Nro 5-2018 Hinta 10,50 E Marshall Origin – vahvistinjätti palaa juurilleen WIGWAM 50 vuotta – ja keikat sen mukaan Okko Laru, tuottaja: ”Jos levy-yhtiö maksaa mulle palkkaa tästä, niin mä haluan että tämä lauletaan uudelleen.” Doyle Bramhall II: ”Opettelin soittamaan katsomalla muita ja kuuntelemalla levyjä.” Okko Laru, tuottaja: ”Jos levy-yhtiö maksaa mulle palkkaa tästä, niin mä haluan että tämä lauletaan uudelleen.” Doyle Bramhall II: ”Opettelin soittamaan katsomalla muita ja kuuntelemalla levyjä.” 01 Kansi518.indd 1 16.10.2018 18.05. The Rasmus Venäjällä – kuuden viikon hyppy tuntemattomaan
Vaihdettavilla akustisilla ohjaimilla ja eri avautumiskulmilla luot juuri sellaisen suuntauksen kuin tarvitset, niin kiertueella kuin asennuksissa. Lopputuloksena maailmanluokan soundi ja vokaalien selkeys kuulijoille. Pyöreään trussikehikkoon asennetut kahdeksan Bose Showmatch -linjasäteilijänippua höystettyinä Bose-vahvistimilla ja -subwoofereilla ovat täydellinen ratkaisu tilan monimuotoisiin vaatimuksiin. P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uskomaton vokaalien selkeys kuulijoille, ei seinille BOSE® SHOWMATCH™ DELTAQ™ Uusi ShowMatch™ DeltaQ™ ohjaa äänen sinne missä kuulijat ovat. Ei seinille. THE O2 ARENA, LONTOO The O2 Arena on lipunmyynnin perusteella maailman suosituin tapahtumakeskus, jossa järjestetään konsertteja, konferensseja, näyttelyitä ja urheilutapahtumia. The O2 Facility Director Lee Lacey on erittäin tyytyväinen järjestelmään, ja seuraavaksi uusittavien VIPtilojen audiojärjestelmät rakennetaan myös Bose-tuotteilla. Osallistujamäärät vaihtelevat kahdestatuhannesta kahteenkymmeneentuhanteen, joten äänijärjestelmältä vaadittiin laadukkaan äänen lisäksi myös monikäyttöisyyttä ja skaalattavuutta. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 16.10.2018 18.07
Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. 02-03 Ilmoitukset.indd 3 17.10.2018 19.35. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. r i f f i . RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . f i . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan
Mieli kyllääntyy vähän kerrallaan. Ja näin on hyvä. Siinä eivät auta enää uudet soundit, ihmeelliset efektit tai huippusoitanta. Musiikilla on monta ulottuvuutta ja tasoa, joilla on kaikilla oma paikkansa ja aikansa. Aina voi kohdata sellaista, mille ei ole yksinkertaisesti suoraa vertailukohtaa omassa kuunteluhistoriassa. Eikä rockareiden ja juurimiesten kannata nyt hirnua, valtavirrassa kellujat eivät niissäkään genreissä varsinaisesti syväluotaa musiikin rajattomia mahdollisuuksia vaan pikemminkin kauhovat pintavettä kousaan kerta toisensa perään. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 04-05 Pääkirjoitus518.indd 4 17.10.2018 20.20. Sinne sopii latoa tuoreita löydöksiä ja riemu on yhtä suurta kuin joskus nuorempanakin. Jos haaviin on alkanut kertyä saalista 60-luvulla, niin viimeistään 80-luvun jälkeen on ollut varmasti jo hankalaa enää liittää uusia löytöjä vanhojen seuraksi. Paitsi sille, jonka korvat aukeavat vasta tähän uudempaan virtaukseen ja jolle juuri siitä muodostuu oman musiikkikirjaston runko, josta löytyvät äärimmäinen… Kyllääntynyttä mieltä on vaikea lähestyä samoin musiikillisin ilmaisumuodoin, joista mieli on aikanaan kyllääntynyt. Kun sen omansa on joskus tunnistanut ja siihen kiintynyt, ei toisenlainen versio samasta aiheesta välttämättä houkuta, olipa se tehty miten hienosti tahansa. Ja silloin siihen omaan vakiintuneeseen musiikkikirjastoon saattaa yllättäen avautua kokonaan uusi osasto, jonka hyllyt odottavat tyhjillään. Törmäyttää voi tyylisuuntia, kokoonpanoja ja jollei sorru kulttuuriseen omimiseen – mitä se lieneekään – niin myös eri kansanmusiikkien aineksia. Salaisuus on törmäytyksessä, josta syntyy jotain ihan uutta, mutta sellaista millä on verevä yhteys omaan vakiintuneeseen mukavuusalueeseen. Menee ohi, tai jää niin sanotusti lasin taa. Se löytyykö itselle mieluisa lepoasento nojatuolista, sohvalta vai riippukeinusta, on persoonakysymys, mutta tällä ilmiöllä on tietty seuraus. Vaan eipä onneksi. Kiitos, Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana. Näillä teemoilla ei myöhempien aikojen artistien kannata kohdetta lähestyä – ne on nähty ja kuultu jo, paremmin sävellettynä, oivaltavammin sanoitettuna, autenttisemmin soundein paketoituna. Soinnutus on usein simppeliä, melodiat mieluusti päähän kerrasta tarttuvia ja rytmiikan pitäisi saada kömpelömpikin hahmo tanssahtelemaan jalkoihinsa sotkeutumatta. Kappale kappaleelta rakentuu oma sisäinen musiikkikirjasto, josta löytyvät se äärimmäinen voimaballadi, maailman paras menobiisi ja kaikkein nostalgisin tarina oman nuoruuden aikaisista tunnelmista ja tapahtumapaikoista. 4 www.riffi.fi 5/2018 ÄÄTOIMITTAJALTA Muurin voi murtaa P oppi on pelkistetyimmillään yksinkertainen laji. Siinä on seassa uusia aineksia, epäpuhtauksia, ja ne ilmeisimmät tunnusmerkitkin on luettu ihan väärin – kaikki on sinnepäin muttei mikään ole ihan. Sellainen ilahduttaa. Yksinkertaisuus, tietty toisto ja ennalta-arvattavuus luovat turvaa, joka pitää yllä eräänlaista kotoisaa mukavuustilaa ihmisen ympärillä. Muotivirtaukset kierrättävät itseään, ja se, joka kuuntelee yhä innolla 70-luvulla uusioitua menneisyyttä ei välttämättä syty 30 vuotta myöhemmästä tavasta tulkita aihetta. Kun esimerkiksi yhdistetään taidolla ja näkemyksellä samaan pakettiin räppäys, jota en ole koskaan diggaillut, sekä big band -jazz, jota en ole juurikaan kuunnellut, ja sovitetaan musiikkiin mukaan aimo annos soulia ja funkia vieroksumatta mitään muutakaan käyttökelpoista maustetta, saadaan aikaan tuoreesti soivaa, mukaansa tempaavaa, mutta silti helposti lähestyttävää musiikkia. Surkea juttu, ihmisparka on tuomittu kuuntelemaan sitä yhtä ja samaa soittolistaansa uurnaan saakka
6066 Subminiature Headset 6060 Subminiature Lavalier minimizes distortion expands dynamic range increases clarity 3 mm of audio perfection Maahantuonti: Bright Sales & Installation Oy www.brightgroup.fi sales.fi@brightgroup.com dpamicrophones.com/3mm 5 25 75 95 100 04-05 Pääkirjoitus518.indd 5 17.10.2018 20.20
Virtanen Matti Rinne Tommi Saarela Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,50 e + posti kulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – vuorossa Okko Laru 12 Wigwam täytti viiskyt’ – legendat lavalla! 22 Janne Tuomi – lyömäsoitinsoundien uni-improvisaattori 30 Kuuden viikon kiertue Venäjällä – hyppy tuntemattomaan. Beyerdynamic-tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | puh. 66 Alangon päiväkirja – Sitä ihteään 34 Kannen kuva: Sami Tuunanen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 23. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 6 www.riffi.fi 5/2018 37 30 22 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. LAADUKKAASTI. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,00 e ja määrä aikaisena 63,00 e . 34 Doyle Bramhall II – tähtien kitaristi pärjää omillaankin SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 27 Viisikielinen banjo – juurimusiikin suuri tuntematon 37 Jarmo Hynninen – Fender, Gibson, Martin, Gretsch KÄYTTÖTESTIT 42 Ludwig Evolution Maple – kyllä lähtee! 46 Marshall Origin 50C – vahvistinjätti palaa juurilleen 46 Taurus StompHead 2 Classic – analoginen pikkujättiläinen putken kera 48 Reverend Dub King Bass & Jetstream 390 – tiettyä uutta, vissiä vanhaa 50 Mackie FreePlay Live – soittoa missä vain 51 Beyerdynamic Fox – suorinta tietä digiin! 52 Lewitt LCT 441 Flex – suuntakuvio ratkaisee 54 Sound Devices MixPre6 – irti tietokoneesta! 56 Focal Shape 65 – muotoseikat kunnossa GRANDE FINALE 58 Aamukahvilla – Isäntänä Juho Martikainen, Genelec Brand Artist 62 Normipäivä – ”Miksaamalla miljonääriksi” ® 64 Muusikkona maailmalla – Baltian maissa musisoimassa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Olin paikalla silloin, kun tämä uusi digitaalinen aika alkoi.” TG500 | TG1000 LANGATTOMASTI. Irtonumeron hinta on 10,50 e . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC TG500 • lähetysteho säädettävissä, 10 tai 50 mW, kantomatka jopa 120 m • lähettimen ja vastaanottimen taajuussynkronointi infrapunalla • lähetimissä LCD-näyttö jossa myös pariston lataustila • latauspistokkeet, optiona NiMH-akku ja lataustelakka • lähettimissä ohjelmoitava mykistyskytkin • käsilähettimissä laadukkaat TGV50 tai TGV56 mikrofonikapselit BEYERDYNAMIC TG1000 • 24-bittinen digitaalinen salattava järjestelmä, kantomatka jopa 300 m • lähettimissä latauspistokkeet, optiona NiMH-akku ja lataustelakka • käsilähettimissä vaihdettavat mikrofonikapselit, myös mittamikrofoni TG MM1w • lähettimissä OLED-näyttö, lukittavat käyttökytkimet • dynamiikka-alue 128 dB • laaja 319 MHz:n taajuusikkuna (480-789 MHz) • taskulähettimiin laadukkaat TG-sarjan solmioja päämikrofonit tai kitarakaapeli • metallikuoriset yksitai kaksikanavaiset räkkivastaanottimet • jopa 40 MHz:n taajuusikkuna ja 72 samanaikaista taajuutta • antennisignaali lenkitettävissä kahdelletoista kanavalle • järjestelmän latenssi vain 2,1 ms • Dante-lähdöt • järjestelmien ohjaus TG Wireless Managertai Wavetools-softalla 06-07 Sisältö518.indd 6 17.10.2018 21.08. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Hanna Evensen Alysse Gafkjen Nick Haswell Minna Hatinen Toni Honkala Misha Koivunen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Seppo Sillanpää Sami Tuunanen Timo Östman Verkkotoimitus: Minna Hatinen Tommi E. Riffi ilmestyy vuonna 2018 kuusi kertaa
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC TG500 • lähetysteho säädettävissä, 10 tai 50 mW, kantomatka jopa 120 m • lähettimen ja vastaanottimen taajuussynkronointi infrapunalla • lähetimissä LCD-näyttö jossa myös pariston lataustila • latauspistokkeet, optiona NiMH-akku ja lataustelakka • lähettimissä ohjelmoitava mykistyskytkin • käsilähettimissä laadukkaat TGV50 tai TGV56 mikrofonikapselit BEYERDYNAMIC TG1000 • 24-bittinen digitaalinen salattava järjestelmä, kantomatka jopa 300 m • lähettimissä latauspistokkeet, optiona NiMH-akku ja lataustelakka • käsilähettimissä vaihdettavat mikrofonikapselit, myös mittamikrofoni TG MM1w • lähettimissä OLED-näyttö, lukittavat käyttökytkimet • dynamiikka-alue 128 dB • laaja 319 MHz:n taajuusikkuna (480-789 MHz) • taskulähettimiin laadukkaat TG-sarjan solmioja päämikrofonit tai kitarakaapeli • metallikuoriset yksitai kaksikanavaiset räkkivastaanottimet • jopa 40 MHz:n taajuusikkuna ja 72 samanaikaista taajuutta • antennisignaali lenkitettävissä kahdelletoista kanavalle • järjestelmän latenssi vain 2,1 ms • Dante-lähdöt • järjestelmien ohjaus TG Wireless Managertai Wavetools-softalla Roland VT-4 – tee siitä robotti! Lauluäänen muokkaukseen spesialisoitu VT-4 tarjoaa valmistajansa mukaan kaikki perinteiset ja hienovaraiset laulumausteet kaiuista viiveisiin, sekä lisäksi nipun uuden ajan rajuja pusertimia formattisuotimista automaattiviritykseen ja lofi-rouhistukseen asti. Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Toinen SAM-malliston uutuus on 7382-subwoofer, jonka toistoalue ulottuu alhaalla aina 15 hertsiin asti. Lisätiedot: Genelec Puh. Valmistaja lupaa hetkellistä äänenpainetta 118 dB (SPL) ja S360:n toistoalueeksi ilmoitetaan 39 Hz – 19 kHz +/2 dB:n tarkkuudella. 010 3235 410 • www.roland.fi TUOTEUUTISET Genelec S360 & 7382 – enemmän äänenpainetta! Kymmentuumaisella bassolelementillä ja 1,7-tuumaisella painekammiodiskantilla varustettu S360 on uusin Genelecin SAM-malliston kaiutin, ja se on suunniteltu erityisesti sellaisiin kohteisiin, joissa tarvitaan runsaasti äänenpainetta tai joissa kuunteluetäisyys on suuri. Diskanttielementtiä kehystää DCW-suuntain, joka on yhdistetty saumattomaksi osaksi kotelon etulevyä. 017 83 881 • www.genelec.fi Lisää jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia löydät osoitteesta www.riffi.fi. VT-4 toimii täysin itsenäisesti, mutta sillä luotavia luomia keinoharmonioita ja automaattista viritystä voi ohjata myös midin välityksellä. Valmistajan mukaan S360:n MDF-levystä valmistettu kotelo on suunniteltu siten, että sen aiheuttama äänienergian siroutuminen (diffraktio) on mahdollisimman vähäistä. TG500 | TG1000 LANGATTOMASTI. 06-07 Sisältö518.indd 7 17.10.2018 21.08. Tämän kolmella 15-tuumaisella kartiolementillä ladatun bassokaapin toistokaistan ylärajaksi ilmoitetaan 120 Hz ja maksimiäänenpaineeksi 129 dB (SPL). Kumpikin uutuusmalli keskustelee Genelecin Loudspeaker Manager -ohjelmiston kanssa ja ne voidaan kalibroida kulloiseenkin käyttötilaan AutoCal-toiminnolla. Kaiuttimen elektroniikka voidaan tarvittaessa irroittaa ja asentaa räkkiin, jolloin itse kaiutin voidaan upottaa tarkkaamon seinään. LAADUKKAASTI. Beyerdynamic-tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | puh
Tavatessani Larun kääntyy puhe samantien poismenneeseen ystävään. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Kaartamon ja Larun ystävyys alkoi 90-luvun alussa jolloin Jones Bros -nimisessä bilebändissä soittanut Laru kysyi Kaartamoa TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA Okko LARU IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-11 Ikimuistoiset Laru.indd 8 17.10.2018 19.37. – Me suunniteltiin 90-luvun alusta lähtien että pääsisin joskus soittamaan Esan soololevyllä. 8 www.riffi.fi 5/2018 H iljattain edesmennyt Esa Kaartamo oli Okko Larulle musiikillisessa mielessä hyvin merkittävä henkilö. Sitä ei koskaan tapahtunut, mutta monenlaisia muita asioita kylläkin
Okko muistelee ystävänsä Esa Kaartamon ihmetelleen yleisössä jollekin, että miten bändi laulaa noin hyvin. – Muistan kun odoteltiin lavan reunassa sinne pääsyä ja pulssi on kakssataa. Mestarit areenalla oli Suomessa vuoden 1999 myydyin äänite ja kaikkien aikojen myydyin kotimainen livealbumi. Okko ehdotti työnäytteen tekemistä Kuunnellaan vaan taivasta -kappaleesta. – Hain sitä pestiä pitkään. Toisella laidalla oli hieman ”köpö” brittipop-kotikutoisuus ja toisella laidalla lennykravitzmaista tunnelmaa ja groovea. – Sitä ei jälkituotettu ollenkaan. Ei ollut. Ei siinä ehtinyt mitään miettiä, että äänitetäänkö vai eikö. Tein siitä semmosen british-tyylisen demon. Toivottavasti tulee. Nyt kun eletään kotimaisten artistien areenakeikkabuumia, harva ymmärtää, kuinka tärkeä pään avaus Mestarit oli. Mukana on pakko olla autotunea. Se valittiin myös ilmestymisvuonna Emma-gaalassa vuoden albumiksi. Vuosi Mestareiden jälkeen nähtiinkin Leidit lavalla -konserttikiertue, jonka päätöskeikkaa juhlittiin Espoon areenalla. Okko LARU ”Sekin on tuottamista, kun työryhmälle sanotaan, että nyt toimitaan näin ja näin.” 08-11 Ikimuistoiset Laru.indd 9 17.10.2018 19.37. Vänkäsin, että anna mulle mahdollisuus. Ehkä se kävi jonkun biisin alussa mielessä. Hiukkasen vaikea puhua… Okko Laru saa kiittää Kaartamoa monestakin asiasta. – Se avasi jotakin joka antoi tilaa muille. Tuotannossa toteutui asioita, joita Okko Laru tuohon aikaan diggaili. Myös joitain spiikkejä lyhennettiin, muuten se on niin live kuin voi olla. Okko Laru oli Mestareiden jälkeen soittanut Hectorin bändissä rumpuja ja koki pystyvänsä tuottajana nostamaan kotimaisen pop-legendan taas ansaitsemalleen paikalle. Hector oli julkaissut edellisen omaa materiaalia sisältävän studioalbumin samaan aikaan Mestareiden kiertueen ja livelevyn kanssa, josta seurasi se että albumi jäi turhan vähälle huomiolle. Ihmeellistä miten asiat tuppaa menemään. Se piti vaan hoitaa ja niinhän me hoidettiin. Treenien jälkeen oli jännitystä ilmassa, sillä muistettavaa materiaalia oli paljon. Jatkobailuissa Jyrki Hytti Eastwaylta huutaa, että mitä hittoa, meillä on vaan yhdeksän miljoonaa! – Mä huusin että mulla on yksi, hihittää Laru. Projekti avasi saumaa siihen, että Suomessakin voidaan tehdä asioita isosti. Kuuluu mistä hänen juttu on lähtenyt. Päällimmäisenä on varmasti Okon tutustuttaminen Pave Maijaseen. – Se muutti sitä, tykkäs tai ei. Homma käynnistyi Nokian kesäkiertueella, jota varten treenattiin yksi päivä. Kun kesäkiertue oli ohi, käynnistyivät kunnon treenit. Mulle oli tärkeätä että ihmiset jotka ovat Heikin kohderyhmää, kuulevat ne tutut jutut sieltä, mutta tulokulma on uusi. Mestarit -areenakiertue käsitti kaksikymmentä loppuunmyytyä konserttia, joihin sisältyi esiintymiset Helsingin Olympiastadionilla ja Ruotsissa Göteborgin Scandinavium-areenalla. Mestarit areenalla -live, EMI 1999 Mestarit-kiertue ja Mestarit areenalla -livelevy olivat tapahtumia, jotka muokkasivat kotimaista musiikkikenttää merkittävästi. Albumi ylitti ilmestymisvuonna platinarajan ja sitä on myyty Ifpi:n tilastojen mukaan 131 811 kappaletta. Albumi oli Larun ensimmäinen iso tuotanto. – Neljä huippukokenutta tyyppiä, huippubändi ja kaikki ovat sitoutuneet. – Silloin brittipop/rock oli kovasti pinnalla ja diggailtiin kumpikin Oasista aikalailla. Eikä kukaan ottanut mitään. Se ei loppujen lopuksi kuulu siinä paljoakaan, mutta siinä on paljon sitä Heikin historiaa. Sen myötä opittiin, että myös kotimaisella musiikilla pystytään järjestämään areenatai stadiontason keikkoja ja jopa kiertueita. Albumista tulikin Suomen myydyin live-levy ja sillä oli vaikutusta koko skeneen. Vaikka Okko Laru puhuukin tässä tapauksessa vain yhdestä keikasta, oli sillä paljon kauaskantoisemmat seuraukset. www.riffi.fi 5/2018 9 ja Kim Lönnholmia yhtyeen vieraaksi. Kaksikkohan oli tuttu Broadcast-yhtyeestä. Näytteen kuultuaan Hector oli myytyä miestä. Tuotos valmistui parissa tunnissa. Miten paljon siitä on puhuttu nuoremman polven soittajien kanssa. Mestareissa Laru taas tutustui Hectoriin, jonka levyn tuottamisen myötä Larun tuottajan ura ponnahti aivan uusiin sfääreihin. Oli vielä erikseen sovittu, että ainoastaan puhaltajat ja jouset käyttävät nuotteja. Demolla Okko soitti itse kaikki instrumentit. Alkoi Hectorin riivaus. Joku biisi pudotettiin rakennevirheen takia ja toinen jonkun käännöstekstin takia. Maijasen bändistä siirryttiin Mestareihin. Liekö ukaasi vaikuttanut henkisen ruodon suoristumiseen, mutta homma lähti liikkeelle aivan uudella sykkeellä. Viimeisen keikan jälkeen lehdissä luki että Mestarit tienasivat kymmenen miljoonaa. Ja harvoin tulee vastaan yli satatuhatta suomessa myynyttä livelevyä. Hitit olivat Lähes onnellinen mies, Kun rakkaus saapuu kaupunkiin ja isoimpana lekana Kuunnellaan vaan taivasta. Manageriporras reagoi tietoon kieltämällä kaiken alkoholin käytön henkilökunnalta. Konsertista taltioitu levy lähti myymään niin huikeaan tahtiin, että Helsingin vedon perään päätettiin bookata kokonainen areenakiertue. Keikka loppuunmyydyllä Helsingin Arenalla oli lähestymässä ja huhut kertoivat että konsertti tultaisiin kuvaamaan. Lähteet: Wikipedia ja Musiikkituottajat Hector: Ei selityksiä, Bonnier Amigo 2004 Albumi joka palautti kolmella hitillään Hectorin kotimaisen musiikkikentän terävimpään kärkeen. Artisti ei asiaa kuitenkaan tuosta vaan ostanut. Sekin on tuottamista, kun työryhmälle sanotaan, että nyt toimitaan näin ja näin. Mestarit on auttanut ja kannustanut paljon nuoria muusikoita eteenpäin. Me oltiin yhteisö. Se tarina on niin legendaarinen. Vaikka Mestarit oli Okko Larulle vain lyhytkestoinen projekti, oli se hänelle yksi uran suurimmista merkkipaaluista. Tuottamisen lisäksi Okko Laru toimii nykyään Hectorin bändissä myös kapellimestarina. Niin henkilökohtaisellakuin ihan kansallisella tasolla. Eipä silleen että kukaan siellä olisi sen enempää juopotellutkaan, mutta kiellolla eliminoitiin asioita jotka voisivat vaarantaa sitä työntekoa. Kuunnellaan vaan taivasta -kappaleen tuotannossa yhdistyivät kaksi maailmaa. Se oli hieno päivä. Mikä demon tuotannossa häneen vetosi. Sit mentiin ja kolmannen biisin kohdalla olin jo että jumalauta tää on siistii! Ympärille kun katsoi niin näki pelkkiä hymyileviä kasvoja. – Esan poismeno tuo kaikki muistot esiin. Asiasta puhuminen nostaa tunteet pintaan
Tuottajan tehtävä on miettiä että mikä se äänikuva olisi ja ketä halutaan mukaan soittamaan. – Mä varon että aletaan ajattelemaan pastissimaisesti tai otetaan jotain juttuja suoraan jostain. – Mitkä on ne aivokemialliset asiat, joilla saadaan kuulija miettimään, miksi tämä on niin tutun kuuloista mutta samalla fressiä. Vaikka kappalemateriaali muotoutui hiljalleen prosessin myötä, luomispaineita ei ollut missään vaiheessa. Oli se sitten biisissä tai tekstissä. Mutta kun levyä rakennetaan lennossa kappale kerralla, pystytäänkö siinä säilyttämään jonkinlainen yhtenäisyys. – Kun alettiin menemään biisi kerrallaan, niin se biisinteko vapautui. Kukaan ei voi tietenkään välttyä kuulemasta musiikkia. Sä et voi jarruttaa etkä edistää sitä. Toisella radalla menee se tekeminen ja toisella menestys. Se oli erittäin dempattu, ”huononnettu” basso. Ja siihen mitä siellä toisella radalla tapahtuu, ei voi mitenkään vaikuttaa, mutta hyvällä onnella ne kohtaavat. Eihän se koskaan mikään mätä ole. Jos se biisi on kova ja artisti hyvä, niin ne hommat tapahtuu. Ja niitä asioita pitää miettiä. Koska edellämainittujen kappaleiden kohdalla mainittiin erinäisiä artisteja, kirjoittaja miettii kuinka paljon tuotannollisia ratkaisuja tehtiin pastissien kautta. Enpä kuitenkaan muista että olisin ikinä sanonut jollekin artistille, että ei näin. ”Nyt on semmonen tilanne, että jos levy-yhtiö maksaa mulle palkkaa tästä, niin mä haluan että tämä lauletaan uudelleen.” 08-11 Ikimuistoiset Laru.indd 10 17.10.2018 19.37. Kun hän kuulee, että ”Ai, mun musa kuulosta tällä hetkellä tältä”, se yleensä ruokkii tekemään lisää kappaleita. Tuottaminen on myös kohderyhmälähtöistä, ja sitä syytetään kaupalliseksi ajatteluksi. Ja siinähän onnistuttiin. Biisi on se sisältö, sen jälkeen tulee vasta sovitus ja tuotanto. Tuottamisprosessi on jo alkanut kun pystyy antamaan palautetta silleen kivasti. ”Ei kun nyt tehdään hyvin”! En voinut vaan jättää sitä siihen. – Sen prosessin käynnistäminen on hyvin henkilökohtaista. Larun ikiaikainen hokema on, että parhaat ideat tulevat artistilta. Kuunnellaan vaan taivasta julkaistiin albumin ensimmäisenä sinkkuna. Hector oli tavannut vanhan kaverinsa joka ihmetteli biisiä radiosta kuultuaan että mikä ihme siinä on niin koukuttavaa. Se artisti kuitenkin tuottaa sen sisällön. Silloin pitää myöskin välillä vähän potkia niitä artisteja hieman persuksille. Yes, nyt vaan soitetaan, Okko aloittaa. – Olen tänäkin päivänä tosi hyvilläni että jaksoin pysyä tiukkana siinä. Albumin luominen tyhjästä studiossa tuntuu kirjoittajasta hyvinkin erikoiselta tekotavalta. Se menee niinkuin menee. – Soitin Heikille, että nyt on semmonen tilanne, että jos levy-yhtiö maksaa mulle palkkaa tästä, niin mä haluan että tämä lauletaan uudelleen. – Tää on yksi kappale, josta olen tosi ylpeä. Mutta musiikki on aina silloin kaupallista, kun se julkaistaan. Okko Laru kertookin biisissä olevan vahva R.E.M.-fiilis. ”Onko tää joku 60-luvun juttu”. Se kuuluu tuottajan perustoimenkuvaan. Sellaisia tuottajia ja biisintekijöitä on toki. Hectorin kanssa se toimi kuitenkin hyvin. Ja kun joku pitää jostain kappaleesta, jää se usein jollain tavalla päälle. Kaikessa on kyse sisällöstä. Tässä tapauksessa ”Kuunnellaan…” käynnisti sen prosessin. Kappaletta voisi luonnehtia kitararokiksi. Kappale oli saatu valmiiksi ja sitä miksaillessa jokin alkoi tökkimään. Ne on juttuja mitä on sillä hetkellä saatu aikaiseksi. Muusikoiden valinta on tärkeä osa tuotantoprosessia. Mutta sillä tavalla pysyy jotenkin pää pinnalla että lähtee liikkeelle siitä biisistä. Mitkä asiat ruokkisivat häntä parhaiten että pysyisi tietynlainen jatkumo päällä. Noin kokenut artisti ja yritti viimeiseen saakka kiemurrella. Enkä tarkoita että olisin jotenkin parempi kuin muut. Ensimmäisen singlen menestys synnytti artistissa ilmiön, että tavaraa alkoi syntyä. Se vaan on niin. Onko se edes tarpeellista. Käytiin siinä pikku keskustelu. Siellä on sitä menneisyyttä ja myös nykyisyyttä. Sitten voidaan keskustella, onko käsillä nyt SE biisi, kannattaako sitä tehdä ja mikä siinä mättää. Oltiin ihan kädet levällään, että vitsi kun on hyvä meininki. Kakkosbasso soitti plektralla pelkästään lyhyitä, enemmänkin perkussiivisia ääniä, johon oli lisätty peltikaiku. Biisi oli nimittäin laulettu hieman hätäisesti, sillä Hectorilla oli ollut kiire Bob Dylanin konserttiin. – Mä voin tietty ehdottaa jotain, mutta jos kappale on kunnossa, niin antaa mennä vaan. Tuottajan rooli on olla artistin tukena ja auttaa sitä koko prosessin ajan. Okko Laru vertaa menestystä kahteen junarataan. – Juuri sitä mä hain, Okko myhäilee. Bassoon saatiin kuuskytlukuisuutta tuplaamalla. Se oli myös tuolla hetkellä muutamaa aihiota lukuunottamatta ainoa olemassa oleva kappale. Riittää että siellä on yks ääni, mikä herättää sen jonkun jutun. Tosi ajaton biisi. Jos joku on tehnyt musiikkikappaleen, hän on jo saanut jotain itsestään ulos. 10 www.riffi.fi 5/2018 Kappaleen 60-lukuisella soundilla taas pyrittiin herättämään Hectoria pidemmän aikaa fanittaneet kuulijat. – Lähtökohta noissa jutuissa on tosi tärkeä. Toinen sinkku oli Kun rakkaus saapuu kaupunkiin, joka lähti myös isosti. Eihän meistä kukaan tee kokoaika sataprosenttisia juttuja. Ei sitä silloin edes mieti. Se kuitenkin laulettiin uudelleen miksaussessioiden aluksi ja lopputulos on kaikkien kuultavilla. Kun se on hänen musiikkiaan, hän antaa suuntaviivat mihin suuntaa musiikkia viedään. Se on sitä psykologista tuottamista. – Menestys on ihan toinen juttu
”Minkä niminen?” ”Olavi Uusivirta”. Asia oli kuitenkin Larulle päivänselvä. Otetaan ne villit ideat ja kokeillaan niitä. Elin tuolloin kolmisteen mun poikalapsien kanssa ja töitä piti tehdä. Loppuun Okko Laru kaivaa hienon metaforan sille, mikä on tuottamisessa olennaista. On niin helppoo olla onnellinen -kappaleeseen tehtiin taas Ruotsi-bassosoundia. ”Miksi?” ”Se on vähän semmonen… balladi. ”Mulla olisi tässä nuori artisti, joka julkaissut yhden levyn”. Olin kovasti tykkäillyt ruotsalaista basso-länkytys-soundia, joka soitetaan plektralla siten että kieli osuu mikrofoniin. Joku laini vaan. Ei kusipäisyys vaan itsevarmuus. Ja sainhan mä häntä jonkin aikaa pehmittää, mutta työnäytteen tehtyäni päätin, että mähän otan ton duunin. Huikea teksti ja hokemakertsi. Muutama tunti mun elämästä, joka muutti kaiken. Sain ajatuksen soittaa itse basson siihen. u ”Kun jaksaa olla päättäväinen jonkun asian kanssa, ne hyvät jutut ei voi olla tapahtumatta.” 08-11 Ikimuistoiset Laru.indd 11 17.10.2018 19.37. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Sekin on tuottamista, että tavallaan maanitellaan ja kutkutellaan sitä materiaalia ulos. – Noitahan ne jutut välillä on. Alkuun tehtiin neljän biisin sessio Petraxilla, jossa Laru soitti rumpuja. Tiesin heti että tää on hitti. Kun on kiinnostunut ja intohimoinen siitä mitä tekee, niin asiat onnistuu. – ”No joo, kyllä mä tossa kymmenen arkkia tein mutta heitin kaikki roskiin kun eivät olleet tarpeeksi hyviä”. Se päätös tulee siitä sisällöstä ensin. Mä vaan teen. Tää on hitto kivaa. On niin helppoo olla onnellinen osoittautuikin albumin kunkkubiisiksi, joka määritteli koko levyn suuntaviivat ja luultavasti artistin tulevaisuuden. Kun tämä kappale tehdään, niin loputkin kappaleet lähtee siitä kanavoitumaan. Ja siihen tarvitaan niitä kappaleita. – Ihan älyttömän hyviä ja rohkeita biisejä. Olavi Uusivirta: Me ei kuolla koskaan, Universal Music Group 2005 Seuraavan artistin kanssa lähdettiin sitten aivan eri lähtökohdista. Ja kappaleen nimihän oli On niin helppoo olla onnellinen. – Se oli semmosta kannustamista. Kun edellinen artisti oli alan kiistämättömiä konkareita, oli nyt käsillä yhden albumin julkaissut kaksikymmentäkolmevuotias juniori. – Hector kirjoitti paperille juttuja ja tulen parin päivän päästä käymään, tiedustelen mitä hän on saanut aikaan. Ja siitä sitten hommiin. – Tuottaminen on sellaista, että sulla on alaston mallinukke, ja mietitään, vedetäänkö sille päälle rokkikuteet, kansallispuku vai hevikuteet. Uusivirta koki kappaleen suhteen pitkään epävarmuutta. Me ei kuolla koskaan saavutti kultalevyrajan vuonna 2006. ”Joo puuttuu, haluutko sä sen paikan?” – Silloin revittiin joka suuntaan. Olen monesti miettinyt aikuisiällä sitä, että kun on työttömyyttä ja muuta, niin jokainen joka osaa hommansa, ja jolla on intohimo kohdallaan, saa varmasti työtä. Eli viiden vuoden päästä tästä hetkestä. Okko Laru on matkalla Ouluun, kun Hannu Sormunen Universalilta soittaa. Jopa siinä vaiheessa kun biisiä jo purkitettiin. – Heti kun mä kuulin sen, mä kuulin jotain ihan muuta mitä hän kuuli. Junnutuottajaa ei suinkaan jännittänyt konkariartistin tuottaminen, vaan hän oli innoissaan ja erittäin kiinnostunut projektista. – Siinä oli jotain kutkuttavaa, että kyseessä oli nuori ihminen, kun olin tehnyt eka kokeneen legendan kanssa töitä. Mitä laatu on, mitä intohimo on. Ei selityksiä saavutti ilmestymisvuonnaan kultarajan ja platinaa pokattiin seuraavana vuonna. ”Nooo, olis mulla yksi mutta mä julkaisen sen vasta nelkytvuotiaana”. Ei linjasoundia, ei vahvistinta. Se oli mahtava opetus mulle. Mulla ei ollut mitään paineita, eikä ole vieläkään. Sitten mä päädyin A&R:ksi samalle levylle jota tuotin. Mä tiedän tismalleen, mitä sille levylle pitää tehdä”. Olin että ”Mitä, puuttuuko teiltä A&R?” Ja just kun mun tuottaja-ura oli lähtenyt nousukiitoon. – Kun jaksaa olla päättäväinen jonkun asian kanssa, ne hyvät jutut ei voi olla tapahtumatta. Eikä mikään tietoinen riskikään, vaan kuuntelin sitä siltä kantilta että kyseessä on 23-vuotias artisti. Albumia on myyty tähän mennessä Ifpi:n tilastojen mukaan 15 197 kappaletta. ’Jiikarjalaismainen’”. Kun ihminen on tehnyt tuollaisen uran niin se laadun valvonta on hyvin korkealla tasolla. Tärkeää on myös rohkeus kohdata suuriakin haasteita. Tuotteliaalla artistilla oli demotettuna yli kaksikymmentä biisiä, joista sopivia alettiin raakkaamaan. Siis kappale, jonka ei pitänyt edes tulla koko levylle. www.riffi.fi 5/2018 11 Silti, kun intohimo ja palo on tarpeeksi voimakas, ei rimanalituksia liiemmin tapahdu. Esimerkiksi paljon Kentiä, Massive Attackia ja jopa Tityota. Mua jopa arvosteltiin sen paikan ottamisesta. ”Nyt sä soitit oikeelle henkilölle. Kappale, jonka Uusivirran piti julkaista vasta neljäkymmentävuotiaana. Luultavimmin Uusivirran tunnetuin kappale. – Mukana oli erinäisiä soittajia, ja mulla oli mun oma basso mukana demottamista varten. Onhan se tuotanto aika rohkea. Parhaimmillaan albumi kapusi lokakuussa 2004 Suomen virallisen listan kakkossijalle. Sen jälkeen kysytään tulisinko tekemään töitä nuoren artistin kanssa jonka eka levy on myynyt alta kaks tonnia. ”Jos mä nyt vaan kuuntelisin sen”. Basso siis äänitettiin konkkamikillä akustisesti ilman minkäänlaista vahvistusta. Uusivirta esitteli paljon soundireferenssejä eri bändeiltä. – Esitin visioni siinä puhelimessa ja menin käymään siellä. – Se oli se suden hetki, nyt vaan kiinni tohon. Kauhee itsevarmuus. Niistä löytyi paljon sen aikaista Ruotsi-soundia. Yksi työhuone oli tyhjänä. Kysyin kuitenkin Olavilta löytyykö biisiä jossa olisi jokin hokema. ”Voisitko soittaa sen mulle?” ”Noo emmä tiiä, kun ei se oikein sovi tolle levylle”. Ifpi:n tilastojen mukaan sitä on myyty tähän mennessä 31 655 kappaletta. Eikä se tarkoita sitä että olisin löytänyt jonkin kultakaivoksen vaan että minä kaivoin sen biisin. Okko Laru antaa esimerkin siitä kuinka korkealla rimaa pidetään. Ilman intohimoa ei myöskään Okko Laru olisi tässä tilanteessa kertomassa uraansa mullistaneesta sessiosta. Tilanne oli surkuhupaisa ja samalla hauska. Uusivirta oli samana vuonna ehdolla vuoden miessolisti -Emman saajaksi. Mä hain ja sain sen paikan
Helsingistä 50-vuotisjuhlakiertueensa käynnistänyt Wigwam veti Kulttuuritalon täyteen kahdesti. Riffi seurasi ikonisen yhtyeen valmistautumista ainutkertaiselle juhlakiertueelle. Lavalla vierailivat myös Jukka Tolonen, Pedro Hietanen, Mikko Rintanen ja Kepa Kettunen. 12 www.riffi.fi 5/2018 TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA WIGWA täytti viiskyt’ – legendat lavalla! Suomalaisen rockin kovimpaan kärkeen jo 1970-luvun taitteesta lukeutuneen Wigwamin suosio on säilynyt vankkana näihin päiviin asti, vai mitä pitäisi päätellä hetkessä loppuunmyydystä konserttikiertueesta armon vuonna 2018. Miksauksesta vastasi Hessu Iso-Ahola, valoista ja videoista Teemu Nurmelin. W KUVA: SAMI TUUNANEN 12-17 Wigwam.indd 12 17.10.2018 19.42
Keikan tehollinen soittoaika venyikin reiluun kolmeen tuntiin. – Jokainen tietää kyllä miten ne biisit menevät, mutta kyse ei ollutkaan siitä että ne soitetaan ”oikein”, vaan että ne soitetaan määrätyllä tunteella ja dynamiikalla. Lisäksi kulttiyhtye konsertoi Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa, ja teki klubikeikan Tavastialla. ”En soita koskaan kitaraa lavalla, vaikka kitara oli ensimmäinen soittimeni ja on tärkeä siinä missä pianokin. Käytössäni on Generalmusicin Promega 2+ -keikkapiano, jossa on hyvä soundi ja tatsi omiin tarpeisiini. Mutta ei siinä tietenkään mitään sääntöjä ole, voi se mennä toisinkin päin – ja meneekin.” A luksi monimutkaisesta progesta ja sitten helpommin lähestyttävästä taiderockista tunnetuksi tulleen Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue käynnistyi syyskuun lopussa Helsingin Kulttuuritalolta. Oikeaa Rhodesia minulla ei enää ole, yksi vanha viulukone löytyy.” ”Kitara ja piano ovat minulle kuin saman perheen sisaruksia. – Sen sijaan settiin ei tullut esimerkiksi Being-levyn biisejäni, ne kun eivät ole livenä sujuvasti toteutettavissa, toteaa Jukka Gustavson kuulostamatta lainkaan harmistuneelta. Tajusin, että nuo nuotithan ovat olleet noilla paikoilla klaviatuurilla vuosisatoja – sen kun vaan asetat sormesi niiden päälle haluamaasi muotoon! Treenasin muuten alun perin soinnut pahviin piirtämälläni koskettimistolla, eli osasin ne ennen kuin edes istuin oikeasti pianon taakse.” ”Wigwamin juhlakeikoilla Suomessa soitan lainakamoilla. Niinpä A-osasta tulee helposti rytmikkäämpi, komppivoittoisempi ja B-osasta taas lyyrisempi. Rumpali Jan Noponen tiivistää, että juhlakiertueen pitkäjänteisessä, jo keväällä alkaneessa treeniperiodissa oli kyse lähinnä yhteisen fiiliksen löytämisestä, vuosien tai jopa vuosikymmenien tauon jälkeen. www.riffi.fi 5/2018 13 WIGWA täytti viiskyt’ Jim Pembroke laulu ja piano Muihin Wigwamin muusikoihin verrattuna Jim Pembrokella ei vaikuttaisi olevan soittokamoilleen yhtä pilkuntarkkoja vaatimuksia, olipa kyse luomistyöstä tai esiintymisestä. Käytän eniten pianosoundia, en niinkään Rhodesia.” ”Kotona Kansas Cityssä pääsoittimeni on Fenderin ja Martinin kitaroiden sekä 12-kielisen Rickenbackerin rinnalla Rolandin digitaalipiano, josta löydän inspiroivat flyygeli-, Hammondja Rhodes-soundit. Wigwamin kymmenen studiolevyn katalogista Jukka ”Gutsi” Gustavsonin, Pekka ”Rekku” Rechardtin ja Jim Pembroken raati seuloi juhlakiertueen keikkasettiin kolmattakymmentä biisiä, joiden katsottiin tarjoavan parhaan läpileikkauksen Wigwamin viisikymmenvuotiseen historiaan. Kiipparin perusvaatimukset kuulemma täyttyvät, kunhan siinä palaa punainen valo, joka kertoo että se on päällä. Valinta ei kohdistunut pelkästään varmoihin nakkeihin, vaan mukaan pääsi myös vähemmän tunnettuja, uudempia kappaleita siitä syystä, että ne edustivat biisiraadille ”parasta Wigwamia”. Ainakin Pembroke pyrkii antamaan vaikutelman taiteilijasta, jonka ilmaisu ei ole kovinkaan sidoksissa välineisiin. Aloin soittaa kiipparia vasta Wigwamissa, kun Gutsi siirtyi urkuihin, ja hänen Fender Rhodesinsa meinasi jäädä nurkkiin.” ”Opin silloin 1970-luvun alussa soittamaan pianoa kumman helposti, ja aloinkin tehdä aika pian monimutkaisia kappaleita, ja myös soololevyjä! Kun opiskelin sointuja siirtämällä niitä kitaran kaulalta ääni kerrallaan koskettimistolle tuli sellainen olo, että ’onpa helppo soitin’. Noponen pohtii, että Wigwamin biiseissä A-, Bja C-osat eivät seuraa toisiaan vuorotellen staattisina palikoina, vaan bii12-17 Wigwam.indd 13 17.10.2018 19.42. Sävellyksieni A-osat syntyvät monesti kitaralla ja Bosat pianolla
Lisäksi biiseissä on pieniä tempomuutoksia, hidastuksia, nopeutuksia ja kaikkea siltä väliltä. Rechardt liittyi Wigwamiin vanhan kokoonpanon hajotessa, ja albumi, jota uusi bändi lähti työstämään oli sittemmin korkeimpaan mahdolliseen kastiin suomirockin hierarkiassa nostettu Nuclear Nightclub. Tästä legendaarisen Mellotronin uudemmasta vastineesta kaivan jousimaailmojen lisäksi tarvittavat selloja huiluteemat.” ”Lavalla minulla on tuttuun tapaan oma mikseri, efektiräkki ja monitorointiin oma pieni PA. Kukaan ei aavistanut, että tällä porukalla tehdään kohta historiaa. Vasta sitten kun alettiin valmistautua keikkoihin, bändi alkoi miettiä miten levybiisit toteutetaan livenä. – Aiempi proge-Wigwam oli kyllä levyttänyt biisejä, joita se 12-17 Wigwam.indd 14 17.10.2018 19.42. Huollossa urkuun rakennettiin vankat tuplakahvat, että sitä on mahdollista roudata.” ”Leslie-kaappi pyörivine kaiuttimineen on tietysti nykyään olennainen osa minunkin Hammondini soundia, vaikka Hammond valmistajana aikoinaan karsastikin pitkään Leslietä, ennen kuin joutui taipumaan sen suuntaan.” ”Kokoonpanossa on kolme kosketinsoittajaa, joten soitan vain Hammondia. Se oli ollut Englannissa kirkkokäytössä, seisonut siellä paikoillaan iät ajat. Jukka Gustavson urut ja laulu ”1970-luvun alkupuolella ensimmäisen Wigwam-kokoonpanon aikoihin soitin Lowreyn urkua. Kun vuosikymmenen lopulla alkoi progen alasajo, myin Lowreyn lopulta pois. Kun tarvitaan syntikkaa, se on Minimoog. Minimoog-henkisiä syntikkasoundeja kaivan Waldorfista.” sit muodostavat pitkän dramaturgisen kaaren alusta loppuun. Mitään pulmia ei tosin yleensä syntynyt. – Ei me voitu arvata mitä siitä tulee. Kun progen renessanssi käynnistyi 1990-luvulla, sain hankittua Hammond A-100:n, jota käytän tälläkin juhlakiertueella. Proge näytti kuolleen eikä urkusoundille tuntunut olevan enää kysyntää. Ainoana 2000-luvun kiipparina minulla on mukana suomalaisessa omistuksessa olevan Generalmusicin lippulaiva GEM Promega 3.” Riffin numerossa 2/2017 julkaistussa Esa Kotilaisen haastattelussa kerrotaan laajalti niin kosketinvelhon kalustosta kuin Wigwam-ajoistakin. Kosketinsoittimien reviirillä on nyt ahdasta muutenkin.” ”1970-luvulla kalustooni kuului jousikone, nyt hoidan jouset Memotronilla, jonka tarvitsen joka tapauksessa. Ensimmäinen selkeä aavistus siitä, että ollaan synnyttämässä jotain merkittävää tuli vasta studiossa Tukholmassa, kun kuultiin tarkkaamon kaiuttimista musaa jota oltiin hetki sitten äänitetty, Rechardt paljastaa. Uusi Wigwam aloitti kuitenkin melkoisen puhtaalta pöydältä, ja Rechardt muisteleekin, että alkumetrejä leimasi suuri epävarmuus. Minimoogin olennaisia mausteita ovat putkisärö ja putkiviive, Memotronissa käytän soittimen omia efektejä, tunturikaikuja sun muita. Olen käyttänyt Wigwam-keikoilla joskus isompaa Memorymoogia, tässä pärjään Minimoogilla. Haimme sitä, että ”hengitämme” jokaista fraasia samaan tahtiin. Kiertuetta edeltävillä harjoituskeikoilla pienemmissä paikoissa käytin Studiologicin Numan Organ 2:ta, jossa on varsin autenttiset urkusoundit. Soittimen etulevyn somistuksessakin on kirkollista henkeä.” ”Soittimeni painaa 150 kiloa. Se oli aikamoista empimistä ja hakemista, ennen kuin jammailusta, työstämisestä ja puurtamisesta alkoi kasautua biisiaineksia. Nuclear Nightclubin aikakauden sessioissa tallennettiin se mikä katsottiin levyjä varten tarpeelliseksi, eikä lainkaan mietitty koituuko vaikkapa sovituksista pulmia keikalla. 14 www.riffi.fi 5/2018 Esa Kotilainen sormiot ”Tässä kokoonpanossa pääsoittimeni on Hohnerin legendaarinen E6-klavinetti, ikään kuin sähköinen cembalo, joka tuo soundillisesti vähän näkkileipää kitaran rinnalle. Omilla triokeikoilla, joilla soitan fuusiojazzia käytän myös Kurzweil Forte -keikkapianoa, NordStagea ja syntikoina Nord Electronia sekä Korgin Wavestationia. Klavinetin perässä on kaksi tärkeää pedaalia: särönä kuusankoskelaisen Triodipajan Simble Overdrive ja TC:n Stereo Chorus/ Flanger. Merkkipaaluja pystyttämässä – Liikuin 1970-luvun alkuvuosina Wigwamin soittajien kanssa samoissa muusikkopiireissä, ja Helsingissä oli jamitapahtumia, joiden kautta olin kitaristina tullut tiedetyksi ja tunnetuksi myös heille, Rekku Rechardt muistelee aikaa, jolloin hänen urapolkunsa kohtasi Pembroken ja kumppanit. Artikkeli löytyy myös Riffin verkkosivuilta osiosta ”artikkelit/haastattelut”. – Piti löytää kohdat missä mätetään ja missä pidätellään
Se on Gibsonin kaikkien aikojen ensimmäinen sähköbassomalli, jonka valmistus aloitettiin jo 1950-luvun alkupuoliskolla, kun kitaristeille tuli styrkkarit ja kontransoittajat alkoivat jäädä jalkoihin.” ”EB-1 on minulle äärimmäisen tärkeä soitin, siinä on valtava botne. Perusfilosofiani bassonsoitosta ja -soundista on ’niin matalaa kuin mahdollista’. Käytän bassossani Pyramidin superhiottuja Gold-sarjan kieliä, jotka tuovat soundiin entistä enemmän pehmeyttä. www.riffi.fi 5/2018 15 Pave Maijanen basso ja laulu ”Bassoni on ollut jo 1990-luvun alusta viulun muotoisella umpilankulla ja nauhoilla varustettu Gibson EB-1, sähköinen pystybasso vuodelta 1969. Haikailen vieläkin sen perään, siinähän on suurin sävyskaala mitä bassosta voi löytyä. Yläpäillä, treble-säädöillä tai diskanttipilleillä ei pitäisi olla mitään tekemistä basson kanssa. Soitan paljon peukalonsyrjällä, ja bassokamoissani pitää olla reippaasti tehoa sen takia, ettei kieliä tarvitse hakata, vaan niitä voi hiplata kuin sulalla. Tarvitaan vain kamat, jotka ovat sensitiivisiä, siis herkkiä reagoimaan kosketukseen. Etumikillä ja peukalonsyrjällä lähtee matalaa huminaa, takamikillä ja plektralla soundi on taas todella terävä.” Rekku Rechardt kitara ”Soundini ei perustu teknologisille ratkaisuille vaan se on näpeissä. Se on lavalla selällään, jolloin se toimii itselleni monitorina eikä ammu kapeana kiilana yleisöön tai kohti muita soittajia. Se jättää miksaajalle enemmän mahdollisuuksia.” ”Efektikattaukseni on suppea, lattialla on vain Akain P1 Intelliphase sekä Line6:n DL4 Delay Modeler ja FM4 Filter Modeler. Erillistä säröpedaaliakaan en käytä, tarvittava yliohjaus syntyy muilla kamoilla.” ”Kitarani on sama uniikki ’Hoyer’, jonka ostin Janne Ödneriltä 1970-luvun alkuvuosina ja jolla olen soittanut Wigwamin alusta asti. Varakitarana on soinnillisesti samanhenkinen Gibson SG.” 12-17 Wigwam.indd 15 17.10.2018 19.42. Silloin soundista tulee tosi pehmeä ja pullea, ja kaikki dynamiikka on omissa sormissa.” ”Sitä kadun, että tulin luopuneeksi Hofnerin viulubassostani. Lisäksi tarvitaan tiettyjä soinnillisia ominaisuuksia, jotka löydän helpoimmin perinteisestä putkisysteemistä.” ”Marshallin iso setti tuntui tähän yhteyteen liian järeältä. Alkuperäistä Hoyer-orkesterikitaraa siinä on vain kaula: mikrofonit, talla ja virityskoneisto on vaihdettu, ja viulunrakentaja teki siihen Les Paul -tyyppisen bodin Ödnerin piirustuksien mukaan. Vaikka soitammekin isoilla lavoilla, bändi on piirissä kuin leirinuotiolla, joten vahvistimeni on nyt Fender Deluxe Reverb. ” ”Bassokamoina olen käyttänyt jo yli kaksikymmentä vuotta Gallien-Kruegerin järeää settiä, jossa on kahdella kymppituumaisella varustettu 700RB/210-nuppi ja neljän kymppituumaisen ämyrin alakaappi
Vanha bändi, uusi ryhmä Nuclear Nightclubin tuottajanakin ansioitunut Pave Maijanen sanoo vältelleensä ajautumista juhlakokoonpanon liidaajan rooliin. Esa Kotilainen kuitenkin vakuuttaa, että roolitus kolmen kioskin kesken on sen verran selkeä, ettei naapurin tontille ajeta ainakaan vahingossa. Maijanen muistuttaa, ettei tämä Wigwamin kokoonpano ollut soittanut koskaan julkisesti ääntäkään ennen ensimmäisen keikan alkua. 16 www.riffi.fi 5/2018 Jan Noponen rummut ”Ronnie Österbergin rumpuosuudet ovat oleellinen osa Wigwamin biisejä – jos rummut soundaavat kovin erilaiselta niin biisit alkavat kuulostaa oudoilta, ne muuttuvat liikaa. Rakkaimpiin soittimiini kuuluu Haymanin puuvirveli, jonka Pekka Helanen on kunnostanut uusimalla mattokoneiston ja poistamalla wrapin, mutta Wigwamiin puuvirveli ei käy. Eikä siihen olisi oikeastaan ollut perusteitakaan, hänhän ei ollut koskaan varsinaisesti soittanut Wigwamin riveissä vaikka olikin aikoinaan bändiä levytyksissä avittanut. – On vanha totuus, että kaikkea voi hinkata treenikämpällä viimeistä piirtoa myöten vaikka vuosikausia, mutta silti astutaan aivan uuteen maailmaan kun mennään yleisön eteen. Se ei ollut ollenkaan sellaista silpputyötä kuin nykyään. 12-17 Wigwam.indd 16 17.10.2018 19.42. Olen pyhittänyt Wigwamin käyttöön Haymanin 22-tuumaisen ’Electric Blue’-vuosikertasettini, johon kuuluu ainoastaan 12ja 16-tuumaiset tomit. Olen antanut tässä kohtaa itselleni periksi ja hommannut kiertueelle uudet telineet!” ei pystynyt keikalla koskaan esittämään, mutta uusi Wigwam perustui enemmän pelimannihenkeen, joten lähtökohtaisesti kaikki oli livenä hyvin toteutettavissa. Päädyin kokeilujen jälkeen aika epäortodoksiseen kalvoratkaisuun – kaikissa tomeissa on erityyppinen kalvo, jotta sain jokaisen kokoisesta rummusta ihanteellisen soundin tähän tarkoitukseen. – Luonteelleni en voi mitään, ja saatoin tietysti aukaista joskus suuni – mutta niin aukaisivat muutkin. Siinä pitää metallin kuulua läpi, joten valintani on 1970-luvun Ludwig Supraphonic.” ”Haitsun vasemmalla puolella on Gretschin 10-tuumainen puuvirveli, jollaisia ei käytetty 1970-luvulla, mutta sellaisen avulla saan kätevästi vaihdettua tavallaan koko kioskin soundin kesken biisin, esimerkiksi ’Freddie are you readyn’ väliosassa.” ”Pellit ovat pitkälti Paistetta, ja 1970-luvun muodista poiketen satsiini kuuluu splasheja ja bellejä, joita ei niihin aikoihin Suomessa liikkunut. Kun Maijasta kysyttiin Wigwamin basistiksi, hän ei kuulemma pyytänyt vastaukselleen harkinta-aikaa. 8-tuumaisessa on Remon Clear Pinstripe, 10-tuumaisessa Clear Ambassador, 12-tuumaisessa Clear Emperor ja 16-tuumaisessa Aquarianin Response 2.” ”Olen vuosien mittaan luopunut moderneista rummuistani ja kaikki mitä enää omistan ovat aarteita, vintagea. Tämä onkin miehelle kotoisa ja luonteva rooli. Gustavsonin keskittyessä Hammondiin ja Pembroken soittaessa pianoa Kotilaiselle jäävät syntikat – siis niiden 1970-lukuiset vastineet. – Otin sen heti kunniatehtävänä vastaan, enkä vähiten sen vuoksi, että basso on soittimeni! Olen soittanut vuosien varrella kitaraa, kiippareita, torvia ja ties mitä, mutta basso on minussa syvimmällä ja nautin tolkuttomasti sen soittamisesta. Tarkoitus oli kuitenkin pysytellä tässä rivimiehenä ja antaa Rekun, Gutsin ja Jimin tehdä lopulliset päätökset. Peltikattauksen on hyvä olla iso, ja nyt siitä tuli niin iso, että jouduin ergonomiasyistä jättämään Orionin kevyen Flat Riden pois, ja käyttämään komppipeltinä pelkästään Paisteen Formula 602 Medium Ridea.” ”Normikeikoilla telineenikin ovat vintagea, mutta isoissa konserteissa pitää voida luottaa siihen, että setti pysyy pystyssä ja mikään ei hajoa. Tykkään soittaa esimerkiksi pienellä Ludwigin setilläni, jonka tomit ovat vain 8-, 10ja 13-tuumaiset, ja bassari 18-tuumainen mutta Wigwamin musiikkiin tarvitaan isompia kokoja. Koska tarvitsen Ronnien fillejä varten enemmän tomeja eteen, olen lisännyt siihen 8ja 10-tuumaiset 1980-luvun alun Ludwigit.” ”Ronnien suosimien öljykalvojen perintönä Wigwamin tomisoundin täytyy olla syvä ja tumma, ja siihen tarvitaan pääsääntöisesti paksuja kalvoja. Ja nyt kun saa vielä soittaa tosi hienoa musaa hienoimpien muusikoiden kanssa, niin mitä muuta voi toivoa. Kolmella kiipparilla Wigwamin 50-vuotisjuhlakokoonpanossa on Noposen rumpujen, Maijasen basson ja Rechardtin kitaran päällä paljon soivaa massaa, jota tuottaa peräti kolme kosketinsoittajaa. Päällesoittoja ja laulustemmoja ei hirveästi tehty, ja esimerkiksi pohjat bändi soitti aina kerralla porukassa
Nuclear Nightclubia seuranneen Lucky Golden Stripes and Starpose -albumin vaiheilla musiikkidiggareiden maku alkoi muuttua Wigwamin kaltaisille yhtyeille epäedulliseen suuntaan: 1970-luvun lopun uusi aalto pyyhkäisi taiteellisesti ja soittoteknisesti kunnianhimoisemmat rockin suuntaukset tieltään melkein hetkessä. Astuminen Österbergin paikalle Provinssirockin lavalla kesällä 1991 oli pitkäaikaiselle diggarille unelmien täyttymys. Siitä tuli Wigwamin myydyin levy, joka on sittemmin voittanut mennen tullen äänestyksiä kaikkien aikojen merkittävimmästä suomalaisalbumista. Sain kunnian soittaa Ronnien valkoisella Rogers-setillä, ja muistan vieläkin miltä se soundaa ja tuntuu kapuloissa, kun tänään soitan niitä legendaarisia fillejä! Jan Noponen päättää.u 12-17 Wigwam.indd 17 17.10.2018 19.42. Wigwamin tarina alkoi kuitenkin jo edellisen vuosikymmenen lopulla, bändin ensimmäisen kokoonpanon alkaessa rakentua rumpali Ronnie Österbergin ympärille vuoden 1968 lopussa. 1990-luvun alkupuolen Wigwam on ikuistettuna albumille Light Ages, joka jatkaa musiikillisesti siitä, mihin 1970-luvun lopussa jäätiin. Wigwam vieraili keikalla jopa koulussamme, ja bändimme pääsi heidän lämppärikseen. www.riffi.fi 5/2018 17 Suomirockin ikoni S uomalaisen rockin ikoneihin kuuluva Wigwam tunnettiin myös rajojemme ulkopuolella. Jo toiselle, vuonna 1970 julkaistulle Tombstone Valentine -albumille basistiksi oli vaihtunut Pekka Pohjola ja kitaristina vieraili Jukka Tolonen. 1974 Wigwamin ensimmäinen kokoonpano hajosi, kun Gustavson ja myös Pohjola lähtivät soolouralle. Uuden kokoonpanon ensimmäinen albumi Nuclear Night club äänitettiin Tukholmassa 1975 Pave Maijasen valvonnassa. Sillä esiintyvät Pembroken, Rechardtin ja Kotilaisen lisäksi rummuissa Jari ”Kepa” Kettunen sekä Wigwamin aloituskokoonpanon basisti Mats Huldén. Bändi tähyili maailmanmarkkinoille keikkaillen muun muassa Pohjoismaissa ja Englannissa, ja brittiläisen Virginin kautta myi ulkomailla läjän levyjäkin. Vuosikymmenen jälkipuoliskoa hallinnut Wigwamin tunnetuin ja menestynein kokoonpano syntyi, kun kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt liittyi vakituisesti yhtyeeseen ja basistiksi tuli Tasavallan Presidentissä soittanut Måns ”Mosse” Groundstroem. Levylle kosketinsoittajaksi pestattu Esa Kotilainen osallistui kiertueille Nuclear Nightclubin julkaisun jälkeen, mutta ei sessiokiireidensä takia liittynyt yhtyeeseen. Koko 1980-luvun progea pidettiin kirosanana, kunnes uusi vuosikymmen rehabilitoi 1970-luvun pitkätukkaorkesterit. Kahden vahvan laulaja-biisintekijä-kosketinsoittajan – Jim Pembroken ja Jukka Gustavsonin – liityttyä mukaan Wigwam julkaisi seuraavana vuonna debyyttialbuminsa Hard N’ Horny, jonka levytyskokoonpanossa vaikuttivat lisäksi Vladimir ”Nikke” Nikamo (kitara) ja Mats Huldén (basso). Wigwam julkaisi vielä 1977 tuhdin pitkäsoiton nimeltä Dark Album, joka ei saanut enää muuttuneessa ilmapiirissä sellaista vastakaikua, jonka olisi ansainnut. Kotilaisen paikan yhtyeen vakituisena kiipparivelhona otti Heikki ”Pedro” Hietanen. – Edustan itse sen aikakauden Wigwamia, jossa ei käytetty urkuja lainkaan. 2000-luvun taitteessa Wigwam koottiin jälleen keikoille, joiden jälkimainingeissa syntyivät levyt Titan’s Wheel sekä Some Several Moons, joka on yhtyeen kymmenes ja toistaiseksi viimeisin studioalbumi. Wigwamin 50-vuotisjuhlan kunniaksi Svart Records on julkaissut uudelleen Wigwamin kaikki studioalbumit sekä Pembroken ja Gustavsonin varhaiset soololevytykset. Yli vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen myös Wigwam nousi esiintymislavoille. Nuclear Nightclubista käynnistyneessä nosteessa Wigwam jatkoi 1970-luvun lopulle, kunnes toiminta hiipui. Menehtyneen keskushahmon Ronnie Österbergin paikalle rumpukioskin taakse istui Jan Noponen. 1970-luvun jälkipuoliskolla Wigwamista oli tulla ensimmäinen suomalaisyhtye, joka tekee kansainvälisen läpimurron. Wigwamin tarinalle pantiin piste kymmenen vuotta alkamisestaan. Kun Wigwam koottiin uudelleen kymmenen vuotta myöhemmin, rumpaliksi kutsuttiin Jan Noponen, joka oli tutustunut Jimiin ja Rekkuun kahdeksankymmenluvulla miekkosten teatterija sooloprojektien kautta. Gutsi oli niin hyvä urkuri ja voimakas persoona, että hänen lähdettyään bändi, joka alkoi valmistella Nuclear Nightclub -levyä halusi lähestyä uutta musaa eri kautta, muulla tyylillä ja toisenlaisilla soundeilla, Kotilainen luonnehtii. Uusi Wigwam oli aiempaa proge-Wigwamia lauluja biisivetoisempi, melodisempi, selväpiirteisempi ja rokkaavampi. – Olin ollut Wigwamin fani koulupojasta saakka, kävin kaikilla keikoilla minne alaikäisenä suinkin pääsi. Monien vinyylija cd-uudelleenjulkaisujen kylkeen on koottu myös runsaasti ennen julkaisematonta bonusmateriaalia. Alkuperäinen rumpali ja keskushahmo Ronnie Österberg menehtyi bändin lopettamisen jälkeen vuonna 1980. Tällä vuosituhannella Wigwamin perintöä vaalineista keikkakokoonpanoista tärkeimmäksi nousee yhtyeen entisistä jäsenistä ja sen lähipiiristä koottu Wigwam Revisited
Seymour Duncanin mikit, Gotohin osat, laadukkaat puut jne. Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Hyvin istuvat suljetut studiokuulokkeet! * Taajuusvaste: 10–26 000 Hz (±3 dB) * 45 mm dynaamiset neodyymielementit * Vahva rakenne * 180° kääntyvät kuulokekupit 79 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 298 € (norm. 18 www.riffi.fi 5/2018 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 5.12.2018 ilmestyvässä numerossa 6/2018. 239 € Kannattaa tutustua! Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi 890 € FGN Odyssey Standard Japanissa Fujigenin tehtaalla valmistettu monipuolinen sähkökitara. juhlatarjous 99 € (185 €) DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 595 € Leem TW210A Kompakti pilari-PA-järjestelmä Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Guitar World -lehden Gold Award -palkinnon voittaja! NUX B2 Langaton kitaralähetin ja vastaanotin 129 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Kosmos Pienikokoinen ja monipuolinen ambient kaiku/ delay/ swellpedaali 259 € Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi MarkAudio Ergo 2 Maailman kätevin 1400 W PA-setti 1199 € • 360° kääntyvät yläpäät • Nopea kasata • Paino vain 18 kg 18-21 Na?yteikkuna 518.indd 18 17.10.2018 20.07. Sennheiser evolution 20-v. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi SENNHEISER e 935 31.10.2018 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. 399 €) Spectrasonics Omnisphere 2.5 Maailman monipuolisin softasyntikka – maailman parhaaseen hintaan! LAG – Kitara-aatelia Ranskasta hinnat alk
Mukana LR Baggs EAS-VTC -mikityssysteemi sekä kova Hiscox-laukku. 478 € Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com, 0400-790655 269 € Sontronics CORONA Dynaaminen retro 18-21 Na?yteikkuna 518.indd 19 17.10.2018 20.07. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. Kestävä De Gregorion cajon -pedaali kardaaninivelillä 159 € Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi CN-37-digitaalipiano 1 399 € (1770 €) FURCH VINTAGE 1 D-SR I EAS/VTC Elektroakustinen dreadnought-kitara kokopuisella sitkankuusikannella, intialaisesta kokoruusupuusta valmistetuilla sivuilla ja pohjalla, käsin kiillotetulla Full-Pore Vintage -viimeistelyllä, afrikkalaisesta mahongista valmistetulla CNR-vahvistetulla kaulalla sekä eebenpuisella otelaudalla. soveltuu niin kuunteluun, miksaukseen kuin äänitysten tarkkailuunkin herkkyys: 98 dB SPL (1 mW) 50 mm neodyymielementit taajuusvaste: 10 Hz–30 kHz Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG – Grandmother Puolimodulaarinen analoginen syntetisaattori 1 010 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 580 € Ehkä maailman paras Cajon-setti Loota percussion! Valmistettu Suomessa suomalaisesta koivusta. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . P O R I S O U N D C I T Y. Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 1 769 € Lisätiedot Furch-kitaroista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Gibson Les Paul Studio Tribute 2019 Satin Honey Burst Perinteisen Les Paulin tuntuma, tunnelma ja tonaliteetti! Rajoitettu erä 1 190 € New definition of guitar amps Taurus Stomp Head2 NordSound 040 681 0910, info@nordsound.fi www.nordsound.fi 430 € Svh. F I 55 € Uudistunut Presonus HD7 Tukeva ja huippulaadukas kuulokemalli. www.riffi.fi 5/2018 19 Varaukset / lisätiedot: • puh
F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä musiikkiesityksiin. 799 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 139,90 € 129,90 € Myös ¾ja ½-kokoisena Ortega RST5 – UUTUUS! Laadukas, kuusikantinen ja helpposoittoinen nailonkielinen kitara aloittelijalle ja harrastajalle. 598 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Pehmeää nailonkangasta. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha P-515 -digitaalipiano – UUTUUS! Raskaan sarjan Clavinova-ominaisuudet ovat ensimmäistä kertaa saatavissa helposti liikuteltavassa muodossa. 20 www.riffi.fi 5/2018 Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi PRS SE MARK HOLCOMB WB LTD Erikoiserä suositusta MH-mallista Whale Blue -värillä! Valmistettu maailmanlaajuisesti vain 100 kappaletta! 990 € n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 39 € Ernie Ball PARADIGM -kielet 3-pack Osta 3, maksa 2! F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 1 649 € Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi GEM PROMEGA 2+ Huippuluokan käsintehty digipiano Suomesta! 2 790 € Huom! Uusi osoite: 18-21 Na?yteikkuna 518.indd 20 17.10.2018 20.07. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 28,90 € D’Addario Auto Lock -kitarahihna – UUTUUS! Yhteistyössä Ned Steinbergerin kanssa suunniteltu yksinkertaisen nerokas lukkohihna. 19, TAMPERE Puh. Nyt akku vakiona! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Hughes & Kettner Black Spirit 200 – UUTUUS! Uusi 200-wattinen analogivahvistin mullistavalla BIONIC-äänenmuokkauksella. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 94,90 € Tune-Bot Studio Rummun vanteeseen kiinnitettävä elektroninen rumpuviritin, jonka avulla saat rummut vireeseen helposti ja nopeasti
Sisältää kantolaukun ja johtosarjan. Sisältää kantolaukun ja johtosarjan. . . Listen Pro . www.riffi.fi 5/2018 21 St. . . . . . 149 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Gibson Les Paul Studio 2018 Vintage Sunburst Tyylikäs klassikko, jolla on auktoriteettia! • slim taper -kaula • ruusupuuotelauta • 57 classic & 57 classic+ -humbuckerit • pull/push-kytkimillä uskomattoman laajat soundit • mukana Gibsonin kova kotelo. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Marshall Origin 20C 20W, 1-kanavainen täysputkicombo. 589 € r i f f i piste f i Kurkista! 18-21 Na?yteikkuna 518.indd 21 17.10.2018 20.07. Impedanssi 55 ohmia ja herkkyys 104 dB SPL. . Gain/Boost sekä tehonalennus. . 1.599 € FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on avoin kuuloke. 269 € FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Warm Audio WA-47 -putkimikrofoni Lämpimät ja vintagehenkiset Warm Audio mikrofonit ja etuasteet nyt meillä! 990 € Lisää tietoa ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Tietoa löytyy myös täältä: www.valeton.net Valeton Dapper -efektistrippi VIRITIN – nopeaan ja tarkkaan viritykseen OVERDRIVE – lämmin ja tyylikäs soundi DISTORTION – rouhea soundi ja laaja sävynsäätö Analoginen DELAY – TAP tempolla CAB SIM -kytkin – äänitykseen tai suoraan PA-laitteistoon FX LOOP – efektiketjun laajentamiseen Saatavilla myös Dapper Dark (169 €), jossa soundit raskaampaan soittoon, ja Dapper Mini (99 €) ja Acoustic Mini (103 €) hieman tiivistetyillä ominaisuuksilla. . . 10-18, la 10-15 (Hinnat Alv 24%) Clear Pro . 1 199 € Y R I T Y S P A L V E L U T Liisankatu 3, 00170 H:ki | (09) 6840 0010 | Ark. Impedanssi 32 ohmia ja herkkyys 122 dB SPL
Janne Tuomi: mitä musiikki sinulle merkitsee. Mun ois todella vaikeeta olla ilman sitä. Jannen elämä on musiikin läpitunkemaa unielämää myöten. Sit välillä soittelen unissani aika yllättävienkin tyyppien kanssa, kuten Rolling Stones ja Grateful Dead.” ”Yleensä näillä unikeikoilla aina sattuu joku kommellus. ”Musiikki on mulle kaiken kattava elämäntapa. Lisäksi hän on ollut mukana yli kolmellakymmenellä levyllä. Jos mulla vaikka ei oo kahteen viikkoon keikkaa, niin kyllä mä tuun jotenkin levottomaks.” ”Vaikken tieten tahtoen kuunteliskaan musaa, niin äänimaailma on koko ajan läsnä mun elämässä. Mick Jagger huusi sohvalta (laulajathan ei nääs koskaan roudaa;-)) Keithille, että: ”Sä alat Keith olla vähän liian vanha noihin roudaushommiin.” ”Unissa oon ollu monet kerrat jossain sinfoniaorkesterin keikalla, missä mun nuotit on pieninä lappuina ympäri lavaa. Hän saattaa samana päivänä opettaa Tampereen musiikki akatemiassa, olla lavalla vapaan improvisaation flowssa, ja sen jälkeen alle tunnin vaihtoajalla paukutella vielä sinfonia orkesterin lyömäsoittajana. Kuuntelen arjen tunnelmia, ja tykkään kokeilla erilaisista esineistä lähteviä ääniä miettien millaisia musiikillisia asioita niillä vois tehdä.” ”Näen aika usein unia, että soittelen mulle tärkeiden muusikoiden kanssa. ”Improvisaatiolla on paljon yhtäläisyyksiä puheen ja tarinankerronnan kanssa. Kerrankin Rolling Stonesin Keith Richards roudas keikan jälkeen mun kans kamoja alas lavalta kompuroiden rappusissa ja tiputtaen kapuloita käsistään. Sitten mun pitää juosta etsien missä on minkäkin soittimen stemmalappu. Opettaminen on Tuomelle tärkeä keino kehittää soittamista ja auttaa tulevia lyömäsoittajia heidän pyrinnöissään. Improvisaatiosta Olet aktiivinen myös improvisoidun musiikin alalla. Aloitti pianonsoitoin 6-vuotiaana, mutta siirtyi pian lyömäsoittimiin. Kerrankin yhdessä unessa kapellimestari Hannu Lintu oli vihaisena, kun mä hääräsin niiden nuottien kans pitkin lavaa”. Aina kun keskustellaan ja tarinoidaan, on kyseesTEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: NICK HASWELL Janne Tuomi – lyömäsoitinsoundien uni-improvisaattori Lyömäsoitintaiteilija ja -opettaja Janne Tuomi on moni puolinen muusikeri. Kuka on Janne Tuomi Syntynyt musiikkityöläisten perheeseen Tampereella 1973. Vapaan improvisaation ja jatsin ohella hän on soittanut klassista orkesterimusiikkia lyömäsoitinten tuuraajana ja ensemblen jäsenenä muun muassa Avanti!ssa, Viitasaarella Uuden musiikin aika -festivaaleilla, Tampere Biennalessa, Kuhmon kamarimusiikkifestifaaleilla, Tampere filharmoniassa ja Osuma Ensemblessa. Lyömäsoittimia Tuomi on opiskellut Tampereen konservatoriossa, Odensen Carl Nielsen Musiikkiakatemiassa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa. Lisäksi Tuomea ovat opettaneet muun muassa Edvard Vesala, Ed Thigpen, John Bergamo, Bobby Previte and Noël Saïzonou. 22 www.riffi.fi 5/2018 Musiikista ja unista Olet ollut lapsesta lähtien musiikin kanssa tekemisissä, ja nyt toiminut ammattilaisena artistin ja opettajan rooleissa pian 20 vuotta. Reilut kaksi vuosikymmentä kestäneen ammattilaisuransa aikana Tuomi on keikkaillut satoja kertoja eri puolilla maailmaa. Freelancer-artistiuran lisäksi Tuomi opettaa lyömäsoittimia nykyään Tampereen musiikkiakatemiassa. Mitä imp rovisaatio on. Kotisivu: http://jannetuomi.blogspot.com 22-26 Janne Tuomi.indd 22 17.10.2018 20.10
”Se ei ole tylsää. Mua kiinnostaa se, syntyykö improvisaatiosta hyvää musaa, ja se miten omalla soitollaan sais improvisoimastaan musasta parempaa.” ”Tekninen taituruus mahdollistaa laajemmat ilmaisutavat. Silti mulla ei oo mitään pakkomiellettä aina keksiä uutta. Mä ajattelen, että improvisaatio on tarinankerronnan muoto, missä tarina muotoutuu tarinaa kerrottaessa.” Miksi sä oot kiinnostunut improvisoidusta musiikista. Toiset sanoo, että joissain improvisoinnin ”tiloissa” improvisoija on vain välittäjä, jonka kautta jokin häntä suurempi operoi täällä muotojen maailmas sa. Sitä kautta spontaanin musan tekeminenkin on luontevaa.” ”Musiikillista improvisaatiota tietty helpottaa se, että tekee koko ajan kaikenlaista musaa, on opiskellu klassista ja jatsia, ja soittanut mukana kaiken maailman jutuissa. Pääasia on se, että musiikki olisi hyvää, mitä ikinä se sitten siinä hetkellä tarkoittaakaan.” Mitä sitten on hyvä musa. Mua ei sellaiset pohdinnat kiinnosta. Mulla on ollu tietty kiinnostus asiaan aina.” Jotkut sanovat musiikillisen improvisaation olevan opittujen fraasien kaavamaista yhdistelemistä. Mitä sä ajattelet. ”Jo pikkujätkänä, kun kuuntelin rokkia, niin omasta mielestä parhaat kohdat oli ne biisien loppurymistelyt, missä kaikki rämistelee ja tiluttaa. Opiskelut ei kuitenkaan korvaa intuitioo, jota pidän tärkeenä osana improvisaatiota. www.riffi.fi 5/2018 23 sä improvisaatio. Esimerkiks klassisen musiikin saroilla joku minimalistinen musa 22-26 Janne Tuomi.indd 23 17.10.2018 20.10. Sit tietty on ensiarvoisen tärkeetä, että soittajille tulee ideoita, joista ne musiikilliset tarinat sitten syntyy.” Miten sä innostuit vapaasta improvisaatiosta. Yritän aina keksiä vapaa impro -keikoilla jotain, mitä en oo ennen tehnyt. En tykkää kuuntelijana tylsistyä konsertissa. Monet filosofoi sitä, mitä improvisaatio on, ja voiko olla vapaata improvisaatio ta, jos on käynyt soittotunneilla. ”Mä oon aika improvisatorinen luonne ylipäätään. Oon huono suunnitteleen etukäteen, ja tykkään tehdä asioita spontaanisti. ”En oo koskaan ajatellut sitä tuolla tavalla. Vapaassa improvisoinnissa pitää osata kuunnella ja seurata muita, reagoida ja tehdä musiikillisia aloitteita just sopivissa kohdissa
On kiva tehdä musiikkia vapaasti improvisoiden. Lyömäsoittajana mä sitten yritän soittaa niihin sopivia juttuja.” ”Improvisoidussa musiikissa korostuu sisäinen ja ulkoinen kuuleminen. Improvisaatio ei ole genre, vaan kaikissa genreissä voi improvisoida tilanteesta, soittimista ja soittokavereista riippuen.” Mitä ja keitä varten teet musaa vapaasti improvisoiden. Silti kuitenkin ristiriidat on hyviä juttuja musiikissa.” ”Mulla on Berliinistä hyviä oppimiskokemuksia näistä jutuista. ”Herätteet voi olla mitä vain: rytmiikkaa, dynamiikkaa, sointivärejä, melodioita, jne. Satsaan niin, että musassa ois jotain sisältöö, että kuulijalla ois syytä tulla kuunteleen.” Sähän myös opetat improvisaatiota. Ulkoinen taas sitä, mitä muut soittaa. Voi kuunnella minkälainen fraasi siitä muodostuu, ja sitä kautta lähtee kehimään tarinaa kokoon. Se on haastavaa, mutta mielenkiintosta. Ulkoista kuulemista voi tehdä myös yksinään: voi vaikka kuunnella, mihin symbaalista soittamansa ääni haluaa mennä. Porukassa asiat menee helpommin eteenpäin.” ”Soolokeikoilla ja -biiseissä mun on pakko vähän miettiä etukäteen muotorakenteita ja valitun soitinarsenaalin mahdollisuuksia, jokka molemmat vaikuttaa teosten muotoutumiseen. ”Opetan nykyään lähinnä Tampereen musiikkiakatemiassa ammattiopiskelijoille, joiden joukossa on kaikenlaisten soittimien soittajia. Miten se eroaa bändin kanssa improamisesta. Ulkoinen ja sisäinen kuuntelu ruokkii toisiaan: niiden avulla soittaja hakeutuu symbioosiin soittimien ja soittokaverien kanssa.” Millaista musiikkia syntyy vapaasti improvisoimalla. Joskus joidenkin kanssa tulee soiteltua samantyylisiä asioita, aivan kuten keskusteluissakin joidenkin kanssa aina puhutaan samanlaisia juttuja.” Millaiset herätteet ovat hyviä vapaassa ryhmäimprossa. Soittajasta riippuen myös kehonkieli voi toimia impulssina. Ne on joka kerta erilaisia jo siksikin, että opiskelijoiden muodostamissa kokoonpanoissa on mukana aina erilaisia instrumentteja.” ”Improvisoidussa musiikissa korostuu sisäinen ja ulkoinen kuuleminen. ”Minkälaista vaan. 24 www.riffi.fi 5/2018 voi olla kiinnostavaa, ja joku monimutkainen tylsää. Jos näin syntyneet soundit on mielenkiintoisia, ne ruokkii myös sisäistä kuuntelua.” ”Voi kuunnella vaikka yhtä ääntä, ja kuunnella mihin se ääni haluaa tulla taikka mennä. Siä oon useesti soittanu pitkin poikin maailmaa olevien eri taustaisten tyyppien kanssa, jotka vaan kokoontuu lavalle improvisoimaan porukalla. Sisäinen on sitä, mitä haluaa ilmaista. Siitä seuraa omat haasteensa, koska nykyajan klasarimusan opetusperinteeseen ei enää menneiden vuosisatojen tapaan ole kuulunut improvisointi. ”Niitä varten, jotka haluaa sellaista kuunnella. Omia äänityksiäni kuuntelen oikeastaan vain opiskelumielessä, että miks piti taas soittaa tuommoinenkin tuohon kohtaan, enkö mitään parempaa keksiny… hehhee…” ”En pyri musalla yleisön miellyttämiseen. Silti tavoitteena on, että yleisö sais jotain siitä musasta. Mun lähtökohta on, et ois jotain musiikillista sanottavaa, ettei mee ihan vaan jotain liirumlaarumia soitteleen. Lyömäsoittimissa on laaja kirjo erilaisia soittimia, jotka mahdollistaa monipuolisten äänimaailmojen muovailemisen.” ”Suuret linjat mä suunnittelen etukäteen, mutta yksityiskohdat improvisoin soittotilanteessa. Toki suuret linjatkin voi muuttua soiton hetkellä, jos tulee parempia ideoita. Sisäinen on sitä, mitä haluaa ilmaista. Symbaalin eri paikoista tulee erilaisia ääniä, kun niitä soittaa eri voimakkuuksilla ja erilaisilla kapuloilla. Vaikka mulla onkin jotain suunniteltua, niin lopulta annan biisien mennä siihen suuntaan mihin ne on menossa.” ”Suurimmassa osassa bändi-improista ei suunnitella mitään etukäteen – ei edes puhuta mitään etukäteen vaan aletaan vain soittaa. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miten oppilaat suhtautuu improiluun ja millaisia ennakkoasenteita heillä on.” ”Klasariopiskelijoiden kanssa on mielenkiintoista yrittää saada soittoproggis läjään impropohjalta. Ulkoinen taas sitä, mitä muut soittaa.” 22-26 Janne Tuomi.indd 24 17.10.2018 20.10. Ryhmässä, jos on hyviä soittajia, niin siinä ideoita sinkoilee. TAMK on klasarioppilaitos, joten suurimmalla osalla opiskelijoista on vankka tausta klassisessa musiikissa. Vaikka ois kuinka hyvä soittaja yksilönä, mutta on ihan kuutamolla mitä soittaessa tapahtuu, niin ei ole hyvä. Tällaiset soittokokemukset on ollu kehittäviä.” Teet myös improvisoitua musaa yksin. ”Soolokonserttien soittaminen on mulle vaikeinta, koska siinä toisaalta on kaikki valta ja vastuu ittellä, mutta toisaalta sitte myös pitää kaikki ite keksiä. Kun oon itse soittamassa yritän olla mukana musiikin virrassa, kantaa vastuun musasta, tukea muita soittajia ja tukea musiikin kokonaisuutta – musiikki syntyy soittajien kokonaisuudesta
Harjoitellaan muun muassa vuorovaikutusta, vastuunkantoa sekä rohkeutta tehdä aloitteita ja ratkaisuja.” Miksi improvisaatio on hyvä asia muusikolle. ”Se parantaa tulkitsemistaitoja, vaikka soittais ihan vaan klassistakin musaa. Käsityön määrä ja laatu oli ihan mieletön.” Vaikuttiko vierailu tehtaalla omiin soundikäsityksiin ja soittoon. Jatsisetin 18-tuumainen basari on soiva, ja rokimman setin 20-tuumainen on vähän dempattu, mutta ei kuollut. Porukalla pohditaan, minkälainen musa sopis siihen näyttelyyn. Tykkään, että rumpu soi.” 22-26 Janne Tuomi.indd 25 17.10.2018 20.10. ”Mulle on muotoutunut estetiikka siitä, miten viritän rummut ja mitä symbaaleja käytän. Tää kaikki antaa suoruutta oman soittimen hallintaan.” ”Impro-opetus tukee klassisen muusikon ammattitaitoa. Yks virveli on Topi Pohjan n. Siinä on mainio omanlaisensa soundi. Improkoulutus auttaa siihen, että sitten kun teoksessa tulee improkohta, niin muusikot ei soittais mitä sattuu, vaan niiden soittamat improvisaatiot sopis tunnelmaltaan siihen biisiin.” ”Mun missio improvisaatiokoulutuksessa on, että improilu ei oo mitään pelleilyä vaan vakavastiotettava tapa tehdä musaa, millä voi olla syvällisiä sisältöjä. Mulla on viäki käytössä toi symbaali. Jos jotakuta häiritsee sana improvisaatio, niin improvisointia voi ajatella reaaliaikaisena säveltämisenä tai luovana hetkessä musisointina.” Lyömäsoittimista ja niiden soundeista Mitkä on sun suosikkiäänilähteet rumpusetissä, ja miksi. Mä tykkään vintagekamasta niiden soundien takia. Kun soittaja ei tuijota nuottikuvaa, niin on keskittyneemmin läsnä oman soittimen äänessä, ja on paremmin symbioosissa oman soittimensa kanssa. ”Mulla on 7 virveliä. Tällä tavalla kaikki on mielisoittimia silloin, kun ne on hyvässä vireessä. Tää kaikki ohjaa siihen, että saatais aikaan konserttikokonaisuus, millä ois merkityksellistä sisältöä”. Ollaan esimerkiks pidetty taidemuseoissa näyttelyiden aiheisiin liittyviä improkonsertteja. Se myös lisää soittimen tuntemusta ja auttaa ylipäätään myös kamarimusiikillisessakin ilmaisussa. Mutta kyllä se syvensi suhdetta symbaaleihin ja kaikkeen siihen, mikä vaikuttaa symbaalien soundiin. Yleensä mä keksin proggiksen perusteeman, vaikkapa että mennään taidenäyttelyyn soittaan. Eniten mää käytän Rogersseja.” ”Tomeja mulla on kaks settiä, joita mä käytän keikoilla. ”Ei oikeastaan. Molemmat on 1960-lvun lopun Slingerlandeja: jatsisetti ja rokimpi setti. Vanhemmat ja kokeneemmat sit teki vaikeampia viimeistelyvaiheen juttuja. Esimerkiks uudessa musassa, siis klassises nykymusas, on paljon teoksia, joissa on impro-osuuksia. Siä nuorin, alkutakomisia tekevä jannu, oli noin alle 10-vuotias. Tehtaalla oli yks päämestari, joka katto kaikki symbaalit läpi. Amedia tekee symbaalit vanhanliiton meiningillä käsin takomalla tehtaassaan Istanbulissa.” ”Kävin kerran kattomassa symbaalien tekoa Istanbulissa Symrna Symbals:n pajassa. Firman omistajalla Jaskalla on hyvät valikoimat, ja hän pystyy hommaan mulle tilaamalla haluamani kaltaisia symbaaleja. Se ei ole musiikkiterapiaa eikä musiikkileikkikoulua. Kerroin tyypeille millasen soundin mä haluan, ja symbaalin viimeistely tehtiin sitte sen mukaan. Ne on Slingerlandeja, Rogersseja ja Ludwiggeja. Mun tunneilla ei hassutella ja pelleillä, vaan pyritään saamaan mahdollisimman hyvää musiikkia aikaiseksi. Se tuo improvisaatiokasvatuksen osaksi myös vanhemman polven klassisen instrumentin opettajien työtä. ”Sitten me myös tehdään paljon improvisointiharjoituksia. Tää ei tarkoita, että musaa pitäis tehdä otsa rypyssä; kyllä sen tarttee olla kivaa ja hauskaa.” ”Mulla on myös muutaman tyypin kanssa suunnitteilla koulutuspaketti improvisaatiosta musaoppilaitosten opettajille. Niitä tuo maahan porilainen firma Jack’s drum& audiostore. Musiikkioppilaitosten uusissa opetussuunnitelmissa puhutaan improvisoimisesta. Sitten mennään tutustuun siihen näyttelyyn, ja keskustellaan opiskelijoiden kanssa näyttelyn herättämistä tunnelmista, ajatuksista ja reaktioista. Se on 22-tuumainen matalavireinen ja herkästi syttyvä.” Millaisia muita settikamoja sulla nykyään on. Mulle tehtiin siä tehtaalla yks symbaali mun kuvailujen perusteella. 1980-luvulla valama pronssivirveli. Niillä oli paljon lähes valmiita aihioita, joista ne sitte viimeisteli mulle haluamani kuuloisen. Ne kaikki on vanhempia, 1960-70-luvuilta. Kunnioitan musiikkiterapeutteja ja muskariopettajia, mutta aikuisten kanssa tehdessä painopiste on musantekemisessä. www.riffi.fi 5/2018 25 ”Usein projektin lähtökohtana on joku teema. Tampereen musiikkiakatemiassa mun improkurssilla improvisaatio ei oo mörkö vaan luonteva osa muusikkoutta. Pikkurumpua ja pikkurumputekniikkaa tulee kyllä treenattua eniten.” ”Symbaaleina mä käytän Amedian tuotteita
Mun aika ja into ei oo vaan riittäny opiskeleen sitä hommaa. ”Pikkurumpu, marimba, vibrafoni, ksylofoni, kellopeli ja patarummut. Liikeradat ja kapulaotteet pyritään muotoileen sellasiks, että ne mahdollistaa hyvän soundin ja estää rasitusvammat ja asentovirheet. On tuurauskeikkoja eri orkestereissa, joiden kanssa vedetään klassista orkesterimusiikkia. Sitä mä käytän esim. Sen tulis olla voimakas, soiva ja selkeä. Lyömäsoitinbändi Osuma Ensemblen kanssa äänitettiin alkukesästä levyä, jonka Alba julkaisee syksyllä. Hot Heroksen ja Quaíroksen uuden levyn arvio onkin luettavissa Riffin internetsivuilla Mitenkäs sun ajankäyttö: treenaaminen, opettaminen, keikkailu ja perhe. Tietty on sitten triangeli, tamburiini ja lukematon määrä kaikenlaista kukkaruukusta auton pölykapseliin ja jarrurumpuun. Toi on aina lähtökohtana. Miten sä oot noin monipuolinen. Täysin improvisoitua musiikkia esitän Tapio-Tuomio-duossa sekä bändissä Quairós, jolta julkaistiin levy just kesällä.” Kuulostaa vauhdikkaalta. Oon kyllä välillä yrittänyt opetella elektronisen musan juttuja, mutta mulla ei hermot riitä, että oppisin softat ja nappuloidenvääntämiset.” Monialaisesta muusikkoudesta Soitat monenlaista musiikkia monenlaisissa kokoonpanoissa ko ko ajan. Jos on vaikka tulossa congarumpukeikka, niin sitten treenaan tatsin taas kuntoon. duokeikoilla fonistin kanssa. Mä en ees tiä sen merkkiä, mutta siinä on tosi matala ja soiva soundi. Perustyön oon tehnyt aikoinaan, ja keskityn aina tulevien keikkojen treenaamiseen. Kesällä 2018 olin mm. Vaimolla on kans paljon menoja, ja me ollaan oltu 20 vuotta kimpassa saaden tähän asti aikataulut aina jotenkin järjestyyn. ”Nykyisin treenaan niitä soittimia, millä on keikkoja tulossa. Koko ajan pitää kuunnella kaikenlaista musaa. Lyömäsoittimena voi käyttää melkein mitä vaan.” Millaisia soundeja te etsitte sun lyömäsoitin opiskelijoiden kanssa. Niistä käsin on helppo sitten treenata kaikkia muita. Kuhmon kamarimusiikkiviikolla sekä Tampereen filharmonian puistokonsertissa, jota konserttia pari tuntia ennen soitin perkussioita Pete Parkkosta säestäneessä Dumstuff-bändissä. Vaatii keskittymiskykyä, että pystyy keskittyyn siihen, mitä on tekemässä. ”Koulutus on ollut tärkeää mun uralle: ilman hyviä ja avarakatseisia opettajia en olisi pystynyt tekemään asioita, mitä oon tehnyt ja nyt teen.” Miten erilaisten musiikkityylien soittaminen toimii arjessa. Jatsahtavaa musaa soitan tällä hetkellä bändeissä Rakka, Hannibal & Hot Heros, Tetrakthys sekä Hot Heros, jolta myös julkaistiin nyt syksyllä levy nimeltään Folk Jazz From Finland. ”Kaikkien oppilaiden kohdalla haetaan hyvää perussoundia. ”Mulla on Rolandin SP-DS -rumpusämpleri, mutta en oo käyttänyt sitä vähään aikaan. Pitää olla tietämystä eri genreistä, ja pysyä kärryillä siitä, mitä musiikissa on tehty.” ”Mulla tuntuu olevan koko ajan monenlaista soitettavaa. Kahdella basarilla saa aikaan mukavaa jyminää alapäähän silloin.” Mitkä ovat ylipäätään tärkeimpiä klassisen orkesterin lyömä soittimia. Käytän sitä myös toisen bassorummun kans sillon, kun kokoonpanossa ei oo basistia. Sit mulla on vanha 26-tuumainen ohutrunkoinen bassorumpu. Lapset alkaa olla isoja, tytär täyttää nyt 15, joten mulle jää taas enemmän aikaa treenaamiseen.” ”Kun tytär oli pieni, niin mä olin isyyslomalla koti-isänä. Pi tääkö orientoitua erikseen vapaan impron keikkaan ja klassisen musiikin konserttiin. 26 www.riffi.fi 5/2018 ”Sitte tilanteen mukaan löytyy monenlaista kolisteltavaa, kuten tutuimmista nyt vaikka lehmänkellot ja bongot. Pikkurumpu ja marimba on sellaiset perussoittimet, joita treenaan koko ajan. Tietenkin tarttee ottaa huomioon kunkin biisin karaktäärit yms.” Käytätkö elektronisia lyömäsoittimia. Varsinkin ammattiopiskelijoiden kans haetaan kappalekohtaisesti soundeja laajentaen käsityksiä eri tyylilajeista ja millaisia soundeja niissä haetaan. aFrame reagoi ihan kuin oikee kehärumpu, ja sen soundeja pystyy muokkaan aika paljon. Sitten tietty käsirummut on sellaisia, että niitä tulee soiteltua, ettei kädet ihan pehmene.” ”Oon tottunut, että kalenteri on pirstaleinen. ”Keskittyminen siihen mitä tekee, on se, millä asioista selviää. Lyömäsoittimena voi käyttää melkein mitä vaan.” 22-26 Janne Tuomi.indd 26 17.10.2018 20.10. Oon kyllä soittanut elektroakustisia biisejä taustanauhan kanssa, mutta sähkörumpuja en juurikaan käytä. Oon kokeillut aFrame-nimistä soitinta, ja se vaikuttaa ihan hyvältä. Likka on pienestä asti altistunut kaikenmaailman japanilaiselle nykymusiikille, jota mä harjoittelin kiivaasti kotona mun A-kurssia varten.” u ”… kaikenlaista kukkaruukusta auton pölykapseliin ja jarrurumpuun. Niitä joutuu treenaan aika paljon
Vaikka banjistit muusikkovitseissä sijoitetaan hanuristien, alttoviulistien ja basistien kanssa samaan sarjaan, on viisikielinen banjokin vakavasti otettava soitin miltei missä musiikkityylissä tahansa. väärällä puolella ja vasta sen jälkeen kielten vireet nousevat yksitellen kuten muissa kielisoittimissa. Myös soittotekniikan mukaan ’old time’-sarjaan luokitellut nuoret muusikot kuten Victor Furtado tekevät jatkuvasti uusia aluevaltauksia 5-kielisen banjon kanssa. Kaikki on kiinni tyylitajusta ja soittotekniikasta. 27-29 Banjo.indd 27 17.10.2018 20.12. Harvaan kielisoittimeen liittyy niin paljon voimakkaasti värittyneitä mielikuvia kuin banjon omintakeiseen viisikieliseen versioon. Maine mm. Suomessa hän vieraili Pori jazzissa kesällä 2000 sähkörumpalin, sähköbasistin ja saksofonistin kanssa. orjien instrumenttina, lännenleffojen ja tosi-tv:n maaseutujaksojen taustasoittimena tai yksinomaan countrymusiikkiin leimautuneena kielisoittimena elää sitkeästi, vaikka näitä mielikuvia rikotaan tällä hetkellä vilkkaammin kuin aikaisemmin. Bluegrass-musiikilla uransa aloittanut amerikkalainen Béla Fleck on rajojenrikkojista ollut eniten julkisuudessa ja hän onkin tietoisesti kokeillut viisikielistä banjoa eri musiikkityyleissä; bluegrassista modernisoidun ’new grassin’ ohella erityisesti jazzissa, klassisessa ja etnisessä musiikissa. Soittajan kannalta 5-kielisen banjon erikoisuutta lisää se, että korkeimmalle viritetty lyhyt kieli on kaulan keskivaiheilla ns. Samanlainen kieliratkaisu löytyy monista banjoa vanhemmista afrikkalaisista soittimista kuten Senegalissa yleisestä akonting-soittimesta, jossa pitkä pyöreä kaula liittyy nahkakalvolla varustettuun kurpitsaan. Silti banjistien on hyvä edelleen varautua siihen, että soitin kädessä lavalle astellessa konserttiyleisön puolelta saattaa kuulua innostunut ’jii-haa’ -tervehdys taiteenlajista riippumatta. Ruotsinpyhtään bluegrassfestivaaleilla 2017 kokoontuivat myös kotimaiset banjistit. www.riffi.fi 5/2018 27 päiltävä kieli antaa soitolle tiettyä jatkuvuutta, mutta miksi tähän ratkaisuun on joskus päädytty. Lukuisista tutkimuksista huolimatta selkeää vastausta ei tunnu olevan olemassa, mutta se väite on jo kauan sitten todistettu vääräksi, että Joe Sweeney -niminen amerikkalainen minstrel-banjisti olisi idean itse keksinyt. 1/3 Banjo elää marginaalissa vahvasti. R ytmimusiikissa on aina etsitty täysin uusia ja hätkähdyttäviä soundeja, mutta samaan aikaan on jonkinlaisena vastaliikkeenä haettu toisaalta myös mitä perinteisimpiä ja autenttisimpia sointeja. Lyhyt, useimmiten peukalolla näpTEKSTI: SEPPO SILLANPÄÄ KUVAT: SEPPO SILLANPÄÄN ARKISTO BANJO – juurimusiikin suuri tuntematon Viisikielisen banjon juureva ja ajaton klangi on nyt vahvassa nosteessa, vaikka eihän sen soitto ole oikeastaan missään vaiheessa täysin hiipunutkaan
Kitaristin on helppo tarttua ukuleleen samannäköisten sointuotteiden vuoksi, mutta myös 5-kielisessä banjossa on moni asia kitaristille valmiiksi pedattuna. Alan miehet syntyi Finn Trion perilliseksi, jonka folk-henkisessä musisoinnissa banjolla oli oleellinen roolinsa. Viime vuosina sähköbanjot ovat yleistyneet, mutta banjo on rockin ja popin puolella ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana muutenkin paljon esillä, joskin monen artistin kohdalla voi olla kyse myös visuaalisuudesta. Tämä helpottaa alkuun soittimen haltuunottoa, mutta oikean käden näppäilytavat tarjoavat sitäkin suurempia haasteita. Heidän banjistinaan on Itse Valtiaat -tv-sarjan banjoiluista vastannut Tauri Oksala, joka erinomaisena Scruggs-tyylin taitajana oli amerikkalaisen Banjo Newsletterin kuukauden artisti kesäkuussa 2018. Karkeasti määriteltynä: jos näppäilet kieliä kämmenen suuntaan sormiplektroilla, soitat bluegrass-tekniikalla. Teknisesti todella taitavia banjisteja löytyy etenkin rockia akustisilla soittimilla esittävistä bändeistä. supertähti Taylor Swift soittaa konserteissaan ja videoillaan banjoa, mutta vaikka hänen levyillään soi 5-kielinen, lavalla näkyy kitaran tapaan viritetty 6-kielinen kitarabanjo. Lisääntynyt kiinnostus amerikkalaisen rootsmusiikin historiaan kuuluu uuden folkin ja populaarimusiikin puolella jopa minimalistisina herkkinä ja ’puisina’ sävyinä. Vuonna 2006 ensimmäisen levynsä julkaissut The Carolina Chocolate Drops -yhtye syntyi kaikkien aikojen ensimmäisen Black banjo gathering -tapahtuman jälkitunnelmissa. Perusvireisessä (gDGHD) banjossa on vieretysten kolme kitaran kanssa identtistä ja samanpituista kieltä: D, G ja H. Tämä ilmiö sai aikaan sen, että afroamerikkalaiset muusikot hylkäsivät banjon ja ovat vasta viime vuosina rohjenneet uudelleen tarttua omaan soittimeensa. Kappaleista tunnetuin on cover-versio AC/DC:n Thunderstruckista. Kuvassa hänen kanssaan keikkailleet kitaristi Happy Traum ja viulisti Kenny Kosek. kasvojen värjääminen mustiksi. Folkista poppiin. Kotimaisista yhtyeistä on mainittava myös Jussi Syren & The Groundbreakers, joka on yleensä varsin perinteistä bluegrassia soittava kokoonpano, mutta julkaisi vuonna 2005 albumillisen omaan tyyliinsä sovitettua HIM-musiikkia. Kuvassa vasemmalta Hannu Karlsson (1950–2000), Petri Hohenthal (1946–2005) ja Vesa Nuotio. Amerikkalaisten lainattua banjoa omiin hienostuneisiin musiikkityyleihinsä orjien alkuperäinen soittotapa alettiin nähdä alkeellisena. Esim. KUVA: AIJA SILLANPÄÄ 27-29 Banjo.indd 28 17.10.2018 20.12. Banjoon alkoi 1800-luvulla liittyä minstrel show -esitysten myötä rasistisia piirteitä, sillä valkoiset artistit esittivät niissä blackface-komiikaksi kutsuttuja osuuksia, joihin liittyi mm. Vuoden 2013 Juhlaviikoillakin kvartettina vierailleen yhtyeen nimivalintakin oli rohkea. Jos näppäilet alaspäin paljaiden sormien rystypuolella, soitat old time-tekniikalla. Näitä hyödynsi meillä myös J. AC/DC-ohjelmistoa bluegrass-yhtyeen tekniikalla ja energialla. Tämän näkee kurssien ja oppituntien kysynnästä, soitinkaupan vilkastumisesta ja muusikoiden keskustelupalstoilta. Tennesseestä tuleva Hayseed Dixie tulkitsee mm. Historiallinen soitin Banjo saapui Yhdysvaltoihin Länsi-Afrikasta Karibian kautta orjien matkassa ja heidän musiikkinsa yhdistyminen eurooppalaiseen musiikkiin loi perustan koko amerikkalaiselle rootsmusiikille. Triona aloittanut mustista soittajista koostuva yhtye teki merkittävän kulttuuriteon alkamalla esittää uudelleen esivanhempiensa string band -musiikkia alkuperäissoittimin ja tuorein, jopa valistavin ottein. Samantapaista paloa on maailman tunnetuimman suomalaisen banjoyhtyeen Steve’n’Seagullsin esityksissä. Banjon tutuin ja perinteisin kirkas hiukan metallinsävyinen soundi on hyvä mauste muihinkin kuin kantrihenkisiin kappaleisiin, mutta uudemmassa singer-songwriter-musiikissa ovat myös vanhojen askeettisten banjojen tummemmat sävyt alkaneet nousta enemmän esille. Kaustisella 1989 vieraillut banjistilegenda Bill Keith (1930–2015) ehti keikan ohella vetää myös varsin teoreettisen banjoworkshopin. Etenkin old time banjossa kannattaa varautua myös siihen, että viritykset muuttuvat usein, eikä yhtä ’oikeaa’ viritystä ole. Leikkisästi ihonväriin ja suklaaKyllä meitä on enemmänkin – banjonsoiton pioneerit poseeraavat Urhon Pubissa television kuvaustauolla. Neljän ylimmän kielen sointuotteissa siis vain ylin kieli on eri vireessä kuin kitarassa. Päävirrasta poiketen Seagullsin Matias Haavisto lähestyy viisikielistä banjoa omintakeisesti kitaran tapaan plektralla näppäillen. Karjalainen Lännen Jukka -projekteissaan vuosina 2006–2010 käyttämällä avopohjaista old time -tyyliin soitettua banjoa säestyssoittimenaan. Brittiläisen huippusuositun Mumford & Sons -yhtyeen lavailmeen ja perussoundin keskeinen elementti on banjo, jonka rooli ei ole kovin solistinen. 28 www.riffi.fi 5/2018 Nostetta aistittavissa Vaikkei ukulelen suosiota suomalaisten uutena suosikkikielisoittimena tällä hetkellä uhkaa mikään, viisikielinen banjokin on tasaisesti lisännyt suosiotaan
Finn Trion ja Hootenanny Trio -yhtyeen levytysten vauhdittaman avopohjainen banjo lisäsi meillä suosiotaan 60-luvun puolivälissä. Mm. Loppuunmyydyn konsertin muina esiintyjinä olivat Tom Kuchka & Bluegrass Legacy, Mayflower ja Vanha Isäntä. 70-luvun loppupuolella bluegrassin ja banjon suosio kasvoi etenkin pääkaupunkiseudulla. 27-29 Banjo.indd 29 17.10.2018 20.12. Toinen todennäköinen vaihtoehto on nelikielinen tenoribanjo tai mahdollisesti jopa plectrum banjo, joka vastaa viritykseltään 5-kielistä banjoa ilman lyhyttä viidettä kieltä. ensimmäisen polven folkkarit opettelivat soittamaan avopohjaisia viisikielisiään, he etenivät Pete Seegerin ’How to play 5-string banjo’ -kirjan oppeja seuraten. Amerikkalainen muusikko Tom Kuchka alkoi opettaa bluegrassia ja siihen kuuluvia soittimia Toimelan kansalaisopistossa ja vuoden 1979 joulukuussa Vanhalla yliopistolla järjestettiin Suomen Folk & Country -seuran organisoima ’Helsingin 1. Sormilla soitettiin old time -tyyliin rystypuoli edellä ja säestyskuvio oli peruspoljennoltaan usein sama ”bum-dit-ty”, joka edelleenkin sopii moneen kappaleeseen. bluegrass-yhtyeiden ohjausta. Myöhemmin Vesa-Matti Loirin levyttämä huumoriralli ’Saiskos pluvan’ pohjautuu tähän samaiseen banjosävelmään, jonka soitti levylle Pihasoittajat-yhtyeestä tuttu edesmennyt taituri Hannu Karlsson. Molempia on meillä käytetty tanssiyhtyeiden komppipuolella kitaran rinnalla tai sen sijaan. 80-luvulle tultaessa uusia bluegrass-yhtyeitä ilmaantui hiljalleen lopettaneiden tilalle, mutta banjo ei ole ollut erityisemmin esillä populaarimusiikissa. Anna Melanin musiikkikaupan mainoksessa vuodelta 1893 on valikoima erikoisten kielisoittimien kuvia, joiden joukossa on myös nk. Tunbridge minstrel -banjo. 60-luvun alussa, kun Pertsa Reponen, Vesku Nuotio ja muut ns. www.riffi.fi 5/2018 29 karamelleihin viittaava nimi oli onnistunut riskinotto yhtyeelle, joka ehti komean kymmenvuotisen uransa aikana voittaa mm. Sitä ennenkin suomalaisisten 1900-luvun alkupuolen äänitteiden tiedoissa mainitaan usein ”banjo”, mutta useimmiten on kyse mandoliinibanjosta, jossa rummun kylkeen on liitetty 8-kielisen mandoliinin kaula. 70-luvulle tultaessa folk-boomi oli hiipunut ja kauppoihin alkoi tulla sormiplektroilla soitettavia resonaattorilla varustettuja bluegrass-banjoja etenkin Kaukoidän edullisten kopiosoittimien saavuttua Pohjolaan. Kyseessä on USA:ssa 1800-luvun lopulla valmistettu massiivinen soitin, jollaisia nykyään rakennetaan uudelleen keräilijöiden hallussa olevien ehjinä säilyneiden yksittäiskappaleiden mitoilla. Maria Kalaniemen harmonikan kanssa. Vanha Isäntä – ja Pihasoittajat-yhtyeestä tuttu kielisoittaja on julkaissut useita soitinoppaita ja on nykyään mukana amerikkalaisen Banjo Newsletter -lehden toimituskunnassa. Myös suositun 1930-luvulle sijoittuvan Bonnie & Clyde (1967) gangsterielokuvan takaa-ajokohtauksissa käytettiin soundtrackina puhdashenkistä bluegrass-kappaletta; Earl Scruggsin Foggy Mountain Breakdownia. Vanha Isäntäja Mayflower-yhtyeet soittivat ja levyttivät kumpikin ajoittain varsin perinteistä bluegrassia. Nopeaksi kiihtyvässä Arthur Smithin Duellin banjos -kappaleessa banjoa soittaa ujo maalaispoika, jota näyttelee Billy Redden. Kun kotimainen etnoaalto pyyhkäisi halki maan 90-luvulla Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastolla opiskelleiden muusikoiden ja Värttinän vauhdittamana, banjoa soittimena hiukan vieroksuttiin ja sitä soitettiin lähinnä alan harrastajien omissa piireissä. Varsinaista musiikillista tarvetta 5-kielisille banjoille syntyi meillä vasta 1960-luvun alun folk-aallon mukana. Siellä päätähtenä esiintyi edelleen hyvässä vedossa oleva ja hiljattain Grammy-palkittu Tony Trischka, joka veti Vanhan tiloissa myös bluegrass banjo -workshopin. Nykyään banjon käyttö on yleistynyt merkittävästi myös kansanmusiikin musiikin puolella ja Sibelius-akatemian opetukseen on jo sisältynyt mm. Bluegrass Festivaali’. Soitinrakentaja David Prat rakentaa Pohjois-Espanjassa mm. Esim. Tuolloin musiikkikaupoissa oli tarjolla etenkin itäeurooppalaisia banjoja (Marma, Framus). Loiri tulkitsee Pertsa Reposen laatimaa tekstiä ja tyylinmukaista bluegrass-viulua kappaleessa soittaa vanhemman tanssimusiikin parista tuttu legenda Pauli Granfelt. parhaan traditionaalisen folk-levyn Grammy-palkinnon v. u Seppo Sillanpää on muusikko, musiikinopettaja ja toimittaja, joka on viihtynyt banjojen parissa murrosikäisestä lähtien. kuvan kaltaisia avopohjaisia banjoja. Lehtien digitaalisten arkistojen kautta on ollut yllättävää havaita, että viisikielisen tyyppisiä banjoja on ollut meillä saatavilla jo 1800-luvun lopulla. Vuonna 1998 akatemialla ääniteknikkona työskennellyt multi-instrumentalisti Janne Viksten julkaisi soololevyn Blue Harbor, jolla banjo soi yhdessä mm. Tämän mallin ja soittotekniikan esiintuloon vaikutti etenkin bluegrassin suosion kasvu USA:ssa, mutta myös elokuvilla oli asiaan vahva vaikutus. Vuonna 1993 perustettiin SBMY (Suomen bluegrass-musiikin yhdistys r.y.), jonka järjestämät Ruotsinpyhtään festivaalit ovat olleet myös banjistien tärkein kohtaamispaikka tähän päivään asti. Kotimaiset mestarit Suomessa kiinnostus 5-kieliseen banjoon on vaihdellut paljon eri aikoina USA:n esimerkkiä seuraten. Tässä banjossa on iso rumpukehä ja kuusi kieltä, mutta lyhyt kieli on samaan tapaan kaulan yläpuolella kuin nykyisissä viisikielisissä banjoissa ja yhden pitkän kielen viritin on keskellä soittimen lapaa. 2010. Myöhemmin on paljastunut, ettei hän itse asiassa osannut soittaa banjoa ollenkaan, vaan hänen sointukätensä tilalla nähtiin elokuvassa Billyn selän takana piilossa olleen nuoren muusikon käsi ja kieliä näppäilevä käsi kuvattiin sellaisesta suunnasta, että uskottava vaikutelma taitavasta soittajasta saatiin aikaiseksi. Kuten kaikki keikkailleet banjistit tietävät, banjo yhdistetään meillä usein Syvä joki -elokuvaan (Deliverance 1972), jossa on legendaarinen kitaralla ja banjolla toteutettu vuoropuhelu
Kaltaiselleni 80-luvulla lapsuuttaan eläneelle itänaapurin musiikin suurin tähti on yhä Alla Pugatsova, ja kaikkea meininkiä varjostaa tietty itäblokin harmaa ankeus. Kuten The Rasmukselle. 30 www.riffi.fi 5/2018 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: KARI REINI JA KIERTUEEN ARKISTO – hyppy tuntemattomaan. Nyky-Venäjä ei enää mahdu tuohon muottiin ja ennenkaikkea siitä on tullut tärkeä keikkamaa monelle suomalais bändille. Luutuneista mielikuvista ja ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon. 30-33 Kari Reini Rasmus.indd 30 17.10.2018 20.14
Sitä mitä luvataan ei vaan välttämättä aina löydy. www.riffi.fi 5/2018 31 E nnakkoluulojen muuttamiseen ja mielikuvien päivittämiseen tuli mahdollisuus, kun The Rasmus kävi ties kuinka monennetta kertaa Venäjällä kiertämässä. Kuuden viikon rundin sujumisesta kertoo lavamanagerina ja rumputeknikkona toiminut Kari Reini. ”Itseltä pitää myös löytyä sellaista ymmärrystä, että ei vaan voi vaatia ihan kaikkea.” Kaksi tuntia ennen keikkaa Kultaisessa salissa. The Rasmus on hyvin suosittu yhtye Venäjällä, ja lukuisat kiertueet siellä miltei samalla henkilökunnalla ovat hitsanneet ryhmän hyvin yhteen ja suurimmat sudenkuopat jo tunnetaan. – Kun joukossa oli oikeasti venäläisiä niin kommunikoinnissa oli aivan eri vääntömomentti. Nyt edessä oli kuuden viikon mittainen ”ihmiskoe”, joksi Reini reissua nimittää. Niiden kanssa oli eniten painimista. Kaksikymmentäyksi konserttia sisältänyt kiertue risteili ympäri Venäjää rannikolta rannikolle. Ja monessa paikassa niiden välissä, kuten Baikalilla ja muualla Siperiassa. Vuokrainstrumenteista paikan päällä tarvittiin ainoastaan rummut. Jos naapurikaupunkiin, josta saattaisi se ”tietty” Remon kalvo löytyä, on seitsemänsataa kilometriä, ei voi velvoittaa. Itseltä pitää myös löytyä sellaista ymmärrystä, että ei vaan voi vaatia ihan kaikkea. Mukana kulkivat myös omat äänija valokonsolit. Siperia on kirjaimellisesti opettanut. Vain muutamassa tapauksessa saattoi etukäteiskommunikoinnista aavis taa, että jotain ongelmia tulee esiintymään. 30-33 Kari Reini Rasmus.indd 31 17.10.2018 20.14. Edellämainitut kaupungit edustavat kuitenkin aivan erilaista Venäjää muuhun maahan verrattuna. Tästä johtuen keikkapaikkaa vaihtaessa mukana oli aina yksi iskemätön kalvosetti ja edellisen keikan käytetyt. Siellä käytetään sitä mitä löytyy. Snareen vaihdettiin kalvo vähintään joka toiselle keikalle. Vaikka Akilla ( Hakala, yhtyeen rumpali) on endorsement-diili, se ei Uralin takana paljoa paina. Vaikka englantia ymmärrettiin kaukaisimmissakin paikoissa yllättävän hyvin, ei sen varaan voinut ennalta laskea. Asiaa helpotti, että Rasmus on hyvin omavarainen bändi. – Kalvot loppuu kuuden viikon rundilla aika nopeasti. Sitä saa mitä tulee Kommunikoinnin sujumista oli mietitty paljon etukäteen. Ennakkotyöt oli tehty hyvissä ajoin siellä missä pystyi. – Me käytiin Jäämerellä, Tyynellämerellä, Mustallaja Itämerellä. Reini kertaa rumpupuolen haasteita. Tästä syystä The Rasmuksen kiertuehenkilökunnassa oli kaksi venäläistä, joista toinen toimi teknisenä konsulttina ja toinen fasiliteettivastaavana. Aiemmat vierailut olivat olleet MoskovaPietari-akselille suuntautuneita lyhyitä visiittejä. Vaikka Reini oli käynyt aiemminkin Venäjällä niin soittamassa kuin kiertueteknikkona, ei hänellä ollut mitään haisua siitä mitä tuleman pitää. Ei ollut mitään eturistiriitoja
Reinin mukaan varsinkin Uralin länsipuolella kaikki lennot lennetään Moskovan kautta. 32 www.riffi.fi 5/2018 – Kun kalvot alkaa loppumaan, pitää kovistella etukäteen seuraavaa kaupunkia, josta niitä voisi löytyä. Etäisyydet oli sitä luokkaa, että kamat ehtivät siirtyä päivässä maata pitkin seuraavaan paikkaan. Se vaan joutui luovimaan sieltä täältä. Vaikka rumpali Hakalalla on Pearlin diili, oli setit ihan mitä sattui. – Muodostettiin ketju jossa kamat liikkui kädestä käteen. Se oli ihan jotain muuta kuin matkustaa Coach Servicen double deckerillä ja rekalla mihin kaikki kamat pakataan oman aikataulun puitteissa. Tavaraa oli viisikymmentä keissiä ja ne piti saada sisään sillä tavalla, että junan käytävää ei tukita. Kamojen uloskantamisessa oli samalla tavalla oma hommansa. 30-33 Kari Reini Rasmus.indd 32 17.10.2018 20.14. Rundaaminen raiteilla oli Reinille aivan uusi kokemus. Jos myös henkilökunta olisi siirtynyt maitse, olisi keikka jäänyt tekemättä. Kamat nimittäin saapuivat noin kahdeksan tuntia myöhässä. Meillä yövaunussa oli hyvin pullat uunissa, mutta siellä perusjengin osastoilla oli aika karut oltavat. Kyseessä oli legendaarinen Idän pikajuna, joka oli jo omassa eksoottisuudessaan aikamoinen kokemus. Tämä kaikki saattoi tapahtua keskellä yötä jossain päin Siperiaa kolmekymmenenkuuden asteen pakkasessa. Tavarat liikkuivat välin maarahtina. Välillä piti teipata logot piiloon. Joka keikan jälkeen oli pakollinen välipäivä, joka johtui ainoastaan matkustamisesta. Kaikennäköistä eksoottista tuli vastaan ikivanhoista Sonoreista puhkisoitettuihin Yamahoihin. Yksi kävi hytit läpi, toinen taas meni jallittamaan konduktööria, ettei vaan heilauta junaa liikkeelle. Ja tietysti aikaero, joka oli näiden kahden paikan välillä yhdeksän tuntia. Moskovassa käytiin jotakuinkin parikymmentä kertaa. Murmanskista Arkangeliin siirtyessä lennettiin taas alas Moskovaan ja takaisin ylemmäs Arkangeliin. Porukka ja kieli oli samaa, mutta autoissa ratti oli siirtynyt oikealla puolelle. – Meillä oli usein oma hyttivaunu, jossa oli neljän hengen hyttejä, joissa oli kaksi tyyppiä ja vähän kamoja. Siellä päin maailmaa kun autot tulevat Koreasta ja Japanista. Keikalle Idän pikajunalla Jättimäistä maata kierrettiin monilla eri kulkuvälineillä. – Kuski soitti, että ei ole tietä. Jonkinlaista mielikuvaa maan suuruudesta saa seuraavasta tarinasta: – Lennettiin Moskovasta Vladivostokiin. Tie oli kun hän lähti, mutta keli oli sellainen, että tie katosi. – Yhdellä neljän keikan pätkällä Siperiassa kulki myös vuokrakamat mukana. Siirtymisiin käytettiin yllättäen paljon junaa. Ennenkokemattoman ulottuvuuden kiertämiseen toi kamojen roudaaminen junaan. Ja yhdessä hytissä pelkästään bändin tavaraa, joka oli niin täynnä ettei sekaan olisi mahtunut edes tulitikkurasiaa. Junan stopit kestivät noin viisi minuuttia. Ikävää siinä oli että se rumpusetti oli rundin heikkotasoisin. Tarvittaessa vaikka tönäisee sen hankeen. Kun vastaan tulee tollasia asioita, ”Kuski soitti, että ei ole tietä!” Välipalaa saunassa
Silloin vaan lennetään se pitkä siivu. Kaikki majoituksesta lähtien oli todella hyvin. Siitä oletettua kävelyreittiä stadionille ja takaisin. u Murmanskin jäähallissa ei ollut ihan yhtä kylmää sisällä kuin ulkona. Reinille matka oli silmiä avaava. Hän nimittäin kiersi Jenkeissä samanlaisen rannikolta rannikolle -rundin HIMin kanssa noin vuosi sitten. Siinä huomasi, miten juuri se katu on puunattu ja varusteltu kansainvälisillä liikkeillä. – Mun mielikuva Venäjällä matkustamisesta muuttui aivan täysin. Jos vertaa Jenkkeihin, niin siellä tarjottava yöruoka on pizzaa ja hampurilaista. Ihmiset ystävällisiä ja supermukavia. Ylistyksestä huolimatta, myös maan nurjat puolet oli helposti nähtävillä. Julkisivun säätö osataan. Kaikkiin odotuksiin nähden jäi erittäin positiivinen kuva. Kontrastit on isot. – Hakeuduin aina keskustaan keskeiselle paikalle, missä jalkapalloturistit käyvät. 30-33 Kari Reini Rasmus.indd 33 17.10.2018 20.14. Super-deluxea Reinin on helppo verrata ääripäitä, Yhdysvaltoja ja Venäjää keskenään. Ei kuitenkaan tarvinnut poiketa kuin korttelin sivuun niin paljastui asioiden oikea laita. Lähtisin takaisin koska vain. – Ruokapuoli oli parasta ikinä. Hänen mukaansa Venäjällä vieraanvaraisuus on häkellyttävällä tasolla ja erityisesti cateringiin on panostettu. 99-prosenttisesti superdeluxea, mies hehkuttaa ja jatkaa: – Tyynellämerellä saatiin kuningasrapua ja ämpäreittäin kaviaaria. Jalkapallon MM-kisojen lähestyessä juoksua harrastava Reini otti asiakseen juosta aina kisakaupungissa pysähtyessään stadionille ja takaisin. www.riffi.fi 5/2018 33 ei siinä lähdetä bändiä siirtämään tuollaisten olosuhteiden läpi. Venäjällä osataan asioiden kiillottaminen. Kaiken kaikkiaan reissun anti jäi kuitenkin roimasti plussan puolelle
Oliko seuraajan synnyttäminen helppoa. Jälkimmäisen kanssa yhteistyö venyi yli kymmenen vuoden mittaiseksi. – Yhtä tiettyä metodia ei ole, vaan pidän siitä, että voin opetella uusia tapoja lauluideoiden löytämiseen. Onko siinä haettu vaikutteita Lähi-idän ja Sufi-musiikin parista. Idea saattaa tulla siitä, kun istuskelen San Fransiscossa Golden Gate -sillalla ja katselen alas merelle. Tai kun istun riksan kyydissä Intiassa liikenteen seassa ja seuraan elämän rytmiä. – Aloitin äänityksen Hampurissa. Sen jälkeen olimme muutaman viikon Los Angelesissa Vox-studiolla sekä itärannikolla Brooklyn Recording -studiolla. Miten yleensä kirjoitat laulusi, tapahtuuko se kitaran kanssa. Erittäin hyvin vastaanotettu kolmas soololevy, Rich Man, ilmestyi pari vuotta sitten, ja nyt on uusimman aika. Kitaraan tartun vasta myöhemmin, kun alan säestää sillä aikaansaannostani. Siellä myös soitin paljon päällesoittoja. Yleensä laulan muistiin melodian, rumpukompin, bassolinjan ja torvet, sen mitä nyt mielessä on. Tänä syksynä ilmestyikin vasta neljäs oma albumi, Shades, ja sillä vierailee vastavuoroisesti myös Eric Clapton. 34-36 Doyle Bramhall.indd 34 17.10.2018 20.40. – Itse laulujen kirjoittaminen ja niiden levyttäminen ei ollut vaikeaa, sen sijaan ajan ja sopivien muusikoiden löytäminen oli kiertueiden lomassa vaikeampaa, Doyle kertoo puhelimitse Saksasta. Vuonna 1999 Doyle Bramhall II julkaisi ensimmäisen soololevynsä Jellycream. Hän on kuitenkin myös sooloartisti, ja on taas viime vuodet keskittynyt urallaan tähän puoleen. Sellaisista jutuista niitä usein tulee. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Doyle BRAMHALL II – tähtien kitaristi pärjää omillaankin Doyle Bramhall II singahti vuosituhannen alussa Eric Claptonin luottokitaristiksi, ja vieraili yhden jos toisenkin staran levyillä. – Niitä tulee lähes joka päivä mieleen. 34 www.riffi.fi 5/2018 N yt voisi kai todeta, että blues tuli niin sanotusti ”äidinmaidossa”. Edellinen soololevy, Rich Man (2016), keräsi kovasti kehuja. Siinä käytän apuna iPhonesta löytyvää neliraituria. Sen myötä hän nousi isojen starojen luottomieheksi, halusivathan sekä Roger Waters että Eric Clapton hänet heti levyilleen. Shades-levyn kappaleista Pavanah erottuu muista etnisen sävelkielensä puolesta. Se on nimeltään Shades. Nuoremman Bramhallin ensimmäisessä menestyneessä bändissä, Arc Angelsissa, puolestaan soitti tuolloin jo edesmenneen SRV:n vanha rytmisektio. Doyle toteaa, että hänen kappaleensa muovautuvat yleensä paitsi melodia-aihioista, myös rytmija bassoideoista. Derek Trucksin ja Susan Tedeschin kanssa soitot tehtiin Floridan Jacksonvillessa, missä Tedeschi Trucks Band majailee. Ja koska hän kirjoitti esimerkiksi Stevie Rayn levyille päätyneitä lauluja, oli kotona tietenkin kitara, jota vasenkätinen poika opetteli ”tietämättään” soittamaan Albert Kingin ja Otis Rushin tapaan kielet ylösalaisin. Hän toteaa, että aikataulusta johtuen uutta levyä äänitettiin neljässä eri studiossa. Doyle Bramhall II:n Isä Doyle Bramhall oli teksasilainen blues-lauluntekijä ja rumpali, joka soitti esimerkiksi Lightnin’ Hopkinsin ja Freddie Kingin sekä tietysti kavereidensa, Vaughanin veljesten kanssa
www.riffi.fi 5/2018 35 – Kyllä niin voi sanoa. Rich Man -levyllä taas oli kappale nimeltään Saharan Crossing, joka selvästi on pohjoisafrikkalaisen musiikin inspiroima. Liikutuin syvästi nimenomaan Umm Kulthumin, legendaarisen egyptiläislaulajan musiikista. Mutta laulu tosiaan sai alkunsa Las Vegasin joukkoampumisesta. Luottomiksaaja ja nimekkäät vierailijat Shades-levyn avaava Love and Pain on sen kappaleista ainoa, jonka on miksannut Tchad Blake. Kappaleen aihe on rankka, haluttiinko siihen siksi erilaista sävyä. Muilta osin Shades-levyn miksasi Cian Riannon, joka oli puikoissa myös edeltävällä Rich Man -albumilla. – Olen kuunnellut egyptiläistä musiikkia aina 17-vuotiaasta lähtien, kun vartuin Kaliforniassa. Käy ilmi, että inspiraation juuret ovat syvällä. KUVA: HANNA EVENSEN 34-36 Doyle Bramhall.indd 35 17.10.2018 20.40. Tuollaiset jutut vaikuttavat meihin kaikkiin universaalisti. Itse kappaleen nimi on persiaa ja tarkoittaa perhosta, Doyle avaa. – Ei lainkaan. Mutta ehkä enemmänkin kappaleen vaikute tulee siitä, että olen lukenut paljon Rumin kirjoituksia ja muita persialaisia sufi-kirjoituksia. Olimme studiolla Brooklynissa ja tein musiikkia kosketinsoittaja Akim Bermissin kanssa. Sitten parin päivän päästä tuo ampuminen tapahtui. Biisiin halusin saada musiikillisesti Lähi-idän sävyä. Lähetin hänelle neljä kappaletta, ja tuon hän sitten valitsi. Muutenkin olin jo tuota nuorempanakin kuunnellut klassista ja flamencoa, ja erityisesti olin kiinnostunut flamenco-kulttuurista. Halusin hänen vain miksaavan levylle, koska olen Tchadin ystävä ja arvostan korkealle hänen saavutuksiaan
Mikä laittoi alunperin soittamaan tällä tavalla. – Laulu on Greg Allmanin viimeisellä levyllä, ja esitin sen hänen muistokonsertissaan. Bramhallin mielestä hänen soittotapansa eroaa soundillisesti tavallisella tavalla kielitetystä kitarasta lähinnä venytysten suhteen. Se on minulle tärkeää, koska itsekin aloitin levyttämisen niin kauan sitten, että osaan toimia molemmissa maailmoissa. – Joo, täytyypä laittaa Suomea kalenteriin, koska siellähän taitaa olla ihan hyviä festivaaleja, hän lupaa. – Hän soitti kitaraa jonkin verran tehdessään lauluja, ja hänellä oli jotain juttuja kitaralla. Sitä kirjoitettiin muutaman kuukauden ajan ja lopulta sitten äänitettiin livenä. Voin kuvitella, että nyt YouTube-aikana kaikki on aivan toisin, sillä sieltä voi opiskella kaiken mistä on kiinnostunut ihan vaan kopioimalla. Mutta aivan lähitulevaisuudessa hän toteaa kiertävänsä täällä päin toukokuusta kesään. Jos olisin soittanut paljon tavalla, josta hän ei välitä, hän varmaankin olisi antanut enemmän ohjeita. – Toisaalta esimerkiksi Parvanah-kappaleessa soitin Collingsin I-35 puoliakustista. Ja tietenkin mukana oli myös vuoden ’54 sunburst-Stratoni sekä ’60-luvun puolivälin Gibson 335 -malli. Ylipäänsä opettelin soittamaan katsomalla muita ja kuuntelemalla levyjä. Venyttäminen lienee myös hieman helpompaa alaspäin. Myös vanha Supro oli käytössä, sellainen Thunderbolt-mallia hieman pienempi. En tainnut silloin edes tietää, että niin voisi tehdä tai että sellaisia kitaroita olisi. Live Forever taas on esitetty kera bluesbändi Greyhoundsin, ja levy lopetetaan Tedeschi Trucks Bandin kanssa. Katselin ja vain imitoin näkemääni. Mitä tulee vahvistimiin, nojaa Bramhall nykyään konserteissa Two Rock -merkin tuotteisiin. 36 www.riffi.fi 5/2018 – Cian Riannon hallitsee sekä vanhan analogisen miksaustavan, kuten myös modernin, ”boksissa” (tietokoneella) tapahtuvan. Ehkä asiassa on myös se puoli, että tällä tavoin soittavilla kitaristeilla on ollut yleensä aika omanlainen soundinsa – esimerkiksi Albert Kingillä, Otis Rushilla ja muilla. Levyn päättävää Going Going Gone -kappaletta nimittää sen esittäjille merkityksellinen muusikko, Greg Allman. Soitit monta vuotta Eric Claptonin kanssa. Going Going Gonen kitaran soitin Fenderin Vibratonella. Yritin sitten itse selvittää mitä muut tekivät. Sillä hän soittaa nykyään muutenkin paljon. Derek Trucks ja Susan Tedeschi taas ovat hyviä ystäviäni. Nimenomaan siksi, että se tuntui tyyliltään sellaiselta, josta oletin hänen olevan kiinnostunut. Oliko hän tarkka siitä mitä teet vai saitko vapaat kädet. Venyttäminen on helpompaa ylöspäin Doyle Bramhall kuuluu niiden vasenkätisten kitaristien joukkoon, joka on opetellut soittamaan oikeakätistä kitaraa vaihtamatta kielityksen suuntaa. Työstin levyn loppuun heidän studiossaan, ja tuokin kappale äänitettiin ihan täysin livenä. Aloin soittaa hänen kanssa vuonna 2001, joten hän varmaankin pitää tavastani soittaa kitaraa ja siitä mitä teen. Opitko häneltä mitään. Eric Clapton soittaa kitaraa kappaleessa Everything You Need, ja Norah Jones laulaa Searching For Love -biisissä. Isäsi oli blues-rumpali ja laulunkirjoittaja. Käytin sen ohella vuoden ’59 Fender ProReverbiä, 100-wattista Selmeriä sekä oikeaa Leslie-kaappia. Doylen mukana tässä biisissä on Tedeschi Trucks Band. Opin aika nopeasti soittamaan ihan hyvin sillä tavalla, joten en edes ajattellut, että vaihtaisin enää kielten järjestystä. Shades-albumilla seurana on myös muutama nimekäs vierailija. lynissa teimme, halusin nyt kirjoittaa hänen kanssaan laulun ihan alusta loppuun ja esittää sen ikään kuin duettona. – Olen soittanut niillä viimeiset pari vuotta, joten sellainen oli myös studiossa. Kappaleessa on sellainen sointukierto, joista hän pitää, ja se on tyyliltään hyvin soulmainen – jotain Isley Brothersin ja Sly Stonen väliltä. Searching For Love taas syntyi yhteistyönä Norah Jonesin kanssa. – Sanoisin, että yleensä hän on pitänyt vaistostani ja näkemyksestäni. – Isälläni oli kotona oikeakätinen kitara, ja aloin soittaa sitä vasenkätisesti. u KUVA: ALYSSE GAFKJEN 34-36 Doyle Bramhall.indd 36 17.10.2018 20.40. – Hän on upea muusikko, ja lauloi edellisellä levylläni taustoja. Toisaalta Jimi Hendrix oli myös vasenkätinen (mutta soitti oikeakätisen tapaan), eikä hänkään kuulostanut keneltäkään muulta. Tuntui sopivalta tehdä tuo laulu heidän kanssaan, sillä me kaikki tunsimme Gregin hyvin. Doyle Bramhall toteaa, että tulee todennäköisesti jossain vaiheessa Eurooppaan hieman pidemmälle residenssille (onhan hän suhteessa näyttelijä Renée Zellwegerin kanssa). Vinkkaan Suomestakin. – Kun venytyksen tekee alaspäin, soundi on ehkä hieman erilainen kuin ylöspäin venyttäessä. Muuten en oikein tiedä. Koska hän asuu aika lähellä sitä studiota, missä levyä Brook”Pidän siitä, että voin opetella uusia tapoja lauluideoiden löytämiseen.” Laatuvehkeillä Kun kysyn, mitä kitaroita Doyle Bramhall Shades-levyllä käytti, hän toteaa, että usein kädessä oli puoliakustinen Heritage H535 -kitara. Olin paikalla silloin kun tämä uusi digitaalinen aika alkoi. – Olen soittanut Ericin levyillä vuosien ajan, joten kysyin josko hän olisi kiinnostunut soittamaan kyseisessä kappaleessa
Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Hynninen mainitsee olevansa nykyään ostamisen suhteen harkitsevampi kuin nuorempana, ”jolloin sitä saattoi vähän kokeilla jotain kitaraa ja ihastua”. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Jarmo Hynninen – Fender, Gibson, Martin, Gretsch J armo Hynninen toteaa, että hänelle neljä suurta ovat Fender, Gibson, Martin ja Gretsch. Kitaransoiton lehtorina Metropolia-ammattikorkeakoulussa toimiva Hynninen kertoo omistavansa 30 kitaraa, ja niiden joukkoon mahtuu enemmän kuin yksi otos jokaiselta edellämainitulta merkiltä. 37-41 EK Hynninen.indd 37 17.10.2018 20.42. Gibson 335 ’67 & Larry Carlton Signature – 335 on aina ollut haave, ja se on aika hyvä yleiskitara: jazz, blues, funk, rock’n’roll. Tapasimme Jarmo Hynnisen hänen työhuoneellaan, jonka seiniä kitarat ja vahvistimet kauttaaltaan täyttävät. Näitä näki nuorena blues-miehillä ja tietysti myös Larry Carltonilla. Tämä punainen yksilö on toJarmo Nikun vanhassa Telecasterissa on Fenderin Bigsby-kampi ja Lollarin mikrofonit viisiasentoisella kytkimellä. www.riffi.fi 5/2018 37 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Haku on kuitenkin aina päällä, ja hän kertookin seuraavansa aktiivisesti sekä Kitarapajan sivustoa että Muusikoiden nettiä sillä silmällä, että ”josko se elämäni kitara vielä jossain odottaa”
Siksi sain tämän noin puoleen hintaan todellisesta arvosta. Alkuperäisessä tallassa oli nailonista tehdyt valkoiset tallapalat, joita Gibson silloin käytti. Mutta vintage-kitaran ostaminen onkin vaikea laji, se vaatii asiantuntemusta sekä ostajalta että myyjältä. Koska aina täytyy perustella jonkin kitaran omistaminen itselleen, niin vaihdatin Lottosella tähän Seth Lover -humbuckerit, sillä en pitänyt alkuperäisistä. Les Paul -kitaroita minulla onkin kaikkiaan kolme. Se oli tunteikas hetki. Myöhemmin vaihdatin Lottosella stainless steel -nauhat, sillä kitara oli ”fretless wonder” -tyyppiä, eli alkuperäiset nauhat olivat todella matalat. Koska 335:n kaula on vähän kapea, niiden kanssa oli vaikea venytellä. Mikrofonien välistä oli jossain vaiheessa jyrsitty pois pala puuta jotain modifikaatiota varten. Lottonen sitten duunasi kytkennänkin, ja nyt kaikki säätimet toimivat nostopotikoilla. Nyt tallassa on Lollarin T52 ja kaulamikkinä Fenderin Twisted Tele, joka on 37-41 EK Hynninen.indd 38 17.10.2018 20.42. Alkuperäisissä mikeissä oli ’69-Telecastereden ongelma: todella kirkas tallamikki ja tosi tumma kaulamikki. Myös mikrofonien metallikuoret puuttuivat, ja koska olen vähän opetellut juottamaan, laitoin itse uudet kuoret kiinni. 38 www.riffi.fi 5/2018 dennäköisesti vuodelta ’66 tai ’67. Olen itse syntynyt samana vuonna, ja nyt kun 50 vuotta lähestyy tuli tarve, että olisi saman ikäinen kitara. Näillä kaikilla toimenpiteillä tästä on tullut loistava kitara. Se oli sitten paikattu uudelleen. Eipä niille jossain meluisassa baarissa ole välttämättä käyttöä, mutta kun äänittelee, voi soundin nyansseilla olla suurikin merkitys. 335 -mallin hankin vuonna 2011. Näin ne puupalan ääriviivat pleksin alta. – Tärkeimmät asiat ovat alkuperäisiä, mutta kaulasta oli hiottu lakka pois ja potikoita vaihdettu, kuten myös virittimet. Lisäksi tässä on ns. Minua on aina kiinnostanut se Peter Greenin vastavaihe-soundi. Se on tietysti tallessa, mutta vaihdoin tilalle uuden ABM:n tallan. Jimmy Page -kytkentä, jonka Lassi Ukkonen kerran esitteli minulle. Kun hankin tämän kitaran pari vuotta sitten, kävi ilmi, että edellistä omistajaa oli huiputettu Ruotsissa. Gibson Les Paul Custom Shop ’59 Reissue – John Mayall Bluesbreakers with Clapton -levy kolahti aikoinaan, samoin kuin kaikki Peter Greenit ja muut ’60-luvun brittiblues-soittajat. ”Se oli tunteikas hetki. Sain kuitenkin hyvitystä ja myös option palauttaa kitaran. Tämä on ihan standardikunnossa ja vieläpä kohtuupainoinen. Edellisellä omistajallaan, Ted Leonardilla, kitara oli vuodesta 1969 vuoteen 2016, jolloin itse ostin tämän. – Larry Carlton Mr. Fender Telecaster ’69 – Telecastereita minulla on aika monta, ja ne kaikki puoltaa jollain tapaa paikkaansa. Tämä valkoinen on vuodelta ’69. – Koska tämä ei ole täysin alkuperäiskunnossa, olen sittemmin vaihtanut Gotohin In-Tune-tallan, jossa sivureunus on lyhyempi. Custom Shopin kolvaukset tuli kyllä tuhottua, kun kokeilin toista mikkisettiä, jonka sitten lähetin takaisin. Kun teimme kauppoja, Ted sanoi minulle: ”Take care of her”. Kun volume-potikat ovat ylhäällä, mikit toimivat normaalisti humbuckereina. Optioita on paljon. Kun teimme kauppoja, Ted sanoi minulle: ’Take care of her’”. Se on mukavampi, jos soittaa plektralla nopeita juttuja. Koska hintaan tulee vintage-lisä, kaiken pitäisi olla kohdallaan
Timara B&G Bender kuvassa vain yhdella kammella – kahden kanssa käy komppi jo hankalaksi. Niillä uudelleenjulkaisuilla ei ole kaiketi mitään muuta yhteistä alkuperäisen mikrofonin kanssa kuin kuoren ulkonäkö. – Gretsch-kitaroilla soitan ennen kaikkea Chet Atkins -kamaa, mutta sopii ne myös rock’n’rolliin. Tässä on alkuperäiset mikrofonit (HiLoTrons), ja ne on kyllä jännät. Hasse Wallin vanhaan stratoon on asennettu TremolNo, jolla talla voidaan kytkeä nopeasti kelluvasta hardtail-tyyliseksi. Siinä on myös G-Bender, mutta sitä en nyt käytä, koska kahden vivun välissä en pystyisi soittamaan komppia. 250 kiloa on mielestäni mukavampi arvo Telecasterissa. Tämä on kiva optio, jolla innostuu välillä tekemään jotain. 37-41 EK Hynninen.indd 39 17.10.2018 20.42. Viime talvena hiihtolomalla minulla oli A-influenssa, mutta kykenin jotenkin katselemaan nettiä: jaahas, Kitarakuussa oli tämä 2800 eurolla. Sen soundissa on jonkin verran twängiä, mutta myös humbuckerin ominaisuutta, ja tykkään siitä aika paljon. www.riffi.fi 5/2018 39 soundiltaan stratomainen. Minulla oli ennen vastaavalla radiuksella toinen strato, ja sillä venytteleminen ei onnistunut puhtaasti. Näissä vanhoissa on ilmeisesti sellainen magneettiseos, jota ei nykyään ole kannattavaa tehdä. Tämä onkin nyt kuudes Telecaster, jossa olen tallaa käyttänyt. – Tokain Paisley Telecasteriin olen laittanut B-Bender-tallan. Tuntuma on todella hyvä, vaikka kaulan ja rungon liitoksessa on väljää; kaulalla saakin tehtyä aika rajunkin vibraton. Tähän yksilöön on entinen omistaja Teemu Viinikainen vaihtanut Callahamin tallan sekä myös Sliderin tallamikrofonin. Otelaudan radius on 7,25, mutta tämä oli Kitarakuussa niin hyvin säädetty, että pystyn venyttelemään ihan hyvin. Näissä on merkittävästi heikompi äänenvoimakkuus kuin normimikeissä – soundi on hyvä, mutta keikalla tulee ongelmia. – Kuolasin tätä pitkään. Kitarassa on nyt Emersonin sähköt ja neliasentoinen kytkin, mikä on kiva: kolme ekaa asentoa ovat normaalit, ja neljännessä mikrofonit menevät sarjaan, jolloin soundi on vähän humbuckermainen. Sen kuulee, kun kuuntelee tuon ajan kantriartisteja, kuten Buck Owensia. Fender Stratocaster Mike Landau Signature – Strato on sellainen peruskitara, ja tänä vuonna olen yrittänyt opetella soittamaan sillä vähän lisää. Tämä on relic, ja takaa aika pahan näköinen. Fender Telecaster Deluxe & Tokai Paisley Tele – Tässä ’78 Fender Deluxessa sekoittuu kaksi maailmaa, Fender ja Gibson. Testailin vielä viikon verran avokaupalla, ja kyllä se sitten jäi kotiin. Tällainen Tim Wallisin valmistama Timara-talla maksaa pari kolmesataa, ja se on näppärä systeemi. Tone-kytkin on melko käyttökelvoton, joten välillä kaipaa ihan säädintä, mutta tähän kitaraan ei muutoksia parane tehdä. Silloin soundi on todella kirkas, paikat hampaista pois. Minulla on myös Hasse Wallin vanha kitara, lempinimeltään Hasse, joka oli ennen ykkös-strato, mutta tämä ohitti sen. Juuri tällä soittimella teinkin Chuck Berryn kuoleman jälkeen videon, jossa esitte– Telecasterin talla on osa sen soundia. Siinä on hyvin eri tuntuma kuin Telecasterissa. Gretsch Tennessean ’64 – Tämä on vanha kitara, jonka huomasin olevan Kitarapajalla myynnissä. Potikat olen myös vaihtanut, koska Fender asensi ’60ja ’70-luvun taitteessa soittimiin yhden megan potikat. Wide Range -humbucker on Seth Loverin suunnittelema. Kun kävin sitä kokeilemassa, huomasin, että kielten korkeus ja kaikki muukin oli kohdallaan
Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. HD-28 on näistä se ”harjauskitara”. 40 www.riffi.fi 5/2018 lin hänen tyyliään. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Se olisi maksanut 500 euroa. Mutta tämän hinta meni kipukynnyksen alle. – AJL Model XO on kallis Gypsy-kitara, jossa on käytetty esimerkiksi Brasilian ruusupuuta. D-mallissa ne ovat ruusupuuta, joten nämä täydentävät toisiaan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Hän pyrkii ostamaan sellaista, mistä tulee saamaan vähintään omansa pois, mikäli kitara lähtee kiertoon. r i f f i . Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. – Ehkä niitä aivan ensimmäisiä en kaipaa, mutta silloin kun olin jo ollut pari vuotta ammattilaisena, niin minulla oli hyvä Gibson Les Paul ’59 Reissue sekä paksukaulainen Surf Green Jeff Beck Sratocaster. Minulla on kaksi Martinin kitaraa. Se oli hiton hyvä kitara, mutta siinä kansi vajosi otelaudan pään kohdalta ennenaikaisesti. Niistä luovuin ja ostin PRS:n kitaran. 00-18V on vuosimallia 2009, ja siinä on mahongista tehdyt sivut ja pohja. Mutta myös harjoittelussa akustinen on hyödyllinen. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Tapaan työssäni paljon kitaristeja, ja siellä oli yksi nuori romani-herra, joka oli tämän tilannut Luomarannalta, mutta ei tykännyt. Kaikkien mukana cd-levy. Kitarapajasta taas sanottiin, ettei siinä ollut mitään vikaa, se on Martin. Martin 00-18V & HD-28, AJL Model XO – Akustisissa kitaroissa en ole tehnyt niin kattavaa otosta kuin sähkökitaroissa. Ajattelin, että siinä on strato ja Les Paul samassa paketissa. CITES-todistus on laukussa. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Omistan myös Japanissa tehdyn Reverend Horton Heat -mallin, jossa on syvempi koppa kuin tässä vanhassa. Mutta eipä siinä sitten ollut. 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 37-41 EK Hynninen.indd 40 17.10.2018 20.42. Opettajalla pitää olla tietoa soittimista Näinä päivinä Jarmo Hynninen ajattelee aina uutta kitaraa hankkiessaan myös sen jälleenmyyntiarvoa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Aikaisemmin soitin edullisella Jorgenson-mallilla, jonka ajattelin riittävän. He tekivätkin hyvin rahaa soittamalla komppeja studiossa. Hän myi sitä sitten kuukauden päästä puoleen hintaan pois. Soitin taannoin viikonlopun pelkästään näillä, ja sitten kun otti maanantaina Telecasterin käteen, niin soittaminen tuntui tosi kevyeltä. Kaula olisi pitänyt höyrystää irti ja asettaa uudestaan. Muistan kun olin aikoinaan Juha Björnisen ja Peter Lerchen oppilaana, niin he sanoivat, että pitää olla kunnon teräskielinen akustinen, jos meinaa tälle alalle. He maksoivat siitä hyvän hinnan. Onko kiertoon mennyt sellaisia kitaroita, joiden myynti erityisesti harmittaa. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. – Aikaisemmin omistin ’80-luvun Martinin, jossa oli soololovi sekä ovaalin muotoinen ääniaukko. Ihan kiva kitara, mutta laitoin senkin kiertoon. B. Onneksi melkein samanlainen Jeff Beck -strato tuli myöhemmin vastaan. Tämän päälle tulevat”nuoruuden hölmöilyt”, joissa tuli maksettua oppirahoja. Sen mikeissä äänenvoimakkuuden taso on normaali, ja siihen pyysin myös Lottosta vaihtamaan tone-potikan sen kytkimen tilalle. f i
Arto Pajukallio oli ensimmäinen tuntemani ihminen, jolla oli kitaroita valtava määrä. Minulla taas oli ESP:n strato, josta hän kuittaili: ”Espilä”. r i f f i . Tietty country-soundi, josta pidän. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. – Jouduin siinä bändissä leikkimielisesti ”työpaikkakiusatuksi”. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Varsinaisina työkitaroina käytän kahta Suhrin mallia, joissa on ruostumattomasta teräksestä tehdyt nauhat. Suhde Telecastereihin juontaa kaukaa. B. Olisi kiva tietää, missä se soitin on nykyään, Jarmo Hynninen toteaa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Piti saada oikea Fender Telecaster. Taisin saada Gibsonista vaihdossa noin 1500 markkaa, ja sitten piti vielä maksaa väliä. Eikä siinä Ibanezissa ollut edes Floyd Rosen lukkotallaa, vaan joku muu. – Fender Custom Shopin heavy relic -mallissa on sitä jotain, kun sen pariksi ottaa Voxin vahvistimen. Hän on myös Fender-fanaatikko. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Onko opetustyö vaikuttanut tiettyjen kitaroiden hankintaan. Mutta sitten annoin sen vaihdossa Levytukkuun, jotta sain ostettua lukkokammellisen Ibanezin, kun ne tuli ’80-luvun puolivälissä. On näissä Fendereissä, Gibsoneissa ja Gretsheissä kuitenkin enemmän fiilistä. – Ei varsinaisesti, mutta toisaalta se on minulle yksi perustelu, millä sallin itselleni tällaisen määrän. Koska opetan ammattikorkeakoulussa ammattimuusikoita, tulisi minulla olla myös vähän tietoa näistä soittimista. Sitten löydettiin minulle Kitarapajasta ”palacaster”, jonka runko oli ’70-luvun alkupuolen Fenderistä ja kaula jostain Nono Söderbergin telestä. Niissä on hurinattomat mikit ja ylipäänsä ne tuntuvat hyviltä ”työmies”-kitaroilta. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Silloin oli pakko hankkia nimenomaan Telecaster. Hynninen on tehnyt kantrikitaroinnista oppikirjoja, ja kauan sitä ennen hän soitti myös Freukkareissa. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 36,30 e + posti kulut 35,50 e + posti kulut 38,00 e + posti kulut 43,00 e + posti kulut 37-41 EK Hynninen.indd 41 17.10.2018 20.42. f i . Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. – Kesätyörahoilla ostin ’70-luvun alun Gibson SG:n, koska tykkäsin siihen aikaan Frank Marinosta, joka soitti SG:llä bluesrock-tyylistä musaa. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Se taas ei synny pelkästään lukemalla ja katselemalla, vaan niitä pitää myös soittaa, jotta saa tuntumaa ja osaa sanoa minkälaisia ne ovat
Komea ”Red Burst” on neljän pinnoitevaihtoehdon komeimpia. Jo ensivaikutelma Evolution Maple -setistä on arvokkaan oloinen – kiiltolakkapinta on virheetön ja kokonaisuus rautaosia myöten siisti. Evolution TEKSTI: TOMMI SAARELA Ludwig Evolution Maple – kyllä lähtee! Ludwigin houkuttelevasti hinnoitteleman taiwanilaisvalmisteisen Evolution Maplen rungot ovat ehtaa amerikanvaahteraa. Piakkoin 110-vuotisjuhliaan viettävän Ludwiginkin on pystyttävä tarjoamaan logollaan varustettuja rumpuja myös kohderyhmille, joita on maailmassa eniten: aloittelijoille ja edistyneille harrastajille. Ludwigin taiwanilaisen Evolution Maple -rummuston rauta on simppeliä ja kevyttä, ja leveäsiipisiä ruuveja on mukava kiristellä. 42 www.riffi.fi 5/2018 P elkästään kalliita kustomrumpuja valmistamalla ei sarana laula ja kauppa käy – ainakaan tarpeeksi. Jotta laatu pysyisi ylhäällä mutta hinnat matalalla on tuotantoerät kuitenkin pidettävä suurina, mikä tarkoittaa kokoja pintavaihtoehtojen karsimista minimiin. 42-43 Ludwig.indd 42 17.10.2018 20.49
Lisäksi haarukka on aika painava kappale rautaa, ja vaatii tilaa rummun ympäriltä, mikä voi alussa häiritä tiukkaan asetteluun mieltynyttä soittajaa. Virvelin pärinää 6,5 tuumaa syvän virvelin mattokoneisto ja matto ovat toimivaa lajia. Pönttö poikineen Kokeiltavaksi roudattu setti edustaa Evolution Maplen vaihtoehdoista kookkaampaa rokkikattausta, koostuen 22-tuumaisesta ja 18 tuumaa syvästä bassarista, 6,5 tuumaa syvästä virvelistä sekä neljästä tomista. Viimeistään niillä käy ilmeiseksi, kuinka terveen konstailematon rummuston tomien sointi onkaan. Perusrokkimeiningistä poikkeavassa soittoympäristössä rumpuihin saa avoimempaa sointia ja herkempää syttyvyyttä karheilla yksikerroskalvoilla. Evolution Maple on harrastajan suunnasta katsoen ”huippusetti”, joka tarjoaa melkein kaiken mitä voi toivoa. Varsinkin 22-tuumaisessa bassarissa kahdeksan on aika vähän, mikä ei onneksi kuitenkaan vaikeuttanut vireen hakemista, varsinkaan jämerillä ja reunoiltaan vahvistetuilla ensiasennuskalvoilla. Bassarin ja tomien kanssa samasta puusta veistetty virveli oli haluttaessa kipakka ja selkeästi resonoiva, mutta virettä pudottaessa läski ja lämmin. Vaihtoehtoja on kaksi. www.riffi.fi 5/2018 43 Ludwig Evolution Maple Rokkihenkinen rummusto • 14" × 6,5" virveli • 22" × 18" bassorumpu • 10" × 8" ja 12" × 9" etutomit • 14" × 14" ja 16" × 16" lattiatomit • Suositushinta 1390 e Lisätiedot: Millbrook Musiikki Puh. Virvelin runko tuntuu tomien tapaan sopivan vankalta kestääkseen keikkaelämää, ja silti riittävän ohuelta vastatakseen vähän herkemmänkin kapulakäden toiveisiin. Setit ovat isoja – viiden, kuuden rummun kokoisia – eli pistokeikalle moisesta saa koottua kevyemmänkin kattauksen jättämällä joutavat tomit kyydistä. Harmonista sakkia Bassariin kiinnittyvään tomihaarukkaan ripustettavissa etutomeissa on klassisesta Rims-patentista periytyvät Vibraband-ripustushaarukat, joissa rumpuja roikotetaan yläkalvon neljästä kiristysruuvista. (09) 135 1488 • www.millbrook.fi Maplea saa vain neljällä lakkapinnalla: Red Burst, Mahogany Burst, Transparent Black ja Transparent Blue. Sointi ei tällaisella kalvolla ole turhan pitkäkestoinen, eikä lisävaimennusta napakan tuntuman saavuttamiseksi kaivannutkaan. Ja tapa, miten rungot on pantu kokoon ja viimeistelty on toinen. Myöskään heittokeikkaa lähikulmilla tekevälle ammattirumpalille Evolution Maple ei vaikuttaisi hullummalta kakkossetiltä. Tehtaan kalvoilla varustettu 22-tuumainen bassari vastasi polkaisuun isosti, pyöreästi ja täyteläisesti. Vaikutelmaa tehosti entisestään tomeista poikkeava, ohuempi ja karhea yksikerroksinen UT-kalvo. Jos rummusta tuntuu joihinkin puitteisiin puskevan liikaakin jytinää, sitä saa harkitulla demppauksella suitsittua. Kellunta on mallikasta, mutta ripustus haittaa pikkuisen yläkalvon vaihtoa ja viritystä. Virityspesät ovat kaikissa Evolution Maplen rummuissa Ludwigin klassikosta hieman kevennetyt ja lyhennetyt. Etutomit muodostavat syvien lattiatomien kanssa soinniltaan harmonisen kvartetin, jonka virityskin tuntuu käyvän vaivattomasti. Amerikkalaisesta puusta Kaukoidässä valmistettu Evolution Maple saattaa olla parasta mitä Ludwigin logolla tähän hintaan tänään tarjoillaan, ja sellaisena rummusto ansaitsee paikkansa amerikkalaisten kustomsettien ylpeänä perillisenä. Tähtäimessä on selvästi ollut vähintään puoliammattilaisen edellyttämä laatu, tatsi ja soundi. Remon kaksikerroksinen UT-pinstripe tuntuu mainiolta ensivalinnalta setin kaikkiin tomeihin. Kattauksen määrän ja laadun huomioon ottaen hintakin on houkutteleva. Taiwanilaisvalmisteisten settien rungot ovat amerikkalaista vaahteraa, mikä on jo pointti sinänsä. Varsinkin ensimmäistä tai toista settiään vaihtoon tuova innokas soittaja saa vastinetta rahalle: laatu nousee että kohina käy, soittotuntuma paranee ja soundissa alkaa olla suuren maailman potkua. Kättä lippaan Ludwigin Evolution Maple on miellyttävä tuttavuus, joka onnistuu yhdistelemään sekä rakenteessaan että soundissaan jämäkkää uskottavuutta ja hienovaraisuutta. Varsinkaan kun rummusto ei ole soinniltaan, ominaisuuksiltaan tai ulkonäöltään kummemmin kallellaan mihinkään erityiseen suuntaan, ja solahtaa sellaisena monenlaisiin soitannollisiin yhtälöihin. Toisaalta soundissa ei sinänsä ollut enempää vikaa sitten, kunhan viritys oli saatettu kunnialla loppuun. Mutta tosiaan, pienempikin vaihtoehto löytyy tarvittaessa samasta sarjasta. Evolution Maplessakin on valintoja tehty: kulukurista kielivät esimerkiksi virvelin ja bassarin virityspesien määrä, joita on molemmissa kahdeksan per kalvo. Ainoa, mitä ei voi jälkikäteen vekslata on bassarin koko, joten valinnassa kannattaakin keskittyä sen perinpohjaiseen pohtimiseen. Bassarin pätevin sointialue tuntui löytyvän kalvon kireyden keskivaiheilta ja sieltä löysään päin – mieluummin kuin yltiöpäisen tiukkana. Kalvoille ominainen lyhyehkö, lätisevä ja kontrolloitu soundi miellyttää korvaa ja on helposti hanskassa, vaikkei jokaista viritysruuvia tarkkaan kohdilleen passaisikaan. Jos kuljetusväline on tilava, soitto äänekkäämpää ja lavat pääsääntöisesti isompia, kokeilusettiin kuulunut syvä 22-tuumainen tarjoaa uskottavaa vastinetta polkaisuun tilanteessa kuin tilanteessa. u 42-43 Ludwig.indd 43 17.10.2018 20.49. Lattiatomeistakin irtosi muhevaa jytinää, vaikkei niiden jaloissa ole minkäänlaista lisäjoustoa vaan aivan perinteisimmät täyskumitatit. Tietenkään hintalappuun ei pysty sisällyttämään kaikkea, mitä löytyy kolme kertaa kalliimmissa USA:n Ludareissa. Johtuneeko sitten virvelin tuplamallisista pesistä vai mistä, mutta koko setin ainoana juuri virvelissä ruuvit panivat viritettäessä selvästi hanttiin. Tokihan kokeillun setin kakskakkonen bassari syvine virveleineen ja kookkaine tomeineen vie tilaa sekä autossa että lauteilla, joten pitserioiden nurkissa keikkailevalle juuri tämä Evolutionin kokoluokka ei ole paras valinta
44-45 Marshall.indd 44 17.10.2018 20.51. Origin-sarjan hyödyntämä Powerstem-tekniikka poikkeaa Marshallin aiemmin käyttämästä pentodi/triodi-metodista siten, että tällä kertaa se laskee päätevahvistimen jännitetasoa. Vahvistimen takapaneelista löytyvät liitännät 8 ja 16 ohmin kaapeille, kaiutinemuloitu DI-lähtö, liitin mukana tulevalle jalkakytkimelle sekä samaisella jalkakytkimellä toimivan efektilenkin sendja return-jakit. 44 www.riffi.fi 5/2018 A ikana, jolloin PA-järjestelmät olivat vasta konserttipaikkojen ääniteknikoiden kaukainen haave, Marshall Amplificationin valmistamat järeät vahvistintornit hallitsivat rock-kenttää aina pikkuklubien nurkilta stadionlavoille saakka. Kahvaan tartuttaessa tunne siitä, että hyppysissä on jotakin merkittävää, on TEKSTI: ANSII ERIKSSON Marshall Origin 50C – vahvistinjätti palaa juurilleen Marshallin uusi vahvistinsarja viettelee ulkoasullaan ja lupailee klassisia soundeja nykypäivän mukavuuksilla. Tämän luvataan vähentävän tehoa ilman soundin sävyn muuttumista, ja käytännössä puheet osoittautuvat hyvinkin paikkaansa pitäviksi. Monien mielissä ajatukset liitelevätkin välittömästi tiettyihin 60-luvun puolivälin akryylisen etupaneelin omaaviin vahvistinmalleihin, eikä uusien tulokkaiden ulkoinen habitus ainakaan tätä mielleyhtymää hälvennä: musta tolexpinta kultaisilla reunalistoilla ja kuvioidulla etukankaalla ovat kuin suoraan yhtiön tuonaikaisista katalogeista. Näin ollen diskantin määrää voidaan säätää normaalin ja lisätyn välillä näppärästi ilman piuhojen kanssa puljaamista. Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta vahvistimesta löytyy säätövaraa jopa yllättävän suurissa määrin. Jo aiemmin mainitulla Powerstem-tehonalennuskytkimellä voidaan valita haluttu ulostuloteho 50, 10 ja 5 watin väliltä. Marshall itse pyrkii iskemään nyt tähän markkinarakoon mainostamalla alkuvuodesta lanseeraamaansa Origin-sarjaa paluuna juurilleen. Komboja on saatavilla myös 10ja 5-wattisina, kun taas nuppivalikoimasta löytyy 20ja 50-wattiset versiot. Perinteitä kunnioittaen Pohjimmiltaan kyseessä on yksikanavainen vanhan koulukunnan putkivahvistin muutamalla harkitulla modernilla lisäyksellä. Tavanomaisten ekvalisaattorisäätöjen (bass, middle, treble) lisäksi mukaan on ympätty mielenkiintoinen tilt-säädin, jolla useammalla sisääntulolla varustetuista Marshall-vahvistimista tutut Normalja High Treble -kanavat on sulautettu yhteen namiskaan. Jämäkkä laite, jämäkkä soundi 50-wattinen testimalli vakuuttaa olemuksellaan. Presence-säädin laajentaa ylätaajuksien hienosäätömahdollisuuksia vielä entisestään. Erot eri mallien välillä muodostuvat lähinnä ulostulotehoista ja Powerstem-nimen saaneen tehonalennustoiminnon käytössä kulloinkin olevista wattilukemista. Jälkimmäiseen on liitetty säröä entisestään lisäävä boost-toiminto, joka kytketään päälle ja pois joko nostokytkimellä tai laitteen mukana tulevaa jalkakytkintä polkaisemalla. Äänenvoimakkuutta ja saturaation määrää säädetään perinteisten master volumeja gain-potikoiden avulla. Testilaitteen sisällä hohkaa kolme ECC83-etuasteputkea ja monia Marshall-puristeja ilahduttava EL34-pääteputkikaksikko. Testissä ollut 50-wattinen kombo on sarjan suurikokoisin ja -tehoisin malli. Voidaanko 60ja 70-lukujen kolossit jättää vihdoin varaston perukoille pölyyntymään. Kauitinelementtinä toimii 12-tuumainen Celestion G12N-60 Midnight 60. Vuosien vieriessä ja äänentoistojärjestelmien kehittyessä kitaristit kaikkialla maailmassa ovat ottaneet asiakseen tavoitella näiden myyttisten vahvistinten tuottamaa tuhtia soundia, mutta ilman tärykalvojen hyvinvointia vaarantavaa äänenpainetta
050 569 7495 • jussi.zenger@bluescase.com 44-45 Marshall.indd 45 17.10.2018 20.51. Äänenvoimakkuus ja gain kaakossa liikutaan jo yllättävänkin rosoisissa tunnelmissa, ja boost-kytkintä vetäisemällä saturaation määrä nytkähtää jo lähelle 80-luvun alun hard rock -sfäärejä. Se ei kenties sellaisenaan kykene korvaamaan soittajien mielikuvissa maineikkaita esikuviaan, mutta on siitä huolimatta perinteistä rockja bluesmurinaa halajavalle mitä oivin valinta – modernien ominaisuuksien vain lisätessä paketin houkuttelevuutta. Laitteesta irtoava ääni on muhkea, erotteleva ja sävykäs, ja se vastaa soiton dynamiikkaan nautittavalla tavalla. Hivenenkin ärhäkämmillä humbuckereilla on mahdollista saavuttaa miltei se kuuluisa loputon sustain, mutta skuupattuun moderniin louhintaan ei sentään ilman ulkoisia apuja ole asiaa. Myös maltillinen säätöjen määrä toimii mainiona kannusteena keskittyä soittopuoleen. Äänenvoimakkuutta lisäämällä soundi tukevoituu entisestään ja sävelet venyvät soittajan käskyjä tiukasti noudattaviksi vääristyneiden harmonioiden kudelmiksi. 020 728 2200 • www.emnordic.fi vahvasti läsnä, ja rakenne vaikuttaa kaikin osin roudausta ja elämää hyvin sietävältä. Käyttökelpoisen soundin löytäminen ei vaadi sen kummempaa ruuvaamista, mutta tarvittaessa hienosäätövaraa löytyy vaativampaankin makuun riittävästi. Tilt-säädin osoittautuu hyvin käyttökelpoiseksi ylätaajuuksien hienovirityksessä niin yksikelaisten mikrofonien tuotta mien pahimpien diskanttipiikkien leikkaamisessa kuin toisaalta taas kaikkein lämpimimpien kaksikelaisten äänen kirkastamisessakin. Komppikitaristin se suorastaan pakottaa tapailemaan rytmikkäästi avoimia voimasointuja, soolokitaristi puolestaan saa käyttöönsä laulavan ja auktoriteettia tihkuvan sustainin. Marshall Origin 50C on tehonsa puolesta kuin kotonaan keikoilla ja studiossa, mutta kiitos toimivan tehonalennustoiminnon, äänenvoimakkuus talttuu mainiosti makuuhuoneenkin puolelle sopivaksi. Soiton iloa Marshall Origin 50C palkitsee soittajansa. Ensimmäinen avoin A-sointu kaikki namiskat puolenpäivän tienoilla, hivenen muita maltillisimmille lukemille jätettyä äänenvoimakkuutta lukuun ottamatta, tekee kertaheitolla selväksi, että tavoitteessa vangita jotakin olennaista takavuosien soundeista on onnistuttu. Gain-säädintä myötäpäivään kääntäessä roson määrä lisääntyy selvästi, mutta pysyy kuitenkin koko ajan klassisten brittija aussi bändien muinoin standardoimissa puitteissa. Niin ei toki ole tarkoituskaan. u www.bluescase.com • puh. www.riffi.fi 5/2018 45 Marshall Origin 50C Putkikombo kitaralle • täysputkivahvistin, A-luokan kytkentä • tehovalinta 50/10/5 wattia • kolme ECC83-putkea (etuaste) • kaksi EL34-putkea (pääteaste) • 12-tuumainen kartioelementti • säätimet: gain/boost, tilt, bass, middle, treble, master, presence, output • hinta: 739 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Sen ja presence-säädön yhdistelmällä voidaan ääni viedä hyvinkin ohueksi ja kirskuvaksi, mikäli tehostemielessä moista leikkaavuutta kaivataan, mutta yleensä sopiva taso löytyy helposti molempia säätimiä kello kymmenen ja kahden välillä skaalailemalla
46 www.riffi.fi 5/2018 S tompHead on pedaalin muotoon rakennettu vahvistin, jotka voi kytkeä suoraan kitarakaappiin. Syytä tehdä tuttavuutta. Clean-kanavassa nuppien järjestys on seuraava: Bass, Middle, Treble, Crunch, Volume. Putki on sijoitettu kytkennässä etuja pääteasteen väliin, ja sen kerrotaan myös vaikuttavan molempien toimintaan. Otimme testiin Classic 2 -mallin. Kaksi kanavaa, kolme soundityyppiä Taurus StompHead Classic 2 on kooltaan niin kompakti, että sen kuljetus piuhojen kanssa onnistuu helposti vaikka pienessä selkärepussa. Balansoitua XLR-lähtöä ei varustukseen kuulu. Teknisesti StompHeadit ovat hybridivahvistimia, mutta kyse ei ole digitaalisen ja analogisen liitosta, vaan puolijohdetekniikasta putkella höystettynä. Vahvistimen kahdelle kanavalle on itsenäiset sävysäätimet. Lisäksi sen sujauttaa tuosta vaan selkäreppuun. Tauruksen resepti perustuu analogiseen etuja pääteasteeseen, joiden välissä on yksi 12AX7-putki. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Taurus StompHead 2 Classic – analoginen pikkujättiläinen putken kera Oli kyse sitten treeneistä, keikasta tai kotistudiossa puuhailusta, Taurus StompHead tarjoaa eväitä joka suuntaan. MasterTube-teknologia valjastaa putken ominaisuudet soundin tuottamiseen nimenomaan putken itsensä vahvuuksiin nojaten. Perusmalleja on kaksi ja niistä Classic tarjoaa perinteisempään rockiin sopivaa ääntä, High Gain puolestaan on tarkoitettu hevimpään soittoon. StompHead on kätevä senkin vuoksi, että sitä voi käyttää vahvistinnuppina kaiutinkaapin kanssa ja syöttää samalla linjasignaalia esimerkiksi mikseriin. Tämän vuoksi tehtaalla valikoitua ja asennettua putkea ei myöskään suositella jälkikäteen vaihdettavaksi, koska silloin soundin luonne voi muuttua. Linjalähtö on toteutettu plugijakilla, ja se on varustettu kaiutinsimulaatiolla. Äänityshommissa laitetta voi käyttää aivan hyvin ilman kaappia, jolloin soitto sujuu öisinkin. Lead-kanavassa puolestaan on Drive, Bass, Middle, Treble, Volume. Ja kun painoakin on alle kaksi kiloa, voi sanoa heti ensi kosketuksella, että kuljetettavuus lukeutuu tämän vahvistimen ehdottomiin vahvuuksiin. Valmistajan mukaan tämä ns. 46-47 Taurus.indd 46 17.10.2018 20.52
Säröytymisen määrään voi vaikuttaa takapaneelista löytyvällä gain-painikkeella, joka tarjoaa tarvittaessa kuuden desibelin buustin. Keskikohdassa vaikutusta ei ole kumpaankaan suuntaan. Joka tapauksessa kysymys on enemmänkin low gain -säröstä, eikä tästä hevisoundia oikein irti lähde, vaan sitä etsiessä kannattaa tukeutua Hi Gain -versioon. En sano, että tämä korvaisi täysin putkivahvistimen, mutta aika lähelle pääsee. Valmistajan mukaan vahvistimessa on kolme soundityypiä, Clean, Crunch ja Drive. u Taurus StompHead 2 Classic 46-47 Taurus.indd 47 17.10.2018 20.52. Koska painoa on näin vähän, olettaisin käytössä olevan Dluokan päätteen. StompHeadin päätevahvistin toimii kahdessa eri teholuokassa. www.riffi.fi 5/2018 47 Taurus StompHead 2 Classic Analogivahvistin MasterTube-teknologialla • suunniteltu ja valmistettu Sopotissa, Puolassa • Teho: 60/25 wattia (4 ohm, 8 ohm, 16 ohm) • kaiutinlähdössä automaattinen impedanssin tunnistus • putket: 1 × 12AX7 • kanavat: Clean ja Lead • jalkakytkimet: Channel [Clean/ Lead], Mute • Clean-kanavan säädöt: Bass, Middle, Treble, Crunch, Volume • Lead-kanavan säädöt: Drive, Bass, Middle, Treble, Volume • presence-kytkin • gain-boost tuloliitännälle +6 dB • sarjaan kytketty efektisilmukka • linjalähtö kaiutinsimulaatiolla • erillinen tuloliitäntä ulkoiselle kontrollerille • mitat: 80 × 290 × 190 mm • paino: 1,8 kilogrammaa • hinta: StompHead 2 Classic: 478 e , StompHead 3 Classic: 648 e Lisätiedot: Nordsound info@nordsound.fi +358 (0)40 681 0910 • www.nordsound.fi Lisäksi StompHeadin voi myös halutessaan valjastaa päätevahvistimeksi toiselle etuasteelle käyttämällä efektilenkin Return-tuloa. Toisaalta tämän hintaluokan vahvistimessa linjalähtö voisi olla myös XLR-muodossa. Sen sijaan jos kotioloissa käyttää StompHeadia pelkästään linjasoitossa, niin tuulettimen ääni kyllä helposti erottuu. Erityisesti yksikelaisilla mikrofoneilla tämä antoi särösoundeihin hyvän lisän. Kakkoskanava tarjoaa vain särösoundin, ja kyse onkin vain siitä, minkä verran särön määrää annostelee. Kanavien vaihtamiseen on oma jalkakytkin, ja toinen sellainen puolestaan mykistää koko laitteen. Esimerkiksi alakeskialuetta tuli paljaaseen linjasoundiin verrattuna selkeästi lisää. Soundi on enemmän classic rockiin taipuva, keskialuevoittoinen ja lämmin, jonka päälle pedaalikin istuu ihan hyvin. Kokonaisvaltainen paketti Nykyään ei liene varsinaisesti puutetta hyväsoundisista etuasteista. Käytännössä sävysäädöt osoittautuivat toiminnaltaan riittävän tehokkaiksi, ja esimerkiksi puhtaan soundin luonnetta pystyi middle-säätöä hieman leikkaamalla mukavasti pehmentämään. StompHeadissa itseäni ärsytti hieman sen tuuletin. Kytkin on kolmiasentoinen, joten sillä voi tarvittaessa myös leikata tuon alueen osuutta soundissa. Tuuletin on hieman äänekäs, mutta se tulee esiin vain todella hiljaisessa ympäristössä. Ymmärrän, että sellaista tarvitaan, eikä sen ääntä kaapin kanssa soittaessa kuulekaan. Linjasoitossa Clean-kanavan sai helposti särölle jo yksikelaisilla mikrofoneilla, ja tällöin kyseessä oli laadukas ja uskottava reunasärö. Vahvistimen linjalähtö simuloi Celestionin 4 ×12 Vintage 30 -kaappia. Lähin vastine mikä nyt äkkiä tulee mieleen olisi BlueGuitarin Blue Amp, joka on vielä hinnakkaampi. Erityisesti särölle mennessään soundi oli maukas. Jos Taurus StompHeadin ominaisuudet miellyttävät, niin suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan. Lämmin särö Soundillisesti StompHead jätti laadukkaan vaikutelman. Itse koin, että StompHead oli innostavimmillaan silloin, kun soundissa oli pientä säröä. Soundi toimi, kytkipä StompHeadin sitten putkietuvahvistimeen tai audiosovittimen instrumenttikanavaan. Myös erottelevuus säilyy melko hyvänä, vaikka gain-säätöä väänsi jo lähes tappiin. Maksimiteho on 60 wattia, jonka saa sisäisellä keinokuormalla pudotettua 25 wattiin. Taurus-reseptin valtti onkin sen kokonaisvaltaisuus. Esimerkiksi Straton ensimmäisellä väliasennolla Crunchtyylinen särö kuulosti oikein mukavalta. Ja se itse tärkein, eli soundi on kunnollinen, ja joissain tapauksissa sillä korvaa ihan oikean putkivahvistimen. Ja itse asiassa oikein tehokkailla humbuckereilla puhdas soundi menikin aika itsestään ruvelle. Samassa paketissa on etuaste linjasoittoon sekä tehokas vahvistinnuppi treenija keikkakäyttöön, efektisilmukkaa myöten. Sävysäädössä auttaa myös päätypaneelista löytyvä kolmiasentoinen vipukytkin, jolla voi valita presence-toiminnon eli yläkeskialueen korostuksen. Keskimmäiselle soundille ei ole erillistä kanavaa tai painiketta, vaan sen saa esiin silloin, kun Cleankanavan Crunch-säätöä avaa riittävästi ja kanava alkaa säröytyä. StompHead-vahvistimien hinta ei tee niistä ihan heräteostosta ainakaan useimmille meistä, vaan investointi vaatii jo pohtimista sen suhteen, onko hankinnalle riittävästi tarvetta. Potkua vahvistimesta löytyy kaapin kanssa soittaessa ihan todella paljon – jo 25-wattisena sen Master-volumea ei tarvinnut yksin soittaessa juurikaan aukaista. Sen sijaan puhdasta soundia hakiessa jätin tämän option suosiolla käyttämättä. En osaa sanoa, miten linjasoundi vertautuu esikuvaan, mutta yhtä kaikki, ihan hyvältä kaiutinsimulaatio kuulosti
Mikkibalanssi-säädin taas tarjoaa käyttökelpoisia vaihtoehtoja myös kaula-, molemmatja talla-asentojen välissä. Thick Brick taas tarjoaa hieman keskiäänivoittoisempaa sointia, joka toimii mainiosti sekä yksittäin soitettuna että miksattuna kaulamikrofoniin. Reverend on päätynyt Dub Kingissä melko harvinaiseen mikkiyhdistelmään. Reunalistoitettu otelauta näyttää erehdyttävästi tosi kauniilta ruusupuulta, mutta materiaali on todellisuudessa huippumoderni puukuitujen ja hartsin yhdistelmä, Blackwood Tek. Dub Kingin passiiviset säätimetkin toimivat suorastaan esimerkillisesti. 48 www.riffi.fi 5/2018 D ub Kingin thinline-runko on korinaa ja siihen työstettyjen resonanssikolojen peittona on tasainen kuusikansi. Reverendin akustinen sointikin on terve ja ohutkoppaiseksi bassoksi voimakas. Liitos runkoon on tehty 16 nauhan kohdalla. Testibasson soitettavuus on hyvin vaivaton ja lankkubasson kaltainen. Kaula-asemassa Split Brickistä lähtee todella iso ja muhkea ääni, joka ei kuitenkaan sorru mutaisuuteen. Tone-säädin on hyvin tasainen, ja kytkentä pitää soundin erottelevana myös, kun säädin on laitettu kiinni. Dub Kingin metalliosat edustavat selkeästi nykypäivää – lentokonealumiinista tehdyt Hipshot-virittimet auttavat pitämään kaulan mahdolisimman keveänä, kun taas erittäin vankassa Reverendin tallassa kaikki liikkuvat osat saa lukittua paikoilleen. Reverendin kaulaprofiili on lähempänä Gibson EB-2:sta tai EB-3:sta kuin Fender Jazz -bassoa, mutta se pysyy onneksi pesäpallomailaa solakammissa mitoissa. Dub King ei potenut myöskään lyhytskaalaisten yleistä vaivaa, löysän tuntuista ja intonaatioltaan epämääräistä E-kieltä – testisoittimen kaikissa kielissä on mukavasti jäntevyyttä. Dub Kingin hiukan harvinaisempi mikrofoniyhdistelmä toimii sekin mainiosti ja mikit ovat lähtötasoiltaan mukavan tasaveroisia. Kielet voi ankkuroida joko tallan takareunaan tai rungon pohjaan upotettuhin metalliholkeihin kuten testibassossa. Nauhatyö on testibassossa pro-luokkaa. Liimakaula taas on koottu viidestä pitkästä palasta korinaa ja pähkinäpuuta. Vaikka Reverend Dub King -basson nimi viittaa vahvasti reggae-basisteihin, on tämä lämminmutta selkeä-ääninen soitin mielestäni selvästi monipuolisempi. Tämä 2010-luvulle uuTEKSTI: MARTIN BERKA, LAURI PALOPOSKI REVEREND Dub King Bass & Jetstream 390 – tiettyä uutta, vissiä vanhaa Muuntele, yhdistele ja kierrätä! Siinä mainio motto, jolla syntyy kivasti persoonallista ja kumminkin niin tutun oloista: sanalla sanoen vetoavaa. Muutamassa sekunnissa soittaja unohtaa tyystin, että hyppysissä on lyhytskaalainen soitin. 48-49 Reverend.indd 48 17.10.2018 20.55. Tallan viereen on asennettu Thick Brick -niminen versio musarimikistä, kun taas Split Brick -kaulahumbucker on musarikuoreen upotettu Precision Bass -mikrofonin hieman kuumempi jälkeläinen. Kuin uudelleen masteroitu Hyvin valitun kaulan liitoskohdan sekä virityskoneiden keveyden ansiosta Dub King on vain aavistuksen kaulapainoinen, erittäin kevyestä rungostaan huolimatta
Sekä vaahterakaula että otelauta ovat lämpökäsiteltyä puuta, joskaan tarkempaa tietoa menettelystä ei löytynyt. Ratkaiseva rajanveto Elektroniikalla tehdään sitten se viimeinen pesäero. Valtavirrrasta poikkeava soundimaailma ja sopivan persoonallinen muotoilu yhdistyvät siinä erinomaiseen soitettavuuteen. Hyvä suoritus, kun hintaakaan ei hirveästi ole. Osaltaan kiitos lankeaa nykyaikaisille virityskoneistoille, joihin kielet lukitaan kunkin koneiston takana olevalla sormiruuvilla. Reverend on kuitenkin muokannut muotoja ja päivittänyt osalistaa omalla otteellaan. Jetstream 390 – tutusti erilainen Yhtymäkohtia F-maailmaan on paljon: mensuuri, pulttikaula, yhdelle puolelle lapaa sijoitetut virityskoneistot, kolme mikkiä ja vibrakampi viittaavat kaikki vahvasti Straton perusspeksiin. Runkoa on myös takaa viistetty melko reippaasti kaulan kiinnityskohdassa. Ne ovat myös soundillisesti palkitsevia ja niitä käyttää mieluusti. Niin tai näin, Jetstreamin kaula oli todella miellyttävän tuntuinen ja testikaappaleen säädötkin hyvässä tikissä. Siitä ei testijakson aikana vielä ehtinyt kertyä havaintoja, hillitseekö Reverendin käyttämä menetelmä puun elämistä samaan tapaan kuin kotimainen prosessi. Otelaudan kaareutuvuus on sekin tehty uudempien aikojen hengessä 12 tuuman säteellä, ja otelautakin ulottuu kaulan päätä pidemmälle rungon ylle. Yksittäin käytettyinä mikrofonit ovat yksikelaisten tapaan verraten alttiita pörinöille, mutta kahden mikin yhdistelmät torppaavat ulkoisia häiriöitä tehokkaasti. Siihen suuntaan kyllä pääsee, jos volumen ohella avuksi hoksaa ottaa Reverendin julkisen aseen – säätimistön alimmaiseksi sijoitetun bass contour -potikan. www.riffi.fi 5/2018 49 Reverend Persoonallisia soittimia Dub King Bass • puoliakustinen lyhytmensuurinen sähköbasso • kolmiosainen korinarunko • reunalistoitettu kuusikansi • viisiosainen liimakaula – korina ja pähkinäpuu • reunalistoitettu Blackwood Tek -otelauta • mensuuri: 30 tuumaa/76,2 cm • 21 jumbo-kokoista nauhaa • avoimet Hipshot Ultralight -virittimet • Reverend Lock Down -talla • kaksi humbuckeria: Split Brick (kaula) ja Thick Brick (talla) • passiivinen elektroniikka: volume, tone ja mikkibalanssi • värivaihtoehdot: oranssi, vihreä, valkoinen ja sunburst • hinta: 950 e Jetstream 390 • korina-runko • paahdettu vaahterakaula ja vaahteraotelauta, 12" radius • Boneite-satula, 43 mm • mensuuri 25 1/2" • Wilkinson WVS50 IIK -vibra kahdella tai kolmella jousella • lukittavat virityskoneistot • kaksi custom 9A5 ”P90” -mikkiä • 5-asentoinen kytkin • volume, tone bass contour • hinta: 915 e Lisätiedot: Custom Sounds • www.customsounds.fi delleenmasteroitu puoliakustinen basso on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen laatusoitin. Lämpökäsittelyä ei ole käsitteenä eikä menetelmänä standardoitu, joten eri valmistajat käyttävät termiä hyvinkin erilaisten proses sien yhteydessä. Jos diskantti on liian avoin, niin se kolmas potentiometri, perinteinen tone, jelppaa kyllä tehokkaasti. Jos haussa on Knopfler-tyyppinen heleä stratosoundi, niin potikat täpöillä se ei ainakaan löydy. Kolme Custom 9A5 -mikkiä ovat soinniltaan niin tuhteja ja jöpäköitä, että P90-mikin kehittäneellä Gibsonilla voitaisiin perustellusti olla kateellisia. Reverend Jetstream 390 on piristävästi omintakeinen kitara. Vibratalla on hienostunut Wilkinsonin veitsilaakeroitu mekanismi, joka on erittäin juohea käytössä ja palauttaa vireen varsin moitteettomaksi vielä kohtuullisen rankankin kampeamisen jälkeen. Volume ei nimittäin treble bleed -kytkennän ansiosta himmaa diskanttia, hillitsee vain signaalin tasoa. u 48-49 Reverend.indd 49 17.10.2018 20.55. Eikä kaulan kiinnityskään noudata puritaanista kaavaa, kun kaulaa sijoillaan piteleviä ruuveja on neljän sijasta peräti kuusi kappaletta. Paahdettu puu on myös hyvin luomuhenkisellä tavalla kaunista. Se karsii alakerrasta ylenpalttista paksuutta ja tekee soinnista ytimekkäämmän – alakielet saavat purevuutta ja ylärekisteri soi avoimemmin
Nykyaikaiset D-luokan vahvistimet ovat kevyitä, tehokkaita ja pieniä. Puhelimen pienellä näytöllä ekvalisoiminen on volume-asetusten tapaan hitusen suurpiirteistä, mutta kyllä sekin luonnistuu. FreePlayn soundi on miellyttävä ja esimerkiksi akustisen kitaran kytkentä suoraan kanavaan on sellaisenaan käypää käyttökamaa. Verkkovirran puuttuessa Freeplay Live toimii omalla litiumioni-akullaan, jolla valmistaja lupaa musisointiaikaa pisimmillään jopa 15 tuntia ennen uutta latausta. Se tekee keikkailusta kätevämpää ja antaa myös kuulijalle enemmän, win-win. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mackie FreePlay Live – soittoa missä vain Kaksi kanavaa mikrofonitai instrumenttikäyttöön, kolmas jollekin mobiilille musiikki soittimelle – siinä on omalla pienoismikserillä varustetulle nykyajan aktiivikaiuttimelle tutun oloinen perusresepti, jota Mackie on entrannut omaan tyyliinsä. Näillä jämäkän tuntuisilla painonäppäimillä voi valita Freeplayn yleissoinniksi hymykäyräksi ekvalisoidun Musicin tai loivasti bassoiltaan vaimennetun ja preesensaluetta tukevan Liven. Mikkiadaptereista tutulla sovitteella sen saa sitten sopimaan myös eurooppalaiseen telinestandardiin. Jos menee männikköön, niin korjaimen saa näppärästi palautettua suoraksi täppäämällä kahdesti niitä pallukoita, joita on tullut sörkkineeksi. 029 080 0830 • www.soundtools.fi K ooltaan erittäin näppärä ja vain neljä kiloa painava Free Play Live on ladattu yhdellä 6,5-tuumaisella kartioelementillä ja kahdella diskantti-tweeterillä. 50-51 Mackie_Beyerdynamic.indd 50 17.10.2018 20.56. Uuden polven akuissa taas riittää kapasiteettia syöttää vahvistimille virtaa, jolla soitto soi kyllin lujaa ja tarpeeksi pitkään. Kaiken tuon voi hoitaa myös Androidja iOSmobiileissa toimivalla Connect-applikaatiolla, jolla pääsee lisäksi kontrolloimaan master-volumea, säätämään kanavien kolmialueisia ekvalisaattoreita ja justeeraaman kaiun voimakkuuksia kanavakohtaisesti. Ekvalisaattorin kaistat on lukittu ennalta varsin järkeville taajuuksille (250 Hz / 1 kHz / 2 kHz) ja säätövaraa on kullakin kaistalla +/-10 desibelin verran. Kalustomielessä trubaduureilla on kissan päivät, sillä näinä aikoina kerätään kypsiä hedelmiä useamman eri tekniikanalan kehityksestä. Langattomuus on avainsana muutenkin, sillä kansilevyn namikat on rajattu minimiin ja piilotettu joustavan muovipinnan alle samaan tapaan kuin kuntosalilaitteissa. Ja mikäli yksi kaiutin ei riitä, voi systeemin tuplata yksinkertaisesti linkittämällä. Jamit käyntiin! Kyllä Mackie nämä jutut osaa. Puhtaasti analogisia tuloja on kaksi ja ne molemmat käyvät niin mikrofoneille kuin instrumenteillekin. Äänenlaatu on kelpoinen ja kaiken kukkuraksi digitekniikka avaa mahdollisuuden etäohjaukseen ja musiikin langattomaan toistamiseen mobiililaitteelta. Etuasteen kera ääntä irtosikin sitten jo aivan julmetusti. Kummankin kanavan voimakkuuden voi myös säätää kansilevyn painikkeilla, samoin kaiun voi kytkeä pois ja päälle kanavakohtaisesti. 400 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Kolmas tulokanava on stereofoniselle musiikkisoittimelle, jonka voi kytkeä FreePlayn takalevyn minijakkiin analogijohdolla tai Bluetooth-yhteyttä käyttäen langattomasti. Passiivisella K&K-mikityksellä varusteltu kitarani kaipasi kuitenkin erillisen etuasteen nostamaan signaalitasoa FreePlaylle mentäessä, muutoin soundin oivallisuus jäi osapuilleen kotisoiton voluumeille. Freeplayn pohjassa olevan koloon mahtuu halkaisijaltaan alle 17-millinen telineputki tai kaiuttimen mukana toimitettava soviteholkki, jonka toisessa päässä on jenkkien mitoituksella olevaan mikrofonitelineeseen sopiva kierre. 50 www.riffi.fi 5/2018 Mackie FreePlay Aktiivikaiutin dsp-prosessoinnilla • kaksi kanavaa mikrofoni/instrumenttikäyttöön • yksi stereokanava analogi/Bluetooth-käyttöön • 6,5" bassokartio • kaksi diskanttitweeteriä • toistoalue 60 Hz – 20 000 Hz (-10 dB) / 77 Hz – 20 000 Hz (-10 dB) • maksimiäänenpaine 115 dB • etäohjaus FreePlay-applikaatiolla, Android ja iOs • hintaluokka n
Siitä seuraa toinenkin etu. Pääakselilta sointi on yleisilmeeltään kaikin puolin terve ja selkeä. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi 50-51 Mackie_Beyerdynamic.indd 51 17.10.2018 20.56. Kierre on sama kuin tavallisessa mikrofonitelineessä ja sitä seikkaa kannattaa hyödyntää. Kun mikrofoni on pöydällä telineessään, puheääni kyllä kuuluu, mutta vaikutelma jää verraten etäiseksi ja ympäröivä huone ui mukaan vahvasti. Jos taustapuolelle on laittaa jokin erillistarvikkeena myytävä akustinen varjostin, saa talteen kyllä intiimimpää ja lähemmäs kuulijan korvaa pyrkivää soundia. Kiinnitysruuvissa on iso laakea kanta ja se tiukataan esimerkiksi kolikolla. www.riffi.fi 5/2018 51 F ox on isokalvoinen kondensaattorimikrofoni, jonka runko kätkee sisäänsä myös 24-bittiset A/Dja D/A-muuntimet sekä kuulokevahvistimen. Erillisen telineen kanssa operoitaessa nämäkin asiat saa helposti kuntoon. Nämä vähenevät oleellisesti, kun Foxin asentaa mikrofonitelineeseen joko mukana tulevan pöytätelineen pelkkää saranaosaa käyttäen tai vaikka jollakin erillistarvikkeena myytävällä pallonivel-välikappaleella. Proximityä on, mutta plosiivit eivät muodostu ongelmaksi, sillä Foxin oma pop-filtteri vaimentaa niitä tehokkaasti, ja toisaalta kuulokejohdon liitinkin hillitsee työntymistä aivan liki mikkiä, joten ilmiö pysyy käytännössä kohtuullisena. Hiljaisten soitinten, esimerkiksi akustisen kitaran taltioiminen pöytätelineeseen asetetulla Foxilla on rajoittunutta – hi gain asetuksella harjakompit saa kyllä talteen riittävällä signaalitasolla, mutta yksiääniset melodiat ja sorminäppäilyt jäävät tarpeettoman hiljaisiksi. Simppeliä ratkaisua tarvitsevalle ja kenties paljonkin reissaavalle laulunikkarille Fox on mainio väline, jolla puhelin, tabletti tai läppäri täydentyy demoiluun tai vaikka podcastien äänitykseen sopivaksi pikkustudioksi. Beyerdynamic Fox USB-väylään liitettävä mikrofoni/äänikortti • suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni • suuntakuvio hertta • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys @ 94 dB SPL / -15 DBFS • kohinaetäisyys -88,5 dB A • dynamiikka-alue 77 dB A • USB-liitäntä Mactai pc-tietokoneeseen • sopii myös Androidja iOS-alustoille • mukana pöytäteline, pop-filtteri ja USB-kaapeli • hinta 158 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Pätevä peli Nimelliseltä suuntakuvioltaan Fox on hertta, käytännössä verraten lavea sellainen. Etäisyys työpöydän ääniin kasvaa ja samalla välimatka äänilähteeseen lyhenee. Vakiovarusteena toimitettavalla jalustalla Foxin saa kyllä nätisti kallistettuna työpöydälle tietokoneen tai tabletin läheisyyteen, mutta siihen sijoitettuna se on altis näppäimistön nakseelle, muistiinpanojen kahinoille yms. Sama luonnehdinta sopii pop-filtteriin sekä muovista valmistettuun pöytäjalustaan, joka kiinnitetään mikrofonin kantaan ruuvaamalla. Beyerdynamicin paketti sisältää myös metrin mittaisen USB-C/USB 2 -kaapelin, saranoidun pöytätelineen, sekä klipsikiinnitteisen pop-filtterin. Beyerdynamic ei ole ensimmäistä kertaa asialla ja tulos puhuu puolestaan. Foxin omassa etuvahvistimessa on nimittäin kaksi runkoon upotetulla kytkimellä valittavaa vahvistustehoa, nimikkeiltään low gain ja hi gain. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Beyerdynamic Fox – suorinta tietä digiin! USB-väylään liitettävä Fox sopii laulunikkarin soivan luonnoslehtiön pariksi kuin nakutettu, ja yhtä kotonaan se on vaikkapa podcasterin pikkustudiossa. Suuntakuvion suoma vaimennus on erityisesti preesensalueella ja sitä ylempänä varsin mietoa, ja mikrofoni poimii vuotoäänet takaansa melko terävinä ja voimakkaina. Foxin oma kuulokevahvistin on riittävän tehokas tällaiseen työskentelyyn ja rungon etupuolen säätimillä saa tietokoneelta soitettavien raitojen ja mikrofonisignaalin suoran monitoroinnin tasapainoon sekä kokonaisvoimakkuuden sopivaksi. häiriöille. Esineenä metallirunkoinen Fox on vakuuttavan painava ja ulkoiselta olemukseltaan hillityn hienostunut. Yksin työskenneltäessä niitä vuotoääniä ei useinkaan ole, mutta pöytälevyn, tietokoneen näytön ja muiden lähipintojen heijastuksia kyllä riittää silloinkin. Kokeilin Foxia Mac-tietokoneella, mutta saatetietojen mukaan se toimii suoraan myös Windows-alustalla, ja passelin sovitteen avulla myös Androidja iOS-mobiililaitteissa
Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Ja jos haluaa leikitellä sattumalla, voi oikeanpuoleista pitää pohjassa viisi sekuntia, jonka jälkeen Lewittin logo alkaa vilkkua vihreää ja punaista samalla, kun suuntakuvion merkkivalo vilistää sen ympärillä kehää pikkuhiljaa vauhtiaan hidastaen. Suuntakuviota vaihdetaan jommalla kummalla Flexin etulaidan painonäppäimellä, joista yksi juoksuttaa vaihtoehtojen lenkkiä logon ympäri myötäpäivään, toinen samaan tapaan pykälän kerrallaan mutta vastasuuntaan. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Kysy lähimmältä musakauppiaaltasi! Maschine Mikro Mk3 . 249€ S uuntakuvioiden lukumäärä selittyy näin: perushertan vaihtoehdoksi valikoimassa ovat myös laaja hertta sekä superhertta. Toisaalta niillä on äärimmäisen helppoa, nopeata, ja ennen kaikkea mielenkiintoista kokeilla erilaisia vaihtoehtoja mikrofonia vaihtamatta tai liikuttelematta. 8-raitaisen sekvenserin avulla taltioit ideasi hetkessä ja voit sitten jatkaa suosikkisoftallasi tai mennä suoraan lavalle sekvenssiesi kanssa. 199€ A61 . Kahdeksikko ja pallo nostavat vaihtoehtojen lukumäärän jo viiteen, ja siinäpä myös taitavat olla ne kaikkein yleisimmin käyttöön valikoituvat suuntakuviot. Ne jäänevät useimmilla erikoistilanteiden salaisiksi aseiksi. Omalla vankalla linjallaan Lewittin varusteet ovat tuttuja jo aiemmista LCT-malleista. Olet sananmukaisesti yhdistetty studioosi. Kumpikin hoitaa hommansa tyylikkään eleettömästi, mutta tehokkaasti. Connected. Lopulta ruletti pysähtyy jonkin sattumanvaraisen suuntakuvion kohdalla ja sillä sitten vedetään. SL Mk III yhdistää koko arsenaalisi modulaarista Abletoniin ja kaikki synkronoituu yhteen kelloon. 5 näyttöä, skaalat, 2 x MIDI Out, 2 x CV/Gate, Sync, arpeggiaattori, templatet hardware-synille.... Ihan totta! 52-53 Lewitt.indd 52 17.10.2018 20.58. Hyllyt täynnä syntikoita ja rumpukoneita vuosien varrelta, mutta millä ohjaat tätä kaikkea. Tässäkin paketissa tulee mukana lisäksi mikrofonin ylle puTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Lewitt LCT 441 Flex – suuntakuvio ratkaisee Nyt on äänittäjälle tarjolla kahdeksan eri suuntakuviota ja jos ei itse tohdi päättää, niin voi painaa arvontanappia. 149€ A49 . FOR THE MUSIC IN YOU Tuttu näky. 249€ A25 . Vankka kehtoripustin mikrofonille sekä kehtoon magneetilla lukittuva metallinen pop-filtteri ovat kooltaan kompakteja ja konstruktioina päteviä. Kattauksen kolme viimeistä suuntakuviota ovat nimittäin herttaversioiden peilikuvia, jotka kuuntelevat enemmän mikrofonin takasuuntaa kuin etupuolta
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Kysy lähimmältä musakauppiaaltasi! Maschine Mikro Mk3 . 5 näyttöä, skaalat, 2 x MIDI Out, 2 x CV/Gate, Sync, arpeggiaattori, templatet hardware-synille.... Hyvää työtä, Lewitt! u Lewitt LCT 441 Flex – suuntakuvio ratkaisee 52-53 Lewitt.indd 53 17.10.2018 20.58. Suuntakuvioiden rajaukset toimivat hienosti, ja kuvion valinnalla pääsee vaikuttamaan moneen asiaan ympäröivän tilasoinnin ja vuotojen määrästä proximityn voimallisuuteen. Preesensalueelta ylös asti soinnissa on myös laatumikrofoneille ominaista levollista kuulautta, jossa kirkas ei tarkoita pistävää eikä erottelevuus ole synonyymi hyökkäävyydelle. 249€ jotettava superlon-tuulisuoja, vetoketjulla suljettava topattu kuljetuspussukka, sekä Lewittin logolla ja sloganilla merkattu leveä kuminauha, jonka tarkoitusta olen ennenkin ihmetellyt. Soundikin on kohdillaan Lewitt LCT 441 Flex on soinniltaan samaa paria ulkoisen olemuksen kanssa: selkeän konstailematon ja miellyttävän asiallinen. 249€ A25 . Lewitt LCT 441 Flex Studiomikrofoni vaihdettavilla suuntakuviolla • kahdeksan suuntakuviota • suurikalvoinen kapseli, 1" kalvo • herkkyys 17 mV/Pa • maksimiäänenpaine 147 dB SPL • dynamiikka-alue 137 dB • kohinaetäisyys 87 dB (A) • itseiskohina 7 dB (A), hertta • hinta 399 e Lisätiedot: Profitron Puh. Asiat tulevat selviksi kärjistämättä ja äänilähteen luontaista sävyä kunnioittaen, olipa kyse laulun tai instrumenttien äänittämisestä. Suuntakuvion valintakytkimet pelaavat juoheasti ja valintaa ilmaisevat symbolit ovat selkeästi luettavissa. Mikrofoni on mekaaniselta olemukseltaan jämpti ja huoliteltu, aivan kuten sen oheisvarusteetkin. 199€ A61 . Hyllyt täynnä syntikoita ja rumpukoneita vuosien varrelta, mutta millä ohjaat tätä kaikkea. Connected. Jos huone ja tilanne sallii, pelkällä suuntakuvion vaihdolla saa vaikkapa tuplauksiin tai saman henkilön laulamiin stemmoihin mukavasti toisistaan poikkeavaa ilmettä, ja sitä kautta kokonaisuuteen lisää sävyjä ja eloa. 8-raitaisen sekvenserin avulla taltioit ideasi hetkessä ja voit sitten jatkaa suosikkisoftallasi tai mennä suoraan lavalle sekvenssiesi kanssa. Itse pääasia, LCT 441 Flex on sekin esineenä hienostunut ja luottamusta herättävä. Olet sananmukaisesti yhdistetty studioosi. Transientit toistuvat täsmällisinä, bassorekisteri on syvä ja tarkkapiirteinen, keskialue lämmin. 0400 101 220 • www.profitron.fi FOR THE MUSIC IN YOU Tuttu näky. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 149€ A49 . SL Mk III yhdistää koko arsenaalisi modulaarista Abletoniin ja kaikki synkronoituu yhteen kelloon
Tallentimen asemointi pöydälle tai casen nurkalle järkevään käyttöasentoon oli haasteellista, mutta pätevä ratkaisu löytyi tallentimen pohjasta – kamerajalustaan sopiva uppokierre. Semminkin, kun yhtä lukuunottamatta hallintanäppäimet ja näyttö ovat yhdellä kapealla syrjällä, jonka vastakkaisella puolella laitteen rungossa on paristo/akkukotelon kupera kansi. Hierarkia on verraten matala, päävalikossa on kolme eri näytön sivua alisivuineen ja kanavakohtaisia asetuksia varten kaksi. MixPre6 voi nimittäin palvella myös USB-äänikorttina, jonka kautta saa vietyä tietokoneelle kahdeksan kanavaa ja tuotua ulos neljä. Siksipä täytyykin joka kanavan kohdalla kääntää säädintä valistuneen arvauksen perusteella johonkin suuntaan ja kun säätimen asento stemmaa muistissa olevan arvon kanssa, potikan värikoodi vihjaa asiasta. Kenttätallentimilta periytyvä muotoilu on samanaikaisesti käytännöllinen ja hankala, miltä kantilta asiaa nyt sitten katsoo. Digimiksereistä tuttuja moottoreita ei niissä ole, joten säätimen fyysinen asento ei vastaa aiemmin asetettua arvoa enää siinä vaiheessa, kun siirrytään uuden kanavanipun kimppuun. 54 www.riffi.fi 5/2018 E lokuvaäänittäjien arvostama Sound Devices lähestyy nyt uutta käyttäjäkunta, muusikoita. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – irti tietokoneesta! Ei kenttätallennin vaan SD-kortille tallentava digitaalinen moniraituri. Päänäyttö eli koti löytyy mökkisymbolin alta ja sitä täppäämällä palataan aina signaalitasojen mittarointiin, jonka ohessa näkyvillä on projektin nimi ja aikakoodin lukema. Oma jujunsa liittyy volume-säätimiin, jotka vuoron perään palvelevat eri kanavanippuja. Minkä tahansa kuudesta tulosta saa ohjattua mille tahansa tallentimen raidalle. Vaikka valmistaja onkin muotoillut kanteen jonkinlaiset tassut, on kapoinen laite kovin kiikkerä. Laitteen resurssit riittävät 96 kHz:n näytetaajuudella toimimiseen ja koodauskin on 24-bittistä. Sisäiselle SD-kortille saa samanaikaisesti tallennettua kuusi raitaa ja tulosignaaleiden reititys on joustavaa. Oman pienoismikserin kanavat on ryhmitelty kolmeen neljän kanavan nippuun, joita selataan pikkuruiselta kosketusnäytöltä. 54-55 Sound Devices.indd 54 17.10.2018 21.43. Stereofonisen päälähdön lisäksi sen kuulokevahvistinta voi samalla käyttää luurimonitorointiin. Sekä oikean kanavapaketin että kanavakohtaisten säätöjen valinta näytöltä vaatii keskittymistä ja tarkkaa sormea, mutta kyllä asian saa haltuun verraten nopeasti. Vaikka MixPre6 muistuttaa kenttätallenninta, sen 12 raitaa ja toiminnot on suunniteltu juuri musiikin tekemiseen. Pieni laite mahtuu kyllä kätevästi kapsäkkiin ja sen jokaisesa nurkassa on jämäkät kiinnityspaikat olkahihnalle tai kiinnitystremmeille, mutta kun liitännät on sijoitettu kotelon päätyihin, niin useamman kanavan tallennuksessa johtojen kanssa onkin helposti helisemässä. Valmistajan mainoslauseessa kehotetaan unohtamaan tietokone ja tukeutumaan vain MixPre6:n resursseihin, mutta kyllä tietokoneen merkitys silti tunnetaan ja tunnustetaan. Tukevaan järjestelmäkameralle tarkoitettuun kolmijalkaan kiinnitettynä tallennin siirtyi työhuoneella paikasta toiseen näppärästi ja sen sai aina sopivalle korkeudelle ja ihanteelliseen kulmaan. Pääsääntö on, että kanava kutsutaan näyttöön etulaidan voimakkuudensäätimen painalluksella, sen jälkeen valitaan parametri kosketusnäytöltä ja säädetään sen arvoa oikeaan päätyyn sijoitetulla kuulokekuuntelun volume-säätimellä
Kanavakohtaista bassoleikkuria ei ole pakko käyttää, mutta jos se on tarpeen, niin rajataajuuden pääsee asettamaan 40 Hz:n porrastuksella alimman vaihtoehdon ollessa 40 Hz ja ylimmän 160 Hz. 040 060 7608 • noretronbroadcast.com Sound Devices valmistaa myös PIX-base-nimistä, samaiseen uppokierteeseen ruuvattavaa pöytäjalustaa, jossa on niin ikään kallistuskulman ja korkeuden säädöt, vain hieman toisenlaisella mekaniikalla toteutettuina. Myös audiolaadun suhteen pelataan nyt ammattilaissarjassa. Työkaluilla ei prameilla, mutta ne toimivat Signaalitasojen tarkkailuun MixPre6:n näytön pylväsmittarit ovat yllättävänkin tehokas ja selkeä konsti, vaikka näyttö pieni onkin. Oikeasta studioraiturista pienoiskoossa. Osui ja upposi. Äänenmuokkaukseen on myös muutama tarkoin valittu työkalu. Satunnaiset piikit eivät juuri hallaa tee, ja kevyt nojailu limitteriä vasten kuulostaa jopa ihan musikaaliselta. Kokeilun mukaan Airia voi käyttää rumpujen overheadiin tai kitararaitaan ihan yhtä hyvin ja se saattaa toimia vallan mainiosti siinäkin. Lisäksi volumesäätimien tyvissä olevat valorenkaat kertovat aina kulloinkin valittuna olevan kanavannipun tasot todella selkeästi. Kaiku löytyy sekin, joskin tämä resursseja nielevä prosessi on rajattu toimintaan vain alle 96 kHz:n näytetaajudella. Ekvalisointeja ei kanaviin ole tarjolla, lukuun ottamatta Airefektiä, joka on tarkoitettu lauluraidan raikastimeksi. u 54-55 Sound Devices.indd 55 17.10.2018 21.43. Muitakin apuja muusikolle on varattu. Kaiul le on kolme eri perusmuotoa, hall, plate ja room, ja kussakin kaikutyypissä voi säätää esiviivettä ja kaiun pituutta sekä korkeiden taajuuksien vaimentumista. Näyttö on selkeä, menu järjestelty loogisesti ja navigointi mutkatonta. Ovathan ne mobiililaitteiden applikaatiot tietysti eteviä, ja monesti visuaalisesti riemastuttavia, mutta nyt puhutaan kuitenkin ihan eri kaliiperin tallentimesta. Testisignaaligeneraattoria ei välttämättä alvariinsa tarvitse, mutta metronomin tikutukselle on useinkin tilausta. Jos äänilähde on kunnossa, ja mikrofonit asiallisia, niin osaava äänittäjä tekee MixPre6:lla tarvittaessa täysin valmista äänitysjälkeä ja vähintään demotasoisen miksauksenkin. Manuaalin mukaan kyseessä on ekvalisoinnin ja dynamiikan muokkauksen yhteiskuvio, joka sopii erityisesti modernin laulusoundin tuottamiseen. Tämä on ”ota kaikki tai ei mitään” diili, mutta onneksi erittäin toimiva sellainen. Ei vaihtoehtoisia ottoja eikä virtuaaliraitoja vaan ihka oikea ja umpirehellinen punch. Tusina raitaa on lopulta paljon Sound Devices on saanut pieneen koteloon mahtumaan paljon toimintoja ja liitäntöjä. Silti MixPre6 on kaikin puolin jämerä ja luotettavan oloinen aina Neutrikin XLR-komboista ja kunnollisilla muttereilla koteloon lukituista minijakeista potentiometrien täsmälliseen tuntumaan asti. Kyllähän ne törkeästi yliohjatut signaalit melko lailla muusiksi menevät, mutta rumaa säröä ei laitteella hevin saa tuotettua. Air on kuitenkin käytettävissä vain yhdelle kanavalle kerrallaan ja jos tarvetta on useammalla, niin sitten lähderaita ja efekti pitää summata vapaalle raidalle, jonka jälkeen Airin voi kytkeä seuraavalle ilmastoitavalle kanavalle. Jos projekti vaatii useampaa kaikua, on tässäkin kohden käytettävä Airin tapaan bouncea, joka renderöi kaiun nippuun valitun raidan kanssa. Vanha kunnon punch in/out -on sekin mukana, joko recnäppäimellä manuaalisesti lennossa liipaistavana versiona tai cue-merkeillä kohdennettuna automaationa. Aineiston keruuseen tai reissaavan muusikon ideointiin tälläinen kompakti moniraituri olisi myös omiaan. Dynamiikan kaitsentaan on tarjolla systeemitasolla päälle tai pois kytkettävä limitteristö, joka automaattisesti hillitsee tasoja kaikissa eri signaalipolun pisteissä analogituloista lähtöihin saakka. www.riffi.fi 5/2018 55 Sound Devices MixPre6M Digitaalinen moniraituri • 12 raitaa • kuuden raidan äänitys samanaikaisesti • tallennusväline SD-kortti • korkein näytetaajuus 96 kHz • 24-bittinen koodaus • neljä mikrofoni/linjakanavaa • analoginen aux-tulo: mikrofoni / stereo-linja • analoginen stereolähtö • kuulokeliitäntä • USB-liitäntä • hintaluokka < 1200 e Lisätiedot: Noretron Broadcast P. MixPre6:ssa naksutuksen saa kuulumaan soiton ohessa semmoisenaan, tai sitten sen voi tallentaa valitsemalleen raidalle, jolloin se kulkee projektin mukana myös silloin, kun tiedosto siirretään tietokoneelle
Sopiva asetus varmistetaan sormin kiristettävällä lukkomutterilla, ja ruuvien alapäässä on kumiset napukat tärinänvaimentimina. Shape-mallisto on ammattikäyttöön suunniteltu monitorisarja, josta testiin valittiin 6,5-tuumaisella bassokartiolla ladattu Shape 65. Kaksi pienempää sisarmallia – Shape 40 ja Shape 50 – on varustettu mallitunnusta vastaavasti nelija viisituumaisin bassokartioin. Jos tarvetta rajumpiin korjauksiin ilmenee, se viittaa ympäröivän tilan akustisiin puutteisiin, joita ensi sijassa on korjattava akustoimalla, ja kun se tie on käyty loppuun, jollakin kyllin kehittyneellä mittausja säätöjärjestelmällä. Ekvalisaattori toimii kiinteillä taajuuksilla, ja sen alimmalla kaistalla on tehoa enimmillään kuuden desibelin vaimennukseen tai korostukseen, kun taas kahdella ylemmällä kaistalla korjausvaraa on kolme desibeliä suuntaansa. Lisäksi Focal toimittaa kaiuttimien mukana bassokartion ja diskanttikalotin suojaksi tarkoitetut metalliset irtoritilät, jotka on helppo asentaa sijoilleen. Sen molemmat 6,5-tuumaiset toistavat ääntä 40 Hz:n taajuudelta ylöspäin, mutta vain etulevyyn ylemmäksi sijoitettu elementti jatkaa keskialueelle asti. Leikkurilla saa rajattua bassorekisteriä 45, 60 tai 90 Hz:n kohdalta, jollei halua täyden kaistan toistoa. Asialliset säädöt Focal luottaa analogitekniikkaan niin Shapen suotimien kuin A/B-tyypin kytkennällä toimivien vahvistimienkin osalta. Kuuntelun passaus huoneeseen – ja omaan makuun – hoituu neliportaisella bassoleikkurilla sekä kolmialueisella ekvalisaattorilla. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – muotoseikat kunnossa! Perinteikkään ranskalaisvalmistajan viime vuonna julkaisemassa Shape-sarjassa on neljä koko äänialueen aktiivikaiutinta ammattilaisen monitorointitarpeisiin. Sarjan järein malli, Shape Twin, poikkeaa edellisistä kahden etulaitaan sijoitetun kartioelementtinsä osalta. Alemman vastuu on rajattu 180 Hz:n alapuoliseen osuuteen, joten kyseessä ei ole ihan tyypillinen kaksitiekaiutin, mutta ei myöskään puhtaaksi viljelty kolmitieratkaisu, vaan jonkinlainen hybridi. 56-57 Focal.indd 56 17.10.2018 20.59. 56 www.riffi.fi 5/2018 K un kansainvälisen käyttöohjeen ensimmäisenä kielenä on englannin sijaan ranska, voi jo ounastella ettei tässä ole lähdetty toisten perässä hiihtelemään. Erillistä sub bass -kaappia ei Shape-mallistoon kuulu, mutta Focalin SM-sarjasta sellainenkin kyllä löytyy. Näillä keinoin yleissointia saa muotoiltua tuntuvasti, mutta toisaalta kuuntelua ei pääse kuitenkaan tärvelemään yltiöpäisillä ruuvailuilla. Kolmikko noudattaa silti samaa perusmuotoa, kahden elementin ynnä radiaattoreiden kokoonpanoa. Kolmikon jokaisessa mallissa on passiivisia radiaattoreita kaksin kappalein ja niiden halkaisija on aina sama kuin bassokartionkin. Kaiuttimen lisäksi pakkauksessa on tavanomainen virtajohto, sekä neljä osapuilleen kolmen sentin mittaista tassuruuvia, joilla kaiuttimen voi kallistaa etutai takakenoon tilanteen mukaan. Kuunteluvoimakkuudelle ei Shapessa ole omaa hanikkaansa vaan säätö tehdään lähetyspäässä joko tietokoneen, äänikortin, mikserin tai esimerkiksi monitorikontrollerin asetuksilla. Ja hyvä niin, sillä jo ensikuuntelulla alkaa vaikuttaa siltä, että nuokin ratkaisut on perusteltu äänellisin argumentein eikä ulkonäköön vuoksi. Passiivisen radiaattorin käyttö tyypillisen refleksiputken sijaan bassokaistan tehostajana sekä diskanttikalotin kupolin kääntäminen kuperasta koveraksi vahvistavat osaltaan, että nyt ei totta maar plagioida muita vaan annetaan luovuudelle tilaa. Siinä missä Shape 40 ja Shape 50 on suunniteltu audiohenkilön oman työpisteen tai pienen miksaamon kaiuttimiksi on Shape 65 selkeästi mitoitettu jo verraten isolle tarkkaamolle
Shape 65 on maltillisesti hinnoiteltu kelpo kaiutin, jota on miellyttävä kuunnella ja jolla työskentely on helppoa. Ainoastaan alemman keskialueen osalta tuli tarvetta korjailla koemiksausta jälkikäteen jonkin verran. Akustiset soittimet sekä laulu kuulostavat miellyttäviltä, mikään ei räimi korville ja eri instrument tien sävyt toistuvat luontevina. Vaikka instrument tien perusbalanssi asettuikin kerralla passelisti, jäi ensimmäiseen versioon tarpeettoman paksuja soundeja, jotka eivät tuntuneet mitenkään tukkoisilta Shapeilla kuunneltaessa. (09) 6840 0010 • www.kruunuradio.fi Nykytapaan myös Shapet on varustettu automaattisella tunnistuksella, joka kytkee vahvistimet lepotilaan siinä vaiheessa, kun merkittävää tulosignaalia ei ole noin 30 minuuttiin havaittu. Bassorekisteri on jämäkän täsmällinen, se ei leuhu eikä lepata vaan toistaa iskut napakasti. u 56-57 Focal.indd 57 17.10.2018 20.59. Kuuntelualuekaan ei rajautunut kahlitsevan pieneksi vaan salli liikkumisen ihannekolmion kärkipisteestä myös kauemmas silloin, kun oli aika ottaa etäisyyttä tietokoneeseen ja kääntyä jonkin soittimen puoleen. Avoin ja ilmava Shape 65 soi kaikin puolin miellyttävästi ja yleissointi on avara. Kyse ei ole isoista asioista vaan raita kerrallaan kumuloituvista pienistä seikoista. Focal Shape 65 Aktiivinen studiomonitori • kaksitieratkaisu • 6,5" bassoelementti • 1" diskanttikalotti (magnesium/titaanikalvo) • toistoalue 40 Hz – 35 kHz • maksimiäänenpaine 109 dB (SPL @ 1 m) • bassoleikkuri: suora / 35 / 60 / 90 Hz:n rajaus • kolmialueinen EQ: +/6 dB < 250 Hz +/3 dB @ 160 Hz (Q = 1) +/3 dB > 5,5 kHz • nimellinen vahvistinteho 80 W + 25 W • jakotaajuus 160 Hz • hinta 699 e / kpl Lisätiedot: Kruunuradio Puh. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Äänivaroiltaan tämä malli riitti hyvin reilun 30 neliön työtilaan, eikä sen enempää lisätehoa kuin erillistä sub bass -kaiutintakaan tullut kaivanneeksi. Päätöksiä on helppo tehdä ja äänten sijoitus miksatessa käy vaivattomasti niin vasen/oikea-akselilla kuin syvyyssuunnassakin. Keskialue on seesteinen ja selkeä, yläkerta sivistyneen kirkas. Kaikujen alakertoja keventämällä ja muutaman instrumentin sointia hitusen solakammaksi sorvaamalla kokonaisuus jäsentyi niin paljon, että kakkosversio oli käypää kuunneltavaa studion vakiokaiuttimilla, jos kohta myös niitä vaatimattomammillakin vehkeillä. Horroksestaan vahvistimet heräävät lähes huomaamattomasti, vain pieni naksahdus kielii kytkeytymisestä toimintakuntoon ennen audiolinjan avautumista
Hänen perintöään vaalivat nyt lapset, henkilöstöpuolella työskentelevä Maria, yritysarkkitehtuurin parissa toimiva Mikko, sekä moniulotteista toimenkuvaa tekevä Juho, brand artist. – Mitä on Pro. Selvää on, että Ilpo Martikaisen poismeno jätti ison aukon. – Ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meillä on erinomainen toimitusjohtaja Siamäk Naghian ja erittäin laadukas operatiivinen johto, kuvailee Juho Martikainen tilannetta. Kaikki se tieto mikä aina oli puhelinsoiton tai tapaamisen päässä, sitä ei enää ole, Juho Martikainen pohtii ja täydentää kuvaa saman tien: – Isä oli tiiviisti tekemisissä ihmisten kanssa ja jakoi auliisti kokemuksiaan ja tietoaan. Mutta ennenkaikkea puhtaasti tietoa – hän kykeni omaksumaan paljon tietoa ja hänellä oli hyvä muisti. – Olen sisarusteni kanssa kaikissa mahdollisissa tilanteissa tuonut esille, että ei. Genelecin alkuaikoina valtaosa asiakkaista oli suuria studioita sekä TVja yleisradio-yhtiöitä, joissa teknisesti koulutettu henkilökunta valmisteli hankintoja ja vastasi kaluston ylläpidosta. Kun musiikkisektoria tarkastellaan, niin jo pelkkä ammattilaisuuden määritelmä on monitulkintainen asia. Toimiala murroksessa Maailma ympärillä kuitenkin muuttuu ja sen myötä katselukulmaakin tulee jatkuvasti päivittää. Heistä jokaisella on luonnollisestikin paikkansa myös Genelecin hallituksessa, mutta yrityksen operatiiviseen johtoon on rekrytoitu vastuunkantajia perheen ulkopuolelta jo kauan ennen sukupolven vaihdosta. Ja kiinnostui myöhemmin sitten ammattiaudiosta opiskelun ohella. Meillä on ollut ja on todella kompetenttia ja lahjakasta väkeä töissä. Miten se määritellään, kun kenttä on tosi laaja ja fragmentoitunut. Ja sitten hänellä oli myös ihmiskohtaamistaitoja, tuotekehityksellisiä taitoja, innovatiivisuutta, ja valtava suhdeverkko. Hankintabudjettikin on usein pienempi, eikä käyttöympäristökään enää automaattisesti ole huolellisesti suunniteltu ja akustoitu Isäntänä Juho Martikainen, Genelec Brand Artist 58-61 Aamukahvi 518.indd 58 17.10.2018 21.01. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI, KUVAT: MINNA HATINEN Aamukahvilla G enelecin 40-vuotinen historia henkilöityy vahvasti yrityksen perustajaan, tammikuussa 2017 menehtyneeseen Ilpo Martikaiseen. Itsetarkoituksellinen massamarkkina ei ole ikinä ollut meille tavoite, eikä se ole sitä tulevaisuudessakaan. Juho toteaa olevansa poikana jäävi arvioimaan, mutta tohtii kuitenkin veikata, ettei ole arvionsa kanssa yksin: – Isähän oli, mitä tulee audioalaan, siinä mielessä aika poikkeuksellinen, että ensinnäkin hänellä oli niinkin pitkä kokemus alalta. Me jatketaan samalla tavalla, urheilutermein sanottuna niillä askelmerkeillä mitkä 40 vuoden aikana ovat osoittautuneet hyviksi. 58 www.riffi.fi 5/2018 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Ollaan siinä mielessä onnellisessa tilanteessa: kyllä sitä tietoa paljon on edelleen. Nyt asiakas on yhä useammin loppukäyttäjä itse, eikä puhtaasti teknisillä argumenteilla synny välttämättä samanlaista yhteistä keskustelun pohjaa kuin aiemmin. Genelecin toiminnassa Ilpo Martikainen oli läsnä aivan loppuun asti. Aikoinaan se Pron määritelmä tuli siitä, mitä siinä palkkakuitissa luki. Jos on vaikka huippumuusikko ja tekee musiikkia kotona, mutta ei ole vielä välttämättä breikannut sillä tavalla, että kaikki toimeentulo tulisi sitä musiikista, niin kyllähän silti voi olla Pro. – Ketäänhän ei voi ikinä korvata. Kaiutin asioista keskustelemassa saattoi olla insinööri laitevalmistajan edustajana ja toinen asiakkaan puhemiehenä. Hän oli jo ihan nuorena harrastuksen pohjalta kiinnostunut audiosta; siinä vaiheessa hifilaitteista, joita hän myös rakensi. Laitetaanko kaikki nyt uusiksi. Jatkamisen kannalta on hyvä, että meitä on kolme. Vastuu jakautuu vähän tasaisemmin. Eikä tuotantoa olla siirtämässä jonnekin muualle. Tragediahan on siinä, että kun ihminen kuolee niin se mitä hän on… tästä maailmasta se häviää. Ei se enää mene niin. Kysymykset Genelecin tulevaisuudesta ja mahdollisista strategisista muutoksista ovat Juholle tuttuja
Kun musiikkia tehdään milloin missäkin, niin kyllähän se helpottaa asiaa, kun voi varmistua, että kuuntelu on niissä puitteissa niin neutraali kuin se voi olla. Eihän huoneakustiikan vaikutusta voi tietenkään millään kokonaan kumota. Mutta lähtökohta on, että se niin sanottu soundi, ja vasteominaisuudet pysyisivät mahdollisimman samoina. Niiden erityispiirteet liittyvät lähinnä liitäntöihin ja mahdollisiin kiinnitystarvikkeisiin, mutta itse äänen suhteen on voitu pitäytyä perusajatuksessa. Pääpainon saavat lähikuunteluun tarkoitetut pienemmät mallit. 58-61 Aamukahvi 518.indd 59 17.10.2018 21.01. – On ja ei. Ja tarkkailukaiutinhan on pohjimmiltaan työkalu. Tämä periaate on säilynyt täysin muuttumattomana, Martikainen pohtii, ja jatkaa: – Mutta on se murros myös vaikuttanut. Muutos näkyy myös malliston keskinäisissä painotuksissa. Että tietty sama neutraalius pysyisi ja kaikilla meidän tuotteilla olisi yhteneväinen ilme. www.riffi.fi 5/2018 59 studio. – Alusta lähtien ohjenuora on ollut, että kaikki meidän tuotteet koosta riippumatta suunnitellaan samojen periaatteiden mukaisesti. Meidän lähtökohta vielä tänäkin päivänä on, että pyritään lähdemateriaalin mahdollisimman neutraaliin toistoon, ja sitä kautta osaltamme auttamaan asiakkaita ratkaisemaan ongelmia ja saavuttamaan heidän omia tavoitteitaan. Heijastuvatko nämä muutokset vain asiakkaiden kanssa käytävään keskusteluun vai onko niillä vaikutusta myös tuotteiston suunnitteluun. Ei olla lähdetty ajattelemaan tätä siltä pohjalta, että minkälaisesta soundista joku tykkäisi. Meillä on esimerkiksi GLM (Genelec Loudspeaker Manager) AutoCal-toiminnoilla, joilla pystyy automatiikalla kalibroimaan kaiuttimen siihen olemassa olevaan tilaan. Siinä mielessä ei ole vaikutusta, että ne periaatteet, joilla me ollaan ihan alusta asti haluttu lähteä tekemään huippuammattilaisille mahdollisimman hyviä työkaluja, eivät ole muuttuneet. Kohti immersiiviaudiota Tarkkailukaiutinten rinnalle Genelec on vuosien varrella tuonut myös AV-asennuksiin ja kotikuunteluun sopivat mallit. Sellainen illuusio, että jokainen huone voisi olla huipputarkkaamo, on täysin utopistinen, jos ajatellaan sitten jotakin viimeisen päälle akustoitua studiota, joka on alusta asti suunniteltu toimimaan juuri siinä käytössä. Järeiden seinään upotettavien kaiutinten kysyntä on nykyisin verraten vähäistä. Kun mennään tämmöisestä valtavasta 1236:sta pienimpään 8010:een, niin tietenkin alarajataajuus väistämättä nousee, äänenpaine vähenee ja suuntaavuus muuttuu, sehän on selvä
– Siellähän on hirveän paljon ihmisiä, jotka mä muistan jo lapsuudesta ja ovat tuttuja jo sieltä. Se on pöyristyttävä ajatus, mutta yllättävän yleinen. Olen kuullut puhuttavan siitä, miten sen voisi live-ympäristössä tehdä ja siihenkin on sovelluksia. Immersiivisyys tuo siihen ihan uuden tunnepuolen ulottuvuuden – se vaan kuulostaa niin makealta. En ole teknisesti kovin Juho Martikainen, kontrabasso lahjakas, mutta hyvin kiinnostunut ja innostunut! Pääasiassa äänitän itse sen mitä teen, mutta täytyy kuitenkin myöntää, että kun ollut onni tehdä muusikkona työtä huippuäänittäjien kanssa, niin kyllä siinä ero on, kun on huippuammattilainen puikoissa! Ei se nyt vaan niin oo, että kaiken pystyy tekemään vastaavalla tasolla himassa. Perinteiset studiot ovat ahtaalla, mutta muutos tarjoaa toisaalta myös hienoja mahdollisuuksia musiikin tekijöille. – Me halutaan olla lähellä tätä toimialaa, ja että se liittyy musiikkiin. Clever. Kosketuspintaa muusikkouden eri muotoihin on siis laajasti ja siihen pohjautuu nykyinen työkin Genelecillä. 60 www.riffi.fi 5/2018 P arikymmentä vuotta klassista kontrabassoa leipätyönään pääkaupunkiseudun orkestereissa soittanut Juho Martikainen tunnetaan myös varsin ennakkoluulottomasti rytmimusiikin karsinoita rikkovasta At the Hollow -yhtyeestä, jossa akustinen kontra saa lisämausteita pedaalilautaan kootusta soundirysästä. Genelecin historia on aikanaan lähtenyt ammattiaudiosta ja edelleenkin se pääfokus on siinä, vaikka sen rinnalle on tullut muitakin sektoreita, toteaa Martikainen viitaten AV-asennuksiin ja kotikuunteluun. Neutral. Leffapuolellahan tämä on jo vakiintunut… taidemaailma. Työ Genelecillä vie aikaa, mutta aktiivinen muusikkous sen rinnalla jatkuu. Toimialan tuntemus muusikon näkökulmasta on aivan oleellinen asia brand artistille, jonka toimenkuvaan kuuluu myös niin sisällön tuotantoa yrityksen tarpeisiin kuin suhdetoimintaa kentällä. Vaihtelevien sessioiden joukosta nousevat esiin kaksi nimeä, soittokaveri Roope Palomäki sekä Sound Supreme -studion äänittäjä Janne Saksa – Janne on profiloitunut metallipuolelle, mutta tekee laajaalaisesti, ja hän on näissä At the Hollow -kuvioissa ollut sellainen luottoäänittäjä. – Kyllähän jotkut sanovat, että tämä on uusi stereo. Mutta mihin näitä sitten tulee. – Nyt on sitten todettu, että tämmöinen neutraali äänentoisto, ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti tehty, luotettava tuote onkin käyttökelpoinen ja kiinnostava myös muissa segmenteissä. Siellä mulla on soittimet ja äänityslaitteisto, jolla tykkään kyllä tehdä – aina, kun aikaa vaan on. The KH 80 DSP – Small. Vaikka iso osa ihmisistä kuuntelee tyytyväisinä striiminsä nappikuulokkeista, nousevat monikanavaisuuteen perustuvat ja kolmiulotteisia ääniavaruuksia luovat järjestelmät yhä useammin esiin. Hän omaa myös erittäin hyvän relatiivisen sävelkorvan, mikä on erittäin kiva siinä vaiheessa, kun soittaa jousisoitinta siellä kopissa. Jossain vaiheessa alettiin puhua ihan aidosti, että sitä musaa vaan ladataan ja sitä pitää olla saatavilla. Tästä on erilaisia arveluita. Nykyaikaisen sisältömarkkinoinnin eräs piirre on yhteistyö jonkin toisen toimijan hankkeessa, mutta kovin etäälle Genelec ei omalta tontiltaan halua loitota. arvoketju ja ansaintalogiikka ei toimi, kun luovan työn tekijän pitäisi tehdä työnsä ilmaiseksi. Ei riitä, että oltaisiin mukana vain siksi että joku juttu on siistiä, jokin syvempi yhteys pitää myös löytyä. Olipa kyse muusikon asemasta ammatinharjoittajana tai audion kvaliteetista, näkymä tulevaisuuteen on jossain määrin luottavainen. Genelecin tapauksessa suhteetkin tuntuvat perustuvan samanlaiseen pitkäjänteisyyteen kuin tuotteidenkin kehittäminen. Eivätkä segmentit siihen lopu. STUDIO MONITOR KH 80 DSP KH80_230x280_Riffi_FIN.indd 1 21.09.18 18:05 58-61 Aamukahvi 518.indd 60 17.10.2018 21.01. – Varsinaisesti kotistudiota en ole ikinä rakentanut, mutta työhuone mulla on ollut jo pitkään ja tämähän on eri asia. – Tässä on vaan se perusongelma, että tämä ns. Tietää, että tarkkaamon puolella joku kuulee onko se vireessä vai ei… Muusikkona Juho katselee musiikkialan myllerrystä kuten useimmat meistä, ristiriitaisin tuntein. Mutta yksittäisen muusikon kohdallahan tilanne on ongelmallinen. – Kyllä mä uskon siihen George Massenburgin viestiin, että ”olkaa huoletta, laatu tulee takaisin”. Now also available in white. Soittamisen oheen on kuulunut myös soitonopetusta Hyvinkään Musiikkiopistossa, Metropolialla ja Sibelius-Akatemiassa. – Elämyksellisyyden hakeminen audiopuolella… Se ekstradimensio, joka siinä tulee 5.1 verrattuna, kyllähän se on sellainen vau-efekti, puntaroi Juho todeten samalla, että sellaisen laitteiston asentaminen kotioloihin on kyllä melko haasteellista! Mutta voiko immersiiviaudio siltikään yleistyä. Musan tekijöille se kunnia, joka heille kuuluu. – Sehän eihän tietenkään poista sitä etteikö Spotify olisi aivan mahtava, eikä tarkoita että pitäisi palata johonkin vanhaan. Tämmöisiin, missä elämyksellisyyttä halutaan välittää audiolla
Neutral. Now also available in white. STUDIO MONITOR KH 80 DSP KH80_230x280_Riffi_FIN.indd 1 21.09.18 18:05 58-61 Aamukahvi 518.indd 61 17.10.2018 21.01. The KH 80 DSP – Small. Clever
••• Ensimmäinen viikko koululaiskonsertteja oli Hämeenlinnassa. Liioittelematta aivan jokainen laite ja jokainen kytkentä tuli arvioitua ja rutiinikin kehittyi: ensimmäisen viikon lopulla laitteiston kasaus ennen konserttia tapahtui noin 15 minuutissa, eikä purku kestänyt merkittävästi pidempään. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 5/2018 Niko Laasonen O tsikon lausahdus ei ole keksimäni, mutta kuvaa ehkä syyskuun alkupuolen tunnelmia. ”Miksaamalla miljonääriksi” ® 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 62 17.10.2018 21.03. Toisaalta myös artisti itse otti hienon asenteen ja tilanne muotoutui varsin vähän konserttimaiseksi ja perustui paljon enemmän keskustelulle. ••• Konserttikeskuksen koulukiertueiden ajatuksena on järjestää peruskoulun oppilaille mahdollisuus osallistua konserttiin omassa koulussaan, kun kaikille oppilaille ei sellaiseen kokemukseen välttämättä tarjoudu muutoin mahdollisuutta. Parhaimmillaan oppilaat olivat innoissaan mukana ja viittasivat kysyäkseen artistilta spesifeja kysymyksiä tämän esittämästä taiteesta. Konsertteja pidetään keskimäärin kolme päivässä, kestoltaan reilu puoli tuntia. Tämä tarkoitti sitä, että pakettiauto lähti liikkeelle Töölöstä joka aamu viimeistään seitsemältä. Heille kyseessä oli elämänsä ensimmäinen konsertti. Huomasin olevani illataisin keikan jälkeen virkeämpi, kuin niiden alkaessa. Syyskuun puolessa välissä eräs pitkäaikaisista työnantajistani lähti muutaman viikon erikoiskiertueelle jousikvartetin kanssa. Kesäkauden bändikeikkojen jälkeen monet viihdealan viikonloppusoturit pitävät kesälomansa hieman myöhässä elo-syyskuun vaihteessa. ••• Jousikvartettikeikoille siirtyminen tapahtui monena päivänä lähes saumattomasti koulukonserteista suoraan johonkin toiseen autoon matkan varrelta hypäten tai vauhdilla Helsinkiin siirtyen. Minulla tähän väliin tuli monenlaista hieman normaalista poikkeavaa puuhaa. Syyskuu kun usein on monilla artisteilla keikkataukoa ennen loppuvuoden klubikeikkoja. Ankeimmillaan oppilaat keskittyivät omaan neuvonpitoonsa, hauskuutukseen ja häiriköintiin, mikä luonnollisesti kuuluu asiaan yhtälailla, muistamme varmasti kaikki millaista teini-ikä oli. Vaikka nämä olivat varsin mielenkiintoisia ja antoisia työtehtäviä, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei parin viikon rupeaman jälkeen olisi kuitenkin hieman väsyttänyt. Kyseisellä kerralla konsertti alkoi sillä, että opettaja kysyi koulun oppilailta (muistaakseni yhteensä noin 20 oppilasta): ”Kuka tietää mikä on konsertti?”. ••• Tekemällä useita konsertteja eri kouluissa avautui mahdollisuus aistia eri koulujen yleistä ilmapiiriä ja pohtia sen syitä, ihan vain pieniä signaaleja tarkkailemalla. Kukaan ei tiennyt. Samaan aikaan oli kahden viikon verran Konserttikeskuksen järjestämiä koulukonsertteja erään yhden miehen orkesterin kanssa. Varsin tyypilliset alkamisajat konserteille ovat suurin piirtein 9:00, 10:30 ja 12:30, toisinaan koulua vaihdetaan puolessa välissä rupeamaa. Olen ollut vastaavilla kiertueilla mukana aiemminkin ja löytänyt itseni mielenkiintoisista tilanteista, kuten Ahvenanmaalla Brändön peruskoulussa. Suostuessani kumpaankin olin käsityksessä, että koulukonserteista toinen viikko sijoittuisi lokakuulle. Moni oppilas jäi vielä konsertin jälkeen tutustumaan lähemmin laitteistoon ja pääsi kokeilemaan eri instrumentteja. Oppilaita oli hieman alle kymmenen, joista jokaisella varmasti tarinansa kerrottavanaan, monet heistä niistä välähdyksiä kertoivatkin sivulauseissa, kenties tajuamattaan. Tuonkaltaiset tilanteet tekevät ainakin itselleni työstäni merkityksellisen tuntuista. Tämä konsertti vaati toisaalta minulta ääniteknikkona toisenlaista lähestymistapaa, kun oppilaat olivat esiintyjästä muutaman metrin päässä lattialla säkkituoleilla, eikä kaikkea voinut eikä tarvinnut vahvistaa normaaliin tapaan. Näissä keikoissa kuitenkin yhdistyi artistin soolokeikkojen välitön kontakti ja jutustelu yleisön kanssa, mutta taustalla oli huippuluokan jousisoittajia ja vähintään arvoisensa sovitukset minulle varsin tutuista sävelteoksista. Valtaosa kaapeleista oli myös teipattu yhdeksi ”jönköksi”, joka oli sullottuna vaihtelevalla menestyksellä räkin taakse (jokainen kytkentä vie kuitenkin aikaa). Kun tarpeisto (pa-laitteistoa myöden) kasataan viikon aikana parikymmentä kertaa, houkuttelee se optimoimaan mukana kulkevan kaluston huolella. ••• Ehkä näiden kahden viikon pysäyttävimpiä kokemuksia oli kuitenkin vierailu erään sairaalan lastenpsykiatrian osaston sairaalakouluun. Mikä tarkoitti pitkähköjä päiviä ja paljon istumista autossa. Toisin kuitenkin kävi. Oma laitteistoni koostui Behringerin räkkimikseristä, wlan-reitittimestä sekä Dynacordin miniatyyri-PA:sta, joka suoriutui mitenkuten isoimmissa voimistelusaleissa, mutta oli kevyt kantaa ja kuulosti yllättävän hyvältä. ••• Ensimmäisellä viikolla laskin, että tuli annettua yhteensä 21 yksittäistä konserttia, seuraavalla hieman vähemmän
Maailman nopeimmat digitiskit. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com MAAHANTUONTI: sales.fi@brightgroup.com 5 25 75 95 100 W W W . C U S T O M B O A R D S . Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi 5/2018 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 63 17.10.2018 21.03
••• Viikon aikana minulla oli myös mahdollisuus soittaa yksi ilta omaa musiikkiani ja sävellyksiäni latvialaisen rytmisektion kanssa, ja vahvistuksena meillä oli vielä Latvian tunnetuimpiin alttofonisteihin kuuluva Toms Rudzinskis. Isännät haluavat tietää, miten suomalaiset ja belgialaiset opiskelijat eroavat latvialaisista. ••• Latviasta, sen asukkaista ja muusikoista jäi erittäin mukava muisto. Musiikillisen lahjakkuudenkin määrä väestölukuun suhteutettuna on joka puolella sama. Myös Berliini Itä-Euroopan musiikillisena verkostoitumisja kohtaamispaikkana nousi tämän tästä esiin, ja kyllähän omatkin Berliinin keikkakokemukseni tukevat tuota mielikuvaa. Rationaalisen maailmankansalaisen ja matkaajan puoli aivoissani taas oli innoissaan tästä hienosta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Baltian maihin, kulttuuriin ja erityisesti paikalliseen musiikkielämään ja muusikoihin. Kaupungin hiekkaranta on Latvian parhaita ja meno tuntuu olevan kaupungissa paljon verkkaisempaa kuin Länsi-Euroopan rantakaupungeissa. Koska olen viime vuosina työskennellyt myös muutamien erinomaisten latvialaisten jazzmuusikoiden kanssa, tarjous herätti työhön liittyvän kiinnostuksen lisäksi minussa muutakin uteliaisuutta. Orkesteri oli koottu Ventspilsin musiikkiammattikoulun oppilaista ja opettajista ja kuulosti kyllä oikein hyvältä ja pätevältä bigbandilta. Paikka on todella idyllinen yhdistelmä neuvostoaikaista retrocharmia ja uudempaa arkkitehtuuria. Moottoriteitä ei juuri ole, mutta tiestö on asiallisessa kunnossa. Pääsy Neuvostoliiton eri osiin turistina ei ollut lainkaan niin yksinkertaista, kuin käyminen Latviassa nyt EU-aikana. ••• Olen syntynyt 1960-luvun lopussa, ja ennen Neuvostoliiton hajoamista tuohon ”Itäblokiksi” silloin nimettyyn alueeseen liittyi paljon mystiikkaa. Hinnatkin ovat edullisia ja ihmiset ystävällisiä. ••• Ventspilsin musiikkikoulu tuntuu olevan suomalaista konservatoriotasoa, ja verrattavissa muusikon perustutkintoon tähtäävään ammatilliseen opiskeluun. ••• Seuraavana päivänä ehdin tutustua hieman Ventspilsin kaupunkiin jalkaisin. Suosittelen ! Syysterveisin Kari Antila www.kariantila.com Baltian maissa musisoimassa 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 64 17.10.2018 21.03. Huomasin mielessäni heräävän monenlaisia ennakkoluuloja ja ajatuksia, jotka juontavat juurensa noista 70/80-luvun vuosista, kylmän sodan aikaisista lapsuuden muistoista. Solistiesiintymiset ison orkesterin kanssa ovat jazzkitaristille harvinaista herkkua ja itselläkin on jokunen vuosi venähtänyt edellisestä vastaavanlaisesta pestistä. 64 www.riffi.fi 5/2018 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a M enneenä kesänä minulle avautui mahdollisuus työskennellä Latviassa parin konsertin ja opetusviikon merkeissä. Selviydyin kuitenkin kunnialla Pat Methenyn ”Better Days Ahead” ja David Sanbornin ” Port of Call” -sovituksista, ja sitä myöten olikin viikko niin sanotusti ”pulkassa”. Sittemmin monet heistä ovat palanneet kotimaihinsa opettamaan konservatorioissa, ja lähtökohtaisesti siis opetus ja estetiikka nojaavat amerikkalaiseen jazz-perintöön, paljolti Suomen tavoin. Usein solistien vaihtuessa kitaristilla ei paljon aikaa soundcheckeihin jää ja harjoituksena toimii usein vain yksi läpimeno esitettävistä kappaleista. Kaikkialla soitetaan suurimmaksi osaksi samoja kappaleita ja ongelmat musiikin tai kitaransoitossa ovat tuiki samanlaisia. Paljon erilaisia opiskelijoita eri maissa nähtyäni täytyy tunnustaa, että mitään eroa ei oikeastaan eurooppalaisten välillä ole. Kutkuttava yhdistelmä siis! ••• Musiikkileiri pidettiin Länsi-Latviassa Ventspilsin kaupungissa, jonne suuntasin VW Transporterini eräänä kesäisenä sunnuntaiaamuna. Lautan jälkeen Tallinnasta matka jatkui Via Balticaa pitkin kohti Riikaa. Luvassa oli erinomainen kulttuurien kohtaaminen, jonka yhteydessä selviäisi varmasti paljon itäisemmän Euroopan jazzin opetusja soittokuvioista. ••• Musiikkileiri ja Festivaaliviikko päättyivät isoon bigbandgaalaan, jossa kaikki musiikkileirin opettajat pääsivät soittamaan solistina noin tuhatpäiselle yleisölle. Iltaisissa jamisessioissa ja istujaisissa käykin ilmi, että suuri osa itäisemmän Euroopan jazzmuusikoista on hakenut perusopintonsa Amsterdamin ja Grazin konservatorioista, ja jatko-opinnot New Yorkista. Konsertti oli osa paikallista Ventspils Groove -festivaalia ja puitteet isolla lavalla olivat mitä mainioimmat Kari Antila Latvian Quartetin esiintymiselle. ••• Leirin alkaessa sain ilokseni todeta, että opettajistoon kuului jazzmuusikoita Virosta, Unkarista, Itävallasta ja Saksasta, latvialaisten lisäksi. Perille Ventspilsiin pääsin illan ollessa jo pitkällä ja majoituspaikassa, jonkinlaisessa oppilasasuntolassa, käy kuhina – paikka on tupaten täynnä edellisellä viikolla pidetylle klassisen musiikin leirille osallistuneita kiinalaisnuoria, mutta jollain konstilla englantia puhumaton asuntolamestari löytää minulle jopa oman huoneen. Ventspilsiin rakennetaan myös uutta musiikkitaloa, jonka on rahoittanut osaksi EU ja jonka koko komeudessaan pitäisi valmistua vuonna 2019
Seuraava Näytön paikka julkaistaan 5. Reference 4 Katso joka kuukausi huikea Sennheisermikrofonitarjous verkkokaupastamme! kauppa@mikrofonikauppa.fi / 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. joulukuuta. Tervetuloa kokeilemaan! Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 1899 eur ÄÄNITÄ, MIKSAA, MASTEROI TAI TUOTA… Kivenkovat perusteokset kaikenlaisiin äänihommiin! Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 65 17.10.2018 21.03. www.riffi.fi 5/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Maton EMTE – Tommy Emmanuel Mini Laadukas mini-Maton huippuelektroniikalla kesän pistokeikoille. Riffi-kauppa Full confidence in sound. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti
On luonnollisesti kiva ja hyödyllistä, kun on kavereita, joihin voi luottaa näissä asioissa, jotka luottavat sinuun ja tukevat pyrkimyksissäsi pientä vastapalvelusta tahi hyötyä vastaan – ja sama pätee musa-alalla. Jos luulet olevasi tabula rasa ja individualisti, onnea matkaan. Kaikkia ei tietenkään ostella tuosta vaan, mutta joltisestikin siinä joutuu perustelemaan ja kuiskuttelemaan ja vaikuttamaan. ••• Jos joku ajattelee, että demokratia vallitsee palkintogaaloissa, on minun tuotettava pettymys. Jos se on radiossa falskia, tylsää ja epämusikaalisen kuuloista, livenä se on valtavan vaivaannuttavaa. Eivätkä pitkät latausajat ja tauot biisien välillä kesken keikan. ••• On makeaa, että on trendejä, joiden elinvoima on määritelty vain ja ainoastaan rajojemme sisäpuolella, ja että listoillamme on laulajia, joiden ei oikeastaan pitäisi laulaa sanaakaan. ••• On kivoja gaaloja, joissa on yleisöäänestys (koska kärpäset tietävät, että sopivasti esillä ollut se-ihtensä on parasta sitäihteään) tuomassa luotettavuutta – sen pitää olla totta, koska enemmistö niin sanoo, eikö niin. Jokaista palkintoa on vähintään lobattu, politikoitu ja neuvoteltu. Käyttäkää sitä-ihteään ajatustenne lannoitukseen, mutta älkää ravitko sillä itseänne. Herää, pahvi. Elämä on liian lyhyt, jotta söisi, joisi, kuuntelisi tai tuottaisi sitä-ihteään. Vähän kuten urheilijat olympialaisissa: on kiva lähteä messiin ”oppimaan” ja ”katsomaan, mihin rahkeet riittävät”, vaikka oikeasti ollaan mukana turistina ja fiilistelemässä – eikä siinä ole mitään väärää. Nimittäin, kukaan meistä ei ole suojassa vaikutuksilta, joihin törmää mediassa tai sosiaalisessa mediassa. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Siinä on, että antaa toisten luulla jotakin muuta. Älä ole kuin kärpänen, ajattele omilla aivoillasi – jos uskallat. Musiikkipäälliköt, älkää myrkyttäkö meitä sillä-ihtellään. Sitä ihteään 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 66 17.10.2018 21.03. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 5/2018 O n vanha totuus, että jos pelialalla ei tahdo saada palkintoja, kannattaa perustaa parin kaverin kanssa gaala tahi pelitapahtuma, jossa voi palkita toinen toistaan vuoron perään, nokkimisjärjestyksessä, ryyppäämisen ja selkääntaputtelun ohessa. Palkinnot ovat kivaa promootiota ja markkinoinnin oiva väline ”…critically acclaimed and prized release…” Tai jos on satumaisesti fyrkkaa, voi aina ostaa koko palkinnon, samalla myös juryn vaitiolon. Siitäihtestä tulee kärpästen maailman liimaa, rakennusainetta, viihdettä ja pakopaikka. On muodikkaita tuottajia, jotka tuottavat hidasta poppumppuhousea, koska se on muodissa, koska niin on päätetty. ••• Suurin ongelma kaikkialla on pää-toisen-ahterissa-syndrooma, siinä sen-ihtensä haju tiivistyy. Aika vähän aitoa on se. Ei siinä minkään tuotteen tai osaamisen taso nouse, mutta saapahan hyvän piirinmestaruustason syyn juopotteluun. Seihtensä valuu aina alaspäin. Tarjoamaan ”yhteistä hyötyä”. Parhaiten siltä-ihteltään suojautuu yrittämällä sivistää itseään. Joskus sitä on vain saakelin tylsä kuunnella radiosta ja vielä tylsempää livenä. Trickle down. Osa suomiräppibiiseistä olisi automaattisesti ollut 1990-luvulla huumoriräppiä osittain jo esittäjän habituksen, perussoundin tai virekuurouden takia, nykyisin kaikki menee läpi: syytän huonoja päätelaitteita dilemmasta. Yrittäkää ajatella. Jos se on radiossa tylsää, se on livenä tylsempää. ••• Mahtaako kukaan oikeasti miettiä, miltä joku trendihöttö kuulostaa livenä. Ison tapahtuman skaala suurentaa kaiken, tunteista virheisiin. Ei siinä maripaidat tahi epärytmissä ynisten seinää vasten huojuvat, marginaalisilla analyysikyvyillä varustetut tuotantopäälliköt paljoa auta. Oma kupla, keinotodellisuus, sulautuu osaksi toisen todellisuutta, ja näiden kahden yhdistelmään, symbioosiin, pääsevät mukaan muut samankaltaiset. On rippikoulukollotusta, naukunaa ja vaivaannuttavia riimejä (tai sanotaan nyt vaikka ”selvityksiä edellisestä parisuhteesta”), on vikiseviä teiniviiksiräppäreitä ja muita semanttisilta kyvyiltään semivenkuloita, joiden musiikillinen osaaminen rajoittuu muilta pöllimiseen ja fiittaamiseen. Kun tarpeeksi sulautumista tapahtuu, alkaa trendi elää omaa elämäänsä, ja seuraava kerros, tier, kiinnostuu, koska ylempänä ollut, sopivassa valtasuhteessa alempaan nähden ollut kerros fanittaa jotakin, jota alempi kerros/tier ei oikein ymmärrä tai jota ei oikein siedä. Se on perinteiseen tyyliin luottavalle suomalaiselle hiukkasen rankka laji, ja onneksi useat meistä ovat jättäneet palkintolobbailun sikseen tajuttuaan realiteetit. On totuttu heikkoihin biiseihin, kelvottomiin riimeihin ja luokattomiin miksauksiin, kiitos surkeiden kaiuttimien ja muiden sitä-ihteään viljelevien ja siihen totuttavien tahojen. Mikä onkaan alkuperäisessä pielessä studioversiossa, livenä se kasvaa kymmenkertaiseksi. Ne harvat omaa käsialaa olevat styget ovat täynnä lainoja muilta artisteilta, ja osa tekeleistä viistää maata juuri ja juuri tuhoutumatta
www.riffi.fi 5/2018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Myymälä ja nettikauppa www.soundtools.fi TEOLLISUUSKATU 21, 00510 HELSINKI • 029 080 0835 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Tee-se-itsekitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, puh. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Todellinen haastaja ammattilaiskehiin! Lewitt MTP 350 CM www.lewitt-audio.com | loistava soundi | erittäin epäherkkä kiertämään | lähes olemattomat runkoäänet | huolettomia keikkoja! Pro-käyttäjien kommentteja: ”paras solistimikki ikinä!” ”…eipä vuoda monitorit” ”haluan näitä koko eturivin” ”eihän näitä saa kiertämäänkään” ”käytän tätä lähes kaikille solisteille” Svh. 044 7743 695 gears.uraltone.com PROFITRON OY Puh. 169 € Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale Näytön paikka 518.indd 67 16.10.2018 18.02
Genelecin 40. juhlavuoden erikoismalli nyt saatavilla www.genelec.fi/40 68 Takakansi 518.indd 68 16.10.2018 17.53