TOKELA: ”Kaikki Stratossa huutaa käytännöllisyyttä!” VIRGIL DONATI: N ro 5 -2 16 H in ta 10 ,1 E ”Hyvät soundit ei ole oikeastaan mikään uutinen. Pitää olla jokin ärsyke, että se herättää tunteita.” ”Monimutkainen on kaunista” HIILI HIILESMAA: 01 Kansi516.indd 1 4.10.2016 10.09
Miten teen biittejä. Konemusa musiikkiopetuksessa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 70 softakontrolleria 12 äänikorttimerkkiä 55 äänitysratkaisua Kysy koulutusaikatauluja paikalliselta kauppiaaltasi tai tsekkaa omat aikataulumme netistä! Äänentoistoa uima-altaalta festarilavalle Ääntä videoon. Keikka talteen suoraan mikseristä. Miten rakennan lavan bändi-iltamissa. Digivai analogimikseri. TIETOA 02-03 Ilmoitukset.indd 2 4.10.2016 10.11. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Millaisella kotistudiolla levylle. Miten vältän kiertoa
s t u d i o t e c . f i , w w w. Malliston lisävarusteisiin kuuluu luonnollisesti telineet kaasujousilla ja ilman sekä suojahuput . Tehokas 1500W D-luokan vahvistin ja patentoitu Differential Drive® elementtiteknologia tarjoavat lyömättömän tehon ja painon hyöty suhteen. Mallisto: • PRX812W 12” tuumainen monikäyttökaiutin 52 20k Hz • PRX815W 15” tuumainen monilkäyttökaiutin 50 20k Hz • PRX825W 2x15” 2-tie PA-kaiutin 46 18k Hz • PRX835W 15” 3-tie PA-kaiutin 41 20k Hz • PRX815XLFW 15” sub 36 98 Hz • PRX818XLFW 18” sub 30 103 Hz Täysin kelluva kapseli takaa ylivoimaisen iskunvaimen nuksen. 02-03 Ilmoitukset.indd 3 4.10.2016 10.12. Tukeva vanerinen kotelorakenne on päällystetty kestävällä DuraFlex pinnoitteella ja elementtejä suojaa tanakka metallinen etu verkko. S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Vaadi kokeiltavaksi asian tuntevalla AKGkauppiaallasi!. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . 24karaatin kultaus suojaa kapselia vuosiksi eteenpäin ja markkinoiden tarkin superherttasuunta kuvio eliminoi kiertoa tehokkaasti & estää vuotoäänien kuulumisen huonotapaisesti. Monipuoliset liitännät tekevät PRX800 sarjasta todellisen työhevosen bändeille, DJ ja ren talkäyttöön. Kaiuttimen universaalin virtalähteen etuna on vakaa toiminta sähköverkon jännitevaihteluista huolimatta. Lan gattomasti ohjattava DSP prosessori mahdollistaa helpon ja joustavan järjestelmäohjauksen ja virityksen ilmaisella PRX Connect appsilla. f i AKG C7 Studiotason käsimikrofoni haastavimpiin lavaolosuhteisiin JBL PRX800 Tehokas äänijärjestelmä langattomalla WIFI ohjauksella J BL PRX800 sarja on hintaluokkansa edistynein kaiutinmallisto
Mikrofonin enempi vähempi perinteiseen pohjautuva konstruktio saattaa uudessa versiossa olla myös himpun verran luotettavampi eikä niin altis vikaantumaan kuin edeltäjässään. Shure KSM8 (Riffi 2/2016) lukeutuu niihin harvinaisuuksiin, joissa täysin uudenlainen konstruktio ja poikkeuksellisen korkea audiolaatu paiskaavat kättä. Kondensaattorimalleissa taas kohinattomuus on yksi oleellinen ongelmattomuuden eli hyvyyden muoto. Silloin joku oman työpajansa ylläpitäjä voi kenties hankkia mikrofonin, jollaiseen hänellä ei aiemmin ollut varaa. T änä vuonna on ollut ilo raportoida jo useammastakin positiivisesta mikrofoniuutuudesta. Ykkösnumerossa käsitelty Sontronics puolestaan tarjoaa persoonallisia, mutta edullisia spesiaalimalleja erikoistarkoituksiin. 4 www.riffi.fi 5/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Säväreiden magnitudi ei mittaa laatua V oisi kuvitella, että dynaaminen mikrofoni on audiolaitehistorian tässä vaiheessa jo sen verran vanha keksintö, että tarinan olennaisimmat käänteet olisi kerrottu ja eri hahmot sivuhenkilöitä myöten kuvattu aina tylsistyttävyyden tuolle puolen asti. Ensinnäkin materiaalien kehittyminen ja uudenlaiset valmistusmenetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Pedaaleista poiketen mikrofonin hyvyys nimittäin perustuu todella harvoin siihen, että sen oma soundi olisi jotenkin henkeäsalpaavan upea. Vaikka äänittäjä kalustaisikin pakkiaan aktiivisesti, niin se ei tarkoita, että ne aiemmin hankitut mikrofonit pitäisi heivata mäkeen. Mikäs sen mukavampaa. Jos uusi malli vähentää valmistamiseen liittyvää käsityön osuutta, saadaan yleensä kustannussäästöjä ja monesti myös tasalaatuisempia tuotteita. Samoin silloin, kun voidaan korvata kallista materiaalia edullisemmalla, tai löydetään helposti valmistusvaiheessa pilalle menevän materiaalin tilalle jokin helpommin käsiteltävä raaka-aine. Ja lisää on tulossa joulukuussa, jolloin julkaisemme AKG:n uuden solistimikrofonin testin. Tämäkin on järkeenkäypä arvo ja koituu omistajalle säästöksi pitkällä aikavälillä. Se ei vääristä ääntä, ei ole herkkä kierrolle, ei säröydy helposti, sen kautta kuuluvat vuotoäänet eivät ole ikävästi värittyneitä, eivätkä mekaaniset käsittelyäänet johdu runkoa myöten kapseliin ja sitä kautta vahvistettaviksi. Mikrofoni on mikrofoni, eikä mikään kitarapedaali… Ja vaikka edellinen olikin kevyt heitto sitä oikeaa soundia herkeämättä loputtomiin etsiville kitaristeille – jollaiseksi itsenikin luokittelen – niin siinä piilee silti viisauden siemen. 2016 taitaakin olla erinomainen mikrofonivuosi. Tässä lehdessä vuorossa on Electro-Voice keskihintaisine ammattilaismalleineen. Ainakin teoriassa. Miksi näin ei sitten kumminkaan ole. U usi mikrofoni ei myöskään mitätöi vanhoja koeteltuja ja hyviksi havaittuja malleja. T ulos saattaa ilahduttaa monella tavalla. Pääosin mallistojen uudistaminen pohjautuu kustannuspaineisiin ja kilpailuun – se menestyy, jolla on paras hinnan ja laadun balanssi. Kyllä niille on useimmiten jatkossakin käyttöä. Lisäksi ymmärrys akustiikasta ja kuulon toiminnasta lisääntyy kaiken aikaa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@brightgroup.fi 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 5.10.2016 15.44. Kun nuo pannaan yhteen, saadaan kokoon kelpo ainekset yhä uusien mikrofonimallistojen suunnitteluun. Pohjimmainen syy mikrofonen kehittämiseen ei siis välttämättä ole kokonaan uuden soundin etsiminen tai täysin mullistavan teknologian soveltaminen, vaikka sellaistakin kyllä tapahtuu. Pääsääntöisesti mikrofonin hyvyys perustuu siihen, että sen kanssa ei ilmene ongelmia. Tuollaisessa tilanteessa kehitys ei välttämättä tuota uuden malliston myötä aiempaa parempaa audiolaatua, mutta sekin on voitto, jos sama audiolaatu saadaan aikaan oleellisesti edullisemmin, ja säästö siirtyy oikeasti myös kuluttajahintoihin
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Valinta on tehtävä kuuntelemalla eikä sen perusteella että on etukäteen päättänyt jotain.” Täysin uudenlaista pianorealismia UUTUUS! Nord Piano 3:n uudet ominaisuudet ovat kuin suo raan ammattipianistin toiveunista. Irtonumeron hinta on 10,10 e . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Kolmas Nord Piano toden sanoo!!! UUTUUSOMINAISUUKSIA • 88 kosketinta kolmen liiketunnistimen teknologialla • Parannettu kosketinpainotus • Virtual Hammer Action -tek nologia – loistava soittotuntuma • Havainnollinen OLED-näyttö • 1 GB muistia Nord Piano -kirjastolle • 256 MB Nord Sample -kirjastolle Lisätietoja ja ääninäytteitä löydät Nordin sivuilta: www.nordkeyboards.com/piano3 NP3_Riffi_02_Layout 1 28.9.2016 15.00 Sivu 1 06-07 Sisältö.indd 6 5.10.2016 15.57. Kolmen liiketunnistimen rakenne sekä uu si Virtual Hammer Action -tek nologia saavat kosketti miston tuntumaan niin aidolta, ettei eroa hyvään ?yy gelitatsiin käytännössä enää ole. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. • Näin syntyvät biisit ja levyt, kun Virgil Donati on puikoissa • George Massenburg – kaiuilla luodaan mielikuvia • Millaista on työ musikaalibändin liiderinä. Vaikka NP3 sisältääkin monenlai sia pienempiä herkkuja, on pääpaino kahdes sa tärkeimmässä asiassa eli kosket ti mis tossa ja piano soundeissa. 6 www.riffi.fi 5/2016 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut ja jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset osoitteesta www.riffi.fi. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Ja koska maailman parhaina tun ne tut Nordin pianosoundit ovat melkoisia datajättiläisiä, on käyt tö muis tin tup laus parasta mitä pianisti voi Nordiltaan toivoa. – Jussi Vahvaselkä kertoo • Volume / Tone = Time / Groove – tältä se kuulostaa Kannen kuva: Alex Solca 14 8 26 36 40 46 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Hiili Hiilesmaa 14 Marillion – progea ja joukkorahoitushommia 18 Virgil Donati – monimutkainen on kaunista! 22 Radiopuhelimet – niukkuuden runsautta 26 George Massenburg – anna musiikin hengittää! 32 Rock of Ages – takatukkarokin paluu! 34 F-Pro – audiota ja valoa ammattilaisille LUKUPALAT 58 Volume / Tone = Time / Groove – dynamiikka vaikuttaa kaikkeen… SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat – Tokela – Stratossa kaikki huutaa käytännöllisyyttä 48 Oma unelma todeksi – Göran Asplund toteutti toiveidensa kitaran kahdella kannella KÄYTTÖTESTIT 40 Torpedo Live – jättipakkaus virtuaalista kitarakalustoa 42 Keeley Compressor Pro – studiokompressorin ominaisuudet pedaalissa 44 Greg Howe’s Lick Box – voimauttava kitaratehostin 46 Epiphone Masterbilt Zenith & Zenith Classic – orkesterikitaroita kokopuukannella 50 Korg Stageman 80 – kompakti kokonaisratkaisu trubaduureille 52 JBL Eon One – PA trubakeikoille ja messuhommiin 54 Electro-Voice ND44, ND46 ja ND68 – instrumenttimikrofonien nykypolvi 56 AKG K872 – omassa rauhassa GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Miksi kuuntelemme musiikkia 64 Aamukahvilla – Jouko Harjunpää, bassomies 66 Alangon päiväkirja – Ohut siivutus lisensoinnista YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Toni Härkönen Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Tommi E. 21. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Vaikka NP3 sisältääkin monenlai sia pienempiä herkkuja, on pääpaino kahdes sa tärkeimmässä asiassa eli kosket ti mis tossa ja piano soundeissa. Kolmen liiketunnistimen rakenne sekä uu si Virtual Hammer Action -tek nologia saavat kosketti miston tuntumaan niin aidolta, ettei eroa hyvään ?yy gelitatsiin käytännössä enää ole. Kolmas Nord Piano toden sanoo!!! UUTUUSOMINAISUUKSIA • 88 kosketinta kolmen liiketunnistimen teknologialla • Parannettu kosketinpainotus • Virtual Hammer Action -tek nologia – loistava soittotuntuma • Havainnollinen OLED-näyttö • 1 GB muistia Nord Piano -kirjastolle • 256 MB Nord Sample -kirjastolle Lisätietoja ja ääninäytteitä löydät Nordin sivuilta: www.nordkeyboards.com/piano3 NP3_Riffi_02_Layout 1 28.9.2016 15.00 Sivu 1 06-07 Sisältö.indd 7 5.10.2016 15.57. Ja koska maailman parhaina tun ne tut Nordin pianosoundit ovat melkoisia datajättiläisiä, on käyt tö muis tin tup laus parasta mitä pianisti voi Nordiltaan toivoa. Täysin uudenlaista pianorealismia UUTUUS! Nord Piano 3:n uudet ominaisuudet ovat kuin suo raan ammattipianistin toiveunista
08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 8 5.10.2016 12.43. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TONI HÄRKÖNEN Hiili HIILESMAA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Hän halusi olla artisti ja laulaa, ja korostan että erittäin mukava kaveri. Nythän mies on aivan ilmiselvä Falco look-a-like! Biisimateriaalia Roterfeldilla oli jo jopa valmiiksi tuotettuna. – Mä olin siinä sessiossa tuottaja numero kaksi ja ymmärsin oman roolini hyvinkin. Falco jäi kytemään. Ego on iso, ja tottunut määräilemään. Tämä etsi uutta tuottajaa yhden miehen projektille, nimeltään Roterfeld. Viha/rakkaus-suhde kasvoi sen verran isoihin lukemiin, että Hiilesmaan ties kuinka monennen bändin – Skreppersin – rundatessa Itävallassa, oli pakko käydä Falcon haudalla. Kun seuraavat kriteerit täyttyvät, alkaa rytisemään: ollaan yksin ja tehdään biisit itse ja ikää on jo jonkin verran. Tästä käänteestä oli kuitenkin hyötyä – noin oppimismielessä. Silloin mulle alkoi valjeta, että miehen musiikin tuntemuksen taso ei ehkä olekaan ihan parasta A-ryhmää. Palaneen käry alkoi tuntua nenässä. Totta kai, sehän on ihan normihommaa. Homma oli lievästi sanottuna tavallisuudesta poikkeavaa. Eipä skandinaavinen aksentti ainakaan Björkin levymyyntiä paljoa haitannut. – Aaron väitti, että sointuja on muutettu. – Noin kerran vuodessa tulee tyyppejä, joista aistii, että saattaa olla tulossa riskialtis sessio. Onneksi tahmeanlaisesti etenevissä sessioissa ei ollut enää viivästysakko-uhkaa päällä, sillä lennot oli kuitenkin varattu. Hiilesmaan tehtävänä oli ”raskauttaa” biisejä, jotka olivat jenkkituottajien jäljiltä turhan popahtavia. Tässä tapauksessa jo sopimusluonnoksessa määriteltiin, kuinka kalliita etuasteita pitää studiosta löytyä. Roterfeldille oli hyvin tärkeää, että laulu kuulostaa ”Kalifornialta”. Alkoi laulujen äänitys. Siinä oli esimerkiksi uhkasakko levyn viivästymisestä. Jotkut kappaleet olivat sen verran raakileita, että ne vaativat jopa uusia melodioita ja sointuja. Kappaleita oli pyöritelty aiemmin Jenkeissä Coldplayta tuottaneiden Berman Brothersien kanssa, mutta artisti ei ollut kuitenkaan tyytyväinen lopputulokseen; rokkaavampaa pitäisi olla. Mietin että Hipissä, (Hipstudiot, jossa sessiot tehtiin) kyllä on tarpeeksi hyvät kamat, ja jos ei riitä niin Finnvoxissa ainakin. Yhden yksittäisen sanan opetteluun saattoi mennä kaksikymmentä minuuttia. Hiili innostui tehtävästä. www.riffi.fi 5/2016 9 Roterfeld: Blood Diamond Romance, Premium Records 2011 Hiili Hiilesmaa oli osaltaan luomassa vuosituhannen vaihteessa tutuksi tullutta pohjoismaista ”melankolista metallisoundia”, jota kuultiin hyvin monella tuon ajan levyllä. ”Meinaako tää rahastaa?”. Näin hänessä ilmiselvän Falco-aspektin. Itse sopimuskaan ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan sähköpostiin tuli kuusisivuinen saksankielellä laadittu nivaska täynnä ”erikoismeininkiä”. Proggista ei kehitetä, siihen ei kasveta vaan halutaan istua valmiiseen pöytään. Ja jos inhoo jotain, niin parhaiten siitä pääsee eroon tekemällä sitä itse. Laitoin viestiä hänelle, että ”Mitä jos ajat kolarin ja levy viivästyy sen takia, niin ei ole ihan oikein, että mä maksan sakkoja”. – Falco (itävaltalainen edesmennyt pop-artisti, jota Hiilesmaa on coveroinut Itä-Saksa-yhtyeessään) on ollut mun perversio koko elämän. Valitettavasti usein he eivät ole pärjänneet porukassa, kun lahjat eivät ole riittäneet. Suomessa vielä viisitoista vuotta sitten pyrittiin täydelliseen amerikanenglantiin, josta huomautettiin levy-arvosteluja myöten. Joskus toimii se, että mitä eksoottisemmalta lausunta kuulostaa, sen parempi. Esituotannon valmistuttua Aaron Roterfeld saapui paikalle. – Sillä oli kuitenkin hyvä lauluääni ja se lausuntaongelma oli mun mielestä liioiteltu. Parin päivän jälkeen artisti tiedusteli, että voiko studiossa ottaa valokuvia. Jos näin kävisi, mä joutuisin maksamaan kaksikymmentäviisituhatta euroa sakkoa. No, kuunneltiin demot, joissa soinnutus oli sama kuin pohjissa. Siitä jäi angsti päälle. Sessiot alkoivat uusien pohjien esittelyllä. – Se kaivoi esiin jonkun lausumis-softan, jonka avulla sitä pystyi opettelemaan. Kävikö projektin hylkääminen missään vaiheessa mielessä. Artistilla ja Berman Brothersilla olivat menneet sukset ristiin jossain vaiheessa, minkä takia alkuperäisiä Protools-sessioita ei Amerikasta ollut saatavissa. Mulla on Falcoon viha/rakkaus-suhde, koska nuorena, kun mun mopo hajosi, yks naapurin kaveri soitti aina Rock Me Amadeus -biisiä silloin ikkuna auki. – Falcon diggailun myötä alkoi koko Itävalta-scene avautumaan. Näillä maarittelevilla ominaisuuksilla varustetut asiakkaat aiheuttavat usein aika paljon säätämistä lennoista ja hotelleista lähtien, laitteista puhumattakaan. Mutta nyt ei menty musa edellä vaan kaikki muu edellä. – Aaron kyseli valokuvia niistä. Syy innostukseen juontui jo lapsuudesta ja on miltei yhtä kummallinen kuin käsillä olevat sessiot. HIM oli ensimmäisiä tuon soundiestetiikan edustajia, ja juuri tätä soundia haettiin, kun Hiili sai yhteydenoton itävaltalaiselta managerilta. Sillä, vaikkei saisi rahaa tai musiikillista tyydytystä, niin luvassa on ainakin hitonmoinen oppitunti. – Ollaan siis tekemässä kuutta biisiä ja käteen lyödään kuusisivuinen sopimus. Sitten kun Aaron Rothenfeld otti itävaltalaisena tyyppinä yhteyttä (Roterfeld paljasti myöhemmin itse olleensa yhteyttä ottanut manageri), mä olin siitä ihan liekeissä. Kuten myös vuorovaikutus ja teamplay. Ainakin meidän porukoissa tuli kenkää, jos ei osannut skulaa tarpeeksi hyvin, Hiili nauraa ja jatkaa: – Rahaa löytyy tai on joku investori, pappa tai mamma… Eli ostetaan se valmis tuotanto. Seuraavaksi ”Jos rokkia tehdään, niin nopeasti hyvä tulee.” 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 9 5.10.2016 12.44. Mutta kun synnyinmaa on sama kuin entisellä Kalifor nian kuvernöörillä, Arnold Schwarzeneggerilla, ei homma ihan taittunut. Roterfeldilla ei ollut tässä vaiheessa vielä levy-yhtiötä. Mukaan pestattiin sessiokitaristiksi Hiilin luottomies Kalle Sundström, joka soitti myös bassot. – Mä olen aika hyvä sanomaan ei, paitsi jos pyydetään tuottamaan. Näinpä esituotanto alkoi biisien uudelleen sovittamisella. Haluaa olla pomo, mutta visio puuttuu. Normaalisti muusikoilta löytyy jotain bänditaustaa, mutta tällaiset tyypit eivät ole tottuneet tekemään ryhmätyötä. Mies oli myöntyväinen muutoksiin, mutta sopimuksen läpikäymiseen Hiili joutui palkkaamaan lakimiehen. Varsinkaan kun mentorina oli ralli-englantia puhuva suomalainen. Sopimus saatiin valmiiksi ja esituotanto alkoi. Ikävä kyllä hän ei itse lämmennyt asialle. Se on ollut kovaa valuuttaa. Hiilesmaa soitti rummut ja ohjelmoi koskettimet. Studioksi edellä mainittu helsinkiläinen Hip ja äänittäjäksi Juha Heininen. Mä käytän näitä keissejä opetusmateriaalina TAMK:ssä, jossa opetan tulevia tuottajia
Vuoden päästä levy julkaistiin. – Silloin joutu kaivaa työkalupakkia vähän syvemmältä ja ostaa pari uuttakin työkalua. Pahoittelin tietenkin ja totesin, että koskaan ei ole tällaista tuhkapilveä mun elinaikana ollut, että mä en voi tuottaa tätä tilannetta. Kuvaaja saatiin TaiK:ista. Koko Euroopan lentoliikenteen pysäyttänyt tuhkapilvi oli aiheuttanut lennon peruuntumisen ja mies tiedusteli loukkaantuneena, että miksi hylkäsit minut. Vaan kun Hiili avasi puhelimensa viikonlopun jälkeen, se olikin täynnä viestejä Aaronilta, että ”miksi et vastaa?”. Miehet eivät olleet ilmeisesti artistin silmään riittävän valokuvauksellisia, sillä jossain vaiheessa Hiili löysi itsensä kameran takaa kuvaamasta ja mukaan palkatut naiset, eli meikkaaja ja kuvaaja päätyivät kuvattaviksi keisarin vaatteisiin pukeutuneen artistin viereen nojatuolin käsinojille. – Jännite alkoi kasvaa koko ajan. Kalle myös”. Korostan, että hän on tosi hauska jätkä, nauroi paljon, ja sessiot eivät päättyneet mihinkään riitaan, mutta kyllä ton rupeaman jälkeen joutui vetämään vähän aikaa happea. Yhdessä ohjeessa tilattiin ”More drug-vibe”. Aaronin palattua kotiin, hänelle lähetettiin sitten yksi masteroitu biisi koekuunteluun. Samana vuonna ”Great New Life” -kappale päätyi The Twilight Saga: Breaking Dawn pt.1 -elokuvaan. Miksaus käynnistyi hyvin yhdessä Heinisen kanssa, ja Aaron lähti kotona käymään. – Artisti saapui paikalle, piti alkaa äänitykset, niin laitettiinkin lamppuja paikalle ja alettiin ottamaan lavastettuja soittokuvia. Masteroijaksi valittiin Chartmakersin Svante Forsbäck, niin masterointitaitojensa, mutta myös sosiaalisten kykyjensä johdosta. Jos rokkia tehdään, niin nopeasti hyvä tulee. Aaron oli jo täysissä meikeissä, kun hän kysyi meiltä, että ”Sopiskos, että tekin meikkaisitte. Kaikki oli varpaillaan, että mitä se keksii seuraavaksi. ”Ahaa…”, Hiili huokaa. Vuonna 2012 Roterfeld oli Itävallan Amadeus Austrian Music Awardseissa ehdolla hard & heavy -kategoriassa. Ja vielä Munkkiniemen nuorisotalolla. Tässä vaiheessa alkoi tuottajasta olla mehut lopussa, joten Juha Heininen hoiti loppumiksauksen. – Kun hän kerran joutui jäämään tänne, niin oltais nyt tehty jotain – vaikka lisää biisejä. Mulle ei selvinnyt ikinä millaisia pannufillejä se olis halunnut. Daniel Lioneye: King of Rock’n’roll, BMG 2011 Näin siis tehdään rokkia: Hiilesmaa saa puhelun HIM:in kavereilta kesken Saksan kiertueen, että ”Varaa Munkka, (Munkkiniemen nuorisotalon MD-studio) meillä on uusi bändi. Aaron nimittäin halusi osallistua siihenkin. Otin fillejä toisista otoista, mutta ei kelvannut. Palautteen perkaamisesta tuli hyvinkin työlästä, varsinkin kun ohjeet olivat hyvinkin summittaisia. 10 www.riffi.fi 5/2016 tiedusteltiinkin, josko löytyisi joku kuvaaja. Olihan meikkaaminen Hiilille tuttua hommaa, kun Skreppersissä meikki kuuluu asiaan. Takaisin tuli puolitoista sivua palautetta. Hoida 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 10 5.10.2016 12.44. Hän kuitenkin toteaa, että oli aika surrealistista, kun laulujen äänittämisen sijasta alettiinkin meikkaamaan ja kuvaamaan tiistai-aamupäivällä kello 11. Miksauksia lähetettiin Itävaltaan kommentoitavaksi. Irrotin sitten kasan sopivia erikseen, että valitse noista. Vaikka olen aika kauan tehnyt näitä hommia, niin tuossa sessiossa oli aika monta juttua, jota ei aikaisemmin eikä sen jälkeen ole tullut vastaan. – Se halusi vaihtaa pari rumpufilliä, mikä oli yllättävää, kun luulisi, että tommoset olis tullut aikaisemmin esille. – Kun muistelee esimerkiksi HIMin ekaa levyä, johon koko bändi saapui Migen äidin Ladalla; poltettiin tupakat ja aloitettiin hommat, ei siinä sen kummempaa. Blood Diamond Romancelta vuonna 2011 irroitettu ”Stop”single nousi Saksan klubilistalla sijalle 2, joka oli korkein Itävaltalaisen artistin saavuttama sijoitus kyseisellä listalla. Ne olivat sitten taas kuulemma liian samankaltaisia keskenään. Kyse ei siis ollut mistään reissumuistojen tallentamisesta, vaan kunnon fotosessioista. Jossain vaiheessa kirjallisen palautteen sijaan tulikin äänitiedosto, joka sisälsi kahdentoista minuutin monologin tajunnanvirtaa, jossa välillä soi miksaus taustalla ja ongelmakohtia kelattiin edestakaisin. Kun masterointi oli valmis, sulki Hiili puhelimen ja lähti viikonlopuksi Jyväskylään ja Aaron palasi kotiin. Yhteensä sessiot kestivät noin esituotantoineen neljä kuukautta. Svante Forsbäckin mukaan hänen oma ennätyksensä. ”No iliman muuta, tämä katsotaan loppuun”, vastasi joviaali tuottaja. Seuraavana päivänä studiolla soi ovikello: ”Hei, mä olen meikkaaja”
Yksi lauluraita tulee usein enemmän iholle, kuin tuplattu raita. ”Stressi ja epävarmuus tarttuu helposti ja pian aletaan epäillä kaikkea.” 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 11 5.10.2016 12.44. Jos tuplataan, niin soundi on tietysti isomman ja leveemmän kuuloinen. Tuumasta toimeen ja bändi suoraan lentokentältä studioon, joka oli varattu viideksi päiväksi. Mulla on semmonen fiilis rocklevyjen kanssa, että mitä enemmän on laitettu haisemaan, sitä enemmän usein tulee vastakaikua. Luotto oli kova ja se kannatti. – Iso kysymys oli, tuplataanko komppikitarat. Joskus sessioissa kitaristi on esimerkiksi soittanut jonkun soolon, joka on mun mielestä hyvä, mutta hän vaan epäilee ja oikein kaivamalla kaivaa sieltä jonkun ”väärän” jutun, joka pitää pakosti korjata. Bändillä oli Hiilen muistin mukaan jo sopimus BMG:n kanssa, vaikkei mitään ollut vielä olemassa, mistä Hiilesmaa nostaa hattua labelin A&R Asko Kalloselle. Se oli työtapa, mihin hän oli jo muutenkin tottunut työskennellessään Munkkiniemen nuorisotalon demostudiossa. Sen takia myös härskiys onnistui, kun levylle toteutettiin kaikki kielletyt perversiot mitä pääbändin kanssa ei voinut tehdä. Stressi ja epävarmuus tarttuu helposti ja pian aletaan epäillä kaikkea. Kokoonpano oli seuraava: Linde Lindström: kitara ja laulu, Mige: basso, Ville Valo: rummut ja Hiili: kiipparit ja ohjelmointi. Kaikki oli päivän selvää koko ajan. Koska oli päätetty että levyn teko ei saa viedä viikkoa enempää, saatiin Mika Jussila houkuteltua aikaisin aamulla masteroimaan. Jo se, että saadaan tehdä levy, on jo voitto sinänsä. Hiili muistelee sessiota ”superhauskana”. Kuka siitä ei voisi pitää. Jussila jätti kuulemma olutkorin juomatta. Daniel Lioneye kyöräsi studioon korin kaljaa ja jalluja kossupullot. Eli tosi nopeeta toimintaa. Albumi oli siis tervetullut breikki myös Hiilesmaalle. Yhdellä kitararaidalla esiin tulee enemmän yksi käsi, yksi ihminen, joka tuo enemmän koskettavuutta. – Koko jengi oli niin liekeissä kun sitä tehtiin. – Ja me tehdään koko juttu viidessä päivässä ja miksataan alasti. Omalta osaltaan valmis diili toi ”semmosta eroottista värinää sessioihin”. En ymmärrä miksi studiossa niin usein jarrutellaan. – Mentiinkin studioon vilvoittelemaan. Vika päivä jätettiin miksauksille. Sama juttu kuin laulussa. Linde ei ollut ikinä laulanut. Siinä pitää olla joku piikki lihassa, jotain tartuntapintaa. Viiden aikaan aamulla miksaus alkoi olla valmis. Kun albumin laittaa pyörimään, ensimmäiseksi naamalle hyökyy järjettömän iso, rasvaisen likainen kitara. Nopeasti tekeminen oli Hiilelle hyvin virkistävää. Mutta toisaalta tuplattuna soundi hiukan tasoittuu ja persoona ei tule samalla tavalla esille, kuin yhdellä kitaralla. Osa biiseistä oli valmiina ja viimeiset sävellykset, kaikki sanoitukset ja tietenkin äänitys ja miksaus tehtiin tuon viiden päivän aikana. Se on varmaan pelko siitä, että jengi ei ehkä tykkää tästä. Ja Valokin on vielä hyvä rumpali. Volat ja säröt täysille, ja aletaan äänittämään alasti. Saunominen toikin oman mausteensa levyn miksaukseen. – Olen aina tykännyt miksauksista, missä on joku epäkohta. Kaikenlaiset sattumuksethan kuuluu asiaan. Vaikka toiminta oli nopeaa, aina löytyy aikaa saunomiseen. Paineita materiaalin luomiseksi ei nähtävästi siis ollut. Kaikki niin tappiin kuin voi ja hyvin onnistui. Pitää olla jokin ärsyke, että se herättää tunteita ja jää elämään. Viivästys toimi Hiilen mukaan erittäin hyvin tässä tapauksessa. Niiden yhdessä toimimisen rutiini oli niin kova. Levyn teko tuli niin bändille kuin tuottajalle hyvään saumaan, jolloin luomisen ilo ja rentous oli huipussaan. Vaikka takana oli monikansallinen levy-yhtiö, ei tarvinnut varoa mitään, eikä vakuuttaa ketään. Ainekset räkäisen rock-levyn synnyttämiseen olivat kasassa. Hiili toteaa, että King of Rock’n’Rollilla on ”käytetty aika/menestymis-suhde ennätyksellisen kohdillaan”. Näin saatiin aikaan äänikuva, jossa on kahdeksankymmentä prosenttia kitarasoundia, kymmenen laulua ja loput kymmenen bassoa ja rumpuja. Yksi kitara myös mahdollisti sen laittamisen mahdollisimman kovalle, kun useissa päällekkäisissä raidoissa soitto menee sotkuisemmaksi. Sessioissa kun saa hyvän meiningin päälle, niin se alkaa menemään omalla painollaan. Studiossa oli suunnilleen sama kitara set-up, kuin HIMillä, mutta soundia mietittiin Daniel Lioneyen persoonan kautta. Varsinkin rockissa. – Sitä mekin miksauksessa haettiin. Siinä vaiheessa jos kaikki on kondiksessa, se on semmonen kouluhyvä. Ainoa ohje masteroinnissa oli, että ”tee härskein masterointi, mitä olet tehnyt”. Hyvät soundit ei ole oikeastaan mikään uutinen. Eli saunottiin puoli tuntia, sitten studioon munasiltaan tunniksi miksaamaan ja takaisin saunaan. Äijät oli hyvässä soittovireessä, koska alla oli pitkä keikkaputki. Siellä tahti oli sata demoa vuodessa. – Todella antoisa sessio. – Vähän aikaa ne pyöritteli niitä pohjia ja sopi rakenteet ja siinä se sitten oli. Soolot ekalla sisään. Kitara pysyy paremmin kasassa. Kitaran kanssa päädyttiin välimalliin, jossa kitara tuplattiin 20 millisekunnin delaylla. Mutta usein jos homma alkaa töksähtelee, niin siitä lähtee helposti semmonen epäilyksen siemen itämään. www.riffi.fi 5/2016 11 sinne jotkut hyvät rummut”. Laulujen vetäminen kopissa tuntui sille liian jäykältä, joten laulut äänitettiin tarkkaamon sohvalla istuen käsimikkiin. Pohjia tehtiin muutama päivä, sitten Linde soitteli sooloja ja muut väsäili sanoituksia sohvalla siinä takana. Homma tehtiin täysin intuition vallassa ja alkukantaiselle meiningillä. Ja näin toimittiin sessioiden jokaisena päivänä. Luovia tyyppejä ja aikamoisia idealinkoja kaikki. Sessioiden alussa bändin nokkamies Linde, a.k.a. – Kovin juttu oli, että bändi jäi elämään. Ja tämä vain lisäsi liek kien roihua. – Se oli yhtä hauskaa kuin ajaa ylinopeutta tai ampua rynnäkkökiväärillä lonkalta. Päätyihän esimerkiksi albumin nimikkobiisi Bam Margeran ”Viva la Bam” -ohjelman tunnariksi. Ja taksilla, joka oli yksi sessioiden prinsiipeistä. Kerrankin sai sikailla oikein kunnolla ja roiskia oikein kunnolla. Semmoset levyt, jossa jokainen bändin tyyppi muodostaa mielipiteen joka ikiseen asiaan, on niin pystyyn kuolleita
Ladan kilisevä käyntiääni tallennettiin studion alla olevassa pysäköintihallissa, johon lisättiin Hiilen sianvenäjäistä puhetta ja näin saatiin radioteatterimeiningillä loistava intro aikaiseksi. 12 www.riffi.fi 5/2016 Bändi teki viime uutena vuotena keikan originaalikokoonpanolla ja elokuussa julkaistu yhtyeen 3.s albumi sai Helsingin Sanomissa hyvät arvostelut. Studiossa kitaraständeissa lojui sekaisin aseita ja kitaroita; rynnäkkökivääri, kitara, kitara, haulikko… – Sitten välillä odotellessa hiplailtiin niitä aseita. Tunnusomaista on että molemmat bändit ovat yhä voimissaan ja kumpainenkin julkaisi hiljattain uudet albumin. Kumpikin bändi on lähtenyt projektista liikkeelle, ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia ihan vaan levyn tekemisen halusta. Kun pitch otetaan pois, rummut soivat hidastettuina. Alkutalven perustamispäätöksestä studiossa oltiin jo kesällä. Eki käsitti eka, että bändi tarvitsi kääntäjää, eikä laulajaa. No Lopakka oli ihan samaa mieltä. – Venäjänkielistä doomia! Tää kortti on pakko kattoa! Studio varattiin seuraavana päivänä. Oululaisella rannalla vastaan tuli Lada, joka kirvoitti ajatuksen, että levylle pitää saada sen ääntä. Samanlaisilla metodeilla saatiin levyn puheosuuksiin omanlaista tunnelmaa, kun studiossa nukkunutta laulajaa äänitettiin minuutti herätyksen jälkeen. Setissä oli vielä kaksi patarumpua ja trukilla taakse nostettu kirkonkello. Soundi oli erittäin stimuloiva. Ja miten ”Setissä oli vielä kaksi patarumpua ja trukilla taakse nostettu kirkonkello.” NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. En ole koskaan kuullut sellaista rumpusoundia. Että olis siistiä tehdä semmosta helkkarin hidasta kamaa. Rummut oli pystytetty lentokonehallia muistuttavaan 2000 neliön kokoiseen Kansallisteatterin varastoon Klaukkalaan. Rummut äänitettiin etukäteen Klaukkalassa ja loput Oulussa. – Siinä on liian isot riskit. Myös uuden levy-yhtiön perustanut Atte Blom ihastui hulluun ajatukseen ja tarjosi yhtyeelle sopimusta samoin tein. Koska kielisoittimien vire oli A tai G kappaleesta riippuen ja säröä enemmän kuin tarpeeksi, rämisivät vapaat kielet niin paljon, että ne piti sammuttaa. Rumpuja äänittäessä toteutettiin Hiilen unelmaa isosta soundista. Homma on kuitenkin sen verran kokeilevaa, että Hiilesmaa ei ole muille rumpaleille metodia ehdottanut. Demojen ja videoiden perusteella Eki oli kuitenkin sopiva mies. Pohjat oli valmiina, Eki aloittaa ensimmäisen kappaleen, niin viiden sekunnin jälkeen oli pakko katkaista, kun me naurettiin kyyneleet silmissä. Ja onnistuihan se. Jossain vaiheessa puseroon hiipi fiilis, että käsissä on nyt sen verran väkevää kamaa, että mukaan studioon pitäisi saada myös aseita, joilla saataisiin meininkiin tiettyä jännitettä. Käytiin vaan edellisenä iltana syömässä ja sitten studioon. Elettiin vuotta 2007. KYPCK:n kahdellä ensimmäisen levyllä käytettiin samaa äänitysmetodia. Yksi hienoimmista esimerkeistä on Ylä-Raution yksikielinen basso, Kyklooppi tai Kypcklop. – Mulla oli työn alla just Himin Venus Doom, ja kehuin Lopakalle miten hienoja doom-kohtia levyllä on. Meidän visio venäjänkielisestä doomista niillä soundeilla loksahti täydellisesti kohdalleen. Hiilesmaa selventää: – Biisit soitettiin klikillä sisään ja kun nauha siirrettiin kakulle, klikkiä nopeutettiin 11,6 prosenttia. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 12 5.10.2016 12.44. Jos rumpuja äänitettiin poikkeavalla metodilla, piti muitakin soittimia muokata vision mukaisen soundin saavuttamiseksi. – Mehän ei oltu tavattu Ekiä tätä ennen. – Mä soitin Ekille vastaajaan, että tarvittais laulajaa venäjänkieliseen doombändiin. Sitten Lopakka lausui maagisen ehdotuksen, että lauluun otettaisiin ”joku venäläinen Sergei”. UHO Productionsin Petri Tyynelä vinkkasi, että laulajaa ei muuten tarvitse etsiä Venäjältä asti, sillä kaveripiiristä löytyi venäjällä asunut Erkki Seppänen, jolla oli laulutaustaa erinäisten bändien kanssa. Työreissulla Oulussa käydessään Hiilesmaa treffasi vanhan tuttunsa, Sentencedkitaristi Sami Lopakan. Rekisteri ylös, ja soitto omistajalle, että voisikos autoa äänittää. Ja äänitys tehtiin tietysti analoginauhurilla. Ylä-Rautio hoiti homman ilmeisesti metsästyssuhteillansa ja näin lähdettiin kohti Oulua takakontti aseita pullollaan. Soitat yksin klikin päälle, 11,6 prosenttia nopeammin, ja analogille. Mä itkin onnesta kun se kuulosti niin hyvältä. Homma nytkähti eteenpäin nopeasti. KYPCK: Cherno, UHO Productions 2007 KYPCK:ssa tai suomalaisittain Kurskissa on Daniel Lioneyen kanssa paljon yhtäläisyyksiä. Bassoon pestattiin Skreppersmies, Jaska Ylä-Rautio. Oululainen Sentenced, jota Hiili oli tuottanut, oli lopettanut pari vuotta aiemmin. Jos se ei onnistukaan, niin aika paljon joutuu tekemään uusiksi. King of Rock’n’Roll -kappale oli maailmanlaajuisesti toiseksi soitetuin Suomalaiskappale vuonna 2006. Kun summataan todella hitaat tempot, hidastetut rummut, iso tila, 26"-, 14"-, 18"-, ja 20"-pöntöt ja jättimäinen ride. Ei oltu edes treenattu yhdessä. Tästä innostuneena päätettiin laittaa pystyyn doom-projekti, joka olisi tarkoitus saada nopeasti vain alta pois. Ja eikun biisin tekoon
Kaikki alkuperäiset pohjat on lentäneet roskiin. Miten haitsu kuulostaa noin saastaiselta, Hiili nauraa, ja jatkaa, että omat projektit mahdollistavat kaikenlaisia koeponnisteluja. Malttaako oman jutun miksaamisen lopettaa ajoissa. En mä mikään muusikko ole, enkä myöskään biisinikkari. Tehot katoaa helposti, jos katalysaattori on liian tiukalla. Venäläisillä metalli-keskustelupalstoilla riideltiin bändistä, kun jotkut tahot soimasivat, että ”Hitto me venäläiset ollaan tolloja, kattokaa kun suomalaiset tulee ja tekee tän jutun venäjäksi paljon paremmin kuin me”. Ilmestyessään Cherno herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Kun teet työtä toisille, joudut usein pelaamaan jollain tavalla varman päälle. Kykloopin ainoata viritystappia käännetään muuten jakoavaimella… Hiili palaa vielä siihen, kuinka jännittävä aspekti soittimien muokkaantuminen tietynlaisen soundien hakemisessa oli. Kun käsi alkoi puutua tarpeeksi, tuli ajatus että loput kielet otetaan pois kokonaan. Nyt käsissä on versio numero kolme. – Mulla on omien juttujen kanssa kaksi metodia: joko tosi nopeesti tai tosi hitaasti. Hän on vuosien aikana tajunnut, että ykkös-ilmaisukanava on soundit, sekä olla osa sitä luovaa prosessia, osa sitä kemiallista yhtälöä. Se oli myös ensimmäinen venäjänkielinen levy, joka nousi Suomessa top kymmeneen, sijalle kuusi. Vaikka Teostosta löytyy 300 biisiä, jossa mun nimi on. tämä tehtiin. Siinä keskustelun äärilaidat. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 08-13 Ikimuistoiset Hiilesmaa.indd 13 5.10.2016 12.44. Mä aloin äänittää samaan aikaan, kun aloin soittamaan. Tämä oli samalla Hiilesmaan omien bändien paras sijoitus. – Silloin soundi selkeytyi huomattavasti. Kymmeniltä tyypeiltä on tullut kyselyjä, että mitä rumpusoundeille on tehty. Kaikki kunnia Jaskalle, että pystyy soittamaan yhdellä kielellä aika kiireisiä juttuja. – Prosessi itsessään on se mun juttu. Poikkeava äänitysmetodi antoi uuden sysäyksen kokonaan uuteen soundimaailmaan. Aika väsymättömästi jaksan käydä sitä debattia, jos haetaan vaikka jotain uutta soundia. Moni onkin aavistellut, että rummuille on tehty jotain. Biisit on vain sitä pakokaasua, mitä tulee prosessin jälkeen sieltä putkesta ulos. Sain rummut ja mankan samaan aikaan, ja aloin heti äänittämään. Viittä vaille valmista Itä-Saksan levyä on tehty vuodesta 2011 asti. Levy pääsi myös nuorisokanava YleX:n soittolistoille, mikä oli venäjänkieliselle doomille aika hyvä saavutus. Noh, soittaessa oli pakko käyttää avustajaa, joka sormellaan sammutti vapaat kielet. Alkuperäisistä pohjista ei ole enää mitään jäljellä. Itse prosessi on mulle olennaisempi asia. Toiset taas väittivät, että kyseessä on tuotteistettu rahastus jota masinoivat hulppeissa kartanoissa asuvat suomalainen huipputuottaja ja Sentencedin kitaristi. Välimuotoa ei ole. Hiilesmaa ei tunne suurta tarvetta itsensä ilmaisuun muusikkona, vaikka bändejä on lukuisia ja julkaistuja levyjä noin neljätoista. Yksikielinen basso avasi muutenkin soittoon uusia ulottuvuuksia, kun löysää kieltä pystyi bendaamaan paljon enemmän. u NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. Tässä tapauksessa avustaja oli Hiilesmaa
14 www.riffi.fi 5/2016 B rittiprogen aatelisiin lukeutuva Marillion astui parikymmentä vuotta sitten syrjään perinteisestä levy-yhtiömallista tullen samalla antaneeksi alkusysäyksen eri taiteiden parissa pian suosituksi käyneelle crowdfundingille eli suomalaisittain talkoistamiselle tai joukkorahoitukselle. Lähetimme isojakona viestin, jossa pyysimme vastaamaan jompaankumpaan, omaa TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: ALISON TOON Marillion – progea ja joukkorahoitushommia Marillion tunnetaan paitsi pakahduttavan kauniista melodioistaan ja yhtä lailla romanttisista kuin kantaa ottavistakin teksteistään, myös bisnes ratkaisuihin liittyvästä rohkeudestaan. Tempauksen tehoa korostivat uutiset siitä, miten jotkin levykauppiaat olivat äkeissään repineet bändin yhteystiedot sisältävän sivun irti vihkosista, koska olivat ymmärtäneet irtioton kaventavan pitkällä aikavälillä omaa provisiotaan. – Olimme solminet kolmen kiekon diilin, ja painoimme ne pihalle kolmessa vuodessa, eli laiskottelusta meitä ei ainakaan voinut syyttää. Perustaja jäsen Mark Kelly kertaa tärkeimmät 18:nnen albumin kohdalla. Viimeiseen levyn tultaessa oli kuitenkin käynyt selväksi, ettemme halua jatkaa yhteistyötä, joten vetäisimme sen nimeksi Marillion.com ja painatimme kansivihkon viimeiselle sivulle selkeät ohjeet siitä, miten fanit pääsisivät suoraan kontaktiin kanssamme. Vuoden 1999 peloton mainostemppu tepsi yli odotusten: Marillion sai kokoon 20 000 nimeä ja osoitetta kattavan tietokannan, jota hyödyntää suoramarkkinoinnissa. Kukaan meistä ei oikein uskonut, että jutusta tulisi mitään, mutta niinpä vain tarvittu 60 000 dollaria oli koossa puolessa vuodessa. – Siellä joku heitti idean rundista ilmaan, ja minä päätin laskea hankkeelle budjetin. Uuden vuosituhannen myötä tuli aika ottaa seuraava askel. – Internet oli vielä lapsenkengissään, ja musafanien yhteyskanavia olivat erilaiset mailing listit, kertaa Facetimen välityksellä tietokoneen ruudulle ilmestynyt Mark Kelly, Marillionin musiikillinen johtaja ja kosketinsoittaja. Suodakkeeton yhteys faneihin, samoin kuin Misplaced Childhoodin (1985), Seasons Endin (1989) ja Braven (1994) kaltaisten EMI-ajan albumien jatkuva, hyvä ”long tail” -myynti rohkaisi Marillionia kokeilemaan, olisivatko kuulijat valmiita sitoutumaan niin, että kustantaisivat orkesterin kahdennentoista studioalbumin ennakolta. Joku brittikin lahjoitti 800 puntaa, koska kannatti ideaa meistä esiintymässä Jenkeissä! Seuraavana vuonna toteutuneen USA:n kierroksen jälkeen pallo keräsi lisää vauhtia siitä, että seuraavat albumit This Strange Engine (1997) ja Radiation (1998) eivät saaneet bändin mielestä riittävää tukea ja huomiota Castle/Sanctuary -levy-yhtiöltä. Elettiin vuotta 1996, ja pitkäaikainen sopimus EMI:n kanssa oli hiljan päättynyt, kun yhdysvaltalaisten fanien aloitteesta liikkeelle lähtenyt varainkeruuoperaatio käynnistyi. Oli legendaarisiksi muodostuneiden yes@ marillion.comja no@marillion.com-emailien aika. 14-17 Marillion.indd 14 5.10.2016 12.45. – Se oli helpoin tapa selvittää asia. Lupasimme jopa ilmaisen livelevyn kaikille sivuillemme kirjautuville. Yhtye sitoutti kuulijat toimintaansa alun perin päästäkseen mielekkäälle kiertueelle USA:han
– Liikevaihto koostuu pääsin keikkailusta, oheistavaramyynnistä ja Marillion Weekend -tapahtumiemme tuotoista. Viime levyillä vakiintuneen, loppuaikojen Pink Floydiin viittaavan jylhän soundin seasta erottuu silti nyt ehkä tavallista ” Kukaan meistä ei oikein uskonut, että jutusta tulisi mitään, mutta niinpä vain tarvittu 60 000 dollaria oli koossa puolessa vuodessa.” 14-17 Marillion.indd 15 5.10.2016 12.45. ”Tee se itse” -mallissa on hyvät puolensa, mutta myös huonot. Ensin mainitun suunnalta ilmoitettiin jälkimmäiselle, että koska heillä on vuodelta 2003 hyväksytty patentti joukkorahoitukselle, kaikkien samaa bisnesmallia hyödyntävien tulee maksaa lisenssikorvauksia. Ja tästä Kickstarterin väki kutsui minut oikeuteen puhumaan. Tosin onneksi todistajan roolissa. Artistdirect oli kytkenyt caseen pilvipalvelujaan ja muuta vastaavaa, jotta tuote ja toiminta näyttäisivät jotenkin erilaiselta. Projektin break even -raja oli 6000 ”yes”-vastausta, mikä iloksemme ylittyi hienosti. Vaikka täysi taiteellinen vapaus on tietysti hieno asia, on matkalla pisteestä, jossa uusi musa on tehty, äänitetty ja miksattu pisteeseen, jossa valmis levy on tilaajalla, monta vaaran paikkaa. Siitä eteenpäin brittikvintetti julkaisi albuminsa pitkään samalla mallilla, ja huomasi käärivänsä rahaa aivan eri tapaan kuin levy-yhtiöiden kanssa toimiessaan. Ennakkomyynti itse asiassa kasvoi jonkun verran tuoreemmista itse toteuttamistamme levyistä, mikä oli myönteinen yllätys. – Se oli Artistdirectin ja Kickstarterin välinen kiista. Näiden riskien hallinnoimisesta halusimme eroon, ja siksi toimimme ainakin nyt näin. Talkoistaminen vei Kellyn viitisen vuotta sitten oikeuteenkin. – Taloutemme on ollut vakaa Anoraknophobiasta saakka, Kelly toteaa. – Halusimme pienentää omaa vastuuta. Eli Artistdirect jäi nuolemaan näppejään, mikä oli aivan oikein. Mutta perusidea oli täsmälleen sama, jonka me olimme toteuttaneet ensi kerran jo 1999–2001. Uusimman levynsä kohdalla yhtye päätti ulkoistaa talkoistamisen siihen erikoistuneen Pledgemusicin hoidettavaksi. Kohta 40 vuotta ja 20 studioalbumia Koska juuri ilmestynyt F.E.A.R. Lopulta todettiin, että koska me emme aikoinaan olleet metodia patentoineet, ei sitä kukaan muukaan voi patentoida. www.riffi.fi 5/2016 15 kantaa edustavaan email-osoitteeseen. Niin teimme Anoraknophobian, jota myytiin lopulta 12 500 kappaletta. (F*** Everyone and Run) on jo Marillion-studioalbumi numero 18, ovat kuulijat ehtineet tottua värikylläiseen ilmaisuun, johon sulautuu erilaisia vaikutteita
– Asiasta käytiin itse asiassa pitkähkö debatti. Aluksi rauhallinen jälkisoitto oli kiinni kappaleessa ja tuli siis heti tämän ”keikan” perään, mutta äänittäjämme ja tuottajamme Mike Hunter avasi miksausvaiheessa keskustelun siitä, miten juuri tätä tarinaa voisi pukea hyvin livehenkinen päätös eli se äänekäs osa. Ensimmäisestä ideasta saattaa olla vuosien matka lopputulokseen, sillä niitä kypsytellään pikku hiljaa jameissa. Biisin kovaääninen osa kuvaa konserttia ja sitä, miten ihmiset kokoontuvat musiikin äärellä yhteen: lähtijät eli bändi ja jääjät eli yleisö. Joten Hunterin pyynnöstä höyläpenkkiin nostettiin White Paper, joka onnistuikin paineettomassa tilanteessa kuulemma jopa yli odotusten. Vanhat vihaiset miehet Kuten yhtyeessä alkuun laulaneen Fishin joutsenlauluksi jääneeltä Clutching at Strawsilta (1987) löytyvä huikea White Russian tai Sounds That Can’t Be Maden avaava korskea Gaza osoittavat, terävöityvät Marillionin sanoitukset tarpeen mukaan poleemisen kantaaottaviksi. Progessa joskus tärkeänä pidetty teoksen mitta ei toisin sanoen ole ollut bändille enää pitkään mikään itseisarvo, vaikka Kelly aikoinaan vitsailikin biisien tahtovan venähtää, koska napakan lopetuksen keksiminen ei käy helposti. [Viiteen osaan jaettu] The Leavers kertoo kiertävän bändin toiminnasta ja suhteesta kuulijoihin. Paketti kannatti painonsa ja jopa viittaili mukavasti joihinkin perinteisiin protestilauluihin. Solisti Steve Hogarth maistelee Kellyn, kitaristi Steve Rotheryn, basisti Pete Trewavasin sekä rumpali Ian Mosleyn improvisoimaa musiikkia ja sovittelee siihen lennosta sanoitusluonnoksiaan ja melodiahahmotelmiaan. Muuan genrelle tyypillinen ratkaisu F.E.A.R:iltä kuitenkin löytyy: albumin päättävän Tomorrow’s New Countryn jälkeen tulee kertaus levyn alkupuolella kuullun The Leaversin teemasta. Niinpä päätimme kokeilla, syntyisikö White Paperin ideasta jotain. Vaikka varsinaiset sessiot sijoittuivat nytkin muualle, on oma studio luksusta ja olennainen osa biisinte koam me. – Ymmärrän tulokulmasi, 55-vuotias Kelly nauraa. Meillä oli siinä vaiheessa kasassa [viisiosainen] El Dorado, The Leavers, [neliosainen] The New Kings sekä Living in Fear. – Finanssikriisistä laulamisen ajatushan näyttää paperilla pähkähullulta, mutta kun kokeilimme yhdistää uutisissa toistettuja lauseita kuten ”Too big to fail” musiikkiin, yllätyimme kytköksen toimivuudesta. Se oli minulle helpotus, koska halusin joka tapauksessa jättää ne vielä hautumaan. Niissäkin oli sanoma, mutta ihmiset kuuntelivat niitä levyiltä ja keikoilla uudestaan ja uudestaan. Paikoin levyn äärellä tuntuukin lähes siltä kuin olisi eksynyt Nicholas Shaxsonin Aarresaaret-kirjan tai jonkun Thomas Pikettyn artikkelin pariin. Mark Kelly myöntää hetkisen pohdittuaan, että edellinen yhtä tyylillisesti kurotteleva albumi saattoi hyvinkin olla vuoden 1995 Afraid of Sunlight. Kelly vetää hetken henkeä ja jatkaa. – Pidempien biisien kohdalla prosessi on totta kai aina pidempi. – Jos musiikista puhutaan, Living in Fear taisi olla ensimmäinen valmiiksi tullut kappale. F.E.A.R:in sanoituksista vanhimmat Kelly ajoittaa yllättävän pitkälle menneeseen. Tässä vaiheessa Marillion oli viettänyt Peter Gabrielin Real World -studioilla lähes viikon ja saanut tallennettua koko lailla kaiken kaavaillun. – Asiaa ei hahmota vastaavasti näin sisältä käsin, koska inspiraatiokirjomme on ollut aina laaja. Mutta ehkä jotain vastaavuuksia Sunlightiin todellakin löytyy, vuonna 1979 perustetun bändin yksi johtohahmo arvelee. Kuten meillä jo pitkään, kaikki alkoi nytkin jameista, joiden kautta juuri näiden biisien ideat valikoituivat jatkokäsittelyyn. Etenkin kun ei tässä nuoremmiksikaan enää muututa. Se tuli aika loppusuoralla. Kosketinsoittajan mukaan takaumaa ei silti laskelmoitu millään tavalla. Mutta H pysyi tiukkana siitä, että tärkeistä asioista puhumisen mahdollisuutta ei sovi jättää käyttämättä. Meidän muiden siunauksella, totta kai. – Ja tästäkin kyllä keskusteltiin. Pöydällä keikkui kaksi keskeneräistä juttua, joista emme olleet kaikilta osin niin vakuuttuneita. Toki homman voi tulkita myös tyypilliseksi proge-kliseeksi, mutta näin asiaa ei ajateltu. Siellä saamme touhuta rauhassa ja antaa musiikille sen ajan, minkä se tarvitsee. F.E.A.R:illä Steve Hogarth ottaa tähtäimeen erityisesti veroparatiisikeinottelijat ja vastaavat oman edun tavoittelijat. White Paper puolestaan on tuorein. Lyriikkapuoli oli koko lailla nipussa, mutta sävellystyö kesken. Tekstiä, jota kaikki eivät allekirjoita, Marilion ei levytä. Jos hän löytää musa-aihiota pukevan tekstinjuuren, joka vaatii tilaa, kappaleelle tulee mittaa. Se oli ehkä jo heti vuonna 2012. – Omasta mielestäni The New Kings ja El Dorado kuulostavat selkeimmin jokseenkin samasta puusta veistetyiltä. Mark muistelee, että F.E.A.R:in biisit alkoivat hahmottua pian edellisalbumi Sounds That Can’t Be Maden valmistuttua. 16 www.riffi.fi 5/2016 enemmän sävyjä. Välillä soitamme keikkoja, pyöritämme bisnestä, teemme muita juttuja ja elämme elämää. The Leavers taas soi hyvin erilaisena, etenkin sen alkuosiot… Ja White Paper on aika tyylipuhdas balladi. – Pankit, demokratia, Venäjä, oligarkit… The New Kings ”Ihmiset lähestyvät biisejä omilla tavoillaan, jotka vielä usein muuttuvat ajan kuluessa.” – Mark Kelly 14-17 Marillion.indd 16 5.10.2016 12.45. Ja niin balladinomainen coda sijoitettiin koko albumin lopetukseksi. – Nimenomaan H:n jutut ja ajatukset yleensä ratkaisevat biisin pituuden. Kuulijan voi olla vaikea niin sanotusti viihtyä, jos kappaleen viesti on kovin painava tai kärkevä. 27 vuotta samalla kokoonpanolla operoineen Marillionin kohdalla myös tekstit kulkevat kehitystyössä alusta asti. Jos tarinan voi kertoa lyhyemmin, niin toki tehdään, Mark linjaa. Hän on potenut jonkun aikaa eräänlaista kriisiä siitä, mitä on olla britti tässä ajassa, ja käsittelee muun muassa niitä asioita. Lopulta Mike taisi ratkaista kappaleiden kohtalon sanomalla, ettei hän usko niihin
Ainoa kunnolla perusteltu soraääni tuli Trewavasin suunnalta. – Totta, aika hauska havainto. Toisille levyjen lyyrinen anti ei merkitse mitään, kuten Kelly muistuttaa. Yhtäältä oli palkitsevaa huomata, että uusi musamme on aivan tätä päivää. Onneksi saimme Peten pään kääntymään. www.riffi.fi 5/2016 17 ”Kuulijan voi olla vaikea niin sanotusti viihtyä, jos kappaleen viesti on kovin painava tai kärkevä.” heijastaa vahvasti syntyhetkiään. – Täsmälleen! Kyse on nimenomaan siitä, että jos joku päättää loukkaantua toisen puheista, vikaa kannattaa hakea vastaanottajapäästä. Kun Marillion etsi tuttuun tapaansa uuden levyn otsikkoa sen teksteistä, mikään fraaseista ei hypännyt esiin, kunnes Hogarth ehdotti lausetta ”Fuck everyone and run”. Kelly kertoo tämän pelänneen, että otsikko jollain tavalla vähentäisi albumin arvoa ja tekisi siitä banaalin. Verrokiksi mies nostaa klassikon 43 vuoden takaa. On myös hyvä pitää mielessä, ettei yhden kirosanan ehkä näinä aikoina kannattaisi antaa pilata koko päivää. Meilläkin on paljon faneja, jotka eivät puhu englantia kunnolla tai lainkaan, mutta sävelmämme koskettavat heitä silti syvästi. USA on tietenkin ääriesimerkki. Kiinnostava kontrasti piilee myös siinä, että pelkät tekstit nähdessään moni voisi arvella niiden tulevan jonkun hard coreyhtyeen levyltä. Itse en ollut miettinyt asiaa sitä kautta, vaikka omat lapseni ovat hänen jälkikasvuaan nuorempia. – Ihmiset lähestyvät biisejä omilla tavoillaan, jotka vielä usein muuttuvat ajan kuluessa. En ole ainoa ihminen, jota hyytää ajatus Donald Trumpista Yhdysvaltain ydinasearsenaalista vastavana henkilönä. Eli skaalaa on. Kellyn kotimaan tekopyhyyteen ja kaksinaismoralismiin ovat viime aikoina pureutuneet tiukasti Ricky Gervaisin sekä Stephen Fryn kaltaiset koomikot ja mediahahmot. Toisaalta käsitellyt aiheet ovat sangen ikäviä ja isoja, joten tuntuisi vähän ristiriitaiselta alkaa kovaan ääneen paukuttaa henkseleitä siitä, miten ajassa kiinni tässä ollaankaan! Kukin lisäksi muodostaa musiikkiin oman suhteensa. – Minusta idea oli aivan briljantti. Kelly kertoo innostuneensa välittömästi. Lyhenne F.E.A.R. Se osuu varmasti johonkin vuoden 2008 paikkeille, vaikka onkin sisällöltään yhä pelottavan ajankohtainen. Kaikilla on oikeus kantaa asetta, mutta jonkun leffan mieto seksikohtaus laittaa koko paikan hälytystilaan. – Jos ajatellaan The Dark Side of the Moonia, yhtä maailman kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä, niin onhan se aika pirun kolkko kokonaisuus. Synkkyyttä, epätoivoa, yksinäisyyttä… Elämän turhuutta. Gervais on kyllä hurja, äijä päästelee gaalojen juontohommissa kovia ja kiistanalaisia juttuja. Ympärillä on vakavampiakin asioita. Mutta eipä asia ole minua kuuntelijana koskaan haitannut. – Hän pohti perheensä reaktioita ja sanoi tahtovansa tuntea levystä ylpeyttä. u 14-17 Marillion.indd 17 5.10.2016 12.45. kuvaa levyn fiilistä sekä teemaa täydellisesti ja lisäksi nimi herättää avattuna ainakin jonkun verran huomiota. Yksi huolenaihe tosin kohosi esiin: tulkittaisiinko nimi siten, että pyrimme esittämään jollain lailla rajua ja nuorekasta. Ehkä itsekin toivon salaa, että muksujeni mielestä on coolia, kun isän bändin levyn nimessä sanotaan ”fuck”. Havaitsimme levyä viimeistellessä esimerkiksi Brexitin myötä, että kyseistä tekstiä ja koko kiekkoa leimaava painostava ja pahaenteisen odotuksen tunnelma on edelleen turhan kurantti. Niin ikään tälle levylle osui yksi omasta mielestäni kauneimmista ja koskettavimmista teksteistämme ikinä eli El Dorado
18 www.riffi.fi 5/2016 TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: ALEX SOLCA Virgil – ”monimutkainen on kaunista!” Maailman arvostetuimpiin fuusioja progerumpaleihin lukeutuva Virgil Donati vieraili tiukkoine bändeineen Suomessa syyskuun lopulla. – Onneksi nykyään biisejä voi päivittää jälkikäteen vaikka soittamalla tuoreen liveversion ja julkaisemalla sen Youtubessa! Donati 18-21 Virgil Donati.indd 18 5.10.2016 12.47. Rumpaliyhteisö tuntee australialaissyntyisen Donatin ilman referenssilistaakin, muut tunnistavat miehen Steve Vain ja Allan Holdsworthin kaltaisten kitarasankareiden kokoonpanoista. Virgil Donati ei pysy kauan tyytyväisenä tekemisiinsä
Brasilialaisen musiikkipe rinteen kasvattina Nieri on kehittänyt ilmiömäisen pikkaustai tonsa akustisen nailonkielisen varressa, ja Donatin bändissäkin hän pääsee ajoittain väläyttelemään samaa juurta olevaa soitto tapaa, mutta säröefektillä varustetun lankkukitaran kanssa, mi kä tuo sähkiksen sointiin uusia ulottuvuuksia. Basistina on toinen brasilialainen, Junior Braguinha. Hän kertoo teke vänsä jonkin verran puhtaita klinikkakiertueitakin, vaikka yrit tääkin mieluummin yhdistää klinikat ”taiteelliseen toimintaan” eli keikkojen välisiin vapaapäiviin ja hetkiin. – Youtubessa! Elämme Youtubeaikaa, tällainen kohtaami nen ei olisi ollut mahdollista ennen vanhaan. – No totta puhuen ei, hän huokaa. Kaverusten nuoruus on Donatille arvo sinänsä, sillä hän kuvailee musiik kiaan soittajan kannalta niin vaativaksi, että silkan taidon lisäk si tarvitaan myös intoa ja energiaa – ja sitähän nuorista löytyy. Hän suorastaan kiduttaa itseään sillä, että on aina tyy tymätön siihen mitä tuli tehneeksi. Frankfurtin vierailu oli Donatille vähän kuin Euroopan ensi esittäytyminen, hän oli tuolloin useimmille tuore kasvo, ja soitti vielä Premierin rummuilla. Se oli hienoa aikaa, olin juuri muutta nut Yhdysvaltoihin, ja nimeni oli alkanut herättää kiinnostusta. Lattiatomit ovat normaalia matalampia, Gong-rummussa on myös resonanssikalvo, ja bassorummut ovat 23ja 24-tuumaiset. Sisäistä taistelua Donatin syyskiertueen ohjelmisto nivoutuu vahvasti kolmen vuoden takaisen sooloal bumin materiaaliin, minkä tilkkeenä kuul laan muutamia Allan Holdsworthin biise jä. Hillitön polyrytmiikka ja rumpu akrobatia tekivät suuren vaikutuksen, varsinkin lähietäisyydeltä. Jotta voisi ilmaista itseään kei noilla, jotka on valinnut välineekseen, joutuu taistelemaan joka päivä kehittyäkseen paremmaksi. Brazilian Connection Tour esittelee Donatin johtamassa triossa nimensä mukaisesti kaksi brasilialaista soitinvirtuoosia. Virveli on DW Top Edge. Juutuubista julkisuuteen Donatin ja bändin Euroopantukikohta on rumpalin vanhempi en synnyinmaassa Italiassa. www.riffi.fi 5/2016 19 V irgil Donatin ”Brazilian Connection Tour” toi huippu rumpalin Suomeen ”noin kolmatta” kertaa. – Ajattele, että siitä on jo kaksikymmentä vuotta! Tunnistan tuon keikan siitä, että olin Paisteen vieraana Frankfurtissa silloin 1996 ensimmäistä kertaa. ”Jotta voisi ilmaista itseään niillä keinoilla, jotka on valinnut välineekseen, joutuu taistelemaan joka päivä kehittyäkseen paremmaksi.” K U V A : R Y A N P O Y E R 18-21 Virgil Donati.indd 19 5.10.2016 12.47. Hän väittää, ettei pidä saavuttamaansa teknistä tasoa it seisarvona, eikä oikeastaan ole edes saavuttanut mitään pää määrää. MannerEuroopassa backline kulkee maanteitse bändin matkas sa, mutta Suomi kuuluu maanosan harvoihin ”lentokeikkamai hin”, mikä tarkoittaa, että rumpusankarin edessä oli täällä pai kallinen vuokrasetti. Yhden keikan aikojen takaa Donati kuitenkin muistaa, kun toimittaja alkaa kuvailla ensimmäistä törmäämistään tähän aust ralialaiseen pyörremyrskyyn Frankfurtin musiikkimessujen rum puhallin ahtaassa demokopissa. 1990luvulla ennen kansainvälistä breik kaustaan Donati tekaisi pari albumia omalla nimellään, mutta pitää vasta vuonna 2013 julkaistua ”In This Life” pitkäsoittoa ensimmäisenä aitona soo lolevynään, joka esittelee hänen taiteilijalaatunsa sellaisena kuin hän itse haluaa. Ja miten Donati törmäsi veikkosiin, joilla on ikää yhteensä suunnilleen saman verran kuin rumpalilla yksin. – Hän on niin loistava, ja ehkä hänestä on loistavan tehnyt juuri nöyryys, hän on yksi itsekriittisimmistä ihmisistä mitä voi kuvitella. Maailma on nyt vain yksi paikka, jossa kenestä tahansa voi tulla kaikkien tunte ma. Donati ei ole visiiteistään ihan varma, sillä tietyn määrän ja ajan jälkeen tar kemmat muistot keikkapaikoista alkavat kuulemma ”pikkuisen hämärtyä”. Vai esitteleekö sittenkään. Ilman internetiä ja sosiaalista mediaa olisin tuskin kuullut kummastakaan kaverista ikinä mitään. Sinne on varastoitu myös back line ja siellä pidettiin nelipäiväiset treenit ennen Euroopan keikkoja. Mie lenkiintoista on, että Donati bongasi kaverit yksitellen. Kitaraa soittaa Andre Nieri, kansainvälisen Guitar Idol kil pailun voittaja parin vuoden takaa. Donati kuvailee isoilla sanoilla taiteilijuuttaan ja sisäistä pa loaan. Donati kuvailee soittajatovereitaan lahjakkuuksiksi, jollaisia on ilo esitellä ihmisille keikoilla ympäri maailmaa. – Ihmiset haluavat enemmän vuorovaikutteisuutta, siksi pai nopiste on siirtymässä ”rumpuleirien” suuntaan, joita teen tänäkin vuonna ainakin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja EteläAmerikassa. Maan miehet eivät siis vastoin oletusta tunteneet toisiaan entuudestaan – vaikka asuivat jopa samassa kaupungissa. – Kyllä se vaan niin on, ettei soittaminen ole muuttunut ai nakaan yhtään helpommaksi. Donatin mukaan koko klinikkahomma ylipäätään on ko vasti muutoksessa. Hän sanoo kuitenkin saaneensa riittävällä tarkkuudella spekseihinsä soveltuvan setin Espoon ja Äänekos ken keikkojen rumpuraisereille. Tänään Donatin nimi on tuttu kaik kialla fuusio ja progemetallipiireissä. Donatin studiosetti Los Angelesissa koostuu pääosin VLTja VLXrunkoisista DW:n vaahterarummuista. Teknisesti huipputaitavana soittajana Donati käyttää suuren osan ajastaan erimuotoisiin opetushommiin. – Minäkin muistan sen kuin eilisen päivän! Donati innostuu. Donati ottaa vertailukohdaksi Holdsworthin, ja kuvailee häntä hämmästyttävimmäksi muusikoksi, jonka kanssa on saa nut työskennellä. – Aina kun olen taltioinut jonkun biisin tai levyn, niin jon kin ajan kuluttua tajuan millä lailla siitä olisi tullut parempi! Jol lain aikavälillä tulen sovittaneeksi uusiksi enemmin tai vähem min kaiken mitä olen tehnyt
Toisen maailmansodan jälkeen Australiaan muuttaneiden italialaissiirtolaisten jälkeläisenä hän myöntää, että synnyinmaalla on kyllä puolensa, mutta musiikintekijän kannalta ”kotisaari” lilluu vähän yksinään siellä jossain, kaukana kaikesta. Hän ei kui tenkaan sano tätä arvostelevaan sävyyn, vaan toteaa itse valin neensa toisen väylän. Tosiseikka kuitenkin on, että Donati täyttää tämän lehden ilmestymisen aikoihin jo 58 vuotta. Pian Kaliforniaan kotiutumisen jälkeen alkoikin kunnon pöhinä: sana kiiri, että kaupungissa oli uusi rumpuvirtuoosi. mentaalin fuusioprogen piirissä. Donatin kattaus on rönsyilevään soittotyyliin sopien melko kookas, ja hän hyödyntää esimerkiksi tomisettiään järkevimmällä tavalla, virittämällä ääripäät kauas toisistaan, jolloin rumpujen Donati julkaisi juuri Suomen visiittinsä aikaan uuden pitkäsoiton ”Dawn of Time”, joka esittelee miehen orkestraalisia intohimoja klassisen kamarimusiikkikokoonpanon, sähköbasson ja rummuston voimin. Donati kuvailee, että hänellä on ehtinyt olla jo ”kaksi elämänuraa”, joista ensimmäinen Australiassa kesti reilusti kolmevitoseksi. Sana ”jo” tulee siitä, että häntä on hyvin vaikea mieltää sen soittajapolven aikalaiseksi, joka on aloittanut ammattiuransa 1970-luvulla. Donatin rumpalin uralla Ausseissa kaikki oli sinänsä reilassa, mutta katto oli tulossa vastaan. Donati kuvailee, kuinka settien soun dit poikkeavat ratkaisevasti toisistaan, mutta molemmat täyttä vät oman tarkoituksensa. Sen jälkeen puhelimen soidessa saattoi luurista kuulua Donatin omiin suuriin sankareihin lukeutuvan Steve Vain tai Allan Holdsworthin ääni. Lisäksi jos hallitsee monia musiikinlajeja, ja soittotekniikka on sen ver ran hyvä, että pystyy keikkojen ja levyjen li säksi opettamaan ja pitämään klinikoita, niin tottahan kaikki sellainen helpottaa sel viytymistä ammatissa. – Piano on suosikkisoittimeni: samaan aikaan perkussiivi nen, harmoninen, melodinen ja antaa kaupan päälle työkalut, joilla voin säveltää! Donatista onkin tosiaan rumpalinuransa lisäksi moneksi: mies on pätevä pianisti, säveltäjä, bändiliideri, tuottaja. Donati nimeääkin uransa ehdottomaksi huipentumaksi juuri rumpalikiinnityksen Holdsworthin kiertuebändiin. Ja budjetit ovat sitäkin piukemmat marginaalissa, kuten instru Yksi mies – kaksi karriääriä Kun Donati jossain yhteydessä muistuttaa, että on ”sentään soittanut rumpuja yli 50 vuotta, joista 40 jo ammatikseenkin”, niin tulee hetkeksi kumma olo. Näistä hän mainitsee studiossa käyttämänsä 23tuu maisen bassarin, joka tarjoaa tilkkasen enemmän jämäkkää pot kua ja puhkua kuin normaali 22tuumainen. Selviytymisestä puheen ollen, monilla nimekkäillä ja arvostetuilla muusikoillakin leipä on nykypäivänä maailmalla entistä pienempinä siivuina eikä yksikään niistä ole erityisen leveä. Osan kappaleista toteutamme sa taprosenttisesti livenä, mikä toimii koska kaikki soittavat niin paljon ääniä, mutta välillä tarvitaan mukaan sointupohjia ja äänenvärejä, joita emme pystyisi kolmistaan lavalla tuottamaan. 20 www.riffi.fi 5/2016 Siivu kerrallaan PikkuVirgil sai Melbournessa ensikosketuksen rumpuihin heti kohta sen jälkeen kun oli oppinut kävelemään ja puhumaan, ja alkoi kopsailla isän levykokoelmista Louie Bellsonin ja Buddy Richin soittoa. Hän kertoo tuntevansa huippurumpaleita, menestyneitä sellaisia, jot ka eivät esimerkiksi osaa lukea nuotin nuottia ja saattavat olla omankin soittimensa parissa melko rajoittuneita. Kansainvälisissä kehissä hän on toden teolla ollut vasta 1990-luvun jälkipuoliskolta, parikymmentä vuotta. Toinen DW:n eri koisuus on Donatin setissä vasemmalle puolelle asettuva Gong rumpu, joka on kuin jaloille nostettu kapuloilla soitettava yksi kalvoinen bassari. 18-21 Virgil Donati.indd 20 5.10.2016 12.47. – Olen soittanut myös pianoa rumpujen rinnalla pienestä pitäen, Donati tähdentää. Osansa tässä on rumpalin nuorekkaalla olemuksella, mutta vielä enemmän on kyse siitä, että Do na tin näkyvä kansainvälinen ura käynnistyi todellakin hyvin myöhään. – Jos lukee sujuvasti nuotteja, tuntee tietenkin paremmin alan jolla toimii. Taiteellisen karriäärinsä rinnalla Donati on korkean profiilin pedagogi, joka on julkaissut lukuisia videomuotoisia rumpuoppaita ja tarjoaa virtuaalista opetusta päivän henkeen muun muassa uuden Is Your Teacher -mobiilisovelluksen välityksellä (www.isyourteacher.com/en). Modernin rumputeknologian pioneeri ja kokeilijafirmana DW tarjoaa Donatin mielestä hänenkaltaiselleen rumpalille bo nusetuja. Kannut Kaliforniasta Donati tuli 2000luvulla tunnetuksi Pearlin mannekiinina, mut ta toistakymmentä vuotta kestänyt yhteistyö japanilaisjätin kans sa päättyi pari vuotta sitten, kun Donati vaihtoi Drum Work shopiin. Yksi ensimmäisiä pidempiä kiinnityksiä vuosituhannen vaihteessa oli Dream Theaterista lähteneen kosketinsoittajan Derek Sherinianin perustama Planet X, jonka parissa vierähti useampi vuosi ja tuli purkitettua neljä levyäkin. Donatin livenä suosima kvar tettikokoonpano on vaihtunut trioksi osin taloudellisista syistä. Rumpali kiittelee siirtymistään DW:lle esimerkiksi sii tä, että rumputehtaan päämaja löytyy kotikaupungin liepeiltä, jolloin vuorovaikutus nousee aivan toiselle tasolle kuin aiempi en yhteistyökumppanien kanssa. Donatin Los Angelesin ”studiosetti” on DW:n Collector’s malliston Maplesarjaa ja Euroopan rundisetti hybridirunkoi nen Cherry/Mahogany. Donati nostaakin kaikkien bändien, artistien ja levytysten yli uransa ylivoimaisimmaksi merkkipaaluksi muuton Yhdysvaltoihin. Hän aloitti vakavan keikkailun bändeissä jo kouluiässä, ja ensimmäinen rockrumpali, joka teki vaikutuksen oli Deep Purplen Ian Paice. – Mukana on nyt vain virtuaalinen kosketinsoittaja, eli mi nun Macbookkannettavani. Hän kokee lähteneensä synnyinmaastaan Australiasta viime tingassa, ja uskoo että myöhemmin tuskin olisi ollut enää saumaa yrittää minkäänlaista kansainvälistä karriääriä. Säveltäjä soittaa rumpujen lisäksi pianoa levyn kaikilla raidoilla
Näin ei tietenkään ole, vaan ote istuu vuosikymmenien rutiinilla soittota paan erottamattomasti. Donati kysyy. Kuin tämän vakuudeksi Donatilla onkin – yhtenä harvoista – Urbann Boardin valmistamat omat nimikkokengät. Rumpukapula ainoana fyysisenä välikappaleena soittajan sormien ja instrumentin välissä on Donatille tärkeääkin tär keämpi. Varsinkin läpimurtonsa aikoihin Donati tuli tunnetuksi kah den pedaalin bassarityöskentelystään. Paahtamista tärkeämpää Donatille on laaja dy namiikkaalue, ja niinpä kalvojakaan ei tule valittua volyymi piikkien mukaan, kalvot ovat päin vastoin ohuita ja yksikerroksi sia. – Haluan kapulan kykenevän tekemään jonkun verran töitä puolestani, ja liian kevyet kapulat eivät sitä tee. ”Aina kun olen taltioinut jonkun biisin tai levyn, niin jonkin ajan kuluttua tajuan millä lailla siitä olisi tullut parempi!” 18-21 Virgil Donati.indd 21 5.10.2016 12.47. – Yleensä en pitele rumpuja erityisen pahoin, ainoastaan 16tuumaisen lattiatomini kalvo täytyy jostain syystä vaihtaa melkein joka keikalle. Donati yllättää kertoessaan suosivansa jopa bassorummuissa Ambassadortyyppistä yksikerroskalvoa, sellaisten kanssa rum pujen sointi ei niin tukkeudu. – Näen arvoa myös sellaisessa musiikissa, joka on esittä jälle vaikeammin toteutettavissa ja kuulijalle haastavampaa omaksua! u Artikkelin nettispesiaalissa (osoitteessa riffi.fi) Virgil Donati kertoo muun muassa biisintekoja levytysprosesseistaan. Nykypäivän livesoitossaan huolestuttavan pit källe modernin matikkametallin suuntaan kallis tuvan Donatin merkittävimmät vaikutteet tulevat 1970–80lukujen fuusiosta ja progesta. 2000luvun mittaan joka tuutista tursuava tuplilla ”tukuttelu” on kokenut järjettömän in flaation, mutta kuin muistona vanhasta täytyy Donatin kohdalla nostaa esiin se, kuinka tärkeää jalkatyöskentely on miehelle yhä. – Tietysti ”yksinkertainen on kaunista” ja niin edelleen, mut ta eikö monimutkainenkin voi olla. Donati on vain sattumal ta omaksunut otteensa aikakaudella, jolloin perin teinen oli ”ainoa oikea”. 10 ja 12tuumaiset tomit ovatkin siksi tosi kireällä – kuten myös virveli, jolloin siihen syntyy hy vä soittotuntuma. Useimmissa tapauksissa hän käyttää Vaterin räätälöi mää Virgil Donati Assault mallia, joka on aika jämerää kalii peria, ehkä jostain 2B:n ja 5B:n väliltä. Nykypäivän oppilailleen hän suosittelee yleensä oman käytäntönsä vastaisesti ”matched gripiä” eli tasaotetta. Pakko ky säistä rumputaiteilijalta pikkuisen kärjistäen, mihin nykyisen trion soittajilla on koko ajan niin mahdoton kiire: joskus kuu lostaa siltä, kuin 16osanuotti olisi ehdottomasti pisin sallittu nuottiarvo, kaikista tahtilajien ja tempon vaihdoksista tai poly rytmeistä puhumattakaan. Kiinteä apuhaitsu oikean käden puolella on tuplasoittajalle tärkeä apuväline, ja yksi stäkätty crashpari kuuluu usein settiin. www.riffi.fi 5/2016 21 väliin saa kunnon intervallit. Donatin laajalle levittäytyvän setin ja voimallisen soiton huo mioon ottaen miehen vasemmasta kapulasta nappaama perin neote tuntuu äkkiseltään rajoitteelta. Donati työskentelee studiossa kahden bassarin kanssa, mutta tuplapedaali on keikoilla kätevämpi. Musiikkia laskutikulla Symbaalien osalta Donati on luottanut Sabianiin suurin piir tein koko uransa ”kansainvälisen osuuden” ajan. Viime vuonna esitellyt AAXmalliston lyhyesti ja kuivahkosti soivat Big & Ugly symbaalit kuuluvat myös miehen suosikkei hin. – Amerikkaan muuton jälkeen ei mennyt pitkään, kun Sa bian tarjosi minulle diiliä, hän muistelee. Niissä olennaista on, ettei niitä ole nimetty erikseen aksent ti tai komppaustarkoitukseen, vaan ne ovat vain ”symbaaleja”. AAXsarjasta Donati löytää käyttökelpoisimmat peltinsä, kuten Virgil Donati Saturation Crash symbaalit, joita miehen setistä löytyy aina useampi kappale. Vaikka Donati tuntuukin mättävän usein melkoisen lujaa, hän toppuuttelee, että vaikutelma syntyy ennemminkin iskujen intensiteetistä
VIRTANEN Radiopuhelimet – niukkuuden runsautta Oululainen Radiopuhelimet on tinkimättömällä linjallaan saavuttanut jo kunnioitettavan 30 vuoden iän. Liki kaksimetrinen laulaja J.A. Sitä kautta onkin helppo ymmärtää kitaroiden rooli yhtyeessä: ne ovat täysin biiseille alisteisia. Piti yhdistää bluesin raakuus ja New Yorkin avantgardistiset noisekokeilijat, nivoa Captain Beefheartin kakofonistinen kauneus Stoogesin vimmaan. Uudesta Radiopuhelimet-bändistä tulikin tiukka nyrkki, josta on vaikea eritellä viittä sormea, niin yhtenäinen kokonaisuus on. Hänen ääntelyssään oli jotain alkukantaista energiaa, mihin en ollut noin puhtaassa muodossa törmännyt raskaamman rockin bändeissä, joita pohjoisessa tunnetusti riittää. Bändi ei yrittänyt miellyttää tai vakuuttaa, se vakuutti. Sooloilu ei ole Mällistä koskaan kiinnostanutkaan. 22 www.riffi.fi 5/2016 K un Jarno Mällinen, 51, oli vuonna 1986 perustamassa Kansanturvamusiikkikomission raunioille uutta bändiä, oli musiikillisena lähtökohtana minimalismi ja hypnoottinen toisto. Kitaroiden piti olla purevan kuivia ja biiseille alisteisia. 22-25 Radiopuhelimet.indd 22 5.10.2016 12.50. Laulaja Mäen kanssa sanoituksista vastaava Mällinen on myös yhtyeen pääasiallinen säveltäjä. Kitaristit Esa ”Katz” Nissi ja Jarno Mällinen ovat 20 vuotta jakaneet kitaraosuudet. Niukkuuteen ja minimalismiin ovat vaikuttaneet esikuvien lisäksi myös olosuhteet. Samaa alkuvoimaa oli Jyrki Raatikaisen maanisessa rummutuksessa. – Lähestymistapani on funktionalistinen, opettelen vain ne TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Kitarat ja basso toistivat tylyn raakoja riffejään. Muistan elävästi kuinka vuonna 1990 näin bändin ensi kertaa Suviyön sumutuksessa Suomussalmella. Mäki heilui uhkaavasti huutaen valtava rusetti leuassaan. Myöhemmin ihastelin tekstien tasokkuutta, kuinka bändi pystyy olemaan samaan aikaan kantaaottava, runollinen ja hauska
Siirtyminen veljesbändiin oli luonteva. – Mun eka esikuva oli PIL:n Keith Levene. – Kyllä sä toit siihen omaa juttua. – Oltiin jaettu treenikämppä Radiopuhelimien kanssa kymmenen vuotta. Silti Radiopuhelimista voi löytää niin soulkuin funk-vaikutteita. Esa ”Katz” Nissi, 52, sopeuttaa itsensä Mällisen riffeihin, pyrkien muodostamaan vuoropuhelua. – Tykkään ajatella sitä semmoisena, että se on hermostunut, eteenpäin kaatuva, melkein kiilaava meininki, joka on se Radiopuhelimet-groove. – Ensin se pitää saada kulkemaan. Suomalainen henkinen jäykkyys on sitä, mikä pistää nykimään, muotoilee Mällinen. Se on jäänyt tavallaan päälle vaikka svengi on muuttunut, Katz nauraa. Robert Frippin hurjemmat ulvotukset kuulostivat makeelta ja Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki oli levy, jota jäljittelin. Katz asui hetken Berliinissä kunnes Mällinen soitti ja esitti tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. ”Ensin se pitää saada kulkemaan. Mällinen yrittää verbalisoida asian. Raskas, mutta notkea. Jotain Oulua siinä on, väittäisin. No, onhan pohjoisesta tullut näitä menestyneitä raskaamman otteen bändejä aina Brüssel Kaupallisesta Sentencediin. Ei voinut jäädä fiilistelemään tai muuten tipahti kyydistä. Juuri tämä on kaksikon soitossa hienointa. Katz oli jo kokenut artisti. Pohjoisen groove syntyy kylmyydestä Voimasta ei ole epäilystäkään, mutta groove tai svengi ei perustu afroamerikkalaisen musiikin takakenoon. – Kun Ebpsatrfm ja Puhelimet aloittivat niin kaikkein riemukkain juttu oli se kun soitetaan niin nopeaa että nippa nappa pysyy mukana. Pohjaton kiinnostus iskevän riffin löytymiseen teki Mällisestä biisintekijän, jonka vainuun Radiopuhelimet on luottanut. Aika paljon baarissakin istuskeltiin. Sitten pitää löytää sivuliikkeitä, että lähtee lanne keinumaan, luonnehtii vuonna 1996 yhtyeeseen liittynyt Katz. Oikean rumpukompin etsiminen on usein haastavin osa, mutta kitaroiden sovittaminen sujuu luontevasti. Groove on ilkeä, mutta vastustamaton. Yritän aina tehdä jotain muuta kuin toinen, vaikka kyllä niitä uniksessa soitettavia riffejäkin on. Siitäkin tulee oma voimansa, luonnehtii Katz. Miehet puhuvat samoin kuin soittavat: toisiaan täy den täen, kuin vanha aviopari, joista toinen jatkaa toisen ajatuksen loppuun – tosin tässä tapauksessa erittäin hyvässä hengessä! Ei ihme että soittaminen kuulostaa livenä niin saumattomalta. Ne bändit mitä kuunneltiin oli samoja, ei siis tarvinnut omaksua mitään ”Radiopuhelimet-juttua”, muistelee Katz. Sun myötä tuli enemmän ilmavuutta ja soitettiin enemmän eri juttuja. Eihän sitä osannut, mutta pyrkimys oli kova ja puutteista syntyy omaperäisyys. Kulttimenestystä oli tullut Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars -bändin (myöhemmin tekstissä Ebpsatrfm) laulaja-kitaristina. Ennen bändille esittelemistä Mällisellä on biisin rakenne valmiina. Rumpali Raatikaisen hengästyttävä höyryjunakomppi on kaiken pohja, mutta terävät nakutukset ja riipivät sirkkelikitarat nostavat laivan lentoon. Kiinnostunutta pöhinää oli tullut ulkomaita myöten, mutta bändi ehti hajota 10 vuoden jälkeen ennen laajempaa menestystä. Jäätävää merituulta ja kaamosta. – Ihan alusta asti on ollut selvää, että kun on kaksi kitaraa niin ei soiteta samaa. www.riffi.fi 5/2016 23 jutut mitä biisi tarvitsee, soitto on aina lähtenyt biisinteosta, kertoo Mällinen ja palaa niihin nuoruuden hetkiin, jolloin kitarasta irronnut yhden kielen riffi oli tarpeeksi riittoisa tunnin jamille. Bändi oli levyttänyt kolme pitkäsoittoa (Sonet/Polygram) ja esiintynyt monta kertaa tv:ssä. Mällinen komppaa ja tarkentaa muistikuvaa. Soitettiin Raatikaisen ja Salonsaaren Pekan kanssa lapsuudenkotini olohuoneessa ja koetin tavoittaa samaa. Sitten pitää löytää sivu liikkeitä, että lähtee lanne keinumaan.” 22-25 Radiopuhelimet.indd 23 5.10.2016 12.50. – Lämpimistä maista tulee ne jotka osaavat sen letkeämmän soiton. Kankku ( Jukka Kangas) on loistava kitaristi, mutta soitti paljon paksummalla, säröisellä saundilla
Tavallaan Katzilla on ollut sormensa pelissä miten yhtye ylipäätään sai levytyssopimuksen. Olohuoneen nurkassa istunut Hurme oli vaikuttunut näyttelijöistään: ”Tää on tosi hyvä! Tässä on niinku dinosauruksen luu ja tästä näkee et minkä kokoinen se dinosaurus on!” Kohtaus avasi näytelmän riisuen pikkupoikamaisen vilpittömällä asenteella katsojat aseista keräten ensimmäiset väliaplodit. Samalla miehet kuitenkin kiteyttivät miten fyysisestä rypistyksestä heidän soitossaan on kyse. Ilman muuta se palapelimäinen kudelma kitaroiden, basson ja rumpujen kesken on aivan nerokasta. Näytelmää esitettiin etelässäkin aiheuttaen ihastusta myös bändin musiikkia vierastaneissa katsojissa. Mäki huusi ilman ääntä. Se tulee Brownilta ja Fela Kutil ta. Kitaristien työskentelyyn Mattila on aina puuttunut tarkasti. Sitten hän kysyi ”tunnenko Radiopuhelimia?” Minun kautta yhteys syntyi, vaikka kyllä minä oikeastaan toimin vain välikätenä. James Brownin bändin Catfish Collins oli kova, listaa Katz – Minun soul-innostus alkoi 19-vuotiaana. Edellä mainittujen lisäksi nousevat esiin Talking Heads ja Wilko Johnson sekä Richard Hell and the Voidoidsissa soittanut Robert Quine, joka on ollut molemmille suuri vaikuttaja. Keikan jälkeen hän ehdotti levyntekoa. Ei ollut kuin plektrat ja Raatikainen hakkasi ilmaa. Stooges-klassikko, Raw Power, ja James Williamsonin uraauurtava kitarointi on ollut kulmakivi myös oululaiskaksikolle. 24 www.riffi.fi 5/2016 Kukaan muu ei ole kuitenkaan pysynyt yhtä kauaa kasassa, 14 levyä ja 30 vuotta on kova saavutus jatkuvasti työskentelevältä bändiltä. Todella hienoa kitarointia, simppeliä ja raakaa. Samoihin aikoihin Hurme pisti miehet kirjoitustehtäviin ja antoi tarkat aiheet mistä hänelle piti toimittaa valmiit esseet. Siinä vaiheessa ei itsellä enää arvostelukyky pelaa kun se on niin paineista hommaa, kiittelee Mällinen. Myös funk-vaikutteet on kuultavissa Radiopuhelimissa, vaikkakin omalla arktisella painotuksellaan. Soittoja sovitusohjeita tulee tyyliin ”soittakaa yksinkertaisemmin tai liimamaisemmin”. I’m Gonna Rollin soolo on ehottomasti paras suomalainen rokkisoolo, sanoo Katz. James Brown kolahti toden teolla vähän myöhemmin. Tämäkin kokemus on jäänyt lähtemättömästi muistiini. Riku on myös semmoinen ProTools-velho, että se editoi lennosta, kertoo Mällinen. Varsinkin soul-puolella on paljon nakuttelijoita, jotka usein jäävät nimettömäksi. – On tärkeää että tarkkaamon puolella on henkilö johon voi luottaa, että menikö hyvin. Jokainen joskus omasta bändistä unelmoinut katsoja pystyi samastumaan. Steve Cropperin minimalismi, kuiva naksahtelu vetosi. Tuli ajatus, että voisi yrittää itse tavoitella samaa – toki se oli myös vaihtelunhalua, pohtii Mällinen. Kuvitelkaa kovaääninen hardcore-bändi soittamaan ilmakitaroilla omaa tuotantoaan äänettömästi – voi sitä kahinaa! – Ruvettiin treenaamaan näytelmää Raatikaisen olohuoneessa ja päätettiin, että vedetään ilmasoittimilla Varmaa hapuilua. Luottotuottaja piiskaa oikeat versiot Monilla pitkäikäisillä bändeillä on luottotuottaja. CCR:n Cosmo’s Factoryn al”Penskana mulla oli semmoinen fuzz, mihin olin kirjoittanut ’Williamson Box’” 22-25 Radiopuhelimet.indd 24 5.10.2016 12.50. – Funkinkin diggailu lähti oikeastaan New Yorkista. Suomalaisista miehet nostavat myös Dave Lindholmin, erityisesti Bluesoundsin tuotannon. Sama riffi voi olla käynnissä vaikka kymmenen minuuttia ja tunnelma vain kasvaa, kuvailee Mällinen. Tommi oli niin ikään menestys. Yhtään biisiä ei soitettu – paitsi mimiikkana ilmasoittimia heilutellen. Menestyksen jälkeen jäi idea toisesta näytelmästä ja niinpä vuonna 2005 sai ensi-iltansa niin ikään Hurmeen ohjaama rock-ooppera Tommi – The Whon Tommyn inspiroimana. Radiopuhelimilla se on Riku Mattila. – Tultiin Ebpsatrfmin kanssa Helsinkiin keikalle ja kutsuin Mattilan katsomaan. Se myös kirvoitti yhtyeen kokeilemaan akustista linjaa myös ”Ei kenenkään maa” -levyllä. Pohjien äänittämiseen ryhmältä menee yleensä kolmesta neljään päivää, jonka jälkeen jälkiäänitykset on yleensä hoidettu Pentti Dassumin tai Juho ”Pentti Amore” Kauhasen kanssa. Penskana mulla oli semmoinen fuzz, mihin olin kirjoittanut ”Williamson Box”, kertoo Katz. Teatteriohjaaja-kirjailija Hurmeeseen bändi tutustui vuonna -96 Kostamussinfonia yhteydessä, Esa Kirkkopellon ohjaamassa Ylioppilasteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmässä, missä Radiopuhelimet oli bändinä. Näistä koostamassaan kirjassa Hurme purkaa bändin osiin verbaalisella ilotulituksella, joka hakee viihdyttävyydessään vertaistaan mistä tahansa ulkomaisesta bändiopuksesta (Like, 2006). Viimeiset 20 vuotta kokoonpano on pysynyt samana. Hän on ollut nuoresta pojasta asti aina yksi suurista. Riku vastasi Sonet-yhtiön Spirit-alamerkistä. – Mattila piiskaa soittamaan oikeat versiot. – Raw Power kolahti isosti. James White and the Blacks’in Sax Maniac oli ohuilla soundeilla soitettua kitinää, siinä oli enemmänkin punkia. Tosin Avaruus-levyllä puikoissa oli luottomiksaaja Mikko Karmila. – On tullut diggailtua paljon vanhaa juurimusaa ja bluesia kuten Blind Willie Johnsonia, missä akustisen kitaran soundi on tosi lähellä ja voimakas. Jotkut eivät voi sietää toistoa musiikissa, mutta itselleni se transsimainen toisto on tärkeää. Yhtyeen kannalta tärkeitä hahmoja on monia, mutta kaksi miestä, Riku Mattila ja Juha Hurme, on ylitse muiden. – Sävelletyistä sooloista täytyy mainita John Fogerty. Siinä viisikko esitti itseään. Vaikutteet ulkomailta Kitaristikaksikon esikuvat ovat pitkälti samat. – Dave teki vaikutuksen jo Rock’n’Roll Bandin aikaan. Soitettiin sitä biisiä taimissa, niin että kaikki tiesi missä kohtaa ollaan menossa, muistelee Mällinen. – Joskus Riku on kritisoinut, että keksin liian vaikeita kuvioi ta enkä saa niitä taimiin, Katz myöntää. Sen jälkeen kestosuosiksi on jäänyt Nile Rodgers. Tästä sikisi idea yhteistyöstä ja niin syntyi Radiopuhelimet-näytelmä, joka sai ensi-iltansa vuonna 2000. Kauko Röyhkä & Nartun kitaristina alalle ponnistanut Mattila oli ennestään tuttu persoona Oulussa
Voisin siirtyä takaisin stratoon, jota tuli uudella levyllä käytettyä parissa biisissä. – Mick Greenilla on Piratesin Out of Their Skulls -levyn takakannessa Telecaster, missä on kaksikelaiset mikit. Kitaristi kysyi, että miten tästä saa soundin. Nyt kun olen kymmenen vuotta käyttänyt Marshallin nuppia, ei kuivuus ole enää niin paha. – Samasta syystä biisitkin on hyvä tehdä akustisella tai ilman sähköä sähkökitaralla, silloin löytyy ne oikeat riffit, täydentää Mällinen Radiopuhelimien askeettiset kamat eivät kaikille sopisikaan. Stratocasterin halusin koska olen aina tykännyt yksikelaisen soundista. Musiikkikaupassa kokeilin millä kitaralla saisin kuivan, mutta riipivän soundin. Kyllästyin sitten roudaamaan sitä ja siirryin pelkkään Bassmaniin. Mällinen kertoo hupaisan tilanteen vuodelta -95. – Kyllä Katz on paljon enemmän soolontaitaja, pelimanni, joka osaa eri tyylejä ja monenlaisia sointuja. Siinä levyllä oli niin hieno kitarasoundi, että olisin halunnut saada semmoisen. Kitaristikaksikko seisoo taaempana kuin naulattuna rumpujen molemmin puolin – katsekontakti vain toisiinsa ja Raatikaiseen. Soittokamoista ei tähän juttuun montaa riviä saa, eikä efektilaudoista voida viritellä keskustelua – nämä miehet eivät kamoillaan kikkaile. Kitarat ovat pitkään olleet samat Les Paul ja Stratocaster. Lavalla Mäki ja Raatikainen kiinnittävät ensimmäisenä huomion. Muuten kaksikolla on jopa nuiva suhtautuminen eri efekteihin. Säröä antaa myös MXR distortion -pedaali. – Olen olosuhteiden pakosta mennyt varmatoimisilla putkivahvistimilla: Fender Bassman 100W, jonka seurana oli ensin Pro Reverb. – Oltiin Ylioppilastalolla ja silloin nousussa ollut teinibändi Rasmus lainasi meidän kamoja. Dodin preamp-pedaalista saan säröä ja boostia, Bassmanin soundi yksistään on aika kuiva. Itselläni tekniikka on ollut aina rajoittunutta, muotoilee Mällinen. Paras ja kallein oli Gibsonin Les Paul. Kolmestaan he muodostavat oman suljetun piirinsä, vuorovaikutus yleisön kanssa jätetään Mäen ja basisti Antti Annusen harteille. Mikä moka, etten ollut tajunnut sitä aiemmin! Olisi pitänyt heti 15-vuotiaana ostaa niin kallis peli kuin vain löytyy. Onneksi Mällinen sentään tiesi sen. Uuden levyn kiertueella mukana on ollut vieraileva fonisti ja toisinaan kuuluu myös toisenlaista ulvontaa: Katzin stratosta lähtevää noise-kiertoa. Periaatteessa pitäisi olla tele, koska pidän siitä soundista enemmän, mutta strato on vähän monipuolisempi, pohtii Katz. Se soi ihan eri tavalla ja antaa niin paljon. Bassmanista tuli alapää ja kirskunta Pro Reverbista. Myös vahvistimissa Katz on Fender-leirin miehiä. Löysin sen sijaan straton, jolla soitin aluksi. En kuitenkaan osannut kiinnittää vahvistimiin huomiota. Oli näitä näkkileivän kuivia transistorivahvistimia, ensin Yamaha ja sitten HH. – Vuonna 2003 ostin ensimmäisen oikean akustisen kitaran, Martinin. Jos hakee efek tien kautta ilmaisua, tulee siitä helposti semmoista tapettia. Mutta on yksi sijoitus mihin Katz on tyytyväinen. u ”Olisi pitänyt heti 15-vuotiaana ostaa niin kallis peli kuin vain löytyy.” 22-25 Radiopuhelimet.indd 25 5.10.2016 12.50. Stratocasterin kanssa se kuivuus oli liiallista. Wah-wah ja vibrato on ihan ok, mutta delayt ja phaserit tuovat mieleen muovisen 80-luvun. www.riffi.fi 5/2016 25 kuriffi Ramble Tamblessa on ollut aina esikuvallinen. – En hirveästi tykkää pelata laitteilla. Se ei tunnu hyvältä omassa kitaroinnissa. Se voisi olla vaikka Radiopuhelimien riffi, kertoo Mällinen. Olen ajatellut, että kaikki sekoilu lähtisi soittamisesta. – Stratocasteria hain ja se nyt sattui olemaan valkoinen. Tylsän soundin kanssa ilmaisua pitää funtsia, pohtii Katz. Näissäkin asioissa kaksikolla on hyvin käytännönläheinen suhtautuminen – vuosiluvuilla ei ole heille mitään merkitystä. Sai vähän uudenlaista ke peämpää soundia, luonnehtii Mällinen Katzin luottosoitin on jo pitkään ollut Fenderin Stratocaster 80-luvun lopulta. Kitara on minulle työkalu ja minulle riittää että se toimii. Toisaalta bändin raaka soundi perustuu pitkälti kitaran ja vahvistimeen kuivaan soundiin. Soiton kannalta on luovempaa olla ilman efektejä
Jos musiikki ei kerro tarinaa, eikä yhteyttä kuulijaan synny, koko jutulla ei ole mitään merkitystä. Koko porukan sijoittaminen yhteen yhteiseen tilaan on eräs käyttökelpoinen keino. – Plugarit eivät tarjoa mitään sellaista mikä parantaisi esitystä. G enelecin Pro Talkseminaarissa kesällä vieraillut George Massenburg tuntee tekniset laitteet ja niiden mahdollisuudet läpikotaisin. Voi olla, että jonkun pitää vaihtaa paikkaa myöhemmin, mutta ihan alkuun kokeillaan mahdollisimman tut26-31 Massenburg.indd 26 5.10.2016 12.56. Kun esimerkiksi kuuntelen bändiä akustisesti vuorotellen eri soittajien vieressä, löydän kuulokemiksaukselle suuntaviivat. Kun perusasetelma toimii, ryhdytään mikittämään ja otetaan kuulokkeet käyttöön. Hyvä akustinen balanssi, sitä täydentävä kuulokekuuntelu ja samassa tilassa soittavien keskinäinen kommunikaatio vievät sessiota hedelmälliseen suuntaan. Musiikillisiin ongelmiin pitää etsiä musiikilliset ratkaisut, ei niitä ratkota millään teknisillä työkaluilla. Siksi äänittäjällä täytyy olla keinoja luoda suotuisat puitteet mahdollisimman nautittavalle tulkinnalle, heti siitä hetkestä alkaen, kun bändi saapuu studioon. 26 www.riffi.fi 5/2016 tua asetelmaa. Ei ole nappeja, joita painamalla voisi valita nautittavuutta, enemmän nautittavuutta tai maksimaalisesti nautittavuutta… On keskityttävä itse esitykseen ja luotava sille mahdollisimman otolliset olot. – Vietän sessioissa paljon aikaa studion soittotilassa ja siihen on montakin syytä. Ja tässä vaiheessa ei vielä edes mikitetä mitään, vaan haetaan akustista ratkaisua, jossa soitetaan omilla kamoilla ja jokainen kuulee itsensä ja muut selkeästi ilman kuulokkeita. Jutun juju on täydentää kuulokkeilla akustista maailmaa. – Kaikki lähtee siitä, että soittajat asettuvat omille vakiopaikoillleen aivan kuten he tekisivät esimerkiksi harjoituskämpällä tai lavalla. Akustisen ja kuulokemaailman tulisi olla samaa puuta. Silti, tai kenties juuri sen takia, hän lähestyy koko äänitysja miksausprosessia erittäin vahvasti musiikin ja soittamisen kautta. Niillä ei kuitenkaan sulkeuduta omaan erilliseen maailmaansa, koska jokin määrä akustista vuotoa tunkeutuu joka tapauksessa luurien läpi, kun rummut ja vahvistimet soivat samassa tilassa. Pyrin rakentamaan sen niin, että luurit vain täsmentävät sitä minkä muusikko kuulee silloin kun raottaa kuulokkeita tai ottaa ne pois. Saatavat hyödyt ovat isomTEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI PIIRROS: MARI VALOTIE George MASSENBURG George MASSENBURG – anna musiikin hengittää! – Musiikki on kaikki! Jos se puuttuu, ei ole mitään väliä miten paljon ja kuinka hienoa laitteistoa meillä on käytössä
Studion puolella näen koko ajan soittajien ilmeet ja keskinäiset reaktiot ja voin antaa palautetta välittömämmin. Yksittäinen muualta leikattu tai kopioitu sana tökkää aina korvaan. Kirjaan niihin avainsanoja ja tiettyjä symboleita. Akustiikkasuunnittelu ja konsultointi kuuluvat nekin Massenburgin uralle ja hän on vastannut mm. Kokonainen fraasi on lyhin mitta, jota kannattaa käyttää paikkauksen. Kun sitten tallessa on useampi otto, joita ryhdytään vertailemaan, tiedän jo millaisia eroja niissä on ja oliko jossain otossa jokin erityinen hieno piirre jota pitää muistaa vaalia, tai jokin välttämättä paikkausta vaativa kohta. Se myös otetaan vastaan paremmin kun välissä ei ole tarkkaamon ikkunalasia. Pääsääntöisesti musiikin tulisi saada elää, eikä klikin käyttö edistä sitä. Stu dion puolella äänittäjä on helpommin yksi porukasta, kun taas tarkkaamossa tuppaa jäämään helposti hieman ulkopuoliseksi. Taiteellisen työskentelyn lisäksi Massenburgia tituleerataan parametrisen ekvalisaattorin isäksi (hänen esitelmänsä aiheesta AES:n seminaarissa 1972 on klassikko). – Emme paikanneet koskaan yksittäistä sanaa, vaan siirsimme aina kokonaisia fraaseja otosta toiseen. Kun oikea tempo on saatu haettua, niin soittaa voidaan kyllä klikinkin mukana, vaikkei Massenburg siihen kovin ihastunut olekaan. – Tämä on erittäin tärkeää – tempon pitää istua sanoitukseen. Kaikkein kammottavin virhe on se, että jonkin kappaleen pohjat soitetaan klikin tahdissa ennenkuin oikea tempo on haettu laulajan kanssa. George Massenburg (s. Parhaiten sujuu, jos vokalisti laulaa samaan aikaan, kun äänitetään bändin ensimmäisiä raitoja. Silloin kompin ja laulun vuorovaikutus asettuu luontaisesti ja ne hengittävät samaan tahtiin. Tämäkin seikka täytyy pitää mielessä, jos syystä tai toisesta täytyy jälkikäteen editoida lauluraitaa. Hyvä kuulemma olisi, jos klikkiä käytettäisiin vain biisin liikkeellelähtöön – jotta jokainen otto alkaisi samassa tempossa – ja sitten annettaisin muusikoiden hoitaa hommansa. Massenburg on ahkera luennoitsija ja hän opettaa vakituisesti Montrealissa McGillin yliopiston alaisuudessa toimivassa Schulich School of Musicissa, sekä vierailevana luennoitsijana Kalifornian yliopistossa (UCLA) sekä Berklee College Of Musicissa Bostonissa ja Memphisin yliopistossa. Massenburg viittaa jälleen Ronstadtin tuotantoihin. Pitkä yhteistyö Linda Ronstadtin kanssa tarjoaa kosolti esimerkkejä laulun merkitystä korostavasta työtavasta, ja äänittäjäkonkarin mukaan on ihan vissi ero sillä, kuulevatko soittajat laulun elävänä pohjia latoessaan vai joutuvatko vetämään mielikuvan varassa. Sen sijaan, että koettaisin eristää täydellisesti kaikki toisistaan, pyrin mielummin viemään sessiota siihen suuntaan, että kaikista kappaleista saadaan talteen kyllin monta onnistunutta ottoa. 26-31 Massenburg.indd 27 5.10.2016 12.56. Mutta kokemus on osoittanut ettei rumpujen, kitaran tai basson kanssa yleensä ole minkäänlaisia ongelmia. Mutta vaikka klikki kilkattaisikin läpi koko kappaleen, eri ottojen välillä syntyy fraseerauksessa silti hiuksenhienoja eroja. Mary Chapin Carpenter, Dixie Chicks, Earth, Wind & Fire, Herbie Hancock, Billy Joel, Journey, Little Feat, Lyle Lovett, Aaron Neville, Randy Newman, James Taylor, Toto, Madeleine Peyroux, Weather Report, ja Linda Ronstadt. Nykyisin GML kehittää myös digitaalisia prosessoreita. Lauluraidalla vuotoa taatusti onkin ja akustisessa pianossa myös, jos sellainen on. Massenburg muistuttaa, että lauluraita on yleensä se jossa on kaikkein eniten vapauksia muunnella fraseerausta ja siiGeorge MASSENBURG George MASSENBURG Kuka Massenburg. www.riffi.fi 5/2016 27 pia kuin järjestelystä aiheutuvat haitat, Massenburg vakuuttaa. Jokaisessa otossa on kuitenkin jokin virhe jossakin kohtaa, mutta jos session päätteeksi kaikista kappaleista on ainakin kolme kunnollista ottoa tallessa, niin kyllä niistä jälkeenpäin saa koostettua sen lopullisen. Tallentamaan ryhdytäänkin vasta siinä vaiheessa, kun kappale on varmasti oikeassa sävellajissa ja tuntuu asettuvan oikeaan tempoon. – Usein oletetaan, että kun koko bändi on samassa huoneessa, niin vuodot pilaavat äänityksen. – Kommunikointi on ylisummaan helpompaa. Vuotoja kyllä tulee, mutta antaa tulla. Los Angelesissa sijatsevan The Complex -studion suunnittelusta ja ollut mukana toteuttamassa George Lucasin Skywalker-studiota. Laulun ehdoilla, hela hoito Jos miksaus tunnetusti alkaa sovituksista, niin laulun äänittämisen voisi Massenburgin maailmassa sanoa puolestaan alkavan jo ensimmäisistä pohjaraidoista. Tottumus hakeutua tarkkaamosta studion puolelle poikii muitakin etuja. Vuonna 1982 hän perusti George Massenburg Labs -yrityksen, joka kehitti miksausautomatiikkaa ja valmisti analogisia hi-end-laitteita kuten ekvalisaattoreita ja mikrofonivahvistimia. – Teen joka otosta jo soiton aikana myös muistiinpanoja – milloin komppilappuun, milloin sanoitukseen. Laulajan ei pidä joutua hoppuilemaan tai jarruttelemaan saadakseen tekstin ulos, vaan täytyy löytää luonteva tempo jossa on tilaa fraseerata ja kokonaisuus hengittää pakottomasti. 1947) on Grammy-palkittu äänittäjä ja tuottaja, jonka krediitti-listalta löytyvät mm
Tällä menetelmällä säilytetään tietty autenttisuus, eikä myöskään manipuloida laulajan laulua joksikin mitä se ei ole. Kun settiä kuunnellaan sitten overheadien kautta, virveli ei soi äänikuvan keskellä vaan jonkin verran sen sivussa. Lähimikrofonin mukaan rumpu on keskellä, mutta toinen overhead koettaa kiskoa sitä kohti laitaa. 28 www.riffi.fi 5/2016 tä johtuen ensimmäisen ja yhdennentoista oton välillä voi olla aikamoisia eroja. Esimerkiksi jazzia äänittäessään Massenburg toteaa sijoittavansa overheadit ihan muilla perusteilla kuin edellä kuvatussa metodissaan. Jos selailee aiheesta netissä käytyjä keskustelija, huomaa nopeasti miten monelta menevät puurot ja vellit sekaisin tätä metodia ruodittaessa. Äänittäjät eivät fraseeraa, laulajat ja soittajat fraseeraavat, se on heidän hommaansa. Riittää, että leikkauskohtaa edeltävä tekstirivi onkin loppunut vähän aikaisemmin tai pikkuisen myöhemmin kuin siinä otossa johon sitä koettaa siirtää. Ensinnäkin etäisyyden virvelistä täytyy olla yhtä pitkä kumpaankin oh-mikrofoniin. Ilmava, akustinen ja luonnollinen soundi saatta pohjautua silloin pallokuvioiseen stereopariin, joilla saadaan avoimempi ja impressionistisempi soundi. – En missään tilanteessa halua kajota kenenkään fraseeraukseen, sellaiseen minulla ei ole valtuuksia. Eroa stereokuvan keskikohdan ja rumpusetin fyysisen keskipisteen välillä ei ymmärretä ja se johtaa väärinkäsityksiin. Siitä huolimatta virvelin lähimikki panoroidaan kuitenkin tyypillisesti keskelle ja mikäli molemmat avataan samaan aikaan, virvelin paikallistuminen sohjoontuu. – Jos kaikki natsaa hyvin, leikattu kohta solahtaa paikoilleen kuin kala veteen, eikä siinä minusta ole edes varsinaista hui jauk sen makua. Samalla myös etäisyyden bassorummusta täytyy olla yhtä pitkä kumpaankin overheadiin. Kokonaisuutta voi vaihtoehtoisesti rakentaa monella muullakin keinolla. – Overheadit antavat tietyn sointikuvan, mutta tilamikki kauempana rummuista – sanotaanpa vaikka tuplakahdeksikko kuten R88 – voi tuoda todella mielenkiintoisen ulottuvuuden sointiin, kun kaikki vuotoäänet ja huoneheijastukset summautuvat vaihe-eroineen. Sen lähtökohta on yksinkertainen: popja rock-musiikissa virveli ja bassorumpu sijoitetaan miksauksessa useimmiten stereokuvan keskelle, joten ne kannattaa äänittää jo valmiiksi niin, että raidoilla oleva ääni tukee tätä tavoitetta mahdollisimman hyvin. Hi-hatin täsmälliset iskut on helppo stemmata paikattavan oton vastaavaan raitaan, ja sillä tavalla erottaa heti ovatko eri otot keskenään samassa tempossa ja laulun osalta myös rytmitykseltään saman mittaisia. Se taas onnistuu vain mikäli kaksi ehtoa täyttyy samaan aikaan. Näin ollen mikrofonien sijoitusta ohjaava keskilinja piirtyy ylhäältä katsottaessa bassorummun keskipisteen ja virvelin keskikohdan kautta (piirroksen punainen linja). Jos overheadit sijoitetaan symmetrisesti sen mukaan missä on rumpusetin fyysinen keskipiste, sijoittuu virveli aina keskilinjalta sivuun. Stereokuvan leveyttä voi hakea tilanteen mukaan, kunhan pidetään koko ajan huoli että mikrofonit sijoittuvat symmetrisesti virvelin ja bassorummun halkaisevaan linjaan. – Siksi en tapaa leikata pelkkää lauluraitaa yksinään vaan poimin sen kaveriksi aina jonkin rytmikomponentin, vaikkapa hi-hatin. Mutta tässäkin artisti lausuu viimeisen sanan, en editoi laulua neuvottelematta laulajan kanssa – jos Massenburg on lanseerannut myös oman metodinsa overhead-mikrofonien sijoittamiseen. Tilamikrofonilla voi tehdä toRumpujen äänitys Massenburgin tapaan 26-31 Massenburg.indd 28 5.10.2016 12.56. Niinpä jokin fraasi voi olla aivan briljantti alkuperäisessä ympäristössään, mutta silti se ei istu nätisti sinne mihin sitä koettaa siirtää. Massenburgin metodi overheadien sijoituksessa tähtää siihen, että virveli ja bassorumpu sijoittuvat stereokuvan keskelle jo silloin, kun overheadit avataan. Laulajan fraseeraukseen vaikuttaa niin paljon se miten edellinen rivi on päättynyt. Sointi ei silloin ole niin täsmällinen ja kiinteä kuin voisi parhaimmillaan olla. Seikka on tietysti myös genrekysymys – sijoittelu on vapaampaa, jos ei haeta stereokuvan keskelle paikantuvaa ja iskevää rock-sointia, vaan vaikkapa akustisempaa ja ilmavampaa äänikuvaa. Sitten jää vielä arvioitavaksi istuuko paikkauskohta soundiltaan ja tunnelmaltaan siihen ympäristöön johon sitä koettaa istuttaa
– Kaikki tilan seinistä kimpoilevat ja eri reittejä saapuvat heijastukset tekevät soundin isoksi. Ja kun sessio päättyi, niillä oli valmis levy! Ei sitä tarvinnut kenenkään jäädä koostamaan protoolsissa eikä virittämään jälkikäteen. Joskus solistilla taas on kirkas ja vahva ääni, joka puskee läpi mistä vaan, silloin otetaan sitten joku kondensaattorimikki. Mutta ne ajat menivät jo, ja kyllähän se tiedetään ettei mikään kuulosta niin ponnettomalta kuin luja isku virveliin silloin, kun se on tallennettu säröttömästi ja kompressoimatta yhdellä oikein lähelle sijoitetulla mikrofonilla: semmoinen mitätön ping… Se on pikkuisista pikkuisin ääni. www.riffi.fi 5/2016 29 della paljon, ja jos tuosta tuplakahdeksikosta ei tykkää, voi sen sijaan kokeilla vain yhtä kahdeksikkoa suhteellisen lähelle rumpujen eteen sijoitettuna. Se on sitten hänen näkemyksensä ja hänen vastuullaan. – Lueskelen juuri kirjaa, jossa kuvaillaan kuinka Karen Carpenter lauloi session aluksi lauluraidan, johon koko bändi sitten ankkuroi itsensä. Palasten on sovittava yhteen, mutta siinäkään ei pidä jäykistyä omaan näkemykseensä. Laulu ensin, sitten säestys. Tämä on yksi askel polulla, joka johtaa siihen, että lopulta voi arvioida kokonaista miksausta. Analogiaikana ajoimme rumpuraidat kyllä niin lujaa nauhalle, että ne kompressoituivat ja menivät päreiksi ja sillä saatiin kokoa lisää lähimikkienkin soundiin. Minusta ne kuulostavat hirveiltä, eivät ne ole enää musiikkia. Lähija etämikrofoneilla on eri roolit kokonaisuudessa. Jotain siinä meni pieleen, kun ryhdyttiin äänittämän pohjat ja laulut erikseen… Massenburg jää toviksi pyörittelemään puoliääneen kaikkia niitä lieveilmiöitä joita moniraitaäänitys poiki, kunnes palaa sitten vielä kertaalleen Linda Ronstadtiin – Hän lauloi sessioissa kaiken livenä bändinsä kanssa, kaiken. Tai jos huoneessa on korkeutta riittämiin, laitetaan vaikka kahdeksikot overheadeiksi ja nostetaan pallokuvioiset tilamikrofonit jonnekin niiden yläpuolelle… Ja taas saadaan aivan erilainen soundi! Yhtä ja ainoaa oikeata reseptiä ei siis ole, kaikki liittyy kaikkeen ja lauletussa musiikissa laulu määrittelee kaikkea muuta, jopa rumpumikkien valintaa ja käyttöä. Mutta se on sitten taas ihan toisenlainen juttu, Jack White -soundi. Levy on valmis, lähdetään kotiin! Kilauta kaverille Analyyttinen, erittelevä kuuntelu on Massenburgin mukaan välttämätön taito äänittäjälle. Osa niistä luonnosraidoista jäi lopulliselle levylle koska ne olivat niin hyviä. George Massenburgin määrittämä keskilinja overhead-mikkien sijoitukselle Tyypillinen keskilinja overhead-mikkien sijoitukselle 26-31 Massenburg.indd 29 5.10.2016 12.56. Kun ajoitusta ryhdytään näpelöimään, se tarina yleensä latistuu. Kuuntelutaidon koulimiseen tarvitaan aimo annos käytännön harjoitusta. – Soittaja kertoo rytmillä tarinaa, puskee pikkuisen eteenpäin tuossa ja vetää hieman taaksepäin tässä ja siitä syntyy dynamiikkaa. – Haastamme myös opiskelijat analysoimaan dynamiikkaa kuunteluttamalla heillä ensin valmista lauluraitaa. hän sanoo, ettei tuo käy, niin sitten ei leikata! Tai voi mennä niinkin, että hän nimenomaan pyytää korjaamaan hiukan jopa ajoitusta, jotta saadaan paikko istumaan paremmin ja silloin tehdään niin. Kajoaminen rytmiikkaan ei innosta Massenburgia muutenkaan, päinvastoin. Tavoite on päästä niin lähelle kuin mahdollista ja pikkuhiljaa he oppivat yhä nopeammin jäljittelemään kuulemaansa. Äärimmillään laulun tärkeyden korostaminen ilmenee silloin, kun kaikki loput raidat soitatetaan vasta laulun jälkeen. Jos tuottaja tai artisti ei pidäkään ratkaisusta, täytyy olla valmis kokeilemaan jotain muuta aivan saman tien ja nopeasti. Olen kyllä tehnyt joitain levyjä, joilla on kvantisointu aivan kaikki. Sitten annamme heille saman raidan raakana, sekä kompressorin jossa on vain ratioja threshold-säädöt. – McGillissä aloitamme opiskelijoiden kanssa kuunteluharjoituksista, jotta he oppisivat ymmärtämään mitä tarkoittaa kriittinen kuuntelu. Se on työkalu, jonka avulla voi kuunnella esimerkiksi jotakin valmista miksausta ja analysoida vaikkapa siihen kuuluvaa lauluraitaa: mitä ominaisuuksia siinä on sävyjen osalta, millainen on sen dynamiikka. – Toisinaan laulajalla on hyvin hienovaraisia sävyjä äänessään, eikä siihen silloin tosiaan kaivata isoja kirkkaita symbaaleita tai hi-hattia sotkemaan: valitaan siis nauhamikki. Mikä tärkeintä, hän pystyi laulamaan saman biisin kahdeksan tai vaikka kymmenenkin kertaa peräkkäin, joka oton täydellä intensiteetillä. – Atakki löytyy rummun läheltä, kokoa soundiin saadaan kauempaa, Massenburg toteaa. Niin, että sitten kun siirtyy kuuntelemaan omaa moniraitatallennettaan, ymmärtää mitä siinä olevalle lauluraidalle täytyy tehdä, jos haluaa sen kuulostavan samalta. Valinta on tehtävä kuuntelemalla, eikä sen perusteella että on etukäteen päättänyt jotain
32 www.riffi.fi 5/2016 TEKSTI: TOMMI SAARELA – takatukkarokin paluu! Kahdeksankymmenluvun rock palaa aina uudestaan – halusimme tai emme. Tampereella on tahkottu manserockin kultakauden hittejä jo vuosikymmenen ajan, nyt Turku vastaa haasteeseen kansainvälisten kasarihittien voimin. K otimainen ”Vuonna 85”-musikaali on pyörinyt Tampereen Työväen Teatterissa huikeat kymmenen vuotta, ja Timo Koivusalo ohjasi huippusuositusta tarinasta elokuvankin. – Kun kuulin ensimmäistä kertaa Van Halenin ”Jump”-biisin, totesin että nytpä kuulostaa hyvältä! Siitä tuli itselleni lähtölaukaus kiippareiden taakse, musikaalin kapellimestari Jussi Vahvaselkä muistelee kolmen vuosikymmenen takaisia tuntemuksiaan. Tänä syksynä Turun kaupunginteatteri tarttuu kasarirokkiin kansainvälisemmästä kulmasta tuomalla Domino-näyttämölleen amerikkalaisen musikaalin ”Rock of Ages”. Mikael Saari, Veeti Kallio ja Anna Victoria Eriksson lupaavat musikaaliyleisölle rokkinostalgiaa ja vitsailua kasarikliseiden kustannuksella. K U V A : O T T O -V IL L E V Ä Ä T Ä IN E N JA S A M S IH V O N E N 32-33 Rock of Ages.indd 32 5.10.2016 13.08
Rock of Agesin on kääntänyt Teemu Kaskinen. Sanomaa suomeksi Rock of Agesin musiikki on ainakin tietylle ikäluokalle varsin tuttua, tosin mukana on myös biisejä vaikkapa Journeyn kaltaisilta bändeiltä, jotka eivät koskaan nousseet Suomessa niin isoiksi kuin Amerikassa. Vahvaselkä sanoo, että soittajien omista ehdotuksista on parasta lähteä liikkeelle. – Eipä tarvitse näihin biiseihin tutustua, kun jo ensimmäisistä tahdeista muistuvat mieleen yläasteen limudiskot ja viimeiset hitaat. – Suomeksi ei kolmella tavulla sanota vielä mitään, vaikka englanniksi ehdittiin kertoa ties mitä! Ja painokin on meillä aina ekalla tavulla, ykkösellä, mikä tekee suomentajan työstä aika haasteellista. lokakuuta ja on ohjelmistossa vain syyskauden ajan. Tarkkaan ottaen Vahvaselkä ei ole tuotannossa oikeastaan kapellimestari vaan MD eli ”musical director”, joka harjoittaa laulut ja soitot ensi-iltaan mennessä esityskuntoon. – Soundit katsotaan biisikohtaisesti, jotta esimerkiksi kaksi erilaista kitarasäröä saadaan sovitettua kimppaan. Vahvaselkä panostikin siihen, että valituilla soittajilla pitää olla sisäsyntyinen ymmärrys lajin vaatimuksista sekä oikeanlainen tatsi. Pääparin lisäksi esiintyjien eturivissä nähdään ja kuullaan kahta puhdasveristä kotimaista rokkikukkoa – Veeti Kalliota ja Aki Louhelaa – joilta molemmilta tulkintaa löytyy vaatimuksien mukaisesti. – Bassarijalan pitää olla riittävän painava, bassotyöskentelyn on oltava tanakkaa ja kahden kitaran jylläämässä hevimatossakin täytyy olla jämäkkä ranne. Vahvaselkä sanoo, että musikaaleissa suomen kielen hankaluudet tulevat vastaan juuri laulutekstien kohdalla, koska tavuja on käytettävissä vain nuottien rajaama määrä, ja niillä asia pitää saada tuotua julki. Itse esityksissä bändin vetovastuu näet lankeaa kosketinsoittaja Ville Vihkolle. – Rock of Agesin kaltaisen jukeboksimusikaalin etuna on, että biisit jo tiedetään, joten niitä ei tarvitse illan aikana enää yrittää tehdä katsojallekaan tutuiksi. Vuonna 2005 valmistunutta musikaalia on esitetty muun muassa Broadwaylla ja West Endis sä, ja sen pohjalta on tehty myös elokuva. Lavan lisäksi myös salin sointia on tuunattu sopivammaksi rokin tuuttaamiseen. Kirjoitushetkellä Rock of Ages oli vielä harjoitusvaiheessa, ja soundien hiominen käynnissä. Bändi esiintyy näkyvissä ja osana tarinaa, joten nieltäviin myönnytyksiin kuului esimerkiksi se, että kitaristi ei voi vaihtaa jokaiseen biisiin juuri sitä keppiä, joka siihen parhaiten sopisi. Todenmukaisten soundien jäljittämisestä huolimatta Rock of Agesista ei ole tulossa kitaranäyttelyä. www.riffi.fi 5/2016 33 Työkeikkana Rock of Ages sopiikin kapellimestarilleen kuin nenä päähän. Tässä auttaa jo lähdössä se, että bändiin on tarkoituksella valittu soundimaail mal taan vähän erilaiset kitaransoittajat. Tai voihan se yhden illan irrotakin, mutta harvalta onnistuu viikossa kuutena iltana peräkkäin. Suomen kantaesityksestä vastaava Turun Kaupunginteatteri on onnistunut kiinnittämään Rock of Agesin ensembleen asiallisen määrän lauluvoimaa hardrock-hittien keulakuviksi. u Rock of Ages saa ensi-iltansa Turussa Domino-teatterissa 21. Kasarihenkisin kitaroin ja pedaalein varustettu bändi koostuu nuoremman polven ammattisoittajista: mukana ovat jo monesta yhteydestä tutun rumpali Hannes Pirilän lisäksi turkulaislähtöinen kitaristikaksikko Antti Karhumaa ja Juha Keskinen sekä basisti Antti Kajan. KUVA: TOMMI SAARELA 32-33 Rock of Ages.indd 33 5.10.2016 13.08. Vahvaselän mukaan takavuosien suosikkisävelissä on kuitenkin oma taikansa, sillä niiden siivillä katsoja pääsee siirtymään omiin muistoihinsa, ja voi hyvässä lykyssä vaikka pukata kylkeen vieressä istuvaa puolisoa: ”muistatko, tämä soi silloin kun tavattiin..!” Aikakoneen kyytiin Rock of Ages kuljettaa katsojansa aikamatkalle kahdeksankymmentäluvun tykimpien areenarokkihittien voimin. Musikaali kertoo rocktähteydestä haaveilevasta Drew’sta ja näyttelijänuraansa aloittelevasta Sherriestä, jotka kohtaavat toisensa Los Angelesin Sunset Stripillä. Riffin nettispesiaalissa (riffi.fi) Jussi Vahvaselkä kertoo musiikkiteatterin haasteista ja työstään musikaalibändien liiderinä. Tilaa lauteilla on rajallisesti ja sähkisten lisäksi telineestä pitää löytyä paikat myös teräsja nailonkielisille akustisille. Drew’n roolissa esiintyy Uuden Musiikin Kilpailusta tunnetuksi tullut Mikael Saari ja naispääosassa on Turun Kaupunginteatteriin kiinnitetty Anna Victoria Eriksson, joka on nähty samalla näyttämöllä aikaisemmin ”Jekyll & Hyde” -musikaalissa. Kapellimestari Jussi Vahvaselän elämä on silkkaa musiikkiteatteria kesät ja talvet. Lukemattoman määrän musiikkiteatteriesityksiä tehnyt Vahvaselkä kertoo, että tunnettujen biisien ympärille rakennettuja musikaaleja koskevat eri lait kuin sellaisia, joiden musiikki on sävelletty alusta alkaen näyttämökäyttöön. Vahvaselkä sanoo, että kasikymmenluvun sukkahousuhevi kaikessa massiivisuudessaan edellyttää teknistä taituruutta laulajien lisäksi myös muusikoilta – kitaristeilta varsinkin. Osa kappaleista esitetään alkukielellä, mutta tarinaa eteenpäin kuljettavat biisit on suomennettu. Vahvaselän mukaan lajityyppi onkin erityisesti miehelle rankkaa ja vaativaa laulettavaa. – Saari, Veeti ja Louhela vetävät kaikki kovaa ja saamarin korkealta. Moni mieslaulaja voi olla muuten vaikka kuinka pätevä, mutta tippuu tässä genressä kisasta, koska viimeinen terssi kolmiviivaisen oktaavin puolelta ei irtoa. Tarinaa tahdittavat Bon Jovin, Twisted Sisterin, Whitesnaken ja Europen kaltaisten bändien tunnetuksi tekemät kappaleet. Ei kitaranäyttelyä Bändi mukaan lukien Rock of Agesissa heiluu lavalla parikymmentä takatukkaa, ja aikoinaan elokuvateatteriksi tehty Domino-näyttämö onkin ensi kertaa testissä näin isolla esiintyjäporukalla. Kolikon toiselta puolen biisit ovat väkisinkin aasinsiltoja, koska niitä ei ole alun perin tehty tarinankerronnan osaksi
U uden F-Pron rosteriin kuuluu F-Musiikin jo aiemmin maahantuomia merkkejä, kuten Beyerdynamic-mikrofoneja ja kuulokkeita, sekä Live Nationin edustamia Allen & Heath -mikse rei tä ja DB Technologies -aktiivikaiuttimia. F-Musiikki vahvistaa omaa asemaansa perustamalla perinteisen musiikkikaupan rinnalle luontevasti nivoutuvan audioja valolaitesektorin omaksi yksikökseen. Meillä on nyt Suomen kattavin tuoteja palveluvalikoima vaikkapa konserttisalin tarpeisiin, sanoo F-Musiikin toimitusjohtaja Janne Kainulainen. 34 www.riffi.fi 5/2016 TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI – audiota ja valoa ammattilaisille Kun F-Musiikki kesän alkajaisiksi osti itselleen Live Nation Finlandin esitystekniikkapalveluista vastanneen liiketoimintayksikön, kasvoi perinteikkään musiikkitukun ja sen vähittäismyymälöiden muodostamasta yrityksestä yhdessä hujauksessa myös raskaamman kaluston ammattikäyttäjiä palveleva audioja valotalo. – Kaupan myötä kalustoja tekniikkapuolen palvelumme laajenevat ja kasvavat. Kuvassa vasemmalta ”Jesu” Toppari, Ingo Dombrowski, Jussi Aalto ja Janne Kainulainen Roben kanuunan ääressä. F-Musiikki pystyy nyt tarjoamaan myös kokonaisvaltaiset ratkaisut vaativiin valoja ääniteknisiin toteutuksiin. Syyt yrityskauppaan ovat rationaaliset molemmin puolin. Yrityskaupan yhteydessä Live Nationin henkilökunta siirtyi uuden omistajan palvelukseen ja niinpä F-Pron audiopuolesta vastaavatkin Jussi Aalto sekä Jori Asikainen, ja valopuolesta taas Kari ”Jesu” Toppari, jonka hyppysissä ovat edelleen esimerkiksi sellaiset tutut merkit kuin Chamsys ja Robe. Vaikka tietty synergia esitystekniikan ja Live Nationin perusliiketoiminnan välillä synnyttikin aikanaan koko yksikön, täytyy yrityksen olla valppaana ja sopeutua muuttuviin oloihin. – Esitystekniikkapalvelut ovat olleet kannattava ja kasvava liiketoimintayksikkö, mutta keskitymme jatkossa ydintekemiseemme eli tapahtumien tuottamiseen ja niin kansainvälisten kuin kotimaistenkin artistien välittämiseen, kertoo Live Nation Finlandin toimitusjohtaja Nina Castren. Yhteistyösopimusten puitteissa F-Pro toimii myös esimerkiksi Aura Audion, Sennheiserin ja Yamahan jakelijana. F-Pro 34-35 F-Pro.indd 34 5.10.2016 13.20
Aktiivisen jäähdytyksen yksi osa on hiljainen tuuletin. – Sille voi määrittää täsmällisen värimiksauksen, kirkkauden sekä värilämpötilan, ja valaisin pitää saman niin pitkään kuin on tarpeen, vaikka seuraavat 20 vuotta. Tekniikan ansiosta saamme takuuvarmaa tasaista pesua myös laajoille pinnoille niin, ettei eri valaisinten välisiä saumoja voi havaita. Ingo Dombrowski painottaa, että mitä isompi ja avoimempi tuuletin on sen hitaammalla se voi käydä ja sitä hiljaisempi se on. En usko että itse ledin aiheuttama säteily on muutoinkaan kovin merkittävä häiriön tuottaja, enemmän on kyse hakkurivirtalähteistä ja ne taas täytyy suojata ja maadoittaa kunnolla, niin ongelmia ei tule niistäkään. Dombrowski kertoo, että Roben valaisimet myös valvovat aktiivisesti itseään ja niille voi antaa eri tilanteita varten erilaisia normeja. Jäähdyttämätön led-valaisin on aluksi kyllä ihan hyvä, mutta jos lämpöä kerääntyy parikin tuntia, valo alkaa himmetä, väri muuttuu ja siinä sitä sitten ollaan. Aktiivista pumppausta ei tarvita, tuulettimella saadaan aikaan riittävä lämpötilaero, jotta nestekierto käynnistyy sen voimasta. Osin juuri sen vuoksi heittimissämme on edelleen jämäkkä jalusta. Ihan kaikkea ei ledeillä voi kuitenkaan vielä toteuttaa. u 34-35 F-Pro.indd 35 5.10.2016 13.20. Kysyn, vieläkö perinteisillä valaisimilla on jokin paikka kisassa vai joko ledit päihittävät ne mennen tullen. Lämpötilaero on silloin 575 astetta ja se on tarpeeksi, jotta lämpö alkaa johtua pois valaisimelta ihan itsekseenkin. Ulkoilmanäyttämöllä ykkösprioriteetti on usein valon kirkkaus, eikä tuulettimien äänekkyys ei ole siellä mikään ongelma – voidaan siis maksimoida kirkkaus ja antaa hieman liekaa äänekkyyden suhteen. Jos raja uhkaa tulla vastaan, valaisin himmaa itseään sen verran ettei lämpö muodostu ongelmaksi eikä jäähdytystä tarvitse pistää kovemmalle. – Tulevaisuus on ledien, se on varmaa. – Toisinaan ihmiset toteavat etteivät he halua nähdä tuuletinta, mutta jos sen piilottaa näkymättömiin, sen alkaa kuulla! Toinen osa on putkiston ja yleensä alumiinista valmistetun jäähdysritelikön yhdistelmä. – Keskitymme korkean profiilin valaisimiin, joita valmistamme teatterikäyttöön, isoihin konserttija tapahtumatuotantoihin sekä arkkitehtoniseen valaisuun, Dombrowski kertoo, ja jatkaa: – Kilpailemme laadulla, emme hinnalla. Roben Euroopan avainasiakkaista vastaava johtaja Ingo Dombrowski kertoo yrityksen aloittaneen viihdepuolelta, mutta melko pian kuulemma huomattiin järkevämmäksi jättää baarija diskovalot sun muut edullisemmat tuoteryhmät halpatuotantomaissa operoiville valmistajille. Teatterisalissa taas voi olla tärkeämpää huolehtia hiljaisuudesta kuin maksimaalisesta valotehosta, jolloin valaisimille määritetään enimmäisäänekkyys jota ei saa ylittää. Sama asetus voidaan määrittää viereiseen valaisimeen eikä kahden heittimen välillä ole minkäänlaista havaittavaa väritai kirkkauseroa. Ledeistä ei ole toistaiseksi sille haastajaa valon kirkkaudessa, mutta nyt jo ledit johtavat kisaa niissä tilanteissa, joissa valon kirkkaus ei ole ratkaiseva tekijä vaan pelataan muilla kriteereillä. Yritys on perustettu 1994 ja se on eräs harvoista suurten konsernien ulkopuolella toimivista itsenäisistä valolaitteiden valmistajista. Jollei olisi jalustaa, ei olisi kunnollista paikkaa virtalähteellekään. Se on loistojuttu esimerkiksi televisiostudioissa, koska kamerat ovat hyvin herkkiä valaistuseroille ja tällä heittimellä sellaisia ei synny. Pelkkä passiivinen lämmön poisjohtaminen ei riitä jäähdytykseen Roben käyttämillä valotehoilla. – Perinteisiin valonlähteisiin verrattuna ledit eivät tuota kovinkaan paljon lämpöä, mutta se vähäkin pitää saada pois valaisimesta, muuten tulee ongelmia. Tämä on huipputarkka työkalu, eikä tällaista pysty toteuttamaan millään muulla tekniikalla. Nämä prioriteetit voi vaihtaa lennossakin, joten esimerkiksi musikaalin äänekkäimmissä kohdissa voidaan antaa tuuletukselle suurempi pelivara ja hillityssä dialogipaikassa taas ohjeistaa valaisimia pysyttelemään sopivasti hiljaisempina. Led puolestaan lämpenee huomattavasti vähemmän, mutta se kestää myös paljon huonommin kuumuutta ja siksi lämpötila pitäisi saada pidettyä korkeintaan 60 asteessa. Sillä päästään edelleen kirkkaimpaan mahdolliseen luokitukseen, ja kantavuus riittää todella isoille näyttämöille. Led-valaisimiin assosioituu mielleyhtymä Euroviisujen valtavista skriineistä, joiden aiheuttamat häriöt langattomille mikrofoneille ovat olleet äänisuunnitelijoiden päänsärkynä viime vuosina. www.riffi.fi 5/2016 35 Valaistuksen tulevaisuus on ledien Tsekkiläinen Robe kuuluu F-Pron tukijalkoihin valaistuspuolella. – Käytämme toki muitakin tekniikoita. Sanoisinpa, että seuraavan 10 vuoden kuluessa näemme varmasti huiman harppauksen niiden tehokkuudessa ja suorituskyvyssä. Suunnittelemme itse omat valaisimemme, koodaamme niiden suuntaukseen, valokontrollointiin ja seurantaan käytettävät ohjelmistot, ja tehtaammekin sijaitsee Tsekissä. Määräykset ovat tiukat ja pysyttelemme niiden puitteissa. Hieman yllättäen Dombrowski nimeää led-valaisimen suunnittelun haastavimmaksi pähkinäksi jäähdytyksen. Kupari olisi kuulemma vielä parempi materiaali, mutta se painaa enemmän ja on lisäksi kalliimpaa. Haasteena lämpö. Teemme siellä itse kaikki valaisimet koteloita myöten. Eräs parhaiten myyvistä valaisimistamme esimerkiksi on BMFL, jonka valolähteenä on 700 watin perinteinen purkauslamppu. – Ajatellaan, että perinteinen Tungstentai purkauslamppu tuottaa käytössä jotakuinkin 600 celcius-asteen lämmön, ja samaan aikaan ilman lämpötila on vaikkapa 25 celsiusta. Siitä taas on vain 35 asteen ero ympäröivän ilman lämpötilaan, luontaista johtumista ei synny ja led kuumenee liikaa. Dombrowski toteaa, ettei hän ole juurikaan perehtynyt skriineihin, mutta pystyy kyllä kuvittelemaan niiden olevan melko harmillisia tapauksia Ja toppuuttelee, ettei Roben ledheitinten kanssa syytä tuollaiseen huoleen: – Kaikki valaisimemme täyttävät elektromagneettisesta säteilyä koskevat säädökset. Ledeillä voi tehdä niin paljon sellaista, mikä ei perinteisillä valolähteillä käy päinsä! Esimerkiksi hän nostaa oman brändinsä tuotteen, DL7S, jossa on seitsemää eri väriä tuottava ledistö. – Tottakai valaisimiin kohdistuu paljon muitakin vaatimuksia, kuten valon kirkkaus, mutta tämä on esimerkki led-tekniikan oivallisuudesta ja uskon, että luvassa on vielä paljon muutakin hyvää aivan lähivuosina
Tokelan mielestä Straton suurin valtti on se, että oikeastaan kaikki asiat on siinä mietitty sen mukaan, että kitaraa on hyvä käyttää – se huutaa käytännöllisyyttä! Toki muitakin tärkeitä kitaroita Tokelalta löytyy, se kävi ilmi kun hän esitteli Riffille työvälineitään Helsingin Nosturissa. Tämä oli selvästi parempi kuin siihenastiset kitarani, ja nimenomaan ensimmäinen mikä stemmasi kunnolla. Ja se oli ihan uskomaton se Strato, tosi helpposoittoinen, vaikka hänellä oli silloin varmaan vieläkin paksummat kielet kuin minulla nykyään. Siitä inspiroituneena säästin rahaa ja lähdin Losiin. – Tämä on L-sarjan Stratocaster, mitä en kyllä ostaessa edes tajunnut. Esimerkiksi mikkien magneettinavat on tässä kitaTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Telecaster – ”palacaster”, ’80-luvun alusta – Ihan alussa tuli soiteltua edullisempia Tele-, Stratoja Gibson 335 -kopioita. 36 www.riffi.fi 5/2016 M elrose-yhtyeen laulaja-kitaristina parhaiten tunnetun Tokelan suhtautuminen kitaroihin on varsin pragmaattinen. L-sarja oli Leo Fenderin viimeinen puristus ennen CBS-aikaa. Tallamikki taisi olla aikoinaan Fenderin, nyt siinä on Seymour Duncan. Näin on helpompi vaihtaa kielet, ja kitara ehkä soikin jopa vähän paremmin ilman sitä. Musa-Fasu toi Fenderiä maahan, ja siellä oli paljon kaikenlaista varakaulaa sun muuta varastossa ihan kiusaksi asti, että joku otti ja kasasi niistä kokonaisia keppejä. Nyt on kolme old school -tuplapalaa, mikä ei välttämättä ole ihan niin eksakti ratkaisu, mutta sillä saa ehkä ihan vähän enemmän soivuutta runkoon. Tästä tuli silloin ykköskitara, ja myös pitkäikäisin soittimeni. E l ä m ä n i k i t a r a t TOKELA – Stratossa kaikki huutaa käytännöllisyyttä 36-39 Elämäni kitarat Tokela.indd 36 5.10.2016 13.23. Orman innoittamana Stratocasterista tuli hänellekin ykköskitara. Tallassa oli aluksi kuusi palaa, eli sen sai tosi tarkkaan hienovireeseen. Sellainen fiilis on, että hankinta sitten myös edesauttoi oppimista jonkin verran. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. – Uutena tässä oli varmaan neljän tai viiden eri valmistajan osia. Tai sitten se kyllästyi vaihtamaan mun umpiruosteisia kuuden palan systeemejä. Telecasterista puhuttaessahan on aina bonus, jos se soi edes yhtään. Luulen, että sen takia Paatelaisen Miikka ne siihen viimeksi vaihtoi. Vanhan treenikämppäkaverin Jukka Orman hän mainitsee olleen aika merkittävä vaikuttaja monellakin tapaa, ”niitä harvoja kavereita, jotka vähän opetti soittamaankin”. Fender L-sarjan Stratocaster vuodelta ’65 – Oltiin samassa treenikämpässä Melrose ja Sielun Veljet, ja tehtiin kimpassa keikkoja ja rundejakin. Toki tuo saattaa olla urbaania legendaa, mutta sekin puoltaa stooria, ettei lavassa ole mitään logoa. Tämän kitaran hankin uutena joskus 1982/83 Aleksanterinkadun Musa-Fasulta. – Sittemmin osia on vaihdettu paljonkin. Orman Jukalla oli vuotta vanhempi ’64-Strato. Värikkäiden vaiheiden jälkeen päädyin sitten tähän Stratoon. Kerran hän lähti johonkin kesälomareissulle ja sanoi että voin soittaa hänen kamoillaan, jos pidän niistä sillä aikaa huolta. Kielten ohjuri hävisi Orman Jukalle kitaraa lainatessa: hän oli sitä mieltä, että sellaista ei tarvita, eikä ole tarvittu sen jälkeenkään. Se maksoi jotain 1200–1500 markan tienoilla, mikä oli 15–16-vuotiaalle iso summa. Hänen mielestään loppujen lopuksi kaikkeen tottuu, ja ”jos on pakko niin sitähän soittaa ihan millä vaan kramerilla, kunhan se kitara on soittokelpoinen.” Muusikkona Tokela on hyvin pitkälti itseoppinut. Tällä kertaa vuorossa Tokela
Olen tavallaan oppinut siitä vahingosta. Se ja kielenohjain ovat nyt grafiittia, sillä edellinen luusatula hajosi kerran Ruotsissa kesken keikan. Minun korvaani tämä on kuulostanut aina tosi vähän tyypilliseltä Stratolta, vaikka en tiedä miksi. Niillä kielillä ja styrkkari vähän hiljaisemmalla kitara on taas alkanut kuulostaa enemmän tavalliselta Stratocasterilta. Tosi hyvä ratkaisu, koska se on kestänyt ja antaa paljon enemmän anteeksi kielten liikkeelle. Satula on kyllä vaihdettu pari kertaa. www.riffi.fi 5/2016 37 rassa mitoitettu joka kielelle erikseen, toisin kuin CBS-Stratoissa. Nyt olen löytänyt sellaisen kielisetin kuin Snake Oil, joka toistaa yläharmonioita paljon paremmin kuin muut käyttämäni kielet. Tallapalat on umpiruosteessa, eikä ne tuosta paljon mihinkään liiku; nämä ovat olleet yli kymmenen vuotta tässä kunnossa. Mutta kymmenen vuotta sitten oli rundi Saksassa, ja Blue One -lentoyhtiö toi sen sinne sellaisena tulitikkurasiana. Muutamaan kertaan avasin ne ja putsasin, mutta sitten ne liikkuu vaikka ei tarvitsisikaan. Ne on onneksi jämähtäneet oikeisiin kohtiin, ja siksi otelauta stemmaa. Ainoa juttu mikä tässä ei ole käytännöllisyyden kannalta hyvää on se, että ettei tallamikille ole omaa tone-säätöä. Minulla menee vuosi tai kaksi, niin ne on tässä kunnossa. – Olen yrittänyt pitää kaiken mahdollisimman alkuperäisenä nauharemppoja lukuunottamatta. Sitten vuo36-39 Elämäni kitarat Tokela.indd 37 5.10.2016 13.23. Sillä ei tehnyt enää mitään. Telecaster – ”Rough Boy” – Olen soittanut slideä jo Melrosen ensimmäiseltä levyltä lähtien, ja minulla olikin sitä varten säädetty todella hyvä ’70-luvun alkupuolen Gibson 335
Lapsuudesta jäi mieleen kun jollain Setzerillä tai Gibbonsilla oli belt buckle koristeena, samoin jossain Gretschin lankkukitarassa oli joku häränpää. – Koriste on jostain minun ’80-luvun Mic Mac -niittivyöstä. Bluesbreaker-combo). Niitä päätyi Jonnan edelliselle levylle. Sillä sai vähän enemmän sustainia. Paatelaisen Miikka oli Kitarapajalla tsekannut etukäteen hänen mielestään kolme parasta, joista pääsin valkkaamaan mieleiseni. Hänen mukaansa se toimii parhaiten viidellä jousella ja paksuilla kielillä – siis sellaisilla kielillä, joilla tämän kitaramalliin keksimisen aikaan oli tapana soittaa. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Välillä tehdään vähän vuorotellenkin niitä valmiiksi. Kaulaa varten otettiin mitat tuosta Stratosta, ja tiedän, että se on tehty tosi tarkasti juuri sen mukaan. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 36-39 Elämäni kitarat Tokela.indd 38 5.10.2016 13.23. – Sitten lähdettiin Juhan kanssa kiertelemään musakauppoja. Vihdoin Musamaailmasta löytyi jostain sekalaisten joukosta Seymor Duncanin humbucker, jossa napapalojen välit olivat Telecasterille sopivat. – Tässä ei ole mitään mielipuolista hienomekaniikkaa, mutta pitää virettä aivan sairaan hyvin. Tämä onkin eka tosi hyvä akkari, mitä minulla on ollut. Olen aina vierastanut sitä kampisysteemiä, samoin ylä-switchiä, koska satutan siihen aina keikalla tahattomasti käteni ja vaihdan mikkiä tarpeettomasti. Selitin, että jos tekisit minulle kitaran, niin siinä pitäisi nämä ja nämä asiat. – Tämä styrkkari on ollut minulla vuodesta ’95. Mikrofonin valintaan vaikutti se, että Viksténin Tommilla on makee puoliakustinen, jossa on pari P90-mikkiä. Tallan alla on puolikkaan tulitikun verran happea välissä, vaikka en ikinä bendaakaan siihen suuntaan. Käsinrakennettu T-Bird Junior, rakentaja Vuoren Saku – Saku tyrkytti minulle yhtä kitaraa, jossa oli kaksi mikkiä, yläswitch ja Jaguarin vibrakampi-systeemi. Sain siitä ensimmäisen kultalevyni, tuskin kylläkään minun kappaleiden ansiosta. Se tuli siitä kun Viksténin Tommin kanssa kelattiin, että jos olisi hirveesti rahaa, niin olisi tosi härskiä tuhlata ne hienoon puuveneeseen. Soittelen kaikenlaisia riffejä, ja Tervomaan Jonna sitten aina välillä sanoo, että hei toi on tosi kiva, teepä tuosta biisi. Mutta kun talla kelluu ihan vähän, kampi toimii ainakin tässä kitarassa parhaiten. 38 www.riffi.fi 5/2016 den päästä 40-vuotissynttäreillä kaverini Vege lahjoitti minulle soitinrakennuksen opetuksessa käyttämänsä Tele-rungon. — Tällä soitan kotona eniten ja teen eniten myös biisejä. Ostinkin sitten sellaisen Porthaninkadulla sijainneesta musakaupasta. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Hänen hallussaan olevaa yksilöä on edellisen omistajan toimesta modattu kuitenkin enemmän Fender-tyyliseksi. Martin D-mallin akustinen – Olin pitkään halunnut Martinin, koska esimerkiksi Eddie Cochran ja Elvis soittivat sellaisella. Tässä ei ole enää toista volume-kanavaa, vaan taakse on lisätty Fender Twin Reverbin jousikaiku. Lempinimeltään tämä kitara on Rough Boy. Tämä ei menekään särölle niin helposti. Fender-tyylinen Marshall Tokela puhuu Stratocasteristaan pitkään, ja nostaa sen hyviin puoliin myös vibrakammen. Juha Nuutinen puolestaan antoi lahjakortin, jolla sain käyttää hänen palveluksiaan 200 euron edestä. Siitä tuli mieleen, että olisipa kiva jos itselläkin olisi yhdessä kitarassa sellainen; varsinkin kun Saku käämii ne itse. Tässä tullaan siihen Hendrix-aspektiin, että bassokielet ovat fyysisesti pidempiä kuin diskanttikielet, niin kuin flyygelissäkin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Itse olen jo täysin ehdollistunut tälle soundille. Paatelaisen Miikka huomasi, että sisältä tätä on modattu vielä enemmänkin, ja nimenomaan siten, että se kuulostaisi enemmän Fenderiltä. – Mietin, että tuolla Vegellä oli tapana tehdä tehdä vasurikaula oikeakätisille. Ja sitten alkoi tulla country-henkisiä keikkoja: perustettiin Viksténin kanssa Munsons ja tein Hoedownin kanssa levyn. Tässähän on niin puuta niin montaa eri sorttia – siitä se tuli, Rough Boy. Tokelan vahvistin on ollut jo pitkään ’90-luvulla valmistettu Marshall Tremelo -reissue (ns. Juuri biisien kirjoittamisessa on tämän kitaran suurin avu minulle. Toinen mikrofoni oli tosi vaikea löytää, koska halusin 335:n tapaan tallamikiksi humbuckerin. Saku sanoi, että hän tekee sellaisen, ja jos en siitä tykkää, niin hän saa sen kyllä johonkin kaupaksi. Millbrookista ostettiin virittimet ja potikat. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille
22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. luova sTudioTyö silja suntolan mainio perus teos äänittäjille. Nykyään soitan 013-setillä, ja g-kieli on punottu 026. – Sellaista ylämiddle-korosteista säröä siitä tulee, ja kyllä se on aika lailla siinä, Tokela kertoo. Oman vivahteensa koko Melrosen soundiin tuo se, että soittimet viritetään alennettuun vireeseen. Lähinnä vaatimuksia on kaksi: putkinvahvistin ja toimiva sellainen. Oman soundin löytämistä näissä tilanteissa auttaa Paatelaisen rakentama yksinkertainen pedaali, jossa on ”Tokelan soundi”. Kaikki efektit tulee vanhemman Marsun kautta ja toiseen vain puhdas soundi ilman efektejä. Muissa projekteissa kun ollaan soitettu E-vireessä, olen laittanut askelta ohkaisemman setin. Silloin kun omia kamoja ei ole käytännöllistä roudata mukaan, ei Tokelalla ole mitään tarkkoja toiveita keikkajärjestäjien suuntaan. – Aika pian Stratocasterin hankkimisen jälkeen meidän bändi alkoi soittamaan Eb-vireessä, lähinnä siksi että saatiin lisää murinaa, kun musasta tuli rankempaa. Mutta näin ne fysiikan jutut menee, Tokela pohtii. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . – Ostin joskus puolitoista vuotta sitten toisen samanlaisen varalle. Ota äänityön perusteet haltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 36-39 Elämäni kitarat Tokela.indd 39 5.10.2016 13.23. Keikalla Tokela käyttää rinnan kahta Marshall-comboa, mutta eri funktiossa. Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Silloin punottu g-kieli on 024, ja omituista kyllä, se napsahtaa silloin lähes katseella poikki. Olen käyttänyt niitä molempia keikoilla siten, että se toinen on siinä vieressä, mutta huomattavasti hiljaisemmalla laajentamassa soundia
Muokattu audiosignaali otetaan ulos analogisesti räkin linjalähdöstä tai digitaalisena S/P DIF -liitännästä. Tehonkestoksi ilmoitetaan sata wattia RMS-tehoa, joten Torpedolla saa siis varsin isonkin vahvistimen aisoihin. Beyerdynamicin, Neumannin, Sennheiserin ja Shuren tutut mallit. Näiden eteen (tai taakse) voi digitaalitodellisuudessa asetella jonkin kahdeksasta simuloidusta studiomikrofonista, joiden esikuvina taas ovat olleet mm. Säädettävä parametri valitaan räkin etupaneelin pyörittimestä ja toisella nupilla veivataan sille arvo. Valmistaja kuvaa laitettaan lisätermillä Professional Digital Loadbox. Näin toimienkin valmista tulee varsin nopeasti. Jokaisessa näistä on runsaasti muokattavia asetuksia ja esimerkiksi Liven virtuaalinen päätevahvistin tarjoaa simuloituna neljä klassista putkityyppiä, näille trioditai pentoditilan sekä lepovirran Atai A/B-luokiteltuna. Näistä voi mielikuvitusta ja korvia käyttäen valita useita mieluisia yhdistelmiä. Kovin kummoiseen laitteen omaan näyttöruutuun tai eri tehtäville omistettuihin säätönuppeihin ei ole varmaankaan siksi panostettu, että huomattavasti havainnollisempi käsittelytapa on valmistajan oma ilmaisohjelma Torpedo Remote, joka yhdistää tietokoneohjauksen (OSX tai Windows) USB-portin kautta TEKSTI: TIMO KOSKINEN Torpedo Live – jättipakkaus virtuaalista kitarakalustoa Ranskalaisvalmistaja Two Notes Audio Engineeringin Torpedo Live on uuden ajan hybridilaite, johon on yhdistetty analoginen keinokuorma ja digitaalinen soundin muokkaus. 40 www.riffi.fi 5/2016 T orpedo Live poikkeaa tyypillisestä kitaraprosessorista ratkaisevasti jo siinä, ettei sitä ole tarkoitettu suoraan kitaran perään kytkettäväksi, vaan sen eteen tarvitaan aina joko etuvahvistin tai perinteinen etuja päätevahvistimen muodostama yhdistelmä. Jos Torpedoa käytetään keinokuormana päätevahvistimen perässä, voi alkuperäisen kaiutinsignaalin ohjata muuttumattomana kaiutinkaappiin Torpedon läpiviennin kautta. Liven keinokuorma on analoginen ja nimellisimpedanssiltaan kahdeksan ohmia. Mikrofonin kuviteltu asettelualue on kaiutinkartion keskeltä sen laidalle lähikosketuksessa ja kauemmas siirryttäessä muodostuva kolmiomainen alue aina kolmen metrin etäisyyteen asti. 40-43 Torpedo Keeley.indd 40 5.10.2016 13.25. Säädintä pyörittäen tai hiirella klikaten Torpedo Liven etupaneelin näyttöruutu on ankeahko kasarityyppinen kaksirivinen taustavalaistu nestekidenäyttö, johon mahtuu jonkin verran tekstiä ja numeroita. Erillistä etuvahvistinta käytettäessä Torpeedo Live täydentää signaaliketjun neljällä virtuaalisella lenkillä: päätevahvistimella, kaiutinkaapilla, äänitysmikrofonilla sekä mikrofonin asemoinnilla. Mutta näytössä on vain yksi ominaisuus kerrallaan. Kuulokekuuntelukin on mahdollista ja railakkaimmat revityksetkin voi silloin toteuttaa ilman kummempia huonevolyymeja. Virtuaalisesti monessa portaassa Edellä mainitun virtuaalisen pääteasteen jatkoksi on tarjolla 32 erilaista kaiutinkaappisimulaatiota, joiden joukossa on alan klassikkoja kuten Marshallin, Fenderin, Voxin, Mesa/Boogien ja Ampegin kalustoa erikokoisina versioina. Eikä jatkuvasti tarvitse olla säätämässä: laitteessa on runsaasti muistipaikkoja koko nai suuk sien tallentamista varten. Jos taas kitarasoundiin halutaan alkajaisiksi mukaan myös perinnevahvistimen pääteaste usein niin tärkeäksi miellettyine säröytymisineen ja kompressoitumisineen, Torpedo kytketään sen kaiutinliitäntään. Toki siitäkin näkee läheltä katsoessa, mitä parametria kulloinkin ollaan säätämässä ja mikä sen arvo on
Nämä ovat kaikki asiallisesti toteutettuja ja käyttökelpoisia. Parasta keinokuormassa onkin sen antama liikkumavapaus – kaikki rokkisoundit tosipuhtoisesta alkaen ovat mahdollisia, eikä mekkalan määrä muodostu ongelmaksi. Eikä oikeastaan kannata tätä vastaavuutta pohtiakaan; vaikka simulaation nimenä on johonkin tunnettuun merkkiin viittaava, tärkeintä on kuitenkin soundin laatu nimestä riippumatta ja siinä suhteessa Torpedo Live antaa runsain mitoin käyttökelpoista ja vaihtelevaista sisältöä. Helposti ajattelee, ettei kaiutinkaapin rakenteella tai kaiuttimien merkillä ja tyypillä ole soundissa kovin ratkaisevaa merkitystä. Erityisen jännittäväksi ja opettavaisen havainnollistavaksi osoittautuu mikrofonin virtuaalinen asettelu kaiutinkaapin eteen. Erityisen kätevää tämä on mikrofonin kohdistamisen ja ekvalisaattorin säädöille, ja sujuvammin hoituvat näin laitemallinnuksien valinnatkin sekä tallennettujen asetusten haut. Tutuksi tullutta omaa vahvistinsoundia voi huomattavasti laajentaa räkkikäsittelyllä. Tuttuja ilmiöitä äänittäjille, joille tietyt asettelut muodostuvat rutiineiksi, mutta nyt Torpedon kanssa on mahdollista kokeilla nopeasti muitakin mahdollisuuksia. Jostain kumman syystä kuitenkin lähimikitykseen valikoituu mieluusti Shure SM57:n simulaatio. Nopea kokeilu virtuaalisten kaappien välillä osoittaa heti tämän käsityksen vääräksi: eri kaiuttimilla on selvästi toisistaan poikkevat soundit ja käytös – niissä on omanlaistaan harmonista määrittelyä, kirkkautta, pehmeyttä, lämpöä tai terävyyttä. Tosin laitteessa on vain yksi kanava, eikä kahden tai useamman mikrofonin yhdistelmiä pääse kokeilemaan. Sehän korvaa silloin sekä kaiu tin arsenaalin roudaamisen että koko mikittämisen pro40-43 Torpedo Keeley.indd 41 5.10.2016 13.25. Eikä mikrofonin kallistuskulmaa voi säätää. Mikrofonien ja niiden asettelun simulaatioiden ansiosta Torpedo Liven tuottama loppusoundi on kuitenkin äänitystarkoituksiin huomattavan paljon rikkaampi ja realistisempi kuin vaikkapa multiefektin digitaalisesta lähdöstä ulos otettu. Mukaan on laitettu ne huonot ääripäätkin, joita tosielämässä tuskin valittaisiin: täsmälleen kaiuttimen keskelle kohdistettu mikrofoni nappaa yläpään turhankin kireästi, minkä muutaman prosentin poikkeama jo korjaa, ja aivan reunalta soundi menee jo lähes tuhnuiseksi. Mahdollisuuksien räkki Koska laitteen nimessä on sana Live, se on selvästikin tarkoitettu myös keikkakäyttöön. Joukosta valikoitui omiksi suosikeiksi rokkikäyttöön Marshallin kaapistoa, pehmeämmille sävyille Voxia tai Fenderiä ja onpa mukana Roland Jazz Choruksen toisintokin, jolla ne kaikkein puhtoisimmat soinnit lähtevät. Ulkoista pääteastetta käytettäessä ja Torpedon toimiessa keinokuormana houkuttaa mahdollisuus rutistaa oikein kunnolla ja päästä kuulemaan, millainen muhkea säröytyminen putkien rasituksessa todella voi muodostua. Kannattaa huomata sekin, että kaiutinkaappien magneettikentän aiheuttama hurina varsinkin yksikelaisissa kitaramikeissä jää nyt pois. Kun nyt avautuu mahdollisuus vaihtaa nuppia kääntämällä toinen virtuaalimikki täsmälleen samaan paikkaan, soundi muuttuu heti – ei radikaalisti, mutta selvästi. Sama erilaisuuden havainto koskee mikrofonien simulaa tioitakin. Pikkukeikoilla kitaravahvistin riittää usein sellaisenaan, mutta mikäli kombovahvistin tai erillinen kaiutinkaappi on tapana mikittää ja kitaraa tulee paljon PA:n kautta, Torpedo Livelle avautuu oivat mahdollisuudet. www.riffi.fi 5/2016 41 ja esittää monitorissa kaiken kerralla nähtäväksi ja hiirellä klikkailtavaksi. Valitseminen on vaikeaa, sillä valikoima on muodostettu käytännössä toimiviksi todettuja mikrofonimalleja jäljitellen ja kunkin soundi on omalla tavallaan hyvä. Studioissa käytetään kitaroiden mikitykseen useita mikrofonimerkkejä, joiden tietyt mallit ovat ajan mittaan osoittaneet käyttökelpoisuutensa. Simuloitujen mikkien valikoimassa on kaksi dynaamista, kaksi kondensaattorimikkiä ja kaksi nauhamikkiä kitaralle, sekä kaksi dynaamista bassolle. Soundipalettia laajentamassa Kuten alkajaisiksi todettiin, Torpedo Liven läpi käynyt soundikokonaisuus ei ole pelkästään tämän räkkilaitteen muodostama, sillä ainakin etuaste tarvitaan ja päätettäkin saa käyttää ennen kytkeytymistä. Tässä ei ollut mahdollista testata, kuinka tarkasti räkkiin tallennetut simulaatiot vastaavat alkuperäisiä esikuviaan. Torpedon oma pääteastekin on varsin jännittävä tapaus, koska sen kanssa voi kokeilla omia fantasioita putkityyppien ja niiden tilojen ja luokittelun yhdistelmistä. Tällaista soveltamista puntaroitaessa keskeiseksi kysymykseksi nousee, millä tavoin lavaja yleisvolyymi halutaan muodostaa
Sopiva kompressoinnin määrä on tietysti tapauskohtaista ja makuasia. Threshold on tärkeä säätö, koska sen avulla pedaali saadaan reagoimaan oikealla tavalla eri tyyppisten instrumenttien signaaleille ja soittajan soittotavalle. Toisin sanoen kompressiolla kavennetaan dynamiikkaa puristamalla piikkitasoja matalammiksi. Keeleyn C4-pedaali kuuluu ensinmainittuun ryhmään ja se on jo aiemmin ottanut paikkansa putiikkipuolen klassikkona. Re-amppauk seen valmistajalla on muuten ihan erikoislaitekin, nimeltään Torpedo Reload. Ilmainen softa BlendIR puolestaan sisältää testisignaalin, jolla on mahdollista tehdä simulaatio omista laitteista mikityksineen päivineen. Nyt tällaisellekin tarjoutuu tilaisuus – jos ohjelmistossa on vuortellen kantripolkkaa ja grungea, niin autenttiset soundit hoituvat näppärästi. Kattavat säädöt Keeley Compressor Pro on analoginen VCA-kompressori, jossa jänniteohjattu vahvistin (Voltage Controlled Amplifier) reagoi tulosignaalin voimakkuuden vaihteluihin sen mukaisesti kuin käyttäjä eri säädöillä määrittelee. Mitä pienemmäksi kynnysarvo asetetaan sen herkemmin pedaali aktivoituu. Uutuus on suunniteltu käytettäväksi periaatteessa minkä tahansa instrumentin, myös laulun kanssa. Kompression määrää voi tarkastella kuulon lisäksi myös kansilevyn led-mittarista. Compressor Pro taas tarjoaa studiolaitteen säädöt, sekin kätevässä pedaalimuodossa. 40-43 Torpedo Keeley.indd 42 5.10.2016 13.25. Tässä aihetta on käsitelty kitarapainotteisesti, mutta laite käy yhtä lailla bassollekin ja kaiutin/mikrofonisoundien uudistamiseen muillekin soittimille. Se puolestaan nostaa hiljaisemmatkin äänet yleensä kuuluviin ja luo illuusion siitä, että sustainkin olisi pitempi. Kitaralle tai bassolle suunnitellut pedaalikompressorit ovat usein säädöiltään pelkistettyjä, kun taas studiokäyttöön tarkoitetuissa laitteissa tavataan jättää käyttäjälle huomattavasti laajemmat vapaudet säätää laitteen toimintaa. Näin ollen se on soittajalle, äänittäjälle ja tuottajalle nopea konsti käydä läpi ja vertailla keskenään hyvinkin erilaisia soundeja, joista biisikohtaisestikin voi valita soveltuvimman ilman kärräämisen ja kyyristelyn vaivaa. u Torpedo Live Professional Digital Loadbox Analoginen keinokuorma ja digitaaliprosessori • keinokuorma, 8 ohmia, max 100 W RMS • päätevahvistin-simulaattori, 8 erilaista putki/kytkentätyyppiä • kaiutinkaappi-simulaattori: 32 digitaalista kaiutinkaappia, joista 10 bassokaappia; lisää ostettavissa latauksina valmistajan verkkokaupasta • mikrofonisimulaattori, 8 erilaista virtuaalimikrofonia, simuloitu sijoitus lähikontaktista 3 metrin etäisyyteen eri kohdistuksilla • kaiutinliitäntä keinokuormana käyttöä varten • kaiutinsignaalin läpivienti ulkoisen kaiuttimen käyttöä varten • analoginen linjatulo, 6,3 mm • analoginen linjalähtö, 6,3 mm • S/P DIF -digitaalilähtö • kuulokeliitäntä • Torpedo Remote -applikaatio OSXja Windowsjärjestelmiin • BlendIR-ilmaisohjelmalla voi digitoida oman soundin • hintaluokka: < 800 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Syntyykö Torpedon yhteydessä vastaavaa joukkoistumista, jää nähtäväksi. Studiokäytössä tämä yksi räkkilaite on korvike varastohuoneelliselle kalustoa. Aineksia ainakin on tarjolla kitaristiyhteisölle jaettavaksi. Tällainen konseptihan siivitti Kemperin profiloivan vahvistimen yllätysmenestykseen käyttäjien alkaessa jakaa keskenään tekemiään profiileja. Melkoinen kultakorva täytyykin jo olla, jotta näiden kaikkien välillä pystyisi kuulemaan tunnistettavan eron. Samalla signaalin keskimääräinen voimakkuus putoaa kuitenkin alemmas, mitä usein kompensoidaan vahvistamalla jo kompressoitua signaalia kokonaisuudessaan. Lavasoundia ei normaalisti ole tapana muuttaa keikan keskellä vaihtamalla kaiutinkaapit tai mikrofonien etäisyydet ja kohdistukset. 029 080 0830 • www.soundtools.fi K ompressiossa voimakkaita ääniä ensin vaimennetaan, jolloin signaalin huippuja minimitasojen välinen ero supistuu. Esimerkiksi 2:1-suhde hiljentää TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KEELEY Compressor Pro – studiokompressorin ominaisuudet pedaalissa Putiikkipedaalien varhaisena pioneerina maineensa luonut Robert Keeley julkisti pisimmälle viedyn kompressorinsa viime vuonna. Threshold asettaa kynnyksen, jonka ylittyessä signaalia aletaan kompressoida. Ratio toimii ikäänkuin Threshold-säädön parina ja se määrittää suhdelukuna sen miten paljon kompressori vaimentaa kynnystason ylittävää signaalia. 42 www.riffi.fi 5/2016 sessin ja antaa vielä muhkean paletillisen soundin hienosäätömahdollisuuksia. Kun kynnystaso ylittyy, syttyy punainen Threshold-valo kompression merkiksi. Nyt se on saatavilla myös Suomessa. Lisäksi laite on on ainakin jossakin määrin käytettävissä raakana äänitetyn kitarasignaalin re-amppaamiseen, joskaan ilman etuastetta ei muodosteta täyttä kitarasoundia. Liven vahvuuksia kaiutinkaappien ja mikityksen emuloinnissa voi kuitenkin vielä hyödyntää valmiiksi luultujen äänitysten muokkaamisessa, koska näin saadaan uusia mahdollisuuksia äänikuvan kokeiluun ja vaihtamiseen. Torpedo Liveen valmiiksi asennettujen kaiutinkaappisimulaatioiden – joista 10 siis on bassokaappeja – jatkoksi valmistaja tarjoaa niitä verkkokaupassaan yli 100 lisää ladattavaksi varsin kohtuulliseen kahdeksan euron kappalehintaan
Hard Knee /Soft Knee -kytkin on yksi ässä tämän pedaalin hihassa. Tämä helpottaa hommaa, ja opettaa samalla sitä mihin suuntaan eri säädöt vaikuttavat. Auto-toiminto on kyllä mielestäni kätevin tapa ottaa pedaalia haltuun mikäli studiokompressorin säätäminen ei ole ennestään tuttua hommaa. (09) 611 353 • www.custom-sounds.com kompressiokynnyksen ylittävän signaalin puoleen alkuperäisestä, 3:1-suhteessa taas vain yksi kolmesta kynnyksen ylittävästä desibelistä pääsee kompressorin läpi. Compressor Pro on myös erittäin hyvä laite studiokompressorin toimintojen kunnolliseen opetteluun, mikäli homma ei ole ennestään tuttua. Kytkimillä lisää pelivaraa Edellä esiteltyjen säätöjen lisäksi Compressor Pro tarjoaa kaksi hyödyllistä kytkintä. Automaatio tuntui kätevältä myös, kun käytin pedaalia masterkompurana mikserin efektilenkissä laulun ja kitaran kanssa. Mitä pidemmäksi aika säädetään sitä hitaammin kompressointi alkaa ja sitä vapammin äänten alukkeet pääsevät veräjästä läpi. u KEELEY Compressor Pro 40-43 Torpedo Keeley.indd 43 5.10.2016 13.25. Soft knee puolestaan tarjoaa vähitellen täyteen ratio-arvon mukaiseen kompressioon siirtyvän loivemman muokkauksen. Tällöin käyttäjän määriteltäväksi jäävät vain sopivan threshold-tason ja kompressiosuhteen löytäminen, sekä pedaalista lähtevän lopullisen signaalitason tason säätäminen gainilla. www.riffi.fi 5/2016 43 Keeley Compressor Pro Analoginen pedaalikompressori studioja live-käyttöön • suunnittelija Robert Keeley • suunniteltu käytettäväksi minkä tahansa soittimen kanssa • valmistettu käsityönä Yhdysvalloissa • portaattomat säädöt: threshold, ratio, attack, release, gain • kytkinvalinnat: hard knee/soft knee ja auto mode • 7-portainen led-näyttö kompression määrän tarkkailuun • led-merkkivalo threshold-säädölle • ERA (Exact RMS analysis) tunnistaa sisääntulevan signaalin tehollisarvon eri instrumenteilla • ohituskytkentä true bypass –periaatteella • hinta: 379 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Auto-kytkimellä ohitetaan manuaalisäädöt, jolloin automatiikka huolehtii toimintanopeuksista soittotavan ja signaalitasojen mukaan. Attackja Release-säädöt muodostavat parin. Rivin viidentanä on Gain, joka ei siis vaikuta itse kompressioon, vaan sillä voi nostaa kompressoitua signaalia aina 20 desibelin verran. Jos Attack vedetään oikein pienelle, ei plektran kynsäisykään jää kompressoitumatta. Tämä onkin kelpo patenttiratkaisu löytää nopeasti hyvä kompressio. Mitä suurempi ratio-arvo on, sitä enemmän signaali kompressoituu, ja sitä pienemmäksi soinnin sisäinen dynamiikka puristetaan. Jos hakee etupäässä liiskaus-kompressiota sähkökitaralle, Compressor Pro saattaa olla turhan tyyris vaihtoehto. Tämänkin toiminnon säätöhaarukka on kunnioitettavan laaja. Soft-vaihtoehdossa threshold-kynnys on pehmeämpi. Esimerkiksi akustisen kitaran kanssa se oli omasta mielestäni ehdoton valinta. Niihin ei ole vaikea yhtyä. Jos taas haarukoi monipuolista, studiotasoista ja silti helposti mukana kulkevaa kompressoria, niin tässä on tutustumisen paikka. Knee-kytkimessä on kaksi vaihtoehtoa: hard knee antaa normaalin, täysin ratio-arvon mukaisen kompressoinnin heti sillä hetkellä kun signaali ylittää kynnystason. Compressor Pro:n säätövara ulottuu 1:1-lukemasta (ei lainkaan kompressiota) aina äärimmäiseen kompressioon, jossa mikään kynnystason ylittävä signaali ei aiheuta kasvua laitteesta uloslähtevässä signaalissa. Ero edullisiin pedaalikompressoreihin on selvä: sointi ei värity samalla tavalla, säätövaraa ja herkkyyttäkin on enemmän. Auto-toimintoon ei kuitenkaan kannata jäädä pelkästään kiinni. Hard Knee puolestaan puolestaan toimi paremmin, kun haetaan tarkoituksella aggressiivista kompressiota. Monipuolinen Keeley Compressor Pro on kerännyt paljon kehuja julkistamisensa jälkeen. Soft knee on erityisen paikallaan, jos haluaa hieman tasoittavaa kompressiota. Release taas määrittää sen miten nopeasti kompressori lakkaa kompressoimasta, kun signaali vaimenee jälleen kynnystason alle. Ja ehdoton plussahan tässä on sekin, että pedaalia voi käyttää erilaisten instru ment tien kanssa. Ensin mainitulla säädetään se, kuinka nopeasti kompressio nappaa kynnystason ylittävästä signaalista kiinni. Attackja Release-säätöjen kanssa pelatessa voi kyllä löytää vielä paremminkin toimivia vaihtoehtoja, jos jaksaa käyttää jonkin verran aikaa säätämiseen. Sointi on vähemmän päällekäyvä, ja luonnollisempi. Hyviä ominaisuuksia Keeley tarjoaa manuaalissa myös muutamia esimerkkisäätöjä erityylisiin kompressiosoundeihin, kuten smoothing, sustain, chicken pickin’, bass boom ja slap
Mikäli Crunch ja High Gain ovat samanaikaisesti käytössä, jälkimmäinen asettuu ketjussa Crunchin edelle, vaikka pedaalin päältä katsoen järjestys näyttäisi olevan toinen. Plexitonehan on tullut tunnetuksi siitä, että se pystyy aidosti jäljittelemään vanhojen sarjojen Marshallnuppien soundia. Säröä maltillisesti mutta riittämiin Nimensä mukaisesti Chunch rutistaa särmää signaaliin – juuri sopivasti – ja tämän osion luontevina käyttökohteina ovat rockin ja bluesin riffittely ja sointukomppi. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Jos siinä vaihessa levelkin on auki, menee jo vahvistinkin saman tien ruvelle. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kaikkien mukana cd-levy. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Pedaalin antama 12 dB:n tehostus ei ole suurin mitä Carl Martinin tarjonnasta löytyy, mutta desibeliasteikon logaritmisuuden muistaen se on kuitenkin erittäin tuntuva teholisäys. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. High Gain puolestaan herättää ennakkokäsitykset tosirankasta möyrimisestä, mutta tässä tapauksessa ei kuitenkaan mennä missään vaihessa ylipursuavan korvaärsytyksen puolelle. Metallikuoreen rakennettu Greg Howe’s Lick Box ryhmittelee sisältönsä kolmeen osioon – Boost, Crunch ja High Gain – joilla kaikilla on oma poljettava kytkimensä ja tason säätönsä. Johtuukohan komponenttien yhteistoiminnasta tai signaalinkäsittelyn vaihe-eroista, mutta kun Crunch ja High Gain kytketään päälle samanaikaisesti, soundista leikkautuu aika lailla yläpäätä, varsinkin jos molemmissa gain on kunnolla auki. Pedaalin oma soundi on mukavan maltillinen ja puhtaaseen vahvistimeen ajettuna tuottaa nätin säröytymisen sekä yliohjautumisen tuomaa harmonista laajentumista muistuttavan vaikutelman. Crunch ja High Gain eivät ole täsmälleen samat kuin Plexitonessa tai muissa Carl Martinin pedaaleissa, vaan näihin on lisätty Howen ehdotuksesta omat itsenäiset säädöt kummallekin ja komponenttien arvojakin tiettävästi on valittu artistin mieltymyksiä vastaaviksi. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. B. 44 www.riffi.fi 5/2016 T oiveita kuunteli tanskalainen Carl Martin, jonka aiemmin julkaisemaan Plexitoneen Howen toivomukset perustuvat. Nyt säätövara on kuitenkin asetettu niin, että tämänkin osion käyttöalue ulottuu ihan auki avattuun gainiin asti. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Itse pedaalin soundi on ronskiudestaan huolimatta kuitenkin hallittu ja laaja-alaisen käyttökelpoinen. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Tämä on valmistajallakin tiedossa ja ohjelehtisessä mainittu. Totta, jo vähänkin avattu High Gain alkaa jo tuottaa rämäkkää hard rockia. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Osiot voidaan kytkeä päälle yksitellen, pareina tai vaikka kaikki yhtä aikaa. Boostin toiminnalle tällä on merkitystä, koska näin saadaan dynamiikkaan ylimääräistä pelivaraa. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 44-45 Carl Martin.indd 44 5.10.2016 13.26. Kahdella jälkimmäisellä on lisäksi säädettävät Gain ja Tone. Valkoisten säätimien asennon näkee tummaa taustaa vasten hyvin ja siniset merkkivalot loistavat kirkkaasti huonevalaistuksessakin Laite toimii yhdeksän voltin virtalähteellä, mutta muuttaa sisäisesti käyttöjännitteen 12 voltiksi. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Ja gainin uskaltaa avata tarvittaessa vaikka kokonaan. Muistetaan taas, että jo Plexitonen esikuva oli vanhoissa Marshal leis sa, joita bändit piiskasivat armotta äärimmilleen – ja tuottivat näin klassikoiksi muodostuneita kitarasoundeja. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. r i f f i . Eipä siis ihme, että kun Howe pääsi toteuttamaan toiveitaan oman nimikkopedaalin suunnittelussa, niin säröpoljinhan sieltä tuli. Greg Howea tämä ominaisuus ei ehkä järin haittaa, sillä hänen soitTEKSTI: TIMO KOSKINEN Greg Howe’s Lick Box – voimauttava kitaratehostin Greg Howe kertoi Riffin haastattelussa viime vuonna, että hänen kitarasoundissaan on aina mukana jonkin verran likaa
Eikä se saa käyttäjäänsä kuulostamaan heti Greg Howelta. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Kaikkien mukana cd-levy. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Carl Martin Greg Howe’s Lick Box Boosteri ja kaksi itsenäistä särökanavaa • kanavia voi käyttää yksi kerrallaan tai yhdessä • särökanavilla omat säädöt • hintaluokka < 250 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. B. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Ei vain Howelle itselleen Greg Howea ei ehkä tunnistaisi hänen soundinsa perusteella, mutta kiinnostavaa hänen soittonsa on. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Sen sijaan Greg Howe’s Lick Box on rokkipedaali, jolle löytyy laajalti yleiskäyttöä useissakin musiikkityyleissä. Kevyesti annosteltuna boostilla voi herätellä vahvistinta soimaan napakammin tai heleämmin, mikä samalla tuo harmonista sisältöä ja särmää putkien alkaessa tuottaa säröytymistä. Pienenä käytön epämukavuutena todettakoon, että suora vaihtaminen Crunchin ja High Gainin kesken tarvitsee kaksi polkaisua – toinen päälle, toinen pois – mikä tietysti vaatii nopeaa jalkatyöskentelyä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 44-45 Carl Martin.indd 45 5.10.2016 13.26. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. r i f f i . Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Vaikka hän aloitti uransa Mike Varneyn Shrapnel-levymerkillä, Howe ei ole metallikitaristi, eikä hänen nimikkopedaaliaan ole suunniteltu paksun ja kompressoidun metallisärön tuottamiseen. Laitteen säätövarasta voi ottaa käyttöön kutakuinkin kaikki asetukset, ainoastaan tonen kääntäminen kokonaan kiinni ei tuota enää houkuttelevaa tulosta. Kaksi särökanavaa erikseen antaa laajan paletin dynaamisia särmäsoundeja ja yhdessä keskitaajuuspainotteisen ja jo hiukan kompressoivan pitkän soinnin. f i . Täysi boostaus ei useinkaan ole tarpeen – maltillisella annostelulla saa jo maukasta jälkeä aikaan. Pedaalin boost-osio lisää sustainia ja nostaa soolot pintaan erottumaan muun bändin joukosta. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Ilmiötä voi jonkin verran kompensoida avaamalla tonea pedaalista, mutta tuo ei soiton tiimellyksessä onnistu. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi tonsa on hyvinkin keskitaajuuspainotteista, mihin kahden kanavan yhteispeli erityisesti kohdistuu. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Mukana on elementtejä rockista, bluesista ja fuusiosta, jotka hän sulauttaa yhteen omaksi, ideoita pursuavaksi kokonaisuudekseen
Uusi Masterbilt-orkesterikitarasarja käsittää kolme mallia, jotka ovat materiaaleiltaan ja rakenteeltaan samanlaisia. Pienin ja edullisin niistä on Olympic, medium-mallia edustavat Zenith ja Zenith Classic, ja suurinta (17 tuumaista) De Luxe ja De Luxe Classic. Valmistaja luokittelee Masterbilt-kitarat tyyppiin acoustic/ electric, sillä jokaisessa soittimessa on tallanalusmikrofoni aktiivielektroniikalla. Veistämällä muotoiltu kansi on umpipuuta, ja se on koottu kahdesta sitkakuusen palasta. Ne saavuttivat hyvän maineen, mutta vanhoja yksilöitä ei tänä päivänä ihan helpolla löydä, sillä omistajat eivät niistä hevillä luovu. Tarkoituksena on ollut, että magneettimikrofonin asentamisen sijaan kitarat voi vahvistaa siten, että niiden akustinen ääni pääsee paremmin oikeuksiinsa myös sähköisesti. Onpa yksi soittaja tehnyt ’35 Epiphone Olympic -kitaran soundista ihan tavaramerkkinsäkin, Gillian Welchin kanssa duon muodostava David Rawlings. Poimimme testiin keskikokoiset mallit. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TIMO ÖSTMAN, EPIPHONE Epiphone Masterbilt Zenith & Zenith Classic – orkesterikitaroita kokopuukannella Epiphone on tuonut markkinoille uudet versiot vanhoista Masterbiltorkesterikitaroistaan. 46-47 Epiphone.indd 46 5.10.2016 13.28. Kokopuinen kansi ja kaksi rimaa Masterbilt Century -kitaroissa on kaareva kansi, jota tukee perinteiseen archtop-tapaan kaksi pitkittäisuuntaista rimaa. 46 www.riffi.fi 5/2016 E piphone suunnitteli alkuperäiset Masterbilt-kitarat vastaamaan 1930-luvun soittajien tarpeisiin, jolloin kitaran piti akustisesti pärjätä muille äänekkäämmille soittimille. Ne pohjautuvat vintage-henkiseen ulkonäköön ja rakenteeseen päivitettynä nykymuusikon kaipaamilla ominaisuuksilla. Tässä mielessä Epiphone-uutuudet eroa vat monista edullisista, kauttaaltaan laminoidusta puusta valmistetuista kaarevakantisista
Se sopii niin säestyskuin soolosoittoon ja toki sormisoittoon, oman vanhahtavan klanginsa puitteissa. Säädöt kitarasta käsin Kitaroihin on asennettu valmiiksi Shadow NanoFlex HD -tallanalus mikrofoni sekä eSonic HD -esivahvistin. Molemmissa pystyin ihan sormien kosketuksella vaikuttamaan soinnin luonteeseen: nämä kitarat soivat kauniisti kun sointuja silitteli hiljaa hellävaraisella kosketuksella ja muuttuivat lujempaa soittaessa paljon purevammiksi. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi Sen sijaan kaareva pohja ja sivut on valmistettu laminoidusta loimuvaahterasta. Pariston vaihtaminen on tehty todella helpoksi, sillä kitaran päätyyn upotettu paristokelkka irtoaa kolostaan helposti esimerkiksi plektran kärjellä auttamalla. Hinta-laatusuhde on kunnossa, joten kannattaa kokeilla. Sointi oli lähtökohtaisesti kirkkaanpuoleinen, ja päädyinkin nimenomaan rullaamaan sävyä hieman tummemmaksi. Tervetuloa takaisin On kyllä hienoa, että Epiphone on tuonut nämä Masterbilt-kitarat takaisin ja selvästi myös panostanut projektiin. Kitara soi fokusoituneesti, erottuvasti. Voisikin sanoa, että tämä kitara on käyttömahdollisuuksiltaan aika monipuolinen. Esimerkiksi old time -country, blues ja vanhankantainen jazz toimivat tällä soittimella hyvin luontevasti, mutta yhtä hyvin soundia voi soveltaa moderniin musiikkiin. Kaunista ja purevaa Zenith on napakka ja melko voimakas kitara. Äänet soivat selkeästi ja erottelevasti eri rekistereistä soittaessa, mihin varmaan myös eebenpuu-otelaudalla on osuutensa. Ja kun ajattelee miten eläväinen roots-musiikin kenttäkin nykyään on, niin ihmettelisin, jos näistä nyt ei jonkinlaista hittiä syntyisi. Kaulakin on jämäkkää tekoa, se on koottu viidestä vierekkäisestä mahonkija vaahterapalasta. Kaula ei ole sieltä ohkaisimmasta päästä, mutta se on muotoiltu mukavan pyöreään c-profiiliin. Zenith Classicissa joko mikrofoni tai esivahvistin vaikutti kylläkin olevan vialli nen. Tuntuma on hyvä. Volumeja tone-säätimistä löytää helposti keskikohdan, josta esimerkiksi volumea voi rullata vielä lisää sooloja varten tai lisätä/vähentää kirkkautta. Itse en vain ole oikein koskaan sellaisiin mieltynyt, koska niiden kanssa pelaaminen ei ole yhtä helppoa kuin kitaran sivusta tai ulkoisesta laitteesta säätäminen. Sointia leimaa keskialueinen korostuneisuus ja alakerrasta sointi on maltillinen. Se, että pakettiin kuuluu myös aktiivielektroniikka on vain plussaa. Joka tapauksessa mitä sointiin tulee, niin se on perusterve, tallanalusmikrofonille ominainen. Masterbilt-sarjan metalliosissa on haettu menneen ajan tunnelmaa, ja sekä kielitrapetsi että virittimet onkin tyylikkäästi vanhennettu. Ääni tuli mikseriin hyvin hiljaa ja silloinkin ainoastaan jos kanavan gain oli lähes täysillä. Sen verran hyvin soivia, laadukkaasti ja tyylillä rakennettuja kitaroita nämä testiyksilöt olivat. Tiedostan toki senkin, etteivät kaikki jaa näkemystäni. Otannan perusteella uudet Masterbilt-kitarat ovat vintageisiensä tapaan hyvätasoisia soittimia, mutta edullisella hintalapulla. www.riffi.fi 5/2016 47 Epiphone Masterbilt Zenith & Zenith Classic Vanhoihin Epiphone Masterbilt –malleihin perustuvia orkesterikitaroita • valmistusmaa Indonesia • asennettuna eSonic™ HD -esivahvistin ja Shadow NanoFlex™ HD –tallamikrofoni • volumeja eq-säädöt • Zenith-mallissa pyöreä ääniaukko, Zenith Classic –mallissa kaksi f-aukkoa • Zenith saatavilla värillä vintage sunburst, Zenith Classic värillä vintage natural • ikäännytetty kiiltolakkaus • kokopuinen kaareva kuusikansi, kahden riman pitkittäisrimoitus • sivut ja pohja laminoitua loimuvaahteraa • kaula laminoitu viidestä palasta mahonkia ja kovavaahteraa • skaalanpituus 25,5 tuumaa • kaulaprofiili pyöristetty C • kaulaliitos liimalla • otelauta eebenpuusta • 20 Medium-otelautanauhaa • Epiphone-virityskoneisto 18:1-välityksellä • luusatula 43 millin leveydellä • trapetsitalla kompensoidulla satulalla • hinta: 749 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Luonteeltaan linjasointi oli suoraan mikseriin soitettuna hieman ”metallisempi” kuin kitaran akustinen ääni, ei kuitenkaan häiritsevästi. 46-47 Epiphone.indd 47 5.10.2016 13.28. Zenith ei ole kuitenkaan mitenkään erityisen honottava kitara, vaan soinnissa on mukavalla tavalla myös pehmeämpää ja pyöreämpää luonnetta. F-aukkoinen Zenith Classic on soinniltaan jonkin verran honottavampi. Kitaroiden volumeja tone-säätimet on piilotettu ääni aukon reunan juureen. Kun uusi paristo on kelkkaan vaihdettu, se painetaan takaisin paikoilleen. Otelauta on Zenith ja Zenith Classic -malleissa eebenpuuta, hintaluokassaan sanoisinko hieman yllättäenkin. Sen taajuusalue on hieman korosteisempi yläkeskialueelta, kun taas pyöreällä kaikuaukolla toteutetun Zenithin soinnissa havaitsin hieman enemmän alakeskialuetta. Huomasin myös, että säätimet käyttäytyivät Zenith Classicissa heppoisemman tuntuisesti. u Pariston vaihtaminen on helppoa. Soitin Zenithiä mielenkiinnosta myös tavallisen sähkökitaran putkivahvistimen kautta. Muuten soinnin luonne on hyvin samanlainen. Itse koneistot toimivat nykyaikaisella 18:1-välityksellä ja hoitavat tehtävänsä moitteitta. Ääniaukon reunaan sijoitetut minisäätimet ovat näissä kitaroissa kyllä esteettisesti hyvä ratkaisu. Kun kitarat ovat värjäystä lukuunottamatta samanlaisia, tämä ero selittyy eniten ääniaukon sijainnilla ja muodolla. Zenithin kanssa linjaan soittelu osoitti, että esivahvistin tuuppaa ääntä kanavaan oikein kiitettävällä voimalla. Silloin kitara soi jonkin verran piikikkäämmin, joka voi olla ihan toimivakin juttu tällaisen kitaran kanssa. Aluksi ajattelin syyn löytyvän vanhasta paristosta, mutta ongelma ei poistunut sen vaihdolla
Tässä meille esiteltyjen vinkkien perusteella tarpeen mukaan ja satunnaisesti julkaistavassa juttusarjassa esittelemme lukijoiden persoonallisia soittimia ja laitteita. Siitä tuli tämä ajatus kahdesta kannesta, joista se soi va kansipuu löytyy päällimäisen alta. Sattumalta kesän aikana toimi tukseen otti yhteyttä vanhempi herrasmies, joka kertoi omasta, niin ikään kahden kannen rakenteella toteutetusta ja ly hyes ti luonnehdittuna varsin erikoisesta kitarastaan. TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN Oma unelma todeksi – Göran Asplund toteutti toiveidensa kitaran kahdella kannella Kitara soi akustisestikin voimakkaasti. Vaikka kotoa löytyy jo yksi Nationalin tehtaalla uniikkina tilaustyönä teetetty resonaattori kitara, syntyi muutama vuosi sitten ajatus aivan omanlaisesta soittimesta jossa olisi erikseen soiva kansipuu ja sen päällä eril linen ulospäin näkyvä kansi. Soitin näytti mie lenkiintoiselta ja se oli saanut hyvää palautetta, joten päätimme ottaa asiasta selvää. Faukot ja ”resonaattori Aina silloin tällöin joku lukijoistamme lähestyy toimitusta esittelemällä projektin, jossa omasta unelmasta tehdään konkreettista totta – milloin soittimen, milloin vahvistimen tai efektilaitteen muodossa. Mikrofoniksi asennettiin nykyään jo harvinainen Bartolinin v88c –humbucker. Yksilöllisyyttä arvostavalle miehelle kitaratkaan ei vät saa olla sarjatuotantotavaraa. Se, miten ratkaisu vaikuttaisi kitaran sointiin oli vielä suunnit teluvaiheessa arvoitus. 48 www.riffi.fi 5/2016 E sittelimme tuplakannella varustetun akustisen kitaran Rif fin edellisessä numerossa. Toivomus on, että esimerkki rohkaisee empiväisiä ryhtymään, ja kokeneemmat innovaattorit tohtisivat jakaa tarinoita omista kehitelmistään. Göran Asplund kertoo olevansa ihminen, jolle yksilöllisyys on tärkeää. Osa personoi soittimensa hyvin hillityillä muutoksilla, toisessa ääripäässä luodaan ihan kokonaan uutta perusrakenteita myöten. 48-49 Göran Asplund.indd 48 5.10.2016 13.29. Asplundin lähtökohta oli esteetti nen: kitaran ulkonäön tulisi olla juuri sellainen kuin hän ha luaa. – Jos kitaran soiva kansi olisi tällainen, niin sehän ei toimisi ollenkaan
Tässä meille esiteltyjen vinkkien perusteella tarpeen mukaan ja satunnaisesti julkaistavassa juttusarjassa esittelemme lukijoiden persoonallisia soittimia ja laitteita. Osa personoi soittimensa hyvin hillityillä muutoksilla, toisessa ääripäässä luodaan ihan kokonaan uutta perusrakenteita myöten. Pintakansi tehtiin mahdollisimman avoimeksi ja ilmaa jätet tiin väliin, jotta soivan kannen ääni tulisi tarpeeksi läpi. 48-49 Göran Asplund.indd 49 5.10.2016 13.29. Göran Asplundin ajatus oli, että kitarassa olisi vanhahtava, jopa hie man huonekalumainen ulkonäkö. Kaula on vaahteraa, otelauta ee benpuuta ja koristeraidat wengeä. Se on muotoiltu hieman keinumaiseksi, jotta kulman säätö toimii tarkoituksen mukaisesti. Päällimmäisessä kannessa oleva ”resonaattorifiguuri” mes sinkeineen on kitaran suunnittelijan omaa käden jälkeä. Mutta hän oli sitkeä, ja päätettiin sitten tehdä projekti ihan kokeiluna sillä periaatteella, että Göran ottaisi vastuun vaikka lopputulos ei onnistuisikaan. Toteutus toimi myös soitettavuuden suhteen. Lyhkäisen soittotuokion perusteella totesin itse, että soit timessa oli yhtäältä hieman orkesterikitaramaista sävyä, mutta Aina silloin tällöin joku lukijoistamme lähestyy toimitusta esittelemällä projektin, jossa omasta unelmasta tehdään konkreettista totta – milloin soittimen, milloin vahvistimen tai efektilaitteen muodossa. Se on virolaista alkuperää. Kokeilu omalla riskillä Göran Asplund teki kitarasta piirrustukset itse, mutta omalaa tuiselle idealle ei ollut aivan helppoa löytää toteuttajaa. Rosti on rakentanut soittimia pääosin harras tuksena jo 1980luvulta lähtien. Toivomus on, että esimerkki rohkaisee empiväisiä ryhtymään, ja kokeneemmat innovaattorit tohtisivat jakaa tarinoita omista kehitelmistään. Samalla olen ollut yhteyksissä soitinrakentajien kanssa ja tutkinut asioita, ja olen mielestäni tässä hommassa sitten kehittynytkin. Epätavallisen kitaran pariksi sopii epätavallinen vahvistin. – Kun jäin viime vuosikymmenellä enemmän työelämäs tä pois, aloin tekemään kitaroita uudestaan. Kun kokeilin soitinta ilman sitä, kitara muistutti enemmän tavallista akustis ta. Kaula jatkeen pää kiinnittyy pohjaan tehtyyn rimoitukseen, jossa on säädön mahdollistava pultti/ mutteri kiinnitys. – Olin juuri rakentanut itselleni akustisen kitaran perin teisellä tavalla, ja yritin siinä Göranilta vähän tentatakin, et tä mitä hän oikein hakee tällä ajatuksellaan. Lopul ta sellainen löytyi, kun ystävä Veijo Rosti lupasi ottaa raken nustyön vastaan. Pohjan keskiosaan käytet tiin padoukia. Perinteiset materiaalit Materiaalien puolesta kitara ei juuri poikkea perinteestä. Lisäksi mikrofonin piti mahtua tuohon tilaan, Rosti kertoo. Voisikin sanoa, että rohkean kokeilun kautta soittimen suun nittelija sai kaikella tapaa omaa makuaan tyydyttävän instru mentin. toisaalta myös biscuittyylisen resonaattorikitaran purevuutta. Kielten soiva pituus on Fenderiä vastaava 64,8 senttiä. – Kaulan ja tallan suhteellisella korkeuden säädöllä voidaan vaikuttaa kielten paineeseen kantta vasten ja siten jonkin verran myös sointiin, Rosti avaa ideaa. Kau la on pulteilla kiinni kolmesta pisteestä ja sen asentoa voi hie man säätää. Aluksi Asplundin ajatus kahdesta kannesta tuntui rakenta jan näkökulmasta varsin oudolta. Soi va kansi on toteutettu Martintyylisellä rimoituksella, sen sijaan ulospäin näkyvä pintakansi tehtiin laminaatista. – Muistelin vanhaa Phillipsin putkiradiota kotona. Sen ajatuksena on värähte lyn siirtyminen paremmin rakenteeseen pohjan kautta. Säätö tapahtuu ohentamalla tai kasvattamalla kiinnitys pisteen alustaa tarpeen mukaan. u Kaulassa oleva kahden pultin kiinnitys kohta asettuu soivaa kantta vasten. www.riffi.fi 5/2016 49 figuurin” aukot ovat ne paikat joiden kautta kansirakenne hen gittää, hän kertoo. Persoonallinen soundi Soinniltaan Göran Asplundin soitin on ihan mielenkiintoinen tapaus. – Voi olla, että tästä prototyypistä valmistetaan pari kappa letta myyntiinkin, sillä Kitarapaja on ollut kiinnostunut, Asp lund paljastaa lopuksi. Vuodesta 2002 läh tien vedin myös 12 vuoden ajan Järvenpään Opistossa soitin rakennuspainotteista puutyökurssia, Rosti kertoo omasta taus tastaan. Normaalista tuplakansirakenteesta kitara poikkeaa melkoisesti, sillä kahden kannen välissä on 22 millimetrin rako. Mitään kiiltävää tuossa kitarassa ei ole, vaan se hiottiin mataksi. Veijo Rosti purkaa rakentamaansa soitinta lähempää tarkastelua varten. – Pintakannen idea tässä kitarassa on vain tukea rakennet ta, mutta kyllä se muutti soundia jonkin verran. Kaulassa on myös kopan sisään kiinnittyvä jatke moni en resonaattorikitaroiden tapaan. Ros ti valmisti kitaran sivut ja pohjan loimuvaahterasta ja soivan kannen kotimaisesta kuusesta
50-51 Korg.indd 50 5.10.2016 13.30. Trubaduureille suunnattu Korg Stageman 80 saattaa olla juuri tällainen vehje. Trubaduurin pikku-PA Stageman 80 on stereofoninen ja sen päätevahvistimissa on nimellistehoa 40 wattia per puoli. Nykytekniikan laskentanopeuden ja reaaliaikaisten digitaalimuokkausten tehon ansiosta Stagemanin rumpuosasto perusTEKSTI: MARTIN BERKA KORG Stageman 80 – kompakti kokonaisratkaisu trubaduureille Aina välillä joku kehittää tuotteen, jonka ominaisuudet vastaavat tietyn käyttäjäryhmän tarpeita niin hyvin, että voisi kysyä miten tätä ei ole keksitty jo aikaisemmin. Rumpali on aina mukana Päähuomion Stageman 80:ssä vievät ensisilmäyksellä varmasti säädinpaneelin keskeltä löytyvät taustavalaistut keltaiset ja vihreät napit. Laadukkaan yleiskaiun lisäksi Stageman tarjoaa vielä Acoustage-nimistä prosessointia, jolla voi laajentaa laitteen tarjoamaa stereokuvaa keinotekoisesti. Näille on jokaiselle master volumen ohessa omat voimakkuudensäätimensä, kun taas bassoja diskantti-eq sekä kaiku vaikuttavat yhteisesti kaikkiin. Niiden lyhyillä sampleilla ja yksinkertaisilla sekvenssereillä toteutetut patternit eivät kuitenkaan ole yleensä kuulostaneet aidolta rumpalilta. Tässä on kyse Korgin rumpuosastosta, joka on teknilliseltä toteutukseltaan ja äänenlaadultaan varmasti ainutlaatuinen tämäntyyppisessä laitteessa. Kitaristeille tarjotaan lisäksi kromaattinen viritysmittari. Korgia voi käyttää myös kuudella D-kokoisella paristolla, joilla se toimii pisimmillään 20 tuntia. Stagemaniin voi liittää myös esimerkiksi mp3-soittimen, jolle on oma aux in -minijakkinsa takaseinässä. Stageman 80:n omat jalat kallistavat laitteen sopivasti kenoon, jos sen asettaa suoraan lattialle tai esimerkiksi katukäytävälle, mutta yhtälailla sen voi nostaa kaiutintelineeseen. Perinteisiä rumpukoneita on jo pitkään nähty kaikenlaisissa moniraitureissa ja harjoitusvahvistimissakin. Stagemanilla on ulkoinen virtalähde, mutta tässäkin laitteen käyttötarkoitus on onneksi otettu huomioon, kun virtalähteessä on pitkät ja kestävilta vaikuttavat johdot. 50 www.riffi.fi 5/2016 P erusolemukseltaan Stageman 80 muistuttaa Korgin omistaman toisen brändin – Voxin – Soundbox Mini -vahvistinta. Livetyökaluksi tarkoitettu Stageman on kuitenkin selvästi harjoitusja lifestyle-tuotteeksi mitoitettua Soundboxia isompi ja tukevampi. Laitteessa on kaksi nelituumaista kaiutinta. Korgin mikserissä on yksi liitäntä dynaamiselle mikrofonille, sekä kaksi tuloa kitaralle tai bassolle
Jokaisesta tyylistä on olemassa kaksi peruspatternia, joista A-variaatio on tavallisesti se rauhallisempi, kun taas B-vaihtoehdossa tapahtuu hieman enemmän. Player-moodissa näistä biiseistä voi rakentaa myös soittolistan, jonka voi sitten toistaa muutamalla eri tavalla (esimerkiksi automaattisesti lyhyillä välitauoilla). Stagemania on helppo käyttää, ja pienen totuttelun jälkeen kaikki toiminnot löytyvät kuin itsestään. Player-tilaa voi käyttää myös musiikin nuotintamisen ja soiton harjoittelun tukena, sillä toistonopeutta pystyy hidastamaan tai nopeuttamaan enimmillään 25 prosenttia. Näille rumpuketjuille löytyy 30 muistipaikkaa, ja ketjut voi ohjelmoida sekä lennossa että askel kerrallaan -periaatteella. Vaikka led-näytön luettavuus on hyvä lähes kaikissa valaistusoloissa, niin tällaisessa monipuolisessa laitteessa näkisin kernaasti hieman vähemmän kryptisiä viestejä kuin esimerkiksi ”tESt”, ”SPOL” tai ”APOF”. Stagemaniin voi liittää SD-kortin massamuistiksi, mikä laajentaa käyttötapoja todella reipppaasti. 0207 282 200 • www.emnordic.fi tuu oikeisiin, rumpalin ja perkussionistin soittamiin audiolooppeihin. Tyylillisesti Korgin rumpuosasto tarjoaa 24 vaihtoehtoa kasibiitistä jazziin ja lattareihin asti. Rhythm-moodissa voi vihreisiin nappeihin (muistipaikat M1–M8) tallentaa omat lempityylit valmiiksi sopivan tempon kera. Kortille voi tuoda peräti 792 CD-standardin mukaista WAV-tiedostoa (kahdeksan muistipankkia, 99 biisiä per pankki), jotka ovat sitten käytettävissä esimerkiksi oman esityksen taustoina. Ketjuttaminen ja äänitys Ihan jo pelkästään oivallisen ja interaktiivisen rumpuosastonsa takia Korg Stageman 80 on mielenkiintoinen vehje, mutta laitteen ominaisuudet eivät lopu tähän. Recorder-moodissa voi käyttää äänityksen pohjana myös SD-kortilta tuotua WAV-äänitiedostoa. Ei pitäisi kuitenkaan jättää huomiotta myöskään Stagemanin Recorderja Player-moodien käyttöarvoa harjoitusja keikkakäyttössä. Listalta löytyy myös kolme unplugged-tyyliä nykyään niin trendikkäällä djembellä ja cajonilla soitettuina. Stagemanin looppipohjainen rumpuosasto on varmaan monille ihan oikeutetusti laitteen tärkein osio. www.riffi.fi 5/2016 51 Korg Stageman 80 Pikku-PA rumpuosastolla • 2 × 40 W tehoa • kaksi nelituumaista kaiutinta • yksi mikrofonikanava (ei phantomsyöttö) • kaksi kitara-/bassotuloa • digitaalinen kaiku • kolme toimintamoodia: Rhythm, Recorder ja Player • Rhythm-osastolla 24 eri tyyliä • SD-/SDHC-korttipaikka (maks.32 GB) • toimii kuudella D-paristolla tai virtalähteellä (kuuluu hintaan) • hintaluokka < 700 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. u 50-51 Korg.indd 51 5.10.2016 13.30. Ainoana miinuksena pidän Korgin erittäin pientä näyttöä ja siihen liittyen erilaisten lyhenteiden käyttöä eri asioiden nimikkeinä. Recorder-moodissa taas pystyy äänittämään kaikkia Stagemanin tulosignaaleja myös ilman rumpukomppia, täysin vapaasti tai metronomin säestyksellä. Korg Stageman 80 teki minuun vaikutuksen ennen kaikkea sekä äänenlaadullaan että tehollaan – en olisi uskonut, että tämänkaltainen kompakti laite voi kuulostaa näin hyvältä. Ainoastaan hyvin hitailla tempoilla (alle 55 bpm) voi kuulla muutamassa patternissa audiolooppien vahvasta hidastamisesta johtuvia vähäisiä sivuääniä. Ensinnäkin rumpuosaston patterneja voi yhdistellä kokonaisiksi rumpubiiseiksi (Chain). Toimiva kokonaisuus Korg Stageman 80:n epätavallinen konsepti osoittautui testissä erittäin toimivaksi ja se vastaa hyvin katusoittajan tai trubaduurikeikkoja heittävän muusikon tarpeisiin. Kummallekin pääpatternille löytyy kaksi erilaista filliä (F1 ja F2), sekä yhteinen End-lopetus. Ne mahdollistavat esimerkiksi stemmalaulujen äänittämisen keikkaa varten ja/tai laitteen käytön pelkkänä playback-soittimena. Korg mainitsee käyttöohjeissa, että jokainen pattern löytyy koneen muistista useammalla näytetaajuudella ja resoluutiolla tallennettuna, mikä mahdollistaa oikean audion käytön Stagemanin koko nopeusskaalalla (48–240 bpm) ilman digitaalisia häiriöääniä. Ja jos hankkii kyllin ison kortin, Stageman 80 toimii myös sulavasti ihan pelkkänä playback-koneena. Maksimissaan SD-kortilla voi olla tallennettua 50 äänitystä, mutta tarkka määrä riippuu käytetyn kortin koosta. Sekä rumpuosuuden että oman laulun ja/tai soiton voi nimittäin äänittää WAV-audiona SD-kortille (44,1 kHz/16 bittiä), ja Korgissa on tarjolla jopa päällesoittojen ja drop-in-korjausten mahdollisuus, undoja redo-komentojen kera. Rumpupatternien äänenlaatu onkin kauttaltaan erittäin kiitettävällä tasolla ja koko homma groovaa ja svengaa mallikkaasti. Näitä toimintoja pystyy toki ohjaamaan paneelin alareunassa sijaitsevilla isoilla painonapilla, mutta erillisenä lisävarusteena myytävä Voxin VSF5 -kytkinlauta on käytännössä pakollinen hankinta, jos mielii hyödyntää rytmipuolta keikalla oikein kunnolla. Ketjua taas voi sitten käyttää keikalla tai äänitettäessä kappaleen pohjana. Rumpubiisin suuri etu on, että samassa ketjussa voi käyttää kuvioita kaikista Stagemanin tarjoamista tyyleistä. Niiden merkitystä on pakko lunttailla manuaalista, etenkin harvemmin vastaantulevien termien kohdalla. Heavy-osasto ei ole edustettuna, mutta eipä trubaduurilta varmaankaan kovin usein death metallia tilata
Jakotaajuus näiden välillä on 200 Hz, ja alapuolisen kaistan hoitamiseen on oman vahvistimensa perässä 10-tuumainen suoraan eteenpäin suunnattu kartioelementti, kun taas yläkerrasta vastaa niin ikään oman vahvistimensa syöttämä, kuuden kaksituumaisen kaiuttimen muodostama linjasäteilijä. JBL toi myyntiin myös juuri tälle mallille suunnitellun, pyörillä varustetun kuljetusalustan, jonka päälle laskettavan kaiuttimen ylle voi vielä vetää vetoketjulla kiinnittyvän pehmustetun suojahupun. Osat on muotoiltu niin, että ne kohdistuvat automaattisesti toisiinsa eikä erillistä tiukkaustakaan tarvita. Sekä kotelot että kannatinholkit on valmistettu polypropeenista, ja valmistajan mukaan muoviseos kestää hyvin keikkakönyämiset kolhuineen. Tätä ei kuitenkaan ollut vielä testisetin mukana kokeilussa. Kaiutinjohtoa ei sub bass -yksikön ja ylä-äänikaapin väliin tarvita, audioyhteys kamiinan pesästä hormin huipulle kytkeytyy automaattisesti, kun palaset loksauttelee paikoilleen. Sen neljästä palasta koostuva kokonaisuus kulkee roudattaessa yhtenä fyysisenä pakettina, josta kääritään esiin täysin itsenäinen pienoismikserin, vahvistimien ja kaiuttimien muodostama äänentoistosysteemi. Nimellistehoa on 380 wattia ja maksimiäänenpaineeksi luvataan 118 dB SPL. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI JBL Eon One – PA trubakeikoille ja messuhommiin Harjakaiset tai häät, ostoskeskuksen muotinäytös tahi keikka lähikuppilaan – äänentoisto pitää järjestää, mieluiten kevyesti ja hyvällä soundilla. Keikan jälkeen irrotellaan tornin kaikki kolme osaa, jotka sujautetaan jälleen sub bass -kaapin takareunassa olevaan lokeroon omille paikoilleen. 52 www.riffi.fi 5/2016 T ällaiseen toimintaan on tarkoitettu aktiiviisen JBL Eon-sarjan tuorein malli, ONE. Sopivasti suppasen kansitasoa alemmas uppoava nappipaneeli suojataan kuljetuksen ajaksi saranoidulla ja lukittavalla kannella. Yläkerta ylös Äänipalikoiden lisäksi settiin kuuluu kaksi mykkää osaa: Eon Onen suppasen ja yläkerran kaiuttimen väliin tarkoiteut ontot kannatinholkit, jotka vastaavat mitoitukseltaan yläkerran kaappia. Tämän jälkeen paketti onkin roudausvalmis. Konstruktio on jämerä, ja niin itse kansi kuin sen lukot ja saranatkin vaikuttavat käyttöä kestäviltä. Audiopalikoita on kaksi: jykevä sub bass -yksikkö, jonka kansilevyyn on integroitu mikseri, sekä solakka yläkerran kaappi. 52-53 JBL.indd 52 5.10.2016 13.32. Jos systeemi kootaan vaikkapa esiintymislavalle ja jakkarat yleisölle ovat salin lattiatasolla, ei väliputkia tarvita välttämättä ollenkaan. Käytännöllisyys on myös mikseri-integraation johtoajatus. Toistoalueen rajaksi ilmoitetaan bassopäässä 45 Hz ja ylärekisterissä 18 kHz, ja näiden välisellä alueella poikkeaman taajuusvasteessa kerrotaan olevan enintään miinus kolme desibeliä. Käytännössä osat lukkiutuivat toisiinsa jämptisti ja muodostivat fyysisesti vankan kokonaisuuden. Mikäli pitää saada yläkaapille hiukan korotusta, asennetaan yksi putkilo bassokaapin ja yläkerran väliin, ja jos se ei vielä riitä, otetaan se toinenkin holkki pinoon mukaan
52-53 JBL.indd 53 5.10.2016 13.32. Kun vasteessa ei tunnu olevan kuoppia tai piikkejä, ei kierto-ongelmiakaan pitäisi suuremmin syntyä, kunhan mikrofonit ovat kunnollisia. Näin ajateltuna Eonin kaiku on olemassa hyvänä hätävarana, jolla hiljaisessa konserttisalissa kyllä saa kelpo jälkeä aikaan. Toisaalta kitaristit kytkevät todennäköisesti akustisen kuusikielisensä Eon Onen kanavaan oman efektinsä kautta prosessoituna, ja vokalisteillekin markkinoilla on niin hienoja lauluprosessoreita, että erikoisemmat visiot voi toteuttaa sellaisilla ja puskea sitten valmista tavaraa PA:han. Mikseri mikserinä Eon One -mikserissä on kaksi monokanavaa, jotka sopivat linjatai mikrofonisignaalille. Mausteeksi tarjolla oleva kaiku on kestoltaan pitkä ja sävyltään kirkkosalin tyyppinen. Monokanavissa on hyllytyyppisten bassoja diskanttisäätöjen ohessa syöttö omalle sisäiselle kaikulaitteelle ja painokytkin kaiun käyttöä tai mykistämistä varten. www.riffi.fi 5/2016 53 JBL Eon One Kompakti aktiivi-PA • bassokaiutin: 10" • diskanttikaiutin: 6 × 2" • toistoalue 45 hZ – 18 kHz, -3 dB • D-luokan päätevahvistimet: yhteisteho 380 W • maksimiäänenpaine 118 dB SPL • suuntaavuus: 100° × 50° Mikseri • kaksi monotuloa, XLR/jakki • monotuloissa bassoja diskanttikorjaimet sekä syöttö omalle kaiulle • stereotulo 6,3 mm:n jakeilla sekä RCA-liittimillä, oma volume • stereotulo 3,5 mm:n minijakilla, oma volume • Bluetooth-tulo, ei volumesäätöä • paketin koko kuljetusvalmiina: 37 × 59 × 43 cm • paketin kokonaispaino 18,5 kg • hintaluokka < 1000 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Phantom-syöttöä ei ole tarjolla, mikä rajaa mikrofonit dynaamisiin ja di-boksit passiivisiin, ellei niille ole erikseen omaa virtalähdettä. Taustamusiikin soitto onnistuu langattomastikin, sillä mikseriin pääsee kytkeytymään myös Bluetooth-yhteyden kautta. Käyttäjän ruuvattavaksi tarkoitettua DSP-prosessoria ei ole, vaan Eon One on optimoitu suoraan tietyn tyyppiseen käyttötilanteeseen, ja sellaisenaan käyttövalmiiksi. Tämä on myös yksi valmistajan tavoitteista – Eon One hoitaa samanaikaisesti ääntä yleisölle ja toimittaa monitoroinnin virkaa esiintyjille, kunhan laitteiston ja esiintyjän asemoi keskenään sopivasti. Bassokaappi ja sen yläkertakin on speksattu toisiaan täydentäväksi ja yhtenäiseksi, jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Mikrofonikanavien korjaimet ovat asiallisia, vaikka ihmeitä niillä ei tietysti tehdä – ne kunnolliset mikrofonit siis, edelleen. Järkeenkäypä linjanveto, jossa on myös onnistuttu hyvin. Taustalla soiva matto ei sinällään kuulosta pahalta, mutta saattaa hieman syödä selkeyttä viestistä, jos ympäristö on kovin hälyisä. Monokanavien lisäksi on pelkällä voimakkuudensäätimellä varustettu erillinen analoginen stereotulo (kanavat 3/4), jossa on sekä jakkiettä RCA-liitännät. u Kuljetuksen ajaksi hormin putket asetellaan alaosan loveuksiin ja niiden yläpäät pysyvät paikoillaan mikserikannen saranan takana. Yksi kaiken kattava paketti. Eon One soi miellyttävän tasapainoisesti, kulkee mukana vaivattomasti ja on helppo käyttää. Äänenpainetta riittää pikkukuppilan puheensorinan ja hälyn ylitse, mutta ennenkaikkea äänikenttä on tasainen ja soundi miellyttävä. Keila aukeaa leveyssuunnassa huomattavan laajalle, käytännössä kuunnella voi kaiuttimen sivustakin ilman että sointi kuulostaa tuhnuiselta. Yksin esiintyvälle trubaduurille, tuotekonsultille tai vaikka akustiselle duolle Eon One on houkuttava systeemi. Silloin voimakkuus säädetään lähettävästä laitteesta, omaa säädintä sille ei Eonissa ole. JBL on suunnistanut uuden mallinsa kanssa hieman eri poluille kuin monet kilpailijansa. 0207 512 300 • www.studiotec.fi Yläkerran linjasäteilijässä kaiuttimet on asemoitu loivasti kaarelle ja sekä alin että ylin elementti on tiltattu vielä hieman rajummin omaan suuntaansa, jolloin äänikeila tavoittaa kuulijat jo ihan ensirivin istuimilla ja osuu vielä parvellekin silloin, kun ollaan nousevan katsomon edessä. Lisäksi Eon One tarjoaa vielä erikseen minijakilla toteutetun ja volumesäädöllä varustetun analogisen stereotulon (kanavat 5/6) älypuhelimelle tai mp3-soittimelle. Itsessään se on vallan kelpo tehoste, mutta ehkäpä hieman lyhyempikin kaikuaika tai kaksi kestoltaan vaihtoehtoista kaikua palvelisivat paremmin. Muunteluvaraa on hieman, mutta se perustuu kaiutinpilarin sijoituskorkeuden fyysisiin variaatioihin ja perusekvalisointiin, ei digitaaliseen prosessointiin. Master-osastolla on vain yksi hanikka – päävoimakkuus hela hoidolle. Nyt pituus tuottaa kaikua määrällisesti paljon vaikka hanikkaa avaisi vain hiukan
For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Jousitettuun sokkaan perustuva lukitus aukeaa akselin päässä olevaa nappia käännön ajaksi painamalla. Muokkaamaton perussoundi poikkeaa kuitenkin jonkin verran tähän käyttöön yleisesti vakiintuneesta SM57:stä. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Kaikki mallit kestävät saman 140 desibelin äänenpaineen, mutta toistoalueen laajuuden ohessa eroa on myös mallien keskinäisissä soinneissa. Mikrofoni itsessään pysyy haarukassa paitsi puristuksen ansiosta, myös siksi, että haarukan sisäpintaan on laitettu rivi nahkeita kuminystyjä. Omaan haarukkaansa akseloitu kapseliosa ei liiku holtittomasti vaan se lukitaan kulloiseenkin asentoon mekaanisesti. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE T rion pienin, ND44, toimitetaan rummun vanteeseen kiinnittyvällä haarukka-adapterilla, mikä ei sinänsä ole uusi idea. Kun keskialueen korjaimella vaimentaa hieman kriittisestä kohdasta, näiden kahden mikrofonin sointia on pelkkää virvelin omaa soundia kuuntelemalla jo varsin hankala erottaa toisistaan. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Niiden kitka hillitsee vapaata pudotusta tehokkaasti. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Pääasiallisesti virvelimikrofoniksi tarkoitetun ND44:n sointi on napakka ja tarkkapiirteinen, eli tavoitteen mukainen. Käytännöllinen ja varmatoimiselta vaikuttava konstruktio. Kun viitteiksi tarjotaan myös vuotoääntä hi-hatista ja symbaaleista, löytyy kummallakin omia luonteenomaisia piirteitään. Haarukka-adapterin sijasta sen pidikkeessä on jämerällä sormiruuvilla tiukattava rengas, joka puristuu tiiviisti mikrofonin kantaosan ympärille. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Mutta tällä kertaa toteutus istuu myös testissä käytetyn Ludwigin vanteeseen napakasti, eikä kiinnike paina sen paremmin kalvoa kuin rummun runkoakaan. Selkein ero on preesensalueella, jossa ND44 tuntuu lähtevän nousuun hieman alemmalta taajuusalueelta kuin SM57. Molemmat ovat erittäin käyttökelpoisia ja jos kumpikin olisi tarjolla, niin valinta menisi kyllä virvelin mallin ja symbaalikattauksen mukaan, ei automaattisesti mikrofonin nimen perusteella. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Vanteeseen puristuva kiinnike on myös helppo irrottaa rummusta, kiitos pidikkeessä olevan lenkin, josta saa sormella pitävän otteen pihtileukaa longottaessaan. Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. 54 www.riffi.fi 5/2016 Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli. Asentoa ja etäisyyttä pääseekin säätämään kohtuullisen väljässä haarukassa, josta ainakin itse löysin helposti haluamani. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Kerää koko sarja ND-sarjan kolmikossa käytetään suurikalvoista kapselia, mutta jokaisessa hieman omanlaistaan versiota. Mikrofonin asento osuu passelisti ja suuntauksessa auttaa vielä sekin, että mikrofonin putkimainen runko on nivelöity hieman ennen kapselia. Virvelin mikittämiseen se on hieman kookas, TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Electro-Voice ND44, ND46 ja ND68 – instrumenttimikrofonien nykypolvi Kolmikosta ND44 ja ND68 ovat varta vasten rummuille ja lyömä soittimille tarkoitettuja malleja, ND46 puolestaan yleis käyttöiseksi instrumenttimikrofoniksi suunniteltu mikrofoni. ND66:n mukana tulee telineeseen ruuvattava haarukkaadapteri, jossa käytetään samanlaista kitkajarrua mikrofonin sijoillaan pitämiseksi. 54-55 ElectroVoice.indd 54 5.10.2016 15.47. Kolmikon kookkain malli on bassorummulle tarkoitettu ND68, jonka rungossa ei ole nivelöintiä. Koeryhmään kuuluva ND46 osoittautui puolestaan erinomaiseksi yleismikrofoniksi niin settirummuston kuin muidenkin rumpujen kanssa. Myös tämän mikrofonin kapseliosa on nivelöity, joten suuntaus hoituu kahdessa vaiheessa – perinteiseen tapaan adapteria kääntämällä ja hienosäätönä kapselin asentoa muuttamalla. Valmistajan mukaan ND44 sopii myös tomikäyttöön, mitä ei testin perusteella ole syytä epäillä. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications
Ensivaikutelmaltaan se saattaakin kuulostaa tukkoiselta verrattuna toisen ison amerikkalaismerkin bassorumpumikrofoniin, mutta ekvalisaattoria ruuvaamalla päästään varsin lähelle, jos niin halutaan. Muista suunnista saapuva vuotoääni kuulostaa siistiltä ja tälle mallille löytyisi kyllä taatusti käyttöä myös kitaravahvistimen edestä. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Monesti inspiroiva soundi löytyy nopeammin mikrofonia vaihtamalla kuin ekvalisoimalla ja muutama vaihtoehtoinen mikrofoni session alkuun on ainakin kriittisten raitojen onnistumiselle eduksi. Jos Beta 52 onkin nykyaikaisen ja pitkälle jalostetun bassarisoundin takuutyökalu, niin ND68:n soinnissa kuulen enemmän menneiden vuosikymmenten klassikkorokkiin viittaavaa luonnetta. Näin se käy Verraten edulliset ND-mallit ovat tervetullut lisä markkinoille. Silti ne täyttävät pätevästi yleiset odotukset omissa lajeissaan, mikä on aivan yhtä tärkeätä etenkin siinä vaiheessa, kun hankitaan studion tai äänentoistojärjestelmän ensimmäisiä mikrofoneja eikä kartuteta jo entuudestaan pullistelevaa salkkua. Rummun iskuista erottuu yksityiskohtia ja välisävyjä, sointi ei jää pelkän atakin ja mäjähdyksen varaan. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Soundi on kiinteä ja selkeä, mukavan avoin ja kaikin puolin rehdin oloinen. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. 0400 101 220 • www.profitron.fi Lupavapaalla taajuusalueella toimiva XIRIUM PRO on suunniteltu korvaamaan perinteinen kaapelointi langattomalla yhteydellä, jota myöten voidaan siirtää studiotason audiota laitteesta toiseen pitkienkien etäisyyksien yli. Bassarille tarkoitetun ND68:n sointi ei ole aivan niin rajusti montulle viritetty kuin viime vuosina on tässä lajityypissä totuttu vetämään. Helppokäyttöinen XIRIUM PRO -järjestelmä on erittäin joustavasti muunneltavissa ja se palvelee mitä moninaisimmissa käyttötilanteissa. Electro-Voice ND44, ND46 ja ND68 Dynaamisia instrumenttimikrofoneja • maksimiäänenpaineen kesto 140 dB (SPL) • adapteri • vetoketjullinen suojapussukka ND44 • suuntakuvio kapea hertta • toistoalue 80 – 16 500 Hz • herkkyys 2,4 mV / Pascal • hintaluokka 150 e ND46 • suuntakuvio superhertta • toistoalue 70 – 18 000 Hz • herkkyys 2,4 mV / Pascal • hintaluokka 190 e ND68 • suuntakuvio superhertta • toistoalue 20 – 11 000 Hz • herkkyys 0,8 mV / Pascal • hintaluokka 230 e Lisätiedot: Profitron Puh. Uusissa ND-malleissa on riittävästi omaa luonnetta, jotta ne tuovat todellisia vaihtoehtoja tuollaiseen kokeiluun. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. Tomien – ja miksei myös bassarin – kanssa fyysinen koko ei ole pulma ja sointi enemmän kuin käypää laatua. XIRIUM PRO offers audio professionals tremendous versatility, ease of operation, license-free audio that is ideally suited to a myriad of live sound applications. u 54-55 ElectroVoice.indd 55 5.10.2016 15.47. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Tiedustelut: xirium@noretron.fi Lisätiedot: www.xirium.net Designed as a cable replacement system, providing audio signals to and from devices without long or complicated cable runs, XIRIUM PRO delivers studio quality audio with extremely low latency. For more information visit www.xirium.net KEEP ELIMIN ATE SOUN D CABLE S PURE mutta muutoin se soveltuisi siihenkin
56 www.riffi.fi 5/2016 E dellä mainituissa haasteissa painiskelevien ohessa AKG tavoittelee luonnollisestikin myös niitä kuuntelijoita, jotka haluavat ihan puhtaasti vaan nauttia musiikista ulkomaailman häiritsemättä ja ulkomaailmaa häiritsemättä. Näin se myötää kuulijan pään muotoihin sulavasti, ja viimeisen silauksen sovitukseen antaa korvan ympärille painautuva pehmuste. Kuulokkeiden päässä liitin on taas hieman poikkeuksellisesti kolmipiikkinen Lemo, malliltaan solakka ja jämäkkydestään huolimatta painoltaan kevyt. Ja kumpikin kohderyhmä, audioammattilaiset ja audiofiilit, arvostavat varmastikin jo K872:n pakkausta – kookas kangaspäällysteinen laatikko on olemukseltaan arvokas ja edukseen vaikka lipaston päälle tai avohyllylle sijoitettuna. Kuulokkeisiin mekaanisesti johtoa myöten siirtyviä akustisia sivuääniäkään ei kohtuuttomasti synny, vaikka kaapeli osuisi esimerkiksi tuolin käsinojaan. Oikeastaan on erikoista ettei vastaavaa käytetä useammin, sillä laskoksen ansiosta korvalehdelle ja korvannipukalle jää miellyttävästi tilaa kuulokeosan sisäpuolelle, kun pehmusteen valli ei paina suoraan niihin. Sekä toisinaan sellaisiin aikoihin, ettei oma toiminta saa häiritä muita. Sangan osuus kuulokkeiden kokonaispainosta on suhteellisen iso ja jos luurit asettaa korville ryhdikkäästi istuessaan ja sen jälkeen nojautuu etukenoon mikserin ääreen röhnöttämään TEKSTI: LAURI PALOPOSKI AKG K872 – omassa rauhassa Audiotöitä tehdään myös siellä, missä taustahäly ja -melu ovat riesana. Asetus ei tahattomasti myöskään muutu, siitä huolehtii sulavasti toimiva pikalukitus pannan kummassakin päässä. Kaikkea on ajateltu. Itse kuulokekuppia ympäröi kaksi sisäkkäistä metallikehää ja systeemi on akseloitu kahteen suuntaan. Johdossa itsessään on äänilähteen puoleisessa päässä 3,5 mm:n miniplugi, johon istuva, kierteellä sijoilleen lukittava sovite 6,3 mm:n jakkia varten löytyy sekin paketista. Se asettuu ihoa vasten korvan ympärille hyvin miellyttävästi. Liitin lukkiutuu luurin runkoon näpsäkästi jousella. Suljetut kuulokkeet ovat silloin paikallaan. Pehmusteet voi vaihtaa ja mukana pakkauksessa onkin siihen suunniteltu muovityökalu, jolla uudet pehmusteet saa nätisti sijoilleen. Reissulaisten tarpeet taas on huomioitu laatikon sisältä löytyvällä puolikovalla kuljetuskotelolla, joka suljetaan vetoketjulla. 56-57 AKG.indd 56 5.10.2016 16.34. Hienostunutta mekaniikkaa K872-kuulokkeiden sanka on niin ikään jämerää tekoa ja siinä on pehmustepannan kiinnityspisteille tarkoituksenmukaiset hahlot säätöä varten. Sepä ei nyt sitten olekaan tyypillinen tasapaksu munkkirinkilän mallinen makkara, vaan sen sisäreunassa on hieman poikkeuksellinen laskos tai lieve, ikäänkuin kaulus. Vain yksi reunahuomautuksen aihe nousi esiin konstruktiosta. Pakettiin kuuluu kolmimetrinen suora johto, joka notkeutensa ja pintamateriaalin joustavuuden ansiosta ei jäykistele kiepiltä oikaistaessa
010 320 7300 (ark 10–16) | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi Valoja äänitekniset laaturatkaisut kaikkiin tiloihin. Selkeys on sameuden puuttumista Soinniltaan K872 on silkkaa mannaa korville. AKG K872 Referenssitason kuulokkeet • suljettu kuuloketyyppi • maksimi ottoteho 300 mW • nimellisimpedanssi 36 ohmia • toistokaista 5 Hz – 54 kHz • herkkyys 112 dB SPL/V • irrotettava johto, pituus 3 m • Lemo-liitin kuulokeosassa • vaihdettavat pehmustetyynyt • paino 390 g • suositushinta: 1 812 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Silti matalat rummut, bassosoittimet ja erilaiset tehosteäänet piirtyvät kiinteinä ja täsmällisinä, eivätkä myöskään jää mitenkään heikoiksi tai tehottomiksi vaan voimaa löytyy kuiten pitää. Kun alakerrassa ei ole mitään möyhyä eikä mössöä, ei preesens-aluetta ole tarpeen korostaa erottelevuuden nimissä ja sointi on luonnostaan levollisen selkeänä. Suunnittelu, asennus ja huolto. Balanssit toistuvat realistisina ja erottelevuus on koko äänialueella luonteeltaan miellyttävää. Molempien täytyy olla kuitenkin huippua alallaan, muutoin tähän ei päästäisi. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa Puh. u 56-57 AKG.indd 57 5.10.2016 16.34. Lempeän sovituksen ansiosta nämä kuulokkeet ovat huomattavan mukavat pitkienkin käyttösessioiden aikana, kun korvat eivät runttaannu kaksiulotteisiksi. Sitä on kokeen perusteella mahdotonta arvioida mikä osuus soinnin tasapainoisuudessa on Tesla-magneetin ansiota, ja minkä verran on kiittäminen halkaisijaltaan 53-millisen kuuloke-elementin erinomaisuutta. 0207 512 300 • www.studiotec.fi QUINTA – langaton konferenssijärjestelmä Saksalaista laatua ja kestävyyttä 3 taajuuskaistaa 128-bittinen salaus Ohjaus myös älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella Saatavana äänestystoiminto ja Stenos-äänitysohjelma INGENIA – aktiivikaiuttimet Digital steering -teknologia Kattava äänialue ilman subwooferiakin Helppokäyttöinen ja monipuolinen OLED-näyttö Saatavana myös valkoisena Kilpailukykyinen hinta Huipputekniikkaa palaveriin ja konferenssiin. Kyllä huomattavasti rajumminkin vuotavilla studiokuulokkeilla on työskennelty ja saatu kelpo tuloksia. Kuulokkeet eivät nimittäin puristu kovinkaan lujasti korvallisille, mikä on pelkästään mainio juttu pitkien kuuntelusessioiden aikana. Toisto on selkeä ja tasapainoinen alarekisteristä asti ja bassoistakin pääsee nauttimaan ihan kaiutinkuuntelun malliin, vaikka koko huonetta tutisuttavan sub-bass-efektin voimallisuuteen ei näillä sen paremmin kuin millään muillakaan kuulokkeilla ylletäkään. Kääntöpuoli on vain sitten se, että asemointia joutuu fiksaamaan, jos kovasti vaihtaa asentoa. Ota yhteyttä! – tai oikaisee ruotonsa taaksepäin ja nojaa niskallaan tuolin selkänojaan kattoa tuijotellakseen – niin saman tien joutuu kyllä korjaamaan otsalle tai takaraivolle luiskahtavaa sankaa parempaan asentoon. Vaikka K872 puristuu verraten hellästi korvallisille, se tarjoaa yllättävän tehokkaan akustisen eristyksen ulkomaailmasta. Äänittäjälle työpisteessään tuskin tulee minkäänmoista pulmaa, mutta jos joutuu kovasti kumartelemaan, niin se onkin toinen tarina. Sinänsä se ei ole erityisen vaivalloista, ellei tee sellaista työtä, jossa asento vaihtuu ihan yhtenään
Eikö. Silloin on luonteva ajatus, että rytmisen fraseerauksen tärkein komponentti on nimenomaan ajoitus – se, miten äänet sijoittuvat metronomin tai klikin naksutukseen. Etunojassa vai takakenossa. Utelias ja uuttera voi ryhtyä kokeileTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja illuusio ajoituksen eroista saattaakin perustua soiton volyymin muunteluun. Tätä voidaan tarkastella ainakin kahdessa eri perspektiivissä: suhteessa kappaleen yleiseen tempoon sekä yksittäisten äänten sijoittumisena tempon sisälle. Se on silloin juuri sitä musikaalisuutta, jota kannattaa tietyissä genreissä harjoittaa ja vaalia. On soittajia, jotka kuulostavat ärhäköiltä puskemalla etunojassa ja toisia jotka kuulostavat levollisilta soittamalla takakenossa. M.O.T. Helpointa on tutkia asiaa eliminoimalla ajoituksen muuntelu kokonaan. Time Groove Volume Tone = 1) 4) 3) 2) 58-59 Dynamiikka.indd 58 5.10.2016 13.33. Ellei koko touhua sitten kahlehdita orjallisesti klikkiin. Myös taajuudella on vaikutusta: matala ääni jyrää helposti ylemmän. Silloin kun soittajisto on samaa mieltä tempon muuntelusta ja homma hoidetaan tyylikkäästi, kuulija ei välttämättä edes havaitse asiaa muuna kuin tunnelman tiivistymisenä tai rauhoittumisena. Lisäksi vastaanottaja aistii lujan ja hiljaisen äänen eri sävyisenä, koska kuulo ei toimi lineaarisesti – herkkyys eri taajuusalueille muuttuu suhteessa äänen voimakkuuteen. Ajoituksen ja kappaleen yleisen tempon suhdetta voisi kuvailla niin, että koko bändi yhdessä kimpassa edistää jossain kohdassa ja jarruttelee sitten takaisin, jää jälkeen toisaalla ja kirii taas kiinni. Volyymi vaikuttaa kaikkeen Jonkin äänen voimakkuus ei ole irrallinen ominaisuus vaan se vaikuttaa suoraan myös äänen sävyyn. Kuulo ei myöskään rekisteröi kaikkia ääniä samanarvoisesti, sillä ns. Mutta niissäkin osuuksissa, joissa tempo pysyy vakiona, syntyy myös vaikutelmia erilaisesta ajoituksesta. Esimerkiksi virvelin luja lyönti kirvoittaa rummusta aivan erilaisen soinnin kuin hiljainen isku. peittoilmiön vuoksi kovempi ääni voi maskata hiljaisemman ja edeltävä ääni saattaa peittää seuraavan. Jonkin yksittäisen äänen, vaikkapa virvelin lyönnin, sijaintia kuvaillaan usein todeten että se osuu aivan iskun etureunaan, juuri iskun päälle tai vasta iskun takareunalle. 58 www.riffi.fi 5/2016 G roove eli svengi ajatellaan muitta mutkitta yleensä puhtaasti rytmisen fraseerauksen tuotteeksi. Vaan entäs, jos vaikutelma rytmisestä fraseerauksesta johtuukin soittodynamiikasta volyymin suhteen, eikä siitä että jonkun iskun ajoitusta muutetaan. Silloin syntyy murroksia, jotka heijastuvat usein sekä edeltäviin että taitekohdan jälkeisiin tahteihin. Elävästä soitosta ei kuitenkaan välttämättä ole helppoa eritellä mikä on yksittäisen iskun tarkka ajoitus ja mikä sen voimakkuus. Rumpali, joka on oppinut maustamaan soittoaan ghost-nuoteilla, käyttää voluumieroja grooven synnyttämiseen aivan luontaisesti. Laitetaan kone soittamaan ja säädetään pelkästään eri iskujen voimakkuuksia. Tätä tapahtuu luontaisesti kappaleen taitekohdissa – esimerkiksi yhdestä osasta seuraavaan siirryttäessä. Se minkä mieltää eroksi ajoituksessa, saattaakin olla pohjimmiltaan volyymipolitiikkaa
4) Monista nyt viimeksi muokkaamasi tahti ja kokeile löytää siihen vielä hi-hatille jokin luonteva ja kertautuva ”dynaaminen sekvenssi” vaikka neljän lyönnin jaksoissa (voi olla iskulle osuvasta lyönnistä nuotti nuotilta hiljenevä, tai takapotkuja korostava, tai jokin muu sopivalta tuntuva ”säännönmukainen eläväisyys”). Kloonaa tämäkin tahti ja liitä edellisten jatkeeksi. maan itse, utelias mutta laiska voi suunnata Riffin verkkosivuille kuuntelemaan valmiin mallin siitä, miten volyymierot luovat illuusion ajoituksen rukkaamisesta. Laita lukemaksi vaikkapa 50, josta voi myöhemmin säätää suuntaan tai toiseen maun mukaan. Mutta jos täytyy ohjelmoida koneita tai haluaa editoida jonkun soittoa, niin puuha saattaa toisinaan tuottaa palkitsevampaa jälkeä, kun tutkii yksittäisten iskujen volyymin merkitystä eikä oikopäätä ala hakea ratkaisua iskun ajoitusta manipuloimalla. Jatka kokeilua omien asetusten löytämiseksi, sillä kunkin iskun täsmällinen voimakkuus riippuu käytössä olevasta soundista, kompin rakenteesta, temposta, ympäröivästä äänimaailmasta, musiikin tyylistä ja niin edelleen. Esimerkki on laadittu Sibelius-nuotinnusohjelmalla ja verkkosivustolla kuultavat soundit tulevat suoraan ohjelman omasta Studio Kit -rummustosta, ohjelman omalla vakiokaiulla maustettuna. Jos kaikki meni nappiin, groove parantuu ja samalla kuulostaa siltä kuin lyöntien ajoitusta olisi muutettu jokaisessa jaksossa edelliseen verrattuna. Kloonaa muokattu tahti, jotta saat kahden tahdin mittaisen jakson muokattua rytmiikkaa. Mikä on sekin rattoisaa puuhaa, mutta ihan oma lukunsa… u Edellisten ohjeiden mukaisesti editoitu nuotti audioraitoineen löytyy Riffin sivustolta, osastolta ”Artikkelit / toimituksen tietolaari”. 2) Monista yksi tahti raakakomppia edellisen perään ja muokkaa sitä pudottamalla tahdin kolmannen iskun toiselle ja kolmannelle 16-osalle osuvien virveli-iskujen voluumia reilusti alas (merkitty sinisellä 2. Toimi näin: 1) Kirjoita koneelle tahdin mittainen pätkä 16-osakomppia mallin mukaan ja aseta kaikkien nuottien voimakkuudeksi sama lukema, vaikka 110. nuottiriville). Sellaisista seikoista, jotka taidokas rumpali huomioi ihan luonnostaan ja soittaa kaikki finessit kerralla kohdilleen. 5) Kuuntele sommittelemaasi kahdeksan tahdin pätkää, jonka luonne muuttuu nyt kahden tahdin jaksoissa. Kloonaa tämäkin tahti itsensä perään. 58-59 Dynamiikka.indd 59 5.10.2016 13.33. 3) Monista yksi tahti jo muokattua komppia ja puolita sinisellä merkityt bassorummun lyönnit puoleen tehoon. Kloonaa pätkä kahden tahdin mittaiseksi ja kuuntele miltä raaka komppi soundaa
60-62 Palveluhakemisto.indd 60 5.10.2016 15.48. Sen saa Ari Honkanen Helsingistä. Lähetä ytimekäs vastaus tai pitempi essee sähköpostilla osoitteeseen riffi@riffi.fi. Riffi-kauppa Uusia ja vanhoja voittajia Kysyimme numerossa 4/2016: ”Oletko äänilevyn vai suoratoiston ystävä?” Kiitokset kaikille vastanneille, äänilevy vei kirkkaasti voiton! Palkinnoksi lupasimme EHX Tortion -pedaalin ja arvonnassa onnetar valitsi sen saajaksi Mikko Rintalan Kauhavalta. 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. Mikä merkitsee eniten tai on kaikkein antoisinta. Onneksi olkoon! Ja nyt on aika uuden kysymyksen. Tällä kerralla arvomme vastaajien kesken Electro Harmonixin Voice-Box -harmoniaprosessorin, jonka arvo on noin 250 euroa. Osallistut vastaamalla kysymykseen viimeistään 20.11.2016. Mikä piirre tai ominaisuus on sinulle tärkeintä musiikissa – joko jonkun toisen musiikkia kuunnellessa tai itse musisoidessa. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. 60 www.riffi.fi 5/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Samalla paikkaamme kömpelösti elokuisen nuupahduksen ja julkistamme edellisen numeron vastaavan kisan voittajan, jolle lähtee Kustin repussa Rolandin mainio DuoCapture EX. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi
010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. www.riffi.fi 5/2016 61 P A L V E L U H A K E M IS T O Soita tai tule käymään. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Soitellaan! 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 5.10.2016 15.48. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot
029 080 0830 w w w. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. s o u n d t o o l s . 62 www.riffi.fi 5/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i S t u d i o j a t r e e n i t i l at Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. f i soundtools Est. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 5.10.2016 15.49
Nyt kun eletään taloudellisesti tiukkaa aikakautta, elämä on usein henkisesti köyhempää, kun keskitytään tuottavuuteen ja taloudelliseen tulokseen, tai jopa ihan vaan selviytymiseen. Musiikki on erottamaton osa elämääni ja persoonaani. Myös lasten kuullessa musiikkia useimmat alkavat liikehtiä, ja selkeästi musiikki aiheuttaa havainnoitavia reaktioita myös vauvaikäisille. Musiikki ei ole ihmiselle elintärkeää, kuten esimerkiksi ruoka ja juoma, mutta on kuitenkin jotain sellaista, joka kuuluu oleellisesti kaikkien ihmisten elämään ainakin jossain määrin. Ajatuksessa siitä, että ihmiset tulevat kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia juuri minun konserttiini on jotain hyvin kaunista. R ay Charles sanoi syntyneensä musiikki sisällään. Lähes poikkeuksetta kuitenkin osallistumiskynnyksen ylittämisen jälkeen ihmiset löytävät konserttitapahtumasta positiivisia elämää rikastuttavia kokemuksia ja merkityksiä. Toisaalta musiikkiin liittyy myös voimakkaasti sosiaalinen kokemus ja musiikki saattaa lujittaa esimerkiksi kuunteluryhmän identiteetin tunnetta. Parhaimmassa tapauksessa voin viedä kuulijani johonkin tunnelmalliseen, hetkessä elävään kokemustilaan, joka vain musiikilla voidaan saada aikaiseksi. Enempää ei ihminen lopulta voisi toivoa. Syysterveisin Belgiasta, Kari Antila Miksi kuuntelemme musiikkia – ajatuksia musiikin syvemmistä merkityksistä 63 Muusikkona 516.indd 63 5.10.2016 13.35. Mälkki löytää tässä yhteydessä musiikista myös yhteiskuntaongelmia ratkaisevia merkityksiä. Olen iloinen saatuani lahjan kuunnella musiikkia ja harjoittelun kautta kyvyn myös ilmaista itseäni ja tunteitani tällä soittimella. Musiikki oli hänelle niinkuin käsi, kylkiluu tai joku muu raaja, samanarvoinen kuin ruoka ja juoma. Konsertissa olisi oikeastaan hyvä löytää itsestään tuollainen ”villi lapsi” joka saa olla hölmö ilman aikuisen rationaalista ego-vaatimusta. Hänen oli pakko päästää tuo musiikki ulos. Musiikin voi kokea yksin kuunnellessa tai musisoidessa. Musiikki on usein kuulunut myös pariutumiseen liittyviin prosesseihin. Tärkeää on vain keskittyä kuuntelemaan tuota sisäistä ”musiikkiminää”, soittaa mitä kuulee ja iloita tuosta musiikinsoittohetkestä. Se on ollut mukana ihmisrodun kaikissa kehitysvaiheissa. I tsellenikin vanhenemisen myötä nämä musiikin ”syvemmät” merkitykset ovat alkaneet tuntua tärkeämmiltä. Muistan tunnetun jazzsaksofonisti Jerry Bergonzin pukeneen tämän dilemman myös taannoisessa konsertissaan kauniisti sanoiksi: ”Maailma on niin täynnä loistavia soittajia, jotka haluaisivat soittaa kuulijoille, mutta toisaalta maailmassa on niin vähän kuulijoita, jotka haluaisivat tätä laadukasta musiikkia tulla paikan päälle kuuntelemaan”. Niinpä hän halusi lopulta kiittä kädestä pitäen mahdollisimman monia paikalle tulleita kuulijoita. Asteikot, hienot sointurakenteet ja tekniikka ovat tietenkin soittajalle äärimmäisen tärkeitä asioita ja niitä harjoitellaan kotona edelleen hyvin pedantisti minunkin iässäni, mutta lopulta sitten konsertin alkaessa nuo asiat muuttuvat toissijaisiksi. Musiikin avulla on siis aikojen kuluessa pyritty hurmaamaan vastakkaista sukupuolta. K lassisen musiikin, kuin myös jazzinkin, ongelma on kuulijoiden kynnys osallistua konsertteihin. www.riffi.fi 5/2016 63 Muusikkona maailmalla M usiikki on ollut olemassa ihmiskunnan historian alkuajoista lähtien. Suomessa sana jazz herättää vieläkin ennakkoluuloja ja ihmisten ennakkoluulojen voittaminen vie aikaa. Musiikin kautta voi myös kanavoida tunteitaan ja se helpottaa monasti surunkin kokemista ja saa ihmisen usein paremmalle tuulelle. Tärkeintä on, että live-musiikki herättää kuulijassa tunteita! Tunteita taas ei voi toisissa herättää tuntematta itse ensin jotain. Kaikissa tunnetuissa kulttuureissa äidit ovat rauhoitelleet vauvoja laulamalla. Itse koen olevani Rayn kanssa samoilla linjoilla. Juuri näinä aikoina olisi tärkeätä sijoittaa rahaa kaikkeen kulttuuriin ja omasta vinkkelistä katseltuna erityisesti tietysti musiikkiin, josta saattaisi olla hyötyä syrjäytymisen estämisessä ja vaikkapa sosiaalisten ongelmien hoidossa. musiikin kokemusmaailmaa rikastavista vaikutuksista. S atuin taannoin lukemaan kapellimestari Susanna Mälkin haastattelun, jossa hän puhui hienosti mm
– Saan joka aamu tössötellä tänne verstaaseen ja miettiä, että minkähänlaisen mä tänään tekisin. Esimerkkinä Harjunpää esittelee kuusipahkasta vaakavannesahalla leikattua kiekkoa ja puolivalmista bassoa, jossa samanlainen kiekko on jaettu osin soittimen kanneksi ja osin otelaudaksi siten, että syyt muodostavat yhtenäisiä renkaita. 64-65 Aamukahvi Harjunpää.indd 64 5.10.2016 14.47. Kuusi tunnetaan verraten pehmeänä puulajina, mutta pahka on kuulemma valmiiksi jo melko kovaa itsessään ja kova lakkaus lujittaa pinnan. – Kun lippaassa oli 500 euroa kasassa, mä ajoin Lahteen Hakalan puutavaratukkuun ja ostin lankkua ja pahkoja. Siitä tulee sellainen mieletön intohimo, tää on niin hauskaa, hän kuvailee tuntemuksiaan. – Mä voin vaihtaa mihin tahansa vehkeeseen minkä tahansa kaulan. Soitinrakennus pihapiirin pienessä verstaassa imaisi mukaansa niin totaalisesti, ”ettei illalla tule uni, kun odottaa jo aamua niin kovasti”. Jossain vaiheessa tuloja alkoi hiljalleen tulla verstaankin puolelta, kun Harjunpää ryhtyi valmistamaan lankkutavarasta erilaisia aihioita tee-se-itse-miehille loppuun työstettäväksi. Vastakappaleeksi muotoiltu kaula kiilautuu niin tiukasti pakoilleen, että puolivalmista soitinta voi nostella ja mallata syliin, vaikka ainuttakaan ruuvia ei ole vielä sijoillaan. Tutkimusmatkailija Liikkeelle Harjunpää kertoo lähteneensä varovaisesti ja nöyränä. Itsestään selvää ei aloittamminen kumminkaan ollut. Pohjakosketuksen jälkeen Harjunpää kertoo löytäneensä alan, jolle olisi pitänyt ymmärtää ryhtyä jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Jotta kaularaudalle jäisi tilaa, on teräs levyssä keskellä halkio. Ja sillä päätöksellä, että velkaa ei enää uudessa elämänvaiheessa passaa ottaa, vaan kaikki mitä hankitaan, ostetaan käteisellä. Harjunpää veistää kaulataskun päädyn ovaaliksi ja seinämät viistoiksi siten, että kolo kapenee pohjaa kohden. – Mä olen leikannut moneen suuntaan ja jokaisesta on tullut erilaista. Voin testailla eri yhdistelmiä. Kaulatasku on myös aina samanlainen, soittimesta riippumatta. Kyllä teknisiinkiin seikkoihin on paneuduttu huolella, sen huomaa kun tutkii vaikkapa kaulan kiinnitystä. Tekniset ongelmat sen jälkeen, kuittaa Harjunpää asian. Ohessa jäi aikaa tutkia puuta ja työmenetelmiä, rakentaa luvuton määrä koerunkoja sekä prototyyppikauloja eri puista ja eri muotoisina. Kahdeksalle kone ruuville on upotettu vastakappaleeksi teräslevystä leikattu viipale kaulapuun ja otelaudan väliin. Soitinrakennukseen tuntui liittyvän niin paljon salatiedon tyyppistä erikoisosaamista, että uskaltautuminen vaati kypsyttelyä. Erityissuhde pahkoihin on vain vahvistunut, ne kun ovat esteettisesti hyvin motivoivia. Ensimmäiset puutavaraerät ja työvälineet hän rahoitti keräämällä pulloja. Jouko Harjunpää – bassomies TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI J ouko Harjunpään elämässä on käänteitä riittänyt, on koettu ylämäet ja alamäet, niin rakennusalan yrittäjänä kuin 2000-luvun alussa menestyksellään hämmästyttäneen espoolaisen jalkapallojoukkue FC Hongan osakkaana. Taiteellista vaan ei teollista muotoilua. – Jossain asioissa on hyvä mennä visuaalisuus edellä. 64 www.riffi.fi 5/2016 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa
– On tää niin mielenkiintoinen maailma, nyt mä olen omalla alalla, toteaa Harjunpää juttutuokiomme päätteeksi, ja täydentää perään: – Vaikka mä en myis yhtään soitinta, niin tätä mä tekisin. Mutta muu muoto voi olla mitä tahansa, se on mun valtti! Tyvestä puuhun Takana on viisi vuotta verstaselämää, mutta edelleen mies kuvailee itseään noviisiksi, joka yhä opettelee uutta joka päivä. Oikein suomalaisuuden perikuvia, Kalevalaa, Sampoa, Lappia, erämaata, tuhansia järviä… Eikä hankinta ole aina niin hankalaakaan. – Ja sitten nää jenkit, kun ne voi puhua puoli tuntia ja siinä on yksi ruuvi vasta ruuvattu. Mitä työkaluja siellä näkyy ja miten se on järjestäny ne, tai onko ylipäätänsä työkaluja ollenkaan… On myös semmosia, jotka tekee autotallissa: siellä on taustalla polkupyörää, autonrengasta, eikä työkaluja missään. – Mä olen standardisoinut keskiosan: kaulan kiinnityksen, mikkien paikat ja tallan paikan – ne tulee aina samalla tavalla. www.riffi.fi 5/2016 65 Liitostapa tekee kiinnityksestä tavattoman tiukan, mistä on etua resonanssien siirtymiselle. Ihailun syvyyttä kuvastaa, että oman pojan nimeksikin valikoitui Topias. – En mä sitä jätkää kato, vaan sen pajan ympärystää. En ole enää huippu-urheilun kannattaja. – Puu ohjaa ite itseään. Omaa designia ja kuhunkin soittimeen juuri sille passaavaa puuta. Jätelavalle tuomitut rungot raijattiinkin verstaalle ja näkemästään innostunut puunkaataja toi verstaalle myöhemmin vielä mökkirannastaan kaadettua ja lankuiksi sahattua tervaleppää – loimukuvioista, kuinkas muuten. Mutta niinkuin sanoin, niin niissä on kaikki ne perusasiat standardisoitu, kuvailee Harjunpää ja koppaa käteensä pätkän raakalankkua, merkkaa siihen kaulan istutuksen, mikkien paikat, tallan kohdan ja alkaa sitten hahmotella rungon mahdollista muotoa kynällä suoraan lankun pintaan – Se mun piirustuslauta on tässä. …kun sä olet ajatellut tekeväsi jotain, niin huomaat, että se puu onkin ohjannut sua tekemään ihan jotain muuta.” 64-65 Aamukahvi Harjunpää.indd 65 5.10.2016 14.47. Ja kun mä lähden leikkaamaan sitä, niin mä leikkaan vielä vähän reiluksi, että jää varaa. En mä mikään puunhalaaja ole, mutta kyllä mä joskus sille verstaalla juttelen, että eikö se vois vähän antaa myöten tuossa… Tuloksena on uniikki soitin, joka kerta. Sieltä voi katsoa jonkun toimintatavan, että toi on alkeellista, tota ei ole kehitetty riittävästi, tota voisi kehittää eteenpäin… Mutta sitten jotkut on taas aivan nerokkaita, niistä oppii mielettömästi. Kyseessä taitaakin olla enemmän taiteellinen kuin teollinen tuotanto. Toki puutyöt olivat entuudestaan tuttua puuhaa, mutta suuren avun on tuonut internet, joka tarjoaa tekstitiedon ohessa valtavan määrän videoita. Ja kolmas positiivinen seikka on soittimen tasapainotus, sillä Harjunpää suosii varsin pieniä runkoja, joten bassot saattaisivat muuten olla kohtuuttoman kaulapainoisia. ”Puu ohjaa ite itseään. Halpoja komponentteja ei kannata käyttää… Kotimainen puu etusijalla Vaikka verstaalta löytyykin ziricotea, pähkinää sekä muita tuttuja ja osin eksoottisia soitinpuita, on suurin paino kuitenkin kotimaisilla puulajeilla. Veistämistä vielä odottavaa rubiinipihlajaa löytyi kotikylältä vahingossa, kun Harjunpää osui kulkemaan erään tontin ohi juuri puunkaadon hetkellä. Kyllä se on musiikki, kulttuuri, taiteet, käsillä tekeminen… Harjunpään esikuva on pitkään ollut Michael Tobias, jonka rakentaman basson hän osti jo omina aktiivisina soittovuosinaan 80-luvulla. Kotimaisiin tekijöihin Harjunpää on tutustunut hiljalleen, yhteys muihin soitinrakentajiin on solmiutunut luontevasti – Urheilubisneksen jälkeen on ollu hieno tulla musiikkiväen kanssa tekemisiin. Bonuksena se saattaa kaulaa niin pitkälle lapaa kohden, ettei kaula taivu liittymäkohdasta luokille. Sitten sitä alkaa muotoilemaan lisää. – Jos laittaa mun bodeja vaikka päällekkäin, niin mikään ei ole ihan saman kokoinen tai muotoinen. Miten sydämellisiä ihmisiä. Se on pitkästyttävää. Nuoruusvuosien huippubassokin on edelleen tallella ja palvelee myös mittatikkuna, josta löytyvät vaikkapa kaulan ihannemitat ja -muodot. Mä istun usein lankun ääressä ja piirtelen, että millainen se vois olla. Kun lähtee muotoilemaan ja ajattelee, että mä teen samanlaisen kitaran kun tuossa vieressä on, niin se ei näytäkään ehkä ollenkaan hyvältä siinä muodossa. Myös aktiivielektroniikan ja laatuosien käyttö juontuvat siitä. Uusin hankinta on minisorvi, jolla saa työstettyä jäännöspalikoista säätimen nuppeja. – Puusta voi tehdä ihan mitä tahansa, se on niin mieletön materiaali, hehkuttaa Harjunpää, ja nostaa ”jätearvontalaatikosta” näytille erilaisista jämäpaloista veistämiään trapetsikieltenpitimiä, talloja sun muita pikkuosia. – Mun bassoissa on Artesoundin mikit aktiivielektroniikalla, Hipshotin virittimet ja tallat. Rajana on mielikuvitus, raaka-aine myötää kyllä. Loimupuiden ohessa visakoivusta saa luonnon itse kuvioimaa koristepintaa, vaikka puoliakustisen rungon kaikuaukkojen peitteeksi ”pitsikuviota”. Monta kertaa on mystinen tai pelottava olo, että kun sä olet ajatellut tekeväsi jotain, niin huomaat, että se puu onkin ohjannut sua tekemään ihan jotain muuta. Ei ole höylää, vannesahaa, ei mitään… Miten se tekee sen. Niitä Harjunpää kertoo katselleensa ihan omalla tavallaan. Siinä missä valtaosa nykyisistä soitinrakentajista on opiskellut Ikaalisista ammattitaitonsa perusteet, Harjunpää on täysin itseoppinut. Kalliita osia. Ne on todellakin hand made. – Suomalainen puu materiaalina… loimukoivu, visakoivu, ne on aivan loistavia
••• Varsinkin peliteollisuus lietsoo kustannusja levyyhtiöspedeille kultakuumetta, ja sen huomaa myös lisensointihinnoissa. No jumankauta Spedeä kaikissa muodoissaan. Jos vastapuoli on taho, joka ui taaloissa ja punnissa, hinta tuskin heilahtaa, ellei alakulttuuri ole tuttu tai se ei kiinnosta. Pikkuartisteja tai ns. Jos hintapyyntö heviklassikolle pelikäytössä on 30 – 40 000 euroa, se ei yllätä ketään. Ymmärrettävistä syistä internal-onlydemoihin harvemmin kysellään oikeuksia. Teillä on käytössänne läpitunkeva media. Vaikka monikaan ei välttämättä tule koskaan edes kuulemaan peliin lisensoitua biisiä (jos peli ei olekaan menestys, eikä kukaan halua pelata sitä lähellekään viimeistä leveliä, niin ehkä juuri se lisensoitu teos katoaa paskaan). Ei kannata säästää äänissä: kaikki huoneessa eivät välttämättä näe applikaatiota, mutta parh… pahimmassa tapauksessa koko huoneellinen altistuu sen äänille. indieartistejakaan ei enää tahdo saada ilmaiseksi – eli näkyvyydellä – mukaan, ja isommilla artisteilla hintahaitari on melkoisen joustava. KUVA: VILLE JUURIKKALA L isensoidun musiikin käyttö vaikkapa elokuvassa tai pelissä on simppeli juttu: senkus otat yhteyttä levy-yhtiöön, kustantamoon tai suoraan artistiin ja kerrot, että ”nyt olis näkyvyyttä tarjolla, pistäs spede biisit riviin ja mä rankkaan paskimmat pois”. Mikä oli kotimaisen viihteen tarjonnan tila tuohon aikaan. Ei säveltäjä Jan Hammerin musa huonoa ollut, mutta sarjan lisenssiteoksilla oli suuri merkitys profiilin suhteen. Käyttäkää sitä valistuneesti. ”Arvostakaa tuotettanne myös äänibudjetilla”, kuten olen sanonut pelispedeille useasti. Jos siis lisensoitte musaa, käyttäkää sitä – helvetti sentään – järkevästi. Dokkariin tai leffaan liitetty mikälienee heviklassikko on X euroa, mutta peliin liitettynä summa on helposti (X * mitätahansamuttaainakin1.5) euroa. Tai tehkää pelistänne niin hyvä, että sen jaksaa pelata läpi. Onneksi henkistä välimatkaa on sittemmin kiritty huomattavasti. Leffassa käytännössä jokainen kuulee eepoksen, pelien kanssa ei välttämättä näin ole. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki hinnat (paitsi partaheviklassikot, näköjään) ovat neuvoteltavissa. Mutta lisensoinnin hinta ei muutu – ja miksi oikeastaan pitäisikään. Hintojen hajonta on uskomattoman suuri, ja pelipuolella se eskaloituu järkyttäviin mittasuhteisiin – koska pelifirmat ns. ••• Lisensoitu biisi on lisensoitu biisi, soi se tai ei. 66 www.riffi.fi 5/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ohut siivutus lisensoinnista 66-67 Alanko 516.indd 66 4.10.2016 10.32. Siltä se voi vaikuttaa, mutta niin se ei mene. Ylipäätään ihailen onnistuneita biisija artistivalintoja. Pahimmassa tapauksessa biisillä voi olla useita kustantajia, ja jos jokin niistä jättää vastaamatta tiedusteluihin, se ei tarkoita, että biisiä saa käyttää muiden myöntäessä luvan. Nimittäin jos biisivalinta mietityttää, niin saattaa kyllä hintakin mietityttää. Aniharvoin nappivalinta on ollut sen hetkisiä suurimpia hittejä, mutta sopivalla osumalla sijoitettavasta biisistä syntyy sellainen. ••• Sopiva lisenssibiisi sopivassa kohtaa sävyttää ja värittää, saa sydämen tuntemaan ja ihmiset lukemaan kohtausta ja tapahtumia täysin erilaisessa valossa. ”TIENAA MASSII”, levyspedejen mukaan. Muistatteko Miami Vicen. Moni kuudenkympin hintainen peli on jäänyt itseltänikin kesken, ja siten lopputeksteihin sijoitettu klassikko ei koskaan aktivoidu. Showcaseihin saa helposti oikeudet noin 500 + 500 taalalla, ensinmainittu kustantajalle, jälkimmäinen masterin haltijalle, mutta silloin olisi syytä kyetä näyttämään toteen yleisön suppea pääluku. Muistakaa Nokia Tune. Jonkin aikaa Miami Vice oli todella kuumaa kamaa. Pyytävä taho ei koskaan ole hullu. Ja parhaassa tapauksessa se tietää ihan kivasti hilloa, jos kyseessä on kansainvälinen julkaisu ja biisi lehahtaa käytetyn median kautta hitiksi. Musiikki tuo substanssia tyhjyyteen. ••• ”Hinta ei muutu” -aspekti pätee myös määrään: viis sekuntia maksaa yleensä saman kuin viisi minuuttia. Poikkeuksetta vaikein duuni on löytää lopputuotteen kannalta sopivimmat lokaatiot, artistit ja biisit, ja muistaa, että vaikka lopulliseen valmistumisajankohtaan on vain kuusi kuukautta, everyone’s current favorite artist ei välttämättä julkaisuajankohtana enää olekaan Se Juttu. Sarjan satunnaisesti käyttämät lisenssibiisit olivat tuiki tärkeitä, sillä niiden avulla ei vain luotu substanssia, niillä rakennettiin ja tuettiin maailmoja ja luotiin henkilöille taustat
Hinnat alkaen 209 euroa (KATANA-50). 66-67 Alanko 516.indd 67 4.10.2016 10.32. Patentoiduilla piirisarjoilla varustettu ja huolellisesti viritetty Katana-sarja yhdistää perinteisen käsityötaidon ja innovatiiviset toiminnot tuottaakseen todellisia uuden sukupolven rock-vahvistimia. KATANA AMP SERIES | Guitar Amplifier fi.boss.info CRAFTED TONES, FORGED FOR ROCK Katana-kitaravahvistimet Bossilta – sulavaa ja erottelevaa soundia hiottuna vuosikymmenien omistautuneisuudella ja ammattitaidolla
Lisätietoja kotimaan myynnistämme. Seuraava askel Genelec Oy Olvitie 5, 74100 Iisalmi genelec@genelec.com Tutustu uuteen akustisesti koaksiaaliseen Genelec 8351A SAM™ –kolmitieaktiivi kaiuttimeen omassa studiossasi. Janne Lankinen P 044 799 5106 janne.lankinen@genelec.com Markku Syrjäpalo P 050 545 2670 markku.syrjapalo@genelec.com P 017 83881 www.genelec.com G_8351white_riffi_230x250mm_03.indd 1 9.5.2016 12.02 68 Takakansi516.indd 68 4.10.2016 10.13