HEADRUSH PEDALBOARD – siinä on aivan kaikki! N ro 5 -2 17 H in ta 10 ,3 E ”MAMBA” ASSEFA: – Kun ajat sen tuohon rautaan, niin siinä raudassa on jo soundi. Taylor Academy – eleganssia opiskelijahintaan Taylor Academy – eleganssia opiskelijahintaan 01 Kansi 517.indd 1 3.10.2017 15.27
029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi ANASOUNDS KITARAEFEKTIT • Klassikkoefektit fuzzeista phasereihin • Suunniteltu ja rakennettu Ranskassa • Siistit käyttöliittymät, paljon säädettävää • Helppo pääsy sisäisiin säätöihin • Erottuva design AGUILAR AG-700 • 700W D-luokan bassovahvistin • Solid state -etuaste, D-luokan pääte • 4-alueinen EQ • Efektilooppi • Balansoitu DI-ulostulo DARKGLASS M500 JA KAAPIT • 500W Darkglass Microtubes -vahvistin • Solid state -etuaste, D-luokan pääte • Microtubes säröosasto • 4-alueinen EQ • 2x10” ja 4x10” kaapit tulossa pian! DARKGLASS ALPHA OMICRON • Darkglass Electronicsin uusin bassosärö • Kaksi erilaista säröpiiriä: Alpha ja Omicron • Blend sekoittaa säröä ja puhdasta tarpeen mukaan • Kestävä ja kompakti koverrettu alumiinirunko • Suunniteltu ja valmistettu Suomessa TWO-NOTES TORPEDO CAPTOR • Pienikokoinen reaktiivinen keinokuorma • DI-lähtö omalla volumesäädöllään • Kaiutinsimulaatiot bassolle ja kitaralle • 4, 8 tai 16ohm –versiot • Vaimennettu ja Thru –kaiutinulostulo SCHECTER SUN VALLEY SHREDDER • Mutkaton kasarikeppi • 24 X-jumbo nauhaa ja Floyd Rose –tremolo • Ohut, helposti soitettava kaula • EMG Retro Active Hot 70 -mikrofonit • Saatavilla myös Sustainiac-kaulamikrofonilla P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 02-03 Ilmoitukset.indd 2 3.10.2017 13.14. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh
029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi ANASOUNDS KITARAEFEKTIT • Klassikkoefektit fuzzeista phasereihin • Suunniteltu ja rakennettu Ranskassa • Siistit käyttöliittymät, paljon säädettävää • Helppo pääsy sisäisiin säätöihin • Erottuva design AGUILAR AG-700 • 700W D-luokan bassovahvistin • Solid state -etuaste, D-luokan pääte • 4-alueinen EQ • Efektilooppi • Balansoitu DI-ulostulo DARKGLASS M500 JA KAAPIT • 500W Darkglass Microtubes -vahvistin • Solid state -etuaste, D-luokan pääte • Microtubes säröosasto • 4-alueinen EQ • 2x10” ja 4x10” kaapit tulossa pian! DARKGLASS ALPHA OMICRON • Darkglass Electronicsin uusin bassosärö • Kaksi erilaista säröpiiriä: Alpha ja Omicron • Blend sekoittaa säröä ja puhdasta tarpeen mukaan • Kestävä ja kompakti koverrettu alumiinirunko • Suunniteltu ja valmistettu Suomessa TWO-NOTES TORPEDO CAPTOR • Pienikokoinen reaktiivinen keinokuorma • DI-lähtö omalla volumesäädöllään • Kaiutinsimulaatiot bassolle ja kitaralle • 4, 8 tai 16ohm –versiot • Vaimennettu ja Thru –kaiutinulostulo SCHECTER SUN VALLEY SHREDDER • Mutkaton kasarikeppi • 24 X-jumbo nauhaa ja Floyd Rose –tremolo • Ohut, helposti soitettava kaula • EMG Retro Active Hot 70 -mikrofonit • Saatavilla myös Sustainiac-kaulamikrofonilla P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3.10.2017 13.14. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh
Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Esiintyvän muusikon työsuoritus on jäänyt keskeneräiseksi mikäli hän joutuu vielä esitystilanteessakin turvautumaan nuotteihin.” Presonus jälleenmyyjät: Helsinki: DLX Deluxe Music, Aron soitin, Soundtools, Mikrofonikauppa.fi, F-Musiikki • Hämeenlinna: TV-Sävel Joensuu: Kimmon soitin • Jyväskylä: Musikantti • Kokkola: Kokkolan Laitevälitys • Kuopio: Viiking Musiikki • Nummela: St. 6 www.riffi.fi 5/2017 Lue myös jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset, jotka löydät osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Minna Hatinen 34 16 25 49 58 60 HAASTATTELUT & ESITTELYT 10 Abdissa ”Mamba” Assefa – Ikimuistoiset sessiot 16 Musikaali Eva Wahlströmista – tyrmäävä show! 20 Heikki Laurila – Mies, joka soitti kaiken 25 Jemina & Selina Sillanpää – jo 30 vuotta musiikkia yhdessä 28 Kaks Villee, yks Janne… – ja kaikilla basso 32 Simo – pois mukavuusalueelta LUKUPALAT 8 Ajankohtaisia poimintoja – Syksyn kirjasatoa perkaamassa 8 Riffin lyhytsanomat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 34 Elämäni kitarat, Jukka Orma – Gretsch vaatii erilaista kosketusta kuin Stratocaster 38 Rummut remonttiin, osa 1 – kannut katkaisuhoidossa! KÄYTTÖTESTIT 46 Headrush Pedalboard – värinäyttö ohjaa tehokasta mallinnusteknologiaa 49 Orange O Bass – suoraviivainen rockbasso 50 Taylor Academy 12e – akatemian priimukset 52 Valeton Dapper – kitaristin kevytvaihtoehto 54 Neumann KH 80 DSP – kyllä kelpaa! 56 Lewitt LCT 240 Pro – asiaa ja vain asiaa 58 QSC K10.2 – DSP tuli jäädäkseen 60 Shure GLX-D Advanced – varmasti perille GRANDE FINALE 64 Aamukahvilla – Putske toi laatusoittimia Ameriikasta 65 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia, vinkkejä ja päivityksiä lentomatkailuun 36 Alangon päiväkirja – Aikamatkailua YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 10,30 e . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,00 e ja määräaikaisena 62,00 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Paul’s Sound Oulu: Musiikki Kullas • Pietarsaari: Pietarsaaren musiikki • Pori: Pori Sound City • Rovaniemi: Musiikkimestarit • Savonlinna: Soitinkulma Seinäjoki: Top Sound • Somero: Power-Sound • Tampere: Musacorner • Tornio: Tornion musiikki • Turku: Soitin Laine • Vantaa: F-Musiikki Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Minna Hatinen Timo Koskinen Matti Rinne Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. 22. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu www.nordicaudio.eu StudioLive 24R StudioLive 16R StudioLive 32R Ne ws! Rac k Mix ers Presonus-Digital_Mixing_Redefined.indd 2 2017-09-27 23:53 06-07 Sisältö517.indd 6 4.10.2017 15.20. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Jari Latomaa Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Tommi E. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,30 e + posti kulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffi ilmestyy vuonna 2017 kuusi kertaa
Paul’s Sound Oulu: Musiikki Kullas • Pietarsaari: Pietarsaaren musiikki • Pori: Pori Sound City • Rovaniemi: Musiikkimestarit • Savonlinna: Soitinkulma Seinäjoki: Top Sound • Somero: Power-Sound • Tampere: Musacorner • Tornio: Tornion musiikki • Turku: Soitin Laine • Vantaa: F-Musiikki Maahantuonti: Nordic Audio Distribution p. Presonus jälleenmyyjät: Helsinki: DLX Deluxe Music, Aron soitin, Soundtools, Mikrofonikauppa.fi, F-Musiikki • Hämeenlinna: TV-Sävel Joensuu: Kimmon soitin • Jyväskylä: Musikantti • Kokkola: Kokkolan Laitevälitys • Kuopio: Viiking Musiikki • Nummela: St. 09-4245 0630, nad@nordicaudio.eu www.nordicaudio.eu StudioLive 24R StudioLive 16R StudioLive 32R Ne ws! Rac k Mix ers Presonus-Digital_Mixing_Redefined.indd 2 2017-09-27 23:53 06-07 Sisältö517.indd 7 4.10.2017 15.20
Jo 125 vuotta toiminut Philips kuuluu valaistusteknologian suurten joukoon ja CTouch puolestaan tunnetaan B-2-B-sektorilla suurista opetusja kokouskäyttöön suunnitelluista kosketusnäytöistä. • www. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Kirjassa ei tyydytä muistelemaan, miten juuri jokin tietty laulu syntyi ja miksi, vaan se avaa tekijöiden taustoja ja mielenmaisemaa paljon laajemmalti. Vihjeitä jaellaan, faktoja vilahtelee. • www.soundtools.fi Studiotec ja Taiden ovat solmineet maahantuontia ja edustusta koskevan sopimuksen. studiotec.fi Studiotec on ryhtynyt myös tuomaan Suomeen saksalaisen Soniblen tuotteita, joiden joukosta löytyy erikoisen 3D-kaiuttimen ohessa monikanavaisia päätevahvistimia sekä esimerkiksi USB-väylään liitettävä ja ammattikäyttöön tarkoitettu ml:1-direct box ja madi-muunnin ml:mio. Kanssasoittajien muistelua ja analysointia. Aktiivista luomisvaiheettaan parhaillaan elävät kirjoittavat laittavat itsensä likoon varsin avoimesti, mistä on annettava erityiskiitos. Raudan ohessa Sonible valmistaa myös ohjelmistotuotteita. Näillä näkymin Suhrin soittimet löytyvät ainoastaan Musamaailman omasta Retail-myymälästä. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Yhdeksän musiikintekijän yhdessä kirjoittama kirja kuuluu syksyn ehdottomiin tapauksiin tarjotessaan todella mielenkiintoisen näkymän radiosta tutun musiikin syntyjuurille. Miten lauluni syntyvät. • www.customsounds.fi Soundtools on puolestaan ryhtynyt tuomaan maahan ranskalaisia ja varsin persoonallisia Anasounds-kitarapedaaleita, joiden metallikotelot on koristeltu taidokkaasti kaiverretuin puuviiluin ja pleksipinnoin. • www. Miten lauluni syntyvät. Tuloksena on 250 sivullista mielenkiintoista luettavaa, joka avartaa näköaloja, vaikka juuri kyseisen kirjoittajan musiikki olisikin jää hiukan etäisemmäksi lukijalle. Se puolestaan muutti syksyn alkajaisiksi Helsingin Kampista uuteen liiketilaan Kruununhakaan. Ja piirtyyhän se Aaltosen hahmo näinkin, mutta perinteisen elämäkerran muodosta pitävälle likeisin elementti lienee oivallisesti valikoitu kuvakooste kirjan lopussa. Se täydentää mukavasti kokonaisuutta, joka kertoo aikakausien muutoksista ja suomalaisen musiikin historiasta ainakin saman verran kuin huilun ja fonin mestariksi tiedetystä päähenkilöstä. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina, Aviador Kustannus 2017 08-09 Uutiset.indd 8 4.10.2017 15.22. SKS 2017 RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Menneen aikakauden kuvaajana tämä elokuussa suomeksi julkaistu kirja toimii niin nostalgikoille kuin uteliaillekin. -kirjan esipuheen on laatinut Eetu Kauppinen, joka ilmeisesti on myös toimittanut laitioksen Suomen Kirjallisuuden Seuran lukuun. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . RIFFIN LYHYTSANOMAT Custom Sounds ja englantilainen pedaalivalmistaja Thorpy FX ovat solmineet maahantuontia koskevan sopimuksen. Hyvin kirjoitettu ja Jere Saarisen sujuvasti kääntämä kirja piirtää muotokuvan vaatimattomaista oloista tulevasta ja äkisti valtaisaan suosioon ponnahtavasta nuorukaisesta, maineesta ja sen liepeillä kärkkyvistä raadonsyöjistä, show-bisneksen arvaamattomuudesta ja elämästä jossa toiveiden täyttymys kääntyy pettymykseksi. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Seuraa jatkuvasti päivitettävää sivustoa osoitteessa: www.riffi.fi Elvis Presley, Legendan elämä 1935–1977 Tämä olisi amerikkalainen unelmatarina puhtaimmillaan ellei se päättyisi niin kurjasti. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. 8 www.riffi.fi 5/2017 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA S yysiltojen pimetessä ja sateen ropistessa suosittelen erkaantumaan toviksi älylaitteista ja koppaamaan sen sijaan perinteistä gutenbergiläistä ajanvietteeksi. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. • www. electrowaves.fi Riffin uutistoimitus palvelee lukijoita netissä. Hannu Luntialan ajatus rönsyilee, tajunnanvirta on vuolas ja yhdistelee asioita eleettömin viittauksin. Etäännytään kauas sivupolulle ja taas talutetaan lukija takaisin pöydän ääreen kuuntelemaan: nyt puhuu Aaltonen, me kuuntelemme. r i f f i . Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Neljän erilaisen säröpedaalin lisäksi Thorpy FX:n katalookissa on tremolo-efekti. Suosittelen. Taiden tunnetaan konferenssija kokousteknisistä järjestelmistään. f i . Nämä yritykset ovat Philips Entertainment Lightning ja CTouch. Seuraksi vielä kaakao, tee, toti tai punaviini – yllättävän mukavaa! Miten lauluni syntyvät. Kovin niukasti on perinteisen tyylin kronologista kerrontaa, mutta runsaasti kokoonpanoja Soulsetista Pressaan, Wesalasta omaan kvintettiin… Ja niiden yhteydessä ajatuksia musiikin sisällöstä ja merkitysten muuttumisista eri vaiheissa elämää ja uraa. Elvis Presley, Legendan elämä 1935–1977, Minerva Kustannus 2017 Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina Yllättävä lukukokemus. studiotec.fi Musamaailmasta kerrotaan, että yritys on ryhtynyt tuomaan Suomeen maineikkaita Suhr-kitaroita. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Vast edes Musamaailma Retail -myymälä palvelee osoitteessa Liisankatu 18 • www.musamaailma.fi Electro Waves laajentaa Ruotsiin Pitkän kokemuksen av-teknologiassa, digital signagessa, valaistuksessa sekä äänija vesiteknologiassa hankkinut suomalainen perheyritys Electro Waves avaa toimiston Tukholmaan yhteistyössä kahden merkittävän yrityksen kanssa. Todellinen kulttuuriteko
Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. r i f f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. 08-09 Uutiset.indd 9 4.10.2017 15.22. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. f i
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Abdissa ”Mamba” ASSEFA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 10 3.10.2017 13.26
Mutta eipä hänen äänitysfilosofial laan mitään mainstreamia kannata edes tehdä. Hän kertoo iän myötä musiikkimakunsa muuttuneen ajat tomammaksi. – Se vaara on olemassa. – No on, tosi rohkeata. Analogisuudesta ja sen rajoitteista. – Mun mielestä parhaat levyt on soitettu kimpassa. Olin kiinnostunut enemmän, mikä levyn tunnelma on, miltä se soundaa ja millaisia soundeja siinä on. Jossain vaiheessa studio työskentely luisui hiljalleen myös tuottamiseen, josta hän muis telee vaatimattomasti kollegoiden joskus ”ehkä” tajunneen, että hänellä voisi olla tarpeeksi visiota myös tuotantopuolelle. – Mä olen aina jollain lailla kuullut päässä, miltä sen mu san pitäis valmiina kuulostaa. Tilanne ei ollut kuitenkaan aivan lohduton, sillä apuna oli RÄJÄHTÄVÄ NYRKKI! Tai, siis tarkemmin basisti Heikki Laine ja kitaristi Aki Haarala kyseisestä bän distä. Mamba puhuukin yhdessä luomisen dogmasta. Studioon astuttaessa kun kappaleita ei ol lut ollenkaan. Hänelle tietyt klassikot ovat ajattomia, sellaisia, jotka olisivat voineet ilmestyä eilen tai neljäkymmentä vuotta sitten. Domesti cityä työstettiin heidän silloisella Fredrikinkadun Ydinstudiol laan, millä tahansa käsillä olevalla laitteella. – Lähdettiin kokeilemaan ja koitettiin luoda studiossa sitä juttua. Tällaista musiikkia myös Abdissa Assefa haluaa tehdä. – Silloin kun aloitin, ei ollut mitään tajua, miten hommia pitäisi teknisessä mielessä tehdä. Eikös tuo ole aika uskaliasta. Palefacen Luo va tuho albumia nimittäin työstettiin Mamban työhuoneella, joka sijaitsi nepalilaisen ravintolan vieressä. Se yh teissoitto, ja se että tehdään hommia kimpassa ja koko se juttu rullaa hyvin, tulee sieltä kyllä läpi. Nyt tullaan siihen, että mä en ole tuottajana niin teksti tai biisilähtöinen tyyppi. Siinä on puolensa ja puolensa. Mulla oli pari hyvää preamppia ja mikkiä, jotka sopi Karrille (Miettinen eli Paleface) ja akustisel le kitaralle. Voi olla tosi turhautta vaa, jos materiaalia ei synny ja tietysti taas tosi palkitsevaa, jos sitä syntyy ja homma nytkähtää käyntiin. Ja onneksi sentään omalla työhuoneella pystyi työskentelemään ilman että kello ti kittää ja taksamittari juoksee. www.riffi.fi 5/2017 11 Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Myös rima sille, millai sia sävellyksiä päästetään läpi, saattaa laskea kun tehdään luo vaa työtä pakon edessä. Vaikka Mamba tekee musiikkia, jota iso yleisö ei kuluta, ei hän haikaile mainstreamiin. – En tietenkään haluaisi jämähtää tai lokeroitua tiettyyn soundiin, mutta pitää kuunnella sitä omaa ääntään. Mutta jos studio oli kotikutoinen, niin biisimateriaali vasta vajavaista olikin. Mä diggaan perinteisestä työtavasta. Siitä, että raidat mahtuu tuohon pöydän kahteenkymmeneenneljään kanavaan. A bdissa ”Mamba” Assefa tunnetaan parhaiten lyömäsoit tajana, joten monelle saattaa tulla yllätyksenä miehen ura äänittäjänä ja tuottajana. Esimerkiks meidän Mackien 24/8 pöydässä luki ”Not for production”, sen tarran oli liiman nut pöydän entinen omistaja Ilu Herkman HIPstudioilta. Pöy tää oli käytetty siellä ymmärtääkseni vain kuunteluun. Alkuun tämä puoli lähti liikkeelle nor maaliin tapaan musiikin äänittämisestä. Jokaisessa musanluonnin vaihees sa, niin mikki ja soitinvalinnoilla, kuin koko instrumentaatiolla olen pyrkinyt tiettyyn lopputulokseen. – Aina kun tultiin työhuoneelta ulos, niin kaverit istu sii nä röökillä ja pokkas, ”Tuutteko lounaalle?” Siellä tuli sitten is tuttua melkein päivittäin. Kun mukana on nel jä tyyppiä, jotka ideoi kimpassa, homma ei ole yhden harteilla. Se on valinta minkä mä olen tehnyt, enkä haikaile muuta ja se myös osaltaan karsii niitä duuneja. Kun biisejä rakennetaan lennossa, saattaa kokonaisuudes ta muodostua aikamoinen sillisalaatti. No, nykyään eh kä vähän enemmän, mutta ennen olin melkein pelkästään soun di ja moodilähtöinen. Paikan valinta oli tietoinen koska mentiin rajallisella budje tilla ja käytössä oleva aika haluttiin mak simoida. Varhaisimpia juttuja olivat muunmu assa apulaistuottajan homma Maaritin ”Metsän tyttö” albu milla 2001, sekä vuonna 2004 Giant Robotin Domesticity, jota tuotettiin yhdessä Nick Trianin sekä bändin kanssa. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Lukuisissa sessioissa, niin soittajana, äänittäjänä, miksaajana kuin tuottajana työskennelleen Assefan on vaikea muistaa ensim mäistä tuotantosessiotaan. Olihan Kar rilla tietysti ideoita ja riimejä muistikirjat täynnä, Mamba toteaa. – Viimeaikoina on tullut mietittyä sitä, että kun toiset ha luaa pysyä perinteissä, vaikka miksata analogisesti ja toiset ha luaa pyrkiä pois siitä – miksata pelkästään läppärillä, mikä va pauttaa sut kokonaan kaikesta raudasta. Ja levyä tehtiin kuitenkin kuukausia. Siinä oli sitä alkuaikojen kotikutoisuutta, jolloin tehtiin niil lä resursseilla mitä löytyy. Osatuottajana toimineella kaksikol la oli iso panos kappaleiden syntymisessä. Mä saatan päästää läpi biisejä, jotka ei ehkä ole niin briljantte ”Kun joku idea tulee, niin ei siinä jäädä odotte lemaan jotain patchaamisia tai vastaavaa.” 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 11 3.10.2017 13.26. Paleface: Luova Tuho, Exogenic 2014 Haastattelu nepalilaisessa ravintolassa poikii oivan aasinsillan Mamban ensimmäiseksi valitsemaan sessioon. Jos jollain jää ajatus jumiin, pystyy joku usein jatkamaan siitä ja viemää hommaa eteenpäin. Nyt miltei parinkymmenen vuoden jälkeen Mamba on pro filoitunut tekemään enimmäkseen orgaanista, eikaupallista ta varaa, kuten jazzia. Valinta ei ole ollut tietoinen. Pitää vaan seurata sitä omaa ääntään ja tehdä niitä valintoja. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Totta kai kun it sekin pyörii soittajana noissa ympyröissä, niin se on ollut luon nollinen tie. – Se on enimmäkseen puskaradion vika
Eipä se albumin miksaaminen muutenkaan turhan helppoa ollut. – Hän kyseenalaistaa hyvin helposti, eikä yleensä päästä lä pi ensimmäistä vaihtoehtoa, vaan mahdollisuuksia pyöritellään ja työstetään paljonkin. – Aika yksimielisesti tultiin siihen lopputulemaan, että nää on ne biisit. Kokonaisuus tai punainen lanka määrittyikin suhteellisen myöhäisessä vaiheessa, sillä se muotoutui vasta kun tajuttiin, että kaksi kappaletta ei vain sovi kokonaisuuteen. Sen kanssa täytyy vaan elää. Tilanne oli se, että mä duunaan miksiä luurit päässä biisistä, josta Karri kirjoittaa mun takana vasta tekstiä. – Tommosissa tapauksissa on vaan pakko hyväksyä, että se on nyt siinä. Kitarat nauhoitettiin pääosin vah vistimen kautta, jota huudatettiin aikamoisen huolella. Mamban työhuonetta ei todellakaan oltu suunniteltu mik saamiseen, ei edes millään tavalla akustoitu. Eikä ollut vokaaleitakaan tehdessä, sillä Mamban istuessa luurit päässä ruudun ääressä seisoi Karri Miettinen mikkeineen aivan selän takana. Asiat vaan lähtivät rul laamaan ja sorvin ääressä tavaraa syntyi. Mähän en todellakaan ole vielä valmis tai osaava miksaaja. Tommy Lindgren Metropolis: Sininen kaupunki, Sony 2016 Tommy Lindgrenin ensimmäisen sooloalbumin kohdalla jat kettiin samoista lähtökohdista kuin Palefacen albumin kanssa, eli työskenneltiin paljon Mamban työhuoneella. Hän nostaa esiin al bumin improvisaatioluonteen, joka lämmittää kovasti jazzmie hen sisintä. Hieno kokonaisuus, jossa jokaisella biisillä on paikkansa. Loput rummut – joita soitti Jaska Lukkarinen – äänitet tiin työhuoneen vieressä sijaitsevassa Villassa. Sitten joskus kolmelta yöllä päästään purkittamaan. Kun levyn äänitykset aloitettiin 2014 vapun jälkeen – täysin ilman olemassa olevaa kappalemateriaalia – ja laitettiin syys kuun lopussa painoon, voidaan todeta, että kyseessä oli melkoi nen suoritus. Mä opin ko ko ajan lisää, mitä tää kaikki tietysti onkin. Junnut kuuntekee jotain ihan muuta.” 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 12 3.10.2017 13.26. Se meni jo! Tällaisessä prosessissa pitää mennä se fiilis edellä, jolloin saattaa käydä niin, että asioita ei toteuteta teknisesti parhaalla tavalla. Senpä takia hän oli aina silloin tällöin pakotettu ajamaan Herttoniemen studiolleen tarkistamaan asioita. Välillä hom ma lentää romukoppaan ja alkaa alusta. Matala, mutta yl lättävän hyväsoundinen paikka on toiminut Mamballa useam mankin kerran soittotilana. Soitin semmosta hi dasta reggae onedroppia. Mä en mielel lään miksaa pelkästään boksissa. 12 www.riffi.fi 5/2017 ja, mutta sitten mä alan kuorruttaa niitä itte jotenkin. En ole vaan vielä opetellut si tä hommaa tarpeeksi hyvin. Tän levyn kohdalla on kyllä niin, että sen jaksaa kuunnella alusta loppuun yhdellä is tumalla. – Ja sitä paitsi miksasin sen täysin boksissa, kun nykyään teen hommaa puoliksi pöydässä ja tietsikassa. Eli tilaa ei kauheasti siinä ollut. Tahtotila oli kova, kertaa Mamba. Lähimikeillä mentiin ja ehkä jossain nurkassa oli joku mikki, jota en tainnut kuitenkaan käyttää. Teknisessä mie lessä… (Mamba pitää pitkän tuumaustauon) …Monasti käy niin – varsinkin kun kimpassa tehdään – että kun joku idea tulee, niin ei siinä jäädä odottelemaan jotain patchaamisia tai vastaavaa. Jo valmiiksi miksatut biisit pudotettiin armotta pois. – Onneksi talossa asuu hyvin samanhenkisiä taiteilijakolle goita, joita ei moinen kauheasti haittaa. Sen mä ehkä muuttaisin, että jos olis varaa palkata joku ulkopuo linen, joka hoitais sen teknisen puolen kondikseen. Kun äänitys on valmis, miksaus nopeesti loppuun ja eikun masterointiin. ”Ei autotunea, vähän rosoista ja karua ja vähän liian diippiä, mihin joutuis oikeasti keskittymään. – Vaikkei levy ole suinkaan Karrin menestynein, siinä ta voitettiin joku semmonen syvyys, johon olen tosi tyytyväinen. Kun mä en vaan ole säveltäjä. Joukkoon tulee väistämättä vähemmän hyviä biisejä. Usein epävarmuustilanteissa deadline on pelastaja, sillä pää töksiä vaan pitää tehdä. Mitään ei mallinneta, vaan kun ajat sen tuo hon rautaan, niin siinä raudassa on jo soundi. Kun levy oli menossa seuraavana aa muna masterointiin ja yhdestä kappaleesta puuttuivat vielä sa nat, ei tunteilulle ollut sijaa. Hän epäilee hyvän soundin johtu van hirsien päälle liimatusta pinkopahvista. Jopa yh den kappaleen rummut purkitettiin kerrostalon työhuoneessa. Nyt levyä kuunnellessa Mamba miettii, että ainakaan tuo tannollisesti hän ei muuttaisi mitään. Siinä alkaa yleensä olla jo niin hapoilla, että sitä nostaa kädet jo muutenkin pystyyn, että näillä mennään. – Setissä oli haitsu, virveli ja basari. Nyt sävellyksis tä vastasi kolmikko Jarmo Saari, Teppo Mäkynen ja Assefa. Esimerkiksi kaikki laulut, kitarat, bassot ja jouset tehtiin siellä. – Eli vokaaleja ei oltu vielä edes äänitetty. Kirjoittaa ja kirjoittaa. Pyörittelystä huolimatta Mamba joutuu silti vain unelmoi maan albumista, josta ei täytebiisejä löydy. – Kun kaikki tekeleet ei vaan voi olla briljantteja. Parissa biisissä käytetiin Kemperin mallintavaa vahvistinta. – Se olis eri levy, jos sen aspektin muuttaisi. Yhden huoneen taktiikalla levyä tehdessä ei jouduttu tin kimään monestakaan asiasta. Mamban onneksi Haarala ja varsinkin Laine olivat muka na. Haaralalla on takana sävellystyötä aika paljonkin ja Laine tunnetaan taas hyvinkin kriittisenä kaverina. Sitä paitsi kun analogisesti miksaa, niin se on jo siinä
Treenikämpällä demoista lähdettiin muok kaamaan bändiversioita. Hommaa kokeiltiin uudelleen, kun mies oli terve, mutta juuri oikea kappaleen vaatima tunnelma löytyi kipeänä tehdyistä vo kaaleista. Lau laminen ei mene myöskään turhan varovaiseksi. Ehkä se johtuu siitä, että sä et kelaa niitä arkisia asioita. Tilanne laittoi myös pohtimaan laulatta mista ylipäätään ja sitä, miten ihmisestä saa ulos juuri oikean laisen latauksen. Siinä kuplassa saattaa päästä hyvinkin syviin vesiin. Mamba hoiti vähän vieraampaa tonttia. Kun ympärillä oleva maail ma on unessa, on arjen mentaalista helpompi irrottautua. Tämän jälkeen siirryttiin Lindgrenin kansssa Mamban työhuoneelle vokaaleja rakentamaan. 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 13 3.10.2017 13.26. www.riffi.fi 5/2017 13 Saari vastasi myös albumin kitaroista ja Mäkynen rummuista. Pur kitukseen meni ainoastaan kaksi päivää. Joissain biiseissä rum puja myös trigattiin ja päälle ohjelmoitiin perkussioita. Siis kaksi rumpalia ja yks kitaristi. Ja näin homma eteni päivän tai kahden ryppäissä. Kuiskauksia sun muuta. – Mun ja Tepon demot oli tehty Akain MPC:llä. Kuten arvata saattaa, soololevyn tekstit olivat hyvin hen kilökohtaisia ja niiden moodi hyvin tummasävyinen. Miten Mamballe sitten sopi yöaikaan työskentely. Pohjat tehtiin Ambiencestudioilla Helsingin Herttoniemessä. Toki Jarmo ja Teppo enemmän harmonia orientoituneina muokkas myös mun biisejä. Silleen että se musa on kaikkialla, eikä pelkästään pään sisällä. Ilman klikkiin soitettuja pohjia se ei olisi ollut mahdollista. Moodinsa puolesta levyyn sopi, että sitä tehtiin öiseen aikaan. En todellakaan koe olevani mikään basisti, tai edes osaavani soittaa sitä. Vaikka Teppo Mäkynen onkin tätä nykyä aika pitkälle jazzmies, ja pureutunut siihen aivan tosissaan, oli hän hiphoptaustansa ansiosta taipuvainen myös klikkisoittoon. Joskus se voi olla hyvinkin tuottoisaa. Pohjat tehtiin livenä kolmistaan ja Mamba siis bassossa. Tässä kohtaa Mamba oivalsi, kuinka vaikeaa on saada ih misäänestä tarttumaan jonkinlaista emootiota. Eritoten sellais ta, joka puhuttelee. – Tommi halus meidät kolme tekemään sitä yhdessä. Mulla on pari bassoa, ja olen jos kus soittanut sitä omaksi huviksi. Aika nopeesti niistä alkoi muotoutumaan biisejä, ja sellaisia, joita voi si soittimilla soittaa. Vedettiin ekat treenit, jossa taju sin, että meillä ei ole basistia. – Tommyn kanssa äänitettiin tosi paljon hiljaisia osuuk sia, tosi lähellä mikkiä. Yölentobiisiin päätyi esimerkiksi vokaalit, jotka tehtiin flunssassa joskus yöllä. Vokaa leita tehtiinkin hyvin usein olosuhteiden pakosta vasta ilta yh dentoista jälkeen. Lähtötilanne oli seuraa va: Lindgren pyysi joka osanottajalta pari kolme demoa, joista kappaleet valikoitiin. Vire paranee: ero on kuin yöllä ja päivällä. Tällöin saatiin kappaleisiin aivan erityinen tunnelma. Yöllä työskentelyssä on puolensa. Päädyin kuitenkin levylle sitä soittamaan. Kun vo kaalit oli saatu valmiiksi, alkoi kappaleiden lopullinen työstö. – Esimerkiksi perinteinen luurit päähän homma ei toimi kaikilla vaan oikeanlaisen moodin löytämiseen saattaa toimia, että pohjat soitetaan PA:sta ja laulaja pääsee oikein huutamaan sen asiansa. – Monelle luovan työn tekijälle se sopii. Sellainen käheisyys ja alakulo. Prosessi eteni nopeaan tahtiin ja päälle sävellettiin vielä pa ri biisiä. Sitä naamalla tai pään sisällä olevaa laulua saattaa jopa suorastaan pelästyä
Siirryttiin eteenpäin. Onneksi ei ole ollut hirveästi tilanteita, että olisi joutunut muuttamaan sitä, koska mä teen aina ratkaisuja varhaisessa vaiheessa. – Nyt kun sitä kuuntelee, niin olen yllättynyt levyn hyvästä soundista. Sääli. Mamba kuvaa albumia mieleenpainuvaksi, vaikkei se mi kään kaupallinen menestyjä ollutkaan. ”Freesi” ja ”tosi luomu” on ensimmäiset mieleentulevat adjektiivit, kun mies muistelee albumin sointia. Niinpä jo välimiksauksia tehdessä tehtiin päätöksiä, miltä esi merkiksi koko komppi kuulostaa. Hän pyrkii tekemään valintoja hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä on tänä päivänä harvinaista ”kaiken ton ATK:n myötä”. Kun siihen aletaan tunkemaan turhia extraele menttejä, niin se vaan tukkii. Silloin se lihallistuu. Ainoastaan rakenteet oli sovit tu. Myös mitä hiljempaa, sen isompaa. Se on tosi turhauttavaa ja siinä ei ole mitään järkeä. Hänellä on myös teoria siitä, miksi näin kävi. Ei autotunea, vähän rosoista ja karua ja vähän liian diippiä, mihin joutuis oikeasti keskittymään. Siihen miltä se soundaa ja millaisen emootion siihen saa. Koko sovitus soi jo itsessään hyvin. – Aikuismusaa sille, ken sen löytää. – Bändi vetää biisit livenä purkkiin. Kirjoittajasta tuntuu kummalliselta, että Mäkynen editoi jo tain kappalettaan ihan loppumetreillä, vaikka vokaalit oli jo ää nitetty. Aikana jolloin levyjä tehtiin nauhalle elettiin sen asetta mien rajoitteiden kanssa, kuten vaikka raitojen lukumäärän kohdalla. Kaikki biisit, yhtä räväkämpää rokkibiisiä lukuunottamat ta soitettiin klikkiin. Mutta, vaikka ne olis kuinka sovittu, vasta vokaalit määrittää mihin suuntaan kappale rakentuu. On jännä homma, et tä nää molemmat – Palefacen ja Lindgrenin levyt – on väliin putoajia. Siks mä teen jazz ja aikuismusaa, tai niinkuin Jukkis Kiviniemi sa noo, aikuisviihdettä. Miksaus tehtiin taas kuolemaa halveksuen työhuoneella. Junnut kuuntelee jotain ihan muuta. Yllättynyt sen takia kun se on äänitetty Otarin seis kytlukuisella MX5050kasiraiturilla. Pohjien lisäksi päälle soitettiin vielä kiippareita. Näissä sessioissa hänet pestat tiin äänittäjäksi, mutta loppujen lopuksi albumi tuotettiin yh dessä bändin kanssa. Ja näin päästäänkin itse Beibealbumin kimppuun. Työn suoritta ja näyttää tulokselle puolittaista peukkua. Tä mäkin miksattiin boksissa, vaikka mielellään miksaisin sen bok sista ulos. Kun se summattiin kahdelle raidalle, niin paluuta ei enää ollut. Kamat oli kasassa, joten siitä sitten miksaamaan. Fonisti Linda Fredrikssonin, basisti Eero Tikkasen ja rumpali Eeti Niemisen muodostama jazztrio Mopo nimittäin tekee mu siikkia, joka on Mambaa varten. Tepolta luonnistuu kyllä se kin. Kaikki kuulemma käy, kunhan asia pe rustellaan, ja tilalle tulee parempi ratkaisu. – Nyt miksaisin sen toisin ja paremmalla kuuntelulla. Kun pohjia soitettiin, oli olemassa vain treenikämppädemot, joihin Tommi oli vetänyt läpät päälle. Jos niitä lykätään jonnekin miksaukseen, niin sulla on käsissä vaan todella vaikeasti hahmotettava sekamelska. – Vaihtoehtoja on tuhansia ja niitä on aina helppo lykkää eteenpäin. Sen takia mä olenkin enimmäkseen pysynyt poissa popmusasta. – Eikä jääty spekuloimaan, että olisko tää parempi näin tain noin. – Pitää olla hyvää itseluottamusta ja uskoa omiin valintoi hin ja luottaa niihin. Iso kaksiosainen 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 14 3.10.2017 13.26. – Tän albumin kohdalla työskentely oli todella intensiivistä, millaista voisi tehdä enemmänkin. Se on niin ihanaa ja va pauttavaa. Mopo: Beibe, Texicalli Records 2013 Käydäänpä viimeisen session kimppuun kiertotien kautta. Mäkynen hoiti pianot ja kellopelin pariin biisiin, Saari soitti muun muas sa polkuharmoonia, mellotronia, Omnichordia ja Yamahan SH 101:stä. Ei sentään mikään koticonsumervehje. 14 www.riffi.fi 5/2017 – Sehän ei jokaiselta jazzjäbältä luonnistu, kun nehän juu ri haluu olla vapaita siitä klikistä. Se homma ei ole mua varten, nos tan kädet pystyyn. Eli musaa, joka ei soi Spotifyn kärkisijoilla. Se ei ole pro – semipro sa noisin. Keskittyä siihen performans siin. Mutta jossain vaiheessa ne päätökset on tehtävä. Omaan vaistoon ja näkemykseen pitää kuitenkin voida luottaa. Niin mun mielestä musa pitää äänittää. Kun Mamba alussa totesi jo nuoresta lähtien omanneensa jonkin laisen kuvan siitä, miltä lopputuotteen pitäisi kuulostaa, tiedus telenkin häneltä kuinka vaikea omaa visiotaan on muuttaa tai ylipäätään luopua siitä. Sitkun niillä on leima, että ne on nuorisomu siikkia, eli räppiä, niin myös aikuiset karttaa sitä. Mamba kuvailee vapauttavaksi tehdä musiikkia, jossa bändi on treenannut biisit viimeisen päälle ja sovitukset ja instrumen taatio on mietitty niin, että ei tule kilpailua taajuuksista. Mamba valoittaa asiaa: – Kun räpit on paikoillaan, se biisi vasta muotoutuu. Kun vaikka trio soittaa hyvässä balanssissa, sen verran iisillä volalla, ettei se mee tukkoon, niin siitä saa miksattua todella ison kuuloisen, ettei mikään kuulos ta niin isolta. Mulle nyrk kisääntö on aina ollut, mitä vähemmän, sitä enemmän. Kum matkin levyt ovat kuitenkin taiteellisesti korkeatasoisia, jos pys tyy olemaan välittämättä myyntiluvuista
”Oho tossa vaihtu”, kun symbaali lakkaa soi masta tai soundi vaihtuu. Mutta onneksi ei se musa ole mihinkään katoamassa. Siitä se soundi tulee. Vuosien varrella sille on aika monet studion tilat tullut tutuksi. Ironista kyl lä, usein kotimainen jazz saattaa myydä enemmän fyysisiä äänitteitä kuin yksikään top 10 artisti. – Ollaan livenä yhdessä tilassa, missä kaikki vuotaa. Joitain köörejä tehtiin jälkikäteen, mutta kahdek san raitaa riitti triolle oikein hyvin. Sitä tarvis aika usein vieläkin. Mamba tunnustaa käyttäneensä rumpuihin jopa neljä ka navaa, jotka kuitenkin summattiin kahdelle raidalle. En sil ti muuttaisi paljoakaan, mutta haluaisin avaa ne projektit, että näkisin mitä olen sillon tehnyt. Siihen kun ajaa sopivan lujaa ja pitää kohinasuhteen aisoissa, niin sillä saa ihan hyvää jälkeä. Palataanpa vielä lopuksi ruotuun. – Jazzhommissahan mennään kylmästi vaan tulta päin. Siellä on semmonen nätti salonkisoundi. Siihen tarkoi tukseen löytyi työhuoneelta vanha Telefunkenin M15Anauhu ri, joka oli noihin aikoihin muutenkin paljon käytössä. Teema tuolta, soolo tuolta… Joku biisi saattoi olla kasattu kymmenestä otosta. No nyt kuulostaa villiltä. Kokonais paketti koostui Otarista, Ylen vanhasta Kajaani UT MIX ka sikanavaisesta mikseristä ja lähinnä nauhamikeistä. Siinä edittivaiheessa han sitä tuijottaa pelkästään sitä leikkauskohtaa, mutta kun sen kohdan kuuntelee vaikka viikon päästä, ei sitä enää huomaa. Kyseiset sessiot pidettiin vielä samassa paikassa, jossa Mopon levyä alettiin teke mään. Miten soitto voi olla editoitavissa vaikkei sitä ole soitettu klikkiin. Eikä sen pitäis kään kadota mihinkään. Alkuun Mamban salaisena toiveena oli, että kakulta olisi miksannut suoraan varttituumaiselle nauhalle. Jos signaalitie on kondiksessa, niin ei sitä sen enempää tuoteta. Tosi yksinkertainen setti, mutta toimi hyvin – ehkä just sen takia. Koska jazzbändit ovat yleensä hyvin treenattuja ja nauhoit tavat livenä, ei äänityksiin varmaankaan kulunut pitkää tovia. Varsinkaan päälle nauhoituksien osalta. Joskus työhuoneen käyttö voi olla vaik ka ideologinen valinta, mutta hyvin usein se on rahapoliittinen kysymys. Tehdä niille ruumiinavaus. Tila toimii hyvin kun ei laita sinne liikaa matskua ja tuki si tä. Siinä men nään niin halvalla kuin voi. Silloin kyse on ainoastaan muusikkojen sen hetkisestä fiiliksestä. Kun ei niitä kuitenkaan huomaa, kuin asiaan vih kiytyneet, ellei leikkaus ole todella räikeä. Pauli teki hyvää duunia. Masteroinnin jälkeen oli hienoa kuunnella, että vitsi, täähän on nistui aika hyvin. Mamba oli tehnyt aikoinaan muutamia levyjä kyseisellä nau hurilla ja eräissä sessioissa mukana ollut Mopobasisti Eero piti laitteen soundista. Näinpä se valikoitui mukaan. Olis ihan terveellistä seurata välillä ja selvittää mitä hittoa mä olen tossa ajatellut. Mut ta niitä vuotoja ei sitten lähdetäkään enää korjailemaan. Ei ihan olohuone, vaan vähän isompi. Turina hyppää sivuraiteelle kun alam me pohtia tämän päivän tuotantobudjette ja. Tää vaan on ihan eri juttu. Materiaaliin tutustumisen jälkeen saatetaan käydä hienovaraista pohdintaa ja jutustelua eri vaihtoehdoista tai muutoksista. u ”Jos päätöksiä lykätään jonnekin miksaukseen, niin sulla on käsissä vaan todella vaikeasti hahmotettava sekamelska.” 10-15 Ikimuistoiset Mamba.indd 15 3.10.2017 13.26. – On vaan ikävää, että seuraavaa sukupolvi totutetaan siihen soundiin. Sen pitää olla kohdallaan. ”Joo, aika lähellä on tempo, siitä vaan naks”. – Ei piru, jouduin kuitenkin siirtämään sen Pro Toolsiin, kun bändi halus sit kuitenkin editoida jotain juttuja. Aina ei ollut sel vää, mitä se nauhan kanssa toimiminen on. Esimerkiks noin kymmenhenkinen Bad Ass Brass Band oli vaan liikaa sinne. Kun katsot täällä studiossa ympäriinsä – tämä on se mistä mä tykkään! On noita kolmen unitin rautamöhkä leitä, missä putket palaa ja helkkarin isot muuntajat sykkii siel lä sisällä. Mukana muistiinpa novälineet ja kännykkä äänittämässä. Mamba kiittelee Pauli Saastamoisen Finnvoxissa tekemää masterointia. – Joo ja se tila. – Vanha RCA:N 77DX fonissa, Coles 4038 pari overheadei na ja muistaakseni Bang&Olufsen BM5stereomikin puolikas bassossa. Mopon soit tajat ovat sen ikäluokan kavereita, että nauhan kanssa pelaami nen oli heille jokseenkin eksoottista hommaa. Samanmoinen B&Omikki kuunteli tilaa blumleinina. Otari oli siis olennainen osa sitä soundia. Nau halle äänittäminen on aika dogmaattinen tapa toimia. Pääasiassa hän kuuntelee bän din dynamiikkaa ja balanssia. Mutta trio/kvartetti toimii hemmetin hyvin. – Ei se niin vaarallista ole, sehän on ihan ohikiitavä hetki kun se menee. Vaikka kartanon salon ki. Vaikka hommaa ei välttämättä sen enempää tuoteta, pyrkii Mamba tuottajan roolissa ollessaan bändin treenikämpälle poh jatyötä tekemään ennen sessioiden alkua. – Kunhan mikki osoittaa sinne päin, etkä ole ryssinyt pahas ti. Se on hyvin yksiulotteista, latteaa pintaa vaan, mikä on tosi ikävää. Kyllä sen jokainen kuulee, kun vaan suostuu kuuntelemaan. – Pauli ihmetteli heti alkuun, että missä platta on äänitetty, kun tila ei kuulosta ollenkaan tutulta. Vanhoissa jazzle vyissä, varsinkin Milesin ( Davis) levyillä, tuottaja Teo Macero ja Miles itse oli kuuluisia siitä, että soitattivat paljon ottoja ja yhdessä silppus niitä. Mopon Beibialbumi valittiin vuonna 2015 Emmagaalassa vuoden jazzalbumiksi. Senkin pitäis olla yhtä lailla standardi. Toiminta on hyvin suorasukaista ja soundi luomua. Ja vaikka budjetit ovat pu donneet, pitää musiikkia silti tuottaa laa dukkaasti. Kun ei ole budjetteja ja levyt ei myy, ollaan pahassa tilanteessa. Siinä oli pari biisiä, joiden miksaukseen en ol lut ihan tyytyväinen, vaikka bändi oli ne jo hyväksynyt. Kadonnut ei ole myöskään musiikin taltioiminen laadukkaas ti, hyvissä tiloissa, hyvillä mikeillä ja kamoilla. Ei siinä kuitenkaan mitään ongelmaa ollut. – Ei musiikin tekeminen, säveltäminen ja soittaminen ole mihinkään kadonnut, ehkä jopa päinvastoin. Kaverit tajus rajoitteet hy vinkin äkkiä. Levyn nauhoitukset olivat ”kivaa touhuamista”. Ja kyllä sen kuulee, kun oikeen kuuntelee. Mamba nyökkää. – Tänä päivänä levyn halvalla tekeminen on tehty mahdol liseksi. Kysymys ei ole niinkään virheettömästä soi tannasta, vaan enemmänkin tulkinnasta ja performanssista. Varsinkaan kotimaisten jazzlevyjen myyntiluvuilla ei studioaikaa rajattomasti heru. Paikka oli aiemmin mainittu vuosaarelainen villa, jossa äänitettiin myös Palefacen albumin rummut seuraavana vuonna. www.riffi.fi 5/2017 15 mötikkä. En sitten ihan viittinyt rupee leikkelemään sitä nauhaa, kun sitä on har rastanut aika paljon vähemmän. USBPodcastmikit voi lyödä suoraan läppäriin kiinni ja tehdä mitä lystää, mutta se ei vaan ole mun juttu
Kuva on harjoitustilanteesta. Lindellin tausta konemuusikkona tiedetään, ja syntikat, samplerit sekä tietokoneet TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Musikaali Eva Wahlströmin elämästä – tyrmäävä show! Musiikkiteatteri Kapsäkin syksyn satsaus pukee nyrkkeilyn maailmanmestari Eva Wahlströmin elämäntarinan musikaalin muotoon. Harjoitusten loppuKUVA: PINJA NIKKI KUVA: TOIVO HEINIMÄKI Lotta Kuusiston ohjaamassa rock-musikaalissa Eva Wahlströmiä esittää Eriikka Väliahde, muissa rooleissa esiintyvät Netta Laurenne ja Ilkka Merivaara. 16-19 Kapsäkki.indd 16 3.10.2017 13.33. Musiikin ja soittajien haasteena Eva W:n kaltaisessa pienen mittakaavan rock-musikaalissa ovat esimerkiksi volyymi ja bändin sijoittelu. 16 www.riffi.fi 5/2017 kiri on vasta käynnistymässä, ja avoimia asioita on enemmän kuin paljon. Lindell laskeskelee olleensa tällä vuosituhannella muusikkona ainakin kolmessakymmenessä näyttämöteoksessa, joista puoleen hän on säveltänyt itse musiikin. Järvelällä oli käsikirjoituksessaan laulujen tekstit olemassa, mutta sovimme, että voin editoida sanoja laulettavampaan muotoon, kunhan alkuperäinen ajatus pysyy tallella, Lindell tarkentaa. Riffi-lehti on kuitenkin lähdössä painoon, joten ei auta kuin ryysätä tässä kohtaa sekaan kuulostelemaan tunnelmia, mottona ”muutokset mahdollisia”. – Käytännössä urakkaani kuuluu lisäksi laulujen sanoitusten muokkaaminen käsikirjoittaja Jari Järvelän aiheiden pohjalta. E nsi-iltaan on pari viikkoa, kun Tommi Lindellin luotsaama bändi on nousemassa ensi kertaa oikeasti samoille lauteille Helsingin Hämeentiellä sijaitsevan Musiikkiteatteri Kapsäkin näyttelijöiden ja työryhmän kanssa. Tommi Lindell määrittelee Eva W -produktiossa vastuualueekseen musiikin säveltämisen ja sovittamisen, minkä lisäksi hän soittaa koskettimia ja johtaa nelihenkistä bändiä esityksissä
Lindellille tämä on mieluisaa ja samalla paluuta juurille bändisoittoon ja perusasioiden pariin. Hintakynnys Sibeliuksen, Finalen tai vasta hiljattain julkaistun Doricon hankintaan on tuntunut korkealta suhteessa käyttöön. – Soittajat ovat esityksessä näkyvillä ja samassa tilassa yleisön kanssa, niin siitä lähdetään, että enää esityksessä ei nuotteja lueta. – Nämä ovat tyylillisiä avaimia, joilla pyrin luomaan esitystä tukevia mielikuvia soittajille ja esiintyjille olemassa olevien musiikkiteosten ja -lajien kautta. Tuotantopäätöksen varmistuttua Lindell sävelsi teoksen musiikin kesän aikana. Nyt en myöskään voi sortua lukemattomilla pikku detaljeilla rönsyilyyn, mikä on ollut yksi musiikillisista helmasynneistäni. Tusina biisiä Sävellystyön tuloksena syntyi tukku soivia demoja, joista sekä laulajat että bändin muusikot saavat selkeät suuntaviivat sille, mitä ollaan hakemassa ja tekemässä. Hänen ideaansa pohjautuva Jari Järvelän käsikirjoitus valmistui viime vuoden lopulla. Laput mäkeen Sävellyspuoli Lindelliltä taittuu nykyään likimain kokonaan plugarisoundeilla. Vaikuttaa siltä, että Eva W:n musiikki ei ole niinkään läpisävellettyä, pitkälinjaista ”musikaalimusiikkia”, vaan nimenomaan ”biisejä”. Toisaalta haluankin antaa tilaa soittajien näkemyksille, tyylitajulle – muusikkoudelle. Varsinaisesti bändi tulee mukaan harjoituksiin kuitenkin vasta nyt, kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. – Sovitusten on nyt oltava pelkistetympiä, mutta vähintään yhtä tarkkaan mietittyjä kuin konepitoisemmissa esityksissä. Eva W:n kappaleista hän teki Logic Prolla pitkälle viedyt bändisovitukset, joihin lauloi itse myös demolaulut. Elokuussa pidettiin näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa muutamia lauluharjoituksia Lindellin kotipajassa, ja syyskuussa alkoivat näyttämöharjoitukset Kapsäkin salissa, jolloin pidettiin myös pari alustavaa bänditreeniä. Vaikka Lindell on vuosikymmenien varrella työskennellyt kymmenillä tietokoneilla ja perehtynyt lukuisiin sekvensseri-, ääni tysja muihin musiikkiohjelmistoihin, hän tunnustaa ettei ole koskaan omistanut kunnollista notaatio-ohjelmaa. Näyttämöllä soittimina ovat Nord Stage ja Nord Wave, sampleosasto hoituu Reasonilla ja Ableton Livellä Macbook Pron kautta. – Olen iän myötä huomannut, että pop-musiikki on lopulta se eniten itseäni kiehtova taidemuoto. – Nuotinnos on aina ollut minulle se työläs ja turhauttava vaihe. 16-19 Kapsäkki.indd 17 3.10.2017 13.33. Eivät ne kappaleet niin monimutkaisia ole, Lindell nauraa. Haaveena olisi ollut jopa jättää tietokone livekioskista kokonaan pois, mutta se ei lopulta onnistunut: ”muutamat samplet joutuu Macbookin kautta triggaamaan”. Mitään demojen raitoja ei siis blendata elävän soiton sekaan. Tukea taustalta Aloite Eva Wahlströmistä kertovaan musiikkinäytelmään tuli Kapsäkin toiminnanjohtaja Tiina Kristofferssonilta. Parin kappaleen demot syntyivät kesälomareissulla sukulaisten nurkissa ”korkean paikan leirillä” Sveitsin Frauenfeldissä, jossa matkastudiona palveli iPadiin asennettu Garageband. Pohtiessaan musiikin ja Esityksen musiikin säveltänyt Tommi Lindell johtaa lavalla nelimiehistä bändiä. Uurastus tuotti kaikkiaan tusinan verran erityyppisiä kappaleita, joiden musiikkityylejä Lindell kuvailee muun muassa termeillä ”kuntosalihevi”, ”kabareehumppa” ja ”rantareggae”. Eva W on siinä suhteessa poikkeus, että musiikin toteuttaa nelihenkinen livebändi. www.riffi.fi 5/2017 17 ovat olleet aina vahvasti teatterihankkeissakin mukana. Eva W:ssä päädyin käyttämään Presonuksen Notion-ohjelmaa, joka ei ole huippulaadukas, mutta edullinen. Soivien demojen kylkiäisinä säveltäjä tulosti musiikista tietysti myös nuotit. Lindell nyökkää. Tarinan ja tunnelman tiivistäminen kolmen minuutin ajanjaksoon sellaisessa muodossa, että kuulija vastaanottaa sen ja haluaa kuulla vielä uudelleen ei ole helppo taito. Lindellille on tärkeää, että Eva W:ssä kaikki musiikki esityksessä soitetaan livenä, ilman taustakovalevyraitoja tai konebiittejä. Tai ei mitenkään ”tietysti”, sillä Lindell suhtautuu lappujen käyttämiseen rytmimusiikin esittämisessä suurella varauksella. Lisäksi olen sitä mieltä, että esiintyvän muusikon työsuoritus on jäänyt keskeneräiseksi mikäli hän joutuu vielä esitystilanteessakin turvautumaan nuotteihin. – Opiskeluaikojeni jälkeen en useinkaan ole ajautunut tilanteisiin, joissa olisi tarvittu nuotteja. Koska oppiminen on jokaisella yksilöllinen prosessi ja produktion harjoitusaikataulu tiivis, nuottien kirjoittaminen Eva W:n musiikista oli kuitenkin välttämätöntä
Miten ”rock” saadaan mahtumaan parinsadan katsojan musiikkiteatteriin, olikin haastavampi kysymys. Ajattelen, että soundi lähtee aina soittajasta. Kolmantena on Danelectro, slide-soittoon säädettynä avo-G -vireessä.” ”Pedaalilaudasta löytyy wah wah, kaikuja, kompressori ja phaser. Kertakaikkisen järjetöntä hommaa! Lindell tietää kokemuksesta, että ensi-illan lähestyessä ihmiset ovat herkillä ja tunteet nousevat pintaan. Sähkörummut eivät ole kovin ”rock”, ja niissä on rajoitteensa dynamiikan suhteen, mutta Lindell ei jäänyt murehtimaan näitä, vaan keskittyi ratkaisun etuihin: sähkökannuthan mahdollistivat soundien biisikohtaisen räätälöinnin huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin aidon rumpusetin kanssa. Lempikitara valikoituu usein parin vuoden ajaksi, sen jälkeen paikan ottaa jo joku toinen.” ”Eva W:n volyymihaasteiden takia valitsin vahvistimeksi seitkytluvun puolivälissä valmistetun Fender Princetonin, joka on hiljaisten keikkojen luottovahvistimeni – se soundaa hyvältä jo pienelläkin volalla. Tässä mallissa ei ole jousikaikua, sen sijaan tremolo on parhaita kuulemiani. Super Sport, joka toimii hyvin kirkkaanpuoleisten Fendertyyppisen vahvareiden kanssa. – Oli selvää, että halusin perusbändikokoonpanon, jossa on rummut, kitara, basso ja koskettimet. Mikään omistamistani soittimista ei ole korvaamaton, vaikka niistä pidänkin. Rummut rokkaamaan Tiina Kristofferssonin vision mukaisesti Eva W:stä piti tehdä ”rockmusikaali”. Sanapari herätti Lindellissä aluksi torjuvia mielikuvia. Seuraava ongelma oli se, että rokki on lähtökohtaisesti äänekästä musiikkia, kun taas näyttämöteoksessa tarvitaan tilaa dynamiikalle, ja replikoinnista sekä laulun sanoista täytyy saada joka kohdassa selvää. Sille yhteistä Eva W:n kanssa on pieni kokoonpano sekä työilmapiiri, joka jättää tilaa muusikon omalle tulkinnalle. Ketjun alussa on säröjä, kuten Barber Direct Drive Soittajana kehässä 16-19 Kapsäkki.indd 18 3.10.2017 13.33. Bändin ja musan pitäisi rokata, mutta esityksen äänenpaine ei voi kasvaa liian kovaksi. 18 www.riffi.fi 5/2017 muusikon roolia näyttämöteoksen osana Lindell kaartaa vastauk seen vähän kauempaa. Crowther Audio Hot Cake on myös särö, mutta toimii loistavasti volume boostina ja on tästä syystä ketjun viimeisenä.” Pekka Rajamäki, basso: ”Soitin 2008–2011 Komediateatterin Arenan bändissä. Eva W:n osalta tämä puoli valkenee lopullisesti tulevan parin viikon kuluessa, ja myös sovitukset saattavat elää.” ”Kitaristien pyhästä kolminaisuudesta – kitara-vahvistinpedaalit – ehdottomasti tärkein ja soittotuntuman kannalta ratkaiseva minulle on ensin mainittu, vaikka onhan vahvistimen ja kaiuttimenkin osuus soivassa lopputuloksessa kiistaton. – Näyttelijöillä on joka tapauksessa isoin kakku: vuorosanat, laululyriikat, laulaminen, koreografiat, hahmojen ja vaatteiden vaihdot. Kun näyttämöteoksia työstetään kohti ensi-iltaa, Lindelliä itseään ovat eniten koetelleet tilanteet, joissa joku osallinen, jolla ei ole musiikillista taustaa tai osaamista alkaa puuttua musiikin muotoon ja rakenteisiin, ja biisistä uhkaa muodostua jollain tavalla torso. Kriisejä pukkaa yllättävissä käänteissä ja usko koko teokseen on koetuksella. Lindellin mielestä bändillä on tällaisessa ilmapiirissä mahdollisuus toimia musisoinnin ohella rauhoittavana ja hyvää fiilistä ylläpitävänä yksikkönä. Tätä bonusta onkin produktiossa pyritty hyödyntämään ennakkoluulottomasti. Olen soittanut eniten stratoilla ja teleillä, mutta en usko oman soundini löytyvän tietystä kitarasta. Se oli mukavaa hommaa ja porukka oli leppoisaa, niin kuin tässä Kapsäkin projektissakin.” Jaakko Suonio, kitara: ”Teatterimuusikkona olen ollut aiemmin yhdessä Risto Räppääjä -musikaalissa Peacockin näyttämöllä. Ja kaiken teknisen muistamisen ohella pitäisi vielä pistää peliin suuria tunteita. Toki käyn läpi myös puhtaasti teknisiä asioita, kuten esimerkiksi löytyykö basistilta oktaaveri vai kaivetaanko matalimmat taajuudet synasta. Mielikuvapohjalta on helpompi löytää soittajien kanssa yhteinen sävel ja ymmärrys. – Ohjaaja on kuitenkin sitten lopulta se kippari, joka määrää minne päin, millaista reittiä ja millä vauhdilla ollaan menossa, Lindell tiivistää. – Soittajan pitää osata olla harjoituksissa joustava, rento – ja tilanteen vaatiessa hiljaa. Näistä syistä päädyin siihen, että käytämme sähkörumpuja. Kaiutin on kymppituumainen.” ”Tässä ykköskitarana on tanakammalla tallamikillä ryyditetty Fender Stratocaster, varakitarana drop D -vireinen Tokai Les Paul, jolla on lisäksi käyttöä heviosuuksissa. – Kun sitten hahmotin kenestä ja mistä on kysymys, aloin lämmetä ajatukselle. Räppääjässä tehtiin sellainenkin taiteellinen ratkaisu, että efektit toteutettiin livenä instrumenteilla. – Kitaraja bassosoundien räätälöinnissä käytän mielelläni viittauksia tuttuihin bändeihin ja kappaleisiin, tyyliin ”steelydanshuffle” tai ”blacksabbathjyräys”
u • Tommi Lindell on pitänyt Eva W:n prosessin aikana sävellysblogia. Teatterimusiikin säveltämisen ja toteuttamisen filosofiaa ja teknologiaa valottavaan julkiseen työpäiväkirjaan voi tutustua verkko-osoitteessa: https://evawmusic.wordpress.com • Muusikkojen liiton jäsenkortilla Eva W:n pääsee katsomaan ns. Juuri alkavassa kahden viikon loppurutistuksessa selviää lopullisesti sekin, mihin kohtiin esitystä tarvitaan vielä lisää musiikkia virittämään tunnelmaa ja täyttämään teknisiä vaihtoja aikaja paikkasiirtymien välillä. Nykyajassa on hienoa, että äänipaletti on rajaton ja jokaisen ulottuvilla. – Onhan raudassa fiilistä, mutta miinuksena siihen liittyy roudaaminen, ylläpitokustannukset, säilytys ja niin edelleen, Lindell ähkäisee. Oktaaveri ja erilaisia säröjä on käytössä myös.” ”Uusin soitinaarteeni on Silvertone L1425 -kitara vuodelta 1959. Siinä on todella uniikki soundi ja sitä on vähän vaikeampi soittaa kuin normikitaraa, joten se pitää soittajan sopivasti kurissa.” Oskari Lehtonen, rummut: ”Suurin ero aiempiin proggiksiin on, että Eva W:ssä soitan sähkörumpuja. Bosphoruk sen Master Vintage -haitsu on luonnostaan hiljainen lätty, ja kevyellä kädellä soitettuna blendaa hyvin sähkörumpujen kanssa.” ”Rumpali on bändin maalivahti. Jotkut proggiksen kappaleista kuitenkin vaativat isoa ”lujan soiton soundia”, siksi sähkörummut. Soitamme erittäin lähellä yleisöä, joten äänenpaine ei saa nousta korkeaksi. Pedaaleista pidän koko ajan Mad Professorin Green Forrest -kompuraa päällä sustain-moodissa. Laulutulkinnoissa pyrin antamaan tilaa, mikäli laulajalla on tarjottavana melodisia, tyylinmukaisia lisäyksiä, mutta toisaalta olen pikkutarkka rytmisistä asioista, kuten vokaalien mitoista ja aspiraatiovirheistä. Ihmisääni on laulettujen kappaleiden tärkein instrumentti. Vahvistin on pieni Gallien-Kruegerin combo. Niiden yhtälöstä syntyy mahtava sekoitus lämpöä, syvyyttä ja rosoisuutta, mikä omaa korvaa miellyttää. – Eva W:n musiikissa mietin sävellysvaiheessa sovitukset valmiiksi, mutta koska kyse on rockja popmusiikista, ja käytettävissä on itseni lisäksi kolme soittajaa, olen jättänyt tilaa muusikoiden osaamiselle ja erikoisvahvuuksille. Löydän tarvittaessa vaikka iPadista synasoundit, joista saatoin teininä vain haaveilla. – Olen aina arvostanut äänittämisen taitoa siinä määrin, että pysyttelen itse siitä erossa. – Aina se kirpaisee, mutta siihen tottuu, Lindell hymähtää. Toisaalta ne myös rajoittavat hienovaraisempaa ilmaisua. – Keikalla on aina hyvä olla mukana pala hardwarea siltä varalta, että tietokone alkaa kiukutella, mutta muuten softapuoli jyrää. www.riffi.fi 5/2017 19 ”Aina mennään musiikki edellä ja yritetään palvella biisin tarpeita. Jos maalivahdilla on huono päivä, hyväkään joukkue ei voita. ”Siitä lähdetään, että enää esityksessä ei nuotteja lueta.” 16-19 Kapsäkki.indd 19 3.10.2017 13.33. Toisaalta on hienoa, jos maalivahti osaa joskus yllättää; vetää maalin omasta päästä tai ottaa solistin roolin!” ”Bändikeikkailun puolella kahta en vaihda: Kumun rumpuja ja Bosphoruksen peltejä. Pitää vain hyväksyä että sähkörummut on eri soitin kuin akustiset rummut, niin johan alkaa homma toimia!” ”Rolandin TD-6V on jo vanhempi mutta oikein hyvä peli, kun vähän osaa ruuvailla. Pedaalilauta on Custom Boardsilla tehty. Lindellin osalta järeiden pöytäkoneiden aika meni ohi jo kymmenen vuotta sitten. Omassa musassa olen tykästynyt käyttämään Black Arts Toneworksin Black Sheep -säröpedaalia sekä kitarassa että bassossa. ammattilaishintaan (15 e ). – Se, kuinka hyvin kommunikaatio laulajan kanssa toimii, on tärkeä henkilökohtaisen onnistumisen mittari myös säveltämisessä. Vaikka soundi lähtee sormista, niin kyllä se lähtee myös pedaaleista ja vahvistimesta.” ”Eva W -musikaalissa soitan Fender Jazz Bassia vuodelta -75, japanilaista Fender Precisionia ja viisikielistä Schecterin jazzbassoa. Sävellysja soundiohjelmointihommiin sekä keikkakuvioon läppärit riittävät mainiosti! Laulu on soitin Kapsäkin kokoisessa teatterissa säveltäjä-kapellimestarin toimenkuvaan sisältyy myös näyttelijöiden laulusuorituksien valmennus. Muutenkin tykkään kokeilla kaikenlaisia pedaaleja. Ne mahdollistavat paljon asioita, joita akustiset rummut eivät. Kannettaviin Maceihin alkoi tulla riittävästi tehoa niihin hommiin, joihin hän koneita käyttää. Ja päinvastaistakin tapahtuu: jos kohtauksia poistetaan, muutetaan tai laitetaan eri järjestykseen, jo sävellettyä musiikkia saattaa pudota pois. Akustisesta haitsusta ja ridesta saan soittoon svengiä, joita sähkösymbaaleissa ei ole. Samalla lailla pelivaraa säveltäjä on jättänyt soittajilleenkin. Toisaalta suurimpia aarteitani ovat ympäri maailmaa haalitut etniset perkussiot, joita ei kaupoista saa.” Raudasta softaan Lindellin sävellyspajaa silmäillessä ei voi välttyä huomaamasta, että muistojen kultaamien midivuosien syntikkaräkit ovat kadonneet ja tilalle on tullut selkeä setti, jonka ytimessä ovat masterkoskettimisto ja pari läppäriä musiikkisoftasta turvoksissaan. Maalivahdin tärkein tehtävä on puolustaa omaa maalia, pitää bändiä pystyssä. Se tuo lisää ’mulkukkaa’
Kylmyyttä ja lunta inhoavalle kitaristilegendalle Välimeren ilmasto oli niin ikään ihanteellinen – Suomeen saattoi kuitenkin palata aina kesäisin mökkeilemään. Työntäyteisten vuosikymmenten jälkeen on aikaa nauttia muustakin. Siellä koti on ollut jo 17 vuotta. Enkä ole kaivannut soittamista. Suomen kaikkein eniten äänittänyt muusikko, Gramex-kuningas Laurila, on pistäytynyt jameissakin, mutta vain katsojana. Tähän ei liity sen enempää dramatiikkaa. Oli vuosi 1961. syyskuuta. Tytär Mari syntyi vuonna 1963. Myöhemmin mittavan uran korrepetiittorina (oopperalaulajien valmentaja) tehnyt monilahjakkuus sai räjähtävän lähdön muusikonuralleen lapsitäh20-24 Heikki Laurila.indd 20 3.10.2017 13.36. – Mulla on sellainen vanhanaikainen naiivi ajatus, että kun ihmiset jää eläkkeelle, niin ne lopettaa työnteon. Joka tiistai kahvitellaan Garibaldin aukiolla, joka sijaitsee kivenheiton päässä Lauriloiden kotoa. Kitaraan hän ei ole soittoaikeissa koskenut sitten vuoden 2000, jolloin soitti viimeisen sessionsa Eino Grönin joululevylle 14. Pian kohtaamisensa jälkeen muusikkopari keikkailikin jo samoilla tanssilavoilla. – Oltiin Ragni Malmsténin kanssa laulamassa, kun Heikki tuli siihen leukailemaan, että ”osaako ne tytöt laulaa?” Siitä huolimatta menin kanssasi naimisiin, kuittaa Ritva miehelleen. En koskaan kyllästynyt soittamiseen, enkä varsinkaan studiotyöhön. Ja katsoin sen työksi, vaikka tykkäsin viimeiseen keikkaan asti. Vaimonsakin Laurila tapasi, missäpä muualla kuin studiossa. 20 www.riffi.fi 5/2017 H eikki Laurila (s. Laurila oli kypsytellyt päätöstään pitkään ja koki raitojen tulleen täyteen. Nizzassa Heikin ja hänen vaimonsa Ritvan päivät soljuvat omaa rauhallista rataansa. Viidenkymmenen vuoden uran jälkeen hän kuitenkin pani kitaran koteloon ja lopetti soittamisen – eikä ole päätöstään katunut. Levylaulajan uraa tekevä Ritva Mustonen oli laulamassa stemmoja, kun nuori jazzkitaristi tuli siihen naljailemaan. VIRTANEN Mies, joka soitti kaiken Heikki Laurilan asema suomalaisten studiokitaristien kunkkuna oli täysin kiistaton. Perjantaisin on petanque-päivä ja pelin jälkeen mennään naapuribaariin punssille. Töitä riitti ja tuhannet tv-, radioja levytyssessiot seurasivat toisiaan. TV:stä tuttu perhe Nyt avioliitto on kestänyt jo puolen vuosisataa. Toki vilkkaassa kaupungissa on myös monipuolinen kulttuuritarjonta oopperoineen ja konsertteineen, joten ohjelmaa ei puutu. Se oli aivan luonnollista, piti tehdä niin kuin kapellimestari halusi, muistelee 83-vuotias mestari aktiiviuraansa. 1934) viettää ansaittuja eläkepäiviään Nizzassa. Ranskan Riviera oli luonteva valinta kahdestakin syystä. Ensinnäkin ranskalaistunut tytär, Mari Laurila-Lili, oli asunut Nizzassa jo pitkään. Suomalaisyhteisöllä on omat traditionsa. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Siihen liittyy tietenkin paljon muutakin kuin se ja sen vuoksi olin päättänyt jo hyvissä ajoin, että kitara jää. – En nähnyt siinä koskaan mitään mystiikkaa. Muutenkin Laurilan suhtautuminen kaikilla mittapuilla huikeaan uraansa on hyvin käytännönläheinen, jopa lakonisen toteava
20-24 Heikki Laurila.indd 21 3.10.2017 13.36. Olin soittanut vain päästäni, enkä ollut varsinaisesti opiskellut nuotinlukua. Lapsenlapsikin asuu vain parin korttelin päässä isovanhemmistaan. Sinnikkyydellä hankittu ammattitaito Ei ihme, että osaamisessa oli tuossa vaiheessa vielä paikattavaa, sillä Laurilan kitaraopinnot olivat hyvin omatoimisia. Minua kiinnosti se oppiminen, Laurila muistelee. Soitin hirveästi ilman, että olisin ollut bändissäkään. – Ilman muuta mandoliinista tuli plektran käyttöön joustavuus. Helpolla Laurila ei asemaansa saavuttanut. Tyylilliset seikat on tullut musiikista mitä olen kuunnellut. Tremolon täytyy Heikki Laurila on ranskalaistunut 17 Nizzan-vuotensa aikana, eikä häntä pohjoiseen saa enää kuin Suomen kesä. Plektrasoitto oli maniskan ansiosta täsmällistä ja varmasti tärkeä syy Laurilan erehtymättömään rytmikkyyteen. Saatoin tuntikausia päivässä soittaa. Jauhoin vain teknistä puolta. Kouvola oli sen verran pieni ja takapajuinen, ettei sieltä löytynyt kitaransoitonopettajaa. – Kun faija huomasi, ettei hän opi soittamaan kitaraa, hän halusi vaihtaa oman mandoliininsa takaisin ja antoi mulle kitaran. Pian kirjekurssin jälkeen hommasin Viljo Immosen kitarakoulun, siitä sain lisää perustietoja. Siinä oli mukana kirjekurssi, missä oli sointuja. Ensimmäinen hitti oli Aja hiljaa isi, ja kohta koko Lauriloiden perhe oli tv:stä tuttu. Topi Kärjellä oli tapana istua tuolilla selkänoja edessään ja pyyhe kaulassaan, koska hän oli kova hikoilemaan. – Muistan eka levytyksen Fazerille. Se jäi mieleeni, eikä siitä mennyt kauaa, kun osasin. Laurilan levytysura alkoi vuonna 1957 ja ensimmäisten sessioiden aikaan parikymppinen jazzkitaristi sai pyyhkeitä suomalaisen musiikkimaailman isolta patruunalta. Olipa Marilla oma tv-ohjelmakin, Avec Mari, ja Heikin naama näkyi yhdessä jos toisessa tv:n musiikkiohjelmassa. Se oli sitkeää työtä, opettelua. Rupesin jankkaamaan nuotteja koska oli selvää, ettei ilman nuotinlukutaitoa pärjää levytyksissä. Mandoliinissa se on sen verran tärkeä. Laurilan oma jazztrio basisti Erkki Sepän ja rumpali Ilpo Kallion kanssa soitti viihdeohjelmien bändinä. Lahjakkuus antoi pohjan, ankara työ jalosti lahjakkuuden. Siitä se lähti. Kärki pisti soittamaan eri juttuja ja osoittautui, että olen hiivatun huono nuotinlukija. Muistan hyvin, kuinka Topi puisteli päätään, että ”ei se mennyt noin” ja joutui korjailemaan soittoani. Olen erittäin kovalla harjoittelulla saanut sen teknisen osaamisen. Olen niin sanottu self-made-man. www.riffi.fi 5/2017 21 tenä, kun hän tutustui vanhempiensa kautta studioon jo pikkutyttönä. Aivan ensimmäisen tuntumansa kielisoittimiin hän oli kuitenkin jo ottanut isältään saamallaan mandoliinilla. Laurila oli aikansa tähti, joka tunnistettiin ympäri Suomea
Nuotinlukutaito jäi kuitenkin tässä prosessissa heikolle tolalle. Laurilan ensimmäinen bändikokemus oli koulussa, josta löytyi ”yksi hyvä viulisti ja pari muuta kaveria”. Virtasen yhtye oli Laurilalle tärkeä oppikoulu. Yksi suosituimmista levytyksistä oli Säkkijärven polkka. Topi Kärjeltä saatu ripitys pisti kuitenkin treenaamaan, sillä Laurilan tähtäin oli nimenomaan studiotöissä. Eipä ihme, että kohta jokainen levy-yhtiö halusi Laurilan. Säkkijärven polkka oli niin sanottu trikkilevytys. Aikalaiset kertovat Laurilan poikkeuksellisesta omaksumiskyvystä. – Opin häneltä paljon sointukäännöksistä, hän oli soinnullisesti niin paljon pidemmällä. Tyylilaji oli jazz. Nuotinlukijana hän oli ylittämättömän nopea ja otot menivät yleensä ensimmäisellä purkkiin. Se edusti tuolloin maamme huippua ja oli mukana muun muassa suomalaisen TV-toiminnan ensimmäisissä ohjelmissa. Les Paul on vaikuttanut siihen, että olen Heikki Laurila Sulkavalla mökkinsä kuistilla sylissään Malmströmin ”Kitarateos”, ensimmäinen kunnon kitara, joka oli vuosikymmenet uskollinen työkalu. Yleensä meitä oli vain se komppi: piano, basso, rummut. Sovelsin niitä kitaraan, muistelee Laurila. Se oli semmoista varsinaista urakointia. Kapellimestari ei sanonut läheskään kaikkea, kertoo Laurila. Helsingissä olleiden bändikilpailujen kautta ovet aukenivat isompiin kuivioihin ja nuori lahjakkuus napattiin haitaristipianisti Raimo Virtasen yhtyeeseen. Pian homma jo taittuikin, ja vähitellen uutta, jazzista tyylinsä imenyttä soittajasukupolvea edustavasta Laurilasta tuli haluttu mies sessioihin. Siitä oli minulle ehdottomasti apua, kun siirryin kitaraan. Ensin piti soittaa vain komppi. Tyylitajun lisäksi hänen valttinsa oli no peus. 22 www.riffi.fi 5/2017 irrota niin, että se kuulostaa tremololta eikä vain peräkkäisiltä säveliltä. Se oli muotijuttu hetken aikaan. Usein kuunneltiin originaali ensin, kun tultiin studiolle. Kitarassa moni muu asia oli merkityksellisempi, mutta ei tarvinnut sitä enää miettiä. Ingmar Englundin siirtyessä eläkkeelle syntyikin erikoinen tilanne, kun Laurila käytännössä ainoana studiokitaristina soitti kaikkien levy-yhtiöiden kaikissa levytyksissä sekä lisäksi tv:n ja radion studio-orkestereissa. Ei levyhommissa ollut aikaa opetella, ne piti osata. Moniraitatekniikka mahdollisti päällekkäiset otot ja äänitteiden teko muuttui selvästi ammattimaisemmaksi. Siitä tuli päivähomma. – Levytyksiä oli niin paljon, että vuonna -66 lopetimme Ritvan kanssa tanssikeikkailun. Mandoliini oli miksattu jousiryhmään. – Les Paul oli sen ajan juttu, jota matkittiin. Rummuissa oli Erkki Valaste ja bassossa Annalan Heebe ( Heikki). 20-24 Heikki Laurila.indd 22 3.10.2017 13.36. Loput oli kitaroita, yksi raita kerrallaan. Laurilan mandoliiniopinnoista olikin paljon hyötyä läpi uran, sillä mandoliinia tarvittiin moniin projekteihin klassisesta viihdemusiikkiin. Aikaansa seuraavana muusikkona hän hyödynsi myös moniraitatekniikkaa, Les Paulin jalanjäljissä. Teknologinen mullistus Yksi teollistumiseen johtava syy oli äänitystekniikan mullistuminen. Keikoilla meni myöhään ja jos nukkui vain muutaman tunnin, ei maanantaiaamuna ollut kiva lähteä levystudiolle. Ulkomaisia iskelmiä taottiin suomalaisiksi urakalla. Soitin yhden stemman, sitten se miksattiin komppiin ja niin jäi toinen raita vapaaksi, ja taas miksattiin. Siihen aikaan käytössä oli ainoastaan kaksiraitainen Tandberg. Ulkomaisissa iskelmissä käytettiin myös jousiryhmiä ja niissä lead-mandoliini soitti liidi sävelen myös. Soitin siihen seitsemän raitaa. Piti analysoida nopeasti nuoteista mistä on kysymys. Tehtiin aika monta komppia päivän aikana. Lopetin mielellään landella juoksemisen. – Nopeus oli varmasti monella se kompastuskivi, ettei pystynyt omaksumaan ilman kotitreeniä. Laurila teki myös soololevytyksiä, ensimmäinen levytys, Caravan, on jo vuodelta 1962. Se oli hankalaa hommaa. – Kun firma sai ulkomailla menestyneen iskelmän, se annettiin sovittajalle
Edellä jo mainitun nopeuden ohessa luotettavuus ja monipuolisuus sekä muuntautumiskyky olivat nekin tärkeitä ominaisuuksia studiomuusikolle. Laurila muistelee, kuinka komppiryhmä vakiintui samaksi, koska ”joidenkin rumpalien ja basistien kanssa oli vain helpompi soittaa”. Studiomuusikon työhön kuului myös luovuus. Kun aikakautensa jazzkitaristi, Herbert ”Häkä” Katz, kävi keikalla Kouvolassa joskus 50-luvun taitteessa, oli yleisössä myös nuori Laurila. Settiin kuului pieni vahvistin ”Ei levyhommissa ollut aikaa opetella, ne piti osata.” 20-24 Heikki Laurila.indd 23 3.10.2017 13.36. Sen hänelle teki sähköinsinööriksi opiskeleva bändikaveri. Monesti soittajalta kuitenkin odotettiin kykyä tuottaa nopeasti kappaleeseen sopivia melodianpätkiä – eikä tapana ollut kysellä niiden perusteella Teosto-osuuksia. – Kun tarvittiin teräskielisen kitaran komppi, siinä piti olla aika kirkas soundi. En millään osannut ajatella mitkä kielet piti olla. Big band -komppiin sopi paksumpi plektra. www.riffi.fi 5/2017 23 tehnyt aika paljon trikkejä vielä 80-luvulla – myös ison bändin taustassa. – Yhden tämmöisen orkesterin kaveri oli tehnyt balalaikansoittoa varten paksuja plektroja muovista, mitä se mulle esitteli. Kokeilin komppikitaraan sitä ja se antoi aivan uutta maisemaa. Sitä kautta löytyi ensimmäinen ammattikäyttöön soveltuva kitara. Toinen kitara oli jo vähän kokeneemman soitinrakentajan tekemä – mutta muustapa ei ollut vertailukohtaa. Laurila muistelee myös, että hän käytti Köykkä-nimistä kaiutinkaappia. Eikä ennätystä voi käytännössä uhata kuin Anssi Nykänen ja hänelläkin on vielä parin tuhannen raidan verran soitettavaa Laurilan lukuihin. Ensimmäinen ”oikea” vahvistin oli Gibson, jonka Laurila sai 50-luvulla. Sen jälkeen jonkin stemmakitaran ja sitten mandoliinin. Kun kuuntelee Laurilan soololevytyksiä – joita onneksi löytyy suoratoistopalveluista, vaikka fyysisinä levyinä niitä on miltei mahdoton löytää – on hämmästyttävää kuinka hyvin ne ovat kestäneet aikaa. Sen mitä omaksuin, voi hyvin kuulla tavastani soittaa. – Sehän oli selvää, että akustinen teräskielinen kitara soi niin kuin soi, siinä on hirveen pienet mahdollisuudet vaikuttaa. Komppisoittajana hän oli tarkka ja soolosoittajana tyylitaitoinen jazzkitaristi, jolta löytyi virtuositeettiakin. – Löytyi muutama kielimerkki, joita käytin aina. Fillejä ja introja kehiteltiin äänitystilanteissa. Usein odotettiin omaa panosta. Kun mä tulin Stadiin, menin herra Malmströmin juttusille ja sanoin, että haluan samanlaisen. Mandoliini ja balalaikka olivat verraten yleisiä soittimia tuohon aikaan ja vinkkejä vaihdettiin muusikoiden kesken ihan samaan tapaan kuin nykyäänkin. No, nämä ovat vain lukuja, mutta kertovat Laurilan ylivertaisuudesta. Valmistajia oli vähemmän ja sähkökitara vielä keksintönäkin niin nuori, ettei tuotekehitys kielten kohdalla ollut kummoisissakaan kantimissa. Orkesterikitarassa oli paksummat kielet ja sillä pyöreällä päällä kun roiski sointuja, niin sai hyvän soundin. Se oli viihdetaiteilija Eemelin ( Esko Toivonen) Amerikan-matkalta tuoma. Sen takia mulla on Gramexissa niitä raitoja niin paljon, kun saatoin soittaa kolme raitaa samalle levylle. – Plektrat leikkasin itse haluamaani muotoon. Fraseeraus on briljanttia ja rytminen eksaktius jäntevää. Siinä mielessä se oli hyvin vaativaa ja antavaa, ettei se ollut valmiiksi purtua. Se kuului toimenkuvaan. Terävällä päällä kun räpäyttää soinnun, niin tulee herkästi kiree soundi, mutta pyöreellä päällä se oli sympaattisempi. – Monet kapellimestarit antoivat paljon omaa vastuuta ja sai itse kehitellä mitä halusi. Toinen pää terävämpi ja toinen pyöreä. Hänellä soitettuja raitoja on yli 7300, kun kakkosena tulevalla Nappi Ikosella niitä on puolitoistatonnia vähemmän. Jälki on yksinkertaisesti maailmanluokkaa. Laurilan ensimmäinen vahvistin oli sekin, kuinkas muuten, omatekoinen. Samaa todisti Laurilan luottorumpali, Ilpo Kallio, joka kertoi että ”Hettan kanssa ei tarvinnut koskaan pelätä, että mitä se soittaa.” Levymoguli Kärki käyttikin kyseistä parivaljakkoa säännöllisesti. Se plektra oli ehdottomasti yksi salaisuuksista, täytyi löytää omaan käteen sopiva, kertoo Laurila Tosin sille kireämmällekin soundille oli joskus paikkansa. Kun ostin kitaran, siinä oli määrätyt kielet. Kokeilut, omatoimisuus ja tee-se-itse-henki kuuluivat muutenkin meininkiin sopivaa kalustoa ja tarvikkeita hankkiessa. Benny Goodmanin sextetti oli yksi niistä. – Ei mulla ole ollut idoleita tai oppi-isiä kitaristeista. Laurilan ensimmäisen kitaran oli valmistanut perhetuttu, ammatiltaan ikkunapuuseppä. Kuuntelin paljon bändejä ja otin sieltä vaikutteita, nimenomaan swingistä ja jazzista. Jos se tuntui liian kankealta, raskaalta, otin astetta ohuemmat. Jos eteen lyötiin nuotit, täytyi soittajan pystyä nopeasti menemään tyyliin sisälle ja saada musiikki elämään. Introt ja välisoitot oli kapellimestarista ja sovittajasta riippuen joko kirjoitettu valmiiksi tai jätetty auki. Näillä instrumenteilla luotiin pohja tuhansista levyistä tutulle soundille. Oma fraseeraus ratkaisee Tämän päivän tarjontaan verrattuna myös plektrojen ja kielisettien kirjo oli vaatimaton. Mun plektrat oli aika ohuita. – Hänellä oli hieno kitara ja kysyin Häkältä mikä se oli. Jos mahdollisuudet soitonopiskeluun olivat sota-ajasta juuri selvinneessä Suomessa niukat, eivät materiaalisetkaan puitteet sen juhlavampia olleet. Hän teki juuri samanlaisen kitaran ja myös kotelon, joka maksoi melkein yhtä paljon kuin kitara, mutta se on ollut tarpeellinen ja kestänyt kaikki nämä vuodet. Tilastot sen kertovat Laurilan nimi on komeillut jo vuosikymmeniä Gramex-listan kärjessä. Kolmas kitara sentään löytyi jo Kouvolan musiikkiliikkeen kautta. Luotto oli niin kova, että vaikka hän olisi kirjoittanut tarkat sovitukset muille bändin tyypeille, saattoi Laurilan ja Kallion kohdalla lukea lapuissa että ”kyllä pojat tietää”. Sähkökitaralla rupes olemaan mahdollisuuksia. Tähän vaikutti varmasti se, että Laurila aloitti muusikon uransa orkesterikitaralla ja kuunteli sen ajan amerikkalaista rytmimusiikkia. Hän kertoi, että se on ”Kitarateos Malmström”. Laurilaa haluttiin käyttää koska hän hoiti homman takuuvarmasti ja aina jälki oli ensiluokkaista. Soittajan tunnistaa soundista ja Laurilalla se tarkoitti pehmeän kuulasta sointia ilman mitään efektointia
Uusien muotivirtausten mukana tulivat myös tuoreet sukupolvet ja erilaiset työskentelytavat. Laurila ei käyttänyt slide-putkea vaan apuväline löytyi aina taskusta. Kitaran Laurila sai 60-luvulla ja usein mies nähtiinkin tv:ssä mustan Straton kanssa. Näissäkin sessioissa kapellimestari ja säveltäjä Jaakko Salo antoi ykkösässänsä soittaa mielensä mukaan, toki annetuissa puitteissa. Diskomusiikki ja myöhemmin koneiden tuomat soundikäsitykset muuttivat studiotyön arkea huomattavasti. En useinkaan pyrkinyt matkimaan jonkun toisen fraaseja. – Uuno Turhapuro oli ihan oma lukunsa. Tunnussävel tehtiin isolla bändillä Finnvoxin b-studiolla. Pienen kokonsa myötä se mahtui helposti takaboksiin kitaroiden seuraksi eikä painanut mahdottomasti. Yksi soittaa samalla kitaralla samaa kappaletta eri lailla kuin toinen. – Olin hommannut banjon Porgy & Bess -oopperaa varten. Miehen työ jäi senkin jälkeen elämään legendana nousevien muusikkopolvien keskuudessa. – Esko Linnavalli soitti pianosoolon ad lib ja kun se oli purkissa, hän otti kynän ja kirjoitti sen nuoteille. u ”Fillejä ja introja kehiteltiin äänitystilanteissa. Ajat, ajat ne muuttuu Eri kielisoitinten kirjossa erityisesti mandoliini työllisti Laurilaa mitä erilaisimmissa projekteissa läpi koko uran. Suomessa työ oli jatkuvaa siirtymistä studiosta toiseen. Aikakausi muuttui monella tapaa. Aina kun Uuno, tapansa mukaan, ilmestyi hullusti, niin aloin vatkaamaan wah-wah-pedaalilla. Sitten kun se osui maaliin, tein äänen alaspäin. Sitä käytin myös Speden leffassa Noin 7 veljestä (ohjaus Jukka Virtanen). Siitä tuli aivan hulvaton, haastavakin, voisin sanoa. – Yhdessä Shostakovitsin teoksessa oli myös banjolle kirjoitettu osa. Niistä hän toki muistaa Rautavaaran tavan olla ja laulaa, mutta mitään suurempia elämyksiä ei noista nauhalle tallentuneista klassikoista ole muistiin syöpynyt. Studiosessioihin Laurila nappasi mukaansa useamman kitaran. Se oli aika hauskaa puuhaa. Rubatoa ei soiteta klikin kanssa Useimmat ikivihreiksi nousseiden biisien sessiot ovat Laurilan mielessä painuneet jo unohduksiin, sekoittuneet yhdeksi pitkäksi sessioksi. Kun soitin omia jazz piecejä, niin soitin ne niin kuin halusin soittaa. Sessiot tehtiin samoin kuin Uuno-leffat, livenä soittaen, ja kapuna niissäkin toimi Jaakko Salo. Kuvan mukaan soitettiin. Elokuvan toimintaäänitykset hoituivat niin, että istuin monitorin edessä. E-175:n ja Straton lisäksi mukana kulki nailonkielinen kitara tunnelmallisimpiin paloihin, ja teräskielisellä kitaralla hoitui tanssimusiikin komppi. Kun Uunon 25-juhlavuosileffa ilmestyi, selvisi, että Laurila on ainoa, joka on ollut soittamassa joka ainoassa Uuno-elokuvassa mukana. Näihin sessioihin liittyy myös yksi Laurilan nimissä oleva ennätys. Mulla oli sähkökitara poikittain polvella. Toinen Uunosta tuttu efekti liittyy sliden soittoon. Laurilan rinnalle tulivat uudet soittajat, ensin Juha Björninen, sitten Janne Louhivuori, Peter Lerche, Kalle Lae, Jarmo Nikku… Laurila pysyi kuitenkin mukana kapujen listoilla aina vuosituhannen vaihteseen, jolloin pakkasi kitaransa laukkuun ja jäi eläkkeelle. Aina kun Robin Hoodia näyttelevä Spede ampui nuolen soitin äänen ylöspäin. Gibsoneista tuli pian Laurilan luottosetti. Sehän on jokaisen omasta kaalista kiinni. Yksi erikoinen sessio juolahtaa vanhan mestarin mieleen. Näissä Laurilan rooli oli ratkaisevan merkityksellinen, ja viimeistään niiden myötä on perusteltua väittää, että jokainen 1900-luvulla loppupuolella elänyt suomalainen on kuullut Laurilan soittoa ja muistaa sen – niin syvälle suomalaiseen kollektiiviseen muistiin on Uuno-tunnarin wah-kitaran vatkaus iskostunut. Wah-wah edusti uuden polven soundimaailmaa ja Laurilan käyttämä Morleyn pedaali oli tekniseltä toteutukseltaan lajityyppinsä kekseliäintä sorttia. Yhden työtavan hän kuitenkin nostaa esiin: rubatona etenevät laulut tallennettiin yleensä yhtä aikaa, Rautavaara omassa ja Laurila omassa kopissaan. 24 www.riffi.fi 5/2017 ja Gibsonin E-175 puoliakustinen kitara. Vahvistimessa oli myös se etu, että siitä pystyi laittamaan suoraan kaapelin pöytään ja käyttämään vahvistinta monitorina. Teoksessa banjo on merkityksellisessä osassa. Näillä Laurila pystyi toteuttamaan kapujen toiveet. Muistanette nuo Uunon toimintaa värittävät liukuefektit. Olin tupakkamiehiä ja soitin sytkärillä hurjan hawaiji-kitarasoolon ja koko katsomo räjähti nauruun, kun se oli niin yllättävä veto. Kyseessä oli Esko Linnavalli Orkesterin Joulusoitto-albumin sessiot (RCA 1971). – Vahvistin soveltui tavattoman hyvin jazzin soittoon. Se kuului toimenkuvaan.” 20-24 Heikki Laurila.indd 24 3.10.2017 13.36. Äänitehostemies Mielenkiintoista ja hauskaa vaihtelua arkityöhön toivat Jaakko Salon liidaamat Uuno Turhapuro -elokuvien score-sessiot. Suoraan pöytään soittaminen olikin Laurilan suosima tapa monissa sessioissa. Transistorin myötä vahvistimet pienenivät, mikä oli helpotus. Sähkökitaran yleistyessä nykymusiikissa sai Laurila työkeikkoja aina ulkomaita myöten. Ja yhden tällaisen erikoisemman session vastapainoksi arki tarjosi sitten taas tusinan iskelmälevytyksiä normimeiningillä. Ja Banjoon liittyy seuraavakin tapaus. Soitin banjoa usealla virityksellä, mutta yleensä kitaran neljän ylimmän kielen virityksellä. Myöhemmin käytin kyllä muutamia muitakin sen ajan huippuvahvistimia, kuten Fendereitä. Soittimisto karttui muutenkin tarpeen vaatiessa. Sessioissa omalla autollaan yleensä käynyt Laurila olikin tyytyväinen, kun hän joskus 70-luvulla hän sai Gallien-Kruegerin transistorivahvistimen. Sieltä tuli filminpätkä, joka oli katsottu Jaakon kanssa yhdessä ja suunniteltu mitä tehdään missäkin kohdassa. – Jokaisella oli omat soundimieltymykset. Se esitettiin Lieksan vaskiviikoilla ja soitin siinä banjoa sylissä niin kuin hawaiji-kitaraa. Serveerasin kapellimestarille jotain soundia ja hän sitten päätti mitä haluaa. Tykkäsin tehdä itse omalla tyylilläni. Se oli merkittävä parannus työkaluihin. Sen jälkeen hän pyysi minua soittamaan sen kitaralla päälle. Loppu tulee henkilökohtaisesta tavasta fraseerata. Toiseksi luottokitaraksi muodostui Fender Stratocaster ja sen myötä soundipaletti laajeni olennaisesti. Esimerkiksi Tapio Rautavaaran kanssa tehdyt, ikoniseen asemaan nousseet Kulkuri ja joutsen tai Päivänsäde ja menninkäinen, ovat Laurilalle vain sessioita muiden joukossa. – Ei minulla ollut putkea, mutta mulla oli oikein tyylikäs Ronsonin tupakansytytin – soitin sytkärillä myös hawaiji-kitaraefektejä. Sitä oli aika paljon joka leffassa
Ei ole 30 vuotta aikaa harjoitella”. H aastattelun aikana Jemina ja Selina Sillanpää toteavat, että ”kenenkään muun kanssa ei olisi näin helppo tehdä töitä. Sisarusten vahva yhteys tulee esiin myös heidän kanssaan keskustellessa ja usein tuntuu, että jompi kumpi jatkaa toisen ajatusta ja lausetta aivan automaattisesti. Tärkeää on säilyttää se ilo, mikä musiikin tekemiseen syttyi lapsuuden kodissa. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Jemina & Selina SILLANPÄÄ – jo 30 vuotta musiikkia yhdessä Jemina & Selina Sillanpää eivät halua pitää kiirettä musiikin kanssa. 25-27 Sillanpäät.indd 25 3.10.2017 14.28. Vaikka yhteinen soittaminen ja laulujen tekeminen on merkittävässä osassa, molemmat toimivat myös omalla tahollaan
Me ei yhtään tykätä pilata päivää sillä, että on huono tunnelma. Halu kertoa tarina Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, Sillanpäät harvoin kirjoittavat kappaleita yhdessä; se ei kuulemma ole heille luontaista. – Jos me soittaisimme enemmänkin cover-biisejä, niin varmasti silloin löytyisi niitä paikkojakin enemmän. Jeminan mielestä kappaleeseen tulee olla tietty etäisyys, jotta siitä voi antaa tuoreeltaan palautetta. Kysymys oli enemmänkin tunnelmista. Ei taktikointia Viisi vuotta sitten Selina Sillanpää tutustui Sibelius-Akate mian workshopissa Rolling Stones -saksofonisti Tim Riesiin. Teimme keväällä Kansallisteatteriin Karavaani 2017 -esityksen, ja ehkä sen prosessin kautta löytyi uusia asioita. Lauluja Sillanpäät kirjoittavat sekä suomeksi että englanniksi, koska keikkoja tehdään myös ulkomailla. Joissain sessioissa tuottaja Ries oli läsnä Skypessä studion penkillä, mutta paljon hän oli myös itse paikalla soittamassa, ja oli yksityiskohdista hyvin tarkka. Se oli hieno jatko tuolle levylle. Selina pohtii. Meidän lauluissa esiintyy esimerkiksi niiden paikkojen nimiä, ja tarinat sijoittuu niihin ympäristöihin. Levy poiki keikkojakin Rolling Stones -kiertuesoittajien (Ries, Bernard Fowler, Lisa Fischer) sekä Charlie Wattsin kanssa Englannissa ja Kanadassa. Toki jos kappaleesta puuttuu joku osa, niin sitten saatetaan improvisoida siihen. ”Teini meininkiä”, kuittaavat siskot tämän ajan, mutta myöntävät, että noita levyjä kehtaa edelleen kuunnella ja ”niistä on ihana kuulla se oma historia”. Toisaalta iha”Isossa bändissä voi vaikka vähän tanssiakin välillä, kun ei tarvitse huolehtia niin paljon siitä, että pitää komppia kasassa.” 25-27 Sillanpäät.indd 26 3.10.2017 14.28. – Jonkin verran esitettiin rollari-biisejä, ja lisäksi omia kappaleitamme. Mutta olemme laulaneet ihan lapsesta lähtien yhdessä ja aina stemmoissa, ja tuntuu, että tuo meidän tapa tehdä harmonioita toisillemme aina sitoo sen jollakin tavalla kansanperinteeseen, Selina pohtii. Iän mukana teematkin muuttuu, uusissa kappaleissa on ehkä enemmänkin sellaista yhteiskunnallisuutta, mitä meidän muissakin töissä tulee vastaan. 26 www.riffi.fi 5/2017 Jemina tekee musiikin ohella näyttelijänja ohjaajan töitä, ja Selina opettaa Sibelius-Akatemiassa. Hän kuuli sisarusten musiikkia, ja halusi tulla mukaan jo suunnitteilla olleen Rajamailla-levyn tuottajaksi. Hän oli tarkka siitä, jos joku ei ollut kohdallaan – hyvällä tavalla pedantti. – Uusissa kappaleissa on selkeästi menty eteenpäin johonkin suuntaan, mutta saa nähdä. Ne oli meidän kappaleita, mutta missään vaiheessa ei tuntunut, että kukaan olisi lähtenyt viemään niitä väärään suuntaan. Muutenkaan uusien laulujen kanssa ei kannata mennä heti studioon, vaan niitä on mukava soittaa keikoilla ennen levyttämistä, siten niihin löytyy myös uusia näkökulmia. Uuden levyn kappaleet ovat työn alla. Mistä sanat ja sävelet tulevat. Ihan alkuvaiheessa ei kuitenkaan koskaan kirjoiteta yhdessä, hän toteaa. Esimerkiksi Pedot-kappaleessa kirjoittaja kuulee jopa nykykansanmusiikin fiilistä. – Se levy syntyi niistä ihmisistä, yhdessä tehden ja tyyleillä leikitellen. Meillä oli myös hyvä äänittäjä, Juppu Mauranen, joka teki sitä tuottamista siinä samalla kun lauloimme suomeksi, sillä englanninkielinen tuottaja ei pystynyt kaikkea kuulemaan. – Pystyn silloin näkemään helpommin mikä toimii ja toisinpäin. Toki me ollaan kuunneltu kaiken maailman musiikkia, koska isän kanssa on soitettu paljon myös skandinaavista, italialaista ja irlantilaista kansanmusiikkia. – Musiikillinen kieli meillä on vahvasti siellä Pohjois-Amerikan kansanmusiikissa, sillä lapsesta saakka olemme sitä laulaneet ja kuulleet. Musiikillisesti levyllä on yhdistelty folk-, rockja myös jazzvaikutteita. – Me ollaan Hollolasta Hämeenkoskelta kotoisin. Me ollaan tehty niin hirveästi töitä yhdessä, ja pitkään myös asuttiin yhdessä opiskeluaikoina, että ollaan hiottu toisemme. Keikkamyynti on omissa käsissä, ja kotimaassa mieluisat keikkapaikat saa yleensä buukattua silloin kun tekee kiertueen. Se oli ihana prosessi, kun kaikki toi siihen paljon ajatuksia, ja me haluttiin ottaa niitä vastaan. Me kokeillaan ja demotellaan. Lukioiässä musiikin tekeminen jatkui Band’O-kokoonpanon myötä, jolla syntyi bluegrass-/kansanmusiikki-levyjä. – Me ollaan tehty tätä niin pienestä, että ei me olla oikein osattukaan tuoda siihen kaupallista puolta. Ja opinnoissa ollaan sitten perehdytty myös klassiseen ja kevyen musiikin genreihin, Jemina jatkaa. Sillanpään kodissa viulunsoitto ja laulaminen alkoivat jo lapsena. – Joskus kyllä, mutta riitelemme voimakkaasti ja nopeasti. Turhan paljon ei sopivia paikkoja kuitenkaan ole. Heidän mielestään tärkeintä on säilyttää ilo musiikin tekemiseen, sillä se kaikki muu mitä tekee ”ruokkii tähän musiikkiin”. Toisin kuin vaikka näyttelijänä sitä tekee kaikenlaista, mutta sitten kun me itse kirjoitamme nämä laulut, niin niiden takana täytyy todella seistä. Me ei silloinkaan kauheasti taktikoitu tai puhuttu auki. Ei meillä ole mitään kaupallisuutta vastaan, mutta se ei vaan ole ollut meidän juttu. Sitten se toinen puoli on suomalainen kansanmusiikki, meillä on paljon esimerkiksi teksteissä sellaisia teemoja, jotka ovat mielestäni suomalaisia, suomalaista symboliikkaa, Selina aloittaa. Saan kuulla, että siitä on tulossa hieman akustisempi kuin edellisestä, mutta edelleenkään mitään kiveen lyötyä ajatusta sen tyylistä ei ole. Välillä olisi hyväkin vähän taktikoida, että nyt tarvitaan tämän tempoisia, tyyppisiä ja henkisiä kappaleita, Jemina pohtii. Oman isän, Seppo Sillanpään (Vanha Isäntä, Pihasoittajat) kautta kansanmusiikki tuli monissa muodoissaan tutuksi varhaisella iällä ja saman tien alkoivat myös esiintymiset Yhdysvalloissa perheyhtyeen kanssa. – Hän saattoi mennä pianon ääreen kesken biisin, kokeili ja kokeili eri sointuja. Tuleeko riitoja. Laulujen teemat on sieltä, mistä me olemme kotoisin. Kuten. – Tuntuu, että samat kappaleet on sovitettavissa aika monellakin tapaa. Sillanpäät toteavat, että laulunkirjoittaminen on aina lähtenyt halusta kertoa joku tarina, eikä kaupallisuus ole ollut motivoiva tekijä. Tuottaja oli siinä voimakkaasti mukana, samoin esimerkiksi Marzi Nyman ja Jaska Lukkarinen. Se toisen ensimmäinen reaktio on tosi arvokas siltä kannalta, että ymmärtääkö laulun
Joten mitä paremmin me kuullaan ja pystytään tekemään se siinä lavalla, sitä parempi, Jemina kiteyttää. Floridassa järjestettävälle 30A Songwriter’s Festivalille kutsu tuli aivan puun takaa, kertoo Selina: – Se oli oikein sattumien sattuma. – Siinä on jotain mistä haluaa pitää kiinni, ja sillä tavoin pystyy soittamaan ihan missä tahansa. Hän sanoi, ettei heillä ole koskaan ulkomaalaisia esiintyjiä, mutta he haluaisivat lennättää meidät sinne. – Teemme sovituksia, joissa vuorottelemme solistina ja toinen laulaa tietoisesti stemmaa. – Me tehdään niin paljon sellaista vaihtamista ja stemmoja lennosta. Meillä on ollut paljon erilaisia kokoonpanoja, ja kuitenkin aina duo tai trio, isän ja nykyään Laurin kanssa, on pysynyt mukana. – Laurin kanssa lähti sujumaan tosi helposti alusta saakka, tuntui kuin hän olisi tehnyt meidän kanssa jo vuosia musiikkia. Välillä on aivan superhiljaista, koska sinne hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuuntelemaan tällaista musiikkia. Jos mikrofonien soundi on erilainen, se onkin aika hankalaa, Selina toteaa. Ei tarvitse koko ajan löytää ja myydä keikkoja. Siellä Nashvillen alueen laulunkirjoitus törmää kivasti poliittisempaan folk-laulunkirjoitukseen, Sillanpäät toteavat kuin yhdestä suusta. Sattumallakin on ollut osuutensa, käy ilmi. – Viime vuosina ollaan käyty siellä kahdestaan, niin että on paikallisia muusikoita, jotka opettelevat kappaleet. Jos on uusi miksaaja, hän ei voi sellaista mitenkään tietää. Esimerkiksi viulusta tulee duossa tai triossa yhtäkkiä aika vahva soitin. – Välillä on ollut tilanteita, että on soitettu laulumikkeihin, mutta kyllä se soittimen oma mikrofoni on tärkeä. Jemina ja Selina muistuttavat, että mitä pienempi kokoonpano on, sitä enemmän jokaisella on vastuuta. On pettymys, jos ei kuule toisiaan, vaikka ollaan vierekkäin. – Isossa bändissä voi vaikka vähän tanssiakin välillä, kun ei tarvitse huolehtia niin paljon siitä, että pitää komppia kasassa. Keikkojen saamiseen Yhdysvalloissa ovat vaikuttaneet paljon nuoruuden keikkamatkat, ja vuosien varrella on saatu myös omia kontakteja. Siksi olisikin pettymys, jos äänentoisto ei toimisi kuten pitää. Me ollaan niin totuttu laulamaan yhdessä, ja tiedetään miten reagoida siihen, jos toinen laulaa enemmän leadia. Toinen vaatimus on, että pitää olla samanlaiset laulumikrofonit: – Se on ongelma, jos mikrofoneissa on yhtäkkiä jokin soundiero. Jemina ja Selina treenaavat yleensä täysin akustisesti. Omaa äänimiestä meillä ei oikein koskaan ole, mutta yleensä ne jotka ovat paikassa töissä, tuntevat kyllä omat laitteensa. – Siellä saattaa olla keikalla todella paljon yleisöä, mutta lavalla on sitten vaan artisti kitaran kanssa. www.riffi.fi 5/2017 27 naa, että ei ole sellaista painetta, kun on rinnalla muitakin töitä. Lauri soittaa myös sähkökitaraa ja kannelta, joten tuntuu, että tästä kokoonpanosta saa tosi paljon irti. Hän laulaa stemmojakin, ja naurettiinkin, että hän on vähän kuin meidän veli. Esimerkiksi kun Amerikassakin on noita keikkareissuja, ja on kaikkia jamitilanteita sun muita – se musiikki voi syntyä, kun avaa vain sen kotelon. Duo ja trio ovat rakkaita Teemme haastattelun Juttutuvassa, josta Jemina ja Selina jatkavat soundcheckiin Juhlaviikkojen Huvila-telttaan Lauri Schreckin (kitara, kantele) kanssa. Esimerkiksi monitorit pitää olla pienimmilläkin keikoilla. Hän laittoi aivan yllättäen viestiä, että on kuunnellut meidän musiikkia Myspacessa ja olisi kiinnostunut. Viuluissaan Sillanpäät käyttävät lähes poikkeuksetta omia mikrofoneja, mutta muuten keikoilla luotetaan siihen mitä talo tarjoaa. 30A Songwriter’s Festival on kuulemma ”lauluntekijän taivas”, jossa lauluja todella kuunnellaan. Olemme olleet siellä muutaman kerran, ja nyt ollaan jälleen menossa. u 25-27 Sillanpäät.indd 27 3.10.2017 14.28. Meidän suuri suosikki on Indigo Girls, ja heidän managerinsa järjestää tuota festivaalia. Vaikka bändikeikkoja tehdään mielellään, niin duoja trio-soitto on Sillanpäille rakas ilmaisumuoto, josta ei haluta missään nimessä luopua. Sen jälkeen olemme olleet vuosikausia häneen yhteydessä
28-31 Basistit.indd 28 3.10.2017 14.35. Millaisia rooleja paikka, aika ja tapa tekemisessä näyttelevät. Ahkeria basisteja kannattaakin kuunnella, kun he pohtivat soittajan työn lainalaisuuksia, haasteita ja palkintoja. 28 www.riffi.fi 5/2017 – kaks Villee, yks Janne… ja kaikilla BASSO Jaan Wessman, Ville Mäkinen ja Ville Rauhala ovat ehtineet paljon nelikymppisiksi. Oppiiko treenaamalla vain treenaamaan
– Jos joku ensi-iltapäivä, äänitys tai keikka ei toistuvasti käy, tarjoajat kyllä vetävät johtopäätöksensä. Rauhala näkee välimatkan pikemmin sosiaalisena kuin geografisena. Koska kolmen tunnin treeneihin kuluu seitsemän tuntia! Vieruskaveri nostaa esiin asian, jota kaikki pitävät tärkeänä. – Se on hyvä muistaa ennen kuin innoissaan lupautuu sinne, tänne ja tuonne. Mäkinen pääsee toisinaan Apulannan keikkabussin kyytiin suoraan kotikulmilta, mutta koska bändi starttaa aina Lahdesta, kulkee karavaani esimerkiksi pohjoiseen eri reittiä. – Viimeksi eilen jouduin sivuuttamaan kiinnostavan hankkeen. – Säännöllistä suoraa etua täällä asumisesta ei ole. Parikymmentä vuotta sitten junalla kulkeminen oli paljon kalliimpaa kuin nyt. Ajan hallinnan merkitys Aloittelevan muusikon tilanne on ajankäytöllisesti armollisempi, mutta kuten kaikki pöydässä istuvat tietävät, maineen kertyminen lisää kysyntää ja sitä kautta kasvaa lopulta myös kieltäytymisen paine. Mutta nykyään on jopa vapauttavaa tajuta, miten uskaltaa kieltäytyä. Kaikkien mielestä Tampere saattaakin olla pääosin oman maan rajojen sisällä operoivalle palkkasoittajalle pääkaupunkia otollisempi kotipesä. Rauhala laajentaa pohdinnan oivaltavasti. Keskeinen lokaatio ja seutukunnan asema Suomen populaarikulttuurin historiassa on vetänyt pysyviksi asukkaiksi keikkailevia soittajia muualtakin, eikä yhdelläkään jututettavista ole virinnyt tarvetta muuttoon toisaalle. – Tilanne pahenee, mutta ei ole ainakaan itsellä vielä mahdoton, Wessman avaa. Eikä tämä rajoitu musiikkiin. Sen verran tätä on tullut jo tehtyä, että kontaktien määrä tuskin sitä kautta kasvaisi. Yleensä ajan pääkallonpaikalle tai menen junalla Jyväskylään, mistä hyppään kyytiin. Jos tarjotaan juttua, jonka päämaja on kahden tunnin päässä, asiaa pitää harkita. Tai vaihtaneet alaa. Kullakin löytyy varmasti lähipiiristä niitä, jotka ovat menneet ja onnistuneet luomaan omaan juttuunsa liittyvän verkoston. Nuorempana halusi kaikkeen mahdolliseen, ja niinhän sen pitääkin mennä. – Jostain on varmasti tullut jäätyä paitsi, mutta tinkiminenhän tarkoittaisi sitä, että tekee tietoisen päätöksen ohittaa jotain, Rauhala avaa. – Ratkaisevaahan ei ole Tampereen ja Helsingin välimatka, vaan oman kotipaikan ja treenitai keikkapaikan etäisyys. Viime kesän alle kolmensadan kilometrin reissut hoidin omalla autolla, koska esikoisen laskettu aika sattui kuumimman festarisesongin keskelle. – Tuskinpa maantieteellinen sijainti on minunkaan kohdallani tähän vaikuttanut, Mäkinen jatkaa Wessmanin nyökytellessä vieressä. – Ajokortittomana ja autottomana olen tottunut siihen, että minut napataan joka tapauksessa jostain porukkaan, Wessman jatkaa. Ja siinä komppaan Rauhalaa, että mahdollinen muutto tapahtuisi myös minun kohdallani luontevimmin pois Suomesta. Tänään väliä on helppo mennä vaikka julkisilla jopa pari kertaa viikossa, jos tarve vaatii. – Jos totta puhutaan, niin Helsingillähän on maantieteellisesti aika paska sijainti, Mäkinen naurahtaa. – Joissakin tapauksissa ”ein” sanominen menee hyvällä tavalla itsestään, Rauhala jatkaa. Muutto Helsinkiin ei vaikuttaisi tällaiseen semi-vapaaseen jazziin keskittyvän tyypin kuvioihin kovin ratkaisevasti. – Jos johonkin on tehnyt mieli, niin sitten suoraan Kööpenhaminaan, Berliiniin tai vastaavaan paikkaan, jossa itselle läheisen musan skene on vahva. Tietty töiden määrä, tai ihan halu käyttää aikaa treenaamiseen, toimii puskurina. Kukaan troikasta ei koe tinkineensä mistään, vaikka onkin valinnut Uudenmaan sijasta Pirkanmaan. Mutta samoin niitä, jotka ovat palanneet maitojunalla. Mäkinen tarttuu kaimansa esiin nostamaan kontaktien merkitykseen. Toki kaikista sivu suun menneistä jutuista ei edes ikinä kuule. Ja sama muualla. Ei pelkää, että niin sanottu momentum pysähtyy ja jalka lipeää oven välistä, Mäkinen pohtii. Eli yöksi kotiin, kun oli mahdollista. – Enkä minä sellaisia tilanteita juuri muista. Jos on tarkoitus treenata, porukan kasaamisen helppous nousee arvoon arvaamattomaan. – Palautuminen rundeista ja ylipäätään töihin liittyvästä matkustamisesta kestää pidempään kuin parikymppisenä, toteaa Wessman. Riffi kutsui kolme kovaa basistia kertomaan näkemyksiään sijainnin, ajan hallinnan sekä tyyliseikkojen merkityksestä. Silloin säädän backlinen valmiiksi keikkapaikalle. Tänään troikkaan törmää varmimmin kolmiossa Black MotorRAJA-Apulanta. – Verkostostahan tällaiset ratkaisut ovat pitkälti kiinni. www.riffi.fi 5/2017 29 A mmattimuusikon arkea määrittää muutama aina voimassa oleva vakio. Isoissa keskuksissa kun taitaa olla jo valmiiksi aika paljon eri puolilta tulleita, jotka ovat niin sanotusti päättäneet lähteä ammattimuusikoiksi juuri sinne. Ja siinä Tampereen sijainti kyllä osoittautui erinomaiseksi. Tai omalla autolla, jonka hankkiminen liittyy usein iän karttumiseen ja mukavuudenhaluun. Hyvät kytkökset esimerkiksi Berliinissä auttaisivat eteenpäin. Ville Mäkisen, Jaan Wessmanin tai Ville Rauhalan soittoa on voinut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana kuulla niin Pauli Hanhiniemen ja Jonne Aaronin bändeissä kuin myös Bomfunk MC’sin ja Palefacen kehyksessä. Siis TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: JARI LATOMAA ”Nykyään on jopa vapauttavaa tajuta, miten uskaltaa kieltäytyä. Ei pelkää, että niin sanottu momentum pysähtyy.” 28-31 Basistit.indd 29 3.10.2017 14.35. – Tai sitten kuljen julkisilla. Aika on tehnyt tehtävänsä, mistä Rauhala on yksinomaan iloinen. Myös Mäkinen on löytänyt rutiinia kieltäytymiseen. Vaasaan ja Poriin suunnatessa olen sopivasti matkan varrella. Moniin helsinkiläisiin projekteihin varmasti löytyy väkeä omastakin takaa. – Matka täältä esimerkiksi Helsinkiin taittuu nopeasti, eikä sinne ole veri mitenkään pysyvästi ikinä vetänyt, Rauhala summaa. Esimerkkinä voin sanoa, että minulla oli tänään kahdet treenit täällä Tampereella, ja kumpaankin tuli joku myös Helsingistä. – Nuorena tuli toistuvasti hetkiä, jolloin mietti, että mitähän juuri minä teen juuri tällä keikalla tai näissä treeneissä. 1970-luvun alulla syntyneet muusikot ovat kukin kotoisin joko Tammerkosken partaalta tai lähiseudulta, ja Tampere on myös edelleen heidän asuinpaikkansa. – Asia on muuttunut melko tavalla ihan viime aikoina
Niinpä juttuja joutuu karsimaan, vaikka ei tahtoisi. – Ja tätä kun ei yleisesti tunnuta tietävän, puhelimeni ei juuri soi. Mutta viisikymppiä keikasta Helsingissä ei toimi, koska korvaus menisi jo matkoihin. Rauhala kuvaa valintojen tekemiseen liittyvää prosessia ”parhaimmillaan itseohjautuvaksi”. Realiteetit tulee tunnustaa, kuten Mäkinen toteaa. Kun luullaan, ettei minulla riitä aikaa! Periodiluonteisesta työstä lisäisin vielä, että tauot olisi hyvä täyttää jollain itseä kiinnostavalla ja haastavalla. Mutta mitä näkyvämmässä yhtyeessä on mukana, sitä korostuneemmin tämä tulee ilmi. Freedom – Eight Episodes ilmestyi 2010. Kutsuisin kuitenkin mukaan samoja tyyppejä, joiden kanssa soitan muutenkin. – Ja onhan se niin, mutta vain periodiluonteisesti. Levyyn suhtauduttiin ulkopuolelta ihan eri tavalla kuin sen itse koin. Mäkinen ja Wessmankin ovat tehneet ja äänittäneet omia biisejään, mutta vain Rauhalalta on toistaiseksi saatu omissa nimissä julkaistu albumi. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. – Soiton ilolla tai sillä kuuluisalla näkyvyys-kortilla ei tee mitään silloin, kun pitäisi maksella vuokria. Voisi olla kevyt shokki heittäytyä nyt johonkin 16-vuotiaiden bändiin. Silloin kykenen vaikka soittamaan rockabillyä tai rhythm&bluesia tai tekemään dj-keikkoja, jotka koen rakkaana ja tärkeänä osana muusikkouttani. Usein myös kevätja syksyrundi. Osaltaan aikaa on syönyt, että tahdon vanhanaikaisena ihmisenä biisini ehdottomasti ulos levyn muodossa. Mäkisenkin mielestä vakautta osaa nelikymppisenä arvostaa, ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, että tietty ”Ei se kuitenkaan ehdi” -efekti suojelee. Eikä sekään nopeuta, että haluaisin kasata musani ympärille bändin. Wessman kertoo masterointia vaille valmiista biisipaketistaan, joka on odottanut julkaisuaan vuodesta 2010. Eli kun kiekko ilmestyy, sen kanssa lähdetään keikoille. Festarit, joo. Sooloalbumi onkin minulle oikeastaan lähtökohtainen ristiriita. – Pähkinänkuoressa viimeistelyä ovat viivyttäneet resurssien puute, perfektionismi ja pelko! Eli kunhan joskus löydän samanaikaisesti pääomaa, aikaa ja päättäväisyyttä hoitaa asian maaliin, kyllä se sieltä tulee. Sillä ei saisi edes majoitusta, eli saldo olisi miinuksella heti alusta. Nykyään ne tuntemukset ovat onneksi harvassa. Tähän törmää jokainen ammattilainen. ”Tunnustan, että jos jotain tiettyä asiaa ei tarvitse ottaa haltuun tai palautella mieleen, en soita kotona harjoitellakseni.” 28-31 Basistit.indd 30 3.10.2017 14.35. 30 www.riffi.fi 5/2017 ihan täysin aikatauluun liittymättä, enemmän omiin tavoitteisiin kohdistuen. Kuuntelin silloin paljon vastaavia päiväkirjamaisia juttuja ja aika lonkalta tämäkin vedettiin. Sinulla, Janne, varmasti sama tilanne, koska soitat Jonne Aaronin yhtyeessä. Alkaa olla lapsia ja taloja. Mistä palataan siihen, ettei tästä ystävien verkostosta ole todellakaan tarve lähteä mihinkään. Eli jos aikaa on, me kaikki lähdemme varmasti vaikka puoli-ilmaiseksi juttuihin, jotka tuntuvat siisteiltä. Kalenteri on nytkin koko lailla tiedossa kaksi vuotta eteenpäin, mutta on siellä tyhjiäkin jaksoja. Aikaa pitää välillä löytää myös itseä lähinnä oleville projekteille. Ei silti tauotta, mitä kaikki eivät hiffaa. – Paitsi että enpäs olekaan soittanut viime joulukuusta lähtien, Wessman pudottaa. Minulle se oli kuin postikortti, monille muille jotain tosi vakavaa. Myös Mäkinen haaveilee monipuolisen soolon teosta. Ainakin Simon, Tanen ja Hot Herosista Sami Sippolan ja Janne Tuomen. – Olen säveltänyt kahta vaille kaikki biisit, ja Simo Laihonen ja Tane Kannisto tulkitsevat ne tosi hienosti. Rauhala näkeekin esimerkiksi Black Motorin tuoreen levyn Branchesin merkittävämpänä julkaisuna. Oma paikka alkaa kai löytyä. Sitten ilmeni jännittävä asia. Elämäntilanteet ovat suhteellisen yhteneväiset ja maailmaa katsellaan aika samoin silmin. – Perusoletus minusta on, että Apulanta vie kaiken ajan, Ville sanoo. Tässäkin yhtälössä aika on tärkeä tekijä, mutta eri tavalla. – Meidän kaikkien pääasialliset soittokaverit ovat yleensä ammattilaisia ja keskimäärin samaa ikäluokkaa kuin me itse, eikö vain. – Olin tuohon aikaan monella Lumpeela-julkaisujen levyllä, ja firma innostui julkaisemaan minulta kontrabassosoolon
– Eurooppaa on nyt kierretty viitenä eri vuonna eli keikkoja on kertynyt yhteensä ehkä 35 kappaletta. Koko kolmikon työtilanne on ollut jo jonkin aikaa niin hyvä, että osaaminen on pysynyt ennallaan ikään kuin tienaamisen sivutuotteena. www.riffi.fi 5/2017 31 – Elektroninen musiikki on ollut pitkään rakas asia, ja sillä sektorilla olen julkaissut biisejä sekä omissa nimissäni että Riku Pentin eli DJ Rico Tubbsin kanssa. Rauhala tarttuu ajatuksen statuksesta. Nyt olen mukana vanhan ystäväni, Uniklubin Teemu Rajamäen uudessa RAJA-projektissa. Omien sankarien tapaaminen Zappafesteillä on totta kai tuntunut hyvältä. Myös Bomfunkin kanssa elin hienoja hetkiä. – Nimittäin omanarvontunto. Kontraa ei edes voi soittaa tiettyä määrää enempää päivässä. – Tähän taas kytkeytyy asia, josta pitäisi mielestäni puhua enemmän, Mäkinen avaa. Kokonaisvaltaisesti ja intohimoisesti, monissa eri muodoissaan. Näinhän Black Motorin kanssa kävi. Vaikkapa Laihosen Simon ja Pekka Rechardtin, joiden kanssa käymme vetelemässä sellaista freerockia. Ammattitaidon ylläpito ei ole vaatinut erillisiä ponnisteluja. Jos on saavuttanut tietyn statuksen, miksi luopua siitä lähtemällä mukaan kaikkeen mahdolliseen. – Tunnustan, että jos jotain tiettyä asiaa ei tarvitse ottaa haltuun tai palautella mieleen, en soita kotona harjoitellakseni, sanoo Wessman. Tapa, jolla toimitaan Apulannan mies puhuu kaikkien puolesta todetessaan, että vaikka pöydän ääreen kutsutut tekevätkin musiikkia työkseen, he myös harrastavat sitä. – Touhu hänen ja Ilmari Heikinheimon kanssa tuntuu todella antoisalta. Ja Tango For Fourin riveissä pääsin kerran Linnan juhliin soittamaan. Ja voihan harjoitteluksi laskea myös sen, että tykkään lukea nuotteja joko sellaisenaan tai levyjen tahdissa. – Jos johonkin instrumenttiin sohvalla tartun, se on useimmiten kitara. Jos uteliaisuutta riittää, treenaaminen on vain hyvästä. Mäkinen nostaa oman muusikonpolun isoiksi merkkipaaluiksi Apulannan suurkonsertit kuluvan vuoden tammikuulta. – Harjoiteltua tulee liian vähän, mutta haasteet vievät eteenpäin. Ihan kaikkeen ei kannata suostua. Oli MTV Awardsin iso keikka ja kerran soitimme Saksojen yhdistymisen vuosipäivänä tapahtumassa, jossa juuri meitä ennen puhui Bill Clinton. Nyt bändi on yksi ammattimainen palkkatyö muiden joukossa – vaikka prosessi ottikin yli kymmenen vuotta. Ensi vuonna lähdemme Apulannan kanssa taas konserttisalikiertueelle, joten saan ja joudun jälleen ottamaan jousen käteeni. Inhorealistista ja ihanaa. Muutama kymmenen niitä yhteensä löytyy. Wessmanin skaalahan on meistä levein: jätkä soittaa Mike Keneallyn bändissä Euroopan rundeja muiden huippumuusikoiden kanssa, mutta toisaalta myös neljää settiä covereita tai bossa novaa Henry’s Pubissa ja Paapan Kapakassa. Mutta kun treenaaminen oikeasti käy ajankohtaiseksi, kuten Miken kimuranttien biisien kanssa, nautin mahdollisuudesta painua mukavuusalueen ulkopuolelle. Kontraa tulee toki lätkyteltyä toisinaan muutenkin, mutta ei niinkään klassisissa merkeissä. Jonnen ( Aaron) kanssa vietetty kolme ja puoli vuotta opetti hirveästi lavalla olemisesta, ja porukka oli niin hieno, että hauskaa riitti. Wessmanin tavoin Tampereen konservatoriolla Tuomo Kinnusen johdolla aikanaan kontrabasson soittoa opiskellut Mäkinen toteaa, että muusikko ei tule koskaan valmiiksi. – En ollut nuorena mikään Raoul Björkenheim -fani, joten osasin ehkä siksi suhtautua hänen Triad-yhtyeeseensä liittymiseen oikealla tavalla, Ville sanoo. Itselläni toki on kiitollisesti talous vakaalla pohjalla Apulannassa, mutta kuitenkin. – Onhan siinä jotain hienoa, kun suomalainen rockbändi myy Helsingin jäähallin kaksi kertaa täyteen ja tekee koko produktion omilla ehdoillaan. – Minäkin olen laiska itsekseni harjoittelija, mutta olen vuosikymmenet treenannut soittamalla muiden kanssa, jatkaa Rauhala. Satsasimme juttuun tietoisesti pidemmällä kuin viikon tai kahden tai edes parin vuoden säteellä, vaikka se ei tuottanutkaan heti mitään. – Tuntuu hyvältä, että ihan joka keikkaa ei ole pakko ottaa vastaan vain hengissä pysyäkseen, hän sanoo. – Sikäli se vastaa yksin harjoittelemista, että olemme kertyneet soittamaan ilman varsinaista päämäärää tai tiettyä ohjelmistoa. Eikä kyse ole mistään kusen päähän nousemisesta vaan ihan maalaisjärjestä. Rauhala on ehtinyt soittaa Black Motorin isännöimillä klubeilla jo lukuisten vapaan ilmaisun huippujen kuten Iro Haarlan, Juhani Aaltosen sekä Peter Brötzmannin kanssa, ja ilahtui hiljan yhden kumppanin halutessa syventää yhteistyötä. Odotan sitä jo innolla, koska jousella soitto on niin hienoa. Pyörittelen melodioita päässäni ja treenaan ilman instrumenttia. 25 vuotta ei ole pikku juttu. u 28-31 Basistit.indd 31 3.10.2017 14.35. Sitä kelpaa vielä dvd:ltäkin jälkikäteen fiilistellä. Olen kai liian lyhytjänteinen treenaamaan yksin, mutta onneksi kämpälle saa aika helposti hyvää seuraa. Wessman näkee tähänastisen uransa merkittävimpänä asiana Mäkisenkin mainitseman yhteistyön Frank Zappan entisen ”stunt-kitaristin” Mike Keneallyn kanssa. – Koska silloin voi antaa aikaa tärkeiltä tuntuville jutuille, joille haluaa pidemmän kaaren. Paikat eivät kestä. Siinä soittimeni tosin on kitara. Mutta koska genre ei ole albumiorientoitunut, pitkäsoittoa ei ole plakkarissa. Jatkuvuutensa puolesta tärkein taitaa olla Brasilia Projekti
He eivät ole myöskään valinneet helppoa reittiä ja tehneet selkeää seuraajaa edelliseen levyyn verrattuna. Kun kiertue oli vielä kesken, bändi alkoi jo kyllästyä siihen mitä soitti. Kävimme siis kummassakin ääripäässä. Ounastelen ettei hän ole aamuihmisiä, mikä selittyykin myöhemmin haastattelun aikana. Levyn menestystä seurasi runsas keikkarupeama, joka ulottui myös Suomeen. Kun Returnin kohdalla TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: MIKE STAHL SIMO – pois mukavuusalueelta J.D. Näin syntyi esimerkiksi Return-kappaleen lead-kitaran vinkeä sointi. Lisäksi J.D. – Äänityksiä tehtiin koko helmikuu, silloin pidettiin vain kolme päivää vapaata. Viime vuonna bändi teki yli 200 keikkaa ja oli tien päällä noin 300 päivää. Edellinen, Let Love Show The Way, toi bändin ryminällä suosituimpien bluesrock-aktien joukkoon. Sellaista tulee tuutin täydeltä joka puolelta. 32-33 Simo.indd 32 3.10.2017 14.41. Levyn teko laittoi koville, mutta olen onnellinen, että saimme mahdollisuuden. Ainoastaan viikonloput pidettiin vapaata. Simo toteaa, että kun oli ensin tehty kappaleet ja sitten sovitukset, käytettiin sen jälkeen aikaa vielä kunkin kappaleen soundin löytämiseen ennen varsinaista äänitystä. avaa prosessia ja jatkaa: – Joitakin kappaleita saatoimme soittaa useiden päivien ajan, ennen kuin se paras esitys saatiin talteen. – Laulunkirjoittajana minua toki inspiroi vanhempi musiikki aika lailla, esimerkiksi Funkadelic tai Curtis Mayfield. – Niin no, tykkään revitellä ja soittaa lujaa, mutta siihen kyllästyy. Levy kehittyi ajan mukana, ja se jalostui kun sitä paranneltiin ja paranneltiin. – Jokaisen kappaleen soundimaailmaa pohdittiin tarkkaan ennen äänittämistä. Levyn kappaleet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, vaan on soulia, funkkia, vähän psykedeliaa ja tietysti sitä bluesiakin. Sielläkin työtahti oli hurja. Hieman kankealta kuulostavan alun jälkeen puhe alkaa soljua kuitenkin varsin vuolaasti. – Siinä käytin yhtä Eladin bassopedaalia. Aloin leikkiä sen kanssa, kun studiossa korjattiin jotain. Simo toteaa, ettei ole koskaan ollut mukana läheskään näin työteliäässä projektissa. Jos kappaleesta ei saada kunnollista ottoa, niin sitä ei hyvä soundi pelasta, J.D. Aloimme kaikki etsiä muita vaikutteita, ja päätimme panostaa seuraavaan levyyn enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siihen vastalääkkeeksi alettiin tehdä uusia kappaleita. J.D. Simo ja bändin rytmisektio, Adam Abrashoff (rummut) ja Elad Shapiro (basso), ovat todella hioutuneet yhteen. Kiertue loppui uudenvuodenaattona, ja sen jälkeen käytimme koko tammikuun siihen, että homma oli hallussa studioon siirryttäessä. Sävellys, sovitus, soundi, esitys Uusi levy äänitettiin House of Blues -studioilla, Nashvillessa. J.D. Simo on viime vuosina niittänyt mainetta vintage-tietoisena kitaristina bluesrockin saralla. Simo kertoo, että Rise & Shine -levyn tekeminen alusta loppuun oli pitkä prosessi. Rise & Shine on Simon toinen varsinainen levy-yhtiö-julkaisu. – Yritimme pakottaa itsemme pois mukavuusalueelta. Tuoretta levyä kuunnellessa voikin todeta, että J.D. Simon puhelimitse aamutuimaan paikallista aikaa kotoa Nashvillesta. Tavoitimme nokkamiehen tuoreeltaan kertomaan Rise & Shine -levyn taustoista. Pidin tuollaiset jutut mielessä, mikäli tarvittaisiin jotain suorasta kitarasoundista poikkeavaa. Joskus taas riitti melkein ensimmäinen otto, Be With You ja I Pray ovat esimerkkejä siitä. Sen sijaan Meditationia soitettiin varmaankin 32 tai 33 kertaa, jotta saatiin narulle se oikea. Kun se oli kunnossa, oli aika saada narulle paras esitys siitä. Ja jos soinnilliseen elementtiin käyttää aikaa näin paljon, niin esitykseen pitää käyttää vähintään saman verran. Siitä lähtikin merkillinen soundi. Mukavaa, että se välittyy, toteaa J.D. Hänen mukaansa nimetyn yhtyeen uusi levy ilmestyi syyskuussa, ja sitä kuunnellessa huomaa ettei bändi ole ottanut varman päälle. Itse pidän paljon myös pehmeämmästä ja rytmikkäästä musiikista tai mitä sitten lieneekin. Mutta myös uudemmat jutut kuten Roots, Alabama Shakes ja erityisesti D’Angelo ovat olleet kuuntelussa, ja se paistaa nyt enemmän läpi. Kehun levyn soinnillista ilmettä monipuoliseksi. Olemme hyvin ylpeitä lopputuloksesta. Esimerkiksi miksaukseen käytettiin yhtä paljon aikaa kuin äänittämiseen. käytti studiossa kaiken luppoajan siihen, että kokeili erilaisia soundeja. Mutta miksaamiseen ja viimeistelyyn käytettiin koko maaliskuu ja osa huhtikuusta myös. – Meillä ei ollut alunperin mitään selkeää visiota, että levystä tulisi juuri tällainen. 32 www.riffi.fi 5/2017 T avoitan J.D. Osittain työmäärään vaikutti se, että uudesta levystä haluttiin tehdä parempi kuin hyvä. Kysymys ei kuitenkaan ollut virheistä soitossa, vaan juuri tietynlaisen esityksen löytämisestä. J.D. Tarkoitus oli ylittää omat kyvyt. aluksi. Jokaisena välipäivänä työskentelimme asian eteen, teimme demoja sun muuta
Hän teki sen ihan rauhallisena, vaikka tiesin, että hän olisi halunnut lähinnä tappaa minut siihen paikkaan, J.D. Toki me kuljetamme lentäenkin jonkin verran omaa laitteistoa, järkevissä määrin. The Light kummitteli mielessäni, ja ymmärsin sen sitovan sanoituksellaan nuo kappaleet. Pitkiä öitä J.D. Sanoin, että kuules Don, laitatko yhden mikrofonin valmiiksi äänitystä varten. toteaa. Niitä käytiin läpi useampia vaihtoehtoja. Simo soittaa ja laulaa yksin kitaran kanssa. Miten se juuri oikea soundi löytyy ulkomaiden kier tueil la, jonne omaa laitteistoa ei ole käytännöllistä viedä. nauraa. Kerron pitäväni biisistä, ja tästä seuraa pitkä alustus sille miten se äänitettiin. Haastatteluun varattu minuuttimäärä alkaa olla tapissa, joten kysyn vintage-miehenä tunnetulta J.D. www.riffi.fi 5/2017 33 hain sooloon sopivaa otetta, päätin kokeilla tuota pedaalia ja pidin lopputuloksesta paljon, hän kertoo. Silloin levy oli valmis. Enkä ole itse asiassa enää ihan niin tarkka, minkälainen backline keikalla on. – Sitten äänitin The Light’in tavalla, jolla en ollut sitä koskaan soittanut. Tämän hiljaisen kappaleen J.D. Simolta viimeisen kysymyksen. – The Light tehtiin levylle ihan viimeisenä. ”Jos kappaleesta ei saada kunnollista ottoa, niin sitä ei hyvä soundi pelasta” 32-33 Simo.indd 33 3.10.2017 14.41. kertoo, että hänelle on normaalia työskennellä iltaisin ja yöllä, eikä hän ole ”päivätai aamuihminen lainkaan”. u Rise & Shine -levyn arvion löydät Riffin verkkosivuilta (www. Olin tehnyt tuosta kappaleesta alunperin hyvin erilaisen, hieman Staples Singers -tyylisen demon, eikä se ollut äänitettyjen biisien joukossa. Ja sen jälkeenkin saatan kysyä, että mitäs sitten tehdään, kun kaikki muut ovat jo aivan kypsiä. riffi.fi/artikkelit/levyarviot). Minulle on ihan luontaista tehdä töitä esimerkiksi iltakuudesta aamuun, ja usein vielä 15–16 tunnin rupeamina. Tässä vaiheessa Rise & Shine -levyn äänittänyt ja miksannut Don Bates oli jo kovilla: – Olimme ajaneet Donin ja kaikki muutkin hulluuden partaalle levyn tekemisen kanssa. – No, nykyään meillä on kamoja sekä Euroopassa että Amerikassa, mikä on tietysti helpompaa. Tiesin, että viimeisen kappaleen tulisi olla I Pray, mutta tiesin myös, että sen ja Be With You’n väliin pitäisi saada jotain. Don piti kappaleesta heti. Ja kun siinä aamuseitsemältä 16 tunnin työrupeaman jälkeen hän alkoi olla sitä mieltä, että levy on vihdoin valmis, huomasin studion nurkassa jonkun vanhan orkesterikitaran. Nykyään oma makuni kallistuu enemmän jonkun hyvän vanhan Fenderin, esimerkiksi Super Reverbin suuntaan. Hän oli sitä mieltä, että sen pitäisi tulla levylle juuri siihen paikkaan, mihin olin sitä ajatellutkin. – Pidän yöaikaan työskentelystä – minä nyt vain olen sellainen ihminen. Kun lopettelimme levyn miksaamista, pohdin mielessäni kappalejärjestystä. Siksi myös Rise & Shine -levyä tehtiin paljon yöaikaan, usein alkuillasta aamuun. Sellaisesta saa polkaistua kaiun ja tremolon päälle silloin, kun tarvitsee, J.D. Levyllä on yksi toteutukseltaan ja tunnelmaltaan selkeästi muista poikkeava kappale, The Light, jonka voisi ajatellakin syntyneen yöaikaan
Tämä kitara onkin vaikuttanut soittotapaani. 34 www.riffi.fi 5/2017 S uomirockin monipuolisimpien ja kenties samalla myös erikoisimpien kitaristien joukkoon lukeutuvan Jukka Orman soittoa on vuosien varrella kuultu hyvin monenlaisissa konteksteissa, niin bluesista jazziin kuin rockista etnoon. Samalla kävi ilmi, että nykyinen ykköskitara on jotain aivan muuta kuin Stratocaster. Osittain tähän Gretsch-ihailuuni on vaikuttanut se, että aikoinaan tuli vietettyä aikaa Tommie Mansfieldin kanssa, jonka mielestä Gretsch oli se ainoa oikea kitara. Tapasimme Jukka Orman hänen työtilassaan Helsingissä Kaapelitehtaalla. Opinnot jatkuivat Yamahan klassisella kitaralla Taisto Wesslinin ja Ivan Putilinin johdolla. Gretsch White Falcon – Soitan nykyään lähes pelkästään tällä kitaralla. E l ä m ä n i k i t a r a t Jukka Orma – Gretsch vaatii erilaista kosketusta kuin Stratocaster 34-37 Jukka Orma Elämäni kitarat.indd 34 3.10.2017 14.44. Tuo aika oli Ormalle ”ensimmäinen raaka esiintyvän muusikon koulutusjakso”. Sitten en kuitenkaan saanut säästettyä loppusummaa, ja luulin, että se oli siinä. Viime vuonna julkaistun Orman oppivuodet -levyn myötä hän astui aikaisempaa näkyvämmin esiin väkevänä sooloartistina. Viimeksi mainitulle hän on myös tehnyt kappaleita, joita kuvailee ”bluesiksi kertosäkeistöillä”. Keikoilla kiertäminen alkoi jo 15-vuotiaana Markku Karjalaisen orkesterissa Läähätän ja läkähdyn -hitin siivittämänä. Nososta se lähti Soittamisen Orma aloitti ’60-luvulla Jaakko Noson Soittaja B:llä, joka kulki mukana myös Ingmar Englundin pitämille soittotunneille. 1970-luvulla Ormasta tuli leimallisesti strato-soittaja, koska ”se on niin monipuolinen”. Kun menin soittamaan encorebiisiä, Anja käveli yleisön joukosta kitaran kanssa ja antoi sen Ronille. Se opetti myös peruskierrot Topi Kärjen ja Unto Monosen kappaleista, ja johti oivallukseen, että ”samat kierrot pyörii myös Stevie Wonderin musiikissa”. ’90-luvulla siellä toimi Orman studio LeninKarma TotalSound, jossa syntyi valtavirrasta roimasti poikkeavaa soundia. Halusin juuri tämän Gretschin ensinnäkin siksi, että se on erittäin kaunis ja hieno instrumentti. Kitara annettiin minulle Tavastian levynjulkaisukonsertissa viime vuonna, ja täysin puun takaa. Ensimmäinen sähkökitara oli Levinin orkesterimalli, ja sen jälkeen Orma hankki kesätyörahoilla punaisen Gibson 335:n Turusta Putske Stråhlmanilta. – Ennen en olisi pystynyt soittamaan Gretschillä lainkaan, sillä esimerkiksi Sielun Veljissä kielet olisivat irronneet tallapalojen urista heti ensimmäisellä iskulla. Tällä haavaa Orma esittää omaa musiikkiaan, jonka lisäksi hän on mukana Underground Rock Orchestrassa sekä Marjo Leinosen Car-Keys -bändissä. – Tämä on erittäin hyvin rakennettu soitin, joka soi hyvin vireessä ja todella hyvässä balanssissa eri puolilta otelautaa, ja on muutenkin laadukas. Nykyään soitan pelkästään sormilla, ja TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Hän laittoi sen kaulaani sanoen: ”ala soittaa, se on vireessä”. Mutta tietämättäni rakas vaimoni Anja sekä ystäväni Roni Martin organisoivat keräyksen, jolla kitara saatiin lunastettua Pajalta. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vaikka hän etukäteen varoitteli, ettei nykyään enää juuri kitaroita omista, niin löytyihän niitä Kaapelin kellarista muutama. Taival on ollut pitkä ja polveileva. Kuolasin kitaraa pitkään Kitarapajassa, missä se oli myyntitilissä, ja se meni jopa niin pitkälle, että maksoin jo käsirahan
Sen kitaran omistaa nykyään Rane ( Raitsikka), joka soittaa sillä Atomirotassa. Olen itse maalannut tämän, ja täältä löytyy esimerkiksi lasteni nimet. Tuossa kitarassa oli kaikki alkuperäistä, mitä nyt takamikrofonin käämi oli katkennut, ja se jouduttiin korjaamaan. Mikrofonit ovat Seymour Duncanin. 34-37 Jukka Orma Elämäni kitarat.indd 35 3.10.2017 14.44. Jouduin kuitenkin luopumaan siitä yhdessä vaiheessa. Ja vaikka kantri on aina ollut minusta yhtä kaukana kuin heavy, niin tällä kitaralla huomaan soittavani jopa country-likkejä. www.riffi.fi 5/2017 35 pidän Wegenin plektraa tuossa tallan ja kielenpidikkeen välissä, jolloin yläkielet pysyvät varmasti kiinni tallassa. Tällaisen kitaran kanssa kierto on herkemmässä ja jonkin verran hallitsemattomampi; siitä tulee soittoon tavallaan vaaran tuntua. Jossain vaiheessa hän innostui kitaroiden rakentamisesta, ja kävi veneenrakentajan koulutuksen. Hendrixiä voi siis soittaa tällaisellakin – ei ole pakko tehdä samalla tavalla kuin muut. Custom-Stratocaster, Wegen rakentama – Olin pitkään ihan pelkästään Stratocaster-soittaja. Minulla on ollut myös Juha Nuutisen rakentama ja suunnittelema Jazzcaster, yhdistelmä Stratocasterin kaulasta ja Jazzmasterin rungosta, johon oli laitettu P-90 -mikit. Soitin Gretschillä myös Kulttuuritalon Hendrix-konsertissa, missä monet soittivat Fendereillä ja yleensä lankkukitaroilla. Sen ostin eräältä helsinkiläiseltä kitarakeräilijältä. – Tämä Wege oli kaveri, johon tutustuin aikoinaan Lepakossa, koska hän hengaili siellä paljon. Vibrakammen olen säätänyt kellumaan, ja se liikkuu sen verran, että saan venytettyä esimerkiksi gja h-kielet yhtä aikaa a-molliksi. Minulla on ollut niitä paljon, joista pitkäaikaisin oli vuoden ’64-malli, joka oli tuotu seuraavana vuonna Suomeen Englannista. Myös vahvistimen kanssa Gretsch käyttäytyy hyvin erilailla kuin strato, jolla feedbackia pystyy helposti hallitsemaan
Tällä soitin uuden levyn Aavelaiva-kappaleen, siihen tällainen soundi sopi hyvin. – Vehkeessä on 14 mikrofonia, ja sitä soitetaan pikkumikserin läpi. Siinä Ampeg oli hyvä. Yleensä pidän molemmat puolet päällä yhtä aikaa; silloin saan Champista kirkkaan yläkerran ja Deluxesta tulee keskialue. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Lignatone taas on Edward Vesalan peruja. – Musicmasteria olen käyttänyt midi-systeemin kanssa. Soundi on häkellyttävä sekoitus kaikuja, afrikkalaista kielisoitinta ja jopa auton kaasutinta. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Laskeskelin, että matalat punotut kielet olisivat löysempiä ja yläkielet kireitä, flyygelin tapaan. Nykyään Ormalle riittää yksi pedaalilauta, jonka Custom Boardsin Kimmo Aroluoma rakensi Sielun Veljien paluukiertueelle. Käyttämiemme kitaroiden kielet vaihdettiin joka keikan jälkeen, ja basson kielet keitettiin, koska ne maksoivat sen verran enemmän. Käytin pitkään vieläpä tosi paksuja kieliä, 013-settiä, jossa ala-e oli 058 ja g-kieli punottu. Menin aina pari tuntia ennen muita soittajia kasaamaan kamojani. Oksalan kanssa, jonka vaikutuksen sillä myös kuulee. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Nämä kitarat eivät kuitenkaan ole varsinaisessa aktiivikäytössä. Sen jälkeen Orma on kuitenkin lisännyt pedaaleja ja muuttanut järjestystä. Särö tehtiin sitten pedaalilla. Me käytettiin siihen aikaan keikoilla Ampegin nuppeja, joihin säädettiin aina puhdas soundi. – Nämä kuoret on otettu minun vanhasta Fender Quadista. Nykyään pärjää vähemmällä Orma kaivaa haastattelun aikana esille myös Fender Musicmasterin sekä vanhan tsekkiläisen Lignatone-orkesterikitaran. Kun vaihdoin ohuempaan settiin, ymmärsin, että ne soivat paremmin. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Sielun Veljien suosituin levy L’amourha tehtiin T.T. Toinen kanava on Fender Champ, toinen taas Deluxe, ja molemmilla on siis oma päätevahvistin. Hän osti näitä kaksi, ja antoi ne minulle ja Jimi Sumenille. Idea oli, että vahvistimesta tulisi mahdollisimman paljon puhdasta voimaa. Matalilla kielillä soundi tuntui kuitenkin aina tunkkaiselta. Nykyään Jukka Orma pärjää yhdellä Fenderin vahvistimella, joka kuitenkin kätkee sisuksiinsa kaksi Fenderiä. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 36 www.riffi.fi 5/2017 – Kun pyysin Wegeä rakentamaan tämän Stratocasterin, halusin että kitaraan tulisi vasurikaula. Minähän nimittäin soitan ihan standardi-virityksessä. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. f i . Ehkäpä erikoisin hänen soittimistaan, ja vieläpä itse rakentama, on Härveli. 2000-luvun vaihteen suosikkiohjelma Hotelli Soinnussa Jukka Orma nähtiin muhkean laitearsenaalin kera. Näiden lisäksi Orman arsenaalista löytyy Nuutisen pitkäkaulainen käännetty Firebird (”Urosbokseri”), Höfnerin jazzkitara, Fernandez Les Paul, sekä koti-kitarana Sielun Veljien Suomi – Finland -ajoilta periytyvä Levinin orkesterikitara. Systeemiin kuului myös omatekoinen attenuaattori-järjestelmä, jossa oli eriarvoisia keinokuormavaihtoehtoja: – Villein niistä oli kaiutinkaapeliin kytketty jääkaapin lamppu. Remun ja Mikko Löytyn kanssa vedettiin yksi vuosi Eb-vireellä. r i f f i . Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Esittelin idean Remulle, koska iän karttuessa laulaja ei välttämättä yletä enää korkeimpiin säveliin. Talla on vaihdettu aika karkeasti, joten ajattelin, ettei haittaa vaikka tähän sellaisen laittaa. Jälkimmäisen kanssa hän myös poseeraa Orman oppivuodet -levyn kansikuvassa. Ainoa huono juttu on se, että tämä on todella painava, koska sisällä on kaksi päätemuuntajaa, Orma kertoo. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Oli oikeastaan ihme, että se toimi joka kerralla, Orma päivittelee. Se alkoi sykkiä soiton rytmin tahtiin aina, kun vähänkin isompaa signaalia meni styrkkarista kovaäänisiin. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Tämä Orman nelitie-vahvistinjärjestelmäksi kutsuma kokonaisuus syntyi soundikokeiluista Kaapelin kellarissa. ”Ei ole pakko tehdä samalla tavalla kuin muut.” Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Innoitus juontui pitkäaikaisesta Hendrixin kuuntelusta. – Minulla oli kaksi isoa pedaalilautaa, joihin signaali meni putkietuasteen kautta (Binson, Dynacord). Se koostuu kierrejousista, auton ja pöytälampun osista sekä kaiken läpi kulkevasta pianolangasta. Kyseessä on Joni Vesasen rakentama Dual-Champ Turbo-Deluxe. Orma omistaa myös joukon etnisiä kielisoittimia. Kaikkien mukana cd-levy. – Sehän oli se Oksalan soundi, ja siinä mielessä albumi poikkesi meidän muista levyistä aika huomattavasti. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Tuohon aikaan soitettiin myös Kramerin kitaroilla, jotka ostettiin vakuutusrahoilla Kitarapajasta, kun meidän kamoja varastettiin Venäjällä. Soittokunnossa korkeus on kolmisen metriä, kuvailee Orma. Hän oli, että ”jumalauta, toi on hyvä, vedetään tolla!” Sitten soitettiin koko vuosi niin. B. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 34-37 Jukka Orma Elämäni kitarat.indd 36 3.10.2017 14.44
B. Orma myöntää, että joissain paikoissa hänen musiikkinsa toimii paremmin kuin toisissa. On siis ollut pakko löytää uusia tapoja: jotta saan tutun ”peukalo otelaudan yli” -tuntuman, soitan useimmiten Berry-tyyppiset jutut vasurin keskisormella, Orma toteaa ja tekee vertauksen: – Djangolta meni nimetön ja pikkusormi, mutta hänellä toimi etuja keskisormi, joilla pystyy tekemään tosi paljon asioita. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta työ muusikkona on jatkunut. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Mutta kun menen lavalle Gretschin kanssa, pukeutuneena Paola Suhosen tekemään Ivana Helsingin kimaltavaan takkiin, niin kyllä se yleensä huomataan. Kaikkien mukana cd-levy. Tämän vuoksi esimerkiksi täydellisen barré-otteen tekeminen ei etusormella onnistu. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. r i f f i . 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. – Yleensä jokaiseen paikkaan tulee jonkin verran ihmisiä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan musiikkiani. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. – Se saatiin leikkauksessa korjattua osittain, mutta etunivel ei taivu tarpeeksi. 34-37 Jukka Orma Elämäni kitarat.indd 37 3.10.2017 14.44. Ja se taas laittaa yrittämään oikein kunnolla, Jukka Orma toteaa. f i . Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut Punainen 335 ja mystinen agentti Putske; lue myös Aamukahvillapalsta sivulta 64. Tällöin komea kitara nousee omaan rooliinsa: Gretsch White Falcon toimii myös huomion kiinnittäjänä. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Etusormi on kitaristille tosi tärkeä. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Minun täytyy soittaa myös Chuck Berry -jutut niin, että pidän peukaloa enemmän kaulan takana kuin siinä reunan päällä, muuten etusormea ei saa taivutettua kahden ylimmän kielen päälle. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Myöhemmin minulle tuli myös oikean käden etusormeen joku jännevamma, ja siihen loppui flamencon soitto, koska siinä etusormen lyönti on todella tärkeässä osassa. Viime vuonna julkaistu Orman oppivuodet on tuonut työnkuvaan myös uuden puolen, soolokeikat pienissä ravintoloissa. Joillain asiakkailla saattaa kuitenkin karaoke-ilta keskeytyä tunniksi siihen, että väliin tulee tällainen erikoisen näköinen tyyppi, joka soittaa omituisia kappaleita. Se taas tuntuu minusta tosi hassulta, koska ennen peukalo oli lähes aina kaulan reunan päällä. Etusormi on tärkeä Vaikka Gretsch on kitarana vaikuttanut Orman soittotapaan, hänen tekniikkaansa on jo ’80-luvulta vaikuttanut vasemman käden etusormeen leipäveitsestä tullut vamma, joka ”vaikeuttaa soittamista merkittävästi”. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kun musiikki ei ole tyyliltään varsinaista hittikamaa, olisi mahdotonta työllistää kokonaista bändiä jatkuvasti
Toiveena oli siis lyhentää tomia jopa parikin tuumaa, jotta rumpu saataisiin ihanteelliseen kulmaan 18-tuumaisen pikkubassarin päälle. – Rumpua lyhennettäessä badgen paikka tietenkin muuttuu korkeussuunnassa, mutta se on minusta pieni visuaalinen haitta siihen nähden, kuinka työlästä badgen siirtäminen yleensä on, ja vanhaan paikkaan rungon pintaan jäisi lisäksi värimuutos. Setillä soittavat usein alakouluikäiset lapset, ja vaikka bassari onkin pieni, joutuu reilun metrin mittaiselle soittajalle tomin kääntämään rankasti viistoon, mikä ei ole otollista loppuiäksi omaksuttavaa soittoergonomiaa ajatellen. Helasen mainitsemaa ylisyvää ”kasaritomia” ei Kumun verstaalle roudattuun rumpuläjään nyt kuulunut, mutta kylläkin teknisesti yksi aivan vastaavanlainen lattiatomi, jonka mitat olivat ne perinteiset, 14" × 14". Lyhennyksen peruste oli joka rummulla omansa. Lyhennyspuolelle täytyy tällöin valmistaa uusi, alkuperäisen tyyppinen rengas ja työstä voi tulla melkoisen arvokasta. Tavoitteena oli höylätä tuuma tai kaksi pois joka rummun syvyydestä. – Jos alkaa näyttää siltä, että joudutaan tekemään kovin monta työvaihetta, on halvempaa ja järkevämpää yrittää hankkia jostain uusi, valmiiksi sopiva rumpu, Helanen summaa periaatteen. – Sellainen ”kantti-kertaa-kantti”-etutomi voi olla helppokin tapaus, rumpu saattaa nimittäin olla niin syvä että saadaan onnekkaasti molemmat vanhat lugireiät pois lyhennyspalan mukana. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: TOMMI SAARELA JA PEKKA HELANEN Rummut remonttiin osa 1 – kannut katkaisuhoidossa! Tuttu tarina: tuli hankittua hyvä rumpusetti, mutta jokin siinä vähän mättää. Helanen vahvistaa Hämeenlinnan vastaanotolleen tuotuja potilaita tutkiessaan, että lyhentäminen on muokkaustoiveista yleisimpiä. Myöskään rumpujen nimilaattoja Helanen ei lähtisi siirtelemään. Esimerkiksi rumpujen lyhennykset ovat aina räätälintyötä, sillä muuttujia on monta. Tätä lehtiartikkelia varten työn alle otettiin arvostetun amerikkalaisvalmistajan sinänsä ihan pätevistä kahdesta setistä rumpuyksilöitä, joissa murhetta aiheuttivat lähinnä käyttötarkoituksiin nähden tarpeettoman suuret syvyydet. Joustavalla mielellä Rumpujaan korjauttavan on aluksi hyvä ymmärtää, että vanhasta, jo kertaalleen tehdystä rummusta ei saa jälkikäteen muokattua millaista tahansa, ainakaan ilman suhteetonta vaivannäköä ja rahanmenoa. Jo vuosikymmeniä rumpuja rakentanut Pekka Helanen tekee uusien Kumujen ohessa edelleenkin käytettyjen rumpujen korjauksia ja huoltoja, ja sanoo kokevansa sen opettavaiseksi ja tärkeäksi työksi. 38 www.riffi.fi 5/2017 T oki rumpuja voi itsekin tuunailla ja puunailla, mutta korkeampaa ammattitaitoa vaativissa hankkeissa on viisautta etsiytyä päteväksi tiedettyjen rumpuseppien luokse. Eiköhän panna rummut remonttiin! 10" × 8" tomi, 13" × 7" virveli, 20" × 16" bassari ja 14" × 14" lattiatomi matkalla katkaisuhoitoon. Nyt muokattavien rumpujenkin kanssa palloteltiin ensin mikä juuri näiden yksilöiden kohdalla voisi olla mahdollista, ja sitten alettiin tarkistella mittanauhan kanssa mikä on järkevää ja kustannuksiltaan kohtuullista. Rumpuremonteissa on hyvä varautua ajatukseen, että joistakin alkuperäistoiveista saattaa joutua joustamaan suuntaan tai toiseen. Jos rumpu on vaikkapa todella ohutkuorinen, sen kanttia tukeva vahvikerengas mutkistaa hommaa heti. Ja lyhentämisten joukossa 1980-lukuiset ylisyvät etutomit se kaikkein yleisin. Kaukana Strömsöstä Tässä remonttiprojektissa katse kohdistettiin ensin tarpeettoman syvään etutomiin, joka kuuluu pienikokoiseen kokkaritai oppilassettiin. Muutostarpeet eivät aina taltu kalvojen ja raudan vaihdolla, ja silloin täytyy hakeutua soitinsepän puheille. 38-41 Rumpuremppa.indd 38 3.10.2017 14.47
Tässä tapauksessa alkuperäisiä viisimillisiä lugireikiä suurennettiin millillä ja uusiin reikiin Helanen istutti leikatusta rummunsoirosta tulppausterällä porattuja siistejä kuuden millimetrin tulppia. Muokattavan pikkutomin mittauksissa todettiin, että rummun virityspesien ja ripustusmekanismin asema tarjosivat käytännössä lyhennysvaraa toivotun kahden sijaan niukin naukin puolitoista tuumaa. Usein näin saa kuitenkin siistin lopputuloksen, eivätkä korjausjäljet loista ainakaan kovin kauas. Se kävi sitäkin joutuisammin, sillä virityspesän kiinnitysruuvien keskinäinen välimatka oli juuri yksi tuuma, jolloin lyhennys jätti suoraan yhden käyttökelpoisen ruuvirivin myös uudessa asetelmassa. Ulompi niistä olisi asettunut liian lähelle uutta kanttia ja lisäksi molemmat reikärivit olisi pitänyt piilottaa tulpilla ja porata kaikki reiät uudestaan. Ergonomiasta ei tullut aivan niin priima kuin tavoiteltiin, mutta muutos oli kuitenkin riittävän suuri ollakseen perusteltu. Vain yksi rivi jouduttiin tulppaamaan ja vain yksi rivi poraamaan. Kaikkien sointi keveni, ergonomia parani, ulkonäkö koheni ja roudaus pikkuautossa sekä sijoittelu ahtaille keikkalavoille helpottuivat aiemmasta. Niinpä tässä rummussa päädyttiin kompromissiin: tomista leikattiin pois vain tuuma. www.riffi.fi 5/2017 39 Virityspesien ruuvinreikien etäisyys sekä toisistaan että viisteeltä vaikuttavat kuitenkin aina lyhennyksen mahdolliseen suuruuteen, koska uusi viiste ei voi sijoittua kummankaan vanhan reiän linjalle eikä lähelle sitä. Kevyttä ja avaraa Toinen remontoitava rumpu, 14" × 14" lattiatomi, tuntui liian kookkaalta ja soinniltaan eripariselta setin muihin rumpuihin Kumun pajalla Pekka Helanen korjaa, muokkaa ja huoltaa muitakin rumpuja. Yleensä alkuperäistä reikää ei tulpata piiloon sellaisenaan, koska reikä on saattanut käytössä murtua vähän. Lattiatomista leikattiin lopulta peräti kolme tuumaa. Jotta tulppa istuisi paikoilleen kiitettävästi, valitaan lähimpänä vanhan reiän läpimittaa oleva terä ja porataan reikä ensin hieman suuremmaksi. 38-41 Rumpuremppa.indd 39 3.10.2017 14.47. Jälkimmäinen lukema puolestaan osoittautui hyvin epämukavaksi mitaksi olemassa olevien lugireikien suhteen. Siitä Kumujenkin valmistus aikoinaan alkoi – soitinrakentajan omasta kiinnostuksesta selvittää ”miten rummut on tehty”. Pikkutomi palasi katkaisuhoidosta työelämään tuumaa hoikempana, virveli ja bassari kahta. Ja kuten sanottua – rumpuremonteissa kannattaa varautua kompromisseihin. Jos on tuuria, vanhoista rei’istä voidaan lyhennyksen jälkeenkin käyttää hyväksi sisempi, ja vain ulompi reikä täytyy tarpeettomana tulpata näkymättömiin. – Tulppaus on paras tapa piilottaa reikiä, mutta ei tämäkään mitään Strömsö-hommaa ole, koska rumpujen puulaaduissa on paljon eroavaisuuksia
Tällöin viisteen harjasta tuYhden tuuman lyhennyksellä vain virityspesän kantinpuoleiset ruuvinreiät jäivät virattomiksi, joten ne suurennettiin ja peitettiin tulpilla, jotka leikattiin lyhennyksen hukkapalasta. Runkoa lyhennettäessä alkuperäinen kieleke valitettavasti leikkaantuu rummun siivun mukana pois, joten korjaajan pitäisi leikata saumakohdassa ulommasta wrappikerroksesta uusi pala pois. Tuplapesän plussat ja miinukset Siinä missä etutomin ja bassarin tuunauksen lähtökohtana olivat ennen kaikkea ergonomiset, logistiset ja tyylilliset haasteet, virvelissä haettiin enemmän muutosta soundiin. Sen paikkaa piti hieman nostaa, mistä syntyivät samalla tämän rummun ainoat kaksi peitettävää reikää. Lyhentämällä rumpua klassiseen 14 tuuman syvyyteen haluttiin lisäksi keventää ja avartaa rummun sointia, lisätä bassarin roudauskelpoisuutta henkilöautossa ja helpottaa samalla asettelua ahtailla esiintymislavoilla. 20-tuumainen bassorumpu kuului toiseen, isompaan settiin. Katkaisu on tällöin tehtävä tasaisesti molemmilta kanteilta, muuten pesät ”siirtyvät” rummun keskeltä. Nopeasti päädyttiin kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa ja otettiin pois kolmaskin tuuma, jolloin kaikki vanhat lugireiät jäivät leikkauspalan puolelle, ja lopulliseen yhdentoista tuuman syvyiseen runkoon ei tarvittu yhtään tulppaa. Jos wrappi jätetään saumapaikassa kaksinkertaiseksi, rummun pintaa seuraava jyrsinterä siirtyy paksunnoksen kohdalla ulommas. Tahmeampi juttu Kaikki työn alle otetut rummut olivat wrap-pintaisia, ja niiden kanssa korjaaja on lisäpulman edessä. Tavoitteena oli selkeä, kirkasja kevytsointinen perusvirveli, joka olisi mittasuhteiltaan ennemminkin normivirvelin kutistunut versio kuin jokin syvä balladitai hevijytky. Koska ruuvien väli oli sattumalta tasan yksi tuuma, samanmoisella lyhennyksellä sisempi reikä voitiin hyödyntää operaation jälkeen ja tulppaustarve pieneni puoleen. Lisäkustannuksista huolimatta bassarin kohdalla ei tingitty alkuperäistavoitteesta, vaan rumpua lyhennettiin täydet kaksi tuumaa, minkä takia kaikki vanhat lugireiät jouduttiin tulppaamaan ja vastaavasti täytyi sitten porata kaksi riviä uusia reikiä. Tässäkin yksilössä kumpaakin jalkaa kannattelee neljä kookasta ruuvia ja sellaiset jättää mielellään paikalleen, ettei rummun kuori ala muistuttaa remontin jälkeen emmental-juustoa. Perinteinen paksu amerikkalainen wrap on limisaumattu niin, että rummun ympärille kiedottu pinnoite ulottuu saumakohdassa jonkin matkaa itsensä kanssa päällekkäin. 40 www.riffi.fi 5/2017 nähden, minkä vuoksi siitä oli lähtökohtaisesti tulossa pari tuumaa alkuperäistä lättänämpi, eli nykypäivän standardi ”matala” lattiatomi. Plussapuolella tuplapesäisissä rummuissa vältytään vanhojen lugireikien tulppaamiselta ja uusien poraamiselta, rautahan pysyy paikoillaan. 38-41 Rumpuremppa.indd 40 3.10.2017 14.47. Tähän, muilta osin täydellisen retrohenkiseen rummustoon kuuluvassa bassarissa 16 tuuman runkosyvyys tuntui pilaavan setin kokonaisilmeen. Siinä kohdassa rummun läpimitta siis kasvaa yhden wrappi-kerroksen verran. Jos virvelissä on tuplapesät, ne määrittelevät lyhennystavan. Jotta kalvo asettuisi tasaisesti rummun reunalle, esimerkiksi DW leikkaa omien wrappiensa reunoista pienet nurkkapalat pois niistä kohdista, jotka ulottuisivat alemman kerroksen päälle. Asialla on merkitystä siinä vaiheessa, kun lyhennettyyn runkoon tehdään uutta viistettä. Näiden työvaiheiden jälkeen kuitenkin riitti, että kokonaismitaltaan kahta tuumaa matalammaksi muuttuneen virvelin pesiin vaihdettiin kummallekin puolelle tuumaa lyhyemmät viritysruuvit, ja rumpu oli viritystä vaille käyttövalmis! Tässä virvelimallissa jopa mattonostimen paikka voitiin pitää ennallaan ja lyhennyksestä aiheutui pientä lisätyötä ainoastaan nostimen ”butt-end”-puolelle, joka jäi hieman liian lähelle uutta alakanttia. Pikkutomin 1,5–2 tuuman tavoitelyhennyksellä jokaiselle alakalvon virityspesälle olisi pitänyt porata kaksi uutta reikää ja tulpata kaikki vanhat. Bassorummun kahden tuuman lyhennys tehtiin potkupuolelta, jotta rummun jalkojen kiinnitykseen ei tarvitse puuttua. Näin rungon läpimitta pysyy vakiona siltä kohdin mihin kalvo painautuu, kun taas rungon keskiosassa wrappikerroksen saumassa on juuri sen verran päällekkäisyyttä, että pinnoite pysyy liimauksessaan. Lopputulos on siisti ja korjaus kauempaa katsottuna huomaamaton. Eli taas tehtiin kompromissi, mutta mainio sellainen: säästyi rahaa ja vaivaa, ja rohkeasti lyhennetty 14" × 11" rumpu osoittautui käytännössä vieläkin messevämmäksi lattiatomiksi oppilas/kokkarisettiin, kuin vain kahdella tuumalla kevennetty alkuperäinen versio olisi ollut. Muutostöiden kohteena olleeseen rummustoon ainoa valmistajan tarjoama vakiokokoa pienempi virveli oli sinänsä mukavasti 13-tuumainen, mutta harmi kyllä peräti seitsemän tuumaa syvä. Edellä mainitun pikkutomin tavoin vain yhden tuuman lyhennys olisi ollut tässäkin edullisinta ja nopeinta, sillä vanhat lugiruuvien reiät olivat juuri tuuman päässä toisistaan. Toisaalta leikkauksia ja viisteitä pitää tehdä kaksin verroin, minkä lisäksi resonanssipuolen kantille pitää hioa uusi mattosyvennys, joka on oma vaivalloisempi työvaiheensa
Ja miksi viisteisiin ei sitten olla tyytyväisiä. Konstit on monet Rumpujen muokkausja korjaustöissä juuri lyhentäminen on yleisimpiä töitä. Sen sijaan katkaisut viisteineen jouduttiin tekemään rummun molemmin puolin, jotta pesät pysyvät keskiakselilla. – Vanha rengas pitää tällöin irrottaa ja avata saumastaan, jolloin sitä voidaan suurentaa ja liimata sama rengas uudestaan paikoilleen. Helanen peittää kaikki rummut työstön ajaksi suojateipillä. Tuplapesillä varustetussa virvelissä selvittiin ilman porauksia ja vanhojen reikien tulppausta. Rummun suu ei siis ole enää läheskään tasainen, Pekka Helanen vastaa. Sen edelle suosiossa kiilaa ainoastaan uusien viisteiden teko. Varsinkin resonanssiviisteen teko hienoine mattosyvennyksineen on tarkkaa puuhaa. u Riffi kiittää artikkelin asiantuntijana toiminutta Kumu Drumsin Pekka Helasta. Viistepotilaiden lohkolla oma lukunsa ovat rummustot, jotka on valmistettu ennen standardoituja tuumakokoja. Tässä Helanen kuitenkin kehottaa malttiin, koska kyse on usein aidoista vintagerummuista, joihin alkuperäinen viiste tuottaa juuri sen soundin minkä takia ne ovat arvossaan. Yleensä toki halutaan muuttaa lyöntiviistettä tai mieluiten molempia. – Vanhemmissa japanilaisrummuissa esiintyy myös tylppiä viisteitä, joita pyydetään terävöittämään, mutta sitä ei aina pysty tekemään runkomateriaalin pehmeyden vuoksi – terävämpi harja ei kestä kalvon jännitystä. Yleensä liikapalan saa poistettua nätisti, mutta näihin rumpuihin käytetty liima oli ikään kuin sulattanut materiaalin yhteen ja wrapin poisto osoittautui mahdottomaksi. Silloin riisutaan rummusta rauta ja liimataan irronnut runkomateriaali takaisin paikoilleen puristamalla rumpua muotissa vastakappaleen kanssa. Joskus jopa pelkän resonanssipuolen viisteen muutoksella saattaa olla vaikutusta soundiin. www.riffi.fi 5/2017 41 lee saumakohdalla erilainen kuin muualla. Vaikka rummun katkaisuhoidoissa uusi viiste pääsääntöisesti kopioidaan alkuperäisestä, toki asiakas voi miettiä viistemallin muuttamista samalla kertaa. Helanen päätyi lopulta muotoilemaan rumpujen kantit käsin, viilaamalla ja hiomalla saumakohdissa viisteen ja wrapin oikeaan mittaan, jotta viiste jatkuu virheettömänä saumankin yli. 38-41 Rumpuremppa.indd 41 3.10.2017 14.47. Jos kyseessä on hyvä, vanha ja arvokas rumpu, niin ihmepelastuksiakin voi tehdä – varsinkin silloin, jos tällin jäljiltä puuta ei ole kadoksissa läjäpäin. Näin siis parhaassa tapauksessa. Toisinaan Helasen verstaalle tuodaan selkeästi rikkoutuneitakin soittimia: rumpu on pudonnut roudatessa, joku on peruuttanut sen päälle tai mikkiständi on tullut kyljestä läpi. Jos kaksinkertainen wrap on poistettu, jyrsinterä seuraa ”oikeaa” linjaa ja viisteen harja pysyy vakiona koko matkan. Toisessa ääripäässä oikeinkin hankalia tapauksia voivat olla 1950-lukuiset tai sitä vanhemmat jenkkirummut, joiden vahvikerengas on kokopuuta, ja rengas on kuivunut eri lailla kuin runko, minkä tuloksena vahvike on irronnut osittain rungosta. No, tämäkään ei mennyt kuin Strömsössä. Rumpujen pinnoittamisesta kerrotaan enemmän sarjan toisessa osassa Riffin numerossa 6/2017. Silloin Helanen tekee rumpuun käänteisen viisteen, joka nousee ulkoreunalta sisäänpäin, minkä tuloksena harja tulee keskemmälle rumpua, ja kalvon näkökulmasta rumpu sopivasti pienenee. – Kyse on usein vanhoista jenkkitai brittirummuista, joissa on iän ja käytön tuomaa kuoppaa ja kolhua. Rumpujen pinnoittaminenkin on kysyttyä, ja sitäkin tehdään, joskin laskutettuna työnä se on usein kallista puuhaa. – Rummussa voi olla hurjan terävät viisteet, ja jos halutaan läskimpää, ”vanhempaa” soundia, niin se onnistuu tylpistämällä viistettä. Halkaisija voi olla niin iso, että nykykalvoa ei saa istumaan millään. Jos tilalle joutuu tekemään kokonaan uuden renkaan, projekti alkaa syödä vähän pohjaa koko vuosikertarummun omistamisen autuudelta. Ihmeitä tekemässä Muokkaustöitä kevyimmästä päästä ovat monenmoiset po raukset: halutaan asentaa jalat entiseen räkkitomiin tai tomiteline bassorumpuun. Ja jotkut pyytävät päinvastaista: tylppäviisteisiin rumpuihin haluttaisiin lisää atakkia ja sointia. Tällöin rumpu madaltuu vajaan sentin, koska viisteen harjaa levennettäessä molemmilta kanteilta katoaa puuta noin kolmesta neljään millimetriä
010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 533 € Beyerdynamic DT 1770 Pro – UUTUUS! Suljetut kuulokkeet miksaukseen, masterointiin, äänitysja kuuntelukäyttöön. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Läpikuultava vaippa ja kuparinhohtoiset Neutrikin monoplugit kullatuilla kontakteilla takaavat hyvän soundin ja katu-uskottavan ulkonäön. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Nyt viisi uutta värivaihtoehtoa. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 2 969 € Yamaha TF-5 32-kanavainen digitaalimikseri. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 86,90 € Ortega EARTH SERIES – UUTUUS! Concert-kokoinen ukulele, satiinipinta. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Seagull M4 Merlin – UUTUUS! Hauska diatoninen soitin, jonka soittaminen on helppo oppia. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi Alkaen 36 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 219 € Digitech SDrum Ensimmäinen oikeasti älykäs rumpukone kitaralle ja bassolle. Pituudet 3, 6, 9, 12 ja 15 metriä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 149 € St. Mukaan nyt myös Nuendo! Cordial CSI-METAL -instrumenttijohdot ovat taipuisaa CGK175 Top Performance-kaapelia, joka kestää kovankin keikkakäytön. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi XVive U2 -kitaralangaton Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvistimeen ja soitto voi alkaa. 169 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Voidaan käyttää minkä tahansa muunkin langattoman yhteyden luomiseen. 42 www.riffi.fi 5/2017 n näyteikkuna Kokkolan Laitevälitys Oy Rantakatu 21, KOKKOLA 06 8223 801 tai 06 8313 988 Leem TW510A -kaiutinjärjestelmä Orange-tuotteet nyt meiltä! 499 € F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Huom! Uusi osoite: Soittajan asialla! IK Multimedian tuotteet meiltä! 42-45 Näyteikkuna 517.indd 42 3.10.2017 15.40
F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 16,95 € Sinimäentie 8, ESPOO, www.brightgroup.fi, s-d@brightgroup.fi Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Nyt 1 049 € YAMAHA MX88 Kompakti työkalu nykyaikaiselle pianistille! • 88 kosketinta, GHS-vasarakoneisto • Yli 1000 laadukasta MOTIF XS -soundia • Helppokäyttöiset Split/Layer-toiminnot • USB-audio/midi-liitäntä Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 7.12.2017 ilmestyvässä numerossa 6/2017. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. 89,90 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. www.riffi.fi 5/2017 43 Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 779 € Blackstar Artist 15 putkicombo kitaralle Kaksikanavainen 15-wattinen putkicombo 6L6-pääteputkilla ja 12" Celestion V-Type -elementillä. 110 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’Addario PW-CT-20 – UUTUUS! Pienikokoinen kromaattinen pedaaliviritin selkeällä näytöllä. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Legendaariset -kitarat nyt meiltä! 42-45 Näyteikkuna 517.indd 43 3.10.2017 15.40. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Promark FireGrain – UUTUUS! Vallankumouksellinen lämpökarkaisuprosessi takaa ennennäkemättömän kestävyyden, säilyttäen kapulan alkuperäisen painon, tasapainon ja attackin. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha VENOVA – UUTUUS! Ainutlaatuinen puhallinsoitin, jossa on nokkahuilun sormitus ja saksofonityyppinen ääni. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 19, TAMPERE Puh
DLX hinta: Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi 261 € Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410, soitinlaine@soitinlaine.fi, www.soitinlaine.fi LMD-502 Laadukkaat Hill Audion mikserit ja aktiivikaiuttimet Soitin Laineelta! 395 € / kpl 89 € Andante SMA-1020 V2, 10" Profitron Oy ESPOO Puh. 44 www.riffi.fi 5/2017 n näyteikkuna Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 579 € • suunniteltu ja rakennettu Seinäjoella • 100% koivua • perinteistä rumpusettiä hiljaisempi • soveltuu kaikenlaiseen akustiseen musiikkiin Loota on akustinen rumpusetti maukkailla perkussiosoundeilla ja helposti roudattavassa koossa! Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 29 € Reno RU150 Hauska, pieni sopraano-ukulele kaikenikäisille & -kokoisille soittajille TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Innovatiivinen ja laadukas onttorunkoinen kitara! • valmistettu magnesiumista • pitempi sustain kuin puussa • ei altis lämmönvaihteluille • soi hienosti myös akustisesti • sisältää kotelon 1 399 € OGRE Magnox M1 UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Lewitt LCT-240 Pro Erinomainen soundi! Monikäyttöinen: laulu, instrumentit rummut… kaikki! 185 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 2 698 € Ketron SD7 Iso 7":n kosketusnäyttö, Ultra Natural Sounds, 260 hyvää komppia, liverummut, monipuolinen audio player jne. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi VOX VX50-sarjan vahvistimet VOX Nutube -teknologiaan perustuva kevyt, kompakti ja tehokas 50 W combo akustiselle kitaralle, bassolle tai koskettimille. 42-45 Näyteikkuna 517.indd 44 3.10.2017 15.40
08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Uusi Fender American Professional -sarja. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi CORDIAL CXI-SKY Kuin tilauksesta Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Cordial toi markkinoille sinivalkoisen instrumenttikaapelisarjan. P O R I S O U N D C I T Y. Riffi-kauppa 38,50 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kawai MP7 Keikkahemmon huippupiano sopivaan hintaan! Lokakuun tarjous NYT 1 390 € (ovh 1790 €) 42-45 Näyteikkuna 517.indd 45 3.10.2017 15.40. Audiobox iTwo -studiopaketti 219 € Untitled-1 1 23.11.2016 14.53 Sävel on vapaa! on erinomainen opas improvisointiin – 16 innostavaa esimerkkikappaletta. www.riffi.fi 5/2017 45 n näyteikkuna Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Laadukkaat Rolandja Boss-tuotteet laajasta valikoimasta, heti varastosta. 1 679 € Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI Musiikki-Kullas Oy, Torikatu 12, OULU 08 5146 411, www.musiikkikullas.fi Myös Presonus-PA-laitteet nyt Oulussa. Sisältää laukun. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. Tekstiilipäällysteiset SKY-kaapelit ovat saatavissa 3-, 6ja 9-metrisinä ja niissä on liittiminä aidot Neutrikin NP2X-WHITE monoplugit. Alkaen 31 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. F I 499 € Blackstar-tarjous HT-5-nuppi ja 2 kpl 1 x 12 -kaappeja hintaan Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com = Microphone Professionals Laadukkaat langattomat mikrofonijärjestelmät 395 € ACT-311B/ACT-32H Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. www.riffi.fi . 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W
Se ei to dellakaan ole tyyppiä ”kaikki vahvistimet ja efektit samas sa ja mahtuu vieläpä kitaralaukkuun”. Firman omaa nimeä kantava pedaalilauta perustuu Eleven Rack HD ohjelmistoon ja sen on määrä tarjota mallinnukset kutakuinkin kaikesta, mitä kitaristin signaalitiehen kuuluu: efekteistä, vahvistimista, kaiutinkaapeista ja lopuksi vielä ulkoisesta mikrofonista. Leveyttä on noin 60 cm ja syvyyttä 30 cm, joten Headrush ei mahdu edes isoon kas siin. Valmistaja tarjoaa lisävarusteeksi kunnolla pehmustettua ja kantohihnallista pussia, joka onkin melko pakollinen lisähan kinta. TEKSTI: TIMO KOSKINEN 46-48 Headrush.indd 46 3.10.2017 15.42. Asialla on toinen kin puolensa – seitsemän painokilonsa ansiosta pedaali pysyy taatusti paikoillaan! HEADRUSH Pedalboard HEADRUSH Pedalboard – värinäyttö ohjaa tehokasta mallinnusteknologiaa Headrush FX on varsin uusi tulokas laite valmistajana, mutta sen ensimmäinen tuote on kyllä todella kiinnostava. 46 www.riffi.fi 5/2017 E nsivaikutelma Headrushista on, että laite on iso. Tällaisen arvolaitteen kuljetteleminen houkuttelee harkit semaan myös lujan flight casen hankkimista
Soundi tehdään sormilla Ja sehän käy varsin nopeasti: napsautetaan sormella komponen tin paikkaa näytöllä ja avataan valikko, josta napataan mukaan vahvistin, kaiutin tai efektit ja niiden lisätyypit. www.riffi.fi 5/2017 47 Toinen nopea havainto on, että kerrankin ovat laittaneet jämäkän virtajohdon liittimen. Ja kolmantena konfiguraationa on sijoittaa kolme yhteistä efektiä alkuun, jonka jälkeen signaali jaetaan kah deksi kolmen rinnakkaisen efektin ketjuksi, jotka sitten yhdiste tään vielä kahta yhteistä tehostetta varten. Jokaiselle efektimal linnukselle voi valita oman tunnusvärin yhdeksästä ja sama vä ritys toistuu alempana kytkimen vieressä leveässä merkkivalossa. Tukevan teräskoteloinnin pohjaan on oivaltavasti laitettu poikittainen ura, jotta johtonippu pystyy kätevästi kulkemaan laudan alta, mutta olisikohan ollut mahdollista tehdä vielä toi sensuuntainen ura, josta vietäisiin johtoja takaa suoraan alle. Hyvä ominaisuus on nimittäin omien tallennuksien kerääminen ryhmäksi nimellä Setlist. Wahwah on ta pana sijoittaa ketjun alkupäähän ja nyt sen voi asettaaa vaik ka kaiuttimen jälkeen. Simppelein niistä sijoit taa kaikki efektit yhteen ketjuun peräkkäin. Vahvistinmallinnuksien valikoima kattaa aika laajan kir jon aikakausia alkaen 50luvun lopun ja 60luvun Fendereistä, Voxin ja Marshallin kautta kohti modernimpaa higain kalus toa. Signaalitien kulku sekä kom ponenttien nimet ja niiden parametrit näkyvät seisaaltaan kat soessakin hyvin – paitsi vahvistinmallinnuksen symboli, josta ei juurikaan selvää saa. Valinnanvaraa onkin lopulta runsain mitoin. Toinen vaihtoehto on jakaa signaali heti alkuun kahdeksi neljän rinnakkaisen efek tin ketjuksi, jotka sitten yhdistetään lopuksi vielä kolmea yhteis tä tehostetta varten. Useimmilla laitteilla kuitenkin on enemmän kuin kolme säätöä ja lisäkohteet löytyvät näytön reunasta sormella pyyhkäisemällä. Samalla voi jo ruveta säätämään arvoja kolmella pyörittimellä näytön vieressä. Tekee mieli kehittää omia Rigejä. Kun aikoinaan multiefekteihin tehtiin omia tallennuksia, niille annettiin joko numerokoodi tai hankalasti monitoimisil la painonäppäimillä syötettävä nimi. Näiden alkuperäislaitteiden soundimaailma on erittäin käyttökelpoinen nykyäänkin. Tämä vaihe antaa hyvän mahdollisuuden kokeiluun ja pe rinteisten tapojen rikkomiseen. Tai miltä kuulostaa tukku modulaatioita ennen muutamaa säröpedaalia. Tässä määrässä mukana voi olla vahvistin ja kaiutin kaappi – tai kaksi kumpaakin, peräkkäin tai rinnakkain miksat tuina – sekä efektejä. Värit erottaa toisistaan riittävän hyvin ja joka värillä on kaksi kirkkautta sen mukaan, onko efekti päällä vai ei. Laitteeseen on tallennettu melkoinen valikoima tehtaan omia soundikokonaisuuksia otsikolla Rig, mutta useinkaan ne eivät sellaisenaan houkuttele. Ketjusta on kolme erilaista versiota. Jokaisen valinta kuiten kin avaa lisävalikoita, joista löytyy lisää käyttötiloja säätöineen. Perustilassa näyttö esittää ketjun, joka sisältää enimmillään 11 laitetta. Joka polku kytkimen yllä on sekä leveä värillinen merkkivalo että vaihtuva sisältöinen pienempi tekstiruutu, joka nimeää sillä ohjattavan komponentin tai tallennuksen. Niin monta kertaa on harmitta nut lattiaefektien ulkoisen virtalähteen kevyesti paikalleen pai nettava piikkiliitin – Headrushin virtamuuntaja on sisällä pe daalissa ja virtajohto on vakioitua ja varmasti paikallaan py syvää tyyppiä. Tämän toiminnon myö hempi valitseminen tuo tallennuksien nimet näkyviin suoraan kytkimien viereisiin tekstiruutuihin, mikä visualisoi vaihdot bii sien välillä tai sisällä tosi helpoksi. Lenkki näkyy ketjussa yhtenä miksattavana laitteena. Lopuksi vielä hienosäädöt ja tallennus. Kahden vahvistimen – ja ne voivat olla keskenään hyvin kin erilaisia – käyttäminen yhdessä antaa lisää jännittäviä mah dollisuuksia. Tätä varten Headrushissa on kaksi efektilenk kiä, jotka voidaan ohjelmoida mihin tahansa kohtaan signaali tietä ja suosikkipedaalit otetaan näin tietenkin käyttöön. Vanhojen putkivahvistimien toi 46-48 Headrush.indd 47 3.10.2017 15.42. Mikään ei mene rikki, vaikka kytkennät tehtäisiin yllättävässä järjestyksessä. Lopulta kuitenkin alkaa muo dostua kokonaisuuksia aika lailla tuttujen järjestyksien malliin. Headrushin sisältämä efektien määrä saattaa aluksi vaikut taa pienehköltä: kuusi säröä, kahdeksan pyörivän kaiuttimen mallinnusta, kaksi kompressoria, kolme ekvalisaattoria, yksi toista modulaatiota (chorus/phaser/flanger), seitsemän kaikua ja viisi toimintoa ekspressiopedaalille. Vanhat pedaalit eivät jää toimettomiksi Ja vaikka laitteen oma efektivalikoima on käyttökelpoinen, sii nä soittouran vaiheessa, jolloin tälläisen ison pedaalin hankki minen tulee ajankohtaiseksi, on joka kitaristille taatusti kertynyt läjäpäin pedaaleja ja luottolaitteet halutaan saada mukaan ko konaissoundiin. Painotus on melko vanhoissa laitteissa, mikä ei ole huono asia. Headrushin näyttöön saa qwertynäppäimistön samaan tyyliin kuin älypuhelimessa tai tabletissa ja kerrankin on aihetta kirjoittaa tallennukselle ku vaava nimi. Isosta koosta on monia hyötyjä. Näytön värejä on todella hyödynnetty. Mutta aivan erityisesti: kerran kin lattialaitteessa on kunnollinen iso kosketusnäyttö. Kokonaisuuden selkeys on ainakin tervetullut ominaisuus: poljettavat kytkimet ovat sopivan kaukana toisistaan, jotta tarkka osuminen onnistuu. Näkymä kertoo kaiken Näytön koko on seitsemän tuumaa ja sekä sen sisältö että käyt tö on suunniteltu onnistuneesti
Rockabillysoundi. 48 www.riffi.fi 5/2017 Headrush Pedalboard Eleven Rack HD ohjelmistoon perustuva virtuaalinen kitaralaitteisto • kokoelma HDmallinnettuja vahvistimia, kaiutinkaappeja, efektejä ja mikrofoneja pedaalilaudassa • kaksi efektilenkkiä • 20 minuuttia loopperiaikaa, jopa 100kertainen päällekkäisäänitys • isohko värillinen kosketusnäyttö, 12 ohjelmoitavaa poljettavaa kytkintä, ekspressiopedaali • valmista soundia suoraan aktiivikaiuttimiin tai mikseriin tai USB:sta äänityksiin, voi käyttää vielä erillisen vahvistimen kanssakin • lisää kaiutinmallinnuksia ladattavissa netistä • hintaluokka: 1 100 e Lisätiedot: IntoLuthman Puh. Nyt kuitenkin sekä efektit että vahvistin ja kaiutinsouditkin ovat jo samassa kotelossa. Keski ja ylätaajuuksia hiukan ylös. Fenderin vahvistimillahan rockia aikoi naan usein soitettiin, joten listasta poimitaan vaikkapa 59 Tweed Bass tai 64 Black Vib. Aina sopii kysyä, kuinka lähelle aitoja asioita digitaalinen mallinnustekniikka pääsee. Sekin on näppärä ominaisuus: efektien asetuksia voi sil loin ruveta ohjaamaan ekspressiopedaalilla ja nyt melkein koko näytön kokoiset numerot kertovat ohjattavan parametrin arvon. Tämä koostet tuna alle minuutissa. Sekä mallinnuksen proses sit että suorittimet ovat kehittyneet sen verran laadukkaiksi, et tä on voitu unohtaa digitaalitekniikan alkuvaiheiden riesat ku ten dynamiikan puute. Lopuksi kuunnellaan Kaiken käsittelyn jälkeen signaali voidaan ottaa ulos neljällä ta valla. Polkukytkimet eivät ole naksahtavaa tyyppiä, joten kengän pohjan läpi ei painallus tunnu. Tai se, että digitaalinen ”on vain kopio jostain”, johon on muutenkin päästy vanhoilla, jo kauan sitten toimiviksi kehitetyillä ratkaisuilla. USB portti taas kuljettaa digitaalisen signaalin tietokoneen tallennuk siin, ja vastavuoroisesti sieltä voidaan tuoda aiem pia äänityksiä reamppausta varten. Kenelle Headrush on kooltaan samaa luokkaa kuin kontrollilaudat, joil la kitaristit ovat tottuneet ohjaamaan erillään olevaa efektipe daalien kokoelmaa. Jatkoksi voi kui tenkin sijoittaa vahvistinlähdön kautta oman vahvistimen. Tal lennustilaa olisi 20 minuutin verran ja sen voi käyttää jopa 100 kerrokselle. Kuulokelähtökin löytyy Headrushin takaa. Parin viikon tutustumisjakso oli aika lyhyt. Testikäytössä oli aikaa aina pysähtyä yhden Rigin ääreen tutkiskelemaan, mutta livetilannetta varten voisi kuvitella väri koodien hyödyntämisen ja polkukytkimien järjestyksen uudel leenohjelmoinnin vielä nopeuttavan käyttöä. Kytkemiseen liittyy kuitenkin ripeyden tar ve. Ja siihen vastaus on: selvästikin antaa. Looppe ja voi toistaa puoli tai tuplanopeudella tai käännettynä. Ihmeen kauan kesti saada kunnon väril linen kosketusnäyttö tämäntyyppiseen laitteeseen. Sellaisista esimerkkinä vaikkapa Skydstru pin tuotteet tai GigRig. On se kuitenkin sen verran paljon, että ensisi jaisena kohderyhmänä ovat runsaasti keikkailevat tai studiotyötä tekevät kitaristit, joilla on käyttöä monille soundeille ja tarvetta nopeille vaihdoille. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ sinnot ovat lisäksi erinomaisia alustoja muokattavaksi efekteillä. Headrushiin pakattujen mallinnuksien esikuvia ei suora naisesti piilotella, mutta toisten firmojen rekisteröimiä tavara merkkejä ei myöskään mainita ihan suoraan, joten jonkun ver ran täytyy hoksata rivien välistä ja näytölle piirtyvistä vihjeistä. Digitaalinen maailmahan pystyy tarjoamaan runsaasti sisäl töä kohtuurahalla. u 46-48 Headrush.indd 48 3.10.2017 15.42. Kerroksista voi poistaa aina viimeisimmän. Headrushin oma efektipaletti on käyttökelpoi nen ja kattaa perustarpeet, mutta laitteen erikoisvahvuudet ovat vahvistinsoundeissa sekä kokonaisuuksien luovassa kehittämisessä ja käytön helppoudessa. Otetaanpa pari pikaesimerkkiä. Higain vahvistin, esim M2 tai SL100 ja sen perään iso 4 × 12kaappi tai vaikka pari, eteen säröpurkki, hiukkasen eq:ta ja jousikaikua ja se on siinä. Neliytimisen signaaliprosessorin ansiosta Headrushissa on laskentatehoa runsaasti, joten Rigin voi muuttaa katkottomasti kesken soiton ja onpa mahdollista ohjelmoida ominaisuus spill over, joka nappaa uuteen soundiin mukaan edellisestä kaiun tai viiveen lopetukset. Melko nopea polkaisu on paikallaan, koska jos jalka pitää kytkintä pohjassa yli sekunnin, siirrytään handsfree toiminto tilaan. Koska Headrush haluttaessa korvaa kutakuinkin kaiken ta vanomaisen kaluston, valmista soundia voidaan siirtää XLRläh döistä suoraan aktiivikaiuttimiin tai mikseriin. Niin, ja wahpedaali. Käyttökelpoisia soundeja löytyi itse kehittelemällä heti, mutta silti kokeiltavaa riittäisi varmasti useammaksi kuukaudeksi. Jou sikaikua tilan tuntua luomaan ja nauhakaiulla vähän släppiä. Vaikkei tässä tehty vertailua siitä, on ko Elevenin mallintama ’64 Vibrolux tai ’82 Lead 800 täsmäl leen ehdan laitteen kaltainen, on jo muutoinkin sokkotesteissä osoitettu, että korvalla on vaikea kuulla eroa modernin mallin nuksen ja esikuvan välillä. Kompressiota voi lisätä vähän jos siltä tuntuu. Esimerkiksi yhdis telmien perinteisestä poikkeavat järjestykset tuntuivat tuottavan yllätyksiä – eivätkä tietenkään aina hyvällä tavalla. Oikeampi kysymys onkin, antaako Headrush käyttökelpoi sia soundeja riippumatta siitä mikä mallinnuksen nimi on. Metallinen rocksoundi syntyy yhtä vaivattomasti. Laitteen vähän yli tuhannen euron hinta vastaa yhtä tai kah ta sarjavalmisteista keskihintaista combovahvistinta tai nuppia kin. Pedaalilaudan loopperi jäi aika nyt vähälle huomiolle
Jos on hakusessa ainaisista Fender-kopioista poikkeava sähköbasso loistavalla presarisoundilla, on Orange O Bass todella varteenotettava vaihtoehto. O-basso ei ollut ständillä esillä yleisön nähtäviksi, vaan ”piilossa” takahuoneessa, jossa lehdistön ja maahan tuojien edustajat kävivät kokeilemassa Orangen uusia vahvistimia. Pakkohan siihen oli sitten keksiä vastaus. Viilu helpottaa tasaisen viimeistelyn aikaansaamista. Jotain vanhaa, jotain uutta Orange O Bass yhdistää Fender Precisionin tyylistä elektroniikkaa Danelectroa muistuttavaan ulkonäköön. Takahuoneessa otettujen You Tube -videoiden ansiosta sisäpiirin vitsistä tuli netti-ilmiö, ja vahvistinfirmalle satoi kyselyitä, mistä moisen basson saisi ostettua. Peruslaadukkaat avoimet virittimet toimivat jouhevasti ja varmasti. 029 0800 835 • www.soundtools.fi O range O -basson tarina alkaa vuoden 2014:n NAMM-messuilta, jonne soittimen varhainen versio oli otettu mukaan testisoittimeksi. Se on sähköbasso ja se on oranssi. Kuka sitä nyt toista mikkiä tarvitsisi, kun kerran yhdestä ainoasta voi tulla näinkin inspiroiva soundi. Koska okoume on hyvin huokoista materiaalia, on O-bassossa rungon etuja takapuoli viilutettu ohuella lehmuskerroksella. Tuhti ruuvikaula on veistetty vaahterasta, mutta puu jää piiloon kiiltäväksi viimeistellyn umpivärin ja lavan ABS-päällystyksen alle. Basson talla on nykyaikainen paksumpi versio vanhasta Fender-tallasta. Tuore ulkonäkö, tuttu murina Ergonomian näkökulmasta Orange O Bass ei selvästikään ole ajateltu hemmotellun hifistelijän käyttöön, vaan se istuu paremmin rouhean rock-bändin, soul-pumpun tai reggae-poppoon basisteille. Jos oranssi väri ei jostain syystä sovi omaan imagoon, mallia saa myös mustana tai kaksivärisellä sunburst-viimeistelyllä. Jos tykkää tuhdista ja pyöreistä kaulaprofiileistä, Orangen soittotuntuma on todella hyvä. Pakettiin kuuluu firman logolla somistettu topattu pussi, ja mukaan tulee myös vaihtoehtoinen pleksi – oranssin version mukana toimitetaan musta pleksi, mustan basson mukana kilpikonnakuvioinen. Muotoillaan vaikka niin, että O-basso on ”pitkä hihna ja kovaa meininkiä” -osastoa. Bassovahvistimesta taas kuuluu oikein mainio, hyvistä Pbassoistakin tuttu murina. Kantikas runko taas voi tuntua hieman epämiellyttävältä, jos on tottunut kannattelemaan soitintaan suhteellisen ylhäällä. Ergonomian suhteen mennään O-bassossa selkeästi ulkonäkö edellä, mutta soundihan ei siitä kärsi pätkääkään. Ruusupuinen otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, ja siihen on istutettu siististi 20 medium-jumbo-nauhaa. Visuaalisuus ratkaisee Mielestäni Orange O -basso on mukava ja suoraviivainen tuttavuus, joka tarjoaa sopivasti vastinetta hintaansa nähden. Pienen, kevyen ja yläsarvettoman rungon takia O-basson balanssi ei ole paras mahdollinen ja soitin on selvästi kaulapainoinen. u TEKSTI: MARTIN BERKA Orange O Bass – suoraviivainen rockbasso Legendaarisen brittiläisen vahvistinvalmistajan tuotevalikoimasta löytyy yllättäen myös yksi soitin. Elektroniikan kannalta Orange O on suora johdannainen presarista – keraamisilla magneeteilla varustettu kaksiosainen mikrofoni ja kaksi säädintä, siinä kaikki. Orange-basson tasakantinen runko tehdään afrikkalaisesta okoume-puusta, jota kutsutaan myös gaboninmahongiksi sen ulkonäön vuoksi, vaikka puu ei olekaan aitoa mahonkia. 49 Orange.indd 49 3.10.2017 15.44. www.riffi.fi 5/2017 49 Orange O Bass Nelikielinen passiivibasso • valmistusmaa: Kiina • vaahterakaula, ruuviliitos • otelauta ruusupuuta • 20 medium-jumbo-nauhaa • pitkä mensuuri: 86,4 cm/34 tuumaa • okoume-runko • P-tyylinen mikrofoni • säätimet: master volume, master tone • topattu pussi ja toinen plektrasuoja kuuluvat hintaan • hintaluokka alle 350 e Lisätiedot: Soundtools Puh
Viistokulma on luksusta Taylor Academy 12e on erittäin siististi rakennettu kitara, kaunis silmälle. Se on liitetty runkoon pulttiliitoksella, ja mahongista tehty kaulapuu tukee otelautaa myös kannen päällä. Valmistajan mukaan Academy-sarjan kitaroiden hinta on saatu edulliseksi yhtiön virtaviivaisen ja huippuunsa viritetyn valmistusprosessin ansiosta. Kokopuinen kansi taas on Sitka-kuusta, ja kitaran syliin kopatessaan kuulee jo ensimmäisistä äänistä, että Taylor Academy on asiallisesti soiva kitara. Hänen tarkoituksenaan on ollut luoda kitara, joka olisi helpposoittoinen vasta kitaransoittoa aloittelevan käsissä, mutta yhtä lailla käyttökelpoinen jopa ammattilaisen käsittelyssä. Taylorin Grand Concert -koppamalliin taas perustuu Academy 12 sekä testiin otettu 12e. Toki Taylor Academy -instrumenttien huokeaan hintaluokkaan vaikuttaa sekin, että niiden sivut ja pohja on valmistettu laminoidusta puusta, jossa päällyskerrosten materiaali on sapele. Ensi tuntumalta kiinnitti huomion myös virityskoneistojen todella sulava käytös suuntaan tai toiseen vääntäessä. Tätä ratkaisua perustellaan myös sillä, että on haluttu valmistaa taatusti kestävä kitara. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Taylor Academy 12e – akatemian priimukset Taylorin uusi Academy-sarja sijoittuu valmistajan GS Mini -kitaroita hieman korkeampaan hintaluokkaan, keskihintaisten akustisten markkinapaikalle. Tämän luvataan parantavan kaulan stabiliteettia kitaran kannen eläessä ajan kanssa. Edullisimman Academymallin jälleenmyyntihinnaksi ilmoitetaan noin 650 euroa. Ja löytyypä myös kopan muotoilusta soittoa helpottava piirre, kyynärvartta hellivä viiste. Lisäksi on jätetty pois kaikki ylimääräiset koristelut (esimerkiksi reunalista), joilla ei ole kitaran soinnin kanssa tekemistä. Kyseessä on kiinnostava uutuus, johon oli syytä tehdä tuttavuutta. Soiton helppous on pyritty maksimoimaan esimerkiksi sillä, että kielten soiva pituus on hieman normaaliakustista lyhyempi. Academy-sarjasta löytyy varsinaisesti kolme erilaista kitaraa. Testikitarassa otelaudan viimeiselle nauhalle oli tosin jäänyt ikään kuin kauneuspilkkuna pieni maalitippa, mutta se ei kokonaisuutta huonontanut. Dreadnought-kokoa edustaa Academy 10 ja sen elektroniikalla varustettu versio 10e. Samoin kielten leveys satulassa on jonkin verran normi-Tayloreita kapeampi. Taylor Academy -kitaroissa on valmistajan muistakin kitaroista tuttu NT-kaula. Lisäksi mallisto tarjoaa vaihtoehdon nailonkielisen kitaran soittajille (12e-N). 50-51 Academy Taylor.indd 50 3.10.2017 15.47. 50 www.riffi.fi 5/2017 A cademy-kitaroiden taustalla on Taylorin pääsuunnittelija Andy Powellin kädenjälki
50-51 Academy Taylor.indd 51 3.10.2017 15.47. u Taylorin Akatemiasarja kokonaisuudessaan: 10e, 12eN ja 12e. Tästä kitarasta lähtee riittävästi myös riittävästi ääntä, ja se reagoi dynamiikan muutoksin ihan mukavasti. Keskialueella ei ole sellaista mutaisuutta, jota joskus edullisemmissa ja joskus hieman kalliimmissakin kitaroissa huomaa. Myös tasapainon puolesta koin Taylor Academyn miellyttäväksi. www.riffi.fi 5/2017 51 Taylor Academy 12e Aktiivielektroniikalla ja viritysmittarilla varustettu akustinen kitara • toimitetaan topatun Taylor-selkälaukun kanssa • valmistettu Yhdysvalloissa • kansi: kokopuista Sitka-kuusta • sivut ja pohja: laminoitua sapelea • kaula: mahonkia • otelauta: eebenpuuta • kielten soiva pituus: 24 7/8 tuumaa • satulan ja tallaluun materiaali: Micarta • pintakäsittely: matta (vernissa) • kromatut virityskoneistot • Taylor ES-B -aktiivielektroniikka viritysmittarilla • Hinta: 867 e (Academy 12: 743 e ) Lisätiedot: Taylor • www.taylorguitars.com Se osa kopan yläreunasta, johon käsivarsi nojaa on Academy-kitaroissa muotoiltu normaalista suorakaiteesta poiketen viistoksi. Yhtä hyvin se toimii mielestäni komppauksessa ja soolosoitossa, kunhan muistaa, että tällaisen mallin bassotaajuudet eivät soi yhtä tuhdisti kuin Dmallin akustisissa. Tämä on tervetullut ominaisuus, joka palvelee kyllä soittoniekkoja aivan soittovuosien määrästä riippumatta. Nuorelle tai aikuiselle Taylor Academy 12e on kirkkaasti soiva kitara akustinen kitara, joka on omiaan etenkin sormisoittoon. Tällainen viistokulma (bevel edge) on ominaisuus, johon yleensä törmää vain hinnakkaimmissa akustisissa tehdaskitaroissa sekä käsintehdyissä malleissa. Kyseessä Expression2-paketti, jossa kolme erillistä ja kalibroitua pietsosensoria on sijoitettu siten, että ne poimisivat mahdollisimman tarkasti juuri kitaran oman äänen. Samoin kenelle tahansa, joka ha luaa laadukkaan akustisen, mutta ei ole vielä valmis maksamaan kalliimpien, täysin kokopuisten kitaroiden hintaa. Itse löysin Academysta miellyttävimmän sähkösoundin siten, että tone oli säädetty hieman yli kello kahdentoista. Siinä mielessä esimerkiksi kolmialueinen eq olisi tietysti ollut vielä kattavampi – ainakin itselläni olisi varmempi olo, jos pystyisin leikkaamaan erikseen keskialuetta isoilla voimakkuuksilla. Ihan pikkulasten kitaraksi tästä ei kokonsa eikä varmaan hintansakaan puolesta ole, mutta muille kitaransoittoa aloitteleville, oli kyse sitten aikuisesta tai vielä kasvuiässä olevasta, tällainen olisi aika unelmapakkaus. Elektroniikka puskee voimaa Taylor Academy 12e on varustettu Taylor ES-B -aktiivielektroniikalla, johon on yhdistetty viritysmittari. Vajaan tonnin hintaluokassa löytää toki runsaasti tarjontaa muiltakin malleilta. Lisäksi sähköinen ääni muistutti perusluonteeltaan melko paljon akustista sointia, tosin alakerta/alakeskialue toistui akustista sointia vahvemmin. Näissä kitaroissa viistokulma on tehty mahongista, ja se tuo myös visuaalisen yksityiskohdan kitaran ulkonäköön. Viisteen ideana on helpottaa soittajan kyynärvarren asentoa varsinkin pitkiä aikoja soitettaessa. Tuloksena on erottelevasti soiva instrumetti, jolla voi soittaa vaikka avoimen C-duurin siten, että bassosävelenä on vapaa ekieli ja sointu kuulostaa edelleen mukavan selkeältä. Säätöpaneeli on upotettu kitaran kylkeen. Simppeli mittari on omiaan nopeaan viritykseen, ja toimi tässä käyttötarkoituksessa oikein mallikkaasti. ES-B-systeemi puski ääntä mikserikanavaan kiitettävän voimakkaasti. Elektroniikka toimii kahdella kolmen voltin lithium-paristolla (CR2032), joiden vaihtaminen on kätevää: sen kun puristaa säätimien alla olevia sivuklipsejä sisäänpäin ja vetää kelkan ulos. Mikäli mittarin jättää päälle, se sulkee itsensä kolmen minuutin kuluessa. Academyn sointia määrittävät kirkkaus yläkerrassa, vahva keskialue, ja hyvin tasapainoisesti soiva alakerta. Academy 12e soi tehtaan asentamilla Elixir Phosphor Bronze -kielillä ylärekisteristä rapsakan erottuvasti. Valmistaja on pyrkinyt helpottamaan soittotuntumaa myös sillä, että kielet on säädetty hieman normaalia lähemmäksi otelautaa. Taylor Academylla taitaa kuitenkin olla yksi uniikki valtti hihassaan, nimittäin koppaan muotoiltu viistokulma. Kromaattinen viritysmittari aktivoidaan paneelin ylälaidan mustasta painikkeesta, ja se mykistää kitaran signaalin. Nyt voin sanoa, että sen vaikutusta ei välttämättä tiedosta, mutta sitten kun asiaan kiinnittää huomiota, tajuaa heti miten miellyttäväksi kopan loivennus käsivarren asennon tekee. Sellaista en muista tämän hintaluokan soittimissa koskaan tavanneeni. Tällöin matalampien taajuuksien ja ylätaajuuksien keskinäinen erottelu oli mallikas, ja toisaalta soinnin yläkerta ei ollut liian pietsomainen. Mutta ainahan soundia voi muokata myös mikseristä käsin tai erillisellä pedaalilla. Esivahvistimen soundia kontrolloidaan volumeja tone-säätimin. Itselläni ei ole koskaan ollut akustista kitaraa, jossa olisi viistokulma ollut. Tasapainoinen sointi Edellisestä voinee jo päätellä, että pidin tätä kitaraa helpposoittoisena. Onneksi asiassa ei ole menty liiallisuuteen, vaan on löydetty kelpo balanssi helpon soitettavuuden ja särinättömyyden välillä
Tämä lienee sitten käyttäjästä riippuen hyvä tai huono asia. Sen sijaan Fender Twinin kanssa riitti vähempikin annostelu. Kun käytin pedaalia keskialuevoittoisen Fender Pro Juniorin kanssa, overdriven tone ja distortionin treble saivat olla vahvasti korostettuna ainakin omalla stratollani. Sanoisinkin, että efekti käyttäytyi varsin sopuisasti. Gain-varaa löytyi muhkean modernia säröannosteluakin varten. Molemmat särösoundit edustavat aika arkkityyppisesti sitä minkälaiseksi niin overdrivekuin distortion-soundin koen. Ja viimeisenä vasemmalla on lähtöjakki. Overdrive koostuu volume-, toneja gain-säädöistä. Myös jalkakytkimien toiminta on miellyttävän sulavaa – esimerkiksi laitteen ollessa pöydällä kytkeminen päälle ja pois kävi sormillakin todella kevyesti. Mix-säätimellä kontrolloidaan delayn suhdetta kuivaan signaaliin. Kitaran mikrofoneista riip puen kunnon riffisärö löytyi viimeistään silloin, kun gain oli keskipäivän tiimojen kohdalla. Jo ensituntumalta huomaa Dapperin ”käyttöliittymän” helppouden, kun kaikki soiton aikana tarvittavat toiminnot löytyvät helposti hahmotettavasti säädinpaneelista. Overdrivessa väri on vihreä, distortion-lohkossa punainen ja delayn kohdalla sininen. Kiitoksella mainitaan, että volume-säädin tuntuu pitävän soundin hyvin samanlaisena oli se sitten hiljaisella tai lujalla. Mukana toimitetaan yhdeksän voltin verkkolaite, mikä on mukavaa. Sellainen on Valeton Dapper. Särö on tietenkin kompressoituneempi ja soi yläkeskialueelta varsin mehukkaasti. Simppeli ja selkeä mittari käy käteväksi peruslääkkeeksi vireongelmiin, mutta vireen referenssinä on pysyvästi A 440 Hz ja oletuksena ns. Asian voi tietysti ilmaista niinkin, että ne ovat melko geneerisiä. Dapperin kaikki liitännät on sijoitettu kotelon takalaitaan. Dapper-mallistosta löytyy vielä pienempikin versio samasta aiheesta (Drive, Chorus, Delay). Alumiinikantinen Dapper on jämäkän oloinen, vaikka painoa laitteelle onkin kertynyt vain 650 grammaa. Dapper on selkeästi suunniteltu eniten rock-/pophenkiselle soittajalle. Sointi on kyllä miellyttävällä tavalla lämmin. Päältä katsoen oikealla on tulo instrumentille ja sen vieressä liitäntä verkkolaitteelle. Dapper tarjoaa efektit omina moduuleinaan, joten niistä jokaisella on itsenäiset säätönupit. Samoin tarjotaan omat vaihtoehtonsa metallisoittajalle, basistille sekä akustiselle kitaristille. normiviritys. Regen-säädin määrittää toistojen määrän ja TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Valeton Dapper – kitaristin kevytvaihtoehto Se kulkee vaikka olkalaukussa, on kevyempi kuin kannettava tietokone, ja tarjoaa silti muutaman efektimoduulin kiinteässä alustassa. Pehmeää ja lämmintä Valeton hehkuttaa Dapperin delay-efektiä soinniltaan analogiseksi, eikä mielestäni ihan turhaan. Valeton ei ole Dapperillaan ensimmäinen tällaista ideaa hyödyntävä, sillä varsin samanlaista konseptia niin muotoilussa kuin muussakin suunnittelussa ovat käyttäneet ainakin Tech 21 (Fly Rig) ja Mooer (Red Truck). Tällaisen pedaalin sujauttaa helposti vaikkapa olkalaukkuun tai jopa kitaran kantopussiin. 52 www.riffi.fi 5/2017 V aleton on uusi pedaalivalmistaja, jonka taustalta kerrotaan löytyvän suunnittelukokemusta kuitenkin jo pidemmältä ajalta. Kukin efekti kytketään päälle tai pois niin ikään omalla kytkimellään, ja päälle kytketyn moduulin säätimet erottaa pimeässäkin niiden merkkivaloista. Ja vaikka efektin gain olisi säädetty minimiin, tulee soundiin pientä säröharsoa silloinkin. Samoin silloin kun soitin kaiutinsimulaatiota käyttäen suoraan audiosovittimen instrumenttituloon. Seuraavan löytyy efektilenkki, joka on kytkennässä sijoitettu Distortionja Delay-moduulien väliin. Kaksin säröin Dapper tarjoaa kolmen efektin ohessa kromaattisen viritysmittarin, joka asiaan kuuluvasti mykistää signaalin virittämisen ajaksi. Ensimmäisellä säädetään efektin lähtötaso ja gainilla särön määrä. Distortion-moduulin säätöpuoli on muuten samanlainen, mutta soundin sävyä kontrolloidaan trebleja bass-säätimillä. Se on muunnettavissa kaiutin simu laatioksi vieressä olevalla liukukytkimellä, joka tuntui hieman heiveröiseltä, mutta hoiti hommansa moitteetta. 52-53 Valeton.indd 52 3.10.2017 15.49. Avotai drop-vireitä sen enempää kuin 440:stä poikkeaavia referenssitasojakaan ei ole huomioitu. Säätimen viimeisen kolmanneksen matkalla pääsin rapeasti soivan soolosoundin äärelle jo melko heikkotehoisilla straton mikeilläkin
Samoin vaikkapa duo-keikalle suoraa linjasoittoa varten tällainen kevytvaihtoehto olisi mainio. Tämä olikin omissa papereissani ainoa, joskaan ei kovin merkittävä miinusmerkintä testin jälkeen. 0500 400310 • www.r-jamgroup.fi time-säätö niiden pituuden (maksimissaan 1000 millisekuntia). Kitaran ja vahvistimen väliin kytkettynä Dapper tuntui puristavan signaalia hitusen kasaan myös silloin, kun mikään efekteistä ei ollut päällä. Periaatteessahan tällaisella voi hoitaa minkä tahansa keikan, riippuen siitä minkälaista tulivoimaa tarvitsee ja lisää laitteita voi toki kytkeä efektilenkkiin. Tämä tapahtuu polkemalla kytkintä muutaman kerran oikeassa tempossa, jonka jälkeen led-valo vilkkuu uuden asetuksen mukaan. Kerran taputeltu tahti pysyy muistissa, kun efektin seuraavan kerran aktivoi. Kaiken kaikkiaan hyvä hinta-laatusuhde. Dapperin kaiutinsimulaatio tuo sointiin paksuutta ja lämpöä, ja pyöristää suoran linjasoundin rumat reunat luonteviksi. Jonkinlaisena miinuksena voi mainita sen, että kun delayn kytkee pois päältä, toisto katkeaa seinään sillä samalla hetkellä. Delay-moduulin toiminnallisuutta lisää tap tempo -kytkin, jolla sen voi asettaa toimimaan kappaleen tempossa. u 52-53 Valeton.indd 53 3.10.2017 15.49. Kunkin moduulin hinnaksi voi laskea nelisenkymppiä, mikä ei kyllä ole paljon. Hinta-laatusuhde kunnossa Valeton Dapper on hinnoiteltu jonkin verran 150 euron paremmalle puolelle. Valeton Dapper Itsenäisesti toimiva efekti-moduuleja tarjoava pedaali • viritysmittari, Overdrive, Distortion, Delay tap tempo -kytkimellä • maksimi delay-aika: 1000 ms • efektilenkki • käyttö yhdeksän voltin muuntajalla (sisältyy hintaan) • virrankulutus: 85 mA • mitat: 320 mm × 65 mm × 42 mm • paino: 650 g • suositushinta: 169 e Lisätiedot: R-Jam Group Puh. Siihen suhteuttuna arvosana menee erinomaisen puolelle. Dapper on helppo ottaa mukaan, ja kaiutinsimulaation ansiosta sillä voi hoitaa esimerkiksi bänditreenit vaikka suoraan miksauspöytään kytkettynä tai tehdä äänityksiä
Ja nyt on Saksan joissa virrannut jo sen verran vettä, että liitto on hitsattu saumattomaksi ja näin muodoin KH 80 on sekin uuden aikakauden hedelmä. Kokeilu kannatTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Neumann KH 80 DSP Neumann KH 80 DSP – kyllä kelpaa! Kun asialla on kolme todellista konkaria, ei ole mikään ihme, että jälki on tip top. vinyylilevyjen kaivertamiseen ja prässäämiseen tarvittavia huipputeknisiä koneita. Näiden kahden tiet yhdistyivät 1991, kun Neumannin perikunta halusi luopua perinnöstään ja myi yrityksen Sennheiserille. Tämän lisäksi valittavissa on kolme erilaista suodinta, joilla huomioidaan mikserin tai työpöydän pinnasta kimpoavien heijasteiden vaikutus kuunteluun sillä periaatteella, että iso pinta tuottaa enemmän heijastuksia kuin pieni ja vaatii sen takia voimallisemman korjauksen. 54-55 Neumann.indd 54 3.10.2017 15.50. Kolmas säie yhteiseen lankaan punottiin neljä vuotta myöhemmin, kun Sennheiser osti itselleen niin ikään 1945 perustetun ja erittäin arvostetun kaiutinvalmistajan, Klein & Hummelin, jonka mallisto liitettiin sellaisenaan Neumann-brändin katalookiin. Koska heijastusten muodostumiseen vaikuttavat myös kaiuttimien asento sekä niiden korkeus suhteessa oletettuun mikserikanteen tai pöytälevyyn, ei kytkimen eri asentojen nimikkeisiin kannata varmastikaan sitoa itseänsä orjallisesti. Siitä kertovat osaltaan sen nykyaikainen muotoilu sekä huoneakustiikan korjauksia varten kaiuttimeen integroitu DSP eli digitaalinen signaaliprosessori. Toinen saksalainen perheyritys, Georg Neumannin 1928 perustama Neumann puolestaan loi maineensa studiomikrofoneilla, mutta valmisti niiden ohessa mm. Heti toisen maailmansodan jälkeen perustettu Sennheiser on vuosien saatossa valmistanut monenlaisia audiotuotteita, mutta parhaiten se tunnetaan mikrofoneistaan ja kuulokkeistaan. Sennheiser ei kuitenkaan jäänyt ruokalevolle ostosten jälkeen vaan ryhtyi päättäväisesti kehittämään kummankin hankkimansa firman toimintaa. Kehityskaaren tässä vaiheessa DSP:llä voi muokata kaiuttimen toistovastetta siten, että sijoituspaikan aiheuttamia vääristymiä loivennetaan sopivilla keskialueen suotimilla. Neliasentoinen liukukytkin kotelon takareunassa tarjoaa ensinnäkin neutraalin vaihtoehdon siihen tilanteeseen, jossa kaiuttimet sijoitetaan telineille joiden lähellä ei ole ääntä heijastavia ja kuuntelua häiritseviä pintoja. 54 www.riffi.fi 5/2017 T ämä tarina kietoo yhteen itse asiassa kolme yritystä, jotka ovat kukin erikseen jättäneet ensin vahvan merkkinsä audioalan historiaan, ja nyttemmin luovat yhdessä jatkoa kunniakkaaseen kertomukseen
Minkäänlaista tukkoisuutta tai piikikkyyttä siinä ei ole. Keskialue soi täyteläisenä ja akustiset soittimet kuulostavat luonnollisilta – niin luonteeltaan perkussiivisemmat kitarat ja mandoliinit kuin pitkälinjaisemmat jouset ja puhaltimetkin. Ne toimivat sellaisenaan musiikin teossa ja kuuntelussa, eivätkä vikise erillistä subbaria avukseen. Tämähän ei ole mikään pulma, sillä vaimentimia valmistaa nykyisin useampikin yritys eivätkä ne kovin hintaviakaan ole. KH 80 DSP -pakettiin kuuluu pikaohje sijoituspaikan suosituksineen sekä kaiutin ja virtajohto. Tulosignaalin voimakkuutta puolestaan voi vaimentaa portaattomasti enimmillään 15 desibelin verran nimellisestä nollatasosta. Jos monitorin alle tarvitaan tärinänvaimennin estämään värähtelyn siirtymistä alustaan, sellainen on hankittava erikseen. Tämä sopii hyvin lähikuunteluun ja sallii äänityöläisen liikkua melko vapaasti ilman radikaaleja muutoksia äänikuvassa. 020 7191990 • www.neumann.com/homestudio/en/kh-80 taa ja jos viereinen positio toimii paremmin, sen käyttö on sallittua ellei jopa suotavaa. Tämä kaista riittää musiikin kuunteluun, tekemiseen ja miksaukseen, mutta jos toistoaluetta on tarpeen syventää bassopäässä esimerkiksi kuvaäänen kaipaamia LFE-tehosteita varten tai jos äänenpaine ei riitä, voi kaiutinparin tueksi kytkeä saman KH-sarjan subwooferin. Ennakkoon ei asiaa kannata spekuloida, sillä aiempaa pohjaa ei ole – KH 80 DSP on Neumannin ensimmäinen DSP:llä varustettu malli. Testissä malli edusti it seään ilman subia. Myös lauluääni ja sitä höystävät tilat toistuvat vivahteikkaasti ja terveellä klangilla. u Myös kiinnitys seinään on huomioitu – kaksi M6-kierrettä tarjoavat kannakkeelle tukevan otteen. Alakerta on tanakka eikä kuitenkaan puuroinen vaan selkeästi artikuloituva. www.riffi.fi 5/2017 55 Neuman KH 80 DSP Aktiivimonitorit lähikuunteluun • 2-tierakenne, bassorefleksikotelo • 4" bassokartio, redfeleksikotelo • 1" kupolidiskantti, MMD-aalto-ohjain • jakotaajuus 1,8 kHz • toistoalue (-3 dB): 57 Hz–21 kHz • toistoalue (-6 dB): 53 Hz–22 kHz • maksimiäänenpaine: 108 dB SPL @ 1 M, 3 % THD • mitat: 233 mm × 154 mm × 194 mm • paino: 3,5 kg • hinta: 549 e /kpl Lisätiedot: Sennheiser Nordic (Suomi) Puh. Neumann on rakentanut kerrassaan mainiot pikkukaiuttimet. Jahka valmistaja saa oman Neuman.Control-applikaationsa jakeluun, sillä on käsissään todella houkuttava paketti omaa työpistettään tai pikkustudiota varustavalle ammattilaiselle – paikasta toiseen reissaavia äänittäjiä unohtamatta. 54-55 Neumann.indd 55 3.10.2017 15.50. Toistaiseksi ei ole vielä kuitenkaan kerrottu, tarjoaako ohjelma myös jonkinlaista automatiikkaa, vai perustuuko sen käyttö käsisäätöihin. Puhdas suoritus Neumann KH 80 DSP on näppärän kokoinen ja tyylikkään näköinen kaiutin, joka soi erittäin miellyttävästi ja tasapainoisesti. Ylärekisteri soi erottelevasti mutta lempeästi, ja vaalii pieniäkin yksityiskohtia: miksaukseen syvälle upotetut triangelin helähdykset ja muut piiloviestejä lähettävät perkussiolisukkeet kuuluvat kuten pitääkin – sävykkäästi kokonaisuutta maustaen, muttei itseään alleviivaten. Aktiivinen kaksitierakenne KH 80 DSP:n toistoalueeksi ilmoitetaan tiukalla hahlolla 57 Hz– 21 kHz) ja väljemmällä toleranssilla 53 Hz–22 kHz. Sointi on kompaktisti paketissa. Sen tohtinee kuitenkin veikata, että ainokaiseksi se tuskin jää. Diskanttielementtiä ympäröi Neumannin MMD-aalto-ohjain (Mathematical Modeled Dispersion), jonka suuntakeila on verraten lavea sekä sivuettä alasuuntaan. Nelituumainen bassokartio ja 25-millinen kupolidiskantti puolittavat vastuun 1,8 kHz:n jakotaajuudella ja hetkellistä äänenpainetta luvataan enimmillään 108 dB (SPL). KH 80 DSP:n takalevyn muut kytkimet kontrolloivat automaattista käyttövirran sammutusta ja käynnistystä sekä kaiuttimen tuottamaa äänenvoimakkuutta, jolle voidaan asettaa enimmäistaso neljän eri pykälän mukaisesti. Testistudion noin 15 neliön hyvin akustoidussa tilassa ne riittivät niin äänitykseen kuin miksaustoimiinkin eikä ison kuuntelun puoleen ollut tarpeen kääntyä muusta kuin hetkittäisestä uteliaisuudesta. Ensi vuoden alkupuolella pitäisi DSP:n osalta aueta sitten vielä paljon syvemmälle ulottuvat mahdollisuudet, kun Neumann saa jakeluun oman kontrolli-applikaationsa
Preesens-alueella ja sen yläpuolella graafeissa on myös eroja, mutta ne mahtuvat muutaman desibelin haarukkaan. 0400 101 220 • www.profitron.fi E nsisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Lewitt on muokannut LCT 240 -mikrofonista pro-version vain jättämällä kolmipykäläisen bassoleikkurin ja yhtä monta vaihtoehtoa tarjoavan pad-kytkimen pois. Intermodulation is completely eliminated by Digital 6000, enabling more channels to operate in less space. Our new professional wireless series delivers reliable performance in even the most challenging RF conditions. Kuulotuntumalla Olisi ollut hauskaa kokeilla Lewittin vakioja Pro-versioita rinnan, mutta se ei nyt käynyt päinsä. Rapsakka soundi oli valmista sellaisenaan, eikä mikserin bassoleikkuriin tai hyllykorjaimeen tarvitse kajota turhan humun tai mutaisuuden poistamiseksi. Jos jytinää tarvitaan lisää, sitä saa ekvalisoimalla. Hinta on kohtuullinen, koko näppärä ja toteutus kaikin puolin kiitettävä. Niinpä laitoin LCT 240 Pron verrokiksi tutun, joskin huomattavasti kalliimman hintaluokan mikrofonin, Neumann TLM 103:n. Molemmille on tilanteensa. Better performance, quicker setup, immediate payoff: Digital 6000 was developed to exceed the expectations of audio professionals and business managers alike. Ja vaikka LCT 240 Pron bassorekisteri onkin luonteeltaan enempi kuivakka kuin rehevä, se välittää myös matalimpien rumpujen soundin hyvin käyttökelpoisessa muodossa. Sama luontevuus pätee myös ihmisäänen kohdalla. Yläkerran onnistuneisuudesta kertoo sekin, että lyömäsoitinten atakit olivat nekin terveen ryhdikkäitä, eivätkä räimineet korville. 56-57 Lewitt.indd 56 3.10.2017 15.56. Molemmissa malleissa bassovaste alkaa laskea 200 Hz:n paikkeilla, mutta Prossa mennään hyvin loivalla kurssilla ja vaimentuma on 100 Hz:n kohdalla alle kaksi desibeliä ja 50 Hz:n merkillä vajaat neljä desibeliä. Eroja löytyy myös herkkyydessä, äänenpaineen kestossa sekä taajuusvasteessa. Digital 6000 utilizes groundbreaking technology from our flagship Digital 9000. Elämää suurempaa rekkamiesbassoa ei kenties ole otollisinta etsiä tällä mikrofonilla, mutta koko kaista toistuu miellyttävän kontrolloituna, eikä preesensalueella ilmene taipumusta piikikkyyteen tai plosiilien räiskyttelyyn. Hui hai, muitakin eroja on ja ne ovat merkittäviä. Yhtäläistä on vankan metallirungon ja ulkomuodon lisäksi elektreettikapselin koko sekä nimellinen herttakuvio. Toisaalta sen itseiskohina on vastaavasti kolme desibeliä enemmän. LCT 204 Pron yleissointi on tasapainoinen, hallittu ja puhdas. Dependability is guaranteed by our renowned Long Range transmission mode and proprietary audio codec. LCT 240 Pro on erinomainen yleismikrofoni projektistudioon tai kotipajaan. Sitä on toki myös Neumannin sointi, mutta sen muhkeampi alakerta tummentaa yleissoundia ja muovaa siitä möyheämmän Lewittiin verrattuna. Discover more: www.sennheiser.com/digital-6000 20170929_230x280_Riffi_FIN.indd 1 26.09.17 19:28 56 www.riffi.fi 5/2017 Lewitt LCT 204 Pro Studiomikrofoni • toimintaperiaate: elektreettikondensaattori • suuntakuvio: hertta • kapselin halkaisija: 17 mm • herkkyys: 16,7 mV/Pa, -35.5 dBV/Pa • itseiskohina: 19 dB (A) • maksimiäänenpaine (0,5 % THD): 142 dB SPL • dynamiikka-alue: 123 dB (A) • Nimellinen lähtöimpedanssi: 100 . u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Lewitt LCT 240 Pro – asiaa ja vain asiaa Ei joka ainoassa studiomikrofonissa tarvitse olla suuntakuvion vaihtokytkimiä sun muita vipstaakeja. LCT 204 Pron bassorekisterin loiva vaimennus peilautuu keskija ylärekisteriin selkeytenä, jolla esimerkiksi kitaran bassokielillä soitetut riffit ja nopeammat näppäilykuviot artikuloituvat täsmällisesti. Ikäänkuin rinnakkain olisivat eleetön futon ja hefneristinen jenkkipeti silkkilakanoin. Kumpikin lukema on jo niin suuri, etten näe erolla käytännön merkitystä. • käyttö phantom-virralla, 48 V (+/4 V) • paino: 310 g • pakkaukseen kuuluu mukaan tuulisuoja ja kiinteä telineadapteri • saatavilla sekä mustana että valkoisena • hinta: 185 e Lisätiedot: Profitron Puh. Taajuusvasteissa lieneekin se oleellisin ero rivikäyttäjän kannalta. Now available DIGITAL 6000 Compromise is not an option when everyone is counting on you. Äänenpaineen kestoksi Prolle ilmoitetaan 142 dB (SPL), kun taas normiversio hyväksyy ilman padin käyttöä neljä desibeliä kovemman mekkalan. Monitoring and control of the two-channel receiver is at your fingertips, with an elegant, intuitive user interface. Digital integration is seamless with AES3 and optional Dante output. Perusmalliin verrattuna Pro-versio on huomattavasti herkempi ja se antaa hiukan yli kaksinkertaisen jännitteen samalla äänenpaineella. Perusversiossa sukelletaan tuplasti jyrkemmässä kulmassa ja 50 Hz:n kohdalla vaimentuma on jo rahtusen yli kuusi desibeliä. Kun suuntakuvion rajauskin toimii moitteettoman siististi niin sivuille kuin takasuuntaankin, ei kehuja tarvitse kauheasti houkutella esiin. Se piirtyy keskialueella hyvin samankaltaisesti, mutta 125 Hz:n paikkeilla ja 4 kHz:n yläpuolella mallit poikkeavat toisistaan jonkin verran
Intermodulation is completely eliminated by Digital 6000, enabling more channels to operate in less space. Better performance, quicker setup, immediate payoff: Digital 6000 was developed to exceed the expectations of audio professionals and business managers alike. Dependability is guaranteed by our renowned Long Range transmission mode and proprietary audio codec. Monitoring and control of the two-channel receiver is at your fingertips, with an elegant, intuitive user interface. Digital integration is seamless with AES3 and optional Dante output. Our new professional wireless series delivers reliable performance in even the most challenging RF conditions. Now available DIGITAL 6000 Compromise is not an option when everyone is counting on you. Discover more: www.sennheiser.com/digital-6000 20170929_230x280_Riffi_FIN.indd 1 26.09.17 19:28 56-57 Lewitt.indd 57 3.10.2017 15.56. Digital 6000 utilizes groundbreaking technology from our flagship Digital 9000
Muotoilunsa ansiosta se sopii kyljelleen kaadettuna lattiamonitoriksi, jolloin perussoundiksi voi valita jommankumman DSP:lle ennakkoon ohjelmoidun ”monitor”-vaihtoehdon. Ja tilanteita riittää, sillä K10.2 on todellinen monikäyttökaiutin. Eikä se listan viimeisenä komeileva ”studiomonitor” ole ollenkaan kehno esitys sekään, mutta se lienee ympätty mukaan – DSP tuli jäädäkseen 58-59 QSC.indd 58 3.10.2017 15.08. Monitorikäyttöön tarkoitettujen kahden esiekvalisoinnin jatkona on PA-käyttöön kuusi erilaista perusvastetta, joissa on huomioitu puheja musiikkiäänentoiston erilaisia tilanteita, ja onpa mukana vähän spesiaalimpi variantti pantamikkejä käyttäville ryhmäjumppien ohjaajillekin. A ktiivikaiuttimen paras kaveri on hyvin suunniteltu DSPprosessori, jolla loivennetaan kaikkiin rakenneratkaisuihin aina vääjäämättä liittyviä kompromisseja, optimoidaan vahvistimien toiminta sekä elementtien suojaus, ja tarjotaan vielä käyttäjälle työkalut soundin muokkaamiseen tilanneja tarvekohtaisesti. Tehtaalla ohjelmoitujen ekvalisointien lista näyttää ylenpalttiselta, mutta koeselaus vakuuttaa niiden mielekkyydestä – ne ovat nopea tapa sovittaa lähtösoundi käyttötilanteeseen ja erot eri vasteiden välillä ovat todellisia ja sitä kautta myös merkitseviä. Sijoitus telineelle ei ole ainoa vaihtoehto, sillä kylkiin ja kansilevyyn upotettujen M10-kierteiden ansiosta ripustus sekä kiinteä asennus seinäkannakkeisiin tulevat myös kysymykseen. Ne tarjoavat hieman erilaisen sähköisen bassovaimennuksen, jolla kompensoidaan lattiapinnan aiheuttamaa akustista bassokorostusta ja turvataan soundin selkeys. PA-kaiuttimena K10.2 voidaan nostaa salkoon ja telineputkelle löytyy kaapin pohjalevystä kaksikin koloa – yksi suuntaa kaiuttimen suoraan eteenpäin, toinen kallistaa sitä 7,5 astetta etukenoon, jolloin ääni osuu etupenkeille vaikka kaiutin olisi vähän korkeammallakin. Kaikkiaan valikosta löytyy 11 erilaista valmista perusvastetta, joista esittelemättä ovat enää akustisen kitaran ja laulun yhdistelmälle tarkoitettu sekä sähköbassolle räätälöity presetti, ja aivan hännän huippuna oleva ”studio monitor”, jonka pitäisi taustatietojen mukaan jäljitellä erittäin tunnetun suomalaisen studiomonitorin soundia. 58 www.riffi.fi 5/2017 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI QSC K10.2 K10.2 palvelee normaalina aktiivisena PA-kaappina itsekseen tai subilla tuettuna, perinteisenä kulmamonitorina, tai vaikka itsenäisenä kolmen kanavan pikku-PA:na
Kumpaankin jos olisi vielä kytkimellä valittava optio muuttaa sovitus linjatasosta instrumentille sopivaksi, niin avot – täydellistä olisi. Kahden ensimmäisen signaalin saa rinnakkaislähdöstä eteenpäin suoraan, mutta kolmoskanavan signaalille ei ketjutusta ole tarjolla muutoin kuin osana kaikkien kanavien yhteistä summalähtöä. Käytännössä hyödyntäminen studiossa on hiukan hankalaa, sillä tehokkaat D-luokan vahvistimet on varustettu tuuletinjäähdytyksellä, jonka äänitaso ei keikkaoloissa haittaa ketään, mutta muodostaa kyllä studiossa ylimääräisen häiriön. u 58-59 QSC.indd 59 3.10.2017 15.08. Eikä sellaista panisi pahakseen äänentoistyrittäjäkään silloin, kun jättää miehittämättömän setin vaalitilaisuuteen rientäessään itse toiselle keikalle. Jospa säädänkin itse. Intressantti vaihtoehto kuitenkin. Perussoundi ilman mitään muokkausta on terve ja luonnollinen, ja DSP-preseteillä tai omatoimisesti säädettävällä ekvalisaattorilla sitä on helppo painottaa tilanteen mukaan. Erillistä bassokaappia K10.2:n tukena käytettäessä valitaan DSP:n menusta myös käyttöön jokin kolmesta eri jakotaajuudesta ja tasataan kaiuttimien keskinäisestä sijoituksesta mahdollisesti aiheutuva kulkuaikaero viiveasetuksella. Jokaisella tulolla on oma gain-säätönsä, jonka haarukka ulottuu täysin mykistetystä 10 desibelin lisävahvistukseen saakka. Enimmäisvaimennus on kullakin kaistalla kuusi desibeliä ja säätö on porrastettu puolen desibelin askeliin. www.riffi.fi 5/2017 59 QSC K10.2 Aktiivikaiutin omalla mikserillä • 2-tierakenne • 10 tuuman kartioelentti bassokaistalle • 1,4 tuuman kompressiodriveri diskantille • suuntaavuus 90°, axisymmetric • ABS-muovista valmistettu kotelo • toistoalue: 56 Hz 20 kHz (-6 dB) • toistoalue: 50 Hz 20 kHz (-10 dB) • D-luokan vahvistimet: basso 1800 W & diskantti 225 W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 130 dB (SPL) @1M • maksimiäänenpaine jatkuvana 122 dB (SPL) @1M • pohjassa kaksi paikkaa kaiutintelineelle, suora / 7,5° kallistus • kyljissä ja kannessa M10-kierreistukat ripustukseen ja asennukseen • mitat (kork x lev x syv, mm): 519 x 320 x 300 • paino: 14,5 kg Lisätiedot: EM Nordic Puh. Hillittyä voimaa Vahva, tasapainoinen ja täsmällinen kuvaavat QSC K10.2:n sointia. Kätevä on ABS-muovista varustettu kotelo tuntuu jämäkältä ja kaiutinelementtejä suojaava metalliverkko on vankkaa tekoa. Näistä toiveista huolimatta on kuitenkin todettava, että QSC K10.2 on oivallinen tuote: soundillisesti erinomainen, toiminnoiltaan monipuolinen. QSC on linjannut ekvalisaattorinsa niin, että tarjolla on ainoastaan vaimennusmahdollisuus, eikä lainkaan korostusta. Ja kun nyt nälkä alkoi syödessä kasvaa, niin mainitaan ääneen toinenkin toive: yhdellä säätimellä ja päälle/pois-kytkimellä helposti hallittava kompressori dynamiikan paimeneksi olisi kerrassaan mainio lisä monelle harrastajalle. DSP:n käyttö ei sekään ole hankalaa. Eri signaalilähteiden keskinäinen balanssi on helppo asettaa ja nopeasti muunneltavissa. Keskialueen korjaimet voi kuitenkin kohdistaa myös samalle taajuudelle, joten niillä pääsee kaivamaan enimmillään 12 desibelin kuopan, mikäli nyt sellaisen johonkin haluaa. Tulokanavien toimenkuvat on lyöty tehtaalla lukkoon ehkä turhankin tiukasti, sillä kaksi yleispätevää mikrofoni/linjatuloa olisi antanut enemmän liikkumatilaa silloin, kun kaiutin palvelee itsellisenä äänentoistokeskuksena. Työkaluna on nelialueinen korjain, jonka diskantija bassosäädöt toimivat hyllytyyppisesti ja kaksi keskialueen säätöä täysparametrisesti. Tehtaalla ohjelmoitujen presettien lisäksi K10.2:n muistiin on varattu tallennustilaa myös viidelle käyttäjän itse ruuvaamalle ekvalisoinnille. Kaapin nostelu ja kanniskelukin käyvät kätevästi, kiitos kahden jämerän metallikahvan, joista saa pitävän otteen isommallakin kouralla. Mukana mikseri Nykytapaan myös QSC on varustanut aktiivikaappinsa pienellä mikserillä, K10.2:n tapauksessa kolmikanavaisella. Mitään ei puutu, eikä mikään myöskään sojota paketista holtittomasti ulos. Kahden selauspainikkeen ja yhden enkooderin yhdistelmällä oppii nopeasti navigoimaan selkeässä menussa, vaikka yksittäisen parametrien haku valikosta vaatiikin jonkin verran aikaa. Ykköskanava on varattu linjatai mikrofonikäyttöön, kakkostulo linjatai instrumenttikäyttöön, ja kolmas kanava linjatason stereotulolle. Kyse on kuitenkin luonteeltaan makrotason asetuksista, jotka laitetaan kohdilleen ennen keikan alkua, eikä niihin ole tarpeen sitten vedon aikana kajota. 0207 282 200 • www.emnordic.fi pikemminkin vain osoitukseksi, että tällaiseenkin pystytään kun halutaan
Kuulokejakkia vastaanoton monitorointiin ei myöskään ole tarjolla. Aux palvelee myös silloin, kun signaali halutaan viedä instrumenttivahvistimelle. itkuhälyttimien, kameroiden kaukolaukaisimien, langattomien verkkojen ja BlueTooth-laitteiden viestiliikenteessä. Se tarkkailee ympäröivää langatonta liikennettä ja allokoi jokaiselle lähetin/vastaanotin-parille kolme kelpoista taajuutta, jotka eivät riitele keskenään ja väistelevät ilmassa sinkoilevia muita radioviestejä. Lähetintehot on suitsittu viranomaisten toimesta, joten Shure panostaa ovelaan taktiikkaan: GLX-D Advanced osaa valikoida esivalituista taajuuksista kolme parasta vaihtoehtoa yksittäisen kanavan käyttöön, ja pystyy vaihtamaan taajuudelta toiselle lennossa, jos tilapäisiä häiriöitä tai katkoksia ilmaantuu käytön aikana. Valmistaja lupaa, että vaihdot taajuudelta toiselle sujuvat saumattomasti ja huomaamatta. Kanavamäärältään GLX-D Advanced on kuitenkin suppeampi järjestelmä kuin viime numerossa esitelty Digital Axient -huippusarja ja ennenkaikkea se operoi aivan eri taajuusalueella. Lähettimen akun lataus sujuu esimerkiksi suoraan USB-kaapelilla, tai vaihtoehtoisesti vastaanottimen etulaitaan integroidulla laturilla, jolla voi ladata vaikka vara-akkua sillä aikaa, kun lähetin on käytössä toisella akulla. Ja kehittää konstit, joilla langattomat saa toimimaan varmasti myös ruuhkaisella WLAN-alueella. GLX-D Advanced on muutoinkin pykälän verran Axientia kevyempi sarja. Axient käyttää TV-lähetyksiltä vapaaksi jääviä alempia kaistoja, kun taas GLX-D Advanced operoi lupavapaalla 2,4 GHz:n alueella. Perus GLX-D:stä se eroaa räkkimallisten vastaanottimiensa, lisäantenniensa ja taajuushallinnointiin käytettävän ja samanaikaisten kanavien määrää kasvattavan Frequency Managerin osalta. Tämä sujuu yksittäisellä lähettimen ja vastaanottimen muodostamalla parilla ihan sellaisenaan, mutta jos on tarpeen operoida useammalla kanavalla samanaikaisesti, suositellaan setin varustamista GLX-D Advanced -sarjalle speksatulla Frequency Manager -skannerilla. Jos laajempaa systeemiä haluaa monitoroida kuuntelemalla, niin siihen voi käyttää vastaanottimen aux-lähtöä, josta signaalin voi jakaa vaikka yksinkertaiselle räkkimikserille. Vastaanotin ja lähetin kommunikoivat keskenään realiajassa, minkä ansiosta lähetin vaihtaa taajuuttaan aina vastaanottimen niin pyytäessä. 60 www.riffi.fi 5/2017 S huren GLX-D Advanced -digilangatonta voisi luonnehtia keskiraskaan sarjan järjestelmäksi. Varman päälle on parempi Lupavapaa 2,4 GHz:n taajuusalue on houkuttava vaihtoehto muillekin kuin langattomien mikrofonien valmistajille. Ja koska jokainen valmistaja valitsee itselleen mieluisan taajuuden muilta kyselemättä, vallitsee radioavaruudessa viidakon laki: se voittaa, jolla on vahvimmat muskelit tai ovelin taktiikka. Sen vastaanottimissa ei esimerkiksi ole digitaalilähtöä, vaan signaali poimitaan jakeluun analogisena, joko linja-tai mikrofonitasoisena. Niinpä sitä käytetään yleisesti mm. Mutta ei tätä sarjaa kuitenkaan ole sopeutettu pelkästään karsimalla ominaisuuksia vaan toiseenkin suuntaan on liikettä. 60-61 Shure.indd 60 3.10.2017 15.19. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure GLX-D Advanced – varmasti perille ”Necessity is the mother of invention”, sanoo amerikkalainen
010 841 4150 • www.brightgroup.fi GLX-D Advancen kokonaislatenssiksi ilmoitetaan neljä millisekuntia, mikä on selvästi enemmän kuin Shuren lippulaivassa, Digital Axient -sarjassa (kts. Tarvittaessa lähettimen ja vastaanottimen voi linkittää keskenään myös manuaalisesti. Näillä kattaa tyypilliset kokoustai luentotilojen tarpeet siinä missä keskiverron sähköbändinkin vaatimukset. Kriittisemmäksi juttu muuttuu, jos ääniketjussa on muitakin peräkkäisiä viiveenaiheuttajia, joiden yhteinen summavaikutus kasvaa liian suureksi. Samaan järjestelmään voidaan liittää vielä toinenkin Frequency Manager, jolloin kanavamäärä kasvaa yhdeksään, ihanteellisissa oloissa valmistaja lupaa jopa yksitoista samanaikaista kanavaa. Mikäli epäilyksiä on, kannattaa kumulatiivisen latenssin vaikutukset selvittää kokeilemalla ennen laitteistokokoonpanon lopullista lukitsemista. Järjestelmän laitto käyttökuntoon on tehty todella helpoksi. Ja kun signaali sitten rappusia alempaan kerrokseen laskeuduttaessa lopulta katkesi, se tapahtui siististi ja vailla minkäänlaisia pärskähdyksiä. Jos käytössä on yksi lähetin ja vastaanotin, riittää käyttövirran kytkeminen päälle ja systeemi virittää itsensä automatiikalla. Perinteistä käsikapulaa löytyy neljällä eri kapselilla (SM58, Beta58A, SM86, sekä Beta 87A), vyölähettimeen on tarjolla viisi eri solmiomikrofonia (SM31, SM35, MX153, WL93 ja WL185) ja lisäksi on kaksi instrumenttikäyttöön sopivaa vyölähetin-optiota: suoralla piuhalla varustettu malli sähkökitaralle tai -bassolle, sekä Beta98H-kondensaattorimikillä varustettu lähetin. Haavoittuvimmassa asemassa tällaisessa skenariossa lienee langatonta korvamonitorointia käyttävä laulaja, jonka oma laulu viivästyy myös digimikserin muuntimien ja prosessorin kautta kulkiessaan ja paluumatkalla sitten vielä lisää langattomassa siirrossa korvanappeihin. Minkäänlaista epäröintiä ei ollut havaittavissa, yhteys solmiutui heti ja mikäli järjestelmä käytön aikana jossain vaiheessa vaihtoi taajuutta, saumapaikkaa ei testiäänitteeltä pystynyt erottamaan. Yhteys säilyi lähettimen kanssa samassa kerroksessa pysyteltäessä reiluun 30 metriin, jonka matkalle osui jo useita oviaukkoja ja käännöksiä siten ettei suoraa näköyhteyttä ollut enää ensimmäisen viiden metrin jälkeen. Myös soundillisesti järjestelmä on onnistunut. Shure GLX-D Advanced Kun tarvitaan useampia kanavia, käynnistetään ensin Frequency Manager ja sitten vastaanottimet yksitellen kanava kerrallaan. u Antennisignaaleiden ohessa Frequency Manager huolehtii myös virran syötöstä kuudelle vastaanottimelle. Siinä se. www.riffi.fi 5/2017 61 Shure GLX-D Advanced Digilangaton lupavapaalle 2,4 GHz:n alueelle • puolen räkkiyksikön vastaanotin • balansoitu analogilähtö, balansoimaton aux-lähtö • latauspaikka lähettimen akulle Hinnat: 375 e (pelkkä vastaanotin) / 590–760 e (lähettimen kera, mallista riippuen) GLXD Frequency Manager • taajuuksien hallinnointi kuudelle kanavalle • käyttövirran jako kuudelle vastaanottimelle • antennisignaaleiden jako kuudelle vastaanottimelle Hinta: 620 e PA805Z2 • passiivinen suunta-antenni • hinta 380 e Lisätiedot: Bright Sales and Installation Puh. Ihmisäänen ohessa GLX-D Advanced välitti esimerkiksi lyömäsoitinten atakit luonnollisina, täsmällisen selväpiirteisinä ja dynaamisina. GLX-D Frequency Managerilla on taajuushallinnoinnin ohessa muitakin tehtäviä. Suoraan toimiin GLX-D Advanced -sarjassa on neljä erilaista lähetintyyppiä, joita sama vastaanotin palvelee. Taajuusalueen haasteellisuus on huomioitu myös lisävarustepuolella ja GLX-D-sarjaan onkin tarjolla järeistä ammattilaisjärjestelmistä tuttuun tapaan erillisiä suunta-antenneita, jotka voidaan sijoittaa kuuluvuuden kannalta parhaaseen paikkaan. Ei moitteen sijaa Testiympäristö ei ole RF-mielessä haasteellisin mahdollinen, mutta ilmassa on kumminkin tavanomaista kännykkäliikennettä, BlueTooth-aktiviteettia ja puolen tusinaa WLAN-verkkoa, joiden sekaan GLX-D Advanced avattiin. Paluusuuntaan tultaessa yhteys aukesi samassa kohdassa jälleen nätisti, eikä ylimääräistä roskaa ryöpsähtänyt tälläkään kertaa. Hyvä näin. Kantamaltaan GLX-D Advanced selvisi erinomaisesti samanlaisesta koeradasta, jolla sen kilpakumppaneitakin on kävelytetty. Tähän voi kuitenkin todeta, että mainittu viive vastaa vajaan puolentoista metrin etäisyyttä äänilähteeseen, joten suurin osa esimerkiksi sähkökitaristeista kuulee soittonsa vähintäänkin vastaavalla viiveellä, eikä edes kiinnitä asiaan huomiota. Se kykenee syöttämään kuudelle vastaanottimelle käyttövirran ja palvelee myös antennikeskuksena, josta signaalit jaetaan eteenpäin vastaanottimille. 60-61 Shure.indd 61 3.10.2017 15.19. Riffi 4/2017 / www.riffi.fi)
f i soundtools Est. 62 www.riffi.fi 5/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com 62-63 Palveluhakemisto.indd 62 3.10.2017 15.58. 029 080 0830 w w w. Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. s o u n d t o o l s . kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2
26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi W W W . Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. www.riffi.fi 5/2017 63 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. C U S T O M B O A R D S . Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. Pinnink. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. F I 62-63 Palveluhakemisto.indd 63 3.10.2017 15.58
Seuraavat neljä vuotta ilmasilta uudelta mantereelta koto-Suomeen toimi varsin vilkkaasti. Hänellä oli ilmoitus lehdessä, että hänellä on sellainen 335 mitä mä olin oikeastaan hakemassa. Vaikka yritykset myöhemmin kilpailivatkin keskenään samoilla markkinoilla, säilyi molemminpuolinen kunnioitus ja varhaisten vuosien kasvattama veljeys loppun asti – Masa oli aina vakiovieras Studiotecin tapahtumissa. Ei nyt ihan viittäkymmentä, mutta melkein. – Ja kun mä pääsin sinne, niin sehän oli ihan jotain muuta… Sillä oli oma huone, missä oli mieletön määrä paksuja jazz-Gibsoneita ja muita… Ja sitten pari kolmekolmevitosta. Stråhlman muisteleekin Mellin parahtaneen, että ”Mulla on semmoinen ongelma, että mä saan aina näitä vaihdossa. Kävi ilmi, että Mell myi Berkleen opiskelijoille jazz-koppaisia kitaroita oikein urakalla, mutta näilläpä ei läheskään aina ollut riittävästi massia, vaan vanha kitara piti antaa osamaksuksi. Verkostoja luomassa Kaikki alkoi opintoihin liittyvällä vuoden mittaisella harjoittelujaksolla Seattlessa 1970, kun Stråhlmanille jäi töiden ohessa aikaa myös matkusteluun ja verkostoitumiseen. Ja siitä alkoi tää yhteinen suhde. Mulla on jossain vielä se logi, jossa on asiakas, hinta ja sarjanumero, naureskelee ”Putske” Stråhlman. 64-65 Aamukahvi-Muusikkona 517.indd 64 3.10.2017 16.02. Kuuden yhteisen vuoden aikana MS Audiotron kasvoi kohisten, tuli aika aloittaa jälleen uusi luku. Nuori insinööri Stråhlman toi Amerikasta nimittäin 1970–74 varsin muikean määrän käytettyjä merkkisoittimia, ja Orman ohessa mm. Bilateraalisesta kaupasta alkanut yhteistyö tiivistyi 1974 yrityskumppanuudeksi Sarapaltion perustamassa MS Audiotronissa, ja meininkiä kuvannee se, että alkuun Stråhlman asui ”Sarapaltion kaksiossa, olohuoneen sohvalla” – koska kaukopuhelut Turun ja Helsingin välillä tulivat niin kalliiksi! Sarapaltion tyyliin muodollisuuksista ei muutenkaan piitattu ja hänen puheissaan ”Putske” vaihtui Masan tyyliin paremmin sopivaksi Peteksi. Ja käytetyille jenkkisoittimille oli kysyntää, sillä muistikuvien mukaan Gibsoneita ei varsinaisesti tuotu tuohon aikaan uutena maahan lainkaan. Tällä haavaa tuorein merkintä Putskea koskevaan muistioon kirjattiin aivan hiljattain: Syyskuussa 2017 – liki 50 vuotta tarinan alusta – järjestetyssä Audio Visual Expo -tapahtumassa Peter Stråhlman palkittiin AV-alan elämäntyöpalkinnolla. Aikomuksenani on kaivella vähän vanhoja, tämän numeron ”Elämäni kitarat” -artikkelin innoittamana. Riffi onnittelee! Tämänkertaiset kupposet nautitaankin AudioVisual Expo 2017 -tapahtumassa, Studiotecin osastolla. Bändin nokkamies, fonisti Matti Sarapaltio (12.11.1949–23.4.2014) rakenteli tuossa vaiheessa kellariverstaassaan laulukaappeja, jollaisia puolestaan Stråhlmanin yhtye oli vailla. AAMUKAHVILLA TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI M ontaakaan sanaa en ehdi lausua johdannoksi Peter ”Putske” Stråhlmanille, kun hän jo kaivaa muististaan tapaus Orman yksityiskohtia, ja kysyy kuin varmistaakseen: – Niin, se taisi olla punainen 335. Ja mä en tiedä, mitä hittoa mä näillä teen!” – Mä sanoin, että mä tiedän mitä sä niillä teet. – Kitaristi kun olin olevinani, loin sen alan suhteita. Otollinen asetelma kuuluisalle win-win-diilille. Seuraava luku Kitarabisness johti pian kokonaan uuteen elämänvaiheeseen, kun helsinkiläisen Smokings-yhtyeen kitaristi tarvitsi itselleen soitinta. Varsin vakuuttavaa yli neljän vuosikymmenen kuluttua, kun ei kyseessä ollut kuitenkaan ihan yksittäistapaus. 64 www.riffi.fi 5/2017 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Studiotec syntyy Siinä missä MS Audiotron profiloitui vahvasti bändikaman ja keikkakaluston erikoisosaajaksi, keskittyi Stråhlmanin 1980 perustama Studiotec vahvasti studiolaitteisiin ja kiinteisiin asennuksiin. Olin päättänyt ostaa itellekin kitaran ja New Yorkissa löysin sitten keltaisilta sivuilta tällaisen kaverin kuin George Mell (virallisesti Giorgio Melaga), italialaisen kundin, joka sattui olemaan myös Shirley Basseyn basisti. Putske toi laatusoittimia Ameriikasta – Voi niitähän tuli sitten paljon. No mä soitin ja hän sanoi, että hän asuu Staten Islandilla, että tuu tänne, vaimo tekee pastaa meille! Siltä istumalta toiveikkaasti suunta ilmoitettuun osoitteeseen: jospa nyt löytyisi juuri sellainen hakusessa oleva soitin. Fenderiä edusti kyllä Veneskoski Tampereella, mutta toki mittakaava oli kaukana nykyisestä. Hullujussin riveissä soittaneet Holle Holopainen ja Eeki Mantere ostivat itselleen soittimen Putsken kautta, samoin moni muu ykköskaartin muusikko
Pätevällä eq:lla varsinkin jazzsoundin saa räätälöityä vahvistimeen, kuin vahvistimeen. His coxin Artist-sarjan koteloista. Usein jotkut pedaalit toimivat paremmin yksien vahvistimien kanssa kuin toisten. Tuo vahvistin on myös helppo pakata tarvittaessa pienempäänkin matkalaukkuun. Kovista laukuista itsellä on kokemusta mm. Jos paksumpi jazzkitara tai akustinen on messissä, niin itse ainakin käytän noita äärimmäisen jämäköitä laukkuja ja laitan kovan kotelon suoraan hihnalle. Toisaalta Princeton Reverbin kokoinen vahvistin mahtuu kyllä helposti matkalaukkuun, ja jos sen pakkaa hyvin kuplamuoviin ja pahviin, niin ongelmia ei ole. Koneet ovat lähes aina täpötäysiä ja uudet ”trendit” matkatavaroiden maksullisiksi muuttumisista ovat aiheuttaneet sen, että jokainen matkustaja yrittää tuoda sisälle koneeseen mukanaan ylisuuren määrän matkatavaroita. Tuo ohjelma on osoittautunut erittäin aikaa säästäväksi ja käteväksi halvimpia kansainvälisiä lentoja haeskellessa. Minulla ei ainakaan ole ollut vaikeuksia noin kymmenellä lennolla tuollaisen vahvistimen kanssa ennenmainituilla metodeilla, ja vahvistimet ovat pysyneet ehjinä. Mikäs olisikaan sen sopivampi paikka päivittää hieman muusikon lentomatkailua koskeva ”muistiota”, jonka ensimmäisen version kirjoitin kymmenisen vuotta sitten. Minun ja muutaman muun kollegan kokemuksen mukaan USA:n sisäisillä lennoilla on Eurooppaan verrattuna yleisesti ottaen aavistuksen helpompaa matkustaa kitaran kanssa. ••• Yksi tärkeä yksityiskohta on muuten kaularaudan säätöavain, jota ei kannata unohtaa kotiin ainakaan, jos käyttää otelautaa lähellä olevaa matalaa ”actionia”. ••• Nykyään kannattaa tutkia lentohintoja perinteisten hakuohjelmien lisäksi Google flight -ohjelmalla, joka on erittäin kätevä kansainvälisten ja ”kompleksisten” lentoreittien varauksessa. ••• Yksi asia, jonka olen tässä viimeisen kolmen vuoden aikana huomannut erityisesti muuttuneen on useimpien lentoyhtiöiden asiakasmäärät. Euroopassa Norwegian taas tuntuu olevan erittäin muusikkoepäystävällinen soitinpolitiikassaan/hinnoittelussaan ja sen kyytiin en hevin lähde, jos olen kitaran kanssa liikkeellä. (KLM:n sivuilta tämä kitaroita koskeva ohje löytyy jopa kirjoitettuna). Amerikan mantereella operoivissa lentoyhtiöissä on kuitenkin eroja. Säröpedaalit ovat tunnetusti tällaisia. Näitä tietoja konemalleista ja hattuhyllyjen koosta saa nykyään nopeasti myös netistä, jollei omaa kokemusta asiasta ole! ••• Mannerten välisillä lennoilla konetyypit ovat yleensä aina niin suuria, että kovankin laukun kanssa saattaa päästä matkustamoon. Siinä on myös näppäriä uusia toimintoja, joita voi käyttää tavallistenkin ”lomalentojen” hakemisissa. ••• Kitaristeille ja muusikoille tämä on tiennyt entistäkin vaikeampia aikoja ja vähänkään suuremman pehmeän kitarapussin tuominen matkustamoon on hankaloitunut entisestään. Kokemusteni mukaan kitaran kanssa matkustavan kannattaa välttää Jet Bluen ja Spirit Airlinesin palveluita. ••• Jos omaa vahvistinta ei mukana ole, niin kannattaa panostaa reilummin efektipedaaleihin. Tuo kitaralaukkukoko nimittäin mahtuu useissa Boeingin ja Airbusin koneissa hattuhyllylle, käsimatkatavaraksi luokiteltujen matkalaukkujen päälle poikittain juuri ja juuri. Suomen, Kalifornian, Välimeren ja New Yorkin ilmanalat ovat kosteudeltaan tuiki erilaisia ja kaulan kaarevuus voi elää hyvinkin paljon reissuilla. Jos tulisi tiukka paikka, niin tämän ohuen pussin mahtuminen laukkujen päälle olisi hyvä argumentti. Samantapaisia vahvistimia löytyy myös ZT Lunchbox -vahvistinmallistosta. Useimmat kansalliset lentoyhtiöt, kuten Finnair, KLM ja vaikkapa SAS lentävät harvoin enää lentoja vajailla koneilla. ••• Kitaravahvistimet on järkevintä jättää kotiin, koska useimmilla klubeilla on oma rumpusetti, PA ja kitaravahvistin paikan päällä. Nykyään esim. Itselläni on noita jo kolme, yksi New Yorkissa, Yksi Belgian Gentissä ja yksi Turussa vakituisesti. Pehmeät pussit eivät ole koskaan olleet ongelmana noilla lennoilla. Syysterveisin täältä 10 000 metristä, Kari Antila Ajatuksia, vinkkejä ja päivityksiä lentomatkailuun Putske toi laatusoittimia Ameriikasta 64-65 Aamukahvi-Muusikkona 517.indd 65 3.10.2017 16.02. Itse olen alkanut käyttää Ibanezin vanhaa hyvin ohutta, mutta silti tukevasta Kordurasta valmistettua kitarapussia (samantapainen on mm. Toinen loistava asia siinä on 110/230 V -vaihtokytkin ilman erillisiä muuntajia. www.riffi.fi 5/2017 65 Muusikkona maailmalla J älleen kerran istun lentokoneessa, tällä kertaa kolumnia kirjoitellen. DV Mark valmistaa pientä, 6,5 kilon painoista ja 27 × 27 × 27 senttimetrin kokoista Little Jazz -vahvistinta, josta löytyy hyvin tehoa ja hintakin on vielä edullinen. Itse kuljetan mukana Empressin Paraeq:ta tai muuta vastaavaa hyväsoundista ja monipuolista cleanboost/eq-pedaalia kaikkien muiden efektien lisäksi. Meren yli päästyä puuha muuttuu taas. MONO Casen valmistama Guitar Sleeve -kantopussi)
Mainio setti nuotteja, sillä se sopi kaikkialle. Kun ukulelen kaula alkoi vääntyä ihan hivenen verran, kontaktimikkien kautta kuulokkeisiini kantautunut soundi reväytti silmät levälleen, koska halkeileva ja lohkeileva puu värisytti kieliä. Tietty siinä tarvittiin runsaasti prosessointia ja siivoamista, mutta silti. KUVA: VILLE JUURIKKALA P erkasin taannoin eräässä tapahtumassa pelille tärkeän teeman syntyä ja kehityskaarta. Se on aika hyvä prosentti, se. Sekuntia myöhemmin kiertoliike mursi kaulan irti rungosta, ja ukulele oli mennyttä, mutta se ohikiitävä vingahdusten sarja oli ehtinyt aivoissani stretchautua moninkertaiseksi ja paljastaa melodian lisäksi oudon harmonian… joka päätyi kahdeksankertaiseen mittaan venyneenä naisteemaksi. Kyseinen kohta nimittäin vongahti aika tarkalleen tempossa 120, ja kun tempon puolitti, vonku alkoi soittaa melodiaa, joka sittemmin tuli tutuksi pelin päähenkilön ”ostinatoteemana”, tosin siinä vaiheessa se oli useimmiten soitettu pianon kaltaisella instrumentilla, mutta taustalla oli aina palasteltu ja modifioitu porttivonku. Onnettomuus. ••• Aloitan jokaisen projektin aina tekemällä hurjan määrän raakamateriaalia, jota jalostan tarpeen mukaan joko ääniefekteiksi tai instrumenttien raaka-aineiksi – olipa raaka-aine lopulta Kontakt 5:ssä, Izotope Iris2:ssa tai jossakin itse tekemässäni granulaaritohottimessa Reaktorin tai Kyman sisuksissa – tai Maxissa. Lähellä taloani on valtava ruosteinen portti, jota olin käynyt kolkuttelemassa Alan Wake -soundtrackiin jo muinoin, kera kontaktimikkien ja tietysti omistajan luvalla. Saatan palata aiheeseen, jos innostusta esiintyy, varoitan. Aikamatkailua JB-2 ANGRY DRIVER Klassiseen BOSS-kuoreen pakattu JB-2 Angry Driver parittaa ikonisen BOSS BD-2 Blues Driverin ja suositun JHS Pedals Angry Charlien. Ja tavallaan tuollainen hidastus, aikamatkailu, sopi kummallisella tavalla näihin ääniin, yhdistäen ne osaksi peliä. Vääristynyt ajanjuoksu, siihen liittyvät ongelmat, yksilötason ongelmat… koko soppa kuulosti ihan peruskeikkareissulta – anteeksi, ystävät – joten arvelin, että saattaisin olla oikea tyyppi työhön. Seuraa meitä instagramissa: @boss_europe Myynnissä marraskuussa. Silti jokin olennainen alkuperäisestä demosta päätyi lopulliseen, koko lailla muuttumatta. Asteikko oli tosin, vastoin omaa odotustani, ambivalentti, ei duuri eikä molli, ehkä likimain sus4add9jajotain – mutta sitä suuremmalla syyllä tunsin, että hommassa saattaa olla järkeä. Tallensin vonkuja suunnilleen tunnin ajan, mutta tiesin oitis, mikä olisi jatkoäänija instrumenttisuunnittelun seuraava vaihe: se olisi se hetki, joka tallentui vonkufailiin kohtaan 1’23”. Sen sijaan, että olisin halunnut kuulla mitä sitten tapahtui, halusinkin kuulla vastauksen kysymykseen ”Miksi?” Ja siitäpä koko soppa vasta alkoikin. Käsikirjoittajat ja pelisuunnittelijat alkoivat yksitellen spekuloida syillä ja seurauksilla, ja vähitellen päähenkilön historia ennen alkukuvia alkoi hahmottua. Voit yhdistellä Blues Driverin ekspressiivistä mid gain tonea Angry Charlien agressiiviseen rocksoundiin halusi mukaan ja JB-2 Angry Driver tuottaa ainutlaatuisen kattauksen särövivahteita yhdestä pedaalista. Tuossa tarinankertomisvaiheessa kovalevyilleni kertyi miltei päivittäin gigatolkulla kamaa jalostettavaksi. Ukulelea silpoessani tajusin, että pelin naishahmo saattaa tarvita oman teeman tapaisensa myös, ja mielessäni oli jo pidemmän aikaa ollut tietynlainen harmoninen siirtymä kera ylä-äänessarjan sekä melodian, mutta sopiva ääni odotti löytymistään, eikä sellaista tullut vastaan valmispankeista. Jos ihmettelette, miksi paasaan intuitiosta, siihen on hyvä syy: aikamatkailu taitaa olla todellinen ilmiö. Tuhossa on aina uuden siemen, uskokaa vain. Ukulele päätyi myös rytmiseksi instrumentiksi, sillä jos tallenteesta poistaa tonaalisen komponentin, jäljelle jää sarja hienoja noise-risahduksia, jotka aikakorjauksen ja kvantisoinnin avulla saatiin rytmiseen gridiin – ja joka voitiin prosessoida konvoluutiolla raakaäänestä, joita firman äänijäbät olivat askarrelleet kaikkialla, missä oli metallia ja betonia. Älkää siis käyttäkö konvoluutiota vain kaikuihin tai styrkkarimallinnuksiin! ••• Huomasin pelitapahtumaa varten presentaatiota rustatessani, että jokin olennainen oli todellakin säilynyt ensidemoista aina lopulliseen versioon: se materiaali, jota tein demottelumielessä aivan ensimmäisessä vaiheessa ihan mutu-tuntumaan sekä aavistuksiin perustuen, sisältää pelin kannalta eniten tärkeää, soundtrackia lopulta määrittelevää materiaalia: yhdeksän kymmenestä ennen varsinaista tuotantoa tehdystä teoksesta on nyt soundtrackillä. ••• Kyseessä oli täydellinen yhteensattuma tapahtumana, mutta vahva intuitio ohjasi tuossa vaiheessa minua kaksin käsin – olen sitä mieltä, että intuitiolle pitää antaa puheenvuoro, aina. Muistaakseni nelinkertaisella hidastuksella, lopulta. Sopivalla aukaisunopeudella portin ulvonta oli mielenkiintoista kuultavaa, ja se tuntui olevan aika lailla tiukasti c-vireinen. Sittemmin portti alkoi ruostuessaan ulista avautuessaan, ja päätin suunnilleen tämän projektin alkaessa käväistä uudelleen anelemassa naapurilta tallennuslupaa. 66 www.riffi.fi 5/2017 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Muistan, kun idea esiteltiin minulle ensimmäistä kertaa: aikamatkailu. Muitakin onnenkantamoisia sattui perusäänityksiä tehdessäni. 66-67 Alanko 517.indd 66 3.10.2017 15.01. Sitten kokeilin virittää ukulelen kielet tiukalle ja asetin sen kaulan ruuvipenkkiin, semmoiseen kiertomalliin, jonka avulla voidaan vaikkapa kuumana hehkuvaa rautaa vääntää spiraaliksi. ••• Heti ensimmäisistä hahmotelmista alkaen oli selvää, että päähenkilöksi arveltu henkilö oli ulkopuolinen – irtautunut hahmo, jolla oli ongelmia ystävyysja luottamussuhteissaan. Sitähän riitti, sillä ensiversioista lopulliseen ehti jälleen kulua reilut neljä vuotta elämästäni
66-67 Alanko 517.indd 67 3.10.2017 14.58. Voit yhdistellä Blues Driverin ekspressiivistä mid gain tonea Angry Charlien agressiiviseen rocksoundiin halusi mukaan ja JB-2 Angry Driver tuottaa ainutlaatuisen kattauksen särövivahteita yhdestä pedaalista. Seuraa meitä instagramissa: @boss_europe Myynnissä marraskuussa. JB-2 ANGRY DRIVER Klassiseen BOSS-kuoreen pakattu JB-2 Angry Driver parittaa ikonisen BOSS BD-2 Blues Driverin ja suositun JHS Pedals Angry Charlien
U L T I M A T E P O I N T S O U R C E The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimet tuottavat erittäin luonnollisen äänikuvan sekä taajuustasapainon ja tästä johtuen kuunteluväsymystä aiheutuu perinteisiin tarkkailukaiutinjärjestelmiin verrattuna poikkeuksellisen vähän. Näin ollen voit työskennellä entistä pidempiä aikoja ja voit tehdä nopeampia miksauspäätöksiä luotettavammin. The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimia voidaan käyttää sekä pystyettä vaaka-asennossa. Kaiuttimet tarjoavat vakaan suuntaavuuden hallinnan poikkeuksellisen laajalla taajuuskaistalla kaiuttimen koko etulevyn kattavan Directivity Control Waveguide (DCWT) -suuntaimen ja etulevyn taakse symmetrisesti aseteltujen bassoelementtien ansiosta. genelec.com/theones 68 Takakansi517.indd 68 3.10.2017 13.17