LENNI-KALLE TAIPALE SPIRIT NANO – isoja pikku vahvistimia! – Kun laulaja on siinä lavalla, ei voi alkaa sössiä. Talo täynnä vanhoja rumpuja – koska ne ovat kaikki erilaisia! Nro 5-2020 Hinta 11,10 E TUOMO VALTONEN: – Lopputulosta kuunnellessaan ketään ei kiinnosta, kuinka paljon levyyn on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. 01 Kansi 520.indd 1 11.10.2020 18.32. Jyrki ”Muddy” MANNINEN: – Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja
Ensimmäinen siirrettävä aktiivinen linjasäteilijä, jonka äänen peittoaluetta voi säätää pystysuunnassa. Siirrä helposti. BOSE® F1 MODEL 812 FLEXIBLE ARRAY P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L SUORA – Kun yleisösi on kaiuttimen kanssa samalla korkeudella. Näin äänen peittoalue on aina käyttötilaan sopiva. Voit siis mukauttaa PA-kaiutinjärjestelmäsi huoneeseen riippumatta siitä, toistatko ääntä lattiatasossa, lavalla vai porrastetun katsomon edessä. KÄÄNNETTY J – Kun yleisösi istuu nousevassa katsomossa. C-KUVIO – Kun korotettu katsomo alkaa lattian tasolta. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Antti Ketonen, Minun jouluni -kiertue 2019 Kuva: Tamminen Photography 02-03 Ilmoitukset 520.indd 2 11.10.2020 17.28. Kaiutin säätää taajuuskorjainta automaattisesti siten, että äänitasapaino on optimaalinen kussakin muodossa. Suuntaa tarkasti. J-KUVIO – Kun yleisösi istuu ja kaiutin on korotetulla lavalla. Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Valittavissa on neljä eri asetusta
C M Y CM MY CY CMY K Riffi_kokosivunmainos_10_2020_shure_Riffinro5.pdf 1 8.10.2020 15.17.03 02-03 Ilmoitukset 520.indd 3 11.10.2020 17.29
Mutta koska kaiken optimoinnin jälkeenkin lehdellä on hiilijalanjälkensä, osallistumme tästä numerosta alkaen Riffiä painavan PunaMustan kirjapainon kautta sertifioituun metsityshankkeeseen Etiopiassa. Muutokselle olisi silti tarvetta. Jos koneella tehdään musiikkia, tarvitaan erilaiset kilkkeet kuin tilitoimiston töihin. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Myös energian tuottamiseen aiempaa ekologisemmin on huutava tarve. 4 www.riffi.fi 5/2020 ÄÄTOIMITTAJALTA Kohti kestävää Ä lylaitteiden kohdalla on luontevaa ajatella, että kaupasta ostetaan vain fyysinen raami, johon käyttäjä asentaa sellaiset toiminnot kuin tarvitsee. Olisi keksittävä uusia ja markkinoillakin toimivia tapoja tuottaa tavaroita kuluttajille – aiempaa ekologisemmin. Tämähän pitää yllä uusien laitteiden kysyntää, joten valmistajalle se on motivoivaa. Asiakkaan soittoinnostukseen uudella pedaalilla on myös usein myönteinen vaikutus ja sekin on käypä peruste käytännölle. Isältä pojanpojalle periytyvään kuokan terään emme enää palaa, mutta esimerkiksi laadukas akustinen kitara täyttää jo nykyisin monta kriteeriä – semminkin, kun uhanalaisten puulajien käyttöä valvotaan aiempaa tarkemmin, ja merkittävä osuus soittajakunnasta hyväksyy jo tietyissä kohdissa rakennetta ainakin osittain kierrätykseen perustuvien materiaalien käytön. Tilaajille postitettavien lehtien pakkaus muovikääreisiin on postin lajittelusta johtuva ratkaisu, mutta pussit ovat kuitenkin kierrätysmuovia. Lukijoilta vuosien varrella saadun palautteen perusteella uskallan sanoa, ettei sisältökään vanhetu ihan hetkessä – moni säästää jokaisen numeron arkistoonsa ja palaa siihen tulevaisuudessakin. Muistelen nähneeni myös kosketinsoittimen, jossa idea käytettiin. Ei se yksinään muuta mitään, mutta yhtenä osatekijänä muiden joukossa sillä on merkityksensä. Kierrättäminen on yhä lapsen kengissä ja pahimmoillaan hyvässä uskossa kierrätykseen toimitettua tavaraa on dumpattu kehitysmaihin (anteeksi ruma sana), tai muuten vain meidän silmäimme näkemättömiin. Teollinen toiminta kuluttaa energiaa, eikä valmiiden tuotteiden purkaminen takaisin osiinsa ja aineisiinsa ole poikkeus sielläkään missä kierrätys tapahtuu vastuullisesti. Niiden rinnalle on kuitenkin nostettava kokonaan uudenlainen arvorypäs: tuotteen käyttöikä, sekä mahdollisuus uusiokäyttöön ja/tai kierrätykseen. Paperilehden julkaisijana en katso kehitystä sivusta, olen osa sitä. Kun flangeri alkaa kyllästyttää, se myydään ja sitten hankitaan mahdollisesti saman valmistajan jokin toinen pedaali tilalle. Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Go Deeper V-DRUMS ACOUSTIC DESIGN WWW.ROLAND.COM 04-05 Pääkirjoitus 520.indd 4 14.10.2020 18.31. Mitä pitempi palvelusikä tuotteella on sitä vähemmän kohdistuu painetta näiden uusien arvojen osoittamiseen. Sama logiikka toimisi periaatteessa moneen soitinlaitteeseen ja mieleen tulee muutamankin pedaalivalmistajan kokeilu tähän suuntaan. Hupaisaa on, että kotelo saattaa väriä lukuunottamatta olla ihan samanlainen, säätimiä, kytkimiä ja liittimiä on yhtäläinen määrä, ja ehkäpä rasian sisällä on jopa sama suoritin – lukittuna toimittamaan tällä kerralla vain eri asiaa. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena. Ne eivät lyöneet läpi, sillä tyyppi haluaa edelleen flangerin flangerina ja monosyntikan monosyntikkana, vaikka ne olisivat sisuksiltaan miten digitaalisia hyvänsä. Neitseellistä raaka-ainetta on maailmassa vain rajallisesti, eikä kaivostoiminta kohtele luontoa yleensä suopeasti. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Lehden tuotantoja painoprosessi on viilattu mahdollisimman ekologiseksi ja kehitystyö jatkuu edelleen. Yhteen tämä kaikki kietoutuu siten, että tulevaisuuden tuotteen suunnittelussa markkinatutkimus, muotoilu sekä teknisten ominaisuuksien puntarointi säilyttävät merkityksensä. Sen tavoitteena on palauttaa pahoin rapautuneen metsäalueen ekosysteemi toimintakuntoiseksi, vähentää tulvavahinkoja ja loiventaa näin ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Netissä sesongin mukaan vaihtuvia halpisasusteita kauppaava on aika heikoilla tässä arvostelussa, soitinala ainakin tietyiltä osin esimerkillistä toimintaa
Ota äänityön perusteet haltuun! TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 20 e + postikulut Go Deeper V-DRUMS ACOUSTIC DESIGN WWW.ROLAND.COM 04-05 Pääkirjoitus 520.indd 5 14.10.2020 18.31. Riffi-kauppa TILAÄÄNI Eero Aron syvä luotaus tilan ja äänen maail maan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Jukka Laaksosen ansiokas teos uudistettuna toisena painoksena
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. 25. 15 Janne Huttunen – monipuolisuus pitää mielen virkeänä 22 Töölön Funk Klubi – hyvää musiikkia ja vaaran tuntua 25 Lenni-Kalle Taipale – huippuunsa viilattua musiikkituotantoa televisioon LUKUPALAT 21 Ajankohtaiset poiminnat SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Jussi Pohjola – vintage-rumpujen aarreaitassa! 34 Elämäni kitarat: Jyrki ”Muddy” Manninen – Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja 38 Jussa Palve – jokainen pedaali on ainutlaatuinen! KÄYTTÖTESTIT 40 Yamaha CP-88 – valioluokan keikkapiano 42 Strymon Iridium – laadukkaamman sortin simulaatiot 44 Hughes & Kettner Spirit Nano Series – kokoaan suurempia pikkunuppeja 46 Boss Pocket GT – taskukokoinen voimanpesä 48 Radial HDI – hiukan erityisempi DI-boksi 50 Shure SLX-D – langaton on poikaa 52 Sennheiser Momentum 3 Wireless – rentoa menoa! GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Onko studioja livetyöllä enemmän yhtäläisyyksiä vai eroavaisuuksia. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. En usko että nykyrummut olisivat sinänsä huonommin tehtyjä, mutta en vaan ole niistä kiinnostunut.” Jussi Pohjola 06-07 Sisältö 520.indd 6 14.10.2020 17.42. 6 www.riffi.fi 5/2020 SISÄLTÖ 52 38 15 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 11,10 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Aika vain saattaa olla väärä. Riffi ilmestyy vuonna 2020 kuusi kertaa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tuomo Valtonen: Ikimuistoiset sessiot – Kysymys ei ole siitä, että musiikki olisi huonoa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Kalle Heino Misha Koivunen Jussi Koponen Timo Koskinen Niko Laasonen Duncan Laker Jani Rutanen Tommi Saarela Petteri Särmälä Saku Tiainen Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Misha Koivunen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 66,00 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,10 e + posti kulut. 56 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 5/2020, laajennussäveliä… 58 Alangon päiväkirja – Roadmappeja ja valintoja 30 Kannen kuva: Saku Tiainen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Vanhojen rumpujen soundissa on enemmän kysymys mielikuvasta kuin mistään todellisesta. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Ja kuten lukija tietty arvaa taiteilijan vahingoksi. Valitettavasti tekijänoikeuskorvauksia kohdellaan toisin. Tämä pelisääntö käy järkeen. Moni muusikko on joutunut koronan takia työttömäksi ja taistelee arkisesta toimeentulostaan. Gramex ja Teosto eivät ole muusikon työnantajia, vaan ne välittävät hänelle muiden maksamia lisensointi-korvauksia. Asetuksen eri pykälissä on tekijänoikeustulon osalta kafkamainen ristiriitaisuus. 06-07 Sisältö 520.indd 7 14.10.2020 17.42. Syynä on se, että jopa menneiden vuosien tekijänoikeuskorvaukset leikkaavat työttömyyskorvausta samalla tavalla kuin työttömänä ansaittu palkka. Ne leikkaavat työttömyyskorvausta, vaikka eivät kerrytä sitä. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Työtulot leikkaavat korvausta, mutta mm. Gramex vetoaa alan muiden järjestöjen rinnalla, että korjaus tehdään asap. Työtön voi nykyisin ansaita jonkin verran palkkatuloja työttömänä. On täysin väärin, että niitä silloin kohdellaan kuten työttömänä ansaittua palkkaa. Pääsääntö on se , että ne tulot leikkaavat korvausta, jotka myös kerryttävät sitä. Ne ovat korvausta teosten käytöstä, eivätkä palkkaa studiotyöstä. vuokratai myyntitulot eivät. Siksi niitä myös tulee usein vuosia sen jälkeen kun levy on äänitetty studiossa. Olin mukana ojentamassa ministerille adressia, joka vaatii asian korjaamista. Taiteilijan työttömyysturvassa on kuitenkin aukko. Yhdessä pykälässä se tulkitaan korvaukseksi työstä, toisessa taas ei. Niitä voi tulla siis myös työttömyysaikana, kun muut tulot ovat romahtaneet. Jos ansaitsee yli 300 euroa kuussa, työttömyyskorvaus leikkautuu asteittain. LAURI KAIRA Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Vaikka taiteilija olisi työttömyyskassan jäsen, hän ei välttämättä saa lainkaan työttömyyskorvausta. 40 34 8 PAREMPI TYÖTTÖMYYSTURVA MUUSIKOILLE T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Tekijänoikeuskorvauksia saavan taiteilijan työttömyysturvaongelmat pitää korjata
Märkäkorvainen äänittäjä oli tottunut siihen, että hommia tehdään niin kauan kuin ukkoja pysyy pystyssä. Tekemisen intoa Tuomolla on vuosien varrella riittänyt, musiikkia kirjaimellisesti laidasta laitaan: on naiskuorolaulua, mieskuorolaulua, klassista orkesterimusiikkia, heviä, iskelmää, kansanmusiikkia… kaikenlaista. Pelkästään Finnvoxin Mika Jussilan lähettämiä mastereiden kopioita on ”hemmetinmoinen pahvilaatikko”. Aamulla aletaan ja koko ajan työskennellään, muttei hapoteta heti. – Ykkösen viulisti nousee ylös ja lähtee kävelemään. – Voi olla, että mä kuvittelen, mutta niitä on enemmän. Toinen työtapoihin liittyvä opetus tuli, kun Valtonen oli ensimmäistä kertaa tekemässä Solistiyhtye Suomenkin muusikoita sisältäneen Flamingon albumia raskaansarjan iskelmäammattilaisten kanssa. Suomalaiset orkesterit ei anna semmosen tapahtua. Takomo-studioiden alkuperäinen studiopäällikkö Jukka Teittinen oli tuottajana. Sessio saattoi valmistuessaan vaipua saman tien unohduksiin. Kun Valtosen studiolla tehtiin aikanaan kansainvälistä heviä maailmalle, tokaisi hän soittajille, että ei ensimmäisen kolmen päivän aikana tarvitse soittaa itseään puuduksiin. Edessä on pitkä sessio. Ensimmäisinä päivinä tuntuu yleensä siltä, että tässähän voisi vetää vähän pitempääkin päivää. Tuomo ymmärsi myöhemmin, että jos kapellimestarille antaa minuutin, huomenna se on kaksi. Hän oli sitä mieltä että kahdeksassa tunnissa soittaja pystyy tekemään kaikki hyvät otot. Sen jälkeen aletaan tekemään kahteen kertaan. Tuomo muistelee ensimmäistä oopperaäänitystään, jolloin orkesterin harjoitukset loppuivat ennen kuin oltiin päästy edes teoksen läpi. Esimerkiksi venäläisen Mariinski-teatterin maailmankuulu kapellimestari Valeri Gergijev suorastaan nöyryytti muusikoita ja tuli paikalle milloin huvitti. Eri musiikkilajeja työstäessä on päässyt tutustumaan hyvinkin erilaisiin työskentelykulttuureihin. Valtonen vertaa sessioita kuitenkin pitkän matkan juoksuun, jossa hinta maksetaan vasta loppumetreillä. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Sivustolta ei löydy kuitenkaan lähellekään kaikkia teoksia, joihin mies on osallistunut. 8 www.riffi.fi 5/2020 puun harjoituspianistin kanssa. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUSSI KOPONEN Tuomo VALTONEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Kapellimestarin piti asia tietää. Ja tätä kautta asian on täytynyt joskus sitten eskaloitua. Jossain vaiheessa Valtonen tajusi, että hirmuinen määrä levyjen tekijäkappaleitakin on vain jäänyt saamatta. Kun kirjoittaa haun ”Tuomo Valtonen” teoshakemisto Discogsiin, näyttää luettelo kahtasataaneljäätoista artikkelia. Se oli alkuun vähän vaikeasti nieltävä juttu. – Ainut syy, että jotain on jätetty tekemättä, on että ei kerkii. Siitä saa jonkunlaisen hahmotuksen, kuinka paljon juttuja on jäänyt matkan varrelle. Se on yks tapa tehdä. Jo pelkästään siinä pahvilaatikossa on satoja CD:tä. Taakse ei katseltu. K aikenlaista on tullut tehtyä – ja paljon. Tuli kello täyteen. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Että käytetään se aika tehokkaasti, mutta ei siellä tarvi alkaa notkumaan kellon ympäri. – Häneltä sain sen tärkeän opin, että tää ei ole nopeuslaji, vaan laatulaji, jossa pitää jakaa voimansa oikein. On määritelty, että harjotukset kestää kello kuuteentoista ja silloin lähdetään. Eikä yhtäkään sessiota ole jäänyt tekemättä sen takia, että ”tämä ei ole minun juttu”. – Se istututti orkesteria ja ootatutti itseään. Eikä Jussila ole edes masteroinut kaikkia Tuomon tekeleitä. Loput lähtee perään kesken vedon. Oli joskus nimittäin aika, jolloin hän oli enemmänkin kiinnostunut itse tekemisestä ja käsillä olevasta musiikista, kuin taakse jääneistä jutuista ja kreditoinneista. No, sitten vedettiin biisi lop08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 8 12.10.2020 18.52
Ihmiselämä on kuitenkin niin ainutkertainen, että pitäisi jokaisella ihmisellä kivaakin olla, Tuomo vään– Mielenkiinto loppuu ja väsymys tulee. Levyä tehtäessä tuottajalla olisi hyvä olla edes muutaman vuoden kaula bändin jäseniin, sillä ikä ja kokemus vaikuttavat aina tilanteisiin. hättyä valtavasti. Usein – varoituksista huolimatta – virheet pitää tehdä itse niistä oppiakseen. – Kyllähän se asetelma on yleensä aina se, että virka-iältään vanhin kaveri joutuu olemaan ikävästikin välillä jarrumiehenä, että ”Tota juttua on pojat kokeiltu muutaman kerran huonolla menestyksellä, siihen ei kannata ehkä lähteä”. Tuomo miettii levyntekoon liittyvää psykologiaa, joka on hänen mielestään jopa tärkeämpää kuin laitteet tai niiden hallinta. Kun se tulee kahdeksannen kerran, niin se ei välttämättä ole sitä enää. Kun se ”titityy” on saatu kerran, niin pitäis uskoa, että se on nyt hyvä. – Kun Beatles on mennyt studioon, siellä on teknikot olleet lääkärin takki päällä. Mikittäneet ja äänittäneet ja tuottaja on johtanut toimintaa maksajan edustajana. Editoidaanko vai otetaanko vielä kerran. – Kaiken kaikkiaan voidaan ajatella, että työt ja tehtävät on selvärajaisia tai sitten ne ei ole, hän aloittaa mystisesti. Se on luonnollinen kehitys. Se on aina vaarallista. Teknisten laitteiden ongelmia saahaan ratkottua, mutta pystyykö taiteilija antamaan parhaansa. Valtonen laittaa filosofisen vaihteen silmään ja ottaa pohdiskelun raameiksi ’60-luvun Abbey Road -studion. – Toisaalta voidaan miettiä, että lopputulosta kuunnellessaan ketään ei kiinnosta, kuinka paljon levyyn on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. Kantapää on opettavainen ruumiinosa. Väsyneet ihmiset on riitasia ja sitten tehdään asioita uudestaan. Myöhemmin homma on mennyt ryhmätyön suuntaan. Lopulta ihmetellään jälkeen päin, että ollaanko tosiaan oltu tätä mieltä. Oliko otto nyt sitä tasoa mihin hän pystyy. Ja sitten on harmissaan kun varoitus ei mene läpi. Hierarkia on kadonnut ja kommunikointi tapahtuu sen verran tiiviissä porukassa, että sosiaaliset taidot on nousseet koko ajan tärkeämmäksi. Kun itse on ottanut joskus ottanut joissain asioissa turpaan, niin osaa jo varoittaa. – Esimerkiksi vaikka jokin efekti, johon soittaja saattaa vie”Mielenkiinto loppuu ja väsymys tulee.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 9 12.10.2020 18.52. Pääsee vaan helpommalla kun pitää itestään huolta. Kun on itsekin parikymppinen, on niin sanotusti kaltaistensa joukossa, mutta porukan seniorina oleminen muuttaa asetelmaa väistämättä
Alla oli nimittäin kahdeksankymmenen keikan putki. Olin silloin vaan niin asian ytimessä. Lauluja äänitettäessä Tuomolla on jännityksen managerointiin samantien ainakin yksi hyvä keino. Toiset tarvii tilaa, toiset ei. Testosteroni on meidän miesten iso ongelma. Ei ole aikatauluja ja ketään ei odoteta mihinkään. Tuomo spekuloi, että levystä olisi saattanut tulla vieläkin parempi, jos hän olisi silloin tajunnut kuinka hyviä he ovat. Ei taiteen ei siis tarvitse aina syntyä tuskasta, saa sen helpomminkin puristettua. 10 www.riffi.fi 5/2020 tää rautalankaa. Hän kutsuu sessioita elämäntapahippileiriksi, jossa notkuttiin ja silloin tällöin ääniteltiinkin piirtelyn ja hengailun lomassa. Se nuoren miehen uhon voima, että ”jos tästä maapallosta löytyy kahva joka kestää, niin minä perkele vedän sen suorille käsille!”. Siitä levystä ei olis koskaan tullut sillä tavalla – eikä siitä tullut tälleenkään – kenellekään kannattavaa projektia taloudellisessa mielessä. – Ajetaan meidän silloisen firman, Savonlinnan äänentoistopalvelun keikkabussi maamiesseurantalon pihaan ja kasaillaan kamoja, rupatellaan, kenelläkään ei ole kiire mihinkään, eikä ketään odotella. Se on loukkaavaa, vaikka kyllä ne sen ymmärtää. – Sehän on ihanaa, jos se sessio lähtee silleen liikkeelle, että ihmiset on ihmisiä. – Miksaamossa selän takana ei voi olla porukkaa, kun lauluja äänitetään. Se asenne – väkisin vääntäminen – ei taas aina johda hyviin tuloksiin. – Tosin meillä jokaisella, jotka yrittää jotain elämässä – oli kyseessä urheilu taikka muu – se horisontti helposti katoaa ja yritys menee yli. Oppii näkemään millaisia tyyppejä nyt paikalla on ja miten ne lähestyy asioita. Ja onneksi moniraita-äänittäminen mahdollistaa sen. – Sitten jälkipäin ajattelee, että pitikö tuohonkin laittaa noin paljon kaikkea. Mutta se, että oli tämmösiä suuria livesessioita oli mahtavaa. Rupattelutilat oli sitten erikseen. Työstössä oli siis kouvolalaisen Barefoot Brothersin ensimmäinen pitkäsoitto, joka tehtiin käytännössä livenä Tuhkalan maamiesseurantalolla. Silloin kun mulla oli Viuhokadun studio, sen ideologia oli että tarkkaamo on aika askeetti. Studiossa hän kutsuu sitä jännittämisen manageroinniksi. Silloin kun talkbackin tangettia painetaan, muut paikalla olijat on ”kuolleita”! Mieti nyt ite, että laulat tuolla perse hiessä ja talkbackistä kuuluu jotain käkättelyä. – Minä olin viehättynyt siitä livenä sisään soittamisesta ja 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 10 12.10.2020 18.52. Ydinryhmä – ne ketä kiinnostaa, pysyi jakkaroilla. Kello ei todellakaan raksuttanut. Siinä oli varmaan meikäläisellä semmonen ”taidetta taiteen vuoksi” -ajattelu. Siellä ei ollut sohvaa, eli siinä vaiheessa kun sohva alkoi kiinnostamaan enemmän, porukka häipyi. Mutta jonkunhan täytyy maksaa se kaikki. – Voi, kun olis monta asiaa voinut lopettaa aikaisemmin, Tuomo voivottelee, ja toteaa, että hieromisen lopettamisen aikaisemmin olisi johtanut usein parempiin tuloksiin. – Mutta en tajunnut. Barefoot Brothers: Liquid Pigfarm, Big Records 1992 Tuomo Valtonen palaa jutun alussa käsiteltyyn rupatteluun erilaisista työskentelykulttuureista. Eikä sitä sohvaa tullut koskaan Sundillekaan (Valtosen myöhempi studio Sundi Coop). Jos Flamingon kanssa pyrittiin tehokkuuteen, niin Barefoot Brothersin kanssa hommaa tehtiin täysin eri lähtökohdista. Bändi oli tehnyt jo kaksi edellistä sinkkua Valtosen kanssa ja nyt levyä tehtiin ESEKin rahojen turvin. Mä vaan kuuntelin sitä musaa ja vasta myöhemmin totesin, että mehän oltiin maailman tasoa. Voi, voi… Tuomon mukaan taito käsitellä erilaisia ihmisiä on korvaamatonta. – No sehän olikin se homman huumori. Ollaan siis ajattomuuden illuusiossa. Bändi oli hirveässä tikissä
Oli ulkoisiaja erillisiä levyjä, joita vaihdeltiin sitten tilanteen mukaan. – Mä nään sen vieläkin sieluni silmillä kun Tatti ja Make istui naamat vastakkain pipot päässä kesähelteellä ja AKG:n 414 siinä välissä. Tuomo ja kompression ihmeet Barefoot Brothersin Liquid Pigfarm -debyyttiä miksattaessa päälle jäänyt tylyn kuuloinen kompura aiheutti bändin innostumisen lisäksi Valtoselle ymmärryksen siitä, kuinka paljon kompressointi on vaikuttanut kaikkeen populaarimusiikin kuulemiseen. Pohjia syntyi kauheata vauhtia. Se loppukaiku on vaan vedetty käsivaralla feidereillä alas. ”Miten niin?” ”No kun me tehtiin YUP:n levyjä, niin ainakin yksi päivä viikossa meni, että koitetaan löytää fileja ja laittaa konetta kasaan”. Se dynamiikka-alue määrittyi tietyllä tavalla ja siitä syntyi meille se tietty muistijälki. ”Mitä mie teen tässä bändissä. – Paljon myöhemmin, Trio Niskalaukaus-aikoina Martikaisen Jarkko sanoi levynteon loppupuolella, että ”Ei olla tehty minkäänlaista koneremppaa koko sessioiden aikana”. Ja toisaalta systeemiä pystyssä pitävälle kovalevylle ei ikinä äänitetty. – Se oli tavallaan oppitunti siitä, miten kompressio on meidän kollektiivisessa muistissa rock’n’rollin ääni. – Minähän olin tosi pitkään nauhamies, kun se ”Ohon” sanominen oli niin vaikeata. Ja heti me saadaan kiinni siitä soundista, että milloin tai mihin henkeen musiikki on miksattu ja masteroitu. Valtonenkin joutui muusikoksi. Intiaanikylä-asetelma. Kunhan on hyvät lähtösoundit, niin ei haittaa yhtään. Mikä tahansa alkupään tuotanto, vaikka Elvis, se soundi on muodostunut siitä, kun piti päästä kohinan ja särön väliin. Ne ajo sillä niiden volkkarin-pikkubussilla ympäriinsä. – Olin tehnyt selkeät rajat itselleni. Soittohommissahan täällä ollaan, eikä tietokonehommissa”. Bändin soundi oli hyvinkin ”au naturel”, joka ei vuonna ’92 ollut ihan niin ”in”. Ai mie joudun laulamaan”. Alussa oli vain akustinen kitara ja laulaja. Ne oli tosi yhtä köyttä -yhdistys. Se oli älyttömän kiva sessio. Tapausta leimaa se, että nauha oli noihin aikoihin niin kallista, ettei sitä haluttu heittää hukkaan. – Ainoa, että sieltä kaukaisuudesta kuuluu mun todella kuuluva PERKELE!, joka sitten leikattiin pois. – Big-kappaleeseen piti saada sireenin ulvontaa, ja kuulutus-komentoja. Sillä tavalla pidin sitä puhtautta yllä. ”Tommosessa rokissahan ei mitkään ristiin vuodot haittaa mitään, kunhan on hyvät lähtösoundit.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 11 12.10.2020 18.52. Huonoja ottoja ei säästetty. – Basisti Börtsillä oli aivan hillitön pehko tuohon aikaan, Tuomo aloittaa hersyvällä yksityiskohdalla. Oli se sitten mitä tahansa Fairchildia tai Pultecia, jo siinä vaiheessa se teknologia pyrki kompressoimaan. Ottojen jälkeen homma aina muuttui. Hiljaa se sieltä kuuluu, mutta otto oli niin hyvä, että päätettiin että nyt loppu hinkkaaminen ja tuon piipityksen kanssa vaan pitää elää. Mä pelkäsin silloin vuotoja paljon enemmän. Niitä asioita tuli silloin pohdittua. Ne improvisoi sitä kappaletta siinä lennossa. Putket ja nauha tekee helposti sen, jos sitä ajaa vähän reippaammin. Ehkä. Sillä tavalla pysyi roti siinä hommassa. Niiden kamat oli tosi kälyset, mutta ne vaan veti. www.riffi.fi 5/2020 11 niin oli bändikin. Musa oli hyvinkin retroa ja kun se oli vielä ison tukan aikaa, niin ne ei olleet kauhean muodikkaita. Jälkeä syntyi niin hätäseen tahtiin, että bändillä oli aikaa pitää iltaisin jamisessioita, tai oikeastaan ne oli festarit. Mä kokeilin monia laitteita, ja se oli tosi perseestä sanoa asiakkaalle, ”Tsori, tää ei nyt toimi”. Mutta tommosessa rokissahan ei mitkään ristiin vuodot haittaa mitään. Kone ei ollut koskaan verkossa, siihen ei asennettu ikinä mitään muuta kun ne ohjelmat jotka oli sen työnteon kannalta olennaisia. Niillä oli vain eri aseet. Tärkeä oppi siitä, miksi me miellämme asiat kuulostavan siltä kuin ne kuulostavat. – Virat oli kitaristi, laulusolisti, rumpali ja basisti. Ne oli jo silloin sen volyymisodan kanssa tekemisissä. Sitten oli vaan laitettu, että kuka missäkin kokoonpanossa esiintyy. Päällä oli kolmesataa metriä pitkä telakkahalli. Koska elettiin nauha-aikaa, ei sitä alettu räpeltämään. – Olis voitu vetää paljon rohkeammin. Niin kauhean romanttista… Tuomo muistaa erityisesti Because-kappaleen, jonka muotoa ei oltu vielä lyöty lukkoon. Minulla oli semmonen megafoni. ”Mulle tuli villi idea, että tähän voisi laittaa vielä tämmösen”. Laitoin mikit halliin ja Börtsi alkoi huudattamaan sireeniä. Ja monta kertaa; ”MEE ETÄÄMMÄKS, EI KUULU MISSÄÄN!”. ”Ei kaiu tarpeeksi, mee etäämmäks!”. – Eri aikoina musaa on kompressoitu vähän eri koneilla ja eri tavoin. – Niin silleen tiipiin ympärillä. Muistissa ei ole, monesko versio päätyi narulle, mutta kun se tuli, jokainen bändin jäsen tiesi, että se on siinä! Mutta kuinka ollakaan, loppukaiun päälle lähtee bändin yhteinen matkalaukun kokoinen L M Ericsson soimaan. Tuomo veikkaa, että koko sessioissa meni viikon verran. – ”No eihän se kuulu bisnekseen ollenkaan. Jälkeenpäin asiaa ajatellessaan Tuomo toteaa, että olisihan sen loppukaiun voinut leikata jostain toisesta otosta, mutta kun ei niitä ollut. Loppujen lopuksi ne mikit oli siellä alhaalla telakka-altaaseen päin ja Börtsi oli koko hallin toisessa päässä. Nyt vedettäis ainakin rohkeammin. Biisit olivat kasassa ja tehtiin vielä lisä-äänityksiä Inkilänniemen telakalla. Paikka oli laitettu pari vuotta aiemmin kiinni ja Valtosella oli studiotilat telakan alla. Ja se väli on näin pieni (Tuomo demonstroi käsillään kymmenen sentin väliä). Sen takia olen myös MOTU-mies, sillä ne oli ensimmäiset vehkeet, jotka kesti luotettavasti synkassa nauhakoneiden kanssa päivästä toiseen. Äänityksissä bändi asettui Tuomon mukaan Intiaanikyläasetelmaan. Telakkahallissa oli loistava luonnollinen kaiku, niin sinne sitten sireeniä äänittämään
Te ette vaan tiedä, mutta te ootte tietämättänne aivan asian ytimessä. Ei se vaikuttanut äänittämiseen mutta se oli vaan itseni turvana, jos tulee jotain öhellystä. Bändiläiset hämmästyivät itsekin, ”Kattokaa, näitä levyjä oikeesti myydään!”. ”Joku tyyppi tuli ovesta, katto vähän aikaa, pyöritti päätään ja laittoi oven kiinni”. Se, että bändissä oli kolme kitaristia, antoi jo jonkinlaista osviittaa mihin suuntaan sitä tul08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 12 12.10.2020 18.52. – Parin kilowatin setti ja hän seisoo siinä metrin päässä. – Kaveri on varmaan miettinyt, että jonkinlainen avotapaus kyseessä. Laittakaa tuo nauha nyt jollekin pienkustantajalle”. Hän sai siitä voimasta uskoa omaan juttuunsa, että kyllä tää täältä tulee. Tuomo Valtosen kuunnellessa tänä päivänä Liquid Pigfarmia, mieleen tulevat ensimmäisenä sessioiden aurinkoiset päivät. He halus, että se on aika napakka. Bändi soitti pohjia sisään kovalla tahdilla, jonka jälkeen pohjia alettiin soittamaan puhtaaksi raita kerrallaan. Kitarasoundin löytyessä alkoi hahmottua jo nyt kaikille tutuksi tullut bändin soundiestetiikka. Ei kun yhteys oman kylän poikaan, Tuomo Valtoseen. Luureilla ei pääse samaan tunnelmaan. Ei ketään muuta kiinnosta. Ei ammu sitten monitoreita seinälle. Siitä tuli kyllä tosi hyvä. – Tyhjässä telakkahallissa seisoo keskellä kesää järkyttävällä tukalla varustettu huonoryhtinen heppu, pilottilasit, oranssi kypärä ja kuulosuojaimet päässään ja sohottaa sireeniä kattoa kohti. Lähimmäksi päästiin Marshallin Valvestate-vahvistimilla, joiden soundi vaati kuitenkin roimasti työtä. Myös kitaravahvistimien kanssa oli ongelmia. Kun miksaus alkoi, oli näkemys selvä. Tatin kanssa miksattiin, kun Make oli hävinnyt tyttöjen perään. Osumatarkkuus ei ollut ihan niin hyvä, mutta voimaa senkin edestä. Mitään muuta ei tehty. Mutta paljonkin vaihtoehtopiirien kanssa tekemisissä ollut Tuomo näki homman toisin. Sitä masteroitiin vähän niinkuin siinä kaivertaessa. – Minulla oli iso Amekin tiski, jossa kompura masterissa. Mie viritin kuunteluun PA:n, koska Alaluusua uskoi voimaan. Kaksikymmentä vuotta miehet kulkivat eri latuja, kunnes tapasivat uudelleen, Rautiaisen tullessa Savonlinnaan Opettajankoulutuslaitokseen eli OKL:ään. Se, miltä levyn pitää kuulostaa, paljastui vasta soittoaikana. Tämä ei erityisesti ihmetyttänyt sillä vinyyliajalla oli nähty vieläkin suoraviivaisempaa. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit, Ranka Recordings 1999 Samanikäiset Tuomo Valtonen ja Timo Rautiainen ovat syntyneet samassa kylässä Sulkavalla. – Kun kävin kaiverruttamassa ensimmäisiä levyjä Finnvoxissa, eihän niitä masteroitu ollenkaan vaan ne vietiin suoraan kaivertamoon. – Hänellä oli oman tarinansa mukaan ”rynnäkköbasso-ote”. Nauhuri tuohon, Genelecit viereen ja kaapeli hallin toiseen päähän. Se on hieno levy. Jos meillä olis ollut tylympiä kompuroita siitä olis tullut varmaan paljon rajumpi. – No ei siinä mitään. Se jäi tosi karkeisiin säätöihin, silleen, että se pumppas ihan saakelisti. Gainilla saatiin taas neula heilumaan. Hyväsoundisia vahvistimia, joista olisi saanut Rautiaisen termin mukaan ”nuorisometallisoundia” ei oikein tahtonut vuonna 1999 löytyä. Se on päivänpaisteinen esitys, vaikka kaikki kappaleet ei ole päivänpaisteisia. Toisena tulee helpotus siitä, ettei hän mokannut levyä. Bändi kasas kamat ja eikun soitetaan. Noihin aikoihin CDmasterointi tarkoitti käytännössä piikkitason säätöä. Lyijykomppanian jälkeen Rautiaiselle oli kertynyt niin paljon kappaleita, että ne piti äänittää Tuomon kanssa alta pois. – ”Te ette usko, miten trendikkäitä te saatatte olla. Äänite tehtiin ja bändi oli sitä mieltä, että tämä on täysin heidän omaa huviaan. 12 www.riffi.fi 5/2020 – Äänityksen jälkeen Börtsi kertoi, että hänellä oli kohtaaminen. Siinä vaiheessa poppari hyppää ilmaan: ”NNNYTTT! Näin, just näin!!” Ahaa… ei me nyt sinne asti menty, mutta nyt mie tiesin mistä me puhutaan. Timo on vieressä ja näyttää ilmabassolla että näin! Soita silleen! Alaluusua soittaa ja se usko ja voima tulee siitä valtavasta jyrinästä mikä tulee päin näköä. Mitään kiinnepistettä ei näy missään. Sivutuotteena saatiin myös valtavia määriä silmälaseja täryyttävää pirinää 2,5–3,5 kHz:n alueella. Nyt hän oli käynyt soittelemassa lukio-aikaisella bändillään, Lyijykomppanialla ja tuumi että olisi kiva tehdä tallenne itselleen muistoksi. Vois olla parempikin, vois olla myös huonompikin. Ja mun mielestä se kuuluu just ton levyn meininkiin, että se meni noin. ”Ai, mikäs kohtaaminen?”. – Se bändi oli niin hyvä – minä en ollut niin hyvä, mutta kuuntelin mitä minulle sanottiin. Tuomon käkätys alkaa vaikuttamaan jo hyperventiloinnilta. Pahaksi onneksi hänen Viuhonkadun studionsa oli jouduttu juuri purkamaan ja kamat oli siirretty PA-varastoon isoon teollisuushalliin. Timo Rautiainen oli paikallinen pelimanni, joka vaikutti monessa bändissä. Käänsin vaan 2 × 18" suppasen nurin ja siihen äänipöytä päälle. Mutta ei suinkaan loppunut. Tuomo muistelee basisti Arto Alaluusuan vaikeuksia tuottaa julkaisukelpoista jälkeä. Kun levy sitten masteroitiin, muistelee Tuomo että raidat vain normalisoitiin. Sit sitä vähän kuunneltiin sieltä täältä, kun kaivertajan pitää tietää, jos seuraava biisi tulee hiljempaa. Levyn meininkiin kuului myös, että se miksattiin kelalle. Jossain vaiheessa musiikilliset intohimot alkoivat kuitenkin viedä miehiä eri suuntiin ja Lyijykomppania jäi taakse. Mutta en mie halunnut sen varsinaisesti pumppaavan. Ja siitä se lähti. Fiilis oli niin vahva
Ja soittotatsi oli niin vahva. – Jos me halutaan siitä stydi, se tarkoittaa, että toinen hoitaa tuon, toinen tän. Kuten myös Suomessa tehty ruotsinkielinen metalli. – Biisien voima! Kaikki muu oli mitä oli, mutta ei siitä olis tullut ikinä sellaista tarinaa ilman niin hyviä biisejä. Yhtyeen sointi on orgaaninen kokonaisuus, jonka muodosti bändi ja sitä tallentanut Tuomo Valtonen. Onneksi, koska minä en näe mitään järkeä, että käydään ruudulla asioita taimaamaan. Mikä on yleisesti ottaen pieni ongelma. – Minä annoin vinkkejä ja kokeiltiin. Mutta myöhemmässä vaiheessa nimenomaan kitaristi Jarkko Petosalmen äärimmäinen soitontarkkuus mahdollisti kitaroiden runsaampaa duplikointia. Valtonen sanoo arvoituksellisesti, että mukana oli paljon onneakin, että levystä tuli niinkin hyvä. Sitten joku iloinen aloittelevien junnujen jousiorkesteri, se sävel on niillä tämän kokoinen (levittää käsiään). – Ja meillä oli pyrkimys sellaiseen äärimmäisen jämäkkään soittoon. Sitäpaitsi pitää olla aika helvetin hyvät soundit, että paskaa musaa jaksaa kuunnella. Musa on musaa ja hyvät äänimiehet ei mogaa. Joidenkin bändien kanssa Valtonen on toiminut niin, että sama kitaristi soittaa aina kompit. Olosuhteisiin nähden se kuulostaa kuitenkin yllättävänkin hyvältä käytettyyn aikaan ja voimavaroihin suhteutettuna. Trio Niskalaukauksen kanssa pärjättiin kolmosen gaineilla, kun taas joku toinen käänsi saman vahvistimen seiskaan tai kasiin. – Se lähikenttä on niin täydellisen heijastumaton. Tärkeimmäksi tekijäksi hän nostaa silti hyvät biisit. Ei väärin, mutta on jokin erilainen juttu miten kukin vaihtaa esimerkiksi sointua. Huomaako, kun lisää neljännen. Mutta vaarana on, jos ruvetaan lisäämään ja lisäämään, että siitä tulee epäskarppi. Eihän se mono ole, mutta on se kyllä tosi mono siihen nähden mitä olis voinut olla. Laita kolmas, paraneeko. ”Se on sitten esteettinen valinta että halutaanko enemmän tiukkuutta vai soitellaanko kuin Rollarit, vähän enemmän sieltä omasta elämästä.” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 13 12.10.2020 18.52. Ja pojat oli kyllä tosi kovia treenaamaan. Niin kuin Tuomo Valtonen toteaa, suomenkielistä heviä tehtiin jo monella suunnalla, mutta viimeistään Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen debyytin ja sen saavuttaman radiosoiton myötä se nousi koko kansan tietoisuuteen. Ja se vaan aukeaa välillä legatompaan osaan, mikä edellytti todella skarppia soittoa. Se on sitten esteettinen valinta että halutaanko enemmän tiukkuutta vai soitellaanko kuin Rollarit, vähän enemmän sieltä omasta elämästä. Oli tosi kiva olla kerrankin siellä missä tapahtuu. Kaksi ihmistä soittaa usein samat asiat eri tavalla. Se jynkytys, rapsutus, oli isossa roolissa suurimmassa osassa biisejä. Mutta taimiongelma on isompi asia. Siis kuiva. Ja siinä matkalla Ewo sai sen diilin puhuttua. Jos haluaa tietyllä tavalla hyvää jälkeä, kannattaa kyseenalaistaa se gainin määrä. Yksi mainitsemisen arvoinen asia kitaroiden kohdalla on särön määrä. Aktiivimikit tekee high gain -vahvistimeen usein sellaisen epämiellyttävän karkeuden (harshness). Se vaan todennäköisesti aiheuttaa sen, että myöhemmässä vaiheessa alkaa tulemaan sitä pientä inhimillistä heittoa. Jos siihen ei tule mitään pomppua, sitä ei luultavasti kannata siihen laittaa. En minä oikein… ja taas puhelin soi. Ja Timo makasi siellä selällään PA-pinojen päällä ja huuti ohjeita. Sovituspuolella oli karsittu pois kaikki rönsyt. Finntroll: Midnattens Widunder, Spinefarm 1999 Huhtikuussa julkaistu Markus Laakson kirjoittama ”Folk Metal Big 5” -kirja kirvoitti Tuomo Valtosen muistelemaan folk metal -scenen alkua. Sillä sitä tiukkuutta saadaan lisää. Tavallaan hauskan kuulonen, kun siinä on sitä chorusta. Meillä on yks, laita siihen toinen – se on parempi. Pohjola), joka maanitteli Rautiaista Spinen talliin. Samalla kotimaisen hevin historiankirjoihin tuli kirjoitettua uusi luku. – Siinä tulee tavallaan kamariorkesterin ja suuren orkesterin ero. – Monasti mietittiin, että mikä on se piste, missä asiat kääntyy väärään suuntaan. Kriittinen massa saavutettiin ja se kosahti. Ja kaikki tuntui itestä niin luontevalta. – Se soitti muutaman kilometrin välein, että ”Nyt kyllä sitä sun tätä…” ja Timo laittoi aina luurin pois ja kyseli muilta, että pitäiskö lähteä siihen Spinefarmin kelkkaan. Levyn masteroi Mika Jussila Finnvoxissa. Kun kitarasta kuuluu muutakin kuin surinaa, soundiin jää enemmän karkeutta ja lopputulos pysyy musikaalisempana. Säröä oli, muttei tolkuttomasti. Nyt kun kuuntelin levyä, niin ällistyin miten mono se on. Mutta kotimatkalla alkoi Rautiaisen puhelin soida. www.riffi.fi 5/2020 13 laan viemään. – Oli jännää huomata yhtäkkiä, että tämmöstä suomenkielistä heviä tehtiin samaan aikaan toisista tietämättä. Voimakkaasti kompressoidussa nykymetallissa kitara on dynamiikaltaan miltei syntikka. Berliinin filharmoonikot soittaa hyvin yksniittisesti. Oliko mulla sitten kaiuttimet niin järjettömän horollaan vai mikä. Klassiseen Marshalliin saattaa aktiivimikki toimia ihan hyvin mutta high gain -vahvistimen kanssa se saattaa kompressoitua niin paljon, että kontrolli ei ole enää soittajan kädessä. Soittaja oli Spinefarmin Ewo Rytkönen (nyk. Henkilöiden määrä, jotka siihen liittyi, oli ällistyttävän pieni. Silleen laajemmalla viuhkalla. Kontrolloitua jälkeä on hankala toteuttaa. Ruutilanka paloi samaan aikaan aika monella kulmalla. Keskellä rakennusta soundi oli kuiva ja isossa salissa pre-delay oli pitkä, eikä jälkikaiulla ollut enää mitään vaikutusta. Oli jännää, kun se hehkutus alkoi, itse mietin, että mikäs tässä nyt ihmeellistä on. Eli taimi ja vire. Tietysti vahvistin vaikuttaa myös asiaan. Masteroinnin aikana työstössä oli vielä omakustanne. Se on valtava viuhka. Onhan tätä hinkattu iän ja ajan. Jos sulla on yksi tarkka piste, mitä enemmän siihen tulee tikanheittoja kummallekin puolelle sitä epämääräisemmäksi se menee. Levy miksattiin samassa 50 kertaa 30 metrin laajuisessa salissa, joka oli kuin luotu siihen. Kun tähän mennessä oli hoettu kuin yhdestä suusta, ettei kotimaan kielellä heviä voi esittää, on se nykyään suorastaan eksoottinen vientituote. Valtonen ei usko, että kitararaitoja lisäämällä oltaisiin edes saatu parempaa. – Särön määrää pähkäiltiin tosi paljon. – Olen etuoikeutettu kun olen saanut olla aloittamassa sitä kaikkea, hän pohjustaa. Jos ne soittaa yhden sävelen, se on tuossa. Nyt siis valittiin valittiin liki militaarinen jämäkkyys, jolloin osumia ei kannattanut lisätä
Ja pojat mikitettyyn vessaan, paidat pois ja kasteltiin selät. Mutta siinä menis koko päivä, kun lasten kanssa lähdet tollaseen puuhamaahan. Vielä kun olis pari värssyä vetäny, niin liekit olis nousseet. Sähköhella päälle ja kattila siihen. Hyvin se kesti, mutta keikalla Saksassa tämän nimenomaisen Bastuvisanin aikana Samu ihmetteli, että miksi saksalainen äänimies tulee yhtäkkiä syliin. – ”Voiko tähän laittaa tällaisen. Lähellä se kuitenkin oli. Siitä tuli saamarin hyvä. Ei ne liekissä ole olleet, mutta savu nous. Uutta tehdessä sitä yleisöä ei aina löydy ajoissa. Minusta tuo on kova! Bastuvisan on tulista kamaa! Levyn vaikuttavuutta kuvaa myös hetki, kun Tuomon sen aikainen puoliso puhkesi kyyneliin kuultuaan Henri Sorvalin levylle soittaman intron. Ja onhan se hyvä, Tuomo niittaa. – Ensimmäinen juttu: uudet rummut tulee Matkahuollossa suoraan studiolle. – Siinä oli lueteltu myös, että rumpujakkaraa ei saa säätää kun sen päällä istuu. Yleisö ja bändi ei kohtaa. Kun Amerikassa on tämä tuoteturvalaki tehnyt sen, että mukana tuli monisivuinen luettelo, jossa yksityiskohtaiset ohjeet, mitä niillä rummuilla sai ja ei saanut tehdä. – Kun puhutaan tulisesta soittamisesta, niin Samu on sytyttänyt soittamalla virvelin tuleen. u • ”Folk Metal Big 5” -kirja on arvosteltu Riffissä 4/2020. Kun se lasikuituteippi oli sen verran nahkea, niin kitka kasvoi resonoinnin myötä niin isoksi, että virveli oli alkanut savuamaan. Siitä tulee vaan niin surulliseksi, kun niin paljon hyvää menee maailmassa keturalleen. Sen parhaassa kohdassa luki näin: ”In case of earthquake, strong vibrations such as an earthquake can cause drumset shift or fall over. Hyvä meininki. Se on siinä levyn alussa ja sitä on siinä vaikka kuinka paljon. Ja kaikki päättyy tietysti räjähdykseen. Se on niin paljon vielä kaikesta muusta kiinni. Jannut oli aivan loistavia muusikoita. Työstöön tuli ”Bastuvisan”, eli saunalaulu. ”Tätä on tarvittu koko ajan”, ja niin synkän black metalin seassa törähtelivät iloisesti haitarit ja käyrätorvet. Jos Sorvali tarjosi haitaria johonkin kohtaan, ”VÄHÄN KOVA!” oli vastauksena. Pari päivää asiasta keskusteltiin, mutta homma tyssäsi aina siihen, että miten asia toteutettaisiin. Mulla on vieläkin tallessa ne strapit ja ne on ruskeet. Ja varsinkin Henri Sorvali koskettimissa aivan järkyttävän kova. – ”Ei helvetissä!” Minä olin tehnyt siihen edellisen session aikana maton strapit lasikuituteipistä. Stay clear of drumset if an earthquake should occure”. Ei soittaja vaan MUUSIKKO! Valtonen kuvailee, että Sorvalilla on siis vahva muusikkous, mutta lahjana myös ääretön luovuus. Kuulostaa valheelta, mutta ei ole. 14 www.riffi.fi 5/2020 Helsinkiläinen Finntroll-niminen yhtye oli bookattu Tuomon studioon. Jos heität 80 metriä piirimestaruuskisoissa, olet suomenmestaruuskisoissa. Täällä taas saatat soittaa vaikka minkälaista, mutta se tarkoittaa, että olet vasta saanut lottoarvan. – Monta juttua olen nähnyt menevän päin helvettiä sen takia, että olosuhteet tai jokin muu mättää. No tottakai siihen voi!” Siellä ei jarruja polettu. Bändistä ei ollut muuta haisua, kuin että black metalia ovat tulossa tekemään. – Ja siellä tapahtui kaikkea kauheaa mitä en edes tiedä. • Lue myös Rifiin sivustolta sessiojännityksen hallinnasta ja Trio Niskalaukauksen kitarasoundin synnystä kertovat nettispesiaalit: riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit • Kuuntele samalla reissulla myös haastattelun tiimoilta toimitetut podcastit! ”Kun puhutaan tulisesta soittamisesta, niin Samu on sytyttänyt soittamalla virvelin tuleen” 08-14 Ikimuist 520 Valtonen.indd 14 12.10.2020 18.52. – Mutta tässä Finntrollin tapauksessa se liekki oli tosi iso. Oli ilo ja onni olla mukana sellaisessa projektissa, joka menee maaliin ja kuulijat löytää sen. Valtonen aloittaa huumoripläjjäyksellä. Samalla Tuomolle alkoi selvitä, että nyt tehdään black metalia, mutta ruotsiksi. Aika vain saattaa olla väärä. Kappale kertoo ilmeisesti saunovista sukupuolivähemmistöön kuuluvista ruotsalaispapeista. Saatiin sitä oikeata saunomisen ääntä. Rummut saatiin pystyyn. Kamat kastuu ja kaikkea. – Tuli toinen idea: kävin ratapenkalta hakemassa nuorta koivua, tein niistä imastointiteipillä vastat. Välillä Ruotsalaisen Samu (bändin rumpali) heittää vettä kiukaalle, eli hellan päälle. Kun bändi tuli Valtosen luokse uudelleen levyä tekemään, kertoi rumpali, että virveli oli syttynyt keikalla tuleen. Yleisö saattaa löytyä vasta kymmenen vuoden päästä. – Kuulosti aika huimalta, mutta eihän siinä mitään, kieli kuin kieli. Vaikka oltiin black metalin ytimessä, siihen ei suhtauduttu silleen nurkkakuntaisesti juuttuneesti vaan nimenomaan oltiin hakemassa uutta kulmaa. Kysymys ei ole siitä että musiikki olisi huonoa. Täähän ei ole mitään tulosurheilua. Soittajat halusivat biisiin saunomisen ääntä. – Se on jännä, että joistain jutuista vaan tietää. Me ei ehkä ikinä olla kuultu maailman parhaita levyjä. ”Nyt alatte sitten saunomaan!” No, alkuun se oli vaan sitä vastan läiskettä, mutta kun ne aikansa vastoo niin ne alkaa ähkää. Mies viljelee solkenaan kaikenlaisia villejä virityksiä ja muut soittajat aivan estottomia niiden suhteen. Sitähän ei saa kuin saunomalla. Alettiin äänittämään ja sieltä tulee välillä aika humppaakin. Jos heität siellä 85 metriä, pääset olympialaisiin. – ”Perkele, täs on jotain voimaa”. Samasta biisistä saatiin myös legendaarinen keikkakokemus. – Mietin, että voitais lähteä Casinolle kylpemään ja äänitettäis siinä samalla. Puretaan Tamat laatikosta ja siinä oli jo heti eka kova juttu
Huttunen tekee musiikkituottajan töitä, säveltää musiikkia elokuviin, tv-sarjoihin ja mainoksiin ja toimii kapellimestarina erilaisissa projekteissa areenakonserteista teatterituoJanne Huttusen työnkuvaan kuuluu projekteja laidasta laitaan. Positiivinen ja ennakkoluuloton asenne ja hyvä organisointikyky auttavat paletin hallinnassa. 15-17 Janne Huttunen.indd 15 12.10.2020 18.55. www.riffi.fi 5/2020 15 TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Janne Huttunen – monipuolisuus pitää mielen virkeänä -J os joku kysyy, mitä teet työksesi, vastaan yleensä, että olen musiikin yleismies, kuvailee Janne Huttunen monipuolista toimenkuvaansa musiikin parissa. – Se onkin tavallaan se iso eksistentialistinen kysymys, että mitäs mä nyt oikein teen – musaa
– Neomusicissa meitä on kolme osakasta, joista jokainen tekee vähän omiaan. Biisintekopuoli otti tuulta alleen, kun Huttunen sai sukujuhlissa sanoittaja Jorma Toiviaiselta nivaskan tekstejä, joihin teki sävellykset. Lisäksi mulla oli Mikko Kososen, Mikko Määtän ja Jussi Lehtosen kanssa The Homer -niminen kvartetti, jolle sävelsin biisejä. – Tein muutamia iskelmäkappaleita Jorman teksteihin, ja ne päätyivätkin heti iskelmätähtien levyille. Firma toimii alustana meidän musiikintekemiselle. Lisäksi hänet voi bongata lavalla saksofonistin roolissa niin jazzfestivaalilla kuin Popedan keikallakin. Nykyään Neomusicin työhuoneet sijaitsevat Sonic Pump Studion tiloissa Helsingin Kalasatamassa. Jonkin verran tulee myös sovitustilauksia. Jossain välissä kolkutellaan sitten levy-yhtiöiden ovia. – Iso vaikutus oli myös Boston Promenade Big Bandilla, jossa soitin saksofonia ja opin sovittamaan big bandille. 16 www.riffi.fi 5/2020 tantoihin. Ensin mietitään levyn biisit, sitten esituotanto ja sovitukset, muusikoiden ja orkesterin buukkaus ja niin edelleen. Perustimme ensimmäisen varsinaisen studiomme Mariankadulle Kruununhakaan. Kun minulla oli jotain osaamista pillija jousiarraamisesta, tuotantotöitä alkoi tulla lisää. Sitä kautta ensimmäiset tuotantonikin tulivat. – Mun broidilla Miikalla ja Petri Puolitaipaleella oli soittoäänifirma Neomusic, johon tarvittiin lisää työvoimaa. Pian sainkin jo kappaleita esimerkiksi Anna Erikssonille, Tiktakille ja Club For Fivelle, Huttunen muistelee. Iskelmillä ja soittoäänillä uran alkuun Tuotantopuoli ja biisinteko ovat Huttusella kulkeneet alusta asti käsi kädessä. – Meillä oli Huba-niminen bändi, jossa ajauduin osaltani tuottamaan levyjämme, vaikka ne olivatkin aika bändivetoisia. Miikka miksaa, äänittää ja säveltää leffamusaa, Petri tekee enemmän keikkoja ja opettaa saksofonia. Olin ikään kuin ”vastuuhenkilö”, Huttunen kertoo. Jo opiskeluaikojensa bändeissä Huttunen päätyi usein bändiliiderin, sovittajan tai säveltäjän rooliin. Se on tietynlainen prosessi ja vaatii organisaatiokykyä – siinä olen ihan hyvä. Työnkuva on laaja ja tekemistä paljon, mutta hyvät organisointitaidot auttavat kokonaisuuden hallinnassa. Nykyään usein levy-yhtiö tekee tilauksen, että tee tämän artistin kanssa tällainen kokonaisuus, ja sen jälkeen projekti viedään loppuun aikataulussa ja tietyssä budjetissa. Minä ja Jussi Lampela lähdimme mukaan hommaan, ja meistä tuli jossain välissä firman osakkaita. – Jos pitää vaikka saada huomiseksi studioon lapsikuoro ja sinfoniaorkesteri ja sahansoittaja, niin kyllä mä sen hoidan, Huttunen nauraa. Ensimmäisen oman studionsa Huttunen kavereineen rahoitti tehtailemalla kännykän soittoääniä. Totta kai niihin piti tehdä myös jonkinlaiset demot, ja siinä sitä oppi tuotantohommaakin, kun teki demoja enemmän ja enemmän. Sibelius-lukiosta Abbey Roadille Huttusen koulutuksellinen tausta on Sibelius-lukiossa ja Pop & Jazz Konservatoriossa, josta hän siirtyi Stadia-ammattikorkea15-17 Janne Huttunen.indd 16 12.10.2020 18.55. Toisaalta osa tuotannoista kestää jopa vuosia, jolloin aletaan ihan alusta bändin tai artistin kanssa, tehdään biisit, demot ja mietitään kokonaisuus
Poikkeustilanne on tuonut myös mahdollisuuksia Musiikkimaailmaa kurittaneella koronaviruksella on ollut vaikutusta Huttusenkin elämään, myös positiivisella tavalla. Pääsääntöisesti noin kolmasosa Huttusen tuloista kertyy nykyään tuotantotöistä, kolmannes tekijänoikeustuloista ja kolmannes keikoista. On ollut avuksi, että kävin aikoinaan Sibelius-lukion ja tutustuin jo siellä moniin lahjakkaisiin muusikonalkuihin. Elokuvamusiikin lisäksi Huttusella on muitakin ammatillisia haaveita. Ja nyt siitä on yhtäkkiä tullut harrastus. Moniin heistä törmään töiden merkeissä vielä nykyäänkin. – Puolitoista vuotta sitten tammikuussa rupesin maalaamaan tauluja, kun piti saada omaan kotiin sohvan yläpuolelle iso taulu. Sitten yhtäkkiä oltiin Abbey Roadilla. Olisi kiva tehdä vaikka leffa tai kaksi vuodessa, ja tv-sarjat kiinnostavat myös. On kiinnostavaa pallotella ohjaajan ja oman vision välillä, ja koen ainakin, että koko ajan siinä myös kehityn. – Varsinkin nykyään leffasäveltäminen on enemmän menossa sound designin puolelle, mikä on tavallaan tylsää, jos haluaa kirjoittaa suuria melodioita ja klassikkoleffamusaa – aika paljon käytetään matalaa dronea. Pari vuotta sitten sain vihdoin tehtyä oman soololevyn, se tuntui hyvältä. Koulut ovat olleet tärkeitä verkostoitumispaikkoja. www.riffi.fi 5/2020 17 koulun [nyk. – Ei minulla ole koulutusta kaikkeen, mihin olen ajautunut. Olen treenannut hulluna asteikkoja ja perustekniikkaa. Ja jossain välissä julkaista omaa musaa. Kun Jari Sillanpää äänitti Abbey Roadilla elokuvalevyä London Philharmonia -orkesterin kanssa, niin projektissa tuottajana ollut Pitkämön Sami soitti ja pyysi tekemään pari sinfisarria. Se piti minua työllistettynä – muuten olisi ollut kyllä aika hiljaista. Totta kai ohjaajan kanssa pitää löytää yhteinen visio siitä, mitä musiikki tulee olemaan, mutta näennäisesti kädet ovat vapaat. Normaalisti, kun on niin monta eri rautaa tulessa koko ajan, on välillä turhauttavaakin, kun kaikkeen ei riitä aikaa. Jotain Netflix-sarjaa tai vastaavaa olisi mahtavaa päästä tekemään, Huttunen miettii. Tässä työssä on ympärillä onneksi ihmisiä, joilta saa apua, kun osaa pyytää: on orkestroijia, hyviä soittajia, ohjelmoijia ja niin edelleen. Metropolia] puolelle ja valmistui saksofonipedagogiksi vuonna 2003. Olen myös aina nähnyt, mitä seuraava askel vaatii: jos haluaa maailmanluokan hitin, niin pitää kiertää biisileirejä sata päivää vuodessa, tai jos haluaa vaikka Hollywoodiin elokuvasäveltäjäksi, niin sitten pitää muuttaa perheen kanssa Losiin. Tämä on ollut vähän ajelehtimista mutta kuitenkin niin, että minulla on aina ollut jotain tavoitteita, että olisi kiva tehdä sitä tai tätä tai että joskus vielä teen elokuvamusaa tai hitin ulkomaille tai tuotan Idols-levyn… Jotenkin kummasti haaveet ovat toteutuneet, Huttunen pohtii. Opetustyöt ovat Huttusella jääneet vähemmälle, mutta muita alan töitä on sen sijaan riittänyt jo opiskeluajoista lähtien. Ja ainakin pitää mielen virkeänä, että on monenlaista hommaa. Kun on huiluja ja neljä eri fonia, joihin pitää säilyttää jonkinlainen soittokondis, ja kun haluaisi opetella uusimmat studiotyökalut ja -tekniikat… Olisi hienoa kehittyä myös orkestroinnissa ja sovittamisessa. Ensimmäiset sävellykset seuraavalle omalle albumille ovat jo syntyneet. Teemu tilasi Nimbyyn ”Lähi-idän kauhuleffamusaa”. Sekin oli hyvä, että pystyin tekemään projektia etänä eikä tarvinnut tavata aina kuin pari ihmistä kerrallaan. – Olen aina ollut leffadiggari, ja elokuvamusiikki on minulle luonteva ilmaisumuoto. – Se VALTAVA hitti on vielä tekemättä, mutta on siellä kuitenkin onnistumisiakin ollut. Sehän on tavallaan epäsäveltämistä, minimalismi ja tunnelman luominen ovat se juttu, hän toteaa. – Koska keväältä ja kesältä peruuntui noin 30 keikkaa, pystyin pitkästä aikaa keskittymään saksofonin harjoitteluun. Aikaa on riittänyt myös uudelle harrastukselle, maalaamiselle. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada kerralla. Elämä on muutakin kuin musiikkia, Huttunen hymyilee. Näköjään jengi on niistä tykännytkin, ja joitakin maalauksiani on päätynyt kavereiden seinille. Toisinaan kannattaa hypätä rohkeasti vieraampiinkin vesiin. Olin myös kesällä [Muusikkojen liiton omistamassa] Villa Vikanissa omatoimisella viikon mittaisella sävellysresidenssillä. Korona-aikaankin Huttusella on riittänyt mukavasti töitä, vaikka keikkojen ohella myös studioja tuotantotyöt ovat vähentyneet tai siirtyneet. Aivan autenttista Lähi-idän musiikkia ei syntynyt, mutta tilaus inspiroi tiettyyn suuntaan heti aluksi. Vastasin ensin, että ”en mä osaa, en mä ole koskaan tehnyt”, mutta viiden minuutin päästä soitin takaisin, että ”joojoo, kyllä mä teen”. Tähän mennessä hän on säveltänyt musiikkia muun muassa Teemu Nikin elokuviin, joista uusin, Nimby, on syksyn ensi-iltaelokuvia. Tärkeä yhteistyökumppani on ollut myös Tuukka Temonen, jonka elokuvien Teit meistä kauniin-, Presidentintekijätja Valmentaja-elokuvien musiikki on Huttusen käsialaa. Koskaan en ole oikeastaan tehnyt mitään isoja tietoisia päätöksiä mihinkään suuntaan, että nyt ryhdyn tekemään vain jotakin tiettyä loppuelämäkseni. Levyn tiimoilta teimme bändin kanssa muutamia keikkoja, pääsimme muun muassa Pori Jazzille ja muutamille muille jazzfestareille, mikä oli hienoa, Huttunen myhäilee. Elokuvasäveltäminen kiehtoo Lähitulevaisuudessa Huttunen toivoo pääsevänsä tekemään yhä enemmän elokuvamusiikkia. u ”Elämä on muutakin kuin musiikkia.” 15-17 Janne Huttunen.indd 17 12.10.2020 18.55. Mutta siinä taas kiehtoo se, miten saa tehtyä persoonallista soundia ja millä työkaluilla, kun kukaan ei tavallaan määrittele, miten ja millä soittimilla sen tunnelman luo. – Tuottajan hommissa minulle on tärkeää, että tunnen paljon ihmisiä ja osaan toimia sekä klassisten muusikoiden että popparien ja jazzarien kanssa. – Opettamisesta ei tullut pääammattia; nämä muut duunit lisääntyivät sen verran, ettei opetushommille jäänyt aikaa. Ja että hahmotan eri estetiikkoja ja pystyn yhdistelemään niitä. Mutta pitää olla onnellinen, että töitä riittää. – Elokuvasäveltäminen kiehtoo enemmän ja enemmän. – Minulla oli onneksi yksi iso tv-tuotanto, joka alkoi alkukeväästä ja kesti syyskuuhun asti. – Olisi kiva vielä lähivuosina tuottaa joku hyvä poppilevy ja säveltää muutama hittibiisi
199,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 79,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Melodia, soinnut, sanat. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi ORTEGA Keiki K3 -ukulele – UUTUUS! Designer Series -sarjan laadukas sopraanoukulele. Tarjous Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Super Black 259 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com FYNE Audio F301 hifikaiutin pari 349 € 18-21 Näyteikkuna 520.indd 18 13.10.2020 20.57. 76 laulua. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi MAHALO Art Series -ukulele – UUTUUS! Pääkallokuvioitu laadukas sopraanoukulele. 18 www.riffi.fi 5/2020 n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi NATIVE INSTRUMENTS KOMPLETE13 Massiivinen tuotantopaketti, joka sisältää 68 instrumenttia ja efektiä, yli 36 000 soundia ja 320 Gt:n soundikirjaston DLX-hinta: 599 € Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 39,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Spirit Nano Metal – UUTUUS! Klassiset ja modernit metallisoundit voimariffeihin ja kaikkiin metalligenreihin. (norm. HUGHES & KETTNER Spirit Nano Vintage – UUTUUS! Voimakkaat klassikkosoundit 60-70-luvuilta kätevässä koossa! 199,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Spirit Nano Rock – UUTUUS! Mammuttimaiset stadionrocksoundit 80-90-luvuilta kätevässä koossa! 199,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 12,90 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. 33 €) JUHA TAPIO, Laulukirja Sinun vuorosi loistaa -edition
Riffi-kauppa 18-21 Näyteikkuna 520.indd 19 13.10.2020 20.57. 1 385 € Tulevaisuuden klassikko! Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 1 040 € 2 299 € Moog Grandmother DARK Moog Matriarch DARK Focal Alpha 50 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 65 Focalin edullinen aktiivimonitori tarjoaa markkinoiden parasta hinta/laatu-suhdetta Focal Alpha 80 Alpha-sarjan aktiivimonitorien lippulaiva www.kruunuradio.fi 28,50 € RUMMUT HALTUUN – Aivan uudentyyppinen rumpuopas perustuu helppolukuisiin kuvamerkkeihin www.riffi.fi . www.riffi.fi 5/2020 19 St. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 12, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 499 € Neumann BCM 705 Dynaaminen Broadcast/ Podcastmikrofoni Tarjous Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi 288 € Ohjelmoitava studiotason taajuuskorjain pedaalin kokoisena! Source Audio EQ2 Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/arturia ARTURIA PolyBrute Arturian polyfoninen analoginen lippulaivasyntikka kaikilla herkuilla 2 499 € Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi FGN Mighty Jazz Boundary 599 € Japanissa valmistettu basso maltillisella hintalapulla. TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS SE Parlor 20 Charcoal Parlor-kokoinen lämminsoundinen akustinen kitara 459 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi ASM Hydrasynth Äärimmäisen monipuolinen syntetisaattori polyfonisella aftertouchilla
Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Se on siinä! Myynti: UA-jälleenmyyjät Pyydä lisätietoja: sales@msonic.fi www.uaudio.com www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N 18-21 Näyteikkuna 520.indd 20 13.10.2020 20.57. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi WALDEN-kitarat kattavasti meiltä! Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi MARCUS MILLER V7 Alder-4 Huippusuosittu Sire Marcus Miller -bassomallisto vihdoin saatavilla: koe ennennäkemätön hinta/laatusuhde! 499 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi GR-Bass Aerotech – maailman kevyimmät bassokaapit ja combot! AT-212 Slim 2x12" 900 W RMS 4 Ohm 12,9 kg 1158 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Katso päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi Sequential Prophet5 Legendan odotettu paluu DLX-hinta: 3 555 € Soittotekniikan perusteet sähköja kontrabassolle – Ilkka Hanski Katso tarkat tiedot osoitteesta: riffi.fi/verkkokauppa 20 € + postikulut Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 777 € DB TECHNOLOGIES ES 503 DSP-kontrolloitu äänentoistojärjestelmä • kaksi passiivista satelliittia • aktiivisubbari • 3-kanavainen mikseri • Bluetooth Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi hinnat alk. 450 € Maailmankuulut -kitarat NYT MEILTÄ 15.10.2020 34 vuotta nuotilleen ”joskus vähän vierestä” Reborn to Make Records. Apollo X – pöytämalliset äänikortit Valjasta analogistudion klassiset soundit käyttöösi Apollo x4 ja Twin X -äänikorteilla. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. 20 www.riffi.fi 5/2020 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 9.12.2020 ilmestyvässä numerossa 6/2020. Tyrmäävän laadukkaat A/D ja D/A -muuntimet, reaaliaikainen UAD-prosessointi ja erinomainen laajennettavuus
ISBN: 9789523751033 Lisää kirjaja levyarvioita löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä sivustolta. A. Sen jälkeen seuraillaan Hendrixin maallisen omaisuuden jakoon ja hoitoon liittyviä kummallisia kiemuroita, sukulaisten sulasopua ja katkeraa riitelyäkin. Sen perusteella Numminen on tuntenut aivan kaikki ja miltei jokaisen kanssa on ollut suorastaan pakko tehdä jotain taiteellista, yleensä verraten kokeellista ja mieluusti yleistä paheksuntaa herättävää. Jatko-osaa odotellen… M. Ihan koko matkaa Leon ei Busteriksi kutsumansa ison veljen rinnalla silti kulkenut, sillä pikkurikoksiin taipuvaisena ja päihteille alttiina hän ajautui sivupolulle jos toisellekin. Uutinen Jimin kuolemasta tavoitti hänet vankisellistä, josta oli myös anottava lomaa hautajaisiin. Se on siinä! Myynti: UA-jälleenmyyjät Pyydä lisätietoja: sales@msonic.fi www.uaudio.com www.msonic.fi S O U N D & V I S I O N Syksyn kirjapoimintoja Lukeminen on mitä suositeltavin ajanviete pimeneviin syysiltoihin, etenkin kun mielenkiintoisia musiikkikirjoja on jälleen tarjolla. Hendrixin studiotyöstä tai musiikin teosta kirjassa on kovin vähän mitään, enemmän kyse on perinteisestä henkilöpainotteisesta elämäntapakuvauksesta eli rock-journalismista. K otimainen vaihtoehtokulttuurin kestouurastaja Mauri Antero Nummisen itse kirjoittama ”Kaukana väijyy ystäviä” on hämmentävä teos monella tavalla. Ota suunnaksi riffi.fi ! 18-21 Näyteikkuna 520.indd 21 13.10.2020 20.57. Selväksi käy, että Numminen on ollut tavattoman tuottelias ja mikäli kuva hänestä on hahmottunut Gommi ja Pommi -touhuilun, Herra Huun tai Povel Ramelin surkuhupaisan kookospähkinän särkemiskamppailun suomalaisversiosta, niin nepä ovat pieni ja ennen kaikkea sisäsiistein osuus Nummisen tuotannosta. Numminen: Kaukana väijyy ystäviä – Muistelmat 1 (Docendo 2020), sidottu, 496 sivua. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Reborn to Make Records. Oivan loppusilauksen teokselle antaa Petri Lahden toimittama ”Jimi Hendrixin tie Kulttuuritalon lavalle 22.5.1967”, parinkymmenen sivun mittainen kuvaus Suomen vierailua edeltäneestä musiikillisesta urasta ja erikoisesta kuvaussessiosta YLEllä, sekä aikalaisia hämmentäneestä keikasta Kulttuuritalon lavalla. Tyrmäävän laadukkaat A/D ja D/A -muuntimet, reaaliaikainen UAD-prosessointi ja erinomainen laajennettavuus. Kirja on varsinainen suomalaisen undergroundin ja 50/60-luvuilla virinneen kulttuuriherätyksen henkilögalleria. ISBN: 9789522918284 ”V eljeni Jimi Hendrix” on Leon Hendrixin kertomus kertomus vaatimattomista kotioloista ponnistaneen veljesparin yhteisistä vuosista. Leon Hendrix: Veljeni Jimi Hendrix – Legendan tarina 1942–1970 (Minerva 2020), sidottu, kuvaliite, 311 sivua. Kirja ei pääty vuoteen 1970. Loput edustavat anarkiaa ja Anarkiaa!, jossa menestys mitataan virkavallan osallistamisella ja myönnettyjen porttikieltojen kestolla. Apollo X – pöytämalliset äänikortit Valjasta analogistudion klassiset soundit käyttöösi Apollo x4 ja Twin X -äänikorteilla
22 www.riffi.fi 5/2020 R umpali Kari Paavolan luotsaama Töölön Funk Klubi on saavuttanut vankan aseman rytmimusiikin ystävien parissa ja täyttänyt Ravintola Manalan baarin yleisöllä jo viiden vuoden ajan. – Kun muutin takaisin Suomeen, musiikillinen elämäni jäi Lontooseen. Kaikki tämä onnistui Manalan ollessa innoissaan tästä konseptista jo ihan aluksi, vaikka he eivät edes tunteneet minua. Ravintola Manala tarjosi Paavolalle ensin kahdeksan illan sopimusta, jonka jälkeen oli tarkoitus miettiä, kantaako klubiTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Töölön Funk Klubi – hyvää musaa ja vaaran tuntua Lontoon musiikkiklubien kuumaa tunnelmaa Helsingin Töölössä. Vaikka kävinkin aluksi Lontoossa aika paljonkin keikoilla, jäin kaipaamaan ilmapiiriä. Töölön Funk Klubi tuo pääkaupungin aktiiviseen musiikkielämään persoonallisen, laadusta ja meiningistä tinkimättömän lisänsä. Aika ajoin lavalle nousee myös ulkomaisia muusikkovieraita, jotka laittavat itsensä likoon Töölössä siinä missä suuren maailman nimekkäimmillä klubeillakin. Halusin myös jatkaa soittamista niiden tyyppien kanssa, joiden kanssa tein 12 vuotta siellä töitä, ja pitää yhteyttä heidän kanssaan. Normaalioloissa kerran kuukaudessa järjestettävällä klubilla pääosassa on autenttinen soulja funk-musiikki, jota esittää huippumuusikoista koostuva, vaihtuva bändi seuranaan asiaansa vihkiytyneet, kovan luokan laulusolistit. Sain idean tuottaa lontoolaistyylinen klubi Helsinkiin ja sellaiseen paikkaan, joka lähtisi mukaan täysillä ja antaisi minulle sellaisia budjetteja, että voisin välillä tuoda Lontoon kavereitakin tänne soittamaan. ”Haluan vieraiksi tyyppejä, jotka uskaltavat heittäytyä ja antaa tilanteen viedä.” 22-24 Töölön Funk-klubi.indd 22 12.10.2020 18.57. Ideana korkeatasoisen elävän musiikin klubi – Idea omaan klubiin lähti siitä, että halusin soittaa rakastamaani musiikkia eli funkia ja soulia, joita Suomessa soitetaan tällä hetkellä aivan liian vähän, kertaa Kari Paavola Töölön Funk Klubin syntyhistoriaa. Töölön Funk Klubi todistaa, että totta se on. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta
Paavola sanoo, että on hauskaa huomata, miten monet huippumuusikot ovat olleet iloisia, kun ovat Funk Klubin myötä päässeet soittamaan vihdoin keskenään. – Suunnittelin niitä aluksi sovittua kahdeksaa iltaa paljon ja tarkasti. Manalan lavalla käy klubi-iltoina myös paljon vierailijoita – toisinaan vaikka suoraan yleisön joukosta. – Esimerkiksi Bess, Osmo Ikonen, Jeba Lambert ja Jussu Pöyhönen on tuoneet omaa materiaaliaan, Paavola kertoo. – Halusin omalla klubillani tehdä juuri päinvastoin. – Se on positiivista, on tullut uusia kontakteja ihmisille, Paavola sanoo tyytyväisenä. – Esiintyminen on tosi tärkeää. 22-24 Töölön Funk-klubi.indd 23 12.10.2020 18.57. Aina uusi bändi lavalla Paavola kertoo ulkomaanvuosiensa jälkeen havainneensa, että Suomessa on vahvat työryhmäkeskittymät, eli samat muusikot soittavat paljon ja pitkään toistensa kanssa. – Missään nimessä se ei ole huono asia. – Jos yleisössä on ollut vaikka joku rumpalifrendi, niin väkisin mä olen sen vetänyt soittamaan lavalle ja itse digannut sitten yleisöstä, Paavola nauraa. Hän näkee siinä sekä hyviä puolia että rajoitteita. Siihen liittyy myös se, että bändissä on aina uusia ihmisiä eikä ohjelmistoa harjoitella kauheasti, jos ollenkaan, Paavola kertoo. Mutta toisaalta he eivät ehkä soita sitten muiden kanssa, Paavola miettii. Pariin otteeseen on klubin puitteissa järjestetty myös ”Singers’ Night”, jollaisen aikana lavalla ehtii vierailla 10– 15 laulajaa. Funk Klubi on vähän siltä väliltä, ja yleisöllekin se on toiminut. Se pitää klubin hengen sellaisena, minkälaiseksi olen sen halunnut, Paavola kertoo kriteereistään solistivieraiden valinnalle. Muusikot kokoontuvat keikkaa edeltävänä iltana Paavolan työhuoneelle Kaapelitehtaalle ja käyvät läpi tulevan klubi-illan ohjelmiston. Kun samat ihmiset tekevät vuosia yhdessä töitä, he oppivat soittamaan yhdessä ja se auttaa muun muassa orkesterisoundien luomisessa. Tärkeä päämääräni oli, että en halua konserttia vaan korkeatasoisen elävän musan klubin, jossa soitetaan hyvää musaa täysillä ja jossa on hyvin paljon sellaista ”vaaran tuntua”. Haaveissa laajentaminen – Haluan vieraiksi tyyppejä, jotka uskaltavat heittäytyä ja antaa tilanteen viedä. Pitää uskaltaa esiintyä, ei vain suorittaa, hän lisää. Mutta kuitenkin idea on se, että koko ajan on aika paljon vaihtuvuutta. Tämä tapahtui vuonna 2015, ja Töölön Funk Klubi porskuttaa edelleen. Klubien ohjelmisto koostuu soulja funk-klassikoista, mutta toisinaan vieraat tuovat mukanaan myös omia kappaleitaan. Illan orkesteri tapaa toisensa tavallisesti vasta aivan esiintymisen kynnyksellä. Tietenkin nyt viiden vuoden jälkeen käy samoja muusikoita ja itsellekin on muodostunut luottohenkilöitä, joita on tullut pyydettyä useammin kuin muita. – Tämä on sellaista, mitä ei ehkä Suomessa kovin paljon tapahdu. Töölön Funk Klubin estradilla on käynyt vieraana laaja skaala laulajia niin nuoren kuin kokeneemmankin polven riveistä. Täällä on jami-iltoja, mikä on tosi hienoa ja arvokasta, ja on konsertteja. Yksi klubin ideoista on se, että joka kerta on uusi bändi lavalla. www.riffi.fi 5/2020 23 idea vai ei
Klubi-isännyys on tuonut mukanaan paljon positiivisia asioita. Ravintola avainasemassa Paitsi korkeatasoisella musiikillisella sisällöllä ja vierailijoilla myös tapahtumapaikkana toimivalla ravintolalla ja sen osuudella on suuri merkitys musiikkiklubin menestykselle. – Manala on myös järjestänyt fiksusti pienen toimivan PAlaitteiston, joka on talon puolesta pystyssä. Ja olen oppinut järjestämään tilaisuuksia. Paavola mainitsee erityisesti vapauden toteuttaa itseä musiikillisesti. Mutta jos olisi neljä perättäistä konserttia, tilanne olisi jo ihan toinen. Ravintolan on pakko saada klubiin laittamansa taloudellinen panostus takaisin, hän toteaa. Ravintolan ruokatarjonta lisää osaltaan klubi-iltojen houkuttelevuutta, eikä keskeisestä sijainnistakaan ole haittaa. u TÖÖLÖN FUNK KLUBI • aloittanut toimintansa vuonna 2015 • klubi-illat kerran kuussa perjantaisin ravintola Manalassa • lavalla Kari Paavolan kutakin iltaa varten kokoama bändi sekä solistivieraat niin kotimaasta kuin ulkomailtakin 22-24 Töölön Funk-klubi.indd 24 12.10.2020 18.57. Lisäksi tarvitaan ahkeraa markkinointia. Paavolan mielestä omaa klubia havittelevan kannattaa ryhtyä toimeen sisältönäkökulma edellä eikä aivan aluksi miettiä liikaa raha-asioita. Töölön Funk Klubin illat ovatkin vetäneet ravintolan noin 80-prosenttisesti täyteen. Ihmisten täytyy tuntea saaneensa kulttuurielämyksen, joka on ollut niin hyvä, että he haluavat sen uudelleen. Klubi-illoista noin 10–15 prosentissa vierailija on ollut ulkomaalainen. Se ei liity muusikkouteen, mutta liittyy työntekoon ja ansaintaan. – Pitää käyttää ihan hulluna aikaa promootioon. Jos pyörität klubia, sinun on pakko promotoida sitä, Paavola korostaa. – Parasta tässä on se, että voin tehdä musiikillisesti ihan mitä huvittaa. – Tietenkin rahaa pitää miettiä vähän, mutta ei liikaa. Koronatilanne oheisvaikutuksineen on tuntunut myös Töölön Funk Klubin toiminnassa, ja klubi-illat ovat olleet tauolla. Paavola haaveilee klubitoiminnan laajentamisesta muihin kaupunkeihin ja naapurimaihin. 24 www.riffi.fi 5/2020 – Ja tietenkin ulkomaan vieraat tuovat 90-prosenttisesti omaa materiaalia. Laitteisto maksaa itsensä takaisin nopeasti, kun bändejä voi buukata huomattavasti halvemmalla, Paavola vinkkaa. He toimivat hankkeen taloudellisena tuottajana ja tekevät upeaa työtä klubin markkinoinnin kanssa, Paavola toteaa. Että ”antakaa tälle konseptille mahdollisuus ja tulkaa kuuntelemaan”. Vieraina on ollut muusikkoja, joita kunnioitan suunnattomasti ja jotka ovat kokeneempia kuin minä. Ei auta, että viikkoa ennen klubia alkaa vähän mainostaa. – Olisi tosi hienoa, jos tätä voisi jollain tavalla monistaa muihin kaupunkeihin – jos olisi vaikka Helsinki, Tallinna, Tukholma, Tampere… Silloin ulkomaan vieraatkin muuttuisivat taloudellisesti järkevämmiksi ja voisin tuoda keikalle isojakin brittiläisiä soulja funk-staroja vaikka kerran kuussa neljä iltaa putkeen, Paavola haaveilee. On hirveästi vapautta, ja tämä on myös kivaa vastapainoa taustamuusikon työlle, jossa kunnioitetaan toisen ihmisen näkemystä, hän sanoo. Pitää ajatella todella korkeaa sisältöä ja todella makeaa iltaa, koska jos se onnistuu, niin talousasiat tulevat sitten sen jälkeen, Paavola toteaa – kokemuksella. Paavola kehuu Manalaa ja sen elävää musiikkia kannustavaa linjaa estoitta. Pitäisi vain löytää ne oikeat yhteistyökumppanit. Menestystä tavoittelevalla klubilla pitää olla kiinnostava, tuore konsepti ja laadukas sisältö. Ja pitkäjänteisesti. Töölössä vierailleiden ulkomaantähtien listalle on jo ehtinyt kertyä nimiä: Vanessa Haynes, The Filthy Six solistinaan Frank Walden, joka on soittanut muun muassa Tom Jonesin, Amy Winehousen ja Mark Ronsonin kanssa, niin ikään Amy Winehousen yhtyeestä tuttu Xantoné Blacq, Manuela Panizzo, Jerry Haglund, Carl Avory, James Werts… Ulkomaisten vierailijoiden käyntejä rajoittaa kuitenkin budjetti. Paavola nostaa esille tavan edistää musiikkiskenen elpymistä, kunhan poikkeustilanteesta selvitään: – Nyt, kun tilanne on mikä on, on kaikilla musiikkidiggareilla todella hyvä mahdollisuus äänestää jaloillaan ja käyttää niiden ravintoloiden palveluita, jotka normaalisti tarjoavat livemusaa. – Olen myös oppinut soittamisesta. Saan päättää illan materiaalista ja omasta soittotyylistä. Klubin pyörittäminen ei ole rakettitiedettä Klubitoiminnan pyörittäminen on Paavolan mukaan pohjimmiltaan ”supersimppeliä” toimintaa. Tätä Paavola painottaa. – Yhden illan järjestäminen ilman sisäänpääsymaksua ei ole taloudellisesti kannattavaa. Se on mielestäni asia, jota monet ravintolat voisivat miettiä enemmän: jos elävää musiikkia halutaan, olisi hyvä olla PA ja paikka, jossa soittaa. Lisäksi joistakin nuoruuden idoleistani on tullut hyviä ystäviäni klubin kautta, se on ihan sairaan siistiä. – Jos ei tule jengiä, klubi ei toimi. Tämä on mielestäni tosi tärkeä pieni asia, jolla yksilö voi vaikuttaa siihen, että sitten, kun tilanne aukeaa, musapaikat ja -klubit ovat edelleen musapaikkoja ja -klubeja. – Markkinointityö on konseptin tuomista esille. – Jos ajatellaan, että on hyvä keittiö, ihan keskustassa, korkeatasoista musaa, Suomen parhaita muusikkoja, ei sisäänpääsymaksua… niin come on, ei mun mielestäni ole parempaa vaihtoehtoa viettää perjantai-iltaa, kun mietin kuluttajan näkökulmasta, Paavola nauraa. Heidän kanssaan soittaessani opin itsekin lisää: olen klubin ansiosta varmasti parempi soittaja nyt kuin viisi vuotta sitten. – Ravintolan panos on ollut aivan tajuttoman iso, isompi kuin omani
Yksi alan pioneereista on Lenni-Kalle Taipale, joka luotsaa The Voice of Finlandin nyt jo kymmenettä tuotantokautta. Näin muistelee Lenni-Kalle Taipale, jonka ensimmäinen varsinainen tv-työ oli Joonas Hytönen Show vuosituhannen vaihteessa. Tuosta on kuljettu pitkä matka nykypäivään, ja Lenni-Kalle Taipale on ollut yhtenä muiden joukossa kehittämässä alaa nykymittapuihin. Hän on toki ollut soittajana monissa eri ohjelTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: SAKU TIAINEN/NELONEN Lenni-Kalle TAIPALE – huippuunsa viilattua musiikkituotantoa televisioon Suomalaisen television musiikkiohjelmat ja niiden musiikkituotanto ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittyneet huippuluokan mittoihin, joissa sovituksia ja soundeja viilataan huolella. – Yleinen tekotapa oli, että kanavat auki ja katsotaan. Herran haltuun kuuluuko laulut. www.riffi.fi 5/2020 25 E i tarvitse mennä kuin parikymmentä vuotta taaksepäin, kun suomalaisen television musiikkituotanto tarkoitti kärjistetysti sitä, että esimerkiksi suorissa lähetyksissä myös miksaus tehtiin pitkälti lennossa, eikä musiikkipuolen toteutukseen panostettu välttämättä sen enempää. 25-29 Lenni-Kalle.indd 25 12.10.2020 18.59. Ei me Hytösessäkään aina tiedetty, mitä tapahtuu, Taipale muistelee nyt. Kun nopealla tahdilla työstetään ja harjoitellaan kymmeniä biisejä tv-kuntoon, Lenni-Kalle Taipaleen filosofia kokonaisuuden hallitsemiseen on simppeli: tehdään yksi biisi kerrallaan
– Laulaja tulee paikalle. Yksi jujuista on, että alkuvaiheessa niin sanotusti vain laulajien äänet ratkaisevat. Useamman penkin kääntyessä laulaja valitsee, kenen valmentajan talliin lähtee. Avaan nuotit Dropboxista Sibeliukseen, katsotaan sävellaji, naksautetaan se kohdalle. Musatiimi ja tuotanto valitsee sopivat biisit niin, että kokonaisuus toimii. Hienoa, että kun samat tyypit on olleet tekemässä muita ohjelmia, kulttuuri on siirtynyt eteenpäin ja nyt se alkaa olla jo normaalia, Lenni-Kalle Taipale sanoo. Kuluvan syksyn aikana on yhtaikaa toteutettu sarjan koronan takia siirtyneitä yhdeksännen kauden livelähetyksiä sekä kymmenen kauden pianotreenejä ja kuvauksia. Joskus muutetaan rakennetta. Ohjelma itsessään on hollantilaiseen formaattiin perustuva laulukilpailu, jossa tähtivalmentajat eli tunnetut artistit (nyt syksyllä päättyneellä kaudella Redrama, Toni Virtanen ja Sipe Santapukki, Anna Puu ja Juha Tapio) valitsevat itselleen laulajakandidaateista joukkueet ja mentoroivat omien joukkueidensa laulajia kohti finaalia. Tässä vaiheessa Taipale astuu varsinaisesti kuvaan, kun hän aloittaa pianotreenit laulajien kanssa. Ettei ole esimerkiksi vain englanninkielisiä balladeja vaan myös vaikkapa uptempoa ja suomen kieltä, Taipale kertoo. Katsotaan vähän, miten laulaja laulaa. Pianotreenit 140 kertaa Mutta mistä The Voice of Finlandin musiikkituotannossa käytännössä on sitten kysymys. Ohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten musiikkituotantoa suomalaiseen televisioon tällä hetkellä tehdään. ”Mulla on olo, että jo ykköskaudelle luotiin uudet standardit tv-ohjelmien musatuotantoihin.” 25-29 Lenni-Kalle.indd 26 12.10.2020 18.59. Tässä vaiheessa saatan keksiä sovitusehdotuksiakin ja editoida nuottia livenä. Valmentajat kuuntelevat laulajaehdokkaiden esityksiä selin, ja vain jos esitys äänen perusteella miellyttää ja he haluavat laulajan tiimiinsä, he painavat nappia. Esituotanto on mittavaa ja niin biisisovituksia kuin miksauksiakin hiotaan paikan päällä useampi päivä ennakkoon. Tämän jälkeen musiikkitiimi lyhentää biiseistä puolentoista minuutin versiot, ja Peter Engberg tekee niistä nuotit Sibelius-ohjelmalla. Nuotit siirtyvät pdf:ksi Dropboxiin, josta ne tulevat paperilappuina bänditreeneihin. The Voice of Finlandin ensimmäisessä vaiheessa mukana on noin 130–150 laulajaa, jotka jokainen esiintyvät ohjelmassa bändin säestyksellä. The Voice of Finlandin yhdeksännen kauden livelähetysten bändissä nähtiin Jepa Lambert, Ako Kiiski, Matti Oja, Osmo Ikonen, Lenni-Kalle Taipale, Aleksi Ahoniemi, Mikko Kosonen, Lasse Piirainen, Abdissa ”Mamba” Assefa, Jukka Eskola ja Kalle Torniainen. Pianotreenit äänitetään ja laulajan kanssa otetaan kaksi ottoa. – Ja tämä toistetaan se noin 140 kertaa. Tajuttiin, miten telkkaria voi tehdä hienommin ja isommin, ja että jos tehdään yksityiskohtaisesti, se kuulostaa hyvälle. The Voice of Finland on yksi niistä ohjelmista, jotka ovat erityisesti vieneet television musiikkituotantoa Suomessa eteenpäin. – Mulla on olo, että jo ykköskaudelle luotiin uudet standardit tv-ohjelmien musatuotantoihin, kun alettiin kiinnittää eri lailla huomiota yksityiskohtiin. – Kun laulajat on valittu, jokaisella on muutama biisiehdotus. Sibeliuksessa on myös täyspitkä versio, jos halutaan lisätä vaikka c-osa. 26 www.riffi.fi 5/2020 missa, mutta The Voice of Finland -ohjelmassa hän on toiminut musiikkituottajana jo sen alusta eli vuodesta 2012 alkaen. Siinä tapauksessa pitää tietysti kellottaa tarkasti, että uusikin versio pysyy puolentoista minuutin mittaisena, Taipale kertoo. Tämän jälkeen penkki kääntyy, ja valmentaja näkee laulajan
– Sitten onkin pianotreenit, jotka kuvataan ja jotka näkyvät ohjelmassa. Biisien välissä tapahtuu kuvauksissa tietysti paljon kaikkea, ja ehditään siinä välissä hyvin kuuntelemaan treeninauhat. Heti kaksintaisteluvaiheen jälkeen seuraa knockout-vaihe, jossa saman tiimin laulajia tiputellaan joukosta pois. – Mulla ei ole enää niin, että olisi joku yleinen pianosoundi, vaan teen soundit biisien nimellä ja pystyn hakemaan niillä. Itse treeneissä biisi käydään läpi pari, maksimissaan kolme kertaa. Vaikka on kiire, niin se on hauskaa, ja tuollaiset jutut tekee raskaasta työstä spessua ja tuo hupia. www.riffi.fi 5/2020 27 Tehokasta ohjelmointia Pianotreenien jälkeen Lenni-Kalle Taipale ja rumpali Kalle Torniainen menevät studiolle, käyvät biisit läpi ja miettivät, tarvitsevatko ne ohjelmointia. Kaikki soundit on viilattu viimeisen päälle. Kyllä se vaatii mieletöntä kondista. Tässä vaiheessa siirrytään treeneihin ohjelman ensimmäisen vaiheen kulisseihin. Pianoa, urkua ja kahvia Lenni-Kalle Taipaleen keskeisin soitin The Voice of Finlandissa on Yamahan Montage 8. – Mutta en ole mikään hyvä synasoittaja, se on fakta. Mutta tässäkin on hyöty, että kun bänditreenit on nauhalla, pystyn soittamaan treenien päälle alternativekiippareita taustanauhaa varten. Kakkoskiipparina ja yläkoneena Taipaleella on Yamahan Motif. Joskus keitän kahvia lähetystenkin aikana. Sen laulaja saa sekä laulun kanssa että ilman itselleen mukaan treeniä varten. Joskus moderneihin biiseihin tehdään ehkä rytmiluuppeja, tai koska mä olen ekassa vaiheessa ainoa kiipparisti enkä ole kauheasti synisti, niin jotain alternativesynia saatetaan tehdä, Taipale kertoo. Ne on pitkiä päiviä, ja tässä vaiheessa alkaa usein olla aika rapea olo – varsinkin kun yleensä tässä välissä tehdään samalla porukalla myös Urheilugaalan musatuotanto – melkoinen törkeän paikan leiri, Taipale kuvailee. Sillä Taipale hoitaa pianot sekä Rhodesja Wurlitzer-jutut. Kun on oma kahvikone, voi tehdä luksuskahveja bändille. Sitten laulajien kanssa otetaan yksi otto, ja katsotaan, että kuuntelu on kunnossa. Laulajapari tapaa toisensa, ja samalla tavalla biiseistä työstetään ja treenataan noin kahden ja puolen minuutin lyhennetyt versiot. Kyllä mä jotain pädiä soittelen, mutta jos pitää soittaa pianoa ja jotain synajuttuja yhtaikaa, niin ei se hirveän hyvältä kuulosta. Kun on pohjalla monta ottoa ja on vielä vaikka 15 laulajaa jäljellä, saa olla aika hyvässä hapessa, että aivot toimii ja pystyy antamaan saman panoksen kaikille. Työtapana on, että jokaista biisiä varten on oma soundi, vaikka erona olisi vain pieni muutos pianon kaiussa. Kun laulaja on siinä lavalla, ei voi alkaa sössiä. Käytännössä siis mulla on se noin 140 soundia kansiossa, Taipale kertoo. Lenni-Kalle Taipaleen tavaramerkiksi on joka tuotannossa muodostunut myös kosketinkioskiin kuuluva kahvikone. – Silloin meillä on Dropboxissa kaikki treenit nauhalla, eli voidaan kuunnella mitä treeneissä soitettiin ja ottaa biisit pikana haltuun. Laulajia tulee kolmen päivän aikana lavalle noin kymmenen minuutin välein. – Ollaan opittu aika tehokkaiksi, ja ekassa vaiheessa, kun biisejä on paljon, ohjelmointeja ei oteta, jos ei tarvita. Myös virheettömyys on tärkeää, kunhan se ei ole pakotettua. Jos tulee mokia, se ei haittaa, vaan sitten mennään eteenpäin. – Siinä vaiheessa mun yläkone alkaakin muuttua enemmän nuottitelineeksi, Taipale sanoo. Mainoskatkolla Kalle saattaa sanoa, että nyt maistuisi tuplaespresso, laita jostain tiukasta lajikkeesta. – Mutta suoritusvarma pitää olla tilanteessa kuin tilanteessa. Bändin jätkät kuulevat biisit usein tässä vaiheessa vasta ensimmäisen kerran. Soittajan vinkkelistä tv:ssä soittaminen vaatii Lenni-Kalle Taipaleen mukaan sitä, että soitto lähtee tiukassa paikassa ja että hyvän suorituksen jaksaa toistaa pitkän päivän aikana monta kertaa. Sen teen ihan audiona, en midinä. Jako menee suurin piirtein niin, että Lenni-Kalle Taipale keskittyy lähinnä pianoon, Ikonen soittaa funkkisynia ja stabeja ja Piirainen maalailee synasaundeja eli pädejä, pulputusta, suhinoita ja muuta tunnelmointia. – Sitä osaan kyllä ihan hyvin soittaa. Mukana pohdinnoissa on myös Lenni-Kalle sekä tuotantoyhtiön väkeä. Soundit tulevat sekä Montagesta että Keyscapesta. The Voice of Finlandin tuotantokauden edetessä ja bändin laajetessa kiiipparimiehistöön mukaan tulevat Lasse Piirainen ja Osmo Ikonen. Toinen otto pitääkin olla jo täydellinen. – Mietin aikanaan, miten saisin kiipparikioskista hienon, ja keksin kahvikoneen. Alkukarsintojen jälkeen ohjelman tähtivalmentajat alkavat muodostaa jatkoon päässeistä laulajista kaksintaistelupareja, ja he miettivät, mikä biisi voisi sopia kellekin parille. ”Vastakkain voi olla ammattilainen ja ensikertalainen, mutta koskaan ei tiedä, kumpi pääsee jatkoon.” 25-29 Lenni-Kalle.indd 27 12.10.2020 18.59. Aluksi mulla oli Nespresson pikkukeitin, mutta nyt se on jo kahvilakeitin, jolla voi tehdä kahta kahvia yhtaikaa ja keitellä bändille kahvia kaikissa proggiksissa. – Sillä aikaa, kun laulajalle infotaan, miten homma toimii ja miten valmentajat kääntävät tuoleja, me kuunnellaan biisi ja tehdään kynät kädessä lappuihin merkinnät. The Voice of Finlandissa Lenni-Kalle Taipale on päässyt työskentelemään laajalla kirjolla erilaisten laulajien kanssa. Aina The Voice of Finlandin tuotantokauden alkuvaiheessa Taipale on ainoa kiipparisti, ja Motifilla hän on nopea kehittelemään perussynasoundeja. – Vedetään yhden päivän aikana 40 biisin pianotreenit. Lisäksi Taipaleen setupissa on myös Hammond B3. Ja sitten mä teen ja vien Kallelle. Seuraava kerta biisin parissa onkin jo itse kuvauksissa seuraavalla viikolla
Tai vaikka vaikeassa kertosäkeeseen lähdössä taustanauhalle voidaan tehdä laulajalle erillinen tahtien lasku ääneen kertosäkeen alkuun. Tärkeä keksintö on myös ollut ottaa kaikki treenit monitoripäässä talteen. – Se, mitä meille tulee korviin, on uskomattoman viriili maailma. Kantapään kautta backing trackien käyttöön on hiottu yksityiskohtia. The Voice of Finlandin laulajille korostetaan alusta alkaen, että heistä ei ikinä tehdä pilkkaa, vaan että jos bändi vaikkapa repeää nauramaan, kyse on komentolinjoilla liikkuvista vitseistä ja bändin keskinäisestä huumorista. – Niissä mä keskityn vain soittamaan silloin kun tarvii. Taustaraidoilta löytyy ohjelmointeja, taustalauluja, Osmo Ikosen soittamia jousia tai vaikka tuplattuja kiippariraitoja. En usko, että monessa muussa proggiksessa tuota on edes hiffattu, että jos monitoripään ottaa narulle, niin voi treenata ja miksata monitorisaundia korviin ilman, että tarvii ottaa bändiä paikalle. Esituotantoa Taipale tekee silti monessa tuotannossa yhdessä Torniaisen kanssa. Myös teknisen tuotannon luottotekijät ovat tärkeässä roolissa. Esimerkiksi biisit lähtevät käyntiin klikkiraidan klikklik-boing-boing-laskulla, jonka perään Torniainen laskee neljään ja biisin käyntiin. Asiassa ollaan myös tarkkoja siinä mielessä, että kun ollaan suorassa lähetyksessä tai kun kamerat käyvät, tilanne rauhoitetaan ja kaikki pysyvät skarppina. – Järjestön huumori on tärkeää. – Toki joskus Klasu yrittää tiputtaa meidät nauramaan jutuillaan, jos vaikka kuvataan seuraavan viikon mainosta ja me näytään kuvissa juontojen taustalla. ” 25-29 Lenni-Kalle.indd 28 12.10.2020 18.59. Joskus studioyleisö ihmettelee, miksi bändi räjähtää nauruun, mutta tämä johtuu siitä, että komentolinjoilla puhellaan hassuja. Sitten me treenattiin koko lähetyksen kiippariosuudet kahdestaan läpi. Viriiliä viestiä korvissa Vuosien saatossa bändille on kehittynyt myös monimutkainen komentojärjestelmä. Joskus korvissa on Lauri Karhuvaara ja joskus Kirka. Yritän saada mahdollisimman hyviä ottoja, muuten keskityn vitsailuun ja olemaan somessa. – Boing-boing-äänestä tietää, missä kohtaa klikkiä mennään, jos vaikka sattuu kuuntelussa tulemaan väärää kohtaa klikkiä sisään. Voicessa jokainen biisi miksataan erikseen, ja jokaiseen biisiin haetaan oikeanlainen soundi virvelistä lähtien. Osmo Ikonen soittaa tilanteen mukaan kiippareita, selloa tai kitaraa ja hoitaa taustalauluja. Kun Lenni-Kalle taipale johtaa musapuolta The Voice of Finlandissa ja Urheilugaalassa, Torniaisen vetovastuulla ovat muun muassa Linnan jatkot, Nenäpäivä sekä Elämäni biisi, joka on myös pyörinyt televisiossa nyt syksyllä. ”Joo, nostan nostan” tai ”Kerro, Lenni” tulivat sampleina. Vain vetovastuu vaihtuu. Kyse on kuitenkin laulukilpailusta, jota ihmiset katsovat telkkarista. Siellä on myös oma huumori. Siellä on hauskoja Youtube-pätkiä, joilla se pystyy keskustelemaan. Näissä ohjelmissa Taipale on mukana pelkästään soittajan roolissa. Seuraavaksi siirrytäänkin suoriin lähetyksiin, joissa on jo monta päivää aikaa treenata biisit läpi. Jokainen biisi soitetaan klikkiin, joitakin yksittäisiä rubato-kohtia lukuun ottamatta. Suorien lähetysten biisit käydään pianotreenien lisäksi bändin kanssa läpi helposti kymmenenkin kertaa. Ako Kiiski johtaa Suomi LOVEn bändiä. Toki heitän tarvittaessa sovitusehdotuksia, mutta sen enempää en ota roolia. ”Mun yleisin kommentti on, että laulua lujemmalle. – Monista asioista on tullut teknisesti helpompia. Heidän kanssaan on kehittynyt tarkat työtavat. Jokainen filli tarkasti hiottuna Niin The Voice of Finlandissa kuin muissa vastaavissa tv-tuotannoissa myös miksaus on tärkeässä roolissa. Järjestelmää hallinnoi Granqvist. Joskus se samplasi itseään niin, ettei se kymmenen tunnin treenipäivän aikana sanonut itse mitään. Käytännössä kaikissa tuotannoissa televisioäänen miksaa Timo Virtanen ja monitoroinnista sekä taustanauhoista vastaa Klas Granqvist. Lenni-Kalle Taipaleen ja Kalle Torniaisen lisäksi mukana olivat bassossa Ako Kiiski, kitaroissa Mikko Kosonen ja Matti Oja, kakkoskiipparistina Lasse Piirainen, perkussioissa Abdissa ”Mamba” Assefa, taustalauluissa Jepa Lambert sekä puhaltimissa Jukka Eskola ja Aleksi Ahoniemi. Joskus on lähdetty soittamaan väärästä kohtaa tahtia, ja sitten on pitänyt vetää taustanauhat nopeasti kiinni, Taipale sanoo. Myös klikistä on tullut hyvä kaveri. Pitää osata olla myös rento, että jaksaa keskittyä. Mukana on myös puhaltajat ja taustalaulajat, ja finaalissa on myös livejouset. Jos laulaja laulaa tyhjän päälle, backing trackien avulla hänelle voidaan tehdä tarvittaessa korviin pianosäestys, joka ei kuulu yleisölle tai televisiossa. Torstaina ja perjantaina on kenraalit, eli bändin kanssa treenataan käytännössä viitenä päivänä viikossa. 28 www.riffi.fi 5/2020 Knockout-vaihetta varten puolentoista minuutin versioita treenataan laulajien ja bändin kanssa taas pari-kolme kertaa. Televisiotyössä on muodostunut tärkeäksi, että porukka on hitsautunut hyvin yhteen. Hitsautunut porukka The Voice of Finlandissa bändi kasvaa sitä mukaa, mitä pidemmälle tuotantokaudella edetään. Ja jos sitä ei halua kuunnella, niin sitten voi vaan ottaa välillä napit pois päästä. Esimerkiksi syyskuussa päättyneen kauden livelähetyksissä kokoonpano oli 11-henkinen. Siksi pitkälti samat soittajat ovatkin mukana monissa eri ohjelmissa. Esimerkiksi Nenäpäivässä meillä kerran oli tunti ylimääräistä aikaa, ja Klasu soitti mulle ja Osmolle treenit nauhalta korviin läpi niin, että laittoi meidän kanavat kiinni. – Livessä treenataan eniten, se on kehittyneintä musatuotantoa. Korvamonitorien ja erillisten mikrofonien kanssa bändi voi kommunikoida keskenään sekä muun muassa Granqvistin että ääniautossa istuvan Timo Virtasen kanssa. Klasu on kehittänyt systeemin, jossa sillä on kasa kiippareita ja jokaisen koskettimen takana on oma sample. Tärkeää tietenkin on myös se, että laulajat eivät saa naureskelusta väärää käsitystä. Voicessa ei välttämättä ehdi niin paljon satsaamaan omaan soittoon kuin haluaisi, Taipale kertoo. Se ei ole aina maailman rauhallisinta, mitä siellä jutellaan. Granqvist hallitsee taustanauhoja, ja esimerkiksi The Voice of Finlandissa Granqvist pyörittää Abletonista jokaiseen biisiin vähintään klikkiraitaa. Jos torstaina ja perjantaina on suorat lähetykset, jo maanantaina on täysi treenipäivä
Tapana on, että kun harjoitukset on nauhalla, Lenni-Kalle Taipale käy kuuntelemassa ne läpi Timo Virtasen ääniautossa. Niiden mielestä on vain ihmisiä, jotka laulaa, ja palaute saattaa helposti olla, että ”musiikki peittää laulun”. Mukana on myös erilliset lauluopettajat, jotka valmentavat kilpailijoita eteenpäin esimerkiksi pianotreeneistä saatujen nauhojen avulla. – Peruskeikkaolosuhteisiin verrattuna tässä vedetään ihan NHL-pohjalta. Tv-hommista on tullut jotain jazz-puolellekin. Tuottajana Lenni-Kalle Taipale ei hirveästi puutu miksaukseen, mutta tuo oman näkökulmansa asioihin. Niitä ei missään nimessä tehdä raha edellä vaan koska on kiva tehdä jazz-hommia. Taipaleen mukaan hänen unelmansa ovat siinä mielessä toteutuneet, että hän saa tehdä työkseen sitä mistä tykkää. The Voice of Finlandin formaatissa on oleellista myös se, että vaikka kyse on laulukilpailusta, kilpailijoihin suhtaudutaan kannustavasti ja että koko tiimi tähtivalmentajista bändiin ja tuotantoon tsemppaa heitä eteenpäin. Toki sovituksetkin on jo tärkeitä. Myös The Voice of Finlandin livevaiheessa miksaukseen käytetään useampi päivä. Mutta kyllä se näin on, että tällä hetkellä elanto tulee telkkarista ja jazz on harrastus. Tietysti tehdään kaikkemme, että kokonaisuus kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. 25-29 Lenni-Kalle.indd 29 12.10.2020 18.59. Kaikki eivät välttämättä edes tajua, että siellä on bändi. Treenejä kuunnellaan, ja pikkuhiljaa jokainen fillikin on tarkkaan hiottu. Telkkarissa korostuu, että mitä vähemmän jokainen soittaa, sitä isommalta se kuulostaa. Me tehdään kaikille ohjelmaa, jossa laulun pitää kuulua. Kyse on kuitenkin laulukilpailusta, jota ihmiset katsovat telkkarista. Kaikki on ihan viimeisen päälle. – Mieluummin pistän omaa rahaa ja jään itse miinukselle, että saan mahdollisimman hyvät olosuhteet myös omille keikoille. – Nautin tästä kaikesta ja toivon, että saan vielä jonkin aikaa tehdä tätä. Mutta koska treenit ovat nauhalla, ottoja voidaan poimia niistäkin. Tärkeintä on, että kaiken ei tarvitse tulla täysillä, ja joku biisi voi toimia kitara edellä ja joku piano edellä. www.riffi.fi 5/2020 29 Jazzista telkkariin ja joskus ehkä takaisin Viimeiset vuodet Lenni-Kalle Taipale on tehnyt lähinnä tv-töitä, ja jazz-projektit ovat jääneet taka-alalle, mutta Taipale on pyrkinyt viime aikoina taas aktivoitumaan enemmän silläkin saralla. Vähän fuusiojazz kiinnostaa, ja sitä on kiva harrastaa. – Tarkoitus olisi tehdä vanhoja triobiisejä fuusioversioina. – Kyllä me mietitään, että saadaan kaikki mahdollisimman hyvin kohdilleen. Usein kysymys saattaa olla lähinnä siitä, että esimerkiksi kitaristi toteaa, että treeneissä hänellä on parempi soundi. – Mun yleisin kommentti on, että laulua lujemmalle. – Ei siellä kauheasti ole sellaista mitä kukaan huomaa, että tarvitsisi soittoa kauhesti korjailla. Jokainen laulaja saa myös mahdollisuuden parhaisiin mahdollisiin puitteisiin, kuten hyvään korvamonitorointiin. Mäkin käyn tsemppaamassa jokaista laulajaa aina erikseen, Taipale kertoo. Ja toistepäin. Ja joku muu biisi joku muu edellä. Jos kaikki tuuttaa täysillä, kokonaisuus pienenee. Tänä vuonna edessä on myös Taipaleen 25-vuotistaiteilijajuhla. Eikä siihen edes ole kauheasti aikaakaan, kun biisejä on niin paljon. Ottojen korjailujakin voidaan nauhoitettuihin lähetyksiin tehdä, mutta käytännössä näin tapahtuu harvoin. Ennen tv-hommia saatoin tehdä 200 keikkaa vuodessa, Taipale sanoo. Esimerkiksi monitoripuolella tv-tuotannoissa toimiva Klas Granqvist tekee monitorointia myös Lenni-Kalle Taipaleen jazz-keikoilla. u Lenni-Kalle Taipaleen mukaan The Voice of Finlandin laadukkaan musiikkituotannon edellytyksenä on alusta alkaen ollut se, että tekemiselle on saatu reilusti aikaa. Mutta jossain vaiheessa voisi olla kiva kääntää balanssi taas toisinpäin, eli tehdä isommin omaa juttua niin, että jazz olisikin taas se varsinainen työ. Balansseja hän kommentoi jonkin verran. Balanssi on muuttunut. Sovitukset pitää olla niin, että on tilaa musalle ja miksaukselle. – On erittäin tärkeää, että laulajia tsempataan joka käänteessä
Ja kaikki ovat Amerikan rumpuja, edes eurooppalainen Premier ei valikoimiin kuulu. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Jussi Pohjola – vintage-rumpujen aarreaitassa! Olisikohan tämä nyt Suomen suurin vuosikertarumpujen yksityiskokoelma. – Sano se. Pohjolan tietous perustuu pitkään kokemukseen, mutta myös rumputehtaiden valmistajakohtaiset historiikit löytyvät kirjahyllystä – alkuperäisten Beatles-vinyylien vierestä. Kokopuinen, liki satavuotias Slingerlandin Radio King etualalla on pantu soittokuntoon. Mutta avainkysymys heti kärkeen: mikä saa miehen hankkimaan enemmän soittimia kuin ikinä voi tarvita. Jokunen vanhempikin löytyy mutta ei yhtään uudempaa. Muistan vieläkin sen onnentunteen, minkä se aina aiheutti. K un tapaamme kotkalaisessa rumpujen aarrekammiossa, Jussi Pohjola huomauttaa heti, että jotkut rakkaimmista aarteista eivät ole nyt paikan päällä kuvattavissa ja kokeiltavissa, vaan kesähuvilan yhteyteen rakennetulla soittokämpällä. Jos veikkaus on väärä niin saa ilmoittautua. Onneksi ympärillä on ollut ihmisiä, joita tämä ei ole rasittanut vaan jotka ovat päinvastoin minua kannustaneet. Sitä onnentunnetta hän sitten saattoi lähteä jäljittämään alkaessaan ostaa rumpuja, joita oli tekijämiehillä nähnyt ja joilla oli saanut joskus itsekin soittaa. 30-33 Jussi Pohjola.indd 30 12.10.2020 19.02. Ehkä nuorena jäi joku trauma, kun itsellä ei koskaan ollut kunnon kamoja, mutta keikoilla sai lainata pääesiintyjien hienoja rumpuja. Joka tapauksessa Juhani ”Jussi” Pohjolan omistamia rumpuja ei kannata yrittää mahduttaa samaan kuvaan, sillä niitä riittää useampaankin huoneeseen – ja itse asiassa useampaan taloonkin. Mutta ehkei mennä nyt siihen. Siellä odottelee muun muassa Gretschin musta moposetti 1960-luvulta, jollaista Charlie Wattsin tiedetään käyttäneen jazz-projekteissaan. Virveleiden suhteen voidaan pakittaa 1920-luvulle asti. Vasemmalla Black Beautyssa on vasikannahkaa päällä ja alla. Päätin, että jonain päivänä hankin itselleni samanlaiset, Jussi Pohjola pohtii. Ei ole mitään syytä ettei voisi kuuluakin, mutta johonkin raja on pitänyt vetää. Rumpuja ja lisää rumpuja Jussi Pohjolan rumpukokoelman aikahaarukka painottuu 1950-luvun lopun ja 1960-luvun rummustoihin. – Ja nyt näitä on jumalauta talot täynnä! Kun toimittaja kaivaa taskulaskimen esiin ja alkaa ynnäillä investoinnin kokonaisarvoa isäntä muistuttaa, että eihän kaikkea ole laakista ostettu. – Olen hankkinut näitä kahdeksankymmenluvulta asti eli homma on jatkunut kohta neljä vuosikymmentä. Jussi Pohjolan käsissä on luottopeli Ludwig Jazz Festival, jonka runko koostuu kolmesta mahonki-poppelikerroksesta sekä vahvikerenkaasta. 30 www.riffi.fi 5/2020 Tarvittavan tiedon kerääminen on vaatinut uutteraa soittajien, soittimien ja valmistajien historian läpikäymistä
Kaikkien rummustojensa seuraksi Pohjola on tosiaan pyrkinyt hankkimaan paitsi alkuperäiset telineet myös pedaalit – löytyy lampaanvillanuijaa ja sen sellaista. Hulluja nuo ruotsalaiset Keräilyn alkuvuosina rumpuja löytyi harvakseltaan sieltä täältä, mutta verkostojen ja tietämyksen kasvaessa vauhti alkoi kiihtyä. Kokoelman kartuttaminen ei ole kulkenut millään postimerkkeilyperiaatteella eli ennalta määritellyn kokonaisuuden aukkoja täyttäen. Jos jengat menevät, niin sitten ne uusitaan. Pohjola ei itse juurikaan maailmalta rumpuja hae, vaan on tilannut niitä vakiintuneiden kontaktien kautta. Sitten kysyin yhtä toista. 30-33 Jussi Pohjola.indd 31 12.10.2020 19.02. – Viime aikoina olen ostanut enimmäkseen telineitä. Löytyy jokainen bassarikoko ja niiden pareiksi arvokkaita Jazz Festival -virveleitä. Vanhoissa seteissä pitää olla myös vanhat, kevyet telineet. – Ollaan tuttuja omistajan Sven Hellstenin kanssa, ja käyn siellä usein. Uusi vs. vanha Pohjola toteaa, että hänellä rumpujen haaliminen on selvästi jo hidastumaan päin, vaikkei kokoelma koskaan valmiiksi tulekaan. Ja joitain yleisimpiä osia saa uusvanhoina reproduction-osina. Isoimmassa rumpuhuoneessa on huomiota herättäviä pinoja Ludwigin Black Oyster Pearlia eli niin sanottua Ringo-settiä. Kerran tuli taas puhetta Black Oyster Pearleista, jolloin hän vei minut alakertaan, jossa oli holvi täynnä niitä. Pohjola ei ole havainnut kummempaa huolta niidenkään hankinnassa tai käyttämisessä. www.riffi.fi 5/2020 31 Rumpujensa lukumäärää omistaja ei lähde veikkailemaan, joka tapauksessa settejä on kymmeniä ja virveleitä jokunen kymmen enemmän kuin settejä. Yhdeksi hovihankkijaksi on vuosien myötä vakiintunut New Yorkin Manhattanilla toimiva Steve Maxwellin Vintage and Custom Drums, ja toki muitakin amerikkalaisia on. ”Sekään ei ole.” Teki mieli kysyä, että onko sulla täällä mitään myynnissä. Olin etukäteen miettinyt, mistä olisin kiinnostunut ja kysyin mitä maksaa. Myös Hellstone Music Tukholman Götgatanilla on aina koluamisen arvoinen paikka. – Tämä on ollut aika spontaania. – Moni pitää minua hulluna, mutta ei sitä kukaan ole sanonut ääneen. Ja on kateellisiakin, mutta ei sitäkään suoraan ilmaista. Ja kuriositeettina muutama varhaisten vuosikymmenien Leedy. ”No, tuo ei ole myynnissä”. Hankin sitä mikä kuulostaa ja näyttää hyvältä. – Jos itse käsittelee telineitä hyvin, niin ei niihin mitään vikaa tule. Määrät noudattelevat sitä jakaumaa, joka merkeillä takavuosien markkinoilla oli: Ludwigia on selvästi eniten, Gretsch on kakkosena. Monet mallit ja värit tuovat muiston jostain takavuosien rumpalista, jolla oli juuri samanlainen setti. Ajattelin, että nyt löytyi jätkä, joka on minuakin hullumpi. Aina kun asiaa tuntematon kysyy kokoelman nähdessään, että miksi noita pitää olla noin monta, Pohjolalla on siihen vakiovastaus: koska ne ovat kaikki erilaisia. Rogersia ja Slingerlandia on huomattavasti vähemmän. – Minulla on keikoillakin aina rummuilleni valot, jotka sijoitan lattialle setin ympärille. Huomionarvoista on täydellinen valikoima Ludwigin Ringosettejä kaikissa kokoluokissa hyllyn ylärivillä ja lattiatasolla oikealla. ”Vanhojen rumpujen soundissa on enemmän kysymys mielikuvasta kuin mistään todellisesta.” Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – tämä lienee sellainen kuva. Huijareita ja kusettajiakin alalla liikkuu, niihin on törmännyt yllättävää kyllä Briteissä. Soinnin lisäksi rumpujen ulkonäkö ylipäätään vaikuttaa olevan tärkeää
Pohjolalle olennaista vanhoja rumpuja hankittaessa on tarkistaa, ettei viisteitä ole menty muuttamaan vaan ne ovat joko alkuperäiset tai alkuperäisen kaltaisiksi korjatut. Ja viiste – sehän on tärkeä. Romut syrjään – Ajattelen niin, että jos kerran soitetaan niin pitää olla kunnon vehkeet, että voi kuulostaa hyvältä. Useimmissa kokoelman rummuissa on normaalit tämän päivän Remot, mutta monesta suosikkisetistä ja -virvelistä löytyy varta vasten teetetyt vasikannahkakalvot. Ja kalvoiksi tietysti aitoa vasikannahkaa. Vanteen reuna on varsin terävä ja matto koneisto liian moni mutkainen arkikäyttöön 2000-luvulla. 18-tuumainen Rogers on pienten keikkamestojen rummusto. 30-33 Jussi Pohjola.indd 32 12.10.2020 19.02. En usko että nykyrummut olisivat sinänsä huonommin tehtyjä, mutta en vaan ole niistä kiinnostunut. Pohjola kertoo, kuinka Gretsch teki vielä 1950-luvulla rumpunsa kolmesta paksusta kerroksesta, kunnes lähempänä vuosikymmenen taitetta alkoi siirtyä kuuteen ohuempaan, mikä auttoi runkoa pysymään paremmin muodossaan. Se tietysti riippuu virityksestä ja vaikka mistä, mutta kyllä tatsi on erilainen. Puulajien valinta ei silti ollut sattumanvaraista: esimerkiksi 1950-luvulla Ludwig suosi mahonkia ja poppelia, mutta vaahteran osuus lisääntyi 1960-luvulle tultaessa, ja soundikin terävöityi. Kalvotusta ja korjailua Vanhoihin rumpuihin eivät nykypäivän kalvot välttämättä sovi. Metalliset ovat luku erikseen. Se on sellainen luonnevika, että en kelpuuta keikalle millaisia soittimia tahansa, vaan soitan aina omilla kamoillani. – Tai kuten Ringo sanoi, Gretschit ovat ”nopeampia”. Puulajeillakin on aina ollut tietty roolinsa soundissa, vaikkei takavuosien rummuissa puista puhuttukaan. Tehdäänhän esimerkiksi Suomessa Kumuja, tuskin niissä mitään vikaa on. – Onhan noita Speed Kingejä ja muita tuolla vaikka kuinka, vaikka ovat ne totta puhuen vähän kömpelöitä nykyisiin pedaaleihin verrattuna, Pohjola antaa myönnytyksen nykytekniikalle. Ostettaessa sen pinta oli niin huonossa hapessa, että päälle piti vetää uusi Vintage Marine Pearl -wrappi. – Vanhojen rumpujen soundissa on kenties enemmän kysymys mielikuvasta kuin mistään todellisesta. Pohjola kokee, että Ludwigit soivat avoimemmin ja Gretschit kuulostavat enemmän kompressoiduilta. Keikoille Pohjola valkkaa hyllyistään 1960-luvun rumpuja. – Jos ajatellaan vaikka Ludwigin puurunkoisia virveleitä, niin niiden kulta-aika oli mielestäni 1950–60-lukujen taitteessa. Eikä nykyrummuissa häntä mikään varsinaisesti edes nypi. – Monissa vanhemmissa virveleissä jo mattokoneisto on monimutkaisuudessaan sitä luokkaa, että jos jotain menee vinksin vonksin niin sitä ei tilanteessa korjaa erkkikään. Siinä kohtaa kun kylkeen vaihtui kahdeksankulmio alkoi laatu heiketä. Silloin tiedän että rummut ovat vireessä ja pellit toimivat. Keräilyn rajaus liittyy henkilöhistoriaan, nuoruudenrakkauteen. Alla: Kokoelman toden näköisesti vanhin virveli on 6,5 tuumaa syvää Ludwigin Black Beauty ehkä 1920-luvun lopusta. Kokoelman kaikki Gretschit ovat Round Badgea, eli sitä ”ainoaa oikeaa”. Virvelivalikoima on puuvoittoinen, onhan puu lämminsoundinen ja ja soittoakustiikalle armeliaampi – mutta metallisissakin löytyy. Ei se käy että lavalla edessä on joku hiton romuläjä. Sellaisia pienet amerikkalaispajat tekevät tänäkin päivänä erikoistyönä. Tästä päästään yhteen mieliaiheeseen: vuosikerta-Ludwigien ja -Gretschien rakenteellisiin eroihin. – Päin vastoin kuin Ludwig, Gretsch ei käyttänyt vahvikerenkaita, kun ne keksivät alkaa laminoida kerroksia päällekkäin niin, että saumat tulivat eri kohtiin
Toisaalta se on kaksipiippuinen juttu, koska jos tulee sadekeli niin se hieno vire onkin äkkiä ”pläts”. Musiikki on kuitenkin ollut rakas harrastus, josta meinasi melkein tulla ammattikin. – On peltejäkin enemmän kuin tarvitsisi olla, omistaja naurahtaa. Ja putsausta ja pientä huoltohommaa piisaa aina. Viime vuosina Pohjola on organisoinut 60’s-henkisiä konsertteja ja keikkaillut omien kokoonpanojensa lisäksi vierailevana tähtenä esimerkiksi The Firstin kanssa, ja onpa häntä nähty myös Jiri Nikkisen ja Ykä Putkisen kaltaisten, hieman nuoremman polven perinnesoittajien komppaajana. Ensimmäinen nimekkäämpi bändi oli The Walkers, jonka ohjelmistoon kuului Beatlesin, Shadowsin ja suomalaisen rautalangan lisäksi Rollareita ja Kinksiäkin. Virveli settiin löytyi myöhemmin ihan toisaalta. Esimerkiksi Maxwell punnitsee kaikki ja merkkaa painon kuvun alle. Paha vaan, että ne maksoi 2500 markkaa – ja minulta puuttui juuri sen verran! Pohjola nauraa. – Kai se rytmi siinä kiinnosti, Ringo ainakin oli merkittävä esikuva – vasuri mutta soitti oikeakätistä settiä! Rummut olivat myös kaunis soitin. Lähimpänä oleva 1930-lukuinen virveli on peräisin Neil Youngin rumpalilta Chad Cromwellilla. Niitäkin löytyy arvokas läjä. – Kotkalaisen musiikkikaupan ikkunassa oli Gretschin Midnight Pearlit, joiden edessä muistan teinipoikana pakkasiltoina seisoneeni ja haaveilleeni, kun ne oli niin hienot. Jussin soitot alkoivat The Soundsin Emman kaikuessa Kotkassa kuusikymmenluvun alkuvuosina. Toisaalta jos aikaa on, pintojen liimauksia tulee korjattua ja osia fiksailtua. Jussi Pohjolalle Rogers on 1960-luvun rumpujen ”Cadillac”. Walkers ehti parin kolmen vuoden aikana lämmitellä teinitansseissa ja muualla lähes kaikkia kotija ulkomaan suuruuksia The Firstistä brittiläisiin Renegadesiin, Herman’s Hermitsiin ja Swinging Blue Jeansiin. Jussi Pohjolalla ei ole intoa lähteä omin käsin kovin syvällisiin rummustojen remontteihin, joten hän on pääsääntöisesti tullut hankkineeksi jo huollettuja ja entisöityjä rumpuja. Symbaaleissa vanhat K Zildjianit ovat isännälle ne ainoat oikeat. Pohjola purki kaiken atomeiksi, hinkkasi pinnat ja putsasi ruosteet pesistä. www.riffi.fi 5/2020 33 Rautalankaa ja Rollareita Nyt jo eläkepäivistä nauttiva Jussi Pohjola (72) teki elämäntyönsä akateemisen uransa ohella yrittäjänä. 30-33 Jussi Pohjola.indd 33 12.10.2020 19.02. Hyvässä ridessa on vaan se ikävä puoli, että sellainen maksaa saman kuin hyvä rumpusetti. u Black Beauty -hyllyn laitimmaiset ovat Ludwigin, ja kolme keskimmäistä Leedyn tekemiä. – Keikkasettiin laitan yleensä nahkakalvot, niissä on samettinen soundi. Rogersin Holiday-setti erikoisella Mardi Gras -värillä ei maksanut paljon, mutta olikin kurjassa kunnossa. Walkersin jälkeen ehdittiin vielä perustaa ajan hengessä psykedeliaa kohti ajautuva Sinksit, mutta siinä vaiheessa kun päähän pantiin ylioppilaslakit Pohjola muutti Helsinkiin opiskelemaan. – Eri kokoisia ja painoisia, ja painohan on symbaaleissa se juttu. Sillä on lyöty takapotkua muun muassa Mark Knopflerin levylle. Saatiin kivoja stemmojakin aikaiseksi, kun oltiin harjoiteltu laulua koulun kuorossa. Ja omanarvontuntoa Walkerseilta löytyi: kun nuori Tapani Kansa kävi tarjoamassa itseään solistiksi soolokitaristi ilmoitti tulevalle laulajatähdelle, että ei tarvitse vaivautua. Ei niiden runko viereisestä Ludwigista paljon poikkea, mutta metalliosat ja telineet olivat kilpailijoita edellä. Ja muita lajejahan ei vintagepelteihin kuulukaan. Bändistä kaksi siirtyi ammattilaisiksi Kastanja-bändiin, jonka tuon ajan supertähti Jukka Kuoppamäki kokosi kovimmista kotkalaisrokkareista. Esimerkiksi haitsuja on tullut kerättyä vuosikymmenien mittaan muutama kymmenen paria, ja sitten on crasheja ja rideja. – Mikäs siinä, kun kaikki oli vielä hengissäkin! Tehtiinkin sitten ahkerasti keikkoja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, lähes näihin päiviin asti. – Omat bänditouhuni loppuivat sillä erää Scott McKenzieen ja San Franciscoon, kun alkoi hippiaika. Työurallaan menestyttyään Pohjola alkoi tehdä paluuta Kotkaan 1990-luvulla ja kasasi vanhan bändin yhteen. Nyt kokoelmasta löytyy sekin setti. – Talvi-iltoina vien aina jonkun setin täältä kotiin ja kaivan työkalut esiin! Mutta miksiköhän Pohjola tuli alun perin valinneeksi laulamisen rinnalle kaikista soittimista juuri rummut. – Ei se pelkkää rautalankaa ollut, vaan peiton alla kuunneltiin salaa Beatlesin Twist and Shoutia ja Do You Love Me’ta, ja kaksi meistä lauloi alusta asti. Myin kamat pois, ja soitto jäi vähemmälle suunnilleen kymmeneksi vuodeksi
Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Tämä Squierin sain kaverilta, joka oli vaihtanut siihen Fenderin logon. En tiedä johtuuko se siitä, että puu on vanhentunut vai onko käytetty erilaisia puita. Akustiselta soinniltaan tämä ei ole mitenkään hirveän ylä-äänesvoittoinen, kuten jotkut Custom Shopin Stratocasterit, joita olen itse kokeillut. Se jotenkin asetti suunnan omalle kitaramieltymykselle. Sen avulla saan tarvittaessa pikkuisen Stratocasteriin päin vivahtavan soundin, kun vääntelen vähän säätimiä. Jyrki ”Muddy” Mannisen rosterista löytyy ennen Wish bone Ashia pitkä lista kotimaisia bändejä, esimerkkeinä ainakin Pave’s Mistakes ja Gringos Locos sekä Riki Sorsan, Pave Maijasen ja Hectorin yhtyeet. Jos tarvitsen yksikelaista soundia, niin soitan sitten Stratolla. Muddylla on myös sanansa sanottavana nykyisestä kitarateollisuudesta, joka on hänen mielestään ”lähtenyt täysin käsistä” tuottamalla jatkuvasti samoista kitaroista hirveää määrää erilaisia malleja, puhumattakaan säröpedaaleista. Uudella levyllä Last One To Know -biisin komppiskitta on soitettu sillä asennolla. – Olen sitä mieltä, että Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja, jos viitsii vain käyttää toneja volume-potikkaa. – Alkuperäiset mikit olivat keraamiset ja hirveän tehokkaat. – Les Paulista saa hirveän paljon erilaisia soundeja 34-37 EK 520 Manninen.indd 34 13.10.2020 20.41. Keskimikkiä en kauheasti käytä, enkä hirveästi fanita straton väliasennoistakaan. Squier Stratocaster (Fender-logolla) – En ole koskaan jaksanut tehdä Les Pauliin mitään mikkien puolituksia. Tämä on pääkitarani, ja uudella levyllä soitin tällä suurimman osan biiseistä. Nyt syksyllä ilmestyy toinen soololevy, River Flows. Eka sähkökitara mitä minulla on koskaan ollut oli Ibanezin Les Paul Goldtop -kopio, jonka jälkeen ostin Gibsonin SG:n kahdella P-90-mikillä. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Muddy Manninen M uddy Manninen vastaa videopuheluun Lounais-Englannista, missä kotikylä sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päästä Bristolista. Oman kokemukseni mukaan vanhoissa stratoissa soundin alakerta ja alakeskialue on aika erilainen, stydimpi kuin Fenderin Custom Shopin vastaavissa. Lisäksi olen kääntänyt etumikistä magneetin, jolloin sillä saa aikaan Peter Green -tyyppisen out of phase -soundin. 34 www.riffi.fi 5/2020 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: DUNCAN LAKER Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Vaihdoin tallaja kaulamikin Fenderiin ja samoin vaihdoin Fenderin potikat. En tiedä yhtään miten vanha kitara tämä on, mutta ihan okei-perustyökaulu. Jätin sen kuitenkin siihen. Vain parissa biisissä oli Stratocaster, ja pari pientä juttua tein Firebirdillä. Vaikea sanoa mikä ero tässä on Fenderin vastaaviin, koska niitä on niin eri puilla ja mikeillä tehtynä. Sitten kun laitoin valitsimen väliasentoon, huomasin, että sointi on tosi ohut, ihan näkkileipäsoundi, vähän kuin Peter Green -modissa, mutta ei niin honottava. Gibson Custom Shop ’59 Les Paul Reissue – Tämä on kitara, jonka kanssa olen kotonani, sillä tiedän mitä siitä saa irti. Tämän soittimen hankin vuonna 2013, ja se on muuten alkuperäisessä kunnossa, paitsi että tallamikiksi vaihdoin Kloppmanin ’59 -humbuckerin. Käy ilmi, ettei Muddy Manninen ole mikään kitarakeräilijä, vaan hallussa on vain ne tärkeimmät työkalut. Muddy on soittanut Gibsonin kitaroilla lähes aina lukuunottamatta aikaa ’90-luvun lopulla, jolloin Stratocaster kiehtoi Eric Johnsonin ja Stevie Ray Vaughanin ansiosta. Pitkään Wishbone Ash -bändissä kitaristina soittanut Muddy on asunut Englannissa jo seitsemän vuotta, ja tarkoitus on jäädä sinne myös Brexitin jälkeen, ellei ”tämä nyt aivan mahdottoman vaikeaksi mene”. Se on sama kuin menisi ruokakauppaan ja katsoisi jogurttihyllyä, sanoo Muddy
Ihan suoraan sanoen tämä on samassa luokassa kuin se ja paljon parempi kuin mikään niistä uusista Gibsonin Firebirdeistä, mitä minulla on ollut. Täytyy sanoa, että tämä ei ole ihan yhtä hyvin tehty kuin jotkut alkuperäiset Gibsonit, mitä mulla on ollut. Niitähän Muddy teki bändin viimeisimmille levyille runsaasti. Laatu ja hinta ei oikein kulkeneet käsi kädessä. Kaikki ne Gibsonin Firebirdit, mitä olen omistanut ennen tätä ovat olleet hirveän kokkapainotteisia. Kohdeyleisö asetti klassikkobändille rajat Muddy Manninen liittyi Wishbone Ashiin vuonna 2004 korvaten toisen suomalaisen kitaristin eli Ben Granfeltin. Muddy painottaa, että se on ollut hänelle tärkeä juttu, mutta liika oli liikaa. ”Twin guitarilla” tarkoitetaan kahden kitaristin harmoniasoittoa. Otin myös toisen volumeja tone-potikan pois. Kolme vuotta sitten Muddy siirtyi kuitenkin taas vapaaksi muusikoksi pitkän pestin jälkeen. Koska en käyttänyt alkuperäistä etumikkiä ollenkaan, kytkin sen pois ja laitoin tallaasentoon humbuckerin. Klassikkobändin tiukasti rajautunut kohdeyleisö asetti rajansa sille millaisia uusia kappaleita saattoi julkaista. Vanha ’64 Firebirdini on nykyään Nikun Jarmolla. 34-37 EK 520 Manninen.indd 35 13.10.2020 20.41. – Bonamassa Firebirdin ostin kaverilta tuossa keväällä, ja hän puolestaan oli laittanut kitaraan Gibsonin logon. Kokeilin tilalle Seymour Duncanin Antiquity Firebird -mikkiä, mutta se oli liian yläkeskialuevoittoinen. Tällä sen sijaan pystyn soittamaan lavallakin ihan mukavassa asennossa. www.riffi.fi 5/2020 35 Epiphone Wilshire & Epiphone Bonamassa Firebird (Gibson-logolla) – Wilshire on Etelä-Koreassa valmistettu kitara, jota olen käyttänyt slide-soitossa avoimessa vireessä. Muddy mainitsee, että soittaminen Wishbone Ashissa ”oli kivaa, mutta tarpeeksi”. Ne oli kalliita, mutta duuninsa puolesta huonoa jälkeä, hirveän kokkapainotteisia ja mikitkin soundas huonolta. Tässäkin mikissä on ihan mukavasti yläkertaa, mutta se ei ole sellainen inhottavan kirkuva. Mutta tämä on kuitenkin valmistettu ihan oikeista puista ja ihan oikealla tavalla. Se alkoi tuntua lopulta aika rajoittavalta. – Halusin 13 vuoden jälkeen vähän laajentaa musatyyliä. Tuo bändi on kuitenkin paljolti sidoksissa niihin ’70-luvun kultavuosiin ja silloin nuoruuttaan eläneisiin sekä ”twin guitar” -soittoon. Ei saanut olla jazz-sointuja, eikä sitä tai tätä. Mikrofonikin soundaa helvetin hyvältä. Musiikillisesti yhtyeessä ei hirveästi riskeerattu
Jo mainittujen lisäksi levyllä soittavat myös Leevi Leppänen (perkussiot), Mark Perry (kosketinsoittimet) sekä Jerry Soffe, Mark Butler ja Kev Moore (basso). Lucy laittoi niistä kahdesta kappaleesta demot Simonille, joka halusi ehdottomasti soittaa niihin. 34-37 EK 520 Manninen.indd 36 13.10.2020 20.41. JÄTÄ PYSYVÄ MUISTIJÄLKI BRÄNDISTÄSI HIILINEUTRAALISTI Näyttävä asiakaslehti tai laatua huokuva vastuullisuusraportti jää vastaanottajan mieleen, kun se on painettu yrityksesi arvojen mukaisesti – täysin hiilineutraalina. Nimenomaan Allman Brothers oli kahden kitaran harmoniaosastolla se tärkein vaikuttaja. Ja mielellään sellainen, johon voisin soittaa vähän Albert King -likkejä päälle. – Aika kansainvälinen rykmentti siis. Välillä se pysyi kasassa roudarinteipillä. Varmaan jatketaan yhteistyötä, kunhan tämä korona tästä hälvenee, Muddy kertoo. Muddy kertoo, että hän soitti kitaran ohella itse myös bassoa monessa kappaleessa, ”sellaisia yksinkertaisia juttuja”. Niistä ensimmäinen (Long Player) ilmestyi kolme vuotta sitten, ja uusi River Flows on ajankohtainen juuri nyt. Tiedostoja siis lähetettiin ympäriinsä, Muddy kertoo. Levy on myös raamiensa puitteissa monipuolinen. Laulajat vaihtelevat lähes biiseittäin, sillä mukana ovat ainakin Melanie Denard, Richard Johnson (ex-Gringos Locos), Gregg Sutton (Wishbone Ash), Kev Moore sekä Jo Melhuish. – Tein useasta biisistä demot peruspohjineen siten, että siinä oli jonkinlainen rumpuluuppi. Valitse vastuullisesti ja paina hiilineutraalisti – kuten Riffi Yritysnäkyvyytesi vastuullinen kumppani www.punamusta.com ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 100-prosenttisesti hiilineutraalit painotuotteet syntyvät vähentäessämme ympäristön kuormitusta tuotannon jokaisessa vaiheessa. – Greggiltä hajosi tietokoneesta kovalevy, jota hän ei saanut korjattua. – Olen River Flows -levyyn tosi tyytyväinen. 36 www.riffi.fi 5/2020 – Silloin kun aloin soittamaan ’70-luvulla kuuntelin paljon esimerkiksi Allman Brothers Bandia ja Thin Lizzya. – Hommasin ’80-luvun puoli välissä tsekko slovakialaisen Resonet-tehtaan aikoinaan valmistaman Arioso -lap steelin. ”Twin guitar” on kiva mauste, mutta ei minulle pääasia. Melanie on britti, joka on asunut vuosikausia Yhdysvalloissa Atlantassa. Lähetin hänelle sitten mp3-tiedoston, ja hän lau– Tämä on niitä edullisemman luokan Martineita satiinilakkauksella. Miten sait Simon Kirken soittamaan levylle. Hän hoitaa edelleen Simonin nettisivustoa ja tekee Paul Rodgersille Bad Company -juttuja. – Se tuli managerini Lucy Pillerin kautta, sillä hän on Simonin perheystävä. Sen vuoksi muutakaan tekemistä ei ollut, vaikka biisejä Muddy kertoo kyllä tekevänsä jatkuvasti. Omalla levyllä kansainvälinen rykmentti Muddy on ollut monessa mukana, mutta soololevyt ovat hänelle aika uusi asia. Wishbone Ash -nokkamiehen laulamaan kappaleeseen liittyy hassu äänitystekninen yksityiskohta. Laulajista Melanie Denardiin tutustuin ekan soololevyni jälkeen, kun Lucy Piller alkoi manageeraamaan minua. Teimme pari vuotta sitten lyhyen duo-rundin täällä Englannissa. Jäljelle jäävät vähäiset päästöt kompensoimme lyhentämättöminä Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Mitään suunnitelmaa levyn tekemiseen juuri nyt ei kuulemma ollut, vaan sytyke oli covidin aiheuttama keikkailun loppuminen Englannissa. Siinä missä eka soololevyni oli musiikillisesti vähän siellä sun täällä, niin tämä on tyyliltään yhtenäisempi. Simon Kirke (Free, Bad Company) soitti pariin kappaleeseen rummut studiossaan New Yorkissa, ja loput rumpuraidat tehtiin täällä Tom Gilkesin kanssa. Miten levy rakennettiin. Toimii ihan hyvin, ei mitään valittamista. Gregg lähetti demon, josta sitten tein alustavan pohjan. Soitan lap steeliä särösoundilla, ja siinä P-90 -mikki toimii hyvin. – Gregg Suttonin kanssa tein edelliselle levylleni kimpassa joitain kappaleita Los Angelesissa. Niinpä kysyin olisiko hänellä antaa tähän uudelle levylle biisiä, jonka hän myös laulaisi
Sormilla soundiin saa paljon enemmän snäppiä. Silläkin oli ne biisit aika standardikaavaa, mutta ne arrit oli mielenkiintoisia. Luin juuri, että jenkit on nostamassa sen hintaa. Valitse vastuullisesti ja paina hiilineutraalisti – kuten Riffi Yritysnäkyvyytesi vastuullinen kumppani www.punamusta.com ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 100-prosenttisesti hiilineutraalit painotuotteet syntyvät vähentäessämme ympäristön kuormitusta tuotannon jokaisessa vaiheessa. – Silloin kun tehtiin Wishbone Ashin kanssa keikkaa Yhdysvalloissa, vuoden artistiviisumi maksoi muistaakseni kolme– neljä tuhatta dollaria soittajaa kohden. Ei sitä oikeastaan huomaa, jos ei tiedä. Jos se nousee siitä vielä paljonkin, niin en mä tiedä viitsiikö sinne mennä keikalle enää ketkään muut kuin isot tähdet. Standardikaava vaatii hyvän arrin River Flows -levyn kappaleissa on bluesrockiin vivahtavaa meininkiä, mutta samalla mukavasti muitakin sävyjä. 34-37 EK 520 Manninen.indd 37 13.10.2020 20.41. River Flows sisältää pari akustistakin kappaletta. Bändissä soitti silloin myös kitaraa Mick Taylor, joka on yksi suurista esikuvistani. Kotimaassa Muddy nähtiin viime vuonna Ben Granfeltin ja Jarmo Nikun kanssa Guitars, Guitars and More Guitars -kiertueella. En ole koskaan kokenut oloani kotoisaksi tekemällä vaan 12-tahdin bluesia, joka on hirveän rajoittava ja tylsä muoto ellei siihen sitten saa todella hyvää arria aikaiseksi. u JÄTÄ PYSYVÄ MUISTIJÄLKI BRÄNDISTÄSI HIILINEUTRAALISTI Näyttävä asiakaslehti tai laatua huokuva vastuullisuusraportti jää vastaanottajan mieleen, kun se on painettu yrityksesi arvojen mukaisesti – täysin hiilineutraalina. – Ammennan mausteeksi myös muista musiikkityyleistä, siis sitä mitä olen elämäni aikana oppinut ja mistä tykkään. Wishbone Ashin kanssa Muddy pääsi keikkailemaan paljon myös Yhdysvalloissa. Muddylla johdatus akustisen kitaran soittoon tuli aivan alkuvaiheessa klassisen kitaran opiskelun kautta. Ja nyt sellainen saattaa tulla myös EU:n ja Britannian välille, mikäli Brexit toteutuu, kuten näyttää. Sen sijaan 1960-luvun lopun John Mayall Bluesbreakers, jossa oli blosareita mukana, on ollut minulle aika iso vaikuttaja. – Katsotaan miten levy lähtee menemään. – Sain siitä perusnäkemyksen akustisen kitaran soittoon ja pikkaustekniikkaan. Pari viikkoa sitten oli pitkästä aikaa keikka, ja oli kyllä mukavaa päästä soittamaan. Sinne päästäkseen täytyy hankkia maksullinen artistiviisumi. Perus-ränttätänttä on parin biisin jälkeen aika puuduttavaa. Samalla huomasin kyllä senkin, että on eri asia soittaa kokonainen keikka kuin himassa tai studiossa, sillä keikalla pitää soittaa yhtäjaksoisesti se puolitoista tuntia. Jäljelle jäävät vähäiset päästöt kompensoimme lyhentämättöminä Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Muddy itse toteaa olevansa nimenomaan bluespohjainen rock-kitaristi, eikä perinteinen 12-tahdin blues ei ole oikeastaan hänen juttunsa. Sähkökitaraa soitan vaihtelevasti plektralla, sormin tai käytän hybriditekniikkaa eli plektraa ja kahta sormea samaan aikaan. Keikalle on palo Kun kysyn Muddylta, onko suunnitelmissa soittaa soololevyn materiaalia keikoilla, vastaus on, että ”aika näyttää”. loi osuutensa iPhonen mikkiin. Ymmärrettävästi keikat ovat koronan vuoksi olleet tänä vuonna vähissä
Löysin blogeista ohjeita miten rakennetaan pedaaleja ja ajat telin, että tällainen voisi olla kivaa mielekästä tekemistä. Rakentavan tekemisen puute sai Jussa Palveen opettelemaan pedaalirakentamista, ja hän kertoo mitä annettavaa keskisuomalaisilla käsityöläisillä on efektilaitteiden käyttäjille. Olin samoihin aikoihin bändissä tajunnut ensimmäistä kertaa, mitä kaikkea pedaaleilla voikaan tehdä. 38-39 Häh.indd 38 12.10.2020 19.04. – Efektien parissa työskentely lähti liikkeelle siitä, että siviili palveluksen aikana koin mielenkiintoisen tekemisen puutetta. Nykyään hän pyörittää yhdessä muutaman ystävän kans TEKSTI: PETTERI SÄRMÄLÄ KUVAT: JANI RUTANEN Jussa Palve – jokainen pedaali on ainutlaatuinen! Käsinmaalattuja pedaaleja pakattuna muroja pizzapaketeista tehtyihin pahvilaatikoihin. Palve aloitti pedaalirakentamisen viisi vuotta sitten syksyllä 2015. J yväskyläläinen Jussa Palve on itseoppinut uuden sukupolven pedaalirakentaja, joka on kiinnostunut soundimaailmojen muokkaamisesta efektien avulla ja viallisten laitteiden herättä misestä uudelleen henkiin
– Se on osa tämän työn hienoutta, että kaikki kuulostaa vä hän erilaiselle ja toimii vähän eri tavoin. – Luottamus omaan tekemiseen kasvaa koko ajan jatku van tekemisen kautta. Se kou lu on sellaista millaiseksi itse sen teet. Laitteissa voi olla omat tietyt outoutensa ja epäpuhtautensa, mutta ne näh dään hyvinä asioina. Jokaisella pedaalilla on oma persoona Palve kertoo, että erikoisuus ja hauskanpito saavat näkyä hä nen rakentamissaan pedaaleissa. Kokemus on kuitenkin lannistavan sijaan innostava. Aika on otollinen taitojen opetteluun Viisi vuotta pedaalirakennuksen parissa sekä teatterin äänisuun nittelun tekeminen pääsääntöisesti kitaralla ovat tuoneet nä kemystä efektipedaalien merkityksestä. – Koen myös osana tätä juttua, että tiedetään ne pari tyyp piä, jotka pedaaleita tekevät, eivätkä laitteet tule jostain tehtaas ta. Jos joku haluaa teettää toi veidensa mukaisen laitteen tai modin, niin se ei meillä maksa maltaita. Palkitsevaa on nähdä, kun tieto sitten muuttuu konkreettisesti toiminnaksi, ja saan jonkun laitteen ra kennettua tai korjattua. Sen takia esimer kiksi TS9 tai 808pedaalien soundeissa voi olla pieniä eroja. He pitävät tärkeänä, että toiminta mahdollistaa persoonien koh taamisen. Katsotaan sitten mitä voidaan tehdä. Pidän ajatuksesta, että asiakkaan ostaessa meiltä laitteen hän tietää, että se tulee tältä työpöydältä minun käsistä. Aktiivisesta rakentelusta ja ahkerasta tiedon omaksumises ta huolimatta itseoppinut pedaalinikkari kokee, että pedaalira kentamisesta on vielä paljon opittavaa. On myös lämpimiä fiiliksiä tuottava ajatus, että jokainen rakennettu laite kulkee työpisteeni kautta ja jossain tuolla niitä sitten käytetään. Voidaan sanoa, että pedaali on silloin laadukas, jos odotat vaikka sitä 30 sekunnin mittais ta kohtaa, jossa sinulla on joku raju fuzzi päällä, ja se on sinun illan kohokohta. Tieto on nimittäin aina tuolla jossain, ja se on nykyään helposti saatavissa. Pedaaliasioinnin lomassa voi tilata esimerkiksi pai kallisen paahtimon kahvia. Me kuitenkin pys tymme toimimaan yksilötasolla, ja yksilöinähän me kaikki ol laan kuitenkin tässä mukana. Kunhan pidetään huolta laatutason säilymisestä. u ”Hyvä pedaali inspiroi tekemään jotain musiikillista tavalla, jota ei itse tulisi ehkä ajateltua.” 38-39 Häh.indd 39 12.10.2020 19.04. www.riffi.fi 5/2020 39 sa Jyväskylässä HähAudiota. Toiveita toteutetaan yhteistyössä Palve kokee tärkeäksi yhteisöjen tukemisen, ja HähAudio on keksinyt keinoja tehdä yhteistyötä erilaisten pienten toimijoi den kanssa. Lisäksi osa uusimman tuotteen, AntiFuzzin, tuotoista lähetetään ENARverkostolle rasismin vastaiseen toimintaan. Pienyrityksessä hän tekee käsinra kennettuja efektipedaaleja ja korjaa muiden valmistajien laittei ta. Eli soundi ei ole liian siloteltu, ja siellä on vähän sellaista mie tintää, että onko tämä soundi minusta miellyttävää. Työt sujuvat silloin, kun vuorovaikutus heidän kanssaan säilyy. Silloin jokainen voi etsiä sen omansa. Viidessä vuodessa ei ole oppinut lähes kään kaikkea vielä, eikä tälle alalle ole oikein koulua. Laitteiden yk silöllisyyttä alleviivaa myös käsinmaalaus, joka tuo pedaaleihin pieniä ulkonäköeroja. – Pienenä toimijana on helppoa tehdä kaikenlaista pientä hyväntekeväisyyttä. Palve vertaa pedaalien keskinäisiä eroja soittimiin ja tuo esille, että keskenään periaatteessa identtisistä samalta tehtaalta tulleista kitaroista toinen usein tuntuu mysti sesti toista paremmalta. Tuntuu, että sellaista palvelua ei löydä helposti niin matalalla kynnyksellä, joten se on meille tärkeää. Yritystoiminnan lisäksi etsin myös rikkinäisiä laitteita käytetyiltä markkinoilta. Pyrin siihen, että meille voi ottaa yhteyttä mistä vaan asiasta ja kysyä mitä vaan. Se on ehkä enem män sitä harrastuspuolta. Mikä tekee pedaalista laadukkaan. Itse seuraan foorumeita, katson paljon videoita ja etsin tietoa. On hienoa löytää uusia ongelmia, päästä ratkomaan niitä ja etsimään lisää tietoa. Se voi auttaa löytämään myös oi kealta tuntuvan tavan tehdä jokin asia. – Me olemme halunneet pitää kynnyksen matalana kusto moitujen laitteiden rakentamiseen. On vai keaa vetää raja siihen, missä harrastus loppuu ja mistä yritystoi minta alkaa, kun harrastustoimintana se on alkanut ja yritystoi minta on tullut siihen päälle. Yritystoiminnan ja harrastuksen raja on kuitenkin häilyvä. Hyvää laitetta käytetään eniten siinä sen omassa funktiossa. – Hyvä pedaali inspiroi tekemään jotain musiikillista tavalla, jota ei itse tulisi ehkä ajateltua. – Nykyään laiterakennuksessa on pidettävä yleensä tiukat standardit, mutta aikanaan oli aika paljon sellaista kokeilevaa asennetta, että meillä on nämä osat loppu, mutta hei, käytetään päs näitä toisia! Esimerkiksi Tubescreameriin aikoinaan käytet tiin osia, joita sattui vaan olemaan saatavilla. Siis nautit soittamisesta sydämen kyllyydestä laitteen ollessa päällä. Palve kertookin HähAudion tähtäävän siihen, että brän di kuvastaisi millaisia henkilöitä ihmiset pedaalien takana ovat. Hienovaraisia laatueroja ei nähdä puutteina. Minua innostaa tieto, että en tiedä jotain asiaa, enkä tiedä sitäkään, milloin saan tietää li sää. Sama rou heus pätee myös meidän visuaaliseen puoleen. Tälläkin alalla voi helposti piilou tua brändin taakse eikä tiedetä sitä, ketkä toimintaa pyörittävät ja mistä laite on tullut. Palve kokee, että hänen pedaalien luonteessa ja ulkonäös sä saa olla hieman rosoisuutta, eikä hän pyri peittelemään sitä. Hän arvostaa rosoisuutta ja ainutlaatuisuutta, ja kokee yhteyttä alkuaikojen 60luvun pe daalirakentamisen henkeen, jota hän kutsuu tietynlaiseksi häl lä väliä asenteeksi. – Olen kuullut usealta henkilöltä, että meillä on tapana tehdä ilmeisesti laitteita, jotka kuulostavat ”vähän räkäiselle”. – Pedaalirakentaminen on edelleen myös harrastus. Toiminnan koko mahdollistaa myös sen, että projekteihin on mahdollista paneutua suurella omistautumisella ja asiakkai ta on helppo kuunnella. Toiset pedaalit voivat kuulostaa paremmal ta kuin toiset, mutta mitkään eivät kuulosta huonolta
Oletan, että CP-88 kestää mainiosti rankkaakin käyttöä. Todetaan tähän väliin, että pienemmän rinnakkaismallin koskettimisto on sekin painotettu, mutta soittotuntuman esikuvaksi siihen on valittu perinteinen sähköpiano. Kaikki kiitoksen arvoisia, mutta pokkaus erityisesti siitä ettei miniplugeja tai RCA-liittimiä ole joukossa – niitä en soisi kenenkään käyttävän. 40-41 Yamaha.indd 40 12.10.2020 19.06. Minkäänlaista velocity switchingiä ei ole havaittavissa, sillä mallinnus on käytännössä saumaton hiljaisimmasta äänestä kovimpaan saakka. No, yhtä vankalta vaikuttaa valmistajan nykyinen huippupiano. Arvostan suuresti myös sisäistä virtalähdettä. TEKSTI: PETRI ALANKO Yamaha CP-88 Yamaha CP-88 – valioluokan keikkapiano Pikkupojuna pimputtelin musiikkiliikkeessä silloista uuden uutukaista Yamahan sähkö pianoa ja muistelen sen tuntuneen tukevalta kuin tankki. USB ja MIDI puolestaan mahdollistavat kytkennän ulkoisiin ohjainlaitteisiin ja soundimoduuleihin. Soittoa, soittoa… CP-88 on telineellä tasapainoinen, eikä tarvitse pelätä soittimen pompahtavan fortissimoissa silmille. Mikään ei ole hirvittävämpää kuin pelätä kympin arvoisen muovikikkareen katoavan tai tuhoutuvan roudauksen pyörteissä, ja toista samanlaistahan ei löydy Pyhtäältä lauantai-iltana kello 19.30… No, sitä pelkoa ei nyt ole. Painoa on 18,6 kiloa, joten kyseessä on jokseenkin massiivinen roudattava. Soittimen kotelo on metallia, ja takapanelin liittimet tuntuvat kuin paikoilleen hitsatuilta. CP-88:n äänigeneraattori on Yamahan AWM2 (Advanced Wave Memory), ja haluan erityisesti korostaa pianosoundia: se on mainio. 40 www.riffi.fi 5/2020 C P-88 on nimittäin huikean tukeva peli, ja laitteen konstruktio asettaa odotukset korkealle. Layout on erittäin selkeä ja kytkimissä on laadukas tuntu. Keikkapianojen kontrollien layout on samankaltainen kaikilla vähänkään samanoloista tuotetta valmistavilla, mutta jokin CP-88:n kansilevyssä viehättää silmää. Lisäksi soittimessa on liitännät kahdelle jalkakontrollerille perussustainin ja erikseen määriteltävän kytkimen lisäksi. Vankalla metallikuorella lienee osansa siihenkin, että erinomaisen koskettimiston (NW-GH, Natural Wood, Graded Hammer) kumina on saatu tehokkaasti vaimennettua. Äänilähdöt ovat stereona sekä jakkiettä XLR-liittimin, ja lisäksi on jakeilla toteutettu Audio In. Menuja pääsee tutkimaan verraten piskuisen näytön kautta (128 × 64 pistettä), mutta jokaiselle soittoon ja esitykseen vaikuttavalle parametrille tuntuu olevan oma näppärä säätönsä – ja kerrankin lapiohanskaosaston soittajalle on hanikoiden välillä riittävästi väljyyttä. Yamaha valmistaa myös lyhyemmällä 73 koskettimen soittolaudalla varustettua rinnakkaisversiota CP-73, jonka soundilliset ominaisuudet ovat yhteneväiset tässä jutussa käsiteltävän CP-88:n kanssa
Siellä on CP-88:lle ja sen rinnakkaismalli CP-73:lle oma, ytimekkäiden teemallisten oppituntien muotoon koottu artikkelisarjansa, jonka videoin täydennetyt jaksot esittelevät niin soundien muokkausta kuin vaikkapa sustainja sostenuto-pedaaleiden asetusten säätämistä. Toisin kuin kilpailijansa, CP-88 ei yritä olla joka paikan poni vaan pikemminkin parin kelpo jekun heppa, kera erittäin hyvän efektiketjun. Pidin itse erittäin paljon Yamaha-malleista (CFX, C7 erityisesti sekä S700). Koskettimiston voi myös jakaa kahteen rinnakkaiseen osaan, joilla on omat soundinsa. Sub-layerille taas on Chorus/Flanger, Rotary, Tremolo ja Distortion. Ensimmäisessä vaiheessa voidaan valita Compressor, Distortion, Drive tai Chorus. www.riffi.fi 5/2020 41 Yamaha CP-88 Keikkapiano mallinnetuin soundein • 88 kosketinta, akustisen pianon soittotuntuma • (rinnakkaismallissa 73 kosketinta, sähköpianon soittotuntuma) • maksimipolyfonia 128 ääntä • kuusi flyygelimallinnosta • kaksi pystypianomallinnosta • yhdeksän sähköpianomallnnosta • urku-, klavinetti-, ja jousija syntikkasoundeja • VCM-efektointi (Virtual Circuitry Modeling) • päivitettävä käyttöjärjestelmä mahdollistaa uusien soundien ja toimintojen lisäyksen • balansoidut XLR-lähdöt, balansoimattaomat jakkilähdöt (6,3 mm) • midija USB-liitännät • Auxi In L&R -jakkitulot, 6,3 mm • paino 18,6 kg (VP-88) / 13,1 kg (CP-73) • hinta: 2 190 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Seuraava lenkki sisältää Choruksen, Flangerin ja Phaserin. Sub-layerin soundit ovat perinteisiä synamattoja, mellotroneja, kellomaisia synasoundeja, urkuja sekä kirkkohuiluäänikertoja, unohtamatta kitaroita, torvisektioita, huuliharppua tai klassikkotransistoriurkuja. CP-88:n peruspianoa voi lisäksi efektoida usean lenkin voimin. Laatua keikoille ja koteihin, ja koska laite toimii myös pätevänä audiointerfacena, alkaa hinta tuntua jo melkeinpä huokealta. Väittäisin, että kyseessä saattavat olla parhaat Rhodes-mallinnukset vähään aikaan. Soitin pariin poppibiisiin pystypianot CP-88:n SU7-mallilla, ja pienellä huonekaiulla asiakkaat hämääntyivät tyystin – erinomainen soundi! Kotikuunteluympäristössä treenatessani huomasin hakeutuvani mieluusti CFIII-mallin ääreen, sillä sen tasaisuus ja tässä tapauksessa positiivinen ennalta-arvattavuus teki kosketuksen ja kosketusvoiman hallitsemisesta miellyttävää. Näiden lisäksi laitteen masterefekteinä on Delay + Reverb -yhdistelmä sekä Master EQ. Sub-sektiolla on oma Attack/Release-säätönsä, ja varsinkin jousimatot hyötyvät huimasti pikku hienosäädöstä. Ei siis ihme, että jälki on vakuuttavaa fyysisestä konstruktiosta toimintojen hallintaan ja soundeihin saakka. Luonnollisesti myös Wurlitzer tai Clavinet ovat mallinnettuina, samoin Yamahan elektroakustinen CP-keikkaflyygeli omintakeisine sointeineen. Puuhastelu on nopeaa ja varsin intuitiivista, mikäli kokemusta kosketinsoittimista on jo entuudestaan. u 40-41 Yamaha.indd 41 12.10.2020 19.06. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Osa soundeista herättelee FM-fiiliksiä, mutta pääpaino CP88:lla on ilmeinen: pianoa paljon, akustisena sekä sähköisenä ja siinä se, piste. Haluaisin korostaa mielenkiintoista seikkaa: vaikka Yamahalla on omia loistavasoundisia akustisia flyygeleitä ja pianoja, on hieno ja käytettävyyttä tehostava ele sisällyttää soundivalikoimaan myös Bösendorfer Imperial 290. Jos kyseessä on ensipiano, niin tukea saa käyttöoppaan lisäksi Yamahan sivustolta Learn-osiosta. CP-88 antaa rahalle vastinetta, joka eurolle. Pianosoundeja voi luonnollisesti muokata aika tavalla ja kerrostaa erityisen Sub-layerin pianosoundin alle. Pro on Pro Yamahalla on pitkä historia niin akustisten kuin sähköistenkin kosketinsoitinten valmistajana, kokemusta on efektilaitteista ja äänenmuokkauksesta, eikä äänikortteihin tarvittavaa osaamistakaan tarvitse etsiä konsernin ulkopuolelta. Sähköpianosoundeissa onkin sitten otettu huomioon paitsi Yamahan oma historia, myös Rhodesit: 73 Studio sekä 74 Stage kuulostivat mainioilta, ja puurakenteinen laadukas koskettimisto teki soittokokemuksesta hyvin miellyttävän
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN STRYMON Iridium – laadukkaamman sortin simulaatiot Iridium-pedaali mallintaa vahvistimia ja kaiutinkaappeja, ja se on lähtökohtaisesti ajateltu liitettäväksi suoraan mikseriin tai interfaceen linjasoittoa varten. Round Amp perustuu Fender Deluxe Reverbin ykköskanavaan, Chime Ampin esikuva on Voxin AC30-vahvistimen Brilliantkanava ja Punch Amp puolestaan pohjautuu Marshall Super Lead Plexi 1959 -vahvistimeen. Kaiutinsimulaatioiden raakaaineiksi käytettävät impulssivasteet ovat tunnetuilta toimittajilta (mm. Level-säädin on yksiulotteisempi ja toimii mallinnoksesta toiseen samalla tavalla – sillä asetetaan pedaalin lähtövoimakkuus. Celestion ja OwnHammer), ja niiden pituus on 500 millisekuntia. Manuaalin mukaan Punch Ampia käytettäessä aidon PlexiMarshallin maksimisärö löytyy drive-säädön ollessa kello kahden kohdalla, ja sen jälkeen sointi onkin hot-rodattujen Plexien tapainen. 42-43 Strymon.indd 42 12.10.2020 19.07. Chimessa puolestaan säätimen loppumetreillä tulee mukaan etupään buusteri. Voxja Marshall-mallinnokset taas tarjoavat jo lähtökohtaisesti reilummin gainia ja Drive-säätimen ääriasentoa lähestyttäessä niistä löytyy jopa enemmän säröä kuin esikuvavahvistimissa oikeasti on. Laskennasta huolehtivat Iridiumin Sharcja Arm-co-prosessorit, mutta pedaalin etupää on kuitenkin toteutettu Strymonille tyypilliseen tapaan analogisella JFET-esivahvistimella, jonka vahvistus on enimmillään 20 desibeliä. Round Amp on säröpitoisuudeltaan kolmikon miedoin. Drive ja eq vahvistimen tone stackin tapaan Vahvistinja kaappimallit valitaan kolmiasentoisilla kytkimillä. Impulssivasteita voi myös muokata ja ladata pedaaliin Strymon Impulse Manager -applikaatiolla. Kävi ilmi, ettei ole oikein syytäkään. Esikuvat nimetään kainostelematta, joten luetellaan ne tässäkin. 42 www.riffi.fi 5/2020 I ridiumissa on kolme vahvistinmallinnosta, ja jokaiselle on myös kolme erilaista virtuaalikaappia. Valmistaja ei kainostele kehuessaan mallinnosten realistista tuntumaa. Vahvistuksen määrää kontrolloivan Drive-säätimen skaala ulottuu Iridiumissa puhtaasta säröön, mutta säädön karakteeri vaihtelee sen mukaan mikä kolmesta vahvistinsimulaatiosta on valittuna
Erotessa tulee ikävä Iridiumissa ei juurikaan ole käyttäjälähtöisiä parametrien hienosäätöjä itse laitteessa. En väitä, että Iridiumilla pääsisi sataprosenttisesti siihen fiilikseen, kun vieressä on riittävän lujalla oleva oikea vahvistin, mutta sanoisin, että yllättävän lähelle kyllä. Sellaiset juuri säröytymässä olevat tonet kuulostivat nekin tosi hyviltä. Ehkä se paras ääni tuli kuitenkin ilman pedaaleja, kuten monesti vahvistimien kanssa on. Fav-kytkimellä puolestaan saa tallennettua ja aktivoitua suosikkiasetuksensa säätimien asentoja myöten. Plussaa on myös se, että Iridiumia on erittäin helppo käyttää. Jalkakytkimiä on kaksi. Round Amp -mallinnoksessa middle toimii keskipäivän asentoon saakka Deluxe Reberbin ”skuupatun” soinnin puitteissa ja iltapäivän puolelle käännettynä aletaan sitten siirtyä Tweed-vahvistimien korostuneemman keskialueen pariin. Sillä voi annostella vahvistinmalleihin huonetilaa sekä vaihdella kätevästi kolmen huonekoon välillä. Tehoa riitti hyvin niin 65 kuin 600 ohminkin luureilla, eikä soundissa ollut moittimista. Strymonissa on myös kuulokevahvistin harjoittelua varten. Myös säätimet (drive, bass, middle, treble) toimivat hyvin reaktiivisesti kussakin tone stackissa. On-kytkimellä polkaistaan pedaali päälle ja pois. Valmistaja ilmoittaa optimaalisen kuulokeimpedanssin olevan 25–70 ohmin rajoissa. Kaikissa kolmessa vahvistinmallinnoksessa bass ja treble vaikuttavat omaan kaistaansa alkuperäiskytkennän mukaisesti. Sen taso on riippuvainen Level-säätimen asennosta, joten ihan korvien suojelemiseksi kannattaa Level vääntää kiinni, kun kuulokkeet laittaa päähän, etteivät tärykalvot hajoa. Kitaravahvistimille ominaisen jousikaiun simulaatiota Iridiumissa ei ole, mutta sen sijaan Room-hanikka löytyy. Soittotuntuma kuin vahvistimessa Kun aloin käyttää pedaalia, huomasin heti, että vahvistinmallit vastaavat hyvin mielikuviani esikuvien soundeista. Aux-tulo antaisi myös eväät rakentaa soittajalle suora monitorointi, mikäli äänikortissa ei tätä ominaisuutta olisi. Tämä on hyvä asia, mikäli pedaalia haluaa käyttää vahvistimen edessä tai mallintaa kaapit vaikka tietokoneella. Iridium otti pedaaleistani esimerkiksi Carl Martin Plexitone Lowgainin, Keeleyn kompuran ja Bossin kaikupedaalin vastaan ihan normaaliin tapaan – soundi toimi, kytkipä kitaran suoraan Iridiumiin tai oli välissä pedaaleja. Kaiunta-aika on pisimmillään 256 millisekuntia. Sama pätee drive-säätöön, jolla sai erittäin luontevasti haettua erilaisia vivahteita. Eq-säätimistä juuri middlellä löysi paljon mikrosävyjä jokaisesta vahvistinmallista. www.riffi.fi 5/2020 43 Strymon Iridium Vahvistinja kaappimallinnus-pedaali • valmistettu Yhdysvalloissa • digitaalinen muunnos 24 bit /96 kHz • impulssivasteiden pituus 500 millisekuntia • impulssivasteiden lataus ja muokkaus applikaatiolla • kolmiasentoinen Amp-kytkin: Round, Chime, Punch (Fender Deluxe Reverb, Vox AC30, Marshall Plexi), • kolmiasentoinen Cab-kytkin: a, b, c • säädöt: Level, Drive,Bass, Middle,Treble, Room • kuulokeliitäntä • stereo/mono-tulo, stereo/mono-lähtö • liitäntä ekspressiopedaalille tai midiohjaukselle • virtalähde: 9 voltin verkkolaite (kuuluu hintaan), 500 mA • hinta: 435 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Säröllä olevan vahvistinmallin sointia sai myös hyvin puhdistettua laskemalla kitaran volume-säädintä, aivan kuten oikean vahvistimenkin kanssa. Hinnan kuitenkin ymmärtää, sillä tuotekehitykseen on varmasti satsattu eikä näitä myöskään valmisteta Kaukoidässä. Myös soittotuntuma ja kosketus olivat realistisesti vahvistimen tapaisia niin puhtailla soundeilla kuin särölläkin soittaessa. Pedaalissa ei kuitenkaan ole erillistä aux-tuloa, mikä olisi mukava esimerkiksi puhelimen kytkemistä varten, jos haluaa harjoitella taustan päälle (Iridiumin Usb-väylä on varattu impulssivasteiden ja käyttöjärjestelmän päivitysten lataamiseen). Toki Chimeja Punch Ampissa drive-säädön loppumetreillä särö kompressoituu jonkin verran. Soiton aikana taas ekspressiopedaali tai midi-ohjain laajentavat mahdollisuuksia melkoisesti. Strymon Iridium onkin hommassaan todella hyvä pedaali, joskin myös melko hintava. Punch Ampissa myös middle vastaa vahvistimen alkuperäistä säätöä, kun taas Chime Ampissa se toimii ylätaajuuk sien leikkurina Vox AC30:n Cut-säätimen tavoin. 42-43 Strymon.indd 43 12.10.2020 19.07. 010 2312 460 • www.customsounds.fi Iridiumissa on perinteinen kolmialueinen vahvistimen eqsäätimistö. Mutta se mitä pedaali tarjoaa onkin sitten varsin korkealuokkaista, ja Strymon Impulse Manager -applikaatiolla pääsee kyllä sitten muokkaamaan antimia syvällisemminkin. Presetin tallennus onnistui helposti jo ilman manuaalin lukemistakaan. Testin päätteeksi tätä pedaalia tulee kyllä sen verran ikävä, että täytyy kai alkaa säästää… u – laadukkaamman sortin simulaatiot Iridium toimii joko kokonaan monona tai stereona, ja muunnokset monosta stereoksi sekä toisin päin hoituvat nekin. Myöskään vahvistinja kaappimalleja ei ole erityisen paljon verrattuna joihinkin muihin vaihtoehtoihin. Lisäksi On-kytkimen ja drive-säädön yhteispelillä voi pedaalin käynnistysvaiheessa ohittaa joko vahvistintai kaappimallinnuksen
Nyt testissä olevat laitteet edustavat soundimaailmojen ääripäitä, yhden puhkuessa vintage-henkistä kermaisaa rosoa, toisen kallistuessa teräväkulmaisempaan modernin metallin maailmaan. K U V A : L A U R I P A L O P O S K I 44-45 Hughes-Kettner.indd 44 12.10.2020 19.10. Testasimme kolmesta uutuuslaitteesta kaksi. Valmistajan mukaan teknologia mahdollistaa täysin analogisen signaaliketjun, jonka mainostetaan toistavan perinteisen putkivahvistinkytkennän piirteet ja jäljittelevän putkitasasuuntaajalla varustettujen vahvistinten pääteasteen ruttua sekä sen tuottamaa notkahdusefektiä. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Hughes & Kettner Spirit Nano Series – kokoaan suurempia pikkunuppeja Hughes & Kettner esitteli sarjan täysin analogisia 25-wattisia transistorinuppeja. 44 www.riffi.fi 5/2020 H ughes & Kettner tunnetaan Grandja Tubemeistersekä TriAmp-putkivahvistimistaan, mutta yhtiö on panostanut viime vuosina voimakkaasti myös transistoritekniikkaan. Perusasiat kohdillaan Spirit Nano Seriesin kohdalla voidaan puhua todellisista matkalaitteista, sillä painoa niillä on vain himpun päälle tavanomaisen MXRtai Boss-pedaalin verran – ja kokoakin vain parin vastaavan edestä. Nupit ovat liitettävissä mihin tahansa 4–16 ohmin kaiutinkaappiin, eli haluttaessa myös järeisiin 4 × 12 torneihin, jollaisen päällä nököttävä minivahvistin olisi epäilemättä hilpeä näky. Sagging-emulaation tuottama lisä soundin luonteeseen ja käytökseen onkin sanalla sanoen huomattava. Sarjassa on kolmaskin, Spirit of Rock -nimeä kantava masiina, jonka voitaneen olettaa hakevan soundi-inspiraationsa 70ja 80-lukujen taitteesta. Tätä mallia ei vielä testin aikaan ollut Suomessa saatavilla. Pitkän tuotekehityksen tuloksena syntynyt, komealta kalskahtava Bionic Spirit Tone Generator -teknologia esiteltiin taannoisessa Black Spirit 200 -vahvistimessa (Riffi 6/2018), ja kyseinen sydän sykkii myös nyt lanseerattavissa pikkunupeissa
Sopivalla pedaalilla melutaso on kuitenkin hallittavissa, ja noin muutoinkin nuppi ottaa ulkoiset efektit Spirit of Vintagen tavoin mainiosti vastaan. Gainia löytyy tarvittaessa yllättävänkin paljon: kello kolmen tienoilla ollaan jo klassisen rockin maailmoissa ja tästäkin on varaa tiristää vielä lisää potkua irti. Lisäbonuksena voisi mainita, että tätä helpommin roudattavat nupit ovat todella harvinaisia, vaikka varsinaiseen keikkakäyttöön niitä ei toki ole tarkoitettukaan. Pieni koko, iso soundi Spirit Nano Series on varsin mielenkiintoinen lisä Hughes & Kettnerin valikoimiin. On hyvä huomioida, että laitteessa itsessään ei ole Black Spiritin tavoin sisäänrakennettua noise gatea ja ainakin testikitaroilla Spirit of Metalissa oli läsnä jatkuva suhina, joka yltyi reippaasti Gainia ja/tai Sagia lisätessä. Virta päälle kytkettäessä molemmat tervehtivät käyttäjäänsä Hughes & Kettnerin tunnusomaisella sinisellä kajastuksella. Spirit of Metal Nimensä mukaisesti Spirit of Metal tarjoaa soittajan käyttöön muhkean säröarsenaalin. Jos Spirit Nano Seriesin puhdassoundisin edustaja pitäisi sijoittaa tietylle ajanjaksoille, Spirit of Vintage istuisi parhaiten 50ja 60-luvuille. u 44-45 Hughes-Kettner.indd 45 12.10.2020 19.10. Nupit ovat käytännössä riisuttuja miniversioita Black Spiritistä, mutta se olennainen, eli soundin tuottava teknologia on tallella. Äänenvoimakkuutta säädetään Master volumella ja aiemmin mainittua pääteasteen notkuntaa Sagilla. Gainia myötäpäivään ruuvatessa rutun määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja laitteesta löytyy puhtia vaikka kuinka äärimmäiseen junttaukseen. Spirit of Metalin Tone-säätö tuntuu käytökseltään Vintage-toveriaan tavanomaisemmalta. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Molemmista nupeista löytyy sekä kuulokeliintäntä että aux-liitin ulkoisille äänilähteille. Näin ollen viimeisellä puolikkaalla äänenvoimakkuus saattaa jopa pudota, mutta se ei ole missään nimessä vika vaan ominaisuus. Treenamiseen, kotisoitteluun ja studioon ne ovatkin sitten mitä mainioimpia aparaatteja. Myös Sagin merkitys korostuu särön lisääntyessä: lukitsemalla säätimen nollan tuntumaan Pantera-soundit kajahtavat ilmoille kuin itsestään. Käyttöergonomian ainoa puute on virtakytkimen sijoitus laitteiden takapaneeliin, mutta toisaalta näin on saatu etupuolen kontrolleille enemmän tilaa, ja se on tämän kokoluokan laitteissa oleellinen etu. Rapsakka bluessärö löytyy helposti ja Sagia annostelemalla nuottien paksuutta ja sustainia voi säätää mieleisekseen. www.riffi.fi 5/2020 45 Hughes & Kettner Spirit Nano Series 25-wattiset analogiset transistorinupit • säädöt: Master, Sag, Tone, Gain • kuulokeliitäntä • Aux-in ja Line Out • virtalähde mukana • hinta: 199,90 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Vastapäivään pakittelemalla bassotaajuudet korostuvat, mutta poistuvat puolenpäivän jälkeen antaen selkeästi tilaa korkeammille taajuuksille. Nupin signaali pysyy miltei täysin puhtaana noin Gain-namiskan puolenpäivän tienoille, joskin rivakoimmilla kielten piiskauksilla nuotit saavatkin hieman rosoa ympärilleen jo sitä aiemmin. Särön määrää annostellaan tuttuun tapaan Gain-säätimellä. Myös säädöt ovat molemmissa laitteissa identtiset, joskin niiden skaalat poikkeavat toisistaan. Sagin liiallinen annostelu johtaa kuitenkin herkästi riffittelyyn sopimattomaan mutaisuuteen, mutta sooloillessa sen nuotteja venyttävälle vaikutukselle on sitten taas paljonkin käyttöä. Ne käyttäytyvät putkipelin lailla, ja erityisesti Sagin kaltaisesta ”pääteasteen” kontrolloinnista soisi muodostuvan standardiominaisuus kaikkiin transistorivahvistimiin. Sag-säädössä on hyvä huomioida, että nollista puoleenväliin ruuvatessa se nostaa lähinnä ulostulevan äänen voimakkuutta, ja pääteasteen kurmottamisen pariin siirrytään vasta kello kahdentoista jälkeen. Sagia lisäämällä signaali saa kuorrutuksekseen vanhan koulukunnan mureutta. Malliston hinta vahvistettiin sopivasti tämän jutun valmistuessa, ja nämä Spirit Nano -sarjalaisethan tarttuvat kaupasta mukaan huomattavasti Black Spirit 200 -lippulaivamallia edullisemmin. Nyt julkistettu sarja kattaa kolmella laitteella varsin laajan soundipaletin, mutta omaan makuun valitulla yksittäisellä nupilla pötkii myös jo pitkälle. Täysin puhdasta soundia on turha odottaa, vaikka kitaran volumea himmailemalla suurimmat rosot ovatkin matalammilla Gain-asetuksilla signaalista siivottavissa. Spirit of Vintage Laitteet erottaa toisistaan vasemman kulman logojen lisäksi myös potikoiden väristä: Spirit of Vintagen potikat hohtavat valkoisina Metal-version luottaessa häijyn punaiseen. Laitteiden äänenväriä säädetään yksittäisellä Tone-namiskalla, joka on hienosäädetty jokaisen vahvistinmallin omaan luonteeseen sopivaksi. Spirit of Vintagen Tone-säätö on vaikutuksiltaan suhteellisen hienovarainen – potikkaa pyörittelemällä soundi ei mene missään vaiheessa tukkoon tai livahda liian ohueksi, ja se on käyttökelpoinen ääriasentojaan myöten, kulloinkin käytössä olevan soittimen perusäänenväristä toki riippuen. Line Out antaa mahdollisuuden vahvistimen liittämiseen suoraan äänityslaitteisiin tai vaikkapa toisen vahvistimen pääteasteeseen sen efektilenkin kautta
Mukana tulee yksi USB-johto, jonka toisen pään iso liitäntä kytkeytyy tietokoneeseen tai USB-laturiin. Kevytkin se on, painoa vain noin 150 grammaa. Datayhteys mobiililaitteisiin ei johtoa edes tarvitse, sillä Pocket GT liittyy tällaisten kanssa laitepariksi Bluetoothilla. Kaikkia tallennuksia voi muokata laitteen kolmella pienellä säätimellä, joiden käytön opettelu vaatii vilkaisun oppaaseen, mutta on jatkossa toistuvan suoraviivaista kahden merkin näytön kertoessa kulloinkin säädettävän parametrin arvon välillä 0–99. Matkustellessa voi latausmahdollisuuksia olla rajatummin. Mutta kukapa nyt toisen laatimilla soundeilla soittaisi. Langaton datansiirto on nykyään helppoa. Käyttösofta Boss Tone Studio on ilmaiseksi ladattavissa valmistajan sivulta tai appikaupoista, Bluetooth-pari muodostui vaivatta ja yhteys toimi heti. 46-47 Boss.indd 46 12.10.2020 19.11. Ja tässä toiminnassa tietokoneeseen tai moTEKSTI: TIMO KOSKINEN BOSS Pocket GT BOSS Pocket GT – taskukokoinen voimanpesä Pieneksi on mennyt: mallintava multiefekti sähkökitaralle vastaa mitoiltaan nykypäivän tyypillistä puhelinta ja mahtuu taskuun helposti. Sen 99 muistipaikasta 90 on valmiiksi ohjelmoitu – osa suunnattuna bassolle – ja loput jätetty tyhjäksi. Aux in -tulo ulkoiselle äänilähteelle, volyymin säätö, sekä ulkoisen stereoaudion keskelle panoroitua laulua tai sooloa toivottavasti eliminoivan toiminnon kytkin löytyvät samasta reunasta nekin. Akun täyden varauksen kerrotaan riittävän neljäksi tunniksi käyttöä, mikä on kotipuuhiin riittävä rupeama, koska valmiudet USB-lataukseen ovat tyypillisesti läheltä saatavana. Liitäntöinä toisella reunalla ovat kitarajohdon tulo ja USBportti. Silti sen ohjelmallinen sisältö on huomattava osuus multipedaali Boss GT-1:n antimista. Nämä seikat eivät silti käyttöä juurikaan rajoita, sillä suurin osa soundin muokkauksesta, säädöistä ja valinnoista on ehdottomasti helpointa hoitaa ulkoisella datalaitteella. 46 www.riffi.fi 5/2020 B oss Pocket GT:n koon myötä näyttökin on varsinaisen mini: vain kaksi merkkiä! Pieniin pyörittimiin on myös yhdistetty monia säätötoimintoja. Pocket GT:n vastakkaisella reunalla on minijakki kuulokkeille tai liitäntäjohdolla vaikkapa mikserin audiotuloon, mutta kitaravahvistimelle nimikoitua lähtöä ei ole. Tämä laite ei toimi paristoilla, eikä verkkolaitteellekaan ole liitäntää, vaan Pocket GT:n sisäinen akku ladataan USB-portin kautta. Mieli tekee ruveta kehittämään omaan käyttöön soveltuvampia, joko valmiita ohjelmia muokaten tai luomalla tyhjiin muistipaikkoihin kokonaan uusia. Soundit kuosiin Pocket GT toimii vallan mainiosti itsenäisestikin, ilman datayhteyttä ulkoisiin laitteisiin
Sen se tekee ennennäkemättömällä tavalla, kun yhteys internetiin on käytössä datalaitteessa ja Pocket GT on sen parina. Onhan se ollut mahdollista ennenkin, mutta silloin Youtuben videot soivat tietokoneen kaiuttimista ja kitaran ääni tulee jostain muualta. Youtuben äänen miksaaminen mukaan pehmentää vaikutelmaa heti. Jos jokin kappaleen kohta vaatii katsomista muutamaan kertaan, voi nopealla painalluksella siirtyä määritelty aika taaksepäin – tai Tone Studiossa lisätä videoon AB-markkerit, jota kierrättävät tiettyä pätkää automaattisesti. Ja lopuksi on vielä mastersäädöt kokonaisuudelle. 010 3235 410 • www.roland.fi biililaitteeseen asennettu Tone Studio paljastaa hyödyllisyytensä. Se avaa kunkin soundin graafiseksi esitykseksi, jossa kaikki parametrit näkyvät kerralla ja niitä voi nopeasti muokata. Lopuksi Eihän tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun paljon vahvistinsoundeja ja efektejä pakataan taskukokoiseen laitteeseen. Pocket GT:n soundit ovat modernisti monipuolisia ja säätöja yhdistelyvaraa on todella paljon. Yksi Pocket GT:n keskeisiä käyttötarkoituksia on kuitenkin soittoharjoittelussa avustaminen. www.riffi.fi 5/2020 47 Boss Pocket GT Taskukokoinen, mallintava multiefekti sähkökitaralle • yli 20 mallinnettua vahvistinetuastetta • yli 100 efektiä • kytkeytyy datalaitteisiin USB:lla tai Bluetoothilla • sovellus yhdistää Youtuben videot ja Pocket GT:n soundit • sovelluksella soundien muokkaus ja tallennus sekä kytkeminen videolinkkeihin • hintaluokka 250 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Kuulokkeet eivät ole erityisen hyvä pedaalialusta sellaisenaan, joten pelkän Pocket GT:sta tulevan kitarasoundin kuuntelu niillä voi kuulostaa varsin kireältä. Lisäksi voi tallentaa suoria linkkejä suosikkivideoihin ja samalla muistiin jää kuhunkin valittu Pocket GT:n soundi. Kannattaa mainita vielä, että yhdistettynä tietokoneeseen USB-johdolla Pocket GT toimii äänikorttina. Tone Studion Session-tila nimittäin avaa videoikkunan Youtubeen, joka tunnetusti sisältää valtavan määrän komppiraitoja, opetusvideoita tai ylipäänsä muuta musiikkia, jonka kanssa on kiva soitella. Tämä mahdollistaa soiton tallennuksen ohjelmalla. Lisäksi virtuaalilaitteiden järjestys ketjussa on vaihdeltavissa. Zoom 9002, Korg Pandora ja Line 6 Pocket Pod. u Liittimet ja osa säätimistä on sijoitettu laitteen kylkiin. Vielä perusteellisempaan soundien käyttöön päästään lisäämällä videoon markkereita, jotka sitten määräävät automaattisesti soundiohjelman vaihtoja biisin soidessa. Mieleen muistuvia vastaavan tapaisia minikokoisia ja ei-pedaalityyppisiä vekottimia viime vuosikymmeniltä ovat mm. Nuo edustivat oman aikansa ääniprosessoinnin saavutuksia ja niiden soundit saattoivat kuulostaa kivoilta silloin, nyt jo hiukan vanhentuneilta. Yhteistä näille oli, että kaikki tarjosivat kohtalaisen valikoiman vahvistinsoundien emulaatioita, joiden mausteeksi saattoi lisätä yhden tai enintään kaksi efektiä. 46-47 Boss.indd 47 12.10.2020 19.11. Volyymisäädin jää kahden jakin väliin, mutta kyllä sitäkin pääsee ruuvaamaan, vaikka hieman ahtaalta näyttää. Efektejä on yli 100, ryhmiteltyinä tyypin mukaan – joukossa yli 20 säröä, kahdeksan kaikua, seitsemän viivettä, ja päälle vielä monta muuta ryhmää. Etuasteita on yli 20, ja erityyppistä kaiutinsimulaatiota oikean soundin tavoittamiseksi kahdeksan. Kytkeytyminen kunnon kaiuttimiin tuo sekin mukavaa ryhdikkyyttä sointiin. Kuten multilaitteissa tyypillisesti, sisältöä on vähintäänkin tarpeeksi. Kätevää on myöskin päästä helposti poimimaan kokeiltavaksi ja käyttöön jokin tarjolla olevista digitaalisista etuasteista ja efekteistä. Yhteispelissä Youtuben kanssa Pelkkänä digitaalisena multilaitteenakin Pocket GT tarjoaa väkeviä ja käyttökelpoisia kitarasoundeja. Videoiden ohjaukseen Pocket GT:ssä on kolme kaukosäätimen toimintoja muistuttavaa painiketta, joilla voi käynnistää, pysäyttää ja kelata videoita. Pocket GT sallii ketjuttamisen, jossa vahvistinsoundin täydennyksenä voi olla särö, kaksi muuta efektityyppiä sekä efekti, kaiku ja viive. Nyt Youtuben äänen ja kitaran voi ensinnäkin miksata yhdessä soivaksi kokonaisuudeksi. Graafinen sovellus datalaitteessa tuo valintoihin ja käyttökokemukseen helppoutta
Ylimmässä asennossa kynnystaso on sitten alempi ja kompressori tarraa kiinni hanakammin. Käy koesoittamassa paikallisella kauppiaallasi! Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Ensimmäisen on Jensenin muuntaja, jonka takaisinkytkentään säätö vaikuttaa ja näin tuotetaan parillisia harmonisia särökomponentteja. Muusikon oman vahvistimen ruokkimiseen tarkoitettu balansoimaton lähtöjakki tekee niille seuraa, ja mielenkiintoisena lisänä on pikkujakilla toteutettu vaihtoehtoinen tulo – syntetisaattorille. 48 www.riffi.fi 5/2020 K aikki alkaa instrumenttiliitännän viereen sijoitetusta vipukytkimestä, jonka napsautuksella 200 kilo-ohmin nimellisimpedanssi vaihtuu kahden megaohmin suuruiseksi. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi 1990€ 2290€ 1475€ Huippulaadukas soundi ja nyt ei kevyttä ole vain hinta, vaan myös paino, vain 11,8kg! Huippulaadukas soundi sisäisellä stereo 30W äänentoistolla. Level-säätimen ja kytkimellä valittavien kynnystasojen ansiosta dynamiikan muokkauksen voi Radial HDI:ssä sovittaa tilanteeseen. Keskiasennossa kompressori on mukana ja reagoi, mutta verraten epäherkästi koska kynnystaso on tarkoituksella korkea. Puhtaasta rosoiseen Radial puhuu HDI:n kohdalla kahdesta kanavasta, puhtaasta ja säröisestä. Syvemmälle säröön Kun Color-potentiometri ohittaa kello 12 lukeman, väistyy kompressio pois ja matkaillaan kohti saturaation syvyyksiä. Tätä ei pidä ajatella kitaravahvistimen kahden kytkimellä vaihdettavan kanavan kaltaisena juttuna, vaan käytännössä laitteessa on ikäänkuin kaksi päällekkäin soivaa kanavaa, joiden välillä on portaaton liukuma. Dexibell VIVO LAADUKKAAT STAGEPIANOT DEXIBELL Vivo S7 Pro M 88 Notes Stage Piano sisäisillä kaiuttimilla DEXIBELL Vivo S3 Pro 73 Notes Stage Piano DEXIBELL Vivo S7 Pro 88 Notes Stage Piano Huippulaadukas soundi ja mihin hintaan! Dexibellin T2L (True 2 Life) äärimmäisen kehittynyt Sampling and Modelling teknologia perustuu kolmeen laatutekijään. Leveliä tarpeeksi avaamalla – ja etenkin vahvemman sortin mikeillä ladatulla soittimella – kompressori kyllä lyttää basson tai kitaran signaalin rajuimmillaan melkoisen lättänäksi, eikä soundi ole ääritilanteessa enää musikaalinen. Colorin ensimmäisen kääntöpuoliskon aikana soundi muuttuu täysin puhtaasta hitusen sakenevaan ja tällä sektorilla muokkaukseen voi käyttää myös HDI:n optista kompressoria. Olipa käytössä pietsotai magneettimikki, sovitus ei ole pulma. Paketistaan esiin nostettaessa HDI luo kuvan jämerästä ammattityökalusta ja juuri sellainen se onkin. Audio on syvyydeltään aidosti 24-bit/48kHz, 320 oskillaattorin polyfonia on rajoittamaton ja Dexibellin 3D-surroundina toteutetut samplet mallintavat sen, mitä todella tapahtuu nuotin lopussa ja sen jälkeen. Sama asialinja jatkuu takalaidan lähtöihin saakka, jossa valittavana on joko linjatai mikrofonitasoinen balansoitu signaali. Säröpitoisuutta TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Radial HDI – hiukan erityisempi DI-boksi Toisinaan ensivaikutelma on oikea, pitävä ja kaikin puolin lopullisesti pätevä. Liukumaa säädellään ensisijaisesti Color-potentiometrillä, joskin Level-säätimen asennolla on myös vaikutusta tulokseen. Kompressoria voi käyttää vain varmuusvarana satunnaisia piikkejä taltuttamaan tai hyvin efektinomaisesti mankeloimaan koko soitto saman tien. Virtalähde on laitteen sisällä ja sähköä se ottaa suoraan verkosta standardijohdolla. Pieni pakitus tasonsäätimellä palauttaa ryhdin soundiin. Tätä täydentää putkivahvistimen signaalitietä ja käyttäytymistä jäljittelevä putkikytkentä, jolla puolestaan saadaan aikaan epäsymmetrinen särö. No miksikäs ei… HDI:n mukana toimitetaan räkkiasennussarja, jolla laitteen saa pysyvämmin kiinni, jos sijoitus pöytätai hyllytasolle ei ole käytännöllistä omassa työpajassa. Särön tuottamiseen HDI:ssä on kaksi osatekijää, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Tällä asetuksella vain voimakkaimmat piikit saavat merkkiledin vilkahtamaan. Lempeämpi tasojen paimennus ja yksittäisten piikkien taittaminen sujuukin kuin huomaamatta, jos nyt ei tuijota herkeämättä etulaidan vilkahtelavaa lediä. Valintakytkimen ala-asennossa kompressori ei ole lainkaan signaalipolulla. Luonteeltaan optokompressorit usein mielletään luonteeltaan loiviksi, mutta tämä ei tarkoita etteikö HDI:n kompressorin vaikutusta huomaisi äkkinäisempää tekstiä soittaessa. 48-49 Radial.indd 48 13.10.2020 20.44. Vaikka lopullinen soundi muodostuu Levelja Color-potikoiden yhteispelillä, ei asetelma silti vastaa tyypillistä vahvistimen gain-potikan ja master volumen yhdistelmää
Audio on syvyydeltään aidosti 24-bit/48kHz, 320 oskillaattorin polyfonia on rajoittamaton ja Dexibellin 3D-surroundina toteutetut samplet mallintavat sen, mitä todella tapahtuu nuotin lopussa ja sen jälkeen. Jos budjetti ei asettaisi rajoituksia, hankkisin empimättä yhden tällaisen kalustoon ihan vain sen vuoksi, että olisi yksi luotettava ja verraten persoonallinen vaihtoehto linjasoittoon nykyisten ja sinänsä kelpojen tapojen rinnalle. 950 e Lisätiedot: Msonic Puh. Lisäksi sillä on tiettyä ja kiistämätöntä auktoriteettia. Ja silloin, kun operoidaan Color-säädön äärimäärillä, tuottaa ylenpalttinen Presence sen mausteeksi häijysti viiltäviä sävyjä, joilla juurimusiikin tuskasäveliin saa roisia uskottavuutta. Ja mikäli soundi paksunee liikaa, voi säröytetyn signaalin alakertaa kuivattaa ylipäästösuotimella, jossa niin ikään on ohitusasennon vaihtoehdoksi kaksi erilaista suodatusta: kaistan rajaus 40 hertsin nimelliseltä rajataajuudelta tai 100 hertsin korkeudelta. varten Hintaluokka n. Se taas on kokonaan toinen kysymys, mihin köyhällä on varaa ja mikä on riittävä laatutaso omaan toimintaan. Suotimen jyrkkyys on kuusi desibeliä oktaavia kohden – määrä jolla vaikutus on selkeästi kuultava, mutta joka ei tärvele soittimen sointia liian äkkiväärällä muokkauksella. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi 1990€ 2290€ 1475€ Huippulaadukas soundi ja nyt ei kevyttä ole vain hinta, vaan myös paino, vain 11,8kg! Huippulaadukas soundi sisäisellä stereo 30W äänentoistolla. Halvat ovat eri hyllyssä Vanha totuus pätee tässäkin: hyvää ei saa halvalla. Sointiin tulee kirkkautta ja sähisevyyttä, mutta keskialueelle ei muodostu korvaa rassaavaa puolitylpän naulan kaltaista piikkiä. 010 4398800 • www.msonic.fi voi kyllä kasvattaa portaattomasti täyspuhtaasta hyvin sumuiseen, mutta luonteeltaan särö on verraten staattista, eikä se anna ihan täysiä mahdollisuuksia puhtaan ja kevyesti rouskahtavan soundin rajamailla kikkailuun. Radial HDI Raskaansarjan DI-boksi • kitaratulo, valittava impedanssi 200 kilo-ohmia / 2 megaohmia • level-, colorja presence-säätimet • ylipäästösuodin särösignaalille, vaimennus 6 dB / oktaavi (< 40 Hz / < 100 Hz / ei vaimennusta) • optokompressori: 3-asentoinen kytkin (ei kompressiota / mieto / voimakas) • audiomaaton erotuskytkin (ground lift) • linjatason tulo syntetisaattorille, minijakki • balansoitu lähtö linjaja mikrofonitasolla (2 × XLR) • balansoimaton lähtö kitaravahvistinta tms. Käy koesoittamassa paikallisella kauppiaallasi! Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Sävyltään särö on musikaalista kuunneltavaa ja se tuo puhtaan linjasoundin rinnalle erinomaisen orgaanisen vaihtoehdon, lukuisin vivahdemuunnelmin. Kun vierailevan muusikon soittimen kytkee HDI:n jakkiin, myös soittajan tunnepuoli saa aimo terästyksen – nyt tehdään oikeasti jotain eikä vain leikitellä. 48-49 Radial.indd 49 13.10.2020 20.44. HDI on nimittäin konstailematon ja suoraan valmista jälkeä tuottava laite, jonka soundissa on mukavasti variointimahdollisuuksia ja ennen kaikkea se on parasta valioluokkaa: terve ja dynaaminen. Toisessa päässä spektriä Presence-säätö vaikuttaa soundin yleiskirkkauteen ja sekin on toteutettu fiksusti. u Dexibell VIVO LAADUKKAAT STAGEPIANOT DEXIBELL Vivo S7 Pro M 88 Notes Stage Piano sisäisillä kaiuttimilla DEXIBELL Vivo S3 Pro 73 Notes Stage Piano DEXIBELL Vivo S7 Pro 88 Notes Stage Piano Huippulaadukas soundi ja mihin hintaan! Dexibellin T2L (True 2 Life) äärimmäisen kehittynyt Sampling and Modelling teknologia perustuu kolmeen laatutekijään
Kanaviakin saa samanaikaisesti käyttöön enemmän. Jälkimmäisessä tapauksessa latureiksi on tarjolla niin verkkovirralla kuin USB-virtalähteelläkin toimivia malleja, jotka monitoimisuutensa ansiosta lataavat kumpaa tahansa lähetintyyppiä. Vastaanottimesta audio otetaan ulos aina analogisignaalina, sillä takalaidan verkkoliitäntä on varattu järjestelmän ohjaukseen ja päivittämiseen, ei audioliikenteeseen. SLX-D:n kokonaislatenssiksi A/Dja D/A-muunnoksineen Shure ilmoittaa 3,2 millisekuntia. Molempia lähetinmalleja voi käyttää joko AA-paristoilla tai Shuren litiumioni-akuilla. Suoraan takalaitaan asennettaville pikkuantenneille on vaTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure SLX-D – langaton on poikaa Niin se vain on, että digitaalinen langaton pyyhkii pöytää analogisysteemeillä: audiolaatu on parempi ja toiminta häiriöttömämpää. Systeemi käyttöön Vastaanottimen metallikotelo on asiallisen tanakka, ja pakkauksesta löytyvät myös jämerät metalliset korvakkeet räkkikiinnitykseen sekä kytkyraidat, joilla kaksi vastaanotinta voidaan liittää kyljikkäin toisiinsa yhtä täysleveää räkkipaikkaa varten. SLX-D:n tapauksessa valmistaja lupaa käyttöön enimmillään 12 samanaikaista langatonta kanavaa yhden yksittäisen kanavanipun sisällä. Laitteisto viestii taajuusalueella 470–514 MHz, jolla myös digitaalinen televisio operoi. 50 www.riffi.fi 5/2020 S yksyn satoa edustavasta SLX-D-sarjasta saatiin kokeiluun yhden kanavan vastaanotin perusantenneillaan, vyölähetin kitarakäyttöön tarkoitetulla johdolla sekä käsimikrofoni SM58kapselilla. Mallistoon kuuluvat myös täysleveä kahden kanavan vastaanotin sekä kattava valikoima lisäantenneja, antennivahvistimia ja muita laajemman järjestelmän kokoamiseen tarvittavia komponentteja. 50-51 Shure.indd 50 13.10.2020 21.04. Käytännössä radioavaruus on jaettu kahdeksan MHz:n viipaleisiin, ns. Koska TV:llä on etuajo-oikeus, täytyy langattomat asettaa kunkin paikkakunnan mukaisesti aina vapaina oleville taajuuksille. Taskulähettimen pariksi taas sopivat kitarakaapelin sijaan myös solmioja pantamikrofonit. Käsilähettimen kapseli on vaihdettavissa ja erilaisia vaihtoehtoja – niin dynaamisia kuin kondensaattorimallejakin – on tällä haavaa yhdeksän. TV:n kanavanippuihin, joista jokaiselle mahtuu aika paljon liikennettä
u Shure SLX-D 50-51 Shure.indd 51 13.10.2020 21.04. Mukana toimitettava monikielinen käyttöohje opastaa tarvittaessa alkutahdit, ja yhdellä datasäätimellä sekä muutamalla valintakytkimellä parametrien tarkastelu ja asettelu on helppoa. Vyölle tai kitarahihnaan metallijousella ripustettavan lähettimen muovikuoressa on näpäkällä salvalla lukittu paristoluukku, jonka kansi jää avattaessa lyhykäisen kumipannan varaan. Toimintasäde on kuitenkin niin laaja ja signaalin kyky kiertää tai läpäistä paikallisia esteitä niin hyvä, että huolettomia käyttökokemuksia on luvassa ihan vakioantenneillakin. 020 767 9450 • www.intersonic.fi kiovarusteena mukana myös jatkojohdot, joilla antennit saa räkkiasennuksen yhteydessä paremmin hollille. Erillisen virtalähteen liitin lukitaan takalaitaan napakasti metallisella kierreholkilla, mutta vedonpoistokoukkua virtakaapelin varmistukseen ei ole, vaan asiasta kannattaa huolehtia vaikka räkin sisäpintaan kiinnitettävän nippusideankkurin ja -siteen voimalla. Audiokaapeliksi tarvitaan XLR-johto, jolla mikrofonitasoinen signaali saadaan mikserille, tai plugijohto kitaravahvistimeen kytkemiseksi. www.riffi.fi 5/2020 51 Shure SLX-D Keskisarjan langaton järjestelmä • yksikanavainen vastaanotin, SLX-D4 • vyölähetin panta/nappi-mikrofoneille tai instrumenttikäyttöön • käsilähetin vaihdettavalla kapselilla • lähettimien käyttövoimana paristot tai Shuren akut • kanavien taajuuskartoitus Wireless Workbench -ohjelmalla • myös kaksikanavainen vastaanotin, SLX-D4D • laaja tarvikevalikoima akuista ja latureista lisäantenneihin ja antennivahvistimiin Arvioidut katuhinnat: • SLXD14 – yksikanavainen vastaanotin ja vyölähetin kitarapiuhalla: 655 e • SLXD24/SM58 – yksikanavainen vastaanotin ja käsilähetin SM58-kapselilla: 666 e Lisätiedot: Intersonic Puh. Lähettimien operointi on yhtä simppeliä puuhaa. Virtalähde itsessään on muovikuorinen mutikka ja sen yhdessä kulmassa on kohtuullisen vankan oloinen korvake kiinnitysruuvia varten. Pikkuruinen virtakytkimen vipu sen sijaan tuntuu pyytävän tiettyä hellävaraisuutta käyttäjältä pitkään kestävän palvelussuhteen ehdoksi. Laaja dynamiikka-alue välittää myös soiton nyanssit hiljaisten sävelten sävyjä varjellen ja voimakkaimpia ääniä latistamatta. Kitaralangattoman soundi on ryhdikäs ja soittotuntuma välitön. Riffin toimituksen tavanomaisella testiradalla kantavuus säilyi sisätiloissa yli 40 metriä, monen väliseinän ja oviaukon läpi, usean kulman taakse kokonaan toiseen kerrokseen. Molemmissa lähettimissä on pikkuinen ikkuna, josta kanavat ja asetukset näkyvät kiitettävän selkeästi. Ja haastavampiin tilanteisiin haetaan sitten teknistä tukea lisäantennien avulla. Hyvä soundi kauas kantaa SLX-D sijoittuu selvästi kalliimpaan hintaluokkaan kuin lupavapaalla wifi-alueella toimivat systeemit. Taipuisa antenni on kiinteä, muttei vaikuta erityisen haavoittuvalta osalta, joten vaihtotarvettakaan tuskin ilmenee. Erinomainen suoritus sekin. Tulos oikeuttaa palkintosijoille ja vastaa niin Shuren omien kuin kilpailijoidenkin kalliimpien mallisarjojen kanssa koettua. Osittain kotelon suojiin upotettuna se tuskin muodostaa silti ongelmaa huolelliselle käyttäjälle. Kätevää. Käsilähetin on kokonaisuutena vyölähetintä jämerämpi, kiitos metallirungon ja jämptien kytkimien. SLX-D:n langaton siirto välittää lyömäsoitintenkin aksentit terveinä ja selkeinä, eikä sointi puuroudu tamburiinin helistessä tai virvelin päristessä. Eipähän luiskahda hämärällä back stagellakaan karkuun. Ohjelma laatii skannauksen perusteella suosituslistan häiriöttömistä ja vapaista kanavista, jotka toimivat sovussa keskenään. Näkkileipäkitaran bassokielet soivat kulmikkaan rapeasti ja yläkielillä takapotkuille nykäisty sointu leikkaa terävästi esiin kuten pitääkin. Listan mukaiset kanavat asetellaan SLX-D:n vastaanottimiin kuitenkin käsipelillä, automaattinen järjestelmän konfigurointi suoraan ohjelmalla on kalliimpien mallisarjojen etuoikeus. Sekä pikkuinen infrapunalinssi, jonka kautta lähetin ja vastaanotin saadaan keskenään samalle kanavalle ilman menujen naksuttelua. Tämä onkin eduksi sillä usein käytetty termi ”käsikapula” kuvaa kyllä osuvasti myös sen osakseen saamaa kohtelua, jossa ronskius on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kuten asiaan kuuluu, yhteyden katketessa audiolinjan sulkeutuminen ei aiheuttanut sivuääniä, vaikka kantavuuden rajalla liikuttaessa pätkivä yhteys tietysti kuulostaa häiritsevältä varsinaisen äänen katkeilun itsensä vuoksi. Sopiva pikkumikrofoni vyölähettimeen kiinni, niin patteristillakin on vapaus liikunnan riemuun. Kitarajohto puolestaan lukitaan lähettimeen liittimen kierrekauluksella, ja pituutta kaapelilla on sen verran, ettei lähetintä tarvitse ihan hihnatapin tuntumaan ankkuroida. Televisiotoiminnasta huolimatta sen käyttämä taajuusalue ei ole niin ruuhkainen kuin wifi-kaistat 2,4 GHz ja 5,2 GHz, ja viestiliikenne muutoinkin kaikin puolin vakaampaa. Niinpä järjestelmä soveltuu sellaiseenkin tilanteeseen, jossa show vaatii langattomuutta myös koreografiaan osallistuvilta lyömäsoittajilta. Käsilähettimen runko on kohtuullisen tehokkaasti vaimennettu eikä mikrofonin poiminta telineadapterista, siirto kädestä toiseen tai hermostunut hypistely tuota kohtuuttomasti sivuääniä. Kovemman hinnan vastapainoksi sillä on myös enemmän avuja. Mainiota. Myös SLX-D:n audiolaatu on esimerkillinen. Sopivien kanavien etsimisessä voi käyttää apuna Shuren Wire less Workbench -ohjelmaa, joka säästää aikaa erityisesti monikanavaisten järjestelmien sommittelussa. Kun vastaanotin on kytketty, itse käyttö sujuu erittäin näpsäkästi intuitionkin opastuksella. Matalia häiriöääniä voi myös merkittävästi häivyttää mikrofonin omalla, asiallisella bassoleikkurilla. Pihalla kantavuus oli vielä 100 metrin paikkeilla moitteeton, ja alkoi pätkiä vasta, kun lähetin vietiin naapurirakennuksen taakse näkymättömiin
Esimerkiksi vastamelun torjunnan voi kytkeä kyllä päälle ja pois oikeanpuoleisen kuulokkeen pikkukytkimellä, mutta applikaatiolla voi valita toiminnalle jonkin kolmesta erityyppisestä suodatuksesta sen mukaan, onko kuuntelupaikka erityisen meluisa tai ollaanko esimerkiksi ulkosalla ja tuulen armoilla. Oletusarvoisesti kuulokkeet mykistyvät silloin, ja samalla soitin pysähtyy pause-tilaan. Myös taajuustoiston säätö käy päinsä applikaatiolla, jossa hyvin perinteisen kolmialueisen ja kolmiliukuisen ekvalisaattorin vaihtoehtona on mielenkiintoinen, sormella siirreltävää palloa seuraava automaattikäyrä. Virran kytkeytyessä virtuaaliassistentin miellyttävä ääni kertoo tapahtumasta ja ilmoittaa onko sopiva yhteyslaite löytynyt menestyksekkäästi. Käyttö on suoraviivaisen helppoa, puheluihin vastaaminen sujui heti oikoseltaan, soittamisen kanssa piti hiukan harjoitella. 52-53 Sennheiser.indd 52 12.10.2020 19.12. Asetuksesta toiseen siirrytään säädön aikana loivan liukuman kautta, jolloin korvakin pysyy mukana muutoksessa. Kun luurit laittaa jälleen päähän, kuuntelu jatkuu siitä kohdasta mihin se pysähtyikin. Momentum tunnistaa myös luurien ottamisen pois korvilta. Puuhassa on lievä kännykkäpelin tuntu, mutta kuulovaikutelmat ovat hämmentävän miellyttäviä pallon sijainnista riippumatta. Sen saa helposti mutkalle kummin päin vaan, eikä jommasta kummasta laidasta painotettu toistovaste ole sekään hankala asettaa. Kuuntelun ohessa Momentum palvelee puhelinkäytössä, kiitos kuulokkeisiin sisällytetyn mikrofonin. Puhelun audiolaatu on lankapuhelinajan kokeneelle erittäin hifi, ja tuskinpa nuorempikaan polvi nokkaansa koputtaa. Peruskäyttö sujuu kyllä puhelimeen tai tablettiin kajoamatta, mutta muutama kriittinen asetus onnistuu vain applikaatiolla. 52 www.riffi.fi 5/2020 M omentumin kolmannen sukupolven langaton versio viestii älylaitteen kanssa Bluetooth-yhteydellä ja yhteispeli vaatii appikaupasta ilmaiseksi ladattavan SmartControl-sovelman. Sankamekanismiin integroitu kytkin myös sammuttaa käyttövirran kuulokkeita kuuntelutuokion päätteeksi laukkuun taiteltaessa. Tämänkin toiminnon voi applikaatiosta kytkeä pois, jolloin vastuu soiton pysäyttämisestä ja jatkamisesta jää kuuntelijalle. Käytännössä Bluetooth-yhteys rakentui sujuvasti ensimmäiselläkin käyttökerralla, ja myöhemmillä yhteys solmiutui automaattisesti aina kun kuulokkeet taitteli auki käyttöasentoonsa. Luurien säilytystä varten Sennheiserin paketissa on mukana kaikin puolin asiallinen, vetoketjulla suljettava kangaskotelo, jossa kuulokkeita on hyvä myös kuljettaa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser Momentum 3 Wireless – rentoa menoa! Vastamelukuulokkeita sopii suositella muusikoille ja muille reissutyöläisille jo pelkästään niiden rentouttavan vaikutuksen vuoksi: kun ajoneuvon ääni ja ympäröivä häly torpataan, hengitys tasaantuu ja sopivaa ajankulua voi kuunnella kohtuullisella volyymillä. Sama opas kertoo käyttövirran katkaisemisesta, ja jos verbaalitiedotus tuntuu häiritsevältä, voi tilalle vaihtaa lyhyen merkkiäänipilityksen tai ihan vaan täyden hiljaisuuden
Momentumilla on tähän sanansa sanottavaan, kiitos tehokkaan vastamelu-toiminnon, joka analysoi ulkoisen melun tarkasti ja eliminoi sen hämmästyttävän tehokkaasti. Ovaalinmuotoisissa kuulokeosissa on nahkaiset pehmukkeet, jotka ovat myös vaihdettavissa tarpeen ja kulutuksen niin vaatiessa. u Kolmialueinen eq on sekä tehokas että musikaalinen. 52-53 Sennheiser.indd 53 12.10.2020 19.12. Jyrkästi syttyviin iskuääniin vastamelu-toiminto ei oikein ehdi mukaan, mutta niitä vaimentaa jonkin verran kuulokkeiden suljettu rakenne. Vaikkapa autonrenkaiden iskeytyminen asvaltin poikkihalkeamaan tuntuukin enemmän istuimen kautta kuin äänenä kuulokkeiden läpi. Painoakin luureilla on sen verran maltillisesti, ettei pitempikään kuuntelurupeama käy rasittavaksi. Äkillinen pään kääntäminen liikkuvassa autossa tai ulkoillessa saattaa hetkellisesti aiheuttaa ulkoisen huminan tulvahduksen kuulokkeiden sisäpuolelle, mutta sijoilleen asettautuneen kuuntelijan nautinto on lähes rikkumaton. Hankintaa pohtiessa on syytä huomioida, että nämä ovat musiikin kuunteluun, eivät studiotyöskentelyyn suunnitellut kuulokkeet. Tuntuma on jopa ylellisen mukava, mikäli nahka ei muodosta ideologisella tasolla estettä käyttösuhteen solmimiselle. Etu viimeistään siinä vaiheessa, kun siirtyy matkustajasta jälleen jalankulkijaksi. Momentumin sangan alapinta on pehmustettu nahalla, ja sisäpinnan kaksi pitkää rinnakkaista harjannetta joustavat sopivasti päälakea vasten eivätkä myöskään hiosta kuunnellessa. Vastamelun torjunta ei myöskään suodata esimerkiksi rumpumekkalaa tai muuta äkkiväärää ääntä niin tehokkaasti, että olisi kiva kolata settiä taustamusiikin tahdissa fiilistellen. Omaan rauhaan Linja-auto, juna, lentokone… keikkabussin jyrinä tai lämpiön häly – kaikki tilanteita, joissa yksityiseen tilaan eriytyminen on fyysisesti mahdotonta, mutta silti usein toivottavaa. www.riffi.fi 5/2020 53 Sennheiser Momentum 3 Wireless Langattomat Bluetooth-kuulokkeet • aktiivinen vastamelu-toiminto, kolme eri suodatusta, kytkettävissä myös pois • kolmialueinen ekvalisaattori • normaalit puhelintoiminnot • toiminta-aika yhdellä latauksella n. Täydellisimmin ominaisuus hävittää verraten staattista taustamelua, kuten auton moottorin ja renkaiden jurnutusta, mutta jopa kohtuullisen tempoilevankin tuulen puuskat se loiventaa siedettävään mittaan. Adapteri lentokoneen mediajärjestelmää varten kuuluu pakettiin sekin. Kuulokekuppien liikuttelu sankaa myöten käy sekin vaivattomasti, eikä asetus luista itsekseen mihinkään. Sen sijaan ihan kuuntelu kuuntelemalla on erittäin mukavaa, kun soundit ovat sanalla sanoen kohdillaan, eikä ympäristön häly puske päälle. 22 tuntia • hinta 399 e Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Silloin löytyy kultainen leikkaus, jossa ylenpalttinen volyymi ei rassaa korvia ja kuuntelija pysyy myös riittävästi tietoisena ympäröivästä maailmasta. Kuulokkeiden mukana toimitetaan USB-johto latausta varten sekä audiokaapeli kiinteään kytkentään. Sangan nivelet ja kuulokekuppeja pitelevät osat ovat ruostumatonta terästä, mekaanisesti vankan tuntuisia ja toiminnaltaan hyvin täsmällisiä. Kun torjunnan tehon tajuaa, voi kuunteluvoimakkuuttakin laskea huomattavasti. Normaalisti pulmalliset silmälasieni aisatkin sukelsivat sulavasti kuuloketyynyjen alle aiheuttamatta merkittävää meluvuotoa tai mukavuushaittaa. Taas on pappia kyydissä… Sennheiser tuntee ja taitaa kuulokkeet. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com Puheluita hallitaan samoilla oikeanpuoleiseen kuulokekuppiin sijoitetuilla näppäimillä, joilla voi myös säätää kuunteluvoimakkuutta ja selata tallennetta kappale kerrallaan tai esimerkiksi podcasteja kuunnellessa jakson kerrallaan
Se tarkoittaa, että koettaa maksimoida musiikin taltioimiseen tai tuottamiseen käytettävän ajan ja pitää tekniset seikat prioriteettijärjestyksessä aiemmalle alisteisena. Eli musiikkia ei säilötä kuljetettavaksi toisaalle, eikä siksi siis tarvitse arvailla, miten vaikkapa miksaus toimii muualla. Studiossa varsinkin isompaa ryhmää taltioidessa korostuu sen merkitys, että tunnistaa kulloinkin tilanteeseen soveltuvat mikrofonit sekä toisaalta osaa valita oikean etäisyyden ja suuntauksen. Viimeisen vuosikymmenen olen kuitenkin pääsääntöisesti työskennellyt live-puolella ja vuosi vuodelta kokenut sen itselleni yhä mieluisammaksi. ••• Näiden kahden maailman väliin jää mielestäni loogisesti konserttitaltioinnit sekä lähetysäänen miksaus, joissa omasta näkökulmastani yhdistyvät näkökulmasta riippuen kummankin työn parhaimmat tai pahimmat puolet. Enpä olisi arvannut, että toiveeni toteutuu niin pian sekä kokonaisvaltaisesti koko alan kannalta… Onko studioja livetyöllä enemmän yhtäläisyyksiä vai eroavaisuuksia. 54-59 Finale 520.indd 54 14.10.2020 18.13. Eräs kollegani luonnehti asian ydintä niin, että livemiksauksessa puuttuu ns. Olen hiljattain tajunnut, että livetyössä pystyn sopeutumaan ja tekemään tarvittavat ratkaisut varsin helposti, koska en yritä tarkkailla tulevaa lopputulosta kaiuttimien läpi, vaan seison itse keskellä lopullista miksausta. Kaikki tapahtuu siinä hetkessä ja keikan ollessa ohi siihen ei voi eikä tarvitse palata enää. Tekniikan kehittyessä ja yleisen laadun noustessa yleisön vaatimustasokin nousee jatkuvasti, mikä näkyy siinä, että keskimääräinen konserttiäänentoiston laatu ottaa joka päivä askeleita kohti äänitteitä. Vaikka keikkapuoli on toimessani vahvemmin edustettuna, teen kuitenkin joka vuosi myös joitakin levyäänityksiä ja miksauksia. Tämän takia voisi hyvin kuvitella, että keikkaympäristön epäideaalit olosuhteet olisivat minulle kauhistus. Toisille tämänkaltainen adaptoituminen lie merkittävästi helpompaa. Toisaalta olen kokenut myös sen, että riittävästi keikkoja tehneenä niihin liittyvää työskentelyn tehokkuutta ja ratkaisukeskeisyyttä on voinut tuoda myös studiotyöhön. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 54 www.riffi.fi 5/2020 Niko Laasonen P olkuni audiotyöhön on lähtenyt musiikkiharrastuksesta liikkeelle ja nimenomaan kiinnostuksesta musiikkituotantoon. Muistan viime tammi-helmikuussa pohtineeni, että olisipa kiva tehdä enemmän lähetysääntä tai vaikkapa streameja. Toisaalta livetyössä mielestäni oppii tekemään nämä ratkaisut ripeästi ja tehokkaasti, sillä harvemmin on mahdollisuus laittaa varmuuden vuoksi ylimääräisiä mikrofoneja, joista sitten valitaan miksauksessa paras. Kiinnostus konserttiäänentoistoon hiipi kuvioihin siinä sivussa, sillä siinäkin yhdistyivät musiikki sekä tekniikan operointi. Mikäli se on minusta kiinni, toivon, että näin on myös jatkossa, sillä koen näiden kahden eri näkökulman äänityöhön vahvistavan toisiaan, eikä päinvastoin. Videon tallentamiseen ja suoraan lähetykseen kykenevät matkapuhelimet toki ovat muuttaneet tätä asetelmaa hieman. Myös yleisön suora palaute toisaalta välittyy huomattavasti nopeammin ja siihen liittyvä tunnelataus on ainakin minulle yksi keskeisiä syitä, miksi työ on parhaimmillaan todella antoisaa. Taidanpa kuitenkin välillä olla ihmisenä sitä sorttia, että minulle on paljon luontevampaa koettaa muuttaa kaikkea ympärilläni kuin muuttua itse. Alkuun siis painopiste tekemisessä oli kovasti studiotyöhön viittaavaa. ••• Studiotyössä minulle on monesti äärimmäisen vaikea orientoitua puutteellisena pitämääni kuunteluun, kun virheet taajuustoistossa tai huoneakustiikan ja heijastuksien vaikutukset saattavat pysäyttää työskentelyn pahimmillaan liki kokonaan. ••• Yhdistäviä tekijöitä sen sijaan näen paljonkin. Teini-ikäisenä haaveena oli oma äänittämö, jossa oma ja miksei muidenkin taide hioutuisi kohti täydellisyyttä. Tekniseltä puolelta kumpaakin työtä yhdistää tarve mikrofonitekniikan hallintaan. Studiossa ehkä vältellään vuotoja toisista soittimista sekä koetetaan pitää huoneen vaikutus hallittuna – livepuolella lainalaisuudet ovat samat, yhtälöön saatetaan ottaa vielä mukaan mahdollisuus kiertoon. ••• No miten ne sitten eroavat toisistaan. Keikan aikana tapahtuva virhe saa olla todella merkittävä, että se muistetaan vielä kovin pitkään sen jälkeen. Kun vaihtaa ajatuksia monien studioja livetyön yhdistäneiden kanssa, keskusteluissa nousee esiin paljon se, kuinka konserttikokemus helpottaa studiotyötä ja äänitetuotannon pieteetti nostaa rimaa myös keikkojen puolella. ”välimedia” (tarkemman termin olen päässyt unohtamaan)
Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C PROFITRON OY Puh. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. seastone better sound, better... /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. www.riffi.fi 5/2020 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Evolve 30 Loistava aktiivi-PA klubikeikoille! • integroitu 6-kanavainen mikseri, 1000 W tehoa • analoginen / bluetooth stereotulo • langaton miksaus myös älypuhelimella tai padilla • efektit laululle ja instrumenteille, myös kompressori • äärimmäisen helppo roudata 54-59 Finale 520.indd 55 14.10.2020 18.13
– varataan sointujen peruseli juurisävelelle. Nyt soinnun laajennusäänille voidaan käyttää kitaran äänenkorkeudellisesti kahta ylintä kieltä eli 1. 3. ja 2. ja 4. Tässä järjestelmässähän kitaran äänenkorkeudellisesti alimmat kielet – 5. Lähtökohtana pidetään edelleen aiemmissa numeroissa esittämääni 3-note shell voicing -sointujärjestelmää. 54-59 Finale 520.indd 56 14.10.2020 18.26. 56 www.riffi.fi 5/2020 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a Jazzillisia sävyjä etsimässä 5/2020 Brasilialaishenkinen sointukulkuesimerkki 1) 2) 3) 4) J atkamme edelleen sointujen parissa ja tällä kertaa on tarkoitus tutkailla hieman erilaisia sointujen laajennusääniä. kieli on varattu karakteerisävelille eli soinnun terssille ja septimille (tai sekstille). kieltä. ja 6
kieliltä alkaviin 3-note shell -muotoihin (otekaaviot 1 ja 2). kieliltä alkaviin 3-note shell -muotoihin (otekaaviot 3 ja 4). kieleltä. Katso äänien sijainti suhteessa 6. Katso äänien sijainti suhteessa 6. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 54-59 Finale 520.indd 57 14.10.2020 18.26. Vastaus kysymykseen ei ole mitenkään yksiselitteinen ja riippuu paljolti musiikkityylistä, aikakaudesta sekä säveltäjän käyttämistä sävelasteikoista ja musiikillisestä ympäristöstä, mitkä äänet ovat mahdollisia. Kannattaa aina muistaa vanha anekdootti: ”Jos musiikki kuulostaa hyvältä, teoreettisia selityksiä ei tarvita. ja 5. www.riffi.fi 5/2020 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A ••• Mitä ovat sitten nämä laajennusäänet. ••• Tämänkertainen lyhyt brasilialaishenkinen sointukulkuesimerkki perustuu yllämainittuihin laajennusääniin ja toivottavasti havainnollistaa tätä esittämääni asemointitekniikkaa. Tavallisimmat maj7-nelisoinnun laajennusäänet ovat 9 ja 13. Katso äänien sijainti suhteessa 6. Tavallisimmat m7-soinnun laajennusäänet ovat 9 ja 11. Mukavaa syksyä kaikille, Terveisin Kari Antila 5) 6) Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. Em11-soinnussa olen käyttänyt myös soinnun 9-ääntä mukana ja G9-soinnussa kvinttiä: laajennusäänen ollessa ylä-E:llä eli ykköskielellä on nimittäin usein mielekästä soittaa myös joku ääni H eli 2. kieliltä alkaviin 3-note shell -muotoihin (otekaaviot 5 ja 6). Harjoituksen soittamisessa kannattaa käyttää joko kokonaan sorminäppäilytekniikkaa ”komppikädessä”, niinkuin usein brasilialaisessa musiikissa on tapana. Jos musiikki kuulostaa huonolta, niin teoreettisista selityksistä ei ole apua.” :) ••• Tällä kertaa määrittelen nuo laajennusäänet hyvin perinteisen duuriasteikkoon pohjautuvan diatoniseen ajatteluun perustuvan järjestelmän mukaan. Tavallisimmat 7-soinnun laajennusäänet ovat 9 ja 13. ja 5. ja 5
Tykkään myös siitä, kun valmistaja X ottaa neljä vuosikymmentä myöhemmin huomioon kaiken, mistä käyttäjät muinoin kitisivät, tekevät alkuperäisestä paremman ja niin edelleen – ja tykkään siitäkin, että joillekin valmistajille paluu analogiteknologiaan ei ole muuta kuin haaste mallinnusinsinööreille. Voisi kuvitella, että jos laitetta saa enemmän näkyville (ts. kevytkäyttäjiä tai kotimuusikoita, vai valitaanko hevimpään keikkakäyttöön tarkoitetut roadmapin pointit. Sain toisen, josta hajosi koskettimistoa skannaava prosessori JA SE BENDERI. On mahtavaa, että joistakin antiikkivekottimista tehdään rajoitettuja uusioeriä tismalleen vanhoilla piirustuksilla, ja analogipiirejä sekä -filttereitä sijoitellaan myös ihka uusien syntikoiden sisälle. Nykyään, kun laitteiden ominaisuuksia voidaan muuttaa ohjelmistopäivityksillä, erityiset development roadmapit ovat tärkeässä roolissa laitteiden käyttöiän suhteen: valitseeko valmistaja prioriteetiksi sisäisen sekvensserin bugien hoonaamisen ja hellii siten ns. Valot vilkkuivat iloisesti, mutta hiljaista oli. Jos soittamiseen tarkoitettujen laitteiden soittaminen estyy siksi, että käytettävät kytkimet, säätimet tai muovi ovat niin ala-arvoisia laadultaan, että laite alkaa tuhoutua pelkän katseen voimalla, se tuskin palvelee kenenkään tarkoitusta. Benderi hajosi vartissa, palautin. Laadullisesti, soundillisesti, käyttökokemuksenkin kannalta. Selvisi, että laitteen firmware oli jotenkin kuraantunut USB:n käytön vuoksi (perusmidiä sisään, siinä kaikki), joten asensin sen uudestaan. Laite kesti neljä päivää, eikä sen jälkeen päästänyt enää ääntäkään. Kesti. Laitoin laitteen päälle vain huomatakseni, että jahas… se on sitten kalibrointi päin paavoväyrystä. Samalla vaivalla (ja henkiinherättämisellä) olisi tehty kerralla kunnollinen. Kolmatta odottelinkin vähän pidempään, ja kun se tuli, länkytin ensimmäisenä benderiä vartin. Lopulta se onnistui, mutta laitteen osc tracking ei pysy hanskassa vieläkään – kas tässä tunkki, pitäkää omananne, olkaa hyvä. ”kovien jätkien käyttöön lavoille ja lauteille”), laitteen maine työhevosena voisi kiiriä laajemmalle ja kirittää näin myös kotikäyttäjien luottokorttien suhinaa. Paskempi. En ymmärrä. Luonnollisesti tämä ei onnistunut ihan heittämällä, sain jonkun errorin ja niinpä vietin lauantai-iltani yritellen asennusta vielä pariin kertaan. Vähän kuin ostaisi Huracanin ja saisi vasta vuoden päästä avaimet bensatankin korkkiin ja virtalukkoon, koska joku juustokuminaa nassuttava vikisijä oli ollut huolissaan kojelaudan sekä avainperän nahan eettisestä alkuperästä. FFM:n julisteen ymmärrän, noita aiempia juttuja en. No, näitähän on tehty joskus keikallakin, joten eikun pikkuinen ruuvimeisseli käteen ja viritin sekä volttimittari kehiin. ••• Olen tutkaillut saman valmistajan muita tuotteita tarkalla silmällä (tässä alkaa hiljalleen olemaan kokemusta siitä, millainen tuote ehkä kestää keikkailun ja millainen kannattaa sijoittaa katiskaan mutaisen suiston läheisyyteen välittömästi), enkä oikein ole mielissäni havainnoistani. Mutta aina on se tietty jengi, jolle Micro USB ja halvat kloonit, miniplugit sekä ulkoiset muuntajat ja sisäiset sekvensserit ovat kuin Farrah Fawcett-Majorsin uimapukujuliste vuodelta 1976. Eikä ole ympäristöystävällistäkään. Ja jo tunnin päästä kalibrointi oli kunnossa. Olisi kova juttu, jos laitteista olisi domesticja pro-versiot. Roadmappeja ja valintoja 54-59 Finale 520.indd 58 14.10.2020 18.14. Valmistaja on varmasti kuullut olinaikanaan riittämiin laaduntarkkailuun liittyvistä ongelmista, mutta niistä viis veisaa: laaduntarkkailun ongelmat eivät ole core businessta, pahvilaatikoiden myyminen asiakkaille ja ongelmien heivaaminen olemattoman oloiselle customer supportille taas on. Alkuperäisessä SH:ssä se olisi ollut minuutin juttu, mutta tässä kikottimessa oli käytetty todella huonolaatuisia ruuvisäätimiä träkkäyksen kalibrointiin. Maksaisin nimittäin pro-versioista mieluusti ekstraa, ja tämän luulisi olevan aika olennainen osa kaikkien valmistajien core businessta. Tai jos on varma, ettei koskaan tule tarvitsemaan syntikkaa audiointerfacenaan, voisi heivata sen ominaisuuden. ”Mitäs soitat noin lujaa, että kone hajoo.” ”Öö anteeks mut mun muinainen SH kesti senkin, kun ajoin sen kanssa ojaan ja se lens ikkunasta…” ••• Yleinen ongelma on laaduntarkkailu ja käyttäjäkunnan kommenteille kuuroutuminen. Että otetaan joku vanha syntikka ja tehdään siitä vielä paskempi toisinto. ••• Johtopäätös: olisipa mainiota, jos laitteiden käyttöjärjestelmät olisivat modulaarisia siten, että käyttäjä voisi valita itse, tarvitseeko Gig Set -ominaisuutta tai Internal Sequencer -ominaisuutta tai ei kumpaakaan. On nimittäin melkoisen turhauttavaa hankkia jokin laite valmistajan lupauksien perusteella (”joo nyt on kuule niin pro vehje että perkele”) ja seurata ensimmäiset yhdeksän kuukautta itselle täysin toisja kolmossijaisten ominaisuuksien hoonaamista. Mutta siitä minä en pidä perkele ollenkaan, että tehdään jotakin juosten kusten. Myös ”tää on sun oma moka” on osa core businessta. ••• Hyvä esimerkki on erään valmistajan Roland SH-101:n inspiroima laite, joka fyysinen konstruktio on niin heikkolaatuista muovia, että luulin sen aluksi olleen vain maalattua styroxia. Niille kaikille laitteille on paikkansa, omistan itse useita, käytän niitä, ja olen toisinaan yhtä hymyä korvasta korvaan. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 5/2020 O len ollut enemmän kuin hyvilläni siitä, että laitevalmistajien suhtautuminen analogiteknologiaan on muuttunut. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville
www.riffi.fi 5/2020 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 Äänityspaketti tarjous Hinnat alkaen 150 € /vkl Paketti sisältää • 2 kpl Genelec 8030C kaiuttimia • Behringer X32 Producer mikserin • Shure Beta 52 ja SM57, 4 kpl Sennheiser e604 ja 2 kpl AKG C214 mikit Tarjolla myös paljon muita mikkejä, kysy! broadway.fi • 010 830 3830 UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. Maailman nopeimmat digitiskit. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. VANHA HELSINGINTIE 18 B, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU . f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. P. +358 45 7292930 54-59 Finale 520.indd 59 12.10.2020 18.21
W W W. Immersiivinen Audio on Totta 60 Takakansi 520.indd 60 11.10.2020 17.24. C O M MSONIC OY p. G E N E L E C . Työtämme immersiivisyyttä tukevien äänentoistojärjestelmien kehittämisessä ohjaa halu tarjota asiakkaillemme entistä kokonaisvaltaisempia ja nautittavimpia elämyksiä. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Mahdollisuus kokea ja aistia musiikkia keskellä todellista 3D-ääniympäristöä on yksi aikamme jännittävin kotija ammattilaisäänentoistoon vaikuttava asia