusikko Osmo Ikosen kalenterin monien muiden alan ammattilaisten tapaan, mies päätti ettei jää toimettomaksi. – Kyllähän tuota aikaa muistelee jälkeenpäin tietyllä tavalla myös kaiholla. Kun on keikkoja ja projekteja, harvemmin jaksaa hirveästi työn ohessa treenata. Nyt on ollut mahdollisuus treenata järjestelmällisesti ja keskittyä omaan musiikkiin, Ikonen kertoo. Säveltämisen lisäksi koronakevät vapautti Ikosen aikaa myös soittoharjoittelulle
Biisi syntyy melodiasta ja sanat tulevat mukaan myöhemmin. Yksi tällainen on tietysti Linnan juhlien jatkot. – Nyt olen halunnut, että tuotanto syntyy biisija lyriikkalähtöisesti, sen sijaan että kikkailtaisiin hienoilla soinnuilla. Bändissä mukanaolo onkin avannut silmät kansain”Isolla bändillä ei enää nykyään pääse hirveästi tekemään levytyssessioita studioon. Mies on tuttu muun muassa Sunrise Avenuen kosketinkioskin takaa, television musiikkiohjelmista kuten juuri SuomiLOVEsta, sekä sävellysja tuotantohommista monien artistien kanssa. Varsinkin kesällä miniskitta mukaan ja fillarilla merenrantaan ennemmin kuin studiokopissa. Maailmalla menestykseen noussut suomalaisyhtye ilmoitti viime vuoden lopulla lopettavansa. Kuvio on muodostunut rasvatuksi koneistoksi, jossa homma toimii. Ikonen on nähty muissakin tv:n musiikkiohjelmien livekokoonpanoissa. Kolme ekaa levyä tehtiin myös englanniksi. – Basso on aiemmin jäänyt enemmän taka-alalle, mutta Lenni-Kalle ( Taipale) pyysi mukaan trionsa levylle bassoon, joten täytyy yrittää löytää taas kaikki tarpeelliset bassochopit, Ikonen kertoo. Tv-työtä rasvatulla koneistolla Ikonen kertoo, että suurin yhtenäinen filosofia musiikissa hänellä on se, että hän pyrkii tekemään projekteja, joihin hänellä on jotain annettavaa. Mutta hyvää treeniä on ollut käyttää esimerkiksi iReal Pro -appia ja laittaa 2-5-1-kierto soimaan ja soittaa joka sävellajista jotakin. – Se on erilaista muuhun tekemiseen verrattuna: siistiä sisätyötä, johon ei kuulu keikkabussissa istumista. Kitaralla saa sopivan roots-pohjan. Ikonen kuvailee Sunrise Avenueen mukaan pääsemistä ”elämän mullistavaksi jutuksi”. Isolla bändillä ei enää nykyään pääse hirveästi tekemään levytyssessioita studioon. Homma on siirtynyt televisioon”, monissa tv-ohjelmissa mukana oleva Ikonen sanoo. – Olin kiertänyt paljon ulkomailla jo ennen Sunkkareita, mutta en osana mitään noin suurta menestystä nauttivaa projektia. Juuri SuomiLOVE-ohjelma on yksi tällainen. – Biiseihin suhtaudutaan samalla tavalla kuin studiossa. Siinä Ikonen on toiminut niin solistina kuin sovittajana ja soittajana. Hyvässä tapauksessa kyseessä on tarkkaan mietityt soundit. Ikosen alustava suunnitelma on, että ensimmäinen single tulisi ulos vuoden lopussa ja levy ensi vuoden keväällä. ”Pianolla harmonia menee helposti melodian edelle, ja silloin innostuu helposti hienoista hajoituksista, eikä kelaa, onko melodia tarpeeksi vahva.” 23-25 Osmo Ikonen.indd 24 16.8.2020 18.23. Homma on siirtynyt televisioon. – En ole koskaan kokenut itseäni varsinaisesti jazzmuusikoksi. Tv-bändeissä on aika pitkälle samoja ihmisiä, joten niissä on helppo ja mukava tehdä töitä. Kitaralla tulee tehtyä yksinkertaisemmin ja enemmän kolmisointupohjalta. – Haluan tehdä proggiksia, joista inspiroiduin, ja olen pyrkinyt tekemään juttuja, jotka ovat kiinnostavia. Olen onneksi voinut valita sellaisia, joihin pystyn antamaan kontribuution ja jotka tarjoavat väylän toteuttaa itseäni. Bassochopit kuntoon Ikonen on keitetty muusikkona ja artistina monessa liemessä ja ollut työllistettynä monissa erilaisissa projekteissa. Suomi tuntui silloin epäluontevalta kieleltä, mutta kun SuomiLOVEssa tein suomeksi biiseistä omia versioita ja sovituksia, se alkoi tuntua luontevalta. Oppia kansainvälisyydestä Sunrise Avenuessa Ikonen on soittanut koskettimia jo yli kymmenen vuotta. Ikosen mukaan televisio muodostaa noin neljäsosan hänen töistään. – Prosessi menee usein niin, että saatan hyräillä kännykkään melodian, kun se soi päässä. Pianolla harmonia menee helposti melodian edelle, ja silloin innostuu helposti hienoista hajoituksista, eikä kelaa, onko melodia tarpeeksi vahva. Viime aikojen panostukset soittotreeneihin ovat keskittyneet etenkin jazzstandardeihin ja erityisesti bassoon. – Nyt olen pyrkinyt säveltämään enemmän kitaralla. 24 www.riffi.fi 4/2020 Ikonen on viime aikoina työstänyt seuraavaa sooloalbumiaan, joka tällä kertaa sisältää hänen omien sanojensa mukaan singer-songwriter-tyylistä matskua. Ikonen vertaa tv-työtä levytyssessioihin, joissa on enemmän aikaa keskittyä biisiin, myös livetapauksissa. Yleensä Ikonen säveltää kitaralla tai pianolla. Multi-instrumentalisti viihtyy niin sellon, basson, pianon kuin kitaran, viulun ja lyömäsoittimienkin ääressä. Aikaisempiin englanninkielisiin soulahtaviin ja funkahtaviin levyihin verrattuna luvassa on suomenkielistä, biisilähtöistä musiikkia. Sävellystyökin on toiminut nyt enemmän fiilispohjalta. Tosin alun perin Ikonen ajatteli, että julkaisu sopisi hyvin keväälle, koska Sunrise Avenuen päätöskiertue on silloin ohi, mutta pandemian takia kiertue siirtyi juuri tuohon ajankohtaan. Sitten työstän sitä, kun pääsen pianon tai kitaran ääreen, Ikonen kuvailee
Sellotuotantoa takahuoneessa Välillä tuotantoa ja äänityksiä joutuu tekemään yllättävissäkin paikoissa. Käytössä on erilaisia kitaroita, synia ja soittimia, joita hyödynnetään tarpeen mukaan. – Se on todella aikaa vievää ja haastavaa, kun pitää tehdä kaikki raidat, mutta myös todella kivaa duunia. Vaikkapa kahdeksan tahdin nostatus saattaa treeniksellä tuntua hyvältä, mutta isolla stadionilla lyhyeltä. Kyseessä on yhden miehen jousisektio, jossa soitan viulua, alttoviulua ja selloa. – Siinä audioedit on kotoisampaa ja nopeampaa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa esimerkiksi neljää ykkösviulua, neljää kakkosviulua, neljää alttoviulua ja neljää selloa. – Nyt koronan takia käytännössä saatiin yksi extravuosi lisää bändille. www.riffi.fi 4/2020 25 väliselle toiminnalle. Toisaalta tv-työssä Line6:n mallintava vahvistin Helix on osoittautunut yllättävän hyväksi työjuhdaksi. Mulla oli ajatus soittaa selloa rundilla, mutta se ei toteutunut. Tuotannon fiilistä Ikonen hakee joskus myös referenssibiiseistä. Käytännössä yhteistyö on tarkoittanut sitä, että joskus pyyntöjä on tullut myös lyhyellä varoitusajalla. Soitan ensimmäisen stemman ja lähden rakentamaan sovitusta siitä. Siellä Ikonen tekee sekä omia projektejaan että töitä muille. Yksi suurimmista opetuksista Ikoselle onkin Sunrise Avenuessa ollut ison yleisön haltuunotto. Tuo on ollut todella näppärä niin basso-, sähkis-, akkarikuin sellokeikalla. – Kävin ostamassa musaliikkeestä jonkun halvan äänikortin, varmaan Focusriten Scarlettin. Yhteistyö Elastisen kanssa on kestänyt tämän soolouran alusta asti. Samalla on myös oppinut, millä jutuilla laulatetaan 40 000:a ihmistä. Ikonen on soittanut Elastisen ensimmäisissä livekokoonpanoissa, ja herrat ovat tehneet Elastisen joka levyllä jotain yhdessä aivan ensimmäistä albumia lukuun ottamatta. Mutta tekeminen on todella palkitsevaa. Pieniä mahdollisuuksia improon kuitenkin löytyy: esimerkiksi melkein jokaisella keikalla Ikosella on pitkä improvisaatioja pianosoolo-osuus, jossa hän myös laulattaa yleisöä. Lähtökohta on, että yritän toisintaa oikeaa jousisektiota. Varsinaisena laitefriikkinä Ikonen ei näe itseään. Mulla ei ole mitään, ja silloin ne pitää kirjoituttaa jollain ulkopuolisella tai kirjoittaa ulos itse. Omien biisien kohdalla tuotanto lähtee yleensä käyntiin, kun sanat, melodia ja harmonia ovat jokseenkin valmiit. Jälkimmäistä ei käytännössä juurikaan ole, kun isot stadionkeikat ovat tarkasti kellotettuja kokonaisuuksia, joissa kokonaisuus toimii täydellisesti suunnitelmien mukaan. Toinen tärkeä oppi on sovittaminen ylipäätään. Toki välillä biisi syntyy kokonaan myös tuotannosta, kun Ikonen kikkailee soundilla, biitillä tai rytmillä, mutta näin tapahtuu Ikosen mukaan melko harvoin. Voi olla tyytyväinen, vaikka ei olisikaan vanha Gibsonin putkivahvistin mukana. Kyseessä on ”askeettinen kellaritila”, jossa voi tehdä kaiken muun paitsi rumpuäänitykset. Myös eri soittimien käyttö ja jousitusten muuttaminen tuovat jousiin eloa. – En yleensä kirjoita mitään etukäteen. Jousisektion toteutuksessa Ikosen tuotantokikkoja on pelata mikrofonien etäisyyksillä ja asennoilla ja vältellä tietenkin vaihevirheitä. Jos tarvitaan ”isoa Hollywood-soundia”, Ikonen saattaa vielä tuplata jouset mallintavalla jousikirjastolla. Ikonen oli Sunrise Avenuen kiertueella Saksassa, kun Laiho soitti ja sanoi, että tarvitsisi jouset uuteen kappaleeseen mielellään muutaman tunnin sisällä. Ainoastaan laulut ja jouset hän äänittää ProToolsissa. Soittimet käyttöön tarpeen mukaan Tuotantoa Ikonen tekee nykyään lähes täysin Abletonissa. Ikoselta tilataan usein jousisovituksia biiseihin, ja niitä mies kertookin tekevänsä paljon. Mikki kiinni, ja takahuoneessa sanoin muille, että ”olkaa hetki hiljaa, mä nauhoitan”. u ”Kahdeksan tahdin nostatus saattaa treeniksellä tuntua hyvältä, mutta isolla stadionilla lyhyeltä.” 23-25 Osmo Ikonen.indd 25 16.8.2020 18.23. Sello oli silti ehtinyt mukaan rekkaan, Ikonen muistelee. Kävi säkä, että sello oli mukana. – Oltiin silloin Hampurissa. – Useasti kun treenikämpällä mietitään biisirakennetta ja tehdään extraosioita tai kasvatuskohtia, ne ovatkin todellisuudessa paljon lyhyempiä. Riittää mun tarpeisiin hyvin. Jousistemmat yksi kerrallaan Ikosen oma studio sijaitsee Helsingin Kalliossa. Samu ( Haber) on tehnyt kovia biisejä, ja tietysti Samun mukanaolo The Voice of Germanyssa ja muissa tv-tuotannoissa toi lisää nostetta bändille, Ikonen sanoo. Päätöskiertue ja tämän vuoden elokuulle kaavailtu päätöskonsertti Helsingin Olympiastadionilla siirtyivät vuodella eteenpäin. Tietysti tässä on haaste, jos sovituksia tarvitaan jossain ja multa pyydetään nuotteja. – Olen aina ollut skeptinen mallintavien suhteen, eikä Line6 ole koskaan aiemmin ollut ensisijainen valinta. Viimeaikaisia töitä ovat esimerkiksi Anssi Kelan Hyppy sumuun -kappale, joka kuultiin alkuvuodesta Urheilugaalassa. – Tuossa on oppinut, miten soolo rakennetaan yleisön edessä ja miten sooloon kehitetään alku, huippukohdat ja loppu. Elastisen (Kimmo Laiho) Supervoimii-kappaleen jouset olivat yksi tällainen työ. Tuollaisista on parempi tehdä vähän pidempiä, sillä iso lava kestää ajan hyvin. Sunrise Avenuessa soittaminen poikkeaa tietysti monista muista Ikosen projekteista ja varsinkin esimerkiksi jazzin soittamisesta tai improvisaatiosta. Uudella levyllä Moog One on kyllä kuulemma saanut paljon kyytiä. Supervoimii-biisin sellot syntyivät siis vähän ennen Sunrise Avenuen keikkaa bändin backstagella. Mutta esimerkiksi tv-työssä, jossa soittaa luurit päässä ja vahvistinta ei välttämättä ole mukana, kitarapedalboard ja vahvistinmallinnukset toimivat hyvin. – Vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertainen sovitus, niin jokainen stemma pitää soittaa sisään. On ollut mahtavaa myös nähdä kasvu, mitä ollaan saatu aikaiseksi. Monissa livetilanteita varten sovitetuissa biisien osuuksissa mitta saattaa treenikämpällä tuntua ihan toisenlaiselta kuin isolla lavalla. Siinä ei kannata olla hirveän monimutkaisia linjoja
Juhlakiertueen jälkeen konsertointia on jatkettu Wigwam Experience -nimellä, ilman Jim Pembrokea. Soitonopettajaksi ei ollut kipinää ja studiomuusikoksi ei kuulemma oikein mahdollisuuksiakaan. 26 www.riffi.fi 4/2020 Uuden aallon hyökyjä Ehkä kuitenkin alkuun pikku pätkä Wigwamista. – Nuotinlukutaitoni oli huono. Levy-yhtiöiden progemesenaatit käänsivät takkinsa ja selkänsä ja hylkäsivät meikäläiset. Taiderockiin uskova muusikko tunsi olevansa todella passé. Siitä oli monenlaista hyötyä. – Täysistä saleista päätellen Wigwamin musiikki tuntuu olevan taas suuressa arvossa, mikä on hienoa. Periaatteet edellä Kun progemuusikon ja tanssitaiteilijan perheessä koittivat tiukat ajat, Gustavson rupesi henkensä pitimiksi siivoamaan, jota tekikin sitten vuosikymmeniä – aina eläkkeelle jäämiseensä asti, jolloin pystyi jättäytymään taas vapaaksi taiteilijaksi. En ole saanut siitä ainakaan vielä tarpeekseni, vaikka samalla tietenkin toivoisin huomiota omillekin levyilleni. Prima TEKSTI: TOMMI SAARELA Jukka GUSTAVSON – progen jättiläisen paluu! Wigwam, Sahti, Hottoe, SF-Blues, Organ Fusion Band, Strandberg Project, Hoedown, Street Level… paljon bändejä – mutta ei välttämättä paljon yhteistä. Joskus niihin aikoihin kun polut Pembroken kanssa silloin kauan sitten 1970-luvun puolivälissä erosivat, Gustavson tapasi tulevan vaimonsa Leenan ja ryhtyi säveltämään musiikkia tämän tanssiteoksiin. Minun piti rahapulassa jopa myydä urkuni. Yhtyeen kahden eri aikakauden johtohahmot – Gustavson ja Pembroke – olivat ennen syksyn 2018 suurta juhlakiertuetta olleet yhteydessä jälkimmäisen soololevyn ”If the Rain Comes” tiimoilta, jolla Gustavson vieraili urkurina. Gustavson ei koe rooliaan ”vara-Jiminä” ristiriitaiseksi, päinvastoin. – Jimin kotikaupungissa Kansas Cityssä on radiojuontaja, joka pitää ääntä eurooppalaisen progen puolesta, ja minunkin soololevyni ovat sitä kautta soineet sikäläisillä radioaalloilla, Gustavson iloitsee. Eikä proge ollut Gustavsonin mukaan ollut taloudellisesti antoisaa tai täysin työllistävää edes silloin, kun oli lajin kulta-ajat, saati sitten kun uusi aalto pyyhki mennen tullen genren yli. K eväällä alkanut koronakriisi raivasi kertaheitolla tyhjäksi myös Jukka Gustavsonin keikkakalenterin. Ja erityisesti urasta tänä päivänä – ei pelkästään vuosikymmeniä sitten. Haaveilin vuosikymmeniä, että pääsisin joskus esittämään Rekku Rechardtin hienoja biisejä, ja se toive on toteutunut juhlakiertueen myötä ja jälkeen. Vaikka olin käynyt musiikkiopistoa opettelin sielläkin pianokappaleet korvalla, ulkoa. Väliin on sattunut isompiakin ryppäitä, kuten SFBluesin kesärundit, joihin saattoi mahtua kolmisenkymmentäkin keikkaa, tai toissasyksyinen Wigwamin suuri juhlakiertue. Kahdeksankymmenluvulle tultaessa minun kaltaisillani muusikoilla ei ollut enää keikan keikkaa. 26-31 Gustavson.indd 26 16.8.2020 18.25. Ja siitä tässä haastattelussa on ennen kaikkea tarkoitus puhua: Gustavsonin omista levyistä ja urasta. Tuntui, että kukaan ei ollut enää kiinnostunut sellaisesta musiikista, jota tein. Ja sitten proge kuoli – tai tapettiin. 68-vuotias taiteilijaeläkeläinen on normaalioloissa tehnyt pari kolme keikkaa kuukaudessa. Suomiprogen pioneeri on palannut soittokehiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen, entistä väkevämpänä. Paitsi Jukka Gustavsonin vahva ääni, sielukas soitto ja kimurantit kappaleet. Muusikon taitojaan Gustavson ei ole osannut eikä halunnut valjastaa tulonlähteeksi. – Kun punk tuli, musiikkimaailma alkoi kulkea ihan eri suuntaan
www.riffi.fi 4/2020 27 Säveltäjä, laulaja ja kosketinvirtuoosi Jukka Gustavsonin ensimmäinen koronakriisin jälkeinen keikka oli heinäkuussa Allas Sea Poolissa Helsingissä. K U V A : M IN N A H A T IN E N 26-31 Gustavson.indd 27 16.8.2020 18.25
Reilu vuosikymmen sitten Gustavsonille myönnettiin viisivuotinen taiteilija-apuraha ja sen jälkeen taiteilijaeläke. – Pidän nyt vähän tyylirikkona sitä, miten itsekin yritin yhdistellä aineksia Wigwamin aikoina. Gustavson palasi kehiin vasta progenostalgian myötä, ja tällä vuosituhannella työtilaisuudet ovat sen kun lisääntyneet. Fiilis on tärkein. Monissa projekteissa brittilähtöisen, klassispainotteisen taiderockin rinnalle nousee amerikkalaisvaikutteinen funk, jazz ja blues. Oltiin puritaaneja ja idealisteja siinä, minkälaista musaa halutaan soittaa. Siihen aikaan kun nuo kaksi alkoivat tehdä musaa ei ollut mitään musakouluja. Miehen julkaisutahti onkin ollut näistäkin syistä viimeiset kymmenen vuotta vain kiihtymään päin. Itselläni toinen juuri on jazzahtavammalla puolella, jossa pääsee toteuttamaan enemmän solistisesti innoittavia asioita. Gustavsonin hengenheimolaisten piirissä musiikki oli jotain, millä ei käydä kauppaa ja mitä ei myydä. Ja ehkä päivätyön ottamiseen rivimuusikkouden vaihtoehtona oli muitakin syitä. Gustavson tarttuu Strandbergin esittämään vertailuun. Olen ollut jazzdiggari kuusikymmenluvun puolivälistä asti. He ovat opetelleet kaiken itse, omalla tavallaan – ja heille on syntynyt oma tyyli, Strandberg analysoi. Moni tuntee Jukka Gustavsonin progemiehenä – mitä hän tietysti onkin, mutta ei pelkästään. Kahdella kielellä Jukka Gustavson on luovinut kahden esityskielen välillä koko uransa kuin joku Dave Lindholm. – Hän on kiinnostava musiikintekijä samasta syystä kuin Pekka Pohjola. – Gutsin biisit menevät usein sinne, minne ei uskoisi että ne edes voivat mennä. Mutta hän on kelannut ne niin, bändikumppani Jan-Olof Strandberg kuvailee Gustavsonin omaleimaisia sävellyksiä. Hänen suomenkieliset levynsä ovat arvoituksellisista otsikoistaan alkaen mielikuvitusta stimuloivia, esimerkkeinä vaikkapa debyytti ”Jaloa ylpeyttä yletän, ylevää nöyryyttä nousen” tai Prognosis-levylle maestro pyysi mukaansa Janne Rajalan (vas.), Heinä Niemisen ja Thomas Törnroosin. Siinä oli jotain meditatiivista. Gustavson sanoo itselleenkin kirkastuneen vasta ajan myötä, ettei jazz oikein istu progekehykseen. Kuntokin pysyi hyvänä kun ravasi portaita ylös ja alas, samalla pystyi koko ajan funtsaamaan sävellysprobleemeja. 28 www.riffi.fi 4/2020 vistani ei ollut päässyt kehittymään kummoiseksi. Ja sehän on muusikolle ”normaalia” työaikaa, Gustavson hymähtää. Nykyään ryhmittelen sävellyksiäni eri levyille niin, että varsinaiset soololevyni ovat progelevyjä, ”sävellyslevyjä”, ja jazzimpi musiikki menee muualle. Wigwamin jälkeistä 1970-luvun soolouraa seurasi pitkä hiljainen kausi. – Ja mieli oli vapaa, koska työ oli rutiiniluonteista. – Eikä se siivoaminen huonoa hommaa ollut, esimerkiksi Postin osalta sain valita työaikani vapaasti, joten siivosin sitä usein öisin. Wigwamin jälkeisillä soololevyillään Gustavson alkoi ilmaista itseään taas suomeksi. – Kyllä meillä oli tuollaiset pyhät periaatteet jo Wigwamin aikana. Wigwamin biiseissä kuultiin aluksi sekaisin suomea ja englantia, kunnes bändin konsensus käänsi vaakakupin englannin hyväksi. K U V A : M IN N A H A T IN E N K U V A : M IK A T Y Y S K Ä 26-31 Gustavson.indd 28 16.8.2020 18.25. Omalla leimalla 2000-luvulla Gustavsonin projektit ovat rönsyilleet moneen suuntaan. Nuorena sitä mäiski kaiken samaan – kun syntyi ne muutamat kappaleet, ja ne oli semmoisia kuin oli. Pekan musiikki on todellista suomiprogea, koen että oma musiikkini ei ole yhtä suomalaista. – Pekalla tyyli olikin hirmuisen selkeä alusta asti, muistan kun hän pianolla niitä teoksiaan sävelsi ja olikin tosi taitava pianonsoittaja
– Levyjäni on jaeltu jossain määrin esimerkiksi Ruotsiin, Englantiin, Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Syntikkasoundeja varten nurkissa lojuu Waldorf. Siihen voi olla useampiakin syitä. – Hankaluutensa takia Hammondia tulee roudattua vain spesiaalikeikoille. Vuodelta 1966 peräisin olevia urkuja oli käytetty kirkossa, siellä ne olivat seisoneet paikoillaan iät ajat. Olinkin sitten melkein parikymmentä vuotta ilman urkuja. – Jehovan todistajana en tee poliittisia tekstejä, mutta silti voin ottaa eettisesti kantaa. K U V A : T O M M I S A A R E L A 26-31 Gustavson.indd 29 16.8.2020 18.25. Vaikka ääni taipuu ja tuntuu kestävän aikamoista revittämistä, minkäänlaista muodollista lauluoppia hänellä ei ole. – Jotain äänen avaamisen rituaaleja tiedän, mutta päämetodini on ollut se, että ääni aukeaa laulamalla. Varsinkin jos yrittää tehdä riimiä suomeksi niin se rajoittaa. – Organ Fusion Bandissa kaikki ovat soitintensa mestareita. Gustavson sanoo itsekin liikuttuvansa kappaletta kuunnellessaan. Kyseessä ei ollut lainkaan roudattava malli, siinä oli kaiuttimetkin sisässä. Kun pyytää sellaisia mukaan tietää olevansa itseään paremmassa seurassa, Gustavson lausuu vaatimattomasti. Sähköisistä sormioistani NordStage on jäänyt jo Kurzweilin varjoon. Kun progen alasajo alkoi, myin ne pois – sille soundille ei ollut enää kysyntää. Ja suomihan se Gustavsonin äidinkieli tosiaan on, vaikka mies puoliksi suomenruotsalaisista suvuista tuleekin. Ääntä avaamassa 2000-luvun keskeisimpiin kokoonpanoihinsa lukeutuvalle Organ Fusion Bandille – Pekka Nylund (kitarat), Pentti Lahti (puhaltimet), Juha Verona (basso) ja Rami Eskelinen (rummut) – Gustavson on kaivanut pöytälaatikostaan nimenomaan sitä popjazzin henkistä, svengaavaampaa musiikkia. Nyt soitin painaa enää 150 kiloa, ja liikkuu tasaisella kahden miehen voimin, portaissa tarvitaan turvallisuussyistä neljä. Usein korvikkeena on Studiologicin Numa Organ 2, jonka soundi on varsin autenttinen. Etulevyn somistuksessakin on kirkollinen aihe. www.riffi.fi 4/2020 29 Mustat ja valkoiset Jukka Gustavson tunnetaan ennen kaikkea urkurina, mutta mies on ihan yhtä lailla kotonaan pianonkin ääressä. Kaikki tällainen on verottanut intoa käyttää biiseissä äidinkieltään. Vuonna 1967 hankin Lowreyn urut, joilla soitin koko Wigwam-jäsenyyteni ajan. Sielläkin on ihmisiä, jotka tällaista kuuntelevat. Polyfonisella syntikalla oli enemmän käyttöä esimerkiksi tanssiteoksissa, joihin aloin tehdä musiikkia. Liikuttavaa ja koskettavaa kuulijalle on myös Gustavsonin luista ja ytimistä purkautuva laulu, joka soi korkealta ja kovaa. – Kun progen renessanssi alkoi 1990-luvulla, onnistuin hankkimaan Englannista Hammond A-100 -urut. – Ensimmäiset urkuni olivat Farfisa-merkkiset. Soittimesta saatiin jotakuinkin roudauskelpoinen vasta kun kaiuttimet poistettiin. Eli kun koko päivän laulaa niin ääni alkaa toimia – tosin varjopuolena mies alkaa muuten väsyä. Heitä ajatellen englanti on ainoa mahdollisuus, ja ne suomalaiset, jotka levyjäni kuuntelevat osaavat totta kai englantia. Ja toki englanti on kielenä musikaalisempi, sen tietää kun on paininut suomen kanssa. Leslie-kaappi pyörivine kaiuttimineen on olennainen osa minunkin Hammondini soundia. – Molemmissa täytyy olla kotonaan! Olkoonkin, että pianon ja urkujen soittotatsi ja -tyyli ovat ihan erilaiset. Street Levelin keikoilla käytän Kurzweilin Forte-keikkapianoa, joka on pääasiallinen soittimeni myös kun sävellän kotona. Tällöin englannin käyttäminen vähän pehmentää – joitain asioita olisi vielä rankempaa ja törpömpää lausua suomenkielellä. Ne otettiin pois, jotta soitin vähän kevenisi, ja rakennettiin vankat tuplakahvat, että urkuja olisi helpompi roudata. Organ Fusion Bandin soittajien yhteisenä innoittajana on Weather Report, fuusiobändi joka onnistui yhdistämään svengin ja sävellykset. Englanninkielen käyttöön on kolmaskin syy: kansainvälinen kuulijakunta. Wigwam Experiencen keikoilla kieltämättä nousi suoranainen pelko kaikesta lauluvastuusta. Käytän säveltämiseen myös akustista pystypianoa. Gustavsonin Hammond A-100 on vuodelta 1966. Onneksi keikkojen välillä on useimmiten vapaapäivä, jolloin ääni saa toipua. vaikkapa 2000-luvun alkuvuosina julkaistu ”Kiiltomato, kynttilänliekki, kuu ja aurinko”. Jossain vaiheessa 2000-lukua kieli vaihtui taas englanniksi. En ollut ikinä joutunut laulamaan koko keikkaa yksin, kahtakymmentä biisiä yhtenä iltana. Joskus Gustavsonillakin voi eksyä jazzahtavan fuusion sekaan ihan sitä itseään – progea. Bändin viimeisimmän levyn ”Root & Stalk & Flower Music” avausraita ”How Many Happy Ends Do You Know?” on pekkapohjolamaisen jylhä ja melodialtaan tarttuva progekappale, johon jouset yhtyvät. Urkujen soitto ei ole samalla lailla kahden käden klaverismia kuin pianon soitto, koska uruissa esimerkiksi pelataan usein vasurilla Leslien säädön kanssa
Vastasin, että ei missään tapauksessa! Levyillä on ajatuksiani, eikä se mene niin että nyt ajattelen hengellisesti ja sitten ajattelin jotain muuta. Opinnot jatkuivat Porvoon musiikkiopistossa. Sen jälkeen pyrin mahdollisimman nopeasti kirjoittamaan sen nuotiksi. Amerikkalaiseen juurimusiikkiin Suomiprogen ikoneita Gustavsoneille Sipooseen tuli piano vuonna 1955, kun Jukka oli nelivuotias. Suomalaisen progen ikoneihin kuuluvan Wigwamin tarina oli käynnistynyt bändin ensimmäisen kokoonpanon alkaessa rakentua rumpali Ronnie Österbergin ympärille jo vuoden 1968 lopussa. Yksi levypamppu kysyi, olisiko ajatus julkaista se hengellisen musiikin osastossa. Pienenä hintana valkolakista Wigwamin keikkailua jouduttiin abikeväänä rajoittamaan. Steve Winwood ja Traffic olivat tärkeitä esikuvia nuorelle Jukalle, joka kävi lukiota ja keräsi keikkojen takia järkyttävät määrät poissaoloja. Kuusimiehinen Wigwam esiintyi juhlakiertueellaan kaksi vuotta sitten muun muassa Kulttuuritalolla. Bändejä ja projekteja Yhteistyö Hoedownin kanssa sai alkunsa keikasta, jolle Gustavson pyydettiin vierailijaksi. Ruotsinkiertuetta varten heltisi rehtorilta viikon lupa sillä ehdolla, että olkoon viimeinen kerta. Jo toiselle, vuonna 1970 julkaistulle ”Tombstone Valentine” -albumille basistiksi oli vaihtunut Pekka Pohjola ja kitaristina vieraili Jukka Tolonen. Vladimir ”Nikke” Nikamo (kitara) ja Mats Huldén (basso). Ihminen pohdiskelee, ja on erilaisia pohdintoja. Gustavson laskee ammattiuransa alkaneen jo vuonna 1967 The Roosters-bändissä. Musiikki oli ollut minulle täysin fiilisja vaistoasia. Myöhemmin aiheet yhdistyvät toisiin ja niitä työstetään joskus jopa vuosien ajan, kunnes syntyy jonkinlainen kokonaisuus. 30 www.riffi.fi 4/2020 Raaka-ainetta työstämässä – Kun tarjosin aikoinaan kolmatta soololevyäni levy-yhtiöille, kukaan ei halunnut sitä julkaista. Koska kerta ei ollut viimeinen, Jukan piti tämän jälkeen aina puhua vanhempansa ympäri, että taas on poikaparka ”kipeänä”. Sitten ryhdistäydyin ja tajusin etten voi vaivata rakkaita muusikkoystäviäni iän kaiken tällaisella, ja opettelin kirjoittamaan musiikkia ja analysoimaan missä on ykkönen ja missä on synkooppi. Pembroken ja Österbergin ympärille syntyi sen jälkeen Wigwamin menestynein kokoonpano, johon kuuluivat lisäksi kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt ja Tasavallan Presidentissä bassoa soittanut Måns ”Mosse” Groundstroem. Kahden vahvan laulaja-biisintekijäkosketinsoittajan – Jim Pembroken ja Jukka Gustavsonin – liityttyä mukaan Wigwam julkaisi debyyttialbuminsa ”Hard N’ Horny”, jonka levytyskokoonpanossa vaikuttivat lisäksi Street Level -bändissä Gustavsonin kanssa musisoivat rumpali Thomas Törnroos ja basisti Jan-Olof Strandberg. Wigwamin ensimmäinen kokoonpano hajosi 1974, jolloin Gustavson ja Pohjola jättivät bändin. Sitten ensimmäisellä soololevylläni kallisarvoinen ”sihteerini”, basisti Heikki ”Häkä” Virtanen nuotinsi arrit, jotka soitin hänelle. Muuten siitä katoaa jotain oleellista – inspiraatio, joka siinä hetkessä oli läsnä. Ylioppilaaksi hän kaikesta huolimatta onnistui lukemaan. En halunnut rajata musiikkiani hengelliseksi. Kokoonpanon viimeistä studioalbumia ”Being” on joskus kuvailtu Gustavsonin ensimmäiseksi soololevyksi, sillä levyn teemakehys ja suurin osa sen musiikista on hänen käsialaansa. Mutta ideat ovat vasta raaka-ainetta, josta ei vielä saa mitään aikaiseksi. Gustavson kertoo saavansa ideoita levytyksilleen vaikka istuessaan bussissa, ja silloin hän merkkaa aiheen nopeasti muistikirjaansa. Raidat taltioidaan suoraan audiomuotoon. Soivia demoja Gustavson ei tee, ei yhdelle tai useammallekaan raidalle, vaan bändi saa eteensä nuotit kun uutta kappaletta aletaan harjoitella. – Vielä Wigwamin aikoihin en osannut kirjoittaa nuotteja, joten Pekka Pohjola teki ne. K U V A : T O M M I S A A R E L A K U V A : V IC T O R S T E N S T R Ö M 26-31 Gustavson.indd 30 16.8.2020 18.25. Österberg menehtyi jo vuonna 1980, mutta Gustavson, Rechardt ja Pembroke yhdistivät voimansa syksyllä 2018, jolloin Wigwam lähti maan kattavalle 50-vuotisjuhlakiertueelle. – Kun saa jonkun idean niin ensimmäiseksi sitä alkaa yleensä tutkia, ettei se vain ole plagiaatti jostain. Ja kun kiippareita sitten studiossa levylle äänitetään, esimerkiksi midillä ei ole mitään roolia. Tämä Wigwam kävi jopa kansainvälisen läpimurron kynnyksellä, mutta hiipui ja hajosi jäsentensä turhautumiseen aikakauden jyrkästi muuttuvassa musiikillisessa ilmapiirissä
Kaasu pohjassa Gustavsonin rooli painottuu luovan tai esittävän säveltaiteilijan suuntaan kokoonpanosta riippuen. K U V A : JA R I H E IK K IL Ä 26-31 Gustavson.indd 31 16.8.2020 18.25. – Esimerkiksi kitaristimme Sami Virtasen säveltämä ”Saimi” on todella vaikea biisi, yksi vaikeimpia mitä olen soittanut. – Hoedownissa ollaan kovia The Band -diggareita. Street Level taas on johdannainen Strandberg Projectista, joka on bassohirmu Jan-Olof ”Puppe” Strandbergin pitkäaikainen ryhmä. – Taloudenpidon täytyy olla järkevällä pohjalla. Komppikaksikkona soololevyllä on tuttuja aiemmista Gustavson-yhteyksistä: basisti Janne Rajala soittaa sekä SF-Bluesettä Mojomen -ryhmissä, rumpali Thomas Törnroos puolestaan Street Level -triossa. Prognosis-soololevyn materiaaliin Gustavson bändeineen pureutuu Porvoon Sannaisten Bosgårdissa jo 12. Myös Wigwam Experience on hahmotellut keikkapäivämääriä talvikaudelle. Gustavsonin tuorein levytys on viime vuonna ilmestynyt, selvästi äsken mainittua progempi soololevy ”Prognosis”. Mutta eivät aina. Hän sanoo, että Street Levelin kaltainen trio taas jättää luontevammin vapauksia soittajille. – Pyrin laatimaan omat soololevyni niin, että ne olisivat taiteellisia kokonaisuuksia, joten en voi hirveästi toivoa niiden live toteutusta. Siinä Gustavson on halunnut nostaa esiin erityisesti kitaristi Jari ”Heinä” Niemisen solistiset taidot. Progemiehellä on tosiaan vauhti päällä! u Suomiprogen pioneereihin kuuluva Jukka Gustavson on väistellyt musiikin valtavirtoja koko ikänsä, joten elantoa soittaminen ei ole aina tarjonnut. Tuloksena syntyi Gustavsonin ja Hoedownin yhteinen albumi ”Mountain Information”. syyskuuta. Street Levelissä yhteinen innoittaja on funk, jossa kolmikon musiikilliset mieltymykset kohtaavat. Näistä syistä omat soolojutut ovat tuomittuja jäämään enemmän levykuin liveprojekteiksi. Toisaalta leipätyö on suonut soittajaminälle taiteellisen vapauden. Joskus ihan vain kappaleiden soittaminen – ”suorittaminen” – on haasteiden keskiössä. Livestä puheen ollen, suunnitelmien mukaan Jukka Gustavson keikkailee syyskaudella muun muassa Hoedownin, Street Levelin ja Strandberg Projectin kanssa, ja marraskuussa Malmitalossa soitetaan Bob Dylanin rock-runoutta uudella otteella. Ja sehän on tiedossa miten tärkeä The Band oli Wigwamille. Se olisikin joskus hankalaa, koska pitäisi soittaa ja laulaa samaan aikaan, jolloin en pääsisi molemmissa sellaiseen tasoon, joka olisi tyydyttävä. Esimerkiksi Strandberg Project kallistuu jälkimmäiseen: sen musiikki nojaa virtuoottiseen instrumentinkäsittelyyn, ja Gustavsonin sävellyspanos levyillä on pienempi. Strandberg Projectissa Gustavson on vaikuttanut jo kymmenen vuotta, kun taas Street Level on uusi, esikoislevyään valmisteleva trio. www.riffi.fi 4/2020 31 Jukka Gustavsonin levytyksiä Wigwam Hard N’ Horny (1969) Tombstone Valentine (1970) Fairyport (1971) Being (1973) Live Music from the Twilight Zone (1974) Dark Album (1977) Soolotuotantoa Jaloa ylpeyttä yletän, ylevää nöyryyttä nousen (1978) Valon vuoksi (1979) Toden toistoa (1981) Bluesion (1992) Kadonnut häviämättömiin (1995) Moments (1999) JG Organ Fusion Band: Between Fire and Ice (2003) Kiiltomato, kynttilänliekki, kuu ja aurinko (2005) JG & Hottoe: Toinen maisema (2006) Community Jazz (2009) JG Organ Fusion Band: Root & Stalk & Flower Music (2012) JG & Hoedown: Mountain Information (2014) Saxman Syrjänen & Jukka Gustavson: Mojomen (2017) Prognosis (2019) Muita SF-Blues: Man – Be Careful! (2007) Markus Nordenstreng: Songs from Redhill (2007) Hoedown: Black & White (2010) Helge Tallqvist & JG Band: Plays Erik Lindström (2011) Strandberg Project: At the Seasound (2011) Strandberg Project: Made in Finland (2012) Strandberg Project: Live in Finland (2015) Strandberg Project: Progressive Construction (2018) Strandberg Project: X (2020) vihkiytyneen bändin – johon kuuluivat muun muassa Broadcast-miehet Esa Kaartamo, Jarmo Nikku ja Masa Maijanen – ja progemies Gustavsonin yhtymäkohtia ulkopuolinen saattaa kummeksua, mutta ei yhteistä tekijää kaukaa tarvitse hakea. Joskus yhteiset keikat johtavat levytyksiin, ja usein levyt johtavat keikkailuun. Ehdotuksen esimerkiksi toisen kiipparistin ottamisesta keikoille Gustavson torppaa jo kustannussyistä. Keikalla bändi ja vierailija esittivät molemmille tuttuja covereita, mikä sai Gustavsonin heräämään, että mitä jos tekisi tälle bändille tilaustyönä uutta musiikkia. Ensin tuntui, etten millään saa aksenttia kohdalleen, Gustavson hymähtää
12 albumia urallaan julkaissut Fakanas on saapumassa lokakuussa ensimmäistä kertaa Suomeen kolmen konsertin merkeissä Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään. 32 www.riffi.fi 4/2020 TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN Yiorgos Fakanas – fuusiojazzin tarkoin varjeltu salaisuus Kreikkalainen bassovirtuoosi Yiorgos Fakanas on kiertänyt kolmella eri mantereella bändinsä kanssa, johon kuuluu tällä hetkellä myös kitarajumalana pidetty Guthrie Govan. 32-33 Fakanas.indd 32 16.8.2020 18.28
Mutta sanon aina oppilailleni, että älkää ajatelko, että te olisitte yksi heistä, koska todennäköisesti tulette epäonnistumaan. Jos onnistumme siinä, tulen olemaan tyytyväinen. Jos joku sanoo minulle, että ” Santana ei tarvinnut teoriaa”, sanon siihen, että ”niin, mutta sinä et ole Santana.” Vaikka edellä mainittu toteamus saattaakin kuulostaa kyyniseltä, tietää Fakanas mistä hän puhuu. lokakuuta Jyväskylä, Ilokivi 32-33 Fakanas.indd 33 16.8.2020 18.28. Vuonna 1986 Fakanas julkaisi fuusiojazz-yhtye Iskrasin kanssa albumin ”A New Day”, jota mies pitää oman soolotuotantonsa alkuna. Kerroin toimittajille, että ennen kuin kysytte minulta mitään, haluan sanoa, että eräs suurimmista oppi-isistäni istuu täällä. Ateenalaissyntyinen Fakanas aloitti basson soittamisen 12-vuotiaana. Uransa aikana Fakanas on päässyt tekemään yhteistyötä lukuisten idoliensa kanssa. Kyseinen albumi on tiedettävästi ensimmäinen Kreikassa nauhoitettu fuusiojazzlevy, ja se niitti suosiota myös Kreikan ulkopuolella satunnaisissa Euroopan maissa. Osallistuimme lehdistötilaisuuteen yhdessä. Vaikka Fakanas soittaakin sähköbassoa, toimi hänen varhaisena innoittajanaan myös kontrabasson mestareihin lukeutuva Ron Carter, jonka soitto tutustutti Fakanaksen aikoinaan jazzin standardeihin ja valtavirtaan. Toista albumia Fakanas työstää itsensä Lenny Whiten, yhden fuusiojazzin merkittävimmän rumpalin, kanssa. Yksi niistä on third stream -henkistä jazzia, jolla kuullaan mukana rummuissa Horacio Hernándezia ja koskettimissa Steve Weingartia, kumpikin veteraanimuusikoita. Mutta toivon myös, että he poistuvat levyni mukanaan. – Kun ystäväni toi minulle Stanley Clarken albumin ”School Days”, sanoin sen kuultuani, että tätä minä haluan tehdä. Guthrie on kertonut, että hän pitää sävellyksistäni, ja että hänellä on riittävästi tilaa tuoda omaa ääntään esille. Tällä hetkellä Fakanas työstää parhaillaan myös kahta eri albumia. Aloin sen jälkeen opetella enimmäkseen jazzia, ja vielä tänäkin päivänä melkein kaikki käsityksestäni harmoniasta ja melodiasta perustuu sille. Kun olin poistumassa, Carter tuli luokseni, halasi minua ja sanoi, että ”kiitos siitä, mitä sanoit äsken.” Govanin Fakanas puolestaan tapasi ensimmäistä kertaa noin viisi vuotta sitten. – Toivon, että koronavirus ei tuo meille hankaluuksia. – Musiikissani on usein torvia ja big band -juttuja, joten Guthrie joutuu soittamaan niitä juttuja kitarallaan. Guthrie Gowan – keikat Suomessa 2020 12. u Yiorgos Fakanas ”Live on paras asia!” Yiorgos Fakanas Group ft. Mutta se on toisinaan haasteellista toteuttaa, koska kun tekee yhteistyötä esimerkiksi Anthony Jacksonin tai Dave Wecklin kaltaisten muusikoiden kanssa, on hankalaa päästä soittamaan materiaalia ensin jonkin aikaa livenä ja sen jälkeen vielä nauhoittamaan. Hän joutuu sen takia lukemaan paljon nuotteja, ja siitä syystä hän hieman vihaa minua. – Meillä kahdella ja oikeastaan tällä koko yhtyeellämme, jolla nyt tulemme Suomeen, on hyvä kommunikaatio musiikillisesti. Live on basistille niin pyhä asia, että hän myös arvottaa keikka-albumit studiossa äänitettyjen yli. Soitin siellä oman bändini kanssa ja Carter omansa. Kuten monen muusikon kohdalla, myös Fakanas oli nuorena muusikkona syvällä rockin maailmassa. Moni muusikko voi vain haaveilla keikoista ja levyistä sellaisten nimien kanssa kuin Anthony Jackson, Dave Weckl, Mike Stern ja nyt Guthrie Govan. – Siihen aikaan Kreikassa oli todella hankalaa opiskella jotain modernia instrumenttia. – Tapasimme kerran erään festivaalin yhteydessä Kreikassa. Vaikka Fakanas onkin itseoppinut, pitää hän musiikkikoulutusta kuitenkin tärkeänä. Hän toimi jo 17-vuotiaana sessiomuusikkona Kreikassa, ja ensimmäiset omat levynsä hän nauhoitti 80-luvulla. – On monia muusikoita, joista tuli kuuluisia ja taitavia ilman, että he kävivät musiikkikouluja. Aikaisemmin Fakanas on kiertänyt kolmella eri mantereella, ja vastaanotto on aina ollut positiivinen. Yhtyeen tavoitteena on tuoda hieman Ateenan aurinkoa Suomen syksyyn. lokakuuta Helsinki, Konepaja-sali 13. 70-luvun alussa Kreikassa ei ollut kuin klassisen musiikin konservatorioita, joten olen aina ollut täysin itseoppinut. Fakanas on sittemmin itse toiminut opettajana, ja hän on johtanut jo 23 vuoden ajan Kreikan suurinta musiikkioppilaitosta. Tulen olemaan iloinen, jos ihmiset poistuvat onnellisina ja unohtavat kaikki nämä hankalat asiat, joita koemme parhaillaan maailmalla. – Live on paras asia! Kun vaikkapa sävellät uuden kappaleen, ja sitten sitä soitetaan livenä joitakin kertoja, ja sitten se äänitetään, ovat kaikki yksityiskohdat ja kokonaisuus jo hahmottuneet. Kumpikin rakastaa groovea ja improvisaatiota. Tätä ennen hän oli soittanut klassista kitaraa muutaman vuoden ajan, mutta mitään kouluja hän ei kuitenkaan ole musiikin saralla käynyt, vaan on täysin itseoppinut. lokakuuta Tampere, Jack the Rooster 14. Carterin kanssa mies ei ole harmikseen päässyt vielä musisoimaan, mutta kaksikko on kyllä tavannut kerran. Vuoropuhelu muusikoiden välillä onkin yksi jazzin kulmakivistä, ja sen kautta muusikot pääsevät ilmaisemaan itseään yhdessä. Vaikka Fakanas kokeekin, että he ovat kotoisin hyvin erilaisista maailmoista, tuo musiikki heitä lähemmäs toisiaan. www.riffi.fi 4/2020 33 F akanas on pitkän uran tehnyt muusikko, jonka nimi ei välttämättä ole tuttu edes kaikille jazzin ystäville. Suomen konserteilta Fakanas odottaa ennen kaikkea sitä, että ihmiset saapuvat paikalle ja nauttivat kuulemastaan. Tykkään matkustaa ja soittaa musiikkiani. Suomeen Fakanas saapuu yhtyeineen ensimmäistä kertaa. Pitkään opettajana toiminut basisti on myös lisäksi julkaissut joukon soitto-oppaita, joista tosin vain yksi on ehditty kääntää englanniksi. Nuori basisti kuunteli vapaa-ajallaan niin Led Zeppelinia kuin Deep Purpleakin, kunnes eräs albumi muutti basistinalun maailman täysin
34-35 Ufo Mustonen.indd 34 16.8.2020 18.30. Vierailijoita laidasta laitaan Tammikuussa 2010 aloittaneen Ufon Laulukerhon syntyä edelsi Helsingin ravintoloissa esitetty Sävelkerho-niminen konserttisarja. Laulukerhon konsepti on pysynyt alusta asti samana. Kesällä Laulukerhon tapahtumapaikkana toimi Puotilan kartanon piha-alue. Kuten Laulukerhossa, jo Sävelkerhon konserteissa oli kussakin mukana vaihtuva vierailija. Siihen kuuluu, että illan artistit esiintyvät joko soolona tai duona ilman taustanauhoja. Ja ihmiset haluavat tällaista, kuulla musiikkia ilman show’ta, että on vain mies tai nainen ja kitara tai piano tai mikä nyt onkaan soittimena. Pienimuotoisesti esitetty musiikki ilman show’ta ja krumeluureja puhuttelee yleisöä tavalla, joka ihmetyttää välillä klubi-isäntää itseäänkin. – Julkaisin edellinen pitkäsoittoni 2009, ja sen julkaisun yhTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Ufon Laulukerhossa ollaan perimmäisen äärellä Ufo Mustonen on pyörittänyt Laulukerho-klubiaan jo yli 10 vuotta. 34 www.riffi.fi 4/2020 -L aulukerhon vahvuus on se, että yleisö on lähellä ja ollaan kuin olohuoneessa, kuvailee muusikko ja lauluntekijä Ufo Mustonen Laulukerho-klubiaan. – Siellä ovat ne juuret, jotka näkyvät: laulu, laulaminen ja soittaminen
Toinen ääripää oli Sir Eino, johon ihmisiä toivat paikalle enemmän ehkä jotkut muut vietit kuin halu kuunnella musiikkia. Ufo kertoo paikan toimineen ”älyttömän hyvin”. – Suomi on niin pieni maa, että nopeasti sitä huomaa tuntevansa suurin piirtein kaikki artistit, jolloin on helppo soittaa ja kysyä, että ”tuuksä ja pääseksä”. Ufo toteaa, että klubin markkinointiin pitäisi olla enemmän aikaa. Ilman omaa taiteellista panosta tilanne saattaisi olla erilainen, ja silloin ehkä pyrkisin saamaan enemmän yleisöä ja laajenemaan jostain muusta motiivista kuin taiteellisesta, Ufo pohtii. Kesällä 2011 taas tein ohjelman Hans Välimäen pop up -ravintolaan Turkuun. Siellä oli sitten enemmän kravattia otsalla, Ufo kuvailee. – Jo Gasellin aikaan olin Porvoossa tekemässä Laulukerhokesäklubia Johans-ravintolassa. Olen yrittänyt ottaa opiksikin jotain, Ufo sanoo. u Ufon Laulukerhossa ollaan perimmäisen äärellä Ufon Laulukerho toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 klubi-illat aloittaa Ufo Mustosen soolokeikka, jonka jälkeen lavalle astuu vieraileva artisti Laulukerho Puotilan Kartanon puistossa joka perjantai eloja syyskuussa, Ravintola Manalassa jatketaan syksyllä ”Pitää löytää oma lähestymiskulma, jotta erottuu muista klubeista.” 34-35 Ufo Mustonen.indd 35 16.8.2020 18.30. Paikka vaihtuu – konsepti pysyy Ravintola Gasellista aloittanut Laulukerho siirtyi sittemmin ensin Sir Eino -ravintolaan, josta Manalaan sekä Finlandia-talon Verandaan. Kesällä 2020 Laulukerhoa järjestettiin Puotilan kartanon pihalavalla ulkoilmaklubina. – Toisaalta enhän tekisi tätä, jos en nauttisi tästä. Konsertteja oli muistaakseni viisi, Ufo muistelee. Siellä ollaan kuin konsertissa, on niin hiljaista, että jos nuppineula putoaa lattialle, se kuuluu. Aika pitkältä ihmiset myös tulevat: ei ole harvinaista, että joku on tullut Järvenpäästä paikalle. Kuten se tietysti onkin: yleisö vaihtuu ja tunnelmat vaihtuvat. Tutuiksi ovat vuosien mittaan tulleet niin ravintoloiden työntekijät kuin Finlandia-talon vahtimestaritkin. – Vieraina olivat muun muassa viulistit Minna Pensola ja Antti Tikkanen sekä kitaristi Jarmo Saari ja harpisti Laura Hynninen. Tämä on pienimuotoista ja käsityöläistä hommaa. – Laulukerho on notkea, se on mahdollista viedä ihan pieneen paikkaan ja se taipuu moneen. Haasteellinen multitaskaus Oman klubin ylläpito vaatii työtä. Klubi-isännyyttä harkitsevia kollegoitaan Ufo kannustaa toimintaan, vaikka työtä se tietääkin. Se aiheutti sen, että ihmiset ahmivat musaa. Välillä on haastavaa pystyä keskittymään kaikkiin rooleihin. Esitimme vieraan kanssa aina jotain myös yhdessä. Sävelkerhon jälkeen ravintola Gasellissa työskentelevä tuttavani otti yhteyttä ja kyseli ohjelmaa ravintolaansa, joten kerhoilu jatkui luontevasti. – Onhan myös varmasti ollut hyödyksi, että olen nähnyt yli 300 keikan edestä erilaisia vieraita esiintymässä. Lisäksi nykyään Laulukerhot alkavat kohtuuaikaisin, joten pitkämatkalainenkin ehtii kotiin ajoissa. – Vaikka on sama paikka ja sama kaava, niin kyllä mä jokaista Laulukerhon esitystä jännitän kuin se olisi ainutlaatuinen. Laulukerho-nimellä jatkaneen klubin toiminta muodostui vielä edeltäjäänsä pienimuotoisemmaksi bändin jäädessä pois. Toisinaan soitetaan myös yhdessä. – Kun pääroolissa on taiteellinen juttu eikä raha, pysyy juttu itselle mielenkiintoisena ja sitä kautta se varmaan välittyy myös yleisölle. Myös vieraiden buukkaaminen vie aikaa. – Laulukerhon alussa vieraina oli omia esikuviani, kuten Dave Lindholm, Tuomari Nurmio ja Kauko Röyhkä. Laulukerho oli osa sitä, Ufo kertoo. Pääroolissa taiteellinen sisältö Ufo pohtii Laulukerhonsa suosiota ja sitä, kuinka klubi vetää yleisöä vuodesta toiseen. Tässä ei pääse leipiintymään, koska mukana on aina myös oma esitys. Ravintoloiden lisäksi muita yhteistyökumppaneita Laulukerholla ei ole toistaiseksi ollut. Paikkojen vaihtuminen ei ole vaikuttanut klubien sisältöön, mutta yleisöt saattavat olla paikasta riippuen keskenään hyvinkin erilaisia. – Ovet ovat kyllä auki sellaisillekin tahoille, Ufo nauraa. Ihmiset keskittyvät sisältöön ja tulevat oikeasti kuuntelemaan – siinä syntyy sellaista kuuntelun kulttuuria. Varmasti tällaista Laulukerhon tyyppistäkin on ollut iät ajat, mutta kun aloitin, ei ollut juuri tällaisia klubeja. – Luulen, että aitous ja sellainen, että ollaan asian perimmäisen äärellä, puhuttelee ihmisiä. Klubi-iltojen aluksi Ufo esittää yksin oman settinsä, minkä jälkeen on vierailijan vuoro. Kesän Laulukerho-illoissa oli joka kerta heittämällä 500 ihmistä paikalla. Ufo kertoo, että on ollut mielenkiintoista seurata, miten muusikkokollegat toteuttavat esityksen pienesti ja pikkulavalla. – Kannustan tietysti! Ainakin alkuun se vaatii paljon työtä, pitää löytää oma lähestymiskulma, jotta erottuu muista klubeista. Siinä on sitten oltu laulaja-lauluntekijöina samalla lavalla, mikä on ollut mulle iso kokemus ja kunnia. Oma taiteilijuus tuo klubi-iltoihin mukaan oman mausteensa. Osan artisteista buukkaan ohjelmatoimistojen kautta, Ufo kertoo. Kai tämä on toimiva konsepti, kun ei vain katoa. Ufo on omalla klubillaan sekä isäntä, artisti, buukkaaja, miksaaja että roudari. – Nyt Laulukerholla on ollut isoin yleisö koskaan johtuen varmaankin tästä pakollisesta tauosta elävässä musiikissa. Välillä on käyty vierailulla maakunnissakin. – On Finlandia-talo, johon ihmiset tulevat hiljenemään ja kuuntelemaan. Käytännössä Laulukerhonkaan pyörittäminen ei ole yksinäistä puurtamista. www.riffi.fi 4/2020 35 teydessä pidin Sävelkerho-nimistä konserttisarjaa, jossa esiintyi erilaisia vieraita ennen oman bändini esitystä. Yhden miehen klubilla ei ole samanlaisia resursseja kuin sellaisella, jota tekemässä on useita ihmisiä. – Ihmisten kanssahan tätä tehdään, mikä on kivaa, kun olen sosiaalinen ihminen, Ufo toteaa
Jarkka Rissanen ja Minna Kettunen ovat kunnostaneet paikkakunnalla sijaitsevan Juhani Ahon syntymäkodin eli Väärnin Pappilan. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Jarkka Rissanen – En ole koskaan kotonani kovin monen pedaalin kanssa Kolmen Kinnon suora. 36-39 EK Jarkka Rissanen.indd 36 16.8.2020 18.34. Jarkka Rissanen kertoo, että päätös muuttaa aikoinaan Helsingistä takaisin kotiseudulle ei ollut ammatillisessa mielessä vaikea, koska tuolloin vuosittainen keikkakalenteri oli vakiintunut, ja vastapainoksi löytyi verraton työskentelytila ja TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: EINO RISSANEN Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. 36 www.riffi.fi 4/2020 T ällä kertaa Elämäni Kitarat vei Ylä-Savoon, Lapinlahdelle. Ylä-Savossa ollaan myös Genelecin huudeilla, minkä huomaakin heti kaiuttimien muodossa niin Väärnin Pappilan salissa kuin Jarkan työhuoneellakin. Kokopuisten puoliakustisten materiaalina Baltian leppä. Se toimii pariskunnan omana kotina, nähtävyyteenä, juhlatilana sekä konserttien ja huoneteatterin paikkana
36-39 EK Jarkka Rissanen.indd 37 16.8.2020 18.34. Tavallaan E-125 on Gibsonin karvahattumalleja orkesterikitaroissa, ja ikään kuin yhden soundin kitara, joka on kuitenkin niin moneen käypä. Viime vuosina Jarkka Rissanen on tehnyt musiikkia pääasiassa omien yhtyeidensä kanssa (Sons of The Desert, Tonal Box). Siitä asti tämä on ollut luottokitara, joka ei ole koskaan pettänyt, ainoastaan nauhat on vaihdettu pari vuotta sitten. Sen treidaaminen aikoinaan Les Paul Deluxeen harmittaa kuulemma edelleenkin, vaikka kitaroita runsaasti löytyykin. Kinnon malleissa on myös tallan alla vielä palaa kovaa ruusupuuta, johon se on ruuvattu. Rissasen kitaransoitto alkoi kuulemma hänen ikäpolvelleen tyypillisellä tavalla eli vanhalla Landolalla, jossa kielet olivat todella korkealla. Näitä on siis todennäköisesti tehty Mustangin kanssa samaan aikaan, ja Musicmasterit on menneet ”kampuskäyttöön” vähän halvemmalla hinnalla. Kaksi vuotta myöhemmin löysin Kitarapajalta vuoden ’36 National Style-O:n. Yllättäen soitin oli ollut sitä ennen Ilpo Saastamoisella, ja käsittääkseni tämä on myös kuvattuna Ilpon legendaarisessa Kitarakirjassa. Hän on erikoistunut puoliakustisiin ja archtop-kitaroihin. Ensimmäinen oikea kitara oli Kuopion Musiikki-Fazerilta ostettu Hofner Colorama, joka vaihtui myöhemmin ’67 Stratocasteriin. Sen ansiosta ääni syttyy hienolla tavalla. Resonaattorikitarat – Suhde peltikitaroihin alkoi silloin kun pääsin soittamaan duokeikkoja Pepe Ahlqvistin kanssa. Tämä on oikeastaan ensimmäinen merkittävä akustinen kitarani. Pyysin tekemään ne vanhan Gibson-mallini perusteella. Sattumoisin olin Iljan oppilaana ’70-luvulla Savonlinnassa Ogelin Pop-Jazz -leirillä: hän oli hyvä ja samalla persoonallinen opettaja. Jompaa kumpaa mikkiä säätämällä saan sitten niitä tonevaihtoehtoja paljonkin. Näissä kitaroissa on kyllä kokonaisvaltaisesti enemmän karakteeria. Vuonna ’87 ostin Dobro-merkkisen metallikoppaisen resonaattorikitaran. Mikrofonin olen vaihtanut Seymour Duncanin Alnico Pro -kakkoseen, joka on erinomainen, ja minun muistossani paras Fender-soundinen kaulamikki. Kyseessä on Martin/Santa Cruz-henkinen teräskielinen akustinen, joka on vain parantanut sointiaan vuosi vuodelta. Pidän yleensä molempia mikkejä päällä, ja kummastakin volat on jossain kutosella tai seiskalla. Kinno Guitars -puoliakustiset – Nämä ovat Pieksämäeltä kotoisin olevan Olavi Kinnusen rakentamia soittimia. – Hauska juttu on se, että kun plektrasuojan avaa niin näkee, että routtaukset on tehty kahdelle mikille. Nämä ovat myös yllättävän kevyitä soittimia, vaikka molemmissa on se perinteinen 335-kitaroiden keskipalkki. Mikrofoni on alkuperäinen, ja sen soundi on huikean hyvä. Sanoisin, että kyseessä on tasapainoinen soitin, josta tulee matalaa taajuuttakin maltillisen sopivasti. Jo ennen sitä olin kyllä alkanut tutkimaan ja treenaamaan Delta-bluesia. Vierastan hieman sitä, että sooloa soittaessa pitäisi painaa jalalla jotain nappia; itse haluan operoida sillä samalla perussoundilla käyttämällä vain kättä apuna. Olen pitänyt tätä kitaraa vuosikausia avovireessä eli Moneen taipuva luottotyökalu Gibson ES 125 vuodelta 1956. Fender Musicmaster II – Olin vuonna ’90 Oling Boilingin kanssa Los Angelesissa, ja sillä reissulla hankin tämän soittimen. Gibson E-125 – Tämän soittimen hankin vuonna ’90 Kitarapajalta. Kinno Guitars -akustinen – Tämäkin on Olavi Kinnusen rakentama soitin. www.riffi.fi 4/2020 37 kuitenkin käytännöllinen sijainti vitostien ja radan varrella. – Soitin yli 20 vuotta pääasiassa ’78 Fender Telecasteria, joka oli monipuolinen soitin, sen jokaisesta mikkiasennosta sai jotain irti. Uusi levykin on tulossa kohtapuoliin. Skaala (kielten soiva pituus) ei ole niin lyhyt kuin Musicmaster I -mallissa, ja siinä mielessä tämä on soitettavampi kitara. Kun sain tämän tummemman Kinno-yksilön, niin Telecaster yksinkertaisesti jäi sivuun ja lopulta myin sen hyvään kotiin. En ole koskaan lavalla kotonani kovin monen pedaalin kanssa, käytän lähinnä vain buusteria sekä vanhaa Ibanezin Phase Tonea, josta saan mukavasti Leslietä muistuttavan soundin. – Molemmissa Kinnoissani on iisalmelaisen Ari Lappalaisen tekemät P90-mikit, joista löytää monipuolisia sävyjä. Näissä on sellainen erikoisuus verrattuna isoon osaan 335-tyyppisiä kitaroita, että runko on tehty kokopuisesta Baltian lepästä eikä laminaatista. Lisäksi kitaroiden feedback-ominaisuudet ovat hyvät varsinkin keskialueella, joten voin käyttää kiertoa hallitusti
Rekku tavallaan pelasti minut, löysin uudestaan sen idean, että pentatonisestakin löytyy, eikä ole pakko soittaa niin hirveän paljon säveliä. 36-39 EK Jarkka Rissanen.indd 38 16.8.2020 18.34. 38 www.riffi.fi 4/2020 tämä toimittaa slide-kitaran virkaa. 1946. – Son House ja Robert Johnson ovat muodostuneet kulSlide-soiton työkalut. Televisiosta mieleen jäi Heikki Laurilan soitto. Sitten tuli Rekku. Siinä vaiheessa kun hän meni Wigwamiin, yritin epätoivoisesti olla yhtä nopea kuin idolini. Kuvaan kuului myös proge/fuusiokausi Jukka Tolosen, John McLaughlinin ja Larry Coryellin innoittamana. – Mielestäni soolo oli älyttömän hieno, vaikka en silloin vielä ymmärtänyt miten se oli tehty. Myös Deltabluesista on löytynut paljonkin erilaisia sävyjä. Ensimmäisiä levyjäni olivat sitten ”Best of Cream” ja Whon ”Live at Leeds”. King, Django Reinhardt ja Wes Montgomery, joihin tulee aina palattua ”jonkin kierroksen jälkeen”. Vasemmalta: Fender Musicmaster II, National Style O 1936, Kinno stereo ”Hauki” ja lattialla Rickenbacker lap-steel n. Rissanen muistelee, että varsinaisesti hänen musiikinkuuntelunsa alkoi radion Pop-70-ohjelmasta, josta päähän jäivät ainakin CCR:n ”Travelin’ Band”, Led Zeppelinin ”Whole Lotta Love”, sekä Canned Heatin ”Let’s Work Together”, josta jäi pysyvä jälki, Alan Wilsonin slidesoolo. – Pekka Rechardt on minulle merkittävä vaikuttajakitaristi. Yksi niistä soittimista, jotka eivät lähde koskaan kiertoon. Hänen tyylitajunsa vaikutti, ja edelleen ihailen Rekun soittoa, samoin Tolosta. Sittemmin eräänlaisiksi kestosuosikeiksi ovat muodostuneet B.B. – Välillä soittaessani keikalla saattaa tulla mieleen, että tämä fraasihan tulee sieltä, ”Best of Cream” -levyltä. Rekku näytti suunnan Jarkka Rissasen ura ammattisoittajan alkoi Petri & Petterson Brass -yhtyeessä sekä muissa ’70/80-luvun taitteen kuopiolaisbändeissä kuten Finnforest ja Tori. Jarkka toteaa, että kaikki tuo on ”jossain tuolla humuskerroksessa”. Pääkaupunkiseudulle siirryttyään Jarkka soitti aluksi Baddingin ja Matti Oilingin bändeissä sekä Remun All-Starsissa, jonka jälkeen koitti pitkäikäinen yhteistyö Pepe Alhqvistin, Eero Raittisen sekä Jaakko Löytyn kanssa
Maustetta tuo myös Symetrixin kompura. Pepe oli siinä hyvänä apuna, ja antoi hyviä vinkkejä. www.riffi.fi 4/2020 39 makiviksi. Näissä jutuissa mitä teen, homma toimii näinkin. Siitä syntyi Tonal Snacks -levy (2005), jonka Janne tuotti ja miksasi, ja Bluelight julkaisi. Lisäksi B.B. Tietokonetta tilasta ei löydy, sen sijaan SPL GoldMike -etuaste ja Akain vanha DPS16 digitallennin. Ylipäänsä se koko Lahden blues-porukka, mistä Pepe tuli, ne olivat kaikki ihan uskomattoman hyvin perillä siitä mitä tekivät. Nykyään mennään sävellys edellä ja hyvä niin, Jarkka pohtii. – Miika Paatelainen lisäsi tähän master volumen, joka on vahvistimen takaosassa. Olen huomannut, että jos hidasta tremoloa käyttää aika lievästi, siten että se juuri ja juuri kuuluu, siitä saa moneen biisiin sopivan mausteen, joka ikään kuin muodostaa soundiin oman sub-alueen. Se oli heille vakavaa opiskelua, yhtä vakavaa kuin Eerolla ja Jussilla oli aikoinaan esimerkiksi Elvis ja Little Richard. Kitaran rinnalle on tullut viimeisillä levyillä myös laulaminen. Äänitän raidat enimmäkseen aika kuivana, joskin sähkökitaran osalta teen peruskitarasoundin valmiiksi eli käytän vahvistimen tremoloa ja kaikua. Hänelle saan olla kyllä kiitollinen, sillä ennen suhtauduin kitaristien soololevyihin aina tietyllä varauksella. Janne innostui niistä, ja kysyi, että oletko koskaan ajatellut tehdä omaa musaa ja omia levyjä. – Jostain syystä juuri tuolla Iisalmen suunnalla on tätä elektroniikka-talenttia. Se on kuitenkin tosi kömpelö ja suuntaava umpikaappi, minkä vuoksi olen teettänyt tilalle pari pienempää. Hänen ohjenuoransa mikkien asettelussa on, että ”ei liian läheltä”. – Ostin Akain joskus Haaviston Jannelta. Omistan myös vahvistimen kaapin, jonka takalevyssä lukee ”Royals”, joten se on ilmeisesti ollut Albert Järvisellä. Tässä on kuulemma käytetty YLE:n vanhoja muuntajia ja komponentteja. Kuinka voi esimerkiksi Elviksen vokaalejakin analysoida älyttömän tarkkaan: kun joku laulubiisi otetaan haltuun voi olla vuosien prosessi ennen kuin laulaja itse on sitä mieltä, että se on valmis. Nyt kyllä tuntuu, että evoluutio on mennyt sillä saralla eteenpäin, eikä sellaista tympeää sooloilua ole enää liikaa. Päätin perustaa omia bändejä ja soittaa niitä biisejä, joita halusin. Kumpikaan ei osoita suoraan äänilähteeseen, mikä pehmentää soundia. – Jos mieli tekee ilmavampaa soundia, käytän kahta nauhamikkiä, jotka ovat päällekkäin siten, että niiden kasikuviot menee ristiin. Kitarat talteen nauhamikeillä Työhuoneellaan Jarkka myös äänittää materiaalia levyilleen. Samanlaista tarkkuutta oli juuri Jaska Heinosen (Chicago Overcoat) treenauksessa. Eerolta on saanut hyviä neuvoja tuosta kamasta. Siinä analysoidaan joka ikinen fraasi ja suhteutetaan ehkä johonkin toiseen versioon samasta biisistä. Hän antoi minulle Tascamin kasettineliraiturin käyttöön ja sanoi, että kokeiles tuolla mitä syntyy. Jarkka kuvailee, että tämä vahvistin on saanut uuden elämän pienen modauksen ansiosta. Eero voisi tehdä väitöskirjan noista fraaseista. Jarkka tähdentää lopuksi, että osittain kunnia siitä, että hän nykyään tekee omaa musiikkia kuuluu juurikin Janne Haavistolle. Kotiseudulle asettumisen jälkeen Jarkka Rissasen muusikkoudessa tapahtui hiljalleen muutos rivisoittajasta enemmänkin oman musiikin tekijäksi ja sen tulkitsijaksi. Sitten poltan äänitykset CD-levylle WAV-tiedostoina, ja lähetän sen edelleen kaverille, jolla on ProTools. Tätä ei varsinaisesti saa särölle, mutta nyt soundia saa hieman pehmennettyä ja kompressoitua master volumen ansiosta. Äänitän välillä toki myös Shuren viisseiskalla, jos haluan terävämpää soundia. Lisäksi soitan Dave Forestfield Bandin kanssa sekä paikallisessa kyläkollektiivissa. u 36-39 EK Jarkka Rissanen.indd 39 16.8.2020 18.34. – Mielenkiintoisin vahvistimistani on varmaankin ’63 Fender Bandmaster, jonka Renegades-kitaristi Dennis Gibson toi Suomeen vuoden 1964 paikkeilla. Kun muutin tänne, niin sitten jossain vaiheessa jäin ikään kuin omilleni, koska keikkaa rivisoittajana ei täällä varsinaisesti ollut. Tremolo muodostaa soundiin sub-alueen Jarkka Rissasen työhuoneen seiniä koristavat soittimet, ja lattialla on vahvistimia, jotka ovat etupäässä vanhempaa vuosikertaa. – Se oli varmaan 2000-luvun alussa, kun soittelin soundcheckissä jotain omia riffejä tai sointukulkuja. Tällä on soitettu Cadillac, samoin Fiilaten ja Höyläten -biisin soolo. Lisäksi Jarkka esittelee kokoelmastaan 15-wattisen custom-vahvistimen, jonka on rakentanut iisalmelainen Sampo Leksis. Tässäkin vahvistimessa häntä miellyttää soundin ja luotettavuuden ohella hyvä tremolo. Muuntajan jännitettä voi pienentää eli särön saa säädettyä sillä. – Se lähti tavallaan olosuhteiden pakosta. Tämä oli Finnlevyn studiovahvistimena koko ’70-luvun ajan. Eräällä niistä on merkittävä historia lähtien siitä, että se on todistanut teinihysteriaa Suomessa jo ’60-luvulla. King on tyrkännyt pluginsa tähän vuoden 1972 Kulttuuritalon konsertissa. Kitaroiden äänittämiseen Jarkka käyttää pääasiassa t.bonen nauhamikkejä, joko yhtä tai kahta kerrallaan. Toinen työhuoneelta löytyvä vintage-helmi on Gibson Explorer (GA-18 T). Sen ansiosta tällä pystyy nykyäänkin soittamaan. Itselleni vahvistin kulkeutui siten, että Esa Kuloniemi oli jättänyt tämän myyntiin Musamaailmaan vuonna ’87, mistä sen ostin. Lisäksi tremolo on hyvän kuuloinen
Resepti on sama kuin sarjan aloittaneessa, sointimallinnuksia hyödyntävässä Acoustasonic Telecaster -kitarassa (Riffi 5/2019). Fosforipronssikielillä soitettuna soundi on mukavan akustismainen, ja yläkerta soi akustisen rikkaasti. Koppa on kuitenkin ontto ja akustinen ääni perustuu Fenderin SIRS-teknologiaan (Stringed Instrument Resonance System). Acoustasonic Stratocaster on varustettu kaikkiaan kolmella mikrofonilla, joiden muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan nimellä ”Acoustic Engine”. 40-41 Fender Acoustasonic.indd 40 16.8.2020 18.43. Ääniaukko toimii torvena projektoiden soittimen ääntä ulospäin. Mitä tuTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Fender American Acoustasonic Stratocaster – Strato muuntuu Acoustasonic-malliksi Fender julkisti alkuvuodesta Acoustasonic Stratocaster -mallin. 40 www.riffi.fi 4/2020 A coustasonic Stratocaster -kitarassa on Telecaster-mallin tapaan mahonkikoppa kokopuisella sitka-kuusikannella. Varsinaisesta soinnista reilu puolet muodustuu kitaran kopasta ja loput tuotetaan elektroniikalla. Näin saadaan aikaan enemmänkin akustiselle kuin sähkökitaralle ominainen, melko voimakas sointi. Kitarassa on syvä ääniaukko, joka laajenee ontoksi kopaksi. Näiden ohella kitaraan on asennettu Fenderin Acoustasonic Noiseless™ -magneettimikrofoni, jolla saadaan sähkökitarakäyttöön tarkoitetut soundit. Soittimesta pitäisi siis löytyä sekä akustinen että sähkökitara ja lisäksi niiden yhdistelmä. Straton ergonomia Soitin kitaraa ensin jonkin aikaa pelkästään akustisesti ja pidin kuulemastani. Acoustasonic Stratocaster on jo akustiselta soinniltaan hieman erilainen kuin Telecaster-malli, mutta uutta ovat myös sointimallinnukset, jotka ovat tälläkin kertaa ilmeisesti juuri tätä instrumenttia varten kehitettyjä. Muutoinkin toisinnetaan Acoustasonic Telecasterin koostumusta: kaula on mahonkia ja otelauta puolestaan eebenpuuta. Soittimen virityspäähän on leikattu laserilla Fenderin logo ja rungon muodot ovat Stratosta tutut. Se koostuu kahdesta tallan alla olevasta Fishmanin sensorista, jotka ovat käytössä mallinnusten kanssa (eli suurimmassa osassa soundeja). Acoustasonicissa on lisäksi toinenkin Fishman-mikrofoni, kopan sisällä oleva sensori, jolla saa toistettua soittimen luonnollisen akustisen soundin
Soinnit on luokiteltu edelleen viiteen soundipariin (A/B). Konepellin alla uudet soundit Acoustasonic Stratocasterissa on uudet mallinnussoundit, mutta samanlaiset säädöt kuin Tele-mallissa: viisiasentoinen soundien valintakytkin sekä Mod-säädin. Näistäkin kahdesta voi hakea lisää sävyjä sekoittamalla niitä keskenään. Magneettimikrofonin soundeissa tarjolla on puhdasta ja säröytyneempää sointia. www.riffi.fi 4/2020 41 lee matalampiin taajuuksiin, niin Acoustasonic Stratocasterissa tuntui olevan hieman enemmän syvyyttä kuin Tele-versiossa, mikä tietysti johtuu kopan muodosta. Ne toimivat asiallisesti erityyppisten vahvistustapojen kanssa, oli kyse sitten kitaravahvistimesta, joka on se optimaalisin, mutta myös linjaan suoraan soitettuna. Hieman pettynyt olin siihen, että Stratolle tyypillisintä ”välisoundia” ei kuitenkaan ole saatu mukaan. Muodoltaan erilaisen kopan soinnissa on hieman uudenlaista vivahdetta, ja tavallaan tämä Strato-malli viehättää itseäni akustiselta soinniltaan jopa Acoustasonic Telecasteria enemmän, vaikka siitäkin tykkäsin. Asoundi löytyy kun Mod on säädetty täysin vastapäivään, B taas silloin kun säädin myötäpäivään auki. Edelleenkään en väitä, että mallinnukset pärjäisivät rinnakkain vastaaville akustisille kitaroille, mutta tätä tuskin kukaan suoranaisesti odottaakaan. Toisaalta myös kiertoherkkyys on pienempi. Lisäksi on yksi volume-säädin. Toki jälkimmäiseen vaikuttaa myös tuloliitännän laatu. u Acoustasonic Stratocasterin soundivaihtoehdot Kaula-asemasta lähtien soundit ovat kytkinasentojen mukaan seuraavat: 5: Core Acoustics A: Sitka Spruce/Mahogany Dreadnought; B: Sitka Spruce/Rosewood Concert with Slotted Headstock 4: Alternative Acoustics A: Sitka Spruce/Walnut SmallBody Short Scale, B: Sitka Spruce/Mahogany Americana Dreadnought 3: Percussion & Enhanced Harmonics A: Sitka Spruce/ Rosewood Auditorium, B: lisää edellämainittuun kopan sisäisen sensorin 2: Acoustic & Electric Blend A: Engelmann Spruce/ Rosewood Dreadnought, B: Fender Electric Clean 1: Electric A: Fender Electric Fat/Semi-Clean, B: Fender Electric Dirty Fender American Acoustasonic Stratocaster yhdistelmä akustista ja sähkökitaraa • valmistettu Yhdysvalloissa, Kaliforniassa • runko: mahonkia, sitkakuusikansi • kaula: mahonkia • otelauta: eebenpuu • talla: eebenpuu • kymmenen erilaista sointityyppiä viidessä eri slotissa • viisiasentoinen valitsin • Mod-säädin A/B-sointityyppien valintaan ja sekoittamiseen • volume-säädin • Fenderin kehittämä SIRS-kaikukoppa (Stringed Instrument Resonance System) • Kolme mikrofonia: Fishman Under-Saddle Transducer; Fishman Acoustasonic Enhancer; Fender • Acoustasonic Noiseless™ -magneettimikrofoni • ladattava akku • toimitetaan 1225 Deluxe Gig Bagin kanssa • hinta: 1990 e Lisätiedot: Musikantti Puh. Ja jälleen ollaan oikealla suunnalla esimerkiksi siinä mielessä, että dreadnought-soinnit kuulostavat isolta kitaralta, ja pienikoppaiset mallinnukset taas pienemmiltä. Acoustasonic Stratocasterin erilainen koppa verrattuna Tele-malliin vaikuttaa myös siihen, että nyt 3B-vaihtoehdolla saa tarvittaessa hieman syvemmältä kuulostavia kansilyöntejä, tosin paino on tosiaan sanalla ”hieman”. Tai sitten tätä voi lähestyä ihan uudenlaisena kitarana, johon kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti. Näiden avulla saadaan ilmoille yhteensä kymmenen ”sointia” (”voice”). Acoustasonic Stratocaster ei edelleenkään sellaisenaan korvaa sen enempää laadukasta akustista kitaraa kuin täysveristä sähkökitaraakaan, mutta tarjoaa seikkailunhaluiselle soittajalle mielenkiintoisia aineksia soundipaletteihin. Samanlainen, mutta hieman erilainen Fender American Acoustasonic Stratocaster on periaatteessa hyvin samanlainen kuin vuosi sitten testaamani Acoustasonic Telecaster eli se tarjoaa näppärästi akustisen ja sähkökitaran maailmaa, joskin uusilla mallinnuksilla. Mallinnukset ovat tälläkin kertaa laadukkaita, ja soinnin yläkerta tuntuu luontevalta. Kaulan C-profiili on tuntumaltaan mukava, ja onhan Strato muotokieli aina ollut ergonomian suhteen lähes täydellinen. Omaan makuuni parhaita olivat ehkä vaihtoehto 4A sekä 3B, jossa mukaan sai koppasensorin ja sitä kautta sekoitettua mallinnukseen kitaran kopan omaa sointia haluamassaan suhteessa. Tämä on toimiva ratkaisu, sillä jos soundeja miksaa keskenään Mod-säätimellä, on ääripäissä kaksi riittävän erilaista vaihtoehtoa. (014) 620 120 • www.musikantti.fi 40-41 Fender Acoustasonic.indd 41 16.8.2020 18.43. Acoustasonic Stratocaster on myös helpposoittoinen ja miellyttävä kitara. Näin nytkin. Alkupään soundipareihin on aseteltu rinnakkain isokoppaisempi sekä kooltaan pienempi akustinen. Joissain tilanteissa (esimerkiksi keikoilla) se voi kyllä toimia akustisen (ja miksei sähkökitarankin) korvaajana
Suurimman osan ajasta testilaitten kytkin vietti maksimaalisen vintage-fiiliksen tavoittamiseksi oikeassa laidassa nököttäen. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Äänensävyn säädöt eivät sinänsä tarjoa yllätyksiä, mutta ovat käyttökelpoisia käytännössä koko skaalaltaan. Kaikkien mukana cd-levy. Jotain uutta, jotain vanhaa Pedaalin säädömahdollisuudet noudattavat eq:n osalta esikuvasta tuttua kaavaa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kuinka luonistuu kotimaiselta valmistajalta peribrittiläisen soundimaailman vangitseminen. Sillä pedaali on asetettavissa kahteen eri moodiin: vasemmalla tarjolla on tiukempaa botnea ja kompressoidumpaa soundia, kun taas oikealla bassovaste on hivenen löysempi ja soittotuntuma dynaamisempi. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 42-43 Mad Professor.indd 42 17.8.2020 19.39. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Mad Professor Loud’n Proud – autenttista brittimurinaa kompaktissa paketissa Marshallin varhaiset vahvistimet ovat luultavasti yhä edelleen rockhistorian jäljitellyimpiä mökämasiinoita. Overdrive-puoli soveltuu yhtä hyvin putkivahvistimen yliajoon gain-potikka nollissa ja volume viimeiselle neljännekselle parkkeerattuna kuin täysin puhtaan signaalin päällä käytettäväksi ainoaksi särön lähteeksikin. Sitäkin on onneksi tarjolla. 42 www.riffi.fi 4/2020 M ad Professorin Loud’n Proud on pedaalimuotoon pakattu näkemys monelle kitaristille pyhästä, pleksistä muotoillun etupaneelin omaavasta 60-luvun brittivahvistimesta. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Presence vaikuttaa ylätaajuuksien määrään pääteasteosiossa muuttamalla korkeiden taajuuksien takaisinkytkennän määrää. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. B. Säröä riittää vielä jonkin matkaa tästä yli, mutta raskaampaan louhintaan monet saattavat kaivata hieman lisäpotkua. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Nupit yhteentoista 1960–70-lukujen taitteessa vanhan koulukunnan yksikanavaisista vahvistimista tavattiin piiskata extrasäröä niiden eteen liitetyn buusterin tai fuzzin avulla. Gainilla taas säännöstellään signaalin säröytymistä ja volume-säädin puolestaan määrittää pedaalista ulostulevan signaalin voimakkuutta. Sormituntumalla hallintaan Heti pedaalin päälle polkaisun jälkeen huomio kiinnittyy siihen, kuinka vahvistinmaisesti Loud’n Proud käyttäytyy. Bass-potikalla säädetään alataajuuksien tasoa, middlellä keskitaajuksia ja treblellä päästään puolestaan ylätaajuuksien kimppuun. On hyvä huomioida, että eq-säädöt pätevät vain pedaalin overdrive-osioon, eikä niillä voi hienosäätää fuzzin tai boostin soundeja. Molemmat sijaitsevat signaalitiessä ennen overdrivea ja ovat käytettävissä täysin itsenäisesti muiden efektien kanssa. Koska Loud’n Proudista nämä molemmat löytyvät sisäänrakennettuina, saman kikan hyödyntäminen on tehty mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi. Kovilla plektran sivalluksilla sävelet saavat reunoilleen kipakkaa terävyyttä, kun taas sorminäppäilyssä ne puhdistuvat ja pyöristyvät juuri odotetulla tavalla. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Säätimien alla vasemmassa reunassa nököttää uutena ominaisuutena Character-kytkin. Niin hunajaiselta kuin nämä vanhat jyrät kuulostivatkin, ilman erillisten särökanavien ja master volumen suomia mukavuuksia niistä parhaan terän ujuttaminen ulos ilman kuuloaistin vaarantamista oli miltei mahdotonta. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Se tottelee soittajan otteita ja kitaran kontrolleja pienimpiäkin nyansseja myöten. Gain-potikkaa myötäpäivään ruuvatessa liu’utaan hyvin lievästä signaalin muroutumisesta suoraan 70-luvun rock-levytysten soundimaailmaan, joka on kuin luotu AC/DC:n ja Freen tuotannon tahdissa komppailuun. Merkittävä osa laitteiden taiasta rakentui nimittäin kuumina käyvien pääteputkien luoman rouskeen varaan. Overdrive-pohjansa lisäksi Loud’n Proud sisältää myös sisäänrakennetut vintage-henkiset fuzzja boost-piirit. Mad Professor ei ole tyytynyt vain esittämään omaa näkemystään vanhojen Marshallien murinasta, vaan on käytännössä mallintanut esikuvana toimineen vahvistimen koko signaalitien etuasteen ja pääteasteen vaiheenkääntöineen, push-pullvaiheineen ja lähtömuuntajan simulaatioineen
Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Loppuviimeksi Loud’n Proud tekee juuri sen mitä lupaakin, ja tarjoaa soittajan käyttöön varsin uskottavaa brittisoundia kätevässä koossa u Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kaikkien mukana cd-levy. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 42-43 Mad Professor.indd 43 17.8.2020 19.39. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. B. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Mad Professor Loud’n Proud Overdrive-pedaali boost/fuzz-ominaisuuksilla • säädöt: bass, middle, treble, volume, gain, presence, fuzz vol, boost/fuzz • kaksi jalkakytkintä • sisäänrakennettu germanium-fuzz • ssisäänrakennettu 13 dB:n boost • Characterja Fuzz/Boost -kytkimet • virrantarve: 9 V DC, 27 mA. • ohituskytkentä: true bypass • hinta: 259 e Lisätiedot: Mad Professor • www.mpamp.com Fuzz/Boost-kytkin määrittää, onko toista polkaisukytkintä painamalla käytössä fuzzvai boost-puoli. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Sen hinta ei kenties ole kaikkein edullisimmasta päästä, mutta asiaa lienee syytä tarkastella siitä kulmasta, että tässä tapauksessa yhden pedaalin hinnalla saa kolme valmiiksi yhteiskäyttöön kalibroitua säristintä. Loud’n Proudin valttina on poikkeuksellisen onnistuneesti taltioidun soundimaailman lisäksi sisäänrakennetut laadukkaat boostja fuzz-piirit. Kaikki tämä kuuluu efektin esikuvana toimineiden transistorien oikukkaaseen luonteeseen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Sisäisen hendrixinsä voi puolestaan päästää valloilleen napsauttamalla valintavipstaakin fuzz-puolelle. Bufferoidut purkit kannattanee sijoittaa signaalipolulle vasta Loud’n Proudin jälkeen. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Lisävahvistus korostaa hieman keskitaajuuksia ja toimii näin mitä mainioimpana soolobuustina. Pedaaliin sisällytetty fuzz mukailee vanhan liiton germanium-piirejä ja vanhojen fuzzien tavoin se on ronkeli edellään olevien pedaalien suhteen. Piirit eivät ole käytettävissä samaan aikaan, mutta käytännössä tätä mahdollisuutta ei tule edes kaivanneeksi. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kilpailu ”Marshall-purkkien” kesken on ollut kovaa jo vuosikausia, ja miltei jokaiselta kynnelle kykenevältä pajalta löytyy valikoimista oma näkemyksensä aiheesta. Fuzzin äänenvoimakkuutta säädetään Fuzz Vol -potikalla, Boost/Fuzz-säätimen määritellessä boostin tason tai fuzzin saturaation määrän. Fuzz itsessään on soundeiltaan räiskyvä ja rapsakka. Kolme pedaalia yhden hinnalla Vanhojen yksikanavaisten vahvistimien tuottaman möykän puristaminen pedaalimuotoon ei sinänsä ole uusi tai ainutlaatuinen idea. Sekä Overdrive, boost että fuzz puhdistuvat kaikki hienosti kitaran volumea hiisaamalla, mutta ainakin testikitaroilla oli havaittavissa selkeä hyppäys äänenvoimakkuuden ja säröytymisen suhteen aivan potikan viimeisellä viidenneksellä. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kirskuvan yläkerran lisäksi siitä löytyy kosolti mureaa alapäätä ja se leikkaa bändisoitossa läpi erinomaisesti. Säröytyessään reippaammin germaniumin temperamentti nousee esiin: toisinaan sävelet haihtuvat ennen aikojaan, toisinaan niillä on miltei loputon sustain. Boost tarjoaa soittajan käyttöön 13 desibelin edestä verevää lisäpuhtia, ja se on erinomaisen käyttökelpoinen lisämauste myös ilman pedaalin overdrive-osiota
Ja koska muutos tapahtuu aina vuorovaikutuksessa kyseisen soittimen mikrofonien kanssa, on toteutuva skaala hyvin eriluonteinen erilaisilla mikrofoneilla. Muulla tavalla vaikutuksia olisi hankala kuvaillakaan, kun muutos sointivärissä ei koske pelkästään bassopitoisuutta tai keskirekisterin klangia, vaan ne muuttuvat samanaikaisesti. Sovitus kohdilleen IK Multimedian kehittämä Z-Tone on ytimeltään impedanssin säätö, jonka vaihteluväli ulottuu kitaroille yleispätevänä pidetystä yhdestä megaohmista portaattomasti alas 2,2 kilo-ohmiin saakka. Kummassakaan Z-Tone-laitteessa ole muokatun signaalin lähdöille mykistystä, joten soittimen viritysäänet kyllä kuuluvat yleisöllekin ellei niitä erikseen vaienneta muilla konstein. Ratkaiseeko IK Multimedian impedanssisäätö pulmat. Bufferoinnin ideasta kirjoitin Riffissä 1/2020 julkaistun Carl Martin Buff Deluxe -testin yhteydessä enemmänkin, joten sivuutetaan se asia tässä yhteydessä jo tuttuna ilmiönä. Niinpä valmistajan valinta käyttää potentiometrin asennoista maalailevia määreitä täsmällisten teknisten termien sijaan on luonteva. Kaksi muuta liitäntää voivat sitten palvella useammallakin eri tavalla. Jos bufferoidun ja Z-Tonella muokatun signaalin sijasta omalle vahvistimelle (tai muulle kalustolle) haluaa mahdolliTEKSTI: LAURI PALOPOSKI IK Multimedia Z-Tone – linjasoittoa soundilla Kitaran tai basson kytkeminen suoraan äänityslaitteistoon on tuiki tavallista, mutta usein tämän itsessään kätevän metodin varjopuolena soittotuntuma meltoontuu ja soundikin nahistuu. Ilmiöön liittyy se, että impedanssin vaihtaminen itsessään vaikuttaa samanaikaisesti sekä soittotuntumaan että soittimen soundiin. Jotteivät loppuisi eväät kesken, on IK MUltimedia pakannut matkaan vielä kolmannenkin soundityypin, joka on tarkoitettu aktiivimikrofoneilla ladatun soittimen kumppaniksi. 44-45 IK.indd 44 16.8.2020 18.45. Kahden lähtökohtaisesti jo erityyppisen etuvahvistimen soundit reagoivat Z-Tone-potentiometrin liikkeisiin kumpainenkin omalla tavallaan, ja soveliasta asetusta pääseekin hakemaan varsin laajasta ja monimuotoisesta avaruudesta. Näistä JFET-tyyppiseksi nimikoitu värittää soundia ronskimmin, kun taas Pure-nimikkeellä merkitty jäljittelee raskaansarjan mikrofonivahvistimien neutraalimpaa sointia. Tässä moodissa Z-Tone-säätimen eri asennoista löytyvät soundit ovat lähempänä passiivimikrofoneille tarkoitettua Pure-maailmaa, mutta eivät kuitenkaan täysin yhtenäiset. XLR-lähdön parina on nimittäin sen kanssa samaa signaalia balansoimattomana jakava Main Out, kun taas tuloliitännän signaalin voi suoraan poimia sellaisenaan Link-jakista ulos. Keikalla Main out sopii hyvin efektiketjun ja vahvistimen ruokkimiseen silloin, kun tarvitaan bufferoitua signaalia, ja Linkliitäntä soveltuu silloin vaikka viritysmittarin kytkentään. Z-Tone-säädöllä on kuitenkin kaksi tyystin eri ulottuvuutta, sillä potentiometrin viereen sijoitetulla kytkimellä voidaan vaihtaa boksin sisällä olevaa kytkentää. Balansoitu XLR-lähtö on yksiselitteisesti äänitystai äänentoistotarkoituksiin, ja yhtä ilmeinen on instrumentille tarkoitettu tulojakki. 44 www.riffi.fi 4/2020 L aitekaksikosta Z-Tone DI on perinteisempi DI-boksi ja sellaisena se on tarkoitettu tyypilliseen linjasoittoon studiossa tai PA-keikalla joko bassolla tai kitaralla. Sisarlaite Z-Tone Buffer + Boost puolestaan on tarkoitettu osaksi soittajan pedaalistoa, jossa sen tehtävänä on tarjoilla äänitystai PA-käyttöön ihanteellinen kuiva signaali ja toisaalta tukea bufferi-vahvistimellaan efektilajitelman tai pitkän piuhan läpi lähetettävää signaalia. Kytkentämahdollisuudet IK Multimedian kaksikko on liitännöiltään identtinen. Lukuarvoja ei ole merkitty säätimen yhteyteen, vaan potentiometria käännetään Sharpista Boldiin
Itse viihdyin laitteen parissa pitkiäkin toveja makustellen, vaikka pelkän kuivan kitarasignaalin optimointi ei puuhana ole mitenkään erityisen inspiroivaa. DI-boksista efektilaitteeksi Perinteisesti DI-boksit on suunniteltu sellaisiksi, että ne värittäisivät ääntä mahdollisimman vähän. Z-Tone käytännössä Kaikkein suoraviivaisinta sopivan asetuksen etsiminen on silloin, kun tallennetaan yleiskelpoa kitararaitaa, jolle ei vielä ole tarkempaa efektointia mietittynä. Silloin talteen saadaan lopullista muotoilua hyvin kestävää kamaa, jota voi sitten jälkikäteen muokata eri audiotyökaluilla tai ajaa mallinnetun vahvistinplugarin läpi. IK Multimedian Z-Tone vie DI-boksin perusluonnetta lähemmäs efektilaitetta, jolla pelkän välittämisen sijaan rakennetaan soundia aivan tarkoituksellisesti. Vaan kun mukaan otetaan joko rautakauden ulkoisia laitteita tai tietokoneessa mylläävä virtuaalivahvistin, niin päästään ihan eri sfääreihin saman tien. Tähän osuuteen on luontevinta tutustua suoraan valmistajan kotisivuilla. 358 45 127 5809 • www.ikmultimedia.com simman alkuperäisen signaalin kitarasta, käytetään sitten Linklähtöä siihen tarkoitukseen ja viritysmittari kytketään jotenkin toisin. Kun instrumentti ja Z-Tone kohtaavat tietyssä leikkauspisteessä, sointi soittotuntuma ovat vanhan liiton mukaisesti hyvin värittymättömiä ja alkuperäisen oloisia, ja vastaavat tilannetta jossa kuivakkaan akustiseen tilaan sijoitettu vahvistin mikitetään läheltä. Bonuksena IK Multimedia tarjoaa laitteen ostavalle ja sen rekiesteröivällä kosolti vapaasti ladattavia ohjelmistotuotteita, joista Amplitube 4 -vahvistinmallinnus on se ilmeisin kitaristia puhutteleva paketti. Omat soittimet ja niiden käyttäytyminen Z-Tonen kanssa on syytä kyllä opiskella läpijuurin, mikäli on tarvetta palata samantapaisiin soundeihin toistuvasti eri tilanteissa – mitään asetuksia kun ei saa luonnollisestikaan laitteen muistiin. 150 e Z-Tone DI Buffer + Boost • maks. Z-Tone-säätimellä löytyy nopeasti pätevä perussoundi jossa soitettavuus ja sävy natsaavat soitettavaan tekstiin. u 44-45 IK.indd 45 16.8.2020 18.45. Kun sellainen löytyy, soitto tuntuu ja kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin vahvistimen kanssa soittaessa, etenkin jos linjasoundille antaa pikkuisen tilaa jollain kaiulla. Keskija ylärekisterikään eivät jää koskemattomiksi, sillä mellevien melodialinjojen soittoon käyvän leveän ja paksun soundin vastapuntiksi Z-Tonella voi vääntää esiin myös häijysti leikkaavia ja kapeita sävyjä. Puuha voi kyllä ajautua soiseenkin maastoon, mutta pääosin se on erittäin mielenkiintoista ja palkitsevaa – semminkin, kun ihan tutuista laitteista kuuluu tällä tavoin löytyvän aivan uusia ilmeitä. Sähkökitaralla saman soittimen luonnetta voi parhaimmillaan muunnella erittäin monipuolisesti ja tulostaa vaikkapa tuplauksia tai stemmoja aina pikkuriikkisen eri sävyisellä soundilla. Jos taas soitetaan keikalla tai äänitetään niin sanotusti valmista soundia, muuttuu sopivan Z-Tone-asetuksen hakeminen himpun hitaammaksi. 10 dB:n lisävahvistus • portaaton säätö, jalkakytkin • hinta: n. Ne eivät siis lukeudu niinkään luovien ja soundinmuokkaukseen tarkoitettujen työkalujen joukkoon vaan pikemminkin siihen laitteistoon, jonka tehtävänä on olla kuulumaton joskin tarpeellinen osa signaalipolkua. Kun dynamiikan rinnalla muuttuu samalla myös taajuussisältö, poikii asetelma vääjäämättä jonkin verran vuorottaisia säätötoimia, joissa Z-Tonen ja sen perään kytketyn laitteen asetuksia paimennetaan keskenään yhä tiivimpään liittoon. 200 e Lisätiedot: Luthman Nordic, Suomi Puh. www.riffi.fi 4/2020 45 IK Multimedia Z-Tone Di / Z-Tone DI Buffer + Boost DI-bokseja äänenmuokkaustoiminnoin • kitaratulo & rinnakkaislähtö • Tulotason säädin +/8 dB • muokatun signaalin balansoitu lähtö • maaton erotus kytkimellä • muokatun signaalin balansoimaton lähtö • Z-Tone-säätimellä vaihdettava tuloimpedanssi • JFETtai Pure-kytkentä (vain passiivimikrofoneille) • Active-moodi Z-Tonen käyttämiseksi aktiivimikrofoneilla • käyttö joko phantom-syötöllä, paristoilla tai verkkolaitteella (9 V, lisävaruste) Z-Tone DI • Pad-kytkin -20 dB pudottaa signaalivoimakkuutta ja ohittaa Z-Tone-säädön • hinta: n. Myös akustisen kitaran soittoon löytyy runsaasti vaihtoehtoja, olipa hakusessa sitten kellomaisen kuulaasti piirtyvä selkosointi tai harjauskomppiin sopeutuva helinä. Tuosta leikkauspisteestä on sitten mahdollisuus siirtyä sivummalle, jolloin alkaakin soundin aktiivinen muotoilu – ja löytöretkeily, jonka aikana syntyy hedelmällisiä hetkiä tarkastella myös oman soittotekniikan muuntelua totutun ulkopuolelle, soundin innostamana. Koska impedanssin muuttaminen vaikuttaa suoraan kitaran mikrofonien toimintaan, heijastuu vaikutus saman tien siihenkin, miten esimerkiksi signaaliketjun myöhemmäksi lenkiksi kytketyn pedaalin tai vahvistimen särö käyttäytyy pikkaushetkellä sekä soinnin aikana. Kaikuahan ei ole välttämätöntä edes tallentaa, riittää kun se antaa soittajalle hiukan selkänojaa. Mahdollisuus alleviivata peukalolla poimittuja bassokulkuja tai perkussiivisia iskuja todella matalalta humahtavalla alukkeella on mainio, ja vastakkaisessa ääressä alakielet voi taas kuoria ytimekkään pureviksi halutessaan
Varustelun niukahkoa linjaa voinee perustella toteamalla, että näin ovat suunnittelijat asian hyväksi ajatelleet ja soundi on niin sanotusti valmis. 46 www.riffi.fi 4/2020 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Adam Audio T8V – nautintoakaan ei sovi unohtaa Mallisarjansa toistaiseksi kookkain kaiutin vaatii ympärilleen jo reilusti tilaa ja allensa tukevat telineet. Jos taas haluaa hiukan tukevampaa sointia, voi kytkimen naksauttaa neutraaliasennosta päinvastaiseen suuntaan ja tuottaa sillä tavalla puolestaan kahden desibelin korostuksen alakertaan. Taajuusikkunan toisessa ääressä U-ART-nauhadiskantti tuottaa miellyttävän seesteisen ylärekisterin, eikä keskialue jää kummankaan laidan katveeseen. Vastaava kolmiasentoinen eq-kytkin on varattu myös ylärekisterin hienosäätöön, kahden desibelin vaihtoehdoin sekin. V aikka valmistajan mallistossa onkin TV-sarjaan passaavia sub-woofereita, on TV8 ihan selkeästi täyden alueen toistajaksi suunniteltu kaiutin, jonka äänialaksi ilmoitetaan 33 Hz – 25 kHz. Kummankaan hyllykorjaimen nimellistä rajataajuutta ei ole kerrottu, eikä kaiuttimen toistovasteesta myöskään löytynyt tarkempaa mittaustulosta tai mainintaa toleransseista, joilla ilmoitettu haarukka toteutuu. Sointi on täsmällisen tanakka ja toisto ulottuu kyllin alas bassosoitintenkin äänittämistä ja miksaamista ajatellen. Käypä ajatus siellä missä kuunteluhuoneen akustiikka on kunnossa ja kaiutinten sijoittelu ihanteellisesti käy päinsä. Nyt puhutaan studio monitoreista, ei läppärin viereen pöydälle parkkeerattavista pikkupöniköistä. Korjaimilla vain ohjaillaan diplomaattisesti soinnin painopisteitä, mutta niillä ei ole tarkoitus muuttaa kaiutinta radikaalisti toisen luonteiseksi. Kehossa tuntuvia äänenpaineita ei bassotaajuuksilla silti irtoa, jytinäosastolla fiilistelyyn tarvitaan sitten sitä erillistä subiakin. Osaltaan kaiuttimen edullisuus selittynee minimalistisella toteutuksella – säädöt on pidetty minimissään, eikä monimutkaisia ekvalisaattoreita tai muita toiminnallisia lisukkeita ole ympätty mukaan. Kokonaisuutena T8V soikin hallitusti ja sen soundissa on hintalappua kalliimpi tuntu. Toiston hienosäätöä varten on kyllä asianmukaiset bassoja diskantti-suotimet, joilla soinnin yleisluonnetta voi sopeuttaa vallitsevaan akustiikkaan. Jos nämä ehdot eivät toteudu, lääkkeet on haettava esimerkiksi So46-47 Adam.indd 46 17.8.2020 19.45. Kahdeksantuumaisen bassoelementin kartio on valmistettu propyleenimuovista. Jos sijoituspaikka on seinän lähellä, voi bassoa vaimentaa hyllykorjaimella kaksi desibeliä seinäheijastuksen neutraloimiseksi. Tietyssä mielessä on ihan perusteltua antaa korvan arvioida lopputulosta, mutta kyllä teknisten erittelyiden soisi silti olevan yksityiskohtaisempia ja kattavampia
(09) 4245 0630 • nad@nordicaudio.com • www.nordicaudio.eu narWorksin (Riffi 2/2018) tapaisesta yleispätevästä mittausja ekvalisointiohjelmasta – mikä ei ole itse asiassa lainkaan hullumpi ratkaisu asiakkaankaan kannalta. Vastaukset ovat yksinkertaisia: kyllä vastaa ja erinomaisesti voi. Kun kuuntelua kuvastaa lisäksi tietynlainen pakottomuuden tunne tai vaivattomuus, niin vielä mukavampaa. Lisäksi U-ART-nauhadiskanttia ympäröivä aalto-ohjain saa lisäjatketta etuseinämän yläosaan painottuvista reunaviisteistä. Silloin nauhadiskantin suuntaus toimii ja bassosekä diskanttielementin keskinäinen vaiheistus toteutuu siitä riippumatta liikkuuko kuuntelija työpisteensä äärellä sivusuunnassa vaiko ei. Toisaalta esimerkiksi taajuussisällöltään lähes kokonaan preesensalueelle ja ylärekisteriin sijoittuvien käsiperkussioiden kanssa on oltava tarkkana, ettei niitä tule yleissoinnin tietynlaisen lenseyden vuoksi nostaneeksi liian pintaan. Varustelun osalta totean, että hyllykorjaimilla voisi olla ihan perusteltua tarjota nykyisten kolmen pykälän sijaan viisi. Päteviä neuvoja selkeiden piirrosten kera. Virtakytkin sijaitsee takalaidassa, mutta minkäänlaista merkkivaloa ei ole sen paremmin edessä kuin takanakaan. Kuuntelukolmio kuntoon Asettelun osalta T8V on yhtä suoraviivainen kuin sen kotelon linjatkin: kaiutin on tarkoitettu pystyasentoon ja vain pystyasentoon. Harvoin tällä hinnalla näin nautinnollista kuunteluelämystä tarjotaan. Se antaisi kuitenkin hieman enemmän sovitusvaraa paikallisen akustiikan ja ennen kaikkea henkilökohtaisten mieltymysten huomioimiseen. Rinta rinnan jonkin toisen kaiuttimen kanssa kuunneltaessa eroja luonnollisestkin löytyy, mutta tässä hintaluokassa kyse ei ole absoluuttisesta paremmuudesta, joka pätisi kaikilla osaalueilla. T8V:n bassorefleksiputki taas aukeaa kotelon taakse, mikä ratkaisuna miellyttää lähtökohtaisesti ainakin itseäni. Bassopää on silti jämptin napakka, keskialue täyteläinen ja selkeä, ylärekisteri puolestaan kauniin pehmeä. Käyttöoppaassa käydään läpi perusasiat kaiuttimen ihanteellisesta sijoituskorkeudesta tasakylkisen kolmion muodostamaan kuunteluasetelmaan, ja kehotetaan välttämään epäsymmetrisiä huoneita. Kuuntelu on myös sillä tavalla miellyttävää, ettei pitkäkään sessio käy rasittavaksi. Kahden desibelin muutos varjelee kaiutinten alkuperäistä toistovastetta tietysti uskollisemmin, mutta tuskinpa neljänkään desibelin muutos silti tärväisi sointia. Signaalitason hienosäätöön on erikseen potentiometri, jonka säätöalue on kiitettävän laaja. Semminkin kun jo pelkästään Adam Audion nauhadiskantti tekee T8V:stä omanlaisensa tapauksen, joka ei ihan suoraan vertaudu markkinoiden valtavirran ratkaisuihin sen enempää teknisesti kuin soinnin sävynkään osalta. Kiinni ytimeen Adam Audion T8V:n sointi on haastava kuvailtava. u 46-47 Adam.indd 47 17.8.2020 19.45. Soinnin leimallisin piirre on miellyttävyys, ei niinkään studiomonitoreihin usein assosioitava hypererottelevuus. Kotelo on perinteiseen tapaan lähes neliskanttisen, mutta etulevy ei kuitenkaan ole täysin viivasuora vaan se kaareutuu hitusen kuperaksi. Musiikin balanssit toistuvat luontevina ja vääristymättöminä, soittimet on helppo sijoittaa panoroimalla stereokuvaan täsmällisesti, ja äänitystilat, keinokaiut sekä muut efektit hahmottuvat asianmukaisesti. Valinta edellyttää oikeanlaisen kytkennän lisäksi myös valintakytkimen naksautuksen oikeaan asentoon. Muutoin käyttäjän valittavaksi annetaan analoginen liitäntä balansoituna ns. ammattitason normituksen mukaisena ja XLR-liittimellä, tai balansoimattomana RCA-liitäntänä ja matalammalle nimellisjännitteelle sovitettuna. www.riffi.fi 4/2020 47 Adam Audio T8V Aktiiviset studiomonitorit • 2-tierakenne • 8" bassoelementti • 1,9" U-ART-nauhadiskantti • jakotaajuus 2,6 kHz • toistoalue 33 Hz – 25 kHz • diskantti-eq: -2 dB / dB / +2 dB • basso-eq: -2 dB / dB / +2 dB • voimakkuuden säätö, -60 db – +18 dB • vahvistinteho 90 W (70 W + 20 W) • maksimiäänenpaine 118 dB @1m • balansoitu analogitulo, XLR (+4 dBU) • balansoimaton analogitulo, RCA (-10 dBv) • mitat: 400 mm × 250 mm × 335 mm) • paino: 9,8 kg • hinta 279 e /kpl Lisätiedot: Nordic Audio Distribution/Suomi Puh. Shakerin sihinä ja triangelin helähdys saattavat nimittäin tuntua pettävän hiljaisilta silloinkin, kun ne ovat jo aivan riittävän lujalla. Kaiutin ei tunnu vierastavan oikein mitään tyyliä, vaan on kuin kotonaan genrestä toiseen: jousiorkesteri soi sen kautta yhtä luontevasti kuin täysin sähköinen bändikin. Niinpä jäljelle jää kysymys siitä, vastaako kaiutin hintaansa ja voiko sitä kuunnellessaan tehdä kriittisiä päätöksiä äänityksen ja miksauksen osalta
Yhdistelmän toisena osapuolena palveli Apollo x4. Vaikka merkittävä osa prosessoinnista hoituu Apollon DSP:llä, näyttää myös tietokoneelle riittävän väännettävää mikä sekin viittaa Luna soveltuvuuteen nimenomaan kohtuullisen uusien ja suorituskykyisten Macien käyttöön. Brigade Chorus/ Vibrato on melko tyypillinen UAD-efekti: yksinkertainen, mutta tehokas. Kylkiäisinä Universal Audio antoi mukaan Fenderin vintage-vahvistimen mallinnoksen, jossa pääsee myös muokkaamaan virtuaalisen mikityksen vaikutuksia. Samalla ohjelmiston ja raudan raja häivytetään hämmästyttävän tehokkaasti. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 48 18.8.2020 18.43. Softuben Marshall-mallinnos edusti sitten kitarasoundiston toista äärtä. 48 www.riffi.fi 4/2020 O hjelmana Luna on itsessään maksuton, mutta se tarvitsee toimiakseen jonkin Apollo-sarjan seitsemästä mallista tai vaihtoehtoisesti Arrow-interfacen. Yhteistyö vaatii Macilta Thunderbolt-väylän, prosessorin pitää olla vähintään Intelin quad-core i7 ja muistin osalta suositus on SSD. Universal Audion sivustolla yhteistoiminnan edellytykseksi mainitaan vähintään OS 10.14 tai 10.15, mutta käyttöjärjestelmän iäkkyyden aiheuttamista komplikaatiosta ei testin aikana näkynyt minkäänlaisia viitteitä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Universal Audio LUNA – vuoden paras ohjelma. Testiä varten asensin Lunan vuoden 2017 MacBook Prohon, jonka käyttöjärjestelmänä oli HighSierra 10.13. Luna on Mac-tietokoneille ja Apollosarjan äänikorteille varta vasten koodattu ohjelma, jossa perinteisen studion moniraituri ja sen rinnalla rullaava midisekvensseri sekä mikseri ulkolaitakalustoineen on niputettu yhdeksi ja käytännöllisesti hallittavaksi kokonaisuudeksi
Omien UA-plugien rinnalle Luna hyväksyy myös muiden valmistajien AUja VST-plugit, joiden käyttö tuntuu sujuvan siinä missä UA:n tuotteidenkin. www.riffi.fi 4/2020 49 Luna julkaistiin vasta loppukeväällä ja testijakson aikana se ehdittiin päivittää jo useampaan kertaan. Vasemman laidan laitelistan ja sen oikealla puolella näkyvän kapean info-lohkon voi halutessaan piilottaa, jolloin itse mikserille jää enemmän tilaa. Plugeja saa Apollon tai Arrown kylkiäisinä jo jonkinmoisen satsin, ja lisää voi lunastaa Universal Audion sivustolta. Kovin suurta aktiivisuutta ei plugivalikoiman laajentaminen käyttäjältä vaadi, sillä ohjelma lataa demoversiot aivan kaikista UA:n omista plugeista automaattisesti käyttäjän koneelle. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 49 18.8.2020 18.43. Onneksi koko valtavaa listaa ei enää kuitenkaan tarvitse selata läpi joka kerta, kun haluaa valita käyttöön jonkin virtuaalilaitteen, sillä Lunan viimeisin päivitys muutti plugien hallintatyökalun ominaisuuksia. Säkissä ei sikaa tarvitse ostaa, sillä plugin voi avata käyttöön 14 vuorokauden koeajaksi, jonka jälkeen lisenssi täytyy lunastaa tai applikaatio sulkee itsensä. Pikemminkin näyttää siltä, että UA on halukas kuuntelemaan käyttäjien palautetta ja päivitysten myötä ohjelman toiminnallisuuteen tulee uusia piirteitä. Yhteensopivuuden piiriin kuuluvat jopa myös aivan omaa standardiaan noudattavan Propellerhead Reasonin räkkiefektit sekä virtuaalisoittimet, jotka ilmaantuvat näkyviin Reasonin selaintoiminnon kera. Harvalla kuitenkaan lienee niin isoa ruutua, että näyttötavaksi tulisi valittua kuvake-esitys, useimmiten mikserinäkymää tarkastellaan varmastikin niin, että inserttilaitteet näkyvät hiukan pienempinä tekstilaatikkoina ja silloin eroa valmistajien välillä ei ole. Nyt kaikki käyttöön jo lunastetut plugit näkyvät omana kokoelmanaan ja se luotaamaton paljous toistaiseksi lunastamattomia plugeja jää taustalle piiloon ellei valikoimaa erikseen halua penkoa. Ja ennen kaikkea säätövaiheessa kaikki plugit aukeavat ruudulle kyllä juuri sellaisina, kuin miksi niiden valmistajat ovat ulkoasun koodanneetkin. Tosin Luna osaa näyttää mik se rin kanavainserttiin sujautetun UA-plugin naamataulun myös pienenä näköiskuvakkeena, kun taas muiden ohjelmistotalojen plugit näkyvät vain yleispätevänä prosessorin symbolina. Välittäjänä testissä toimi Apollo x4. Lunan mikserinäkymä on selkeä ja havainnollinen. Parempi näin kuin joutua odottamaan pitkäksi venähtävää seuraavaa isoa päivitystä, johon erilaiset pikkuparannukset sisällytettäisiin yhtenä ronttina. Kiivas päivitystahti ei kerro kuitenkaan ohjelman varhaisvaiheen erityisestä bugisuudesta, vaikka sellaisiakin varmasti kyllä hoonataan sitä mukaa kuin niitä ilmenee. Tätä kirjoittaessa koneeseen on asennettu versio 1.0.8, joten alkutaipaleellla tässä ollaan. Alusta perustoiminnoilla Mikserin osalta Universal Audio on päätynyt Lunassa kehikkoon, jossa signaaleiden reititykset ja tasojen säädöt kuuluvat ”kiinteään rakenteeseen”, kun taas kaikki spesifit prosessointityökalut ekvalisaattoreista dynamiikkamankeleihin ja vatkaimista kaikuihin toteutetaan erillisinä plug-in-applikaatioina. Tämä on erinomainen järjestely ja selkiyttää työskentelyä merkittävästi
Työskentely yhdelläkin ikkunalla on sujuvaa ja esimerkiksi kahdella näytöllä operoiva voi avata myös lisäikkunoita ja sijoittaa vaikkapa mikserin pysyvästi yhdelle ruudulle ja aikajanaan sidotun raitanäkymän toiseen. Luna huolehtii automaattisesti eri prosessien aiheuttamien latenssien kompensoimisesta, eikä käyttäjän tarvitse murehtia kuinka monta eri laitetta johonkin kanavaan latoo. Mukautuvia näkymiä Perusilmeeltään Luna on tyylikkään harmaa, levollinen ja selkeä. Onneksi aika moni asia selvisi suhteellisen nopeasti päättelemällä ja uutterasti hiirellä oikeata klikkauskohtaa etsien. Esimerkiksi audioraidan leikkely ja koostaminen on niin helppoa, että työkalut käyvät tutuiksi ihan itsekseen. Erityisesti kolme ensinmainittua ovat todella näppärä tapa hallinnoida kana vien varustelua. Näiltä osin Luna muistuttaa iOS-laitteita – toisinaan jokin toiminto löytyy aivan vahingossa ja kun sen löytää, alkaa harmittaa jo se miten ilmeisestä paikasta ja suoraviivaisella tavalla se nyt sitten löytyikin kaiken systemaattisen tutkimisen ja manuaalin tavaamisen jälkeen. Neljän näppäimen kvartetti avaa oikopolun tarkastella ja muokata virtuaalilaitteiden on/off-toimintoja, poistaa laitteita tai monistaa niitä kanavalta toiselle, sekä palauttaa johonkin säätimeen oletusarvoisen asetuksen. Isompia vahinkojakaan tuskin syntyy, sillä Lunan editointi ei tuhoa alkuperäistä äänitiedostoa, vaan määrittää ainoastaan kuinka se luetaan. Tässä kohden täytyy todeta, että Universal Audio on tehnyt kelpo työtä myös opastuksen osalta, mutta kyse on silti isosta ohjelmasta jonka käyttöön liittyy monenlaisia ja ennenkaikkea hyvin erilaisia kompastuskiviä. Mikserinäkymän tueksi voi myös avata ikkunan yläosaan miniatyyrikokoisen sekvensserinäkymän, josta näkee riittävästi maisemaa tallenteen sisällä suunnistamiseksi. Muutoinkin toiminnot on sijoitettu intuitiivisesti, ja tarvittaessa verkon yli selattava käyttöopas auttaa. Tietyille toiminnoille, kuten plugien ja virtuaalisoitinten selaukselle avautuu näkymän vasempaan reunaan oma selainVaakasuuntainen sekvensserinäkymä sisältää muutaman kekseliään toiminnon. Esimerkiksi Fit-komennolla midiraita skaalautuu pystysuunnassa siten, että kaikki sille kirjoitetut sävelet matalimmasta korkeimmaan mahtuvat kerralla näkyviin. Vielä mainiompaa on se, että mainitun näppäimistön alle voi avata itsenäisesti menupalkin tyyppisen Work Flow -työkaluvalikon, joka palvee kyseistä näkymää parhaiten: raitaikkunan yhteydessä voi siten pitää esillä esimerkiksi editointiin käytettävien toimenpiteiden pikakomentoja ja mikseri-ikkunan vastaavassa kohdassa vaikkapa muusikoiden kuunteluun liittyviä Cue-painikkeita. Näkymien muokkaus on tietyissä rajoissa sekin mahdollista. Mikserin loistava Modifiers-toiminto on sekin syytä mainita erikseen. Mainio piirre on, että myös lisäikkunan ylälaidassa on näppäimistö tallenteen kuunteluun ja kelaukseen, joten hiirellä ei tarvitse hyppelehtiä ruudulta toiselle. UA on valmistellut ohjelman tueksi myös video-oppitunteja, mutta ne keskittyvät pääasiassa peruskäyttöön yleistasolla. Esimerkiksi harvakseltaan tarvittavia Cuetai (Aux) Send-säätimiä voi kääntää näkymättömiin ja kutsua esiin vaakarivin kerrallaan, jotta tilaa ei korkeussuunnassa kuluisi niin paljoa. Foldkomento jättää näkyviin vain ne sävelkorkeudet, joita kyseisellä raidalla oikeasti on käytetty. Käytännössä kanavaan aukeaa uusia inserttipaikkoja sitä mukaa kuin plugeja vain pinoaa lisää, ja kanavaan jo sijoitettujen virtuaalilaitteiden keskinäistä järjestystä voi jälkikäteenkin vaihdella suoraan hiirellä hilaten. Näkymiä on vain kaksi ja vaihto mikserin pystykanavista sekvensserityyppiseen vaakaraidastoon käy kätevästi. Myös edellämainitut kanavainsertit voi piilottaa silloin, kun niihin ei ole ajankohtaista kajota. 50 www.riffi.fi 4/2020 Lunan perusidea on toimiva ja tyhjien mikserikanavien varustelu tarpeellisilla inserttilaitteilla osoittautui käytännölliseksi ja sujuvaksi puuhaksi. Myös midi-työskentelyyn ja -editointiin on oma Work Flow -settinsä, johon kuuluu myös pieni virtuaalinen pianokoskettimistonsa. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 50 18.8.2020 18.43
Varsin mallikkaista ja käyttökelpoisista soundeista vastaa UA:n oma tuotanto sekä yhteistyökumpani Spitfire Audio. Virtuaalilaitteillakin voi siis olla ominaissoundinsa ja vain käyttötilanne sanelee onko se eduksi vai rasitteeksi. Samalla aukeaa ohjelman ja Apollon etuasteiden keskinäisen vuorovaikutuksen pintataso. Tämä on käytännöllistä ja suoraviivaista puuhaa Apollon geneerisiä etuasteita käytettäessä ja jälki on palkitsevaa myös soundillisesti. Tässä työvaiheessa tulee ensimmäisen kerran esiin Apollon DSP-prosessoinnin voima: efektien käyttö tallennuksen aikana ei aiheuta merkittävää latenssia monitorointiin, kunhan Accelerated Realtime Monitoring -toiminto on aktivoituna. Kaiken kaikkiaan Universal Audio on onnistunut käyttöpinnan suunnittelussa hienosti ja työskentelyn makuun pääsee nopsasti. Pelkistetyimmillään efektointi voi olla vaikka kevyen kaiun lisääminen kuunteluun, ja yhtä kätevästi käy vaikkapa virtuaalisen kitaravahvistimen käyttö äänitysvaiheessa. Plugeista on erikseen todettava sekin, että varsin moni niistä tekee äänelle jotain jo pelkästään signaalitielle sijoitettuna, vaikka mitään varsinaista muokkausta ei olisi vielä käytössäkään. Niitä käytettäessä Lunan kontrolli ulottuu myös Apollon etuvahvistimien tuloimpedanssiin, jota muokataan sen mukaan millaista esikuvalaitetta milloinkin pyritään toisintamaan. Loput tehdään sitten bittitekniikalla. Jos muokkauksen päämääränä on valmis soundi, tallennetaan keitos sellaisenaan mausteineen päivineen. Tarjoomukset on lajiteltu valmistajan mukaisiksi ryhmiksi ja etsintää avittaa hakusanojen käyttömahdollisuus. Menomatkalla audiosignaali kulkee kertaalleen Apollon läpi ja sitä voi muokata efektiplugeilla jo ennen tallennusta. www.riffi.fi 4/2020 51 tyyppinen lohkonsa automaattisesti. Jos efektointi on vain soittajan fiiliksen tukena, voi tallentimelle vangita myös kuivan, muokkaamattoman äänen. Koska samat plugit ovat käytettävissä myös tallentimen jälkeen varsinaisen mikserin puolella, eivät hankinnat jää tietenkään tyhjän pantiksi, vaikka fyysinen yhteys etuvahvistimien impedanssiin onkin vain äänitysvaiheen erityisherkku. Kyse on yleispätevästä sample-playeristä, johon voi soundikirjastosta valita neljä samanaikaista, kevyesti muokattavaa soundia. Itselläni ei ole koskaan ollut kyseisiä fyysisiä laitteita, joten mallinnosten autenttisuutta en osaa arvioida, enkä myöskään etsi tuntemalleni tutulle rautamaailmalle vastinetta. Tallennusvaiheessa kokonaisuus jakautuu ikäänkuin kolmeen perättäiseen lohkoon, joista tallennin on keskimmäisenä. Työkaluja etsiskellessä on syytä varautua alkuun normaaliin pähkäilyyn, mutta testijakson aikana mikään operaatio ei jäänyt kesken umpikujaan päätymisen vuoksi. Unison-efektit nivoutuvat suoraan liittoon Apollon etuvahvistimien kanssa ja muuttavat sekä niiden toimintaa että niihin kytketyn mikrofonin käyttäytymistä. Integraatio Apolloon Tapa, jolla Luna nivoutuu yhteistoimintaan Apollon kanssa, on yksi sen valteista ellei samalla jopa alkusyy koko ohjelman koodaamiseen. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 51 18.8.2020 18.43. Shape ei ole suinkaan UA:n ainoa virtuaalisoitin, mutta sekä samplepohjainen Ravel-piano virtuaalisine mikrofoneineen Luna tunnistaa ja hyväksyy myös muiden valmistajien plugit, joten aiemmat hankinnat eivät jää hukkaan vaikka alusta vaihtuisikin Lunaksi. Itselleni nämä klassikoiden virtuaalipainokset esittäytyvätkin erilaisina ja pääosin mielenkiintoisina vaihtoehtoina, eikä ongelmaa muodosta ainakaan niiden vähäisyys, päinvastoin. Toisin sanoen mallinnos alkaa jo sähköisestä ulottuvuudesta ja vaikuttaa kulloisenkin mikrofonin toimintaan. Jos ambitioita on ja kukkarossa riittää massia, voi siirtyä syvemmälle integraatioon lunastamalla UA:lta vanhojen klassikkolaitteiden mallinnoksia, kuten vaikkapa APIn, Neven tai UA:n omien mikrofonivahvistimien mukaan koodattuja virtuaalilaitteita. Lisäväriä Shapen sointiin tuo kahden erillisen prosessorin efektilaite. Soittimet matkaan Lunan mukana toimitetaan veloituksetta yksi virtuaali-insrumentti, Shape. Silloin niiden opiskeluun ehtisi käyttää aikaa ja niistä saisi paremman hyödynkin irti. Tämä on yksi syy siihen, että vaikuttaisi järkevältä hankkia plugeja mielummin yksitellen ja harvakseltaan eikä säkillistä yhdellä kerralla. Lunan kanavasäätimillä ja kytkimillä voi asettaa kaikki mikrofonivahvistimien toimintaa ohjaavat parametrit gain-säädöstä bassoleikkureihin ja phantom-syöttöihin saakka. Universal Audion valikoimassa on esimerkiksi lukuisia etuvahvistimia ja kompressoreita. Mahtava työkalu sille, jolla on kärsivällisyyttä opiskella asiaa tai aikaa loputtomiin mitäs jos -kokeiluihin
Midi-raitojen muokkauksessa UA on keksinyt perinteiseen pianorullaan muutamia käteviä apuja, mutta toisaalta muunlaista lähestymistapaa ei ohjelmassa ole, eikä midi-raitoja ainakaan toistaiseksi saa näkymään tai tulostettua nuotteina. Universal Audio Luna Audiosekvensseri miksaustyökaluin • audion tallennus ja muokkaus, ei rajoitusta raitamäärässä • midin tallennus ja muokkaus, ei rajoitusta raitamäärässä • mikseriohjelma plugin-efektien käyttövalmiudella • realiaikainen efektointi myös tallennusvaiheessa Laitteistovaatimukset • Mac: OS 10.14 tai uudempi, Intel QuadCore i7, SSD-muisti • Apollotai Arrow-interface • itse ohjelma maksuton Lisätiedot: Msonic Puh. Shape on neliosainen sample-soitin, jonka peruskirjaststa löytyy päteviä soundeja arkitarpeisiin. u Vuosikertakompressoreiden virtuaalivastineita riittää, ja erityisesti niissä pelkän plugin sijoittaminen signaalipolulle tekee samalla jo jotain soundille. Jos Oxiden mahdollisuudet eivät riitä, voi lunastaa itselleen maksullisen Studer A800 -applikaation, jossa on monipuolisemmat säädöt. Tälle efektityypille on varattu mikserikanaviin oma paikkansa, joten saturaatiota voi lisätä valitsemiinsa kanaviin. Toisaalta jos uuden laitteiston rakentaa tyhjästä, Universal Audiolla on valikoimassaan kaikki tarvittava, keskenään taatusti yhteensopivana ja kustannuksiltaan täysin vertailukelpoisena pakettiratkaisuna. Pääsääntöisesti vaikutus on myönteinen. Neve Summing -laajennusta pääsee kokeilemaan ilmaiseksi, mutta plugin lunastaminen pysyvään käyttöön vaati sitten taas rahaa. Ohjelma tallentaa työskentelyn tuloksia automaattisesti ja ainakin näissä tapauksissa palasi uudelleen käynnistettäessä kuuliaisesti siihen tilanteeseen, jossa ennen kohtalokasta hetkeä oltiin. Jos työskentelee useilla eri ohjelmilla ja useissa eri pajoissa, joista jokin on varustettu UA:n raudalla ja osa ei, täytyy myös hyväksyä se, että Lunaan hankitut laajennukset ja plugit eivät automaattisesti pelaa joka tilanteessa. Eräs tällä hetkellä huomioitava asia on, että kaikki säädöt tehdään tietokoneella, sillä Luna ei toistaiseksi tue ulkoisia ohjaimia. Niinpä työskentely rajautuu käytännössä studioon tai työhuoneeseen, esimerkiksi mikseriasetusten muokkaus tai tallenteen off-line editointi ei onnistu pelkän tietokoneen kanssa. 010 4398800 • www.msonic.fi ja studiotiloineen että Moogin kanssa yhteistyössä kehitetty Minimoog-mallinnos ovat maksullisia, eivätkä mitenkään halpoja hankintoja. Kuutamo kutsuu Universal Audio on valinnut ja rajannut potentiaalisen asiakaskuntansa täsmällisesti ja palvelee sitä kyllä varsin hövelisti. Luna on monilla tavoin kekseliäs ohjelma, johon on silti helppo siirtyä muiden ohjelmien läpi. Jatkossa tilanne voi näiltäkin osin olla tietysti ihan toinen. Muutamia reunaehtoja on kuitenkin syytä ottaa lukuun. Virtuaalisoitinten saralla UA ei ole vielä yhtä kokenut kuin digitaalisen audion suhteen. 52 www.riffi.fi 4/2020 Nauhasäröä ja Neve-summausta Lunan mukana toimitetaan maksuton Oxide-plugi, joka jäljittelee perinnestudion soundia oleellisesti muokkaavaa nauhasaturaatiota. Demon perusteella molemmat kuulostavat juhlavilta, mutta huomioida kannattaa, että Shapen tavoin ne toimivat vain Lunan sisällä, toisin kuin UA:n efektiplugit, joita voi käyttää myös muiden ohjelmien sisällä. Toinen yleissoundiin vaikuttava efekti on Neven summausvahvistimia jäljittelevä plugi, jolla itsessään neutraaleihin ja värittymättömiin mikseribusseihin voi annostella lisämaustetta. Muokkausmahdollisuudet ovat niukat, mutta tarkoituksenmukaiset. Galaxy-nauhakaikukin on niinkuin ennen – paitsi että toiminnon saa tiukasti tempoon halutessaan. Esimerkiksi kanavaliukujen kohdalla reagointitavaksi voi kuitenkin valita reagoinnin kosketukseen, joten odottaa sopii, että hiiren tilalle Lunan pariksi voi jatkossa valjastaa myös jonkunlaisen fyysisen ohjainyksikön. Uniikeista ominaisuuksistaan huolimatta ulkoasu on sopivan tuttu, ja näppäinkomennot esimerkiksi Pro Toolsin kanssa ovat pitkälti yhteneväiset. Macille perinteiset näppäinyhdistelmät leikkaa-liimaa-askarteluun on huomioitu nekin. Luna vaatii aina kumppanikseen Apollon (tai Arrown) sekä nettiyhteyden UA:n käyttäjätilin ja ohjelmistolisenssien hallintaan. Ne kerrat jolloin Luna testijaksolla kaatui, syynä olikin poikkeuksetta virtuaalisoittimiin tai midiraitoihin liittynyt hasardi. Täysmittaiset ja täysin ohjelmoitavat virtuaalisoittimet ovat sitten oma lukunsa. Kun soundi on kohdillaan ja käytettävyys erinomaista, ei muuta oikein osaa toivoakaan. Dataa ei kadonnut eikä yksikään sessio myöskään korruptoitunut sellaiseksi, että olisi pitänyt aloittaa alusta asti uudelleen. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 52 18.8.2020 18.43
Nyt ei kumminkaan kilpailla A-brändien kanssa hifiä vaativan konserttitilanteen äänentoistosta, vaan kustannustehokkaasta ratkaisusta budjettiluokassa. Sitä käytettäessä taustamusiikki vaimenee automaattisesti aina, kun jompaan kumpaan mikrofoniin puhutaan. Vaimennus on jyrkkä, mutta miellyttävä, eikä musiikki myöskään syöksähdä liian äkisti alkuperäiselle voimakkuudelleen vaan palaa takaisin sopivan loivasti. Sillä voi komentaa taustamusiikkisoitinta, jonka ohjelmalähteeksi käy ulkoinen bluetooth-laite, USBtai SD/MMC-muistiväline. 010 439 3733 • www.musiikkisilfverberg.fi Metallirunkoinen Top-mikrofoni (vas.) on jämäkämpi käteltävä, ja tehokkaampi käsittelyäänten vaimennus puoltaa satsausta lisähankintaan. Lisäksi laitteessa on oma FM-radiovastaanotin. 48-53 UniversalAudio AudioDesign.indd 53 18.8.2020 18.43. Ohjaimen soittokomennot ja tiedostojen selauskäskyt välittyvät myös ulkoiselle BT-laitteelle. Mikrofoneille voi annostella Echo-nimikkeellä merkattua toistokaikua, muita efektejä ei varusteluun kuulu. Kauko-ohjain toisintaa näppäimet sekä volumesäädön, ja sillä valitaan myös ekvalisoimalla muokattu toistovaste (flat/pop/rock/jazz). Soundillisesti molemmat mikrofonimallit ovat tervesointisia ja toimivat spiikkikäytössä varmasti oikein hyvin. Jokamiesluokan kärkipäätä Audio Design M2.12W/L on todellinen kansan-PA. Runkoihin upotetut On/ Off-kytkimet eivät ole alan ergonomisimpia, mutta ne toimivat asiallisesti eivätkä aiheuta sähköisiä häiriöitä. Soittimelle on kaiuttimen etulaidassa fyysiset käyttönäppäimensä ynnä volume-, bassoja diskanttisäädöt. Kun virrat naksuttelee päälle, setti on saman tien valmis, eikä säätöihin tai niiden opiskeluun kulu aikaa. Takalaidassa on myös erikseen 12 voltin liitännät esimerkiksi auton akkuvirran käyttöä varten. www.riffi.fi 4/2020 53 A kkukäyttöinen M2.12W/L on varustettu matkalaukkupyörillä sekä teleskooppisella vetosangalla, ja kisapaikalle päästyä muovikoteloisen kaiuttimen saa nostettua helposti kaiutintelineen nokkaan. Eron näiden välillä huomaa sekä painosta että käsittelyäänten vaimennuksesta, joka Top-versiossa on huomattavasti parempi. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audio Design M2.12W/L – mutkikas nimi, mutkaton laite Aktiivikaiutin taustamusiikkisoittimella ja kahdella langattomalla sopii messuosaston tai toritapahtuman PA:ksi. Monofoninen linjatason aux-tulo oman voimakkuudensäätimensä kera sekä mikrofonikäyttöön sovitettu jakkitulo täydentävät varustelun. Mikrofoneille ei ole vahvistimessa sävynsäätöjä, mutta kytkimellä aktivoitava ducker löytyy. Muovirunkoisen perusmikrofonin kytkin naksahtaa akustisesti ja tuottaa sitä kautta kuuluville sivuäänen, muttei dramaattista sellaista. Langattomat lähetystaajuudet on viritetty kiinteästi, eikä mikrofoneissa ole muitakaan säätöjä. Tarvikkeistoon kuuluu myös kaukosäädin. Äänipuoli onkin laitteen kokoja hintaluokka sekä oletettu käyttöympäristö huomioiden oikein asiallinen, ja taustamusiikkisoitin poikkeuksellisen monipuolinen. Oheistarvikkeina mukaan kuuluu kaksi lupavapaalla 600 MHz:n alueella toimivaa langatonta käsimikrofonia sekä laturi/virtalähde. Audio Design M2.12W/L Aktiivikaiutin taustamusiikkisoittimella ja kahdella langattomalla mikrofonilla • bassoelementti, 12" • diskanttitweeter, 1" • nimellisteho 150 W (hetkellisesti 450 W) • toistoalue 55 Hz – 22 kHz • neljä valmiiksi ekvalisoitua yleissävyä (flat, pop, rock ja jazz) • kaksi langatonta mikrofonia, 660 MHz ja 677 MHz • taustamusiikkisoitin: BT/USB/SD/MMC/FM-radio • hinta perusmikrofoneilla 389 e • Top-sarjan mikrofoni 49 e / kpl • headset-mikrofoni 39 e / kpl Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Vakiona settiin kuuluvat kaksi mikrofonia ovat muovirunkoisia ja uskomattoman keveitä, mutta tuotevalikoimassa on myös erikseen myytävä metallirunkoinen Top-malli. Jos tällä setillä ei saa vaalikojun tarpeita, henkilökunnan tiedotustilaisuutta, koulun urheilukilpailun kuulutuksia tai haastattelua messuosastolla hoidettua, niin on ihme. Ja moneen muuhunkin tällainen monitoimisysteemi kyllä taipuu, kun vaan hetken pohtii
Saliäänentoiston peruskurssin viimeisellä (etä)luennolla SibeliusAkatemiassa opiskelijat saivat esittää sellaisia kysymyksiä, jotka olivat sihen mennessä jääneet kysymättä. Kuinka pitkään kyseinen äänenpaine voi jatkua ennen, kuin kaiutin tuottaa enemmän savua kuin ääntä. Arvelin, että hienostuneempien työtapojen aika lie myöhemmin. Esimerkiksi vaadittavat huippuäänenpaineet kansanmusiikkijuhlilla on varsin erilaiset verrattuna metallifestivaaleihin. Mutta se lie oman kolumninsa aihe, jahka siihen pystyy syventymään käytännössä paremmin. Hieman on päästy yleisötapahtumiin keikoille ja hetkittäin on ollut jopa ihan kiirettäkin. Kysymys tuntui yksinkertaiselta, mutta havahduin siihen, että selkeätä ja ytimekästä vastausta en osannut antaa. ••• Monesti tuntuu, että maksimiäänenpaineen lisäksi Suomen kokoisen maan klubikeikkailussa (luonnollisesti myös isommassa mittakaavassakin) tuo suuntakuvion tarkkuus muodostuu vähintään yhtä tärkeäksi parametriksi, ja usein tuntuu, että nekin kuvaajat on piirretty harpilla ja paksulla tussilla, poikkeuksiakin onneksi on. Eipä sillä, pelkästään tuon kysymksen ympärille voisi rakentaa useammankin kurssin. Kuinka paljon on riittävästi. Tästä aiheesta koetin pitää asian ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan kannalta yksinkertaisena ja kehoitin käymään kuuntelemassa eri puolilla ja jos ei kuulu, niin tekee asialle jotain. Loppuun vielä: meille muutamille kaiuttimien spekseistä kiinnostuneille mielenkiintoinen sivusto on m-noise.org. Suuremmat keikat suunnitellaan nykyään poikkeuksetta simulaattoreilla etukäteen, sillä ne osaavat antaa vaihtelevalla tarkkuudella arvion maksimiäänenpaineesta ja taajuusvasteesta eri pisteissä yleisöalueella. Eipä sillä, lienee itsestään selvää, että on syytä välttää keikalle lähtöä sellaisen järjestelmän kanssa, josta ei ole aiempaa kokemusta tai edes luotettavaa tietoa. Kuitenkin tätä kirjoittaessa tilanne on jo hiukan erilainen kuin edellisessä numerossa. ••• Musiikkityyli vaikuttaa merkittävästi asiaan sekin. Yllättävän usein näkee teknisissä ridereissä maininnan ”PAjärjestelmän on kyettävä tuottamaan mikserille 120 dB Apainotettu jatkuva äänenpaine säröytymättä etupäähän koko taajuuskaistalla”. Tuntuu, että lopullisen varmuuden saa vasta jälkikäteen. Kokemuksen myötä oppii suhteuttamaan simulaattorin vastauksia toteutuneeseen suorituskykyyn – jotkut lupaukset vaikuttavat optimistisemmilta kuin toiset. ••• Eipä sillä, on tämä vaikea aihe paremmissakin piireissä. Kiertelyn ja kaartelun jälkeen sain ainakin sanotuksi, että ”pitkälti se perustuu yksinkertaisesti aiempaan kokemukseen”. Niissä on usein maininnat ainakin suuntakuviosta, taajuusvasteesta sekä maksimiäänenpaineesta. Niko Laasonen riffi.fi 54-59 Finale 420.indd 54 18.8.2020 18.51. Todella harvoin kuitenkaan selitetään auki sitä, missä olosuhteissa ilmoitetut arvot toteutuvat, puhumattakaan siitä, miten kyseiset arvot on mitattu. Eräs heistä kysyi ”Mistä tietää kuinka paljon PA-kaiuttimia tarvitaan minkäkin kokoiselle keikalle?”. Simulaattorin mukaan olisi pitänyt kanniskella klubille muistaakseni 90 kappaletta 18-tuuman subwoofereita avuksi, jotta tavoite olisi täyttynyt kymmenen metrin päässä lavasta… ••• Huomaan, että aiheessa on ainakin minulla vielä hieman pureskelemista, ennen kuin osaan vastata vastaavanlaisiin kysymyksiin aukottomasti ja vakuuttavasti. Se kun viimekädessä ratkaisee, kuinka paljon voi vahvistaa ennen akustista takaisinkytkentää, tuttavallisemmin kiertoa. Myös dynamiikassa ja halutussa taajuusbalanssissa on eroja. Sama pätee luonnollisesti suuntakuvioon, esimerkiksi millä taajuusalueella mainittu 90° x 60° toteutuu. Kyseisessä käyrässä 40 Hz:n taajuuden vaimennus on 35 dB, joten kaiuttimen pitäisi tuottaa 155 dB:n äänenpaine, jotta 120 dB:n ehto täyttyisi mitattaessa. Esimerkiksi ”Max Spl 139 dB” voi tarkoittaa melkein mitä vain… Onko ilmoitettu arvo hetkellinen vai jatkuva äänenpaine. ••• Jokainen kaiutinvalmistaja laatii tuotteistaan vähintään esitteen, usein myös kattavamman datalehden ja/tai käyttöoppaan. Siitä huolimatta uutisointia seurataan tarkkaavaisesti – pohtien kuinka pian ollaan tilanteessa, jossa rajoitukset kokoontumisissa ovat välttämättömiä. ••• Nyt kun kaiuttimia on kanniskeltu yleisön eteen, on muistunut monesti mieleeni opiskelijan kysymys viime keväältä. Kun pitäisi saada välitettyä esimerkiksi pystysolistin sanoma takariviin asti, niillä vahvistuskertoimilla on keskeistä se, että kuinka paljon ja millä taajuusalueella kaiuttimisto soi lavan suuntaan. Mutta mikä sitten on riittävä äänenpaine kulloisessakin tapauksessa ja kuinka paljon variaatiota taajuusvasteessa voi suvaita. Siellä on selitettynä auki Meyer Soundin mittausprosessi maksimiäänenpaineille sekä heidän musiikin dynamiikkaa jäljittelevä mittasignaalinsa. Yön yli kestävä teknotapahtuma asettaa täysin toisenlaiset vaatimukset subwoofer-osastolle kuin jazz-konsertti. ••• Koska yleisöalueet saattavat olla hyvinkin monimutkaisia ja eri kokoisia, niin myös niihin soveltuvat kaiutinjärjestelmät ovat vähintään yhtä monimuotoisia. Onko harmoonista säröä 3 % vai 10 % esimerkiksi. Aikanaan Helsingin Virgin Oilissa talon teknikkona teki mieli kerran soittaa vierailijalle, että järjestelmä ei täytä vaatimuksia, mitä tehdään. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 4/2020 F estarikesä 2020 on meille kaikille live-puolella työskenteleville varmasti ikimuistoinen. Onko se saatu mittaamalla vai onko se laskennallinen
010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: riffi.fi Jatkuvasti päivittyviä tuoteuutisia, kirjaja levyarvioita ja muita ajankohtaisia artikkeleita löydät osoitteesta 54-59 Finale 420.indd 55 18.8.2020 18.51. www.riffi.fi 4/2020 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p
Gtr. 4 Huom: kun kvintti jätetään molli6 ja dimi7 soinnusta pois, tulee niistä käytännössä samoja 3 note Shell muotoja L L . œœ œb b œœ œ œœ œ œœ œ œœœb œœœ œœœ œœœ œœ œ b œœ œ œœ œ œœ œ œœœb œœœ œœœ œœœ 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 7 8 8 7 8 8 7 8 8 7 8 6 7 7 6 7 7 6 7 7 6 7 7 6 5 7 6 5 7 6 5 7 6 5 7 œœ œ œœ œ œœ œ œœ œ œœœ# œœœ œœœ œœœ œœ œb œœ œ œœ œ œœ œ œœ œn œœ œ œœ œ œœ œ 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 4 5 5 4 5 5 4 5 5 4 5 3 2 3 3 2 3 3 2 3 3 2 3 3 3 4 3 3 4 3 3 4 3 3 4 ”Syksyisä” soittoesimerkki 56 www.riffi.fi 4/2020 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a A ikaisemmissa kuluvan vuoden numeroissa olemme tutustuneet kaksiääniseen komppaukseen sointujen karakteerisäveliä käyttäen. & Esim. ?b ???b ?. ?n ???n ?. ja 4. . œœ œb b œœ œ œœ œ œœ œ œœœb œœœ œœœ œœœ œœ œ b œœ œ œœ œ œœ œ œœœb œœœ œœœ œœœ 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 7 8 8 7 8 8 7 8 8 7 8 6 7 7 6 7 7 6 7 7 6 7 7 6 5 7 6 5 7 6 5 7 6 5 7 œœ œ œœ œ œœ œ œœ œ œœœ# œœœ œœœ œœœ œœ œb œœ œ œœ œ œœ œ œœ œn œœ œ œœ œ œœ œ 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 4 5 5 4 5 5 4 5 5 4 5 3 2 3 3 2 3 3 2 3 3 2 3 3 3 4 3 3 4 3 3 4 3 3 4 Jazz Guitar C‹7 F7 B¨Œ„Š7 E¨Œ„Š7 J. ?. ••• 3-note shell rakenteet ovat jazzia aloittelevalle harrastajalle helppo tapa oppia komppaamaan jazz-standardeja ja kaikkea muutakin musiikkia joka perustuu nelisointuihin. on puolestaan kaksi muotoa Cmaj7-soinnusta. ?b ???b ?. Mukavaa alkavaa syksyä kaikille ja käykäähän kuuntelemassa komppiesimerkki Riffin kotisivulta! Terveisin Kari Antila 54-59 Finale 420.indd 56 18.8.2020 18.51. ••• Esimerkissä 1. Esimerkissä 2. & ETC..... ?b ???n b ?. 2 Esim. nämä ovat edelleen C-pohjaisina). (Gja Dkielellä). . ?b ???b 8 7 9 3 2 2 8 7 8 3 1 2 8 7 8 3 1 2 8 8 10 3 3 3 Huom: Kun kvintti jätetään molli6 ja dimi7soinnuista pois, tulee niistä käytännössä samoja 3 note Shell -muotoja. Esimerkin 3. Jazz Guitar C7 CŒ„Š7 C‹7 J. Tämän viikon ”syksyisä” soittoesimerkki perustuu vanhan standardin ”Autumn Leaves” kahdeksan ensimmäiseen tahtiin, jossa havainnollistuu kätevästi 3-note shell -sointujen käyttötapa tällaisessa perusbiisissä. A‹7(b5) D7 G‹6 G7 5 44 & Swing "Syksyisä" Soittoesimerkki . & ETC..... Jazz Guitar C‹7 F7 B¨Œ„Š7 E¨Œ„Š7 J. ••• Näillä kolmella sointumuodolla pärjää käytännössä yllättävän pitkälle, mutta lisäksi kannattaa opetella myös 6-, m6-, dim7ja sus7-sointujen muodot (esimerkissä 4. Gtr. ?n ???n ?. on C7-soinnun kaksi mahdollista 3-note shell -muotoa kitaralle. muodot Cm7 soinnusta (huom: koska kvintti jätetään soinnusta pois, Cm7b5 on käytännössä sama kuin Cm7). ?b b ???b b 8 8 9 3 2 3 8 9 9 3 2 4 8 8 8 3 1 3 ?. Tällä kertaa laajennamme hieman tuota guide tone -ajatukseen perustuvaa sointukonseptia ja tutustumme kolmiääniseen komppaustekniikkaan, jossa näiden karakteeriJazzillisia sävyjä etsimässä 4/2020 nuottien lisäksi käytämme soinnun perusääntä. C6 C‹6 Cº7 C7(“4) 4 44 & Esim. Käytännössä kitarassa ne ovat sointuja, joissa soinnun perusääni sijaitsee joko kitaran 6.eli E-kielellä tai 5.eli A-kielellä. Guide tone äänet – terssi ja septimi (tai seksti) – sijaitsevat puolestaan aina kielillä 3. Loppujen lopuksi kyse ei ole mitenkään monimutkaisesta asiasta: 3-note shell voicing -soinnut ovat nelisointujen vajaamuotoja, joista on saatu kolmiäänisiä jättämällä soinnun kvintti pois. 3 . Näitä kolmiäänisiä sointuja kutsutaan nimellä 3-note shell voicing. A‹7(b5) D7 G‹6 G7 5 44 & Swing "Syksyisä" Soittoesimerkki . 1 Esim. Gtr
Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. P. Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Meiltä myös laitevuokraus Kysy tarjousta! broadway.fi • 010 830 3830 VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . Maailman nopeimmat digitiskit. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. +358 45 7292930 54-59 Finale 420.indd 57 18.8.2020 18.51. www.riffi.fi 4/2020 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6
Kun tätä jälkeä käytetään hyväksi vaikkapa pelin tai elokuvan kohtauksessa, voidaan ruudulta välittyvää boostata huimiin lukemiin. Töineen 2500 euroa plus kilsat. ••• Pari ensitestiä tuntui todella hyvältä – tässähän on loppujen lopuksi ollut aina kyse siitä, että ihmisillä on tietynlainen käsitys siitä, miten instrumentteja käsitellään, pidellään ja soitetaan. Harva sitä rusentaa viiden tonnin mikit pianolla ja tuhoaa lattian varastosta. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 4/2020 J ostakin kumman syystä olen mieltynyt viime aikoina ääniefekteihin, joiden luonne on väkivaltainen – ei siis mitään kilon pihvin pilkkomista lihakirveellä, vaan periaatteessa hyvin pieniä soundeja, lähes ASMR-hiljaisia, mutta post-prokäsiteltyjä niin, että saavuttavat maksiminsa. Kun jotakin epäilyttävää alkaa tapahtua, mielikuva muuttuu ja taivuttaa muuta kokemusta mukanaan. Kieliä oli mainiosti tallella, niinpä siirryin luovempiin ratkaisuihin. Mutta sen sanon, että a) kannatti ja b) otan uusiksi – tosin kontrabassolla. ••• Kosaanin kohdalla satunnainen tekninen avustaja alkoi jo olla kauhuissaan, ja kerroin tunnelmaa keventääkseni muinaisen lämminvarastoinsidentin, johon liittyi kaikenlaisia aikuisleluja sekä palohälytys, mutta en saanut hymyä huulilleen. En tykkää, piste. Mutta nämä omat hiljaisesta-kovaksi ovat mukavia tehdä, tulipa tuossa laitettua mikki muurahaispesäänkin. Tapanani on tallentaa niin hurjalla näytetaajuudella kuin vain suinkin laitteet kestävät, yleensä 192 kHz. Arvioin nopeasti, että sessiolle tuli hintaa noin 8000 euroa, mutta sainpahan ääriväkivaltaisen efektin talteen. ••• Toisessa ääripäässä on pianon pahoinpitely. Olin suunnitellut tämän painopisteen mukaan, ja päättelin pianon päätyvän rähmälleen, kalliita mikkejä säästäen. Äänitys oli päällä, kaikki neljä kontaktimikkiä plus se huima mikkipari. Trukki ei voinut laskea haarukkaansa riittävän nopeasti, joten päätin uhrata myös liinan. Kuulustelu päättyy, ennen kuin syyllinen tunnustaa, ja päätin mennä pitkän kaavan mukaan aina syytteenluvusta teloitukseen asti. Liina katkesi, pianon ääniharppu putosi betonille kulma edellä, halkaisi betonilattian ja kaatui selälleen, väärään suuntaan. Jos kuulemme vaikkapa sellistin painavan jousta liian lujaa kieliä vasten, jopa epämusikaalisimmat meistä alkavat nostaa olkapäitään ja varautua piakkoin tapahtuvaan väistämättömään murtumisääneen. Käytän mikrofonia, joka tallentaa ns. Pelkkä pianon ääniharppu painaa leppoisasti, semmoiset yhden kuolleen sian verran (älkää kysykö), joten sen siirtely puulankun päällä betonia vasten ilman pyöriä aiheuttaa ihanasti ulvahtelevia, kitkantäyteisiä ääniä, jotka välittävät esineen painon tunteen vastaanpanemattomasti. Pelon hinnakas ääni 54-59 Finale 420.indd 58 18.8.2020 18.51. Kun tarpeeksi samplea hidastaa, pikkuruisista otuksista tulee lauma sikoja. Perus-jazzsessio siis. Markkinoilla on pianon pahoinpitelyäänikirjastoja, mutta niissä kaikissa homma jää kesken. Kaikki tämä 192 kHz:lla. Voisi kai sanoa, että näyttely voi olla viehättävän vähäeleistä ja muistiinjäävää, jos todellinen kauhu on soundtrackilla. delfiinitaajuuksia, ja post-pro:ssa lasken samplen nopeutta niin, että kaikki kuuloalueen tuolla puolen laskeutuvat kuultavaksi. Sivumennen: että minä muuten vihaan kuiskaus-ASMR:iä. Olen aikoinani polttanut yhden (ja äänittänyt sitä samalla), tällä kertaa ajattelin mennä todella pitkälle leikeissäni. Osa kielistä hehkui punaisina, ja kun heitin päälle lasillisen kylmää vissyä, se SPRRRROING, joka äkkikatkeamisesta syntyi, oli huumaava. Tarpeeksi näytetaajuutta laskettaessa alkaa kuulostaa siltä, kuin epälukuinen määrä marssijalkineita käyttäviä mutantteja karjahtelisi hiljaa. Poistin Izotope RX:ssä tonal componentin, jättäen jäljelle ainoastaan noise componentin ja voi pyhät pukamat sentäs – miten hieno impulse response äänestä jäi jäljelle. Ääniharppu murtui yhdestä moukariniskustani, joten loppu alkoi häämöttää. Melkoinen aktiopotentiaali kierteisessä kielessä, sanoisin. Taitaa tulla halvemmaksi, enkä tarvitse trukkia. Reilun sadan jäljellä olevan kielen rohina ja räyhinä, ei säveltä juuri ollenkaan! Laita mikä tahansa tylsä perkussiivinen, vireinen soundi Space Designerin läpi, jossa tuo IR on, ja nauti. Alla oli betonia. En tiedä, mistä ”karjahtelu” syntyy, mutta lopputulos on vertahyytävää. ••• Ja tässä kohtaa yllätyn joka kerta muurahaisten kanssa. Juuri tätä haen. Kyseessä ei ollut mikään perinteinen äänityssessio, sillä instrumenttia ohjattiin ruotuun muun muassa moottorisahalla, lekalla, kumivasaroilla sekä trukilla/taljalla/alasimella. Erittäin antiASMR. Sidoin ääniharpun liinoilla kiinni trukin haarukkaan ja nostin pianon ilmaan niin korkealle kuin pystyin. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kiinnitin pianon ääniharppuun kontaktimikrofoneja molemmin puolin, halvat eteen, hemmetin kalliit taakse, sillä operoin pääasiassa kielten etupuolelta, kalliiden jäädessä turvaan taakse. Sidoin mattoveitsen haravanvarteen, ja hinkkasin liinaa hieman kauempaa. Vähän siinä joutuu putsailemaan session jälkeen, mutta kylläpä kannattaa. Hillitöntä hehkua! ••• Ja sitten, kliimaksi: Kaikissa hyvissä leffoissa on aina hetki, jossa pahis saa turpaan kunnolla. Ja sillä efektillä on psykologinen jälki. Niistä tulee se olo, että jos tuo kalkkuna kohta kiljaisee, tärykalvoni muuttavat Kouvolaan
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com www.vikingpro.fi www.vikingproshop.fi viking @ vikingpro.fi seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. seastone better sound, better... Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 54-59 Finale 420.indd 59 15.8.2020 16.55. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. www.riffi.fi 4/2020 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p
Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille. / T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W. T H E O N E S . Seuraava askel. C O M / T H E O N E S Solja Nieminen Product Manager 0400 214 587 solja@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: 60 Takakansi 420.indd 60 17.8.2020 17.09. G E N E L E C