Pekka Gröhn: – Urkusaundi on eläväinen, kun koskee niihin nappuloihin. 01 Kansi 521.indd 1 01 Kansi 521.indd 1 10.10.2021 16.16 10.10.2021 16.16. SENNHEISER EVOLUTION WIRELESS DIGITAL Nro 5-2021 Hinta 11,30 € TEEMU AALTO: Kepa Lehtinen: – Tekeekö bändi musaa itselleen, levyn tuottajalle, miksaajalle vai yleisölle. – Elokuvan aiheuttamasta emootiosta musiikin osuus on 80 %
Ääni kantaa myös alueen reunoille pienissä ja keskisuurissa tiloissa, kuten kahviloissa. C:n muotoisessa järjestelmässä on kahdeksan 2-tuumaista Articulated Array -neodyymielementtiä, joten se takaa laajan peittoalueen. Järjestelmä tarjoaa 180 asteen vaakasuuntaisen peiton ja äänen laajan pystysuuntaisen hajaantumisen, joten yleisö kuulee äänen selkeästi sekä istuessaan että seisoessaan. L1 Pro8 on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Järjestelmässä on sisäänrakennettu mikseri jota voit ohjata myös L1 MIX -sovelluksella älylaitteellasi. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO8 – KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 9.10.2021 20.13 9.10.2021 20.13
SLX-D1 Ergonomisesti muotoiltu pienikokoinen SLX-D1 taskulähetin on varustettu tutulla TA4F liittimellä. Vastaavasti koko järjestelmän toimintakaistalle saadaan mahtumaan 32 yhtäaikaista kanavaa. Suomessa on tarjolla kaikkiaan kuutta eri SLX-D taajuuskaistaa, joten järkevästi suunnittellen SLX-D sarjalla on mahdollista toteuttaa suuriakin langattomia järjestelmiä luotettavasti ja kustannustehokkaasti. SLX-D4 Vastaanotin opastaa havainnollisesti käyttäjää sopivien taajuuksien valinnassa. C M Y CM MY CY CMY K UUSIRiffi_kokosivunmainos_SLXD_8_2021_xx.pdf 1 12.10.2021 16.44.46 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 12.10.2021 17.30 12.10.2021 17.30. SLX-D sarjalla on mahdollista mahduttaa kyseiseen vapaaseen tilaan 12 yhtäaikaisesti toimivaa mikrofonikanavaa. Sarjan lähettimet toimivat AA-paristoilla tai uusilla Shure SB903-akuilla. Tämän ansiosta järjestelmien taajuussuunnittelu ja käytönaikainen seuranta on entistä helpompaa. SLX-D DIGITAALISET LANGATTOMAT MIKROFONIT Kysy lisää kotimaiselta SHURE-jälleenmyyjältäsi! SLX-D2 Metallirunkoinen SLX-D 2 käsilähetin on yhteensopiva kaikkien vaihdettavien Shure kapselivaihtoehtojen kanssa. SLX-D sarja on äänenlaadultaan ja radioteknologialtaan hintaluokkansa huippuluokkaa. SBC203 laturitelakassa lataat samanaikaisesti kahta akkua tai akuilla varustettua lähetintä. Maahantuoja: Shure SLX-D on langattomien mikrofonien keskiraskaan sarjan ylisuoriutuja ja täsmälääke alati haasteellisemmaksi muuttuvaan taajuustilanteeseen niin kiinteissä asennuksissa kuin keikoillakin. SLX-D4D Kaksikanavainan vastaanotin tuo järjestelmiin lisätehokkuutta yhteisillä antennisisäänmenoilla ja verkkoliitännällä. Kestävä muovirakenteinen pinta on miellyttävä käyttää. Langattomien järjestelmien taajuustehokkuuden hyvä mittari on se, kuinka monta järjestelmää saadaan toimimaan yhden tyhjän 8MHz TV-kanavapaikan kohdalle. 20Hz 20kHz taajuusalue 120dB dynamiikalla takaa sen, että äänenlaatu on yhtä hyvä vastaaviin langallisiin mikrofoneihin verrattuna. Verkotus mahdollistaa suurienkin kanavamäärien helpon käyttöönoton. SLX-D on nyt myös suoraan yhteensopiva Shure WIreless Workbench sekä ShurePlus Channels ohjelmistojen kanssa
Yltiöpäisyyteen viety ja absoluuttisen särötön, symmetrinen ja kaikilla mittareilla harmoninen muuttuu kiiltokuvaksi. Ja ehkäpä myös ilmaista merkityksiä tai välittää tunnetiloja siinä ohessa. Niiden ja mahdollisesti yhtä monen tai useamman tuntemattoman tekijän summana syntyy nimittäin se, mitä musiikkimauksi kutsutaan. Muistan ajan, jolloin Tom Waits kuulosti säröiseltä ja häröileväiseltä. Siinä missä kirjoitettua tekstiä lukiessaan voi pysähtyä jäsentämään ja tasaamaan henkeä, laulettu teksti on alisteinen kappaleen tempolle ja kestolle. Tällaisen yleisesti pätevän lainalaisuuden esimerkiksi käy ”liika on vaan liikaa” -periaate. Tai harmiton säväyttääkseen. Makuasia, eikä ehdottomia lakeja sittenkään ole, ainakaan musiikin estetiikassa. Jää syntymättä tykkänään. Vaikutelmaa mehustaessaan hän käyttää luettelomaista esitystapaa, jossa kaksi sanaa erotetaan toisistaan pilkulla. Mutta jos onnikkaa ei ala aikataulussa ilmoitetulla hetkellä näkyä tai VR kuuluttaa viasta ratalaitteistossa, se kyllä noteerataan. Musiikkiin edellinen liittyy, kun laitetaan liittymään. Laulujen sanoitus on oma tekstilajinsa, ei aivan proosaa eikä runouttakaan. Sopiva dissonanssi saa vastaanottajan hermopäätteet kutisemaan. T oimiviin asioihin ei kiinnitä huomiota. 4 www.riffi.fi 5/2021 ÄÄTOIMITTAJALTA Viilataanko pilkkua. Ei synny välttämättä edes muotopuhdasta, jos tekijä halvaantuu tarkistamaan jokaisen sävelen oikeellisuutta omia ideoitaan epäillen. Ei auta, liian kaunis on liian kaunis viehättääkseen. Joskus jää kesyksi, ylikin on yhtä helppo horjahtaa. Ja mieliin syöpyessään se jättää kitkerän jälkimaun: ei ikinä ajallaan, ei ikinä. Samoin tekstin, mukaanlukien laululyriikan. Yksi onneton pilkku kampittaa muutoin ihan kelpo tekstin. Eteenpäin on mentävä – klikki nakuttaa eikä siitä kyydistä auta pudota. Soljuvan määritelmä riippuu jossain määrin henkilön iästä, kenties sukupuolestakin, luultavasti myös kotitausta ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat asiaan. Toisinaan, oikeastaan miltei alinomaa, kuulee kuinka tekstin kirjoittaja on sanoja sommitellessaan jotenkin unohtanut tämän kirjoitetun ja lauletun välisen eron. Teoriahan on vain keino jäsentää ja eritellä sitä mitä tapahtuu, eikä suinkaan oppirakennelma, jota seuraamalla syntyisi säväyttävää taidetta. Sitä pilkkua kun on niin pahuksen vaikea laulaa, eikä sitä useinkaan voi edes tauolla korvata, kun ei sille ole tilaa. Kun bussi tai juna tulee ajallaan, siihen vain nousee katsettaan somesta hellittämättä, ellei sitten pääsylipun vilauttaminen vaadi hetkeksi irrottautumista kaiken nielevästä elämänvirrasta. Sopiva on herkkä käsite. Toimii kirjoitettua luettaessa aivan briljantisti, muttei välttämättä laulettua kuunneltaessa laisinkaan. Käy kuin VR:lle – valtaosa junista kulkee aikataulussa, mutta myöhästymiset muistetaan. Makujen moninaisuudesta huolimatta uskon tiettyihin kaikkia koskeviin yhtäläisyyksiin, suurpiirteisellä tasolla ainakin. Sen pitäisi kuulostaa hyvältä laulettuna, istua melodian muotoihin ja rytmiseen kudelmaan. Siltikin teorialla on kiistaton arvonsa, myös musiikin mailmassa. Ja siitäkin piittaamatta, että mieltymys mollijollotuksen sijasta duurirallatteluun on yhtä yksilöllistä ja myötäsyntyistä kuin esimerkiksi taipumus viehättyä humpan poljennosta luontaisemmin kuin samban rytmiikasta. Sulavasti soljuva hulisee korvaan, ja usein toiselta puolelta ulos jättämättä sen ihmeempiä tunnepyörteitä kuuntelijan tajuntaan. Toisaalta kaikkeen turtuu eikä mikään tahdo riittää, kun vauhtiin päästään. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pa?a?kirjoitus 521.indd 4 04-05 Pa?a?kirjoitus 521.indd 4 12.10.2021 18.30 12.10.2021 18.30
Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Teemu Aalto: – Pitää myös osata luopua tarpeen vaatiessa omasta visiosta ja hyväksyä jos jollain on parempi. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,30 € + posti kulut. 6 www.riffi.fi 5/2021 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Irtonumeron hinta on 11,30 €. Riffi ilmestyy vuonna 2021 kuusi kertaa. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 521.indd 6 06-07 Sisa?lto. 14 Kepa Lehtinen – soundissa soi theremin 24 Mika Jaakkola – dobro antoi toisen soittouran 26 Shamanismista americanaan – Pekko Käpin jouhikko soi uusin sävyin 28 Pekka Gröhn – klassisten kosketinsoitinten ytimessä LUKUPALAT 17 Ajankohtaisia poimintoja – syksy on sadonkorjuun aikaa 22 Suomirokin sekatyömies jätti valtavan kulttuuriperinnön – Mika Sundqvist on poissa SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni bassot, Jaakko Kämäräinen: – Rickenbacker on parhaita bassoja, millä olen soittanut KÄYTTÖTESTIT 36 Alesis Crimson II Special Edition Mesh Kit – nimi pitkä, soundi tuhti 38 Dorico 3.5 – Sibeliuksen ja Finalen haastaja 40 Headrush MX5 – pienennetty voimanpesä 42 Taylor American Dream AD17e & GTe Urban Ash – vähän toisenlaiset puut! 45 Hill Audio Andante SMA-1020 – kymmenen tuumaa ääntä 46 Allen & Heath dLive V1.9 – mikserin uudet ulottuvuudet 48 Telefunken TF11 FET – eurooppalaista sukujuurta 50 Sennheiser Evolution Wireless Digital – langattomien nuorin polvi GRANDE FINALE 52 Aamukahvilla – Lammaskallion audio: studio maatilan siimeksessä 54 Normipäivä – Mikrofoneista ja niiden käytöstä 56 Muusikkona maailmalla – Wes Montgomeryn jalanjäljissä, osa 2/4 58 Alangon päiväkirja – Pientä purtavaa 32 ”Monet basistit ovat jättäneet kokonaan vahvistimen pois, mutta me ollaan haluttu pitää se luonnollinen lavabalanssi, joka vaikuttaa koko keikan sointiin.” Jaakko Kämäräinen Kannen kuva: Minna Hatinen 06-07 Sisa?lto. 521.indd 6 12.10.2021 18.32 12.10.2021 18.32. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Minna Hatinen Kalle Heino Toni Honkala Katariina Karppinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Posa Juha Seila Topi Suuronen Vilma Timonen Eliel Viitala Tommi E. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 48 42 24 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 26. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 58,50 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 67,50 €
Naapurimaamme Ruotsi panostaa, ja tulokset tunnetaan. 521.indd 7 06-07 Sisa?lto. Usein alan toiveet koskevat muuta kuin rahaa. LAURI KAIRA 06-07 Sisa?lto. Kuten olen tällä palstalla ennenkin kertonut, luovat alat ovat tilastokeskuksen mukaan merkittävämpiä kuin monet perinteiset teollisuudenalat. Outoa, että sitä joutuu edes pyytämään! Nämä ovat vaatimattomia toiveita. Kun yleensä valtiolta pyydetään lisää rahaa, luovat alat pyytävät usein vain, ettei niiltä leikattaisi. 38 28 14 MUSIIKKIALAN VAATIMATTOMAT TOIVEET T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Korona-kokemukset laittavat kysymään, pitäisikö luovien alojen vaatia valtiolta enemmän. Vaatimattomuus on hyve, mutta otettaisiinko meidät huomioon kokomme mukaisesti, jos vaatisimme enemmän. Esimerkiksi arvokuilun osalta luovat alat pyytävät vain, että EU-direktiivin säädös implementoidaan Suomessa niin kuin se on tarkoitettu. 521.indd 7 12.10.2021 18.32 12.10.2021 18.32. Olemme pyrkineet olemaan kohtuullisia, mutta korona-ajan kokemukset laittavat kysymään, kannattaako se. Tällä palstalla äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toimintansa kannalta ajankohtaisista asioista.. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Suomi ei tee niin. Niiden BKT-osuus on suurempi kuin paperiteollisuudella, ravintolaja majoitusalalla, maataloudella tai tekstiiliteollisuudella. Esimerkiksi sitä, ettei yksityisen kopioinnin hyvitystä leikattaisi, tai ettei kulttuuritukia leikattaisi Veikkauksen tuottojen alentamisen suhteessa. Ne työllistävät enemmän kuin metsä-, kemiantai sähköja elektroniikkateollisuus. Tähän nähden suomalaisten luovien alojen toiveet valtiovallalle ovat kovin vaatimattomia. Luulisi, että valtio panostaisi luovien alojen kehitykseen samassa mitassa kuin muihinkin suuriin toimialoihin
08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 8 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 8 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. 8 www.riffi.fi 5/2021 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Teemu AALTO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
Soundimielessä Teemulla lähtökohtana on, että bändi soundaa aina itseltään. Siihen kuuluu ainakin keikkakunnon tarkistus ja treeni kämppädemoihin tutustumista. Tietyt kriteerit soundipuolella pitää täyttyä, jotta mu siikki kuulostaa radiossa tarpeeksi tymäkältä. Johtuuko se sitten minusta vai jostain muusta – en tiedä, hän kainostelee. Mulla ei ole mitään genrerajoitteita. Hän ei osaa sa noa, johtuuko se koronasta vai kenties nimen kiirimisestä. Se on johtanut siihen että usein levyillä käytetään samoja sampleja ja saman laista tappiin viritettyä kompressiota. – Mulla se on ollut tollasta koko elämän, että nöyristelee, pyytelee anteeksi ja pahoittelee, että olisi voinut olla parempi. Liveääntä Teemu teki jo nuorena. Multa on mennyt pari jutut hänelle mik saukseen, eikä hän varmaankaan ole käyttänyt niitä – vaikka kitarasoundeja – mitä me ollaan tehty. Eihän kukaan ole täydellinen. Bändisessioiden lisäksi ovat tulleet etämik saukset, joita on tullut erityisesti ulkomailta. Ei haeta mitään ”Teemuaaltosoun dia”. Ne on luultavasti re ampattu kaikki uusiksi. Kotkalaisen Aallon tekemisissä paistaa vahvasti paikalli suus. Yhteistyö Insomniumin kanssa oli oikeastaan vain ajan ky symys, sillä Aallolla on pitkä historia yhtyeen toisen kitaristin, Markus Vanhalan kanssa. – Kyllä se osoitti sen, että se levy millä mä tulin mukaan, oli semmonen ”breakpoint”. Pitää myös osata luopua tarpeen vaatiessa omas ta visiosta ja hyväksyä, jos jollain on parempi. Hän kuitenkin kokee hevimusiikin leiman neen hänen tekemisiään liikaa. Studiohommien lisäksi mies käy sil loin tällöin miksaamassa bändejä kotikaupungin ravintolois sa. – Se on tavallaan hioutunut sellaiseksi, että on se jokin tietty standardi, minkä mukaan mennään. Ja aika hyvä flaksi on käy nytkin, sillä en muista uran ajalta montaakaan sessiota, joka olisi tuntunut pakkopullalta. Sen verran epäitsekkäästi pyrin ajatte lemaan, että monta ihmistä tekee tätä hommaa ja jokaisella on oma näkemys ja metodit, miten sinne maaliin parhaiten päästään. – Välillä kun on päässyt miksaamaan jotain helkkarin hy vää bändiä, niin pakostihan sitä menee heille juttelemaan. Ja onhan miehen onnistumisista todella hyviä näyttöjä. ”Mä ajattelin, että niissä hom missa menee kuulo”, hän järkeili. www.riffi.fi 5/2021 9 V iime aikoina Teemu Aallon toimeksiantojen profiili on muuttunut. – Se oli tyyliin: ”Olisko liikaa, jos mä pyydän tän ver ran?” Enhän mä nyt voi tälleen sanoa! Ei näin vaan selke ästi vain nöyristelyt pois! Tää maksaa tän verran ja sillä sel vä!, hän tuhahtaa. Tee mu muistelee hiljattain kirjoittaneensa vastausta ulkomailta tulleeseen työkyselyyn ja havahtuneensa, että ”Hetkinen, kat sotaas mitä mä olen tänne kirjoittanut”. Nimekkäimmät tuotoksensa Teemu Aalto on tehnyt he vibändien kanssa. Hän pohtii, että ulkomailta tulevat yhteydenotot ovat varmaankin aiempien töiden ansiota. Teemu Aallon työhistoriasta löytyy monta kansainväli sesti menestynyttä levyä ja vuosia jatkunut tasainen työtilan ne. Eli kohtalaisen hyvin on mennyt. Silti mies suhtautuu perinteisen suomalaisella ta valla omiin tekemisiin. Ei sellaista ole. Sitäkin kautta on tullut joitain töitä. ”Ihme, että tässä vielä ollaan”, hän hymähtää ja muiste lee juuri todenneensa jollekin olevansa luultavasti maailman surkein yrittäjä. Ennen studioon menoa bändiin tutustutaan perusteelli sesti. Eikä olla niin ylpeä, että hommat tehdään, kuten mä sanon. Se ei ole kau hean hedelmällistä. Mutta tunnetuimmat tekeleet ovat raskaalla puolella, joten se varmasti vaikuttaa maineeseen. ”Pitää myös osata luopua tarpeen vaatiessa omasta visiosta ja hyväksyä jos jollain on parempi.” 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 9 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 9 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. ”Inso”levyjen lisäksi Teemu on tehnyt Vanhalan toisen bändin, Omnium Gatherumin kans sa ainakin seitsemän albumia. – Mä tykkään tehdä paljon, ja teenkin monenlaista mu saa folkista rokkiin ja klassiseen. Nyt olen tietoisesti yrittänyt siitä pois. – Esimerkiksi jollain Jens Bogrenilla (ruotsalainen pal jon isoja metallinimiä tehnyt tuottaja) on ne samat systeemit, mitä se aina käyttää. Onneksi välillä voi todeta, ettei se nyt niin huonoa ollutkaan. Teemu ei ole kuitenkaan milläänsä tuollaisesta ”kohtelus ta”, sillä tärkeintä on että musa kuulostaa hyvällä. Vaikka Insomnium oli maailmalla tunnettu jo ennen Tee mun mukaantuloa, otti hänen ensimmäinen heille tuottaman sa levy bändin nettisivuilla käydyssä paremmuusäänestykses sä kärkisijan. Jotka nekin ovat tietysti aina ma kuasioita. Paradoksaalisesti, hän ei ha luaisi profiloitua hevimieheksi. Suurin osa töistä tehdään kuitenkin vielä kotimaisten taho jen kanssa, mutta parin viime vuoden aikana kansainväliset duunit ovat selkeästi lisääntyneet. Maailmalla tiuhaan kiertävälle Insomniumiulle tehdyt kolme levyä on varmasti lisänneet Aallon tunnettuutta. Hän sanoo että omien töiden läpikäy minen ahdistaa. Esituotantosessio on myös tär keä vaihe, jossa biiseistä käydään isot linjat läpi. Esimerkiksi Omnium Gatherum ja Manitou ovat kotoi sin samasta kaupungista. Myös äänikirjoja ja joskus mainoksiakin. Yksi syy intoon tehdä toisenlaista musiikkia johtunee me tallimusiikin aika pitkälle standardisoituneesta soundimaail masta. Studiotöiden alettua saivat keikat kuitenkin jäädä. Siinä pari asiaa, jotka eivät ole kenellekään studionpitä jälle tai tuottajalle itsestäänselvyyksiä. Vanhoja juttuja ei vaan pysty kuuntelemaan. Yritän arvostaa itseäni enemmän. Teemu ihmettelee yhteydenottojen määrää, sillä hän on omien sanojensa mukaan todella huono markkinoimaan itse ään. – Mutta se ei ole hyvä homma, jos sieltä ei tule läpi se, mitä siellä on ajateltu. Siihen päälle vielä muita bän dejä, joissa Vanhala on vaikuttanut. Omassa tuotantofilosofiassaan Aalto pyrkii saamaan bän distä parhaan mahdollisen irti sen omilla vahvuuksilla ja puut tumaan vain epäkohtiin. Sen jälkeen kuunnellaan rauhassa läpi, mikä toimii, mikä ei. Hän kokee sen kuitenkin samalla eteenpäinvievänä voimana. Ja kehitystä on tapahtunut myös itsetuntopuolella. Trademarksoundin puuttuminen on hä nen mukaan ollut uran kannalta hyvä ja huono asia. Ainoa kriteeri on, että diggaan itse siitä, mitä ollaan tekemässä
Insomniun: Shadows Of The Dying Sun, Century Media 2014 Tämä on siis se levy, jolla Teemu hyppäsi mukaan Insomni umin remmiin. Mutta sitten alkoi tuska. – Ja eikös kaikissa duuneissa ole asioita mitkä ottaa pää hän ja mistä tykkää. Onneksi kitaristilaulaja Ville Friman otti liiderin aseman ja pysyi kovana. Kuten sanoin aiemmin, mulle on ihan sama, kuka miksaa ja millä metodeilla. Kun tiedustelin, että onko kaikki hyvin, niin se aina nenä punaisena niiskuttaen vastasi, ”Ei täs mitään. Jossain vaiheessa Teemulta alkoi usko rapista niin pahas ti, että hän tuli siihen tulokseen, ettei halua nimeään koko le vylle. Ja siinä ei ollut varaa luistella yhtään. – Nää oli kyllä mielenkiintoiset sessiot. – Hyvin saatiin laulut tehtyä, vaikka välillä oli aika tuk koista nenää, Teemu jatkaa. Ja mie vaan mie tin, että mitä helvettiä siellä tapahtuu. Ihan hyvin täs pystyy vetää, niisk…” Oli ainakin aito suomi metallimeininki. Tilat olivat periaatteessa toimintakunnossa, mitä nyt talvisaikaan lämpötila saattoi laskea lähelle nollaa. No nyt kuitenkin kaikki tiimissä tehdyt tuotannolliset sei kat loistivat poissaolollaan. Myös bändi oli tuskissaan. Vanhalahan oli tuttu mo nesta Teemun työstämästä kotkalaisesta bändistä. Ja onhan tää kutsumusala, rakkau desta lajiin ja sitä rataa, hän sarkastisoi. ”Hyvä kysymys”, Teemu raapii päätään. Äänitykset etenivät omalla painollaan, vaikka työskente ly ensimmäistä kertaa ison bändin kanssa jännitti aika lailla. ”Ei näytä hyvältä CV:ssä”, hän huokaa. Mies ta koi nyrkkiä pöytään ja sihisi hampaiden välistä, että ”Tämä viedään tälleen maaliin ja sillä selvä. Ekaa kertaa tulee iso julkaisu, jossa lukee ”Produced by Teemu Aalto”, ja mie vaan kuuntelen niitä miksejä, että tässä ei ole mitään järkeä. Pääasia, että soundaa hyvältä ja siellä on se aja tus mitä me ollaan siinä äänitysvaiheessa ajateltu. Mieleen on jää nyt hyvin kun Niilon ( Sevänen, laulu ja basso) kanssa teh tiin lauluja ja se kävi aina välillä lämmittelemässä tarkkaa mon puolella. 10 www.riffi.fi 5/2021 Jos joku tälle alalle haluaa, kehoittaa Teemu miettimään kaksi kertaa. Teemu kiittelee erityisesti onnistunutta laulutuotantoa. Oli sydäntalvi ja ulkona kaksikymmentä astetta pakkasta. Keskeneräisyys ei haitannut alkupään äänityksiä, sillä ne pystyttiin hoitamaan melko val miissa, lämmitetyssä tarkkaamossa, ja rummut oli äänitetty Joensuussa Studio SF Soundilla. Kirjoittajalle on mysteeri, miksi kolme levyä tehnyt kan sainvälisesti suosittu bändi tulee tuntemattomaan keskeneräi seen studioon tekemään levyä. Hyppäsin kuitenkin suoraan syvään päähän, koska olen tehnyt näitä hommia vuo sia freelancerina ennen oman yrityksen perustamista. Kun levyä alettiin tekemään, oli studio vielä keskeneräinen. 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 10 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 10 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. – Mä olin ihan hajalla, ei saatana. Studiossa oli kuitenkin ehditty tehdä monen laista projektia. Aalto oli juuri lyönyt hynttyyt yhteen Goon yhtyeen basistin Tatu Ljokkoin kanssa ja vanhaan tehdas halliin oli rakennettu uusi studio. En tie dä mitä muuta mä tekisin. Hän päättelee, että bändin kitaristia, Markus Van halaa, oli varmaankin syyttäminen. Niin kamalaa jälki oli. Se levy, joka äänestettiin bändin nettisivuilla sen parhaaksi. – Ne oli ihan bulkkimiksejä koko ajan. Etänä miksattiin ja koko ajan oli fiilis että ei vaan toimi. Luulisi, että olisi aikamoinen riski ottaa bändi keskeneräi seen studioon. Mutta soittohuone oli iso, hallimainen tila, ilman lämmityksiä. Ei ollut mitään pesämunaa, jonka tur vin olis päässyt huonompien aikojen yli. Levy lähetettiin Ruotsiin mik saukseen. Onneksi saa tehdä työtä mitä rakastaa. – Kun pistin firman pystyyn, lähdin liikkeelle taloudelli sesta nollatilanteesta. Hallissa oli lämpöä viisikuusi astetta, ei siis ihan pak kasella. Mitään suunnitelmia ei aleta muuttamaan.” Eikä aikatauluja oikein voinutkaan enää muuttaa, sillä juna oli nytkähtänyt jo sen verran eteenpäin, että videonte kemiset, promootiot ja julkaisupäivämäärät oli jo sovittu
– Tässä tapauksessa skanavan säröttäminen oli tapa, jo ka toi kitarat hyvällä tavalla esiin, eli tein niinsanotun MS masteroinnin. Mun eka lapsi oli just vähän aiemmin syntynyt… Teemun ääni alkaa väristä ja poskelle putoaa pari kyy neltä. – Svante lähetti mulle sen masterin. Esituotantosessio oli mun senaikaisella treenikämpällä. Miksaus soundasi keskeneräiseltä, eikä uuteen ollut mah dollisuutta. Rummuissa ei ole samaa mojoa kuin niissä demoissa. Välillä se toimii, välillä ei. – Sitten mentiin oikeaan studioon, Studio 57:aan Alaveteliin, jossa on kaikenmaailman SSL:n tiskit, Neven etuset ja kaikki oikein vimpan päälle. Kum mallinen tilanne, sillä Forsbäck oli tehnyt paljon töitä albu min miksanneelle Fascination Street studiolle ja materiaali oli aina kuulostanut hyvältä. Teijo kuulostaa Teijolta, ihan sama missä se äänittää. Mutta silloin tietää onnis tuneensa, kun asiakas itkee. Muistan kun miksattiin siellä sitä levyä, niin joutui toteamaan, että tää ei vaan lähde. Kun pitkä prosessi tulee päätökseen, se aiheuttaa usein tällaisen re aktion. Mut haluttiin siihen tuottajaksi ja sessio kitaristiksi. – Jep, Teemu oli aika paskana. Meinasi tajunta räjähtää! ”Tää kuulostaa hyvältä!!” Mä soitin Svantelle samantien ja vaan itkin että ”Mitä helvettiä sä oot tehnyt tälle levylle. Tehtiin nopea set-uppi. Svante muistaa edelleen hieman on nettomat lähtökohdat. Yhdet mikit joka paikkaan ja parit överit. Ei se, onko soitto tallennettu satojen tuhansien laitteistolla hienossa studiossa vai rähjäisellä treenikämpällä. Demot vaan nopeasti purkkiin. Asiat voi tosiaan hoitaa toisellakin tavalla. Svantesta onkin tullut vuosien varrella Teemu Aallon luot tomasteroija, jolla hän on teettänyt paljon töitä. Se kertoo musiikin voimasta. – Lisäsin säröä vain tiettyihin taa juuksiin, joka sai aikaan sen, että kitarat nousi esiin ja kokonaisäänikuva saatiin toimimaan. Se voi olla vaihe, jossa sovitus lähtee toimimaan, ja jois sain tapauksissa jopa kappaleen groove paranee. Ja fiilis ratkaisee. – Otettiin vaan sitten kylmästi demorumpuraidat studiossa äänitettyjen rumpujen tilalle. Forsbäck avaa vielä, että masteroinnissa pystyy vaikutta maan yllättävän paljon lopputulokseen tilanteen niin vaati essa. – Hän on ollut mun kaltaiselle pikkutuottajallekin tosi ys tävällinen ja tekee niin monta versiota kuin on tarvis. – Mulla tulee kyyneleet vieläkin kun ajattelen sitä. Tila oli mitä oli. Soittimia, jotka usein panoroidaan laidoille ovat esimerkiksi kitarat, tausta laulut, synat ja erikoisefektit. Siellä äänitettiin biiseihin oikeat rumpuraidat. ”Tekeekö bändi musaa itselleen, levyn tuottajalle, miksaajalle vai yleisölle?” 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 11 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 11 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. Sä pelastit tän levyn ja mun uran. Mutta ei. Kun ongelmakohdat putsataan, kappaleisiin tulee enemmän syvyyttä jä selkeyttä. Jotkut masterointipajat on sellaisia, että jos en ole tyytyväinen en simmäiseen versioon, se maksaa lisää. Tällöin miksaajana oli ollut kyl läkin studion pääjehu, Jens Bogren. – Soittelin vuonna 2010 Dream Brother -bändissä, jossa Teijo Jämsä rummuissa. Aalto muiste Eka demo paras Teemu Laakso muistelee silloin tällöin tapahtunutta tilannetta, että demo onkin ollut parempi kuin itse levy. Tehtiin alkuun pari biisiä jonka jälkeen päätettiin tehdä koko levy samoin tein. Teijo tuli sinne soittelemaan demorummut. Ja täydestä meni! Mutta sehän vaan osoittaa, että kyllä se soundi lähtee siitä soittajasta. Materiaalista ei ollut stemssiä, vaan masterointi piti teh dä stereomiksauksesta. Kiitoskiitoskiitos! Huhhuh!” Levyn masteroinut Svante Forsbäck muistelee, että ou dolta kuulosti. Rumpuina Pearlin Export -pahvilaatikkosetti jollain paremmalla Ludwigin snarella. www.riffi.fi 5/2021 11 Miksaukset saatiin jotenkuten läpi, mutta eivät vieläkään vastanneet odotuksia. Ja sitä tapahtuu aika paljon. Kerron hänelle, että puhu essamme tilanteesta Teemu Aallon kans sa toi tilanteen läpikäyminen kyyneleet miehen silmiin. Levy lähti Svante Forsbäckalle mas terointiin. Näin myös kappaleen sanoma paranee. MSmasteroinnilla taas tarkoitetaan, että stereokuvassa voidaan käsitellä erikseen keskellä olevia soittimia, kuten ba sari, snare tai leadlaulu. – Miksauksessa on usein ruuhkaa tietyillä taajuuksilla. Esimerkiksi kitarat – jotka ovat aika tärkeäs sä osassa hevimusiikissa – soivat kuin verhon takana. Muis tan, kun olin työntelemässä poikaa päiväunilla jossain päin Kotkaa ja aloin kuuntelemaan sitä masteria Iphonella luureis ta. Rumpusoundit vähän biisien välillä vaihtelee, mutta fiilis oli juuri oikea. Teemu kiittää myös palvelualttiutta: vaikka Forsbäck on tehnyt maailman luokan projekteja, ei neste ole noussut hattuun. Stemssillä, eli stemmamasteroinnil la tarkoitetaan sitä, että eri soitinryhmät, kuten kitarat, lau lut, rummut, jne, ovat omilla raidoillaan, jolloin ryhmille voidaan tarvittaessa tehdä erillisiä sävyn ja äänenvoimak kuuden säätöjä
Eräs niistä oli haalia järjetön määrä eri kitaravahvisti mia sieltä sun täältä. Marsu kärähti ihan täysin ja huo ne täynnä kauheaa myrkkysavua. Mutta sen on vaan oppinut hyväksymään. Lähetettiin biisi sinne, hintaa sille tuli noin neljä sataa. Puhe kääntyy rumpujen äänitykseen, johon nykymetodeil la saadaan myös helposti kulumaan pitkiäkin aikoja. Ka veri ei edes vastannut. Arvolaitetta piti tietysti huudattaa täysillä, että soundi olisi tarpeeksi tymäkkä. Esimerkiksi raakamiksaus While We Sleep biisin lauluista, jossa kuuluu selkeästi kaikki laulurai dat, mitä me tehtiin biisiin. 12 www.riffi.fi 5/2021 lee yhden biisin masterointia jenkkilegenda Howie Weinbergin kanssa. Marshallia, Mesa Boogieta, EVH:ta, Engliä… seinällinen tavaraa, joka sai nimekseen ”Wall of sound”. Ikkunat auki ja jätkät äk kiä ulos evakkoon. – Kun se yksi Marshall kärähti, meni sormi suuhun, koska oltiin Harrin kanssa vasta puolivälissä: Mitäs keksittäis tilalle. – Kun se veti ekan rykäisyn mikkiin niin tajusin, että hel vetti, se kuulostaa oikeasti tolta. Tekeekö bändi musaa itselleen, levyn tuottajalle, miksaajalle vai yleisölle. Mut ta kyllä niistä varmaan puolet jäi käyttämättä. Yksi äänitys ten huippuhetkistä oli kun Diabloyhtyeen vokalisti Rainer Nygård kävi laulamassa ”Apart Of God” ja ”The Third Flame” kappaleissa. Mutta siinä oli joku pikkujuttu, josta pyysin tekemään pienen korjauksen, joku taajuusjuttu. Marsun muunnin sieltä suli. Takaraivoon jäi kui tenkin pieni epäilyksen siemen omien töiden luovuttamises ta muiden käsiteltäväksi. – Päätettiin kokeilla hänellä yhden biisin masterointia. Me vaan luultiin, että me tarvitaan niitä kaikkia. ”Viimeistä sointua lyödessä ääni vaan hiljeni rätisten ja paukkuen.” 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 12 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 12 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. Ja loppujen lopuksi myös kuulostaa hyvältä. Teemu ei ole kuunnellut albumia aikoihin, mutta While We Sleep kappaleen videota tulee silloin tällöin katsottua. Ero siihen miten hän itse ne asiat kuuli, oli suuri. Ymmärtämys siitä, et tä oma näkemys ei aina ole se ainoa, eikä välttämättä se oi kea näkemys. Uhri oli siis turha. Levy saatiin kuitenkin valmiiksi, eikä Teemu jäänyt mä rehtimään tapahtunutta sen enempää. – Video on tosi hieno ja mun mielestä heidän paras bii si. Hänen vahvistimekseen oli va littu Janne Markkaselta lainattu ”plexi”Marshall vuodel ta ’78. Ja kyllä me kolmea neljää eri kombinaatiota käytettiinkin. – Toisaalle miksaukseen annetut projektit eivät ole mo nestikaan vastanneet alkuperäistä kuvaa siitä miltä levyn olisi pitänyt kuulostaa. Viimeistä sointua lyö dessä ääni vaan hiljeni rätisten ja paukkuen. Ver sio tuli, ja oli tosi hyvä. – Oli hauskaa, kun jokin aika sitten selailin jotain back upeja, joista löytyi päivän päätteksi tehtyjä raakavedoksia sen päivän suorituksista. Nyt, nel jäntoista vuoden jälkeen miestä jo hieman naurattavat eräät ”tuotantotekniset ratkaisut”. ”Mitähän nyt tapahtui?” Katsoin soittohuoneeseen joka oli metristä ylös päin sankan savun peitossa. Ja tottakai vahvistinvuoresta räpsittiin myös poseeraus kuvia. Mies tä harmittaa kouriintuntuvasti, etteivät yhdessä rakennetut asiat kuulu lopputeoksessa juuri ollenkaan. – Saatiin just yksi biisi valmiiksi. Ei kestänyt hevimiehen käsittelyä. Loppubiisit soitettiin sitten 80luvun halpisValvestatella, joka kuulosti yllättäen melkein samalta. Ei mulle ole jäänyt mitään jossitteluita. Se on mitä on. Se ei ollut hänen mielestä äänittämistä ollenkaan. Olin siihen asti aina ajatellut, että saadakseen tietyn soundin, pitää tehdä ”studiokikkoja”. – Oikeasti kaverit eivät vaan tienneet, mitä ollaan hake massa. Sille ei vaan tarvinnut tehdä mitään. Kymmenen vuotta sitten Teemu oli kovasti nyky ään harrastettavaa rumpujen osissa äänittämistä vastaan. Se oli hänelle samalla myös hyvä koulu, jonka tärkein oppi oli luopumisen periaate. Omnium Gatherum: Stuck Here On Snakes Way, Candlelight 2007 ”OG”:n kolmas levy oli Teemulle ensimmäinen, jonka hän jonka hän itse äänitti, tuotti ja miksasi alusta loppuun. Miehen toimintaa diggaillut Teemu oli vakuuttunut. Vaikka Teemu tirauttaa vieläkin kyyneleen Insoniumal bumin tekoa muistellessa, on hän silti onnellinen, että sai olla siinä mukana. ”Wau, miten siistejä juttuja!”, oli Teemun reaktio. Se kokemus edusti sitä asiakaspalve lun toista ääripäätä. Ainakin maaliin asti niillä mentiin. Työstössä oli imatralaisen countryrockbän di Dark Ride Brothers. Se oli mulle aikamoinen ahaa elämys. Dilemma on siinä, ke nen makua seurataan. Ja jos sitä on kat sottu kuusi miljoonaa kertaa, niin on se kauppansa tehnyt. Teemu oli jokusen täyspitkän jo tehnyt, joten aikataulun pystyi suunnilleen hahmottamaan. Musiikki on kuitenkin aina makuasia. Aikataulu myös piti, vaik ka esimerkiksi äsken mainittuun kitaravahvistimien eri kom binaatioihin saisi helposti menemään päiviä. Äänityksiin oli varattu 15–20 päivää ja miksaukset pääl le. Tuo hon aikaan (2007) hänen tuotantometodinsa oli mallia ”per se edellä puuhun”, eli intoa enemmän kuin taitoa. Nyt in formaatiota jäi tosi paljon pimentoon. Teemu ei muista, oliko levyn kitarasoundi vaivan arvoi nen. Äänitysvuorossa oli nyttemmin bändin riveistä pois tunut kitaristi Harri Pikka. Varsin kin Omnium Gatherumin tyylisen kimurantimman tavaran kohdalla. Insomniumin kuudes albumi, Shadows Of The Dying Sun oli ilmestymisvuonna Emmagaalassa ehdokkaana vuo den metallialbumikategoriassa. – Minä olisin miksannut ne enemmän framille. Onneksi sessioiden draamapuoli oli siinä
Meillä on ollut aina lämpimät välit ja yhteistyö onneksi vielä jatkui parinkin levyn verran. Muistan kyllä saanee ni siitä ihan positiivista palautetta. Mukaan tulee luonnollista eloa. Joskus sitä pidetään päällä vain ensim mäisen kertosäkeen puoliväliin. Tallennus metodiin vaikuttaa moni asia: musiikkityyli, miten rumpali suoriutuu ja miten hän sen haluaa tehdä. Se oli pyyhkiytynyt mun muistista saman tien. Tärkeää on saada soittajalle hyvä flow päälle. www.riffi.fi 5/2021 13 – Otat jostain samplekirjastosta soundit ja naputtelet is kut. u ”Ei helvetti, olenko mä sanonut noin?” 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 13 08-13 Ikimuist_521 Teemu Aalto.indd 13 9.10.2021 17.10 9.10.2021 17.10. – On aika veemäistä yhtäkkiä huomata studiossa, että jo kin asia olisikin pitänyt tehdä eri tavalla. – Että päästään fiilikseen, vedetään biisi alkuun kerran läpi. Yleensä siitä eteenpäin mennään vaikka osa kerrallaan. Keltanokkainen Teemu jännitti miksausta ja kiroaa tuhranneensa siihen pari viikkoa. Yksi sielun säilyttämisen keinoista on luopua klikin orjal lisesta seuraamisesta. Oli se vis siin ottanut vähän koville, mutta ei siitä jäänyt mitään kau noja. Levy levyltä, toisiltamme oppien, miten näitä hommia tehdään. Kai mä olin jotenkin vähän turhautunut, mutta et sä voi kellekään sanoa noin! Se oli sitä aikaa, kun bändikin opetteli vasta soit tamaan. Bändikin tosin oli tietyllä tapaa vielä novii si, ettei lopputulosta voi laittaa kokonaan mun piikkiin. Bändi oli ensimmäistä kertaa studios sa. Yh dessä ollaan kasvettu sen jälkeen. Mutta silti, ei hän noin voi missään nimessä sanoa maksavalle asiakkaalle! Ajattele, joku antaa sulle rahaa, että sä olet hänellä duunissa ja sillä saa vain vittuilua! Ei kauhean kannustavaa. Skeittaavat skan soittajat. Kitaroiden äänitys menossa ja toi nen kitaristi Hartsi yritti soittaa sooloa sisään huonolla menestyksellä. Nykyään hän lähestyy asiaa tapauskohtaisesti. Niitäkin on joskus tullut, kun ei ole ollut esituotantoa. – Yleensä se fiilis siitä sitten urautuu. – Joo, ne olikin aika outolintuja siellä. Takaisin sessioihin. Goon-yhtyeen ensimmäinen demo ja levyt sen jälkeen… Loppuun kaskunomainen varoittava esimerkki tuleville stu dioihmisille: Älkää missään nimessä tehkö näin! Goon on Karhulasta kotoisin oleva skabändi. Ehkä hän vähän jopa sisuuntui siitä. Onneksi nykyään tietää aika hyvin mitä on hakemassa ja osaa sulkea turhat asiat pois. Silloin ei vaan muodostu minkäänlaista kokonaiskuvaa. Kun kysyn Teemulta, mitä ajatuksia OG:n kolmas levy tällä hetkellä herättää, hän repeää nauruun ja raakkuu, ettei ole uskaltanut kuunnella sitä pitkään aikaan. Ehkä ne demonit on täs säkin tapauksessa mun omassa päässä. – Pitäis varmaan kuunnella. Jos tulee virhe tai fiilis katoaa, sitten poikki. – Yhden hutin takia ei kannata vielä stopata. Sen takia esituotanto kannattaa tehdä kunnolla. Usein se menee luonnollisesti niin, että kertsit mennään vähän rivakammin tai halftimet hitaammin. Aiempi julkaisu oli tehty treenikäm pällä. Soolo saatiin viimein purkkiin ja lo pulta myös äänitykset päätökseen. Yritän aina pitää soittajan oman sielun siellä. Ensin verse, kertsi ja jos jää jotain paikattavaa, sitten tehdään paikkoja. Aikataulussa pysyminen vaatii paljon ennakkoon suunnit telua. Ei se mitään soittamista ole eikä siinä tule mikään soit tajan persoona esiin. Tätä metodia käytetään, jos projekti sen sallii. Rec palaa niin kauan kuin kuulostaa hyvältä. Vastoin yleistä luuloa, Karhulasta tulee siis muutakin kuin heviä. Tahti kerrallaan äänittämistä Teemu ei suosi. Levy oli kasassa, ja ei kun miksaa maan. Hyvä, jos siellä on jo silloin jotain säästettävää. – Otettiin varmaan jotain viiskyt ot toa. Kyllähän siitä kuuluu sem monen noviisius. – Siitäkin selvittiin, mutta olihan se kylläkin aika tapah tumarikasta musaa. – Tuli seuraavan levyn äänitykset ja jossain vaiheessa sessioita kaverit kä vi naureskelemaan, että sanoit Hartsille, kun soiteltiin sitä sooloa, että ”Onks ki tara ihan vireessä vai etsä vaan vittu osaa soittaa?” ”Ei helvetti, olenko mä sanonut noin?” Itse en sitä muistanut
14 www.riffi.fi 5/2021 TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Kepa Lehtinen – soundissa soi theremin ”Lopulta voi olla, että siitä, mistä lähdettiin, ei ole mitään jäljellä…” 14-16 Kepa Lehtinen.indd 14 14-16 Kepa Lehtinen.indd 14 9.10.2021 17.13 9.10.2021 17.13
1971) on elokuvasäveltäjä, jonka musiikkia voi kuulla elokuvien ohella tv-sarjoissa ja mainoksissa. Myös kiinnostus elokuvien äänimaailmaan syntyi jo varhain. Lopulta voi olla, että siitä, mistä lähdettiin, ei ole mitään jäljellä… Mutta siten se prosessi menee, pianoa ja kiippareita soittaessa sävellän. Niitä hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun [nyk. Takaseinässä on yli metri pelkkää villaa, bassoansa, Lehtinen selostaa. Lehtisen muusikonura alkoi lapsena pianotunneilla ja Cantores Minores -kuorossa. Sen sijaan alkuperäinen opintoala eli äänisuunnittelu on jäänyt vähemmälle. Onnistuu, kun näkemystä ja osaamista löytyy. – Teen yhtä biisiä kerrallaan. – Yllättävät asiat voivat toimia, joten on välillä vaikeaa kauheasti suunnitella. Viime vuosina Lehtinen on kunnostautunut myös thereminin soittajana ja julkaissut neljä soololevyä, joissa theremin on keskeisessä asemassa. Aika paljon teen softainstrumenteilla, softasamplereilla ja softasyntsilla, mutta on mulla koko ajan käytössä myös pari analogisyntsaa. Ja jos tulee jotain hyvän kuuloista ja joku idea jää hampaankoloon, lähden kehittelemään sitä, Lehtinen kertoo. Se oli jännä maailma. Viimeisin albumi, Face Plant, ilmestyi maaliskuussa 2021. Äänisuunnittelua opiskellessa virisi kiinnostus myös elokuvamusiikkia kohtaan. Hänen sävellysmetodinsa on ”kokeilla kaikenlaista”. Leijonakuninkaan viitoittamalla tiellä Lehtistä inspiroi elokuvasäveltämisen pariin ”perus-Hollywood-homma”, ja ainakin yhdellä elokuvalla oli orastavan uran kannalta erityinen merkitys. Sanoisin, että kyllä se siten menee, että kokeilen monenmoista ja katson, miten se toimii, Lehtinen määrittelee. – Likaisen pommin musiikki on kyllä pähee. Siitä toiminta muuttui vähitellen ammattimaiseksi. En ole todellakaan mikään pikasäveltäjä, vaan soitan monta päivää peräkkäin jotain samaa idistä. Hän tekee näitä… sanotaan isoimpia tv-sarjoja ja -juttuja. – Ensimmäiset pro-tuotannot, joihin olen tehnyt musaa, ovat olleet mainoksia. Soittelen, mitä mieleen tulee. 14-16 Kepa Lehtinen.indd 15 14-16 Kepa Lehtinen.indd 15 9.10.2021 17.13 9.10.2021 17.13. – Mä sävellän pianolla. Theremin osana omaa soundia – Ensimmäisenä olen nähnyt, kun Jimmy Page soittaa thereminiä Led Zeppelinin live-elokuvassa. Hänen kanssaan tässä kahdestaan ollaan. Siihen onnistuin saamaan musiikkiin sellaista hullutta, jota koko pläjäyksessäkin on. Kyllä mä silloin mieAmmatiksi elokuvasäveltäminen ja thereminin soitto. Ensimmäiset työnsä elokuvasävellyksen saralla Lehtinen teki oman koulun opiskelijatuotantoihin. Soitettiin ala-asteikäisinä kaikenlaista möykkämusaa ja tehtiin 4-raitaäänityksiä oikein tosi pieteetilläkin. – Äänisuunnittelua en kauheasti tee nykyään, kyllä toi musa on tällä hetkellä se homma. – Tästä tuli kerralla hyvä tästä kuuntelusta. – Leijonakuningas oli sellainen, kuten varmaan aika monelle. www.riffi.fi 5/2021 15 K epa Lehtinen (s. Sellainen silmiä avaava elokuva, Hans Zimmer ja Elton John parhaimmillaan. Kyllä meitsin päivät ovat tällä hetkellä sellaisia, että koko päivä tulee soitettua. Lisäksi apuna rakennusvaiheessa oli Genelec, jolta saatiin piirustuksia tarkkaamon akustisen suunnittelun tueksi. Pianon tai kosketinsoitinten ohella Lehtinen käyttää sävellystyössä hyödykseen tekniikan suomia mahdollisuuksia. Aalto-yliopisto] elokuvataiteen laitoksella. Kuitenkin elokuvakokemuksesta tai elokuvan aiheuttamasta emootiosta musiikin osuus on 80 %. – Pasi Peni on mun kaveri elokuvataiteen laitokselta ja yksi tämän hetken halutuimpia elokuvaäänisuunnittelijoita. Esko Ahon vaalimainos… Sittemmin Lehtinen on säveltänyt musiikin muun muassa elokuviin Kuudes kerta, Kohta 18 ja Likainen pommi sekä tv-sarjaan Kimmo. Sävellykset syntyvät soitellen Lehtinen työskentelee kotonaan itähelsinkiläisessä omakotitalossa. Studio on omistajiensa itse rakentama. Enemmän hyvät ideat tulevat vähän tiedostamattakin. Lehtinen pohjusti opintojaan kansanopiston elokuvalinjalla, minkä jälkeen hän pääsi Taideteolliseen korkeakouluun. Tämä on live-end, dead-end, eli kaiku jää miksaajan taakse ja korviin tulee mahdollisimman paljon suoraa signaalia. – Meillä on 5.1-studio, kaiuttimet on upotettu seiniin ja tarkkaamo kelluu. – Siinä Taideteollisen elokuvapuolella tavallaan huomasin elokuvamusiikin hienouden. Myös mainosmusiikkia on syntynyt runsaasti. – Meillä oli kotistudio jo ihan pienenä. Myös äänisuunnittelu ja -leikkaaminen kuuluvat Lehtisen osaamisaloihin. – Mulla on kotona yläkerrassa kotistudio, jossa käytössä on Cubase, ja alhaalla kunnon studio, jossa Nuendo. Sävellykset syntyvät joko olohuoneen flyygelin ääressä tai jommassakummassa talon kahdesta studiosta, aina kosketinsoitinta soittaen. Eniten Helsingin ääniraitaa ovat viime vuosina työllistäneet radiomainokset, mutta studiossa tehdään ääntä ja musiikkia myös muun muassa elokuviin ja tv-mainoksiin, ja siellä onnistuvat esimerkiksi elokuvateatterimiksaukset. Äänitöitä laidasta laitaan Lehtisen mainitsema alakerran oikea studio on yhtä kuin Helsingin ääniraita Oy, jota Lehtinen pyörittää yhdessä äänisuunnittelija Pasi Penin kanssa. Omaa suosikkityötä tiedusteltaessa Lehtinen kertoo olevansa erityisen tyytyväinen Likainen pommi -elokuvan musiikkiin. Akustiikka on suunniteltu sen mukaan, että siellä ei ole seisovia aaltoja. Siitä se sitten alkoi luontevasti, kun kiinnostuin elokuvasta muutenkin, Lehtinen kertoo
– Rupesin käyttämään thereminiä pianon kanssa vähän niin kuin sello ja pianotai alttoviulu ja piano -ajatuksella. Theremin liittyy kiinteästi myös Lehtisen tulevaisuuden musiikillisiin haaveisiin ja tavoitteisiin. Sitä ihmiset yhtäkkiä halusivat jopa kuunnella, ja siitä mä tavallaan keksin tuon nykyisen soolosoundin, Lehtinen kertoo. – Totesin, ettei tästä helpolla lähde semmoinen Clara Rockmoren soundi… Vireessä soittaminen on hullun vaikeaa. Lehtisen viimeisimmällä Face Plant -sooloalbumilla thereminin ja pianon seurana on kontrabasso, jota soittaa Ari Lehtinen. Mutta sitten pikkuhiljaa treenasin, harjoittelin oikeaa sormitusmetodia. u Kuuntele Face Plant: kepalehtinen.xyz/faceplant 14-16 Kepa Lehtinen.indd 16 14-16 Kepa Lehtinen.indd 16 9.10.2021 17.13 9.10.2021 17.13. Soitin jäi saman tien osaksi hänen ominaissoundiaan. – Kyllä mä aion heti, kun vaan kerkeän, alkaa tehdä uutta soololevyä varmaan aika lailla samoilla soittimilla, Lehtinen kertoo. Yritän pitää tämän sellaisella tasolla, että pystyn soittamaan helposti omiin tarpeisiini. Ensilevynsä jälkeen Lehtinen on julkaissut kolme minialbumia jokseenkin samalla instrumentaatiolla. Lukuun ottamatta yhtä kappaletta. Soololevyistä ja ahkerasta treenaamisesta huolimatta Lehtinen ei havittele theremin-solistin uraa. – Siinä oli sellainen raita kuin ”Kontula”, joka oli erilaista soundia. Kohta 18 -elokuvan musiikki oli ensimmäinen varsinainen teos, jossa Lehtinen käytti thereminiä. Soittimen haasteet kävivät selviksi heti alkuvaiheessa. – Olen vähän yllättynyt siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat kuunnella mun musaa. – Thereminin rooli on vähän maalaava ja taustalla mutta tekee soundista sellaista meitsin soundia. – Ei siitä mitään haittaa olisi, jos kehittyisin hirveästi. Ja silloin lopputulos on jotain ihan muuta kuin sello ja piano tai alttoviulu ja piano. 16 www.riffi.fi 5/2021 tin, että mikä juttu tämä on, jäi kiinnostus hommaa kohtaan. Ja sitten vähän tsägällä soitin johonkin omaan biisiin. Suurin rooli oli analogisyntikoilla, ja theremin oli lähinnä soolosoitin. Ja sitten – niin kuin varmaan tosi monella – tuli Clara Rockmore, legendaarinen thereministi. Hänen soittoaan olen kuunnellut ja vähän häkeltynyt siitä, että on tällainen yksinkertainen syntetisaattori, joka on niin ilmaisuvoimainen ja hyvällä tavalla outo soitin. Se tuntuu ihan tosi hyvältä. Soolotuotanto kiinnostaa kuulijoita Lehtisen ensimmäinen soololevy ilmestyi 2018 ja oli hänen mukaansa vielä ”sellaista hakemista”. Joulupukki toi Lehtiselle oman thereminin kymmenisen vuotta sitten. Siinä thereminin rooli oli enemmänkin semmoinen värittävä, kuten sellon rooli piano-sello-duossa. Miksikään theremin-sessiomuusikoksi en aio ruveta. Sellainen erikoinen, Lehtinen kuvailee
••• 6040R on varustettu 6,5-tuumaisella kartiokaiuttimella ja 3/4-tuumaisella diskanttielementillä. Alunperin ammattikäyttäjille suunnattujen mallien rinnalle on matkan varrella lisätty kotikuunteluun tarkoitettuja kaiuttimia, ja tietä olohuoneisiin on varmastikin tasoittanut osaltaan juuri innovatiivinen muotoilu, jolle kaiutinkotelon kaarevat seinämät ja pyöristetyt kulmat antavat oman sympaattisen ilmeensä. (017) 83 881 • www.genelec.fi Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. 11. Becoming a better drummer is still hard work, but the TD-17 can help you get there. Lisätiedot: Genelec Puh. Vahvistintehoksi puolestaan kerrotaan 150 W + 150 W. Meanwhile, an array of built-in coaching functions will track your technique, measure your progress and increase your motivation. Toistokaistaksi ilmoitetaan 43 Hz – 20 kHz ja maksimiäänenpaineeksi 110 dB (SPL). Kotelomateriaalina on kierrätetty alumiini, joka valmistajan mukaan on kestävyytensä lisäksi jäykkää ja käytännössä täysin resonoimatonta. 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 17 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 17 12.10.2021 18.33 12.10.2021 18.33. Combining a TD-50-class sound engine with newly developed pads results in an affordable electronic drum kit that’s authentically close to playing acoustic drums – accurately mirroring the physical movement, stick coordination and hand/foot control that every drummer needs. 11. Audioliitännät on toteutettu sekä analogisina että digitaalisina. 17:15 2021. The V-Drums TD-17 series lets your technique shine through, backed up with training tools to push you further. 17:15 G enelecin yhteistyö muotoilija Harri Koskisen kanssa on tuottanut 20 vuoden kuluessa kokonaisen malliston visuaalisesti joukosta erottuvia ja audio-ominaisuuksiltaan erinomaisiksi tunnustettuja aktiivikaiuttimia. Tällöin kaiuttimen säätäminen hoituu hiljattain uudistetun GLM 4.1 -version AutoCal 2 -ohjelmistolla. Nyt, 20 vuotta alkuperäisen 6040A:n jälkeen, Genelec avaa uuden Signature-mallisarjan Harri Koskisen suunnittelemalla 6040Rjalustakaiuttimella, jota valmistetaan kuvassa näkyvän valkoisen ohessa myös harmaana ja täysmustana. ••• 6040R on varustettu sisäisellä DSP-prosessoinnilla, jolla kaiut timen toistokäyttäytyminen voiGenelec Signature 6040R Smart Active – jalustalla totta kai! daan sovittaa tarkoin kuunteluhuoneen akustiikkaan. TD17 series Ad_230x135.indd 1 TD17 series Ad_230x135.indd 1 2021. Malli kuuluu Smart Active -tuoteperheeseen, eli se voidaan liittää osaksi GLM-ohjelmistolla (Genelec Loudspeaker Manager) hallinnoitavaa kaiutinsysteemiä. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA / TUOTEUUTISIA WWW.ROLAND.COM BECOME A BETTER DRUMMER, FASTER V-Drums TD-17 series When you’re serious about drumming, you need a kit to match your ambition. 10. Kaiutin soveltuu käytettäväksi F-sarjan sekä Smart Active -malliston subwoofereiden kanssa, ja se tottelee sekä Genelecin langallisia että langattomia äänenvoimakkuuden säätimiä. 10
Sekä joitakin kiistatta ansiokkaita, yleispäteviä neuvoja tai sääntöjä, jotka opastavat esimerkiksi välttämään kuluneita kliseitä ja esikuvien liian tarkkaa kopioimista. Painopiste on Pajulan omalla kotikentällä, nuoren polven Maahantuontiuutisia Music Gear Import Finland on solminut Prism Soundin tuotteiden maahantuontia ja edustusta koskevan sopimuksen. Pysy ajan hermolla ja tsekkaa nettisivut säännöllisesti – kirjaja levyarvosteluiden lisäksi mm. keikkaraportteja ynnä muuta ajankohtaista. Pajula peilaa jokaista vaihetta oman itsensä kautta, vaikka kirja sisältääkin jonkin verran myös muidenkin kirjoittajien laululyriikkaa esimerkin omaisina lainauksina. Sanoittajan työmaa ei ole monoliitti, siinä on monia ulottuvuuksia joita kirjassa ei lainkaan käsitellä. Pääosassa ovat tunnetilat ja niiden luotaaminen, suhteessa itseen tai toiseen ihmiseen. 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 18 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 18 12.10.2021 18.33 12.10.2021 18.33. Onko kyseessä enemmänkin luovuutta ja yhIisa Pajula: Itke | kirjoita | laula – Kaikki sanoittamani tunteet teistyön tekemistä rasittavasta ominaisuudesta vai peräti koko luovuuden mahdollistavasta lahjasta, jää lopulta lukijan pääteltäväksi. Pyrkimystä kirjoitusoppaan suuntaan siis on ja sellaiseen myös kirjan markkinointimateriaali mielikuvia vahvasti ohjaa. Lukujen loppuun taas on sijoitettu omatoimiseen opiskeluun soveltuvia tehtäviä, joiden avulla lukijaa kehotetaan työstämään oman luovuutensa karheikoita. Muotona on vapaamitallinen, puhekielen sukuinen ja riimittelyä vain satunnaisesti sisältävä tekstilaji. Mikään tekninen metodi-opas ei silti ole kyseessä sen paremmin säveltämisen kuin sanoittamisenkaan osalta. Hi end -luokan äänityslaitteiden valmistajana tunnetun Prism Soundin tuotteita ovat mm. Katselukulma on silti voittopuolisesti kirjoittajan omaan sisäiseen maailmaan läpi koko kirjan, ja määreet ”herkkyys”, ”erityisherkkyys” sekä ”tunneherkkyys” toistuvat taajaan. Lisätiedot: Music Gear Import Finland • puh. Näinhän ei onneksi ole. Konkreettista apua lukijan omaan tekemiseen saattaa myös löytyä esimerkiksi co-writingia eli ryhmätyön luonnetta ja käytänteitä avaavasta osuudesta. Sellainenkin ajatus saattaa syntyä, että onko mainittu herkkyys kirjoittajan mielestä jokin pakollinen ominaisuus, jota ilman ei koskettava sanoitusta pysty kirjoittamaan. Muun tyyppistä laululyriikkaa kirjoittavalle teos saattaa olla virkistävä kurkistus genrerajan yli, kenties vieraaseen estetiikkaan ja ajatusmaailmaan. Aivan mystiseksi jää kirjoittajan toteamus, että kirjoittajan nuoruudessa ”laulunkirjoittajien ammattikuntaa ei ollut keskivertoihmisen näkökulmasta olemassakaan” – ja että nyt olisi aivan toisin. Ensinmainituille Pajula avaa intiimin ja rehellisen tuntuisen näkymän sisäisen mielensä maisemaan ja sitoo todennäköisesti oman musiikkinsa ystävät entistäkin tiukemmin itseensä. Läpi tulee käydyksi koko prosessi alkuidean – tai pikemminkin liikkeellepanevan tunteen – hahmottelusta lopullisen muodon viimeistelyyn. Iisa Pajula: Itke | kirjoita | laula – Kaikki sanoittamani tunteet 268 sivua, kovakantinen kirja ISBN 978-951-1-38684-1 Nemo 2021 Tulossa nettiin! Muun muassa nämäkin syksyn kirjat ovat jo luennassa ja arviot julkaistaan Riffin verkkosivustolla aikanaan. Jälkimmäisille luovan prosessin ruotiminen antaa varmasti herätteitä tarkastella oman tekemisen motiiveita ja keinoja suhteessa esikuvaansa. Tai osoitus siitä, että uusilla polvilla on taipumus määritellä pyörä uudestaan omilla käsitteillään, joita muodostaessa myös historiallinen perspektiivi saattaa näyttää erikoisesti rajautuneelta. 18 www.riffi.fi 5/2021 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA L aulaja-lauluntekijä Iisa Pajula avaa kirjassaan omaa henkilökohtaista suhdettaan erityisesti tekstin kirjoittamiseen, vaikka tuokin esille, että lauluntekeminen sisältää myös melodian, mahdollisesti harmoniankin sommittelun. Itke | kirjoita | laula – Kaikki sanoittamani tunteet onkin varmasti antoisimillaan Iisa Pajulan musiikin tunteville ja siitä innoittuville – niin kuuntelijoille kuin samanlaiseen pyrkiville. 050 531 9184 • samuli@mgif.fi, www.mgif.fi pop-lauluissa ja siihen kehikkoon luontevasti istuvassa tekstien aiheistossa. Lyraja Titan-interfacet, Callia-kuulokevahvistin, Atlas-mikrofonivahvistimet sekä ADA-audiomuuntimet
Tekstiä on ilo lukea, eikä kirjaa malttaisi oikein laskea hyppysistään, kun on makuun päässyt. Vahva suositus syksyn pimeisiin iltoihin, jos pukinkonttia ei ihan vielä pakkailla. Elämäkerran kirjoittaja Timo Kalevi Forss kuljettaa lukijan silti mieltä avartavalle ja virkistävälle aikamatkalle kiitettävän sujuvin sanakääntein. radiokuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä, sekä kiertää kansanviihdyttäjänä ympäri maita ja mantuja. St. Kaikki takavuosien huumori ei oikein kestä nykyajan poliittisen korrektiuden vaatimusta, eikä välttämättä naurata edes salaa. NEUMANN TLM 107 Studio Kit 1 589 € Flam Out! Kapulatekniikka kuntoon järjestelmällisellä harjoittelulla! www.riffi.fi . Helismaa tunnettiin erittäin nopeana verbaalikkona, ja lyhyeksi jääneen elämänsä aikana hän ehti myös kirjoittaa mm. Paul’s Sound Oy, Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Isokalvoinen Neumann TLM 107 -kondensaattorimikrofoni varusteineen Sisältää TLM 107 -mikro fonin (väri nikkeli), Neumannin joustoripustimen (väri nikkeli) ja puisen kuljetuslaatikon. 020 7660 800, www.soitinasema.fi Katso: www.soitinasema.fi /brand/130/eko Myös sähkökitarat ja bassot. Riffi-kauppa 25 € Tarjoushinta: Legenda on palannut! Hyvä laatu edullisesti! EKO RANGER -elektroakustinen Eri värejä! avajaistarjous 189 € Soitinasema Puutarhakatu 14, 20100 TURKU Puh. Timo Kalevi Forss: Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä 300 sivua, kovakantinen kirja ISBN: 978-951-1-39073-2 Like 2021 Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 19 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 19 12.10.2021 18.33 12.10.2021 18.33. www.riffi.fi 5/2021 19 n näyteikkuna Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Power Sound Ky Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932 myynti@power-sound.fi FGN Mythic w/ Fishman Fluence Japanissa valmistettu laatusähkökitara Gotohin hardwarella ja Fishmanin mikeillä 1 199 1 199 €€ Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/nux NUX DM-7 Laadukkaat sähkörummut Remo-verkkokalvoilla 895 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 99 € Tulossa – ARTURIA MINIFUSE 1 1 sisään / 2 ulos -äänikortti kattavalla softabundlella. Saatavana mustana ja valkoisena. R eino Helismaa (1913–1965) sanoitti aikanaan peräti 5000 lauluntekstiä, joista levylle on päätynyt 1500. Päivänsäde ja menninkäinen lienee tunnetuin ja siitä onkin kirjattu Fono-tietokantaan peräti 136 eri artistien levyttämää versiota
49,90 € QUIKLOKtablettiteline – UUTUUS! Yleisteline monenkokoisille tableteille. 2 999 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 985 € 30 erilaista rumpusettiä Muokattavat efektit USB-Midi Triggerit kalvoissa ja vanteissa Sis. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX DM-7X Ammattitason digirummut Remon Mesh Head -kalvoilla. 03 222 1300, 050 323 3167, info@tammerpianojasoitin.fi Player Plus Strat HSS Cosmic Jade Uudet Player Plus -mallit Suomen laajimmasta ja edullisimmasta valikoimasta! 979 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Laaja valikoima MODULAARISYNTIKOITA verkossa ja myymälässä! www.tampereenmusiikki.fi 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 20 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 20 12.10.2021 18.33 12.10.2021 18.33. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Tampere-Pirkkala, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. www.riffi.fi . 73 kosketinta. 2 899 € NORD PIANO 5 73 – UUTUUS! Palkittu stagepiano on uudistunut. Riffi-kauppa 27,50 € Jälleen saatavilla – uusi painos! Pinninkatu 26–28, TAMPERE, Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. basarin pedaalin TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi PRS SE Hollowbody II Piezo Kitarassa yhdistyy herkkä ja kirkas elektroakustinen soundi tuttuun PRS-sähkösointiin. NORD PIANO 5 88 Palkittu stagepiano on uudistunut. 88 kosketinta. 1 499 € Ja kitara komppaa Kokeneen kitaristi Heikki Markkulan oivallinen DVD opastaa kitarasäestyksen perusteet. 20 www.riffi.fi 5/2021 n näyteikkuna Lisätiedot: 040 501 2745 / Lauri Paloposki • lauri.paloposki@riffi.fi F-Musiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh
010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 35 € Sontronics STC-2 Black Laajakalvoinen kondensaattorimikrofoni 209 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Electric Blue Chorus II 100% analoginen supermusikaalinen Chorus/ Vibratopedaali 210 € Focal Clear MG Professional – avoimet, alumiinirunkoiset huippukuulokkeet vaativaan ammattikäyttöön! • toistoalue 5 Hz – 28 kHz • herkkyys 104 dB SPL (1 mV) • impedanssi 55 ohmia • paino 450 grammaa 1 499 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA 189 € Cort Action JJ Bass Tämä ja paljon muuta kivijalasta ja verkkokaupastamme! F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. EBS High Performance -patch-kaapelit – UUTUUS! 4 eri pituutta, erinomainen eristys ja 24 k -kullatut plugit. Saatavana mustana ja valkoisena. www.riffi.fi 5/2021 21 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 8.12.2021 ilmestyvässä numerossa 6/2021. 12,90 € alkaen Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 / soitinlaine@soitinlaine.fi / www.soitinlaine.fi MOOG Sound Studio 3 Mukaansatempaavaa äänen tutkimista! Täydellinen paketti analogiseen maailmaan siirtymiseen sisältää kolme puolimodulaarista syntetisaattoria tarvikkeineen: 2 135 € • Mother-32, DFAM & Subharmonicon • laiteteline • virranjakokeskus • mikseri • 15 kytkentäkaapelin lajitelma / kaapeliteline Lisävarusteet: • opastettuja harjoituksia • työkalut • pelit • moog-pölysuoja 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 21 17-21 Uutiset_Na?yteikkuna 521.indd 21 12.10.2021 18.33 12.10.2021 18.33. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. AILI IKONEN, Songbook – nuori vapaa nainen UUTUUS! Melodia/sanat/ soinnut. DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tulossa – ARTURIA MINIFUSE 2 2 sisään / 2 ulos -äänikortti kattavalla softabundlella. DLX-hinta: 149 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh
Mika Sundqvist kuvattuna studiollaan 2015 Ikimuistoiset sessiot -haastattelua varten (ko. 1970-luvulla Sundqvist oli mukana Hurriganesin kanssa Suomen suosituimman bändin asemasta kilpailleessa Alwari Tuohitorvi -yhtyeessä, jonka jälkeen sooloura sai nostetta TEKSTI: TOPI SUURONEN KUVA: TOMMI POSA Suomirokin sekatyömies jätti valtavan kulttuuriperinnön Yrjö Mikael ”Mika” Sundqvist kuoli synnyinpitäjässään Kihniössä elokuun 7. Vuonna 1978 Sundqvistin ja Simo Luukkasen perustamasta MSL-Studio Oy:stä tuli nopeasti Poko Rekordsin ahkerasti käyttämä yhteistyökumppani, jossa legendaarisia levyjään tekivät muun muassa Popeda, Juice Leskinen, Yö, Hassisen Kone ja Eppu Normaali. päivänä lyhyen ja vaikean sairauden uuvuttamana. juttu löytyy osoitteesta riffi.fi/lehti/riffi-42015). Myös MSL:n seinille nostettujen kultalevyjen määrä oli vaikuttava, ja työmäärästä kertoo paljon jo se, että Sundqvist ehti äänittää yksinomaan Mikko Alataloa yli neljäkymmenen albumin verran! 22-23 Sundqvist.indd 22 22-23 Sundqvist.indd 22 9.10.2021 17.14 9.10.2021 17.14. 22 www.riffi.fi 5/2021 M ika Sundqvist tunnetaan oman artistiuransa lisäksi tuottajana ja äänittäjänä, mutta kuvaavin titteli lienee Vesa Kontiaisen kirjoittamassa elämäkertakirjan nimessä käytetty ”Suomirokin sekatyömies”, sillä sitä hän todella oli. ”Niin, haluatteko te mieluummin kriitikkojen suitsutusta vai omakotitalon?” oli Mikan käyttämä toteamus bändeille, jotka tuskailivat taiteen ja kaupallisuuden välillä. Sundqvist aloitti uransa muusikkona muun muassa Paula Koivuniemen ja Irwin Goodmanin taustayhtyeissä. Suomirockin hittitehtaassa syntyivät esimerkiksi Pyromaani palaa rikospaikalle, Akun tehdas ja Täältä tullaan Venäjä. Tuolloin tuskin kumpikaan herroista osasi aavistaa miten tärkeää heidän yhteistyöstänsä tulisi myöhemmin muodostumaan, niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallakin. Sundqvist oli sielultaan kauppamies ja keräilijä. Moottoriajoneuvoja rakastanut mies tiesi mistä lauloi, ja taisi myöhemmin tunnetuksi tulleella vainullaan haistaa kappaleessaan hitinkin, vaikka biisi ei ollutkaan bändikavereille aiemmin kelvannut tekstiltään liian naiivina. Hän hyödynsi taitavasti julkisuutta ja päätyikin moniin mainoksiin niin kasvoiksi kuin ääneksikin. MSL-studiolla tehtyjen levyjen määrä ja kulttuurihistoriallinen merkitys on huikea. Moottoripyörä on moottoripyörä -hitistä. Leipää pöytään toi myös päivätyö Tampereen Musiikin myyjänä, jossa hän kauppasi esimerkiksi Pate Mustajärvelle tämän ensimmäiset laulukamat. Hän oli kuollessaan 74-vuotias
Kaikki kuitenkin duunarin ammattiylpeydellä tehtyinä, ja tiettävästi taustanauhat olivat aina tehdyt varta vasten livesoittoa tukemaan eli valmiita studiotaustoja ei sellaisinaan käytetty. Hän osasi taitavasti ohjata tilannetta projektin eduksi niin minun kuin Juicenkin osalta. MSL-studiolla artisti sai aina kannustusta ja tarvittavaa patistelua sopivassa kohdassa. Suomalaiseen musiikkihistoriaan Mika Sundqvist jää niin monella tapaa, että asioiden listaaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Marraskuussa 2014 äänitystöihin meinasi tulla ennen aikainen stoppi. Joskus taas Mika tiesi ehdottaa juuri oikeaan aikaan, että on aika pitää kahvitauko parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Mikan soolokeikkojen määrä väheni merkittävämmin vasta vuonna 1985 syntyneen tyttären myötä, mutta live-esiintymiset jatkuivat muun muassa hämeenkyröläisen haitarivirtuoosi Veli-Matti Järvenpään kanssa. Studio oli silti auki halukkaille, ja Sundqvist teki loppuun saakka tyylitietoista ja perusvarmaa soundia, viimeisimpinä töinään viime talvena uusia miksauksia Mikko Alatalon 10 CD:n juhlakokoelmaa varten. Se mainittakoon omana panoksenani suomirokin historian marginaalimerkinnöissä, sillä musiikkini ei ole suurempia jälkiä siihen jättänyt… Mika oli avusta kiitollinen ja ystävystyimme projektin myötä. Rautaisen ammattitaidon lisäksi Mikan huumorintaju ja sosiaaliset taidot olivat monelle bändille syy tulla MSL-studiolle vuosi toisensa perään. Suuri ammattimies ja hyvä ystävä on nyt poissa, sitä on vaikea vielä käsittää, Alatalo muistelee haikeana. Mika oli asiasta harmissaan ja pelkäsi äänitystouhujensa loppuvan siihen, sillä haluja uusiin investointeihin ei eläköitymisestä haaveilleella miehellä enää omien sanojensa mukaan ollut. Analogilaitteiden kunnostaminen oli Mikalle tuttua puuhaa, mutta tietokoneisiin hän ei halunnut sotkeentua. Muusikkovuosia uralle kertyi yli 50. Niiden avulla päivään saattoi mahtua monta keikkaa: koulukonsertin jälkeen tavaratalon kautta illaksi harjannostajaisiin tai ravintolaan, ohjelmistoa aina tarpeen mukaan säätäen. – Poikieni bändit kävivät myös Mikalla äänittämässä ja olivat studion tunnelmasta ja Mikan osaamisesta innoissaan. Mikan lehmänhermoisuus oli myös arvossaan ”Senaattori ja boheemi” Alatalo/Leskinen -yhteislevyn äänityksissä vuonna (2004) 2003. Taustanauhojen hyödyntämisessä keikkojensa soundillisena tukevoittajana hän oli suomalaisia pioneereja. Juice koki pitkän tauon jälkeen laulamisesta rimakauhua ja keskittyi äänitysten aikana mieluummin ruuanlaittoon ja kurkun kostuttamiseen kuin musisointiin. Sain kuitenkin pelastettua tiedostot ja korjattua tallentimenkin jälleen käyttökelpoiseen kuntoon. Olin tuolloin oman Ajan Henki -bändini kanssa Kihniössä tekemässä äänityksiä, kun kovalevytallennin alkoi oikutella ja kadottaa materiaalia. Niiden aikana Mika oli osaltaan kynäilemässä Popedalle bändin suurimpia hittejä, kuten Sukset ja Kersantti Karoliina. Ja niin se on: mikään tietokoneohjelma tai efektiplugari ei koskaan korvaa inhimillistä taitoa kuunnella toista ihmistä ja tehdä tämän olo mukavaksi, oltiin sitten keikalla tai studiossa. Kriittisempiäkin arvioita halutessaan sai, mutta aina huumorilla höystettynä. Palasin vielä toisella kokoonpanolla äänittämään MSL:n tiloihin pari vuotta myöhemmin, vaikka Mika poistikin MSLStudio Oy:n virallisesti kaupparekisteristä elokuussa 2016. u Kiitollisena yhteisistä hetkistä ja tuhansista tarinoista, Topi Suuronen, nuoremman polven sekatyömies Mikko Alatalon 10 CD:n juhlakokoelman arvion löydät osoitteesta: www.riffi.fi/levyarviot K U V A : M IK A S U N D Q V IS T IN A R K IS TO 22-23 Sundqvist.indd 23 22-23 Sundqvist.indd 23 9.10.2021 17.14 9.10.2021 17.14. www.riffi.fi 5/2021 23 Vuonna 1982 Mika Sundqvist voitti Syksyn sävel -laulukilpailun kappaleella Hormoonihiiret, joka täytti artisti-Sundqvistin keikkakalenterin siinä määrin, että MSL-studion jo aiemmin tutuksi tullut kalusto vuokrattiin pariksi kuukaudeksi Eppu Normaalin käyttöön, lisää studioaikaa tuotantoonsa kaivanneen Pantse Syrjän operoitavaksi. Joskus erikoisia tahtilajeja sisältänyt progebiisi sai äänittäjältä hyväntahtoista kommentointia tyyliin: ”Tämä ei kyllä käy jalan alle…”, Alatalo naurahtaa. Mikakin hankki 24-raitaisen kovalevytallentimen, jota käytti kuin perinteistä nauhuria, pysyen kuitenkin käsityötä vaativassa analogimiksaamisessa. – Minä hermostuin asioiden hitaasta etenemisestä ja kasvavista studiokuluista. Soittipa hän myös basson demoraidaksi Pitkä kuuma kesä -biisiin, kun basisti Jyrki Melartin nukkui sohvalla – ja herättyään tämä ei nähnyt syytä uusintaäänitykselle. Mikko Alatalo muistelee ystäväänsä poikkeuksellisen tarkkakorvaisena – Suomen parhaana – laulattajana. – Mika kuitenkin tajusi tilanteen historiallisuuden ja totesi, ettei aio laskuttaa kaikista studiopäivistä. Mika taltioi legendaarisen Tuuliajolla-kiertueen keikat LP-muotoon, hän oli myös poikkeuksellisen hyvä viheltäjä (musiikillisessa mielessä, kuten Mika varmasti itse täsmentäisi) ja kaikkien aikojen ärsyttävimpiin renkutuksiin luettu Visulahden tv-mainossävelkin on miehen jättämää kulttuuriperintöä! MSL oli erityisesti Helsingin ulkopuolisen Suomen studio. Jouduin esimerkiksi kerran ajamaan autolla Peräseinäjoelle päin rauhoittuakseni, Alatalo kuvailee tunnelmiaan boheemin Leskisen rinnalla. Asiakkaita riitti pohjoista myöten mukavasti myös 1990-luvulla, jolloin studio muutti Tampereen seudulta ja sen musiikkipiireistä kauemmas Kihniöön – myös siitä huolimatta, että teknisesti edistyneempiä äänityspajoja alkoi löytyä sieltä täältä tietokoneäänittämisen yleistyessä
Tilalle tuli dobro. Siinä kun ei tarvitse koskettaa sormilla otelautaa. Kyseessä on harvinainen paikallinen lihasjänteyshäiriö, joka ilmenee tahdonalaisen motorisen kontrollin puutteena kattavasti harjoitelluissa liikkeissä. Se hakeutui vähän virheasentoon, eikä soitto kulkenut. Huomasin, että avoimilla kielillähän minulla on jo yksi sointu, ja kun liikutin rautaa vitosja seiskanauhoille, sain kaksi duurisointua lisää. Sitä on tavattu esimerkiksi pianisteilla ja jousisoittajilla sekä puhallinsoittajilla (suun ja kasvojen lihasten alueella). – Vuonna 2006 minulle tuli ensimmäistä kertaa kitaran kanssa kummallisuuksia otelautakädessä. Joinain päivinä käsi pelasi täysin normaalisti ja toisina taas oireet tulivat takaisin. – Se mitä siinä kädessä alkoi tapahtua oli se, että ojennusja koukistussuunta alkoi toimia yhtä aikaa, mikä on yhtä kuin kramppi. – Kun se soittaminen oli nuorena jeppenä patologista treenaamista, niin tänä päivänä se ei sitä ole. – Se oli hirveä shokki nuorelle kitaristille, ja yleensähän oireet alkavat pikkuisen vanhempana kuin minun kohdallani. Jaakkola alkoi etsiä oireille selitystä netistä ja kävi myös käsikirurgilla. Näin hän kertoo saavansa käyttöön enemmän sävellajeja ja erilaisia tunnelmia. Nyt kyse on musiikin luomisesta. 24 www.riffi.fi 5/2021 K itaristille voi tulla soitosta johtuvia vaivoja, mutta fokaalidystonia on se kaikkein pahin, koska silloin kitaran soittamisen joutuu yleensä lopettamaan täysin. Hän päätteli itse, että kyseessä täytyi olla fokaalidystonia. Ne ovat nyt minun tapa säveltää ja sekä säestää itseäni, kun lauluja esitän. Fokaalidystonian kansantajuinen nimitys on muusikon kramppi. Soita! Mika Jaakkola kertoo tehneensä aina omaa musiikkia. – Se oli minulle täysin tuntematon soitin, johon en ollut koskenut aikaisemmin. Sitten niitä hyviä päiviä tai hetkiä ei enää ollut. Se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään muuhun asiaan elämässä. Harvinainen fokaalidystonia pakotti Jaakkolan luopumaan kitaran soittamisesta. Se oli siinä vaiheessa jo helpotus, Jaakkola muistelee. Keikalla minulla on neljä dobroa eri virityksissä, ja viritän niitä aina kappaleen mukaan. Parannuskeinoa ei ole, lukuunottamatta ehkä botox-ruiskeita, mutta sitten sormet veltostuu. Levyllä oman panoksensa kokonaisuuteen tuovat myös vierailijat Olli Haavisto ja Marko Hietala. Esimerkiksi mitään asteikkojuoksutuksia en tee, enkä noudata kurinalaista ohjelmaa, Jaakkola toteaa. Siellä oli neurologian professori ja työterveyslääkäri, ja sieltä sain virallisen diagnoosin. Suhde soittamiseen on muutenkin muuttunut nuoruusvuosista, vaikka näinhän usein käy muutenkin, kun tarvittava tekniikka on hankittu. – Eniten käytän tällaisia virityksiä. -EP:llä soi dobro laulujen säestäjänä. ”Soittaminen oli nuorena jeppenä patologista treenaamista.” 24-25 Mika Jaakkola.indd 24 24-25 Mika Jaakkola.indd 24 9.10.2021 17.16 9.10.2021 17.16. Käytän paljon muunneltuja vireitä, ja saan sitä kautta muutakin kuin ne duurisoinnut. Oma lähestysmistapani näihin soittimiin on edelleenkin säestävä, kuten Haaviston Olli sanoi. Lap steelillä uuteen alkuun Vuosien varrella Mika Jaakkola alkoi pikkuhiljaa kokeilemaan, josko lap steelin soitto avoimilla virityksillä onnistuisi. Pikkuhiljaa niitä huonoja päiviä alkoi tulla yhä enemmän, ja krampit alkoi olla siinä otelautakädessä tosi kovia. Kun esimerkiksi Gja D-virityksistä pelataan ne terssit pois, niin ollaan jo ihan eri maailmoissa. Jaakkola toteaakin, että vaikka dobro antaa musiikille nykyTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: KATARIINA KARPPINEN Mika Jaakkola – dobro antoi toisen soittouran Mika Jaakkolan tuoreella Dark Slide Inc. Steel-raudalla dobroa soittaessa mitään oireita ei ole tullut, Jaakkola kertoo: – Normaalia slide-soittoa kitaralla en edes uskalla kokeilla, sillä heti jos etusormi tai keskisormi tavoittaa otelaudan, niin se kramppailu alkaa. Steel-raudan kanssa oireita ei ole luojan kiitos tullut kertaakaan. Siitä sitten säätämään, että onko liian paksut kielet ynnä kaikki muu mahdollinen, mitä nyt voi säätää. Jaakkola kertoo käyttävänsä avoimien duuriviritysten lisäksi modaalisia virityksiä, joissa siis terssit on korvattu joko toisen tai neljännen asteen sävelellä. Sen jälkeen hän toimi musiikin sekatyöläisenä, piti soittotunteja, soitti keikkoja, työskenteli Viiking Musiikissa, kunnes 26-vuotiaana alkoivat oireet. Sitten vuosia sen jälkeen, kun olin päätellyt oireyhtymän, Muusikoiden Liitto teki ilmaista tutkimusta Musiikkitalon muusikkopoliklinikalla. Nimenomaan lauluntekijä-genre on viehättänyt häntä aina. Pohjois-Savossa asuva Mika Jaakkola lähti lukion jälkeen Yhdysvaltoihin opiskelemaan musiikkia
-EP:llä vierailevat Olli Haavisto sekä Marko Hietala. Vierailijat sitten uivat sinne sekaan. Siinä soitan ihan avoimella D-virityksellä ja sellainen räkäinen runtta siihen piti saada. Dark Slide Inc. – Biisin tekstissä kuuluu jonkin verran sekä oma että fiittaavan artistin eli Marko Hietalan perhetausta, sillä olemme molemmat kotoisin Tervolan kylältä. – Minä vai Muistoni on mies ja kitara -tyyppinen sovitus, johon sitten lisättiin pedal steel; tuli mieleen, että se kaipaa pitkää ääntä ja maalailua. Kappaleissa Minä vai Muistoni sekä Maa/Kuu soittaa pedal steeliä Olli Haavisto, joka äänitti osuutensa Järvenpäässä. -EP:n, kuten Jaakkolan esikoislevynkin, on tuottanut, äänittänyt ja miksannut Janne Tolsa, jonka kanssa työskentely on artistin mukaan hyvin luontevaa. Levyn avainkappaleeksi nousee rujolla säröllä höystetty Soita, jonka sanoituksesta löysi omakohtaisen kosketuspinnan myös Hietala. Maa/Kuu-kappale taas on tekstiltään sekä synkkä että valoa antava, ja siihen tehtiin isoa tunnelmaa, sillä halusin vähän sellaisia astraaliradan ääniä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin Marko. Hän kertoo, että oma laulaminen on hänelle uusi juttu. Kahdestaan siinä mietittiin, että mihin suuntaan mennään. – Menin biisien kanssa Jannen luo. Niitä Olli tekee tosi hienosti, ja samoin Janne teki pikkuisen lisää koskettimilla. Uusimmalla Dark Slide Inc. Levyn avauskappaletta lukuunottamatta Jaakkola laulaa levyllä vain itse, ja aivan hyvin vieläpä. Lauloin kappaleen aluksi itse, ja sekin oli ihan hyvä versio. Nyt se on vakiojuttu, että laulan itse, Mika Jaakkola iloitsee. -EP:n päättävä Lupa Hengittää puolestaan muuntuu lopussa elektron suuntaan. Marko sen sitten lauloi kokonaan, ja se oli hyvä ratkaisu. Sen kautta tuli laulaminen messiin, ja aloin tekemään ensimmäisiä keikkoja tällä kuviolla. u Kuvassa artisti Rayco-merkkisen resonaattorikitaran eli kansan suussa dobron kanssa. Hän kuunteli tekemiäni biisejä ja tykkäsi niistä, mutta sanoi, että hän haluaisi vetää tekstejäkin. Sitten miksauksen aikana ajattelin, että kunpa saisi jonkun revittelemään sinne biisin loppuun. Tässä kappaleessa soitan muunnellulla C-vireellä. Ensimmäinen levyni oli ihan vaan käyntikortti, mutta kun tätä alettiin tehdä, niin Janne tahtoi, että biisejä tuotetaan vähän isommin. Se biisi kuitenkin lähti riffistä. – Molemmat tykätään elektrosta, ja tässä kappaleessa nimenomaan on eniten Jannea. www.riffi.fi 5/2021 25 ään raamit, niin sävellykset eivät sinänsä kauheasti poikkea siitä, mitä hän teki jo tavallisella kitaralla. 24-25 Mika Jaakkola.indd 25 24-25 Mika Jaakkola.indd 25 9.10.2021 17.16 9.10.2021 17.16. Dark Slide Inc. – Kun pikkuisen oppi lap steeliä soittamaan, niin pystyin tekemään taas biisejä aika normaalisti
Mesoaminen ja kansanmusiikki on vaihtunut maltillisempiin tempoihin ja erityisesti rauhallisempaan lauluun: ”Olen aiemmin mieltynyt huutoon ja tuimuuteen. Naisten äänet tuovat bändin soundiin aivan uutta sävyä ja kokonaisuus soi täyteläisesti. Nyt halusin löytää uuden kulman ja annoin itselleni vapauden tehdä määrittelemättömällä tavalla jotain muuta. – Pekko Käpin jouhikko soi uusin sävyin P ekko Käppi & K:H:H:L on suomalaisen musiikkielämän persoonallisimpia ilmestyksiä. Ajattelin että sitä voisi hyödyntää, koska hän laulaa niin hyvin”, pohtii Jaakonaho. Käp pi myös saneli uusiksi, miten ikivanhaa perinnesoitinta jouhikkoa voi soittaa. Käpin lisäksi K:H:H:L:ssä ovat alusta asti soittaneet basisti Nuutti Vapaavuori ja kitaristi Tommi Laine. Kaiken yllä vaikersi Pekko Käpin laulu. Nyt bändi on jatkanut tätä polkua eteenpäin. Rauhallinen country edustaa bändin soundissa uutta, radioystävällisempää linjaa. ”Pekko halusi laulaa eri tavoin, karsia sitä huutamista pois. Levyllä jouhikon arkaainen soundi määritteli maiseman mutta keikalla jouhikko ujelsi Käppin näpeissä kuin Jimmy Pagen Les Paul. On syyskuu ja K:H:H:L on tekemässä soundcheckiä Tampereen G Livelabissa. Hän on vastuussa bändin neljännen levyn soundista. Illalla on levynjulkaisukeikka ja jännityksen voi aistia. K:H:H:L alkoi kuulostamaan enemmän… no, bändiltä. 26 www.riffi.fi 5/2021 lisyttimet vaihtuivat rumpalin luomaan pulssiin. Halusin, että se ilmaisu olisi valoisampaa, ei niin raskasta ja rujoa”, pohtii Käppi. Ihmiset ei tajua, että hän on tosi sävykäs laulaja – niin teknisesti kuin vireen kannalta. Myös tuottaja Jussi Jaakonaho on lavalla Gibson SG:nsä kanssa. Keikoilla Laineen jaloilla soittamat heSound check G Livelabissa: eturivissä kitaristi Tommi Laine, Pekko Käppi sekä basisti Nuutti Vapaavuori, takana Jani Auvinen ja Kielo Kärkkäinen. Vuonna 2015 julkaistu debyytti Sanguis Meus, Mama! soi shamanistisesti ja onnistui yhdistämään ikiaikaisen ugrilaisen kansanperinteen psykedeeliseen rockiin. Kolmannen levyn myötä yhtyeestä tuli kvartetti, kun rumpali Jani Auvinen liittyi mukaan. VIRTANEN Shamanismista americanaan Shamanistinen kansanmusiikki sai väistyä americanan tieltä, kun tuottaja Jussi Jaakonaho ja jouhikon mestari Pekko Käppi työstivät Aamunkoi-tupla-albumia. Kvartetin lisäksi lavalla ovat taustalaulajat Kielo Kärkkäinen ja Laura Moisio. TEKSTI JA KUVA: TOMMI E. Moisiolla on keikalla myös duetto Käpin kanssa, singlenäkin julkaistu Kirsikankukkia. Se muutti olennaisesti orgaanista kokonaisuutta. 26-27 Pekko Ka?ppi.indd 26 26-27 Pekko Ka?ppi.indd 26 9.10.2021 18.02 9.10.2021 18.02
Se oli uusi juttu. Olenkin haaveillut tästä tilanteesta, ettei minun tarvitse olla miksaamassa levyä. Vinyyleihin erikoistuneelle levy-yhtiö Svartillekaan tuplavinyyli ei ollut kynnyskysymys. Ei siksi, että olisin tekemässä jazzlevyä seuraavaksi, vaan inspiraation lähteenä. Niinpä levylle tuli myös äänimaisemaa, joka on kaukana radiopopista. Samaan aikaan vinyylipainot olivat ruuhkautuneet pahasti. Hän joutui jopa opettelemaan soittoa uudestaan. ”Viitasen Jani jotain ohjeisti, mutta kuitenkin olen saanut olla kuin pellossa lauluineni. Niinpä laulujen tuottamiseen panostettiin huolella. Oli vuosi 2019 kun K:H:H:L oli roudaamassa kamojaan samaiselle G Livelabille kun he äkkäsivät Jaakonahon, joka oli ollut edellisenä iltana klubilla keikalla Shubie Brothers -yhtyeensä kanssa. Jaakonaho kommentoi ja kävi myös treeneissä. Se on jokaiselle luovalle yhteisölle tärkeä asia. Studioon mennessä biisit olivatkin poikkeuksellisen valmiita. Niitä oli sekä minulta että Tommilta. Nyt ei ollut. ”Oltiin puhuttu, että olisi kiva jos olisi joku ulkopuolinen tuottaja. Käppi on kuitenkin selvästi tyytyväinen parin vuoden prosessiin, jonka myötä löytyi jotain uutta. Jos Jussi ei ehdottanut, että tähän pitää tulla jouhikkoa, en sitä tarjonnut”, kertoo Käppi. ”Teoksena levy kasvoi, kun sille sai ekstra-aikaa – mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut”, sanoo Käppi. Ennen Käppi sävelsi ainoastaan jouhikolla. Albumikokonaisuuteen ja kansiin haluttiin satsata. Jussi myös äänitti ja miksasi levyn yksin. Bändi saattoi keskittyä soittoon. Usutettiin Laineen Tommi, joka on meistä vanhin ja rohkein, esittelemään asia Jussille.” Yhteistyöstä sovittiin ja pian alkoi demoja sinkoilla Helsinkiin. Bändi jatkoi sovittamista keskenään ja äänitettiin treenejä. ”Levystä olisi tullut tosi erilainen levy ilman Jussia. Rupesimmekin tekemään lisää kaikenlaista hörhöilyä, kaikenlaista kollaasia ja runonlausuntaa. Jaakonaho on laulattanut monia kymmeniä eturivin laulajia Tuure Kilpeläisestä Ismo Alankoon. Ajatus käyttää muun muassa Jonna Tervomaan ja Ismo Alangon kanssa työskennellyttä helsinkiläistuottajaa oli pohtimisen tulos. ”Biisiä kirjoittaessa voi ratkaista asiat monella lailla. Nyt kun aikaa oli enemmän Jussin kanssa rakennettiin säkeistö kerrallaan. u ”Ei ole mitään tarvetta olla rankka rankkuuden vuoksi.” 26-27 Pekko Ka?ppi.indd 27 26-27 Pekko Ka?ppi.indd 27 9.10.2021 18.02 9.10.2021 18.02. Jazzteorian inspiroimana olen kehitellyt omaa teoriaa. Oman laulun miksaaminen on vaikeaa, koska laulu on tosi intiimi asia. Yksi seikka on myös vaikuttanut biisien luonteeseen. Stemmasovituksia tein omin päin, mutta kyllä ne Jussin seulan läpi meni. Sitten se menee aika akrobaattiseksi. Tuottajana hän rakenteli biisejä. ”Useinhan näistä ollaan artistien kanssa samaa mieltä, koska parhaat ideat aina valikoituu”, hän toteaa. Tämä vaikutti siihen, ettei jouhikkoa automaattisesti tullut joka paikkaan. Toki sinne jäi asioita, joita olisin itse muuttanut. Mutta en enää edes muista mitä ne olivat”, kertoo Käppi. Venytettiin sitä musaa eri suuntiin”, kertoo Jaakonaho. Niitä kappaleita joutuu kuitenkin soittamaan niin hirveästi. Nyt se tuntui hyvältä, että oli dialogi äänittäjän kanssa. Toni Tapaninen oli tehnyt jo sanoituksia ja samasta tekstistä saattoi olla useampi sävellys. Jotain Käpin lauluvarmuudesta kertookin se, että biiseistä otettiin yleensä vain 2–4 ottoa. ”Ei ole mitään tarvetta olla rankka rankkuuden vuoksi. Tuottajan rooli voi olla määrittelevä, vaikka ei Jaakonaho bändin ominaissoundia mihinkään muuttanut. Jaakonaho halusi saada esiin Käpin koko potentiaalin. ”Meillä oli biisejä aika paljon ja mietittiin, että onko tämä tuplavinyyli vai ei. Sattuma puuttui peliin. Kun pohjat oli tehty, äänitettiin lauluja Jaakonahon kotistudiolla. Niinpä julkaisua päätettiin siirtää. ”Olen koettanut omin päin opiskella improvisointia jazzharmonian kautta. Nyt sävellykset syntyivät myös muilla instrumenteilla. Ilmaisu haki muotoaan.” Kaiken kaikkiaan demoja oli nelisenkymmentä, joista Jaakonaho valkkasi mieleisensä. Jazz-sävyjä etsimässä Jouhikko on verraten tuntematon kapistus suomalaisille ja Käppi on varmasti monille ensikosketus soittimeen. Sitä en ole aiemmin tehnyt. Tuntui kuitenkin, ettei se palvele sitä. Soundin efektoiminen on tuonut jouhikosta esiin aivan uusia sävyjä, mutta missä menevät yksinkertaisen soittimen rajat. Loppujen lopuksi me olisimme saaneet siitä virtaviivaisen 45 minuutin lp:n. Kirjoitin tälle levylle monet biisit pianolla tai esimerkiksi Rauhalan Villeltä lainaamalla bassolla. Omaa laulua on tosi vaikea kuunnella ulkopuolisena. Jani Viitanen on meille vähän semmoinen isähahmo ja hänkin liputti tämän ajatuksen puolesta”, kertoo Käppi. Jouhikkokin oli mietitty etukäteen, että mihin sitä tulee Jussin ohjeistuksien mukaan.” Sävellysprosessi muutti lopputulosta Levyn piti olla valmis jo syksyllä 2020. Parikymmentä vuotta sitten se ei ehkä olisi ollut mahdollistakaan, olisin varmaan mennyt säpäleiksi palautteesta. Jos jazzharmonia perustuu nelisointuihin, voi jouhikolla ottaa kaksi ääntä kerrallaan luontevasti. Koronatilanteen kiristyessä Käppi teki äänityksiä myös Tampereella. Levy on paljon kommunikoivampi ja helpommin vastaanotettava levy. Se tekee kokonaisuudesta hyvin monipuolisen. Siinäkin on ollut yksi polku, jota seurata, vaikka en vielä tiedäkään, miltä seuraava levy kuulostaa”, pohtii Käppi. Käp pi haluaa yhä jatkaa tätä tutkimusmatkaa. Loppumetreillä kävi kuitenkin niin, että Käppi katkaisi vasemman kätensä kämmenluun. Bändinä myös sovittiin, että annetaan Jussin tuottaa rauhassa. Viitanen oli ensimmäisenä potkimassa poikasia pesästä. Joillekin hard core -faneille se voi olla jopa poppia”, pohtii Jaakonaho, joka hehkuttaa Käpin taitavuutta solistina. Suomalaisessa rockperinteessä on Siekkari-trauma, että täytyy olla rankka meininki. Tämmöinen esituotanto oli Käpille jotain uutta. ”Jussi kommentoi demoja, joita toimitin muutamassa erässä. En vielä tajua siitä yhtään mitään, mutta se on ollut hirveän antoisaa. www.riffi.fi 5/2021 27 Uusi tuottaja, uudet työtavat Bändin kolme edellistä levyä on tuottanut Jani Viitanen ja kaikki oli tehty alusta asti muutenkin täysin tamperelaisvoimin. ”Ruvettiin bändin kesken kuiskuttelemaan, että tuossa se Jaakonaho nyt olisi. Työ aloitettiin E-studiossa Sipoossa. Näin siitä tulee uusi, freshi näkemys myös minulle koettavaksi
Yksi syy lienee vaikuttava meriittilista: mies on soittanut esimerkiksi Kauko Röyhkän, Vesa-Matti Loirin, Hectorin ja Eero Raittisen kanssa. Kun keikkoja ei ole ollut, levyjä on tehty ahkerasti eri puolilla Suomea. – Kun on ollut aikaa, monet artistit, sanoittajat ja säveltäjät ovat aktivoituneet. Karjalaisen bändeissä. Gröhnin mukaan tämä oli mukavaa, koska juuri tuohon aikaan kaikki paikat olivat kiinni, eikä oikein mihinkään päässyt. Silloin sellainen oli mahdollista, Gröhn muistelee. Loppukeväästä yhtye meni studioon tekemään lopulliset biisit, jotka kaikki olivat Nurmion käsialaa. Keikkoja oli älyttömästi, ensimmäisenä kesänä taisi olla 50 keikkaa. Karjalainen johdatti bassosta koskettimiin Gröhn tunnetaan ennen kaikkea Hammond-urkujen ja muiden klassisten kosketinsoitinten sekä pianon takaa, mutta häneltä taipuvat yhtä lailla kitara, basso ja rummut. En tiedä tuliko siitä ”Bellman”, mutta jotain erilaista kuitenkin. Karjalainen nousi nopeasti suosioon, ja Gröhnin mukaan oikeastaan teknisistä seikoista pystyi huomaamaan, miten toiminta muuttui pikku hiljaa isommaksi. – Enimmäkseen levyllä oli rock-tyyppisiä biisejä, mutta yksi aivan erilainen biisi, Bellman, jonka mä käytännössä sovitin itse. Niitä pystyi tekemään Suomessa niin, että keikkoja oli ravintoloissa ja klubeilla jopa maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. V aikka keikkahommat loppuivat vuoden 2020 maaliskuussa kuin seinään ja myöhemminkin on tarjolla ollut lähinnä yksittäisiä pikkukeikkoja, muusikko Pekka Gröhnillä on riittänyt korona-aikana studiotöitä. Pitkäaikaisin yhteistyö on J. 28 www.riffi.fi 5/2021 TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Pekka GRÖHN – klassisten kosketinsoitinten ytimessä Kosketinsoittaja Pekka Gröhn on soittanut studiossa tuhansilla biiseillä ja lavoilla tuhansilla keikoilla, ja miehen ansioluettelosta löytyykin melkoinen kavalkadi Suomen kärkiartisteja. – Nurmion levyprojekti tuli yllättäen talvella, kun Miikka Paatelainen otti yhteyttä ja kysyi, että kiinnostaisiko. Ne ovat työllistäneet niin, että on soitto pysynyt vireessä, Gröhn kertoo. Kokoonpano kävi alkuvuodesta Kaapelitehtaalla treenaamassa ja tekemässä alustavia äänityksiä. Erityisesti J. Gröhn oli mukana kosketinsoittajana esimerkiksi Tuomari Nurmion kesäkuussa ilmestyneellä Maailman onnellisin kansa -levyllä ja Jiri Nikkisen uudella Mä oon -albumilla. Ensimmäisen kesän keikat hoidettiin omilla laulukamoilla ja omilla vahvistimilla. – Kun aloitin Karjalaisen kanssa vuonna 1990, se oli pikkubändi, jossa soitin bassoa ensimmäiset viisi vuotta. Tai että oli kolme viikkoa putkeen kiertueella. Siitä se lähti, ja ajattelin, että yritän kehitellä siihen jotain. Heillä oli tällainen uusi bändi, jossa Miikka soitti bassoa, Nurmio kitaraa ja Tohtori Hillilä rumpuja. 28-31 Pekka Gro?hn.indd 28 28-31 Pekka Gro?hn.indd 28 9.10.2021 17.18 9.10.2021 17.18. Karjalaisen bändistä tuttu Gröhn on elektromekaanisten kosketinsoitinten soiton ekspertti, mutta suhtautuu intohimoisesti myös basson, rumpujen ja kitaran soittoon. J. Kyseessä on möyrivää riffityyppistä musiikkia, johon kaivattiin korkeaa pianonkilinää. Siinäkin Gröhn oli alun perin basistin roolissa ennen siirtymistä mustavalkoisten sormioiden ääreen
– Sehän muutti sitten kaiken mun kannalta. Se oli ensimmäinen bändi, jossa soitin koskettimia vakituisesti, ja siitä varsinainen kosketinsoittaminen alkoi. Voi olla, että tämä osaltaan vaikutti siihen, että Jukka ajatteli mua koskettimiin. Gröhn arvioi, että pyyntö siirtyä yhden soittimen tontilta toiselle liittyi Karjalaisen luonteeseen olla omien projektiensa tuottaja. Ei välttämättä kannata soittaa samasta oktaavialasta kitaran kanssa, Gröhn sanoo. www.riffi.fi 5/2021 29 – Tokana kesänä oli jo kahdet laulukamat, sellaisia EV:n saippuakoteloita. Silloin Karjalainen ehdotti Gröhnille, jos tämä alkaisi soittaa koskettimia. Sekä studiossa että keikakokoonpanoissa Gröhn usein miettii kosketinsovitukset itse. Me oltiin itse asiassa esitetty jo aiemmin keikalla Dorista ex tempore -pohjalta niin, että soitin koskettimia. – Toisaalta tällaisessa musiikissa voi soittaa myös hyvin alhaalta. Hänen mukaansa nykyään suurin osa projekteista on sellaisia, joissa sovitukset tehdään bändin kesken niin, että jokainen niin sanotusti keksii omat osuutensa. Jos kitara on tietyssä rekisterissä, pitää hakea joku alempi tai ylempi taajuus, joka mahtuu sinne äänikuvaan. Oma paikka taajuuksien seasta Vaikka Gröhn on soittanut vuosikymmenet erilaisissa kokoonpanoissa, eri tyyleillä ja eri instrumenteilla, varsinaista omaa soittofilosofiaa kosketinsoitinten osalta hän ei suoralta kädeltä osaa kiteyttää. Vaikka kädet ovat usein melko vapaat, Gröhn korostaa, että yksi hyvä filosofia, jota hän pyrkii noudattamaan, on py”Kosketinsoittajan täytyy löytää jotenkin oma paikka sieltä seasta sekä äänen, volyymin että sen suhteen, mistä kohtaa soittaa”, Gröhn kertoo filosofiaansa bändisoitossa. 28-31 Pekka Gro?hn.indd 29 28-31 Pekka Gro?hn.indd 29 9.10.2021 17.18 9.10.2021 17.18. – Jukka on se, joka oli viime kädessä tuottaja, ja luulen, että se osasi nähdä, mikä sopii mihinkin projektiin parhaiten. Vuoden tauon jälkeen Karjalainen perusti Electric Sauna -yhtyeen. Botnekas vasen käsi voi olla hyvä, eikä se yleensä häiritse basistia niin paljon kuin voisi kuvitella, Gröhn toteaa. Kolmantena vuonna olikin sitten jo ihan PA ja bussi. Perinteisistä rock’n’roll-kappaleissa hyvä esimerkki on Gröhnin mukaan juuri korkealla kilisevä piano, mikä on luonteva tapa pysyä poissa kitaran tontilta. Soitimme Jukan kanssa encorena kaksistaan Doriksen, joka ei tuolloin muuten kuulunut ohjelmistoon. Uskon, että hän näki, että Mitja Tuurala on oikea basisti Electric Saunaan ja mä koskettimiin. – Kosketinsoittajan täytyy löytää jotenkin oma paikka sieltä seasta sekä äänen, volyymin että sen suhteen, mistä kohtaa soittaa. Käytännön tasolla hänelle on kuitenkin muodostunut tiettyjä tapoja soittaa, esimerkiksi se, miten koskettimia soitetaan rockja blues-tyyppisissä bändeissä, joissa kitara on dominoivassa roolissa. Viiden vuoden aikana bändi kasvoi isoksi. Gröhn muistuttaa, että toki taustalla on myös perinne, joka johtuu todennäköisesti siitä, että kun aikanaan on soitettu akustisilla soittimilla, ainoa tapa saada piano kuuluviin on ollut soittaa sitä ylhäältä. Toki välillä on riffejä ja melodioita, jotka tulevat annettuina, mutta Gröhnin mukaan ainakaan studiosessioissa ja keikoilla, joissa hän on mukana, on hyvin harvinaista, että eteen annettaisiin nuotit
– Keikoista suurin osa on ollut Ruotsissa. Luin joskus Greg Allmanin haastattelun jostain lehdestä, jossa hän sanoi, että drawbareihin kannattaa soittaessa koskea ja äänikertoja vaihdella. Bändi on ollut Gröhnille tärkeä. Siinä on ollut mahdollista soittaa amerikkalaisten ja ruotsalaisten blues-miesten ja -naisten kanssa. Wentus Blues Bandin riveissä Gröhn on myös päässyt soittamaan yhden idolinsa kanssa. – Se oli eka iso bändi, jossa soitin. Myöhemmistä isoista keikoista Gröhnille ovat jääneet mieleen esimerkiksi Hectorin keikat Hartwall Areenalla. Ja tietenkin Leslien nopeuden vaihtelu. Levyllä oli autereisia tunnelmapaloja ja aika positiivinen ja aurinkoinen fiilis, ei niin synkkää Kaukoa kuin yleensä. Gröhnin mukaan Suomessa on myös iso liuta kovia soittajia, kuten Jukka Gustavson, Esa Kotilainen ja Tuomo Prättälä. – Olen aina tykännyt Kaukon musiikista ja se oli yksi unelma, joka toteutui, kun pääsin soittamaan bändiin. Niitä on kuunnellut jo pienenä niin paljon, että ne ovat väistämättä vaikuttaneet jotenkin omaan soittoon. – Lisäksi tietysti perkussion käyttö ja vibraton ja choruksen vaihtelu on tärkeitä juttuja Hammond-tyyppisessä soitossa. Se oli ensimmäinen yhtye, jonka kanssa kävin Tavastialla, Pori Jazzissa, Ruisrockin päälavalla ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Varsinaista omaa studiota hän ei ole kuitenkaan koskaan rakentanut. En ole edes täysin perillä siitä, mitä kaikkea nykyään tapahtuu. Gröhn on itse pianojen, sähköpianojen ja klavinetin lisäkPekka Gröhnin yhteistyökumppaneiden määrä vuosien varrelta on melkoinen. Keikkoja on ollut muuallakin kuin Suomessa. Äänikertojen säätelyllä eloa soittoon Gröhnin vaikutteita kosketinsoittamisen saralla ovat muun muassa Billy Preston ja Nicky Hopkins, eli muusikot, jotka ovat soittaneet The Beatlesin ja Rolling Stonesin ynnä muiden klassisten bändien levyillä. – Ja heitähän on vaikka kuinka paljon. – Perusasetus on, että avaan kolme alimmaista drawbaria. Bändi on käynyt Ruotsin lisäksi esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Vaikkapa Prestonilla on vahva gospel-tausta, joka kuuluu urkujen ja sähköpianojen soitossa, ja se on kiinnostavaa. – Niiden tyylistä olen tykännyt aina ja yrittänyt vähän sitä samaa aina matkia. Oli isoja keikkoja, ja ne jäi kyllä mieleen, Gröhn kertoo. – Kuvitin maisemaa. Viime aikoina kyllä yllättävän paljon olen soittanut niin, että Leslie on kokonaan pysähdyksissä, Gröhn kertoo. si erikoistunut juuri Hammond-urkujen soittoon. Erityisen mieleenpainuvia kokoonpanoja, levyjä ja artisteja kysyttäessä Gröhnillä nousee muutama erityinen nimi mieleen, varsinkin 1980-luvulta. Keikat on usein pienissä klubeissa, teattereissa tai konserttitaloissa. Keikkoja on tehty paljon ja matkustaa on saanut. Bändi teki kiertueen Mick Taylorin kanssa. – Se tuntui hurjalta, presidenttikin oli kuuntelemassa. Se on ollut täysin mahdotonta tänä aikana. Yksi erityinen levy, jolla Gröhn on soittanut ja josta Gröhn erityisesti pitää, on Kauko Röyhkän Mutta mutta -ep vuodelta 1989. Mick Taylor sai konkarinkin jännittämään J. Urkusoundi on eläväinen, kun koskee niihin nappuloihin. – Se on ollut suuri asia ja vaihtelua, vaikka tietysti bluesympyrät on pienet. Esikuvien joukosta löytyy myös esimerkiksi The Bandin Garth Hudson, joka on tunnettu muun muassa Lowreyurkujen taiturina. Hurjimmillaan Wentus Blues Band teki Euroopassa kiertueen, jossa kilometrejä kertyi 7 000. 30 www.riffi.fi 5/2021 sytellä pois muiden tieltä ja soittaa mieluummin vähemmän kuin enemmän. Yksi näistä oli Hasse Wallin Afro-Line, joka soitti länsiafrikkalaista musiikkia. – En kyllä yleensä onnistu siinä, hän naureskelee. Ja pari kertaa Yhdysvalloissa levyn teossa. Gröhn soitti melodisia ja harmonisia elementtejä. Karjalaisen lisäksi toinen Gröhniä eniten viime vuosina työllistäneistä bändeistä on ollut Wentus Blues Band, jossa hän on soittanut jo melkein 15 vuotta. Esimerkiksi matka junalla Helsingistä Turkuun ja Turusta laivalla yli Ruotsiin tuli jossain vaiheessa todella tutuksi. 28-31 Pekka Gro?hn.indd 30 28-31 Pekka Gro?hn.indd 30 9.10.2021 17.18 9.10.2021 17.18. Gröhn korostaa, että uruissa drawbarit eli äänikertojen liukusäätimet vaikuttavat soittoon todella paljon. Gröhn soitti levyllä aikanaan varsin pätevästi Hammondia jäljitellyttä Korgin CX-3-urkua. Bändillä tosin ei ole ollut juurikaan toimintaa nyt puoleentoista vuoteen. Niillä voi vaikuttaa todella paljon sointiväriin. Se kuulostaa edelleen raikkaalta ja tuoreelta, vaikka kaikki laitteet, millä silloin soitin, ei ollut samaa tasoa kuin mitä myöhemmin on ollut käytössä. Kauko Röyhkän levy miellyttää edelleen – Siinä on kaikki elementit, mistä tykkään nykyäänkin. Sitä mä oon yrittänyt toteuttaa. Pekka Gröhnin työhuoneelta löytyy niin kosketinsoittimia, bassoja, kitaroita kuin rumpuja
Pekka Gröhn kuvailee, että kun hän aloitti keikkailun joskus 1980-luvun alkupuolella, kiertäminen oli hyvin pelkistettyä. Soittimia riittää, ja Gröhn kehuu, ettei aika käy koskaan pitkäksi. Gröhnillä on oma työhuone ja treenikämppä, joka on täynnä soittimia. Varsinaisia äänityksiä Gröhn ei työhuoneellaan tee eikä ole oikeastaan koskaan lähtenyt rakentamaan omaa studiota, koska eri projekteissa on aina voinut operoida hyvissä studioissa ja kavereiden ja tuttavien paikassa. Gröhniltä löytyy myös Nord Electro 3 ja Nord Electro 5D. Taylor osoittautui mukavaksi tyypiksi ja onneksi myös tykkäsi mun soitosta. Olen huomannut, että rummut on aika edullisia, esimerkiksi muutamalla satasella saa jonkun tosi hyvän ja todella hyvältä soundaavan englantilaisen setin 1970-luvulta. – Tietysti Karjalaisen kanssa on ollut jo vuosikausia oma henkilökunta, joka huolehtii, että kaikki kuuluu ja toimii. Jyri puolestaan on modernimpi, tietää esimerkiksi synahommista paljon. – Nyt loppukesästä piti sellaista ergonomista juttua pyytää, että voisiko pianoa nostaa niin, että sormio on samalla tasolla kuin Hammondin alasormio. Urku kulkee mukana juuri esimerkiksi Karjalaisen keikoilla, ja Hammondin päällä on usein Moogin Little Phatty -syna. Parhaimmillaan soittamisesta saa loistavaa toimeentuloa, huonoimmillaan miettii, että ei olisi taloudellisesti kannattanut lähteä ollenkaan. Se oli hyvä systeemi. Kaikki oli ihan järkyttyneitä, että mitä tapahtuu, kun en ollut kolmeen vuoteen pyytänyt yhtään mitään, Gröhn kertoo. Ainoa, mikä huolestuttaa, on että monitorimiehellä käy aika pitkäksi, kun se vain kuuntelee, Gröhn vitsailee. Gröhniltä löytyy esimerkiksi pari Fenderin vanhaa bassoa ja yksi Rickenbacker. u Sekavihanneksista huippuluokan ruokatarjoiluihin Gröhn kertoo huvittuneensa, että hänen ei ole moneen vuoteen tarvinnut pyytää monitorimiksaajalta tai lavahenkilökunnalta mitään. – Rumpuja on myös aikamoinen arsenaali. Vuorokauden matkustaminen yhden keikan takia on kaksipiippuinen juttu, varsinkin kun on enemmän ikää. Välillä olisi halvempaa pysyä kotona. Varsinainen soitinten keräily painottuu kuitenkin koskettimien sijaan enemmän basso-, kitaraja rumpuosastolle. – Esimerkiksi ruokailut ja muut vastaavat asiat olivat hyvin vaatimatonta. Se oli mielenkiintoista. Sama näkyy myös lavalla, jossa hommat toimii hyvin. The Beatles -fanina Gröhnillä on myös esimerkiksi Epiphonen Casino -kitara vuosimallia 1966. Sekin olisi tärkeä taito ihmiselle, Gröhn virnistää. Levyä teki pieni työryhmä, Nikkinen, Gröhn ja Jyri Riikonen. – Silloin kyllä jännitti niin paljon, ettei ole koskaan jännittänyt. Mä en ole vielä oppinut myymään. – Tietysti tällä alalla saa tehdä myös ilmaiseksi. Se oli lohdutonta, Gröhn muistelee. – Siinä sai soittaa monipuolisesti paljon ja erilaisia musiikillisia asioita. Se on mahdollista ja välillä tekeekin. ”Silloin en kyllä laittanut korvatulppia, ajattelin että tämä on ainutlaatuista ja jokainen ääni pitää kuulla.” 28-31 Pekka Gro?hn.indd 31 28-31 Pekka Gro?hn.indd 31 9.10.2021 17.18 9.10.2021 17.18. Kosketinkokoelmasta löytyy esimerkiksi uudenmallinen Hammondin The New Portable B-3 -urku ja siihen Urkuvelhon rakentama säröboksi. Hermostutti, että hyväksyykö lapsuuden sankari mun soitot. Niitä Gröhn soitti jo teini-ikäisenä Mustang-nimisessä yhtyeessä 1970-luvulla. Työhuone on ylipäätään paikka, jonne on mukava mennä. Mutta se on kivaa. Samaan kokoonpanoon kuuluu myös Waldorfin Zarenbourg -sähköpiano, josta saa yleisimmät pianosaundit, erityisesti hyvät Rhodesja Wurlitzer-sähköpianosaundit sekä klavinetin. Rumpuja ja bassoja Gröhn pääsi koskettimien lisäksi soittamaan juuri esimerkiksi Jiri Nikkisen tuoreella levyllä. Electroja Gröhn käyttää usein esimerkiksi jousisoundeihin ja Mellotron-huiluun. Myös synahommissa oli kiva, että Jyri oli asiantuntijana ohjelmoimassa niitä ja soittopuoli jäi mulle. Myös hotellit ja majoitukset on hyvin järjestelty. Soitinostoksia hulluuden partaalla Mutta entä ne muut soittimet kuin koskettimet. Keikkailun taloudellinen puoli toimii Gröhnin mukaan myös nykyisin hyvin, jos ei tietenkään koronapandemian vaikutuksia oteta huomioon. – Nykyään on aivan huippuluokan mahdollisuudet, kasvisruokaa saa ennen ja jälkeen keikan. – Soittimien hankinta on kyllä mennyt ihan hulluuteen viime vuosina ja lähtenyt täysin pois käsistä. Gröhn arvioi, että tällä hetkellä koskettimien soittaminen vie noin 70 prosenttia ajasta, basso 20 prosenttia, ja rummut loput. Välillä kyllä pääsee levyllekin soittelemaan. Mua ja Jiriä yhdistää Beatles-fanitus. – Rumpuhommat on lähinnä semmoista harrastustoimintaa, mutta todella kivaa. www.riffi.fi 5/2021 31 Kiertäminen Suomen ja ulkomaiden keikkalavoilla on muuttunut vuosikymmenten aikana. Mutta tietysti soittamisella ja musiikilla on arvo sinänsä. Treenikämpältä toki löytyvät myös oikea Wurlitzer ja Rhodes. Aina saa hyvää ruokaa ja joka paikassa huolehditaan. Silloin en kyllä laittanut korvatulppia, ajattelin että tämä on ainutlaatuista ja jokainen ääni pitää kuulla. Joskus vielä 1990-luvun alussakin, kun aloitin Karjalaisen bändissä, ja Janne (Haavisto, rumpali) oli jo kasvissyöjä, niin usein tuli jotain sekavihanneksia. – Niitä en ole keikoilla kyllä viime aikoina soittanut. Olin kuunnellut Rolling Stonesia 1970-luvulla, levyjä joissa Taylor soitti kitaraa, ja nyt se soitti siinä lavalla siinä vieressä. Porukka kokoontuu edelleen silloin tällöin soittelemaan. Omaksi ilokseen Gröhn joskus äänittää jotain, ja hän kertoo, että esimerkiksi rumpujen treenaamisessa äänittämisestä on hyötyä. Se oli uskomatonta ja mahtavaa, se soitti slidekitaraa ja vahvistin oli ihan mun vieressä. Uudemmalla sähköpianolla pääsee helpommalla, kun ei tarvitse huolehtia vireestä
Hän esitteli komeita vuosikertabassoja, mutta myös kotimaista tuotantoa, ja kertoi hieman Olavi Uusivirran bändin tavasta toimia. Vuoren Saku T-Family Custom – En ole itse koskaan jaksanut perehtyä soittimien modaamiseen tai niiden huoltamiseen. Musiikillisen koulutuksensa Kämäräinen sai Ebelissä, jota hän kehuu avarakatseiseksi paikaksi oppia. Esimerkiksi Jazz Bass sopii omaan käteeni tosi hyvin ja kuulostaa hyvältä perusbassolta, siinä ei ole mitään ylimääräistä. ’72 – Olen aika pienikätinen ihminen, joten Ebelin aikoihin Jazz-basso valikoitui luontevasti, sillä sen kaula on näppärä soittaa. Fender Jazz Bass, vm. Toisaalta Kämäräinen toteaa ”vanhana seurakuntanuorena harjanneensa paljon leirinuotiokitaraa” ja painottaa, että ”harja on edelleen se kela”, josta hän lähtee kappaleeseen bassolinjaa rakentamaan. Ja kun nuorena yksi ”tajunnan räjäyttänyt kokemus” oli Trio Töykeiden tvohjelmassa soittama Iiro’s not so good polka, niin sopivasti Ebelissä oli opettajana Eerik Siikasaari. Sakulle nousee – Rickenbacker on parhaita bassoja, millä olen soittanut 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 32 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 32 9.10.2021 17.20 9.10.2021 17.20. Tietääkseni ainoastaan mikit on käämitty uudestaan. Minulle on tärkeintä, että soitin resonoi silloin kun sitä soittaa, että siinä on jo itsessään akustisen soinnin tuntu. Vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Jaakko Kämäräinen J aakko Kämäräinen luonnehtii itseään rivisoittajaksi, ”komppijätkäksi”, ja viihtyy roolissaan, sillä bändin eturivissä seisomista hän ei koe luontevana. Nyt taas viime aikoina olen alkanut käyttää tätä enemmän. Rundisetissä minulla toinen, sininen Jazz Bass, joka on vähän stydimpi soundiltaan. Nämä vanhat bassot kun tuntuvat jäävän hieman jalkoihin live-tilanteessa; mikeissä ei oikein riitä hönkä, jos rinnalle ottaa vähänkin modernimman soittimen. Myös Juha Tapion yhtyeessä viivähti tovi 2000-luvun alkupuolella. Fender onnistui luomaan tiettyjä prototyyppejä, jotka vaan toimivat tässä ammatissa hyvin. Kämäräinen on monipuolinen soittaja, jota työllistää eniten Olavi Uusivirran bändi, jossa hän on soittanut aivan alusta saakka. – Tämä on aikoinaan Kitarapajalta tehty löytö, jolla on siis juhlapäivä ensi vuonna. Itse kuitenkin luotan soitinrakentajan ammattitaitoon, sillä hän tietää paremmin kuin minä puulajien soinnista ja mikrofoneista sun muista. Jossain vaiheessa Jazz-basso tuntui vähän tylsältä, ja jäi siksi aika vähälle soitolle. Mielummin maksan siitä jollekin. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Tapasimme Jaakko Kämäräisen hänen kotonaan Helsingissä. 32 www.riffi.fi 5/2021 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Tämä on tosi hyvä muusikon työkalu, jossa on tällä hetkellä Pyramidin flatwound-kielet. Vuoren Saku kyseli joskus, että haluaisinko tilata häneltä soittimen tietyillä spekseillä
Fender Precision, Meksiko – Olen ollut jopa järkyttynyt siitä, ettei minulla ole ollut vuosiin kunnollista Presaria. – Tämä koivubasso on ollut todella hyvä soitin ja mukana kiertuekalustossa ainakin kolme vuotta. Soundiltaan tämä sijoittuu jotenkin Presarin ja Rickenbackerin väliin, luonnetta on pikkuisen enemmän kuin Precisionissa. Tässä on yhdistetty kaula ja runko kahdesta eri Meksiko-mallista. Siksi tämä ei myöskään ole ihan joka paikan höylä, vaan esimerkiksi tonepotikka on tosi herkkä ja sieltä löytyy erikoisempaakin soundia. 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 33 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 33 9.10.2021 17.20 9.10.2021 17.20. Presarihan yhdistetään jämäkkyyteen ja tukevaan alakertaan, samoin kuin plektrasoittoon. www.riffi.fi 5/2021 33 hattu myös hänen toimintansa kehittämisestä ja markkinoinnista, sillä suomalainen luonne on yleensä vähän vaatimaton. Presarin ja Rickenbackerin välimaastossa oli basson mentävä aukko – sen täytti Vuoren Saku T-Family Custom. Presari taas on yleensä aika varma valinta. Huomasin, että se on basso, mikä tässä kontekstissa toimii. Ainoastaan tämä Lottosen maalaama Fender. Olavin tulevalle levylle soitin lainassa olleella Fender Precisionilla
Siinä mielessä se ulkopuolisen tuottajan radioformaattitaju on vaikuttanut, vaikka toki radiobiisejä on ollut myöhemminkin, Jaakko pohtii. Tallan alla on B-Bandin mikki, ja se on hoitanut hommansa myös. Siinä mielessä tämä malli on monikäyttöisempi: tällä saa sen napsusoundin, mutta myös tosi lämpimän sävyn. Kun on kynnetty vuosia ympäri Suomea ja tehty hyviä keikkoja, niin se rupeaa tuottamaan tulosta. Mutta sukseehan on ollut viime vuosina kova. Yhdessä vaiheessa soitin Olavin keikatkin pelkästään Rickenbackerilla, ja esimerkiksi Nuori ja kaunis -kappale on äänitetty tällä, paksun plektran kanssa minkä myös kuulee. Puoliakustinen Höfner Club – Höfnerin klubibasso tuli vuosi sitten vastaan vuosi sitten netissä, ja sen jälkeen tätä vielä rempattiin Kitarapajassa. 34 www.riffi.fi 5/2021 Rickenbacker, vm. Heti ensikoskemalta tuntui, että tämä on parhaita bassoja, millä olin koskaan soittanut. Keikkakäytössä Höfner olisi haastavampi, mutta studiossa olen soittanut tällä jo monta raitaa. Viimeisimmät levyt on vielä tuottanutkin kitaristi Timo Kämäräinen – Tosin ne suurimmat menestykset, esimerkiksi On niin helppo olla onnellinen, ovat siltä toiselta levyltä, jonka tuotti Okko Laru. Onko tärkeämpää, että keikka etenee jouhevasti vai se, että on juuri ne oikeat taajuusalueet käytössä. Joidenkin mielestä on vähän uhkarohkeaa soittaa koko keikka Rickenbackerilla, mutta soittimen merkitys on live-soitossa erilainen kuin studiossa. Olavin kanssa jo 20 vuotta Olavi Uusivirran bändiin Jaakko Kämäräinen päätyi solistin serkun, Jiri Kurosen kautta, ja siitä lähtien musiikkimaku ja henkilökemia on mennyt yksiin. Näitä ei tuolloin kauheasti liikkunut Suomessa, mutta onneksi Pekka Gröhnillä oli yksi myynnissä. Se oli sitä aikaa kun ilmestyi Jukka Perkon Hurmio-levy, jolla Lasse Lindgren soitti nauhatonta, ja se teki vaikutuksen. – Joo, ja muusikon näkökulmasta tuntuu tosi hyvältä, että se suksee on ansaittu niitä keikkoja tekemällä. Käytin tätä Juha Tapion bändissä akustisilla keikoilla, samoin Vilma Timosen kvartetissa. Akustinen nauhaton Custom-basso, rakentaja Markus Torvinen – Markus Torvinen teki tämän basson lopputyönään Ikaalisten soitinrakennuskouluun, ja aikoinaan inttikaverin kaveri kysyi, että kiinnostaisiko minua ostaa nauhaton basso. Minulla on ollut jo pidempään Höfnerin viulubasso, mutta tätä klubibassoa pystyy louhimaan lujempaa ilman, että sointi menee tukkoon. Ihan hyvin nekin vuodet menivät. Joskus 15 vuotta sitten uuden indeaallon (National, Killers…) myötä Rickenbacker oli taas kova juttu, ja siksi varmaan itsekin innostuin tämän hankkimaan. – Rickenbackerissa on tosi omanlaisensa karakteeri verrattuna esimerkiksi Presariin; soundi sijoittuu enemmän yläkeskialueelle, ja tätä kun plektralla rouhii, niin soundin tunnistaa, siinä on kuulautta ja kirkkautta. Tämä taas on soundiltaan jopa vähän kontramainen, paitsi paljon näppärämpi soittaa. Tämä on omiaan varsinkin kun ollaan herkkien asioiden äärellä. – Tämä onkin harvinaisen hyvä akustinen basso, koska suurin osa vastaavista oli tuolloin aika huonosti soivia. Siihen aikaan en vielä soittanut kontraa, mutta akustinen sointi kiehtoi. Hän kertoo, että Uusivirran levyt tehdään bändikeskeisesti, sillä taiteellinen prosessi on haluttu pitää bändin sisällä. – Taisi olla vuonna 2014 Ruisrockissa, kun soitimme 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 34 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 34 9.10.2021 17.20 9.10.2021 17.20. ’73 – On jännä juttu huomata, miten Rickenbackerin basso assosioituu eri ihmisillä hyvin erilaisiin juttuihin, joillain Beatlesiin, toisilla taas Motörheadiin. Jaakko Kämäräinen mainitsee yhden käännekohdan
Sillä pienemmälläkin Ampegin kaapilla saa aikaan huminaa ja lahkeiden lepatusta, eikä nupissa lopu headroom kesken. Kämäräinen mainitsee, että välillä solisti myös toivoo bändiltä ideoita siihen, mihin suuntaan keskeneräistä kappaletta viedään. Se on kuitenkin ikuinen matka, vieläkään en ole löytänyt täydellistä, joten etsintä jatkuu, hän toteaa. u 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 35 32-35 Ela?ma?ni bassot 521 Ka?ma?ra?inen.indd 35 9.10.2021 17.20 9.10.2021 17.20. Pyrittekö tarkoituksella jättämään ilmaa sointiin, jotta kappaleet voi soittaa samalla tavalla keikallakin. Ihan jo sen määrittely on vaikeampaa, että milloin joku juttu on valmis, Kämäräinen pohtii. Niiden paino kuulemma järkyttää, mutta soundi miellyttää. Kämäräinen soittaa Uusivirran kanssa paljon plektralla, joka tuntuu hänestä luontevalta tällaisen rockin soittoon. Jos bassovahvistinta ei olisi, niin musiikki kuulostaisi tosi erilaiselta sekä lavalla että yleisön puolella. – Kyllä, pyritään jo levylle rakentamaan ne sovitukset ajatellen sitä, miten nämä tulee tapahtumaan keikoilla. Hänen taustansa on kuitenkin sormilla soittamisessa. Isompi alakaappi on sentään jätetty pois roudaussyistä. Silloin tiesin studioon mennessä jokaisen äänen, jonka aioin soittaa, samoin sen millä soittimella ja minkä paksuisella plektralla mitäkin soitan. Laudassa on esimerkiksi Cali 76 -kompura sekä monta säröpedaalia ”väkivaltaisesta mietoon”, sillä säröboksit ovat lähellä Kämäräisen sydäntä. Muutenkin viime vuosina on ollut sellaista vapautumista, että minulla on ollut Uusivirran kiertuesetissä jopa viisikielinen Fender aktiivielektroniikalla. Lisäily lähtee helposti käsistä, mikäli loppuu usko: voiko tässä olla vain meidän neljän soittamat raidat. – Monet basistit ovat jättäneet kokonaan vahvistimen pois, mutta me ollaan haluttu pitää se luonnollinen lavabalanssi, joka vaikuttaa koko keikan sointiin. Siitä se on jotenkin jatkunut, ja edelleenkin tuntuu siltä, että meillä on joku suunta mihin mennään sekä musiikillisesti että bändinä. – Itselleni on helpompi rakentaa bassolinja, jos tiedän miten kappaleen melodia, rakenne ja sointukierto menee. – Olavi tekee joitain kappaleita hyvinkin valmiiksi demoiksi, jotka sitten vaan toteutetaan meidän instrumentaatiolla ja studiomaustettuna. Tykkään soittaa melodiaan reagoiden, se on luontevin tapa, ja tällainen biisintekotapa asettaa haasteita itselle. Tämä tuo kuulemma oman haasteensa bassolinjan kehittämiseen, kun ei ole valmista alustaa. Kyseessä on aktiivibasso, vaikka Kämäräinen kokeekin passiivimikit luontevammiksi: ”Se tökkii, jos tietää, että soundissa on patterin tuomaa lisätehoa”. Se asettaa mahdollisuuksia, mutta prosessi on erilainen ja haastavampi. www.riffi.fi 5/2021 35 Nauhaton Music Man Sterling on ’90-luvun USAtuotantoa. Siksikin materiaalin työstö on siirtynyt ”bändihinkkauksesta” enemmän suoraan studion puolelle. Kaavan rikkomista Kysyn Jaakko Kämäräiseltä, miten kappaleiden sovittaminen tapahtuu Uusivirran bändissä, ja käy ilmi, että tapoja on monia. – Kunnianhimon vuoksi on pakko yrittää keksiä pyörää vähän uudestaan. Sitten on paljon sellaista todella raakileena tulevaa materiaalia, missä saattaa olla vaan aihio: esimerkiksi yksi osa kappaleesta, eikä tekstikään ole välttämättä vielä valmiina. Myös korona-ajan omassa treenailussa palasin tavallaan juurilleni ja soitin sormilla. Nyt taas enemmänkin tutkimusmatkaillaan, ja Timon studiolla on enemmän studioaikaa käytettävissä. – Niillä voi tuoda biiseihin jotain kulmaa. Siksi ollaan pyritty siihen, ettei soiteta kaikkia kappaleita siten kuin ne luontaisesti tulisi menemään. Lisäksi keikkailu ja ruuhkavuodet aiheuttavat sen, että aikaa on rajallisesti. Jaakko Kämäräinen jatkaa, ja kertoo, että sovitusja äänitystapaa on pyritty ihan tietoisesti viime aikoina myös uudistamaan. Hän on esimerkiksi kehittänyt jonkun idean, jota ruvetaan jalostamaan bändillä eteenpäin tai sitten niin, että olemme rumpali Krogeruksen kanssa siinä lähinnä muusikkoina mukana. Mietin voinko ottaa sen mukaan, mutta sehän on toiminut mainiosti, hän toteaa. Ampeg ja plektra sopii rockin soittoon Jaakko Kämäräinen käyttää Olavi Uusivirran keikoilla perinteistä Ampegin SVT Classic -nuppia sekä Ampegin 4×10-kaappia. – Aikoinaan Minä olen hulluja Preeria-levyjä varten treenattiin todella paljon. – Plektra tuli jossain vaiheessa mukaan, ja yhdessä vaiheessa soitin pelkästään sillä, mutta viime vuosina olen taas lisännyt sormisoittoa. Sen sijaan rikotaan sitä äänitysprosessia, ja siinä Timo on ottanut paljon enemmän vastuuta. Se tuli meillekin ihan täytenä yllärinä. Olavilla saattaa olla ajatus jostain biisistä, joka on keskeneräinen, ja sitten hän hakee bändin kanssa jotain suuntaa sille, minkälainen teksti tai tunnelma siihen lopulta tulee. Tottakai on mahdollista laittaa studiossa kerroksia sekaan, jotka ehkä ovat levyllä olennaisia, mutta tässäkin pyritään siihen, että siellä on vain se mikä on tarpeen. Niistä osa on tehty valmiiksi niin, että aletaan vaan soittamaan ja ne muototuu. Se on ehkä se syy, miksi itsekin on ryhmässä edelleen mukana, Kämäräinen toteaa. Mutta se on myös voimara, ettei käytä kaikkia studion mahdollisuuksia, Jaakko muistuttaa. Ikuiset Lapset -levyn jälkeen vähän pienemmällä lavalla, ja yht’äkkiä sinne tulikin ihan järkyttävä määrä ihmisiä. Keikalla basso menee mikseriin yleensä kahta kautta, kuivana suoraan Radialin Tonebonesta sekä märkänä pedaalilaudan ja Darkglass Microtubesin kautta
padia sekä 10-tuumaisen lattia-tom-padin. Virvelija tompadit ovat ns. Kaikissa rummuissa on verkkomainen mesh-kalvo sekä kumilla päällystetty teräsvanne. Rummut Crimson II Special Edition -setti sisältää halkaisijaltaan 12-tuumaisen virvelirumpupadin, kaksi 8-tuumaista tom36-37 Alesis.indd 36 36-37 Alesis.indd 36 9.10.2021 17.21 9.10.2021 17.21. Myöskään rumpujakkara ei kuulu pakettiin. Tom-padit, symbaalipadit sekä moduuli kiinnitetään kehikkoon mukana tulevien klamppien avulla. Aksenttisymbaalit ovat halkaisijaltaan 12-tuumaisia ja komppisymbaali vastaavasti 14 tuumaa. Kaikki symbaalit on myös mahdollista sammuttaa kädellä. Symbaalit Mesh-kalvollisten rumpujen lisäksi settiin kuuluu kaksi crashsymbaalipadia, ride-symbaalipadi sekä hi-hat-padi. Dual-Zone-rumpuja, joiden kalvoon ja vanteeseen voi määrittää eri soundit. Lisäksi jokaisessa rummussa on akustisista rummuista tutut viritysruuvit, joiden avulla rumpujen soittotuntumaa voi hieman säätää. 36 www.riffi.fi 5/2021 TEKSTI: ELIEL VIITALA Alesis Crimson II Special Edition Mesh Kit – nimi pitkä, soundi tuhti Alesis Crimson II Special Edition Mesh Kit -sähkörumpusetti sisältää viisi rumpua, neljä symbaalia, hi-hat-pedaalin, moduulin sekä räkin, johon koko setti rakentuu. Settiin kuuluu lisäksi bassorumpupadi sekä hi-hat-pedaali, jotka asetetaan lattialle. Vastaavasti virvelirumpupadia varten on tavallinen virveliteline. Oikeasta hi-hat-symbaaliparista poiketen setin 12-tuumainen hi-hat käsittää vain yhden kehikkoon kiinnitettävän symbaalipadin, joka ei ole kiinni maassa olevassa hi-hat-pedaalissa. T ukevan tuntuinen räkkikehikko koostuu seitsemästä metalliputkesta, jotka lukitaan toisiinsa muovisilla kiinnikkeillä. Mukana ei kuitenkaan tule bassorummulle tarkoitettua pedaalia, vaan sellainen täytyy hankkia erikseen. Myös lattialla tukevasti seisova bassorumpupadi on halkaisijaltaan vain kahdeksan tuumaa. Crashissa lyöntialueita on kaksi (reuna ja selkä) ja ridesymbaalissa puolestaan kolme (reuna, selkä sekä kello)
Vastaavasti setin symbaalipadit tuntuivat aluksi hieman kömpelöiltä ja epäherkiltä. Moduulissa ei kuitenkaan ole erillisiä ulostuloja jokaiselle rummulle tai symbaalille, balanssin miksaus ja soundien muokkaus tehdään moduulissa itsessään. Laitteen mukana tulevalla äänikirjastolla pärjää kyllä hyvin, mutta jos soundeihin haluaa vaihtelua, voi moduuliin tuoda myös omia soundeja usb-muistitikulla. Käyttäjän on siis valittava, soittaako midi-hi-hatia koko ajan suljettuna vai avoimena. Näistä ensimmäiset 54 on valmiiksi laadittuja settejä ja loput 20 paikkaa on jätetty tyhjäksi käyttäjän omia sommitelmia varten. Esimerkiksi puhelimen, tabletin tai tietokoneen voi helposti kytkeä moduulin Aux In -tuloon. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä soundeja on yhteensä 671 ja play along -kappaleita jopa 120. Lisäksi padi on riittävän leveä, jotta siihen voi kiinnittää tuplapedaalin. Kun hi-hat-pedaalin painaa alas, kuuluu esimerkiksi hi-hatin polkaisulle määritetty ääni mutta tämän jälkeen lyödessä hi-hatia ei kuulukaan mitään ääntä. Soitettavuus Mesh-kalvojen soittotuntuma on miellyttävä, vaikka läpimittaa onkin akustisiin rumpuihin verrattuna melko vähän. Kun pedaalin päästää takaisin ylös, padi toimii jälleen. Lisäksi hi-hat tuntui siltä kuin symbaaleissa olisi vain kaksi asentoa, suljettu tai avoin mutta ei näiden välimuotoa. Laitteen akustiset rumpusoundit ovat kyllä kelvollisia ja niitä on riittävästi, mutta ne voivat pidemmän päälle tuntua hieman keinotekoisilta ja steriileiltä. Myöskään eri rumpujen välistä crosstalkia ei ilmennyt, iskut liipaisivat sen rummun jota lyötiin ja viereiset pysyivät vaiti kuten pitääkin. Lisäksi moduulissa on usb midi sekä perinteinen DINliittimellä toteutettu midi-lähtö, jonka ansiosta rummuilla voi soittaa esimerkiksi Ableton Liven rumpusettejä tai vaikkapa analogista rumpukonetta. Tätä tunnetta voi myös korostaa se, että rumpupadien velocity ei ole täysin lineaarinen eikä sampleja ole enimmillään kuin kolme kerrosta rumpua kohden. Hieman vajavaisesti toimivan midi-yhteyden ja kanavakohtaisten lähtöjen puutteen vuoksi setti ei täysin sovellu esimerkiksi vaativampaan live-käyttöön. Äänitiedostojen tuominen onnistui testissä hyvin, vaikka lataaminen veikin muutaman minuutin. Joissain tapauksissa myös moduulin aiheuttama viive voi myös viedä tuntuman kauemmas akustisista rummuista. Tuntuu, että lähimpänä akustista rumpua onkin setin 12-tuumainen virvelipadi. Yksinkertaisuudessaan bassorumpupadi toimii hyvin. Treeniohjelmia ei moduulissa kuitenkaan ole. u 36-37 Alesis.indd 37 36-37 Alesis.indd 37 9.10.2021 17.21 9.10.2021 17.21. Ongelma midi-hi-hatissa Testissä midiliitännät toimivat mainiosti mutta hi-hatin kohdalla ilmeni yllättävä ongelma, jonka näköjään myös muut käyttäjät ovat havainneet. Moduulin lukuisat soundit vaihtelevat akustisista rummuista erilaisiin lyömäsoittimiin ja rumpukonesoundeihin. Lisäksi moduuli sisältää myös metronomin sekä mahdollisuuden äänittää omaa soittoa. Hintaluokka huomioiden nämä rajoitteet ovat kuitenkin ymmärrettäviä ja Crimson antaa kyllä rahoille aivan täyden vastineen. Testissä moduulin latenssi oli kuitenkin sen verran pieni, että se ei häirinnyt soittamista. Myös virvelille tarkoitettu tavallinen virveliteline lisää realismin tuntua ja helpottaa asettelua huomattavasti. Pienistä kompastuksista huolimatta Alesis Crimson sopii loistavasti esimerkiksi kappaleiden mukana soitteluun kotioloissa. Ongelma on varmaankin ratkaistavissa, mutta testin aikana ei valitettavasti selvinnyt, miten hi-hatin saisi toimimaan täydellisesti. Padin sisällä on jonkinlaista täytettä, jonka ansiosta bassorumpu tuntuu napakalta soittaa. Laitteen omat hi-hat-soundit toimivat kuitenkin normaalisti. Selvisi, että hi-hat ei ymmärrä erikseen suljettua ja avointa hihat-ääntä, sillä molemmat toiminnot on määritetty moduulissa samalle midinuotille. Stereokuulokkeita varten on jakki 3,5 mm:n miniplugia varten. www.riffi.fi 5/2021 37 Alesis Crimson II Special Edition Mesh Kit Sähkörummut • viisi rumpupadia • neljä symbaalipadia sekä hi-hat • keskusyksikkö • räkkikehikko • virveliteline Hintaluokka alle 1000 € Lisätiedot: Luthman Nordic • https://catalog.luthmansmtts.com Moduuli Kokonaisuuteen sisältyvässä Crimson II -moduulissa on yhteensä 74 rumpusettiä. Erityisesti ride-symbaali vaatii soittajalta osumatarkkuutta, jotta symbaalilla saa soitettua peräkkäin yhtenäisiä ääniä. Vastaavasti kahden 6,3 mm plugeille tarkoitetun jakin kautta stereosumman voi helposti kytkeä esimerkiksi monitoreihin, mikseriin tai äänikorttiin. Moduulin takaa ja sivusta löytyy muutamia hyödyllisiä liitäntöjä
Doricosta ei ole suomenkielistä versiota, mutta apuja saa sekä ohjelman omasta Help-valikosta (Guided Tour ja Dorico Help) sekä netistä (Quick Reference Card, Popover-listaus, Youtube-kanava ja keskustelufoorumit). 38 www.riffi.fi 5/2021 D oricon käyttöliittymässä työkalupalkit ovat sivuilla, josta ne saa pikakomennoilla nopeasti esiin. Write-moodissa nuottikuvaa rakennetaan hiirellä, näppäimistöllä tai midi-kontrollerilla. Luomalla Steinberg ID:n saa iPadiin kaksi lisäviivastoa. Halutessaan automatiikat saa kuitenkin asetuksista myös pois päältä. Partituuri on oletuksena Score in C. Neljä moodia, neljä näkymää Setup-moodissa valitaan soittajat ja instrumentit. Doricossa on popover-toimintalaatikoita, joilla voi tehdä näppäimistöltä mm. Käyttöliittymältään iPad-sovellus on samannäköinen kuin tietokoneversiot. dynamiikkaja artikulaatiomerkintöjä, lyriikkaa, sointuja, kenraalibassonumeroita tai vaikka transponoida. Työkaluja löytyy niin erilaisille viritys järjestelmille, ”maailman musiikkien” tonaliteeteille, klasarinykärille kuin ulkoisen synan ohjaamiseen. Valmiita sointudiagrammeja löytyy reilut 50 sisältäen mm. banjon, mandoliineja, domria, cavaquinhoja, ukuleleja, renessanssija barokkikitaroita sekä erikoisvirityksiä kitaralle. Niille kirjoittuja nuottijaksoja (Flow) kytketään layoutteihin, joita projektissa voi olla erilaisia ja -kokoisia: A3-kokoisen oheen voi tehdä A4-version ja vaikka tabloidin. Bändilappuja tehdessä on kätevää, kun yhdelle viivastolle kirjoitetut soinnut saa halutessaan näkyviin kaikilla viivastoilla parilla klikkauksella. SEja iPad-versiot ovat ilmaisia, ja niillä voi kirjoittaa yhtä tai kahta nuottiviivastoa. TEKSTI: TONI HONKALA Dorico Dorico 3.5 3.5 – Sibeliuksen ja Finalen haastaja Doricolla onnistuvat lead sheetit, laajat partituurit sekä kitaranuotit/-tabit. Doricon inspiroiva uusi ominaisuus on mahdollisuus jamitella sävelkorkeuksilla ja soinnuilla ennen niiden tallentamista nuoteiksi. SE, Elements ja Pro ovat tietokoneille ja Dorico for iPad tablettikäyttöön. Kömpelöyttä voi kiertää käyttämällä vaikka Elgatom Stream Deckiä. Joskus popover on kömpelö. Kolmanteen sukupolveensa varttunut Dorico on ammattilaiselle varteen otettava vaihtoehto pääasialliseksi nuotinkirjoitusohjelmaksi. Niistä tärkeimmät ovat rajoittamaton määrä viivastoja ja Engrave-moodi. Doricossa on automatisoitu monia toimintoja, jotka helpottava työtä. Dorico tekee partituuriin kytkeytyvät stemmat, joissa transponoivien soittimien viivastot näkyvät ”oikein”. Dorico for iPadiin voi ostaa tilausperustaisen käyttöoikeuden, jolla saa Pro-tason toiminnat. Elementsillä voi työstää 12 viivastoa. Retrospektiivinen äänityskin on näppärä: sen avulla voi jammailla ja sitten jälkikäteen tallentaa jammailun midinä. Isosta partituurista saakin nopeasti tehtyä kapulle tiivistetyn version. Pro on sitten se Doricon täysversio, jolla voi tehdä orkesteripartituureja, hallita kaikkia ominaisuuksia ja käyttää laajaa HALion-soundipakettia. Liittymä skaalautuu toimivasti kannettavan ruudusta isoon näyttöön. 38-39 Dorico.indd 38 38-39 Dorico.indd 38 9.10.2021 19.48 9.10.2021 19.48. Esimerkiksi artikulaatioiden syöttö näppäimistöltä on Doricossa hankalampaa kuin Sibeliuksessa. Ohjelmasta on neljä eri versiota. Ohjelma tekee stemmoihin tauot soittimille, joilla on tacet vaikkapa jonkin sinfonian osassa
Export Grafiikan tulostusformaatit ovat pdf, png, svf ja tiff. Kitaranuottien ja -tabien sekä sointuja otelautamerkintöjen monipuolisuus on ohjelman varttuessa lisääntynyt. Playback-toimintoja voi muokata säätämällä trillien nopeuksia, teoksen rytmistä tuntumaa tai vaikka pianopedaalin toimintaa. SE-versiossakin voi siirrellä nuotteja sivusuunnassa iskualoittain, mutta Engrave antaa merkittävästi monipuolisemmat työkalut graafiseen asetteluun. Nyt bendien, vibratokammen, tappingin, hammer-/pull-offien ja slurrien hallinta on laajempaa. Reaalisointumerkin saa halutessaan näyttämään asteikon (moodin). Soinnut sointukaavioineen saa halutessaan näkyviin nuotin alkuun. Myös perkussiokarttoja tai vaikkapa samplereja ohjaavia expression-merkintöjä pystyy säätämään. Pohdintaa Voiko Dorico korvata Sibeliuksen tai Finalen, joiden kanssa se tuntuu painivan samassa sarjassa. Play-moodin näkymä on midisekvenssereistä tuttu pianorulla, jossa ”nuottidataa” voi editoida. Siinä voi käyttää VST-3 -yhteensopivia virtuaaliinstrumenttejä ja efektejä. Joka tapauksessa suosittelen kokeilemaan Dorico Prota vaikka 30 päivän demolla. Png:n ja tiff:n resoluutiota voi säätää välillä 72–1200 dpi. Doricon joustavuutta: tahtilajin merkintätavalle on useita valmiita tapoja ja sävellajin etumerkinnän voi rakentaa hieman erikoisempiinkin tarkoituksiin soveltuvaksi. Viivastolle voi kirjoittaa nuotteja neljään eri voiceen. Reaalisointumerkkien syöttö on sujuvaa popoverilla. Oletusarvoisesti Dorico yhdistää samanpituiset tauot yhdeksi siistiksi taukomerkiksi, mistä on haittaa esimerkiksi kitaran bossa nova -nuoteissa ja J.S. Nuottikuvan saa iPad-appissa myös koko ruudun kokoiseksi ja keikalla soittonuottina toimivaksi näkymäksi. iPad-sovelluksesta projektit voi puolestaan jakaa wav–, M4A-, midi-, MusicXML-, pdf-, printti-muodossa tai Dorico-projektina. Toimintoa pystyy kuitenkin säätämään asetuksista. Dorico soveltaa ja muuttaa automaattisesti numerointia valitun sävellajien mukaan. Esimerkiksi Olympos Choir -kuorosoundit tuovat eloisuutta kuoromatskun kanssa työskentelyyn. HALionin hallintapaneelin kokoa ei voi säätää, mikä hieman haittaa suuriresoluutioisella näytöllä. Dorico soittaa myös pelkistä reaalisointumerkeistä, joskaan silloin ei voi hallita sointuhajotuksia. Pikakomentoja voi myös muokata asetuksista. Koko projektin voi eksportoida midi-, wav-, mp3-, MusicXMLtai tempo-tiedostona. Pro-versioon saa HALion Sonic SE-version (sampleri ja pari synaa), jossa on paikoittain laadukkaankuuloisia soundeja. www.riffi.fi 5/2021 39 Dorico 3.5 Nuotinnusohjelma Laitteistovaatimukset: • macOS High Sierra tai uudempi (myös Big Sur) • Windows 10 (64-bit) • vähintään 4 Gt työmuistia (suositellaan 8 Gt tai enemmän) • vähintään12 Gt vapaata tallennustilaa • suositellaan ASIO-tuettua audiolaitteistoa Hinnat (30 päivän maksuton kokeilumahdollisuus): • Dorico SE: ilmaisversio • Dorico Elements: 99 € • Dorico Pro: 559 € • Dorico for iPad: kevytversio ilmainen, laajennus täysversioksi lisämaksulla Lisätiedot: Steinberg • steinberg.net Doricon ”audiomoottori” on käytössä myös Cubasessa ja Nuendossa. Engrave-moodi on tarkoitettu graafisen ulkoasun hienosäätöön. Bachin fuugissa: niissä linjojen hahmottamiseksi tarvitaan eri äänten tauot itsenäisesti kirjoitettuina. Kun Doricon pikakomennot tulevat tutuiksi, nuottien kirjoittaminen juohevoituu. Riippuu siitä, mitä ominaisuuksia tarvitsee ja mihin on tottunut. 38-39 Dorico.indd 39 38-39 Dorico.indd 39 9.10.2021 19.48 9.10.2021 19.48. Play-moodin näkymä on midisekvenssereistä tuttu pianorulla, jossa ”nuottidataa” voi editoida. Sibelius on tässä ”älykkäämpi” – se asettaa dynamiikat ensimmäisille nuoteille. Tietokoneja iPad-versioissa voi työstää samaa projektia kuljettamalla sitä pilvipalvelun kautta laitteesta toiseen. Laajennetuista kenraalibasson merkintämahdollisuuksista kiittänevät basso continuo -nuottien sekä kenraalibassoharjoitusten tekijät. Valintaan voi vaikuttaa myös ”ulkonuotillinen” asennekysymys: vaikkapa tympääntyminen Avidin rahannyhtämiseltä tuntuvaan tilausmalliin. Ainakin liikkuvaiselle tyypille Dorico for iPad vaikuttaa näppärältä. Doricossa cuemerkinnät saa kätevästi, ja Dorico sijoittaa siististi yhteen nuottivarteen monia nuotinpäitä. Tämä moodi on saatavilla vain Pro-versiossa ja iPadappin täystilauksessa. u Dynamiikkamerkintöjen massateko vaatii välillä käsityötä, koska dynamiikat menevät myös tahdin aloittavan tauon kohdalle
Laitteessa oli neliydinprosessori ja värillinen kosketusnäyttö, alan huippua tuolloin. Valmiin kokonaisuuden kehittää kyllä nopeastikin, mutta pienten yksityiskohtien kanssa saa aikaa kulumaan. MX5:n kotelointi on päältä tukevasti metallia ja takalevyssä ovat kaikki tarpeelliset liitännät. Koskettamalla sijoitetun laitteen kuvaketta avataan tämän osion parametrien säädöt – ja näissähän tekemistä riittää, jos näin haluaa. Kotelon päällä on kaksi pyöritettävää säädintä: päävoimakkuus sekä parametrien asetuksiin ja tallennukseen käytettävä monitoimipyörä. Efektilaitteiden kuvakkeille voi ja kannattaakin määritellä oma värinsä. Korkeutta sen sijaan on aika lailla – 7 cm – mikä tarkoittaa sitä, että jalka on nostettava kokonaan laitteen päälle kytkimien polkemiseksi. Valmiiden tallennusten avaamisessa ja nopeiden valintojen tekemisessä tämä määrä on riittävä, joskin yksityiskohtaisempi käyttö ja selaaminen vaativat enemmän painalluksia. Pedalboardiin verrattuna MX5 onkin todella pieni. Useimmilla muilla multilaitteilla nimen syöttäminen on työlästä ja jää usein tekemättä. Laite painaa puolitoista kiloa ja sen mukana tulee oma virtalähde. Kookkaammssa Pedalboardissa oli kaksi kuuden poljettavan kytkimen rivistöä merkkivaloineen, MX5:ssä polkukytkimiä on vain kolme. Nyt tutkailtava Headrush MX5 on sekin varustettu moniydinprosessorilla ja kosketusnäytöllä. Ja tarjolla on mahdollisuus kytkeä rinnakkain kaksi vahvistinta ja tai kaiutinkaappia. Värillinen kosketusnäyttö on nelituumainen – isompikin olisi saattanut tähän koteloon mahtua, eivätkä ne nykyään ole edes kalliita. Erityisen mukavaa on, että omille tallennuksille on helppo kirjoittaa nimi näyttöruutuun ilmestyvän näppäimistö kaavion avulla. Siitä on suurta hyötyä Scene-tilassa, jossa käyttötilanteessa voidaan kytkeä valittuja efektejä yksittäin tai ryhminä päälle ja pois tai vaihtaa niiden parametrien aseTEKSTI: TIMO KOSKINEN Headrush MX5 – pienennetty voimanpesä Digitaalitekniikan tehot kasvavat ja laitteiden koko pienenee. Pelkkä kosketuskin riittää Ohjelmoinnit ja toiminnot hoidellaan joko kokonaan kosketusnäytöltä tai käyttäen apuna kotelon vasemman reunan data-kontrolleria. Kantapään pitäminen lattiassa ei tuntunut mukavimmalta käyttöasennolta. Rig Modessa lähdetään liikkeelle kokonaan tyhjästä tai muokataan jo valmiita tallennuksia. 40 www.riffi.fi 5/2021 M uutama vuosi sitten (Riffi 5/17) käsittelimme Headrush Pedalboardia, joka silloin todettiin isoksi ja painavaksi, mutta sen vastineeksi todella tehokkaaksi kitaraprosessoijaksi. Se avautuu näyttöön ketjuna, jonka paikkoihin voi näpäytyksellä ruveta valitsemaan mallinnuksia vahvistimesta, kaiutinkaapista ja efekteistä. Kosketusnäytöllä voi helposti siirrellä ketjutettujen laitteiden järjestystä ja kuulostella sellaisiakin yhdistelmiä, joita oikeilla pedaaleilla ja vahvistimilla ei muutoin tekisi. Pääosin ne on toteutettu jämäköin liittimin, mutta minikokoiset aux-, kuulokeja midiliitännät samoin kuin ulkoisen virtalähteen liitäntä ovat tavanomaisempaa tyyppiä ilman tukirengasta tai upotusta. Itse asiassa Headrushin omassa Gigboard-mallissa oli isompi näyttö. Valmistajan mukaan MX5:n tarjoama laitemallinnuksien valikoima vaikuttaa likimain samalta kuin Pedalboardissa ja soundipaketitkin ovat yhteensopivia laitteiden kesken. Ei sentään vuosien takaisten Zoomin minimultipedaalien luokkaa, mutta alle 30 cm leveä ja 15 cm syvä. 40-41 Headrush.indd 40 40-41 Headrush.indd 40 9.10.2021 19.50 9.10.2021 19.50. Pohjalevy on muovia. Eivät ne aiemmat vuosikerrat välttämättä varsinaisesti mitenkään vanhene, uuden laitepolven myötä saman saa vain usein edullisemmin ja pienemmässä kotelossa
MX5 tarjoaa kompaktissa ja nyt helpommin mukaan otettavassa ja aiempaa edullisemmassa paketissa mojovasti sisältöä tehoprosessorilla toteutettuna. Keikalla kesken biisin tähän ei ehkä ole aikaa ja sen sijaan kannattaa hyödyntää Setlist-asetusta, jossa samaan kansioon kootaan haluttu valikoima Rigeja asetuksineen ja selaaminen on silloin nopeampaa. Samoin MX5:lle voi tietokoneen kautta ladata uusia muiden tekemiä impulssivasteita, joskin vakionakin niitä on jo noin 300… Päätelmiä Perinteisen kaluston käyttäjällä soundi on heti valmis, kun vahvistimet, kaiuttimet ja pedaalit on kytketty ja virta päällä. Valmiita tallennuksiakin on nivaska, ja ne toimivat ainakin esimerkkeinä laitteen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Niinpä digitaalisten soundien erottaminen klassisista analogisoundeista on likimain mahdotonta. www.riffi.fi 5/2021 41 Headrush MX5 Mallintava multiefekti sähkökitaralle ja bassolle Mallinnokset: • 46 vahvistinta • 15 kaiutinkaapeista • 10 mikrofonia • 63 efekteistä • 10 pedaalitoimintoa Muuta: • yli 300 impulssivastetta • värillinen kosketusnäyttö • 20 minuuttia tallennustilaa loopeille Liitännät: • instrumenttitulo • mono/stereolähtö • efektilenkin lähtö ja paluu • ulkoisen ekspressiopedaalin liitäntä • kuulokelähtö (3,5 mm) • midi in ja out (3,5 mm) • USB-portti äänityksiin ja tiedostojen siirtoon • virtalähteen liitäntä (virtalähde kuuluu mukaan) Hintaluokka 500 € Lisätiedot: Luthman Nordic • https://catalog.luthmansmtts.com tuksia tai kokonaan ketjun kokoonpanoa. Lisäksi kannattaa kysyä, kuinka monta erilaista soundia keikkasetissä on käytössä. Tässä tilassa – ja muulloinkin – kolmen polkimen vieressä olevien merkkivalojen väri vastaa näyttöruudun alalaidassa näkyvää kolmen toiminnon valikoimaa. Jos vastaus on vaikkapa 20, tuollaisen määrän kasaa MX5:lla reilussa tunnissa. Ja tällaisellahan toki pärjää mukavasti. Sen ei pitäisi pelottaa, onhan älylaitteiden sovellusten parissa touhuaminen nykyään kaikille tuttua, eikä MX5:n valikoiden ja kuvatilojen kanssa toimiminen ole sen ihmeellisempää. Jostain syystä valmistaja on kuitenkin jättänyt kokonaan tekemättä applikaation, jolla parametreja voisi editoida tietokoneella tai muulla älylaitteella. Tähän tilaan pääseminen vaatii kuitenkin polkukytkimen pitämistä hetken aikaa painettuna kaksi peräkkäistä kertaa. Kosketusnäyttö tekee muokkauksista nopeaa, värikoodit selkeyttävät toimintoja ja tallennusten nimeämisen ja järjestelyn helppous auttavat suuresti. Niihin on kylläkin annosteltu efektejä varsin runsaalla otteella, joten saattaa heti ilmaantua tarvetta tehdä omat käyttötallennukset näitä keventäen. 40-41 Headrush.indd 41 40-41 Headrush.indd 41 9.10.2021 19.50 9.10.2021 19.50. Headrushin kotisivulla on MX5:lle latauspalveluja – kuten ohjelmistopäivitys sekä artistien laatimia soundipaketteja. Mahdollisuuksien määrä saattaa alussa tuntua hämmentävältä, mutta toiminnot ovat loogisia ja käsitys niiden käytöstä muodostuu nopeasti. u Verraten lyhykäinen ekspressiopedaali mahtuu vielä sekin MX5n kansilevyyn. MX5:n kanssa tarvitaan jonkin verran tutustumista laitteeseen ja ohjelmoimista. Siinä missä prosessoinnin, mallinnuksen ja impulssivasteiden teknologiat ovat kehittyneet tehokkaalle tasolle, ihmiskorvan evoluutio ei ole muuttunut yhtään. Hands Free -tilassa parametreja voi säätää ekspressiopedaalilla. Rigien ja Setlistien tallennuksia voi kylläkin tietokoneen ja MX5:n välillä siirtää. Jos kuitenkin käyttää Hands Free -tilaa, näppärä ominaisuus on määritellä ekspressiopedaalin vaikutusalue, jolloin sillä poljetut muutokset voi rajata haluamallaan tavalla – ei aina tarvitse mennä nollaan tai täyteen arvoon
Verrattuna sähkökitaroissa käytettävään suosaarniin urban ash on painavampaa, tiheämpää ja enemmän resonoivaa. Ideana on ollut se, että näin saadaan TEKSTI: TIMO ÖSTMAN TAYLOR American Dream AD17e & GTe Urban Ash – vähän toisenlaiset puut! Tässä ovat valmistajansa edullisimmat täysin kokopuiset instrumentit, siis sellaiset joiden kopan sivuissa tai pohjassa ei ole käytetty viilua. Virityskoneistot ovat Taylorin omaa tuotantoa, eikä niiden toiminnassa ollut moittimista, kunhan ensin venytteli kielistä turhat löysät pois. Otelauta sen sijaan on ruusupuun tai eebenpuun sijaan eukalyptusta, sillä harvinaisemmaksi käyvät puulajit säästetään hinnakkaampiin Taylor-malleihin. GT-lyhenne viittaa puolestaan kopan muotoon, joka on jumbomallista kutistettu kompakti Grand Theater. Näistäkään ei nipotuksen aihetta löytynyt, ja muutenkin viimeistely oli molemmissa kitaroissa tip top. 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 42 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 42 11.10.2021 19.34 11.10.2021 19.34. Molemmissa Taylor hyödyntää muutama vuosi sitten lanseeraamaansa V-rimoitusta. Kopan pohjan ja kylkien materiaalina on nimittäin käytetty Etelä-Kalifornian taajama-alueilta turvallisuussyistä kaadettua saarnia. Näistä puista Taylor on valikoinut soitinrakennukseen soveltuvia yksilöitä, joten siitä nimi urban ash. 42 www.riffi.fi 5/2021 G T Urban Ash ja AD17-mallien kansipuu on totuttuun tapaan sitkakuusta ja kaula puolestaan mahonkia. Valmistajan mukaan kyseessä on soinniltaan miellyttävä, Hondurasin mahonkia muistuttava puu. Kantta tukevan C-Class -rimoitus taas on tyyliltään epäsymmetrinen ja sisältää vain toisen V-class-rimoituksen kahdesta pitkittäisrimasta. Satulan ja tallan kielisillan materiaalina on käytetty keinomateriaaleja (Tusq, Micarta), joiden rakenteen tasalaatuisuus on erityisesti elektroniikan kanssa todettu hyväksi. Ja kun kielten soiva pituuskin on normaalia lyhyempi, 24-1/8 tuumaa, tämä kitara tuntui heti ensituntumaltaan mukavalta ja helpolta soittaa. Urbaania saarnia Taylor GT-sarjan Urban Ash -mallin taustalla on ekologinen valinta
Luonnollisesti tässä kitarassa kielten soiva pituus on ihan normiluokkaa (25-1/2 tuumaa). Mutta kaiken kaikkiaan säädöt olivat tässäkin kitarassa hyvässä kuosissa. AD17-mallissa ylätaajuudet kuulostivat hitusen erilaiselta verrattuna GT-malliin, ehkä ne soivat piirun kirkkaammin. Ero skaalanpituudessa GT Urban Ashiin havainnollistuukin hyvin sillä tavalla, että laittaa capon ensimmäiselle nauhalle, jolloin vapaana soivan kielen pituus on jotakuinkin sama kuin GT-mallissa. Täten se on tyypiltään lähempänä Gibsonin J-45-mallia kuin esimerkiksi perinteistä Martinin isoa D-mallia. Se voi tarvittaessa olla myös se soittajan ainoa ja yleispätevä akustinen kitara, sillä sointi taipuu kyllä enempäänkin kuin esimerkiksi pelkkään sormipikkaukseen. V-Class -rimoituksen valteiksi luetellaan esimerkiksi voimakkaampi ääni, parempi soivuus ylärekisterissä sekä kokoaan parempi matalien taajuuksieen sointi. Yhtälailla koin kyllä tämänkin soittimen ihan helpoksi soittaa, vaikka toki isompi kitara vaatii hieman enemmän työtä. 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 43 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 43 11.10.2021 19.34 11.10.2021 19.34. Ja kyllähän tämän pikkukitaran soundissa on paljon muhkeutta ja lämpöä, en muista ihan vastaavaa kuulleeni tämän kokoisesta kitarasta. Ylätaajuudet taas soivat kirkkaan mehevästi, ja ääniten soivuus on ylärekisteristäkin hyvä. Se koostuu kolmesta tallaluun taakse asetetusta pietsoTaylor – työntekijöidensä omistama yritys! Tämän vuoden alussa Taylorin perustajat Bob Taylor ja Kurt Listug sekä vuonna 2019 kolmanneksi omistajaksi tullut Taylorin pääsuunnittelija Andy Powers siirsivät yhtiön omistuksen työntekijöille ns. AD17 onkin erotteleva ja soivuudeltaan hyvä kitara, ja dynamiikkaakin siinä riittää ihan hyvin. otelautanauhan tienoilla, kun venyttelin kakkoskielellä. ESOP-suunnitelman (Employee Stock Ownership Plan) mukaisesti. Vasemmalla V-rimoitus ja oikealla epäsymmetrinen Crimoitus, josta puuttuu toinen pitkittäisrima, mutta lisänä on yksi poikittaisrima. Tässä mielessä AD17 muistuttaa perussoinniltaan hinnakasta 914 V-class -mallia, vaikka toki sen nyansseihin ja kiiltoon ei tällä hinnalla ylletäkään. Kaiken kaikkiaan GT Urban Ash on mukavan persoonallisesti soiva pikkuakustinen. Elektroniikka Molempiin kitaroihin on asennettu Taylorin Expression System® 2 (ES2) -elektroniikka. Sointi on kyllä keskialuevoittoinen, mutta ei honottavalla tavalla. Soitellessa ylemmästä rekisteristä havaitsin ihan hienoista nahkeutta 12. GT Urban Ashin sointi lisäksi myös erotteleva, vaikka siinä paksuutta onkin. Taustalla on perustajien halu säilyttää Taylorin nykyinen asema kitaramarkkinoilla, säilyä itsenäisenä yhtiönä sekä jatkaa ”luovan kulttuurin” vaalimista. Vuoden 2020 haasteista johtuen ruusupuu korvattiin kopan kylkija pohjamateriaalina ovangkolilla, jonka sointi ja ja väri ovat samankaltaiset. www.riffi.fi 5/2021 43 Amerikkalainen unelma American Dream -sarjan AD17 on dreadnought-tyyppinen akustinen, jossa on Taylorin Grand Pacific -mallin ”round shoulder”-koppa. Tässäpä onkin isosoundinen kitara sille, joka samalla haluaa helpposoittoisen akustisen. Ensimmäisenä teki vaikutuksen soinnin selkeys. Kaikki taajuusalueet erottuvat, eivätkä dominoi toisiaan, matalat taajuudet erottuvat, mutta ei tule päälle. pienestä kitarasta normaalia enemmän alataajuuksien sointia
Kotelon avaaminen kävi helposti, kun otti kaveriksi tarpeeksi paksun plektran. Taajamassa kasvanut urbaanisaarni on pinnaltaan mukavan eloisaa ja perinteisen turvallisen näköistä materiaalia. Kolme elementtiä on asennettu tallapuun läpi kuusiokulmaruuveilla, joilla elementtejä voidaan periaatteessa vielä hienosäätää. Elektroniikka on sijoitettu kopan yläkylkeen, josta niihin tarttuminen on luontevaa. Siksi tykkäsin jättää varsinkin treble-säädön keskipäivän kohdalle, ja linjaäänitystä varten jopa leikkasin tätä kaistaa jonkin verran. Toki pietsoelementin ominaissoundista ei pääse kokonaan eroon sillä, että kiteiden paikkaa muuttaa. Molemmat ovat soinniltaan kunnollisia, ja sitä Taylorille ominaista kirkasta rapsakkuutta niissä on. Niukahkot säätimet on sijoitettu käytännöllisesti kopan kylkeen. Verrattuna perinteiseen pietsomikkiin ES2:n pietsoelementit eivät sijaitse tallaluun alla, vaan sen takana. Soundiltaan Taylorin ES2-esivahvistin on ihan hyvää pietso-tasoa. Jonkin verran kaipailin bassja treble-säätöjen lisäksi puoliparametrista keskialueen säätöä, mutta varmaankin ajatuksena on, että lisää hienosäätöä tehdään keikalla vielä mikseristä tai erillisen etuvahvistimen namikoilla. nauhan kohdalla • eukalyptusotelauta, 20 nauhaa • kielten soiva pituus: 24-1/8 tuumaa (GT Urban Ash) / 25-1/2 tuumaa (AD17) • Tusc-satula • Micarta-kielisilta • niklatut virityskoneistot • Expression System 2 (ES2) -elektroniikka: volume, bass, treble • toimitetaan Aerocase-laukun kanssa • AD17 saatavilla myös mustalla kannella • hintaluokka (AD17 / GT Urban Ash) noin 1600 € Lisätiedot: Taylor Guitars • taylorguitars.com elementistä sekä esivahvistimesta, jossa on volume-, trebleja bass-säädöt. Jos on vähän laadukkaamman akustisen osto mielessä, suosittelen tietenkin kokeilemaan. u Sopusuhtainen viritinlapa on perinteistä Tayloria. Mutta kumpikin taipuu myös molempiin hommiin. Kytkimeen käsiksi päästäkseen täytyy siis kurkottaa ääniaukon läpi kitaran sisälle. Säätimien hatut ovat melko huomaamattomat, ja kun viritysmittari on jätetty kokonaan pois, ne eivät pistä juurikaan silmään. Elektroniikka on varustettu myös vaihekytkimellä, joka on kuitenkin sijoitettu kitaran sisällä olevaan esivahvistimen piirilevylle. Kaunis ovangkol ei ruusupuun sävystä juurikaan poikkea sen paremmin ulkonäön kuin soundinsakaan puolesta. Jos pitäisi valita, niin ensijaisesti sormisoittoon ottaisin varmaankin GT Urban Ashin, kun taas pääasiallisesti komppisoittoon AD17:n. 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 44 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 44 11.10.2021 19.34 11.10.2021 19.34. 44 www.riffi.fi 5/2021 Taylor GT Urban Ash & American Dream 17 (AD17) Yhdysvalloissa valmistettuja akustisia kitaroita • kokopuukansi sitkakuusta • kannen rimoitus: V-class (AD17) ja C-class (GT Urban Ash) • kokopuu kyljet ja pohja: ”urbaani saarni” (GT Urban Ash)/ ovangkol (AD17) • mahonkikaula • kaulaliitos: pultti, 14. Bändisoittoon tämä elektroniikka kyllä toimii varmasti hyvin. Tähän ilmoitetaan syyksi, että pietsokristallit reagoivat tallan taakse sijoitettuna luonnollisemmin kitaran energiaan. T niin kuin Taylor GT Urban Ash ja AD17 ovat hyviä kitaroita hintaluokassaan. Esivahvistin ottaa virran yhdeksän voltin paristosta, ja sen kotelo on upotettu kitaran peräkylkeen, lähtöjakin/hihnatapin alapuolelle
Kaikissa on sama mikserilohko sekä diskanttielementti vahvistimineen. Ainokainen kahva on sijoitettu tarkoituksenmukaisesti, kooltaan riittävän kookas ja olemukseltaan kyllin jämerä. Ei hullumpaa. Kaikilla tuloilla on oma voimakkuutensa, mikrofoniliitännällä myös äänensävyyn vaikuttava dark/bright-säätimensä ja bassoleikkurinsa (<80 Hz). Andanten mikseri on täysin analoginen, bluetoothia tai usb-liitäntää ei ole, eikä applikaatiota säätöhommiin – vanhan koulukunnan edustaja siis. Kartiokoon kasvaessa vaihtuu bassokaistan vahvistinkin sitten järeämmäksi. Nosto kaiutintelineelle sujuu helposti, joskin takalaidan syvennykseen upotetun kiristysruuvin kääntämisessä hieman omaa kouraa sorjempi käsi olisi eittämättä eduksi. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio K ymppituumaisen kartion ja yksituumaisen kompressiodriverin duetto on mallisarjan kevyin vaihtoehto, tymäkämpää tarvitsevat voivat katsella 12ja 15-tuumaisin kartioin kalustettuja versioita. Kotelo on muovia ja kaiutinta suojaa asiallinen metalliverkko – vaikuttaa arkitouhut kestävältä konstruktiolta. Balansoitu linjatulo XLR-liitännällä on varustettu audiomaaton erotuskytkimellä ja jakkilähdöllä, jonka kautta saman signaalin voi toimittaa balansoituna eteenpäin. Kymppituumaisella ei tietenkään vavisuteta lattiaa, mutta bassoinstrumentit säilyttävät roolinsa miksauksessa ja niiden osuudesta voi nauttia. Perinteinen kahden säätimen lo/hi-ekvalisointi on sijoitettu päävoimakkuuden yhteyteen ja se vaikuttaa yleissoundiin. Monipuolisten tulojen ansiosta SMA-120 on myös ihan mainio vaihtoehto itselliseksi yleisäänentoistolaitteeksi pääkonttorin aulassa pidettävään lehdistötilaisuuteen tai kongressi keskuksen juoksusetiksi. Kompressiodriverikin soi nätisti ja selkeästi, kunhan käyttäjä ymmärtää pitää volyymit kaapin kokoon ja äänivaroihin nähden kohtuullisina. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ensimmäisessä stereokanavassa on sekä RCAettä 3,5 mm:n TRS-jakkitulot, toinen puolestaan on varustettu 6,3 mm:n jakein. Jälkimmäinen soveltuu monomuodossa myös instrumenttikäyttöön, kunhan impedanssisovituksen napsauttaa Hi-Z-kytkimellä sopivaksi. Semmoinen on Andante. Puheäänentoistossa tai erillistä subwooferia käytettäessä hyödyllinen bassoleikkuri (<120 Hz) sijaitsee sekin master-lohkossa. www.riffi.fi 5/2021 45 Hill Audio Andante SMA-1020 Aktiiviaiutin • 10" kartiolementti bassokaistalle • 1" kompressiodriver diskanttikaistalle • D-luokan vahvistin bassokaistalle,150W RMS • AB-luokan vahvistin diskanttikaistalle, 40W RMS • toistoalue 55 Hz – 20 kHz • maksimiäänenpaine 122 dB SPL • suuntaavuus 120 x 60 astetta • mitat 327 × 490 × 300 (mm, l × k × s) • paino 11,5 kg • hinta 350 € Lisätiedot: Seastone Audio • Puh. Oman mikserin sävynsäädöt toimittavat asiansa ihan käypäisesti, bassoleikkurit siivoavat alakerran tarvittaessa tehokkaasti ja instrumenttiliitäntäkin pelaa kuten pitää. Eikä tämä tarkoita hissuttelua, kyllä tämä kolmikon keveinkin malli käy pienelle yhtyeelle vaikka hääkeikan PA:ksi, ja palvelee isommissa kehissä lavalle kellistettynä monitorina. Andante soikoon! SMA-1020:n soundi on miellyttävä ja ulottuu yllättävän syvälle bassorekisteriin. 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 45 42-45 Taylor & Hill Audio.indd 45 11.10.2021 19.34 11.10.2021 19.34. u Hill Audio Andante SMA-1020 – kymmenen tuumaa ääntä Kaksi monokanavaa ja kaksi stereona, käy laulukaapiksi, monitoriksi tai vaikka pieneksi itsenäiseksi PA:ksi. Mikrofonikanavassa on tulosignaalille vain TRS-jakki balansoiduilla kytkennällä, joten käyttö rajautuu dynaamisiin malleihin ellei phantomia kaipaavalle mikrofonille tai di-boksille hanki erillistä virtalähdettä
Uusia prosessoreita Jo aiemmin dLivessä oli lukuisia emulaatioita klassikkokompressoreista (dbx 160 sekä Urei LA2A ja 1176). Uusi käyttöjärjestelmä toi samalla efektiräkin de-esseriin kaksi uutta toimintamoodia, Shelf ja BandPass, alkuperäisen toimintatilan kulkiessa nimellä Classic. Toisaalta tämä antaa perspektiiviä, mutta samalla tarkoittaa sitä etten arvioi tuotetta täysin ulkopuolisena samaan tapaan kuin arvioisin satunnaisesti eteen tulevaa ja entuudestaan tuntematonta audiolaitetta. Uutuutena ohjelmistoversioon 1.9 on lisätty BUS, jonka esikuva on selvästi SSL:n masterkompressori. Itselleni kuitenkin merkittävimmät uudistukset prosessoinnissa ovat gate/expander-osaston Source Expander sekä Dual Expander. Se kertonee siitä, että terssikorjaimen käyttö alkaa hiljalleen siirtyä monessa tilanteessa historiaan ja yhä useammin sen korvaa tarkemmin säädettävä parametrinen korjain. Hankala selittää, mutta tuntui toimivan monilla rumpukanavilla perinteistä gatea paremmin. Koska mikseri on ollut markkinoilla jo vuodesta 2015, keskityn tässä jutussa nimenomaan version 1.9 mukana tuleviin lisäominaisuuksiin. Pyrin tarkastelussa silti tietynlaiseen avarakatseiseen viileyteen, jos ja kun objektiivinen tuntuu käsitteenä yliampuvalta. Dual Expander taas on ajatuksen tasolla monimutkainen, mutta osoittautui käytännössä varsin yksinkertaiseksi. Lyhyellä testauksella tämä on tervetullut lisä valikoimaan, sillä kyseisen kompressorin miksausta yhteenliimaavaa vaikutusta on hankala jäljitellä muilla työkaluilla. Myös LA2A-tyyppiseen Optronik-kompressoriin on lisätty uusi ja käytökseltään vaihtoehtoinen toimintamoodi 1.9:ssä. En ole sille liiemmin keksinyt käyttöä tarkkuuden ollessa summittainen ja RTA:n sijaitessa valikoiden TEKSTI: NIKO LAASONEN Allen & Heath dLive V1.9 – mikserin uudet ulottuvuudet Tuore käyttöjärjestelmä pitää valmistajansa lippulaivamallin edelleen iskukykyisenä ja takaa hyvän palvelussuhteen jatkumisen pitkälle tulevaisuuteen. Perinteisen ratio-säädön sijaan käytettävissä on kuitenkin toinen alempi kynnystaso, jonka avulla vaimennuksen jyrkkyyttä pääsee säätämään varsin monipuolisesti. Lähtökanaviin on tässä ohjelmistoversiossa lisätty graafisen korjaimen vaihtoehdoksi NEQ12, joka on 12-alueinen parametrinen ekvalisaattori. Ensinmainittu nojaa vahvasti Neven 5045 Primary Source Enhanceriin, eräänlaiseen helppokäyttöiseen expanderiin, jonka tehtävänä on aukoa kanavaa hyötysignaalilla ja muutoin vaimentaa haluttu määrä. Erityisesti BandPass vaikuttaa tervetulleelta lisältä, sillä aiemmin kyseisen prosessorin kanssa on ollut haastavaa saada de-esser reagoimaan riittävissä määrin ”ässiin” ilman, että syntyy muuta vahinkoa tarpeettoman paljon. Tämä Model B tuntuu soveltuvan paremmin vaikkapa laululle, A-version tuntuessa paikoin hitaammalta. Osumatarkkuuttakin saa edelleen parannettua hyödyntämällä sivuketjun filttereitä. Pohjimmiltaan se on varsin perinteinen expanderi, jossa saa valittua vaimennuksen määrän, aikavakiot sekä kynnystason. 46 www.riffi.fi 5/2021 L ukijalle kerrottakoon, että olen itse käyttänyt dLive-sarjaa jo muutaman vuoden pääasiallisena työkaluna. Mallinnosten autenttisuuteen on hankala ottaa kantaa, kun kaikista näistä on olemassa lukuisia toisistaan poikkeavia rautaversioita (sekä etenkin mallinnoksia). Valmistajan mukaan erityisesti laulukanavien siistimiseen suunnitellun Source Expanderin käyttö on varsin suoraviivaista: asetetaan kynnystaso ja haluttu vaimennus sekä yleinen toimintanopeus kolmiportaisella valinnalla. Tyydyn siis toteamaan, että A&H:n tulkinnat tarjoavat ensisijaisesti kompression erilaisia luonteita sävyineen, ja onnistuvat siinä varsin hyvin. Monista muista miksereistä poiketen näitä on voinut käyttää ilman ylimääräistä latenssia suoraan kanavassa, eikä niitä ole tarvinnut sijoittaa erilliseen virtuaaliräkkiin. Vaikuttaisi siltä, että tämä tulee ainakin minulla jäämään käyttöön, sillä Source Expanderilla saa siistittyä laulukanavasta varsin huomaamattomasti 5–10 desibeliä taustahälyä pois (ja samalla pienennettyä kierron riskiä keikalla). 46-47 Allen & Heath.indd 46 46-47 Allen & Heath.indd 46 9.10.2021 19.55 9.10.2021 19.55. Räväkämpi RTA Aiemmin dLiven terssianalysaattorin sai näkyviin vain tietyissä käyttötiloissa
Vaivaton konsti koko miksauksen tiukentamiseen. Lisäksi käytettävissä on myös vaakatasossa rullaava spektrografinäkymä, jossa kunkin taajuusalueen voimakkuutta kuvataan eri värein. Toisena tärkeänä uudistuksena pikapainikkeisiin pidän sitä, että niihin voi nyt ohjelmoida minkä tahansa kanavaprosessorin aktivoinnin/deaktivoinnin. Täysparametrinen 12-alueinen on notkeampi ja tarkempi kuin perinteinen terssikorjain ja nykyisen näyttötekniikan ansiosta lähes yhtä selkeä pikavilkaisullakin. Line-moodissa keskiarvon pituutta ei erikseen ilmoiteta, mutta käytännön kokemuksella tämä näkymä saattaa tulevaisuudessa olla niin hyödyllinen, että erillinen analysaattoritietokone jää mahdollisesti kokonaan keikkarepusta pois. Yhteenveto Allen Heath lupasi julkaista 1.9-version jo syksyllä 2019, mutta muutaman lykkäyksen jälkeen se ilmestyikin vasta elokuussa 2021. Keikkakäytössä minulla onkin monesti erillinen tietokone Smaart-ohjelmistoineen korvan tukena. Kahden erillisen kynnystason käytön autuus ekspanderissa hahmottuu nopeasti kokeilemalla. dLiven kosketusnäytön alareunassa on aiemmin voinut olla näkyvissä erilaisia kanavamittarointeja tai kanavan parametrisen eq:n asetukset. Muita käyttöä nopeuttavia uudistuksia Ohjelmistopäivityksen myötä tuli myös monia pikkuparannuksia, kuten lukuisia uudistuksia pikapainikkeiden ohjelmoitavuuteen. Kaiken lisäksi tämä analysaattori saadaan haluttaessa näkyviin kanavaekvalisaattorin taustalle. www.riffi.fi 5/2021 47 Allen & Heath dLive Digimikseri – käyttöjärjestelmä 1.9 Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka • Puh. Ylipäänsä on huojentavaa, että jo viisi vuotta vanhaan mikserimalliin tulee uusia ominaisuuksia ja onneksi maksuttomalla ohjelmistopäivityksellä. Tällöin on aina yhden näppäimen takana pääsy vaikka jonkin tietyn kanavan tiettyyn prosessointiin tai muuhun näkymään. Itse pidin käytännöllisimpänä mm. Myös yhtiön kommunikaatio päivitykseen liittyen sai paljon (perusteltuakin) kritiikkiä eri foorumeilla. u SSL:n maineikkaan Bus-kompressorin mallinnos on eräs uuden käyttöjärjestelmän koukuttavimpia työkaluja. Nyt siihen on tullut muunmuassa uusi RTA-näkymä, ja itselleni tärkeimpänä uudistuksena mahdollisuus tuoda käytössä oleva sekä seuraava scene-muistipaikka ja näihin liittyvät muistiinpanot. Monelta osin voinee sanoa, että odotus silti kannatti. Erityisesti 5–10 sekunnin keskiarvoistava spektrinäkymä saattaa joissain tilanteissa helpottaa tunnistamaan tiettyjä trendejä taajuusvasteessa keikan aikana. Ei siis puhuta pelkästään koristeesta, vaan ihan ”aikuisten työkalusta”. Toimintamoodi voi olla alkuperäisen terssianalysaattorin lisäksi myös hivenen tarkempi viivagraafi, jossa näkyvillä voi olla sekä hetkellistä taajuuskohtaista huipputasoa piirtävä käyrä että pidemmän ajan keskiarvo. Lue nettispesiaalista osoitteesta riffi.fi kuvaus dLive-järjestelmän komponenteista. Bookmarkominaisuutta, jonka avulla näppäimen taakse voidaan tallentaa lähes mikä tahansa näkymä mistä tahansa kanavasta. Version 1.9 mukana dLiveen tuli nyt jopa kaksi erillistä RTA-analysaattoria (ilmeisesti helpottamaan useamman yhtäaikaisen käyttäjän tarpeita) ja nämä voidaan saada näkyviin myös mikseriin kytketylle ulkoiselle VGA-näytölle. 46-47 Allen & Heath.indd 47 46-47 Allen & Heath.indd 47 9.10.2021 19.55 9.10.2021 19.55. Jos jotain toimintoa tai näkymää tarvitsee toistuvasti, se kannattaa tallentaa kirjasinmerkiksi, jolloin siihen palaaminen myöhemmin käy yhdellä painalluksella. 010 320 7300 • www.f-pro.fi syövereissä. Loppukevennyksenä: vielä kun mallintaisivat Yamahan SPX-sarjan kaikulaitteet, niin en kanniskelisi mikserin kyljessä enää mitään ylimääräistä. Joko on aika hyvästellä graafinen korjain
u THE NEUMANN KH MONITOR LINE KH 10" Mid eld Monitor KH 8 ¼" Near eld Monitor KH 5 ¼" Near eld Monitor KH DSP 4" Near eld Monitor KH 10" Subwoofer Full information about the complete monitor line at en-de.neumann.com/studio-monitors NOW AVAILABLE WITH REDUNDANT AES 67 INTERFACE Acts as interface between ST2110/AES67 infrastructure and all KH line monitors NEW: MA NEUMANN’S FIRST AUTOMATIC MONITOR ALIGNMENT JOINTLY DEVELOPED BY NEUMANN AND FRAUNHOFER IIS Professional room compensation – made easy For stereo setups with Neumann DSP monitors and analog monitors using the KH 750 Including individually calibrated measurement microphone App for Mac and PC Neumann_KHLine_AES67_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Neumann_KHLine_AES67_230x280_Riffi_FIN.indd 1 05.10.21 14:03 05.10.21 14:03 48-49 Telefunken.indd 48 48-49 Telefunken.indd 48 9.10.2021 19.56 9.10.2021 19.56. Mukana on spartalaista bassoa ja kirpakkaa yläkertaa, jotka antavat sointiin voimaa ja erottelevuutta TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Telefunken TF11 FET – eurooppalaista sukujuurta Amerikkalainen Telefunken lunasti itselleen pääsyn studioihin eurooppalaisten vintagemikrofonien uusio painoksilla, mutta on vuosien varrella ehtinyt jo lanseerata täysin omaakin mallistoa. Ne usein kriittiset äänteet – k, s ja t – saattavat laulua ja puhetta tallennettaessa pirskahdella tietyillä artikulaatioilla tai ominaisklangeilla hieman tarpeettoman voimallisesti, mutta eivät ne sentään naamalle pidäkkeettä räiski. Kun suuntakuviokin pitää kutinsa vaimentaen muualta kuin pääsuunnasta saapuvia ääniä hallitusti, on luvassa ongelmattomia ja kelpo tuloksia tuottavia sessioita. AKG on itsekin versioinut omaa kapselimalliaan vuosien varrella, eikä Telefunken USA toki ole ainoa ulkopuolinen samoinajattelija: samaa soinnillista ilmettä voi kuulla myös esimerkiksi Austrian Audion ja Lewittin tuotteissa. Kumpainenkin lukitaan mikrofonin kantaan kierteellä ja molemmat sallivat suuntauksen hyvin vapaasti. näivettämättä silti väliinsä jäävää keskirekisteriä. Proximityeli lähietäisyyden tuottama bassokorostus pysyy kohtuullisessa mitassa ja se on luonteeltaan käyttökelpoista – lähiääni on tumma ja tukeva, mutta silti selkeä ja jämpti. Tuorein näistä on Alchemy-sarjan TF11 FET, isokalvoinen hertta. Budjetointivinkkelistä TF11 FETin lähin verrokki lienee Neumann TLM 103, joka sekin on kiinteästi herttakuvioinen, mutta soundiltaan sitten taas ihan toisenlaisen äänellisen ihanteen ilmentäjä. Asiallinen pop-filtteri puhalteille on kyllä silti suositeltava lisävaruste. 010 4398800 • www.msonic.fi K onstailemattomaan kartonkikoteloon pakatun mikrofonin lisäksi settiin kuuluu kaksi pidikettä: kiinteä malli sekä kumilangoin jousitettu kehto. Sointivärinsä puolesta TF11 FET sijoittuukin luontevasti edellä mainittujen kanssa samaan kehikkoon – äänessä on tunnistettavaa selkeyttä, jossa ytimekäs alarekisteri ja verraten kirkas preesens-alue antavat hahmon kokonaisuudelle. Painoa TF11 FETillä on 545 grammaa, joten myös mikrofonitelineen on syytä olla jämerää sorttia. Muitakaan rasitteita ei ilmennyt: runkoäänten vaimennus etenkin kehtoripustusta käytettäessä on tehokasta ja äänenpainetta mikrofoni sietää reippaasti. Molempien mekaaninen toteutuskin on yhtä lailla jämäkkää laatua. Vaikka alkuperäinen Telefunken olikin kotoisin Berliinistä, on uutuusmallissa vahvoja wieniläisvaikutteita. Varustelun täydentää keinonahkainen huppu, suojaksi pölyä ja kevyitä kolhuja vastaan. Sopiva suuntaus ja etäisyys mikrofonin sijoittelussa riittävät varmasti normiarjessa salonkikelpoisen laulusoundin takuuksi. 48 www.riffi.fi 5/2021 Telefunken TF11 FET Isokalvoinen kondensaattorimikrofoni • suuntakuvio hertta • toistoalue 20 Hz – 20 kHz (+/3 dB) • C12-tyyppinen TK51S-kapseli • Carnhill-lähtömuuntaja • herkkyys 14 mV/Pa • maksiäänenpaineen kesto 135 dB • kohinaetäisyys 90 dB • nimellinen lähtöimpedanssi 90 . Yläpuolelta tai etäämpää huoneesta mikitetyt rummut jytisevät tarvittaessa jyhkeästi, kitarat soivat tanakasti, ja laulajan rintaäänelle mikrofoni antaa miellyttävää tukea. TF11 FET ei ole herkistä herkin mikrofoni, mutta sen kaipaama vahvistus ei nostanut kokeissa esiin minkäänlaisia kohinoita. Sama ripsakka preesens antaa kitaran kielille helisevyyttä ja symbaaleille sähäkkyyttä. Sakset, sakset TF11 FET sijoittuu soinnin yleisluonteen osalta AKG:n perilliseksi, ja sen soundi on asiallista ja kohdettaan imartelematonta tyyppiä. • pituus 175 mm, paksuus 46 mm • paino 545 g • varusteet: kiintopidike, kehtoripustus, säilytyspussi • hinta: 1099 € Lisätiedot: Msonic • Puh. Ja jos nyt bassoa on miksauksesta esille nousun esteeksi asti, sitä kyllä tohtii vaimentaa soundin kuihtumatta. Se ei sinänsä ole tavatonta, valmistihan itävaltalainen AKG aikanaan mikrofoneja myös Telefunkenin myytäväksi. TF11 FETin kapselin esikuva nimittäin on AKG-klassikko CK12
THE NEUMANN KH MONITOR LINE KH 10" Mid eld Monitor KH 8 ¼" Near eld Monitor KH 5 ¼" Near eld Monitor KH DSP 4" Near eld Monitor KH 10" Subwoofer Full information about the complete monitor line at en-de.neumann.com/studio-monitors NOW AVAILABLE WITH REDUNDANT AES 67 INTERFACE Acts as interface between ST2110/AES67 infrastructure and all KH line monitors NEW: MA NEUMANN’S FIRST AUTOMATIC MONITOR ALIGNMENT JOINTLY DEVELOPED BY NEUMANN AND FRAUNHOFER IIS Professional room compensation – made easy For stereo setups with Neumann DSP monitors and analog monitors using the KH 750 Including individually calibrated measurement microphone App for Mac and PC Neumann_KHLine_AES67_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Neumann_KHLine_AES67_230x280_Riffi_FIN.indd 1 05.10.21 14:03 05.10.21 14:03 48-49 Telefunken.indd 49 48-49 Telefunken.indd 49 9.10.2021 19.56 9.10.2021 19.56
Kuten myös omiin telineisiinsä etäämmälle mahdollisesti sijoitettavat kookkaammat lisäantennit. Kylkiin ruuvattavat ja niin ikään jämerät räkkikorvakkeet kuuluvat nekin vakiovarusteisiin, samoin puolen räkkileveyden mittainen peitelevy, jossa on valmiiksi kaksi reikää antennien sijoittamiseksi laiteräkin etutai takareunaan. Vakuuttavalla otteella ja vahvasti ammattilaisille suunnatuin ominaisuuksin matkaan laitettuna. Kertapainalluksella lähetin kytkeytyy päälle ja hieman pitempään nappia pohjassa pitämällä virta sammuu. SK-lähetin on rakennettu vankkaan metallikoteloon ja se kiinnitetään vyöhön tai kitarahihnaan napakalla jousiklipsillä. Uuden ekologisemman linjauksen mukaisesti Sennheiser on sitoutunut vähentämään muovin käyttöä pakkausmateriaalina ja korvannut sen kattavasti kierrätykseen kelpaavalla kartongilla ja paperilla. Väliin tarvittavat antennien jatkojohdot täytyy kuitenkin hankkia lisävarusteena. Fiksu veto. Puolimetrinen instrumenttikaapeli liitetään lähettimeen kierteellä lukittavalla pikkuplugilla, ja sama 3,5 mm:n jakki hyväksyy vaihtoehtoisesti myös esimerkiksi pantatai solmiomikrofonin signaalin. Paristolokeroa peittää muovikansi, joka lukitaan ja avataan kahta vastakkaisilla puolilla olevaa salpaa samanaikaisesti painamalla. 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 50 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 50 12.10.2021 19.02 12.10.2021 19.02. Digitaalista audiolähtöä ei ole, mutta analogisia on kaksi: yksi 6,3 mm:n TRS-jakilla ja toinen XLR-liitäntänä. Kannen alla ovat virtakytkin sekä paikat kahdelle AAparistolle – jotka voi korvata Sennheiserin litium-ioni-akulla (lisävaruste). Avaaminen ja sulkeminen käyvät helposti yhdelläkin kädellä, mutta vahingossa tuo saranoitu lippa tuskin kääntyy auki. Puolen räkkiyksikön kokoisen vastaanottimen kotelo on kauttaaltaan metallia ja pakkauksen mukana toimitetaan kotelon pohjaan liimattavat kumitassut sekä jämäkkä metallilevy, jolla kaksi vierekkäistä vastaanotinta saadaan kytkettyä toisiinsa täyden räkkileveyden puitteissa. 50 www.riffi.fi 5/2021 P äällimmäisen pahvilaatikon sisältä paljastuu pienempiä pahvirasioita sekä käärepaperia. Erikseen rasian ulkopinnalla on sulavasti liikkuva, antennin ja johtoliittimen väliin suojaan sijoitettu liukukytkin auTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – langattomien nuorin polvi UHF-alueella operoiva Evolution Wireless Digital iskee raskaansarjan esitystekniikan ja harrastetoimiin tarkoitettujen laitteistojen välimaastoon. Ainoastaan lähettimen paristot ja muutama asennushela on pakattu muoviin. Lähettimet Yksi ja sama EW-D SK -taskulähetinmalli palvelee niin mikrofonikuin instrumenttikäytössäkin. Virtalähde on erillinen murikka, jonka johtoliittimelle on vastaanottimen takalevyssä pistoke ja pistokkeen vieressä asianmukainen vedonpoistin
Olematon latenssi Sennheiser ilmoittaa Evolution Wireless Digitalin latenssiksi kymmenyksen alle kaksi millisekuntia. Matkalle ei huku mitään, ja tamburiininkin tapaisten haastavien perkussioiden alukkeet välittyvät tarkkapiirteisinä ja selkeinä perille asti. Valmistaja lupaa radiosignaalin kantavuudeksi 100 metriä esteettömän näköyhteyden vallitessa. Laitteiston viritys käyttökuntoon ja toimintojen ohjaus käy applikaatiolla vaivattomasti ihan intuitio-pohjalta. Rungon pintaa myöten kytkimen ylitse pyyhkäisevä sormi tai kämmen ei liukunappulaa mukaansa nappaa, eikä mikrofoni hevin mykisty vahingossa. Lähettimen ja vastaanottimen viritys samalle aaltopituudelle käy automatiikalla näppärästi. Gain säätyy 45 desibelin haarukassa kolmen desibelin askelluksella, ja vastaanottimesta lähtevän signaalin tasoa taas voi justeerata erikseen kuuden desibelin porrastuksella ja 42 desibelin puitteissa. Paristolokeron peittävä holkki lukitaan kierteellä, eikä avaamiseen ole tarvetta lukuunottamatta pariston tai akun vaihtoa. Jälkimmäisen sitten taas voi ulottaa fyysiseen maailmaan hankkimalla lisävarusteena myytävän setin värillisiä rinkuloita ja etikettejä, joilla lähettimet ja vastaanottimet voi merkata tunnistamisen nopeuttamiseksi. Kylkeen upotettuna puolestaan on audiosignaalin mykistävä liukukytkin, joka ei sijainnistaan huolimatta vaikuta erityisen riskialttiilta tahattomille liipaisuille. 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 51 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 51 12.10.2021 19.02 12.10.2021 19.02. Tasavälein toisistaan sijoittuvat lähetystaajuudet on porrastettu 600 kHz:n etäisyydelle toisistaan ja menetelmän ansiosta 56 MHz:n taajuusikkunaan mahtuu 90 kanavaa. Applikaatiolla käy päinsä myös kanavan taajuuden asettaminen manuaalisesti niissä tilanteissa, joissa mahdolliset taajuudet määräytyvät jonkin ulkoisen tekijän seurauksena, kuten vaikkapa viranomaismääräyksen tai tapahtumassa käytettäviä taajuuksia koskevan yleissuunnitelman vuoksi. Käytännössä viive on niin vähäinen ettei sitä tunne sormenpäissä edes kuivaa trebleä telellä nakuttaessaan eikä aisti laulutai puhekäytössä minkäänlaisena ilmiönä. Käytännössähän etäisyys on useimmiten tuota lyhyempi, mutta matkalle osuu vastaavasti kaikenlaisia esteitä. Samalla saa mukavia lisätoimintoja kuten vaikkapa kanavien nimikoinnin (nimi näkyy sen jälkeen myös vastaanottimen näytöllä) sekä värikoodauksen. www.riffi.fi 5/2021 51 diosignaalin mykistystä varten. Käsilähettimen runko on sekin metallia ja olemus on vakuuttava. Toimeen Evolution Wireless Digital perustuu osin samaan tekniikkaan kuin kalliimpi Digital 6000 -sarja sekä Sennheiserin lippulaivamallisto Digital 9000. Valitaan vastaanottimesta kanava, aktivoidaan lähettimestä viritystila ja painetaan vastaanottimen sync-näppäintä, siinä se. Mitään säätimiä ei SK-taskulähettimessä ole, asetukset hoidetaan vastaanottimen etulaidan näppäimillä. Kolmas nappi aktivoi kanavan synkronisointitoiminnon, jotta lähetin ja vastaanotin saadaan kirjaimellisesti samalle aaltopituudelle. Kytkintä asennosta toiseen siirrettässä yhteys kyllä vaikenee hetkeksi, mutta ääni palaa käytännössä saman tien. Toinen kokeiluun saatu setti sisälsi EV-D SKM -käsilähettimen sekä siihen asennettavan e835-herttakapselin. Sennheiserin omia kapselivaihtoehtoja on kahdeksan kappaletta ja lisäksi lähettimeen sopii kaksi erilaista Neumannin kapselia, joten varaa valita kyllä on niin dynaamisten kuin kondensaattorimallien kuin suuntakuvioidenkin osalta. Jos haluaa visuaalisemman käyttöpinnan, voi itselleen ladata Androidja iOS-alustalla toimivan Smart Assist -applikaation, jolla voi hallinnoida koko järjestelmää. Jos haluaa pelata varman päälle, voi aluksi käynnistää Auto Scan -toiminnon, joka kuuntelee käyttöpaikan radioavaruutta ja muodostaa vapaista taajuuksista listan, josta voi valita käyttöönsä kanavia. Virtakytkin ja kanavien synkronointiin tarkoitetut painokytkimet on sijoitettu mikrofonin peräpäähän, antennin tyveen. Soundi on erinomainen ja luvattu 134 dB:n dynamiikka-alue roimasti enemmän kuin riittämiin. Yhteys ei nikotellut studion metallirunkoisten äänieristyseinien läpi tunkeutuessaan ja signaali löysi tiensä vastaanottimelle monen huoneen ja käytävän kautta kiertäneenäkin. Varman päälle pelaava voi vieläpä napsauttaa vastaanottimen asetuksista käyttöön mute lock -toiminnon, jolla lähettimen fyysinen kytkintehdään toimettomaksi. Kantavuuden äärirajoille saavuttaessa audiosignaali sammui ja aukeApplikaation yhdessä näkymässä voi tarkastella laitteiston yleistilaa ja laiteparien yksityiskohtaiset asetukset saa esille napauttamalla. Toimituksen perinteisellä testiradalla EW-D suoriutui erinomaisesti ja sijoittuu aivan kärkiryhmään, paljon itseään kalliimpienkin joukkoon. Edes tiiliseinä palo-ovineen ei haitannut kuuluvuutta, joka alkoi katkeilla vasta kun lähetin vietiin matkan päätteeksi kokonaan toiseen kerrokseen. Kun systeemi on käyttövalmis, voi vastaanottimen kytkimet suojata lukituksella joko applikaation komennolla tai painamalla nuolinäppäimiä samanaikaisesti. Myös signaalitason optimointi on kiitollista puuhaa
Behmin ja Karinan vakituisena keikkamiksaajana, Valtterin cv:ltä löytyvät puolestaan Jesse Markinin ja Maustetyttöjen keikkamiksauksen hoitaminen. Evolution Wireless Digital on todella houkutteleva ratkaisu yksittäisten tai muutamien kanavien paketeista aina laajoiksi monikanavajärjestelmiksi asti. KUVA: LAMMASKALLION AUDIO 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 52 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 52 12.10.2021 19.02 12.10.2021 19.02. Molemmilla musiikkiteknologin koulutusta tukee aiempi musiikkiopistotausta ja soittajahistoria. Jatko-oppia voi hakea valmistajan verkkosivustolta, josta löytyvät perinteisen tyyppinen käyttöopas, käyttäjien usein toistuvat kysymykset vastauksineen sekä Youtubeenkin ladattu video-oppituntien sarja – poikkeuksellisen havainnollinen ja kattava, sanoisin. Toiminnot ovat kautta linjan selkeitä, ja pakkaukseen kuuluvalla pikaoppaalla pääsee toiminnan makuun. – Korona vauhditti tätä studiohommaa, toteaa Valtteri, ja kertoo juuri laskeneensa edellisvuoden kalenterista 300 aktiivista studiopäivää. Toisiinsa kaverukset tutustuivat, kun Jukka oli hakeutumassa musiikkiteknologin opintoihin Koulutuskeskus Salpauksen Orimattilan kampukselle ja kuuli sattumalta, että oman kylän poika Valtteri oli jo ennättänyt mainitusta opinahjosta valmistua. Ratkaisevimpia eroja raskaansarjan tuotteisiin verrattaessa ovat digitaalisten verkkoliitäntöjen ja viestien kryptauksen kaltaisten ominaisuuksien rajaaminen pois. Tarkoituksena oli kysellä tietoja opiskelusta, mutta juttujen käydessä yksiin päädyttiin pian bändikaveruuteen, ja Jukan opintojen päätteeksi yhteisen osuuskuntamuotoisen yrityksen perustamiseen. u TEKSTI JA KUVA: LAURI PALOPOSKI P itkällä viivottimella linjattu tie halkoo pellon, jonka yllä aamun sumu yhä viipyilee. Ennen pandemiaa Jukka on työskennellyt mm. Sen sijaan varusvalikoima esimerkiksi käsilähettimeen sopivien mikrofonikapseleiden osalta on ylenpalttinen, ja isomman järjestelmän sommittelussa tarvittavien keskusantennien ja jakoboksien valikoima kattaa ammattikäytön perustarpeet. Traktori tulee vastaan, väistän levennökselle. Ei myöskään lähettimen avaaminen uudestaan lennossa, mikserikanavaa sulkematta. Toisin muotoiltuna: – Keskimäärin yksi päivä viikossa, jolloin täällä ei ole ollut toimintaa… Se on erinomainen saavutus nuorelle yritykselle, olkoonkin että verkosto ja suhteet musiikkimaailmaan olivat varsin laajat jo Aamukahvilla Studio maatilan siimeksessä Studion iso soittotila. Sieltä tulvahtaa säveliä ja vasta keitetyn kahvin kutsu. 2018 perustettu Lammaskallion Audio on sekä äänentoistoettä studiopalveluiden tarjoaja, joskin tapahtumatoiminnan liki täydellisesti rampauttanut korona siirsi painotuksen ainakin väliaikaisesti studiotoiminnan puolelle. Nuori polvi aloittelee toisenlaista työpäivää uudenkarheassa studiossaan. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com si siististi ilman sivuääniä ja sama pätee lähettimen tahattomaan sulkemiseen – jos artisti huolellisena ihmisenä päättää painaa virrat sammuksiin oman osuutensa päätteeksi, ei lähettimen vaikeneminen tuota minkäänlaista häiriötä. Lammaskallion tilalla Tuusulanjärven rantamilla toimitetaan arkisia askareita kuten on aina tehty, vuosia, vuosikymmeniä, kenties satoja… Pihapiirissä vanhan tallin ovesta ei kuitenkaan enää lehahda lannan muheva aromi. 52 www.riffi.fi 5/2021 Sennheiser Evolution Wireless Digital Digitaalinen langaton järjestelmä EW-D EM • digitaalinen vastaanotin, • toimii UHF-taajuuksilla • 56 MHz:n viritysikkuna • tasavälein 600 kHz:n porrastuksella jaetut kanavat • Auto scan -kanavahaku • Smart Assist -applikaatio (Android/iOS, Bluetooth) • dynamiikka-alue 134 dB SKM-S-käsilähetin • 10 eri kapselivaihtoehtoa • käyttö kahdella AA-paristolla tai litium-ioni-akulla EW-D SK-vyö/taskulähetin instrumentti/mikrofonikäyttöön • 3,5 mm:n lukittava jakki instrumenttikaapelille tai pantaja solmiomikrofoneille • käyttö kahdella AA-paristolla tai litium-ioni-akulla Keskusantennit järjestelmälle • lisävarustena signaalivahvistimet, jakajat ja lisäantennit laajemman järjestelmän kokoamiseen Esimerkkihinnat: • EW-D 835-S Set (EM-vastaanotin + SKM-S-lähetin + MMD 835 -kapseli sekä vakioantennit, virtalähde ja tarvikkeet): 699 € • EW-D 835-S Set (EM-vastaanotin + SK-vyölähetin + C1instrumenttikaapeli sekä vakioantennit, virtalähde ja tarvikkeet): 649 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Paikan isäntä, studiomestari Jukka Heikkilä ottaa vieraan vastaan yrityskumppaninsa, toimitusjohtaja Valtteri Väänäläisen kanssa
Käytiin läpi paljon eri genrejä ja miten niitä lähestytään äänittämisenä, aprikoi Jukka, ja toteaa, että eri ohjelmistojen käyttämisen opiskelu oli toinen merkittävä anti. – Tosi mielenkiintoista hommaa! Hirmu erilaisia demoja tulee ja kun ollaan vielä vähän eri taustoista lähtöisin, niin se dialogi jota kolmistaan käydään on myös mielenkiintoista, toteaa Susanna. Jukan mukaan myös demojen valmiusasteessa on huimia eroja. Ensimmäinen kierros ei maksa mitään, mutta palautteen oheen liitetään ehdotus mahdollisesta etenemissuunnasta ja tarjous sen toteuttamisesta. www.riffi.fi 5/2021 53 aloittaessa. – Eniten siitä jäi käteen ehkä se monipuolisuus. Lammaskallion studiolla voikin nojata kokonaisvaltaiseen tuotantopalveluun. – On ihan aloittelevia juttuja ja sitten on aivan vimosen päälle tehtyjä… Oma julkaisutai levy-yhtiötoiminta ei ainakaan toistaiseksi ole ajankohtaista, tähtäyspiste on valmis tuote jonkun toisen tarpeisiin. Sellainen taas voidaan toimittaa jaeltavaksi perinteiseen tapaan äänitteenä tai musiikkivideona, ja korona-aikaan yleistynyt striimauskin onnistuu. Opiskeluaikaa Orimattilassa kumpainenkin muistelee lämmöllä. Analogimikserin ja Universal Audion ympärille koottu hybridilaitteisto oli osin soundikysymys, mutta myös käytännöllisyyden sanelema valinta. Kokemusta kuvatuotannosta on ja iso äänityssali muunneltavine tiloineen tarjoaa riittävän, mutta silti intiimin puitteen pienoiskonsertille tai studiolivelle myös kuvavirraksi muutettuna. – Ollaan hyvin laaja-alaisia, naurahtaa Jukka ja antaa Valtterin keriä määritelmää auki: – On tehty ihan oopperasta laulukappaleisiin, tosi raskaaseen heviin, jatsia on äänitetty, poppia… Kyllä me lähtökohtaisesti pyritään kaikkea tekemään, vaikka omat juuret ovatkin popja rockmusiikissa. Kalustossa on hieman eroja, mutta työskentelyn kannalta kriittiset seikat ovat yhtäläiset – tilan muoto ja mitat vastaavat toisiaan, ja molempien yksiköiden kuuntelu on toteutettu Genelecin The Ones -kaiuttimilla. Perinteinen tilan ja äänittäjän tarjoaminen sessioihin kun ei nykyisin tahdo riittää, studiolla on oltava muitakin palveluita repertuaarissaan. Yhtenä toiminnan muotona on erityisesti uransa alussa oleville musiikintekijöille tarkoitettu Minun demoni -palvelu, jossa pyritään antamaan rakentavaa, mutta kriittistä palautetta oman tuotteensa arvioitavaksi lähettäneelle. Useamman projektin työstäminen samaan aikaan käy sujuvasti ja näin täytyykin olla. – Mietittiin siirtymistä kokonaan digitaaliseen, mutta ison session hallinta on jotenkin paljon helpompaa tuon tiskin kanssa, kuvailee Jukka, ja toteaa, että se on myös vieraileville äänittäjille usein helpompi ottaa haltuun, etenkin, jos käytössä olevat ohjelmistot eivät ole tuttuja muuten. Avoin asenne kaikenlaiseen musiikkiin lienee yksi syy. Hänen ansioluttelossan mainitaan Lappeenrannan ja Joensuun kaupunginorkesterien lisäksi Riku Niemi Orchestra, sekä koko joukko erilaisia pienyhtyeitä ja kokoonpanoja eri genreissä. Kumpaankin tarkkaamoon on kaapelointi isosta soittotilasta sekä pienemmistä äänityshuoneista, ja ei-kenenkään maalle sijoitettuun ristikytkentään pääsee käsiksi toisia häiritsemättä. Koulu mahdollisti häiriöttömän keskittymisen vain musiikkiin, ja avasi jo opiskeluaikana ovet ammattituotantoihin. Studiolle kuunneltavaksi lähetettyjä äänitteitä kolmikko perkaa yhteistoimin. 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 53 50-53 Sennheiser_Aamukahvi.indd 53 12.10.2021 19.02 12.10.2021 19.02. Tuplaten parempi Lammaskallion studio rakennettiin Jukan sukutilan entiseen tallirakennukseen. Tarpeen tullen asiakasta autetaan musiikin muotoilussa aivan sovituksista alkaen, ja järjestetään paikalle vaikkapa sopiva jousisto tai puhaltajat jos näin sovitaan. – Luoda hyvä tekniset puitteet sille suorittamiselle, mutta kyllä me halutaan, että nää studiosessiot on myös elämyksiä, kuittaa Valtteri vierailun päätteeksi Lisätiedot: Lammaskallion Audio • lammaskallionaudio.com Trio Lammaskallio: Jukka Heikkilä, Susanna Syrjäläinen ja Valtteri Väänäläinen. Toiminnan ydinajatus on lopputuotteen muodosta riippumatta selkeä. Siinä missä ensin esitelty kaksikko on erikoistunut tuotannon tekniseen toteutukseen, Susannan vahvuutena on musiikin estetiikan monipuolinen tuntemus. Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Janne Riionheimon suunnittelema kompleksi sisältää kaksi lähes identtistä tarkkaamoa, joiden välillä voi vaihtaa sujuvasti kesken työpäivänkin. Tässä astuu kuvaan mukaan trion kolmas jäsen, Susanna Syrjäläinen, musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta valmistunut sellisti, sovittaja ja tuottaja
Toki liki jokaisella aktiivisoittajalla on jonkinlainen kontaktimikrofoni vahvistinta varten ja se kannattaa käyttää hyödyksi. ••• Soppa on valmis, kun pianoa pitäisi vahvistaa vielä soittajalle itselleen kulmamonitorilla. Monilla akustisemmilla keikoilla tämä on saattanut riittää tuomaan hieman lämpöä ja läsnäoloa rummuston sointiin, mutta monessa tyylilajissa täten sijoitettu mikrofoni saattaa toimia koko setin sointia yhteenliimaavana elementtinä osana muuta mikitystä. Eli jos joka tapauksessa vuotaa paljon, niin olisiko vaan parempi hyväksyä vuodon määrä ja satsata laatuun. En siis väitä keksineeni näistä ainuttakaan itse ja koetan myös parhaani mukaan nimetä ne, keiltä opit on saatu (tai varastettu). ••• Viime aikojen jazz-keikoilla olen muistanut vuosia sitten internetistä oppimani tempun koko rumpusetin taltioimiseen yhdellä mikrofonilla. ••• Pienikalvoiset pallokuvioiset miniatyyrimikrofonit ovat toimineet pelastajina monissa tilanteissa, esimerkiksi konserttikanteleen soittopöytään teipattuna tai vaikkapa juuri flyygelissä. Erityisesti DPA:n miniatyyrimikrofonit (4021/4099 jne) ovat tähän varsin käytännöllisiä, koska hyvän äänenlaadun lisäksi niihin saa erilaisia magneettikiinnikkeitä, joilla ääntä on helppo poimia joko lähempää vasaroita tai sitten sijoitettuna soittimen sisälle stereopariksi kuuntelemalla valittuun kohtaan. Mutta eipä nuo ole enää hinnaltaan kolikkopuolen laitteita. Jälleen kerran DPA:n miniatyyrimikrofonit ovat olleet toimiva ratkaisu, usein esimerkiksi kielten alle sijoitettuna runkoa kohden, toisinaan lähempänä f-aukkoja. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 54 www.riffi.fi 5/2021 O len tainnut kirjoittaa mikrofoneista jo pari kertaa aiemminkin erinäisiä ajatuksia. Olen myös monien kanssa spekuloinut, että onko tässä käyttökohteessa suurempi merkitys vuotosoundin laadulla kuin valitulla suuntakuviolla ylipäätään. Sijoittamalla (alunperin muistaakseni) pallokuvioinen mikrofoni osoittamaan suoraan rumpalin polveen, bassorummun yläpuolelle, isoja pikkutomin väliin, välittyy rumpalin settibalanssista riippuen häkellyttävän tasapainoinen otanta soitosta. Laittamalla Shuren sm57:n liki soittimen ääniaukkoa, esimerkiksi jonkin pehmusteen päälle, saa yhden työkalun lisää monitorointia varten. Antikaisen Kimmolta (G-livelab Helsinki), olen oppinut moniakin asioita akustisten soittimien vahvistamisesta, mutta niistä ehkä keskeisenä temput flyygelin monitorointiin. Se poimii varsin hyvin itse soittimen ja sangen vähän mitään muuta. Esimerkiksi jazz-keikoilla avonainen kansi suorastaan kerää kaiken sen äänen minkä rumpali symbaaleistaan saa ulos. Monet rohkeat, puolihumoristiset kokeilut ovatkin lopulta päätyneet työkalupakkiini alun skeptisyydestä huolimatta. Toisaalta rumpalin ja pianistin välissä usein majaileva kontrabasisti vahvistimineen tuottaa lisää, ei-aina-toivottua musiikkia mikrofoneille, jotka on nimetty ensisijaisesti pianon vahvistamiseen. Olen kokeillut tässä positiossa monia eri mikrofonityyppejä ja eri suuntakuvioita, yleensä varsin menestyksekkäästi. Aikanaan käytin myös paljon tallan alle/sisään sijoitettua vaahtomuovin tai vastaavan pehmikkeen sisään kääräistyä kahdeksikkokuvioista isokalvoista kondensaattorimikrofonia siten, että toinen puoli osoittaa runkoon päin ja toinen kohti kieliä. Mutta itsessään se saattaa paikoin olla varsin kaukana soittimen akustisesta soinnista. Niko Laasonen Mikrofoneista ja niiden käytöstä 54-59 Finale 521.indd 54 54-59 Finale 521.indd 54 12.10.2021 18.44 12.10.2021 18.44. Mikäli tiedossanne on muita vastaavia ajatuksia, yllekirjoittanut on kiinnostunut kuulemaan niistä enemmän. Ajattelin tällä kertaa käyttää minulle suodut palstamillimetrit jakaakseni eri lähteistä poimittuja ja kollegoilta opittuja mikitysratkaisuja, jotka ovat auttaneet minua kun on pitänyt saada akustisia äänilähteitä vahvistettua rutkastikin. Nyt kun keikkoja taas on tehty, on joissain konserteissa pitänyt palauttaa mieleen kaikki osaamani kikat ja koettaa keksiä uusiakin tarpeen tullen. Suuren proximity-efektin ansiosta myös bassopäässä on paljon pelivaraa ennen huolta kierrosta. Itsessään, ilman ekvalisointia, tämän metodin sointi on luvalla sanoen aika roisi. ••• Viime aikoina olen äänekkäämmissä tapauksissa päässyt varsin hyvään lopputulokseen myös kannen ollessa suljettuna kanteen teipatuilla pallokuvioisilla mikrofoneilla. Paljon haastavammaksi touhu menee, kun tuodaan muita soittajia mukaan. Toivon kuitenkin, etten tule toistaneeksi itseäni, vaan pohdintani kulkisivat eri polkuja. Tähän voi sitten lisätä toista päämikrofoneista hieman kolkkoa sointiväriä pehmentämään. Mutta kun kääntää reippaasti ekvalisaattorin kahvoja, saa tällä kanavalla yllättävän paljon ääntä monitoriin ilman huolta kierrosta. ••• Aiemmin mainittu kontrabasso tuo oman haasteensa myös. Jos puhutaan solistisemmasta soitosta tai hiljaisempien instrumenttien seurassa, on todennäköisyys onnistumiselle vielä varsin kohtalainen. Pureudutaan tähän ensimmäisenä. ••• Akustinen flyygeli on ollut järjestään ainakin itselleni yksi vaativimmista vahvistettavista
www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 54-59 Finale 521.indd 55 54-59 Finale 521.indd 55 12.10.2021 18.44 12.10.2021 18.44. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 010-281 2020 . Kokoontaitettava sanka kestää myös keikkaolosuhteiden vaatimuksia. Maahantuoja: Shure tuotteet löydät kotimaisilta jälleenmyyjiltä C M Y CM MY CY CMY K NaytonPaikka_SRH440_05_Riffi_93mmx75mm.pdf 1 12.10.2021 14.38.39 p. Kuulokkeiden impedanssi, tehonkesto ja herkkyys on sovitettu ammattilaitteita silmälläpitäen, joten ne ovat mainio yhdistelmä käytettäväksi DJ-miksereiden, äänipöytien ja tehokkaiden kuulokevahvistimien kanssa. www.riffi.fi 5/2021 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: SHURE SRH440 SRH440 kuulokkeet ovat varma valinta kotistudioihin ja ammattikäyttöön. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 8. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Säynäslahdentie 12 . joulukuuta 2021. 00560 HELSINKI UUTUUS! UUTUUS! ew-D Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla
Esimerkiksi vaikkapa molli-7-soinnun terssiltä lähtevä maj7-sointu tuottaa molli-9-soundin. tahdissa dimisoinnut G#dim7 ja Bdim7 tuottavat G7:n päälle soitettaessa G7-9-soundin • 4. Esimerkki 2 Kaikki Gm7:n käännökset yläkielillä sekä sointuun kuulumattomat äänet on harmonisoitu dimisoinnuilla, kaikki hajotukset ovat Drop 2 -voicingeja. Puhaltimet vain korvataan kitaran eri kielillä. 54-59 Finale 521.indd 56 54-59 Finale 521.indd 56 12.10.2021 18.44 12.10.2021 18.44. sointumelodialinja kuvastaa musiikillisesti tätä Wes Montgomerylle tyypillistä ”soundia” (esimerkin voi käydä kuuntelemassa soitettuna Riffin kotisivulta). Pääperiaatteena näiden sointujen käytössä oli, että melodiassa esiintyvät sointusävelet referoituna sen hetkiseen sointumerkkiin soitettiin valitsemalla Drop 2 -voicingien eri käännöksistä se, jonka ylin ääni on kulloinkin melodiaääni. • 2. Esimerkin 3. Syysterveisin, Kari Antila Wes Montgomeryn jalanjäljissä, osa 2/4 • 1. Tämän kolumnin puitteissa ei näihin periaatteisiin voi juurta jaksain syventyä, mutta kiinnostuneet löytävät kirjastosta tai internetistä lisätietoa. tahdissa Fmaj7 tuottaa Dm9-soundin Dm7:n päälle soitettaessa, C6 tuottaa Dm11 (9) -soundin. Soinnun ulkopuoliset äänet Wes harmonisoi monesti esimerkiksi dimisoinnuilla (esim 2.). Drop 2 -voicingeja, joissa perusmuodossa olevan sointukäännöksen toiseksi ylin ääni tipautetaan oktaavilla alaspäin (esimerkki 1.). tahdissa C6 “korvaa” Cmaj7-soundia Esimerkki 1. Wes käytti myös usein nelisointuja kuvastamaan soinnun laajennusäänien soundeja. 56 www.riffi.fi 5/2021 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a P eukaloja oktaavisoiton jälkeen kurkistamme kolmanteen Wes Montgomerylle tyypilliseen elementtiin – sointumelodiasoittoon, jota hän käytti paljon nimenomaan improvisoiduissa sooloissaan. Tavanomaisen sointujen soiton sijaan voisi ajatella, että tämä soittotekniikka sisältää aina ensin melodialinjan, jonka ”alapuolelle” sovitetaan sointuja tai sointukulkua kuvastava tyypillisesti kolmitai neliääninen ”harmonisointi”. Se noudattelee hyvin pitkälle samoja sääntöjä ja periaatteita, kuin esimerkiksi perinteinen puhallinsektion sovittaminen. Esimerkki 3. 3.). (esim. Tyypillisesti Wes käytti m6-, 6-, m7-, 7ja maj7-sointuja, sekä molli-7b5:n ja dimisoinnun käännöksiä. Wes Montgomery käytti useimmiten sointusooloissaan neljän ylimmän tai neljän keskimmäisen kielen ns. Aiheesta voisi helposti kirjoittaa kirjankin, mutta kolumnin puitteissa pyrin nimeämään ja avaamaan ne keskeiset piirteet, joita itse lisää tutkiskelemalla voi edetä syvemmälle Montgomeryn tyyliin
klo 20 Pintaa Syvemmälle: Linda May Han Oh (USA) Haastattelu ja soolo-esitys ILMAINEN ”Linda May Han Oh on kriitikoiden ylistämä säveltäjä-basisti joka tunnetaan erityisesti pitkäaikaisesta yhteistyöstä Pat Methenyn kanssa.” ELive Stream tuo jazzkonsertit sinne missä olet! www.elivestream.fi Tervetuloa mukaan etäyhteisöön! Konsertit katsottavissa 30 vuorokautta. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Laitteet äänityskeikoille www.mediatrade.fi 23.10. klo 20 SM4 with David Lyttle (IRL) & Siim Aimla (EST) | Liput alk. 7€ 24.10. www.riffi.fi 5/2021 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 54-59 Finale 521.indd 57 54-59 Finale 521.indd 57 12.10.2021 18.44 12.10.2021 18.44
”Sound eh?” ”Yes, recording… a spider there.” ”Spaidaa?” ”Spider, yes.” ”Ou spaidaa veri bääd. ••• ”Tota. ”Ei tää kestä enää kauaa, mennään tän jälkeen syömään jotain, alkaa tulla kuuma.” ••• Sitten kuulokkeista alkoi kuulua rahinaa, ja hetken kuluttua rahina muuttui rutinaksi, ja kovakuoriaisen pörinä lakkasi. Spider kills?” ”Nou kill… bat nou guud.” Mies jäi katsomaan, että jospa tämä länkkäri nyt sitten itsensä tapattaa. Luonnollisesti mopon omistava harvahammas sekä talkkari nauravat dorkailulleni. Äänet kantavat muistoja ja tunnelmia vuosien takaa nykyhetkeen. Hämähäkki liikahti hieman, ja naisen ”shh-shh-shh” sekä muun liikkeen pysähdys rauhoitti sen oitis. Nyt. Että onko paha. Nou tats.” ”No emminä perkele aatellukkaa… Is it poisonous. Äänet, nuo emootioiden kantotukialukset. Kerin kuulokepiuhaa siinä helteen yltyessä. Onko. Ja se perkele singahtaa kohti minua yllättävän nopeasti, sillä seurauksella, että säikähdän, väistän, hemmahdan taaksepäin väistäessäni ja lyön ohimennen selkäni mopon kahvaan ja keikahdan siitä niskoilleni bensatankin yli. Paikalle saapuu myös siivooja, vanhempi naisihminen, jolla on tatuoitu pistooli ranteessaan ja kyynel silmäkulmassaan, semmoinen kaiken nähnyt, elämästä selville vesille selvinnyt ihminen. Hymy katoaa naisen kasvoilta ja katsoo meitä säätäjiä tonnin seteli-ilmeellään, nostaen hämähäkkiluutaa kuin näyttääkseen, että tämmönen. Ei ole. Kokoluokka vähän Viking Amorellasta pienempään… Luulin, että hämähäkit söisivät ainoastaan lentäviä hyönteisiä, mutta näköjään tällä oli toisenlainen ruokavalio. ”Joo ei me mennä ihan heti syömään.” ”Jaaha. Tallennin on edelleen kannon vieressä, pikkuisen möhnäisenä, otaksun sen saaneen oman osansa kaskasvariantin sisuskaluista. Ei luudalla. Miehet jatkavat matkaansa pettyneinä, ja nainen laskee hellästi hämähäkin tien toiselle penkalle, poistuen sitten kärryineen loitommas. Tämä oli sitä aikaa, kun olin koko ajan töissä, myös reissuillani. Kui?” ”…täällä on nyt joku käärmekin.” ”Just. Ei puhu englantia, mutta sähähtää jotakin miehille, jotka vakavoituvat. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 5/2021 ”M itä sä teet?” ”Äänitän.” ”Siellä pusikossa. Menes nyt. Pientä purtavaa 54-59 Finale 521.indd 58 54-59 Finale 521.indd 58 12.10.2021 18.44 12.10.2021 18.44. Hus pois. Eikä kukaan tee tietenkään mitään hämähäkille, joten menin siihen sitten palmusta irroittamallani lehdellä tökkimään. Hitto että oli oikeasti kylmät väreet ihan koko ajan. Tallennin oli melko mainio, sen sisäiset mikrofonitkin olivat oikein laadukkaat, ja laite tallensi siihen aikaan audiota tiuhaa tahtia – 96 kHz ja 24 bittiä. Ohut kuulokkeiden jatkojohto kiemurteli pitkin penkkaa Thaimaan vähemmän vieraillussa rantakohteessa, ja tallennin oli omalla pikkuisella jalustallaan suunnattuna kannonkolossa pörisevään otukseen. Menikse nainen jo?” ”Meni. Ohitse kulki joku paikallinen kolmipyöräistä avolavamopoaan taluttaen. Eihän. Nainen otti hämähäkistä kiinni käsin ja laittoi sen luudalle, ja vaikutti siltä, että olisi hymyillytkin jutellessaan otukselle siinä sitä siirtäessään. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Mitenkä niin?” ”No tuus kattoon.” ••• Kauhunhuudon hälvettyä bungalowalueen talkkarikin tuli siihen verkalleen ihmettelemään. Mä meen syömään nyt.” ••• Käytin tästä seikkailusta saatua tallennetta, pörinää, kahinaa, rahinaa ja sitä kaikkea muuta vastikään raaka-aineena, huomattavasti hidastettuna, erääseen melko intensiiviseen äänisuunnitteluhommaan, jossa muun muassa silmä puhkeaa. Täällä on varmasti käärmeitä, jos kerran on apinoitakin! HULLU!” Olin jonkun hassun, pörisevän, kaskaalta näyttävän kovakuoriaisen kimpussa kontillani matkatallentimeni kanssa. Ei tarvinut ottaa kuin askel lähemmäksi, ja huomasin muutoksen syyn: hämähäkki natusti kovakuoriaista. Nainen ottaa luudan kärrystään ja hiipii tallentimeni luo, ja hetken ajattelen, että no nyt se tolla luudalla sitte… ••• Ei. Heppu kiinnitti huomionsa touhuuni ja hymyili tupakan (ja ehkä sokerin ja herraties minkä muun soosin) tummentamin hampain. Äänet, nuo paholaiset ja pyhimykset. Äkkiä
www.riffi.fi 5/2021 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita komponentit@noretron.fi IKÄ 35 vuotta. /seastone.audio Edustamiamme tuotteita käyttävät mm. www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 Toimitamme vain laadukkaita ja tunnettuja tuotemerkkejä. Meiltä edelleen kaikkea alaan liittyvää sopivin hinnoin. alv) 54-59 Finale 521.indd 59 54-59 Finale 521.indd 59 9.10.2021 20.11 9.10.2021 20.11. 1 699 € (sis. Finlandia-talo, Kansallisteatteri, kaupunginteatterit, koulut ja kirkot, muusikot ja yhtyeet, Rentalrmat, urheiluja tapahtumapaikat, YLE jne. +358 68223801 sales@musiikkiliike.fi seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd seastone better sound, better..
Jos haluat kokea samanlaisen kokonaisvaltaisen ja totuudenmukaisen äänen, johon Morten luottaa joka päivä, ota meihin yhteyttä. 010 4398 800 info@msonic.fi www.msonic.fi Ota yhteyttä SAM™-sertifioituun Genelec-jälleenmyyjään: Koe immersiivinen ääni Vain paras teknologia on tarpeeksi hyvää Grammy-palkitulle äänittäjä-tuottaja Morten Lindbergille. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 1 5 MSONIC OY p. Siksi Morten on valinnut The Ones SAM™ studiomonitorit ja bassokaiutinjärjestelmät upeaan immersiiviseen 7.1.4 studioonsa Oslossa. Morten Lindberg, Grammy-palkittu äänittäjä ja tuottaja 60 Takakansi 521.indd 60 60 Takakansi 521.indd 60 10.10.2021 16.18 10.10.2021 16.18