DAVE LINDHOLM: ”Kitaristit on aina olleet lapsellisia.” Nexo ID24 + S110 Sub = hifi-ääntä PA:sta! N ro 6 -2 16 H in ta 10 ,1 E AKG ja Darkglass – tiptop! Peloton orkesteri luo sirkuksen ääni maailman LOISTAVAT LOUHIVUOREN POJAT KALEVI, trumpetti JA OLAVI, rummut LOISTAVAT LOUHIVUOREN POJAT KALEVI, trumpetti JA OLAVI, rummut 01 Kansi.indd 1 22.11.2016 10.59
Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tsekkaa tapahtumamme niin omassa puodissamme kuin kauppiailla pitkin maata: Naisten Studiopäivä, Ableton-klinikat, Syntikoiden Yö, PAja kotistudiokoulutukset, Pupen bassoklinikat..... Tervetuloa syvällisen tiedon maailmaan! Mystistä modulaaria ja syntisiä syntikoita Pöhäkkää PA:ta ja massiivisia miksereitä Skittoja skeboja ja buleja bassoja Dösiä DJ-kamoja ja kryptisiä kontrollereita 02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.11.2016 10.02. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Jos mainoslauseet menivät pieleen, niin vastapainoksi sitten löytyy todella paljon tietoa ja taitoa yltiöpäisen hyvien tuotteidemme osalta
Appsys ProAudio 02-03 Ilmoitukset.indd 3 23.11.2016 18.08. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . f i , w w w. f i Toni Partti Avainasiakaspäällikkö, Broadcast Audio toni.partti@studiotec.fi 044 768 5260 Antti Murto Myyntipäällikkö, Professional sound antti.murto@studiotec.fi 040 082 6225 Janne Koivulahti Myyntipäällikkö, Theatre lighting janne.koivulahti@studiotec.fi 040 591 5484 Tapio Järvinen Tuotepäällikkö, Professional light tapio.jarvinen@studiotec.fi 040 148 6767 Rami Peltonen Tuotepäällikkö, Professional light rami.peltonen@studiotec.fi 044 735 8203 Satu Juntto Myyntisihteeri satu.juntto@studiotec.fi 044 735 8209 Jami Lehtonen Myyntipäällikkö, Professional light jami.lehtonen@studiotec.fi 044 734 2865 Topi Suuronen Tuotepäällikkö, Audio consoles & networking topi.suuronen@studiotec.fi 040 528 0104 Antti Rintamäki Tuotepäällikkö, Sound reinforcement antti.rintamaki@studiotec.fi 044 793 0877 Ilkka Toivanen Tuotepäällikkö, Broadcast Audio ilkka.toivanen@studiotec.fi 050 555 6560 Solja Nieminen Tuotepäällikkö, Microphones solja.nieminen@studiotec.fi 044 769 9624 Marko Ylianttila Myyntipäällikkö, Distribution marko.ylianttila@studiotec.fi 044 735 8200 Laadukkaita merkkejä. Asiantuntevaa palvelua. s t u d i o t e c
Pehmeämmät kielet sormenpäiden alla helpottivat osaltaan soittotuokioiden pidentämistä ja vähin erin toimintakyky elpyi. Onneksi. Mutta kun ajatukseen jonkun aikaa totuttelee, idea alkaa löytää uusia muotoja kuin itsestään. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 23.11.2016 15.06. Tunnistin vastauksista monia tuttuja ajatuksia. J os keski-ikäisenä menee futiskentälle, huomaa pian nuorempien vikkelyyden. Basistiksi en kokenut erityistä vetoa, mutta sen sijaan, että olisin kaivanut sähkökitaran esiin laukusta ja ryhtynyt tapailemaan asioita, joita en enää osannut sillä soittaa, poimin käteeni nailonkielisen akustisen, jonka hallintaa taas en ollut koskaan varsinaisesti harjoitellut. Vaatii hivenen miettimistä, millainen rytmiikka tukee tätä ajatusta niin etteivät sointuvaihdoksia edeltävät tauot jää irrallisiksi aukoiksi muuten ehyessä kompissa. Omilla vahvuuksillaan voi pärjätä aika kivastikin, kunhan malttaa jättää sähläämättä ja keskittyy tekemään niitä asioita, jotka sujuvat ja jotka oikeasti ratkaisevat. Takaisin musiikkiin: räpeltämällä soitto kuulostaa amatöörimäiseltä ja sellaiseksi itseni toki luenkin. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Sen kanssa oli myös luontevaa ryhtyä soittamaan jotain vallan muuta kuin joskus ammoin. Ensinnäkin sain jossain vaiheessa idean vaihtaa soitinta. Kun seuraava sointu rävähtää ajallaan, poljento ei horju ja tyhjä tila ennen sointua saattaa antaa myös lisätehoa. Ja senkin voin luontevasti jakaa, että musiikin tehtävänä on luoda hetkellinen järjestys kaoottiseen maailmaan. K omppikitaran soitto vaatii tilanteesta riippuen akordin vaihtoa joko harvemmin tai tiuhemmin. Satunnaiset keskeytykset soittamattomuuden jaksoihin muuttuivat yhä ankeammiksi, kun kuilu taitojen ja muistikuvien välillä kasvoi. Ettei jäisi hahmottoman ajatuksen tasolle, otetaan käytännöllinen esimerkki. Vieraalta ei myöskään tunnu idea musiikista yhtenä vaikutuskeinona, jos ei ihan protestilauluna niin jonakin hienovaraisempana viestinviejänä. Ratkaisu on yksinkertainen: usein riittää, että jättää sen edellisen soinnun hännän soittamatta. A siasta toiseen ilman aasia ja siltaa: edellisessä numerossa kysyimme, mikä piirre tai ominaisuus musiikissa on vastaajalle kaikkein tärkeintä. Lähestymistapaan liittyi myös musiikin rakenteiden tutkiskelua ja pienten oivallusten suomaa mielihyvää. Nyt voisin todeta, että onneksi soittokamat eivät kuitenkaan menneet kokonaan myyntiin, mikä sekin oli harkinnassa – kun ei tästä mitään tule, niin miksi varastoida nurkissa noita romppeitakaan suotta. 4 www.riffi.fi 6/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Karsimalla paranee K ulkemani polku ei ole mitenkään poikkeuksellinen ja juuri siksi jaankin tarinan tässä, mutkia oikoen. H arrastuksen uudesta viriämisestä ja hetkittäisistä onnistumisista on kiittäminen kahta seikkaa. Sähkökitaran pariin palatessa soittokunto alkoi jo kantaa, vaikka nuoruudenaikaista sorminäppäryyttä ei nykyisillä soittomäärillä ja tässä iässä enää saavuta. Kiitokset kaikista vastauksista ja kurkatkaahan myös tämän numeron sivulle 66, jossa on jälleen uusi kysymys uusine arvontoineen. Jotkut otteet on helpompi sormittaa, joihinkin vaihtoihin tuppaa kulumaan aikaa – ei sekuntitolkulla, mutta tempossa pysyttelyyn nähden liikaa. Kun malttaa karsia hörsyt ja hörhelöt pois ja keskittyy olennaiseen, niin soitto alkaa kuulostaa yllättävän paljon vakuuttavammalta. Silloin ei auta juosta kilpaa, vaan pitää lukea peliä etevämmin ja sijoittua fiksummin. Jos kyseistä sointua on soittanut jo puolenkin tahdin verran, harmonia ei katoa kuulijan päästä vaikka viimeisen kahdeksasosan jättäisi piiskaamatta ja antaisi itselleen rauhan vaihtaa otetta. Kun tuollainen soinnun vaihto lähestyy, paine kasvaa ja sohlaamiseksi menee sekä edellisen soinnun häntä että sen seuraavan soinnun alku. Kun nuoruusvuosien lähes maanisten soittomäärien jälkeen aikuiselämän haasteet vaativat täyden huomion, jäi soittaminen ensin vähemmälle ja tyrehtyi sitten tykkänään. Samalla päästään ytimeen: rytmikitaran soitto perustuu rytmitykseen, eikä siihen ole vain yhtä ainoaa oikeaa kaavaa. Pulasta pelasti filosofinen oivallus: karsimalla paranee. Kukapa soittaja ei kokisi mielihyvää siitä, että jokin oma ajatus muotoutuu säveliksi juuri sellaisena kuin miksi sen ajatteli. Ja kun ei ollut muistissa mittapuuta, vähäisempikin onnistuminen palkitsi vaivan. Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. Räpellys saa kumminkin kuuntelijan vaivaantumaan ja se on tylsää
Viimeistely musta tai tyylikäs harjattu nikkeli. Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi Laaja toiminta-alue Tasainen taajuusvaste Puhdasoppinen suuntakuvio Lähes olematon lähiefekti Erinomainen perussoundi ilman prosessointia Käyttäytyy luonnollisesti vaativissa olosuhteissa Langalliset ja langattomat versiot. Tutustu mikrofonin syntyhistoriaan osoitteessa: ksm8.shure.eu Myynti: Shure-ammattijälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 23.11.2016 15.06
Irtonumeron hinta on 10,10 e . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 6 www.riffi.fi 6/2016 ”Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä, ja mä en vain koe sitä.” Tuovinen ”Jotkut rumpalit lyövät koko ajan poikittaista mailaa soittokavereiden selkään. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Oma tavoitteeni on päinvastainen – haluan olla se näkymätön voima, joka nostaa muita soittajia esiin.” 06-07 Sisältö616.indd 6 23.11.2016 14.38. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 44 The Holy Grail Guitar Show 2016 – käsityöläisyyden puolesta YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Ehkä tänä päivänä musiikin ei tarvitsekaan mennä ihon alle, vaan se on jokin muu asia, joka sinne menee.” ”Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. Virtanen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä.” Kannen kuva: Toni Härkönen 8 40 44 22 28 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot – Jyrki Tuovinen 14 Peloton-orkesteri – päivä sirkuksessa 18 Louhivuoren veljekset – onko perhe paras vai pahin 22 Aki Louhela – pubin nurkasta parrasvaloihin 26 Eric Sardinas – dobro, messinkiputki ja magneettimikrofoni… 28 Thomas Rönnholm – kannujen kameleontti! 32 Mikko Tamminen – artistin ehdoilla SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 40 Elämäni kitarat: Dave Lindholm – Kitaristit on aina olleet lapsellisia. 21. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti ja palveluhakemisto: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Jiri Halttunen Toni Härkönen Misha Koivunen Niko Laasonen Lars Mullen Tommi Saarela Juha Seila Petri Silas Tommi E
Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät nettijutut: • Tanssiteatteri Hurjaruuthin tuottaman Talvisirkus Muistin ohjaaja Arja Pettersson arvostaa yhteistyökykyisiä muusikoita – kunhan heillä on myös tinkimätön oma näkemys! • Rumpali Thomas Rönnholm viehättyi New Orleansin sykkeeseen – ja sen groovessa kuuluvaan karibialaiseen claveen. Suunnittelu, asennus ja huolto. fi 06-07 Sisältö616.indd 7 23.11.2016 14.38. Ota yhteyttä! ALLEN & HEATH Qu-SB digitaalimikseri Qu-Pad – iPad-sovellus mikserin ohjaukseen Qu-Drive – suora moniraitaäänitys USB-muistiin. F-Musiikki Oy, Antaksentie 4, 01510 Vantaa Puh. 010 320 7300 (ark 10–16) | www.f-pro.fi | www.f-musiikki.fi Valoja äänitekniset laaturatkaisut kaikkiin tiloihin. Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 48 KÄYTTÖTESTIT 48 Loota Percussion – ei cajon eikä rumpusetti vaan Loota! 50 Darkglass Microtubes 900 – tehoa basisteille 52 Furch Baritone 23 CR – tsekkiläinen syväkurkku 54 Oek-Sound Soothe – kotimainen plugari näyttää kaapin paikan! 55 Roland System-8 – isommissa raameissa! 58 Mackie Reach PA – ääntä sekä yleisölle että esiintyjille 60 Nexo ID24 & S110 – hifi-soundia PA-setistä 62 AKG C7 – tiptop! 63 Bose ShowMatch DeltaQ – avainsana on muunneltavuus GRANDE FINALE 69 Muusikkona maailmalla – Vuodet vierivät 70 Alangon päiväkirja – Kokoa ja hallitse (Congregate et impera!) Kompaktit huippumikserit livekäyttöön. En helkkarissa käytä.” 54 58 63 w w w .r if fi . 16 Mono In (TRS + XLR), 1 Stereo In (TRS) 12 on-board Mix Out, 1 Stereo Matrix Out ALLEN & HEATH ZEDi-10 ja ZEDi-10FX analogimikserit 4 in, 4 out USB Audio Interface (24-bit/96 kHz) Cubase LE Software + Cubasis LE App 3-alueinen taajuuskorjain ZEDi-10FX -mallissa mukana efektit ”Käytänkö pilvi palveluita
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TONI HÄRKÖNEN Jyrki TUOVINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Liekki: Korppi, Ranka Recordings 2003 Jyrki Tuovisen valitsemia sessioita yhdistää ”ahaa-elämys”, joista jokainen on jättänyt häneen vahvan jäljen ja jopa kannustanut miettimään omia toimintatapoja uudelleen. Tuovinen alustaa tarinaansa kertomalla, että riippumatta siitä, mikä miehen tontti kussakin projektissa on, hänen mission sa on saada emotionaalinen sysäys läpi kuulijalle. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta hahmoksi. Musiikil08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 8 23.11.2016 11.41
Kun studiopäiviä on näinkin rajallisesti, pitää timanttia tarttua nauhalle suhteellisen nopeaan tahtiin. Ensimmäinen prinsiippi, kuten Juhani Tamminen sanoo, oli että kimpassa tehdään mahdollisimman paljon. Ja siihen lisättiin ”kaksituhatta-lukuista koboltinsinistä erottelua”. Pitää päästä semmoseen tilaan, että sä et oikeastaan ajattele mitä sä teet, vaan toimit siinä hetkessä. – Avain on se flow-tila. Pystypianoa kokeiltiin, mutta se ei toiminut ollenkaan samassa tilassa rauhallisesti soitettujen seiskytlukuisesti soivien rumpujen kanssa. Jos äänessä ei ole mitään eloa, se ei ole kiinnostavaa. Pääroolissa oleva piano ja alkuperäinen ajatus sen karaktäärisestä soundista aiheutti kuitenkin harmaita hiuksia. Käydä röökillä tai vaikka pelata pleikkaa. Ainoastaan muutamissa biiseissä on kitaraa tuplattuna tai soitettuja lisästemmoja. Lopussa oltiin ja tosi kova kiire. Se paras otto voi olla jo siellä alussa, mutta yleensä bändin kanssa se kasvaa, kun kaikki oikein keskittyy siihen hommaan. – Mä mielestäni osaan lukea sitä tilannetta silleen, että luulen tietäväni, milloin ollaan hyvällä polulla. – Yritettiin soittaa klikkiin koska ajateltiin, että pianoraidan voisi korvata jälkeenpäin akustisella päälle. Nyt Tuovinen ymmärsi kuitenkin samoin tein, että tätä ei tarvitse alkaa kopeloimaan. Mä lähdin palvelemaan ja toteuttamaan heidän jut tuaan. – En muista mikä biisi, ehkä vika biisi. Ei sitä kunnolla huomaa, mutta se ei ollut enää ihan niin steriili. Jyrki Tuovinen muistelee sessioissa olleen muutakin riupelointia. Musan ja soiton intensiteetti kasvaa tiettyyn pisteeseen asti, jolloin tulee se tärkeä otto ja sitten se taas romahtaa pitkäksi aikaa. Tuovinen ei usko, että homma löytyisi loputtomalla pyörityksellä. Mutta siitä ei tullut mitään, kun bändi oli tottunut treeneissä elämään biisin mukana paljon. Jo aiemmin oli päätetty, että Pienokainen-kappaleesta tehdään single. – Nyt pääsi kokeilemaan, mitä kaikkea siinä kimpassa soittamisessa on. Levy-yhtiö Spinefarm antoi levylle pienen budjetin, jolla saatiin yhdeksän päivää studioaikaa, sisältäen äänitykset ja miksauk sen. Ne oli hienoja hetkiä kun huomasi, että nyt noilla rullaa, tästä tulee tajutonta matskua. Se oli maagisen kuuloista jo treenikämpällä. Ne tyypit pursus sitä musaa. Saatin se sitten tallennettua lopulta useamman yrityksen jälkeen. Omaan itse vahvan synataustan, ja niissä soundeissa pitää olla LFO:ta (oskillaattorin aiheuttamaa huojuntaa), että se väpättää, sit se on hyvä. Lopulta päädyttiin siihen, että Okke Komulainen siirtyi tarkkaamon puolelle soittamaan Nordin Stage -pianolla, kun muut hoitivat osuutensa soittohuoneessa. Ainoa mitä mä keksin oli, että mä runttasin sen koko miksauksen Petraxin pitchillä varustettuun c-kasettinauhuriin ja vatkasin pitchiä kädellä, samalla kun nauhuri äänitti sitä biisiä. Pienokainen piti miksata äänitysten välissä, koska sinkku täytyi saada julkaistuksi mahdollisimman nopeasti. Siitä tulee vieläkin mulle hyvä fiilis. Sai vähän fiilistellä sitä seisari-asiaa, mikä ei ollut ihan normaalihommaa mulle. Niskassa painoi kova kiire, sillä yhdeksästä päivästä oli melkein puolet käytetty. Sen takia uskalsin lähteä tuolla aikataululla mukaan. Yleensä treenikämppätilanteessa biisejä pystytään työstämään tiettyyn pisteeseen asti, mutta sovitus on harvoin siinä vaiheessa vielä levytyskelpoinen, ja niin alkaa yleensä tuottajan muistivihko täyttyä ja viittaava käsi nousta. Ja sitten vaan treenikämpälle tutustumaan. ”Mikäs nyt meni pieleen. – Kun ihmiset soittaa yhdessä, ne pyrkii tietyllä tavalla täyttämään sen tilan musalla, mikä on ihan luonnollista. Täydellisen vedon löytymiseen tarvittiin viidestä ja kymmeneen ottoa per biisi. Korppihan on melkein sataprossanen livelevy pohjien osalta. Levyn soundillinen viitekehys oli laaja, eikä mainittu seiskytluvun suuntaus tarkoittanut mitään hirveän konkreettista. Noissa sessioissa oli aika paljon samanlaista hommaa. Referenssiä haettiin enemmän mielikuvatasolla – kysymällä millainen levy olisi voinut olla 70-luvulla. – Silloin oli jo selkeätä, että matsku on kavereilla hyvin hallussa. No miksataan kuitenkin loppuun ja bounce eteenpäin. Tunkkaset rummut ja vähän tilaa, mikä oli aivan toista mitä silloin tehtiin. Bändin basisti Teemu Soininen oli pitänyt miehen tuotannoista, kuten Tuovinenkin Liekin aikaisemmista julkaisuista. Tuovinen miksasi kappaleen ja oli suhteellisen tyytyväinen tulokseen, paitsi pianoon. Tuovinen oli kokenut noihin aikoihin monta livekeikkaa, jotka olivat aiheuttaneet voimakkaan fyysisen reaktion musiikkiin ja siihen miten soittajat parhaimmillaan saavat yhdessä aikaan jotain yksilösuoritusta suurempaa. Petraxin soittotilassa paiskittiinkin keskimäärin kahdeksantoistatuntista päivää. www.riffi.fi 6/2016 9 la kun ei ole muuta funktiota kuin synnyttää tai siirtää energiaa. Klikkiin orjuutettuna se alkoi kuulostamaan falskilta. Sellainen energia pitäisi saada toisinnettua myös studiossa. Päällä oli todella epäuskoinen fiilis. Yritin vieläkin kaikin tavoin saada siihen eloa. – Hyvähän se oli, mutta ei vastannut sitä alkuperäistä ajatusta vieläkään. Pyörittelin siinä vähän aikaa peukaloita hoo moilasena, että mitäs nyt. Kun biisit oli hyvin hallussa, niin haettiin oikeastaan vaan täydellistä ottoa. Luomulta tuoksuvaa bändisoundia vasten kosketinraita vain vaikutti liian steriililtä ja jotenkin päälleliimatulta. Sen jälkeen biisi takaisin Toolsiin ja taimasin sen kohdalleen muun miksauksen kanssa. Varsinkin pianovälikkeet olivat herkät koska jos tuli huti, niin koko otto meni uusiksi. Lopputuloksena saatiin siihen semmosta pientä outoa chorusta sinne tänne. Studioksi valittiin Hollolan Petrax. Ei kai tää nyt niin huono ole?”. – Mua on aina vaivannut äänissä, jos ne on liian suoria. Monastihan artistit jännittää omia biisejään. Sitä yritettiin vielä äänittää pystypianolla ilman klikkiä siihen päälle, mutta bändi eli pohjalla sen verran ettei siitä tullut hyvää. Jannut oli nälkäisiä ja bändi hyvässä tikissä, Kuuselan Janne (yhtyeen laulava kitaristi-säveltäjä-sanoittaja) mukaan lukien. Oliskos tästä kyse. Ja se oli kivaa. Pyysin Janskua kuuntelemaan sen miksausta, ja hän ilmoitti suoralta kuuntelemalta, että ”Mä en halua julkaista tällaista musiikkia”, ja poistui samantien huoneesta. Yhteistyöhön Liekin kanssa Tuovinen päätyi yhtyeen toiveesta. Sit kun se tapahtuu, on tärkeää tehdä vähän aikaa jotain ihan muuta. ”Mä en halua julkaista tällaista musiikkia” 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 9 23.11.2016 11.41. Tunnin päästä Jansku kuitenkin palasi ja totesi biisin kuultuaan, että ”Täähän on itse asiassa aika hyvä”. Varsinkin, kun miksaus vie ajasta karkeasti jakaen puolet. Mitä vaan ja sitten uudestaan
Suomen pienimmästä kaupungista kotoisin oleva Sara kutsui Jyrki Tuovisen luokseen synnyttämään yhtyeen neljättä levyä. Meillä oli hyvä vuorovaikutus heti lähdöstä. Joa Korhonen (bändin laulaja-kitaristi-säveltäjä-sanoittaja) laittoi mulle alkuun demoja. Tuovinen tulkitsee asiaa niin, että paljon kirjoittavien ihmisten kohdalla on laadullisesti parempia ja huonompia aikoja. – Mä näen kaikessa tekemisessä saman universaalin rakenteen. Sara: He kutsuivat luokseen, Universal Music 2006/ Veden äärelle, Universal Music 2008 …he kutsuivat luokseen – Kaskisiin. 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 10 23.11.2016 11.41. Tähän mennessä bändin musiikillinen linja oli muokkautunut joka levyllä. Mikä oli kiinnostava ajatus, kun normaalisti halutaan, että siellä on yksi elementti, jota seurataan. Sinne noustiin kapeita rappuja, joita pitkin ei ollut mitenkään miellyttävää roudata kaappeja tai basareita. – Kun miksasin sen kovemmalle, niin Joa sanoi, että ”Ei! Tässä on kolme laulajaa!”. Ehkä tänä päivänä musiikin ei tarvitsekaan mennä ihon alle, vaan se on jokin muu asia, joka sinne menee. – Bändi oli nälkäinen ja just menossa semmoseen ultimaattiseen tikkiin. – Se lopputulos vaan loksahti paikalleen. Mutta kiinnostavat sisällöt harvoin sisältävät onnellisia loppuja. Nykyään saatetaan tehdä mun mielestä tosi kevyitä ratkaisuja. Jos menee asiat liian hyvin, niin ei vain tule merkittäviä juttuja. Se oli edullinen, hyvä ja täynnä fiilistä. Popmusassa riittää myös se, että se on kepeää tilantäytettä, ilman isoa tunnelatausta. Mutta kun kyseessä on sävellyksellisesti selkeä väliosa, niin mun pop-estetiikkaan ei mene se, että väliosa on ennen sitä kliimaksia. Basso jäi kuitenkin sivuosaan, kun tuli Rauhan aika -nimisen kappaleen vuoro. – Se ei ollut enää nousujohteista Korpin jälkeen. Kaikki palaset on onnistuttu tekemään oikeaan aikaan ja oikeassa mielentilassa. – Se oli kuitenkin osoitus siitä että ei ne optimi-olosuhteet välttämättä luo sitä parasta tulosta. Toinen mieleenpainuva tapahtumaketju koettiin Veden ääreen -albumin sessioissa. Ehkä se on se syy miksi joku asia on olemassa. Kolmiäänisen stemman seuraaminen voi olla popmusassa aika haastavaa. Liekin toinen studio-albumi Korppi on yhtyeen kaupallisesti menestynein. Väitän että kaikissa parhaissa teoksissa on jatkuvasti onnistuttu siinä flow-tilan hakemisessa. Koko luomisprosessin lähteestä loppuun asti. Ne oli sopeutuneet siihen tilaan. Oikeastaan riippumatta siitä, mikä se duuni on. Se on traagista, mutta usein juuri se tekee sen kiinnostavuuden. Tuovisen ja Liekin yhteistyö jatkui vielä kolmen albumin verran, mutta vastaavaan ei enää löydetty polkua. He kutsuivat luokseen -albumin ensimmäinen single oli kappale nimeltä Momentum, jossa kolmiääninen laulu vilistää läpi kappaleen. Hyvässä tapauksessa samalla saataisiin myös bassot purkkiin. – Näissä sessioissa oli enemmän biisien ja rakenteiden hinkkaamista. Toisaalta mä tajuan sen sitä kautta, että kun musiikki herättää positiivista tai negatiivista, niin samalla syntyy aina myös vastavoima. Seuraavissa sessioissa oli jo merkittäviä vaikeuksia. Biisit purkitettiin osittain myös bändin treenikämpällä, vanhan nuorisoseurantalon vintillä, joka on kosteusvaurion johdosta kolmekymmentä senttimetriä kallellaan. Materiaalia lähdettiin purkamaan tuota kautta. Tuovisen maailmassa Sara-yhtyeen levyt He kutsuivat luokseen ja Veden äärelle muodostavat yhden kokonaisuuden, joten kummatkin albumit esiintyvät jutussa ristiin rastiin. Levyhän oli tietynlainen käännekohta myös bändille, jolle tapahtui paljon hyviä asioita sen jälkeen. Joku vuosi kaikki vaan loksahtaa, jolloin tulee vain hyvää materiaalia, kunnes varannot on käytetty loppuun ja tulee se väistämätön putoaminen. Levy nousi suomen virallisella listalla parhaimmillaan sijalle 5. Lähdetään liikkeelle pienistä kohtaamisista. Mä pääsin ehkä säkälläkin siihen hyvään saumaan mukaan. – Tän päivän popmusassa on paljon tosi hyviä elementtejä, mutta musta tuntuu että monilla tekijöillä kaikki on vähän liian hyvin. Debyyttilevyn materiaali hiihteli jossain suomeksi lauletun nu-metalin maisemissa ja soundi rankentui levy levyltä, kahmien aineksia industrialista ja goottilaisesta melankoliasta. Siis säkeistö, c-osa, kertsi säkeistö… tosi persoonallinen tapa ja joskus se toimi todella hyvin. Radio Helsingin äänestyksessä Korppi valittiin 2010-luvun parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Hänellä oli tapana laittaa biisiin c-osa ennen ensimmäistä kertsiä. Korppi-albumin synnytys oli merkityksellinen prosessi Jyrki Tuoviselle – siinä tiivistyi hyvin paljon asioita hyvin pienessä ajassa ja monella ihmisellä oli juuri se oikea mielentila. – Periaatteessa populaarikulttuurissa on ollut aina niin, että asiat mitkä herättää valtavirrassa närää, ovat asioita, jotka myös menevät eteenpäin. Ne oli todella pitkälle vietyjä. 10 www.riffi.fi 6/2016 Silloin yleensä syntyy ihan parasta kaikilta. Tuovisen mielestä harmoniassa oli selkeästi yksi johtoääni. Tämä on ollut mulle hetkittäin vaikeata, kun itse haen musiikista sitä emootiota – haluaisin kovasti liikuttua jostain biisistä, ja mä en vain koe sitä. Vaikka traagisuus on jotain, josta halutaan pois, niin se merkittävyyden ydin piilee usein juuri siinä traagisuudessa. Traagista tai ei, mutta ruotsalaisessa Cutting Roomissa albumin masteroinut miekkonen lähetti Tuoviselle takaisin seuraavanlaisen viestin: ”En tajua mitään tästä musiikista, mutta tämä on jotenkin tosi kaunista”. Tila oli myös niin matala, ettei bändin basisti mahtunut seisomaan suorana. Kun rumpupohjia alettiin tehdä Petraxissa Korhosen ohjelmoimien taustojen päälle, ehdoton edellytys oli, että koko bändi soittaa mukana parhaan energian saavuttamiseksi
Pim! – iso ahaa-elämys: ihminen kommunikoi monilla eri tasoilla sen musiikin kanssa, jota on tekemässä. Ohjelmoinnin tiukkuus toimi hyvin, kun taas bändin kanssa kappaleesta uhkasi tulla välimalli. – Jätettiin muhimaan ja yritettiin seuraavana päivänä, mutta ei vaan taitu. Okei, soitetaan se mikä toimii eli säkeistöt ja palataan kertsiin myöhemmin. Kaskinen on hiljainen kaupunki, jossa ei oltu totuttu baritonikitaran matalaan mörinään. www.riffi.fi 6/2016 11 – Sen rytminen maailma oli hyvin eksakti. Laulun kompressointia en vaan voi tehdä plugareilla. Hommaa yritettiin illalla, yritettiin aamulla, otettiin kaljaa, ilman kaljaa… ei vaan myöntynyt millään. Rummuille taisi olla viikon verran varattuna. Usein tulee pinottua läjä plu”Kolmiäänisen stemman seuraaminen voi olla popmusassa aika haastavaa.” 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 11 23.11.2016 11.41. Heräsi ajatus: – Voiskos kyse olla, siitä että kun siirrytään kone-estetiikasta luomumpaan estetiikkaan, niin meillä on väärä rytminen asteikko, mitä vasten hommaa yritetään tehdä. Tämänkin mahdollisti tietenkin digitaalitekniikka. – Näissä sessioissa aloin kyseenalaistamaan, että miksi sen koneen pitäisi toimia irrallaan pelkkänä nauhurina omilla ehdoillaan. Rupesin kokeilemaan erilaisia klikkisoundeja ja homma parani hiukan. Tuovinen tekee esimerkin digikompressoreista, jotka eivät hänen mukaan vain toimi kuin niiden pitäisi. – Ensimmäisenä iltana naapuri kävi ovella ihmettelemässä möykkää ja totesi, että ”kun te soitatte aina sitä samaa. On myös asioita jotka on nopeampaa ja helpompaa tehdä perinteisellä tavalla. Itse käytän tuotannoissa monia eri ohjelmia, joista pyrin löytämään työtäni helpottavan osan missä juuri se softa on hyvä ja teen vain sen jutun sillä. Ei ole ihme, että pullot alkaa aukeilemaan, kun ei sellaisessa laboratoriossa kestä kukaan olla jatkuvan suorituspaineen alla. Vaikka se vähän pirstaloi sitä tekemistä, väitän että lopputulos on mulle parempi. Sitten laitettiin erilaisia rytmisiä jakoja ja breikkejä sinne tänne – ei ihan vielä kuitenkaan. Kun jokaisessa sessiossa se kone on mukana, niin miksi me ei vaan yritettäisi ottaa sitä enemmän mukaan. Ilman sitä en enää voi tehdä levyä. – Kun puhutaan siitä, että bändit on usein livenä parempia, niin ymmärsin että se saattaa myös johtua siitä, että studiossa soittajat laitetaan sellaiseen steriiliin äänieristettyyn vakuumiin, jossa pitäisi olla helkkarin luovia ja taiteellisia. Tuovinen jatkaa: – Nyt kun koneet on mukana, niin me orjuutetaan itsemme ajattelemattomasti siihen pingpongin kuuntelemiseen. Vaikka Jyrki Tuovinen pääsi vaivattomasti tämän tekniikan kyytiin, kesti häneltä jonkin aikaa ymmärtää uuden tekniikan optimaalinen käyttö ja filosofia sen takana. Vaikka plugarikompurat toimii näkymättöminä volume-potikoina hyvin, luonnetta niistä ei oikein saa. Loppujen lopuksi nauhotin klikin audioksi ja tein siihen kvantisoinnin, joka oli voimakkaasti shuffle kertseissä. Suomen pienin kaupunki sopi hommaan kuin valettu. – Totesin, että ”Tää pitää saada jotenkin keinumaan”, ja koko bändi nyökytteli, mutta miten. Vaikutti siltä ettei kone-estetiikalla luotua kappaletta olisi välttämättä kannattanut soittaa bändillä ollenkaan. Tässä mielessä myös keskellä metsää sijaitseva Petrax syntyi suureen tarpeeseen. Kun tyypit ovat tuollaisessa ympäristössä, sen flow-tilan saavuttaminen on paljon helpompaa, kuin jossain kliinissä laboratorio-tyyppisessä paikassa. – Mä koin että ne oli niin vahvasti sitä yhteisöä, ne oli kasvaneet siellä ja tunsivat kaikki jotka osuivat ikähaitariin 20 – 80 vee. Sen sijaan, että yritetään syöttää sinne niitä asioita, joita meidän analogisessa maailmassa on, niin antaa sen tehdä omia asioitaan. Tuska alkoi hiipiä puseroon, koska kaikki olivat sitä mieltä, että käsillä on hyvä biisi. Tästä päästäänkin sessioiden toiseen ”ahaa-elämykseen”. Tämä ei ollut halunnut soittaa suoran klikin päälle, joten hänellä oli mukanaan oma rytmiboksi, jossa oli täysin käsittämättömiä jakoja ja outoja komppeja. – Kun meidän funktio on koskettaa ihmistä emotionaalisella tasolla ilmanpaineen värähtelyn avulla, niin eikös se kannattaisi synnyttää sellaisessa ympäristössä, jossa ihmiset eivät ole stressaantuneita. Soittajat kumminkin peilaa itseänsä toisiin ja nyt kun peilataan klikkiin, niin se on vain maaliin tähtäämistä. Rumpalista homma ei ollut kiinni, sillä Andreas Bäcklund -niminen umpiruotsinkielinen rumpuja soittava kurkkufarmari Petalaxista kyllä osasi hommansa. Parempi on olla pikkuisen päissään, että olisi edes vähän rennompi. Mutta jokin tökki. Ja taas rupes aika loppumaan kesken. Se johti päätelmään, että päihteiden käytöllä ja nauhoituksella on ihan selkeä syy. Klikkiin on helppo soittaa yksinkertaisia komppeja, mutta kun haetaan jotain syvempää grooven astetta, niin se ei enää ehkä onnistukaan. Ja silloin kun soittajat kommunikoivat keskenään, he ottavat toisistaan kiinni ja ikään kuin sulavat siihen yhteiseen grooveen. Sen jälkeen mä olenkin aika isolla kädellä manipuloinut klikkejä. Pro Tools on maailman paras rumpunauhoitus-softa, mutta kaikessa muussa se on kauhean hidas. Se oli bändille tärkeä kappale. Soittakaa välillä jotain muuta”. – ”He kutsuivat luokseen” oli eka levy jolla sain Fatso-kompuran (Empirical Labs Inc.) käyttöön. Joan demo oli tehty koneella ja kun bändi alkoi soittaa biisiä, niin fiilis biisistä ei ollutkaan sama. Saatiin kuitenkin biisi onnistumaan hyvin ja kaikki oli tyytyväisiä. Olen kokeillut sen plugariversiota, joka on melkein yhtä hyvä, muttei ihan. Taivaallinen laite, josta en luovu ikinä. – Nykypäivän digimaailmassa on se ongelma, että on otettu se toimintamalli, joka on ollut olemassa neljäkymmentä vuotta studiossa, ja vaan siirretty se sellaisenaan tietokoneelle. Jo ennen musiikkibusineksen suuria muutoksia studiotyöskentely koki oman murroksensa digitaalitekniikan astuessa kuvaan. Tuovinen laittaa suuren osan sessioiden onnistumisesta oikeanlaisen päällesoitto-äänityspaikan ansioksi. Kunhan naapurit olisivat vielä samaa mieltä. Ja se auttoi. Biisin klikkiraita on muuten suora, mutta kertsissä klikki on shuffle, joka aiheutti sen keinumisen soitettaessa. Se toimi murroksessa, jossa siirryttiin digimaailmaan, mutta nykyään se ei enää toimikaan. Sitten Tuovisen mieleen palautuivat sessiot rumpali Miri Miettisen kanssa
Ja kuitenkin pitää kuunnella niitä säkeistöjä alusta asti, että pääsen jyvälle, että onko sen oton flow samanlainen kuin muissa pätkissä. Tunnin pähkäilyn jälkeen päädyttiin lyhyeen kitarariffiin ja takapotkuiseen komppiin, josta saattaisi saada jotain aikaiseksi. 12 www.riffi.fi 6/2016 gareita laulukanavaan, mutta melkein aina mä saan sen kahdella räkkikompressorilla kertalaakista paremmaksi. Biisien keräily Irinan albumille aloitettiin 2015. Tässä toinen esimerkki uuden työtavan käytöstä. Ja se hetkessä tehty pitää voida ottaa käyttöön helposti ja nopeasti. Irina: vielä julkaisematon albumi, Sony Music Finland 2016/2017 Irinan uudella, juttua kirjoitettaessa vielä keskeneräisellä albumilla Jyrki Tuovinen toteuttaa itselleen uutta dogmaa. Eri levyarvosteluissa albumi sai keskimäärin 4/5 pistettä. Kun koko päivän tuijottaa ruutua, ja vääntelee virtuaalisia potikoita, niin tulee tehtyä paljon ratkaisuja, jotka on vain visuaalisesti hyviä – kuuntelun unohtaen. ”He kutsuivat luokseen” nousi Suomen virallisella listalle sijalle 12. Ilmeisesti biisiä kysyttäessä oli puhuttu ”perus-Irdestä”. Sellainen taiteen vaatima mystinen hahmo. Heidän tehtävänään on olla sellaisia ja ruokkia muita ihmisiä taiteellaan. Mun työhuone onkin rakennettu niin, että näyttö on alempana ja pyrin katsomaan siitä yli. Joa on aikalailla samanlainen hahmo kuin Liekin Jansku. Oltiin samaa mieltä asioista, eikä mitään konflikteja ollut. Irinan Parane-sinkun kiippareita äänitettäessä, sai kosketinsoittaja Antti Pitkäjärvi ajatuksen, että kappaleen c-osa tarvitsee kuorolaulua. Alkoi kappaleen päivittäminen. Työtavat, joita digitaalisessa työstössä käytetään, on apinoitu maailmasta, jossa ne oli alun perin tarkoitettu eri työkaluille. – Ja lopputulos kuulostaa joltain muovilta. Miltei joka albumilla tyylilajiaan muokannut yhtye jatkaa toimintaansa nykyään omakustannepohjalta. Loistavana laulajana Pitkäjärvi tempaisi stemmat kasaan samantien. Juuri se taiteellinen tinkimättömyys luultavasti estikin yhtyeen läpimurron suuren yleisön tietoisuuteen – Se hetki, jolloin olisi ehkä pitänyt jatkaa tietyllä staililla ja luoda kontakti ihmisiin, meni ohi. – Ajatuksena on, että pyrittäisiin spontaaneihin ratkaisuihin ja pitäytymään niissä. – Juuri tämä on mielenkiintoista musiikkibisneksessä, että on olemassa Joan ja Janskun kaltaisia evoluutio-ihmisiä, jotka eivät koskaan jää paikoilleen. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. www.nexo.fr 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 12 23.11.2016 11.41. Mä olen joutunut tällaisiin tilanteisiin jonkin verran, jolloin ainoa mahdollisuus on ollut tuhota kaikki ja aloittaa alusta. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. Ei ollut varmaan paras mahdollinen stemmojen keskinäinen balanssi ja vähän se oli tunkkaisen kuuloinen, mutta oikea energia ja fiilis oli mukana. Ne ajaa aivoissa kaiken muun yli. Ja tässä sen oikean alustan valinta on kriittinen. – Kun suurin osa lauluraidoista kasataan eri otoista, joissa haetaan sitä täydellistä ottoa, niin mä koen hyvin paljon ahdistusta, jos mulla on käsi hiirellä koko ajan ja piirtelen jotain palkkeja ja painan montaa näppäintä, että voin kuunnella niitä ottoja. Meidän yhteistyö toimi tosi hyvin. Se laulu sen jälkeen vaan istahtaa siihen musan päälle. Pöydälle ilmestyi Lovex-miesten säveltämä biisi, joka oli lupaava. K U V A : L A R S JO H A N S S O N Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. Ei niin, että biisi olisi vasta silloin valmis, kun kaikki resurssit on käytetty. Tein nopeasti vähän kaiutetun stereobouncen kuorosta ja siirsin sen sivuun. Tämän myötä hänelle on muodostunut jo mainittu työtapa, jossa tuotannon eri vaiheet tehdään eri ohjelmilla. Musiikki tapahtuu pienissä hetkissä silloin, kun jotain syntyy ja se fiilis on mahdollista kadottaa liialla jälkityöstöllä tai täydellisyyden tavoittelulla. ”Veden äärelle” nousi samaisella listalla sijalle 8. Pitää luottaa hetkessä tehtyyn myös. Lähdettiin hakemaan kappaleelle fiilistä ja muotoa. Taiteellisten ihmisten kanssa vain on niin, että he eivät pysty ajattelemaan, että pitäisi tehdä tietynlaista materiaalia. Ja tähän prosessiin liittyy seuraava tarina. Paikalla olivat kitaristi Miika Colliander, rumpali J Salonen ja Irina. …että miten päästäisiin tilanteeseen, jossa ei tarvitse tuijottaa ruutua, vaan voisi tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen musiikkia kuunnellen. Erittäin kompakti, max. 126 dB SPL. Vaikka on se kaksisataaviisikymmentä raitaa käytössä, niitä ei tarvitse käyttää. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. – Biisiä miksatessa en palannut alkuperäisiin stemmalauluraitoihin, vaan käytin jo valmista bouncea. Termi sisältää tietyntyyppisen sovitusmaailman joka ei kuitenkaan ollut se mitä oltiin lopullisesti hakemassa. Jos rummut äänitetään Pro Toolsilla, niin laulut editoidaan Reaperilla. Tuovinen nostaa esiin toisenkin pulman: kun digitaalimaailmassa kaikki jää talteen, syntyy valheellinen tunne, että ”voin palata tähän asiaan ja tehdä sen paremmin”, jolloin loppujen lopuksi sessiot ovat ”kaksisataaviisikymmentä-raitaisia helvettejä”, jossa joka raidassa on kymmenen kampafiltteriä poistamassa jotain resonanssia. – Digitaalimaailmassa ongelmana on, että silmät on paljon tärkeämpi informaation tuottaja kuin korvat. – Olin päättänyt, että pidetään hommat mahdollisimman spontaanina, koska on hirveän helppo huijata itseään, että ”tehdään tää nyt näin, ja palataan siihen myöhemmin”. Se lähti jo aiemmin esitellystä ajatuksesta, että tietokone on tekemisen keskipisteenä – halusi sitä tai ei. Reaperilla eri ottojen selaaminen käy kahta näppäintä käyttäen ilman että tarvitsee edes katsoa näyttöön. Vaikkei suuri suosio ole Sara-yhtyettä kohdannutkaan, ovat he varmasti taiteellisista näkökohdista katsoen itseensä tyytyväisiä. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. – Mä yritän löytää tällaisia työtapoja, jotta se emootio ei katoaisi sinne loputtomaan nysväämiseen, johon mulla kuitenkin on taipumus. Niin kuin toimittiin vanhojen äänipöytien kanssa
Biisiä ei annettu miehelle kuunteluun ennen studiota kaikenlaisten ennakko-ajatusten välttämiseksi. Ja ne otot oli tosi hyviä. Tässä ei ole nyt oikea meininki.” – Täydellinen pysähtyminen ja kriisiytyminen kesken ottoa. Ehkä tämän biisin pitikin kriisiytyä syntyäkseen. Ammattilaisuuteen kuuluu, että pystyt toimittamaan parhaasi tilanteessa kuin tilanteessa, mikä ei tarkoita, että tehdään huonoa. ” Ja kuitenkin se biisi pitäisi saada valmiiksi. Mies soittaa lähes täydellisessä timessa musan kanssa, vaikka klikki tulee täysin epäsymmetrisesti sinne korviin. On aivan yhdentekevää, onko haitsusoundi hyvä tai biisi kunnossa, jos tilanne vaatii sitä, että aletaan keskustella tekijöille merkityksellisistä kysymyksistä tyyliin ”miksi teen tätä. www.nexo.fr 08-13 Ikimuistoiset Tuovinen.indd 13 23.11.2016 11.41. – Kyse on kuitenkin koskettavan sisällön tekemisen syvimmästä olemuksesta. u ”Musiikki tapahtuu pienissä hetkissä silloin, kun jotain syntyy ja se fiilis on mahdollista kadottaa liialla jälkityöstöllä tai täydellisyyden tavoittelulla.” Ääni täydellisesti hallinnassa! Kari Lehtonen / kari.lehtonen@electrowaves.fi / puh. 040 555 9910 www.electrowaves.fi / Piispantilankuja 6, 02240 ESPOO Nexo ultra kompakti premium kaiutinsarja! iD24t/i Touring/install kaiuttimet. – Soitettiin biisi muutama kerta, mutta ei saatu tiukaksi oikein millään. Näin sen pitää ollakin”. ”Mä en vaan pysty vetää tämmöstä musaa.” ”Musta on tosi hienoa ja arvostettavaa, että olet rehellinen. Subwoofer-mallit 1x10” tai 2x10”. DTD-amp uutuus 4x1,1 kW tai 4x0,7kW vain 1U 19” räkkikoossa. ”Ei, mä en pysty vetää tätä. – Tässä siis kaksi osoitusta ammattilaisuudesta. Mutta tässä tultiin myös tilanteeseen, jossa edes ammattilaisuus ei riitä. Oli niin hienoa, että kaiken tämän nopeuteen, määrään ja suorituksiin keskittyvän maailman keskellä meillä on pieni pysäyttävä hetki, jossa käydään keskustelu, että ”pystyyks vetämään?” ”Ei pysty!” Ja sitten löytyy uusi kaveri, ja homma menee eteenpäin kriisiytymisen kautta. Tilanne seisahtui, ja johti lounaiden ja kriisipalavereiden sarjaan, jossa tultiin siihen tulokseen että jonkun muun on sitten kappale soitettava. Rumpali ei alkanut kyseenalaistaa, vaan pyrki suoriutumaan täysin kyseenalaisessa ympäristössä. Pim! – viimeistään tässä oli tämän albumin ultimaattinen ”ahaa-elämys”. Rumpali J Salonen on kuitenkin sen verran tinkimätön kaveri, että kesken oton mieheltä putosi kapulat kädestä. – Biisin kehitys eteni portaittain kunnes oltiin tilanteessa, että se on muuten toimiva, mutta säkeistön komppipuolella homma vaati vielä mun mielestä suoristamista. Itse asiassa se viimeinen otto – joka oli todella hikoilemalla sinne soitettu – jäi singlelle. 126 dB SPL. DTD-T/I Touring/install/Dante kaiutinprosessorit, hallinta Nexo Dory:lla Windows sekä Android alustoilla. Kaikkea ei vain pysty tekemään, jos tekemiseen ei löydä omaa todellista kulmaa. Mä mietin, että mistä on kyse, Pöyhönen on kuitenkin tarkka jätkä. – Ehkä tämäkin oli jonkinlaista johdatusta, että miten sen pitikin mennä. Erittäin kompakti, max. – Silloin tulin ajatelleeksi, että tätä tuskin kukaan tarkoittaa kun puhutaan tuottamisesta. Äänityksiä jatkettiin Mikko Pöyhösen kanssa ja samalla metodilla mentiin eteenpäin. Kiukutin miestä siinä vähän aikaa, että ”Voitko soittaa yhtään enemmän sen klikin päälle?” Miehellä hiki nousee; ”Mä yritän...” – Pöyhönen soittaa kuin viimeistä päivää, kunnes huomaan, että uudessa sessiossa masterissa on päällä plugari, joka aiheuttaa puolen sekunnin viiveen. Käännettävä torvi 1” driver:lla + 2x4” kartioelementit. Irinan bändissä alusta asti mukana ollut Salonen oli yleensä ollut se henkilö, joka on vienyt bändiä hyvin yllättäviinkin suuntiin, mutta nyt tuli eteen täys-stoppi
KUVA: JOONA PETTERSSON 14-17 Hurjaruuth.indd 14 23.11.2016 11.43. 14 www.riffi.fi 6/2016 H urjaruuthin tämänvuotinen talvisirkus on nimeltään ”Muisti”, ja siinä on viitisentoista esiintyjää, joista valtaosa ulkomailta – Islannista, Englannista, Ranskasta, Belgiasta, Espanjasta ja Argentiinasta. Myös elävä orkesteri on olennainen osa esitystä. Kun katsotaan menneeseen, materiaali ankkuroituu tradTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA – päivä sirkuksessa! Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkukset ovat jo instituutio. Näyttämöä hallitsee tänä vuonna jättimäinen metallirakennelma. Ryhmän johtohahmo Pentti ”Pena” Luomakangas kertoo, että kun Pelottoman aktiviteetteja suunnitellaan kuukausia etukäteen, samalla selvitetään keiden on kulloinkin mahdollista hypätä mukaan. Freelancemuusikolla muut keikat estävät toisinaan osallistumisen, ja Luomakankaan mielestä onkin vain etu, että kollektiivin liepeillä pyörii joukko erityyppisiä soittajia. Omia mausteitaan luovaan soppaan kaataa nyt kolmatta kertaa soittajakollektiivi Peloton, joka on erikoistunut toteuttamaan elävää musiikkia teatteriin, sirkukseen, tanssiin, avantgardeen, performanssiin ja sen sellaiseen. Riffiä tämänkaltaisessa produktiossa kiinnostaa varsinkin bändin työskentely nykysirkuksen lauteilla – paikassa, jossa tutut säännöt eivät enää päde. Talvisirkus Muisti määrittelee musiikille raamit jo otsikollaan. Hurjaruuthin talvisirkukset Helsingin Kaapelitehtaalla ovat reilun parin vuosikymmenen kuluessa muuntuneet kaikenikäisten viihteeksi
Katseen tarkentumisesta puheen ollen Luomakankaalle tulee mieleen muistuttaa, että sirkuslaiset ovat fyysisten suoritusten tasolla ammattiurheilijoihin verrattavia tekijöitä, jotka ovat valinneet lajikseen esittävän taiteen. Kohtausten valmistuminen ja musiikin säveltäminen etenevät käsi kädessä. Esittävien taiteenlajien säestykseen erikoistunut soittajakollektiivi Peloton on Talvisirkuksen lavalla kolmatta kertaa. – Prosessihan on raadollinen, jos on omasta mielestään säveltänyt maailman parhaan jutun ja se muokataankin aivan toisenlaiseksi. Votkinin täytyy seurata esitystä kaikkein tarkimmin, koska hän määrää kohtausten alut, loput ja vaihtumiset. Koska aukkokohtia on hektisimmässä koostovaiheessa paljon, yhtye jakaa vastuun siitä, kuka säveltää musiikin mihinkin kohtaan. Joitain osia sovituksista on kirjoitettu nuoteille, sillä parituntisen esityksen toteuttamiseen tykkänään ilman lappuja ei kenenkään kapasiteetti eikä aika riittäisi. – Tässä kohtaa tongitaan myös vanhoja biisivarastoja ja leikkaa/liimaa-tekniikka on tehokäytössä, Luomakangas tunnustaa. Lapuilla ja ilman Useimpia matkan varrella syntyviä kappaleita tulee soitettua niin paljon, että ne tulevat tutuiksi. Kun kappale päätetään lukita tiettyyn kohtaukseen alkaa sovitusprosessi, jonka myötä musiikki muokataan tukemaan parhaiten esitystä. 14-17 Hurjaruuth.indd 15 23.11.2016 11.43. – Muusikon vastuulla on jättää yleisölle esityksestä hyvä fiilis, että ”mitään ei tapahtunut ja kaikki on hyvin”. Pitkän esityskauden aikana heille voi sattua loukkaantumisia, jolloin soittajan täytyy pitää pää kylmänä ja viedä esitystä eteenpäin vaikka silmien edessä tapahtuisi ikäviä. Tyylilaji tai tempo saattavat muuttua toiseksi, osia ja kestoja lyhennetään tai pidennetään tarpeen mukaan, ja lisäosia sävelletään. – Seuraamme sirkusartistien aktia hiljaisuudessa ja pohdimme, että ”miltähän tuokin oikein voisi kuulostaa”. Oma valintakysymyksensä on esimerkiksi se, alleviivataanko toimintaa vai luodaanko musiikilla siihen kontrastia. www.riffi.fi 6/2016 15 henkiseen perinnemusiikkiin. Monet kappaleista opetellaankin niin hitaasti, että ne menevät suoraan selkärankaan. Laveampi leikkikenttä Muun muassa Ismo Alangon yhtyeessä rumpuja soittavalle Niko Votkinille sirkusperiodit Pelottoman kanssa tuovat vaihtelua bändirumpalointiin. Luomakankaan mukaan itsekkyys onkin parasta unohtaa heti kättelyssä ja fokusoida kokonaisuuteen, joka on bändiä tai musiikkia suurempi: mukana on joukko sirkusartisteja, visuaalisuutta, valotekniikkaa, projektioita ja kaikkea muuta. Luomakangas lisää, että on luontevinta mitä enemmän esityksessä voi keskittyä vain soittamiseen. Neljästä kynästä Harjoitusperiodin aikana tulee tilanteita, joissa tarvitaan tietyntyyppistä musiikkia seuraavaksi päiväksi, mutta kappaletta ei ole. Jotta äänimaisema ei jämähtäisi paikalleen koostuu nelimiehinen bändi multi-instrumentalisteista, joiden voimin sointikuva muuntuu akustisesta haitari/tuubaorkesterista kokeelliseksi ambientryhmäksi, villiksi jazzkokoonpanoksi tai seitkytluvun rockbändiksi. Multi-instrumentalistin rumpukioskin ympäriltä löytyy vaikka mitä perkussioista sampleriin ja mandoliinista kitaroihin. Kapteenin roolissa hän luotsaa bändin esityksen läpi. Neljän säveltäjän tarjoama suuri etu on, että ideoi ta syntyy paljon. Ulkoa opettelu helpottaa suoriutumista, sillä esityksessä saattaa tulla yllättäviä käänteitä – on parempi, jos voi tarkentaa katseen näyttämölle eikä nuotteihin. – Musiikin luominen tällaiseen esitykseen on kuin alkaisi kasvattaa kukkaa, josta ei yhtään tiedä miltä se tulee näyttämään tai tuoksumaan, Luomakangas kuvailee. Kappaleita voidaan kokeilla eri aktien yhteydessä, kuulostella yleistunnelmaa ja sitä kuinka ne toimivat
Hallia kiertävällä parvekkeella on lisänä efektiiviseen äänen pyöritykseen sopiva satsi dB Technologiesin pieniä aktiivipurnukoita. Soitantaan Peloton saa ajoittain vahvistusta myös sirkustaiteilijoista, joiden käsissä soivat puhaltimet, haitari ja flamencokitara. 14-17 Hurjaruuth.indd 16 23.11.2016 11.43. – Yleisömäärä ylittää kaksi loppuunmyytyä Olympiastadionia, mikä on hyvä saldo punkjazzbändinä aloittaneelle ryhmälle, joka valitsi oman reittinsä eikä piitannut normeista. Päädyttiin siihen, että antaa bändistä tulla suoraan se mikä tulee, ja PA:lla täytetään se mikä jää puuttumaan. Esityksen vaatimat langattomat kanavat summataan QSC:n kosketusnäytölliseen TouchMix-pikkumikseriin, jotta Allen&Heathin Qu-digitiskin 24 kanavaa saadaan riittämään tulosignaaleille. Kaiutinasetteluun tuo oman mausteensa se, että yleisöä on Pannuhallin korkealle nousevissa katsomoissa joka puolella näyttämöä. Sitten muistin kollegan käyttäneen sellaista vuosia sitten, ja onnistuin jäljittämään laitteen. u Marraskuun alussa ensi-iltansa saanutta Hurjaruuthin Talvisirkus Muistia esitetään Kaapelitehtaan Pannuhallissa tammikuun alkupuolelle asti. Miksaaja työskentelee esityksen aikana PA:n kertoman ulottumattomissa, lähikenttämonitorien varassa. – 1930-luvun meiningillä rakennetussa teollisuushallissa betonin sekaan on pantu ratakiskoa niin että varmasti riittää! Pannuhalli on kuin Faradayn häkki – näyttämöltä löytyy kohtia, joissa ei tunnu tapahtuvan radioliikenteessä yhtään mitään, Kolehmainen parahtaa tarkentaen, että tässä tapauksessa lähettimet ja vastaanottimet ovat häkin sisällä. Viiden kaiuttimen pääsatsi on bändin yläpuolella ja strategisiin paikkoihin ympäri salia on sijoitettu puolen tusinaa lisää. Mielenkiintoisimmat sävellysja sovitusratkaisut tulevat usein ihan puun takaa, kunhan vain malttaa kurkata sinne puun taakse eikä porhalla ohitse oman ’ammattitaitoisuutensa’ siivittämänä. Yhtye pyrkii kuitenkin rakentamaan kappaleet niin, että niihin jää muuten pelivaraa, mikä tekee soittamisen mielekkäämmäksi. Vaarallinen kapistus, mutta kyllä sille heti pari sopivaa käyttökohdetta löytyi! 1930-luvun teollisuushallissa on betonin sekaan pantu ratakiskoa niin että tuntuu, joten langattomien käyttö on kaikkea muuta kuin pulmatonta, tietää miksaaja Tuomas Kolehmainen. Yhtään ideaa ei saa dumata, ellei ole tarjota parempaa tilalle. – Lipun maksaneille täytyy saada tasainen peitto, mutta kun osa yleisöstä istuu nyt kylki kyljessä bändin kanssa ongelmaksi muodostuu suoran ja vahvistetun äänen suhde. – Tämä proggis sisältää enemmän kollektiivista ideointia ja kokeilua suotuisassa ilmapiirissä. Langattomien käyttö Kaapelitehtaalla on kaukana vaivattomasta. Lavasteiden, valojen, trapetsien, köysien ja muiden tarpeistojen lisänä tilaa täyttää tänä talvena jättimäinen metallirakennelma, jonka tieltä bändi jouduttiin sijoittamaan nousevan amfikatsomon keskelle. – Ei ollut helppoa löytää ohjaamiseen sopivaa analogista surround-joystickiä. – Roolini alkoi kasvaa nykyiseen kokoonsa jo kaksi vuotta sitten Talvisirkus Unessa. Huomasin missä osa-alueissa vahvuuksiani kaivataan ja yhtä lailla huomasin myös heikkouksiani tuet ta van. Koska järjestelmä on pakon edessä mono, Kolehmainen leipoo siitä ”vähän leveämmän ja rapeamman” vippaskonsteilla, kuten puhaltimien chorusja delay-efekteillä. Bändin kuuntelu ajetaan päämikseriltä, mutta järjestelmä suo soittajille itselleen mahdollisuuden säätää monitoribalansseja tabletilla ja älypuhelimella. Esityksiä kertyy yli 80, joten on ymmärrettävää, että biiseihin on hauska uittaa mukaan pientä vaihtelua. Artikkeliin liittyvä nettispesiaali löytyy osoitteesta riffi.fi. Luomakangas laskeskelee, että kun Pelottoman kolmas talvisirkus tammikuussa päättyy, bändi on tullut soittaneeksi näissä puitteissa yli 90 000 hengelle omaa musiikkiaan ja työllistynytkin yhteensä toista vuotta. – Pari kilometriä ympäri ämpäri vedettyä valokaapelointia tuottaa interferenssiä, ja kun siihen lisätään päälle datakaapelit sekä hallin ja katsomon metallirakenteet, niin soppa on valmis. Pari stadionia Useimmissa ohjelmanumeroissa tarkasti oikeassa tempossa lähteminen ja eteneminen on välttämätöntä. Aiemmin olin tottunut istumaan paljon rumpupallilla ilman sen isompaa leikkikenttää – tosin onhan sekin kiva leikkikenttä jo itsessään, Votkin myhäilee. Lähes koko esitys on tarkkaan koreografioitu, joten nimenomaan tempojen suhteen vapaata liikkumatilaa on vähän. – Samplet ja biitit paukutellaan minun ja Oton samplereilta, mutta niidenkin täytyy olla kontrolloitavissa reaaliajassa, koska esityksessä voi tapahtua mitä vain, Votkin jatkaa. Systeemi toimii mono in/quad out -tyyppisesti ryhmästä ajettuna. 16 www.riffi.fi 6/2016 Faradayn häkissä – Täydet pisteet Hurjaruuthille, kun ovat pitäneet periaatteenaan, että sirkukseen kuuluu elävä orkesteri, kehaisee talvisirkusta jo kymmenettä kertaa miksaava Tuomas Kolehmainen. Pannuhallin tila on siis äänimestarille ennestään tuttu, mutta haasteet osittain uusia. Kaikki musiikki soitetaan livenä, ainakin melkein. Kun rokkivolyymeja ei onneksi tarvittu, RCF:n 8-tuumaisilla Theatre & Touring -aktiiveilla saatiin esitystilaan dsp-käsittelyn avittamana riittävästi puhdasta ääntä
Votkin soittaa myös Rolandin uutta SPD-SX -sampleria ja 1970-luvun SH-2000 -monosyntikkaa. www.riffi.fi 6/2016 17 ”Mielen kiintoi simmat sävellys ja sovitus ratkaisut tulevat usein ihan puun takaa – kun vain malttaa kurkata sinne puun taakse eikä porhalla ohitse oman ’ammatti taitoisuutensa’ siivittämänä.” Ääntä joka tuutista – Instrumentit, pedaalit ja vahvistimet tulevat ja menevät, eikä suuria tunnesiteitä ei ole niistä mihinkään, Pentti Luomakangas linjaa, mutta myöntää samaan hengenvetoon 80-vuotiaan King Zephyr -tenorisaksofoninsa tulleen pitkän tuttavuuden myötä tärkeäksi ilmaisuvälineeksi. Skarppina saa siis olla mitä milloinkin käyttää! Niko Votkinin kioskin aarre on Slingerlandin puurunkoinen Radio King -virveli 1930–40-lukujen taitteesta. – Sisällytän settiini mieluusti roinaa ja kilkuttimia, joilla saa sähläävää toimintaa perusbiittien päälle. Eero Tikkasen sähköbasso on Fender Precision ’69, Bassman-vahvistin ja 2 × 15”-kaappi ovat sitäkin vanhempia. – Onneksi Jarkki sai liimattua kaulan takaisin eikä irtoaminen vaikuttanut soundiin. – Ampegin Scrambler Fuzzista ja MXR:n Phaserista puuttuvat ledit, joten niistä ei tiedä ovatko päällä vai eivät. Tikkanen kertoo tykkäävänsä soittimissa ”puun esiintuomisesta” ja värähtelyn maksimoinnista. Bassojen lisäksi Tikkanen soittaa Talvisirkuksessa myös viulua. Otto Eskelisen arsenaalista löytyvät muun muassa Akain MPC 2000 -sampleri, sähköurku, 2 1/2 -rivinen haitari, bassoklarinetti ja huilu. Orion 30 -vahvistin on Teemu Sauerin rakentama prototyyppi. Musalla voi ilmaista intohimoa ja Zephyr muuttaa intohimon liekeiksi. Olin ajanut siihen asti Ladalla! Radio Kingin ympäriltä löytyy 20-tuumaisella bassarilla varustettu Yamahan ohutrunkoinen vintagesetti 1960-luvulta. Olemme niin sanotusti kasvaneet yhteen eikä bassosta sen takia oikein voi luopua. – Rakkain on ehdottomasti lähes satavuotias Conn New Wonder -alttosaksofonini. Sekä sopraanoettä baritonisaksofonit ovat molemmat Conneja vuodelta 1928. Puhallinarsenaaliin kuuluu myös ajan patinoima ja lommoinen venäläinen tuuba. Samalta ajalta on myös Selmerin vahvistin, jonka läpi ajetaan paitsi molemmat kitarat myös syna ja banjo. Kun joskus oikein heittäytyy, tuntuu kuin soitin alkaisi kertoa omaa tarinaansa ja oma ego jää taka-alalle. Lyömäsoittimia on setin ympärillä vaikuttava kattaus, kaakkoisaasialaisesta laattasoittimesta peltitarjottimiin. Sähköbassossakin hän käyttää paksuimpia mahdollisia kieliä legendaarisen Motown -basisti James Jamersonin malliin. Luomakankaan kitaroina ovat Gibson Non-Reverse Firebird ja akustinen Dean Palomino. – Sellaisten käyttäminen on tietysti pois nopeasta ja teknisestä pilityksestä, mutta ”mun juttu” ovatkin puu ja jöpinä! Tikkanen osti Jarmo Heinisen 2012 rakentaman kontrabasson uutena, hieman pakon sanelemana, sillä ”ostopäätös” syntyi hänen katkaistuaan bassosta kaulan testaamisvaiheessa. – Pillingerin suukappaleella siitä saa ulos rajua ääntä. Myös Farfisa Syntorgan elää omaa elämäänsä ja esimerkiksi sen theremin-henkiset ujellukset ovat omaa luokkaansa. Poljinlaudasta löytyy tukku äänenvärittimiä Dunlopin volyymipedaalista MXR Micro Chorukseen ja RE-20 Space Echosta Line6:n M5:een. Sen Tikkanen kuitenkin myöntää, että soitin tai laite voi helpottaa ja tuoda mielekkyyttä soittamiseen sekä auttaa tavoitellun soundimieltymyksen saavuttamisessa. Saatan kompata oikealla kädellä haitsun sijaan vaikka johonkin kakkuvuokaan. Kielisoittimissa tärkeimpiä työkaluja ovat palasista koottu tele ja isokoppainen f-aukkoinen, mikitetty Harmony Silvertone vuodelta 1968. Massiivisissa kohdissa melkein kaikki efektit ovat käytössä, ja vaivaannuttavia tilanteita syntyy kun sellaisesta siirrytään nopeasti herkkään espanjalaiseen valssiin, jonka kitaraintrossa huomaa että särö on jäänyt päälle. – Soittamisen filosofiassani – ei tosin aina käytännössä – kamat ovat ruumiin ja mielen jatkeita eikä ole niin väliä mitä soitinta soittaa, itseltään sitä aina kuulostaa. Olen käyttänyt tätä yli viisitoista vuotta ja aina vain siitä löytyy uutta! 14-17 Hurjaruuth.indd 17 23.11.2016 11.43. Kontrabassossa on muhkea soundi, joka korostuu paksuilla suolikielillä. Myös symbaalit ovat vanhoja ja ohuita, merkkinä Avedis Zildjian. – Kun hommasin tämän, muuttui käsitykseni virvelirummuista. Pedaalikattaukseksi riittää virittimen lisäksi Darkglassin Super Symmetry Compressor
Sun Trion viimeisin taas näyttää kuulijalle uutta, hieman syvempää ja pohdiskelevampaa puolta veljestäni. Yhteisen artikkelin lämmittelyksi miehet valitsevat omasta ja toisen tuotannosta persoonia parhaiten kuvaavat levyt. Vaan palataan kaiken alkuun, tavallaan aikaan ennen mannerten irtoamista toisistaan. – Ihannoin valtavasti Yonan ensimmäisiä levyjä, joilla Kalevin kädenjälki oli vahvasti läsnä. Jazzeimmillaan ja virtuoottisesti häikäisevimmillään Kalevi on uusimmallaan (Almost American Standards, 2016). Omistani mainitsen Oddarrangin Agarthan (2016), sooloni Existencen (2014) sekä viimeisimpänä Elifantreen tuoreen Inexhaustible-singlen, jonka rumpuraita edustaa mielestäni aika uutta Olavia. Ensin mainitun pääsoitin on rummut, jälkimmäisen trumpetti, ja molemmat ovat niittäneet laakereita myös säveltäjinä. – Olavin monipuolisuus tulee parhaiten esiin Oddarrangin neljällä levyllä, aloittaa Kalevi. TEKSTI: PETRI SILAS KUVAT: TONI HÄRKÖNEN LOUHIVU OREN veljekset Sun Trio, Ilmiliekki Quartet, The Northern Governors, Ricky-Tick Big Band, Oddarrang, Piirpauke, Asa & Jätkäjätkät… Loistavat Louhivuoren pojat ovat keränneet kannuksia yhdessä ja erikseen useissa yhteyksissä. Ammattiura kummallekin aukesi improvisoidun musiikin liepeiltä, yhdelle kokeellisemmista ympäristöistä, toiselle pääosin traditionaalisista maisemista. – Omista nostan pöydälle Yonan kanssa tekemäni albumin Pilvet liikkuu, minä en (2010), The Northern Governorsin debyytin This Is the Northern Governors (2012) ja Sun Trion uusimman (Reborn, 2016). Nyt Olkki ja Kale kertovat, mistä kaikki alkoi, mitä he ovat toisiltaan saaneet ja miksi verisiteessä on taikaa. 18-21 Louhivuori.indd 18 23.11.2016 11.47. Sävelet ja sävelmät olivat lapsuudenkodissa aina luonteva osa arkea, jo ennen Jyväskylään asettumistakin. Hetkisen pohdittuaan Olavi kaivaa esiin tilanteen, jossa musiikki yhdistettynä kollektiiviseen toimintaan jätti mukavan jäljen ja mielikuvan. Olavi painottaa, että vastaukset tällaisiin kysymyksiin ovat aina aikasidonnaisia, ennen kuin poimii kumpaakin parhaiten juuri nyt edustavat äänitteet. Pääsin toteuttamaan kaikilla sävellyksellisesti ja sovituksellisesti täysin mielivaltaista politiikkaa, jolla oli kauaskantoiset vaikutukset. 18 www.riffi.fi 6/2016 O lavi Louhivuori ja Jorma Kalevi Louhivuori ovat soittaneet yhdessä kohta kolme vuosikymmentä. Niinpä on mahdotonta paikantaa yhtä tiettyä hetkeä, jolloin pojat tulivat ensi kertaa tietoisiksi musiikista ja sen vaikutuksesta tunteisiin
Olennaiseksi vedenjakajaksi nousee ensimmäinen yhtyeprojekti. – Äiti ehdotti, että voisin kokeilla trumpettia. Ala-asteen luokanopettaja sai minulle torven lainaan ja ryhdyin soittamaan. Pian musiikkiin uitiin myös omien soittotuntien kautta, samoin koulusta kaikille suomalaisille tutun vakioinstrumentin välityksellä. Ratkaisu löytyi suunnan muutoksesta, jossa moottorina oli toinen vanhemmista, Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella opettava professori-isä Jukka. Ensimmäiseksi varsinaiseksi soittimekseen hän laskee kuitenkin vasta toisen näppeihinsä osuneen soittopelin. Silloin jotenkin ymmärsin, kuinka jotkut musatunneilla lauletut laulut liikuttivat ja koskettivat. Samoin luokallamme ollut Matti, vieläpä aika hyvin ikäisekseen. Kuusivuotiaana vaihdoin selloon, jota pidän ekana instrumenttinani. www.riffi.fi 6/2016 19 – Musiikki on aina ympäröinyt meitä, joten on vaikea nimetä varmuudella ihan ekaa kertaa, avaa kesällä 1981 syntynyt muusikko ja säveltäjä. Opiskelua kesti muutaman vuoden, mutta homma ei lopulta luonnistunut. – Olin ehkä kolmen aloittaessani viululla, mutta se oli alkuun ihan äidin ja isosiskon perässä hiihtämistä. Kaikki lauloivat. Kyseessä oli ensimmäinen säveltämäni ja sanoittamani kappale. Muistan sanat vieläkin: ”Oli kerran talo ja siihen tuli paha palo. Yhtyeessä oli viisi henkeä, minä soitin muistaakseni rumpuja ja Olavi kitaraa. Se oli minulle liian jäykkä soitin, ja vaikka en uskaltanut mainita asiasta opettajalle, jousikäteni väsyi tunneilla ja into lopahti. – Rumpujen hakkaamisen ohessa puhaltelin ekoilla luokilla totta kai siihen pakolliseen nokkahuiluun, mutta ihan ensimmäinen instrumentti, jota soitin enemmän, oli piano. – Taisin olla yhdeksän, kun isä laittoi minut kollegansa tunneille, joilla tehtiin monenlaista, muun muassa tietokonemusaa varhaisilla ohjelmilla. – Ehkä varhaisin muisto on ensimmäisestä kodistamme Orivedeltä, kun lauloimme isän, äidin ja siskon kanssa Kukkoni kuollut, kuollut on -laulua kaanonissa saunassa. Valintaan vaikutti vahvasti sekin, että myös pitkäaikaisen rakkauteni kohde Janiika soitti trumpettia. Musiikin tehosta minulla on muistoja ala-asteelta. – Yksi tärkeä herääminen tapahtui, kun perustimme kavereiden kanssa orkesterin. Sen nimi ”Palobändi” tuli kappaleesta, jonka tein. Viisilapsisen perheen yhdessä tekeminen korostuu myös Olavia kolmisen vuotta nuoremman Kalevin varhaisissa musiikkimuistoissa. Itse olin silloin ehkä kahden. Olavi starttasi samalla instrumentilla, jota musiikkipedagogina toiminut äiti Sini soitti. Nykyinen oma soitin löytyi 11-vuotiaana. Lisäksi soitimme pianoa, bassoa ja rumpuja, jotka tuntuivat eniten omilta. 18-21 Louhivuori.indd 19 23.11.2016 11.47. Opettaja Pekka Marjanen on kertonut havainneensa, että jotain liikahti sisälläni, kun asetuin setin taakse. Upoksissa musiikissa Kuten Olavi korostaa, soittaminen oli aluksi lähinnä mukava harrastus koko sisarusparvelle, jossa niin ikään touhusi Eva & LOUHIVU OREN veljekset – onko perhe paras vai pahin. Joten luova kateus ajoi minut harjoittelemaan varsinkin varhaisvaiheessa ahkerasti. Sitten tuli palomiehet ja he ruiskuttivat ja ruiskuttivat ja ruiskuttivat ja ruiskuttivat jotain valkoista mönjää.” Olin neljän tai viiden vanha, ja tienasimme karkkirahaa soit taen kadulla
Kalevi pääsi Jyväskylän Suomalaisen konservatorion jazzlinjalta valmistuttuaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle, kulkien siis täsmälleen samaa opinpolkua kuin Olavi pari vuotta aikaisemmin. On helppo arvata, miten ylpeitä Oriveden opiston musiikkilinjan aikoinaan perustaneet opettajavanhemmat jälkikasvustaan ovat. – Tulkintamme (Herbie Hancockin) Watermelon Manistä loppui pitkään ”rumpusooloon”, ja sen myötä minulle valkeni jollain tasolla, että voin settiä hakkaamalla saada aikaan reaktioi ta ihan vieraissakin ihmisissä. Saan tulla paikalle rumpalina ja keskittyä siihen. Kyseinen serkku on Tuomo Prättälä. Eikä aikaakaan, kun myös Kalevista tuli siellä vakiokasvo. Kalevin ensimmäiset trumpetisti-epäjumalat olivat Freddie Hubbard, Miles Davis, Woody Shaw ja Kenny Wheeler, mutta lähin roolimalli paikantuu aivan käden ulottuvilta. Lisää bändejä en juuri nyt tarvitse. – Puoli vuotta minua vanhempi pikkuserkkumme Jyri Sariola oli minulle hyvin tärkeä esikuva, Olavi muistaa. Hänen ansiostaan aloin myös kiinnostua jazzista. Diggailin Tony Williamsin ja Jack DeJohnetten kaltaisia legendoja, mutta myös skandinaavirumpaleita kuten Jon Christensen ja Audun Kleive. Omien hankkeidensa ohella muun muassa Ilmiliekki Quartetin, trumpetisti Tomasz Stankon yhden bändin ja Joona Toivasen sekä Alexi Tuomarilan pianotriojen välillä luoviva Olavi komppaa. Toisaalta nautin suunnattomasti myös freelance-toiminnasta, jossa vetovastuu ei ole itsellä. Millä levylautasherkuilla UMO Talent Awardin voittaja ja niin omillaan kuin Ricky-Tick Big Bandin pultissakin perinteikästä jazzia suosiva trumpetisti hellii itseään yön pimeinä tunteina. Töitä riittää siis mukavasti, mutta liikaa ahmittavaa ei kummankaan lautaselle tunnu kertyneen. Hän ei kuitenkaan ole The Northern Governorsin tekemisiin osallistunut, ainakaan toistaiseksi. Koska myös pikkuveljen vastaava havainto liittyy rumpuhin, lienee hyvä muistaa, mitä viisas rumpali ja säveltäjä Bill Bruford kerran lausui. – Olavi oli toki iso esikuva, koska oli niin paljon edellä musiikillisesti ja teknisesti. Fiilikset vaihtelevat ja visiot muuttuvat, Kalevi pohtii. Noista ajoista on tultu pitkälle. Idoleita Olavin ja Kalevin ei ole tosin tarvinnut koskaan kaukaa hakea. – Taisi olla joku ala-asteen kevätjuhla, jossa Rocking Stones esiintyi, Olavi kertaa. Niin ikään yhden serkkuni kanssa kuuntelin monina juhannuksina mökillä uutta musiikkia. Olen pyrkinyt viime vuosina priorisoimaan omia hankkeitani, ja lähivuosille riittää päässä paljon hahmotelmia etenkin sävellyspuolella. – Perustimme bändin nimeltä Rocking Stones, ja pikkuhiljaa yhteiset touhut muuttivat muotoaan, kunnes vajaan kymmenen vuoden kuluttua soitimmekin jo säännöllisesti kotikaupunkimme Jazz Barin jameissa. Tämän osaamiskeskittymän ympärille rakentuva The Northern Governors on julkaissut koollekutsujansa Jorma Kalevi ”The Governator” Louhivuoren johdolla kaksi jazzista, soulista ja funkista ammentavaa albumia. Kunpa balanssi säilyisi niin, että riittäisi voimavaroja ja resursseja hoitaa molempia laitoja täydellä sydämellä. – Kaikki riippuu tietenkin aina siitä, mitä kulloinkin haluaisi tehdä. Itseään ei voi kutsua muusikoksi ennen kuin on todella saanut jonkun sielun tanssimaan. Jos joku on tutustunut heihin tai heistä jompaankumpaan vain yhden projektin kautta tai muuten pinnallisesti, saattavat jotkin musaintoilun kohteet tulla yllätyksenä. Olin jo soitellut Lee Ritenourin ja Herbie Hancockin levyjen mukana rumpuja, kun sitten innostuin tekemään Miles Davisin Four & Morella (1966) olevan Joshua-biisin tahdissa ensimmäisiä jazzharjoitteitani trumpetilla. Isä muistaa vieläkin elävästi, miten soitin monimutkaisen uptempo-kappaleen päälle isolla asenteella, vaikka tekniikkaa ei ollut vielä nimeksikään, minkäänlaisesta jazzfraseerauksesta puhumattakaan. Pitkään musisointi oli oikeastaan vain tietynlaista leikin jatketta. – Ala-asteella se minullakin tapahtui, toteaa Kalevi. – Asiaa tulee mietittyä aika tavalla, ja fiilis riippuu itselläkin päivästä. Myös kitaristi ja tuottaja Janne Louhivuori on muuten samaa sukua, tarkemmin Olavin ja Kalevin isän serkku. – Soitin yhdeksän vanhana rumpufillejä ympärillä ihmetteleville lapsille. Hänen tuomiltaan Fazerin musakerhon kaseteilta löytyivät Queen, Red Hot Chili Peppers, De La Soul ja monet muut. – Tällä hetkellä koen olevani erittäin tyytyväinen. 18-21 Louhivuori.indd 20 23.11.2016 11.47. Pakko kuitenkin alleviivata, että riippuu tilanteesta. Kolmannelle mennessä Olavin kanssa samalle musiikkiluokalle kuitenkin osui pianisti Joona Toivanen, ja yhteisen sävelen löydyttyä poikien suhde musiikkiin muuttui asteittain vakavammaksi. Siviilipuolella miesten elämät ovat peilanneet toisiaan sikäli jännittävällä tavalla, että kumpikin on ollut naimisissa taitavan laulajan kanssa, Olavi Emma Salokosken ja Kalevi Johanna ”Yona” Pitkäsen. 20 www.riffi.fi 6/2016 Manu -folkpopduon myötä sittemmin tutuksi tullut Eva Louhivuori. Mitä elektroakustisen Oddarranginsa heti esikoisalbumilla (Music Illustrated, 2006) Jazz-Emman saajaksi vienyt ohjelmoijavelho ja Tomasz Stankon luottorumpali kuuntelee, kun kukaan ei huomaa. Vaikka tilanne saattaa toki elää lyhyelläkin varoitusajalla suuntaan tai toiseen, tyytyväisyydestä kertoo, ettei ajatus uusien urakoiden ottamisesta aiheuta mitään välittömiä riemunkiljahduksia. – Hän on edelleen aivan huikea rumpali ja meni jo varhaisessa vaiheessa jotenkin tosi pitkällä. Tällä hetkellä molemmat veljekset tekevät tahollaan omaa kansainvälistä uraa, mutta myös yhteistä soittoa kertyy mittariin sekä The Northern Governorsin että kymmenvuotispäiviään hiljan viettäneen Sun Trion riveissä. Veljeyden edut, haitat ja yllätykset Laajalti ympäri maailmaa esiintyneet, muun muassa ECM:lle, Sonylle, Editionille, TUMille sekä Blue Note Finlandille levyttäneet ja Nordic Jazz Comets -kisassa menestyneet veljekset tunnetaan moniruokaisina muusikkoina, jotka menevät kaiken aikaa eteenpäin anturit herkkinä ja kanavat avoimina. Jo sukulaisissa ja lähipiirissä on riittänyt yllin kyllin lahjakkuutta ja ainesta inspiraatioon. Isän pojat muistavat puolestaan yhä yllättävän hyvin ne säväyttävät tilanteet, joissa heidän itse tekemänsä musiikki ensi kerran liikutti muita. Albumikantaan vuoden 2009 kehutun Time Is Now -debyytin myötä siirtyneen yhtyeen täydentää basisti Antti Lötjönen, ja neljäs levy Reborn ilmestyi juuri lokakuussa tuttuun tapaan italialaisen Cam Jazz -merkin kautta. Hän, Olavi, Kalevi, Jyri, tämän veli Petteri Sariola ja myös Osmo Ikonen ovat kaikki sukua keskenään
Toista samanlaista ihmistä ei elämässäni ole. Minä jaksoin parhaimmillani kaksi tuntia päivässä, kun hän treenasi samaan aikaan vuosikausia yli kahdeksan tuntia per päivä! Sitä en voi tajuta, ja siitä olen myös vähän mustasukkainen. Ei tosin vähiten siksi, että itsessäni on samaa vikaa. www.riffi.fi 6/2016 21 Kalevin listalle pääsevät Marcia Griffiths, James Blake, Jonathan Goldman ja Surajit Das, Olavilla puolestaan Krzysztof Pendereckiin sekä György Ligetiin kiteytyvä moderni klassinen ja 1990-luvun rap, kuten A Tribe Called Quest, Wu Tang Clan, Snoop Doggy Dogg sekä Digable Planets. – Osaamme ennakoida toistemme ajatuksia hyvin, ja myös siitä syystä Kalevin kanssa soittaminen on minusta äärimmäisen inspiroivaa. Ja koska hän on veljeni, on suhteemme täysin uniikki. Jinin vastapuolena on aina jang, ja samoin aiheutuu omasta sisaruksesta samassa yhtyeessä sekä iloa että riesaa. Olavi saa vanhempana luvan aloittaa aiheen käsittelyn. Tämä johtunee siitä, että yhteistä kommunikaatiota on tullut harjoitettua koko ikä. Kuten asiaan kuuluu, veljekset ovat omaksuneet toisiltaan paljon. Sun Triossa onkin aina ollut työlästä löytää balanssi sen suhteen, kuka bändiä varsinaisesti liidaa. Mikään tavoite ei ole liian iso selätettäväksi, kuten edellä kerrottu Miles-esimerkkikin hyvin kuvastaa. – Improvisaatiot ovat ehkä muita tilanteita helpompia, sillä niissä meillä tuntuu olevan jonkinlainen telepaattinen yhteys tai jaettu musiikillinen suunta, jonka kaltaista en ole muiden kanssa kokenut. Kalevi kokee, että ihmisiän mittainen yhteys korostuu yhdessä soitettaessa. – Mikään ei ole Kaleville mahdotonta. – Kaleville on varmasti tullut tiettyjä paineita isoveljen ikeen alla olemisesta. Kalevi veikkaa ei-musiikillisten liikahdusten tapahtuneen enemmän alitajunnan tasolla, tärkein suoraan musiikkiin sidottu asia kytkeytyy äsken mainittuun kiihkomielisyyteen. Kunnianhimoisten, mutta rauhallisilta vaikuttavien miesten sopu säilyy ainakin julkisesti hyvin, mutta ihmisluontoon kirjattujen ikuisten lakien mukaan jotkin sisaruksen ominaisuudet totta kai aiheuttavat kateutta. Tämä on osoittautunut joskus hyvin raskaaksi, eritoten The Northern Governorsin kohdalla. Se jos mikä on hieno opetus elämässä kaiken kaikkiaan. Musiikin kaupallisesta arvosta suuremmin välittämättä. Taitojen hiomisen arvostus ja sitkeyden merkitys korostuu myös pikkuveljen kehuissa. – Kalevin käsittämätön virtuositeetti ja yltiömusikaalisuus on ihailtavaa ja kadehdittavaa. Helppoakin. Vaikeata puolestaan on olla puhumatta syvällisiä tai nähdä toista nykyhetken kehyksessä. Minä otan erittäin helposti määräävän paikan, vaikka lopullinen sana on kaikkien yhteisellä sopimuksella Kalevilla. Hän vain alkoi soittaa pokalla mukana ja otti homman haltuun muutamassa kuukaudessa! Joskus tuntuu, että mitä isompi haaste, sitä enemmän Kalevi innostuu. Jos taas negatiivisia asioita halutaan tarkastella, niin tietty fanaattisuus ärsyttää. Olavi arvelee syntymäjärjestyksen vaikuttavan asiaan merkittävällä tavalla. Kalevin jo valottama soittotilanteen ESP on myös Olavin mielestä ainutlaatuinen elementti elämässä. Liian usein läheiset kokee menneisyyden kautta eli sellaisena kuin heidän itse uskoo ja muistaa olevan. Olavi kiittelee pikkuveljensä ennakkoluulottomuutta ja urheutta. Mutta kääntöpuolella tulee sitten se, miten me pystymme myös puhumaan ja kommentoimaan asioita todella suorasanaisesti. – Vaikea sanoa ihan tarkkaan, mutta kyllä se kaiketi liittyy oman soundin ja taiteellisen vision toteuttamiseen. Ihailen myös suuresti Kalevin ”perse edellä puuhun” -filosofiaa. Olavissa on hienoa rohkeus mennä omia unelmia kohti muiden mielipiteistä välittämättä. Osaamme kyllä ottaa yhteen ja provosoida toisiamme, mutta samanaikaisesti välillämme vallitsee sanaton yhteys ja valtava keskinäinen arvostus. Hän vei trumpetinsoiton jo todella nuorena ja todella nopeasti aivan eri teknisiin lukemiin kuin missä itse olin rumpalina. Sillä tämä tekijä taas usein nopeuttaa juttujen etenemistä ja musiikin kehittymistä paljonkin. Kaikkiaan uskoisin, että veljellinen kilpailuhenki puskee ja sparraa meitä molempia eteenpäin. u 18-21 Louhivuori.indd 21 23.11.2016 11.47. – Ihailen Olavin kurinalaista harjoittelumotivaatiota. Joistakin saa puolestaan tuntea rehtiä veljellistä ylpeyttä. Hän myös näkee, että kaikki kanssakäyminen opettaa
Teos on myös aika fyysinen, kun juostaan pienissä käytävissä kulisseissa ja välissä tanssitaan. Täytyy olla aikaa palautumiseen. Tämän illan esitys on takana, viides tällä viikolla. Ja heti seuraavassa hetkessä täytyy suoltaa tarkkaan ajoitettua humoristista replikointia. Ääni joutuu kovalle rasitukselle ja palautumiseen tarvitaan niin voice massage -hoitoja kuin nukkumistakin. – Ääntä käytetään kovaa, minullakin on puolihuutoa melkein kaikki repliikit. Nyt Louhela tekee uutta uraa musikaaleissa – ammatillisesti vielä aiempaakin vaativammassa työskentelykulttuurissa. Musikaalikausi on täysipäiväistä työtä Vielä viime keväänä Louhela kuvitteli pystyvänsä tekemään silloin tällöin keikkaa esitysten ohella. Haasteet pitävät uuden vaihteen elämäänsä löytäneen laulajan vireänä. Täytyy myös jättää vapaalla turha höliseminen vähemmälle, että ääni ehtii palautua. – Nyt on niin kovat piipussa koko ajan, etten halua riskeerata mitään tekemällä pubikeikkaa. Kaikki lähti bändikuvioista 80-luvulla ja kävi oikeastaan aika helposti. Soolot ja duetot vaativat taitoa ja herkkyyttä. Vähän toiset lääkkeet kuin klubiympäristössä tapasi olla. Rock of Ages -musikaalin tarinankertojan rooli, yksi pääosista, on Louhelan vastuulla. Roolihahmo Lonny Barnett potkaisee kohtaukset käyntiin ja laulaa korkeimmat falsettiosuudet. Onneksi laulutekniset seikat eivät ole olleet koskaan hänelle ongelma. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että musikaali vie kaiken energian. Sen kanssa ei kannata pelleillä, sanoo Louhela teetä siemaillen. Urapolun käänteissä Parikymppisenä Louhelan tähtäimessä oli rocktähteys ja sellainen hänestä meinasi tullakin. 22 www.riffi.fi 6/2016 A ki Louhela, 44, tuli ammattipiireissä jo nuorena tunnetuksi taitavana laulajana – omillaan hän ei kuitenkaan onnistunut breikkaamaan. En halua tuhlata energiaa muuhun kun on esitys illalla. Aki LOUHELA 22-25 Aki Louhela.indd 22 23.11.2016 11.49. Loppuvuoden kestävä urakka on 50 näytöksen rupeama. Seuraavana päivänä Louhela aikoo nukkua myöhään ja säästellä ääntään illan esitystä varten. Puhetta on melkein enemmän kuin laulua, vaikka tietenkin me kaikki lauletaan vielä kuoroissa. Ilman hyvää kuntoa ja säntillisiä elämäntapoja ei pystyisikään vetämään kuutta iltaa viikossa sekunnin tarkkuudella kirjoitettua heavykabareeta. Lenkkeily ja kuntosali ovat tärkeä osa viikko-ohjelmaa ja Louhela kokeekin nyt olevansa elämänsä kunnossa. Sitä edelsi intensiivinen harjoituskausi, joka oli vaatimustasoltaan jotain aivan muuta kuin mitä Louhela teki trubaduurikeikoillaan vielä viisi vuotta sitten. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Myöhemmin koko uralle meinasi tulla äkkipysähdys, joka vaati täyskäännöstä elintavoissa. VIRTANEN – pubin nurkasta parrasvaloihin Laulajana ja studiomuusikkona leipänsä tienannut Aki Louhela teki teatteri debyyttinsä 41vuotiaana Housut pois musikaalissa Oulussa vuonna 2013. – Näillä esitysmäärillä ei ole mahdollista vetää väärällä tekniikalla, ääni ei kestäisi. Tänä syksynä hän on ollut Turun Kaupungin teatterin Rock of Ages musikaalin kantavia voimia
– Olen saanut olla isänäkin oikeasti koko ajan tavoitettavissa teini-ikäiselle tytölleni. Oman aikaa päihteet toivat buustinsa, mutta kun resepti rauhoittumiseen ja jaksamiseen oli sama, ei pää kestänyt. Usein musikaalien päärooleissa loistavat koulutetut näyttelijät. ”Elämänmuutoksen kautta on tullut rohkeutta kokeilla uusia juttuja, tavoitella unelmia joita ei ole uskaltanut aiemmin kokeilla.” Aki Louhela synnyin kaupungissaan Oulussa. – Elämänmuutoksen kautta on tullut rohkeutta kokeilla uusia juttuja, tavoitella unelmia joita ei ole uskaltanut aiemmin kokeilla. Pääsin Kaartamo-Kuustonen-Kettunen-kiertueelle kitaristiksi. Vasta nyt on tekemisiini löytynyt syvyyttä. Hän palasi Ouluun 12 vuoden jälkeen ja rauhoitti elämänsä. Se tuntuu hyvältä, sanoo isyydestään ylpeä laulaja. Niiden myötä avautui aivan uudenlainen maailma ja tekemisen kulttuuri. Vasurilla oman uran tekeminen ei onnistunut. Musikaali työt ovat tuoneet laulajan etelään. 22-25 Aki Louhela.indd 23 23.11.2016 11.49. Pitkä kostea kausi – se tavallinen tarina siitä, kuinka raskas työ vaatii raskaat huvit – oli tuhota kaiken. Umpikuja vaihtui mahdollisuuksiin Teatterimusikaaleja Louhela on nyt tehnyt kolme vuotta tauotta. Ennen kuin sukelletaan siihen, täytyy kertoa Louhelan itsensä kanssa käymästä Jaakobin painista. Onneksi Louhela osasi hakea apua kun ruori oli hukassa. Amerikanpopista ponnistava iskelmä kelpasi radiokanaville, mutta kotiseutusuosiosta huolimatta suurempaa läpimurtoa ei tullut. Eihän siinä touhussa ollut mitään järkeä. Sen jälkeen lahjakkaalle muusikolle riitti kysyntää ja sessiotyöt seurasivat toistaan jatkuvalla syötöllä. Minulla on aina ollut se huono puoli, että olen keskittynyt niin moneen asiaan. Kiertueen jälkeen Esa Kaartamo tuotti levyni Sydämen reunalla ja heti sen perään lähdin keikoille Samulin kanssa. Estradin vaihto ei tapahtunut itsestään, eikä oikein ollut suunniteltukaan. – Helsinkiin tultuani halusin kokeilla siipiäni. Louhelalla sitä vastoin ei ole mitään alan koulutusta ja hyppyä rockklubien humusta laitosteattereiden pedanttiin maailmaan voi pitää pienenä ihmeenä. Tällä Louhela tarkoittaa vuonna 2009 tapahtunutta raitistumistaan. Päihteiden tilalle tulivat avantouinti ja urheilu, kurinalainen elämä ja vastuullisuus. Samalla oli paljon studiokeikkaa. Tämän ohella Louhela teki omalla nimellään uraa parin levyn verran. Ihan alkuun se vaati mullistuksia siviilielämässä. www.riffi.fi 6/2016 23 Oulun Jäälistä kotoisin oleva Louhela oli kotikaupungissaan jo tähti, kun hän sai unelmapestin huippusuositun Samuli Edelmannin taustalaulaja-kitaristiksi vuonna 1997
Niiden käsitteleminen voi sitten kestää loppuelämän. Voice oli ensimmäinen onnistuminen ja siitä tuli itseluottamusta, että näitä juttuja voi tehdä selvinkin päin! Siitä tuli valtava innostus. Asioita on tullut pohdittua ja nyt Louhelan puheista huokuu positiivinen energia sekä innostuneisuus uusista mahdollisuuksista. Kaupunki vaihtuu jälleen Rock of Ages -musikaali Turun Kaupunginteatterissa on kotikaupunkiinsa palanneen Koukin uusin ohjaus. Kun join, kärsin paniikkihäiriöistä ja itseluottamuksen puutteesta. Näyttämöroolissaan Louhela pääsee esittämään jo aikoinaan Jäälin nuorisotalolla kuultuja kasarihittejä. Teatterin kautta olen saanut itseluottamusta. Ja kun pysähtyy, alkaa asioita nähdä eri tavoin. Olen mielestäni ottanut rohkeita askeleita. En tajunnut ollenkaan kuinka paljon puhetta rooli sisälsi. Tosi pienien makasiinikeikkojen jälkeen niitä onnistumisia tuli ja pääsin eteenpäin. 24 www.riffi.fi 6/2016 Kaikesta huomaa, että ote on muuttunut. Louhela laskeekin tyttären syntymisen ja raitistumisen olleen tähän astisen elämänsä merkittävimmät tapahtumat. Enää ei voinut improvisoida niin kuin keikoilla, muistelee Louhela. Mutta juuri vaatimuksista Louhela on innoissaan. – Ei elämä raitistumisen jälkeen ole helpottunut – kaikki sen tien käyneet tietävät. – Se motivoi. Ennen kaikki hoitui alkoholilla. Louhelalle sellainen on luotu syntymälahjana. Kun laittaa itsensä oikeasti peliin onnistumisia tulee. Kaikki muu on ollut sinne päin roiskimista. Tuolla Härmässä känniselle yleisölle vetäminen ei välttämättä motivoi – vaikka voi pubikeikatkin kivoja olla. Louhela oli kisan konkari itseään nuorempien ja kokemattomampien laulajien joukossa. – Olen ikuisesti Koukille kiitollinen, että hän antoi minulle mahdollisuuden. Ne elämänkokemukset on sieltä saatu. – Jos olisin tiennyt mihin suostuin, olisi se keikka jäänyt tekemättä. Jenkkimusikaali edustaa tyypillistä tykitystä, joka pitää näyttelijät koko ajan varpaisillaan ja vaatii paljon koko työryhmältä. Se on opettanut elämänasenteita ja kasvattanut minua. Miehen keikalla nähneet tietävätkin jo kuinka juuri ne ovat hänen ominta aluettaan. Itseluottamuksen paluu Prosessi uusin sävelin oli hidas, mutta pikku hiljaa hyvää alkoi sadella. Ymmärsin myös, että onnistuakseen asioissa pitää laittaa itsensä sataprosenttisesti likoon – ja että saa laittaa! Se on ollut kova koulu. Silloin lähdetään alusta. Ensimmäinen näkyvä paikka oli Voice of Finland -kilpailu vuonna 2012. – Oivalsin, että tämä lähtee nyt vasta alusta. Ensi-illassa jännitys oli sietämätön, kun tajusin verhoissa, että minun pitää mennä tuonne lavalle ja muistaa repliikit tarkalleen. Niiden myötä kääntyi uusi sivu. Olen oppinut myös elämästä, asenteesta että jos haluat tehdä jonkin asian hyvin, tee se huolella alusta loppuun. Olen ymmärtänyt tämän asian vasta nöyryyden ja itsensä kohtaamisen kautta. Liian usein on tullut tehtyä vain vähän aikaa jotain, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Kun sitä ei ole, ne kaikki käsittelemättömät asiat nousevat ylös. Se antoi antoi aivan uudenlaista potkua. Journeyn kaltaisten, kuulasta tenoria vaativien jenkkihardrock-biisien esittämiseen tarvitaan omanlaistaan klangia, jota ei kaikilta löydy. Poppari kuitenkin selvisi teatterikasteestaan ja sai kannustusta alan ammattilaisilta. Tämä on kokonaisvaltainen juttu mi22-25 Aki Louhela.indd 24 23.11.2016 11.49. Yhteistyön on oltava saumatonta, ja se vaatii jokaiselta paljon. Rock of Ages -ensemble käsittää 13 näyttelijä-laulajaa sekä lavalla soittavan viisimiehisen bändin. Voi jopa olla, että Louhelan laulutyyli on liian amerikkalainen suomalaiseen makuun, mutta musikaaleihin hänen äänensä on kuin tehty. Elämässä täytyy kuitenkin mennä eteenpäin, eikä jäädä lillumaan omiin liemiin. En mieti ikää, vaikka jotkut sanookin, että ”vitsi kun olisit aiemmin…” – mutta aikaisemmin oli mitä se oli. Tässä kuitenkin on eri haaste, kun saa laittaa kaikki lahjat peliin ja katsoa mihin pystyn. Pian Oulun kaupunginteatterin tuore johtaja, ohjaaja-näyttelijä Mikko Kouki nappasi Louhelan Housut pois -musikaalin päärooliin
Oman tyylin löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Sen huomaa hänen lavahabituksestaan. Tommi Kaleniuksen kanssa yhteistyönä sävelletty Toivo ilmestyi lokakuussa. – Luottamus kehittyy hitaasti, että se teksti tulee ulos. Se taito Akilla on hyppysissä eikä sitä voikaan harjoitella muuta kuin elävän yleisön edessä. Esiintyjä tarvitsee yleisön Ehkä jotain taitoja on peräisin juuri haastavilta trubakeikoilta, joissa yleisön kanssa on pakko kommunikoida eikä jäätymistä sallita. Se suunta tuntui oikealta. Ei Louhela kuitenkaan itseään alenna. Omia repliikkejä onkin aika hankala harjoitella yksin ilman yleisöä. Beach Boys kuuluu vahvasti myös uuden singlen tuotannonssa. Ehkä discosta ammentava tuotanto ei ollut kuitenkaan Louhelan ominta kauraa. Selkääntaputtelijoita riittää, mutta aina löytyy niitäkin jotka ovat valmiina illkkumaan epäonnistumisen hetkellä. Ja ainakin Twisted Sisterin rallatukset ovat monille tuttuja suomennettuinakin. Ei voi luovuttaa. Omiin tanssikykyihinsä Louhela suhtautuu lähinnä huumorilla, mutta koomikon vikaa Louhelalla ilmiselvästi on: luontaista ajoituskykyä ja ilmeikkyyttä löytyy. – Olen kokeillut monenlaista juttua ja moni homma on irronnut tosi luonnollisesti. Originaalitekstillä laulettuna kappale on yksi illan huipentumia. Ajattelen tätä pitkälti mahdollisuutena ja kouluna oppia uutta. Onhan tämä vähän erikoinen sovitus, ei välttämättä mikään radiosoittoystävällinen. Levystäkin puhuttiin, mutta yhteistyö Mikkolan kanssa jäi lopulta yhteen singleen. Valmiisiin saappaisiin hyppääminen on helppoa kun käsikirjoitus on selvä. u ”Ymmärsin, että onnistuakseen asioissa pitää laittaa itsensä sataprosenttisesti likoon – ja että saa laittaa!” 22-25 Aki Louhela.indd 25 23.11.2016 11.49. En kuitenkaan halua tehdä tarkoituksellisesti erikoista – kaikkihan osaa tehdä poikkitaiteellista ja hankalaa halutessaan. Ja kyllä he osaavatkin. Jenkkimarkkinoille kirjoitettu musikaali heitti muutenkin nipun outoja biisejä bändeiltä, jotka eivät ole koskaan olleet täällä yhtä isoja nimiä kuin rapakon takana. En enää ota niin paljon paineita, minä vain menen niihin kohtauksiin. Nyt on ensimmäistä kertaa varma olo. Voice of Finlandissa Louhela hurmasi 60–70-luvun soulja viihdeklassikoilla, missä hänen laaja-alainen äänensä pääsi oikeuksiinsa ja ainakin itsestäni tuntuisi luontevalta antaa miehen loistaa juuri tuollaisen musiikin parissa. Itsetuntoa ja osaamista löytyy. Uskon, että kaikki on mahdollista jos haluaa yrittää. Rakastan Beach Boysia mutta myös countrya, David Coverdale on yksi lempilaulajistani. Jälkimmäisen hän esittää homoeroottisena duettona Mika Kujalan kanssa. Louhela myöntää haasteen. Oman jutun tekeminen ja oman tyylin löytäminen paljon vaikeampaa. Uudessa kaupungissa Louhela voi olla enemmän ammattilaisen statuksella, kun menneisyys ei ole samalla tavoin painolastina. – Minusta tuntuu, että tämä on sitä linjaa mitä haluan seurata. Sen sävellys oli Louhelan omasta kynästä ja sanoituksesta vastasi Mikko Karjalainen, tuottajana hääri Matti Mikkola. Jokainen kulisseissa tietenkin odottaa miten hoidan hommani. Tarvitsen sen yleisön, pohtii Louhela, jonka unelmissa on toisaalta jonain päivänä tehdä pieni elokuvarooli. Veeti Kallio sentään on Louhelan tapaan suorittanut oppisopimuskoulunsa rockyhtyeissä. Kun C’mon feel The Noize alkaa, niin silloin sitä tietää taas millä matkalla ollaan. Uusi linja poikkeaa vahvasti kaikesta mitä Louhela on tehnyt aiemmin. Koukia Louhela kiitteleekin vuolaasti, ja siinä ohessa koko ”mahtava työryhmää”. Oman tyylin löytyminen Louhela on pitkän levytystauon jälkeen saanut myös omaa artistiuraa vakaammalle pohjalle. Louhelan bravuureja ovat Europen Final Countdown ja Reo Speedwagon -slovari Can’t Fight This Feeling. Hurmurinroolissa loistanut, komeaääninen Mikael Saari on varmasti tulevaisuuden tähti. Mutta se palkinto kun päästään porukalla maaliin on mahtava. Se on paljon kokonaisvaltaisempi prosessi. Useat kappaleet ovat saaneet suomentaja Teemu Kaskisen käännöksen. Yleisö on Louhelan hyppysissä. Brittiläiset hard rock -hitit loistavat poissaolollaan, mutta tämän illan yleisöä se ei tunnu häiritsevän. Itseluottamukseen vaikuttaa varmasti sekin, että Louhela on ensimmäistä kertaa kotikaupunkinsa ulkopuolella. Tommilta vain löytyi niin hienoja melodioita, että ne lähtivät viemään. Mutta minkäs teet, minut haluttiin tekemään se rooli. Joillekin se on jatkuvaa etsimistä, eikä kaikki pääse maaliin koskaan. – On ihan eri kulma tulla eri kaupunkiin tekemään uuden työryhmän kanssa. Jokainen esiintyvä artisti tietää kuinka vaikeaa on tutuille esiintyminen ja Oulussa jos jossain Louhela on suurennuslasin alla. Soittokeikalla pystyn viisi minuuttia ennen keikkaa kelaamaan läpi että miten tää meni, mutta musikaalipäivänä alan miettimään jo aamulla illan esitystä. Olen myös nöyrä ja avoin neuvoille. Saaduista kehuista huolimatta Louhela ei koe olevansa mitenkään valmis. Minun roolini kertojana on kaikkein kauimpana musiikin tekemisestä, joka aiheuttaa taas omat paineensa. Kyllähän siitä tulee paineita. On siis vastuullani miten yleisö lähtee messiin. Roolihahmoni käynnistää monet kohtaukset. – Musikaalissa biisejä vedetään eri lailla kuin keikoilla ja varsinkin minun roolissani joutuu keskustelemaan myös yleisön kanssa. Miehellä on kyky ottaa yleisönsä ja olla läsnä. Tottakai tulee blackouteja, että kävelee lavalle ja sadaosasekunnissa muistaa mitä piti sanoa. Pitää olla paineensietokykyä, uskoa ja luottamusta että kyllä se sieltä tulee. Naisissa löytyy osaamista ja monilahjakkuutta vaikka muille jakaa. Matkan varrella on ollut pelottavia tilanteita ja ylitsepääsemättömiä hetkiä, joista on selvitty – aivan kuin elämässäkin. Muutaman vuoden ura Oulussa ”ei ole vielä mitään.” Vaikka suurin osa kollegoista on reilusti nuorempaa vuosikertaa, on heillä jo vankka koulutus takana. Sinänsä rohkea teko antaa nelikymppiselle, yli kymmenen vuotta sitten edellisen levyn tehneelle rokkarille vastuullinen paikka musikaalissa. Ammattilaisetkin lähtevät aina nollasta tämmöisen massiivisen musikaalin kanssa. Teksti on Johanna Vuoksenmaan ja Kalenius vastaa myös tuotannosta. Kaikki ei olisi kuitenkaan ollut mahdollista, ellei Kouki olisi sitä tarjonnut. Voice of Finlandin myötä solmiutui uusia kontakteja ja niiden myötä syntyi single Neiti etsivä. Samoin musiikillinen johtaja Jussi Vahvaselkä sekä tanssikoreografi Reija Väre saavat kiitosta osaamisestaan. www.riffi.fi 6/2016 25 nulle. Toisinaan ratkaisu laski tehoja, kun joutui pohtimaan mistä biisistä on kyse. On vähän hankalakin selittää, kuinka isoja tunteita tämä minulle aiheuttaa. Hänelläkin on silti jo pitkä sarka takanaan musikaaleissa
Levyjä Sardinas on tehnyt kiertämisen ohessa seitsemän kappaletta. Siksi nautin studiossa live-soiton kaltaisesta vapaudesta. – Ensimmäinen kunnollinen kitarani oli nailonkielinen, sitä ennen minulla oli lelukitaroita. Kun näen nauhan pyörivän, saan irti parasta soittoa, Eric perustelee. Epäortodoksinen tyyli Fort Lauderdalessa Floridassa vuonna 1970 syntynyt Eric Sardinas aloitti soittamisen hyvin nuorena, ja kertoo, että ”rakkaus kitaraa kohtaan syntyi jo ennen kuin muistan”. Helmikuun alussa kolmikon tie vie Suomeen Helsingin Kulttuuritalolle. Samaan aikaan aloin soittaa putkella, sillä se soundi vetosi tunteisiini yhtä lailla. Sen jälkeen suuntauduin soittamisessa aina akustista puolta kohti. Mitä tulee studiotyöskentelyyn, niin vuosien varrella Eric Sardinasin sessioita ovat luotsanneet parikin varsin tunnettua tuottajaa: veteraani Eddie Kramer sekä modernimman rockin parissa maineensa luonut Matt Gruber. Helmikuussa mies kipuaa lavalle jälleen Suomessa. En koskaan soita kappaletta kahdesti täsmälleen samalla tavalla. Ehkä kotikaupunki on tässä suhteellinen käsite, sillä Eric kertoo olevansa levotonta sorttia: seuraavalla viikolla mennään Havaijille ja sitten taas Eurooppaan. Utelen uutisia mahdollisen uuden levyn tiimoilta, ja sellainen on kuulemma tulossa, mutta mitään sen tarkempaa Eric ei nyt paljasta. Hän on yksi niistä työn sankareista, jotka tekevät jatkuvasti klubija festivaalikeikkaa eri puolilla palloa. Silloin äänitettiin rehellisesti ja välineenä oli nauha. Tuo paketti sisälsi minun kannaltani kaiken tarpeellisen. ”En koskaan ottanut tunteja, vaan viritin kitaran aina sen mukaan mitä kuuntelin.” 26-27 Eric Sardinas2.indd 26 23.11.2016 11.55. Toisaalta myös soul-musiikki, Creedence, Chuck Berry, Led Zeppelin ja Jimi Hendrix olivat ahkerasti kuuntelussa. Putken käyttäminen loi fiiliksen, jonka keinoin yksi ainoa soittajakin pystyi kertomaan tarinan musiikissaan. Sitä voi kutsua ”old school” -meiningiksi tai miksi haluaa, mutta itse olen vinyylien ystävä. Listaa voisi jatkaa pitkään. Nautin ’60-70-lukulaisten ja sitä vanhempien levyjen energiasta ja syvyydestä. – Jos ajatellaan mikä heidän kanssaan oli yhteistä, olennaista on se, että minun tapauksessani toimii parhaiten orgaaninen levytysprosessi. – Aloin kuunnella Charley Pattonia, Bukka Whitea, Fred McDowellia, Son Housea ja tietysti Robert Johnsonia. Pidin aina puoliakustisten kitaroiden tunnusta, isoista kitaroista, enkä ollut milloinkaan Stratotai Tele-jätkä, vaan jätin ne ammattilaisille. En koskaan ottanut tunteja, vaan viritin kitaran aina sen mukaan mitä kuuntelin ja sitä kautta minusta tuli hieman epäortodoksinen soittaja, Sardinas kertoo. Vapaassa ympäristössä luovuus voi kukkia, ja sillä tavalla saan musiikista eniten irti. Mukana on aina Big Motor, toisin sanoen komppiryhmä, jossa tällä hetkellä soittavat basisti Paul Loranger ja rumpali Demi Lee Solorio. Se tuo minun parhaat puoleni esiin, ja sillä tavalla saadaan aikaan rehellinen albumi. 26 www.riffi.fi 6/2016 T avoitan hyväntuulisen Eric Sardinasin syyskuisena iltana hänen kotikaupungistaan Los Angelesista. Sardinasin soittotyyliin vaikuttivat eniten bluesin peruskivet. – Käytämme kahden tuuman nauhaa, ja se on soundin puolesta meille paras ratkaisu. Intohimo ja tulisuus saivat minut rakastumaan resonaattorikitaraan. Levyilleen Sardinas haluaa äänittää bändin pohjaraidat analogisesti. Autotallissaan Eric Sardinas alkoi kokeilla resonaattorikitaTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Eric SARDINAS – dobro, messinkiputki ja magneettimikrofoni… Eksoottinen rokkarin ulkonäkö ja Marshallin kautta soiva resonaattorikitara ovat Eric Sardinasin tavaramerkki. Niistä viimeisin on saksalaiselle Jazzhaus-yhtiölle vuonna 2015 julkaistu Boomerang. Erosiko näiden kahden työskentytapa paljonkin siinä, mitä tulee Sardinasin musiikin työstöön levyä varten
– Läheskään aina en pysty ottamaan Riveraa kiertueille, joten silloin käytän perinteistä Marshallin JCM 800 -sarjan nuppia sekä kaappia, jossa on Celestionin-kaiuttimet ja niistä yleensä kaksi Greenbackia. Kuitenkin Sardinas nähdään usein soittavan nimenomaan Marshallilla. Onko se ykkösvalinta kiertueilla. Se pohjautuu vanhaan itse valmistamaasi messinkiputkeen. – Se johtuu parista seikasta. Kuuntelin Elmore Jamesin ja muiden aikalaistensa soittoa, ja löysin oman juttuni, kun vein resonaattorikitaran soundia sinne Chicagobluesin suuntaan. Keikoilla Eric liikkuu särön ja puhtaamman soundin välillä kitaran volumepotikan avulla. Marshall on hieno peli ja sillä on his to rian sa, mutta Rivera on täydellinen vahvistin. Koska lyön kieliä putkella kovaa, niin aika helposti capo lennähtää kaulasta irti. Koen, että putki on soittajan oman fiiliksen jatke. Nykyinen signature-malli on Gibsonin valmistama La Pistola. Se on hieman poikkeavaa. – Käytän esimerkiksi ’56-mallista Lipstick-mikrofonia. Ja tietysti capolla näitä kahta viritystä voi muuttaa enemmänkin eri korkeuksille. Riffi-kauppa www.riffi.fi ran sähköistämistä sähkökitaran magneettimikrofoneilla, sillä myös Chicago-soundi kiinnosti. Sen kautta soittaminen on kuin menisi autopesulaan, mutta ilman autoa – siinä kastuu, Eric kuvaa Riveran luonnetta omalla tyylillään. u KAIUTTIMET VAHVISTIMET EFEKTIT RAKENNUSSARJAT MADE IN FINLAND, HELSINKI, KALLIO GEARS.URALTONE.COM 26-27 Eric Sardinas2.indd 27 23.11.2016 11.55. Sillä voin läimäyttää kieliä ja saan ilmoille roskatynnyrisoundin, mutta toisaalta myös romanttisen soinnin, Eric tiivistää lopuksi. Niissä kitaroissa jotka otan Helsingin keikoille, on puolestaan yksikelaisen kuuloiseksi käämitty Seymour Duncanin custom-humbucker. Mitään pietsomikkiä tai muuta vastaavaa ei kitaroissani ole. – Kyllä se ehdottomasti siihen myötävaikuttaa yhtenä tekijänä. Soitatko konserteissa yhdellä vai useammalla virityksellä. Vahvistimissa ykkösvalinta on Rivera. Marshall toimii keikkavahvistimena Mitä tulee kitaroihin, Eric on soittanut esimerkiksi vanhoja ’70-luvun Dobroja, myös Washburnin valmistamaa Eric Sardinas Signature -kitaraa. Jos se ei riitä, niin käytän sitten ihan mikrofonia. Minulla on maailman paras capo, Dunlopin Trigger, mutta niitäkin on parempi olla kaksi, koska soitan voimakkaasti ja epäortodoksisesti. Välillä haluan siis akustista puhdasta ääntä, mutta tarvittaessa Marshall-tyylistä särölle puskettua soundia. Toisin kuin akustisilla soittajilla, hänellä ei ole minkäänlaista tallanalusmikrofonia kitaroissaan. Monissa keikkavideoissasi näkyy kuinka käytät kahta capoa samassa nauhavälissä. – Jokainen painaa sormenjälkensä siihen tyyliin mitä soittaa, ja siinä näkyy oma tausta ja oma sanottava. Pidän slide-putkea pikkusormessa ja soitan hyvin agressiivisesti. www.riffi.fi 6/2016 27 Soitto-oppaat ja käsikirjat harrastajille ja ammattilaisille Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Sinulla on oma, niin ikään Dunlopin valmistama messinkinen slide-putki, Preaching Pipe. Hänen levyillään taas kuulee usein säröisemmän kitaran parina puhtaan Dobro-raidan. Suosin messinkiä siksi, että se on juuri sopivan pehmeä materiaali. Kaikille muille yksi capo riittää varsin hyvin. Myös avoin D, capon kanssa E, on käytössä. – Haluan löytää kitaroistani perinnettä kunnioittavan akustisen äänen vain volumen muutoksella. – Pääosin käytän avointa G:tä, joka siis on capon kanssa A. Oletan, että sillä on rooli sinun soundissasi
Mukana on myös tietty PR-ulottuvuus, jonka päällystö tunnustaa. Rumpujen soitto on minusta edelleen niin hienoa hommaa, ja jos soittaminen tuntuu kivalta, kyllä siihen sitten aikaa löytyy. Rönnholm ei selvästikään ehdi viettää kovin monta iltaa kotonaan, ja myöntääkin että elämä on yhtä kalenterin säätämistä – joskin se on oma ja tietoinen valinta. Vaikutteille alttiin miehen puheissa vilahtelevat 1920-luvun jazzin alkumuodot siinä kuin sata vuotta tuoreemmat ladygagat. Tuskin mitään – paitsi rumpali Thomas Rönnholm. Rönnholmin mukaan Kaartin päälliköt ovat aina suhtautuneet positiivisesti siihen, että soittajilla on bändejä viran ulkopuolella. Soittamisen itsenäinen opiskelu oli ennen internetiä ja Youtube-videoiden tulvaa tuhannesti nykyistä vaikeampaa, tieto piti kerätä pirstaleina. Se oli iso hetki elämässä. – Pystyin jostain syystä soittamaan peruskompin saman tien. Tarjosivat ilmaista koulutusta, päivärahaa ja valmistumisen jälkeen varmaa työpaikkaa – ajattelin heti, että tuommoinen on helppo myydä vanhemmillekin! Siinä lyhykäisyydessään Thomas ”Tumppi” Rönnholmin (44) startti ammattirumpalin uralle, joka alkoi viisivuotisen koulutuksen jatkeena Kaartin soittokunnassa vuonna 1993. Helsingissä toimiva Kaarti on maan sotilassoittokuntien valiojoukko, joka toimii Puolustusvoimien edustusorkesterina, ja vastaa esimerkiksi valtiovierailujen ja itsenäisyyspäiväjuhlien musiikista Presidentinlinnassa. Vain kaksi liittyi jollain lailla musiikkiin, toinen oli Sotilasmusiikkikoulu Lahdessa. Jos Rönnholmilla on vakiobändejä kymmenkunta, vakiTEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Thomas Rönnholm – kannujen kameleontti! Mitä yhteistä on Laura Närhellä ja Kaartin soittokunnalla. Ja päivätöissä tulee tietysti soitettua vaikka mitä, luonnollisesti marssimusiikkia mutta myös nykyklassista, joka on ”joskus niin tuoretta, että painomuste on vielä vähän märkää”. Rönnholm alkoi veivata yksikseen ja kavereiden kanssa kasarirokkia, eikä rakkaus esimerkiksi AC/DC:n kultakauden tuotantoon ole ruostunut vieläkään. Päälle tulevat tuuraukset sekä lyhytkestoisemmat projektit vaikkapa musikaaliorkestereissa. Siviilimaailmassa on niin paljon musaa, joka antaa voimia. Kelataan kuitenkin toviksi 1980-luvun alkupuoliskolle hetkeen, jolloin Tumppi isoveljen bänditreenejä katsellessaan erehtyi kokeilemaan rumpusettiä ensi kertaa. – Aloitin jopa soittamalla kädet auki, kunnes joku neuvoi että niiden ”pitää” olla ristissä. Monet ovat ihmetelleet, miten mies jaksaa ja viitsii. DDT:n kanssa Rönnholmilla tulee pian täyteen ensimmäiset kymmenen vuotta setin takana, jossa häntä ennen istuivat Christian ”Chrisse” Schwindt ja Esko ”Rusina” Rosnell. Isoissa ympyröissä Jazzin saralla Rönnholmin merkittävimpiin vakiokokoonpanoihin kuuluu lähes 60-vuotias herrasmiesorkesteri DDT Jazzband. Hän soittaa vakituisesti noin kymmenessä bändissä: poppia ja progea, tietysti jazzia joka lähtöön mutta myös viihde-, tanssija bilemusiikkia. – Kun Saimaasta oli aikoinaan Rumbassa juttu, niin tuskinpa Kaartin soittokuntaa oli sitä ennen siinä lehdessä ikinä mainittu! Kalenterin säätäminen on nyt Rönnholmille hetken hieman helpompaa, sillä hän jäi yli 20 vuotta Kaartia palveltuaan syksyllä sapattivuodelle päätoimestaan. Tai Pepe & Saimaalla ja DDT Jazzbandilla. Turhaa joutenoloa ratkaisusta ei koitunut, sillä aikataulu alkoi täyttyä saman tien muun muassa musikaalikiinnityksestä, jolle olisi saattanut joutua sanomaan ”ei”, jos päivätyö olisi sitonut miehen Kaartiin. 28 www.riffi.fi 6/2016 -A vasin yläasteen opinto-ohjauksen tunnilla paksun kirjan, jossa esiteltiin kouluja. Samalla kun istuin rumpujen taakse tajusin, että tätä tulen tekemään loppuelämäni. Nythän siitä olisi enemmän iloa, jos ei olisi koskaan oppinut jälkimmäistä tapaa! Tuoreita nuotteja Suomirumpalit ovat tunnetusti monipuolista ja -taitoista sakkia, mutta siinäkin porukassa yliluutnantti Rönnholm tuntuu olevan omaa luokkaansa, varsinainen kannujen kameleontti. – Itse näen sen toisin päin, jos en tekisi muita keikkoja en jaksaisi virkatyötä yhtä hyvin. 28-31 Thomas Rönnholm.indd 28 23.11.2016 11.57. Uudempia kokoonpanoja genressä edustaa pasunisti Jay Kortehiston liidaama Screaming Jay & The Bones, jonka kanssa soitetaan viihteellistä vuosikertajazzia Louis Priman tyyliin
28-31 Thomas Rönnholm.indd 29 23.11.2016 11.57. Setin laidoilla pilkistävät myös samankokoinen Bosphorus Flat Ride, Mehmetin 18" Thin Crash sekä Ufipin 13" haitsut. www.riffi.fi 6/2016 29 Kahdella niitillä varustettu 21" Istanbul Mehmet on Rönnholmin tärkein ride, jota hän käyttää lähes aina ja kaikkialla
”Toivon olevani se näkymätön voima, joka nostaa muita esiin.” 28-31 Thomas Rönnholm.indd 30 23.11.2016 11.57. Esimerkiksi tomien on oltava matalia. Jo alkuaikoina tehtiin kasa kunnianhimoisia demoja, jotka jäivät odottamaan vuoroaan muiden projektien takia. Sen jälkeen ei ole enää oleellista millä käsijärjestyksellä sen tuottaa, usein pärjätään aika yksinkertaisilla eväillä kun on löytänyt oikean tunteen ja sykkeen. Rönnholmin mielestä on parempi ohjelmoida klikkiin mukaan shakeria, tamburiinia ja conga-kuviota, niin alkaa kuulostaa samalta kuin soittaisi perkussionistin rinnalla. Olen aina ollut siinä suhteessa laiska, etten edes jaksa tehdä transkriptioita nuotti nuotilta, mieluummin yritän aistia eri tyylien fiiliksen ja pulssin, ja selvittää mikä tässä rytmissä liikuttaa ja osuu sieluun. 30 www.riffi.fi 6/2016 tuiset tuurauskeikat nostavat luvun moninkertaiseksi. Oma ajatukseni on päinvastainen, yritän saada muut soittajat ja etenkin laulajat kuulostamaan hyviltä. – Sellaisen kanssa on ikävä soittaa, kun se takoo harvaa rytmiä ärsyttävällä tavalla. Yllättävän usein tarvittaisiin kevyempää tatsia, mutta ilman että fiilis kärsii. Myös Kaartin lipulla koristeltu marssirumpu on Premier. Rumpusetti on käynyt sadan vuoden aikana läpi tietyn evoluution, ja siinä on syynsä miksi tietyt koot on hyviksi todettu ja niihin on päädytty. – Niin olen ymmärtänyt. – Jo ennen kuin olin jazzpiireissä tai missään, tein Kaartin pienkokoonpanoissa akustista keikkaa. Rönnholmin mielestä hiljaa soittaminen sinänsä on vain harjoittelukysymys, vaikeampi osuus tulee vastaan siinä, että intensiteetti ei saisi kärsiä vaikka volyymi laskee. – Monet erehtyvät luulemaan, että intensiteetti on sama kuin äänenvoimakkuus, mutta eihän se ole! Reissussa rähjääntynyt kalusto on joskus toimivampi kuin pakasta vedetty. Silloin voi alkaa leikitellä ja svengata klikin kanssa – ja klikistä huolimatta! Poikittaisia mailoja Rönnholm haluaisi vältellä jumiutumista vakioratkaisuihin, ja kuvaileekin jäävänsä kuuntelemaan oven taakse hymysuin, jos vaikkapa fonisti menee tauolla soittamaan rumpuja. Virassa palvelevan rumpalin onneksi ”kiertue” tarkoittaa nykykielessä pistokeikkoja viikonloppuisin, muuten edessä olisi ollut suuria pulmia. Ne ovat niin hienoja sävelteoksia. Virveli ei ole Rönnholmilla ikinä soittajaan kallellaan, vaan joko suorassa tai nykyään jo nojallaan eteenpäin – kuten lattiatomikin. – En missään tapauksessa yritä kopsata mitään tyylejä perinpohjaisesti. Ylimääräinen syvyys ei lisää soundiin mitään tarpeellista, ja vähänkin syvempi tomi estäisi järkevän asettelun. Biisit kaivettiin naftaliinista pari vuotta sitten Pepe Willbergin soololevyä varten, ja lopputuloksesta syntyi ennennäkemätön myyntija arvostelumenestys ”Pepe & Saimaa”. Jo ennen Pepe-yhteistyötä Saimaan porukalla tehtiin Laura Närhen ensimmäinen soololevy ”Suuri sydän”, minkä tiimoilta myös keikkailtiin melkein vuoden verran. Viiden puupuhaltimen kanssa rumpalin on yksinkertaisesti pakko oppia soittamaan hiljempaa. – Suosin ”vanhoja kokoja” jo siitäkin syystä, etten joudu tekemään kompromisseja soittoasennossa. – Jotkut rumpalit lyövät soittaessaan koko ajan poikittaista mailaa soittokavereiden selkään. – Muilta soittajilta tulee jänniä ja vieraita ratkaisuja, koska kukaan ei ole kertonut heille miten ”pitää tehdä”. Rumpali saattaa tietyissä tilanteissa tuhota biisin liian lujalla volyymilla. Olisi hienoa päästä samaan tilaan itsekin, olla ilman oman soittohistorian ja jopa musiikinlajin historian painolastia. Yhtenä mieluisimmista mies mainitsee Jaska Lukkarisen paikkaamisen Dalindéossa. Studiotyöskentelystään Rönnholm sanoo, ettei siedä luureissa hakkaavaa neljäsosalehmänkelloa. Pata porisemaan Poikittaisten mailojen välttely on siis rumpaleille joskus vai keaa, toinen paha pala lienee tilannetaju, eli käytännössä hiljaa soittaminen. Evoluution hedelmiä Soittimistaan Rönnholm kertoo, että rumpujen halkaisijat ja syvyydet ovat aina perinteistä lajia. Ja näin väittää mies joka soittaa itse perinneja juurimusaa – eikö tässä nyt ole ristiriitaa. Sen perään tehtiin toinen levy, ja lähdettiin kiertämään sen puitteissa. Eri soittotyylejä ja -filosofioita vertailtaessa Rönnholm sanoo, ettei väheksy koordinaatioharjoitusta muistuttavaa salamannopeaa neliraajatulitusta tai ainakaan sen opetteluun käytettyä vaivaa – mutta ei näe itseään soittamassa mainitulla tyylillä. Toivon olevani se näkymätön voima, joka nostaa muita esiin. Rönnholm sanoo käyneensä tähän parhaan mahdollisen käytännön koulun alkuaikoina Kaartissa. Ludwig Supraphonic ’64 on jo soikeaksi lyöty, mutta silti Rönnholmin tärkeimpiä työkaluja kuten Premierit 60-luvun alkupuolen ”pre-inter national”kaudelta. Soittajaan päin kallistettuun virveliin lyönti jää kesken. – Kun lyö eteenpäin kallistettua rumpua, kapulan matka ja kulma on optimaalinen. Tehosekoitin-kitaristin Matti Mikkolan Saimaa-kollektiivissa Rönnholm on ollut toisena rumpalina toistakymmentä vuotta. – Kun Matti pähkäili pitäisikö Saimaan biisejä tarjota Pepelle vai ei, niin uhkasin ilmiantaa hänet Amnestyyn jos hän ei tarjoa, koska se olisi ollut rikos ihmiskuntaa vastaan
Silloin kun keikat eivät vie Rönnholmia pitkin maata tai maapalloa hänet saattaa tavata kotinurkilla Storyvillessä Wade Mikkolan tai Antti Sarpilan kanssa, Rymy-Eetussa Femu Brass Bandia komppaamassa tai juurimusiikkiorkesteri Engelbertin riveissä pääkaupungin soittolavoilla. Minusta se, että kuuntelee mitä muut soittavat on soittamisessa kaikki kaikessa! Rönnholmin lähitulevaisuuteen kuuluu muun muassa musikaalia Järvenpään teatterissa sekä Laura Närhen kolmas levy, ja Saimaakin keikkailee uudenvuodenjuhlissa Kulttuuritalolla. Sekin juontaa juurensa soittokunnan arjesta, jossa saatetaan liikkua yhden keikan kuluessa lajeissa laidasta laitaan. – Vain Lauran keikoilla minulla on musan vaatimuksista johtuen vähän isompi kahden etutomin setti, ja jo siinäkin huomaa joutuvansa tekemään kompromisseja, koska ride joutuu väärään paikkaan. Se on terve tapa ajatella soittamista oli tyyli mikä tahansa, että hakee päivästä päivään parempaa ratkaisua, joko lisäämällä tai poistamalla jotain. – Esimerkiksi ridessa voi siirtää lyönnin kapulan kärjeltä varrelle, mutta ei välttämättä lähemmäs pellin reunaa. Rönnholmin mielimusiikkeihin lukeutuu esimerkiksi 1970-luvun pop, mistä juontuu mieltymys dempattuun rumpusoundiin. Ja usein vieressä soittaa perkussioita Toni Kulku – tuttu aisapari Laura Närhessä ja Saimaassakin. Alkoi tympiä, että kun soittaa fillin, se päättyy crashiin, huutomerkkiin, joka katkaisee ajatuksen. Niukasta kattauksesta Rönnholm kertoo hyötyneensä bonuksena sen, että on pakko oppia kaivamaan sävyjä vähistä soittimista. Puheena olevaa niukkuuden ihannetta puoltaa myös ergonomia. Jos rumpali olisi lyönyt crashiin niin sitten ei olisi vähään aikaan kuulunut muista soittimista mitään. Puurunkoinen Ludwigin virveli on 1970-luvulta. Rönnholm kertoo plokanneensa idean vanhoista rock’n roll -levytyksistä. Samassa teemassa Rönnholm jatkaa ihailevansa esimerkiksi The Bandin Levon Helmin pokkaa, jolla hän soittaa äärimmäisen riisutun, napakan fillin ja jatkaa siitä komppiin takaisin. – Sen sijaan että olisi viisi crashia ja kolme ridea, joita mäiskii vuoronperään, voi yhdestäkin symbaalista saada paljon irti riippuen siitä mihin kohtaan, millaisella otteella ja millaisella paineella soittaa. – Settiä kasatessani mietin aina sitä, että mitä yritän rummuilla kertoa. Rönnholm esittelee yhtenä keinonaan ”ringottamista”, Ringo Starrin soittotyylin mukaan. – Pidämme keskenämme koko ajan silmäpeliä, että miten tästä biisistä tehtäisiin vielä toimivampi. Pyrin tilaan jossa kuulen kaiken, ja teen joka sekunti päätöksiä mihin kelkkaan lähden, sekä annan samalla itse pieniä tökkäisyjä suuntaan tai toiseen. Rönnholmin lavaolemuksessa huomiota herättää miehen vakavuus. 28-31 Thomas Rönnholm.indd 31 23.11.2016 11.57. – Tavoitteena on vanhan liiton diskosoundi, selkeä yksi ääni johon toinen kalvo ei resonoi. Neljän rummun moposetti on jo pitkään ollut mieluisin kokoonpano, ja nyt siihen kuuluu peltiosastolla haitsun lisäksi usein vain yksi symbaali. Leikkasin alakalvot pois, jätin vain sentin leveät reunat, jotta saan viritysruuvit johonkin kiinni. Silmäpeliä lauteilla Silloin kun jokin Kaartin monista esiintyvistä kokoonpanoista edellyttää rummustoa, sen takana on neljästä lyömäsoittajasta yleensä Rönnholm. Päätin jättää crashin pois, niin ei tule houkutusta lyödä huutomerkkiä, ja soitosta tulee virtaviivaisempaa. – Niissä ei ole juurikaan peltiaksentteja, koska mikit eivät kestäneet äänenpainetta. – Varsinkin isommissa bändeissä informaation määrä lavalla on valtava ja siinä joutuu prosessoimaan koko ajan, mikä on olennaista milloinkin. Sapattivuosi Kaartista tarkoittaa sitä, että aiemmista vuosista poiketen reilut pari miljoonaa tv-katsojaa ei tällä kertaa näe Rönnholmia setin takana Presidentinlinnan suorassa lähetyksessä joulukuun kuudentena. Tämä tietysti edellyttää, että se yksi symbaali on aika laadukas. Rönnholm on selvästikin kaukana kamafriikistä, päin vastoin hän pitää ihanteenaan että löytäisi yhdestä vakiokalustosta erilaisia soundeja pelkästään muuttamalla soittotatsia ja -asennetta. Siihen voi nostaa mukaan vähän bassaria, niin pata porisee jo ihan eri lailla, eikä se vaadi mäiskimistä. Hallittu soundi on viety äärimmilleen Närhisetissä, jonka tomeissa ei ole alakalvoja ollenkaan. u Riffin nettispesiaalissa (riffi.fi) Tumppi Rönnholm kertoo nuoteista soittamisen sudenkuopista ja ja keikkailusta maailmalla. Rönnholmin käyttämästä kahdesta uudesta Yamahan setistä isompi soveltuu popkeikoille ja kuvassa näkyvä pienempi Maple Custom ”melkein kaikkeen muuhun”. Volyymia ei tarvitse niin paljon nostaa, vaan muutetaan ainoastaan kompin ja koko setin soundi kuin aalloksi, joka hyökyy päälle. – Pitää valita sellaiset kamat, joilla pystyy hoitamaan kaikki tyylit muuttamalla vain lähestymistapaa. www.riffi.fi 6/2016 31 Sävyjä metsästämässä Esitellessään instrumenttejaan syvällä Finlandiatalon alla sijaitsevassa ”treenikämpässään” Thomas Rönnholm toteaa, että setit vain pienenevät pienenemistään. Hymyn puutteessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, etteikö rumpali nauttisi olostaan
– Räppiä me tehtiin jo ’90-luvulla. Kotoisin hän on Vaasasta ja siellä myös asunut ison osan elämästään. Tamminen lisää, että Vaasalla kasvuympäristönä on ollut vaikutusta. Ruotsissahan Uumaja oli HC-kulttuurin keskus, ja sieltä tuli Vaasaan vaikutteita. – Kyllähän se on vaikuttanut paljon, esimerkiksi isä katsoi aina Ruotsin TV:stä musaohjelmia. – Jos jotain nykyään kuuntelen, niin yleensä laitan Neil Youngin Greatest Hitsin soimaan, Tamminen toteaa. Omaa musiikkia – ”underground-räppiä” – Tamminen tekee edelleen Kuningas Pähkinä & Setä Tamusekä Yön Polte -kokoonpanoissa. Oli siis aihetta kirjata Setä Tamun teesit. 32 www.riffi.fi 6/2016 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JIRI HALTTUNEN Mikko Tamminen – artistin ehdoilla Mikko Tamminen on tuottanut elektro poppia listoille muutamassa eri maassa. M ikko Tamminen on noussut vaivihkaa kotimaisten tuottajien eturiviin, mistä kertoo esimerkiksi Vuoden Tuottaja -ehdokkuus maaliskuun Emma-Gaalassa. Tapaan Mikko Tammisen hänen nykyisessä asuinpaikassaan Jyväskylässä. Hän sanoo, ettei halua ”peesata kolme kuukautta jäljestä jenkkituotantojen trendisoundia”, vaan luottaa enemmän omaan juttuunsa. Soitin myös crossovermetallia, ihan HC-kamaa, ja aika paljon pyörittiin vegaanipiireissä soittamassa. Muihin tänä vuonna ehdolla olleisiin verrattuna Tamminen on hieman varttuneempi, mutta toteaa olevansa juuri sopivaa vuosikertaa: hän sai kokea sitä aikaa, kun musiikkia tehtiin hyvissä studioissa ja vanhoilla metodeilla, ja toisaalta ehti ottaa haltuun myös modernin tuotantotavan. Musiikin teko alkoi Commodore 64:lla, ja ’90-luvun alussa omien bän dien demot syntyivät Amiga 500 -tietokoneen ja neliraiturin kanssa. Elektroninen musiikki kuului kuvioihin alusta lähtien, mutta samalla kertyi bänditaustaa. Viime vuosina hänen profiilinsa on noussut kotimaisessa hittimusiikissa. Se suomenruotsalainen 32-34 Mikko Tamminen.indd 32 23.11.2016 12.07
Siitä tuli ihan hirveä menestys, sain kultalevyt sun muut. Saksa opetti 2000-luvun alussa Tamminen muodosti Arttu Peljon (Fried Music) kanssa elektronista musiikkia tehneen Firevision-yh tyeen, joka pääsi jo levyttämään isolle yhtiölle. Johtuisiko tuo osittain siitä, että koulutusta on niin paljon nykyään. Siellä istuu muun muassa radiokanavien pomot kertomassa miten biisit pitäisi miksata ja tuottaa, että niiden kanavat soittaisi niitä. Biisileireillä nakutetaan ihan biisi per päivä -tahdilla. Nykyään radiokanavien musapäälliköt haluaa olla tosi aikaisessa tuotantovaiheessa mukana, hyvänä osoituksena joku YleX:n kesäkumibiisi. – Me saatiin Japanin listaykköseksi Kara-tyttöbändin biisi, joka tehtiin Köpiksessä niin, että siinä olin minä, yksi jenkki ja tanskalainen. Sinne tarvittiin yksi tuottaja kirjoitussessioon, joka tehtiin Planet Roc -studiolla vanhoissa DDR:n yleisradion tiloissa. Jos sä et tiedä mitään siitä pop-musiikkikulttuurista, mahdollisuudet osua on aika pieniä. En edes muista nimeä enää, mutta tein hänen kanssaan etänä pari biisiä. Niin kauan, kun se tuntuu leikiltä asiat on hyvin. – Jos ajatellaan vaikka jenkkimarkkinoita, mihin en kyllä itse ole mitenkään paukkuja laittanut, niin niitä melodioita et kovin helposti osaa tehdä, ellet ole perehtynyt asiaan. Vajaa kymmenen vuotta sitten Music Finland alkoi järjestämään biisileirejä, jonne tuotiin maailmalta menestyneitä hitinkirjoittajia työskentelemään kotimaisten tekijöiden kanssa. www.riffi.fi 6/2016 33 kulttuuri missä olen kasvanut on myös ehkä hieman optimistisempi ja elämäniloisempi. Sitten on sanoittaja sekä melodiantekijä eli topliner. Kylie Minoguen ”Can’t Get You Out of My Head”-hitin. Nykyisessä ilmapiirissä Tammista harmittaa se, että musiikin tekemisestä käyty keskustelu on usein niin bisnesvetoista. Esimerkiksi R’n’B -pohjaisessa musiikissa laulumelodian pitää olla juuri tietynlainen. Niiden avulla pystyin rakentamaan uraani. Siitä Ylelle suuret kiitokset. Levy-yhtiön kaveri ja usein myös artisti briiffaa, että mitä ne haluaa ja soittaa ehkä referenssibiisejä. Joskus se vaan ei toimi, joskus toimii, hän jatkaa Toplinerin käyttäminen melodiantekijänä on Tammisen mukaan erityisen hyödyllistä silloin, jos tehdään kappale tietyt markkinat mielessä. Se innostui siitä ihan hirveästi, ja oli tosi kiinnostunut siitä mitä tein sillä koneella. Ne oli kansainvälisiä leirejä, joista sain paljon tuotantohommiakin. Itse otin vuosikaudet pulttia siitä, että joku artisti ei hyväksynyt meidän tekemää hienoa biisiä. Itse olen nykyään valmis muuttamaan kappaletta viimeiseen saakka sellaiseksi kuin se artisti haluaa, Tamminen lisää. Se on ihan yhtä mystistä touhua kuin ennenkin, sillä kukaan ei ikinä tiedä mistä ihmiset tykkää. – Tiedän, että se kuulostaa tosi kylmältä ja teolliselta, mutta itse en ole koskaan ollut yhdessäkään sessiossa, missä olisi sellainen mentaliteetti. Me saatiin tehtyä loppujen lopuksi aika hyvä biisi, joka päätyi Ranskaan jollekin artistille. Rob Davis soitti jotakin riffiä, äkkiä tökkäsin mikin eteen, äänitin ja luuppasin, ja aloin tekemään jotain rumpukomppia. Sitten olinkin Berliinissä ja vähän muuallakin lähes jatkuvalla syötöllä kirjoittamassa musaa. Paremmin istui päivätyö Vaasan Ylellä Strömsö-sarjan leikkaajana, ja oman musiikin tekeminen siinä ohessa. Ei siitä mitään menestystä tullut, mutta Rob suositteli minua Lontoossa vaikuttaneelle naislaulaja-biisintekijälle, joka oli levyttänyt Ministry of Soundille jotain klubimusaa. – Musiikki ja Mediassa Häikiön Sami istutti minut samaan pöytään parin saksalaisen kustantajan kanssa. Siitä on ollut hyötyä ulkomailla työskennellessä; usein olen kuullut, että sä et voi olla suomalainen, kun puhut niin paljon. Tammisen mielestä niissä ei ole sinänsä mitään uutta, viime vuosina tästä työtavasta on vain puhuttu paljon. Yleensähän sessioissa on vielä demolaulajat, ja aasialaisista kirjoittajista tosi monet osaa itse laulaa. Sitten tulee punakynää, ja jokaisessa miksauksessa mennään lähemmäs 20. Eikä siinä mitään, jos on jotain hyvää ja rakentavaa sanottavaa. Tärkeintä, että artisti seisoo kappaleen takana Nykyistä hittimusiikkia sivuavassa keskustelussa törmää väistämättä puheeseen co-write -kirjoittamisesta ja biisileireistä. Yht’äkkiä minulla olikin kansainvälisesti tehtyä materiaalia, mikä oli siihen aikaan Suomessa harvinaisempaa. Tärkeintä on, että laulun esittävä artisti voi seisoa kappaleen takana. Yhtye kuitenkin hajosi yhden levyn jälkeen, sillä rundaaminen pakollisine promoineen ei tuntunut omalta jutulta. Kuten Asikaisen Risto asian ilmaisi, niin se on sellaista teollista muotoilua. – Siitä halutaan jotenkin kadottaa se magiikka, mikä siinä oikeasti vieläkin on. Music Finlandin Sami Häikiön usuttamana Tamminenkin osallistui, ja päätyi kerran samaan sessioon Mud-yhtyeen kitaristin ja biisintekijän Rob Davisin kanssa joka oli kirjoittanut mm. Lopulta kaikki päätyi siihen, että tuotin saksalaisen Glasperlenspielin debyyttilevyn kaikki sinkut. Itse en kylläkään ole ollut täällä sellaisessa tilanteessa. Biisinkirjoittajat ovat poikkeuksetta sellaisia ihmisiä, että kyllä ne sydämestään aina kaiken antaa. – Taitaapa olla, että täälläkin ollaan menossa siihen suuntaan. Ilman asiantuntijaakin voi kuulemma onnistua. – Se on. – Se oli ihan hillitön potku takapuolelle kun tajusin, että mähän pärjään. Ovatko radioiden ihmiset Suomessakin mukana samalla tavoin. versiota. Käyn itsekin opettamassa noissa kouluissa (SibeliusAkatemia, Popakademie Baden-Württemberg) ihan säännölliMikko Tamminen 32-34 Mikko Tamminen.indd 33 23.11.2016 12.07. – Co-write -hommassa on tuottaja – eli se mitä itse teen – hän tekee sitä musaa. – Kun lähetät miksauksen sinne, niin siellä istuu 10–15 ihmistä pyöreän pöydän ääressä ja kuuntelee niitä. – Minulla oli Ylellä todella hyvä pomo, joka mahdollisti sen, että sain vuorotteluvapaan, virkavapaan ja palkatonta lomaakin. Ainoa oikea tapa tekijänoikeuksissa on tasajako, koska ei ikinä voi tietää kenen ansiota on, jos biisistä tulee hitti. Eroavat ko ne perinteisestä lauluntekemisestä. Tämän jälkeen elämä kansainvälistyi muutamaksi vuodeksi. Toinen alue, mistä minulla on vähän enemmän kokemusta on Aasia. Heistä toinen soitti parin viikon kuluttua, ja kysyi, että pääsetkö tänne Berliiniin muutaman päivän päästä. Sitten ymmärsin, ettei kenenkään tarvitse vetää sellaista, jonka takana ei pysty seisomaan. Kaikki yritetään opettaa, vaikka onhan luovan työn opettaminen kuitenkin aika haasteellista. Esimerkiksi miksaukset menivät todella tiukan seulan kautta. Se vain sattui jotenkin onnistumaan. Tamminen toteaa, että Saksan aika oli opettavaista touhua, ”samanlaista rumbaa kuin tuottaminen Suomessa kertaa 20”
Minimalistisesti ja istumatyötä välttäen ”Olen ehkä hieman oudon linnun maineessa: kyllä se Tamminen keksii jotain erikoista tuohon.” 32-34 Mikko Tamminen.indd 34 23.11.2016 12.07. – Viimeiset kaksi vuotta minulla on ollut pöytä siten, että voin työskennellä seisaaltaan. 34 www.riffi.fi 6/2016 sesti. Co-write -sessioissa taas astut samaan huoneeseen sellaisten ihmisten kanssa, joita et ole koskaan ennen tavannut. Minimalistisuus näkyy myös sessioiden raitamäärissä, mikä herättää kuulemma joskus kummastusta. Se oli aika tappavaa kun aikoi naan Ylellä ensin editoi 7–8 tuntia, ja sitten teki vielä kotona musaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut enemmän tuottamista ja ”täsmäjuttuja” biisinkirjoituksessa, kuten Kaija Koon ”Siniset Tikkaat”-kappaleen kirjoittaminen. Se ei mielestäni soundaakaan niin hyvältä, vaik ka tämä varmaan onkin vaan korvien välissä. Kun isolla kirkolla ollaan vähän niinkuin kakat housussa, niin silloin soitetaan: kyllä se Tamminen keksii jotain erikoista tuohon. Ne on tärkeitä juttuja, mutta se ei saa olla se ajava voima. Olen lähtenyt Commodore 64:n kolmesta raidasta ja nykyään palannut lähemmäs tuota tapaa. Tietyistä tuntosarvista on aika paljon hyötyä, Tamminen uskoo. Universal Audion äänikortti on tosin sellainen, mihin voi laittaa jo ää nittäessä jotain Neven etuastemallinnusta sun muuta väliin. – Joskus kyllä. – Tapaan aina sanoakin oppilaille, että mä olen ihan hullu: ajattelen, että voin tehdä minkälaisia biisejä vaan ja pärjätä. Omaa studiotilaansa hän kuvaakin sanoilla ”hyvin minimalistinen”. – Teen paljon musiikkia, jossa alakerta on tärkeä, varsinkin kun biisejä soitetaan klubeilla. u nevät masteroijalle usein siten, että bassorumpu ja basso sekä usein myös päälaulu ja stemmat ovat erillisinä raitoina. Kun lähdin ulkomaille, niin moni sanoi, että miksi sä nyt sinne menet, kun siellä on niin hirveä kilpailu. En tuplaa tai triplaa huonoa pädiä muilla soundeilla, vaan mietin kuinka yhdestä raidasta saa hyvän. Ei sitä, että on tilat ja paljon laitteita, joiden ylläpito maksaa. Esimerkiksi Teflon Brothersien ”Maradonassa (Kesä ’86)” oli sellainen ongelma, ettei kenelläkään ollut siihen mitään tuotannollista ideaa. Minä taas olen ehkä hieman oudon linnun maineessa. Toisaalta siitä saa kiitosta miksaajilta. Esimerkiksi Neljän Ruusun uudelle levylle äänitettiin kitaroita aika paljon treenikämpällä ja laulut Ilin himassa. Tilan olen akustoinut taiteen sääntöjen mukaan, mutta sitä ei ole mitenkään mitattu. Pyydetäänkö sinua tuottajaksi sen vuoksi, että toisit levylle urbaanimpaa soundia. Se, että osaat käydä oikeana aamuna Lidlin kautta hakemassa ne croissantit, hillot ja suklaalevyt, ja saat ne taas puhaltamaan yhteen hiileen – siitä on aika hillitön apu. Sehän on matematiikkaa kun tietokoneeseen tulee lisää laskettavaa, sitä pienemmäksi ja huonommaksi se menee. Masteroija pystyy paremmissa olosuhteissa katsomaan, että se toimii. Se on minun mielestä vähän omituinen tapa. Käytän hyvin paljon aikaa siihen, että valkkaan oikeat soundit. Kuuntelin biisiä, ja ajattelin, että kun siinä mainitaan Stock, Aitken & Waterman, niin tiputellaan siihen nyt sitten kaikki sen ajan klisheet ja tehdään sitä sen ajan soundia. Sen huomaa, että aina välillä kun oppilaiden kanssa juttelee, niin ensimmäisenä ne ajattelee jotain Teosto-jakoja tai Gramex-pisteitä ja tollaisia. Minullakin meni yli 15 vuotta niin, että tuli maksettua siitä että sai tehdä musaa. Sellainen alkoi välillä tuntumaan kropassa. Sama juttu on yksittäisen artistin kanssa. Taloudellisesti mahdollisimman hyvä lopputulos Biisileireille Mikko Tamminen osallistuu nykyään harvemmin, sillä nykytilanteessa on jo ollut jonkin verran varaa valitakin töiden suhteen. Kaiut on ehkä busseissa, mutta muut efektit laitan aina raitaan. Lisäksi omassa pajassa tehdyt miksaukset me – Kun näin mihin tämä teknologia on menossa, ymmärsin aika aikaisessa vaiheessa, että minun kannattaa myydä jotain mitä on korvien välissä: selkeät visiot siitä miltä jutun tulee kuulostaa. Ajattelin ihan aidosti, että voin pärjätä yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Istumatyöstä Tamminen on luopunut kokonaan. Tämä on tietysti musatyylistä riippuvaa, mitään Nashville-kantria ei voisi tehdä näin. Mikko Tamminen kertoo viime vuosina karsineensa oman laitteiston määrää paljon. Pari vanhaa analogisynaa joita en juurikaan enää käytä, koska mielestäni softasynat kuu lostaa paremmilta. Siellä olin minä, Maija Vilkkumaa, Erin sekä Kaija, sillä hän haluaa itse olla aina mukana noissa sessioissa. Mutta myös päinvastoin. – Kun on jätkiä, jotka ovat soittaneet pitkään kimpassa, niin siinä voi tulla välillä pientä kissanhännänvetoa. – Tietokone, midikosketinsoitin, vanhat Genelecit sekä Adamin referenssimonitorit. Yritän aina miettiä sitä miten saadaan taloudellisesti järkevin ja mahdollisimman hyvä lopputulos näillä laskevilla budjeteilla. Toisaalta Tamminen ostaa studioaikaa muilta, jos tuotan to sitä vaatii. Peruskitara löytyy ja parit mikit. Tamminen toteaa, että häntä itseään on auttanut eniten tietynlainen hulluus ja rohkeus. Yksi voi olla Australiasta, toinen Ruotsista, ja siinä pitää sitten tehdä jotain niinkin intiimiä kuin kirjoittaa musaa. Tällaisessa musassa mitä itse teen se ei ole niin tärkeää. – Sen järjesti kustantaja ihan täsmäjuttuna. Mitä tulee perinteiseen bändituottamiseen, Tamminen sanoo, ettei mielellään ota teknistä vastuuta, vaan käyttää äänittäjää. Aikoinaan kotona opituista sosiaalisista taidoista, ”kaik kien kanssa pitää tulla toimeen” -periaatteesta Tamminen kertoo olleen hyötyä niin tuotantotöissä kuin co-write -sessioissa. – Joskus artistit ihmettelee kun ne näkee session, että tuossako se nyt on
Läpikuultava vaippa ja kuparinhohtoiset Neutrikin monoplugit kullatuilla kontakteilla takaavat hyvän soundin ja katuuskottavan ulkonäön. 0207 512 300 sales@studiotec.fi www.studiotec.fi Täältä löytyvät jälleenmyyjät: www.rjamgroup.fi Käsintehdyt JAMpedaalit soivat aidon vintagen tavoin – kiitos korkealaatuisten materiaalien ja tarkoin sovitettujen NOS komponenttien. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi Alkaen 36 € Boss Uutuudet GT1efekti ja Katanavahvistimet Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2, PORI 020 721 8450 , sound.city@pp.inet.fi W W W . Appsys Multiverter on digiaudion ”Leatherman” 64x64kanavaisella matriisilla voi muuntaa bittejä samanaikaisesti moneen eri muotoon, ohjaussoftalla jopa kanavakohtaisesti määriteltynä. Kaikissa pedaaleissa on truebypass, joten ne eivät muuta soundia. P O R I S O U N D C I T Y. Laajennusmahdollisuudet, kuulokeliitäntä ja tuplavirtalähteet tekevät Multiverterista ”Sveitsin armeijan linkkuveitsen” kaikille digitaalisen äänen ammattilaisille. Pituudet 3, 6, 9, 12 ja 15 metriä. Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@powersound.fi Aito putkietuaste, Waterfallkosketti misto, mekaaninen avainnus, huikea täyden polyfonian soundigeneraattori, dynaamiset midiominaisuudet… Ja paino vain 15,7kg! 3750 € Hammond XK-5 Paras keikkaurku maan päällä! Sävel on vapaa! on erinomainen opas improvisointiin – 16 innostavaa esimerkki kappaletta. www.riffi.fi 38,50 € 35-39 Näyteikkuna.indd 35 23.11.2016 14.58. • ADAT (8x), SPDIF optical • MADI optical • MADI coaxial • MADICAT • AES50 • Dante/AES67 • tulossa mm. AES3, Soundgrid, AVB… Studiotec, Kuusiniemi 2, ESPOO Puh. Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. Kuvassa Delay Llama -pedaali. Erikoistilauksesta on myös saatavilla customversioita. www.riffi.fi 6/2016 35 n näyteikkuna Untitled-1 1 23.11.2016 14.53 Cordial CSI-METAL -instrumenttijohdot ovat taipuisaa CGK175 Top Perfor mancekaapelia, joka kestää kovankin keikkakäytön. F I alkaen 205 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 579 € • suunniteltu ja rakennettu Seinäjoella • 100% koivua • perinteistä rumpusettiä hiljaisempi • soveltuu kaikenlaiseen akustiseen musiikkiin Loota on akustinen rumpusetti maukkailla perkussio soundeilla ja helposti roudattavassa koossa! UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Teeseitse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja
(03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Joulukuun tarjous 999 € Bose L1 Compact Maailman helpoin äänentoistojärjestelmä, yksi kaiutin täyttää koko tilan. Trubaduurin paras kaveri, pystytys kestää alle minuutin. Se on käsin koottu ja varus tettu laadukkaalla ja hyvin suojatulla rengasmuuntajalla. Edeltäjäänsä jopa 10 dB suurempi äänenpaineenkesto! Useita erilaisia kiinnikevaihtoehtoja, joilla mikrofonin saa helposti ja lähes huomaamattomasti kiinnitettyä mm. Sisältää Jupiter8 ja Juno106 plugoutit. Alkaen 31 € SENNHEISER HD-25 AMMATTIKUULOKKEET Kaikkien aikojen kestävimmät ja erittäin korkea luokkaiset studio ja livekuulokkeet nyt mahtavaan jouluhintaan 139 € Katso lisää joulukalenteritarjouksia www.mikrofonikauppa.fi TVSävel Music Shop Saaristenkatu 6, HÄMEENLINNA Puh. Virtalähde on suojattu sekä ylijännitettä että oikosulkua vastaan. 36 www.riffi.fi 6/2016 n näyteikkuna Martin LX1E Little Martin • kansi: kuusi • sivut ja pohja: mahonki ja kuusi • elektroniikka: Fishman Isys Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700, info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 595 € (sis.pussin) Soundtools Teollisuuskatu 21, HELSINKI Puh. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi CORDIAL CXI-SKY Kuin tilauksesta Suomen 100vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Cordial toi markkinoille sinivalkoisen instrumentti kaapelisarjan. Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Tarjoushinta 1 490 € 35-39 Näyteikkuna.indd 36 23.11.2016 14.59. Täältä löytyvät jälleenmyyjät: www.rjamgroup.fi Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. 0290 800 835 store@soundtools.fi www.soundtools.fi Uusi ATM350a on erittäin kompakti ja laadukas kondensaattorimikrofoni instrumenteille. Tule ja tutustu! Roland System-8 plug-out syntetisaattori Kahdeksanääninen monsterisyna Rolandin uusimmalla ACBteknologialla. Mukana kaikki tarvittavat johdot. Tekstiilipäällysteiset SKYkaapelit ovat saatavissa 3, 6 ja 9metrisinä ja niissä on liittiminä aidot Neutrikin NP2XWHITE monoplugit. 10 eristettyä ulostuloa: 6 kpl 9V/100mA • 2 kpl 9V/300mA • 1 kpl 12V/300mA • 1 kpl 18V/300mA. puhallinsoittimiin, pianoon, jousisoittimiin sekä rumpuihin. Ovh 133 € Caline CP-08 Power Unit Tehokas Protason virtalähde, joka tuottaa häiriötöntä virtaa kymmenelle pedaalille
0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi 499 € Lewitt MTP 940 CM kondensaattorimikro fonissa on kolmiasentoiset kytkimet bassoleikkurille, kapselin ja etuvahvistimen välisen signaalin vaimennukselle, sekä suuntakuvion valinnalle (leveä, tavallinen ja superhertta). www.riffi.fi 6/2016 37 n näyteikkuna Les Paul Standard PlusTop Pro Epiphonen huippusuosittu Les Paul malli upealla Heritage Cherry Sunburst viimeistelyllä lyömättömään joulutarjoushintaan! Mukana mm. Jokainen käsityönä tehty syntetisaattori sisältää useita suosittuja toiminnallisia muutoksia, jotka laajentavat tämän legendaarisen instrumentin äänen ominaisuuksia. Joulutarjous: 129 € TammerPiano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28, TAMPERE (03) 222 1300, info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tarjous 1 295 € YAMAHA CLAVINOVA CLP-525 GH3 vasarakoneisto ”Synthetic Ivory” pinnoit teella, 2 x 20 W kaiutinjärjestelmä, Yamaha CFIIIS konserttiflyygelin samplet, saatavilla neljä väriä. Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 459 € Legendan paluu! VOX AC10C1 putkicombo Profitron Oy ESPOO Puh. Joulutarjous: 419 € Lisätiedot sekä jälleenmyyjäkartta: kuvasto.intoluthman.fi Blackstar ID:Core Stereo 20 Ohjelmoitava 2 x 10 W kitarakombo superleveällä stereokuvalla lyömättö mään joulu tarjoushintaan! Mukana mm. Takuu 2+3 vuotta! Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 49 € /kpl Kala MK-SD Todella suosittu sopraanoukulele on mainio soitin lähes jokaiselle soittajalle. Huippuluokan solistimikrofoni keikalle ja studioon! Soitin Laine Oy, Maariankatu 10, TURKU (02) 9080 2410, soitinlaine@soitinlaine.fi, www.soitinlaine.fi Moog Minimoog Model D Ensimmäistä kertaa vuoden 1981 jälkeen Moog on virallisesti aloittanut Minimoog Model D:n uudelleentuotannon. Alkuperäinen kolmen oskillaattorin monofoninen design ja klassinen Moogfiltteri. EQ patentoidulla ISFsäädöllä, voicevalinta, 12 stereo efektiä, ammattitason USBäänitys sekä MP3/linjatulo. Väreinä Yellow ja Redburst. 3990 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com EC-10 El Cajon on ehta cajon, jonka aitoa akustista sointia voit rikastaa kerrostamalla siihen soittimen monipuolisia elektronisia soundeja! 433 € 35-39 Näyteikkuna.indd 37 23.11.2016 14.59. Delfiinin muotoinen talla, ruusupuu otelauta. AAAvaahterakansi, molempien mikkien kelanpuolitus sekä ProBucker™mikit
Viritin, metronomi ja rumpuluuppeja. 38 www.riffi.fi 6/2016 n näyteikkuna Intro Music Oy, Kauppakaari 1, KERAVA (09) 294 0757, info@intromusic.fi www.intromusic.fi Roland FP-30 KOMPAKTI KOKO, KORKEA LUOKKAINEN ROLANDPIANOSOINTI 88 kosketinta kotiin/keikalle PHA4 vararakoskettimisto IVORYtuntumalla 35 soitinääntä teho 2 x 11 W teline ja 3:n pedaalin yksikkö lisävarusteena Jouluhinta: 609 € FMusiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. Erittäin helppo käyttöinen ja lupavapaa 2,4 GHz:n taajuus ikkuna. Hintaluokka 158 € FMusiikki Espoo, Isonniitynkuja 2 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 3207 400, fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi YAMAHA Recording Custom Legendan paluu! Hinnat alk. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 549 € 35-39 Näyteikkuna.indd 38 23.11.2016 14.59. 399 €, rajoitettu erä) FMusiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. 299 € (norm. 329 € FMusiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Uusittu rimoitus tuo ääneen lisää herkkyyttä ja korostaa ala ja keskiääniä. Reface CP sähköpiano, Reface CS analogisyna, Reface DX FMsyna ja Reface YC combourku. 010 320 7460, fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi BEYERDYNAMIC Custom One Pro + 16 ohmin suljettu kuuloke. 1690 € Sennheiser ew D1 935 Vocal Set Digitaalinen langaton käsimikrofoni arvos tetulla E935 kapselilla. 010 320 7440, info@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi YAMAHA Reface Kompaktit kosketinsoittimet. Artistien muokkaamia valmiita soundeja. Vanhan liiton soundit ja erinomainen käytettävyys. 010 320 7480, fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi YAMAHA FG800 BL Maailman suosi tuimpia teräskielisiä kitaroita. 305,90 € FMusiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. Koko puinen kansi. St. 010 320 7475, fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi LINE6 Spider V 60 Kitara vahvistin 60 W. Soveltuu musiikin kuunteluun myös meluisassa ympäristössä tai monitorikuulok keeksi studioon. Huikea määrä vahvistin ja efektimallinnuksia. 3 399,90 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Old School 21RT Enemmän kuin vahvistin: inspiraation lähde ja luomisen työkalu. Jopa 15 saman aikaista kanavaa
Shure KSM8 Legendaarisen mikrofoni valmistajan uusin taidonnäyte. Täysin uudentyyppinen tuplakalvo kapseli, joka takaa erittäin tasaisen taajuusvasteen, loivan lähiefektin ja hallitun suuntakuvion. www.riffi.fi Tieto tukee fiilistä! Jukka Laaksosen ansiokkaan käsikirjan uudistettu 2. Sinimäentie 8, ESPOO www.brightgroup.fi sd@brightgroup.fi 530 € alv 24% Acus 5 T – aitoa soundia akustiselle kitaralle! Omat kanavat laululle ja instrumentille monipuolisilla säädöillä. Maahantuonti ja lisätiedot: Roland Suomi www.roland.fi 257 € EC-10M • akustisia ja elektronisia soundeja laajentamaan cajonin sointia • toimii myös etuvahvistimena cajonin omalle äänelle • liitännät kahdelle pedaalille • mukana klipsimikrofoni Eero Aron Tilaääni on syväluotaus tilan ja äänen maailmaan. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Alan standardi NEUMANN TLM-102 studiomikrofoni nyt kehto pidikkeen kera tosi kovaan jouluhintaan 529 € Mahtava hinta/laatusuhde – tällä käsintehdyllä isokalvoisella mikillä teet parhaat lauluäänitykset! Katso lisää joulukalenteritarjouksia www.mikrofonikauppa.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo 2. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Tule tutustumaan. KSM8 – vaativan ammattilaisen tarkkuustyökalu. Ota äänityön perusteet haltuun! Silja Suntolan mainio perusteos äänittäjille. kerros, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi PohjoisKarjalassa valmistetut Flaxwood kitarat Kimmon Soittimesta. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. www.riffi.fi 6/2016 39 n näyteikkuna Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 15.2.2017 ilmestyvässä numerossa 1/2017. painos. Muista myös Kimmon Soittimen Youtubekanava ja Instagram. 519 € Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. Hinnat alkaen 22,70 € 35-39 Näyteikkuna.indd 39 23.11.2016 14.59
Vuorossa Dave Lindholm. Kampihan tästä katkeaa aika usein… se ja volume on ne heikot kohdat. Vuoden ’62 Fender Stratocaster, hankittu vuonna 1986 – Tämä Strato on aika lailla samassa kunnossa kuin silloin kun sen hankin. Tämä on kai joku sellainen Harmonyn halpamalli jostain ’50-luvulta, ja hienostihan nämä on tehty siihen aikaan. Ostin sen yksinkertaisesti vain siitä syystä, että sillä pystyy soittamaan myös ylänauhoilta. Silloin kun kitara täytti 50 vuotta tein egyptiläisen kuvion, missä lukee ”50 Electric Years”. Akustisia kitaroita: Mario Casella Catania (M & C Catania) ja Seagull – Tämä kitara on Sisilian Cataniassa Mario Casellan valmistama joskus ’28 tai ’29, en tiedä. Tai toisinpäin, en ole varma. Se kuului isoisälle, ja on ensimmäinen kitara minkä olen nähnyt. – Tässähän ei ole kaularautaa ollenkaan. E l ä m ä n i k i t a r a t Dave Lindholm – kitaristit on aina olleet lapsellisia Daven Twin Harmonyksi kutsuma kitara on ilmeisesti alkujaan itäsaksalaisen soitinrakentaja Otmar Windishin suunnittelema Otwin Harmony. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Ja toimii tosi hyvin; nyt kun viimeistä levyä tein, niin käytin sitä eniten. Se maalasi tuon jutun takakanteen, ja sitten se lakattiin. Vierailimme Dave Lindholmin luona Tampereella, ja tutustuimme muutamaan varsin erilaiseen kitaraan. Toisaalta mulla on myös ilmankostutin, ja sehän muuttaa kaiken. 40-43 Dave Lindholm Elämäni kitarat.indd 40 23.11.2016 13.20. Viime vuosina Dave on julkaissut voittopuolisesti uutta suomenkielistä musiikkia. Twin Harmony ’50-luvulta, slide-kitara – Twin Harmony on Juha Nuutisen Kitarapajalla kasaama. Vanhin oli sellainen, missä oli ’57 runko ja ’59 kaula. Tätä olen käyttänyt slide-soitossa jo monta kymmentä vuotta. Eihän ne muutenkaan olleet kalliita, mutta tämä oli sitten vieläkin halvempi. Hieno kitaTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. – Seagull taas on uusin hankintani. Vuodenvaihteen jälkeen katsellaan kuulemma uusia juttuja, ja luvassa on enemmän bluesia, sähkökitarahommia, eikä akustisia kitaroita ollenkaan. Nyt hän kertoo, että siihen tulee tauko. Varsinkin talvella kun tulee kuivat ilmat, niin ne on kaikille pahaksi. Kaula on kuitenkin pysynyt nyt aika hyvin kunnossa, kun ei ole ollut mitään ihan hillittömiä helteitä. Jotain pikkujuttuja on vaihdettu, mutta mikit ovat alkuperäiset. 40 www.riffi.fi 6/2016 D ave Lindholm kertoo, ettei periaatteessa enää hanki soittimia aktiivisesti. – Onhan tää tosi hieno kun Nevalainen teki nämä kaikki jutut: takana on helmiäistaivas, ja White Midnight -nimellä tämä meneekin. Käytin kitaraa esimerkiksi Teksasissa Erik Hokkasen kanssa niissä viulu ja kitara -sessioissa. Laitatin tätä aika monella eri kitarankorjaajalla, ja kyllä se sitten kannatti. Pleksi on kestänyt yllättävän kauan, ja virittimiä en ole koskaan vaihtanut. Myöhemmin joku mun kaveri päätti, että tää on Holmes, ja nyt tämä sitten on Holmes. Soitin oli erittäin huonossa kunnossa, ja hyvin helppohan tämä olisi ollut hävittää, koska korjattavaa oli aika paljon. Jos joskus löytyy jotain vastustamatonta, hän vaihtaa uuteen tulokkaaseen jonkun hallussaan olevan soittimen; ainahan saattaa tulla vastaan jotain, joka vetää niin sanotusti ”jalat alta”. Hän käyttää kaikkia omistamiaan kitaroita, eikä halua mitään koriste-esineeksi. Se oli helkkarin hyvä, mutta kaula ei koskaan pysynyt suorassa; se ei nähtävästi kestänyt Suomen oloja. Koppaan tulee kyllä yleensä halkeama. Mutta tämähän ei ole suinkaan vanhin Strato mitä mulla on ollut
Se 335 on siinä mielessä harvinainen, että se on ihan uuden veroinen. – Kävin eilen tässä lähellä yhdessä vintage-liikkeessä. – Kävin Nuutisen omassa firmassa siellä rannassa, se ei ollut silloin enää Kitarapajalla. Niissä hänellä on mukana Levinin luuttukitara sekä puukoppainen dobro. – Myöhemmin löysin tämän viulumuodon. Kysyin, että mikä tuo on. Twin Harmonyn koppa halkesi, eli sitä jouduttiin vähän korjaamaan. Luuttu oli seinällä siellä. Laittaessaan Stratoa takaisin laukkuun Dave muistaa vielä yhden asian: – Tämä laukku on Fender Lead -kakkosen; sehän oli sellainen epäonnistunut malli. Ehkä olisi aika katsella jo joku uusi mikrofoni, en ole nähnyt näitä ’90-luvun jälkeen. Piirsin kitaran itse. Kitaristit ovat aina olleet lapsellisia Dave nähdään sähkökitarakeikoilla usein Straton kanssa. Les Pauleja on ollut aika monta, yksi tosi vanhakin. Näitä on vaan tosi hankala löytää, kun niitä tehtiin niin vähän. Soolokeikat Luutulla ja Dobrolla Davea on nähty taas kuluneen vuoden aikana soolokeikoilla. Ne molemmat olivat haastattelun aikaan huollossa loppuvuoden keikkoja varten. Niistä tulee sellainen hieman kummallinen huojuva, vähän kanteleen ääni, Dave kuvailee. Strato jouduttiin avaamaan ja putsaamaan, mutta ei se sitten loppujen lopuksi rikkonut mitään. – Puukoppainen Dobro on ollut mulla tosi kauan, ’80-luvulta asti. Miten Levinin Luuttu päätyi sinulle. Ja sulla on sitten kymmenen tonnin kitara, millä et pysty tekemään mitään, Dave lataa. Kaulakaan ei mennyt mun mielestä edes vääräksi. Se on paras dobro mitä olen soittanut, mutta ihmisillä on tietenkin eri mielipiteitä. SG:tä on ollut ja sitten yksi Stereo (345), jota käytettiin siinä Otto Donnerin torvilevyllä, missä oli big band. Sitä ei vaan olleet muut saaneet koskea, ja se olikin tosi huonosoittoinen, oikeastaan aika huono kitara. Mä en oikein tiedä onko nämä puu-dobron soittajat yhtä lailla fakki-idiootteja. Dobrossa taas on uusi Nevalaisen tekemä mikrofoni: – Se kestää yllättävän paljon tehoja ilman kiertoa. Ei siinä ollut kieliä eikä mitään, se oli oikeastaan raato. Se on siinä mielessä aika monipuolinen, että siinä on alakielet, joten siitä saa ihan normaalia kitaran ääntä. – Aluksi se tuntui hirveän vaikealta soittaa, näpit oli koko ajan kielten välissä. Davella on muutama vuosikertasoitin, mutta soittimien keräily tuntuu hänestä haaskaukselta. Koko ”mint condition” -ajattelu saa tuomion. Sitten kun tottui niin se olikin tosi hyvä. Akustinen ääni on yllättävän kova, kun ajattelee että tämä on ihan lankku; hir veän hyvä sustain. Joillekin se pitää olla ehdottamasti peltinen, eikä ne hyväksy muuta. Nevalainen rakensi, ja se oli itsekin sitä mieltä, että taisi tulla onnistuttua. Sitten kun rupesin tosissaan miettimään, niin olisihan se volume kuitenkin hyvä, että pystyy vähän säätämään. Se jäi silloin väliin. Ensin se teki niin tehokkaan, että se kierti heti! Ei sitä voinut edes avata!, Dave nauraa. Stratossa taisi olla silloin jotain. Viulukitara, rakentaja Matti Nevalainen – Kun olin Sliippareissa, olisin halunnut sellaisen kitaran, jossa olisi vaan katkaisija: on ja off. Nykyäänhän on jo tosi hyviä akustisia mikkisysteemejä. Ja todella hyvä kitara. Luutussa on saksalaisen Shadow’n vanha mikrofoni ja Dave kytkee soittimen keikoilla yleensä suoraan PA-kamoihin DIboksin kautta. Tarvittaessa hän soittaa sitä myös tavallisen kitaravahvistimen läpi. Kuitenkin esimerkiksi taannoisessa SuomiLove-esiintymisessä hän soitti punaisella Gibsonin 335 -kitaralla. Näyttää hyvältä. Kyllä siitäkin saa ihan hyvän soundin. Musta tuntuu, että ne pitää kumpaakin ihan yhtä hyvinä; kysymys on vaan siitä, että mistä tykkää. Tästä tuli suoraan sanottuna tosi hieno, tasapainoisen näköinen. Ei mitään turhia volume-potikoita tai muuta, kybällä voisi vetää. Sehän on ihan samassa vireessä, mutta käytän niitä e:tä ja g:tä uniksessa, ja ne ei taas ikinä ole ihan vireessä. Hyvin harvoin tuollaista käy, enkä usko, että monella on samanlaisia kokemuksia. Lead-kakkosen laukut sopii paremmin vanhoille Stratoille kuin niiden omat. Se oli aina jossain korjaajalla, enkä viitsinyt kiusata sitä enempää: se lähti pois Suomesta. – Joskus jos ei ole ollut DI-boksia, niin olen käyttänyt ihan kitaravahvistinta. Olin menossa vuokraamaan kitaraa, mutta kun näin sen, niin se jäi saman tien käteen. – Strato ja tuo slide-kitara kävi vähän uimassa silloin kun jouduttiin Raahessa keikalla myrskyyn SF-Bluesin kanssa. Se on aina hihnan varassa – sen se kyllä vaatii. Yritetään ylläpitää sitä ”mint conditionia” ja pilataan instrumentit sillä, että joku saa katsoa niitä. Lapa on toki vähän kuin Melody Makerissa tai TV-Modelissa. Sen ostin Kitarapajan seinältä. Se oli sellainen trombi. Samat sanat tulevat relikoinnista: 40-43 Dave Lindholm Elämäni kitarat.indd 42 23.11.2016 13.20. Siellä on sellainen ’60-luvun alun SG, tosi hieno; se, jossa on se äärettömän tyhmä kampi joka menee sivuttain. Dave kertoo että Luutun kanssa soittotuntuma vaati aluksi paljon totuttelua, sillä soittimessa on tuplana ylä-e ja g-kieli. En tiedä sitten mitä se oli käyttänyt puita, liekö vanhoja vai muita. Siinä on myös eräänlainen hopeinen hahmo, jossa on koristeita. – Eniten olen Stratolla levyttänyt, se sopii niin moneen; siitä se johtuu. Minulla oli myös (peltikoppainen) Duolian. 42 www.riffi.fi 6/2016 ra, mutta siitä ei ollut mitään iloa. Joku luuttukitara, liian iso se on mandoliiniksi. Okei, olen soittanut tällä aika paljon, mutta tämä oli heti uutenakin yllättävän auki
Siksi ei oikeastaan viitsi nyt mitään myydäkään, kun ne hinnat on niin huonot. Se on yksi niitä vanhoja sanontoja, niitähän on vaikka kuinka paljon. Ne hän kytkee rinnakkain. Ja sellainen maksaa vielä enemmän kuin tavallinen uusi. Mutta en mä tiedä, kaikki kuitenkin sanoo, että sama soundi on aina vaikka millä soittaisi! Vahvistimena Dave käyttää nykyään Fenderin Super Reverbiä sekä vuoden ’41 Gibsonin 5 – 10 wattista pikkucomboa, jossa on 10-tuumainen kaiutin. Hän on huomannut tiettyjen kitaroiden hintojen pu toami sen. Nyt hinnat on laskeneet, sillä uudelle sukupolvelle ne ei ole enää niin tärkeitä. – Jossain vaiheessa oli ihan mahdotonta saada vaikka hyviä Fendereitä, Gibsoneita tai joitain muitakin, sillä ne hinnat oli aivan järjettömiä. Mutta okei, kitaristit on aina olleet lapsellisia, en mä sitä sano; se tuskin on mikään uutinen. Seurasin kuitenkin vähän aikaa sitten noita Les Paulien hintoja, ja olin yllättynyt miten hyviä sai ja mihin hintaan. Sellainen huippuyksilö joku 22 tonnia, onhan se hirveä raha, mutta kun vertaa siihen, että ne oli vähän aikaa sitten 50 – 70 tonnia. Kyllähän jos 25 tonnia tuosta löytyisi, niin kyllähän mä ilman muuta sellaisen Les Paulin hankkisin. – Onhan tämä mennyt naurettavuuksiin, että tehdään valmiiksi näitä ruostuneita ruuveja ja kitaroita. Mä olen käyttänyt sitä laulukanavaa, koska siitä tuli parempi soundi. Siinä on hirveä botne siinä Gibsonissa, välillä tulee niinkuin Churchillin puheet! u 40-43 Dave Lindholm Elämäni kitarat.indd 43 23.11.2016 13.20. Sille löytyy aina jotain tekemistä, sellaisia tilanteita tulee kyllä. Jotenkin innostuin siihen, kun siinä on yksi hyvä soundi. Viulukitarahan on hyvin lähellä sitä, siinä on samantyylinen mikrofoni. – Strato ja Les Paul: sulla on kaikki. Dave sanoo kuitenkin pitäneensä jonkin verran silmällä vintage-puolen hintoja, sillä ”periaatteessa pitäisi olla Strato ja Les Paul”. Onhan se vähänkin paljon, en mä sitä sano. Edessä on kangas, ja keskellä reikä kuin radiossa. Siellä takana on microphoneja instrument-kanavat. – Gibson löytyi tuosta Kitarakuusta, se on hyvä lafka. Mun mielestä markkinat on menneet pitkästä aikaa niin, että ne on ostajien puolella
44 www.riffi.fi 6/2016 V iikonloppuna 8.–9. Tuhannet kitaroiden ystävät saivat mahdollisuuden tutustua ja kokeilla satoja toinen toistaan hienompia soittimia ja keskustella suoraan niiden tekijöiden kanssa. Nyt kolmatta kertaa pidetyn Holy Grail Guitar Shown järjestää European Guitar Builders Association ja tapahtuma keskittyy pelkästään pienten valmistajien tuotantoon. Ja koska kaikki halukkaat eivät mahdu aina kerralla mukaan, osallistumisvuoroa kierrätetään vuosittain. Ne jotka eivät malttaneet jäädä katselemaan muiden esityksiä, saattoivat syventyä soittimien omaehtoiseen tutkiskeluun äänieristetyissä kokeiluhuoneissa. Nimekkäämpiä rakentajia ei suosita tuntemattomampien kustannuksella ja reilun pelin hengessä kaikille annetaan samankokoinen tila esittelyä varten. lokakuuta 135 kitaranrakentajaa eri puolilta maailmaa kokoontui Berliinin Estrel-hotelliin esittelemään luomuksiaan näyttelyyn, joka on suurin käsityönä valmistettaviin kitaroihin ja -bassoihin keskittyvä tapahtuma tällä planeetalla. Viikonlopun runsas seminaariohjelma sekä minikonserttien sarja tarjosivat nekin nähtävää ja kuultavaa kävijöille. u TEKSTI JA KUVAT: LARS MULLEN The Holy Grail GUITAR SHOW – käsityöläisyyden puolesta 2016 Isä ja poika – Chris ja Jeremy Jenkins – tulivat paikalle Texasista ja verstaan tuote merkki on koti seudun henkeen Lame Horses. 44-47 Holy Grail.indd 44 23.11.2016 13.21. Ei lap steeliä Ranskassa keksitty, mutta San Lorenzo Guitars totisesti osaa sellaisia kyllä tehdä. Näytteilleasettajia saapui lähes kaikkialta Euroopasta sekä lisäksi niinkin kaukaisista maista kuin Argentiinasta, Japanista ja USA:sta. Lyhyesti kuvattuna HGGS oli jälleen käsityösoitinten juhlaa. Heidän soittimensa ovat kuuluja konstikkaista ja erikoisiin paikkoihin sijoitutuista kaikuaukoistaan. Rakenteessa hyödynnetään hiilikuitua perinteisten soitinpuiden ohessa
44-47 Holy Grail.indd 45 23.11.2016 13.21. Princess Isabella ”Golden Angel”, ihan nimensä mukaisesti. www.riffi.fi 6/2016 45 Kari Niemisen (Versoul) rakentama Raya Blue Lite on ledeineen kaikkineen saanut lukuisia ystäviä, joiden joukossa on myös muuan Billy F Gibbons. Jens Ritter oli sitten koristanut soittimensa 7 900 Swarovskin kristallilla ja 24 karaatin kullasta tehdyillä otelautamerkeillä. Giulio Negrinillä ei ikä vielä paina ja ajatus käy eloisasti. Osittain ontoksi työstetty leppärunko on viritinlavan tavoin päällystetty lehtikullalla. Vaahterakantinen Destroyer (vasemmalla) on varustettu Lace Alumitone humbuckerilla, eurooppalaisesta poppelista veistetty Wildfire puolestaan Lace Alumitone p.90mikillä. Raskasmetalliosastolle hän on kehitellyt kymmenkielisen Shen kitaran, jossa on viuhkanauhoituksen lisäksi myös nauhaton alue. Thorin vasara perä kappaleena kruunaa komeuden, kuinkas muuten. Ja jottei oltaisi niin tuiki tavallisen tylsiä, nauhavälitkin on veistetty puolittain syvemmiksi. Kumpaisessakin on Michael Sankeyn oma talla ja viuhkaksi levittyvä nauhoitus. Islantilaisen Orn Custom Guitarsin Viking SG tarjoaa kansallisromantiikkaa hieman ronskimpaan makuun: alumiini kannen alla olevat rungon kolme puupalaa ovat kuumaan lähteeseen upotetusta viikinki veneestä, ja siihen sopivasti lapakin on saanut mallia miehistön kirveistä. Dominger ”Pepper” mikrofoni istuu sekin hyvin kokonaisuuteen. Useimmat kitarat valmistetaan yhä puusta, mutta harvoinpa materiaalin kauneus tulee esiin yhtä paljaana kuin kanadalaisen Sankeyn Live Edge mallistossa. Runkoa kehystää perforoitu teräs, kun taas mikrofonien suojaus muistuttaa partakoneen teräverkkoa. Otelaudan estetiikka on yksinkertaisesti jing ja jang. Nuorissa on tulevaisuus
Nyt niitä kaivetaan esiin ja otetaan käyttöön, sillä ainoastaan väri on äärioloissa muuttunut ja monen mielestä paremmaksi. 44-47 Holy Grail.indd 46 23.11.2016 13.21. Kotimainen Saku Vuori panostaa myös reliikkisoittimiin, joista kuvaan poimittiin P90mikeillä varustettu Grand Master T. Nyt Ivee Guitars tekee maailman hienoimpiin lukeutuvia soittimia, joissa on häikäisevän hienoja, käsityönä etsattuja koristeita. Puumateriaali valmiiksi kuluneen näköiseksi työstetyn maalipinnan alla on suosaarni. Kromatut metalliosat on nekin vanhennettu tyyliin sopiviksi. Ivan Mulia ei kotimaassaan Indonesiassa löytänyt mistään resonaattori kitaraa, joten hän ryhtyi valmistamaan sellaisia. Mikrofoni ei ole kierrätystavaraa vaan DiMarzio DP 145 humbucker. Elektroakustinen Maya2basso on todella valmistettu paikallisesta puutavarasta, ja osin vieläpä sellaisesta joka muutoin olisi heitetty uuniin tai kaatopaikalle. Thierry Andre Kanadan Quepecistä otti tosissaan HGGS:n heittämän ”tee soitin paikallisista puista” haasteen. George Lowden on eräs Brittein saarten arvostetuimmista kitaran rakentajista ja mukanaan hänellä olikin koko joukko aivan poikkeuksellisen upeita instrumentteja. Kyse on toista sataa vuotta sitten uitto matkalla uponneista punapuutukeista, jotka ovat säilyneet Kalifornian jokien pohja sediment teihin hautautuneina. Maasta maan tavalla. 46 www.riffi.fi 6/2016 Ilo silmälle ja korvalle – asialla nykyisin Wienissä työpajaansa pitävä amerikkalainen kitaranrakentaja Michael Spalt. Eikä kieltenkään määrän tarvitse olla aina neljä. Madagaskarin ruusupuu on päämateriaaleista se tavanomaisempi soitinpuu, kuvan kitarassa käytetty sinker redwoodiksi kutsuttu puolestaan harvinaisempi. Kuvassa tekijä itse ja S50, jonka kaiku kopassa on hieno viiste ja otelaudassa kaunis lehtikuvioinen koristelu. Marek Dabek Puolasta valmistaa Stradi Symphony bassojaan eksoottisista soitinpuista lukuisina eri variaatioina ja sekä nauhojen kera että nauhattomanakin
Puun säästeliäs käyttö oli tämän vuoden Holy Grailissa eräänlaisena johtoteemana ja se näkyi myös argentiinalaisen Pablo Massan soittimissa: Father, Mother ja Child sarjan kitarat on kaikki valmistettu yhdestä ja samasta tukinpätkästä. Japanissa, Ranskassa ja Amerikassa. Ruokangas kitaroineen oli itse nyt huilivuorossa, mutta tapahtuman yhtenä organisaattorina toki paikalla ja aktiivisesti mukana toiminnassa. – Syksyllä järjestetään saman tyyppisiä, vaikkakin pienempiä tapahtumia mm. Bonuksena saadaan toivottavasti myös suotuisammat kelit Berliinin keväässä. Estrel-hotellikin on osoittautunut erinomaiseksi tapahtumapaikaksi, mutta yksi iso muutos joudutaan tekemään – tapahtuman ajankohta vaihtuu syyskaudelta toukokuulle. – Tämä muistuttaa taidenäyttelyä, jossa esillä ovat taiteilija ja taide, eivät maalitehtaat tai kankaantoimittajat. Estrelin syksy on vuodesta toiseen niin ruuhkaisa, että Holy Grailille on haettu lovea kalenterista joka vuosi erikseen. Kuvassa Nemesis Black, jonka kansi on pakistanilaista marmoria. Rajaus on koskenut myös soitinrakentajien yhteistyökumppaneita. Keväällä ei ole niin paljon muita vastaavia tapahtumia. – Olen monesti vastannut, että kiitä luojaasi kun olet syntynyt kitaristiksi etkä vaikka viulistiksi. Aika moni nimekäs soitinrakentaja joutuu syksyllä pohtimaan, mihin niistä osallistuu. Siinä perspektiivissä korostuu toinen tämän shown tavoite: markkinoida ajatusta, että vuoden 59 Les Paul ei ole ainoa mahdollisuus huippusoittimeksi, vaan nykypäivän rakentajat valmistavat käsityönä Vain itse valmistettuja soittimia yhtä hyviä tai kenties jopa parempiakin kitaroita kaiken tyyliseen musiikkiin. Tätä todistustaakkaa oli tänäkin vuonna jakamassa peräti kuusi suomalaista kitaranrakentajaa. Siinä saksalaisen Zerbus Guitars yrityksen oma juju Gorgonizedmalliston osalta. Meidän soittimen hinnalla et saisi edes jousta siihen käsintehtyyn viuluun! Samaan hengenvetoon Ruokangas kuitenkin toppuuttelee toteamalla, että tietty anarkistisuus tai punk-meininki kuuluu rock’n’rolliin myös soitinten puolella ja se on ihan ok. Puukauppiaita sen paremmin kuin mikrofonien tai virityskoneistojenkaan valmistajia ei osastoilla näy, mutta heidän olemassaolostaan todistavat tietysti valmiit soittimet sekä tapahtuman sponsorinäkyvyys shown oheismateriaaleissa. Benoit Lavoie Kanadasta vastasi Holy Grailin paikallispuu haasteeseen käyttämällä paikallista keltakoivua kaarevakantisen kitaransa materiaalina. Euroopan kitarantekijöiden yhdistyksessä vahvasti vaikuttava ja Holy Grail Guitar Shown primus motor, Juha Ruokangas, toteaa että tapahtuman fokus on haluttu näin kohdentaa nimenomaan soittajille. tehdasbrändejä tai jälleenmyyjiä ei tälle näyttämölle ole otettu mukaan. – Nyt tilat on varattu jo aika moneksi vuodeksi eteenpäin, toteaa Ruokangas ja kertoo toisen hyvä perusteen uudelle ajankohdalle. Näin saadaan myös kävijöille enemmän tarjottavaa. 2017 hypätään yli Holy Grail on löytänyt oman kohderyhmänsä ja näytteilleasettajia olisi tulossa enemmän kuin voidaan kerralla ottaa vastaan. HGGS:n periaatteisiin kuuluu, että jokainen näytteilleasettaja edustaa itse tekemiään soittimia, ns. Ruokangas toteaa, että Holy Grailiin tuotujen soitinten hintahaarukka on hyvin laaja ja lisäksi mielikuva kohtuullisen instrumentin hinnasta on hitaasti muuttumassa myös rytmimusiikin puolella. 44-47 Holy Grail.indd 47 23.11.2016 13.21. www.riffi.fi 6/2016 47 Marmoria kanteen, ja nimenomaan yhtenä yhtenäisenä palana. Silti kehitys menee eteenpäin ja monet kitaristit etsivät itselleen instrumentteja, joilla oma ilmaisu pääsisi mahdollisimman hyvin esille. Ajankohdan vaihdos ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen juttu ja siirtymävaiheessa olisi edessä ollut kahden tapahtuman rakentaminen puolen vuoden välein. Niiden oli alunperin tarkoitus olla edullisia ja mahdollisimman monen saavutettavissa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: MATTI IMMONEN Juha Ruokangas. Materiaali on etelä amerikkalaista canharenaa. Kahta saman laista kitaraa ei tällä menetelmällä synny. Sellaiseen eivät yhdistyksen resurssit riitä, joten ratkaisu tehtiin siirtämällä ensi syksyn tapahtuma talven yli vuoden 2018 toukokuulle. Keväisin on väljempää ja sieltä löytyi sopiva vakioviikonloppu myös Holy Grailille. Tämän syksyn kokoonpanossa oli 135 soitinrakentajaa 37 eri maasta. Holy Grailia on joissain yhteyksissä syytetty keräilijöille suunnatuksi ja elitistiseksi tapahtumaksi, mutta kyllä kaiken sen säihkeen takana on ihan perusajatus siitä, että soitinten rakentajat esittelevät soittimia soittajille
Ainoastaan pikkulaatikko jää basarin päälle. Snaren etureunassa taas on kiinni ”hi-hat”, joka koostuu kol48-49 Loota Percussion.indd 48 23.11.2016 13.41. Matkan varrella Lootan kehittelyyn osallistui lukuisia rumpaleita, joilta kerättiin ideoita niin soundien kuin ergonomian osalta. Ensimmäinen Lootan kasaus soittokuntoon kesti tottumattomalta neljä minuuttia, josta suurin osa meni isohkon pedaalin ulos onkimisessa. Kun Loota laitetaan kuljetuskuntoon, ujutetaan snare telineineen ulos, käännetään sitä 180 astetta ja työnnetään samaan kiinnitysreikään. 48 www.riffi.fi 6/2016 mesta päällekkäin ladotusta metallilevystä. Eritoten puumateriaalin oikeanlaisien paksuuksien löytämiseen käytettiin paljon aikaa. Soittoasentoa oli saatava paremmaksi. Purussa meni puolitoista minuuttia, josta suurin aika taaskin pedaalin kanssa ähistessä. Nyt käsillä on pitkällisen prosessin tulos, joka on sanalla sanoen kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Soittimen käyttöliittymä on kuitenkin hyvin yksinkertainen, kunhan sen kanssa tulee TEKSTI: MISHA KOIVUNEN Loota Percussion – ei cajon eikä rumpusetti vaan Loota! Kotimainen keksintö yhdistää cajonin ja perinteisen rumpusetin hybridiksi, johon settirumpalikin saa solmittua helposti luontevan suhteen. Snaren kyljestä lähtee myös symbaalistandi, joka asettuu setin vasemmalle puolelle. Loota on metalliosia myöten Mika Liljan alusta loppuun kasaama. Puumateriaaleina käytetään paikallista puutavaraa. Muut Lootan osat laitetaan basarin sisälle sen takaosassa olevasta reiästä. Vaijeripedaali puolestaan kiinnitetään basariin erillisen telineen avulla. Haitsun ”avonaisuutta” säädellään kahdella ruuvilla, pienentämällä tai lisäämällä levyjen liikkuma-alaa. Lootan perusrakenne koostuu kahdesta laatikosta: basarista, jonka päällä istutaan, ja sen kannen etureunaan kiinnitettävästä pienemmästä laatikosta eli snaresta. Parin ruuvin takana Loota on hämmästyttävän yksinkertainen konstruktio. Runko on kasattu A-luokan koivuvanerista ja lyöntikalvot ovat lentokonevaneria. Kannatinpalkki on kiinteäs ti snaressa kiinni ja sen toinen pää upotetaan Lootan etuseinämän hahloon ja kiristetään sormiruuvilla. R umpali Mika Lilja alkoi kehitellä Lootaa aluksi omiin tarpeisiin, kun pitkänhuiskea seinäjokelainen kyllästyi kyyristelyyn cajonia soittaessaan
Testiryhmän jäsen alkoikin heti suunnitella snareen erikseen kiinnitettävää karhennuspalaa… Snaressa kiinni oleva symbaali resonoi turhan herkästi eritoten basarin kylkeen kädellä soitettaessa. Vaikka kaikki tarvittava mahtuu ison rummun sisään, lupailee rauta-osien paino pitemmän päälle selkäongelmia. Nyt käytössä oli ulkopuolisen valmistajan pedaalisysteemi, mutta Loota Percussion lupailee markkinoille myös omaa versiotaan aiheesta. Kapuloilla, sudeilla tai käsillä Kokeilimme Lootaa erilaisilla kepeillä ja kombinaatioilla. Paksuilla rodeilla soitettaessa soundi on hyvinkin settimäinen, jolloin myös isosti soiva basari on parhaiten balanssissa setin kanssa. Loota on täysiverinen rumpusetti akustiseen käyttöön. Lilja toteaa soittimen kyllä kestävän, kunhan sitä kohdellaan kuin mitä tahansa akustista instrumenttia. Vaijeripedaalin lyöntiosa sijoittuu luontevimmin pedaalin vastakkaiselle kyljelle. Niin kevyt ja pieni se ei kuitenkaan ole. Sitä on helppo soittaa missä tahansa ja isommilla keikoilla saa soittimesta hyvän yleissoundin jo kahdella mikillä. Setistä huomaa, että sen kokonaissointia on mietitty aina basarin ja snaren välistä intervallia myöten. Ainoastaan askarruttamaan jäi metallilevyjen kyky ottaa iskuja vastaan, sillä raskaammalla tatsilla, ja paksuilla ”kapuloilla” (PA Meinlin Classic Cajon Brush) soitettaessa levyt tuntuivat taipuvan hieman iskujen alla. Tällöin kysymyksiä herätti sen kestävyys. Tällöin snaren sointi muistuttaa enemmän pikkolorumpua. 040 587 5056 • www.lootapercussion.com sinuiksi. Resonointiin pystyi jonkin verran vaikuttamaan muuttamalla symbaaliständin asentoa ja snarepidikkeen kireyttä. Snaren telineessä on säätövaraa 13 cm, joten sen saa asetettua pitkällekin soittajalle sopivaan korkeuteen. Parhaiten soittimen kuljetukseen sopiikin pyörillä varustettu isompi laukku. Ainoastaan suditellessa toivoisi snareen extrakarhennusta. u Loota Percussion 48-49 Loota Percussion.indd 49 23.11.2016 13.41. Jos lähdetään vertaamaan cajoniin, niin pienikokoisesta snaresta irtoaa luonnollisesti pienempi ääni kuin suuren cajonin etulaidasta. Ylipäätään Lootaa voi soittaa paljainkin käsin kuin perinteistä rumpusettiä. Soittamalla ei sitä rikki saa. Laitteen ergonomiassa ollaan lähellä settirumpalin soittoasentoa. Snaren kiinnitysruuvi sopii hyvin käteen, on tarpeeksi iso ja helposti yllettävissä. Tottuneelta Loota on soittokunnossa käden käänteessä. Varsinkin snaren, joka vastaanottaa eniten iskuja. Kirjoittajalle setin hienoin innovaatio on haitsu, joka sopii simppeliydessään Lootan filosofiaan. Rumpalin toinen jalka jää tällä hetkellä vielä vapaaksi, mutta sillekin on Liljan mukaan suunnitteilla ”monia juttuja”. Välillä Lootaa soittaessa intoutui paukuttelemaan rokkityyliin isommalla kädellä. Tähän mennessä korjaukseen on kuulemma joutunut ainoastaan kaksi settiä ja nekin maahan putoamisen takia. Vaikka haitsun ääni muistuttaa hieman kulkusten sointia, on sointi hyvin synkassa setin äänimaailman kanssa. Myös junakomppi basarilla avustettuna toimi muikeasti, vaikka snaren äänenvoimakkuus jääkin luonnollisesti alhaiseksi varsinkin sormilla naputtaessa. Kädellä soitettaessa soundi myös erosi tarpeeksi basarista, joka hakkasi rummun toiseen kylkeen. Sudeilla homma toimii lyöntipohjalta aika mallikkaasti. Soundia moneen lähtöön Vaikka Loota onkin cajonin ja rumpusetin välimuoto, ei sitä malta olla vertaamatta cajoniin. Oikeastaan cajoniin verrattaessa soundivalikoima on vain suurempi. Koska kyseessä on täysin uudenlainen soitin, luo jokainen soittaja oman soundimaailmansa soiton myötä. Jalalla soitettaessa basarin soundi todella iso. Virveliä käsillä naputellessa soundivalikoima on suhteellisen laaja ja rumpu yllättää herkkyydellään – jopa sorminaputuksetkin erottuvat selkeästi. Snare on suoraan soittajan edessä jalkojen välissä ja haitsu sen etureunassa. Basarin atakkia ja soundia voi muuttaa pedaalin nuijan kulmaa muuttamalla, jolloin esimerkiksi vain nuijan alareuna osuu Lootan kylkeen. Edes selkävaivaiselle testiryhmän jäsenelle ei tuottanut korkeuden säätö minkäänlaisia ongelmia, toisin kuin perus-virppaständien kanssa ähistessä. Mitä kevyemmällä kapulalla/rodilla tai vispilällä soitetaan, sitä enemmän snaresoundista putoaa alapäätä. Käsillä snarea on toisaalta mukava soittaa sen ergonomisen sijoittelun ansiosta. Loota Percussion antaa kuitenkin soittimelle vuoden takuun ja vahingon tapahtuessa firma hoitaa huoltotyöt. Symbaalin sijoittelu on varmaankin tilaustekninen asia. Koska kyseessä on käytännössä suljettu laatikko, on sitä myös vaikea itse huoltaa vaikka snare-langan irrotessa. Isomman lootan sointi on kautta linjan käsillä soitettaessa kiitettävän muhkea. Myös pedaalin paikkaa vaihtamalla voi vaikuttaa basarin sointiin. Sitähän voi kuitenkin soittaa käsillä cajonin tapaan. Ennenkaikkea: Lootaa rummuttaessa alkoi heti tehdä mieli soittaa pitempään, mikä on hyvän soittimen merkki. Parhaiten kylki soi siihen kuppiotteella lyötäessä. Piirsin mielessäni kuvaa raitiovaunulla keikalle menevästä soittajasta, jolla Loota roikkuu repun lailla selässä. Snaressa kiinni oleva symbaalistandi on yllättäen vasemmalla puolella, vaikka se olisi oman oikeakätisen logiikan mukaan kuulunut toiselle puolelle. www.riffi.fi 6/2016 49 Loota Percussion, Loota Kotimainen akustinen hiljainen rumpusetti • basari • snare • crasher (hi-hat) • symbaaliteline • mitat: korkeus 52cm, leveys 38cm, syvyys 30cm • paino: 8,5kg (ilman pedaalia) • vaijeripedaali ei sisälly pakettiin • suositushinta: 579 e Lisätiedot: Loota Percussion: Puh. Pedaalin poljinosa puolestaan sijoittuu soittajasta riippuen oikealle tai vasemmalle noin kymmenen senttiä rummun etupuolelle. Snarelle on lisäksi tulevaisuudessa luvassa myös oma erillinen teline, jolla sen saa kymmenen senttiä edemmäksi, jos esimerkiksi soittajan pitkät kädet sellaista vaativat luontevan asennon saavuttamiseksi. Loota on helposti yhden ihmisen roudattavissa
50-51 Darkglass.indd 50 23.11.2016 13.42. 50 www.riffi.fi 6/2016 O li ilmeisesti vain ajan kysymys, milloin Darkglass rakentaa pedaalivalikoimansa jatkoksi myös bassovahvistimen. Sisään ja ulos Takapaneelinkaan varustus ei jätä toivomisen varaa. Koko komeus on pakattu tyylikkääseen metallikoteloon, ja se painaa vain 2,9 kiloa. Saisiko olla hieman säröä. Lähdöllä on oma kytkimensä, jolla voi valita kaiutinkaapin nimellisimpedanssin kahden ja neljän ohmin välillä. Se olisi sellaisenaan jo kattava työkalu, mutta EQ:n toiminta on tehty vieläkin monipuolisemmaksi lisäämällä kummankin keskialueen säätimen yhteyteen vaikutusalueen valinta kolmiasentoisella kytkimellä. Microtubes 900:n kaiutinlähtö on toteutettu Speakon-liittimen kombo-versiolla, johon voi Speakonin sijasta lykätä myös tavallisen 6,3 mm:n plugin. Microtubes 900 -nupin etuvahvistin kerää parhaat ominaisuudet monista Darkglass-tuotteista ja yhdistää ne erittäin tehokkaaseen D-luokan päätevahvistimeen. Impedanssikytkin toimii myös lähtötason rajoittimena, joka pudottaa makTEKSTI: MARTIN BERKA Darkglass Microtubes 900 Darkglass Microtubes 900 – tehoa basisteille Suurikokoisten ja painavien bassonuppien päivät ovat ilmeisesti luetut. Vahvistimen nimellisteho on enimmillään 900 wattia kahden tai neljän ohmin kaiutinkuormalla, mutta tehoa voi pudottaa takalaidan impedanssi-kytkimellä, jos käytössä olevan kaiutinkaapin mitoitus niin vaatii. Tänä vuonna se sitten tapahtui, kun Microtubes 900 -nuppi esiteltiin tammikuussa NAMM 2016 -messuilla. Microtubes 900 ei olisi kuitenkaan oikea Darkglass-tuote, jos nuppi ei tarjoaisi myös firman maukkaita ja suosittuja säröjä Microtubes Engineksi nimetyssä lohkossa. Näin kummallekin suotimelle voi valita erikseen sopivan keskitaajuuden tilanteen, soittimen tai musiikkityylin mukaan. Käyttäjä voi valita yhden nupin tarjoamista vaihtoehdoista: VMT-lyhenteen takana löytyy Vintage Microtube -pedaalista tuttua, lämmintä Ampeg-tyylistä säröä, kun taas B3K tarjoaa runsaasti samannimisen pedaalin nykyaikaiseen tapaan purevaa säröä. Säröosaston omalla Levelnupilla taas voi säätää Darkglass-nuppia myös niin, että särön lisääminen boostaa samalla myös koko vahvistimen volyymiä. Kattava EQ Darkglass Microtubes 900 -nupin etuvahvistimessa on neli alueinen taajuuskorjain. Etuja takapaneelin tekstit ovat vahvistimen koon vuoksi verraten pientä pränttiä, mutta kuitenkin suhteellisen sel keät lukea. Blend-säätimellä pystyy vaikuttamaan tarkasti puhtaan ja särösignaalien keskinäiseen balanssiin. Helsinkiläinen Darkglass on onnistunut pakkaamaan 900 wattia lähtötehoa alle kolmen kilon painoiseen koteloon
Säröosasto taas tekee hyvin selväksi, miksi firman maine on kasvannut niin räjähdysmaisesti viime vuosien aikana. ”Järisyttävä luonnonvoima” kuvaisi uutuusvahvistimen vaikutusta jo paljon paremmin. Soundi pysyy kauttaltaan ”luonnollisena”, eikä särö tunnu koskaan päälle liimatulta lisukkeelta tai ylimääräiseltä häiriöääneltä. Etuvahvistimen lähtöä (Pre Amp Out) ja päätevahvistimen tuloa (Power Amp In) voi käyttää myös sarjakytkenteisenä efektilenkkinä. Kotimaista soundia bassolle! Darkglass Electronics on melko nuori yritys, joka keskittyy täysin basisteille suunnattuihin laitteisiin. u Pakettiin kuuluu älykäs jalkakytkin, jolla voi laittaa särön päälle ja pois, ja mykistää tarvittaessa koko nupin. Minulla oli koesoitossa kotona käytössä 500 watin bassokaappi, ja master-säädin auki vain puoleksi, mutta ensimmäinen bassolinja oli hilkulla pudottaa naapuritalon isännän tikkailtaan. Blend-säätimellä löytyy aina sopiva suhde puhtaan potkun ja säröosaston rosoisuuden välillä. Suosittelen Microtube 900 -nuppiin tutustumista alhaisella Master-tasolla, jotta voi nauttia ensin bassovahvistimen laatusoundeista. Oikea paikka tällaisen voimapakkauksen testaamiseen olisi siis varmasti ison areenan tai festivaalin lava, mutta sellaista ei nyt ollut sopivasti tarjolla. Tällä hetkellä Darkglassin tuotteisiin kuuluvat useat eri bassosäröpedaalit, kompressorit, etuasteet, DIboksit, sekä Tone Capsule -aktiivielektroniikka sähköbassolle. Microtubes-nuppi kattaa koko bassosärön skaalan laidasta laitaan – erittäin kevyestä 1960-luvun reunasäröstä armottomaan metallisäröön. Pölyt lentoon tyylillä ”Tehokas” ei ole oikeastaan sopiva sana Darkglass Microtubes 900 -nupin tapauksessa. Monien eri vaiheiden (esimerkiksi kanadalaisen tuotannon) jälkeen, Castro päätti liikekumppaneidensa kanssa perustaa oman tehtaan Helsinkiin. Nupin valtava teho tulee niin sanotusti ”kaupan päälle”. 029 080 0830 • www.soundtools.fi simitehon 500 wattiin (neljän ohmin kuormalla) tai 350 wattiin (kahdeksan ohmin kuormalla). Täydellisen bassosärön metsästyksen ensimmäinen tuotos oli Ampegin rantasaunan putkisärösoundia jäljittelevä Vintage Microtubes -pedaali. Darkglass-nupin takapaneelista löytyy myös asiallinen, balansoitu DI-lähtö omilla Pre/Postja maadoituskytkimillä. Darkglassin tarina lähti liikkeelle, kun sen Suomessa asuva chileläinen perustaja Douglas Castro alkoi kehittää bassolle tarkoitettua säröpedaalia. Darkglassin tapauksessa 900 ilmeisesti tarkoittaa todellakin 900. Lenkkikäytössä täytyy kuitenkin muistaa, että ulkoisen efektin volume-/master-säädin toimii silloin koko nupin masterina, koska Microtubes-nupin oma Master-säädin kytkeytyy pois päältä silloin, kun Power Amp In -tuloa käytetään. 050 569 7495 • jussi.zenger@bluescase.com www.riffi.fi 6/2016 51 Darkglass Microtubes 900 Kompakti bassovahvistin • maksimiteho 900 W (2 tai 4 ?) • nelikaistainen EQ • kytkettävä säröosasto (B3K tai VMT) • DI-lähtö • jalkakytkin kuuluu hintaan • hinta: 1053 e Lisätiedot: Soundtools Puh. 50-51 Darkglass.indd 51 23.11.2016 13.42. Jo vahvistimen puhdas sointi on erittäin herkullinen, ja monipuolisen EQ:n ansiosta eri soun dien skaala on erittäin laaja. Tätä seurasi nykymetalliin nojaava B7K-särö. Darkglass-nupin teho on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuudesta – myös soundin takia kannattaa mielestäni tutustua lähemmin Microtubes 900:aan. www.bluescase.com • puh
Sama pätee myös soittoon hihnan varassa. Virittimet toimivat 1:15-suhteella, ja hoitavat hommansa moitteettomasti. Riittävästi soivaa kieltä Furch Baritone 23 kitaran kopan muoto on valmistajan mukaan nimenomaan baritonikitaraa varten suunniteltu. Kitaraan asennetun Elixir-kielisetin paksuus oli 016 – 070, mikä on myös tälle viritykselle optimaalinen. Tämän ansiosta kitaran pystyykin virittämään ongelmitta esimerkiksi B-viritykseen, toisin sanoen E-korkeudesta kvartin alemmas laskettuun standardiviritykseen. Flyygelisointia Furch Baritone 23:n sointi on lämmin ja täyteläinen, mikä onkin seetrikannelle ominaista. Mittasuhteiltaan kitara on varsin tasapainoisen näköinen, ja siltä se tuntui sylissäkin. Soinnissa on myös kellomaisesti helähtävää luonnetta ja harmonista pehmeyttä. Näitä viimeksi mainittuja ovat yhdeksänkieliset mallit sekä baritonikitarat. Furchin mallistoon kuuluu tavallisten teräsja nailonkielisten akustisten lisäksi myös akustisia bassokitaramalleja sekä hieman erikoisempia tapauksia. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JIRI HALTTUNEN 52-53 Furch.indd 52 23.11.2016 13.43. Tämä pätee myös Furchin uuteen baritonimalliin. Skaalanpituus on 710 millimetriä, eli aikamoinen, kun ajattelee, että tavallisissa akustisissa kitaroissa se vaihtelee yleensä 610 – 648 millimetrin välillä. 52 www.riffi.fi 6/2016 A kustisiin kitaroihin keskittynyt Furch on Euroopan tunnetuimpia kitaravalmistajia. Ne, kuten myös Schallerin tyylikkäät M6-virittimet korostavat soittimen arvokkuuden tuntua. Mahonkikaulassa otelauta on eebenpuuta, mikä on nykyään yleinen valinta laatukitaroissa. Soinnissa on flyygelin kaltaista massiivista luonnetta, ja Furch Baritone 23 CR – tsekkiläinen syväkurkku Kun akustisen kitaran kielien soiva pituus on peräti 71 senttiä, on selvää, että tarjolla on hieman erilaista soundia. Yhtiön teräskieliset mallit ovat olleet jo pitkään myös Suomessa luotettavan instrumentin maineessa. Furch on myös siirtänyt näissä kitaroissa tallan paikkaa ja hyödyntänyt rimoituksessa cross bracing -nimellä kutsumaansa tapaa. Selkein ero tavalliseen akustiseen verrattuna on kielten soiva pituus, joka on baritonissa luonnollisesti pidempi. Ne eivät ole hinnaltaan markkinoiden halvimpia, mutta eivät myöskään niitä kalliimpia. Viimeistely on kaikin puolin ensiluokkaista, kuten tämän hintaluokan soittimelta voi odottaakin. Huippukiiltävä lak kaus korostaa seetrikannen ja ruusupuupohjan/sivujen kaunista väriä. Se taas mahdollistaa matalamman ja syvemmän äänen. Matalimmat kielet soivat tässä kitarassa todella muhkeasti, mutta ovat hyvin balanssissa muiden kielien kanssa. Yksityiskohtana mainittakoon vielä tyylikäs vihreä abaloni rosetti sekä keinotekoinen tortoise-listoitus. Yksittäiset sävelet syttyvät selkeästi ja soivuus on hyvä. Nappasimme testiin Furch Baritone 23 -mallin, jonka materiaalit ja viimeistely ovat tuttuja Furch Millenium -sarjan kitaroista
Akustista baritonikitaraa voi tietysti käyttää myös sellaiseen, mutta itseni soitin veti luonnollisimmin fingerstyle-soittoa kohden. Iloisia uutisia: Furch valmistaa esimerkiksi seetristä ja mahongista samaan sarjaan kuuluvaa baritonikitaraa, joka on huomattavasti edullisempi. Lopulta tietysti vain mielikuvitus on rajana sille, mihin akustinen baritonisoundi sopii. Esimerkiksi standardivirityksen avoin C-duuriote, johon lisäsin bassosäveleksi vapaan kutoskielen (eli C/E) ei kuulostanut epäselvältä; se on mielestäni yksi hyvin soivan akustisen kitaran merkki. u 52-53 Furch.indd 53 23.11.2016 13.43. 0207 983540 • kuvasto.intoluthman.fi samalla pehmeää kimmoisuutta. Uusia sävyjä soittoon Baritoniskaalaisia sähkökitaroita on kuutu perinteisesti käytettävän esimerkiksi matalissa melodiakuluissa. Toisaalta Furchin baritoni voisi sopia vaikkapa hevisoittajan akustisiin ekskursioihin vallan mainiosti. Furch-baritonin soundissa on paitsi syvyyttä, myös erottelevuutta. Jos tällainen sointi kutkuttaa, Furch tarjoaa tässäkin lajissa oikein hyvän vaihtoehdon. Kielten korkeudesta johtuen varsinkin 2. TUSQmateriaalista valmistettu tallaluu on täysin kompensoitu, mutta jostain syystä se on jätetty tehtaalla melko korkeaksi, mikä tuntuu lähes hätävarjelun liiottelulta. Kun laskin viretasoa vielä sävelaskeleen verran A:han, tuntuma helpottui huomattavasti, eikä se vaikuttanut mitenkään soinnin erottelevuuteen. nauhalta hieman ylävireisesti. Joka tapauksessa tämä pieni vaiva on hoidettavissa pienellä säätötyöllä. www.riffi.fi 6/2016 53 Furch Baritone 23 CR Tsekin tasavallassa valmistettu akustinen baritonikitara • kokopuinen kansi punaseetriä • kokopuinen kaikukoppa Intian ruusupuuta • kaula afrikkalaista mahonkia • otelauta eebenpuuta • kielten soiva pituus: 710 mm • satulan materiaali: TUSQ, leveys 45 mm, äärikielten etäisyys 38 mm • virittimet: Schaller M6 Gold 1:15-suhteella • tallan materiaali: eebenpuu, kompensoitu TUSQ-satula, äärikielten etäisyys 55 mm • keinotekoinen Tortoise-listoitus, vihreä abalonirosetti • korkeakiiltolakkaus • läpinäkyvä naarmuuntumaton plektrasuoja • ensiasennuksena Elixir Bronze Nanoweb 16–70-kielisetti • toimitetaan Hiscoxin kovan kotelon kanssa • hinta: 1799 e Lisätiedot: info@intoluthman.fi Puh. Baritonikitarassa kielet säädetään yleensä hieman tavallista korkeammalla, ja tämä päti myös Furchiin. Toisaalta esimerkiksi tällainen kitara tuo lisää jykevyyttä ja botnea esimerkiksi funk-juttuihin, joissa käytetään matalia kieliä. Vaikka tällainen baritonikitara on kooltaan melko raamikas, ei soittotuntumassa ollut motkottamista. kieli soivat 12. Lähemmäs pari tonnia maksavan baritonikitaran hankintaa joutuvat varmaankin useimmat meistä perustelemaan itselleen varsin kekseliäästi – harvempi ostaa tällaisen pääsoittimeksi, tavallisempaa lienee kasvattaa kitaravalikoimaa hieman epätavallisemmalla soinnilla. Tämä kuului avoimen aseman tietyissä sointuotteissa. Nyt korkeutta oli himpun liikaakin, sillä ylemmistä nauhaväleistä kitara oli hieman raskas soittaa, jos käytti barré-sointuja. Siksi kitara kuulostikin erityisen hyvältä sormisoitossa, kun haki vaikkapa balladeihin flyygelimäisen isoa tuntua. 710 millimetriä on kuitenkin sen verran pitkä skaalanpituus, että jotkut finger style-soitossa vastaan tulevat käden asennot (esimerkiksi etusormi ja pikkusormi samaan aikaan kutoskielen kolmannessa ja ykköskielen seitsemännessä nauhavälissä) luonnollisesti tuntuivat haastavammalta kuin tavallisella akustisella. Satulan päässä kaulaa soittotuntuma oli helppo ja oikein mallikas, eikä otelaudalta löytynyt mistään kohdin susiääniä. Niin tai näin, testisoittimen hintalappuun on kuitenkin kirjoitettu ihan käypä hinta, koska kyse on laadukkaasti soivasta yksilöstä, jonka mukana tulee myös kunnollinen kova kotelo. ja 5. Lisäksi yläkielten terssi-intervallit, jotka usein ovat ongelmallisia, soivat avoimissa sointuotteissa kauniin levollisesti. Kaulakin tietysti elää vuodenaikojen mukana, mikä on voinut myös muuttaa säätöjä
Tämä suomalaisen yrityksen ensimmäinen kaupallinen plugari lupaa pureutua pulmaan, joka vaivaa useimpia kinkkisten lauluja instrumenttifailien kanssa peuhaavia: joskus äänitystapa tai prosessointi, esimerkiksi kompressointi, nostaa pintaan joitain äänilähteelle tyypillisiä ominaistaajuuksia, joista pitää päästä nopeasti ja näppärästi eroon. Soothen viisialueinen EQ tekee resonanssimetsästyksestä helppoa, ja plugarin käyttöliittymän reaaliaikainen analysaattori reagoi nopeasti. u TEKSTI: PETRI ALANKO Oek-Sound SOOTHE – kotimainen plugari näyttää kaapin paikan! Resonanssit pois. Ruudulla näkyvä kaariviiva pallukoineen ei ole tavanomainen ekvalisaattorin kuvaaja, vaan siihen tarttumalla voi asettaa eri suotimille niiden vaikutustaajuudet sekä threshold-arvot. Itse käytin plugaria myös varomattoman virekorjausprosessin lopputuloksena syntyneen ”lasihelinän” poistoon. Mitä syvempi lovi näkyy sitä rajummin suodin kyseisellä kohdalla puraisee. Nuo kolmannen osapuolen nauhoittamat instrumentit kärsivät ikävistä resonansseista, mutta Depth-säädöllä sekä Sharpnessja Selectivity-parametreilla tasoittelu onnistui vailla artifakteja. Kuvaajan takana näkyvä sininen alue ei puolestaan ole läpi kulkevan audion spektri vaan näkymä ilmentää kompression toimintaa realiaikaisesti. Säätövara on melkoisen suuri, joten varomaton huonolla kuuntelulla varustautunut miksaaja/äänittäjä voi tehdä vahinkoa huolimattomuudellaan. Sen toiminnalle asetetaan tietyt reunaehdot, jonka jälkeen sen viisi suodinta säätelevät toimintaansa omatoimisesti. Tähän asti moni on käyttänyt siihen tarkoitukseen dynaamista ekvalisaattoria tai monikanavakompressoria/limitteriä, mutta usein prosessi aiheuttaa tarpeettomasti muuta haittaa signaalille: mm. Mitä ylemmäs pallukkaa nostaa, sen voimallisemmin kyseinen suodin toimii. 54 www.riffi.fi 6/2016 Oek-Sound Soothe Dynaaminen resonanssisuodin • vaatiimuksena macOS 10.7 tai uudempi, Windows-versio tulossa • toimii AU-, VST-, ja AAX-formaateissa • yhteensopiva useimpien DAW-ohjemien kanssa • myynti suoraan valmistajan omasta verkkokaupasta • hinta: 149 e Lisätiedot: • www.oeksound.com O ek-Sound Soothe ilmaantui täysin yllättäen markkinoille ihan hiljan. Soothe on sekin dynaaminen ekvalisaattori, mutta varta vasten resonanssien vaimentamiseen suunniteltu ja pitkälti automaattinen. Vain resonanssit. Vaikka kyllä niitä artifaktejakin saa, jos niitä haluaa! Plugaria tulikin käytettyä kaikenlaisen sound design -raakamateriaalin luomiseen kaiken muun lisäksi. Soothe on mainio, kotimainen lisä vähän vähemmän saturoituneelle markkina-alueelle. Suoraan toimeen Soothe paneutuu pulmaan yksinkertaisen, mutta tehokkaan käyttöliittymän kautta, ja ainakin allekirjoittaneen tämänhetkisen kammoprojektin taustakööriraidoille kyseinen plugari teki ihmeitä yllättävänkin pienin säädöin. Alunperin juuri laulukäyttöön suunniteltu Soothe tuntui toimivan laulumateriaalin ohessa myös oikein näppärästi akustisen kitaran ja mallettien hallinnassa. Helppo käyttöliittymä ja graafinen vaste kertovat kaiken olennaisen prosessista, ja Soothen soundi – tai oikeastaan soundittomuus – lupaavat hyvää OekSoundin tuleville tuotteille. Jään odottamaan innolla Olli Erik Keskisen luotsaaman yrityksen tulevia innovaatioita. Asiallista jälkeä Pidin Soothen yleissoundista, ja plugari tuntui oitis sopivan työympäristööni. Mutta säätövarassa piilee myös Soothen vahvuus: siitä riittää moneen vaivaan. asiaan kuulumattomia artifakteja ja vaimentumia. 54 Soothe.indd 54 23.11.2016 13.44
www.riffi.fi 6/2016 55 E nsimmäisenä huomio kiinnittyy designiin – soittimen muotoilu tekee kunniaa 70/80-lukujen taitteen SH-sarjalle, kun taas säätimien vihreä pohjavalo kielii nykyhetkestä. System-8 on Rolandin käsitteistössä plugout-laite eli soitin, johon voi ladata haluamansa syntikan valmistajan omasta plugout-valikoimasta. Kerrallaan System-8:aan mahtuu kolme Rolandin mallintamaa plugaria ja sen polyfonia on enimmillään kahdeksanääninen. 55-57 Roland.indd 55 23.11.2016 13.47. Itse arvostan kyllä valaistusta, sillä mikään ei turhauta enemmän kuin hanikoiden hapuilu pimeällä stagella. Designista vielä sen verran, että System-8:n voi personoida mieleisekseen lisävarusteina myytävillä puutai alumiinipäädyillä. Mallinnusta komponenttitasolta alkaen System-8:n oma äänigeneraattori perustuu Rolandin Analog Circuit Behavior -mallinnuksen uusimpaan kehityspolveen ja sen soinnissa on sekä syvyyttä että puhtautta. TEKSTI: PETRI ALANKO Roland System-8 – isommissa raameissa! Uuden teknologian edistysaskeleet noudattelevat tuttua polkua: monofonialla alettiin ammoinkin ja sitten vasta siirryttiin polyfoniaan. Aiemmin lanseeratut monofoniset plugarit pysyvät ainakin vielä toistaiseksi monofonisina myös uudessa soittimessa, kun taas laitteen mukana nyt jo tuleva Jupiter-8 sekä julkistamistaan vielä odottava toinen vakioplugari, Juno-106, ovat polyfonisia. Kolmen plugoutin rinnalla on neljäskin vaihtoehto: soittimen itsenäinen käyttö sellaisenaan, ilman minkään plugoutin asettamia reunaehtoja. Voisi kai sanoa, että laitteen tunnistaa Rolandiksi, vaikka on soundissa jotakin miellyttävää uuttakin – liekö syy edelleen korkeamman näytetaajuuden. Retrofuturistinen. Alumiinipäädyt yhdistettynä mustaan uusretromuotoiluun ovat muuten melkoisen tykki yhdistelmä. Koneen perussoundi on yksinkertaisesti korviahivelevän siisti, jos sen antaa olla sellainen. Nyt sama toistuu Rolandin kehittämän ACB-mallinnuksen parissa. Uskon tämän, sillä aliasointia en saanut aikaan ilman crusher-toimintoa, ja resonanssisweepit kuulostivat tarvittaessa niin hammasporalta, että naapurissa todennäköisesti hamstrattiin Buranaa kassitolkulla. Tiedän, että moni on suhtautunut Aira-sarjan vihreään loisteeseen hivenen varauksella, mutta tällä kertaa valoa saa himmennettyä riittävästi, jottei migreeni pääse niskan päälle. Silloin käytössä on laitteen oma äänikoneisto kaikkine toimintoineen ja muokkausmahdollisuuksineen. Laitteen sisällä on kolme Rolandin itse suunnittelemaa uuden uutukaista piiriä, joiden ominaisuuksia ja vääntöä ei käytetä vielä kaikkea, ei kuulemma edes lähellekään. Tarvittaessa soittimesta irtoaa myös rumaa ja tuhnuista, kiitos Cross Modja Ring Mod -toimintojen sekä säröefektin. Todennäköinen syykin selvisi keskusteltuani Rolandin edustajan kanssa: System-8 on sisäiseltä näytetaajuudeltaan päivityksen myötä 192 kHz. Pidin kovasti lievästi runnotusta soundista, koska toisin kuin useimmat digikoneet, System-8 ei todellakaan kuulosta ahtaalta eikä tumppuiselta, ja yleensä digimasiinoille tyypillinen onttous oli poissa
NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. Askelsekvensseri on polyfoninen, ja sillä tehdyt kuviot voi transponoida näppärästi ylimmän kahden oktaavin avulla, vähän SH-101:n tapaan. Yleisesti ottaen perustopologiassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta melkoisen laaja-alainen se kyllä on. System-8:ssa on myös vocoder, joka voi käyttää signaalilähteenä mikrofonin sijaan linjaliitäntää. Kattavat kontrollit Laitteen jokaiselle merkittävälle toiminnolle on oma säätimensä tai painikkeensa kansilevyssä, ja säätimiä voi käyttää myös midikontrollien lähettämiseen. Ja koska laitteen takana on CV/Gate Out-liittimet, System-8 voidaan kytkeä vaivatta osaksi analogista modulaarisyntikkaa tai vaikkapa ohjaamaan SH-101:tä. Ei se tähän lopu. 56 www.riffi.fi 6/2016 Äänentuottokoneiston rakenne on tuttu System-1:stä: kaksi oskillaattoria (perusaaltomuodot sekä supersaw, noisesaw, logic operation, supersquare, FM, FM sync, vowel ja jopa – tadaa – cowbell) ja viritettävä sub-oskillaattori (tri, sine) ohjataan multimode-suotimeen ja ekstensiivisten modulaattorien avustamana kahdeksanäänisenä ulos läpi uusittujen efektipiirien. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 55-57 Roland.indd 56 23.11.2016 13.47. Sormen pään ulottuvilla on System-8:n oma ääni moottori ja kolme plugoutsoitinta. CV/Gate on oikeastaan itsenäinen toiminto laitteen muiden ominaisuuksien ohessa, sillä sen voi kytkeä joko Upper Parttai Lower Part -osion (tai molempien), Step Sequencerin tai pelkästään USB:n kautta tietyllä midikanavalla toimivaksi. Säätimiä löytyy sikäli moneen lähtöön, että jäin oikeastaan kaipaamaan vain Tap Tempo -toimintoa, jolla olisi helppo käyttää arpeggio-automatiikkaa keikalla ilman sidosta midikelloon. Haluan korostaa, että säröalgoritmien määrä ei ole ollenkaan liioiteltu, sillä niiden avulla kliinisyyttä ja tylsyyttä voidaan paeta jyrskeen joukkoon. Vocoderin soundissa on muistumia VP-330:n rohinasta, mutta mitään suoraa vertausta esikuviin manuaali ei kerro. Hyvä lisä, ja keikkaillessa ominaisuudelle on varmasti käyttöä. Valitettavasti ainakaan nykyversiossa sama ei onnistu arpeggio-toiminnon suhteen. Sopivasti annosteltuna pieni saturaatio kuulostaa aivan käsittämättömän elävöittävältä, ja perus-Rolandin soundiin hiipii joukko Prophetia tai Oberheimia tarvittaessa. Jäin ainoastaan kaipaamaan jonkinlaista modulaatiomatriisia, mutta sen ehkä pitäisi olla varsin hankalasti ja tarpeettomasti valikon kautta ohjattavissa – ja tämän laitteen pääpaino on selkeäs ti performance-puolella. Reverb kuulostaa ihan tarkoituksenmukaiselta, mutta kykenee myös modulaatioefektiin yhden algoritmin verran. Elävyyteen vaikuttaa lisäksi valikon kautta löytyvä Con dition-parametri, jonka avulla koneen ”komponentit” voidaan vanhentaa antiikkisiksi, ja aiheuttaa näin kaikenlaista pientä hienoa huojuntaa ja vuotoa soundiin. Efektien ensimmäinen vaihe keskittyy viiteen erilaiseen säröön sekä phaseriin, seuraavat kaksi modulaatioefekteihin ja viiveeseen, ja aivan viimeisenä loppusilauksena tulee kaiku. Näkisin muuten Plussaa: • muikea soundi • paino • hillitty ulkomuoto (Aira-laitteeksi) • Plugout-toiminnot ja Jupiter-mallin äänenlaatu – huikeaa duunia! • balansoidut lähdöt! • CV/Gate outsekä Trigger In -liitännät Miinusta: • paino (System-8 voi olla yllättävän kevyt perus-X-jalustan päällä) • ulkoinen muuntaja • joillekin vihreät valot ovat vieläkin liian kirkkaat ”Syntikan vaihto” käy napin painalluksella. Muutaman modulaatioparametrin vahvuuteen olisi ollut hyvä vaikuttaa vaikkapa Key Followilla, mutta tällaisenaankin järjestely on mainio. Perus-flow on luonteva, ja käyttöliittymän hanikat ovat Rolandeista tutuilla paikoillaan, sillä lisäyksellä, että polyfoninen sekvensseri säätöineen on mukavasti sormien ulottuvilla laitteen oikealla puoliskolla. CV/Gaten lisäksi System-8:n takalevyssä on myös sekvensserille tarkoitettu Trigger Input, johon voi kytkeä mikä tahansa pulssia lähettävän analogivälineen tahdistamista varten
Siitä vinkkelistä arvioituna System-8:n käsittely on yksinkertaista kiireenkin keskellä. 010 323 5410 • www.roland.fi mieluusti, että hiljattain julkaistu VP-03 saataisiin plugout-versiona täysimittaisille koskettimille System-8:iin. Kaiken lisäksi laite toimii mainiona audio interfacena tietokoneen kanssa, ja etupanelin säätimet ja liu’ut voivat lähettää dataa vaikkapa muille plugareille ja softasyntikoille. Onneksi Roland julkaisi erityiset Parameter Correspondence -taulukot, joiden avulla System-8:n käyttöliittymä avautuu alkuperäislaitteet paremminkin tuntevalle. Roland System-8 Polyfoninen syntetisaattori • kahdeksanääninen polyfonia • oma ACB-synteesikoneisto • tilaa kolmelle plug-outille: mukana Jupiter-8, tulossa Juno-106 • hintaluokka 1 500 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Huomautan, että mikäli käytössä on ollut iäkkäämpi ja heikommin huollettu Juno-106 tai Jupiter-8, saattaa plugout-soundi olla hieman sievempi ja siistimpi kuin verrokin, mutta pikavertailu läpikotaisin remontoidulla Jupiter-8:lla ja System-8:lla kyllä tuntui kovasti sisarusparin tuotokselta. u 55-57 Roland.indd 57 23.11.2016 13.47. Muun muassa System-8:n arpeggiator käyttäytyy hieman toisin. NEWS 2016 MUST HAVE ••• UUSI MIKSERIVAHVISTINSARJA, EMX2 EMX5 EMX7 ••• UUSI STUDIOKUULOKE, HPH-MT7 ••• UUSI AKTIIVI ASENNUSKAIUTINSARJA, HS “I” ••• UUSI VAHVISTINSARJA PROSESSORILLA, PX Halvsida_MIPA_Blandannons. Hyvää työtä, pirskatin hyvää työtä. indd.indd 1 2016-09-30 12:38 Tutustuin audioeditoriohjelman avulla LFOja Envelope-käyriin sekä nopeuksiin, ja kiitettävän samankaltaisia ne ovat, alkuperäinen sekä Plugout-malli. Roland on tehnyt komponentintarkkaa työtä mallinnuksen suhteen, ja parametrien toiminta-alue vastaa mahdollisimman tarkasti vastaavaa alkuperäistä laitetta. Mukavaksi System-8:n käytön tekee se, että koneen oman äänigeneraattorin sekä plugout-mallit voi yhdistää Performance-tilassa. Hyvä käyttöliittymä, toisin sanoen. Alkuperäisyyttä noudattaen Plugout-mallitilassa System-8 käyttäytyy kuten esikuvansa Jupiter-8 ja Juno-106: ei velocityä, ja muutenkin osa parametreista ”taantuu” alkuperäismallien vastaaviksi. Suotimen käyttäytyminen ja resonanssitaajuudet sekä mainio Cross-Mod tuntuivat tutuilta, samoin laitteen suotimet auki tuntuva ”pöhinäkin”. Ainoa rajoite patcheille on laitteen polyfonia, ja allekirjoittanut esittääkin nöyrästi hypoteettisen System-64:n julkistamista. Olen suuri arpeggiatoreiden ja step-sekvenssereiden ystävä, ja jos mahdollisuus tarjoutuu, käytän niitä ja muita temposynkattuja juttuja mielelläni livehommissa. Kun plugout-malli valitaan, laite todellakin muuttuu toiseksi, eikä kyseessä ole pelkkä parametrien mukauttaminen muka johonkin antiikkiseen laitteeseen, vaan koko sisäinen koneisto muuttaa käyttäytymistään. Juno-106-mallia ei testilaitteella vielä voinut käyttää, palannen tähän vielä myöhemmin
Kun pakettiin integroidaan vielä nelikanavainen mikseri efekteineen päivineen ja koodataan sille oma applikaatio sekä iOSettä Android-mobiileille, saadaan aikaan kokonainen äänentoistojärjestelmä. Integroidaan kokonaisuuteen vielä monitorointi, niin koossa onkin ihan uudenlainen laite. Tilanteen hallintaa helpottaa, että sivukaiuttimille on oma tasonsäätönsä, sekä näppäin jolla ne voi kytkeä pois käytöstä, ottaa käyttöön vain jomman kumman kyljen puolella tai vaihtoehtoisesti yhtä aikaa kummallakin sivustalla. Mikäli sivustoilla ei ole yleisöä, voi tämän ns. Sivukaiuttimien ei etenkään monitorointikäytössä tarvitse huutaa kovinkaan lujaa, sillä käytännössä kuuluvuus tehostuu merkittävästi jo yllättävän vähäisellä volumen raottamisella. Vajaan metrin korkuisella pönikällä on painoa alle 15 kiloa, joten sitä on helppo siirrellä, eikä nosto kaiutintelineeseenkään ole hankalaa. Sivukaiuttimille ei ole erikseen niiden keskinäistä balanssisäätöä, mutta valintakytkimen ansiosta niitä voi käyttää myös yksitellen. Peruskäyttöön ilman mobiiliakin Neljä XLR/jakki-yhdistelmäliittimin toteutettua tuloa sopivat mikrofonin tai linjatason signaalille suoraan, ja jakkipuolen sovitus passaa myös sähköbassolle ja kitaralle ilman erillistä direct boxia. Tällä ARCsysteemiksi nimetyllä metodilla kaiutin kattaa vaakatasossa 150 asteen keilan. EarShot-ominaisuuden valjastaa esiintyjien monitorointiin. Jos yleisöä on kaiuttimen sivuilla, saadaan sekin väki kuulolle poikkeuksellinen rakenteen ansiosta. 58-59 Reach.indd 58 23.11.2016 13.48. Mutta ei pysähdytä vielä siihen, vaan otetaan lisäksi mukaan kotelon kylkiin upotetut ja itsenäisesti säädettävät lisäelementit, joilla suuntakeila saadaan aukeamaan peräti 250 asteen leveydelle. Bonuksena älylaitteen käytölle tulee vielä mahdollisuus soittaa taustamusiikit Bluetooth-yhteyden kautta ja siihen tarkoitukseen on varattu mikserissä oma kanavansa. 58 www.riffi.fi 6/2016 M oneen muuntuvan Reach-aktiivikaiuttimen konsepti on pohjimmiltaan yksinkertainen: kotelon etuseinään asennetut kaiutinelementit on suunnattu hieman eri kulmiin niin, että saadaan laaja ja tasainen äänipeitto yleisölle. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mackie Reach PA Mackie Reach PA – ääntä sekä yleisölle että esiintyjille Saliäänikaiutin, vahvistin ja mikseri olikin jo yhdistelmänä tuiki tuttu. Sen myötä Pa-kaiuttimen sivuille aina vääjäämättä jossain määrin säteilevä alakerta saa preesens-alueelta tarkkuutta, jolla humu muuttuu selkeäksi ja käyttökelpoiseksi soundiksi. Salin seinille ei tarvitse ampua vaan tehot saadaan sinne missä äänelle on käyttöä
Erittäin toimivat peruskaiut ja muutama pätevä modulaatioefekti tarjoavat kelpo mausteita eri käyttötilanteisiin. Ei siis oikeastaan ole ihme, että tuloksena on erittäin vakuuttava ja monikäyttöinen paketti. Hiuksia ei näillä korjaimilla tosin kyllä halotakaan, sillä teho muuttuu jo lähtökohtaisesti kolmen desibelin portain. Solo-vaihtoehdossa bassotaajuuksia vaimennetaan suotimella, kun taas Voice keskittyy nimensä mukaisesti puheäänen selkeyden kannalta keskeiseen rekisteriin. Flat on yleiskäyttöisin musiikin toistossa, spesifimpi Dj puolestaan sopii taajuusalueen reunoista korostettuine vasteineen hyvin taustamusiikin soittoon. 58-59 Reach.indd 59 23.11.2016 13.48. Efektiosasto on anneiltaan runsas ja sävykäs. Nappiin osuu Tietotaitoa ja kokemusta Mackiella on niin kaiutinsuunnittelusta kuin vahvistimistakin, eikä mikserin tai efektienkään koodaamisessa tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Kahdeksasta vaihtoehdosta löytyy riittävän erilaisia niin instrumenttikuin laulukäyttöönkin, kulloisenkin tilan ja genren vaatimukset huomioiden. Lisäksi Reach on varustettu automaattisella kierronestolla, jonka suotimet virittyvät dynaamisesti ongelmataajuuksille silloin, kun prosessori on käytössä. Rajut muokkaukset hoituvat näillä korjaimilla helposti, hienovaraisten säätöjen tekeminen mobiilialitteen pienellä näytöllä vaatii puolestaan jo hieman keskittymistä. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Phantom-virtaa Reach ei tarjoile, joten kondensaattorimikrofonien ja aktiivisten di-boksien käyttö vaatii niille ulkoisen virtalähteen. Suotimet elävät koko ajan hetkessä ja rientävät sinne, missä tarve on suurin. u Akustisen kitaran koppa lähti omia aikojaan konottamaan. Kanavasäätimen alta aukeavat ekvalisaattorin ja efektien asetukset. Nämä neljä eri vastetta ovat Flat, Dj, Solo ja Voice, ja niillä pääsee jo pitkälle. www.riffi.fi 6/2016 59 Mackie Reach Aktiivinen PA-kaiutin mikserillä • toistoalue 55 – 17 000 Hz (-3 dB) • toistoalue 50 – 20 000 Hz (10 dB) • pääkaiuttimien säteilykulma 150° × 50° • sivukaiuttimien sätelykulma 50° / puoli • maksimiäänenpaine hetkellisesti 126 dB (SPL) • nimellisteho 360 W (hetkellisesti 720 W) Pääkaiuttimet: • kolme yhden tuuman diskanttielementtiä • kaksi 6,5 tuuman bassoelementtiä Sivukaiuttimet • yksi neljän tuuman kartioelementti per puoli Miksausapplikaatio iOSja Android-laitteille • kanavien sekä pääja monitorilähtöjen voimakkuudensäädöt • kanavien korjaimet sekä efektisyötöt • efektien valinta • automaattisen kierronestosuotimen kytkin Hinta: 991 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Kokonaan ne nollautuvat viimeistään, kun laitteesta sammutetaan virta. Kanavakorjainten vaikutustaajuuksia ei pääse itse muuttamaan, mutta kiinteille taajuuksille täsmätyt suotimet ovat kyllä hyvin yleispäteviä. Tehoa on jokaisessa yksikössä +/12 desibeliä eikä vääntöä ainakaan enempää mielestäni kaivata. Mausterasian tarjoomuksiin kuuluu kahdeksan erilaista kaikuohjelmaa sekä toinen mokoma viiveja modulaatio-efektejä. Ensin virittyi yksi filtteri ja kohta perään vielä toinen samalle taajuudelle. Kaikissa kanavissa on ensinnäkin kolmialueiset korjaimet, sekä syöttö yhdelle yhteiselle efektilaitteelle. Reachin perussoundi on terve ja miellyttävä, ja alan yleiseen konseptiin kuuluvat esiekvalisoinnit erilaisiin käyttötarkoituksiin löytyvät luonnollisestikin myös tämän laitteen valikoista. Kun jokaisen kanavan soundia voi vielä erikseen muokata niiden omilla ekvalisaattoreilla, on miksaajalla tarjolla varsin kattavasti työkaluja. Kierronestosuodin taltuttaa esimerkiksi akustisen kitaran kopan resonansseja tehokkaasti, mutta suhteellisuudentajuaan ei saa tässä kohden kadottaa. Peruskäyttö – eli miksaus jokaisen kanavan omalla voimakkuudensäätimellä – onnistuu suoraan kaiuttimen kylkeen sijoitetuilla namikoilla ilman älylaitettakin, mutta applikaation myötä avautuu paljon enemmän toimintamahdollisuuksia. Kaikuvalikoimassa on vaihtelua niin jälkisoinnin pituuden kuin sävynkin suhteen, eikä myöskään kaiun syttymistapaa ole jätetty huomiotta. Modulaatioilla saa perushöysteet vaikka akustiselle kitaralle ja muutamille yhdistelmäefekteillekin löytynee käyttönsä. Automatiikan suoman edun voi kyllä ulosmitata yhdellä reilulla volumesäätimen käännöllä, mutta silloin ulvahdus on käyttäjän vika eikä laitteen puute. Alakerran suodin korostaa tai siivoaa nimellisesti alle 80 Hz:n aluetta, keskimmäisen korjaimen vaikutus osuu 2,5 kHz:n kohdalle ja ylimmän kaistan hyllykorjaimen vaikutus kohdistuu yli 5 kHz:n alueelle. Joukossa on myös muutama kahden eri mausteen yhdistelmä. Kanavien lisäksi sivukaiuttimien ja yleisölle suunnatun osuuden voimakkuuksia pääsee säätämään samasta näytöstä
Sub-bass-kaapin kanssa se muodostaa kompaktin täyden kaistan PA-järjestelmän. Asennuskäyttöä suunniTEKSTI: LAURI PALOPOSKI Nexo ID24 & S110 – hifi-soundia PA-setistä Kekseliäs muoto ja näpsäkkä koko tekevät ID24:stä moneen käyttöön soveltuvan kaiuttimen. Asennusja keikka mallien merkittävin tekninen ero on ripustuspisteiden varustelussa, perusrakenne ja audio-ominaisuudet ovat samat. Alarekisterin tarpeeseen Nexolla on tarjota kaksi erilaista bassokaappia, joko yhdellä tai kahdella 10-tuumaisella elementillä varustettuna. teltaessa voi plussan merkitä sarakkeeseen sillekin kohtaa, jossa määritellään interiööriin sopiva väri: Nexo toimittaa asennuskäyttöön tarkoitettua ID24i-mallia mustan ja valkoisen vakiovärin lisäksi missä tahansa RAL-värikartan sävyssä (ns. 60 www.riffi.fi 6/2016 T eatterisali on ihanteellinen kehikko mielikuville, kun hahmotellaan ID24:n erilaisia käyttötilanteita. Sen tulot on toBassokaapin kansilevyyn kierteellä lukittava salko on yksi tapa nostaa ID24 sopivalle korkeudelle. Kun torven suuntaavuudeksi on valittavissa neljä eri vaihtoehtoa, ei puuha ainakaan jää tästä kohden kiinni. a la carte -versio). Monipuolisen tarvikelikoiman ansiosta sen voisi myös esimerkiksi ripustaa trussiin tai kiinnittää muihin lavarakenteisiin. DTD-kontrollerista on siitäkin erikseen asennusja kiertueversiot, joista kokeiltavana kävi jälkimmäinen. Pysyvämpikin sijoitus luonnistuu helposti, sillä kattavan kiinnitystarvikkeiston ansiosta ID24:n voi ripustaa trussiin, asentaa pysyvästi seinälle, laskea tiettyyn asentoon lattiatelineeseen, nostaa kaiutintolpan päähän – kaikki tilanteet on huomioitu ja jokaiseen löytyy asianmukaiset varusteet. Ja mikäänhän näistä käyttötavoista ei mielellään salli lipsumista äänenlaadusta. Hyviä uutisia: ID24 on äänenlaadultaan ensiluokkainen ja se sopii käyttöön yhtä lailla pystykuin vaaka-asennossa. Systeemin ohjaus hoidetaan DTD-prosessorilla, joka jakotaajuuksien ja tasojen lisäksi huolehtii ekvalisoinneista, vaiheistuksista sekä kaiutinten suojauksesta. Toisinaan tarvitaan kulisseihin upotettavaa kaiutinta tai orkesterimonttuun sopivaa monitoria, joskus taas pitää saada näyttämön etureunalle filli tai pari, eikä parven alle kiinteästi asennettava oma linjansa pääkaiuttimien katvetta paikkaamassa ole harvinaisuus sekään. Prosessorissa on valmiit asetukset eri kaiutinmalleille ja niiden yhdistelmille, joten liikkeelle pääsee hyvin nopeasti. Nyt testisssä käynyttä T-kirjaimella merkittyä kiertueversiota tehdään pelkästään mustana. Jutun juoneen nimittäin kuuluu, että DTD:n pariksi otetaan Nexon oma nelikanavainen DTD-päätevahvistin, jolloin kahden viipaleen räkillä hoidetaan koko setti. Sen ehtii tehdä kaiutinta uuteen paikkaan siirtäessä, jos esimerkiksi kokoonpanon vaihtuminen tai näyttämötoiminnan luonteen muutos vaatii lavakaluston uudelleenjärjestelyä väliajalla taikka vaikka bändiä toiseen vaihdettaessa. Suljettu järjestelmä Vaikka iD24:n toistoalue alkaa jo 95 Hz:n lukemasta, asettaa kahden nelituumaisen kartion fyysinen koko rajansa niiden tulivoimalle. 60-61 Nexo.indd 60 23.11.2016 13.50. Ja kummassakin tapauksessa diskanttitorven suuntauksen saa passattua tilanteeseen sananmukaisesti käden käänteessä, sillä torven voi pyöräyttää sopivaan asentoon suoraan takalevyssä olevasta kookkaasta hanikasta
Molemmissa versioissa on myös RJ45-liitäntä Dantea varten. säätää jako taajuuksia, kaistojen tasoja ja limitointia, sekä viilata toistovastetta kahdeksanaluisella stereoekvalisaattorilla. 2017 Frankfurt am Main Let’s master it. Ensiluokkaista ääntä Nexo ID24 ja yhdellä kymppituumaisella kalustettu S110 muodostavat soinnin suhteen tasapainoisen kokonaisuuden, vaikka salkoon nostettu yläkaappi näyttääkin kovin pieneltä suhteessa bassokaappiin. Nexo ID 24 + S110 Sub Passiivinen PA-kaiutinyhdistelmä Testikokoonpano: • DTD-prosessori • nelikanavainen DTDAmp 4 × 1.3 -vahvistin • ID24-keski/ylä-äänikaiutin, 2 kpl • S110 Sub -bassokaiutin, 2 kpl • kaiutinkaapelit (10 m), 2 kpl • kaiutinkaapelit (2 m), 2 kpl • prosessorin ja vahvistimen välinen kaapelointi • toistoalue 43 – 20 000 Hz • maksimikäänenpaine hetkellisesti: 125 dB (S110) / 126 dB (ID24), SPL @ 1 m Järjestelmän hinta: 8 600 e Lisätiedot: Electrowaves Puh. nland.messefrankfurt.com Puh. 4. Valmiiden asetusten muuntelu on mahdollista etulaidan USB-liitännän kautta ja silloin voi mm. Saat viimeisimmän tiedon alan kehityksestä ja tutustut tulevaisuuden teknologiatrendeihin. Tervetuloa innovaatioiden ja elämysten tärkeimmälle kansainväliselle areenalle! info@. Alarekisteri on vahva ja täsmällinen, keskialue miellyttävän selkeä ja tasainen, ylärekisteri hienostuneen avara. Tarkemmat tiedot: prolight-sound.com 60-61 Nexo.indd 61 23.11.2016 13.50. Nexon setillä olisikin voinut ryhtyä testistudion soittotilan puolella muitta mutkitta miksaamaan julkaistavaa äänitettä, vaikka PA-laitteistosta puhutaankin. USBväylä palvelee myös audiotulona, joten kaiutinten testaus käy näppärästi, vaikka salin pää setistä olisi vielä rakentamatta. u Nexo ID24 & S110 Näyttämöllä tapahtumatekniikan tähdet! Vuoden 2017 Prolight + Sound -messuilla tapaat kaikki tapahtumatekniikan keskeiset toimijat. Puoliksi jollei täysin akustinen kokoonpano, klubi tai teatteritila, musiikkiin, näytelmään tai vaikka tanssiesitykseen syventyvä yleisö – siinä mitä ilmeisin käyttötilanne Nexon lähes miniatyyri-kokoiselle, mutta äänivaroiltaan kokoaan huomattavasti isommalle ja erittäin elegantille PA:lle. Soinnin tarkkuus ja ennenkaikkea miellyttävä erottelevuus kisaavat tasapäisesti ammattikäyttöön suunniteltujen studiokaiutinten tai järeän hifi-laitteiston kanssa. Dory-niminen Android-applikaatio on jo olemassa, iOS-versiot ovat vasta tuloillaan. 040 544 5577 64 20 000 2_ PL S_ A llg em ei n_ R iff e_ 11 0x 28 • IS O 39 • C M YK • m r: 18 .11 .2 01 6 D U : 18 .11 .2 01 6 Fi nn la nd 4.–7. 020 1200 100 • www.electrowaves.fi teutettu XLR-liittimin, kun taas asennusmallissa käytetään riviliittimiä niin analogikuin digitaalisen AES/EBUnkin osalta. Alan parhaat uutuustuotteet löydät messuhalleista ja ulkoalueilta
Mittatikuksi muille. Tiptop. Äänipuolen suurin yllätys lienee kuitenkin sen maltillinen käytös lauluetäisyyttä muunneltaessa. Vaikka mikrofonin taajuusvastetta kuvaavassa graafissa on loivan preesens-korostuksen lisäksi reippaalta näyttävä kumpare 10 kHz:n paikkeilla, ei sointi räiski silmille tai hyppää karsinastaan ulos, vaan kuulostaa levollisen tasapainoiselta. Yksi syy on se, että mikrofonien suunnittelussa ja valmistuksessa on harpattu hirmuisesti eteenpäin, minkä seurauksena mikrofonien hinta on tullut alaspäin samalla kun audiolaatu, käytettävyys ja mekaaninen kestävyys ovat menneet ylöspäin. Kun kapselia ympäröivä verkkokin on rakenteeltaan uusi, ei pelkkä käyttökoe riitä selvittämään mistä mikäkin soinnillinen ominaisuus tarkalleen ottaen johtuu. Vieläpä verraten edullisessa hintaluokassa. Sivusuunnista kantautuva ääni on sävyltään neutraalia, ja lupaa hyvää menestystä miksauksen soundipuolen ohessa myös kierrontorjunnassa. 62 www.riffi.fi 6/2016 C7 on kirkassointinen mikrofoni, mutta sen kirkkautta ei ole luotu ylenpalttisellla diskanttikorostuksella. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI AKG C7 – tiptop! Hieman kulmikas, konstailemattoman tyylikäs, ajaton, hillitty – siinä pääpiirteissään AKG:n uusi solisti mikrofoni C7 ulkoiselta olemukseltaan. Kun mitään muhjua tai epämääräistä humua ei bassorekisterissa sen paremmin kuin alemmalla keskialueellakaan vaikuta olevan, taitaa seurauksen syy löytyä juuri tästä: C7:n sointi on selkeä aivan alarekisterin pohjalta ylimpiin diskantteihin asti. Ääni kyllä jykevöityy, mutta rekkamiehen kantribassoa C7 ei laulajalle tee, jollei sitä valmiiksi solistin äänessä jo ole. Jos AKG:llä on ollut tavoitteena jonkinlainen myytinmurto, niin kyllähän se siinä sitten myös onnistuu: herttakuvion ja tässä tapauksessa superhertan voi toteuttaa myös hyvin loivalla proximity-efektillä. M.O.T. Selitystä selkeyteen on haettava muualta ja silloin korva kääntyy alarekisterin suuntaan. Vastavuoroisesti mikrofoni sallii myös ottaa huomattavasti etäisyyttä ilman, että ääni ohenisi olemattomiin. AKG käyttää C7:ssä uutta kapselimallia, ja sen kiinnitykseen runkoja käsittelyääniä tehokkaasti vaimentavaa mekaanis-pneumaattista rakennetta. Silti kiitos lankeaa osittain myös muun äänentoiston evoluutiolle – hienostuneen mikrofonin suomat edut eivät enää nykyisin haaskaannu yhtä vääjäämättömästi signaaliketjun eri lenkkien puutteisiin ja ketjun päässä olevan kaiuttimen rajalliseen toistokykyyn kuin vielä jokin aika sitten. tavanomaisissa keikkakuvioissa. Sama turhanpäiväisiä krumeluureja kaihtava estetiikka pätee myös sen audioominaisuuksiin, jotka puhuttelevat asiallisuudellaan. AKG nimittää C7-malliaan referenssitason mikrofoniksi, eli mittatikuksi johon muita voi jatkossa verrata. 0207 512 300 • www.studiotec.fi 62-65 AKG Bose.indd 62 23.11.2016 14.01. C7:n ulkoinen olemus on luottamusta herättävän tyylikäs, sointi pääakselilta miellyttävän selkeä ja luonnollinen, suuntakuvion suoma vaimennus sivusuunnasta tasaisen hallittu ja tehokas. AKG C7 Kondensaattorimikrofoni solistikäyttöön • toistoalue 20 – 20 000 HZ • itseiskohina 21 dBA • herkkyyss 4 mV/Pa • kohinaetäisyys 73 dBA • maksimi äänenpaineen kesto 150 dB SPL (1 % THD) • nimellisimpedanssi 600 ohmia • hintaluokka noin 250 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Jatkoon. Ketjun ensimmäisen lenkin laatutekijät saattaa nykyisin kuulla myös lopputuloksessa. Se on paljon sanottu, mutta on valmistajalla siihen päteviä perusteitakin. Käsittelyäänten vaimennus nyt kumminkin on kiitettävän tehokasta, ja suuntakuvion rajaus kuulostaa tasaiselta koko taajuusalueella. TV-tuotannoissa ja arvokkaiden konserttisalien lavoilla solistikäyttöön suunniteltujen kondensaattorimikrofonien arvo on tunnettu jo pitkään ja nyt ne yleistyvät hiljalleen myös ns. Huulituntumaankaan mentäessä sointi ei paksuunnu liian tummaksi ja puuroiseksi vaan bassotaajuudet pysyvät kuivakan täsmällisinä ja sointi erottelevana. Lisätään tuohon vielä huomattavasti inhimillistä kestokykyä pitemmälle ulottuva äänenpaineen sieto, niin koossa alkavat olla kohtalaiset lunnaat lupauksen lunastamiseen. Itse kapselin oma uusi juju on kalvon taakse järjestetty tyhjä tila, joka on muotoiltu siten ettei se heijasta ääniaaltoja kalvon takapintaan
Nyt on vuorossa ShowMatch, jossa sama periaate tuodaan keikkarintamalle. Neljä peruspalikkaa ShowMatch -sarjaan kuuluu 18-tuumaisella elementillä ladattu SMS118-bassorefleksikaappi sekä kolme yläkaappia. Mallistossa on kaksi erilaista ripustusrautaa, joihin voi koota enimmillään 24 yksikköä, sub-wooferit mukaanlukien. Lattial le rakennettavan pinon tueksi on tarjolla oma kehikkonsa. Siinä yhteydessä kaiuttimista voi poistaa päätypaneelit, jotka toimivat kantokahvoina ja suojina kaiuttimille. www.riffi.fi 6/2016 63 B ose esitteli 2011 asennuskäyttöön tarkoitetun RoomMatchkaiutinjärjestelmän (Riffi 4/2011), jonka jujuna on mahdollisuus määrittää erikseen jokaisen yhdistelmään liitettävän kaiuttimen suuntaavuus erilaisilla vaihtoehtoisilla akustisilla ohjaimilla. TEKSTI: NIKO LAASONEN BOSE ShowMatch DeltaQ – avainsana on muunneltavuus Kiertueella sama show vedetään ilta toisensa jälkeen milloin minkäkin mallisessa lukaalissa, ja olisipas se mukavaa, jos joka tupaan voisi rakentaa juuri sille parhaiten mallaavaan PA:n. Niinpä subwooferit saadaan tilanteessa kuin tilanteessa kaapeloitua yhdeltä puolelta. Suuntaavuus tarpeen mukaan Pystysuuntauksen suhteen ShowMatch-sarjan kaiuttimista voidaan koota point source-, line arraytai DeltaQ-muodostelmia sen mukaan, mitkä yläkaapit nippuun valitaan. SM10ja SM20-kaiutinten keskinäinen kulma määräytyy vakiona, mutta SM5-kaappien asentoa voidaan säätää – 5 asteen haarukassa, joten niistä voi koota myös vaikka täysin pystyssuoran ja pitkälle heittävän linjasäteilijän. SM20-kaiuttimeen on erikseen myös 120 asteen ohjainversio. Eri käyttötavat on huomioitu tuplaamalla Speakon-liitännät sub-kotelon vastakkaisille puolille. Mutta siitähän tässä juuri onkin kyse 62-65 AKG Bose.indd 63 23.11.2016 14.01. Samalla ripustustapit voi nekin vaihtaa pienempiin asennusmalleihin, jolloin ulkonäkö siistiytyy entisestään. Kaikissa kolmessa on kalustuksena kaksi kahdeksantuumaista kartiota ja neljä uuden sukupolven EMB2S-kompressiodriveria, jotka valmistajan mukaan toistavat aiempaakin paremmin etenkin laulun kannalta kriittisen ylemmän keski-alueen. Vaakatason suuntausta varten yläkaapit toimitetaan vakiona sekä 70 että 100 asteen suuntaimilla, ja työkalupakkiin voi sitten erikseen hankkia suuntaimet kapealle 55 asteen keilalle. Jälkimmäisten ainoa keskinäinen ero on pystysuuntaisessa aukeamiskulmassa: SM5:n keila avautuu viiden asteen verran, SM10:n ja SM20:n vastaavasti 10 ja 20 asteen kulmissa. Kokonaisuus solakoituu ja ulkoasustakin saadaan tyylikkäämpi. Ideana on, että kiertuekalusto voidaan no peasti muuntaa esimerkiksi hevosenkenkäteatteriin sopivasta setistä seuraavan keikkapaikan pitkänomaiseen kenkälaatikkosaliin soveltuvaksi. Kun suuntauksen leveyttä voi nopeasti vaihtaa kaiutinkohtaisesti, voidaan suuntaavuudessa huomioida myös monimuotoisten katsomoiden eri osien vaatimukset. Subwoofereita voi käyttää sellaisenaan tai niistä voi muodostaa erilaisia kardioidiasetelmia, joilla bassotaajuudet ohjataan tehokkaammin yleisölle ja suojataan samalla lavaa ylimääräiseltä kumulta. Ja vaikka kyse on keikkamallistosta, kiinteä asennuskin käy päinsä
Käyttäjän kannalta suhteellisen vaativa Bose Modeler on saatavilla toistaiseksi ainoastaan suoraan valmistajalta, ja vain Bosen valtuuttamille suunnittelijoille. Vahvistimet ovat ohjattavissa keskitetysti pc-ohjelmalla ja niihin on saatavilla lisäkortteja erilaisiin ip-pohjaisiin audioverkkoihin, kuten esimerkiksi Danteen. Millä tahansa vahvistimella Bosen idea perustuu kokonaan akustisiin ratkaisuihin, eikä se vaadi erityistä digitaalista prosessointia. Bosen omat PowerMatch-sarjan vahvistimet sisältävät myös kattavasti signaaliprosessointia ja niillä voi toteuttaa järjestelmän vaatimat jakosuotimet sekä kaiutinten suojauksen. Päivä koostui tuotteen taustaa ja teknisiä perusteita selvittävistä luennoista, monipuolisista kuunteluesimerkeistä sekä työ62-65 AKG Bose.indd 64 23.11.2016 14.01. Vastuu järjestelmän asetuksista ja asianmukaisesta suojauksesta jää tällöin loppukäyttäjälle. Saman kaiutinyhdistelmän lähelle tarkoitetut kaiuttimet voivat olla tilanteesta riippuen vaikka SM10tai SM20-mallia, joissa käytetään esimerkiksi 100 tai 120 asteen suuntaimia, jotta ne aukeavat kyllin nopeasti. Esimerkiksi kuuntelualueen takaosiin voidaan koota SM5-kaiuttimista pystysuora linjasätelijä, joka varustetaan kapeammilla 55 asteen vaakasuuntaisilla suuntaimilla. Modeler Plus tarjoaa hitusen tarkemmat simulaatiot ja siihen voi yhdistää Bose Auditioner -toistojärjestelmän, jolla simuloitua tilaa ja siihen suunniteltua järjestelmää pääsee kuuntelemaan virtuaalisesti eri pisteistä. ShowMatch on siis kuin rakennussarja, josta voi koota aina kunkin salin tarpeisiin vastaavan kokoonpanon, jossa sekä yhdistelmän suuntaavuus että sen tuottama äänenpaine optimoidaan tapauskohtaisesti. Niinpä ShowMatchkaiuttimia voi ajaa tavallisella aktiivisella jakosuotimella ja millä tahansa sopivan teholuokituksen vahvistimilla, kunhan jakotaajuuksien asetuksissa ja vahvistustasojen sovittamisessa noudattaa annettuja suosituksia. Näin saadaan kantavuutta ja ääni kohdistuu tarkemmin kuuntelualueelle. Kahdeksankanavaisten PowerMatch-vahvistimien kanavia voi kytkeä rinnan, joko kahden tai neljän kanavan verran. 64 www.riffi.fi 6/2016 Suuntainten vaihto käy muutaman ruuvin aukaisulla ja tiukkauksella, minkä pitäisi onnistua myös keikkapaikalla settiä rakennettaessa. Tällöin vahvistusteho on jaettavissa käyttötarpeen mukaan. Suuntaimia voi myös valikoida epäsymmetrisesti, jolloin kaiuttimen keilaa voi avata yhdellä puolella laveammaksi samalla, kun toisella puolella väistellään seinäheijastusta kapeammalla ohjaimella. Ensi vuoden alussa on määrä julkistaa laajempaa käyttäjäkuntaa palveleva mallinnustyökalu, jolla voi simuloida yhtä kuuntelualuetta kerrallaan ja yksinkertaisemmalla huonemallilla. Kuuntelukoe Tukholmassa Osallistuin Bosen järjestämään DeltaQ ShowMatch -sarjan esittelytilaisuuteen Tukholmassa, jonka esikaupunkialueella sijaitsevaan Subtopia-kulttuurikeskukseeen oli kutsuttu alan lehdistöä ja muita toimijoita. Mallinna ja toteuta Kaiutinjärjestelmän suunnittelua ja virtuaalista testausta varten Bosella on erityinen Modeler-ohjelma, jonka Standard-versiolla voi mallintaa tilan ja simuloida järjestelmän toimintaa kattavuuden, äänenpaineen ja puheen ymmärrettävyyden osalta
Toinen kiitos tulee siitä, että kaiutinjärjestelmän taajuusvaste oli viritetty varsin neutraaliksi. Kävin myös kaiut timien takana lavalla ja lavan sivussa ja totesin soinnin taaksepäin olevan varsin hallittua. Luvattu suuntaavuuden hallinta vaikutti sekin kuuntelun perusteella toteutuvan. Pääkaiuttimia kuunneltiin sekä subwooferien kanssa että ilman. Silloin valmistajan idea modulaarisesti skaalautuvasta ja mihin tahansa muunneltavasta järjestelmästä jää osittain haaveeksi käytännön budjettisyistä. Järjestelmän taajuusvaste oli bassoilta yläpäätä kohden loivasti laskeva, niin kuin ammattimaisesti viritetyssä järjestelmässä usein sopii olettaa. Alakeskialue toistui myös tarkasti ja reserviä tuntui löytyvän tarvittavaan iskevyyteen. Kuunneltu kaiutinjärjestelmä koostui kuudesta SM-sarjan pääkaiuttimesta ja neljästä SMS118 -bassokaapistaa rakennetusta ”end fire” -asetelmasta per puoli. Kuulohavainnot ovat luonnollisesti varsin subjektiivisia ja monelta osin mielipidekysymyksiä, varsinkin kun suoraa vertailukohtaa ei ollut saatavilla. Kaiuttimen akselilla suoraan liikuttaessa vaste ei muuttunut merkittävästi ja kompressiodriverien summautuminen tuntui toimivan kuulon perusteellla ilman liuskottumista. Tämä tiedostaen totean, että sekä äänitteitä kuunnellessa että bändin soittaessa Bose lunasti lu pauk set laulun erottelusta. Tukholmasta haetun kokemuksen perusteella totean, että ShowMatch DeltaQ on selkeästi järeään ammattikäyttöön soveltuva PA-järjestelmä, ja jäänkin odottamaan tarjoutuuko minulle mahdollisuus tutustua siihen syvällisemmin myös omilla miksauskeikoillani, toivon ainakin niin. Kun subwooferitkin toimittivat tehtävänsä asiallisesti, vaste jatkui alas asti mitään aluetta erikseen korostamatta ja kaiutin soi kuten laadukkaan bassorefleksi-PA-subwooferin kuuluu. Pohdintana voinen lausua, että etenkään kotimaisten PAvuokraamoiden ei liene mahdollista hankkia kaikkia mahdollisia kaiutinmalleja eri suuntaimineen ylettömiä määriä, vaan todennäköisesti hankinnat keskittyvät muutamaan perusmalliin ja niistä muodostettaviin peruskonfiguraatioihin. Kompressiodriverin sointi ei muuttunut rasittavaksi kovemmillakaan äänenvoimakkuuksilla, vaan kaiutin toisti sen mitä sille syötettiin, mitään lisäämättä tai pois ottamatta. Koska kaiuttimia voi ajaa millä tahansa vahvistimella tai signaaliprosessorilla, antaa se luonnollisesti paljon vapautta, mutta samalla vastuuta järjestelmän suunnittelijalle ja käyttäjälle. Toistokaistan ääripäitä ei oltu korostettu ”wow”-efektin aikaansaamiseksi, eli ”markkinointiyläpää” ja ”festaribasso” loistivat poissaolollaan. Äänitetyn musiikin lisäksi lavalle nousi päivän aluksi ja lopuksi ammattimuusikoista koottu bändi, joten kaiutinjärjestelmää pääsi kuuntelemaan myös autenttisessa käytössä. Kriittisellä kuuntelulla en löytänyt soinnista juuri moitittavaa, vaan kaiutin vaikutti toistavan sen mitä sille syötettiin lisäämättä siihen mitään omaa ”sointia” tai värittymää. Toisaalta tilanne ei välttämättä kerro kaiuttimen käytöstä haastavammissa olosuhteissa, joissa kaiuttimen hallittu ja tässä tapauksessa monipuolisesti muunneltava suuntaavuus nousisi varmaan entistäkin keskeisemmäksi tekijäksi. Erityisesti yläkeskialueen sointi oli saatu varsin terveeksi ja neutraaliksi, varsinkin kun vertaa kokemukseen monista muista kaiutinjärjestelmistä. Kiitoksella huomioidaan, että kaiutinjärjestelmän kaikki prosessointi oli nähtävillä ja valmistajan edustajat vastasivat avoimesti kysymyksiin. Toisin kuin suljetuissa järjestelmissä, tämä ratkaisu jättää käyttäjälle mahdollisuuden epäonnistua järjestelmän kanssa ja asettaa elementtien väliset tasot tai jakotaajuudet pieleen. Subtopian Studio 3 oli rajattu vastaamaan keskikokoista klubia ja tila on akustiikaltaan kohtuullisen kuiva, mikä mahdollisti kaiutinjärjestelmän analyyttisen kuuntelun. www.riffi.fi 6/2016 65 Bose Professional ShowMatch DeltaQ Suuntaavuudeltaan muunneltava PAjärjestelmä SM5/10/20 • 2tiekaiutin • kaksi 8tuumaista neodyymielementtiä • neljä Bose EMB2Sdiskanttielementtiä • toistoalue 69 – 17 000 Hz (+/3 dB) • toistoalue 59 – 17 000 Hz (+/10 dB) • maksimiäänenpaine 145 dB SPL hetkellisesti • nimellisimpedanssi 8 ohmia • tehonkesto, alempi kaista: 450 W / 1800 W jatkuva / hetkellinen • tehonkesto, ylempi kaista: 100 W / 400 W jatkuva / hetkellinen SM5: aukeamiskulma 5° pystysuunnassa SM10: aukeamiskulma 10° pystysuunnassa SM20: aukeamiskulma 20° pystysuunnassa Vaakasuuntainen aukeamiskulma valittavissa 55° / 70° / 100° (SM20 myös 120°) SMS118-subwoofer • toistoalue 29 – 300 Hz (10 dB) • herkkyys 94 dB SPL / 1 W @ 1 m • tehonkesto 3000 W hetkellisesti • maksimiäänenpainen ripustettuna 129 dB • maksimiäänenpainen lattialla, 135 dB • nimellisimpedanssi 8 ohmia Lisätiedot: Bose Professional • www.bose.fi pajoista, joissa järjestelmän eri osiin ja niiden käyttöön pääsi ottamaan näppituntumaa. Luonnollisesti järjestelmää ei koetilanteessa käytetty suorituskyvyn äärirajoilla, koska koeyleisön sietokyky loppui aiemmin kuin äänenpainevarat tämän kokoisessa tilassa ja tällaisella järjestelmällä. Myös omien ääninäytteiden käyttö kuuntelukokeisiin oli huomioitu ja kuuntelun aikana tilassa pääsi vapaasti liikkumaan eri puolille salia. u 62-65 AKG Bose.indd 65 23.11.2016 14.01. Kaiuttimen akselilta poistuttaessa ei myöskään tapahtunut mitään äkillistä muutosta vaan ääni vaimeni varsin tasaisesti enkä havainnut merkittäviä värittymiä off axis -vasteessa. Asennuskäytössä taas eri vaihtoehtoja voidaan yhdistellä tietysti vapaammin, kun hankinnat voidaan tehdä suoraan käyttökohteen mukaan. Yläpään toisto oli sekin varsin terve ja luonnollinen, perkussiivisten äänien alukkeet toistuivat tarkasti, eivätkä pehmentyneet tai värittyneet
Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. Riffi-kauppa Uusia ja vanhoja voittajia! Kysyimme numerossa 5/2016: ”Mikä piirre tai ominaisuus on sinulle tärkeintä musiikissa – joko jonkun toisen kuunnellessa tai itse musisoidessa. helmikuuta. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi S oittajan asialla ! PT-talo 2. Voittajan nimen julkistamme Riffin numerossa 1/2017, joka julkaistaan 15. Palkinnoksi lupasimme EHX Voice Box -efektilaitteen ja arvonnassa onnetar valitsi sen saajaksi Markku Ryytyn Järvenpäästä! Kiitokset osallistujille hienoista vastauksista ja voittajalle onneksi olkoon! Ja nyt on sitten aika uuden kysymyksen. 66 www.riffi.fi 6/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. Kun toimit ennen loppiaista, ehdit mukaan arvontaan. Jos pitää nimetä vain yksi, niin minkä vuosikymmenen musiikki on sinulle rakkainta. 66-68 Palveluhakemisto.indd 66 23.11.2016 17.20. Ja mikäli valinta oli todella vaikea, niin saa nimetä lisäksi sen karsiutuneenkin – mutta sitten pitää perustella lisää… Kaikkien vastaajien kesken arvomme Carl Martinin Greg Howe’s Lick Box -säröpedaalin, jonka arvio julkaistiin numerossa 5/2016. Lyhyt perustelu mukaan vastaukseen. Liitä mukaan koko nimesi ja asuinpaikkakuntasi. Palkinnon lahjoitti Carl Martin ja sen arvo on noin 250 euroa! Lähetä vapaamuotoinen vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen: riffi@riffi.fi Kirjoita viestin otsikoksi ”Lukijakysymys” . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Mikä merkitsee eniten tai on kaikkein antoisinta. Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Tarkan osoitteen kysymme, mikäli Onnetar suosii juuri sinua
010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Soitellaan! 66-68 Palveluhakemisto.indd 67 23.11.2016 17.20. www.riffi.fi 6/2016 67 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot
f i soundtools Est. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.fi 66-68 Palveluhakemisto.indd 68 23.11.2016 17.20. 029 080 0830 w w w. s o u n d t o o l s . 68 www.riffi.fi 6/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i S t u d i o j a t r e e n i t i l at Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh
Monella ihmisellä näyttää olevan halu vaurastua ja kartuttaa materiaalista omaisuuttaan elämän aikana. Monella ikäiselläni alkavat omat vanhemmat kuolla tässä iässä ja tämä alleviivaa tuota ajatusta, että elämä on rajallista ja ”oma vuorokin” saattaa tuntua pelottavan lähenevältä. Kitaroita alkoivat lopulta soitella uudet soittajat. Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että olisiko ollut hyvä idea suunnata politiikkaan ja päätyä tänne Belgiaan vaikka europarlamentaarikoksi. Useilla ihmisillä on lapsia ja lasten kautta tuo muisto meistä saattaa elää vähän kauemmin. Näin kävi Jimi Hendrixillekin. Useat kolleganikin ovat keränneet ison määrän kitaroita ja vahvistimia. Itselläni ei ole lapsia, mutta aika pitkän pätkän elämästäni olen viettänyt Kitaransoiton opettajan työssä opettaen nuorempaa polvea. Itse olen sen linjan kannattaja, että maallisen omaisuuden määrästä en juuri piittaa. Viime aikoina tämä diplomaatti kertoi myös mietiskelleensä paljon, että millaistakohan elämä olisi ollut, jos olisi valinnut muusikon uran. Keski-iän saavuttaminen mietityttää ja yhtäkkiä alkaa tuntua, että elämä kuluu tavattoman nopeasti. M iten sitten tämä maallinen omaisuus. Voisiko näihin pohdintoihin parempaa vastausta keksiä . Ehkäpä joku noista kitaraoppilaista muistaa vanhan opettajansa, vaikkei tuo muisto varmasti yhtä sukupolvea pitempään säily. Elämä on tehty yksinkertaisesti elettäväksi ja soittokappaleet soitettavaksi. Soitinarsenaalissa onkin usein kiinni kokonainen omaisuus. Elämä kait lopulta vain ”on” ja musiikki on yksi tapa viettää siis elämä. Ehkä jopa muutaman sukupolven hyvällä lykyllä. Vaikka nyt objektiivisesti voidaan varmaan puhua kansainvälisesti menestyneestä muusikosta, niin silti monasti mietityttää nykyään, että onko noilla asioilla lopulta sitten merkitystä. Onko nyt kuitenkin niin, että varsinainen tavaran ja materian omistaminen on hieman väärä termi. Mukavaa Loppuvuotta ja vuodenvaihdetta Belgiasta, Kari Antila Vuodet vierivät 69 Muusikkona 616.indd 69 23.11.2016 14.35. Asia on tietenkin kohdallani luonnollista, koska 50 vuotta täyttyi ikämittariin viime kesänä. Emmehän me noita soittimiakaan varsinaisesti ”omista”. Muistoja voi viedä mukanaan täältä lähdettäessä, mutta rahaa tai vaikkapa soittimia ei mukaan pysty valitettavasti ottamaan. Diplomaatiksi. Mielenkiintoisia ajatuksia, mutta itse olen rakastanut musiikkia kuin hullu puuroa ja ehkäpä vain olen sitten muusikoksi kertakaikkiaan syntynyt. T ässä samassa tohinassa mietityttää myös paljon oma ura muusikkona ja se mihin tämä jäljellä oleva elämä ja aika olisi hyvä käyttää. www.riffi.fi 6/2016 69 Muusikkona maailmalla M ieleni on viimeisen vuoden-pari askaroinut paljolti ihmisen vanhenemiseen liittyvien kysymysten kanssa. Se on pakko myöntää. Paljon on siis koettu, nähty ja tehty. Kuuluisat jazzfestivaalit ja maailman tunnetuimmat areenat, kuten Pariisin Olympia tai New Yorkin jazzklubien estraditkin on tullut koluttua jne. Tähän ikään asti olen ehtinyt vääntää nimittäin jo kolme omaa levyä, varmaan yli 3 000 keikkaa, soittanut useissa Euroopan maissa ja Amerikan mantereella, esiintynyt Ruotsin ja Hollannin kuninkaallisille, soittanut useammankin Eurooppalaisen eurovisiovoittajan kanssa. Itse olen ajatellut ehtiä vielä toivottavasti tehdä neljä tai kenties viisikin omaa levyä ja ehkäpä joku Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan ja pariin muuhun uuteen maailmankolkkaan suuntautuva kiertue olisi hieno kokea, jos mahdollista. Kieltämättä hauska yhteensattuma – ihmiset näyttävät mietiskelevän samansuuntaisia asioita. Mutta katsotaanpa mitä sitten oikeasti lopulta jää haaviin, ja onko silläkään sitten mitään merkitystä . Olen panostanut autoa ja omia instrumentteja varten jonkin verran rahaa, mutta loput tuloistani sijoitan yleensä matkustamiseen töitteni yhteydessä taikka lomiini. Kenenköhän. Välittääkö näistä tekemisistä kukaan, kun aika meistä jättää. Kun minusta esimerkiksi aika jättää, niin vaivalla kerätyt ja viritetyt kitarani siirtyvät jonkun toisen henkilön hallintaan. Olemme enemmänkin noiden soittimien hallussapitäjiä elämämme ajan. A joittain olen mietiskellyt mitä muuta sitten olisi voinut tehdä, jos ei muusikoksi olisi ryhtynyt. Hauskana yksityiskohtana minulla oli kunnia olla vieraana juuri tänään eräässä suurlähetystössä täällä maailmalla ja sama aihe pulpahti esille odottamattomalla tavalla erään ikäiseni vieraan kertoessa olleensa muusikko ennen lopullista uranvalintaansa diplomatian alalle
En helkkarissa käytä enää, puhelimestakin on kaikki cloud sitä ja tätä poissa päältä. Pilvissä asuu tieto, ja sinne varmuuskopioidaan kaikki itselle tärkeä. Käytin niitä kyllä vielä kaksi-kolme vuotta sitten, mutta sitten kävi niin, että puhelimeni sekosi lentokentän turvatarkastuksessa mystisestä syystä ja nollautui oitis sen jälkeen. Pilvien avulla apu löytyy, ja datan palauttaminen tuhoutuneen koneen korvaajan massataltiolle on yhtä juhlaa. En ostaisi autoakaan, jos nopeus suoralla tiellä vaihtelisi itselle näkymättömien syiden vuoksi neljästäkympistä sataseen. Perusverkko tukkeutuu nuorten ja muidenkin Whatsappailusta, facen tuijottamisesta, pornon lataamisesta ja torrenthyökyaalloista, ja premium/business-WIFIt ovat järkyttävissä hinnoissa. Ei se normaalia olisi, se olisi jumalauta rikki. ••• No, oma ratkaisuni on ostaa aina setti kovalevyjä, kun RAID täyttyy. Käytännössä tuolla alakerran muinaisessa lähikaupan huutokaupasta hankitussa kassakaapissa on oma kesy pilvi, joka on talutushihnassa, jonka toinen pää tulee nopeaan reitittimeen, josta lähtevät piuhat tietokoneisiini. ”No WIFI today, DDoS ongoing, we didn’t pay the ransom.” Tuollainen on nähty, oikeasti. Perille päästyäni yhden puhelimen välttämättömän datan palauttaminen Puerto Ricossa maksoi yhtä paljon hotellin WIFIä käyttäen kuin puhelimen 4G/LTEliittymällä, ja se oli monta kymppiä, melkein satasen. ••• Käytänkö pilvipalveluita. Tai sitten olet niin skutsissa duunikeikalla, kun koneesi jyrskähtää, että joudut odottelemaan Väli-Puuppolan Essolla (Savitaipaleen nimi vaihdettu anonyymimmäksi) alun viidettä vuotta, ennen kuin jokin valtakunnallinen operaattori suostuu päivittämään EDGE-linkin edes 3G:ksi, ja saat imuroitua duunillesi tärkeän datan takaisin varmuuskopiosta. 70 www.riffi.fi 6/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Vaihtelua on liiaksi ja hajonta on suurta. Ongelma ei oikeastaan ole datan siirron nopeus, vaan datan määrä. Lienen liian reviiritietoinen kontrollifriikki – tai sitten vain en tyydy välikausimalliin. Onneksi mukanani oli läppäri, joten pystyin sentään viestimään asiakkailleni, että nyt kuulkaas on niin hassusti että… Lisäksi hotellien langattomat verkot ovat yksi helkkarillinen vitsi. Fiksummat ovat vuosisatoja sanoneet ”divide et impera”, minä uskon jääräpäisesti täysin sen vastakohtaan, congregate et impera. Näitäkin hitaampia plänttejä kartalla taitaa olla edelleen – tai sitten puhelimeni valehteli taannoin, juuri, kun läppärin SSD-levy jyrskähti. Nyttemmin, kun SSD-levyt ovat halvenneet rutkasti, olen käyttänyt ystäväni värkkäämää SSD-raidia, joka koostuu oikeastaan SSDraideista, jotka koostuvat… no joo. Kiva on lapsen valokuvia siirtää, kun niitä muka ei ole, vaikka just ne tuolla oli. Pilvi on kuin digitaalinen c-kasetti, siirtymäkauden turhake, ainakin nykyisillä siirtonopeuksilla ja -tavoilla. Paitsi, jos olet matkalla jossakin, jossa tunnetun vähän arvostetumman hotelliketjun WIFI-yhteyttä ei voida käyttää aulassa näkyvillä olevan lapun mukaan. Mutta jos käykin niin, kuten tässä taannoin eräänä viikonloppuna, jolloin kaikki IP-turvakamerat ja IoT-masiinat (Internet Of Things) ja nettiin kytkeytyvät dildot ja pesukoneet sekä puolet nettipalikoista, joiden passwordeja ei oltu vaihdettu valjastettiin osaksi verkkohyökkäystä, joka sattui kohdistumaan turvallisuussertifikaatteja jakelevaan elimeen. Siinähän olet, perkele, etkä muuta voi. Kokoa ja hallitse (Congregate et impera!) 70-71 Alanko.indd 70 23.11.2016 11.38. ••• Onhan se hienoa, että periaatteessa varmuuskopio on tallessa tulipalolta ynnä muulta. Eikä niidenkään vauhti ole mistään kotoisin. KUVA: VILLE JUURIKKALA P ilvet ovat tulleet jäädäkseen. Siirrettävää kamaa on liiaksi. ••• Siirrynkin pilviveikoksi seuraavan kerran vasta, kun joku pystyy todistamaan minulle, että homma toimii käytännössä myös Krasnojarskissa kännykkäliittymällä, ja että saksalaisessa haistapaskahotellissa olevan ”businessverkon” kautta siirto käy muitta mutkitta
Syvät muokkaustoiminnot sekä joustava liitettävyys pitävät Sinut ohjaimissa. TD-50 Series: Äärimmäistä ilmaisua ammattitason keikkailuun ja studiotyöskentelyyn Kunnianhimoisena ammattirumpalina tiedät, että mikä tahansa paitsi paras soundi ja soittotuntuma on liian vähän. Monipuolista prosessoria tukevat PD-140DS Digital Snare ja CY-18DR Digital Ride, joissa on monen elementin sensori-järjestelmä sekä nopea digitaalinen kommunikointi modulin kanssa. Äärimmäinen soitettavuus sekä vertaansa vailla olevat ilmaisun mahdollisuudet tekevät TD-50KV:stä uuden elektronisten rumpujen ammattistandardin. Uuteen TD-50moduliin ja sen Prismatic Sound Modeling -teknologiaan perustuva elektroninen setti tuottaa Rolandin tähän asti vaikuttavimman ja laaja-alaisimman soundin. Settiin kuuluu myös dynaaminen VH-13 V-Hi-Hat sekä mahdollisuus tehokkaaseen hybridiin asentamalla KD-A22 Kick Drum -konvertteri omaan 22” akustiseen bassariin. Esittelemme Roland TD-50KV:n, V-Drumsmallistomme huippusetin, joka on tehty huippuluokan keikoille, intensiivisiin harjoituksiin sekä tarkkuutta vaativaan studiotyöskentelyyn. WWW.ROLAND.FI UUSITTU V-DRUMS 70-71 Alanko.indd 71 22.11.2016 10.05
Seuraava askel Genelec Oy Olvitie 5, 74100 Iisalmi genelec@genelec.com Tutustu uuteen akustisesti koaksiaaliseen Genelec 8351A SAM™ –kolmitieaktiivi kaiuttimeen omassa studiossasi. Lisätietoja kotimaan myynnistämme. Janne Lankinen P 044 799 5106 janne.lankinen@genelec.com Markku Syrjäpalo P 050 545 2670 markku.syrjapalo@genelec.com P 017 83881 www.genelec.com G_8351white_riffi_230x250mm_03.indd 1 9.5.2016 12.02 72 Takakansi.indd 72 22.11.2016 10.09