KAIKKI NY T JOUKOLLA ÄÄNTÄ SÄRKEMÄÄN! Nro 5-2023 Hinta 12,20 € KAISA MÄENSIVU ”Manhattan School of Musicissa laitettiin heti tekemään omia biisejä.” Henri ”Hank Solo” Salonen ”Hyviä ideoita on kuitenkin rajallisesti.” Tuomas Wäinölä ”Olispa hienoa, jos leffateattereissa voisi kuulla ihan täysillä linjaan soitettua fuzz-kitaraa!” KAISA MÄENSIVU ”Manhattan School of Musicissa laitettiin heti tekemään omia biisejä.” Tuomas Wäinölä ”Olispa hienoa, jos leffateattereissa voisi kuulla ihan täysillä linjaan soitettua fuzz-kitaraa!” 01 Kansi 523.indd 1 01 Kansi 523.indd 1 8.10.2023 12.44 8.10.2023 12.44
K A I K K I W A T I T K Ä Y T T Ö Ö N . 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 8.10.2023 8.49 8.10.2023 8.49. • Maksimoi suorituskyky ja suojaa kaiuttimesi Bose Professional -asetuksilla • Vahvistimet toimivat sekä matalan että korkean impedanssin kuormilla siltausta ei tarvita • Verkkokytkentäisyys mahdollistaa Danten ja etähallinnan käytön • Netistä ladattavaa ilmaista ja helppokäyttöistä suunnitteluohjelmaa käyttäen vahvistimen valinta on yksinkertaista. PowerShareX -vahvistimet U U T U U S : Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Mukana on tunnettua Powersoft-tekniikkaa, sisäänrakennettu DSP, ja saumattomasti integroituva ControlSpace Designer -ohjelmisto. Nämä verkkokytkentäiset nelikanavaiset vahvistimet tarjoavat muunneltavuutta tehon jakamiseen, vaikuttavan huipputehon, Dante ® -liitettävyyden ja paljon muuta. Uudet joustavat PowerShareX-päätevahvistimet on suunniteltu täydentämään ja tehostamaan Bose-äänentoistojärjestelmiä. Tyylikäs ja kompakti 1RU-kotelointi säästää arvokasta tilaa, eikä äänenlaadusta ja suorituskyvystä tarvitse tinkiä
lokakuuta 2023 9.21.37 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 9.10.2023 15.43 9.10.2023 15.43. K A I K K I W A T I T K Ä Y T T Ö Ö N . Tyylikäs ja kompakti 1RU-kotelointi säästää arvokasta tilaa, eikä äänenlaadusta ja suorituskyvystä tarvitse tinkiä. Mukana on tunnettua Powersoft-tekniikkaa, sisäänrakennettu DSP, ja saumattomasti integroituva ControlSpace Designer -ohjelmisto. PowerShareX -vahvistimet U U T U U S : Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Nämä verkkokytkentäiset nelikanavaiset vahvistimet tarjoavat muunneltavuutta tehon jakamiseen, vaikuttavan huipputehon, Dante ® -liitettävyyden ja paljon muuta. Uudet joustavat PowerShareX-päätevahvistimet on suunniteltu täydentämään ja tehostamaan Bose-äänentoistojärjestelmiä. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2023-04 Shure SM7dB kokosivu maanantai 9. • Maksimoi suorituskyky ja suojaa kaiuttimesi Bose Professional -asetuksilla • Vahvistimet toimivat sekä matalan että korkean impedanssin kuormilla siltausta ei tarvita • Verkkokytkentäisyys mahdollistaa Danten ja etähallinnan käytön • Netistä ladattavaa ilmaista ja helppokäyttöistä suunnitteluohjelmaa käyttäen vahvistimen valinta on yksinkertaista
Mutta vain, jos ne liittyvät teemaan ja passaavat mielentilaani. Ja tuota pikaa alankin saada mainoksia kaikesta mahdollisesta tavarasta maan ja taivaan välillä, vaikka vierailuni sivustolla ei johtunut minkään tuotteen ostoaikeesta vaan ainoastaan yleisestä mielenkiinnosta itse tavaratalokonseptia kohtaan. Kun vierailen jollain aihepiiriltään tarkasti rajatulla sivustolla – vaikkapa sellaisella, jossa esitellään luonnonpuistojen patikkareittejä – saatan varsinaisen sisällön ohessa hyvinkin katsastaa myös kyseiselle sivustolle sijoitetut mainokset. Ja ei, upouusi solakkakoppainen hollantilaisfillari virtaviivaisine kuomuineen kaikkineen ei todellakaan aja samaa asiaa, enkä sellaiseen edes vilkaise. Kun vaikkappa selvitän jossakin uutistekstissä mainitun henkilön taustaa, alan saada häneen jollakin pintaliitostekniikalla yhdistettyjä lukusuosituksia – politiikkaan vanhemmalla iällään siirtyneen muusikon tapauksessa alkaa ruudulle vyöryä puoluepoliittista informaatiota heti seuraavalla koneen avauskerralla, mutta kyseisen muusikon soittamaa musiikkia pitää itse etsiä edelleen työllä ja vaivalla. Mutta kukkaruukkuja – saati sitten multaa ja taimia – algoritmi ei minulle ehdottele. Algoritmin logiikka toimii Pienimmän Yhteisen Tekijän tasolla määritellessään mainosten kohdennusta (jota some-alusta itse tosin kuvailee kohderyhmälle tarkoin suunnatuksi ja hallituksi). Algoritmi ei myöskään huomioi nettisurfaajan mielentilaa, ei ainakaan kovin onnistuneesti. Siihen kömpelöön kantikkaaseen ja raskaasti poljettavaan kolmipyöräiseen, joka muistuttaa muinaismaailmaisen akkainpyörän ja maitokärryn yhdistelmää. Tavaratalon kriisistä kertovasta uutisesta valpastuneena saatan tutkia heidän sivustoaan ihan vaan nähdäkseni, että mitä siellä oikeastaan sitten nykyään myydään, jos ja kun ei kerran ovipumppu enää veisaa hoosiannaa. Koska eihän sillä ole vainua ajatuksistani, ainoastaan lista eräänä iltapäivänä naksuttelemistani klikkauksista. Koska en hamua sitä lapsuusmuistoa itselleni ajettavaksi, en edes kunnostettavaksi vaan ihan vain pihalle parkkeerattavaksi kukkaruukun jalustaksi. Jos joku keksisi tarjota juuri silloin uusia pohjallisia saappaisiin, niin saattaisinpa tarttuakin syöttiin. Luontoretken ajatusta pyöritellessä hetki on yksinkertaisesti väärä kitarankielten, wunderbaumin tai kirjanpito-ohjelmiston markkinointiin. Alan saada mainoksia korvaushoidoista, sillä somen algoritmi hoksaa ikäni ja jutun otsikon, mutta ei tiedä lukemiseni syytä eikä kiinnostukseni täsmällistä kohdetta. 4 www.riffi.fi 5/2023 ÄÄTOIMITTAJALTA Se siitä kohdennuksesta K un luen somessa artikkelin vaihdevuosistaan kertovasta teatteriohjaajasta, en ala saada minulle kohdistetussa mainosvirrassa ehdotuksia minua ehkä kiinnostavista näytännöistä tai jonkun toisen tunnetun ohjaajan elämäkerrasta, en esitystekniikan koulutuksesta sen paremmin kuin teatterin vapaista työpaikoistakaan, vaikka kaikki nuo mainitut asiat liittyisivät hyvin luontevasti lukemaani juttuun sekä elämääni ja persoonaani. Se olisi kohdennettua markkinointia, mutta sellaista tulee harvoin vastaan tiedon valtatiellä, jossa algoritmivetoiset sattumat vilistävät valtoimenaan. En innostu, koska ostohaluni ei nyt vain kohdistu geneerisesti pyörään tai pyöräilytarvikkeisiin, vaan nimenomaan aivan tietynlaiseen lapsuudesta muistamaani kaupunkitsupparin pyörämalliin. Algoritmin analyysi ei riitä piirtämään oikeata kuvaa verkkosurfaajan motiiveista, persoonasta, toimenkuvasta tai kiinnostuksen kohteista, vaan se keksi PYT-tason yhteyden ja truuttaa sitten sarjalaukauksella henkilön kannalta epärelevanttia propagandaa vastaanottimen täyteen. Yrityksen historiikkia ei kukaan minulle hoksaa kaupata tai sellaisen äärelle linkillä johdattele. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka. Vanhanaikaista käytettyä tavarapyörää toripalstalta etsiskellessäni en kuitenkaan innostu edes pyöräliikkeen mainoksista, vaikka tematiikka onkin näennäisesti aivan sama. Lukuterveisin, Lauri Paloposki Päätoimittaja 04-05 Pääkirj Sisältö 523.indd 4 04-05 Pääkirj Sisältö 523.indd 4 9.10.2023 19.16 9.10.2023 19.16
HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot, Henri “Hank Solo” Salonen – ”Tykkään eniten siitä, että voi kehitellä rauhassa jotain omaa projektia.” 16 Eläköön studio, osa 2, Oulu – yhä rakennetaan myös täysin uusia pajoja! 20 Kaisa Mäensivu – kontrabasso vei maailmalle 24 Ben Granfelt – kiitollinen pitkästä urasta 26 Trevor Rabin – ”Kun tekee musiikkia toisten kuunneltavaksi, se pitää myös soittaa oikeasti.” 28 Halava – musiikkia soittamalla LUKUPALAT 12 Ajankohtaisia uutisia SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 30 Elämäni kitarat: Tuomas Wäinölä – Positiivinen kilpailu kehittää soittajana 34 Soitto on säröistä tehty – rakennetaan siis fuzz, luku 2 KÄYTTÖTESTIT 38 UAFX – kolme iloista kaikua 40 Seymour Duncan Powerstage 200 – etunen kiinni ja menoksi! 43 Sennheiser Profile USB – ääntä eetteriin! 44 Valco VMK258 – häkellyttävä akunkesto ja kattavat tarvikkeet 45 QPro QM 12 – jämpti näin! 46 Bose S1 Pro+ – enemmän on enemmän GRANDE FINALE 48 Aamukahvilla Helsingin Levypuristamolla – Vinyylejä Kyläsaaresta 50 Tuumia verstaalta – Yhdessä kuivuutta vastaan 52 Muusikkona maailmalla – Nuorissa on tulevaisuus 54 Alangon päiväkirja – Uusia polkuja 24 ”Minua ärsyttää, että soundi on korvamonitorien kanssa sama riippumatta siitä, olenko lavalla vai takahuoneen vessassa.” – Ben Granfelt Kannen kuva: Vilma Timonen 04-05 Pääkirj Sisältö 523.indd 5 04-05 Pääkirj Sisältö 523.indd 5 9.10.2023 19.16 9.10.2023 19.16. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,20 € sis. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 040 501 2745 (ark. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 28. Irtonumeron hinta on 12,20 €. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 30 28 26 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2023 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Kari Antila Petri Alanko Eero Aro Anssi Eriksson Minna Hatinen Samuel Järvinen Uula Kauhanen Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Anders Liljeström Pasi Murto Taneli Rantala Juha Seila Hristo Shindov Vilma Timonen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Matti Rinne, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. posti kulut. www.riffi.fi 5/2023 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 63,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 73,00 €
06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 6 9.10.2023 19.18 9.10.2023 19.18. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 6 www.riffi.fi 5/2023 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Henri ”Hank Solo” SALONEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Reissaamista kesti neljä vuotta, ja sen kuluessa saatiin aikaan paljon julkaisuja. – Meidän läppärillä tekevien makkarituottajien aikakaudella genret on niin sulautuneita toisiinsa, että ne rajanvedot on vaikeita. Hän kuvailee, että kitaraa soittaessa jokaisella on joku estetiikka, tyylitaju ja tietyt maneerit – eli oma musiikillinen käsiala. Kitaran varresta ”läppärin soittamiseen” Henkka siirtyi kuulemma luontevasti, sillä pohjimmiltaan musiikillisen paletin levityksessä oli kyse siitä, että kaiken pystyisi – niin halutessaan – tekemään itse. Mikä toi tyyppi on ja onko siitä hyötyä mulle. Sama pätee myös läppäri-ympäristössä. Paino sanalla mahdollisuudet, sillä itsestään biisit eivät tietenkään mistään ole tulleet, kyllä niitä on pitänyt oikeasti tehdä. Eli voidaan varmaankin puhua soundista – sinun soundistasi. Ulkomailla työskenteleminen kuului Henkan tavoitteisiin jo hyvin nuorena. – Mihin tahansa menitkään, jengi arvioi sua aina. – Kyllä mä väitän, että mulla on tietynlainen soundi ja estetiikka, joka on tunnistettavissa. Yksi hyvistä tyypeistä oli Dan Karlström, silloinen Ruotsin Warner Chappelin ”Head of A&R”, joka kiinnitti Henkan välittömästi talliinsa. Miten onnistuu sopivimman valitseminen, kun vaihtoehtoja on tuhansia. Paluun jälkeiseltä ajalta ovat peräisin muun muassa Sannin kolme ensimmäistä levyä, Kasmirin kaksi ensimmäistä levyä sekä muita yksittäisiä hittikappaleita. – Ainakin alussa, kun lähdetään tekemään. Totta kai siihen vaikuttaa sen päivän fiilis. Biisejä studiolla työstäessä työvälineinä ovat myös kitara ja koskettimet, vaikka varsinaisesta bänditoiminnasta onkin jo aikaa. – Kaiken sen minglauksen ja networkkauksen joutui vain opettelemaan, mikä oli tosi kehittävää. – Yritin rakentaa sitä juttua. Ja se on luonnollisesti rajatumpaa kuin samplemaailmassa, jossa yhdestä läppäristä voi ammentaa valtavasti aineksia minkä tahansa genren tekoon, ainakin soundien puolesta. Diili oli kannattava ja päällä hyvä momentum. – Mä pidän tietynlaisista emootioista, tietynlaisista jännitteistä, soundeista ja sampleista, ja ne aiheuttaa mussa tietyn reaktion. Tekeekö se kyyniseksi. Ottaa homma isosti haltuun. Se on aika rajattua ilmaisua ja mä halusin tehdä enemmän, kuin mitä siinä kontekstissa pystyi. Ja usein konevetoisilla poppilevyillä genretkin vaihtuvat joka biisin välissä. Parikymppisenä, ennen kotimaan isompia hittejä, hän olikin jo tehnyt hommia Ruotsissa ja Berliinissä. Ja Losin huipulla kilpailu vasta kovaa onkin. Tapauksesta riippumatta nuo elementit löytyvät kuulemma aina. Mieltymysten kirjo on toki vuosien varrella laajentunut ja nykyään hän tekeekin monipuolisesti musiikkia modernista popista teknoon. Jatkuva matkustaminen, esilläolo ja kilpaileminen oli kuitenkin hyvin kuluttavaa. Myös Henkka kertoo pohtivansa näitä asioita, jonkin verran. Ja tietokonemaailma antoi tekemiseen rajattomat mahdollisuudet. – Heihin tutustuminen edesauttoi mun päätöstä, että nyt on vihdoin tehtävä tää rajanveto – ulkomaille täytyy päästä, tästä pitää ottaa kaikki irti. Hänestä tuli myöhemmin Henkan manageri ja on sitä vieläkin. Ei se ole muutenkaan niin, että mulla on pöydällä auki kaikki maailman vaihtoehdot. Henkka ei koe tätä ongelmana. Mä tykkään tietyistä jutuista, joita tuon sitten toistuvasti esiin mun musassa. Soittimella soittamistakaan mies ei ole hylännyt. www.riffi.fi 5/2023 7 K itaransoitosta ja hevin kuuntelusta se alkoi. Päädyin sitten kiertoreitin kautta Suomeen takaisin. Mutta on se myös tosi raskasta. Hommat meni hyvin ja se oli kivaa. – Kun istut koneen ääreen ja alat nakuttamaan, sulla on joku luontainen kompassi, joka ohjaa sua. Näin ollen sitä vaan päätyy usein tietynlaisten, itselleen ominaisten juttujen luokse. Kirjoittajaa on aina askarruttanut sample-maailman loputon soundivalikoima. Lopetin kaikki hommat täällä ja lähdin taas reissuun. – Smakin jälkeen (Salosen ensimmäinen levyttänyt bändi, joka oli aktiivinen vuosina 2001–09) tuli fiilis, että olisi kiva tehdä biisejä muille ja myös tuottaa niitä. Metallin ja emon diggailusta huolimatta on kaikessa Henkan tekemisessä ollut poppikorva mukana ja mies kertoo aina tykänneensä hyvistä melodioista. Mikä on hienoa! Kiva ettei ole sellaista nurkkakuntaisuutta, mitä vanhoina bändiaikoina oli, jolloin piti dumata tietyt genret. Niitä hän kutsuu palikkademoiksi. Se muodostuu pitkälti juuri tuosta prosessista. Se intuitio ohjaa mua hyvin vahvasti. Bändiympäristössä musiikin sointia ja jopa genreä määrittelevät käsillä olevat soittajat ja soittimet. – Mua on aina kiinnostanut kokonaisvaltainen tekeminen, mitä ei välttämättä pysty toteuttamaan pelkällä kitaralla. Olis kiva tehdä jotkut re-union-treenit jonkun vanhan bändin kanssa… Loppujen lopuksi olen aina digannut enemmän studiossa olemisesta ja siitä luovasta puolesta. Motivaatio ei ole ollut minkäänlainen kysymys, sillä Solon mukaan sielussa möngertää tarve ilmaista itseään luomisen ja tekemisen kautta, lähes pakonomaisesti. Tietokoneella musiikin tekeminen oli muutenkin tuttua, sillä jo bändihommien aikaan demot tehtiin kotona Acid Musicilla. Vuonna 2018 julkaistiin Alman ”Heavy Rules Mixtape”, josta Henkka teki puolet. – Kyllä sitä on välillä ikävä. Jos päivässä olisi vielä kuusi tuntia enemmän aikaa, niin kiinnostaisi, mutta jostain pitää tällä hetkellä karsia. Mutta silti takaraivossa nakutti edelleen koko ajan se ulkomaille pääseminen. Miten haluat itseäsi ilmaista sinä päivänä. Julkaisu siivitti Alman uraa komeaan kansainväliseen lentoon ja sitä kautta myös Henkka tutustui hyviin tyyppeihin. Mäkin olen aika herkkä… Onneksi en ikinä muut”Loppujen lopuksi olen aina digannut enemmän studiossa olemisesta ja siitä luovasta puolesta.” 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 7 9.10.2023 19.18 9.10.2023 19.18. Nimittäin Henri Salosen, myöskin Hank Solona tunnetun muusikko-tuottajan, musiikillinen matka. On hyvä miettiä niitä tiettyjä betonipaaluja minkä varaan sitten rakennetaan. – Jotain häröä, hassuja sampleja tai hassu rytmi ja joku popmelodia. Se on kuin todella koukuttava huume, joka on vienyt mua suuntaan jos toiseen. Asiaan vaikuttaa tietysti myös kenelle tehdään, kenen kanssa ollaan huoneessa… Saman tien Henkka listaa asiat, joita omassa tekemisessä on kuitenkin aina mukana
Lil Peepin Come Over When You’re Sober pt.2 -albumi, jolta löytyvät myös Henkan tekemät Life is Beautiful sekä Hate Me -kappaleet, julkaistiin postuumisti vuonna 2018. Se tilanne ajoi tavallaan myös mun jännityksen yli. Lontoossa hän tapasi englantilaisen tuottaja-kirjoittajatiimin ”The Invisible Men”. Mutta paineita kyllä riittää. Globaalissa bisneksessä tekijöiden alkuperämaalla ei ole kuitenkaan merkitystä. Se oli yksi syy, miks mä en enää halunnut tehdä sitä. Ja aina pitää käydä A&R:n kanssa miljoona keskustelua. Vaikka rakentaa jotain artistia, tehdä se just niin kuin ite haluaa. Katsotaan mihin se vie tällä kertaa… Ulkomaan reissujen hedelmiä pulpahtelee kuitenkin vieläkin esiin. Kuuntelin sitä samalla luureista ja ihmettelin, että mitä helvettiä just tapahtui. ”Okei, kokeillaan!” Laitoin lauluraidan Abletoniin ja aloin duunailemaan skobejen kautta. Onneksi näkymättömät heebot olivat suomalaiselle lempeitä. – Mä tykkään eniten siitä, että voi kehitellä rauhassa jotain omaa projektia. Joitain twiikkauksia tehtiin vielä myöhemmin. Kappaleiden tekeminen on siitä jännä laji, että sen hyvyyden määrittelee ympäristö, ei biisin tekijä tai esittäjä. – No todellakin! Ne antoi mulle Life Is Beautiful -biisin, josta oli olemassa pelkkä lauluraita… ”Wau, täähän on ihan sairaan upea!” Sen teksti on niin puukkoa sydämeen. Useasta täytebiisistä on tullut hitti, vaikka artisti on huitaissut nopeasti vain jotain pakon edessä kasaan. Omaa ääntä tai soundia on tosi vaikea saada kuuluville, jos tulet uutena tekijänä kuvioihin. Silleen mun parhaat onnistumiset on tulleet. Silloin kun taiteellista kontrollia ei itsellä ole, ei projekteista saa myöskään täysin sitä henkistä tyydytystä, mikä tulee siitä kun saattaa homman itse loppuun. Onneksi sieltä pääsi välillä kotiin. Tosi diippi. Helposti moni yrittää jotenkin hyötyä susta. Henkka muistelee lukuisia kokopäivän sessioita, joissa tulosta pitäisi tulla saman tien uusien ihmisten kanssa. Esimerkiksi paljon se striimaa tai kuinka iso artisti on kyseessä. Mä en ikinä löytänyt kestävää tapaa siihen. Ihannetilanteessa kuitenkin myös biisin kirjoittajalla on vahva tunne tuotoksesta. Henkan mukaan biisintekokulttuuri on Losissa helposti tietyllä tavalla vääristynyttä. Lil Peepin biisisessiot Lontoossa 2018 Alman EP oli saatu ulos ja Henkka painui maailmalle seikkailemaan. – Biisejä mitä tehtiin kolmisen vuotta sitten, tulee vieläkin ulos, mikä on aivan käsittämätöntä. Siitä alkoi mun breikki, jota kesti reilu vuosi. Kun mä teen niin intensiivisesti ja täysillä. Paineita oli paljon, tottakai niistä myös oppi paljon. Kun se teksti oli niin koskettava ja se tyyppi oli just kuollut, niin oli tosi pysäyttävää, kun kaikki vaan itkee siellä studiossa ja mä yritän tehdä sitä biittiä siihen. Istuin kalja kädessä autiolla lentokentällä ja tuijotin tyhjää kiitorataa. – Joidenkin muiden kanssa olisi voinut olla aika lukottava tilanne. Jotain tosi spesiaalia siellä sinä päivänä tapahtui. Aalto kantaa yllättävän pitkälle. Nyt riittää. – Vaikka kyseessä on kuinka hyvä tekijä, jos tavoitteena on vain määrä, niitä hyviä juttuja ei vain tapahdu koko ajan. Eikä tarvitse myöskään jossitella. Taiteellinen tyydytys on se tärkein asia. Sen jälkeen oon ottanut iisimmin ja keskittynyt oman ”Henri”-projektin rakentamiseen sekä tekemään asioita taas pelkästään fiilis edellä. Ja jos katsotaankin, se tapahtuu sen takia, että ihmistä ei tunneta eikä löydy vielä näyttöjä. Siitä biitistä tuli vielä tosi emotionaalinen! Päivän päätteeksi yhdeksänkymmentä prosenttia biitistä oli valmiina. Kolme jamppaa istuu siinä vieressä ja härvää jotain. Kirjoittajilla voi olla kaksikin sessiota päivässä ja monesti pyritään laadun sijasta massaan. Ja toisinkin päin tiedetään käyneen. Täynnä surua ja kunnioitusta. Tilanne oli aikamoisen erityinen. – Muistan kun olin pandemian aikana Ruotsissa Icona Popin kanssa sessioissa ja lähdin viikon päätteeksi takaisin Helsinkiin. Mä olisin varmaan kadottanut itseni. Juttu alkoi hahmottua: ”Meillä olis yksi projekti, jossa voisit jeesaa… ollaan tekemässä Lil Peepin keskenjäänyttä levyä. Halusin vakuuttaa ja tehdä hyvää duunia. Neljän vuoden jälkeen intensiivinen elämäntyyli alkoi vaatia veronsa. Ainakin Henkan kohdalla on käynyt sillä tavalla, että jos ei ole tuntunut hyvältä, ei siitä ole myöskään tullut hittiä. Näkymättömät jannut kutsuivat hänet sessioon. Totesin, että mä en enää jaksa. Yhdysvaltalainen räppäri Lil Peep oli kuollut pari kuukautta aiemmin. Hyviä ideoita on kuitenkin rajallisesti, Henri toteaa, ja jatkaa: – Kyllä aina saa jotain aikaiseksi, mutta onko siinä mitään järkeä tai onko se mitenkään hyvää, se on sitten eri asia. Voisit testailla juttuja pariin biisiin”. Mutta siinä ne alkaa nyt olemaan. Varsinkin, kun Los Angelesissa kaikki tulevat jostain muualta. Mutta taiteellisen tyydytyksen takia tätä varmaan useimmat lopulta tekee, niin kuin mäkin. Siinä vaiheessa oli päällä aika iso loppuunpalaminen. Varsinkin, kun olin vielä usein yksin reissussa. Vaikka sä saat jonkun biisin sinne koneistoon, saattaa olla, että joku talon tuottaja vääntelee sitä kuitenkin omaan muottiinsa. Sekä biisintekijätiimit että koneisto artistin ympärillä on vaan niin isoja. – Otin siitä illalla Mp3:n ulos ja lähdin kävelemään Lontooseen. Sitä helposti kuvittelee, että suomalaista katsotaan isossa maailmassa alaspäin. – Vaikka on upeeta tehdä niin lahjakkaiden ihmisten kanssa töitä ja pidän haasteista, niin kyllä siihen meinas kasetti välillä hajota. Totta kai työjutut oli sellaisia, että kannatti lähteä. Biisin rakentaminen kolmen tuottajan analysoidessa kuulostaa ihan hiukkasen kuumottavalta tilanteelta. Henkka muistelee tarkkaamon mystistä fiilistä. ”Omaa ääntä tai soundia on tosi vaikea saada kuuluville, jos tulet uutena tekijänä kuvioihin.” 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 8 9.10.2023 19.18 9.10.2023 19.18. Tuli tehtyä hyviä juttuja ja sai tietää mitä se on. Kehittyi ajan kanssa paremmaksi ja itseluottamus kasvoi. – Niissä tapauksissa on kyse enemmän niistä numeroista. 8 www.riffi.fi 5/2023 tanut Losiin. – Sehän on just noissa kansainvälisissä poppigeimeissä välillä haastavaa, että sulla ei ole välttämättä lopullista sananvaltaa siihen, miltä biisi kuulostaa. Muutenhan tää bisnes on välillä aika perseestä ja raskasta. Ne antoi välillä jotain ehdotuksia, meitsi vaan naputtaa ja muut itkee
Sitä samaa itse asiassa biisinkirjoitus isommalla porukalla usein on. Silloin aina oppii jotain… Ja tää oli oppitunti siitä miten iso osa biisinkirjoittamisesta voi olla sitä psykologista puolta ja sit se vaan tapahtuu. Välillä tuntuu kuin mies yrittäisi kuvailla Tikkurilan värikarttaa sokealle. Tässä hommassa se psykologinen puoli on tosi tärkeä ja opin silloin vielä vähän paremmin ymmärtämään mikä merkitys sillä on. Vaikka juuri näitä biisejä ei julkaistukaan, oli Henkalla ulkomaan vuosien aikaan melko komea julkaisuprosentti. Miten saat emotionaalisesti tuettua heitä niin, että he uskaltavat tuoda omat tunteensa ja traumansa pintaan. On vaikea sanoa konkreettisesti mitä ne työkalut on, mutta niitä tuli lisää, Henkka kuvailee. ”Saat siitä vielä paremman, jos jalostat sitä neljä päivää.” 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 9 9.10.2023 19.18 9.10.2023 19.18. – Siinä ei välttämättä haeta aina sitä, että kuka teki mitäkin, vaan hänen rooli oli syvällisempi. Tämän kaiken henkistymisen jälkeen Henkka tuhahtaa kuitenkin lakonisesti, että ”Eihän nekään biisit ikinä tulleet edes pihalle”. Niitä juttuja kaivettiin ulos keskustelemalla. Mitä tahansa – ja siitä se jotenkin lähtee. Ja Henkka jatkaa rautalangan vääntelyä. Kirjoittamisesta ja tuottamisesta suuri osa on sitä, että miten saadaan artistista kaikki irti. Ja tätä kautta kaivaa hänestä ideoita ulos. Siinä on vaan niin paljon emootiota. Tuotakin biisiä on striimattu 300–400 miljoonaa kertaa. Sain vahvistusta siihen, miten päästään sinne ytimeen. Ja kyllähän se levy meni tosi hyvin. Miten sä saat ihmiset luottamaan suhun ja uskoutumaan sulle. – No nimenomaan! Vaikka hän ei olis se tyyppi, joka eksaktisti kirjoittaa jonkun lainin tai tekee jonkun melodian, hän mahdollistaa sen syntymisen pelkällä olemisellaan. Ja siinä Tranter oli tosi hyvä. www.riffi.fi 5/2023 9 Henkka kuuli Life Is Beautifulin viimeksi noin vuosi sitten ja se kuulosti vieläkin hyvältä. Keskustelua eri aiheista, joita on kullekin tapahtunut viime aikoina. Otetaan riskejä ja sanotaan suoraan asioita. – Hänen kuolemansa oli tosi surullinen homma, sillä hän oli juuri silloin nousemassa kansainväliseen A-luokkaan. Session tapahtumia ja antia kuvaillessa poistutaan hetkeksi konkreettisen ääreltä ja uppoudutaan studiotoiminnan psykologiseen puoleen, jossa roolitukset voivat vaihdella kovastikin. Miten saat murrettua artistin blokkeja, jolloin uskaltaa sanoa asiat suoraan ja välittömästi. – Mutta oli kiva nähdä miten maailman kovimmat tekee duunia. – Sä voit olla menestynyt biisintekijä, mutta sun tehtävä onkin toimia terapeuttina sen sijaan, että olet siinä hetkessä vaikka maailman kovin melodian kirjoittaja. Olen aina pyrkinyt tekemään duunia itseäni parempien tyyppien kanssa. – Mun ulkomaan biiseistä olen varmaankin eniten ylpeä siitä biisistä. Wes Period oli tehnyt sopimuksen Interscope Recordsin kanssa ja suomalainen oli palkattu levyn vastaavaksi tuottajaksi yhdessä Justin Tranterin kanssa, joka Henkan mukaan on yksi maailman menestyneimpiä biisinkirjoittajia. Mutustelen aikani tätä kaikkea, kunnes saan ajatuksen, että Justin Tranter on siis mahdollistaja! Ihminen joka avaa taiteelliset hanat pelkällä läsnäolollaan. Olis mielenkiintoista tietää mitä hän olisi vielä saanut aikaan. Miten sä vaikka vaikutat sen huoneen energiaan. Tranter on itse yksi planeetan kovimmista biisintekijöistä, mutta tällä kertaa tehtävänä ei ollutkaan latoa hittejä pöytään vaan enemmänkin korostaa ja boostata Wes Periodin artistiutta. Wes Periodin biisisessiot Justin Tranterin kanssa Los Angelesissa 2020 Sarjassamme ”sessio, josta ei tullut ikinä mitään, mutta joka oli hyvin opettavainen psykologisella tasolla”. Sen ihmisen ominaisuudet voi olla jotain abstraktimpaa
Tai kymmenen. – Sekin on vielä ihan hyvä. Katy Perry oli mukana ja kaiken piti olla selvää. En jaksa enää tehdä tätä loppuun. Sanni oli kirjoitellut itsekseen jotain tekstinpätkiä, joita selailtiin Henkan studiolla. ”Silloin, kun asiat on helppoja, ne on helppoja”, hän lataa. – ...ja John Legend fiittaamassa ja kaikkea, Henkka puuskahtaa ja nojaa taaksepäin. Toki jos siitä syntyy joku todella poikkeuksellinen spessujuttu, niin sitten sitä toivottavasti hierotaan. Sanni alkoi hieromaan siinä samalla tekstiä lopulliseen muotoon. Biisin DNA:ssa oli alkuhetkestä lähtien jokin erityisyys. Sit kuitenkin loppuvaiheessa Katy on silleen, että en mä haluakaan tätä. Sen takia mä en sitä enää jaksanutkaan. – Istuttiin A&R:n kanssa dinnerillä ja juopoteltiin. Alla oli jo muutama biisi ja ihan hyvä meininki. Se soljui jo pelkkänä tekstinä poikkeuksellisen hyvin. Hän panostaisi määrän sijasta laatuun. Pätkä Tranterin kanssa kesti puoli vuotta. Kisaväsymystä alkoi kuitenkin esiintymään, kun jatkettiin suoraan ekan levyn jälkeen. – Jos laittaa aina sata prosenttia peliin, voi olla aika uuvuttavaa kun sitä julkaisua ei tapahdukaan. Se kertsi oli siinä melkein ykkösellä. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 523 Salonen.indd 10 9.10.2023 19.18 9.10.2023 19.18. Siinä fiiliksessä, kun tietää jostain biisistä, että nyt on jotain! Tästä on pakko tulla jotain. Ilmassa oli jotain tosi spessua. Noihin aikoihin biisinteko tapahtui pääasiassa läppärillä, mikä toimikin usein tosi hyvin. Se on tunne, jota ei kaikista biiseistä saa. Seitsemänkymmenen prosentin leikkauksella biisimateriaalista pärjäisi jo hyvin, kunhan loput 30 psoenttia tekisi vain sitten paremmin. Kyseessä oli Henkan viimeinen Losin reissu toistaiseksi. Kyllä sä saat yhden hyvän idean päivässä, mutta sä saat siitä vielä paremman, jos jalostat sitä neljä päivää. 10 www.riffi.fi 5/2023 Joinain vuosina julkaisuun päätyi jopa kymmenen prosenttia kaikista tehdyistä, mutta 5–8 prosenttia on kuitenkin lähempänä keskiarvoa. Koko biisi tuli siinä hetkessä yhdestä tekstin palasesta. ”Tehdään jotain Snow Patrolia tai Coldplayta”, hän makusteli. – Sanni laittoi tekstin mun eteen ja mä vaan aloin soittaa sitä kertsiä ja laulamaan niitä sanoja ja melodiaa. Ja se on niin hullua, kun miettii paljon työtä yhden biisin eteen laitetaan. Ja tietysti se sisältö oli tosi erityislaatuinen. – Tota se on koko ajan. Artisti oli sillä kertaa Katy Perry ja biisi hänen silloisen tulevan albuminsa kakkossinkku. Melkein sama aika meni erään toisen suutariksi jääneen kappaleen hieromiseen. Esiin pomppasi 2080-luvulla -biisin kertosäkeen teksti, joka oli yhtä riviä vaille valmis. – Onhan se ajattelu ottanut täälläkin vallan: biisi päivässä sessioissa. Mun aika on arvokkaampaa. – Tää on esimerkki siitä, kun planeetat on linjassa ja kaikki vaan tapahtuu. u ”Biisin DNA:ssa oli alkuhetkestä lähtien jokin erityisyys.” Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. – Siinä oli ihan jo pelkästään luettuna rytmi itsessään. Molemmat aisti että siinä on jotain. Ja kyllähän siitä tulikin 2010-luvun soitetuin biisi radiossa. Ilman mitään melodiaa. – Ja SE on hyvä merkki. Ikinä ei voi olettaa mitään varmaksi, ennenkuin se on pihalla. Se on tota.… …puuuhhh, Henkka uupuu kesken lauseen. Sannin kakkosalbumin biisinkirjoitus vuonna 2015 Nyt ollaankin sitten varman tiedon äärellä. Henkka kokee, että Losin toimintakulttuuri ei ole lähellekään paras ja tehokkain tapa. Mutta mä päätin, etten halua toimia sillä tavalla. Ja kun on se biisi päivässä -mentaliteetti, niin harvoin sä enää palaat niihin, kun pitää tehdä jo seuraavaa. Tämä oli Henri Salosen elämässä yksi merkittävimpiä biisinkirjoituspäiviä. Nyt Henkka päättikin, että istutaan pianon ääreen perusasioiden pariin. Mä taas aloin hieromaan sitä tuotantoa ja mulle oli jotenkin tosi selkeätä, millainen siitä pitää tulla. Jos tää homma toimii näin, niin olkoot. Me kirjoitettiin koko homma siinä noin puolessa tunnissa. Lopetetaan ja laitetaan levy pihalle. Tietenkään ei voi olettaa, että homma onnistuisi aina, mutta muistan miettineeni, että on pakko olla muita keinoja. – Oltiin tehty Sannin ensimmäinen levy, josta jatkettiin suoraan kakkoslevyn kirjoittelua. Tää on hyvä! Okei, kirjoitetaan nopeasti joku säkeistömelodia ja C-osa. Se ei vaan ole aina oletuksena hyvä juttu
Omaa tapahtumatuotantoa vahvistetaan yhteistyöllä – paikallisesti esimerkiksi Savonlinnan Taidelukion sekä Musiikkija Tanssiopiston kanssa järjestettävillä tilaisuuksilla, ja valtakunnallisesti 15:n eri puolilla Suomea sijaitsevan tapahtumapaikan muodostaman Taiteen ja kulttuurin tilat -verkoston puitteissa. – Aika helposti päästään tänä vuonna ylikin, Reivi toteaa, ja kertoo saman tien, että kasvua tukevia muutoksia on tekeillä. Lisätiedot: Savonlinnan Kulttuurikellari • www.kulttuurikellari.com Savonlinnan Kulttuurikellari – sykkeen sydämessä Matti Reivi. – Mikään rock-klubihan tämä ei ole, 1940-luvulla rakennettu asuintalo, Reivi kuittaa ja toteaa, että osaltaan juuri sen vuoksi Kulttuurikellarin soittoajatkin ovat suopeita työssäkäyvien ja iäkkäämpien kannalta: – Keikat alkavat yleensä seitsemän aikaan ja soitto päättyy viimeistään puoli kymmeneltä. Pandemian jälkeen yleisöäkin on jo kivasti. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. Salin katon äänieristys on määrä tehdä ensi kesänä ja sillä autetaan sovun säilymistä ylempien kerrosten asukkaiden kanssa. Tuotatko äänitteitä. Ja mikäli intoa on ja kisakunto sallii, voi Kulttuurikellarin jälkeen jatkaa iltaa vaikka House of Olafiin, jossa keikat alkavat vasta myöhemmin illalla. Alakerran isoon saliin johtavan portaikon seinällä muutama kitara ja basso odottivatkin pääsyä soittaviin käsiin, mutta konserttisalista kantautuva sound check kertoi, että open stagen vuoro on kenties jonain toisena päivänä. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. Voi poimia kahdet marjat yhdellä reissulla. 12 www.riffi.fi 5/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi miniatyyrikokoinen taskulähetin MTP61 MTP61 47 mm leveä, 67 mm korkea ja 94 g (akun kanssa) DSP-pohjainen signaalinkäsittely Integroitu mikro SD-korttitallennin aikakoodilla Langaton ohjaus Bluetooth 5:n kautta Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Talon puolesta löytyy soittimia ja vahvistimia, ja tietysti voi tuoda omatkin mukanaan, Matti Reivi kertoo. 2018 toimintansa aloittaneessa Kulttuurikellarissa järjestettiin viime vuonna 127 tapahtumaa, joissa kävi yhteensä yli 6 000 vierasta. – Kulttuurija taidepalvelut lisääntyvät, tilat paranevat ja tulevat saavutettavammiksi, työllistävät, tuottavat vetoja pitovoimaa sekä hyvinvointia omalla alueellaan, Matti Reivi luettelee yhteistoiminnan myönteisiä seurauksia. Tänä iltana huomion saisi isolla lavalla keikkaansa valmistautuva saksalais-suomalainen trio Opportunity, joka monipuolisen instrumentaation ja vahva lauluvoimansa ansiosta kuulosti todella juhlavalta. Esiinnytkö äänitteillä. Ei tarvitse keikkua kahteen asti yöllä bändiä odottaen, Reivi kertoo hymynkare suupielessään ja loiventaa hieman lisäämällä, että ”ravintolahan pysyy auki pitempään, vaikka äänekkäämpi soitto loppuukin”. – Tähän asti Kulttuurikellari on ollut vuokrattavissa oleva tila, jossa kuka tahansa voi järjestää tilaisuuden. Kyseessä on voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen ylläpitämä, entiseen elokuvatetatteriin rakennettu tilakokonaisuus aivan kaupungin keskustassa, sataman tuntumassa. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 12 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 12 9.10.2023 19.20 9.10.2023 19.20. Vierailun aikaan katutason kahvila-ravintolan seinillä oli katettuna Milla Paloniemen Kiroileva Siili -taidenäyttely ja tunnelmaltaan mutkattoman kotoisan ravintolasalin kulmauksessa pieni esiintymislava pianon ja PA-laitteiston kera odotti seuraavaa estradille nousijaa. proaudile.fi FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. Vaikka se on hyvin kaunis ajatus, niin tällainen yhdistystoiminta ei voi loputtomiin pyöriä sillä konseptilla – kuluja on kuitenkin koko ajan. www.gramex.fi T ilapäällikkö Matti Reivi kuvailee Savonlinnan Kulttuurikellaria ”Mahdollisimman matalan kynnyksen paikaksi, jossa voi toteuttaa hyvin monenlaisia luovan kulttuurin tapahtumia yleisötilaisuuksista yksityisjuhliin”. – Ravintolan puolella tapahtumat ovat ilmaisia ja soittamaan voi tulla kuka tahansa. Verkosto helpottaa artistivaihtoa ja kiertueiden järjestämistä. Mutta kuten aina yhdistyksissä, aktiivisella hallituksella ja vapaaehtoistyötä tekevillä rivijäsenillä on valtava merkitys – Juuri eilen tekivät näyttämölle uudet sivuverhot, kehaisee Matti Reivi ja toteaa, että ”erilaista muutakin remppahommaa ja laittoa on kaiken aikaa”. Matti Reiville Kulttuurikellari on päätoimi, ja osa-aikaisena palkkalistoilla on muutama vakityöntekijä. Talon PA ja salin akustiikka vaikuttivat juuri täydellisiltä yhtyeen musiikille
ARVIO: TOPI SUURONEN Yhdet vielä, Irwin — Antti Hammarberg 1943–1991 Kirjoittaja: Tuomas Marjamäki ISBN: 978-952-382-568-0 Kustantaja: Docendo (2023) Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 13 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 13 9.10.2023 19.20 9.10.2023 19.20. Marjamäen tekstissä on vetovoimaa ja kirjaan tarttuessa siitä on vaikeaa päästää irti. www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi miniatyyrikokoinen taskulähetin MTP61 MTP61 47 mm leveä, 67 mm korkea ja 94 g (akun kanssa) DSP-pohjainen signaalinkäsittely Integroitu mikro SD-korttitallennin aikakoodilla Langaton ohjaus Bluetooth 5:n kautta H elsinkiläinen Kehä I -yhtye julkaisi syyskuun lopulla ensimmäisen äänitteensä, kolme kappaleen EP:n ”Pitkän yön jälkeen”. TEKSTI JA KUVA: VILMA TIMONEN T oimittaja ja kirjailija Tuomas Marjamäki on erikoistunut suomalaisten viihdetaiteilijoiden elämäkertoihin. Levyn on tuottanut Timo Kämäräinen, miksauksesta vastasi Jesse Vainio ja masteroinnista Svante Forsbäck. Sekä sävellykset että soundimaailma synnyttävät mukavalla tavalla assosiaatioita 80-lukulaiseen uuteen aaltoon. Aron oikeasta reidestä siirrettiin lihaskalvoa halvaantuneen äänihuulen täytteeksi, ja vaikka äänihuulihalvaus onkin pysyvä tila, Aro alkoi saada taas voimaa ääneensä. Työn perinpohjaisuutta kuvaa se, että jopa Hammarbergin sukuun löytyi uusi haara kirjailijan selvitysten ansiosta. Marjamäen tuorein kirja, ”Yhdet vielä, Irwin”, käsittelee Antti Hammarbergin elämää ja uraa Irwin Goodmanina, josta on jo aiemmin kirjoitettu runsaasti. Aro alkoi kirjoittaa uusia omakohtaisia lauluja ja perusti vanhojen soittokaKehä I – synkkää valoa ”Pitkän yön jälkeen” -EP:n julkaisua juhlistettiin keikan merkeissä Lepakkomiesklubilla Helsingin Kalliossa. Marjamäki on tehnyt valtavan taustatyön haastattelemalla yhä elossa olevia ystäviä ja sukulaisia. Lääkärit tekivät kuitenkin ihmeitä. Kehä I:n suomenkielinen indierock on skarpisti soitettua, ja kappaleiden viehättävän synkissä sanoituksissa on kiinnostavaa minimalistisuutta ja toisteisuutta. Laulaja-kitaristi Tuomas Aron vasen äänihuuli halvaantui sydänleikkauksessa, ja hän uskoi laulujensa olevan lauletut. veriensa kitaristi Juho-Antti Aholan, basisti Timo Suojärven ja rumpali Sami Kettusen kanssa Kehä I -yhtyeen niitä esittämään. Vaikka en ole lukenut kaikkia Irwin-kirjoja, uskon Marjamäen yli 500-sivuisen teoksen olevan kattavin ja rehellisin kuvaus traagisesta kansantaiteilijasta. Irwinismin piti olla vain leikkiä, myytävää imagoa tanssien järjestäjille. ”Pitkän yön jälkeen” on kuunneltavissa Spotifyssa. Ääneen jäi operaation jäljiltä uudenlaista käheyttä, mikä tuntui Arosta musiikillisesti kiinnostavalta. Lisäksi hänelle on annettu käyttöön peräti 50 kilon nippu lehtileikkeitä, kirjeiYhdet vielä, Irwin tä, valokuvia, nuotteja, kouluja työtodistuksia sekä muita dokumentteja aina Ryysyrannan rakennuspiirustuksista baarikaapin täyttökuittiin saakka. Yhdet vielä, Irwin ei glorifioi renttua, vaan nostaa uran kohokohtien ohella esiin myös vastenmieliset käänteet vain 47-vuotiaana kuolleen Goodmanin vaiheista. ”Pala palalta se otti sieluni. Toisaalta Antti Hammarbergin lapsuudesta löytyy myös tekijöitä, jotka voivat antaa eväitä tapahtumien ymmärtämiseen. Kehä I sai alkunsa dramaattisten tapahtumien kautta. Mutta se myytiinkin salaa minulle”, Irwin tunnusti itsekin
14 www.riffi.fi 5/2023 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Tuoreissa haastatteluissa kuullaan muun muassa bändin lähipiiriä, työtovereita ja bändin kotiseutujen nykypäivän musiikkivaikuttajia. 1976) elämäkertakirjallisuuden kohteeksi, Like Kustannus on julkaissut monitoimimieheltä nyt jo neljännen muistelmateoksen. Tavallaan ympyrä sulkeutuu, sillä kirjan kansitaide on Juntusen käsialaa. Ylioppilastodistuksensa polttanut Liimatta kaipaa yllättäen välillä ”normaaliutta”, mutta toisaalta asettaa itselleen esimerkiksi moukkuuden filosofiaan liittyvän dogman, joka sallii käydä suihkussa vain kahdesti kuukaudessa. Oivaltavaa kirjassa on kotimaisen näkökulman hyödyntäminen. Mukana ovat bändin Suomen-keikat, jotka käydään läpi seikkaperäisesti settilistoineen ja miehistöineen. @fmusiikki Palkittu Privia PX-S7000 Improkatin ABC Improvisointi huilulla on mukavaa, kun oppaina ovat kissa Ellington ja ystävänsä hiiri Monk! Improkatin ABC -kirjan löydät Books on Demand -verkkopalvelusta: bod.fi sekä valikoiduilta jälleenmyyjiltä: huiluvelhon-kasikirja6.webnode.fi. Nyt bändi on saanut ansaitsemansa suomenkielisen kirjan ja vieläpä täysin kotimaisin voimin! Janne Rönkön kirjoittama ja Docendon kustantama teos ”Lynyrd Skynyrd – Etelän vapaat linnut” käy ensimmäisellä puoliskollaan ansiokkaasti läpi Southern rockin ylväimmän yhtyeen historian. Nummisen omaelämäkerrat. Manse – Markka-aika -teos sijoittuu vuosille 1996-2001. Kummankin taiteilijan repertuaari on huikean laaja, ja musiikillisestikin molemmat herrat lienevät myös persoonallisella lauluäänellään oman materiaalinsa parhaita tulkkeja. . Vaikka Liimatta on nuori (s. Rahapula, aliravitsemus ja jopa kodittomuus vaivaavat ajoittain, mutta jano ei pääse yllättämään. www.riffi.fi/verkkokauppa AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Y leisesti tunnettu kiistaton tosiasia on se, että Lynyrd Skynyrd on maailman paras rock-yhtye. ka-autojen lisäksi yhteiskunnan normit. Kirja tarjoaa rehellisen kuvauksen parikymppisten nuorten elämästä uudessa kotikaupungissa, josta käsin pyritään luomaan omaehtoista uraa. Teos ei tyydy kertaamaan vain vanhoja legendoja lento-onnettomuuksineen, vaan laajempaa perIntohimoinen kirja Lynyrd Skynyrdistä T ommi Liimatta on kirjailija, sarjakuvapiirtäjä ja kuvataiteilija. Hulluuden rajoja lähestytään eri puolilta kuten nuoren taiteilijan reseptiin kuuluukin. Lynyrd Skynyrdin peräti 12 kertaa livenä nähneen Janne Rönkön innostus onneksi tarttuu lukijaan, sillä 300-sivuinen faniteos ei vaivu liian obskuuriksi pyhiinjäänteiden ihmettelyksi. Yhtäläisyyksiä olen löytävinäni jopa kirjoittajien parisuhdekuvauksista, joissa Liimatta on avoimempi. Päivämääräntarkat ja yksityiskohtia vilisevät tekstit pursuavat kulttuurivaikuttajien nimiä. . Artistihaaveita jarruttavat hajoavien keikHyviä muistoja, huomenna suihkuun spektiiviä varten on tehty huomattavan paljon omaa tutkimustyötä dokumentoivine valokuvineen. Liimatan Manse-muistelmat tuovat mieleen miesten ikäerosta huolimatta M.A. Finlandia-ehdokkaanakin olleen Tommi Liimatan tuore kirja on pätevä kuvaus kotimaisesta rockelämäntavasta, jossa artisti maksaa ja kuolema kuittaa univelat, oli valuutta sitten markka tai euro. Jos kirja jättää kaipaamaan jotain, niin syvempi musiikillinen analyysi olisi ollut kiinnostava sisällön laajentamisen kohde. Läpi kirjan kuukausitasolla tarkkailtava pankkitilin saldo peilailee mielenkiintoisesti myös mielialoja. ARVIO: TOPI SUURONEN Manse – Markka-aika Kirjoittaja: Tommi Liimatta ISBN: 978-951-1-46842-4 Kustantaja: Like-kustannus (2023) Etelän vapaat linnut sisältää runsaasti faneja kutkuttavia yksityiskohtaisia tietoja. Maailma tarjoilee opiskeluja, varusmiespalvelusta ja yleistä aikuistumista perhesitoumuksineen. Kirjassa korostetaan myös Juho Juntusen merkitystä Skynyrdin esiintuojana Soundi-lehden artikkeleissa. Ehkä sitten seuraavassa kirjassa. Hän toimii myös Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajana, säveltäjänä ja sanoittajana. ”Lynnäreiden” merkitystä omiin tekemisiinsä avaavat lukuisat haastattelut, joissa mukana ovat muun muassa Soittomatkalla-coverversion Popedan kera tehnyt Pate Mustajärvi, Hannu Leidén, Maria Hänninen ja Sakke Koivula. ARVIO: TOPI SUURONEN Lynyrd Skynyrd — Etelän vapaat linnut Kirjoittaja: Janne Rönkkö ISBN: 978-952-382-589-5 Kustantaja: Docendo (2023) 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 14 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 14 9.10.2023 19.20 9.10.2023 19.20
. Miika tunnetaan myös sikareiden ystävänä. @fmusiikki Palkittu Privia PX-S7000 YHTEISTYÖSSÄ VAPAA PÄÄSY! TERVETULOA! Studiotecille uusi toimitusjohtaja Studiotec oy:n hallitus on nimittänyt Jyrki Rosenbergin yhtiön toimitusjohtaksi 1. Lisätiedot: Intersonic • intersonic.fi NIMITYSUUTISIA 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 15 12-15 Ajankohtaiset 523.indd 15 9.10.2023 19.20 9.10.2023 19.20. . F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . johtanut Nokia Musiikkia ja F-Securen yritysliiketoimintaa, ja työskennellyt viimeksi Emberion Oy:n toimitusjohtajana. Lisätiedot: Studiotec • studiotec.fi Intersonic vahvisti huoltopalveluaan Miika Pääkkönen on aloittanut vakinaisena työntekijänä Intersonicin huollossa. Vapaa-ajallaan hän harrastaa basson soittoa bändissa, sekä teemaan hyvin sopivaa soitinrakennusta. Samassa yhteydessä Studiotecin aiempi toimitusjohtaja, JohnAxel Stråhlman, siirtyy vastaamaan Studiotecin maahantuontiliiketoiminnasta. Rosenberg on aiemmin mm. lokakuuta 2023 alkaen. Erityisesti pientaajuustekniikkaan ja analogiseen elektroniikkaan perehtynyt Miika kertoo olevansa audio-orientoitunut, mutta aikovansa valopuolestakin nyt innostuttuaan paneutua myös siihen
STUDIO – takana loistava menneisyys, edessä lupaava tulevaisuus. Näissä jutuissa katsastetaan kenttää isoimmissa kaupungeissa. OSA 2: OULU SoundMix Timo Tarvaisen 1980-luvun alussa perustama SoundMix on Oulun studioista vanhin, ja siellä onkin aikojen saatossa äänitetty paikallisia yhtyeitä aina Kauko Röyhkästä lähtien. Studio on edelleen Tarvaisen omistuksessa, mutta studiopäällikön ja äänittäjän töistä on vastannut jo pitkään Mika Pohjola. Mika Pohjola: ”Kotistudiossa omalle työlle ei lasketa mitään hintaa, vaikka saman asian tekeminen oikeassa studiossa olisi lopulta ajallisesti tehokkaampaa.” 16-19 Studio Oulu.indd 16 16-19 Studio Oulu.indd 16 8.10.2023 10.10 8.10.2023 10.10. Hän kertoo, että Tarvaisen aikoinaan suunnittelema äänitystila on osoittautunut toimivaksi, eikä siihen tehty varsinaisia uudistuksia remontinkaan aikana. 16 www.riffi.fi 5/2023 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Eläköön Kotija projektistudioita on enemmän kuin koskaan, mutta miten on nimenomaisesti musiikin taltiointiin ja miksaamiseen tarkoitettujen kaupallisten tilojen laita. Vuorossa Oulu
Ahkerasta laitteiden päivittämisestä taas kielii se, että Mastervoxille on asennettu Dolby Atmos -miksaukset mahdollistava kuuntelu Genelecin kaiuttimilla. Koko 40 hengen porukka mahtui tähän äänitystilaan, Pohjola kehuu. Genelecin tehdas on tässä aika lähellä, joten se on ollut luonteva yhteistyökumppani jo pitkän aikaa. Studiolla on myös EMT:n vanha levykaiku, joka on yhä sekin aktiivipalvelussa. Yhä edelleen teen lähes kaiken SSL:n pöydällä, sillä sehän on total recall -mikseri. Jos se parantaa lopputulosta, niin miksi ei, sillä nykyäänhän kaikki vokaalit ovat täydellisiä, Pohjola hymyilee. Kokonaisvaltaiset tuotannot ovat meille se paras juttu. Tämä vaatii omistautumista, ja nykyään asiakkaiden hankkimiseen tarvitaan suoraan sanoen jalkatyötä, sillä puhelinsoittoa ei voi vain odotella. Immu Ilmarinen: ”Nämä ammatti palaset eli hyvä tila, hyvät mikit, hyvät etarit ja hyvä tallennus eivät häviä mihinkään.” 16-19 Studio Oulu.indd 17 16-19 Studio Oulu.indd 17 8.10.2023 10.10 8.10.2023 10.10. – Atmos on kovasti tulossa, ja onneksi referenssimiksauksiakin löytää jo aika hyvin. Olen päivittänyt laitteistoa melko nopeassa tahdissa, ja samalla pitänyt nämä museolaitteet tässä rinnalla. Mastervoxin myötä Ilmarinen on halunnut tarjota puitteet, joita myös muut tekijät voivat vuokrata tuotantoihinsa. – Meidän filosofia laitteiden suhteen on ollut se, että ei olla koskaan hankittu mitään uusinta mahdollista, vaan ollaan pyritty siihen, että meillä olisi parhaat laitteet. – Se onkin ollut hyvä lähtökohta, sillä tässä on käynyt aivan järjetön määrä tekijöitä. Aika lailla homma tehdään niin, että otetaan raidat ryhminä pöytään, summataan tässä ja sitten nakataan takaisin Pro Toolsiin. Synclavier PSMT -syntetisaattori/sampleri on melko harvinainen tapaus sekin. Shure SM58 kyllä selviää siitä, studion isäntä kertoilee. Ja onhan tällä meidänkin firmalla ollut asennustoimintaa Oulun seudulla aika moneen julkitilaan, Immu Ilmarinen kertoo. Äänikirjoja ja mainosspiikkejäkin on joskus tehty, mutta ei suuremmissa määrin. Kotistudioissahan omalle työlle ei lasketa mitään hintaa, vaikka saman asian tekeminen oikeassa studiossa olisi lopulta ajallisesti tehokkaampaa ja vaivattomampaa. – Saunaan menee neljä mikkilinjaa, joten lauteilla voi istua pojottaa ja laulaa vaikka stemmoja, sillä siellä on kuuntelukin. Esimerkiksi laulun virittämisestä olen sitä mieltä, että silloin kun sitä tarvitaan, niin sitä voidaan käyttää. Laitteiden suhteen Soundmixin ylpeys on Solid State Logic 9000 J -äänipöytä, joka on ainakin Pohjolan mukaan ainoa laatuaan Suomessa. – En ole missään nimessä mikään vintage-friikki, vaikka näitä laitteita rakastankin. – En kauheasti äänitä mikserin etuasteilla, mutta sillä on hyvä miksata, jos on joku isompi juttu. Jalkatyötäkin vaaditaan Mika Pohjola kuvailee Soundmixiä varsin optimaaliseksi ympäristöksi bändiasiakkaille. Niitä hän kertoo studiossa myös edelleen käyvän, vaikka myöntää samalla, että verrattuna vaikkapa parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan on bändien määrä on asiakkaina vähentynyt. Erikoisuus on pieni sauna, josta näkee äänitystilaan, mutta ei toisinpäin. – Kaiken kaikkiaan meillä tehdään aika paljon tuotantoja alusta loppuun esimerkiksi laulaja-lauluntekijöille: aina sitä myöten, että tarvittaessa hankitaan myös soittajat ja autetaan sovituksissa. Museolaitteilla hän tarkoittaa esimerkiksi SSL:n 4000-sarjan äänipöytää, joka oli aikaisemmin Sonic Pumpilla Helsingissä. Plugareista en ole löytänyt tämän voittanutta vieläkään, Ilmarinen lataa. Yhä edelleen pidemmät tuotannot ovat se paras leivän lähde, Mika Pohjola tuumii. Huomattavasti paremmin se on ottanut tulta alle kuin 5.1 Surround, joka ei koskaan saavuttanut isompaa suosiota. Samoin tarkkaamosta löytyy klassikkokaikuja Lexiconilta, AMS:ltä, TC Electronicilta ja Eventideltä. – Plate on mielestäni kaikkein vaativin kaiku mallintaa. Ilmarinen on hankkinut sille uuden Atomicin virtalähteen, jonka hän kertookin pienentäneen sähkölaskua ”merkittävästi”. www.riffi.fi 5/2023 17 Mastervox Välivainion kaupunginosassa sijaitseva Mastervox on toiminut nykyisissä tiloissaan vuodesta 2009 lähtien, jolloin uusi studiorakennus valmistui. – Se joka sanoo, että studioyrittäminen on helppoa, valehtelee: etenkin nyt, kun on haastavat ajat. Kun omistaja Illu Ilmarinen esittelee tiloja, näyttää siltä, että jokainen neliömetri on käytetty tehokkaasti: isommasta äänitystilasta avautuu näkymät sekä päätarkkaamoon että todella kompaktiin kakkostarkkaamoon. Vaikka laitteisto henkii kultaisia analogiaikoja, Mika Pohjola haluaa korostaa, ettei hän vierasta nykypäivän jippojakaan. Miksatessa käytän kyllä muitakin analogilaitteita, joita räkissä on. Hyvät mikit eivät mene pois muodista Mastervoxin mikrofonivalikoimasta esimerkiksi löytyy useita Neumannin klassikkomalleja sekä pari Neumann Gefell – Onpa tässä äänitetty kerran kuoroakin Portion Boysille Emma-Gaalan esitystä varten
Isohkosta äänitystilasta ja yhdestä tarkkaamosta koostuvan studion Amore rakensi kotitalonsa viereen 12 vuotta sitten ”niin ekologisesti kuin mahdollista”. Sellainen ei kauheasti maksa, Ilmarinen muistuttaa. – Suoraan sanoen en ole koskaan omistanut tuneria, Amore nauraa. Ja koska prosessoin instrumentteja maltillisesti jo ennen äänitystä, niin myös soundchekiä helpottaa se, että koko bändi soittaa yhtä aikaa; silloin kuulen sen kokonaistaajuusvasteen kerralla. Ilmarinen toteaa, että siinä missä aika on syönyt monien analogilaitteiden arvosta isonkin palan pois, niin vanhojen merkkimikrofonien kohdalla tilanne on päinvastainen. – Nämä ammattipalaset eli hyvä tila, hyvät mikit, hyvät etarit ja hyvä tallennus, ne ei häviä mihinkään. Wolfbeatilla tehtävä musiikki poikkeaa paljolti mainstreamestetiikasta, ja siksi esimerkiksi laulun virittämistä ei kauhean usein tuotannoissa harrasteta. Tottakai jossain poppihommissa tunetellaan, ja joskus olenkin ulkoistanut virittämisen alihankinnaksi. Tällä tavalla saadaan kuitenkin talteen se live-tuntuma, mikä on monesti tärkeää grooven kannalta, samoin kuin bändin ominaissointi. Hän kysyykin, että kannattaako kotistudioon hankkia ”sitä kauheaa arsenaalia”, sillä Mastervoxia voi vuokrata myös pienten asioiden tekoon. Nyt niitä on jopa riesaksi asti, sillä niissä on aikamoinen huoltaminen ja kyttääminen, että pysyvät tikissä. Vaikka äänitysprojekteja on tehty jo pitkän aikaa osaksi kotioloissa, on Ilmarisen mukaan laadulle edelleen tarvetta. Päätoimeentuloni on tullut pitkäsoitoista; toki korona teki niihin jonkinlaisen loven, kun osa asiakkaista siirsi levyjensä julkaisua, ja uusien aloittaminen lykkääntyi. Ominaissointi talteen Wolfbeatin äänitystilassa on jo omasta takaa useita soittimia ja vahvistimia. – Eihän siinä nyt kovin kauan mene, jos vaikka ajetaan joku raita tietyn kompressorin kautta tai tehdään kitaran reamppaus. Amoren työ ei ole yleensä pelkkää soundin vääntämistä, vaan usein asiakkaat toivovat häneltä myös tuotantopanosta. Pentti Amore: ”Korvat ovat se tärkein työväline tällä alalla.” KUVA: UULA KAUHANEN 16-19 Studio Oulu.indd 18 16-19 Studio Oulu.indd 18 8.10.2023 10.10 8.10.2023 10.10. Usein hyvään tulokseen päästään jo sillä, että lauletaan kokonaisia ottoja, ja mallaillaan sieltä parhaat kohdat. – Eli silloin tässä äänitystilassa soi akustisesti vain rummut. Pentti Amorella on yleensä pyrkimys tallentaa bändit siten, että kaikki soittavat samassa tilassa, mutta vahvistimet eristetään toiseen huoneeseen. Hänen näkemystään onkin kuultu esimerkiksi usealla Jukka Takalon levyllä tai vaikkapa Maustetyttöjen Kaikki tiet vievät Peltolaan -debyytillä. Koin myös taannoin pienen työuupumuksen, joten nyt olen ihan tietoisesti vähentänyt töitä jonkin verran, ja Radiopuhelimien Katzy ( Esa Nissi) on tehnyt osan äänityksistä. – Minulla on ollut vaikka mitä miksereitä vuosien aikana, mutta tästä tykkään eniten. Joskus toki miksaan ihan tietokoneen sisälläkin, sillä samaan lopputulokseen voi päästä niin monella tavalla. – Monesti toimin yhdessä bändin kanssa jo esituotannosta lähtien: kuunnellaan demoja ja tehdään niiden pohjalta parannusehdotuksia, jotta itse äänittäminen olisi mahdollisimman kustannustehokasta. 38 raitaa liikkuu sisään ja ulos, ja lisäksi kaikulaitteet on kytketty pysyvästi mikseriin. Mutta monissa projekteissa se täydellinen vire on jopa vähän toisarvoista, Pentti Amore toteaa. Tällaiset mikit eivät ole minulle sinänsä mikään itsetarkoitus, mutta niitä on tullut vastaan vuosien varrella. Kotona voi jokainen tehdä sitä yhtä kahta raitaa, mutta vaikeaa se on vaatehuoneessa mikittää rumpusettiä. Amore on tykästynyt Soundcraft 6000 -äänipöytään, jota hän käyttää myös miksausvaiheessa esimerkiksi raitojen summaamiseen. 18 www.riffi.fi 5/2023 Wolfbeat Pentti Amoren (oik. Korvat ovat kuitenkin se tärkein työväline tällä alalla, Amore pohtii. – Pyrin siihen, että mahdollisimman vähällä korjailulla pärjäisi. Bändille on stressittömämpää se, että juttuja voi vielä paikkailla, jos joku mokaa. On se tietysti turhauttavaakin, kun asetukset pitää tehdä joka kerta uudestaan. -mikkiäkin. Rumpujen vireistä olen myös tosi tarkka. Juho Kauhanen) omistama Wolfbeat sijaitsee Kempeleen kunnassa eli kymmenisen kilometria Oulusta etelään. – Meillä on Neumannilta CMV3, U47 fetja putkimallina, ja U67:aa useampi kappale
Mutta toisaalta, jos asiakas haluaa, että tuotanto miksataan muualla, niin silloin äänitän yleensä ihan luonnollisena. Studio on paikka, joka on tehty sitä varten, että musiikki kuulostaa hyvältä. – Itse olen tavallaan erikoistunutkin bändiäänityksiin ja analogiseen juttuun, ja kyllähän niitäkin sessioita vielä on. Erityisen mielissään Viinamäki on puisen rakennuksen isosta ja korkeasta äänitystilasta, joka on omiaan esimerkiksi rumpujen mikittämiseen. 16-19 Studio Oulu.indd 19 16-19 Studio Oulu.indd 19 8.10.2023 10.10 8.10.2023 10.10. Lisäksi talo liitettiin remontin aikana maalämpöön, mikä on iso etu lämmityskustannuksissa. – Jos olen jutussa tuottajana, ja tiedän, että esimerkiksi basso tai rummut vaatii kompressointia, niin printtaan sen heti sinne. www.riffi.fi 5/2023 19 Studio Vanhatie Oulun studioista uusin sijaitsee niin ikään hieman kaupungin ulkopuolella, 15 kilometrin päässä Jäälissä. Ja laulua kompressoin yleensä aina saman tien. Mielestäni isommille studioille on tietty tarve jo siksikin, että ihmiset haluavat kokea, millaista on työskennellä, kun joku muu huolehtii kaikesta. Vanhatie on aloittanut toimintansa hiljattain, ja sen äänitystilat koostuvat yhdestä isosta soittohuoneesta sekä kahdesta pienemmästä äänieristetystä soittotilasta. Myöhemmin on vielä tarkoitus tehdä yläkerran vintille majoitustilat. Monissa tuotannoissa mukana ollut Viinamäki uskoo, että Vanhatielle riittää tulevaisuudessa bändejä ja muitakin asiakkaita. Kiitos Janne Huotarille taustakeskustelusta ja paikallistuntemuksen jakamisesta. Iloisesti Studerilla Tarkkaamoon on asennettu E-Studion vanha Studer 994 -äänipöytä, joka on nyt Vanhatien kolmikon yhteisomistuksessa. Ja meillä on myös nauhuri, jolla Antti ja Tapio ovat tehneet jopa ihan kokonaan analogisia äänityksiä. Viinamäki kehuu sitä suosikkimikserikseen, ja kertoo, että myös hänen tuotantotapaansa kuuluu päätöksien tekeminen osittain jo äänitysvaiheessa, ”amerikkalaiseen tyyliin”. – Täällä tehdään meidän kaikkien omiakin projekteja, ja sitten vedetään pitkää tikkua, kun joku asiakas ottaa yhteyttä ja haluaa käyttää myös talon äänittäjää. Kolmikosta Viinamäki työskenteli pitkään Parastudiolla Porvoon Magnusborgissa, ja oli juuri haastattelun teon aikaan muuttanut takaisin Oulun seudulle. – Lisäksi Antti on myös puualan mestari, joten hän osasi remontoida paikan. Moltoneilla tilan soivuutta voi sitten hallita vielä enemmän. Rempassa oli apuna ystäviä, ja ainoastaan materiaalit maksoivat. Tapio Wiikin, Antti Kankaan ja Jarkko Viinamäen yhteistyönä syntynyt paikka on perustettu vanhaan kansakouluun. Paikan aloituskustannuksista Jarkko Viinamäki toteaa sen verran, että ”vanhat kansakoulut eivät ole Pohjois-Suomessa erityisen kalliita”. u Vanhatien kolme cowboyta entisessä kansakoulun keittiössä, nykyisessä tarkkaamossa. Itse olen tästä porukasta tavallaan ainoa, joka tekee vain musiikkia työkseen, hän kertoo. Mihin sellainen kuolisi pois?, hän kysyy. – Korkeus on kaikkein tärkein asia, koska silloin se ensimmäinen heijastus ei iske niin nopeasti takaisin katosta
Mäensivu kertoo, että epätavalliseen soitinvalintaan suhtauduttiin kautta linjan positiivisesti. ”Vähän erilainen juttu” oli myös genrevalinta jazz, joka ei teini-ikäisten keskuudessa useimmiten ole ollut erityinen kiinnostuksen kohde. Musiikkiopistossa oli tarjolla vain klassista kontrabassoopetusta, joten Mäensivullekin annettiin soittotunnilla jousi käteen. Mutta toisaalta en keksinyt, mitä muutakaan oikein voisin tehdä; istua jossain toimistossa. Sekä koulun musiikkiluokan. – Menin Sibelius-lukioon ja aloitin Pop & Jazz Konservatorion perusopetuksessa. Samoin lukiossa oli jazzbändi, jota veti muistaakseni Jussi Kannaste. Kotoa alkanut innostus on vienyt pitkälle. Nuorta Mäensivua kiehtoi muun muassa keikoilla nähtyjen muusikoiden ”coolius”. Sibiksestä Nykkiin Aiheeseen syventyminen pääsi kunnolla käyntiin Mäensivun muutettua Helsinkiin. Oma juttu löytyi kontrabassosta Mäensivu aloitti musiikkiopintonsa kotikaupunki Hämeenlinnan musiikkiopistossa. Mäen sivu kuitenkin arvelee, että hänen kiinnostuksensa oli pitkälti sisäsyntyistä. Kiinnostus kontrabassoa kohtaan virisi teini-iässä. Siellä pääsin ensimmäistä kertaa jazzopintoihin. Hämeenlinnassa kasvaneen Mäensivun kotona soi jazz, ja äidin mukana hän pääsi myös konsertteihin. Ja porukat jaksoivat roudata bassoa soittotunneille. – Lukion jälkeen menin Pop & Jazz Konservatorion ammattipuolelle, eikä vielä silloinkaan ollut ihan sellaista varmuutta. Silloin Hämeenlinnassa oli aika paljon tarjontaa, Mäensivu kertoo. – Jälkeenpäin katsottuna on ihan tosi hyvä juttu, että tuli treenattua klassistakin bassoa. – Se on ollut tosi intuitiivista. Olen myöhemmin huomannut, että kaikki ne rytmit ja muut ovat olleet mulle aika luontaisia. – Meidän äiti on aina kuunnellut jazzia, ja sitä on tottunut kuulemaan jo pienempänä. Pääaineena oli aluksi piano. Ammattimuusikkous ei ollut Mäensivulle itsestään selvä valinta vielä lukioaikoina, vaan ajatus kypsyi lopullisesti vasta Sibelius-Akatemian opintojen alettua. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Kaisa MÄENSIVU – kontrabasso vei maailmalle Oman intuition ja unelmien seuraaminen sekä ahkera työnteko voivat viedä muusikon pitkälle. ”Jälkeenpäin katsottuna on ihan tosi hyvä juttu, että tuli treenattua klassistakin bassoa.” 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 20 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 20 9.10.2023 19.23 9.10.2023 19.23. Maailmalla mahdollisuuksia ja työtilaisuuksia riittää, mutta kilpailu on kovaa. Aktiivisia kokoonpanoja on useita ja soittamisen ohella Mäensivu toimii Helsingissä vuosittain järjestettävän Savoy Jazzfest -festivaalin taiteellisena johtajana. Sitten halusin bassotunneille musiikkiopistoon. Mäensivu mainitsee bassoinnostuksensa kulmakiveksi Levyraadissa näkemänsä musiikkivideon, jossa naismuusikko soitti kontrabassoa. – Koulussa Kaurialan yläasteella oli kontrabasso, jota sain kokeilla, ja siellä oli vähän jotain bändiviritelmääkin. 20 www.riffi.fi 5/2023 K ontrabasisti ja säveltäjä Kaisa Mäensivun, 33, rakkaus jazzia kohtaan syntyi jo lapsena. Uraa hän on rakentanut viime vuodet New Yorkista käsin. – Kyllä siihen kannustettiin, varsinkin musiikkiopistossa – sehän ei ole mikään suosittu soitin. Nautin kaikesta rytmimusasta. Viimeisimpiin saavutuksiin kuuluu myös Kaisa’s Machine -yhtyeen toinen, kesällä 2023 julkaistu albumi. Kävimme myös kaikilla livekeikoilla. Mäensivu on valmistunut musiikin maisteriksi sekä Sibelius-Akatemian jazz osastolta että Manhattan School of Musicista. Olin ylpeä siitä, että oli joku vähän erilainen juttu. Olen aina tiennyt enemmän, mitä ainakaan en halua, Mäensivu sanoo
Bändi on kesän ja syksyn mittaan keikkaillut ahkerasti heinäkuussa ilmestyneen Taking Shape -albuminsa tiimoilta. www.riffi.fi 5/2023 21 – Siinä vaiheessa, kun pääsin Sibelius-Akatemiaan, se oli jo varma juttu. – Jo ihan siitä asti, kun muutin Nykkiin, oli ollut mielessä, että pitää tehdä jonkinlainen äänitys tai levy oma musaa Kaisa Mäensivu kuvattiin Espoon kulttuurikeskuksessa, joka on hänelle tuttu keikkapaikka. – Ilmapiiri on kilpailuhenkinen ja pinnallisesti lämminhenkinen. Työmahdollisuuksia on paljon, mutta kilpailu on kovaa. Kaikki on tavallaan vähän sellaista peliä, jota ei Suomessa ole ollenkaan. Kaikki haluavat olla tosi kivoja toisilleen, antaa hyvän vaikutelman ja olla sosiaalisia. Opintojen kautta alkoi tulla myös huomattavasti enemmän keikkamahdollisuuksia ja töitä, ja se vahvistui sitäkin kautta. Muuttaminen jazzin pääkaupunkiin oli Mäensivun mukaan aluksi pelottavaa mutta myös hyvällä tavalla jännittävää ja inspiroivaa. 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 21 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 21 9.10.2023 19.23 9.10.2023 19.23. Se menee aika luontevasti. Levyllä kuuluvat suurkaupungin vaikutteet Pääprojektinsa Kaisa’s Machinen lisäksi Mäensivulla on kaksi muuta vakituista yhtyettä, Signe ja saksofonisti Max Zengerin Globus-kvintetti, joiden lisäksi vaihtuvia kokoonpanoja sekä Suomessa että New Yorkissa. Mäensivu sanoo, että itse musiikintekemistä tai soittamista kilpailu ei häiritse vaan päinvastoin puskee tekemisen laatua hyvällä tavalla ylöspäin. Mäensivu on myös opiskellut samassa rakennuksessa toimivassa Espoon musiikkiopistossa. Hyvät verkostoitumistaidot ovat olennainen osa ammattitaitoa. Sibelius-Akatemian opintojensa tiimoilta Mäensivu lähti vuonna 2014 vaihto-oppilaaksi maineikkaan Manhattan School of Musicin jazzlinjalle ja jäi sille tielle. – Lopulta se johtaa siihen, että päästään tekemään huipputasolla, se on se positiivinen puoli. Kaisa’s Machinen nykykokoonpano on Mäensivua lukuun ottamatta täysin amerikkalainen. – Monet asiat tulivat aika šokkina, esimerkiksi se muusikoiden määrä ja taso siellä. Mäensivu kertoo, että kovatasoisten muusikoiden suuri määrä kaupungissa on sekä positiivinen että hieman negatiivinen asia. Tavallaan oli tiedossa, että New York on jazzmusan kehto ja keskipiste, mutta että mitä se on todellisuudessa ja millaista on siellä olla itse muusikkona… Siinä oli paljon tottumista – ja on edelleen. Yhtyeessä soittavat kitaristi Max Light, pianisti Eden Ladin, tenorisaksofonisti Tivon Pennicott, vibrafonisti Sasha Berliner ja rumpali Joe Peri, joka on myös Mäensivun puoliso. Täällä ei tavallaan tarvitse luoda nimeä: kun tulee joku uusi soittaja, hänestä vähän puhutaan ja yhtäkkiä hän on keikoilla muiden kanssa
Niitä myös soitettiin joka viikko – joku sävellys piti saada tehtyä ja se soitettiin bändillä. – Leirit on olleet tosi erilaisia. Haluaisin, että siellä olisi joka päivä musaa, sekoitus Euroopassa kiertäviä Amerikan tähtiä, joilta usein jää Suomi välistä, ja sitten ehdottomasti kotimaisia, täällä on paljon hyvätasoista jazzia. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Pitää lähteä ihan tyhjän päältä rohkeasti syvään päätyyn. Vai kuinka. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. – Seuraavaa levyä alan ehdottomasti suunnitella, ja muitakin musiikillisia projekteja. Tällä hetkellä keikkailu vie suuren osa Mäensivun ajasta, lisäksi työn alla on ensi vuoden Savoy Jazzfestin ohjelman suunnittelu. – Sibiksellä sävellysopintoja oli tosi vähän, mutta Manhattan Schoolissa laitettiin heti tekemään omia biisejä. Ensinnäkin se, mitä kaikkea siellä kuulee laajalla skaalalla jazzmusan sisällä: kuulee paljon perinteistä straight ahead -jazzia ja kuulee contemporarya, jolla varsinkin Brooklynissä on oma skene. Mäensivun pohjoismaiset juuret kuuluvat uudellakin levyllä, mutta New Yorkissa vietetyt vuodet ja amerikkalaiset muusikot tuovat oman vahvan mausteensa. Odotettavissa on ainakin ”isoja amerikkalaisia nimiä” – Isoja nimiä on aina, koska se on iso sali. – Ihan varmasti. Toki saa tulla vaikka viulun tai käyrätorven kanssa, kaikki ovat tervetulleet, mutta enemmän tutustutaan jazzsoittimiin, Mäensivu kertoo. RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Ja odotan, että ehdin keskittyä treenaamiseen. Säveltäminen alkoi kiinnostaa opiskeluaikana, siihen jopa hieman painostettiin. Katosi se järjetön kynnys, että ensin valmistelet jotain hullun kauan ja sitten tuot sen bändin eteen ja sitten se on siinä arvioitavana. f i . Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Tyttöjen jazzleiri, Jazz Camp for Girls, on Tanskan jazzliiton eli JazzDanmarkin kehittämä konsepti, ja leirejä on järjestetty useissa Euroopan maissa. r i f f i . Se oli pitkä prosessi, sävellykset tulivat pitkällä aikavälillä ja kokoonpanokin muotoutui rauhassa. Nyt se on ollut enemmän ylläpitoa, kun on niin paljon muuta, Mäensivu sanoo. Olisi myös hauskaa esitellä nousevia tähtiä. Leirin lopuksi on aina esitys, ja aina on saatu pari omaa biisiä tehtyä ja kaikille on löytynyt itselle sopiva soitin, Mäensivu sanoo. – Yksi täysin epäkonkreettinen haavekin on: haluaisin perustaa jazzklubin Helsinkiin. Katsotaan, kuinka realistista se on, Mäensivu sanoo ja hymyilee. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Pa in os m yy ty lo pp uu n 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 22 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 22 9.10.2023 19.23 9.10.2023 19.23. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Minua kiinnostaa tutkia, mihin bassosta voisi olla, tuoda se isompaan rooliin bändissä ja enemmän etualalle. Tulevaisuuden varalle Mäensivulla on jo monenlaisia muitakin ideoita, ja työt jakautuvat edelleen kahden maan välille. Leirien ikäsuositus on 8–14-vuotta. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Oli tosi hyvä juttu, että vähän pakotettiin. Voi olla, että se on hyvin pitkällä tulevaisuudessa, mutta sille olisi kyllä paikkansa. 22 www.riffi.fi 5/2023 New York -soittajien kanssa. Jäämme odottamaan. u ”Katosi se järjetön kynnys, että ensin valmistelet jotain hullun kauan ja sitten tuot sen bändin eteen ja sitten se on siinä arvioitavana.” Kaisa Mäensivun ura kontrabasistina alkoi teini-ikäisenä. Vähän vanhempien kanssa on enemmän haastetta, kun on teiniangstia – varsinkin, jos ei ole soittokokemusta. – Leirin ideana on rohkaista tyttöjä rytmimusasoittimiin ja komppisoittimiin, eli laulaminen on pohjalta kielletty. Mäensivu säveltää pääasiassa ”omaan käyttöönsä”. Basson uudet mahdollisuudet ja oma jazzklubi. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Kyllä se vaikuttaa, ja samalla ihan vain siellä oleminen ja se energia ja kaikki, Mäensivu sanoo. Leireillä saattaa itää myös tulevaisuuden kontrabasistisukupolvi. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tämän kesän eka leiri oli vähän pienempiä, ja he ovat villejä ja innokkaita ja heittäytyvät ja on helppo tehdä improvisaatiojuttuja ja kokeilla uusia soittimia. Mukaan saa tulla ihan mistä vain taustasta lähtien, ei tarvitse olla välttämättä edes soittokokemusta. Osan kanssa olen soittanut siitä asti, kun muutin sinne, fonisti ja vibrafonisti ovat vähän uudempia tyyppejä. Ohjelmistossa on enemmän mainstream-jazzia ja vähän vähemmän semmoista up and coming -puolta, Mäensivu kertoo. Tytöt jazzsoittimia oppimaan Kahtena viimeisenä kesänä Mäensivu on luotsannut Suomessa tytöille ja tytöksi itsensä mieltäville tarkoitettuja jazzleirejä. – Nytkin oli monia, jotka haluavat bassotunneille jatkamaan. Suomessa leirit on toteutettu pohjoismaisen rahoituksen turvin. Osallistujien ikä vaikuttaa Mäensivun mukaan leirin sisältöön tai ainakin tunnelmaan voimakkaasti
R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. f i . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Pa in os m yy ty lo pp uu n 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 23 20-23 Kaisa Mäensivu.indd 23 9.10.2023 19.23 9.10.2023 19.23. r i f f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen
Hiljattain julkaistu ”Gratitude”-albumi heijastelee kotimaisen musiikkikentän uurtajan pitkää työtaivalta, joka käynnistyi jo 11-vuotiaana Kauniaisten kellaribändeistä. Kun maailma menettää hyviä muusikoita, saa se itse kunkin miettimään niitä eri puolia, jotka tekevät esimerkiksi Beckistä tai vaikkapa Granfeltista hyvän kitaristin. Luulin ihan oikeasti, että kyseessä on huono vitsi. Sen lisäksi, että pitkän uran muistelu on nostanut miehessä kiitollisuuden tunteita, halusi hän omistaa uuden albuminsa kolmelle kitarasankarilleen: Jeff Beckille, Gary Moorelle ja Robin Trowerille. Idean syntyessä Jeff Beck oli vielä hengissä, mutta valitettavasti kitarasankari jätti maallisen majansa taakseen tammikuussa 2023. Kun Beniltä itseltään kysyy hyvän kitaristin ominaisuuksia, löytyy listalta kosolti muutakin kuin pelkkä soittotaito. – Olin kotona sängyssä ja vaimoni tuli herättämään kertoen, että Jeff Beck on kuollut. 24-25 Ben Granfelt.indd 24 24-25 Ben Granfelt.indd 24 8.10.2023 10.13 8.10.2023 10.13. – Päätin, että teen heille levylle kolme biisiä, joista kuulisi, että he ovat inspiroineet soittoani. Aika selvästi sieltä kuuluu, että mikä biisi on tehty kenellekin, Granfelt kertoo. – Cringos Locosissa minua kiinnosti ainoastaan soittaminen, sillä biisinteko ei ollut silloin vielä niin hallussa. Mutta sitten kun Guitar Slingers perustettiin, niin sävelsin noin TEKSTI: SAMUEL JÄRVINEN KUVA: PASI MURTO Ben Granfelt – kiitollinen pitkästä urasta Kitaristi Ben Granfelt täytti kesällä 60-vuotta. Kutsumus saattoi mennä usein myös monien muiden asioiden edelle. – Kun sain rahat ajokorttiin, ostin ensimmäisen Fender Stratocasterini… eikä minulla vieläkään ole ajokorttia. 24 www.riffi.fi 5/2023 G ranfelt tiesi jo varhain, että hän haluaa olla kitaristi. Kukin kitaristi on innostanut omalla tavallaan Granfeltia läpi hänen uransa, joten viimeistään nyt oli musiikillisen kunnianosoituksen aika tullut
– Muistan, että matkustaminen väsytti ja vitutti, mutta lavalle pääseminen oli silkkaa juhlaa. Hieman yllättäen hän ei tunnustaudu muusikoksi, joka hioo demoja viimeiseen asti täydellisiksi. Putkiston puute ei kitaristia vaivaa, päin vastoin. Vanhoja metodeja ei ole silti automaattisesti syytä hylätä. – Vaihtoehtoja on niin paljon, että aikaa menee säätämiseen silloin, kun pitäisi soittaa enemmän. Gratituden julkaisun tiimoilta syksyn kalenteriin olikin kirjattuna oman yhtyeen kanssa mittava kiertue, jonka viimeisiä Suomen keikkoja soitetaan juuri tämän numeron ilmestymisen aikoihin. On todella tärkeää, että kemia toimii. – Siellä on enemmän yleisöä, kun taas Suomessa pystyn soittamaan ehkä 20 klubikeikkaa kunnes paikat loppuvat kesken. Tunne on onneksi säilynyt vuosien saatossa, ja Granfelt kertoo kokevansa samaa fiilistä vielä tänäkin päivänä oman bändinsä kanssa. u Gratitude-kiertueen keikoille saattaa vielä ehtiä, kun heti toimii: 19.10. – Minua ärsyttää, että soundi on esimerkiksi korvamonitorien kanssa sama riippumatta siitä, olenko lavalla vai takahuoneen vessassa. Granfelt huomauttaa myös, että digitaalisten mallintimien antama valinnanvara voi olla myös kirous, sillä vaaraksi muodostuu liiallinen soundien nyplääminen, joka puolestaan sakottaa itse tärkeimmästä. BG Tampere – G-Live Lab 20.10. Bändillä saattoi olla viiden viikon kiertue ja vapaata oli yhtenä maanantaina. – Minulla on loistava bändi, ja meillä on helvetin hyvä fiilis. Kalusto on tehty uusittavaksi Pitkän uran varrelle on mahtunut paljon eri kitaroita ja vahvistimia, mutta hieman yllättäen Granfelt kertoo luopuneensa kaikista putkivahvistimistaan. – Jos haluaa tehdä töitä tällä alalla, niin pitää olla hermoja, ja pitää tajuta se, että 80 prosenttia tästä työstä on matkustamista. Saksa on Granfeltille tärkeä maa senkin vuoksi, että siellä hänellä on yhtye yhdessä Thomas Blugin, Martin Engelienin ja Tommy Fischerin kanssa. – Sen takia teen tätä vieläkin. BG Espoo – Kannusali 16.11. Ei ole olemassa parempaa fiilistä kuin se, että koko bändi lukkiutuu yhteen. Eikä ainoastaan soittaessa, vaan pitää olla myös kavereita. Soittajalle maksetaan siitä, että istut autossa tai että lennät jonnekin. Leningrad Cowboys taas aloitti alun perin soittaen covereita, mutta kun aloitimme tekemään omaa levyämme, niin tein suurimman osan musiikista. Bändin kaikki jäsenet myös laulavat. Soittajat myös saavat vapauksia omiin osuuksiinsa biiseissä, eikä ennalta soitettuja demoraitoja tarvitse seurata orjallisesti. Nykyään sävellän siinä kaiken. Säveltäminen laajentaa Granfeltin toimenkuvaa ja hän näkeekin itsensä eräänlaisessa kaksoisroolissa: kitaristina, sekä samalla dominoivana biisintekijänä. BG Jyväskylä – Poppari 22.10. Tällä hetkellä hän käyttää BluGuitarin Amp1 -vahvistinta, jonka tieltä joukko eri Engl-, Marshallja Fender-vahvistimia sai poistua. – Kun laitan vahvistimen päälle, niin yleensä uutta musiikkia syntyy heti, koska se inspiroi minua soittamaan. BG Järvenpää – Bumma ”Vaihtoehtoja on niin paljon, että aikaa menee säätämiseen silloin, kun pitäisi soittaa enemmän.” 24-25 Ben Granfelt.indd 25 24-25 Ben Granfelt.indd 25 8.10.2023 10.13 8.10.2023 10.13. Saksahan onkin hyvä maa Vaikka Granfelt onkin tunnettu Suomessa, on hänellä aina ollut enemmän keikkoja ulkomailla. Siinä missä Suomessa on totuttu siihen, että keikat ovat aikavälillä torstai-lauantai, toi Wishbone Ashin riveissä soittaminen katsauksen toisenlaiseen arkeen. Voisi sanoa, että Saksassa minulla on enemmän faneja kuin Suomessa. Viisaiden sanojen takana on pitkä ura täynnä oppitunteja, joita ammatti on antanut pyytämättäkin. Kokoonpanoon kuuluvat rumpali Jari Salminen, basisti Masa Maijanen sekä kosketinsoittaja Miika Aukio. Haluan reagoida siihen, kun kuulen kaapit takanani ja soundi muuttuu riippuen siitä, mihin liikun lavalla. Se on se A ja O, että kaverikemiat toimii, ja sitten voidaan miettiä, että osaako soittaa vai ei. Soundimaailmat vievät Granfeltia säveltämispuolella eri suuntiin. BG Vaasa – Ritz 21.10. Tietty kitara saattaa antaa sisältään Jimi Hendrix -tyylistä soittoa, kun taas toinen vie Granfeltin mukanaan kohti Gary Mooren musiikkia. BG Lappeenranta – Nuijamies 04.11. BG Kuopio – Ottopoika 13.11. Korvamonitorit ja digitaalisesti prosessoidut soundit kuulostavat samalta, ja minua häiritsee se, että en pysty kontrolloimaan soiton tuntumaa. – Yritän antaa sellaisen kuvan, että minne haluan mennä, ja sitten kaikki saavat ottaa pensselit käteen ja maalata omia osiaan. BG Kouvola – Patoklubi 03.11. Niinpä Granfeltilla on antaa myös joitakin vinkkejä eteenpäin. Mallintavat vahvistimet, erilaiset simulaatiot sekä linjasoitto ja korvamonitorointi ovat muuttaneet keikkailun luonnetta lyhyessä ajassa. Wishbone Ashista lähdön jälkeen 2005 vuoroon tulivat oman yhtyeen klubikiertueet. www.riffi.fi 5/2023 25 85 prosenttia musiikistamme. Yhdessä soittaminen on maailman hienoin asia. Kyseinen Blug, Granfelt & Engelien & Fischer -kokoonpano on sekin tehnyt uuden levyn, jota seuraa myös luonnollisesti kiertue
– Ideoiden viimeistelemisessä meni aikaa, mutta itse äänityksissä ei niinkään. Hän sanoi onnekseni kyllä. Nyt julkaistu Rio on tyylillisesti varsin monipuolinen levy, mutta toki Rabinin tausta proge-tyylisen musiikin parissa sillä myös kuuluu. Hän kertoo, että levyä tehdessään hän ei edes ajatellut, kuka sen julkaisisi. Minähän en ollut levyttänyt omaa laulettua musiikkia 30 vuoteen. Owner of a Lonely Heart -hitti ja koko 90125-levy perustui pitkälti Rabinin omiin demoihin. Toki oli kaikenlaisia ideoita, mutta TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: HRISTO SHINDOV Trevor RABIN – ”Kun tekee musiikkia toisten kuunneltavaksi, se pitää myös soittaa oikeasti.” Konkari Trevor Rabin yllätti taannoin uudella soololevyllään Rio. Toisaalta en halunnut julkaista levyä itse, kuten monet nykyään tekevät. 26 www.riffi.fi 5/2023 T avoitan Trevor Rabinin Zoom-puhelussa Los Angelesista, missä hän on asunut lähes 40 vuotta. Tekoprosessi taisi olla aika pitkä, koska instrumentaalilevy Jacarandasta on jo kymmenen vuotta. 26-27 Trevor Rabin.indd 26 26-27 Trevor Rabin.indd 26 8.10.2023 10.15 8.10.2023 10.15. ’80-luvun alkuun sijoittui hänen tunnetuin periodinsa rock-musiikin parissa, mutta ei sooloartistina, vaan Yes-yhtyeen jäsenenä. Rio onkin vasta hänen toinen soololevynsä tällä vuosituhannella. Etelä-Afrikassa varttunut ja siellä muusikon uransa aloittanut Rabin muutti ’70-luvulla soolouran perässä Englantiin, ja pian sen jälkeen Yhdysvaltoihin. Muutaman Yes-vuoden jälkeen Rabin teki Can’t Look Away -soololevyn, mutta keskittyi sitten säveltämään musiikkia elokuviin. – Yleensä minulla on ollut soololevyn teon aikaan jo kuvioissa joku levy-yhtiö, mutta nyt sellaista ei ollut. Etenkin ’80-luvun Yesyhtyeestä tuttu kitaristi-laulaja-säveltäjä on keskittynyt viimeiset kolme vuosikymmentä elokuvamusiikin tekoon. Sen sijaan lähetin valmiin materiaalin ystävälleni Thomas Waberille, ja kysyin haluaisiko hän julkaista sen InsideOutMusic-merkillään
Miten yleensä sävellät, päässäsi vai instrumentin kanssa. – Aloitin sen acapella-kappaleena, ja sen tekemisessä meni pitkä aika, koska soinnutus on aika isoa, ja lauloin itse kaikki äänet. – Tavallaan, mutta silloinkin työskentelen mielelläni orkesterin kanssa. Ja luulen kyllä, että soittotapani tulee paljolti siitä, että opetin itseäni tuolla tavalla. – Silloin aikoinaan Etelä-Afrikassa minulta toivottiin sessioissa usein steel-kitaraa. Ja jos lauluosuudessa oli vireongelma, niin lauloin uudestaan. Sillä hetkellä tajusin, että hän oli oikeassa. Ihmiset vain katsovat vierestä tekemättä mitään, Rabin synkistelee. Sinulla on aika omaperäinen tyyli soittaa. – Se on aina vaikeaa. Hän nimittäin laittoi meidät lapset soittamaan pianoa joka päivä kuusivuotiaasta lähtien: puoli tuntia ennen koulua, ja sitten koulun jälkeen tunti. Lisäksi käytän yhä edelleen vanhaa ’64 Stratocasteriani, jonka ostin vuonna 1971. – Joo, kappaleen nimi itseasiassa tarkoittaa kultaista kaupunkia, ja se on protestilaulu Johannesburgin hallinnon korruptiota vastaan. Silloin tuo Stratocaster oli vielä punainen, ja näyttikin ihan kitaralta, Trevor nauraa. Silloin masteroija sanoi, että päästä jo irti, levy on valmis. – Kyllä, mutta edesmennyt isäni aina sanoi, että osasin lukea musiikkia jo ennen kuin puhuin englantia. Loppuosan tein vasta sen jälkeen, ja siinä soitan Gibsonin 4000 Specialilla, koska sillä sain lämpimän jazz-soundin, Rabin kertoo. Sitten vein sen muutamaan sessioon, ja huomasin pian, että sen jatkuva kasaaminen ja purkaminen vei liikaa aikaa ja vaivaa. www.riffi.fi 5/2023 27 kuten vaimoni sanoi, olin kuin alkoholisti, paitsi että pullon sijaan minulla oli pöytälaatikoissa nuotinnoksia. Rabin kertoo, että viitisen vuotta sitten hän asensi B-Benderin yhteen kitaraansa. Sitä ennen ei saanut lähteä leikkimään kavereiden kanssa. Kun sitten sain aloitettua levyn tekemisen, ilmoitin agentilleni, että en ole puoleentoista vuoteen saatavilla elokuvamusiikin tekemiseen. Loput tulevat sitten kitaralla tai pianolla soitellen, Rabin kertoo. – Niin tein myös Jacaranda-levyllä. – En ole koskaan ottanut kitaratunteja. Ja esimerkiksi Vince Gill tunnetaan lauluistaan, mutta hän on myös todella hyvä kitaristi. Se oli erittäin hyödyllistä kitaran opettelemisessa. Nyt olen siitä kiitollinen hänelle, Trevor Rabin muistelee. Halusin, että tällä uudella on sähkökitaraa, koska se on niin muuntuvainen soitin soundiltaan, mutta akustisessa kitarassa taas on tietynlaista suoraa tunnetta. Mutta aikoinaan nuorena tein Etelä-Afrikassa monen vuoden ajan sessioduunia, koska olin aika hyvä lukemaan nuotteja ja tarkka soundeistani. – Minulla aina kynä ja nuottipaperia sängyn vieressä. Käsittääkseni opettelit nuorena kitaransoiton itse treenaamalla harjoituksia piano-oppaasta. Toisaalta soitin myös Alvarezilla, mutta sen kytkin vahvistimeen, ja tein vähän oudompia soundeja. Käytin luonnollisiin soundeihin Martinia, jonka äänitin Neumannin U87:lla. Kantriakin on soitettu Levyllä kuullaan isoa rock-soundia, kuten Big Mistakes -kappaleessa, mutta toisaalta myös jazzia, countrya ja afrovaikutettakin. Paradise-kappaleessa on hieno ja tarttuva kertosäkeistö, mutta mistä sen teksti kertoo, ilmastonmuutoksestako. Paradise kertoo kyvyttömyydestämme toimia. Toinen tällainen kontrasti on kappaleessa Egoli, joka tuo mieleen afrikkalaisen musiikin keinuvalla 6/4-rytmiikallaan. Muistaakseni se oli Schmittin harjoituskirja, josta aloin soittaa harjoituksia helposta vaikeampaan. B-Benderiä ei ollut siellä oikein saatavilla, joten hankin Fenderin pedal steelin, ja treenasin sitä kovasti jonkin aikaa. Loppuun vielä klassinen kysymys: millaisilla kitaroilla tykkäät nykyään soitella. Tuolloin kantri oli siellä iso juttu, joten soitin myös sellaisissa sessioissa, ja tykkäsin tosi paljon monista kantrisoittajista. Vielä masterointivaiheessa pohdiskelin, että yhden kappaleen kertosäkeistössä pitäisi hiukan nostaa oikeanpuoleista symbaalia. Goodbye taas on tyyliltään kantrirokkia. – Rokkaavampia juttuja soitin tälle levylle aika paljon vanhalla Alvarezin Signature -kitarallani, mikä on siis sama kuin Westone Pantera. Huvittavaa on, että sain sen silloin vähän halvemmalla kuin uuden, koska se oli ”vanhempaa” mallistoa. Voisimme ihan hyvin muuttaa asioita parempaan, mutta maailmassa on niin paljon ahneutta ja kilpailua, ettei mitään saada tehtyä. Kitara haltuun pianoharjoituksilla Trevor Rabin soitti Riolle suurimman osan instrumenteista itse, lukuunottamatta Lou Molinoa ja Vinnie Colaiutaa rummuissa, viulisti Charlie Fisheriä sekä taustalauluissa auttaneita Dante Marchia ja Liz Constantinea. Tässäkin tapauksessa musiikissa on iloinen fiilis, mutta teksti on synkempi, Rabin kertoo. – No siitä se lähti. Noin neljäosa ideoistani saa alkunsa noin, kun taas toinen neljäsosa syntyy studiossa kokeilemisella. Onko tällainen tekotapa tullut sinulle tutuksi elokuvamusiikin parista. Tumbleweed on sitten jazz-vaikutteinen laulu, joka ikäänkuin ui lauletusta musiikista instrumentaalijazziin. Levyllä on muutama tuollainen kappale, jossa musiikki kuulostaa toiveikkaalta, mutta teksti on synkempi. u ”Jos tein virheen, soitin sen jutun uudestaan.” 26-27 Trevor Rabin.indd 27 26-27 Trevor Rabin.indd 27 8.10.2023 10.15 8.10.2023 10.15. Tälle levylle pyrin soittamaan osuuteni siten, että jos tein virheen, soitin sen jutun uudestaan, enkä korjannut softassa. Soitat levyllä aika paljon myös akustista kitaraa. Kun tekee musiikkia toisten kuunneltavaksi, niin se pitää myös soittaa oikeasti. Jos tiedät Yuval Noah Hararin kirjan Homo Sapiens, niin siinä puhutaan ihmisen luomasta maailmasta ja demokratian hauraudesta ynnä muusta. Jo Jacanrandalla oli hieman kantrija bluegrass-vaikutteita. Minulla on hienoja sämplejä, mutta ihmisten kanssa työskentely on aina palkitsevampaa. Ja tuo varmaan auttoi nuottien lukemisessakin. Toki tuo on pitkä aika, sillä ensimmäisessä Rabbit-yhtyeessäni meillä meni levyn tekemiseen kahdeksan päivää, Trevor Rabin kertoo. Oliko omasta ”lapsesta” vaikea päästää irti. Onko se sinulle uusi kiinnostuksen kohde. – Levyilläni se ei ole tosiaan kuulunut ennen näitä kahta viimeisintä albumia. Joskus herään yöllä ja kirjoitan jotain ylös, sillä en halua lauleskelemalla herättää ketään
Harmonian käsittely ja soinnutus, jota gospelissa ja virsissäkin ihailen on kuultavissa esimerkiksi Jackson Brownen musiikissa”, Minna sanoo. Levy on tehty osin Veikkolan kotistudiolla ja osa raidoista etänä. kuoromusiikkia. Levylle päätyikin lopulta paljon tyypillisimpiä countrykonventioita hienovaraisempia sävyjä aina amerikkalaistyylisistä singer/songwriter-vivahteista americanaan. Nimikkoraidan Tell Me How tulkitsevat yhdessä Mika Kuokkanen ja Kaisa Leskinen. Levyn on tuottanut Miri Miettinen. Voitto irtosi myös Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellyskilpailusta 2019. Artistin pitää olla biisin päällä, eikä niin, että biisi jyrää artistin”, Miri pohdiskelee. Levyllä kuullaan Minnan ja Mirin lisäksi kotimaisen countryja roots-musiikin kovimpia tekijöitä. ”Hyvin soitettu ja sovitettu biisi on tavallaan jo miksannut itse itsensä.” 28-29 Halava.indd 28 28-29 Halava.indd 28 8.10.2023 10.17 8.10.2023 10.17. Sieltä lähti liikkeelle myös yhteisen musiikkitalon tarina: pariskunnan alakerran kotistudiosta. Tuli sellainen olo, että näistähän tykätään”, muun muassa kahdesti Kiuruveden iskelmäviikon sävellyskilpailun voittanut Minna vaatimattomasti toteaa. ”Sitten kun sävellyksiä alkoi tulla, otettiin osaa muutaman sävellyskilpailuun ja niistä tulikin hyvää palautetta. Aiemmin sille ei oikein ollut ollut tilaisuutta, tarvetta tai aikaa. Laulut ovat läpileikkaus elämän värikkäistä vaiheista ja ne kertovat rakastumisen arasta onnesta, lasten saamisesta ja kasvamisen kivuista sekä vuosien vääjäämättömästä vauhdista. Vierailevina solisteina toimivat Edu Kettunen, Ninni Poijärvi, Mirkka Paajanen, Tipe Johnson ja Miikka Paumo. Isolla ryhmällä Tell Me How -countryalbumin tekeminen ja julkaiseminen kesti lopulta koronaviruksen hidastamana yhteensä pari vuotta. ”Ryhdyin Mirin kannustuksesta säveltämään. Kysymys jäi itämään Minnan ajatuksiin ja versoi lopulta toukokuussa 2023 Halavan nimellä julkaistuksi Tell Me How -countryalbumiksi. Toisistaan tietämättä molemmat olivat elämänsä varrella kuunnelleet samoja artisteja, muiden muassa James Tayloria, Jackson Brownea ja Billy Joelia – ei välttämättä suurelle yleisölle erityisen tuttuja, mutta muusikkopiireissä tunnustettuja artisteja. Eri artisteille musiikkia tekevän, tuottavan ja julkaisevan labelin nimi viittaa samannimiseen pajuun, joka saattaa tuulessa taipua, muttei katkea. Country on kuitenkin muusikkopariskunnan yhteinen lempilapsi. Kitaroissa kuullaan muun muassa Jarmo Nikkua, Ville Nurmea, Olli Haavistoa, Marko Karhua sekä Jari ”Heinä” Niemistä. ”Omaan sävellystyyliini vaikuttaa paljon se, että olen alun perin klassinen muusikko ja kuunnellut mm. Rakennuspuuhien yhteydessä monelle suomalaiselle muun muassa Broadcastista, Gringos Locosista tai vaikkapa edesmenneen Pave Maijasen bändistä tuttu Miri kysyi yhtenä päivänä pianistipuolisoltaan Minnalta, oliko tämä koskaan ajatellut säveltävänsä omaa musiikkiaan. Noilla levyillä on Amerikan parhaat studiomuusikot Mike Landausta lähtien. Biiseissä on toimiva kontrapunkti, sointu ja melodia.” Miri kertoo. Kaikki levyn kappaleet ovat Minnan sävellyksiä ja sanoituksia. Kaikki tuntuivat olevan kuitenkin samasta puusta veistettyjä, vaikka mukana on eri tyylejä”, Minna kertoo. Suurin osa kitaraja bassoraidoista on soiTEKSTI: TANELI RANTALA Halava – musiikkia soittamalla Minna ja Miri Miettisen musiikkituotantotalo Halava uskoo rakkaudella käsintehtyyn musiikkiin. ”On tärkeää, että biisi ja artisti kohtaavat. 28 www.riffi.fi 5/2023 M inna ja Miri Miettinen vastaavat videopuheluun kotoaan Kirkkonummen Veikkolasta. Alusta asti oli selvää, että jokaisen kappaleen tulkitsee eri solisti. ”Ideat jalostuivat matkan varrella. Olen toki musiikin ammattilainen ja työni puolesta soittanut paljon eri tyylistä musiikkia, mutta säveltäjänä ja sanoittajana olin ihan untuvikko”, Minna kertoo. Bassoa soittaa Jari Heino ja kahdessa kappaleessa Broadcastista tuttu Masa Maijanen. ”Mulla se lähti Broadcastista, me ollaan aikoinaan kuunneltu kaikki Jackson Brownet. ”Solistivalintoja on mietitty huolella.” Myös albumin soittajisto on valittu huolella. ”Minnan kanssa ollaan tehty aina peruspohja rummuilla, bassolla ja pianolla
Uutta oppii tekemällä Taiteellisissa valinnoissaan Halava kulkee aina musiikki ja kappale edellä. ”Biisintekemisen prosessit ovat vuosien myötä hioutuneet ja siten myös nopeutuneet – paljon on opittu yksinkertaisesti vain tekemällä. “Mikael Konttisen syyskuussa julkaistu single Ei Leinokaan on myös ikäänkuin crossover Stingin tuotannon ja tangon välimaastosta”, Miri jatkaa. Usein melodiat tai tekstit syntyvät vaikkapa pyykkiä pestessä ja pöytiä pyyhkiessä.” 2023 on Halavan viisivuotisjuhlavuosi. Alkusyksystä ensi-iltansa sai näyttelijä Sari Siikanderin ohjaama Mahdoton Rakkaus -tangonäytelmä, joka perustuu Minnan säveltämään ja sanoittaja Taina Laanen samannimiseen kappaleeseen. Töitä siis tuntuu riittävän. ”Miksaaminen on aina haastavaa, mutta hyvin soitettu ja sovitettu biisi on tavallaan jo miksannut itse itsensä.” Viiden vuoden välietappi Halavan musiikkia on myös luvassa lisää. ”Keskustelu kääntyy herkästi niin sanotusti työasioihin, vaikka se on samalla myös harrastus. ”Siitä on lähdetty, että tehdään rakkaudesta musiikkiin. Tangojakin Halavalla on jo valmiina levyllisen verran. Sävellyksiä, tuotantoja ja yhteistyöartisteja on kertynyt vuosien varrella kymmeniä – Eija Ahvosta Mikael Konttiseen, Lauluyhtye Virtuososta Katja Karisukkiin. Ja niitä muita töitä tuntuu olevan riittämiin niitäkin: Minna opettaa pianonsoittoa Espoossa, johtaa kuoroja ja keikkailee, Miri taas soittaa poliisisoittokunnassa, tekee studiossa rumpuraitoja muille artisteille ja keikkailee eri kokoonpanoissa. ”Ilman muuta”, Minna kertoo. ”En tarvitse spesiaaliaikaa kappaleiden kirjoittamiseen, vaan parhaiten aivoni työstävät uutta, kun kädet tekevät jotain muuta. ”Kaikki levyllä soittaneet muusikot ovat ennestään niin tuttuja, että heille saattoi antaa niin sanotusti vapaat kädet.” Miri on miksannut levyn kokonaan itse, mikä oli kokeneelle studiomuusikolle uusi aluevaltaus. u ”Parhaiten aivoni työstävät uutta, kun kädet tekevät jotain muuta.” 28-29 Halava.indd 29 28-29 Halava.indd 29 8.10.2023 10.17 8.10.2023 10.17. Mun tuotannoissa yleensä jokin soundimaailma ja esikuva, mitä haetaan”, Miri sanoo. Kotona ei studioaika lopu – sinne voi mennä vaikka keskellä yötä. www.riffi.fi 5/2023 29 tettu etänä, sen sijaan laulut on laulettu pääosin studiolla”, Miri kertoo. Meille molemmille on tärkeää myös uida ikäänkuin nykymeininkiä vastavirtaan ja altistaa kuulijoita myös muunlaiselle musiikille”, Minna kertoo. ”Se antaa sopivasti karsinaa, missä tehdä. Tähän on satsattu paljon, mutta liian työnomaiseksi tämä ei saa muuttua”, Minna pohtii. ”Olen ollut myös mukana Suomen Musiikintekijöiden Biisijalostamossa. Halava pyöriikin, ainakin vielä, pelkästään muusikkopariskunnan omin voimin ja muiden töiden ohessa. On hienoa ja palkitsevaa huomata, että biisejämme kuunnellaan ympäri maailmaa”, molemmat iloitsevat. Toisaalta rajaa kodin ja työn välille on hankala vetää. Tarpeeksi monta lankaa kun laittaa joka suuntaan, tekeminen laajenee. Kalenterin hallinnan pitää olla hyppysissä. Euronkuvat eivät ole missään vaiheessa vilisseet silmissä, saati kilisseet taskuissa. ”Musiikkivideoissa meillä on ollut apukäsiä, muuten tehdään kaikki itse mediatiedotteista sosiaaliseen mediaan”, Miri sanoo. Mahtava kokemus ja mahdollisuus. Siellä syntyi UMK-kandidaatti tämän vuoden kilpailuun. Perheyrityksessäkin on plussansa ja miinuksensa. Paljon täytyy tehdä.” Minna kertoo. ”Kyllä tässä täytyy ehdottomasti pysyä hauskuus ja tekemisen ilo”, Miri jatkaa. Uusia sävellyksiä tarjotaan suoraan sopivalle artistille, ja silloin tällöin työpöydällä on myös tilaustöitä
ES-335 on mielestäni paras rokkikitara, mutta samalla aika neutraali soitin. Jo tätä ennen minulla oli aika hyvä 335. Kuten arvata saattaa, Tuomas Wäinölä omistaa kitaroita tavallisella mittapuulla ajateltuna todella suuren määrän, ja keskustelumme ohessa hän esitteli niistä läheisimpiä. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Artistin sävellyksistä koostuva instrumentaalialbumi koostuu paljolti läpisävelletyistä kappaleista, jossa ei liikaa sooloilua kuulla, vaan pääosassa ovat melodiat ja sovitukset aina jousija puhallinarreja myöten. Mutta silloin alkoi olla vintage-kuume tapissaan, ja se taisi olla Jarmo Hynninen, joka laittoi somepäivityksen, että nyt on tällainen Kitarapajalla. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Tuomas Wäinölä Positiivinen kilpailu kehittää soittajana 30-33 EK523 Wäinölä.indd 30 30-33 EK523 Wäinölä.indd 30 8.10.2023 10.20 8.10.2023 10.20. Hän toteaa sen olevan ”lastenlevy aikuisille, maailmanympärimatka, jossa monimutkaisuudestakaan ei ole tingitty”. Poljin sinne kuin hullu, ja vilautin muovia jo siinä ovella, että se on mun! Joskus on nimittäin käynyt niin, että testaan siellä jotain kitaraa, ja puhelimessa joku ostaa sen pois kädestä. Gibson ES-335 ’67 – Tämä on ehkä se tärkein elämäni kitara. Vaikka Wäinölää nähdään edelleen keikoillakin esimerkiksi Hietalan bändissä, niin viime vuosina hänen työnkuvansa on laajentunut myös elokuvamusiikin puolelle, onhan hän on ollut säveltämässä ääniraitaa muutamaan kotimaiseen elokuvaan yhdessä Juri Sepän kanssa. Gibson Firebird ’76 Bicentennial – Tämä kitara on The Sound of Sisu. 30 www.riffi.fi 5/2023 T uomas Wäinölä ottaa meidät vastaan Sunbeam Imperial -studiollaan, ja mainitsee samalla saaneensa juuri valmiiksi Marco Hietalan toisen soololevyn tuotannon. Se oli sitten ohjaajankin mielestä hyvä idea, koska siitä TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Wäinölältä on myös juuri ilmestynyt uusi soololevy The Return of The Hometown Hero. Ajattelimme Jurin kanssa elokuvan musiikkia tehdessä, että olispa hienoa, jos leffateattereissa voisi kuulla ihan täysillä linjaan soitettua fuzz-kitaraa. Yksi näistä on Jalmari Helanderin 2023 ensi-iltansa saanut Sisu. Monilla on Gibsoneista sellainen kuva, että ne ovat tummasoundisia, mutta näissä vanhoissa ”T-Top”-mikeissä on myös hyvin yläkertaa
www.riffi.fi 5/2023 31 tuli pariin kohtaukseen mieletön meininki. Hän oli kuitenkin tosi sinnikäs, joten ryhdyttiin suunnittelemaan soitinta vähän Brian Mayn Red Specialin hengessä. Sankarin paluu The Return of The Hometown Hero -soololevy on järjestyksessään Wäinölän toinen. Peavey Wolfgang EVH, Band Signed – Tämän kitaran sain aikoinaan Eddie Van Halenilta itseltään. Van Halen kävi vuonna ’98 Suomessa keikalla, ja siihen liittyen Radio Mafialla oli kilpailu, johon sai lähettää soittoaan. Jalmari on unelmahahmo siinä mielessä, että hän ei välttämättä puutu musiikin yksityiskohtiin, vaan sanoo, että ”mulle pitää tulla siitä ihan järjettömän hyvä fiilis”. Erittäin hyvä soitin, ja jälleen osoitus siitä, miten hyviä rakentajia Suomessa on. Antero kirjoitti Stratocasterille ansioluettelon: ostettu Kööpen haminasta Suomeen vuonna 1974 Hectorin painostamana, yli 2000 levytettyä raitaa… Raato Imperial Unicornin kytkinlevystä valitaan mikit sekä napaisuuden kääntö. Vastoin monien ehdotuksia en myynyt tätä, enkä laittanut lasikaappiin, vaan aloin soittamaan tällä tosi paljon. Kieliblokki on Erikoistuote Syväsen tuotantoa. Raato Imperial Unicorn TW Signature – Loimme Joel Herttua -bändin soundia, kun Mika Ruotsalainen otti yhteyttä ja ehdotti, että tehdäänkö sulle yhdessä täydellinen rokkikitara. Lisäksi soittimessa on pietsomikki. Muoto on hieman Les Paulin ja 335:n välimaastosta, mutta Unicorn-nimestä johtuen tässä on vähän kuin hevosen naama, ja virityspää on turpa. Sitten kuulin, että Anteron kitara on myynnissä, ja sen johdosta kävin hänen luonaan monta kertaa, puhuttiin musiikista, ja lopulta tehtiin kaupat. Minulla onkin tosi hyvä fiilis siitä, että tämä kitara on osa suomalaisen musiikin jatkumoa, ja toki myös soittimena erittäin hyvä. 30-33 EK523 Wäinölä.indd 31 30-33 EK523 Wäinölä.indd 31 8.10.2023 10.20 8.10.2023 10.20. Jotenkin voitin sen skaban, tapasin bändin, ja he kaikki kirjoittivat nimmarinsa lahjakitaraan. Sanoin, että ei missään tapauksessa, minulla on jo ES-335. Levy alkaa samannimisellä orFender Stratocaster ’68 ex Antero Jakoila – Havittelin yhdessä vaiheessa täydellistä Stratocasteria, ja sehän oli ihan maanista kitaroiden hankintaa ja puljaamista. Tosin siksi Eddien nimmarista on enää vain tuon verran jäljellä. Kitara nimittäin inspiroi parantamaan omaa soittoa, jotta olisin sen arvoinen
Sitä sitten pyörittelin, ja koitin keksiä teeman, joka kuulostaisi ihan musiikilta. Kappaleessa on myös soolo nauhattomalla kitaralla, jota entinen opettajani, Petteri Hirvanen tarjosi kokeiluun. London taas tekee lähes tyylillisen täyskäännöksen, sillä se kulkee rautalankamaisella melodialla ja beat-kompilla. Tässä osassa kuullaan myös klassista kitaraa sekä Wäinölän ja rumpali Mikko Sirénin metalliriffittelyä. Teiniiässä aloin soittaa rinnalla metallia. Olen kuulemma jo kolmevuotiaana mankunut, että 20 Golden Greats pitää laittaa soimaan. Wäinölä mainitseekin suureksi innoittajakseen The Shadowsin ja Hank B. – Metallia on mahtavaa soittaa, vaikka en sitä oikeastaan enää kuuntele. Sama teema toistuu kappaleen toisessa osassa, mutta siinä orkesterilinjat on siirretty ”Isao Tomita -hengessä” syntetisaattoreille. Lisäksi Popen kanssa oli kaksi yksityisessiota. Kaupungista toiseen Levyllä on neljä ”kaupunkikappaletta” eli Tokyo, London, New York ja Steglitz (Berliini). Marvinin. Ei varsinainen ”elämäni kitara”, mutta loistava hankinta parilla sadalla eurolla Musamaailmasta. – Shadows on ollut suuri rakkaus jo lapsesta saakka, sillä ne on niin hemmetin hyviä biisejä. Kauko Liikanen ASBR 1995. 30-33 EK523 Wäinölä.indd 32 30-33 EK523 Wäinölä.indd 32 8.10.2023 10.20 8.10.2023 10.20. ”Liikanen on minulle läheinen soitin, sillä aloitin klassisella. Valinta ratkesi siihen, että pääsin PopJazz Konservatoriolle, enkä klassisen kitaran opettajalinjalle”. Klasarijutuissa käytin Liikasta. 32 www.riffi.fi 5/2023 kesterisävellyksellä, jonka hän on myös itse sovittanut. – Kyllä sitä kuukausikaupalla tuli vahdattua. – Tokyo lähti siitä, kun puhuttiin Pekka Witikan kanssa, että mitä jos alkaisi tekemään Zappa-henkistä musiikkia. Soitin metalliosuuden LTD:n baritonikitaralla, jota käytän yleensä matalissa vireissä. Sävellyksestä tuli kuitenkin liian iloinen, eikä se sopinut tuolle R222-projektille. Soitin tämän kappaleen ’57 Gretsch Country Clubilla, joka nyt on kiertuekamoissani. Sitä varten hain sellaista kuviota, jossa tahtilajit vaihtuisivat luontevasti. Soundi ei ole kaikkein kovaäänisin, mutta äänittyy erittäin hyvin. Sitähän musa kuitenkin on.” Gibson J50 ’53. – Wienin lähellä on pieni paikka nimeltä Baden, ja siellä on joka kesä Hollywood Music Workshop, jossa on käynyt suomalaisiakin. Kurssilla opettaa amerikkalainen Conrad Pope, joka on tavallaan leffamusiikin orkestroinnin ”suuri totuus”. Onneksi olen sittemmin mennyt soittajana takaisin sinne fiilispäätyyn. Lisäksi omistan akustisia kitaroita myös Bourgeoisilta ja AP Paasoselta”. ”Tämän hankin Markus Nordenstrengin suosiollisella avustuksella. Niistä osa on nimenomaan kaupunkien innoittamia, mutta Tokyo sai nimensä, koska ”se vain sopi” biisin fuusiotyyliin. Lisäksi biisissä on myös sampleja, koska Vienna Synchron Stage Orchestrassa oli 50 soittajaa, eikä se ole vielä iso orkesteri. Jos kuuntelee Sibelius-ohjelman NotePerformerilla, niin se voi kuulostaa isolta ja valmiilta, mutta todellisuus on eri asia. Tämä kappale on sitä workshoppia varten valmistunut. Miten iso homma tällaisen teoksen sovittaminen/orkestrointi oli. Tuon ajan kitaroissa oli vielä nämä yksikelaiset DynaSonic-mikit, jotka on soinniltaan vähän Fenderis”Parikymppisenä ajattelin aika kyynisesti, että ei tässä millään fiiliksellä soiteta, vaan plektralla. Kappaleen orkesteriosuus on äänitetty Itävallassa, jossa Wäinölä kävi opiskelemassa orkestrointia eräänä kesänä. Kävin aikoinaan Jussi Lampelan yksityistunneilla, ja hänen kanssaan oltiin viestivaihdossa, samoin kopistin työn tehneellä Vili Ollilalla oli hyviä ideoita
Fender Jazzmaster ’62 Fiesta Red. – Olin Lauri Porran jaetun bestmanin roolissa, ja sain tehtäväksi keksiä häihin jotain musiikkia soitettavaksi hänen elämänsä kitaristeille. Siinä vierailevat Kämäräisen ja Kosonen ohella Varre Vartiainen ja Marzi Nyman. Häämusiikkia ja tilutusta Tuomas Wäinölä soittaa levyllä myös klassista kitaraa. New Yorkin Tuomas Wäinölä omistaa levyn kansiteksteissä Anssi Nykäselle. Noiden kavereiden kanssa on ollut sellaista hyvää kilpailua, mikä on kehittänyt soittajana, hän toteaa lopuksi. Itse taas pelasin konsolilla Fantasy Hockeyta niin paljon, että jouduin lopettamaan, koska siihen meni aikaa liian monta tuntia päivässä, kitaristi päivittelee. 30-33 EK523 Wäinölä.indd 33 30-33 EK523 Wäinölä.indd 33 8.10.2023 10.20 8.10.2023 10.20. ”Jazzmaster oli ensimmäinen vintagekitarani. Olen itse NHL-fanaatikko, enkä voinut jättää käyttämättä tilaisuutta nostaa hattua niin hyvälle pelaajalle. Se potki omaa tekemistäkin paremmaksi. – Kappale lähti siitä, että keksisinkö koherentin biisin siitä, että tiluttaa kitaralla kaikki jutut mitä osaa. u Tuomas Wäinölä soittaa bändin kanssa soololevyn materiaalia Helsingin Tavastialla 19.12. Ostin tämän Tumppi Hakavalta, joka teetti kitaran Los Angelesissa opiskellessaan GITinstituutissa. www.riffi.fi 5/2023 33 tä rotevammat ja likaisemmat. Aika äkkiä saatiin hyvä otto aikaan. Nämä neljä ovat kun ovat Wäinölälle hänen ”elämänsä kitaristeja”. Tällä soittelin Mamban joululevyllekin, jossa oli arreja Brian Setzer tyyliin”. Olen myös tosi tyytyväinen siihen, miten puhaltimet ja jouset soittaa kappaleessa yhteen. Nauhakaiut ovat ovat niitä parhaita ”kaaoksen” aiheuttajia. – London-, Steglitzja Mexico-kappaleissa oli vahvistimina ’64 Fender Princeton ja ’57 Vibrolux. Kitarana käytin tässä ’65 Fender Jaguaria. Levyn päättävä Fellowship of Guitar on Wäinölän viidelle kitaristille säveltämä pitkä kappale. Pääsin Mambaan kitaristiksi, ja ajattelin, että siinä täytyy olla vintagehenkinen soitin. Menin Anssin kanssa erääseen rumpukauppaan, jossa hän soitti ihan kirjaimellisesti tuhannen taalan vanhoilla Zildijan-haitsuilla. Samaan syssyyn Wäinölä ottaa esille Neural DSP:n Quad Cortexin, jota hän käyttää nykyään paljon. Tyystin akustisen Laurin ja Dalian häämarssin säveltäminen oli hänelle erityisen mieluisa tehtävä, ja sen hän soittaa Timo Kämäräisen ja Mikko Kososen kanssa. Olen myös yrittänyt puhua valmistajalle, että jos tähän saisi vielä sellaisen kaaosgeneraattorin, josta voisi säätää sitä, kuinka paljon soundin ”huononnusta” haluaa. Muistan hyvin sen päivän, kun äänitimme kappaleen Sonic Pumpilla kaikki kolme siinä vierekkäin. Tuo ’64 Stratocasterilla soitetun Steglitzin soundi leijailee kauniisti. Tämä on ensimmäinen ’59 reissue, jossa tosin mikit eivät ole alkuperäiset, vaan Seymour Duncanin”. ”Olen ollut jollain tasolla Les Paul soittaja siitä lähtien, kun näin Slashin Paradise City videossa. Warmoth ”Nuno” 42nd Street Custom Guitars. Anaheim #8:n Wäinölä on omistanut Teemu Selänteen taidoille, ja se onkin on todellinen vastakohta edellisen akustisuudelle. Sävellyksen siemenet kylvettiin newyorkilaisessa rumpukaupassa. – Olen tehnyt paljon tv-juttuja pelkästään tällä, mikä on aika juhlaa. Ei mitenkään arvokas, mutta hyvä soitin”. ”Nuorena painoin tällä kitaralla parhaimmillaan kahdeksan tuntia päivässä. Keikalla vierailevat myös yllä mainitut neljä kitaristia. Diggaan niistä ihan hitosti. Aloin jollain keikkamatkalla näpytellä kappaletta läppärille, ja se oli valmis ennen kuin sitä oltiin kitaralla kokeiltukaan. Asetukset voi tehdä kappalekohtaisesti, ja samalla tietää, että ääniautoon kuulostaa varmasti hyvältä. Siitä jäi hauska muisto. – Olimme Paula Koivuniemen bändin kanssa vuosien jälkeen lomamatkalla kaupungissa. Avaatko hieman, millä vahvistimella soitit näissä kappaleissa. Samalla kitaralla soitan Mexico-kappaleessa, jossa soundi vaan on vähän likaisempi, sillä siinä taisi olla joku säröpedaali välissä. – He ovat minulle niitä tärkeitä hahmoja, joita ilman en varmasti osaisi soittaa sitäkään mitä nykyään. Gibson Les Paul Heritage Standard ’80. Signaali oli jaettu niihin, ja toisen vahvistimen edessä oli Binson Echorec ja toisen edessä taas Fulltonen Tube Tape Echo eli tuoreempi Echoplex-johdannainen. Kyseessä on levyn ainoa ”tilutus”. Sehän olisi aivan järjettömän siistiä, hän toteaa. Tavallaan oma soittokin perustuu siihen, että pääsin vuonna 2001 ekoilla Nylon Beat -keikoilla kokemaan sen, kuinka hyvin voikaan bändi soittaa
luku TEKSTI: EERO ARO KUVAT: EERO ARO, LAURI PALOPOSKI Fuzzin historiaa käsiteltiin jo edellisessä lehden numerossa ja hieman ehdittiin myös pohjustaa rakentamiseen liittyviä haasteitakin. Ensiksi teen vuoden 1968 Practical Electronics -lehden kytkennän mukaisen fuzzin, koska se on todennäköisesti ensimmäinen missään julkaistu rakennusohje. 34 www.riffi.fi 5/2023 A setun ihmiskokeessa 1960tai 70-luvun kotirakentelijan asemaan, ja rakennan jonkin aivan ensimmäisistä fuzzeista. Kokeen tarkoitus on selvittää, kuinka tavallinen kotirakentelija olisi tuohon aikaan saanut fuzz-pedaalin aikaiseksi. Purkunauhurissani on vain yksi OC71 (ja mikäli edellisessä lehden numerossa julkaistu jutun ykkösosa meni sivu suun, niin kerrottakoon, että juuri tuosta nauhurin purkamisesta kaikki alkoi, olihan osille löydettävä jotakin uutta käyttöä). Nyt on vuoro sukeltaa konkreettiseen toimintaan ja selvittää kuinka juttu käytännössä onnistuu. Niiden joukossa ei ole tässä projektissa tarvittavia. Toiseksi rakennan patenttipiirustuksen mukaisen Fuzz-Tonen. Selailen myös muita verkkokauppoja ja tietenkin Uraltoneakin, mutta Soitto on säröistä tehty – rakennetaan siis Fuzz 2. Transistorien metsästys Uusia germaniumtransistoreja ei ole valmistettu vuosikymmeniin, joten on löydettävä vanhoja ja alkuperäisiä transistoreja. Nettikaupoissa germaniumtransistorien hintahaitari on totaalisen järjetön! Löydän saksalaisen komponenttikaupan, joka pyytää OC71:stä 12 € ja se on mielestäni liikaa. 34-37 Fuzz osa 2.indd 34 34-37 Fuzz osa 2.indd 34 8.10.2023 10.40 8.10.2023 10.40. Vertailen kaikki löytämäni fuzzien kytkentäkaavat 1960-luvulta ja innostun rakentamaan kaksi erilaista pedaalia. Omassa komponenttilokerikossani on seitsemän germaniumtransistoria, mutta ne ovat kaikki keskenään eri tyyppisiä. Practical Electronics -fuzzissa on neljä OC71 -transistoria. Useimmista suomalaisista elektroniikkaliikkeistä 60-luvun transistoreja ei löydy. Se ei näytä olevan minkään siihen mennessä kaupallisesti julkaistun fuzzin kopio, mutta eniten se muistuttaa Sam Ash Fuzz Boxia. Perustelen tätä sillä, että Fuzz-Tone oli lajissaan ensimmäinen ja kytkennän olisi 60-luvulla voinut selvittää valmiista pedaalista
Tosin Uraltone taitaa olla ainoa suomalainen kauppa, joka on myös testannut myytävät transistorit. Peltisepän taitoni eivät ole kummoiset, ja kotelosta tulee samannäköinen kuin 1970-luvun tekeleeni. PNP-transistoreja, joiden käyttöjännitteen plusnapa kytkettiin ”maahan”, eli Soitto on säröistä tehty Transistorien valinta Kuten edellisessä osassa todettiin, germaniumtransistorit ovat yksilöllisiä ja fuzzissa käytettävät transistorit joudutaan valikoimaan suuremmasta joukosta. Jätän transistorien jalat pitkiksi, jotta juottimen kuumuus ei johdu transistoreihin ja riko niitä. tällä välillä tehneet asialle yhtään mitään, ja vasta nyt paketti lähtee liikkeelle. 34-37 Fuzz osa 2.indd 35 34-37 Fuzz osa 2.indd 35 8.10.2023 10.40 8.10.2023 10.40. www.riffi.fi 5/2023 35 hinnat ovat turhan korkeita. Rakennan yksinkertaisen testauskytkennän, johon tarvitaan paristo, kaksi vastusta, kytkin ja kanta mitattavalle transistorille, käytän mikropiirikantaa. Päätän tehdä toisen kotelon itse ja toiselle pedaalille ostan kotelon. Liittimiä minulla on vain pari, niitä tarvitsen lisää. Vuotovirran tulisi olla mahdollisimman pieni, joka tapauksessa alle 300 µA. Lopulta löydän OC71:t kohtuuhintaan puolitutulta rakentelijalta erään keskustelupalstan kautta. Kaikki pikkuosat mahtuvat 3 × 4 cm levylle. Pienin vahvistuskerroin eli Hfe on 55 ja suurin 96. PE1966: Alkuperäisessä kytkennässä oli vain yhden kortin verran osia, jännitepumpun lisäys toi sille toisen kaveriksi. Kirjaan mitatut arvot taulukkoon. Kysyn heiltä kahden viikon odottelun jälkeen, mikä hommassa oikein maksaa. Useimmat germaniumtransistorit olivat ns. Saksalainen komponenttikauppa kuppaa tilaukseni kanssa. Loppupään kaksi transistoria saisivat olla 110–130, mutta OC71 ei pysty moisiin lukuihin. 2N270-transistoreista pyydetään jopa 15 $ kappaleelta plus postikulut, eikä kunnosta ole mitään tietoa. En pidä Veroboard-kytkentälevyistä, mutta koska ohjeessa on valmis piirros, niin noudatan sitä. Annan fuzzille nimeksi PE1966 ja teen koteloon tekstit siirtokirjaimilla. Tilaa oli kuitenkin riittävästi vielä diodileikkuriakin varten. Alkuperäisessä Fuzz-Tonessa käytettiin 2N270-transistoreja, ehkä vain siksi, että sen kehittäneellä Revis Hobbsilla sattui olemaan niitä, mutta Gibson käytti jo FZ-1A -mallissa uudempia 2N2613 tai 2N2614 -tyyppejä. Kymmenen OC71-transistorin mittaukset paljastavat suuria eroja. Jännitepumppu PE1966 toimii yhdeksällä voltilla, niin kuin nykyisetkin pedaalit, mutta käyttöjännitteen napaisuus on vastakkainen. Saan pahoittelevan vastauksen, mutta samalla näen tilauksen tiedoista, etteivät he ole Alkuperäinen aaltomuoto on synteettisen kitaraplugarin signaali sellaisenaan, siis pedaali ohitettuna. Pienin vuotovirta on 113 µA ja suurin 404 µA. Jalkakytkimet ja potentiometrit joudun ostamaan kaupasta. Saksalainen komponenttikauppa myy 2N270 transistoreita seitsemällä eurolla kappale plus postimaksu 5,90 €. Lakkaan pinnan, jotta siirtokirjaimet eivät kuluisi heti pois. Käytän PE1966:ssa vanhoja potentiometrejä, jotka rahisevat vähän, joten avaan ja puhdistan ne. Ilman sitä puuha olisi ollut aika paljon työläämpää. Fuzzin kahden ensimmäisen transistorin Hfe:n tulisi olla 70–90 ja ne löytyvät helposti. Laitan tilauksen vetämään. PE 1966 Kun Practical Electronics -kytkennän osat ovat koossa, pääsen juotoshommiin. Practical Electronicsin fuzzissa on yksi leikkuridiodi, mutta laajennan valinnan viidelle eri diodille. Valitsen transistorit, joilla on suurimmat vahvistukset, 83 ja 96. Vastuksia ja kondensaattoreita molemmissa fuzzeissa on vain muutamia, ja ne löydän helposti lokerikoistani. Kotelon leikkaan ja taivuttelen alumiinipellistä. Toisessa kuvassa sama signaali fuzzattuna. Opiskelen transistorien mittausta YouTubesta. Mittausasema kytkentään sopivien transistoreiden seulontaa varten syntyi nopsasti ja toimitti asiansa
Vox Distortion Booster ja Sola Sound Tone Bender. Kokoan pedaalin valmiiksi porattuun painevalukoteloon. Rakennan NE555-mikropiiristä ja muutamasta lisäkomponentista ns. Jänniteliittimen pitää olla kotelosta eristetty. Tilauksestani on kulunut jo yli kuukausi. Tämän vuoksi Ge-pedaalien sisään kannattaa rakentaa miinusmaa-virtalähteellä toimiva jännitteensyöttöpiiri. Leikkuridiodien välillä en kuule suuria eroja, ehkä kytkentäkaavan mukainen OA81 ja toisena OA91 kuulostavat parhaimmilta. Työ etenee hyvin, mutta kolvattuani jo paljon johtoja moduulien välille huomaan, etTaajuussisältöä kuvaava spektri ilman fuzzia sekä fuzzin muokkaamana. Laitan liittimet, ohituskytkimen, potentiometrit, kiertokytkimen ja kytkentälevyt paikoilleen ja juotan johdotukset. PNPja NPN-pedaalien käyttöjännitteiden vastakkaiset napaisuudet estävät erityyppisten efektipedaalien jännitesyötön yhteisestä virtalähteestä ja pedaalien ketjuttamisen. Tietokoneesta soittamani kitaraplugarin sointi särähtää hienosti, laite tuntuu toimivan. Näin vältetään raju atakki ja saavutetaan kauniimpi ”clean-up” loppuvaiheessa, kun särö vaimenee ja sointi palautuu puhtaaksi. Kaikesta huolimatta Fuzz-Tone kuitenkin toimii, sillä tarvittava jännite tulee kitaralta. Myös suosittu Fuzz Face on English fuzz -tyyppinen. Posti tuo vihdoin kirjeen Saksasta. Practical Electronicsin kytkentä on No Bias -kytkennän muunnos, jossa signaali säröytyy ns. Oppikirjojen mukaan Fuzz-Tonen ei pitäisi toimia lainkaan, sillä ensimmäiselle transistorille ei tuoda ollenkaan kantaesijännitettä. Practical Electronics 1966 Fuzz on valmis. Viivästykset jatkuvat Ostan ohituskytkimet, stereojakkeja, potentiometrin ja painevalukotelon Fuzz-Tonea varten. Valmis kotelo on niin edullinen, ettei peltisaksien ja poran kanssa äheltäminen maksa vaivaa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää paristoja. Suuret taajuudet korostuvat reippaasti särön vaikutuksesta. Nykyisten NPN-transistorien, ja siis myös pedaalien, käyttöjännite miinusmaadoitetaan. Asennan tässäkin fuzzissa pikkukomponentit Vero-levyille. 34-37 Fuzz osa 2.indd 36 34-37 Fuzz osa 2.indd 36 8.10.2023 10.40 8.10.2023 10.40. jännitepumpun, joka muuntaa +9 voltin jännitteen -9 voltiksi. Ensimmäinen ryhmä on ns. diodileikkurin avulla. 36 www.riffi.fi 5/2023 laitteen runkoon. No Bias -fuzz on tyypillisesti hyvin perkussiivinen, atakki on voimakas ja sustain on vähäistä. Niiden periaate on lineaarinen vahvistin, jossa särö synnytetään takaisinkytkennän avulla. Ehkä transistorit olivat Revis Hobbsille niin uusi tuttavuus, että hän ei tiennyt kantaesijännitteen merkitystä. ”English Fuzz”. ”No Bias”-kytkentä, johon Fuzz-Tonekin kuuluu. Transistoreilla toteutettuja varhaisia fuzz-pedaaleita on kolmenlaisia. Kolmas fuzztyyppi on ns. Harmi kyllä, se sisältää vääriä komponentteja! 2N270-transistorien sijaan pussissa onkin neljä 1N270 diodia! Kirjoitan myyjälle äkäisen reklamaation ja vaadin heitä lähettämään oikeaa tavaraa ja vähän äkkiä. Sellaisia ovat mm. Koska paristojen heikentyminen tunnetusti vaikuttaa Fuzz-Tonen soundiin, niin päätän lisätä siihen käyttöjännitteen säädön. Se tulee tupaten täyteen, kun sullon sinne myös jännitepumpun, mutta saan kaiken mahtumaan. Siihen tarvitaan vain pari lisäosaa ja potentiometri, jotka löydän jemmoistani. Samaa No Bias -periaatetta noudattavat kymmenet muutkin, pääasiassa amerikkalaiset fuzzit. Kolmenlaisia fuzzeja Fuzz-Tonen toimintaperiaate poikkeaa hieman Practical Electronics -lehden kytkennästä
Tässä fuzzissa ei ole niin vahvaa alukkeen rusikointia eikä ääni vaimene epätasaisesti vaan haipuu ihan siististi. Pyydän, että he toimittavat listaltani ensimmäistä tyyppiä, jota heiltä löytyy hyllystä. Toisaalta retki historiaan on arvokas tällaisenaankin, vaikka kovin pitkälle ulottuvia johtopäätöksiä ei yksittäisten tapausten perusteella voikaan tehdä. Koska neljän transistorin joukosta tuskin löytyy kolmea kelvollista, ostan Uraltonesta samoja transistoreita lisää. Etsin tinasiltaa kupariliuskojen väleistä suurennuslasilla tihrustamalla ja löydänkin sen. PE-66:n ääni on Hagströmilläkin edelleen rujo ja tuo mieleen ZZ Topin. Koska niitä ei ala kuulua, lähetän komponenttikaupalle luettelon lähinnä vastaavista transistoreista. Äänensärkijä on terminä perusteltu. Utelias tutkijaluonne varmasti näin tekisikin. Tuumaustauon jälkeen vaihdan kitaraksi ’70-luvun alun Hagströmin ja hämmästyn: ilman bufferinkin apua molemmat rasiat toimivat aika muikeasti, erityisesti Fuzz-Tonea seuraileva FZ-1. Valmiiksi porattu kotelo nopeutti rakentamista, eikä budjettikaan heilahtanut pakkaselle. Kyse ei selvästikään ole vain siitä, että nykymikrofonit tuottaisivat vahvemman signaalin, sillä kokeeksi kitaran ja fuzzin väliin kytketty bufferoiva booster-pedaali muuttaa pelin luonnetta aika tavalla. Kummankaan pedaalin rakentamisessa ei ollut suurempia ongelmia. Mutta transistorit puuttuvat edelleen. www.riffi.fi 5/2023 37 S ormia syyhyttää ja korvaa kutkuttaa, Eeron rakentamat fuzzit ovat matkalla työhuoneelleni koesoittoa varten. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Historian surinaa – FZ-1 ja PE1966 kokeilussa 34-37 Fuzz osa 2.indd 37 34-37 Fuzz osa 2.indd 37 8.10.2023 10.40 8.10.2023 10.40. PE-66 taas on selkeästi erityistapaus, josta ammennetaan rujoa ja rumaa. Ehkä soundi on muutenkin täyteläisempi kuin PE1966-fuzzilla. Attack-säädön kanssa täytyy sen sijaan tasapainoilla, sillä kevyemmät säröt ovat tiheässä takussa aivan lähellä ääriasentoa ja siellä tilanne muuttuu pienelläkin potikan liikautuksella. tei kotelossa ole reikää potentiometrille! Niinpä irrotan taas kaikki moduulit kotelosta ja otan poran esille. Molemmat pedaalit myös alkoivat toimia heti, vain toisen jännitesyötössä oli pieni juotosvirhe huolimattomuuteni takia. Täydellistä rekonstruktiota Fuzz-Tonesta ei siis tule. Aika nopeasti sieltä tuleekin neljä AC153-transistoria. Ei kun irti vaan taas ja tarkistamaan. Soiva ääni ujeltaa komeasti ja pienelläkin voluumilla saa vihlovia kiertoefektejä tai valehuiluääniä, miksi niitä haluakaan nimittää. Vastaavasti puolesta välistä vastapäivään mentäessä ei tunnu enää tapahtuvan oikein mitään, sointi on säröllä eikä särön määrä tai luonne tunnu juurikaan muuttuvan. Tylsintä oli odotella transistoreja ulkomailta ja viestien vaihto komponenttikaupan kanssa. Päällystän pahvin tarramuovikalvolla. Vuoropuhelua kitaran ja efektin välillä käydään jossain toisessakin ulottuvuudessa eikä vain signaalin voimakkuuden tasolla. Sellaisten päälle minäkin ymmärrän. Ratkaisu ei ole erityisen kestävä, mutta siisti se on, ainakin vähän aikaa. Kitarasta riippumatta molemmat fuzzit kuulostavat paremmilta Marshallin kuin Twinin kanssa, ja kulmikkaiden säätöjen vuoksi säröä on joko hyvin vähän tai mahdottoman paljon. Kuuden vuosikymmenen kultivointi on selvästi siloitellut tästäkin melko primitiivisestä efektilajista salonkikelpoisen, ja aikahyppy laitetyypin juurille ravistelee tajuntaa. Pakkaus sisältää kaikki tarvittavat osat ja ainakin ihannetilanteessa kriittiset komponentit on jo valmiiksi seulottu keskenään toimivaksi kokonaisuudeksi. Niin tai näin, ajankuluna kojeiden rakentelu ja tutkiskelu on mitä mainiointa viihdettä, suosittelen. Jännitesäädön ollessa 4,5 voltin isommalla puolella löytyy todella mukavia sävyjä. Ei auta. Vaikka tietolähteiden tutkimisessa ja komponenttien metsästyksessä onkin ehkä oma viehätyksensä, suosittelen rakennussarjojen kokoamista ainakin alkuun. En narraa sanomalla, että pyöriskelin yön valveilla fuzzien olemusta pohtien, mutta työpaikalle aamulla saavuttuani tuuppasin kyllä muut hommat syrjään ja kohdistin huomioni pedaaleihin. FZ-1 istuu sekin luontevasti Hagströmin pariksi. Korjauksen jälkeen laittelen modulit taas takaisin koteloon ja juotan välijohdot. Koekäytössä kuulostaakin todella siltä, että Fuzz-Tone toteuttaa edellä mainittua No Bias -fuzzin ominaisuutta, sillä atakki on varsin ärhäkkä. Molempien pedaaleiden toimintaa voisi varmasti hioa kytkentää jalostamalla. Kitaran omaa volumea laskemalla löytyy jonkin verran lisää sävyjä, mutta yhteistoiminta ei ole niin sulavaa kuin viime vuosikymmenten pedaaleilla operoitaessa. Virta päälle ja – ei mitään! Kirottu vehje ei toimi. Päädymme Eeron kanssa toteamaan, ettemme halua kuitenkaan tässä yhteydessä avata Pandoran lipasta, jonka kannessa näyttää lukevan ”impedanssisovitus”. Jalkakytkimen ja potentiometrien mutterit pitävät pahvin paikallaan. Nykyaikaisiin efekteihin tottunutta molemmat versiot hätkähdyttävät. Sovitus, se sovitus Nykystandardin mukaisilla laatukitaroilla kumpikin fuzz toimii melko rajallisesti ja erittäin kapealla säätövaralla. Fuzz-Tonen johdannaiseen lisätty jännitteensäätö puolestaan vaikuttaa sointiin kyllä ja innostavimmat sävyt löytyvät 4,5 voltin ja täyden yhdeksän voltin väliltä. Ne kuulostavat rajummilta ja niiden säätimet toimivat kulmikkaammin. u Fuzzit alkavat käyttäytyä vakaammin ja niiden säädötkin tuntuvat toimivan hieman laaja-alaisemmin. Saan sympaattisella tavalla kotikutoisen näköiset rasiat haltuuni, mutta kokeilusta ei tulekaan saman tien mitään – on jo kiire suunnata Järvenpäähän kuulemaan Jaakko Nososta kertova esitelmä. Itse fuzz-osa kyllä pelaa suoraan virtalähteestä syötettynä, mutta hifistelemäni jännitepumppu ei. Edes PE1966:n kytkentään lisätty diodileikkurin valintakytkin ei tuo merkittävästi erilaisia vaihtoehtoja esiin – asennot yksi ja viisi poikkeavat toisistaan selkeästi mutta kolme väliasentoa eivät tunnu juurikaan muuttavan sointia. Silti FZ-1 vaikuttaa yleiskäyttöiseltä purkilta, hiukan konstikkaalta vain. Valikoin mittaamalla parhaimmat yksilöt, ja pääsen vihdoin viimeistelemään myös Fuzz-Tonen. Sekä plektran pyyhkäisy että äänen sammutus (joko kieli vapauttamalla tai oikealla kädellä demppaamalla) tuottaa ylimääräisen paksun turahduksen, joka varmaan on tervetullut lisuke alan miehille. Lintsaan kotelon merkinnöissä ja tulostan tekstit paperille, jonka liimaan pahvinpalaan
Vaikutus on jotain aivan muuta kuin ekvalisoinnilla saavutettaisiin ja taitavissa käsissä näillä kolmella parametrilla saa muovattua sointia erittäin tehokkasti ja monipuolisesti. Heavenlyn minikytkin antaa valittavaksi sounditulkinnan kolmesta eri aikakausia edustavasta metallisesta kaikulevystä, joista yhden esikuva on ollut maailman kuuluisimpien joukkoon kuuluvalla Record Plant -studiolla. Sekä tuoda UA:n tuotteita muidenkin kuin studioissa työskentelevien saataville. Nykyistä Universal Audiota johtaa Bill Putnam Junior tavoitteenaan jatkaa pitkää perinnettä sekä tarvittaessa hyödyntää modernia teknologiaa hyvien soundien tuottamiseen. Kitaran efektinä sitä ei ole aivan yhtä paljon käytetty. Kitarapedaaleiden joukossa Evermoren erikoisuus on kolmelle eri taajuusalueelle jaettu Decay-säätö, jolla voi erikseen kontrolloida kaiunnan pituutta matalilla taajuuksilla, keskialueella sekä ylärekisterissä. Evermoren esikuva on 1978 lanseerattu Lexicon 224, ja alhaisen bittimäärän vaikutus on huomioitu säätimessä MOD, jonka avaaminen tuo kaikumaailmaan annoksen rouheisuutta – hyvällä vintagehenkisellä tavalla kuitenkin. Minikytkimellä valitaan jokin kolmesta tilasta Room / Small hall / Large hall. Nyt tutkittavaksi saatiin kolme tuoretta ja kooltaan hiukan pienempää UAFX-sarjan pedaalia, joille yhteisenä nimittäjänä on tilaefektointi ja kaiku sekä jokaisessa kolme erilaista variaatiota omasta teemastaan. Kaikki kolme soundivariaatiota kuulostavat runsailta ja kuulailta ja ne ovat parhaimmillaan kitaran keskitaajuuksilla TEKSTI: TIMO KOSKINEN Soita kitaristi. Näistä jo keskimmäinen luo vaikutelman jättitilasta ja Largen kaikumaailma on jo lähes loputon luolasto. Mutta jos sellainen oli, se tietenkin otettiin mukaan levytyksien lopulliseen miksauksiin, etenkin laulun tai orkesterin kokonaissoinnin rikastajana. Näiden välissä olevaa 9 V virtaliitäntää ei ole tuettu, mutta on siinä isohko muovinen ympäröinti, jonka tehtävänä on estää piirilevyn reunan vääntyminen, mikäli isku osuisi liittimeen. Heavenly Alkuperäiset levykaiut olivat järkälemäisiä elektromekaanisia laitteita, eikä niitä ihan kaikkiin studioihin edes mahtunut. Poljettava käyttökytkin toimii pehmeästi ja on naksumatonta tyyppiä. Room on luultavasti tämän pedaalin enimpään käyttöön tuleva tila, ja etenkin sen kanssa sävysäätimillä voidaan muovata vaikutelmia erityyppisistä seinäpinnoista ja huoneen koosta. Tila luodaan Universal Audion pedaaleilla. Tuloja lähtöliitännät ovat tiiviin tuntuiset, joskin vain muovirenkaalla tuetut. Ja Putnamin firmat Universal Audio, UREI ja Studio Electronics tietenkin toimittivat laitteistoja hyvin varustetuille studioille. Säätimetkin ovat muovia ja ne pyörivät tasaisesti. Tuolloin ei bittejä juurikaan prosessoreissa ollut, millä oli omanlaisensa osuus äänen laatuun. Aikaisemmin tarjolle tuli vahvistinemulaattoreita pedaalimuodossa sekä muutamia tiettyyn teemaan keskittyviä multipedaaleja. 38 www.riffi.fi 5/2023 K un puhutaan kuuluisien äänistudioiden kalustosta ja suurista levytuotannoista, on pakko tuoda Universal Audion ja sen perustajan Bill Putnam Seniorin nimi keskusteluun. UAFX UAFX – kolme iloista kaikua 38-39 Universal Audio.indd 38 38-39 Universal Audio.indd 38 8.10.2023 10.42 8.10.2023 10.42. Kaikissa pedaaleissa on keskellä minikytkin ja kuten pedaaleissa yleensäkin, sen asentoa ei kovin helposti matkan päästä näe. Niinpä firma on vuoden aikana julkistanut joukon kitarapedaaleja, ei kuitenkaan samanlaista täyttä efektien valikoimaa kuten muilla pedaalien valmistajilla. Pedaalit on rakennettu tukevaan metallikoteloon, jossa liitännät ovat päädyssä. Putnam perusti yrityksen 1958 ja hän kehitti studion äänityspöydän sellaiseen muotoon kuin se nykyäänkin tunnetaan, monikaistaisen ekvalisaation sekä laulun äänittämisen omassa kopissa. Äänitysteknikkona hän oli myös mukana tuomassa keinotekoista kaikua levytyksiin. Monet noista laitteista ovat vuosikymmenten käytön jälkeen edelleen toiminnassa. Evermore Digitaalisia tilakaikuefektejä oli olemassa jo 70-luvun lopulla. Vaan kun levykaiun soinnin makuun pääsee, sen sointi on addiktiivinen ja sähkökitaran kanssa se kuulostaa raikkaalta ja erilaiselta. Nuppien asennon näkee kahdessa vaaleammassa pedaalissa hyvin, mutta tumman Orionin harmaat säätimet erottuvat heikommin
Perinteisen viiveajan ja feedbackin lisäksi Orionissa nimittäin on puhtaan ja efektoidun signaalin miksaus sekä äänitystason säätö, jolla voidaan jäljitellä nauhan saturoitumista ja kompressiota tulosignaalin tason kasvaessa. Ne eivät aina riitä ja erityyppisiä kaikuefektilaitteita onkin useimpien pedaalivalmistajien valikoimissa. Ja lisäksi vielä kolme eriasteisesti käytetyn nauhan simulaatiota mint/worn/old. Niinpä tämänkin pedaalikolmikon suunnittelussa ja valmistuksessa on voitu ottaa huomioon studiotyöskentelyn perinteet pitkältä ajalta ja modernilla teknologialla mahduttaa klassikkosoundien varsin autenttisilta kuulustavat versioinnit pieniin metallibokseihin. Mutta mikäli soittamisen ideologiaan kuuluu, että pientenkin kaiunpalasten ja varsinaista perustaajuutta täydentävien tilavaikutelmien on oltava hyvää tasoa, vaikkeivat ne bändisoinnista juurikaan erottuisi, tässä on varteenotettava valikoima. Pedaaleiden kyljissä on USB-portti, jonka kautta niitä pitäisi pystyä päivittämään tai niihin saisi lisäominaisuuksia Universal Audion sovelluksella. www.riffi.fi 5/2023 39 Universal Audio UAFX Tilaefektejä Evermore • kolme erityyppistä 12-bittisen digitaalisen Lexicon 224 -kaiun (room/small hall/large hall) toisintoa • kolmelle taajuuskaistalle jaettu decay-säätö • modulaatio säätää bittisyyden vaikutuksia kaikusoundiin • pre delaysekä true/trails -bypass-kytkimet • hinta noin 230 € Heavenly • kolme erityyppistä levykaikuefektin toisintoa • säädettävät decay, predelay, EQ ja modulaation nopeus • mod rate slow/fastsekä true/trails -bypass-kytkimet • hinta noin 230 € Orion • Echoplex-nauhakaiun toisinto • kolme eriasteisesti käytetyn nauhan soundia • äänitystason ja nauhanopeuden huojunnan säädöt • analogisen etuasteen toisinto • hinta noin 230 € Lisätiedot: Msonic Puh. Tällä hetkellä firman kotisivulla sovellusta kuitenkin esitellään vain aikaisemman pedaalisarjan käytettäväksi, joten asia jäi vielä toistaiseksi ainakin kokeilematta. Mystinen Wonk puolestaan tuo mukaan erilaisia arvaamattomia epäsäännöllisyyksiä, joita aikoinaan nauhan venyminen tai kulkunopeuden epävakaus aiheuttivat. Heillä on siitä pitkä kokemus ja omassa valmistuksessa laitteita (sekä tietokoneessa käytettäväiä plug in -efektejä) tuohon tarkoitukseen. Pedaalit ovat hinnaltaan jonkin verran keskitason yläpuolella. Värillä on väliä Pedaalin merkkivalo kertoo efektin olevan päällä, mutta samalla valon väri ilmaisee kotelon päätyyn sijoitettujen kytkinten asentoa. Orionissa on pienitehoinen etuaste – joka muuten on sen verran kiva, että sen jättää mielellään päälle. Orion Orionin esikuvaksi mainitaan nauhakaiku Echoplex EP-3. Universal Audio on ottanut hiukan erilaisen lähestymistavan aiheeseen kehittämällä laitteita, jotka jäljittelevät studioiden prosessoinneissa tehtäviä tilaefektin lisäämisiä sointiin. Jokaisessa pedaalissa on ensinnäkin bypasskytkin, jolla valitaan, jäävätkö heijastumat ja kaiut soimaan, kun pedaali polkaistaan pois päältä. Koska olihan Echoplexissäkin etuaste. Alkuperäiset levykaiut tyypillisesti muuttivat monoäänen stereoksi, mutta Heavenlyssä on monolähtö, kuten on muissakin nyt tutkituissa pedaaleissa. Kuten alkuperäisissä nauhalaitteissakin, säätöjen tekeminen kaikujen soidessa voi johtaa yllättäviin härösoundeihin. Ja silloin kun kitaran sointi päästetään pääosaan, näillä pedaaleilla saadaan raikasta ja erottuvaa lisämaustetta hyvän soiton jatkoksi. Suosikiksi nousi kokeiluissa moderneinta ja ylätaajuuksillakin selkeästi soivaa äänimaailmaa edustava levy C. Kenelle Sähkökitaran sointiin kaipaa tilavaikutelman lisäämistä, ja onhan kombovahvistimissa jonkinlainen kaikuefekti tyypillisesti vakio-ominaisuutena. Tuo laatikko kaukaiselta 70-luvulta on nyttemmin saanut useilta valmistajilta pedaalikokoisia jäljittelijöitä, mutta Universal Audio antaa ominaisuuksiin poikkeuksellisen paljon säätövaraa. 010 4398800 • msonic.fi liikuttaessa. Evermoressa puolestaan on kaiun käynnistymisen aikaan vaikuttava predelay, jolle ei kuitenkaan ole ajan säätöä kuten Heavenlyssä on. Ero näiden välillä kuuluu selvästi, koska nauhan kuluminen haukkasi aikoinaankin ylätaajuuksia. Kovin lyhyitä tai pitkiä viiveitä Orionilla ei saa aikaiseksi. Eivätkä sellaiset olleet mahdollisia aidoilla nauhakaiuillakaan. Heavenlyn toinen kytkin valitsee hitaan ja nopean modulaation välillä – yläpaneelissa on lisäksi vielä modulaation portaaton säätö, jolla signaaliin tuodaan häilyvyyttä ja alkuperäisen metallilevyn heilumisen vaikutusta voidaan liioitellakin. u 38-39 Universal Audio.indd 39 38-39 Universal Audio.indd 39 8.10.2023 10.42 8.10.2023 10.42
Sen yläpuolella nököttää siistissä rivissä kuulokkeiden volume-säätö sekä ala-, keski-, ja ylätaajuudet kattava eq-osuus presence-säätimellä ryyditettynä. Yksinkertainen on kaunista Powerstage 200:n harjattua metallikantta hallitsee suurikokoinen Master volume -potikka. Ja siinäpä säädöt ovatkin pedaalin puolesta. Tai Seymour Duncanin tapauksessa yhdistää vaikka suoraan PA:han, jos omaa kaiutinkaappia kitaristille ei jossain tilanteessa kaivata. Sävynsäädöissä riittää skaalaa ja päätteen soundi voidaan ruuvata halutuksi käytännössä kaappiin, monitoreihin tai ympäristöön katsomatta. Friedman & Seymour Duncan -yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi ja tarjosi uskottavasti elävää ja soittotatsiin TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Seymour Duncan Powerstage 200 – etunen kiinni ja menoksi! Pedaalilautaan asennettava kompakti vahvistin säästää selkää ja matkakuluja. Vahvistinpedaalin mukana kokeiluun saatiin kaksikanavainen Friedman BE-OD Deluxe -overdrive, joka nojaa vahvasti brittiläiseen äänimaailmaan. Sen – sekä omien vastaavan tyyppisten overdrive-pedaaleiden – kanssa pieni keskitaajuuksien skuuppi Powerstagen eq:lla tuntui tuovan ”vahvistinmaisemman” terän ja lämmön esiin. Kirjoitushetkellä Seymour Duncanin Powerstage-mallistoon kuuluu neljä eri päätevahvistinta, jotka on tarkoitettu asennettaviksi pedaalilautaan. 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 40 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 40 9.10.2023 16.04 9.10.2023 16.04. 40 www.riffi.fi 5/2023 K aukana ovat ajat, jolloin keikalle sai rahdata pakettiautollisen kitarakamoja. Vasempaan yläkulmaan on sijoitettu painikkeet kaappisimulaation ja eq:n ohittamiseksi. Nyt kokeiltavaksi valittu PS 200 on 200-wattinen monovahvistin, jolle Seymour Duncan lanseerasi hiljattain myös lähes samoin toiminnoin varustellun stereofonisen rinnakkaismallin PS 100 (2 × 100 W). Sarjan kookkain, 2 × 700-wattinen PS 700 soveltuu kuitenkin myös räkkiasennukseen ja sen säätimet ovat muista malleista poiketen etulaidassa. Efektilautaan istuva päätevahvistin muuttaa pedaaliston täysmittaiseksi vahvistimeksi, joka sitten voidaan kytkeä kaiutinkaappiin. Mitoiltaan ja tehoiltaan perheen pienin on PS 170, jossa hieman vähäisemmän ponnen lisäksi on myös niukemmin toimintoja. Powerstagen eq on kuitenkin nopea ja tehokas työkalu, jolla ennakkoon ohjelmoidun saa passattua vaikkapa juuri tälle keikalle lainattuun kaappiin, tai esitystilan akustiikkaan. Erityisesti on kuitenkin tässä kohden kehaistava erittäin sulavaa, tarkkaa ja täysin portaattomasti toimivaa Master volumea. Muut sarjan laitteet sulautuvat olemukseltaan perinteisten kitarapedaalien joukkoon. Mallintavia etusia käytettäessä oiva lähtökohta on pitää eq tasaisena ja tehdä tarvittavat muutokset etuasteesta
Valmistajan lippulaivaksi tulkittava Black Spirit 200 -pedaalivahvistin kipuaa jo liki tonnin hintaiseksi, mutta kyseessä onkin efektein varusteltu ja täysin ohjelmoitava vahvistin, jota ohjaavat polkukytkimet on integroitu samaan koteloon. Jos omaa pedaali-pohjaista laitteistoa ryhtyy suunnitelemaan ns. Orangen Pedal Baby 100:sta taas löytyy kaksi kaappilähtöä, 3-kaistainen eq ja 100 wattia. Sen ominaisuuksiin lukeutuvat 3-kaistainen eq, XLRja kuuloke-lähdöt. Se toimii yksitai kaksikanavaisena ja se on varustettu kahdella kaiutinlähdöllä. Kyron Dulo Pedalboard Amp tarjoaa max. www.riffi.fi 5/2023 41 Seymour Duncan Powerstage 200 Kompakti on kätevä! S eymour Duncan ei ole ainoa pienikokoisia päätevahvistimia tarjoava valmistaja. Näistä tunnetuin lienee Electro Harmonixin 44 Magnum Power Amp. Viimeksi mainitun kanssa kilpailee sitten taas esimerkiksi Blackstarin Amped-sarja, johon kuuluu kolme eri hintaista ja eri ominaisuuksilla varusteltua mallia. 180-wattinen ISP Stealth Power Amplifier on tehonsa puolesta lähinnä Powerstage 200:aa. Siitä uupuvat kuitenkin kuulokeja XLR-liitännät. Ja juuri silloin päätevahvistimen sävysäätimille onkin aivan erityistä käyttöä. ••• Laiteavaruuden edullisempaa päätä edustaa satawattinen Harley Benton GPA-100, jossa on 3-kaistainen eq, mutta ei kuuloketai XLR-lähtöjä tai kaappisimulaatiota. 60-wattia, mutta ei eq:ta, XLRlähtöä, kaappisimulaatiota eikä kuulokelähtöä. Käytännössä niiden muodostama systeemi koostuu kolmesta kanavasta. Tehoiltaan Victoryt ovat 180-wattisia ja varustetut laajoilla soundien säätöja liitäntävalikoimilla. Muihin tämän kategorian edustajiin lukeutuvat muun muassa Quilter SuperBlock, Orange Stamp ja Taurus Stomp-Head (useine eri versioineen), sekä aivan ensimmäisten joukossa ellei jopa ensimmäisenä idean puolesta puhunut BluGuitar. Täyspuhtaat soinnit syntyvät suoraan soittimen ja Powerstagen voimin ja Friedman pidetään silloin kokonaan bypassilla. Toimintojen ja liitäntöjen monipuolisuudessa sekä kompaktiudessa Power Stage 200:lle löytyy kuitenkin vain vähän suoria haastajia. BE-OD Deluxe säröyttää signaalia aina jonkin verran, joten sen kautta järjestyy puhtaan rinnalle kaksi eriluonteista särökanavaa, joiden olemusta pääsee tarkoin muotoilemaan Friedmanin kanavakohtaisten säätöjen ansiosKaikki tilanteet on huomioitu kotiharjoittelusta studioja keikkasoittoon asti. ••• Laitteistohankintaa suunnitellessa liikkumavaraa on todella runsaasti, sillä edellä luetellut ovat nimenomaan päätevahvistimella varustettuja ja suoraan kaiutinkytkentään sopivia malleja. Hughes & Kettnerin edullisin malli, StompMan, on sitäkin edullisempi hinnaltaan, vain karvan päälle 200 euroa, ja tuplasummalla kaupasta irtoaa sitten kaksikanavainen AmpMan-malli. ••• Kalliimmassa hintaluokassa pienikokoiset ja/tai pedaalilautaan sopivat purnukat ovat usein päätteiden sijaan itsenäisiä vahvistimia kuten brittiläisen Victory Amplifiersin Jack, Sheriff, Kraken, Duchess ja Copper. Ne ovat kuitenkin kaikki Seymour Duncania kookkaampia ja putkikäyttöisiä, usein myös omalla efektilenkillään varustettuja. Jutussa mainitun Powerstage-sarjan lisäksi vaihtoehtoja löytyy muutamissakin eri kokoja hintaluokissa. Mielenkiintoinen tulokas on Carvin MACH100 100W (50W/50W) Stereo Pedal Amplifier, joka on kaksikanavainen stereopääte kuulokelähdöllä, mutta ilman omia eq-säätöjä. 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 41 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 41 9.10.2023 16.04 9.10.2023 16.04. Esimerksi edellä mainittu ISP valmistaa myös pienempää Stealth Ultra-Lite -päätevahvistinta, jossa on etuvahvistin päätteen kanssa samassa kotelossa. reagoivaa soundia puhtaista aina reunasäröjen kautta muhkeampaan murinaan saakka. ••• Kokonaisia vahvistimia pedaalin muotoon rakennettuina on toki halvemmassakin hintaluokassa. ••• Markkinoilla on myös perinteisen pedaalin kokoisia mikropäätteitä, mutta nämä ovat karsitumpia toimintojen, tehon ja liitäntöjen määrässä. Jokerikorttina mainittakoon vielä Warwick Gnome, joka on on edullinen 200-wattinen bassopääte, mutta soveltuu yhtä lailla kitaran kanssa käytettäväksi. tyhjältä pöydältä, voi päätevahvistimen eteen harkita jotakin luvuttomasta valikoimasta ohjelmoitavia ja ei ohjelmoitavia etuaste-pedaaleita, joko efektein tai ilman niitä
42 www.riffi.fi 5/2023 Friedman BE-OD Deluxe Kaksikanavainen etuvahvistin • itsenäiset säädöt kummassakin kanavassa • erillinen gain ja volume • ekvalisointi: bass, mid ja treble • presence • kolmiasentoinen Tight Mode -kytkin • true bypas -ohituskytkentä • tuloja lähtöliitännät 6,3 mm jakein • käyttö ulkoisella virtalähteellä, jännite 9 –18 volttia • mukana toimitetaan Y-johto, jolla virtalähteen kaksi 9 voltin antoa voidaan summata 18 voltin jännitteeksi • hinta 309 € Seymor Duncan Powerstage 200 Pedaalimallinen päätevahvistin • nimellisteho 200 wattia / 4 ohmia • yhteensopiva 4 –16 ohmin kaappien kanssa • 4-kaistainen eq (bass, mid, treble, presence) • muut kontrollit: Level, Phones, Cab Sim On/Off, EQ On/Off • liitännät: 6,3 mm mono sisääntulot/ulostulot, 6.3 mm kuulokeliitäntä, 3,5 mm aux in, XLR balansoitu linjalähtö • Power Amp Clipping ja Preamp Clipping -merkkivalot • mitat: 157 × 127 × 63,5 (P × L × K, mm) • hinta 536 € Lisätiedot: Musamaailma Puh. Tähän tarkoitukseen integroitu kaappisimulaatio on tervetullut lisä, joka kelpaa sellaisenaan perusäänityksiinkin. Kaikki tarvittava yhdessä päädyssä Kaikki Powerstage 200:n liitännät on sijoitettu pedaalin takalaitaan. Molemmista pedaaleista löytyy rungon etureunaan sijoitettu tuuletin. Miksei myös studioon, vaikka itse suosinkin äänityspuuhissa omia, erikseen muokattuja impulssivasteita. Niidenkin käyttö käy onneksi kätevästi, sillä Cab sim -painike jakaa yläasennossaan kuulokeja linjalähdön signaalin omaksi haarakseen ennen kaappisimulaatiota, jolloin DAW-työstöön saa neitseellisen signaalin. Kaappikin on, virtuaalisesti Kaiutinkaappi ei aina ole mukana tai sellaista ei voi käyttää. Powerstage 200:ssa sen äänenvoimakkuus on maltillinen eikä häiritse hurinallaan keskittymistä tai vuoda helposti mikkiäänityksiin. u 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 42 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 42 9.10.2023 16.04 9.10.2023 16.04. Vaikka pedaali ei juuri värikkäillä ledeillä koreile, löytyy siitä silti pari kätevää merkkivaloa. Lopputulos toimi moitteetta ja kuulosti erinomaiselta. Valmiina keikalle Powerstage 200 on omiaan keikkatai treenikäytössä, jolloin kitaristi voi roudata paikalle vahvistimen sijaan pelkän pedaalilaudan. Powerstage 200 toimii Friedmanin BE-OD Deluxen kaltaisten pedaalien lisäksi mainiosti myös mallintavan/profiloivan etuasteen parina. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi ta. Kaikilla asetuksilla soittotuntuma on erinomainen ja pedaali reagoi soittodynamiikkaan maukkaasti. Pwr amp clip varoittaa kun päätevahvistin on yhden desibelin päässä säröytymisestä. Näillä eväillä Powerstage 200:aa voikin suositella melkolailla varauksetta roudausystävällistä ja/tai mallintavalle etuasteelle päätettä kaipaavalle soittajalle. Samoin se varoittaa myös ylivirrasta kuulokelähdössä. Paketin täydentävät erinomainen äänenlaatu sekä kaiuttimille syötettävä teho, joka riittää vähän isommallekin lavalle. Se on yleispätevä ja soveltuu mainiosti livekäyttöön. Omien ekvalisointiensa ohessa kummallakin kanavalla on kolmialueinen Tight-kytkin, joka muokkaa alarekisterin kokoa ja olemusta. Sieltä löytyvät virtakytkin, aux in -tulo ulkoisille äänilähteille, tulojakki kitaralle (suoraan tai efektipedaaleiden kautta), kuulokelähtö, balansoitu XLR-lähtö sekä omat liitännät kahdelle kaapillekin. Powerstagen neutraali luonne päästää profiilit todella oikeuksiinsa ja headroomia riittää. Ja mikäli murea brittisoundi on mieleen, Friedmanin etuastepedaali on varsin mainio ehdokas pariksi Duncanin pääteasteelle. Kaapinkin voi linjalähtöä hyödyntäessään jättää suosiolla kotiin. Soundikin on autenttinen, joten jos Marshall miellyttää, sitä todennäköisesti tekee myös BE-OD Deluxe. Pedaali sovittaa impedanssit yhteen sisäisesti, joten se voidaan yhdistää huoletta mihin tahansa vähintää neljän ohmin kaappiin. Valon jatkuva palaminen ilmaisee huoltoa vaativaa vikaa, eikä sen enempää indikaattoreita sitten tarvitakaan laitteen toiminnan seuraamiseen. Ja tuuletukselle on tarpeensa, sillä virtalähde on integroitua mallia ja pidemmän soittosession aikana pedaali saattaa hieman lämmetä. Preamp clip puolestaan ilmoittaa, kun etuaste on kuuden desibelin etäisyydellä särkymisestä. Testin aikana yhdistin päätteettömän Kemperin ”matkaradio”-nupin sekä yhteen että kahteen kitarakaappiin. Mahdollinen linjasoiton tarve on huomioitu ja Duncanin Power stagen ominaisuuksiin lukeutuu kaiutinkaapin simulaatio. Jos yhdistelmään lisää vielä muutaman pätevän efektipedaalin, saa toimivan kaluston koottua kohtuullisen pieneenkin salkkuun, joka kulkee mukavasti matkassa äänityssessioon, bändikämpälle tai keikalle. Sen toinen funktio on indikoida virtalähteen/päätteen tilaa
u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser USB Profile – ääntä eetteriin! Alalla hyväksi tunnustettu resepti alkaa selvästikin vakiintua: yhdistetään mikrofoni, kuulokevahvistin, ja lisätään tietokonetta varten USB-liitäntä. Erillisiä ajureita ei tarvita, mutta Macissa mikrofoni näkyy ns. Soinnin sävy on selkeä ja miellyttävä, ja vaikka proximity-efekti eli bassotaajuuksien korostuminen lähietäisyydeltä onkin huomattavan voimakasta, ei sointi toisaalta kuihdu mitenkään heiveröiseksi tai jää etäiseksi, vaikka mikrofonin ja äänilähteen välimatkaa kasvattaisikin hieman reippaammin. 125 dB SPL • hinta: USB Profile Mic 129 € • hinta: USB Profile Streaming Set 199 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. GarageBand pelasi saman tien, mutta aiemminkin oikulliseksi osoittautunut Reason vaatii useamman yrityksen ennen kuin sekä tuleva että lähtevä audio sujuivat samanaikaisesti. Puomi itsessään on sekin vankkarakenteinen ja pysyy luotettavasti siinä asennossa, johon sen taivuttelee. Mutta sekin onnistui sitten kyllä lopulta. Kelpo peli. Erilliset säätimet mikrofonisignaalin tasolle ja kuulokevoimakkuudelle tekevät puolestaan työskentelystä sujuvaa, etenkin kun balanssi tietokoneelta kuunneltavan ja suoraan mikrofonista kuulokkeisiin monitoroitavan äänen välillä hoidetaan kolmannella säätimellä. koostelaitteena, jossa on ikäänkuin erilliset tuloja lähtöportit valjastettuina yhteistoimintaan. USB Profile ei kuitenkaan ole pelkästään puheäänen tallennukseen rajoittuva mikrofoni vaan se toimii myös vallan mainiosti instrumenttien äänityksessä esimerkiksi raita kerrallaan demoa luonnostellessa, tai vaikkapa lauluntekijän työpisteen yleismikrofonina, jonka kautta voi yhdellä otolla poimia talteen sekä akustisen kitaran ja laulun. Sennheiser ilmoittaa mikrofonin toistamaksi taajuusalueeksi 20 Hz – 20 kHz, mikä on puhekäyttöä ajatellen aivan tarpeettomankin laaja kaista. Todetaan ergonomia näiltäkin osin onnistuneeksi. Tietokoneelle päin USB Profile siirtää yhden (mono)kanavan verran digitoitua signaalia, ja tietokoneelta kuulokkeisiin puolestaan saa kaksi kanavaa, käytännössä varmastikin useimmiten stereosignaalin. Puomi puolestaan kiinnitetään työpöydän kansilevyyn leukapuristimella samaan tapaan kuin pöytälamppu, mutta paljon tukevammin vain. USB Profilessa ei ole itsessään loop back -toimintoa eli tietokoneelta tulevan äänen reititystä uudelleen äänitettäväksi, vaan se asia täytyy hoitaa ohjelmallisesti tietokoneen sisällä. Sennheiser USB Profile USB-mikrofoni & äänikortti • kondensaattorimikrofoni, hertta • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • äänenpaineenkesto max. Ei muuta, sitten striimataan. Kytkin toimii pehmeästi mutta täsmällisesti, eikä se aiheuta minkäänlaista häiriötä mykistyksen hetkellä tai audioyhteyttä jälleen avattaessa. Koodauksen suhteen USB Profile noudattaa yleisintä normia: A/Dja D/A-muunnokset voivat olla 16tai 24-bittisiä ja näytetaajuus joko 44,1 tai 48 kHz. Niinpä USB Profile on verraten helppo asemoida siten, ettei se häiritse pöydällä tehtävää työtä ja on samalla tallennuksen kannalta ihanteellisesti suunnattu. USB-liitäntä ja pieni TRS-jakki kuulokkeille ovat rungon takapuolella, kaikki säätimet sekä mykistyskytkin puolestaan käyttäjän katseen alla mikrofonin etupuolella. www.riffi.fi 5/2023 43 H erttakuvioinen kondensaattorikapseli on koteloitu jämerään metallirunkoon ja akseloitu aivan yhtä jämäkkään haarukkamaiseen kantaosaan, jonka voi kiinnittää joko tavanomaiseen mikrofonitelineeseen, pienemmän Profile-pakkauksen mukana tulevaan pöydälle asetettavaan laakeaan kiekkojalustaan tai suurempaan pakettiin kuuluvaan, kolmesta kohdasta nivelöityyn puomiin. Mikrofoni mahtuu kääntymään suuntausta varten haarukassaan jonkin verran, ja kiinnitys puomiin sallii kääntämisen toisessa liikesuunnassa. 1:2 vaiko 2:1. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 43 40-43 Seymour Duncan ja Sennheiser.indd 43 9.10.2023 16.04 9.10.2023 16.04
44-45 Valco ja QPro.indd 44 44-45 Valco ja QPro.indd 44 8.10.2023 10.43 8.10.2023 10.43. Vaimennus on varsin laajakaistaista ja arkikäyttöön vähintään riittävä. Useammalle kuukaudelle venähtäneen testijakson aikana kytkin latausjohdon lähinnä muutaman kerran kokeeksi, mutta en saanut akkua läheskään tyhjäksi kertaakaan. Mukana tuleva esite on kirjoitustyyliltään selvästi suunniteltu jakamaan mielipiteitä, mikä on linjassa valmistajan muun viestinnän kanssa. Melunvaimennuksessa VMK25:n toiminta on hyvin vertailukelpoinen Bosen nappien kanssa. Itseasiassa vaikuttaa myös siltä, että kuulokkeita kannattaa käyttää pääsääntöisesti vastamelutoiminnon kanssa, sillä vaimennus poiskytkettynä tai esimerkiksi keskustelun mahdolistavassa ”transparency” -moodissa kuulokkeiden taajuusvaste muuttuu merkittävästi. Vapaa-ajalla meno maistuu varauksetta: vähintäänkin kohtuullinen hinta ja hulppea akunkesto vastamelutoimintoakin käyttäessä tekevät kuulokkeista erinomaista matkaseuraa pidemmillekin siirtymille. Kun vaihdetaan vapaalle Audioammattilaisen ensisijaisiksi työkaluiksi Valcot eivät välttämättä sovellu, vaikka epäilemättä niille löytyykin monia käyttökohteita äänityön parissa, varsinkin mikäli häiriösuojaukselle annetaan painoarvopisteitä. En kuitenkaan huomannut vastaavaa esimerkiksi tavanomaisten voimalinjojen alla kävellessä. Toimintatilat eivät siksi ole keskenään vertailukelpoisia, ja havainnot äänestä perustuvatkin käyttöön vastamelutoiminnon kanssa. Jyrkistä paineenvaihteluista, vaikkapa auton oven sulkemisesta, johtuvia ”humpsahduksia” ei ilmennyt Valcojen kanssa, toisin kuin monilla muilla vastamelukuulokkeilla. Sisällä junassa tai musiikkia kuunnellessa matala humina tuskin olisi erottunut, mutta dekkariklassikkoa äänikirjana kuunnellessa ilmiö oli havaittavissa. Aivan kuten edeltäjänsäkin. Yläkeskialue ja diskantti ovat suhteellisen värittymättömiä ja miellyttäviä, vaikka erottelultaan VMK25 ei mielestäni yllä samalle tasolle vaikkapa Sennheiserin vakiintuneiden studiokuulokkeiden kanssa. Varaus ei myöskään tunnu itsekseen purkautuvan, vaikka kuulokkeet olisivat käyttämättä hetken. Kyseessä on päivitetty versio Riffissä 6/2020 testatusta VMK20 -mallista. Oivallista. Myöskään virvelirummulla en saanut vastamelutoimintoa yliohjautumaan, vaan vaimennus pysyi tasaisena. Yleissoundi on mielestäni varsin terve, pientä honotusta noin 600 Hz alueella havaitsin jollain materiaalilla, samoin omaan makuuni alinta bassoa olisi voinut olla hivenen tuhdimmin. Soundista ja vastamelusta Kuulokkeiden kohdalla soundilliset makuasiat korostuvat erityisen paljon, enkä pyrikään asettamaan havaintojani millekään absoluuttiselle asteikolle. Häiriö ei ole kohtuuttoman äänekäs, mutta selkeästi havaittavissa myös musiikin seasta. Aikani aavemaista tunnelmaa hämmästeltyäni totesin, että kuulokkeet poimivat häiriötä sähköjunan ajolangasta. Häiriöitä ilmassa ja kaapelissa Käytin testijakson aikana kuulokkeita vaihtelevissa oloissa ja kohtasin muutaman yllättävän häiriötilanteen. Suorina verrokkeina pidin liikkuvaan työkäyttööni vakiintuneita suljettuja Beyerdynamic DT 700 Pro X -kuulokkeita, sekä hupikäytössä olevia Bose Quietcomfort -vastamelunappikuulokkeita. Vakiona tulevat myös runsaat lisävarusteet: USB-C latausjohdon lisäksi 3,5 mm -plugijohto, joka mahdollistaa suoran ja viiveettömän kytkennän minkä tahansa laitteen kuulokelähtöön, sekä adapteri lentokoneiden viihdejärjestelmään. Puhtaan höhläilyn joukossa on sellaistakin, josta herkempi voi kyllä ottaa naarmun nahkaansa. Vaikuttavaa kerrassaan! VMK25-kuulokkeet toimitetaan hivenen joustavassa, mutta jämäkässä vetoketjullisessa kotelossa. Mikäli kädet lepäsivät näppäimistöllä toisto oli häiriötön, mutta irrottaessani kädet rungosta kuului kuulokkeista maalenkkiä muistuttava hurina. Myöhäisillan paikallisjunasta astuttuani ihmettelin, kun havaitsin kuulokkeista matalan huminan, joka voimistui junan lähtiessä. 44 www.riffi.fi 5/2023 Valco VMK25 Vastamelukuulokkeet • suljettu, korvan ympäröivä rakenne • kaiutinelementin halkaisija 45 mm • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • käyttö Bluetooth-yhteydellä tai johtokytkennällä • nimellinen impedanssi 32 ohmia • paino 300 grammaa • hinta 199 € valmistajan omassa verkkokaupassa Lisätiedot: Valco • info@valco.fi • valco.fi V alco lupaa akunkestoksi noin 50 tuntia vastamelulla, mikä on päivittäiseen aktiivikäyttöön huima määrä. Käytin VMK25-kuulokkeita myös työskennellessäni eri tietokoneilla, joista alumiinirunkoinen macbook laturiin kytkettynä toi esiin toisen häiriötilanteen. u TEKSTI: NIKO LAASONEN Valco VMK25 – häkellyttävä akunkesto ja kattavat tarvikkeet ”Parhaat, joihin sinulla on varaa”, toteaa kotimainen valmistaja kuulokkeistaan
Mutta antaa sellaiseen kuitenkin erinomaiset eväät, kiitos bassoleikkurin ja hyllykorjaimen yhteiskäytön mahdollisuudet sekä keskialueen korjaimen laajan toimintahaarukan. Pinnatkin vaikuttavat kulutusta kestäviltä, joskaan en testin aikana niitä erityisesti riipimellä ryhtynyt raastamaan. Ajaa voi monona tai stereona, ja kaiuttimien ketjutukseen on kaksikin erillistä lähtöä – kaikkien tulokanavien summa ennen DSP-prosessointia haaroitettuna sekä pelkkä C-tuloksi merkatun kanavan signaali yksinään. QPro on huomioinut senkin, että erilaiset käyttötilanteet voivat toistua aika ajoin. riittävästi. LCD-näytön yhteydessä on parametrien selausta ja asetuksia varten data-pyörä, jonka painallus kuittaa valinnat ja asetukset. Mainio juttu, sekin. Navigointi on helppoa, ja perusasetuksia täydentävän kolmialueisen ekvalisoinninkin saa nopeasti hollilleen. Asiallisen äänipuolen rinnalla mekaaninen toteutus on sekin kelpo tasoa. Jokaisella tulolla on oma analoginen tasonsäätimensä. Kaksi muuta (B ja C) on toteutettu XLR-komboilla ja ne huolivat linjasignaalin vaihtoehtona myös suoran mikrofonikytkennän, kunhan liittimen yläpuolelle sijoitetun liukytkimen napsauttaa oikeaan asentoon. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio Y ksi QM 12:n tulokanavista (A) on varattu taustamusiikin tai vastaavan toistoon ja liitäntänä on RCA-pari. Käyttötilanteen mukaan valitaan joko täyden kaistan toisto tai lavamonitorointiin sopiva, bassopuolelta kevennetty vaste. Kaiutin on jämäkän tuntuinen ja muotoilultaan tarkoituksenmukainen. Lattialle asetettuna se soi turhia kumisematta, eikä itse itsessään vaadi monitorivalinnan lisäksi sen kummempaa ekvalisointia. Muokkaustehoa on jokaisella kaistalla 12 desibeliä suuntaansa, ts. Keskialueella taas on puoliparametrinen yksikkö, jonka vaikutus voidaan kohdistaa todella laajan haarukan puitteissa (70 Hz – 12 kHz). 44-45 Valco ja QPro.indd 45 44-45 Valco ja QPro.indd 45 8.10.2023 10.43 8.10.2023 10.43. Yksi kaiutin riittää sellaisenaan pienimuotoisen tilaisuuden taustamusiikin ja kuulutusten hoitamiseen, kahdesta saa kokoon jo näppärät laulukamat. Phantom-virtaa ei ole tarjolla, joten kondensaattorimikeille sekä aktiivisille DI-bokseille on järjestettävä käyttövoimaa muilla konstein. Käyttö täyden kaistan kaiuttimena on yhtä mutkatonta. Niinpä monitorin DSP-asetukset voi tallentaa vastaisen varalle käyttäjämuistiin, jossa on tilaa kuudelle erilaiselle viritykselle. Ei kun keikalle Soundiltaan QM 12 on miellyttävän siisti ja selkeä. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI QPro QM 12 – jämpti näin! Omalla DSP-prosessoinnilla ja kolmella tulokanavalla varusteltu kulmamonitori hoitaa tarvittaessa myös pätevän laulukaapin virkaa. Päävoimakkuus ja yhteisesti kaikkiin vaikuttavat muokkausja toistoasetukset löytyvät sitten DSP:n puolelta ja ne koskevat kaikkia kanavia yhteisesti. Vaihtoehtona tai täydennyksenä monitorioletukseen liittyvälle bassovaimennukselle voi käyttää myös erillistä bassoleikkuria, jonka rajataajuudeksi voi valita 80, 100, 120 tai 150 hertsiä. www.riffi.fi 5/2023 45 QPro QM 12 Aktiivinen kulmamonitori/PA-kaiutin • 2-tierakenne, jakotaajuus 2,3 kHz • 12-tuumainen koaksiaalielementti • suuntaavuus 90° × 90° • toistoalue 55 Hz – 20 kHz (-10 dB) • toistoalue 64 Hz – 20 kHz (+/3 dB) • nimellisteho 350 / 1000 W (jatkuva / piikki) • maksimiäänenpaine hetkellisesti 127 dB SPL • kotelon materiaali koivuvaneri, 15 mm • kaksi kahvaa, paino 14 kg • kuppi kaiutintelineelle, (putken läpimitta 35 mm) • hinta 895 € Lisätiedot: Seastone Audio Puh. QPron varusvalikoimassa on myös QM 12:n mittojen mukaan tehty topattu pussi, jolla pinnat voi suojata kuljetuksen ajaksi. Bassoja diskanttikaistoilla korjain toimii tehtaalla valituilla rajataajuuksilla, joista käyttöohje ei valitettavasti kerro mitään
S1 Pro Plussassa on kyllä vallan mukiinmenevä yleiskaiku jo itsessään, ja kanavissa käyttökelpoiset bassoja diskantti-korjaimet soundin muokkaukseen. Mukaan oli tuolloin saatu myös eräänlaista ”keinoälyä” ja sellaisella on myös Plussa-versiota siunattu. Sisäisten antureidensa avulla kaiutin tunnistaa käyttötilanteen ja ekvalisoi sitten itse itsensä sen perusteella. Kanavamäärä on edelleen kolme ja niistä kaksi ensimmäistä palvelee niin instrumenttikuin mikrofonikäytössäkin. Lähettimet ovat akkukäyttöisiä ja muovikuorisina varsin keveitä (n. 46-47 Bose.indd 46 46-47 Bose.indd 46 8.10.2023 10.45 8.10.2023 10.45. Ensimmäinen lähetinmalli muuttaa tavallisen langallisen mikrofonin langattomaksi ja se soveltuu myös linjatason äänilaitteen lähettimeksi. Ne ladataan joko USB-virtalähteellä tai työntämällä S1 Pro Plussan kylkeen tehtyihin koloihin, johin ne uppoavat kantaa myöten ja loksahtavat kiinni laturiin. Toinen taas on tarkoitettu esimerkiksi elektroakustisen tai sähkökitaran langattomaan soittoon. Phantom-virtaa ei Plus-mallikaan tosin jaa, mutta täysin uutena ominaisuutena kummassakin kanavassa on oma sisäänrakennettu vastaanottimensa langatonta käyttöä varten. Minkäänlaista listausta parametrien asetuksista en näille esiekvalisoinneille löytänyt, enkä edes sanallista kuvailua. Mikrofonimallin liittimenä on lukittava XLR, instrumenttiversiossa puolestaan pätevästi saranoitu plugi. Omat efektit inserttiin Bosen langattomien lähettimien käyttöön liittyy yksi todella erinomainen oivallus – langattoman käytön aikana voi kyseisen kanavan analogista XLR-komboliitintä hyödyntää inserttipisteenä ulkoiselle efektoinnille. Lattialle takakenoon kallistettuna tai kyljelleen asetettuna se osaa huomioida lähipinnasta heijastuvan basson vaimennustarpeen, ja kaiutintelineelle tai pöytätasolle nostoa varten on niillekin oma automaattisesti aktivoituva vasteensa. neutraali soundi tai sitten joko mikrofonitai instrumenttikäyttöön sopiva ToneMatchekvalisointi. 46 www.riffi.fi 5/2023 V iisi vuotta sitten S1 Pro teki vaikutuksen siistillä soundillaan ja helppoudellaan, jossa merkittävänä tekijänä oli mahdollisuus käyttää vahvistinta myös akulla. Tone Match S1 Pron kahdessa ensimmäisessä kanavassa on kolmiasentoiset kytkimet joilla valitaan ns. Kytkentä hoituu Y-johdolla, jonka S1 Pro Plussan puoleisessa päässä on stereoplugi ja vastapään haaroissa monoplugit lähtevää ja palaavaa signaalia varten. Idea on tuttu Bosen saman nimisistä miksereistä, joissa on laaja valikoima erilaisia esiekvalisointeja nimettyinä tiettyjen soitinten ja mikrofonityyppien mukaisesti. Inserttipisteiden kautta voi kanaviin kuitenkin kytkeä erityistarpeet täyttäviä työkaluja – vaikkapa kierronestosuotimen, ekvalisaattorin tai dynamiikkaprosessorin. Siellä niitä voi säilyttää myös varastoinnin ja kuljetuksen aikana, mikä on oikeinkin kätevä ratkaisu. Valintahan joka tapauksessa tehdään kuulon perusteella, mutta soundireseptien avaaminen nopeuttaisi vaihtoehtojen haarukointia. 50 grammaa). Laulu eri solistimikrofonien kautta on tietysti edustettuna monilukuisesti, mutta yhtälailla soitinten mikitykseen on laaja kirjasto, eikä omalla eletroniikalla varustetun soittimen soittajankaan tarvitse tyytyä geneeriseen ”teräskielinen akustinen kitara” -valintaan, vaan kokeilla voi monen eri valmistajan nimellä ja mallitunnuksella merkittyjä variantteja. Nyt saattaa mennä sokkona selaamiseen TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Bose S1 Pro Plus Bose S1 Pro Plus – enemmän on enemmän Monipuolisemmat mahdollisuudet soundin muokkaukseen, inserttipiste kanavakohtaiseen prosessointiin sekä vastaanottimet Bosen omien langattomien lähetinten käyttöä varten todella tekevät Plus-versiosta kantamalliaan isomman. Lähettimet eivät kuulu pakettiin, vaan ne ostetaan erikseen tarpeen mukaan. Plus-malliin tuodaan nyt tätä samaa toiminnallisuutta mobiiliapplikaatiolla, jonka kautta ykkösja kakkoskanaville pääsee valikoimaan itsenäisesti juuri tilanteeseen sopivan soundimuokkauksen. Jälkimmäinen sopii myös stratotyyppiseen upotettuun jakkiin, vaikka istuukin nätimmin soittimen kannen tai rungon tasalle asennetussa liittimessä. Kevyt painallus lähettimen peräosaan ponnauttaa sen sitten jälleen ulos latauskolostaan käyttöä varten
Bose Music -apista löytyvät myös samat bass-, trebbleja reverb-säädöt, joita voi ruuvailla kaiuttimen kyljessä olevilla säätimillä. Mikäli haluaa ja tilanne sallii, vahvistin pelaa vaihtoehtoisesti myös verkkovirralla ja instrumentit sekä mikrofonit voi langattomuuden sijaan kytkeä kaapeleilla. Ja niiden valikoimassa Bose on huomioinut mahtimerkkien mallistojen yleisimmät mikrofonityypit. Appi avaa sitten näiden rinnalle ToneMatch-säädöt ja toimii etänä, jolloin soundchekin pääsee tekemään salin puolelta – etenkin, jos hyödyntää Bosen omia langattomia. Akkutoimisuuden ja langattomien käyttömahdollisuus ovat kuitenkin yhteenlaskettuina todella vahva etu käyttäjälle. Kuljetusta varten voi myös ostaa suojahupun tai vaikka selkärepun, joita Bose myy mittojen mukaan valmistettuina lisävarusteina. Soundi on kaiuttimen pieneen kokoon nähden yllättävän tanakka, mutta tasapainoinen ja miellyttävä. Nyt sovitellaan Gibson-kuosia… Mikrofoneille on omat valmiit vasteensa niin ihmisäänen kuin instrumenttienkin vahvistamiseen. Testin aikana yhteydet pelasivat kuitenkin täysin moitteettomasti ja kantavuus oli riittävä, etenkin kun huomioidaan millaisissa saleissa ja tilanteissa tämän kokoluokan kaiutinta käytetään. Tosin omaan käyttöön hankittavan laitteen kanssa tulee yleensä kaveerattua perusteellisemminkin ja täydellisyyteen pyrkiminen vie aina aikansa, joten ne parhaat kyllä varmasti löytyvät tavalla tai toisella. Kätevä on pätevä Bose S1 Pro Plus on kaksitiekaiutin, jossa on sisällä neljä kaiutinelementtiä. Jykevämpää bassotoistoa tarvittaessa Bose suosittelee omia aktiivisia Sub1ja Sub2-mallejaan, joiden käyttöön S1 Pro Plussassa on valmiit asetuksetkin tarjolla. 46-47 Bose.indd 47 46-47 Bose.indd 47 8.10.2023 10.45 8.10.2023 10.45. u Bose S1 Pro Plus APPI Yksinkertainen applikaatio on tarkoituksenmukainen ja helppo käyttää. Ja keveiden roudaustoimien välissä hoituu performanssi asianmukaisella audiolaadulla. Runsauden pula onkin pulma ehkä vain silloin, kun S1 Pro Plus on lavalla valmiiksi talon puolesta ja satunnainen vieraileva artisti kaivaa siitä esiin itsellensä sopivia soundeja. Kolme C-kirjaimen muotoon pystylinjalle aseteltua 2,25 diskanttia muodostavat linjasäteilijän, jossa alimmainen elementti on suunnattu hieman alaviistoon ja ylimmäinen yläviistoon. Niiden takana kotelossa on kuuden tuuman kartioelementti bassotaajuuksille. Bosen omat langattomat operoivat lupavapaalla 2,4 GHz:n taajuusalueella, jossa tuppaa olemaan melko ruuhkaista ajoittain. 010 320 7300 • www.f-pro.fi huomattavastikin aikaa, jos ei tyydy ensimmäiseen hyvältä kuulostavaan vaan ryhtyy käymään koko kirjastoa läpi. Siinähän se on, ToneMatch selitettynä ytimekkäästi. Alarekisterissä ja alemmalla keskialueella kuulostaisi olevan hiukan painotuseroja S1 Pron perusmalliin nähden, mutta yleisilmeeltään sointi on samaa juurta ja sukua. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä jotakin muuta sub bass -kaiutinta, joiden kanssa yhteispelin sovitus täytyy sitten vain hoitaa itse. www.riffi.fi 5/2023 47 Bose S1 Pro Plus Akkutoiminen aktiivikaiutin • Bose Music -applikaatiolla • tulot 1 ja 2: mikrofoni/instrumenttikäyttö • tulot 1 ja 2: volume, bass, treble, reverb • langattomia käytettäessä tulot 1 ja 2 toimivat inserttipisteinä • Bluetooth / linjatulo, volume-säätö • latauspaikat langattomille lähettimille (2 kpl) • balansoitu linjatason lähtö kaiuttimien ketjutukseen • kaiutinelementit: 1 × 6", 3 × 2,5" • toistoalue 62 Hz – 17 kHz • suuntaavuus 120° × 50° • maksimiäänenpaine 103 dB / 109 dB (SPL, jatkuva / hetkellinen) • akun käyttöaika yhdellä latauksella <11 tuntia • paino 6,5 kg • mitat: 23,8 × 33,2 × 27,9 (cm, L × K × S) • hinta: 777 € Erillisvarusteena • langaton Bose S1 Pro+ mikrofoni/linjalähetin, XLR, 189 € • langaton Bose S1 Pro+ instrumenttilähetin, 6,3 mm plugi, 191 € Lisätiedot: F-Pro Esitystekniikka Puh. Esiekvalisointien ansiosta kanava vaihtaa väriä kuin kameleontti konsanaan. Olipa kyse spontaanista tiedotustilaisuudesta tai juhlaväen hämmästykseksi esiin marssitettavasta solisti & säestäjä -duosta, äänentoistokalusto liikkuu paikalle ja pois ilman johtojen kanssa puljeerausta
– Ensimmäinen ajatus on, ettei ole mitään järkeä perustaa valmistavaa teollisuutta Helsingin kantakaupungin alueelle, Pitkänen toteaa, ja jatkaa: – Lähtökohtaisestihan teollisuushallin kannattaisi sijaita Vihdissä tai Tuusulassa, tai jos on aivan pakko olla Helsingissä, niin sitten Tattarisuolla. Ekologiseen kuormittavuuteen vaikuttaa luonnollisesti myös valmistuksessa tarvittava suuri energiamäärä. – Tämä on kuitenkin vähän eri asia kuin jos valmistettaisiin jotain muoviosaa alihankintana teollisuudelle. Tehtaan perustaja, toimitusjohtaja Lupu Pitkänen pitelee juuri valmistunutta pinkkaa, jossa levyt saavat sitten asettua rauhassa useamman päivän, kunne lämpö on tasaantunut ja levyyn mahdollisesti syntyneet jännitteet ovat asettuneet. Ensivaikutelman voisi kiteyttää vähän kuluneesti sanoilla ”rouhea” ja ”rock”, mutta sellainen veisi ajatukset aivan väärille uomille. Ilman sitä koneen äärellä tulisi Prässätyt levyt pinotaan yhteiselle akselille torniksi, jonka sisältä metallilevyt johtavat lämpöä ulos. Muovilla on materiaalina kehno kaiku, mutta asioiden arvottaminen ei ole aina yksioikoista. Kuumaa ja kylmää Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on vahva, ja se ohjaa myös kuluttajien valintoja. Muovin kierrätys uusiokäyttöön kehittyy kaiken aikaa, ja vastuullinen kuluttaja myös huolehtii omalta osaltaan siitä, että käytöstä lopulta poistuva levy päätyy oikeaan paikkaan. – Ja jos me oltaisiin vain joku teollisuushalli syrjässä, niin miten se asiakkaan kokemus enää sitten eroaisi siitä tilaako palvelua ulkomailta vai meiltä. Vinyyli on totisesti palannut, eikä se ole mikään indiehipstereiden juttu, kyllä ns. Ja hyvä niin. Hävikki onkin minimaalista. 48-49 Aamukahvi.indd 48 48-49 Aamukahvi.indd 48 10.10.2023 15.33 10.10.2023 15.33. Koneen yläpuolelle rakennettu kookas huuva kerää lämmön talteen, ja ekologisuuden ohessa menettely on järkevää muutenkin. Lämpöä tietysti karkaa prässin ulkopinnoista ilmaan, mutta kovin kauas se ei pääse. Toimintaan tutustuessa käy nimittäin ilmi, että prässillä puristetaan juuri parahiksi erään maamme eturivin urkutaiteilijan tulevaa levyä. TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI Aamukahvilla Helsingin Levypuristamolla – Vinyylejä Kyläsaaresta U lkoa Helsingin Levypuristamon toimitalo ei erotu Kyläsaaren vanhasta teollisuusmaisemasta mitenkään. Bändit pääsevät helposti vaikka kävellen hakemaan koelevyt, ja kun tuo Kalasataman remontti etenee ja tämä Kyläsaarenkatukin taas vähän hiljenee, niin tuossa pihalla voi järjestää vaikka levyjulkkareita. Tämäkin on huomioitu Levypuristamon toiminnassa. Prosessissa tarvitaankin hetkellisesti erittäin korkea lämpötila, sillä kakku täytyy saada riittävän notkeaksi hyvin nopeasti, ja saman tien prässin sulkeuduttua se pitääkin jo saada jäähtymään tehokkaasti. korkeakulttuuri hyväksyy ja haluaa sitä aivan yhtä lailla. Jos valmis levy syystä tai toisesta osoittautuu myyntiin kelpaamattomaksi, se päätyy murskaimen kautta uudelleen sulatettavaksi, etiketin peittämää keskiötä lukuunottamatta. 48 www.riffi.fi 5/2023 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Se näennäisesti puhdas vaihtoehto – suoratoisto netin kautta – kuluttaa yhtä lailla valtavasti energiaa ja siinä tarvittavat laitteet myös luonnonvaroja. Sellaisesta menneisyydestä eivät sisätilat sitten kyllä enää muistuttele, puristamolla on siistimpää kuin monessa virastossa, ja syykin on selvä – levyjen valmistus ei siedä epäpuhtauksia, saatikka roskia. Levyt tehdään sananmukaisesti puristamalla ”kakuksi” kutsuttu klöntti vinyylimassaa ohkoiseksi lätyksi kahden kuuman pinnan välissä. Kuumuuden tuo prässille höyry ja jäähdytyksestä huolehtii kylmä vesi. Vinyylilevyt taas ovat tyypillisesti pitkäikäisiä käyttöesineitä, eivätkä ne päädy holtittomasti luontoon yhtä taajaan kuin vaikkapa eväskääreet. Puristamolla sama periaate konkretisoituu toisella tavalla – kaikki muotista ulos puristuva ja pois leikattava ylimääräinen vinyylimassa otetaan talteen ja käytetään jossakin seuraavassa levyerässä. Keskeinen sijainti on keskeinen etu Tuskin ehdin kysymään, kun yrittäjä Lupu PItkänen jo lukee ajatuksen ja ryhtyy vastaamaan. Tässä tapauksessa Kyläsaarta puolsivat silti aivan järkeenkäyvät syyt. – Ostetaan pelkästään uusiutuvaa energiaa, ja kaikki mikä voidaan ottaa talteen, otetaan talteen, kertoo Lupu Pitkänen, ja jatkaa samaan hengenvetoon, ettei ilman sertifikaatteja halua julistaa toimintaa hiilineutraaliksi, mutta uskoo kyllä sen olevan ”huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin ulkomaisilla tehtailla keskimäärin”. Jos rakennus ulkoapäin näyttääkin rakennusliikkeen tukikohdalta, niin sellainen se juuri olikin ennen Levypuristamon aikaa. Nyt ollaan lähempänä sitä musiikkiskeneä, jonka osa ollaan
Mutta laitteiston hankintakulut ja ylläpidon se kattaa. – Olisiko jossain syrjemmällä tarvetta kaukolämmölle, ei välttämättä… Silloin me päästettäisiin kaikki hukkalämmöt taivaalle ja se on minusta vähän kyseenalaista näin 2020-luvulla, Pitkänen aprikoi kertoen perään, että ”kaikki hukkalämpö syötetään kaukolämpöverkkoon”. Matrisoidun levyn reuna leikataan auki ja metallipinta repäistään riuskasti irti alla edelleen olevasta lakkalevystä. Kuvassa valmistuu juuri periaatteessa mustia levyjä, joihin on kuitenkin lisätty häivähdys punaista värin syventämiseksi. Asiakkaan toiveesta voidaan prässätä myös kokonaan värillisiä levyjä. Lisäksi lakkalevyssä on ura kuten lopullisessa vinyylissäkin. Filmiltä välittyvät näkymät 40 vuoden taakse – aikaan, jolloin vinyylilevyjen valmistus Suomessa oli valtavirtaa. Puristamon oma tuotanto ei riittäisi työllistämään täysipäiväistä matrisointiyksikköä, mutta palvelua ei tarvitse hakea kuitenkaan kaukaa, sillä Levypuristamo on osakkaana samoissa tiloissa toimivassa yhteisyrityksessä, joka tekee matrisointeja myös muille vinyylilevytehtaille. Lisätiedot: Helsingin Levypuristamo • puristamo.fi Koelevyjen kuunteluun on oma kevyesti äänieristetty ja akustoitu tilansa, jossa oma laadunvalvonta tai asiakas itse pääsee tarkistamaan prässäyksen jäljen. Matrisoinnissa lakkalevyllä ollut keskireikä katoaa ja sen paikka täytyy määritellä uudestaan. Hopea on hyvä johde sähkölle ja sähköä tarvitaan seuraavassa työvaiheessa, kun pintaan täytyy houkutella elektrolyysillä kovempaa metallia – nikkeliä. 48-49 Aamukahvi.indd 49 48-49 Aamukahvi.indd 49 10.10.2023 15.33 10.10.2023 15.33. Tämäkin prosessi vaatii erikoistaitoa ja -laitteistoa. Useamman kemikaali kylvyn ja huuhtelun jälkeen lakkalevyn pintaan suihkutetaan matrisoinnissa äärimmäisen ohut hopeakerros. Tästäpä päästäänkin takaisin siihen, miksi kantakaupunki on järkevä sijainti. Tarvitaan matrisoinniksi kutsuttu työvaihe, jossa pehmeän lakkalevyn ura saadaan kopioitua uraa vastaavaksi harjanteeksi prässäyksen kestävälle metallipinnalle. Kulttuuriteko, sekin. Ylimääräinen vinyyli pursottuu prässin välistä ulos, ja jäähdytyksen jälkeen on leikkurin vuoro siistiä silpeet saaviin odottamaan uusiokäyttöä. www.riffi.fi 5/2023 49 hiki ja saliin kertyvä lämpö alkaisi ennen pitkää hidastaa valmiiden levyjen jäähtymistäkin. Yllättävää onkin se, ettei huuva kuulu oleellisena osana itse prässiin, vaan se on kehitelty ja rakennettu Levypuristamolla. Sen pintakerros muistuttaa koostumukseltaan kynsilakkaa ja on aivan liian pehmeätä puristimeen. Biokaasulla ja tuulivoimalla tuotettua sähköä voisi ostaa missä vain, mutta energian talteenotto ja kierrätys olisi hankalampaa. Epäkeskoa ei haluta, mutta kokenut silmä löytää tarkasti kohdan, jossa sisimmäinen ura alkaa. Perusteellista tietoa kotimaisen levyteollisuuden historiasta puolestaan voi tutkia Levypuristamon kustantamasta kovakantisesta kirjasta ”Ääniuria – Äänilevyn valmistuksen historia Suomessa” (ISBN 978-952-94-6726-6), johon Mikko Mattlar ja Petri Kuljuntausta ovat koonneet erittäin mielenkiintoisen kehityshistorian varhaisista äänitallentimista alkaen ja Helsingin Levypuristamon perustamiseen ulottuvana. Asiakkaille myytävien tuotteiden hintaa ekologisuus ei ainakaan nosta – verkostoon syötettävä lämpö on käypää kauppatavaraa, joskaan rikastumaan sillä ei pääse. Monivaiheiseen ja hyvin kiehtovaan prosessiin voi tutustua katsomalla vaikkapa YLEn sivustolla olevan kotimaisen lyhytfilmin ”Näin syntyy äänilevy”. Matrisointi saman katon alla Masterointipajalla syntyvä lakkalevy ei sellaisenaan sovellu prässäykseen
Kun ilma on kuivaa, puu kutistuu. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi terassilautojen raoissa: väli turpoaa melkein kiinni vetisten syyskelien aikana, ja keväällä rako taas suurenee, kun lauta kuivuessaan kutistuu. On myös sellaisia kostuttimia, joiden sisällä on samankaltainen pesusieni kuin madossa, mutta se on jonkinlaisessa kotelossa tai ääniaukon peittävässä lärpykässä. Jos pidät soittimiasi lähinnä kotona samassa huoneessa, niin huonekostutin voi olla paras valinta. ••• Jos nyt kuitenkin kitarasi kansi halkeaa talven pakkasilla, niin mitä sitten tehdään. ••• Paras tapa seurata ilmankosteutta on hankkia mittari. Puulla on muisti: halkeama sulkeutuu sopivassa ilmankosteudessa. Eli ei kostuteta vedellä vaan vesihöyryllä. Juuri tämä alkava kylmä vuodenaika on ongelmallinen soittimen kannalta, sillä kylmä ilma ei sido itseensä paljoa kosteutta. Mutta niin se vain elää. Putkilon saa kielten väliin roikkumaan tai soitinkotelon sisäpuolelle. Tämä pötkö kastellaan hanavedellä ja kuivataan pinnalta kevyesti puristellen, niin ettei siitä valu vettä soittimeen. ••• Kostuttimia on monenlaisia. Se pyrkii pitämään kosteuden 45–50 prosentissa, kostuttamalla tai kuivaamalla. On kaivettava ”madot” tai vastaavat kostuttimet kotelon pohjalta ja muisteltava miten se nyt taas menikään. Joskus on tullut vastaan soittimia, joihin on laitettu valuvia matoja varmuuden vuoksi, kun on lähdetty pariksi viikoksi lomalle. Vesi on sillä välin tehnyt tuhojaan irrottaen liimauksia ja lakkapintoja. Geelipussipari riittää talven yli, ja sitä ei täytetä. Kesä on mennyt, ja samalla muusikon huoleton elo. Tämän takia me soitinalalla työskentelevät joudumme puhumaan tästä kostuttamisesta kyllästymiseen saakka. Samalla saat terveyshyötyjä. Kesällä se kuivattaa kitaraa. Yksi perinteinen nyrkkisääntö siihen, milloin kitara tarvitsee kostutusta, kuuluu näin: kun puista lähtevät lehdet, ja kunnes ne palaavat. Tämän vuoksi mitään ylimääräisiä puunsäleitä ei halkeamiin yleensä tarvitse liimata. Geelipussi, joka toimii molempiin suuntiin. ••• Ennen kuin menemme ohjeiden pariin, muutama sana kosteudesta. Samaan tapaan kitaran leveä ja ohut kansi on altis ilman kosteuden muutoksille ja liike voi olla niin laajaa, että se riittää repäisemään puun halki tai vääntämään sen mutkalle. Jos soitin on tehty liian kosteassa ympäristössä, halkeaminen on lähes väistämätöntä. Voiko avonaisen halkeaman saada takaisin kiinni. Madon muotoinen kostutin on kuminen pötkö, jonka sisällä on pesusienen kaltainen suikale. Esimerkiksi vanhan ajan ilmapuntari tai hyvä digitaalinen kosteusmittari. Yksi halkeama ei tuhoa kitaraa, mutta useampi halkeama tai irronneet rimat siihen jo pystyvät. Voi. Sataprosenttinen ilmankosteus löytyy usein esimerkiksi kylpyhuoneesta pitkän suihkun jälkeen. ••• Suomi on maailman kuudenneksi kylmin maa, tiesittekö. Tämän mallin etu on huomattavasti isompi vesimäärä, joten sitä ei tarvitse täyttää niin usein. O n taas se aika vuodesta, kun kitaroiden kosteudesta on alettava huolehtia. ••• Oli tekniikkasi mikä tahansa, muista, että soitin ja höyry sopivat yhteen, mutta soitin ja vesi eivät. Viikkoa kauempaa se silti tuskin kestää. Kun ilma on kosteaa, puu turpoaa. Alle 30-prosenttinen ilmankosteus on hyvin tyypillinen Suomessa talvella sisätiloissa, joita lämmitetään. Ilma sitoo vesihöyryä itseensä, ja veden määrää ilmassa mitataan ilmankosteusprosenttina. Uusin vaihtoehto soittimen kostuttamiseen on mielenkiintoinen. 50 www.riffi.fi 5/2023 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Muutaman päivän kostutus riittää useimmiten sulkemaan pienen halkeaman ennalleen. ••• Voisi luulla, että puu, joka on kaadettu ties miten monta vuotta sitten, ei enää eläisi kosteuden mukaan. Liimaa sinne toki täytyy myös laittaa, mutta ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Nämä kaikki kolme löytyvät Suomen luonnosta vuodenaikojen vaihtuessa. Vedellähän on kolme olomuotoa: vesi, jää ja höyry. Kaivetaan siis kostuttimet esiin ja taistellaan yhdessä kuivuutta vastaan! Yhdessä kuivuutta vastaan 50-55 Finale 523.indd 50 50-55 Finale 523.indd 50 9.10.2023 19.26 9.10.2023 19.26. Nykytalvet etelässä saattavat alkaa vasta pari kuukautta lehtien lähtemisen jälkeen, ja kevään kuivuus saattaa hyvinkin yltää pitkälle kesäkuuhun. Eli halkeama olisi hyvä korjata pikimmiten. Pötkö laitetaan kitaran kielten välistä ääniaukosta sisään. Tällaisessa kosteudessa soittimesi on todennäköisesti rakennettu, tai ainakin näin olisi hyvä olla. Jos taas halkeaman jättää sikseen, siihen menee likaa, joka estää liiman tarraamisen jatkossa. Yksi hyvä vaihtoehto on putkilo, jonka pinta on hengittävää kangasta, mutta sisällä on sienen sijaan jonkinlaista kosteutta varastoivaa ja sitä luovuttavaa geelimateriaalia. Tämä lienee paras vaihtoehto niille, jotka eivät muista tarkistaa kostuttimia tarpeeksi usein. Kosteusmittareita melko tarkasti seuranneena olen huomannut, ettei tämä pidä aina paikkaansa, mutta antaa se kuitenkin ihan hyvän käsityksen kostutuskauden pituudesta. Kaikki nämä ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta niitä täytyy muistaa kastella usein, yleensä muutaman päivän välein. Lisäksi patterit ja muut lämmönlähteet toimivat ilmankuivaimen tavoin. Sitten täytyy yrittää pitää keinolla millä hyvänsä soittimet 40–50 prosentin kosteudessa
on oikea foorumi nostaa asia esiin. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi Kompaktit uutuusmikserit info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 7. joulukuuta 2023. maaliskuuta 2023 10.14.43 50-55 Finale 523.indd 51 50-55 Finale 523.indd 51 9.10.2023 19.26 9.10.2023 19.26. www.riffi.fi 5/2023 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. 0400 101 220 Pro-luokan akkukaiutin • nelikanavainen mikseri efekteillä + kompressorilla • 6 – 12 h käyttöaika yhdellä latauksella • 400 W / 121 dB (SPL) !!! • 2 x Bluetooth: striimaus & kontrolli • tymäkkä 8-tuumainen kaiutin + titaanitweeter • paino vain 7,6 kg • myös valkoisena • saatavana myös sadehuppu ja kätevä kantolaukku Everse 8 Uskomaton soundi & poweri! Todella PRO akkukaiutin ammattitoimiin! Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 5 25 75 95 100 Riffi 2023-02 RCF Ayra näytön paikka perjantai 24
Iiro Rantalan yhtyeissä sekä Maja Mannilan Triossa. Seuraava nuorille ammattilaisille tai ammattiin tähtääville jazzkitaristeille suunnattu jazzkitarakilpailu järjestetään näiltä näkymin vuonna 2025. feature=shared Johannes Granroth • youtu.be/tLYYJlsZFMA. Ensimmäisen kilpailun (2021) voitti helsinkiläinen Johannes Granroth, ja samasta kaupungista tulee tämänkin vuoden voittaja, Elis Krzywacki. Johannes Granroth Kilpailun 23-vuotiaana voittanut Johannes Granroth on pienestä pitäen soittanut ja tehnyt omaa musiikkia. Nuorella tarkoitetaan tässä yhteydessä alle 30-vuotiaita soittajia. Esiintymisiä on kertynyt tähän mennessä erilaisissa Vantaan musiikkiopiston yhtyeissä, ja lisäksi hänellä on monia muita bändikuvioita, joihin hän myös säveltää musiikkia. – Suomessa on kovatasoista soittoa ja opetusta. Maja Mannilan bändissä olen myös oleellisessa asemassa, ja sillä porukalla päästäänkin jo ulkomaille muutamalle keikalle syksyn aikana. Lisätietoja löytyy festivaalin verkkosivustolta (jazzkukko.fi) 52 www.riffi.fi 5/2023 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a J azzkukko-festivaalin yhteydessä on järjestetty vuosina 2021 ja 2023 Suomen tiettävästi ainoa nuorille suunnattu jazzkitarakilpailu. Olisi hyvä, jos tällaisia kilpailuja tuetaan, jotta ne voisivat tavoittaa mahdollisimman laajasti. Olen päässyt sen kautta paremmin esille soittajana. Koetetaan päästä pikkuhiljaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. – On ehdottomasti ollut hyötyä. Tarvitaanko mielestäsi tämäntyyppisiä kilpailuja. Kysyttäessä Eliksen esikuvia hän mainitsee Joe Hendersonin, Kurt Rosenwinkelin, Jonathan Kreisbergin, Sonny Rollinsin, Charlie Parkerin, Lee Konitzin sekä John Coltranen. Vuodesta 2016 asti Johanneksen pääprojekti on ollut yhtye nimeltään Peela. Johannes on esiintynyt jo mm. Rummuilla musisointinsa Nuorissa on tulevaisuus Elis Krzywacki • youtu.be/RMsA7Vhn_go. Minusta olisi kuitenkin hienoa, jos olisi enemmän yhteistyötä muiden maiden kanssa, sillä meidän musiikkikenttä tuntuu olevan hieman eristäytynyt loppumaailmasta. Olen myös sen kautta tutustunut moniin uusiin ihmisiin eli verkostoitunut, joka on muusikon uran kannalta tärkeää. Kokoonpano on viime vuosina noussut yhdeksi Suomen nuorten jazzkykyjen merkittävimmistä yhtyeistä Esikuvikseen Johannes on maininnut Pat Methenyn, John Scofieldin, Joe Passin, George Bensonin ja Mike Sternin. Voisi sanoa, että se on ollut yksi urani tärkeimmistä käynnistäjistä. Syysterveisin Kari Antila P.S. Nyt – niin sanotusti jo vakiintuneena nimenä – tuntuikin hyvältä ajatukselta tehdä jotain myös seuraavan polven eteenpäin auttamiseksi ja tarjota nuorille lahjakkuuksille väylä nousta esiin. Kotona on riittänyt lapsesta asti inspiraatiota, koska molemmat Eliksen vanhemmista ovat ammattikitaristeja! Elis alkoi itse kiinnostua musiikista erityisesti, kun pääsi 9-vuotiaana koulun musiikkiluokalle. Pikkuhiljaa eri musiikkityylien kautta vuoroon tuli jazz, joka tällä hetkellä on Elikselle keskeisin tyylisuunta. Mutta mitä kuuluu kisan voittajalle nyt, 26-vuotiaana ja muutaman vuoden uraa lisää auranneena: – Oman Peela-bändini kanssa työstetään tulevaa levyä ja tehdään keikkoja mahdollisemman paljon. Miten näet jazzkitaran tilan yleisesti ottaen tässä maassa. Lähitulevaisuudelta voisi odottaa hyviä keikkoja sekä ehkä myös tulevaa omaa musiikkia. Omassa nuoruudessani sellaisia ei ollut. Idolini Joonatan Raution uudessa bändissä on myös ilo olla mukana, ja sille kehitetään vielä suunnitelmia, Johannes vastaa. ••• Kilpailun karsintavaihe perustuu videoihin, joille osallistujien on pitänyt soittaa kolme vapaavalintaista jazzkappaletta, joista yhden täytyy olla yksinsoitettu soolokappale. Onko 2023 Jazzkukko-festivaalin kitarakilpailun kilpailun voitosta ollut hyötyä sinulle. aloittanut Elis siirtyi nopeasti kitaraan ja ihastui heavy-musiikkiin niin, että sitä tuli treenattua kuulemma ”aamusta iltaan”. Improvisaation opiskelun myötä jazzista on alkanut kuitenkin tulla se päämusiikkityyli ja nykyään Johannes opiskelee Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Elis Krzywacki Tänä kesänä pokaalin pokannut 18-vuotias Elis Krzywacki on hänkin syntyisin Helsingistä. Soitan myös Elikselle ja kysyn mitä kuuluu ja millaisia suunnitelmia hänellä on tulevaisuuteen: – Tällä hetkellä keskityn kehittymään soittajana, sillä paljon on vielä edessä. feature=shared • peelamusic.com 50-55 Finale 523.indd 52 50-55 Finale 523.indd 52 9.10.2023 19.26 9.10.2023 19.26. Lukion ohella Elis opiskelee Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Pyrin tutustumaan uusiin ihmisiin ja muodostamaan kontakteja. Videoiden perusteella on sitten valittu kaksi osallistujaa Laitilaan loppukilpailuun, jossa kummankin on soitettava noin 25 minuutin ohjelmisto kansainväliselle raadille. Isänsä ja isoveljensä inspiroimana Johannes tarttui kitaraan, alun perin rockista ja bluesista ammentaen
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio • 12" koaksiaalikaiutin • kokonaisteho 1000 W • kolmikanavainen mikseri QPro Audio QM12 Aktiivimonitori DSP:llä 875 € sis. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi 5/2023 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. alv Nyt jälleen saatavilla hyvin varustelluista soitinliikkeistä ja kirjakaupoista! Rokkaavat rummut www.riffi.fi svh 32,50 € 50-55 Finale 523.indd 53 50-55 Finale 523.indd 53 9.10.2023 19.26 9.10.2023 19.26. MANGER C1 suositushinta alk
KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 54 www.riffi.fi 5/2023 M usiikin käyttö peleissä on vanha keksintö. ••• Pelikirja kirjoitettiin tuolloin uusiksi, ja lopputulemana oli useamman peliyhtiön lisenssimusavyörytys. Taisi olla jotakin 50+ kg painoltaan se värkki. ••• Alan Waken kanssa kävi jokunen vuosi sitten hassusti; pelin soundtrack sekä lisensoidut biisit katosivat hetkeksi Spotifystä alkuperäisen soundtrackin julkaisseen levy-yhtiön lopetettua toimintansa, ja lisenssiajan umpeuduttua soundtrackin lainabiisitkin katoilivat levynimikkeen alta. Plus jotain random Manic Street Preachers -remixejä ja Hardflooreja yms., pelkkää modernin klubimusan juhlaa alusta loppuun asti. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. ••• Jotenkin se sitten alkoi hiipiä mieliin, että jospa suhtautuisi lisensoitavaan musiikkiin niin, että sen tekisi suoraan peliin, ulkopuolisin voimin. Lisenssien hallinta oli toki helpompaa, koska arcadepelin kabinettia ja tekniikkaa ei helposti kopioitu tuolloin, ainakaan luvattomasti. Hienoa kamaa – ja biisit saanevat miljoonayleisöt heti kättelyssä! Eikä tämä jääne viimeiseksi kerraksi. Että ei etsittäisi enää just tietynkaltaisella tekstillä varustettua biisiä tai tietynlaista meininkiä, vaan tehtäisiin tai teetettäisiin suoraan semmoinen mikä halutaan, juuri semmoisella tekstillä kuin halutaan. Eihän studioaika ja ihmisten luovuus halpaa ole, mutta bisnesliikkeenä tuollainen leikkaa turhia kustannuksia musan osalta melkoisesti – ja jättää näin ollen rahaa käytettäväksi vaikkapa pelin loppumiksaukseen tai soundtrackin masteroimiseen jossakin ihan oikeassa pajassa. --Uusia polkuja 50-55 Finale 523.indd 54 50-55 Finale 523.indd 54 9.10.2023 19.26 9.10.2023 19.26. Ymmärrän hyvin: väärä biisi vääränlaisessa pelissä on tuhoisaa kaikille tekijöille. ••• Eipä siis ihme, että Remedy lähti nyt ihan uudelta pohjalta pelisoundtrackiin, kotimaisin voimin. Tuli eteen pikku hässäkkä, sillä fanit kävivät melko kuumana –allekirjoittanutkin sai melkoisesti paskaa niskaansa, koska osa tietysti ajatteli, että kyse on ahneudesta eikä mistään muusta. This is the way. Itse olen siinä käsityksessä, että 3DO-setin peli Way Of The Warrior taisi olla ensimmäinen, joka käytti digitoitua musaa – ja oli ehkä siksi ensimmäinen lisensoitu pelimusabiisi konsoleille arcadepuolella. Leftfieldistä Chemical Brothersien kautta Prodigyyn ja Orbitaliin. Journey-peli puolestaan (jep, bändistä tehty peli) käytti omintakeista kasettisoitinpatenttia käynnistämään bändin biisin kentän selvittämisen jälkeen. Aivan jumalaton hitti, joka ymmärtääkseni lähti liikkeelle pubissa kuudennen kaljan aikoihin heitetystä ideasta. ••• Lisensoitu musiikki astui kuvioihin joskus myöhemmin, digitoinnin edistyessä ja laitteiston kehittyessä. Oli kuitenkin maksettu koko raidasta, kuten oli alun alkaen tarkoitus. ••• Erinäisiä piip-paap-puup-versioita sateli runsaasti sen ja alkuperäisen Playstationin välissä, mutta mikään niistä ei oikein aiheuttanut mediamyrskyä tai levy-yhtiöiden innostusta… kunnes tuli PS:n Wipeout, jonka kannen suunnitellut Designer’s Republic käytti useamman ystävänpalveluksen saadakseen house/acid/ teknolevy-yhtiöiden sedät heltymään ja luovuttamaan parhaat raitansa pelin taustalle. Sinclair Spectrumit ja Vic-20:t tajusivat elävöittää pelaajan matkaa toiseuteen ääninautinnoilla blokkigrafiikan lisäksi, olkoonkin, että Specu pystyi parhaimmillaankin vain piipittämään ja konekieliset rutiinit vähänkään järeämmän soundin jäljittelemiseksi (vrt. Ja hittihän se oli. Kun Wipeout tuli, hinnat olivat vielä kovin maltillisia, mutta jossakin vaiheessa koettiin sekin hetki, kun Black Sabbath halusi 20 sekunnista 130 000 euroa. Onneksi rehellisen karheat viestini sekä jeesauspyyntö yllättäen auttoivat ja tilanne rauhottui nopeasti, mutta ilman Microsoft Game Studiosin Boyd Postia ei mistään olisi tullut mitään. detunetettu piippa) saivat koneen huohottamaan tietoähkystä – ja että Vic-20 pystyi vain kolmeen yhtäaikaiseen pulssiaaltoon sekä yhteen kohinaan. Joskus auttaa, kun tuntee tyypin tarpeeksi korkealla – Boyd otti asian sydämelleen ja hoiti lisenssidilemmat pois päiväjärjestyksestä niin nopeasti, ettei sen oikeastaan olisi pitänyt olla edes mahdollista. Hinta: 26 000 taalaa. Commodore 64:n tullessa markkinoille pelimusa muuttui täysin, ja Rob Hubbardin sekä Martin Galwayn kaltaisista uranuurtajista tuli monelle esikuvia. Vieläkin pelin soundtrack on toisinaan lenkkitaustamusaani. Itsellenikin. Kirjoittelin siinä sitten muutamalle kovapäisimmälle trollille meilit, joissa selvitin tilanteen ja pyysin tyyppejä viestimään asiaa eteenpäin foorumeillaan. Biisit perustuvat Sami Järven runoteksteihin, joita tekijät käsittelivät mieleiseensä muotoon löytääkseen soljuvat pohjat paitsi lyriikoille, myös musiikille. Vuosi oli kenties 1983 tai 1984. Useat artistit suhtautuivat peleihin jotenkin epäluuloisesti, hyvin tietoisina omista profiileistaan. En varmaankaan saisi sanoa, mutta aikoinaan erääseen projektiin lisensoitiin biisi, josta pienten cinematicin lyhentämiseen johtaneiden aikatauluongelmien takia käytettiin lopulta 11 sekuntia
alv 1399 € / pari sis. alv luonnollinen soundi hertta tai laaja hertta kaikille instrumenteille äänenpaineenkesto >150 Db SPL kauppa@mikrofonikauppa.fi / 010 281 2020 Säynäslahdentie 12, 00560 HELSINKI Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. www.riffi.fi 5/2023 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A DPAuutuusmikit! 2012 & 2015 735 € / kpl sis. NYT. www.msonic.fi 50-55 Finale 523.indd 55 50-55 Finale 523.indd 55 8.10.2023 12.38 8.10.2023 12.38. www.cccase.
Lue lisää genelec.com/9320A 56 Takakansi 523.indd 56 56 Takakansi 523.indd 56 8.10.2023 8.51 8.10.2023 8.51. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 3 5 9320A SAM™ Reference Controller Yhdistä kaiutinja kuulokemonitorointi saumattomasti stereosta immersiiviseen – mahdollista luotettava kuunteluympäristö missä ja milloin tahansa, jopa haastavissa akustisissa ympäristöissä