Nro 5-2022 Hinta 11,60 € ”Sarapaltio varoitti, että ’älä anna äänittää piuhalla’.” ”Keskityn vain siihen, että yritän säveltää parhaan mahdollisen kappaleen.” Kalle Lae: Tommy Emmanuel: ”Tuntuu, että tällaiselle ’perinteiselle’ soundille on koko ajan enemmän ja enemmän kysyntää.” TOMI LEINO: EBS Magni 502 – sukupolven verran edistyksellisempi 01 Kansi 522.indd 1 01 Kansi 522.indd 1 9.10.2022 19.50 9.10.2022 19.50
Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 9.10.2022 19.52 9.10.2022 19.52. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä
Digitaalinen striimaus on kuin luotu erillisten kappaleiden julkaisua varten. Näissä poikkeustilanteissa juontaja tai parhaissa tapauksissa radiopersoona – juontaja tai toimittaja – saattaa jopa pitää tauon ennen kappaleen soittamista, juuri sen mittaisen että kuulija ehtii vetää henkeä ja käynnistää kuvitteellisen kasettinauhurinsa ennen ensimmäisen sävelen helähdystä. 4 www.riffi.fi 5/2022 ÄÄTOIMITTAJALTA Palapelin osasia I tsellisiä iskusävelmiä, hitti-singlejä, on aina haettu ja tarvittu. Onko syy vai seuraus, että ihmisten keskittymiskyvyn arvellaan yleisesti laskeneen, ja albumiajattelun todetaan kuuluvan menneeseen aikaan. Eikä tässä kuuntelutavassa synny niitä muistijälkiä, joiden perusteella yhden kappaleen loppuessa kuulija tietää ennakkoon milloin ja missä sävellajissa sekä tempossa seuraava kappale alkaa soida. Suoraan asiaan sukeltavaa napakkaa aloitusta seuraavan sanoituksen kaaren voi samalla rakentaa niin, että kaiken yhteen niputtava ja mieluusti yllättävä avainsäe sijoitetaan aivan tekstin loppuun lavakomiikan oppien mukaisesti. Sellainen ratkaisuhan sopii tähän tarinallisuutta korostavaan aikaan, ja sellaistahan on suosittu erityisesti niissä tilanteissa, joissa tarinointiin sisältyy jonkin sortin huumoria. Tai asialla jokin poikkeuksellinen radiokanava, jolla ei ehkä noudateta myöskään musiikin valinnoissa soittolistoja, vaan päivän ohjelma koostetaan hieman toisenlaisten periaatteiden ohjaamana. Ne soveltuvat myös radio-ohjelmien raaka-aineeksi, etenkin jos rakennuspalikan mitta on näppärästi muutaman minuutin luokkaa. Ja striimien kuuntelussa ilmenevät monesti samantapaiset piirteet kuin radiossakin. Jos musiikintekijä haluaa sävellyksensä soivan radiossa täyspitkänä, voi kokeilla aloitusta suoraan laululla, mieluusti ilman ennakoivaa akordia. Ellei kyseessä sitten ole parhaan kuunteluajan, prime timen, ulkopuolella lähetettävä musiikin erikoisohjelma. Äänivuo koostuu perättäisistä lyhyistä jaksoista, joiden ei tarvitse muodostaa yhtenäistä, ennalta rakennettua kokonaisuutta. Tekstissä eläväiseksi taiotun ja kuulijalle läheiseksi muodostuneen päähenkilön päästäminen päiviltä tarinan lopuksi saattaa jättää kuulijan epäuskoisen ahdistuneeksi, eikä ratkaisu ole välttämättä omiaan lisäämään halukkuutta uuteen kuuntelukertaan. Pieni heitto pituudessa ei haittaa – äänivirtaan sellaiset uitetaan jatkamalla sisällöltään useimmiten tyhjänpäiväistä hölötystä intron päälle, ja eroon niistä hankkiudutaan katkaisemalla lopun soolo tai kertosäkeen kertaus kesken kaiken. Niillä uusi artisti saadaan esille ja vanha pysymään kansan muistissa. Ja toimia yhtä diplomaattisesti häivyttäen kappaleen lopun lempeästi liukusäätimellä milloin tilanne ehdottomasti vaatii teosta lyhentämään. Silloin ei tavoitella sellaista albumillisuutta, jossa kappaleet olisi ennalta järjestetty tietyn kaaren rakentamiseksi ja kappaleiden väliset tauotkin mietitty osaksi kokonaisuutta. Riittää, että pidetään yllä tiettyyn mielentilaan sopivaa tai jonkin asian toimittamista tukevaa, käytännöllisesti katsottuna katkotonta ja saumatonta äänimaisemaa. Äkkipysäys voi olla kyllä oiva tehokeino, mutta yltiöpäistä dramatiikkaa on syytä harkita kahdesti. Sillä tottahan se on, että radiossa on tilanteita joissa vaikkapa 12-minuuttinen tai esimerkiksi kokonaisen vinyylilevyn puoliskon mittainen sävellys ei kokonaisuudessaan mahdu ohjelmaan, vaikka siitä on perusteltua jokin valikoitu osa tai osuus soittaa. Ja miten tähän sitten sopii se, että erillisten jaksojen sijaan ihmiset haluavat kuitenkin ahmia yhteen putkeen kokonaisia tv-sarjojen tuotantokausia, keskittyen joka sekuntiin. Lukuterveisin Lauri Paloposki. Vapaa-ajan omaehtoista kuuntelua ja erityisesti radiosoittoa todennäköisesti rajoittava seikka, mutta toisaalta esimerkiksi konsertissa tai teatterilavalla kenties täysin paikkaansa puolustava ratkaisu, arvelen. päätoimittaja 04-05 Pääkirjoitus 522.indd 4 04-05 Pääkirjoitus 522.indd 4 9.10.2022 19.55 9.10.2022 19.55. Liekö kyseessä vain kahden asian toteutuminen samaan aikaan, toisistaan riippumatta. Silloin kuulijakaan ei putoa tyhjän päälle, kun hykerrys jatkaa tunnelmaa vielä musiikin loputtua
6 www.riffi.fi 5/2022 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 46 Audient EVO 16 – avustaa pyydettäessä 48 Ollo S4R & S4X – studiokuulokkeilla tarkemmin 50 Tascam Portacapture X8 – studio povitaskussa GRANDE FINALE 54 Normipäivä – Akustista vahvistamassa 56 Muusikkona maailmalla – Kahden kerroksen väkeä, musiikkiala pandemian jälkeen 58 Alangon päiväkirja – Nuotiotarinoita ja äänisuunnittelua 25 ”Musan merkitys, ilmaisu ja performatiivisuus on rokkia.” Miika Vintturi Kannen kuva: Minna Hatinen 06-07 Sisältö 522.indd 6 06-07 Sisältö 522.indd 6 11.10.2022 18.27 11.10.2022 18.27. Irtonumeron hinta on 11,60 €. Virtanen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 48 46 40 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 32 Elämäni kitarat, Kalle Lae – Gibson L5 on aika monipuolinen kitara 36 Jukka Kattelus – Katarin kustomia blues-mestarille KÄYTTÖTESTIT 38 EBS Magni 502 – kompakti, mutta kovaääninen 40 API TranZformer – studiotekniikkaa jalkojen juureen 42 Reverend Crosscut – ammentaa monesta lähteestä 44 Grace Design Alix – akustisen kumppaniksi. 040 501 2745 (ark. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. posti kulut. Riffi ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot, Tomi Leino – “Pitää olla täysin rehellinen omalle tekemiselleen” 22 Kristian Wahlström – kohti opetuksen ydintä 25 Miika Vintturi – kynällä paperille ja soundit vasta lopuksi 30 Tommy Emmanuel – ”Anna musiikki eteenpäin” LUKUPALAT 14 Kuopiossa ja Jyväskylässä messuttiin – vihdoinkin! 17 Ajankohtaiset poiminnat 19 Nostalgia myy – sekö vain. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,60 € sis. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 60,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 69,50 €. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Matti Rinne, Timo Östman, Tommi E. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Anssi Eriksson Alysse Gafkjen Minna Hatinen Kalle Heino Samuel Järvinen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Juha Seila Vilma Timonen Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 27
Ajat ja musiikin jakelutiet ovat muuttuneet jo moneen kertaan niistä ajoista, kun tekijänoikeudet keksittiin. Jos oikeusketjun yksi lenkki on heikko, siitä kärsii koko musiikkiala. Suomen musiikkiala on siis jaettu kahteen kastiin olipa kyse taiteilijoista, yrityksistä tai tekijänoikeusjärjestöistä! Se ei ole oikein eikä perusteltua. Moni toimii useammassa roolissa. Koska ei ole mitään syytä jakaa musiikin ammattilaisia kahden kerroksen väkeen, sellainen pitää Suomen lainsäädännössä lopettaa. Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen ja Musiikkituottajat IFPI Finlandin toiminnanjohtaja Antti Kotilainen vaativat asiaan muutosta tuoreimmassa Gramexpressissä. LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 522.indd 7 06-07 Sisältö 522.indd 7 11.10.2022 18.27 11.10.2022 18.27. Musiikkipiirit Suomessa ovat pienet. Yhtä vahvat oikeudet antaisivat taloudellista turvallisuutta. Suomessa tämä valta on Teoston edustamilla säveltäjillä, sanoittajilla ja musiikkikustantajilla mutta ei Gramexin edustamilla muusikoilla, laulajilla tai musiikkituottajilla. Kyse on sekä tuloista että periaatteista. Kun säveltäjillä ja sanoittajilla on musiikkiinsa yksinoikeus, muusikoilla ja tuottajilla on suurimmaksi osaksi vain korvausoikeus. Kyse on tasavertaisuudesta ja oikeusvaltion periaatteista. Tähän tilanteeseen on ainoastaan historialliset perusteet. Siksi muusikot ja musiikkituottajat katsovat, että on korkea aika korjata tilanne. Historian jäänne. 32 30 22 TASAVERTAISET OIKEUDET MUSIIKKIALALLE T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Harva tulee ajatelleeksi, että Gramex-oikeudet ovat heikommat kuin Teosto-oikeudet. Yksinoikeuksien omistaja voi pysäyttää musiikin käyttämisen, ellei korvauksista päästä sopuun. Vahvemmat oikeudet antavat vahvemman neuvotteluaseman. Suomen tekijänoikeuslaki ei kohtele musiikkialaa tasapuolisesti. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Monissa maissa on toisin. Korvausoikeuden haltija ei tähän pysty. Muutoksen aika. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa Gramex-oikeudet ovat yhtä vahvoja kuin Teosto-oikeudet
8 www.riffi.fi 5/2022 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Tomi LEINO IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Jonkin aikaa sitten siellä ei käytetty edes tietokonetta. Nyt studion omistaja Tomi Leino on antanut sen verran periksi modernille teknologialle, että tietokoneita käytetään silloin tällöin miksaamisen apuvälineenä. 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 8 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 8 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. K arkkilan kupeessa Nummi-Pusulassa, vanhaan navettaan rakennetussa Suprovox-studiossa ei käytetä autotunea. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Onneksi nyt on vähentynyt se analogi/digitaalikinastelu. Lienee turha mainita, että kaikki edustivat jotakin ”roots”-otsikon alle istuvaa tyylisuuntaa. Se ”Putki etuset ja nauha on aika lyömätön yhdistelmä.” 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 9 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 9 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. www.riffi.fi 5/2022 9 Muuten homman nimi on vintage ja tarkemmin 50–60-luvun soundi sekä tuolloin käytetyt äänitysmetodit. – Onhan niitä paljon mallintavia laitteita, vaikka näistä Ampexin nauhureista tehdyt Wavesin plugarit. Muusikko-äänittäjä Leinoa on aina kiinnostanut vanhojen levyjen soundimaailma. Leipätyötä studiosta hän ei ole koskaan halunnut. Ei siinä ole oikeastaan muuta eroa kuin, jos ajatellaan vaikka rumpujen äänitystä nauhalle – sitä pystyy ajamaan tosi lujaa, jolloin se kompressoi ja tuo sitä nauhasaturaatiota. Ensimmäiset studion asiakkaat olivat omia ja kavereiden bändejä. Äänittäminen on hommaa, jossa vain lopputulos ratkaisee. Sitä ei voi klipata. Tomi Leino ei kaikesta huolimatta julistaudu analogiuskovaiseksi. Hän pohtii yksinkertaisuuden ongelmakohtia. Tomikin soittaa kahdessa ruotsalaisessa kokoonpanossa ja sitä kautta tulee myös asiakkaita. Sen takia asian harrastajille on tärkeää myös äänittää vanhoilla laitteilla. Kalifornialaistunut norjalaiskitaristi Kid Anderssen on Tomin mukaan mestari tekemään vintagesoundia moderneilla kamoilla. On tärkeää, että äänittäjä tai tuottaja tuntee käsillä olevan musiikin. Muusikkoudesta on kuitenkin hyötyä. Tomi kiittelee että studiolla käyvissä bändeissä on onneksi pääasiassa hyviä soittajia ja he osaavat myös soittaa maltillisella äänenpaineella. Esimerkiksi todella hyvää plate-kaikuplugaria ei ole vielä tullut vastaan. Esiin nousevat Sun Recordsin, 50-luvun lopun RCA:n studio B:n ja Atlantic-studion tuotannot. Mitä yksinkertaisemmin sitä musaa tehdään, sen tärkeämmäksi lähtösoundin merkitys kasvaa. Tomin mieleen ei heti tule studiota, jonka äänittäjä olisi erikoistunut tiettyyn musaan. – Ei mulla olis esimerkiksi mihinkään nykymusaan mitään sanottavaa, kun en tunne sitä niin hyvin. Soundin aikaansaamiseksi hän käyttää kuitenkin vanhoja mikkejä. – Monasti esimerkiksi 50-luvun levytyksissä on yksi rumpumikki tai ehkä basarissa toinen. Mitä yksinkertaisemmin asiat tehdään, sitä olennaisemmaksi esimerkiksi rumpalin tatsi nousee. Vaikka Tomi tietää paljonkin tyyppejä, jotka saavat vintagesoundin aikaan ihan digikamoilla, se fiilis ei vain ole sama. Siinäpä onkin yksi studion pitäjän ongelma. Siitä sana alkoi pikku hiljaa leviämään. Muusikon hommat työllistävät ihan tarpeeksi. Jo nuorena hän ihmetteli miten vanhoissa amerikkalaisissa levyissä on niin aukinainen ja isolta kuulostava soundi. Tällöin käsillä on käytössä kummankin koulukunnan parhaat puolet – analogisoundi, jota pääsee operoimaan lähes loputtomasti. Isäntä on aina viikonloput keikoilla ja bändit haluaisivat studioon juuri silloin. Niitä kun on joskus tullut vertailtua, niin kyllähän ne aika erilailla käyttäytyy. Seuraavan ajatuksen lukija jo varmaankin arvaa: «Pitäisköhän hommata jotain laitteita?”. – Siitä se on sit vähän riistäytynyt käsistä, hän nauraa. – Vanhoissa nauhureissa on vielä putkietuasteet. – Yhden festarikeikan takahuoneessa tutustuin Paladinsbändin kitaristiin Dave Gonzalesiin. Hyvän rumpalin kanssa pärjää sillä yhdellä-kahdella mikillä. Kun äänitetään oikeasti vanhoilla laitteilla, lopputulos myös kuulostaa saman tien oikealta. Vanhan soundin lumoissa Leino alkoi tutkia asiaa ja vintage-soundin luominen veti koko ajan voimakkaammin puoleensa. Vaikka perinteisessä bluesissa. Lähimikityksillä sitä soundia pystyy vielä vähän ruuvaamaan, mutta jos sulla on vaan yksi mikki, mikä tallentaa sen mitä siellä tapahtuu – ja soundi ei ole silloin kunnossa, on peli pelattu. Ja niin homma alkoi yhdellä RCA nauhamikillä, josta kokoelma laajeni pikkuhiljaa Ampexin 350ja 351-2-nauhureilla. Mutta digitaaliäänityksessä ei voi ajaa lujaa. Roots-kama on mun osaamisaluetta. – Jos soittaja ei soita tasaisesti tai lähtösoundi ei ole hyvä, niin vaikeuksia tulee, Tomi jatkaa. Iso vaikutus oli myös New Orleansin Cosimo Matassan studiolla sekä Owen Bradleyn Nashville-soundilla. Mysteerien jäljillä On myös paljon levyjä, joiden soundista ei osaa sanoa miten ne on äänitetty. Aika lähelle pääsee, mutta kyllä se aito EMT on enemmän siellä sisällä, ei ole niin päälle liimatun kuuloinen. Esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset bändit tekee aika paljon yhteistyötä. No, vartti riittää. Kun äänitetään muutamalla mikillä livenä, ainakaan Suprovoxissa ei kauaa aikaa tarvitse käyttää soundcheckeihin. Myös Tomi Leino on enemmän ja enemmän alkanut nauhalle äänittämisen jälkeen siirtää nauhurin raidat digitaaliseen muotoon miksattavaksi. Putkietuset ja nauha on aika lyömätön yhdistelmä. – Rockabilly, blues, country… kyllä siellä enemmän ja vähemmän samat tyypit vaikuttaa. Sen takia tykkään nauhureista. Silloin kyllä mentiin talon setillä ja tiesin että kyseessä on hyvä rumpali. – Kerran yksi rumpali soitti, että kuinka kauan aiemmin pitäisi tulla, että saadaan rumpusoundit tsekattua. – Nää piirit on Suomessa aika pienet. Toinen vaikea äänitettävä on kontrabasso ja Suprovoxissa lähes joka bändillä on sellainen. Rootsmusiikin diggaileminen on monelle studiossa asioiville soittajille elämäntapa, joka näkyy kaikessa. Sillä metodilla äänitettäessä jos rumpusetin vire ja lähtösoundi on huono, se kuulostaa tosi pahalta. – Nauhamikki ei ymmärrä äänenpainetta ollenkaan. Alkoi tiivis yhteydenpito ja häneltä sain paljon tietoa aiheesta ja jotain laitteita, ja esimerkiksi alkuperäistä 50-luvulla käytettyä Scotchin 111-nauhaa. Itse asiassa Tomi Leinon ei ole ikinä edes tarvinnut mainostaa studiotaan. Tuli ilmi, että hän on todella perehtynyt vanhoihin äänityslaitteisiin. Pohjoismaihin on muodostunut tietynlainen piiri, joka tässä pyörii. Talon rummuilla mentäessä homma vaan nopeutuu entisestään. Joka musassahan on tärkeää, että tehdään tyylinmukaiset soundit. Sellaista nauhasaturaatiota ei vaan oikein pysty jäljittelemään
Jopa vähän raskaamman musan rockbändit ovat löytäneet paikan varsinkin rumpujen analogiäänityksen takia. Kun on aurinkoista, se avautuu. Eniten mua on kiinnostaa semmonen 50-luvun yksinkertainen soundi. Jos vihmoo, se menee suppuun. Mikityksessä hän käyttää pääasiassa kahta systeemiä. Myös pelkkiä rumpuraitoja. Äänittäminen ja tallentaminen livenä samassa tilassa on kirjoittajan mielestä niin bändisoiton kuin äänittämisen osalta sitä kovinta hommaa. Kaiun kehitti vahingossa Sun Recordsin äänittäjä, Sam Phillips, jolla oli ollut namikat väärässä asennossa. – Miksauspöydän ja kahden nauhurin välille tehdään looppi, mitä yliohjataan, että sen toistomäärä kasvaa. Muutamalla mikillä 2-raituriin ja toisella nauhurilla tehdään släppikaiku. Ja tähän se nauhureiden käyttö loppui, Tomi kopauttaa vieressä seisovaa 24-raitaista Otaria. – Mä olen tutkinut ja opetellut mitä äänitystekniikoita ja laitteita on eri vuosikymmenillä käytetty. Soittotilassa on vaikuttava kattaus vintagelaitteita, kuten RCA ”74” -mikki ja ’40-luvun Slingerlandin Radio King -setti. Nauhanopeudet täytyy olla oikeat ja slapin toistomäärä täytyy saada oikeaksi tietyllä feedbackillä. ”Mistäs toi soundi tuli?”, ja legendaarinen efekti oli syntynyt. Hän korostaa, että miltei tärkein osa äänittäjän ammattitaitoa on taito rakentaa soundi bändin musiikin mukaan. Sopivalla dynamiikalla nauhamikki on todella hyvä. Muusikkouden mestaruussarja. Nuoremmat muusikotkin on todella kiinnostuneita myös tästä analogisoundista. Jos bändi haluaa esimerkiksi 70-luvun soundia, tehdään lähimikitys dynaamisilla mikeillä. Kun ajattelee mikä osaaminen, asiaan omistautuminen ja tietomäärä niillä soittajilla on. – Mulla kesti jonkin aikaa saada se käytännössä toteutettua, vaikka tiesin idean, että miten se tehdään. Eikä ne paljoa pidä mitään melua itsestään. On vaan tosi sääli, että ne painaa tuolla jossain maail malla, ilman että kovinkaan moni tietää niistä. 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 10 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 10 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. Suprovoxin kohdalla sitä tehdään koko ajan. Kokoonpano, soittimet, mitä musiikkia. Tomi kertoo, että Skandinaviassa on rootsja blues-osastolla tosi osaavia ja korkeatasoisia tekijöitä. Jos taas haetaan 50-luvun soundia, mennään vain muutamalla nauhamikillä. Toisen nauhurin idea on toistaa pelkkä delay äänipään verran myöhässä varsinaisesta signaalista. – Tuntuu, että tällaiselle ”perinteiselle” soundille on koko ajan enemmän ja enemmän kysyntää. Tämä korostuu rootstai ”vanhan” musiikin tallentamisessa, jossa on oleellista että tuntee äänityksen historiaa. – Roots-musa on aina vähän marginaalissa, eikä se juurikaan näy missään medioissa. Uutena ja koko ajan lisääntyvänä trendinä on, että bändit äänittävät pohjat Suprovoxissa ja loput muusikoiden omissa kotistudioissa. Harvemmin kylläkään tulee tilanteita, ettei hän tiedä bändiä entuudestaan. Mutta se ei olekaan ihan niks naks -juttu. Onkin onni että se on globaalia Slap-kaiun taika Tunnistettava slap-kaiku on oleellinen osa 50-luvun soundia. 10 www.riffi.fi 5/2022 on kuin kukka. – Jenkitkin on ihmetelleet, miten täältä tulee niin kovia soittajia. Ja mikäs siinä kun soittajat ovat huippuluokkaa. Se on se analogiäänittämisen alkupää, kun 50-luvulla alettiin käyttämään nauhaa. Tomille on tärkeää selvittää etukäteen millaisen yhtyeen kanssa studiossa työskentelee
Yks rumpumikki, kontra, kaksi skittamikkiä ja laulu. Särmää löytyy. Vaikka hänen visionsa saattoi muuttua aika nopeastikin siinä matkan varrella, hänellä oli aina selvä kuva miksi jotain tehdään. Sillä saatiin putkisärö-livesoundia. Hän istui äänitystilassa kalsareillaan, räkkiharppu kaulalla ja luurit päässä. – Se on aika tyypillinen 50-luvun alkupuolen soundi. Ihan hauska levy ja nimensä mukaisesti lo-fia. Kolmannen päivän aamuna oli tarkoitus miksata. ”Mikkien piti vuotaa, mitään ei saanut eristää.” Topi Sorsakosken vanha nauhuri pelastettiin hänen Ähtärin studiostaan vuosien käyttämättömyyden jälkeen. Ja miten siihen päästään. Tosi kova laulaja ja tosi uskottava tollaisessa 50-luvun lo-fi blues -hommassa. Laulusoundia haettiin aika pitkään ja lopulta se äänitettiin mikitetyn Fender Tweed Bassmanin läpi. Levyä tehtiin studion alkuaikoina, jolloin tarkkaamo, jossa istumme, oli vielä soittohuone. Heillä oli käänteinen vuorokausirytmi. Eikä miehen toiminnasta muutenkaan uskottavuutta puuttunut. Mikään ei saanut olla liian siistiä. Jossain vaiheessa käännyin katsomaan ja hetkinen, hyllyllä seissyt tuliais-viskipullo oli melkein tyhjä! Mies hoiti kuitenkin laulut nauhalle ilman sen suurempia ongelmia. Ja onhan se aika jännää, että tommonen jenkkiäijä haluaa tulla tänne tekemään levyä. Tomi oli juuri hommannut vanhoja RCA:n ”77”-nauhamikkejä, jotka sopivat tilanteeseen täydellisesti. Nykykriteereillä aika nopeaa toimintaa. Selkeästi kaikki oli pelissä. Levy tehtiin siis miksauksineen kolmessa päivässä. – Kyllähän olis vielä lähemmäksi päässyt sitä Herald-soundia, mistä mä diggaan, mutta siihen aikaan tein perus 16-raiturilla. Pikkusen tummemmaksi ja matalammaksi se soundi. – Mikkien piti vuotaa, mitään ei saanut eristää. Sen takia hän on tuottajahommia bändeille tehnytkin. Studiossa haettiin Lightning Hopkinsin Herald-levymerkille tehtyjen levyjen soundia. Oton aikana hän oli pyörinyt niin paljon skitan, luurien ja räkkiharpun kanssa, että piuhat olivat kiertyneet miehen ympärille. Vaan kun äänitys on tehty viidellä mikillä, esimerkiksi rumpujen miksausta ei tarvitse tehdä erikseen. Se oli ihan solmussa, kalsareissaan ja yltäpäältä hiessä. – Asiat balanssiin, äänitetään masternauhuriin ja toisella nauhurilla tehtiin slap-kaiku. – Tehtiin jotain lauluottoa, eikä mulla ollut näköyhteyttä Victoriin. J.B Hutto sekä Robert Nighthawk. Tomi oli aikoinaan tutustunut häneen omien soittokuvioidensa kautta. Laite oli alunperin ostettu Finnvoxille 1974, jossa se palveli vuoteen 1982 asti. Artistin visio oli jämäkkä. Little Victorin sessiot olivat ensimmäiset, jossa niitä käytettiin. – Monesti tollaiset blues-artistit yrittää olla uskottavampia kuin ne on, mutta hän on oikeasti sitä. Ja sehän tekee just siitä artistista mielenkiintoisemman, kun se on vähän erikoisempi tapaus, eikä mikään kädenlämpöinen soittelija. Särmikkyydestä kertoo myös miehen tapa improvisoida kun siltä tuntuu. Nyt Victor halusi rundin ohella tehdä levyn täällä. Hänestä huomasi, että on tekijämiehiä. Rupesin ihmettelemään, mistä kuuluu ihme kolinaa. Little Victor: Deluxe Lo-Fi, (Stag-O-Lee, 2018) Little Victor, alunperin Italiassa syntynyt, sittemmin amerikkalaistunut artisti oli Suomessa kiertämässä. – Hän on hyvin omalaatuinen persoona. Äänitys tapahtui joskus aamuyöstä. Pohjat oli äänitetty, enää laulut puuttuivat. Esimerkiksi kesken soolon äänityksen saattoi Victor alkaa yhtäkkiä kaivaa slidea esiin. www.riffi.fi 5/2022 11 musaa jota voi soittaa ympäri maailmaa, ilman että sitä näkee koskaan mainstreamissa. Myös osa bändin jäsenistä oli suomalaisia, loput jenkkejä. – Diggaan Victorista paljonkin. Kaikki piti ajaa vähän särölle ja efektit ihan minimiin. Victor ilmoittaa, että purkittaa vielä osan lauluista ennen sitä. Nyt kun Tomi kuuntelee levyä, ensimmäinen ajatus on että ihan noin lofia ei soundin tarvitsisi olla. Bändi on soittanut selkeästi livenä ja se on yksinkertaisesti äänitetty, kuten näissä Victorinkin sessioissa. Siitä kertoo myös kolmessa päivässä, tai siis – kolmessa yössä hoidettu homma. Mun piti sitten sopeutua heidän vuorokausirytmiin. – Victor on muutenkin vähän sellainen kaveri, että sillä suunnitelmat muuttuu lennossa. Rummut nurkassa, kontra vähän sermitetty, styrkkari tarkkaamon oven takana. Niinpä paikaksi valikoitui Karkkilan Suprovox. 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 11 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 11 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. Nukkuivat päivät ja myöhään illalla valuivat studioon. Tomi muistelee Victorin vilkasta luonnetta, jota kuumana kesäpäivänä seuratessaan sai ihmetellä kerran jos toisenkin. – Mä kuuntelin, että miten sen tulkinta menee koko ajan, sanoisinko ”bluesimpaan” suuntaan. Sitä on tehty täällä jonkin verran. Varmaankin jokaisen levyn jälkeen tulee sellainen fiilis, että tonkin olis voinut tehdä eri tavalla… Ne on kuitenkin sen ajan tuotoksia. Leino kertoo Victorin olevan aivan suoraan tietyn Chicago-perinteen jatkaja, jonka edellä ovat kulkeneet mm. Victor oli myös itse kiertänyt vanhojen blues-äijien, kuten Louisiana Redin kanssa paljonkin ja se oli jättänyt jälkensä
Yleensä ne tulee parin vuoden siirtymällä. Vaatimaton maanläheinen kaveri, mutta kiertää ympäri maailmaa. Useimmat artistit, joista on tullut isoa ja merkittävää – vaikka nyt elokuvapuolella tässä melkein naapurissa ”Pitää olla täysin rehellinen sille omalle tekemiselleen.” 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 12 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 12 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. – Monesti puhutaan, että ensimmäiset päällekkäisäänitykset alkoivat 60-luvulla mutta kyllä niitä paljon tehtiin jo 50-luvulla. Sellainen rumpali, että vois yhdellä mikillä äänittää rummut. Yksi skenen käytetyimpiä soittajia. Joka studiossa oli aina oma bändi. Mielenkiintoinen maailma tutkia. Ensimmäinen suuri soundin muutos tapahtui 50-luvun alussa, jolloin mononauhurit ilmestyivät studioihin. Satojen sessioiden myötä kokoonpanot tulivat tietenkin tiukemmiksi. – Famessa ja Muscle Shoalsissa tehtiin tosi kovia juttuja kuten Arthur Alexanderia tai Aretha Franklinin julkaisut, jotka on ihan tajunnan räjäyttävää kamaa. – Siinä mennään usein todella pahasti metsään, kun aletaan näyttämään, mitä osataan. Semmonen kliininen virheettömyys on ihan kauheeta. Pohjat tehtiin Karkkilassa, puhaltajat Ruotsissa. Niin soittokuin balanssi-asioissa. Hän alkaa luotaamaan studiotekniikan kehitystä. Näiden pajojen tuotoksissa toistuu sama yksinkertaisuus, kuten myös tietyt laitteet. Kaikuna käytettiin plate-kaikua. Ja niitä on satoja. Noi harppaukset on mielenkiintoisia, missä se soundi muuttuu. – Käytin näissä sessioissa lainassa ollutta Pultecin eq:ta bassoon ja lauluun. – Mutta se tekee siitä musasta vaan mielenkiintoista. On sitten kyseessä mikä tahansa studiotyö, bändin soittotyyli, laulu tai varsinkin kitarasoolo, Tomin mielestä on paljon hienompaa luottaa siihen yksinkertaisuuteen. Soittaa myös Erja Lyytisen kanssa. Tomi Leino aloittaa käymällä bändin soittajia läpi. – Ensimmäisistä Famen äänityksistä huomaa, että siinä on aikamoinen ero parin vuoden takaiseen soundiin. Levyjen sijaan Leino alkaa luetella eri studioita joiden soundiin hän on mieltynyt. Hän muistelee vanhoja soul-levyjä, joissa on päästetty läpi ihan selkeitäkin mokia. Sama Staxin studioilla, jonka Booker T & the MG’s -bändissä oli sentään kaksi mustaa soittajaa. Rick Hall on heti ollut asian ytimessä. Kun laittaa mikit ja tasot kohdilleen, niin se on suurinpiirtein siinä. 60–70-luvun taitteessa tuli ensimmäiset high end -pöydät, kuten Neve:t ja API:t. Bändiä äänitettiin aika lujaa putkietuasteiden kautta nauhuriin, että saatiin bassoon ja rumpuihin erottelua. Leino naureskelee, että on huvittavaa kun puhutaan ”mustasta musiikista”, sillä studioissa oli hyvin usein valkoisia muusikoita, kuten Muscle Shoalsissa, jossa soitti paikallisia valkoisia, nuoria muusikoita. Esimerkiksi Les Paulin levytykset ja myös Chuck Berryn levytyksissä kuulee, että soolokitaroita on soitettu jälkikäteen pohjien päälle. Olen tätäkin hommaa tutkinut paljon. Muistelon tärkeimpänä pointtina on, miten Pohjoismaista löytyy niin paljon kovia soittajia. Se muuttui täysin 60-luvun puolivälissä, jolloin mentiin enemmän siihen, että asiat tapahtuivat omilla raidoilla. Rumpusetti oli mikitetty seitsemällä mikillä. Iso bändi ja laulaja vielä samassa tilassa. Sooloja lisättiin jälkeenpäin ja levyn miksasi Kid Andersen. – Ja laulussa ja kitarassa tietenkin kova kaveri Konstantin Kovalev. Monasti basson kanssa alkaa yleensä heti eq:n ruuvaaminen, mutta Jaskan kanssa eq pysyy suorassa ja kanava vaan auki. Sama soundi jatkui 50-luvun puoliväliin. Pohjien äänityksiin meni kaksi päivää ja lauluihin päivä. – Harri Taittonen, koskettimet, on virtuoosimainen jazz-puolen kaveri. Toinen entisajan ilmiö oli studiobändit. Sama Jaskan soiton kanssa. Hän on ollut täällä moneen otteeseen. Hän soittaa myös mun bändissä. Soundi on todellakin sormissa. Kun tiedustelen oliko mielessä jotain referenssilevyä, olisi niitä ollut satoja. – Rummuissa Tyko Haapala, joka tekee myös rappia Tykopaatti nimellä. 12 www.riffi.fi 5/2022 Constantine and the Call Operators, omakustanne 2012 Constantinen sessio oli täysin päinvastainen, kuin Victorin sessiot. Homman sujuvuudesta kertoo se, että sessioihin liittyvän tuumailun saa tiivistettyä pariin lauseeseen. Niistä on tullut ihan klassikoita. Tällä kertaa haettiin 60-luvun soulsoundia. Putkietuasteet, tietyt samat kompurat ja Pultecin eq:t. Siinä ei tapahtunut oikeastaan mitään ikimuistoista. 60-luvun alussa bändit soitti livenä. Mä en esimerkiksi ikinä suostuisi käyttämään laulussa autotunea. Sekin oli uusi juttu, että instrumentteja alettiin tallentamaan erikseen. Seuraava suuri harppaus tapahtui 60-luvun puolivälin jälkeen, kun ensimmäiset isot miksauspöydät ilmestyivät. 50-luvun loppupuolella yleistyivät stereoäänitykset muunmuassa Atlantic-studiossa. Mahtava soittaja, jolla loistava tatsi. Tietysti vanhat Stax-levytykset ja Hi-levymerkin tuotokset on tosi mielenkiintoisia. Tai ikimuistoista oli se, kuinka helppoa tekeminen on, kun kaikki toimii. Todella merkittävä äijä soul-musassa. – Se muutti studioajattelua todella paljon. Ihan uskomattoman nerokkaita kitaralinjoja kaikessa yksinkertaisuudessaan. Miestä pyydetään paljon keikoille joka puolelle, eri artistien kanssa. – Musassa ja ylipäätään kaikessa taiteessa pitäisi löytää se oma juttu. – Eniten diggaan soulmusassa 60-luvun Fameja Muscle Shoals -studioiden soundista. – Otin joskus oikein asiakseni kuunnella mitä Steve Cropper (yhtyeen kitaristi) on oikein soittanut. – Jaska Prepula on ehdottomasti kovin roots-basisti Suomessa
Kun yhtyeessä on 7–8 soittajaa, balanssi ei ole aina mikään itsestäänselvyys. – Mä jopa mietin aluksi että ottais koko bändin vaan stereoparilla. Pitää olla täysin rehellinen sille omalle tekemiselleen. Se oli mulla valmiina, mutta päädyin sitten myös lähimikitykseen. Häntä on käytetty paljon country-puolen jutuissa ja soittaa hän myös Anna Puun bändissä. – Hänen liidausja kokonaiskuvansa oli aika vaikuttavaa. Oli esimerkiksi tosi hyviä viime hetken ideoita, joita joskus studiossa tarvitaan. Nyt kuitenkin homma toimi. Siitä tulee hieno vanhakantainen fiilis. Muuten on ihan turha lähteä tekemään mitään. Vallilan Tango: Ilojen Hotelli (Vallilan Tango, 2022) Vallilan tangon äänittäminen oli kiinnostava sessio, sillä bändi koostuu pelkästään akustisista soittimista. u ”Mä jopa mietin aluksi että ottais koko bändin vaan stereoparilla.” LA 29.10. Siinä haettiin balanssia ihan soittajia ja mikkejä siirtämällä. Eikä se tarkoita sitä että pitää etsiä jotain tosi outoa. Rummut, kontrabasso, viulu, klarinetti, trumpetti ja hanuri muodostavat hyvän, perinteikkään bändisoundin. Vanhaa tanssimusiikkia esittävä orkesteri toteuttaa toimiessaan myös arvokasta kulttuurityötä, sillä se esittää 30–40-luvulla tehtyjä, ennenjulkaisemattomia kappaleita. – Kokoonpanossa laulajana on alunperin hollantilainen Hans Wessels. Bändillä oli sointi niin hyvin hallussa, että eq:ta ei tarvinnut äänittäessä käyttää oikeastaan ollenkaan. klo 19.30 TAMPERE-TALO PE 28.10. Emmanuelin lämmittelijänä kuullaan moninkertaisesti palkittua 15-vuotiasta kroatialaisartisti Franoa. Ja hyvin toimi kun ajettiin nauhalle, ja myös miksaus tapahtui perinteisesti analogipöydällä. Bändi oli kuitenkin keskenään jo hyvässä soinnillisessa tasapainossa. Nyt hän toimi samalla sessioiden tuottajana. Vaan sitä, mikä tulee luontevasti sen oman tekemisen kautta. Ja siitä on tullut se juttu mitä ihmiset on alkaneet matkimaan tai diggailemaan. Tosi taitava muusikko. Nuotteja, jotka on löydetty perikunnilta ja joiden loppusovitukset on tehnyt bändin klarinetisti, Antti Alavuotunki. Special Guest FRANO Peltolantie 2, VANTAA – 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi – www.vantaanmusiikki.fi multiefekti ja äänikortti Sup eruu tuus ! NUX MG-400 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 13 08-13 Ikimuistoiset 522 Leino.indd 13 11.10.2022 17.56 11.10.2022 17.56. Kontrabasisti Topi Karvonen on vieraillut studiossa muissa yhteyksissä monta kertaa. Bändiä äänittäessä pyrittiin tallentamaan enemmän koko tilaa kuin yksittäisiä soittimia. Tomi kehuu miehen näkemystä. Suprovoxin soittotila oli täydellinen tähän tarkoitukseen. Hänellä on tosi omintakeinen aksentti, ja se sopii kuitenkin tosi hyvin niiden vanhojen biisien tunnelmaan. klo 19.30 KULTTUURITALO Helsinki Liput palvelumaksuineen alkaen: Tampere-talo 49 €, Lippupiste || Kulttuuritalo 59 €, Ticketmaster KITARATAITURI TOMMY EMMANUEL SUOMEEN LOKAKUUSSA! Akustisen kitaran rakastettu mestari Tommy Emmanuel tunnetaan omaperäisestä, teknisesti mestarillisesta soittotyylistään. Ei ne ole yhtään miettineet, onkohan tää nyt myyvää kamaa. Mitä nyt miksauksessa lisättiin hieman yläpäätä. Ne on tehneet täysin omaa juttua ja kulkeneet omaa tietään. – Tässä musassa tulee esiin vanhojen mikkien hyvät puolet. www.riffi.fi 5/2022 13 asuva Kaurismäki tai Neil Young tai Rollarit
Tunnelbanasta toiseen Musamessujen illalla päättyessä rullattiin lastausramppia myöten paikalle jo Peer Güntin lämppärinä soittaneen jyväskyläläisen Face The Legacy -yhtyeen kamoja. Esimerkiksi kolmen ruokalajin menu yhdellä kaadolla on aika suosittu valinta konserttilipun kanssa, Koskinen kuvailee. Niin on. K uopion Musamessut järjestettiin seitsemän kilometriä keskustasta sijaitsevassa Sawohouse Undergroundissa, joka on sananmukaisesti maan alle rakennettu monikäyttöinen tapahtumatila kaksine esiintymislavoineen ja baareineen. Lisätiedot: Sawohouse • sawohouse.fi Messuilla kiinnostivat aivan tavalliset perussoittimet, mutta Valhöllvahvistintaan esitelleen Turusen Jaskan luokse oli ajoittain jopa tungosta. Jazzin ohella intiimin klubitunnelman anniksi löytyisi varmasti aineksia myös laulaja-lauluntekijäilmiön suunnalta, ja miksei tila toimisi vaikka pystykomiikankin näyttämönä. On selvää, että Sawohouse haluaa pitää ovet avoimina hyvin monenlaiselle toiminnalle ja monen tyyliselle musiikille. Siitä kertoo aivan konkreettisesti tämän syyskauden ohjelmisto. #musamessut #kuopio #jyväskylä Syksy 2022 palautti tapahtumakartalle alueelliset Musamessut. Näillä höyryillä toimintaa olisi hyvin voinut jatkaa vielä joulun korville asti. Ei ihme, että Sawohousen toimitusjohtaja Juha Miettinen aprikoikin päivän päätteeksi, että tästä on hyvä lähteä rakentamaan vuosittaista tapahtumaa. Ne voidaan toteuttaa asiakkaan nuoteilla tai liittää Undergroundiin tapahtumakalenteriin. Tavataanko ensi vuonna. Musamessuilla tila palveli klinikkatoimintaa oivallisesti – se oli suojassa näyttelytilan hälyltä ja sinne oli helppo puikahtaa uutuustuotteisiin tutustumisen lomassa. Ja toteaa, että luonnollisesti majoitusmahdollisuus on kiinnostava optio erityisesti kauempaa tuleville konserttivieraille. Liikkuva studio, jolla hoituu koko tuotanto lähetys valmiiksi asti. Nämä maistiaiset poimittiin Kuopiosta ja Jyväskylästä. Puitteet sopivat vaikkapa yrityksen koulutuspäivän tai henkilökunnan virkistysretkeilyn tarpeisiin. Undergroundin yläpuolella on hotellin majoitustiloja, ja pihapiiriin kuuluu vanha kartanon päärakennus, jossa toimii myös viihtyisä ruokaravintola anniskeluoikeuksin. Touhu käynnistyi Joen suusta, jatkui Kuopiossa ja huipentui Jyväskylän Veturitalleille lokakuun puoliväliä kolkuteltaessa. Johanna ja Ville Rusasen joulukonsertti, jossa heitä säestää pianisti Jukka Nykänen, ja illan juontaa Janne Kataja. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAURI PALOPOSKI, PERTTU SIREN 14-18 Messut_Uutiset.indd 14 14-18 Messut_Uutiset.indd 14 11.10.2022 17.58 11.10.2022 17.58. Intersonicin maahantuoman Tascamin MixCast4 on uusinta uutta podcastaajille ja muille sisällöntuottajille. Miten olisi Oulu, Tampere, Turku, Seinäjoki… joko 2023 olisi teidänkin aika. –Tulossa on Robinin ikärajaton konsertti, jossa tila jaetaan lohkoihin sen mukaan kuinka paljon lippuja myydään alle 18-vuotiaille ja minkä verran niitä menee aikuisille, jotka voivat asioida anniskelupuolella, Koskinen kertoo, ja jatkaa: – Lisäksi meillä on sovittuna jo mm. Näytteilleasettajana totean, että järjestelyt toimivat erinomaisesti ja Kuopion Musamessujen muut osallistujat – niin messuvieraat kuin toiset näytteilleasettajatkin – vaikuttivat olevan yhtä tyytyväisiä itse tapahtumaan kuin tapahtumapaikkaan. – Voidaan myydä Show & Dinner -paketteja. Siinä missä isompi estradi turva-aitoineen viittaa painavasti rockin suuntaan, vihjaa sivulavan järeä Genelec-äänentoisto puolestaan akustisemman genren suuntaan: – Ollaan kehitelty tähän intiimiä jazzklubin tyyppistä toimintaa Genelecin kanssa, kertoo Sawohousen tapahtumatuottaja Jukka Koskinen esitellessään liikkuvalla väliseinällä kätevästi rajattavaa osuutta Undergroundista. Erillään, mutta lähellä Muutaman askeleen päässä Undergroundin pääsalista on erillinen 100 neliön lounge kokouskäytSawohouse – hotelli, ravintola, tapahtumakeskus töön. Pinta-alaa salissa on 1200 neliömetriä, ja päälavalla Kling & Freitagin PA-järjestelmä sekä asianmukaiset valot kuuluvat varusteluun. 14 www.riffi.fi 5/2022 V irtuaalimaailman houkuttimista ja koukuttimista huolimatta elävän messuilun vetovoima ei ole koronavuosina kadonnut, se on kyllä nyt käynyt ilmi
www.riffi.fi 5/2022 15 Muun muassa Kling & Freitag -PA-kaiuttimia maahantuova Viking Pro toi paikalle Cameon uutuusvalaisimia, joita Allan Bagger esittelee tässä tehtaan edustajana. Kuvassa myymälän kymppi, Seppo Pitkänen, virittelee systeemiä demovalmiuteen. 14-18 Messut_Uutiset.indd 15 14-18 Messut_Uutiset.indd 15 11.10.2022 17.58 11.10.2022 17.58. Klinikoimassa olivat myös omaa musiikkiteknologiauniversumiaan (huoh…) isännöinyt Perttu Siren (studiotekniikka) sekä kuvassa parhaillaan Sire-bassoa moitteettomaan vireeseen ruuvaava Jan-Olof Strandberg, kumpainenkin Studiotec oy:stä. Kivijalkaliikkeen sekä nettikaupan tueksi Viking Music lanseerasi hiljattain 3D-sovelluksen, jonka kautta liikkeeseen pääsee virtuaalikäynnille. EM Nordicin osastolla oli mahdollisuus tutustua sekä Arturian että PRS:n mallistoon. Kuopion tapahtuman toisena pääjärjestäjänä on soitinliike Viiking Music, jonka kivijalkamyymälässä avattiin hiljattain aivan oma kuuntelupiste Genelecin kaiuttimille. Vihjeeksi harmaaseen ja mustaan tottuneille mainittakoon, että Viking Pron verkkokaupasta löytyy myös hohtavia ja kirkkaita värillisiä teippejä huomiota vaativien kohtien merkkaukseen. Kitaristi ja soitonopettaja Iivo Kaipainen (Arion) pitämässä kitaraklinikkaa. Tuotevalikoimassa ovat lisäksi Dirty Rigger -työhanskat ja muut keikkailevan teknikon varusteet. Asiakkaan kitaraa soittokuntoon laittava Jani Karhunen aprikoi monen muun alan edustajan kanssa, kuinka pitkälle korona-aikana syntynyt kielisoitinten uusi buumi kantaa. Genelecin ohjelmatarjonnasta vastasi Kuopiossa korvaakin nopeampi Samuli Federley, joka näytti kahdeksankielisen mahtia sivulavalla. Nordic Audio Distributionin osastolla pääsi hypistelemään todella järeätä audiokalustoa SSL:n räkkilaitteista alkaen, Adamin pikkumonitoroiden ja Ollon kuulokkeiden tapaista kevyempää kalustoa unohtamatta. Ovi virtuaalishoppiin aukeaa Viikingin verkkosivustolta ja jos silmiin osuu jotain kiinnostavaa, reaaliaikaisen saatavuuden pääsee tarkistamaan suoraan 3D-mallin avaintäppiä klikkailemalla. Se mahdollistaa mallien vertailun niin stereona kuin monikanavaisina immersiivi-järjestelminä
Raato Custom Guitarsin ohella paikalla olivat myös tässäkin numerossa esillä oleva Katar Kustom Kuitars sekä Vuorensaku. 14-18 Messut_Uutiset.indd 16 14-18 Messut_Uutiset.indd 16 11.10.2022 17.58 11.10.2022 17.58. Kotimaiset kielisointinvalmistajat ovat vahvassa nousussa. Jyväskylän Musamessut on ollut perinteisesti myös pienten rumpufirmojen suosima tapahtuma: Jackshop, Loota Percusion, Mezo Drums, Sorva Custom… Shure-rivistöä Intersonicin osastolla. Kuvassa messutapahtuman toinen järjestäjä, soitinliike Musikantin kauppias Eero Mäkinen. Jyväskylän Veturitalleja isännöi kaupungin nuorisopalvelut, jossa työvalmentaja Seppo Pohjolainen on ottanut messut vastuulleen. 16 www.riffi.fi 5/2022 Joonas Pulkkinen plays Alexi Laiho – tietysti autenttisilla kamoilla ja setin tekniset hienoudet yleisölle selittäen! Kitarapajan Ilkka Pusalla riitti akustisista kitaroista kerrottavaa ja yleisöllä kiinnostusta. Apunaan hänellä on nykyisin kaksi oppisopimuksen kautta ammattilaisiksi opiskellutta, pätevää assistenttia, Niklas Lindeman sekä Elias Suhonen (molemmat muuten Face the Legacy -yhtyeestä). Vaihtelua kielija lyömäsoitinvetoisuuteen toivat Studiotecin edustamat konemusiikin työvälineet
Kirjaimellisesti työajan jälkeen ja työviikon päätteeksi järjestettävässä tapahtumassa luvataan myös näyttää konstit, joilla Ambientin tuotteita ja ohjelmistosovelluksia käyttäen päästään em. Intersonic Forum on järjestäjän tiedotteen mukaan ”syksyn suurin yksipäiväinen audioalan koulutustapahtuma”. Tapahtumassa ovat esillä mm. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat erityisesti äänipuolen tekniset tukitehtävät asiakkaiden ja myynnin tarpeisiin, koulutukset sekä asiakastukipyyntöjen koordinointi Intersonicin maahantuomien tuotteiden huollon kanssa. Barco, Biamp, Digico, DPA, Eilon Engineering, Ela tion, IDK av, JB lightning, L’Acoustics, MA, Renkus-Heinz, Robert Juliat, Shure, SpotTune, Stops & Mops sekä Zacktrack. Ramin vastuulla ovat erityisesti arkkitehtuurivalaisuun liittyvät tuotemerkit sekä valotuotteiden jälleenmyyjäverkoston kehittäminen ja laajentaminen. Illan oppaina toimivat Yannic Hieber (Co-Founder/Creative Director/Head of Marketing) ja Nico Wagner (International Sales Manager) Ambientilta, ja paikalla ovat myös tilaisuuden kotimaisten järjestäjien asiantuntijat. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi Intersonic Forum 25.10.2022 Helsingin Wanhassa Satamassa järjestettävän Intersonic Forumin ohjelmassa on peräti 25 ammattilaisille suunnattua luentoa esimerkiksi audioja valosuunnittelusta erityyppisten hankkeiden rahoitustapoihin, kokoustilojen AV-tekniikasta saliäänimiksaukseen sekä langattomien mikrofonien käytöstä nostinjärjestelmien turvallisuuteen. Lisätiedot: Mediatrade • mediatrade.fi/tapahtumat TAPAHTUMIA TULOSSA 14-18 Messut_Uutiset.indd 17 14-18 Messut_Uutiset.indd 17 11.10.2022 17.58 11.10.2022 17.58. marraskuuta kello 18.00 Kinos Rentals Studiolla osoitteessa Laivakatu 5, Helsinki. Tilaisuus on maksuton, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen. Asiat käsitellään ”kyynärpäät saveen” -metodilla, ja illan aikana syvennytään kolmeen erityyppiseen teemaan: Multiformat document shoot, Music video with playback sekä Feature film. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Mediatrade, Kinos Rentals ja Ambient inc. www.riffi.fi 5/2022 17 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA JÄTÄ PYSYVÄ MUISTIJÄLKI BRÄNDISTÄSI www.punamusta.com Yritysnäkyvyytesi vastuullinen kumppani NIMITYSUUTISIA Intersonic Oy rekrytoi kesällä Rami Peltosen valomyynnin tiimiinsä. Särmän seminaariohjelman ohessa Wanhaan Satamaan rakennetaan tapahtumapäiväksi kattavat tuotemessut, joissa uutuuslaitteita esittelemässä on Intersonicin oman väen lisäksi eri laitevalmistajien edustajia. Pekka Patrikainen aloitti syyskuussa Intersonic Oy:n palveluksessa teknisenä asiantuntijana. Peltosella on monipuolinen kokemus valotuotteiden, järjestelmäsuunnittelun ja myynnin parissa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen osoitteessa: intersonic.fi KINOS afterWORKSHOP | Ambient ”Aika on tuotannon tärkein voimara”, todetaan Kinos Rentalsin tiedotteessa samalla, kun kehotetaan käyttämään ”kallis tuotantoaika luovaan työskentelyyn työläiden ja toistuvien tehtävien sijaan”. Tapahtuma pidetään perjantaina 18. tavoitteeseen
Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 14-18 Messut_Uutiset.indd 18 14-18 Messut_Uutiset.indd 18 11.10.2022 17.58 11.10.2022 17.58
Kun nyt avataan tekoprosessia, eriasteisia demoja ja kokeiluja muillekin kuin aikanaan paikalla olleille, avataan samalla näköaloja musiikin historiaan. Jos silloin onnistui saamaan avattavilla kansilla ja tekstiliitteellä varustetun erikoispainoksen vaikkapa Rainbow Rising -albumista, oli se onnen täyttymys. Onko tässä mitään mieltä ja onko koko touhu vain nostalgialla rahastusta. Koko maailman tarjonta tuntui mahtuvan pariin isompaan divariin, se oli hahmotettavissa. 19-21 Nostalgia.indd 19 19-21 Nostalgia.indd 19 10.10.2022 18.36 10.10.2022 18.36. Varmasti se on monesti aiheellistakin toimintaa, etenkin silloin, kun päästään käsiksi alkuperäisiin moniraitanauhoihin tai miksattuun masteriin, joille voidaan ja osataan tehdä tarpeellisia ja tyylinmukaisia asioita. Ja missä menee raja, kun jo julkaistuja taiteellisia kokonaisuuksia ”parannellaan”. Mutta onko kyse nostalgialla rahastamisesta vai siitä, että levydiggarit eivät jaksa enää kiinnostua uudesta musiikista. 1980-luvulla vinyylejä metsästettiin levykaupoista, divareista ja postimyynnistä aina ulkomaita myöten. Suhtaudun älppäreihin tunteikkaasti. Jos ei ollut varaa ostaa itse levyä, se äänitettiin kaverilta c-kasetille. Tämän päivän runsaudenmarkkinat tuntuvat hallitsemattomilta. 1960–70-luvun rock ja proge edustivat vanhaa aikaa. VIRTANEN Nostalgia myy Alati kasvavilla vinyylimarkkinoilla on selkeä tendenssi julkaista vanhaa materiaalia uudessa paketissa. Se puhuttelee luonnollisesti tutkijaluonteita ja intohimoisimpia faneja, mutta onko erikoispainoksilla vastaavaa annettavaa tavalliselle rivikuuntelijalle. Levykokoelma ei tietenkään koskaan ollut täydellinen, mutta sitä kohti pyrittiin. Uutuuslevyistä kaikkeen tutustuttiin ja ne kehnommatkin biisit kuunneltiin. TEKSTI: TOMMI E. www.riffi.fi 5/2022 19 O len vuonna 1971 syntynyt, siis vinyyliajan kasvatti. – sekö vain. Miksi ne on tehty ja mitä vastinetta rahoilleen saa. Vanhoista klassikkoalbumeista tehdään muutaman vuoden välein uusia erikoispainoksia pienin lisäyksin, eivätkä demoarkistot ja vaihtoehtoiset otot tunnu varsinkaan isoilta artisteilta loppuvan koskaan. Tämän artikkelin syynissä on kolme erikoispainosta. Monissa tapauksissa se on perusteltua, jos esimerkiksi albumi on julkaistu vain cd:nä. Esimerkiksi Led Zeppelinin ja Pink Floydin kaltaisten bändien kohdalla on relevantti kysymys, kuinka monta eri versiota klassikkolevyistä keräilijä omaan levyhyllyynsä tarvitsee. Usein kyse on musiikista, jonka aikanaan julkaistut versiot ovat ratkaisevasti vaikuttaneet populaarikulttuurin muotoutumiseen. Faneille viidenkympin huitteilla olevat uusintajulkaisut tarjoavat parempaa äänenlaatua ja ennen kuulemattomia demoja. Näitä levyjä tutkittiin ja opiskeltiin kuin historiankirjoja
Stereogramofoni edustaa yhtä bändin lukuisista kokoelmalevyistä. 20 www.riffi.fi 5/2022 Leevi and the Leavings: Stereogramofoni, sinkkuelämää vuosien varrelta 1978–1989, (Svart 2021) Valtavan renessanssin kokenut Gösta Sundqvistin (1957– 2003) perintö on osoittautunut melkoiseksi kultakaivokseksi. Suurinta osaa niistä ei ole saanut pitkään aikaan edes isolla rahalla (mikä pistää miettimään miksen hommannut niitä silloin 1980-luvulla, kun niitä oli divarin hyllyt pullollaan?) ja osa on julkaistu aiemmin vain cd:nä. Tästä piirtyy kuva, joka on aivan jotain muuta kuin cd:ltä kuunneltu pitkä pötkö. Näin Göstan ja kumppanien alkuperäinen ajatus – hehän julkaisivat useat biisit alun Aivan toinen kysymys on, onko uusintajulkaisuilla todellista keräilyarvoa enää myöhemmin. Kaikki Leavingsin albumit on uudelleenjulkaistu vinyylinä, jotka on paketoitu avattavin kansin. Esimerkiksi alla arvioitavana olevan Ok Computerin kallein versio maksaa yli 200 €. Vinyylikansien muodossa levittäytyy visuaalisesti koko tuotanto kuuntelijan silmien eteen. Se on toimiva idea, sillä juuri sinkuissa toteutui jotain olennaista tämän mielikuvitusbändin tarinasta. 19-21 Nostalgia.indd 20 19-21 Nostalgia.indd 20 10.10.2022 18.36 10.10.2022 18.36. Ilmiöön liittyy myös mielenkiintoinen sivujuonne: vinyylilevyjen valmistuskapasiteettia on maailmalla rajallisesti ja osaltaan tämä uusintajulkaisujen tulva on vaikuttanut siihen, että aitojen uutuuksien eli kokonaan uuden musiikin painattaminen vinyyliksi saattaa viivästyttää julkaisua puolella vuodella – tehtaisiin kun sananmukaisesti jonotetaan. Kumpi on syy ja kumpi seuraus – ohjaako kysyntä tarjontaa vai tarjonta kysyntää. Suomalaiset esimerkkialbumit ilmestyivät viime talvena, niistä tämä Svartin lisenssoima Leevi and the Leavings julkaistiin cd:nä vuonna 2001. Väittäisin kuitenkin, että nostalgia on tässä merkittävämpi myyntivaltti. Se sisältää myös bändin demonauhoistaan tekemän c-kasetin. Sitten ovat uudet sukupolvet, jotka ovat löytäneet vinyylit oivallisena käyttöliittymänä ja albumit kauniina esineinä. Ja nyt tullaan tämän julkaisun tärkeimpään ominaisuuteen, elämyksellisyyteen: kolmen vinyylin kokonaisuudessa pääsee avattavien kansien kautta mainiosti kiinni bändin tarinaan. On kaltaiseni vinyylinostalgikot, jotka ostavat nuoruuttaan uudestaan paketissa. Jokainen single on dokumentoitu etuja takakansikuvineen ja tarkkoine studiotietoineen. Mutta kolmen lp:n paketti ei ole vain kokoelma. Göstan saatesanoilla varustettu kokonaisuus esittelee hienon visuaalisesti kaikki yhtyeen singlet vuosilta 1978–1989. Hintavia ne voivat olla jo uutenakin. Maksavat asiakkaat voisi jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Edellä mainittuja seikkoja pohdiskeltuani otin loopin alle kolme albumia, joissa julkaisu on ollut perusteltavissa ainakin sillä, että levyä on ollut saatavilla vain cd-muodossa
Myös sisällön puolesta perustelut julkaisulle ovat vahvat. Toivottavasti levy-yhtiöt näkisivät sen verran vaivaa, että hoitaisivat julkaisut oikeasti uuteen uskoon ja palkkaisivat myös aina esimerkiksi asiantuntevia kirjoittajia julkaisuja täydentämään. Myös tämä alun perin Loven julkaisema Hiski Salomaan (1891–1957) kokoelma on 240 kappaleen rajoitettu painos. Kolmen vinyylin yhdistelmä on vaikuttava paketti ja erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhasta pasteijasta saadaan leivottua aivan uusi piirakka. Pääasia olisi, että uusikin musiikki nousisi esiin myös vinyylimuodossa, jotta ilmiö pysyisi kiinnostavana myös tulevien polvien kannalta. gatefold-kannet. Standley Donwoodin luoma kansitaide jatkuu ja jatkaa alkuperäistä kantta aina vahvasta pahvista tehtyihin levypusseihin ja jokaisen kolmen vinyylin omaan kansipahviin – kyseessä on siis kolmen levyn haitariksi aukeavat ns. Sen sijaan valokuvia on kaivettu tarinaa jatkamaan, mikä on kiva lisä. Tällaiset helmet todella antavat syyn niin julkaisuille kuin artikkelin hankinnalle. Toinen hieno esimerkki on kolmen vinyylin julkaisu, Santa Lucia: ”Perse palaa – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992” (Svart, 2019), joka sisältää peräti 32-sivuisen kirjan yhtyeen vaiheista. Radiohead: OK Computer OKTONOK 1997–2017, (XL Recordings 2017) Radioheadin klassikkolevyn 20-vuotisjuhlapainos on jo viiden vuoden takaa, mutta silti relevantti kokonaisuus tähän katsaukseen. Hiskin lisäksi on muutamat biisit viideltä eri mieheltä. Ja tässä yhteydessä Elsewhere on kuin Eldorado – jossain ne kullanarvoiset tiedonhiput ovat, vai ovatko… Hiski Salomaa: Kootut teokset 1927–1931, (Lipposen Levy ja Kasetti 2021) Levykauppa Äx on julkaissut tiuhaan tahtiin kotimaista musiikkia vinyylinä nostalgian janoamalle kansalle. Harmillista tietenkin, että tuolla boksilla olisi ollut paljon hyvää lisuketta myös tälle kokoelmalle julkaistavaksi. Yksi erittäin ärsyttävä piirre tässäkin julkaisussa on. Gatefold-kannet on varustettu Pekka Gronowin tekstillä, samalla joka löytyy cd:stäkin. Toki tämä on ysärillä eläneille vahvaa nostalgiaa – tunnistan sen kyllä. Olisin silti ilahtunut, jos kansiteksteihin olisi pyydetty essee myös Hiskin elämään perehtyneeltä tutkijalta. u 19-21 Nostalgia.indd 21 19-21 Nostalgia.indd 21 10.10.2022 18.36 10.10.2022 18.36. Esimerkiksi Svartin julkaisemissa Tuomari Nurmion vinyyleissä on hienot Raimo Pesosen esseet. Samaa ratkaisua on käytetty myös tällä kokoelmalla. Radiohead on ennenkin verhoutunut jonkinlaiseen salamyhkäisyyteen ja tyylilleen uskollisesti taiderockbändi on jättänyt levynkannesta lähes kaiken infon pois. Edes levypuolia ei biisilistauksesta voi selvittää. Väitän silti, että vinyylin kannet tarjoavat paremman lukukokemuksen. Ok Computer on ikoninen levy, joka muutti kitaravetoisen popmusiikin estetiikkaa pysyvästi. Siksi harmittaakin suuresti, että kun tämmöinen hieno albumi on tehty – joka sinänsä on jo kulttuuriteko – miksei tuplavinyylille ole laitettu muita Loven 1970-luvulla julkaisemia Hiskin aikalaisia. Nimikkeitä on satoja, joten voidaan puhua trendistä, joka on lisäksi kasvusuuntainen. Toisaalta vailla uraa peilaava vinyyli on hieno seinäkoriste. Myös muista Radioheadin levyistä on tullut erikoispainoksia bändin itsensä vahtiessa tuotantoa, mikä onkin hyvä. Kakkua jakamassa Nostalgiamarkkinoilla toimivat Svartin ja Levykauppa Äxän lisäksi muun muassa Emsalö Music ja isommatkin levy-yhtiöt. Originaalilevyn lisäksi mukana on kahdeksan singlen b-puolta ja kolme ennen julkaisematonta biisiä: I Promise, Man of War ja Lift. Ehkä sekin on tekeillä. Joku voi tässä yhteydessä huomauttaa, että vuonna 2008 kattavan kirjasen kanssa julkaistu viiden cd:n setti on juuri sitä. www.riffi.fi 5/2022 21 perin omissa kaseteille väsätyissä radio-ohjelmissaan – toteutuu oivallisesti. Ehkä nostalgiapöhinässä ostetut levyt saavat ihmiset hankkimaan myös uusia julkaisuja, mikä olisi ilahduttavaa. Oma kauppaketju onkin hyvä kanava jaella uusintajulkaisuja. Mennyttä haikailemalla ihminen yrittää tuoda nuoruutensa tunneryöpyt nykyisyyteensä, mutta kuten tiedämme: vain menneessä eläminen aiheuttaa pidemmän päälle pahan krapulan. Mainoksessaan kauppa hehkuttaa, että kokoelma on ”ensi kertaa vinyylimuodossa”. Elämäkerturi Ville-Juhani Sutinen tai kuplettitutkija Tipi Tuovinen olisi varmasti osannut täydentää pakettia oivasti. Raivostuttavinta on teksti vinyylin etiketissä ”see elsewhere for details”. Ja ovathan tämän päivän helmet tulevaisuuden nostalgiaa nekin. Näistä vahvimmaksi nousee klassikkoainekset sisältävä Man of War, joka pistää hämmästelemään, miten millään yhtyeellä on varaa jättää tällainen helmi pois levyltään. Myös levytystiedot ja aiheeseen liittyvä data olisi ollut aiheellinen lisäys. Joka tapauksessa kolmen vinyylin Stereogramofoni on elämyksellinen matka kuvitteellisen bändin uraan – oli siinä nostalgiaa tai ei. Äxclusive-sarjaa markkinoidaan usein rajoitettuina, numeroituina painoksina. Jälkimmäisessä on myös muita amerikansuomalaisia laulajia, kuten Antti Syrjäniemi kuuluisalla Daytonin apinajutullaan. Mutta Radioheadin levyistä tämä on kuitenkin ehkä se mullistavin, joten perusteluja materiaalien haalimiselle on. Tietenkin ajatusleikkiä olisi voinut viedä pidemmällekin ja julkaista biisien välissä otteita näistä kaseteista. Tilaa olisi ollut, sillä viimeinen vinyylin puolikas on jätetty vaille kaiverrusta – ratkaisu, jota joskus näkee käytettävän. Tuleeko aloite tarjonnan vai kysynnän puolelta, on toissijaista. Cd:n kulta-aikana julkaistu hittilevy on tässä muodossa siis jotain aivan muuta kuin se useimpien levyhyllyssä on. Love julkaisi levyn cd:nä vuonna 1991, mutta jos tarkkoja ollaan, Love julkaisi Salomaan tuotannon alun perin kahdella eri vinyylillä: ”Lännen lokarin kootut teokset” (1970) ja ”Värssyjä sieltä ja täältä” (1971). Levy-yhtiöitähän ei lähtökohtaisesti kiinnosta sisältö, vaan markkinoille pusketaan mitä vain, minkä oletetaan käyvän kaupaksi. Keskellä komeilee Hiskin kuvalla varustettu etiketti. Yli 4,5 miljoonaa kopiota myynyt albumi on tässä laajennetussa versiossaankin täyttä tavaraa alusta loppuun
Wahlström kertoo, että opiskelijalähtöisyydestä on paljon hyötyä myös oppilaan hyvän musiikkisuhteen kehittymisessä. Menetelmä korostaa opettajan ammattimuusikkoutta, mutta opiskelijalähtöiseksi sen tekee oppilaan lempimusiikin käyttäminen oppimateriaalina. – Kävi niin, että silloinen Helsingin yliopiston dosentti Esa Lilja oli lukenut mun YAMK-työn ja tuli sattumoisin vastaan. – Ensin ajattelin, että en mä, mutta sitten aloin miettiä, että miksipäs ei. Wahlströmin väitöskirja Student-Centered Musical Expertise in Popular Music Pedagogy and Hard Rock Groove – a Design-Based and Psychodynamic Approach tarkastettiin Helsingin yliopistossa toukokuussa 2022. Sitä tarvitaan myös, ja oppilaat haluavat sitä. Esa sanoi, että jos sä laajentaisit ja syventäisit tuota aihetta ja kirjoittaisit sen englanniksi, niin siinä olisi ainesta väitöskirjaan, että laita ihmeessä tutkimussuunnitelma sisään, Wahlström kertoo. Kun asia oli jonkin aikaa muhinut mielessä, törmäsin Esaan uudemman kerran ratikkapysäkillä. Aivan nuorimmilla oppilailla opettajan tarjoamien musiikillisten virikkeiden merkitys kasvaa, koska kuunteluhistoriaa tai erityistä lempimusiikkia ei vielä ole. – Sitä voi katsoa niin monelta kantilta. Se lähti siitä, että ”tää voiskin olla ihan mielenkiintoista”, ilman mitään sen kummempia hyötyaspekteja tai -tavoitteita. 22 www.riffi.fi 5/2022 M uusikko ja musiikkipedagogi Kristian Wahlström tuskin osasi vuonna 2008 arvata, että hänen tuore ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyönsä johtaisi tohtoriopintoihin. – Olen huomannut sen, että opiskelijat kyllä toivovat opettajan panosta eivätkä pelkästään opiskelijalähtöisyyttä – se on tosi jees. Kunhan annostelu on oikea. Rytmimusiikissa ylipäätään on se valtava etu, että kun ihminen tulee soittotunnille, niin hän on yleensä kuunnellut jotain musiikkia pitkään, on kuunteluhistoriaa. Sanoin, että kyllä mä voisinkin itse asiassa laittaa ne paperit sisään. Wahlströmin tutki väitöskirjassaan kehittämäänsä opiskelijalähtöisyyden ja opettajan musiikillisen asiantuntijuuden yhdistävää, rytmimusiikin instrumenttiopetukseen tarkoitettua pedagogista menetelmää. Väitöskirjassa hän tarkastelee hyvää musiikkisuhdetta painottaen tunne-elämää ja ennen kaikkea sitä, mitkä asiat ihmiselle ovat merkityksellisiä siinä musiikissa, joka on hänelle tunnetasolla läheistä. – Siitä, että ihminen pystyy kuulemaan ”sisäisessä korvassaan”, miltä musiikki kuulostaisi, on hyötyä musiikillisen laadun mutta myös ihan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se on ollut pohjana, ja väitöskirjassa olen huomattavasti laajentanut ja syventänyt sitä samaa aihetta, Wahlström sanoo. – Kun tein alkeisopetusta alle 10-vuotiaiden kanssa, niin TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Kristian WAHLSTRÖM – kohti opetuksen ydintä Kolmimuunteinen fraseeraus saa reggaen tai metallimusiikin svengaamaan siinä missä jazzinkin. Puhtaan opiskelijalähtöisyyden sijaan Wahlströmiä kiinnostaa tasapaino opiskelijalähtöisyyden ja perinteisen opettajavetoisen opetustavan välillä. Hyvää musiikkisuhdetta rakentamassa Wahlström sovelsi tutkimuksen aikana opetusmenetelmäänsä omiin kitaraoppilaisiinsa. Käytännössä he sanovat, että ”on hyvä, että sä tuot välillä biisejä ja esittelet sellaista musiikkia, josta mä en ole ennen kuullutkaan”. – YAMK-lopputyöni käsitteli opiskelijalähtöisyyden ja opettajan musiikillisen asiantuntijuuden integrointia rytmimusiikin opetuksessa. Väitöskirjan tekoon Wahlström päätyi sattuman kautta. Kognitiiviset psykologit puhuvat skeemoista: oppilaalla on sisäisiä skeemoja eli malleja musiikin rakenteista, kuten esimerkiksi soinnuista, kadensseista, asteikoista ja rytmisistä hahmoista. Ja kun ihminen on kuunnellut lempimusaansa paljon, niin musiikilliset ilmiöt ovat korvalle jo tuttuja. Niin kuitenkin kävi. Hän sanoo, että yksi opiskelijalähtöisen, opiskelijan mielimusiikista koostuvaa oppimateriaalia hyödyntävän opetustavan etuja on se, että opiskelija on motivoituneempi asettamaan omat tavoitteensa. 22-24 Kristian Wahlström.indd 22 22-24 Kristian Wahlström.indd 22 9.10.2022 9.05 9.10.2022 9.05
Ihan jostain 50-luvun rockista ja Eddie Cochranista lähtien tein joiKristian Wahlström työskentelee kitaransoiton opettajana Pop & Jazz Konservatoriossa. – Joissain tilanteissa voi pärjätäkin sillä, että on riittävällä tasolla muusikkona, enemmän ikään kuin prosessiasiantuntija. – Kyllä sitä groovea on saanut tsekata. Hän pystyy kuitenkin oman ammattilaisuutensa kautta analysoimaan musiikkia niin, että se voidaan opiskella, Wahlström sanoo. Mutta kun on tarkoitus päästä pitkällä olevien opiskelijoiden kanssa riittävän pitkälle ja syvälle esteettisellä tasolla, niin mä sanoisin, että silloin kyllä opettajan pitää olla hyvä muusikko. Kolmimuunteisuutta metallimusiikissa. Kun opettaja on itse mennyt riittävän pitkälle muusikkona, hänen ei tarvitse olla juuri sen asian spesialisti, mitä opiskelijalähtöisesti oppilaan kanssa käydään. Opiskelijalähtöisesti valitsin sellaista, joka lähti oppilaiden maailmasta ja musiikillisesta mielihyvästä. Väitöskirjaan hän rajasi grooveanalyysin koskemaan AC/DC-yhtyettä. 22-24 Kristian Wahlström.indd 23 22-24 Kristian Wahlström.indd 23 9.10.2022 9.05 9.10.2022 9.05. Onko opettajan pakko olla hyvä muusikko voidakseen opettaa hyvin. Joidenkin ihan pienten kanssa soitettiin vaikka tuttuja lastenlauluja, opeteltiin perussoinnut sellaisen kappaleen kautta, joka tuntui oppilaasta jotenkin tärkeältä. Tai tuohon voi vastata kyllä ja ei. – Mun mielestä se on tärkeä asia. Hän lisää, että tietenkään kenenkään on mahdotonta olla kaiken musiikin asiantuntija. www.riffi.fi 5/2022 23 usein tunneilla kuunneltiin levyjä. Wahlström tutki eri musiikkigenrejä ja löysi lievää kolmimuunteisuutta sieltä täältä. Hyvästä muusikkoudesta on apua esimerkiksi musiikin rytmisten vivahteiden ja niin sanotun grooven hahmottamisessa. – Puhutaan lievästä kolmimuunteisuudesta, eli että näennäisesti tasajakoinen fraseeraus ei olekaan täysin tasajakoista vaan sisältää vihjauksia tai viitteitä kolmimuunteisuudesta. Apunaan hänellä oli tietokonepohjainen spektrianalyysi, jolla on mahdollista tutkia äänitteiden mikrorytmiikkaa millisekunnin tarkkuudella. Wahlströmin kehittämä opetusmenetelmä korostaa opettajan ammattimuusikkoutta. Wahlström tutki väitöskirjassaan myös groovea ja lanseerasi samalla käsitteen ”vihjaus lievästä kolmimuunteisuudesta”. Sitä kautta oppilaat altistuivat, jos heillä ei jo ollut lempibändiä tai lempimusaa
22-24 Kristian Wahlström.indd 24 22-24 Kristian Wahlström.indd 24 9.10.2022 9.05 9.10.2022 9.05. Oppilas harjaantuu soittamaan saman aiheen täysin tasajakoisesti, selkeästi kolmimuunteisesti ja jotain siltä väliltä eli lievästi kolmimuunteisesti. Siinä estetiikassa pyritään aggressiiviseen ja käskevään soundiin eikä kauhean letkeään tai rentoon ja svengaavaan, se on erilainen groove. Harjoitteet ovat Wahlströmin mukaan ”pikkutarkkoja ja spesifejä” mutta samalla niin yleispäteviä, että ne ovat sovellettavissa mihin tahansa ohjelmistoon. Esimerkiksi lievää kolmimuunteisuutta muissa musiikkigenreissä, uskon että sitä löytyisi paljon. Oppimateriaalia grooven harjoitteluun ei kirjakaupoista toistaiseksi löydy. Tutkimuskiireet ovat tällä erää takana, ja Wahlström keskittyy opetustyöhönsä Pop & Jazz Konservatoriossa. – Olen kehittänyt harjoitteita, jotka kohdistuvat nimenomaan lievästi kolmimuunteiseen fraseeraukseen. Mulla on unelma, että groove ja sen systemaattinen opettelu ei tulevaisuudessa olisi myöskään sellainen asia, joka tulee jossain vaiheessa advanced-tasolla, ammattiopinnoissa, vaan että se tulisi luontevalla tavalla jo rytmimusiikin instrumenttiopetuksen alussa. On jännää, että ennen improvisointi oli mystifioitu alue, oli ajatus, että pitää olla luonnonlahjakkuus tai että joillakin se on ja joillakin ei. Wahlström on kehittänyt tutkimustulostensa pohjalta erilaisia harjoitteita, joita on testannut omilla oppilaillaan. Children of Bodom taas on tosi tasajakoista – mikä oli odotettua ja niin korvakin oli sanonut. Ajatuksia lisätutkimuksesta on kuitenkin hautumassa. Tutkimusaineistoon kuului myös metallimusiikkia, jonka voisi äkkiseltään kuvitella olevan melko kaukana kolmimuunteisesta maailmasta. Suunnitteilla on myös jatkaa tutkimusta musiikin psykodynaamisista merkityksistä. Olisi niin hienoa, että groovella olisi samanlainen asema kuin improvisoinnilla nykyään. Lisää svengiä harjoitteiden avulla Kolmimuunteisuuden analysoinnin sisällyttäminen väitöskirjaan selittyy ajatuksella käyttää analyysin tuloksia apuna instrumenttiopetuksessa. Nyt ajatellaan aika lailla toisin, oppimateriaalia on pilvin pimein, ja improvisoinnin opettamiseen on vakiintuneet käytännöt. Esimerkiksi kun tarkastelin Albert Leen countrykitaransoittoa ja miksi se bluegrass country kuulostaa siltä, että siinä on pieni lainehteleminen tai se on lennokkaan kuuloista, niin löytyi samoja asioita. On peruslähtökohta, että jousisoittaja tietää koko ajan, missä se vire on, ja pystyy hallitsemaan sitä. – Kun katsottiin opiskelijoiden kanssa kahdestaan niitä videokoosteita, että mitäs tässä on lukukauden aikana tapahtunut, niin myös he huomasivat, että soitto svengaa tosi paljon paremmin. – Esimerkiksi Panteralla oli lievää kolmimuunteisuutta, mutta metallimusiikissa sitä myös kontrastoidaan. Hyvä kommentti tuli myös eräältä opiskelijalta, kun hän kuunteli omaa soittoaan siinä loppuvaiheessa, että ”kyllähän mä tässä kuulostan ihan itseltäni, ainoastaan tarkemmalta kuin aikaisemmin – musta tuli parempi versio itsestäni.” Groove mukaan alkeisopetukseen Wahlström kertoo unelmoivansa siitä, että grooven opetus olisi jonain päivänä rytmimusiikin opettamisen perusasioita, aivan kuten vireen harjoittelu jousisoittajilla. Olisi hienoa, jos myös grooven suhteen olisi tulevaisuudessa näin ja olisi sellaisia käytäntöjä, jotka olisivat ihan yleisesti kaikkien käytössä. u Kristian Wahlströmin mielestä grooven opiskelun pitäisi sisältyä luontevalla tavalla jo rytmimusiikin instrumenttiopetuksen alkeisiin. 24 www.riffi.fi 5/2022 tain samoja millisekuntimittauksia. – Kun mietitään jousisoittimia, niin siellä käytetään ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta vireen opetteluun. Harjoitteiden avulla hän on saanut hallinnan siitä, miten voi biisiä lähestyä eri tavalla siten, että se on hallittua. Olisi mun mielestä tosi upea juttu, jos musiikinopetus olisi joskus tulevaisuudessa niin kehittynyttä rytmimusiikissa – ja sananmukaisesti: rytmimusiikissa. Wahlström videoi tutkimuksen aikana kymmeniä tunteja opetustilanteita, jotta pystyi toteamaan harjoitteiden todella toimivan. Yksi aika selkeä esimerkki oli myös Bob Marley & The Wailers, ne bassot ja riffit. Kyllä sellaista tutkimustyötä voisin kuvitella tekeväni. Vaikkapa Panteran Cowboys From Hell -biisissä on selvästi lievästi kolmimuunteisia osia ja sitten aivan suoria osia. Wahlström haaveilee myös oman oppimateriaalin julkaisemisesta. – Kyllä mä groovea mielelläni tutkisin syvemmin vielä tämän jälkeen. Ja mun kirjassa on The Metersin Hey Poky A-Way -biisin rumpuintro, jossa kolmimuunteisuutta on juuri saman verran kuin jossain AC/ DC:n hommassa. Silloin niitä voidaan käyttää opiskelijalähtöisesti. – Olisi hirveän hyvä juttu, että saataisiin käytännönläheisiä, hyviä harjoitteita soiton opiskeluun ja ehkä jaettua hyviä käytäntöjä opettajakollegoille kirjojen muodossa
Eli yleisesti ottaen äänet kulkevat sopivassa suhteessa omia ja samoja latuja, ja melodisia hyppyjä on sopivassa suhteessa, Vintturi kertoo. Vintturi on tullut sekä monelle musiikinkuuntelijalle että TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Miika VINTTURI – kynällä paperille ja soundit vasta lopuksi Pianisti suosii rajattua työtapaa. 25-29 Miika Vintturi.indd 25 25-29 Miika Vintturi.indd 25 9.10.2022 9.12 9.10.2022 9.12. – Mulla on ollut sellainen lähestymistapa säveltämiseen pitkään, että melodia ja bassolinja piirtävät molemmat hyvää kuvaa. Mutta otetaan vielä askel taaksepäin ja palataan säveltämiseen ja harmonioihin hieman myöhemmin. www.riffi.fi 5/2022 25 I ntohimo säveltämiseen on aistittavissa, kun pianisti-kosketinsoittaja Miika Vintturi demonstroi Sibelius-Akatemian flyygeliluokassa Steinway&Sonsilla melodian ja bassolinjan vastaja myötäliikkeiden hyödyntämistä sekä harmonioiden kehittelyä säveltämisessä. Olemme valinneet haastattelupaikaksi Sibelius-Akatemian, jossa Vintturi haastatteluhetkellä viimeistelee graduaan ja maisteriopintojaan musiikkikasvatuksen parissa. Vaikka Miika Vintturi soittaa monenlaisissa kokoonpanoissa ja yhteyksissä, veri vetää aina usein takaisin pianon ja oman musiikin pariin. Jos on melodia valmiina, niin sitä vasten alan ensiksi tekemään bassolinjaa. Jos on liikaa virikkeitä, luovuus loppuu. Usein hyvä bassolinja on sellainen, että siinä on vastaliikettä melodialle. Ja sitten jos on käyttänyt bassolinjassa paljon vastaliikettä, välillä voi mennä myötäliikettä tai hypätä vaikka dramaattisen tritonuksen
Lisäksi hän on ollut ja on tuttu näky myös monilla jazz-keikoilla – esimerkiksi Atte Ahon fuusiobändissä. Jousikvartetin muodostavat Lotus Tinat, Helmi Antila, Jussi Launonen ja Sujari Britt. Ei sattunut vaan tuntui itse asiassa tosi hyvältä. Vintturilta ilmestyy nyt syksyllä oma soolo-EP Pysähdyksiä, joka sisältää elementtejä sekä jazzista että klassisesta musiikista. – Korona-ajan ainoa hyvä puoli oli se, että mulla juuri silloin sattui olemaan tämä klassinen buustaus päällä ja oli syy jäädä kotiin harjoittelemaan. Epäergonominen tapa soittaa aiheutti kuitenkin ongelmia. Näin hän omien sanojensa mukaan pysyi musiikin äärellä ja saattoi opiskella ylipäätään musiikkia hyvien opettajien kanssa hyvissä puitteissa. Saastamoinen myös äänitti ja miksasi levyn ja soittaa sillä vibrafonia. Sitä hän oli ehtinyt opiskella aiemmin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Vintturi kertoo, että lukion jälkeen hänellä oli hirveä raivo soittaa jazzia. Nyt häntä on työllistänyt myös Waltteri Torikan viihdeorkesteri sekä tuuraukset Robin Packalenin bändissä. Kokeilin, miten vanhat klasaribiisit lähtee, ja se oli tosi hauskaa. – Levyllä on hyvin klassinen jazz-trio, ja sitten toisaalta jousia, joita olen välillä kirjoittanut jazzin ehdoilla. Levyllä rumpuja soittaa Okko Saastamoinen ja kontrabassoa Oskari Siirtola. – Levyn soundissa on mulle tärkeitä juttuja, ja mua nimenomaan kiinnostaa, miten jazzia ja klassista voi yhdistää soundillisesti ja esteettisesti. Kun konteksti hahmottui, mukaan tuli basso ja rummut, eli lopputuloksena on klassinen kamarimusiikillinen kappale, jota jazz-yhtye täydentää. Hyräilen ja kuulen musiikin päässäni, Vintturi kertoo. Mutta sitäkään ei kannata tehdä liian ”Pianolla on liian helppoa herkutella harmonialla ja soundimassalla.” 25-29 Miika Vintturi.indd 26 25-29 Miika Vintturi.indd 26 9.10.2022 9.12 9.10.2022 9.12. Varsinaisesti Vintturi kuvaa kuitenkin itseään pianistiksi, joka on kiinnostunut sekä klassisesta musiikista että jazzista. Pianossa on vähän se, että sillä on liian helppo herkutella harmonialla ja soundimassalla. – Muutaman vuoden päästä aloin päästä rasitusvammasta, ja se tapahtui itse asiassa klassisen pianon kautta. 26 www.riffi.fi 5/2022 alalla toimivalle tutuksi monien bändien riveistä. Vintturi kertoo, että tässä vaiheessa hän oli mielestään jo liian vanha täysipäiväiseksi klassiseksi pianistiksi. Hän halusi kuitenkin laittaa opinnoissaan paukkuja ja aikaa klassiseen musiikkiin niin paljon kuin mahdollista. Vintturi päätyi hakemaan Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikkikasvatusta pedagogiselle linjalle, ja pääsikin sisään. Toisaalta yksi biisi taas esimerkiksi oli enemmän sellainen, jonka sävellyksessä alkuperäisenä ajatuksena oli jousikvartetto ja piano mukana. Siksi parhaiten toimii, että otan vain kynän ja nuottipaperia. Ja sitten aina kun soitin taas rytmimusaa ja jazzia, tuntui että samat ongelmat palasivat. – Sen jälkeen luontevinta on, että hyppään pianon ääreen soittelemaan vähäksi aikaa. – Sain siitä kolmeksi, neljäksi vuodeksi rasitusvamman kaltaisen tilan. Rasitusvamma vei jazzista klassiseen Liikkuminen genrejen välillä on käynyt Vintturilla monien sattumusten kautta. Hän soitti jonkin aikaa Maija Vilkkumaan ja Vestan bändeissä sekä esimerkiksi alkuaikoina Henrik Illikaisen Tiisussa. – Mun on itse asiassa hankala säveltää pianon ääressä mitään järkevää. Muuten olisin ollut sen ajan keikoilla. Eli sama tutkinto, jonka varsinaiset klasariosaston pianistit tekevät, kun he valmistuvat. Se tuo tekstuuria ja elokuvallista kamaritunnelmaa. Se konkretisoi kauniisti sen, mitä se sävellys voi olla. Ja jos olisin tänne Siballe varsinaiselle jazz-osastolle halunnut, niin se olisi vaatinut aika paljon erikoisponnisteluja, joihin en silloisella soittokunnollani ja -tavallani kyennyt. – Mun klassisen pianon bisnekset Sibelius-Akatemiassa eskaloituvat mahtavien opettajien avustuksella Tampereen pianokilpailuihin ja klassisen pianon A-tutkintoon. Monien projektien kautta veri on aina jotakin kautta vetänyt takaisin pianon, oman musiikin ja säveltämisen pariin. Kaikki pitää pystyä laulamaan Vaikka piano onkin Vintturin instrumentti, se ei ole hänelle sävellysväline numero yksi
Klasarissa se on jotain aristokraattisuutta ja ylhäisyyttä, jazzissa ja rytmimusassa sitä, että jokaisen nuotin välissä on aikaa ja ”pihvi”. Ja tietenkin rytmi on tärkeää monella tasolla. – Ja kun rytmiskeleton on hyvä, melodia tulee aika helposti. www.riffi.fi 5/2022 27 pitkään vaan sitten pitää hypätä taas pois pianon äärestä ja jatkaa paperille. Toisaalta on muusikkoja, jotka musiikin suhteen ovat hyviä ajattelijoita ja hyviä käsistään, mutta emootion vyöry jää ehkä ohuemmaksi mitä voisi. Toisaalta mussa on spirituaalipuoli, homman suola: eli se mikä rokissa on tärkeää ja miten Teoria muusikoiden kolmesta ulottuvuudesta musiikin antaa tulla viedä mukanaan ja näyttää sen häpeilemättä. Mutta melodiankin pitää olla kiinnostava. – Rytmin voi hahmottaa myös isommassa kuvassa: onko fraasit aina kahdeksan tahdin mittaisia, vai vaikka viiden tai seitsemän tahdin. Silloin sen joku todennäköisesti haluaa soittaa uudestaankin. Hyvä idea ei riitä, vaan kuulijan pitää kokea se. Kolmas on käsityöläisyys, eli mikä liittyy itse käytännön taitoihin ja työkalujen eli soittimien ja muiden välineiden opettelemiseen. Tällaisessa tapauksessa Vintturi on tarkka siitä, että muA nalyyttisenä muusikkona Miika Vintturi on kehitellyt teorian, jonka mukaan muusikkoudessa on kolme ulottuvuutta, ja hyödyntänyt sitä omassakin ammatillisessa kehittymisessään. Mutta tältä pohjalta on ollut kiinnostava miettiä, mistä näkökulmasta ja taustasta eri muusikot tulevat. – Nyt olen tajunnut, että jos haluan tehdä työtäni ja että joku saa ideoistani kiinni, mun pitää huomioida myös tämä osa-alue. Jos juttu on laulullinen ja sen pystyy hyräilemään, sen pystyy soittamaan. Vintturi pohtii itse kuuluvansa viimeiseen kategoriaan. – Mä olen aina seilannut tunneja henkisyystodellisuuden sekä ajattelun maailmojen välimaastossa. Jos tekee vaikka ensiksi melodian ja bassolinjan, niin harmonia syntyy siihen väliin melkein itsekseen, ja voi tulla yllättäviä ja kiinnostavia ratkaisuja. Tämä sisältää myös perinteen tuntemisen ja estetiikan tajun. Viimeisenä sävellykseen tulee harmonia, eli kaiken soinnuttaminen. Vintturi kertoo, että nuorempana hän piti tätä näkökulmaa asiana, joka tuottaa vain huonoja ja epäkiinnostavia muusikoita. Mua on kiinnostanut miettiä teoriaa ja merkitystasoja. – Eri musiikeissa on omat lainalaisuutensa. – Kaikki pitää pystyä laulamaan. Vaikka täydellisyyttä on mahdotonta tavoittaa, Vintturin mielestä jokaiselle muusikolle on oma ideaali, jossa kaikki nämä kolme ulottuvuutta ovat sopivassa balanssissa. – Se oli sellainen singer-/songwriter-kausi, kun käsien rasitusvamman kanssa tuli takapakkia ja mikään ei onnistunut. Soitto ei onnistunut ja ilmaisu haki muotoaan, ja aloin yhtäkkiä laulaa. Vintturin mukaan käsityöläisyydessä keskitytään soittamisen konkreettisiin ”parametreihin” kuten juuri esimerkiksi käsien liikeratoihin ja soittamisen teknisiin yksityiskohtiin. Vintturin mukaan on tärkeää olla sisäinen korva ja taito kuvitella, mitä haluaa. – Joskus harmoniasta liikkeelle lähtö on hyvä, mutta usein sillä saa makeita sointuja, jotka eivät kuitenkaan tuota kiinnostavaa kerrontaa musiikkiin. Jos on sikahyvät ideat ja intohimoinen suhde musiikkiin, mutta musiikilla ei ole ihan väylää tulla ulos niin hyvänä kuin se voisi, niin sanomattakin on selvää, että ajatus tai tunne ei välity. Kyseessä on ylipäätään taito ja kyky välittää musiikin energia soittajalta kuulijalle. Käsityöläisyys on puolestaan ollut mulle uusi ajatus mutta hyvä työkalu miettiä, mikä mä olen muusikkona ja mitä mun kannattaisi kehittää. – Ohjenuorani on, että jos mä teen musaa itselleni tai sovitan jollekin, sen on oltava mahdollisimman kivaa soitettavaa niin, että sen saa heti näppeihin. Esimerkkinä on muusikkoja, jotka ovat läsnäolevia, joilla on intohimoinen suhde musiikkin ja lisäksi kädet toimivat täydellisesti, mutta jos he miettisivät asioita enemmän, he voisivat saada musiikkiinsa vielä lisää tasoja. Miten se biisi hengittää. – Korostan, että tämä on keittöpsykologiaa. Samaa filosofiaa on sekin, että musiikin on oltava niin sanotusti mahdollisimman soitettavaa. Yksi kärkiperiaate Vintturilla on lisäksi se, että kaikki säveltäminen on mietittävä laulamisen kautta. – Mutta musta vaikuttaa siltä, että kaikissa musagenreissä tavoitellaan tiettyä lesoutta. Itsevarmuus yhdistää! ”Jos se on laulullinen ja sen pystyy hyräilemään, sen pystyy soittamaan.” 25-29 Miika Vintturi.indd 27 25-29 Miika Vintturi.indd 27 9.10.2022 9.12 9.10.2022 9.12. Klasaripianossa se, että pääsee oikeasti herkuttelemaan jollakin hienolla biisillä, vaatii pohjatyöksi paljon toistoja juuri sen biisin osalta. Harmoniaan liittyy myös Vintturin alussa kuvaamat kaksiäänisten liikkeiden suhteet toisiinsa. Toinen on emotionaalinen – tai spirituaalinen – ulottuvuus, joka sisältää kaiken mikä musiikissa on henkilökohtaista, jotain mikä ylittää tavallisen maailman tai vaikkapa soittaessa tai esiintyessä vie kokemuksena soittajan ihan omaan tilaan. Sitten on muusikkoja, joilla on paljon ajatuksia ja jotka ovat aika tunneherkkiä, mutta joilla on soittorutiinin puutetta ja sen myötä asiat eivät ihan välity. Singersongwriteriudessa on tavallaan sama asia, mutta kenties siinä on enemmän painoarvoa juuri omalla tavalla tehdä musiikkia, vaikka tapa olisikin outo, karkea tai ”huolimaton”. Hän itse teki joitakin vuosia sitten omalla nimellään suomisoul-genren alle väljästi istuvaa soolomusiikkia. Popissa ja rockissa se on varmaan se asenne, joka on anteeksipyytelemätön ja cool. Tämä pätee etenkin silloin, jos musiikkia pitää sovittaa muille instrumenteille. Se on ihan sama klasarin työstämisessä kuin miten muodostan fraaseja jazzissa. Skättäilen linjoja yhtä paljon kuin soittelen. Ensimmäinen näistä ulottuvuuksista on tiedollinen, eli kaikki mitä musiikista voi miettiä, analysoida, spekuloida tai pohtia älyllisellä tasolla. Lyriikkataso oli se, mitä kaipasin. Joskus myös lyriikka edellä Lauletun musiikin suhteen sävellystyö menee Vintturin mukaan toisin päin
Vintturi kertoo, että hänen antinsa moniin bändeihin on ollut performatiivisuudesta syntyvä energia. – Rakastan, kun löydän uusia soundeja ja leluja, ja toivottavasti ehdin nyt myös nörtteillä enemmän soundimaailmaa. Maijan bändissä taas yritin aluksi jäljitellä omalla Korg Kronoksella ja Nord Stagella, mitä edellinen kosketinsoittaja Ville Aalto oli tehnyt omilla laitteillaan. Nordit on samaan aikaan ihania soittimia ja toisaalta ärsyttäviä, joissa on rasittavia rajoitteita. – Koen, että monessa projektissa, jossa olen ollut mukana, iso osa on ollut omaa omaksumista. Niissä lähestyminen musiikkiin ja omaan tonttiin soittajana on Vintturin mukaan erilainen kuin oman musiikin tekemisessä. – Itselläni homma alkoi klasarilla, sitten tuli jazz, sitten tuo singer-/songwriter-vaihe, sitten klassinen ja sitten taas jazz. – Mun menestystekijä on varmasti ollut se, että olen luonteva verkostoituja. Tykkään siitä jännityksestä, että tapaan jollain musiikin osa-alueella taitavamman soittajan kuin mä ja menen juttelemaan. Atsolla ( Soivio, tuottaja-kosketinsoittaja) oli hienot pädijutut siinä. Usein vähän proggiksesta riippuen opettelen uuden taidon, mutta tietysti se menee niin, että kun on ollut pidempään bändissä, on toivottavaa, että alkaa tehdä asioita omalla staililla ja energialla. Olen itse huomannut, että jos mulla on liikaa virikkeitä, luovuus loppuu siihen. Pitää olla tarpeeksi yksinkertaista ja rajattua. Käytännössä monet duunit olen saanut näin. Jokin aika takaperin Vintturi hankki myös Moogin Subsequent 37:n. . – Mulle on tärkeää, että jos on vaikka urkua, niin se on säröllä ja on raivokas. Ja kun lyriikka on olemassa, musiikki syntyy usein intuitiivisesti. Vintturi ei omalla kohdallaan pidä myöskään itsetarkoituksellisena sitä, että esimerkiksi bändissä kosketinsoittajalla olisi mahdollisimman iso arsenaali soittimia, joilla haetaan mahdollisimman autenttisia analogisoundeja. – Vaikka keikoilla soitetaan asioita aina vähän eri tavalla ja vaikka soundia voi kehittää, niin käytännössä mun näkökulmasta kuitenkin niissä soitetaan samoja juttuja illasta toiseen. Siksi pidemmillä reissuilla joissain kohtaa on tullut aina olo, että oman musiikin soittaminen kiinnostaa enemmän. Mutta jos esimerkiksi kolmen ja puolen tonnin soittimessa saa vain kaksi synasoundia päällekkäin, niin ei siinä vain ole järkeä. Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia. Kun menin Vestaan, MainStage oli mulle uusi juttu. Arsenaalista löytyvät myös mainittu Korg Kronos 2 88 koskettimen versiona ja Nord Stage 3. Vintturi muistuttaa, että kyseiset suomisoul-biisit olivat yksi vaihe hänen polullaan ja aika kaukana hänen nykytekemisestään. Entä sitten bändikuviot ja artistien kanssa toimiminen. Tervetuloa testaamaan! 25-29 Miika Vintturi.indd 28 25-29 Miika Vintturi.indd 28 9.10.2022 9.12 9.10.2022 9.12. Vintturi operoi paljon myös MainStagella ja softalla, jota häneltä myös löytyy iso liuta. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. Samoin Nord Wave 2, joka mulla oli Mikko Mäkiseltä lainassa, niin se oli monessa suhteessa aivan mahtava ja siinä oli pehmeyttä ja lämpöä, jota ei muualta löydä, mutta sitten siinä oli vain yksi LFO per layer. Mutta kiipparimaailmassa on myös soundeissa runsaudenpulaa, ja voi olla sudenkuoppa hifistellä kaikkea. Vintturi korostaa, että hän silti tekee mielellään erilaisia juttuja ja suhtautuu avoimin mielin kaikenlaisiin projekteihin. Nordeilla jutut, jotka ovat toimivia, toimivat todella hyvin, ja soittimet on kauniita ja intuitiivisia. 28 www.riffi.fi 5/2022 siikki kulkee tekstin ehdoilla. Joku muukin olisi varmaan yhtä hyvin voinut tehdä ne keikat, mutta ehkä mä olin se, joka avasi suunsa oikeassa tilanteessa ja oli myös kiinnostunut siitä toisesta henkilöstä ja tämän tekemisistä. Vaikka mulla on analyyttinen puoli, niin toinen puoleni on se, että saan koko sielullani soittaa vingutuksia tai yksiäänisiä urkujuttuja. Hifistely voi olla sudenkuoppa Soittimien suhteen Vintturi kuvaa itseään epätyypilliseksi kosketinsoittajaksi siksi, että hän käyttää pitkälti niitä laitteita, joita hänellä on, ja hankkii nuukasti mitään uutta. Ehkä viiden vuoden päästä taas laulan. Kosketinsoittajan rooli bändissä on kyllä siisti, mutta ei yhtä dramaattinen kuin rummulla tai kitaralla. – Tässä on koulukuntaeroja, enkä halua kuulostaa asenteelliselta, mutta en näe itseäni siinä, että kosketinkioskissani on ”Joku muukin olisi varmaan yhtä hyvin voinut tehdä ne keikat, mutta ehkä mä olin se, joka avasi suunsa oikeassa tilanteessa.” MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Kurssilla kahlattiin Bachin koraaleja yksityiskohtaisesti läpi, ja Vintturi intoutui tekemään niistä Instagram-kanavalleen muutaman Moog-sovituksen. – Esimerkiksi Robinin ja Torikan tuuraukset ovat tulleet, kun olen Miika Pylkkäsen (kosketinsoittaja) kanssa tavannut ja jutellut jonkun Maija-keikan jälkeen. Hänen analyyttinen puolensa on vetänyt häntä mieluummin takaisin oman musiikin soittamiseen pianolla tai esimerkiksi klassisten kappaleiden tutkimiseen. Se on asia, mikä vetää mua pop-/rock-orientoituneisiin juttuihin. – Nordeja mulla on ollut aina. Aikoinaan mulla oli ekana Electro 2 ja sitten Electro 5, ja nyt Stage. Eli energia, että tunnen jotain ja että se saa kuulua ja näkyä. Sen kanssa ruuvailuun ei ole vielä ollut hirveästi aikaa, mutta Sibelius-Akatemian sävellysteorian kurssiin liittyen Vintturi löysi sille kiinnostavaa käyttöä. . Olen vilpittömän fiiliksissä siinä hetkessä halunnut tutustua ja jutella. Kotoa häneltä löytyy silent-toiminnolla varustettu Yamahan pystypiano. – Tähän on ehdottomasti palattava, ja syvennyttävä Moogiin, varsinkin nyt kun koulu on paketissa. Tässä näkökulmassa on myös kääntöpuoli, minkä seurauksena monet bändeissä soittamiset ovat jääneet Vintturilla lyhyiksi projekteiksi. Moni juttu on mennyt sitä kautta
Vintturia kiinnostavat tulevaisuudessa erilaiset projektit, esimerkiksi jossain bändissä luovemmassa roolissa oleminen jonkun artistin kanssa, tai tuottaminen jonkun kanssa yhteistyössä niin, että Vintturi toisi yhteistyöhön omaa näkemystään erityisesti esimerkiksi säveltämisen, pianonsoittamisen ja laulamisen näkökulmasta. Nyt zoomailen sitä kovasti. . – Analogisyntetisaattorin sijaan Nordista tuleva sample, joka livetilanteessa kuulostaa samalta, voi olla riittävä. kuusi synaa ja superhienot autenttiset soundit joita väännän keskittyneesti, jos ne kuitenkin vain pulputtavat vähän taustanauhan seassa. Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia. Kunhan kerkeäisi vain enemmän istua alas ja soittaa pianoa ja säveltää. Paitsi jos joku tekisi ne ihan samat biisit mitä olen itse ajatellut, mutta paremmin. Esimerkiksi Maijan bändissä mulla oli kaksi todella tavallista synaa, ja halusin panostaa siihen, että pystyn elämään sen musan läpi ja esimerkiksi laulamaan stemmoja. Soittamista massien sijaan Nyt kun koulu on paketissa ja maisterinpaperit pian taskussa, Vintturilla on tarkoitus pitää kalenteri keikkojen lomassa riittävän tyhjänä ja miettiä seuraavia askelia. Vintturi muistuttaa, että kuulijaa ja mielikuvaa – tai ”mieliääntä” – on myös helppo huijata. u MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Yhteinen mesta muutaman pianistin kanssa voisi olla hyvä. Olen ajatellut, että ai, kuulostaapa hienolta, mutta sitten huomannutkin, että jaa siellä onkin vain se Nord. Tervetuloa testaamaan! 25-29 Miika Vintturi.indd 29 25-29 Miika Vintturi.indd 29 9.10.2022 9.12 9.10.2022 9.12. . Suuri käytännön kysymys toki on, miten päästä pianonsoiton suhteen kunnollisen soittimen äärelle. – Mulla on vähän se filosofia, että nyt kun kouluputki oikeasti loppuu, ei haittaa vaikka taloudellisesti ei tulisi heti kaikki massit tilille. – Mua on riittänyt huijaamaan se, että Timo Kämäräisellä on Nordin ympärillä puinen kehikko. Olivat projektit mitä tahansa, oman musiikin on tarkoitus pysyä tekemisessä joka tapauksessa koko ajan rinnalla. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. – Tämä kuvaa hyvin sitä, että en ole tarvinnut vielä työhuonetta, kun kotona on voinut soittaa Yamahan silent-pianoa vaikka yöllä, ja flyygeliä on voinut tulla soittamaan Siballe. Se on kyllä hienoa, mutta mun oma filosofia bändilivessä on se, että työlläni on selkeä merkitys normikuuntelijalle ja että mulle itselleni on kirkkaana funktio, mitä mä teen. – Olen vakuuttunut, että tarvitsen flyygelin. Pitäisi löytää soitin ja sitten mesta, missä sitä voi soitella huolettomasti. – Ehkä takaporttiajatus mulle on se, että kukaan ei voi säveltää mun biisejä ja niihin kukaan ei voi kajota. Olisi hienointa ostaa oma, joku Yamahan flyygeli kasarilta tai ysäriltä eteenpäin. Vintturilla on ollut monta vuotta käytössään Sibelius-Akatemian arsenaali. Se on mun egon pakopaikka. Musan merkitys, ilmaisu ja performatiivisuus on rokkia. Kaiken kaikkiaanhan tämä ala on yhteisöllistä ja kollektiivista tekemistä, jossa opitaan toisilta ja tehdään yhdessä
Kun olin nuori, minulla ei ollut siitä aavistustakaan. Pääsen kuulemaan, mitä hänellä on sanottavana, ja saan jakaa hänelle sen, miten suuri vaikutus hänellä on ollut minulle. 30-31 Tommy Emmanuel.indd 30 30-31 Tommy Emmanuel.indd 30 9.10.2022 9.14 9.10.2022 9.14. Soitin vain ja yritin tulla hyväksi siinä, mitä tein, aivan kuten nytkin. Se on minun unelmani artistina. Uransa alusta asti Emmanuelin elämässä on ollut joukko mentoreita, jotka ovat ohjanneet ja inspiroineet innokasta muusikkoa. Ei ole siis ihme, että Emmanuel itse haluaa soittaa muiden kanssa ja jakaa tietojaan ja taitojaan muille auliisti. – Kohtaan jatkuvasti muusikoita, jotka ovat muuttaneet jollain tapaa elämääni. Maailma on muuttunut, mutta mies itse tuntuu vain jalostuvan vuosien saatossa. Kenties merkittävin vastaava tilanne sattui Emmanuelille silloin, kun hän pääsi tapaamaan suurimman sankarinsa, TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN KUVA: ALYSSE GAFKJEN Tommy Emmanuel – ”Anna musiikki eteenpäin” Kiertue uuden albumin tiimoilta tuo Tommy Emmanuelin jälleen Suomeen. Haluan soittaa kauniissa saleissa, mutta miten niihin pääsee. 30 www.riffi.fi 5/2022 Levyllä soittaa maestron lisäksi joukko muita muusikoita, ja kappaleet on toteutettu duettoina. Ja sitten se kasvoi ja kasvoi isompiin saleihin. -T ulin ensimmäisen kerran Suomeen kauan, kauan sitten, kun soitin pienissä paikoissa kahden uskomattoman innokkaan ihmisen kanssa. Harjoittelin hetki sitten upean laulajan kanssa, jota en ollut tavannut koskaan ennen, ja tapasin myös upean lauluntekijän Diane Warrenin. Emmanuelin uusi studioalbumi on hiljan valmistunut. Pääsen myös pian tapaamaan yhtä sankariani – erästä naista, jonka kappaleet saavat minussa aikaan kylmiä väreitä
Ketä kiinnostaa, miten teen asiat. Hän on vasta 20-vuotias tai jotain sinne päin. Kun soitan coveria esimerkiksi John Lennonin ”Imaginen” kaltaisesta kappaleesta, sitä on ensin kohdeltava suurella kunnioituksella. Ja niin minä teen. Palvonnan sijaan paljon tärkeämpää ovat uudet ystävät ja kokemusten jakaminen. Minulla oli oma tapani tehdä asioita. Oppia on mahdollista saada kaikkialta ympäriltä. Hyvät taiteilijat lainaavat, loistavat taiteilijat varastavat. – Minusta tuntui, etten vain tavannut mestaria, vaan tunsin, että tapasin suuren ystävän, henkilön, joka välitti syvästi elämäntehtävästään. Minun on kuitenkin sanottava, että mikään ei tunnu niin hyvältä kuin soittaa omaa kappalettaan, jonka tuntee, jonka on säveltänyt ja joka on tullut syvältä omasta itsestä. Ja yleensä he ottavatkin. Silti meidän on annettava se pois. Olen aina ajatellut, että haluan olla menestyvä levyja konserttiartisti. Ketä kiinnostaa, minkä merkkisiä kieliä käytän. – Atkins opetti minulle, että pitää etsiä oikeat kappaleet ja varmistaa, että albumi on kaikin puolin vahva. Vuodatan sen ulos sydämestäni, ja toivon, että ihmiset ottavat sen vastaan. Ketä kiinnostaa, millaista kitaraa soitan. – Keskityn vain siihen, että yritän säveltää parhaan mahdollisen kappaleen ja soittaa sen mahdollisimman hyvin. Idolilta saatu tunnustus ja apu ei suinkaan valunut hukkaan. – Eräs nuori mies kävi luonani tänään varhain. Olen rohkaissut häntä, yrittänyt opettaa häntä, näyttänyt hänelle asioita parhaani mukaan siitä lähtien, kun hän oli kaksitoistavuotias. Toinen tärkeä oppi, jota Emmanuel on saanut uransa aikana, on suunnitelmallisuus. – Musiikki on kuin saisimme jotain kaunista ja antaisimme sen eteenpäin. Prosessi, jota Emmanuel käyttää lainakappaleiden valintaan, on tarkka. Kaiken on oltava siellä syystä ja kokonaisuuden on oltava vahva.” 30-31 Tommy Emmanuel.indd 31 30-31 Tommy Emmanuel.indd 31 9.10.2022 9.14 9.10.2022 9.14. – Kun tapasin erään henkilön Moskovassa 20 vuotta sitten, ja hän soitti joitakin kappaleitani, tajusin, että tämän henkilön sisällä ovi avautui, kun hän kuuli musiikkiani. Haluan kiertää maailmaa ja viedä musiikkiani maailmalle. Musiikin teoriaa taitamaton Emmanuel ei halua tehdä tulkinnoistaan liian monimutkaisia tai mahtailevia. Kunnioitan silti melodiaa ja säveltäjää. Levyllä ei saa olla vapaamatkustajia, ei heikkoja kohtia. – Voin muuttaa sointuja hieman, ja voin tulkita sen omalla tavallani, koska sellainen minä olen. Ja hän näki minussa jotain, johon hänen kannattaisi sijoittaa aikaansa. – Kaltaiselleni henkilölle kappaleen on sanottava paljon ja oltava hyvä. Minulla on ollut onnea. Vaikka hän tiedostaakin, että The Beatlesin kaltaisten yhtyeiden sävellykset ovat universaalisti rakastettuja, hän haluaa pysyä ensisijaisesti aitona itselleen ja visiolleen. Musiikillisen opin lisäksi kenties isoimpia lahjoja, joita Atkins lahjoitti Emmanuelille, oli ajatus toisten muusikoiden mentoroinnista. Siinä kaikki. Matka on ollut pitkä nuoruuden ensimmäisistä keikoista suuriin konserttisaleihin, eikä sinne ole päästy ilman kovaa työtä. Musiikkia ihmisen ei tule pitää itsekkäästi itsellään, vaan jakaa se muille. Emmanuel itse on sekä lainannut muiden kappaleita että varastanut ahnaasti ideoita omaan musiikkiinsa kaikkialta ympäriltään. Ketä kiinnostaa. Idolinsa Chet Atkinsin antamien asenteiden lisäksi Emmanuelin oma musiikki on saanut paljon vaikutteita paitsi Atkinsin omasta soitosta, myös kaikesta siitä, mitä kitaristilegenda opetti Emmanuelille vuosien aikana. Sen lisäksi, että Emmanuel tapasi Atkinsin, sai hän sankariltaan tunnustusta ja pääsi myös levyttämään yhdessä idolinsa kanssa. Itselleen aitona pysyminen ja sydämensä vuodattaminen sävellyksiinsä on selvästi resonoinut ulkopuolisissa. En ole enää sellainen. Sillä ei ole väliä. Emmanuel ei kuitenkaan halua näyttäytyä rock-tähtenä tai ihmisten korottavan häntä jalustalle vain siksi, että hän on heidän mielestään taitava kitaristi ja kiertävä artisti. Mutta haluan tavata näitä ihmisiä ja kuulla, miten heillä menee. Omia kappaleita tehdessään Emmanuel ei kuitenkaan mieti, pitävätkö muut niistä. Jos en uskoisi siihen, en soittaisi sitä. Jos Chet Atkins ei olisi koskaan julkaissut musiikkia tai soittanut ihmisille, ei myöskään Emmanuel olisi sillä tiellä, jota hän on kulkenut jo vuosikymmeniä. Tavoitteena ei ole koskaan näyttää yleisölle, kuinka paljon sointuja tai likkejä hän osaa, vaan hän haluaa pitää kiinni kappaleen hengestä ja pitää sen aitona. He odottavat, että jotain tapahtuu, mutta eivät tiedä, että on heidän tehtävänsä saada aikaan muutoksia, paiskia töitä. Ja nyt hän tulee luokseni ja me istumme ja soitamme, ja hyvänen aika, miten hän on edistynyt. Ja tämä kaveri sanoi, että luulen voivani soittaa tuon kappaleen, koska pidän siitä. Kun sitten julkaisen sen, soitan sen vain, koska uskon siihen. Minun on oltava valmis oppimaan kaikilta kaikesta, ja se on tehnyt elämästäni paljon parempaa. Hänellä on loistava tulevaisuus, ja minä panostan hänen tulevaisuuteensa. On kuunneltava alkuperäistä, opeteltava melodian ominaisuudet ja sitten tulkittava se omalla tavallaan, mutta aina säveltäjälle uskollisena. Mutta samaan aikaan saamme myös jotenkin pitää sen itsellämme. Kaiken on oltava siellä syystä ja kokonaisuuden on oltava vahva. Ja niin hän aloitti soittamisen. Ei ole stressiä, koska minun ei tarvitse olla ylpeä siitä, että teen asiat juuri näin. Haluan puhua heille kuin kanssakulkijalle. Jokainen vastaan tuleva ihminen voi opettaa jotain ja inspiroida. www.riffi.fi 5/2022 31 kitaristilegenda Chet Atkinsin. Tärkeintä on pitää mielensä avoinna, ja ottaa vastaan ohjeita silloinkin, kun ne tulevat jostain yllättävästä lähteestä. – Nuorempana olin aivan liian ylimielinen. u ”Levyllä ei saa olla vapaa matkustajia, ei heikkoja kohtia. Käyn läpi samoja asioita kuin he. Emmanuel esittää omien kappaleidensa ohella paljon myös muiden säveltämää musiikkia. – Ihmiset, jotka kamppailevat ja suhtautuvat kielteisesti musiikkibisnekseen, eivät omaa näkemystä siitä, mihin he kuuluvat. Sen lisäksi, että itsensä kannattaa piirittää oikeilla ihmisillä, tulee nähdä paljon vaivaa suunnitelmiensa eteen – ja suunnitelmia todellakin pitää olla. Ja olen jatkanut sitä, koska näen sen ja tiedän, mihin kuulun. Meidän on annettava se eteenpäin. – Kun tapaan yleisöä kiertueillani ja he ovat innoissaan, he ovat tulossa keikalleni, heillä on lippu, he ovat faneja
Nämä soittimet ovat aikaa sitten menneet eteenpäin, mutta Kalle Lae esitteli nykyisistä kitaroistaan muutaman varsin laadukkaan yksilön. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Kalle Lae K itaristi Kalle Laen ensimmäinen soololevy ilmestyi vuonna 1976, ja seuraava vasta tänä vuonna. Aikoinaan keikkabändeissä ja studiosessioissa Lae toteaa soittaneensa lähes pelkästään vuoden ’64 Stratocasterilla, jonka hän löysi huonokuntoisena ja halvalla Aron Soittimesta. En siis käytä tätä akustisena soittimena, vaikka sekin soundi on ihan kohtuullinen. Lisäksi kuulimme hauskoja tarinoita menneiltä vuosilta, ja juttelimme uudesta levystä. Gibson L5 – Tämän ostin ’90-luvulla New Yorkista. Varhaisiin kitaroihin kuului myös Albert Järvisen ja Matti Kurkisen aiemmin omistama Gibson 335, joka löytyi Matti Sarapaltion liikkeestä kahtena kappaleena. Kitara Laella kyllä pysyy hyppysissä edelleenkin, kuten uusi levy Deep in The Blues osoittaa. Käytiin sitten Rudy’s Store -liikkeessä, ja siellä L5 oli vitriinissä. Tällä mallilla Wes Montgomery soitti, ja Wes taas on minun kotijumalani. Silti hän toteaa, ettei ollut koskaan ”ammattilainen” sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan soitti koska se oli hauskaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Olimme kaverin kanssa New Yorkissa lomalla ja kuuntelemassa jazzia. Niille ei ole mitään säätöjä, eikä tämä mikkisysteemi olen muutenkaan oikein käytännöllinen. Siksi olen soittanut tätä vain akustisesti – Gibson L5 on aika monipuolinen kitara 32-35 EK 522 Lae.indd 32 32-35 EK 522 Lae.indd 32 9.10.2022 9.15 9.10.2022 9.15. – Soittimena L5 on oikeastaan yllättävän monipuolinen, se käy bluesiin, jazziin ja jopa rokkiin. Kaverini siinä vieressä taas haukkoi henkeään, että noinko sä vaan ostat jonkun 5000 dollarin kitaran. Kurkisen käytössä kitara oli kaatunut ja katkennut kaulastaan, ja lopulta Lae joutui rakentamaan siihen itse uuden virityspään, kun korjaajaa ei mistään löytynyt. Näin hänellä oli Gibson ilman Gibsonin logoa. Lae soitti ’60-luvun lopusta ’80-luvun alkuun suosittujen artistien taustalla (mm. Karma ja Jussi & The Boys), ja teki myös paljon studiosessioita, kunnes vaihtoi muihin töihin. Laitoin kopan sisälle vähän fylliä, koska joudun välillä soittamaan niin kovaa, että muuten alkaisi kiertämään. Elferink archtop – Tämä on hollantilaisen Frans Elferinkin rakentama jazzkitara, jonka ostin häneltä joskus 2000-luvun alkupuolella. Trumpetisti Markku Rengon sovittamista jazzja blues-standardeista sekä yhdestä stadin slangilla lauletusta originaalikappaleesta koostuva levy paljastaa Kalle Laen edelleen taitavaksi kitaristiksi. 32 www.riffi.fi 5/2022 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Iskin silmäni siihen heti, ja päätin, että ilman sitä en lähde. Tässä on vähän erikoinen mikitys, hänen itse tekemänsä magneettimikki sekä sisällä oleva konkkamikki
www.riffi.fi 5/2022 33 ja mikitettynä. Mutta vuoden päästä hän otti yhteyttä ja sanoi, että sulla kävi hyvä tsägä: ostamasi soitin on amerikkalaisen kitarakirjan kansikuvassa (Robert Shaw: Hand Made, Hand Played: The Art & Craft of Contemporary Guitars). Kyseessä on siis hyvin all around -soitin. Menin sitten kauppaan ja kysyin, että mitä hyvität, jos ostan tuon Santanan. Juuri tämä yksilö! Ibanez Artist John Scofield Signature – Ibanez on ollut minulla parikymmentä vuotta. Paul Reed Smith Santana – Paul Reed Smith teki aikoinaan näiden edeltäjiä Carlokselle kaksi kappaletta. Näitä oli tuotu Suomeen yksi kappale, ja se oli niin kallis, ettei kukaan ollut ostanut sitä. Siinä kävi sitten niin, että ostin tämän lauantaina ja kuulin myöhemmin, että Mika Salo oli tullut maanantaina ostamaan samaa kitaraa. Tämä yksilö taas on sen jälkeen tehtyä ensimmäistä Signature-sarjaa, numero 11. Sen sijaan soolosoittoon tasakantiset kitarat ovat usein parempia. – Frans Elferink oli alunperin rakentanut tämän kitaran johonkin näyttelyyn, eikä tainnut tuon mikkisysteemin vuoksi löytää ostajaa. Jos menen jonnekin, enkä tiedä mitä siellä pitäisi soittaa, niin otan tämän mukaan. Ja täytyy sanoa, että John Scofield tiesi mitä teki, kun osallistui kitaran suunnitteluun. Olin itse jo hankkinut jenkeistä yhden PRS:n, mutta en tykännyt siitä, koska volume-säädin oli ihan tallan vieressä ja käsi osui siihen koko ajan. Tämä on itse asiassa tosi hyvä soitin, hirveän helppo soittaa, ja oikeastaan kaikki on kohdallaan. Soundiltaan tämä on aika jännä, sillä etumi32-35 EK 522 Lae.indd 33 32-35 EK 522 Lae.indd 33 9.10.2022 9.15 9.10.2022 9.15. Tällaiset archtopit ovat mielestäni parhaimmillaan komppisoitossa, sillä niiden atakki on tosi napakka. Siksi hän myi tämän minulle aika edullisesti
Lisäksi session alussa Lae oli suututtanut äänittäjän, kun oli pyytänyt mikittämään vahvistimensa. – Biisi oli joku säveltämäni blues, jossa minulla oli sooloa kuusi chorusta. Tähän nimittäin tuli kehotus nykyisen Musiikkineuvoksen taholta. Hän muistelee, että tässä kyseisessä sessiossa bändi soitti sataprosenttisesti kaiken kerralla sisään. – ’70-luvulle saakka kitara äänitettiin Suomessa yleensä vahvistimessa olevasta lisäkaiutinlähdöstä suoraan miksauspöytään. Äänittäjä suostui sitten lopulta mikitykseen. Jussilla oli sitä ennen ollut niitä hittilevyjä (mm. Liittyessään Kirkan bändiin, hän ”joutui” ostamaan itselleen Marshallin nupin. ’70-luvun kuluessa Marshall vaihtui Fenderiin, mikä vaikutti myös soittotyyliin. Matti Sarapaltio oli kuullut, että olimme menossa studioon, ja hän varoitti minua, että ”älä anna äänittää piuhalla”. Muistan kun joskus ’70-luvun loppupuolella joku soitti, että tulisitko Finnlevyn studiolle. Marshallista Fenderiin Kalle Lae löysi kitaran ’60-luvulla jazzin innoittamana, ja vuosikymmenen lopulla hän soitti jo parin kärkiartistin bändissä, Kirka & The Islandersissa ja Eero Raittisen Helpissä. – Fenderillä oli silloin sellainen hyvä kaappi, johon oli asennettu kaksi 15-tuumaista JBL:n kaiutinta. Muistan kun olin Vanhalla soittamassa jameissa tuolla Fender-setillä, niin jossain vaiheessa Albert tuli kysymään, että saako kokeilla. Myöhemmin alettiin tehdä päällesoittoja enemmän. Joskus tiesi, että kenelle sessio tulee, joskus taas ei. Yleensä soitettiin pari akustista kitaraa kerralla siihen pohjalle. – Se oli taloudellisesti järkevämpää. Omalla levyllä soitin Caravanin juuri tuolla mikillä, vahvistin oli Fender Blues Junior ilman mitään pedaaleita. – Sen levyn biisit eivät olleet ihan tavallista Boys-tyyliä. Yksi Laen ensimmäisistä studiokokemuksista oli Matti Oilingin bändissä vuonna ’71. Lopputulos oli arvaamaton, koska vahvistimen elektro niikka itsessään korosti paljon korkeita taajuuksia. Kyllä se sitten löytyi. Levy-yh32-35 EK 522 Lae.indd 34 32-35 EK 522 Lae.indd 34 9.10.2022 9.15 9.10.2022 9.15. Kun vuoden päästä meni studioon, niin ei piuhalla äänittämistä enää edes ehdotettu. Joten vaihdoin Fender Twiniin, ja ensituntuma sen kanssa oli, että eihän tässä osaa soittaa ollenkaan. Tämä Boys-levy sisältää esimerkiksi The Band -käännöksen Aika kääntyi rauhaan päin. Koska tuohon aikaan kitarakamojen piti riittää toistamaan ääni isommassakin keikkapaikassa, piti myös Twinille hankkia jossain vaiheessa lisäkaappi. – Muistan kun Danny sanoi minulle: ”Kai tiedät, että Kirkan bändin kitaristilla tulisi olla Marshall”, Lae nauraa ja jatkaa: sen pariksi ostin Monsterin 4×12-kaapin, ja täytyy sanoa, että se oli täydellinen pari, en ole sellaista soundia saanut millään muulla vehkeellä. Metsämökin Tonttu), joten päästiin äänittämään Tukholmaan. Fenderistä ei tietenkään tullut sellaista ääntä kuin Marshallista, joten piti keksiä jotain muuta yhtä tehokasta ja näyttävää. – Kun Kirkan jälkeen vaihdoin bändiä, sen kapu sanoi minulle, että ei tuollaisia kamoja meidän perävaunuun mahdu. Tällöin hän ei ollut vielä täysin tietoinen studiotyön käytännöistä, vaan luuli jo soittaneensa osuutensa ennen kuin äänitysnappia oli edes painettu. Sitten se meni viikon päästä ostamaan samanlaiset kamat, Kalle nauraa. Ollessaan myöhemmin Jussi Raittisen bändissä, Lae soitti Jussi & The Boys & Friends -kokoonpanon Tukholmassa äänitetyllä levyllä Kehä Kaartuu. Kukaan ei vihjannut, että tässä haetaan vasta soundia. 34 www.riffi.fi 5/2022 kistä tulee melko nasaali soundi, toisin kuin yleensä. Olin siinä soittanut bluesini jo viisi kertaa läpi, eli yhteensä 30 chorusta sooloa, kunnes äänittäjä sanoi, että nyt aletaan äänittämään. Sitten lyötiin komppilappu eteen, melodiaa en tiennyt. Levyllä soittivat myös Jukka Gustavsson, Pekka Pohjola, Aikka Hakala sekä ruotsalainen puhallinsektio
Sitten alkoi muotoutua idea levystä. 32-35 EK 522 Lae.indd 35 32-35 EK 522 Lae.indd 35 9.10.2022 9.15 9.10.2022 9.15. Deep in The Bluesin taltiointi ja miksaus tehtiin Markku Veijonsuon Varistoteles-studiolla. – Sovittaja Veikko Samulilla oli ideoita kitararaidasta, ja siitä introsta oli sellainen suttuinen nuotti. Oktaaveissa Kalle Laen tunnetuin kitaraosuus lienee kuitenkin Armi & Danny -duon Tahdon olla sulle hyvin hellä -kappaleen intro. – Soitin tuon biisin Elferinkin jazz-kitaralla akustisesti eli mikki vaan eteen. Jos käytettiin vahvistinta, se otettiin yleensä parilla mikillä, yksi lähellä kajaria, toinen kauempana. www.riffi.fi 5/2022 35 ”Kukaan ei vihjannut, että tässä haetaan vasta soundia.” tiössä oltiin sitä mieltä, että nyt on varaa maksaa vähän paremmasta studiosta. Hän muistaa, että kyseinen sessio tehtiin Takomolla. Sitten sanoi, että kokeillaan. Sama idea taisi oli huoltoasemille tehdyissä kaseteissa. u Vuosien varrelta mukaan on tarttunut myös tavanomaisempia soittimia, kuten Höfnerin vanha orkesterikitara – ei erityisen hyvä, muttei erityisen kehnokaan. Kalle Lae vaihtoi alaa ’80-luvun alussa, mutta ehti kuitenkin soittaa sen verran studiokeikkoja, että hänenkin Gramex-listassaan on lähes 2000 riviä. Siinä introssa on sellainen hauska juttu, että se menee oktaaveissa, ja siitä nimenomaan tulee se soundi. Kova kattaus Takaisin tähän päivään. Levyn taustalla oli Laen keikka Big Bandin solistina sekä yhdessä Markku Rengon kanssa ideoitu Wes Montgomery -projekti. Kun jengi meni levykauppaan, ei ne tienneet esittäjiä, vaan sanoivat että ”mä haluun sen KrokotiiliRockin”. Mutta silloin tehtiin levyjä tosi paljon. Siinä oli sellainen vaikea flamenco-intro, ja hän sanoi Laurilalle, että soita sä tuo. Kalle Laen uuden soololevyn tekoon osallistui iso joukko kotimaisia jazz-soittajia: sovituksista ja trumpetista vastannut Markku Renko, puhaltajat Pentti Lahti, Mikko Mäkinen, Johannes Salomaa, Mikko-Pekka Svala ja Heikki Tuhkanen, pianistit Markus Niittynen ja Antti Utriainen, basistit Hannu Rantanen ja Ilkka Hanski sekä rummuissa ja perkussioissa Henrik Björklöf ja Juha Tanninen. Olin Takomon lasikopissa, joka oli muuten maailman hirvein paikka soittaa: lasiseinät ja kivilattia, ja kun sähkökitaralla veti, niin soundi oli siellä kopin sisällä ihan hirveä. Esimerkiksi Blues in Orbit -kappaleessa Lae soittaa hienosti kaikuisalla kitarasoundilla. Ja mä olen soittanut kuitenkin aika vähän. Muistan kun se laittoi luurit päähän, katsoi vähän aikaa sitä nuottia ja mietti sormitusta soittamatta ääntäkään. Ja sieltä se tuli kuin pyssyn suusta yhdellä otolla, semmoinen 10 sekunnin hirvittävä ryöpytys. – Soitettiin ensin bändin kanssa yhdessä ilman puhaltimia, jotka äänitettiin sen jälkeen sektiona. Hän on hyvä säveltäjä, New Yorkista jo aikoinaan Suomeen rantautunut muusikko. Ne sitten keksi jotain bändin nimiä joulumyyntiä varten. Itsekin olen aikoinaan tehnyt omia kappaleita, mutta mielestäni maailma on niin täynnä paskoja biisejä, ettei niitä tarvita yhtään lisää, Lae toteaa. Sen jälkeen minulla oli vielä keikkoja, joihin pyydettiin soittamaan samalla soundilla. Tällaiset levyt tehtiin ilmeisesti jonkun kilpailevan levy-yhtiön toimesta joulumyyntiä varten. Muista studiokitaristeista Heikki Laurilan osaaminen teki Kalleen kaikkein suurimman vaikutuksen. Tuo kaiku on ilmeisesti jostain plugarista. Siitä lähdimme ideoimaan pidemmälle, koska eihän tästä nyt mitään Wes-levyä voinut tehdä. Tarkoitukseni oli soittaa tällä levyllä niin hyvin kuin pystyn, eikä mitään kyllä jäänytkään hampaankoloon, Lae iloitsee. – Muistan yhden tilanteen, kun oli biisi, johon Jori Sivonen oli tehnyt sovituksen. Kalle Lae paljastaa myös, että uutta musiikkia on jo tekeillä. – Hain sen listan itselleni, ja katselin niitä artisteja, joista osa oli tuttuja, mutta joistain en ole koskaan kuullutkaan. Soitot etenivät sen verran joutuisasti, että puolet varatusta studioajasta jäi käyttämättä. – Tulossa on esimerkiksi Roger Freundlichin säveltämää originaalimateriaalia. Muistan sellaisen tilanteen, kun Vexi Salmi soitti joskus pari-kolme kuukautta ennen joulua, että nyt kundit studioon! Siellä me soitettiin niitä samoja biisejä, joita joku stara oli jo levyttänyt, esimerkiksi Krokotiili-Rock ja muita vastaavia. Mutta vahvistin vaan täysille ja kokeilemaan. Siitä tuli siis vähäksi aikaa jonkinlainen muoti. Ja sehän sattui siinä mielessä kivasti, sillä Armi ja Danny lauloi samalla tavalla oktaavin välein. Ajatus oli kuulemma korostaa soundilla biisin nimeä. Omat sooloni soitin vielä jälkiäänityksenä uudelleen. Loppujen lopuksi nämä on aika rajuja sovituksia klassikoista, Lae pohtii. Kitaroina oli Elferinkin lisäksi Gibson L5, Paul Reed Smith ja Senór Bluesissa Martinin akustinen, vaikka ei sitä kukaan tunnista, koska ääniaukossa oli magneettimikki. Sitä luullaan joskus Juha Björnisen soittamaksi, ja hänen kanssaan Lae tekikin joitain iskelmäsessioita kimpassa. – Ajattelin, että olisi mukava levyttääkin joitain näitä biisejä
Eräänä vuonna TV sitten pyysi, että lähetätkö myös NAMM-messuille yhden soittimen. Popmasterin epäsymmetrinen muoto on velkaa Fenderklassikoille. Katteluksen kädenjälki innosti häntä siinä määrin, että hän osti kyseisen yksilön itselleen. Eli vaikka en olekaan ollut itse aina Frankfurtissa paikan päällä, niin kitaroita siellä on kuitenkin ollut. Kun valmistuin, oma malli pyöri jo mielessä, sillä ajattelin, että pakko sellainen on tehdä, koska ei kopioilla elä. 36-37 Jukka Kattelus.indd 36 36-37 Jukka Kattelus.indd 36 9.10.2022 9.22 9.10.2022 9.22. – Käytän aika paljon TV:n mikkejä, ja häneltä on tullut monta kertaa pyyntö, että lähetätkö kitaroita hänen messuosastolleen. Siellä hän tutustui myös mikkivalmistaja Thomas V. Silloin Robillard kävi Jyväskylässä järjestetyillä Musamessuilla. Yritin hakea sitä samaa klassista muotoilua, mutta sillä tavoin, että se olisi selkeästi oma. Sinne se soitin jäi vielä Summer NAMM:in ajaksi, missä hän sen myi puolestani, Jukka kertoo. Pian opintojen jälkeen olikin jo ensimmäisen Katar Popmaster -kitaran vuoro. – Minua on aina viehättänyt paitsi Telecaster, myös Jazzmasterin ja Jaguarin muotokieli. Jo opintojensa aikana Kattelus teki päätöksen pitäytyä sähkökitaroissa, ja jättää akustiset soittimet muiden kontolle. Olen sittemmin tehnyt tuohon sapluunaan hyvin pieniä muutoksia, mutta perusmalli on pysynyt samana kaikki nämä vuodet. Nyt jo edesmenneen ystäväni Olli Linnan kanssa aloin sitten kehitellä hänelle soitinta. Tänä vuonna hän julkisti Popmaster-kitaransa pohjalta Duke Robillardille tehdyn Bluesmaster-nimikkomallin. 36 www.riffi.fi 5/2022 K annukset kitaroiden rakentamiseen Jukka Kattelus hankki Ikaalisten soitinrakennuslinjalta, missä hän aloitti opinnot vuonna ’92, opettajinaan Matti Nevalainen ja Rauno Nieminen. Bluesmastereiden kansina on vahvasti kuvioitunutta koivua. Viimeisen kymmenen vuoden ajan hän panostanut täysillä ainoastaan rakentamiseen, vaikka ”tekemistä ja asiakkaita on ollut kyllä koko ajan”. Ikaalisten jälkeen hän aloitti soitinrakentamisen ”puoliammattilaisena” kaiken muun työn ohella. Myöhemmin Duke ehdotti, josko Popmaster-nimen muuttaisi Bluesmasteriksi, jolloin Kattelus voisi hyödyntää hänen nimeään soittimen markkinoinnissa. Meidän molempien ideat natsasi aika hyvin yhteen, ja ensimmäinen Popmaster-kitara valmistui Ollille, joka keksi myös soittimen nimen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: KATAR KUITARS Jukka KATTELUS – Katarin kustomia Seinäjoella asuva Jukka Kattelus on tehnyt soitinrakentajan töitä jo pitkään Katar Kustom Kuitars -merkillään. Bluesmasterin kitara Blues-legenda Duke Robillard tykästyi Katar Popmaster -malliin kolme vuotta sitten keikkaillessaan Wentus Blues Bandin kanssa. – Ikaalisissa rakensin todella paljon erilaisia kitaroita, ja tutkailin, mikä niissä on se juttu. Jonesiin. Esimerkiksi Frankfurtin Musiikkimessuilla Kattelus oli näytteilleasettajana jo 2000-luvun puolivälissä
Relikointia Kattelus ei ole juuri harrastanut, mutta Popmaster Junior on mallistossa siksi, mikäli joku asiakas haluaa kitaran vanhennetulla pinnoitteella. – Kyllä, on pakko tehdä muutamaa kerrallaan. ”Kustom”-kulttuuri on hänen mieleensä, ja onpa hän ollut vuosittain näytteilleasettajana myös Kustom Kulture -tapahtumassa. Silloin on tietenkin hyötyä siitä, että on itse soittaja, ja tietää, mistä soitin voi luonnollisesti kulua. Juuri Popmaster Juniorissa olen käyttänyt selluloosalakkaa, sillä polyuretaanilla ei tuollaista relikoitua pintaa pysty edes tekemään. – Duken alunperin ostama Popmaster oli ensimmäisiä kokeilujani lahokoivun ja -lepän kanssa. – Tottakai, sillä aikamoinen mentori hän on aikanaan ollut. Varsinkin juuri pintakäsittelyssä tulee aina odotusvaiheita, ja siksi on hyvä ettei tule turhaa luppoaikaa – etenkin, kun tekee vanhan liiton meiningillä ilman CNC-konetta. Esimerkiksi kaadetut ”ongelmapuut” ovat toimineet hänelle rakennusmateriaalin lähteenä. Sen sijaan päädyttiin Duken omaan nimikkomalliin, joka olisi valmistusmäärältään rajattu, Kattelus perustelee. Jukka Kattelukselle se on ollut tapa jo pitkän aikaa, nimenomaan soittimien runkomateriaalien suhteen. Ainoastaan kaulaprofiili tehtiin Dukel le sopivaksi, ”soft V” -tyyppiseksi, ja tietenkin mikit viilattiin juuri sellaisiksi kuin hän halusi. Kyseessä on todella käytännöllinen vibrasysteemi, josta en ole löytänyt moitteen sanaa. Ikaalisissa Matti painotti sitä, että visuaalisuus on se juttu, mikä kiinnittää huomion ensimmäisenä: kitaran pitää näyttää hyvältä, että se tulee otettua syliin ja kokeiltua. www.riffi.fi 5/2022 37 – Popmaster-nimellä on kuitenkin tietty historia, joten en muutoksesta oikein innostunut. ”Ongelmapuut” käyttöön Lähipuun käyttäminen ns. Onko tässä lähtökohdassa myös hänen vanhan opettajansa Matti Nevalaisen vaikutusta. – Kieltämättä, Duke on tuolla maailmalla todella iso nimi blues-piireissä, Kattelus myhäilee. Varsinaisia rakenteellisia muutoksia ei bluesartisti halunnut, ainoastaan pientä hienosäätöä. Kitaran pitää myös kestää rajumpaakin käyttöä ja pidemmänkin rundin kolhut. – Se on tosi korkealuokkainen. – Relikoinnissa pitää olla selkeä ajatus, että miten ja mistä soitin voi kulua. Siinä on hyvät laakerit sekä reiät, joiden läpi kielet kiinnitetään. – Siinä käytän edelleen kanadalaista vaahteraa, sillä se on niin stabiili ja hyvä puu tuohon käyttötarkoitukseen. Toki valinta menee aina sen mukaan, että mikä palvelee soittajan soundia ja tatsia. u Jukka KATTELUS Popmasterista se alkoi, ja nykyään valikoimassa on myös Popmaster-basso. Omia soittimiani menee aika paljon ulkomaille, ja siellä nämä suomalaiset puut ovat eksotiikkaa. Kaulan rakenteen esimerkiksi olen miettinyt sitä silmällä pitäen. 36-37 Jukka Kattelus.indd 37 36-37 Jukka Kattelus.indd 37 9.10.2022 9.22 9.10.2022 9.22. On turha viedä amerikan leppää amerikkaan, mutta sen sijaan suomalaisesta haavasta ollaan ulkomailla ihan ihmeissään. Otelaudan materiaaliksi sain CITES-hässäkän vuoksi ystävältäni afrormosiaa, ja totesin, että sehän on otelaudassa erittäin hyvää puuta. Samoin loimukoivua olen käyttänyt, ja nyt viime aikoina myös lahottanut koivua, jolloin siihen tulee kiinnostavaa kuviota. Päädyimme 12 Bluesmasterin rajattuun sarjaan, koska tuota laholeppää minulla ei ole yhtään enempää. Tuon kyseisen mallin luonteelle tällainen lähestymistapa sopii, mutta toisaalta senkin saa tarvittaessa yhtä hyvin viimeisteltynä kuin muut kitarani. Ne puolestaan rakensi Veijo Rautia. Onko Robillardille tehty kitara tuonut lisää kiinnostusta soitinmerkkiäsi kohtaan. Rullatalla taas on Schallerin ja virityskoneistot Klusonin tuotantoa. Poikkeuksen tekee kuitenkin kaulan ja otelaudan materiaali. Itse käytän kitaroissa nykypäivän materiaaleja, kuten polyuretaanilakkoja. Kitaran pitää erottua Katteluksen rakentamat kitarat on näyttävästi viimeistelty. Tämä on aikaa vievää hommaa, mutta tällaisena haluan sen pitääkin. Ja jos haluaa, kammen tyypinkin voi vaihtaa Bigsbyn tapaiseksi. Lisäksi kammen saa mihin tahansa asentoon, ja se pyörii 360 astetta. Sitähän on Bluesmasterissakin, sillä Duke tykästyi tuon puun tatsiin ja soundiin, Kattelus kertoo. Jukka Kattelus yltyy kehumaan Bluesja Popmaster-kitaroissa käyttämäänsä Göldon-vibrasysteemiä. Rakennatko yleensä useita kitaroita samaan aikaan. Niillä saa erittäin hyvin kulutusta kestävän ja kiiltävän pinnan. Olen aina tykännyt Bigsbykammesta, mutta Göldossa ei ole samoja haasteita vireen pysymisen suhteen. – Nyt puhutaan paljon lähipuusta, mutta itse olen käyttänyt niitä melkein koko soitinrakennusurani ajan. Ainoastaan pyynnöstä käytän selluloosalakkaa. Hän luettelee käyttämistään materiaaleista haavan ja koivun lisäksi tervalepän, lehmuksen sekä poppelin. eksoottisten puiden sijaan on ollut pinnalla jo jonkin aikaa, nimeomaan ekologisista syistä
38 www.riffi.fi 5/2022 E BS Sweden kertoo uudistaneensa alkuperäisen Magni 500 -mallin asiakkailta eli soittajilta saadun palautteen perusteella. Tämä mahdollistaa jopa kahden kahdeksanohmisen lisäkaapin käytön kombon kanssa. En valitettavasti päässyt kokeilemaan komboa keikalla tai bändiharjoituksissa, minkä takia en voi antaa lopullista arviota siitä TEKSI: MARTIN BERKA – kompakti, mutta kovaääninen Magni-sarjan päivitetty versio on jopa kuusi kiloa edeltäjäänsä kevyempi. Kombon tärkeimmät parannukset ovat vielä entistäkin maltillisempi paino (15,4 kg), uudet neodyymikaiuttimet paremmaksi mainostetulla soundilla, kotelon entistä lujempi keinonahkainen päällystys, uusittu eturitilä sekä uudistettu päätevahvistin, joka kestää mukisematta myös kahden ohmin impedanssin. The V-Drums TD-17 series lets your technique shine through, backed up with training tools to push you further. Reidmarin sukua ja verta Magni 502 -kombon vahvistinosio perustuu EBS Reidmar 502 -vahvistinnuppiin. Käytännössä Reidmar on nimittäin upotettu kombon takaosaan säätimet ylöspäin, sen jälkeen kun kaikki takapaneelin liittimet on ensin siirretty vahvistimen metalliseen kansilevyyn. Erittäin tervetullut on myös keskialueen notch filter -ominaisuus, joka muuttaa keskialueen suotimen vaikutukseltaan hyvin kapeaksi, mikä helpottaa etenkin akustisen bassokitaran tai kontrabasson feedback-kiertoa aiheuttavien ongelmataajuuksien löytämistä ja tehokasta vaimentamista. Tämäkin toiminto on kytkimellä erikseen aktivoitava, joten soittaa voi ilman kompressoriakin, jos näin haluaa. 11. Lisäksi Contour-käyrä vähentää joidenkin bassojen ala-middlessä esiintyvää kuminaa. Meanwhile, an array of built-in coaching functions will track your technique, measure your progress and increase your motivation. Valmistajan mukaan sekä etuettä takaportilla varustetun kotelon ansiosta basistin soundikokemus lavalla on aiempaa immersiivisempi ja samalla kuitenkin hyvin tarkka, riippumatta siitä seisooko soittaja suoraan kombon edessä vai lavan etureunan lähellä. Tämä loiva, hieman loudness-tyylinen käyrä istuu hyvin etenkin passiivielektroniikalla varustettuun sähköbassoon, koska se antaa sointiin hiukan potkua ja erottelevuutta. 17:15 2021. 11. Becoming a better drummer is still hard work, but the TD-17 can help you get there. Magni 502:n kytkettävä EQ-osasto on tyyppiä ”neljä kaistaa puoliparametrisellä keskialueella”. Myös mahdollisen maalenkin turvallisesti katkaiseva audiosignaalin maaton erotuskytkin on olemassa. Sekä etuettä takaportilla varustetun kaapin soundia voi verrata kitaramaailmasta tuttuihin takaa avoimiin kaappeihin, joiden soundi ei suuntaudu niin voimakkaasti eteenpäin. Balansoitu DI-lähtö on toteutettu asianmukaisesti XLR-liittimellä, ja basisti voi valita lähteekö signaali ennen EQ:ta vai sen jälkeen. Portit on auki! Yksi alkuperäisen Magni 500 -sarjan mullistavista ominaisuuksista löytyy myös uudesta Magni 502-102 -kombosta – innovatiivinen, kahdella refleksiaukolla varustettu kaiutinkaappi. 17:15 38-39 EBS Magni.indd 38 38-39 EBS Magni.indd 38 11.10.2022 18.34 11.10.2022 18.34. Sana puoliparametrinen tarkoittaa tässä, että keskialueen suotimessa voi säätää filtterin keskitaajuutta laajalla alueella (100 Hz – 6 kHz). WWW.ROLAND.COM BECOME A BETTER DRUMMER, FASTER V-Drums TD-17 series When you’re serious about drumming, you need a kit to match your ambition. Vaikka etupaneelin säätönupeista voisi saada erilaisen kuvan, sijoittuu EBS Magnin hyvin musikaalinen kompressori signaalitiellä vasta EQ-osaston jälkeen. Etuvahvistimen signaalitie tarjoaa heti ensimmäisen vahvistusasteen jälkeen muista EBS-vahvistimista tutun, kytkimellä aktivoitavan Character-ekvalisoinnin, joka lisää soundiin hieman bassoa sekä presenssiä, samalla kun se vaimentaa signaalista hiukan alempaa keskialuetta. 10. Combining a TD-50-class sound engine with newly developed pads results in an affordable electronic drum kit that’s authentically close to playing acoustic drums – accurately mirroring the physical movement, stick coordination and hand/foot control that every drummer needs. 10. Vahvistimen tehokas, mutta käyntiääneltään hiljainen tuuletin saa tarvitsemaansa ilmaa kahdesta aukosta, jotka on upotettu kombon kylkiin. Takapaneelin liitintarjonta ei jätä toivomiseen varaa: Speakon-kaiutinliittimen lisäksi löytyy jakkiliittimet kuulokkeille ja efektilenkille, sekä balansoimaton linjatasoinen lähtö. TD17 series Ad_230x135.indd 1 TD17 series Ad_230x135.indd 1 2021. Kaikki tarvittavat liitännät eikä mitään ylimääräistä
10. 11. EBS Magni 502:ssa ei esiinny minkäänlaista keskialueen tukkoisuuta tai vaikkapa epäsiistiä bassorekisteriä, vaan soundi on terve, ja eri soittimien oma karakteeri pysyy ehjänä. Tämä kombo ei mene ns. EBS Magni 502-102 Transistorikombo bassolle • teho 4 ohmin kuormalla: 250 W (RMS) / 500 W (hetkellinen) • toimii myös 2 ohmin kuormalla • kaksi 10-tuumaista neodyymikaiutinta ja diskanttielementti • kytkettävä nelialueinen EQ puoliparametrisellä keskialueella • sisäinen kytkettävä kompressori • kuulokelähtö, linjalähtö, efektilenkki ja DI-lähtö • paino: 15,4 kg • hinta: 1290 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Jos on säätänyt ennen master volyymin avaamista basson tulosignaalia asianmukaisesti Gain-säätimellä ja Clip-ledin avulla, saa jo Volume-nupin avaaminen kello yhdeksän asentoon aikaiseksi luonnonmullistuksen kaltaiset äänenpaineet. 11. 17:15 38-39 EBS Magni.indd 39 38-39 EBS Magni.indd 39 11.10.2022 18.34 11.10.2022 18.34. din muokkailuun ja vaikkapa keikkapaikan ongelmataajuuksien vaimentamiseen, ilman että vahvistin itse yrittää työntää soittimen soundia jo valmiiksi johonkin suuntaan. Toinen selvä merkki laadukkaasta bassovahvistimesta on se, että soundi on ”hyvä” jo ennen kun koskee EQ:hun. Kun EBS puhuu 500 watin tehosta, se todellakin tarkoittaa tehoa, joka muuttuu myös ääneksi! Samalla paljastui kuitenkin yksi tärkeä ero halpakombon ja Magni 502:n kaltaisen laatuvahvistimen välillä, ja se on kaiutinkotelon aiheuttaman ylimääräisen sirinän ja resonoinin täydellinen puuttuminen. The V-Drums TD-17 series lets your technique shine through, backed up with training tools to push you further. TD17 series Ad_230x135.indd 1 TD17 series Ad_230x135.indd 1 2021. 17:15 2021. 10. ”tukkoon” isollakaan volyymillä, vaan Magnin soundi pysyy siistinä ja laadukkaana, vaikka minun työhuoneessani kaikki ikkunat ja loisteputkilamppujen ritilät resonoivatkin aivan hulluna. Ammattiluokan soundi ja teho Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni, oli EBS Magni 502 -kombon raaka voima ja teho. EBS:n Magni 502 saa minulta lisäpisteitä diskanttielementin miellyttävän pehmeästä luonteesta, minkä ansiosta soundiin voi lisätä silkinpehmeää hohtoa – ilman että sointi muuttuu mitenkään purevaksi. u WWW.ROLAND.COM BECOME A BETTER DRUMMER, FASTER V-Drums TD-17 series When you’re serious about drumming, you need a kit to match your ambition. Hyvän perussoundin ansiosta taajuskorjaimia voi sitten käyttää oman sounVahvistimen soundi on terve ja moninaisia säätimiä voikin käyttää soittimen ominaisluonteen jalostamiseen eikä sen pelastamiseen. Combining a TD-50-class sound engine with newly developed pads results in an affordable electronic drum kit that’s authentically close to playing acoustic drums – accurately mirroring the physical movement, stick coordination and hand/foot control that every drummer needs. Tämä EBS-kombo ei siis ole luontevin valinta olohuonesoitteluun eikä musiikkiluokan vahvistimeksi. 010 320 7400 • www.f-musiikki.f parantaako tällainen kaappi todellakin basistin omaa soundikokemusta lavalla. Meanwhile, an array of built-in coaching functions will track your technique, measure your progress and increase your motivation. Becoming a better drummer is still hard work, but the TD-17 can help you get there. Ainakin työhuoneella kombon sointi kuulosti jotenkin laajemmalta kuin olisin odottanut
Tätä pedaalia en kuitenkaan valitsisi ainoaksi särölaitteeksi ketjussa, pikemminkin vain pieneksi osaksi kokonaisuutta. Puhtaan vahvistuksen vaihtoehtona Gain-säädön yhteyteen voi minikytkimellä liittää pedaalin sisäisen operaatiovahvistimen tuottamaan yliohjaussäröä. Molemmat ovat pieneen ja tukevaan metallikoteloon rakennettuja. Pedaalin lähtötasolle on vielä erikseen minikytkin, jolla ekvalisointien ja mahdollisen särön tuottamisen yhteydessä nostettua signaalia saa tarvittaessa vaimennettua 20 desibeliä, jotta pysytään ketjun seuraavalle laitteelle sopivassa luokassa. 40-43 API_Reverend.indd 40 40-43 API_Reverend.indd 40 9.10.2022 9.27 9.10.2022 9.27. Eräänlainen kiinteä master volume siis. Näin ollen heidän lähtökohtansa on hieman erilainen kuin tyypillisesti – useimmitenhan pedaaleiden valmistajat laativat omia versioitaan efekteistä, joita on tapana kitaristille tarjota ja pääosin perinne on suosinut pikemminkin lofia kuin hifiä. Sinisissä askeissa Kokeilussa olivat API:n pedaalit TranZformer GTR ja TranZformer CMP. Ulkopinnat ovat samaa sinisen sävyä, ja jonkinlaista värieroa koteloille API olisi kyllä saanut käyttää, koska jo lyhyen matkan päästä laitteet näyttävät melkein samalta. Kun muusikko on osuutensa hoidellut, on edessä vielä jälkitöinä ekvalisointia, tasojen muokkausta ja efektointia studiokonsolien ja lisälaitteiden ääressä. TEKSTI: TIMO KOSKINEN API TranZformer – studiotekniikkaa jalkojen juureen Parhaat kitarasoundit levyillä eivät ole pelkästään sen toistamista, mitä kitaristi on soittimellaan vahvistinlaitteistonsa kautta tuottanut tallennettavaksi. Ainoana näkyvänä erona on säätönuppien keskustan väritys. Ensikokeilussa testasin juuri noita tehostuksia, ja ilman mitään desibelimittauksia tiivistän kuulovaikutelman kahteen sanaan: todella paljon. 40 www.riffi.fi 5/2022 N yt tutkittavana olevan kahden kitarapedaalin tekijällä, API:lla, on taustallaan yli 50 vuoden kokemus analogisten äänipöytien ja muiden ammattitason studiolaitteiden valmistuksesta. Ensimmäinen on signaaliboosteri EQominaisuuksilla (tai eq boosterilla…), kun taas jälkimmäinen on kompressori. API puolestaan haluaa pedaaleihinsa ominaisuuksia heidän omista studiolaitteistaan, ja testin perusteella nyt operoidaankin siellä audiolaadun ylätasolla. Kummassakin on neljä pyöritettävää säädintä sekä sarja minikytkimiä – jotka ovat niin minejä, ettei niiden asentoa kauas näe. Virtajohdon liitin on kotelon sivussa ja sitä on hiukan upotettu sisään. Säätimissä sentään on paremmin erottuva kohouma asennon osoittimena. Reippaasti puhtia Ekvalisaattori TranZformer GTR lupaa enimmillään 15 dB tehostusta tai vaimennusta kolmella eri taajuuskaistalla, ja lisäksi puhdasta yleisboostia jopa 40 dB
Vireisessä soittimessa yläsävelten muodostuminen noudattaa samaa kaavaa soittimesta riippumatta, mutta eri osaäänesten keskinäiset voimakkuussuhteet vaihtelevat, ja muovaavat sitä kautta kunkin soittimen sointiväriä. Ylin säätö voi sekin toimia kellokorjaimena, mutta kytkimellä sen voi vaihtaa ns. Silloin vaikutus kyllä alkaa jo nimetyn taajuuden alapuolelta, mutta jatkuu tasaisena koko sen yläpuolelle jäävällä taajuusalueella. Voidaan siis todeta, että API on huomioinut GTR :n kohdalla ensinnäkin tietysti sen, että kitara on luonteeltaan keskialueella soiva soitin. Kitaran alin E-kieli on virityksestä riippuen perustaajuudeltaan noin 80 Hz ja sähkökitaran ylimmät sävelet hipovat 2000 hertsin rajaa. Ammattimaista puristusta Kompressoripedaali TranZformer CMP sisältää API:n räkkilaitteissaankin käyttämän jänniteohjatun analogisen kompressoripiirin (VCA). Tämäkin korvakuulolla mitattuna. www.riffi.fi 5/2022 41 Käyttöohjeen mukaan GTR kelpuuttaa tavanomaisen yhdeksän voltin lisäksi jännitteet jopa 18 volttiin asti. APIn aika valinnat ovat perusteltuja ja niiden yhdistelmillä kompression saa istumaan monenlaiseen musiikilliseen kontekstiin, etenkin kun ”Sustain”, käytännössä kompression kynnystaso, on sitten pyöritettävällä säätimellä portaattomasti määrättävissä. Muun miksauksen seassa tämä antaa myös apua silloin, kun ylätaajuuksien alueelle on tunkua, kuten bändisoitossa usein on. Ja lisäksi sen, että jokaisessa kitaralla soitetussa sävelessä on runsaasti energiaa myös harmonisten ylä-äänesten sarjassa, mikä antaa soittimelle juuri sen tunnistettavan ominaissävyn. Näistä kahden alimman vaikutus noudattaa aina ns. Varsinkin runsas symbaalien käyttö suorastaan syö kitaran ylä-äänien kuuluvuutta ja sellaisessa tilanteessa GTR auttaa kitaraa ottamaan takaisin tuota kaivattua osuutta kilohertsien taajuuksissa. GTR:n ylin säädin taas vaikuttaa jo kitaran korkeimmillakin sävelillä puhtaasti niiden yläsävelsarjaan. Neljän säätimen rivistössä on lisäksi tuloja lähtösignaalitason asetukset sekä miksausnuppi Blend. Kaikissa kompressoripedaaleissa ei blendiä ole, ja joissakin lähtötasona on kiinteä 50/50 miksaus, mutta API:n CMP antaa mahdollisuuden lähteä kokonaan kompressoimattomasta kuivasta signaalista ja edetä rinnakkaiskompression kautta aina täysin kompressoituun asti. Pelkkää kitaran omaa soundia kuunneltaessa säätimen käyttö heijastuu soinnin heleyteen tai ilmavuuteen. GTR:n alin säätö, 200 Hz, osuu käytännöllisesti sille alueelle, joka tuo kitaran alarekisteriin tukevuutta tai toisaalta saattaa vaatia vaimennusta puuroutumisen välttämiseksi. kellokäyrää, eli säätö vaikuttaa nimetyn taajuuden kummallakin puolella ja säädön tulos tuottaa tyyliteltyä kirkonkelloa muistuttavan hahmon vasteeseen. Tarkoituksenmukainen ekvalisaattori API on valinnut säätimiin taajuudet 200 Hz sekä 1,5 ja 5 kHz. Mainitaan pöytäkirjan ohi, että API on valmistanut basistille suunnatun version samasta pedaalista nimellä TranZformer LLX, ja siinä vastaavat säätimet ovat basson ääni alalle optimoidusti 100 ja 400 Hz sekä 2 kHz. Ei siis portaattomia säätöjä kuten studiokompressoreissa usein, mutta toisaalta perinteisissä kitarapedaaleissa ei useinkaan ole minkäänlaisia valintoja kompression toimintanopeuksille. Blendin ansiosta CMP on kiltti kompressori, joka antaa lievällä annostelulla mahdollisuuden jättää signaaliin alkuperäistä atakkia ja dynamiikkaa. Tämä taas kuvastaa elektroniikan kehitystä ja sovelta40-43 API_Reverend.indd 41 40-43 API_Reverend.indd 41 9.10.2022 9.27 9.10.2022 9.27. Toisaalta Blendin kääntö kokonaan kompressoidun puolelle tuo esiin hyvinkin vahvan kompression, jolle varsinkin kompatessa löytyy käyttöä. Ja toden totta: entistäkin enemmän puhtia ilmaantuu jännitteen kasvaessa. Perustaajuus antaa äänelle tunnistettavan sävelkorkeuden, mutta sen yläpuolelle muodostuva yläsävelsarja tuottaa soittimelle ominaisen sointisävyn. Perustaajuudesta ylöspäin edettäessä yläsävelsarjan ensimmäinen komponentti on oktaavikerrannainen, jonka taajuus on kaksi kertaa perustaajuuden verran. Keskimmäinen säädin, 1,5 kHz, puolestaan vaikuttaa niihin taajuuksiin, jotka antavat kitaran soinnille terävää iskevyyttä, mutta jotka liian voimallisina kirskahtavat ikävästi korvaan. Korostettaessa kellon siluetti piirtyy oikein päin, vaimennettaessa vastaavasti ylösalaisin. Toisaalta, ylätaajuuksien pois leikkaaminen muokkaa kitarasoundin tummasävyisemmäksi ja rajatummalta kuulostavaksi, vaikka soivia perustaajuuksia siinä ei vähennetä. Minikytkimien rivistössä on vielä tyyppivalinta OLD/ NEW. Koska käytössäni oli virtalähde, josta irtoaa myös 12 sekä 18 volttia, niin valmistajan luvalla kokeilin nekin. hyllykorjaimeksi. Ja kuten esimerkiksi API:n 225L-räkkilaitteessa, pedaalissakin on kytkimillä valittavissa kompressiolle nopea (1 ms) tai hidas (10 ms) atakki, samoin kuin nopea (300 ms) tai hidas (1 s) release-aika. Kumpareen tai kuopan sijasta vasteen kuvaajaan muodostuu tasaista hyllyä muistuttava vaakaviiva – korostettaessa koko alue nostetaan vertauskuvallisesti ylähyllylle, vaimennettaessa se lasketaan alahyllylle. Sen jälkeen vuorossa ovat tuon kerrannaisen kvintti, toinen oktaavikerrannainen, sen terssi jne
Se myös tuo vahvistimen toimintoihin monipuolisuutta. Alkupäästä pyöreämpi ja runkoa kohti c-mallisemmaksi muuttuva medium oval -kaulaprofiili ei täytä koko kouraa, mutta tuntuu paksuudeltaan ja leveydeltään sopivalta kompromissilta moneen makuun. 40-43 API_Reverend.indd 42 40-43 API_Reverend.indd 42 9.10.2022 9.27 9.10.2022 9.27. TranZformer CMP on lähtösignaalin kanssa maltillisesta tiukaksi miksattavissa oleva kompressori. APIn pedaalit ovat kohtalaisen hintavia. Kaula istuu tukevasti taskussaan kuudella kromatun metallilevyn lävistävällä ruuvilla. Crosscutin kielten soiva pituus on Fenderin tapaan 25,5 tuumaa, eli 648 millimetriä. Vanhan ajan kompressorit olivat hiukan hitaita ja näin ollen toiminnaltaan hiukan pehmeämpiä kuin myöhemmät. Mallia on saatavana lisäksi natural-, metallic red burstja oceanside green -viimeistelyillä. Crosscut W:n vastaavat vaihtoehdot ovat metallic red burst, midnight black ja chronic blue. W-malli on varustettu Wilkinsonin kelluvalla tallalla, kun taas testissä ollut Crosscut luottaa kielet rungon läpi vievään hardtail-ratkaisuun. Sen säädöillä on huomattavan suuret vaikutukset verrattuna sähkökitaran tai vahvistimen omiin sävysäätöihin. Nyt kitarat ovat viimein saapuneet soittajien käpisteltäviksi. Ruusupuisen otelaudan radius on taas sitten gibsonmaisesti 12 tuumaa ja laudan pinnassa nököttää 22 medium jumbo -kokoista nikkelinauhaa. Kuten Reverendillä on tapana, kitara on valmistettu Etelä-Koreassa ja viimeistelty Yhdysvalloissa. Erot mallien välillä muodostuvat käytännössä kulloinkin käytetystä tallasta ja erilaisista viimeistelyvaihtoehdoista. Niistä ei irtoa uniikkeja ja ennenkuulumattomia soundeja, mutta sen sijaan ne tuovat joitakin studioiden äänenkäsittelystä tuttuja ominaisuuksia keikallakin käytettäväksi. Kummankin rakenne on mekaanisesti vankka ja audiolaatu erinomainen. Perinteitä modernilla väänteellä Pahvilaatikosta kuoriutuu Telecasteria monin paikoin muistuttava pulttikaulainen kuusikielinen pirteällä italian purple -värityksellä. Otelaudan reunoja ei ole pyöristetty, mutta vastapainoksi nauhat eivät myöskään törrötä niiden yli. Virittimet ovat puolestaan lukittuvaa Reverendin pin-lock-mallia. Paljon merkittämpiä tuloksia saatettaisiin lopulta saavuttaa, jos koko signaalitie soittimesta vahvistimeen koottaisiin tällä tavalla tinkimättä toteutetuista laitteista. Yläsatula on 43 mm leveä ja valmistettu synteettisestä boneite-materiaalista. Vaikka omassa pedaalilaudassa on jo hyvää, niin sen tilalle APIlla on sitten näemmä kuitenkin tarjota jotain vielä selvästi vähän parempaa. Valmistajalle ominaisesti lavan kielenohjain kattaa kaikki kolme ohuinta kieltä. Soittimen viimeisenä läpikäyneen teknikon nimikirjoitus ja käsin kirjoitettu sarjanumero lavan takapuolella tekevät instrumentista hivenen tavanomaista personoidumman paketin. 42 www.riffi.fi 5/2022 mista studiolaitteissa. TranZformer GTR on vahva boosteri, jossa on EQ-ominaisuuksia erityisesti kitaran ominaissoinnille tärkeitä ylätaajuuksia käsittelevillä kaistoilla. Muutkin soittimen metalliosat ovat kromattuja aina Reverendin logolla koristeltua kitarapiuhan jakkia ympäröivää laattaa myöten. Kuitenkin kitaran soinnillisten ominaisuuksien parantamiseen sijoitetaan usein huomattaviakin summia, vaikka muutokset olisivat minimaalisia ja saavutettu etu hukattaisiin saman tien keskinkertaisten pedaaleiden kokoelmaan. Lopuksi API tarjoilee kitaristin poljettavaksi pedaalit hiukan tavanomaisesta poikkeavalla tavalla toteutettuna. Kaksitoimista kaularautaa säädetään perinteisesti lavan juuresta. Kitaran offset-runko on veistelty korinasta (white limba) ja sen kaula on lämpökäsiteltyä vaahteraa satiinilakkauksella. 050 411 4161 • www.proaudiofinland.fi R everend esitteli uudet umpirunkoiset Crosscut ja Crosscut W -mallinsa jo alkuvuodesta 2021. Sen säätömahdollisuudet vaikuttavat ensivilkaisulla rajallisilta, mutta käytännössä hyviä asetuksia löytyy vaivatta paljon. u Api TranZformer Select-malliston efektipedaaleita TranZformer GTR • kolmialueinen eq (200 Hz, 1,5 kHz, 5 kHz) • +/15 dB / alue • jopa 40 dB lisävahvistus (boost) • sisäinen yliohjattava operaatiovahvistin säröytystä varten • lähtyötason vaimenns kytkimellä, -20 dB • käyttöjännite 9 – 18 V • hinta 349 € TranZformer CMP • kompressori • tuloja lähtötason säädöt • kompression kynnystason säätö (sustain) • attack-ajan valinta ( 1 ms / 10 ms) • release-ajan valinta (300 ms / 1 s) • kompressorin ”tyypin” valinta (old / new) • kompressoidun signaalin miksaus – 100 % (Blend) • käyttöjännite 9 – 18 V • hinta 349 € Lisätiedot: Pro Audio Finland Puh. Metalliosat eivät TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Reverend Crosscut – ammentaa monesta lähteestä Reverend esittelee ärhäkkäät uutuusmikkinsä kovasti Telecasteria muistuttavalla kitaralla
Hihnassa Crosscut pysyy hyvässä tasapainossa paikoillaan ja soveltuu noin 3,5 kilon massansa puolesta pitkiinkin soittosessioihin. u Reverend Crosscut Reverend Crosscut Umpirunkoinen pulttikaulainen kitara • runko korinaa, kaula lämpökäsiteltyä vaahteraa, otelauta vaahteraa tai ruusupuuta • 2 × Railhammer Cleancut -mikrofonit • boneite-satula • kaksitoiminen kaularauta • Reverend pin-lock -virittimet • String-Thru-Body Hardtail/Wilkinson-tremolo • skaala: 25,5"/648 mm • otelaudan radius: 12" • nauhat: 22 kpl, medium jumbo • säädöt: volume, tone, Bass Contour, kolmiasentoinen mikkikytkin • treble bleed -kytkentä • hinta: 1090 € Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Säätimissä ei ole havaittavissa minkäänasteista ylimääräistä väljyyttä ja yleistuntuma on vakuuttavan vankka, kuten kitarassa noin yleisestikin. Vahvistimen merkkivalon syttyessä soittajaa tervehtii kirkkaasti soiva ja erotteleva soundi, joka toimii erityisen hienosti säröjen kanssa. www.riffi.fi 5/2022 43 kuitenkaan tunnu kitaran painossa. Yksikelaisille ominainen humina ja hurina todellakin loistaa ennakkotietojen mukaisesti poissaolollaan ja mikit ovat häiriöiden torjumisen osalta hyvin lähellä humbuckereita. Jälkimmäisten ansiosta myös kielten vaihto käy tarvittaessa käden käänteessä. Vireen pidostakaan ei tarvitse kantaa huolta, sillä sen varmistavat hyvin leikattu satula ja käytössä oivallisiksi osoittautuvat lukittavat virittimet. Kotisoittelussa alapäätä kelpaa sitten annostella vähän reilumminkin signaalin tukevoittamiseksi. Testissä bass contour jätti tonen monesti työttömäksi, mutta molempien olemassaolo on kuitenkin perusteltua, sillä ne vastaavat taajuusalueella paljolti omista reviireistään. Master volume ja tone -potikat sekä kolmiasentoinen mikkivalitsin nököttävät tutunomaisella metallilevyllä. 010 2312 460 • customsounds.fi 40-43 API_Reverend.indd 43 40-43 API_Reverend.indd 43 9.10.2022 9.27 9.10.2022 9.27. Tonen ja bass contourin ansiosta minkään käytettävissä olevista mikkikonfiguraatioista ei tarvitse mennä missään vaiheessa tukkoon tai kirskua liian kirkkaana. Kuljetushaluja hillitsee toki osaltaan se, että kitaran mukana ei toimiteta pussia tai laukkua, mutta Reverendin mukaan se sujahtaa näppärästi erikseen myytävään kaksiväriseen teardrop-koteloon. Sähinää ilman sirinää Crosscut on varustettu Reverendin uusilla Railhammer Cleancut -mikrofoneilla, joita mainostetaan P90-tyylisinä hybridimikkeinä P90:n iskevyydellä, mutta ilman hurinoita. Kitaran runko ei ole pelkkä tasainen lankku, sillä siihen on ergonomian lisäämiseksi tehty viisteet vatsalle ja olkavarrelle. Kontrollien sijoittelun suhteen kitaran telecastermaisuus nostaa jälleen päätään. Työn jälki on moitteetonta ja tyylikkään ulkoasun viimeistelee siististi asennettu kermanvärinen reunalista. Akustisesti tasapainoisesti ja kuuluvasti, joskin hivenen persoonattomasti soiva Crosscut herää henkiin sähköt päälle napsaistaessa. Mikrofonien merkittävin kosmeettinen tunnusmerkki piilee niiden napapaloissa: punottujen kielten alla ne ovat rail-tyyppiset ja punomattomien puolella tavanomaisempaa mallia. Eri kitaramalleista lainaileva soitin on yhtälailla omiaan countrymaisiin chicken pick -juoksutuksiin kuin punk-roiskimiseen tai kaiussa kylpeviin sankarisooloihinkin. Maalipinta on tasainen ja virheetön, kolmikerroksinen helmiäispleksi on leikattu tarkasti. Hybridiajattelua Kitarassa on tehtaalta valmiiksi asennettuna 10 – 46 -kielisetti, jonka venytettävyyttä on halutessa helppo lisätä virittämällä koko setti puoli sävelaskelta alemmas. Kitara on varustettu valmistajan nykylinjauksen mukaisesti myös treble bleed -piirillä, joten soundi ei tummene volumea tiputettaessakaan. Kaulamikki on tuhti, mutta pureva, tallamikin tarjoillessa leikkaavaa ja terävää rähinää. Rungon yläsarvessa sijaitsee Reverendin tavaramerkiksi muodostunut bass contour -säädin, jolla voidaan leikata bassotaajuuksia esimerkiksi omaa paikkaa bändimiksauksessa hakiessa. Jämäkkyydessään ja monipuolisuudessaan Crosscut on erinomainen keikkajuhta, joka sopii moneen menoon. Perinteistä telecasteria kaipaaville Crosscut ei välttämättä ole se ilmeisin vaihtoehto, mutta modernista mukavuuksista ja ominaisuuksista pitäville se on erinomainen valinta
Ensimmäiset määreet, joita Alixin sointi tuo mieleen ovat ”puhdas” sekä ”paljon headroomia”. Useinhan akustiselle kitaralle suunnitelluissa etuasteissa on impedanssiksi valittu 10 megaohmia (esimerkiksi verrokkilaitteena toimineessa Dtar Solsticessa). Impedanssi äänilähteen tai maun mukaan Alix on varustettu yhdellä tuloliitännällä, joka löytyy muiden liitäntöjen tapaan laitteen takapaneelista. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan esimerkiksi omat kitarani (joissa molemmissa on B-bandin aktiivielektroniikka) kuulostivat alimmalla impedanssilla kaikkein räikeimmältä, kun taas 1 ja 10 megaohmin vaihtoehdot toimivat paremmin. Yleensä aktiivimikeille paras valinta pitäisi olla alhainen impedanssi ja passiivimikeillä taas korkea impedanssi, kuten valmistajakin manuaalissa toteaa. / 1 M. Pedaalin jalkakytkimistä toinen on omistettu buusterille. / 10 M?), mikä helpottaa passiivi-/aktiivielektroniikalla varustettujen instrumenttien sovittamista laitteelle. Mute/tuner-kytkimellä voi pedaalin mykistää virityksen ajaksi, ja toki se on hyödyllinen ominaisuus myös soittimen vaihtoa ajatellen. Mukana toimitetaan virtajohto, jonka kytkeminen pistorasiaan riittää. Ja kun Alixissa on vielä muiden laitteiden virtasyötöksi tarkoitettu yhdeksän voltin pedaalivirtalähde (max. Tämä ratkaisu toimiikin hyvin, kun vehkeen paikka on todennäköisesti pedaalilaudassa tai lattialla. Se kuulostaa täysin neutraalilta, se ei tukevoita soundia, vaan ainoastaan nostaa tasoa. 44 www.riffi.fi 5/2022 P edaalimuotoon rakennetun Alixin pohja ja sivut ovat metallia, ja päältä laitetta suojaa paksu teräskuori, joka antaa luottoa keikkakestävyydestä. Viimeistelyltään laite on hienostunut mutta yksinkertainen, ja suuri osa sen toiminnoista aukeni itselleni manuaalia lukemattakin. Onneksi kokeilemalla löytää sen parhaan impedanssin juuri omalle soittimelle. Tuloliitäntään voi kytkeä päälle myös 12 voltin phantomTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Grace Design ALiX – akustisen kumppaniksi. Korkealuokkaisista studiolaitteistaan tunnettu Grace Design on viime vuosina laajentanut mallistoaan akustisille soittimille tarkoitetuilla etuasteilla. Viritysmittarin lähtö sen sijaan on jatkuvasti päällä. 44-45 Grace Design.indd 44 44-45 Grace Design.indd 44 9.10.2022 9.31 9.10.2022 9.31. Jos Alixia pitää työpöydällä, olisi etuosaan sijoitettu liitäntä tietysti kätevämpi. Ja niistä vielä jälkimmäinen erottui ehkä hitusen edukseen. Alixin säätimet on pääasiassa sijoitettu sen kanteen, ja voidaan todeta, että ne ovat jämäkät, niihin mahtuu tarttumaan ja ne toimivat moitteettomasti. Plussan puolelle menee sekin, että erillisen verkkoadapterin roudaamiselta säästyy, sillä 30 voltin (+/-15 V) virtalähde on rakennettu pedaalin sisään. Testiin otettiin Felixja Bix-mallien väliin hinnaltaan ja toiminnoiltaan sijoittuva Alix. Molemmat jalkakytkimet ovat kevyitä polkea tai painaa vaikka sormella. Käyttäjästä katsottuna vasemmassa päädyssä on lisäksi vielä säätimiä täydentävä kolmen pikkukytkimen ryhmä, josta valitaan yksittäisiä toimintoja. 500 milliampeeria), säästyy käyttäjä siis tavallaan kahden ulkoisen virtalähteen raahaamiselta. Instrumenttitulolle on gain-säädön lisäksi myös kolmiasentoinen impedanssikytkin (300 k
u 44-45 Grace Design.indd 45 44-45 Grace Design.indd 45 9.10.2022 9.31 9.10.2022 9.31. Tällöin paluujakkia voisi tarvittaessa käyttää myös ylimääräisenä tulona. Amp-lähdön kautta ALiXin voi sitten kytkeä vahvistimeen tai muuhun balansoimattomaan tuloon, ja sitä varten on oma tasosäätö. www.riffi.fi 5/2022 45 Grace Design ALiX Instrumenttietuaste akustisille soittimille • yksi instrumenttitulo, impedanssi valittavissa kolmesta vaihtoehdosta • 12 voltin phantom-virta • ekvalisaattori parametrisella keskialueella • boost-toiminto tasosäädöllä, kytkettävissä jalkakytkimestä • balansoitu DI-lähtö (XLR), vaihdettavissa linjatai mikkitasoiseksi • balansoimaton vahvistinlähtö tasosäädöllä • balansoimaton insert-liitäntä (efektilenkki) yhdellä TRS-jakilla (vaatii erikseen hankittavan inserttipiuhan) • lähtö viritysmittarille • 9 voltin virtalähde pedaaleille (max. Sävynsäätöön Yksi Alixin myyntivalteista on sen monipuolinen ekvalisaattori. Toinen kanava olisi toki tämän hintaisessa vehkeessä mukava lisä, vaikka sen käytännöllisyyden voi myös kyseenalaistaa, kun ekvalisaattori olisi silloin yhteinen. Omilla kitaroillani pääsin pelkästään sopivia taajuuksia leikkaamalla kelpo soinnin äärelle, eikä korostamista varsinaisesti tarvinnut. 500 milliampeeria) • valmistusmaa: Yhdysvallat • hinta: 965 € Lisätiedot: Msonic • Puh. DI-lähdön voi sovittaa mic/ line-painikkeella myös mikrofoniliitännälle sopivaksi eli alemmalle signaalitasolle, jotta vastaanottava laite ei yliohjaudu. Monestihan kitaroiden pietsomikeissä on vaimennusta kaipaavaa räikeyttä nimenomaan yläkeskialueella (esimerkiksi 2 – 5 kilohertsin tienoilla). Laatu maksaa Kun vertasin Alixia omistamaani Dtar Solstice -etuasteeseen, tulin siihen johtopäätökseen, että äänenlaadun ja dynamiikan suhteen laitteet olivat aika lailla samaa tasoa. Pitäisi siis tuplata koko pakki, milteinpä. Ylätaajuuksille on hyllykorjain (nimellinen rajatajuus 2 kHz), ja korostustai leikkausvaraa on jälleen 12 desibelin verran. Olisi toki kätevämpää, jos efektisilmukka olisi varustettu erillisillä sendja return-jakeilla, kuten edullisemmassa BiX-mallissa. Erinomainen työkalu kuminoiden poistoon tai kiertojen eliminointiin. Alix kuitenkin erottui edukseen eritoten valittavan impedanssin, pedaalivirtalähteen sekä kattavan ekvalisaattorin ansiosta. Korjaimelle on kaksi eri toiminta-aluetta (70 Hz – 880 Hz tai 670 Hz – 8 kHz), ja niistä tarkoituksenmukaisempi valitaan yhdellä pedaalin päätyyn sijoitetuista pikkukytkimistä. Insertti hoitaa balansoimattoman efektilenkin virkaa eq:n ja boost-toiminnon välissä, ja sen käyttö vaatii inserttipiuhana toimivan Y-johdon. Etenkin parametrinen keskialue tuo mukavasti lisämahdollisuuksia soundin hienosäätöön. 010 439 8800 • www.msonic.fi virran pedaalin päädystä, mikäli soittimen elektroniikassa on kopan sisälle sijoitettu elektreettikonkkamikki, joka sellaista tarvitsee. Eikä hintakaan ole kohtuuton Yhdysvalloissa suunnitellulle ja rakennetulle laitteelle. Ei kylläkään siinä määrin, että sitä keikkatilanteessa kuulisi. Alix on kaiken kaikkiaan soinniltaan ja toiminnoiltaan erinomainen etuaste akustisille soittimille. Tämän suotimen puolestaan pystyy tarvittaessa muuttamaan sivupaneelista löytyvällä pikkukytkimellä notch filteriksi, eli hyvin kapealla kaistalla toimivaksi suotimeksi, jonka voi senkin kohdistaa hyvin laajalla alueella (20 Hz – 1 kHz). Phantom-virta voidaan lisäksi pedaalin sisällä olevalla valitsimella kohdistaa kaapelin sisäisen kytkentäjärjestyksen mukaisesti. Edellisen lisäksi on erikseen ylipäästösuodin, jolla matalia taajuuksia saa leikattua 20 hertsin rajataajuudesta peräti yhden kilohertsin taajuuteen saakka. Yhtä vaikuttava on parametrinen keskialueen korjain, jossa siis myös kaistanleveyttä voi säätää mielensä mukaan. Tämä on hyvä optio, mikäli käyttää mikrofonietuastetta värittämässä ääntä tai joutuu muusta syystä liittämän Alixin sellaiseen. Mainion ekvalisaattorin lisäksi mahdollisia kierto-ongelmia voi taltuttaa myös phase-painikkeella, joka kääntää signaalin napaisuuden. Alataajuuksien ruotuun laittaminen (tai korostaminen) onnistuu ensinnäkin hyllykorjaimella, jossa on +/-12 desibeliä korjausvaraa 125 Hz:n nimellisellä rajatajuudella. Tarvittaessa rajataajuuden voi nostaa kuitenkin 250 Hz:n kohdalle eli oktaavia ylemmäs, kunhan avaa laitteen kotelon ja asettelee yhden hyppylangan toiseen asentoon. Linjatai mikkitasoisesti XLR-liittimellä varustetussa DI-lähdössä on hyvin puhtia, ja signaali toistui vailla kohinoita. Ulkoisia efektejä varten oleva TRS-jakilla toteutettu inserttiliitäntä (taso säädettävissä pedaalin sisältä), on sijoitettu aivan instrumenttitulon alle, joten kiireessä piuhan voi kyllä tökätä väärään liittimeen. Tästä lähdöstä korviin kuuluvaa kohinaa tuli hieman riippuen siitä, kuinka isosti Amp-säädintä avasi. Ylätaajuuksien korostaminen kuulostaa sitten joko hyvältä tai turhalta riippuen äänilähteestä. Alemman alueen voisi ajatella sopivan lähtökohtaisesti paremmin vaikkapa kontrabassolle, kun taas ylempi on omiaan esimerkiksi akustisille kitaroiden hienosäätöön. Myös omien kitaroideni tallanalusmikeissä, vaikka ne elektreettifilmiin perustuvatkin, on tätä luonnetta, ja lääkkeeksi kävi muutaman desibelin leikkaus noin neljän kilohertsin kohdalta ja kohtuullisen kapealla Q-arvolla. Edullisemman vaihtoehdon Grace Designin tarjoaa Bix-etuasteellaan, jossa on riisutummat ominaisuudet
Jälkityöstö audiosekvensserin virtuaalivahvistimilla ja niihin nykyisin usein jo valmiiksi liitetyillä mikrofonisimulaatioilla on palkitsevaa, kun soittodynamiikan vaikutukset soundiin tulevat esiin pienissäkin vivahteissa, aivan kuten fyysisen vahvistimen kanssa. Sen sijaan on pidetty jalat viisaasti maan pinnalla ja perusasiat tikissä. Ne toimivat linjasoitossa esimerkillisesti: soundi säilyy soittimen omana, atakit pysyvät ryhdikkäinä ja tuntuma instrumenttiin luonnollisena. Tekee oikeita asioita äänittäjän puolesta, jos niin toivotaan. Tämä on hintaluokassa vallitseva normi. Ergonomia ok Käden ulottuville, työn sujuvuuden kannalta fiksusti laitteen etulaitaan on sijoitettu kahden monikäyttöisimmän tulokanavan liitäntöjen lisäksi myös jakit kaksille kuulokkeille, joille on omat fyysiset voimakkuudensäätimensä. Ja näin on mielestäni hyvä, Evo 16 on muusikolle juuri niin mutkaton kuin pitää ollakin ja talteen saa tervettä soundia jatkotyöstöä varten. Semminkin, kun kaksi näistä sisältää vielä erikseen kytkimellä valittavan, instrumenteille optimoidun JFET-etuvahvistimen sähkökitaran tai -basson suoraa kytkemistä varten. Tässä ei ole lähdetty järjestämään veret seisauttavaa vau-elämystä taikomalla kaikesta elämää suuremmalta kuulostavaa. 46 www.riffi.fi 5/2022 K ahdeksan analogista tulokanavaa mikrofoneille tai linjatason äänilähteille on kelpo määrä työhuoneen tai pienen tuotantostudion tarpeisiin. Jos äänitystilan sointi tukee taiteellista pyrkimystä, soitin on kunnossa ja soittaja hallitsee hommansa, se kaikki kyllä välittyy liioittelematta mutta pikkuvivahteita myöten. Kumpiinkin kuulokkeisiin voi rakentaa myös täysin itsenäiset miksauksensa, eikä kummankaan niistä tarvitse perustua tarkkaamon kaiutinkuunteluun, jollei niin haluta. Aika messevät eväät menestykseen. Kätevien reititysten ansiosTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient – avustaa pyydettäessä Riittävästi kanavia. Audientin kalliimmista räkkilaitteista tuttuja erikoisominaisuuksia – vaihdettavia impedansseja ja muuntajakytkentöjen tuottamia säröjä – ei ole sotkettu pakkaan, vaan kuvio on pidetty pelkistettynä. Kuulostaa erinomaiselta. Mutkaton käyttää. Evon DSP-ominaisuudet puolestaan liittyvät muunnoksiin, signaaleiden reitityksiin ja tasosäätöihin. Myös Evo 16 -mikrofonivahvistimien audiolaatu ylittää komeasti normituotannon kriittiset vaatimukset. Ekvalisointeja, dynamiikan muokkausta tai efektejä ei sen sijaan ole tallennusta tai monitorointia varten lainkaan, vaan sellaiset asiat täytyy hoitaa ulkoisella kalustolla. Niinpä kohinatonta ja puhdasta vahvistusta löytyy riittämiin ja vahvistuksen neutraali sävy kunnioittaa alkuperäistä äänilähdettä. EVO 16 46-47 Audient.indd 46 46-47 Audient.indd 46 9.10.2022 20.41 9.10.2022 20.41
Kunhan rullaa settiä mennen tullen ja latoo väliin monipuolisesti myös aksenttipeltejä, laite hahmottaa tilanteen hämmästyttävän nopeasti ja tarkasti. Kuin vanha tuttu Evon kanssa puuhailu sujui pääosin intuitiivisesti, ja valikoituja asioita käyttöoppaasta tarkistellen eikä pulmiin vastauksia etsien. Yksittäinen kanava ei ole nykytekniikalla haaste eikä mikään, mutta Evon automatiikka toimii myös vaikkapa kokonaista rumpusettiä monikanavaisesti tallennettaessa – kunhan mittausvaiheessa muistaa jaella lyöntejä sopivasti kaikille niille setin osille, joita on tarkoitus äänittäessäkin sitten soittaa. Signaaleiden reititykset ja kuuntelubalanssit miksataan Evo-applikaatiolla, joka muistuttaa kovasti Audientin ID-softaa sekä toiminnoiltaan että ulkoasultaan. Valitaan käytössä oleva tulokanava tai -kanavat, painetaan etulaidan vihreää nappia ja aletaan soittaa. Audientilla tiedetään, että moni muusikko äänittää itse omat osuutensa omalla työhuoneellaan, ja tähän toimeen on erinomainen apu, Auto Gain eli automaattinen vahvistuksen säätö. Tulokanavien asetukset ja säädöt saa kohdilleen valintanäppäinten ja käytännöllisesti valaistun data-pyörän yhteispelillä, eikä auta jättää mainitsematta selkeän ja huomattavan helppolukuisen näyttöruudun merkitystä – asetukset ja tasot piirtyvät selkeinä viistompaakin katsellessa ja kokonaiskuvan tarkkailu soiton aikana sujuu kappaleen tulkintaa häiritsemättä. Yhden optisen Adat-väylän kautta kulkee kahdeksan kanavaa silloin, kun näytetaajuus on 48 kHz tai alle, ja neljä kanavaa, jos operoidaan 82,2 tai 96 kHz:n näytetaajuudella. Etulaidan funktionäppäimen taakse voi valita yhden pikatoiminnon, joka voi olla kaiutinkuuntelun himmaus, talkback-mikin käyttö, kuuntelun monotus tai kaiutinparin valinta. Automaatilla paremmin. Jos tulee toimeen lyhykäisillä liukusäätimillä, mutta haluaa niitä koko näytön leveydeltä rinnakkain näkyviin, niin se onnistuu. Jos rajoittaa soiton testivaiheessa vaikkapa pelkkään beat-komppiin, nostaa Evo tomimikkien vahvistukset aivan liian lujalle, koska se kuulee mittauksen aikana näissä kanavissa vain vuotoäänet ja akustiset resonannssit. Laitteen toiminnoille on kuitenkin jo niin hyvät hallintatyökalut etulaidassa, ettei applikaation kanssa tarvitse juurikaan touhuta muuten. Jotta yhteistyö sujuisi saumattomasti, on Evon takalaitaan asennettu myös sanakellon anto, jonka avulla ulkoisen lisälaitteen tahdistuksen voi varmistaa. Ei tarvitse hötkyillä, antaa Evon hoitaa. Ison studion meininkiä Vaikka Evo 16 on leimallisesti pienen pajan tai muusikon oman työpisteen varuste, sillä on matkassaan muutamia isoista äänittämöistä tuttuja ominaisuuksia. Varsin selkeä appi on siitä veikeä, että ikkunaa voi skaalata joustavasti niin pystyyn kuin vaakaankin. Ja se tärkein, äänenlaatu – se on vakuuttava. Kaikki toiminnot löytyvät koko ajan applikaatiosta, joten jos vain on näytöllä tilaa pitää ikkunaa avoinna, niin pikavalinnan ohella kaikkiin muihinkin pääsee käsiksi hyvin nopeasti. www.riffi.fi 5/2022 47 Audient Evo 16 USB-väylään liitettävä audio interface • 8 analogista tulokanavaa • 8 analogista linjalähtöä • kaksi kuulokeliitäntää • kaksi Adat-tuloa ja kaksi Adat-lähtöä • näytetaajuus enimmillään 98 kHz • koodaus 24-bittisesti • USB-C-liitäntä tietokonetta varten • Evo-applikaatio signaaleiden reitityksiin ja monitoroinnin hallintaan Hinta 460 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Asianmukaisesti niin merkkivalojen kuin näytönkin kirkkautta voi säätää vallitseviin oloihin passaavaksi. Jos työn kannalta on tärkeämpää päästä säätämään vain yhtä tai muutamaa kanavaa kerrallaan, ikkunan voi asetella kapeaksi ja korkeaksi, jolloin ruudulla näkyvän liukusäätimen saa pikkutarkasti hyppysiin vähän krouvimmallakin hiiren resoluutiolla. Asiat on kuitenkin järjestelty ja nimikoitu niin loogisesti, että tämän kanssa pärjää ilman ennakkoharjoittelua. Toinen ja kenties ilmeisempi merkki laitteen piilomuskeleista on takalaitaan sijoitettu neljän Adat-liitännän kokonaisuus, jonka kautta kanavamäärää saa kasvatettua kumpaankin suuntaan. Korkeillakin näytetaajuuksilla käyttöön saa siten kahdeksan lisäkanavaa suuntaansa. Käyttökokemusta sarjan aiemmista malleista, sekä Audientin muista interface-malleista kyllä on, millä lienee jokin vaikutus prosessiin. Läppärin alle parkkeerattuna Evo 16 ja kannettava tietokone muodostivat todella kompaktin ja käytännöllisen yksikön, jota oli helppo siirrellä ja mukava käyttää. 020 767 9450 • www.intersonic.fi ta saa vastavuoroisesti käden käänteessä vaikka kaikille aivan saman miksauksen kuunteluun, mikäli tilanne sitä edellyttää. Soittotatsi asettuu heti lähemmäs todellisen oton henkeä, kun ei tarvitse keskittyä kahteen asiaan ja aprikointiin. Aivan erityinen etu tämä on silloin, kun Evo ja tietokone ovat tarkkaamossa ja soitot pitää soittaa studion puolella, jolloin tyypillinen koeotto ja tarkistus + säätöjen korjaus, uusi koeotto… -kierre jatkuvine ovissa ramppaamisineen jää pois. Sama toiminto jelppaa kielisoitintenkin parissa puuhatessa, kun ei tarvitse vuoroin soittaa ja säätää, vaan voi keskittyä soittamaan ja antaa Evon säätää tasot kohdilleen. u Kuvassa näkyvän monitorimiksauksen lisäksi Evoapplikaatiossa on myös monipuoliset loop-backtoiminnot niihin tilanteisiin, joissa tietokoneelta tuleva ääni pitää summata uudelle tallenteelle yhdessä ulkoisen äänimaailman kanssa. Evo 16 kuuntelee ja optimoi tasot kanavakohtaisesti. 46-47 Audient.indd 47 46-47 Audient.indd 47 9.10.2022 20.41 9.10.2022 20.41
Säätö ihan oman pään mukaan Molemmissa malleissa itse kuulokekuppi kääntyy sankaan nähden 360 astetta ja sallii mainiosti myös kuulokkeen hienovaraisen raotuksen niissä tilanteissa, joissa halutaan hallittu määrä akustista vuotoa ympäristöstä. Kuulokekupin ulkokehä on miellyttävän tuntuista pähkinäpuuta, mutta verraten raskaasta ulkoisesta olemuksesta ja metallin runsaasta määrästä huolimatta painoa kuulokkeilla on silti vain noin 450 grammaa, mikä on aivan tyypillinen lukema vähänkään jämäkämmällä rakenteella toteutetuille luureille. Kuulokkeet eivät myöskään hevin keikahda otsalle eteenpäin kumartuessa tai heilahda vinoon äkillisesti päätä käännellessä tai musiikin mukana jammaillessa. Se tekee suojauksesta varmastikin vielä hieman tehokkaamman, vaikka sen pääasiallinen idea onkin aivan toinen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Ollo S4R & S4X Ollo S4R & S4X – studiokuulokkeilla tarkemmin Kun kuulokkeet ovat työkalu, muotoutuu vaatimusten ja odotusten lista hieman toisenlaiseksi kuin vapaa-ajan kuuntelussa. Metallisangassa ei ole varsinaista pituussäätöä, mutta samaa asiaa ajaa kankaisen lisäpannan joustavuus – levemmän keskiosan sisään sukeltava kapeampi ydinpanta nimittäin venyy ja kutistuu automaattisesti kuuntelijan mittojen mukaan ja luurit istuvat varmastikin keskiverrolle päänupille aivan heittämällä. Hygienia sekä estetiikka on siis huomioitu ja sen ylläpito on mutkatonta. Epäileväisenä luonteena kokeilin käyttöä myös pipo päässä ilman ongelmia, eikä lippalakkikaan tehnyt kuuntelusta mitenkään hankalaa. Puristuksesta puheenollen, molemmat kuulokkeet osoittautuivat hyvin miellyttäviksi pitemmänkin kuuntelurupeaman aikana. Kokeeksi sangan ympärille kietaistu kitaran pölyrätti riitti vaimentamaan äänen, joten kovin suurta korjausta asia ei tehtaan puolelta vaatisi. Ja vastakkaisessa tapauksessa sitä voi suoristaa ihan pelkin käsivoimin, jolloin puristus korvia vasten höllenee. Kuulokkeiden päässä liittimet ovat 3,5 mm:n plugeja, jotka työnnetään suoraan jakkeihinsa. Samettipintaiset tyynykkeet tuntuvat miellyttäviltä eikä rengasmainen pehmuke korvan ympärillä paina sen paremmin korvia kuin silmälasien sankojakaan liian tiukasti. Kiinnitysruuvi on suoraan kupin päällä ja toimii samalla akselina. Jos kuppeja täytyy saada lähemmäs toisiaan, taivutetaan terässankaa vain tiukemmalle mutkalle. Ollon eräänä erikoisuutena onkin sangan säätötapa. Silti kuulokkeet istuvat napakasti sijoillaan, eikä ulkomaailman ääni luikertele korvatyynyn ja ihon välistä pilaamaan kuuntelua. Kopautus luureihin tai johtoa myöten kuulokkeille välittyvä mekaaninen tärähdys pingauttaa terässangasta akustisen helähdyksen, joka on hieman häiritsevä sitten, kun siihen alkaa kiinnittää huomiota. Lukitusta ei ole, mutta liittimet uppoavat syvälle pähkinäpuiseen runkoon, ja sovitus on tyköistuva. 48-49 Ollo.indd 48 48-49 Ollo.indd 48 9.10.2022 9.32 9.10.2022 9.32. Tyynykkeet on myös helppo irrottaa, ja yhtä vaivattomasti ne saa paikoilleen putsauksen jälkeen tai silloin, kun vaihtaa uudet donitsit kuluneiden tilalle. Toisaalta ilmiö vaatii aina ulkoisen törmäyksen, musiikin kuuntelu ei resonanssia herätä, joten ominaisuus ei merkittävästi verota luurien arvoa. Ulkoisesti muoto ja materiaalit ovat pitkälti samat, mutta suljetussa mallissa kuulokkeen kuppi on ulkopuolelta peitetty yhtenäisellä metallilevyllä, kun taas puoliavoimessa kansi on rei’itetty. Molemmissa malleissa tulee mukana kangaspunoksella päällystetty kahden metrin mittainen Y-kaapeli, jonka äänilaitteen puoleisessa päässä on alalla yleistyneen käytännön mukaisesti 3,5 mm:n stereoplugi kierteellä sijoilleen lukittuvan 6,3 mm:n sovitteen kera. Liittimiä varten tehdyt kolot eivät kuitenkaan ole aivan säteen suuntaiset vaan hiukan vinossa. Ainoa sankaa koskeva moite liittyy sen tuottamaan metalliseen sivuääneen. Sivuttaisveto ei liitintä repäise irti tai rikki, suora nyhtäisy sen sijaan saattaa johdon jakista ulosta kiskaista. 48 www.riffi.fi 5/2022 T ätä kirjoitettaessa Ollo valmistaa kahta kuulokemallia: S4R on rakenteeltaan suljettu kuuloke, S4X puoliavoin. Pehmukerengas sekä kuulokekapselin ja korvan väliin jäävä suojakangas ovat yhtä ja samaa rakennetta, joten luurien huolto hikisen session jälkeen sujuu kaikkinensa ilman turhaa pähkäilyä. Joustava, paljaspintainen terässanka yhdistää kuulokkeet toisiinsa ja pehmustus päälakea vastaan hoidetaan erillisellä kangaspannalla
S4R:n sointi on miellyttävä ja erittäin selkeä. Jos taas kuunnellaan muuten, johto on usein kätevintä pitää vartalon etupuolella. Suljettu S4R soi tasapainoisesti, mutta sen äänimaisema on askeettisempi ja hieman ahtaampi kuin puoliavoimen S4X:n. Ja erottelevuudestaan huolimatta preesens-alueella myös sillä tavoin armelias, että eräitä omistamiani hyvää musiikkia mutta räävittömän huonoja miksauksia tai masterointeja sisältäviä levyjäkin voi kuunnella ilman riipiviä tuntemuksia. Akustisen rumpusetin vierellä eristys ei kuitenkaan välttämättä riitä, todelliseen mekkalaan tarvitaan jo eri kaliiperin vaimennustehoja. u 48-49 Ollo.indd 49 48-49 Ollo.indd 49 9.10.2022 9.32 9.10.2022 9.32. Jos tarvitaan minkäänlaista eristävyyttä ulkomaailmasta, S4R vastaa siihen vaatimukseen. Äänitteen tulkinta on vaivatonta, bassolinjat piirtyvät tarkasti, harmoniaa on helppo analysoida, ja soinnissa on samaan aikaan sekä levollista tasaisuutta että erottelevuuden takaavaa ryhdikkyyttä. Vasen ja oikea pysyvät oikeilla puolilla, mutta johto suuntautuu luontevasti haluttuun suuntaan. Myös lisäraitoja soittaessa työskentely on helppoa. Soittotilanteessa on usein käytännöllistä, että johto ohjautuu kuuntelijan selän taakse, jossa se on poissa tieltä. Hypertarkkuudella on nimittäin kääntöpuolensa ja Ollo on mielestäni löytänyt kultaisen leikkauksen, jossa hyvin tallennetusta saa nautintoa, mutta vähän överiksi vedetty äänitekin soi ihan kuunneltavasti. Ottaisin kummat vain, mutta mieluiten tietysti molemmat. 045 729 2930 • www.nordicaudio.eu Tervetuloa tutustumaan, miksi monet maailmankuulut artistit ja tuottajat luottavat Genelecin osaamiseen! Täytä hakemus netissä genelec.com/create-with-genelec ja hae testisetti meiltä! Uusi testistudio Viiking Musicissa! VUORIKATU 22, 70100 KUOPIO PUH. S4X on rehellisyydessä samalla kiitettävällä tasolla suljetun sisarmallinsa kanssa. Esimerkiksi käsiperkussioita ja sähkökitaraa soittaessa eristävyys riittää siihen, että kuulokkeiden kautta kuunneltu musiikki piirtyy selkeästi, eikä musiikkia tarvitse niistä huudattaa. Tarkkuus riittää hyvin raitojen palasteluun, ja esimerkiksi konesoundeja ohjelmoidessa tai taajuusvasteita muokatessa luurit korvilla aikansaatu tulos siirtyy hyvin kaiutinkuunteluun. Suljettu ja puoliavoin rakenne eivät kilpaile keskenään, eikä niitä voi laittaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Puoliavoimessa S4X:ssä on avoimempi ja ilmavampi äänimaailma, joka on aivan ihanteellinen vaikkapa kosketinsoitinten kanssa touhutessa tai jo tallennettuja ääniraitoja työstäessä. Jos suljettu malli onkin luonteeltaan selkeä työkalu, nostaa S4X kuuntelijan kuin huomaamatta arjen yläpuolelle sillä tavalla, että tekee mieli nojautua taaksepäin ja jäädä vain kuuntelemaan. Ja veikkaisin, että laulajalle tai puhetyöläiselle ne ovat myös oiva valinta, sillä kuulokkeet on helppo asetella myös hieman raolleen niin, että yhteys ulkomaailmaan syntyy myös suoraan akustisesti. Syväbasso ei soi huomiota herättävän tanakasti, mutta alarekisteri ulottuu todella alas ja toistuu tarkasti. Sointi hengittää kuitenkin enemmän ja on vieläkin miellyttävämpi kuunnella. Sointi on pakoton ja rentouttava. Bassotoisto tosin ohenee silloin jonkin verran, mutta ei se mitenkään aneemiseksi kuivahda. 017 261 9800 VIIKINGMUSIIKKI@GMAIL.COM viikingmusic.com Testaa kotonasi 10 päivää! Create with Genelec – suunnata johtoa luontaisesti joko etutai takaviistoon. Niin tai näin, Ollon johto on helppo irrottaa kuulokkeista ja sitten vain käännetään luurit toisin päin ja laitetaan johto takaisin kiini. Soundit puntarissa Ollo S4R ja S4X ovat samankaltaisuudestaan huolimatta kaksi eri marjaa. www.riffi.fi 5/2022 49 Ollo Kuulokkeita musiikintekijöille Molemmissa • neodyymielementti, 50 mm • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • nimellinen impedanssi 32 ohmia • irrotettava Y-kaapeli, 2 m, liitin 3,5 mm / 6,3 mm TRS-plugi • vaihdettavat pehmukkeet • kuljetuspussi • hinta: 399 € S4R • suljettu rakenne • maksimiäänenpaine 111 db SPL S4X • puoliavoin rakenne • maksimiäänenpaine 109 db SPL Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Balanssi jo tallennetun materiaalin ja oman soiton välillä löytyy helposti, eikä tarvitse myöskään tuskailla sen paremmin klikin hukkumista miksaukseen kuin naksutuksen päällekäypää hakkaavuutta
Bändin oman musiikkivideon teko, demoilu treenikämpällä tai biisiaihion muotoilu reissussa ovat luontevia käyttötilanteita. Vaikka tämä tallennustapa syö vauhdilla muistikapasiteettia, saa vastapainoksi roppakaupalla turvallisuutta, josta on iloa etenkin silloin, kun äänitystasoja ei voi optimoida ennakkoon tai säätää tallennuksen aikana. Särön poistaminen jälkikäteen on mahdollista silloin, kun säröytyminen on tapahtunut digitaalisessa ulottuvuudessa. 50-53 Tascam.indd 50 50-53 Tascam.indd 50 9.10.2022 9.34 9.10.2022 9.34. Helppoa ja toimii. Jos analogiset etuasteet paahtaa päreiksi, ei 32-bittisyyskään enää auta, koska virhe on tapahtunut jo ennen muuntimia ja särö on koodattu osana signaalia. Itse asiassa niin hyvin, että tahallisesti totaalisen rikki ajettu akustisen kitaran näppäilyosuus soi erittäin puhtaasti ja hyvällä soundilla, kunhan tasoa vain laski mittarialueen vihreälle alueelle. Erityisesti nykyajan sisällöntuottajalle X8:lla on antaa kännykkää tai kameraa kehittyneemmät ja monipuolisemmat äänitysja muokkaustoiminnot sekä podcast-tuotannossa tarpeellinen vinjettien tai tehosteäänten hallinta. Tiedostojen siirto on sekin vaivatonta, sillä Portacapture X8 toimii tietokoneeseen liitettynä ulkoisen SD-kortinlukijan tavoin ja tiedostot näkyvät kuten massamuistilla yleensäkin. Musiikin tallennukseen on kaksikin eri appia, joista ”Music” on suunniteltu elävän esityksen taltiTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tascam Portacapture X8 – studio povitaskussa Portastudio oli ensimmäisiä Tascamin tuotteita, joihin olen aikanaan tutustunut. Ja mikä hämmästyttävämpää: sen avulla rumasti särölle menneen tallenteen saa pelastettua kuunneltavaksi. Kosketusnäytön kotivalikossa onkin valmistajan applikaatioiksi nimeämiä sovelluksia, joiden kautta laitetta käytetään eri tarkoituksiin. 50 www.riffi.fi 5/2022 P ortacapture on kenttätalennin, joka palvelee myös täysin itsenäisenä pikkustudiona. Silloin raitoja oli neljä ja tallennusvälineenä C-kasetti. Erityinen valtti on mahdollisuus koodata audiota 32-bittisellä liukulukutekniikalla. Eheytys käy päinsä ihan suoraan tallentimessa itsessään kanavaliu’ulla tasoa säätäen tai tietokoneen DAW-ohjelmassa aaltomuotoa skaalaten. Käytännössä 32-bittinen liukulukutekniikka mahdollistaa liian hiljaisiksi jääneiden äänitystasojen reippaan noston jälkikäteen ilman sivuilmiöitä. Sillä voi kerätä materiaalia talteen myöhemmin muilla laitteilla työstettäväksi tai miksata äänitteen julkaisuvalmiiksi. Applikaatiolla applikaatiota Monipuolisuutensa vuoksi Portacapture X8 muistuttaa käyttölogiikaltaan enemmän mobiililaitetta kuin perinteistä audiotallenninta. Yhteistyö tietokoneen kanssa ei rajoitu tähän, sillä Portacapture palvelee tarvittaessa myös monikanavaisena äänikorttina Maciin liitettynä ihan suoraan, ja Windows-koneissa ASIO-ajurin tuella. Nyt raitoja on kuusi ja kaikki toimii digitaalisesti – 32-bittisen liukulukulaskennan siivittämänä
Hieman harmillista on, että metronomia ei saa osaksi äänitystoimintaa vaan sen nakse lakkaa kuulumasta aina, kun kyseisestä sovelmasta poistuu. Tässä yhteydessä on syytä kertoa, että laite on itsekin jo melkoinen virtasyöppö ja neljällä AA-kokoisella sormiparistolla äänityspäivä ei veny erityisen pitkäksi. Tallentimen oma näyttö peilaa saman tien mobiililaitteella tehdyt valinnat ja tilanteen tasalla pysyttely on helppoa. Lisäbonuksena on oskillaattori, josta saa siniaaltoa halutulta sävelkorkeudelta (C3 – B5, referenssitaajuus A4 = 440 Hz). www.riffi.fi 5/2022 51 oimiseksi suoraan stereomuotoon, kun taas ”Manual” soveltuu moniraitaiseen työskentelyyn päällesoittoineen päivineen. Musikantin apuna on erillinen viritysmittari-appi (kromaattinen, A4 kalibroitavissa välillä 435 – 445 Hz), sekä kolmella vaihtoehtoisella soundilla kilkattava metronomi, jolle voi asettaa tahdin pituudeksi myös parittoman määrän iskuja aina yhdeksään saakka. Samoin viritysmittari pitää ottaa erikseen esille ja sen avautuessa äänitysappi puolestaan sulkeutuu. Puuha vaati sopivasti ennakkoluulotonta ja määrätietoista otetta, sillä bajonetit eivät ole aivan kellosepän tarkkuutta sveitsiläiseen tapaan ja alkuun hienoinen klappi ja huteruus saavat epäilemään menettelytavan oikeellisuutta. Muutaman kerran jälkeen asiaa ei enää noteeraa ja vaihto sujuu suit sait. Mikäli sessio katkeaa paristojen ehtymiseen, voi lohduttautua sillä että Portacapture osaa näemmä ennakoida tilanteen ja sulkea tiedoston siististi ennen itsensä sammuttamista. Asemointia helpottaa laitteen pohjassa oleva, kamerakierteeseen sopiva istukka, johon voi vielä hankkia vaikka Koening & Meyerin kätevän kuulanivelen suuntausta helpottamaan. Kuudella mikillä Portacapturessa itsessään on kaksi herttakuvioista kondensaattorimikrofonia, joita voidaan käyttää joko ristikkäin suunnattuna X/Y-parina tai ulospäin aukeavana A-B-asetelmana. 50-53 Tascam.indd 51 50-53 Tascam.indd 51 9.10.2022 9.34 9.10.2022 9.34. Näissä on huomioitu erityisesti joitakin käyttötilanteisiin tyypillisesti liittyviä ilmiöitä, kuten oletettua taajuussisältöä ja ympäröivän äänimaiseman mahdollisesti aiheuttamia häiriöitä. Musiikkia äänitettäessä suurena apuna on, että raitavalinnat, mittaristot, kanavasäädöt ja esimerkiksi kaiun asetukset saa silmän alle ja käden ulottuville vaikka olisi sijoittanut Portacapture X8:n mikrofonitelineeseen keskelle katsomoa. Avuksi tulee silloin Androidtai iOS-mobiiliin asennettava Tascam X -applikaatio, jolla ohjataan laitetta bluetoothyhteyttä käyttäen. Keskeneräiseksi jääneen pätkän alkuosaa voi siis kuunnella myöhemmin eikä koko tiedosto mene tärviölle. kenttä-äänitykselle ulkosalla, tavanomaiselle haastattelutilanteelle sekä podcasteille. Portacapture X8:n oma kosketusnäyttö on kelpo väline tapahtumien hallintaan, mutta joissain tapauksissa tallennin täytyy sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei siihen kesken äänityksen pääse käsiksi. Hieman kömpelöä sen jälkeen, kun on tottunut avaamaan mittarin hetkeksi DAW-ohjelmassa äänitettävän raidan työkaluvalikosta, jolloin vireen tarkistus käy nopeasti esimerkiksi ottojen välissä. Kuvaustilanteessa tallentimen saa myös napsautettua kameran ”kenkään”, jolloin koko tallenninyksikkö muodostaa yhtenäisen paketin. Mutta joka tapauksessa viritysmittari löytyy, se on visuaalisesti selkeä ja ballistiikka levollisen vakaata. Omat applikaationsa on varattu myös mm. Tulokanavat 3 – 6 on toteutettu XLR-komboin ja ne on varustettu myös phantom-syötöin, joiden jännitteeksi valitaan yhteisesti joko 24 tai 48 volttia. Eikä etenkään sen omia mikrofoneja käytettäessä ole syytä mennä muutenkaan käpälöimään tallenninta kesken kaiken. Samalla säädöt per applikaatio on pyritty pelkistämään mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi, jotta työskentely sujuu. Nämä tulokanaviin 1– 2 kytkeytyvät mikrofonit on lukittu liittimiinsä bajonetein ja asetelmaa muutettaessa ne irrotetaan tallentimesta ja vaihdetaan keskenään. Tascamin oman stereoparin tilalla voi käyttää myös ulkoisia mikrofoneja, esimerkiksi 3,5 mm:n TRS-plugilla varustettuja ja täyttä phantom-virtaa pienemmällä jännitteellä toimivia solmiomikrofoneja
Jos laitteella haluaa onnistua, on syytä paneutua siihen ennakolta ja hieroa näppeihin polut yhdestä tarpeellisesta asetuksesta toiseen. Kaiku säätöineen on nimittäin sijoitettu yleisvalikkoon apin ulkopuolelle ja sinne pitää matkata useamman täppäyksen kautta. 020 767 9450 • www.intersonic.fi Varmana ratkaisuna on ulkoinen voimanlähde, jollaiseksi Tascam tarjoaa omaa lisävarustettaan. Yksin puuhastellessani ladoin rummut neljälle raidalle ja täydensin satsia sen jälkeen bassolla ja kitaralla. Tehtaan jäljiltä laitteessa on valmiiksi valittavana kuusi erilaista lyhyttä audiovälimerkkiä aplodeista torvisektion töräytykseen ja sydämenlyönneistä väärää vastausta symboloivaan turinaan. Varsinaista audiosisältöä voi ohjelman teon aikana miksata kahdesta kanavaparista, jotka voivat olla vaikkapa yksi stereofoninen musiikkilähde plus kaksi mikrofonia kahdelle keskustelijalle, tai vaikka neljä mikrofonia Äänenmuokkausta ja tehosteita Portacapturessa on koko joukko vallan päteviä työkaluja äänitteen muovailuun. Näin. Esiekvalisoinnit ovat kuten yleensäkin, yhden makuun ja toisen ei, mutta kokeilu ei mitään maksa ja manuaalisäädöt ovat aina vaihtoehtona. Radionomaiseen ohjelmatuotantoon Podcast on terminä typerä, mutta valitettavasti jo vakiintunut. Äänityskanavissa on sekä valmiita, tietyille äänilähteille sorvattuja yleispäteviä ekvalisointeja että täysin manuaalinen nelialueinen korjain. SD-kortin kautta painikkeiden taakse saa tuotua omiakin tehosteita, joten kaikkien ei tarvitse kuulostaa samasta sammiosta ammentaneilta. Tässä kohdassa jokin parannus ohjelmistopäivityksen yhteydessä olisi tervetullut, vaikka omia tiedostojaan voikin nimikoida jo nyt myös itse. Kaikki Portacapture X8:n mausteet ja muokkaukset tehdään jo tallennusvaiheessa, ja vaikka voimakkuuksia sekä panorointeja voikin säätää tallennetta kuunnellessa, ei muita työkaluja enää silloin anneta käyttöön. Kun samasta kappaleesta oli peräkkäin useita versioita, oli ajoittain hankala hahmottaa mitä niistä oikeastaan oli kuuntelemassa tai täydentämässä. Kaksi viimeksi mainittua toimivat erinomaisesti myös ihan soittoa tallennettaessa ja rankasti niitä vasten puskettaessa ne palvelevat hallittuina ja musikaalisina efekteinäkin. Portacaptures X8:ssa on myös muutaman variaation pelkistetty kaikulaite, soinniltaan miellyttävä, mutta jossain määrin hankalasti käytettävä, etenkin manuaalisessa tallennusapissa. 52 www.riffi.fi 5/2022 Tascam Portacapture X8 Kenttätallennin/pikkustudio • kosketusnäyttö • tallennus SD-kortille • näytetaajuus applikaatiosta riippuen 44,1 – 192 kHz • koodaus 320 kbps Mp3, 16tai 24-bittinen WAV tai 32-bittisenä liukulukuna • käyttö AA-paristoilla tai virtalähteellä • kaksi omaa mikrofonia • neljä mikrofoni/linjatuloa • external-lisätulo • oma monitorikaiutin • kuulokeliitäntä • hinta 499 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Novel 6.5” woofer + 1” driver, 145/100 W . Tiedostot kyllä nimikoituvat automaattisesti, mutta päivämäärässä ja sen perään kirjautuvassa järjestysnumerossa on kovin monta merkkiä melko pienellä fontilla. Lisäksi bassotaajuuksia voi karsia ylipäästösuotimella, jolle on neljä eri rajatajuutta. Silloin homma sujuu eivätkä haastateltavat tai bändikaverit pitkästy valikoihin eksyneen pyristellessä sinne jonnekin – kun nyt muistais minne… Äänenladultaan Portacapture X8 on erinomainen. Portacapturella sisällöntuottaja voi joka tapauksessa tallentaa ja koostaa audio-ohjelmaansa lennossa valmiiksi ja äänitystoimintojen ohessa käytettävissä on kahden ennalta ladattavan äänitehosteen liipaisimet. Täyttä satsia Kuudella raidalla saa yllättävän paljon aikaiseksi. Sen sijaan elävän esityksen stereotallennukseen tarkoitetussa sovelmassa kaiku on suoraan äänitason säätöjen vieressä ja helposti kontrolloitavissa. Sen omillakin mikrofoneilla saa jo kelpo jälkeä, ja hyvin valituilla ulkoisilla mikrofoneilla vieläkin parempaa. Muutoin Portacapturen käyttö on verraten loogista, mutta valikoita on useita ja eri applikaatiot poikkeavat hieman toisistaan. Ja mikäli lopullinen välimiksausten kautta kumuloituva summa ei miellytäkään, voi kaikki välivaiheet tuoda tietokoneelle erillisinä raitoina ja miksata uudestaan sitten DAW-ohjelmassa. Linear frequency and phase response . Vahvistuksen säädön voi automatisoida, ja dynamiikan paimentamiseen on automaattinen kompressori, joka muuntuu myös limitteriksi. Eräs ärsyttävä piirre tallentimessa on – se pyrkii aina siirtymään tiedostolistalla seuraavaan tallennettuun kappaleeseen, jos toistoa tai äänitystä ei ajoissa pysäytä. Ja sieltä pitää myös palata erikseen takaisin tallennusappiin, jotta kaikua ja sen balanssia pääsee kuulostelemaan. Tämän välimiksauksen avasin kuunteluun työpohjaksi, jossa oli neljä uutta vapaata raitaa tallennustilaa. Analog and S/PDIF inputs, optionally AES67 NEUMANN ACCURACY – SERIOUS BASS – POWER TO SPARE KH 150: New Generation Wunderkind www.neumann.com STUDIO MONITOR SYSTEMS Neumnn_KH150_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Neumnn_KH150_230x280_Riffi_FIN.indd 1 20.09.22 11:45 20.09.22 11:45 50-53 Tascam.indd 52 50-53 Tascam.indd 52 9.10.2022 9.34 9.10.2022 9.34. DSP engine for improved performance and automatic room alignment . u KH 80 KH 310 KH 420 KH 750 KH 810 KH 870 KH 120 KH 150 MA 1 App (Mac/PC) Feature Upgrade . Kohinaportti edellisten jatkeena täydentää varsin mallikkaan arsenaalin, joka löytyy suoraan jokaisessa applikaatiossa tallennusmikserin kanavavalikosta, nopeasti ja kätevästi. Käytännössä tuhdimman sortin USB-virtalähde ajaa asian, kunhan se antaa virtaa yli 1,5 ampeeria. Puuha siis muistuttaa aivan perinteistä välimiksaustaktiikkaa, mutta nyt ei tarvitse jyrätä mitään yli kuten analogisen nauhan aikakaudella, vaan jokainen välivaihe jää erikseen talteen. Nämä kuusi raitaa miksasin keskenään balanssiin ja annoin Portacapturen kirjoittaa niistä stereotiedoston. Tätä tarkoitusta varten kortti on kuitenkin ensin alustettava Portacapturella, jotta muistin rakenne sisältää äänitehosteille varta vasten nimikoidun kansion, jonka laite tunnistaa ja osaa avata
Linear frequency and phase response . DSP engine for improved performance and automatic room alignment . Analog and S/PDIF inputs, optionally AES67 NEUMANN ACCURACY – SERIOUS BASS – POWER TO SPARE KH 150: New Generation Wunderkind www.neumann.com STUDIO MONITOR SYSTEMS Neumnn_KH150_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Neumnn_KH150_230x280_Riffi_FIN.indd 1 20.09.22 11:45 20.09.22 11:45 50-53 Tascam.indd 53 50-53 Tascam.indd 53 9.10.2022 9.34 9.10.2022 9.34. Novel 6.5” woofer + 1” driver, 145/100 W . KH 80 KH 310 KH 420 KH 750 KH 810 KH 870 KH 120 KH 150 MA 1 App (Mac/PC) Feature Upgrade
Jostain syystä tuntuu, että alkusyksyn merkikisi ilmaantuvat jazzkeikat, niin tänäkin vuonna. Ja niin yllättävää, kuin se onkin, koko rumpusetti välittyy tästä positioista monesti varsin tasapainoisesti. Jos esimerkiksi vaikkapa rumpalin settibalanssi ja soittovoimakkuus on epäsuhdassa muuhun orkesteriin, päädytään monimutkaiseen kierteeseen. KMS105 perustuu Neumannin KM185 superherttakuvioiseen pienikalvoiseen kondensaattorimikrofoniin, vain taajuusvaste on eri. Tähän käyttöön olen käyttänyt monenlaisia mikrofoneja joko pallotai herttakuviolla. ••• Akustisen musiikin äänentoistossa palaan kerta toisensa jälkeen siihen tosiseikkaan, että toisaalta mikrofonien ja niiden sijoittelun merkitys kasvaa, mutta myös se, että vahvistus tehdään aina suorassa yhteydessä akustiseen ääneen ja sitä kunnioittaen. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 54 www.riffi.fi 5/2022 Niko Laasonen K olumnini taitaa mennä viidettä vuotta, joten kirjoittaessa tuntuu, että tästä olen varmasti jo kirjoitellut ja pohtii, että alanko nyt toistellla jo samoja asioita. ••• Ainoa miinus pad-/läppärimiksauksessa on kuulokekuuntelun puutos. ••• Pianomikityksessä on ollut käytössä joko AKG C414:t tai sitten ruotsalaiset Line Audion CM3:t (suosittelen tutustumaan), välillä lisättynä SM57:lla ”ääniaukon” luona, mikäli on ollut monitorointitarpeita, toisinaan ei. ••• Koska kanavamäärät ovat olleet varsin pieniä, olen pitänyt ison miksauskioskin kuskaamista varsin tarpeettomana. Toisaalta siis seminaariääntä salissa ja streameihin, mutta myös erilaisia yritystapahtumia sekä kaikenlaista siitä väliltä. Pääprojektin keikkojen jäädessä hetkeksi tauolle kalenteri on täyttynyt monenlaisista muista äänitöistä, sekä toki opetuksetkin jatkuvat. Puhaltimien kanssa omallekin ostoslistalle ovat päätyneet Audio Technican 4081 -nauhamikrofonit, aivan lyömättömät siinä käytössä. Tällöin myös tarvittavien työkalujen määrä vähenee merkittävästi. Viimeisimpänä sekä Neumannin KM184 että KMS105, joista jälkimmäinen on laulumikrofonina tunnettu. Koska muu yhtye ei kuule itseään ja toisiaan, alkaa myös monitoroinnin tarve nostaa päätään, jolloin bassovahvistimen taso nousee vaivihkaa, pianoa ja puhaltimia kaivataan monitoreihin jne. Ja syylliseksi kehnosta äänikuvasta löydetään luonnollisesti ääniteknikko, joka on tullut mikrofoneineen tuhoamaan herkän musiikinlajin. ••• Tätä kirjoittaessa kesän 2022 keikat ovat jo aikaa sitten loppuneet, festivaaleja nähtiin laidasta laitaan ja muutamia muitakin keikkoja. Siinä tilanteessa on samantekevää, vaikka paikalle olisi kuljetettu hienokin Steinway & Sons, kun sen sisään sijoitetut mikrofonit poimivat ensisijaisesti ride-symbaalia sekä bassovahvistimen kuminaa. Yhteenveto kesästä ja sen kokemuksista saa siirtyä vielä tuonnemmaksi, sillä se kaivannee vielä hieman jäsentelyä. Viimeisimmät keikat ovat olleet melkein sen vastakohtia, kun bändi todella balansoi itsensä, ja vahvistaminen ei ole näkymättömiä tuulimyllyjä vastaan taistelemista, vaan tarpeen mukaan erottelun ja ”täyteläisyyden” lisäämistä. Tunnelmaltaan keikat ovatkin olleet varsin laidasta laitaan, ja hyvä niin. Akustista vahvistamassa 54-59 Finale 522.indd 54 54-59 Finale 522.indd 54 11.10.2022 18.02 11.10.2022 18.02. Jostain syystä juuri tähän käyttötarkoitukseen se on tuntunut toimivan erinomaisesti. Lenovon eduiksi sanottakoon esimerkiksi hämmentävän hyvä akunkesto ja muutenkin laite on osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi, näin mac-miehelle. Esimerkiksi rummuston osalta ensimmäisenä tulee käyttöön vuosi sitten esittelemäni ”polvimikki”. Eli sovelias mikrofoni matalassa telineessä bassorummun päällä osoittamassa rumpalin polveen. Toisaalta arvelen, että ainakaan kaikilla lukijoilla ei ole kirjoitukseni kirkkaasti ulkomuistissa, joten pieni kertaus sallittaneen. Tämä yhdistettynä räkkimikseriin on ollut vähintäänkin riittävä varustus. ••• No onneksi edellä mainittu tilanne on ollut viime vuosina minulla ennemmin poikkeus kuin sääntö. Ei sillä, kyllä tilanne voi monesti ollakin juuri se. Hankin kesällä ohjauskäyttöön Lenovon Yoga 7 -kosketusnäyttöläppärin. Tällöin miksaamon saa perustettua juuri sinne mihin haluaa. Ruuvasinkin yhden kanavan Sennheiserin G4-korvamonitorilähettimen räkkiin, joten olen tarvittaessa täysin irti johdoista, kunhan järjestelmässä on asianmukainen wlan-tukiasema. Muistelisin vuosi sitten kirjoittaneeni akustisen musiikin vahvistamisesta ja eritoten siihen liittyvistä ajatuksista mikityksiin liittyen ja samaa sivutaan tälläkin kertaa. Hämmästelin kuinka pitkään meni tajuta, että ratkaisuhan on ihan suoraan hyllyssä. Jälkimmäinen on tärkeää myös, koska hiljaisehkojen soitinten ollessa pienellä lavalla vieri vieressä kuljettajasta tulee automaattisesti matkustaja, mikäli yhtyeen sisäinen dynamiikka ei ole kunnossa. Monesti tämä saattaa riittää, mutta lisäämällä bassorumpuun ja virveliin jonkin laadukkaan mikin on mahdollisuus hienosäätää sointia vielä haluttuun suuntaan. Monet soittajat ovatkin alkaneet hankkimaan näitä itselleen, syystä. Ensin olin Porvoo Jazz -tapahtumassa yhden salin miksaajana, melkein heti perään jazzliiton kiertueella Itä-Suomessa
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Point Source Audio Lavalier / Headset-mikrofonit 5 25 75 95 100 Riffi 2022-05 näytön paikka Tascam X8 tiistai 11. MANGER C1 suositushinta alk. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com • pallotai herttakuvio • kevyt ja kestävä rakenne • 360° kääntyvä puomi • max SPL 136 dB • nettopaino 17 g • kolme eri väriä • vedenpitävä (pallokuvio, IP57) • vaihdettavat liitinsovitteet (12 eri liitintyyppiä sekä jatkokaapeli) seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. lokakuuta 2022 16.12.12 54-59 Finale 522.indd 55 54-59 Finale 522.indd 55 11.10.2022 18.02 11.10.2022 18.02. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi 5/2022 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. joulukuuta 2022. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 7. on oikea foorumi nostaa asia esiin
Näyttäisi siltä, että ihmiset eivät kovin monelle eri festivaalille yhtenä kesänä osallistu. Ovatko myös muusikkojen palkkiot nousseet, vai miten tätä suurentunutta pottia sitten jaetaan. ••• Liiallinen määrä festivaaleja tietysti myös syö osaltaan kävijämääriä. Oma kokemukseni kuluneesta kesästä muusikon töissä oli kyllä selkeästi se, että henkilökohtaiset palkkiot eivät ole nousseet pandemiaa edeltäneestä ajasta mitenkään huomattavasti. Tänä vuonna monella tapahtumavieraalla oli rintataskussaan jo pari vuotta sitten ostettuja lippuja, jotka päästiin viimein tänä kesänä käyttämään, kun kertaan tai useampaankin siirretyt tapahtumat lopulta toteutuivat. Toivottavasti noissa yhtyeissä myös muusikot tienaavat moninkertaisia hintoja. Samaan aikaan isommat nimet pyytävät yhdestä esiintymisestä useita kymmeniä tuhansia. Tulevana talvena ihmiset joutuvat maksamaan itsensä mahdollisesti kipeiksi lämmitysja sähkölaskun merkeissä. Toisin näyttää kuitenkin käyneen. Esimerkiksi Naantalin Musiikkijuhlilla tapahtui tänä kesänä usean tuhannen ihmisen kävijämääräromahdus ja tappiota syntyi toistasataa tuhatta, uutisoitiin Turun Sanomissa. Väkeä ei yksinkertaisesti riitä yleisöksi jokaiseen tapahtumaan. Osa ihmisistä taas käyttää aikaansa koronavuosina pitämättömien perhejuhlien järjestämiseen. ••• Oman ongelmansa lähes kaikkeen musiikkituotantoon niin Suomessa kuin Euroopassakin tuovat nyt Ukrainan sodasta johtuvat välilliset vaikutukset. 56 www.riffi.fi 5/2022 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a Y li kaksi vuotta kestäneen korona-ajan jälkeen Eurooppa laskeutuu syksyyn, jossa ikäviä uutisia pandemiasta ja sulkutoimien uhasta ei enää toistella lehdissä ja uutissivustoilla päivästä toiseen. Riittävätkö tulot sähkölaskujen maksamiseen ja jääkö varaa kulutettavaksi festivaalien ja konserttien lippujen ostoon. ••• Vaikka pandemian lopun häämöttämisestä on syytä olla iloinen etenkin muusikkona, niin monenlaisia uusia ongelmiakin on tällä hetkellä ratkottavana tapahtuma-alalla. Kuluneet kaksi vuotta vieraannuttivat myös osaltaan ihmisiä joukkotilaisuuksista, ja varmasti tottumus varovaisuuteen jäi sekin osittain päälle: koronatartunnan mahdollisuus sai valitsemaan kotona pysymisen tai turvallisemmaksi koetun ajanvietteen. Kaikenlaisia asioita on jäänyt tekemättä ja nyt kun suma purkautuu, se tuntuu ja näkyy monella eri tavalla. Monille festivaaleille ei Suomessa, eikä Euroopassakaan näytä riittäneen tarpeeksi yleisöä. Vastaavia kokemuksia on Lounais-Suomen monelta muultakin tapahtumajärjestäjältä kuulunut. Uutta rahaa ei alalle virrannut suorassa suhteessa kävijämääriin. Vai onko. Oma festivaalini‚ Laitilan Jazzkukko, keräsi pääkonserttiin runsaan parisataa katsojaa vähemmän kuin aikaisemmin ja tappiota siis syntyi. Syysterveisin, Kari Antila Kahden kerroksen väkeä – musiikkiala pandemian jälkeen 54-59 Finale 522.indd 56 54-59 Finale 522.indd 56 11.10.2022 18.02 11.10.2022 18.02. Ja kaiken yllä leijailee epätietoisuus ensi kesän hintatasoista ja kustannuksista. Mutta onko tässäkin asiassa niin, että käynnissä on jonkinlainen polarisoituminen, jossa pienemmät tapahtumat karsitaan tai ne karsiutuvat pois ja vain suuret toimijat jäävät lopulta jäljelle. Ilmassa oli selkeästi tunnelma, että nyt tulee huippukesä, kun rajoitukset kerran on purettu. Eräänlaista kahden kerroksen väkeä siis. Ainakin nyt jako näyttää rajulta: on niukoilla tuloilla ja tiukalla taloudella tuskailevia hyvinkin laadukkaita pienempiä festivaaleja ja niiden vastakohtana kovaa tulosta takovia megatapahtumia, jotka rikkovat kävijämääräennätyksiä, ja joita vielä tuetaan monesti julkisilla varoilla. Tässäkin suhteessa kuilu rahan jakautumisessa näyttäisi olevan kasvamaan päin. Helpotuksen huokauksesta ei päästykään vielä nauttimaan, huolenaiheet vain päivitettiin uusiin. Lentoliput ja hotellien hinnat ovat nousseet näppituntumalta noin 20 prosenttia kuluneena vuonna. Polttoaineen ja sähkön hinnannousu muodostaa suuria kulueriä muusikoiden ja tekniikan autoiluun. ••• Musiikkifestivaalin taiteellisena johtajana huomasin kesällä myös sen, että varsinkin ohjelmatoimistojen kautta ostettujen artistien hinnat ovat selkeästi nousussa. ••• Mitäpä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Tien päällä oleminen on entistäkin kalliimpaa. Toisaalta Helsingissä Flow festivaalilla tehtiin taas kaikkien aikojen yleisöennätys. Voidaanko konserttien ja festivaalin pääsylippujen hintaa nostaa nyt inflaation edetessä ja jos, niin kuinka paljon. Mikä on tilanne ensi kesään tultaessa. Aikaa ei töiden jälkeen paljoa jää, ja monet keski-ikäiset ihmiset haluavat kenties vain rentoutua kotonaan tai kesämökillä. WHO:n pääjohtaja kertoi tuoreessa puheessaan, että koronapandemian loppu on nyt näkyvissä. Monille meistä on pandemia-aikana langennut koko joukko uusia digitaalisia työtehtäviä kuormittamaan jo valmiiksi kiireistä arkea. Ollaan siis palattu normaaliin ja kaikki on hyvin musiikkialallakin. ••• Elämme mullistavia aikoja, eikä tulevaisuuden suuntien miettiminen ole helppoa muusikolle tai festivaalin järjestäjälle. Kilpailua on liikaa ja kaikenlaisia tapahtumia peruttiin lippujen ennakkomyynnin jäätyä liian vähäiseksi. Taloudellisia muuttujia on paljon, ja mieltä vaivaa epävarmuus siitä, lähteekö yleisö ensi kesänä innokkaammin liikkeelle. Kysymykseen on vaikea vastata, koska tilanteita on varmaan monenlaisia. ••• Kuluneena kesänä Suomessa järjestettiin ennätysmäärä musiikkifestivaaleja
Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat pro audio ?nland oy audiotools for professionals Authorized API Audio dealer www.proaudio?nland.. www.riffi.fi 5/2022 57 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Katso tarkat tiedot osoitteesta: www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. 54-59 Finale 522.indd 57 54-59 Finale 522.indd 57 11.10.2022 18.02 11.10.2022 18.02. www.cccase.
••• ”Toinen, mikä tehtiin, oli semmoinen tasainen moottorin humina mitä ei oikein mistään tahtonnut irrota. seminaarireissullani, jonne muu porukka lähti yksinkertaisesti häivyttämään stressioireitaan. Nuotiotarinoita ja äänisuunnittelua 54-59 Finale 522.indd 58 54-59 Finale 522.indd 58 11.10.2022 18.02 11.10.2022 18.02. Apropoo, jo jokin aika sitten Arturialta tuli Synclavier-plugari arvatkaapa, mitä olen tehnyt siitä asti ääniefektikirjastolleni. Vielä nykyäänkin naurattaa joidenkin hehkuttama ”analogisynasoundi” jossakin pelkillä digipreseteillä väännetyssä biisissä. ••• Heppu alkoi kertoa vastikään työn alla olleesta sci-fi-jännäristä, jonka ääniefektejä firmansa oli ollut tekemässä. Ei ollut sitä eikä tätä eikä ainakaan freesound.org:ia, josta jokainen tuntuu nykyisin pöllivän kaupalliseen käyttöön ilmaisia ääniefektejä. No perkele, resynteesiä 24/7/365. Tutustuin 90-luvulla nyttemmin edesmenneeseen ääniheppuun, joka oli ollut tekemisissä eurooppalaisten tuotantojen äänisuunnitteluissa. Jäin juttusille tunneiksi kuunnellen melko kullanarvoisia kertomuksia ääniefektien teosta. Vieritettiin isoa painavaa kumipalloa 120-millisessä ilmastointitorvessa ja mikitettiin se molemmista päistä, vedettiin kanavat keskelle, jotta yleisvolume ei muutu ja tuplattiin se toisella samanlaisella otolla, samalla lailla kallistellen, saatiin stereo niistä neljästä signaalista. Oli tarvittu dystooppisia huminoita ja jyrinöitä sekä nirskahduksia joka lähtöön. Ottakaa selvää asioista, pakanat! ••• Mutta nyt takaisin siihen internetiä edeltäneeseen aikaan. Taas ylinopeudella äänitys ja alinopeudella Fairlightiin, missä loopattiin se niin, että se vaan soi ja soi… mutta se Fairlight teki jostain syystä aina napsun looppikohtaan, joten soitin mun kaverille Ruotsiin ja se teki Abban tyypin Synclavierilla siitä semmoisen 20-minuuttisen version ja sitä me käytettiin kaikissa aluksen sisäkohtauksissa...” ••• Mainitsin resynteesin, koska Synclavier 9600 tuli puheeksi. ”Joo sitä se käytti! Yhdessä brittiläisessä leffassa me tehtiin Synclavierillä sade-efektejä sillee, että kaadettiin vaakasuoralle ikkunalasille riisiä isolle alueelle, meillä oli siinä monta tosi hyvää mikkiä ja kolme tsekkiläistä Styk-kontaktimikkiä vielä lisäksi, ja päädyttiin käyttämään niitä Styk-signaaleita ja poistettiin kaikki turha melu resynteesillä, että jäi tavallaan vain se pisaroiden ropina, mutta me tehtiin siitä pari versiota silleen, että ikään kuin ne pisarat pidentyis versiosta toiseen, soisivat kauemmin… kilikilikilikili siellä ääripäässä siis.» ••• Tätä ja paljon muuta melkein kolme tuntia, sitten ystäväni tuhosivat messutunnelman saapumalla paikalle. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Porukkaa ständillä oli melko vähän, joten oli pakko mennä kysymään mitä hepun firma tekee. Mutta lähtemättömät jäljet ehtivät painua muistiin. Kaveri tuli vastaan ihan ensimmäisellä ns. Tosin joskus jonkun ”itse tehty soundi” oli ihan vaan factorypresetin filsun aukaisu. Heppu yllättyi. Osa kulttuuristamme siirtyy edelleen suusta suuhun, kuin nuotiotarinoina. Kaipaankin koronanviemiä brainstormauksia ja ajatustenvaihtoa ja keskusteluja kovin. Ai että, kuulkaa. Aamusella käyskentelin suuressa messuhallissa (toisten nukkuessa vielä krapulaansa pois) ja huomioni kiinnitti eräälle osastolle pystytetty foley booth, jonne oli jopa kannettu soraa ja hiekkaa sekä kaikenlaista sälää ja roipetta. Ammensin tismalleen näitä samoja vinkkejä ynnä muuta eteenpäin viime viikolla ystävilleni, toimien vain välittäjänä, en niinkään lähteenä. Ennen piti nekin kaikki tehdä itse. ”No me otettiin painava tuoli ja kiskottiin sitä köydellä sileällä betonilla ja äänitettiin se Nagralla, joka pyöri ylinopeudella. Sitte purettiin se alinopeudella Fairlight kolmoseen ja toistettiin siellä just sen verran alempaa, että yläkerrassa oli vielä kamaa, ettei kuulostanu tumpulta. Hyvä tuli, lähtöalustan telaketjujen jurina.” Tämä oli sitä aikaa, kun itse vietin aikaa Vaajakoski-Jyväskylä välisellä tieosuudella tuhoamassa mikrofoneja rekkojen alle kannettavalle DAT-nauhurille ja siirtelin niitä Akai S-1000:een, joten voitte kuvitella, miten kummallinen oloni oli. Vaikuttaa siltä, että koskaan ei ole mikään jäänyt kehtaamisesta kiinni, pikemminkin on luotettu, että ”ei näitä kaikilla ole varaa ostaa, ja ne, joilla on, on mun kavereita eikä ne ainakaan puhu”. Kävi ilmi nopeasti, että tyypille oli käynyt hieman samoin kuin itselleni: muun tiimin bratwurst-allergia oli aiheuttanut jyskyttävää päänsärkyä. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 58 www.riffi.fi 5/2022 A ika ennen nettiä oli melko kurjaa äänisuunnittelijalle, jos katsoo asiaa taaksepäin nykysilmin. Pantiin Aphexin exciter siihen vielä
0400 101 220 Kokoansa kovemmat aktiiviset PA-ratkaisut! Evolve 30M, 50 & 50M -tolppasetit • äärimmäisen helppo roudata, ällistyttävän hyvä soundi • tymäkkä subwoofer (10" tai 12"), kokonaisteho 1000 W • langaton miksaus myös puhelimella tai padilla (Bluetooth) • integroitu 6 + 2 -kanavainen mikseri (M-mallit) • digitaaliefektit, myös kompressori (Evolve 30M ja 50M) • kaksi settiä Ethernet-linkillä tuplaa kanavamäärän! (Evolve 50M) PXM-12M • integroitu 3-kanavainen mikseri • 700 W tehoa, tuhti soundi • äärimmäisen helppo roudata Kova kysyntä – varaa omasi ajoissa! Myös valkoisena! Kuljetuskotelot p. facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Classics 54-59 Finale 522.indd 59 54-59 Finale 522.indd 59 10.10.2022 15.43 10.10.2022 15.43. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com MAAHANTUONTI JA MYYNTI: WWW.VIKINGPRO.FI www.mpamp.com . www.riffi.fi 5/2022 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh
Voit nyt päästä kokeilemaan Genelecin kompakteja SAM-kaiuttimia ilman velvoitteita oman kotisi rauhassa. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 2 5 60 Takakansi 522.indd 60 60 Takakansi 522.indd 60 9.10.2022 19.53 9.10.2022 19.53. Tutustu lisää #CreateWithGenelec -kampanjaan ja täytä hakemus täällä: www.genelec.com/create-with-genelec Valtuutettu Genelec-jälleenmyyjä ottaa sinuun yhteyttä sopiakseen kanssasi lainasetin toimituksesta suoraan kotiisi. Create with Genelec Muusikko, DJ, ääni-insinööri, tuottaja, äänisuunnittelija, vloggaaja, videokuvaaja – tämä viesti on juuri sinulle. Kampanja on voimassa 30.11.2022 saakka ja lainasettejä on rajallinen määrä. Pääset myös tutustumaan GLM-kalibrointiohjelmistoon, jolla saat minimoitua huoneakustiikan haitalliset vaikutukset äänenlaatuun ja taajuustasapainoon – jotta äänityksesi kuulostaisivat loistavilta paikasta riippumatta, juuri sellaisilta kuin halusit