Knucklebone Oscar: Knucklebone Oscar: Jotkut skebat vaan soi, ja jotkut ei! 01 Kansi 519.indd 1 7.10.2019 17.24. FENDER yhdisti akustisen ja sähkökitaran Nro 5-2019 Hinta 10,90 E KLAS GRANQVIST: Monitoriteknikko tekee työtä monimutkaisen, ihmiseksi kutsutun järjestelmän kanssa
3-kanavainen mikseri. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Myös akkukäyttö. Milloin vain. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. Litiumioniakku nyt vakiona. Missä vain. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 5.10.2019 14.40. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne
Varmistut sinulle oikeasta laitevalinnasta hyödyntämällä msonicin tarjoamaa testimahdollisuutta tai demoa paikan päällä. Rahoitus, leasing & vaihtotarjoukset Ymmärrämme, että laitetai järjestelmähankinnat ovat suuria taloudellisia investointeja. Saat sparrausapua kokeneelta myyntitiimiltä, joka auttaa sinua tarpeittesi kirkastamisessa. info@msonic.fi Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa #msonicfi. www.msonic.fi. S O U N D & V I S I O N msonic-palvelut Alan laadukkaimmat tuotteet ansaitsevat rinnalleen laadukkaimmat palvelut. Tuemme sinua esitystekniikan suunnittelussa, hankinnassa ja käytössä. Haluamme, että olet tyytyväinen ostopäätökseesi. Sen vuoksi tarjoamme sinulle joustavia rahoitusja vaihtotarjouksia. ?. Voit taata ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja nopeat huoltokutsut pyytämällä tarjouksen msonicin huoltoja ylläpitopalvelusta! Koko luovuutesi käyttöön. Lue lisää msonic.fi/palvelut Suunnittelu Voit olla varma, että laitteesi toimii optimaalisesti, koska msonicin suunnittelu-, asennusja käyttöönottopalveluiden avulla laitteesi integroidaan ympäristöönsä. S O U N D & V I S I O N 12-13 Ilmoitus.indd 12 5.10.2019 14.45. Ylläpito Jopa maailman paras laite voi mennä joskus rikki
S O U N D & V I S I O N 12-13 Ilmoitus.indd 13 5.10.2019 14.45. Varmistut sinulle oikeasta laitevalinnasta hyödyntämällä msonicin tarjoamaa testimahdollisuutta tai demoa paikan päällä. www.msonic.fi. Saat sparrausapua kokeneelta myyntitiimiltä, joka auttaa sinua tarpeittesi kirkastamisessa. Rahoitus, leasing & vaihtotarjoukset Ymmärrämme, että laitetai järjestelmähankinnat ovat suuria taloudellisia investointeja. Haluamme, että olet tyytyväinen ostopäätökseesi. ?. Tuemme sinua esitystekniikan suunnittelussa, hankinnassa ja käytössä. Ylläpito Jopa maailman paras laite voi mennä joskus rikki. Voit taata ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja nopeat huoltokutsut pyytämällä tarjouksen msonicin huoltoja ylläpitopalvelusta! Koko luovuutesi käyttöön. S O U N D & V I S I O N msonic-palvelut Alan laadukkaimmat tuotteet ansaitsevat rinnalleen laadukkaimmat palvelut. Sen vuoksi tarjoamme sinulle joustavia rahoitusja vaihtotarjouksia. Lue lisää msonic.fi/palvelut Suunnittelu Voit olla varma, että laitteesi toimii optimaalisesti, koska msonicin suunnittelu-, asennusja käyttöönottopalveluiden avulla laitteesi integroidaan ympäristöönsä. info@msonic.fi Kalliosolantie 3, 01740 Vantaa #msonicfi
Vieläkin tuli lihasmuistista mieleen, että tuohon kohtaan dubautetaan vähän snarea ja tuohon Jukalle delayta auki.” 14-17 Jazmanaut.indd 14 5.10.2019 14.50. Olohuonemainen tila tarjoaa luonnollista akustiikkaa vaativaan masterointija miksaustyöhön, jota Kesti tekee usein intuitiivisella työtavalla. 14 www.riffi.fi 5/2019 TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JARI LATOMAA Jasse ”Jazmanaut” KESTI – millintarkkaa masterointia intuitiolla Äänija musiikkituotannon konkari Jasse ”Jazmanaut” Kesti pystytti Kesthouse-äänistudionsa asunnon yhteydessä sijaitsevaan entiseen liiketilaan. Miksauksessa ja masteroinnissa rutiini vie asiat syvälle selkäytimeen. ”Kuulin juuri terassilta Jukka Pojan Silkkii-kappaleen, jota en ole tehnyt livenä kuuteen vuoteen
Studiohommista olen livemiksaukseen oppinut, että jos soundi ei ole hyvä, ensin kokeilen kääntää mikkiä, seuraavaksi vaihtaa mikkiä, ja vasta sen jälkeen koskea EQ:hun. Sen ansiosta voin masteroinnissa nopeasti paikantaa, jos vaikka kitaroissa on kireyttä. www.riffi.fi 5/2019 15 T ampereen Hatanpäältä löytyy kotoisa kerrostaloasunto, josta portaat vievät alas samaan kokonaisuuteen kuuluvaan entiseen liiketilaan. – Balanssi on aika hyvä, ja liveja studiohommat tasapainottavat toisiaan. – Livenä pitää reagoida kaiken näköisiin kiertotaajuuksiin hirvittävän nopeasti. Aiemmin moni aloitteleva bändi ei tiennyt, mitä masterointi on, mutta nykyisessä digijulkaisujen maailmassa masterointiin halutaan panostaa. Siksi tarkkaamo on olohuonemainen mutta akustisesti tarkka. Hyllyn takana on vielä tilaa ja akustomateriaalia. Esimerkiksi studiopuolella hiotaan mikrofoneja ja mikkien paikkoja tosi tarkkaan, mutta livepuolella ei yleensä niinkään. Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin kanssa mikitykseen pitääkin kiinnittää paljon huomioita, koska bändissä on kuusi jäsentä ja mukana muun muassa perkussiot ja haitari. Vaikka ne olisi kuinka rakennettu studioiksi, niin ne ovat jo lähtökohdiltaan olohuonemaisempia eivätkä niin demppejä. Kun lopulta liikutin viimeisenä subbaria 15 senttiä ja käänsin kyljelleen, niin se oli siinä. Asioihin, joihin miksaaja ei enää pysty tai osaa vaikuttaa, mulla löytyy yksisarvisjauheita ja taikasauvoja, joilla voin tehdä hämmentävän isoja ratkaisuja. Tilan soundia Kesti ehti hakea puolitoista vuotta. – Tässä on korjattu vain akustiikan anomalioita, eikä tätä ole tarvinnut lähteä rakentamaan alusta asti. – Kyse on usein jostain kymmenen sentin siirroista. Jos joku asia ei kuulosta oikealta, ratkaisu löytyy usein alitajuisesti, vaikka se olisi niinkin radikaali kuin t-paidan nakkaaminen snaren päälle huonon jälkisoundin korjaamiseksi. Mitä enemmän ollaan alussa, eikä olla varmoja, mitä tehdään, eikä osata hioa asioita loppuun, sitä isompi merkitys masteroinnilla on. Livepuolen nopea reagointi on myös hyödyttänyt eritoten masterointeja. Hän on toiminut niin studioja ääniteknikkona, systeemisuunnittelijana, muusikkona, äänisuunnittelijana kuin säveltäjänäkin. Tällä hetkellä miestä työllistävät pääasiassa masterointityöt sekä livemiksaus. Kummastakin oppii ja saa toiseen. Kesti luottaa monessa asiassa vuosien tuomaan intuitioon. Olen kova lukemaan, ja mulla on aina ollut visio, että haluan studioon takaseinän, jossa on kirjahylly. Siellä majaansa pitää Jasse “Jazmanaut” Kestin masterointija miksauspalveluja tarjoava Kesthouse-ääni studio. Kuuntelun sijoitusta Kesti pyöritteli pitkään, kunnes noin vuosi sitten palaset loksahtivat kohdalleen. – Olen tehnyt masterointeja vuosituhannen alusta asti. Enemmän kellaribändejä Musiikkibisneksen muutos ei näy masteroijan varsinaisessa ansaintalogiikassa samoin kuin artisteilla, mutta siinä, millaista musiikkia ja miten työstettäväksi tulee, on eroa entiseen. Kesti on ollut ääni mestarina Helsingin Konservatoriossa, Kulttuuriarena Gloriassa, Kanneltalossa ja Palatsiteatterissa Tampereen Yo-talolla. Aiemmin Kesti on miksannut muun muassa Jukka Poikaa ja Elastista. Kesti kertoo, että painotus on nykyään selkeästi yksittäisissä biiseissä ja ep-kokonaisuuksissa. Pystyn sanomaan kymmenen hertsin tarkkuudella, missä vika on, ja pureutumaan siihen. Live ja studio tasapainossa Kestillä on pitkän linjan kokemus eri rooleista äänija musiikkituotannossa. – Se on mahtavaa. Miksausja tuotantomeriittejä löytyy vuosien varrelta muun muassa Tehosekoittimen, Siiri Nordinin, Plutonium 74:n, Hidria Spacefolkin ja Cleaning Womenin kanssa. Esimerkiksi menneestä kesästä iso osa kului Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin matkassa. Lisäksi Kesti miksaa pari levyä vuodessa ja yksittäisiä biisejä noin neljän levyn verran. Halusin muutenkin pitää tyylin ulkonäöllisesti hyvin olohuonemaisena. Jossain vaiheessa hoksasin, että masterointipajoissa jo yleensäkin on pidempi jälkikaiuntaaika kuin normaaleissa miksaamoissa. Tien päällä Kesti on noin 100–150 päivää vuodessa, ja saman verran aikaa kuluu masterointitöihin. Kokonaisia levyjä on ehkä noin kolmannes masterointitöistä. Hakemiseen ei mene niin paljon aikaa, vaan voi keskittyä kokonaissaundikuvaan. Keikkapaikat vaihtelevat anniskeluravintolan nurkasta festarilavoille – Se on vuotojen minimoimista. Materiaalia tulee nykyään myös yhä enemmän kellaribändeiltä. Akustoinnin osalta paikassa on katossa diffuusoreita sekä vaimennuksia seinien ja verhojen takana. Olohuonemaisuudella on myös sisällöllistä merkitystä. Pitkään luuhasin kavereiden studioissa. Kun löytyi vuokralle tämä paikka, jossa on asunnon yhteydessä vanha liiketila alakerrassa ja isoja huoneita, ikkunoita ja porraskäytävä, jonne basso menee, eikä liiketilan seinien takana ole naapureita, tiesin, että tästä saa hyvin pienellä akustoinnilla todella hyvän soundin, Kesti kertoo. – Ei tarvitse enää hioa, vaan tietää mitä kannattaa tehdä, jos lähtötilanne ei ole paras mahdollinen. Kesthousen lähtökohtana on se, että musiikkia kuunnellaan pääasiassa kotona eikä huippuakustoiduissa studioissa, joissa esimerkiksi jälkikaiunta-ajat poikkeavat merkittävästi kotioloista. Levyjä hän tuottaa yksi–kaksi vuodessa. Esimerkiksi perkussion overheadina on kasikuvioinen ribbon, jolla saa hallittua, etteivät rummut vuoda sinne kauheasti. Mä pystyn sanomaan, jos joku on pahasti rikki miksauksessa, ja voin pyytää kiinnittämään asiaan huomiota ja ehdottaa korjausliikkeitä. – Mä oon vuosia etsinyt hyvää tilaa. Aloittelevien bändien materiaalia käsitellessä saa nopeasti tuntumaa myös yleisiin virheisiin. Studion takaseinää koristaa kirjahylly, joka jo itsessään diffusoi ääntä jonkin verran. Esimerkiksi budjettiluokan ”Studiohommista olen livemiksaukseen oppinut, että jos soundi ei ole hyvä, ensin kokeilen kääntää mikkiä, seuraavaksi vaihtaa mikkiä, ja vasta sen jälkeen koskea EQ:hun.” 14-17 Jazmanaut.indd 15 5.10.2019 14.50. Kesti on ollut bändin mukana jo useamman vuoden ajan. Toisaalta, kun Kesti on studiohommissa, hyvänä työkaluna on livepuolelta tarttunut nopeus
Niillä voi tsekata basson tason, mutta niiden kuulokkeiden pitää olla oikeasti todella hyvät. Vastaus oli, että ei ole haluttu, sitä vain ei ollut saatu miksauksessa kohdilleen. Laitan biisin pyörimään ja menen nettiin surffaamaan tai puuhaan muuta, ja annan musiikin soida taustalla, Kesti kertoo. Niissä on oikeat fyysiset napit, jotka toimivat myös Suomen pakkasissa. Kestiltä löytyy työkalut, joilla tämänkaltaisiin asioihin pääsee hyvin käsiksi jo ihan stereomateriaalin kanssa. Mies on myös tyytyväinen, että esimerkiksi Spotifyn äänekkyyskompensio on vähentänyt pyyntöjä lytätä biisejä muita kovemmiksi, vaikka hän ei kuulemma muutenkaan ole ”se kaveri, jolta ekana pyydetään laittamaan poppibiisi lujemmalle kuin muilla”. Niitä hän kehuu hyväksi vaikkapa tapauksessa, joissa Oma kuulokemalli pian markkinoille Jasse Kesti on harrastanut kuulokkeita ja niiden modaamista vuosikaudet. Kesti esimerkiksi masteroi levyä progebändille, jossa oli kokemattomampi miksaaja. Komppipellin attack tuli ”raikkaasti ilmaan”, joten Kesti kysyi suoraan, onko kyseessä haluttu juttu vai moka. Niiden siivoamisessa menee aikaa paljon. Tänä vuonna häntä pyydettiin suunnittelemaan kuulokkeet eräälle suomalaiselle yritykselle. – Sitten valitsen sen, joka potkii parhaiten ja joka soundaa parhaalta. Nykyään toki vähemmän Soothen kaltaisen softan ansiosta, mutta käsityönä pitää tehdä silti paljon. – Ne on niin kapealla taajuudella, että monet eivät osaa poimia niitä pois. Olen harrastanut asiaa vuosikaudet, ja nyt pääsin tekemään oikeasti omat kuulokkeet. Alitajunta hoksaa, että se on tuo ja tuo instrumentti joka kilkuttaa ärsyttävällä tavalla. ”Jos laulu tulee liian lujaa, musiikki kuulostaa karaokelta, ja jos se tulee liian hiljaa, se on ärsyttävää, kun pitää pinnistää kuullakseen sanat.” 14-17 Jazmanaut.indd 16 5.10.2019 14.50. – Alettiin sitten rakentaa kuulokkeita, jotka maksaa noin puolet siitä ja jotka kuulostaa ihan oikeasti hyviltä, Kesti kertoo. Kun yhdellä mikrofonilla äänitetään useita äänilähteitä, nämä tietyt resonanssit korostuvat. Arvioiden mukaan kuulokkeet tulevat myyntiin syksyn aikana. Myös basso tuottaa usein ongelmia. – Jos tällainen pyyntö tulee, niin yleensä, kun asiakkaalle annetaan referenssivaihtoehto, joka hengittää vähän enemmän, ja pyydetään vähän makustelemaan sitä, niin valinta kääntyy sitten kuitenkin useimmiten sen puoleen. – Homma on ollut hauskaa. Intuitio kertoo oikean suunnan Kesti aloittaa masteroinnin yleensä käymällä raidat läpi nopeasti, jopa silmämääräisesti. Taustalla pyöri kummastelu siitä, miten kaikki asialliset langattomat noise cancelling -kuulokkeet eivät kuulosta kauhean hifiltä, vaikka maksavat nelisen sataa euroa. Tai basson laatu olisi niin hyvä, ettei akustiikka sotkisi sitä. Kestin mukaan useissa tilanteissa parasta on neuvottelu asiakkaan kanssa. Kestille tulee jonkin verran myös stemmamasterointeja. – Tällaiseen tilanteeseen suosittelen hyviä kuulokkeita. Myös käytännöllisyys on otettu kuulokkeissa huomioon. Musiikki alkaa nopeasti kertoa, mihin suuntaan sitä pitää viedä. Miksauksen ja masteroinnin välillä on usein hiuksenhieno raja – ja toistuva kysymys siitä, milloin on kyse näkemyserosta ja milloin oikeasta ja väärästä tavasta tehdä asia. – Työtapani on tosiaankin aika intuitiivinen. Näin saa käsityksen, kuinka samansoundisia biisit ovat. 16 www.riffi.fi 5/2019 mikrofoneissa on yleensä tiettyjä kalvoresonansseja, samalla lailla kuin Marshallin kitarastackissa on puukkotaajuus 2,5 kilohertsissä. Jos materiaalissa häiritsee joku asia, esimerkiksi tietty pistetaajuus tai resonanssi, josta en saa otetta, alitajunta löytää sen, kun en ajattele musiikkia. Jos ei olla ammattistudiossa, harvalla kuuntelu menee niin alas, että voi edes kuulla mitä 40 hertsin alapuolella tapahtuu
Digitekniikkaa ajaa analogisen yli Työkaluissa Kesti luottaa pitkälle digitekniikkaan. Toisaalta esimerkiksi rankemmassa hevissä, jossa vedetään niin, että korvat soi, pitää dynamiikasta toisinaan nitistää ”paskat” pois. Invisible Limiter G2 ja kotimainen Soothe, resonanssien vaimentamiseen suunniteltu dynaaminen ekvalisaattori, joka toimii pitkälti automaattisesti. On lähes pelkästään mikseri, hyvät kuulokkeet ja muistitikku. – Ja ne on nimenomaan ne transientit, jotka saavat musiikin potkimaan. – Rauta ei ole enää niin tarkkaa kuin digimallinnukset, varsinkaan kun ei ajattele, että digitaalinen on replika jostain analogisesta, vaan suhtautuu jokaiseen vehkeeseen siten, miltä se kuulostaa itsenään. Esimerkiksi Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin kanssa Kesti käyttää Yamahan QL5-mikseriä. Masterointia ja studiotyötä Kesti pyörittää nykyään 90 prosenttisesti plugareilla. – Tiedän kyllä tapauksia, ja itsekin olen tehnyt, että kun kapu sanoo, että älä missään nimessä kompressoi, niin jos siitä huolimatta homman tekee tarpeeksi hyvin ja huomaamattomasti, niin tulos voi olla parempi. Lisäksi vakiokäytöstä koneelta löytyy esimerkiksi monialueinen parallerikompressori LeapWing Audion DynOne, A.O.M. Klasaria tulee kyllä aika vähän. Ja hyvällä ekvalisaattorilla pärjää jo pitkälle. Asiat voi tehdä monella tavalla, ja monet eivät aina tajua mitä kompressointi oikeasti tarkoittaa. Tämä on oikein käytettynä ihan käsittämätön työkalu, jolla tekee taikatemppuja. Kun hän testasi Amphioneja, valinta oli selvä. Kesti kävi ison kasan studioja hifimonitoreja läpi. – Studiopuolellakaan mulla ei ole periaatteessa juuri muuta rautaa kuin erilaisia mikrofonietuvahvistimia, jotta mä pystyn tarvittaessa äänittämään täällä, Kesti sanoo. Mulla on koko ajan vähentynyt mukana kulkeva kama. Kestin studion ydin on Amphion One18 -kaiuttimet. Kesti päätyi SPL:n DA-muuntimeen. Hänelle tulee masteroitavaksi kaikkea psytrancesta garagerockiin ja jazziin. Kaikissa laulumikrofoneissa on resonansseja, joita ei huomaa, ja jos on harjaantumaton, niitä ei osaa löytää itse. Kompressointia kapun kiellosta huolimatta Kesti ei ole profiloitunut mihinkään tiettyyn genreen. – Sitten yhdistin siihen Genelecin 7070A-subin. miksaaja ei ole ihan varma, mikä on hyvä laulubalanssi. Jos laulu tulee liian lujaa, musiikki kuulostaa karaokelta, ja jos se tulee liian hiljaa, se on ärsyttävää, kun pitää pinnistää kuullakseen sanat. – Sekin on vähän sellainen juttu, joka pitää oppia. Käytössä on esimerkiksi DMG Audion Equilibrium, joka on miehen perustyökalu. Aina ei akustiikka mene oppikirjojen mukaan. Siihen ei ole oikotietä. Tärkeintä on kuitenkin äärimmäisen hyvä kuuntelu ja tarkat sekä kokeneet korvat. Mulla oli niitä parikin, mutta tällä kertaa yksi oli parempi kuin kaksi. – Se on mahtavaa. – Se on työkalu, joka kaikkien kannattaa ottaa haltuun, ihan sama minkälaista musiikkia tekee. Tiiliskivessä on vain neljä nurkkaa, jotka voi satuttaa. Sitä voisi tuupata enemmänkin, mutta sitä julkaistaan niin vähän, ja tekijöillä on usein omat kuviot hallussa. Ja koodissa ei ole ajan kanssa hajoavia komponentteja, jotka ajautuvat pois toleransseista, mikä helpottaa esimerkiksi tilanteissa, joissa mastereihin pitää palata välillä vuosienkin kuluttua uudelleen. Kestin mielestä se ei ole väärin, sillä kyseessä on haluttu soundi. Ennen Kesti työskenteli isoilla analogitiskeillä ja ”parhailla ulkolaitamoottoreilla, joita rahalla sai”. Digitaalisella laitteistolla on mahdollista tehdä vaikkapa monimutkaisia parallerikompressioita, joita ei voisi toteuttaa analogisella laitteistoilla. u 14-17 Jazmanaut.indd 17 5.10.2019 14.50. Henkilökohtaisesti hän kyllä tykkää nimenomaan dynamiikasta. Juuri vaikkapa klassisessa musiikissa masterointi on enemmän editointia, ja sormenjälki ei välttämättä saa näkyä. Mutta jos esine, joka heitetään naamaan, on säröisempi, niin sattuuhan se enemmän, Kesti vertaa. Skaala on ihan mieletön. Digitaalisuus korostuu myös livemiksauksissa. Se ei hävinnyt soundissa huippulaitteisiin, ja siinä on ominaisuuksia, joita Kesti tarvitsee tehdessään esimerkiksi mittauksia. – Sitä mukaa, kun digitaalitekniikka on kehittynyt ja muuttunut luotettavaksi, se on mun mielestä jopa ajanut analogitekniikan yli. Eri genreissä on toki eroja
– Luurit päässä ollessa oma äänikin muuttuu, kun äänikuvaan tulevat vahvemmin mukaan omat kalloresonanssit, verenkohina ja hengitysäänet. Joskus ilman kautta kuuluva ääni saattaa jäädä pois kokonaan. – Mun tehtävä monitoriteknikkona on tukea esitystä ja tehdä esiintyminen mahdollisimman helpoksi ja mielekkääksi. Hän pitää omassa työssään tärkeimpänä päämääräänä sitä, että esiintyjällä on lavalla hyvä olla. Korvamonitorointi vaikuttaa vuorovaikutukseen ulkopuolisen maailman kanssa, koska lähtökohtaisesti napit sulkevat tai ainakin merkittävästi vaimentavat ulkomaailman akustisia ääniä. 18 www.riffi.fi 5/2019 P ienemmillä keikkapaikoilla ja klubeilla monitorointia hoitaa tyypillisesti saliäänestä vastaava miksaaja oman työnsä ohessa tai pikemminkin osana sitä. Klasu pyrkii ottamaan tämän huomioon omassa roolissaan. Sen vuoksi esimerkiksi valinta kulmamonitoritai kuulokekuuntelun välillä tehdään esiintyjän halun ja tarpeiden mukaan, kertoo Klasu. Kun produktion koko kasvaa, tarvitaan usein lisää teknistä henkilöstöä. Kuulokekuuntelussa ilmiö saattaa korostua vielä selvemmin. Ambienssimikit asetellaan lavan eteen telineille ja kohdistetaan yleisöön päin, kertoo Klas. Esiintyjän kannalta korvanappikuuntelussa on omat haasteensa. On kuitenkin tilanteita, jotka asettavat monitorointitavan valinnalle teknisiä reunaehtoja. Käytössä voi olla myös jokin järjestelmä, jossa muusikot voivat miksata itse omat kuuntelunsa. Remmiin astuu monitorimiksaaja, jonka tehtävänä on huolehtia, että esiintyjät kuulevat oman ja muun bändin soiton. – Haluan pitää monitorointitavan muutokset mahdollisina, koska mun työn perustana on esiintyjän tukeminen ja hänen hyvinvointinsa lavalla. Silloin me työkavereiden kanssa hyvissä ajoin toimitetaan lavastuksesta vastaavalle taholle CADkuvat monitoreista, jotka pitäisi saada upotettua lavarakenteisiin. Joskus monitorit saadaan myös aseteltua sellaiseen paikkaan lavastuksissa, etteivät ne häiritse kuvissa. – Kuulokekuuntelussa me voidaan edesauttaa vuorovaikutusta yleisön kanssa käyttämällä ambienssimikkejä, joilla poimitaan yleisön ja ympäristön ääniä esiintyjille kuultavaksi. Työvälineet on syytä hallita, mutta tärkeää on myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja oppia tulkitsemaan esiintyjien tarpeita heidän ollessaan lavalla. TEKSTI: TONI HONKALA KUVAT: NICK HASWELL Klas GRANQVIST – monitorimies palveluksessanne! Ammattimainen monitorimiksaaminen vaatii teknistä, psykologista, sosiaalista ja organisatorista osaamista. Vaimennus ei ole tasaista koko taajuusalueella, joten läpikuuluvat äänet myös vääristyvät sävyltään. Juuri sitä tekee työkseen monitorimiksaukseen erikoistunut ammattilainen Klas Granqvist. Esimerkiksi klikin tai taustanauhan kanssa esiinnyttäessä ainakin rumpalin on käytettävä korvamonitorointia. Pyrin ottamaan keikkareissulle mukaan pari ylimääräistä korvamonitorisysteemiä ja pari kulmamonitoria kaapeleineen, jos joku haluaakin vaihtaa toisenlaiseen. 18-23 Klas Granqvist.indd 18 5.10.2019 14.52. Esiintyjän mahdollisesti kokemaa eristymisen tunnetta voi häivyttää käyttämällä vaikka pientä kaikua, jota lisätään kuunteluun. TV-tuotannoissa taas lavalle ei monestikaan haluta kulmamonitoreita – ei ainakaan siten, että ne näkyisivät kuvissa. – Joskus TV-hommissa sattuu, että joku esiintyjä kuitenkin haluaa käyttää kulmamonitoria. Toisinaan voi käydä myös niin, että hetken aikaa kokeiltuaan esiintyjä haluaakin vaihtaa kulmamonitorin korvanappiin
Pelkän keräilyn lisäksi Klasu huoltaa ja soittelee rumpuja omaksi ilokseen kotonaan ja studiollaan, missä kukaan ei pääse kuulemaan paukuttelua. – Jos esiintyjä oppii käyttämään korvamonitorointia, ja tekee sitä paljon, niin se voi lopulta mahdollistaa paremman suorituksen kuin kulmamonitoria käytettäessä – varsinkin jos saatavilla on hyviä miksauksia suoraan omaan kuunteluun. Keikkapaikalla Klasu järjestelee laitteet niin, että niiden kanssa työskentely on mukavaa, ergonomista ja turvallista. Joitakin rumpuja hän on vuokrannut, ja jopa myynytkin joillekin. Keräilyn Klasu rajasi ainoastaan Yamahaan, jotta homma pysyis joissain rajoissa. Klasua kiehtoo rummun ja symbaalien äänien syntyminen ja sointi. Jos on vähänkään epäilystä toimiiko homma suunnitellusti tai onko riittävästi osaamista, Klasu rakentaa setin etukäteen. Kaiken pitäisi olla jotenkin helposti käsillä, valaistus kunnossa ja näkyvyyden tärkeisiin paikkoihin hyvä. Kun systeemi vaikuttaa olevan kunnossa, merkkaan piuhat sekä puran laitteiston ja paketoin ne. www.riffi.fi 5/2019 19 Joillekin esiintyjille vuorovaikutus yleisön ja muun bändin kanssa saattaa käydä mahdottomaksi, koska napit ovat niin eristävä elementti. Ne vaikuttavat myös ihmisen käyttäytymiseen ja esiintymiseen. Niitä hänellä on omalla studiollaan Akun Tehtaalla sekä kotona Ikaalisissa. Laitteille on syytä päästä helposti esimerkiksi kytkemään ja irrottelemaan kaapeleita, mikserin taakse täytyy olla kulku kummalta puolelta vaan. Asiassa on paljon ”puolimystiikkaa”, josta Klasu haluaa ottaa selvää. Esimerkiksi se, miten eri asiat vaikuttavat symbaalien sointiin: paksuus, kaarevuus, reunat, taonta, onko sorvattu vai ei, kellon muoto, jne. Kuuntelu on paljon selektiivisempää ja tarkempaa korvanapeilla, ja niiden avulla on mahdollista saada paljolti sellainen kuuntelubalanssi kuin haluaa. Ihmisen kuulojärjestelmä ja kuulokuvan muodostuminen ovat monimutkaisia ilmiöitä. – Näkyvyys ja lavatapahtumien tulkinta ovat oleellisia elementtejä monitoriteknikon työssä. Vähitellen kiinnostus johti keräilyharrastukseen niin, että kun on ollut ylimääräistä rahaa, on hän hankkinut laaturumpuja. Keikkaolosuhteissa esiintyRumpuharrastus Klasu kerää rumpusettejä. Bändikämppätaustalta tulevat esiintyjät puolestaan saattavat vaatia bändinkämpän ”hälyisyyden” ja ”mekkalan” -kaltaisen akustisen ympäristön, että oma ilmaisu olisi parasta mahdollista. – Kun oon pystyttänyt setin, kokeilen linjat ja kaapelit ajamalla jonkin moniraitamiksauksen yksittäisiä raitoja eri kanaviin, signaaliteihin ja kaiutinsysteemeihin. Aikanaan Klasu sai jostain Yamaha Record Custom -setin, jonka soundeista tykkäsi. Työn tehokas järjestäminen Ennen keikkoja Klasu käy signaalitien läpi mielessään ja tekee sen pohjalta keikalla tarvittavan laitelistauksen. 18-23 Klas Granqvist.indd 19 5.10.2019 14.52
Ihanteellista olisi, että yksittäiset monitorikuuntelutkin olisivat jo suhteellisen hyvällä mallilla, kun bändi tulee lavalle. Toinen reunaehto on kapsiteetti: mikserissä täytyy olla riittävästi tuloja ja etenkin lähtöjä. Hyvänä esimerkkinä käy Tähdet, tähdet -TV-sarjan viime kausi, mikä tehtiin Angel Filmsin studiolla Herttoniemessä Sahaajankadulla. Niitä on pakko kyetä ottamaan haltuun, että pysyy mukana alan kehityksessä. Esitysja äänitekniikan aloilla uusia laitteita ja toimintatapoja tulee koko ajan. TV-produktiossa saattaa olla mukana salimiksaaja, kaksi monitorimiksaajaa, kuvausauto varustettuna kuvauksen ohjaajalla ja kuvaussihteerillä, sekä ääniauto (tai ääniyksikkö kuvausautossa), jossa on lähetysäänestä vastaava äänisuunnittelija. – Kun kaikki tyypit voivat omalta työpisteeltään puhua kenelle vain, on ympäristössä rutkasti vähemmän huutamista ja kävelyä, mikä tehostaa työskentelyä paljon, Klasu toteaa. Ihmisen kuulomuisti on ällistyttävä, varsinkin tilanteissa, joissa näköaisti ei ole käytössä. Talkback-yhteyksien avulla myös musatuottaja voi puhua solistille, oli tuottaja sitten joku bändiläisistä tai bändin ulkopuolinen henkilö. Aina ei voi kuitenkaan ennakoida kaikkea, ja viimeisen vuoden aikana Klasu onkin muutaman kerran joutunut sanomaan, että nyt ei onnistu tuollainen, mutta että voidaanko tehdä näin. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että tulee toimeen ihmisten kanssa. – Monitoriteknikko tekee työtä monimutkaisen, ihmiseksi kutsutun järjestelmän kanssa. Solistin äänen Klasu yleensä kuulee laulumikin kautta, mutta muilla muusikoilla on kullakin oma kytkimellä varustettu talkback-mikki. ”Jos suorassa lähetyksessä taustanauha katkeaa, niin se on kyllä hy-vin huo-no a-si-a.” 18-23 Klas Granqvist.indd 20 5.10.2019 14.52. Laitteita saa aina, merkittävämpää on, että saa hyvät tyypit töihin porukkaan. – Kaikessa työssä ääniteknikon olisi hyvä olla avoin ja kykenevä kehittymään, ja valmis luopumaan omista rutinoituneista ajatteluja työskentelytavoistaan, Klasu tiivistää. Tähän mennessä keinoja on aina löytynyt. Klasun työpiste on sermin takana eikä sieltä näe lavalle, jolloin esiintyjät eivät pysty viittilöimään kuuntelutarpeitaan mitenkään. Siellä bändiläisten välinen etäisyys oli pisimmillään 16 metriä. Vielä vahvempia tunnistussignaaleja on, kun joku hengittää lähellä mikkiä tai vaikkapa maiskauttaa huuliaan. Onnistumisen kokemuksia voi saada siitä, kun esiintyjät tulevat lavalle, ja he ovat hetimiten tyytyväisiä kuunteluihinsa. Aikataulut olivat tiukkoja, materiaalia oli paljon ja bändi teki sovituksia lähes lennosta. Teknikkokin on ihminen, summaa Klasu. Aikataulujen vuoksi se ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Ja kun puhutaan korvamonitorimiksauksesta, tarvitaan nimenomaan järkevästi ryhmiteltäviä stereolähtöjä. Vuorovaikutus perustuu – vuoropuheluun! TV-hommissa ensimmäinen kuntoon laitettava asia onkin kommunikaatioyhteydet. Kalusto Ensimmäinen kriteeri on, että laitteiden tulee olla toimintavarmoja. Talkback TV-tuotannoissa TV-tuotannoissa ollaan paljon tilanteissa, joissa ei ole näköyhteyttä esiintyjiin. Yksi keskeinen osa työtä on oppia paremmin ennakoimaan tilanteita. Niiden avulla bändiläiset puhuvat kätevästi myös toisilleen, koska tyypillisesti lähes kaikilla on korvamonitorointi. Kun Klasu tekee töitä pidempään samojen esiintyjien kanssa, niin hän saattaa alkaa oppia erottamaan henkilöitä toisistaan joskus jopa pelkästään siitä, millaisella tatsilla he kytkevät talkback-mikin päälle. 20 www.riffi.fi 5/2019 jät yleensä näkee lavalla, jolloin kehonkielestä voi päätellä onko siellä tyypeillä kaikki hyvin, ja mitä tarvii muuttaa, jos jotain pitää säätää. Esimerkiksi TV:n laulukilpailuissa solistille puhuminen on tärkeää, ettei solisti tunne oloaan yksinäiseksi lavalle astuessaan. Sitten ovat vielä esiintyjät lavalla. – Monitorimiksaajalle, kuten muillekin esitystekniikan parissa työskenteleville, on tärkeää, että osaa käyttää työvälineitä. – Talkbackin käyttö on ilahduttavimpia työskentelyn tehostamiskeinoja, mitä on keksitty viime aikoina. Kun kommunikaatiosysteemi on valmis, ruvetaan mikittämään bändiä. Miksereissä joustavuus reititysten suhteen onkin avainasia. Monitorimiksaajan taitoja Tärkeä osa ammattitaitoa on oppia eri instrumentin soittajien tarpeita ja eri ihmisten erilaisia kuuntelutottumuksia niin, että saa rakennettua miksauksen juuri heille sopivaksi. Kun bändillä oli käytössä talkback-mikit, homma kävi sutjakasti. Niin kuin esiintyjillä, on hänelläkin huonoja päiviä ja joskus jännittää suoriutuminen sekä se, miten henkilökemia synkkaa esiintyjien ja muun työryhmän kanssa
Jos suorassa lähetyksessä taustanauha katkeaa, niin se on kyllä hyvin huono asia, Klasu kauhistelee. Joustavuus reititysten suhteen pitää olla hallittavissa, koska signaalia ehkä joutuu lähettämään eri paikkoihin. Kun kinkereille saapuu useita eri esiintyjiä omine langattominen laitteineen, täytyy jonkun huolehtia siitä, että ne kaikki mahtuvat toimimaan toisiaan häiritsemättä. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa mentiin monilla festivaaleilla ihan mutu-tuntumalla: porukka tuli langattomien kanssa, ja ehkä katsottiin, että toimiiko ne tietyillä taajuuksia vai ei. Langattomat korvamonitorit muodostavat oman teemansa. Jos toinen kone kyykkää kesken kaiken, se lähettää pilottisignaalin toiselle koneelle, joka jatkaa hommaa. Myös Yamahan CLsarja on hyvää. Toimintavarmuuden takaamiseksi antennien ja antennikaapeleiden tulee olla hyviä. Esimerkkinä eräs vuotuinen iso musagaala, jossa kaikki musa tulee taustanauhalta, vaikka videokuvassa bändit soittavatkin lavalla. Lisäksi pitää pystyä hallinnoimaan aikakoodauksia ja muita ohjauksia. Avainasemassa on huolella suunniteltu taajuuskokonaisuus, jossa lähettimet eivät häiritse toisiaan. Shure johtaa nyt muita laitteiden laadun ja taajuuskäyttäymisen sekä hallinnan ja verkotettavuuden suhteen. Taajuuskoordinointi Akun Tehdas vastaa myös erilaisten festivaalien teknisestä toteutuksesta. – Koko signaalitien pitää olla laadukas ja toimintavarma. Taustanauhojen käyttö Klasun hommiin kuuluu myös taustanauhojen hallintaa. Langattomista laitteista Shure on tällä hetkellä niskan päällä verrattuna Sennheiseriin tai muihin. – Mun tän hetken ylivoimaisesti mieleisimmät mikserit ovat DigiCon SD 8 ja 10. Molemmat Abletonia pyörittävät tietokoneet on kytketty toisiinsa niin, että kun pääkoneen käynnistää se ohjaa midi-signaalilla myös toisen koneen käynnistymään. www.riffi.fi 5/2019 21 – Miksauspöydän avulla pitää pystyä hallitsemaan puhekommunikaatioyhteyksiä myös niin, etteivät kaikki kuule koko ajan kaikkia, vaan esimerkiksi puhuminen työtovereiden kanssa bändin soittaessa on mahdollista häiritsemättä bändiä. Prosessin aluksi hän käy etukäteen tapahtumapaikalla skannaamassa radio-olosuhteet ja laatii sitten tulosten perusteella taajuussuunnitelman. – Ilahduttavassa määrin festivaalijärjestäjät on alkaneet tilailla taajuuskoordinointia, koska langattomia laitteita vaan on niin paljon. Radioliikenteen täytyy olla laadukasta – kohinoita ja paukkeita ei suvaita. Hän onkin ottanut asiakseen kehittää vakaan playback-järjestelmän, jossa räkissä on kaksi tietokonetta omine äänikortteineen. 18-23 Klas Granqvist.indd 21 5.10.2019 14.52. Urakoiden myötä Klas on löytänyt myös omat henkilökohtaiset työkalusuosikkinsa. Tapahtuman aikana tilanteesta huolehtii Akun Tehtaalta nimetty taajuuskoordinaattori, jonka tehtävänä on pitää festivaalialueen langaton liikenne hallinnassaan. Se oli vähän sellaista viidakkomeininkiä, naurahtaa Klasu. Kun homma toimii, on kaikilla tarvitsijoilla toimivat ja ristiriidattomat taajuudet käytössään niin, että laitteet toimivat keskenään halutulla tavalla. Parina viime kesänä festivaaleilla käytettävien radiotaajuuksien ennakkosuunnittelu onkin työllistänyt Klasua yhä enenevissä määrin. Molemmissa koneissa pyörii itsenäinen Ableton-softa, joista ajettu audiosignaali menee yhteen Radialin A/B-vaihtimeen ja siitä päämikserin kautta PA:han. – On paljon suoria TV-lähetyksiä, joissa taustanauha ei kerta kaikkiaan saa katketa
TV-töiden lisäksi Klasulla on muutamia bändiprojekteja, joissa hän on monitorihommissa. Työssä saa kehittyä ammatillisesti: oppia monipuolisesti laitteista, ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista. Musa tuli nauhalta ja laulut tuli livenä. Suunnitteletko äänikaluston hankintaa, mutta kaipaat vinkkejä laitteiston valintaan tai käyttöön. Viimeisten kymmenen vuoden ajalla Klasu on tehnyt monitorimiksausta muun muassa TV-tuotannoissa, kuten Voice of Finland (jossa on ollut mukana alusta, vuodesta 2011 saakka), SuomiLOVE, Tanssii tähtien kanssa ja Tähdet, tähdet. Jos sitten taustanauhan mukana soittaa oikeasti isompi bändi – esim. 22 www.riffi.fi 5/2019 Elämäni musiikkiteknikkona Klas Granqvist on työskennellyt äänentoiston parissa 20 vuotta. Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen konservatorio ostavat äänentoistoon liittyvän opetuksen Akun Tehtaalta. Talon monitoriteknikkona Vielä kymmenen vuotta sitten Klasu teki paljon enemmän festivaaleilla ”talon monitoriteknikon” hommia. Mukana kulkevat omat mikit, lavakaapelointi ja monitorointijärjestelmä – usein myös oma saliäänimikseri. Keikoilla käytettävä digimikseri on myös usein paikan pääl”Ammattiosaamiseen liittyy kyky tunnistaa omat kehittymistarpeensa.” Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertue Tarvitsetko musiikkiteknologiaa työssäsi tai kiinnostaako sinua muuten äänittäminen ja äänentoisto. – Se on kätevää ja helppoa, koska silloin moni asia on jo tehty valmiiksi. Heillä voi olla mukanaan myös oma monitoriteknikko, joka monesti toimii samalla bändin backlineteknikkona. Moninaiset TV-tuotannot ovat olleet merkittävä osa Klasun ammatillista kehittymistä ja erikoistumista. Työuraan mahtuu myös kauhukuvia kapeissa kierreportaissa isoja laatikkoja ylös-alas ähräten, sekä opettavaisia kokemuksia ulkoilmakonserteista, kun kamoja kärrätään pitkospuita pitkin Pyhätunturin Kuruun. Nimike viittaa henkilöön, joka operoi keikkapaikan tai -järjestäjän kamoilla hoitaen niillä eri esiintyjien tarpeita. Keikka ei ollut teknisesti haastava, mutta ”oli mahtavaa olla mukana tekemässä sitä”. Siellä pääsi painimaan ei-niin-huippuluokan kamoilla ”pärjäilytilanteissa”. Jo aika alkuvaiheessa Klasu huomasi, että monitoriteknikon tontti oli eniten hänen juttunsa. Kiitokset myös Riffi-lehdelle! Ei ilmoittautumista tule suoraan sinua kiinnostavaan esitykseen! 18-23 Klas Granqvist.indd 22 5.10.2019 14.52. – Mun mielestä sekä omavaraisuus että talon kamojen käyttö ovat ok: ne ovat vaan erilaisia tapoja työskennellä. Esimerkiksi Voice of Finland -ohjelmaa tehdessä kerran pystytetyt kamat ja oma työpiste ovat paikoillaan 3–3,5 viikkoa kerrallaan. Yksi opettavainen kokemus on ollut Äkäslompolossa ulkoilmamusikaalin tekeminen kolmena kesänä. Se myös nopeuttaa merkittävästi vaihtoja joillain suomalaisilla festareilla, joissa on vain yksi lava ja bän dien Klasun päätyö on Akun Tehtaalla Ylöjärvellä, jossa hän keikkatyön lisäksi tekee muun muassa taajuuskoordinointia ja -suunnittelua sekä vastaa ostopalveluopetuksesta. Opettajan pedagogiset opinnot hän teki Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 2011. Ne liitetään tapahtumapaikan PA:han. Oma uravalinta hahmottui vähitellen. Lukion jälkeen yliopistossa halu tehdä äänihommia kasvoi siihen mittaan, että tie vei opiskelijaksi Teatterikorkeakouluun Valoja äänilaitokselle, josta Klasu valmistui 2003. TV-ohjelmissa SuomiLOVE ja Voice of Finland – niin ei ole niin kriittistä, jos playback katkeaa. Kiinnostaako sinua musiikkiteknologia opetuksen välineenä. Bändi pystyy kuitenkin soittamaan biisin loppuun ilman nauhaakin yleisön häiriintymättä. Technopolis • Kuopio 30.10. Klasulla on käynyt työn kanssa hyvä tuuri, sillä hän tekee omaa ihannetyötään, jossa saa osallistua monenlaisiin projekteihin todella taitavien työtovereiden ja esiintyjien kanssa. 90 % ajasta hän on tehnyt monitorimiksaajan työtä. Omaravaisuus takaa osaltaan sen että keikkapaikasta riippumatta monitorointikin voidaan toteuttaa tutulla tavalla. Opiskelijat tulevat oikeaan työympäristöön opiskelemaan ammattilaisten ja ammattikäytössä olevien laitteiden kanssa. King’s Crown • Jyväskylä 31.10. vaihtoaika noin 20–30 minuuttia. ”Yötä poissa kotoa” -keikkavuorokausia on vuodessa tyypillisesti 150–200. Työväenmuseo Werstas 12.00 Äänentoiston perusteet |Topi Suuronen, Intersonic Oy 13.00 Studiotyöskentelyn perusteet | Solja Nieminen, msonic oy 14.00 Miksaus kotistudiossa ja livenä | Perttu Siren, Studiotec Oy 15.00 Langattomat ja livemikrofonit | Topi Suuronen, Intersonic Oy 16.00 Mikrofonityypit ja mikitystekniikat | Solja Nieminen, msonic oy 17.00 Teknologia musiikinopetuksessa | Perttu Siren, Studiotec Oy 18.00 Kysy asiantuntijoilta! Vastamassa Topi, Solja & Perttu PAIKKAKUNNAT OHJELMA Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertueen sinulle tarjoavat: Intersonic Oy, msonic oy, Studiotec Oy. Maksuton Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertue on juuri sinua varten! • Oulu 28.10. Kiinnostus olla mukana musahommissa vei hänet kuitenkin Nuorisokeskuksen Kasisalin studiolle hengailemaan Antti ”Kanttura” Kannelin kanssa, joka antoi Klasun toimia vähän apupoikana. Esimerkiksi kun me kierretään Ricky Tick Bandin kanssa, keikat on yleensä hoidettu talon kamoilla. Opiskelujen aikana Klasu teki freelance-keikkoja koko ajan, ja on sitten valmistumisestaan lähtien keikkailut äänija järjestelmäteknikkona. Esityksiä niistä kuitenkin aina syntyi. Sitten piti vain arvailla, mitähän tuokin soittaja haluaa kuunnella. Mukana on vain omat mikit ja ehkä korvamonitorit, jotka nekin joskus saatetaan ottaa talolta. Onhan tässäkin työssä myös huonoja hetkiä, mutta ne ovat niin murto-osa kokonaisuudesta, että työtään Klasu ei vaihtaisi mihinkään. – Bändi tuli lavalle, ja siinä oli sitten 30 minuuttia aikaa tehdä vaihto ja linjatsekkaukset. Unohtumattomin keikka Klasun tämänhetkisellä uralla on kuulemma vuoden 2007 Euroviisut Helsingissä. Osa keikoista on pidempään samassa paikassa olevia, kuten viikkoja kestävät TV-työt. Paikalle saattoi tulla artisteja, joista ei tiennyt ennestään yhtään mitään. Siinä oppii tosi paljon, kun joutuu käytännössä ”helteisiin tilanteisiin”: siinä oppii tulkitsemaan ihmisen kehonja elekieltä! Kaluston osalta trendi on ollut omavaraisuuden suuntaan. Teini-ikäisenä Lahdessa 1990-luvun alkupuolella Klasulla ei kuulemma ollut riittävää motivaatiota instrumentin harjoitteluun. Veturitallit • Tampere 1.11. Osa keikoista on yksittäisiä pistokeikkoja ja osa kiertueita, kuten vaikkapa artisteilla Ricky Tick Big Band, Julkinen sana ja Juha Tapio, joiden kanssa Klasu keikkaili taas kesällä 2019
tä, ja vaikka Klasulla olisi jo olemassa bändistä valmis monitorimiksaustiedosto, hän haluaa lähteä liikkeelle tyhjistä. Maksuton Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertue on juuri sinua varten! • Oulu 28.10. – Puhtaalta pöydältä lähteminen pitää omat korvat kaikkein virkeimpänä. Suunnitteletko äänikaluston hankintaa, mutta kaipaat vinkkejä laitteiston valintaan tai käyttöön. – Työelämässä ei tarvitse nöyristellä: ei lähdetä anteeksipyytelemään, että ”mä nyt oon vaan tällainen”. Technopolis • Kuopio 30.10. Osittain tämä on sukupolvikysymys ja osittain seurausta yhteiskunnallisen tietorakenteen muutoksesta, koska vaikkapa internetistä löytää paljon tietoa nopeasti, joskin internetistä haetun tiedon kanssa pitää olla kriittinen. Mutta nöyränä on kyllä syytä pysyä, koska ammattiosaamiseen liittyy kyky tunnistaa omat kehittymistarpeensa. Esimerkiksi monitorimikserissä ei välttämättä ole riittävästi kanavia stereokuuntelua varten, jolloin esiintyjien pitää pärjätä monokuuntelulla. u Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertue Tarvitsetko musiikkiteknologiaa työssäsi tai kiinnostaako sinua muuten äänittäminen ja äänentoisto. Työväenmuseo Werstas 12.00 Äänentoiston perusteet |Topi Suuronen, Intersonic Oy 13.00 Studiotyöskentelyn perusteet | Solja Nieminen, msonic oy 14.00 Miksaus kotistudiossa ja livenä | Perttu Siren, Studiotec Oy 15.00 Langattomat ja livemikrofonit | Topi Suuronen, Intersonic Oy 16.00 Mikrofonityypit ja mikitystekniikat | Solja Nieminen, msonic oy 17.00 Teknologia musiikinopetuksessa | Perttu Siren, Studiotec Oy 18.00 Kysy asiantuntijoilta! Vastamassa Topi, Solja & Perttu PAIKKAKUNNAT OHJELMA Musiikkiteknologia tutuksi -koulutuskiertueen sinulle tarjoavat: Intersonic Oy, msonic oy, Studiotec Oy. Kun mennään keikalle talon kamoilla, niin haasteeksi muodostuu, että aina välineet eivät olekaan sellaiset, kuin niiden keikkajärjestäjälle etukäteen toimitetun listauksen, raiderin, mukaan pitäisi olla. Lisäksi kun keikalla aina tarvitsee tehdä tiedostoon kaikenlaista pikku säätöä sinne tänne, niin parin keikan jälkeen se olisi jo niin solmussa, etten itsekään tietäisi, mitä kaikkea sinne oon tehnyt. Niissä on vielä paljon kehitettävää ja opittavaa ammattilaisellakin. Saa olla ylpeä siitä, mitä tekee ja osaa. Omina kehityskohteinaan Klasu näkee halun oppia toimimaan yhä paremmin erilaisissa, vaikeissakin tilanteissa. Veturitallit • Tampere 1.11. – Joskus omat tavat tehdä ja ajatella eivät ole tehokkaita, saati järkeviä. Alan tulevaisuus Alalla, ja omassa työssään, Klasu näkee teknisinä kehittämiskohteina taajuushallinnan (langattomuus), esityslaitekokonaisuuksien hallinnan (miksereiden ajo aikakoodin mukaan, MIDI, GPI ja GPO) sekä audioverkkojen hallinnan ja ymmärtämisen. – Salailu on vähentynyt tosi paljon – varsinkin live-äänentoiston kentällä. – Silloin vain pitää sopeutua toimimaan niillä pelimerkeillä, jotka on jaettu. Ilahduttava piirre alalla on nykyään se, että ihmiset avoimesti puhuvat ja jakavat ammatillisia kokemuksiaan. King’s Crown • Jyväskylä 31.10. Tärkeää on myös pyrkimys kehittää ymmärrystä siitä, että monesti muut tekevät asioita paremmin kuin itse. Suomessa ääniteknikoiden ammattitaitotaso on todella hyvä. Kollegoilta kannattaa ottaa täkyjä, ja vaan ”härskisti” apinoida ja kopioida hyviä käytäntöjä. Kiinnostaako sinua musiikkiteknologia opetuksen välineenä. Itse koetan kuitenkin pitää ”immateriaalioikeudet” kondiksessa muistamalla mainita, keneltä jonkin asian on kopioinut. Se on tehnyt hyvää alalle. Omien kehittymistarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen auttavat Klasua löytämään motivaation tehdä asioita ja kehittää itseään. Kiitokset myös Riffi-lehdelle! Ei ilmoittautumista tule suoraan sinua kiinnostavaan esitykseen! 18-23 Klas Granqvist.indd 23 5.10.2019 14.52. Ammattimuusikoille se ei useinkaan tuota ongelmia, vaan he ymmärtävät tilanteen ja osaavat mukautua siihen, kehuu Klasu työtovereitaan
Hirven matka Pohjanmaalta Helsinkiin ja Sibiksen ammattiopintoihin alkoi jazzin merkeissä, tosin takana oli pitkä jakso klassista pianoa musiikkiopistossa sekä TEKSTI: TOMMI SAARELA Lasse Hirvi – rytmimusiikin luottomies Jo vuosikymmeniä rytmimusiikin palveluksessa työskennellyt kosketin soittaja Lasse Hirvi on opinto vapaalla teatteri muusikon työstään. K U V A : JI R I H A LT T U N E N 24-27 Lasse Hirvi.indd 24 5.10.2019 14.54. Toisaalta kotiseudulla Pohjanmaalla hänellä oli omaa nimeä kantava tanssibändi jo kouluikäisenä, ja niistäkin keikoista palkkaa sai. No, vuosiluvut sikseen. 24 www.riffi.fi 5/2019 L asse Hirven, 54, ammattimuusikon uran lähtöpisteen voi kenties tarkentaa 30 vuoden päähän, jolloin hän istui ensimmäisen kerran monttuun tuuraamaan pianistia Helsingin Kaupunginteatterin ”Cats”-musikaalissa. – Laskimme äskettäin Sonja Lumpeen kanssa, että ekat keikat, joilta on jotain tienattu olemme tehneet yhdessä jo vuonna 1979. Ennen kiinnitystään Jyväskylän kaupungin teatteriin hän toimi pitkään Helsingin Kaupunginteatterissa. Sonja oli Kaustisen musiikkilukiossa, ja itse kävin peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Ja koko ajan on siinä sivussa tehnyt kaikenlaista muutakin ”musiikin jokapaikanhöylän” hommaa. Pianisti Lasse Hirvi vei Helsingissä käynnistämänsä lauluklubin mukanaan Keski-Suomeen. Siitä lähtien olen koko ajan keikkaa tehnyt, eli siinä mielessä voisi sanoa, että nyt onkin jo 40-vuotistaiteilijajuhlani, Hirvi hymyilee. ”Kapun lauluklubi” kokoontuu jyväskyläläisessä kulttuuriravintola Vakiopaineessa
– Soitinpuolella merkittävin syrjähyppyni pianosta on jazzurku, jollaisena käytän digitaalisesti mallinnet tua Hammondia. Helsingin ajalta produktioita on aivan Kamat tarpeen mukaan Muusikkona Lasse Hirvi näkee itsensä ennen muuta pia nistina, ei niinkään kosketinsoittajana – synavelhosta pu humattakaan. Alan virkoja ei Suomessa monta ole, joten tilaisuuteen kannatti tarttua, vaikka välimatkaa kotoa työpaikalle kertyikin. Toisaalta teatterimuusikon työssä sekin kutkuttaa, että musiikki, jonka eteensä saa ei välttämättä aina olekaan valmiiksi rakasta ja tuttua. – Muita nuotinnossoftia en ole oikeastaan käyttänyt kään, ja ennen Sibeliusta kirjoitin käsin. – Kyllä sekin, mutta ei perusrokki vaan taiteellisempi ja kunnianhimoisempi progressiivinen rock. liian monta lueteltavaksi, mutta matkan varrelta mieleen nousevat nopeasti esimerkiksi ”Next to Normal”, salsamusikaali ”Mambo Kings” sekä Tom Waitsin säveltämä ”Black Rider”. Teatterimusiikissa Hirveä viehättää se, että samalla kun nykypäivän musikaaliin tuodaan roppakaupalla rytmija rockmusiikin sävyjä, niihin yhdistyy jostain sieltä progen suunnasta tuttuja elementtejä, kuten korkea laatu ja taiteellinen kunnianhimo – on tahtilajien vaihdoksia, hidastuksia, modulaatioita ja muita klassisia keinoja. Omiakin keikkailevia bändivirityksiäkin perusteltiin jazzahtavan progen sektorille. – Tässä on koko ajan riski joutua tekemisiin kaikenlaisen musiikin kanssa, myös sellaisen josta ei lähtökohtaisesti tykkää, Hirvi paljastaa todeten, että tämä vaihtelevuus onkin työnkuvan paras motivaattori. Demojen tekemiseen Hirvi käyttää Garagebandia ellei sitten Cubasea. www.riffi.fi 5/2019 25 paljon keikkoja niin tanssikuin kansanmusiikkipuolella. Ensimmäistä kapellimestarin keikkaa hänelle tarjottiin jo vuotta myöhemmin Linkolan säveltämään ”Kallion kimallus” -musiikkinäytelmään, josta tulikin 1990-luvun alun teatteriyleisön kestosuosikki. Vauhdissa kyytiin Lasse Hirven varsinainen ammattimuusikon ura alkoi siis tasan 30 vuotta sitten, kun Helsingin kaupunginteatterin kapellimestarina toiminut Jukka Linkola hälytti parin päivän varoitusajalla Sibiksen jazzosaston piano-opiskelijan tuurauskeikalle ”Cats”-musikaalin pianopulttiin. Toki progebändiaikoina Moogit ja muut kin syntikat tulivat tutuiksi, mutta kun nykyään ”töissä” eli teatterissa käytetään työpaikan kamoja, kotioloihin riittää Yamahan Clavinova, joka antaa mahdollisuuden treenaamiseen ja arrailuun kuulokkeiden kanssa vaikka yöaikaan, perheenjäsenien häiriintymättä. Homma taisi mennä putkeen, sillä Hirvi jäi orkesterimonttuun pysyvästi. Jazz, klassinen, kansanmusiikki ja tanssimusiikkikin kulkivat siis nuoruusvuosina rinta rinnan – ainoastaan rock ei musiikinlajeista tainnut olla niin tapetilla. Kaikkiaan Hirvi ehti työskennellä HKT:ssä ”vakituisena pätkätyöläisenä” peräti 25 vuotta, ja osallistui ohessa myös Kansallisteatterin ja Ryhmäteatterin produktioihin. – Se on taiteellisesti tinkimätöntä, koska sitä voidaan tehdä musiikin ehdoilla. Kansanmusiikista ja 2-rivisen harmonikan parista Hirven soitannollinen matka alun perin käynnistyikin. Jyväskylänkin teatterimontussa pianosoundit napataan linjasignaalina Korgin Kronoksesta. Tänä syksynä Jyväskylän pestin vastaanottamisesta tulee kuluneeksi viisi vuotta, joskin Hirvi on ollut viime syksystä opintovapaalla, ja jatkaa vielä vapaata työloman merkeissä. Hirven mielestä nykymusikaali onkin usein ”musiikkia parhaimmillaan”. Tutustuminen musikaaliklassikoihin – esimerkiksi ”West Akustista pianoa ei nykypäivänä musikaaleissa enää kuulla. Emerson, Lake & Palmer ja muut kiipparivetoiset brittiprogebändit – esimerkiksi Yes, Genesis ja Gentle Giant – olivat kova sana Hirvelle silloin, ja ovat vieläkin. Niiden jälkeen kolahtivat Frank Zappa ja John McLaughlinin Mahavishnu Orchestra. KUVA: JIRI HALTTUNEN 24-27 Lasse Hirvi.indd 25 5.10.2019 14.54. Riskejä ja yllätyksiä Vietettyään neljännesvuosisadan pitkälti yhden helsinkiläisteatterin luottopianistina, Hirvi sai jokunen vuosi sitten vihiä Jyväskylän kaupunginteatterissa vapautuvasta kapellimestarin paikasta. Ja sen rinnalla myös jazzrock – tai popjazz, joksi sitä silloin kutsuttiin. Minulla oli jossain vaiheessa kvintetti, jossa soitin uruilla 1960–70lukujen boogalootyyppistä musaa. Aloin ottaa näitä datahommia haltuun vasta 2000luvulla. Sovitukset syntyvät nykyään Si beliusohjelmistolla. Linkolan musa on aina ihan mahtavaa! Jyväskylässäkin Hirvi on saanut olla tahtipuikon varressa hienoissa kotimaisissa teoksissa, esimerkiksi Iiro Rantalan säveltämässä musikaalissa ”Ansa”, jota on esitetty myös nimellä ”Patukkaooppera”. Clavinovan kosketus on flyygelimäinen, ja päin vas toin kuin akustiseen vastineeseensa, digitaalisoittimeen Hirvi saa kytkettyä ulkoisiakin äänilähteitä, vaikkapa mu siikkia suoraan Spotifysta. Biisien tekstit ovat Heikki Salon. Hirvi sanoo olleensa onnekas, että on saanut olla kaikki nämä vuodet tekemässä musikaaleja, joissa on saanut sovittaa ja soittaa ”hyvää musaa”. – Ja kotimaisista esimerkiksi ”Peter Pan” ja muutkin Jukka Linkolan jutut. Teat teritöiden sivussa hän keikkaili bändinsä kanssa ja ehti jossain välissä käydä valmistumassa Sibelius-Akatemian jazzosastoltakin. Musikaaleissa biisit itsessään eivät tähtää hittimyyntiin, joten niitä ei tarvitse tuotteistaa eikä yksinkertaistaa sellaisiksi, että varmasti menevät normikansalaiselle radiokuuntelussa läpi
– Eihän levyjä ainakaan myyntiä varten enää tehdä, kun niiden ostaminen ei tunnu kiinnostavan juuri ketään, Hirvi puuskahtaa. – Jamalin tulkinnoissa on vahva draamallinen kaari, hän käyttää rohkeasti hyväkseen nyansseja ja tilaa, mikä on poikkeuk sellista mainstream-jazzissa. Niissähän soittokäytäntö on sellainen, ettei ole järkeä kirjoittaa auki jotain rumpu iskuja. – Tulin perheelliseksi jo varsin nuorena, niin vakituinen leipäpuu on ollut tarpeen eikä ole tarvinnut kituuttaa vapaana taiteilijana. Sen musan toimivuus ja uskottava soundi perustuu soittajien omaan tulkintaan. Halusin päästä taas kärryille siitä, mitä uutta on tapahtunut – esimerkiksi musiikkiteknologian ja tuottamisen mutta myös markkinoinnin sekä koko nettija somemaailman saralla. Jazzin rinnalla suuriin rakkauksiin kuuluu lattarimusa, etenkin afrokuubalainen. Myös Hirvelle itselleen trio on jazz-kokoonpanoista mielekkäin. Jatsin syvin olemus Teatterissa tapahtuvan vakityön rinnalla on koko ajan kulkenut jazz – muodossa tai toisessa. Hirvellä on ”tolkuttomasti” pianistisuosikkeja, joista hän suostuu poimimaan kolme: Herbie Hancockin, Bud Powellin ja sokerina pohjalla Ahmad Jamalin. – Salsaa ei vaan pääse soittamaan juuri missään, Hirvi harmittelee. Ainoastaan New Yorkissa on parempi jäädä katsomon puolelle, taso on siellä niin kova, Hirvi hymähtää. Tietoa hakemassa Lasse Hirven Sibis-opiskelut ottivat aloittamisesta valmistumiseen kuusitoista vuotta, toisaalta valmistumisen tahtiin vaikuttivat ymmärrettävät hidasteet armeijasta kiireiseen keikkailuun. Hirvi kokee, että teatterin ohessa muusikkouttaan täytyy saada toteutettua muillakin tavoilla. Ja niitä muita juttuja on ollut helpompi tehdä, kun teatterista on saatu vakituinen leipä. Ja sitten taas joku tyylillisesti selvä rockmusikaali voi olla hyvin viitteellisesti nuotinnettu. – Noista aiemmista opinnoistani alkoi olla jo niin kauan aikaa, että musiikkibisnes on ehtinyt muuttua tällä välillä todella paljon. Opiskeluaikoina oli intohimoja itsenäiseen jazz-taiteilijan uraankin, mutta teatterimusiikki vei mennessään – eikä Hirvi ratkaisuaan nyt jälkeenpäin osaa katua. Jamalin 1950–60-lukujen trio, jossa oli rumpalina Vernel Fournier, soitti todella hiljaa mutta mielettömällä imulla ja svengillä. Bändilevynkin teko käy toisinaan mielessä, mutta albumille pitäisi löytää muukin pointti kuin pelkkä dokumentointi. Hirvi paljastaa, että maailmalla matkustellessaan hän hyppää ilman muuta lavalle, jos vastaan tulee jazzklubi jossa on jamit meneillään. – Tykkään tehdä omia keikkoja ja häärätä omia projekteja, ja kaikessa sellaisessa nämä jatko-opinnot voivat jelpata paljonkin. – Vaikka tykkään säestää ja olen säestäjäksi profiloitunut, pidän pianotrion muotokielestä ja siitä, että taajuuskaista keskialueista ylärekisteriin on täysin omassa käytössäni, siellä ei ole muita melodiatai sointusoittajia. Teoksen musiikki on Hirven suosikkeja. K U V A C H A R L O T T E E S T M A N W E N N S T R Ö M 24-27 Lasse Hirvi.indd 26 5.10.2019 14.54. Nyt virkavapaalla ollessani keikkailen, sävellän, treenaan ja ”Next to Normal” -musikaalin bändiharjoitukset käynnissä Lasse Hirven johdolla vuosikymmenen alussa. – Olen soittanut Lontoossa Ronnie Scott’silla ja vaikka missä. Hirvi on alun perin valmistunut musiikin maisteriksi Sibiksen jazz-osastolta vuonna 2002. – Se miten soittimet on orkestroitu, miten kuorot on kirjoitettu… maailmanmusikaalithan voivat olla tosi tarkkaan ja ajatuksella viilattuja. Opintovapaallaan Hirvi on päivittänyt osaamistaan ammattimuusikoille tarkoitetussa Metropolian jatkokoulutusohjelmassa. – Brasilialaistahan voi soittaa vaikka firman kokkarikeikoilla, se liippaa niin läheltä jazzhommia, mutta afrokuubalaisessa musiikissa asetukset ovat aika erilaiset, jo kokoonpanosta lähtien. 26 www.riffi.fi 5/2019 Side Storyyn”, ”My Fair Ladyyn” ja ”Sound of Musiciin” – on ollut hyvin opettavaista. Jazzin saralta Hirvi on julkaissut yhden soololevyn ja liidaa nimeään kantavaa trioa
Sata laulajaa Jo pitkään yksi tärkeimpiä teatterimusisoinnin ulkopuolisia henkireikiä Hirvelle on ollut lauluklubitoiminnan pyörittäminen. Kainalossa Bianca Morales. Hirven mielestä harjoituspianistin tehtävänä on luoda laulajille selkeä kehys, jossa työstää materiaa lia kohti esityskuntoa. Klubitoiminta jatkuu tällä hetkellä molemmissa kaupungeissa, niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Eli monta rautaa on tulessa. Siinä pitää vain olla tark kana, ettei astuta sen rajan yli että loukataan säveltäjän näkemystä. Hirvi laskeskelee, että klubeilla on käynyt solistivieraita vuosien mittaan yhteensä jo satakunta. Ei kuitenkaan niin vireäksi, etteikö sekaan olisi mahtunut säännöllisesti toimiva ”Kapun lauluklubi”, joka otti tukikohdakseen paikallisten kulttuuriravintoloiden ykkösen, Vakiopaineen. Neliäänisessä kuorossa esimerkiksi altto ja te nori saattavat jakautua laulupartituurissa vielä pariin eri stemmaan, jolloin lauletaan siis jo kuusiäänisiä sointuja. Amerikkalaisen rytmimusiikin helmiin – swingistä ja lattarista vanhaan rokkiin ja souliin – perustuva musikaali ”Hairspray” viime vuosikymmenen puolivälistä kuuluu Hirven teatterikapellimestarointien rakkaisiin muistoihin. Silloin on tärkeintä huomioida partituurin musiikillinen ydin sekä karsia epäolennaisia koruja ja tiluja. Esiintyjinä on nähty hyvinkin erilaisissa genreissä vaikuttavia valtakunnan huippunimiä, kuten Aili Ikonen, Maria Ylipää, Sami Saari, Sami Pitkämö, Pauli Hanhiniemi, Johanna Försti, Maria Lund, Eino Grön, Jorma Uotinen… Parikin kertaa kuukaudessa järjestettävän klubin konsepti on Hirven mukaan siinä mielessä haasteellinen, että joka kerta täytyy tsekata haltuun uusi ”kokoillan” ohjelmisto solistin mukaan. Klassisemmissa orkesterimusikaaleissa Hirvi sen sijaan toimi yleensä harjoituspianistina eli ”likaisen työn tekijänä”, jonka tehtävänä on markkeerata ka pellimestarille, ohjaajalle ja laulajille yksinään kokonais ta orkesteria viikkokausien mittaisen harjoitusperiodin ajan, siihen saakka kun oikea orkesteri instrumenttei neen laskeutuu paria viikkoa ennen ensiiltaa teatterin monttuun. Eli tavallaan se kaikkein yksinkertaisin musa on minulle vierainta, Hirvi hymähtää. www.riffi.fi 5/2019 27 olen ajatellut edistää ehkä myös pedagogisia opintoja. Hirven mukaan teatteri on muusikkopiireissä ha luttu työpaikka: keikkamesta ei vaihdu joka ilta, matka kotoa keikalle on aina yhtä lyhyt, roudata ei tarvitse, työaika on mukava, puitteet erinomaiset ja soitettava musiikkikin monesti mitä parhainta. Varsinkin kun kuuntelemaan tuleva porukka on aika valikoitunutta, ja heidän vaatimustasonsa on korkealla. Yksi sen esiasteista oli Hotelli Seurahuoneen jazzklubi, jossa Hirvi soitti vaihtuvien soitinsolistien kanssa. Esimerkiksi äänien kestoista pitää syntyä yhteisym märrys, ja varsinkin konsonanttiin loppuvien fraasien kanssa työskentely on äärimmäisen tarkkaa. Hirvelle itselleen uutta ohjelmistoa lauluklubeissa on yllättäen se, jos solisti haluaakin vetää tuoreempaa suomipoppia. – Tunnelma on intensiivinen, joten siinä ei voi fuskata. – Ei kannata yrittää soittaa kaikkea mitä pianonuot tiin on kirjoitettu, kysehän on laulajien harjoittamisesta. – Minulla ei ole mitään tuntumaa siihen musiikinlajiin. Klubin perusidea on yksinkertainen: solisti vaihtuu joka kerta mutta säestäjä on sama. Monimutkaista satsia Suuren näyttämön musikaaleissa kuorot ovat isoja, Helsingin Kaupunginteatterissa jopa kolmenkymme nen hengen vahvuisia, ja mitä isompi ensemble sen tarkempaa pitää köörilaulannan olla. K U V A : T O M M I S A A R E L A 24-27 Lasse Hirvi.indd 27 5.10.2019 14.54. Kolikon kääntöpuolella teatterissa soittavalta vaa ditaan poikkeuksellisen laajaalaista muusikkoutta: pit kälinjainen klassinen musikaalimusiikki asettaa uusia haasteita montussa työskentelevälle rytmimuusikolle, vastaavasti klassisesti koulutettujen jousisoittajien ja puhaltajien täytyy hallita rytmimusiikin tyylit, käytännöt ja fraseeraustavat. u Partituurin ytimessä Helsingin Kaupunginteatterin vuosinaan Hirvi nähtiin kapellimestarina tyypillisesti sellaisissa produktioissa, joiden tyylilaji on rytmisempi ja yhtye pienehkö. Hirven klubi-isännöinti käynnistyi Helsingissä kymmenisen vuotta sitten nimellä ”Sanat ja sävelet Solmussa”. Niissä johtaminenkin tapahtuu luontevasti pianon takaa, ei orkesterin edessä puikkoa heiluttaen. Ja vaikka kyseessä ei olekaan konsertti, yleisö tapaa istua hiiskumatta. En kuuntele sellaista, sillä se ei kerro minulle mitään. – Olenkin sanonut suomentajille että kääntäkää niin kuin hyvältä tuntuu, me säädämme harjoituksissa rytmitystä, jos käännös ei istu. Siirryttyään Jyväskylään Hirvi havaitsi sisä-Suomen pääkaupungin musiikkielämän varsin vireäksi. Hirven mukaan kuoron äänet on tapana jakaa vasta harjoituksissa, ja joskus laulusatsi on hyvinkin monimut kaista. Angloamerikkalaista alkuperää olevien musikaali en lauluharjoituksissa joudutaan lisäksi painimaan fra seerauksen kanssa, sillä taidokkaistakin käännöksistä huolimatta suomea voi olla hankala rytmittää englan ninkielellä tehtyihin alkuperäissävellyksiin. Toki jos huomaan, että laulaja alkaa pudota kelkasta, niin voin alkaa tukea laululinjaa soittamalla kappaleen melodiaa
010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Black Spirit 200 Floor – UUTUUS! Kätevä lattiaversio suositusta Black Spirit 200 -vahvistimesta. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC Lagoon ANC – UUTUUS! Premium-tason langaton Bluetoothvastamelukuuloke. 399 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Crumar Seven Vintagea modernisti mallintava keikkapiano. F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 28 www.riffi.fi 5/2019 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 4.12.2019 ilmestyvässä numerossa 6/2019. 1 899 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX NMP4 • langaton jalkapedaali AC-50:n rumpukoneen ja luupperin ohjaamiseen NUX Stageman AC-50 • akustisen kitaran vahvistin • sisäänrakennettu rumpukone ja luupperi • 20 eri rumpukomppia • 40 muistipaikkaa luupeille 395 € 89 € 28-31 Näyteikkuna 519.indd 28 8.10.2019 21.07. 899 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 859 € Odotetut Fender-uutuudet ovat saapuneet! Fender Vintera 60’s Mustang Bass Fender Vintera 50’s Stratocaster Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Juggernaut HT7 Pro Djent-genren edelläkävijän, Misha Mansoorin signaturekitara! Mataliin vireisiin ja tekniseen soittoon suunnattu erityismalli. NYT 749 € F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. Langaton valmius. Ladattava akku. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA THR30II Wireless – UUTUUS! Uusi versio suositusta THR-kitaravahvistimesta. Bluetooth. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 489 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Kaikki klassikkosähköpianosoundit sekä laadukas koskettimisto samassa tyylikkäässä kuoressa
579 € PRS SE Standard 245 Tobacco Sunburst St. Ruusupuuotelauta ja kaksi humbuckeria. Ilmaiset toimitukset. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Matonin omalla kaksoismikkisysteemillä tai ilman. Kokomahonkinen runko ja kaula. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi CASIO PX-S1000 -digitaalipiano – UUTUUS! Kompakti ja monipuolinen digitaalipiano täysikokoisella vasarakoneistolla. www.riffi.fi 5/2019 29 Varaukset / lisätiedot: • puh. Pianosovitukset, sanat ja soinnut. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Pyydä tarjous! 28-31 Näyteikkuna 519.indd 29 8.10.2019 21.07. 34,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Useita värejä. Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Paul Reed Smith palaa siihen mistä kaikki alkoi 1985. Tule tutustumaan Nummelan myymälään. 649 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 1 835 € Yamaha DZR315-D aktiivi-PA-kaappi • 15" 3-tie 2 kW -kaiutin, 31 Hz – 20 kHz, 143 db SPL • soundaa todella hyvälle, Dante Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi X-Audion PC-äänityöasemat musiikintekijöille. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 699 € Arturia AudioFuse 8PRE – Korkeatasoinen 8-kanavainen äänikortti/ADAT laajennin ja USB-C äänikortti. Näistä aineksista lähti ja lähtee edelleen todella iso TONE. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 39,90 € PURE TONE -ukulelepaketti Paketti sisältää sopraanoukulelen, kantopussin sekä englanninkielisen Absolute Beginners -soitto-oppaan. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Delta Sound Ajurintie 18 NUMMELA 050 302 1035 www.deltasound.fi Maton EBG808TE Tommy Emmanuel ja muita malleja Hinnat alkaen Nyt niitä saa Suomesta: huippulaadukkaita, Australiassa käsintehtyjä kitaroita. Värit: musta, valkoinen ja punainen. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Suuri POP Toivelaulukirja 6 – UUTUUS! Populaarimusiikin helmiä seitsemältä vuosikymmeneltä. 1 250 € Source Audio Ventris Dual Reverb Markkinoiden monipuolisin kaikupedaali! Saatavana heti: Musamaailma Helsinki Liisankatu 18 Musamaailma Turku Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 443 € F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh
Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 599 € LAG – Kitara-aatelia Ranskasta hinnat alk. Sen kompakti koko on ihanteellinen niin keikkakuin studiokäyttöönkin. 239 € Kannattaa tutustua! Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi LAG HYVIBE THV10DCE ÄLYKITARA! Laadukas akustinen kitara sisäänrakennetuilla efekteillä, looperilla sekä bluetoothkaiuttimella! (heti varastosta!) 995 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Uutuus! Reno RU380CE Grand Concert -ukulele Vain 129 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Supreme Overdrive 279 € Ota Groove haltuun! Tsekkaa lisätiedot Riffin verkkokaupasta 35 € www.riffi.fi . Mukana on Eleven ® HD Expanded™ -softa, 7-tuumainen kosketusnäyttö sekä valtava valikoima vahvistin-, kaiutin-, mikrofonija efektimallinnoksia, joiden realistisuus ja dynaamisuus on jotain ennenkuulumatonta. Riffi-kauppa 28-31 Näyteikkuna 519.indd 30 8.10.2019 21.07. 2 650 € Lisätiedot Gigboardista sekä tuhansista muista tuotteista: www.intoluthman.fi HEADRUSH GIGBOARD Gigboard ® on kaikenkattava mallinnosja efektilauta kitaristeille. Urkujen lisäksi myös pianot, sähköpianot ja yhteensä 100 muuta soundia. 30 www.riffi.fi 5/2019 n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 439 € Vox MSB50-BA Mini Superbeetle – Ikoninen mini-stack basisteille. Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Hammond SKX Kaksitasoinen keikkaurku loistavia urkusoundeja arvostavalle
www.riffi.fi 5/2019 31 AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 2 990 € UUTUUS! DEXIBELL Vivo S9 Pro 88 Stage Piano Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 180 € Baton Rouge Bassoukulele Elektroakustinen, nauhaton ukulelebasso, hyvällä soundilla. Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/presonus Eris E5 -studiomonitori Kompakti ja helposti sijoiteltava aktiivinen tarkkailumonitori Kevlarelementillä nyt lyömättömään poistohintaan! (norm. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi www.lewitt-audio.com Lewitt 89 € 149 € Nyt saata villa! UUDET HUIMAT PUIKKOMIKROFONIT • instrumenttien äänitykseen ja äänentoistoon, esim. 149 €) rajoitettu erä! 99 € / kpl PROFITRON OY Puh. kitarat ja overheadit • erinomainen transienttitoisto • mullistava hinta/laatusuhde • LCT 040 Match myös sovitettuna stereoparina (189 €) LCT 140 AIR monipuoliset säädöt: • luonnollinen (Flat) tai ilmava (Air) • bassoleikkurija vaimennuskytkimet LCT 040 Match 28-31 Näyteikkuna 519.indd 31 8.10.2019 21.07
Tutustu tuotteisiin Intersonicin asiantuntijan opastuksella Avita AudioVisual Expossa Helsingin Messukeskuksessa 2.-3.10. Tarjoamme joustavat rahoitusratkaisut ja teemme mielellämme vaihtotarjouksen olemassa olevasta kaiutinjärjestelmästäsi. Lisäksi mallistosta löytyvät sopivat tuotteet myös kiinteisiin asennuksiin, point source ja monitorikaiuttimia unohtamatta. Adamson on kanadalainen kansainvälisesti tunnustettu artistien hyväksymä kaiutinvalmistaja. Valikoima kattaa sopivat tuotteet tapahtumaja kiertuekäyttöön areenakokoluokan E-sarjasta kompaktiin S-sarjaan. Adamsonin uudet kaiutinjärjestelmät Marko Ylianttila Adamson tuotepäällikkö 045 168 9897 marko.ylianttila@intersonic.fi Laitemyynti ja maahantuonti www.intersonic.fi Intersonic on osa tapahtumatekniikan palvelutaloa Brightia 02-03 Ilmoitukset.indd 3 5.10.2019 14.41. osastolla 1c31
Ja tarkoituksellinen relikointi häntä lähinnä ihmetyttää. Nykyään soittimia ei enää hajoile, ja muutenkin hän on siirtynyt musiikissaan ”rootsimpaan” ilmaisuun, kuten esimerkiksi viimeaikaiJ ossain vaiheessa haastattelua Knucklebone Oscar toteaa, että nyt hän ”vasta tajuaa kuinka hirveästi näitä onkaan”. Tämä ”mania” ei ole Oscarilla jatkuvaa, vaan välillä on kuukausienkin taukoja, jolloin soittimien hankinta ei kiinnosta mitenkään. Vuorossa tällä kertaa Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo. E l ä m ä n i k i t a r a t Knucklebone Oscar Monia arvokkaammistakin kitaroistaan Oscar on modaillut itsellensä sopivaksi, mikä ei oikean keräilijän mentaliteettiin sopisi lainkaan. 32-35 EK Knucklebone.indd 32 6.10.2019 13.15. Hän on myös ”jäänyt klassikoiden muotokieleen niin kiinni”, että ei erityisesti lämpene niiden pieneen muunteluun perustuville kitaramalleille, vaikka ne hyviä olisivatkin. Takavuosina Knucklebone Oscar tuli tutuksi kitaroita hajottavana kaahailijana, jonka keikoilla sattui ja tapahtui. Hän toteaakin, ettei ”diggaa ajatuksesta soittimista vitriinissä, sillä ne ovat käyttövehkeitä”. Gibsonien taustalla näkyy Silvertonea ja DanElectroa… Les Paul -tyyppiset kitarat ovat Oscarille ”hieman valloittamatonta aluetta”, mutta niin vaan yksi Epiphone Japan löytyy varastosta. Knucklebone Oscar toteaa, että ”tällainen skittamania on enemmän vain diggailua, soittimen harrastusta, sillä eihän musan tekemiseen tarvitse näin paljon”. 32 www.riffi.fi 5/2019 – orkesterikitara soi kolmiulotteisemmin TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Kitaroita ja vahvistimia kasaantuu nimittäin kuvaamista varten esille aikamoinen määrä, ja asetelma on sellainen, että kirjoittajaa jo hieman hirvittääkin: yhdenkin soittimen kaatuminen voisi aiheuttaa jonkinasteisen dominoefektin surullisin seurauksin. Näistä alettiin – Tokain ja Fenderin strato-tyyppiset soittimet ovat nähneet ja kokeneet paljon… Oscarin kokoelmassa on monimuotoisuutta niin iän kuin soitinten merkkien suhteen. Mutta välillä himo yllättää ”eikä se tyydyty ennen kuin tekee jotain muuveja”. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”
Matkan varrella on kuitenkin tapahtunut rapeutumista ja relikoitumista, esimerkiksi kitaran lapaan on liimattu palkki kiinni. Alkuaikojen keikkajyrät: Stratocasterit – Tokain Stratocasterilla soitin aikoinaan ihan hirveästi. Oscar on vaihtanut kaappeihin kokoäänialue-elementit: ”Alunperin sisällä oli Marshallin Greenbackeja sun muita, mutta skitta elementeissä toistoalue päättyy johonkin neljään kilohertsiin. Niitä olenkin sitten vaihdellut parempiin, samoin kuin vahvistimiin ämyreitä. www.riffi.fi 5/2019 33 set levytykset Tuomari Nurmion kanssa osoittavat. Puoliakustisia: Guild Starfire & Greco – Puoliakustisista soittimista 1963 Guild Starfire V piti ykköskitaran paikkaa pitkän aikaa. Ei ne vanhat kitarat aina niin hyviä ole, minullakin on ollut monta vanhaa soitinta, esimerkiksi Gibsonin SG:tä, jotka on olleet näin suoraan sanoen aivan paskoja. Tämä on myös rakkaimpia soittimiani. Mikkiähän tässä ei ole alunperin edes ollut, joten olen asentanut tämän DeArmondin mallin, joka käy periaatteessa mihin tahansa akustiseen orkesterikitaraan. Mutta ei sen kitaran tarvitse aina olla vanha. Ja kun japanilaiskitaroista puhutaan, niin löytyyhän minulta myös Fernandesin ES335-kopio, joka on valmistettu ’80-luvulla. Meidän silloinen basisti oli puuseppä, ja hän sitten aina raffisti kasaili tätä kitaraa jollain puuliimalla, kun olin sitä kolhinut. Nyt näillä pääsee lähes yhdeksään kiloon saakka.” 32-35 EK Knucklebone.indd 33 6.10.2019 13.15. Esimerkiksi tämä 175-kopio on mielestäni parempi kuin monet Gibsonit. Esimerkiksi puoliakustiMarshallin pilarikaapit otetaan joskus mukaan, kun oma PA tarvitaan. Sen soinnissa on hyvä atakki, ja mikrofonit on tosi makeen soundiset. Puoliakustisissa ja varsinkin orkesterikitaroissa on jotenkin vaan enemmän puinen ja kolmiulotteisempi soundi kuin lankkukitaroissa. Samoin tämä toinen Creco, ES339-tyyppinen, soi erittäin hyvin. Toki mikrofonit ei ole näissä vanhoissa japanilaiskitaroissa parhaita mahdollisia. Jotkut skebat vaan soi, ja jotkut ei. Tapasimme Oscarin eräällä hänen laitevarastollaan Pohjois-Helsingissä, ja vietimme mukavan haastattelutuokion. – Monet ’70ja ’80-lukujen japanilaiskitarat, kuten Crecon puoliakustiset replikat ovat todella hyviä. Orkesterikitara: Gibson L4 – Arvokkain omistuksessani oleva kitara on ’50-luvulta peräisin oleva, kokopuukannella varustettu Gibson L4. – Minulla on myös ’70-luvun Gibson ES335, mutta väittäisin, että tämä Crecon on melkein parempi. – Toinen lankkukitara, jolla soitin pitkään on valkoinen Fenderin Strato, joka nyt on aivan soittamattomassa kondiksessa. Sitä spiidistä AD/HD-garagea tuli jotenkin kilsat täyteen. Seuraavassa tarkempia poimintoja hänen arsenaalistaan. Jukka Melametsä taisi tehdä mikkien routtaukset: kaksi humbuckeria tai leveät P-ysikymppiset. Kyseessä on sama malli kuin millä Teemu Viinikainen soittaa, mutta tehty eri vuosikymmenellä. Nykyään olen kyllästynyt Strato-tyyppisiin lankkukitaroihin, ja soitan melkein pelkästään puoliakustisilla kitaroilla, sillä musiikistani on jäänyt sellainen turbojyystö pois. Tämä kitara oli ensimmäisen levyni kannessa aivan kiiltävänä, ja itsekin olin silloin nuori ja siloposkinen. Aika erilaiselta kuitenkin kuulostaa, en tiedä sitten johtuuko soittajasta! – Tässä soittimessa on napakka atakki, mutta tämä myös kiertää helposti. Soitin tällä kitaralla White Knuckles -triossani, soundi sopi siihen musaan hyvin. Aika kiertoherkkä tämä toki on, sillä kopan sisällä ei ole keskipalkkia
Joskus jenkeistä ostin tuon toisen. 32-35 EK Knucklebone.indd 34 6.10.2019 13.15. Niitä hän käyttää nykyään valikoiduilla keikoilla: – Tämä vahvistinhan on kytkennältään sama kuin VibroChamp. Aika lujalla nämä täytyy olla, sillä soundi ei oikein muuten aukea. Vasemmalla: Silvertonen Amp-InCase-vahvistimiin nojaa toisenlainen Silvertone, puoliakustinen sekin. Tuli ajatus, että Casiolla voisi tehdä jotain erikoista. Kun tein tällä videon, niin jengi oli ihan liekeissä. Heti ensimmäisenä omaan silmään pistää kaksi harvemmin nähtyä Fender Broncoa. Eniten Oscar käyttää ja omistaa Fenderin vahvistimia. 34 www.riffi.fi 5/2019 nen Gibson Custom Shop 330 on myös hyvä soitin. Orkkisämyri ei ehkä ollut niin kingi, mutta muuten tässä oli heti tosi Fender-soundi. Tämä Casiohan on todella erikoinen vehje, jonkinlainen midi-kitaran esiaste, jolla soittaminen on oikeastaan todella hankalaa. Esimerkiksi virityslavan ja kaulan taitekohdan vahvike on täysin väärässä paikassa, ja se haittaa tosi paljon soittamista alimmilta nauhoilta. Ampegin Gemini-kombo on niin ikään hyvä pikkukeikkojen vahvistin, jos haetaan hieman tanakampaa toistoa: – Silloin kun on kolme tai neljä soittajaa ja soitetaan rhythm’n’bluesia. Sekin kiertää semi-herkästi, mutta nykyään en enää soita millään mielettömillä säröillä. Putkivahvistimissa on turhaa mystiikkaa Knucklebone Oscar ostaa käytännössä kaikki kitarat ja vahvistimet käytettynä tai tekemellä vaihtokauppoja. Hän kertoo olevansa kova tinkimään, joten hänen käsiensä kautta on kulkenut ”kaikenlaista tavaraa”, joista parhaimmat ovat jääneet. Samoin kaulan muoto on aivan järjetön ja mikrofonitkin tosi heikkotehoiset. Tämä on makeen näköinen soitin, mutta aivan kauhea soitannollisesti. – Tämähän on ’80-luvun transistorivehje, ja kuulostaa ihan helvetin hyvältä itse asiassa paremmalta kuin jotkut putkivehkeet. Nämähän ei edes paina mitään, ja näitä saa käytettynä ihan Danelectron sähkösitar on uusimpia löytöjä. Nyt vähän aikaa sitten hankin sille parin, sillä Bronco on vähän snadi yksistään ja riittää vain tosi pienille keikoille. Se bundlattiin vuonna 1967 samannimisen studentmallin kitaran kanssa paketiksi. Tähtäimessä on käyttää sitä maustesoundina levyllä, sillä ”keikan soittaminen tällaisella alkaisi ärsyttää sekä soittajaa että yleisöä”. Tässä on 25 wattia tehoa, ja sillä pärjää blues-keikoilla aivan hyvin, mutta ei toki isolla rokkikeikalla. Erikoisuuksia: Ural ja Casio DG-20 – Venäläinen Ural taisi tarttua mukaan jostain facebookin myyntisivulta. – Casio DG-20 (midi-kitarasyntikka ja kontrolleri) löytyi tori.fi:stä. Vanhan ja toimimattomankin ostamista helpottaa se, että Oscar on sen perehtynyt elektroniikkaan, että pystyy korjaamaan vahvistimia ja modaamaan niitä sekä myös rakentamaan niille keinokuormia. Putkivahvistimiin liittyy Oscarin mielestä kuitenkin paljon ”turhaa mystiikkaa”. Tämäkään ei ole kovin tehokas, mutta isompi kaiutin ja kotelo antaa isomman soundin. Mutta lopulta kysymys on myös tottumisesta, sillä totuus on se, että keikan pystyy soittamaan lähes millä tahansa vehkeillä, kunhan ne pysyvät vireessä. Muuten tämä on kyllä aika törkee, vaikka en ole kertaakaan keikalla käyttänyt. Kaksi riittää jo vähän isompaan hommaan. Silloin tällä pärjää, sillä kiertohan on myös hallintakysymys. Vaikka olenkin roots-soittaja ja diggaan hienosti rakennetuista soittimista, niin minua on aina kiinnostaneet myös sellaiset äkkiväärät ratkaisut, joissa on vähän puukkoa ja jotain outoa. Eniten hän itse on käyttänyt viime aikoina pientä Fender Sidekick -transistorikomboa. Siitä keksittiin kiipparistin kanssa idea, että pitäisikö tehdä ihan kunnon ”digiblues”-juttu, jossa olisi tämä Casio, Keytar-kosketinsoitin ja joku rumpukone. Kuten kitarat, myös keikkavahvistimet vaihtelevat aina ”fiiliksen” mukaan. Oikealla: Casion varhainen midi-kitara on pikantti poikkeus perinteisten soitinten joukossa
Vastaava hintamerkintä löytyy Oscarin mukaan myös monien japanilaiskitaroiden takalevystä. L pad -kytkennällä muutama watti tehoa alaspäin Knucklebone Oscarin ”full blast”-rokkikeikoille edellä mainitut pikkukombot jäävät hieman liian pieniksi. 32-35 EK Knucklebone.indd 35 6.10.2019 13.15. Oikealla: Fender Bronco & Sidekick, luottopelejä molemmat. Niitä omistan kaksi, ja rakensin niille vielä keinokuorman, joilla saan tehoa vähennettyä kaksi tai neljä desibeliä. Vasta sitten, kun olen käyttänyt sitä johonkin luovaan tai tuotannolliseen osaan sanoa, että onko siitä johonkin, Knucklebone Oscar toteaa. Geminiin tein vastaavan kuorman, jolla saa kaksi tai kolme desibeliä pois. u Vasemmalla: Venäläisen Uralin hinta näkyy takalevyssä: 185 ruplaa. Lopulta Oscar myöntää, että ei oikeasti edes tiedä kuinka paljon soittimia hän omistaa. Studiotöissä Knucklebone Oscar on havainnut hyödyllisiksi Silvertone-kitaroiden parina muinoin myydyt ”Amp in Case”putkivahvistimet. – Niiden vahvistinosat ovat todella hyviä äänityksissä, sillä niissä on varsin maltillinen teho ja ne saa helposti oikealle korkeudelle. Se oli paha kantaa, ja keikkamestoissa miksaajat sanoi, että ”voitko tehdä jotain, mistään muusta ei kuulu mitään”. Martimo omistuksessa on nimittäin Fenderin ’70-lukulaisen Super Six -vahvistimen, eli käytännössä Fender ”Silverface” Twinin kuudella 10-tuumaista kaiuttimella. Muutenkin tuntuu, että volat on maltillistuneet. Muutamaan desibeliin nimittäin riittää ihan simppelikin L pad -kytkentä. Siksi olen soittanut isommilla keikoilla Fenderin ”Silverface” Vibroluxia. Näitä kitara/vahvistin-paketteja hän omistaa kaksi. – Yksi Fender VI -basso esimerkiksi on kateissa, koska en yksinkertaisesti muista missä se on tai kenelle lainasin. www.riffi.fi 5/2019 35 pilkkahintaan, esimerkiksi itse ostin toisen näistä alle satasella. – Sillä soittaminen kuulosti kuin kitara tulisi yksistään jostain isosta PA:sta. Keikoille ja studiohommiin on siis varaa valita niin kitaroista kuin vahvistimistakin, sillä esimerkiksi Fenderin Tremolux Blonde -stäkki ja ”Blackface” Bassman -setti sekä ’70-luvun transistori-Bassman sijaitsevat toisella varastolla. Joskus nuorempana on kuitenkin soitettu oikein kunnolla lujaa. – Viime vuosina en ole Super Reverbillä juurikaan soittanut, koska se on niin iso ja painava. Sen vaikutusta ei oikeastaan yksin soittaessa juuri kuule, mutta bändisoitossa kylläkin. Jos taas haluaa saada paljon tehoa alaspäin, niin silloin keinokuorman pitää olla todella hyvin toteutettu tai muuten sen kuulee soundissa, Oscar näkee. Kaikkia hankintoja koskee kuitenkin yksi sääntö: – Jokaisella hankkimallani kitaralla tai vahvistimella pitäisi soittaa ainakin yhdellä keikalla. Tämä kun on sen näköinen vahvistin, että jengi katsoo vähän vinoon, Oskari lataa. Tällaisia tilanteita varten varastosta löytyisi esimerkiksi vanha luotettu Fender ”Silverface” Super Reverb, mutta mieluummin hän käyttää saman valmistajan Vibroluxia
Mainittakoon esimerkiksi Versoul-baritonikitara, AP Paasosen valmistama mandoliini tai Rauno Niemisen jouhikko. Parin viikon vuokrahinta on nimellinen 50–80 € . Siellä seinällä ne ovat, toteaa Nordenstreng. Lovikan 39-kielinen sähkökannel on yksi erikoisuuksista ja esimerkiksi Kumulta on tilattu rumpuja. Musiikin edistämissäätiö Hannu Sahan johdolla tarttui haasteeseen ja syntyi Soitinpankki, josta löytyy laaja valikoima niin vanhoja kuin uusia arvosoittimia. Sinne on jokaisen pääkaupunkiseudulla asuvan helppo mennä, eikä päärautatieasemaltakaan sinne ole kuin 10 minuutin kävelymatka, jos kauempaa tulee. Soitinpankki on ainutlaatuinen järjestelmä, josta hyötyvät kaikki. Valikoima on kieltämättä varsinkin kielisoittimissa melkoinen. Tietenkin tilanne täällä Suomessa on aina ollut ollut eri kuin vaikka kitaroiden kotimaassa Yhdysvalloissa. Ehkä syynä on ollut se, että länsimaissa arvosoittimia on kuitenkin ollut tarpeeksi ammattilaisten käytössä. – Ei tämä Kitarapajalle mikään bisnes ole, toppuuttelee Nordenstreng, ja jatkaa: – He ymmärtävät sen soitinpankin seinän arvon, jonka vuoksi liikkeeseen tulee potentiaalisia asiakkaita. Klassikkomerkit Gibson, Gretch, Fender, Rickenbacker, National ja Martin ovat saaneet rinnalleen suomalaisten soitinrakentajien taidonnäytteitä, jotka ovat tilaustöitä soitinpankille. Kitarapajan Ilkka Pusa puolestaan toteaa, että ”soitinpankki on ainutlaatuinen järjestelmä, win–win-tilanne kaikille.” Ja sitä se todella on ainakin soittajalle. Nyt jokaisella on mahdollisuus mennä Kitarapajaan ja kokeilla miltä ne soundaa. Kosketinsoittimiakin on hankittu pari klassikkomallia, MiniMoog ja Roland Jupiter-8 – kyseinen yksilö on se, jota on käytetty Dingon Autiotalossa. Näin niitä starojen handuissa ja kuulin levyillä, mutta kokeilemiseen ei ollut mahdollisuutta. Näitä mittaamattoman arvokkaita soittimia sitten lainataan kovimmille klassisen musiikin lahjakkuuksille. – Kun minä aloitin, ei meillä ollut tämmöisiä soittimia. Kaikki ovat inspiroituneet Musiikin edistämis säätiön soitinpankin hienoista instrumenteista. Säätiö mahdollistaa sen, kiteyttää Nordenstreng ja mainitsee, että MES:in asiantuntijatyöryhmä harkitsi puhallinsoittimiakin, mutta niistä luovuttiin soittimien henkilökohtaisuuden vuoksi. Ainutlaatuinen järjestelmä maailmassa Tällaisessa tukisysteemissähän ei sinänsä ole mitään uutta. VIRTANEN MESsoitinpankki tarjoaa parasta halvalla Mikä yhdistää Tuure Kilpeläistä, Von Hertzen Brothersia ja Jussi Jaakonahoa. Kitarapajalla soittimet ovat parhaissa käTEKSTI JA KUVA: TOMMI E. Suomessa esimerkiksi Pekka Kuusisto on lainannut arvoviulunsa säätiöiltä. ”Soitinpankki on ainutlaatuinen järjestelmä, win–win-tilanne kaikille.” 36-39 MES-soitinpankki.indd 36 6.10.2019 13.19. Useimmille ovat tuttuja tarinat Stradivarius-viuluista, jotka ovat taidesäätiöiden tai yksityisten sijoittajien omistuksessa. Kaikkien ulottuvilla Soitinpankin kitarat todellakin roikkuvat Kitarapajan seinällä, Kirjatyöntekijänkadulla Helsingin Kruununhaassa. Rumpaleita kiinnostaa varmasti myös laaja vintage-virvelikokoelma. Nordenstrengillä on omakohtaisia muistoja 1980-luvulta. Syystä tai toisesta vastaavanlaista järjestelmää ei ole kehitetty populaarimusiikin puolelle – ei tiettävästi missään päin maailmaa. Tai ainakin ennen on ollut näin, viimeaikoina vuosikertasoittimien hinnat ovat karanneet tavallisten soittajien ulottumattomiin. Sahan myötä ”Suomi-soitin Suomi-puusta” -hanke tuli osaksi Soitinpankkia. Kitarapaja on MES:in yhteistyökumppani, jonka toimenkuvana on pitää huolta näistä arvosoittimista ja hoitaa vuokrauskäytännöt. – Me pyrimme luomaan mahdollisuudet sellaisiin työkaluihin, joita ei aiemmin ole ollut suomalaisten muusikkojen ja musiikintekijöiden saatavilla. 36 www.riffi.fi 5/2019 M uusiikintekijä Markus Nordenstreng sai muutama vuosi sitten loistoidean: jokaisella suomalaisella muusikolla täytyy olla mahdollisuus soittaa parhailla vintage-instrumenteilla
Klabbin perikunta pelkäsi, että soitin menee huonoksi, jos he vain säilyttävät kitaraa kotelossa. Se on luovutettu perikunnan toimesta soitinpankin haltuun. Suomi onkin edelläkävijämaita teknologian kehityksessä. Kyse on taidemaailman käytännöstä, jota kutsutaan nimellä deponointi. Nordenstreng on vakuuttunut, että tuntemamme klassikkolevyt eivät kuulostaisi samalta ilman ensiluokkaisia akustisia kitaroita. Kitarapajan etuna on myös se, että kuka tahansa voi helposti käydä testaamassa soittimia. Tällä pyritään samanlaiseen efektiin, joka tapahtuu soitinpuulle vasta vuosikymmenien aikana. Tutkimustyö on osa projektia. 36-39 MES-soitinpankki.indd 37 6.10.2019 13.20. Bisnestä toiminta ei luonnollisesti ole myöskään Musiikinedistämissäätiölle. Hinnat on laskettu niin alakanttiin kuin mahdollista ja uusien soittimien hankkimiseksi on isot satsaukset. Tällaisia soittimia säätiöllä on muutama. – Siellä voi verrata rinta rinnan uudempiin instrumentteihin, miltä saundaa vuoden 1949 Martin D-28 tai vuoden 2019 D-28, maalailee Nordenstreng. Osaan vintage-soittimista liittyy tarina, kuinka ne ovat olleet tunnettujen suomalaisten musiikintekijöiden tai artistien soittimia. Se on eräänlainen pitkäaikainen laina. Saadaan aikaan ”kuivaa sointia”. Karjalaiselta on muutamakin vanha instrumentti ja Pave Maijasen vanha Rickenbacker päätyi Maija Vilkkumaan kautta Soitinpankin kokoelmiin. – Soittimet pysyvät hyvässä kunnossa, kun niitä koko ajan huolletaan. Kuuluisimman soittimen tittelistä kisaavat U2:n kitaristi The Edgen vanha 12-kielinen Rickenbacker 330/12 (vm -67) ja Kari Tapion legendaarinen Gretch Country Club (vm -59). Tärkeä osa koko projektia onkin ”Suomi-soitin Suomi-puusta” -hanke, jota on ollut tukemassa myös Suomen Kulttuurirahasto. Studiossa soundilla on väliä Moni kysyy varmasti nyt, että miksi pitäisi saada vanha vintagesoitin, kun omat, tutut soittimet ovat jo hyväksi todettuja. www.riffi.fi 5/2019 37 sissä, oikeassa kosteudessa ja jatkuvassa huollossa, suoraan valmiina keikalle tai studioon. Kyllä siellä on tuottaja tsekannut monta kitaraa läpi, hän toteaa. Soitinrakentajat ovat olleet kehittämässä uutta teknologiaa, jossa tutkitaan puiden kuivattamista uunissa. Useat keräilijät ovat antaneet näin soittimia haltuumme. J. Klabbin vanha Gretch ja The Edgen Rickenbacker Soittimet voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: vintage-soittimet, Suomi-soittimet ja legendasoittimet. Samalla tietenkin tuetaan myös ensiluokkaista kotimaista soitinrakentajakulttuuria. Deponointi on mahtava malli, jonka luulen kansainvälisestikin yleistyvän, sanoo Nordentsreng. – Mitä vähemmän biiseissä on kamaa, sitä enemmän niillä soittimilla on merkitystä. Hankkeella haetaan kestävää kehitystä tukevia kotimaisia soitinmateriaaleja korvaamaan uhanalaisia puulajeja. Ei ole sattumaa miltä Dylanin alkupään levyt kuulostavat
Se on levyn ainoa kimpassa livenä sisään soitettu biisi. – On oma maailmansa, kun pääsee luksukseen käsiksi. 38 www.riffi.fi 5/2019 Juuri näin ajatteli Von Hertzen Brothers, kun veljekset olivat työstämässä War Is Over -albumiaan. – Muutamassa biisissä oli arrissa tilaa ja tarvetta hyväsoundisille akkareille. Yhtye päätti laajentaa omaa soitinvalikoimaansa soitinpankin instrumenteilla. Samalla allekirjoitetaan sopimus, jolloin vakuutus astuu voimaan. Jokaisessa kitarassa on oma luonne ja henki ja niistä löytyy erilaisia sävyjä. – Pimeys -yhtyeen uudella levyllä (Delta) on kappale nimeltä Kiinni. Soitin oli ihana soitettava ja äänittyi helposti tuoden kappaleeseen juuri haaveilemamme sävyn. Asenteessa on kuitenkin se vaara, että jos instrumenttien taso on yhdentekevää, riittää kaikessa muussakin vähän huonompi. Laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen lähestyy kitaroita nimenomaan fiilispohjalta. Kaikkea ei tarvitse aina omistaa, siksi tällainen palvelu on hieno idea, hän summaa. Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän palvelun, sanoo Nordenstreng. Yllättävää kyllä, näillä hinnoilla ja tällä valikoimalla, soittimia on tälläkin hetkellä vapaalla. Se voi kirvoittaa luovuuteen biisinteossa. MES toivoisikin gospelin leviävän ja ihmisten käyttävän tätä uniikkia palvelua. Jaakonaho kertoo tuoreen esimerkin, kuinka hän pääsi hyödyntämään Soitinpankin laatusoittimia. Elementtejä on vähän ja kvaliteetilla toden totta on silloin väliä. Mukaan tarttui isokoppainen Gibson J-35 vuosimallia 1938. Silloin niitä ei tarvitse miksatakaan niin paljoa. Jos jokin soi ääni korostetusti, ohjaa se vaistomaisesti laulamaan tietyllä lailla. Soittimet odottavat hakijaansa MES-soitinpankki on jokaisen suomalaisen soittajan käytettävissä. Laulaja-kitaristi Pekka Nisun kanssa päädyttiin nylonkieliseen kitaraan ja haettiin soitinpankista vuokralle ’92 vuosimallia oleva kotimainen Liikanen. Hiljattain laulaja joutui kääntymään Soitinpankin puoleen, kun omat luottopelit olivat huollossa ja keikalle piti saada kitara. Ne harmoniat vievät johonkin suuntaan ja silloin soundiasioilla on iso merkitys, pohtii Kilpeläinen. Soittimet olivat hyvissä säädöissä olevia pitkän historian omaavia vuosikertavehkeitä, joten niitä soittaessa henki puhutteli ja äänittäjä hymyili. Joka soittimessa on omat laulunsa Merkittävä on myös se inspiraatio, minkä hyvä soitin antaa. Usein ajatellaan helposti, että huonompikin on tarpeeksi hyvää eikä sillä akkarilla ole niin paljoa merkitystä. Myös hinnoittelu oli todella kohtuullinen, hän tarkentaa. Tässä Gibsonissa oli oma persoonallinen, tumma syvä soundi, että sitä luuli olevansa parempikin kitaristi. Vaatimuksena on myös se, että soitin täytyy hakea henkilökohtaisesti henkilöllisyystodistuksen kera. Jo se hetki, kun avasin kitaralaukun, oli juhlava. Omamme ovat ihan kelpo keikkakeppejä, mutta MES-soitinpankin soittimet olivat eri levelillä, kun sitten oikeasti studiossa äänitettiin, hifisteltiin ja pyrittiin absoluuttiseen priimaan, kertoo yhtyeen kitaristi Kie von Hertzen. Riittää, että on Gramexin tai Teoston asiakkuus, joka kielii tekemisen ammattimaisuudesta. Soittotilanne ei ollut mikään arkinen. Pääelinkeinon ei siis tarvitse tulla musiikista. Keikan jälkeen lauluntekijä pyysi MES:iltä lisää vuokra-aikaa ja biisejä alkoi syntyä. Samaa puhuu myös Jussi Jaakonaho. Vakuutuksesta johtuen vuokrasoittimen täytyy pysyä Suomen rajojen sisäpuolella eli Berliinin reissuille soittimia ei voi vuokrata. 36-39 MES-soitinpankki.indd 38 6.10.2019 13.20. – Käyttäjiä on, mutta aste voisi olla ehdottomasti korkeampi. Biisit tulevat minulla soittelun kautta, siksi sillä on merkitystä. Vähän niin kuin kävisi hulppeassa kartanossa asumassa pari päivää, että elämä vois olla tällaistakin. Itsellänikin on Gibsonin akustinen, mutta se on erityyppinen. Kilpeläinen puhuu myös samasta kuin Nordenstreng, miten kitara resonoi soittajan tyyliin ja laulajan ääneen. Vanhan kitaran henki alkoi kuitenkin puhutella Kilpeläistä biisintekomielessä. Tuottajan ja äänittäjän pallilla hän on joutunut pohtimaan tasapainoisen soundin merkitystä studioprosessissa. – Mieluummin äänitän soittimia, jotka soivat tasapainoisesti ja mahdollisimman hyvin. u ”Mitä vähemmän biiseissä on kamaa, sitä enemmän niillä soittimilla on merkitystä.” Kari Tapion legengaarinen Gretch Country Club (vm. Myös Kilpeläinen kiittelee palvelun vaivattomuutta ja ottaa esille myös materiaalisen pointin. – Oli semmoinen hetki, että pajatso oli tyhjä, eikä keikoilla mukana ollut Martin tai vanha tuttu Noso enää inspiroineet mihinkään suuntaan, kertoo Kilpeläinen. Soitin oli myös hyvässä kunnossa, vaikka siinä oli ajan patinaa. – Valikoima varsinkin akustisissa oli varsin vaikuttava. Meillä on niin kauan tekemisen kulttuuri ollut budjettisidonnaista, eikä tässä maassa ole koskaan ollut mahdollisuutta tehdä luksusolosuhteissa. -59) on yksi soitinpankin erikoisuuksista. – Teen perinteisesti lauluja soittimilla. – Vaikka siinä on samat kuusi kieltä, niin joka kitara resonoi eri lailla. Joskus pianolla, mutta tutuin on kitara
36-39 MES-soitinpankki.indd 39 6.10.2019 13.20
Sergeant Pepper ja Pet Sounds olisivat jääneet syntymättä, jos ideoita ei olisi voitu rauhassa työstää studios sa, vähemmän tai enemmän bändin ulkopuolisiin ammattisoittajiin tukeutuen. Mike Oldfield tuskin olisi päässyt kokoamaan keikoille orkesteria esittämään Tubular Bellsiä elävänä, ellei valtaisa levymyynti olisi ensin osoittanut hänen omintakeisen musiikkinsa kiinnostavuutta yleisön korvissa. Siihenkö olemme palaamassa. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . Fyysisten äänitteiden tuottoisa myynti teki mahdolliseksi monta asiaa. f i LEGENDAARINEN JBL SOUNDI LAAJA TOISTOALUE + ENEMMÄN BASSOA KOMPAKTI KOKO SUPERKEVYT VAIHDETTAVA AKKU BLUETOOTH STREAMING KANTAVA ÄÄNI 112 dB (PEAK) JOPA 4 KAIUTTIMELLA 12 TUNTIA SOITTOA YLIVOIMAINEN ÄÄNENLAATU 37.5 HZ-20KHZ VAIN 8 KG 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 8.10.2019 21.04. Studioissa on törmäytetty uuden nousevan polven ja konkareiden ajatuksia, toisilleen tuntemattomia soitinyhdistelmiä, keskenään vieraita tyylilajeja, perinteisiä soitinääniä ja soundeja joita ei ole aiemmin kuultu… Äänitetuotanto on samalla kehittänyt kokonaisen ammattikentän erilaisine taitoineen, ja vaikka osittain samoja taitoja käytetään ja jalostetaan niin teatterimaailmassa kuin vaikkapa tvja filmituotannoissa, on mittakaava eri. Aito JBL -soundi akulla varustetussa muodossa sopii niin ratikalla suhailevalle trubaduurille kuin hääbändille laiturinnokassa. Kyläpelimannin kädet olivat työmiehen kourat, koska leipä tuli metsästä ja pelloilta, ei soitetuista sävelmistä. DJ-keikoilla selkeästi isompi soundi ja kategoriansa suurin äänenpaine tekevät ihmeitä tanssilattialla olipa kyseessä käsistä lähteneet rapujuhlat tahi kravattikaulaiset pikkujoulut. Ensinnäkin se synnytti kokonaan omanlaisensa musiikillisen maailman, jota ei ollut milloinkaan edes aikomus toteuttaa yleisön edessä. JBL EON ONE Compact yhdistää ammattitason kaiuttimen, 4-kanavaisen mikserin, Lexicon ja dbx -efektit sekä Bluetooth-ohjauksen näppärään 8 kg pakettiin. Studiossa massiivisten orkestraatioiden testaaminen on käynyt päinsä myös käytännön järjestelyiden suhteen – on eri asia pyytää isoa soittajajoukkoa päiväksi tai pariksi sessioon tai ryhtyä kokoamaan samaa kaartia kuukauden kiertueelle. Esimerkkejä olisi muitakin ja logiikka on sama: kiertueille on lähdetty isoillakin kokoonpanoilla, mutta vasta siinä vaiheessa kun ryhmän nimi myy takuuvarmasti areenaluokan katsomot täyteen. Äänitemyynnin rapautuminen ei tarkoita vain jonkin räikeän ylilyönnin oikaisua tai kuluttajan aseman kohentumista. Ristiriitaista kyllä, tämä tapahtuu sellaiseen aikaan jolloin muusikoiden henkilökohtainen osaaminen on yleisellä tasolla ennätyksellisen korkealla ja äänitteiden tekoon tarvittavan tekniikan hinta alhaisimmillaan. 4 www.riffi.fi 5/2019 ÄÄTOIMITTAJALTA Taideteoksesta käyntikortiksi T iedetään: tallenne on nykyisin vain käyntikortti, jolla myydään keikat ja keikoilla tienataan ne rahat elämiseen. Kyse on aivan tavallisen musiikintekijän ja soittajan mahdollisuuksien kaventumisesta ja musiikin monimuotoisuuden köyhtymisestä, mikä aikojen saatossa kääntyy myös musiikin kuluttajien tappioksi. Ja musiikki soi kaikkialla 24/7. Kokeiluun sisältyvän taloudellisen riskin on voinut ottaa äänitetuotannossa, jossa kaupallisesti vähemmän myyvien julkaisuiden kuluja on katettu muutaman loistokkaan menestyslevyn tuotoilla. Genrestä ja vuosikymmenestä riippumatta äänitetuotanto ja studiotekniikan kehitys ovat yhdessä vieneet rytmimusiikkia eteenpäin niin soundien kuin musiikin muodonkin osalta, suoneet tekijöille innostavan ja hedelmällisen koelaboratorion jossa vuorovaikutus on ollut moniulotteista. f | w w w . Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja PRO AUDIO FOR ALL OF LIFE’S STAGES Henkilökohtainen äänentoisto otti aimo askeleen eteenpäin uuden Eon One Compactin myötä. Mikäs siinä, jos keikat todella tuottavat massia niin rutkasti, että sillä kustannetaan myös nuo ”käyntikortit”, henkilökohtainen ja bändin harjoitusaika, oma ja yhteinen kalusto, vapaapäivät ja lomat… Se lienee kuitenkin verraten harvojen nauttimaa luksusta, tavallisempaa taitaa olla, että kiertämisen kulut ovat keveimmilläänkin raskaat ja palkkioilla pidetään nippa nappa pyörät liikkeessä – leipä ja sen päälliset tienataan bändipaitoja ja lippiksiä myymällä. Haluttaessa Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen aikana tehden kisajuonnosta ja liikuntaohjauksesta jouhevaa. Enää ei tarvitse tehdä kompromisseja koon, äänenlaadun ja hinnan välillä. Kyse ei ole muutaman sikarikkaan artistin ansioiden kohtuullistamisesta tai ylikansallisuuteensa pöhöttyneen levy-yhtiön palauttamisesta ruotuun. musiikin asialla, vaan kyse on liiketoiminnasta, joka perustuu raaka-aineen halpuuteen ja lopputuotteen mitättömään hintaan. JBL Eon One Compact elämän kaikille keikoille. s t u d i o t e c . 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Nykyisen hinnoittelun ja tulojen jakautumisen perusteella yksikään suoratoistopalvelu ei näyttäisi olevan lähtökohtaisesti ns
DJ-keikoilla selkeästi isompi soundi ja kategoriansa suurin äänenpaine tekevät ihmeitä tanssilattialla olipa kyseessä käsistä lähteneet rapujuhlat tahi kravattikaulaiset pikkujoulut. PRO AUDIO FOR ALL OF LIFE’S STAGES Henkilökohtainen äänentoisto otti aimo askeleen eteenpäin uuden Eon One Compactin myötä. s t u d i o t e c . JBL Eon One Compact elämän kaikille keikoille. f | w w w . Enää ei tarvitse tehdä kompromisseja koon, äänenlaadun ja hinnan välillä. Haluttaessa Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen aikana tehden kisajuonnosta ja liikuntaohjauksesta jouhevaa. f i LEGENDAARINEN JBL SOUNDI LAAJA TOISTOALUE + ENEMMÄN BASSOA KOMPAKTI KOKO SUPERKEVYT VAIHDETTAVA AKKU BLUETOOTH STREAMING KANTAVA ÄÄNI 112 dB (PEAK) JOPA 4 KAIUTTIMELLA 12 TUNTIA SOITTOA YLIVOIMAINEN ÄÄNENLAATU 37.5 HZ-20KHZ VAIN 8 KG 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 8.10.2019 21.04. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . Aito JBL -soundi akulla varustetussa muodossa sopii niin ratikalla suhailevalle trubaduurille kuin hääbändille laiturinnokassa. JBL EON ONE Compact yhdistää ammattitason kaiuttimen, 4-kanavaisen mikserin, Lexicon ja dbx -efektit sekä Bluetooth-ohjauksen näppärään 8 kg pakettiin
Vuoden 2019 AV-kohteeksi valittiin keskustakirjasto Oodi, joka laajentaa perinteistä kirjasto-konseptia AV-teknisesti ainutlaatuisia ratkaisuja sisältävillä tiloillaan. Lisätiedot: Musiikkisato Puh. Tampereen Olympiassa sekä 4.12. Vuoden 2019 AV-kouluttajana palkittiin Erkki Feodoroff, jonka opetustyö on vuosien saatossa tuottanut niin alan huippuammattilaisia kuin valtavan määrän paikallista henkistä hyvinvointia haastavissa oloissa ja rajallisin resurssein. Aristocrats tulee Suomeen Virtuoosimaisista soittajista koostuva Aristocrats saapuu jälleen Suomeen konsertoimaan. Vuoden 2019 AV-avaukseksi valittiin kansainvälisen tason valaistustaiteen festivaali Lux Helsinki. Palkinnot jakoi Avitan edustajana Janne Auvinen. 040 540 3312 • www.musiikkisato.fi 40 uutiset.indd 40 9.10.2019 18.20. Helsingissä Virgin Oilissa, 3.12. Esa on aiemmin työskennellyt yli 20 vuotta kouluttajana ja teknisenä asiantuntijana Laajasalon Opistossa. Lisätiedot: Custom Boards Puh. Lisätiedot: Svanfield Puh 045 787 22423 (Stefan Svanfeldt) • www.svanfield.fi Custom Boards on muuttanut isompiin tiloihin Uusi toimitila sijaitsee Itä-Helsingin Herttoniemessä osoitteessa Sahaajankatu 14. 045 729 2930 (Kari Päivärinta) S-posti: kaapo@nordicaudio.eu MSonic Antti Tuoriniemi on rekrytoitu projektipäälliköksi MSonicin pro audio -tiimiin. Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Puh. 40 www.riffi.fi 5/2019 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Vuoden 2019 AV-tuotantona palkittiin Cheekin uran päätöskonsertit Valot sammuu. Liike on avoinna tuttuun tapaan maanantaista perjantaihin kello 10–14 ja palvelu perustuu edelleen ajanvaraukseen. Jatkossa Røden virallinen edustaja Suomessa on Svanfield Oy. Lippuja Helsingin ja Tampereen keikoille myy Tiketti.fi ja Jyväskylän keikalle Lippu.fi. Jyväskylän Lutakossa. Nordic Audio Distribution Kari ”Kaapo” Päivärinta (kuvassa oikealla) on liittynyt Nordic Audio Distributionin miesvahvuuteen. 010 411 0160 • customboards.fi AV-Awards-palkinnot 2019 AV-alan ammattilaisille suunnatut huomionosoitukset jaettiin Avita AudioVisual Expossa nyt toista kertaa. Puh. Vuoden 2019 AV-alan elämäntyöpalkinto myönnettiin postuumisti Ari ”Arizona” Kankaanpäälle sekä Thomas Toivolalle. 040 557 3841 (Esa Lötjönen) S-posti: esa.lotjonen@noretron.fi Rødellä on uusi edustaja Røde-mikrofonien ja oheislaitteiden maahantuonti on syksyn alkajaisiksi muuttanut uuteen kotiin. Lisätiedot: Noretron Broadcast Puh. Elämäntyöpalkinnon saivat myös Jouko Leskinen, Risto Oinaala, Eero Saarinen, Ari Sirkiä, Aatos Suomilammi, Raimo Kolehmainen, Jan Holm (kuvassa), Risto Wolin ja Akukon Oy. Myynnin ja markkinoinnin asiantuntijana työskentelevä Kaapo on alalla tuttu mies aiempien työnantajiensa, Soitin Laineen, Mi7:n, Soundatan ja Studiotecin vuosiltaan. Aiemmin suunnitteluja asennuspuolella toiminut Tuoriniemi tuo audio-osastolle vahvaa kenttäosaamista yli 15 vuoden kokemuksellaan. Bryan Bellerin, Marco Minnemanin ja Guthrie Govanin muodostama trio esiintyy joulukuun alussa kolmella eri paikkakunnalla: 2.12. 040 126 0727 S-posti: antti@msonic.fi Noretron Broadcast Esa Lötjönen on nimitetty projektipäälliköksi ammattiaudioja videotekniikkaan erikoistuneessa Noretron Broadcast oy:ssä
Ainakin kovaan mättöön ja isoihin, paksuihin ride-pelteihin tottuneen rumpalin täytyykin punnita minkälaisen kompromissin on valmis tekemään soittomukavuuden ja kätevän roudattavuuden välillä. u TEKSTI: TOMMI SAARELA – kevyesti keikalle! HW3 on aikamoinen hattutemppu: yhteen kevyesti kulkevaan laukkuun sujahtaa koko perussetti eli telineet virvelille, hihatille ja kahdelle symbaalille. Pannaanko pakettiin. Jaloissa on alustaansa tarraavat kumitatit, jotka pitävät telineistön luotettavasti paikoillaan. Toinen asia on sitten HW3-ständien ulkonäkö, joka vaatii tottumista ja jakaa taatusti mielipiteitä. Jalkoihin saranoidut tukiputket vieläpä loksahtavat kuljetusasennossa näppärästi U-profiilin sisään, mikä pienentää telineen laukussa haukkaamaa tilaa entisestään. Vaikka HW3-telineitä ei voi missään nimessä haukkua huteriksi, ne ovat keskimäärin paljon kevyempiä kuin rummut ja symbaalit, joita ne kannattelevat – on selvää, etteivät ne voi tukevuudeltaan pärjätä kookkailla tuplajaloilla varustetuille terästelineille. Ainakin hiekkapuhallettu pinta on käytännöllinen – se hylkii hikisiä, rasvaisia sormenjälkiä ja kestänee kulutusta alumiinirungossa paremmin kuin perinteinen kromaus. Kaikkiaan HW3:n kiristysmekanismit vaikuttavat luotettavilta, telineet sujahtavat helposti haluttuihin korkeuksiin ja porrastettuihin asentoihin – ja takaisin. 41 Yamaha.indd 41 9.10.2019 18.11. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi K eveyttä rakenteeseen tuo alumiini, josta valmistettujen telineiden kolmijalkaan on saatu riittävä lujuus yksinkertaisella ja tehokkaalla idealla – profiloimalla metalli voimakkaasti U:n muotoon. Näppärä idea on sekin, että esimerkiksi peltejään matalalla pitävä voi lyhentää symbaalitelineen kaksiosaiseksi ja keventää sitä siis entisestään. Onneksi telineiden säädöistä ja ulottuvuuksista ei ole keveyden tähden lähdetty tinkimään: peltitelineet ovat kolmiosaisia, ja haikkaständissäkin on korkeutta riittämiin. Jokaiselle on vielä oma pehmopussinsa, joissa ne eivät kuljetuksessa kolhi toisiaan. HW3-sarjan kelpoisuutta vaihteleviin tarpeisiin helpottaa tuntuvasti se, että telineitä saa myös yksitellen. Kaikkien liitoksien halkaisijat ovat vakiokokoa, joten tarvittaessa HW3:n kevyeen runkoon voi yhdistellä puominpätkää sun muuta lisäosaa muista normisarjoista. Varresta voi näet kätevästi poistaa keskiputken kokonaan, siirtämällä sen yläpäässä olevan nylonholkin yhtä pykälää alempaan liitokseen. Yhteensopivuuttakin on ajateltu. Telineillä on painoa puolet tai vain kolmannes vastaavan terästelineen painosta, ja yhteen laukkuun pakattu HW3-satsi painaa alle kahdeksan kiloa. Näiden lisäksi laukkuun jää vielä tilaa rumpupenkille ja bassaripedaalille. Yamahan HW3 on varmasti kevyin käsiin osunut telinemalli. Uudesta minikokoisesta siipiruuvimallista saa hyvin otteen vaikkei se olekaan koolla pilattu. Virveliteline (SS3) ja suorat peltitelineet (CS3) painavat puolitoista kiloa, haitsuteline (HHS3) reilut pari. www.riffi.fi 5/2019 41 Yamaha HW3 Telinesetti rummuille • virvelija haitsuteline • 2 symbaalitelinettä • laukku • hinta 375 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh
Ohuen yläpellin ja keskiraskaan alapellin tuottama yhteissoundi on poljettaessa erottuva ja täsmällinen. Pellit avoinna soitettaessa niistä irtoaa lempeää, vanhahtavaa sohjo soundia. TEKSTI: TOMMI SAARELA PAISTE Masters – jaloa metallia Kuten nimi vihjaa, Masters-symbaali mallisto kuuluu valmistajansa korkeampaan laatuja hintaluokkaan. Kapulalla soittaen kuivahko, hieman nasaali napsu erottuu sopivasti, muttei käy päälle. Eivät mene polkaisut harakoille, ja vasen korva rekisteröi heti, jos jalan taimauksessa on pientä klappia. Masters-mallistossa on kaksi hihat-tyyppiä, joita on tarjolla useammassa kokoluokassa. Tarkasteluun otettiin yksi lautaspari kummastakin tyypistä. Soundissa on tummuutta ja pehmeyttä, ja esimerkiksi lähellä kuulijoiden korvia tapahtuvaan hiljaiseen komppailuun tällainen ilmava sointi on omiaan. Sen alapelti on nipin napin äskeisen haitsun yläpellin vahvuinen, ja yläpelti jo niin ohut, että sen vääntäisi rullalle heikommillakin käsivoimilla. 42-43 Paiste.indd 42 6.10.2019 13.26. Ja näin on vieläkin selvemmin 15-tuumaisen Thin-haikan kohdalla. Äänekkäämmässä rokkihommassa tällainen haikka alkaa jäädä jalkoihin, eikä ole sellaiseen tarkoitettukaan. Tällaisen haitsun käyttöympäristöjä on helppo löytää vaikkapa akustisvoittoisten, kohtuuvolyymilla soitettavien musiikinlajien suunnalta. Thin-haitsut on kehitelty amerikkalaisen jazzrumpali Gregory Hutchinsonin toiveita kuunnellen. Runsaasti ride-symbaaleja tarjoavaan Masters-sarjaan kuuluu myös Darkja Dark Dry -tyyppisiä komppipeltejä (kuvan laidoissa), joita ei tähän kokeilusatsiin sisältynyt. 14-tuumainen Dark on näistä monikäyttöisempi ja yleispätevämpi niin kooltaan, tuntumaltaan kuin soinniltaankin. 42 www.riffi.fi 5/2019 V uosikymmenen alussa esitelty Paiste Masters -mallisto aloitti tusinan komppisymbaalin valikoimalla, ja varsin ride-painotteisena sarja on säilynytkin, vaikka siihen onkin vuosien saatossa lisätty jokunen crash, hihat ja efektipeltikin. Nämä mestariluokan pellit taotaan käsityönä Sveitsissä – vuosikymmenien kokemuksella, parhaasta B20-symbaalipronssista
Mikitettynä tällainen hillitty ja hallittu komppipelti toimii kuin unelma, eikä tosiaan vaadi äänittäjältä tai miksaajalta kummempia temppuja tarttuakseen tallenteelle tai välittyäkseen yleisölle toivotulla tavalla. Riffin tämänkertaisen kokeilurupeaman lopuksi telineelle asetellusta, kookkaasta mutta sopivan taipuisasta ja ohuesta symbaalista irtosi mukavan pehmeä aksentti, joka ei puukota korvaan niin kuin kiinanpellit usein. Tuoreimpina tulokkaina Masters-mallistoon on lisätty erikoispeltejä, joista 22-tuumaisen Swishin suunnitteluporukkaan Paiste pyysi itsensä rumpalimestari Jim Keltnerin. 20-tuumainen on aksenttipeltinä hieman kinkkisempi tapaus, sillä se on vähäiseen paksuuteensa nähden kookas, ja sitä tekee siksi ihan väkisin mieli lyödä selvästi lujempaa – mikä on tuskin talouden kannalta pidemmän päälle järkevää. www.riffi.fi 5/2019 43 Paiste Masters symbaaleja vaativaan makuun Dark Hihat 14" (519 e ) Thin Hihat 15" (549 e ) Dark Crash 17" (358 e ) Extra Thin 18" (389 e ) Dark Crash 19" (419 e ) Extra Thin 20" (449 e ) Dark Crash 20" (449 e ) Medium Ride 21" (479 e ) Swish 22" (539 e ) Lisätiedot: Soitin Laine Puh. Samasta symbaalimallista olisi ollut kiva kilkutella myös suurempaa kokoa – kukaties 21-tuumainen olisi saattanut pelittää kokonaisvaltaisemmin ridenakin. Kompatessa symbaali humisee levollisesti jossain matalalla, kaukana napseen alla, eikä ääripäiden väliin kerry kokonaisuutta häiritsevää kohinaa. Extra Thinien työstöjälki erittäin kapeine sorvausurineen ja hillittyine taontoineen on ihan toista kuin Dark-peruspelleissä, ja sointikin eri maailmasta. Sillä niitähän Masters-malliston 18ja 20-tuumaiset Extra Thin -symbaalit ovat, vaikkei crash-määritelmää nimessä mainitakaan. Hieman edellisiä omintakeisempi oli testisettiin sisältyvä 20-tuumainen Crash/Ride. Rumpusetissä tällainen symbaali toimii paremmin sävykkäänä, persoonallisena crashina kuin varsinaisena ridena, sillä hiemankin lujemmin kompatessa pelti lähtee herkästi huutamaan, ”crashaamaan”. Molemmat pelittivät upeasti isomman, 15-tuumaisen Thin-haitsun kavereina. Kaksikosta pienempi syttyy herkästi, ja on pehmeään, hiljaisenpuoleiseen soittoon tarvittaviin aksentteihin symbaali parhaasta päästä. Tummahkosti soivasta peltikaksikosta pienempi on mainio kohde myös perkussionistin käsin lyötäväksi, ja suurempi saattaa toimia settisoitossa efektinomaisesti myös komppaamiseen. Monipuolisuudessaan 21-tuumainen Medium Ride oli sitäkin onnistuneempi valinta. u Matalasti ja pehmeästi soiva 22-tuumainen Swish on suunniteltu Jim Keltnerin suositusten mukaan. Aksenttisoundi on mielenkiintoinen, melkeinpä kuiva. Kuvustakin irtosi bändisoiton läpi leikkaavaa terää. Moneen lähtöön Paiste on takonut mainion valikoiman selkeästi ja sävykkäästi soivia symbaaleita. Muihin Masters-sarjan crasheihin nähden tässä pellissä on hieman jyrkempi profiili, ja hionnan sekä loppukiillotuksen jättäminen vähemmälle tuo sekä ulkonäköön että soundiin arvokasta patinaa. 42-43 Paiste.indd 43 6.10.2019 13.26. Thinien ja Extra Thinien mukavuusalue on selvästi rajatumpi, mutta toisaalta ne saattavat tarjota tiettyihin tilanteisiin ja joihinkin mieltymyksiin juuri sen oikean ratkaisun. Kovemmalla rankaisulla nämä crashit osoittivat hieman tukehtumisen merkkejä, mutta maltillisilla volyymeilla oli helppo nauttia niiden tuottamasta tarkasta, täyteläisestä ja lyhyehköstä aksentista. Laatu vain tuppaa yleensä maksamaan enemmän kuin toivoisi – niin tälläkin kertaa. Keskipaksuksi komppipelliksi kapulan napsu oli selkeä ja hallittu, lähes kimeä. On helppo uskoa, että äänittäjä – tai ainakin hänen mikrofoninsa – ihastuu tällaisiin maltillisella volyymilla ja laajalla spektrillä soiviin crasheihin. Kokeilluista malleista Darkit tuntuivat yleisesti ottaen musiikillisilta reviireiltään monipuolisimmilta. Kokeillut yksilöt tuntuivat toimivilta myös suoraan poppimeininkiin, ja crasheista isompi soveltuu toisaalta myös hissuttelu-rideksi, kupusoittoon sekä aukeaa nätin tummasti myös mallettivyörytyksiin. 029 080 2400 • www.soitinlaine.fi Mikki tykkää Testikassista kaivetut 17ja 19-tuumaiset parittoman koon Dark Crashit sopivat soinnillisesti ja käytökseltään oivallisesti alussa kokeillun 14-tuumaisen Dark Hihatin seuraan. Ohutta ja erikoista Jatketaan vielä hetki aksenttipeltien parissa. Tässäkin kokoluokassa pelti on kuitenkin oiva lisä rumpusetin ohessa perkussiokioskiin ja klasarisoittoon mallettien kanssa. Kaikkiaan Masters-symbaalien kokeilu kertoo, että malliston alta löytyy monipuolinen tukku peltejä, jotka sopivat erinomaisesti paitsi äänityskäyttöön myös sellaisille livekeikoille, joilla äänenpaineet halutaan pitää pääsääntöisesti maltillisissa lukemissa. Niin komppipelteihin painottuva kuin Masters-mallisto onkin, varsinaisia rideja sisältyi kokeilukassiin yksi ainoa. Korkealuokkaisista aineksista, ammattitaidosta ja näkemyksestä on synnytetty läjä laadukkaita instrumentteja, jotka sopivat niin settiin, perkussiokioskiin kuin klasarisoittoon. Nimestään huolimatta näiden crashien sointi ei ollut niin tumma, kuin olisi voinut ennakoida vaan ennemminkin lämmin ja selväpiirteinen. Jos Paisteen kaltainen arvonsa tunteva soitinvalmistaja panee malliston nimeksi Masters on selvää, että asian kanssa ollaan vakavissaan. Kupusoundi on erotteleva, mutta levollinen, eikä sisällä korviin sattuvia ääneksiä
Sevenin soundit ovat muuten enemmän kuin kohdallaan. Värikkäillä teksteillä on kumminkin yhteys säätimien värikoodaukseen: sateenkaaren sävyt ilmaisevat esimerkiksi modulaatioefektin syvyyttä (depth), sinisenä sykähtelevä näyttää puolestaan modulaation nopeutta (rate). Olisin toivonut ihan pikkuisen nopeampaa palautumista, mutta toisaalta koskettimissa on painoa sen verran, että vääriä ääniä ei tule pimputeltua siinä määrin kuin kevyemmällä saisi aikaan. Nesteiden säilyttäminen lokerossa kielletään jo käyttöohjeessa. Sevenin fyysinen tuntu on laadukas, ja koskettimisto on lievästä raskaudestaan huolimatta oikein hyvä soittaa. TEKSTI: PETRI ALANKO CRUMAR Seven CRUMAR Seven – ihastuttavaa retroa! Perinteiseen tapaan omaan tolexilla verhottuun kuljetuskoteloonsa rakennettu sähköpiano virittelee nostalgista tunnelmaa, mutta sen pääasiassa mallintamalla tuotettavat soundit ovat ehtaa nykyaikaa. Laite ei, kiitos puisen kotelonsa, ole mikään kevyin kantaa: 23,5 kiloa alkaa kummasti tuntua portaikossa, tavallaan nostalgista sekin. 44 www.riffi.fi 5/2019 C rumar Seven on rakennettu retrotapaan koteloon, jonka sisällä kulkevat pianon lisäksi myös kopan pohjaan soiton ajaksi kierrettävät putkijalat. Italialaiset osaavat kyllä nämä jutut. 44-45 Crumar.indd 44 6.10.2019 13.27. Ne räkäisevät takaisin juuri oikein, jos koskettimistoa kurittaa, ja hyrisevät tyytyväisinä hiljaa, kun malttaa olla rankaisematta. Nappeja ei tarvita miljoonaa, jos niiden tapa välittää tarvittava tieto on funtsittu fiksusti. Erinomainen valinta, tämä. Vastakkaisessa päädyssä on luukku, jonne voi sujauttaa vaikkapa sustainpedaalin tai piuhat. Soittimen liitännät ovat vasemmassa päädyssä – iso plussa! Samasta paikasta löytyy myös upotettua mallia oleva WiFi Reset -kytkin, kone kun osaa luoda oman WiFi-hotspottinsa erinäisiä applikaatioita varten. Laitteessa on sisäinen virtalähde, jolle jokainen lavalla pimeässä kompasteleva roudari antaa siunauksensa. Tatsi ei ole mitenkään liian kaukana Rhodesista. Pianon etulaidassa on useampi säädin, joiden tekstien väritys on suhteellisen psykedeelistä. Ylipäätään pitää todeta, että soitettavuus klavinettien ja sähköpianojen suhteen on huikea
Jos soundin tueksi haluaa suloista mattoa, Crumar Seven hemmottelee Background Pad -efektillä soittajaa. Noiden kahden jälkeen signaali voidaan ohjata vahvistinsimulaattoriin, jossa sen saa kunnolla särölle tarvittaessa. Poikkeuksellinen kädenojennus loppukäyttäjän suuntaan! Harmittaa palauttaa Aikoinani diggailin Crumaria, koska Duran Duranin Nick Rhodesilla oli Performer, ja sen hintelänsoliseva viulumatto oli kovasti mieleeni. Kuten mainitsin, mallinnuksen merkitystä äänentuoton kannalta painotetaan Sevenin tapauksessa. Korostan: Seven soundaa mainiolle. Ja jos olen rehellinen, ottaisin olohuoneeni nurkkaan paljon mieluummin tämän kuin persoonattoman digipianon. Parametrivalikoima on vakuuttava. Seven ei ole millään muotoa vain yksi muiden joukossa. Mainittakoon, että GSP-01:tä ei voi hyödyntää omiin sampleihin (ainakaan toistaiseksi), se voi toistaa ainoastaan Crumarin valmistamia samplesettejä. (03) 346 9258 • www.tampereenmusiikki.fi Laitteen soundivalinta tapahtuu pankin (1-4) ja sointiryhmän (Tines, Reeds, Egrand, Clavi, DX EP, MKS EP, Vibes ja Grand) avulla. Piano ja sen etäiset sukulaiset Vaikka Crumarin fokus vaikuttaakin olevan sähköpianoissa ja klavineteissa yms. En siis puhu pelkästään ulkonäöstä, vaan myös soundista ja tuntumasta. Talousongelmat ja väärät tuotekehityslinjaukset hiljensivät 1970/80-lukujen new wave -bändien perusmerkin kuitenkin lopulta yli kahdeksi vuosikymmeneksi, kunnes 2008 tuotemerkin osti italialainen yritys, jonka huomassa Crumar tekee nyt varsin tyylikkään paluun. Suhteen sinetöi se, että tällä pelillä on miltei mahdotonta soittaa tyylitöntä kamaa (no, osasin senkin) – sen verran johdatteleva on laitteen ulkomuoto. Laitteen Sample Playback -mode, GSP-01, on 100-ääninen, SynthPad vain 16-ääninen. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy laitteen manuaalista: tuotteella on periaatteessa vuoden takuu, mutta yksittäiset poikkeukset ovat jälleenmyyjän harkittavissa. www.riffi.fi 5/2019 45 Crumar Seven Sähköpiano retrohenkeen • neljä soundipankkia • kahdeksan soitintyyppiä + sample-optio • painotettu koskettimisto, 73 kosketinta • kaksi efektiprosessoria • rakennettu puukoteloon • pakettiin kuuluu suojapussi • mitat: 110,6 × 44,7 × 19,0 (pit × syv × lev, cm) • paino 23,5 kg • hintaluokka < 2000 e Lisätiedot: Tampereen Musiikki Puh. Tässä instrumentissa on luonnetta, joka useimmista kalpeista digikopioista tuntuu puuttuvan. u USB-liittimiä Sevenissä on kaksi (muistitikulle sekä tietokoneelle). Lisäksi päädyssä ovat plugiulostulot, out level -kytkin (L/M/H), sekä liitännät expressionja sustainpedaaleilla. Editorilla ei voi tehdä ihmeitä, mutta ainakin laitteen perusvire, midikanavat sekä MIDI CC/PC voidaan määritellä ilman muutoin vaadittavaa näyttöpanelia, jota Sevenissä siis ei ole. Numerot ovat kuin mittarit lentokoneessa, joissakin jutuissa hieno homma, mutta varsinainen äänimatkailu kannattaa tehdä tuijottamatta lukuja. Wendy Carlos puolestaan käytteli Crumar GDS:ää Tron-soundtrackillään (1982). Ykkösslotissa on tremolo, autopanner ja wah-wah (sekä pedaaliettä lfo-pohjaiset versiot), kakkonen puolestaan huolehtii choruksista, phasereista, flangereista ja delaystä. Laitteen peruspianokin on oikein passeli, mutta jo valintapainikkeen sijoittaminen oikeanpuoleisimmaksi kertoo perusfilosofiasta olennaisen: pääpaino on toisaalla. Bändi oli aika lailla tyylin ruumiillistuma ja Crumar Performer pysyi hinkulistallani melko pitkään. Signaalitie viimeistellään reverbillä sekä kolmialueisella parametrisella ekvalisaattorilla. 44-45 Crumar.indd 45 6.10.2019 13.27. Kuulokeliitäntä on toteutettu isolla stereojakilla, ja MIDI-lähtö kuuluu pakettiin sekin. Sampleilta ei kuitenkaan ole vältytty, Grand-soundit käyttävät näytteitä. Myös Wavetable Expansion -paketit asentuvat webbiapplikaation kautta. Mausteet sekaan Efektiprosessorit ovat tyylin mukaisesti retrohenkisiä perusjuttuja. epäpianoissa, saa laitteeseen ladattua valmistajan sivuilta Venice Grand -soundisetin, joka – kuten Dexibell Vivo S9 – haeskelee fiilistä italialaiselta pianovalmistajalta. Tykkäsi retrosta tai ei, tälle laitteelle on taatusti tilausta. Laitteen polyfonia vaihtelee käytetyn äänentuottoalgoritmin mukaan: Tineja Reed-mallit ovat täydellä polyfonialla varustetut, samoin Vibes. Laitteen sisäinen WiFi on tarkoitettu editorisoftalle, joka toimii HTML-sivujen kautta – webbiapplikaatio, siis. Efektiparametrien MIDI CC -koodit voidaan muuttaa mieleisiksi, niin ikään. Joissakin algoritmitapauksissa myös äänentuottokoneiston parametreihin voi kajota, ja silloin pääsee vaikuttamaan siihen miten ääni syttyy, sammuu, ja kuinka vasarat virtuaalisesti osuvat virtuaalikieliin, ynnä muuta. Muissa soundeissa mallinnus takaa vähintään 28 ääntä (DX EP), mutta pompsahtaa jo 40:ään Grandsoundeissa (hybridiversioissa 88, jolloin osa äänen komponenteista toteutetaan sampleilla, osa mallinnuksella), ja MKS EP tarjoaakin jo 90 ääntä. Laite houkuttaa soittamaan ensin ulkonäkönsä puolesta, sitten käytettävyytensä puolesta. Soundivalinnan vieressä ovat kahden efektiprosessorin säätimet, ja kaikki tarpeellinen on todellakin kätevästi käsillä
Vaikuttaa lisäksi, että viive koskettimen painaltamisen ja äänentuoton välillä on pienempi kuin missään aiemmin testaamassani keikkapianossa. Niin ikään laitteen mekaniikka kestänee tantrumitkin, koska en saanut 20 kilon otusta edes heilahtamaan ständillä ollessaan, vaikka soittotyylini onkin melko fyysinen. 46 www.riffi.fi 5/2019 D exibell on merkkinä uusi, mutta sen takuumiehinä on pitkän uran tehneitä suunnittelijoita. Vivo S9 46-47 Dexibell.indd 46 6.10.2019 13.28. Eikä koskettimien pomppiminen häiritse, kuten joillakin halvemmilla kilpailijoilla tuppaa tekemään. Kansilevyn asetelma on looginen, ja koska laitteella on leveyttä melkoisesti, pitch bendja modulaatiorullat ovat kätevästi hieman vinossa. Sen pitäisi riittää pahimpiinkin tantrumklustereihin. Kosketinmateriaalin pintakin tuntuu laadukkaalta, ja uskon sen olevan mieluisa jopa hivenen tahmatassuisemmankin käytössä. Niin tehokkaasti, että T2L-coren kerrotaan pystyvän 320 digitaaliseen oskillaattoriin ja rajattomaan polyfoniaan. Vivo S9:n koskettimisto on jämäkkä ja se on mukavasti läsnä nopeissakin juoksutuksissa. Tämä lienee menestyksen edellytys, sillä markkinoilla on jo valtava määrä tunnustettuja sähköpianoja erimittaisin ja -tyyppisin koskettimistoin ja äänentuottotekniikoin varusteltuina. No, siihen valmistaja toteaa, että näytteiden pituus on tallennetun kielen sointiajasta riippuen 3–15 kertaa pidempi kuin yhdelläkään kilpailijalla, ja lisäksi koko äänikoneisto perustuu firman omaan T2L (True To Life, heh) -teknologiaan, jossa note onja off-samplet sekä staccatot ynnä muut hienoudet voidaan laskea reaaliajassa ilman havaittavia artifakteja. Nyt on hyvä! Ensimmäinen myyntiargumentti paljastuu laitteen soundeja selaamalla: hetkinen, liukusäätimethän liikkuvat itsestään! DexiTEKSTI: PETRI ALANKO Dexibell – lähestulkoon täydellinen! Dexibell Vivo S9:n speksit ovat eittämättä varsin vaikuttavat: täysmittainen koskettimisto, 24-bittiset 48 kHz:n samplet – pituudeltaan jopa 15 sekuntia – sekä rajoittamaton polyfonia. Laitteen sinisiksi maalatut puupäädyt (vaneri) vaikuttavat melkoisen kestäviltä, joten laitetta kehtaa roudata vähän kiireemmässäkin. Jotenkin siitä joukosta pitäisi erottua. Soittimen väritys armahtaa meitä hiljalleen rillejä tarvitsevia myös hämärässä, sillä kontrasti vaalean ja tummansinisen välillä on varsin riittävä jopa rajoitetusti valaistuissa ympäristöissä. Näyttö on pieni, mutta sitäkin kirkkaampi
Näiden lisäksi on vielä pakolliset, joskin hivenen tarpeettomat ”Honky Tonk”, ”Ragtime” sekä ”Romantic”. Sen rinnalla on haastavaa tuottaa vielä voimakkaampaa haltioitumista efektiprosessorilla. Eipä ihme: valmistaja käyttää ilmaisua ”3D library”, jolla ilmeisestikin viitataan siihen, että mallinnetut instrumentit eivät ole pelkkiä stereosoittimia. Vivo S9:n peruspianojen joukossa on ”Italian”, ”Japan”, ”German” sekä ”USA”, joista voi päätellä kunkin setin alkuperän. Vivo S9:n ottaa nimittäin vastaan SoundFont-samplekattauksia, ja ainakin omat jo ammoin keikkakäyttöön tekemäni SoundFontit asentuivat laitteeseen muitta mutkitta. Vivo S9 Pro todellakin soundaa erinomaiselta – Dexibellin pianomallinnukset ovat helposti parhaita koskaan kuulemiani, ja firman sivuilta voi ladata laitteeseen omanlaisensa soundit, jos sellaisia halajaa. Kytke mihin vain Liitännät ovat luonnollisesti monipuoliset tämänhintaisessa laitteessa. Jos jostain haluaa poikkipuolisen sanan lausua, niin ulkoinen virtalähde saa ottaa puolikkaan moitteen. u 46-47 Dexibell.indd 47 6.10.2019 13.28. Ei se mikään kehno ole lajissaan, mutta sisäinen virtalähde olisi silti ollut poikaa. Bluetoothkin on, mutta sen käyttö on ainakin toistaiseksi rajoitettu ainoastaan Streaming Audio Input -käyttöön. En muista kovinkaan montaa Fazioli-samplesettiä kilkutelleeni, mutta flyygelimerkki kuuluu lyyrisen ja laulavan soundinsa puolesta ehdottomasti lempi-instrumenttieni joukkoon. Leslie-emulaattorit ovat aina kyseenalaisia, mutta ainakin stereokuuntelussa Vivo S9 pärjäsi oikein mukavasti kilpailijoidensa hieman muovisiin emulaatioihin verrattuna. Tonewheel-mallit TW1 ja TW2 sai kuulostamaan varsin murealta pelkästään sisäisiä efektejä ja ekvalisaattoreita käyttäen. Soittimesta löytyy myös pätevä Fazioli. Mutta piano pianona – harvoin olen ollut jo pelkistä pianosoundeista niin vaikuttunut kuin Dexibellin tapauksessa. Vivo S9:ssä on luonnollisesti myös vakiokattaus jousia ja torvia, puupuhaltimia ynnä muuta, mutta ne jäävät pianoja urkusoundien myötä auttamattomasti säestävään osaan, joskin niidenkin kohdalla on mainittava, että äänenlaatu on mainio. Jalkakytkimiä sekä muita säätimiä voi yhdistää neljään eri liittimeen, ja takapanelissa on perus-USB-liitännän lisäksi myös To Host -liitin, jolloin esimerkiksi Mainstagen saa kuulumaan Dexibellin liitäntöjen kautta. Valmistajan verkkosivuilla on runsaasti soundisettejä, joilla puolentoista gigan muistin voi täyttää mieluisimmallaan tavalla. Säätimien tuntu on mukava, eikä servoista ole haittaa ”vetotankoja raidatessa”. Ei senkään äänenlaadussa ollut erityisesti moittimista, mutta nyt onkin niin, että Dexibell Vivo S9:n perussoundi on poikkeuksellinen, vahvasti läsnä ja sopivista monitoreista kuunneltuna siinä on syvyyttä metritolkulla – aivan kuten edellämainitussa Faziolissa. Laitteen tukeva konstruktio välittää niin ikään korkealaatuisen vaikutelman, ja moottoidut faderit sekä Mainstage-liitäntämahdollisuus (tai mikä tahansa muu USB-audiota tuuppaava applikaatio) tekevät laitteesta houkuttavan. Vivo S9 matkii myös melkoista joukkoa urkuja, enkä löytänyt urkukirjastosta pahaa sanaa. On selvää, että näihin soudeihin on käytetty erittäin paljon aikaa. FARFja VX-mallit (Farfisa ja Vox) puolestaan olivat yhtä puistattavia kuin alkuperäisinstrumentitkin, enkä henkilökohtaisesti näe soundeille juurikaan käyttöä, ellei nyt sitten satu soittamaan 22-Pistepirkossa koskettimia ja bändin alkutaipaleen biisit ovat setissä. 029 080 0835 • www.soundtools.fi bell Vivo S9 Pro:ssa on todellakin moottoroidut liukusäätimet, ja ainakin laitteen urkusoundeja käyttäessä niistä on suuresti apua. Laite toistaa audiota myös muistitikuilta, luonnollisestikin, ja ainakin omat testaamani AIFFit ja Wavit ynnä MP3:t toistuivat ongelmitta. Erinäisten kombinaatioiden luominen ja miksaus on helppoa, enkä muista käyttäneeni manuaalia missään kohtaa testausta. Tilaprosessoria voisin hivenen moittia, mutta jos pitää valita, otan mieluummin hyvät raakasoundit kuin hyvän signaaliprosessorin. Terveisiä vaan Askolle… Sen sijaan, entisenä wannabekanttorina totean, että pilliurkumallinnus on oikein hienosti toteutettu. Dexibell antaa käyttäjällekin sananvaltaa soundeihin. Sanoisinkin, että kehitystiimin vuodet Rolandilla huomaa käyttöliittymän ja käytön loogisuudesta. Koskettimiston jako neljään MIDI-vyöhykkeeseen tukee sekin ajatusta Vivo S9:n käyttämisestä koko setin keskuskontrollerina. Dexibellin Fazioli on moitteeton, todella kalliin kuuloinen. Myös 3,5-millinen stereotulo löytyy, jos sellaista kokee tarvitsevansa. Laatua koko rahalla. www.riffi.fi 5/2019 47 Dexibell Vivo S9 3D-samplaukseen ja mallinnukseen perustuva keikkapiano • valmiina seitsemän eri pianotyyppiä • valmiina viisi eri urkutyyppiä • mahdollisuus ladata lisää soundeja valmistajan verkkosivustolta • omien SoundFonttien käyttö mahdollista • painotettu koskettimisto, 88 kosketinta • kaksi efektiprosessoria, 14 eri efektityyppiä / prosessori • metallikotelo puupäädyin • mitat: 121,7 × 35,4 × 13,0 (pit × syv × lev, cm) • paino 20,0 kg • hintaluokka < 3000 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Balansoidut ja balansoimattomat audiolähdöt ovat mukava ja tervetullut lisä. Jäin kaipaamaan jalkiota, mutta ehdin testata laitetta kytkien siihen toisen koskettimiston ja Piernén preludien myötä aika vierähti kuin siivillä. Soundipuolella laajennusmahdollisuuksia on kosolti, sillä valmistajan verkkosivustolta voi ladata niin jousistoja kuin perkussiosoittimia, puhaltimia, köörejä ja niin pois päin
Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 48-49 MadProfessor.indd 48 6.10.2019 14.44. B. Ei tarvetta manuaalille Kahdella jalkakytkimellä varustetun Supremen käyttö on äärimmäisen yksinkertaista: B-kytkimellä pedaali polkaistaan joTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Mad Professor Supreme – tupla-overdrive Kaksi erilaista kanavaa, kaksi erilaista säröä. Kumppaneiden johtavana ajatuksena kerrotaan olleen pyrkimys löytää tallaja kaulamikrofonille itsenäiset, niille optimoidut säröpiirit ja kanavat. 48 www.riffi.fi 5/2019 H illitysti kimaltelevan vaaleansinisen ulkokuoren omaava Supreme on syntynyt maailmallakin suurta arvostusta nauttivan turenkilaisen vahvistinja pedaalivalmistaja Mad Professorin sekä englantilaisen, vähintäänkin yhtä arvostetun blues-kitaristi Matt Schofieldin yhteistyön tuloksena. ko päälle tai standby-tilaan. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Mad Professor Supreme toimii yhdeksän voltin verkkolaitteella ja pedaalissa on instrumentille omat tuloja lähtöliitäntänsä. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Volumehanikalla määritetään ulostulevan äänenvoimakkuuden taso ja drivellä annostellaan signaalin säröytymisen määrää. Luonteeltaan A-kanava on low gain -tyyppinen, ja suunniteltu käytettäväksi nimenomaan kaulamikrofonin kanssa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Säädöt ovat tutut jokaiselle overdriveja säröpedaaleja edes jossain vaiheessa uraansa hypistelleelle pelimannille. Potentiometrien välissä nököttävällä kytkimellä voidaan nimittäin valita, toimivatko pedaalin molemmat kanavat samanaikaisesti ns. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Sävykästä säröä Luonteeltaan maltillisempi A-kanava soveltuu erinomaisesti boostiksi ajamaan reunasärön rajamailla taiteileva signaali rajan rouheammalle puolelle. Kaikkien mukana cd-levy. Drive lounaan ja etelän välimaasTutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . stack-tilassa (A+B) vai vuorotellen A/B-tilassa, jossa yksi kanava kytkeytyy automaattisesti pois päältä toisen aktivoituessa. Vaikka pedaali toimii myös 12 V jänniteellä, sen hyödyntäminen ei kuitenkaan kasvata käytettävissä olevan headroomin määrää. Äkkiseltään mielenkiintoisin vipstaaki löytyy kanavien välistä. Yksitellen tai kimpassa. B-kanava puolestaan tarjoaa soittajan käyttöön tuhdimpaa säröä, jossa on paljon headroomia. A-kytkimellä taas vaihdellaan kanavien välillä. Kaksialueisella sävynsäätimellä voidaan hienosäätää trebleja bassotaajuuksien tasapainoa. Näin myös tehtiin, Supremen A-kanavan kallistuessa vahvasti Mad Professorin Royal Blue Overdriveen ja B-kanavan edustaessa kokonaan uutta designia
35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 48-49 MadProfessor.indd 49 6.10.2019 14.44. Säännösteltiinpä gainia sitten kuinka kovalla kädellä tahansa, kanava säilyttää dynaamisuutensa ja tottelee esimerkillisesti soittimen kontrolleja koko drive-hanikan kääntösäteen matkalta. Sellaisenaan drive yltää myötäpäivään kierrettäessä jonnekin rosoisemman bluesin ja klassisen rockin maailmoihin. u Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Alataajuuksiin yksikelaisia tallamikrofoneja silmällä pitäen lisätty piikkikään ei pitäisi olla ongelma, sillä se tasoittuu helposti pelkkää bass-potikkaa pakittelemalla. Soundia ei saanut puuroutumaan hivenen kuumemmillakaan humppareilla ja sointi pysyi erottelevana bassovoittoisemmillakin asetuksilla. Se on omiaan laajentamaan yksikanavaisia vahvistimia suosivan soittajan soundipalettia tai tallentamaan, kuten perimmäinen ajatus onkin, eri mikeille niiden tarpeita parhaiten vastaavat säädöt. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Monikäyttöinen paketti Koska Schofield itse ollaan totuttu näkemään lähes yksinomaan perinteisten stratocastereiden varressa, Supremen voisi äkkiseltään luulla olevan suunnattu nimenomaisesti yksikelaisille mikrofoneille. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Vanhan liiton metallisteilla ei kuitenkaan ole syytä huoleen – asetukset varsin uskottavaan laukkakomppiin ovat ruuvattavissa pienellä vaivalla esiin. Kaikkien mukana cd-levy. B-kanava tarjoilee soittajan käyttöön astetta tai pariakin räväkämpää soundia. Stack-vipstaakia napsauttamalla A+B-asentoon molemmat kanavat aktivoituvat päälle samanaikaisesti, lisäten kompressioja saturaatiomahdollisuuksia vielä entisestään. Se toimii mainiosti pääasiallisena särön lähteenä, mikäli esimerkiksi yksikanavainen vahvistin halutaan pitää mahdollisimman puhtaana ja gainit pyritään hakemaan pääasiallisesti ulkoisista lähteistä. Keikkailevalle ja useampia eri boostja overdrive-pedaaleita polkemaan tottuneelle artistille sen voisi hyvinkin kuvitella riittävän laudan ainoaksi särkijäksi. Käytännössä se osoittautui kuitenkin mitä mainioimmaksi vaihtoehdoksi myös humbucker-käyttöön. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Gainia ei kuitenkaan ole varastossa mitenkään loputtomasti, eikä soundi karkaa suurimmillakaan asetuksilla kirskuvan sirkkelisärön puolelle vaan omaa pikemminkin fuzzahtavaa pyöreyttä ja vanuvuutta. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Mad Professor Supreme Kaksikanavainen overdrive-/säröpedaali • säädöt: Volume, Drive, Treble, Bass • stack-tila (A+B tai A/B) • käyttö paristolla tai virtalähteellä • virrantarve: 15 mA, 9–12 V DC • Hinta: 265 e Lisätiedot: Mad Professor • www.mpamp.com tossa voidaan pelkkää volumea säännöstelemällä löytää helposti purevuutta komppeihin ja pidempää sointia soolonuotteihin. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. B. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Supreme on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta varsin monikäyttöinen laite
Pari vuotta sitten esittelimme Electro-Harmonixilta Synth9:n (Riffi 3/17), joka samanlaisella periaatteella toimien mallinsi valikoimaa klassisia syntetisaattorisoundeja. 50-51 Boss.indd 50 6.10.2019 14.45. Onhan jo vuosikymmenien ajan ollut koko joukko pedaaleja, joilla sähkökitaran soundia voi muokata syntetisaattorimaiseksi. Pedaalien joukkoon mukaan SY-1 on rakennettu samanlaiseen metallikoteloon kuin muutkin Bossit, joten se mahtuu pedaalilautaan muiden joukkoon helposti, ottaa samaa yhdeksän voltin tasavirtaa kuten useimmat pedaalit ja toimii jopa paristolla, joskin valmistajan arvio kolmen tunnin käyttöiästä yhdelle paristolle suorastaan velvoittaa TEKSTI: TIMO KOSKINEN Boss SY-1 – kytke ja käytä syntikkasoundeja kitaralla Monet kitaristit ovat aina olleet kateellisia syntetisaattorien soittajille, jotka koskettimistoillaan ovat pystyneet loihtimaan mitä mystisempiä soundimaailmoja ja äänikuvastoja, joihin sähkökitara ei mitenkään taivu. Digitaaliteknologian kehitys on tullut avuksi tässäkin: sähkökitaran heikko signaalikin pystytään nykyisin ilman erillisiä lisukkeita liki viiveettömästi analysoimaan ja käyttämään täysin toisenlaisen soundin liipaisijaksi, ja tämä toiminto on mahdollinen jopa polyfonisena. Mutta kuitenkin. Neljässä vuodessa teknologia on kuitenkin edistynyt siten, että kompaktiin tilaan saadaan mahtumaan paljon sisältöä, soundit ovat täsmällisempiä ja prosessointi on tehokkaampaa. Tai erikoistuneita kitarasyntetisaattoreita kuten Synthaxe, Ibanez IMG2010, Roland/FujiGen GR-500 ja GR-300. Eikä sovi unohtaa kitaraan liitettäviä Rolandin heksafonisia mikkejä GK-sarjasta, jotka muuntavat kitaran kielien värähtelyn MIDI-signaaliksi soundimoduuleja varten. Esimerkkinä vaikkapa Electro-Harmonixin Micro Synthesizer 70-luvun lopulta alkaen. 50 www.riffi.fi 5/2019 Y llä oleva toteamus ei tietenkään täysin pidä paikkaansa. Laite testattiin Riffissä 3/15. Ja tänä vuonna multilaite Mooer GE-300 (Riffi 4/19) tarjoili monien ominaisuuksiensa joukossa oskillattorien toimintaa digitaalisesti jäljitteleviä syntikkasovelluksia. Nyt kokeiltavana on Bossin pedaali SY-1, jonka voisi ajatella edellä mainitun SY-300:n pikkuveljeksi, mitä se kokonsa vuoksi onkin. Tästä vahvan esimerkin antoi Rolandin nelisen vuotta sitten julkistama syntetisaattoripedaali Boss SY-300, johon sähkökitara kytkettiin suoraan tavallisella kitarajohdolla. Mutta ennen kaikkea: siinä missä SY-300 kannusti käyttäjää ohjelmoimaan soundit itse, SY-1 on kytke-ja-käytä-pedaali, jossa ei ole muistipaikkoja. Monet noista ovat olleet turkasen kalliita, signaalin muuntamisessa on ollut tarkkuusja viiveongelmia, ylimääräisen mikin kiinnittäminen kitaraan ei ole kiinnostanut ja sitoutuminen ylimääräisen moduulikaluston hankkimiseen on ollut paljon vaadittu. Joillakin valmistajilla heksafoninen mikki on ollut jopa valmiiksi asennettuna muutamiin kitaramalleihin
Mainitsematta on vielä sisäkkäinen säädinpari tone/rate sekä depth. Vaikkapa jo mainitut urkusoundit, joiden joukossa on sekä Farfisan ja Voxin tyylistä ujellusta että Hammondmaista puhinaa. Eikä kaikkia soundeista lopulta kannata polyfonisena kokeilla, koska tulos ei vain kuulosta järkevältä. Erikoistehosteet kahdessa ryhmässä ovat toki hauskoja, mutta voisi kuvitella jotakin niistä käytettävän yhden kerran keikkasetin aikana. u 50-51 Boss.indd 51 6.10.2019 14.45. Koska kitaran soittamiseen tarvitaan molemmat kädet ja SY-1 on jonkin matkan päässä lattialla, ei soundien reaaliaikainen manuaalinen muokkaaminen onnistu. Tietenkin soittotavat, fraseeraukset ja sointujen muodostukset ovat kitaralla ja koskettimistolla erilaiset. Valinnanvaraa on Kuten mainittua, soundeja on peräti 11 × 11 = 121 ja ne ovat vieläpä kaikki selvästi keskenään erilaisia. Kuten muissakin Bosseissa, poljettava kytkin on iso ja säätimet varsin pieniä. Nämä ovat syntikkasoundien hienosäätöä varten, ja pienilläkin liikahduksilla on tuntuva vaikutus soundiin. Ja vuosien takaiset GK-systeemit lisälaitteineen tai heksamikillä varustetut kitarat olivat nekin selvästi kalliimpia. Mutta otetaanpas nyt suhteellisuudentaju mukaan ajatteluun. Sellaista ei nyt tässä testissä ollut, mutta SY-1:n omistajalle tällainen käyttöä huomattavasti elävöittävä lisävaruste on tarpeellinen. Ihan tarkkaan ottaen, kaksi 11:n ryhmää sisältää tehosteääniä ja yksi urkuääniä, eivätkä nämä siten varsinaisia syntikoita ole. Tästä syystä yksi kotelon reikä onkin liitäntä ekspressiopedaalille, joka voi olla Bossin oma EV-30 tai vanhempikin malli tai muiden valmistajien vastaava. Ja keikkayleisölle on mahdollista tarjoilla ylläreitä ja pohdittavaa. 010 3235 410 • www.roland.fi käyttämään virtalähdettä. Pedaali muuten onkin käytettävissä sähköbassolle, koska sen takana on minikytkin tätä valintaa varten. Säätimiin on useasti ohjelmoitu syntikkafilttereille ominaisia rajataajuuksia ja näiden löytäminen ja hyödyntäminen toimii parhaiten kuuntelemalla soittoa samaan aikaan kun säätäminen tapahtuu. Tosin kielten demppaaminen, huiluäänet ja plektralla raapiminen saattavat saada elektroniikan hämilleen. SY-1:n paikka muiden pedaalien sarjassa on siten jonon alussa. Kohta lisää siitä, miten laite kannattaa muihin nähden sijoittaa ja miksi kotelossa on liitäntäreikiä enemmän kuin Bosseissa yleensä. Tai Bass, jossa on oktaavilla höystettyjä funkympiä tulkintoja. Käyttökelpoista löytyy heti. Vanhan ajan syntikkaväellä oli tyypillisesti toinen käsi koskettimistolla ja toinen samanaikaisesti pyöritteli säätimiä, painoi kytkimiä ja muokkasi soundeja koko ajan. Kaikkein vasemmanpuoleisin säädin on oikeastaan kaksi sisäkkäistä, joista yksi säätää syntikaksi käsitellyn soundin lähtövolyymin, toinen käsittelemättämän soundin miksauksen sen oheen. Tässä tapauksessa oikeanpuoleisin valitsin määrää jonkin 11:stä erilaisesta soundiryhmästä, sen viereinen vielä tarkemmin yhden ryhmään kuuluvista 11:stä variaatiosta. Tosin millekään SY-1:n soundeista ei ole mainittu esikuvia – mikä on aivan hyvä ratkaisu. Soundien vaihtamiseen liittyy pieni vaiva livetilanteessa. Muistipaikkoja ei siis ole ja jokainen soundi on siksi otettava käyttöön pyörittämällä kahta säädintä ja vielä lisäasetukset toisista säätimistä. Mikä on erityisen hienoa, laite seuraa soittoa erinomaisesti. Vieläkään ei sentään olla antamassa potkuja kosketinsoittajalle, jos bändissä sellainen on. Tämän lisäksi puhdas kitarasoundi voidaan lähettää send-liitännästä vaikkapa toiseen vahvistimeen tai siitä lähtien voidaan rakentaa pieni efektilooppi, joka otetaan takaisin SY-1:n toisella puolella olevaan return-liitäntään. www.riffi.fi 5/2019 51 Boss SY-1 Syntetisaattorisoundeja kitaralle ja bassolle pedaalista • Ei tarvitse erillistä sovitinta • 11 soundien ryhmää, jokaisessa 11 variaatiota • efektoidun ja puhtaan signaalin miksaus • mahdollisuus signaalin haaroittamiseen tai efektilooppiin • liitäntä ekspressiopedaalille (lisävaruste) • hintaluokka noin 200 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Syntikkasoundit ovat sen verran väkevää laatua, että mieluusti niiden oheen miksaakin hiukkasen puhdasta kitaraa. Soundien jatkoksi ei juurikaan kannata lisäefektointia harrastaa, mutta mainittuun efektilooppiin voi kevyelti lisäillä tilan tuntua luovaa kaikua sekä viivettä. Havaittavaa viivettä ei todellakaan ole, soundit toimivat polyfonisina ja jopa kitaramaiset soittotavat kuten venytykset, vibraatto ja kammen käyttö tulkitaan. Summa on alle kolmasosa SY-300:n hinnasta, mikä kuvastaa digitaalitekniikan jatkuvaa halpenemista samalla kun toiminnot paranevat. Nopeastihan tämän tekee, mutta saman biisin aikana ei soittoa välillä keskeyttämättä voi käyttää kuin yhtä soundia. Entäpä sitten kaksi ryhmää Lead 1 ja 2, joista löytyy mainioita valintoja niin melodioihin, sooloihin kuin filleihin. SY-1:n hinta on hiukan yli 200 euroa, mikä saattaa tuntua melko paljolta yksittäisestä pedaalista. Kuitenkin voi tulla tilanteita, joissa mieluusti samassa biisissä olisi enemmän kuin yksi syntikkaerikoisuus mukana. Soveltuvaa tavaraa vaikkapa klassisen rockin coverbändille, miksei jopa metallisempaan menoonkin. Ja mainitaanpa vielä ryhmä Str, joka tulkitsee jousisektioita nimenomaan sillä tavalla kuin syntikoilla on tapana ollut. Kaksi ryhmää on varattu erilaisilla arpeggiaattoreilla toimiville soundeille. Pedaalin iso käyttökytkin tarjoaa yhden lisäominaisuuden: pitämällä sitä painettuna voidaan pysäyttää sen hetken ääni soimaan, kunnes kytkin vapautetaan. On silti hauskaa eläytyä toisenlaiseen soittamisen ajatteluun. Ja soundin vaihtaminen merkitsee kumartumista pedaalin luo biisien aikana tai niiden välillä
SV20C:n kakkoskanava on merkattu Hi Trebletunnuksella, joskin ”Extra” tai ”Ultra” määreen edessä tarkentaisi kanavan luonnetta vieläkin paremmin – jos haluaa, että telen takapotkut leikkaavat ihan minkä tahansa vallin lävitse, niin tällä kanavalla sen pitäisi onnistua vaivatta. 52 www.riffi.fi 5/2019 M arshall ratkoo tuota itse luomaansa ikipähkinää lupaavasti ja käytännöllisin konstein. Mikä ilahduttavaa: vahvistin on koottu perinteikkääseen tapaan Marshallin omalla tehtaalla Milton Keynesin kylässä. Nyt ei puhuta kompTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Marshall SV20C – avainsanoina Studio ja Vintage Olisipa mellevää saada JMP 1959:n soundit helposti kannettavassa ja pieneenkin pajaan mahtuvassa mittakaavassa. Jos nuppimalli puhuttelee komboa enemmän, niin sellainenkin löytyy erillisine kaappeineen, joita valmistetaan sekä yhdellä että kahdella 12-tuumaisella ladattuina versioina – tietysti sarjaan istuvalla, vanhahtavalla kuosilla. 52-53 Marshall.indd 52 6.10.2019 14.47. Niin päällekäyvää on soinnin kirkkaus. Kaiuttimistossa neljä 12-tuumaista on vaihdettu yhteen kymppituumaiseen, eikä kombolla ole painoakaan kuin karvan alle 16 kiloa. Luonnollisestikin SV20C:n kymppituumainen kaiutin tuo myös oman vivahteensa soundiin, eikä lainkaan hullumpaa sellaista tuokaan. Ja siinä, että 1974X on ja pysyy 18-wattisena, kun taas SV20C skaalautuu tehoiltaan sekä isommaksi että pienemmäksi. Ykköskanava on nimeltään Normaali, ja se muodostaa soundista leijonanosan. Kaksi kanavaa, yhteinen eq SV20C:n mallitunnus on ihka oma, mutta kojepaneeli ja säätimien kokoonpano ovat suora toisinto JMP 1959:n vastaavasta. SV20-täysputkivahvistimen 20 watin teho putoaa tarvittaessa kytkintä napsauttamalla viideksi watiksi, ja soundin takuuna ovat kaksi erityyppistä kanavaa ihan kuin inspiraation lähteessäkin. Muilta osin kombo ja nuppi ovat yhteneväiset. Sanottakoon nyt kuitenkin, että Hi Treblen sävy on niin räävitön, että jollei vahvistimeen tutustuessaan osaa alkuunkaan odottaa mitä tuleman pitää, saattaa ensivaikutelma vihjata painokkaasti siihen suuntaan, että kanavan täytynee olla rikki. Vaan eipä ole sittenkään mitään rikki. Soundi on erittäin selkeä ja samalla yllättävän tanakka, kuin luotu äänitystoimiin. Eroa SV20C:n ja 1974X:n välillä on lähinnä siinä, että 1974X:n soundia voi muokata vain tone-potikalla, kun SV20C:n sointiväriin pääsee käsiksi neljällä tehokkaalla säätimellä. Normalja Hi Treble -kanaville on omat voimakkuudensäätimensä, sekä yhteinen kolmialueinen eq-paketti presence-säädön täydentämänä. Tietyillä asetuksilla se kuulostaa erittäin samalta kuin jo vuosia sitten Handwired-sarjaan tuotu uusiopainos 1974X, joka testin aikaan käsillä olevista verrokkivahvistimista oli likeisin sukulainen JMP:lle. Juju on Marshallin tavassa ajatalla kanavat ja niiden roolit. Komboon verrattuna SV20Hnupissa on lisäominaisuuksina monipuoliset kaiutinliitännät sekä efektilenkki
Kitarasta toiseen vaihtaessa hienosäätö hoitui lähinnä kanavien keskinäistä balanssia pikkuisen muuttamalla tai presenceja bassohanikkaa aavistuksen kääntämällä. Juuri tuon edellä kuvatun soundin ei tietystikään tarvitse olla mikään ehdoton ihanne, sillä kanavien sekoitussuhdetta muokkaamalla esiin saa paljon muutakin. VUORIKATU 22, 70100 KUOPIO PUH. Soundin sävyä muotoillaan kumpaankin kanavaan yhteisesti vaikuttavilla säätimillä, mutta puuhassa on yllättävän vähän minkäänlaista kompromissin makua. Kitaralle kuin kitaralle SV20C:n kummassakin kanavassa on kaksi tulojakkia – herkemmällä ja epäherkemmällä sovituksella – joten liitynnän voi valita sen mukaan miten voimakasta signaalia oma soitin antaa. Himpun kun vielä lisää Hi Trebleä miksaukseen, niin soundin häijyys yltyy suorastaan vihloviin mittoihin. Päinvastoin säätöpuuhat käyvät luontevasti ja oma ihanteellinen kompositio muotoutuu tuota pikaa. www.riffi.fi 5/2019 53 Marshall SV20C Vintage-henkinen putkivahvistin • etuasteessa kaksi ECC83 (12AX7) -putkea • vaiheenkääntö ECC83-putkella • pääteasteessa kaksi EL34-putkea • Normal-kanava, voimakkuudensäädin • Hi Treble -kanava, voimakkuudensäädin • yhteiset bass-, middleja treblesäätimet • yhteinen presence-säädin • stand by -kytkimellä myös tehon valinta: 5/20 W • valmistusmaa Iso Britannia • hinta: 1049 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Laajat valikoimat, nopeat toimitukset Valmiiksi kansainvälisten verkkokauppojen hintatasoon tingityt hinnat Takuuasioissa sinua palvelee suomalainen asiantuntija viikingmusic. On syytä huomioida, että kahden kanavan kokonaisuus on käytännössä jotain muuta kuin samaan pyrkiminen yhdellä kanavalla ja sen säätimillä. Samalla edelliseen kuvaukseen sisältyy SV20C:n koukuttavin piirre – kahden kanavan yhteispeli. 020 728 2200 • www.emnordic.fi pija soolokanavista, tai puhtaasta ja muroutuvasta. Niinpä minkäänlaista kanavanvaihtokytkintä ei ole eikä sellaista vahvistimeen saa. Niin ilmeikkäitä soundeja niillä voi kaivaa esiin hyvin pienillä säätimien muutoksilla. No nyt! u Seuraava ri uudella kitaralla. 017 261 9800 VIIKINGMUSIIKKI@GMAIL.COM SOITINLIIKKEESI VERKOSSA JA KUOPIOSSA RUNSAS VALIKOIMA GIBSON CUSTOM SHOP -MALLEJA! 52-53 Marshall.indd 53 6.10.2019 14.47. Kohinoiden suhteen tämä on pätevä normi, mutta mikään ei silti estä liittämästä tuhtia signaalia antavaa soitinta siihen herkempään tuloon, koska käytännön seurauksena on vain säröytymiskynnyksen madaltuminen, joka saattaa olla toivottavaakin. Uudempien aikojen Marshallien ystäville kerrottakoon, että tähän tänä vuonna lanseerattuun Studio-mallistoon kuuluvat samalla periaatteella toisinnetut komboja nuppiversiot JCM800 2203 -vahvistimesta (mallitunnus SC20) sekä 1987 Silver Jubilee -vahvistimesta (mallitunnus 2525C). Oma suosikkini löytyi, kun perustana soinnille oli Normaali-kanavan verraten tömäkkä ja napakka klangi, jonka joukkoon lisäsin vain ripauksen Hi Treble -kanavan kirkkautta. KÄÄNNY SEURAAVAN SOITTIMESI HANKINNASSA UUDEN KOTIMAISEN VERKKOKAUPAN PUOLEEN. Testisoitinten joukossa oli hentoista signaalia antavaa vintagea, nykyaikaista yksikelaismaailmaa sekä tuhtia humbucker-osastoa, eikä yhteistyössä vahvistimen kanssa ilmennyt minkäänlaista kitkaa millään niistä. Molemmat soivat samaan aikaan ja balanssi miksataan kanavien volumehanikoilla. Kanavia voi kyllä käyttää erikseenkin, mutta varsinainen hupi alkaa, kun ne ovat päällä yhtä aikaa. Ja silloin ollaan siltikin vasta polun alkupäässä. Ensin Normal reippaasti soittovoluumille ja sitten hitusen Hi Treble -kanavaa sekaan terää antamaan. Matka ryhdikkäästä selkeydestä ilkeästi viiltävään ja siitä edelleen repaleiksi leikkautuvaan soundiin on lyhyt, mutta ilmeikäs. Kun sen makuun pääsee, ei oikein osaa ilman ollakaan. Kitara kytketään normaalikanavan siihen jakkiin, jonka tulotaso sopii oman kitaran antosignaaliin, jonka jälkeen signaali viedään Normal-kanavan käyttämättä jääneestä rinnakkaistulosta piuhannysällä Hi Treble -kanavan tulojakkiin. Jokainen kitara myös kuulosti itseltään vahvistimen läpi soitettaessa, mikä on aina hyvä merkki. Vaikka kaikki tulostuu yhteisen pääteasteen ja kaiuttimen kautta, on soundissa tiettyä kerroksellisuutta ja syvyyttä. Nyrkkisääntö on, että heiveröisemmät mikit muodostavat herkemmän kytkennän kautta hedelmällisen liiton vahvistimen kanssa, kun taas muskelimikeillä varustettu soitin passaa epäherkemmälle tulolle. Tilanne vastaa pikemminkin kitaran tallennusta kahdella erilaisella mikillä tai kahden eritavalla käsitellyn rinnakkaisraidan miksausta yhteen
Tai ainakin tässä ollaan tehty jotain uutta ja erilaista. Otimme Acoustasonic-mallistosta kokeiluun Natural-mallin. SIRS ja kolme mikkiä Kun Acoustasonicia suunniteltiin, vaatimuksiin kuului helppo soitettavuus ja perinteinen Fender-muoto. Valmistaja on omasta mielestään luonut soittimen, joka on ”akustinen kitara, sähkökitara ja kaikkea siltä väliltä”. Kuinka uudenlainen akustinen koppa, mallinnustekniikka ja perinteinen Telen muotokieli toimivat kimpassa. 54-56 Fender.indd 54 8.10.2019 21.20. Tuore Acoustasonic ei ole näiden kummankaan toisinto. Muuten koppa ja kaulakin on tehty mahongista. Uuden American Acoustasonic Telecasterin suunnittelua johtanut Brian Swerdfeger taas on kunnostautunut myös Taylorin hybridimallin (T5) kehittämisessä. Kannen materiaali on Acoustasonicissa kenties tyypillisin akustisessa kitarassa käytetty: kokopuinen sitkakuusikansi. 54 www.riffi.fi 5/2019 F ender esitteli ensimmäisen Acoustasonic Telecaster -kitaran 10 vuotta sitten. Se oli sähkökitara, joka tarjosi myös akustistyyppistä mallinnettua soundia. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Fender American Acoustasonic Telecaster – akustiset ja sähkissoundit samasta kitarasta Vähän kärjistäen voisi sanoa, että Acoustasonic Telecaster on Fenderin mielenkiintoisimpia kitaroita pitkään aikaan. Siispä Telecaster, jonka lapaan Fenderin perinteinen logo on leikattu laserilla. Toisaalta soittimen piti soida voimakkaasti myös akustisesti, joten tarvittiin kaikukoppa
Ääniaukko toimii ikään kuin torvena, joka projektoi ääntä ulos kitarasta. Näin saadaan aikaan akustiselle kitaralle ominainen voimakkaampi ääni sekä rikkaat yläharmoniset. Elektroniikka toimii lithium-akulla, joka ladataan USB-kaapelilla. Kitarassa olevasta elektroniikasta valmistaja toteaa että ”jakista lähtevästä soundista 55 prosenttia tulee kitarasta ja analogisesta kytkennästä ja 45 prosenttia taas on elektroniikan muovaamaa”. Jos täysikokoisen akustisen kitaran soittaminen keikoilla pitkiä aikoja tuntuu hankalalta, tässä olisi vaihtoehto tilalle. Alataajuuksiltaan Acoustasonic ei toki ole aivan ”oikean akustisen kitaran” kaltainen, eikä ääni tietenkään ihan niin voimakas ole. Optimaalisin ratkaisu riippuu omasta käyttötarkoituksesta, soittaako kitaraa enemmän akustisen vai sähkökitaran tapaan. Lisäksi on perinteinen volume-säädin. Kitaran elektroniikan suunnittelussa suuri rooli luovutettiin Larry Fishmanille, joka on suunnitellut hyväksi osoittautuneita mallinnusratkaisuja akustiselle kitaralle ja dobrolle (Fishman Aura, Fishman Aura Jerry Douglas). Fender Acoustasonic on erittäin helpposoittoinen kitara, onhan tämä Telecaster. Se mahdollistaa kannesta saatavat akustiset lyöntiäänet. Miten se soi akustisesti. Fender Acoustasonicissa olevat sointimallinnukset ovat ilmeisesti osittain tätä instrumenttia varten kehitettyjä. Neljän tunnin latauksen luvataan antavan sähköistettyä soittoaikaa 20 tuntia. A-soundi löytyy kun Mod on säädetty täysin vastapäivään, B taas silloin kun säädin myötäpäivään auki. Soinnit on luokiteltu viiteen soundipariin (A/B). Tämän kytkimen ja Mod-säätimen avulla saadaan ilmoille yhteensä kymmenen ”sointia” (”voice”). Plektrakäden käsivarren kohdalle runkoon tehty ”reunaviiste” (bevel) Fender American Acoustasonic Telecaster – akustiset ja sähkissoundit samasta kitarasta Soundit kytkimellä Fender American Acoustasonic Telecasterissa on viisiasentoinen ”soundikytkin”. Toista Fishman-mikrofonia valmistaja kutsuu nimellä ”Acoustasonic Enhancer”, joka on kopan sisällä oleva sensori. Akustisesti taltioituna kitaran soundi voisikin toimia yhtenä raitana muiden seassa tai sitten soolosoundina. Ensinnäkin kitarassa on kaksi tallan alla olevaa Fishmanin sensoria, jotka ovat käytössä mallinnusten kanssa eli suurimmassa osassa soundeja. Kolmantena kitaraan on asennettu Fenderin Acoustasonic Noiseless™ -magneettimikrofoni, jolla saadaan sähkökitarakäyttöön tarkoitetut soundit. Itse asiassa tykkäsin soitella kitaralla ilman vahvistustakin oikein paljon, sillä soundi on sen verran hyvä ja mielenkiintoinen. 54-56 Fender.indd 55 8.10.2019 21.20. Kaulan C-profiili tuntui helpolta soittaa, eikä ollut liian hentoinen akustiseen soittoon. Sopiva sellainen tulee kitaran mukana. Ilman vahvistusta tämä kitara kuulostaakin hieman siltä, että tavallisen akustisen kitaran soinnista leikattaisiin aika paljon alataajuuksia pois. Virran lähteeksi käy usb-laturi (5v). Fosforipronssikielillä soitettuna soundi on melko voimakas ja yläkerta soi akustisen kitaran tapaan rikkaasti. www.riffi.fi 5/2019 55 Acoustasonic Telecasterin koppa perustuu rakenteensa puolesta valmistajan patentoimaan SIRS-teknologiaan (Stringed Instrument Resonance System). Ei ole mitenkään kiellettyä käyttää Acoustasonicia sähkökitaran kielillä tai yhdistelmillä tyyliin ”kolme alinta fosforipronssikieltä, kolme ylintä sähkökitaran kieliä”. Fender American Acoustasonic Telecaster on varustettu kaikkiaan kolmella mikrofonilla, ja niiden kokonaisuutta kutsutaan nimellä ”Acoustic Engine”. Testikitaraan oli asennettu akustisen kitaran kielet. Kaula-asemasta lähtien soundit on luokiteltu seuraavasti: 5: Core Acoustic (A) Sitka spruce/rosewood dreadnought, (B) alpine spruce/rosewood auditorium; 4: Alternative Acoustics (A) Engelmann spruce/ maple small-body, (B) Sitka spruce/mahogany dreadnought; 3: Percussion & Enhanced Harmonics (A) Sitka spruce/Brazilian rosewood dreadnought, (B) + Acoustasonic Enhancer (kopan sisäinen sensori); 2: Acoustic & Electric Blend (A) Sitka spruce/ mahogany dreadnought, (B) + magneettimikrofoni; 1: Electrics (A) clean, B) fat/semi-clean. Vaikka alataajuuksia ei ole liiaksi asti, Acoustasonic Telecaster soi lämpimän kuivasti ja selkeästi, ja soivuuttakin on mukavasti. Kyseessä on syvä ääniaukko, joka laajenee ontoksi kopaksi. Akustisesti kitaralla voi toki soitella milloin vaan. Varsinkin ylätaajuuksien sointi on saatu kuulostamaan yllättävän paljon normaalin akustisen kitaran kaltaiselta. Tämä seikka mahdollistaa myös sen, että feedbackia ei pitäisi syntyä kovin helposti
Toki ihan samanlaista syvyyttä ei kansi-iskuihin saa kuin ”oikealla” akustisella, vaan tuntuma on ”tablamaisempi”. Sitä en toki sano, että mallinnukset pärjäisivät rinnakkain, jos niiden esikuvina olleet kitaratyypit mikitettäisiin oikeasti. Pohjapuolella ei ole straton tapaista yläreunan loivennusta, mutta onneksi kopan reunat on leveästi pyöristetty ja tuntuvat soittaessa miellyttävältä. Kaulaliitoskohdassa on nimittäin tehty rungon reunaan pieni pyöristys, joka helpottaa kyllä ylettymistä aivan ylimmille nauhoille. Soundit soundeina Täytyy sanoa, että mallinnussoundit ovat laadukkaita ja sijoittuvat kyllä soinnillisesti aina oikealle ”pallokentälle”. Livehomma voi kuitenkin olla eri juttu: jos on tottunut soittamaan suurimman osan ajasta nimenomaan sähkökitaraa, niin tällainen akustinen voisi olla hyvä, sillä tuntuma ei juuri muuttuisi. Mikin puhdas puolisko ei ollut mielestäni aivan yhtä vakuuttavan ”telemäinen”, mutta aivan toimiva kuitenkin. Ollaanko tässä nyt uuden trendin äärellä. Parhaiten magneettimikrofoni toimi mielestäni sähkökitaravahvistimen kanssa, joten varmaankin optimaalinen ratkaisu olisi ajaa jakoboksista toinen lähtö vahvistimeen sekä toinen PA-laitteistoon/akustiseen vahvistimeen, ja vaihtaa vahvistimelle aina kun tuota mikkiä käyttää. Itse löysin aika nopeasti myös suosikkini, joka oli vaihtoehto 4A (Engelmann spruce/maple small-body), jossa on mielestäni saavutettu aika hyvin pienikoppaisen akustisen sointia. 56 www.riffi.fi 5/2019 Fender American Acoustasonic Telecaster Yhdistelmä akustista ja sähkökitaraa • valmistettu Yhdysvalloissa, Kalifornian Coronassa • runko: mahonkia, sitkakuusikansi • kaula: mahonkia • otelauta: eebenpuu • talla: eebenpuu • kymmenen erilaista sointityyppiä viidessä eri slotissa • viisiasentoinen valitsin • mod-säädin A/B-sointityyppien valintaan ja sekoittamiseen • volume-säädin • Fenderin kehittämä SIRS-kaikukoppa (Stringed Instrument Resonance System) • kolme mikrofonia: Fishman Under-Saddle Transducer; Fishman Acoustasonic Enhancer; Fender Acoustasonic Noiseless™ magnetic pickup • rungossa viistokulma käsivarren alla • toimitetaan Deluxe Gig Bagin kanssa • hinta: 1890 e Lisätiedot: Musikantti Puh. Esimerkiksi pikkukoppaisiin mallinnuksiin pystyin hakemaan hieman lisää alakerran tanakkuutta sekoittamalla mukaan hiukan parina ollutta dreadnought-sointia. Sekoittamalla lisää vaihtoehtoja Lienee selkeästi mietitty ratkaisu, että neljässä parissa toinen soinneista mallintaa isokoppaista dreadnought-kitaraa ja toinen taas pienempää koppaa. Ennakkoluulottomalle Fender Acoustasoniciin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti. Siihen en usko, että kovin moni ostaisi tätä soitinta perinteisen akustisen kitaran korvaajaksi, ainakaan äänitystöitä ajatellen. Tavallisen akustisen kitaran keikkaratkaisut, ”pietsomikki suoraan pöytään”-tyyppiset soundit tämän soittimen mallinnukset petraavat kyllä. Magneettimikrofonin soundit toimivat yllättävän hyvin erityyppisten vahvistustapojen kanssa. Ja ainahan näistäkin kahdesta voi hakea parasta ratkaistua sekoittamalla soundeja. Acoustasonicilla saa siis ihan uskottavan, hieman säröytyneen (fat/semi-clean) soundin. Kun Mod-säädintä käyttää soundien sekoittamiseen, ovat vastaparit riittävän erilaiset. Itsestäni tuntui, että käsissä on kitara, joka antaa paljon viitteitä erilaisiin suuntiin. nauhavälin, mikäli tarvetta on. Puristien soitin se ei ole. Fender Acoustasonic näyttää saaneen melko innostuneen vastaanoton, ja siksi Fender on juuri julkistanut kitarasta uusia malleja eksoottisemmilla puulajeilla. Soittimella ulottuu yllättävän helposti myös yli 15. Toisaalta erilaisten soundien helppo vaihtelu kai toimisi myös teatterimuusikon töissä, mene ja tiedä. Näen tämän etupäässä uudenlaisena akustisena kitarana, jossa sähkökitaran soundi tulee ikään kuin kaupan päälle. Jää nähtäväksi. Jopa vanha luotettuni akustisen kitaran vahvistamisessa, DTar Solstice -etuaste, toisti tämän soundin ihan mukiinmenevästi. (014) 620 120 • www.musikantti.fi on ehdottamasti pidempiä soittotuokoita helpottava seikka. 2B taas tarjoaa toisenlaisen hybridisoundin, kun kitaran magneettimikrofoni soi samanaikaisesti mahonkikoppaisen dreadnought-soinnin kanssa. Jälleen Mod-säätimellä voi tarvittaessa pienentää sensorin osuutta soundissa. Poikiiko Acoustasonicin idea vielä uusia akustisen ja sähkösoinnin yhdistäviä malleja Fenderiltä ja kenties muiltakin valmistajilta. Se siitä omanlaisen tekeekin. Vaihtoehto 3B mahdollistaa nykyään suosiossa olevien perkussiivisten kansiäänien käytön osana soundia, koska tällöin kopan sisällä oleva sensori on käytössä dreadnought-mallinnuksen kanssa. Esimerkiksi dreadnought-soinnit kuulostavat selkeästi isolta kitaralta, ja pienikoppaiset mallinnukset taas selkeästi pienemmiltä akustisilta. u 54-56 Fender.indd 56 8.10.2019 21.20
Vaihtoehtoisesti käyttäjä voi koota näkyville myös haluamansa kokoelman kanavista. Esimerkiksi pitämällä viimeisessä kahdeksassa liu’ussa vaikkapa 24:stä DCA-ryhmästä kahdeksan, saadaan suurehkoakin kanavamäärää hallittua helposti. Kanavaprosessointia ohjataan fyysisillä enkoodereilla, jotka vaihtavat käyttötarkoitustaan riippuen siitä säädetäänkö kanavan perusasetuksia (gain, bassoleikkuri, panorointi) vaiko kompressoria, gatea tai ekvalisaattoria. Pidän ajatuksesta, että pinnassa on myös erillisiä ohjausenkoo dereita, tosin tässä tapauksessa pitkäsormiselle hieman isommat ja väljemmin asetellut olisivat toimineet paremmin. www.riffi.fi 5/2019 57 S arjan isoin mikseri Studiolive III 64S on varustettu 32:lla mikrofonitulolla sekä 16 lähdöllä, mutta prosessointikanavien määrä on yli kaksinkertainen. Konsolin pinnassa olevat 32 kanavaliukua on jaettu kahteen pankkiin, jotka voivat toimia joko yhdessä tai erikseen. Tulokanavia mikserissä on 64, ja niitä voi lähettää päälähtöjen lisäksi 32 lähtökanavaan, jotka voivat käyttäytyä aux-lähdön, apuryhmän tai matriisilähdön tavoin, kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. 57-59 Presonus.indd 57 8.10.2019 21.10. Lisäksi sisäisen efektikoneen kahdeksalle prosessorille on varattu omat lähdöt ja stereopaluukanavat. Toiminnot valitaan kosketusnäyttöä täppäämällä. Konsolityyppinen Studiolive III 64S -mikseri oli saanut matkaansa 32R-räkkimikserin, NSB 16.8 -lavarasian, Earmix 16M -kuuntelumikserin sekä SW5E -kytkimen, jonka kautta rakentuvassa AVB-verkossa edellä mainitut laitteet osaavat keskustella keskenään. Mikserin sisäinen prosessointi vaikutti olevan varsin toimivaa tasoa tuomatta suuria positiivisia tai negatiivisia yllätyksiä. TEKSTI: NIKO LAASONEN – verkossa koko studio Pöydälle pamahti tutkittavaksi kattava pino tuotteita
Laite tarjoaa myös yksinkertaisen ekvalisaattorin sekä säädettävän limitterin. Kumpikin aiemmin mainituista miksereistä on keskeisiltä osiltaan ohjattavissa ohjelmasta käsin, ja jopa laitteesta toiseen vaihtaminen tapahtuu varsin nopeasti. Ohjelma muutoin on kohtuullisen selkeä, mutta muutamissa kohdissa oli ainakin minun laitteillani pientä hitautta sivunvaihtojen välillä. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut 58 www.riffi.fi 5/2019 Universal Control / UC -surface Tietokoneelle ladattava Universal Control -ohjelma näyttää kaikki samassa lähiverkossa olevat Presonuksen laitteet. AVB-verkkoon voi myös kytkeä suoraan mac-tietokoneen, jonka käyttöjärjestelmässä on valmiina tuki AVB:lle. Aiempi kokemukseni audioverkoista perustuu ensisijaisesti Dante-pohjaisiin järjestelmiin, joissa asetukset ja reititykset hoidetaan erillisellä hallintaohjelmalla. Äänikortit sisäänrakennettuna Sekä 64S että 32R sisältävät 64-kanavaisen usb-äänikortin, joka mahdollistaa äänityksen eri kohdista signaaliketjua sekä monikanavaisen toiston. Mikserien päivittäminen on helpointa tehdä Universal Controllilla. Studiolive III 64S:n peruskäyttö on varsin suoraviivaista ja itsensä selittävää, vasta verkkoasioihin paneuduttaessa pitää silmäillä ohjekirjaa tarkemmin. Laitteen selainpohjaisella hallintapaneelilla pystyy ainoastaan päivittämään kytkimen ohjelmiston, muita asetuksia ei voi muokata. 57-59 Presonus.indd 58 8.10.2019 21.10. UC Surface taas toimii Android-laitteissa sekä iPadilla, ja tarjoaa pääsyn esimerkiksi 32R:n asetuksiin. Earmix 16M Earmix 16M on AVB-verkkoon kytkettävä kuulokevahvistin, jolla kukin soittaja voi laatia haluamansa miksauksen 16 kanavasta. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Välillä eri näytön sivujen välillä vaihtamisessa ilmeni testiyksilössä pientä viivettä, samoin kosketusnäytön kalibrointi oli paikoin hieman vasemmalle kallellaan, joten käyttö vaatii rauhallisuutta ja huolellisuutta. Erityisen käyttökelpoisen Efekteissä löytyi valikoima kaikuja ja viiveperustaisia efektejä. Lavarasioiden kytkemisessä ainoa huolehdittava asia on se, että niihin pitää reitittää jotkin lähtökanavat mikseristä, jotta ne saavat kellosignaalin. Sain käsityksen, että tähän on tulossa kyllä jossain välissä muutos. Muilta osin varustelu on varsin samankaltaista isoveljen kanssa. Presonuksen AVB-laitteiden hallinta puolestaan tapahtuu täysin laitteista itsestään. ”Monitor mixer” -toimintatilassa mikserin asetukset on esiasetettu siten, että räkkimikserin tulot lähetetään päämikserille, räkkimikserin apulähtöjen jäädessä sen omaan käyttöön. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Eli osana isompaa kokonaisuutta tämä ei toimi, mutta yksittäisten laitteiden välillä varmastikin. Hetken pähkäilyllä puuha luonnistui vallan kätevästi. Useamman mikserin järjestelmässä on käytettävissä myös gain-muutoksien kompensointi mikseriltä toiselle, tosin rajallisen ajan ja laajan testialueen takia en ennättänyt tähän sen kummemmin syventyä. Laitteessa itsessään ei ole lainkaan näyttöä, eikä juurikaan painikkeita, vaan hallinta tapahtuu täysin etänä. NSB 16.8 Networked Stage Box -lavarasioita on saatavilla sekä 8 että 16 mikrofonitulon malleina, kummankin ollessa varustettu kahdeksalla analogilähdöllä. Nykymiksereissä yleistyviä de-essereitä tai monialuekompressoreja laite ei tarjoa, eikä ulkopuolisten vastaavien kytkemiseen löydy suoraan yksinkertaisia vaihtoehtoja, sillä tulotai lähtökanavissa ei ole inserttipistettä. Laite saa tarvittaessa virtansa myös verkkojohtoa pitkin Power Over Ethernet -yhteensopivan kytkimen kanssa käytettäessä. Stagebox -moodissa laite toimii käytännössä 32 mikrofonietuasteen ja 16 linjalähdön lavarasiana, ja tässä käytössä kahden räkkiunitin koko on todellinen valtti. Tällä järjestelmällä kulkisi mukana 32 mikrofonietuastetta sekä kuuntelumikseri kahdessa räkkiunitissa. Tämän testaaminen aiheutti minulla pientä hämmennystä sillä yhteydenoton jälkeen signaali kulki vain tietokoneen ja valitun laitteen välillä. Jos tekisin enemmän kenttä-äänityksiä omalla kalustollani, saattaisin harkita jo tämän käyttötarkoituksen takia varsinkin 32R:n hankkimista itselleni. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kahden räkkiunitin pikkuveli, 32R Studiolive III 32R toimii stand alone -tilassa täysin itsenäisenä mikserinä, mutta sen tulot ja lähdöt voidaan reitittää joihinkin 64S:n 64:stä AVB-tulosta, kahdeksan kanavan ryhmissä. Alkuperäisen käyttötarkoituksen lisäksi laite voisi hyvin kuvitella toimivan AVB-pohjaisessa ympäristössä kuuntelukontrollerina linjalähtönsä ja kuulokevahvistimensa ansiosta. En näe syytä miksei näiden ympärille voisi rakentaa studion signaalireittiä. SW5E Testitilanteessa edellämainitut yhdistettiin Presonuksen omalla SW5E-verkkokytkimellä, joka on optimoitu AVB-verkon aikakriittistä liikennettä varten. Vasta keskustelupalstoja selaamalla selvisi, että tietokone ottaa koko verkon siltä osin haltuunsa, eikä muu audioliikenne pääse kulkemaan. 32R on itsellinen mikseri, jota voi käyttää myös lavarasiana, NSB 16.8 puolestaan vieläkin kompaktimpi lavarasia
(09) 4245 0630 • nad@nordicaudio.com • www.nordicaudio.eu laitteesta tekevät lukkiutuvat Ethercon-liittimet sekä POE-virransyöttö neljässä portissa. Kyseinen laite meni suoraan omalle hankintalistalleni järkevän hintansa ja tukevalta tuntuvan rakenteensa ansiosta. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Presonus Studiolive AVB-verkotettu äänentoisto/äänitys-järjestelmä • Studiolive III 64S -konsolimikseri, hinta 4044 e • Studiolive 32R-räkkimikseri, hinta 1499 e • NSB 16.8 -lavarasia, hinta 879 e • Earmix 16M -kuuntelumikseri, hinta 419 e • SW5E AVB-reititin, hinta 439 e Lisätiedot: Nordic Audio Distribution / Suomi Puh. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. u 57-59 Presonus.indd 59 8.10.2019 21.10. Raskaammassa ammattikäytössä on syytä pohtia tapauskohtaisesti kunkin laitteen ominaisuuksien riittävyyttä, mutta peruskäytössä näillä kyllä pärjää pitkälle. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Loppusanat Settiin kuuluneet Presonuksen mikserit soveltuvat hyvin kevyeen ja keskiraskaaseen käyttöön, ja ovat helposti laajennettavissa ja yhteensopivia muiden saman valmistajan laitteiden kanssa. Erityismaininnat mielestäni ansaitsevat SW5E yksinkertaisestä pätevyydestään sekä 32R hinta/laatu/koko-suhteensa ansiosta. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
010 841 4150 • www.brightgroup.fi K apselin ohella uutta on myös sen kiinnitys mikrofonin runkoon sekä kapselia ympäröivän suojaverkon rakenne. Ensin mainittu eliminoi pätevästi runkoja käsittelyääniä, jälkimmäinen hajottaa tehokkaasti klusiilien (os. Etäisyys äänilähteestä ei myöskään muuta soundia niin äkkiväärästi kuin solistimikrofoneilla toisinaan on tapana. Tämä on kyllä kannatettava linjaus nykymaailmassa, jossa ensinnäkin PA-laitteistojen laatutaso riittää tuomaan esiin finessit myös soundipuolella ja toisaalta miksereiden ominaisuudet mahdollistavat hyvinkin täsmällisen ja hienovaraisen muokkauksen tarvittaessa. DPA ilmoittaa 2028:n käyttökelpoiseksi toistoalueeksi 20 – 20 000 Hz tyypillisellä käyttötäisyydellä. Jos esitystilanne kaipaa ekstra-ryytejä basson syventämiseen tai preesensalueen terävöittämiseen, eq on toimiva ratkaisu sillä 2028 ei kärsi vähäverisyydestä kummallakaan alueella. myös pesunkestävistä kantristaroista alkaen ja koloratuurisopraanoihin asti. 60 www.riffi.fi 5/2019 DPA 2028 Solistimikrofoni • Toimintaperiaatteeltaan painegradienttimikrofoni • pysyvästi polarisoitu kondensaattorikapseli • suuntakuvio superhertta • toimii 48 voltin phantom-virralla (+/4 V) • nimellinen lähtöimpedanssi on 150 ohmia • dynamiikka-alue 117 dB • itseiskohina 22 dB(A) • harmoninen särö < 1% @139 dB SPL • maksimiäänenpaineen kesto 160 dB SPL • paino 286 grammaa • mitat: 188 mm (pit.) ja 48 mm (paks.) • hintaluokka n. 550 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Niinpä soundi kuulostaa levolliselta vaikka artisti ottaisi vähän etäisyyttä tai kääntelisi hieman mikrofonia. plosiivi) tuottamia ilmavirtauksia kiusallisten popsahdusten ja puhahdusten estämiseksi. Kun etäisyys äänilähteeseen on 12 senttimetriä, toistokaista kaventuu hitusen, mutta tasaantuu samalla lähes tulkoon viivasuoraksi (100 – 16 000 Hz, +/-2 dB). Eikä 2028:n kautta puske kuuluviin räikeästi värittynyttä vuotoakaan – se mikä taustalta kuuluu, kuuluu miellyttävällä tavalla neutraalina, eikä miksausta häiritsevinä piikkeinä. Suuntakuvioltaan 2028 on superhertta, mikä usein korreloi vahvaan proximity-efektiin. DPA antaa tässä ratkaisuvallan miksaajalle. Sukulaisuus kuuluu Tasaisuus on DPA 2028:n valtti: vasteessa ei ole jyrkkiä kuoppia eikä teräviä nyppylöitä, vaimennus sivulle ja taakse toteutuu sekin hallitusti koko äänialueella. Ja osittain asiaan vaikuttaa mikrofonin kiinteästi päälle kytketty bassovaimennin, jonka nimellinen rajataajuus on 80 hetrsiä. Osittain tämä juontunee kapselin sijoituksesta hieman taaemmas suojaverkon etuosaan nähden, jolloin aivan kalvotuntumaan ei ole fyysisesti mahdollista edes päästä. Näillä spekseillä vokalistin äänen vangitseminen sujuu käyttökokeessa todennetun testialton ja semibasson lisäksi varmasti TEKSTI: LAURI PALOPOSKI DPA 2028 – tanskalainen design kuulostaa hyvältä Kokonaan uuteen kapselimalliin perustuva 2028 tuo kuutisen vuotta sitten esitellyn DPA d:facto -solistimikrofonin rinnalle edullisemman vaihtoehdon. Elämää muhkeampaa syväbassoa se ei solistille loihdi. Laulukäytön lisäksi 2028:lla on taipumuksia myös erinomaiseksi yleismikrofoniksi esimerkiksi kaikenlaisten akustisten soitinten tallennuksessa. Monikäyttöisyyttä tuo sekin, että DPA 2028:n irrotettava kapseliosa voidaan liittää Lectrosonicsin, Sennheiserin, Shuren tai Sonyn langattomiin lähetinrunkoihin. u 60-61 DPA_Lewitt.indd 60 8.10.2019 21.18. Sen oma soundi nyt vain on hienostuneella ja hienolla tavalla värittymätön, eikä siinä ole niitä tyypillisiä valmiita korostuksia jotka leimallisesti liitetään solistimallien oletusarvoihin. Tarpeen vaatiessa erittäin kovaäänistenkin sellaisten, sillä äänenpaineen sietorajaksi mikrofonille ilmoitetaan 160 dB (SPL) ennen klippausta. Ilmiö ei kuitenkaan ole nyt erityisen alleviivaava – 2028 kyllä korostaa matalia taajuuksia lähietäisyydeltä, mutta maltillisen hallitusti
Ärhäkkäämpää terää tavoitteleville se lienee silti rahanarvoinen ominaisuus, samoin kuin LCT 040 Matchin perussoundi ihan sellaisenaan. www.riffi.fi 5/2019 61 Lewitt LCT 040 Match ja LCT 140 Air Kondensaattorimikrofoneja instrumenteille • toimintaperiaate: painegradienttimikrofoni • pysyvästi polarisoitu kondensaattorikapseli • suuntakuvio hertta • käyttö 48 voltin phantom-virralla (+/4 V) • nimellinen lähtöimpedanssi 203 ohmia (LCT 040 Match) / 173 ohmia (LCT 140 Air) • dynamiikka-alue 115 dB • itseiskohina 20 dB(A) • maksimiäänenpaineen kesto 135 dB SPL • paino 44,6 g (LCT 040 Match) / 66 g (LCT 140 Air) • mitat: 836 mm × 24 mm (LCT 040 Match) / 140 mm × 24 mm (LCT 140 Air) • hinnat: 89 e (LCT 040 Match) / 149 e (LCT 140 Air) Lisätiedot: Profitron Puh. Molemmat mallit ovat suuntakuvioltaan herttoja ja sähköiset tunnusluvut itseiskohinan dynamiikka-alueen ja maksimiäänenpaineen keston osalta ovat yhteneväiset. Jos myös bassoleikkurin kytkee päälle, sointi kirkastuu entisestään. Kummankin runko on alumiinia, ja malleista pienempi, LCT 040 Match, painaa itse asiassa muutaman gramman vähemmän kuin sen mukana toimitettava haarukka-adapteri, johon se käytön ajaksi loksautetaan kylki edellä. Tämä on etu silloin, kun jykevämmät telineet eivät mahdu estradille. Jos bassoleikkurin ja Air-korostuksen antaa olla pois päältä, LCT 140 Airin soundi on varsin neutraali, selkeä ja tasapainoinen – määreitä, jotka liitetään yleensä paljon hinnakkaampiin mikrofoneihin. Kovin paljoa ei ole painoa LCT 140 Airillakaan. Jälkimmäistä myydään myös sovitettuina stereopareina. Lewitt LCT 040 Match on simppeli tapaus tyyliin ”kytke ja käytä”. 0400 101 220 • www.profitron.fi TEKSTI: LAURI PALOPOSKI L ewittin uudet LCT-mallit on tarkoitettu instrumenttikäyttöön niin studiossa kuin keikallakin. Näin kevyistä mikeistä rakentaa helposti stereoparin sorjemmankin telineen nokkaan, ja pyykkipojan tapaan vaikkapa lavarakennelmiin kiinnitettävä leukakin on pätevä pidin kummalle vain. Oma suosikkini parivaljakosta on ilman muuta LCT 140 Air, jonka sointi sellaisenaan sopii nykyisiin audio-ihanteisiini. Vaikutus ulottuu vahvana pitkälle ylärekisteriin ja kokonaisuutena Air tekee soinnista huomattavan kirkkaan. u 60-61 DPA_Lewitt.indd 61 8.10.2019 21.18. Bassoleikkurille olisi varmasti käyttöä, mutta Air-kytkimeen tuskin koskisin. Bassoleikkurin rajataajuus on verraten alhaalla ja vaikutus musikaalinen – suodin ei ohenna soundia heiveröiseksi, mutta jymyä saa mukavasti suitsittua, ja leikkurin ansiosta kuivakkaampana toistuva bassorekisteri on ryhdikäs ja napakka. Signaalitasoa vaimentava pad (-12 dB) jelppaa kovaäänisiä kohteita lähestyttäessä, 80 Hz:n nimellisellä rajataajuudella toimiva bassoleikkuri (12 dB / okt) siivoaa alarekisteriä ja Air-kytkin avartaa ylärekisterin sointia reippaalla buustilla. Lewitt LCT 040 Match & LCT 140 Air – kaksin kaunihimpi Nysässä on soundi valmiina, pitemmässä puikossa kytkimet omaehtoiseen karaktäärin muotoiluun. Kun johto on kytketty ja phantom päällä, voi ryhtyä toimiin. Air-korostuksen kumpu lähtee kipuamaan neljän, viiden kilohertsin paikkeilta ja kohoaa liki kuuden desibelin korostukseen oktaavia myöhemmin. Hämmentävän edullinen hinta sijoittaa ne jokamiesluokkaan, mutta etenkin LCT 140 Air ponnistaa kyllä itseään kalliimpien joukkoon. Hypellä vai ilman. Eikä LCT 140 Air sen monimutkaisempi ole, mutta kolmen kytkimensä ansiosta sillä voi pelata eri taktiikalla eri tilanteissa. Taajuusspektrin toisessa päässä Air-korostus tuottaa miltei prikulleen samanlaisen preesens-tehostuksen, joka LCT 040 -mallissa on jo vakiona päällä. Vähäisiä poikkeavuuksia on, mutta yleisilme näillä malleilla on erittäin samanlainen silloin, kun LCT 140:ssä ei käytetä bassoleikkuria, mutta laitetaan Air-päälle. LCT 40 on rahtusen sisartaan herkempi, mutta varsinaisesti mallit poikkeavat toisistaan perussoundin ja kytkintoimintojen suhteen
Oma tapani on käyttää pitkähköllä (6–10 sek) keskiarvoistuksella olevia kuvaajia. Kokeilkaapa huviksenne. Kuvaajat monesti ovat liian hitaita auttaakseen hetkellisten piikkien metsästykseen, mutta aivan liian nopeita kertoakseen trendeistä mitään. Mitkään päätökset eivät koskaan perustu näytöllä olevaan kuvaajaan, mutta se helpottaa ongelma-alueen haarukointia. Opintojeni alkuvuosina ostin FuzzMeasure-ohjelman, joka lienee tähän mennessä parhaiten sijoitettu 50 euroa. Mikäli käyrä osoittaa kovasti yläviistoon, lienee aika hakeutua hiljaisempaan ympäristöön. Miltä kuulostavat heijasteet. Usein kuvaajassa näkyvät korostumat korreloivat varsin hyvin kuulokuvan kanssa ja illasta toiseen niiden avulla pystyy varmistumaan, että kuulostani on ainakin valtaosa tallella. Sen jälkeen voi kääntää toisen korvan kohti kaiuttimia ja etsiä kaiuttimien välisen keskipisteen, jonka tunnistaa siitä, että suora ääni häviää käytännössä kokonaan. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 5/2019 Niko Laasonen T ällaiselle puolitieteelliselle ihmiselle kiinnostus mittaustekniikkaa kohtaan on ollut aina luontevaa ja varhaisimmat kokeiluni kaksikanavaisilla mittaohjelmilla tein yli kymmenen vuotta sitten Room Eq Wizardilla. (verrokkina keltainen 4 dB/oktaavilla laskeva suora) ••• Äänenlaadullisessa tutkimuksessa on myös monia tehokkaita työkaluja, joissa ei käytetä mittauksia lainkaan. Joissain työvaiheissa mittaukset ovat suuri apu, mutta kuuntelu nousee tärkeälle sijalle päätöksenteossa. Vaikutelma on varsin hämmentävä: suora ääni katoaa, jolloin kuuleekin kaikki heijasteet ympäriltään. Siltikin FuzzMeasurella on edelleen paikkansa pakissani, se nimittäin tarjoaa merkittävästi paremmat työkalut esimerkiksi aikatason asioiden tutkimiseen sekä särömittauksiin. Toisaalta käytän kuuntelun tukena keikoilla monesti reaali aika-analysaattoria (RTA). Jouluna 2015 vihdoin ostin Smaart-mittasoftan ja sen myötä prosessit ovat nopeutuneet merkittävästi. Aikanaan sain päähäni ajaa studiossa (voi kokeilla muuallakin) samaa vaaleanpunaista kohinaa kumpaankin kaiuttimeen yhtä lujaa, mutta niin, että toisesta on polariteetti ympäri. Mittailin useita studiokuunteluja ja jossain välissä softa oli käytössä keikoillakin, vaikkei varsinaisesta järjestelmäsuunnittelusta tai PA:n virityksestä voinutkaan puhua. Ohjelma ja prosessi olivat mielenkiintoisia, mutta varsin vähän siitä taisi oikeaa hyötyä olla. Käytin FuzzMeasurea varmasti pidempään kuin oli mitenkään perusteltua. Oma suosikkini on luonnollisesti sokkotestaus kaikessa armottomuudessaan (vähän yksi jos toinenkin lienee ruuvannut naama sinisenä ekvalisaattoria, joka on bypassilla). Yhden kesän aikana tallensin lähes joka keikalta, jossain välissä senhetkisen kuvaajan ja jälkikäteen olen ollut havaitsevinani jonkinlaista trendiä mieltymyksissäni, kuten oheisesta kuvasta näkee. ••• Ja sitten vinkki, jolle olen keksinyt aika vähän todellista käyttöä, mutta ilmiö on veikeä. Itselläni erilaisten mittauksien tuijottaminen on kehittänyt eri ilmiöiden tunnistamista kuuntelemalla ja päinvastoin. Aluksi mittaohjelman kanssa kamppailu oli yöllistä puuhastelua tai tapahtui niinä hetkinä, kun maksava asiakas ei nähnyt. 62-67 Finale 519.indd 62 8.10.2019 21.11. ••• Mielestäni mittaus on hyödytön, mikäli ei ennen mittausta pysty pukemaan sanoiksi sitä, mihin kysymykseen haetaan vastausta. Ja mittauksen luotettavuuden tulkinnassa on merkittävää etua, jos pystyy ennalta arvioimaan odotettua lopputulosta, sekä tunnistamaan mittauksen luotettavuuteen vaikuttavat häiriötekijät. Näen monien käyttävän keikoilla varsin nopeasti reagoivia RTA-kuvaajia ja niiden vellovan näytön hyöty ei aina aukea minulle. ••• On asioita, jotka ei kovin helposti onnistu ilman sähköakustisia mittauksia, kuten kaiutinjärjestelmän eri yksiköiden keskinäisen ajastuksen sekä vaiheistuksen säätö. Hiljalleen mittauksista alkoi olla oikeaa hyötyäkin. ••• Tämän lehden mikseritestien havaintojen innoittamana tein 2014 kandidaatintyöni Sibelius-Akatemialle digitaalimikserien signaalinkäsittelystä ja mittasin silloin viidestä mikseristä ensisijaisesti latensseja sekä ekvalisaattorin toimintaa suhteessa graafiseen esitykseen. Kantapäitä tuli kolhittua, kuvaajia tuijoteltua ja mittauksia kertyi varmasti lopulta useampi tuhat. Toinen paljon käyttämäni tekniikka on nollaustesti, jossa kahden signaalin eroa metsästäessä käännetään toisen vaihe ympäri ja kuunnellaan miltä erotus kuulostaa, vanha ja toimiva temppu, käytössä jatkuvasti
Maailman nopeimmat digitiskit. 1490 € GREEN kitarat alk. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. www.riffi.fi 5/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Soitinliikkeesi verkossa ja Kuopiossa viikingmusic. 348 € 62-67 Finale 519.indd 63 8.10.2019 21.11. www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi OLSSON käsintehdyt vahvistimet alk. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi
& Esim 2. J. . 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . & Esim. . J. & Esim. J. Vuoden 2019 viimeisten numerojen ajaksi on tarkoitus heittäytyä improvisoinnin maailmaan ja tutkailla improvisointi-ideoita yhden soinnun vamppeihin, joita usein tulee vastaan kappaleiden soolokierroissa tai vaikkapa jammaillessa. J. J. œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. & Esim. . 3). . . Gtr. œ#œ?œ œn œbœ œbœ?œr ?™ . Gtr. . 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . Œ Œ . J. & Dm7-arp Dm7-arp + Toonika . & Esim. Näiden lisäksi voi kokeilla vielä pieneltä septimiltä lähtevää maj7-arpeggiota, joka tuottaa näistä arpeggioista kaikkein eksoottisimman sävyn. 1). Gtr. 9 J. G‹7 21 J. . 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . 5 J. 13 J. . 17 44 & Esim 1. 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . Gtr. Gtr. J. & Esim. 5 J. Mukaan on myös eksynyt yksi muulta asteelta rakentuva m7-arpeggio (löydätkö sen?). 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . Gtr. Gtr. Gtr. Gtr. J. 64 www.riffi.fi 5/2019 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a N yt jatketaan keväällä alkanutta sarjaa, joka Rion matkakuulumisten vuoksi oli tauolla parin numeron ajan. Gtr. œ œbœœœœœœœ œbœœœœœ 6 7 6 5 3 5 3 5 5 5 3 6 5 3 6 5 3 7 5 8 7 6 8 7 6 œ . . G doorinen asteikko 2 oktaavia . . Gtr. 9 J. doorista asteikkoa (esim. Gtr. Gtr. . . . 24 J. . . J. . œœœœœœœ œœœœœœœœ œ™ œœœœ ‰ Œ 10 6 7 8 6 7 5 8 7 5 8 7 5 9 7 10 9 8 10 10 8 12 10 8 10 8 Œ œœœœœœœ?œ R ?‰ œœœ?œœœ?œœœœœr?œœ w 8 7 6 5 5 7 6 5 5 7 8 5 8 5 5 8 5 8 5 7 5 5 2 ° ¢ ° ¢ ° ¢ J. & Dm7-arp Fmaj7-arp Am7-arp !!! Fmaj7-arp . Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . 13 J. J. & Esim 2. Gtr. . œœ œbœœ‰ Œ . . . . Molliseiskasointuhan koostuu neljästä sointuäänestä, jotka ovat perusääni (1), pieni terssi (b3), kvintti (5) ja pieni septimi (b7). & Esim 2. œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. Œ Œ . 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . Gtr. J. Gtr. Gtr. . Soolossa on myös annos pikanttia rytmistä sisältöä, muistuttamassa afroamerikkalaisen musiikin keskeisimmästä elementistä rytmistä! Mukavaa alkavaa syksyä toivottaen Kari Antila Jazzillisia sävyjä etsimässä 3 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. & Esim 2. Gtr. & Esim 2. . G doorinen asteikko 2 oktaavia . J. 5 J. . Gtr. 17 44 & Esim 1. Gtr. 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . 17 44 & Esim 1. . . Tässä vaihtoehdossa Gm7-soinnun päälle ladotaan Fmaj7-arpeggio (esim. Gtr. . 9 J. . J. Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . J. J. . . Gtr. & Esim. . & Esim. G doorinen asteikko 2 oktaavia . Gtr. 4). . Ajatuksena tässä on se, että kaikissa hyvissä sooloissa on tapana aina rikkoa aavistus sääntöjä. & Esim. J. 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . & Esim. J. . Gtr. . Gtr. 27 & "BLUES" Gm7-arp Bbmaj7-arp Gm7-arp Bbmaj7-arp Funky Groove in Gm7 . 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . Gtr. . . . . . J. 5). Gtr. Esimerkiksi Gm7-soinnun päälle tulee silloin Bbmaj7arpeggio (esim. Tämä on esitetty esimerkissä 2. & Dm7-arp Fmaj7-arp Am7-arp !!! Fmaj7-arp . & Esim. . Gtr. Gtr. & Esim 2. & Esim. & Esim. Gtr. . . . . J. 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . 27 & "BLUES" Gm7-arp Bbmaj7-arp Gm7-arp Bbmaj7-arp Funky Groove in Gm7 . Gtr. Gtr. J. Gtr. Gtr. Gtr. Gtr. & Esim. . & Esim. Itsessään ne ovat kelpo lähtökohta, jos soitto ei jää vain asteikkon ees-taas kelaamiseksi vaan sävelistä rakentuu musiikillisia ideoita. 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . G doorinen asteikko 2 oktaavia . Jossain vaiheessa saattaa silti herätä kaipaus laajentaa ilmaisua. Gtr. . 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . . 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . Toimiva vaihtoehto on myös kvintiltä lähtevä m7-arpeggio, jolloin Gm7-soinnun päälle rakennettaisiin Dm7-arpeggio (esim. Gtr. & Esim. ••• Jokainen näistä ylläolevista sointurakenteista löytyy aiemmin mainitun doorisen asteikon sisältä, mutta lähestyttäessä improvisointia sointuarpeggion kautta saa improvisointi selkeästi spesifisempää soundia ja hienojakoisempia värejä ja yksityiskohtia, joita tarvitaan improvisointitaitojen kehittämiseksi. ••• Perusäänestä lähtevän m7-nelisoinnun lisäksi improvisoidessa voi kokeilla soinnun pieneltä terssiltä lähtevää maj7sointuarpeggiota. . . 5 J. Gtr. & Esim. . 13 J. 6) on kymmenen tahdin lyhyt soolonpätkä, johon olen ympännyt yllämainittuja sointusävyjä ja ripauksen blues-sävyä. Gtr. 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . . 5 J. . . Gtr. Gtr. Gtr. G doorinen asteikko 2 oktaavia . Gtr. 13 J. J. . . . Gtr. Gtr. Gtr. œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. J. Gtr. . 5 J. Gtr. . Gtr. Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . G doorinen asteikko 2 oktaavia . Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. . J. 9 J. 13 J. Aika usein kyseisen soinnun päälle käytetään kahta eri asteikkoa: mollipentatonista asteikkoa tai ns. J. . ••• Ensimmäisenä on vuorossa molliseiskasointu (m7), johon haetaan tuoreista sävyjä improvisonnin aineksiksi. œœ œbœœ‰ Œ . 17 44 & Esim 1. 4 Dm7 arpeggio 2 oktaavia . 17 44 & Esim 1. . & Dm7-arp Dm7-arp + Toonika . . Gtr. Gtr. G‹7 21 J. & Esim. . J. 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . . . J. Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . . 3 Bbmaj7 apeggio 2 oktaavia . . Gm7 nelisointuarpeggio 2 oktaavia . . . Jazzmuusikolla on (tietenkin) työkalupakissaan konsteja tilanteeseen ja haluaisin nostaa esiin tällä kertaa niistä nelisointuarpeggiot. . . . 5 Fmaj7 arpeggio 2 oktaavia . J. . . Gtr. Gtr. & Esim. . . J. 24 J. . . . . 9 J. . J. . œ œbœœœœœœœ œbœœœœœ 6 7 6 5 3 5 3 5 5 5 3 6 5 3 6 5 3 7 5 8 7 6 8 7 6 œ . Gtr. 9 J. Gtr. . œœœœœœœ œœœœœœœœ œ™ œœœœ ‰ Œ 10 6 7 8 6 7 5 8 7 5 8 7 5 9 7 10 9 8 10 10 8 12 10 8 10 8 Œ œœœœœœœ?œ R ?‰ œœœ?œœœ?œœœœœr?œœ w 8 7 6 5 5 7 6 5 5 7 8 5 8 5 5 8 5 8 5 7 5 5 2 Voit kuunnella Funky Grooven Karin soittamana Riffin verkkosivustolta: www.riffi.fi/nettispesiaalit 62-67 Finale 519.indd 64 8.10.2019 21.11. . Gtr. . 13 J. ••• Viimeisenä (esim. J. Gtr. Gtr. . œ#œ?œ œn œbœ œbœ?œr ?™ . 17 44 & Esim 1. œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ ° ¢ Jazz Guitar Jazz Guitar J. Gtr. . œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œ œ 3 5 6 3 5 7 3 5 5 2 3 5 3 5 6 3 œ œb œ œ œ œb œ œ 3 6 5 3 5 8 7 6 œb œ œ œ œb œ œ œ 6 5 3 7 8 7 10 10 œ œ œ œ œ œ œ œ 5 8 7 5 7 6 5 8 œ œ œ œ œ œ œ œ 8 7 10 9 10 10 8 12 ° ¢ ° ¢ ° ¢ J
C U S T O M B O A R D S . 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 62-67 Finale 519.indd 65 8.10.2019 21.11. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO KEELEY CIOKS FULLTONE LEHLE MAD PROFESSOR KEMPER DISASTER AREA SQUARE PLUG WALRUS AUDIO Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. www.riffi.fi 5/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A W W W
Myöskään tekstiviesteistäni en löytänyt ainoatakaan mainintaa asiasta, joten jos jotakin oli puhuttu, oli se ollut pikainen maininta puhelun aikana. Halusivat tonnin pois hinnasta viivyttelyn takia. Että onko minulla jotenkin lusikkani kenties tässä sopassa. ••• Päätin viime vuoden loppupuolella, että yritän parhaani mukaan lopettaa one-offit, joiden kanssa tulee tehdyksi yksi ainoa juttu, ja se siitä. Tiesin, että lafka tekee kelpo duunia halutessaan, ja toivoin heidän asiakkaalleenkin mukavia tunnelmia, semmoista hyväntahtoista tsemppiä ja fiilistelyä. Haluan huomauttaa, etten itse väitä olevani mikään helkkarin paavista seuraava, pikemminkin kaukana siitä. Olin lätkäissyt ihan kelpo hintalapun duunille, joten olin oikein hyvilläni lopputulemasta. ••• Lähetin puhelun perään vielä meilillä selventävän lausunnon, jossa totesin, että allekirjoittaneella ei ollut ei sitten jumalauta minkäänlaista kytkentää kyseiseen tahoon. ••• Ja kuinkas kävikään. Yks se ja sama. Aloin tiukasti pohdiskella myös asiakkaideni etiikkaa ja kommentointia julkisuudessa. Olin tekemisissä erään eteläsuomalaisen ei-pelipuljun kanssa, olivat kiireisiä ja pakko saada kamaa tehdyksi ja sitä sun tätä… Deadlineä ja aikataulua sivuttiin ensikeskustelussa tyyliin ”täs piakkon”, ja muistan, että sovimme palaavamme lopulliseen aikatauluun hieman tuonnempana, sopimuksen liitteenä tai sen sellaista. Kysymys on siitä, onko minulle hyväksi, että laskutan jotakin tahoa, joka perseilee siellä täällä. Mutta jotenkin siinä tuli fiilis, että firman kundin huono omatunto lainehti puhelussa korvaani melko vuolaasti, rivien välistä, päältä ja alta. Jos firma öyhöttää, en halua leimautua hännystelijäksi. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 5/2019 O n asiakkaita ja sitten on entisiä asiakkaita, vähän kuin exiäkin, ja jokaiseen exäytymiseen on aina painavat, henkilökohtaiset syyt. Aikaa kului, projekti eteni, ja jossakin vaiheessa firman edustaja soitti, että missäs helvetissä kamat kuppasivat, kun deadline on huomenna. Olin tehnyt muistiinpanoja puhelun aikana (kokemus opetti: tee muistiipanoja aina tiettyjen numeroiden kohdalla, ellet peräti käytä tallenninta), ja pikaisella googletuksella kävi ilmi, että kyseessä oli ilmeisestikin trolliporukka rahan perässä – ja paljon myöhemmin kuulin lisäksi, että copyright claim koski lopulta jotakin aivan muuta kuin musiikkia. Olen aina vetänyt rajan uskonnollisiin ja poliittisiin instansseihin, ja nyttemmin vedän rajan myös joihinkin kaupallisiin tahoihin, nimiä mainitsematta. Säästyin mikromanageeraukselta. Saapui nimittäin tuotteen lanseerauspäivä ja tuotevideon piti mennä liveksi globaalisti, kaikkialla. Veikkaan, että tekosiani oli käytetty yksi yhteen luovasti leikaten, ainakin kuulokuvasta päätellen. Asiakkaankin kanssa pitempi suhde antaa lopulta yleensä enemmän. Kävin läpi sopimuksen, kävin läpi meilit, eikä missään – missään – ollut mainintaa deadlinestä, ei liioin edes tietoa summittaisesta aikataulusta. En voi kiistää, etteikö tovin olisi naurattanut, vaikka kenkku tilannehan tuo on, jos moiseen puhuriin joutuu. Seuraan aktiivisesti yleistä keskustelua asiakkaideni asioista, ja varsinkin julkisfirmojen tapauksissa on syytä olla tarkkana. Kuulin muuten sittemmin tuon yo. Vaan yllätys – puhelimeni soi ja firman edustajahan se siellä rykii hermostuneesti, kunnes saa asiansa esitettyä. Oma moka. Eihän niiden asiakas sitä fyrkkaa halua takaisin, itse ne sen pitävät, koska ”pitää palkata joku hoitamaan projekti loppuun, kun se on ihan kesken”. Pidin jopa peukkuja, että loppuasiakkaan tuote läpäisisi uutisseulan globaalisti ja olisi testeissäkin laadultaan moitteeton. Hetkinen. ••• Olen opetellut myös sanomaan ”ei” asiakkaille, joiden kanssa ei saada deadlineä meiliin tai paperille tai sopimukseen. Että mitenkä että. En koskaan vastannut, koska mikäpä minä olen mihinkään kommentoimaan. No, printtasin projektifailista asiakkaalle vajaat neljä gigaa stemmoja ja toivotin hyvää jatkoa lopputyöstöön. Toisin sanoen, opettelen sanomaan entistä tiukemmin “ei”. Pitäkööt tunkkinsa, ja karma kikkaiskoon bäkkiin. Vaikuttaa siltä, että joidenkin firmojen tapa on todellakin tuo: varotaan kategorisesti mainitsemasta aikatauluja, ja hyökätään jossakin vaiheessa edellämainitulla tavalla vaatien firman virkistyskassaan lisäystä. On käynyt niin, että se heidän videonsa onkin sitten poistettu palvelusta X, koska joku korealainen taho on väittänyt sen rikkovan heidän tekijänoikeuksiaan. Karma toimii edelleen 62-67 Finale 519.indd 66 8.10.2019 21.11. Kävi nimittäin niin, että Toimittaja oli juttua tehdessään tsekannut LinkedIn-profiilini ja lähetti sen perusteella varsin harmittomia – mutta kolmatta osapuolta koskevia – kysymyksiä vastattavakseni. ••• Eräässä illanvietossa satunnainen kollegani alkoi sopivan promillerajan saavutettuaan tentata minua, ja aikansa hintalappujani turhaan kyseltyään rohkaisi mielensä vuodatukseen – henkilöllä oli samankaltaisia kokemuksia, moneltakin taholta, joten moinen oharijyystö saattaa olla leviävä trendi. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Kuinkahan monelle muulle tuona iltapäivänä soiteltiin samoissa merkeissä. firman tekeleet, eikä oikein kuulostanut, että projektia on ”hoidettu loppuun toisaalla” millään muotoa
8 www.riffi.fi 5/2019 S e ei pelaa joka pelkää – tietää vanha sananlasku. Englannissa ei taas muilla aineilla ollut niin merkitystä. Vaikka ikänsä musisoinut Tido läpäisi Turussa kaikki koulujen musiikkitestit, ei lukuaineiden keskiarvo kuitenkaan riittänyt. ”Susta ei koskaan tule mitään” oli toteamus, jota suurista unelmoiva nuorukainen kuuli usein. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Tido NGUYEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-11 Ikimuistoiset Tido.indd 8 5.10.2019 14.44. Lähtöä helpotti hänen Suomessa kokemansa vähättely. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Samaa ajatusta toteutti myös 17-vuotias Tido Nguyen, joka päätti hypätä tyhjän päälle saavuttaakseen unelmansa tuottajan ammatista. Kun juuri peruskoulusta valmistunutta nuorukaista ei hyväksytty Suomessa mihinkään musiikkialan oppilaitokseen, päätti hän lähteä opiskelemaan musiikkiteknologiaa Englantiin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Vähättely kuitenkin puski kaveria eteenpäin ja kokemistaan vihalauseista hän päätyi kirjoittamaan, soittamaan ja tuottamaan yhdeksännellä luokalla kaksi kappaletta. Pääsykokeet menivät heittämällä läpi ja Brittein saarille lähdettiin samantien
”Okei, mä haastan nyt itseni ja teen tuotannon tän kompin päälle. – Hauskaa on, että päädyin Pekka Ruuskan firmalle, jonka listoilla myös Juha on. – Mikä ihme on remix. Ensireaktio oli vahva. Kum oppilasryhmä halusi soittaa Juha Tapion Sitkeä sydän -biisin, joutui Tido kysymään, että ”Kuka on Juha Tapio?”. Yksi Tidon metodeista on rikkoa asioita. Tuottajan duuni on myöskin ymmärtää, milloin saa ja pitää antaa tuotannon kukoistaa ja milloin taas antaa tilaa laululle. Kuka tahansa tuottaja voi tehdä mitä tahansa musiikkia. – Meillä on ollut Kaiku Entertainmentilla tapana ennen Emma-gaalaa vähän tissutella toimistolla. Sitä yllättyy usein itekin. Kosketus konemusiikkiin syntyi bändikaverin ehdottaessa puolivitsinä jonkin oman metallikappaleen remixausta. Sen jälkeen olis varmaan ollut kriisin paikka, että mitä mä oikein elämälläni teen. Joskus jokin tietty soundi saattaa nousta sävellystä suurempaan osaan ja se voi toimia hyvänä lähtökohtana sitä rakennettaessa. Ennen ensimmäistä sessiota palaamme vielä takaisin Englantiin. Että toi kuulostaa ton tyypin tekemältä. Ja loppu on historiaa. Maahanmuuttajaperheen lapsena Tidon musiikkimaku oli muutenkin rajoittunut pelkästään englanninkieliseen musiikkiin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin raahautua siitä kynsin hampain läpi. – Mäkin hommasin saman softan ja rupesin koodaamaan niin paskaa elektroa kuin on koskaan varmaan kuultukaan. Kun puhutaan ”kalliista soundeista”, niin olennaisempaa siis onkin miten niitä soundeja käytetään. Biisin syntytapa teki siitä hänelle yhden ikimuistoisimmista sessioista. – Jos haluaa tehdä merkittävää jälkeä, että ihmiset muistaa sut, siinä pitää olla joku juttu. Ja päivän päätteeksi oli myös se remix kädessä. – Onneksi mä ajauduin sellaiseen tilanteeseen, että oli pakko hypätä tuleen ja tutkia mahdollisuuksia. Nyt 27-vuotiaana hän näkee tapahtumissa jo tiettyä kohtalon huumoriakin. Ja mun maailma räjähtää taas: Ei helvetti, miten sä voit tehdä kokonaisia sovituksia läppärillä, ja valita eri soundeja. Suomenkielisestä musiikista ei ollut minkäänlaista haisua ja muutto Englantiin vei hänet entistä kauemmaksi siitä. Nykyään suurin osa metallibändi-taustalla varustetun Tidon tuottamasta musiikista on konepohjaista. Menin sivariin ja päädyin bändiohjaajaksi mun vanhaan kouluun Turun Normaalikouluun. Muokata niitä niin, että lopputulos kuulostaa täysin erilaiselta. Tidolla homma oli siihen asti rajoittunut Guitar Pron kepoisiin anteihin, mutta tämä kaveri loihtii tyhjästä ”ihan valmista soundia”. Tippa-T: Isol kirkol/PME Records 2016 Tippa-T:n yhtä suurimmistä hiteistä rakennettiin isommalla porukalla. Tekee vaikka sokkona jotain. – Kun palasin Suomeen, olin entistä enemmän pihalla. Valtavaan soundiavaruuteen kätkeytyy myös riski. Jos olis vähän vakaampi pohjusta, niin en usko että olisin tehnyt kaikkia niitä uhrauksia ja ponnistellut niin paljon. Lauloin tosi huonosti, mutta kuitenkin tein sen. Oli se sit basarisoundi tai mikä tahansa. Viimeisteltiin vielä Benjaminin englanninkielisiä albumiraitoja. Vaikeampaa se ainakin olisi ollut. Sitä myötä kiinnostuin kaikesta musatekniikasta. Harvaa kiinnostavat tekstien syvälliset merkitykset, tarkoitus on viihdyttää ja laittaa persukset pyörimään. Youtubesta alkoi sitten selviämään. – Olisin varmaan suorittanut loppuun ammattikoulun ravintolakokki-linjan, jossa ehdin olla vuoden ennen Englantiin muuttamista. – Abreulle on tehty yksi tuotanto niin, että aloitin sillä ja loppujen lopuksi kaikki biisin rummut tuli siitä. Jos sen sanoma on väkevä, kulkee se silloin soundin edellä. Noin kaksikymmentä minuuttia ennen Tido NGUYEN ”Ilon kautta, ei kaiken tarvii olla niin systemaattista.” 08-11 Ikimuistoiset Tido.indd 9 5.10.2019 14.44. Eiks smurffilevyt ole remixiä?, hän ihmetteli. Alkutahdit siihen loivat yhdessä Tido, Jurek ja Rafael. – Kaveri kaivaa läppärin esille ja vääntää FL Studiolla metalliriffit syntetisaattorilla. www.riffi.fi 5/2019 9 – Koulun bändiohjaaja äänitti. Täytyy myöntää etten ole niin hyvä kitaristi, että pelkällä kitaransoitolla olisin päässyt pitkälle. Samana viikonloppuna ostin akustisen kitaran ja sitä myötä tuli tutuksi myös harmonisempi soittotyyli, eikä pelkästään power chordeja ja droppiH:ta. Sit se estetiikka saattaa muuttua siinä, että ahaa, tää ei olekaan enää kitarabiisi. Tidon mukaan joka biisillä on jokin tarkoitus olemassaololleen. Tilaa on kuitenkin kaikenlaisille tuottajille. Koska konepuolella mahdollisuudet niin soundeissa kuin biiteissäkin ovat rajattomat, voi eri elementeillä leikitellä vapaasti. Oli tosi kapinallisen kuulosta, että kitaraa voi soittaa myös silleen, että se kuulostaa siltä että melkein rikot sitä. Syvemmän kosketuksen sointuihin kitaraa soittava Tido oli saanut viisitoistavuotiaana. Tidon vastuulla oli biitin teko. Jos siitä rumuudesta tekeekin tarkoituksenmukaista, että se palvelee sitä tarkoitusta, se voi ollakin juuri se oikea juttu. Biisejä on tietysti eri tilanteisiin. – Olen välillä vaan painanut siitä jonkin kompin päälle: ”Tango”, sitten sieltä lähtee joku tosi huono tangobiitti. Tido on tuottanut biisejä, joissa pohjalla on ollut ”halpis huoltamo-Casio”, SA-10. Lähtöasetelma ei ollut paras mahdollinen. En malta olla pohtimatta, mitä olisi tapahtunut, jos Tido ei olisi sinne lähtenyt. – Ideaalisti, jos mä haluan tuottaa jotain uutta ja freesiä, niin kyllä mä pyrin tekemään – vaikka kitaralle – jotain ettei se ole se soundi joka ensimmäisenä tulee mieleen. Riippuu tietenkin paljon biisistä, mikä rooli soundeille annetaan. Mussa heräs kapina, että saakeli mä näytän niille että pystyn tekemään kaiken itse. Vaikein juttu on säilyttää se oma leima. Jurek sanoi hyvin jossain haastattelussa, että rumuuskin voi olla kaunista, jos sen laittaa oikeaan kontekstiin. Saattaa myös olla, että liian luova tuottaja vie artistin musiikkia väärille urille. Kaikki oli duunissa puvut päällä ja kauhee kiire päällä. Bilebiiseissä tuotanto saa olla tärkeämpi. Se on mun mielestä yksi syy, että olen päässyt näinkin pitkälle. Youtubesta löytyi hakusanalla ”slap guitar” japanilainen Miyavi, joka slappasi kuusikielistä hyvin omaperäiseen tapaan. – Miten kukaan voi soittaa tolla tyylillä. – Olisi väärin tehdä siitä soundista niin mielenkiintoinen, että se syö sitä sanomaa. – Just nimenomaan tossa aspektissa, että mahdollisuudet on rajattomat nykyajan soundikirjastoilla ja muilla, niin luulen että aika monella tuottajalla on pelko, että niistä soundeista ei enää löydä sitä tyyppiä sieltä. Välillä täytyy tehdä tosi perinteisiä ratkaisuja
– Sain idean, että keksin sointukierron ja rakennetaan se kierto Dewainen äänellä. Dewain Whitmore ja Ale Alberti, biisinkirjoitussessiot Los Angelesissa Kasassa biisintekijät Ale Alberti ( Alesso, Anitta, Snoop Dogg, Becky G) ja Dewain Whitmore ( Nick Jonas, Khalid, Chris Brown, Martin Garrix) Los Angelesista. Kun puhuttiin session jälkeen, mä myönsin vasta silloin itkeneeni. Kertsi ja biitti oli siinä. 10 www.riffi.fi 5/2019 kimppakyydin tuloa kolmikko oli saanut hommat valmiiksi. Tähdet olivat kohdillaan ja asiat loksahtivat paikoilleen. – Kun rakkaasta harrastuksesta tulee työ, niin missä kohtaa sä muutut. Alkoi pähkäily kappaleen elementeistä. Usein kappaleen kirjoittaminen liikuttaa, mutta ikinä en ole itkenyt sillä tavalla sessioissa. Täytyy kokeilla ja pitää hauskaa. – Sehän oli yhteen aikaan Tippa-T:n ja myös mun striimatuin biisi. Dewain Whitmore omaa sen verran mehukkaan äänen, että Tido alkoi miettiä tapaa, millä ääntä saisi parhaiten hyödynnettyä. Että menee töihin tekemään biisin vaikkei huvittaiskaan. Kyllähän sen kuullessaan vieläkin vähän hymyilyttää. – Laitoin jonkun handclapin pyörimään ja homma kävi niin nopeasti. Siitä tulee aina se syntytarina mieleen. Ei ehditty analysoimaan, onko se hyvä vai ei. Kävi hirveä tsägä, kun myös se läppä oli just oikea tälle artistille. Tehdään se intohimosta, koska me rakastetaan tätä hommaa”. Kesti jonkin aikaa kun kappale normalisoitui Tidon korvissa. – Se oli monien vuosien jälkeen muistutus siitä, että miksi mä teen musaa. Noh, kun olemme joskus Tipan kanssa soittaneet Turussa metallia samalla treenikämpällä, niin päätin sitten laittaa siihen metallikitaraa. Maagista oli myös etenemistahti, sillä neljässä tunnissa oli saatu valmiiksi ehyt demo miksauksia myöten. ”Kreisin” biisin siunaus oli, että se syntyi niin nopeasti. Jurek ja Rafael rupes heittää läppää, että ”Isolle kirkolle, nyt on kova meininki”. C-osassa kun se biitti putoaa pois, aloin miettimään, että mitäs kapinallista – jotain mitä trapissa ei ole ennen tehty – voisi tähän laittaa. Jurek soittaa kertsiraakileen vitsillä Tipalle, joka tykästyykin siihen. Kaunis hetki. Niin tää on se tunne kun sä saat itestäs jotain henkilökohtaista ulos. Vapaa-ajan tekijästä tulee ammattilainen ja pystyykö ne kaksi puolta elämään rinnakkain. Kolme ihmistä jotka ei tunne toisiaan kauheen hyvin, mutta me ymmärrettiin toisiamme musiikin kautta sillä tavalla että liikutti. Se on striimannut platinaa, vaikka tehtiin vartissa ja läpällä. Tido luuli pitkään, että rakkaan harrastuksen muuttuminen työksi oli kyynistänyt hänet. Hikisen savotan – jossa oli tehty kappaleita eri artisteille – jälkeen kolmikko alkoi pohtia, että olisi kiva tehdä kappale vain omista lähtökohdista. Nyt oltiin siis vapaat kaikista odotuksista ja levy-yhtiön tai artistin luomista kahleista. Bounce ulos ja pikapikaa Pekka Ruuskan, Kaiku Entertainmentin toimitusjohtajan toimistoon. Totean hänelle, että musiikki todellakin on universaali kieli. Tuo kaikki tapahtui viidessätoista minuutissa. Vai onko se ko”Kun rakkaasta harrastuksesta tulee työ, niin missä kohtaa sä muutut?” 08-11 Ikimuistoiset Tido.indd 10 5.10.2019 14.44. Soolotan yksittäisiä ääniä ja hän laulaa ne. Mä vollotin kuin pieni skidi, mutta en kehdannut sanoa heille mitään, kun ne istu siinä mun takana. Sitten iski ajatus. Eikun skumpat ykkösellä alas ja äkkiä kasaamaan joku gangsta-biisi. Olihan se aika erikoinen biisi ja ilmapiiri oli kieltämättä hieman hämmentynyt. Hän kuvailee tapahtunutta lempisessiokseen, vaikkei niissä syntynyt kappale edes päätynyt mihinkään. Ilon kautta, ei kaiken tarvii olla niin systemaattista. Laitettiin kaiuttimista soimaan ja kaikki oli kummissaan. Puhuttiin, että kai te tajuatte, että tossa oli tosi harvinainen hetki. Varsinkin jos biisi julkaistaan kahdessa viikossa, niin vasta historia kertoo, kuinka hyvä siitä tulee. Sen mä tulen ikuisesti muistamaan. Seuraavalla viikolla Jurek vierailee DJPP:n studiolla, jossa Tippa kyselee, että löytyiskö mitään. Me siirrettiin meidän bilefiilis tähän biisiin. Vielä samalla viikolla Tippa ilmestyy Tidon studioon, tekee biisin loppuun, eli riimit ja c-osan. Siitä tuli todella juntti jynkytys-bileträppibiisi. Siihen tarvittiin Tipan keikka Ruisrokissa, jossa ei jäänyt epäselväksi, miten hyvin ”Isolla kirkolla” porukkaan uppoaa. Ei tarvitse osata yhteistä kieltä, että ymmärtää kappaleen sisältämän emootion. ”Sellainen joka vaan liikuttaa meitä. Kuulostaa siltä, että homman otti käsiinsä jokin korkeampi voima. Se oli vaan jotain tosi maagista ja koko kappaleesta tuli maaginen. Ainoa kriteeri oli että biisin pitää liikuttaa jotain tekijöidensä sisimmässä. Siihen päälle vaan ekat jutut mitä tulee mieleen. – Tää on nyt tällanen bilebiisi. Osa diggaili sitä, että miten kreisejä me oltiin ja osa taas mietti, että ”joo, ihan hauska”. Muutaman viikon päästä kappale on jo ulkona. – Taksi odottaa jo pihalla, mutta kuunnellaan äkkiä tää. Vähän korvat punasina lähdettiin sieltä menemään ja mietittiin autossa, että ei olis pitänyt soittaa sitä. Tido tuotti. Tarvittiin kuitenkin vain yksi biisi, joka osoitti, että hänessä asuu vielä se sama innostunut musiikinharrastaja, kuin kymmenen vuotta aiemmin. – Todellakin. – On ihmeellistä, miten pienellä duunilla se rakentui ja meni näin hyvin. Kappaleeseen rakennettiin edellämainitulla tavalla acapella-intro ja siitä tuli niin kauniin kuuloinen, että… Äh, annetaan Tidon kertoa: – Siitä tuli niin kauniin kuuloinen, että mä aloin poraamaan. Kun silloin oli tehnyt viitisen vuotta musiikkia työkseen
Tästä syystä hän varoittaakin aloittelevia tuottajia, että jos et halua tätä enemmän kuin mitään muuta, älä lähde siihen. Sä et ehkä tiedä mitä siihen luoda tai sä et halua luoda siihen mitään. Jos taas tuottajan säveltämä biisi menestyy ja loppulevy menee päin helvettiä, se ei ole hyväksi kenellekään. Suomessa se on vähän ujompaa uusien tyyppien kanssa, Tido valottaa. – Jos tätä tehdään vaan rahan takia, se ei ole enää antoisaa. – Kyllähän se sieltä löytyy kun alkaa vaan tekemään. Alussa monella saattaa vain olla ihmettely, että mitäs tälle nyt tehdään. Aivan varmasti kaikilla on sellanen fiilis, että kun tulee iso mahdollisuus, niin mitä jos noi hiffaakin, että mä en osaa tätä juttua. Jos on olemassa ainoastaan vain ”jotain jammailua”, josta pitäisi raapaista kasaan sovitus. Ton vahvuudet on noi jutut ja tällä on nyt tuollaisia emootioita. Esikuvan kanssa työskentely oli ”sairaan siistiä”. Aika pysähtyi hetkeksi. Kyseessä on kumminkin jätkä, jonka useita levyjä kuuntelin repeatilla uudelleen ja uudelleen. Ja biisi ei välttämättä päädy mihinkään. Ikimuistoisinta oli se hetki, kun se tyyppi astui huoneeseen. Ihminen on vaikka seonnut siitä kivusta, niin se laulaakin sitä traagista asiaa iloisesti, niin silloin se traagisuus korostuu ihan eri tavalla. Tido selventää, että varmasti jokainen vie projektin maaliin ja onnistuu siinä. – Tuottajan näkökulmasta katsoen, jos et saa soundin soundia tai minkäänlaista sovitusta tehtyä, ongelma saattaa piillä jossain syvemmällä. Työmäärä on karmaiseva kun miettii kuinka pienellä prosentilla biisit koskaan päätyvät mihinkään. – Se on ikuinen kysymys. Se määrä työtä jonka sä joudut investoimaan, että saat sen rahan, on aivan epäinhimillistä. Other side -kappale syntyi suurimmaksi osaksi jammailemalla. Kun on kirjoittaja ja artisti lähtee päivän jälkeen kotiin, niin tuottajalle jää se viimeistely, joka saattaa viedä monta päivää extraa. Miten ilmaistaan sitä asiaa. Eikun sinne. Ja totta kai mies tunsi Tidon palvoman kitaristin ja kuinka ollakaan seuraavana päivänä olisi tarjolla miehen keikka ihan tuossa ihan lähellä. Tapaaminen sovittiin kahden viikon päähän. Kommentoin, että onneksi tämä tapahtui Jenkeissä, sillä Suomessa moista tunteilua oltaisiin voitu katsoa hieman vinoon. Miyavi: Other side, Universal Music 2019 Ikimuistoisten joukkoon kuuluu myös biisintekoreissu Japaniin, se kun poiki nimittäin Tidolle session hänen suuren esikuvan Miyavin kanssa. Mutta se on elämäntapa. Jos biisi on iloinen, tee iloisia soundeja, hän yksinkertaistaa. u ”Usein tuottajakin voi olla niin sisällä ja lähellä kappaletta, että perspektiivi sumenee.” 08-11 Ikimuistoiset Tido.indd 11 5.10.2019 14.44. Mutta on täälläkin tapahtunut vastaavanlaista, joskin Amerikassa se on paljon yleisempää. Tido väläyttelee myös psykologin taitojaan spekuloimalla writers blockin syitä. Mitä jos se biisi onkin akustinen biisi ja sun intuitio vaan hankaa vastaan, että älä tee tähän mitään. Suomessa tehdään töitä paljon samojen ihmisten kanssa, mutta siellä aina kun astut huoneeseen, sä tapaat uusia ihmisiä ja avaat itsesi uudelleen. Sä tapaat uusia kirjoittajia joka viikko. Jokainen tuottaja potee varmasti huijarisyndroomaa. Siinä kohtaa on hyvä olla olemassa vaikka A&R tai joku, joka antaa rakentavaa palautetta ja auttaa tuottajaa takaisin oikealle polulle. – Tapasin siellä erään tyypin, joka oli ollut joskus Sony Music Japanin tuotantopäällikkö. Usein tuottajat on puhunut siitä ääneen, mutta kaikki ei todellakaan myönnä sitä. Toi on se jätkä joka mullisti mun käsityksen kitaransoitosta! Otherside julkaistiin heinäkuun puolessa välissä. Kyynelkanavien aktivoitumista aiheuttanut demo ei siis kuitenkaan lähtenyt lentoon. Se ylimääräinen duuni syö ihmisen elävältä. Tidolla vision työstäminen alkaa usein lyriikoista. Luovassa työssä on vaikea asettaa mitään rajoja, kun ne asiat työstyy koko ajan sun päässä, olit sä sitten kotona tai pajalla. Äskeinen tarina laittaa miettimään millaista on nyhjätä tyhjästä jonkinlaista visiota. www.riffi.fi 5/2019 11 likon jompikumpi puoli, lataa Tido painavaa asiaa pöytään. Kuluu kuukausi ja Tido tapaa managerin uudelleen Los Angelesissa. – Siellä rotaatio on niin kova. – No, Miyavia on tullut tsekkailtua paljonkin, vastasin. Omatkin tunteet on tosi tärkeitä. Hän kertoo maininneensa Tidosta Miyaville, joka haluaa tehdä sessiot suomalaisen kanssa. Sillä pääsee jo aika pitkälle. – Tommosia asioita vastaan tulee paljon varsinkin nuorilla tuottajilla. Hän ihmetteli, että miten mä olen alunperin kiinnostunut japanilaisesta musiikista ja päätynyt sinnekin musiikkia tekemään. – On hienoa, että meidän tunteet jatkaa johonkin eteenpäin. Että tästä tuotannosta täytyy tehdä tärkeän kuuloinen. Tällaisten asioiden haisteleminen on just sitä tuottajan työtä. – Se oli myös aika epärealistisen tuntuista. Rumpukomppi, pää-kitarariffi ja bassokuvio muotoutuivat sutjakasti session alkupuolella. En ole ainakaan ite nähnyt mitään totaalista jäätymistä. – Voi myös tehdä kontrasteja, jolloin se suru heijastuu eri tavalla. Ja se on tärkeätä, että avaat itsesi, jotta ymmärtää mistä se toinen ihminen on peräisin. Itse hän ei myönnä sellaisesta kärsineensä. Jos on surullinen kappale, siihen tehdään surullisia asioita. Että mä en ole niin hyvä mitä ne luulee. Ehkä me voidaan hyödyntää niitä. Mitä paremman kuuloinen, sen paremmat mahdollisuudet sillä on päätyä johonkin. Kyllä mäkin teen sitä vieläkin, että kappale joka ansaitsee olla pelkistetty, mä teen siihen liikaa asioita. Jos puhutaan niistä työtunneista mitä tuottajat käyttää näihin juttuihin, se on varmaan laitonta. Sen takia levy-yhtiöiden ei tarvitse kuvitella, miltä biisi kuulostaa kun sitä miksataan lisää. – Tuottaja ei voi olla isompi kuin artisti jonka musiikkia työstetään. Tidon hommana oli jammailla kasaan sovitus, samalla kun Miyavi jammailee metronomin päälle. Muita elementtejä lisättiin vielä session aikana, mutta jälkikäteen Miyavin vastaava tuottaja Yung Spielburg teki vielä omat lisäyksenä. Usein tuottajakin voi olla niin sisällä ja lähellä kappaletta, että perspektiivi sumenee. Jos sen artistin levy menestyy, se on hyväksi kaikille. Ei ole niin että mun tunteet on vain mun tunteita, ja mun pitää vain tulkita muiden tunteita. – Se on ehkä tuottajan suurin taakka. Tido kehuu demoa erittäin hyvän kuuloiseksi ja jatkaa, että nykyään demot pitää tehdä aivan valmiiksi. Siitä kiinnostuttiin jonkin verran Koreassa, muttei ainakaan tällä hetkellä mitään sen enempää
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com MAAHANTUONTI: sales.fi@brightgroup.com Audient NERO on ohjelmoitava monitorikontrolleri kuudelle ohjelmalähteelle, kolmelle kaiutinparille, subwooferille ja neljälle kuulokelähdölle. www.vikingpro.fi www.vikingproshop.fi viking @ vikingpro.fi RÄLSSINTIE 6, 00720 HELSINKI www.avmarketing.fi | info@avmarketing.fi Yksi tuote – monta käyttöä; verkkomonitori, tallennuskeskus, matalalatenssinen mikseri ja paljon muuta. Saatavana nyt! Full confidence in sound. www.riffi.fi 5/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Verkkokauppamme on nyt auki! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Kuljetuskotelot p. Reference 4 62-67 Finale 519.indd 67 7.10.2019 18.11
Lue lisää www.genelec.fi T H E O N E S . / T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W . G E N E L E C . 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 5 Seuraava askel. C O M / T H E O N E S 68 Takakansi 519.indd 68 7.10.2019 17.05. Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille