Nro 5-2024 Hinta 12,70 € VICTOR WOOTEN ”Jos ei ole muuta elämää, niin ei ole mitään mistä kirjoittaa musiikkia!” Leri Leskinen ”Musan teko ei ole pelkkää koodaamista.” JET GUITARS – MUUNNELMIA TUNNETUSTA TEEMASTA! 01 Kansi_524.indd 1 01 Kansi_524.indd 1 13.10.2024 16.33 13.10.2024 16.33
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 13.10.2024 16.29 13.10.2024 16.29. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi SHURE MV6 USB-MIKROFONI VIE STRIIMISI ÄÄNENLAATU UUDELLE TASOLLE Kun haluat selkeän ja tarkan äänen vaivattomasti, Shure MV6 on ihanteellinen valinta pelaajille ja striimaajille. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Tuo ääneesi ammattitason selkeys ja hurmaa yleisösi kristallinkirkkaalla soundilla – joka kerta MAAHANTUOJA 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 15.10.2024 17.13 15.10.2024 17.13
Joissain asioissa utelias tutkiskelu on pitemmän päälle hedelmällisempi lähestymistapa, vaikka siihen sisältyisi jatkuvaa epävarmuutta. Tulinko muuten maininneeksi, että toisinaan plektra on soittaessa tarpeen haudata miltei näkymättömiin, jotta kieltä koskettaisi vain pienen pieni, sormien lomasta esiin pilkistävä nirkko. Varmuus ei kuitenkaan tee autuaaksi. Eri kädet ovat tosiaan eri kädet, mutta ennen kaikkea jokaisella on omansa. Mutta parasta plektrassa on se, että niitä on on niin monenlaisia: kaiken kokoisia ja muotoisia, pehmeitä ja kovia, liukaspintaisia ja karheita… Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sislu 524.indd 4 04-05 Pääkirj_Sislu 524.indd 4 15.10.2024 17.14 15.10.2024 17.14. Yhden parhaan sijaan etsitäänkin useaa mahdollista. Kun ei ole vielä tietoa eikä kokemusta, jonkinlaiset nyrkkisäännöt antavat varmuutta siitä, että ollaan ainakin jonkin opin mukaisesti oikealla tiellä. Jokaisella soittajalla kädet ovat eri. 4 www.riffi.fi 5/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Paras plektra on myytti M ikä olisi paras plektra. No se sama kuin paras kamera tai paras mikkikin – se, joka sattuu olemaan saatavilla silloin kun tarve ilmenee. Tokaisussa ”paksut kielet Gibsoniin ja ohkooset Fenderiin” on vissiä perää, jos tavoitellaan samankaltaisuutta fyysiseen soittotuntumaan. Se on paras neuvo ikinä ja paremmaksi tilanne kehittyy vain sillä, että opettaja itse hankkii pienen pussukan täyteen eri kokoisia, eri muotoisia, eri paksuisia ja eri materiaaleista valmistettuja plektroja ja antaa oppilaalle sitten tehtäväksi kokeilla niitä viikon ajan ja luokitella ne oppilaan omien tuntemusten mukaan sopiviin ja epäsopiviin. Parasta plektraa ei ole. Siinä matkan varrella soittimetkin usein vaihtuvat toisiin, mieltymykset kielityksen suhteen muuttuvat ja luuytimiään myöten sähkökitaristiksi itsensä identifioinut voikin jonain päivänä huomata soittavansa mielellään ja paljon akustista kitaraa. Lapsen käsi kasvaa aikuisen kädeksi, aikuisen sormet saattavat muuttua solakoista pulleiksi, voi kehittyä notkeutta tai kankeutta ja niin pois päin. hybriditekniikkaa, niin toisinaan plektralla poimittujen äänten pitäisi erottua sävyltään riittävän selkeästi sormenpäillä pikatuista sävelistä ja joskus taas ihan päinvastoin. Ja motoriikkakin on yksilöllistä, näppivoimista puhumattakaan. Mutta onko se teräskielinen vai nailonkielinen ja kaipaako soittotapa silloin joustamattomasta vai joustavasta materiaalista valmistettua plektraa… Sekin vaikuttaa, että sähköstä tai sähköttömyydestä riippumatta soittolehdykkä voi olla pääasiallinen äänenpoiminnan väline, tai sitten kuviot noukitaan plektran lisäksi vapailla sormilla. Tilanteet tuppaavat elämän aikana muuttumaan. Totinen kysymys, johon oli tuohon hetkeen mennessä tullut kymmenien ehdottoman varmojen vastausten lisäksi yksi mielestäni järkevältä vaikuttava kommentti: ”Kehota oppilasta ostamaan kymmenen erilaista plektraa ja kokeilemaan niillä mikä alkaa tuntua luontevalta”. Tai jos on enemmän valintamahdollisuuksia, paras on se mikä tuntuu toimivan parhaiten juuri siinä tilanteessa. Joskus taas pyyhkäisypintaa pitää olla mahdollisimman paljon, koska sekin tuottaa omanlaisensa soundin. Törmäsin keskusteluketjuun, jossa etsittiin vastausta kysymykseen, miten opastaa soitto-oppilasta valitsemaan sopiva plektra. Eivätkä johda välttämättä mihinkään hyvään, vaikka niitä julistettaisiin jonkin tietyn genren nimissä ja sen soittamisen edellytyksenä. Ja jos käytetään tätä ns. Eikä aina edes soiteta plektran terävällä kärjellä, koska leveä särmä saattaa istua paremmin tarkoitukseen. Soittoharrastuksen alussa on tyypillistä tukeutua normeihin, ja se on hyvin ymmärrettävää. soittajasta riippumatta, ovat puhdasta pöljäilyä. Siksi sellaiset neuvot, joissa opastetaan käyttämään aina ja joka tilanteessa aivan tiettyä kielitystä tai juuri tiettyä plektraa tai vahvistinta tai säröpedaalia tms. Kämmenet ovat eri kokoisia, sormet eri mittaisia, lihaa ja luuta on vaihtelevissa suhteissa. Soittimetkin on mitoitettu ja muotoiltu eri tavoin ja mensuurista riippuen saman kielipaksuuden jännityskin on hyvin erilainen
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. ja 3. Punaisen katkoviivan yläpuolella signaali on liian kova sekä teknisesti että taiteellisesti: äänen aluke säröytyy väärällä tavalla ja piikkaa ulos miksauksesta. 1) Alkuperäinen, muokkaamaton ääni. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. 1 2 3 4 5 42 ”Tämä työ on varmistamisen varmistamisen varmistamista.” – Erika Pursiainen 04-05 Pääkirj_Sislu 524.indd 5 04-05 Pääkirj_Sislu 524.indd 5 15.10.2024 17.14 15.10.2024 17.14. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 23 6 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. Irtonumeron hinta on 12,70 €. 3) Tilannetta on korjattu pelkästään kompressoimalla. 040 501 2745 (ark. Samalla äänen loppuosa nousee alkuperäistä voimakkaammaksi ja äänen kesto tuntuu pidentyvän. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 29. Harmaan katkoviivan alapuolella ääni hukkuu miksauksen muihin elementteihin sekä pohjakohinaan. 2) Tilannetta on korjattu laskemalla kyseisen soittimen voimakkuutta kanavan volume-säätimellä (musta viiva). HAASTATTELUT & ESITTELYT 06 Ikimuistoiset sessiot: Leri Leskinen – Sillä matkalla tässä vielä ollaan… 12 Erika Pursiainen – kiertueet haltuun yhteistyöllä ja intohimolla 23 Tänä iltana – Victor Wooten LUKUPALAT 17 Ajankohtaisia uutisia • tuotepoimintoja • nimityksiä • edustusten vaihtoja SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Elämäni bassot: Jukka Puurula – Minun pitää naulata se, mitä rumpali polkee 42 Kitara ja kompressori – saa ja tuleekin käyttää! KÄYTTÖTESTIT 32 Jet Guitars JS-40 Elite & JS-501 Stygian – sopivasti uutta ja vanhaa 35 Hotone Patch Kommander – pedaalisto hallintaan 36 Boss RV-200 – kaiun syvin olemus 38 Black Sheep – minipedaaleja hintatietoiselle 46 Qpro Audio E 10 A – laulukaapista viivelinjaan GRANDE FINALE 48 Aamukahvilla Intersonicilla – Shuret on tehty huollettaviksi 50 Tuumia verstaalta – Rakenna sellaista, minkä voi myös korjata 52 Muusikkona maailmalla – Mike Stern & Randy Brecker Band Laitilassa 54 Alangon päiväkirja – Brändäyksestä, uskokaa tai älkää 28 ”Kyse on tunteen välittämisestä, eikä se ole rakettitiedettä.” – Jukka Puurula Kannen kuva: Maarit Kytöharju 12 Musta käyrä kuvaa tässä periaatepiirroksessa yhden yksittäisen äänen voimakkuutta ajan suhteen. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vain osa äänestä pysyy katkoviivojen välisellä tavoitealueella ja soi tasapainoisena osana miksausta. Äänen aluke on vahva, sen jälkeen sointi vaimenee nopeasti, kuten vaikkapa kitaralla usein on tapana. Koska kompressorin kynnystaso (sininen katkoviiva) on asettu tässä hyvin ylös, kompressori vaimentaa vain alukkeen piikkiä. Äänen loppuosa vaimenee aivan alkuperäistä vastaavalla tavalla, joten äänen kesto ei vaikuta pidentyneen eikä lyhentyneen. www.riffi.fi 5/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Koska tasoa on laskettu, ääni kuitenkin putoaa katkoviivojen väliin sijoittuvalta tavoitealueelta nopeammin kuin harmaan viivan esittämä alkuperäinen ääni olisi pudonnut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Melko nopeasti kynnystason alapuolelle palattaessa kompressori lakkaa kompressoimasta ja äänen loppuosuus soi kuten alkuperäinenkin. 5) Kompressorin kynnystaso on pidetty samana kuin edellisessä kuvassa, mutta kompression jälkeen voimakkuutta on nostettu niin, että aluke nousee samalle voimakkuudelle kun kuvissa 2. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. Toisin sanoen ääni vaikuttaa lyhentyneen. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Nyt ääni ei enää säröydy mainittavasti, eikä se hyppää muun miksauksen joukosta kiusallisesti esille. posti kulut. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Anders Liljeström Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Maarit Kytöharju Juha Seila Jan-Olof Strandberg Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. 4) Kompressorin ratio on edelleen sama, mutta kynnystasoa on nyt laskettu alemmas ja kompressio vaikuttaa lähes koko siihen osuuteen äänestä, joka sijoittuu ihanteelliselle alueelle. Ratio on piirroksessa 2:1, joten kompressori puolittaa kynnystason yläpuolisen äänenvoimakkuuden
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. – Sillä matkalla tässä vielä ollaan… 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 6 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 6 15.10.2024 17.16 15.10.2024 17.16. 6 www.riffi.fi 5/2024 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Leri LESKINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Ne on olleet mulle tärkeitä ja mä olen yrittänyt vaan saada sen tuotannon tukemaan sitä laulajan juttua. – Kalle oli mulle tärkeä tuttavuus. Mä valitsin sitten oman polun. Hänelle on tärkeää, että rauhoitutaan ja ollaan läsnä. Eli kulmaksi valittiin riisuttu, humaani lähestymistapa. Bändikaverit olivat jo siinä vaiheessa kovan luokan tekijöitä: Sami Kuoppamäki, Kalle Chydenius ja Peter Engberg. – Se määrä sopi mulle erittäin hyvin. Säveltäjä niin biisien kuin elokuvamusiikin saralla, tuotantoyhtiötä pyörittävä yrittäjä, Warnerilla A&R Suvi Teräsniskalle ja Samuli Edelmannille. Johonkin nekin albumit vaan ovat hävinneet. Ja tietysti tuottaja. Vuosikymmen aiemmin oli julkaistu samantyyppisiä levyjä, joissa klassikkoja tulkitsevat vuoroin hevarit, vuoroin reggaeporukka. Kulttuurikin oli erilainen siinä mielessä, että kun ennen kierrettiin ympäri vuoden, nyt mennään enemmän projektipohjalta. Se on ihan parasta puuhaa! Jossain vaiheessa kaksikko myi studionsa ja heidät palkattiin Music Makersille. Suvi Teräsniska: Iltalauluja, Warner Music Finland 2022 Elettiin koronavuosia ja kaikilla kulttuurialan toimijoilla oli sattuneesta syystä väljää kalentereissaam. Nehän on hienoja biisejä, mutta kuunteleeko niitä kukaan. Mutta uutena asiana mukaan on tullut A&R:nä toimiminen, johon kuuluu biisien etsimistä ja artistielämän suunnittelua. – Ei autotunea, ei mitään. Mitä jos soitetaan nää biisit kuin ne menee, mutta vaan akkareilla. Niin paljon, että yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Leskinen pääti, että rundaaminen saa riittää. Suvi Teräsniska taas Lapin tyttönä on heti valmis. Varsinkin kun Suvi on ihan sairaan hyvä laulaja, ja sitten kun on mikit ja taajuudet kohdallaan, niin sellainen minimalismi on todella suloista ja ihaLerin musiikillinen identiteetti muodostuu Leri muistelee, miten Ogelin kasvatin oli vaikeata taipua opinahjon vallitsevaan ilmapiiriin. Emmä ollut sitä ikinä tehnyt eikä hajuakaan miten sitä tehdään, mutta yhtäkkiä mä vaan tein leffaa. Lerin ammattilaisura alkoi 90-luvun alussa Samuli Edelmannin bändissä. Alunperin projektin nimi olikin ”Tuutulauluja”. Parempi siirtää samantien. Leri oli keikkailematta melkein kaksikymmentä vuotta, kunnes viime keväänä palasi estradille. ”Tai olis voinut, mutta ei tullut tehtyä”, hän muistelee. www.riffi.fi 5/2024 7 ”T uttu tv:stä” on teksti joka löytyi ’80-luvulla monen LPlevyn oikeasta yläkulmasta. Hän on tietysti paljon muutakin. – Mä tajusin aika äkkiä, että siellä soitettiin sellaista musaa, joka ei ole mun juttu. Kivaa oli, mutta luppoa kertyi, eikä sen aikana saanut aikaiseksi oikein mitään järkevää. Kun liikkeelle päästiin, asiat johtivat uusiin. Sitten pitää osata luoda se ilmapiiri, että artisti on parhaimmillaan. Soittamista mies on saanut kuitenkin harrastaa ihan sydämensä kyllyydestä, sillä pelkästään viidentoista Vain elämää -kauden aikana biisejä on kahlattu läpi tuhatkunta. Jos jollain tulee paniikki, mulle soitetaan usein. – Se on maailman herkintä hommaa. Joku on vinossa. Teräsniskan poppihommat olivat hyvässä kuosissa, joten siihen suuntaan ei tarvinnut vilkuilla, mietittiin siis muuta. Samalla he perustivat pienlevy-yhtiön, jonka listoilla oli muunmuassa Rajaton. – Kesällä tehdään tää juttu ja joku rundi yksyllä. ”Se muistutti mulle, että musan teko ei ole pelkkää koodaamista.” 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 7 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 7 15.10.2024 17.16 15.10.2024 17.16. Näille ei ole tärkeää miten nopeasti soitetaan, vaan se fiilis ja mitä lauletaan. Tänä kesänä saman verran. Kaija Koon kanssa jutellaan pari tuntia kaikista asioista. Nimenomaan hän opetti mut myös käyttämään Macia. Okei, se on sovittamista, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Leri mietti suojattinsa Suvi Teräsniskan kanssa, mitähän sitä tekisi, aikaa meinaan oli. Sanoinkin Samulille, etten tee enempää kuin kakskyt keikkaa vuodessa. Kyseessä oli Behmin Teatraaliset vivahteet -konserttikiertue, jossa bändinä oli jousikvartetti, Leri ja koneita. Kaikki laulajat, joiden kanssa olen työskennellyt on olleet hyviä tarinankertojia. Alkoi tuntua, että se ei vain oikein johda mihinkään. Soiton ohessa kaksikko alkoi puuhata omaa pajaa Music Makersille, jossa nyt tätäkin haastattelua tehdään. Sen jälkeen päälle maltilliset yksitoista keikkaa kahteen kuukauteen vanhan Edelmannin bändin kanssa. Bändikaveri Chydenius intoili alkavansa sitä tekemään. Häneltä opin mitä kaikkea tuottamiseen kuuluu. Se on myös teknistä hommaa, että mikä mikki valitaan. Sen jälkeen alkoi tuotantoja tippua isoiltakin levy-yhtiöiltä ja ”sillä matkalla tässä vielä ollaan”, Leri toteaa. Olen mä lähettänyt jengiä myös himaan treenaamaan. – Mä mietin, että mikä vika niissä levyissä on. – Sama homma, kun tokaisin joskus Samulille, että voisin tehdä leffascorea. Silloin piti olla koko ajan valmiina lähtemään johonkin. Siinä on aikaa tehdä myös jotain muutakin kuin rundata. Tällaiseen hommaan vanha bändikaveri, Peter Engberg oli täydellinen. Sakari Kuosmanen ottaa sitten aina konjakkihuikan. Edelmannin bändissä keikkaa riitti. Ja nyt niitä on tehty aika paljon. Sitä kautta hänestä on tullut hiljalleen laulattamisen asiantuntija. Ainostaan kitara ja laulu. Siihen asti Leri oli vain ”soitellut”, eikä edes tiennyt mikä on tuottaja. Laulajalta oli vuosien varrella toivottu tulkintoja klassisista tuutulauluista, kuten Sininen uni ja vastaavat. Homman ei pidä maistua duunilta. Harvoin joutuu kuitenkaan mihinkään ihan pelastushommiin. – Joskus näkee samantien, että nyt ei ole laulupäivä. Osa hänen töistään koostuukin nykyään laulutuotannoista. Sama pätee Leri Leskiseen, joka on jo viidentoista vuoden ajan näkynyt miltei viikoittain televisiossa ”Vain elämää” -ohjelman koskettimia soittavana bändiliiderinä. Leri tiesi jo sovittamisesta jonkin verran ja omasi vision, joten hiljalleen hän vain ajautui tuottamaan. Leri luettelee tuottamiseen kuuluvat perinteiset soitattamiset, laulattamiset ja budjetin väännöt. Samulikin on ihan loistava tekstintulkitsija. Kun tapasin Samulin ja Kallen, jotka tulee teatterimaailmasta, tajusin että nää miettii tätä asiaa ihan eri tavalla. Ja väitänkin, että mun vahvuus on ollut se että laulu ja tekstit on mulle tärkeitä
– Halusin pitää sen orkesterin mahdollisimman hallussa. Lopuksi kaikki laulut äänitettiin uudestaan Music Makersilla. Siten balanssi-asiaa on helpompi miettiä perästä päin. Eli on mahdollista tehdä asioita toisellakin tavalla. Ei haluttukaan, että levy soi mahdollisimman kovaa. Rummut ja Iiron flyygeli jossain varastossa. Silloin pystyy keskittymään olennaiseen. – Ihana kapu, ja ymmärsi myös pop-estetiikkaa – sitä Queenin estetiikkaa. Kuoppamäki ja Chydenius oli palkattu bändiin jo etukäteen, Leri pystyi ainakin luottamaan komppiin. On yksi niistä laulajista, jolla on teksti hallussa studioon tullessa. Rajattoman Queen-tribuutti oli Lerin ensimmäinen iso tuotanto ja orkesterina Lahden Sinfonia. Ja jotain paikkaa monta ottoa. Hänen kanssaan oli kova pohdinta, miten homma pidetään täysin kontrollissa. – Se muistutti mulle, että musan teko ei ole pelkkää koodaamista. Antti Murto ja Ilu Herkman äänittivät. – Siinä on se ydin. Jossain vaiheessa sairastuin itsekin Hollywood-tautiin, jossa piti olla miljoona raitaa jossain leffascoressa. Tunnetta lisää tieto, että eihän Leri ollut koskaan edes mitään sinfonia-orkesteria äänittänyt. Ei noista varmaan mikään biisi ole ollut top viidessäkymmenessä, mutta se on striimannut jo yli vuoden. Kun äänitykset pyöri, hänen isoin homma oli seurata partituuria ja kuunnella, että homma pysyy rytmillisesti kasassa. Ja siihen kuuluu, että ei käytetä tunea koska se pieni heilahtelu kuuluu siihen. Se myi myös fyysisesti kymmenen tuhannen pintaan. Kitaristeja oli vähän enemmän. Väitän, että Suomessa se kuvallinen kerronta ei kulkenut ihan käsi kädessä sen scoren kanssa, kun haluttiin että musa on Hollywoodia. Silloin tietää, että ollaan seuraavalla levelillä. Leri ajautuu hyvällä tavalla sivuraiteelle ja alkaa kerrata ison soundin huumaavaa vaikutusta. – Se volumesota oli jossain vaiheessa ihan järjetöntä. Rajaton: Rajaton Sings Queen With Lahti Symphonic Orchestra, Plastinka 2008 Leri nostaa hattua oppi-isien – varsinkin Esa Niemisen – suuntaan. Uskomaton äänenväri ja miten läsnä se on. Juuri tämän takia Leskinen ylistää työskentelyä Suvi Teräsniskan kanssa. 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 8 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 8 15.10.2024 17.16 15.10.2024 17.16. Lerille jo pelkästään luonnollisen dynamiikan saavuttaminen oli hienoa. 8 www.riffi.fi 5/2024 naa. Esimerkiksi Rajaton lauloi toisessa tilassa ihan vain fiiliksen takia. – Häneltä ja muilta kunnon tekijöiltä opin, että laulu edellä mennään. Leri oli yhtä ihmeissään: – Mitä ihmettä nyt tapahtuu. – Herrajumala, kun se tyttö on ihanimpia laulajia mitä tässä maassa on. ”Sehän on sitä näyttelijöiden hommaa”. Leri lyö nyrkkiä pöytään alleviivatessaan, että vaikka pompöösejä ”sadanmiljoonan” raidan juttuja on tehty, paluu tilanteeseen, jossa yksi soittaa ja toinen laulaa hyviä biisejä, on ihan yhtä isoa, ellei isompaa. Tein heille monta levyä, jotka oli isoja projekteja. – Kaikki mitä mä olen tehnyt on laulatettu siihen. Dynamiikka – joka on mun mielestä musassa äärimmäisen tärkeää – kun sitä löytyy tällä tavalla, niin se on silloin myös yksi kertomisen muoto. Olen pitänyt pientä kirjaa siitä, ketkä kaikki on siihen laulaneet. Onneksi Jaakko Kuusisto oli armollinen häntä kohtaan. Hän tekee kotityöt. – Siinä vaiheessa kun tuli monikanavamiksaus, niin olihan se hienoa ja sitä oli kiva tutkia. Pianossa Iiro Rantala, Sami “Kuoppis” Kuoppamäki rummuissa ja Kalle Chydenius bassossa. Sovituksista vastasi Jaakko Kuusisto (1974–2022), joka toimi myös kapellimestarina. Esa on laulumiehiä ja mä olen aina rakastanut laulamista. Levy on hieno esimerkki musiikkialan ennustamattomuudesta; kuka olisi arvannut, että levyllinen tuutulauluja nousee tällaiseen suosioon. Sen takia mäkin ohjauduin tekemään lauluyhtye Rajatonta. Tietty puhtaus säilyy laulussa, kun ei käytä tunettimia. Joskus voi tehdä myös levyn jossa ei soiteta klikkiin. – Se vaan kertoo siitä, että jos on vaan hyvä omalaatuinen idea, se saattaa striimata. Orkesterin botnekin pitää tuplata moogilla. Niin, ettei siellä ole edes flyygeliä seassa. Jengi kuuntelee sitä varmaan, kun ne menee nukkumaan tai joku kuolee – en tiedä. Siitä tuli jo melkein itseisarvo. Jossain Bohemian Rhapsodyssa oli hiLerin legendaarinen Neumannin U 47, johon on laulatettu kasarista asti ihan kaikkea Paula Koivuniemestä ja Katri Helenasta alkaen. – Sinffis oli siinä stagella miljoonan mikin kanssa. Eikä rumpuja. Levy on Leskisen mukaan striimannut jo noin 24 miljoonaa kertaa ja se on luultavasti Teräsniskan toiseksi striimatuin levy. Perään Leri muistelee, kuinka Samuli Edelmann uran alkupuolella suorastaan briljeerasi sillä, että luki lapun kaksi kertaa läpi ja osasi sen ulkoa. Kommentoin, että riisuttuus tekee musiikista myös ajatonta, koska silloin harvoin tehdään mitään päivän soundia. Mikkiä meni joka puolelle taloa. Koska ensimmäinen albumi menestyi näinkin hyvin, on jo toinen tulossa. On kutkuttava ajatus, että Leskinen on soitattanut isoa orkesteria punchilla sisään. Murrolla oli enemmänkin historiaa tämän mittaluokan produktioista. Ei ollut ihan joka kerta maailman tyylikkäintä. Mulle ei enää riittänyt, että oli sinfoniaorkesteri vaan sekin piti tuplata sampleilla. Musiikkia ei todellakaan kompuroitu lyttyyn
Kun ääniä on kuusi, tehtävää piisaa. Orkan ja laulajien pitäminen äänikuvassa poissa toisten varpailta oli vaikea asia. Mun on välillä vaikeata sitä kuunnella, hampaisiin sattuu. Pianistina yhtyeessä oli soittanut Gerard Jouannest, joka saatiin tekemään orkesteriosuudet. Miksauksen balanssi aiheutti köydenvetoa tuottajan ja sovittajan välillä. Se oli kuitenkin todella palkitsevaa. Leri Leskisen mielestä levy kuulostaa vieläkin hyvältä. Seassa oli ihan puhtaita a’capella-biisejä, joita laulettiin kimpassa ja täydellisen kontrollin nimissä tehtiin myös yksittäisiä ääniä. – Jengillä on fiilis, että se on jotenkin helkkarin iso, mutta ei siellä niitä raitoja kuitenkaan ihan järkyttävästi ole. Ihan originaali-Queenissa on paljon kuorojuttuja, jossa jokaiselle on omat paikat. Arri sen ratkaisee, ja Jaakko teki hiton hienoa duunia. Ei sitä varmaan vois tehdä eri tavalla. Hänellä oli tietysti vahva näkemys ja mä jouduin vähän selittämään hänelle mun näkemystä, että mihin suuntaan asiaa pitäisi viedä. – Olen onnellinen ja tyytyväinen siitä, että tuli tehtyä se niin hyvin kuin silloin osasi. Tähän on pääosin syynä yhteistyö Pekka Witikan kanssa. Nykyään sitä halutaan musaan paljon enemmän, niin lauluun pitää laittaa yläpäätä jo äänittäessä. Ja sitä tehtiin huolellisesti. Esko Salminen pääosassa ja tekstinä Goethea ja Shakespearea, joihin kappaleet oli sävelletty. ”Kyllä siinä samalla opeteltiin kaikenlaista”. Jostain syystä Edelmann Sr. Leskinen vastasi arreista. Koska kyseessä on klasarisovittaja, me tultiin vähän eri suunnista. – Se on miksaajan taidetta ja arrien hienoutta. – Mulle selvisi aika nopeasti mikä se soinnin ydin on. www.riffi.fi 5/2024 9 tonmoinen duuni. Mutta Queenissa se ei vaan käy päinsä. Klassisen orkesterin kanssa rumpuja ei yleensä voi soittaa kovaa. Sitä tutkittiin pieteetillä. Mutta Rajattoman kanssa tehtiin hitosti raitoja, että saatiin iso kuoro. Siitä on vaan sellainen mielikuva. Totta kai se koostuu niistä persoonista, mutta miksi se soi niin, on välillä sattumien summa. Mä ymmärrän, että siellä on se tila ja sieltä tulee se heleys, mutta mun mielestä se on epäluonnollista välillä, mutta se on myös estetiikka-asia. Sieltä lähtee munat, jos rumpali ei oikeasti soita, tää musa vaan vaatii sen. Leri nostaa esiin myös Who Wants To Live Forever -kappaleen, jota oli hienoa tehdä sinfoniaorkesterin kanssa. Musiikilla höystetty kuunnelma, jossa bändinä Helsinki Sound Machine, eli Kuoppamäki, Chydenius ja Engberg. Leskisellä oli takana Ylelle Vaiheetniminen kuunnelma, jonka ohjasi Arto af Hällström. Sitten alkoi miksaus, joka kesti todella kauan. ”Voihan sitä Peggyäkin laulaa loppu elämän, mutta tässä on jotain ikuista ja pysyvää.” ”Se on miksaajan taidetta ja arrien hienoutta.” 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 9 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 9 15.10.2024 17.16 15.10.2024 17.16. Levyn äänikuvasta oli olemassa jotain ajatuksia. Oboen soittaja ei tykkää yhtään, että rummut paukkaa neljän metrin päässä isolla kädellä. Lopputuotteen pitää tottakai soida niin kännykästä kuin autossa. Rajatto mien tapauksessa stemmojen pitää soida. Leri palaa kappaleen kuuluisaksi tehneeseen oopperaosuuteen. – Jos kuuntelet jotain 60-luvun levyjä kännykästä, ei siellä ole alapäätä juuri ollenkaan, mutta tän päivän biisit kyllä jytisee. Tommi Vainikainen miksasi. – Tuollaiseen levyyn ei voi kauheasti alapäätä laittaa. Hän oli selvittänyt, miten ne alkuperäiset köörit meni. Selitin hänelle, että kyllä tää orkesteri sieltä kuitenkin pölähtää joka tapauksessa. – Siihen tuli isot jouset, jotka Jaakko oli arrannut todella hienosti. Siitä eteenpäin tuottajan työnä oli laulattaa koko homma. Leri jaksaa kiitellä myös Tommi Vainikaisen panosta. Hän on pyörinyt mukana koko Vain elämää -sarjan ja miksannut Lerille lukemattomia levyjä. Käytiin Jaakon kanssa läpi, miten se biisi alunperin on tehty. Se oli sen ajan juttu, enkä mä siitä varmaan mitään muuttaisi. – Rumpalin pitää aina adaptoitua konserttisaleissa siihen, että hiljaa soitellaan. Kyllähän sitä keskustelua Jaakon kanssa käytiin. Samuli Edelmann: Vaiheet, RCA 1997 Samuli Edelmannin kolmas albumi on Leri Leskisen uran tärkein levy. – Pekka oli siihen aikaan jo aika syvällä looppilevyissä, joita hän sai päivittäin. Ne on laulaneet ne ihan kimpassa. – Samulilla oli ollut aina unelmana tehdä faijansa Toni Edelmannin innoittamana chanson-musiikkia. Vanhemmalla Edelmannillahan on taustaa niin teatterissa kuin Berliinissä. Mutta Vainikainenkaan ei ollut tehnyt tähän mennessä tämän mittaluokan produktioita. Sama kitaroiden kanssa, Brian Maylla on niin hyviä juttuja, ettei niitä voi haudata. Niillä myyntiluvuilla oli otsaa pyytää hieman erikoisemman levyn julkaisua. Saatiin juhlaa siihen touhuun. tunsi Jacques Brelin esikuntaa, kuten Francois Rauberin, edesmenneen Brelin bändin kapellimestarin. Hän oli myös hyvin valveutunut sampleasioissa. Mielettömän tarkka korva ja hän on alttona siinä keskellä. Se musa on ikuista ja sitä tulee vieläkin välillä kuunneltua. Tiedän tasan tarkkaan, miten se bändi soi ja Soila Sariola on siinä vireellisesti tärkeä hahmo. – Mulla oli fiilis, että kyllähän Queenissä pitää rummut pössähtää, Leri nauraa. Mukaan valikoitui siis Pekka Witikka – Lerin mielestä Suomen kovin tuottaja. Edelmannilla oli alla pari poppilevyä, jotka olivat myyneet valtavasti. Ja omisti vielä kaikki maailman synat
Ei häntä edes kiinnosta enää koodaaminen. – Nää tekstit on iänikuisia ja paikat on aina täynnä. Älä tuhoa laulua! – Oli vuosia, etten käyttänyt kompuraa ollenkaan, Leri räjähtää nauruun. Se levyhän soundaa vieläkin aivan sairaan makeelta. – Ranskalaisilla alkoi jo vähän käämi palaa, kun Pekalle ei kelvannut mikään. Leri kertoo ihaillen, miten Witikan pedanttia toimintaa oli hienoa seurata sivusta. Sitten Vainikainen ja Vainio ja muut miksaaja tekee sen duunin. Jos käytät värin takia, niin katso ettei mittari paljon värähdä. Silloin ei kiinnostanut paskaakaan. Samuli on tästä ikuisesti kiitollinen Maija Kuuselle ja Asko Kalloselle, joiden tuki oli tosi oleellinen sille projektille Levylle tehtiin myöhemmin vielä jatkoa, mutta paljon pienemmin, sillä eihän tuollaisia rahoja enää kellään ole. – Kun lähdetään miksaamaan, olen vuosien aikaan oppinut, miltä eri kompurat kuulostaa. Tai jotain mä tein… eikä mua edes kiinnostanut. Mulla oli tullut pelko sitä kohtaan. – Varsinkin, kun siellä oli sitä Brelin esikuntaa, jotka on ihan maailmanstaroja. Voihan sitä Peggyäkin laulaa loppuelämän, mutta tässä on jotain ikuista ja pysyvää. Ja aika hyvinhän se meni, sillä kolmekymmentä vuotta julkaisun jälkeen levyä esitetään vieläkin livenä. Sä saat sen putkisärön sieltä helpommallakin. Ja ne oli myyneet niin hyvin. Sen takia osaan kunnioittaa noita huikeita miksaajia, joita löytyy Suomesta paljon. Mun tehtävä oli enemmänkin fiilistellä ja tehdä pianolla erilaisia sfäärejä. Jos ääni tulee läpi, se riittää. Kirjoittaja ihmettelee, miten levy-yhtiö lähti rahoittamaan näin kummallista projektia. – Mä ryssin joskus alkuaikoina… Jesse Vainio kiroili, että älä käytä sitä kompuraa ollenkaan. Myös eq olisi hyvä jättää äänittäessä rauhaan. Kyllä ne oli varmaan siihen varautuneet. Ja eq:t, ettei ole koko ajan hirveetä sotaa alaja yläpään kanssa. Suomessa Witikka teki välimiksauksen hyvin nopeasti. Vedin ihan fiiliksellä. Siihen löytyy aina joku nopeampi ja innokkaampi. Toni vaan kertoi, kuinka isoja starboja ne on. Kattelin vaan, että vanhoja ukkoja ja hyvin vetävät. Hän oli niin perfektionisti niiden romppeidensa kanssa. Ihan uskomaton kokemus. Kyllä kannatti tehdä. Siitäkin selvittiin puhumalla. ”Luota vaan siihen, että toi 47 on niin hyvä, ettei mihinkään tarvi koskea”. – Hän käsitteli vain kahta raitaa sen kaiken muun seassa, mikä oli minusta aivan uskomatonta. Nauhat piti tuoda mukana, joka ei ollut hyvä asia, sillä lentokenttien läpivalaisu saattoi pyyhkiä nauhojen sisällön. – Ilmeisesti Samuli joutui lupaamaan, että tän jälkeen tehdään taas poppilevy. Eikä hän sen jälkeen puuttunut siihen balanssiin, mikä oli kerran päätetty. Leri spekuloi, että Vaiheet on varmaan yksi kalleimmista kotimaisista levyistä. – Lähetettiin Rauberille biisit demolauluineen Pariisiin, ja siitä perään orkesteria äänittämään. Tämä mahdollistaa fiilistelyn maksimoinnin ja yhteistuotannoissa voi jakaa asioita. Se on niin oma taiteenlajinsa, että siihen menee koko elämä, eikä riitäkään. Joskus levyyhtiöillä on myös hieno näkemys siitä, että tommonen artisti kuin Samuli – jolla on muutakin sanomista kuin päivän poppi – niin se tekee ihan hyvää hänen artistikuvalleen. 10 www.riffi.fi 5/2024 Kompressointikielto Aikoinaan Leri suhtautui äänittämiseen aika huolettomasti. Eikä me tähän vielä lopeteta. Mä olin nähnyt jonkun laulun takia hitosti vaivaa, mutta sitä oli vaikea miksata, kun olin ylikompuroinut sen. Levyhän oli kallis kuin mikä. En mä edes tuntenut koko chanson-skeneä. Helkkarin hieno orkestroija. Raubert on tehnyt muunmuassa Stingin kanssa samantyyppisiä juttuja. Äänityksiin Rauberin kanssa meni muutama päivä kanssa. Jossain vaiheessa häntä ohjeistettiin olemaan kompressoimatta liikaa. Tuotantojen tekeminen pariskunnittain on Lerin mieleen. Varsinkin lauluja tehdessä. u 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 10 06-11 Ikimuistoiset 524 Leskinen.indd 10 15.10.2024 17.16 15.10.2024 17.16
Olen rakastanut musiikkia aina pienestä tytöstä lähtien. Sillä reissulla tapahtui ahaa-elämys. Reilut kuusi vuotta sitten Pursiainen ei todellakaan ollut unohtanut itseään ja unelmaansa vaan oli juuri muuttanut Los Angelesiin opiskelemaan musiikkibisnestä. Tämä on yksi motoista, joka on johdatellut Erika Pursiaista tämän elämässä. 12-16 Erika Pursiainen.indd 12 12-16 Erika Pursiainen.indd 12 14.10.2024 18.51 14.10.2024 18.51. Pursiainen oli sitä ennen työskennellyt myynnin ja markkinoinnin parissa mutta pohtinut edelleen, mitä oikeasti haluaisi tehdä elämässä. Tutustuin New Yorkissa yhden bändin fanituotemanageriin, joka otti mukaan muutamalle keikalle ja katsomaan meininkiä. – Harjoittelun sivussa kävin keikoilla. 12 www.riffi.fi 5/2024 Ä lä unohda itseäsi ja unelmiasi. Siellä mä tajusin, että tämä on se mun maailma. Yksitoista vuotta sitten hän opiskeli palvelumuotoilua osana ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja teki työharjoittelun Unicefilla New Yorkissa. Olin aina miettinyt, että mikä mun ala tai ura oikeasti on, ja nyt klikkasi, Pursiainen sanoo. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: LAURI PALOPOSKI JA ERIKA PURSIAISEN KOTIALBUMI Erika PURSIAINEN – kiertueet haltuun yhteistyöllä ja intohimolla Erika Pursiainen toteutti unelmansa urasta musiikkialalla ja työskentelee nyt menestyvänä kiertue-, lavaja fanituotemanagerina Yhdysvalloissa
Moon Hoochin kanssa keikkapaikkojen koot vaihtelevat noin 150 henkeä vetävistä mestoista 800:n tai tuhannenkin ihmisen saleihin, plus tietysti festarit päälle. Pursiainen on yhteydessä keikkapaikkoihin ja varmistaa, että tekniikka on molemmin puolin kunnossa, samoin kuin takahuoneet, ruokailut, perustarpeet kuten vesi ja pyyhkeet, aikataulutukset, parkkipaikat sekä muut yksityiskohdat. Jos heidän tiimi olisi erikseen yhteydessä keikkapaikoihin, yhteydenpito menisi helposti ristiin. Toisinaan Erika Pursiainen hoitaa Moon Hoochin ohella mahdollisen lämppärinkin asioita. Valmistautuminen kolmeen eri rooliin Tällä hetkellä yksi Erika Pursiaisen isoimmista työllistäjistä kiertuemanagerina Yhdysvalloissa on Moon Hooch -bändi, joka yhdistelee elektronista musiikkia, perkussioita ja saksofoneja. Rento ja tyytyväinen artisti voi antaa kaikkensa faneilleen ja keskittyä esiintymiseen ja taiteeseensa. Opiskelujen osana Pursiainen teki erilaisia alan töitä ja harjoitteluja. – Liikkuvia asioita on niin paljon, että en pysty niitä kaikkia muistamaan. Silloin pitää varmistaa, että henkilökunta hoitaa kaiken ajallaan. Henkilökunnan koko tietysti vaihtelee paljon. Valmistelulistaan kuuluvat tietenkin myös hotellitai AirBnB-varaukset sekä suunnitelmat ajoaikatauluista ja -pysähdyksistä – ja tietysti kaiken tarvittavan tiedon jakaminen bändin ja muun tiimin kanssa. Suojaus ei saa pettää Kun bändi tai artisti ja tämän taustajoukot kiertävät erilaisia keikkapaikkoja ja ajavat ympäri Yhdysvaltoja, vastaan tulee mitä erilaisempia paikkoja ja ihmisiä. Pursiainen muistelee erästä keikkapaikkaa, jossain päin Floridaa, jossa sama henkilö hoiti koko tekniikan eli sekä vaErika Pursiainen on vastannut ruotsalaisen Hammerfallin fanituotemyynnistä bändin PohjoisAmerikan kiertueella. Tien päällä on sitten mahdollisuus täysillä keskittyä vastaantuleviin tilanteisiin, hän sanoo. Ja tämä vaan paisuu, jos hoidan myös lämppärin. www.riffi.fi 5/2024 13 Tämän jälkeen Pursiainen lähti tavoittelemaan uutta uraa. Kiertuemanagerin roolin rinnalle mukaan tuli myös lavamanagerin töitä, ja niiden perään tehtäviä myös merchandisingeli fanituotemyynnin puolella. Eli vastaan Moon Hoochin lisäksi myös lämppärin tekniikasta ja kaikesta viestimisestä. – On erikokoisia klubeja ja baareja, ja sitten teattereita ja isompia konserttihalleja. Hyviä ja hienoja hetkiä, mutta paljon myös erilaisia hankalia tilanteita ratkaistavaksi. Pursiaisen apuna ovat erilaiset valmiit pohjat, templatet, niin koko kiertueen suunnitteluun kuin esimerkiksi yksittäisiin sähköposteihin. Sovimme etukäteen tietyistä lähtökohdista lämppärin kanssa, mutta loppukädessä pääesiintyjän tiimi päättää ja sopii asioista keikkapaikan kanssa. Oheistuotteista vastaavana Pursiainen määrittelee myös fanituotevalikoiman ja tilaa tuotteet. 12-16 Erika Pursiainen.indd 13 12-16 Erika Pursiainen.indd 13 14.10.2024 18.51 14.10.2024 18.51. Isommissa paikoissa ei yleensä tarvitse niin paljon jännittää, kun kaikki ovat erikoistuneita omaan hommaansa. Sama pätee crew’hun. Olen ollut myös kiertuemanagerina kolmelle bändille ja heidän crew’lleen kahdella kiertueella, kun bändit olivat co-headline-kiertueella ja yhtäkkiä ihmisten ja asioiden määrä moninkertaistui. – Merkitsen muistiinpanojen lisäksi templateen eri väreillä missä vaiheessa minkäkin keikan eri valmistelut ovat, mitä on tehty ja mitä vielä tehtävänä. – Totesin, että Suomi on kuitenkin niin pieni markkina, että sinne on hirveän vaikea päästä uutena sisään, varsinkin nopeasti, kun ei ole enää mikään kaksikymppinen, eikä ole aikaa tuhlattavana uuden uran rakentamiseen. Tämä varmistaa tehokkaan työskentelyn sekä sen, että kaikki tarvittava tulee huolehdittua. – Kiertueilla mulla ei käytännössä ole ylimääräistä aikaa ollenkaan, joten yritän saada kaikki etukäteen mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Muun crew’n työskentelyä seuratessaan Pursiaisen visio suunnasta kirkastui: kiertuemanagerin rooli voisi olla se, jossa Pursiaisen kokemus, vahvuudet ja tietotaito yhdistyisivät parhaiten. Keväällä 2018 Pursiainen muutti opiskelemaan alaa UCLA Extensioniin Kaliforniaan Yhdysvaltoihin. – Siellä tien päällä olen johtaja ja muut seuraavat mun ohjeistusta. Kaikki lähtee keikkamyyjältä saadusta reitityksestä ja keikkakohtaisista sopimuksista. Joissain pienemmissä paikoissa saattaa olla yksi henkilö, joka hoitaa kaiken tekniikan ja pahimmassa tapauksessa vielä monia muitakin tehtäviä. Punaista ei ole aloitettu, keltainen on prosessissa ja vihreä on valmis. – Välillä sama lämmittelybändi kiertää koko ajan meidän kanssa, ja silloin mieluummin hoidan kummatkin. Aluksi hän työskenteli Suomessa fanituotemyynnin parissa muun muassa Chisun, Ismo Alangon, Anna Puun ja Maija Vilkkumaan keikoilla. Pursiainen kiteyttää, että oikeastaan hänen roolinsa on varmistaa, että artistin ei tarvitse huolehtia mistään ja että kaikki tarvittava on kunnossa. Pursiainen kertoo, että isoin osa työtä ovat esivalmistelut, varsinkin koska hänellä on käytännössä kolme roolia: kiertuemanagerin tehtävien lisäksi hän vastaa bändin fanituotemyynnistä, ja on myös yhtyeen autokuski
14 www.riffi.fi 5/2024 – Takahuone on myös tila, jossa artisteilla on oltava mahdollisuus rentoutua ja tehdä mitä he haluavat ilman, että kukaan tuntematon häiritsee heitä tai tekee heidän olonsa epämukavaksi tai turvattomaksi. Lavamanagerina Pursiainen tekee paljon yksittäiskeikkoja kiertueiden välissä, mutta säännöllisesti hän työskentelee UCLA:n Royce Hallissa, yliopistokampuksella sijaitsevassa 1800 hengen konserttisalissa. Vastuu turvallisuudesta on myös oleellinen osa kiertuemanagerin toimenkuvaa. Käytännössä olen yhteyshenkilö artistin tai esiintyjien ja heidän tiiminsä sekä sitten meidän tiimin välillä. Pursiainen ei voinut sallia tuntemattoman kuvaajan läsnäoloa takahuonetiloissa, koska siellä oli sekä arvokasta kalustoa että kaikkien henkilökohtaisia tavaroita. Sovitun backstage-kuvauksen jälkeen syntyi erimielisyyttä siitä, missä kuvaaja voi oleskella loppuillan ajan. – Silloin piti itse käydä sanomassa, että ”hei, nyt sä et kuulu kyllä tänne, voisitko mennä takaisin tuonne tiskin taakse”. Mutta tässä ei ollut vielä kaikki, sillä lämppärikeikan aikana Pursiainen huomasi, että kyseinen henkilö seisoo keikkapaikan ovella myymässä lippuja. Pursiainen kuvailee, että lavamanagerin työnkuva riippuu paljolti tiimin koosta. Lopulta minun oli pakko kutsua vartijat paikalle poistamaan hänet takatiloista, koska hän ei suostunut liikkumaan tai ymmärtämään pointtiani. – UCLA:lla enemmänkin vastaan siitä, että kaikki pysyy aikataulussa ja että kaikki on valmiina show’ta varten ja jokainen tietää mitä tehdään. Lavalla myös tekniikka haltuun Lavamanagerina Pursiaisen työt painottuvat toisella tavalla kuin kiertuemanagerina. Tämä tapahtui lämppäribändin aikana, eikä meidän keikan aikana, mutta silti, täytyyhän hänen siellä äänitiskin takana olla. lot ja äänet. Ja sitä voi toisinaan horjuttaa melko vähäpätöiseltäkin tuntuva asia. Molempia hommia on helpompi hoitaa, kun ymmärtää, mitä toinen puoli tarvitsee. Aiemmin hän on työskennellyt Levitt Pavilionin ulkolavalla Los Angelesissa MacArthur Parkissa, jossa jokakesäiset ilmaiskonsertit vetävät paikalle yli 60 000 kuuntelijaa vuosittain. Omaan tiimiin lukeutuvat tekniikan lisäksi muu esiintymispaikan henkilökunta, kuten aulaja salihenkilökunta, turvahenkilöt, siivoojat ja niin edelleen. Pursiainen muistelee tapausta, jonka ytimessä oli hänelle sekä Moon Hoochille aiemmin tuntematon valokuvaaja. Lavamanagerina Los Angelesin Levitt Pavilionilla työhön kuului myös paljon tekniikkaa. Mutta lämppärinä toiminut artisti oli ehtinyt myöntää kuvaajalle luvan. On suojeltava tietenkin itse artistia, mutta myös koko crew’ta, keikkapaikkaa, faneja sekä kaikkien omaisuutta. Moon Hoochin kanssa Pursiainen tekee useamman monen viikon kiertueen vuodessa. 12-16 Erika Pursiainen.indd 14 12-16 Erika Pursiainen.indd 14 14.10.2024 18.51 14.10.2024 18.51. Pursiainen painottaa, että turvallisuusasioiden kanssa ei voi olla liian tarkka monistakaan syistä. – Tämä käytännöllisesti katsoen tuhosi koko aikaisemman keskusteluni kuvaajan kanssa, joka tuohtui silminnähden ja alkoi riitelemään asiasta kanssani
Eli kaikki tieto pitää olla helposti valmiina siellä. Arki tien päällä ja keikkapaikoilla on täynnä erilaisia yksityiskohtia, ja kiertuemanagerin pitää tietää käytännössä kaikesta kaikki. Tämä työ on varmistamisen varmistamisen varmistamista. Alalla on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota tasa-arvoja monimuotoisuuskysymyksiin sekä hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Kun musiikkiala ja sen ansaintalogiikat ovat muuttuneet, livemusiikin merkitys on kasvanut. – Se on hirveän tärkeää, että me tullaan hyvin toimeen keskenämme. Yhteistyötä kusipäisyyden sijaan Pursiaisen mielestä tärkein edellytys kiertuetai lavamanagerin työssä on, että tulee toimeen ihmisten kanssa. Kun joukkue on pienempi, Pursiaisen työ on enemmän tekniikkapainotteista. www.riffi.fi 5/2024 15 – Eli ihan jos vaikka takahuoneessa on vessa tukossa, niin hoidan siivoojan paikalle. Ajattelin jo silloin, että tuo ei kuulosta mun tyyliltä ollenkaan. Hauskaa pitää myös olla! Pursiaisen mukaan kaksi muuta tärkeää kiertuemanagerin ominaisuutta ovat järjestelmällisyys ja ratkaisukeskeisyys. Kun lavamanagerin työssä tekniikka on tullut tutuksi, tästä on ollut hyötyä kiertuemanagerin tehtävissä, kun Pursiaisen on esimerkiksi pitänyt varmistaa, että bändin tekniikkaraideria on noudatettu ja että keikkapaikat tietävät, mitä paikalle on bändin puolesta tulossa. – Alalla on alettu esimerkiksi kirjoittaa kirjoja terveysasioista. Aiemmin mainitut templatet ja pohjat edesauttavat myös selkeää viestintää. Tämä korostui esimerkiksi Pursiaisen roolissa Levitt Pavillionissa, joka on ulkotilassa. – Jos artisti kääntyy sun puoleen ihan mihin tahansa asiaan liittyen, niin sulla pitää olla vastaus. – Mulla on itsellä esimerkiksi tietty pohja, jota mä käytän, kun lähetän tiedot keikkapaikalle. Olemmehan me kaikki töissä siksi, että se on meidän intohimomme ja rakastamme työtämme. Olen fiksannut sitä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, koska pitää muistaa, että kukaan ei jaksa lukea mitään romaaneja tai klikkailla mitään linkkejä. Mä olen alusta alkaen lähtenyt liikenteeseen siitä, että yhteistyöllä kaikki sujuu. Tällöin on tärkeää, että asiat tehdään keikkapaikalle mahdollisimman helpoksi, jotta kenellekään ei tule turhaa ylimääräistä stressiä. Lankojen on pysyttävä käsissä ja tilanne kuin tilanne on pystyttävä ratkomaan jollakin tavalla. ”Tämä työ on varmistamisen varmistamisen varmistamista.” 12-16 Erika Pursiainen.indd 15 12-16 Erika Pursiainen.indd 15 14.10.2024 18.51 14.10.2024 18.51. Täytettävänä on usein erilaisia lomakkeita. 1970–80-luvuilla rokkibändit vetivät huumeita ja alkoMoon Hooch -bändin kiertueilla Pursiainen työskentelee kiertuemanagerin roolin lisäksi myös pääkuskina. Pursiainen korostaa, että yhteistyössä ovat mukana artistin ja keikkapaikan lisäksi tietysti kaikki tiimit näiden taustalla. Ja tietenkin kommunikaatio on tärkeää. Pursiainen on tehnyt toisen havainnon musiikkialasta. Meillä on siis hyvä ongelma siinä mielessä, että töitä kyllä riittää tekijöille. Jos vastausta ei ole, niin selvität sen. Tämä korostuu etenkin festareilla, joissa Yhdysvalloissa voi olla hyvin monimutkaiset prosessit kaikelle. Toimenkuvien erilaiset puolet tukevat toisiaan. Kun Pursiainen työskenteli Levitt Pavillionissa, päätekniikkatiimissä oli vain viisi henkilöä ja tästä ryhmästä lavalla olivat vain monitorimiksaaja ja Pursiainen, jotka hoitivat pääasiassa kahdestaan esimerkiksi vaihdot esiintyjien välillä. Pursiainen pohtii, että vaikka kiertueja lavamanagerin työssä on eroja, loppujen lopuksi molemmissa on kyse ihmisten paimentamisesta ja ajan tasalla pitämisestä. – Yhteistyö tekee työstä myös mukavampaa. Ei-vastausta ei ole olemassa. Tämä on vielä korostunut koronapandemian jälkeisessä ajassa. – Kun saadaan keikkapaikan tekniikkaspeksit, niistä pitää tietysti katsoa, että löytyykö sieltä esimerkiksi ne mikrofonit, mitä me vaaditaan, ja että keikkapaikan tiimi oikeasti ymmärtää meidän tarpeet, eikä katso raideria vähän sinnepäin. – Silloin, kun aikanaan aloitin ja juttelin eri kiertuemanagereiden kanssa ja kyselin heiltä kokemuksia, moni sanoi, että pitää olla kusipää ja pomo, joka näyttää muille kaapin paikan. Pursiaisen vastuulla on huolehtia, että artisti on tyytyväinen ja että artistin tiimi on kartalla kaikesta tarvittavasta. Ja tietenkin se, että kaikki käytännön asiat alkaen ruokailusta ovat kunnossa, ja että oma tekniikkatiimi pitää tauot ja syö ajallaan. Siellä tekniikka piti pystyttää ja purkaa joka päivä kaiutinrakennelmista ja rumpuraisereista alkaen. Vaikka kiertuemanagerin tehtävässä ei ole pakko ymmärtää kaikkea tekniikasta, perusymmärrys auttaa paljon. Hyvinvointi ja tasa-arvo keskiössä Mutta miltä musiikkibisnes laajemmin näyttää kiertuemanagerin arjen kautta katsottuna. – Jos miettii, että pandemia silloin sulki koko alan pitkäksi aikaa, niin nyt meillä on varmaan enemmän livekeikkoja kuin mitä oli ennen pandemiaa
– Alalle on myös yritetty saada monimuotoisuutta, ja enemmän juuri vaikkapa naisia ja ei-binäärisiä henkilöitä. 16 www.riffi.fi 5/2024 holia ja bailasivat, mutta nyt kiinnitetään huomiota omaan hyvinvointiin, syömiseen, lepäämiseen ja liikkumiseen, Pursiainen kuvailee. Hänen omansa sykkii erityisesti metallimusiikille, ja sen parissa hän on toki saanut työskennelläkin esimerkiksi hoitaessaan Hammerfallin fanituotemyyntiä yhtyeen Pohjois-Amerikan kiertueella. Enemmänkin sitä genreä olisi kuulemma kiva tehdä, eikä työ ole ainakaan toistaiseksi verottanut myöskään intoa käydä vapaa-ajalla keikoilla. Tähän hän on pyrkinyt yhdessä Moon Hoochin kanssa. On todella tärkeää ihan henkilökohtaisella tasolla kiinnittää omaan hyvinvointiin huomiota. Pursiainen muistuttaa lopuksi, että sekä artisti että koko artistin tiimi tekee työtään faneille. Raskasta työtä ja tien päällä olemista jaksaa paremmin, jos pitää itsestään ja muista huolta eikä rellestä ja biletä joka ilta. – Mitä enemmän kiertueet edistävät näitä asioita, sitä enemmän keikkapaikat huomaavat asioiden tärkeyden ja tarpeen. u ”Ei-vastausta ei ole olemassa.” 12-16 Erika Pursiainen.indd 16 12-16 Erika Pursiainen.indd 16 14.10.2024 18.51 14.10.2024 18.51. Pursiainen toivoo, että alalla kiinnitettäisiin enemmän huomiota myös ympäristöasioihin. – Joskus olen ollut jossain paneelikeskusteluissa vieraana, joissa jotkut kokeneet tyypit ovat sanoneet, että eivät enää itse jaksa käydä keikoilla. – Mä olen alalla musiikin takia, ja se on tärkein asia, että itseään ei saa unohtaa. Hänelle yksi tärkeimpiä tulevaisuuden tavoitteita onkin työn ja vapaa-ajan balanssi. Hän on juuri muuttanut lähemmäksi rantaa, sillä ranta tarjoaa hänellä mahdollisuuden rauhoittumiseen ja maadoittumiseen kiertueiden välillä. Musiikki on mun intohimoni, ja jos joskus menetän sen, mun täytyisi siinä tilanteessa arvioida myös uraani uudelleen. Pursiainen ja bändi pyytävät esimerkiksi backstagelle aina vesiautomaattia kertakäyttöisten muovipullojen sijaan sekä kierrätysmahdollisuutta. – Kiertuemanageroinnista alkaa olla jo jonkin verran tietoa saatavilla, mutta se on usein korkeasti arvostetuilta kiertuemanagereilta, jotka työskentelevät paljon korkeammalla tasolla isoilla kiertueilla, joissa asiat pelaavat aivan eri tavalla. Ideana on suunnata kirja pienempien kiertueiden managereille tai jopa artisteille, joilla ei ole vielä varaa palkata henkilökuntaa ja jotka hoitavat nämä tehtävät itse. Se on syy, miksi tunne ja intohimo täytyy muistaa pitää koko ajan mukana. Pursiainen on myös itse huomannut henkisen hyvinvoinnin tärkeyden. Pursiainen työstää parhaillaan myös Aloittelevan kiertumanagerin käsikirjaa, jonka hän kertoo olevan yksi tapa maksaa takaisin alalle, jolta on itse saanut siltä niin paljon. – Mitä enemmän on hommaa, sitä kovemmassa paineessa on tien päällä. Hän haluaa olla mahdollistamassa faneille maagisia konserttikokemuksia, joita hän on itse saanut kokea keikoilla. Sydän täytyy pitää mukana Pursiainen muistuttaa, että sydämen pitäminen mukana on tärkeä osa alalla työskentelyä. Toivonkin, että keskustelu ympäristö-, tasa-arvoja monimuotoisuus-, sekä hyvinvointiseikoista leviää ja koko ala alkaisi antamaan niille enemmän painoa. Olen miettinyt, että toivottavasti en koskaan ole tuossa tilanteessa. Kertakäyttötuotteita ja hukkajäämää aiheuttavia asioita kuten takahuonesnackseja pyritään muutenkin välttämään. Mä en pysty auttamaan ketään, jos en auta ensin itseäni. Vaikka ehkä nyt rikon jonkun romanttisen käsityksen rockista ja kiertueelämästä, tämä on ammattiala
Myös sitaat tien merkinnät, biiseistä poimitut otteet, ja kirjoittajan oma teksti on aseteltu sulavasti ja kokonaisuus hahmottuu vaivattomasti. Pedro on teos, jonka sosialidemokraattinen humaanius on täsmälääkettä pimeneviin iltoihin ja näihin monipuolisen synkkiin aikoihimme. Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa. Muusikkona, tuotantopäällikkönä, sovittajana, näyttelijänä sekä kapellimestarina työskennellyt Hietanen oli huikean monipuolinen tekijä, jonka viiksekäs hihittelevä hahmo tuli tutuksi monien vuosikymmenten ajan niin lapsille kuin aikuisillekin. Pedro perustuu kymmenien ystävien ja työtovereiden haastatteluihin sekä Pedron itsensä muisteloihin. Suositeltavaa lukemista kerralla ahmittavaksi tai luku kerrallaan silloin tällöin nautittavaksi. Vastapainoksi tehoja osataan myös vetää alas ja erityisen ilahduttavaa on myös lauluosuuksien runsaus. Melodiat ovat luontevia, köörejä on paljon ja ne ovat tyylikkäitä. Rummut jytisevät, särökitaroissa vallitus on vankkaa, eikä syntikoissa ole säästelty. www.riffi.fi 5/2024 17 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA E sipuheen koukku on täydellinen: Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos, osaan hyvää uutta vuotta toivottaa. Kirja vahvistaa julkisuudesta syntynyttä kuvaa lempeän inhimillisestä miehestä, josta kenelläkään ei kerta kaikkiaan ole pahaa sanottavaa. Aineistoa riittää eri tiedotusvälineissä aikanaan julkaistuista sekä kirjaa varten järjestetyistä haastatteluista, asian osaisten päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoakaan unohtamatta. ARVIO: TOPI SUURONEN Pedro Kirjoittaja: Janne Flinkkilä Like, 2024 The Flim friikkaa nyt T ai ehkä pikemminkin breikkaa tällä Freak Out -singlellään. Tekstin luettavuuden kannalta palstan leveys ja valittu kirjasinleikkaus kuitenkin toimivat mainiosti. Timo Kalevi Forss kirjoittaa sujuvasti ja johdattaa lukijan läpi Juicen uran tarkoin aiheensa tuntevan oppaan varmuudella, jaellen auliisti puheenvuoroja niille artisteille ja kollegoille, joiden laulettavaksi tämä valtaisa tekstimäärä on kirjoitettu. Tämä toistuu kirjassa niin vahvasti, että kyynisempi lukija alkaa jo tuskastua tekstin fäniydestä. Tämä on sääli, sillä lukija jää janoamaan Hietasen yksityisempiä mietteitä ja kontrastia päivänpaisteelle. Mielenkiintoinen kuvaliite on mukava lisä, joskin erityisesti ryhmäkuvissa kirjan sivukoko haastaa tiedonvälityksen. Paljon mielenkiintoisia asioita jäi avoimeksi myös kirjailijalle itselleen, jonka loppupohdinnat kysymyksistä, joita ilmeisen läheisiksi kasvaneet herrat eivät ehtineet käsitellä, jättävät lukijalle lämpimän kaipuun tunteen. Aika moni kuva on jouduttu taittamaan aukeaman levyiseksi ja harmillisesti asetelmat leikkautuvat pystysuoraan keskeltä poikki. Ihan vaan vaihtelun nimissä, jollei muuten. Herkullisinta luettavaa ovat muistelot radioja tv-ohjelmien teosta, sillä ne summaavat Hietasen monipuolisuuden ja tarjoavat kurkistuksen esimerkiksi Yömyöhä-radiohupailujen kulissien taakse. Tämäkin siis on Juicea, kas, kas… Ja ilmi käy, että niin on moni muukin tuttu kappale, sillä mies ehti tekstittää yli 300 biisiä muiden laulettavaksi, eikä itse asiassa halunnut alunperin itse esiintyjäksi lainkaan vaan nimenomaan laulujen tekstittäjäksi. Toivoakseni tulevalla täyspitkällä on kumminkin ainakin jokin biisi, jossa solistia ei ajeta säröttimen kautta. Lopputuloksena voi olla hyvin värikäs ura ja elämä. Trio soi isosti, raitoja on käytetty reilusti ja instrumentaatio on paikoin massiivinen. Oliko uran ja perhe-elämän yhdistäminen haastavaa, entä miten vaimon kuolema ja pojan onnettomuus vaikuttivat herrasmieshippimme maailmankatsomukseen. Teoksen lopussa on kronologinen listaus kappaleista sekä kattava lähdeluettelo kirjan aineistosta. Kun puhelin soi, siihen kannattaa vastata. ARVIO: LAURI PALOPOSKI Tuntematon Juice Leskinen Kirjoittaja: Timo Kalevi Forss Like, 2024 Tuntematon Juice Leskinen yllättää Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! Läpeensä mukava mies E hdin jo olla huolissani siitä, jäikö joulukuussa 2023 kuolleen musiikkivaikuttaja Pedro Heikki Hietasen monipuolinen elämä ja teot ylöskirjaamatta, mutta onneksi mies itse ehti ottaa ennen poismenoaan kontaktia toimittaja Janne Flinkkilään, jonka kirjoittama yli 600-sivuinen elämäkerta käy läpi musiikkialan jättiläisen julkiset teot. Vaikka hyväntuulinen ja etevästi kirjoitettu kirja käy ansiokkaasti läpi Hietasen uran, se ei valota Pedron yksityiselämää miehen itsensä toiveesta. ARVIO: LAURI PALOPOSKI 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 17 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 17 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. Mutta kun vastakkaisia näkemyksiä ei ole tullut vastaan edes huhuina ja juoruina, pitänee uskoa että Pedro Hietanen oli aidosti läpeensä mukava mies
VT-vakanssilla tointa aiemmin hoitanut Jyrki Mäkinen jatkaa MSonicin palveluksessa markkinoinnista ja kanavamyynnistä vastaavana johtajana tittelillä Marketing & Strategy Manager. Riffi toivottaa menestystä uusille omistajille ja perustajille puolestaan leppoisia kalareissuja. Täysin seisovilta jaloiltaan ei uusien omistajien tarvitse juoksuun pinkaista, sillä Mikko Karikon mukaan Mad Professorin 2006 perustaneet ja kansainvälisille markMad Professor uusissa käsissä kinoille luotsanneet Harri Koski ja Jukka Mönkkönen ovat lupautuneet eläkkeelle siirtymisensä jälkeenkin olla käytettävissä neuvonantajina. Lisätiedot: MSonic • msonic.fi Jo vuosia omaa persoonallista pedaalimallistoaan kehittäneet ja valmistaneet yrittäjät Jussa Palve ja Mikko Karikko (Häh Audio Oy) jatkavat nyt kotimaisen vahvistinja pedaalimerkin Mad Professorin toimintaa. Koljonen on aiemmin työskennellyt useiden kotimaisten sekä kansainvälisten yritysten johtotehtävissä. 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 18 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 18 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa 59,95 € + toimituskulut 10 € Ja ennakkotilaajan etuna 30 nopeimmalle Tilaääni-kirja kaupan päällisisiksi. Lisätiedot: Mad Professor / Häh Audio • hahaudio.com/ • facebook.com/MadProfessorAmplification Yhteiskuvassa vasemmalta lukien herrat Mönkkönen, Palve, Karikko ja Koski. – Vaikka olen itse toistaiseksi täysi tuoteummikko ja uusi kasvo (audio)alalla, niin toisaalta tunnen MSonicin yhtiönä varsin hyvin, Koljonen toteaa luottavaisena, kiitellen samalla osaavan henkilöstön ja vahvojen brändien muodostamaa jämäkkää pohjaa yrityksen toiminnalle. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Uusi painos julkaistaan viikolla 46 NIMITYSUUTISIA Timo Koljonen toimitusjohtajaksi MSonicille MSonicin hallituksen neuvonantajana pitkään toiminut KTM Timo Koljonen on nimitetty yrityksen toimitusjohtajaksi syyskuun alusta alkaen
proaudile.fi DPA 2061 sopii hikisiinkin hommiin V almistajan mukaan 2061:ssä on luokkansa selkein puheentoisto ja sen muina valtteina ovat iholle teipattavan miniatyyrimikrofonin käytössä oleellinen IP57-luokituksen mukainen vesieristys ja tehokas hientorjunta. Suuntakuvioltaan 2061 on pallo, ja sen toistoalueeksi ilmoitetaan 15 Hz – 16 000 Hz. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Taajuusvasteen osalta sitä luonnehditaan hyvin tasaiseksi aina 8 kHz:n taajuudelle saakka, josta ylöspäin mikrofonissa on pehmeä 3 dB:n korostus. Mikrofonia valmistetaan useissa eri värisävyissä ja se on saatavilla myös kiinteällä johtoliittimellä (3-napainen Lemo, TA4F, sekä mini plugi). Esiinnytkö äänitteillä. Lisätiedot: Intersonic Puh. Tuotatko äänitteitä. Kiinnitysklipsin värivaihtoehdot ovat musta ja valkoinen. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. ÄÄNITYÖN KIVIJALKA Uusi painos julkaistaan viikolla 46 Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. Riffi-kauppa 59,95 € + toimituskulut 10 € Ja ennakkotilaajan etuna 30 nopeimmalle Tilaääni-kirja kaupan päällisisiksi. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 19 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 19 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. Äänenpaineenkestoksi kerrotaan 128 dB (SPL)
Tule, kuule ja hämmästy! www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 Stereotai 3D-monitorointia Genelec-kuulokkeilla G enelec esitteli UNIO-ekosysteeminsä ensimmäiset tuotteet 2023. Lisätiedot: Genelec • www.genelec.fi 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 20 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 20 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. www.f-musiikki.fi P R O F E S S I O N A L Dave Weckl -rumpuklinikan äänentoisto toteutetaan Bose Professional -laitteilla. Kuulokkeet toimitetaan sekä nahkaettä samettipintaisin pehmukkein ja pakettiin kuuluu kaksi erilaista kaapelia, kierretty sekä suora. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA DAVE WECKL RUMPUKLINIKKA F-MUSIIKKI VANTAALLA MA 11.11. head tracking -ominaisuuden ansiosta kuulokuva saadaan säilymään vakaana myös silloin, kun kuuntelija vaihtaa asentoaan tai kääntää päätään suhteessa alkuperäiseen positioonsa. Kuulokkeiden kalibroinnissa käytetään henkilökohtaisen kuulon mittaukseen perustuvaa Aural ID -profiilia, jossa huomioidaan myös kuuntelijan henkilökohtaisen anatomian – kuten pään, korvalehtien sekä hartioiden koon ja muodon – vaikutus normaaliin kuunteluun. 8550A-kuulokkeiden tuottamaksi maksimiäänenpaineeksi kerrotaan hetkellisesti 119 dB SPL. KLO 19 F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4 Vapaa pääsy. Kuulokkeissa on stereokuuntelun lisäksi valmius immersiivisten monikanavajärjestelmien kuunteluun, ja ns. Tavoitteen täyttyessä henkilö voi valita kaiutinkuuntelun ja kuulokekuuntelun välillä tilanteen mukaan ja saada molemmilla tavoilla yhtäpitävän käsityksen työstettävän tallenteen audiosisällöstä, olipa kyseessä äänitys, editointi, miksaus tai masterointi. Neodyymimagneetein toteutetut kaiutinelementit ovat halkaisijaltaan 40 mm ja kuulokkeiden toistoalueeksi ilmoitetaan 15–20 000 Hz. Tervetuloa. Nyt lokakuussa New Yorkissa järjestetyssä AES:n konferenssissa tähän Smart Active Monitor -sarjan kaiuttimista, Genelec Loudspeaker Manager -kalibrointisoftasta sekä 9320A-monitorikontrollerista muodostuvaan kokonaisuuteen lisättiin uusimpana ulottuvuutena henkilökohtaisen kuulon mukaan kalibroitavat Genelec-kuulokkeet, mallitunnukseltaan 8550A Professional Reference Headphones. Päämääränä on tuottaa kuulokkeilla täysin vastaava kuuntelukokemus, jonka henkilö saa käyttäessään työskentelytilan akustiikkaan optimoituja SAM-monitoreita. Geneleciltä kerrotaan, että korvaa ympäröivät 8550A-kuulokkeet vaimentavat tehokkaasti ulkoisen äänen ja niiden käyttömukavuus on runsaan säätövaran ja miellyttävien materiaalien ansiosta erinomainen
DAVE WECKL RUMPUKLINIKKA F-MUSIIKKI VANTAALLA MA 11.11. Settiin kuuluva TD-07-moduuli on varustettu kuulokeliitännällä ja USB-väylän kautta se nivoutuu elimelliseksi osaksi tietokoneistettua musisointitoimintaa. Tervetuloa. Telineiden ja pedaaleiden eristys lattiasta on aiempaa tehokkaampi ja bassorumun nuijan materiaalikin on laitettu uusiksi. Roland ilmoittaa nyt kehittäneensä maailman hiljaisimmat sähkörummut. KLO 19 F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4 Vapaa pääsy. Yhtenä osana ratkaisua ovat VQD106 -rumpujen verkkomaisen lyöntikalvon alapuolelle sijoitetut neljä erilaista vaimennustyynyä, joiden materiaalilla ja hunajakennoa muistuttavalla rei’ityksellä on haettu kultainen leikkaus soittotuntuman, kapuloiden osumisesta aiheutuvan akustisen äänen minimoinnin sekä alustan mekaanisen kestävyyden suhteen. Virvelirummussa kalvolla ja kehällä on omat triggerinsä ja kehän joustava kumipäällyste minimoi kanttilyönnin aiheuttamaa kopahtelua. Oma osansa akustisen hälyn vähentämisessä on lyöntialustan rungon venttiileillä, jotka tasaavat kalvon liikkeestä kotelon sisälle aiheutuvia paineenvaihteluita. Lisätiedot: Roland Suomi • www.roland.com/fi Roland VQD106 – hiljaisimmat sähkörummut 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 21 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 21 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. Polkimien tuottamat tömäykset lattiaan ovat olleet aiempien konstruktioiden akilleen kantapää, mutta uudella tekniikalla lattiaan kohdistuvan tömäyksen voima on saatu pienemmäksi kuin normaalin kävelyn tuottamat impulssit tyypillisesti ovat. CYQ-12-symbaaleissa käytetään samaa hunajakennomaista vaimennusta lyöntipinnan alla kuin tomeissa ja virvelissä ja niiden soundit liipaistaan kahden erillisen triggerin ohjauksella. Myös symbaaleille tyypillinen fyysinen heilahtelu on valmistajan mukaan pystytty siirtämään sähköisen alustan ominaisuudeksi. www.f-musiikki.fi P R O F E S S I O N A L Dave Weckl -rumpuklinikan äänentoisto toteutetaan Bose Professional -laitteilla. Tule, kuule ja hämmästy! www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 S ähkörumpujen soundeista on voinut jo pitkään nauttia kuulokkeilla ja toisia häiritsemättä, mutta lyöntipinnoista syntyvä kopina ja lattian läpi alakertaan kantautuvat pedaaleiden polkemisesta syntyvät tömähdykset ovat olleet kuitenkin auditiivisena ympäristörasitteena
20 of the cabinet IR’s are classic Celestions powered by Celestion® Digital. Kaiutinkaappien mallinnoksia tulee pedaalissa kolme erilaista ja UAFX-applikaatiolla saa kuusi kappaletta lisää. 045 729 2930 • www.nordicaudio.eu Pakattiinko Dumble pedaaliin. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Ampero II Stage is the proffessionals choice in IR Multi Effect pedals. Valmiiden ohjelmien vaihtoehtona on Custom Mode, jossa voi rakentaa oman virtuaalisen vahvistimen lohkokaavion mukaisista palikoista. neljä erilaista ja eri tavoin soittodynamiikkaan vastaavaa etuvahvistinta, kaksi erilaista eq-kytkentää, särön luonteeseen vaikuttavia kytkentöjä ynnä muita muita mallinnettuja osasia. Tiedostot voi ladata B.Beatin muistiin tietokoneelta tai USB-muistista, ja laite osaa soittaa tiedostoja myös suoraan USB-tikulta. U niversal Audion luottaa aiempaan taktiikkaan: valitaan yksi vahvistin ja toteutetaan siitä muutama variaatio, mallinnetaan mukaan myös samasta lähteestä jokunen kaiutinkaappi ja lisätään pakettiin erinäisiä tyypillisiä studiossa ja/tai keikalla käytettyjä mikityksiä virtuaalisesti. Omaa sisäistä tallennuskapasiteettia voi laajentaa aina 128 gigatavun kokoon asti. 010 4398800 • msonic.fi Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. Valittavana on mm. 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 22 17-22 Ajankohtaiset 524.indd 22 15.10.2024 18.05 15.10.2024 18.05. Lisätiedot: Msonic Puh. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Deluxe Music Nord Sound Tampereen Musiikki Viiking Musiikki hotone riffi okt.indd 1 hotone riffi okt.indd 1 2024-10-10 16:29 2024-10-10 16:29 M-Live B.Beat K eikkailun apuvälineeksi suunniteltu B.Beat soittaa taustaraitoja stereona tai moniraitaisena tallenteena, ja kykenee ajamaan samalla synkassa videota screenille, klikin soittajille ja lyriikat solistin näyttölaitteelle. Tällä formulalla on toteutettu myös Enigmatic ‘82 Overdrive Special Amp, Dumblen soundimaailmaa toisintava etuastepedaali. With a plethora of IR amps, cabs and iconic effects, plus looper, tuner, USB audio interface and 300 presets. It also offers balanced/unbalanced connectors, MIDI, FX loop, expression and control pedal inputs, AUX in and headphone out. Laitteessa on nelikanavainen kuuntelumikseri kuulokevahvistimineen ja kuusi erillistä audiolähtöä saliäänen syötöiksi. Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Suomi Puh. Mallistossaan M-Livellä on myös kaksi muuta versiota laitteesta: B.BeatX sekä B.Beat Pro16
www.riffi.fi 5/2024 23 S yyskuun 11. Säveltäjä ja Helsingin kaupunginorkesterin solistivieras… Hän on täällä tänään! 23-27 Victor Wooten.indd 23 23-27 Victor Wooten.indd 23 14.10.2024 18.53 14.10.2024 18.53. Uuden soittimen kehittäjä ja rohkea kokeilija. Uralle on kertynyt lukuisia omia yhtyeitä ja yhteistyötä hän on tehnyt muun mussa Chick Corean, Scott Hendersonin sekä Steve Smithin kansTEKSTI: JAN-OLOF STRANDBERG KUVAT: MAARIT KYTÖHARJU Victor WOOTEN Tänä iltana – Kollegoidensa arvostama ja yleisön rakastama. 1964 syntynyt Victor Wooten aloitti sellonsoiton kouluiässä, mutta on sittemmin esiintynyt lähes yksinomaan sähköbassolla. Tärkeimmät yhtyeet ovat olleet Wooten Brothers, Bela Fleck & Flecktones, SMV ( Stanley Clarke, Marcus Miller & Victor Wooten). Hänet on palkittu viidellä Grammyllä ja Bass Player -lehti on valinnut hänet toistuvasti vuoden basistiksi
VW: Olen ollut tekemisissä Foderan (New Yorkissa toimiva soitinvalmistaja) kanssa vuodesta 1983 lähtien ja aloin jo varhain puhua siellä soittimesta, jota voisi soittaa myös jousella, mutta asiaa ruvettiin toteuttaman tosissaan sitten vasta huomattavasti myöhemmin. Victor korostaa edelleen, että diagnoosin saaneen ei tarvitse lopettaa soittamista, vaikka ei pystyisikään soittamaan entiseen tapaan. Victorin tavaramerkkejä olivat muun muassa heittää voltti takaperin bassosoolon jälkeen tai ajella lavalla yksipyöräisellä samaan aikaan bassoa soittaen. VW: Minulla on ollut tämä ajatus jo kauan mielessä, ainakin 30 vuotta. Sitten kun vaihdoin bassokitaraan halusin aina saada enemmän sustainia, niitä kauniita pitkiä ääniä, joita jousisoittimista saa. Eräänlaista sirkusta, mutta silti musiikkia ja elävää yleisöä palvelevalla tavalla, tinkimättä musiikin laadusta. Riffi: Kuulostaa erittäin haasteelliselta! VW: Ensimmäisessä bassokonsertossani oli ainoastaan yksi osa, jossa käytin tätä uutta soitinta. Nyt on vaan pysyttävä rauhallisena ja opeteltava uusi lähestymistapa soittimeen. Jos se nimittäin onnistuisi, ryhtyisin kirjoittamaan kappaletta sille ja teos esitettäisiin vuoden kuluttua sinfoniaorkesterin kanssa. Myöhemmin hän oppi, että juuri sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Tapasin Victor Wootenin ensimmäisen kerran 1991 Michael Manringin konsertissa, jota olin kuuntelemassa soitinrakentajien Vinny Foderan ja Joey Lauricellan kanssa Anaheimissä. Otin sitten heti yhteyttä Vinnie Foderaan ja tiedustelin häneltä pystyisikö hän rakentamaan tällaisen soittimen vuodessa. 24 www.riffi.fi 5/2024 sa. Riffi: Oliko tällaiselle vaikeaa löytää valmistajaa. Myös hauskat, spontaanit loopperijaksot olivat mainioita ja ne ovatkin yhä Victorin ohjelmistossa. Hänen lisäkseen Suomeen saapui neurotieteilijä Daniel Levitin, jonka kanssa Wooten keskusteli Marko Ahtisaaren johtamassa paneelikeskustelussa ennen kaupunginorkesterin konserttia. Riffi: Mistä sait ajatuksen kehittää tätä uutta, erikoista jousibassoa, siis jousella soitettavaa bassokitaraa. Soittamisen ilo minulla on edelleen tallessa, hän toteaa rauhallisesti. Konserttia kuunnellessani en kyllä huomannut, että Victorilla olisi ollut minkäänlaisia vaikeuksia soittimensa kanssa. Positiivisena ihmisenä ja taitavana muusikkona hän osaa peitellä tuskansa ja antaa yleisölle kaikkensa. Victor soittikin muun muassa Charlie Parkerin Donna Lee -kappaleen peukalolla – käyttäen itse kehittämäänsä ”double thumping” -tekniikkaa hyväkseen. Riffi: Eli sinulla oli selvä suunnitelma mitä teet soittimella ja mihin sitä käytät. Unohtaa ei voi kymmentä julkaisua omalla nimellä eikä jo klassikoiksi muodostuneita opetusvideoitakaan. Luultavasti jo huomattavasti aikaisemmin, koska kun olin pieni ja kuudennella luokalla koulussa, soitin selloa orkesterissa. Vähän myöhemmin K U V A : JA N -O LO F S T R A N D B E R G 23-27 Victor Wooten.indd 24 23-27 Victor Wooten.indd 24 14.10.2024 18.53 14.10.2024 18.53. Aikaa annettiin yksi vuosi ja kysyttiin, että onnistuuko. Syyskuussa 2024 Victor Wooten esiintyi Helsingin kaupunginorkesterin solistina Helsingin Juhlaviikoilla, jossa hän esitti oman ”La Lección Tres” -bassokonserttonsa JukkaPekka Sarasteen johtaessa orkesteria. Wootenin ja Levitinin duo esiintyi pääkonsertin jälkeen vielä Musiikkitalon lämpiössä. VW: Noin kymmenen vuotta sitten minua pyydettiin säveltämään konsertto bassolle ja sinfoniaorkesterille. Alkuun Wooten oli ajatellut olevansa vain vanha ja jäykkä, joten hän alkoi harjoitella enemmän. Samalla selvisi syy jo toistakymmentä vuotta häntä kiusanneisiin selittämättömiin krampeihin, jotka olivat tehneet soittamisesta ja elämästä vaikeampaa. Victor tuli myöhemmin myös tunnetuksi soittimensa lähes akrobaattisesta hallinnasta, mutta myös huumoristaan ja hauskoista tempuistaan keikoilla. Tutkin eri tapoja miten tämän saisi toteutettua, mutta tulin siihen tulokseen, että jousisoundin saa ainoastaan soittamalla jousella. Kun Wootenilla muutama vuosi sitten diagnosoitiin fokaalinen dystonia (lihasjänteyshäiriö, joka Victorilla on molemmissa käsissä), hänen uransa sai dramaattisen käänteen. Siihen aikaan se oli jotakin aivan uutta ja ennenkuulumatonta. Vinny ja Joey esittelivät nuoren lahjakkaan basistin ja kertoivat, että tällä on aivan oma tyylinsä käsitellä bassokitaraa. – Kun en soita, sormeni toimivat täydellisesti, mutta heti kun tartun bassoon, käteni lukkiutuvat
Uudessa versiossa on vieläkin voimakkaampi radius ja vaihdoimme myöskin rungon puulajeja. Riffi: Bassokitara ei siis soittimena olekaan vielä kehityskaarensa huipulla. Mutta tuotannon pitää olla hallinnassani ja minulla täytyy olla viimekädessä mahdollisuus tehdä muutoksia teokseen. Tarkoitus on kyllä tehdä se jonain päivänä, mutta ei vielä. Studiossa se on mahdollista. Kun orkesteriosuudet äänitetty, saatan kysyä Howard Levyä soittamaan huuliharppua joihinkin kohtiin, tuplaamaan melodiaa vaikkapa huilujen kanssa. Bassokitara sen kun kehittyy ja nähtävissä on uusia tekniikoita ja lähestymistapoja soittimeen ihan samaan tapaan kuin Larry Graham aikoinaan ryhtyi soittamaan peukalolla. Riffi: Onko jousibassossasi ihan normiskaala. Anthony Jackson toi kuusikielisen basson ja laajensi rekisteriä… minä nyt sitten haluan mahdollisuuden käyttää jousta bassokitaran kanssa. Miksailen soundin pietsomikkiä ja magneettimikkejä yhdistelemällä. Kuten esimerkiksi Bela Fleck, joka soittaa banjolla aivan mitä tahansa. Kun sitten istun ja kuuntelen orkesterin osuuksia, voin halutessani kammeta teosta hetkeksi johonkin eri suuntaan. www.riffi.fi 5/2024 25 sävelsin toisen teoksen, johon kirjoitin sille jo huomattavasti enemmän soitettavaa. Foderalla ei koskaan kiirehditä, vaan soitin on valmis sitten kun se on valmis. Riffi: Miten tällainen projekti sitten toteutettaisiin. VW: Aikaisintaan… en usko että saan tätä vielä silloin tehtyä, koska nyt on loppuvuodeksi iso kiertue Wooten Brothersien kanssa, ja se jatkuu myös kevääälle 2025. Saattaahan myös olla, että huomaankin tarvitsevani vaikka banjoa täydentämään teosta, tai sitten jonkun muun soittimen tai muusikon. Riffi: Miten Foderan kaverit ovat lähteneet tähän mukaan. Minun on oltava kärsivällinen ja niin pitää heidänkin. VW: Ei, mitään ei ole vielä äänitetty. Mutta onneksi minulla on jo tämä jousibasso numero yksi käytössä. Malliin on tehty muutamia muutoksia, joilla saadaan siitä vielä ergonomisempi ja helpompi jousisoittoa varten. Riffi: Soitatko uutta instrumenttia vain jousella. Vaikeinta on löytää aikaa, koska he ovat hyvin kiireisiä ja työskentelevät myös itse edelleen päivittäin verstaallaan. Ja millä tahansa instrumentilla on mahdollista soittaa mitä tahansa musiikkityyliä, kun on oikea soittaja paikalla. Oman osuuteni pitäisi myös on lähes ”täydellistä” tai sanotaan, että sen pitää olla juuri sellainen kuin haluan sen olevan. Sähköbassohan on edelleen suhteellisen nuori soitin ja oikeastaan vielä ihan alkutekijöissään. Soitan saksalaisella jousella, koska ranskalaisella jousella käden asento tulee mielestäni kummalliseksi, eikä se oikein toimi tällä soittimella. VW: Ei vaadi mitään erikoisjärjestelyjä, toimii aivan samoilla vehkeillä. Tai niinkuin Jaco otti nauhat pois soittimesta, nosti nauhattoman basson ihmisten tietoisuuteen ja näytti samalla myös, että huiluäänillä voi tehdä musiikkia. Sinfoniaorkesterin edessä soittava solisti on hieno juttu, mutta haluan kumminkin viedä tämän pitemmälle, tehdä tästä ehkä maailmanmusiikkia tai pyytää mukaan jazz-soittajia. Soitin on suunniteltu sellaiseksi, että se toimii hyvin molemmilla tyyleillä. VW: Tai ehkä ei. He tekevät soittimensa edelleen käsityönä, eivätkä he voi kaikkia muita hommiansa lopettaa sen vuoksi, että minulla olisi tässä nyt yksi juttu, johon pitäisi keskittyä. Riffi: Tässä taitaa olla sinulle projektia koko ensi vuodeksi. Riffi: Oletko jo levyttänyt tämän teoksen, tai onko sellaista suunnitteilla. En myöskään ajattele, että nyt tehdään yksi perinteinen orkesteriteos lisää kaikkien perinteisten orkesteriteosten joukkoon, vaan haluan vähän rikkoa rajoja ja saada aikaan jotakin mikä on enemmän minua. Stanley Clarke taas on pioneeri piccoloja tenoribassojensa kanssa ja jalostanut ne solistisiksi instrumenteiksi. VW: Itse asiassa sekä jousella että sormilla. Mikrofonit ovat sitten ihan kokonaan uudet. VW: No ei. Liveotot eivät koskaan ole 100 % täydellisiä, joten äänitän mieluummin studiossa. Uskon, että tällainen kyllä järjestyisi, koska minulla on niin monta hienoa ystävää, jotka ovat erinomaisia muusikoita. VW: Luulen, että Vinnie ja Joey pitävät tämän tyyppisistä jutuista – ajatuksesta tehdä jotakin uutta, koska he ovat omalla sarallaan artisteja. Hyviä sinfoniaorkestereita kyllä löytyisi – ja Helsingin Kaupunginorkesteri oli kyllä myös oikein hyvä – mutta itse en ole vielä valmis. VW: Kyllä, 34 tuumaa. Ja sitten on ”Jos sinulla ei ole elämää, niin sinulla ei ole mitään mistä kirjoittaa musiikkia!” 23-27 Victor Wooten.indd 25 23-27 Victor Wooten.indd 25 14.10.2024 18.53 14.10.2024 18.53. Nyt bassosta on rakenteilla uusi versio, jonka toivoin saavani jo tälle Suomen keikalle, mutta se ei ikävä kyllä ehtinyt valmistua ajoissa. VW: Minulla on kaikki osat midinä valmiina, ja kun kokonaisuutta ryhdytään tallentamaan voin tuoda studioon vaikka vain yhden sektion kerrallaan – esimerkiksi kuusi viulistia, jotka soittaisivat oman stemmansa kolmeen kertaan, jolloin minulla olisi jo 18 viulua ja niin edelleen. Riffi: Ehkä olisi hyvä äänittää joku konsertti, jossa teos esitetään. Tai kenties kurkkulaulajan Mongoliasta joihinkin kohtiin. Oma suoritukseni kun ei ole vielä sillä tasolla, jolla haluan sen olevan! Tahtoa on kyllä äänittää molemmat konsertot ja julkaista ne, mutta se täytyy tehdä studiossa, jossa minulla on enemmän mahdollisuuksia hallita tilannetta ja tehdä muutoksia. Mutta nyt konserttitalossa se ei ole juurikaan tarpeen salin akustiikan vuoksi. Tai ehkä haluan pidentää jotain kohtaa ja lisätä siihen banjosoolon, kuka tietää. Riffi: Voiko jousibassolle käyttää samoja vahvistimia ja efektejä kuin normibassolle vai vaatiiko se joitakin erikoisjärjestelyjä. Käytän siinä aivan tavallisia sähköbassolle tarkoitettuja Thomastikin hiottuja kieliä. Kulma pitää olla oikea ja saksalaisella jousella saa luontevan soittoasennon. Ehkä haluan veljeni lisäämään lyömäsoittimia, tai pyydän Sam Bushin paikalle mandoliineineen. Lisään usein myös aavistuksen kaikua, kuten teen myös nauhallisella bassolla, että saan soundista lämpimämmän
Hän oppii luonnollisella tavalla ilmaisemaan itseään, kieli kehittyy ja ehkä syntyy halu oppia myö“Jos energiaa ei ole, niin ei sitten ole yleisöäkään.” 23-27 Victor Wooten.indd 26 23-27 Victor Wooten.indd 26 14.10.2024 18.53 14.10.2024 18.53. Monessa musiikkikoulussa tai kesäleirillä istutaan luokkahuoneessa ja harjoitellaan koko päivä. Syömme siellä, nukumme siellä ja meillä on oma kokki, joka huolehtii ruokapuolesta. Kierrämme kaksi viikkoa, pidämme pienen tauon ja sitten jatkamme taas, ja sitä rataa. Ei pikkulapsi opettele teoriaa ennen kuin alkaa puhuan vaan lapsi oppii kuuntelemalla ja matkimalla. Systeemi on aika erilainen kuin yleensä: ollaan luonnon helmassa ja yhdistellään luontoa ja musiikkia. Vaikkaanpa, että tässä menee kyllä semmoiset nelisen vuotta ennen kuin saan tämän teoksen julkaistua. Haluan lisäksi, että oppilaat pääsevät kokonaan eroon soittimistaan osaksi päivää. Haluamme, että tunnet luonnon ympärilläsi – emme halua stressiä ja paineita. Kotona on vaimo kotona ja Joseph on hänkin naimisissa. Asia on yksinkertainen – jos sinulla ei ole elämää, niin sinulla ei ole mitään mistä kirjoittaa musiikkia! Ei harjoituskämpästä voi kirjoittaa musiikkia, sitä varten pitää kokea jotakin ja nähdä jotakin – täytyy elää! Leirillä siis kartutetaan kokemuksia ja herätellään sielua. VW: Leirit pidetään maaseudulla Nashvillestä vähän länteen, järven rannalla. Kun ei asian kanssa mitään kiirettäkään ole. Leirille voi tulla kuka tahansa, ei tarvitse olla mitään erityistaitoja, pääsy on vapaa kaiken tasoisille ja kaiken ikäisille soittajille. En siitä mitä he jo osaavat. Riffi: …ja sitten sinulla on vielä se Wooten Camps -leiri, joka taitaa olla erittäin suosittu! VW: Kyllä, kyllä. Emme me halua olla liikkeellä koko ajan, elämässä on muutakin. Sitä ollaan kehitetty nyt jo 25 vuotta ja siellähän käy säännöllisesti myös vierailevia opettajia, kuten Stanley Clarke, Marcus Miller, Bootsy Collins jne. Riffi: Miten muuten itse aloitit soittamisen. Riffi: Mitä tuo luonnon ja musiikin yhdisteleminen pitää sisällään. Pysähdyksiä tulee ja meille jää aikaa myös muille hommille. Jos haluaa oppia, niin sitten Wooten Camp on oikea paikka. Teemme myös retkiä metsään ja yövymmekin siellä, siis sananmukaisesti elämme luonnon keskellä. VW: Veljeni opetti minua. Olemme leirillä 24 tuntia vuorokaudessa ja tunteja pidetään paljon ulkosalla. Meillä on siis paljon lääniä käytössä ja siellä olemme ainoastaan me. Olen eniten kiinnostunut osallistujien tahdosta oppia ja kokea jotakin uutta. VW: No oikeastaan ei ihan niin rankkaa, vaikka olemme muutenkin kiireisiä. Siinä on mahdollisuus todella syventyä asioihin. Välillä käydään tiiviillä teoriatunnilla ja sitä rataa. Sitä kautta myös soittamisesta tulee helpompaa, koska sitten sinulla on jotakin sanottavaa. Riffi: Teette veljesi kanssa pitkän kiertueen, se on varmaan rankkaa. Olen sitä mieltä, että musiikkia pitää aluksi oppia luonnollista tietä. 26 www.riffi.fi 5/2024 paljon muutakin tulossa. Meidän ideamme on pyrkiä sitä kohden, että kaikki tulee luonnostaan. Joseph soittaa edelleen Steve Miller -bändissä, ja itse opetan edelleen Berkleen jazz-osastolla vähintään viitenä päivää kuukaudessa. Kävitkö jotakin perinteistä musiikkikoulua tai soittotunneilla
Hän haluaa lisää maitoa tai äidin lähelle, ja sellaiset sanat hän oppii ensin. Se on se energia ja riskinotto, jotka tekevät musiikista mielenkiintoista ja nautittavaa keikalla. Lapsi oppii nopeasti puhumaan, koska hänellä on jotakin sanottavaa meille. Ikävä kyllä, seuraavilla vuosikymmenillä opimme, että jazzissa pitää olla vakava ja käyttää pukuja keikalla. Haluan, että ihmiset tuntevat jotakin. Kun Chick Corean johtama Return To Forever kierteli maailmaa aikoinaan, he soittivat kymmentuhatpäiselle yleisölle ja usein jopa vielä suuremmille yleisömäärille. En halua loukata ketään, mutta monesta nykypäivän jazz-konsertista puuttuu tunne, koska pitää saada kaikki nuotit soitettua oikein, että ei vaan sattuisi virheitä… Ei meininki ennen ollut sellaista. Iso joukko ihmisiä suorittaa tutkintoja ilman, että heillä on oikeastaan mitään kokemusta todellisuudesta. Ei siinä ryhdytty analysoimaan, että onko tämä hyvää vai huonoa vaan ostettiin koko paketti. Sen pitää tuntua heti, olkoon tyyli mitä tahansa VW: Aivan, siitä on kyse! Jos energiaa ei ole, niin ei sitten ole yleisöäkään. Siinä musiikissa yleisö tunsi sen energialatauksen, joka kavereilla oli. Kukaan ei kerro sinulle mitä sinun pitää sanoa ensin, vaan ne sanat tulevat luonnostaan. Riffi: Keikkasi ovat sanalla sanoen energisiä! VW: Toisinaan huomaat konsertissa, että yhtye on hieno – kaikki soittavat oikein eikä kukaan tee virheitä, mutta silti jotakin puuttuu. Siinä tilanteessa ei ole väliä, onko se hyvää, väärää, huonoa vai taidetta – me vaan tunsimme jotakin uutta. Oppiakseen uimaan pitää mennä veteen, niin se vaan on. Kun ryhtyy soittamaan tekee alkuun varmasti paljon virheitä, ja jos niistä jatkuvasti huomautellaan, alat jossain vaiheessa pelätä soittamista niiden virheiden vuoksi ja sitten meneekin koko nautinto musiikista pilalle ja soittaminen muuttuu tympiväksi. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu, jos vahvistin hajoaa, kieli katkeaa, monitorit eivät toimi tai joku ryhmän jäsen puuttuukin joltain keikalta. Jossain vaiheessa voi pikkuhiljaa alkaa tutkia niitä tarkemmin ja lähteä vaikka opiskelemaan kieliä, mutta aivan aluksi asiat tulevat luonnollisesti. VW: Olen hyvin onnekas siinä, että Berkleessä pomoni on pitkäaikainen ystäväni Steve Bailey. Mutta silloin, kun opit puhumaan niin kyse on ainoastaan sinun äänestäsi. Päämääräni on, että luokkahuoneesta poistutaan parempina muusikoina kuin oltiin sinne tultaessa. Kouluissa opetellaan soittamaan samalla lailla kun joku muu on soittanut aikaisemmin. VW: Eihän kaikki koulutus ole ollenkaan pahaksi, koska saamme jatkuvasti uusia taitavia muusikoita. Riffi: Eihän sitä koskaan pitäisi joutua miettimään konsertin alettua, että onkohan tämä nyt hyvä vai ei. Steve ja minä olemme molemmat olleet Wooten Campissa alusta saakka eli jo 25 vuoden ajan, joten Steve tietää mistä pidän ja mistä en pidä. Toivoisin vain, että opinahjot eivät työntäisi nuoria tiettyihin lokeroihin sillä mentaliteetilla, että tältä pitää jazzin kuulostaa, ja bluegrassin pitää soundata tällaiselta. Charlie Parker loi oman tyylin kuten Jimi Hendrix, John Coltrane, Jaco Pastorius ja monet muut. Steve tietää myös asiat, joissa olen oikein hyvä, ja nekin joissa en ole niin etevä. Oppituntini ovat kuten leirini, enkä koskaan tiedä ketkä tulevat sinä päivänä opetukseen. Popja rock-konserteissa soitannollinen taso ei ehkä aina ole oikein huippua, mutta energiataso kyllä on! He hymyilevät ja heillä on yleensä koreografia, joten yleisölle se on erittäin viihdyttävää. He soittivat jazzia mutta rock-energialla. Kun puhumme toistemme kanssa, tulee virheitä ja lausumme ehkä vähän miten sattuu, eikä se haittaa. Se on sitä energiaa, jota me tarvitsemme, ja haluan itse tuoda sitä energiaa live-esityksiin. Jopa ne kitaran polttamiset olivat osa sitä live-energiaa, joka palveli kokonaisuutta siinä esityksessä. Ei kukaan halua kuunnella valmiiksi purtua ja sliipattua soittoa, jos siitä puuttuu energialataus. Otetaan vaikka Duke Ellington, Thelonious Monk, Louis Armstrong – heidän keikkansa olivat eläviä esityksiä! Riffi: Et kuitenkaan varsinaisesti vastusta kououtusta ja opetusta itsessään. Se oli omaperäistä, uutta ja me aistimme se. Itse opin musiikin kielen samalla tavalla. Nyt niiden tyylien pohjalta on sitten rakennettu kouluja, joissa opetetaan soittamaan täsmälleen kuin nuo esikuvat, tarkasti samoja sääntöjä käyttäen. Taso voi olla mikä tahansa, mutta meidän on tehtävä musiikkia siitä. Berkleessä opetan aiheita, joissa olen hyvä ja hän on nimennyt ne Wooten Woodsheriksi. Kenties he soittavat jonkun sävellyksen luokkahuoneessa oikein hyvin, mutta oikeassa ympäristössä kuten klubilla tai konserttilavalla ei ehkä sujukaan. Kun lapsi opettelee puhumaan, niin et sinä koko ajan korjaile lapsen sanomisia joka ainoan sanan perään. Yleisö on edelleen paikalla ja tilanne pitää selvittää nopeasti… Mutta näitä asioita ei opiskella luokkahuoneessa, täytyy päästä keikoille harjaantumaan! Riffi: Miten Berkleessä suhtaudutaan tällaisiin ajatuksiin. Äidinkieli opitaan helposti pian syntymän jälkeen. Mutta kun musiikissa tehdään virheitä se on ISO juttu ja opettajat ovat heti kimpussa. www.riffi.fi 5/2024 27 hemmin uusia kieliä. Pyrimme siihen, että opetamme muusikoita todelliseen elämään luokkahuoneen sijaan. Kukaan ei ollut tehnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Ei ensi viikolla tai ensi vuonna, vaan juuri sinä päivänä! Riffi: Kiitos ajastasi ja nähdään konsertissa! u ”Päämääräni on, että luokkahuoneesta poistutaan parempina muusikoina kuin oltiin sinne tultaessa.” 23-27 Victor Wooten.indd 27 23-27 Victor Wooten.indd 27 14.10.2024 18.53 14.10.2024 18.53. Kun Jimi Hendrix esiintyi lavalla, niin yksikään kuulija ei analysoinut, mitä virheitä kaveri nyt tekee, vaan tunsi sen energiapurkauksen virtaavan hänestä yleisölle – joka oli haltioissaan, koska ei ollut kokenut mitään vastaavaa aikaisemmin. Lapsen annetaan puhua ja opetella saamaan lauseensa kohdalleen ajan kanssa. Olen tavannut myös monia hyvillä arvosanoilla valmistuneita soittajia, jotka eivät ole oikeastaan koskaan olleet kiertueella tai esiintyneet! Vähän sama asia kuin opettelisi uimaan kuivalla maalla. Sama päte musiikkiin – ei meille pidä kertoa mitä meidän pitäisi tehdä ja miltä meidän pitäisi kuulostaa. Sellaisessa prässissä heiltä katoaa helposti oma ääni. Piuha menee mykäksi, mitä teet – menetkö paniikkiin
Tämä ei siis ole ihan joka paikan höylä, vaan ylätaajuuksilta aika ”sirppi”. Ostin tämän Manny’s Musicista New Yorkista, ja soitin tällä neljä ensimmäistä Donkkari-levyä. Fenderin bassot kestää yllättävän hyvin, mutta korjailen niitä aina tarpeen tullen.” 28-31 EB 524 Puurula.indd 28 28-31 EB 524 Puurula.indd 28 14.10.2024 18.55 14.10.2024 18.55. Hän osoittaa treenikämpällä vieressään olevaa Fender Bassman Ten -vahvistinta: ”Tuo on Sompion koulun vanha vahvistin, jolla olen bassonsoiton aloittanut. 28 www.riffi.fi 5/2024 D on Huonojen basistina parhaiten tunnettu Jukka Puurula on tehnyt soittamisen ohella monenlaisia töitä äänen parissa: äänittäjänä, musiikkiteknologian opettajana, AV-teknikkona sekä sittemmin akustiikan parissa. Music Man – Music Man oli minun ensimmäinen ”oikea bassoni”, hyvistä puista tehty soitin. Soundi on se mikä se on, eli siitä joko tykkää tai ei tykkää. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Tapasimme hänet Keravalla, missä hän varttui ja nykyään taas asuu. Myöskään akustinen musiikki ei ole hänelle vierasta, ja tällä hetkellä soittohommia onkin eritoten bluegrass/americanatrio Jake & Rambling Bladessa. Mutta hiljaa sormilla soittaessa se kilinä tuo soundiin atakkia, ja toisaalta Stonertyyppinen särö niistää sitä yläpäätä sopivasti. Kun yritin ottaa muoveja varovasti pois, niin maalia lähti mukana. Soitimme silloin keikkojakin mustavalkoisissa vartalomaaleissa, mikä oli kyllä varsinaista puuhaa. Musiikkiluokalta tie jatkui vielä Sibelius-lukioon, jossa bassonsoiton opettajana oli nykyinen muusikoiden liiton puheenjohja Ahti Vänttinen. Siellä oli Alembicin elektroniikka, jonka hän oli käynyt repimässä irti omasta bassostaan siinä välissä. Saimme sitten musaopettaja Lissulta ( Liisa Kivekäs) luvan ottaa kaikki sinne viedyt soittovehkeet omalle treenikämpälle. Mikko Mäkelän Kontrabasso, lainassa – Ostin itselleni sellaisen halvan Kiina-kontran, jonka eräs kaverini sitten kustomoi paremmaksi, avasi ihan atomeiksi. Nyt vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Jukka Puurula – Minun pitää naulata se, mitä rumpali polkee ”En ole koskaan säälinyt bassojani, koska sesimerkiksi Don Huonoissa soittotyyli on hyvin fyysinen. Siitä tulikin ihan käyttökeloinen soitin piezon kautta vahvistettuTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Tämä basso on nykyään Toppe. Laukku meni kyllä ihan tulitikuiksi, mutta bassoon ei tullut mitään jälkiä. En ollut tyytyväinen… Musta puolikuu taas on Kaksoisolento-levyn ajalta, jolloin meillä oli mustaa valkoiseen -tematiikkaa. Puurula päätti keskittyä rokkiin ja muistelee naureskellen: ”kun Portrait of Tracy ei eräällä tunnilla oikein lähtenyt, niin Ahti sanoi, että kuule Jukka, oikeastaan mun on ihan turha tässä sulle mitään selittää – sähän tunnut osaavan jo kaiken”. Tämän Japanissa valmistetun Presarin ostin niin ikään Manny’s Musicista, vuonna ’92 Grex Musicus -kuoron reissulla. Nykyään periodisesti keikkailevan Dokkareiden lisäksi Puurula on bassotellut pienemmissä rock-bändeissä, kuten Itä-Saksa ja Estado Novo. Kielien alla olevassa tarrassa taas on Donkkareiden ”henkinen suunnannäyttäjänä”, Marko ”Toppe” Toivonen, joka menehtyi muutama vuosi sitten. Kun koulut sitten myöhemmin alkoivat vaihtaa transistorivahvistimiin, niin tämä Bassman löytyi jätelavalta, toki huonokuntoisena. Elektroniikan olen kylläkin vaihtanut. – Musari on ollut kestävä basso, sillä kerran peruutin sen päältä vahingossa autolla, kun se oli jäänyt treenikämpän pihalle. Olimme aikoinaan Porvoossa Bar Maryssa keikalla, ja silloinen tuottajamme Mats Huldén tuli kuuntelemaan. Soittelin tällä plektrajuttuja Hyvää yötä ja huomenta -levystä lähtien. Valittelin hänelle, että tämä on plektrasoittoon täydellinen basso, mutta kun siirryn sormisoittoon tai släppiin, niin passiivielektroniikka ei toimi. Fender Precision Bass (MIJ) ”Toppe” – Kuororeissut on aina hyviä, koska silloin on aikaa pyöriä musaliikkeissa. Jukka Puurulan kohdalla soittaminen alkoi viululla Keravan musiikkiopistossa, ja bassoon hän tutustui päästessään kaupungin ensimmäiselle musiikkiluokalle, missä bändisoittimet alkoivat houkutella. – Myöhemmin asensin myös Hipshotin D Tunerin, koska osa Don Huonojen biiseistä vaati alimman kielen vireen pudottamista kitarariffien takia; esimerkiksi Ruoski minua menee C#-vireessä. Jukka Puurula toteaa, ettei osta sellaisia soittimia, joita hän ei ehdottomastit tarvitse. Mats sanoi tietävänsä ratkaisun, ja tuli sitten soundcheckin jälkeen takaisin muovikassi kädessä, ja sanoi ”ota sä toi”. Nämä maalirepeämät taas tulivat Donkkareiden videokuvauksissa, kun Kie ( von Hertzen) sai sellaisen vision, että meillä pitää olla soittimissa värikkäät kirjastomuoviteippaukset
Bändin solisti Frankenhauser saattaa olla joillekin tuttu siitä, että hän soitti suomenruotsalaisen Gjallarhornin ensimmäisellä levyllä didgeridoota. Jos otin sieltä Bassman Ten -mallinnuksen, niin mietin, että 28-31 EB 524 Puurula.indd 30 28-31 EB 524 Puurula.indd 30 14.10.2024 18.55 14.10.2024 18.55. Basistien joukossa on paljon YYA-meininkiä, eli soittimet kiertää soittajalta toiselle. 30 www.riffi.fi 5/2024 na. Mutta kun aloimme tekemään Rambling Bladen levyä, niin tarvitsin hyvin soivan instrumentin. – Toissa kesän keikoille saimme mukaan Kontiolahdella asuvan Jonathan Hullin, jonka tapasin, kun suunnittelin hänelle musiikkihuoneen. Laulaminen onkin tullut itselleni taas voimallisesti mukaan, koska tässä musiikissa harmoninen massa tehdään usein taustalauluilla. Analogi vs mallinnus Don Huonojen keikoilla Puurulan pedaalilauta koostuu Tech 21 Bass Driverista, Electro-Harmonixin Big Muffista sekä sen varasäröstä, ”joka ei kuitenkaan kuulosta yhtään niin venäläiseltä”. Asa puolestaan soittaa Final Assault -metallibändissä, ja oli mukana myös Mankku-studion toiminnassa. Lisäksi levyllä soittaa ja keikoilla vierailee pari Suomessa asuvaa amerikkalaisvahvistusta. – Rokkivuosien jälkeen tämä bändi on ollut paluu pienimuotoiseen esitystapaan. Toisaalta meidän äänimateriaali on sellainen, että emme saa sitä perinteistä korkeaa bluegrass-soundia. Paluu akustiseen ilmaisuun Juuri äskettäin True Love -levyn julkaisseessa Jake & Rambling Bladessa soittavat Puurulan lisäksi laulaja-kitaristi Jakob ”Jake” Frankenhauser sekä kitaristi Anders ”Asa” Nyman. Siinä oli sitä minun jousisoittajataustaa. Puurulalle tämän tyylinen materiaali on antanut mahdollisuuden paitsi enenevässä määrin kontrabasson soittoon, myös stemmalauluun. Olin soittanut viulua ja kontrabassoa poikieni kanssa Näppäripelimanneissa Kaustisen festivaalilla. Bändin ensimmäisellä pitkäsoitolla vierailee niin kanadalaisen Wailin’ Jenny’s yhtyeen solisti Nicky Mehta ja bluegrass-kitaristi/laulaja Michael Daves, kuin Miikka Paatelainen sekä keikoillakin mandoliinia soittanut Pauli Halme. Lisäksi viulua on käynyt soittamassa niin ikään Joensuun alueelle rakkauden perässä muuttanut viulisti Laraine Kaizer-Viazovtsev. Onneksi Jonathan Hull lauloi kesän keikoilla ne korkeimmat stemmat, ja soitti huuliharppua. – Minua ja Jakea yhdisti kansanmusiikki. Aiemmin hänellä on ollut käytössä esimerkiksi Line 6:n mallintava etuaste, mutta analogisessa vara parempi. Aika varhaisessa vaiheessa kuitenkin päätimme, ettei meistä tule koskaan Suomen puhtainta bluegrass-bändiä, vaan musiikissa kuuluu elementit, jotka ovat meille tuttuja. – Tehtiin yhteen biisiin drum’n’bass-tyyppinen sovitus, jossa tuplasin Jarmoa ( Saari), ja tein sellaisia ”bass droppeja” jousella. Kun itse olen enemmänkin baritoni, niin olen tässä bändissä joutunut harjoittelemaan ohennettua ääntä ja falsettia aika paljon. – Äänitimme vuoden ’95 tienoilla Kaksoisolento-levyn pohjia Millbrook-studiossa, ja sinne oli jäänyt viereisen Millbrook-musiikkikaupan kontrabasso. – Minulla on kuitenkin refenssi näistä aidoista laitteista. Kaikki olivat sitä mieltä, että tuohan kuulostaa ihan hyvältä, ja se jätettiin sitten levylle. Myös viime kevään keikoilla oli kontrabassolle käyttöä. Kokeilin ihan huvikseni soittaa Sininen yö -biisin läpi kontralla. Kävi ilmi, ettei hänellä ollut Ismo Alangon bändissä sille tänä vuonna tarvetta, joten sain tämän koko vuodeksi käyttöön. Kysyin sitten Mikko Mäkelältä hänen kontrabassoaan lainaan. Aloimme soittelemaan kimpassa korona-aikana, kun ei ollut muutakaan tekemistä, ja kävimme aluksi läpi traditionaalista bluegrassia. Esimerkiksi oma Presarini oli pari vuotta kavereilla lainassa erilaisissa sessioissa, sillä en ole koskaan nauttinut omistamisesta, vaan siitä, että soittimet on käytössä. Myös Don Huonot on soittanut keikoillaan akustisia settejä, ja itse asiassa Puurulan ensimmäinen soittokerta kontrabassolla päätyi bändin levylle jo kauan sitten
Entä jos bändi haluaa itse äänittää. Viereisen sivun kuvassa se nojaa Sompion koulun vanhaan Bassmanvahvistimeen. – Mielestäni olennaisin juttu on se, että jos kappale kuulostaa hyvältä treenikämpällä tai kotona, niin on hyvin todennäköistä, että sen saa kuulostamaan hyvältä myös studioympäristössä. Kyse on tunteen välittämisestä, eikä se ole rakettitiedettä, Puurula miettii. Sopiva balanssi on tärkeä Keikkailun ohella Jukka Puurula opetti pitkän aikaa musiikkiteknologiaa Metropolia ammattikorkeakoulussa. Sen jälkeen työskentelin vielä pari vuotta sekä Salpauksella että Hyrialla. www.riffi.fi 5/2024 31 Puurulalla on kädessään itse kasaamansa nauhaton basso Music Manin kaulasta ja Schecterin rungosta. Olet tehnyt paljon äänitystöitä varsinkin rock-puolella, joten kysytään vielä, että mitä virheitä aloittelevien bändien ja muusikoiden tulisi mielestäsi välttää. Siinä tapauksessa on vain pakko luottaa siihen, mitä mittari näyttää, vaikka se olisikin omaa intuitiota vastaan. Nyt kun Akukonilla olen rakennusalalla, niin itselleni on ollut tosi vahvistavaa, kun olen pystynyt kommunikoimaan asiakaslähtöisesti: ”tiedän miltä muusikosta tuntuu tällaisessa akustiikassa” tai ”tiedän miten musiikki välittyy kuuntelijalle tällaisessa tilassa”. Rokkitouhu on toki kineettistä, ja sen välittyminen saattaa olla studiossa haastavaa, koska liike ja yleisön reaktiot ovat niin olennainen osa sitä juttua. Päivätyö on tietenkin tuonut taloudellista varmuutta soittokeikkojen oheen. Pääsin mukaan isojen poikien imussa, ja huomasin, ettei heillä ollut sellaista rajaa teknikkouden ja muusikkouden välillä. Puurula sanoo olevansa krooninen vireentarkastelija, ja siihen on hyvä syy. Silloin Gja G#-sävelet saattavat kuulostaa basson kaulalla ihan samalta ääneltä. – Se on ollut vähän itsesuojeluakin sitä kautta, että kun on perheellinen. Vahvistin kaappeineen on hänen mielestään kiva senkin vuoksi, että se rikastaa korvamonitoroinnin antamaa ääntä. Tavallaan jatkan bassorummun sointia sopivassa suhteessa. Sopivan balanssin löytäminen kahden työpersoonan suhteen on hänestä erityisen tärkeää. – Keravalta sinne lähti Kermun (Keravan elävän musiikin yhdistys) aktiivejä, jotka tempaisivat mukaansa MD-studion toimintaa perustamaan. u 28-31 EB 524 Puurula.indd 31 28-31 EB 524 Puurula.indd 31 14.10.2024 18.55 14.10.2024 18.55. Minun pitää naulata se, mitä hän polkee, ja luottaa siihen, milloin se ykkönen tulee. – Pidän bassokamoja aina sidefillinä itselleni ja Jussille ( Chydenius), sillä hän myös haluaa kuulla bassoa lavalta, ja minä taas bassaria – meillä on tällainen symbioosi. Studiotöiden pariin hän kertoo aikoinaan ”ajautuneensa” soittamisen ohessa, päästessään siviilipalvelukseen Helsingin kaupungin nuorisotyönkeskukselle. Jos lähden äänittämään tai tuottamaan jotain bändiä, niin menen yleensä treenikämpälle kuuntelemaan, miltä bändi haluaa musiikin kuulostavan, ja kysyn, että onko kaikki tyytyväisiä tähän, lähdetäänkö tästä liikkeelle. Noihin aikoihin oli kuitenkin jo alkanut ammatillisen opetuksen alasajo kulttuuripuolella, ja nykyään sitä pidetään vähän niin kuin leikkikouluna. Nykyään mahdollisuuksia on paljon, ja digitaalisessa ympäristössä signaaliketjut helposti pitenee, joten voi tulla yliprosessointia. – Itse olin yhdessä vaiheessa täysin opettajan tai ohjaajan identiteetillä, ja sekin oli aika raskasta. Mieluummin myös kannan tuota Mesa Boogien kaappia mukana keikoilla, ihan senkin vuoksi, että joissain biiseissä tarvitsen feedbackia bassossa. – Varsinkin klubikeikoilla voi lavalla olla paljon seisovia aaltoja tyyliin +/-30 desibeliä, jos subbarit on sijoitettu sinne. EBS:n Fafner-nupin lisäksi vahvistinräkissä on Korgin Pitchblack-viritysmittari, jonka strobonäyttö on keikoilla aina päällä. miksi en soittaisi tätä juttua tuolla oikealla Bassmanilla, koska se aina kuulostaa minun korvaani paremmalta. Aina näin ei ole, mutta yleensä kannattaa luottaa siihen, että se oma kuulokuva on oikea. Siinä oppi tavan katsoa asioita eri kulmista, sekä tuotannollisesta että soitannollisesta. Ohjaajan rooli tarttui sieltä mukaan, ja myöhemmin päädyin alan opettajaksi Metropoliaan seitsemäksi vuodeksi. Tämän kesän keikoilla sitä ei kuitenkaan enää mikitetty, vaan basso-DI lähti mikseriin Tech 21:stä. – Ainakin turhaa prosessointia kannattaa välttää
Kolmikerroksinen plektrasuoja on tarkkarajainen ja kromatut metalliosat on työstetty huolellisesti. Kaulan profiili on Fendereistä tuttu C, ja taustapuoleltaan se on viimeistelty satiinilakkauksella kitkan vähentämiseksi. 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 32 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 32 15.10.2024 17.20 15.10.2024 17.20. Kontrollit tuntuvat näpeissä napakoilta, samoin virittimet, joilla on miellyttävä rullailla vire kohdilleen. Kevyesti lämpökäsitelty kaulapuukin on ennakkotietojen mukaisesti varttiinsahattua tavaraa, ja rungon liitos on ohennettu ja muotoiltu kämmentä myötäileväksi. Yksi syy tähän on, että Sloveniassa päämaajansa pitävä valmistaja teettää soittimensa Kiinassa. Vire pitää myös kutinsa varsin mallikkaasti pidemmissäkin soittosessioissa. 32 www.riffi.fi 5/2024 J et Guitars julkisti elokuussa 2024 kaikkiaan 12 uutta kitaramallia, jotka kattavat laajan skaalan soittopelejä aina stratoja telejohdannaisista baritoneihin ja bassoihin. Soittimet edustavat valmistajan hierarkiassa keskihintaista ja kalliimman pään valikoimaa, mutta pysyttelevät kokonaiskuvassa edelleen selvästi alle 1000 euron sähkökitaroiden segmentissä. Otelautaa koristavat vielä aidosta abalonesta eli helmiäisenhohteisesta simpukankuoresta valmistetut otelautamerkinnät. Radius on nykystratoista tuttu 9,5 tuumaa. Työnjälki on kaikin puolin erinomaista: maalipinnan viimeistely on virheetön ja Metallic Burstin sekaan ripotellut hileet kimaltelevat eri valaistuksissa hillitysti mutta näyttävästi. Lähemmässä tarkastelussa käsissä pyörii ehta Stratocaster: rungosta löytyvät tutut viisteet kannesta ja rungon takapuolelta. Kokeiltavaksi saapui uutuusmalleista kaksi, perinteitä vaaliva JS40 Elite ja raskaampaan menoon tarkoitettu JS-501 Stygian. Niistä lisää myöhemmin. Otelauta on Intian ruusupuuta ja 2,6 millimetrin korkuisia Medium Jumbo -nauhoja on 22 kappaletta. varttiinsahattua vaahteraa kaulapuuna ja kahdesta tai kolmesta palasta veistettyjä runkoja. JS-40 Elite Valmistajan Elite-lippulaivamallistoa edustava JS-40 on suhteellisen suora Stratocaster-kopio, toki parilla viilauksella. JS-40:n leppärunko on totta tosiaan liimattu kasaan kolmesta palasta ja viimeistelty metallinhohtoisella Metallic Burst -kiiltolakalla. Yläsatula on leikattu tarkasti ja korkeus on jotakuinkin TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Jet Guitars JS-40 Elite & JS-501 Stygian – sopivasti uutta ja vanhaa Vasta reilut nelisen vuotta toiminut Jet Guitars on valloittanut nopeasti oman nurkkauksensa edullisemman pään kitaramarkkinoilta. Koesoiton jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi. Elite-sarjaa markkinoidaankin erityisesti ammattilaisille suunnattuina työkaluina. Jet Guitarsin mukaan sarjan instrumenteissa käytetään korkeamman hintaluokan kitaroista tuttuja materiaaleja, kuten ns
Samaa ei tarvitse pelätä kaulassa, jonka läpikuultava satiinilakka tuntuu yhtälailla miellyttävältä ja vähäkitkaiselta. Kannesta löytyy ainoastaan Master Volume -potikka, eikä lainkaan Tone-säätöjä. Myös kaula on mahonkia, samoin viisteliitoksella 10–15 astetta takaviistoon kallistettu, erillisestä puupalasta valmistettu lapa. Rungon satiininen mattaviimeistely tuntuu käsissä erittäin miellyttävältä. JS-40:n jakkia ei ole sijoitettu tavalliseen tapaan kitaran kanteen, vaan se löytyy rungon alareunasta. Tallasta löytyvästä humbuckerista irtoaa sitten artikuloivaa ja tuhtia soundia säröillä soitettavaksi, mutta mikki on myös puolitettavissa tavanomaisempia stratosoundeja varten. Se pitää vireen mainiosti pehmeässä vibratokäytössä, mutta varsinaiset syvyyspommittelut kannattaa kuitenkin jättää suosiolla kaksoislukittaville systeemeille. Myös viimeistely on asiallista: kielet eivät jää missään vaiheessa kinnaamaan satulaan sen enempää soitettaessa kuin virittäessäkään. Soittonopeuden optimoimiseksi kaulaan on valittu ohut Modern C -profiili sekä venyttely-ystävällinen 12 tuuman radius. Valmistajan mukaan JS-40:n käsin käämityt Alnico-mikit on suunniteltu vartavasten tätä mallia varten. Pidemmässä käytössä se todennäköisesti muuttuu hankauspisteissä kiiltäväksi, mikä on aina hyvä pitää mattapintojen kanssa operoidessa mielessä. Jakki on JS-40:n lailla sijoitettu näppärästi rungon alakulmaan. relief eli loiva notko on myös lähellä ihanteellista. Kuolleita kohtia tai säriseviä paikkoja ei ole, ja nauhojen kiilto ja liukkaus ovat erinomaista luokkaa. Sen sijaan pultit on upotettu rungon 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 33 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 33 15.10.2024 17.20 15.10.2024 17.20. Sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa siis. Rungossa on stratoista tutut viisteet soittomukavuuden maksimoimiseksi ja Volume-potikkaa on karhennettu otteen parantamiseksi. Myös kontrolleissa poiketaan hieman perinteistä, sillä siinä missä yleensä nököttää kaulamikin Tone-säätö, onkin tällä kertaa tallamikin puolituskytkin. Koska soitin on lähtökohtaisesti tarkoitettu vähän reipastahtisempaan revittelyyn, ergonomiaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Sehän passaa, sillä allekirjoittaneelle tämä on ainoa ja oikea paikka piuhalle. Kielet on ujutettu läpi rungon ja talla on kiinteä – tyyliin sopivasti sysimustaksi viimeisteltynä. Se on valmistajan ensimmäinen täsmäisku raskaampaa musiikkia louhivien soittajien suuntaan – eikä lainkaan hassumpi sellainen. JS-501 Stygian JS-501 Stygian osunee testikumppaniaan paremmin hevimiesten makuun niin ulkoasultaan kuin spekseiltäänkin. www.riffi.fi 5/2024 33 optimiluokkaa. Akustisesti kitara soi kiitettävästi – sävelet syttyvät kuuluvasti ja soitin resonoi sävykkäästi soinnin mukana. Runko on veistetty stratoille epätyypillisesti mahongista, mikä antaa soittimelle lähtökohtaisesti hieman lämpimämmän yleissoundin. Kaulaliitos on perinteiseen tyyliin neljällä pultilla, mutta ilman yhteistä aluslevyä. Mutta mitä tapahtuu, kun vahvistin napsautetaan päälle. Soundeista vastaa kaksi humbuckeria ilman käämien puolituksia tai muita ylimääräisiä kommervenkkejä. Soi kuin… JS-40 Eliten perinteistä linjaa edustava kuuden pisteen talla on Wilkinsonin Korean-tuotantoa. Otelauta on puolestaan perinteikkäämpää ruusupuuta. Nauhat on nekin huoliteltu mallikkaasti. Kun intonaatiostakaan ei löydy moitittavaa, voidaan kitaran kohdalla puhua mitä oivallisimmasta soitettavasta – suoraan pakasta vedettynä. Se onkin mitä erinomaisin valinta komppaukseen. Kaulan ns. Kyse ei myöskään ole mistään minivipstaakista, vaan helposti hämärimmissäkin oloissa löydettävästä ja helposti tartuttavasta katkaisijasta. Kaulamikki on soinniltaan kuulas, mutta omaa tanakan alakerran. Väliasennot tarjoavat kaikkea lievästi honottavasta funk-kilkkeestä narskuvampaan näkkäriin. Kitara on sitä miltä näyttääkin: kaikesta ylimääräisestä riisuttu puhdasverinen rock’n’roll-masiina
34 www.riffi.fi 5/2024 Jet Guitars JS-40 Elite & JS-501 Stygian Variaatiota Stratocaster-teemasta JS-40 Elite • leppärunko • kaulaliitos neljällä ruuvilla • kaula varttiinsahattua paahdettua vaahteraa • kaulaprofiili: C • ruusupuuotelauta • abalone-otelautamerkit • Wilkinson WJ-55 Vintage -virityskoneistot • Hi end PPS -satula • radius 9,5" • mensuuri 25,5" • 22 nauhaa (medium jumbo) • käsin käämityt alnico v -mikrofonit (hss-konfiguraatio) • kuuden pisteen Wilkinson WV6SB -talla • kontrollit: viisiasentoinen mikkikytkin, tallamikrofonin puolituskytkin, master volume ja tone • Metallic Burst -viimeistely • hinta 799 € JS-501 Stygian • runko ja kaula mahonkia • kaulaliitos neljällä ruuvilla • Modern C -kaulaprofiili • ruusupuutaotelauta: • lukittavat virittimet • luusatula • radius 12" • mensuuri 25,5" • 24 nauhaa (medium jumbo) • käsin käämityt Stygian-mikrofonit (hh-konfiguraatio) • kiinteä talla • kontrollit: kolmiasentoinen mikkikytkin, master volume • Matt Black -satiinilakkaus • hinta 619 € Lisätiedot: Tampereen Musiikki Puh. Kaulapositiosta irtoavat mehukkaat ja laulavat soolosoundit. Aihe on sinänsä pohdinnan arvoinen, mutta toisaalta kilpailu ja vaihtoehtojen runsaus ovat harvoin kuluttajan kannalta pahasta. Nauhojen osalta myöskään JS-501:stä ei löydy moitittavaa. Soittomukavuuden nimissä liitoskohtaa on vielä pyöristetty alakulmastaan, jotta yläkielille pääsee kurottelemaan helpommin. Lukittavat virittimet ovat nimettömät, eivätkä tuntumaltaan aivan yhtä jämäkät kuin JS-40:ssä, mutta ajavat kyllä asiansa. Ennen kaikkea molemmat soittimet toimivat erinomaisina esimerkkeinä siitä, kuinka huolella viimeisteltyjä, helpposoittoisia ja hyväsoundisia kitaroita on nykyisin mahdollista ostaa 600–800 euron hintaluokassa. Stratoja, ilman muuta Joku saattaisi kysyä, kuinka monta Stratocaster-mallista kitaraa maailma oikein vielä tarvitsee. Kiinteä talla ja lukkovirittimet mahdollistavat helpot sekä nopeat vireenvaihdot, joten droppija alavireet ovat aina vain muutaman ruuvauksen päässä. Voimasointuihin on myös tarjolla reilusti potkua, mutta erottelevuutta löytyy tarpeeksi avoimiinkin sointuihin. Näissä vertailuissa Jet Guitarsin tuotokset pärjäävät komeasti, ja toimivat samalla osoituksena valmistajan monipuolisuudesta. Lisäarvoa rahalle tuo JS-40 mukana seuraava varsin kelpo gigbag, jossa on reilusti pehmustetta ja säilytystilaa tarvikkeille. JS-501:lle laukun tai pussin joutuu ostamaan erikseen. Alnico V -magneettien ympärille käsin käämittyjen mikrofonien soundi on selkeä, tukeva ja ärhäkkä. Nämä suhteellisen kuumat humpparit ovat liidisoitossa tiukat ja sustainia riittää. Toki suuremmissa muutoksissa voidaan tarvita paksumpia kieliä ja sitä myöten yläsatulan viilausta käyttöön valittavan setin mukaiseksi. (03) 22 25 570 • tampereenmusiikki.fi tasalle ja tuettu omin erillisin alusprikoin. Siinä missä JS40 nostaa hattua perinteille lisäten keitokseen ripauk sen moderneja mausteita, on JS-501 rakennettu alusta alkaen tiettyä kohderyhmää ja tämän tarpeita silmällä pitäen. JS-501 on varustettu uusilla Stygian-mikeillä, jotka on asennettu suoraan soittimen runkoon – ja samoin kuin JS40:n kohdalla, valmistettu tässäkin tapauksessa erityisesti juuri tätä kyseistä mallia varten. Kitara soi puhtaasti kaikilta nauhoilta ja säädöt ovat heti paketista kuorittaessa kunnossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana otelautamerkit kulkevat aluksi laudan yläreunassa, kunnes valahtavat 12. u 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 34 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 34 15.10.2024 17.20 15.10.2024 17.20. Genren mukaisia soundeja Akustinen sointi on hyvin artikuloiva, mutta oikeuksiinsa tämä soitin pääsee tietenkin vasta virrat päällä. JS-40 kilpailee suoraan Fenderin Player Series -malliston kanssa, siinä missä JS-501:n lähimmät kilpakumppanit löytyvät LTD:n, Ibanezin ja Schecterin leireistä. Tallamikki puolestaan kirskuu kenties osin Tone-piirin puuttumisen vuoksi erityisen aggressiivisesti. Se on kuin luotu tanakkatahtista demppausta ja huiluäänten singauttelua varten. nauhan jälkeen sen alalaitaan
www.riffi.fi 5/2024 35 S teppailu polkukytkimiä painellessa verottaa soittosuoritusta ja kiinnittää yleisön huomion epäolennaiseen, kun tiukassa saumassa pitää ehtiä vaihtaa yhdet efektit toisiksi ja kohta sama toisin päin. Luuppien ohjelmointi on myös helppoa ja apuna on sopivasti automatiikkaa. Jos käytössä on esimerkiksi useita keskenään vaihtoehtoisia modulaatio-pedaaleita, ne voi sijoittaa ketjuksi omaan luuppiinsa, josta sitten biisien välissä ehtii aktivoida juuri sen laitteen, jota seuraavaksi tarvitaan. Oman rajoituksensa Kommanderin käytölle asettaa se, että kaikki luupit ovat monofonisia. Yksinkertainen toimii Direct-tilassa kytkimet 1–4 avaavat ja sulkevat vain kyseisen luupin ja Bank-kytkin ohjaa vahvistimen kanavanvaihtoa tai vahvistimen kaiu’un päälle/pois-toimintoa. Kommander ei kuitenkaan ole kallis missään mielessä, ja sen antimet ovatkin hintaan nähden runsaat. Vaikka ledeissä onkin valotehoa aivan riittävästi, niin oranssin ja punaisen sävy on kovin samankaltainen ja niitä on nopealla vilkaisulla hankala erottaa toisistaan. Signaalipolusta puheen olleen: Kommanderin alkupäässä on kytkimellä aktivoitava kelpo bufferi, jonka tuella kitaran signaali selviytyy vaihtelevista tilanteista paremmin. Ja kun taas tulee virityksen aika, yhteyden efekteille päin mykistää sama polkaisu, joka ohjaa signaalin viritysmittarille. Kun siirrytään pankista toiseen, edellinen valinta pysyy voimassa siihen hetkeen asti, kunnes seuraava muistipaikka uudessa pankissa aktivoidaan. 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 35 32-35 Jet-kitarat_Hotone.indd 35 15.10.2024 17.20 15.10.2024 17.20. Pari asiaa piti tarkistaa käyttöoppaasta, mutta pääpiirteissään laitteen haltuunotto eteni intuitiolla. Preset-käyttötilassa kytkimillä valitaan muistipaikkoja, jotka on jaettu kolmeen pankkiin: vihreään, oranssiin ja punaiseen. Aikaa ei kulu yksittäisten kytkinten naksutteluun ja samalla koko höskä pysyy pois signaalipolulta silloin, kun sitä ei käytetä. Kommanderilla puuha sujuu kätevämmin. Neljä relekytkennällä häiriöttömästi avautuvaa ja suljettavaa luuppia pedaaleille ja mahdollisuus tallentaa eri laitteista muodostettuja yhdistelmiä 12 muistipaikkaan riittää jo keskikokoisen laitteiston kontrolliin. Toinen peruste ketjuttaa yhteen luuppiin useita pedaaleita on se, että jonkin tietyn erikoissoundin tuottamiseen tarvittavan laiteyhdistelmän voi rakentaa valmiiksi ja polkaista sitten käyttöön Kommanderilla. Muutoin tilanteen seuraaminen on vaivatonta. Saman pankin sisällä muistipaikka vaihtuu heti uutta kytkintä polkaistaessa. Releohjatut ja hiljaisesti kytkeytyvät luupit olisivat jo itsessään hinnan väärtit, muistipaikat ja bufferointi silkkaa luksusta. Sitä ei ole pakko käyttää, mutta suosittelen. u Hotone Kommander Efektikontrolleri • neljä itsenäistä efektilenkkiä • käyttö Directtai Preset-tilassa • 12 muistipaikkaa luuppiyhdistelmille • bufferi (on/off-kytkimellä) • toimii ulkoisella 9 V virtalähteellä (lisävaruste) • hinta: 86,40 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se TEKSTI: LAURI PALOPOSKI HOTONE Patch Kommander HOTONE Patch Kommander – pedaalisto hallintaan Vähemmän häslinkiä, enemmän soittoa. Stereoefektejä ei ketjuun saa, ei myöskään kalliiden kontrollereiden erikoisherkkuja, kuten suoran signaalin rinnalla soivaa prosessointia tai kahta rinnakkaista prosessointiketjua. Etenkin, kun yhteen luuppiin voi kytkeä useita pedaaleita ketjuksi, johon sisältyviä efektejä voi sitten erikseen hallinnoida niiden omilla kytkimillä. Valokehä Bank-kytkimen ympärillä vaihtaa väriään valinnan mukaan ja vastaava valokehä kytkimen tyvessä ilmaisee myös aktiivisen muistipaikan. Siihen saakka myös edellisen muistipaikan mukaiset efektit pysyvät käytössä
SlowRev tuo soundiin samalla kompression ja jonkinlaisen modulaatioefektin makua ja antaa kitaralle syntikkamaista luonnetta, jolla yksiäänisten melodioiden soitto legatona saa oivallista nostetta. Ja jousikaiun jousipakkaan sillä voi lisätä tai vähentää jousien lukumärää, jolloin pojotuksen sävy ja luonne muuttuvat oleellisesti. Huonetta tai hallia markkeeraavat kaiut sekä levyja jousikaiun imitaatiot ovat tuttuja perusmausteita, joita voi ripotella perinteisen soiton höysteeksi monin eri sävyin ja genreen kuin genreen sopivina variaatoina. 36-37 Boss.indd 36 36-37 Boss.indd 36 14.10.2024 18.56 14.10.2024 18.56. Shimmerja Arpeggio-kaiut perustuvat pitkään soiviin, kilahteleviin, helähteleviin ja vahvasti moduloituihin yläsäTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Boss RV-200 Boss RV-200 – kaiun syvin olemus Kaiku antaa soundille kokoa ja syvyyttä, usein myös innoituksen soitolle. Loput efektityypit muodostavat kokoelman erikoistapauksia, jotka ruokkivat kokonaan uudentyyppistä ja usein hyvin visuaalista ilmaisua soittimella. Sillä voi viivästää kaiun syttymistä, ja sitä käyttämällä voi usein efektoida hieman reilumminkin, koska viiveen aikana kuiva ääni ehtii syttyä ja muotoutua, eikä kaiku pelmahda heti sen päälle. Huonekaiussa se sanelee tilan koon, platessa taas kaiunnan diskantin vaimennus on tämän nupin takana. Erikoisuuksille löytyy laajempaakin käyttöä, sillä tekniseltä suoritusarvoiltaan ja äänenlaadultaan RV-200 sopii kytkettäväksi kitarapedaaliston sijaan myös vaikka kosketinkioskin tai äänityslaitteiston osaksi. Kaiun pituudelle sekä efektin ja kuivan äänen miksaukselle on ylärivissä omat hanikkansa, joiden väliin jää pre delay -säätö. Ne luovat kimmeltäviä avaruudellisia tiloja, tuottavat keinotekoisia yläsävelhuljutuksia tai kierteelle vääntyviä modulaatioita, huonontavat tarkoituksellisesti soundia lofi-hengessä, tai käyttäytyvät jotenkin poikkeuksellisesti: syttyvät laiskasti, katkeavat kesken tai nousevat vastamäkeen. Lo-fi puolestaan yllättää muuttamalla koko soundin kuin pienen patterikäyttöisen mökkiradion kautta kapealla taajuuskaistalla ja pikkuisen säröisesti soivaksi. 36 www.riffi.fi 5/2024 R V-200:n annit voi karkeasti jakaa kahteen eri sorttiin. Kaikutyyppi valitaan kookkaalla kiertokytkimellä ja sen sointia muokataan kuudella pienemmällä säätimellä. Käsisäädöistä muistiin Manuaalitilassa efekti määräytyy RV-200:n kansilevyn säätimien asentojen mukaisesti. Alemman rivin bassoja diskanttisäätimet vaikuttavat tietysti ensinnäkin kaiunnan kirkkauteen ja jymisevyyteen, mutta selkeyden ja massiivisuuden lisäksi nämä säädöt ohjaavat mielikuvaa tilasta, jossa soitto soi. Erikoisuudetkaan eivät silti ole pelkkiä äänitehosteita, ne toimivat myös soiton höysteenä. Reverse puolestaan kasvattaa kaiun hiljaisesta voimakkaaseen joko piiskamaisesti viuhuen tai hitaammin vyöryttäen. Esimerkiksi SlowRev syttyy hitaasti ja antaa staccatona soitetuille soinnuille kivan pehmeästi syttyvän jälkikaiun, joka ei peitä kuivan äänen atakkia. Ensin mainitussa äänilähde paikallistuu kauemmas kuulijasta, jälkimmäisessä äänilähde ja kuulija ovat lähellä toisiaan ja kaiku ikäänkuin taustalla. Esiviiveen toinen merkitys ilmenee fyysisiä akustisia tiloja jäljitellessä, jolloin se luo vaikutelmaa siitä miten äänilähde ja kuulija ovat tilaan sijoittuneet – kuuleeko kaiunnan kiinteänä osana suoraa sointia vai vasta myöhemmin, kun ääni on matkannut ensin jonnekin ja heijastunut sieltä takaisin. Alarivin Param-nupin vaikutus riippuu efektityypistä
Ja fyysiset lisäohjaimet ovatkin oiva tapa laajentaaa RV200:n käytettävyyttä. Laitteen USB-liitäntä on varattu vain käyttöjärjestelmän päivityksiin. Manuaalitila on yhtä yksinkertainen kuin mikä hyvänsä pedaali, eikä muistipaikkojen käyttökään mitenkään hankalaa ole. Ekspressio-pedaalin tehtävän vaihtaminen käy suhteellisen näppärästi, mutta kun RV-200:n näyttöruudussa on vain kolmen merkin verran tilaa, ja tarvitsin kyllä käyttöoppaan apua tulkitakseni niiden viestit oikein. Sama pätee kaikkiin muihinkin asetuksiin – pieni näyttö ja siinä viljellyt lyhenteet eivät aina avaudu ihan itsestään. Kolmas maalailee mielikuvituksellisia maisemia jäähileinä kimmeltävillä ja mystisesti muuntuvilla, kovasti jo syntikkamaista tai elokuvallista ilmaisua lähestyvillä mattosoundeilla. Kun muissa ohjelmissa kuiva signaali soi automaattisesti perustasolla ja siihen lisätään efektiä, nyt annetaan käyttäjän itse päättää miten lujaa kuiva soundi soi vai annetaanko sen soida ollenkaan. Lenkin pituuden voi itse määritellä, joten jos käytössä on vaikkapa kuusi erilaista efektiä, voi naksuttelun rajata kelaamaan vain näiden kuuden muistipaikan muodostamaa ketjua. Talteen vastaisen varalle RV-200:n manuaalitilassa sommiteltuja valmiita efektiasetuksia voi tallentaa laitteen muistiin 127 kappaletta. Kun pysäkkejä on kuitenkin vain viisi, niin kohtuullisen nopeasti sieltä löytää tälläkin tavalla itselleen mieluisan vaihtoehdon. Muistipaikkoja voi myös hallita midi-ohjauksella, mutta nykyisin hyvin yleistä applikaatio-ohjausta ei RV-200:lle ole tarjolla. Muistipaikkojen nimikoimiseen vaikkapa biisilistan tai soundia kuvaavien termien mukaisesti ei ole minkäänlaisia eväitä, sillä näyttö siirtyy muistipaikkojen selaamisen jälkeen näyttämään oletusarvoisesti aina kaikuajan pituutta. Tartutaan toimeen Vaikka näyttö on suppea, on laitteen peruskäyttö kuitenkin niin suoraviivaista, että ei sitä netistä ladattavaa pdf-opasta koko ajan tarvitse vilkuilla. Mahdollisuuksia RV-2000 kyllä suo kosolti hintansa vastikkeeksi. Nimensä mukaisesti se vaikuttaa efektin tiheyteen tai täyteläisyyteen ja sopiva asetus naksutellaan viisiportaisesta ”valikosta”. Ulkoinen ekspressio-pedaali vaikuttaa oletusarvoisesti kaikuajan pituuteen, mutta polkimen voi määritellä esimerkiksi kaiun voimakkuuden tai Param-säätimen kontrolliksi. Soundi on kautta linjan vakuuttavan laadukas. Muistiin tallennettua efektiä pääsee muokkaamaan suoraan kansilevyn namikoilla, ja muokatun ohjelman voi tallentaa joko vanhan päälle tai uuteen muistipaikkaan. Kaiken kukkuraksi valinta tallennetaan osaksi muistipaikkaa, loistavaa. Kannen kuudella säätimellä ohjelmaa kuin ohjelmaa on helppo muokata hyvinkin laajalla skaalalla, etenkin kun niiden lisäksi on vielä seitsemäskin parametri, Density. Se on sitten eri asia, miten monelle arsenaalista löytyvälle efektityypille itse kunkin soitossa on tilausta. Perussoitossa näille ulkoisille hallintakeinoille ei kenties ole niin hirveästi tarvetta, mutta jos tehdään visuaalista musiikkia, jossa eteerisillä soundeilla on iso rooli, niin asia muuttuu toiseksi. RV-200:n ohjaukseen voi käyttää yhtä yhden tai kahden kytkimen pedaalia kerrallaan. Yhtä puhuttelee menneiden vuosikymmenten hieman nuhjuinen kaikuefekti, toinen haluaa kristallinkirkkaat ja avarat tilat soittonsa höysteeksi. Laitteessa itsessään on muistipaikkojen selaamiseen vain sormella painettava kytkin sekä vaihtoehtoisena tapana jalkakytkin, mutta näillä pääsee siirtymään askeleen kerrallaan vain eteenpäin – kunnes letka on selattu ja palataan takaisin taas ensimmäiseen muistipaikkaan. Tämä voi tuntua hiukan työläältä, sillä jokaisella kytkimen painalluksella Density-valinta siirtyy yhden pykälän isommalle ennen kuin palaa taas alkuun, joten kokeillessa kiertää sananmukaisesti kehää. Hyvä optio äänimaalailuun, jossa ei kaivata soittimen alkuperäistä ääntä ollenkaan, vaan pelkkä efektoitu soundi riittää. Erityistapauksena mainittakoon jälleen SlowRev, jossa Param-säätimellä kontrolloidaan kuivan signaalin voimakkuutta. u Boss RV-200 Ohjelmoitava kaikupedaali • 12 erilaista efektityyppiä • kuusi säädettävää parametria per ohjelma • 127 muistipaikkkaa • 32-bittiset A/Dja D/A-muuntimet • näytetaajuus 96 kHz • mono/stereo-tulo, 2 × 6,3 mm • mono/stereo-lähtö, 2 × 6,3 mm • liitäntä ulkoiselle kytkin/ohjain-pedaalille, 6,3 mm TRS • miditulo sekä -lähtö, 3,5 mm TRS • käyttö paristoilla (3 × AA) tai verkkolaitteella (lisävaruste) • virrantarve 260 mA • hintaluokka noin 300 € Lisätiedot: Roland Suomi • www.boss.info/fi 36-37 Boss.indd 37 36-37 Boss.indd 37 14.10.2024 18.56 14.10.2024 18.56. www.riffi.fi 5/2024 37 velketjuihin, joiden sirahtelua ja eloisuutta Parameter-nupilla on käytännöllistä kontrolloida. Joissain efektityypeissä portaat eivät erotu toisistaan mitenkään dramaattisesti, ja niissä kannattaa sopivaa vaihtoehtoa hakea vertaamalla ensin ääripäitä toisiinsa ja sitten pikkuhiljaa hivuttamalla valintaa kohti sopivinta. Jonkinlainen käsikirjanpito soundeista lienee hyvä ajatus turhan muistipaikkojen selailun minimoimiseksi. Ja harmi kyllä, ensimmäinen valinta on tehtävä keinupolkimen ja kytkinten välillä, molempia ei saa samaan aikaan käyttöön. Se mitä tehdään, tehdään pedaalilla itsellään ja siihen liitetyillä ulkoisilla fyysisillä ohjaimilla. Kaikkiin näihin päämääriin RV200 sopii erinomaisesti, ja samalla se inspiroi kokeilemaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi soittaneeksikaan
Pakettiin kuuluu kahdeksan suoraa johtoa virran jakelua varten sekä kaksi lyhyempää adapteria napaisuuTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Black Sheep – minipedaaleja hintatietoiselle Reissaavalle on pakaasien koolla ja painolla merkitystä. Power Tuner itsessään toimii omalla 12 voltin verkkoadapterillaan, joka antaa virran sekä virittimelle että muille pedaaleille. Vieläpä hinnaltaan sangen edullisina variantteina. Black Sheepin miniatyyrit eivät vie tilaa nimeksikään ja valikoima kattaa kaikki perusefektit. Toinen puoli pedaalia on sitten virtalähde, jossa on kuusi 100 milliampeerin lähtöä sekä kaksi 500 milliampeerin lähtöä, kaikki yhdeksän voltin jännitteellä. E räänlaiseksi pedaalilaudan peruskiveksi soveltuva PowerTuner on kromaattisen viritysmittarin ja pedaalistolle käyttövirtaa jakelevan teholähteen yhdistelmä. Yksinkertainen, mutta signaaliin hyvin reagoiva viritysmittari näyttää yläja alavireisyyden selkeästi värein, vaikkei 38-41 Black Sheep.indd 38 38-41 Black Sheep.indd 38 14.10.2024 18.59 14.10.2024 18.59. Selkeän viisarinäytön lisäksi sävelnimi piirtyy näytölle riittävän suurena ja helppolukuisena kirjaimena, ja viritystoimintaan siirryttäessä kytkin sulkee äänilinjan automaattisesti, kuten hyvä onkin. 38 www.riffi.fi 5/2024 hertsija senttimerkintöjä olekaan. Mittari tunnistaa erittäin laajan sävelalueen (12 – 4186 Hz), mutta kalibrointia siinä ei ole, vaan A-sävelen referenssitaso on kiinteästi 440 Hz
www.riffi.fi 5/2024 39 den kääntöön. Rodentissa taas on kaksi distortion-tilaa, joista vintage tuottaa perinteisen, todella jyrkästi säröytyvän ja pitkästi soivan särön. Modulation on edullinen moniefektipedaali, ja varsin hyvä sellainen, kun suhteuttaa hinnan tehosteiden määrään ja niiden laatuun. Särön laatu on mukavan musikaalinen. Itse asiassa ne eivät kaikessa yksinkertaisuudessaan ole yhtään hassumpia, vaikka efektistä toiseen siirryttäessä äänen voimakkuustaso vaihteleekin jonkin verran. Tässä moodissa gain-säädin toimi loivemmin ja sitä piti aukaista hieman enemmän riittävän särön saamiseksi. Erikseen hankittavalla jakopiuhalla voi viedä yhdestä portista lähtevää virtaa usealle pedaalille, kunhan ei kuormita lähtöporttia yli sen kapasiteetin. Jälleen sointia säädetään level-, toneja gain-hanikoilla. Säätimiä on vain yksi eli level, ja se vaikuttaa äänenvoimakkuuteen vain silloin, kun pedaali on päällä. Tube Pusher, Overdrive, Rodent – säröä, säröä, säröä Kokeiltavaksi saadussa Black Sheep -setissä oli peräti kolme erilaista säröpedaalia. Kauempaa katsoessa ei teksteistä tahdo saada mitään selvää, mutta eipä kansilevyssä olisi oikein tilaakaan merkittävästi isommalle fontille. Lisäksi on led-valo, joka palaa äänitystilan aikana punaisena, ja loistaa toistotilan merkiksi vihreänä. Valittuna olevan efektin säädöt voi lukita, ja lisäksi yhden soundin voi tallentaa pedaalin muistiin. Modulaatiolinko Black Sheep Modulation on digitaalinen pedaali, jonka DSPsiru osaa tuottaa 11 erilaista modulaatioefektiä aina tremoloista choruksiin ja vibratosta flangereihin. Kyseessä on siis enemmänkin toimintatilan valinta, eikä lisävaihde. Muistiin tallentaminen käy sekin kätevästi painamalla jalkakytkintä jonkin aikaa, jolloin led-valo vilkkuu. Silloin niiden ominaispiirteet, vaikkapa keskialueen korostus, saattavat summautuessaan leimata soundia liiankin vahvasti. Vipukytkimeen osuminen kengän kärjellä on haastavaa, eikä tällaista pikkukytkintä ole sellaiseen edes tarkoitettu. Käyttöohjeen nimikointi noudattaa pedaalin kansilevyn linjaa sisältäen samoja lyhenteitä ja koodiviitteitä tyyliin ”S Chorus”, ”T Chorus” ja ”U Vibe”. Polkaisemalla jalkakytkintä kaksi kertaa nopeasti päästään suljettuun tilaan (led palaa punaisena), jolloin päällä oleva efekti on lukittu, eikä säätöjä voi muuttaa. Siitä pääsee pois polkaisemalla kytkintä samalla tavoin kaksi kertaa. Harmi ettei tätä vaihtoa voi tehdä soiton lomassa jalkakytkimellä, sillä ominaisuutta olisi kiva käyttää vaikka kompista sooloon siirryttäessä. Pedaaliin voi halutessaan ladata wav-tiedoston (24 bit/44 kHz). Overdrive antaa tarvittaessa paljon tälle pedaalityypille luonteenomaista, soiton voimakkuuteen reagoivaa säröä. Efektin valintaan on kookkaampi ja selvin pykälin varustettu kiertokytkin, jonka ympärille efektien nimet on painettu miniatyyrikoon tekstillä. Luupperin käyttö olikin yksinkertaista ja kätevää – kunhan ensin lukee mukana tulevan ohjelappusen huolellisesti. Luupperin kaikki toiminnot eli äänitys, playback, viimeisimmän äänityksen poisto ja palautus, kaikkien luuppien poisto kerralla sekä luupperin pysäytys ja aloitus, hoidetaan erilaisilla polkaisuyhdistelmillä, jotka ovat tuttuja lukemattomista muistakin pedaaleista. Kun jujuna on säästää tilaa, sitä myös säästetään. Pedaalin säätimillä hallitaan efektin nopeutta (speed), syvyyttä (depth) sekä voimakkuutta (level). Näppärä ratkaisu pienen pedaalilaudan perustaksi. Pedaali hoitaa tehtävänsä mallikkaasti, ja toimii kyllä vahvistimen edessäkin, joskin ominaissoundi on mielestäni vähän ”laatikkomainen”. Kuulostaa monimutkaisemmalta kuin onkaan ja pienellä totuttelulla puuha sujuu soiton lomassa ihan luontevasti. Kotelon etupäädyssä on myös USB-liitäntä, ja mukana tulee tarvittava kaapelikin. Power Tuner on kelpo konsepti, jolla saa hoidettua kaksi tehtävää yhdellä laitteella. Rosoisuutta ei silti välttämättä tarvitse hakea vahvistimesta, sillä The Pusher tuottaa jo itsessään lämpimän särön. Vipukytkimellä voi naksauttaa päälle boostin, jolloin äänenvoimakkuus nousee ja samalla ylempi keskialue korostuu soinnissa. Vaikka nimet ovat vähän kryptisiä, niin itse efektit eivät sitä ole. Sekä univibe-efektistä, joka on aivan oma juttunsa. Tälläkin pedaalilla on leveyttä vain sen verran, että normaalin plugin piikki mahtuu tunkeutumaan juuri ja juuri kojeen sisään kärjen törmäämättä kuitenkaan vielä kotelon vastakkaiseen seinään. Sitä kyllä kitaristina toivoisin, että tuloimpedanssi olisi yksi megaohmi 470 kilo-ohmin sijaan, sillä valitettavasti pedaali 38-41 Black Sheep.indd 39 38-41 Black Sheep.indd 39 14.10.2024 18.59 14.10.2024 18.59. Erillisiä näppäimiä muistitoiminnoille ei ole, vaan asia hoidetaan ohituskytkimen erikoiskomennoilla. Erityisesti pidin tremoloista ja choruksista, joita kumpaakin on kaksi erilaista variaatiota. Iloisesti luupperilla Black Sheepin Looperissa on tallennusaikaa maksimissaan 10 minuuttia, eli varmastikin aivan riittävästi. Kun pedaalin polkaisee päälle, ollaan normaalitilassa (led palaa vihreänä), jolloin efektejä voi selata ja soundia säätää. Kytkimellä voi sitten vaihtaa turbo-vaihtoehtoon, joka on luonteeltaan läpitunkevampi ja voluumiltaan voimakkaampi. Onneksi nimet on kuitenkin listattu myös mukana tulevaan ohjelappuseen, johon asiat on ladottu vähän isommalla kirjasinkoolla. Ohjelappusessa ohjeistetaan lataamaan tarvittava ohjelma ja linkit löytyvät pedaalien jakelusta vastaavan Fitzpatrickin sivustolta. Oma lukunsa säröpurkkien käytössä on niiden yhdisteleminen samaan aikaan käytettäviksi pareiksi tai ketjuksi. Tube Pusherin nimestä voi lukea viittauksen suuntaan, että pedaalilla saa tuupattua kitaravahvistimen särön puolelle, ja kyllähän tämä toimikin myös putkivahvistimen edessä hyvin. Juuri tällaisen ilmiön vuoksi The Pusher ja Overdrive tuntuivat hiukan vierastavan yhteiskäyttöä, kun taas Rodent erityyppisine säröineen vaikutti luontevammalta kumppanilta kummalle vain. Gain-säätimen alkupäässä se on hyvinkin mietoa, mutta säädintä avaamalla ilmoille saa paksumpaa säröytymistä, ikään kuin putkivahvistimen tapaan. Vuorottelu tallennetun ja valittuna olevan efektin välillä onnistuu kahdella nopealla polkaisulla
Tai sitten voi muutamilla kympeillä poimia uuden täydentävän mausteen omaan pedaalisettiin. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Viivettä, phaseria, flangeria – analogisesti Black Sheep Delay on analoginen bucket brigade -viive, jonka soundi osoittautuikin luonteeltaan varsin miellyttäväksi. Muut säätimet ovat rate (nopeus) ja color, jolla säädetään sitä kuinka paljon viivästettyä signaalia syötetään uudestaan viivästettäväksi. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Jo muutamalla satasella saa koottua setin, jossa on tärkeimmät efektit. Toisaalta pikkuruisten säätönuppien kanssa puuhailu ei ole niin vaivatonta kuin isompien pedaalien kanssa, joskaan se tuskin on ostopäätöksen ratkaisevin seikka. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut tuntui syövän hieman ylätaajuuksia. Käytännössä kyse on siis feedback-säädöstä ja aivan suurimmilla asetuksilla tämänkin flangerin saa kyllä ujeltamaan aivan itsekseen. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Säätimetkin ovat perinteiset: viiveaika (time) on säädettävissä 20 ja 620 millisekunnin välillä, ja lisäksi pedaalissa on säätimet toistojen määrälle (feedback) sekä efektin voimakkuudelle (level). Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Yksinkertaista, kerros kerrokselta kasattavan luupin tallennukseen ja toistoon soveltuvaa luupperia tarvitsevalla tässä on varsin kustannusyställinen väline. Flanger-pedaalissa on niin ikään kaksi tilaa. Eikä hintakaan ole paha. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Juuri ennen sitä pistettä voi nautiskella hyvin metallisina kalskahtelevista kieputuksista. Black Sheep Minipedaaleja • alumiinikotelo • kaikissa pedaaleissa tuloja lähtöjakki sekä jalkakytkin • ohituskytkennän tyyppi: true bypass • efektien fyysinen koko: 50 × 90 × 37 millimetriä (paitsi Power Tuner: 55 × 100 × 50 millimetriä) • efektipedaalien käyttöjännite yhdeksän volttia (9 VDC) Power Tuner • kromaattinen viritysmittari & virtalähde • virtalähdöt (9V DC): 6 × 100 mA, 2 × 500 mA • toimii 12 voltin verkkoadapterilla, kuuluu hintaan • hinta: 85,90 € Modulation • 11 modulaatioefektiä • 32-bittinen DSP • säätimet: efektivalitsin, level, speed, depth • lukitustila, yksi muistipaikka • hinta: 84,90 € Tube Pusher • säätimet: volume, tone gain • kaksi moodia: normal, boost • hinta: 59,90 € Overdrive • säätimet: level, tone, gain • hinta: 49,90 € Rodent • säätimet: level, tone, gain • kaksi moodia: vintage, turbo • hinta: 59,90 € Looper • luuppausaika 10 minuuttia • säätimet: level • USB-portti wav-tiedostojen tuontiin (24-bit/44 kHz) • hinta: 94,90 € Analog Delay • analoginen kytkentä • säätimet: echo, level, feedback • hinta: 59,90 € Phaser • säätimet: speed • kaksi tilaa: vintage, modern • hinta: 59,90 € Flanger • säätimet: rate, range, colour • kaksi tilaa: normal, filter • hinta: 59,90 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se Kaikenlaisia pedaaleita on maailmassa valtavasti, eivätkä Black Sheepit välttämättä ole järin ainutlaatuisia täyteen ahdetuilla markkinoilla, mutta niiden hinnan ja laadun suhde on hyvä. Mutta hyvä, että vaihtoehtoja on. Kaikkien mukana cd-levy. Ensinmainittuihin kuuluu tietysti se, että niitä saa mahtumaan pieneenkn pedaalilautaan useamman kappaleen. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. 40 www.riffi.fi 5/2024 Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Ensin mainitussa range-säätimellä säädetään modulaation laajuutta, ja filter-tilassa sillä muutetaan viiveen pituutta. B. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Pienistä pedaaleista koottu kompakti lauta on kuitenkin kätevä ja kulkee helposti mukana. Näistä suosikkini oli vintage, sillä modern-vaihtoehto tuntui hieman turhan aggressiiviselta omaan makuuni. Phaser puolestaan on vieläkin yksinkertaisempi pedaali, sillä siinä on vain yksi säädin, jolla kontrolloidaan efektin nopeutta. Normal vain istui omiin tarpeisiini mukavammin. Tässä jet-tyylisessä flangerissa tykkäsin enemmän normal-moodista, mutta mitään naputettavaa en sinänsä löytänyt. Ja jos taas lähtee kokonaan uutta lautaa rakentamaan, ei ole syytä unohtaa Power Tuneria, joka on kätevä viritysmittarin ja virtalähteen yhdistelmä sellaisen perustaksi. Black Sheepin mallistosta esiteltiin tässä vain pienehkö osa, mutta mustan lampaan pedaaleita näyttäisi nettihaun perusteella löytyvän kotimaisista musiikkikaupoista tätä nykyä varsin kattavasti, joten omakohtaiseen kokeiluun ja jatkotutkimuksiin on hyvät mahdollisuudet. Tykkäsin kyllä. u UUSI BOSS KATANA GEN 3 -VAHVISTINSARJA NOUSE SEURAAVALLE TASOLLE 38-41 Black Sheep.indd 40 38-41 Black Sheep.indd 40 14.10.2024 18.59 14.10.2024 18.59. Normal-tilassa efektin tuottamiseen käytettävää viivettä huojutellaan oskillaattorilla (LFO), kun taas filter-tilassa staattisempi vaikutus perustuu kiinteään viiveaikaan. Pedaalin sointi ei ole tietenkään yhtä puhdas, kirkas ja tarkkapiirteinen (lue ”hifi”) kuin digitaalisessa delay-efekteissä, vaan kivalla tavalla vanhanaikaisen pyöreä ja lämmin. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Muutamalla satasella setti Minipedaaleissa on sekä käteviä että ei niin käteviä puolia. Lisäksi on kytkin, jolla voi vaihella vintageja modern-vaihtoehtojen välillä
TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kaikkien mukana cd-levy. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Netistä: www.riffi.fi . Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 35 € + postikulut 35 € + postikulut 30 € + postikulut 35 € + postikulut UUSI BOSS KATANA GEN 3 -VAHVISTINSARJA NOUSE SEURAAVALLE TASOLLE 38-41 Black Sheep.indd 41 38-41 Black Sheep.indd 41 14.10.2024 18.59 14.10.2024 18.59. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. B. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi
Rajoittunut säätöpuoli ei ole ollut esteenä suosiolle ja kumpikin kompressori on kuulunut kitaristien keskeisiin työkaluihin jo kuudella vuosikymmenellä. Kompressio ilmiönä on luonnollinen osa soitinta ja soittamista, soittimen ja soittolaitteiston hallintaa. Tekninen laite kompressori Kun kompressoreita 1950-luvulla ryhdyttiin rakentamaan erillisinä laitteina lähinnä radioasemien ohjelmasisällön voiTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Kitara ja kompressori – saa ja tuleekin käyttää! Kompressori on kuin autotune, yhden mielestä nolo ratkaisu, toisen näkemyksen mukaan käytännöllistä ongelmanratkaisua, kolmannelle taiteellisen ilmaisun kruunu. CP-1X-kompressorissa käyttäjä voi määritellä kompression määrän ja lopullisen äänenvoimakkuuden lisäksi sen, miten nopeasti kompressio tarttuu signaaliin, sekä sen, kuinka jyrkästi kompressio vaimentaa signaalia. Siksi ilmiö pitää ottaa haltuun ja laittaa taiteen palvelukseen. Mielikuva kompressoinnista heikon soittotaidon peittelynä elää vahvana, ja kukapa sellaista leimaa haluaisi omalle kohdalleen. 42 www.riffi.fi 5/2024 E rityisesti kielisoittajille kompressori tuntuu olevan vaikea pala. Nettikeskusteluissa se luokitellaan usein turhanpäiväiseksi tai arveluttavaksi lisälaitteeksi, joka tärvelee soittotuntuman ja pilaa soundin. Boss on sekin valmistanut pedaaleita kitarakäyttöön yli puolen vuosisadan ajan ja kertynyt tieto suodattuu uusiin malleihin. Kielisoittajille tarkoitetussa kompressorissa voi tyypillisesti annostella vain kompression määrää vähäisestä paljoon, mutta sillä ei päästä kiinni kompression tarkempaan luonteeseen. Jo soitin itsessään, tai siihen asennettu mikrofonityyppi, saattaa supistaa alkuperäistä soittodynamiikkaa, jos verrataan soittimen antaman äänen volyymiä soittajan fyysisten liikkeiden rajuuteen. 42-45 Kitara ja kompressori.indd 42 42-45 Kitara ja kompressori.indd 42 14.10.2024 19.02 14.10.2024 19.02. Eikä myöskään ole syytä jättää astumatta askelta pidemmälle vain periaatteen vuoksi, vaan kannattaa tutkia miten varta vasten dynamiikan supistamiseen suunniteltua tekniikkaa – kompressoria itsellisenä laitteena – voi hyödyntää. Sekin hävikki on kompressiota, vain ilmenemismuoto ja tarkat piirteet vaihtelevat. MXR:n 70-klassikon nykyversio ja toinen saman vuosikymmenen laitteesta tehty uusiopainos, DOD 280, sisältävät kyllä toisenkin säätimen, volumen, mutta se ei vaikuta itse kompressioon vaan sen avulla kompressiossa hiljenevän signaalin kokonaisvoimakkuutta voidaan muokkauksen jälkeen vahvistaa, jotta kitara soi riittävän lujaa myös kompressoituna. Ilmiö itsessään – dynamiikan supistaminen – on kuitenkin tuttu jo putkivahvistimista, analoginauhasta ja esimerkiksi fuzz-pedaalista: niihinkin tuupataan sisään usein enemmän dynamiikkaa kuin sitä saadaan ulos
3. Kielteiset ilmenemismuodotkin on sittemmin todistettavasti löydetty (#loudnesswar), mutta voittopuolisesti varaus on plussalla. Rohkaisen kuitenkin kokeilemaan uudestaan. Koska kompressorin kynnystaso (sininen katkoviiva) on asettu tässä hyvin ylös, kompressori vaimentaa vain alukkeen piikkiä. Studio-laitteissa ja niiden nykyaikaisissa virtuaalisissa olomuodoissa voi usein säätää yksityiskohtaisesti kaikkia kompressioon liittyviä parametreja ja niillä voi jopa kohdistaa toiminnan vaikkapa vain tietylle taajuusalueelle. Laitetaan vaikka ensimmäinen kompressori siistimään yksittäisiä piikkejä pois, ja toinen sitten loivemmilla asetuksilla sen jälkeen tasaamaan yleisvoimakkuuttaa loivemmilla ja hitaammilla asetuksilla. 3. Harmaan katkoviivan alapuolella ääni hukkuu miksauksen muihin elementteihin sekä pohjakohinaan. 4. Ääni kuulostaa nyt kestävän yhtä pitkään kuin alkuperäinen ja atakki istuu miksaukseen. 4) Kompressorin ratio on edelleen sama, mutta kynnystasoa on nyt laskettu alemmas ja kompressio vaikuttaa lähes koko siihen osuuteen äänestä, joka sijoittuu ihanteelliselle alueelle. Toisinaanhan on perusteita myös kompressoida jo kompressoitua. Ratio on piirroksessa 2:1, joten kompressori puolittaa kynnystason yläpuolisen äänenvoimakkuuden. 2. Kompression hyödyntäminen on tuiki tavallista äänitteen muokkausvaiheessa, mutta arveluttava maine soittajien keskuudessa istuu silti tiukassa. Koska tasoa on laskettu, ääni kuitenkin putoaa katkoviivojen väliin sijoittuvalta tavoitealueelta nopeammin kuin harmaan viivan esittämä alkuperäinen ääni olisi pudonnut. 2. Äänen aluke on vahva, sen jälkeen sointi vaimenee nopeasti, kuten vaikkapa kitaralla usein on tapana. Jos edellinen muokkaus kuulostaa liian äkkinäiseltä, saadaan kynnystasoa laskemalla kompressori reagoimaan jo alemmalla signaali tasolla, jolloin muutos jakautuu laajemmalle alueelle suhteessa voimakkuuteen. Samalla äänen loppuosa nousee alkuperäistä voimakkaammaksi ja äänen kesto tuntuu pidentyvän. Kompressointi on huomaamattomampaa. Liikutaan asteikolla ”vähän kompressiota” – ”paljon kompressiota”, mutta ei päästä käsiksi siihen ”millaista kompressiota”. 42-45 Kitara ja kompressori.indd 43 42-45 Kitara ja kompressori.indd 43 14.10.2024 19.02 14.10.2024 19.02. Näin saadaan atakki jälleen erottelevuuden kannalta sopivalle tasolle ja lisäksi äänen vaimeneva osuus soikin nyt alkuperäistä lujempana. Äänen loppuosa vaimenee aivan alkuperäistä vastaavalla tavalla, joten äänen kesto ei vaikuta pidentyneen eikä lyhentyneen. Säätöjen määrä ei kuitenkaan ratkaise kompressorin paremmuutta, sillä toimintaan vaikuttaa Riffissä 2/2024 käsitelty kotimainen Bluetone Compura on oiva esimerkki runsaista säätömahdollisuuksista intrumenttikäyttöön tarkoitetussa pedaalissa. 1 2 3 4 5 1. ja 3. 5. Melko nopeasti kynnystason alapuolelle palattaessa kompressori lakkaa kompressoimasta ja äänen loppuosuus soi kuten alkuperäinenkin. Punaisen katkoviivan yläpuolella signaali on liian kova sekä teknisesti että taiteellisesti: äänen aluke säröytyy väärällä tavalla ja piikkaa ulos miksauksesta. Silti myös studiomaailman klassikoihin kuuluu käyttöpinnaltaan hyvin pelkistettyjä laitteita, joissa yksinkertaisen julkisivun taakse on rakennettu erittäin onnistuneesti toimiva ja pitkälti itse itseään ohjaava kompressori. Toisin sanoen ääni vaikuttaa lyhentyneen. Äänen kesto vaikuttaa pidentyneen, koska häntä pysyy pitempään kuuluvuusalueella. Erinomainen ominaisuus niin komppikitarointiin kuin vaikkapa puhtaalla soundilla soitettujen melodioiden soittoon. 2) Tilannetta on korjattu laskemalla kyseisen soittimen voimakkuutta kanavan volume-säätimellä (musta viiva). Nyt ääni ei enää säröydy mainittavasti, eikä se hyppää muun miksauksen joukosta kiusallisesti esille. Vain osa äänestä pysyy katkoviivojen välisellä tavoitealueella ja soi tasapainoisena osana miksausta. Jotain on saavutettu. Jos koko signaalin voimakkuutta vain lasketaan, atakki saadaan kyllä sopivalle tasolle, mutta loppuosa äänestä jää aiempaa hiljaisemmaksi ja se myös vajoaa paljon nopeammin harmaalle alueelle kuulumattomiin. Siihen sisältyy myös eräs oivallinen piirre: Compura tukevoittaa soundia silloinkin, kun se ei varsinaisesti kompressoi. Onko taustalla kokemuksia kehnosti suunnitelluista tai juuri kyseiseen käyttötarkoitukseen soveltumattomista laitteista, tai kenties mahdollisesti laitteen taitamattomasta käytöstä, en osaa sanoa. atakki on voimakas, sen jälkeen sointi vaimenee nopeasti, kuten vaikkapa kitaran kohdalla on tapana. 3) Tilannetta on korjattu pelkästään kompressoimalla. Kompressori löytyykin näin ATK-musiikin aikakaudella tarvittaessa vaikka joka raitaan ja kanavaan sekä kaikkiin summausasteisiin – jopa moninkertaisina virtuaalilaiteyhdistelminä. Piikit kuriin ja lisää sustainia, kiitos! oleellisesti laitteen tekninen toteutustapa ja käyttötarkoitus. Punaisella mennään särölle, harmaalla alueella ääni jää kuulumattomiin. Piirroksessa äänen aluke ts. 5. 5) Kompressorin kynnystaso on pidetty samana kuin edellisessä kuvassa, mutta kompression jälkeen voimakkuutta on nostettu niin, että aluke nousee samalle voimakkuudelle kun kuvissa 2. Pikkutarkempaan toiminnan hallintaan tarvitaan lisää säätöjä, joiden menestyksekäs käyttö vaatii sitten hieman enemmän paneutumista. Säätöjen määrä ei ratkaise Kielisoittajille tarkoitettu kompressori on tyypillisesti muutaman säätimen kapine, vahvistimeen integroituna kenties vain yhdellä potentiometrillä hallittava toiminto. 4. Musta käyrä kuvaa näissä periaatepiirroksissa yhden yksittäisen äänen voimakkuutta (Y-akseli) ajan suhteen (X-akseli). www.riffi.fi 5/2024 43 makkuuden vakiointiin, ne otettiin nopeasti ilomielin myös musiikkistudioissa käyttöön, koska niillä voi tuottaa monia ilmaisun kannalta tavoiteltavia asioita. Pidetään edellisen kuvan asetukset muuten, mutta vahvistetaan signaalia kompression jälkeen (make-up gain). Signaalin alkuosa jää kuitenkin niin hiljaiseksi, ettei atakki nouse enää kunnolla esiin ja koko ääni tuntuu myös vaimentuvan nopeammin kuin alkuperäinen tekisi. 1) Alkuperäinen, muokkaamaton ääni. Musta käyrä kuvaa tässä periaatepiirroksessa yhden yksittäisen äänen voimakkuutta ajan suhteen. 1. Kompressoimalla saadaan atakki pidettyä käyvällä tasolla – ja kun kynnystaso (sininen viiva) on tavoitellun alueen yläreunan lähellä ja release-asetus on sopiva, kompressori hellittää verraten nopeasti ja äänen loppuosa soi alkuperäisen kaltaisena. Kuvitellaan, että sekä teknisesti että taiteellisesti arvioituna tämän yksittäisen äänen ihanteellinen voimakkuus olisi vihreän ja keltaisen värin muodostamalla kuuluvuusalueella
Silloin ero ykköskanavan ja rinnakkaiskanavan voimakkuudessa on pienempi ja ne soivat yhdessä lujempaa kuin kumpikaan erikseen. Kompressorilla voi halutessaan mankeloida soundin aivan tasaiseksi laataksi, jollaiselle voi olla hyvinkin perusteltu paikkansa. Kompressori on myös aivan oleellinen väline tehostamaan sitä piiskaavaa ja tietyllä tavalla rotevaa soundia, joka syntyy kun kitarankieliä lyödään plektralla äkäisesti tai bassonkieliä kuritetaan peukalolla rajummin napautuksin. Esimerkiksi basson, komppikitaran ja rumpujen rooli on pääsääntöisesti muita soittimia sekä laulua tukeva, ja silloin kovin laaja dynamiikan vaihtelu saattaa kuulostaa enemmänkin kiikkerältä hörsyilyltä kuin vakaalta perustalta. Vertailukokeen kohta 1 Vertailukokeen kohta 2 Vertailukokeen kohta 3 Kanava A dB Kanava B -12 dB MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B -6 dB MUTE MUTE Vertailukokeen kohta 1 Vertailukokeen kohta 2 Vertailukokeen kohta 3 Kanava A dB Kanava B -12 dB MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B -6 dB MUTE MUTE Vertailukokeen kohta 1 Vertailukokeen kohta 2 Vertailukokeen kohta 3 Kanava A dB Kanava B -12 dB MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B MUTE MUTE Kanava A dB Kanava B -6 dB MUTE MUTE 44 www.riffi.fi 5/2024 J os ongelmana on kuuluvuus hiljaisissa jaksoissa, voi kokeilla rinnakkaiskompressiota. vat vakautta ja pysyvyyttä. Toinen kanava kompressoidaan vahvasti niin, että sen taso ei nouse yhtä korkealle kuin ensimmäisen kanavan. Vertailukokeen kohta 1 Vertailukokeen kohta 2 Vertailukokeen kohta 3 Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Dealers in Finland: Deluxe Music • Musacorner • Nord Sound Soitin Laine • Tammer-Piano ja Soitin Tampereen Musiikki • Viiking Musiikki pedaler riffi okt.indd 1 pedaler riffi okt.indd 1 2024-10-10 16:28 2024-10-10 16:28 42-45 Kitara ja kompressori.indd 44 42-45 Kitara ja kompressori.indd 44 14.10.2024 19.02 14.10.2024 19.02. Vertailu on helpompaa, jos molemmat kanavat on myös panoroitu prikulleen keskelle. Tällainen staattisella volyymillä tilaa itselleen varaava soiva massa voi musiikissa olla jämerä sokkeli muiden rakenteiden alla, tai aivan pieneen lokeroon sijoittuva, vaivihkaa korvaan tuikkiva tehosteääni. Jos asetukset ja kuunteluolot korvia myöten ovat kunnossa, vaikutuksen havaitsee, mutta se on jo merkittäväasti pienempi kuin kohdassa 1. Ja kun napsautat kanavan uudelleen auki mute-nappulalla, ääni voimistuu jälleen alkuperäiselle voimakkuudelleen. Yksittäisten piikkien sijaan kompressoinnilla voi myös vakioida hienovaraisesti keskimääräistä voimakkuutta, jotta soitto asettuu paremmin miksauksessa sille varattuun lokeroon. Kopioi jokin ääniraita ja sitä vastaava kanava kaikkine asetuksineen ja kommervenkkeineen, jotta saat kahdelle rinnaiselle kanavalle tismalleen saman audion. Dynamiikka itsessään on hieno asia soitossa, mutta usein kokonaisuus kaipaa myös staattisempia elementtejä, jotka luoNew York, New York Ilmiö voi olla helpompi tunnistaa ensin ilman kompressoria. Nyt mute-näppäimen vaikutuksen pitäisi kuulua enää hyvin heikkona muutoksena (ja -15 dB:n vaimennuksella mute-näppäimen naksuttelulla ei ole enää minkäänlaista merkitystä kokonaisuuden kannalta). Sen voi toki tehdä myös ohjelmoimalla kanavan liukusäätimelle sopivan niiauksen kyseiselle kohdalle, mutta hyvin säädetty kompressori tekee asian automaattisesti ja usein se tekee samalla myös muita hyviä asioita. Kun ensimmäisen kanavan signaali on vahva, se riittää yksinään. Siinä signaali jaetaan kahteen kanavaan, joista ensimmäistä muokataan ihan tavanomaisin keinoin. Mykistä kaikki muut kanavat, koe tehdään vain näitä kahta kanavaa käyttäen. 3) Pudota hiljaisemmaksi säädetyn kanavan tasoa edelleen vaikkapa -12 desibelin kohdalle ja toista mykistysnäppäimen naksuttelukoe. Jos riffin viidestä soitetusta sävelestä yksi soi muita voimakkaammin sormituksen, plektratyöskentelyn epätasaisuuden, kieleltä toiselle hyppäyksen, soittimen rakenteesta johtuvan resonanssin tai jonkin muun tekijän vuoksi, niin kompressorilla voi paimentaa tuonkin sävelen omalle paikalleen ketjun yhdeksi lenkiksi. Kun mykistät (mute) toisen kanavan, tuntuu aivan sananmukaisesti siltä kuin puolet äänestä katoaisi jonnekin. Kompressori voimakkuuden kaitsijana Kompressorilla voidaan vaimentaa soiton hetkellisiä voimakkuuspiikkejä, jotta ne eivät hyppisi kuulijan silmille. 1) Aseta molemmat kanavaliu’ut ”nollatasolle”, jolloin signaalit soivat yhtä lujaa. 2) Aseta toisen kanavan liukusäädin kuusi desibeliä alemmalle tasolle ja kokeile sen jälkeen miten paljon tämän kanavan mykistysnäppäimen naksuttelu vaikuttaa kuultavaan äänenvoimakkuuteen. Rinnakkaiskanavan merkitys paljastuu vasta niissä jaksoissa, joissa ykköskanava on yksinään liian hiljainen. Ja silloin kun ero hiljaisemmaksi kompressoituun rinnakkaiskanavaan on riittävän suuri, kompressoitua kanavaa ei käytännössä kuule lainkaan. Panoroinnin, ekvalisoinnin ja kaiuttamisen rinnalla kompressointi onkin neljäs väline, jolla miksauksen palaset saa asemoitua toistensa lomaan
Kyseessä on lääke siihen vaivaan, jossa soiton hiljaisimmat kohdat jäävät muun miksauksen jalkoihin vaikka kyseinen instrumentti muuten kuuluisi vallan mainiosti. Kitara – tai vielä ilmeisemmin vaikkapa mandoliini tai banjo – helähtävät ripeästi ja sen jälkeen sointi vaimenee verraten nopsasti. Peruste kompression käytön tarpeelle ei aina ole se soitin tai ääniraita – eikä se soittotapa tai soittosuoritus – jota kompressorilla käsitellään, vaan kyse voi olla kokonaisuudesta jonka muut elementit ohjaavat päätöstä kohti kompressorin käyttöä. Kun piikkejä hieman rutistetaan kasaan, saa kielten rajummalla käsittelyllä kaivaa huolettomammin esiin sävyjä soinnille. Jos sovituksessa kaivataan juuri soittimelle ominaista heleyttä, mutta pitkään soivina, vaikkapa melodiaa kannattelevina ääninä, niin tämäkin voidaan kompressorilla järjestää. Haukataan omenaa Päätän lyhyen (#sarkasmifontti) filosofisen vuodatukseni vielä yhdellä erityistapauksella, rinnakkaiskompressiolla, josta käytetään myös nimeä New York -kompressio, sillä Ison Omenan studioista ilmiö aikanaan versoi. Kantri ja funk ovatkin tylyn kompressoinnin viljelyyn suotuisaa maaperää. Lyhyestä pitkää ja muuta mukavaa Kompressiolla voi myös muokata yksittäisten äänten soinnissa tapahtuvaa normaalia voimakkuudenmuutosta suhteessa aikaan. Niinpä se ei ole oikeastaan kompressointia ensinkään vaikka juuri kompressori onkin työkaluna asian toteuttamiseen. Ja kun tällä polulla edetään pitemmälle voidaan kompressorilla tuottaa myös ilmiö, jossa ääni alkaa kasvaa vasta alukkeen jälkeen ja vyöryy sitten esiin hieman kuin voluumipedaalia tai kitaran potentiometriä käyttäen. Ja tässä kohden kehä kiertyy tavallaan umpeen. Ei kitaran soitossakaan aina ole syytä pyrkiä mahdollisimman puhtaaseen kitarismiin, toisinaan taiteellista päämäärää palvelee paremmin se, että soittimella tuotetaan ihan jotain muun tyyppistä ääntä kuin sitä puhtaaksi kitarailmaisuksi jalostettua. Huippujen vaimentamisen sijaan New York -tekniikalla rakennetaankin tukimuuria dynamiikka-alueen hiljaisempaan ääreen. New York -kompressiolla voidaan tukea hiljaisemmiksi jääviä osuuksia ilman, että varsinaiseen miksausbalanssiin tarvitsee kajota ja ennen kaikkea ilman, että kuulija aistii minkäänlaista kompressiota. u Kitaristilla nähtiin kompressori keikalla, some sekosi! Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Dealers in Finland: Deluxe Music • Musacorner • Nord Sound Soitin Laine • Tammer-Piano ja Soitin Tampereen Musiikki • Viiking Musiikki pedaler riffi okt.indd 1 pedaler riffi okt.indd 1 2024-10-10 16:28 2024-10-10 16:28 42-45 Kitara ja kompressori.indd 45 42-45 Kitara ja kompressori.indd 45 14.10.2024 19.02 14.10.2024 19.02. Esimerkiksi melodialinjan laskiessa alemmas sen erottuvuus usein vähenee, jolloin se saattaa kadota kuulumattomiin, vaikka ylemmässä rekisterissä balanssi muihin musiikin osasiin nähden oli hyvä
Sillä selvittäneen, jos käyttäjä on huolellinen ja roudaa itse omilla pennosillaan ostamiaan kamppeita, mutta vuokrakäyttöön tai kiertueelle suosittelen saman tien flight case -tyyppistä boksia. Kaiutintelinettä varten kotelon pohjaan on puolestaan istutettu metallikuppi, kuten asiaan kuuluu. Alalle nyt jo vakiintuneeseen tapaan muotoilu sallii kallistuksen kyljinmakuulle monitorikäyttöä varten. Torven voi silloin pyöräyttää 90 astetta akselinsa suhteen, jolloin suuntauksenkin saa sopivaksi. Jos kaiutinta täytyy viivästää, asia hoituu siihen tarkoitetulla delay-säädöllä. Kaiuttimen kyljissä on kiinnityspisteet erillisvarusteena myytävälle sangalle ja kierteet universaaleille ripustusheloille. Esiekvalisointeja on kaksi, yksi musiikille ja toinen käytölle kulmamonitorina. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Qpro Audio E 10 A – laulukaapista viivelinjaan Voi erikoistua, tai olla moneen sopiva. Peruspuitteet monipuoliseen käyttöön ovat siis olemassa. 46 www.riffi.fi 5/2024 Qpro Audio E 10 A Aktiivinen 2-tie kaiutin PA-käyttöön • kaksi tuloa, mikrofoni/linjataso • kolmialueinen master Eq, +/12 dB / kaista • bassoleikkuri, off/80/100/120/150 Hz • toistoalue 45 Hz – 20 kHz • D-luokan vahvistin, 1000 W • limitteri kummallekin taajuuskaistalle • viive-asetus 100 metriin asti 25 cm:n porrastuksella • 10" kartiokaiutin • kompressiodriver • suuntaavuus 90° × 60°, käännettävä torvi • 10 mm ripustuspisteet EB-sangalle • M8-ripustuspisteet muille kannakkeille • kuppi kaiutintelineelle • suositushinta 1095 € Lisätiedot: Seastone Audio Puh. On kulutusta kestävä pinta, asiallinen, joskin melko pienelle kädelle mitoitettu kantokahva, ja etulaidassa navakan iskun kestävä kaksinkertainen teräsverkko kaiutinten suojana. Vahvistimen säätimet ovat takalevyssä kyllä avoimesti alttiina kolhuille, mutta kuljetuksen aikana jonkinlaista suojaa antaa tukeva topattu huppu. sennheiser.com MD 421 KOMPAKT Anything. Qpro valitsi jälkimmäisen. Asiallisena laulukaappina se toimii sellaisenaan, ja ennuste on hyvä myös subilla tuettuna satelliittina tai ison järjestelmän fillinä. This is the mic for that. Kolmialueinen ekvalisaattori vaikuttaa sekin yleissoundiin, eikä kanavakohtaisia säätöjä ole voimakkuutta lukuunottamatta. E 10 A:n oma bassotoisto on kyllä yllättävänkin tanakka, vaikka fyysinen koko asettaakin aina rajansa. Knoppitietona kerrottakoon, että testissä kävi aktiivikaiutin, mutta Qpro tekee samaa mallia myös selkeästi edullisempana passiivisena versiona. +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio O lemus herättää luottamusta. Sennheiser_MD421_Kompakt_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_MD421_Kompakt_230x280_Riffi_FIN.indd 1 14.10.24 09:58 14.10.24 09:58 46-47 Qpro.indd 46 46-47 Qpro.indd 46 15.10.2024 17.22 15.10.2024 17.22. MD 421 Kompakt delivers the legendary performance of the original MD 421 and MD 421-II but in a truly multipurpose package — including a completely redesigned mounting clip. Sen vaikutus ilmaistaan suoraan etäisyytenä ja viivettä piisaa aina sataan metriin asti. Mikki tai linja Takalaidan kahden tulokanavan vahvistustaso valitaan painonapeilla ja herkkyys riittää hyvin dynaamiselle perusmikrofonille. Just like the originals, it offers remarkable dynamic range and pristine sound reproduction to handle whatever the creative process requires in live sound and recording applications. Porrastus on 25 sentin pätkissä, mikä riittänee useimmissa tilanteissa. Säätövaraa tajuuskorjaimessa on reippaasti ja tyypillisessä käyttötilanteessa reserviin jää siitä varmastikin suurin osa, sillä E 10 A itsessään soi tasapainoisesti ja selkeästi ilman sen kummempaa korjailun tarvetta. Kaiuttimen yleissointia voi lisäksi keventää bassoleikkurilla, jonka neliportainen raja-taajuuden valinta on avuksi myös silloin, kun satelliitti sovitetaan sub-wooferin kumppaniksi. Lattiasta heijastuvan ylimääräisen bassokorostuksen taltuttamiseen voi käyttää valmiiksi ekvalisoitua Music/Monitor-valintaa, rajataajuudeltaan säädettävää bassoleikkuria tai kolmialueisen korjaimen alinta kaistaa. Phantom-syöttöä ei ole, joten sitä vaativat mikrofonit ja di-boksit täytyy virtaistaa muilla keinoin
Just like the originals, it offers remarkable dynamic range and pristine sound reproduction to handle whatever the creative process requires in live sound and recording applications. This is the mic for that. Sennheiser_MD421_Kompakt_230x280_Riffi_FIN.indd 1 Sennheiser_MD421_Kompakt_230x280_Riffi_FIN.indd 1 14.10.24 09:58 14.10.24 09:58 46-47 Qpro.indd 47 46-47 Qpro.indd 47 15.10.2024 17.22 15.10.2024 17.22. sennheiser.com MD 421 KOMPAKT Anything. MD 421 Kompakt delivers the legendary performance of the original MD 421 and MD 421-II but in a truly multipurpose package — including a completely redesigned mounting clip
Eikä aina tarvitse edes vaihtaa samanlaiseen. – Jos piuha on irronnut, mutta ei tiedä mistä se on irronnut, niin täältä se näkyy, Heidi toteaa avatessaan SM58:n käyttöoppaan nettiselaimelle. – Grillihän menee useinkin kolhuille, mutta se myös on todella helppo vaihtaa, Meri toteaa ja opastaa käyttäjää huolehtimaan määräaikaishuolloista aika ajoin: – Grillin voi ottaa irti, irrottaa wind screenin siitä, ja pestä molemmat ihan vedellä ja astianpesuaineella; elvyttää. Yksinkertaisen kytkentäkaavionkaan arvoa ei pidä vähätellä. Esimerkiksi tuotteiden käyttöohjeet ovat vapaasti luettavissa ja ne sisältävät teknisten tietojen ohessa ohjeita käyttöön ja ylläpitoon. – Ihan hauska knoppitieto on se, että näitä tuulisuojia löytyy eri värisinä: sinistä, punaista, keltaista ja mustaa… Jos haluaa vähän twistata sitä omaa mikrofonia, niin sekin onnistuu! Shuren sivustolla Heidi Meri kehottaa vierailemaan ihan jo mikrofonista saatavan hyödyn maksimoimiseksi. Huollon tarvetta on verraten vähän, mutta tietyt perusjutut voi ja kannattaa hoitaa. Jos kapseli vaurioituu, täytyy kustannuksia pohtia jo tarkemmin. Tuotteen teknisten tietojen lisäksi käyttöoppaaseen on listattu kaikki tarvikkeet tunnuskoodeineen, mikä helpottaa esimerkiksi sopivan telinepidikkeen tai varaosan tilaamista jälkikäteen. Takuuajan pituus vaihtelee merkeittäin ja laskentatapakin Aamukahvilla Intersonic oy:n huollon juttusilla – Ajan armoton hammas Retro vähän näyttää vanhalta, mutta vintage on oikeasti sitä. Haa, aarre! 48-49 Aamukahvilla 524.indd 48 48-49 Aamukahvilla 524.indd 48 14.10.2024 19.06 14.10.2024 19.06. Koska itse mikrofoni kuitenkin toimi, kilautin Shuren maahantuojan, Intersonicin huoltoon ja sitten kiikutin potilaan Olarinluomaan tarkempiin tutkimuksiin. Jos ne sitten on kumminkin fyysisesti rikki, niin vaihtoon. – Jos liitin on sitten päässyt pyörähtämään, niin kaapelithan voivat olla poikki. Vaikka ei rokkilavalla oltaisikaan, saattaa esimerkiksi johtoliittimeen kohdistua aikamoinen vääntö tai veto joissain tilanteissa. Mainittuihin osiin kohdistuu käytön aikana suurin rasitus ja toisaalta ne ovat teknisesti yksinkertaisia ja varaosiksi hinnoiteltuina myös suhteellisen edullisia. 48 www.riffi.fi 5/2024 Aamukahvilla saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Samalla hän muistuttaa, että tarvetta kapselin vaihtoon ilmenee todella harvoin, sillä kyseessähän on tunnetusti maailmaan kestävimpiin kuuluva solistimikrofoni, ellei jopa kestävin. Mikäs, mikäs… Huoltokoordinaattori Heidi Meri hämmentyy hetkeksi mikrofonia tutkiessaan, sillä kromattua grilliä ei Beta-sarjassa ole aikoihin ollut ja runkoon istutettu logokin näyttää hieman erikoiselta. Grilliä auki kiertäessään Meri kertoo, että dynaamiset mikrofonit ovat pääsääntöisesti hinnaltaan suhteellisen edullisia ja rakenteeltaan varsin kestäviä. Kapineen kunto oli alakuloinen: grillin sisäpuolelle tuulisuojaksi laitettu superlon oli haurastunut ja kapselin etupintaa suojaava vaahtomuovi murreni sekin pitkin työpöytää. Rajana mainitaan usein 25 vuotta ja sehän tässä täyttyi ihan heittämällä. Mikki on mykkä, mutta yleensä aika helppo korjata, Heidi Meri kertoo. Takuulla hoidetaan Intersonic on Shuren virallinen maahantuoja ja vastaa takuuhuolloista. Mikrofonimallista riippuen erillisenä varaosana myytävän pelkän kapselin hinta saattaa olla lähes sama tai kalliimpikin kuin vastaavan uuden mikrofonin. – Normi dynaamisessa mikissä vaihdettavat osat ovat grilli, tuulisuoja grillin sisäpuolella ja johtoliitin, avaa Heidi Meri aihetta. TEKSTI JA KUVAT: LAURI PALOPOSKI J otain etsiskellessä löytyi vanha mikrofoni, josta varisi purua ja hituloita lipaston valkoiselle pinnalle. – Beta-sarjassa tilanne on vähän eri, ja silloin se korjaaminen saattaa vähän järkevöityä, pohtii Heidi Meri ja mainitsee esimerkkinä Beta 87-mallin, jossa itse mikrofonin ja varaosan hinta asettuu jo helpommin nielaistavaan asetelmaan. Näin on esimerkiksi vakio SM58:n tapauksessa
48-49 Aamukahvilla 524.indd 49 48-49 Aamukahvilla 524.indd 49 14.10.2024 19.06 14.10.2024 19.06. Kaksi vuotta käyttöä on täsmällinen määritelmä, joka saattaa kuitenkin sisältää hyvin erilaisen rasituskertymän. saattaa poiketa. – En lähtisi nyt edes pensselillä tuota putsaamaan, käämilanka on sen verran ohutta kuitenkin. Vintage kondikseen Palataan jutun alkujuurille. Heidi Meri ei tyrmää ajatusta, mutta ohjailee kaikin puolin varovaisuuteen. www.riffi.fi 5/2024 49 Kuvan mikrofoni on hankittu viime vuosisadalla, tarkalleen ottaen 1980-luvulla. – Mikrofoneissa ja korvamonitoreissa sen huomaa erityisen selvästi. Pelkän vaahtomuovin hinta on kotimaisessa kivijalkaliikkeessä alle vitosen, ja kokonaisen grillin metalliverkkoineen ja superloneineen voi ostaa edullisimmillaan hieman yli kymmenellä eurolla. Täsmällinen mallimääritys on Beta 58C, jossa C viittaa kiiltävään kromattuun grilliin (58M oli mattapintainen). Huoltoteknikko Miika Pääkkönen avaa mikrofonin kannan liitintä ja huomauttaa samalla asiasta, joka monia hämää: “Shuren mikeissä liittimen lukitusruuvissa on vastakierre”. Ankarimmillaan ajanotto alkaa silloin, kun tuote lähtee valmistajan tehtaalta, mutta armeliaampi tulkinta katsoo takuun alkavan siitä hetkestä, jolloin asiakas ostaa tuotteen kaupasta ja varsinainen käyttö vasta alkaa. Niitä on levinnyt sinne tänne ja takertunut puhekelan käämilankojen pintaan. Se on mielestäni aika paljon. – Shure antaa kahden vuoden takuun ja Intersonic huolehtii sen 24 kuukauden toteutumisesta. Suoraan kapselin runkoon kiinteäksi osaksi liimattu superlonkiekko osoittautuu hankalammaksi, sellaista ei saa varaosana. Vähittäisliike saattaa joissain tapauksissa antaa vielä erikseen tätäkin pitemmän takuun, ja vastaa sitten siitä pidennyksestä itse. Nykyisessä malliversiossa käämin suojana on metalliverkko, mutta ’80-luvulla sellaista ei vielä käytetty. Kapselin sähköpneumaattinen ripustus puolestaan on suunniteltu mahdollisimman tehokkaaksi runkoäänten vaimentimeksi, jottei mikrofonin käsittely aiheuttaisi kuuluvia sivuääniä. Muruset eivät myöskään ole sellaisessa kohdassa, jossa ne varsinaisesti vaikuttaisivat mikrofonin toimintaan, joten ainoaksi mahdolliseksi toimenpiteeksi jää varovainen puhaltelu paineilmasprayllä. Se kyllä suojaa kapselia, mutta isompi merkitys on tuolla tuulisuojalla, toteaa Heidi Meri ja kertoo, että kapseli itsessään on rakennettu tehtaalla yhdeksi yhtenäiseksi osaksi, jota ei ole suunniteltu avattavaksi eikä sen sisällä olevia osasia pääse vaihtamaan. Kiertosuunta on siis juuri päinvastainen kuin yleensä. – Sitä ei voi vaihtaa, mutta sen merkitys ja funktio on toisaalta aika pieni. Tätä kuluttajan kannalta reilumpaa kaavaa noudattaa myös Intersonic, joka myy tuotteitaan yksityiselle kuluttajalle aina vähittäisliikkeen kautta. – Mitä herkempi mikrofoni, mitä isompi kalvo, mitä avoimempi rakenne, Heidi luettelee riskitekijöitä ja toteaa että tarkastelun kohteena nyt olevat mallit on tehty todella iskunkestäviksi. Johtopäätös on selvä: – Jos haluaisi tästä ihan pränikän, pitäisi vaihtaa koko kapseli. Operaatio on aika hinnakas, kun kyseessä on laatikon pohjalle unohtunut vanha mikrofoni. Ja jos se sattuisi menemään poikki, niin se olisi sitten siinä. Beta 58C ja Beta 58M ovat yhä edelleen haluttua tavaraa käytettyjen laitteiden markkinoilla ja pikainen kurkistus Reverb-sivustolle paljasti hintapyyntöjen liikkuvan pitkälle yli 200 euron. Myös ehdottamassani vanhan suotimen hippusten poistossa. – Käämi on kuitenkin ehjä, toteaa Heidi Meri tutkiessaan mikrofonia luupilla ja pohtiessaan mahdollisia toimenpiteitä ja niiden tarpeellisuutta. Ja jotkut sitten taas ovat aika pian… Mutta ei näitä Shuren dynaamisia kyllä usein tänne tule, Heidi Meri toteaa, ja kertoo, että vikaantumisherkkyys kasautuu aivan toisen tyyppisille mikrofoneille ja painottuu enemmänkin kondensaattorimalleihin merkistä riippumatta. Beta 58C:n sisäinen tuulisuoja on helppo juttu. Neodyymimagneetilla ja ilman muuntajaa toteutettu Beta 58C on suuntaavuudeltaan hyperhertta ja sen rakenne kaksine keloineen vastaa sähkökitaroista tuttua humbucker-tekniikkaa, jolla estetään ulkoisten sähköisten häiriöiden tunkeutuminen audiosignaalin mukaan. Jos nyt haluaa jotain tehdä. Kumpikin malli poikkeaa teknisesti nykyisin myynnissä olevasta Beta 58A-mikrofonista. Taidan tukeutua vanhaan viisauteen, enkä ala korjata sellaista mikä ei ole rikki. Jotkut näyttävät siltä ettei niitä olisi ikinä käytetty, vaikka ne olisivat monta vuotta vanhoja. Se ei kuitenkaan houkuta. Vaikka tässä ei ole todellista vintage-aarretta, eikä pelissä valtaisaa tunnearvoa, pohdin ääneen mahdollisuutta saksia itse vastaavasta materiaalista oikean muotoinen ja kokoinen kiekko, jonka sitten huolellisesti voisi asetella vanhan tilalle
Molempien kitaroiden kohdalla oli kumminkin järkevää ryhtyä korjaamaan eikä heittää kitaraa roskiin, kiitos tunnearvon ja yhtä lailla käyttöarvon. Monissa akustisissa kitaroissa on samankaltainen ongelma: kaulablokissa on käytetty aivan kelpoa mahonkia, mutta syysuunta on väärä. Tehokkuus tulee ajan myötä palkintona puurtamisesta, jos on tullakseen. Virheitä sattuu, mutta jos tietoisesti pyrkii tekemään parhaansa, välttää jo monta ongelmaa. Näistä oivalluksista saa paljon ideoita myös uusien soittimien rakentamiseen. Pikkujuttuja, joista tulee ajan kanssa isoja ongelmia. ••• Korjaaminen on usein aikaa vievää ja helposti uuden valmistamiseen verrattuna hitaampaa. Kiire on monesti vihollinen, samoin tehokkuus. Kauppareissun aikana soitin oli ollut kotelossa suhteellisen lämpimässä autossa. Ei pitkään, eikä liian kuumassa. Esimerkiksi alhaisin sallittu puhetyyli työpaikalla määrittää keskustelun tason muillekin. Kun TJ oli kotiin päästyään avannut laukun, koko kitara oli ikäänkuin purkautunut takaisin osiksi. ••• Vaimoni törmäsi tällaiseen hienoon lauseeseen jokin aika sitten: ”Alhaisin sallittu teko määrittää yhteisön moraalin ja kulttuurin.” Hienosti sanottu. Titaani herättää hienoja mielikuvia luksuskelloista, mutta kaularaudaksi siitä ei ole, sen juotos on erittäin vaikeaa saada kestämään. On suositeltavaa suostua oppilaaksi, ja pitää tämä asenne koko työuran ajan. Yksi henkilökohtainenkin kokemus löytyy, kun päädyin asentamaan yhteen rakentamaani kitaraan uutuustuotteen, jota oli hehkutettu sosiaalisessa mediassa jonkin verran. Korjaajan pitää ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi. ••• Toinen kauhutarina tulee amerikkalaiselta korjausguru TJ Thompsonilta. Yksi tällainen vihdoin valmistui, ja oli niin vimpan päälle hienosti tehty. Vaikka se kävisi rakentajan ylpeyden päälle, niin totuus on, että jokainen soitin tarvitsee huoltoa ja korjaamista elinkaarensa aikana. V iime viikkoina olen tehnyt muutaman hankalan korjausprojektin. Yksi tärkeä asia on esimerkiksi soittimen korjattavuus. Ja sellaisia asioita mitä valmistaja ei vaan ole tullut ajatelleeksi. Kyseessä oli titaanista valmistettu kaularauta. ••• Tuossa vanhassa kitarassa oli käytetty ihan hyvää kuusta rimoissa, mutta ne oli sahattu väärin. Joskus voi vain käydä huono tuuri. Kävi ilmi, että tunnetun valmistajan kalaliima, jota hän oli käyttänyt kaikissa liimausvaiheissa, oli valmistuksen pilalle mennyttä erää, joka ei kestänyt. Ajattelen, että opin itsekin korjaajana ja rakentajana koko ajan uusia juttuja. Kamala juttu. Alhaisin sallittu asia, jonka voit tehdä, mutta josta ei saa sakkoa tai rangaistusta, määrittää lain. Eikä se kaularauta montaa vuotta kestänytkään, ennen kuin säätömutteri alkoi pyöriä tyhjää. ••• Tietoisesti en valinnut enkä sallinut väärää materiaalivalintaa kaularaudaksi, eikä TJ varmastikaan valinnut tarkoituksella kelvotonta liimaa. Huonoimmin tehty osa tai osa-alue määrittää soittimen laadun. Rakenna sellaista, minkä voi myös korjata 50-55 Finale 524.indd 50 50-55 Finale 524.indd 50 15.10.2024 16.31 15.10.2024 16.31. Toinen taas oli yli sata vuotta vanha soitin, jossa oli sekä alku peräisiä rakennusvirheitä että huonoja korjauk sia vuosien varrelta. Korjaamisen ohessa hän rakentaa hiljalleen aina muutamaa akustista kitaraa. Ensimmäisestä kitarasta oli lapa katkennut jo kolmatta kertaa kokonaan irti, ja pieniä puun palasia puuttui sieltä täältä. Ajattelen, että tätä briljanttia ajatusta voi soveltaa myös soittimiin. Siinä oli sen soittimen heikkolaatuisin osa. Thompson on alansa ekspertti, joka on erikoistunut korjaamaan vanhoja Martin-kitaroita. 50 www.riffi.fi 5/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Mutta on niitä ihan tietoisesti tehtyjä hölmöyksiäkin soittimissa. Vanhoissa soittimissa on myös omat haasteensa, mitä tulee käytettäviin materiaaleihin ja liimoihin
on oikea foorumi nostaa asia esiin. 50-55 Finale 524.indd 51 50-55 Finale 524.indd 51 15.10.2024 16.31 15.10.2024 16.31. NYT. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. marraskuuta 2023 11.16.24 Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN 60 Years of Analog Tone. At Your Feet. joulukuuta 2024. www.riffi.fi 5/2024 51 N Ä Y T Ö N P A I K K A Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Faithful recreations of unobtainable studio gear Riffi modul warm 2.indd 1 Riffi modul warm 2.indd 1 2024-10-11 11:49 2024-10-11 11:49 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 4
Alkuperäisen idean isänä, nykyisin festivaalin tuottajana, muusikkona ja taiteellisena johtajana ympäripyöreitä työpäiviä tekevälle allekirjoittaneelle riitti kesällä puuhaa monenmoisissa toimissa. Kortit eivät kuitenkaan olleet hyvässä asennossa ja sain autonkuljettajaltamme tiedon, että lennot Italiasta olivat kolme tuntia myöhässä. Hotellija kuljetusvaatimusten lisäksi erilaiset tarkoin määriteltyyn backlineen liittyvät seikat aiheuttivat mietintää, kun yksistään Dennis Chambersin lista rumpujen osalta oli jo yhden A4-arkin mittainen. Seuraavaksi maestro halusi käyttää hotellin pesulapalveluita ja kerroin että sellaisia ei valitettavasti ole kyseisessä hotellissa ja tämä oli nimenomaan tiedotettu hotellia valittaessa. Itse lähdin sitten autolle päin herra Breckerin likapyykit mukanani ja nopeasti kiikutin kassin ystävälleni, joka oli lupautunut pyykkäriksi ”yövuoroon”. ••• Valmistelut veivät oman aikansa ja palkkiosumman lisäksi isoa veivaamista ja viikottaista emailien vaihtoa tuottivat yhtyeen raideriin liittyvät asiat. Sanomattakin on selvää, että hintalappu tämän backlinen löytymiseksi kasvaa helposti isoksi, ja aikaa näihin soitteluihin ja selvittelyyn menee runsaasti. Juhlavuoden pääesiintyjäksi saimme todellisen huippukokoonpanon, kun lavalle nousivat Mike Stern & Randy Brecker Band. Kun tiedustelin lopuksi maestrolta, alkaako kiertue jo väsyttää, sainkin vastauksen nopeasti: ”Lasken koko ajan tunteja, milloin pääsen kotiin täältä”. ••• Monien vaiheiden jälkeen päästiin lopulta konserttipäivän aattoon ja odottelin hotellilla bändiä saapuvaksi, jotta voisin toivottaa heidät tervetulleiksi, käydä illallisella heidän kanssaan ja varmistaa, että majapaikassa kaikki on hyvin. ••• Mike Stern & Randy Brecker Band Laitilassa Kari, Randy Brecker ja Mike Stern. Vierailu juontaa juurensa jo marraskuuhun 2023, jolloin sain tarjouksen kyseisen bändin kesäkiertueen keikoista Euroopassa. Kokemattomalta meni asioiden selvittelyssä oma aikansa, kunnes kaikki yksityiskohdat tavaroiden löytymiseksi Suomesta oli selvitetty. Kaikki symbaalit, telineet, rumpusetin yksittäiset osat, mallit ja merkit oli määritelty rumpumattoa myöten. Keskustelu Randyn kanssa alkoi huonoissa merkeissä, kun Randy kertoi että hän ei halua ilmastointia huoneistoon, vaikka raiderissä oli nimenomaan pyydetty ilmastointia. Vieraat olivat toivoneet majoitusta läheltä konserttipaikkaa ja niinpä monien käänteiden jälkeen päädyttiin erään Laitilan liepeillä olevan kaupungin hotelliin, jossa minimivaatimukset täyttyivät. Kun yhtye lopulta saapui, ennakkoaavistukseni osoittautui oikeaksi. Arvasin kokemuksesta, että muusikot eivät takuulla ole hyvällä tuulella matkustettuaan lentokoneella ja eri autoilla 10-tuntisen päivän. 50-55 Finale 524.indd 52 50-55 Finale 524.indd 52 15.10.2024 16.31 15.10.2024 16.31. Matkaväsymys näkyi 78-vuotiaan maestron olemuksessa, eikä tilannetta voinut jättää silleen. ••• Festivaalin taiteellisena johtajana sain sitten kiikutella muusikoiden laukkuja ylös-alas hotellihuoneisiin hiki otsalla ja viimeisenä oli vuorossa Randy Breckerin huone. Bändin vierailuun tietysti liittyi omat riskinsä jo ihan palkkiosummankin muodossa, mutta päätin ottaa haasteen vastaan ja varmistelu sekä sopimuksen laadinta aloitettiin. Lupasin, että yritetään löytää joku tuttu pesemään Randyn vaatepussi, koska kiireisellä rundilla oli oltu jo toista viikkoa. 52 www.riffi.fi 5/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a K uluneena kesänä vietettiin Jazzkukko-festivaalin 10-vuotisjuhlia. Tämä oli tietysti ymmärrettävää ja jopa odotettavaa, mutta itsekin festivaalin valmistelutöistä väsyneenä tilanne ei ollut kaikkein rentouttavin saati helpoin. Matkaväsymys purkautui hotellille päästäessä ja vähän kaikki tuntui olevan jotenkin pielessä
Iloisena palautteesta vastasin tietysti, että se olisi mahtavaa! Hauskaa oli myös se miten Mike aina välillä treenasi kitaraa autossa samalla, kun rupattelimme. Tässä onnistuttiinkin, ja kun vatsa on muusikolla täynnä, niin tiesin kokemuksesta, että asiat näyttävät heti valoisemmilta. Huikeaa! ••• Konsertin jälkeisenä aamuna lupauduin sitten itse toisen paluuauton kuljettajaksi ja oli mukavaa rupatella Mike Sternin kanssa tuo kolmituntinen lentoasemalle mentäessä. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 50-55 Finale 524.indd 53 50-55 Finale 524.indd 53 15.10.2024 16.31 15.10.2024 16.31. www.riffi.fi 5/2024 53 N Ä Y T Ö N P A I K K A Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu, jossa laitettiin sitten ravintolan parhaita ruokia ja juomia pöytään ja sitä myötä yritettiin saada tunnelmaa kohotetuksi ennen nukkumaanmenoa. Konserttipäivät alkavat aikaisin aamupalalla, josta siirrytään 2,5–3 tunnin load-in ja soundcheck sessioon. Seuraavana päivänä sykli sitten alkaa alusta. Kyllä glamouri on tästä elämästä kaukana, kun rundilla ollaan tällä rytmillä kahdesta kolmeen viikkoa kerrallaan, tai vielä pitempään! ••• Itse keikka konserttipäivänä oli loistava, ja täytyy sanoa että mielestäni oli melkoinen saavutus kaikkien säätöjen kautta ja loppuvaiheen väsymyksestä huolimatta tuoda Mike Stern, Randy Brecker ja Dennis Chambers Laitilan pieneen munapitäjäkaupunkiin esiintymään. Myös hotellihuoneessa oli aina menossa kitaratreenit aamusella, kun maestroa aamiaiselle haettiin. Sitten nopean illallisen kautta soittamaan parin tunnin keikka, jonka perään nimikirjoitusten jakelua ja pientä jälkihengailua, kunnes puoliltaöin pääsee takaisin hotellille nukkumaan. Mike kehui tuotantoani ja ehdotti, että ensi kerralla soitettaisiin jotain yhdessä. Mike on erittäin ystävällinen ja maanläheinen persoona ja ehdimme analysoida konserttia – ja kuunnella ja analysoida minunkin sävellyksiäni ja musiikkiani – tuon reissun aikana. Tiedänhän minä toki, että soittimen soitto on alituista harjoittelua, jota itsekin teen päivittäin. Mieleen jäi vielä yksityiskohtana, miten yksi muusikoista ei halunnut tulla illalliselle vaan linnoittautui hotellihuoneeseensa välittömästi saapumisen jälkeen. Tämän jälkeen sitten taas hotellille peseytymään ja lämmittelemään keikkaa varten. Ainoat ruoat olivat aitoon amerikkalaiseen tapaan pari litraa Coca-Colaa ja pari pussia perunalastuja, jotka haettiin paikallisesta supermarketista illalliseksi hänelle. Hän sanoi soittavansa autoissa ja lentoasemilla kaiken aikaa. Pikkuhiljaa tämän myötä minulle alkoi selvitä, miten homma tässä maailmantähtien rundailussa toimii. Joka toinen päivä on hikistä matkustamista hotelleista lentoasemille, odottelua kentällä, lentokoneessa istumista ja sen perään minibusseissa istumista, jotta päästään illaksi hotellille ja ruokailun kautta sänkyyn. Veti kumminkin nöyräksi huomata, miten 71-vuotias mestari treenaa päivittäin edelleen, minuakin enemmän… Syysterveisin, Kari Antila Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Kuljetuskotelot p
Joissakin kuvissa logo oli kuitenkin niin pahasti tiellä, että ne toimari päätti peittää toiselta kuvapankkisivustolta otettujen esikatselukuvien elementeillä. ••• Kotisivut olivat valmiit ja erinäisten minkälieneekehitysrahastojen ja apurahojen voimin toimari päätti krapuloissaan lähetellä tarjouskirjeitä pääkaupunkiseudun mielestään sopiville prospekteille. Kyseinen yritys otti yhteyttä Taku Naakan kustantajaan ja yllättäen kärvähti muukin kuin toimari rysän päältä. ••• Firman toimitusjohtaja oli sitä mieltä, että aikoinaan äkki-ideasta äkätty yrityksen logo oli aivan mainio. Toimitusjohtaja oli sitä mieltä, että lyhyt lause oli luonteeltaan niin yleiskielinen ja jokapäiväisessä viestinnässä koestettu, että siitä oli tullut luonteva osa kommunikaatiota. Joskus todellisuus on tarua niin hemmetisti ihmeellisempää, että pahaa tekee. Ilmeisesti oli niin, että alastomuutta oli jokseenkin liikaa, mutta se ei liity nyt tähän brändäysjuttuun mitenkään. Se oli läpällä syntynyt reilu kymmenisen vuotta sitten vastaperustetun yrityksen sponssaamien opiskelijailtamien jälkimainingeissa, ehkä jokusen viinilasillisen jälkeen, mikä lie huuma iskenyt silloin; ehkä opiskelijoista löytyisi halpaa työvoimaa. Onneksi vääntö loppui oitis ja lapa nousi virheen merkiksi. Vain osan, sillä toimari huomasi, että kilpailijakin oli käyttänyt Shutterstockia, joten niitä samoja pystyi mainiosti hyödyntämään – eikä ketään kiinnostaisi kuitenkaan jonkun suomalaisen firman nettikuvien käyttöoikeus. Ensimmäisten tulosten joukossa oli mukavan sopivalta kuulostava lyhyt lause, jonka toimari poimi logonsa alle, tyyliin ”lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä”. ••• Niin, rakkaat yritykset. Toimitusjohtaja kävi läpi kilpailevia yrityksiä ja otti mallia niiden asemoinnista, linkkivalikoimista, kuvavalinnoista ynnä muuta. Kuulin itse tältä sloganalkuperäyritykseltä sitten, että tekemääni biisiä käytetään melko huokeasti – ei mukaillen, vaan suoraan pöllien, ja ilman lupaa. Mutta se on toinen juttu se. Joskus leffojen käsikirjoittajat eivät ole eläneet oikeaa elämää, koska monesti huutonaurukomedioissakin on kovin väljähtyneitä kohtauksia. Mutta joskushan liitto ei vain toimi ja tarvitaan ulkoista apua lähtemään toimimattomasta suhteesta, tai poikaystävän vuokraamasta asunnosta, kuten tässä kävi. Yhdessä nuorehkon harjoittelijan kanssa pitkälle iltaan venynyt suunnittelujakso päättyi lopulta siihen, että kyvykäs nuori neito imppasi käytännössä kaiken kilpailijan sivustosta ja vain vaihtoi logon, sloganin, fontit (se Naakka, muistanette) sekä osan kuvista. Myös kilpailijat, joiden aavistukset alkoivat käydä toteen: maksettu duuni on kopioitu ilman lupaa jonnekin toisaalle, ja tämän olisi voinut näppärästi todeta vaikkapa .css-tiedostoista, joissa oli alkuperäisen yrityksen copyright. Ja jotta katastrofi olisi täydellinen, myös sloganin alkuperäyritys otti yhteyttä ja huonostihan siinäkin kävi. Ja laskeutui. Vai vedättekö tämän epäonnisen toimarin tyylillä, eli kunhan nyt jotain on. Ihan iloisella asialla tässä soittelen. Tästä voisi moni ottaa oppia, ja mieleeni nouseekin kysymyksiä. Pinna meni niin lahjakkaasti mauttomasta tempusta, että kääk sentäs. ••• Meni hermo. Se, mitä sanoin puhelimeen olisi kuulunut toimarin korvaan ilman GSM-yhteyttäkin suurella todennäköisyydellä – asuinhan tuolloin Helsingin keskustassa. Sitten mentiin joukkueena eteenpäin ja valmistauduttiin seuraavaan otteluun. Brändäyksestä, uskokaa tai älkää 50-55 Finale 524.indd 54 50-55 Finale 524.indd 54 15.10.2024 16.31 15.10.2024 16.31. Musaakin löydettiin. Viiniä kului, mutta designkaksikko tuli hyvin juttuun pitkin yötä. Sopiiko tulla juttelemaan. Toimitusjohtaja omisti yrityksen yhdessä vaimonsa kanssa, mutta vaimo oli lähinnä äänetön yhtiömies, enemmän tai vähemmän. Jopa niin hyvin, että työtilahotellista vuokratun tilan oven avattuaan miehen vaimo – se äänettömän oloinen yhtiömies – yllättäen sai äänensä takaisin oikein keuhkojen täydeltä. Eipä siinä, jos kopioi, kannattaa kopioida parhaalta. Jotenkin se Taku Naakan fonttikin siirtyi pikkuisen humoristiseen logoon. Mitenkäs teillä on nuo brändäyshommat. ••• Viikonlopun yli mietittyään toimari päätti lisätä logon alle vielä jonkun kivan sloganin ja lämäsi silloiseen googleen sloganin keskeisen sanan. ••• Kotisivut oli syytä avata, jotta bisnes alkoi luistamaan. Muutaman uuden kuvan toimari photoshoppasi niin, ettei kuvien käyttöoikeuksia myyneen firman logo näkyisi, ainakaan liian selvästi. Olipa nimittäin kerran yritys eteläisellä rannikolla kovin lähellä pääkaupunkiseutua. Firma oli miehen käsissä melko pitkälti – ja niistä se sitten myös lähti. 54 www.riffi.fi 5/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Koska toimiala oli humanistinen ja hoitoalaan viittaava, oli hyvä idea poimia pikkuisen humoristinen sana sanotaanko vaikka Taku Naakan sivuilta. Joku saattaisi sanoa, että olipas ajattelematonta, mutta päinvastoin: kaikki ajattelivat käsillä olevaa projektia, uusia kotisivuja, firman logoa, slogania sekä fonttia. KUVA: VILLE JUURIKKALA T ämä tarina on tosi. Samaan aikaan apulaisena toiminut tyttönen oli yllättäen joutunut kodittomaksi toimarin vaimon soitettua tytön poikaystävälle
www.riffi.fi 5/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Vertaansa vailla olevaa suojaa Maailman parhaat kuljetuslaukut Suomessa räätälöidyllä sisustalla cccase.fi www.arvaaudio.fi info@arvaaudio.fi Ferrofish A32Pro Dante Audioformaattien sveitsin linkkari! Tutustu tuotteisiimme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 5 25 75 95 100 Riffi 2024-01 näytön paikka Audient ORIA maanantai 5. helmikuuta 2024 20.26.33 50-55 Finale 524.indd 55 50-55 Finale 524.indd 55 14.10.2024 15.46 14.10.2024 15.46
6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 4 5 Jo yli 45 vuoden ajan missiomme on ollut auttaa asiakkaitamme toteuttamaan unelmiaan tarjoamalla parhaan mahdollisen totuudenmukaisen äänentoiston. Vietimme viime vuonna 45. Päätimme jatkaa suosittua kampanjaa vielä vuoden 2024 ajan, joten tervetuloa mukaan! Kun ilmoittaudut mukaan kampanjaan, Genelecin tekniset asiantuntijat tulevat luoksesi ja auttavat sinua kaiutinjärjestelmäsi käyttöönotossa. Käyttöönottoja kalibrointipalvelu ei sisällä asennusta. Lue lisää: www.genelec.fi/sonicadvisor 56 Takakansi_524.indd 56 56 Takakansi_524.indd 56 13.10.2024 16.30 13.10.2024 16.30. Lopuksi he suorittavat kalibroinnin, jolla varmistetaan paras mahdollinen ääni juuri sinun tilaasi sopivaksi. juhlavuotta, jonka kunniaksi julkaisimme Genelec SonicAdvisor™ -kampanjan, jossa tarjoamme uusien, kampanjaan kuuluvien Genelec-kaiuttimien ostajille SonicAdvisor käyttöönottoja kalibrointipalvelun asiakkaan luona veloituksetta. SonicAdvisor TM Kampanja koskee 20.3.2023.–31.12.2024 ostettuja ja rekisteröityjä Genelec-malleja: 8381A, 8351B, 8361A, S360, 1237A, 1238A, 1238DF, 1234A, 1234, 1235A , 1236A ja W371A