ARTURIA ASTROLAB imaisee softasynat keikkasoittimeen! Nro 4-2024 Hinta 12,70 € HASSE WALLI ”Kyse on siitä, miten rakennat melodialinjat sen asteikon mukaisesti.” Moulin Rouge – suurmusikaalin soundi on monimutkainen palapeli. Risto Asikainen ”Tärkeää on tunnistaa muuttuvat asiat ja pysyvät asiat.” 01 Kansi 424.indd 1 01 Kansi 424.indd 1 19.8.2024 16.01 19.8.2024 16.01
Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 18.8.2024 10.48 18.8.2024 10.48
Ulkoisen tahon hallitsemaan suodattimeen sisältyy aina tietty riski siitä, että se valjaste taan epäeettisiin tarkoituksiin, kaupallisiin tai poliittisiin… Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_SisLu 424.indd 4 04-05 Pääkirj_SisLu 424.indd 4 19.8.2024 17.39 19.8.2024 17.39. Sitä systeemiä tai kehikkoa, johon kyseinen knoppitieto liittyy ja jossa se saa syvällisemmän merkityk sensä, harvoin kuitenkaan voi. Kun kirjastonhoitajat ovat jääneet tiedon seulojina ja suosittelijoina syrjemmälle, eivätkä markkinointitoimistot Googlen johdolla koe asiaa omakseen, niin löytyisikö joku muu taho perkaamaan netin äärettömästä ja alati laajene vasta avaruudesta paikkansa pitävää ja aidosti arvokasta sisältöä. Ja hännille jäävät ne, joilla olisi jakaa tylsää mutta paikkansa pitävää tietoa – ellei heidän esitystapansa sitten ole ratkirie mukas tai edes viihdyttävä. Kehityksen perusluonne on, että se ei pysähdy vaan jatkaa eteenpäin – joko hyvää kohden tai sille selkänsä kääntäen. Sitten saapui internet ja hetkeksi perinteisen kirjasto henkilökunnan tehtävät siirtyivät portaaleille – nettiosoitteita sisältäville hakemistoille, joita eri toimijat kokosivat kukin omien kriteereidensä ja arvojensa mukaisesti. Mikä hyvää kellekin nyt sitten edustaa, vaihtelee kovasti. Portaali saattoi olla kokonaan jollekin asialle pyhitetty tai sitten sen sisältämät linkit oli jaoteltu aihepiireittäin otsak keiden alle. Esimerkiksi testamentin laadintaopastuksen olisi syytä olla juridisesti kutinsa pitävää, eikä ihmisen terveyteen ratkaisevasti vaikuttavia ohjeita pitäisi jaella uskomuspohjalta. Huumorin tai viihteen kohdalla laatu on sitä paitsi hyvin subjektiivinen määre. Sillä oikeatakin tietoa löytyy netistä, se vain hautautuu liian usein soopaan, koska soopalla on parempi viihdearvo. Oletan, että tekoälyn voisi kouluttaa faktapohjaisen sisällön suosijaksi. Koska katselukerta tai tykkäys voi perustua aivan yhtä hyvin sisällön laadukkuuteen kuin sen laaduttomuuteenkin, ei niiden perusteella pitäisi suositella yhtään mitään kelle kään. Pistesijoille kapuavat perässä ne, joilla on paljon katselukertoja tai tykkäyksiä. Kipinä syttyy ja hurraa sille. Niiden ansioista suositusten kärkeen pääsee se, jolla on massia. Toisinaan saattaa käydä niin, että lennokkaan luen noitsijan tai opettajan käytännön demonstraatio todella innostaa jonkun tutkimaan perinpohjaisesti fysiikkaa, kemiaa, akustiikkaa tai vaikka musiikin teoriaa ja selvittä mään juurta jaksain mihin ilmiö tarkalleen ottaen perustuu. Suosioon perustuva sijoitus hakutuloksissa on yksi juttu, mutta vielä kehnomman suunnan kehitys otti, kun kuvaan astuivat maksetut listasijat. Internetissä siirryttiin hakukoneiden valtakaudelle ja hakutuloksista muodostuvien listojen kokoonpanon kritee reiksi tulivat katselukertojen ja tykkäysten määrät. Kuten tarkkaavaisimmat ovatkin jo hiljaa mielessään minulle huomauttaneet, tekoälyn tämäntyyppinen käyttö avaa melko karmivia mahdollisuuksia väärin perustein valtaan pyrkiville ja etenkin sinne päässeille. Niin tai näin, oletusarvoisesti ”kaikki audiosta” johdatteli alan tietolähteille siinä missä ”parhaat naurut” ohjasi lukijaa huumorin äärelle. Useimmiten kai riittää kuitenkin hetkellinen viihdyke, ja sen jälkeen siirrytään seuraavan hetkellisen viihdykkeen pariin, suositeltuun videoon tai klikattavaan linkkiin. Ja riittävän yksinkertaiseksi tai lyhyeksi typistetty. V anhassa maailmassa kirjastonhoitajat ohjasivat taitavasti ja luotettavasti lukuintoista: ”Myyrän raketti” pienimmille, ”Tintti kuun kamaralla” vähän isommille haavei lijoille ja ”Hauska on tietää: kiertotähdet ja avaruusmatkat” sille totisimmalle lukutoukalle, josta kasvoi insinööri. Tarkkana on silti oltava ettei jouduta ojasta allikkoon. 4 www.riffi.fi 4/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA AI – kohti parempaa tietoa!. Mutta kun siirrytään yhtään vakavampien aiheiden puoleen, niin kyllähän laadulle löytyy aivan täsmällisiä mittareita. Todennäköisesti se osaisi analysoida tekstimassaa, liikkuvaa kuvaa ja audiota sellaisella nopeu della ja varmuudella, että oikeaksi todettu tieto nousisi hakutulosten ensimmäiselle sivulle sadannenviidennen kymmenennen sijasta. Ja kyllähän jonkin yksittäisen knoppitiedon voi tiivistää lyhy eksi, mieleenpainuvaksi ja viihdyttäväksi, mikäli on taitoa ja osaamista. Entä, voisiko tekoäly olla niin nokkela ja viisas, että se suoriutuisi tällaisesta urakasta
Irtonumeron hinta on 12,70 €. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 29. HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot: Risto Asikainen – Tärkeää on tunnistaa muuttuvat asiat ja pysyvät asiat 12 Punainen mylly tuotiin Helsinkiin – suurmusikaalin soundi on monimutkainen palapeli 22 Pertti Jalonen – tangoista taidepoppiin 25 Into Koponen – pohjoisen fuusiota 28 Tanya O’Callaghan – unelmista tuli totta! 32 Maco Oey & Janne Saksa – luomumusiikkia sukutarinasta LUKUPALAT 18 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat: Hasse Walli – Hendrix oli salama kirkkaalta taivaalta KÄYTTÖTESTIT 38 Arturia AstroLab – tyylitietoinen ranskatar keikoille ja tietokoneen kaveriksi 42 Yamaha Pacifica Professional PACP12SB – ammattilaisen valinta 44 Positive Grid Spark Mini – pikkujättiläinen 46 Boss Katana50 Bass Head – bassovahvistimien aatelia 49 Sennheiser HD 620S – kelpo valinta kotiin tai töihin GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Pidä huolta soittimestasi 52 Muusikkona maailmalla – Oikeat eväät mukaan 54 Alangon päiväkirja – Biisin rakennemuutos, v8 28 ”Haluan tulla tunnetuksi mieluummin luotettavana ryhmän jäsenenä kuin yksittäisenä soolovirtuoosina.” – Tanya O’Callaghan Kannen kuva: Juha Selila 04-05 Pääkirj_SisLu 424.indd 5 04-05 Pääkirj_SisLu 424.indd 5 19.8.2024 17.39 19.8.2024 17.39. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkko kaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 040 501 2745 (ark. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anders Liljeström Martin Berka Minna Hatinen Misha Koivunen Jaakko Kulomaa Taneli Rantala Juha Seila JanOlof Strandberg Vilma Timonen OttoVille Väätäinen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Matti Rinne, Ari VanhaMajamaa, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. posti kulut. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffikaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toi mituksesta hintaan 12,70 € sis. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 22 12 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehti pisteen myymälät, Akateemiset kirjakau pat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. www.riffi.fi 4/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Oluella käydessä selkääntaputtajaa riitti ja Gimmelin suosion myötä faneja alkoi pyörimään kotipihalla. Sehän tiesi tietysti hyvää työrintamalla, mutta julkisuuden lieveilmiöistä tuli suuremman luokan riesa. Ja toisinpäin. R isto Asikaisesta tuli vuosituhannen alussa Nylon Beatin menestyksen ja Popstars-tuomaroinnin myötä valtakunnan tunnetuin tuottaja. Hänet myös sekoitettiin usein toiseen tv:stä tuttuun tuottajaan, Asko Kalloseen. Yksi huippuhetkistä koettiin, 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 6 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 6 www.riffi.fi 4/2024 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Risto ASIKAINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Biisin teko vaatii sohvan Risto Asikainen on tehnyt yhteissävellyksiä jo 70-luvulta asti. Ajan henkeä Risto hieman kummastelee. Siihen kuului se julkisuus. Työnsä hän aloittaa omintakeisella tyylillään. Sen mä ehkä osaan ja löytyy jonkin verran elämänkokemustakin antaa niihin. ”Kyllä niistä biisejä syntyy”, Asikainen sanoo ja jatkaa ettei hän tee taidetta vaan teollista muotoilua. – Siinä on vähän outo fiilis, kun ne kirjoittaa fanipostia, että ihan kuin mun elämästä. Mä kysyn aina ennen sessiota, että ”What do we hear today?” Mitä me kuullaan kaikki yhdessä tänään. Hetkeen tarttuminen on ammatikseen tekevälle totista totta. Ja kun ei tää nyt ihan niin taidetta ole. Sain kuitenkin siitä aivan tarpeeksi, kun ei saanut istua missään rauhassa. Valtavirran Top 40 -osastolla operoiminen on rajua hommaa. Asetelma on erikoinen, sillä Asikaiselle Top 40 -osasto tarkoittaa musiikkia, jonka kohderyhmää hän ei itse ole. Mutta sen aallonharjalla roikkumisen mä jätän nuoremmille. Levy-yhtiö ehdotti, että ryhmähän voisi lähteä pienelle bändileirille ajamaan sisään uutta materiaalia. Mikä meidän yhteinen moodi on. – Joskus ollaan istuttu nuorien artistien kanssa tekemässä heille biisiä, ja ne kysyy puolen päivän aikaan, että osaatko sanoa meneekö tässä vielä kauan. Mä en käytä soittimia, kun teen biisejä – en koskaan soita mitään. Vaikka mä annan niille mitä etukäteen, ei ne treenaa mitään vaan kaikki lauletaan ja soitetaan samantien studiossa, Asikainen puuskahtaa. Julkisuutta Asikainen on sittemmin pyrkinyt feidaamaan, mutta töitä on jopa enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta kun tämän päivän meiningin johdosta ei löydy minkäänlaista pitkäjänteisyyttä, biisit elää viikon Spotifyssa. Nuorempana sitä jaksaa, muttei ehkä tässä iässä enää. – Mukana on aina oma jännitys, että natsaako kemiat keskenään. Silloin pääsee siihen ytimeen, kun saadaan biisi soimaan ilman soittimia. Asikainen kuvailee myös olleensa viimeiset kolme vuotta ”hirveän laiska”. Tarjoilu kuitenkin pelasi, sillä levy-yhtiö hoiti mökille – jos ei muuta, niin hirveän määrän juustoa ja alkoholia. Mä keskityn siihen sieluun ja sisältöön. – Pitäis olla koko ajan aallon harjalla. Ryhmätyössä jokaisella on oma roolinsa ja jonkun pitää tehdä lopulliset päätökset. Tilaustyön kohdalla konsepti on usein jo valmiina. – Mä makaan sohvalla ja huutelen muille ohjeita. Vieläkö yllettäisiin samaan tai parempaan. Listamusiikkia tehdessä pitäisi kait olla jonkinlainen haisu alati vaihtuvien virtauksien estetiikasta. Suurimmat hittinsä hän on tehnyt Koreaan ja Japaniin varhaisteini-ikäisille tytöille. Moodia enemmän lopputulokseen vaikuttaa se, että biisit ovat nykyään hyvin tarkasti määriteltyjä mittatilaustöitä. – Ne oli ihan hauskoja juttuja. Siitä tulee väkisinkin hiukan ulkokohtaista. Kyllä se pitää yhdessä päivässä tehdä, muuten se menee puihin. Mä ymmärrän, että jotkut hakee vaan ehkä vähän täytettä siihen somesisältöön. Tutuiksi ovat tulleet myös biisileirit, joita kustantajat alkoivat jossain vaiheessa järjestää. Silloin meillä on biisi! Yleensä tarvitaan jokin impulssi, hook-line tai energia. Bändissä soitti tuohon aikaan rumpuja Anssi Nykänen, bassoa Harri Rantanen, koskettimia Okke Komulainen ja kitaroita Tuomas Wäinölä ja Vesa Anttila. – Sieltä tulee aika tarkat liidit, että mitä kukakin haluaa. Niille saatetaan kutsua lauluntekijöitä ympäri maailmaa, ja varsinkin nuorille ne ovat Asikaisen mukaan hyvä tapa oppia asioita ja luoda kontakteja. Joskus kuitenkin venähtää: kaikki muu Robinin biisiin oli jo selvää, mutta sanaparia ”Boom-Kah” etsittiin viisi pitkää päivää. Joskus oli toisin. Antaa heidän tehdä trackia, soundeja ja muuta. Projekteihin osallistumista on säännellyt se, kuinka kiinnostava tapaus on kyseessä ja millä tavalla artisti ruokkii sitä tilannetta. Asikainen muistelee, kuinka Disco-yhtyeen Levottomat tuulet oli neljä vuotta radiohittien top 40:ssä, ja miten radiossa soi vieläkin hänen yli neljäkymmentävuotta sitten kirjoittamaansa musiikkia. Tai kirjoittajan päässä ilman mitään hienoja kitaroita tai kosketinsoittimia. Ja sitten pitäisi saada kolme vierasta henkilöä toimimaan keskenään, niin että saadaan yhteinen henki valettua siihen liidiin. Kun taas melodia ja teksti ovat universaaleja ja iättömiä. Tuhannen biisin säveltämisen jälkeen sitä samaa löytämisen riemua ei ihan hirveästi enää koe… Nykyään Risto tekee pääasiassa melodioita ja tekstejä, tuottaminen on jäänyt vähemmällä ja bassarisoundien vääntämisestä hän on kylläänsä saanut. Trackeri tekee jotain biittiä ja mä ehdotan, että heitä sinne vaikka noi soinnut ja bassolinja vois mennä vaikka näin… Mä en osaa edes laulaa, mä vaan hyräilen niitä melodioita. Tuntuu aika hurjalta, miten nopea se kaari on. Eikä olla aiemminkaan. Koko homma oli Riston mielestä aivan turhaa. ”Tärkeää on tunnistaa muuttuvat asiat ja pysyvät asiat.” 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 7 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. – Ilman soittimia tekeminen ei ole mikään itseisarvo. – Jos viikon venttailee, mieli kerkii muuttumaan monta kertaa. Sessiot kuitenkin järjestettiin levy-yhtiötä edustaneen Ile Vainion mökillä Hangossa. Ja on siinä tehokas: – Jos on aloitettu kymmeneltä, mun homma on yleensä yhteen mennessä valmis. Risto Asikainen ei kuitenkaan kadu televisioon lähtemistä. – Tärkeää on tunnistaa muuttuvat asiat ja pysyvät asiat. Minkä kuuloista ja millaista tekstimaailmaa. Risto sen sijaan pyrkii välttämään päivän musiikin kuuntelua, että otteessa säilyisi ainakin jonkinlainen tuoreus ja etenkin ajattomuus. Ristosta on kehkeytynyt vuosien varrella toplineri, joka vastaa pääasiassa kappaleen melodiasta ja tekstistä. – Ei näiden tyyppien kanssa tarvitse paljoa harjoitella. Viime aikoina hän on kuitenkin ”koittanut himmailla”, sillä työstressi ei meinaa vieläkään helpottaa. Nylon Beatin kohtalokkaat treenit Hangossa 2002 Risto Asikaisella ja Nylon Beatilla oli takanaan jo seitsemän albumia, joista kolmantena julkaistu Valehtelija oli yhä kaikkein menestynein. Mutta on aika hienoa, jos hahmotelma soi jo laulaen. Nuoruus on sellaista kokonaisvaltaista hillumista ja niin pitää ollakin. Mä olin jo silloin tottunut tekemään isoja tempauksia. Teksti ja melodia on siihen mennessä tehty. www.riffi.fi 4/2024 7 kun ravitsemusliikkeen urinaarilla joku tuli tönimään selkään, ”Saatanan Kallonen”. Kun mä teen jonkun kläppisoundin, se on vartin päästä vanhanaikainen. Popstars oli ensimmäinen lajiaan Suomessa. Joskus ne kemiat ei vaan kohtaa
– Eikä mitään trendisoundeja, koska niiden kanssa käy köpelösti. Se oli fantastista. Tää kuulostaa niin helpolta, mutta siinä on perkeleenmoinen ero. Englanti on muutenkin usein työkieli musiikkibusineksessa. Nylon Beat oli nimenomaan se bändi, joka suursuosiollaan nosti myös Asikaisen parrasvaloihin. Ja ne soi vieläkin päivittäin eri paikoissa. – Siitä vehkeestä tuli niin karmea haju, kun sinne oli kaksikymmentä vuotta syljetty. – Kun suomalaiselta kysyy session jälkeen miten meni, ne vastaa, että ”Tuli vitun hyvä biisi”. Aiemmin elektronista poppia esittänyt yhtye nousi koko kansan suosioon kolmannella albumillaan, jolla taustalla soitti oikea bändi. – Sitten keksin, että vielä on kokeilematta Bon Jovin tutuksi tekemä talkbox. – Jenkeissä pyydetään laittamaan enemmän seksiä. Tarkkailuhuoneeseen häntä ei näkynyt, sillä laitteesta levisi soittohuoneeseen kunnon sienipilvi. Vuorossa oli albumin nimibiisi: 12 apinaa. Uskallan heittäytyä eri tilanteisiin ja olen aika nopea kaikenmaailman jutun heittämisessä. Mä en ole oikein ikinä ollut kotonani minkään elektronisen homman kanssa, mutta tykkään kirjoittaa biisit lapuille. Mä katoin myöhemmin laitteen pohjasta, että tehon kesto on viisitoista wattia. Kumpi sinulle sopii paremmin. Onhan sitä tähän mennessä tullut jonkin verran jo kuunneltua ja tehtyä. Anttilan Vesa istui juuri tällä nimenomaisella tuolilla (Asikainen taputtaa penkkiä, jolla tallennin lepää) ja soitti riffiä. Asikainen kertoo hyvän esimerkin jenkkiläisten ja suomalaisten välisistä eroista. – Kutsuttiin tänne kymmenen vuotta sitten Def Jamin huippukirjoittajia meidän kanssa tekemään. Aika universaalia kamaa, yleisjuttua. Nykäsen broidilta löytyi kaksikymmentä vuotta vanha Vestax. – Mä ajattelin, että kun tästä tulee näköjään tällainen oikea juttu, niin olis hienoa ottaa oikea bändi mukaan. Teki heille minkälaisia biisejä tahansa, se kuulosti aina Nylon Beatilta. Mutta kun se ei ole suomalaisessa pirrassa, ei täältä sen takia usein lähdetäkään ulkomaille. Se oli niin huippua. – Eikä sinne kannata mitään ydinfysiikkaa työntää. Ei itse biisillä ole niin paljon väliä. Se asenne on täysin erilainen. Meistä tuli hyviä kavereita korealaisten kanssa. Eikä varmaan treenattu yhtään mitään, kunhan soiteltiin kaikenlaista, Risto nauraa. Sen jälkeen jutellaan vielä kahdeksan tuntia. Jenkki sanoo, ”He’s a great guy”. Mennään studioon hyvien tyyppien kanssa ja ”aletaas pojat tekemään poppia. Eläköön erilaisuus! ”Eikä mitään trendisoundeja, koska niiden kanssa käy köpelösti.” 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 8 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. Anttila sai monoa kolme kertaa samana iltana. Niistähän on generoitu eri versioita ympäri maailmaa. Yhtye toi mukanaan myös muutoksen työtapoihin. Saman biisin kun lähettää Britteihin, niin seksiä on liikaa. Biisejä hän teki duon kanssa yli satakaksikymmentä. – Rakastuin mä looseriin, eli Dreams Come Truesta tuli hitti Koreassa ja se myi fyysisesti miljoonia. 8 www.riffi.fi 4/2024 – Siinä läträttiin sitten sen verran, että ensimmäisen illan aikana koko bändi oli jo erotettu leipäveitsien kanssa. Vähän kuin heittäis spagettia seinään – katotaan mikä jää roikkumaan. Kun aloin kyselemään, kaikki oli niin hiton innoissaan. Risto oli tutustunut näissä yhteyksissä etelä-korealaiseen SM Entertainment levy-yhtiöön. Sellainen pieni ikivanha haiseva purkki. Anssikin varmaan ihmettelee mun tekemää rumpusoundia, mutta kyllä ne siellä vaan toimii. Mimmien soundi oli niin vahva. Ja sitä myös koveroitiin paikallisten artistien toimesta. Mä huutelen talk-backiin, että lisää vaan fjongaa! Vesa huutaa, että ”Älä nyt, lähtee legot suusta!”. Amerikkalaisten ja brittien välillä on merkittävä ero, kun tehdään tekstejä. Suomalaiset keskittyy liikaa siihen oikein tekemiseen sen sijaan, että ne olis vähän hulluja ja enemmän taiteilijoita. Me ollaan ihan tikkana jo suunniteltu kaikki viimeisen päälle. Viikko treenien jälkeen oltiin jo studiossa pohjia äänittämässä. Täys-helvetin-katastrofi. Tämä lentää selälleen ja huutaa, että mitä tapahtui. Risto breikkaa maailmanlaajuisesti – melkein Aasiassa julkaistiin vuosituhannen lopulla Nylon Beatia englanniksi. Risto oli mukana Suomessa kansainvälisillä Song Castle -biisileireillä ja korealaiset päätettiin kutsua mukaan. – Ei tarvinnut tehdä demoja enää. Yhtään ei tarvinnut miettiä, että tehdäänkö poppia vai mitä. Ne tuli aina studioon viisi tuntia myöhässä. – Kun olet oikeissa piireissä, sieltä väkisin osuu joku biisi. Ei tarvinnut kauaa houkutella Nykästä, Rantasta, Marzia ja Väinölää mukaan. Meitä pahempia on ainoastaan saksalaiset, jotka on aika exel-pohjalta liikenteessä. Tuolla on tyyppejä jotka grindaa kaksi biisiä päivässä. Me oltiin työnnetty Mesa Boogien kautta 130 wattia sisään… Onneksi Risto oli äänittänyt harjoitusvetoja jo sen verran, että sai kasattua palasista ehjän oton biisiin. Kun sä verkostoidut oikeiden ihmisten kanssa ja olet hyvä tyyppi, niin sut kutsutaan ympäri maailmaa sessioihin. Kuhan tehtiin kaikkea mikä tuntuu hyvältä. Sitä kokeiltiin kitaroilla, huuliharpulla ja syntikoilla eikä vaan natsannut. Se kertoo kaiken meidän kulttuurieroista. Ne on ihmisihmisiä. Risto työstää kansainvälistä tekstiä ihan ”kansakoulupohjalta”. Ja silloin – aivan varoittamatta – talk-boxin putki räjähtää kitaristin suuhun. Tämä oli Riston idea. Kappaleessa oli riffi, johon ei meinannut löytyä tarpeeksi outoa ja samalla tuttua soundia. Vesa on ihmeissään lattialla, kauhea savu ja talkbox palaa. Sitä on suomalaisen aika vaikea käsittää, että eihän tässä mitään musaa tehdä, mutta sitten sieltä yhtäkkiä joku tarttuu johonkin koneeseen ja meillä onkin biisi. Ne on jo ylihuomenna vanhoja. – No, emmä yhtään sen enempää ole ulospäin suuntautunut, mutta mä osaan tarvittaessa olla kreisi. Soundi oli hieno ja parani vaan, mitä enemmän laittoi volumea. Eikun lisää vaan volaa kehiin. Enkä mä ole muutenkaan ollut koskaan hyvä miksaajana tai tuottajana. Niitä tulee ja menee. Kimmat ei koskaan kyseenalaistaneet mitään. Kun Asikainen tiimeineen päätti olla tekemättä trendikästä musiikkia, he onnistuivat siinä, mihin jokainen biisintekijä pyrkii – tekemään ajatonta musiikkia
Ja yht’äkkiä nimekkäitä tyyppejä olikin ihan jonoksi asti. Selvisi hengissä, mutta makasi kuukauden koomassa ja vietti sen päälle pitkän aikaa teho-osastolla. Meininki oli hyvä ja biisi mainio. Kingston aloittaa laulujen purkituksen, mutta tekstin kanssa ilmaantuu kuitenkin pieni ongelma. No sehän tuli ja meillä oli hiton hauskaa. Mutta kun artisti ei pystynyt tekemään pää paketissa promoa, ei kappale läh”Meistä tuli hyviä kavereita korealaisten kanssa.” 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 9 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. Mutta helkkarin hauskaa meillä oli. ”Onhan se aika hienoa jos saadaan biisi FIFA:n kisojen viralliseksi tunnariksi”. Silloin biisi olisi hylätty kokonaan. Management soittaa Asikaiselle keskellä yötä, että yhtä tiettyä kohtaa pitää nyt muuttaa. Hermosavut. – Mä sit kaivoin viinipullon esille ja Skypellä yhteys Miamiin, jossa Kingston laulaa ja mä fiksaan sitä tekstiä siinä samalla. Demoa tehtiin muunmuassa Pitbullin kanssa ja muita ehdokkaita olivat Sean Kingston, Flo Rida sekä muutama muu varsin nimekäs hahmo. Kaksikko alkoi pohtia, millä tavalla kappale saadaan varmasti julkaistua Koreassa. Biisi päätyi Saksan sinkkulistan kakkoseksi. Videon teko alkoi saman tien kovalla kiireellä. – Kingston oli lähtenyt seuraavana päivänä tyttöystävänsä kanssa vesiskootteri-ajelulle ja ajoi leuka edellä siltaan. Mitään ei löytynyt, mutta oli hän kuitenkin onnistunut ajamaan joidenkin suojeltujen manaattien yli, Risto tuskailee. Se kun olisi kelvannut myös saksalaiselle. Aikalisä. – Me sitten tehdään jotain korealaista poikabändiä, eikä meillä ollut mitään ajatusta mitä sen pitäisi olla. Oltiin Willin kanssa toplinereita. Homma oli nopeasti valmis. Asikainen oli nimitäin edellisenä vuonna tehnyt saksalaisen managerin, Nico Meckelnburgin kanssa Like A Lady -biisin niin ikään saksalaiselle Monrose-tyttöbändille. Homma oli hänelle ok. Laitettiin se huutamaan sinne väliin. Päädyttiin Sean Kingstoniin. – Kerroin hänelle, että me tarvitaan sua nyt tässä hommassa. – Levy-yhtiö suunnittelee biisille maailmanlaajuista kampanjaa ja jätkä makaa koomassa, eikä pysty promoamaan. Kappaletta Meckelnburg tarvitsi tunnariksi kotimaassaan järjestettäviin naisten jalkapallon MM-kisoihin. Mitäs levymoguli sitten sitten pääsi laulamaan levylle. Järvenpään biisileirillä oli kaksikymmentä huippubiisintekijää ympäri maailman. www.riffi.fi 4/2024 9 – Hehän tulivat mielellään. Mutta biisin alkuperäinen demo oli tehty englanniksi, josta oli otettu sanat suoraan jalkapalloversioon. Lopulta kävi niin, että Ready or Not oli kuin olikin kisojen virallinen tunnari ja siitä tuli pieni hitti. Ne olis voineet tehdä sen itsekin, mutta kyseessä oli jokin lakitekninen homma. Kappale oli samanaikaisesti kahdella versiollaan Etelä-Korean listoilla ykkösja kakkossijoilla. – Soitan Simmsille, aidolle britille: fiksaa sä tää. Tenkkapoo. Risto kekkasi pyytää SM Entertainmentin omistajan biisiin mukaan. Riston sessioissa oli trackerina Mikko Tamminen, eli Setä Tamu sekä brittiläinen Will Simms, joka on tehnyt muunmuassa Pussycat Dollsia ja The Black Eyed Peasia. Eihän se puhunut sanaakaan englantia, mutta mä vaan intin, että tulet meidän kanssa laulamaan. Heitellään välillä espanjaa, englantia… mitä tahansa. Meckelnburg vuorostaan ponnautti pallon takaisin kysymällä lakonisesti: ”Miksi ei?” Lopulta Asikainen päätyi sille kannalle, että ”kait mä voin oman biisini kahteenkin kertaan myydä”. Artisti lauloi hienosti ja biisissä oli hyvä fiilis. Ensimmäisen päivän kuvaukset saatiin siihen pisteeseen, että Asikainen pysäyttää videon noin neljänkymmenen sekunnin kohdalla. Meckelburg oli jossain kuullut Asikaisen korean-biisin ja manaili, että siinä vaiheessa jo megahitiksi noussut biisi oli annettu aasialaisille. Trackissa oli kunnon biitti, jonka kanssa saksalaiset olivat tehneet hyvää työtä. Homma lutviutui siitä eteenpäin ihan mallikkaasti. Ehdotin että tehdään heille jotain. Esittäjänä olisi saksalainen Michael Mind Project, mutta tarvittiin vielä solisti jostain. Biisi sai nimekseen ”Are You Ready Or Not” ja se päätyi korealaiselle Shinee -poikabändille. Asikainen näyttää Youtubesta pätkää biisistä valtavalta areenalta ja huutaa bändin mukana ”GIIIRRLLLSS!”. Oli helpompaa korjata näin. ”Emmä jaksa, mulla on tässä nyt gimmoja ja kaikkea…” Korealaiset bändit laulavat yleensä säkeet omalla kielellään ja kertosäkeet englanniksi. Risto laittaa videon pyörimään. Ja tässä vaiheessa kappaleen tarina vasta oikeastaan alkaa. Mua valvotti pitkään aikaa ajatus, että jos hänellä oli jotain substituuttia veressä. Ei mulla ollut mitään ajatusta, mitä sen pitäisi laulaa, mutta se oli tapa varmistaa, että saadaan ”cut” siitä biisistä. Kyse oli vain parista lauseesta. – Otin yhteyttä Will Simmsiin, jonka kanssa biisi oli tehty. ”No mitäs me nyt sitten tehdään”, oli Asikainen ihmetellyt, ja tuuminut ”ettei samaa biisiä sentään voi kahteen kertaan myydä”
Joo, tehdään siitä. Ei sieltä mitään fyrkkaa saa! Sessiot aloitettiin paikallisen kustantajan tiloissa yhdekCo-writen ihanuus – Tehtiin Kyösti Salokorven kanssa Teflon Brothersille Maradona. Kello on 12 kun aletaan tekemään. – Oikein arvokkaita nelikymppisiä herrasmiehiä. – Mä sain helvetisti vihapostia Koreasta, että miksi amerikkalaisille on annettu tää biisi. Apolloissa mahtihinnat! Ja jopa 2 775 € edestä pluginnejä ilmaiseksi. Tsiigataan vanhoja Sabrinan videoita. – Että tällainen läheltä piti -tilanne, Asikainen hymähtää. Kuuntelu hoidettiin jonkun roudaamilla NS10:llä, jotka nekin käännettiin varmuuden vuoksi eka vastavaiheeseen. – Lähdetään tekemään trackia, vaikken mikään trackin tekijä olekaan. – Niillä oli varmaan jotain rahoitusta jostain ja pakko tehdä dokumentti siitä, kun iso stara Euroopasta tuli paikalle. Korealaiset suuttuivat verisesti siitä, että biisistä tehtiin jenkkiversio. Artistikin kävi paikan päällä ja ilmeni että hän on sen kokoluokan stara, että mukana seurasi kahdeksan hengen seurue, josta jokainen kävi näyttäytymässä. sältä aamulla. Tarkoituksena oli tehdä uutta musaa The Sxplay -nimiselle japanilaiselle indie-tähdelle, joka oli juuri aloittamassa Kiinan kiertuetta. Ei siis mitään hätää. Ei se ton kummosempaa ole. Kirjoitustyötä oli varmaan tunti. Musiikin oli kuitenkin tarkoitus tulla johonkin peliin, mistä Risto oli innoissaan. Tulkkikin oli mukana, sillä artisti ei puhunut sanaakaan englantia. tenyt lentoon toivotulla tavalla. – Tutkitaan asiaa, sieltä löytyy futis ja jumalan käsi. Kukaan ei puhu englantia, mutta kuvausryhmä sentään pyörii siinä jaloissa. Nehän tuli vessaankin mun mukana. – Siellä oli hirveän hieno kokoelma mikrofoneja. Ne mä sain ite ronkittua kohdalleen. Sitä ennen ehdittiin vetää pitkä lounas parin kaverin kanssa. Mukana oli myös Kiinan parhaaksi melodioiden tekijäksi sekä Kiinan parhaaksi sanoittajaksi tituleeratut heebot. Eikä mistään löydy tyyppiä, joka voisi näyttää mistä se vaihe käännetään. Lopulta Sony veti koko sinkkukampanjan alas. Ei, eteenpäin… Maradona! Kukas tää Maradona nyt olikaan. Kesä 86, mitä siihen kuuluu. Mutta saaga sen kuin jatkui. Nimittäin tekijänoikeuspalkkiot tulee sieltä päin sinkkiämpäreinä ja rypsiöljynä. Kyöstillä on musta vihko, josta hän luettelee kaiken maailman sanoja ja lauseita. Ja tarkkaamon seinässä tönöttivät ”isoimmat Genelecit mitä löytyy”. Yhdessäkään mikkipiuhassa ei ollut sukkaa, eli ne oli niinkuin sähköjohtoa. Levy-yhtiöltä oli kyllä kysytty lupa, mutta fanien kanssa asia oli ihan toinen. Yhdeksältä ollaan aloitettu ja neljän viiden aikaan he ilmoittavat, etteivät pysty tekemään mitään tässä paikan päällä. Studio näytti kuitenkin olevan viimeisen päälle, vaikka akustiikka olikin pilattu demppaamalla liikaa. Käydään rauhassa syömässä. – Mä olin myynyt itseni sinne Kiinaan tuottajaksi. Eikä palaute jäänyt tuubiin. Se oli co-writea parhaimmillaan. Risto jatkaa: – Paitsi, että ne olivat vastavaiheessa. Kattelin, että noi piuhat näyttää aika paksuilta, joten avasin pari XLR:ää. Mietin, että kai ne biisiä saa aikaiseksi, koska jos mä olen toplineri, niin kyllä mä ennen lounasta saan mun osuuden valmiiksi. 10 www.riffi.fi 4/2024 www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Biisintekoreissu Aasiaan 2016 Eräälle biisileirille osallistunut kansainvälinen kustantaja kutsui Risto Asikaisen Aasiaan. Seuraavaksi kohtasivat erilaiset työkulttuurit. Mä olin sanonut heille jo aamulla, että tehdään biisi tänään valmiiksi. Oma kiippari, mikrofoni, interface ja luurit nätisti lentolaukkuun mahtuvassa paketissa olivat nytkin mukana. Ei ollut mitään kiirettä aloitella, juodaan kahvit. – Kaikenlaista sattuu ja tulipahan myytyä biisi sitten kahteen kertaan. Manageri muutaman sanan. Eli kuuntelu oli mahdotonta. Ja biisistä tuli kauhea hitti. Ristolla on aina mukana survival-kit, joka sisältää kaiken tarpeellisen. Tosi kiusallista. Hihat silti käärittiin ja toimeen tartuttiin. Mä saan trackin parissa tunnissa valmiiksi, ja ne kaks vaan tekee muistiinpanoja. Kyösti on aika nopea kirjoittamaan, ennen neljää se lähti hakemaan lapsia tarhasta. Risto näyttää Youtubesta Sean Kingstonin version kommenttikenttää, jossa heti ensimmäinen viesti tuomitsee kappaleen kopioimisen. Jos biisi menee läpi, olisi edes pieni mahdollisuus netota tuotantopalkkiolla. Kirjoittajaa naurattaa, että Risto Asikainen oli päässyt juuri ulos Popstarsin jälkilöylyistä, päätyessään kansainväliselle vihalistalle. – Okei, Pekingissä en ole käynytkään, lähdetään pois, Asikainen kertoo ajatelleensa, ja huokaa heti perään: – Tsiisus… siitä vasta soppa syntyi… Pekingissä lentokentällä ”eurooppalaista huipputuottajaa” oli vastassa iso kameraryhmä, jonka tehtävänä oli tallentaa kaikki Asikaisen liikkeet. Kaksikko ilmoittaa siirtyvänsä toiseen huoneeseen, sillä ”Tekijänoikeus palkkiot tulee sieltä päin sinkkiämpäreinä ja rypsiöljynä.” 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 10 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. Biisi kirjoitti itse itsensä. – Aletaan tekemään, toplineri ja tekstintekijä tekevät siinä takana tärkeänä muistiinpanoja. Puitteet kunnossa, mutta kaikki kuitenkin feikkiä! Onneksi vanhaa kettua ei jalliteta tuosta vaan. Luvassa olisi sessioita Pekingissä ja Taipeissa
Se tulee nopeasti valmiiksi. Ensin tehdään melodia, sitten se annetaan sanoittajalle, jonka jälkeen se kiertää takaisin ja hyväksytetään. Mä hengailen siinä ja juttelen muiden länkkärien kanssa. Jotakuinkin kello 22:30 artisti seurueineen kutsuttiin kuuntelemaan biisiä. Jokainen toimittaa asiansa vuorollaan, itsekseen. – Ne ei olleet koskaan kuullutkaan yhteistyöstä, Asikainen toteaa lakonisesti. Melodia ja teksti tehtiin uusiksi. Ja taas yhteys Japaniin käännöskoneiden kanssa, ja taas The Sxplay laulamaan. Apolloissa mahtihinnat! Ja jopa 2 775 € edestä pluginnejä ilmaiseksi. – Hirvee hässäkkä päällä. Kaverit tulee takaisin yhdeksän maissa, siinä vaiheessa työtä oli tehty jo kaksitoista tuntia. Kaikki kommunikaatio käytiin yhden tulkin kautta, joka kävi paikalla silloin tällöin. Mä annan biisin ja tekstin. Teksti käännettiin ensinnäkin japaniksi, jotta päämies Japanissa voi sen tarkistaa. Delegaatio palaa tunnin kuluttua ja kertoo terveiset päämajasta: ”They dont want this song!”. Kai ne kohta sen saa. Meillä oli helvetin hyvä meininki. Tässä vaiheessa Risto tekee peliliikkeen ja ilmoittaa, että hän tekee toplinen itse. homma ei kuulemma onnistu huoneessa, jossa tehdään samanaikaisesti trackia. Siitä tuli aivan ihana sessio ja hyvä biisi. Prosessi on monipolvinen. Manageri nousee ylös ja kävelee mun selän taakse: ”Juu raitta njuu song, nau!” ”Jee, täähän menee hienosti”. Yksi sana, ”stormrider”, oli aiheuttanut ylitsepääsemättömän negaation hieman aiemmin Japanissa koetun tsunamin takia. — Se oli ihan fantastinen laulaja. – Ilmoitin artistille, että teksti ja topline ei ole vielä valmis. Toinen paikallispiirre on, että Aasiaan tehtyjä biisejä on mahdotonta valvoa jälkikäteen, sillä niiden nimet ovat kiinaksi ja japaniksi. ”Ei me saada tätä nyt aikaiseksi. Ja kun biisi kerran tehtiin peliin, poimittiin myös kappaleen nimi kyseisen pelin kuvastosta: Stormrider. www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Hyvä hinta, parempi mieli. Kaverit häippäs, eikä heistä kuulu mitään. Ei ole mitään inspiraatiota.” Ongelmana oli, että toimintakulttuuri on Kiinassa hyvin hierarkista. Kello oli jo kaksi yöllä, kun saatiin demo valmiiksi. The Sxplay diggas meiningistä niin paljon, että se skippas pari ekaa pikku paikkaa Kiinan rundiltaan päästäkseen vaan hengailemaan meidän kanssa! u 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 11 06-11 Ikimuistoiset 424 Asikainen.indd 11 18.8.2024 10.50 18.8.2024 10.50. Tilanne ei ollut mitenkään uhkaava, enemmänkin vitutti: ”Mä olen istunut tässä viisitoista tuntia, kun mä olisin voinut tehdä koko homman yksin valmiiksi ennen puolta päivää”. – Myrsky ei käynytkään. – Mä en löydä mun omia biisejä mistään! Takaisin studioon. Laulajaa varten se taas kirjoitettiin foneettiseen asuun, sillä artisti ei osannut englantia vaikka ”lausui sitä todella hyvin”. Ja kamerat tietysti mukana. He lähtee tarkastamaan sitä, tottakai, kun solisti ei puhu sanaakaan englantia ja biisi esitetään englanniksi. Silloin oli jo keskiyö. Kaikesta synkkyydestä huolimatta juuri artistille Asikainen antaa vuolaat kehut
KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN 12-17 Moulin Rouge.indd 12 12-17 Moulin Rouge.indd 12 18.8.2024 11.05 18.8.2024 11.05. Lavan alla pelkkien nuottija koristevalojen loisteessa tekee töitä kymmenhenkinen orkesteri, joka koostuu suomalaisista huippumuusikoista: soittamssa ovat muun muassa kitaristit Varre Vartiainen ja Jari Nieminen, kosketinsoittaja Mikko Mäkinen, basisti Eeva Koivusalo ja rumpali TEKSTI: TANELI RANTALA KUVAT: HKT, LAURI PALOPOSKI, TANELI RANTALA Punainen mylly tuotiin Helsinkiin – suurmusikaalin soundi on monimutkainen palapeli Riffi seurasi Helsingin kaupunginteatterin suunnittelevan äänimestari Kai Poutasen työtä elokuussa ensi-iltansa saavan Moulin Rouge! -musikaalin äänentoiston parissa. 12 www.riffi.fi 4/2024 T oukokuun lopun helteiden keskellä Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön alla on hikinen tunnelma
”Kun 20 vuotta sitten tulin alalle ja rupesin tekemään musikaaleja, olin aikanaan vähällä lopettaa, koska se maine oli niin surkea”, Poutanen muistelee. Viimeistään tässä vaiheessa musikaalin partituuri tulee myös äänisuunnittelijalle enemmän kuin tutuksi, sillä käännösmusikaaleissa kielen vaihtuminen aiheuttaa usein pieniä tarkennuksia melodioihin ja rytmityksiin. Näissä tuotannoissa ei myöskään olisi aikaa kuunnella basarin polkemista tuntikaupalla, sillä se on kaikkien muusikoiden työajasta pois.” Musikaali lähtee, musikaali tulee… Vaikka Moulin Rouge! -musikaalin orkesteri kokoontuikin lavan alle kolmeksi päiväksi vasta toukokuun viimeisinä päivinä, on Poutasen työ musikaalin parissa alkanut jo reilusti edellisen vuoden puolella. 12-17 Moulin Rouge.indd 13 12-17 Moulin Rouge.indd 13 18.8.2024 11.05 18.8.2024 11.05. Koska Moulin Rouge! on pohjoismainen yhteistuotanto, jossa ovat Suomen lisäksi mukana Ruotsi, Tanska ja Norja, saapui musikaalista eräänlainen avaimet käteen -toteutuspaketti tällä kertaa Ruotsista. ”Esimerkiksi saksofonia on turhaa miksata soolona, vaan se täytyy kuulla bändin seassa, että siihen voi reagoida. Keskellä orkesterimonttua istuu harjoitusja esityskapellimestari Ville Myllykoski, joka johtaa orkesterin viimeistä harjoituspäivää käsin kosketeltavalla innolla. Orkesterin kevään harjoitusten viimeisessä läpimenossa bändi kuulostaa salin puolelle jo niin hyvältä, että harjoitusten kuuntelu on suorastaan katarttinen kokemus. Ohjaajaksi tuli Samuel Harjanne, joka toi nuoria tekijöitä sisään. ”Tuntui, että omat intohimot, taidot ja vaatimustaso vihdoin kohtaavat.” Kinky Bootsin jälkeen Helsingin kaupunginteatterin musikaalien menestystarina on jatkunut useiden maailmalta tuotujen suurtuotantojen voimin. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kaikkien äänisuunnittelu on ollut Poutasen käsialaa. Ruotsista tulleen raitapaketin päälle äänitettiin musikaalin kaikki lauluosuudet kääntäjä Paavo Leppäkosken tekemän suomennoksen mukaan niin kuin ne tulevat lopullisessa esityksessä menemään. Suuren näyttämön äänipöydän takana kaupunginteatterin suunnitteleva äänimestari Kai Poutanen seuraa harjoituksia levollisin mielin, sillä työpöytä alkaa olla tyhjä edessä häämöttävää kuukauden kesätaukoa varten. Menneinä vuosina kotimaisen teatterin kuningaslajina on perinteisesti pidetty suuria draamatuotantoja, joihin on panostettu valtavasti. www.riffi.fi 4/2024 13 Anssi Sopanen. Ne siemenet valuvat onneksi ympäriinsä ja auttavat koko alaa”, Poutanen sanoo. Se sattui olemaan myös Lahden kaupunginteatterilta Helsinkiin siirtyneen Poutasen ensimmäinen tuotanto nykyisessä työpaikassaan. ”On upeaa saada olla mukana tällaisella musikaalien nousukaudella. Helsingissä päätettiin toimia toisin, eikä taustanauhoja käytetä kuin erilaisten efektien ajamiseen. Myllykosken innostus on helppo ymmärtää, se tarttuu. ”Vaatimustason nousu aiheutti myös yleisössä halun nähdä aina vain paremmin ja paremmin tehtyjä esityksiä. Varsinaiseen soundcheckiin kului vain muutama tunti, sillä kaikki oli huolellisesti ennalta suunniteltu: mikrofonit oli valittu etukäteen ja paikat päätetty. Musiikkiteatteri on kärsinyt rahvaanomaisen viihteen maineesta, ja sitä on tehty lähinnä sivutuotteena, jos lainkaan. ”Musikaaleja tehtiin pieteetillä, mutta kyllä se touhu oli silti vähän välinpitämätöntä ja usein myös yleisöä aliarvioivaa.” Alhosta kukoistukseen Musikaalien uudesta tulemisesta on pitkälti kiittäminen juuri Helsingin kaupunginteatteria, joka on viime vuosien aikana esittänyt toinen toistaan menestyksekkäämpiä suurteoksia: vuonna 2017 ensi-iltansa saanut Myrskyluodon Maija sai viimeistään teatteriväen kulmakarvat kohoamaan myös tällä saralla ja lopullisesti uudelle tasolle kotimaiset suurmusikaalit nosti Cyndi Lauperin säveltämä ja sanoittama Kinky Boots (2018). Pelkästään Moulin Rouge! -musikaalin äänisuunnitteluun Poutanen on keskittynyt Disney-musikaali Pienen Merenneidon poistuttua Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistosta alkuvuodesta. Suurella näyttämöllä on nähty muun muassa ruotsalainen Niin kuin taivaassa (2021), Australiassa ensi-iltansa saanut Priscilla, aavikon kuningatar (2022), jo aiemmin mainittu Disney-musikaali Pieni Merenneito (2019, 2020) ja viimeisimpänä Broadwaylla kuusi vuotta viihtynyt Rakas Evan Hansen (2023). ”Se toisaalta mahdollistaa sen, että musikaaleihin saadaan näin mahtavia muusikoita ja kaikki soitetaan livenä.” Musikaalien maine suomalaisella teatterikentällä on muutoinkin murroksessa. ”Silloin moni asia muuttui. Nykyään tekeminen on hyvällä tavalla verisen kunnianhimoista – halutaan tehdä asiat hyvin.” Partituurista demoksi Moulin Rouge! -musikaalin äänisuunnitteluprosessiin kuuluivat olennaisesti myös demoäänitykset, jotka alkoivat heti alkuvuodesta 2024. Kokonaisuuteen sisältyi käsikirjoituksen ja partituurin lisäksi myös massiivinen Logic-raitapaketti, sillä Ruotsissa musikaali toteutettiin toki muutamalla oikealla muusikolla varustetulla bändillä, mutta vahvasti taustanauhoihin nojaten. Oli ihan lottovoitto päästä tekemään juttua, jossa oli todella kunnianhimoinen työryhmä”, Poutanen kertoo. ”Bändin miksaus on luotu harjoitusten aikana, bändin soittaessa”, Poutanen kertoo. Ne ovat takavarmistuksena myös esityskaudella, jonka varrelle mahtuu myös syystalven flunssakausi. ”Joskus nuottikuva saattaa antaa mahdollisuuden Orkesteriharjoitukset salissa päästään vetämään ennalta jo tallennettujen kuoroja solistiraitojen kanssa. ”Studiomuusikkotehtävien vähentyessä teatterissa soittamisesta on tullut yhä tärkeämpi osa ammattimuusikon elantoa”, kertoo Moulin Rouge! -musikaalin vastaava kapellimestari Eeva Kontu
”Sen haaste täällä on suuren näyttämön leveydessä. ”Demoäänityksien yhteydessä lauluosuudet hiotaan lopulliseen muottiinsa yhteistyössä vastaavan kapellimestarin, äänisuunnittelijan ja tarvittaessa suomentajan kanssa. Moulin Rouge! -musikaali on niin sanottu jukebox-musikaali, jonka musiikki koostuu 70:stä pop-hitistä tai niiden osista. Pääsin itse paikalle hämmästelemään, miten Moulin Rouge! -musikaalin ensembleen kuuluva Samuli Pajunen lauloi osuuksiaan. Demoilta näyttelijät voivat tarkistaa, miten notaatiossa hieman kryptisemmät kohdat vedetään.” Demojen lauluosuuksista vastasivat kaupunginteatterissa kiinnityksellä olevat näyttelijät, ja useimmiten Poutanen työskenteli studiossa kahdestaan kulloinkin lauluvuorossa olleen näyttelijän kanssa. Suunnitteluprosessissa oli mukana myös modernin äänentoiston isähahmo Bob McCarthy, joka on yli 30-vuotisen uransa aikana suunnitellut äänentoistototeutuksia muun muassa alkukesästä Suomessa vierailleelle Metallicalle ja kirjoittanut erityisalastaan useita kirjoja. Yhdessä äänityssessiossa lauluraitoja syntyy useita kymmeniä. ”Tällä vältytään ikäviltä ilmiöiltä äänen summautumisessa, kun sitä ei tehdä sähköisesti vaan vasta ilmassa”, Poutanen toteaa, ja täydentää saman tien: ”Toimivia A/B-järjestelmiä maailmassa ei meidän lisäksi taida olla.” Samalla järjestely kuulemma helpottaa äänitasojen ja erityisesti kiertojen hallintaa. Studiosta näyttämölle Demoäänitysten jälkeen Poutanen on läsnä kaikissa harjoituksissa suurella näyttämöllä, jossa ääntä tuottaa vuonna 2017 asennettu ja Meyer Soundin insinöörien sekä kaupunginteatterin silloisen äänihenkilökunnan kanssa yhteistyössä suunniteltu äänentoisto. ”Suuren näyttämön PA on perinteinen left-center-right -äänentoisto”, Poutanen kertoo. 12-17 Moulin Rouge.indd 14 12-17 Moulin Rouge.indd 14 18.8.2024 11.05 18.8.2024 11.05. Joskus kapellimestarin täytyy kuitenkin ehdottaa jonkin sanan tai tavun vaihtamista, jos se on vaikkapa tosi hankala ääntää tietyssä nuotissa.” Demonauhat tuotetaan siis ensisijaisesti musikaalin näyttelijöille itsenäiseksi harjoitusmateriaaliksi, mutta niitä käytetään myös itse musikaalin harjoitusvaiheessa, kun orkesteri ei vielä ole paikalla. Demoäänityksien yhteydessä syntyy myös esityksessä käytettävä klikkiraita, sillä osa kappaleista soitetaan efektien ja muiden aikakoodia vaativien osien johdosta klikkiin, jonka käynnistää kapellimestari. Studiossa vallitseva ammattitaito ja tekemisen nopeus oli suorastaan hämmentävää, sillä lauluosuuksia purkitettiin täydellä tarkkuudella suoraan partituurista, stemma toisensa perään. ”Suomennos on tehty nuottiin, eikä siihen lähtökohtaisesti tarvitse koskea. Kai Poutasen mukaan itse miksaus on hämmästyttävän pitkälle käsityötä, vaikka kohtaukset perustuisivat ennalta ohjelmoituun sceneen: kun operoidaan näyttelijöiden poskelle tai otsalle teipatuilla pallomikrofoneilla ja kohtaus saattaa sisältää niin taustan kuin solistinkin osalta todella suuria äänenvoimakkuden vaihteluita, on esityksen ytimiään myöten opetelleen miksaajan sormityö automatiikkaa etevämpi keino tilanteen realiaikaiseen arviointiin ja balanssin ylläpitoon. 14 www.riffi.fi 4/2024 kahteen erilaiseen tulkintaan esimerkiksi sanojen tavutusten osalta”, Poutanen kertoo. ”Kiinnityksellä olevat näyttelijät tekevät demolauluja osana normaalia toimenkuvaansa”, kertoo Poutanen. Suurella näyttämöllä on samanaikaisesti käytössä kaksi PA:ta rinnan, jolloin esimerkiksi kahdesta lavalla olevasta vierekkäisestä näyttelijästä kumpikin saa aina oman äänentoistonsa. Tehtävää siis todellakin riitti, ja demoäänityksiin kului kaikkinensa noin kaksi viikkoa. LCR-äänentoiston kaikki kaiuttimet summaavat keskelle katsomoa, johon syntyy stereovaikutelma. Ihan katsomon reunoille sitä ei synny täydellisesti.” Kaupunginteatterin äänentoisto on myös siinä suhteessa harvinaisuus, että se on niin sanottu A/B-järjestelmä. Teatterin esitystoiminnassa mahdolliset sairastumiset on pystyttävä ennakoimaan ja esimerkiksi juuri Pajunen toimiikin tarvittaessa sijaisnäyttelijänä musikaalissa Christiania esittävälle Martti Manniselle. ”Tavutukseltaan, rytmitykseltään tai painotuksiltaan kryptisempien kohtien osalta konsultoidaan kapellimestaria puhelimitse, joka useimmiten ratkaisee asian saman tien”, Poutanen sanoo
Bändi on niin hyvä, että kun mikityksen ja miksauksen osalta pohjatyö on tehty kunnolla, minun ei tarvitse juuri muuta kuin poimia ja korostaa joitakin yksityiskohtia”, Poutanen toteaa. ”Jos yhdellä näyttelijällä on joissain kohtauksissa vaikka päässään hattu, joka vaikuttaa heijastuksellaan mikrofonin soundiin, hänelle tehdään eri asetukset kohtauksiin hatun kanssa ja ilman sitä”, Poutanen kertoo. 12-17 Moulin Rouge.indd 15 12-17 Moulin Rouge.indd 15 18.8.2024 11.05 18.8.2024 11.05. Ratkaisu paitsi mahdollistaa juuri omiin korviin täydellisen monitorimiksauksen luomisen, se myös vähentää orkesterimontun melutasoa huomattavasti. ”Periaatteessa tekeminen onnistuu kaikilla pöydillä, mutta jos kaiken pitää tapahtua sekunnissa kuten teatterimaailmassa, on DigiCon teatterisofta ainoa markkinoilla oleva tarpeeksi tehokas ratkaisu”, Poutanen toteaa. ”Se tarkoittaa suomeksi käytännössä ’etupeltoa’. Laulavia näyttelijöitä on yhteensä 33, ja heille henkilökohtaisten miksausasetusten rakentaminen per rooli ottaa oman aikansa, sillä sekin tehdään huolella. www.riffi.fi 4/2024 15 Poutasen mukaan teatteriproduktioissa tärkeintä on kuuluvuus, joka ei suurella näyttämöllä ole ongelma – kaikki saadaan kyllä kuuluviin. Jo heti ensimmäisistä suuren näyttämön harjoituksista lähtien Poutanen on rakentanut edellä mainitut kohtausten esiasetukset niin orkesterille kuin laulajillekin. Ominaisuuksille on varsinkin syksyn flunssakaudella käyttöä, kun sairaus poissaoloja väistämättä tulee. Käytössä on Klangin immersiivinen 3D-monitorimiksaustyökalu korvamonitoreihin tai kuulokkeisiin, jota jokainen muusikko kontrolloi työpisteeltään löytyvällä henkilökohtaisella iPadilla. Ihminen kykenee erottamaan kaksi äänilähdettä toisistaan, vaikka toinen olisi merkittävästi hiljaisempi, jos äänilähteet ovat edes pienen etäisyyden päässä toisistaan. ”Toisaalta se mahdollistaa miksausmuutosten kirjoittamisen talteen kirjaimellisesti ulkoiselle kovalevylle, mutta muutosten kanssa on oltava varovainen, ettei sotke tai muuta kokonaiskuvaa liikaa”, Poutanen sanoo. Ohjelmointia ja käsityötä Suuren näyttämön Äänipöytänä toimii Digicon Quantum7T -digitaalimikseri, joka on varta vasten teatterikäyttöä varten valmistettu laajennus tavanomaisesta SD7-mallista. ”Toki esittävissä taiteissa se on kaikkien asioiden summa visuaalisuudesta tarinaan ja näyttelijöiden läsnäoloon, mutta musikaaleissa kyse on erityisesti myös musiikista ja libretosta, lauletusta tekstistä.” Jatkuvan kehityksen polulla Vaikka suuren näyttämön tämänhetkinen LCR-äänentoisto toimiikin tilaansa nähden hienosti, on Helsingin kaupunginteatterissa jo parin vuoden ajan hiljalleen testattu uusia, immersiivisiä frontal pan -äänentoistojärjestelmiä, jotka perustuvat siihen, että jokainen kaiutin kattaa koko katsomon. Frontal pan -systeemin teho perustuu ihmisaivojen cocktail party -efektiin, jonka jokainen voi tunnistaa nimensä mukaisesti joko juhlissa tai muussa hälyisässä tilassa. Muusikot monttuun! Saliäänen lisäksi harjoitusvaiheessa rakennetaan myös monitorointi itse työryhmälle. Se näkyy ennen kaikkea mikserin käyttöliittymässä, joka tukee teatterimaailman erikoisuuksia: vaikka esitykset miksataankin käsityönä paikan päällä, äänipöytä mahdollistaa jokaisen kohtauk sen äänimaailman luomisen etukäteen peräkkäisinä tilannekuvina, joita on toki mahdollista muuttaa vielä lennosta. ”Kanavamäärä pöydässä on 256 kappaletta sisään ja 256 ulos, 96 kHz:n näytetaajuudella.” Moulin Rouge! -musikaalin äänimaailma ja miksaus rakentuvat suurelta osin ennakkotyönä harjoituskausien aikana. Sen lisäksi eri kohtauksissa luonnollisesti korostetaan eri instrumentteja. Työ tehdään harjoituksien aikana ja Q7T-äänipöydän jatkuvan tallennuksen ominaisuuksilla. Järjestelmä mahdollistaisi eri soittimien sijoittelun kokonaan eri kaiut timiin, joka toisi koko katsomoon stereofonisen vaikutelman siitä, että kaikki soittimet tulevat eri lähteistä”, Poutanen kertoo. ”Musikaalin äänisuunnittelijalle se ei kuitenkaan riitä, sillä tavoitteena on päästä mahdottoman yli ja tehdä musikaalista niin vaikuttava kokemus, että ihmiset unohtavat katsomossa itsensä”, Poutanen toteaa. Lavalla luotetaan perinteisiin ja teatterin taikaan sopivasti kulisseihin piilotettuihin kaiuttimiin, mutta orkesteri käyttää montussaan korvamonitoreita. Työtä helpottaa se, että ennen läpimenovaihetta näyttelijät ja orkesteri harjoittelevat pääsääntöisesti eri aikoihin. ”Frontal pan -systeemissä toteutuu sama ilmiö – pystyt kuuntelemaan eri instrumentteja keskittyneesti, vaikka lähimmissä kaiuttimissa soisi jokin muu instrumentti”, Poutanen kertoo. Myös kymmenhenkisen orkesterin soundin rakentaminen ottaa oman aikansa, sillä bändilläkin on Moulin Rouge! -musikaalia varten tuplamiehitys ja jokaiselle muusikolle omat asetuksensa. SD7T-teatterimalli mahdollistaa jokaiselle näyttelijälle ja roolille omat asetuksensa, ja koska musikaalin tärkeimmillä rooleilla on luonnollisesti myös sijaisnäyttelijänsä, on eri miksausasetusten määrä huomattavasti suurempi. ”Moulin Rougen osalta on erityisesti panostettu siihen, että saadaan orkesterin ja yksittäisten soittajien dynamiikka esiin
Kaikilla muusikoilla ei ole suoraa näköyhteyttä kapellimestariin, joten esityksissä orkesteria johtavaa kapellimestari Ville Myllykoskea kuvaa jatkuvasti digitaalinen kamera, joka välittää kuvan katveessa oleville muusikoille. Kaikki läpimenot äänitetään kokonaisuudessaan, ja virtual soundcheck -toiminto mahdollistaa harjoitusten soittamisen nauhoitteelta salissa ja miksauksen hienosäätämisen ilman koko työryhmän läsnäoloa. Poutasen työpisteellä istuu myös yksinäinen Genelecin kaiutin ja kuulokkeet, joilla voi kuunnella yksittäisiä kanavia havaintonsa varmistaakseen. ”Läpimenoissa esitys hiotaan vaihtoineen kaikkineen lopulliseen esityskuntoon, ja sen jälkeen esitysten ’ajaminen’ on käytännössä pelkästään nautinnollista”, Poutanen toteaa. Sen tekee apulaisäänimestari, jonka varsinainen työnkuva esitysten aikana on valvoa mikrofonien signaalia. Läpimenoharjoitusten lisäksi esitys käydään läpi vielä vastaavan kapellimestarin ja äänisuunnittelijan kesken ennen yleisölle avoimia esityksiä. Loman jälkeen tikkiin! Moulin Rouge! -musikaalin harjoitukset jatkuvat kesätauon jälkeen elokuun alussa. Tavallisesti kuunnellaan vain muutama kappale per päivä, etteivät korvat mene tukkoon”, Poutanen sanoo. Apuna toimii suomalainen Wavetool-järjestelmä. Poutanen miksaa esitysten aikana käsin kaiken dialogin esiin ja pitää huolen, että orkesteri ja laulajat ovat oikeassa balanssissa. Samuli Peltonen tarkistamassa reitityksiä miksausaition taakse sijoitetussa teknisessä hermokeskuksessa. ”Noissa tilanteissa huolellisen ennakkotyön merkitys korostuu: on luotettava siihen, että harjoitusvaiheessa esitys on miksattu mahdollisimman hyvin.” Teatteriesityksen miksaaminen on mittavista ennakkovalmisteluista huolimatta lopulta kuitenkin desibelin tarkkaa käsityötä esitys toisensa jälkeen. Menevätkö korvat joskus tukkoon. Harjoitusrupeaman aikana läpimenoharjoituksia tehdään niin ykkösmiehityksen kuin sijaisnäyttelijöiden voimin, jotta kaikki saadaan tarkasti paikalleen kokoonpanosta riippumatta ennen työryhmälle varattua omaisnäytöstä, kahta ennakkonäytöstä ja ensi-iltaa elokuun lopulla. 16 www.riffi.fi 4/2024 Nykytekniikan mahdollisuuksista huolimatta – tai vaihtoehtoisesti juuri niistä johtuen – orkesterimontussa soivat oikeat soittimet akustisista kitaroista viuluihin, puhaltimiin ja omaan lasikoppiinsa eristettyyn rumpusettiin. u Juttua varten on haastateltu myös äänimestari Samuli Peltosta. Jokainen muusikko istuu omassa ”karsinassaan”, jotka on eristetty toisistaan sekä pleksein että erilaisin seinämin. ”Lisäksi vastaan tulee satunnaisten, esityksien aikana ilmenevien asioiden ongelmanratkaisua”, Poutanen sanoo. Vaikka laulavia näyttelijöitä on esityksessä yli kolmekymmentä, ääni mestareiden harjaantuneet korvat erottavat yksittäisenkin näyttelijän muuttuneen soundin nopeasti. ”Joskus olen varatekijän puuttuessa tehnyt joitakin esityksiä hieman flunssaisena, ja silloin tuntuu ettei kuule yhtään mitään”, Poutanen kertoo. Tehtävän työläin osuus on näyttelijän yhyttäminen kulisseista. Käytännössä kaikkea esitykseen liittyvää on myös varakappaleet, sillä esityksen keskeyttäminen tai peruminen on luonnollisesti se viimeinen vaihtoehto, sillä the show must go on – elokuussa ensi-iltaan tulevan Moulin Rouge! -musikaalin esitykset ovat loppuunmyytyjä ennakkoon jo pitkälle joulukuuhun. Salista puuttuu lähes tuhat ihmistä. ”Koko esitys käydään läpi biisi biisiltä. Tyypillisimpiä esityksen aikana ratkaistavia ongelmia on näyttelijän hiestä tukkeutunut headset-mikrofoni. Tukkeutunut mikrofoni puhdistetaan paineilmalla. Kuva kapellimestarista välittyy jatkuvasti myös Poutasen työpisteelle suuren näyttämön toiselle puolelle. Vastaus on kyllä, kuuloon kun vaikuttavat muun muassa kuluneen päivän äänialtistukset ennen esitystä, unen määrä ja se kaikista pahin: flunssa. Pitkällisen etsinnän ja testikäytön myötä lopulta löytyi digitaalinen kamera, joka toimittaa kuvaa analogista kameraa tehokkaammin ja siten korvasi analogisen kamerakaluston. Saliääni ei esitysten välillä juurikaan muutu, mutta huomattava ero muodostuu harjoitusvaiheessa siitä, että suuri näyttämö on luonnollisesti yleisöstä tyhjillään. 12-17 Moulin Rouge.indd 16 12-17 Moulin Rouge.indd 16 18.8.2024 11.05 18.8.2024 11.05. Pitkään kuvayhteys toteutettiin analogisella kameralla, sillä digitaaliset kamerat eivät välittäneet kuvaa tarpeeksi nopeasti – muusikot lukevat kappaleiden aloitukset ja klikkivapaiden osuuksien tempot luonnollisesti kapellimestarin käsistä, eikä esitystilanteessa minkäänlaiseen viiveeseen ole varaa. Silloin tällöin jotain myös hajoaa mikrofoneista kitaravahvistimiin, jolloin näyttämöhenkilökunta vaihtaa nopeasti tilalle varalla olevan välineen
KRK & Algam Nordic Gibson-konserniin kuuluva kaiutinvalmistaja KRK kuuluu jatkossa Algam Nordic Suomen maahantuomiin tuotemerkkeihin. Tuotatko äänitteitä. K System on valmistajan mukaan ensimmäinen täysin automaattinen ja ilman ”beaconeita” (radiotms. www.gramex.fi veturitallit.jyvaskyla.fi Jyväskylässä tavataan! RCF & Nordic Audio Distribution Elokuun alusta alkaen RCF:n tuotteiden maahantuontia, jakelua ja huoltoa Suomessa hoitaa Nordic Audio Distribution. Konsernin emomerkki Gibson, sekä sen tytärbrändina alkunsa saanut Epiphone kuuluivat jo aiemmin Algam Nordicin rosteriin, samoin kuin Gibsonin alaisuudessa rakennettavat Maestro-efektilaitteet. 050 550 9870 • www.algamnordic.fi DPA Air1 – eikä tuuli riesaa E nsimmäisessä vaiheessa tuulenpuuskia tai muita välillisiä puhureita vaimentaa Air1tuulisuojan ulkopinnan muodostava, keinokuidusta valmistettu tuuhea pörhö. Air1-tuulisuojaa valmistetaan useissa eri väreissä. Näin ollen se ei pääse myöskään painumaan liian syvälle tuulisuojan sisään vaan kapseli asettuu ihanteellisen kohtaan, jossa molemmat vaimennustekniikat toimivat parhaiten. tageja) toimiva seurantajärjestelmä studioiden, teattereiden ja kiertueiden valo-, äänisekä kameratuotantoihin. 18 www.riffi.fi 4/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. OIkeat tiedot ovat: Noretron Communication Puh. 0400 597 503 • www.noretroncommunication.fi MAAHANTUONTIUUTISIA Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Sen jälkeen ilmavirran vimmaa hillitään vapaalla ilmatilalla, joka jää kapselin ja tuulisuojan sisäpinnan väliin. Naostage & Arva Audio K System -seurantajärjestelmän valmistaja, ranskalainen Naostage on valtuuttanut Arva Audion edustajakseen Suomessa ja Virossa, sekä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 18 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 18 19.8.2024 16.44 19.8.2024 16.44. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. Clavia | Nord Electro & Algam Nordic Ruotsalainen, punakylkisiä kosketinsoittimia valmistava Clavia sekä Algam Nordic Suomi ovat sopineet Clavian tuotteiden maahantuonnista, jakelusta ja huollosta Suomessa. Lisätiedot: Intersonic Puh. Esiinnytkö äänitteillä. Kaarten lisäksi runkoon on tehty kaksi sisäänpäin kääntyvää hakasta, joita vasten kapseli tukeutuu, kun se työnnetään sijoilleen. Lisätiedot: Algam Nordic Puh. 045 729 2930 • www.nordicaudio.eu Harvey & Arva Audio Digitaalisia järjestelmäprosessoreita ja ohjausyksiköitä valmistava saksalainen Harvey sekä Arva Audio ovat sopineet Harveyn tuotteiden maahantuonnista ja jakelusta. Air1:n runkona on jousitettu klipsi, joka valmistajan mukaan avautuu ja sulkeutuu näppiotteella kätevästi. Runko jatkuu kuitenkin näkyvillä olevaa klipsiä syvemmälle tuulisuojan sisään ja siihen muotoillut kaksi kaaritukea pitävät tuulisuojan ryhdikkäästi muodossaan. Lisätiedot: Arva Audio S-posti: info@arvaaudio.fi • www.arvaaudio.fi Oikaisu Riffissä 3/2024 julkaistun, langatonta Mipro MI-58 -korvamonitori-järjestelmää käsitelleen artikkelin loppuun oli lipsahtanut väärät yhteystiedot laitteen testiin toimittaneelle Noretron Communicationille
Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Erityisesti näissä käyttötilanteissa balansoitu analoginen stereolähtö palvelee paikallisen monitoroinnin tarpeita ja onpa laitteen takalaitaan sijoitettu myös stereofoniset AES/EBU-digitaaliliitännät sekä saapuvalle että lähtevälle audiolle. 010 4398800 • msonic.fi 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 19 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 19 19.8.2024 16.44 19.8.2024 16.44. Samaan järjestelmään voi kytkeä jopa neljä Apolloa, jolloin Dante-verkon kapasiteetiksi saadaan enimmillään 64 kanavaa sekä tulojen että lähtöjen osalta. Miksaajalla on silloin käytössään virtuaalinen efektiräkki tai vieläkin parempaa: valikoima eri tilanteita varten ennalta ohjelmoituja efektilaitekokonpanoja ennalta ohjelmoituine efektiasetuksineen illan ohjelmiston mukaisesti järjestettynä. proaudile.fi Apollo x16D – studion työkalut mukaan keikalle U niversal Audion Apollo-sarjaa laajennettiin hiljattain x16D-mallilla, jonka voi liittää digimikserin kaveriksi Dante-väylän kautta. Yhden räkkiyksikön kokoisessa Apollossa virtaa Dantea myöten 16 tulokanavan sekä 16 lähtökanavan verran 24-bittistä audiota aina 192 kHz:n näytetaajuudelle asti. Ethernet-verkkoon liitettävänä laitteena Apollo x16D mahdollistaa myös moniraitatallennuksen esimerkiksi UA:n oman Luna-moniraitatallentimen kanssa. Saliin saapuessaan Apollo tuo mukanaan mahdollisuuden käyttää UAD Plug-in -efektejä realiaikaisesti myös keikkaäänentoistossa. Lisätiedot: Msonic Puh. Lisäksi sitä voi käyttää jonkin olemassa olevan Apollolaitteen kumppanina järjestelmän laajentamiseksi. Laajemman laitteistokokoonpanon tahdistusta varten x16D:ssä on sanakellon vastaanottoon ja lähettämiseen vaadittavat BNC-liitännät
Tone Master ’59 Bassmanissa on neljä tuloa, joista kaksi on Normal-kanavalle, ja toinen pari Bright-kanavalle. Näistä ”vintage” on Fenderin mukaan uskollinen alkuperäismallin putkikytkennälle, kun taas ”tight” tuottaa tiukemman matalien taajuuksien toiston. Lisätiedot: Fender 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 20 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 20 19.8.2024 16.45 19.8.2024 16.45. ARVIO: TOPI SUURONEN Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut Kirjoittaja Tommi Saarela Kustantaja: Tammi (2024) saattori (treble, middle, bass), ja yläkeskialuetta varten oleva pre sence-säädin on kanaville yhteinen. 20 www.riffi.fi 4/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se moog riffi aug 2024.indd 1 moog riffi aug 2024.indd 1 2024-08-15 08:25 2024-08-15 08:25 K iitetyistä elämäkerroistaan tunnetun Tommi Saarelan uusin teos ”Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut” käy läpi 70 vuotta täyttäneen Silvennoisen elämän ja tähänastiset teot kaunistelematta. Tämän ohella säädinpaneelissa on konvoluutioon perustuvan jousikaikuefektin voimakkuusäädin (reverb). Vahvistimessa on valmiiksi impulssivasteet kolmelle vaihtoehtoiselle kaiutinkaapille. Älyvapaa pelleily ja jopa ryppyotsainen vakavuus vuorottelevat Heikki Silvennoisessa varsin uniikilla tavalla ja Saarela osaa ottaa kohteestaan kaiken irti. Tämäkin on uusi puoli Heikki Silvennoisesta – ilmeisesti efektimieskin joskus väsyy. Kirjan lukuisat härkä-viittaukset eivät aina taida viitata horoskooppimerkkiin, mikä tuntuu vähintäänkin epämuodikkaalta. Vahvistimessa on omalla volume-säätimellään varustettu balansoitu linjalähtö (XLR, kytkin audiomaaton erotukseen), jolle on myös kolmiasentoinen kytFender Tone Master ’59 Bassman – virtuaaliajan Bassman T one Master -sarjan uusin vahvistin, ’59 Bassman, hyödyntää ”massiivista” digitaalista prosessointia alkuperäisvahvistimen kytkennän ja sen 45-wattisen putkipäätteen mallintamiseen. Alkuperäismallin maksimiteho oli 45 wattia, mutta Tone Master -versiossa on 200-wattinen D-luokan pääteaste. Molemmissa jakkipareissa jälkimmäinen on herkkyydeltään kuusi desibeliä alhaisempi. Lisäksi pääteasteen toimintaan voi vaikuttaa Vintage/tight-kytkimellä, jolla valitaan virtuaalisen päätevahvistimen negatiiviseksi takaisinkytkennäksi jompi kumpi kahdesta vaihtoehdosta. Hauska pelleilijä ja vakava musiikkimies Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Teksti saa parhaimmillaan treenikämppien ja rooliasujen tuoksut tuntumaan lukijan nenässä. Kirja paljastaa keskeneräisen ja epätäydellisen ihmisen, joka pyrkii fiilis edellä hyvään, mutta harhautuu säännöllisesti polulta kolhien erityisesti ihmissuhteita. ”Toivottavasti jaksat kuunnella, mutta jos et jaksa, niin ainakin katella kuvat,” toteaa äänikirjassa omat osuutensa lukeva Silvennoinenkin humoristisena sivuhuomautuksena urakkansa alussa. Kirjaprojektin vahvistama ystävyys kirjailijan ja kohteen välillä näkyy tarinoinnin avoimuudessa, mutta kenties ulkopuolisempi tekijä olisi karsinut yli kuusisataasivuisen tekstin tiiviimmäksi. Tämän ohella liitännät sisältävät USB C -portin päivityksiä varten, efektiluupin (send, return) sekä liitännän jalkakytkimelle (kaiku, efektiluuppi). Kanaville on omat volumesäätimensä, kun taas kolmiasentoinen ekvalikin mallinnetun kaiutinkaapin käyttöä varten. Äänikirjaversiosta puheenollen: eläväisistä roolihahmoistaan tunnetun Silvennoisen pitkälti itse lukema tarina on paikoin kuin makuultaan tapahtuvaa raukeaa jutustelua. Pelkkiä hassuja Kummeli-muisteloita odottava lukija varmasti yllättyy lukiessaan inhimillisten viettien – lähinnä naisten ihailun – vahvasta merkityksestä monilahjakkaalle kansansuosikille. Mielenkiintoisimmillaan kirja on kuvatessaan muusikkoelämän arkea ja valottaessaan levytyssessioiden taustoja. Tweed-päällystetty kotelo on valmistettu männystä, ja sitä kuvaillaan resonoivaksi ja kevyeksi. Tehoa voi pudottaa takalaidan kytkimellä, jonka vaihtoehdot ovat 0,5, 1, 5, 12, 22 ja 45 wattia. Fender Tone Master ’59 Bassmanissa on neljä 10-tuumaista Jensen P-10R Alnico -kaiutinelementtiä
Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se moog riffi aug 2024.indd 1 moog riffi aug 2024.indd 1 2024-08-15 08:25 2024-08-15 08:25 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 21 18-21 Ajankohtaiset 424.indd 21 19.8.2024 16.45 19.8.2024 16.45
Muutamaa vuotta myöhemmin kotikaupunki Porin musiikkiopistossa aloitetut opinnot jatkuivat Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä. 22-24 Pertti Jalonen.indd 22 22-24 Pertti Jalonen.indd 22 18.8.2024 11.21 18.8.2024 11.21. 22 www.riffi.fi 4/2024 P ertti Jalonen on musiikin moniammattilainen, jonka urapolun pohjusti 8-vuotiaana tehty valinta ilmakiväärin ja pianon välillä. Pertti JALONEN TEKSTI JA KUVA: VILMA TIMONEN – tangoista taidepoppiin Iskelmäsäveltäjä ja -tuottaja, koulut käynyt sovittaja ja kapellimestari, keikkamuusikko, taidepoppia fiilistelevä soololaulaja ja pianisti... Teini-ikäisenä Jalosen pääinstrumentiksi valikoitui basso, ja samoihin aikoihin Jalonen aloitti myös aktiivisen keikkailun tanssibändeissä. Monipuolinen osaaminen auttaa pärjäämään musiikkialalla
Jalonen on tehnyt nykyisessä studiossaan enimmäkseen kitara-, lauluja flyygeliäänityksiä, mutta myös esimerkiksi jousikvartetinkin äänittäminen onnistuisi hyvin. Päätin, että ei kannata uutta noin kallista rakentaa, ja se tuli kyllä ihan hyvään hetkeen, koska tämä bisnes muutti niin paljon muotoaan. Ammattivalinta oli jatkumoa harrastukselle. – Olin vuoden -99 kesän Suomessa tekemässä keikkoja ja vähän säästämässä rahaa, kiersin Tapani Kansan kanssa kesälavoja. Opiskelua uudella mantereella Muutaman vuoden työelämäpainotteisen jakson jälkeen Jalonen halusi jatkaa opintoja. Vuonna 2020, kun pandemia alkoi, perustimme lapsuudenystäväni rumpali Harri Lehtosen ja kitaristi Ville Nurmen kanssa Etätyö-orkesterin. www.riffi.fi 4/2024 23 Vuosikymmenen varrella Jalonen on ehtinyt työskennellä monien eturivin artistien – kuten Anna Hanskin, Arja Korisevan, Kirkan, Paula Koivuniemen, Jari Sillanpään, Pentti Hietasen, Tapani Kansan ja Matin ja Tepon – kanssa niin muusikkona ja kapellimestarina kuin säveltäjänä ja sovittajanakin. Vuosien yhteistyö kyllä kuuluu, kommunikointi on nopeaa ja vaivatonta, Jalonen kertoo Samoihin aikoihin uuden studion perustamisen kanssa Jalonen perusti myös Itkelmä Tuotanto -yrityksen. Mutta en ole katunut, että tulin takaisin, työtä on riittänyt. Mutta olen vilpittömästi kiinnostunut musasta lavealla pensselillä, ja jotenkin on tullut opeteltua asioita ja olen työllistynyt sitä mukaa, Jalonen sanoo. Jalonen opiskeli Berkleessä pääaineensa orkesterisovittamisen ohella bassonsoittoa. Sitten kun tarvitaan isompaa tilaa, niin mennään Finnvoxille tai E-Studioon tai Sonic Pumpille. – Luulen, että varmaan kaikilla muusikoilla se menee suht samalla tavalla: ensin on se harrastus, ja sitten se on sellainen harrastus, josta ei pysty oikeastaan irrottautumaan. Monipuolisuus pitää leivänsyrjässä Jalonen arvelee, että hänen hyvän työtilanteensa taustalla on nimenomaan monipuolinen osaaminen. Toisin kuitenkin kävi. Siinä toukokuussa, aika pian kun olin tullut Suomeen, kohtasin entisen vaimoni. Häntä kiinnosti erityisesti sovittaminen, ja sitä hän suuntasi opiskelemaan Bostonin Berklee College of Musiciin vuonna 1998. Jalonen keikkaili laivoilla useita vuosia Avenue 7 -bilebändin kanssa. Ja tavallaan se, miten heidän kanssaan kommunikoi, että on sellaista yleistä sosiaalisuutta ja positiivisuutta ja hyvää meininkiä. Olin siinä nelisen vuotta, ja sitten koko rakennus purettiin pois. Arvostan niitä vuosia ihan yhtä korkealle kuin opiskeluvuosiani. – Rumpuja ei ole, eikä mulla nykyään ole mikkejäkään siihen. Basso-opettajina Jalosella olivat Bruno Råberg ja Anthony Vitti, orkesterisovitusta hän opiskeli Robert Doezeman ja Richard L. Hienoja kokemuksia. Tosin viimeisenä Bostonin keväänä soitin paikallisessa studiossa kaikenlaisia äänityssessioita, pääsin soittamaan muun muassa Tower of Powerin puhallinsektion kanssa. – Siellä opittiin soittamaan kaikenlaista musaa, oltiin nuoria ja nälkäisiä. Tämä nykyinen on enemmän tällainen laulunkirjoitustila. Tämän päivän nuorille muusikoille noita keikkoja ei enää ole tarjolla, mikä on sääli. Meitä oli siellä monta eri bändiä, joissa oli erittäin hienoja soittajia, pääosin Pop & Jazz -konsalla opiskelleita muusikoita, edelleen ihan parasta A-ryhmää. Nykyisissä tiloissaan studio on sijainnut reilun vuoden verran. – Siellä oli perusjenkkimeininki, kaikki on tosi awesome koko ajan, semmoinen positiivinen meininki. – Rakensin vuonna 2011 tuohon naapuritontille ”oikean” studion, jossa oli soittohuoneet ja tarkkaamot erikseen. Jossain kohtaa tuli into, että pitää ottaa selvää, miten näitä oikeasti tehdään. – Kyllä varsinkin tänä päivänä se korostuu. Sitten oli niitä, jotka eivät ihan vielä tienneet, mitä elämässään haluavat tehdä. Musiikki oli itsessään hirveän mielenkiintoinen kieli, jota halusin lähteä tutkimaan, Jalonen muistelee. – Minulla on aina ollut kiinnostus orkesterisovittamiseen. Jalonen työskentelee artistien kanssa omassa, Järvenpäässä sijaitsevassa studiossaan, jonka hän alun perin perusti joitain vuosia Suomeen palaamisensa jälkeen. Jalonen viihtyi Bostonissa, ja hänen alkuperäisenä ajatuksenaan oli jäädä sille tielle. Evansin johdolla. Kun lähtee pois maasta, ei ole keikkaa samalla tavalla. Viime vuonna ”Monipuolisuus on se, joka pitää leivänsyrjässä kiinni.” 22-24 Pertti Jalonen.indd 23 22-24 Pertti Jalonen.indd 23 18.8.2024 11.21 18.8.2024 11.21. Nykyään ei enää tarvitse sellaista isoa studiota, tämä riittää tähän mainiosti. Jos tulee äänenmuodostuksen kannalta vaikeita kohtia biiseissä, niin osaan vähän sanoa jotain. Lukion jälkeen pyrin Pop & Jazz Konservatorioon, ja siitä se lähti. Isä lauloi kuorossa ja soitti haitaria, mutta täysin harrastepohjalta. Tätä nykyä suurimman osan Jalosen työajasta vievät laulunkirjoittaminen ja tuottaminen. Jossain kohtaa jo ihan pikkupoikana vain syntyi se palo musaan. Olemme tehneet monta levyllistä musiikkia yhdessä, nimenomaan etänä. Monipuolisuus on se, joka pitää leivänsyrjässä kiinni, pelkällä bassonsoitolla olisi vähän kyllä haikeampaa. Hän on tehnyt yhteistyötä myös esimerkiksi Vantaan Viihdeorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, UMOn ja Helsingin Poliisisoittokunnan sekä Kaartin soittokunnan kanssa. – Ulkomaille lähteminen oli oikeastaan ainoa tapa itselle pystyä jatkamaan opiskelua. En mä sieltä valmistunut koskaan, alkoi olla niin paljon keikkaa – ihan tämä perustarina. Opettajat olivat hyviä, oppilaiden kirjo taas oli tietysti hyvin laaja, koska sinnehän mennään rahalla. Yksi tärkeä työllistäjä olivat laivayhtiöt. Jalonen osallistui Pop & Jazz Konservatorion tiloissa järjestettyyn Berkleen stipendisoittoon ja sai opiskelupaikan. – Varsinkin artistien kanssa toimimisessa on eduksi, että osaan myös itse laulaa suht hyvin. Ehkä parikymmentä prosenttia niistä noin 3 500 oppilaasta oli tosi kovaa ryhmää. – Minulla ei ole sukurasitteita, suvussa ei ole musiikkialan ihmisiä oikeastaan lainkaan. Olin sen jälkeen vielä vuoden Bostonissa ja sitten vaan halusin tulla takaisin, perustimme perheen ja niin päin pois. – Minulla oli aiemmin Bird Music Oy, joka meni pandemian vuoksi nurin, ei ollut paljon tehtävissä. Jo teininä kuuntelin paljon Nat King Colea ja Natalie Colea, big bandeja ja tämmöisiä isoja orkesteriartisteja ja viehätyin siitä maailmasta paljon
Isä kuunteli paljon iskemää, ja itse aloin tehdä tanssikeikkoja 16-vuotiaana. Se on nykyään niin leveä se haitari, mitä tuolla lavoillakin soitetaan. Materiaalia levylle valmistuu rauhallista tahtia muiden töiden ohessa. On muutamia hyviä tekstillisiä koukkuja ja muutamia sanoja, jotka jäävät mieleen, se on se. Se on ehkä se, mikä eniten herkistää itseäni. Mutta kun puhutaan itseilmaistusta, niin kyllä mä sitten nautin eniten siitä, kun istun flyygelin ääreen ja soitan sitä ja laulan. u Shetlanninlammaskoirat Ella ja Helmi (sylissä) pitävät Pertti Jaloselle seuraa studiopäivien aikana ja huolehtivat samalla työn tauottamisesta. Myös suuren orkesterin ja elektroniikan yhdistäminen kiinnostaa. – Mä olen selkeästi melodikko. Jalonen kuvailee soolotuotantoaan ”taidepopiksi”. Soololevy valmistuu omassa tahdissaan Jalosen tulevaisuuden suunnitelmiin ja unelmiin kuuluu muun muassa oman soololevyn julkaiseminen. Tulee vähän liian väkisin tehdyn oloisia, joku aina tökkii siinä. Ne ovat selkeitä sävellyksiä ja selkeitä myös tekstin puolesta. Aktiivisinta työskentely on ollut Sana Mustosen kanssa. Totta kai teininä oli kaikennäköistä, hevibändeistähän se aika usein lähtee tuon ikäisillä pojilla. Yhdessä Eija Hinkkalan kanssa tehdyillä kappaleilla Jalonen on voittanut kahdesti Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun. Ja aika usein on myös niin, että artisti hakee jo valmiiksi määrätyn tyyppistä, että pitäisi saada joku bachata tai joku. Niiden asioiden yhdistäminen on aika kiehtovaa, että kuulostaisi kuitenkin uniikilta eikä leffatrailerilta. Edelleen bassonsoitto on minulle äärimmäisen tärkeä asia ja basso on ehdottomasti suosikkisoittimeni, kun lähden keikoille. Varsinaiselle hittibiisille Jalosella on muutamia määritelmiä. Säveltäjänä Jalonen tekee yhteistyötä useiden kokeneiden sanoittajien kanssa. Soololevyn julkaisemisen ja basistina keikkailun ohella Jalonen toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä myös kapellimestarin töihin. Kyllä se on aina yhtä mielenkiintoista. Jalonen kertoo, että kappaleet syntyvät häneltä muutoinkin yleensä nopeasti. – Olen nyt enemmän yrittänyt keskittyä säveltämiseen ja tuottamiseen ja oman soundin löytämiseen ja kehittämiseen. 24 www.riffi.fi 4/2024 laitoin Itkelmä Tuotannon pystyyn. Hän useimmiten vastaa myös säveltämiensä kappaleiden tuotannosta. – Aika usein siinä vaiheessa, kun biisin teen, mulla on jo joku haju siitä tuotannosta. Mutta että löytyy se aika sen tekemiseen, se on ehkä se haastavin. Ei minusta rokkaria saa tekemälläkään, mutta tuollainen fiilistely on mun juttu. Minulla on olemassa yksi biisi sävellettynä, mutta tuotanto puuttuu vielä täysin. – Toki sitä ehkä vähän viilaa sen jälkeen, mutta jos liikaa joutuu puristamaan lapaa, niin ei se oikein tunnu lähtevän. Muita vakituisia yhteistyökumppaneita ovat Sinikka Svärd, Nina Granrot, Lasse Wikman, Annika Aakkula, Jaakko Linnovaara sekä tangokuninkaallisina tunnetut Kyösti Mäkimattila ja Terhi Matikainen. – Minulla on ollut nuoresta asti mielenkiinto isoon orkesteriin ja sille kirjoittamiseen, mutta sitten on tullut perehdyttyä myös konesoundimaailmaan. Esimerkiksi Bessin ensimmäinen hitti oli kertakuulemalta, että ”jos tää ei ole hitti, niin ei mikään”. On varmasti havaittavissa, mitä musaa on tullut kuunneltua nuorempana. Kyllä sieltä suomalaisista tekijöistä juuri Toivo Kärki ja tämäntyyppiset tekijät ovat olleet aika merkittäviä, ja varmaan se kuuluu edelleen omissa sävellyksissä. 22-24 Pertti Jalonen.indd 24 22-24 Pertti Jalonen.indd 24 18.8.2024 11.21 18.8.2024 11.21. Esimerkiksi melodia on usein valmis noin kahdessakymmenessä minuutissa. – Se on sellaista eteeristä, kelluvaa maisemaa. On Toivo Kärjen sukupolven sanontoja, että suomalainen iskelmä on ”itkelmää”, ja iskelmää mä pääasiassa teen, välillä perinteisempää ja välillä aika paljon popimpaa. Ja sitten oli normiprogevaihe, Rushia ja tällaisia. – Oma levy on niin helposti tehtävissä, kun vain tekee. Julkaisin vuonna 2021 yhden biisin, ”Häipynyt tuuliin”, omalla nimellä. Olisi jo pitänyt tehdä lisää, mutta tässä nyt kun kerkiää... Ja tietysti Chick Corean, Tower of Powerin ja Toton tuotanto tuli myös tutkittua hyvinkin tarkkaan. Tiivis yhteistyö artistien kanssa auttaa biisinteossa. Yhteistyö tuottaa tulosta Toivo Kärjen vaikutus näkyy Jalosen firman nimessä mutta myös kuuluu hänen sävellystuotannossaan. – Kyllä se sellainen selkeys, on sopivasti toistoa, että se jää oikeasti mieleen. Yritän kuitenkin tehdä kaiken muun lomassa aina biisin kerrallaan. Se heti nopeuttaa biisin kirjoittamista, koska sen säveltää automaattisesti määrättyyn tempoon ja tunnelmaan. Jalosella on myös useita artisteja, joille hän säveltää vakituisesti. Ja sitten tietysti olisi kiva saada tehdä tuollaisen vähän isomman bändin liidaamista keikkaolosuhteissa, mutta se on tietysti tänä päivänä budjettisyistä vähän haastavaa, Jalonen pohtii
Olen yhdelle vanhalle kaverilleni tosi kiitollinen, koska hän sanoi silloin, että ”sun kannattaa Into miettiä tuo vibrato uusiksi”. Uusi soololevy on tyyliltään lähimpänä jazzfuusiota, ja sitä höystetään monessa kappaleessa rock-meiningillä. Monestihan on sellaisia soittajia, jotka ovat oppineet vibraton esimerkiksi klassisella kitaralla, ja ovat sitten siirtäneet sen sähkökitaralle. Esimerkiksi tällä levyllä kuulee pääasiassa leveää ja hidasta vibratoa, mutta olen harjoitellut myös vaikkapa B.B. Toisin kuin ehkä tyylilajin perinteisiin kuuluu, levy äänitettiin täysin etäsessioina. Minun nähdäkseni se ei toimi kaikkein parhaimmalla tavalla. – Nuorena minua inspiroivat Stevie Ray Vaughan ja Albert Lee, sekä fuusiopuolelta Larry Carlton ja John Scofield. Lääkkeeksi tähän asiaan Koponen mainitsee Larry Carltonin vanhan opetusvideon, joka teki häneen nuorena ”aivan valtavan vaikutuksen”. Kingin vibraton, joka on erittäin ilmaisuvoimainen. 25-27 Into Koponen.indd 25 25-27 Into Koponen.indd 25 18.8.2024 11.24 18.8.2024 11.24. – Siitä oli vain haittaa. – Siinä Carlton havainnollisti erilaisia vibratoja, joita hän oli harjoitellut, ja itsekin treenasin sitten monia erilaisia. www.riffi.fi 4/2024 25 O ulussa asuva ja siellä konservatorion sähkökitaransoiton lehtorina työskentelevä Into Koponen päätti juhlistaa merkkivuottaan (50 v.) julkaisemalla oman levyn. Mutta opiskeluaikoina en oikein koskaan löytänyt perinteistä jazz-ilmaisua, millä tarkoitan Wes Montgomerya TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Into KOPONEN – pohjoisen fuusiota Into Koposen ensimmäinen soololevy Peace lukeutuu genreen, jota Suomessa ei ainakaan liian paljon julkaista. Koponen on kokenut kehäkettu, joka soitti aikoinaan useamman vuoden esimerkiksi Freud Marx Engels & Jungissa ennen antautumista opetustyölle. Sen sijaan viulun kanssa opittu vibrato ei istunut kitaralle ollenkaan. Kajaanissa varttunut Koponen aloitti kitaransoiton teiniiässä, ja viulunsoitosta saatu vasemman käden tekniikka avitti nopeaa kehittymistä. Kyse on fuusiojazzista, joskin rockmaisesta sellaisesta
Tuliko sinulle koskaan ”kiusausta” yhdistellä lopulliseen sooloon eri ottoja. Olin soittanut vanhoja ottoja erilaisilla kitaroilla, ja löysinkin sitten useamman ihan välttävän soolon, joissa kaikissa oli kuitenkin jossain vaiheessa huonoa taimia tai muuta. Biisin päättävässä kuoro-osuudessa lauloivat myös Sami Juntunen ja Pihla Eskelinen. Soolojen soittamisessa olisi varmasti ollut tuottajasta tai edes ulkopuolisista korvista apua. Niinpä yhdistin Unstablen soolon siten, että sen kaksi puoliskoa ovat eri otoista. Tämä taas johti siihen ongelmaan, että soolo-ottoja kertyi paikoin järjettömän paljon. Kun Ingan osuus kappaleessa alkaa, niin minulle tulee tuntemus, että kaikki on hyvin. Valmistin toki kotona demot kappaleista, joihin olin ohjelmoinut malliksi demokompin. Seuraavan levyn äänityksiä varten teen Logiciin asetuksen, että se tuhoaa aikaisempia ottoja automaattisesti. Olen tehnyt Ingan kanssa paljon keikkaa, joten hän tuntee minut, ja sanoi vain, että ”sinulla on todennäköisesti vahva näkemys asiasta”. Käsitin siinä hetkessä, että en voi soittaa sooloa uudestaan, joten demo-otto jäi levylle. Kun ryhdyin Oulussa tekemään opetustyötä, niin ajan myötä aloin aistimaan sen svengin, ja sekin matsku alkoi kuulostamaan hyvältä. – Yhdessä kappaleessa tein niin. – Me ei kavereiden kanssa edes tavattu toisiamme yhdessä. – Laitoin äänityksen pyörimään luuppina, ja aloin soittelemaan soolorundeja toinen toisensa perään. – Se oli ainoa, jossa pyysin Teijoa soittamaan kompin uudestaan, sillä halusin rockmaisempaa soittoa. Niitä kun alkoi käymään läpi, niin se oli kauhea projekti. Loppujen lopuksi kappaleeseen sopi vielä yksi kahden sävelen rytminen elementti kitaralla. Levyn päättää kaunis Peace-kappale, jossa sanattoman vokaaliosuuden laulaa Inga Söder. Taloudellisesti tämä oli tietysti kevyt ratkaisu, mutta myös korona vaikutti asiaan. Kun levyn miksannut ja masteroinut Tommi Vainikainen lähetti Unstable-biisin miksauksen, niin minusta tuntui, että kitarasoundini sekä teemassa että soolossa kuulostivat aivan hirveältä, eikä ne istuneet kokonaisuuteen. – Se on ainoa vanhempi sävellykseni tällä levyllä, joskin harmonisoin sen täysin uudestaan. UUSI BOSS KATANA GEN 3 -VAHVISTINSARJA NOUSE SEURAAVALLE TASOLLE 25-27 Into Koponen.indd 26 25-27 Into Koponen.indd 26 18.8.2024 11.24 18.8.2024 11.24. Soittajien yhteinen ilmaisu löytyi ensimmäisenä äänitetyn Changing Times -kappaleen kautta. Pahimmillaan vedin yhteen kappaleeseen 80 soolokierrosta. Tekotapa toi kaikesta huolimatta eteen pieniä yllätyksiä. – Minulla oli kauhea homma miettiä, millä tavulla hän laulaisi. Suurimmassa osassa kappaleita Koponen kuitenkin soitti soolot uudestaan, kun muut raidat olivat kasassa. Sama juttu oli kosketinsoittimien kohdalla. Kotistudioista käsin Levyn äänitystapa oli improvisointiin nojaavalle musiikille aika epätyypillinen, sillä kaikki muusikot (Koposen ohella rumpali Teijo Jämsä, basisti Petrus Yli-Tepsa sekä kosketinsoittaja Pasi Hiltula) soittivat osuutensa kotistudioistaan. Sen jälkeen kaikki se, mitä kaverit soittivat, löysi tiensä tälle levylle. – Changing Timesin sooloa soittaessani huomasin, että rumpali Teijo poimi aika makeasti iskuja demosoolostani. Mutta enemmänkin minua kiinnostaa jazzissa se harmoninen rikkaus, jonka haluan yhdistää omaan blues-taustaan. Niinpä nousin seuraavana aamuna aikaisin, ja aloin soittaa niitä uudestaan. Kaikki muut soolot levyllä ovat kokonaisia ottoja. Koponen kertoo, että levyn kappaleiden nimistä muodostuu tarina, ja juuri Peace kertoo mielenrauhasta sekä itselleen anteeksiantamisesta. – No, laitoin kyllä sooloja bändin jätkien kuunneltavaksi, ja äänet jakautuivat aika lailla kesken. Kun sain teeman soitettua, niin samalla tiesin, että en pystyisi soittamaan kappaleeseen enää yhden yhtä uutta sooloa. Lähdin hakemaan rauhallista kesäyön tunnelmaa, ja kun lähetin sen muille soittajille, niin tietoisesti jätin komppiosuuden soittamatta, jotta en rajoittaisi kosketinsoittaja Pasin tekemistä. 26 www.riffi.fi 4/2024 ja sen tyylisiä soittajia. Kolmijakoinen Nocturne on levyn kappaleista lähimpänä perinteistä jazzia, ja on siinä mielessä poikkeus. Demokraattisesti mentiin
Nyt kun levyn tekemiseen on jo perspektiiviä, niin tuntuuko, että hetkessä eläminen olisi jotenkin kärsinyt etäsessioina tehdessä. Ihmiset kyselevät, että onko sinulla nyt se viidenkympin villitys, mutta päinvastoin, nyt olen vihdoinkin löytänyt rauhan. Levyn päättävässä Peace-kappaleessa Koponen soitti alkumelodian Vince Cunetton rakentamalla Vinetto Stratocasterilla, jossa on Lollarin mikit. u UUSI BOSS KATANA GEN 3 -VAHVISTINSARJA NOUSE SEURAAVALLE TASOLLE 25-27 Into Koponen.indd 27 25-27 Into Koponen.indd 27 18.8.2024 11.24 18.8.2024 11.24. Koponen kehuu kitaraa kernaasti: – Olen tehnyt sillä soittimella valtaosan työhommistani, ja todella tunnen sen resonoinnin kropassani, kun soitan. Kun tarvitsin enemmän säröä, niin käytin vahvistimena Pro Reverbiä, koska siinä on enemmän headroomia ja bassotoistoa, eli alataajuudet pysyvät paremmin kasassa, vaikka säröä olisi paljon. – Minulla ei kuitenkaan ole sellaista tilaa, joissa voisin niitä huudattaa, joten käytin kaappisoundeihin Universal Audion OX:ää, josta otin myös efektit, kuten choruksen. Siinä mielessä onkin hassu asia, että runko on tehty kolmesta palasta eikä yhdestä taikka kahdesta. Soundia hän höysti Deluxe Reverbin jousikaiulla. Mutta ei hän tehnyt sille juuri mitään, ja se olikin oikea ratkaisu. Kun muissa kappaleissa kukkoilin aika lailla, niin viimeisessä kappaleessa yritin tuoda ilmi sitä mielenrauhaa. – Laitoin Tommi Vainikaiselle miksauksen saatesanoiksi, että saat tehdä tälle kitaralle ihan mitä tahansa. – Tämä levyhän liittyy minun 50-vuotispäivääni. Nuohan ovat usein asioita, jotka tapahtuvat juuri siinä ”hetkessä”. Fender pääosassa Into Koposen ”ykkössotaratsu” on ’90-luvulla Japanissa valmistettu Fender Telecaster. Uskoisin, että seuraava levy tehdään ihan samalla konseptilla, Into Koponen lupaa. Säröihin käytin paria pedaalia, Nobelsin ODR-1:tä sekä Durham Electronicsin Sexdrivea, joka on enemmänkin boost-tyyppinen pedaali. – Olen miettinyt tuota asiaa, ja ehkäpä ei, sillä jouduin kuitenkin mukautumaan muiden soittajien yllättäviin asioihin päällesoitoissa. Kappaleen soolon soitin puolestaan vuoden ’70 Gibson SG:llä ilman plektraa, ja käytin Line6 Helixin Dumble-mallinnusta. Siihen on vaihdettu Mikki Housen Rami Hakalan valmistamat mikrofonit. Tällä levyllä Koposen vahvistimet olivat puolestaan vanhempaa Fenderiä, eli vuoden ’66 Fender Deluxe Reverb sekä ”blackface”-kytkentään modattu ’73 Pro Reverb
Tämä haastattelu tehtiin Tanyan vieraillessa taannoin Suomessa Bruce Dickinsonin yhtyeen basistina. Täytyy vain olla erittäin lahjakas ja hyvin uuttera, periksiantamaton ja todella rohkea. Ennen pitkää Tanyan päättäväisyys, intohimo ja lahjakkuus alkoivat tuottaa tulosta. 28 www.riffi.fi 4/2024 J o uransa varhaisessa vaiheessa Tanya O’Callaghan alkoi tehdä vakuuttavaa jälkeä irlantilaisen musiikin näyttämöllä soittamalla samaan aikaan sujuvasti useiden irlantilaisten bändien riveissä ja vierailemalla siinä ohessa säännöllisesti housebändeissä monissa kotimaansa korkean profiilin TV-ohjelmissa. Energian, positiivisuuden ja päättäväisyyden pyörteessä ei tule yllätyksenä, että Tanya on myös aktivisti – elinikäinen eläinten ja ihmisten puolestapuhuja, sosiaalija ympäristöasioista huolta kanava henkilö. Ja jos meriittilistalta poimii vielä muutamia, niin mainitaan nyt vaikkapa Riverdanceja The Voice -tuotannot, ja sellaiset artistit kuin Orianthi, Michael Angelo Batio, Kevin Godley, Sharon Corr (The Corrs) ja David Grey, ihan vain muutamia luetellakseni… Listaa lukiessa on selvää, että vaikka O’Callaghan tunnetaan nimenomaan rockja metallimusiikin soittajana, hänen kykynsä ulottuvat paljon yksittäistä genreä laajemmalle. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan pelännyt ottaa pieniä riskejä tavoitellessaan unelmiaan, ei kotimaassaan Irlannissa eikä silloinkaan kun askeleet veivät kohti kansainvälisiä estradeja. Sanotaan vaikka niin, että Tanya O’Callaghan on totisesti jättänyt jälkensä niin kotimaansa kuin kansainväliseenkin musiikkielämään sekä maailmaan sen ulkopuolella. Tanya O’Callaghan on kiertänyt, levyttänyt ja kirjoittanut kappaleita legendojen, kuten Whitesnaken, Bruce Dickinsonin (Iron Maiden), Maynard James Keenanin (Tool/ APC), Dee Sniderin (Twisted Sister), Steven Adlerin (Guns N’ Roses), sekä Nuno Bettencourtin (Extreme) kanssa. KUVA: MARK MARYANOVICH 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 28 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 28 18.8.2024 11.25 18.8.2024 11.25. HAASTATTELU: JAN-OLOF STRANDBERG Tanya O’CALLAGHAN – unelmista tuli totta! Huipulle voi kavuta, vaikka soittamisen aloittaisikin vasta aikuisuuden kynnyksellä
Niin sitten eräänä päivänä muutamia nimekkäämpiä muusikoita oli paikalla kuuntelemassa ja pian olinkin David Coverdalen Whitesnakessa maailmankiertueella, joka puolestaan taas johti Bruce Dickinsonin yhtyeeseen, jonka kanssa olen nyt kiertueella. RIFFI: Miten valmistaudut kiertueille, kun sinulla on heti yhden pitkän rundin jälkeen toinen heti alkamassa. Seisten tulee se oikea tuntuma asiaan. Tosin joskus on vain muutama vuorokausi aikaa opetella se. RIFFI: Mutta sehän on oikea tapa aloittaa musisointi. Muutaman kuukauden soiton jälkeen olin jo bändissä ja ohitin tavallaan sen ”opiskeluvaiheen” – en mennyt musiikkiopistoon vaan menin heti bändiin soittamaan! Opin sitten nopeasti matkan varrella miten basso toimii, mitä pitää soittaa ja milloin. Se helpottaa asiaa huomattavasti. Matkustin takaisin Irlantiin keikkailemaan ja sitten oitis takaisin Los Angelesiin heti, kun oli tarpeeksi rahaa kasassa. En ole koskaan ottanut yhtään oppituntia elämäni aikana. Yleensä kappaleita on kymmeniä, mutta White snaken kohdalla niitä on satoja! RIFFI: Käytätkö harjoitellessasi apuna niitä tietokone-ohjelmia, joilla voi pudottaa äänen nopeutta sävellajia muuttamatta. Ensirakkauteni oli eläimet ja työskentelin vapaaehtoisena avustajana niiden parissa pikkutyttönä, kahdeksan ikäisestä 18-vuotiaaseen saakka. Tanya: Pidän hyvistä biiseistä ja olen urallani opetellut tuhansia kappaleita… oikeastaan kymmeniätuhansia… Opettelen ulkoa kaikki biisit, en lue nuotteja, olen täysin itseoppinut muusikko. Siellä syntyikin mielenkiintoisia jameja ja kontakteja. Whitesnake, Bruce Dickinson, Riverdance sekä kaikki produktiot missä olen ollut mukana lähettävät kaiken materiaalin etukäteen. Keikkatilanteessa pitää kuunnella muita muusikoita, antaa tilaa muille ja olla interaktiivinen. Helposti on nähtävissä erot niistä soittajista, jotka vain istuvat kotona harjoittelemassa tekniikkaa ja niistä jotka aloittavat keikkailun heti. Tanya: Luulen että se tulee luonnostaan, koska nautin lavalla olemisesta, se on kuin toinen koti! Yritän aina pitää mah“Keikkatilanteessa pitää kuunnella muita muusikoita, antaa tilaa muille ja olla interaktiivinen.” 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 29 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 29 18.8.2024 11.25 18.8.2024 11.25. Tulee aikamoinen ero jos istut ja soitat jotain hankalaa kohtaa, ja sitten keikalla seisot ja liikut ja soitat saman asian samalla, kun tuhannet ihmiset katselevat ja kuuntelevat – siinä voi tulla epämiellyttäviä yllätyksiä! RIFFI: Sinulla näyttää olevan soittotaidon lisäksi taito esiintyä yleisölle. RIFFI: Et kuitenkaan palannut kotikonnuillesi vaan päätit jatkaa matkaa vielä pitemmälle. Sitten jossakin vaiheessa alkoi tuntua, että pyörin oravanpyörässä. Ja myös jokunen vuosi sitten kun tehtiin Brucen kiertue ison orkesterin kanssa. Oli sellainen olo, että tässäkö se homma on, enkä nähnyt oikein ulospääsyä. Minusta pitikin tulla meribiologi, mutta sitten sain tosiaan basson käteeni ja rakastuin soittimeen melkein välittömästi! RIFFI: Ja sitten asiat etenivät ilmeisesti aika vauhdilla. Voi siis sanoa, että bändi oli opettajani ja opin keikkailemalla. RIFFI: Millaisia olivat urasi alkuvuodet. Aluksi vietin Losissa aina kolme kuukautta kerrallaan, ihan jo viisumin voimassaolon takia, mutta myös sen takia, että rahat loppuivat. Tanya: Alussa soitin pelkästään Irlannissa, mistä olen kotoisin. Siinä jotkut biisit kestivät 20 minuuttia, joten piti tarkistaa, mitä kaikkea niissä oikein tapahtuu. Vuoropuhelua pitää syntyä, ja bändissä soittaminen on aina tiimityötä – siinä tuetaan toinen toistaan ja yritetään päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen ryhmänä. Muutin hetkeksi Lontooseen, mutta siellä oli ihan yhtä kylmää kun Irlannissa, enkä oikein viihtynyt siellä. Usein saan myös bändin settilistan ajoissa, joten kuuntelen kappaleet siinä järjestyksessä kuin ne konsertissa esitetään. Siinä on kuitenkin paljon uutta materiaalia aina opeteltavana. Ja olihan se joskus hivenen raskasta, mutta niissä jamipaikoissa soittivat kaikki muusikot, jotka kiertävät isojen artistien kanssa, joten siellä ne kontaktit luodaan. Huomasin jossain vaiheessa, että on ihan eri asia istua ja soittaa kuin seisoa ja soittaa. Prosessi oli pitkä ja kesti kyllä vuosia päästä mukaan kuvioihin. On kyllä hienoa, jos on käynyt niitä kouluja enkä tyrmää sitä asiaa millään tavalla, mutta minun urallani asiat vain menivät eri lailla. Pitkään olin aina ”huonoin” jäsen bändissä, mutta keikkailu opettaa nopeasti sekä soittamista että sitä miten tullaan toimeen muiden muusikoiden kanssa. Los Angelesissa oli paljon erilaisia jamiklubeja, joissa muusikot kohtaavat ja soittavat keskenään – sekä tunnetut että tuntemattomat muusikot. Tanya: Kyllä. New York oli ensin mielessä, mutta se on tunnettu pääasiassa jazz-kaupunkina ja itseäni kiinnosti vähän erilainen musiikki. Haluan tulla tunnetuksi mieluummin kiinteänä luotettavana ryhmän jäsenenä kuin yksittäisenä soolovirtuoosina. Opiskelu on kyllä aina hyväksi, mutta omalla kohdallani meneminen bändiin heti alussa oli kyllä opettavaista. Kymmenen vuotta siis, ja se oli työtä jota rakastin. Tanya: Olen aloittanut oikeastaan aika myöhään soittamisen verrattuna muihin, olin 17 tai 18, kun otin ensimmäisen kerran basson käteeni. Ja ennen kaikkea opin, miten ryhmätyö toimii. Tanya: Käytin aikoinaan, kun harjoittelin sitä Riverdance-ohjelmistoa, koska se musiikki oli todella vaativaa. Parikymppisenä kiertelin ympäri maata eri bändien kanssa ja soitin useassa TV show’ssa. www.riffi.fi 4/2024 29 RIFFI: Miten päädyit soittamaan bassoa. Tanya: On tyyppejä, jotka kuulostavat aivan mahtavalta YouTubessa ja harjoituskämpällä, mutta sitten bändin kanssa soitosta ei tule mitään vaikka kaverit ovat oman soittimensa virtuooseja. Yleensä luotettavat tiimipelaajat ovat niitä muusikoita, jotka ovat eniten työllistettyjä. Toinen tärkeä asia on, että harjoittelen aina seisaaltaan. Silloin, jos vain on aikaa ja materiaali lähetetään ajoissa, kuuntelen sitä muutaman viikon kotona koskematta edes bassoon. Kerron aina nuoremmille soittajille, että harjoitelkaa aina samalla lailla kotona kuten esiinnytte lavalla. Sitten kun otan basson kouraan, hahmotan helposti tekemäni virheet ja pystyn korjaamaan ne nopeasti. Pidän myös siitä, että voin liikkua soittaessa. Tanya: Katse alkoi suuntautua Atlantin toiselle puolelle
dollisimman paljon hauskaa lavalla. Pidän kieliä hyvin matalalla, että soittotuntumasta tulee helppo. RIFFI: Kuka huolehtii keikoilla soittimistasi ja minkä verran kalustoa kuljetat yleensä mukana. Tosin tämäkin on yksilöllistä. Se tekee myös soittamisesta paljon miellyttävämpää. Nelikielisessä bassossani on lisäksi Hip shot, jolla saan tarvittaessa viritettyä E-kielen alas. RIFFI: Käytätkö aktiivivai passiivibassoja. Pidän DiMarzion mikeistä, joten bassoihini on vaihdettu DiMarziot. Ne on tarkoitettu matkustamista varten ja ovat todella vahvasti rakennettuja. En halua taistella soittimeni kanssa vaan kaiken pitää tapahtua vaivattomasti ja nopeasti. Mutta jos joku oikein tosissaan haluaa nauhatonta, pyydän heitä soittamaan Tony Franklinille, joka on soittimen taitaja. Ehkä se on plektralla soittaville parempi vaihtoehto, mene ja tiedä. No, kotona minulla on itse asiassa monta vuosien varrella hankittua bassoa – Music Mania, Fenderiä ja Gibsonia… Niitä käytin enemmän pop-keikoilla, mutta nyt soitan yksinomaan Sadowsky-bassoilla. Tunnen soittajia, joilla on kielet todella korkealla ja jotka kuulostavat oikein hyvältä, vaikka ihmettelen kyllä miten he saavat soitettua sellaisella soittimella. Teknikkoni on todella taitava ja saa bassoni aina hyviin säätöihin. RIFFI: Entäs nauhaton basso. Yritän kuitenkin olla nykyään minimalisti kiertueilla ja otan mukaani mahdollisimman vähän laitteita. Niissä on hivenen enemmän keskiääntä ja DiMarzioissa on myös erittäin hyvä tasapaino mikkien välisessä suhteessa, molemmista ulostulo on samaa tasoa. Kieliä en myöskään vaihda niin usein kuin ehkä pitäisi, ja teknikkoni kyseli juuri aamulla, että joko on aika vaihtaa! Sanoin, että ehkä vielä neljä keikkaa ja sitten vaihdetaan! Käytän Sadowskyn Stainless Steel -kieliä. Sadowskyn elektroniikka on myös erittäin hyvä ja tarvittaessa saan samasta soittimesta runsaasti erilaisia soundeja. Tanya: Nauhattomalle ei ole ollut tähän mennessä tarvetta laisinkaan, ja nauhallisella pääsee aika lähelle nauhattoman soundia mikäli sitä takamikki-soundia kaivataan. Otsa rypyssä ei kannata soittaa! RIFFI: Miten tärkeä instrumenttisi on sinulle. Niitä voi heitellä lentokentällä melkein miten vaan, eikä mitään vahinkoa tapahdu. Tanya: Työskentelen Iron Pedalboard -nimisen pienen yrityksen kanssa ja he tekevät hienoja lautoja. 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 30 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 30 18.8.2024 11.25 18.8.2024 11.25. Erityisesti niiden overdrive on ainoa – jonka olen markkinoilta löytänyt – joka ei tuhoa basson soundia! Myös Electro Harmonix boosteri on käytössä ja Dunlopin wah, josta pidän paljon. RIFFI: Käytätkö mitään pedaaleita. Tanya: Sadowskyt ovat aktiivisia, mutta ne toimivat myös passiivisina, jos jotakin sattuisi tapahtumaan. Käytän niitä kuitenkin aina aktiivisena. Pidän kielten soundista eniten silloin, kun ne ovat olleet hetken kiinni bassossa. Olen oppinut kiertämisestä, että otan vain sen mitä ehdottomasti tarvitsen. Mutta kuitenkin sitten, kun vaihdetaan taas uudet, yllätyn miten hyvältä ne kuulostavat! Teknikkoni nauraa aina tälle samalle kaavalle… Mutta periaatteessa vaihdan kielet ainoastaan kaksi tai kolme kertaa kiertueen aikana. Pedaalivalinta on aina ollut MXR. Tanya: Tällä kiertueella käytämme Iron Maidenin henkilökuntaa, joten meillä on erinomaiset miksaajat etupäässä sekä lavamiksaajana, siis todella taitavat kaverit ja muutenkin erinomainen tiimi, meistä huolehditaan todella hyvin. Yleensä kiertueella käytän pääasiassa nelikielistä, mutta Brucen keikoilla soitan paljon myös viisikielistä, koska Bruce tykkää usein kirjoittaa matalille taajuuksille. Edellisellä levyllä soitinkin lähes ainoastaan viisikielistä bassoa. Kaikki nämä pedaalit toimivat erinomaisesti aktiivibassojen kanssa. Tanya: Erittäin tärkeä! Soitan pääasiassa Sadowsky-bassoja, koska Roger Sadowsky on maailman paras bassojen valmistaja ja kaikkihan sen tietävät! Soittimissa on aina laadukkaat puut ja niiden rungot on tehty todella kevyeksi kaivertamalla kammioita – tinkimättä silti soundista yhtään
Oli todella nautinto soittaa Tommyn kanssa. Mutta kuten sanoin se riippuu keikasta. Tanya: Olen ollut onnekas ja saanut soittaa monen erittäin kovanluokan rumpalin, kuten esimerkiksi Whitesnaken Tommy Alridgen, kanssa. Brucen kanssa käytän normimonitoreja. Joskus kestää muutaman tunnin ennen kuin pääsee sänkyyn, ja sitten aamulla on kuitenkin lähtö lennolle aikaisin, huomennakin lähdemme hotellilta jo seitsemältä. Maynard James Keenan (Tool) kutsui minut studioon Arizonaan, kun olin 21 ja se oli itselleni iso juttu, koska olin myös suuri Tool-fani. Lämmin suositus! ”En halua taistella soittimeni kanssa vaan kaiken pitää tapahtua vaivattomasti ja nopeasti.” 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 31 28-31 Tanya O_Callaghan.indd 31 18.8.2024 11.25 18.8.2024 11.25. Tanya: Olen kyllä silloin tällöin, kun aikaa vain on riittänyt, käynyt studiossa äänittämässä omaa materiaalia, mutta oman bändin kasaamiseen aika ei kyllä nyt riitä millään. RIFFI: Ja kun muutit USA:han, oliko sinulla siellä kavereita tai tuttuja joiden luokse mennä. Olet soittanut monen huippurumpalin kanssa ja jotkut rumpalithan soittavat todella paljon ja sitten on niitä suorempaa komppia vetäviä. Tanya: Whitesnake haluaa tehdä uutta levyä ja Bruce on mahdollisesti myös tekemässä uutta levyä, joten näyttää sitä, että olen kohta taas studiossa. Tämä tapahtui siis ennen kuin lähdin ensimmäisen kerran Losiin, joten voisi sanoa, että minulla oli jo jokin kosketus tai side Amerikkaan ennen kuin muutin sinne. Mutta yhtä lailla kuuntelen myös Ella Fitzgeraldia, Miles Davisia sekä Fleetwood Macia ja tietysti niiden basistia John McVietä. Joskus taas kestää muutaman keikan ennen kuin se yhteys löytyy rumpalin kanssa. Minulla on vähän viha-rakkaussuhde korvamonitorien kanssa – niillä saa tasapainoisen soundin, mutta samalla menettää vähän sitä ambienssia mistä pidän. On rumpaleita, jotka laahaavat ja sellaisia, jotka kiilaavat – siinä voi kestää hivenen aikaa ennen kuin se yhteys löytyy. Se oli kyllä hiukan pelottavaa ja ehkä vähän hulluakin, mutta toimin yleensä hyvin ”paineessa”. Aluksi ei mennyt niin hyvin, mutta sitten sopeuduin ja otin tilannetta haltuun ja halusin pärjätä! RIFFI: Onko joitain tiettyjä basisteja, joita itse ihailet tai joiden tekemisiä seurailet. Meillä synkkasi heti ja yhteys löytyi välittömästi. Yleensä reissussa ei saa paljon nukuttua, koska tyypillisesti pääsemme hotellille siinä puolenyön aikaan ja silloin ollaan täynnä adrenaliinia, joten nukuttua ei saa heti. Välillä tuntuu kuin koko keikka olisi yhtä bassosooloa!! RIFFI: Kiertue-elämä on varmaan aika rankkaa, kun vaihdatte maata lähes päivittäin. www.riffi.fi 4/2024 31 RIFFI: Käytätkö muuten korvamonitoreja. Tämä oli myös itselleni tärkeää, koska ajattelin että jos tämän luokan artisti luottaa minuun näin paljon, niin minun on pystyttävä etenemään ja luottamaan myös itse itseeni. Tanya: Ei ketään. RIFFI: Vaikuttaako rumpali omaan soittoosi esimerkiksi siinä miten lähestyt kappaleita eri bändeissä. En mistään hinnasta vaarantaisi terveyttäni. Tanya: Tein19-vuotiaana ensimmäisen levysession omalla bändillä kotikaupungissani. Yleensä kiertueella on myös välipäiviä, mutta tämä rundi on todella tiukka, koska Brucen pitää päästä ajoissa takaisin valmistautumaan seuraavaa Iron Maidenin kiertuetta varten. Innostuin tietysti myös Carol Kayestä ja hänen töistään 1960–70-luvun hittilevyillä, kuten esimerkiksi Beach Boysin kanssa tehdyistä jutuista. RIFFI: Entä kuulemmeko bassosooloja illan konsertissa. Silloin pitää vaan ottaa rauhallisesti eikä taistella vastaan, vaan on ajateltava kokonaisuutta. RIFFI: Olet myös sessiomuusikko – mikä oli ensimmäinen levytyksesi tai uran kannalta kääntentekevä levy. Aikaisemmin en ajatellut musiikkia juuri ollenkaan, minkä takia innoittajia ovat olleet pääasiassa paikalliset irlantilaiset muusikot. Vietän tervettä elämää: syön terveellisesti, joogaan ja käyn kuntosalilla. Tanya: Käytän kyllä, mutta se riippuu todellakin keikasta. Tai sanotaanko, että yritän aina selviytyä vähän samalla lailla kuten aloin bassonsoiton. Tosin myöhemmin löysin kyllä sitten Jaco Pastoriuksen, Flean ja Marcus Millerin. Tanya: Ei, mutta Brucen musiikkihan on kyllä monimutkaista ja kiireistä. RIFFI: Entä, onko suunnitelmissasi oman musiikin julkaisemista. Toisaalta tällaisissa tilanteissa roolini on entistäkin tärkeämpi, koska tehtäväni on saada bändi svengaamaan ja olen vähän niin kuin ankkurina siinä välissä – minun pitää huolehtia siitä, että homma kuitenkin pysyy kasassa ja laulajalla on mahdollisimman hyvät oltavat. Yksi kiertue kun loppuu, niin seuraava jo alkaa. Miten huolehdit jaksamisesta. Tanya: Yleensä kaikilla on joku tarina että Flea tai Stanley Clarke oli suuri innoittaja, mutta koska aloitin niin myöhään ja olin touhunnut eläinten oikeuksien puolesta koko siihenastisen elämäni, siirtyminen bassonsoittoon ja tähän elämäntyyliin tuli suht nopeasti. Nyt on ollut paljon kysyntää, joten oma julkaisu ja yhtye ei ole ollenkaan ajankohtaista. Ehkä jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa… Tai ehkä teenkin jonain päivänä levyn hyväntekeväisyyteen ja pyydän mukaan kaikki muusikot, joiden kanssa olen urani aikana soittanut! u Veganismin sanansaattaja Tanya O’Callaghan ja Sepulturan laulaja Derrick Green julkaisevat yhteisellä ”Highway To Health” -youtubekanavallaan lyhykäisiä videoita, joissa kokataan terveellistä vegaaniruokaa, keskustellaan aiheesta, tehdään pieniä tutkimusmatkoja eri ruokakulttuureihin, selvitellään terveellisen ruoan perusteita jne. Tanya: Olen tehnyt tätä kohta 20 vuotta, joten olen jo tottunut siihen. Pidän siitä, kun tunnen basson voiman lavalla ja sen usein menettää korvamonitoreilla. RIFFI: Kun tämä kiertue aikaan päätty, niin mitä seuraavaksi. Ehkä Chris Cornell oli kuitenkin eräs tärkeistä innoittajasta ja Colin Greenwood Radioheadista myös
Alkuvaiheessa Sound Supreme -studion yrittäjänä itsensä työllistävä Janne Saksa osallistui hankkeeseen pelkästään äänittäjänä, mutta rooli laajentui pian. Janne on tosi merkittävä osa tätä juttua, mutta hän on halunnut olla taustalla. 32-33 Oey & Saksa.indd 32 32-33 Oey & Saksa.indd 32 18.8.2024 11.27 18.8.2024 11.27. 2010 tein ensimmäisen soololevyn, ja siitä lähtien olemme tehneet tosi paljon musiikkia yhdessä: jo 150 kappaleen verran albumeilla ja sinkuilla. Ihmettelin, että tämänkö näköinen kaveri on nykypäivän inkeriläinen. – Meidän yhteistyö alkoi jo vuonna 2006, kun minulla oli Maco-bändi, jolla äänitimme Jannen studiolla. Emmi sitten piti minulle luentoa koko illan, ja sanoi lopuksi, että ”sä olet Maco tämän päivän inkeriläinen”. 32 www.riffi.fi 4/2024 V aikka kaksikon työstämät levyt julkaistaan Maco Oeyn nimellä, hän korostaa, että kyse on paljolti duosta. Akustisin sävyin soivalla levyllä vierailee myös joukko suomalaisia nykykansanmuusikoita. Maco Oeyn säveltämät laulut ponnistavat folkista ja popista, ja tässäkin tapauksessa hän päätti, että turha hänen on TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Maco Oey & Janne Saksa – luomumusiikkia sukutarinasta Maco Oey ja Janne Saksa ovat tehneet musiikkia sekä keikkailleet yhdessä jo yli 10 vuoden ajan. Nyt käsillä on yhteistyön uusin hedelmä, jonka laulut pohjautuvat Maco Oeyn äidin suvun vaiheisiin. Emmi lupasi auttaa, ja siitä alkoi kolmen vuoden projekti. – Olimme muutama vuosi sitten Jannen kanssa Emmagaalassa, ja samassa pöydässä istui Emmi Kuittinen, joka oli etnoehdokkaana karjalaisista itkuvirsistä. Nykyisin voisi sanoa, että Maco Oey ei ole vain yksi, sillä meillä on niin paljon duoa. Kaksikon uusin julkaisu, Inkerin laulu, perustuu Maco Oeyn äidinpuoleisen suvun tarinaan. Kerroin, että äitini on inkerinsuomalaisia, ja kysyin, että tietääkö hän siitä musiikkiperinteestä. Hänen äitinsä on inkerinsuomalainen, mutta kiinalais-indonesialainen sukunimi tulee isän puolelta
Kun Emmiltä tuli ne stemmat, niin sanoin, että kannattaa nyt vain ammentaa siltä puolelta, ja katsoa sitten minkälainen soppa tästä tulee. Sellainen kuvio oli kyllä mielessä, että joissain kappaleissa olisi ollut konetaustat, ja toisissa vain akustiset. Sovituksissa annettiin tilaa soittajien omille näkemyksille. Miksauksen Saksa teki täysin tietokoneen sisällä, mikä johtui jo levyn tekotavasta. Jossain vaiheessa olin ymmärtänyt, että jouhikko olisi aika tärkeä elementti, mutta sitten kun tuli myös kannelta, niin alkoi olla sen verran ruuhkaa, että jouhikko saattoi painua vähän taustalle. Mutta se oli se minun päänsisäinen ongelmani, Maco kertoo. Joissain tapauksissa Jaakko lähetti minulle suoraan valmiin tekstin ilman minun taustoitusta. Samalla hän kertoo, minkä tyylinen kappaleesta voisi tulla ja mitä soittimia voisi olla pääroolissa. Ihailen sitä kovasti. Lopullisessa miksauksessa en sitten enää koskenutkaan raitoihin, elleivät ne käyneet korvaan jollain tavalla, Janne Saksa toteaa lopuksi. – Biisit miksautuivat siinä äänittäessä ainakin 75-prosenttisesti. Tässä vaiheessa Janne Saksa itse osallistuu keskusteluun: – Tämähän on Macon kuuloista musiikkia. Konetaustaa laitettiin sitten kuitenkin Kuka olen ja Tytär Inkerinmaan III singleversioihin, jotka ovat remiksauksia, Maco kertoo. – Minun on ollut aina vaikea sanoa sitä, milloin kappale on valmis, koska aina tulee mieleen jotain viimeistään miksauksessa. Maco kehuu Saksan taitoja myös tunnelmanluojana. Varsinkin tällaisessa pitkässä projektissa, jota tehdään kolmen vuoden ajan, olisi outboard-laitteiden käyttäminen ollut miksauksessa mahdotonta. Jos akustisten soittimien kanssa joutuu paljon vääntämään ekvalisaattoria, niin yleensä on jotain pielessä, Saksa tietää. www.riffi.fi 4/2024 33 imitoida perinnemusiikkia, vaan tehdä omaan tyyliinsä. Janne Saksa myöntää saman asian, mikä osittain johtui juuri siitä, että soittimia lisäiltiin matkan varrella. Sävellän yleensä pianolla tai kitaralla, ja nyt kaikki biisit syntyivät kitaralla. – Varsinkin loppua kohden alkoi muutamaan biisiin tulla sekä jouhikko että kantele. Soundi jo äänittäessä valmiiksi Kolmivuotisen prosessin vaatinut Inkerin laulu oli Maco Oeylle pisin levyprojekti, jota hän on ollut tekemässä. 2018. u Maco Oey & Janne Saksa ”Jos akustisten soittimien kanssa joutuu paljon vääntämään ekvalisaattoria, niin silloin on yleensä jotain pielessä”. – Kerroin äitini suvun tarinoita Jaakko Löytylle, joka on jo pitkän aikaa sanoittanut sävellyksiäni. Eli mies ja kitara -tyylinen demo on aina lähtökohta, ja kappaleet sitten iteroituvat siitä. Levy-yhtiö (Eclipse) olisi antanut siihen luvankin, mutta ei se lopulta sopinut albumikokonaisuuteen. Janne Saksa kuvattiin Riffin ikimuistoisiin sessioihin v. Itse koin tämän levyn miksauksessa ongelmaksi sen, mitä soitinta korostaa missäkin biisissä. Jos äänityksissä ei aina oltu varmoja, mihin ollaan päätymässä, niin oliko helposti selvää se, että milloin kappaleet olivat valmiita. – Nimenomaan sisällön kannalta oli tärkeää, että kaikki äänittivät osuutensä minun studiolla, koska siinä samalla pystyimme opastamaan ja toivomaan heiltä tiettyjä asioita. Vierailevat soittajat loivat omat osuutensa, mutta aika paljon me osallistuttiin niiden tuottamiseen tyyliin ”tuo on hyvä, pidä se, tuota taas ei tarvita”. 32-33 Oey & Saksa.indd 33 32-33 Oey & Saksa.indd 33 18.8.2024 11.27 18.8.2024 11.27. Ja se toikin sävellyksiin jo jossain määrin sitä kansanmusiikkimeininkiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi äänitin kitaran, niin laitoin saman tien ekvalisaattorin ja kompurat sellaisiksi kuin halusin. – Janne kuitenkin sanoi siinä kohdassa viisaasti, että jos alat muuttamaan näitä, niin niistä tulee poppia, ja se sovituksellinen idea katoaa. Mutta se on sitten ainoastaan omassa päässäni, eikä kuulija sitä huomaa. Sehän tarkoitti sitä, että piti poimia aina se soitin, joka kullakin hetkellä teki parhaan jutun. Hän on niin monipuolinen, sillä äänittämisen lisäksi myös tuottaminen ja sovittaminen onnistuu häneltä. – Yleensä lähdemme siitä, että Maco tulee minun studiolle, ja soittaa laulun kitaralla tai pianolla. Kaikki äänitykset tehtiin yksi soittaja kerrallaan Janne Saksan Sound Supreme -studiolla, mikä oli hyvä ratkaisu. Toki jos olisimme äänittäneet vaikka kitaran ja haitarin samaan aikaan, niin niistä olisi voinut tulla vähän erilaisia. Hän sitten muutti ne tarinat teksteiksi. Lisäksi levyllä vierailevat Janne Pesonen, Ville Rauhala, Jaakko Löytty, Laura Moisio ja Lasse Valtonen. Ja kun ei ihan täysin tiedetty, että mihin ollaan päätymässä, niin sitä kautta tuli lopulta useampia iloisia yllätyksiä; esimerkiksi joku soittimista nousi suurempaan rooliin kuin alunperin arvattiinkaan. Tekstien tunnelmaa yritin sitten sävellyksissä löytää. Nykyäänhän on mahdollista lisäillä osuuksia niin kauan kuin haluaa. Soittaja kerrallaan Varsinaisesti levyn kansanmusiikkipiirteet tulivat kuitenkin vierailevien muusikoiden puolelta, joita onkin koko joukko: Emmi Kuittisen (laulu) ohella Maija Kauhanen (kantele, laulu), Johanna Juhola (haitari, matkaharmooni, laulu) Pekko Käppi (jouhikko, laulu), Lauri Kotamäki (kolmirivinen, mandoliini, laulu), Amanda Kauranne (laulu) sekä Mimmi Laaksonen (laulu, tulppakanavahuilu). – Kaikki soittajat halusivat tulla studiolle, sillä Jannen taika on se, että hän saa muusikot loistamaan. Lisäksi hyvät tilat ja muusikoiden hyvät soittimet tekivät hommasta helpon. Uuden sulattaminen vaati totuttelua, sillä aluksi Kuittisen sovittamat laulustemmat kuulostivat Macon korvaan jopa ”omituisilta”. Balanssin hakeminen on hankaa silloin, jos on monta soitinta, jotka kaikki tekevät mielenkiintoista asiaa; jokainen niistä pitäisi saada kuulumaan. – Jannehan tekee tosi paljon välimiksausta, ja ne loppumiksaukset valmistuvat sitten tosi nopeasti. Äänitysten edistyessä edistyi samalla myös miksaus. Levyn kappaleet hän sävelsi valmiisiin teksteihin. Tein aika paljon volume-automaatiota, samoin kuin raitojen mykistämistä
Telessä ei kui– Hendrix oli salama kirkkaalta taivaalta Hendrix. Kaiken tämän ohella Walli työskenteli ’60-70-luvuilla paljon myös studiomuusikkona, josta yksi taidonnäyte on Hectorin Tuulisina öinä -kappaleen kitarasoolo, joka meni purkkiin ”ekalla otolla”. Siitä eteenpäin opettelin itse. Rautalangasta Jimiin Vuonna 1948 syntynyt Hasse Walli aloitti aloitti soittamisen rummuilla, ja siinä roolissa hän liittyi vuonna ’62 The Islandersiin Pepe Willbergin pyynnöstä. Oletko soittanut aina nimenomaan Stratocasterilla. Tässä onnistumista helpotti sekin, että Walli opetteli varhaisessa vaiheessa puhumaan paikallista wolofin kieltä, vaikka ranska onkin maan virallinen kieli. Tätä kautta Walli toi Suomeen maamme ensimmäisen Fender Telecasterin. Yhdellä niistä oli mukana Fender Telecaster, mitä en ollut nähnyt Suomessa koskaan, vaan ainoastaan Shadowsin levynkannessa. Kitara oli minulla ihan Blues Sectionin alkuvaiheisiin, ja ainakin bändin ensimmäisellä singlellä soitin sillä. Mutta miksi lopulta sitten kitara. Olin aika otettu englantilaisten rumpalien, kuten Tony Meehanin tasosta (The Shadowsin ensimmäinen rumpali). Tämän jälkeen hänen mielenkiintonsa kohdistui entistä enemmän maailmanmusiikkiin, huipentuen uraan senegalilalaisen musiikin parissa. ”Oli vähällä ettei sydän pysähtynyt, se oli niin järkyttävää.” 34-37 EK Hasse Walli.indd 34 34-37 EK Hasse Walli.indd 34 18.8.2024 11.28 18.8.2024 11.28. Vuosien aikana Hasse Walli on totuttu näkemään Fender Stratocaster kaulassaan, mutta ei hän ole vierastanut edullisempia vaihtoehtojakaan, kuten Squiereita, joita hän on modifioinut omiin tarpeisiinsa sopiviksi. – Olimme Jormasin kanssa kiertueella Göteborgissa, ja kuten tapana oli, meidät kutsuttiin keikan jälkeen jatkoille. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Hasse Walli H asse Walli oli 1960-luvulla luomassa uutta kotimaista rock-musiikkia Blues Sectionissa, ja seuraavalla vuosikymmenellä perustamassa legendaarista Piirpauke-yhtyettä Sakari Kukon kanssa. Rumpujen soittoon Hasse Walli sai vain yhden tunnin, omalta sedältään Osmo Wallilta. Ja toki sekin vaikutti, että yleisössä oli kauhea meri tyttöjä, eikä ne nähneet rumpalia, vaan katsoivat eturivin soittajia. – Hän opetti minulle jazz-otteen, hihat-kompin, tremolon sekä sen, mihin kohtaan soitetaan isoon symbaaliin. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Lisäksi ne kelpasivat hyvin yleisölle esimerkiksi koulubileissä. 34 www.riffi.fi 4/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Aika pian pääsoittimeksi vaihtui kuitenkin kitara, jossa Walli on täysin itseoppinut. – Varmaankin se johtui tarpeesta soittaa melodioita ja sointuja. Tuohon aikaan The Shadows oli bändeille suuri esikuva, sillä ”biisit olivat hienoja, mutta ne olivat myös opittavissa”. Trion viimeisimmässä kokoonpanossa soittavat Wallin serkku Jan-Olof Strandberg (basso) sekä Jartsa Karvonen (rummut). Kaveri sitten myi sen minulle, ja kun toin sen kotiin, niin se oli ensimmäinen Telecaster Suomessa. Tämä oli jazz-rumpali ja soitti muun muassa arvostetussa Martin Brushanen orkesterissa. – Kyllä, mutta esimerkiksi Blues Section -aikoina käytin jonkin verran Gibson Melody Makeria. Vasta 1970-luvulla pakotin itseni Helsingin Konservatorioon, jossa opiskelin pääaineena klassista kitaraa, ja sain hyvää teoriaopetustakin, koska opettaja oli soittanut tanssimusiikkia, ja ymmärsi jazz-musiikin sointumerkit. Minulla olikin sitten yksi Country Gentleman sekä joku toinen oranssinvärinen Gretsch. Wolofin taito on hänellä niin hyvä, että hän on toiminut Suomessa jopa tulkkina. Vaikka tulin musikaalisesta perheestä, niin minua ei kuitenkaan laitettu musiikkikouluun, joten jäin lukutaidottomaksi nuottien suhteen. Jormas oli 1960-luvun puolivälin parhaita suomalaisbändejä, ja se keikkaili myös Ruotsissa ja Tanskassa. Rock’n’rollia ja rhythm’n’bluesia Hasse Walli alkoi soittaa jälleen ’90-luvulla Power Trionsa kanssa, ja bändi on keikkaillut näihin päiviin saakka. Tässä haastattelussa puhutaan paljon muustakin kuin kitaroista, sillä urassa riittää perattavaa. – Roudasimme Pepen kanssa rumpuni Liisankadun koulun kellariin, ja Pepe antoi minulle Shadowsin kokoelmalevyn kuunneltavaksi. Se oli sellainen helkkarin iso kämppä, ja siellä oli paljon muusikoita. Jormasin aikana vuonna 1966 olin puolestaan alkanut tykkäämään Gretschin kitaroiden soundista, joka oli nenäkäs ja vähän röyhkeä
”Kyse on siitä, miten rakennat melodialinjat sen asteikon mukaisesti.” 34-37 EK Hasse Walli.indd 35 34-37 EK Hasse Walli.indd 35 18.8.2024 11.28 18.8.2024 11.28. Studiossa taas kitaran valinnassa on kyse on aina siitä, mitä soundia hakee.” Melodia vs. Tätä en ole enää kauheasti käyttänyt keikoilla, vaan edullisempia, mutta hyviä soittimia kuten Squiereita. Sen kuultuani olin että apua! Siellä Kulttuuritalon keikalla taas oli vähällä ettei sydän pysähtynyt, se oli niin järkyttävää. Kulttuuritalon keikkaa hän kuvailee sanoin ”salama kirkkaalta taivaalta”, vaikka oli jo sitä ennen kuullut Hendrixiä levyltä. www.riffi.fi 4/2024 35 tenkaan ollut vibrakampea, mitä tarvitsin, koska Blues Sectionissa meillä oli sellainen Hendrixiltä napattu kaaos, jossa ulisutin kitaraa. Noista sessioista seurasi se, että Otto Donner otti minut studiomuusikoksi, ja soitinkin sitten monella Love Recordsin levyllä, Walli kertoo. Piirpauke Dakar Pahassa liikenneonnettumuudessa vahingoittunut käsi piti Hasse Wallin kokonaan poissa soittohommista vuodesta 1969 vuoteen 1973. ”Ensimmäinen omistamani Fender Stratocaster oli vuodelta 1961, ja sen ostin Scaffoldsin Mosse Enqvistiltä, koska hän halusi Rickenbackerin Beatlesin innostamana. Kun Blues Section teki kyseisen albumin Love Recordsille, oli meininki studiossa rivakkaa. – Kun perustimme bändin, niin tutkimme pelkästään eri kulttuurien kansanmusiikkia. Äänitimme Finnvoxilla, ja yleensä biisit menivät ekalla otolla. Tämä malli taas on vuodelta 1963. Se tosin teki ensimmäiset keikkansa nimellä Kukko-Walli-kvartetti. Käsi saatiin toisen leikkauksen jälkeen kuntoon, ja pian sen jälkeen häntä pyydettiin mukaan Piirpauke-yhtyeeseen. Siksi vaihdoin takaisin Stratocasteriin. Walli ehti nähdä Jimi Hendrixin kaksi kertaa konsertissa, ensin Kulttuuritalolla 1967, ja vuotta myöhemmin Ruotsissa. – Olin kuullut Hey Joen, mikä johtui siitä, että Love Recordsin Atte Blom ja Otto Donner halusivat Blues Sectionin tekevän levyn. asteikot. Jos treenasimme jotain, se tapahtui tosi nopeasti. Esimerkiksi Balkanin vaihtojakoiset tahtilajit olivat erittäin kiehtovia, kuten 9/8 tai 13/8. Ja olihan se muutenkin monipuolisempi soitin, kun oli kolme mikkiä, hän muistelee. – Me olimme erittäin samoilla linjoilla siinä, miltä musiikkimme tuli kuulostaa. Atte kirjoitti silloin suomenruotsalaiseen Nya Pressen -lehteen, ja sai uusia singlejä, joista yksi oli Hey Joe
Super-Hessu äänitti, ja koko höskä purkitettiin kahdessa päivässä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Senegaliin Hasse Walli matkusti ensimmäisen kerran ’80-luvun alussa. Se avitti, koska tiesin heti, mikä moodi kulloinkin oli kyseessä. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Walli on ollut Senegalissa niin tunnettu, että hänestä on tehty Youssou N’Dourin omistamassa TV-studiossa kaksituntinen haastattelukin. Kerran eräs ranskalainen kaveri tuli lavalle soittamaan kitaraa, ja soitti väärää rytmiä koko ajan. Soitimme siellä Asamaanilla, ja se meni kyllä hyvin jakeluun. ”Koko kaupunki oli täynnä bändejä, jotka soittivat heidän omaa populaari musiikkiaan.”’ Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Hasse Walli TFM Night Show -ohjelma löytyy myös Youtubesta, tosin niin toimittaja kuin Wallikin puhuvat siinä wolofin kielellä. Musiikin ydin oli hallussa myös yleisöllä, Walli kertoo esimerkin: – Soitin Youssuf N’Dourin kakkosbändin kanssa aika paljon yhdessä klubissa. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Valitettavasti en tavannut häntä koskaan. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Helpottava tekijä oli se, että he käyttävät luonnollisia asteikkoja, joita meillä kutsutaan kirkkosävellajeiksi. Bamba löytyy Hasse Walli & Asamaan -albumilta Teranga, jonka bändi taltioi Suomessa Ylen silloisella M1-studiolla. Jos he huomasivat, että soitti oikeaa moodia, niin he rohkaisivat heti. Asamaan räjäytti potin Hasse Wallin kalenteri meni pitkään niin, että talvet kuluivat Senegalissa, ja kesät Suomessa. – Ennen Suomeen tuloa treenasimme ja treenasimme, sillä senegalilaiset soittajat eivät valita, vaan he tykkää soittaa koko ajan. Äänittäjänä toimi Heikki ”Super-Hessu” Savolainen, jota Walli estoitta kehuu. Esimerkiksi yhtenä iltana olin jo soittanut takkini tyhjäksi kahdessa klubissa, ja ajattelin, että otan vain pari kaljaa tuolla yhdessä paikassa ja sitten kotiin. Kun Sakke lähti pois ensimmäisen vuoden jälkeen, niin pörräsin siellä yksin, kuljin taksilla yökerhosta toiseen kitaran ja piuhan kanssa. Aluksi mukana oli Sakari Kukko, joka oli käynyt maassa jo aiemmin, ja oli antanut kuunneltavaksi paikan päältä ostamiaan kasetteja. B. Jos soitimme pitkiä keikkoja yökerhoissa, niin eivät ne ennen puolta yötä alkaneet, mikä oli valtava ero Suomeen, sillä täällä meininki oli ’60-70-luvulla hyvin militaristista tuossa suhteessa. – Kun sitten perustin toisen paikallisen yhtyeeni (Asamaanin toinen kokoonpano), niin siitä materiaalista tuli kappale nimeltä Bamba, joka oli iso hitti Senegalissa. Tämän kitaran ostin sieltä Virosta, ja hinta oli korkeintaan 100 euroa. Nätti soundi tässä kyllä on.” Dakar. – Hän oli hirveän tyylikäs, asiansa täydellisesti osaava muusikko, jolla oli hyvä rytmi. Kun ne näki minut ovensuussa, niin se oli ”Walli, lavalle vaan”. Puhaltimet toki soitettiin jälkeenpäin, ja käytin aina hyviä suomalaisia puhaltajia, kuten Eero Koivistoista ja Antero Prihaa. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Jotta mbalaxia oppi soittamaan, Wallin piti ensin opetella se, missä tahdin ykkönen on. Bändin kappaleista tunnetuin, Konevitsan kirkonkellot, lainattiin kanteleensoittaja Ulla Katajavuoren levyttämästä versiosta. Äänitys meni tosi jouheasti, samoin kuin miksaus ja masterointi. Siellä on perinteisesti soitettu hirveän paljon kuubalaista musiikkia, mutta oma juttu oli lähempänä. Ne soittajat ja laulajat olivat hyvin asteikkotietoisia. 36 www.riffi.fi 4/2024 Me vain treenattiin ja treenattiin, kunnes saimme ne haltuun, Walli kertoo. Siinä musiikissahan on aika paljon rakenteita, jotka pitää muistaa. – Se vaati alussa paljon aikaa, varsinkin kun ei ollut mitään opetusvideota, vaan piti vain mennä lavalle ja soittaa mukana silloin, kun tiesi mitä tapahtuu. ”Virossa minulla oli keikkoja jo ennen kuin maa itsenäistyi, sillä Pärnussa oli iso ranta festivaali. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kaikkien mukana cd-levy. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Hänen levytyksenä ei ollut A-mollissa, vaan Abmollissa, mutta siinä vaiheessa kitaran alaspäin virittäminen oli minulle jo tuttua. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Muusikot olivat kohteliaita, eivätkä sanoneet mitään, mutta tanssiva yleisö alkoi protestoimaan, että ”pois lavalta”. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Walliin iski kertaheitolla Senegalin ja Gambian suurin tanssimusiikin tyyli eli mbalax. – Paikalliset muusikot olivat minua ja Sakaria kohtaan erittäin kannustavia. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. – Kun olin ensimmäistä kertaa Sakarin kanssa käymässä Dakarissa vuonna 1982, niin silloin siellä oli kauhea mbalaxbuumi, koko kaupunki oli täynnä bändejä, jotka soittivat heidän omaa populaarimusiikkiaan. Luulen, että he arvostivat sitä, että olin nähnyt niin paljon vaivaa, kun opettelin ymmärtämään heidän rytmiikkansa sekä melodiat ja asteikot. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Tärkeää oli se, että paikalliset soittajat eivät varjelleet tyylinsä salaisuuksia, vaan rohkaisivat suomalaisia muusikoita. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut 34-37 EK Hasse Walli.indd 36 34-37 EK Hasse Walli.indd 36 18.8.2024 11.28 18.8.2024 11.28. Ensimmäisen Hasse Walli & Asamaan -kokoonpanon hän perusti 1988, ja se keikkaili ensimmäistä kertaa Suomessa Opetusministeriön tuella jo samana vuonna
Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . u 34-37 EK Hasse Walli.indd 37 34-37 EK Hasse Walli.indd 37 18.8.2024 11.28 18.8.2024 11.28. Kaikkien mukana cd-levy. ”Minkä takia laittaisin musiikkia sinne, jos ne ei kerran maksa siitä mitään?” Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . – Kyllä, sillä melodisuus on noissa maissa äärimmäisen tärkeää. Minulla on hänestä pelkkää hyvää sanottavaa. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Olen oikeastaan hypännyt veneestä toiseen, sillä olin aika aikaisessa vaiheessa internetissä, ja se kävi promootiona. – Steve Webb on hyvä laulaja ja kitaristi, joka oli minun tapaani opetellut soittamaan sellaista kitarakomppia, joka kuulostaa bändiltä, eli rullaavia juttuja alakieliltä ja yläkieliltä sitten fillejä ja muita täytteitä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Senegalilainen musiikki on jättänyt varmaankin pysyvän jäljen kitaransoittoosi. Sitten kun menen lavalle Power Trion kanssa, niin homma toimii. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. ”Olen käyttänyt aika paksuja kieliä, koska en saanut ohuista kielistä sitä soundia mitä hain. Noin taitavia tyyppejä ei kävele joka kadulla vastaan. Trubaduurikeikoilla viritin kitarani senkin mukaan, miten kurkku toimii. Ei Spotifylle 2000-luvulla Walli teki duo-keikkoja myös Steve Webbin, Suomessa asuvan englantilaiskitaristin kanssa. B. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Laulajaa lukuunottamatta piti ottaa itselleni vieraita soittajia siihen, mutta se meni riittävän hyvin. Valitettavasti en saanut ohjelmaan omaa bändiäni, koska kaikki muusikot olivat silloin buukattuja. Yhdessä vaiheessa minulla oli myös aika monta viretasoa, joista yksi oli jopa puolitoista sävelaskelta alaspäin. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Mutta en enää vaivaa päätäni tällä nykyisellä systeemillä, koska olen tehnyt mittavan elämäntyön. Vaikka kappaleet ovat asteikkoihin perustuvia, niin kyse on siitä, että miten rakennat melodialinjat sen asteikon mukaisesti. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Eli jos oli köhää, niin alemmas.” – Se oli kiva juttu, sillä toimittaja oli tosi hyvin valmistautunut. Hän oli myös paljon maailmaa nähnyt, ja tulimme hyvin toimeen. Itse julkaisemansa musiikin, kuten Power Trion levyt, WalSpotify. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Miksi. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. – Minkä takia laittaisin musiikkia sinne, jos ne ei kerran maksa siitä mitään. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut li on pitänyt kokonaan poissa Spotifysta ja muista suoratoistopalveluista. Duo julkaisi kaksi levyäkin, joista ”Sweet Nina” äänitettiin Wallin silloisessa analogistudiossa, ja live-levyn puolestaan miksaaja otti suoraan DAT:ille konsertista
38-41 Arturia.indd 38 38-41 Arturia.indd 38 19.8.2024 17.45 19.8.2024 17.45. Master-koskettimistoksi AstroLabista ei siis ole. Kontrolliliitäntöjä on sustainja ekspressiopedaalin lisäksi kahdelle lisäpedaalille, joilla voi ohjata esimerkiksi Leslie-siTEKSTI: JAAKKO KULOMAA Arturia AstroLab – tyylitietoinen ranskatar keikoille ja tietokoneen kaveriksi Tuhansia soundeja ja rutkasti vaihtoehtoja laadukkaassa soittimessa, joka kasvaa täysiin mittoihinsa, kun sen pariksi liitetään tietokone ja valmistajan oma V Collection -syntikkakokoelma. Annan silti paljon arvoa tällaiselle uudelle innovaatioille kosketinsoittimen käyttöliittymässä. Sekä syntikkaettä sähköpianosoundien soittaminen tuntuu sillä luontevalta. 38 www.riffi.fi 4/2024 U skoakseni voi sanoa, että eräs naapurimaan punakylkinen soitin eri variaatioineen hallitsee keikkalavojen pianoja synamaisemaa. Soittotuntuma on jossain Fatarin voimakkaasti jousitetun ja Rolandin keveyden välimaastossa. Isoin pinta-ala on allokoitu soundien valinnalle ja säätämiselle. Koskettimisto on puolipainotettu ja jälkikosketuksella varustettu. Jokaiselle kymmenelle soundikategorialle on oma pikapainikkeensa. Tämä herätti tässä synanörtissä melkoista innostusta etukäteen, eivätkä hienot animoinnit ja värikkään grafiikan luettavuus tuottaneet pettymystä. Mustissa koskettimissa on karheampi pinta, joka tuo mieleen vanhojen arvopianojen tuntuman. Liitäntöjen suhteen AstroLabissa on kaikki tarpeellinen. Toimintojen keskipisteenä on entuudestaan lähinnä kalliista autoissa tuttu halkaisijaltaan kuusisenttinen ohjauskiekko, jonka keskellä on pieni näyttö. Koskettimissa tuntuu pientä sivuttaisliikettä, mutta toisaalta painalluksen synnyttämä mekaaninen ääni on miellyttävän hiljainen ja luo laadukkaan vaikutelman. AstroLab on luonnossa siro ja laadukkaan oloinen ilmestys. Nyt markkinoille on ilmaantunut Ranskasta uusi tyylikäs tulokas, joka poikkeaa hieman muista. Soittimen kansi on mattavalkoista metallia ja päädyt näyttävät erehdyttävän paljon puulta, vaikka lienevät bakeliittia. Ohjauskiekolla pystyi valitsemaan haluamansa presetin ja pääsi käsiksi eri ominaisuuksiin helposti, vaikka ajoittain huomasinkin painalluksen sijaan saavani aikaan pyöräytyksen. Toki sen vaihtoehtoina myös lukuisat japanilaisvalmisteiset työasemasyntetisaattorit ja keikkapianot ovat hyvin edustettuina. Kaiken kaikkiaan annan koskettimistolle vähintäänkin hyvän arvosanan. Käyttöliittymä on lähes minimalistinen, selkeästi jaoteltu, ja säätimien määrä on pidetty varsin kohtuullisena. Soittimessa on myös Playja Rec-painikkeet, mutta ne ohjaavat vain sisäänrakennettua loopperia. Kiekkoa on siis hieno katsella, hieman huonompi käyttää. Toimintojen ohjaaminen oli myös intuitiivista. Säätöpotikat ovat alumiinia, eikä minkäänlaista heilumista ole havaittavissa. Toki pianokappaleita soitan aina mieluummin täyspainotetulla koskettimistolla. Jälkikosketus oli hieman liian herkkä omalle soitolleni ja aktivoitui välillä tahtomattani. Alumiiniset jämäkän tuntuiset pitch bendja modulaatiopyörät sekä oktaavin vaihtopainikkeet on sijoitettu vasemmalle ylös koskettimien yläpuolelle, jotta laitteen leveys on saatu pidettyä minimissään
Mukana ovat kuitenkin myös V-collectionin uusimmat Augmented-sarjan äänilähteet, jotka tuovat akustisia sävyjä jousien, kuoron ja puupuhaltimien muodossa. Kovempien äänten alukkeet olivat omaan makuuni turhan metallisia ja pitempään soidessa ääni kuulosti synteettiselta – se ei vaimentunut kuten oikea instrumentti vaan kuulosti hieman staattiselta. Kokoelmassa on 34 erilaista äänilähdettä erilaisista analogisyntetisaattorimallinnuksista pianoja urkujäljitelmiin. Arturian Astro Labia kannattaa kuitenkin lähestyä mielummin suoraan yhdistelmänä, jossa soitin toimii käyttöpintana tietokoneella valituille ja muokatuille soundeille. Eri soundivaihtoehtoja selataan AstroLabissa ohjauskiekolla tai kategoria-painikkeilla. Äänelle löytyy stereotulo combi-liittimillä ja omalla fyysisellä gain-säädöllä. Äänellisesti urut murisivat ja soivat erinomaisesti. Korg MS-20, Vocoder V tai Buchla Easel) vaikkapa vokooderin ohjaussignaalina. Yli kymmenen tuhannen presetin joukosta löytyy moneen käyttötarkoitukseen suoraan sopiva soundi, sillä syntetisoinnin pohjana toimii Arturian V-collectionista tuttu lähes rajaton valikoima äänilähteitä ja soundeja. Sähköpianoista Rhodes vakuutti hyvällä dynamiikan mallinnoksellaan. www.riffi.fi 4/2024 39 mulaation nopeutta ja toisella siirtymistä seuraavaan soundiin. Painamalla kiekkoa pitkään voi lisätä soundin suosikkilistalle, josta se löytyy myöhemmin helposti. Ajatuksena on tehdä valmistelut tietokoneen ääressä ja sitten tallennetaan soittolistalle halutut soundit. Soundin muokkaamiseen on varattu seuraavat säätimet: kirkkaus (brightness), äänen väri (timbre), aika (time) ja liike (movement). Nämä säätävä usein useita eri parametreja yhtä aikaa, ja yksinkertaisilla soundeilla toiminta on selkeää ja käytännöllistä. Soittimen polyfonia vaihtelee instrumenttityypin mukaan: kosketinsoittimilla se on 48, kun taas syntikoilla se on yleensä kahdeksan. Yamahan CP-70 on soittimena enemmän kuriositeetti, mutta sen omintakeinen äänimaailma loi nostalgisia fiiliksiä. Ruuvailun sietämätön keveys AstroLabissä on kahdeksan potikkaa, joista neljällä voi säätää valitun soundin parametrejä ja neljällä erilaisten efektien parametrejä. Onpa mukana myös näppäilty piano sekä lasisia ja metallisia erikoissoittimia, joista jälkimmäiset olivat yllättävänkin kiinnostavia äänimaailmaltaan. soundikategorian tai instrumentin mukaan. Jaottelu onnistuu helposti suoraan kansilevyn painikkeilla (part 1, part 2 ja split). Se on syytä huomioida, että toiminta vaihtelee soundityypistä riippuen: syntetisaattorisoundeissa kirkkaus säätää filtterin rajataajuutta ja äänenväri vastaavasti resonanssia, urkusoundeissa kirkkauden kasvattaminen taas avaa diskanttipään äänikertoja (drawbar) ja timbre puolestaan säätää särön määrää. Sen jälkeen napataan kiippari kainaloon ja lähdetään keikalle. Presettejä voi lähestyä mm. Uruissa huomio kiinnittyi Leslie-simulaatioon ja sen ohjaamiseen. 38-41 Arturia.indd 39 38-41 Arturia.indd 39 19.8.2024 17.45 19.8.2024 17.45. Solinan mallinnus, vaikkei puhdas urku olekaan, sai hymyn huulille ja inspiroi soittelemaan jousimattoja tuokion jos toisenkin. Akustista pianoa jäljittelevä Piano V perustuu mallinnukseen, ja siinä soittimen tyyppiä voi muuttaa pystypianosta flyygeliin. Soivia soundeja voi olla yhtaikaa kaksi joko samanaikaisesti päällekkäin soivana tai omille kosketinvyöhykkeilleen jaettuina. AstroLabille löytyy myös ilmainen kännykkä-appi, jolla pystyy mm. Kyseessä ei siis ole työasemasyntikkojen tyyppinen kattaus kaikkea maan ja taivaan väliltä vaan kosketinsoittajille ja synafaneille suunnattu runsas äänivalikoima. Soundeja voi luoda tai muokata Arturian Analog Lab -ohjelmistolla haluamansa laisiksi myös osana biisintekoprosessia studiolla, ja sen jälkeen ne voi ladata kätevästi soittimeen, jolloin saa täsmälleen samat soundit käyttöön keikalla. En löytänyt tapaa asettaa pedaali pysäyttämään Leslietä, nopeuden säätäminen kyllä onnistui. Soittimeen tulevaa audiota voi käyttää kuudessa eri virtuaalisoittimessa (mm. Perinteisemmät pianot kuulostivat riittävän hyviltä keikkailua ajatellen ja etenkin hiljaa soittaessa sointi oli paikoin hyvin uskottavaa. Mukana on myös yli 200 presettiä eri artisteille pyhitettyinä, ja niiden joukossa on sekä klassisia rock-bändejä The Doorsista Genesikseen että syntetisaattorimaailman edustajia, kuten Depeche Mode ja Tangerine Dream. Keikkapianon näkökulmasta tärkeitä instrumentteja ovat erilaiset akustiset ja elektroakustiset kosketinsoittimet, joita AstroLabilla soitettavaksi löytyy kymmenisen kappaletta. Sointi muuttui kauniista ohuesta kellomaisesta ärisevän säröytyneeksi soiton kovuuden mukaan, kuten kuuluukin. Balansoituja äänilähtöjä on vain yksi stereopari ja liitäntä on toteutettu TRSjakein. Painotus on vanhojen syntetisaattorien ja sähköisten soittimien mallinnuksissa, akustisia instrumentteja ei laitteesta löydy kosketinsoittimien lisäksi. tekemään soittolistoja ja tutkimaan presettejä. Tämä asettelu on Analog Labista tuttu. Lisäksi soitin osaa vastaanottaa bluetoothin välityksellä ääntä, jolloin harjoitusnauhan voi toistaa langattomasti puhelimesta ja treenata päälle – kätevä ominaisuus harjoitteluun! Preset-monsterin kesyttäminen Suurimmassa osasa syntetisaattoreita ja keikkapianoja voi niiden soundeja muokata joko suoraan laitteen omilla säätimillä, tai kätevästi tietokoneella tai mobiililaitteella. V-collectionin lisäksi lisä-äänilähteenä palvelee Arturian Pigments-softasyna
Etenkään, kun valmistaja päivittää pakettiaan suhteellisen taajaan. Tutustu myös muihin uusiin Celviano-sarjan malleihin AP-S450 ja AP-550. Softassa soittolistan (playlist) tekeminen on nopeaa: valitaan sopiva preset ja raahataan se soittolistaan. Monipuolisemmilla kerrostetuilla soundeilla potikan vääntäminen ei aina vaikuta juuri siihen, mihin itse haluaisi sillä puuttua. AstroLab on alusta saakka suunniteltu kumppaniksi Analog Labille ja sen kyllä huomaa – integraatio on erinomaisen onnistunut. @fmusiikki UUSI CASIO AP-750 yhdistää perinteen ja teknologian harmonisesti innovatiivisiin ominaisuuksiin. Analog Labissa pystyy suoraan ostamaan uusia presettejä ja sopivan soundin hakeminen on yleisesti ottaen helpompaa tekstihaun ja erilaisten hakurajausten avulla. Itselläni sattuu sopivat lisenssit olemaan koneella jo entuudestaan, ja niinpä testasin tätä ekosysteemiä käytännössä täydessä mitassaan. 1. Keikalle voi siis valita ja muokata sopivia soundeja vaikka junassa istuessaan ja ladata soittolistan soittimeen vasta keikkapaikalla. Potikoiden alla on painike efektin päälle ja pois laittamiseksi. 16 Osc Strings 5. Bowed piano 3. Uudet mullistavat digipianot F-Musiikissa! CASIO AP-750 voitti arvostetun iF Awards 2024 -muotoilupalkinnon. Yksinkertainen toimii kuitenkin hienosti monissa kohdissa. Esimerkiksi pitämällä shift-painiketta pohjassa saa säädettyä valitun soundin äänenvoimakkuutta ja taajuusvastetta kolmella eri taajuusalueella. Soittolistan ideana on laittaa keikalla tarvittavat soundit oikean järjestykseen ja biisistä toiseen siirtyminen on sen jälkeen yhden painikkeen tai pedaalin painalluksen takana. Tämän kaltaista toimintoa olisin kaivannut myös äänien muokkaamiseen. Lisäksi pienimmilläkään aika-potikan säädöillä ei kaikista synasoundeista saa näppäillyn kielen tyyppistä lyhyttä atakkia. Jotkut enemmän prosessointitehoa vaativat soundit vievät kuitenkin muutaman sekunnin latautuessaan, mutta onneksi edellinen ääni jatkaa sointiaan latauksen ajan, eli sointiin ei tule häiritsevää katkosta. Pieni painike ”Link to AstroLab” ylhäällä yhdistää soittimen softaan ja sen jälkeen potikat säätävät myös ruudulla olevia säätimiä. Pystyin muokkaamaan kaikkia mahdollisia parametreja ja säätämään preseteistä pilkulleen sellaisia, joita tarvitsin kuhunkin projektiin. . Muutaman kuukauden testijakson jälkeen väitän, että laite Testaa nämä presetit Hyvän instrumentin yksi ominaispiirre on se, että soitin inspiroi soundeillaan soittajaansa. 40 www.riffi.fi 4/2024 Yksinkertaisuus on monesti valttia, mutta on sillä myös kääntöpuolensa. Uskallan väittää, että tällä kombinaatiolla AstroLab tarjoaa plugarimaailman soitettavan instrumentin muodossa keikoille paremmin kuin mikään laite tähän asti, ja se on erinomainen saavutus se. Kaksi ensimmäistä on valinnaisille efekteille ja kaksi muuta on omistettu viiveja kaikuefekteille. . Full Strings 2. Efektejä säädetään, kuten ääniäkin, neljällä potikalla. After Hours Escape 4. Softan avulla pystyy nopeasti valitsemaan omat soundinsa ja säätämään niille esimerkiksi soundikohtaiset soittoalueet hiirellä raahaten. Mukana on jopa monialueinen ekvalisaattori, vahvistinmallinnoksia ja Leslie-simulaatio sekä master-limitteri. Kairos F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Ohessa muutaman esimerkki, jos haluaa testata koukuttavia soundeja ja aikaa on vain rajallisesti. Tietokone ohjaajan pallille Soittimen mukana tulee Arturian Analog Lab Pro -lisenssi, joka avaa uudenlaisen näkökulmaan soittimeen. Arturia kutsuu itse tätä soittimen, ohjelmiston ja plugarien yhdistelmää ekosysteemiksi, ja uskon tämän olleen heilläkin kantava idea AstroLabia suunniteltaessa. Analog Lab nimittäin tarjoaa äänilähteinä toimivien syntikkaplugarien lisenssin omistajille suoran pääsyn ohjelmiston sisällä itse plugareihin ja niiden täysiin ominaisuuksiin. Analog Lab, kuten AstroLab, perustuu karsittuun määrään käyttäjän säädettävissä olevia parametreja. Tässä tulee mielestäni AstroLabin (ja samalla Analog Labin) suurin puute. Kotikiipparistille, keikkailevalle muusikolle, vai tuottajalle studioon. Kenelle Arturian AstroLab lopulta on suunnattu. Keikkapiano vai jotain ihan muuta. Efektejä laitteessa on runsaasti ja ne kattavat hyvin keikkailevan muusikon tarpeet. Testatessani laitetta huomasin usein jääneeni soittelemaan pitkäksi aikaa tietyillä presetiellä. Se tarjoaa uusia oivalluksia ja hienostunutta musiikkikokemusta sekä huippumuotoilun. Soundeissa säätäminen rajoittuu ennalta valikoituihin neljään potikkaan sekä softassa että itse soittimessa. Replicant srings 6. 38-41 Arturia.indd 40 38-41 Arturia.indd 40 19.8.2024 17.45 19.8.2024 17.45. Onneksi tähän on varsin yksinkertainen ratkaisu – valitettavasti se vain vaatii lisää rahaa AstroLabin ostokustannusten päälle, mikäli ei satu omistamaan entuudestaan V-collection pakettia ja Pigments-plugaria. Painiketta pitkään painamalla – tai shiftiä samanaikaisesti painamalla – pääsee efektien editointitilaan, jossa pystyy valitsemaan efektityypin sekä säätämään monipuolisesti efektin parametrejä tai valitsemaan presetin efektille. Syvyyttä äänien muokkaamiseen ei ole riittävästi. Toki valittavana on vain Arturian omia plugareita, mutta kun kokoelma on laaja, kattava ja hyvin koodattu, ei rajoitus ole mitenkään kohtuuton. Hyväkin preset vaatii lähes aina pieniä muutoksia ja kun näitä viilauksia ei pystykään tekemään, niin mielensä siinä pahoittaa. Samalla pystyin itse valitsemaan mitä parametrejä AstroLabin potikat säätävät ja optimoimaan jokaisen soundin sellaiseksi, että soittaessani pystyin muokkaamaan soundia juuri haluamallani tavalla. Esimerkiksi aika-potikan vääntäminen kyllä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ääni syttyy ja sammuu, mutta pianon ja synamaton yhdistelmässä haluaisin vaikuttaa kumpaankin elementtiin itsenäisesti, en molempiin yhtäaikaa. Huomionarvoista on se, että Analog Labissa pystyy pelkällä tietokoneella valitsemaan ja muokkaamaan soundeja, itse AstroLabin ei tarvitse olla vieressä
@fmusiikki UUSI CASIO AP-750 yhdistää perinteen ja teknologian harmonisesti innovatiivisiin ominaisuuksiin. Ehkä kyseessä on Nordien äänimaailman helppo ja monipuolinen muokattavuus lennosta ja eri osien jaottelu omiksi kokonaisuuksikseen. Uudet mullistavat digipianot F-Musiikissa! CASIO AP-750 voitti arvostetun iF Awards 2024 -muotoilupalkinnon. Se tarjoaa uusia oivalluksia ja hienostunutta musiikkikokemusta sekä huippumuotoilun. Tämä kombinaatio tarjoaa jotain uniikkia: syvällistä äänen viilaamista ja mahdollisuuden käyttää plugareita keikalla ilman tietokoneen tuomia riskitekijöitä esiintymistilanteessa. u F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Keikkapianona äänenlaatu riittää ammattimuusikollekin ja iso määrä presettejä helpottaa oikean soundin löytämistä kiireessä keskellä treenejä. . Soitin vaikuttaa fyysisesti niin laadukkaalta, että se kestää keikkailun kolhut, mutta toisaalta on niin elegantti, että ainakin oma vaimoni haluaisi tuon mieluummin kotistudiota koristamaan kuin testisoittimen paikalla aiemmin jököttäneen punaisen möhkäleen. Toisaalta, kun AstroLabiin yhdistää Arturian oman V-collectionin, on tilanne toinen. . 38-41 Arturia.indd 41 38-41 Arturia.indd 41 19.8.2024 17.45 19.8.2024 17.45. Silti puhtaasti keikkajuhdaksi saattaisin valita esimerkiksi Clavian tuotteen, joka on alusta loppuun suunniteltu keikkalavalle ja siihen valikoidut ominaisuudet tuntuvat jollakin tapaa paremmin live-soittoon sopivilta. 0207 282 200 • www.emnordic.fi soveltuu kaikkiin yllä mainittuihin, mutta parhaiten se kuitenkin palvelee biisinikkaria tai omat soundinsa koodaavaa muusikkoa, joka tarvitsee samaa äänimaailmaa niin studiossa kuin esiintyessään. Muusikolle, jonka musiikintekemisprosessi alkaa tietokoneella, sisältää treeninauhan kanssa harjoittelua, ja päättyy lopulta omia soundeja käyttäen esiintymistilanteeseen, en keksi parempaa kumppania kuin AstroLab. Arturia AstroLab Kosketinsoitin • Bi-timbraalinen, polyfonia 8 – 48 instrumentista riippuen • 10 eri tyyppistä äänilähdettä (analogisyna-mallinnus, sample, wavetable, FM, granulaari, fysiikkamallinnus, vektorisynteesi, harmoninen, phase distortion, vokooderi) • 34 instrumenttia (yhteensopiva Arturia V Collectionin kanssa) • 12 insert-efektiä, 3 viivetyyppiä, 14 kaikualgoritmia • audio-liitännänt: stereo tulo ja lähtö, kuulokeliitäntä • midi in ja midi out • neljä pedaaliliitäntää • USB-Aja USB-C-portit • 32 GB muistia • mitat: L 935 × K 99 × S 330 mm • paino: 9,9 kg • hintaluokka 1 500 € Lisätiedot: EM Nordic Puh. Tutustu myös muihin uusiin Celviano-sarjan malleihin AP-S450 ja AP-550
Palaamme tähän myöhemmin. Kaikki nauhavälit soivat puhtaasti ilman ylimääräisiä särinöitä, eivätkä nuotit simahtele ennen aikojaan. Kaularaudan säätö tapahtuu lavan juureen sijoitetusta rullasta, jota voi pyöritellä paremman puutteessa millä tahansa tarpeeksi ohuella ja vankalla tikulla. Nauhat on viimeistelty virheettömästi ja tuntuma on järjettömän liukas, kuin luistelisi keilauskengillä paistinrasvassa. Sen sijaan kaikki neljä pulttia on sijoiteltu rungon TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Yamaha Pacifica Professional PACP12SB – ammattilaisen valinta Yamahan maineikas Pacifica-sarja on laajentunut kaikkien aikojen kunnianhimoisimmalla mallilla. Testikitaran valoa eri kulmissa eri tavoin taittavan Sparkle Blue -polyuretaaniviimeistelyn lisäksi PACP12 on saatavilla seuraavina värivaihtoehtoina: Desert Burst, Shell White ja Black Metallic. Kitara painaa stratoille tyypillisesti reilut kolme kiloa, ja tasapaino niin sylissä kuin hihnankin varassa on mainio. Mitä sitä kiertelemään: kitarat edustavat käytännössä Yamahan näkemystä Stratocasterista, mutta omilla mausteillaan. Valmistaja itse kutsuu ratkaisua Acoustic Design -teknologiaksi. Ruusupuuotelauta on puolestaan erittäin tummasävyistä ja tasaisen väristä puuta. Yläsatula on Graph Techin TUSQ-mallistoa, joka ei kinnaa sen enempää viritettäessä kuin kampea railakkaammin veivatessakaan. Sekä alkuperämaasta: tämä malli rakennetaan Japanissa. Otelaudan radius muuntuu satulan kohdalla toteutuvasta 10 tuumasta ylimmille nauhoille edettäessä 14 tuumaan. Soittimen leppärungosta löytyy tavanomaiset loivennukset plektrakäden kyynärvarren kohdalla ja pohjapuolen yläosassa. C-profiilin kaula on satiinipintaiseksi lakattua vaahteraa. 42 www.riffi.fi 4/2024 Y amahan vuonna 1990 Los Angelesin sessiosoittajille custom shop -tilauksina lanseeraama, mutta sittemmin laadukkaaksi edullisemman pään soitinmallistoksi muotoutunut Pacifica-sarja ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Sen edustajia on jo vuosikymmenten ajan suositeltu aloittelijoille mitä passeleimpana tapana tutustua kuusikielisten mystiseen maailmaan. Vintage-fiilistä mukailevat medium-kokoiset nauhat ovat ruostumatonta terästä, joten niiden kulumisesta ei tarvitse liiemmin huolehtia. Kaulaliitoksessa PACP12 ottaa pesäeroa tavanomaisiin stratoratkaisuihin, sillä siitä uupuu tavanomainen metallilevy tyystin. 42-43 Yamaha.indd 42 42-43 Yamaha.indd 42 19.8.2024 17.48 19.8.2024 17.48. Tuntuma on erittäin sulava ja sileä. Markkinointimateriaalin mukaan rungon jyrsinnät on tehty niin, että ne lisäävät instrumentin resonanssia ja värähtelyä. Soittimen yleisfiilistä voisi luonnehtia kaiken kaikkiaan luottamusta herättävän jämäkäksi. Nyt Yamaha on tuonut markkinoille kaikkien aikojen edistyksellisimmän ja hintavimman massamarkkinoille tarkoitetun Pacifica-mallin. Tutustutaanpa tarkemmin. Strato sielultaan Testiyksilö ruusupuisine otelautoineen kantaa tunnistetta PACP12SB, kun taas sen vaahteraisella otelaudalla ja eri viimeistelyvaihtoehdoilla varustettu sisarmalli tottelee nimeä PACP12M. Vaikka sen hintalappu ei olekaan erityisen aloittelijaystävällinen, löytyy sille perustelut niin spekseistä kuin työn jäljestäkin. Kolmikerroksinen plektrasuoja noudattelee tuttuja kaavoja muutoin, mutta se katkeaa alasarvestaan äkisti ennen kontrolleja, jotka on puolestaan kiinnitetty suoraan kitaran kanteen
Sen myötä pääsy korkeimmille nauhoille ei jää ainakaan liitoksen kulmikkuudesta kiinni. Kitara vietti tässä asennossa testin aikana luultavasti toiseksi eniten aikaa yhdessä pelkän tallamikin kanssa. Yamaha ei pamaha Pacifica Professional -soittimet valmistetaan Japanissa, ja hintoihin sisältyy kova laukku. Tallamikki puolitettuna yhdistelmä ei jää jalkoihin tai ohennu liikaa, vaikka ero puolitetun ja täysillä keloilla hohkaavan tallamikin välillä onkin huomattava. www.riffi.fi 4/2024 43 Yamaha Pacifica Professional PACP12SB Japanissa valmistettu kuusikielinen sähkökitara • ruusupuuotelauta (sisarmalli vaahteraisella otelaudalla) • vaahterakaula satiiniviimeistelyllä • ruuvikiinnitteinen kaula • 22 medium-nauhaa, ruostumatonta terästä • muuttuva radius 10 – 14 tuumaa • mensuuri 648 mm (25,5 tuumaa) • Graph Tech TUSQ -yläsatula • leppärunko • polyuretaanilakka • Rupert Neve Designs Reflectone -mikit • viisiasentoinen mikkivalitsin • lukittavat virityskoneistot ja vibratalla, Gotoh • 1 × volume, 2 × tone, tallamikin kelanpuolitus nostokytkimellä • kova kotelo • hinta: 2190 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Kyllä ja ei. Reflectone-mikit ovat Yamahan ja studiolaitepuolella mainetekoja tehneen Rupert Neve Designsin yhteistyön tulosta. Sitten alkaa tapahtua. Potikat pyörivät murakasti, ja niitä rullailee mielellään. Se päästää vahvistimien ja pedaalien perusluonteet läpi ja valjastaa ne jatkeikseen, sen sijaan että peittäisi kaiken omalla soundihunnullaan. Volume-säädin on tehty jäykemmäksi kuin Tone, mikä tekee sen epähuomiossa kääntelystä vaikeampaa, ja auttaa myös erottamaan säädöt toisistaan pelkän tuntuman perusteella. u 42-43 Yamaha.indd 43 42-43 Yamaha.indd 43 19.8.2024 17.48 19.8.2024 17.48. Testikappale saapui tyylikkäässä mustassa lukittavassa kotelossa, jonka metalliosat oli kullattu. Kaikkia mikkejä yhdistää tietynlainen läpikuultavuus, johon harvemmin törmää. Kaikille mikeille on yhteiset volumeja tone-säätimet, joista jälkimmäisessä on nostokytkin tallamikin kelanpuolitusta varten. Tone-säädin itsessään on hyvin responsiivinen ja vaikutus kuuluu erityisesti keskitaajuuksilla. Kaulamikki on lajissaan yksi parhaista kuulemistani; selkeä, erotteleva, kuulas ja tukeva olematta lainkaan tunkkainen. Keskimikki toimii puolestaan yksin mainiosti arpeggioissa, sillä soundi tasapainottelee nautittavasti alaja ylätaajuuksien leikkauspisteessä, missä sävelet helmeilevät keveinä kudelmina, mutta saavat silti riittävää tukea alakerrasta. Entäpä kun piuha törkätään kiinni rungon reunaan sijoitettuun jakkiin ja napsaistaan vahvistimen valo palamaan. Ehdottomasti suurin osa testiajasta kului tämän mikin parissa luritellessa. Humppari täysillä yhdistelmästä löytyy potkua ja iskevyyttä, jolla soittaa mitä tahansa humpasta heviin. Valitsin on perinteiseen malliin viisiasentoinen. Lukittavat virityskoneistot ja kahdella ruuvilla kontaktia runkoon ottava vibratalla ovat japanilaisen Gotohin tuotoksia. Yksi malliston ennalta mielenkiintoisimmista aspekteista ovat sen mikrofonivalinnat. Se kalkattaa rapsakasti dempatessa, ja vapaasti näppäillyt sävelet syttyvät napakasti ja niissä riittää sustainia. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi takana omiin upotteisiinsa pienin metalliprikoin tuettuina. Vibratallan kampi on pohjaan painettavaa mallia, mutta ei kiinni lukittuessaan anna soittajalle sen kummempaa auditiivista tai fyysistä palautetta. Kaulatuen alle sijoitettu tarvikeosasto osoittautui mukavan tilavaksi. Muutoin tallan tai virittimien toiminnasta ei löydy moitittavaa. Akustisesti kitara soi kuuluvasti ja pitkään, mutta fyysisesti tämä ei varsinaisesti välity käsiin tai kroppaan. Keskija tallamikin yhdistelmä on jälleen surinaton (talla puolitettuna) ja toimii käytännössä kaikessa mihin straton tätä yhdistelmää on perinteisesti totuttu käyttämään. Itse liitoskohta on muotoiltu loivaksi ja mahdollisimman huomaamattomaksi. Yhdistelmä on erinomainen valinta funkkiin ja muihin ripeisiin puhtaamman pään komppipuuhiin. Yhteenvetona voisi todeta, että Pacifica Professional PACP12SB on kaikilta osin ammattikäyttöön suunnattu sekä huolella suunniteltu ja työstetty instrumentti, josta en löytänyt moitittavaa tarkemmallakaan suurennuslasilla. Jos kaulaja keskimikki vakuuttavat jo parin sävelen jälkeen, sama pätee tallahumppariin. Soundi on tanakka ja lohkeileva. Valitsin toisessa pykälässä vuoroon kytkeytyvät kaulaja keskimikki. Teoriasta käytäntöön Huomaako rungon aiemmin mainitun muotoilun tuoman lisääntyneen resonanssin sitten käytännössä. Se tummentaa tai kirkastaa äänimaailmaa käytännössä koko skaalansa mitalta, joten kumeuden lisääminen kaulaan tai terävimmän kärken taittaminen puolitetusta tallamikistä luonnistuvat helposti. Testin aikana kampi pääsikin pariinkiin otteeseen putoamaan, koska kiinnitys oli jäänyt hieman puolitiehen. Mikäli lavassa ei ole aivan pakko komeilla F-alkuista logoa ja likviditeettiä löytyy kahden tuhatlappusen edestä, tässä on erinomainen stratovaihtoehto kenelle tahansa kokemuksen määrään tai käyttötarkoitukseen katsomatta. PACP12 on konfiguroitu fat strat -tyyliin: humbucker tallassa ja yksikelaiset keskellä ja kaulassa. Tehoiltaan mikki ei maailman yrmyin, mutta kenties juuri se osaltaan tekee soundin niin selkeäksi ja erottelevaksi. Sieltä löytyi niin aitoustodistus, kotelon avain, vibratallan kampi, kuusiokoloavaimet, kaularaudansäätötyökalu kuin ohut ohjekirjanenkin. Siitä irtoaa helposti niin kermainen liidisoundi kuin isoille soinnuille luotu komppaussoundikin. Jo lähtökohtaisesti vähäiset ulkoiset häiriöt loistavat tällöin lähes kokonaan poissaolollaan ja soundi on sanalla sanoen nenäkäs
Valmistaja luokittelee Spark Minin on stereofoniseksi vahvistimeksi, ja sähköisesti se onkin juuri sellainen. Bassotoistoa tukeva resonaattorikenno on sijoitettu vahvistimen pohjaan. Positive Grid on kartuttanut mallinnustekniikan osaamistaan jo reilun kymmenen vuoden ajan ja luonut softatuotteiden rinnalle fyysisistä vahvistimista koostuvan Spark-malliston. Komboon on asennettu myös kiinnitintapit pienelle kantohihnalle, joka toimitetaan mukana, samoin kuin USB-kaapeli. 44-45 Spark.indd 44 44-45 Spark.indd 44 19.8.2024 17.49 19.8.2024 17.49. Akustisesti se käyttäytyy kuitenkin hyvin monomaisesti, sillä kombon kaksi kahden tuuman kaiutinta sijaitsevat luonnollisestikin lähellä toisiaan ja yhtään etäämmältä kuunneltaessa ääni kuulostaa tulevan yhdesta ja samasta pisteestä. Tämä onkin järkevä ratkaisu ajatellen käyttötarkoituksia, joita voivat olla kotitreenauksen lisäksi matkavahvistimena toimiminen ja kenties katusoitto. Eikä passiivisäteilijä aiheuta myöskään refleksiportin joskus tuottamaa sivuääntä,”puuskutusta”. Spark Minille ei ole erillistä virtalähdettä, vaan siinä on sisäinen akku, joka ladataan USB-virralla. Aivan oman osuutensa äänimaailman vaikuttavuuteen antaa Spark Minin kotelo, joka toimii passiivisäteilijänä. Ja toki Spark Miniä voisi käyttää vahvistimena pienissä kissanristiäisissä, joissa yleisöä on vain kourallinen. Yhteistyössä apin kanssa Spark Minissä on neljä valintakytkimen taakse ohjelmoitavaa preset-paikkaa. Käyttö soittotilanteessa on simppeliä: Presetkytkimellä valitaan jokin neljästä ennalta vahvistimeen talTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Positive Grid Spark Mini – pikkujättiläinen. Mikäli toteutus tehdään hyvin, kaiutin saadaan toistamaan paremmin matalampia taajuuksia kokoonsa nähden. Ja toden totta, ottaen huomioon Spark Minin naurettavan pienen koon, sen toistama ääni on realiteetit huomioiden yllättävän tasapainoinen ja täyteläinen. Kokeiltavaksi pyysimme sarjan toiseksi pienimmän eli Spark Minin. Akun kestoa ilmaiseva merkkivalo on kolmiportainen: vihreä (täysi), punainen (alhainen), vilkkuva (täytyy jo ladata). Tällaista ratkaisua käytetään jonkin verran esimerkiksi pienissä studiomonitoreissa refleksiportin sijaan. 44 www.riffi.fi 4/2024 P ieni se toden totta onkin, sillä 10-wattiseen Spark Miniin pystyy tarttumaan helposti ihan vain yhden käden sormilla, eikä painoakaan ole kuin puolentoista kilon verran. Akun keston osalta asiat ovat hyvällä mallilla, sillä käyttöaikaa saa täydellä latauksella kahdeksan tuntia, olettaen, että soittovoluumi on kohtuullinen. Tiettyä leveyttä ja avaruutta soundiin saa silti näinkin. Passiivisäteilijä Passiivisäteilijä (englanniksi passive radiator) on yleensä täsmälleen kaiutinkennon kokoinen osa, resonaattori (materiaaliltaan esimerkiksi kumia), jossa ei ole puhekelaa tai magneettia, eikä sitä ole kytketty vahvistimen elektroniikkaan
Erikseen ostettavissa on myös Hendrix-kokonaisuus, joka maksoi käyttöhetkellä reilun parikymmentä euroa. Kitaran tulojakki on asennettu kätevästi säädinpaneeliin, kun taas muut liitännät löytyvät takaapaneelista: virtanapin ja Bluetoothin lisäksi siellä on USB-liitäntä lataamista ja äänittämistä varten, 3,5 millimetrin aux-tulo ulkoiselle äänilähteelle, sekä kuulokelähtö, joka toimii tarvittaessa myös stereofonisena linjalähtönä esimerkiksi kahdelle monitorille, jotka liitetään laitteeseen Y-piuhalla. Jotta muokattu tai uusi preset solahtaa valittuna olevaan vahvistimen muistipaikkaan, se pitää tallentaa edellisen päälle (overwrite), jolloin samaan muistipaikkaan aiemmin tallennettu pyyhkiytyy pois. Huomioitakoon erikseen, että sisältöä on tehnyt eritoten myös Paul Gilbert, jolta on mukana useampi kappale. u 44-45 Spark.indd 45 44-45 Spark.indd 45 19.8.2024 17.49 19.8.2024 17.49. Itse näenkin Spark Minin ensisijaisesti kotisoittoon sopivana harjoituskumppanina sekä reissuvahvistimena, joka on helppo pakata isompaan reppuun tai pieneen matkalaukkuun muiden matkatavaroiden joukkoon. Tehdasasetuksena Spark Miniin tallennetut presetit etenivät askel askeleelta perinteisellä tavalla putipuhtaasta aina astetta säröisempään suuntaan ja niistä saa peruskäsityksen laitteen soundivaroista. Kokonaisuuden eri osia pääsee säätämään applikaatiolla monipuolisesti ja efektejä voi laittaa pois päältä tai vaihtaa uusiin ehdokkaisiin. Omatoimisuus on kuitenkin valttia ja presettejä voi säätää mieleisekseen tai vaihtaa kokonaan uusiin helposti Spark-apissa, johon yhteys luodaan Bluetoothin kautta. Lähtökohdaksi voi valita jonkin vahvistimeen jo tallennetun presetin, tai sitten poimia aihioksi sopivan tapauksen applikaation kautta aukeavasta laajemmasta valikoimasta. Ja kuulokkeilla kuunneltaessa Spark Minin sterofonisuuskin kukoistaa täydessä mitassaan. Harjoittelun tueksi Spark-apissa on myös paljon eri tyylilajien mukaisesti lajiteltuja taustaträkkejä (esimerkiksi kantri, blues, rock/pop, soul), joiden päälle pystyy jammailemaan erilaisissa tempoissa. Tallennusmahdollisuus on silti ajateltava enemmänkin treenailun lisäulottuvuutena kuin studiotoiminnan työvälineenä. 09 720 6060 • www.musamaailma.fi lennetusta soundista, Guitar-säätimellä annostellaan kitaran äänenvoimakkuutta, ja music-säätimellä puolestaan taustamusiikin volyymiä, toistetaan sitä sitten bluetoothin tai auxtulon kautta. Applikaatiosta on soundien ruuvailun ohessa muutakin iloa. Kaiken kaikkiaan inspiroiva tapaus, ja kyllä tästä vahvistimesta voi tosiaankin sanoa, että se on kokoaan isompi. Mallintavana vahvistimena Spark Mini on monipuolinen, ja presetitkin ovat Positive Gridin laatutavaraa. Niinpä Presetohjelman valinta, sekä säätimet kitaran ja ulkoisen äänilähteen voimakkuudelle riittävät mainiosti soiton aikana. Mikä parasta, niillä pääseei ihan uskottaviin lopputuloksiin. Kokoaan isompi kyllä Spark Mini on kätevä treenivehje, varsinkin kun harjoitteluun voi yhdistää sovelluksen taustaträkit tai sitten striimaamalla ihan oikeita kappaleita. Kukin preset koostuu vahvistimesta sekä erilaisista efekteistä (gate, kompressori/wah, särö, modulaatio/ekvalisaattori, delay, reverb). Soundit ruuvataan valmiiksi applikaatiossa ja tallennetaan Spark Miniin. Kaksi erillistä 6,5 millimetrin lähtöjakkia olisivat linjasoittoon parempi vaihtoehto, mutta eivät ehkä tällaisessa vahvistimessa kuitenkaan se tärkein tai ratkaiseva ominaisuus. Vahvistinpuoli koostuu tunnettujen esikuvien (Fender, Roland Jazz Chorus, Marshall, Peavey…) pohjalta tehdyistä virtuaalivastineista. Soiton tallennuskin onnistuu USB-liitännän kautta, joskin vain 16 bittisenä ja 44,1 kilohertsin näytetaajuudella, mistä pieni miinus. Mikäli ruuvattua soundia ei ole vielä tallentanut, vilkkuu vahvistimessa preset-paikan led-valo muistuttamassa asiasta. www.riffi.fi 4/2024 45 Positive Grid Spark Mini Mallintava kitaravahvistin • tukena Spark-sovellus • neljä ohjelmoitavaa preset-paikkaa (kaikkiaan 33 vahvistinmallia, 43 efektiä) • säädöt: preset-valitsin, guitar volume, music volume • kitaraja aux-tulot, kuulokelähtö/linjalähtö, USB-liitäntä, Bluetooth 5.0 • kaksi kahden tuuman kaiutinta sekä passiivisäteilijä • D-luokan päätevahvistin, teho 10 wattia • sisäinen ladattava akku (3 000 mAh) • soittoaikaa kahdeksan tuntia, latausaika kolme tuntia • mitat: 146,5 × 123 × 165 millimetriä • paino: 1,5 kilogrammaa • hinta: 239 € Lisätiedot: Musamaailma Puh
Modern-valinta puolestaan vie toiseen suuntaan ja siitä lähtee ”nykyvahvistimille” ominaisempi soundi ja nopeampi atakki. Perussignaalin muokkaus Ensimmäisen käyttökerran yhteydessä kannattaa hyödyntää Boss Katana-500:n erinomaista Cab Resonance -toimintoa. Se mittaa nuppiin liitetyn kaapin ominaisuudet noin 20 sekunnissa erilaisilla pörinöillä ja piippauksilla, ja optimoi tämän perusteella vahvistimen lähtösignaalin kyseiselle kaapille sopivaksi. 46-49 Boss_Sennheiser.indd 46 46-49 Boss_Sennheiser.indd 46 19.8.2024 17.54 19.8.2024 17.54. Prosessin jälkeen vahvistimen käytöstä saa vieläkin enemmän irti. Ihan alkuun voi muovata kolmella eri Pre Shape -käyrällä soundia johonkin tiettyyn genreen sopivaksi. Bossin suunnittelijat ovat kuitenkin pitäneet huolta, että etupaneelissa on riittävästi tilaa kaikille säätimille ja kytkimille. Eri toimintojen asettelu on myös looginen ja helposti hallittavissa. 46 www.riffi.fi 4/2024 K atana-500 Bass Head on 500-wattinen voimanpesä, mutta olemukseltaan kevyt ja kompakti. Vintage-vaihtoehto lisää sointiin putkivahvistimiin käsitteenä liitettävää ”lämpöä” ja se on myös transienttitoistoltaan hitaampi tai loivempi. Monet Boss-nupin etupaneelin toiminnoista sisältävät kolme eri vaihtoehtoa ja sen vuoksi Katanassa käytetään taustavalaistuja kytkimiä, joiden vihreä, punainen ja oranssi loiste ilmaisevat kulloistakin valintaa. Amp Feel -toiminto puolestaan vaikuttaa vahvistimen karaktääriin ja reagointiin. Automaattinen kalibrointi tunnistaa esimerkiksi alimman mahdollisen kaiuttimen toistaman taajuuden, ja osaa analysoida samalla ylätaajuuksien resonansseja ja valmistajan mukaan erinäisiä nimeämättömiä parametreja. Keskialueelta kuopalle ekvalisoidun lisäksi valikoimassa on erityisen kirkkaasti soiva ja toistoalueeltaan laajennetu versio. Jo yksinomaan perussignaalin muokkaukseen Katanavahvistimessa on runsaasti eri työkaluja. TEKSTI: MARTIN BERKA Boss Katana-500 Bass Head Boss Katana-500 Bass Head – bassovahvistimien aatelia Pari vuotta sitten julkistettujen Boss Katana -bassokombojen rinnalle Boss lisäsi kesän korvilla ammattiluokan bassonupin ja siihen sopivan kaiutinkaapin. Amp Feel on kuitenkin tarjolle annettu optio sellaista haluavalle, eikä sitä ole pakko käyttää – kytkimen väliasennossa vahvistin toimii neutraalisti ihan omana itsenään
Lisäkanavat tulevat käyttöön, kun Katanaan liitetään erillisenä varusteena myytävä GA-FC-jalkakytkinyksikkö (hinta-arvio noin 130 euroa), jolla voi vaihtaa kanavapaikkojen (ja etupaneelin asetuksien) välillä, sekä laittaa säröt ja efektit päälle tai pois. Ja tietystikin Blendille on sitten jälleen oma painokytkimensä, jolla voi valita miksataanko säröä ja puhdasta koko taajuuskaistalla vai esimerkiksi pelkästään bassotaajuuksilla. Sekin tulee huomioida, että Katana-500:n takapaneeliin voi liittää suoraan yhden ekspressiopedaalin, jolla voi joko säätää lennossa vahvistimen master volumea tai esimerkiksi wah-wahin toimintaa. Boss Tone Studio avaa käyttäjälle runsaasti enemmän säädettäviä parametreja ja efektejä. Bottom-suotimen rajataajuus on ylimmillään 200 hertsiä. Vaikka Compja Drive-osastoille tarjotaankin yhä ainoastaan eri kompressori/limitterija säröefektejä, kasvaa FXosaston valikoima laidasta laitaan. 46-49 Boss_Sennheiser.indd 47 46-49 Boss_Sennheiser.indd 47 19.8.2024 17.54 19.8.2024 17.54. Saako olla lisää mausteita. Ohjelmointi ja ohjattavuus Tap-napin selitys on, että kuorensa alla Katana-500 Bass Head tarjoaa runsaasti lisää eri efektejä, joihin pääsee käsiksi Boss Tone Studio -applikaation kautta. Bottom-säätö vastaa tavanomasta ylipäästö-suodinta (hi-pass) ja sillä voi siis rajata bassokaistan alareunan pois halutun taajuuden alapuolelta esimerkiksi esiintymislavan liiallisen resonoinnin tai esiintymistilan kuminan hillitsemiseksi. Normiliitäntöjen lisäksi takalaidassa on myös paikka erikseen hankittavalle Blue Tooth -vastaanottimelle, jonka avulla taustaraidat jammailulle voi lähettää vahvistimeen langattomasti vaikkapa puhelimesta tai tabletilta. Tällä osastolla säätimen toiminta riippuu valitusta efektistä. Ja nyt Tap-napillekin on käyttöä esimerkiksi delay-efekteissä. Vahvistettavan taajuusaluuen leveyteen pääsee myös käsiksi. Liitäntä tietokoneeseen hoidetaan USB:n kautta ja ohjelma toimii macOS:llä (11.x tai isompi) sekä Windowsilla (10 ja 11). Kompressorin perään sijoitettu Drive toimii samalla idealla, ja särötyypiksi voi valita overdriven, distortionin tai fuzzin. Soundia voi kuitenkin jalostaa vielä lisää omaksi kokonaisuudekseen erotetun prosessorilohkon toiminnoilla, joista ensimmäinen on yhdellä säätimellä operoitava kompressori. Siihen liittyvän Comp-kytkimen taakse on tehtaalla ladattu kaksi erilaista kompressoria ja yksi limitteri, joista käyttöönsä voi valita sopivimman. Choruksessa ja oktaaverissa lisätään tai vähennetään efektin voimakkuutta, kun taas touch-wah:n tapauksessa säädin vaikuttaa efektin cut-off-taajuuteen. Sopiva valinta pitää punnita puhtaasti kuulon ohjaamana, sillä instrumenttivahvistimien valmistajille melko tyypilliseen tapaan Boss ei kerro Hi Cut -suotimen vaikutuksista sen enempää taajuuden kuin suotimen jyrkkyydenkään suhteen. FX-osaston Tap-nappi ei toimi missään näistä efekteistä, mikä voi aluksi ihmetyttää, mutta siihenkin asiaan löytyy kuitenkin selitys ihan tuota pikaa. Sama perinteinen ”korva edellä” -metodi ohjaa myös edellä mainitun eq:n käyttöä. Tietokoneelle koodatut applikaatio-versiot voi ladata käyttöönsä Bossin verkkosivustolta, älylaitteeseen vastaavat saa Androidja iOS-versioina appikaupoista. Diskanttitoiston rajaus hoidetaan Hi Cut -painokytkimellä, jota painelemalla voi selata kolmen eri vaihtoehdon välillä. Katana-500 Bass Headistä lähtevä soundi on jo sellaisenaan erinomainen ja monipuolisesti muokattavissa edellä luetelluilla keinoilla. Applikaatiolla sujuu kätevästi soundien seikkaperäinen muokkaus sekä valmiiden ohjelmien hallinnointi. Ja siitä puhuen, ekspressiopedaalin toimintatapa määritellään sekin applikaatiossa, kuinkas muutenkaan… Boss Tone Studiossa mainitaan myös kolme kanavapaikkaa (Ch 1–3), vaikka itse vahvistinnupista löytyy säätimien lisäksi vain yksi ohjelmapaikka (Memory). Tone Studio -ohjelmassa on jokaiselle efektille runsaasti säätövaraa, jonka ansiosta soundia saa muokata mielin määrin makunsa mukaan. Sekä kompressorin että Driven säädin toimii enemmän/ vähemmän-periaatteella, mutta jälkimmäiseen on varattu vielä lisäsäätö Blend, jolla basson puhdasta signaalia ja säröä voi miksata keskenään. Katana-500:n efektien laatu on mielestäni erinomainen. Kolmantena on FX-osio, johon on tehtaalla ladattu kolme efektiä – chorus, touch-wah ja oktaaveri. www.riffi.fi 4/2024 47 Nelialueinen taajuuskorjain on vieläkin monipuolisempi kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää, koska kummankin keskialueen korjaimen vaikutustaajuuden voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta
Konstruktiona Katana Cabinet 112 Bass -kaappi vaikuttaa kaikin puolin laadukkaalta ja tukevalta. Virtuaalimikitys, USB ja Bluetooth Linjalähdöt XLR-liittimellä ovat jo pitkään olleet standardivarusteita bassovahvistimissa, mutta Boss Katana-500 Bass Head tarjoaa tähän vielä virtuaalikaapin ja virtuaalimikityksen pikanttina lisänä. Boss Katana Cabinet 112 Bass Vahvistimen kaveriksi valmistaja toimitti niin ikään kesän alussa julkistetun Katana Cabinet 112 Bass -kaiutinkaapin. Elementteinä kaapissa on yksi 12-tuumainen neodyymikaiutin sekä erillinen diskanttipilli. Tehdasasetuksena etupaneelin Line Out -kytkimen takana on kolme eri vaihtoehtoa: LIVE mallintaa lähimikitetyn kaapin soundia, REC siirtää virtuaalimikin hieman kaapista kauemmas, ja BLEND yhdistää näiden kahden mikrofonin signaalit. Katana-kaapin tukeva etukangas on kuosiltaan musta. Katana-500 bassonuppi tarjoaa rutkasti vastinetta hinnalleen, jo ennen kuin otetaan Tone Studio -applikaatiota edes mukaan laskuihin. Refleksi-periaatteella toimiva kotelo on päällystetty mustalla keinonahalla ja sen nurkat on suojattu paksuilla muovikulmilla. Kokonaisuudessa Bossin uusi bassostäkki on kompakti ja kevyt ammattitason voimapesä. Boss Tone Studiolla voi myös säätää omia Custom-asetuksia Line Out -kytkimen neljättä muistipaikkaa varten. Katana Cabinet 112 Bass -kaappi puolestaan on optimoitu soundiltaan ja tehonkestoltaan Katana-500-nupin kanssa käytettäväksi, ja jo yhdellä kaapilla soundi on hyvin iso ja maukas. Katana-500:n takapaneelista löytyy myös valmis paikka Bossin omalle Bluetooth-palikalle (lisävaruste), jolla voi syöttää mobiililaitteen ääntä bassovahvistimeen. Ohjelmassa on tämän Custom-vaihtoehdon tekoon mm. Studiotyöskentelyä ja isoja keikkoja ajatellen Katana-nupin täysin varusteltu DI-lähtö kaappija mikrofonimallinnuksineen on kuin piste iin päällä. Kotelon takapuolelta löytyvät Low/Highja On/Off-kytkimet tweeterille, sekä kaksi Speakon-jakkia – Input ja Link. Apilla voi kustomoida Katana-500-nupin aivan kokonaan omien tarpeiden mukaan ja tallentaa ennakkoon tehtyjä soundiasetuksia eri soittimia, bändejä tai keikkoja varten. u 46-49 Boss_Sennheiser.indd 48 46-49 Boss_Sennheiser.indd 48 19.8.2024 17.54 19.8.2024 17.54. eri mikrofoneja ja tarkkoja säätöjä mikrofonin kohdistusta ja etäisyyttä varten. SuorituskyBoss Katana-500 Bass Head Ohjelmoitava bassonuppi • D-luokan vahvistin, 500 W teho (4 ohmia) • yksi kanava plus yksi muistipaikka • GA-FC-jalkayksiköllä (lisävaruste) käytettävissä kolme muistipaikkaa • kolme Amp Feel -vaihtoehtoa (Vintage, Flat, Modern) • nelialueinen EQ (kummallekin keskialueen yksikölle kolme eri vaikutustaajuutta) • Pre-Shape (kolme vaihtoehtoa perussoundiksi) • erilliset bassoja diskantti-suotimet • yli 60 efektiä Boss Tone Studio -ohjelman kautta (Windows & Mac, Android, iOS) • kompressori-, säröja efektilohkot (kolme vaihtoehtoa per efekti) • Line Out (nelipykäläinen ohjelmoitava valintakytkin reititykselle) • Cab Resonance (optimoi vahvistimen toiminnan kaiutinkaapin mukaiseksi) • Padja Mute-kytkimet • sisäinen USB-äänikortti • Takapaneelin liitännät: Speakon-kaiutinliitäntä (2 kpl), Line Out (XLR) omilla Pre/Postja Ground Lift -kytkimillä, Phones/ Record Out (6,3 mm:n jakki), Expression Pedal (6,3 mm), GA-FC (6,3 mm), USB-portti (B), sekä paikka Bluetoothadapterille (lisävaruste) • paino 4 kg • katuhinta noin 880 € Boss Katana Cabinet 112 Bass • 250 W tehonkesto (500 W peak) • nimellinen impedanssi 8 ohmia • 12-tuumainen neodyymikaiutin sekä diskanttielementti • Low/Highja On/Off-kytkimet tweeterille • Speakon-liitinnät (Input, Link) • kantokahva • paino 16,5 kg • katuhinta noin 880 € Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi vyltään se myös istuu nyt kokeillun vahvistimen pariksi mitä parhaiten. 48 www.riffi.fi 4/2024 Vaihtoehtoisesti GA-FC-jakkiin voi liittää myös Bossin pienempiä jalkakytkimiä (FS-5, FS-6 tai FS-7), joilla pystyy vaihtamaan Memory-muistipaikan ja ”etupaneelisoundin” välillä, sekä laittamaan särön päälle tai pois. No eipä paljoakaan, mutta ilmaisella Boss Tone Studiolla niitä lisämahdollisuuksia sitten kumminkin saa. Mitä muuta tässä edes voisi toivoa, kun vahvistin kuulostaa erittäin terveeltä, laadukkaita muokkausmahdollisuuksia on tarjolla runsaasti, yhdeksän järkevää efektiä on laitettu mukaan, ja vahvistimen teho on enemmän kuin riittävä. Koska Cabinet 112 Bass on leveämpi kuin mitä sillä on korkeutta, kaapin kantokahva on sijoitettu toiselle sivuseinälle. USB-portti voi toimia myös audiotilassa, joka tekee Katana-nupista audio interfacen kahdella tulolla ja lähdöllä (pre tai post). Laadukas ammattilaite suvereenilla otteella Bossin uutuuskattaus basistille suorastaan huokuu laatua – kaikki tuntuu jämerältä ja toimintavarmalta
HD 620S:n johto on vaihdettavaa mallia ja äänilähteen päässä on tuttu yhdistelmäliitin: kaapelin kiinteäksi osaksi valettu pikkupistoke ja sen ylle kierteellä kiinnittyvä 6,3 mm plugi. Pidempikään sessio ei käy rasittavaksi, kun pääpannan pehmuke ja korvia ympäröivät tyynykkeet on päällystetty miellyttävällä keinonahalla ja jämäkän tuntuisen terässangan säätövaraakin on riittämiin. Omaa osuuttaan hiljaisessa tilassa laulavalle solistille eristävyyttä saattaa sitten olla paljomman kanssa, mutta hitusen kuulokkeita sivuun asettelemalla oma akustinenkin ääni ilmaantuu jälleen kuuluville. Nyörillä suljettava pehmeä kangaspussi kuuluu pakettiin ja sinetöi käytännöllisen kokonaisuuden. Laatu riittää myös tallennettavien raitojen kriittiseen tarkasteluun esimerkiksi mikin sijoituspaikkaa puntaroitaessa sekä talteen jo napattuja soundeja muokattaessa. Sennheiser HD 620S Suljetut dynaamiset stereokuulokkeet • elementin koko 38 mm • toistoalue 6 Hz – 30 kHz • äänenpaine 110 dB /1 V RMS • nimellinen impedanssi 150 . Kevyellä tatsilla soitetut rummutkin jäävät sopivasti vielä luurien ulkopuolelle, mutta yhtään lujempaa lyötäessä kannut kolisevat kyllä korvaan asti. • suoraa johtoa (1,8 m, vaihdettavissa) • paino 670 grammaa • hinta: 350 € Lisätiedot: Sennheiser • sennheiser-hearing.com 46-49 Boss_Sennheiser.indd 49 46-49 Boss_Sennheiser.indd 49 19.8.2024 17.54 19.8.2024 17.54. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon vaikutusta on kaiutinelementtien sijoittamisella hieman kenoon, mutta umpiluureille tyypillisen, suoraan korvaan tuuppaavan ja täyteen ahdetun tuntuisen kuulokuvan syntymisen Sennheiser on onnistunut estämään kokonaan – sointi on täsmällinen, avara ja kaikin puolin nautittava. Tässä menetetään kuitenkin merkittävä osa käyttömukavuudesta ja tällainen kikkailu sujuukin paremmin esimerkiksi niillä perinteisillä kuulokemalleilla, joissa ei ole korvan ympärille asettuvia pehmukerenkaita vaan yksinkertaisen tasaiset superlon-tyynyt. Äänenlaatu on erinomaista parempi, ja taustan rytmiikasta sekä harmoniasta saa selkeän ja luotettavan kuvan. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser HD 620S – kelpo valinta kotiin tai töihin Sennheiser jatkaa mallistonsa uudistamista yhtä lailla kotikuunteluun kuin työtehtäviinkin soveltuvilla HD 620S -kuulokkeilla. Rumpalille ja rumpalin kanssa samassa huoneessa soittaville jokin raskaammin eristetty kuulokemalli tai nappikuulokkeet ovat parempi ratkaisu. Siroudestaan huolimatta rakenne on riittävän jämäkkä reissuunkin otettavaksi. Studion puolella puuhattaessa ulkoisen äänen vaimennus on kyllin tehokasta vaikkapa sähkökitaraa soittaessa, jos samaan huoneeseen sijoitettu vahvistin ei nyt ole aivan tolkuttoman kovalla. Äänitteen lopullinen miksaaminen kuulokkeilla on aina haasteellista puuhaa, mutta tuskinpa onnistuminen HD 620S:n tapauksessa jäisi kuulokevalinnasta kiinni – niin tasapainoinen ja miellyttävän selkeä sointi näissä on. Salin puolella yleisölle ääntä miksaavalle taas HD 620S voi olla perusteltu valinta, sillä audiolaatu riittää yksittäisen kanavan tarkistuskuulostelun lisäksi myös vaikkapa moniraitaisen keikkatallenteen laadunvalvontaan. www.riffi.fi 4/2024 49 K yse on nimellisesti kotikuuntelijoille suunnatuista suljetuista hifi-kuulokkeista, mutta monet ominaisuudet ovat täysin relevantteja myös työnsä vuoksi luureja käyttäville. Samoin symbaalit, vaikka erityisesti ylätaajuuksia suodattuu merkittävästi pois. Ulkomaailmasta viis HD 620S:n äänieristävyys on niin hyvä, että näillä kuulokkeilla kotikuuntelija saa syventyä täydessä rauhassa valmiista musiikista nautiskeluun. Kotiäänityksissä ja työhuoneella HD 620S on kaikkinensa mitä mainioin kuuloke
••• Otelautanauhat ovat myös kuluvia osia. Nauhat ovat yleensä oikeilla paikoilla likimain kaikissa kitaroissa nykyään, mutta vanhoissa kitaroissa saattaa olla heittoja. Tästä pääsemmekin seuraavaan kuluvaan osaan eli satulaan. Hyvin tehdyssä satulassa on jokaiselle kielelle sopivan levyinen ura, joihin kielet uppoavat. Täysin vireiseksi ei mitään nauhallista kielisoitinta saa, mutta sopivaan epävireeseen kyllä. ••• Hienovireellä säädellään sitä, miten vireisiä painetut sävelet ovat verrattuna vapaisiin kieliin. Tämän voi nähdä helposti kielten vaihdon yhteydessä. tumpuilla kielillä, onhan niissä omanlainen sointinsa, mutta useimmiten vanhojen kielien ääni on tylsä ja sävytön. Lähtökohtaisesti kaulan on oltava miltei suora, pienen pieni kaari on hyvä. Ajan mittaan kieli tekee uraa niiden pintaan. Sääntö numero yksi: nylonkielisiin kitaroihin ei saa laittaa teräskieliä. Pidä huolta soittimestasi 50-55 Finale 424.indd 50 50-55 Finale 424.indd 50 20.8.2024 16.14 20.8.2024 16.14. Pienellä huollolla moni niistä herää henkiin. ••• Ensimmäinen ja helposti itse tehtävä homma on katsoa kieliä ja muistella, koska ne on viimeksi vaihdettu. Voit opetella katsomaan kaulan suoruutta jommastakummasta päästä kaulaa. Kaularaudalla säädetään kaulan suoruutta, ei kielten korkeutta, vaikka siihenkin sillä on pieni vaikutus. Vaihda siis kielet tarpeen vaatiessa, ja valitse soittimeesi oikeanlaiset kielet. Perinteinen pikakoe auttaa arvioimaan lähtötilannetta: testaa soiko kitarasi kieli 12:lta nauhalta painettuna yhtä sävelpuhtaasti kuin vapaana. Lopuksi hinkkausta nihkeällä rätillä, ja otelautaöljy päälle. Toinen tapa on kokeilla, kuinka paljon kahdeksannen nauhan yläpinnan ja kielen alapinnan väliin jää tilaa, kun painat kielen kiinni ensimmäiseen ja viimeiseen nauhaan. Kielten väri muuttuu usein tummaksi ajan, hien ja rasvan vaikutuksesta. Kielipunokset menevät liasta tukkoon ja kielen värähtely muuttuu, minkä myötä myös ääni vaimenee. Toinen yleinen satulaongelma on särinä. Toki joskus voi olla ihan kiva äänittää akustista kitaraa ns. Kaularautaa säätäessä pitää olla kärsivällinen ja tehdä pieniä liikkeitä, eikä koskaan käyttää voimaa. Kuluneet nauhat voidaan hioa taas pyöreiksi. Mikrokuituliina on hyvä apu. Jos vapaata kieltä soitettaessa kuuluu särinää, satulaura on joko liian leveä tai liian syvä. Eli kitaraa virittäessä kieli ei tahdo kulkea uraa pitkin vaan jumiutuu ja liikkuu nytkähdellen. Nihkeänkostea liina voi joskus riittää. Riippuu tietysti lakasta, mitä kaikkea se kestää, mutta soitin ei ehkä ole paras mahdollinen kokeilualusta. Sääntö numero kaksi: soittimesi on aikanaan rakennettu soimaan tietyn paksuisilla kielillä, ja myös säädetty niiden mukaan. V erstaani pöydälle tuodaan kaikenlaisia soittimia monenlaisessa kunnossa. Tässäkin asiassa on paras kääntyä soitinkaupan puoleen, ja kysyä oikeat aineet. Huoltaminen lisää paitsi soittimen käyttöikää, myös ennen kaikkea käyttömukavuutta. Tutkitaan hieman lähemmin soittimen kuluvia osia, ja merkkejä huollon tarpeesta. Hienovire täytyy tehdä kielikohtaisesti, sillä kielen paksuus ja punoksen määrä vaikuttavat siihen. Urat kuluvat syvemmiksi ajan mittaan, kun kielet painavat ja hiovat niitä. Nauhojen vaihto tulee vastaan sitten, kun niissä ei ole enää riittävästi korkeutta hioa tai jos otelauta tai kaula on tehnyt mutkia tai hyppyreitä. Lakkapinnan liat lähtevät usein niille tarkoitetuilla aineilla, joita soitinkaupat myyvät. Mikään kodin puhdistusaine ei toimi, ja voi jopa vaurioittaa lakkaa. Täysin suora tai taaksepäin kaareva kaula aiheuttaa räminää, ja liikaa eteenpäin kaarella oleva kaula on raskassoittoinen. Se pitää huolen, että kielet kulkevat tasaisin välein otelaudalla, ja että ne ovat sopivalla korkeudella ensimmäisillä nauhoilla. Jos vastaus on ”kyllä soi”, voidaan siirtyä seuraavaan kohtaan. Satuloita tehdään muovista, puusta, luusta tai vaikka grafiititista. Tällöin virittäminen on hankalaa, ja jos soittaja tykkää ”bendailla”, niin tämä sekoittaa vireen lopullisesti. Kaikki ne soittimet, joissa on säädettävä kaularauta, saadaan yleensä pysymään suorina vuodenajasta riippumatta. ••• Soittimen puhdistus on aihe, johon aika usein kysytään vinkkejä. Tarkoitan sitä, että vaikka voit kokeilla esimerkiksi teräskieliseesi eri materiaaleista valmistettuja kieliä (pronssi, nikkeli, fosforipronssi, titaani) niiden paksuuden kanssa on kuitenkin tarkempaa, jotta ne mahtuvat satulan ja tallan uriin juuri sopivasti. 50 www.riffi.fi 4/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Ei kuitenkaan kannata odottaa siihen asti, kunnes jokin hajoaa, vaan tehdä mieluummin säännöllistä puunausta soittimelle itse – tai toimittamalla se alan ammattilaisen huollettavaksi. Noin käyntikortin verran rakoa on hyvä, pankkikortti on jo liikaa. Satulan urasyvyys vaikuttaa ensimmäisten nauhojen vireisyyteen. Otelauta kerää itseensä kaikenlaista moskaa soiton myötä, joten sitä voi kevyesti poistaa rapsuttelemalla esimerkiksi vanhalla kelakortilla. Hyvin säädettyä soitinta on kiva soittaa, ja on se myös paljon helpompaa. Sen jälkeen ratkaisua vireeseen on haettava tallan suunnalta. Voi olla, että satula täytyy vaihtaa. ••• Satula on kaulan otelaudan päässä, siellä virityskoneistojen puolella. Vaikka ruostumattomasta teräksestä tehdyt nauhat ovat saaneet suosiota, suurin osa kitaroista ja bassoista on nauhoitettu paljon pehmeämmällä metalliseoksella. ••• Kaulan säädöt muuttuvat vuoden aikana kosteuden ja lämpötilan vaihtelun vuoksi. Nauhojen kulumajäljistä voi päätellä jopa yleisimmät soinnut, joita kyseisellä soittimella on soitettu. Yksi yleinen ja ärsyttävä ongelma, mistä tietää huollon olevan tarpeen, on satulan naksuminen. Mikäli vastaus on kielteinen, aletaan tutkia syitä ja vaihtoehtoja ongelman ratkaisuksi
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio • 12" koaksiaalikaiutin • kokonaisteho 1000 W • kolmikanavainen mikseri QPro Audio QM12 Aktiivimonitori DSP:llä 875 € sis. 30 – 45 – 80 m 2 Kiertueharjoituksiin, bänditreeneihin, äänityksiin, kuvauksiin, miksauksiin, masterointiin… Ammattitaitoinen henkilökunta apunasi! Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. helmikuuta 2024 20.26.33 Monikäyttöisiä tuotantoja studiotiloja Helsingin Viikissä. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi 4/2024 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 5 25 75 95 100 Riffi 2024-01 näytön paikka Audient ORIA maanantai 5. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. alv 50-55 Finale 424.indd 51 50-55 Finale 424.indd 51 20.8.2024 16.14 20.8.2024 16.14
Elämä on valintoja, enkä ole itse innostunut tuon tyyppisiin soundientuottamismaailmoihin ja musiikkikulttuuriin uppoutumaan, koska sellainen vie valtavasti aikaa, ja usein siellä myös yleisö toivoo näkevänsä nuorempia naamoja kuin tällaisen 58-vuotiaan jazzkitaristin. Jazzbändin 50 minuutin setti on yleensä improvisoituine sooloineen viiden kappaleen mittainen. On myös tärkeää hahmottaa oma rooli ja funktio keikalla – toiminko bändin liiderinä, kenties artistin siipimiehenä vai soitanko bändin rivijäsenenä. Jazzkeikoilla suositaan usein farkkuja ja värikkäitä paitoja – maailmalla tämä puetaan usein muotoon ”black jeans and nice shirt ”. Ajoittain mukaan täytyy ottaa akustisia kitaroita, ja niille minulla on sitten oma pedalboard. ••• Kalusto on tärkeä aihe sekin, ja pitää tietysti miettiä millä kitaralla ja vahvistimella vedetään. Kaksi settiä on 10 biisiä ja yksi varalle encoreksi. Olen huomannut, että usein ensimmäinen biisi kannattaa valita sellaiseksi, että siinä on mukava lämmitellä sormia ja saada bändi sinuiksi keikan ja muusikoiden kesken. 11 biisiä on siis hyväksi havaittu standardimäärä. Ei liian nopeaa ja koukkuista tai harmonisesti vaativaa. Jos aikaa on riittävästi, pyrin harjoittelemaan koko ohjelmiston ulkoa, koska nuottien lukuun käytetty energia on aina pois kanssamuusikoiden kuuntelusta ja yleisön kanssa kommunikoinnista. Jos soitetaan omia sävellyksiäni, mietin aika tarkkaan kappaleet ja niiden järjestyksen, jotta draaman kaari saadaan kohdilleen. Jos lähdetään palkkasoturina soittamaan artistin taustalle, tai kyseessä on TV, on syytä kysyä selkeät ohjeet toimeksiannon edustajalta. Kun free lance -muusikkona saan pyynnön lähteä keikalle, kyselen usein edellä mainittuja asioita aika tarkkaan, jotta osaan ryhtyä valmistautumaan ••• Ensimmäinen iso kokonaisuus on ohjelmisto. Alkusyksyn terveisin, Kari Antila Oikeat eväät mukaan T ällä kerralla aiheena on valmistautuminen keikalle lähtöön. laitteiston ylläpidon vuoksi. Tämä vain on kylmä totuus. Tässäpä pieni kurkistus keikalle valmistautumisen maailmaan. ••• Oma osa valmistautumisessa on myös pukeutuminen, ja keikan speksejä tiedustellessa pitääkin miettiä ja selvittää tarkoin, minkälaista asustusta tarvitaan. Vähän rennompi ote ja monenlaiset kuteet ovat ok, kunhan ne näyttävät tyylikkäiltä ja sopivat kantajalleen. Digitechin Whammy DT efekteihin ja Bossin ES5 -reititin puhtaamman analogisen signaaliketjun aikaansaamiseksi. Toisaalta soitan kyllä mielelläni monenlaisia afroamerikkalaiseen musiikkiin liittyviä keikkoja, kuten etnojazzia, fuusiota, bluesia, soulia ja roots-henkistä menoa, jos tilanne näihin tarjoutuu. 52 www.riffi.fi 4/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a na laudassa on Klon Centaur -tyyppinen pedaali ja sen perässä Strymonin Timeline tai MXR:n Carbon Copy -delay. Lisäksi lappujen tuijottelu näyttää hieman typerältä visuaalisesti. Yleensä myös harjoittelen kappaleiden sooloharmonioita äänitellen itseäni Logic Pro -ohjelmalla referenssiksi. Loppuun valitsen usein vähän nopeamman/intensiivisen kappaleen, jolla encore ja aplodit tippuvat yleisöltä. Suuri aikaa vievä alue on myös promovalokuvien ja biografioiden valmistelu digitaaliseen jakeluun, sekä monenlaiset somepromootiot ja postaukset, joita ammattilaisilta nykyään edellytetään enenevissä määrin. Noilla old school -tyyppisillä keikoilla pärjää useimmiten putkivahvistimilla ja pedaaleilla, joita minulla on kertynyt paljon varastoon. Tärkeää on myös tietää, jos kysymyksessä on esimerkiksi festarilava, jossa kaikki yksityiskohdat yleensä kuuluvat yksityiskohtaisesti yleisölle. Yleensä omat jazzkeikkani soitan Marchio nen puoliakustisella ja DV Markin Little Jazz -vahvistimella, sekä pienellä ja yksinkertaisella pedalboardilla. Siitä sitten eteenpäin molli/duuribiisejä, sävellajeja, tahtilajeja ja tempoja vaihdellen siten, että ohjelma on mahdollisimman mielenkiintoinen ja vaihteleva. Nykyäänhän siellä maailmassa touhutaan vahvistinmallinnuksien, IR:ien ja korvamonitorien kanssa. Maailmalla varsinkin liikenneruuhkat ja parkkipaikan etsintä voivat viedä niin paljon aikaa, että keikkapaikalle lähdetään kolmekin tuntia normaalia aikaisemmin. Tilanne on luonnollisesti varsin erilainen, jos ollaan pienen kuppilan jamibändissä soittelemassa jazz-standardeja. Jos otan nuotit lavalle, käytän pääsääntöisesti ipadia, koska ilman papereita kaikki on helpompaa ja ipadissa on valmiina valo näytöllä. Silloin kaikki on harjoiteltava todella huolella. Keikkojahan on hirveän monenlaisia, ja riippuukin täysin musiikkityylistä ja esiintymispaikasta, miten kulloinkin valmistaudutaan. ••• Olen paljolti jättänyt tanssimusiikkiin ja päivän poppiin perustuvat keikat taakseni juuri mm. ••• Jos taas joku muu päättää ohjelmiston, niin toivon saavani kappaleet pdf:nä ja mielellään audioversiot biiseistä mahdollisimman ajoissa. Signaali kulkee vielä Strymonin Blue Sky Reverbin kautta ennen vahvistinta. Paljon tietysti jäi kertomatta, mutta jos näitä asioita pyörittelee ja valmistelee, ollaan jo pitkällä. Tarvittaessa otan mukaan isomman laudan, jossa on mm. Sooloboostiwww.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! 50-55 Finale 424.indd 52 50-55 Finale 424.indd 52 20.8.2024 16.14 20.8.2024 16.14. ForScore-appi on toiminut hyvin ja sivulta toiselle pääsen kätevästi IK Multimedian iRig BlueTurn -pedaalilla, joka toimii Bluetooth-yhteydellä. ••• Tärkeä on myös olla ajoissa ja aikataulussa keikkapaikalla, koska usein vastassa on jotain ennalta odottamatonta, joka voi viedä aikaa
It will surprise you. Riffi modul 1.indd 1 Riffi modul 1.indd 1 2024-03-28 14:33 2024-03-28 14:33 Vertaansa vailla olevaa suojaa Maailman parhaat kuljetuslaukut Suomessa räätälöidyllä sisustalla cccase.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A www.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! 50-55 Finale 424.indd 53 50-55 Finale 424.indd 53 20.8.2024 16.14 20.8.2024 16.14. www.riffi.fi 4/2024 53 www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Try one
”…että onnistuisko vähän sitä kattoo, muuten se on ihan hieno.” Alistuin, kyllähän julkaisu houkutti, pikkuisen ehkä pelottikin, koska biisissä oli omat demovokaalini, enkä ole vähääkään artisti – saati vokalisti. Voisko sitä biisiä nopeuttaa, kun toi meidän markkinointipomo oli kuunnellut sitä demokasettia vahingossa vähän nopeammalla sen dekillä ja se oli tykännyt siitä sillä nopeudella tosi paljon?” ”Minkä verran nopeammaksi?” ”No joku 10–15 biittii nopeammaks.” Siinäpä sitten stretchailin – tai siis kutistelin. Niinpä menin pajaan työstämään biisiä, koska jääkaapissani ei tuolloin ollut mitään, ei edes valoa. KUVA: VILLE JUURIKKALA T ein joskus vuosia, vuosia sitten biisin, jonka demon rykäisin kasaan todella nopeasti, senaikaisella Emulator IV -setilläni. Tämä on just hyvä näin! Biisin rakennemuutos, v8 50-55 Finale 424.indd 54 50-55 Finale 424.indd 54 20.8.2024 16.14 20.8.2024 16.14. ”No se olis tämä täällä terve. Ja ei kai sitä enkkutekstiä nyt kukaan sillee kuuntele?” ••• Rakenneversio v8 oli valmis iltamyöhällä. Siis tasan tuo, ei muuta. ”Muistatteks sen demon, johon olitte tyytyväisiä, ennenku aloitte antamaan palautetta?” ”Joo.” ”Se on se millä mennään.” ”Meinaat, että nyt riitti?” Riitti todellakin: painoin punaista enkä sen jälkeen vastannut yhteenkään firmasta tulevaan puheluun, en myöskään tuotantopäällikön puheluihin (siis enää koskaan) ja yritin aktiivisesti unohtaa kaiken biisistä. 54 www.riffi.fi 4/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kurkkuakin aristi hieman, koska olin ähissyt lauluja editoidessani (yritän päästä tavasta eroon edelleen). ”Voisko A-osat puolittaa. ”No se on tämä täällä terve, onko hetki aikaa. Niska juili, eikä Burana tehonnut sekuntiakaan. Sen ajatuksen rinnalla pikku rakenne-entraus ei vaikuttanut suurelta huolelta. Yöllä nousi kuume ja vapisin kuin horkassa, välillä hikoillen kuin Lahden Kiekko-Reipas krapulassa. Nukahdin niille sijoilleni sohvalle ja heräsin aamulla kännykkäni pirinään niska täysin jumissa. Tämä asiakas piti alkuperäisestä demosta eikä halunnut mitään muutoksia. Ne tuntuu nyt jotenkin pitkiltä, kun biisillä on mittaa kuitenkin se neljä ja kakstoista. Katsotaan aamulla vielä uudestaan, oli ajatukseni. Tää meidän yks neiti tosta aulasta oli kuunnellut sitä ja entisenä musiikkilukiolaisena sille tuli semmoinen idea ja meidän mielestä se oli tosi hyvä ajatus. ••• Biisi päätyi levy-yhtiöön, joiden mielestä se oli just nappi ja nice, ja välittömästi firman porukka alkoi yytsiä, josko siitä saisi jonkin julkaisun nopsaan. Hei. Hei, tässä on nyt ongelma, kun tämä ei oikein toimi enää tää biisi. Kurkku kipeytyi entisestään, koska olin joutunut kiljumaan muutaman stemman uusiksi. Mutta nyt rikon reilun neljännesvuosidan kestäneen hiljaisuuden biisin suhteen: oma versioni menee piakkoin käyttöön, onneksi oikean laulajan äänellä. Tota. Siitä biisistä, hei, kun siinä ei ole parin tyypin mielestä kertsiä eikä oikein rakennetta…” Sanottakoon tähän väliin, että biisissä oli A-B-A-Brakenne. Kyseinen peliliike oli kallis virhe workflown suhteen, mutta se opetti uusia metkuja. Leikkasin alkuperäisestä jokaisen lainin loput, jotta hännät eivät paljastaisi jekkua, ja yön pimentyessä uusi 140 bpm versio oli valmis. ••• ”No se on tämä täällä terve, huomenta! Ootko pahassa paikassa?” ”Sohvalla.” ”Eli oot, mutta oota, yks nopea: mitäs jos kertsin sointukulku oliskin nouseva, että siihen tulis semmoinen kurottava ja eteenpäin pyrkivä tunnelma. Oletin, että biisiä aiemmin kuulemattomalle jekut eivät paljastuisi, vaikka itse en aivan ollut sinut tuon nopeamman version kanssa. Juuri ennen levy-yhtiösetien kotiinlähtöaikaa sain version tehdyksi laulettuani lopuksi pari riviä kokonaan uusiksi. Mikserikin oli silloin vielä jäljellä, joten tämä tapahtui ennen vuotta 2000, jolloin heivasin Yamaha 02r:t ja 03d:t ja siirryin in-the-box-metodiin. Aamulla oli selvää, että kunto ei enää salli edes istumista, hyvä että kuulin puhelimen edes soivan, pääni tukkeutuessa limasta. Sain äherrettyä kipaleen loppukoukun siihen jamaan, että sitä pystyi muitta mutkitta pitämään kertosäkeenä. Kiikutin taas kasetin kuultavaksi, eikä mennyt kotiinpääsyn jälkeen kauaakaan, kun se sieltä soitti jälleen. Että mitähän sille nyt sitten keksisi?” Nuhaisena niiskutin itsekseni ja minuun meni vittupää. Meni viikko ja tuotantopäällikkö soitti. Taas kerran: Näitä mitään tarvi komiteoida, idiootit sitä hommaa harrastaa. Ehditkö miten äkkiä tän hoitaa?” Ja eikun pajaan. Ja juuri, kun olin vetämässä biisiä DAT-nauhalle, kännykkä soi uudestaan… ••• ”Joo tämä täällä taas terve
At Your Feet. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. NYT. Kuljetuskotelot p. aikakoodigeneraattori 60 Years of Analog Tone. on oikea foorumi nostaa asia esiin. marraskuuta 2023 11.16.24 Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: A20 TX lähetin, kaapeli ja hihnaklipsi Astral Wireless Guitar System 32-bit ?oat, 48 kHz tallennin 64 GB tallennustila, 80 tuntia pariston kesto 12 tuntia sis. www.riffi.fi 4/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 23. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. lokakuuta 2024. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 50-55 Finale 424.indd 55 50-55 Finale 424.indd 55 19.8.2024 16.40 19.8.2024 16.40