TERRY BOZZIO # virtuoosi # improvisointi # sävellys N ro 6 -2 17 H in ta 10 ,3 E ALBERT LEE: ”En koskaan tietoisesti suunnittele sooloja.” ABYSS vie syvälle synteesiin! Mika Toivanen: ”Jokaisen musatuottajan pitäisi tehdä oma levy.” 01 Kansi 617.indd 1 28.11.2017 15.18
P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy f-musiikki.fi | puh. 555 €. Ostaessasi nyt minkä tahansa Bose® L1® -järjestelmän, saat sitä varten suunnitellun T1 ToneMatch® -mikserin tarjoushintaan 199 €! Norm. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 28.11.2017 15.22. 010 320 7300 | f-pro.fi | f-pro@f-musiikki.fi P R O F E S S I O N A L BOSE ® T1 ToneMatch ® nyt vain 199 € kun ostat minkä tahansa BOSE ® L1 ® -järjestelmän Kätevät Bose® L1®-äänentoistojärjestelmät kulkevat mukana kaikkialle. Bose® Professional -jälleenmyyjiltä kautta maan. Tarjous voimassa 15.1.2018 saakka
JBL Eon One Pro Pylväskaiutinten kuningas nyt 6 tunnin akulla. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. NATIVE INSTRUMENTS Komplete Kontrol MkII Isot näytöt ja entistä intuitiivisempi käyttö Komplete-softan kanssa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi NATIVE INSTRUMENTS Maschine Mk 3 Voiko parasta parantaa. MACKIE Thump 12A Hiteimmän kaiuttimen uusi inkarnaatio. Näemmä onnistui. JBL LSR705P Uusi studiomonitori huippuluokan DSP:llä. WALDORF Zarenbourg Näitä ne on ostanu. Hyvä soundi ja maukas muoto musikaalisessa paketissa. ERICA SYNTHS Black Classic System Maukkaimpia moduleita hämärään plörinään. Jytää! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 28.11.2017 15.23. SOUNDCRAFT Notepad 3 kovaa mikseriä taskukoossa Soundcraft-soundilla
4 www.riffi.fi 6/2017 ÄÄTOIMITTAJALTA Taidot eivät pysy – niitä pidetään yllä S anotaan, että pyörällä osaa ajaa aina, jos sen taidon on kerran oppinut. Joka kierroksella karisee pois jotakin aiemmin osattua, eikä kyse ole tarpeettomien rönsyjen karsinnasta ja ilmaisun kiteytymisestä vaan eroosiosta. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 4 29.11.2017 16.28. Vapaa bassokieli soimaan ja jonkin tutun laulun melodiaa yksiäänisesti siihen päälle. Se luettakoon musiikin erityiseksi ominaisuudeksi yhdistää tunne ja äly fyysiseen suoritukseen ainutlaatuisella tavalla. Ja mitä vähemmän on ajotunteja aikanaan kertynyt ennen taukoa sitä työläämmin käy vanhan taidon elvyttäminen. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Somessa kyllä törmää toisinaan videoihin, joissa muutoin jo läheistensä tavoittamattomiin loitonnut dementikko hämmästyttää soittamalla suvereenisti itselleen rakasta musiikkia, siinä hetkessä läsnäollen ja kaikin puolin elinvoimaisena. Jos on ollut soittamatta useamman vuoden, koppaa kitaran kouraan ja koettaa sitten lasketella vanhoja tuttuja juttuja nuoruutensa tempoissa, niin lamaannushan siinä iskee. Harva haastaa itsensä todella ottamaan jotain uutta haltuun ja siirtyy varta vasten alueelle, jota ei vielä hallitse. Muistikaan ei pelaa. On opeteltava uutta. Ihminen on mukavuudenhaluinen olento. Ja niin vain pikkuhiljaa tuntuma kieliin elpyi siinä määrin, että sillä sähkökitarallakin pystyy jo jotain soittamaan ilman pettymyksen karvainta sivumakua. Sellainen kehittää omaa ilmaisua ja laajentaa musiikillista sanavarastoa. Umpikuja ei aina ole umpikuja ja joskus kiertotie vie perille varmemmin kuin oikopolku. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Ja jossain vaiheessa mukaan uivat puolivahingossa lisäsävelet, joista kasvoi paikoin ihan kunnon sointujakin. Borduna on pitkäveteinen tehokeino, jos sitä alvariinsa käyttää, joten aika pian piti laventaa palettia liikkuvaan bassoääneen melodian tukena. Silloinkin kun harjoittelu maistuu, se tuppaa painottumaan niiden asioiden pyörittelyyn, jotka jo osaa. Ja laajemmalla sanavarastolla sen peräänkuulutetun tarinankin kertominen käy ilmeikkäämmin. Puuha palkitsi, kun siinä huomasi vähä vähältä edistyvänsä ja ennenkaikkea siksi, että muistissa ei ollut vertailukohtaa, jota vasten suoritus olisi tuntunut vajaalta. Ei taitu enää. Kun ei niiden aikoinaan niin luontevien asioiden soittaminen alkanut sujua sähkökitaralla, hankin kunnollisen nailonkielisen, siirsin muinaisen repertuaarin syrjään ja aloitin nollasta jotain ihan muuta. Mieli tarvitsee innokkeita kokeillakseen uutta ja sellaisia innokkeita tarjoaa vuorovaikutus toisten soittajien kanssa. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Uusien sävelten ja sormitusten tapailu työllisti sen verran intensiivisesti mielen, ettei omaa kömpelyyttään ehtinyt havainnoida. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. Harmi kyllä, taidot voivat surkastua vaikka harjoittelisi suhteellisen säännöllisestikin, ja siitäkin huolimatta ettei ikääntymisen vaikutus motoriikkaan olisi vielä ajankohtaista. Motoriikka ei pysy mukana. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja. Useampi päätyy toistamaan samoja juttuja yhä uudestaan ja kehän kiertäminen vaihtuu huomaamatta suppenevaan spiraaliin. Sormet kipeytyvät. Kun kitaristin pitääkin soittaa melodia unisonossa kosketinsoittajan kanssa, niin se selkäytimen jatkeeseen juntattu blues-likki ei todennäköisesti tarjoakaan valmista ratkaisua yllättävään tilanteeseen. Selkäytimeen ajetun taidon voi siis kaivaa sieltä esiin, mutta toisinaan se käy kovin vaivalloisesti ja joskus ne vanhat taidot muodostavat näkymättömän esteen uudelle alulle. Se siitä sitten. Jossain määrin sama pätee soittamiseen. Mutta kyllähän se pitkän tauon jälkeen hiukan haparoiden lähtee. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. Bändi tai perinteinen studiosessio ovat parhaimmillaan erittäin tehokkaita stimulantteja, joissa toisten soitto sekä omaan soittoon kohdistuvat toisten toiveet ja ehdotukset saavat ylittämään rajoja aivan huomaamatta. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne
Yksi GLX-D Advanced Frequency Manager skannaa RF-ympäristöä. Frequency Manager siirtää taajuudet vastaanottimelle RF-väylän kautta 4. Siihen kytketään kuusi rack-asennettavaa GLXD4R-vastaanotinta RF-porttien kautta 2. GLX-D Advanced on helppokäyttöisin ja luotettavin monikanavajärjestelmä. GLX-D Advanced – toimintavarma taajuuksien hallinta 1. 2,4 GHz -alueen taajuusskannaus etsii häiriöttömät taajuudet kaikille järjestelmään kytketyille laitteille 3. Kahden Frequency Managerin avulla voidaan taata kaikkiaan yhdeksän samanaikaisen kanavan häiriötön toiminta Sinimäentie 8, 02630 ESPOO www.brightgroup.fi, s-d@ brightgroup.com Langaton digitaalinen Shure GLX-D Advanced mikrofonijärjestelmä on ykkösvaihtoehto keskikokoisiin esiintymistiloihin, auditorioihin, koulutustiloihin, kirkkoihin jne. MYYNTI: Shure-jälleenmyyjät 04-05 Pääkirjoitus.indd 5 29.11.2017 16.28. Nerokkaat akut, integroitu latausjärjestelmä ja uskomattoman hyvä soundi ovat järjestelmän avainsanoja
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 8 www.riffi.fi 6/2017 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: HENKKA NIEMISTÖ Mika TOIVANEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 8 29.11.2017 15.51
Välillä on voinut kokeilla kaikenlaista, kuten fraasia ”Kuka pelkää Paulaa”. Ilmeisesti ne vaan oli niin kovia, ettei tarvinnut! – Ajatusleikkinä olen pyöritellyt skenaariota jossa Sibeliuksella tuli tenkkapoo vaikka neljännen sinfonian hitaassa osassa, niin ei hän käsittääkseni voinut soittaa Stravinskylle, että ”Olen aivan jumissa tän hitaan osan kanssa. – Missään vaiheessa ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä kunniasta. Hän tähdentää, että jopa taidemusiikissa ne ”puutteet” kuuluu asiaan. – Nykyään tuntuu, että tekstiä tehdään melodian kustannuksella, että sinne saadaan se viimeinenkin detalji sanottua. Sama juttu jos otetaan maailman kovin tekstittäjä, kertsimies ja koodaaja, ei siitä silti välttämättä tule maailman kovinta biisiä. Se on osa kehitystä. Kun hän sai pari kappalettaan Jari Sillanpään debyyttialbumille, oli miehen tulevaisuus sinetöity. – Pidän mieluummin melodiassa ne pienet puutteetkin, ettei parannella pilalle koko biisiä. Melodia on alisteinen tekstille. Suurimman osan päivätyöstään hän on tehnyt modernin kotimaisen iskelmän parissa, vaikka musiikilliset ihanteet ovat vahvasti 80-luvun synapopissa. Speksit on tiedossa. Katri Helenan ja Jari Sillanpään ”Me Starat”-jäähallikiertueella. Tuotantoprojekteissaan hän hoitaa yleensä levynteon koko kaaren kappaleiden säveltämisestä ja sovittamisesta aina miksaukseen. Taustalla oli ajatus uudenlaisen soundin hakemisesta. Toisaalta on ollut helppoa säveltää, kun tietää kenelle tekee. Samalla pitää ottaa kuitenkin huomioon, että iskelmän tekeminen on bisnestä. Nyt varmaan pitäis opetella tekemään ihan erilaista melodiaa, joka vastaa tän päivän tarpeisiin. Toivanen kertoo ajautuneensa ammattilaiseksi iskelmän pariin 90-luvun alussa. Mikaan puri iskelmäkärpänen jo lapsena. Hänen ja Paula Koivuniemen yhteistyö alkoi, kun Toivasta pyydettiin kapellimestariksi Koivuniemen 40-vuotistaiteilijajuhlakiertueelle. Sen takia en ole juurikaan säveltänyt iskelmiä muutamaan vuoteen. Jos sitä hyväksyntää omille sointuja sävelvalinnoille pitää hakea jostain ulkopuolelta, ollaan kai vähän hakoteillä. Toivanen tunnustaa itsekin tehneensä aikoinaan tekstejä, jotka tänä päivänä eivät ole aivan kurantteja. Mutta melodiat, joita vaikka juuri Kassu Halonen ja minä Kassun fanina olen tehnyt, on tämän päivän biisimarkkinoilla varmaankin vähän vanhanaikaisia. Kun mun biisit on olleet aikanaan biisipalavereissa kisaamassa Kassun ja vaikka Veikko Samulin biisien kanssa ja mun tekeleet on skipattu pois, niin tietenkin pyrin analysoimaan ja kriittisesti kuuntelemaan ”mikä meni vikaan” omissa iskelmähapuiluissa. – En ole ihan varma, että jos otetaan maailman kovin kitaristi, basisti ja rumpali, että siitä tulee maailman kovin bändi. – Siellä Corollan takapenkillä tuli kuultua kaikki nää Frederikit, Katri Helenat ja Paula Koivuniemet. Kyllähän Lennon/McCartney tai Abban Benny ja Björn piti tavallaan kahden miehen biisileirejä, mutta ei siellä lähetelty kertsejä ympäri maailmaa, että tehkää tähän pari verseä. www.riffi.fi 6/2017 9 M ika Toivanen on täyden palvelun mies. – Kai mun sisällä asuu semmonen taiteilijasielu. Paula Koivuniemi: Yöperhonen, Edel records 2006 Ja näin saatiin rakennettua oivallinen aasinsilta Mika Toivasen ensimmäiseen sessioon. Joskus vaan täsmäbiisikin voi olla huti. Kuitenkin jo ennen tätä esimerkiksi Isao Tomita, Wendy Carlos ja Vangelis edustivat mulle sitä kiehtovan ihmeellistä maailmaa, missä yksi ihminen pystyi laboratorion näköisessä studiossaan luomaan isoja, jopa sinfonisia äänimaailmoja. Vaikka Mika tunnustautuu olevansa henkeen ja vereen synamiehiä, niin onhan se ollut mahtavaa, kun on pyydetty tekemään biisi vaikka Katri Helenalle tai Tapani Kansalle. 80-luvulla nuoruuttaan eläneelle päivän pop oli aina vahvasti konevetoista, josta innostus bändeihin kuten Depeche Mode, Yazoo ja Duran Duran sitten helposti syttyi. Siitä johtuen biisien melodiat ei kaarru yhtä kauniisti kuin vaikkapa ”Sydämeeni joulun teen” tai ”Katson autiota hiekkarantaa” -biiseissä. ”Ei edes tuhmaa, mutta toimii hyvin.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 9 29.11.2017 15.51. Tän päivän musassa melodisuus on vähän hukassa. – Esimerkiksi Kassu Halosen melodiaja harmoniamaailma oli mulle nuorempana selkeä suunnan näyttäjä. Tuu tänne Ainolaan, poltetaan parit käsinkäärityt sikarit ja co-wraitataan tää osa kuntoon”. – Paula soitti mulle, että hän haluaisi tehdä jotain sellaista, mitä olin tehnyt esim. ”Okei, levylle menikin tämmönen kappale, teenkin seuraavaks sitten tietynlaisen biisin”, ja siinähän sitä oppi. Ainakin sen kaltainen melodisuus, miten mä sen ymmärrän, mihin mä olen kasvanut ja mitä olen yrittänyt opetella. Sävellyksiä on yhteensä yli neljäkymmentä. Hyvä puoli asiassa on kuitenkin se, että tekstien merkitys on kasvanut. Biisileirit taas ovat monesti kustantajan masinoimia juttuja, joista saadaan kulloiseenkin projektiin nippu täsmäbiisejä. Biisinkirjoittamisesta Toivasella riittää asiaa. Toivasta eivät myyntitavoitteet kuitenkaan paljoa hetkauta. – Ei voi tietenkään yleistää. Hänen mielestään tämän päivän melodiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi mennä – tai oikeastaan miten niiden piti mennä ennen vanhaan. Hänen taiteilijamentaliteettiin ei sovi, että joku muu sorkkii hänen kappaleitaan. Kaikki tämä ilman biisileirejä. Bändiä alettiin kasaamaan ajatuksella, että laitetaan vähän rokimpaa vaihdetta silmään. Nää on tällasia biisejä mitä multa tulee. – Olis varmasti tullut erilaisia biisejä, jos niitä olis otettu eri puolilta, mutta mullehan tää on ollut ihannetilanne. – Semmoset ranteet auki viikonloppuisä -jutut ei ole tätä päivää, sanoo Toivanen, jonka mukaan sanoitusten merkitys nykyiskelmässä on tärkeämpi kuin melodian. Aloitetaan nykyiskelmämelodioista. Säveltämisessä trendinä olevat ”co-wraittaaminen” ja biisileirit eivät myöskään saa Toivaselta innostunutta vastaanottoa. Mika Toivasen kohdalla omaehtoisuus on kantanut hedelmää. Hän kuvaa itseään pilalle hemmotelluksi, koska on päässyt säveltämään muun muassa Paula Koivuniemelle kokonaisia levyjä. Melodioita tärkeämpää on siis mistä laulaa. Kappaleiden valikoituminen ja päätyminen levyille oli kuitenkin pitkällisen oppimisen tulosta
Se että Toivanen oli jossain vaiheessa myös bändihommassa mukana, edesauttoi häntä hahmottamaan säveltäessään millaisia elementtejä kappaleissa tulisi olla. Kun nykyartistit laulaa biisejään milloin missäkin keittiön pöydän ääressä, kotistudiossa tai vaikkapa keikkapaikan takahuoneessa, niin vanhat artistit on tottuneet siihen, että studiopäivät on varattu ja 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 10 29.11.2017 15.51. Ja sitten neljäkymmentä vuotta myöhemmin oli aika kypsä Yöperhoselle. Artistikin tulee lähemmäksi. Sitten selvis, että tämä Paulan ensisinglelle päätynyt kappale oli alkujaan nimeltään juuri Yöperhonen, mutta Toivo Kärki ei antanut hänen laulaa sitä, kun se kertoi jostain vähän kevytkenkäisestä naisesta. Sellaista ei annettu alta kakskymppisen tytön laulaa. Se on se konteksti. Vaikka tässä on iskelmäartisteja tehnyt, niin en mä tietenkään kaikille ole sitä särökitara-väritystä tarjoomassa. – Se on tavallaan vitsi, mutta ei se mikskään pelleilyksi mee. Kun säveltäjä yrittää hahmottaa artistille sopivia elementtejä kappaleisiinsa, sovittajan keskeisimpiä ammattitaito-asioita on taas ymmärtää kuka laulaa ja missä. – Se on tuo laulajan arki lopulta aika yksinäistä hommaa. Vaikka laulamaan ”kuka pelkää Paulaa”. Itseironia oli yksi ajatuksista, jolla albumin linjoja luonnosteltiin. Onhan se aika humoristinen teksti kun nyt sitä ajattelee. Ei edes tuhmaa, mutta toimii hyvin. Eihän ne kuulosta miltään jonkun Aikuisen naisen jälkeen. Niinpä siihen tehtiin silloin vuonna 66 uusi, nuorelle naiselle sopiva teksti Perhonen. Kuunneltuaan demon Paula ymmärsi heti mitä ajettiin takaa. Studioon tullaan aina levyttämään, ei treenaamaan, hengailemaan tai jamittelemaan. – Se on näille ”vanhan liiton ammattilaisille” niinkuin pyhää hommaa, mikä on mun mielestä tosi hienoa. Toivanen koki uuden materiaalin säveltämisen haasteena. Ei annettu kuitenkaan periksi ja tehtiin siitä Ile Vainion kanssa teksti valmiiksi ja lähetin Paulalle mun laulaman demon. Tyylitaju onkin sovittajalle monesti tärkeämpi taito, kuin se, miten taidokkaasti kappaleen voi uudelleenharmonisoida. Kuusissakymmenissä olevan naisen asenteessa oli enemmän rokkia kuin monella oikeella rokkarilla. Ilen kanssa me se teksti tehtiin ja se on hyvä tommosissa jutuissa. Paljon materiaalia uusiksi sovittanut Toivanen kertoo, että areenalla ei välttämättä toimi samat jutut kuin pubissa. Lähdettiin tommoselle linjalle. Paula laulaa sen tosissaan ja siinä tulee sitä homoikoni-juttua. Rohkeakin voi olla, kunhan ymmärtää, että kaikki biisit eivät voi olla ilotulitusta. Toivanen painottaa vastoin kirjoittajan näkemystä biisien vahvuutta ja tekstien syvyyden tärkeyttä istuvan ja kuuntelevan yleisön edessä, kuten esimerkiksi konserttisalissa. Paula Koivuniemen kanssa yhteinen linja löytyi aika hyvin. Sit taas konserttisalissa voidaan vetää välillä vähäeleisesti pelkän sellon säestyksellä. Mitä voisi olla tapahtunut, kun on kuljettu neljäkymmentä vuotta. Jos ollaan areenalla ja tuli roihuaa ja konfetit lentää, niin et sä voi vetää ihan vaan hillitysti haitarilla. Paulan kohdalla näin kuitenkin heti, että tämä artisti kantaa sen komeasti. Sata miestä -kappaleessa taas esiteltiin uusia puolia Paula Koivuniemestä. Jos ei tunnu hyvältä, ei tehdä. – Eihän se mikään mun keksintö ole, mutta pieni akustinen tuokio siellä keskellä konserttia tekee aina hyvää. Paula sanoo ääneen niitä asioita mitä on mietitty. Samaa tutkiskelevampaa polkua jatkoi En kadu mitään -kappale, jossa onnistuttiin hyvin hahmottelemaan niitä tuntoja mitä laulaja kokee, kun valot sammuu ja estradi vaikenee. – Tämmöset uudet kappaleet menee helposti ihan kyykkyyn niiden klassikoiden rinnalla. – Biisit pitää tavallaan siirtää siihen tilaan ja tilanteeseen. Se biisi viitoitti myös seuraavan levyn suuntaa. Sen lisäksi että kappaleiden pitää olla tietysti hyviä, pitää niiden pystyä seisomaan kalpenematta livesetissä vanhojen megahittien rinnalla. Vanhan liiton artistien kohdalla homma on kuitenkin eri. Mutta hyvin nää uudet biisit on lunastaneet paikkansa siellä Paulan keikkasetissä. Kiertue oli ohi ja sujunut sen verran hyvin, että päälle päätettiin siis tehdä Toivasen tuottamana levy. ”Seuraa vain laulut laulajaa...”, runoili Toivanen Vainion kanssa. Ajatus oli lähtenyt Koivuniemen Senaatintorin keikasta, jossa hän esitti Apulannan Anna mulle piiskaa -biisin korkokengissä ja pillifarkuissa. Toinen ajatus oli rakentaa kaari Koivuniemen ensimmäisen levytyksen (Perhonen-single vuodelta 1966) ja viimeisimmän albumin välille. Kappaleiden demottaminen studiossa on aivan normihommaa tänä päivänä. Silloin arrikin tarvii isoja dramaattisia juttuja. Se ”rokimpi” soundi tuli jo siitä. – Eijjeijei, ei hän laula. Laulajasta paistoi iän mukana tuoma varmuus, jonka myötä pokkaa riitti mihin tahansa. 10 www.riffi.fi 6/2017 – Kaksi pitkätukkakitaristia, Varre Vartiainen ja Tuomas Wäinölä etualalle Paulan molemmin puolin, Anssi Nykänen rumpuihin, Harri Rantanen bassoon ja mukaan vielä kolme puhaltajaa. Myös suvantoja tarvitaan. Eli ei albumi pelkkää pelleilyä ollut. Koivuniemen esityksestä rohkaistunut tuottaja lähetti tekstarin Miamissa lomailevalle tähdelle, että pystyisikö hän tällaista laulamaan. – Niinpä hahmottelin Perhoselle jatko-osaa, ja sehän oli luonnollisesti Yöperhonen
Ne suhtautuu siihen tosissaan ja sen takia niille toi demottaminen on vähän vaikea ajatus joskus. Tuli ajatus että siellä Kirjan salissa pitäis vielä joskus äänittää kokonainen levy. Tiesin heti, että tälle artistille pitää tehdä tällaista musaa, vanhalla, isohkolla tuotannolla. On siis musiikkia ja muusikoita myös Spotifyn Top50-listan ulkopuolella. Levyn musiikilliset ansiot eivät ole kuitenkaan Toivasen ainoa syy ottaa albumia käsittelyyn. Soittelin siis siinä Rhodesilla nopeesti vähän sointuja klikin päälle varmistellakseni että sävellajit on oikeat. Oli hienoa fiilistellä siellä, että tässä se Ola on vetänyt. Ymmärrän tilanteen varsin hyvin, mutta nää on asioita joita pitää sanoa myös ääneen eikä vaan yrittää pyristellä mukana. Hän kun on henkeen ja vereen vanhan koulukunnan tangomiehiä. – Halusimme Kyöstin kanssa tälle levylle just tietynlaisia biisejä, jotka on meille kummallekin tuttuja. Kaksitoista viulua tallennettiin Finnvoxissa. Kun tämä genre ei soi radioissa eikä striimaa, tällaisten tuotantojen tekeminen on taloudellisesti kannattamatonta, ainakin siis levy-yhtiöille. Mulla on yleensä tapana varmistaa sävellajit studiossa laulattaen demolaulut melko kevyen ja riisutun taustan päälle. Joskus tuon levyn aikaan syttyi valtava halu ostaa joskus ”oikea” mikseri. Kyseessä oli kappale, joka piti vetää ulkoa ja mieluusti ekalla otolla. Listaviikkoja albumille kertyi viisi. – Se vaati vähän semmosta hulluttelua, mikä kuuluu hyvin muun muassa bassoraidassa. Tänä päivänä ongelma on siinä, että kun pidetään vuosittaista tango-laulukilpailua, ne hyveet, joita tangon laulamiseen Seinäjoella liittyy, ovatkin paheita tuon heinäkuisen viikonlopun jälkeen. Tangomusiikki elää siis vaikeita aikoja. ”On on, kato nyt tästä valokuvasta Virran kirjastakin!”. Toivasen manifestin jälkeen päästään albumin syntytarinan kimppuun. Levyn tuotantoratkaisuihin päädyttiin Mäkimattilan persoonan kautta. Ihan vain Mäkimattilaa ajatellen sai Toivanen idean äänittää Yö kerran unhoa annoit -kappaleen laulut kuuluisassa Kirjan salissa Helsingin Kruununhaassa. Lehmänkello vaan hakkaa ja vähän sointuja päälle. Komppi oli sama kuin Tangomarkkinoilla, eli Hannu Rantanen bassossa, Kepa Kettunen rummuissa, Heinä Nieminen kitarassa ja Mongo Aaltonen lyömäsoittimissa. Pohjalla oli ainoastaan ohjelmoitu demo jonka soittajat treenasivat korvakuulolta. Albumi, jollaisia ei enää tehdä. Yöperhonen saavutti kultarajan seuraavana vuonna. Mentiin sinne puolen yön jälkeen, niinkuin entisaikaan tehtiin; kun soittajat tuli keskustan ravintoloista keikoilta, mentiin vielä yöksi äänittämään. Nehän on ihan kauheita ne sen sovitukset. ”Hei tässä olis vielä yks tämmönen, eikä ole lappuja. Isolla bändillä miltei kokonaan livenä taltioitu albumi on komeaa kuultavaa. Toivanen kertoo mahtavan esimerkin demottamisesta Reijo Taipaleen kanssa muutaman vuoden takaa. Albumin nimikappaleen oikeanlaisen fiiliksen löytymiseen tarvittiin hiukan ”studiopsykologiaa”. – Ymmärrän, jos striimauspalveluissa eikä radioaalloilla ole tällä hetkellä kysyntää suomalaiselle viihteelliselle iskelmälle, mutta kokonaisen laulutyylin ja samalla myös tuotantotyylin alasajo tuntuu väärältä. Paikassa, jossa on äänitetty muun muassa Olavi Virtaa. Kyöstihän tuntee suomalaisen sodanjälkeisen iskelmäperinteen kuin omat taskunsa, niinpä kun mun tietämys on rajallisempaa, sovittiin että kun molemmat tietää biisin, voi sen ottaa myös tälle levylle. Toivasen musiikilliset ratkaisut saivat ymmärrystä myös Hesarissa, jossa toimittaja Mari Koppinen kiitteli, että onneksi Suomessa tehdään vielä albumeita isosti. – Tehtiin Reiskan Muistojen Polku -levyä. Radioaalloille ei ole mitään asiaa ”täydellisellä” tangoäänellä, eikä vähän jähmeähkösti fraseeraava kruunupää saa äärimmilleen tuotettua radiohittiä lentoon sitten millään. Vibrafonia soitti Arttu Takalo. Albumi aloitti ansiokkaan yhteistyön Koivuniemen ja Mika Toivasen välillä ja on poikinut tähän mennessä kuusi levyä. Vetäkää vaan, kyllä te osaatte!” Sitä kautta siihen saatiin tietynlaista räyhäkkyyttä. Kyllähän se Reiska ne laulo, mutta oli myöhemmin sanonut siellä levy-yhtiössä, helvetti ei niistä Toivasen levytaustoista tule kyllä mitään. Tiedustelen Toivaselta miltä Yöperhonen-albumi nyt soundimielessä kuulostaa. Hän toteaa, että se kuulostaa ihan hyvältä iskelmälevyltä. ”Kokonaisen laulutyylin ja samalla myös tuotantotyylin alasajo tuntuu väärältä.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 11 29.11.2017 15.51. Esittelin biisin kavereille viimeisenä, kun luulivat pohjien olevan jo purkissa. Muuten pohjat äänitettiin yhdessä päivässä livenä Toivasen studiossa. – Ideana oli tehdä sellainen levy, miltä tangokuninkaan levyn pitäisi kuulostaa. Kun kävin paikalla ekan kerran, niin talonmies sanoi, että ei täällä mitään studiota ole ollut. Kyösti Mäkimattila: Yössä soi Americano, Sony 2015 Mika Toivanen valitsee seuraavaksi sessiokseen vuoden 2013 tangokuninkaan Kyösti Mäkimattilan albumin. – Kai se soundikin on ihan muhkea vaikka levy onkin miksattu kahdella, nykymittapuun mukaan jo pahasti vanhentuneella Yamahan O2R-digimikserillä. – Lavan alta alemmasta kerroksesta löytyi vielä se kellarihuone, joka toimi silloin tarkkaamona. – Asiat on muuttuneet niin paljon jo tämän kahden vuoden aikana, että tällaisia levyjä ei varmaan kannata enää edes tehdä. Aikaakin se on kestänyt hyvin vaikka levy on jo yli kymmenen vuotta vanha. Semmonen riskinottaminen, että roiskitaan menemään, ei aina välttämättä sovi sessiomuusikon pirtaan, vaikka sellasta joskus kaipaisikin. Yöperhonen-albumia on kiittäminen Koivuniemen noususta uudelleen megatähtiluokan kansansuosioon. www.riffi.fi 6/2017 11 silloin mennään levyttämään. – Ajattelin että Kyösti osaa arvostaa tätä. Toivanen haluaa tuoda esiin epäkohdan, johon hän törmännyt muunmuassa toimiessaan kymmenen vuotta Tangomarkkinoiden kapellimestarina. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 21 890. – Haettiin siihen semmosta riehakkuutta, mitä studiomuusikoilta voi olla joskus vähän vaikeata löytää. Hänen laulutyyli on sellainen toteava ja vähän etäinen, mikä kuuluu tohon 60-luvun tyyliin. Niinpä parin vuoden päästä tuosta, studiolleni saapui sitten ihan ”oikea” analoginen mikseri, SSL:n AWS900+, jolla miksaan tälläkin hetkellä. Ettei kaikki vaan yrittäis epätoivoisesti saada aikaan radiohittiä
Monasti, jos on ajatus, että jokin kohta vedetään tietyllä kitaralla ja soundilla, niin se saattaakin kääntyä ihan toiseen suuntaan, kuin ajateltiin. Hän tiesi intohimostani synteettisiin äänimaailmoihin ja on nähnyt nämä studiolla lähes käyttämättömänä lojuvat vintagelelut. – Kun studiomiesten pitää osata soittaa tyylillisesti vähän kaikkea, niin joskus olisi mielenkiintoista kokeilla vaikkapa puhtaasti punk-asenteella soittavaa kitaristia tangotuotantoihin. Oman levyn myötä ainakin Toivanen löysi lähes kolmenkymmenen vuoden studioammattilaisuuden jälkeen uusia puolia itsestään musiikin tekijänä mutta myös aivan uusia tapoja tehdä musiikkia. Tuottajan näkövinkkelistä sellaisten tyyppien kanssa syntyis varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista. Jotain sellaista, mitä ei osais ees tilata. Jotain sellaista syntyi Yössä soi Americana -albumille. Joskus soitossa pienistä teknisistä puutteista kumpuava luovuus on juuri se, joka saa aikaan ainutlaatuisen soundin tai vaikkapa fillin. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että myyntiluvut ei tässä projektissa ole olennaisia. Levy, jota oli vinyylinä myyty haastattelun aikoihin ehkä kaksikymmentäviisi kappaletta, olisi jäänyt tekemättä ilman Chartmakersilla masteroijana työskentelevän Henkka Niemistön suorittamaa potkua perseelle. 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 12 29.11.2017 15.51. Kyseessä on noin neljän minuutin biisi, missä on ainoastaan moduloidun oskillaattorin pulputusta. – Oli vapauttavaa ja erittäin opettavaista työskennellä esim. – Henkka kysyi, että miksen tee omaa levyä. Soundi provosoi soittamaan jonkun jutun tietyllä tapaa, mitä ei komppilappuun pysty nuotintamaan. – Kyllä se parhaimmillaan on sellaista, että pallotellaan niitä ajatuksia sovittaja/tuottajan ja muusikon välillä. Nimittäin oman levyn tekemistä. Kyse oli suoranaisesta ahaa-elämyksestä, että tätä varten minä teen musiikkia! Kaivetaan esiin se taiteilijaminä ja luodaan musiikkia ainoastaan omista lähtökohdista. Ei kertsiä, ei introa, eikä myöskään minkäänlaista kohderyhmää saati radiosoitto-odotuksia. -33° C -biisin kanssa. Artisti on aina keskiössä ja kaikki ratkaisut pyritään tekemään niin, että lopputulos palvelee artistia, ei tuottajaa tai biisintekijää. 12 www.riffi.fi 6/2017 Keskustelu kaartaa alkuperäisestä aiheesta tiukasti sivuun syvemmälle studiomuusikko-ajatteluun. – Näin näitä levyjä on mahtava tehdä. – Olennaista esimerkiksi bändituotannoissa – jolloin ei välttämättä työskennellä studiomuusikoiden kanssa – on löytää ne oikeat palaset jotka toimii keskenään. Toivanen: Transitions, U-records 2017 Oletko tuottaja/musiikkialan ammattilainen, joka on jossain vaiheessa kärsinyt seuraavista oireista: Musahommat tympii, jonkinlaista urautumista havaittavissa, kysyt toistuvasti itseltäsi ”miksi tätä hommaa teen?” Jos vastasit myöntävästi yhteenkään kohtaan, kannattaa kokeilla samaa kuin Mika Toivanen. Sen tähden en halua lukita asioita loppuun asti, vaan annan iloisen sattuman puuttua peliin. Tätä ei ole kukaan tilannut, eikä kyllä myöskään ostanut, haha. Taiteen tekemistä parhaimmillaan. Joillakin tuottajilla toimii, että kaikki jutut on kirjoitettu viimeisen päälle valmiiksi, mutta esimerkiksi kitara-asioiden kohdalla ei semmosia soundijuttuja voi kirjoittaa siihen lappuun. Toivanen on alkanut kavahtamaan perinteistä ajattelua, jossa tuottaja ”laittaa” muusikon soittamaan. Kommentoin Toivaselle, että kun tilaa tietyn soittajan, tilaa myös tiettyä soundia, johon hän kertoo nyökytellen alkaneensa miettimään, millaista olisi tehdä töitä jonkin yhden asian erikoismiehen kanssa. Vaikka hän ammattisäveltäjä onkin, on musiikin tekeminen artisteille aivan toinen juttu kuin oman musiikin luominen. Toivanen on silminnähden ylpeä albumista
Pelkkää sähkön kohinaa. Kun Toivanen on ollut koko ajan kaupallisen musiikin käytössä, niin omiakin tuotoksiaan on alkanut arvottamaan kaupallisista lähtökohdista; ”eihän tätä kukaan kuuntele”. Läheskään aina en tästä ”kiihtymisestä” jaksanut edes huolestua. Mun normituotannoissa analogisynien käytöllä ei ole hirveesti merkitystä, mutta tää levy on tehty pelkästään niillä. Jos et saanut äänitettyä sitä, niin et sä löydä sitä samaa asentoa niille nappuloille ja soundi on näin ollen kadonnut ikiajoiksi. Ei kaipaa – päivastoin. Toivanen uskoo että omaehtoiselle musiikille on aina ti laus ta. Eikö hän kaipaa bändiympäristön sosiaalisuutta ja asioiden pallottelua. Ja tämä tietenkin aiheutti pientä puhdetta kun tuon modulaarimateriaalin yritti saada ”gridiin”. – Jos ja kun saat jonkun soundin sieltä aikaseks, sä et pysty palaamaan enää siihen. Jo kahden minuutin kohdalla tempossa 90 bpm aloitettu biisi saattoi olla 92 bpm. Ja se on tärkeintä! . Kaiken pohjalla on kuitenkin sen sisäisen palon esille tuominen. Tuo deadline pelastaa hänet myös liialta hinkkaamiselta ja itsekriittisyydeltä. Albumin kasaamiseen kului kaksi ja puoli kuukautta. Modulaaria käytettäessä äänitys kannattaa pitää päällä koko ajan. – Aikaa kului ja jossain vaiheessa lokakuuta Niemistö soitti, että masterointi on varattu, tuleeko se levy. Kun kaikissa soittimissa ei ole midiä, suurin osa melodioista, bassoista ja pädeistä on soitettu livenä. Hän on tehnyt sitä, mutta joku muu taas jotain muuta. Mun modulaarin käyttö on enemmänkin seikkailua oskillaattorien ja filttereiden maailmassa kuin määrätietoista soundin vääntöä. Tuli vaan inhimillistä kiilausta monotonisiin sekvensseihin. – Syntetisaattorijutun ihannointiin mulla liittyy oleellisesti se, että ne oli semmosia laborantin näköisiä jätkiä, ketkä väänsi nappuloita siellä yksin ilman bändiä. Rakennusaineina käytettiin pelkästään analogisyntikoita, kuten Moog Voyager, Korg MS-20, Oberheim Matrix-1000, Juno-60 jne. Myös oman levyn tekoa hän on kaivannut. Tai ainakaan minä en pysty. – Koko levy on tehty analogivehkeillä, ja kyllä sen mun mielestä kuulee. Mun mielestä jokaisen musatuottajan pitäis tehdä oma levy. Se on jopa aika vapauttavaakin ajatella sillä tavalla. No okei, mä teen ja aloin hommiin. Tätä ennen Toivanen oli äänittänyt kaikenlaisia pulputuksia ja piipityksiä, mitä oli modulaaristaan aikaan saanut ja näiden päälle levy rakennettiin. Jokainen tekee erilaisia ja ainutlaatuisia juttuja sen johdosta. Masteroija sanoi, että kun nostaa yläpäätä, sieltä ei kuulu mitään. Jos masterointia ei olis ollut varattuna, olis jäänyt ehkä tekemättä. Ja nyt kun näitä on aloittanut tekemään, niin mä tiedän jo aika hyvin millainen seuraava levy tulee olemaan. u ”Ei kertsiä, ei introa, ei myöskään minkäänlaista kohderyhmää saati radiosoittoodotuksia.” 08-13 Ikimuistoiset Toivanen.indd 13 29.11.2017 15.51. Tästä oppineena, mulla on joka joulukuu masterointi varattuna. Jostain syystä käytin Akain RhytmWolf-rumpukonetta sekvenssien synkkaamiseen. Vasta nyt tajusin että julkaistu sooloalbumi on aina parempi kuin kovalevyn uumenissa majaileva mahdollisesti joskus täydellinen sooloalbumi. Se on hänen historiaansa. Swedienin viesti oli selvä: – Antakaa te oman historianne kuulua tekemisissänne! Toivanen peilaa ajatusta omaan työhönsä: – Mun historia on syntikkapopissa ja Corollan takapenkillä kuunnellussa Katri Helenassa. En vielä tiedä ihan tarkkaan mitä tulen tekemään, mutta omaa musaa pitää tehdä. – Swedien palasi ajassa taaksepäin ja kertoi äänittäneensä 50-luvulla esim. www.riffi.fi 6/2017 13 Hetken pähkäiltyään Toivanen innostui asiasta. Toivasen ”kaikki alusta loppuun itse” -meininki kuulostaa yksinäiseltä hommalta. Todella hyvän kuuloisia synasoundeja saa ulos melkeinpä mistä vaan plugarista tai VAsynasta mutta kun jääräpäisesti vältellään uutta teknolo giaa ja äänitellään näitä vanhoja rahisevia ja suhisevia pörinöitä raidoille, lopputulos on mukavan pyöreä ja lämmin. Erilaisia mikkejä sun muuta saa kaupasta kuorma-autoittain, mutta se ei ole olennaista, vaan se on se oma historia, joka saa ja jonka pitää kuulua siellä äänitystai miksaustilanteen valinnoissa. Levyn teko aikataulutettiin seuraavalle vuodelle ja tärkein, eli masterointi varattiin joulukuun puoliväliin. Bruce Swedienin viisaat sanat Tavatessaan kuuluisan äänittäjän, Bruce Swedienin, jäi Toivasen mieleen se miten tämä painotti jokaisen äänittäjän omien lähtökohtien tärkeyttä. Se on osa sitä estetiikkaa, että tehdään yksin ja sitä mä olen kaivannut. Duke Ellingtonin big bandiä ja käyttäneensä niitä oppeja siitä lähtien äänityksissään ja miksauksissaan. Nyt taas kun uudemmat levyt myy parhaimmillaankin vaikka kymppitonnin, niin ero siihen mun kolmeenkymmeneen ei ole enää niin iso. Vasta editointivaiheessa huomasin ettei se Akain kello ole todellakaan kovin tarkka. • www.riffi.fi – Se on mulle ihan olennainen naksahdus tuolla nupissa, että tekee vaan. Joskus silloin kun teki Jari Sillanpään levyä, joka myi kolmesataatuhatta kappaletta, ei ehkä olisi ollut mitään järkeä tehdä levyä joka myy kolmesataa kappaletta. Omaa juttuaan valkoisissa takeissa. ”Tekee vaan” -ajatteluun liittyy myös ymmärrys siitä, että kun tänä päivänä mikään musiikki ei myy, niin miksei sitä sitten kannattaisi tehdä omista lähtökohdista. Jottei homma jäisi tekemättä, on hän varannut masteroinnin jälleen joulukuun viidenneksitoista päiväksi. – Semmonen ajattelu pitää täysin unohtaa. Lue Riffin verkkosivustolta Nettispesiaali, jossa Toivanen kertoo lisää äänittämisestä ja miksaamisesta, sekä luotetusta komppiparista, jolle voi antaa soitettavaksi aivan mitä vain. – Oman levyn tekeminen oli henkilökohtaisesti tosi iso asia. Kauhea tilanne, jos se olisi johonkin vuosien saatossa kadonnut. – Olen tässä kolmenkymmenen vuoden aikana aloittanut kaikenlaisia omia juttuja, mutta kesken ne on jääneet, kun eivät ole olleet omasta mielestäni tarpeeksi hyviä. – Sekvenssijutut taas tulevat modulaarin parista sekvensserimodulista
Kotiinpaluun kruunaa Stingin esikoismusikaali ”Viimeinen laiva”. Äänentoiston osalta Turussa tähdättiin siihen, että uusien äänijärjestelmien täytyy olla kokonaisuuksia – että kaikkien kaiuttimien sointi olisi samanväristä setin isoimmasta pienimpään elementtiin. 14 www.riffi.fi 6/2017 V uonna 1962 rakennettu, kymmenillä miljoonilla remontoitu Turun kaupunginteatteri uusine tekniikkoineen on nyt kovemmassa iskussa kuin koskaan. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Turun kaupunginteatteri juhlii avajaisiaan – uuden äänija valotekniikan neitsytmatka! Turun kaupunginteatterin kolmivuotinen evakkoretki on päättynyt. Stingin ”Viimeinen laiva” on uusitun Turun kaupungin teatterin avajais produktio, jonka päärooleissa laulavat Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN 14-17 Turku.indd 14 29.11.2017 15.54
Jokaiseen kaiuttimeen ajettava äänimateriaali viimeistäkin surround-purkkia myöten on määriteltävissä yksilöllisesti. Musikaalissa pöytiä käytetään moodissa, jossa molemmilta käyttöpinnoilta pystytään hyödyntämään kaikkia järjestelmän tuloja ja lähtöjä. Kolmas linjasäteilijänippu ei luonnollisesti näyttämöaukon keskelle sovi – haitat tekniikan muille osa-alueille olisivat liian suuret. Enemmän kuin tarpeeksi Miksauspuolella turkulaiset tykästyivät amerikkalaiseen vaihtoehtoon jo Digidesignin aikakaudella. Vaakasuuntainen keskiklusteri rakentuu neljästä pistesäteilijästä downfilleineen. Tilanteen vaatiessa toinen muuntuu helposti monitorikäyttöön. Suuren näyttämön etupäähän hankittiin kaksi uutta S6Lpöytää, joista suurmusikaaleissa yksi on omistettu langattomille laulumikrofoneille ja toinen orkesterille. Pienen näyttämön akustisesta suunnittelusta vastasi Akukonin Anssi Ruusuvuori, ja Tapio Ilomäki puolestaan loi suuren puolen kaiutinjärjestelmän suuntaviivat käyttäjän toiveiden pohjalta. Nyt lopullisessa osoitteessaan siihen lisättiin tiTyylikkäästi toteutettu ramppi kätkee näyttämön puolella suojiinsa lavamonitorit ja katsomon puolella kahdeksan pintaan upotettua etufilliä. Päänäyttämöllä matriisi on kooltaan 64 × 64 ja pienellä näyttämöllä 32 × 32. Kun vielä pienelle näyttämölle valittiin kompakti S3L-X, on Avidin livepöytäkattaus Turussa maan järein. Kuulokuvan keskeltä ajettavasta ääni-informaatiosta huolehditaan suuren näyttämön tapaan pistesäteilijällä ja downfilleillä, sub-komerokin on samaa lajia. Apua valvontaan Talon uudisrakennusosaan valmistuneelle pienelle näyttämölle ripustetun Mina-linjasäteilijän teatteri ajoi sisään jo väistötiloissa Turun Logomossa. Etulinjassa lennätetään myös neljää matalimpia ääniä toistavaa 1100-LFC-komeroa, lisäksi pääjärjestelmää tuetaan takarivien osalta kevyellä viivelinjalla, jota on käytännössä tarvittu lähinnä ”ilmanraikastimena” parven alustan suppilossa, ei niinkään äänenpaineen lisääjänä. Teatterin äänipuolen remontista talon puolesta päävastuussa olleet äänisuunnittelijat Jari Tengström ja Iiro Laakso myöntävät, että line array sivustoilla ja point source keskellä ei ole jokapäiväinen tai ainoa vaihtoehto, mutta täällä paras mahdollinen. Jari Tengströmin (vas.) ja Eero Auvisen työkalut ovat nyt viimeisen päälle: yhdellä konsolilla miksataan orkesteria ja toisella laulajia. ”Viimeisessä laivassa” tulokanavia on satakunta: bändiltä kuutisenkymmentä, laulajilta kolmisenkymmentä ja loput in putit 14-17 Turku.indd 15 29.11.2017 15.54. Bright Finland vastasi äänipuolen asennusurakoista, ja laiteostot tehtiin pääsääntöisesti erillishankintoina – esimerkiksi kaiutinjärjestelmä Studiotecin ja äänipöydät Msonicin kautta. Tässä avustaa Timaxin hyväksi havaittu matriisi, joka päätyi väistöreissulta takaisin uudistettuun taloon. Molempien näyttämöiden kaiutinjärjestelmien valvontaa helpottava RMS-järjestelmä osaa lähettää käyttäjälle laitekohtaiset huoltoja vikaraportit vaikka tekstarilla, tyyliin ”vasemman seinän surround-kaiutin nro 4:n yläpään vahvistin käy liian kuumana”. Yhteistä matkaa Venuetuoteperheen kanssa on siis taitettu jo kauemmin kuin Avid on äänipöytiä nimellään edes markkinoinut. www.riffi.fi 6/2017 15 Suurelle näyttämölle ripustettiin Meyer Soundin uutta Leopard-linjasäteilijää seitsemän kaiuttimen niput per puoli. Pääjärjestelmää tukeva kunnianhimoinen surround-kat taus rakentuu lähes neljänkymmenen kaiuttimen varaan, joiden koko ja matalalle ulottuva toisto mahdollistavat tilaäänikuvaan muidenkin tehojen kuin kaikujen rakentamisen. Tulokanavia on satakunta. laan räätälöity surround-kattaus
Peruste lievään ylimitoitukseen löytyy nopeasti. Hirviöiden kamppailua Verkotetussa audiossa ollaan murrosvaiheessa, mistä Turussa kertoo vaikkapa siirtyminen AVB-yhteensopiviin Galileo Galaxy -kaiutinprosessoreihin, joilla hallitaan pääja viivekaiuttimia. Pelivaraa tulevaisuuteen jää vielä runsaasti. Haasteena on nyt AVB:n, Danten, MADI:n ja muiden yhdistäminen, muunnokset ja kellottaminen niin, että kokonaisuus pysyy hanskassa. – Äänikirjasto on kuin rautakauppa, saa sieltä nauloja ja lautoja mutta kuitenkin tarvitaan se, joka tekee niistä jotain järkevää. Näin järjestelmää on helppo kasvattaa tulevaisuudessa, kun astutaan seuraava askel kohti 3D-äänimaailmaa, Tengström vihjaa. Ja etenkin kun orkesterilla ei ollut kovin monta harjoitusta, niin soundeja on ollut aikaa vääntää enemmän ”nauhalta” öisin. Vaikka ”Viimeinen laiva” toteutettiin jo pääosin liikkuvilla, heti seuraavassa suuren näyttämön ensi-illassa konventionaalisten rooli on taas suurempi. Pääsääntöisesti ”Viimeisen laivan” esityksissä Laakso vastaa orkesterista ja monitoroinnista, Auvinen miksaa lauluja. Valojen hankinnan päälinjauksen mukaan äänen kokonaistaso ei saanut nousta vaan sen pitää laskea, vaikka kalusto kasvaakin entisestään. Sivustan järeisiin kymppituumaisiin uskaltaa ajaa muutakin kuin pelkkiä kaikutehosteita. Sen sijaan pienellä näyttämöllä katsojatkin ovat jo ehtineet kiitellä hiljaisuutta. ”Viimeisen laivan” Euroopan kantaesityksen soinnin Laakso halusi pitää mahdollisimman orgaanisena, joten esimerkiksi efektien yliannostelua välteltiin. ”Viimeisen laivan” valoja operoivan valaistusmestari Jarmo Eskon suosikkeja uusien heittimien piirissä on High Endin ilman tuulettimia toteutettu SolaTheatre-profiili. Heittimien hallintaa varten asennettiin satoja kanavia ETC:n releominaisuudella varustettuja Sensor3-himmentimiä. Lekan laulantaa Siinä kun Tengström otti talonmiehenä päävastuun äänijärjestelmien speksauksesta ja asennuksista, Laakso huolehti remontin lopulla Stingin säveltämän ”Viimeinen laiva” -musikaalin äänisuunnittelusta Eero Auvisen kanssa. – Aitous ja akustinen soundi kumpuaa musan kelttihenkisyydestä, ei ole tarvetta yrittää naamioida soittimia miksikään muuksi. 14-17 Turku.indd 16 29.11.2017 15.54. Pienellä näyttämöllä huoltosillat ja valo trussit on korvattu kahdeksaan metriin viritetyllä teräs verkolla, jonka päällä kaikki suuntaus ja säätö tapahtuu. Myös kaiuttimien osalta järjestelmä on kookas välittömiin nykytarpeisiin. 16 www.riffi.fi 6/2017 Uudessa valossa Maan eturivin valotekniikan maahantuojat Audicosta Brightiin ja F-Musiikista Msoniciin toimittivat Turun kaupunginteatteriin roppakaupalla uutta heitinkalustoa. Perimmäisissä ansaissa on valojen seurana kaiuttimia myös lokalisointiin niitä tilanteita varten, kun halutaan näyttelijän äänen pysyvän selvästi alhaalla ja takana. Ja työryhmissäkin voidaan näyttelijöiden mikityksestäkin päättää nyt puhtaasti taiteellisin perustein, eikä siksi etteivät vuorosanat muuten kantaisi kaluston pohjakohinan yli. On monesti helpompi tehdä lähtöääni itse ja alkaa rakentaa siitä, kuin poimia kirjastosta valmista, Laakso tokaisee. Heittimien yksilölliset optimi etäisyydet verkosta säädetään pudotus varsilla, jotta vältytään valo keilaan syntyviltä häiriöiltä, kertoo Jarmo Esko. Rautakauppaostoksilla Entä sitten ääniefektit, kirjastoistako ne poimitaan. – Kyllä esimerkiksi tehostetarpeisiin viriteltiin lisäkaiuttimia kauas lavan takaosaan, näyttämökuvahan on auki syvälle talon uudelle puolelle asti, ja ääneen haluttiin vastaava efekti. – Pro Tools oli merkittävä apu näissä oloissa. Tilaäänikuva syntyy Meyerin HMSsarjan kaiuttimilla. Mikrofonikalusto on DPA:ta ja langaton järjestelmä Sennheiseria, jonka vastaanottimista ääni kulkee digitaalimuodossa AES-väylää pitkin Avidin lavarasiaan. Äänettömyyden lisäksi sen erona normaaliin lediliikkuvaan on väri mik saus, joka tehdään pelkällä kirkkaalla valkoisella ledillä ja perinteisillä dikroidisuotimilla, moniväristen ledipisteiden sijaan. Studiotecin kautta hankittiin ETC:n ledivalaisimien ohessa myös valojen ohjausjärjestelmät: suuren näyttämön valopöydäksi ETC:n uusi Cobalt 20, pienelle Cobalt 10 ja pienimmälle Sopukka-näyttämölle Congo Junior. Tengströmin mukaan verkotetussa audiossa ei kuitenkaan olla vielä tilanteessa, jossa yhdellä formaatilla tekisi kaiken. Valoja ääniosaston esimies Mika Randell uskoo, että menee vuosia – ehkä vuosikymmeniä – ennen kuin perusheittimet poistuvat lopullisesti teatterien lavoilta. – Olen ylpeä koko porukasta, että olemme jaksaneet painaa töitä haastavissa olosuhteissa. Ruuvaapa siinä soundeja kohdalleen Virtual Soundcheckin kanssa, kun vieressä joku moukaroi seinää puhki, Laakso muistelee loppukesän hetkiä. Painotus uusissa hankinnoissa oli leditekniikassa, perinteisiä ja tehokkaita purkauslamppuja kuitenkaan unohtamatta. – Päänäyttämöllä hiljaisuuteen ei niin helposti ylletä, siellä tarvitaan tehoja, ja monia tehokkaimpia valaisimia ei vielä saa äänettöminä, Randell pohtii. täyttyvät tehosteista, jotka ajetaan QLab-tietokoneilta. – Teatterinäyttämöllä on niin monia tilanteita, joihin liikkuvat eivät käy, usein rajoitteena on jo niiden koko. Entäpä kaiutinsijoittelu nimenomaisen teoksen tarpeisiin, tarvittiinko spesifiointia lainkaan – kyseessähän oli ensimmäinen veto uudella järjestelmällä. Uutuusheittimiä, joita hankittiin isompia määriä ovat esimerkiksi Roben DL7, JB-Lightingin A12, ClayPakin Sceniuspurkauslamput sekä konventionaalisella puolella Spotlightin profiilit ja pc:t. Kun sello soi niin saa kuulostaa sellolta. – Kun kyseessä on suojelukohde, kannatti kaikille mahdollisille kaiuttimille hakea paikat nyt peruskorjausvaiheessa
Teatteriarvion ”Viimeinen laiva” -musikaalista voi lukea Riffin nettisivuilta: http://riffi.fi/artikkelit/teatteriarviot Viimeisen laivan kipparina Nykymusikaaleissa osa stemmoista tulee usein nauhalta, mutta ”Viimeisessä laivassa” kaikki soitto on liveä eikä klikkiäkään käytetä. – Jaan pianostemman kiipparisteille sellaisissa kohdissa, joissa on paljon temponvaihdoksia. Jarmo Nikun kitarat ja pedaalilauta näyttävät olevan montussa lähimpänä kapellimestarin koroketta. Tämä tuo monttuun omat haasteensa, sillä kapellimestari Jussi Vahvaselkä paljastaa mielenkiintoisia asioita musikaalin tempoista. – Kun jotain ”Viimeisen laivan” biisiä on ollut tahmean tuntuista soittaa nuottiin merkittyyn tempoon ja on tullut harjoittaneeksi laulajia aluksi pianon kanssa vähän ”paremmassa” tempossa, niin myöhemmin ollaan sitten kaikki oltu liemessä, Vahvaselkä hymähtää havainnolleen. – Mutta nyt tähän kokonaisuuteen pystyy vaikka vierailijakin ymppäämään ideansa ilman suurempaa sähläystä, miksaamossa tyytyväisenä istuskeleva Tengström hymyilee, mittaillen katseellaan salin järjestelmää. Siinä ne kaksi paholaista taistelevat keskenään, Tengström huokaisee ja hymähtää perään, että käyttäjäkunta itse on oikeastaan monsterinsa luonut, haluamalla monia asioita samalla kertaa. – Ainoa mitä ei ole tarpeeksi on aika, eikä sitä voi lisää ostaa. – Nyt jotenkin kristallisoituu se, kuinka tärkeä rooli tempolla on rytmimusiikissa. Ei voi sanoa, että ’nyt ei onnistu’!” Turun kaupunginteatterin kiinteistöremontti valmistui myöhässä, joten viimeisinä viikkoina uusien systeemien käyttöönotto ja musikaalin harjoitukset sujuivat raksan keskellä. – Systeemit alkavat kasvaa vaarallisen monimutkaisiksi, vaikka niiden pitäisi olla luovien ihmisten käyttöön tarkoitettuja työkaluja, joiden on tarkoitus toimia ympäristössään joustavasti ja luotettavasti. Keskinäistä näköyhteyttä heillä ei ole, kapellimestariinkin katsekontakti syntyy vain kuvamonitorien ja peilien kautta. 92 ja 94 bpm ei vaikuta isolta erolta, mutta ”Viimeisessä laivassa” biisi vaihtaa luonnetta ja groove tuntuu hukkuvan heti, jos taimi ei ole tasan oikea. Kuuntelussa on siirrytty stereosta kolmiulotteisuuteen. 14-17 Turku.indd 17 29.11.2017 15.54. Vahvaselkä on innoissaan isosta kymmenhenkisestä bändistään, jonka yhdentenätoista soittajana hän hoitaa itse pianotonttia. Suuren näyttämön etulinja rakentuu laitojen Leopard linjasäteilijöistä, neljän JM1P:n horisontaali klusterista sekä kahdesta UPAdownfillistä. Alussa joutui vähän väliä vilkuilemaan olan yli, vaikka tiesikin etteivät ne kitaristit siellä ole, Vahvaselkä naurahtaa. – Monitoroinnin erottelevuus on yhtä armotonta kuin jos vetäisi studiossa ilman kaikua. www.riffi.fi 6/2017 17 – Äänijärjestelmän pitää olla muokattavissa ja monipuolinen, toisaalta tärkeää olisi helppo ja nopea käytettävyys. Tehosteet ajetaan QLabin kautta. – Jarmo kuunteli musikaalin biisit etukäteen tarkkaan läpi, ja selvitti muun muassa missä vireissä kitaroiden pitää milloinkin olla – siellähän on vaikka mitä vireitä. . Tuommoiseen hommaan en parempaa miestä tästä maasta tiedäkään. – Klangin 3D-kuulokekuuntelu on uskomaton: bassari soi alapuolellani ja kitarat selän takana. Lue lisää Jussi Vahvaselän ajatuksia musikaalityöstä viime vuonna julkaistusta nettispesiaalista: http://riffi.fi/artikkelit/nettispesiaalit Suuren näyttämön etupäähän hankittiin kaksi Avidin S6Lpöytää, joista toinen taipuu suurmusikaalien ulkopuolella monitoritiskiksi. – Ehkä ne vain on niin jumalattoman tarkkaan mietitty. Aika on suurin vihollisemme, sitä vastaanhan näillä kaikilla teknisillä ratkaisuilla yritetään taistella! u . Ääniosastonhan pitää pystyä saman tien täyttämään ohjaajan pyynnöt. Kolmiulotteinen kuulokuva Jos soundi on katsomoon monta pykälää aiempaa parempi, on se sitä myös orkesterimontussa. Tämä tarkoitti äänisuunnittelijoille ympäripyöreitä päiviä, sillä työrauhaa konffaukseen ja äänisuunnitteluun löytyi vasta yöaikaan. On selkeintä vispata ne käsin alusta loppuun, että hidastukset ja kiihdytykset osuvat kohdalleen. Soittaessa pitää kuitenkin muistaa, että se on vain työkalu meille, sillä kuuntelu on tavallaan jo liian tarkka – katsomossa mikään ei erotu yhtä tarkasti. Vahvaselkä ei muista törmänneensä 25-vuotisen musikaaliuransa aikana vastaavaan tempojen arkuuteen aiemmin. Turun kaupunginteatterin vanha monttu on laajentunut kahdella kopilla, joissa soittavat nyt pleksien takana rumpali ja perkussionisti. Kun säveltäjänä on niin voimakas rytmimusiikin tekijä kuin Sting, niin tempoasia on hämmästyttävän vahvasti läsnä
Tuntui kuin Jeffillä oli si ollut lähes yliluonnollinen kyky venyttää nuotit aina oikeaan sävelkorkeuteen. – Ne syntyivät siten, että Jeff heitti lon kalta huiluääni ku vioi ta, joiden pohjalta Tony alkoi pianon äärellä rakentaa biisiä. Yhteistyön suurimmaksi erilliseksi kulminaa tiopisteeksi jäi teos nimeltä The Black Page #1. Koesoitto on nistui, rumpali oli löytänyt uuden kodin ja loppu on kokeellisen rockin historiaa. ensi kerran läpi, Frank nappasi nuotit telineeltäni ja vei mennes sään. Hän on haastanut itseään yli 50 vuotta sekä soittamalla aktiivisesti muiden kanssa että kehittämällä määrätietoisesti täysin uutta, omaa kieltä rumpusetille. Kuten niin moni muukin, myös Bozzio hämmästelee Beckin intuitiivista otetta, äänensävyjen tajua ja sävelkorvaa. Mutta en vaikeimpia juttuja. – Kun nousin sängystä yleensä kymmenen aikaan, oli To ny jo kahlannut tuntikaudet jotain Claude Debussyn partituu reja. Hän kulutti nuottien parissa omien sa nojensa mukaan parikymmentä minuuttia ennen bänditreenejä joka päivä, kunnes sai kappaleen kokonaan haltuun. Eli se on toisin sanoen parhaissa mahdollisissa käsis sä. – Satuin olemaan tyyppi, jolle Frank biisin nuotit ojensi, mutta en tietenkään voi ottaa sii tä mitään kunniaa. Mutta mi kä soundi! Kaikki tuli sormista ja tavasta, jolla hän käytteli vib rakampea, potikoita ja mikinvaihtajaa. Kadun biisiin liittyen vain yhtä asiaa: kun olimme soittaneet sen TEKSTI: PETRI SILAS KUVA: ANDRE. Bozzio tietää Zappa in New York albumilla 1978 ensi kertaa julkaistun kap paleen merkityksen omalle imagolleen sekä uralleen, ja suhtau tuu asiaan maltillisen nöyrästi. Frank ei painosta nut mitenkään, ja osan sain totta kai haltuun helposti. ”Mitäs tästä tykkäät, Bozzio?” hän kysyi tutun virnistyksen säestämänä. Pian olin Jimmy Pagen Solstudiolla Englannissa tekemässä Jeff Beck’s Guitar Shop levyä (1989). ”Ohoh, olen vaikuttunut”, vasta sin katsottuani papereita ja aloin treenata suu rin piirtein siltä seisomalta. OZGA – yhden miehen orkesteri Harva onnistuu hyödyntämään otolliset lähtökohdat yhtä onnistuneesti kuin Terry Bozzio. Oli aika siirtyä eteenpäin. Bozzio nautti maaseudulla sijainneen stu dion tiloissa asumisesta, mutta sai ”la dolce vitan” keskellä myös muistutuksen ammattitaidon ylläpidon tärkeydestä. Beckin uran uuteen liitoon nostaneella kie kolla oli mukana myös hänen luottokosketin soittajansa Tony Hymas, ja komeasti rullaa van levyn huippuja ovat lyyrisen hypnoottiset Two Rivers ja Where Were You. – Frank oli silloin kroonisesti myöhässä harjoituksista laki tai bisnesasioiden takia, joten ei siinä mikään paniikki ollut päällä. Ammatti muusikkona toimineen isän haitarinsoiton äärellä herkistymi nen johti ensin lyhyeksi jääneeseen suhteeseen kitaran kanssa ja kolmentoista vanhana rumpuihin rakastumiseen. – Sain kutsun Mick Jaggerin videon tekoon ja paikalla oli myös yksi nuoruuteni suurimmista sankareista eli Jeff Beck. Kontak teja luotiin ja yksi asia johti toiseen. Tony on vähintään yhtä kova luu kuin Jeff, mutta täy sin eri tavalla. – Istuin studiolla suu auki ja ällistelin Jeffin soittoa. Bozzio viihtyi Zappan yhtyeessä muutaman vuoden, joi den jälkeen tuli The Brecker Brothersin, Group87:n sekä UK:n vuoro. En tuntenut miestä ennalta yh tään, mutta ymmärsin pian, että hän on yksi järeimmistä koskaan tapaamistani muusikoista. Kukaan ei kuitenkaan ollut tehnyt tätä rumpu setillä ennen minua.” 18-21 Terry Bozzio.indd 18 29.11.2017 15.58. En muista nähneeni, että hän olisi virittänyt kitaraansa kertaakaan sessioiden aikana. Teinivuodet menivät rockbändeissä soittaen ja koska koti kaupunki oli San Francisco, hiipi Grateful Deadin ja Jefferson Airplanen kaltaisia virikkeitä esiin joka nurkan takaa. Ei mi tään pedaaleja ja nurkassa vain pieni Fender Champ combo, jossa oli sisäänrakennettuna joku alkeellinen kaiku. Eräänä päivänä Terry sai ystäviensä, viulisti Eddie Jobsonin ja kosketinsoittaja George Duken kautta kutsun Frank Zappan pakeille. Julkaisimme itse asiassa hiljattain Drum Workshopin kans sa virvelin, jonka kylkeen on painettu The Black Pagen nuotit. Katselin touhua ja ajattelin, että siinä missä minun urani tavallaan perustuu parille hassulle rumpujutulle, kaveri tuossa ”En suinkaan väitä tekeväni mitään, mitä ei olisi tehty jo 400 vuoden ajan. Yhtye nousi USA:ssa suureen suosioon, keikkaili ja sai kul talevyn. Seuraavaksi hän perusti silloisen vaimonsa Dale Bozzion ja exZappakitaristi Warren Cuccurullon kanssa Mis sing Personsin kokeillaakseen kynänsä terävyyttä popsäveltäjä nä. Minun olisi pitänyt pitää siitä käsin lyijykynällä kirjoitetus ta originaalista kiinni kynsin hampain! Toisaalta, paperi päätyi käsittääkseni sittemmin rakkaan ystäväni Chad Wackermanin haltuun. Olen kiitollinen ja siunat tu, enkä unohda hetkeä koskaan. 18 www.riffi.fi 6/2017 M usiikki oli joulukuussa 1950 syntyneelle Terry Bozziolle samanaikaisesti magneetti ja pehmeä tyyny. Andy Warholin säätämän vartin julkisuuden jälkeen se hajosi. Rumpusetin soiton ohella musiikin teoriaa ja klassisia lyömäsoittimia opiskellut Terry up poutui hankalaan biisiin
Vuonna 1990 ilmestynyt opetusvideo Melodic Drumming and the Ostinato oli väline uuden konseptin laajempaan esittelyyn. www.riffi.fi 6/2017 19 kehittää itseään opiskelemalla historian upeimpia sävelteoksia. Se veti nöyräksi ja inspiroi aivan tajuttomasti. Tiesin osuneeni johonkin kiinnosta vaan, kun hän astui sisään ja sanoi luulleensa, että huoneessa on kaksi rumpalia. Kun hän joskus myöhemmin tavatessa kehui soolobiisejäni, olin todella otettu. Ja kun seuraavan ker ran odottelin rumpuoppilasta, aloin pyöritellä ostinatoja ja im provisoida niiden päälle. Havaitsin olevani samalla ladulla, joten oli syvällisen pohdiskelun paikka. Näin ei kuiten 18-21 Terry Bozzio.indd 19 29.11.2017 15.58. Tajusin, että nyt on aika keksiä jotain omaa ja uutta. Itsensä niin studioissa kuin lavoillakin muiden kokoonpanoissa elättänyt ammattilainen päätti alkaa tosissaan tutkia sooloartistina toimi misen mahdollisuutta. Tämä tapahtui ekalla klinik karundillani, jonka tein Sonny Emoryn kanssa. Seuraavilla klinikoillaan Bozzio soitti ensin vanhan tutun soolonsa ja esitteli perään ostinatokeksintönsä. Bozzio ja Hymas jatkoivat yhteistyötä Jeff Beck’s Guitar Shopin jälkeen The Lonely Bearsin merkeissä. Mukana olivat myös fonisti Tony Coe sekä kitaristi Hugh Burns, ja levyjä joukkue julkaisi neljä. Hän purki me todin osiin kaikkien yleisöjen edessä ja ajatteli, että lumipallo lähtee liikkeelle ja moni muu seuraa esimerkkiä. – Kaikki alkoi siitä, kun oivalsin että lapsena suuresti ihai lemani Buddy Rich toisti aikoinaan periaatteessa yhtä sooloa vuosikymmenten ajan. Sen kaliiperin soittajan sanat merkitsivät paljon. Kohti ostinatoa ja sen yli! Neljääkymmentä käydessään Bozzio oli uuden edessä. Messuilla ja rumpuklinikoilla tavoitti oi kean yleisön, eikä sektori enää näyttäytynytkään viimeisenä ol jenkortena, johon tarrataan sessiotöiden hiipuessa
Joskus myöhemmin soitin levyltä Frankil le biisiä (City of the Dead), jolla Mick tunnelmoi jännittävällä didanimisellä tuplarööripuhaltimella minun perkussioimpro visaationi päällä. – Olemme Steven kanssa todella hyviä ystäviä, mutta mu siikin tekijöinä aivan eri planeetoilta. 20 www.riffi.fi 6/2017 kaan käynyt, joten innovointi jäi omiin käsiin. Edes King Crimsonissa tuos sa vaiheessa iät ja ajat vaikuttanut Levin ei ole Terryn mukaan kaksinen tyhjästä nyhjäisijä. Kitaristi Dweezil Zappan johtaman Zappa Plays Zappan kiertueen vieraina kuul tiin tuolloin häntä, Steve Vaita ja laulaja Napoleon Murphy Brockia. Rumpali oli joutunut laittamaan pe liin kaiken tietotaitonsa, jotta sai kaksi muuta tuntemaan olon sa kotoisaksi vapaassa ilmaisussa. Mikä voi si olla hienompaa. Stevensin ja laulaja Devin Townsendin kanssa albu min Sex & Religion, joka ilmestyi 1993. Haluan tosin painottaa, että puhun nyt sävellyksellisestä imp rovisaatiosta, en vain hetkeen heittäytymises tä ja ontosta meluamisesta. – Se oli fantastinen tilaisuus soittaa kahden suuresti arvos tamani taiteilijan ja hyvän ystäväni kanssa. – Meitä, samoin kuin Zappaa, yhdistävät italialaiset juuret, joten ihmisinä tulemme Steven kanssa edelleen toimeen erin omaisesti. Vuonna 1997 näki päivän valon basisti Tony Levinin ja kitaristi Steve Stevensin kanssa perustettu voimatroikka. Minun juttuni on improvi saatio, ja lähden mielelläni outoihin paikkoihin etsimään uutta. Sex & Religio nista oli kulunut tuskin vuosi, kun ilmestyi yksi 1990luvun hie noimmista jazzrocklevyistä, Polytown, jolla rumpali lyöttäytyi yhteen kitaristi David Tornin ja basisti Mick Karnin kanssa. Levyä pidetään yhtenä aikansa korskeimmista ja virtuoottisimmista rocklevyistä, mut ta kokemus oli Helsingissäkin poikenneine kiertueineen Bozzi olle kaikkea muuta kuin mukava. Sydän täni lämmitti, että Frank tykkäsi jutusta niin paljon. – Viritin tomit tarkasti ja valikoin symbaalit huolella har monisesti yhteensopiviksi. – Pian meillä oli tallessa parinkymmenen minuutin verran johdonmukaisesti eteenpäin virtaavaa ja energistä soittoa, josta erottelimme viisi erillistä sektiota jatkojalostukseen Tonyn kans sa. Aika oli kiireistä ja Bozzion luovuus kukoisti. Kun improvisaa tiossa on tavoitteellisuutta, olen kotonani. Samalla tavalla ja samoista syistä Warren Cuccurullo on minulle kuin veli. ”Saatanan komeaa!”, hän kommentoi. Samoihin aikoihin lähestyi työtarjouksella kitaristi Steve Vai. Ihmiset ei vät arvaakaan, miten usein vastaavissa tilanteissa kehkeytyy jo tain ainutlaatuista. – Tony on yksi maailman kovimmista la jissaan, mutta hänen vahvuutensa ovat muu alla. Soi tetaan yhdessä ja kuunnellaan sekä analysoi daan ”saalis”. Kukaan ei kuitenkaan ollut tehnyt tätä rum pusetillä ennen minua. Sitten poimitaan jotain jatkoja lostukseen ja mennään eteenpäin. Rock & jazz & klassinen – samaa kaikki Vuosituhannen taitteen lähestyessä kävi selväksi, että trio oli Bozziolle erityisen sopiva formaatti. Steve taas sanoo, että hoitaa tämän vaiheen mieluiten yksin paperilla! Tästä johtuen rumpali koki levytyksen tyl sänä. Kaikki toivat omat kokemuksensa studiolle, missä aloimme soittaa ilman mitään sääntöjä. Terry katsoo pysyneensä väleissä jopa Frankin tun netusti hankalan lesken Gail Zappan kanssa, joka menehtyi lokakuussa 2015. Joulukuussa 1993 kuolleen entisen mentorinsa musiikin pa riin Bozzio palasi kymmenisen vuotta sitten. Täysin tasaarvoisesti ja vaistonvaraisesti. 18-21 Terry Bozzio.indd 20 29.11.2017 15.58. Typistimme juttuja porukalla vähän, soitimme ne talteen, ja siinä oli debyyttilevyn runko. Niitä, samoin kuin 1992 ilmestyneitä kahta Solo Drum Music albumia, on seu rannut toistakymmentä dvd tai cdjulkaisua. Bozzio innostui luettuaan Stravinskyn sanoneen, että sävel täjä on kuin sika, joka möyhii tryffeleitä. – Gailin käsitys asiasta voi olla toinen… Kun vuoden 2006 rundin tallenteista kasattiin dvdpakettia, minulle lähetettiin jo ku älytön yhden dollarin ulosostosopimus, koska ”kaikki mate ”Tiesin osuneeni johonkin kiinnostavaan, kun hän astui sisään ja sanoi luulleensa, että huoneessa on kaksi rumpalia.” Kuluvan vuoden alussa NAMM-messuilla lanseerattuja The Black Page -virveleitä valmistettiin 250 kappaleen erä, ja osan myyntivoitosta Drum Workshop on luvannut tilittää Memphisissä sijaitsevalle lastensairaalalle. Hän lähtee tuotanto edellä, ja tunnusti jännit tävänsä freesoittoa. Kos kaan ei tiedä, mikä Warrenin versio saapuu paikalle. Jutut johtivat ketjussa seuraavaan… Ja niinhän sen pitäisi aina mennä, mut ta säveltäjiä ja muita musiikin ammattilaisia opetetaan edelleen monessa paikassa turhan lukitussa kehyksessä. Bozzion mukaan Vai saneli kaiken kaikil le ja session päätteeksi hän joutuikin avautu maan ystävälleen, että tunsi olleensa töissä liukuhihnalla. Melodic Drum ming and the Ostinato sai kaksi jatkoosaa. – En suinkaan väitä tekeväni mitään, mitä ei olisi tehty jo 400 vuoden ajan. Ja sanomattakin on selvää, että säveltäjänä ja soitta jana arvostan häntä suuresti. Etenkin kun se syntyi niin spontaanisti ja paineitta. Hän sanoo ymmär täneensä, miten monta ovea opettaja sulkee kertoessaan oppi lailleen, että nyt toimitaan tasan tällä tavalla, koska niin myös Wolfgang Amadeus Mozart aikanaan toimi. Olin kuitenkin motivoi tunut, joten kutsuin Steven luokseni Austiniin ja sanoin, että nyt vain jammataan rennosti. Black Light Syndrome albu min rakennuspalikat syntyivät pakottamatta. Frank Zappan liemissä marinoidut miehet loihtivat basisti T.M. Luin esimerkiksi Igor Stravinskyn sekä Aaron Coplandin kirjoi tuksia, tutkin Harvard Brief Dictionary of Musicia hartaasti ja altistuin kaikenlaisille konsepteille sekä kaavoille. Lempeä ote ja määrätietoinen rohkaisu tuottivat tulosta. Levy oli siinä vaiheessa jo periaatteessa purkissa, mutta studioaikaa jäljellä. Mutta koska hän pai nii bipolaarisuuden kanssa, työnteko yhdessä on haastavaa. Näin myös melodioiden soitto onnis tui ja tein erilaisia diatonisia sekä kromaattisia kokeiluja. Steve taas on henkeen ja vereen rockmies
– Tuorein versio King Crimsonista palaa turhan pitkälle menneeseen. – Dweezil ja Gail pitivät oikeuksista kiinni kynsin hampain. Superlatiivit tah tovat loppua jo aiempien hankkeiden äärellä, mutta vuosina 200810 kolme kiertuetta tehnyt HoBoLeMa oli aito superyhtye ja loogista jatketta Terryn vuonna 1994 käynnistämälle kaarelle. Näin myös Varèsen ta lon Sulivan Streetillä. Lopulta sain Nappyn kanssa jotain rahaa tuotantoyhtiöltä, heil tä en mitään. Kierrätys arveluttaa eteenpäin suuntaavaa lyömäsoitintai teilijaa. Olen tuntenut lapset pienestä asti, ja sitä on inhottavaa seurata. Samoin myöhemmin New Yorkissa pääsin Gailin kautta tapaamaan Edgard Varèsen yh teistyökumppaneita ja Elliott Carterin. TIETO LISÄÄ FIILISTÄ www.riffi.fi . Mutta nythän Dweezil riitelee veljensä kanssa taas jostain. Allanin kuolema surettaa totta kai muuten kin, mutta sehän niin ikään pani pisteen tälle bändille. – Gail järjesti hienoja asioita, joista olen hänelle ikuisesti kii tollinen. Mu siikki oli täysin improvisoitua, ja keikkatallenteista koostetaan parhaillaan levyä. u 18-21 Terry Bozzio.indd 21 29.11.2017 15.58. Toi sinaan vielä Frankin kuoltuakin, esimerkiksi tullessani Losiin te kemään Levinin ja Stevensin kanssa Black Light Syndromea ja Situation Dangerousia (2000). Rakastan kaikkien tyyliä, ja oli etuoikeus päästä mukaan. Frank Zappan avaukset klassisen musiikin puolella paitsi inspiroivat, myös johtivat välillisesti merkittäviin kohtaamisiin. Kenellekään ei kuulu perin nöstä enempää kuin muille. Bozzio katsoo täysin oikeutetusti, että jos hän ei olisi kes kittynyt Zappan piiristä erkaannuttuaan niin määrätietoisesti oman uransa edistämiseen, hän ei edes olisi ollut riittävän ni mekäs erikoisvieras kyseiselle turneelle. Unohtumattomana pidetään myös Bozzion tuoreinta eks kursiota improvisoidun yhtyemusiikin pariin. – Sain asua heidän luonaan pitkään kuin perheenjäsen. Enkä usko, että hän on kiinnostu nut minusta ja tekemisistäni. Rakastin Disciplineajan juttuja ja olen seurannut yhtyettä sieltä asti, mutta minusta Fripp on katsellut viime aikoina väärään suuntaan. Minä olen nyt 67vuotias, enkä tahdo hassata aikaa kerran jo tehdyn toistoon. Missä on se Fripp, joka oli niin tulessa David Bowien kanssa. – Tony ja Pat ovat mahtavia ja samaa oletin Frippistä, kun nes kuulin muutamia juttuja. Unohtumattomia hetkiä, joista olen am mentanut mittaamattomasti sooloohjelmistooni. Moni haluaisi kuulla Bozziota myös Levinin ja Mastelotton pitkäaikaisen työnantajan Robert Frippin kanssa, mutta mies ei ajatukselle itse lämpene. – Jos Polytown todellakin hahmotetaan lähtöpisteeksi, johti kehitys viimeksi vastaavaan yhteistyöhön kitaristi Allan Holdsworthin, Tony Levinin sekä rumpali Pat Mastelotton kanssa. Frank rakasti kaikkia yhtä paljon, eikä katselisi tuollaista hetkeäkään. Riffi-kauppa Äänityön kivijalka & Tilaääni – alan parhaat suomalaiset käsikirjat! Tsekka a jouluh innat Riffin verkko kaupas ta! www.riffi.fi 6/2017 21 riaali on Frankin säveltämää”. Vaikka seassa oli esimerkiksi mi nun rumpusooloni! En suostunut vetämään nimeäni paperiin. Vaikka Zappan perikunnan toimet ovat nostattaneet sekä kulmakarvoja että verenpainetta, ei rumpali lähde mustamaa laamaan ketään. Bändin uusimmassa inkarnaatiossa on kolme rumpalia ja lava muutenkin täynnä maailman kovimpia soittajia, joten mikseivät he tee jotain uutta. Hän vei minut Los Angelesin filharmonikkojen harjoi tuksiin tapaamaan Pierre Boulezia, kun työn alla oli Arnold Schönbergin Jaakobin tikapuut
22 www.riffi.fi 6/2017 V antaalla Bokullan kartanon maisemissa verstaallaan rumpuja sorvaavasta Ossi Raippalinnasta (31) tuli soitinrakentaja alun perin lyömäsoitinharrastuksen myötä. 22-25 OssiPercussion.indd 22 29.11.2017 16.00. – Osastolla riitti jatkuvasti säpinää ja halli 8 oli meille juuri oikea paikka. Senegalilaisten lyöjien seurassa länsiafrikkalainen musiikkiperinne alkoi tulla entistä tutummaksi. – Perustamamme bändin arsenaalista puuttuivat isot dundun-bassorummut, joiden tilaaminen Afrikasta rahtikuluineen olisi tullut tolkuttoman kalliiksi, ja oli siinä monta muutakin mutkaa matkassa. TEKSTI JA MESSUKUVAT: TOMMI SAARELA Ossi Percussionin RUMMUT – kuin yhdestä puusta! Vaikka teollinen soitinvalmistus onkin nyky-Suomesta koko lailla ulosliputettu, soitinalan käsityöläisillä pyyhkii hyvin. Kaukoidän versioissa taas ei perinnetietoutta hyödynnetä, niitä Raippalinna pitää pelkkinä ”rummun kuvina”. Mutkista mainittakoon vaikkapa ne, että parhaat puulajit ovat alkuperäismaisemissaankin ylihakattuja, ja hyvän rummun hommaamiseen niin etäältä tarvitaan paljon tietämystä sekä oikeat kontaktit. Yksi oman tiensä kulkijoista ja pienyrittäjistä on ”solid wood” -lyömäsoittimiin keskittyvä Ossi Percussion. Sitten tuli pulma. Ossi Percussionin kansainvälinen ensiesittely keväällä Frankfurtin Musiikkimessuilla oli Ossi Raippalinnan mielestä hyvä keikka. Raippalinna oli kuitenkin itse puuhaillut puutöitä pienestä pitäen vaarin verstaalla, joten ajatusta rumpujen tekemisestä omin käsin ei tarvinnut paljon kypsytellä – varsinkin kun vaari antoi luvan kaataa pihaltaan tervalepän, jollaista Raippalinna tiesi käytettävän soitinrakennuksessa. – Pikkujätkänä kasasin kattilat keittiön lattialle, ja siitä se lähti! Kelataan saman tien reilut toistakymmentä vuotta kalenteria eteenpäin, 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin Raippalinna törmäsi Helsingissä oleskelleisiin afrikkalaisiin lyömäsoittajiin, joiden kanssa tuli hyvin juttuun, sillä ranskan kieli oli tullut otettua haltuun jo koulussa
– Valmistusprosessia on hiottu ja tuotekehitystä tehty jo yli kymmenen vuotta, ja firma on ollut nyt pystyssä viitisen vuotta. Sorvin ääressä – kerrankin sananmukaisesti. Kun kuvassa näkyvä aihio on sorvattu, kuivattu, hiottu, pintakäsitelty sekä varustettu nahkakalvoilla ja virityskoneistoilla, siitä tulee kestävä soitin, joka resonoi yhtenä kappaleena. Ossi Percussion käyttää materiaalina valikoituja kaatotuomion saaneita puita. KUVA: TUUKKA VÄNSKÄ KUVA: VILLE RÄTY KUVA: VILLE RÄTY 22-25 OssiPercussion.indd 23 29.11.2017 16.00. Länsi-Afrikan reissuillaan Raippalinna alkoi selvitellä rummunrakennuksen saloja muun muassa senegalilaisilta mestarisepiltä, joiden suvuissa taito periytyy yleensä vain isältä pojalle. Puistojen vanhat puut jatkavat elämäänsä soittimina rumpu sepän avustuksella. Hän päätyi perustamaan koti-Helsinkiin pajan, jossa on valmistunut jo varsin vaikuttava kattaus kokopuisia rumpuja. Kaupungin puistopuista Raippalinna mainitsee yksittäisenä löytönä Kansallismuseon jalavat, jotka kaadettiin viime vuonna. Oli puistossa puu… Ossi Percussionin soitinrakennusta määrittää tietty ekologinen leima. Ennen kuin kokopuusta syntyy soitin, siitä pitää poistaa suurin osa. Niistä on tehty ainutlaatuisen näyttävät congat Abdissa ”Mamba” Assefalle. – Ne ovat päässeet hyvin esille Tanssii tähtien kanssa -televisiosarjassa, Raippalinna myhäilee. Näin esimerkiksi Kaivohuoneen vanhojen vaahteroiden tai Hesperian puiston harvinaisten jalavien elämä jatkuu kauniissa soittimissa. Kun puu on kaadettu, Raippalinna valikoi rummuiksi sopivat palat. Vaarin pihalta kaadetun tervalepän jälkeen yhtään puuta ei ole kaadettu ensisijaisesti soitinrakennuksen tarpeisiin. Kyse on sahateollisuuden näkökulmasta ”jätepuusta”, joka päätyisi energiahakkeeksi lämpökattilaan ellei Ossi Percussion pelastaisi niitä soitinvalmistukseen. www.riffi.fi 6/2017 23 – Kun vietettiin vaarin saaressa kesät, niin ei sieltä voinut rampata mantereelle tavaroita ostelemaan. Nyt laatu on mielestäni kansainvälisestikin kilpailukykyinen. Vajaan metrin mittainen tukki painaa 150 kiloa, lopullinen soitin siitä kymmenyksen. Sitä oppi, että jos tarvitsee jotain, sen voi tehdä itse! Vaarin pihalta kaadetusta lepästä käynnistyi tarina, joka lopulta johti Ossi Percussionin perustamiseen
– Liimalla yhdistetyistä kappaleista rakennetuissa rummuissa on jännityksiä, mikä huonontaa kokonaissointia ja lisäksi liimasaumoissa on eri tiheys kuin puussa, mikä heikentää värähtelyn kulkua, Raippalinna tietää. Vaahteran saatavuus on selvästi rajallisempi, isoja ehjiä vaahteroita on vaikeampi löytää. Rumpuun riittää joskus puolikin metriä. Jotta puusta ylipäätään tulisi rumpu, siitä joudutaan joka tapauksessa poistamaan merkittävä osa ulkoja varsinkin sisäpintaa. Valmistustapa vaikuttaa ratkaisevasti soittimen kestävyyteen, ulkonäköön ja tietysti sointiin. Sointiominaisuuksiltaan lähelle vaahteraa sijoittuva jalava ei ole soitinrakennuspuuna niin tunnettu. Toki esimerkiksi lahottajatai sienitaudit vaivaavat muitakin puita kuin jalavia. Mukana DVD ja CD. ”Ossin perkat” ovatkin aina yhdestä puusta sorvattuja, joten niissä ei ole liimasaumoja eikä reikiä. – Nykyään mekin käymme tukit ensimmäiseksi metallinpaljastimella läpi. Omalla pajalla muokataan esimerkiksi kalvot, jotka on valikoitu teurastamolta hankituista raakanahkoista. Vaahtera on vielä hitusen kovempi ja soveltuu sellaisena täydellisimmin djembeen. – Siinä kun muiden lähtöpiste on lautatavarassa, me aloitamme juuri kaadetusta märästä tukista. Hylsyjä ja sirpaleita Raippalinna kertoo, että esimerkiksi jalavia vaivaa tauti, joka on vienyt Euroopasta suuren osan puistojalavista, Tukholmassa ja Helsingissä niitä vielä on. Raippalinna on kantapään kautta oppinut, että ulkoisesti vauriottomiksi todettujen tukinpätkien jatkotyöstössä tarvitaan vielä hetki malttia. kuitenkin etnorumpuihin yllättävän hyvin. Yleisesti tämäntyyppiset rummut valmistetaan viiluista tai palkeista, Raippalinnalla ne ovat kokopuuta eli valmistusmenetelmä poikkeaa täysin vallalla olevasta liimapuutekniikasta. – Jalava on materiaalina työläin, mutta näyttävyydeltään omaa luokkaansa – harva edes osaisi veikata sen alkuperää suomalaiseksi. Mukana kaksi CD-levyä. Perinteisesti näihin soittimiin on käytetty trooppisia kovapuulajeja, mutta Raippalinnan mukaan suomalaiset puulajit koivusta vaahteraan ja harvinaisempaan jalavaan soveltuvat Mutta miten ihmeessä lahosta tai muuten huonokuntoiseksi todetusta puusta voi saada ainekset ensiluokkaiseen soittimeen. Niitä varomattomasti työstettäessä voi itse kukin helposti pilata kalliita puutyökaluja – ja on pilannutkin, Raippalinna puistelee päätään. Useita sotia nähneiden Helsingin keskustan vanhojen puistopuiden sisään näet kätkeytyy ikäviä yllätyksiä, kuten kranaatinsirpaleita, saranoita, piikkilankaa ja muuta rautaromua. – Ei sellainen puu kelpaa sahateollisuudelle. – Sellaisesta tukista ei kukaan pystyisi sahaamaan lautaa, mutta rumpupuuksi se saattaa olla vielä ihan priimaa. Oivalliset rumpukirjat pukinkonttiin – tietysti JOULUHINNOIN! Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Puiden kasvu Suomessa, levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, on hidasta ja siksi ne tuottavat täällä erityisen tiivistä puumateriaalia. Useamman kirjan sisältävän paketin postimaksu määräytyy painon mukaan. 10 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Kalvot viritetään todella tiukalle, joten puun tulee siksikin olla kovaa ja kestävää. Raippalinnan suurimmat haasteet ja onnistumiset soitinrakentajana liittyvät nimenomaan puun jalostamiseen tukista huippuinstrumentiksi. Jos puu kaadetaan ajoissa, rungossa saattaa olla käytettäviä osia jäljellä. 22-25 OssiPercussion.indd 24 29.11.2017 16.00. Tämän ansiosta rummun runko värähtelee kokonaisena kappaleena afrikkalaisten esikuviensa tapaan. – Puistopuita poistetaan vaikkapa siksi, ettei voida ottaa riskiä niiden kaatumisesta myrskyssä. Ja koska puistopuut leikataan niin, että niissä on paljon oksia, niistä ei saa lautatavaraa – kolmemetristä suoraa oksatonta pätkää ei löydy. Lisäksi solid shell -rumpu on valtavan kestävä ja vankka. Viikossa valmista Varsinaisten runkojen lisäksi muutkin rummun osaset valmistetaan Raippalinnan verstaalla itse tai valmistutetaan räätälintyönä. Raippalinnan mukaan rumpukalvo on niin keskeinen osa soitinta, että Senegalilainen mestarirumpali Pape Samory Seck polveutuu vanhasta griot suvusta, joka kantaa musiikkiperinnettä sukupolvelta toiselle. Rumpujen muodot, mittasuhteet ja seinämävahvuudet on pitänyt räätälöidä optimeiksi juuri näiden puulajien ehdoilla. Soitinrakentajan kannalta on kuitenkin otollista, että ne tuhoavat vain osan rungosta. Seck soittaa keikkoja ympäri maailmaa Ossin rakentamalla ruuviviritteisellä vaahteradjembellä. Lisäksi kotimainen puu kestää pohjoisen olosuhteita soittimena paremmin kuin trooppiset puut, jotka halkeilevat täällä helposti. 30 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Mukana CD-levy. 24 www.riffi.fi 6/2017 Tukista soittimeksi Ossi Percussion on keskittynyt afrokuubalaista alkuperää olevien congien sekä toisaalta länsiafrikkalaisten, paljon nykyään pedagogiasoittiminakin käytettyjen djembejen valmistukseen. 20 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) * Pakkausja postituskulut kattavat yhden kirjan lähetyksen. Näin esimerkiksi puun ytimeen pesiytynyt laho ei välttämättä haittaa, ydinhän koverretaan joka tapauksessa pois. Pintakäsittelyyn käytetään ainoastaan luonnon omia aineita, kuten kasviöljyjä ja -vahoja. Raippalinna kertoo, että koivua on helpoiten saatavilla kaikissa kokoluokissa ja sen tiheys ja sointiominaisuudet ovat sopivia congarumpuun. Taudin etenemistä estetään karsimalla tartunnan saaneita puita
Useamman kirjan sisältävän paketin postimaksu määräytyy painon mukaan. – Muitakin solid shell -rumpuja teemme tilaustyönä. Ja tietysti se on myös tanssimusiikkia, mutta eroaa länsimaisesta siinä, että soittajan ja tanssijan välillä on voimakas vuorovaikutus. 30 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. Oivalliset rumpukirjat pukinkonttiin – tietysti JOULUHINNOIN! Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Firma tuottaa noin kymmentä vakiorumpumallia, ja kaikkineen rumpua kohti työtunteja kertyy – lajista ja koosta riippuen – vajaasta parista päivästä kokonaiseen työviikkoon. Alkuperämaissa perinnettä vievät eteenpäin erityisesti griotien – tarinankertojien ja muusikoiden – ikiaikaiset suvut. 20 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) * Pakkausja postituskulut kattavat yhden kirjan lähetyksen. – Dunduneilla soitetaan kappaleen polyrytminen bassomelodia, ja jos soittajia on yksi per rumpu, kuvio jaetaan kolmelle muusikolle. Mukana CD-levy. Periaatteessa kaikenlaisten rumpujen runkoja voidaan valmistaa kokopuusta! u Raippalinnan tuotekatalogiin kuuluu pääasiassa congia, djembejä ja bongoja. – Dunduneja voi olla esimerkiksi kolmen tomtom-tyyppisen rummun setti, joista isoin on bassarin kokoluokkaa, vastaa Raippalinna, joka on soitinrakennuksen ohessa opettanut afrikkalaista lyömämusiikkia jo toistakymmentä vuotta. Raippalinna kuvailee innostuneensa länsiafrikkalaisesta musiikista, koska se on oikeasti tuhansia vuosia vanhaa perinnemusiikkia, mutta yhä elossa ja kehittyy kaiken aikaa. sen on oltava ihan samalla tasolla kuin soittimen. 10 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Kainalossa harvinaisempi länsiafrikkalainen dundun. Mutta mikä ihme on dundun, joka välillä vilahtelee Raippalinnan puheissa. Elävää perinnettä Congat, djembet ja bongot tuntee jokainen. – Koko repertuaari on aikojen saatossa muokkautunut tärkeisiin seremonioihin liittyväksi. Ossi Percussion on tähän asti valmistanut vain lattarija etnolyömiä, ja niistä erityisesti congia, djembejä ja bongoja, mutta Raippalinna ei kaihda uusiakaan aluevaltauksia. Mukana kaksi CD-levyä. 22-25 OssiPercussion.indd 25 29.11.2017 16.00. Myös virittimet ovat keskeisessä roolissa, joten niihin Ossi Percussionilla on piirretty omia osia. Toki tämä jakautuu pieniin rupeamiin kuukausienkin jänteellä. Mukana DVD ja CD. Raippalinnan itsensä lisäksi yritys työllistää tällä hetkellä artesaani Tuukka Vänskän, joka opiskelee Ossi Percussionin verstaalla lyömäsoitinrakentajaksi oppisopimuksella
Kumu-rummuistaan tunnettu Pekka Helanen on vuosien varrella tullut pinnoittaneeksi ja päällystäneeksi rummun jos toisenkin. Rummut remonttiin osa 2 Aidon, paksun wrapin asen taminen ei ole läpihuutojuttu. 26 www.riffi.fi 6/2017 V iime Riffissä julkaistussa Rummut remonttiin -sarjan aloitusjaksossa lyhenneltiin rumpuja, viilattiin viisteitä ja tutkittiin sitä, kuinka rajunkin tällin saaneita rumpuja pystytään kuntouttamaan takaisin työelämään. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: VEKA SALMINEN, PEKKA HELANEN, TOMMI SAARELA – moni kannu päältä kaunis! Uudelleen pinnoittaminen on viisteiden korjaamisen ja runkojen lyhentämisen ohessa vanhojen rumpujen muokkaustoimista yleisimpiä. Uusia Kumujakin saa nykyään wrap-pinnalla, mutta joskus verstaalle kävelee asiakkaita, jotka haluaisivat vanhaan x-merkkiseen settiinsä uutuuttaan hohtavan pinnan. Selvitetäänpä kannattaisiko hommaan ryhtyä, ja millä ennusteella. Pekka Helasen Kumuihin taiteilema pinnoitus on lajiltaan harvinaisempi Bronze Diamond. 26-29 Rumpuremppa.indd 26 29.11.2017 16.04. Tässä jaksossa punnitaan pinnoittamista, joka on vanhojen rumpujen muokkaustoimista tyypillisimpiä
Lisäksi mokan sattuessa rummusta pitää poistaa vanhan wrapin paikoilleen sitonut liima, joka on hommana maailman ikävimpiä ja hitaimpia, Helanen varoittelee omatoimiasentajia. www.riffi.fi 6/2017 27 Helanen kiinnittää wrapit kontaktiliimalla, joka levitetään molemmille puolille, annetaan kuivua ja sen jälkeen asennetaan wrap paikoilleen. Kunnolla asennettu wrap ei vaikuta soundiin haitallisesti, mutta rungosta osittain irti oleva pinnoite voi tuottaa ylimääräistä ääntelyä. – Jos pinnoitevuota menee yhtään vinoon tai siihen jää kupla tai vekki, koko homma pitää aloittaa alusta – eikä samaa wrappia voi toista kertaa käyttää. Kumujakin saa nykyään wrappinnalla, mutta toisinaan Pekka Helasen asiakkaat kyselevät vanhoihin rumpuihinsa uutta, hohtavaa käärettä. No ei. Että noin helppoako se onkin. – Yleensä uudelleen pinnoittamisen yllykkeenä asiakkaalla on rummuston vanhan pinnan huono kunto tai sen ikävä väri tai kuvio – riippumatta siitä onko kyse maalatusta, lakatusta tai jo alun alkaenkin wrapatusta setistä. 26-29 Rumpuremppa.indd 27 29.11.2017 16.04. Vaikka wrappaaminen onkin helpompi tapa pinnoittaa rumpuja kuin puunkäsittely hiontoineen, värjäyksineen ja lakkauksineen, haasteita siinäkin riittää – kuten pitävän, siistin limisauman teko lovettuine nurkkapaloineen. Wrap reagoi lämpötilaan, ja jos se ei ole kauttaaltaan liimattu, se saattaa pullistua rungosta ulos ajan myötä. Helanen selittää, että aidon, paksun muovipohjaisen pinnoitteen – wrapin – asentaminen runkoon omatoimisesti ei ole läpihuutojuttu, koska prosessin täytyy mennä oikein laakista
Joskus se irtoaa vain sentin muruina ja sen jälkeen on vielä liiman poisto. Jos runko ei ole ehjä, reiät kuluttavat laikkoja ja eikä rumpu reikien linjalta enää kiillotukaan vaan siihen jää selvät jäljet. 26-29 Rumpuremppa.indd 28 29.11.2017 16.04. Jos lakkauksen kanssa tuleekin tenkkapoo, Helasen mukaan öljyvahapinnan teko vanhaan rummustoon onnistuu. Vanha wrap on kuitenkin pakko saada pois, muuten rummun halkaisija kasvaa liikaa ja kalvojen istuvuus heikkenee selvästi. Veka Salmisen Yamaharumpujen kokoelma nousee reilusti toiselle sadalle. Esimerkiksi vanhoihin maalitai lakkapintaisiin rumpuihin Helanen ei lähtisi tekemään uutta lakkapintaa lainkaan. Kaiken kaikkiaan pinnoittaminen wrapilla on kuitenkin yleensä huomattavasti helpompi tapa uudistaa rumpujen ulkonäköä kuin uusi puunkäsittely hiontoineen ja värjäyksineen. Aito amerikkalainen Delmarin wrap maksaa jo tarvikkeena paljon, ja työkin on verraten hidasta. 9000sarjan ruskeat klassikot saavat toistaiseksi pitää pintansa. Pinnoite vai vaha. Se on toki paljon ohuempaa, ei tuota kovin ammattimaista jälkeä eikä kestä kolhuja, mutta rumpujen ulkonäkö muuttuu mukavasti. Kannut kääreisiin Reilun parinsadan rummun valikoimaa vuokraava rumputeknikko Veka Salminen virittää ja huoltaa rumpuja työkseen. Omalla vastuulla voi esimerkiksi kokeilla wrapin kiinnitystä kaksipuolisella teipillä pelkästään saumakohdalta, asentaa sitten osat huolellisesti takaisin paikoilleen ja toivoa parasta. Helanen kertoo itse käyttävänsä lakkaukseen konetta, joka pyörittää rumpua, ja viimeinen peilikiillotus tehdään isoilla pyöreillä laikoilla. Suurin kysymysmerkki on, lähteekö vanha vuota pois suosiolla. Jos on valmis vähän tinkimään lopputuloksesta, Helanen ehdottaa omatoimiselle rumpureiskalle paria kevyempää vaihtoehtoa. Varsinkin jos rummussa on ennestään wrap, sen poistaminen voi olla rankka urakka, vaikka siihen olisikin parhaat mahdolliset vehkeet, kuten Kumun verstaalla tunnetusti on. – Jos sen haluaa tehdä kunnolla, pinta pitäisi kiillottaa, ja rungossa jo olevat reiät estävät sen, koska kaiken kiiltolakattavan pinnan pitää olla täysin sileää. Näistä syistä Helanenkaan ei pysty hinnoittelemaan pinnoitustyötä etukäteen. – Silloin setti voidaan myös värjätä uudestaan alkuperäisestä poikkeavalla värillä, Helanen vihjaa. Pinnoituskeissejä on monta sorttia, joista keskimääräisesti helpoin on lakkatai vahapintaisen rummun wrappaaminen. 28 www.riffi.fi 6/2017 Uutta kuosia Wrappaaminen ammattilaisella teetettynä työnä ei ole halpaa huvia. – Ja ainahan voi käyttää ihan kontaktimuovikalvoa, joissa löytyy monenlaista kuosia. Vanhan wrap-pintaisen rummun wrappaaminen uudelleen sisältääkin sitten jo enemmän muuttujia. Joskus vanha lakkakerros tosin voi olla niin paksu, että wrapin kanssa voi tulla kalvon istuvuusongelmaa, jolloin lakka pitää ensin hioa alta pois. Onneksi pinnoittamista voi kuitenkin skaalata oman vaatimustason ja kukkaron mukaan
– Pinnoittamisen jälkeen asensin marssirumpuun vielä Yamahan alkuperäiset bassarijalat, joten sekin näyttää nyt täysin samaan sarjaan kuuluvalta bassorummulta. Lopulta aika huikean kokoiseksi kasvaneen, bassarin ja kuuden tomin setin (22" × 14" -bassari, 12" × 8", 13" × 9", 14" × 10" ja 15" × 12" -räkkitomit sekä 16" × 16" ja 18" × 16" -lattiatomit) lisäksi hän päällysti vielä Yamahan vanhan 28-tuumaisen 14 tuumaa syvän marssibassorummun, jossa oli onnekkaasti samanlaiset pitkät virityspesät kuin 9000-sarjassa. – Irrotin eyeletin ohutkärkisillä pihdeillä ja badgen ohuella mattoveitsellä, varoen samalla ettei metallinen badge väänny irrottaessa. Pinnoittaminenkin on tuttua, tosin Salminenkin kauhistelee työmäärää. Tarkoituksena oli tehdä niistä sopivan hetken tullen jokin erikoisemman värinen, yhtenäinen sarja. Jotkut pinnat oli liimattu niin tiukasti, että vaikka pinnoitteen saikin irti rummusta, liimapinta pysyi paikallaan. Niin teki Salminenkin. Sen sijaan omiin tarpeisiin ja omaksi huvikseen vanhoja rumpuja voi ja kannattaa kyllä pinnoittaa. Myös badgen irrotus oli Salmisen mukaan haastavaa. Lämmittäminenkään ei auttanut, joten Salminen joutui lopulta käyttämään maalinpoistoainetta, jolla sai liiman irti pieni pala kerrallaan. Omistan aika kasan kyseisen sarjan puunvärisiä, lakattuja rumpuja. Itseltäni tähän kului aikaa paljon enemmän kuin uskoinkaan, kaikkiaan parisen viikkoa – kymmenisen tuntia rumpua kohti pinnan irrottamisesta, liiman poistosta ja uudelleen pinnoittamisesta kasaamiseen, Salminen summaa esitellessään silti silminnähden tyytyväisenä upeannäköistä ”uutta” Yamaha-settiään. Salminen oli jo pidempään keräillyt sieltä täältä näitä pinnoitettuja 9000-sarjan rumpuja, joita löytyikin valkoisella, mustalla ja jopa kromilla wrapattuina. Joissain yksilöissä oli käytetty pinnan kiinnitykseen ohutta kaksipuoleista teippiä, mikä oli myös erittäin hankala irrottaa rungosta. Wrapatessa roiskuu Salminen herää vertailemaan tämän syksyn pinnoitusurakkaansa edelliseen, josta on jo vuosia. Uuden pinnoitteen kiinnittämiseen Salminen käytti myyjän suosittelemaa kontaktiliimaa. – Olen aina pitänyt erityisen paljon Yamahan 9000-sarjan rumpujen soundista, joita valmistettiin Japanissa 1980-luvun taitteessa. – Pinnoite maksaa paljon, joten mitään taloudellista intressiä hommassa ei ole eikä rumpujen arvokaan siitä välttämättä nouse. www.riffi.fi 6/2017 29 Elämää nähneet Yamahan 9000sarjan hajakappaleet saivat Veka Salmisen käsittelyssä uuden, kauniin ja yhtenäisen Turquoise Ripple pinnoitteen. Se oli tiukasti kiinni kaksipuoleisella teipillä, ja lisäksi piti irrottaa badgen keskelle sijoitettua venttiiliä ympäröivä niitti eli eyelet. Lakkapinta piti kylläkin hioa karkeaksi jotta liima tarttui paremmin. – Sen jälkeen jouduin hiomaan rungon varmistaakseni, ettei maalinpoistoaine reagoi uuden liiman kanssa. – Urakka voi olla niin kova, ettei sitä oikein kannata tehdä tilaustyönä kenellekään muulle, varsinkaan kun ei omista käsityökaluja kummempia välineitä tuohon tarkoitukseen, Salminen toteaa. – Silloin wrap tuli eriväristen lakattujen rumpujen päälle, ja pohjatyö oli huomattavasti helpompaa. Se on ainoa väri jota sai puupinnalla, kaikki muut olivat wrap-pinnoitettuja ja aika perusvärejä. Nyt otti kovimmalle vanhojen muovipintojen irrottaminen ja sen jälkeen liimojen poisto. Irtorumpuja yhdistäväksi tekijäksi Salminen arpoi lopulta Turquoise Ripple -wrapin, jollaista hän tilasi metritolkulla Delmarin pinnoitteita edustavasta saksalaisesta ST-Drums -firmasta. u 26-29 Rumpuremppa.indd 29 29.11.2017 16.04. Ja sehän ei lähde irti ehjänä, vaan se pitää rikkoa varovasti vahingoittamatta badgea tai runkoa
E l ä m ä n i k i t a r a t TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA 30-33 Elämäni kitarat.indd 30 29.11.2017 16.05. Vuorossa Petri Krzywacki. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. 30 www.riffi.fi 6/2017 Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa
Keikkailun ohella opetus-, sovitusja kapellimestarinkin töitä tekevä Krzywacki aloitti kitaransoiton ”vasta 15-vuotiaana”. Luulisin, että tämä on järjestyksessä kolmas laatuaan. Aluksi mielenkiinnon kohteena olivat Yngwie Malmsteen ja Eddie Van Halen sekä jazz-musiikkiin linkkinä toiminut Allan Holdsworth. Ne toimivat jazz-hommassa niin hyvin, etten ole kokenut tarvetta vaihtaa mikrofoneja. Ja sekin vielä, että keskimmäinen potikka ei ole tone, vaan on/off-kytkin kaulamikille, jolloin saan tallaja kaulamikin päälle yhtä aikaa. Lottosella olen sittemmin teettänyt vielä ”viiden pennin” Buzz Feiten -modin, jossa satulaa on siirretty millin verran. Jazzissa häntä kiehtoi ensin soitannollinen haaste, jonka jälkeen se avautui myös musiikkina: tästähän mä oikeasti tykkään. Soittimen valinnassa hänelle on riittänyt, että kitara puhuu riittävällä dynamiikalla ja soundi on se minkä haluaa. Soundi on lähtökohtaisesti tasaisempi ja kompressoidumpi. Kun käytän Telecasteria, niin huomaan aina kauhovani mikrofonikytkintä kopan yläosasta – sekin kertoo, miten paljon tällä olen soittanut. Ja viimeistään näistä Ultrasonicin mikrofoneista tunnistaa, mihin aikaan kitara on tehty – näitähän ei ole varmaan vuoden ’94 jälkeen näkynyt missään. Kettusen Kepa puolestaan nimesi tämän korkiksi, koska siltä se näyttää. Koppa itsessään on ihan koivulaminaattia, ja sitten siinä on vielä linnunsilmävaahteraa, joka on aina hyvä katseenvangitsija. Ainakin minun näkemyksen mukaan laminoitu koppa on tällaisessa kitarassa parempi ratkaisu; parempi soivuus voisi kääntyä itseään vastaan kiertona, sillä joskus täytyy soittaa vähän kovemmallakin volyymilla. Kun silloin aikoinaan menin Kitarapajaan, niin Kiikeri näytti kaulaa ja sanoi, että katso miten tiukasti se istuu runkoon, näistä osista tulisi varmaan tosi hyvä kitara. Jazz-kitara (”Korkki”), rakentaja Juha Lottonen – Pääsoittimeni on tämä Lottosen Jazz-kitara, ja näitä on samanlaisia eri soittajilla hieman eri spekseillä. – Muistaakseni Paatelaisen Miikka viritti tämän mikkisysteemin, joka on kaikkien Tele-puristien kauhistus. Toisaalta hän myöntää, että myöhemmällä iällä ”sitä on rentoutunut ja todennut, että tiettyjä asioita voi kyllä tehostaa oikeilla valinnoilla”. Jazz-kitara taas on luonteeltaan enemmänkin selPetri Krzywacki – soittimesta pitää tulla käden jatke J azz-kitaristi Petri Krzywacki toteaa, että nyt tulee varmasti ainakin erilaista tarinaa, sillä hänellä työvälineitä on ainoastaan kolme kappaletta. Se on hyödyllinen, jos esimerkiksi tuntuu, että soundi on liian terävä – sillä saa ”verhon” päälle. – Tämän kitaran akustisessa soundissa on aika paljon botnea, kun taas monissa jazz-kitaroissa akustinen soundi on aika ohkainen. www.riffi.fi 6/2017 31 Ukkonen kasasi soittimen Kitarapajassa ESP:n saarnirungosta ja Tom Andersonin kaulasta, josta on jätetty ainoastaan A-kirjain näkyviin. Kaipa tässä kitarassa muutenkin on esikuvana ollut jokin ’50-luvun Gretsch-malli. Kolme mikrofonia, joista yksi on humbucker sekä viisiasentoinen kytkin. Sen jälkeen tärkeintä on ollut luoda soittimeen työnteon kautta sellainen suhde, että siitä tulee käden jatke. Runko on sellakalla kyllästetty; se imi sitä niin hirveästi, että odottelin kitaran valmistumista puoli vuotta. Lassi 30-33 Elämäni kitarat.indd 31 29.11.2017 16.05. Kitarana tämä on todellakin sisään soitettu, sillä kaikki nämä rungon kulumat ovat minun polveni kuluttamat. – Sain kitaran vuonna 2003, ja tässä on edelleen alkuperäiset Lindy Fralin -humbuckerit. Custom-Telecaster vuodelta ’92 – Kun hankin Telecasterin, ajatukseni oli, että mikäs olisi sellainen kitara, jolla voisi soittaa jazzia ja muutakin musiikkia. Krzywackin kompaktia soitinarsenaalia selittää osittain hänen lähtökohtansa soittamiseen: jos joku juttu ei toimi, se ei korjaannu soitinta vaihtamalla vaan treenaamalla. – Tällä kitaralla pystyn soittamaan sellaisia sointuvaihtoehtoja, jotka tuolla jazz-kitaralla menisivät jo vähän mössöksi, samoin kuin legatona pitkään soivia juttuja. Toisaalta tämä on tosi herkkä kitara, jossa kaulaa voi käyttää oikeastaan vibrakammen sijana. Jos en ihan väärin muista, niin ensimmäinen meni Lanun Juhalle ja toinen Huhtakankaan Jussille – siinä onkin sitten Bigsby-talla, kun se on enemmän rockabilly-peli. Sen vuoksi tallanpalat on säädetty ihan tappiin asti
Muistan John Scofieldin puhuneen siitä, että se on ihan välttämättömyys, jos aikoo soittaa jazz-kitaraa. – Tämä on se kitara, millä tulee kotona eniten soitettua. 32 www.riffi.fi 6/2017 lainen, jossa nuotti syttyy nopeasti ja kuolee nopeasti. Vielä ei ole niin hyvää nailonkielistä tullut vastaan, että olisin ostanut; ne mallit, joissa on mikrofoni eivät sitten kitaroina ole välttämättä niin hyviä. Ylipäänsä Petri Krzywacki kokee kitarasoundin olevan myös hieman metafyysinen juttu. On tosi oleellista, että saan tuon illuusion aikaan. Range-potikalla säädetään sweepit juuri oikealle kohdalle, Reversekytkimellä voi kääntää pyyhkäisyn suunnan ja sovitus ohjattavan laitteen kytkentään hoituu Polarity-kytkimellä. Sulavaakin sulavamman toiminnan takaa EHX:n ainutlaatuinen potentiometri, jonka jyrkkyys on optimoitu ihanteelliseksi efektien tuottamiseen ja dynamiikan hallintaan. Aivan erityisesti tykkään siitä dynaamisesta herkkyydestä, mikä tässä on: vaikka soitan tosi hiljaakin, niin silti nuotit erottuvat. Joku sellainen lämpö ja maanläheisyys putkivahvistimissa on; niistä tulee se pienen pieni saturaatio, mikä ei oikeastaan kuulosta säröltä. Kuin saisit kolme erittäin ilmaisuvoimaista pedaalia yksissä kuorissa! Transponoi ylös, alas tai kumpaankin suuntiin yli kolmen oktaavin verran suuntaansa. Stereo on tärkeä Petri Krzywackin päävahvistin on Custom Shopista aikoinaan hankittu Music Man 1 × 12 -kombo, jossa etuaste on toteutettu puolijohtein ja pääteaste putkilla. Jos vaikka ottaa matalilla kielillä jonkun Jim Hall -otteen, niin soundi on pelkkää huminaa. Kummallakin ekspressio-lähdöllä on omat Range-säätimensä sekä Reverseja Polarity-kytkimensä. Rokkarit nauraa kun jatsari sanoo näin, mutta kyllä sen eron tuntee pienemmilläkin äänenpaineilla, hän toteaa. Ällistytä korkealuokkaisilla whammy-efekteillä, syöksypommituksilla, taivutuksilla, ristiin liu’utuksilla… tämä polyfoninen tehopakkaus on todellinen pitch/harmonia-pedaaleiden pedaali. Sen vuoksi olen vain lainannut sellaisen soittimen, jos sitä oikein sinnikkäästi pyydetään. Jos tonen vetää kitarasta kiinni, se johtaa siihen, että soundi on aika tumppu, eikä enää paljon puhuttele. Vaikka systeemin molemmista vahvistimista pistää treblet ihan nollille, niin soundissa on silti ylätaajuuksia, ja nimenomaan sellainen lämmin, selkeästi erotteleva yläpää. Siksi hän pitää kitarasta tone-säädön täysillä ja säätää mieluummin vahvistimen trebleä kiinni. Minulle se on yhtä tärkeä asia kuin se, että maalauksessa on perspektiivi: jotain on lähellä ja jotain kaukana. Se soitti tosi hiljaa ne komppijutut sinne soolofraasien väliin, ja silloin tajusin, että tuo on se maaginen juttu. SOUND BETTER. Stereona soittamisella on ollut merkittävä rooli siinä, miten jazz-kitara on kehittynyt ’70-luvulta lähtien. PAY LESS. Mukana toimitetaan kaksi TRS-johtoa. – Yhdessä sessiossa piti tehdä niin, että vahvistin oli eri huoneessa kuin missä itse soitti. Mikäli tarvitsen komppaukseen vähän tummempaa soundia, niin tiputan volume-säätöä sen 20 prosenttia pienemmälle. Ihan jokaiselle keikalle ei suoraan sanoen viitsi ottaa toista vahvistinta mukaan, mutta yleensä aina, jos on vähänkin isompi tilaisuus. Jazz-piano on hänelle luonteva vertailukohta, sillä ”sieltä olen poiminut suoraan sen, mitkä sävelet tulevat soinnuissa lujaa ja mitkä hiljempaa.” Toisaalta yhtä lailla tärkeä oivallus syntyi aikoinaan vanhaa Larry Carltonin Starlicks-opetusvideota katsellessa. Kontrolloi kahta laitetta yhdellä pedaalilla. Kysymys kun on paljon siitäkin, miltä se tuntuu. Vuosia harjoittelin tällä Telellä jazz-kitaran soittoa, ja sitten kun hankin sellaisen (jazz-kitaran), niin tajusin, että nyt se toimii mitä olen treenannut. Kun jomman kumman ottaa pois, soundi tuntuu tosi tummalta. Kahden vahvistimen stereo-systeemissä tapahtuu myös ilmiö, jota Krzywacki ei varsinaisesti osaa selittää. – Kitara on helposti yhdestä pisteestä tuleva ohut soundi. Siksi pidänkin styrkkaria mieluummin vähän liian lujalla, ja sitten kontrolloin sitä soittamalla niin, ettei mitään tule vahingossa läpi. Sopii valittavan impedanssin (25K tai 250K) ansiosta settiin kuin settiin. Muutamassa kohdissa se tulee kaksoisäänien (terssit yms.) kohdalla hyvin esiin, ja olen tosi tyytyväinen soundiin. Levytystä varten biasoitiin se vahvistin säröytymään juuri sopivalla tavalla. – Luulen, että tuolla ideaalilla on aika paljon tekemistä sen kanssa, miltä jazz-piano kuulostaa varsinkin ’60-luvun Blue Note -levytyksissä. Jotain lähellä ja jotain kaukana Petri Krzywacki on käyttänyt paljon aikaa siihen, että dynamiikka olisi sisäänrakennettu asia hänen soitossaan. Kitarasta tulevan soundin hän jakaa stereoksi delayn tai kaiun kautta. Hänen mielestään nykyään on paljon hyviä ja käteviä transistorivahvistimia, mutta ”niillä soittaessa tulee kuitenkin tunne, että jotain puuttuu”. Pelkästään päältä hiottu kieli on mukavampi soittaa, ja se on myös soinnillisesti hyvä kompromissi. Palkittu Crying Tone Wah jämeränä pedaalina, jonka sisällä perinteinen hammastanko ohjaa potentiometrin ratasta. Eihän siitä tullut mitään. Äänittäessä saan aina hirveät kicksit, kun kuulen miltä tämä kuulostaa kannen puolelta; sitä ei soittaessa koskaan kuule, toisin kuin sähkökitaran kohdalla. – Usein nailonkielinen kitara on se, mikä täkäläisissä piireissä akustiseksi mielletään ja pyydetään ottamaan mukaan, vaikka monesti teräskielinen olisikin se oikea instrumentti siihen juttuun. Soitin silloin Django’s Four -yhtyeessä, joka oli Reijo Heiskasen luotsaama Django-bändi. www.ehx.com/performance Eeppiset talk box -soundit, wahefektit, sekä täysimittainen fuzz, jonka voi sijoittaa suodinosaston eteen tai sen jälkeen. Varsinkin duoja trio-keikoilla yksi nuotti alkaa kantamaan aivan eri tavalla. Krzywacki korostaa, että perinteisen jazz-kitarasoundin idea on olla selkeä ja kirkas, vaikka se olisikin tumma. Mukana toimitetaan TRS-johto. En kuitenkaan halunnut Django-kitaraa, vaan soitin siinä sitten tällä, koska halusin vain hyvän instrumentin. Kontrolloi lähes mitä hyvänsä laitetta, jossa on liitäntä ekspressio-pedaalille. – Varsinkin bassopuolella flatwound-kielet ovat tosi mutaiset. Toimii missä tahansa signaalipolun kohdassa. Krzywacki käyttää jazz-kitarassaan puolihiottuja (bright flat) kieliä, sillä hän ei pidä täysin hiottujen flatwound-kielien tuntumasta eikä niiden soundista. Sama efekti on tapahtunut kaikilla vahvistimilla, joita olen käyttänyt. – Käytän Musarin kanssa parina joko Yamahan tai Polytonen transistorikomboa. Teräskielinen akustinen, Taylor 412-CE – Ostin tämän kitaran Kaisaniemen DLX:stä sinä vuonna, kun Helsingin puhelimen liittymät muuttuivat osakkeiksi – tässä on siis meidän puhelinosake. Nuotit saavat silloin riittävästi painoarvoa, elävät tarpeeksi pitkään, ja dynamiikka lisääntyy. Stereona soittaminen on Petri Krzywackille myös ehdoton valinta, ja silloin transistorikombot kyllä kelpaavat toiseksi vahvistimeksi. Eli toisin kuin rock-soittaja saattaisi samassa tilanteessa tehdä. Todella edullinen, ja reilusti alle kilon painoisena huomattavasti keveämpi kuin monet kilpailijat. Kun tein jälkimmäistä trio-levyäni, sain ihan asiantuntija-apua, sillä lainasin Viinikaisen Teemun (Fender) Super Reverbiä. – Siinä hän soitti bluesia kompaten itse itseään. u SOUND BETTER. – Ehkä tässä on vähän kuin LP-levyn puolestapuhuja CDlevyjen maailmassa. Enemmän kontrollia, mutta pienemmässä tilassa! 30-33 Elämäni kitarat.indd 32 29.11.2017 16.05. PAY LESS
Range-potikalla säädetään sweepit juuri oikealle kohdalle, Reversekytkimellä voi kääntää pyyhkäisyn suunnan ja sovitus ohjattavan laitteen kytkentään hoituu Polarity-kytkimellä. Mukana toimitetaan kaksi TRS-johtoa. Kuin saisit kolme erittäin ilmaisuvoimaista pedaalia yksissä kuorissa! Transponoi ylös, alas tai kumpaankin suuntiin yli kolmen oktaavin verran suuntaansa. Enemmän kontrollia, mutta pienemmässä tilassa! 30-33 Elämäni kitarat.indd 33 29.11.2017 16.05. Sopii valittavan impedanssin (25K tai 250K) ansiosta settiin kuin settiin. Mukana toimitetaan TRS-johto. Toimii missä tahansa signaalipolun kohdassa. PAY LESS. Ällistytä korkealuokkaisilla whammy-efekteillä, syöksypommituksilla, taivutuksilla, ristiin liu’utuksilla… tämä polyfoninen tehopakkaus on todellinen pitch/harmonia-pedaaleiden pedaali. SOUND BETTER. Kontrolloi lähes mitä hyvänsä laitetta, jossa on liitäntä ekspressio-pedaalille. SOUND BETTER. Todella edullinen, ja reilusti alle kilon painoisena huomattavasti keveämpi kuin monet kilpailijat. Kummallakin ekspressio-lähdöllä on omat Range-säätimensä sekä Reverseja Polarity-kytkimensä. Palkittu Crying Tone Wah jämeränä pedaalina, jonka sisällä perinteinen hammastanko ohjaa potentiometrin ratasta. Sulavaakin sulavamman toiminnan takaa EHX:n ainutlaatuinen potentiometri, jonka jyrkkyys on optimoitu ihanteelliseksi efektien tuottamiseen ja dynamiikan hallintaan. Kontrolloi kahta laitetta yhdellä pedaalilla. www.ehx.com/performance Eeppiset talk box -soundit, wahefektit, sekä täysimittainen fuzz, jonka voi sijoittaa suodinosaston eteen tai sen jälkeen. PAY LESS
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Albert Lee – Highwayman Albert Lee vaikuttaa pysäyttämättömältä. Uskon, että pyynnön esittänyt oli kuulemaansa tyytyväinen. Kantrikitaran kuninkaaksi monet kerrat kruunatun soittajan taitoja ovat hyödyntäneet esimerkiksi Emmylou Harris, Eric Clapton, Everly Brothers ja Joe Cocker. Thomas (kosketinsoittimet), Will MacGregor (basso) sekä Ollie Sears (rummut). Sittemmin hän on ollut omillaan. 34-37 Albert Lee.indd 34 29.11.2017 16.08. Kitara eksyi lennolla soittajastaan, ja saatiin toimitettua juuri ja juuri ajoissa keikalle, vaikka varakitaroitakin jo hankittiin. Kun seuraavana päivänä tapaamme hotellissa, Albert to teaa treenaavansa näinä päivinä lähinnä vain soittamalla keikkoja. K un Albert ja bändi saapuivat lavalle Tavastialla marraskuun alussa, kuului yleisöstä: ”play everything!”. Viime vuodet hän on kiertänyt uuden taustabändin kanssa, jossa Euroopan kiertueella soittivat J.T. 74-vuotiaana hän edelleen tekee kiertueita ja suunnittelee tulevia kiertueita. Sitä ennen bändinä oli lähes parikymmentä vuotta steel-kitaristi Gerry Hoganin Hogan’s Heroes. Vuosikymmenien aikana tullut rutiini on kova, sillä ainoa lämmittely (kahden lennon jälkeen) tapahtui soundcheckissä
Valitettavasti kävi myös niin, että kun myöhemmin halusin tilata niitä lisää MCA:lta, sain tietää, ettei levyjä enää ole. Keskityn vain siihen, mitä soitan seuraavan soinnun päälle. – Esiinnyin Montanassa kitaraleirillä, jossa olivat lisäkseni Mike Stern, Brent Mason, Jerry Douglas ja David Lindley. Harmi, ettei me Gerry Hoganin kanssa koskaan oikein soitettu niin. Siksi ajattelin, että teen siitä instrumentaalin (Gagged But Not Bound -levylle). Myös toisesta JB:stä eli James Burtonista pidän tosi paljon. Se ensimmäinen biisi minkä häneltä kuulin oli juuri ”Arkansas Traveller”. Se meni kuitenkin hyvin, joten ajattelin, että tehdäänpä tätä lisää. Nyt pystyn paremmin soittamaan kosketinsoittajan kanssa. Nyt pystyn tekemään enemmän keikkoja siellä ja voin tulla kiertueille myös Eurooppaan, hän taustoittaa. Levyjen ostaminen sieltä on minulta käytännössä kielletty, sillä se tulisi niin kalliiksi, että ei mitään järkeä, Albert jatkaa harmistuneena. Kun olit 1970-luvulla Emmylou Harrisin Hot Bandissa, soititte steel-kitaristin kanssa yhteisiä melodialinjoja. Onko se vaikuttanut tapaasi soittaa. – Muistan kun kuulin ’60-luvun alussa radiosta yhden Jimmy Bryantin biisin. Mutta aion tuoda ne vielä uudestaan myyntiin, Albert toteaa. Varmaan kaikki jäljellä olleet sulatettiin albumin alasajon johdosta, eikä MCA ilmoittanut, jotta olisimme voineet ostaa niitä. Minun tuli soittaa kokonainen setti sooloartistina, ja hieman hermoilin, että mitähän tästä tulee. – Kyllä, luulen niin. – Sitä yrittää tehdä levy-yhtiön kanssa sopimuksen, mutta heidän lakiosastonsa kanssa on todella vaikea saada kunnon sopimusta aikaan. Itse olet kuitenkin ihan levyttänyt Flowers Of Edinburghin, joka taitaa olla alkujaan juuri viulusävelmä. – Se saattaa olla. Silloin kuulin biisin seuraavan kerran, ja tajusin miten hieno soittaja hän oli. – Ennen sitä olin bändeissä vain yksi muiden laulajien joukossa; lauloin taustoja sekä pari omaa biisiäni. Toisinaan pitäisi kyllä harjoitella, ei tekniikan vuoksi, vaan siksi, että voisin sattumalta löytää jotain uutta – jopa minun iässäni se on mahdollista. Oletko koskaan lainannut hänen likkejään sooloosi tuossa biisissä. Kaunis biisi se on, Albert nauraa muistellessaan. Olen kuitenkin asunut Kaliforniassa (Malibussa) yli 40 vuotta, eikä minulla ole koskaan ollut amerikkalaista bändiä. Jimmy Bryant kaiketi aloitti viulistina. Albert kertoo olevansa tästä tietoinen, mutta toteaa, ettei ole kostunut tuon julkaisun myynnistä mitään. Mutta vähän aikaa sitten siihen sattui sopiva tilaisuus. Ne kuulostivat hienolta, ja steel-kitaristin kanssa tuplaaminen on tosi kivaa. Albert kertoo, ettei enää oikeastaan kuuntele kitaristeja. Pyysin vain Jussin ( Häkkinen, Musiikkisato) etsimään minulle delay-pedaalin. JB:t ja muut Vuonna 1943 Lontoossa syntynyt Albert Lee aloitti soittamisen pianolla, ja se on pysynyt mukana toisena instrumenttina. Minut tunnettiin, mutta ei tiedetty mitä pystyn omillani tarjoamaan. Tässä uudessa bändissä ei ole steel-kitaraa. – Kyllä, sillä Windham Hill -levyt olivat suosittuja. Teiniiässä kitara vei kuitenkin voiton. – Varmaankin sitä kautta, että Jimmy Bryant opetteli soittamaan viulusävelmiä kitaralla. – Ilmeisesti. En koskaan tietoisesti suunnittele sooloja. Hän toivoi, että olisin soittanut sen nopeana tanssisävelmänä. Ehkä otankin vielä viidennen jäsenen, jos keikat paranevat, Albert sanoo ja naurahtaa. – En lainkaan, sillä Richard on aika ainutlaatuinen kaveri. Hank Garland, Scotty Moore ja Cliff Gallup olivat niin ikään tärkeitä vaikuttajia. Gerry Hogan rohkaisi minua joskus vuonna ’87 tai ’88 tulemaan esiintyjäksi steel-kitara-festivaalille, jota hän järjesti yli 20 vuoden ajan Newburyssa (Lontoon lähellä). www.riffi.fi 6/2017 35 – Kaipasin muutosta, Albert aloittaa: Suurin syy oli oikeastaan se, että Hogan’s Heroes halusi keikkailla pelkästään Euroopassa. Sen opin kuitenkin tuntemaan perhepiirissä, sillä sävelmä oli isäni ja isovanhempieni suosikki. Eilisellä keikallasi soitit Richard Thompsonin ”Tear Stained Letterin”. Kompressori on kiva Kiertueillaan Albert Lee soittaa mielellään Fender Twin Reverb -vahvistimella, koska ”sillä tiedän pärjääväni – sehän on hyvä vahvistin”. Aina on jotain pykäliä, että et voi itse myydä levyjä siellä tai tuolla. Tuohon aikaan myös instrumentaalilevyjä myytiin hyvin, ja juuri ’80-luvun lopulla Albert Lee tekikin Speechlessja Gagged But Not Bound -albuminsa. – Joo, ne olivat niitä juttuja mitä James Burton soitti Hank De Viton kanssa ennen kuin liityin bändiin. On itse asiassa hämmästyttävää, kuinka monet tuon ajan kitaristit aloittivat viulun soitolla, esimerkiksi Roy Clarke ja Chet Atkins. Käytin siis vain Albert Lee ”Yhdysvalloissa jouduin aloittamaan sooloartistina tavallaan kaiken alusta. Mielestäni onnistuimme hyvin, hyvältähän ne edelleen kuulostavat. Molemmat vinyylit on kylläkin julkaistu yhden CD-levyn muodossa Australiassa. Mutta kun en oppinut käyttämään peukaloplektraa, kokeilin heidän juttujaan tavallisen plektran kanssa. Sen jälkeen menikin varmaan kahdeksan, yhdeksän vuotta, kunnes ystäväni esitteli minulle levyn, missä Bryant soitti steelkitaristi Speedy Westin kanssa. Minut tunnettiin, mutta ei tiedetty mitä pystyn omillani tarjoamaan.” 34-37 Albert Lee.indd 35 29.11.2017 16.08. Mutta soitin sen melko rauhallisesti, fiilistellen, joten isäni (muusikko hänkin) taisi lopulta olla hieman pettynyt. Aikaisemmin tuntui, että äänikuva oli hiukan tukossa, koska pedal steel soitti koko ajan ja minäkin soitin paljon. Toisaalta Yhdysvalloissa jouduin myös aloittamaan sooloartistina tavallaan kaiken alusta, eli keikoista ei saanut yhtä paljon rahaa. Oliko niiden taustalla myös levyyhtiön halu iskeä instrumentaalimusiikin saumaan. – Eiliselle en tuonut myöskään omia efektejäni, koska Suomessa ei ollut muita keikkoja. Sen sijaan Hogan’s Heroesin kanssa Albert Lee alkoi toden teolla laulaa. Tekniikkani juontaa kuitenkin enemmän Scotty Mooren ja Chet Atkinsin soitosta. Luulin silloin kehittäneeni jotain omaperäistä, mutta myöhemmin selvisi, että myös monet amerikkalaiset kitaristit soittivat tuolla tekniikalla, jossa plektran ohella käytetään keskisormea ja nimetöntä. Olet maininnut, että se on vaikuttanut myös sinun soittoosi. Tunsin MCA Nashvillen pomon Tony Brownin, ja he kysyivät suosikkiartisteiltaan, että kiinnostaisiko sellaisen tekeminen. Ja sitten he antavat julkaisuoikeuden Australiaan. Painoin siitä mieleeni kartan, ja kirjoitin sen ylös. Heidän kanssaan oli tosi mukava hengailla ja kuunnella soittoa, koska he soittavat niin upeasti. Sittemmin pääsin soittamaankin hänen kanssaan Los Angelesissa. Siellä olen nyt luonut nimeä. Syynä olivat monet rock’n’rollajan soittajat sekä country-kitaristi Jimmy Bryant. Tavastialla Twinejä oli kaksin kappalein, joista toinen varakoneena
Haluatko, että noissa Twineissä pitää olla jotkut tietyt kaiutti met. On kuitenkin mukavaa, että huomenna pääsen taas soittamaan omien efektien kanssa. Mutta minulla on myös kaappeja, joissa on ElectroVoicen kaiuttimet, ja niissä on tosi iso ja lihava soundi. Albert Lee Signature -mallissa on myös vibrakampi, sellaistahan ei Telecaster-soittaja pitkään aikaan käyttänyt lainkaan. En nimittäin meinannut saada kaikkia nuotteja kuuluviin, ja soittoni kuulosti hieman epätasaiselta. Korgin A3 (efektiprosessori) on ollut Albertin uskollinen kumppani monta vuotta. Albert on tyytyväinen siihen, että kitaraa on vuosien varrella myyty mukavasti. Tällä hetkellä Music Manilla on kuitenkin kädet täynnä töitä John Petrucci -kitaran tilausten kanssa, ja minun mallini on jäänyt hieman taka-alalle, vaikka sitäkin edelleen valmistetaan. Musafoorumi Rovaniemi Testaa paikallisella kauppiaallasi! 34-37 Albert Lee.indd 36 29.11.2017 16.08. Olitko aikoinaan aktiivisesti mukana myös soittimen suunnittelussa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Zoom Livetrack L-12 • 12-raitainen äänitys • 9 sceneä • 5 kuulokemiksausta • Low Cut, Comp. – Olen aina pitänyt jutuista, joita Cliff Gallup teki kammella. Alkaa olla aika päästää Albert pakkaamaan ja seuraavalle lennolle. Myös Collings OM2 kuuluu suosikkeihini näistä uudemmista akustisista kitaroista. Minähän tunnen perheen jo paljon pidemmältä ajalta. Nyt olen kuullutkin, että Bruno Mars on sillä soittanut ja tilannut muutaman itselleen. ja Eq/kanava • 16 efektialgoritmia • Erinomaiset etuasteet Audio-Technica AT5047 • Premier-luokan herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni • 4 suorakaiteen muotoista kalvoa tarjoaa kaksinkertaisen pinta-alan • Huippuluokan komponentit • Käsityönä rakennettu • Erinomainen sisäinen tärinänvaimennus Soundcraft Ui24R • 24 raidan äänitys USB-tikulle tai tietokoneelle • Sisäänrakennettu dual-band Wi-Fi • AFS-kierronpoisto monitoreissa ja masterissa • 2 kanavaa DIgitech-vahvistinmallinnukselle • Lexicon-kaiut, DBX-kompressorit • Toimii suoraan selaimesta: iOS, Android, Windows, Mac, Linux Antelope Orion32 HD • 32 kanavaa sisään ja ulos • 2 mini-HDX-liitintä ProToolsiin • 192kHz, atomikellon tarkkuus • Masterointitason monitorilähdöt • Erinomaiset kompressorija EQ-mallinnukset • Supertehokas FPGA-prosessori Talven tapahtumia 13.01. Aikoinaan en osannut päättää, joten Sterling jätti kitaraan tuon strato-tyyppisen tallamikrofonin, mikä siinä silloin oli. Yhtä efektiä Albert kertoo Suomen keikalla kaivanneensa: kompressorin puuttumisen kuulemma vaikutti soittotuntumaan. Muutama vuosi sitten Albert Lee teki Highwayman-levyllään uuden aluevaltauksen soittamalla siinä monia keikoiltaan tuttuja kappaleita akustisina versioina. Toivottavasti hän ei nyt vaan saa omaa soitinta, Albert nauraa. Kun kiitän haastattelusta, Albert toteaa tyylinsä mukaan vaatimattomasti: ”Always appreciate the interest”. Se oli pelkkä prototyyppi, joka ei oikein herättänyt kiinnostusta alan messutapahtumissa. Tavastian keikalla ollut yksilö taas on ”Ball Family Reserve” -mallistoon kuuluva prototyyppi. Musafoorumi Jyväskylä 18.02. – En varsinaisesti sen mallin kanssa. Haluan, että talla kelluu, jolloin saan pehmeän vibraton. – Kaikki ovat yllättyneitä siitä miltä tämä kitara tuntuu soittaessa. Mutta eiköhän se ihan hyvin mennyt. Mitä tulee akustisiin kitaroihin, Albertin omistuksessahan on Don Everlyn vanha Gibson J-200. Nyt olenkin kokeillut tosi kivaa TC Electronicin pedaalia, johon voi ohjelmoida kolme-neljä erilaista asetusta. Se on myös kevyempi. Niinpä he tekivät muutaman kappaleen tuotakin kitaraa nimellä Axis. Axis-nimi taas vaihdettiin siihen kitaraan, jota Eddie Van Halen soittaa. Syntikoiden Yö 10.02. Tai no, oli ne ihan ok-soittimia. Soitatko muuten enää ollenkaan Telecasteria. Nyt he myyvät yhtä mallia minun nimelläni (Albert Lee MJ Deluxe), mikä on tosi kivaa. Albert kertoo kuitenkin pitävänsä alkuperäisestä yksilöstään edelleen eniten. Niitä on kerääntynyt, osin muiden lahjoittamina, useita kappaleita, mutta laitteiden ikä alkaa tehdä tepposensa. Täytyy sanoa, etten ollut kauhean innostunut Leon suunnittelemista Music Man -kitaroista. Niihin olen nyt tyytyväinen, mutta ei minua tosiaan haittaa muillakaan soittaminen. – Tapasin olla siitä hyvinkin tarkka, mutta nykyään huomaan, että oli kaiutin mikä vaan, niin pärjään kyllä. 36 www.riffi.fi 6/2017 vähän vahvistimen kaikua ja hieman viivettä, hän jatkaa. Siinä on saarnirunko laminoidulla leppäkannella. – Minulla on muutamia muu akustinen, jotka kuulostavat hieman paremmalta, mutta rakastan tuota soitinta erityisesti sen historian ja hienon ulkonäön vuoksi. Silti hän toivoisi sille enemmänkin menekkiä, sillä kevytrakenteinen nimikkomalli kuulemma yllättää kokeilijat. Naisten Studiopäivä 09.02. – Sillä aikaa Music Man kuitenkin suunnitteli kitaran, joka näyttää täsmälleen samalta kuin tämä nykyiseni. Näin syntyi Telecasterin tallamikrofonilla varustettu Silhouette, jota hän soitti muutaman vuoden. Sterling Ball esitteli minut Music Manin väelle, silloin kun Leo Fender ja Tom Walker vielä olivat mukana. Hän kertoo, että kitaraan on vuosien varrella kokeiltu muutoksia, joilla on haisteltu markkinoiden kiinnostusta; yhdessä versiossa oli esimerkiksi kolme humbuckeria. Musafoorumi Tampere 16.02. Lisäksi plektrasuojan alla on pala mahonkia, jota valmistaja kutsuu tone blockiksi. – Sen vuoksi soitin eilen vähän liian kovalla tatsilla. Heillä kuitenkin oli pieni tehdas, missä valmistettiin Music Man -bassoja, sillä ne myivät. Kyseessä on pieni firma, joka ei millään muotoa kilpaile Ernie Ballin kanssa. Ensin täytyy kuitenkin verrata sitä rinnakkain A3:een, jotta löydän samanlaiset efektit. Music Manin mies Kitarasi on jo pitkään ollut Music Manin Albert Lee -malli. – Ne ovat jo 20 vuotta vanhoja, eivätkä oikein kestä keikkailua. Pelko Pois Musiikkiteknologiasta 12.02. Ja edelleen haluaisin sellaisen Music Man -kitaran, jossa olisi telen takamikki, koska se toisi hieman enemmän purevuutta. Yksi niistä tehtiin Sterlingille, ja siinä sekä runko että kaula oli vaahteraa. Albertin oma nimikkokitara sai alkunsa, kun Sterling Ball osti Music Man -yhtiön. – Se on vuodelta ’67 tai ’68. Sen kun näin, niin rakastuin siihen päätä pahkaa, joten hän antoi sen minulle. Niissä on todella kevyet magneetit, ja soundi on erittäin kirkas. – Silloin tällöin. Niitähän minulla on paljon, joten pitäisi kyllä. u ”Haluan, että talla kelluu, jolloin saan pehmeän vibraton.” Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tomin suunnittelemista vahvistimista taas pidin, ja minulla on niitä noin 15 siellä täällä. Mutta monet näistä kitaroista ovat kuitenkin nykyään vain laukuissaan, joten varmaankin niiden soundi ottaa takapakkia, koska en soita niitä, hän pohtii. Musafoorumi Helsinki 13.02. – Nykyään omassa setissäni vahvistin on Fender Tonemaster, ja sen kaapissa on Celestionin neodyymi-kaiuttimet. Ennen halusin aina JBL:ät, sillä pidin siitä ylä-äänten twängistä, minkä niistä sai. Erittäin kevyeksi rakennettu soitin. Se akustinen, mitä Albert on vuosien varrella soittanut monille levyille, on nyt jo vanha Martin 000-28. Naisten Studiopäivä 11.02. Välillä teen ”dive bombin” siellä täällä. Vaatisi oikeastaan, että joku nuorempi soittaja alkaisi käyttää sitä. Soitin kitaralla kymmenen vuotta, ja Music Man teki mallista minun nimikkosoittimeni. Pidän myös Huss & Daltonin soittimista, ja he ovat tehneet minulle pari kitaraa
Pelko Pois Musiikkiteknologiasta 12.02. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Zoom Livetrack L-12 • 12-raitainen äänitys • 9 sceneä • 5 kuulokemiksausta • Low Cut, Comp. Naisten Studiopäivä 09.02. Musafoorumi Rovaniemi Testaa paikallisella kauppiaallasi! 34-37 Albert Lee.indd 37 29.11.2017 16.08. Naisten Studiopäivä 11.02. Musafoorumi Helsinki 13.02. Syntikoiden Yö 10.02. Musafoorumi Jyväskylä 18.02. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Musafoorumi Tampere 16.02. ja Eq/kanava • 16 efektialgoritmia • Erinomaiset etuasteet Audio-Technica AT5047 • Premier-luokan herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni • 4 suorakaiteen muotoista kalvoa tarjoaa kaksinkertaisen pinta-alan • Huippuluokan komponentit • Käsityönä rakennettu • Erinomainen sisäinen tärinänvaimennus Soundcraft Ui24R • 24 raidan äänitys USB-tikulle tai tietokoneelle • Sisäänrakennettu dual-band Wi-Fi • AFS-kierronpoisto monitoreissa ja masterissa • 2 kanavaa DIgitech-vahvistinmallinnukselle • Lexicon-kaiut, DBX-kompressorit • Toimii suoraan selaimesta: iOS, Android, Windows, Mac, Linux Antelope Orion32 HD • 32 kanavaa sisään ja ulos • 2 mini-HDX-liitintä ProToolsiin • 192kHz, atomikellon tarkkuus • Masterointitason monitorilähdöt • Erinomaiset kompressorija EQ-mallinnukset • Supertehokas FPGA-prosessori Talven tapahtumia 13.01
Annan Anasoundsille erikoiskiitoksen kerrankin tukevasti ja tiivisti toteutetusta virtajohdon liittimestä. 38 www.riffi.fi 6/2017 Anasounds – näissä pedaaleissa kuuluu ja näkyy ranskalainen eleganssi Anasounds tulee Ranskan Nizzasta, jossa Alexander Ernandezin johtama pikku ryhmä on kehitellyt ja käsin juottanut analogisia efektipedaaleja muutaman vuoden ajan. Pelkkä puhdas boostaus on huiman tehokas. Kuten putiikkityöskentelyyn kuuluukin, porukka ei ole tyytynyt pelkästään katsomaan, mitä toimivia komponenttien yhdistelmiä markkinoille vakiintuneissa laitteissa jo on. Se ei hölsky eikä 38-40 Anasounds.indd 38 29.11.2017 16.25. Se kyllä näkyy helposti milloin pedaali on päällä, koska kaikissa on iso pyöreä ja valaistu pleksi-ikkuna. Tarkoitus kuitenkin on, että käyttäjä valitsisi laitteen toiminnalle omaan tarpeeseensa sopivimmat asetukset avaamalla pohjan neljä ruuvia ja laittamalla neljän minikokoisen DIPkytkimen sarjan mukavimpaan yhdistelmään. Kontrasti kaiverruksen ja perusvärin välillä ei ole useimmiten kovinkaan suuri, joten tekstit eivät kauas erotu. Toiseksi, pedaalien pohjassa ei ole minkäänlaisia kumityynyjä, sen sijaan sileä pohja on hyvä pinta vaikkapa tarranauhan kiinnittämiselle. He ovat kuuntelemalla ja kokeilemalla selvittäneet, miten he tekisivät mieleisensä ja soittajiakin kiinnostavan pedaalivalikoiman. Ruuvithan avaa hetkessä, mutta jos pedaali on lautaan vähänkään pysyvämmin kiinnitetty, ei näitä DIPpejä ihan jatkuvasti rupea vaihtelemaan. Pedaalien, säätöjen ja liitäntöjen nimet sekä lisäsomisteet on sitten laserilla kaiverrettu tähän bambuiseen – bambuhan on heinäkasvi, mutta sen runko mielletään puumaiseksi – pintaan. Ensinnäkin ne toimivat vain ulkoisella yhdeksän voltin virtalähteellä. Pedaalin varsinainen runko on tukevaa alumiinia. Puhtia ja yliohjausta Freq Up on boosteri, joka antaa enemmän kuin ensivilkaisulla – ja kokeilulla – luulisi. Keskein toimintaero tehdään DIPeillä niin, että pedaali antaa puhtaan boostin tai valmiin overdriven, jälkimmäisessä tapauksessa Gain-säädin tulee käytettäväksi. TEKSTI: TIMO KOSKINEN anna mahdollisuutta taivuttamalla rikkomiseen. Alkajaisiksi laitteen vaikutuksen huomaa roimana volyymin lisäyksenä. Taitaapa olla paras näkemäni virtaliitin efektipedaaleissa. Avaamisen jälkeen paljastuu, että piirilevy poikkeaa ohjekirjan kuvasta – DIPit on käännetty 90 astetta – mutta ei tämä sentään ketään hämää. Valmistaja ilT estattavaksi saatiin neljä Anasoundsin pedaalia: Freq Up, Lazy Comp, Phase Lag ja Utopia. Efektit on selvästikin ajateltu käytettäväksi pedaalilaudassa. Ensivaikutelma pedaaleista on suomalaiseen silmään kiva, sillä alumiinikoteloiden kansipinta on päällystetty vaalealla puuviilulla. Se ei ole ongelma, koska virtalähteen käyttö on rutiinia ja harvapa enää paristoja kaipaa
Ja juuri sen pedaali tekee minkä lupaa. Edellinen asettaa modulaation tiheyden lähes huomaamattomasta aina varsin tiheään, tremolomaiseen sykkeeseen asti. Moinen boosti auttaa jo vahvistintakin säröytymään muhkeasti ja kun DIPit on laitettu overdrive-asentoon, jo pedaalin oma soundikin on ronskisti rock tai blues. Toinen taas annostelee efektin pyyhkäisyn määrän ja äärimmilleen avattuna se on tosi vellovaa ja pulppuavaa aaltoilua. Kyllä sillä mukavasti jatkoa saa soinnille ja mikä hienoa, lähtösignaalin jo heiketessä kompressio ei ala tuottaa suhinaa, kuten joillakin vanhoilla vehkeillä on tapana. Miksauksen puoliväliä lähestyttäessä käsitelty signaali ottaa hiljalleen ohjat ja tämän säätimen voi huoleti avata täysin ja kuulla, millainen pedaalin oikea soundi on. Utopian piirilevyllä on reilusti säädettävää. Tämä on hyvin vintagehenkinen laite ilman vanhojen phasereiden kohinoita ja suhinoita. Rpt määrää toistojen määrän, ja signaalin melko nopean leikkautumisen ansiosta toistoja voi olla paljonkin. Aivan erityisen nätisti tämä kompressori toimii sorminäppäilyn ja puhtoisten sointumelodioiden kanssa. Plektran napsua vähentävä vaikutus pehmentää soinnin syttymisen hyvin. Pedaali on toiminnassaan tosi häiriötön, kuten ovat muutkin testatut Anasoundsit. Mitäs laiskottelua tämä on. Viivästetty Utopia Anasounds on ajatellut viivepedaali Utopian nauhakaikua jäljitteleväksi. 38-40 Anasounds.indd 39 29.11.2017 16.25. Lazy Comp’ia ei ole tehty antamaan jättipitkää sustainia. Simppeli ja elegantti Kompressoreissa on totuttu näkemään rivistö säätimiä, ainakin joitakin näistä: attack, sustain, release, kompressio. Siinä missä digitaalinen viive toistaa signaalin kirkkaasti samanlaisena, analoginen viive ja nauhakaiku hukkaavat taajuuksia jo ensimmäisessä toistossa ja haukkaavat lisää joka kerralla. Tehtaan kompressioasetus on 80 % maksimista ja se on paljon: vaikutus alkaa tuntua jo miksattaessa vähänkin kompressiota käsittelemättömään signaaliin ja melkein kokonaan avatussa miksauksessa kompressio on jo niin väkevä, että kevyt hipaisu kieliin plektralla tai täysillä mättäminen antavat kutakuinkin samanveroisen volyymin. Modulaatio tuntuu tasapainoiselta kaikilla kitaran taajuuksilla. Mix säätää taas tasapainon käsittelemättömän ja viivästetyn signaalin kesken, joten mikäli vain hyvin kevyt häivähdys viiveestä halutaan, se onnistuu vaivatta. Pedaalista on helppo löytää miellyttävää sointia melkein kaikilla asetuksilla, ehkäpä täysnopeuteen avattu Rate on kuitenkin jo aika radikaali ratkaisu. Erityishäröilyä haettaessa voi mennä vaikka äärettömiin toistokertoihin, jolloin äänet jäävät pysyvästi soimaan. Biisin aikana tätä tilaa tosin on aika vaikea pysäyttää muutoin kuin kytkemällä pedaali päältä pois. Viivettä moduloiden Phase Lagin säädöt ovat Rate ja Regen. Numeroiden sijasta muodostetaan käsitys kuuntelemalla ja tulos on: tosi paljon. Samoin ripeä plektrakomppi kuten funk tai rytmikäs säestäminen hyötyvät Lazy Compin käsittelystä. Hienosäätöön tarvitaan kitaran tai vahvistimen säätimiin koskemista. Viiveet todellakin suodattuvat ja pehmenevät aistikkaasti. Selvästi erilaisia nämä keskenään ovat. www.riffi.fi 6/2017 39 moittaa jopa +24 dB, joka on tosi paljon. Kyllä tämä nostaa kitaran kuuluville kun sitä tarvitaan. Se luo mehevän tilassa liikkumisen vaikutelman ja antaa kumimaista joustavuutta komppeihin ja arpeggioihin. Lazy Compissa on vain yksi nimeämätön säädin. Ainokaisella säätimellä miksataan kompressoitua ja alkuperäistä signaalia sopivaan suhteeseen keskenään, mutta tässäkin pedaalissa löytyy lisää säätövaraa rasian sisälle sijoitetuista trimmereistä. Niistä yksi säätää merkkivalon kirkkautta, mutta kaksi muuta vaikuttavat suoraan kompressioon – ensimmäinen kompression voimallisuuteen ja toinen kompressoidun signaalin voimakkuuteen kompression jälkeen. Pyöritettävää sävysäädintä laitteessa ei ole, sen sijaan siinä on minikytkin, jolla valitaan soundin tyypitys bass-, middletai treble-painotuksella. Eipä oikeastaan laiskottelua lainkaan, sillä optinen kompressori Lazy Comp tekee kyllä mitä nimi lupaa
r i f f i . Kannen avaamista vaativat kytkimet ja trimmerit ovat hieman hankalia, mutta ne laajentavat kansilevyjen verraten suppeita säätömahdollisuuksia merkittävästi. Valmistaja on jättänyt maksimiviiveen perusasetukseksi 400 ms, mutta sen voi kytkimellä vaihtaa 600 ms:ksi. f i . 0290 800 835 • www.soundtools.fi Tässä pedaalissa on sisällä piirilevyllä jo aika reilusti säädettävää. Vaikutelmia Anasoundsin pedaaleista on helppo pitää. Ja kun ne on saatu mieluisiksi, pedaalit voikin kiinnittää lautaan pysyvästi. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Jos pitäisi valita yksi sana kuvaamaan niiden soundia, se on: ammattimainen. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Valmistaja on tehnyt perusteltuja ratkaisuja komponenttien valinnassa ja perinteitä kunnioittavat soundit on toteutettu modernin häiriöttömästi. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Ja onpa vielä keksitty lisättävääkin efektien perustoimintojen laajennuksiksi. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kaikkien mukana cd-levy. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kannen namikoiden karsinnalla on myös positiivinen vaikutuksensa käytettävyyteen: perustoiminta on niillä kätevää hallita eikä aikaa mene turhaan sohlaamiseen. B. Tämä toiminto ei iskeydy itse perussignaaliin, vaan moduloi viivästyksiä. Hyvin pitkät viiveet eivät ole analogielektroniikan vahvuus, ja onhan 400 ms toisaalta jo varsin pitkä aika sekin. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Modulaation nopeutta ja syvyyttä voi justeerata kahdella piirilevyn trimmerillä. Mod-minikytkin pedaalin kannessa tuo vielä jännittävän lisämausteen. Anasounds Analogisia, käsin juotettuja efektipedaaleja Kaikissa malleissa true bypass -tyyppinen ohituskytkentä Freq Up – booster/overdrive • gainja out-potentiometrit • trimmerit yleissävyn muokkaukseen ja merkkivalon kirkkaudelle • neljä dip-kytkintä clean/overdrive-porrastukseen • hinta: 209 e Lazy Comp – kompressori • potentiometri kompressoidun ja suoran signaalin miksaukseen • trimmerit kompression määrälle ja kompressoidun signaalin voimakkuudelle sekä merkkivalon kirkkaudelle • hinta: 209 e Phase Lag – phase shifter • rateja regen-potentiometrit • trimmeri merkkivalon kirkkaudelle • hinta 215 e Utopia – viive/modulaatio • mix-, rptja dly-potentometrit • mod-kytkin • tone-, depthja rate-trimmerit • trimmeri merkkivalon kirkkaudelle • hinta: 209 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Toistojen filtteröintiä voi sitäkin muokata mieleisekseen Tone-trimmerillä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Tsekkaa jouluhinna t Riffin verkko kaupasta! 38-40 Anasounds.indd 40 29.11.2017 16.25. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w
Voidaan käyttää minkä tahansa muunkin langattoman yhteyden luomiseen. 270 € Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C Musikantti Ahjokatu 8, JYVÄSKYLÄ (014) 620 120 musikantti@musikantti.fi www.musikantti.fi Fender, Ibanez, Martin, Maton, Sigma, Yamaha Laaja kattaus teräskielisiä kitaroita jouluhankintoihin. www.riffi.fi 6/2017 41 n näyteikkuna St. Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi XVive U2 -kitaralangaton Laita lähetin kitaraan ja vastaanotin vahvistimeen ja soitto voi alkaa. Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Laadukkaat soivat lahjat Soitinkulmasta! Sigma-kitarat alk. 149 € Lisätiedot: www.t-soundi.com info@t-soundi.com, 0400-790655 Dynaaminen laulumikrofoni Sontronics Solo – Uskomaton hinta-laatusuhde! Testaa heti lähimmässä musiikkiliikkeessä! 115 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Uusittu Mackie Thump -sarja! alkaen 329 € /kpl Malli 12A – 12" 1300 W puhdasta tehoa! Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi Paistetta päivään! Kysy paikalliselta soitinkauppiaaltasi tai tilaa suoraan netistä. www.soitinlaine.fi Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi Huom! Uusi osoite: Green-kitarat Kuvassa Green TL Rosewood. PRESONUS StudioLive 32 Series III -digitaalimikseri DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 3 599 € Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi Korg Kronos 88LS – Uudella kevyempitatsisella koskettimistolla varustettu Kronos 88. Paul’s Sound Oy, Säntikuja 5, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi 3 111 € Uudistunut kolmosversio, 32 laadukasta mikrofonikanavaa ja SD-kortti/USB-äänitys. alkaen 340 € 41-45 Näyteikkuna 617.indd 41 29.11.2017 16.43
08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi Tule ja naputtele! Amedia Galata Ride 20" 239 € 41-45 Näyteikkuna 617.indd 42 29.11.2017 16.44. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. 08-5146 411 WWW.MUSIIKKIKULLAS.FI Musiikki-Kullas Oy, Torikatu 12, OULU 08 5146 411, www.musiikkikullas.fi Kala-ukulelet meiltä! TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6165 929, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi Orange O -bassokitara Klassinen ulkonäkö – hämmästyttävä soundi! 375 € Cordial CSI-METAL -instrumenttijohdot ovat taipuisaa CGK175 Top Performance-kaapelia, joka kestää kovankin keikkakäytön. Profitron Oy ESPOO Puh. 42 www.riffi.fi 6/2017 n näyteikkuna UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, 044 7743 695 gears.uraltone.com Tee-se-itse kitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintage-henkinen täysputkirakennussarja. Läpikuultava vaippa ja kuparinhohtoiset Neutrikin monoplugit kullatuilla kontakteilla takaavat hyvän soundin ja katu-uskottavan ulkonäön. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Electro-Voice EVOLVE 50 – Loud and Clear! ”Kamiina ja hormi” • 1000 wattia tehoa • maksimiäänenpaine 126 dB • DSP + Bluetooth control • 2 mikki/linjatuloa + stereo aux • 1 x 12" sub • 8 x 3,5" line-array-pilari • tanakasti potkua • erinomainen äänenlaatu 1 835 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi DLX-hinta: 20 € Tarkista päivän hinta osoitteesta www.dlxmusic.fi Ernie Ball Paradigm – Superkestävät kielet takuulla POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN KESKUS Torikatu 12, 90100 Oulu. Myynti musiikkiliikkeissä ympäri maan. Pituudet 3, 6, 9, 12 ja 15 metriä. Maahantuonti ja lisätiedot: cordial@noretron.fi Alkaen 36 € Soitin Jylhä Korvenkyläntie 42 MUURAME 040 587 9721 myynti@soitinjylha.fi www.soitinjylha.fi Laadukkaat Rolandja Boss-tuotteet laajasta valikoimasta, heti varastosta. Seuraava julkaisupäivä 14.2.2018 ilmestyvässä numerossa 1/2018
Isokalvoinen studiomikrofoni lauluja instrumenttikäyttöön ja popfiltteri/ joustoadapteri kaupan päälle! Huippuluokan dynaaminen solistimikrofoni keikkalavalle, Sennheiser E-935. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 379 € Yamaha BB234 – UUTUUS! Legendaarinen Yamaha BB-malli on uudistunut! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 48 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Katso lisää tarjoustuotteita www.mikrofonikauppa.fi Sennheiser MK-4 + Rycote Invision shockmount kit bundle. Nyt viisi uutta värivaihtoehtoa. 19, TAMPERE Puh. Myös langattomasti bluetoothilla: Byron BT 88 € ja Byron BTA 166 €. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Tune-Bot Studio – UUTUUS! Rummun vanteeseen kiinnitettävä elektroninen rumpuviritin. www.riffi.fi 6/2017 43 F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 86,90 € Ortega EARTH SERIES – UUTUUS! Concert-kokoinen ukulele, satiinipinta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha A1M II – UUTUUS! Käsin valikoitu kuusikansi A.R.E.-käsittelyllä. Huipputarjous! 299 € Hintaan 99 € Hintaan 179 € Mikrofonikaupan SENNHEISER-joulukampanjat tarjoukset voimassa 24.12.2017 asti Varaukset / lisätiedot: • puh. 94,90 € F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 89,90 € F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. System 72 + SRT Piezo mikrofonijärjestelmä. Hintaluokka 669 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’Addario PW-CT-20 – UUTUUS! Pienikokoinen kromaattinen pedaaliviritin selkeällä näytöllä. Hyvätasoinen perusmikki lauluun nyt jalustan ja mikrofonijohdon kanssa, Sennnheiser E-835 E-pack. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Beyerdynamic Byron – UUTUUS! Premium-luokan in-ear-kuulokkeet. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 299 € 41-45 Näyteikkuna 617.indd 43 29.11.2017 16.44. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Upea kokonaan Koa-puusta tehty TAYLOR. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaiku telma, ja monona vaiko monikana vaisena. Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . Riffi-kauppa Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudis tettuna toisena painoksena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. 4 950 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi 88 € Big Muff Pi Uusintapainos ElectroHarmonixin klassikkofuzzista! Kemin Musiikki Ky, Keskuspuistokatu 5, KEMI (016) 223 251, info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi 199 € Proel WM202DM Langaton järjestelmä jossa kaksi käsikapulalähetintä kardioidikapselilla, vastaanotin ja kantolaukku. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitin rakennus on funktio naalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rockkitaroinnille. Varastossamme laaja valikoima myös muita huippuluokan akustisia. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. R U M P A L E I L L E K I T A R I S T E I L L E M U U T Tsekkaa jouluhinna t Riffin verkko kaupasta! 41-45 Näyteikkuna 617.indd 45 29.11.2017 16.44. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen
Delay-pedaalien vakio-ominaisuudeksi nykyään luettava tap-tempo kuuluu sekin luonnollisesti pakettiin, mikä tekee käytöstä vieläkin joustavampaa. Hyödyllinen se on myös äänittäessä. Sieltä löytyy instrumentin tuloja lähtöjakkien ohella vielä toinenkin lähtö, jonka kautta pedaalista saa ulos pelkästään efektoidun soundin. Siitä on puhuttu paljon, eikä se mikään ihan peruspalikka olekaan. 46 www.riffi.fi 6/2017 M ad Professorin Deep Blue Delay sai kehuja vintage-tyylisestä soinnistaan ja helposta käytettävyydestä. Short on luonteeltaan paksumman ja sanoisinTEKSTI: TIMO ÖSTMAN Mad Professor Dual Blue Delay – tuplasti viivettä Mad Professor toi uuden delay-pedaalinsa myyntiin tänä syksynä. Delay luodaan digitaalisesti, mutta toneja level-säädöt on sijoitettu D/A-muunnoksen jälkeen, joten ne muovaavat signaalia analogisesti. Muutakin eroa kuin pituus Kanavat eroavat paitsi viiveajan maksimipituuden, myös sointinsa puolesta. Dual Blue Delayssa toimintoja on huomattavasti enemmän, sillä se rakentuu kahden itsenäisen delay-kanavan ympärille. Pedaalin liitännät on sijoitettu kotelon päätyyn. Tämän efektin vaikutuksia voi muunnella kääntämällä viivästetyn signaalin napaisuuden nurin niskoin. Kun vihreä valo vilkkuu, ollaan phase inverted -tilassa, punaisen vilkkuessa käytössä on direct phase. Kaksi kanavaa ja enemmänkin Pelkästään se, että Dual Bluella voi yhdellä kytkimen polkaisulla vaihtaa vaikkapa slapback-delaysta pidempään viivesoundiin on jo itsessään vapauttava tunne. Samalla logiikalla, mutta On/Off-kytkintä käyttäen vaihdetaan pedaalin ohitustila, jolloin valittavissa on joko true bypass -kytkentä tai bufferoitu lähtö. Lisäksi kanavat saa käyttöön yhtä aikaa rinnan kytkettynä, kun siirtyy Dual-tilaan, jolloin aukeaa kokonaan uusi tehostemaailma. Hyvä ei lopu tähän. 46-47 MadP DualBlue.indd 46 29.11.2017 16.10. Kuiva sointi on luonnollisesti kokonaan analoginen. Kanavien säädöt ovat keskenään aivan identtiset: level kontrolloi efektin voimakkuutta, tone sen äänensävyä, repeat toistojen määrää ja delay viiveen pituutta. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka suosivat dry/wet-rig-tyyppistä ratkaisua, jossa efektejä ohjataan kokonaan omaan vahvistimeensa. Ei kuitenkaan omalla kytkimellään, vaan toimi hoidetaan painamalla Mode/Tap-kytkintä samalla kun kytketään pedaali virtalähteeseen. Short-kanavan tuottama viive on maksimissaan 315 millisekuntia, kun taas Long-kanavassa päästään 810 millisekuntiin asti. Koska kummallakin tavalla on tietyt etunsa ja ennenkaikkea tinkimättömät kannattajansa, on erinomainen juttu jättää valinta tällä tavalla käyttäjälle itselleen. Nauhakaiuista tuttu useamman äänipään tuottama rytminen viivesoundi löytyy nykyään tietyistä digitaalisista delay-pedaaleistakin, ja myös Dual Blue Delayssa tällainen multihead-ominaisuus on
Aina kun haluaa takaisin käytössä olevasta moodista edelliseen, sinne pääsee painamalla Mode/Tap -kytkintä lyhyesti. 010 2312 460 • www.customsounds.fi ko myös tummemman tai utuisemman oloinen. Pedaali kytketään päälle On/Off-kytkimellä, ja kanavien välinen vaihtaminen hoidetaan Mode/Tap-kytkimellä, molemmissa tapauksissa nopeasti yhdellä polkaisulla. Dual Blue Delay täyttää ensimmäisen ehdon aivan heittämällä, joten siirrytään arvioimaan sen käytettävyyttä. Dual Blue Delayn monipuoliset toiminnot inspiroivat etsimään uusia asioita niin yhden kuin kahdenkin vahvistimen kanssa. Soundi on kunnossa ja käytön oppii nopeasti. Erityisesti multihead-ominaisuus lienee monille mieleinen juttu. www.riffi.fi 6/2017 47 Mad Professor Dual Blue Delay Delay-pedaali, jossa on kaksi itsenäisesti säädettävää kanavaa • Kaksi kanavaa: Short (max. Long-kanava puolestaan vastaa paremmin modernin rockin tarpeisiin paitsi soinnin, myös pidemmän delay-aikansa vuoksi. Tässä on delay moneen musiikkityyliin, olivatpa intressit sitten rockabillyn/rautalangan, modernin rockin tai vaikkapa maisemallisen jazz-kitaroinnin saralla. Ja mitä hintaan tulee, niin tässähän ostetaan käytännössä kaksi efektilaitetta samassa paketissa ja saa vähän vielä ekstraakin päälle, helposti navigoitavassa muodossa. Jos taas delayn käyttö on olennainen osa omaa soittotyyliä, tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen pedaali. Tap tempo -tila aukeaa, kun Mode/Tap-kytkintä painaa kaksi kertaa nopeasti, jolloin Long-kanava alkaa vilkkua. Toimintaperiaate on siinä selitetty nuolikuvioin, jotka hetken tutkailu riitti avaamaan. Siitä kertoo sekin, että systematiikka pysyi muistissa ainakin vielä viikon pedaalin palauttamisen jälkeenkin. Ensimmäiseen vie Mode/ Tap-kytkin ja siirtymisen merkiksi molempien kanavien valot menevät päälle. Tällöinkin voi siis vaihtaa mihin tahansa viidestä eri moodista, ja kytkeä sitten pedaalin päälle kun aika on. Mainio juttu on myös se, että kun pedaalin kytkee bypassille, edellinen käytössä ollut tila symboleineen jää näkyviin. Mikä tärkeintä, molemmat kuulostavat miellyttäviltä, hieman erilaisilta vain. 050 569 7495 • jussi.zenger@bluescase.com 46-47 MadP DualBlue.indd 47 29.11.2017 16.10. Kun samojen kytkinten käyttö tilanteesta riippuviin eri tehtäviin ei ollut loppujen lopuksi hankalaa omaksua, ei suuremman koon kenties mahdollistama lisänamikoiden valikoimakaan tunnu oleelliselta toiveelta. Sen jälkeen soiton aikana tarvittavien vaihtojen systeemi oli helppo muistaa. Inspiroivaa, kyllä En nyt oikein osaa toivoa, mitä Dual Blue Delayssa pitäisi olla eri tavoin tehty. Systeemi selitetään pedaalin mukana tulevassa manuaalissa, joka löytyy myös valmistajan nettisivustolta. u www.bluescase.com • puh. Poikkeuksena skenaariot, joissa halutaan palata multihead-tilasta Dual-moodiin tai tap temposta multihead-tilaan. 315 ms), Long (max. Pedaali on kooltaan melko kompakti ja mahtuu efektilautaan suhteellisen vaivatta. Ihan kätevää siis. 810 ms) • Säädöt/kanava: level, tone, repeat, delay • Kytkimet: Mode/Tap, On/Off • Dual-tila (kanavat yhtä aikaa päällä rinnan kytkettynä) • Multihead-tila (valittavissa vaiheenkääntö) • Tap tempo (Long-kanavassa) • Ohituskytkentä: valittavissa true bypass/buffered bypass • Liitännät: mono in, mono out, echo only out • Virrankulutus: 80 mA (9 v), toimii verkkolaitteella (8,5-12 volttia) • Hinta: 345 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Long-kanavassa delayn atakki taas erottuu selkeämmin, ja sointi tuntuu kirkkaammalta, siistimmältä. Kuten valmistajakin toteaa, Short-kanava sopii paremmin vanhankantaisiin efekteihin. Jos etsii yksinkertaista delay-pedaalia, jota käyttää silloin tällöin mausteena, Dual Blue Delay lienee turhankin monipuolinen ja siten hintavakin hankinta. Nautin kyllä tämän kanssa soittamisesta huomattavasti. Pidempi, vähintään sekunnin mittainen painallus on tarpeen, kun haluaa siirtyä Dualtai Multihead-moodeihin. Jotta Dual Blue Delayn käytöstä tulee sujuvaa, täytyy opetella muistamaan muutama ”toimintakoodi” – kahden kytkimen takana kun on enemmän kuin vain pari toimintoa. Lyhyt ja pidempi painallus Delay on delay, ja jos se kuulostaa miellyttävältä, sen jälkeen merkitsevät ominaisuudet ja käyttökokemus. Multihead-tilaan puolestaan pääsee On/Offkytkimellä ja vaihdon jälkeen molempien kanavien valot vilkkuvat vuorotellen Multiheadin merkiksi
Kun kitara on teknisesti kunnossa ja soi mallikkaasti, sen parissa huomaa viihtyvänsä pitemmänkin tovin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shadow JMS53E – harjauksesta riffailuun D-koppainen akustinen soololovella ja omalla elektroniikalla on hieman rock-henkisemmän keikkasoittajan perus-western puhtaimmillaan. Ja vain soololoven taitteesta löytyi hakemalla hakien kohtia, joissa mullistavaksi mainittu lakkaus oli jäänyt paikoin hieman himmeäksi. Otelaudan materiaaliksi nimetään blackwood ilman tarkenteita, joten alkuperä ja täsmällinen laji jäävät avoimeksi. Termillä viitataan maailmalla useampaankin erilaiseen käsittelyyn, joissa paahtoaste vaihtelee kovastikin. Otsikko. Säätimiä on kaksi ja ne on asemoitu kopan sisälle, kaikuaukon reunan tuntumaan siten, että koukistetulla sormella voi justeerata niin sävyä kuin voluumiakin. Tyhjästä ei nytkään nyhjäisty, sillä tuotannon konsultiksi ja malliston suunnittelun tueksi hankkeeseen on palkattu pitkään Gibsonille ja sittemmin Guildille akustisia kitaroita suunnitellut soitinrakentajamestari Ren Ferguson. 48-49 Shadow.indd 48 29.11.2017 16.11. Nyt Shadow on kuitenkin asialla akustisesti ja taustatietojen mukaan tätä hanketta varten on avattu Kiinaan täysin oma tehdas. Muualla kiilto oli ensiluokkaista. Näin kävi myös Shadown testisoittimen kanssa. Valmistustietojen mukaan puut ovat lämpökäsiteltyjä, joskaan proseduurista ei vielä toistaiseksi herunut tarkempaa tietoa. Shadow JMS53E:n soinnissa on kopan muodolle ja puulajeille ominainen hyvin artikuloituva perussoundi. Tallaluun alle sijoitetun kontaktimikrofonin tarvitsema etuvahvistin jakkeineen on upotettu taaemman hihnatapin alapuolelle ja integroidun paristolokeronkin kera kyseessä on varsin maltillisen kokoinen mötikkä, jolle ei ole tarvinnut tehdä kohtuuttoman suurta reikää soittimen kylkeen. 48 www.riffi.fi 6/2017 S aksalainen Shadow on valmistanut mikrofoneja ja elektroniikkaa kitaroihin jo vuodesta 1971. Ensinnäkin työn jälki on huoliteltua sisäpuolen rimoituksia myöten. Soitinrakennuskaan ei ole vallan uusi teema, sillä 1987–94 yritys valmisti perinteisen tuotevalikoimansa ohessa varsin kunnianhimoisia sähkökitaroita. Sävynsäätimen keskikohta on merkattu tuntuvalla pykälällä, josta yhteen suuntaan sointi kirkastuu ja toiseen paksunee. Avoimet virityskoneistot on nekin leimattu Shadown omalla logolla. Materiaalit sen sijaan tuottavat ison yllätyksen – Shadow nimittäin ilmoittaa, että kannen lisäksi kaikukopan kyljetkin valmistetaan umpipuusta, eikä laminaattia käytetä myöskään kopan pohjassa. Testikitaran kansi on eurooppalaista kuusta ja kopan muut osat afrikkalaista mahonkia. Poikkeuksellinen on myös kitaroiden viimeistelyssä käytettävä uudentyyppinen UV-lakkausmenetelmä, jonka ansiosta erittäin ohuina kerroksina sumutettava lakka muodostaa itsessään kiiltävän pinnan, jota ei tarvitse enää erillisenä työvaiheena kiillottaa. Näistä on kitara tehty Kiina ja soittimen hintaluokka mallaavat toisiinsa aivan odotusten mukaisesti. Elektroniikka on luonnollisesti Shadown omaa tuotantoa. Tuotantoa kuvataan erittäin nykyaikaiseksi ja huipputehokkaaksi, ja yhdeksän hengen tiimin kerrotaan valmistavan 500 soitinta kuukaudessa
u 48-49 Shadow.indd 49 29.11.2017 16.11. Summa summarum: kitaraa koko rahan edestä. Jos mennään trubaduuripohjalta tai on tarkoitus esimerkiksi säestää laulajaa ja kitaran akustisuuden pitäisi kuulua, on syytä laittaa soittimen ja vahvistimen väliin jokin erityisesti tarkoitukseen suunniteltu laite tuomaan sopivaa ilmaa ääneen. Jos taas kitara otetaan osaksi sähköistetyn bändin arsenaalia, ei mitään hätää: piuha di-boksiin ja menoksi, toimii sellaisenaan. Ääni on selkeän täsmällinen, ja yleisilmettä voi painottaa todella tehokkaasti hyvin bassovoittoisesta sähisevän kirkkaaseen asti. JMS53E:n sähköinen sointi on tyypillinen kontaktimikrofonin sointi niin hyvässä kuin pahassa. Shadow JMS53E:n soinnissa on kopan muodolle ja puulajeille ominainen tasapainoinen ja hyvin artikuloituva perussoundi. 010 4393733 • www.musiikkisilfverberg.fi Kaulan takaosa taas on tarkoituksella viimeistelty satiinipintaiseksi, mikä on ainakin omasta mielestäni oikein miellyttävä vaihtoehto. Linjanvetokysymys, jossa henkilökohtainen maku ja tietysti soittotapa ovat pääroolissa. Kitaran kansi projisoi ääntä vahvasti kuulijaa kohden ja soittaja itse kuuleekin soinnista hieman kuivakkaamman version, kun taas kuulija soittimen edessä nauttii täyteläisemmästä klangista. Tehtaan säädöillä soittotuntuma oli vaivaton koko kaulan mitalla, omaan makuuni keveyttä oli haettu ehkäpä hieman liiankin kanssa. Virityskoneistot hoitavat tehtävänsä ja vaikka kookas satula näytti melko tuhdilta istuakseen aivan viimeisen päälle täydellisesti otelaudan päähän muodostuvalle hyllylle, niin intonaatioltaan se oli moitteeton ja kieliurat huolellisesti tehdyt. Shadow JMS53E NHG Elektroakustinen kitara Kokopuukitara • kuusikansi • kyljet ja pohja mahonkia • blackwood-otelauta, 20 nauhaa • Shadow-mikrofoni + etuvahvistin • Shadow Deluxe Chrome -virityskoneistot • mensuuri: 650 mm • satulan leveys: 43 mm • hIntaluokka < 500 e Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Kontaktimikrofoneille tyypillinen atakin välittömyys antaa vahvan leimansa, eikä kaikukopan akustisuus pääse oikeuksiinsa sähköisesti. Ja sellaisia purkkejahan kyllä löytyy. Bassorekisteri on napakka, keskialue terve ja heleyttäkin löytyy sopivasti niin harjauskomppeihin kuin näppäilyynkin, yksittäisten äänten melodioita unohtamatta. Ja jota voi muokata haluamaansa suuntaan joko omatoimisesti tai soitinkorjaajan ammattitaitoon tukeutumalla. Avoasemassa kieliä tohti piiskata voimallisestikin, mutta kaulan puolivälissä plektraa tuli hillittyä jo aika tavalla, etteivät kielet lähtisi moukuamaan otekohdan yläpuolisia nauhoja vasten
Kitaroiden kannet on valmistettu kokopuisesta kuusesta. Kuten edullisimmissa mallistoissa on yleensä tapana, on näissäkin kitarois50-51 Art&Lutherie.indd 50 29.11.2017 16.12. Kantta tukevassa X-rimoituksessa on käytetty Adirondack-kuusta. Kirsikkapuun soinnin valmistaja kuvailee sijoittuvan mahongin ja vaahteran välimaastoon. Näinpä olikin hyvä aika ottaa mittaa näiden soittimien nykykunnosta. Art & Lutherie -soittimia on Suomessa ollut myynnissä jo aikaisemminkin, mutta äskettäin yhtiö esitteli uuden mallistonsa. Kaula on järkevästi muotoiltu, sitä oli mukava soittaa. Satula ja tallan satulaosa ovat oikean luun sijaan synteettistä Tusq-materiaalia, mikä ei ole välttämättä yhtään huonompi vaihtoehto. Tehokkuudella hinta kuriin Art & Lutherie -soittimissa käytetään valmistajan mukaan 95-prosenttisesti paikallista puuta. Kannen materiaalin ilmoitetaan lisäksi olevan ”pressure tested”, jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sitä, että kansi on todettu jäykkyys/värähtely-ominaisuuksiensa suhteelta optimaaliseksi. nauhalla, kun taas Americanan kaula ja koppa kohtaavat 14. Otimme testiin näistä kaksi ääripäätä: Roadhouse edustaa siroa parlor-mallia (toisin sanoen salonkikitaraa), kun taas Americana on Dreadnoughtkokoa, jossa kaikukopalla on mittaa selvästi enemmän. Virityskoneistojen ilmoitetaan toimivan 18:1-välityksellä, mikä taitaa nykyään olla aika tyypillistä. nauhan kohdalla. Nykyään sen edustuksesta Suomessa vastaa F-Musiikki. Kitaroiden sivut ja pohja puolestaan on tehty kolmikerroksisesta kirsikkapuu-laminaatista. Kyseessä on erittäin helppo instrumentti soittaa, ja tällaista kannattaa kokeilla, jos isommat koppamallit tuntuvat raskailta ja hankalilta. Oli miten oli, molemmat kitarat näyttävät tyylikkäiltä, ja lopputulos on yksityiskohtia myöten huoliteltu. Kitarat valmistetaan käsityönä, mikä tietysti on tässä tapauksessa hieman suhteellinen käsite. Ihan A rt & Lutherie on yksi kanadalaisen Godin-brändin akustisen kitaran merkeistä, kuten myös Simon & Patrick, Seagull ja Norman. Tuskinpa kukaan ajatteleekaan, että tämän hintaluokan soittimet olisivat perinteisen yksilöllisenä käsityönä syntyneet. sa hyödynnetty mahdollisimman paljon samoja materiaaleja. Kuulostaa hyvältä. Vaikka Roadhouse ja Americana ovat kopan mitoiltaan erilaisia, niiden muut mitat ja kaikki materiaalit ovat täsmälleen identtiset. Onko laatu läsnä silloinkin, kun kitara maksaa alle 600 euroa, kuten Art & Lutherien kaksikko. 50 www.riffi.fi 6/2017 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Art & Lutherie Roadhouse & Americana – Kanadasta kajahtaa Kanadalaisella kitaranrakennus taidolla on Suomessa hyvä maine. Kaula puolestaan on juuri vaahteraa, kun taas otelauta ja talla on tehty ruusupuusta. Roadhouse blues Tällä vuosituhannella vanhankaltaiset pikkukitarat ovat tulleet jälleen muotiin, ja juuri sellainen Roadhouse on. Varsinaisesti Art & Lutherie mallistoon kuuluu tällä haavaa kolme kitaramallia (Americana, Legacy ja Roadhouse). Sillä erotuksella, että parlor-mallissa kaulan kiinnityskohta on 12
Virityskoneistojen toimintaan en kiinnittänyt huomiota, mikä on tässä hintaluokassa aina hyvä merkki. Roadhousen soundi on pienemmille kitaroille tyypillinen, keskialuevoittoinen ja napakka atakiltaan. Americanaa Dreadnought-mallinen Americana on tietenkin erilainen Roadhouseen verrattuna. Elektroniikkakin toimi molemmissa asiallisesti aina helppoa pariston vaihtoa myöten, joten keikkavalmiita kitaroitahan nämä ovat. Art & Lutherie Roadhouse & Americana Kanadassa valmistettuja akustisia kitaroita • valmistettu 95prosenttisesti kanadalaisista puista • varustettu aktiivielektroniikalla • värit: Bourbon Burst, Faded Black ja Tennessee Red, Roadhouse myös Faded Cream Materiaalit ja mitat: • kansi: kuusi, kokopuuta • sivut ja pohja: kolmikerroksinen kirsikkapuulaminaatti • kaula: vaahtera, kaksitoiminen kaularauta • otelauta ja talla: ruusupuu • satulan leveys: 1,72 tuumaa • kielten soiva pituus: 24,84 tuumaa • otelaudan radius: 16 tuumaa • satulan ja tallan kielisillan materiaali: Graphtech Tusq™ • virityskoneistot: messinkiset, 18:1välitys • elektroniikka: Fishman Sonitone (Roadhouse), Godin Q1T (Americana) • hinta: 579 e Lisätiedot: FMusiikki Puh. Taipuu se myös komppaamiseen aivan hyvin, kunhan ei odota älyttömän massiivista alakertaa. Ensinnäkin sillä soittaminen vaatii hieman enemmän työtä, koska koppa on isompi. Ihan kokeilun halusta vertasin molempien testikitaroiden soundia pariin käsintehtyyn akustiseen kitaraani, kuullakseni miten hyvin nämä lupaavasti soineet budjettikitarat pysyvät kyydissä. Jälleen se omaa korvaani miellyttänyt sointi löytyi siten, että säädöt olivat melko lailla keskikohdassa, treble ehkä hienoisen korostettuna. Soololinjoja soitellessa taas tuli mukavasti esiin korkeiden sävelten mehukaasti lävähtävä klangi. Ainakin tehtaalla asennetuilla kielillä kitaroita leimasi kiitettävän pitkä soivuus, enkä varsinaisia lastentauteja havainnut. Ne vain toimivat. Americana sopii mielestäni parhaiten sellaiselle, joka soittaa paljon komppeja ja haluaa kitaran soivan alarekisteristä jämäkästi ja yläkerrasta kirkkaasti. Americana on niin ikään varustettu aktiivielektroniikalla, Godinin omalla Q1T -systeemillä. Rinnakkain kuultuna toki eron kuuli mitä tuli dynamiikkaan, täyteläisyyteen ja soinnin nyansseihin, vaikkakin tiedostinkin hieman epäreilusti vertailevani vuosia soitettuja ja suoraan pakkauksista otettuja soittimia. Esivahvistimessa on hyvin tehoa, ja säädöt toimivat muutenkin moitteettomasti. Dynamiikan suhteen kitara tuntui soivan hieman kompressoituneesti, mutta havaitsin myös, että sointi alkoi avautua jo testisoittelun aikana. On todettava, että budjetti-akustisten markkinapaikalta löytää nykyään monia vaihtoehtoja, mutta nämä kannattaa kyllä ottaa huomioon. 500–600 euron hintaisiksi Art & Lutherien kitarat soivat kyllä hyvin, ja niiden kokopuinen kuusikansi on selvästi asiallista laatua. Kielten soiva pituus on kaikissa uusissa Art & Lutherie -malleissa 24,84 tuumaa, mikä itsessään jo tekee soittotuntumasta helpohkon. Siinä on sitä ”mojoa”, jota esimerkiksi blues-tyyliset soittajat usein hakevat. Sitä se on niin tuntuman kuin soinnin luonteen suhteen. Balanssi riittävän alataajuuden ja sopivan kirkkauden suhteen löytyi kyllä. Kun tämän lähtökohdan ottaa huomioon, voi sanoa, että ihan helppo oli tälläkin kitaralla soitella. Se myös kallistui omassa vaakakupissani hienoiseksi suosikiksi. Soinnin yläkerta oli kirkas, ja matalat taajuudet soivat vahvasti esimerkiksi sointukomppien bassokuljetuksissa. Jos taas ajatellaan asiaa hinta-laatusuhteen kautta, niin Art & Luthier -kaksikko pärjäsi, sanoisinko erinomaisesti, ja lisänä niissä on kuin kaupan päälle elektroniikka. D-mallin kitara tuntuu D-mallilta. Myös sooloillessa soundi miellytti, vaikkakin aivan hienoista särinää saattoi havaita joissakin nauhaväleissä, eikä kokemus tässä mielessä ollut aivan yhtä puhdas kuin Roadhousen kohdalla. Elektroniikkaan on yhdistetty karsittu kromaattinen viritysmittari, jossa korotusmerkillä ilmoitetaan sekä ylennetyt että alennetut sävelet. Roadhouse on varustettu Fishmanin Sonitone -mikrofonilla, ja aktiivielektroniikan täydentävät volumeja tone-säätimet. Ne on piilotettu kannen reunan alle ääniaukon kohdalla. Vireen referenssitaso on kiinteästi 440 hertsiä. Keikalle tai kotiin, mikä ettei Onhan näissä rahalle vastinetta, täytyy sanoa. Sähköisestikin Roadhouse säilytti miellyttävän soinnin, kunhan tone-säätöä ei vääntänyt aivan tappiin; keskipäivän paremmalla puolella (noin klo 14) ääni soi omaan korvaani tasapainoisimmin. Monet varmaankin ovat asiasta toista mieltä, ja toki tällainen ratkaisu on ulkonäöltään vanhahtavaksi rakennetussa kitarassa mitä sopivin. Soinnissa on kuitenkin sopivassa suhteessa myös pehmeyttä, eikä alakerta tunnu liian ontolta. Soinniltaan Americana vastasi sitä mielikuvaa, minkä se ulkoisesti antaa. Sen säätimet on perinteiseen tyyliin upotettu kopan ylälaitaan, ja volume-säädön lisäksi soittaja voi operoida trebleja bass-säätöjen avulla. Molemmat Art & Lutherie -kitarat taipuivat ominaissoinnistaan huolimatta monipuoliseen soittoon. Viritysmittari toimi niin ikään odotetun lailla, ja keikkavirittäminen sillä varmasti taittuu. Roadhouseen verrattuna sointi oli hieman pehmeämpi ja bassovoittoisempi. Oma kestomotkotuksen aiheeni ovat nämä ääniaukkoon piilotetut säätimet – niiden kanssa pelaaminen ei mielestäni tunnu oikein luontevalta koska säätimet eivät ole kokonaan silmien edessä. Tästä huolimatta Roadhouse soi standardivirityksen ohella mallikkaasti esimerkiksi dadgad-vireessä. Roadhouse taas on ehkä ensisijaisesti sormisoittajan peli, ja sen soundi istuu esimerkiksi blues/folk-henkiseen sormipikkaukseen luontevasti. u 50-51 Art&Lutherie.indd 51 29.11.2017 16.13. www.riffi.fi 6/2017 51 ohkaisimmasta päästä se ei ole, mikä on hyvä, sillä tuskin kukaan enää näinä päivinä odottaakaan ostavansa akustista kitaraa sähkökitaran kaulalla. Voisikin summata, että kyseessä on valkoisine muovilistoineen kaikkineen vuosikymmenien takaista tyyliä henkivä kitara, jonka toimivuus kuitenkin on tätä päivää. Biisejä säestävät harjauskompit tai näppäilyt hoituvat tällaisella kitaralla luontevasti. 010 320 7300 • www.fmusiikki.fi Volume-säädintä käyttäessä kävi selväksi, että ääntä tulee kanavaan kiitettävällä voimalla, ja sekä trebleettä bass-säädin toimivat lineaarisesti
Aguilar AG 700:ssa ei ole liian leimaava ominaissoundi, joka peittäisi eri bassomallien keskinäiset soundierot, vaan jokaisen soittimen karakteeri pysyy mallikkaasti ehjänä. Aguilarille tyypillinen on myös etupaneelista löytyvä mykistyskytkin soittimenvaihtoja ja virittämistä varten. Tarjolla on myös runsaasti dynamiikka. Suosittelen! u 52-55 Aguilar_EHX_Proel.indd 52 29.11.2017 16.14. Transistorietusen speksejä on parannettu niin, että AG 700 tarjoaa jopa vanhaa 500-mallia enemmän puhdasta headroomia. AG 700 taas on tarkoitettu tuottamaan vain ja ainoastaan puhtaita soundeja, ja jos muuta kaivataan, niin siihen tarkoitukseen kaivetaan sitten pedaalit esiin. Return-jakin signaalia vahvistetaan kuudella desibelillä, minkä ansiosta ulkoisen efektipedaalin mahdollisesti hieman heikompi lähtötaso ei vaikuta negatiivisesti kokonaissoundiin. Mute-kytkin vaikuttaa sekä kaiutinettä DI-lähtöön. Ratkaisevat erot löytyvät vahvistuksen puhtaudessa ja taajuuskorjaimien toiminnassa. Viimeaikoina kitaramaailma on siirtynyt kovaa kyytiä monimutkaisista vahvistimista yksikanavaisiin ratkaisuihin, joiden eteen laitetaan runsaasti varusteltu pedaalilauta eri soundivaihtoehtoja varten. Aguilar-nupin efektilenkki on kiinteästi sarjakytkennässä. Yllin kyllin headroomia Aguilar AG 700:n etuvahvistin perustuu edeltäjänsä ykköskanavaan. Kaksi automaattisesti säätyvää ja suhteellisen hiljaista tuuletinta pitävät nupin turvallisessa lämpötilassa. Jälleen tulevat basistit perässä ja tällä kerralla Aguilar vastaa muuttuneisiin tarpeisiin uudella, yksikanavaisella AG 700 -nupillaan. Kanavan arkkitehtuuri on pysynyt samana – gain-säätimen lisäksi on tarjolla nelikaistainen EQ kiinteillä taajuuksilla, sekä lisäksi erilliset Deepja Bright-boostit. Lisäksi mallin efektilenkin saattoi kätevästi kytkimellä vaihtaa rinnankytkennästä sarjamuotoon. Tone Hammer 500:ssa on kuin onkin erittäin toimiva kolmialueinen taajuuskorjain puoliparametrisellä keskialueella, mutta AG 700 tarjoaa silti enemmän liikumavaraa nelialueisella EQ:lla ja kahdella lisäboostilla. Uutuusnupin sointi todella pysyy koko skaalassa puhtaana perussoundin ollessa lämmin mutta selkeä ja siisti muttei tylsä. Uutuusnupin EQ-osasto taas on huomattavasti Tone Hammerin tarjontaa monipuolisempaa. 52 www.riffi.fi 6/2017 Aguilar AG 700 D-luokan bassonuppi • 700 W tehoa (8 Ohm) • yksikanavainen transistorietuaste • nelialueinen EQ • Deepja Bright-kytkimet • sarjakytkeinen efektilenkki • balansoitu XLR-lähtö • kaksi Speakon-kaappilähtöä • jakkilähtö viritysmittarille • paino: 2,2 kg • hinta: 999 e Lisätiedot: Soundtools Puh. V uosikymmenen alussa julkaistu Aguilar AG 500 oli amerikkalaisfirman monipuolisin bassonuppi. Kuten Aguilar-nupeilla yleisesti, myös AG 700:n laadukas DI-lähtö löytyy uutuusnupin etupaneelista. Tone Hammer on tehty säröytymään luontevasti ja Drivesäädön takaa löytyy huomattavan laaja kirjo puhtaita ja rosoisia soundeja. Koko paketin paino on vaivaiset 2,2 kiloa – siis vain puolet tavallisen Jazz-basson painosta! Laadukas itärannikon soundi Tone Hammer 500 ja AG 700 ovat kumpikin kätevänkokoisia ja ultrakevyitä voimanpesiä, joissa on efektilenkit ja DI-lähdöt. Kitaravahvistimista tutulla logiikalla sen ykköskanava oli kokonaan puhtaita soundeja varten, kun taas kakkoskanava tarjosi myös särösoundeja. Myös mikitetty kontrabassoni tuli Aguilarin kanssa erittäin hyvin toimeen. Maakytkimen lisäksi XLR-lähtöä varten on vielä Pre/Post-kytkin, jolla voi valita suoran ja EQ-osaston läpi ajetun signaalin välillä. Nimensä mukaisesti AG 700:n D-luokan päätevahvistin tarjoaa 700 wattia 2,67 [sic] tai neljään ohmiin, tai vaihtoehtoisesti 350 wattia kahdeksan ohmiseen kaiutinkaappiin. 029 0800 835 • www.soundtools.fi TEKSTI: MARTIN BERKA – ultrakevyt voimalaitos Aguilar AG 700 Uutuusvahvistin tarjoaa 700 watin verran puhdasta bassosoundia, mutta painaa vain hieman yli kaksi kiloa. Diskantin luonne on kimmeltävän hohtava, vaikka Bright-kytkimellä ja tweeter-kaapilla saa tarvittaessa myös purevuutta kuvaan. Bassovahvistimen takapaneeliin on sijoitettu kaksi kaiutinlähtöä (Speakon), sekä jakkilähtö viritysmittarille. Aguilar AG 700 -bassonupin soundia voisi kuvailla sanoilla ”itärannikon meininki”
Ensimmäistä hallitaan kolmella valkohattuisella namikalla ja jälkimmäisen ohjailuun on viisi mustaa potentiometriä. Ne palvelevat mainiosti peruskitarointia ja jokaisessa voi säätää kahta keskeistä parametria. Pedaalin omat kolme kytkintä voi korvata esimerkiksi Digitechin FS3X-polkimella ja onpa käyttöohjeeseen liitetty kaavio niille, jotka haluavat itse rakentaa etäohjausta varten kytkinlaitteen. Effect-lohkoa voi käyttää myös itsenäisesti sellaisenaan ja se tarjoaa 11 erilaista tehostetta, joiden joukossa on vireen huojuttelua sekä harmoniaprosessointia, erilaisia viiveitä sekä mojova lajitelma huljun-muljua. Soinnuissakin on hyvä olla eloa ja niissä uudellenkierrätys vaikuttaa tehokkaammin, mutta värikkäintä jälki on, kun synteesipuoli kuorrutetaan Effect-osion antimilla. Käytännössä lisäpoljin ei avaa uusia toimintoja, mutta sen ansiosta Superegon tietyistä efekteistä saa enemmän irti. Lisäpedaalin paikka Keinupolkimen oheen Superego+ tarjoaa mahdollisuuden toisenkin ulkoisen ohjaimen käyttöön. www.riffi.fi 6/2017 53 S uperego+ koostuu kahdesta efektilohkosta – tyypillisiä kitaraefektejä tuottavasta Effect-osasta ja kitarasointia syntikan kaltaiseksi muokkaavasta puoliskosta. Syntikkapuolta käytettäessä ulkoinen ekspressio-pedaali saa vielä uudenlaisen roolin sekin: polkimen yläja ala-asentoihin voi ohjelmoida omat asetuksensa, joiden välillä kitaristi voi sitten morfailla ees taas. Synth-osion kulmakivi on freeze-efekti, jolla soivan äänen voi napata taustalla jatkuvasti soivaksi urkupisteeksi tai soinnun kyseessä ollessa mattomaiseksi harmoniaksi. Toinen oleellinen parametri on Glissando, jolla määritetään kuinka nopealla tai verkkaisalla liu’ulla laite vaihtaa soivasta äänestä uuteen silloin, kun kerroksia rakennetaan soittamalla lisää edellisten päälle. Talteen saa vaikka kaikki syntikkapuolta kontrolloivat säätimet kumpaankin pedaalin ääriasentoon ankkuroituina. Staattisena soiva urkupiste kaipaa jonkinlaista värinää välttääkseen tylsyyden ja sitä saa kyllä layer-säätimellä tiettyyn rajaan asti. Se taas ei luonnistu jäykkäpolviselta pelimannilta noin vain, joten ulkoinen kytkimistö antaa vapauden nostaa itse efektilaite lattialta käden ulottuville, jolloin ruuvailu soiton lomassa on jo huomattavasti helpompaa. Säädettävällä kynnystasolla voi määrittää voimakkuuden, jota kovemmat äänet laite jäädyttää täysin automaattisesti, tai sitten voi käyttää pedaalin jalkakytkintä useammallakin eri logiikalla freeze-komennon antamiseen. Hupia lisää se, että ulkoisella ekspressio-pedaalilla voi ohjailla esimerkiksi pitch shiftiä ja leslien ynnä muiden vatkainten nopeutta. Toinenkin ergonominen etu ulkoisesta kytkinpedaalista on: Superego+ ilmaisee kytkinten läheisyyteen sijoitetuilla TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – jäätävä efekti! Jos satu koleasta prinsessasta animoitaisiin nyt, voisi rainan hyytävimpiin kohtauksiin luoda tehosteet kitaralla ja Superego-plussalla. Pakastetun soundin käyttäytymistä säädellään syntikkamaiseen tapaan Attackja Decay-potikoilla, joilla talteen napatun massan saa syttymään ja vaimenemaan sopivilla nopeuksilla. Vaan kylläpä se pystyy muuhunkin. Electro-Harmonix Superego+ 52-55 Aguilar_EHX_Proel.indd 53 29.11.2017 16.14. Aika paljon vänkää nimittäin tapahtuu, jos kansilevyn namikoita pääsee vääntelemään kesken soivien äänten. Soivan ääneksen eloisuuteen voi vaikuttaa Layer-säädöllä joka vastaa viiveistä ja flangereista tuttua feedback-säätöä. Napata voi monella tavalla. Viimeiset kaksi säädintä ovat efektoidun ja kuivan signaalin miksausta varten
Plug and play – no ei todellakaan Superego+ on äänitaiteilijan työkalu. Mono ellei stereo, sinkula vaiko tupla. Perinteinen kämmensyrjädemppaus tallan luota avaa vielä aivan omanlaisiaan mahdollisuuksia kuulostaa – jollei nyt ihan tyypilliseltä synalta, niin ainakin erittäin epäkitaralta, positiivisessa mielessä. Pakettiin kuuluu kolmen kaiutinboksin lisäksi virtakaapeli, yksi kaiutinjohto sekä noin metrin mittaiseksi venyvä teleskooppitanko ja sen puolimetrinen, kierteellä kiinnitettävä jatkopala. Hätäsen kaverin peliksi tämä ei oikein sovellu, mutta kärsivällinen visionisti maalailee kyllä jonkun ajan harjaannuttuaan aikamoisia teoksia. Tilanteesta riippuen tanko ruuvataan sellaisenaan tai jatkeensa kera bassokaapin kanteen ja yläkerta nostetaan salkoon. Kun satelliitit yhdistetään toistensa peilikuvina, suuntautuu pilarin alin kartio alaviistoon etukatsomoon ja ylin elementti yläviistoon yläkatsomoon. Käytännössä A-kirjaimella merkitty satelliitti pidetään tässä tapauksessa normaaliasennossa ja parin alempana yksikkönä. Eivätkä satelliititkaan ole täysin symmetrisiä ja siksi niiden asemointiin kannattaa kiinnittää huomiota. Selvää kuin pläkki, mutta hosua ei kannata. B-kirjaimella merkitty sen sijaan käännetään ylösalaisin ja loksautetaan A-kaapin yläpäätyyn kiinni. Vaikka yleisperiaate on simppeli, vaatii Superego+ oman tovinsa harjoitteluun, jottei pedaalin kanssa tule sohlattua ylen määrin. Session 4 -systeemiä voi nimittäin käyttää useammassa eri muodossa ja oikea kokoamisjärjestys riippuu valitusta kokoonpanosta. Sen sijaan teatraaliset ja ylen mystiset äänitehosteet sekä orkestraaliset maisemat syntyvät vaivatta sointupuolella, ja yksiäänisiä melodioita tai arpeggioita voi toteuttaa kellomaisilla ja aavemaisesti ujeltavilla soundeilla. u 52-55 Aguilar_EHX_Proel.indd 54 29.11.2017 16.14. Perussettiä voi ensinnäkin käyttää monona, jolloin satelliitit lukitaan toisiinsa ja nostetaan salkoon yhtenä kappaleena. Pakasteita voi käsitellä myös ulkoisilla lisälaitteilla, kiitos pedaalin oman efektilenkin, johon kytkettynä esimerksi EHX:n oma Blurst-filtteri toimi erinomaisesti. Ulkoinen pedaali toisi samalla tähän avun. B-kaapin asennus ylösalaisin hoitaa samalla oleellisen osan pilarin suuntausta. Minimoogi-soolon soitto kitaralla, tai kosketinsoittajan korvaaminen 80-luvun syntikka brasseja toisintamalla ei ole sen heiniä. Vieläkin palkitsevampaa oli reitittää kuiva kitarasignaali omien vakioefektien kautta yhteen vahvistimeen ja syntikkapuoli omaansa. Kun attackin ja decayn säätää niin, että matto ui kitaran kuivan äänen taakse kuin voluumipedaalilla avattuna ja liukuu kuulumattomiin juuri sopivasti ennen seuraavaa akordia, pysyy harmonia kuosissaan ja kokonaisuus tukevoituu mukavasti. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI PROEL Session 4 – linjasäteilijä miniatyyrinä Messuosasto, hääkeikka, koululuokka, treenikämppä… Kyllä pienelle ja näpsäkälle PA:lle käyttöä löytyy! Electro-Harmonix Superego+ Efektilaite kitaralle Syntikkamaisia soundeja tuottava freeze-toiminto • attackja decay-säädöt • threshold-, layerja glissando-säädöt Erillinen efektiosio • 11 eri efektiä • jokaisessa kaksi säädettävää parametria Muut • kuivan signaalin volume • efektoidun signaalin volume • liitäntä ulkoiselle ekspressio-pedaalille • liitäntä ulkoiselle kytkimistölle • efektilenkin lähtöja paluu Hintaluokka: < 300 e Lisätiedot: • EM Nordic: www.emnordic.fi • Soundtools: www.soundtools.fi • Uraltone: www.uraltone.fi merkki valoilla erinäisiä asioita, joista olisi hyvä olla perillä ennen namikan seuraavaa polkaisua. Lähimmäksi tavallista bändisoittajan maailmaa päästään, kun tavanomaisen kitarakompin taakse lyö soimaan vaikkapa urkumaisen maton aina soinnun vaihtuessa. Soiton tiimellyksessä käy helposti niin, että kytkintä painettaessa tossun kärki kumminkin peittää ledin, eikä merkkivalosta ole silloin iloa. Signaali sub bass -komeroon integroidulta vahvistimelta kytketään nelinapaisella Speakonkaapelilla A-kaappiin, josta se jatkaa matkaansa B-kaappiin ilman erillistä johtoa. Kummassakin satelliitissa on neljä 2,75-tuumaista elementtiä, joista kolme osoittaa suoraan eteenpäin ja yksi on suunnattu viistosti aukeavaksi. Bassokaappiin on integroitu vahvistinten lisäksi DSP-prosessori sekä kuljetuslokerot satelliittikaapeille. Väliin jää yhtenäinen kuuden elementin suora linja. 54 www.riffi.fi 6/2017 K ahdella 6,5-tuumaisella kalustettu sub bass -kaiutin ja kaksi puolentoista kilon painoista satelliittikaappia muodostavat yhdessä hämmästyttävän äänekkään pikku-PA:n, jolle löytyy luontevia käyttötilanteita trubaduuritoiminnasta ja taustamusiikin soitosta bänditoimintaan asti
Navigointiin totuttelu vei alkuun tovin, mutta sujui sitten jouheasti. Kiinni saa kaksi mikkiä tai vaikka mikin ja jonkin insitrumentin, sekä ulkoisen taustaraitojen tai taukomusiikin soittamiseen tarvittavan Bluetooth-laitteen. Jos tilanne vaatii enemmän ääntä kuin yhdestä pinosta irtoaa, voi System 4 -setin koota myös tuplana, jolloin kummallakin stereopuoliskolla on oma suppasensa ja kahden satelliitin muodostama yläkerta. Lisäksi kummallekin tulokanavalle on oma voimakkuudensäätö. Säätöjen ohessa DSP huolehtii signaalitasojen limitoinnista automaattisesti. Alkuun valitaan setin kulloistakin kokoonpanoa vastaava perusasetus, sekä toiminnan luonteeseen passaava yleisekvalisointi. Yleissointia voi muokata erillisin bassoja diskanttikorjaimin, joilla saa enimmillään kuuden desibelin verran korostusta tai vaimennusta. Kätevässä paketissa on paljon vastinetta rahalle. Kun hinnoittelukin on varsin kohtuullista, on Proelilla sanansa sanottavana myös Session 4:n tapauksessa. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi Mono ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto, vaan Session 4:n voi koota myös stereojärjestelmäksi, jolla on yksi yhteinen sub bass -kaappi. Bändikäyttöön setti riittää sellaisenaan pienillä keikoilla, joissa pääasiassa vahvistetaan lauluja ja kenties akustisia instrumentteja, mutta suosittelen kaluston tuplaamista, mikäli kosketinsoittimille, bassolle tai rummuille tarvitaan myös lisäpontta. www.riffi.fi 6/2017 55 Proel Session 4 Pikku-PA • sub bass -kaiutin, 2 × 6,5 tuuman elementti • kaksi satelliittia, 4 × 2,75 tuuman elementti / satelliitti • kaiutinteline jatkoputkella • virtakaapeli ja kaiutinjohto • toistokaista 45 Hz – 19 kHz • maksimiäänenpaine hetkellisesti 122 dB SPL • D-luokan vahvistimet 300 W bassokaistalle + 2 × 100 W satelliiteille • hintaluokka: < 1100 e Lisätiedot: Bright Sales and Installation Puh. Viimeksi mainitulle Session 4:ssä on vain päälle/pois-valinta, äänenvoimakkuus asetetaan äänilähteen omilla säätimillä. Sovitus on tiukka ja täsmällinen, muttei sietäne voimallista suuna päänä sekoilua. Tyypillisen linja/mikrofonisignaalin ohessa vaihtoehtona on mikrofonisignaali 20 dB:n vaimennuksella. Proel ei ole niitä valmistajia, joiden messuosastoille suunnataan ensimmäiseksi katsomaan mitä uutta ja jännittävää tänä vuonna on esillä. u Satelliitin yhdessä päässä on kolo kaiutintolpalle, toisesssa päädyssä lukitus, johon on yhdistetty myös signaalin kuljetus A-kaapilta B-kaapille. 52-55 Aguilar_EHX_Proel.indd 55 29.11.2017 16.14. Lukitus perustuu vastakkain tiukkaantuviin muovihakasiin, joiden kanssa on syytä olla tarkkana kaappeja toisiinsa kiinnittäessä ja irrotellessa. Soinniltaan Session 4 on perusterve, miellyttävän tasainen ja hallittu. Lisävarusteena myytävä suojahuppu ja tietty määrä huolellisuutta käsittelyssä lienevät hyviä varokeinoja. Akustiset soittimet toistuvat luontevina, laulusoundi on puhdas, selkeä ja lämmin, eikä bassoelementtien pienen läpimitan ole syytä antaa hallita mielikuvia liikaa – toistokaista ulottuu riittävän syvälle, potku on täsmällistä ja napakkaa sorttia. Maltti on valttia, sanotaan. DSP:llä pääsee käsiksi myös kummankin signaalitulon tasoasetuksiin. Roudauksen ja säilytyksen ajaksi satelliitit mahtuvat kätevästi omissa suojapusseissaan suppasen vanerikotelon lokeroihin ja mööpeliä jaksaa helposti liikutella yhdenkin miehen voimilla. Mutta kerta toisensa jälkeen se on testeissä osoittanut, että perusasiat ovat vankasti hallussa. DSP:n säätöjä varten on yksi enkooderi, joka samalla toimii painokytkimenä. Viritys DSP:llä Proel on nykytapaan varustanut Session 4:n DSP-prosessorilla. Sub bass -kaiuttimen tasolle on oma säätönsä, jolla esimerkiksi kyseiseen saliin liian tymäkkää jyminää saa hillittyä. Korjainten vaikutustaajuuksia ei kerrota DSP:n näytöllä sen paremmin kuin manuaalissakan, mutta kumpikin työkalu tuntuu käytännössä tarkoituksenmukaiselta. Huolellisutta tarvitaan myös satelliittien liittämisessä toisiinsa. Silloin tarvitaan kuitenkin jo lisätarvikkeita, asemoinnista riippuen joko yksi tai kaksi erillistä telinettä kaiuttimelle ja sopivat kaiutinkaapelit. Enkooderi on kuitenkin hieman huteran oloinen ja vaikka sen nuppi ei nousekaan kaapin kansitasoa korkeammalle, siihen saattaa kyllä autoa pakatessaan jysäyttää jollain toisella pakaasilla kohtalokkaasti. Toimeen! Session 4 palvelee yleisäänentoistimena pienessä tapahtumassa ihan sellaisenaan. Jälkimmäisiä on neljä erilaista: valmiin taustamusiikin soittoon, elävälle musiikille, DJ-toimintaan sekä puheäänentoistoon. Olemus saattaa olla hieman arkinen, mutta toiminnot pelaavat kuten pitää ja äänipuoli on asiallinen
Ja kuten pitää, solo-toiminnollekin löytyy sekä keikkaettä studiotyöhän soveltuvat versiot. Käyttöpintaa ei ole silti syytä täplittää liian kirjavaksi, sillä kunnon värikimarasta ei enää löydä yhtään mitään. Jos tarvitaan neljä erilaista kaikua, niin järjestyy. Kun systematiikan miettii etukäteen, saa mikserin jäsentymään visuaalisilla tehokeinoilla aika näppärästi. Jos kaivataan enempi delayefektejä, niin valitaan sitten efektimyllyistä sen sortin algoritmeja peliin. Keikka talteen Capturella StudioLive 32:n kansilevyssä on paikka SD-kortille, jota voi käyttää moniraitaiseen tallennukseen suoraan mikseriin implementoidulla Capture-ohjelmalla. Kanavat 25–32 vaihtavat tarvittaessa rooliaan ryhmien ja master-tason säädöiksi, ja liukusäätimistöä voi myös käyttää päälähtöjen graafisen EQ:n säätämiseen. Erityisesti instrumenteille tarkoitettuja tuloja ei ole, ei myöskään instrumenttikäyttöön sommiteltuja efektilajitelmia kanaviin insertoitavaksi. Sekin kyllä onnistuu, sillä päälähtöjen ohessa StudioLive 32:ssa on 12 analogilähtöä ja kaksi erillistä stereopaluuta, joiden kautta se vintage-vuosien mahtikaikukin saadaan kyytiin. Niiden sijaan mikserin kaikki kanavat ovat yleispäteviä ja täysin varusteltuja. Molemmat tehosteiden päälajit on toteutettu mallikkaasti, eikä hinkua ulkolaitakaluston suuntaan herännyt tälläkään osastolla. 32 tulokanavasta ensimmäiset 16 on varattu mikrofoneille ja loput joko linjatai mikrofonitason signaalille. Miksauksen yleismausteet annostellaan perinteiseen tapaan aux-syötöillä, jotka on reititetty neljälle sisäiselle efektiprosessorille, joiden rooleja voi vaihtaa tilanteen mukaan. Nopeasti, nopeasti Perustyöskentely StudioLivellä on varsin joutuisaa. 56 www.riffi.fi 6/2017 S tudioLive 32 kuuluu siihen digipulpettien lajiin, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu kytkettäviksi perinteiseen analogiseen kaapelointiin. Jokaisessa on valittavana kolme erilaista ekvalisaattoria ja saman verran kompressorivaihtoehtoja, sekä gate/ekspanderi päälle. Jokainen mylly taitaa jokaisen tempun. StudioLiven kosketusnäyttöä täppäilemällä avataan menuja, napsutellaan virtuaalikytkimiä ja poimitaan parametreja näytön alle sijoitetun säätimen kohteiksi. Moottoroitujen kanavaliukujen tuntuma on asiallinen ja niiden tehtävä vaihtuu nappia painamalla varsinaisesta miksauksesta aux-syöttöjen säätimiksi. Vaihtoehtoisesti voi käyttää ”fat channelia”, erillistä tekstinäyttöä ja sen yhteyteen sijoitettua säätimistöä, jolla pääsee nopeasti ruuvaamaan painonapilla valitun työkalun – vaikkapa kompressorin – kaikkia parametrejä ilman kosketusnäytön täppäilyä. Analogisia inserttejä ei tulokanavissa ole, vaan valmistajan ajatus on, että tarjotut työkalut riittävät. Sisäisten efektilaitteiden esikuviin vihjataan ulkoasun ja nimikoinnin kautta, mutta kyseessä ovat siis Presonuksen itsensä koodaamat efektit, ulkoisia plugareita ei valikoimassa ole. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Presonus StudioLive 32 III – mikseri on myös tallennin Digitaalinen saliäänimikseri venyy moneen, kun se varustetaan SD-korttipaikalla ja moniraitaisella tallennusohjelmalla. Kanavien tunnistusta tukee pienen tekstinäytön ohessa kytkinten väritysmahdollisuus, jolla voi merkata vaikkapa kaikki rumpukanavat lilaksi, kosketinkanavat rosaksi ja niin pois päin. Itse kosketusnäyttö on pinnaltaan hieman joustava ja sillä operointi vaati mobiililaitteiden panssarilasien jälkeen hetkisen verryttelyä. Kaikki näppäimet ovat valaistuja ja kanavan select-toiminnon saa seuraamaan solo-valintaa. Capturen tiedostot voi siirtää suoraan tietokoneelle, jossa niitä voi työstää edelleen PreSonuksen omalla Studio One -DAW-ohjelmalla. Kun tatsi löytyi, puuhakin alkoi sujua. Ainakin solistikanava ja muutama muu kriittinen tapaus kannattaa kuitenkin merkitä näkyvällä värillä, niin ei paniikki iske kesken keikan. Kun suora linkkaus firman omaan DAW-ohjelmaankin on valmiina, lähentyvät keikkailu ja studiomaailma toisiaan vielä huomattavasti. 56-57 Presonus.indd 56 29.11.2017 16.39. Tallennettua moniraitamateriaalia voi luonnollisestikin käyttää hyväksi seuraavan keikan sound checkin teossa, mutta hupi ei rajoitu tähän
Pöytä on katettu Presonuksen perusresepti ei ole ainutlaatuinen, mutta erinomainen se kyllä on. Vaikka varsinainen DAW-kontrolli onkin vasta kehitteillä, muodostavat StudioLive 32 ja Studio One jo nyt toiminnallisen kokonaisuuden, joka täydentää mukavasti toisiaan. Yhteys toimii toiseenkin suuntaan ja Studio Onen moniraitamateriaalia voi miksata StudioLivellä. www.riffi.fi 6/2017 57 Presonus StudioLive 32 Digitaalimikseri äänitystoiminnoin 32 miksauskanavaa • lähde: analogitulo, USB/AVB, tai SD-kortti • kolme eri EQ-vaihtoehtoa • kolme eri kompressorivaihtoehtoa • kohinaportti/ekspanderi Neljä mallintavaa efektiprosessoria • neljä erilaista ”kaikulaitetta” • kolme erilaista ”delay-laitetta” Päästereolähtö • 31-alueinen graafinen eq • kompressori • gate/ekspanderi Muuta: • erillinen talk back -kanava • stereolähtö monitoreille • 12 mix-lähtöä • kaksi analogista stereopaluuta Capture • moniraitainen taltiointi suoraan SD-kortille • tallenne vietävissä Studio One -DAW-ohjelmaan HIntaluokka: < 3200 e Lisätiedot Nordic Audio Distribution Suomen konttori: +358 9 424 50630 nad@nordicaudio.eu • www.nordicaudio.eu Tämä vähin äänin jo kolmosversioonsa varttunut ohjelma muuten vaikutti varsin pätevältä ja selkeältä vaihtoehdolta midi-puolen sisältäväksi audiosekvensseriksi. Erityisesti balanssien ja panorointien haku käy kätevästi fyysisillä säätimillä ja samalla voi yhdistää kahden eri alustan tehot yhteen. Mutta ajat, nehän tunnetusti kuitenkin muuttuvat ja siinä muutoksessa Presonus on tiukasti mukana. erillisellä talk back -käyttöön tarkoitetulla mikrofoniliitännällä, sekä monitoreille tarkoitetulla, omalla tasonsäädöllään varustetulla stereolähdöllä. Keikkakäyttöön arvioisin mikserin omien efektien riittävän oikein hyvin, vaikka monella miksaajalla nälkä yltyykin syödessä. Arkimiksauksen ja Capturen käytön logiikka avautuivat askel askeleelta työn edetessä, joskus hiukan pitemmän tuumailun jälkeen, toisinaan ihan saman tien. Muusikoitakaan ei ole jätetty osattomaksi, tarjolla on iOSja Android-alustoilla toimiva QMix-UC-applikaatio, jolla oman monitorikuuntelun voi miksata itse saliäänen säätöjä sotkematta. Näin pitää ollakin, huomisen historiaa tehdään tänään ja tässä kohdin se näyttää muotoutuvan oikein komeasti. Integraatio ei vielä ole niin syvällä, että StudioLivellä voisi suoraan ohjata DAW-ohjelmaa, mutta sekin laajennus on luvattu. Ja mikäli tarve on vieläkin laajemmalla systeemille, käytetään mikserin AVBliitäntää, jolla voi myös verkottaa useamman mikserin yhdistelmän 55-kanavaiseksi järjestelmäksi. Yhteydenpito tietokoneeseen ei rajoitu pelkkään ohjainkäyttöön, sillä StudioLive 32:n USB-liitännän kautta kulkee tarvittaessa kumpaankin suuntaan 38 kanavaa audiota. Studio One kun tarjoaa tallenteen editointiin tarvit ta vien toimintojen ohessa myös erinomaiset kanavatyökalut ja mainiot efektinsä, joiden lisäksi käytössä on koko VST/AU/ReWire-plugien avaruus. Vain muutamia asioita oli pakko luntata käyttöohjeesta ja silloin puhutaan jo edistyneemmistä toiminnoista kuten DCA-ryhmän luomisesta tai tietokoneelle ladatun Studio One -softan ja mikserin liittämisestä yhteen. Stu diossa tallennetta työstäessä on antoisaa laajentaa mikserin efektiosastoa Studio Onen antimilla, ja justeerata tasoja sekä panorointeja fyysisillä säätimillä. Jos työ vaatii ja tila pilttuussa sallii, voi oheisohjaimeksi ja -näytöksi valjastaa myös Mactai Windows-tietokoneen. UC Surface -applikaatiolla niin iOSkuin Androidtabletinkin saa langattomaksi etäohjaimeksi, kunhan mikseriin liittää wifi-reitittimen yhteydenpitoa varten. Mutta kun on kasvanut siihen aikaan, että mikseriin saattoi liittää yhden kaikulaitteen – jos nyt oli rahaa sellainen hankkia – ja se toinen aux-lähtö oli tarkoitettu yhtä ainokaista koko bändin monitorisyöttöä varten, katselee nykyistä yltäkylläisyyttä toisinaan hieman kummastellenkin. Soppaan on heitetty myös omia mausteita, joilla syntyy selkeitä eroja naapurikeittiöiden tarjoomuksiin. u 56-57 Presonus.indd 57 29.11.2017 16.39. Fyysisellä puolella äänityskäyttö on huomioitu mm. Monitorimiksausta lavalla Nykytapaan myös Presonus nivoo mobiililaitteet osaksi miksausjärjestelmää. Työskentely oli helppoa ja tulokset palkitsevia
Kun siirrytään signaalitiellä eteenpäin, on seuraavana vastassa VCF. Suotimen leikkaustaajuutta voidaan kyllä moduloida LFO:illa, jolloin saadaan aikaan erilaisia wah-tyyppisiä ja muita vastaavia efektejä. Aiemmista testatuista firman syntikoista poiketen (Erebus, Hades) Abyss ei ole puolimodulaarinen vaan normaaliin tapaan toimiva ja käytettävä syntikka, jossa lohkot on kytketty kiinteästi toisiinsa. Toiminnan kontrollointiin on tyypilliset leikkauspisteen sekä resonanssin säädöt ja resonanssin ollessa maksimissaan suodin alkaa oskilloida eli soida itsekseen. TEKSTI: SAMI SARHAMAA Dreadbox ABYSS – persoonallinen analogisyntikka Kreikkalainen syntikkavalmistaja Dreadbox toi markkinoille mainioiden monovehkeidensä jälkeen nyt ensimmäisen polyfonisen syntikkansa, neliäänisen Abyssin. Oskillaattoreihin ei sinänsä pääse erikseen käsiksi eli jokaisen neljän äänen säädöt ovat samoja, aivan kuten normaalisti analogisyntikoissa onkin. 58 www.riffi.fi 6/2017 A byss on moduuli, mutta ei räkkimallinen. VCO:sta se alkaa Jokaiseen Dreadboxin suunnittelemaan analogiseen saw core -oskillaattoriin kuuluu neljä osaa. Äänen soinnin muuttumista suhteessa aikaan säädetään ADSR-verhokäyrällä, edelleen varsin tyypillisen tapaan. Viimeistelyä vaille Nyt kun äänenkorkeus ja sointiväri ovat hallinnassa, pitää vielä kontrolloida äänen voimakkuutta. Nyt suodin leikkaa samasta kohdasta poikki siitä riippumatta miten matala tai korkea ääni soitetaan. Pöydälle asetettavan ja siitä jonkin verran tilaa vievän ”tötsän” etupaneeli on kallistettu siten, että käyttäjän on varsin miellyttävä operoida sitä. Tosin LFO:iden valot ovat niin kirkkaat, että saattaa herkempiä silmiä häikäistä. Siihen tarvitaan VCA, joka tässä laitteessa on Dreadboxin omaa tuotantoa oleva operaatiovahvistinpohjainen OTA-vahvistin. Se on kuitenkin hieman erityyppisen soundimaailman asioita se. Epätyypillistä lienee se, ettei Abyss tarjoa lainkaan Key Follow -säätöä, jolla suotimen rajataajuuden saisi muuttumaan suhteessa soitettavan sävelen korkeuteen. Tällä ominaisuudella ääni saadaan kirkastumaan, mitä ylemmäksi soitetaan tai päinvastoin. On melkoisen määrän erilaisia aaltomuotoja tuottava oskillaattori, jonka annit valitaan portaattomalla Wave-potikalla, sen lisäksi on kanttiaaltoa tuottava, oktaavia alempaa soiva sub-oskillaattori. Vahvistimen ADSR-ohjaus on samanlainen kuin suotimessa, mutta omaa mojoa tuo vahvistimen erillinen drive-säätö, jonka pienemmillä arvoilla sointiin saadaan paksuutta ja suuremmilla säröä ja tasoa. Siinä on siis suurelta osin hyvin perinteinen analogisen syntikan signaalitie. Paketin täydentävät oma LFO vibraattoa tai aaltomuotomodulointia varten sekä glide-ohjain portamentoon. Kyseessä on on jänniteohjattu, 24 dB oktaavia kohden vaimentava nelinapainen alipäästösuodin. 58-59 Abyss.indd 58 29.11.2017 16.27
Sitä paitsi – yksi kiehtova piirre tällaisessa soittimessa on juuri se muistipaikkojen puuttuminen: kun mitään ei saa talteen muuten kuin säätimiä esittävään piirroskuvaan käsin merkkaamalla, ei kahta kertaa löydä samanlaista soundia. Abyssissa on kaksi analogiLFO:ta valittavine aaltomuotoineen. Jotkut tykkäävät sellaisesta. Säveliä voi huojutella ja taivutella myäs manuaalisesti ulkoiselta ohjaimelta, esimerkiksi midi-koskettimistolta soiton aikana. Toinen viive on ytimekkäästi nimeltään Delay ja sen viiveaika on 40 – 200 ms. Siitä pitää huolen analoginen toteutus, jossa mikään säädin ei koskaan osu sormivaralla prikulleen samaan kohtaan ja sen seurauksena kaik kien hiukan eri kohtaan osuvien säätimien kumulatiivinen poikkeama tuottaa jotakin hieman erilaista joka kerta. Monipuoliset moduloinnit ja efektit tekevät soittimesta makean muljuttimen, joka sopii pohjoismaiseen melankoliaan ja suomalaiseen synkkyyteen oikein hyvin. Efektinelikon viimeinen on Phaser, neljännen asteen analoginen OTA-phaser. Viimeinen tila on nimeltään Chords, jossa neljä oskillaattoria on viritetty valmiiksi eri tyyppisiin sointuihin. Alkuun tunne oli jossain epäuskon ja toivottomuuden välimaastossa, kun ei sitä Jump-soundia saanut sitten millään aikaiseksi. Key follow, muistipaikat ja tuplaoskillaattorit olisivat olleet todella mukava lisä pakettiin, mutta näinkin on hyvä. Viimeiseen, G-asentoon, saa tallennettua oman sointutyypin, jossa viimeiset neljä Polyphonic-tilassa soitettua ääntä muodostavat kyseisen soinnun. Abyss pitää ottaa niin kuin se on eikä yrittää vääntää sitä johonkin valmiiseen muottiin. Ensin mainitut löytyvät, kun LFO:n signaalilla huojutellaan oskillaattorin virettä, ja jälkimmäiset taas kun oh jauk sen kohteena on vahvistin. No, ensijärkytyksen laannuttua alkoi valoa pilkottaa tunnelin päästä runsain mitoin. Toistokertojen määrän säätö eli feedback kuuluu tämän efektin varusteluun. Unison puolestaan pinoaa oskillaattorit päällekkäin ja näin saadaan aikaan paksumpi ääni. Aiempien sisarustensa tavoin Abyssin oskillaattori ja filtteri ovat hyvin musikaalisia ja persoonallisia. Polyphonic-tila on se yleisin käyttötila, jossa voidaan soittaa neliäänisiä sointuja. Huojuttelua ja kaikenlaista ekstraa Syntikkojen arsenaaliin kuuluvat edellä lueteltujen peruspalikoiden lisäksi olennaisena osana matalataajuusoskillaattorit eli LFO:t, joilla saadaan tuotettua vibraaton tai vaikka tremolon tapaisia efektejä. Neljällä eri midikanavalla toimiva Multichannel muuttaa soittimen neljän monosyntikan multitimbraaliksi peliksi. Reflector on lyhyt analoginen viive, joka on toteutettu BBDeli Bucket Brigade -kytkennällä. u 58-59 Abyss.indd 59 29.11.2017 16.27. Laitteen takana olevilla DIP-kytkimillä saadaan muutettua vastaanottavan midikanavan/kanavien lisäksi multitimbraalitilan eri äänien envelopeja, vibraaton viivettä, hienoviritystä ja oskillaattorien automaattiviritystä. Midi-ohjaimen modulointipyörällä voidaan ohjata jotakin Mod Wheel -säätimellä valittua parametria, joita ovat vibraaton nopeus, vibraaton voimallisuus, oskillaattorin aallonmuoto sekä Wave Shaper LFO:n määrä (eli sen oskillaattorin oman, erillisen LFO:n vaikutus). Loppusointu Abyss on omanlaisensa, ei siitä mihinkään pääse. Perussoinniltaan Delay on tumma – mikä usein on etukin, sillä kovin kirkassointiset toistot tuppaavat varastamaan huomiota uusilta säveliltä, kun taas tummemmat toistokaiut jäävät usein sopivasti taustalle. Sen sijaan löytää jotakin uutta silloinkin, kun kääntää kaikki nupit ja nappelit juuri muistiinpanojen mukaisiin asentoihin. Unisonoa käytettäessä oskillaattoreita voi myös virittää ”haralleen”. Tyyppejä saadaan vaihdettua A-G-asentoihin kääntyvälllä potikalla. www.riffi.fi 6/2017 59 Dreadbox Abyss Neliääninen analogisyntikka • neljä käyttötilaa: Unison, Polyphony, Chords, Multichannel • 1 VCO + 1 Sub Oscillator per ääni • White Noise -kohinageneraattori • resonoiva alipäästösuodin 24 dB / oktaavi • ADSR suotimen ohjaukseen • ADSR vahvistimen ohjaukseen • Drive-säätö vahvistimelle • tunnistaa kkoskettimiston soittovoimakkuuden • kolme analogista efektiä: Reflector (chorus/flanger), Hybrid Delay -viive sekä phaser • 2 LFO:ta (4 aaltomuotoa kummassakin) suotimen, Reflectorin, delayn ja phaserin ohjaukseen • CV-ohjaus suotimelle, phaserille, delaylle ja Reflectorille • 4 valinnaista käyttötapaa modulaatiopyörälle • lähdöt sekä efektoituna että kuivana • audio-tulo ulkoiselle äänilähteelle • midi in / midi through -liitännät • alumiinirunko • hintaluokka < 1100 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Maksimi viiveaika on 50 millisekuntia ja viiveen pituutta voi moduloida LFO A:lla, jolloin saadaan aikaan erilaisia choruksia, flangereita sun muita vatkauksia. 029 0800 835 • www.soundtools.fi Soundi on nyt perusajatuksiltaan valmis, mutta sitä voidaan vielä maustaa Abyssin eri efekteillä, joita on kolme erilaista. Abyss toimii neljässä eri äänitilassa (voice mode). Varjopuolelle jää viiveen maksimimitta, joka on harmillisen lyhyt. Lisäksi Abyssin takapaneelista löytyy monolähdön ja miditulon ohessa myös audiotulo, johon kytketyn laitteen ääni saadaan johdettua VCA:n läpi ja efekteille ja siitä edelleen lähtöön
Esimerkiksi perkussio-padissa lehmänkello ja clavet muodostavat valinnaisen parin, kun taas toisessa muistipaikassa kaksi erilaista crash-symbaalia muodostavat kattauksen. Säätöjen oivallisuudesta huolimatta soitto vaatii silti huolellisuutta ja siitä juontui mieleen kolmaskin sovellustapa: asetukset tiukalle ja SPD One tavallisen harjoituspadin tilalle – siinä alkaa kummasti kiinnittää huomiota lyöntien tasaisuuteen, kun huomaa ettei luureista kuulukaan ihan jokaisella rudimentin napautuksella haluttua ääntä. Rumputelineistöön SPD One integroidaan kotelon pohjaan ruuvattavalla kannakkeella, jonka toisessa päässä on lehmänkellolle tai muille perkussioille tarkoitettuun piikkiin mallaava, kiristettävä silmukkaruuvi. 60 www.riffi.fi 6/2017 S PD Onen perusidea on tarjota lyömäsoittajalle tai rumpalille helposti liikuteltavia yksittäisiä padeja, joiden soundeilla voi laajentaa niin akustista kuin sähköistäkin settiä. Säädöt tatsin mukaan Padin tuntoherkkyyteen pääsee vaikuttamaan kahdella kotelon kylkeen sijoitetulla säädöllä, ja kun ne asettelee sopivasti, sensori reagoi omaan soittotapaan ja tatsiin istuvalla tavalla. Senkin mukana tulee muutama soundi valmiina, mutta ne ovat TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Roland SPD One – laajenna settiä sähköllä Roland on jo aiemmin versioinut alku peräistä Octapadkeittolevyään, mutta nyt puuha viedään äärimmilleen: SPD One sarjaan kuulu neljä erillistä padia, joille jokaiselle on annettu täsmällinen roolinsa. Omat äänet koneeseen Neljäs SPD One on sitten omanlaisensa tapaus, WAV Pad. Jos asetus on pielessä, ghostit jäävät kuulumattomiin tai vehje reagoi aivan liian herkästi. Osa vaihtoehtoisista pareista koostuu keskenään tyystin erilaisista soundeista, mutta osa on saman teeman variaatiota. Monipuolisuutta käyttöön tuo osaltaan myös laitteen muotoilu. Jälkimmäisessä tilanteessa telineen tai lattian kautta välittyvät tärähdykset aiheuttavat tahattomia liipaisuita. Jokaista soundia voi virittää alas ja ylös varsin laajassa haarukassa ja sointia voi maustaa joko hyvin pelkistetyllä kaiulla tai viiveellä. Kolme sisarusta Kolme SPD One -mallia (Electro, Kick ja Percussion) noudattaa hyvin samanlaista logiikkaa. Jokaisessa tehtaan muistipaikassa on kaksi valinnaista soundia, joiden välillä liikutaan kansilevyn pienellä painokytkimellä. Matala kotelo sopivasti viistoon asennettuine kansilevyineen käy soitettavaksi käsin, kapuloilla tai vaikka lattialle asetettuna suoraan jalalla ilman minkäänlaista pedaalia. Jokaisessa padissa on omanlaisensa soundisto ja padeja yhdistelemällä niistä voikin kasata toisiaan täydentävän duon, trion tai kvartetin. Kumitassut pitävät vapaasti alustalle lasketun lootan aloillaan ja yksittäisellä lattialle parkeeratulla padilla voi yhtä hyvin höystää soittoaan kitaroiva trubaduuri kuin cajonilla komppaava rumpalistikin. 60-61 Roland.indd 60 29.11.2017 15.35. Ja silti kapulatekniikkaa voi harjoitella kotioloissakin muita häiritsemättä sen enempää kuin akustisen harjoitusalustan kopina nyt muutenkaan tekisi. 12-pykäläisen kiertokytkimen 11 loveen on jo tehtaalla tallennettu soitettava soundi ja viimeinen muistipaikka on varattu käyttäjän omalle, maksimissaan viiden sekunnin mittaiselle soundille
Varsinaisena tarkoituksena on tallentaa muistiin omia soundeja – tai pikemminkin äänitiedostoja – joita voi käyttää monella tavalla. Lisälaite sanan varsinaisessa merkityksessä SPD One -padit on suunniteltu jonkin olemassa jo olevan setin laajennukseksi, ei itsenäisiksi instrumenteiksi. Fyysisesti suhteellisen pieninä (140 × 160 × 56 mm) niitä on helppo sijoittaa niin akustisen kuin sähköisenkin rummuston, perkussiosetin tai vaikka trubaduurin kitarapolkimien joukkoon lisävärin ja rytmisen tuen antajaksi. Siihen käyttöön laaja viritysalue ja isolle käännettyinä todella tehokkaat efektit antavat vielä oman ulottuvuutensa. Kun vireenmuutoksen yhdistää efektointiin, saakin aikaan varsin teatraalista aineistoa niin näyttämötaiteen kuin elektronkin tarpeisiin. Yksinkertainen tap tempo -toiminto puoltaisi kyllä paikkaansa, ettei delayn käyttö jäisi vallan äänitehostepuolelle, jossa se kylläkin on oikein mainio mauste – semminkin kun viive vouvaa muikeasti, kun nuppia kääntää äänen jo soidessa. Klikkiraita on reititetty vain luurilähtöön, yleisön kuultavaksi tarkoitettu päälähdön signaali toistaa vain äänitiedoston. Viiveaika kyllä pitenee, kun säädintä kääntää, joten likimääräisen sovituksen tempoon voi tehdä. Samaan aikaan lisääntyvät kuitenkin myös myös delayn toistokerrat, mikä ei aina ole tervetullut asia. Senkin voi vielä valita, että napautus käynnistää tiedoston soimaan jatkuvana luuppina. Sounditiedosto raahataan haluttuun kansioon ja lopullinen määränpää on Masteriksi nimetty alikansio. Se toinen alikansio on klikkiraitaa varten ja tämä asia on huomioitu myös padin kansilevyyn sijoitetussa balanssi-potikassa, jonka yhdessä ääressä nakuttaa pelkkä klikki ja toisessa soi muistipaikkaan tuotu äänitiedosto. Oman soundin tallennusta varten WAV Pad liitetään tietokoneeseen USB-kaapelilla, jolloin laite avautuu tietokoneen työpöydälle ulkoisena neljän gigan kiintolevynä, jonka sisältä löytyy 12 muistipaikkaa vastaavat kansiot. WAV-tiedoston nimikointi määrittää sen, liipaiseeko padin napautus kyseisen tiedoston soimaan uudestaan edellisen päälle, vaimennetaanko soiva ääni uuden alta pois, vai pysäyttääkö uusi liipaisu soiton. 010 323 5410 • www.roland.fi vain esimerkkejä. Eikä hullumpi ajatus olisi ripustaa vaikkapa kaksi laitetta eri puolille settiä, jolloin tietyt soundit löytyisivät luontevasti yhdeltä suunnalta ja toisenlaiset omaltaan. Perkussiopadin kokeilun perusteella joukossa on todella käyttökelpoisia ja perinteisten soitinten sekaan ripoteltuina päteviä soundeja, mutta olipa seassa myös lähinnä erilaisiin tehosteisiin soveltuvia vaihtoehtoja. u 60-61 Roland.indd 61 29.11.2017 15.35. Reverb-puolen kaiku on sekin erittäin rehevä tehoste, jolla voi maltillisen maustamisen ohessa myös perinpohjaisesti kylvettää soundin lennossa. Dynaamisia suotimia ei ole tarjolla, eikä soundien pinoamista päällekkäisiksi layereiksi pääse harrastamaan. Neljään gigaan saa mahtumaan jo vaikka mitä keikan varalle. Mahdollisuus oman soundin tallennukseen on kaikissa malleissa selkeä plussa, mutta WAV Pad vie ylivoimaisen voiton ihan silkalla muistin määrällään. Jos jotakin jäin kaipaaman, niin delay-efektin täsmällisen tahdistamisen mahdollisuutta. www.riffi.fi 6/2017 61 Roland SPD One Percussion & WAV Pad Sähköisiä lyömäsoittimia • yksi lyöntivoimakkuteen reagoiva tunnistinpinta • sovitus soittovoimakkuuteen Sensitivity ja Threshold säädöin • kuulokeliitäntä ja linjatason stereolähtö • USB micro liitäntä • käyttö paristoilla tai virtalähteellä (lisävaruste) • telinekannake lisävarusteena SPD One Percussion • 11 muistipaikkaa tehtaan soundeille • 1 muistipaikka käyttäjän omalle soundille (maksimipituus 5 s) • tuningsäätö vireen muutokseen • reverb/delayefekti • hinta 239 e SPD One WAV Pad • 12 muistipaikkaa käytäjän omille soundeille • mahdolisuus klikkiraidan käyttöön kuulokkeissa • hinta 289 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Padit reagoivat lyöntivoimakkuuteen, mutta vain sointivoimakkuuden suhteen. Silti mahdollisuus yksittäisen lisäsoundin käyttöön on houkuttava näinkin, puhumattakaan siitä, että juuri WAV Pad vaikuttaa todellä näppärältä tavalta tuoda kokonaisia biisitaustoja tai lisäraitoja keikkaa tukemaan. Patarumpu kumahtaisi sekaan lattiatomeja leipoessa, kun taas rumpukoneesta tuttu virveli olisi kätevää poimia kompin sekaan jostain hihatin ja setin normaalivirvelin suunnalta. Näillä konsteilla WAV Padiin voi tallentaa niin soittosoundeja kuin tehosteitakin, eivätkä kokonaisen kappaleen pituiset taustaraidatkaan tuota minkäänlaista ongelmaa. Työnjako eri mallien välillä on looginen ja toisaalta yksittäinenkin laite tarjoaa jo itsessään 22 valmista soittosoundia
09 3475 6380, GSM 040 501 2745, lauri.paloposki@riffi.fi www.riffi.fi ja PALVELUHAKEMISTO n näyteikkuna Sinimäentie 8 02630 ESPOO www.brightgroup.fi s-d@ brightgroup.com 62-63 Palveluhakemisto 2017.indd 62 29.11.2017 15.33. 029 080 0830 w w w. f i soundtools Est. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 LISÄTIEDOT JA PAIKKAVARAUKSET: Puh. 0400 274 485 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 62 www.riffi.fi 6/2017 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. s o u n d t o o l s
Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. C U S T O M B O A R D S . F I 62-63 Palveluhakemisto 2017.indd 63 29.11.2017 15.33. Soitellaan! LÄHES 600m 2 VALIKOIMASTAMME: kosketinsoittimet, kitarat ja vahvistimet, rummut ja symbaalit, studioja PA-laitteet, koulusoittimet, tarvikkeet, ym. 010 281 3730, 050 592 4085 Säntikuja 5, Nummela Nummelan kivijalkamyymälä hyvien yhteyksien varrella sekä uusittu verkkokauppa 24/7 www.stpaulssound.fi S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. www.riffi.fi 6/2017 63 P A L V E L U H A K E M IS T O laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soita tai tule käymään. Pinnink. 26-28, 33100 T:re, (03) 222 1300 Rumpuosasto: Rock-Center 050 323 3167 www.tammerpianojasoitin.fi info@tammerpianojasoitin.fi W W W . Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot
Venäjän-Japanin sodassa 1900-luvun alussa joukkojen komentajana, jonka jälkeen hänet komennettiin Aasian läpi suuntautuneelle tutkimusretkelle 1904–1906, silloisen Tsaari Nikolain käskystä. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että äidinisäni kuoli minun ollessani neljän ikäinen, ja tuon vaikean surutyön jouduimme käymään läpi tuolloin kaksistaan mummoni kanssa minun ollessani vähintäänkin vaikeassa iässä. Hän kunnostautui mm. Tukholmassa. ••• Oma lapsuuteni oli myös hyvin hankala, ja jouduin olemaan äidinäitini hoidettavana varhaislapsuuteni, kun äitini vielä opiskeli Turussa ja oli myöhemmin töissä mm. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi 64-65 Muusikkona617.indd 64 29.11.2017 15.31. Tuolloin jo tappelupukarina ja vaikeasti sopeutuvana tunnettu Mannerheim päätyi Haminaan silloiseen nuorten kadettikouluun varattomana. Armeijan joukko-osastoissa Mannerheim sai nähdä paljon maailmaa ja matkustaa sotilastehtävissä monissa Euroopan maissa. Tutkimusretken lopullinen tavoite oli myös Aasian sotilastilanteen vakoilu tsaarin tarpeisiin ja lopulta Mannerheim raportoi tuon kahden vuoden ja 14 000 ratsastuskilometrin jälkeen henkilökohtaisesti Tsaari Nikolai 2:lle, josta mitä ilmeisemmin tuli myös jonkinlainen ”tukija” Mannerheimin uralle tehtävän jälkeen. Vuotta myöhemmin 1881 Mannerheimin äiti kuoli sydänkohtaukseen ja sisarukset joutuivat äidin veljen, turkulaisen Johan Von Julinin, holhottavaksi. Muusikkona maailmalla 64 www.riffi.fi 6/2017 T yypillistä 50-vuotiaille on ilmeisesti ryhtyä evaluoimaan omaa elämää. Tavoitteena oli päästä sotilasuralle ja jatkaa kadettikoulusta silloisen maailman arvostetuimpaan sotilasoppilaitokseen, venäläiseen Pietarin ratsuväkikouluun. ••• Winston Churchill on joskus todennut, että poikkeuk sellisen uran luoneiden ihmisten taustalta löytyy usein vaikea ja traaginen lapsuus. Suomi 100 vuotta – Jazzailua Mannerheimin hengessä Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.fi Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.fi Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.fi Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.fi Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.fi Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.fi Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.fi Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.fi Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.fi Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.fi Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.fi Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.fi Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Pätee ainakin Mannerheimiiin, jonka isä häipyi Louhisaaresta rakastajattarensa kanssa Pariisiin pelivelkojaan pakoon, ja jätti perheensä varattomana Louhisaaren kartanoon, vaimonsa huollettavaksi. Isäni kanssa suhde oli vähintään yhtä vaikea, enkä nuoruudessani asunut hänen kanssaan missään vaiheessa. Itselläni ei juuri aikaa paljoakaan musiikkialan ulkopuolisen kirjallisuuden lukemiseen jää, mutta päätin kuluvana syksynä uhrata Suomi 100 -hengessä hieman aikaa lukeakseni Carl Gustaf Mannerheimin elämäkerran ruotsalaisen Dag Sebastian Ahlanderin kirjoittamana. Monasti myös tässä iässä alkavat kiinnostaa toisten ihmisten elämäkerrat. Itse synnyin aika tasan 100 vuotta myöhemmin Laitilan pitäjässä – Louhisaaresta 40 kilometriä pohjoiseen. Nuori Carl Gustaf oli tuolloin 13-vuotias. Tarkoitukseni ei tässä tietenkään ole verrata uraani Mannerheimin uraan missään mielessä, vaan lähestyä aihetta jonkinlaisen ajatusleikin tiimoilta. Tuo aika ei todellakaan mennyt hukkaan, vaan tämän inspiroivan kirjan tiivistelmänä halusin tuoda Mannerheimin elämästä esiin muutamia seikkoja, joista yritin löytää jonkinlaisia analogioita omaankin elämääni ja sen kulkuun. ••• Carl Gustaf Mannerheim saavutti oman tavoitteensa 1887, jolloin hän monien vaiheuden kautta päätyi Pietarin ratsuväkikouluun Venäjälle. Musiikin maailmassahan ei tuskaa ja kipua tunne. Mannerheim oli ahkera ja sinnikäs opiskelija ja Venäjän armeijassa hän eteni nopeasti päätyen lopulta arvostetuimpaan venäläiseen yksikköön: Keisarinnan Chevalier-kaartiin. Hankalaa isäsuhdettani kuvastaa myös se, että viime vuonna isäni kuoltua selvisi, että hän oli siirtänyt koko omaisuutensa kolmannen vaimonsa omistukseen, jolle siirtyivät varat muunmuassa miltei sata vuotta Laitilan alueella hyvin tunnetun sukumme hallussa olleesta rantatilasta kesämökkeineen… Näin jälkikäteen uskon, että musiikista tuli itselleni väylä selvitä nuoruuden tuskista. Unelmoin jo nuorena opiskelusta Helsingin pop/jazzkonservatoriossa ja sisälläni oli tarve päästä musiikin kautta ”kertomaan oma tarinani” vielä jonain päivänä. ••• Carl Gustaf Mannerheim syntyi Askaisten Louhisaaressa 4.6.1867 aatelissukuun ja varttui siis Lounais-Suomessa. Rankkaa nuorukaiselle, joka kuitenkin oli päättänyt vielä näyttää maailmalle
Tällä hetkellä työskentelen neljännen levyni äänitysten kanssa. 2000-luvun alussa sitten äitini kuoli yllättäen 56-vuotiaana ja nuoruuden holhoojani Mummo noin viiden kuukauden päästä äitini jälkeen. Vaikka kovin paljon julkista tunnustusta en uralleni ole koskaan saanut, niin elämä on käytetty unelmien saavuttamiseksi. Kuten myös tiedetään, muutama vuosikymmen myöhemmin myös hänen sotilastaidoilleen oli käyttöä talvi-, jatkoja Lapin sodassa, ja sodan loppuvaiheessa eduskunta asetti hänet poikkeuslailla presidentiksi tehtävästä eronneen Rytin tilalle. ••• En tiedä, olisiko tämän tarinan opetus siinä, että vaikka välillä tuntuisi, että saavutukset on jo saavutettu, niin koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ne parhaimmat ja menestyksekkäimmät vuodet saattavat olla elämässä ja musiikissa vielä edessäpäin! Onnea 100-vuotiaalle Suomelle! Mannerheim hengessä, Kari Antila Vantaan Musiikki 010 439 3730 vantaanmusiikki.fi Tammer-piano ja soitin (03) 222 1300 tammerpianojasoitin.fi Soitinasema, Turku 020 766 0800 soitinasema.fi Rovaniemen Musiikkimestarit (016) 347 164 musiikkimestarit.com Kimmon Soitin, Joensuu 040 038 6001 kimmonsoitin.fi Markun Musiikki, Hyllykallio 040 038 6001 markunmusiikki.fi Pori Sound City 020 7218450 porisoundcity.com Raahen Musiikki 08 2237715 raahenmusiikki.fi Lahden Musiikki (03) 7346500 lahdenmusiikki.fi Pietarsaaren Musiikki (06) 724 4707 pimujamu.fi Kitarataivas, Salo (02) 733 4071 kitarataivas.fi Viihdeässät, Nummela (09) 222 6818 viihdeassat.fi Musatalo, Kankaanpää (02) 578 1383 musatalo.fi Kitarakellari, Kauniainen 046 902 4261 kitarakellari.fi Kokopuiset (solid wood) lämpökäsitellyistä puista valmistetut kitarat tavallisten hinnalla. Mannerheim kuoli Lausannessa tammikuussa 1951. ••• Mannerheim saapui nimittäin Helsinkiin joulukuussa 1917 täsmälleen minun tämänhetkisessä iässäni (50 v. Mannerheimilla ei ollut pienintäkään aavistusta tuolloin siitä, että hänen historiallisesti tärkeimmät saavutuksensa ja hetkensä olivat suurelta osin edessäpäin. Näiden tapahtumien aikana Mannerheim oli jo vanha mies, muutamaa vuotta vaille 80. Sodan jälkipyykin pesussa Mannerheimilla oli vielä näkyvä rooli sotasyyllisyysoikeudenkäyntien valvojana. maailmansodan tuoksinassa ja niitti mainetta erinomaisena sotilaana ja upseerina aina Bolsevikkien tekemään vallankumoukseen 1917 asti, jolloin hän joutui eroa maan venäjän armeijasta 30-vuoden palveluksen jälkeen. Mannerheim oli varaton ja turhautunut työtön upseeri – palveltuaan 30 vuotta Venäjällä hän oli yhtäkkiä vailla töitä. Lista on pitkä ja peiliin katsoessa voin todeta tehneeni parhaani. Tämän jälkeen elämä jatkui pääosin ulkomailla. Jatkoin opiskelua koko 1990-luvun ja vuodesta 95 alkaen ruokaa pöytään alkoi löytyä keikkailemalla ja opettamalla. Tämän jälkeen urani on keskittynyt johdonmukaisesti jazziin, joka on vienyt minut noin 1500 keikalle eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa aina New Yorkia myöten soittamaan maailman parhaidenkin muusikoiden kanssa. Mannerheim osallistui myös Venäjän ja Saksan välisiin taisteluihin Galitsian alueella 1. Belgian tielle sitten jäin ja valmistuin jazzmusiikin maisteriksi Belgiasta 2006. Olen ehtinyt esiintyä myös opiskeluaikoina vaikkapa useiden eri maiden eurovisiovoittajien kanssa ja monille Euroopan kuninkaallisillekin on esiinnytty. Kuten nyt tiedetään, Suomi oli Mannerheimin saapuessa sisällissodan kynnyksellä ja senaatti nimitti hänet sotilaskomitean puheenjohtajaksi ja valkoisten ylipäälliköksi. ) juuri, kun Suomi oli julistautunut itsenäiseksi. MAAHANTUONTI: JÄLLEENMYYJÄT: JMS50NS 382,00 JMS52ENS 458,00 JMS53EHG 483,00 musiikkisilfverberg.fi 64-65 Muusikkona617.indd 65 29.11.2017 15.31. Järjestely oli pakon sanelema, jotta Suomi olisi voinut irtautua yhteistyöstä Saksan kanssa ja solmia erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Sisällissodan jälkeen Mannerheimia tarvittiin nuoren valtion asioiden järjestämisessä ja Valtionhoitajana hän vahvisti vuoden 1919 hallitusmuodon. Tämän tragedian jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Belgiaan. ••• Itse pääsin opiskelemaan Oulunkylään ensimmäistä kertaa 1993 ja vaikka olin aloittanut musiikin opiskelut jazzin suhteen hyvin myöhäisellä iällä, sinnikkäällä työllä minusta tuli ammattimuusikko. Eiköhän kokemukset ja musiikki lopulta ole se suurin kiitos kaikesta Vai olisiko jotain merkittävää vielä kenties kuitenkin tulossa
66 www.riffi.fi 6/2017 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Siinä alkaa nopeasti luova energia vähentyä neganillin ahmiessa tilaa itselleen. Olin onneksi oppinut virheistäni Alan Wake -scoren jälkeen, enkä ottanut enää mitään kirjaimellisesti vaan keskityin mielikuviin, kollegoiden nuotiokertomuksiin, sekä ”ehkä siinä vois käydä niin, että…” spekulointeihin. Nehän ovat kuin soittaisit toisen musaa, tai maalaisit taulua lätkimällä polaroideja toisen duunaamista tauluista omalle kankaallesi – toki kollaasitekniikkakin on varsin tunnustettu taiteenlaji. Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin, olen sitä mieltä, että ratkaisu oli prikulleen oikea. Joskus vain suunta hukkuu, tulee writer’s block, jumettuu kuljettelemaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. ••• Kuuntelen tässä muuten softasyntikoiden sahaaaltoja samalla. Kyllä sekin kävi silti pelissä kääntymässä, mutta siitä todettiin, että VAIKKA se oli kiva ja nätti, se oli HELKKARIN VÄÄRÄ pelin teemaksi – liian paljon emotionaalista kontenttia, siispä hyllylle. Protestoin voimakkaasti, mutta lopulta nielin kiukkuni ja myönnyin. Varmasti siinä vielä oikein irvisteli kollegansa kornia tuotosta ja sounditkin nälvi mennen tullen: ”Ai sulla oli Deckard’s Dreamin eka toimiva proto, kato kun MULLA ON OIKEA CS-80!” Turhaan ikävöitte scorea, jota ette koskaan kuulleet. Ainakin pelipuolella on vaarana se, että tuotanto kestää liian kauan säveltäjän kannalta, ja merkittävät seikat muuttuvat ratkaisevasti. ••• Samaa oireilua sekin, kun ollaan säveltäjän studiosta otetun kuvan perusteella tunnistavinaan, mikä syntikka soi missäkin kohdassa soundtrackia. ••• Tiedän tästä jotakin, aika tavalla. Presetit ovat oma lukunsa, ne voi oppia tuntemaan. On todella riskihommaa lähteä säveltämään tarinan luonnostelman pohjalta kirjaimellisen tarkkoja juttuja. 09. Eikä sama plugari-itkijävaimoporukka kuitenkaan erota edes samplekirjastoa oikeasta orkesterista, veikkaan. Nillittäminen on helppoa, mutta tuhoisaa. Sokkotestejä JB_2 ad_230x280.indd 1 2017. Melkein uskon. Vaikka se tietystikin ilman muuta ja vailla epäilyksiä olisi ollut hienoin mahdollinen, jonka koskaan olisitte kuulleet – olkoonkin, että FACTMAGdokkarin mukaan Jóhannssen keskittyi hieman liiaksi kierrättämään Vangeliksen alkuperäis ideoita eikä osannut päästää irti, irtaantua luovalle kiertoradalleen. Ei sopinut edes kuvaan ja huono oli. Yritän itsekin muistaa tämän. Mutta muuten: presetit, kyllä. Ja leffakin olisi ollut silloin parempi. ••• Toisinaan tuotannossa vain käy niin, että pitää tehdä todella rankkoja, toisen uraan vaikuttavia juttuja, jotta homma toimisi. Vaikka ihan samahan se on mitä käyttää. Perussoundi, enpä usko. Sopivalla ulkolaitatai plugariefektoinnilla varpusesta saa lopulta kondorin. Turvallisempaa on pitäytyä mielikuvissa ja ylimalkaisissa tapahtumissa ensidemoja ajatellen. Ja tiedetään kenen score olisi kumminkin ollut loisteliaampi. Tein pohjille 10 biisiä sokkotestaillen, fiilistellen, ja niistä yhdeksän lopulta käytettiin pelissä lähes sellaisenaan, ja se kymmenes hyllytettiin tulevalle albumilleni. Ihan oikeasti kuuntelen. Ja kun se sitten lopulta kuultiin, niin sitten se vasta paskaa olikin. Vaan olitteko paikalla katsomassa, kuinka Hans-setä heivasi vähä vähältä Jóhann Jóhannssenin dumatun scoren ja työsti tilalle omansa. Joskus darlingit pitää killata, jotta päästään eteenpäin. Kyllä olisi Jóhannssen… Varmasti olisi. ••• Mutta kyllä netissä tiedetään ketä valmentajan pitäisi peluuttaa ja nyt tiedettiin jo kuulematta sekin, että Zimmerin täydellinen leffascore on paskaa. Silloin on turha jumettaa kolmen vuoden takaisessa ideassa joka perustui tiettyyn, sittemmin jo poistettuun juonenkäänteeseen. Ratkaisuja ei koskaan tehdä pikaistuksissaan, eikä missään nimessä vain yhden ihmisen äänenkäytöllä. KUVA: VILLE JUURIKKALA M inusta on aina jotenkin helkkarin huvittavaa, kun vastaan tulee tyyppi, joka väittää tunnistavansa softasyntikan sen äänestä. Vähän kuin nettikommentoijasta asiantuntijan. Olisipa muuten kiva järjestää sawtooth-sokkotesti vireestä 220 Hz ja katsoa kuinka hyvin osuu. 10. Veikkaan, että menee arvailuksi. Kun Quantum Break -pelin ensimmäinen kässäriversio lässähti pöydälleni, se erosi huomattavasti lopullisesta. Ja joskus se pitää kuulla työryhmältä, kun ei itse tajua. Ja siksi leffan leikkaaja yhdessä ohjaajan kanssa rukoili Zimmerin duuniin, ennen kuin on aivan liian myöhäistä. 15:03 66-67 Alanko.indd 66 29.11.2017 15.30
genelec.com/theones 68 Takakansi.indd 68 28.11.2017 15.29. U L T I M A T E P O I N T S O U R C E The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimet tuottavat erittäin luonnollisen äänikuvan sekä taajuustasapainon ja tästä johtuen kuunteluväsymystä aiheutuu perinteisiin tarkkailukaiutinjärjestelmiin verrattuna poikkeuksellisen vähän. The Ones -tuoteperheen tarkkailukaiuttimia voidaan käyttää sekä pystyettä vaaka-asennossa. Kaiuttimet tarjoavat vakaan suuntaavuuden hallinnan poikkeuksellisen laajalla taajuuskaistalla kaiuttimen koko etulevyn kattavan Directivity Control Waveguide (DCWT) -suuntaimen ja etulevyn taakse symmetrisesti aseteltujen bassoelementtien ansiosta. Näin ollen voit työskennellä entistä pidempiä aikoja ja voit tehdä nopeampia miksauspäätöksiä luotettavammin